commit 60a158dc4bc295abd48e2818daefe59d1f124fd8
Author: Neny <me@nindwen.blue>
Date: Thu, 1 Aug 2019 16:09:00 +0300
init
Diffstat:
7 files changed, 102 insertions(+), 0 deletions(-)
diff --git a/Makefile b/Makefile
@@ -0,0 +1,33 @@
+klaanon.html: header.html foot.html content.html content1.html content2.html content3.html content5.html content6.html content4.html
+ cat header.html content.html foot.html > klaanon.html
+ cat header.html content1.html foot.html > klaanon1.html
+ cat header.html content2.html foot.html > klaanon2.html
+ cat header.html content3.html foot.html > klaanon3.html
+ cat header.html content4.html foot.html > klaanon4.html
+ cat header.html content5.html foot.html > klaanon5.html
+ cat header.html content6.html foot.html > klaanon6.html
+
+content.html: klaanon.json
+ jq -r 'def time: . | strptime("%Y-%m-%dT%H:%M")|mktime|strflocaltime("%d.%m.%Y"); .posts | .[] | "<h1>\(.creator)</h1><div class=\"timestamp\">\(.timestamp|time)</div><p>\(.content)</p>"' klaanon_cleaned.json > content.html
+
+content1.html: klaanon.json
+ jq -r 'def time: . | strptime("%Y-%m-%dT%H:%M")|mktime|strflocaltime("%d.%m.%Y"); .posts | .[] | select(.id < 250) | "<h1>\(.creator)</h1><div class=\"timestamp\">\(.timestamp|time)</div><p>\(.content)</p>"' klaanon_cleaned.json > content1.html
+
+content2.html: klaanon.json
+ jq -r 'def time: . | strptime("%Y-%m-%dT%H:%M")|mktime|strflocaltime("%d.%m.%Y"); .posts | .[] | select(.id >= 250 and .id < 500) | "<h1>\(.creator)</h1><div class=\"timestamp\">\(.timestamp|time)</div><p>\(.content)</p>"' klaanon_cleaned.json > content2.html
+
+content3.html: klaanon.json
+ jq -r 'def time: . | strptime("%Y-%m-%dT%H:%M")|mktime|strflocaltime("%d.%m.%Y"); .posts | .[] | select(.id >= 500 and .id < 750) | "<h1>\(.creator)</h1><div class=\"timestamp\">\(.timestamp|time)</div><p>\(.content)</p>"' klaanon_cleaned.json > content3.html
+
+content4.html: klaanon.json
+ jq -r 'def time: . | strptime("%Y-%m-%dT%H:%M")|mktime|strflocaltime("%d.%m.%Y"); .posts | .[] | select(.id >= 750 and .id < 1000) | "<h1>\(.creator)</h1><div class=\"timestamp\">\(.timestamp|time)</div><p>\(.content)</p>"' klaanon_cleaned.json > content4.html
+
+content5.html: klaanon.json
+ jq -r 'def time: . | strptime("%Y-%m-%dT%H:%M")|mktime|strflocaltime("%d.%m.%Y"); .posts | .[] | select(.id >= 1000 and .id < 1250) | "<h1>\(.creator)</h1><div class=\"timestamp\">\(.timestamp|time)</div><p>\(.content)</p>"' klaanon_cleaned.json > content5.html
+
+content6.html: klaanon.json
+ jq -r 'def time: . | strptime("%Y-%m-%dT%H:%M")|mktime|strflocaltime("%d.%m.%Y"); .posts | .[] | select(.id >= 1250 and .id < 1500) | "<h1>\(.creator)</h1><div class=\"timestamp\">\(.timestamp|time)</div><p>\(.content)</p>"' klaanon_cleaned.json > content6.html
+
+.PHONY: clean
+clean:
+ rm klaanon.html content.html klaanon*.html content*.html
diff --git a/foot.html b/foot.html
@@ -0,0 +1,2 @@
+ </body>
+</html>
diff --git a/header.html b/header.html
@@ -0,0 +1,8 @@
+<!doctype html>
+<html>
+ <head>
+ <title>Klaanon - Osat I ja II</title>
+ <meta charset="utf-8" />
+ <link rel="stylesheet" href="style.css" />
+ </head>
+ <body>
diff --git a/index.html b/index.html
@@ -0,0 +1,25 @@
+<!doctype html>
+<html>
+ <head>
+ <title>Klaanon - Osat I ja II</title>
+ <meta charset="utf-8" />
+ <link rel="stylesheet" href="style.css" />
+ </head>
+ <body>
+ <h1>Klaanon - Osat I ja II</h1>
+ <div class=content>
+ <ul>
+ <li><a href="klaanon.html">Kaikki kerralla (7.3M)</a></li>
+ <li>Jaettuna kuuteen osaan</li>
+ <ul>
+ <li><a href="klaanon1.html">Viestit 0 - 249 (741K)</a></li>
+ <li><a href="klaanon2.html">Viestit 250 - 499 (807K)</a></li>
+ <li><a href="klaanon3.html">Viestit 500 - 749 (969K)</a></li>
+ <li><a href="klaanon4.html">Viestit 750 - 999 (1.2M)</a></li>
+ <li><a href="klaanon5.html">Viestit 1000 - 1249 (1.3M)</a></li>
+ <li><a href="klaanon6.html">Viestit 1250 - 1492 (2.5M)</a></li>
+ </ul>
+ </ul>
+ </div>
+ </body>
+</html>
diff --git a/klaanon.json b/klaanon.json
@@ -0,0 +1 @@
+{"posts":[{"id":0,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-08-29T09:36:00.000Z","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center><img src="<a href="http://clanon.nano.fi/images/logo.png%22%3E%3C/center" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://clanon.nano.fi/images/logo.png"></center</a>><br>\n<br><br><br>\n<br><br><br>\n<hr width="80%"><br>\n<center><object width="25" height="25"><br>\n<param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/AdCIq1jZyYA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/AdCIq1jZyYA"></iframe></span></span>"><br>\n</param><br>\n<param name="allowFullScreen" value="true"><br>\n</param><br>\n<param name="allowscriptaccess" value="always"><br>\n</param><br>\n<embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/AdCIq1jZyYA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/AdCIq1jZyYA"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="30" height="25"><br>\n</embed><br>\n</object></center><br>\n<hr width="80%"><br>\n<br><br><br>\n<i>Siitä on jo vuosia, kun Tawa ja Visokki perustivat Bio-Klaanin. Vuosia, vuosikymmeniä, vuosisatoja. Vuodet ovat kuluneet suurimmaksi osaksi rauhan merkeissä – ellei lukuun oteta muutamaa vakavaa välikohtausta. Klaanin historian aikana niitäkin on ollut. Elämä ei aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Puhumattakaan siitä, kuinka vaikeaa ruusuilla tanssiminen on. Klaani on rauhan tyyssija. Sinne hakeutuvat ovat yleensä rauhaa kaipaavia Matoraneja, työnsä päättäviä Toia, hylkiöitä, syrjittyjä olentoja. Klaani on turvapaikka niille, jotka sitä hakevat.<br>\n<br><br><br>\nNäiden vuosien aikana olemme saaneet rakennettua suunnattoman linnoituksemme saaren etelärannikolle. Lisäksi hieman Bio-Klaanin linnoituksesta pohjoiseen sijaitsee suuri Arkistomme, johon keräämme kaiken tiedon. Arkistoissa minäkin istun kirjoittamassa tätä muistelmaa. On hienoa tietää, että on paikka, minne mennä, missä asua… ilman pelkoa hyökkääjistä, jotka ryöstävät kodit ja tappavat asukkaat. Ilman Bio-Klaania suurin osa meistä olisi kuollut. Onneksi Klaani ottaa suojiinsa apua tarvitsevat. Mata Nuin ritarikunnalta, Makutain veljeskunnalta tai Pimeyden metsästäjiltä pakenevat saavat turvapaikan. Yksikään noista järjestöistä ei vie meiltä ystäviämme.<br>\n<br><br><br>\nNäin päätän tämän luvun muistelmissani ja siirryn jatkamaan tärkeiden paperikääröjen järjestelyä ystäväni ja kollegani Gahlok Van kanssa. Eläköön Bio-Klaani ikuisesti.<br>\n<br><br><br>\n— Arkistonhoitaja Vaehran</i><br>\n<br><br><br>\n<hr width="80%"></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Informaatiota</strong><br>\n[spoil]<ul>\n<li><a href=\"http://fi.klaanon.wikia.com\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Klaanon Wiki - Tietoa Klaanonista</a></li>\n<li><a href=\"http://z6.invisionfree.com/Bioklaani/index.php?showtopic=3094\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Klaanonin topic</a></li>\n<li><a href=\"http://z6.invisionfree.com/Bioklaani/index.php?showtopic=3205\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Klaanon Rope -keskustelu</a></li>\n<li><a href=\"http://z6.invisionfree.com/Bioklaani/index.php?showforum=74\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Klaanin alafoorumi Klanonille</a></li>\n<li><a href=\"http://images3.wikia.nocookie.net/__cb20101016160906/klaanon/fi/images/5/52/Klaanonkartta1.png\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Suuntaa antava kartta</a></li>\n</ul>[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Näin liityt mukaan</strong><br>\n[spoil]Lähetä seuraavat tiedot yksityisviestillä jollekulle adminille tai moderaattorille:<br>\n1. Nimi*<br>\n2. Naamio ja elementti (Jos on)<br>\n3. Laji*<br>\n4. Ulkonäkö<br>\n5. Luonne<br>\n6. Aseet<br>\n7. Historia/hahmokuvaus* (Ei tarvitse olla pitkä)<br>\nTähdellä merkityt kohdat ovat pakollisia.[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Säännöt/ohjeet kirjoittamiselle</strong><br>\n[spoil]<ul>\n<li>Hahmojen määrää ei rajoiteta, mutta ei ole suositeltavaa olla enempää kuin kaksi päähahmoa. Pienemmässä roolissa olevia sivuhahmoja ja kertakäyttöhahmoja saa olla. Ei ole kuitenkaan järkevää luoda hahmoja turhaan. Kannattaa luoda hahmo vain, jos sille on tarinallista käyttöä.</li>\n<li>Vain omia hahmoja on lupa liikuttaa. Kysymällä luvan muilta pelaajilta myös muiden hahmojen liikuttaminen on sallittua. Yhteisiä hahmoja saa liikuttaa, kunhan ei sotke muiden suunnitelmia. Toisten kanssa voi sopia, mitä hahmot tekevät ja suunnitella, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Lisäksi ei kannata kirjoittaa yhtä aikaa kuin samasta asiasta kirjoittava toinen jäsen.</li>\n<li>Yleensä on hyvätapaista merkitä viestin alkuun tapahtumapaikka lihavoidulla tekstillä.</li>\n<li>Tämä roolipeli ei ole kuten roolipelit yleensä. Klaanon Rope muistuttaa enemmänkin isoa tarinaa, jota kaikki yhdessä kirjoittavat. Siispä kannattaa käyttää aikaa kuvailemiseen, hyvään kerrontaan ja muihin asioihin, joita esimerkiksi fanfictionissa/novellin kirjoittamisessa painotetaan.</li>\n<li>Yrittäkäämme välttää suuria ristiriitoja BIONICLE:n kaanonin kanssa. Pieniä (ja oikeastaan vähän suurempiakin) vapauksia on otettu ja otetaan, mutta pääosin ei rikota mitään.</li>\n<li>Älä tee über-hahmoja. Ne ovat laimeita. Myöskään useamman kuin kahden elementin Toat eivät ole sallittuja. Pyri myös tekemään hahmoistasi kirjoittamisen arvoisia (jos tiedät, mitä tarkoitan, herra/rouva/neiti lukija).</li>\n<li>Käytä järkeä. Pätee kaikkialla ja kaikkeen.</li>\n<li>Käytä tekstieditoria, kuten Microsoft Wordia tai OpenOffice.orgia viestien kirjoittamiseen. Tämä ei ole sääntö, mutta on suositeltavaa kirjoittaa viestit jossain muualla kuin Klaanin ropetopicin tekstilootassa. Jos sivun vahingossa sammuttaa tai selain kaatuu tai jotain muuta ikävää tapahtuu, mahdollisesti useamman kymmenen minuutin työ voi mennä hukkaan. Jos muuta tekstieditoria ei ole käytettävissä, käytä vaikka Notepadia (Windowsin Muistio).</li>\n</ul>[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Pelaajien ja vihollisten hahmokuvaukset/historia</strong><br>\n[spoil]<span style=\"color:blue\">Klaanilaiset</span>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\"> <br>\n1. Toa Kapura<br>\n2. Shan, luo satunnaisia elementtihyökkäyksiä. Tuli/Painovoima<br>\n3. Toa<br>\n4. Punainen, Hopeaa panssareissa<br>\n5. Pystyy ajattelemaan keskellä taistelua, taistelee rauhallisesti<br>\n6. Tikari, miekka<br>\n7. Liittyi Klaaniin kauan aikaa sitten mutta oli suorittamassa erästä tehtävää, kunnes palasi vähän aikaa sitten\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Matoro<br>\n2. Matoron naamio oli alunperin kanohi Iden,Mutta hän vaihtoi sen Matoriin, Suunnistuksen suureen naamioon. Nykyään hänellä on Cencord, Mielen naamio jolla voi suojata mielensä,lukea ajatuksia,poistaa ja lisätä asioita muistiin, muokata ajatuksia, ja tuhota mielen. Vanha naamio on edelleen paikassa nimeltä jemma klaanin huoneessaan. Matoro hallitsee voimakakasti jää-voimia, sähkövoimia ja energiavoimia kahdella miekallaan.<br>\nHänellä on myös parannusvoimia.<br>\n3. Kyborgi-Toa<br>\n4. <a href=\"http://bkonline.ning.com/photo/matoro-ver-6-kai\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">http://bkonline.ning.com/photo/matoro-ver-6-kai</a><br>\n5. Matoro on älykäs ja hiljainen hahmo joka on hyvin ketterä,ja pystyy liikkumaan melkein ääneti. Hän havaitsee pienetkin äänet ja hänellä on todella hyvä näkö, johtuen teleskooppisilmistä.<br>\n6. Aseena hän suosi ennen pitkää keihästä,Jääkeihästä mutta nykyään hän käyttää Energiaterää ja Sähkösäilää. Hänen toinen kätensä on kokonaan mekaaninen,ja siinä on tietokone, terä, harppuuna ja paljon muuta kuten hänen kanisterinsa kaukosäädin. Sveitsiläinen linkkuveitsi siis.<br>\n7. Historiaa en nyt jaksa paljoa alkaa kirjoittamaan. Elin aluksi Ko-Matoranina Zanga Nuilla, kunnes tulin saaren toa-tiimin jäseneksi entisen toamme Zokon tehdessä kuusi toaa. No, koimme kaikkea jännää kun pelastimme saaren kerta toisensa jälkeen. Tiimin jäsenet vaihtelivat, ja jossain vaiheessa minusta tuli tiimin johtaja. Olin kierrellyt paljon maailmaa ja minulla oli yhteyksia Mata Nuin ritarikuntaan. Eräässä pahassa vahingoittumisessani minust tehtiin Kyborgi toa...<br>\n+ Lainauksia:<br>\n\"Muista...toat eivät näytä pelkoaan.Se tekee meistä heikkoja.\"<br>\n<br>\n\"Kuolen mielummin kunniakkaasti, Kuin elän pahuudessa!\"\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi Umbra<br>\n2. Naamio ja elementti Valo ja Varjo, Kanohi Mordus, Kopioinnin naamio<br>\n3. Laji Toa<br>\n4. Ulkonäkö keltamusta<br>\n5. Luonne Iloinen, sarkastinen, joskus hyökkäävä, nykyisin Hordika-myrkyn ja varjon turmelema<br>\n6. Aseet keltainen miekka, ketjut, Mukautuva haarniska, Exo-kanuuna, terät<br>\n7. Historia Toat/Metsästäjät sodan aikana Av-Matoranista muuttunut valon Toa jolla on pitkä historia. Nykyisin turmeltunut varjojuotikkaista.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nPuoli: Klaani<br>\n<br>\n1: Mr.Killjoy<br>\n<br>\n2: Hallitsee tulen ja shkön voimat. Kyborgisen kehonsa ansiosta hallitsee myös tekniikan hyvin. Ei naamiota.<br>\n<br>\n3: Ei Tiedossa<br>\n<br>\n4: Isokokoinen punamustalla haarniskalla varustettu. Kantaa myös kypärää jossa palaa ikuiset liekit.<br>\n<br>\n5: Salaperäinen, kovinkaan moni ei tiedä taustoista. Työskentelee mieluiten yksin. Ei koskaan antaudu ja taistelee vaikka kuolemaan asti.<br>\n<br>\n6: Käyttää pääasiassa kahta katanaa, mutta työskentelee silloin tällöin myös ison kirveen kanssa.<br>\n<br>\n7: Entinen pimeyden metsästäjä. Tulee kunnolla toimeen vain harvojen Klaanilaisten kanssa, sillä on taistelut ennen näitä vastaan. Tuntee kuitenkin velvollisuudekseen auttaa Klaania.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Tahu Mata<br>\n2. Naamio ja elementti: Elementti tuli ja varjo. Naamio Hau.<br>\n3. Laji: Toa<br>\n4. Ulkonäkö: Mustan ja Matapunaisen värinen toa.<br>\n5. Luonne: Iloinen, vitsailee usein. Välillä kovin hiljainen ja yksinäinen.<br>\n6. Aseet: Tulimiekka<br>\n7. Historia: Lue Tahu Matan elämä ja teot\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Keetongu (ei tarinan Keetongu, pelkkä yhteensattuma)<br>\n2. Naamio ja elementti (Jos on) ei ole.<br>\n3. Laji: Keetongun laji<br>\n4. Ulkonäkö: <a href=\"http://www.flickr.com/photos/kumipallomaa/4280520941/\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">http://www.flickr.com/photos/kumipallomaa/4280520941/</a><br>\n5. Luonne: Ei mitään ihmeellistä<br>\n6. Aseet*: Ei ole. Komentaa Klaanin pientä Steampunk-laivuetta.<br>\n7. Historia* Erosi perheestään Visorak-vainojen aikana ja liittyi Klaaniin hieman Suuren Mullistuksen jälkeen. Asuu majakassa.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1Nimi: Summerganon<br>\n<br>\n2Naamio ja elementti Huna, jää (elementtivoimia ei kuitenkaan<br>\noikeastaan ole)<br>\n<br>\n3Laji: Toa<br>\n<br>\n4Ulkonäkö: Summerganon on nykyään valkoinen toa, jolla on panssarissaan myös punaista. Perus toan kokoinen.<br>\n<br>\n5Luonne: Lämminsydäminen ja kiltti, mutta raivokas taistelija ja<br>\njoskus jopa synkkä, mutta tämän piirteen huomaavat vain harvat.<br>\n<br>\n6Aseet: Pitkähkö miekka.<br>\n<br>\n7Historia Summerganon oli matoran Metru Nuilta ja toa-kiven saatuaan hänestä tuli jään toa. Ko-Metrussa hän joutui vanhan tiiminsä kanssa makutojen brutaalin hyökkäyksen kohteeksi, jossa kaikki hänen tiimitoverinsa saivat oletettavasti surmansa. Summerganon selvisi ja ajan myötä hän päätyi Bioklaanin saarelle.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Troopperi<br>\n2. Hau, tuli<br>\n3. Toa<br>\n4. Puna-musta, punaisiin ja kullankeltaisiin panssareihin pukeutunut. Musta Hau.<br>\n5. Ystävällinen ja seikkailullinen. Hiukan innnokas.<br>\n6. Miekka ja tulikeihäs.<br>\n7. Oli Matoran Metru Nuilla, meni Mata Nuille, palasi Metru Nuille (kuten muutkin) ja muuttui siellä Toaksi. Tuli myöhemmin Klaaniin.<br>\n<br>\nErityistä: Lemmikkihikaki Hikka, sekin Klaanilla.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Guardian (\"Guartsu\" ystävien kesken), käytti Pimeyden metsästäjien joukoissa koodinimeä Tuomari<br>\n2. Elementti: Kykenee käyttämään plasmaa, mutta koska kuului sodassa ns. jalkaväkeen, hänen käytössään on vain plasmakatse, joka ei sekään toimi jos mekaanisen silmän poistattaa.<br>\n3. Laji: Skakdi<br>\n4. Ulkonäkö: Sininen skakdi hopeisilla panssareilla. Vasemman silmän tilalla on täysin mekaaninen kiikari.<br>\n5. Luonne: Ajoittain vaitelias ja ajoittain eksentrinen tilanteen mukaan. Ainoa asia, josta Guardianissa voi olla varma on ennalta-arvaamattomuus.<br>\nGuardian viljelee puheessaan sarkastista huumoria. Hän on hyvä ja karismaattinen johtaja, mutta ajoittain joutuu kuitenkin kyseenalaistamaan omat päätöksensä. Guardianilla on myös skakdiksi poikkeuksellisen vankka oikeudentaju ja hän pyrkiikin poistamaan lajiansa kohtaan kertyneet ennakkoluulot, mutta ei ole sisäistänyt moraalikoodiinsa Toa-soturien \"älä tapa\"-käskyä. Guardian ei pidä tappamisesta, mutta pitää sitä vaihtoehtona.<br>\n6. Aseet: Plasmatykki, jonka piilopaikka on tuntematon ja josta on parempi olla kysymättä. Heittoveitsiä piilotettuina ympäri haarniskaa. Puoliautomaattinen Zamor-pistooli.<br>\n7. Historia: Aikaisin havainto Guardianista oli Zakazin sisällissodassa, jossa hän taisteli Nektannin joukkoja vastaan. Sanomattakin on selvää, että Guartsun puoli hävisi ja hän menetti vasemman silmänsä, mutta sai omaksi onnekseen pitää henkensä. Suurin osa sodan tapahtumista on vielä hämärän peitossa.<br>\nJonkin aikaa sodan jälkeen Guardian rekrytoitiin Pimeyden metsästäjiin. Hänen tehtävänsä kyseisessä organisaatiossa oli petturien ja vakoojien etsiminen ja eliminoiminen. Tuntemattomassa vaiheessa uraansa Guardian joutui kuitenkin Klaania vastaan, mutta päätyi moraaliarvojensa kyseenalaistamisen johdosta yhdeksi nuoren organisaation johtajista. The Shadowed One pitää Guardiania tästä hyvästä petturina ja haluaa hänet eliminoiduksi.<br>\n<br>\nTällä hetkellä Guardian on yhdellä eteläisistä saarista suorittamassa salaista tehtävää. Hänestä ei ole kuultu hetkeen ja monet klaanilaiset ovatkin alkaneet epäillä pahinta.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Jake<br>\n2. Naamio ja elementti: Turaga Nujun kanohi (Matatu), tummemman harmaana. Valkoinen raita naamiossa. Elementti: Jää ja betoni.<br>\n3. Laji: Toa, lyhyt sellainen...<br>\n4. Ulkonäkö Naamio on se turaga nujun kanohi (Matatu) valkoisella raidalla, ohuet jalat, tummanharmaat, valkoiset jalkaterät, Paksut käsivarret, valkoiset, iso tykki josta menee ketjut Jaken olkapäihin. Musta keskivartalo.<br>\n5. Luonne: Aika ebil, tykkää tuhota asioita ja nauraa ilkeästi päälle.<br>\n6. Aseet: Iso tykki, josta ketjut olkapäihin.<br>\n7. Historia: Jake oli ennen elämän ja ajan toa ja hyvinkin über, muttaeräänä kauniina päivänä hän käveli yhteen klaanin torniin ja joku hämärä klaanilainen teki hänelle kokeita, jolloin hänestä tuli jään ja betonin toa, Jake osti Guartsun asekaupasta ison tykin ja lähti tuhoamaan asioita.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nTässä vähäsen kesti, mutta tulenpa mukaan minäkin.<br>\n<br>\n<strong>1. Nimi:</strong> Makuta Nui<br>\n<strong>2. Naamio ja elementti:</strong> Kraahkan, Varjo<br>\n<strong>3. Laji:</strong> Makuta<br>\n<strong>4. Ulkonäkö:</strong> <a href=\"http://www.brickshelf.com/gallery/Great-Spirit/Sprite/makuta_nui.png\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Sprite</a>, <a href=\"http://www.brickshelf.com/gallery/Great-Spirit/MOC/MN/V3/makuta_nui_v3_kuva_2.png\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">MOC</a> by me, <a href=\"http://www.brickshelf.com/gallery/pate-possu/MakutaNui/manui1.jpg\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">MOC</a> by Keetis, <a href=\"http://www.majhost.com/gallery/Great-Spirit/Bionicle/Sprite/persphoto.gif\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">click</a>, <a href=\"http://www.majhost.com/gallery/Great-Spirit/Other/Ava/avava.png\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">...</a><br>\n<strong>5. Luonne:</strong> Älykäs ja ruumiillista työtä välttävä Makuta. Narsistinen (tämä ei johdu narsistisesta persoonallisuushäiriöstä), sadistinen, julma (ei pahis, mutta tappaisi mieluusti vihollisen, jos koodia ei olisi, tämä ei johdu antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä), pilkunviilaaja, absurdi, arvaamaton, ailahteleva, juonitteleva, yllätyksellinen, Rock Police, ylpeä, katea, vihainen, laiska, ahne, kohtuuton, irstas. Okei, pois nuo seitsemän viimeistä. Paitsi ehkä ylpeys. Ja laiskuus.<br>\n<strong>6. Aseet:</strong> Tuollainen kiva keihään oloinen kaksikärkinen juttu, jota kutsuin Varjojen valtikaksi ficissäni. Muitakin saattaa olla, sillä teen itselleni joskus aseita.<br>\n<strong>7. Historia:</strong> Syntyi muiden Makutojen tapaan, loi raheja, mm. sarvekkaan prototeräsmyyrän. Sitten vähän Terryn vallankumouksen jälkeen lähti seikkailemaan Tridaxin Olmakin kanssa, varasti vaihtoehtoismaailmasta itselleen Kraahkanin, palasi takaisin omaan Universumiinsa ja jätti veljeskunna. Liittyi Klaaniin. Tarkempaa tietoa saatte, kun ehdin/jaksan (laiskuus) kirjoittaa loppuun syntytarinani.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Snowman, joskus myös tittelit \"The\" ja \"Toa\". Myös suomenkielinen Lumiukko käy aivan hyvin.<br>\n<br>\n2. Naamio ja elementti: Naamiona Kanohi Aixor. Snowmanin naamalla se näyttää porkkananenältä. Aixor on johdatuksen naamio, joten Snowman mm. tietää asioita, joita hänen ei tulisi tietää, ja \"kokee johdatusta\". Elementtiä ei ole, mutta Snowman koostuu lumesta, tai vastaavasta. Hän siis pystyy hyvin mm. muuttamaan muotoaan, naamioitumaan tai vaikka jakautumaan moneksi.<br>\n<br>\n3. Snowman ei oikeastaan ole toa. Teoriat vaihtelevat, itse hän sanoo syntyneensä, kun joku laittoi toa-kiven lumiukon sisään, mutta kaikki eivät pidä sitä totena.<br>\n<br>\n4. Ulkonäkö: Valkoinen, toamainen hahmo. Kuitenkin keskiverto-toaa pidempi, rotevampi ja tukevampi. Huonohko ryhti.<br>\n<br>\n5. Rauhallinen, puhelias ja huumorintajuinen. Snowman ei pidä taistelemisesta, ja yrittääkin aina puhua ensin itsensä ongelmista. Saattaa hieman hätiköidä ongelmatilanteissa, mutta toisinaan on tyyneyden perikuva. Tiimityöskentelijä sanan varsinaisessa merkityksessä, aina mielummin ryhmässä kuin yksinään.<br>\n<br>\n6. Aseet: Kaksi valtavaa terää, joiden sisällä on jonkin sortin ketjumekanismi. Niitä voi roikottaa ketjujen varassa, tai pitää kiinteästi hakkuina. Varret venyvät. Lisäksi iso, vanhanaikainen painetykki, jossa riittää kyllä tehoa, toimivuus nyt on vähän niin ja näin.<br>\n<br>\n7. Historia. Snowman on menneisyydessään taistellut monesti pahaa vastaan (mm. uskollisen sammakkomaisen lemmikkirahinsa Napon, ja kiertelevän karun veden toa Elgenin kanssa), ja viettänyt suuren osan elämästään maailman meriä seilaamalla. Puutteellisten elementaalivoimiensa johdosta harjoitellut kovasti lähitaistelua, hiiviskelyä ja muita hyödyllisiä taitoja. Hänellä on (hieman säälittävä) arkkivihollinen, sikaria polttava skakdi Vigarok. Nykyisellään Snowman on kuitenkin Klaanin hyvin leppoisa vakioasukki, joka viettää aikaansa lauleskellen ja jutellen niitä näitä.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Kerosiinipelle<br>\n2. Naamio ja elementti: Kanohi Friik, molekyylimuokkauksen naamio. Käytännössä näyttää Matatulta. Pääelementti jää, mutta myös joitakin kasvillisuusvoimia.<br>\n3. Laji: Toa, toki.<br>\n4. Ulkonäkö: Valkoista ja vaaleanvihreää haarniska-ish-juttua pitävä hupaisan näköinen hahmo.<br>\n5. Luonne: Tiedemiestyyppi, joka tutkii aina kaikkea. Pyrkii ottamaan asioista selvän ennen niihin kajoamista. Siksipä taisteluun joutuessaan kaivaa suurennuslasin esiin ennen asetta.<br>\n6. Aseet: Keihäs, jolla voi tökkiä porukkaa kauemmaksi.<br>\n7. Historia: Entinen artakhalaistoa, jolla lienee vielä jokin universaali tehtävä täyttämättä, koska ei ole vielä turagaksi muuttunut. Pelasti Artakhan naamion laumalta häijyjä makutoja. Seikkaili tämän jälkeen jonkin aikaa Toa Loimun ja Takalol-otuksen kanssa. Klaanissa Kerosiinipellellä on verstas, joka sisältää kunnioitettavan kokoelman elektronista krääsää. Jotkut väittävät Dox-nimisen, harvoin ihmisten ilmoilla näyttäytyvän moderaattorin pitävän majaa ja metsästävän hattuja tämän paikan syövereissä, mutta tästä ei ole löydetty todisteita.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Glatorianking<br>\n2. Suuri Avohkii (Voimaton)<br>\n3. Toa<br>\n4. Resuinen, viitta, valkohopea.<br>\n5. Rauhallinen, kokenut, nopea, ketterä, suht vahva.<br>\n6. Miekka, nyrkkirauta<br>\n7. Arthkan salainen projekti, joka päätyi makutojen käsiin ja tuli pahaksi, mutta lopulta pääsi Pois pahuudesta, ja sai tarkoitetun muotonsa, mutta jokin, meni pahasti pieleen ja...\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: MahriKing<br>\n2. Naamio ja elementti: Mysteerinen Arthonia muistuttava naamio, ei osaa käyttää naamiotaan, elementtinä tuli<br>\n3. Laji: Toan ja Rahin fuusio<br>\n4. Ulkonäkö: spritejeni mukainen, olet varmaan nähnyt<br>\n5. Luonne: Lyhyt temperamentti, muttam yös rohkea ja ystävällinen<br>\n6. Aseet: energiakeihääs, pystyy sieppaamaan vihollisen energiaiskuja, kuten laserammuksia ja voimasäteitä, myös elementti-iskuja, jah eittämään ne takaisin lähettäjäänsä kohti<br>\n7. Historia: Eli tavallista elämää Matoranina, muuttui myöhemmi nToaksi, ja yhdistyi lohikäärmerahiin.</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Domek, Valon Edustaja (\"The Light One\")<br>\n2. Naamio ja elementti: Avohkiin näköinen, mutta verrattain heikompi naamio. Elementtinään Valo.<br>\n3. Laji: Toa<br>\n4. Ulkonäkö: Cornellin punaiset raajat, kullan värinen naamio, haarniska, kädet ja jalat. Pukeutuu usein lierihattuun ja puoli-räikeään huiviin<br>\n5. Luonne: Domek on erittäin boheeminen ja käytäytyy hyvin muukalaisesti, mikä synkaa hyvin hänen boheemisuuden kanssa. Hän usein kävelee usein edestakaisin samassa paikassa, puhuu joskus itsekseen tai muuten vain liikkuu oudosti. Erittäin uskollinen omiin makuun ja vaistoihin, eikä yleensä puhu paljon jos ei tapahdu mitään mikä vetää hänen kiinostustaan tarpeeksi, jolloin hän usein heittää omat kommentinsa asiasta.<br>\nSiitä huolimatta Domek on hyvin lämminsydänminen ja huolehtivainen, vaikka ei usein näytäkään siltä heikon kommunikointitaitojensa takia. Hyvin korkea moraali, eikä koskaan halua tappaa ketään ellei kyseessä ole viimeinen vaihtoehto ja rakastaa taidetta ja kulttuuria. Pyrkii aina ajattelemaan rationaalisesti.<br>\nDomekilla on myös hyvin paljon paranoian ja pakko-oire häiriön vihjauksia.<br>\n6. Aseet: Eräänlainen hilpari ja usein muita salkoaseita sekä kahta veistä.<br>\n7. Historia: Domek oli Degoh Nuin kaupungissa syntynyt Av-Matoralainen, joka valittiin paikallisen järjestön päätöksestä sen seuraavaksi Toa-vartijaksi ja järjestön Valon Edustajaksi (\"The Light One\").<br>\nVahingollisesti Domek oli järjestön toimenpiteitä vastaan ja joutui montakin kertaa ankariin rangaistuksiin kun ei toteuttanut järjestön toiveita, joten hän lopulta pakenea järjestön vaikutuksesta. Hän viimein onnistui kun lavasti oman kuolemansa ja pakeni viemäriverkoston kautta pois saaresta. Sitemmin Domek vaelteli saaresta saareen kunnes päätti viimein asettua Bio Klaaniin.<br>\nTällä hetkellä Domek vaeltelee Klaanin ulkopuolella maailmaa katsomassa.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">1.Nimi: ÄmKoo<br>\n<br>\n2.Naamio ja elementti: Miru Nuva(voimaton), Ilma ja varjo (ainakin nimellisesti, ei suosi elementtivoimien käyttöä)<br>\n<br>\n3.Laji: ennen Toa, tiettyjen fyysisten ja henkisten muutosten jälkeen ÄmKoon lajia on ollut mahdoton määritellä.<br>\n<br>\n4.Ulkonäkö: Kuin musta Toa, jolla myrkynvihreä naamio, kämmenet ja jalkaterät. Suosii mustaa viittaa ja/tai kaapua. Punaiset silmät.<br>\n<br>\n5.Luonne: Tilanteesta riippuen hyvinkin mukavaa, taikka vaihtoehtoisesti kamalaa seuraa. Luotettava, pitää asiat mielellään omana tietonaan. Nauttii vastustajiensa ivaamisesta ja joutuukin tästä syystä usein vaikeuksiin. Pyrkii välttämään vihollisten aliarvioimista. Parhaiten ÄmKoon luonnetta kuvailee sana \"hämärä.\"<br>\n<br>\n6.Aseet: Koruttoman näköinen katana-miekka, jonka kahvan päässä punaisena hohkaava kivi. Miekka on ulkonäöstään huolimatta äärimmäisen vaarallinen ja kykenee leikkaamaan lähestulkoon mitä tahansa. ÄmKoo on aikojen saatossa oppinut käyttämään miekkaansa äärimmäisen taitavasti ja tästä syystä hän on lähitaistelussa erittäin vaarallinen vastustaja. <br>\n<br>\n7.Historia: ÄmKoo oli joskus matoran ja sen jälkeen Toa. Toimittuaan Toan virassa hän joutui kuitenkin erimielisyyksiin tiiminsä kanssa ja korruptoitui. Myöhemmin muuan Makuta yritti imaista ÄmKoon osaksi itseään, mutta ÄmKoon tahdonvoima voitti Makutan vastaavan ja ÄmKoosta tuli fuusiokehon hallitseva osapuoli. Myöhemmin ÄmKoosta tuli yksi Klaanin johtohahmoista, tosin nykyään hän liikkuu Klaanin alueilla hyvin vaihtelevasti ja on usein poissa hyvinkin pitkiä aikoja. Syy tähän on toistaiseksi tuntematon.<br>\n<br>\nMuuta: ÄmKoon yhdistyminen Makutan kanssa toi hänelle erään hyvin poikkeuksellisen kyvyn. ÄmKoo kykenee tallentamaan haarniskaansa erilaisia naamiovoimia ja käyttämään näitä taistelussa hyödykseen vaihtelevalla menestyksellä. Niin ironista kuin se onkin, ÄmKoon kasvoilla lepäävä naamio on toimintakyvytön joten ÄmKoo ei hallitse levitaatiota. Tästä huolimatta hänellä on kuitenkin hallussaan monia erittäin käteviä naamiovoimia, kuten esimerkiksi teleportaatio ja aineettomuus.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Kupe (Lempinimet ovat: Kepu, Radiak)<br>\n2. Naamio ja elementti: Feln, parantamisen naamio &#124; Tuli, Vesi<br>\n3. Laji: Toa<br>\n4. Ulkonäkö: Kupe on tulen ja veden toa, väriltään hän on sini-valko-punainen. Kupessa on hieman kokoeroa muihin, hän on pienempi kuin muut, hänellä on Feln niminen naamio, se on pyöreä, valkoinen, jossa on ppunainen plus-merkki, naamiosta kaareutuu pitkä piikki taaksepäin.<br>\n5. Luonne: Ystävällinen, auttaa muita mielellään.<br>\n6. Aseet: Molemmissa käsissä on piilotetut punaiset terät, ne ilmestyy esiin käsivarresta ja toimivat erinomaisina aseina.<br>\n7. Historia: Kupe oli ennen vain tulen matoran, kunnes sai kahden elementin toakiven: tulen ja veden.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nHahmo 1. Tahurakki-Klaanilaiset<br>\n2. Naamio ja elementti: Elemenntti tuli, naamio Ragnus<br>\n3. Laji: Accar (Toamainen otus, jokseenkin)<br>\n4. Ulkonäkö: Puna-hopeat suojukset, hiukan haavoja ja arpi naamiossa<br>\n5. Luonne: Hiukan kiivas, innokas taisteluun, avulias<br>\n6. Aseet: Accar-miekka (BTW, Saako hahmolla olla muitakin aseita välillä?)<br>\n7. Historia: Syntyi, kun fuusiokeihään kopio lävistää Tadran nimisen Accarin. Ja loppua historiaa pitää kirjoittaa ficiin ja sen kirjoittaminen tähän veisi kauan kun fici ei ole valmis, ekä sen todennäköinen jatko-osa, että ei tähän paljoa voi vielä laittaa :p\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nNimi: Voyager<br>\n<br>\nNaamio ja elementti: Miru naamio. Elementti ilma.<br>\n<br>\nLaji: Toa<br>\n<br>\nAseet: Miekka ja Energiajousi (Jousiase)<br>\n<br>\nHistoria: Oli Mata Nuilla matoran ja muuttui Toaksi. Tuli Klaanille.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Konguboss<br>\n2. Naamio ja elementti: Miru, ilma.<br>\n3. Laji: Toa<br>\n4. Ulkonäkö: Vihreä<br>\n5. Luonne: Avulias, hullu<br>\n6. Aseet: Kirves, puukko<br>\n7. Historia: KooBeesta ei tiedetä paljon mitään muuta kuin, että hän syntyi Mata Nuilla ja saapui kanisterissa Bio-Klaanin saarelle.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Peelo<br>\n<br>\n2. Naamio ja elementti: Ei ole, mutta on harvinaisen nopea ja<br>\nketterä.<br>\n<br>\n3. Laji: Mekaaninen Androidi/kyborgi<br>\n<br>\n4. Ulkonäkö: Pikimusta, tumma toan kokoinen hahmo, jolla on naamion keskellä pieni, vihreä valopiste.<br>\n<br>\n5. Luonne: Ei kaihda mitään, ei edes vaaroista suurinta. Huimapäinen useimmiten, mutta osaa kadota harvinaisen taitavasti paikalta jos tilanne käy tukalaksi.<br>\n<br>\n6. Aseet: Sisään taittuvat/vetäytyvät ranneterät ja pienet kiinni tarttuvat räjähteet.<br>\n<br>\n7. Historia: Oli Matoran, joka poikkesi muista. Hänet otettiin tieteellisiin testeihin kun hän oli eräänä kauniina päivänä kävelyllä metsäpolulla. Klaanin puolella, henkeen ja vereen. Ei erityisemmin pidä skakdeista.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n<br>\n1. Oliolli<br>\n3. Tuntematon, ainakin vielä<br>\n6. Nyrkit<br>\n7. Kävellyt oudossa tyhjähkössä paikassa pidempään kuin muisti luotettavasti kantaa\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: KGBio<br>\n2. Naamio ja elementti: Kraakhan, varjo<br>\n3. Laji: Toa<br>\n4. Ulkonäkö: Tumma, punainen ja musta haarniska, repaleinen ja kärvähtänyt tumma viitta<br>\n5. Luonne: Yleensä rauhallinen, saattaa \"räjähtää\" suuttuessaan. Pysyttelee omissa oloissaan.<br>\n6. Aseet: Voimakeihäs (Powerlance)<br>\n7. Historia: Ei tiedetä tarkasti. Seikkaili ympäriinsä. Myöhemmin liittyi Klaaniin\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Faxadosq (OEUGUAMN)<br>\n<br>\n2. Naamio on Hau Nuva, jossa on hyvin varustettu lasersilmä. Elementit ovat Valo ja Varjo.<br>\n<br>\n3.Hän on kyborg-Toa, joka on fuusioitunut MNR:n jäsenen ja Rahin kanssa.<br>\n<br>\n4.Faxasdosq ei koskaan ole Titaani-muodossaan, kun on Klaanin tehtävillä, tai Klaanin saarella. Hän on (ihme kyllä) musta, tummanpunainen ja hopea, vaikka ei hallitse Tulta, vaan Valoa.<br>\n<br>\n5.Faxadosq on rauhallinen, mutta kiivastuu nopeasti taistelussa. Häntä pidetään outona ja syystäkin.<br>\n<br>\n6. Aseet ovat Mukautuva haarniska, pieniä aseita panssarissa ja miekka.<br>\n<br>\n7. Hän Daxin klooni, joka on fuusioitunut monen hahmon kanssa ja on nykyään Klaanissa.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Nimi : Blezer<br>\n<br>\nNaamio: Jarrlin<br>\n<br>\nElementti: Jää<br>\n<br>\nLaji: Toa variaatio<br>\n<br>\nUlkonäkö: Pohjaltaan mustan-harmaa toa jolla on erittäin paljon hopeista panssaria päällään. Hänen oranssin-keltainen haun näköinen maski erottuu erittäin hyvin muusta värityksestä. Viitansa sinertävä ylettyy hieman kantapäiden yläpuolelle.<br>\n<br>\nLuonne: Häilyvä, Erittäin arkaluontoinen suorastaan ylitunteelinen. Hän ei ole päällepäin agressiivinen, mutta ärsyytnyy kuitenkin helposti jos osaa vedellä oikeista naruista.<br>\n<br>\nAseet: Riimumiekka [varastettu atm.] Silmittömän suuri nuija.<br>\n<br>\nHistoria: Blezer... Yksi Hopeakäden viidestä ritarista. Hopeakäsi oli niinsanottu ritari neuvosto hänen kotisaarellaan. Skakdien hyökätessä saarelle neuvosto kuitenkin kukistui ja vain kaksi jäi henkiin. Blezer ja Ulther. Ulther antautui skakdeille ja poloinen otettiin vangiksi. Blezerin Riimumiekka vietiin jolloin hän lähti vorojen perään päätyen lopulta klaanin saaristoon.</dd></dl>\n<br>\n<br>\n<span style=\"color:red\">Viholliset</span>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Gaggulabio<br>\n2. Kivi-Skakdi, kypärä näyttää kanohi Garailta<br>\n3. Skakdi<br>\n4. Keltaruskea, hieman mustaa, lihaksikas, lyhyt, kypärä<br>\n5. Ahne, vallanhimoinen, suoraviivainen<br>\n6. Miekka<br>\n7. Johtaa pientä Skakdi-yksityisarmeijaa. Eniten maksavan puolella\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nZyxax<br>\nZyglak-komentaja joka valloitti Orto Nuin saaren.<br>\nEi hallitse mitään voimia, paitsi pientä telekinesiaa, jonka oppinut Makuta Spiriahin opissa vuosituhansia sitten. Vastustuskyky elementaalihyökkäyksiin. Sekä Protodermistaudin levitys.<br>\nKäyttää aseinaan kilpeä, miekkaa ja keihästä.<br>\nOn ulkonäöltään liskomainen, vihreä ja haisee kuolleelta kalalta.<br>\nPienen Zyglak-komppanian komentaja joka on taitava soturi. Ylimielinen ja töykeä olento joka vihaa Matoraneja.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Avde, tunnetaan lempinimillä \"Punainen Mies\", \"Syvä Nauru\".<br>\n2. Naamio ja elementti: Tummansininen, voimaton Pakari. Elementti todennäköisesti varjo.<br>\n3. Laji: Tuntematon<br>\n4. Ulkonäkö: Tummansinisen naamion, punaisen kehon ja mustat raajat omistava Matorania muistuttava hahmo. Tämä on kuitenkin vain hämäystä, sillä Avde on kaukana Matoranista. Hänen todellinen muotonsa on pimeys, jota hän jättää jälkeensä. Ne harvat, jotka ovat nähneet Avden todelliset kasvot ovat menettäneet joko henkensä tai järkensä.<br>\n5. Luonne: Avden Matoran-muoto vaikuttaa olevan rauhallinen ja lämpimästi hymyilevä persoona, mutta hämäys paljastuu heti kun hän avaa suunsa.<br>\nSilloin ulos tuleva ääni on petollinen ja ivallinen. Avden ulkokuori on ystävällinen ja pehmeä, mutta sisällä hän on hirviö.<br>\n6. Aseet: Ei aseita, sillä hän ei tarvitse niitä.<br>\n7. Historia: Avden historia on hämärän peitossa. Jotkut sanovat hänen olleen joskus Matoran. Jotkut sanovat hänen olleen joskus Makuta. Toiset uskovat, että hän ei ole kumpikaan.<br>\nAvde väittää itse olleensa olemassa kauemman aikaa kuin yksikään Toa tai Makuta.Se, kuinka paljon hänen puheestaan on totta voidaan kyseenalaistettaa, sillä Avde tapaa valehdella usein.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Purifier<br>\n2. Ei naamiota. Omaa tulen ja maan elementtivoimat<br>\n3. Ei tiedossa<br>\n4. Punamusta kevyt haarniska, kupolimainen pää ja valtavan pitkät, mekaaniset, luurankomaiset raajat.<br>\n5. Purifier on pimeyden metsästäjä, joka on tappanut jokaisen kohtaamansa vastustajansa. Armoton ja nopealiikkeinen. Nauttii vain tuhosta ja ottaa vain työt, joissa saa aiheuttaa paljon tuhoa. Polttaa mielellään vastustajansa.<br>\n6. Käteen liitetty kanuuna, sekä liekinheittimiä olkapäillään.<br>\n7. Tuntematon historia. Tiedetään olleen eräs Killjoyn kilpailijoista.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Metorakk<br>\n2. Hopeinen piikikäs kypärä<br>\n3. Skakdi<br>\n4. Toaa pidempi, hopeahaarniskainen, sininen Skakdi.<br>\n5. Sotilaallinen, ovela sekä vahva. Hyvä taktikoija ja johtaja.<br>\n6. Tikari, Moukari ja Zamor-laukaisin<br>\n7. Menestyi Zakazin sisällissodassa Gaggulabion rinnalla. Kouliintui sodassa armottomaski ja hyvin sotilaalliseksi, ja nykyään pyörittää menestyvää palkaksoturibisnestä Gaggulabion kanssa.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Abzumo<br>\n2. Naamio ja elementti: Avsa, varjo<br>\n3. Laji: Makuta<br>\n4. Ulkonäkö: Violetin musta ja hopeinen haarniska, musta viitta, naamio on violetin musta.<br>\n5. Luonne: Sadistinen hirviö, vallanhaluinen, narsistinen, suurin piirtein kaikkea, mitä Makutat edustavat, älykäs, hyvä taistelija<br>\n6. Aseet: Pitkä ja terävä silpomiseen tarkoitettu miekka<br>\n7. Historia: Toistaiseksi tuntematon</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n<strong>Kenraali 001:</strong> Kaikkien Nazorakien ylin johtaja. Pirullinen ja suunnitteleva, salaperäinen torakka.<br>\n<br>\n<strong>Amiraali 002</strong>: Torakkojen sekä merellä että maalla toimivan laivaston johtaja. Hän on kunnianhimoinen ja ovela komentaja.<br>\n<br>\n<strong>Ilmavoimien komentaja 003</strong>: Torakkojen lentosotaosaston johtaja, joka ei ole tyytyväinen osastonsa saamaan vähäiseen arvostukseen.<br>\n<br>\n<strong>Totuusministeri 005</strong>: Torakoiden propagandaa ja aivopesua pyörittävä karismaattinen johtajahahmo.<br>\n<br>\n<strong>Tohtori 006</strong>: Johtaa torakkojen teknisiä tutkimuksia, muunmuassa erikoishaarniskojen isä.<br>\n<br>\n<strong>Salaisen palvelun johtaja 007</strong>: Hiljainen ja salaperäinen torakka, joka ylläpitää Nazorakien vakoilukameroita ja varjo-Nazorakien koulutusta.<br>\n<br>\n<strong>Siniset kädet</strong>: Nazorakien tiedustelupalvelun kaksi korkea-arvoisinta agenttia (019 ja 020), jotka toimivat 007:n oikeana ja vasempana kätenä. Mystisiä hahmoja, jotka puhuvat teoillaan.<br>\n<br>\n<strong>Eliitit</strong>: Heillä on kaikilla kokeellinen kevyt, mutta kestävä haarniska, rakettireput ja suuri arsenaali erilaisia aseita. Varo eliittitorakoita, sillä ne ovat erittäin kuolettavia. Hei, varo, takanasi on yksi.<br>\n<br>\n<strong>Yliluutnatti 955</strong>: Kokenut, nauttii tappamisesta. Taktinen mutta antaa joskus tunteille liikaa valtaa. Erittäin tappava taistelija.<br>\n<br>\n<strong>Eversti 437</strong>: Ainainen selviytyjä. Puoliksi kyborgi. Myöskin kokenut soturi.<br>\n<br>\n<strong>Kapteeni 666</strong>: Täysi tappaja. Omaa mustan erikoishaarniskan, jossa on verenpunainen viilto. Hän on yksi kuolettavimpia taistelijoita.<br>\n<br>\n<strong>000</strong>: Abzumon ja Makuta Nuin luoma kaikkien nazorakien äiti. Jopa Tahtorakia isompi ja vahvempi eläimellinen peto, jota torakat pitävät pesänsä keskustassa vankina. Kuningattaren ainoa tehtävä on synnyttää uusia sotilaita.</dd></dl>[/spoil]<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><small>Johdantomuistelman ja koko aloitusviestin laati Makuta Nui.</small></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-08-29T10:10:00.000Z","content":"Mihin aikakauteen MUn historiassa tämä Rope perustuu? Mietin vain että voinko tulla tähän mukaan koska olen ollut oman aikajanani mukaan Toa vasta 3000 vuotta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":2,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-08-29T10:41:00.000Z","content":"Sanotaanko että tämä sijoittuu juuri Suuren Mullistuksen jälkiaikoihin, siis about 1000 vuotta sitten.<br>\n<br>\nKaiketi voin pistää toisen hahmon tiedot suoraan tähän, nopeampaa kuin Yyveellä sählääminen:<br>\n<br>\n1. Gaggulabio<br>\n2. Kivi-Skakdi, kypärä näyttää kanohi Garailta<br>\n3. Skakdi<br>\n4. Keltaruskea, hieman mustaa, lihaksikas, lyhyt, kypärä<br>\n5. Ahne, vallanhimoinen, suoraviivainen<br>\n6. Miekka<br>\n7. Johtaa pientä Skakdi-yksityisarmeijaa. Eniten maksavan puolella<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Klaanin saari, Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nMatoro loikoilee rauhassa oman huoneensa parvekkeela olevassa aurinkotuolissa. Hänen huoneistonsa on valkoinen ja avara, suuria ikkunoita ja tottakai hyvä ilmastointi. Klaanissa elo on kaikin puolin rauhallista, ei ole ollut mitään pahempaa pitkiin aikoihin. Pari päivää sitten joku pillastunut Kane-Ra pelotteli matoraneja, lähinnä sen tasoisia hommia klaanilaislla on...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":3,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-08-29T16:45:00.000Z","content":"Umbran kanisteri törmäsi räjähtäen Klaanin rantaan, räjäyttäen Umbran osina ilmaan, jolloin keltavihreitä kappaleita lenteli ilmassa ympäri rantaa. Umbra oli paennut Destralilta, koska oli ollut Helryxin käskystä vakoilemassa Makutoja näiden tukikohdassa. Makutat olivat aistineen valon läsnäolon, vaikka Umbra olikin käyttänyt häivetekniikan voimiaan pysyäkseen piilossa varjoissa. <br>\n<br>\nJokatapauksessa Klaanin rannalla oli kymmeniä pieniä paloja jotka alkoivat mystisesti etsimään oikeaa kohtaa Umbran kehossa. Pienet hammasrattaat naksuivat samalla kun kuppiosat laittoivat nivelet paikoilleen. <br>\n<br>\nHieman kauempana, pieni oranssisininen olento, joka oli varustettu poran ja kirjurin sauvan yhdistelmällä katseli kuinka Umbra alkoi nousta hiekasta. Kultainen valo välähti kun Toa nousi hiekasta. <br>\n<br>\nOlento oli Orton, Matoranien lajista eronnut olento, nimeltään Relef. Relef hallitsi Tyhjiön voimia, jotka antoivat hänelle kyvyn elää vedenalla ja avaruuden tyhjiössä sekä imeä ilmaa ja ainetta. Näitä hän ei voinut kuitenkaan käyttää rajattomasti, koska hän voisi ylikuumentua. <br>\n<br>\nOlento nousi hiekkakumpareen takaa ja meni tervehtimään Umbraa.<br>\n<br>\n\"Kuka olet, suuri Toa?\" Orton kysyi.<br>\n<br>\n\"Olen Umbra, tämän saaren moderaattori\", Umbra sanoi ystävällisesti olennolle. \"Voitko auttaa minua Klaanin linnoitukseen? Siitä on näes aikaa kun olen ollut täällä ja minulta on pyyhitty muisti useaan otteeseen..\"<br>\n<br>\nOrton nyökkäsi ja lähti viemään Umbraa suurelle rautaportille, jonka päällä komeili Suuri Hau ja Ussal-rapu.<br>\n<br>\n\"Kiitos ystäväiseni\", Umbra sanoi. \"Minä jatkan nyt tästä\", hän lisäsi, laittaen repussaan olevan kolikon, joka oli varustettu sinisellä haulla ja valkoisella pohjalla, kolikon mentävään aukkoon, jolloin ovi avautui kitisten. Umbra oli nyt taas Klaanin linnoituksessa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":4,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-08-30T12:12:00.000Z","content":"<em>TBS= Laitoin Gaggulabion pahoihin, OK?<br>\nUmbra= L�het� YV:ll� hahmojen tiedot:<br>\n*=Pakollinen<br>\n1. Nimi*<br>\n2. Naamio ja elementti (Jos on)<br>\n3. Laji*<br>\n4. Ulkon�k�<br>\n5. Luonne<br>\n6. Aseet*<br>\n7. Historia* (Ei tarvitse olla pitk�)</em><br>\n<br>\n<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nMatoron oveen koputettiin. Matoro nousi aurinkotuolistaan ja meni ovelle, jossa h�nt� odotti Kapura.<br>\n\"Mit� nyt?\" Matoro kysyi. \"Raheja?\"<br>\n\"Ei.\" Kapura sanoi. \"Umbra on eteisess�.\"<br>\n<br>\nMatoro lukitsi ovensa ja juoksi Kapuran kanssa eteiseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":5,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-08-30T14:04:00.000Z","content":"<em>Juu, Gaggu on pahis.</em><br>\n<br>\n\"Terve, Umbra. Missäs sinä olet ollut? Hillumassa maailmalla?\" Matoro kysäisee kun näkee Umbran eteisessä.<br>\n\"Eh, se on pitkä tarina.\" Umbra vastaa. Kolmikko on tulossa juuri sisälle kun joku matoran ryntää heidän luo ja huutaa isosta, rumasta Kuma-Nuista joka hyökkäsi matorankylään. <br>\n<br>\n<em>Tyypillisiä rahi-ongelmia,</em> Matoro ajattelee. \"No, mennääs sitten pistämänä se otus Karhuhain ruoaksi.\"<br>\n<br>\nJossain kaukana, Skakdi nimeltä Gaggulabio nousee laivaan ja lähtee merelle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":6,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-08-30T14:55:00.000Z","content":"Matoro ja Umbra lähtevät saaren tiheisiin viidakoihin, joissa Kasvillisuuden Matoranit asuvat. Kaksikko saapuu kylään ja ottaa aseensa esille, siltä varalta että Kuma Nui on vielä kylässä. <br>\n<br>\nTalsittuaan hylätyssä kylässä, Matoro ja Umbra kyllästyvät odottamiseen. <br>\n<br>\n\"Missä se Karzahnin Kuma-Nui-rotta on?\" Umbra kiroaa kun Rahia ei näy missään. <br>\n<br>\nSamassa jotain alkaa kuulua Maan alta ja suuri rotta nousee maan lennellessä pitkin maita ja mantuja. <br>\n<br>\nMatoro ottaa nopeasti Energiateränsä ja Sähkösäilänsä esiin ja valmistautuu iskemään Rahia elementaalienergioillaan...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":7,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-08-30T15:02:00.000Z","content":"Valtava Rahi ulvaisee kun siihen osuu aalto sähköä sekä energiaa.<br>\n<em>Ei tapeta, ei liikaa voimaa</em> Matoro ajattelee. <br>\n<br>\nKuma-Nui iskee kaulanvenytysiskulla Matoroa rintaan ja Jään toa lentää puuta päin. Umbran valoisku sokaisee rahin hetkeksi. Sokeutunut Kuma-Nui hoipertelee ja jyrää alleen matorantaloja ja puita. Se huitoo sokeana ympäriinsä. kapura hyppää yrittäen tainnuttaa rahin päähän kohdistuvalal iskulla, mutta tarkalla kuulollaan rotta huitaisee Kapuraa ilmasta, tämäkin toa lentää sivuun.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":8,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-08-30T16:17:00.000Z","content":"Kapura heikent�� Rahin painovoimaa viimeisill� voimillansa. <br>\n\"Pit�k�� kiirett�! En pysty jatkamaan t�t� kauan!\" Kapura parkaisee. <br>\nMatoro nousee ja juoksee Rahia p�in. Umbra tekee samoin. Kuma-Nui kuitenkin tottuu uuteen painovoimaansa odotettua nopeammin, ja iskee Matoroa kynsill��n. Matoro kaatuu mutta nousee nopeasti yl�s. Umbra pist�� Rahia miekallaan. Kapura ei jaksa en�� yll�pit�� Rahin painovoiman muutosta, ja lep�� hieman. Rahin painovoima muuttuu j�lleen; Matoro k�ytt�� tilaisuutta hyv�kseen ja vangitsee puolet Kuma-Nuista j��h�n. <br>\n\"Tuo hidastaa sit� hieman.\" Matoro sanoo, mutta j�� alkaa jo halkeilla. Umbra sokaisee sen j�lleen. <br>\n\"T��lt� pesee!\" Lev�nnyt Kapura huutaa ja ampuu tulta. J�� sulaa, mutta v�symys ja �kkin�inen l�mp�tilan muutos ovat liikaa Rahille. Se kaatuu v�syneen� maahan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":9,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-08-30T18:54:00.000Z","content":"<strong>Klaanin saaren viidakko, kylä</strong><br>\n<br>\n\"Phuh, siinä oli hommaa kerrakseen\", Matoro totesi ja pisti miekkansa syrjään. Kapura ja Umbra tutkivat rottaa kierrellen sen ympärillä. Erityisesti Klaanin päämoderaattori näytti mietteliäältä. \"Sidotaan se ja vapautetaan saaren laitamille, pyydetään Keetongulta alus sen kuljettamiseen.\"<br>\n<br>\nMatoro oli juuri esittämässä mielipidettään asiaan, kun ilmasta yhtäkkiä lensi suuri kirves, joka halkaisi rahin pään tappaen tämän. Kapura säpsähti taaksepäin veren roiskahtaessa hänen päälleen samalla kun punamusta haarniskoitu hahmo tiputtautui puusta kolmikon eteen.<br>\n<br>\nMatoro kihisi kiukusta ja aloittikin huudonsekaisen saarnaamisen paikalle ilmestyneelle soturille: \"Miksi hitossa sinä tapoit sen? Se oli vain vauhkoontunut eläin. Me emme tapa niitä!\"<br>\n<br>\nKilljoy veti kirveensä irti kuolleesta olennosta ja repäisi sitten olennon jalasta jotain. Pala osoittautuu kappaleeksi Matoran-panssaria. Muut joukosta haukkovat henkeään. \"Tämä pirulainen on syyllinen sen viimeviikkoisen Matoranin katoamiseen. Löysin loput sen ruumiista muutaman kilometrin tästä länteen pienestä kuopasta. Tämä olento ei ansainnut elää\", Killjoy murisi.<br>\n<br>\nUmbra ei tuntunut olevan selitykseen täysin tyytyväinen, vaan loi erittäin pahan katseen kohti entistä pimeyden metsästäjää. \"En ymmärrä sinua Killjoy\", Umbra tuhahti, \"Saat tuosta hyvästä warnia ja rutkasti, Adminit eivät tule pitämään kuulemastaan.\"<br>\n<br>\nKilljoy vilkaisi kohti Umbraa, kallisti päätään ja tuhahti neutraalisti: \"Tee miten haluat.\"<br>\n<br>\nMatoro kääntyi kohti kuollutta rottaa raapien päätään. \"Killjoy saisi haudata ruumiin, kun kerran sen tappoikin. Killjoy? Killjoy?\" Mutta metsästäjä oli jo kadonnut.<br>\n<br>\n\"Vihaan sitä kun hän tekee tuota\", Matoro tuhahti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":10,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-08-31T13:07:00.000Z","content":"Kolmikko kävelee metsätietä pitkin kohti Klaania. Ruhon siirtäminen kauemmas oli hankala ja rankak homma, ja nyt he ovat leponsa klaanissa ansainneet. Aurinkokin on laskemassa.<br>\n<br>\n<em>Matoranin palaset kuopassa...?</em> Matoro pohtii.<br>\n<em>Kuma-Nui tuhoaa, syö koko ruumiin. Se ei jätä paloja.</em><br>\n<br>\n<em>Täytyy keskustella asiasta Killjoyn kanssa...</em>, Matoro pohtii.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":11,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-09-02T15:27:00.000Z","content":"Kaukana, Eteläisen mantereen takana, pienellä Orto Nuin saarella, yksi suuri, vihreä, Zyglak odottaa lähettiään, pientä linturahia, jonka hän oli lähettänyt vakoilemaan Bioklaanin saarta. <br>\n<br>\n\"Sen rahin kuvatuksen olisi pitänyt jo saapua\", Zyxax mutisi itsekseen, heittäen kiviä veteen, jolloin vedenpinta väreili.<br>\n<br>\nZyxax oli suht ison Zyglak-lauman johtaja, joka oli valloittanut kymmeniä tuhansia vuosia sitten Matoranien asuttaman Orto Nuin saaren ja voittanut saaren kuudesta Toasta kuuluvan Toa-tiimin. <br>\n<br>\nPian pieni harmaa ja riutunut lintu lensi Zyxaxin luokse ja toi mukanaan pienen kameran, josta näkyi kuinka Kuma-Nui kuoli Killjoyn iskuun. Tämän jälkeen lintu oli tallentanut vain keskustelua jota Klaanilaiset olivat käyneet Kuma-Nuin jättämien Matoranin rippeiden takia.<br>\n<br>\n\"Kirotut Klaanilaiset\", Zyxax murahti. \"He ovat arvanneet jonkin olevan vialla. No täytyypä tästä lähettää jotain muuta kivaa heidän kiusakseen, sillä tästä päivästä lähtien he eivät saa rauhaa!\"<br>\n<br>\nZyglak heitti linnun pois kallionjyrkänteeltä, jolloin se alkoi liitää hennoilla siivillään ilmavirrassa.<br>\n<br>\nZyxax lähti muiden Zyglakien luokse keskustelemaan mitä he tälläkertaa tekisivät Bioklaanin jäsenten kiusaksi...<br>\n<br>\n<br>\nBioklaanin saarella...<br>\n<br>\n\"Sen oli pakko olla jokin kuin pelkkä Rahin hyökkäys\", Killjoy sanoi kun nelikko käveli pois kohti Bioklaanin linnoitusta. <br>\n<br>\n\"Mutta kuka olisi voinut lähettää Kuma-Nuin hyökkäämään Matoranien kylään?\" Umbra kysyi muilta.<br>\n<br>\n\"Tämäpä mysteeri\", Matoro aloitti kun joukkio huomasi maassa epäilyttäviä jälkiä. Jäljet johtivat läheiselle Kummitusten rämeelle, jossa tapahtui kaikenlaista outoa ja jännittävää.<br>\n<br>\n\"Tulkaa! Seurataan noita jälkiä!\" Kapura sanoi ja muut nyökkäsivät, lähtien upottavalle suolle jossa oli paljon sammakoita ja muita otuksia...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":12,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-02T15:54:00.000Z","content":"<strong>Kaja-Wahi, Killjoyn mökki</strong><br>\n<br>\nKilljoyn pieni kivijalkainen tönö nökötti keskellä tuhkaista kenttää Kaja-Wahin tyhjillä erämailla. Erakoituneen Pimeyden Metsästäjän uskollinen Gukko-lintu suki höyheniään lieassaan mökin takapihalla. Isoon puiseen oveen kalahti koputus ja juuri kypärän päästään saanut metsästäjä löntysteli avamaan. Oven takana seisoi hintelähkö Po-Matoran käärö kädessään.<br>\n<br>\n\"Tuota... her... herra Killjoy. Tä...tässä olisi teille tä... tällainen kirje.\"<br>\n<br>\nKilljoy katsoi jaloissaan tutisevaa matorania tuimasti, nappasi käärön tämän käsistä ja sulki oven. Metsästäjä leväytti käärön yhdellä riuskalla otteella auki ja luki:<br>\n<br>\n<em>Hei, Killjoy.<br>\n<br>\nMatoro, Umbra ja Kapura ovat matkalla kohti kummitusten rämettä. Sen merkkaaminen tason kuusi vaaralliseksi alueeksi ilmeisesti jäi heiltä huomioimatta. Fikou-ongelma niillä paikkein on edelleen vakava. Haluatko käydä varmistamassa, että heillä on tarpeeksi tulitukea? Sinähän taidat partioida siellä päin muutenkin.<br>\n<br>\nYstävällisin terveisin: Summerganon.</em><br>\n<br>\nKilljoy hymähti hieman tyytymättömästi ja laski kirjeen eteisensä puiselle tasolle. Muutamalla isolla askeleella hän harppoi olohuoneeseensa, nappasi kypäränsä ja asteli ulos kohti Gukkoaan. Ei mennyt kuin hetki ja punamusta soturi kiisi jo pitkin taivaita, suuntanaan Kummitusten Räme.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":13,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-02T16:20:00.000Z","content":"<strong>Kummitusten räme</strong><br>\n<br>\n\"Tuota...Eikö adminit tiedoittaneet joku aika sitten että tänne ei saisi tulla?\" Matoro miettii ääneen heidän kävellessään synkässä metsässä. <br>\n\"Me vain käväisemme nopeasti suolla vilkaisemassa minne jäljet päättyvät, ei mitään pahaa voi sattua.\" Umbra rohkaisee. <br>\n<br>\nKolmikko kävelee kuolemanhiljaisessa metsässä. Tai nyt synkkä metsä muuttuu pikkuhiljaa kostammaksi, pettävämmäksi ja rämeisemmäksi. Puista roikkuu liaaneja ja aluskasvillisuutat on paljon. Aina pitää katsoa minne astuu ettei jää suonsilmään. <br>\nMatorolla on samanlainen tunne kuin silloin kun hän käveli suoraan Pimeyden Metsästäjien leiriin öisellä Odinalla. Siis ei-kiva.<br>\n<br>\n\"Jäljet muutuvat kokoajan epäselvemmiksi ja niitä alkaa olla jo vaikea erottaa. Tästä taitaa tulla hukakreissu.\", Umbra toteaa.<br>\n\"Käännytään takaisin\", sanoo Kapura<br>\n\"Kannatan ehdotusta...Yksi ongelma vain.\", Matoro sanoo.<br>\n<br>\nKolmikko kääntyilee ympäriinsä.<br>\n<br>\n\"...Käännytään minne?\" Matoro lopettaa lauseensa.<br>\nHe tajuavat että suo näyttää samalta joka suuntaan - synkkiä puita ja loputtomasti oksia ja lehtiä peittämässä auringon.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":14,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-09-03T11:01:00.000Z","content":"\"Menn��n t�t� tiet�.\" Umbra sanoi. \"Jos menemme suoraan, p��dymme ennen pitk�� ulos.\"<br>\n\"Jaa.\" Matoro sanoi ja tunnusteli kepill� suon pohjaa. \"Minusta tuntuu, ett� jos menemme liian syv�lle mets��n, voimme torm�t� upottaviin kohtiin. Ainut vaihtoehto olisi palata takaisin, mutta emme tied� mist� tulimme.\"<br>\n\"Tiet��k� kukaan Klaanilainen minne menemme?\" Kapura kysyi.<br>\n\"Pelastajatkin luultavasti j�isiv�t loukkuun.\" Matoro sanoi. <br>\n\"T�m� t�st� puuttuikin.\" Umbra sanoi ja osoitti vasemmalle. Suo t�yttyi sumusta.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center>***</center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHarhailtuaan suolla muutaman tunnin Toat pys�thtyiv�t lep��m��n. Yht�kki� Matoro kuuli omituista, matalaa ��nt�.<br>\n\"T�nne p�in... Tänne p�in...\"<br>\n\"Kapura?\" Matoro kysyi. \"Umbra?\"<br>\n\"T�nne p�in... T�nne p�in...\"<br>\n\"Ei naurata! Kapura?\" Matoro huusi. \"Umbra!\"<br>\n\"T�nne p�in... T�nne p�in...\" <br>\nMatoro katsoi ymp�rilleen. Sumu oli sankentunut, eik� h�n en�� n�hnyt Toia. Pieni liekki syttyi ��nen suuntaan.<br>\n\"T�nne p�in... T�nne p�in...\"<br>\n\"Kapura!?\" Matoro huusi ja l�hti juoksemaan liekki� kohti. \"KAPURA!\" <br>\nJuostuaan muutaman minuutin ajan Matoro pys�htyi. Liekki ei tuntunut l�hestyv�n ollenkaan.<br>\n\"T�nne p�in... T�nne p�in...\" ��net kuuluivat joka puolelta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":15,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-03T11:15:00.000Z","content":"<strong>Kummitusten Räme</strong><br>\n<br>\nKilljoyn Gukko liiteli majesteettisesti rämeen yllä. Sumu alhaalla oli sankkaa, eikä Killjoy täten havainnut pienintäkään liikettä märkivässä kasvustossa. Killjoyn käskystä Gukko lähti syöksykiitoon suoraan alaspäin, laskeutuen hurjapäisesti suon läpi kulkevan polun viereen. Polkusta kykeni erottamaan useita tuoreita jalanjälkiä. Killjoy oli menossa oikeaan suuntaan.<br>\n<br>\nMetsästäjä kääntyi Gukkoaan kohti, kaivoi esiin käärön tämän satulan tarvikepussista ja alkoi kirjoittaa:<br>\n<br>\n<em>Summerganon.<br>\n<br>\nMatoro, Umbra ja Kapura ovat menneet suoraan ytimeen. Lähden perään välittömästi. Lähetä Gukkoni takaisin perinteisen asepakettini kanssa. Viimeaikaiset tapahtumat huomioon ottaen on parempi varustautua kunnolla. GS osaa kyllä tuoda ne perille.<br>\n<br>\nLisäksi. Sinun olisi aika hankkia jo ihan oikea kommunikaattori. Kirjeenvaihto on niin viime vuosituhatta.<br>\n<br>\n- Killjoy</em><br>\n<br>\nKilljoy sulki käärön ja sitoi sen tiukasti Gukkonsa kaulaan.<br>\n<br>\n\"Vie se, vie se Summerganonille\", Metsästäjä murahti, silittäen samalla uskollisen lähettinsä päätä.<br>\n<br>\nGS katsoi hetken Killjoyta, kääntyi sitten ja nousi lentoon. Killjoy seurasi lintunsa liitoa hetken ja kääntyi sitten kohti jälkien osoittamaa suuntaa.<br>\n<br>\n\"Hmph.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":16,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-03T13:24:00.000Z","content":"Matoro on täysin eksyksissä. Ketään ei enää näy missään. <br>\n<em>Olisipa minulla nyt vanha naamioni...</em>, hän ajattelee.<br>\n<br>\n<br>\nJostain kaukaa kuuluu outoja ääniä. Mukavaa vaihtelua hiljaisuudelle. <br>\n<br>\n<em>'Mennään vain katsomaan minne jäljet johtavat ja palataan takaisin', taisi Umbra sanoa. </em>, Matoro miettii.<br>\n<br>\nMatoro istahtaa tukin päälle miettimään. <br>\n<em>Täältä ei ole mitään mahdollisuutta saada yhteyttä ulos suolta. Radiolaitteet eivät toimi, Rahit eksyvät kuten mekin...</em><br>\nSilloin Matoro näkee jotakin punaista teleskooppisilmällään. <br>\nLämpökamera näkee punaisen kohteen puiden lomassa. <br>\n<em>Elämää.</em>, Matoro ajattelee ja zoomaa teleskooppisilmäänsä. <br>\nOlento on humanoidi muodoltaan. Mahdollisesti Klaanilainen. Korkea, kävelee hitaasti ja varoen. <br>\nMatoro vaihtaa teleskooppisilmäänsä yökiikariin. Pusikoiden takana näkyy musta-oranssi, pitkä hahmo. <br>\n<br>\n<em>...Onko se Killjoy?</em>, Matoro miettii. Hän lähtee juoksemaan varoen askeliaan. Hän näkee nyt Klaanilaisen selvästi. Vain vajaassa sekunnissa olento katoaa, Matoro astuu tyhjään ja putoaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":17,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-09-03T15:57:00.000Z","content":"Umbra ja Kapura katsovat hetken muualle ja Matoro on poissa. Pian kaksikko alkaa huutelemaan ystävänsä perään.<br>\n<br>\n\"Matoroo! Matoroo! Missä sinä olet?!\" Kapura huutaa. Umbra käyttää samaan aikaan valovoimiaan usvaiseen suoilmastoon, että he voisivat saada jonkin vihjeen Matoron olinpaikasta.<br>\n<br>\nValon ja Tulen Toa kävelevät pientä polkua pitkin joka erottaa kaksi suurta vesiallasta toisistaan. Upottava mätäs kantaa juuri ja juuri kaksi Toaa. Kaksikko tulee pian tienhaaraan, jossa on aika päättää minne lähteä.<br>\n<br>\n\"Minä lähden oikealle, lähde sinä vasemmalle\", Umbra sanoo Kapuralle ja kaksikko eroaa ja matkaa syvemmälle synkän suon syövereihin. He eivät huomaa heidän ympärillään tapahtuvaa puiden ja veden sekä liejun liikettä...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":18,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-03T16:09:00.000Z","content":"<strong>Kummitusten Räme</strong><br>\n<br>\nKilljoy eteni, mutta hitaasti. Metsästäjä kahlasi polviaan myöten paksussa vetisessä liejussa. Harmaat kasvot metsästäjän kypärän takana paistoivat inhoa. Punamustan soturin ajatukset keksivät kilpaa epämiellyttäviä tapoja kuvailla tilannetta.<br>\n<br>\n\"Vettä, miksi vettä? Kaikista maailman paikoista ne älyn jättiläiset päättivät mennä suolle. Ja äh... minä ruostun.\"<br>\n<br>\nKilljoy saapui pienelle aukealle ja huomasi, että hänen seuraamansa jäljet jakautuvat nyt kaikki eri suuntiin. Killjoy ei voinut enää peittää turhautumistaan.<br>\n<br>\n\"Miksi halvatun halvatussa te nyt noin muka tekisitte? Ihan kuin te tahallanne etsisitte hankaluuksia.\"<br>\n<br>\nHetken tilannetta punnittuaan Killjoy päätti lähteä keskimmäisten jälkien perään, askeleet hetki hetkiltä raskaampina. Metsästäjän motivaatio toien perässä juoksemiseen ei ollut korkeimmillaan.<br>\n<br>\n\"Tästä tulee pitkä päivä.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":19,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-03T16:20:00.000Z","content":"Matoro herää. Hän tippui jonnekkin, muttei ollenkaan tiedä minne. <br>\nJonkinlainen kuoppa. Ei, sivulle lähtee tunneli. Paljon puiden juurakoita ja kasvillisuutta. Himmeää valontapaista kajastusta näkyy sieltä missä pitäisi olal taivas, tällä alueella horisontin ovat vallanneet sumu ja puut.<br>\n<br>\nMatoro koittaa päästä kuopasta ylös mutat reunat pettävät ja ovat korkeat. Ei onnistu.<br>\nHän tutkailee kuoppaa. Sieltä lähtee pimeä tunneli eteenpäin. Matoro tähyilee teleskooppisilmällään luolaan eikä näe mitään.<br>\nHetken harkinta.<br>\nJään Toa lähtee ryömimään tunnelia pitkin. Se on kostea ja täynnä kasveja, Matoro joutuu käyttämään miekkaansa ahtaassa tilassa sitkeimpien kasvien niittoon.<br>\nHän ryömii edelleen. <br>\nValoa kajastaa kaukaa. <br>\nMatoro tuntee pienen toivonkipinän heräävän. Hän lähtee vauhdilla eteenpäin, ja saapuu pieneen käytävään jossa on valokivi. <br>\n<em>Täällä on pakko olla älyllistä elämää...</em><br>\nKäytävä haarautuu kahteen suuntaan.<br>\n<br>\n<br>\nSamaan aikaan piikkihaarniskainen kiven Skakdi kävelee kahden sotilaansa kanssa kivistä käytävää pitkin. Outo, kuusiraajainen vartija avaa heille oven.<br>\n<br>\n\"Tulin neuvottelemaan siitä suunnitelmasta...\" Skakdi sanoo kelmeä virne naamallaan. Hän istahtaa kivisen pöydän eteen.<br>\nNazok-torakka häntä vastapäätä heittää pöydälle saaren kartan jossa näkyy olevan punaista väriä, viivoja ja nuolia.<br>\n\"Tuossa on suunnitelma.\", olento sanoo.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":20,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-09-03T16:44:00.000Z","content":"\"Matoro!\" Umbra huutaa. Matoro on jo toista tuntia kadoksissa. Kapura ja Umbra harhailevat suossa etsien Matoroa.<br>\n\"Hei!\" Kapura huutaa. \"Sumu alkaa h�lventy�...\"<br>\n<br>\nSuurin osa sumusta on jo haihtunut. Kasvillisuus alkaa v�henty�.<br>\n\"Olemme varmaan oikealla tiell�.\" Umbra toteaa.<br>\n\"Ent� Matoro?\" Kapura kysyy. \"Ent� jos h�n on jo l�yt�nyt takaisin?\"<br>\n\"Emme voi tiet��.\" Umbra vastaa. \"Meid�n on pakko palata takaisin... Vaikka tuonne en mielell�ni menisik��n.\"<br>\n\"Kuka tuo on?\" Kapura sanoo ja osoittaa heit� kohti k�velev�� hahmoa. \"Killjoy?\"<br>\n\"Aivan.\" Killjoy murahtaa. \"Miss� on Matoro?\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center>* * *</center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSamaan aikaan Skadi ja Nazok-torakka jatkavat salaper�isen suunnitelman kertaamista.<br>\n\"Soluttautujat...\" Skadi murahtaa. \"Ei mit��n tietoa.\"<br>\n\"V�lit�n tiedon, muutama Klaaniin p��sev� Matoran on puolellamme.\" Nazok-torakka toteaa.<br>\n\"Koko suunnitelma riippuu soluttautujista! Ilman heid�n apuaan emme p��se linnoitukseen!\" Skadi raivoaa. \"Odotin edes jonkinlaista tietoa heille, mutta ei! Sen sijaan he ovat ep�tietoisia kaikesta!\" Skadi jatkaa ja rynt�� ulos. Torakka seuraa per�ss�.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":21,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-04T10:49:00.000Z","content":"Matoro kulkee hiljaa ahtaassa tunnelissa. Sen on rakentanut joku älykäs valokiven perusteella. Toa irroitti valokiven ja valaisee sillä nyt tietään. <br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nGaggulabio ja Nazorakien johtaja kävelevät kivisessä salissa, Skakdi ei löytänyt ulospääsyä. <br>\n<br>\n\"Odotamme vielä erästä joka tekee operaatiomme mahdolliseksi.\", Toarkka aloittaa.<br>\n\"...Kuka?\", Gaggulabio ihmettelee.<br>\nOvesta tulee korkea, tummanpuhuva matelijamainen olento.<br>\nZyglak.<br>\n\"Halusitte tavata minut?\", Zyxax sanoo matalalla äänellä.<br>\n\"Kyllä.\", Torakka sanoo. \"Meitä kolmea yhdistää jokin. Me kaikki haluamme murkata Bio-Klaanin tieltämme. Me halamme elintilaa. Te...\" Torakka osoittaa Zyxaxia, \"...Haluatte koston. Gaggulabion Skakdit haluavat Klaanin aarteet ja omalla tavallaan kostaa heille.\"<br>\n<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nMatoro näkee nyt lämpökamerasilmällänä jotakin. Kaksi kohdetta tunnelin päässä. Eläviä, kuusiraajaisia. Ruumis moniosainen.<br>\n<em>Nazorakeja! Toivottavasti en tullut niiden pesään</em>, Matoro ajattelee.<br>\n<br>\nHän kurottaa naamiollaan toisen mieleen. <br>\nToinen torakka muuttuu sekavaksi. Sen tärisee ja yhtäkkiä iskee keihään toverinsa rintaan. Sitten se kaatuu maahan tutisevana rauniona.<br>\n<em>Kanohi Cencord on taas näyttänyt mahtinsa. Nostan hattua niille Makutoille jotka tämän suunnitteli.</em>, Toa ajattelee.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":22,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-09-04T12:19:00.000Z","content":"Umbra, Kapura ja Killjoy talsivat suolla etsien Matoroa, kun veden pinta värähtää jolloin suuri olento hyökkää heidän kimppuunsa. Pienet osaset yhdistyvät kolmikon silmien edessä ja muodostavat jättiläismäisen krokotiilia muistuttavan olennon, joka väreilee ja iskee jähmettynyttä kolmikkoa sähköiskulla.<br>\n<br>\n\"Mikä Karzahnin otus tuo on!\" Kapura huutaa, hieroen kipeää rannettaan. <br>\n<br>\n\"Se on Weretaea, suuri krokotiilirahi joka pystyy purkamaan itsensä ja iskemään sähköiskuja. Tuo on vielä Iso yksilö. Sekä koiras!\" Umbra huutaa, etsien miekkaansa joka lensi upottavaan suohon Rahin hyökätessä.<br>\n<br>\nKilljoy on kestänyt sähköiskua paremmin ja ottanut yhteen Weretaean kanssa. Killjoy iskee kirveellään krokotiilia, joka lyö klaanilaisen kirveen suohon.<br>\n<br>\n\"Tästä ei hyvää seuraa...\" Killjoy sanoi itselleen katsoen kuinka tuhansia hampaita sisältä kita lähestyi häntä...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":23,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-09-04T12:32:00.000Z","content":"Kapura nousee yl�s etsien miekkaansa. Sit� ei l�ydy. H�n nostaa Rahin henkil�kohtaista painovoimaa hidastaakseen sit�. Umbraa l�yt�� miekkansa ja rynt�� l�hitaisteluun.<br>\n\"Tuolla!\" Kapura huutaa ja osoittaa Killjoyn kirvest�. Killjoy nappaa kirveens� ja juoksee Umbran avuksi.<br>\n<br>\nWeretea puree Killjoyn kirveen poikki. Killjoy kiroaa. Samassa Gukko-lintu lent�� paikalle ja ojentaa Killjoylle kaksi tulikatanaa ja muutaman miekan. Sill� on mukanaan pieni viesti:<br>\n<br>\nSain viestisi. L�hetin Gukon mukana muutaman ylim��r�isen aseen. Saatatte tarvita niit�.<br>\nSummerganon<br>\n<br>\nKilljoy heitt�� yhden miekan Kapuralle ja toisen Umbralle. Kapura lopettaa Rahin vaihtuneen painovoiman yll�pit�misen, jotta voisi taistella paremmin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":24,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-04T12:58:00.000Z","content":"Matoron yllä katto tärisee. Siellä tapahtuu jotain. Kova paino siirtyy ylös ja alas. Toa menee seinää vasten refleksinomaisesti. hän kuulee askelia, ja ennekuin ehtii reagoida, zamor-kuula osuu häntä rintaan. Kuulan rikkoutuessa siitä alkaa tulla outoja ötököitä ulos. Pikkutorakoita?<br>\nMatoro kääntyy ja ampuu jäälatauksen suoraan torakkaa naamaan. Hänen rinnassaan tuntuu pistävää kipua pikkuotusten toimesta. Toinen Nazorak-torakka hyökkää päin pitkän tikarin kanssa, Matoro kokeneena veistää sivuun ja nopealla miekanviillolla katkaisee sen asekäden. Potku torakkaa rintaan heittää sen Zamor-torakkaa päin. Kaksi vartijaa lentävät seinään.<br>\nTärähdys kun kaksi kehoa osuu seinään.<br>\nTärinää.<br>\nLisää.<br>\n<br>\nPikkutorakat yrittävät pureutua panssariin mutta parannuskivi MAtoron rinnassa parantaa sitämukaa panssaria.<br>\n<br>\nYlhäällä suuri rahi lyödään maata vasten, heikentynyt katto sortuu ja iso kasa maata, kasveja ja suovettä syöksyy tunneliin. Mukana muuatam Klaanilainen ja iso, vihainen rahi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":25,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-04T13:55:00.000Z","content":"Rahi rysähti kömpelösti keskelle tunnelia. Killjoy, Umbra ja Kapura nostivat itsensä ylös. Punamustan metsästäjän huomio kiinnittyi ensimmäisenä Matoroon.<br>\n<br>\n\"Kyllä teitä on saanut etsiä.\"<br>\n<br>\n\"Olen pahoillani, törmättiin tuttuihin...,\" Matoro lausui ja lähetti lisää jääsäteitä lähestyviä nazorakeja kohti.<br>\n<br>\n\"Mutta toit näköjään itsekin vieraan\", hän jatkoi.<br>\n<br>\nKilljoy kohotti miekkansa ilmaan ja vastasi ennen taisteluun liittymistä: \"Sentään vain yhden.\"<br>\n<br>\nKapura ja Matoro hoitelivat Nazorakeja, joita tulvi nyt joka kolosta. Killjoy vilkaisi Umbraan ja sitten rahiin.<br>\n<br>\n\"Minulla on suunnitelma, hämää rahia sen verran, että saan rannepommini toiminaan, yritetään syöttää se sille.\"<br>\n<br>\n\"Pommi?\" Umbra ihmetteli. \"Mistä sinä sellaisen olet saanut?\"<br>\n<br>\n\"Lakkaa kyseenalaistamasta ja toimi!\", Killjoy karjahti taistelun metakan ylitse. Umbra tarttui tuumasta toimeen.<br>\n<br>\n\"Tule tänne pösilö, tänne!\"<br>\n<br>\nRahi lähti juoksemaan Umbraa kohti, mutta toa väisti tämän nopealla hypyllä.<br>\nKilljoy oli kyyristynyt irroittamaan rannepanssariaan, saaden sen lopulta irti. Killjoy heitti irronneen räjähteen valtavalla voimalla kohti rahin suuta, mutta osuikin petoa suoraan silmään, kimmottaen pommin maahan.<br>\n<br>\nRahi mylväisi korviahuumaavasti ja lähti vauhkoontuneena juoksemaan tunnelia listien samalla useita Nazorakeja alleen. Tilanne rauhoittui ja sankarit laskivat huojentuneena aseensa. Killjoy ei kuitenkaan edelleen rauhoittununt.<br>\n<br>\n\"Tuota, meillä on ongelma.\"<br>\n<br>\n\"Miten, niin? Mehän juuri voitimme tappelun.\" Kapura ihmetteli.<br>\n<br>\nKilljoy osoitti maassa olevaa pommiaan, jonka ajastin näytti parhaillaan kahtakymmentäkolmea sekuntia. Tunnelin sortuminen oli johtanut kaikkien ulospääsyreittien katkeamiseen. Sankarien tulevaisuus näytti räjähtävän ankealta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":26,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-04T17:08:00.000Z","content":"20 sekuntia.<br>\n<br>\nNeljä klaanilaista miettii keinoja ankarasti.<br>\n<br>\n15 sekuntia.<br>\n<br>\nKuoppa on jyrkkä ja seinämät pettäviä, niitä ei voi kiivetä. Kuopan pohjalla on jonkun verran vettä. Iso rahinraato on yhdessä kulmassa. Neljä Klaanilaista toisessa. <br>\n<br>\n10 sekuntia.<br>\n<br>\nPommi on turhan painava heitettäväksi. Sitä ei voi sammuttaa kunnolla. <br>\nKilljoy ottaa pommin syliin ja heittää sen rahin taa.<br>\n<br>\n5 sekuntia.<br>\n<br>\nPommi painetaan veteen ja märkään multaan.<br>\n<br>\n3 sekuntia.<br>\n<br>\nKlaanilaiset heittäytvät kuopan toiseen nurkkaan.<br>\n<br>\n2 sekuntia.<br>\n<br>\nMatoro luo jäävallia pommin ympärille.<br>\n<br>\nBOOOOOOOOOOOMMMMM<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nKuoppa savuaa. Rahinraato räjähti, samoin puoli kuoppaa, paljastaen tunneleita lisää. Ketään Klaanilaista ei pahemmin sattunut. Märkä maa vaimensi pommia tehokkaasti.<br>\n<br>\n\"Huh.\", toteaa Umbra. \"Selvittiimpä siitäkin.\"<br>\n<br>\nJostain kuuluu kohinaa. <br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nNazorkait ovat suolla avanneet suuren tekemänsä padon. Se patoaa yhden järven niin, ettei se tunkeudu heidän tunneleihin. Nyt suuri hyökyaalto on virtaamssa pimeällä suolla, kohti kuoppaa jossa Klaanilaiset ovat. <br>\n<br>\n<br>\nZyxax, Gaggulabio ja Nazorak-johtaja istuvat pöydän ympärillä. pöydällä on useita saarta esittäviä karttoja sekä pieniä puisia nappuloita.<br>\n<br>\n\"Me olemem valmistelleet kaiken. Saaren villi osa on meidän aluetta, murskaamme surkean Klaanin ja otamme parhaat maat takaisin...\" Torakka sähisee<br>\n\"Zyglakit hyökkäävät mereltä. Minulla on joukot valmiina parin päivän päsätä.\", Zyxax selittää<br>\n\"Tauko, tyypit!\", gaggulabio sanoo ja ottaa ryypyn taskumatista. \"Emme pääse linnoitukseen sisään ilman niitä soluttautujia. Muurit ovat liian vahvat murrettaviksi ilman järeää aseistusta.\"<br>\n\"Hoidamme kyllä asian. Muutama matoran kyllä suostuu pettämään Klaaninsa meidän pienen...<em>Taivuttelun</em> jälkeen.\", nazorakkien pomo puhuu.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":27,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-09-04T17:12:00.000Z","content":"Vettä alkaa virrata luolaan nopeaa vauhtia. Nelikko hätääntyy.<br>\n<br>\n\"Mitä me teemme nyt!?\" Kapura huutaa kun hänen polvensa korkeudella on vettä. <br>\n<br>\n\"Meidän on pakko päästä pois täältä jotenkin!\" Umbra huutaa ja yrittää taistella virtausta vastaan. Äkkiä virtaus tulee niin voimakkaaksi että tempaa sankarimme mukaansa ja ajelehtivat virran mukana syvemmälle tunneleihin kohti Ma Wetin tunneliverkostoa...<br>\n<br>\nMutta he eivät joudukaan tunneleihin, sillä virtauksen voima on niin suuri että se lennättää joukkion karun vuoren juurelle. Joukkio on matkannut virran mukana pitkän matkaa ja he ovat uupuneita, märkiä ja kylmissään suuren Mt. ÄmKoon juurella.<br>\n<br>\n\"Mitä teemme seuraavaksi?\" Umbra aloittaa etsien asettaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":28,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-05T15:05:00.000Z","content":"Niinkin epäloogiselta kuin se kuulosti, hyökyaalto hetti klaanilaisnelikon kallioille, suon reunalle. Tosin nyt kenelläkään heistä ei ole enää mitään tietoa missä ovat. Joka suunanssa näkyy edelleen vain sumua. <br>\n<br>\nHe kävelevät sumammutkiassa johonkin, kallioerämaa muuttuu pikkuhiljaa avonaisemmaksi ja he näkevät sumun seasta peräti taivaan ja lisää kiveä.<br>\nEtäistä vihreää utua näkyy alaviistossa, sitten merensinistä. He ovat vuorilla, ja suhteellisen korkealla. Lisäksi näkyy punaisia pisteitä, kiveä, jotain puuntynkiä...<br>\n<em>Hetkonen, punaisia pisteitä?</em>, Matoro miettii.<br>\n<br>\nKristallikiipijoitä. <br>\nTiivis ja suuri lauma niitä, kiipeää loivaa kalliota. Klaanilaiset ovat ilmeisesti tulleet vahingossa niiden pesäpaikan luo ja nyt Rahit tulkitsevat heidät kilpailijoiksi...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":29,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-09-05T15:12:00.000Z","content":"\"Olkaamme rauhallisia, jos emme tee mitään, Rahit eivät hyökkää kimppuumme\", Umbra sanoo muille, kun joukko Raheja alkaa lähestyä heitä.<br>\n<br>\n\"Hah. Vai annamme heidän hyökätä ensin!\" Killjoy huutaa ja heittää miekkansa kohti yhtä Kristallikiipijää. Se osuu Rahiin ja Rahi horjahtaa kalliolta kohti varmaa kuolemaa. Kristallikiipijät alkavat lähestyä verenhimo silmissään joukkiota. Niillä on nyt syy hyökätä Klaanilaisten kimppuun, kosto.<br>\n<br>\nYksi Kristallikiipijä juoksee kovaa vauhtia Umbraa kohti, mutta valon Toa luo valoseinämän johon Kristallikiipijä törmää. Matoro ja Kapura tarttuvat omiin aseisiinsa ja alkaa armoton taistelu Kristallikiipijä lauman ja Klaanilaisten kesken.<br>\n<br>\nKilljoy heitteli Raheja rotkoon ja iski niiden päitä aseellaan. Hän ei huomannut takaansa tulleita uroksia jotka iskivät hampaillaan ja kynsillään häntä selkään.<br>\n<br>\n\"Klaanilainen maassa!\" Killjoy huusi muille kun Rahit olivat hänen oäällään.<br>\n<br>\nMuut Klaanilaiset rynnivät ajamaan Raheja pois, ampuen elementaalienergiaa säikyttääkseen olentoja. Valitettavasti Killjoy oli ehtinyt haavoittua Rahien takia.<br>\n<br>\n\"Sait mitä haitkin. Kärsimystä\", Matoro sanoi, katsoen kuinka Kristallikiipijät alkoivat pikkuhiljaa perääntyä. Mutta se ei johtunut Klaanilaisten voitosta vaan jostain aivan muusta. Jostain pahaenteisestä, joka lähestyi klaanilaisia...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":30,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-05T15:32:00.000Z","content":"\"Kannattaako aloittaa tappelu alueella missä voi sattua lumivyöryjä?\", Matoro sanoo tuskastuneena muille. Talven lumethan ne sieltä ovat tulossa alas kovaa vauhtia, isona lumivyörynä. Mahtavaa.<br>\n<br>\nMatoro vilkaisee ympärilleen: Sivuilla on avoinaista kalliota, takana rotko. Sumu on onneksi hälvennyt ja nyt näkyy selkeästi se, että he ovat korkeilla vuorilla, viidakkoa alla. <br>\n<br>\n\"Nopeasti!\" Tiedän mitä teemme!\", Matoro huutaa, ollen jopa hieman iloinen siitä että se on sentään vain lunta eikä laavaa.<br>\n<br>\nMatoro hyppää suoraan kalliolta alas.<br>\n<br>\nMuut ovat jossain paniikin ja hämmennyksen rajamailla. Matoron ääni kuuluu: \"Hypätkää alas!\"<br>\n<br>\nJään Toa seisoo pystysuoraa kalliota vasten, hän on ampunut toisen robottikätensä tarttumakoukun kallioon ja toisella kädellä pitää miekkaa jonka on iskenyt kallioon. <br>\n\"Jääkää kallioon roikkumaan, antaa lumen mennä ylitsemme!\", Matoro huutaa kovaa lumivyöryn kohinalta.<br>\n<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nKolme Klaanin tuhoa vannovaa johtajaa istuvat neuvottelupöydässä. heidän edessään on paljon karttoja, lappusia ja laskelmia.<br>\n<br>\nYksi Nazorak saapuu pöydän viereen.<br>\n\"Emme löytäneet uhrien ruumiita. He saattavat olla vapaalla jalalla, tosin erämaassa kaukana Klaanista.\", se raportoi.<br>\n<br>\n\"He ovat sitkeämpiä kuin luulin. No, heidät täytynee hoidella toisin.\", Nazorakien johtaja sanoo.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":31,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-09-05T15:55:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon saari etelässä</strong>:<br>\n<br>\nRannalla oli hiljaista. Ainoastaan ruoasta taistelevat linnut rikkoivat pienen jäisen saaren kylmän ja karun hiljaisuuden. Pilvinen taivas peitti pienimmätkin auringonsäteet. Aaltoja ei ollut ja veden pinta oli täysin tasaista. Sitä olisi voinut kauempaa katsottuna luulla jäätyneeksi, ellei sininen hahmo olisi täysin odottamatta noussut veden alta.<br>\n<br>\nKaksi biomekaanista lintua hiljenivät ja tuijottivat hämmentyneenä tätä deus ex machinan lailla ilmestynyttä sinistä hahmoa. Hahmo tarkkaili saarta vasemman silmänsä tilalla olevalla kiikarilla. Sen selässä oli painava happisäiliö, jonka paksut putket johtivat hahmon irvistävillä skakdi-kasvoilla olevaan läpinäkyvään naamariin.<br>\nPutkista kuului voimakas hengityksen ääni kunnes hahmo otti naamarin pois.<br>\n<br>\n\"Kyllä\", Guardian sanoi linnuille. \"Ne lähettivät minut matkaan uiden. Nyt lopettakaa tuijottaminen tai näytän teille kuinka taitava olen siipikarjan grillaamisessa.\"<br>\n<br>\nLinnut tottelivat käskyä ja jatkoivat taisteluaan. Guardian pudotti happisäiliön maahan ja otti vyötäröltään turvakseen Zamor-pistoolinsa.<br>\n<br>\nTästä ei tulisi helppoa.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Neuvottelupöytä</strong><br>\n<br>\nHuoneen pimeys peitti kaiken. Liittolaiset näkivät juuri ja juuri toisensa, mutta se oli tarpeeksi. He eivät halunneet tulla liian tutuiksi.<br>\n<br>\n\"He ovat sitkeämpiä kuin luulin. No, heidät täytynee hoidella toisin.\", Nazorakien johtaja sanoi karkean hyönteismäisellä äänellään.<br>\n<br>\n\"Te aliarvioitte Klaanin\", sanoi ääni pimeydestä.<br>\n<br>\nPöydän ympärillä istuvat katsoivat pimeyteen. He eivät tienneet, mitä olisi pitänyt etsiä, sillä he eivät nähneet ketään.<br>\n<br>\nNazorak-johtaja nousi seisomaan. \"Paljasta itsesi!\" hän sanoi vankasti.<br>\nPimeydestä kuului vain naurua. Nauru kaikui ympäri huonetta pitkään loppumisenkin jälkeen.<br>\n<br>\n\"Mutta tehän näette minut, ettekö näekin?\" pimeys sanoi.<br>\n<br>\nYhtäkkiä kaikkien pöydän ääressä istujien shokiksi tapahtui jotain sanoinkuvaamatonta. Ilmaan, pimeyden keskelle, ilmestyi jotain. Oli kuin pimeys olisi auennut.<br>\nKeskellä pimeyttä oli yksinäinen punahehkuinen silmä.<br>\n<br>\nÄäni puhui jälleen.<br>\n<br>\n\"Te ette tiedä, kenen kanssa olette tekemisissä\", se sanoi halveksuen. \"Te ette tiedä, mihin Bio-Klaani pystyy kun heitä työntää tarpeeksi. Yhtenäisyys, se on kaunis asia. Jotain, mihin te ette pysty. Kaunis, ja niin, niin naiivi asia.\"<br>\n<br>\nToinenkin silmä ilmestyi voimakkaan hengityksen saattelemana. Tai se ainakin kuulosti hengitykseltä.<br>\n<br>\n\"Vakoojia?\" halveksuva ääni sanoi. \"Soluttautujia? Nauraisin jos tämä ei olisi niin säälittävän ennalta-arvattavaa.\"<br>\n<br>\nSilmiä ilmestyi lisää ympäri pöytää. Kaikki niistä tuijottivat sen keskipistettä sieluttomasti kuin se olisi vain arkipäiväinen asia.<br>\n<br>\n\"Minulla on toinen idea, uudet ystäväni.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":32,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-09-05T16:08:00.000Z","content":"Muut seuraavat Matoroa. Kapura yritt�� hidastaa lumivy�ry� Painovoimalla. Toivotonta. Lumi vy�ryy Klaanilaisten p��lt�, kaikki pit�v�t henkens� edest� kiinni. Kuluu minuutti. Toinen. Viimein lumivy�ry loppuu.<br>\n<br>\n\"Mit�s nyt?\" Kapura kysyy roikkuessaan.<br>\n<br>\n\"Pystytk� nostamaan meid�t takaisin?\" Umbra kysyy Kapuralta ja ravistelee lunta naamiostaan. Killjoy murahtaa ja vaihtaa otettaan.<br>\n<br>\n\"En.\" Kapura vastaa. Kuuluu ep�ilytt�v�� kitin��.<br>\n<br>\n\"Pakko keksi� jotain!\" Matoro sanoo. Ase liikkuu hieman. Matoro tiukentaa otettaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":33,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-05T16:29:00.000Z","content":"<strong>Pystysuora kallio, Mt. Ämkoo</strong><br>\n<br>\nNeljä Klaanialista roikkuvat aseidensa varassa kalliossa, erittäin mukavassa asennossa. <br>\n<br>\n\"Kaikki rauhallisesti, muistan kuinka eräs Matoran-kaverini putosi vastaavssa tilanteessa hätällessään...Se ei ollut kaunis näky..\" Matoro neuvoo, tottuneena vuorikiipeilyyn.<br>\n<br>\n\"...Miten meinaamme päästä ylös?\", epäilevä Kapura kysyy.<br>\n<br>\n\"Sitä minäkään en erityisen varmaksi tiedä.\", Matoro sanoo. Hän kelaa pikkuhiljaa tarttumakoukkuaan ja tukee miekalla nousua. <br>\nHän iskee Energiaterän kiveen pienen elementaali-iskun avittamana. Hän nousee pikkuhiljaa ylöspäin, muut liikkuvat myös varovasti ylöspäin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":34,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-09-05T16:37:00.000Z","content":"Pian joukko on päässyt takaisin kielekkeelle. He tutkivat lumen aiheuttamia vahinkoja. <br>\n<br>\n\"Killjoyn minulle antama miekka putosi lumen mukana alas\", Umbra sanoo muille kun he keskustelevat vahingoista. Muuten olen kunnossa. Muut eivät ole menettäneet mitään tärkeää, paitsi voimiaan ja lämpöään. <br>\n<br>\n\"Olen aivan poikki\", Kapura aloittaa. \"Voisimmeko leiriytyä tähän?\" Tulen Toa jatkaa.<br>\n<br>\n\"Mainio ehdotus\", Matoro sanoo ja alkaa Umbran kanssa rakentamaan jääkalikoita joista tehdä iglu. Silläaikaa Killjoy katselee miekkaansa nojaten horisonttiin.<br>\n<br>\n\"Jotain on tapahtumassa. Aistin sen. Eikä se ole mitään mukavaa\", hän mutisee itsekseen, kun Kapura tulee hänen luokseen.<br>\n<br>\n\"Tuletko auttamaan meitä leirin tekemisessä, Killjoy?\" Tulen Toa kysyy häneltä.<br>\n<br>\n\"Tulenhan minä, ihan pian\", Killjoy vastaa ja katselee hetken alla levittäytyää maisemaa ja menee sitten auttamaan ystäviään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":35,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-05T17:42:00.000Z","content":"Leiri oli pystyssä ennen kuin Kapura ehti Karzahnia sanoa. Tulen toa oli myös saanut pienen leiritulen aikaiseksi.<br>\n<br>\n\"Killjoy, kertoiko Summerganon enempää? Täällä tapahtuu vähän turhan paljon minun makuuni. Apujoukkoja luvassa?\"<br>\n<br>\nKilljoy pudisti päätään. <br>\n<br>\n\"Ei mitään. Ganonin viesti kertoi vain oleellisen. Tosin kuulin kyllä muutamalta matoranilta, että Mt. ÄmKoolle oltaisiin lähettämässä tutkimusryhmää rahijahtiin, mutta he ovat todennäköisesti jo tulleet ja menneet.\"<br>\n<br>\n\"Lähdetään jatkamaan matkaa aamulla\", Umbra totesi haukotellen, \"On parempi ettemme liiku öisin, emme edelleenkään tiedä mitä kaikkea täällä kuhisee.\"<br>\n<br>\n\"Mutta meillä on isompi ongelma\", Matoro sanoi, \"Minä olen jään toa, joten kestän kylmyyden hyvin, mutta entäs te?\"<br>\n<br>\nUmbra naurahti: \"Älä minusta huoli, olen tottunut kylmään.\"<br>\n<br>\n\"Näetkö tämän puvun? Tällä sisällä on ikuinen helleaalto\", Killjoy murahti.<br>\n<br>\nKapura ei ollut aivan samoilla linjoilla. Hytisevä toa yritti mumista jotain vastaukseksi.<br>\n<br>\n\"Täällä on kylmä! Minua ei ole tehty tällaisiin paikkoihin.\"<br>\n<br>\nTärisevän toan lause kuitenkin keskeytyi, kun taivaalta, kohti leiriläisiä, syöksyi tuttu Gukko-lintu.<br>\n<br>\n\"GS! Hyvä tyttö, sinä löysit meidät.\" Killjoy \"leperteli\", taputtaen Gukonsa päätä.<br>\nGukon kaulasta tipahti kirje. Se oli Summerganonilta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":36,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-06T05:20:00.000Z","content":"(Jotain asiaan liittyvää: Voiko nuo Post-icons-kohdan poistaa? Ne keltanaamat ovat himputin ärsyttäviä.)<br>\n<br>\nMatoro nappaa kirjeen ja lukee.<br>\n\"Lähdemme etsimään teitä suolta. Koittakaa näyttää jotakin merkkiä jonka avulla partiomme löytää teidät. Jos tiedätte missä suunnassa Klaani on, tulkaa sinnepäin.<br>\nJa ennekaikkea, älkää kuolko.\"<br>\n<br>\n\"...Hidasta kirjeenvaihtoa. He lähtevät etsimään meitä <strong>suolta</strong>. Meidän pitää antaa joku merkki.\", Killjoy toteaa.<br>\nGukko raakkuu jotakin kylmästä kankeana.<br>\n<br>\n<br>\n\"Sähkökiven käyttö vie paljon enemmän energiaa jääkylmässä. Meille voi tulla suuria ongelmia, erityisesti öisin.\", Matoro selittää kokeneena jäätikkömetsästäjänä. \"Mutta nyt suosittelen että nukumme tämän yön kunnolla.\"<br>\nJään toa kömpii yhteen heidän pukäämistä igluista, ottaa hyvän asennon ja koittaa nukkua. Muutkin ovat vetäytyneet igluihin.<br>\n<br>\n<br>\nMatoro ei saa unta. Hänestä tuntuu siltä kuin jotakin olisi pahasti pielessä - ei, eivät he - vaan jotakin suurempaa. Klaanissa. <br>\nPimeä laskeutuu Mt. Ämkoon ympärille.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":37,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-09-06T07:32:00.000Z","content":"<strong>Kukkulainen alue</strong><br>\n<br>\nTroopperi katsoo alas kukkulalta. Hän näkee sumussa vain pienen valon. \"Tuolla pitäisi olla sen ukon mökki\" hän ajattelee. Troopperi oli saanut joltain Turagalta Klaanin saaren sisäosissa kirjeen, jossa hän tarvitsee hänen apuaan. Muuta ei ollut. Toana Troopperi tietenkin suostui avunpyyntöön, ja alkoi taivaltaa kohti Turagan mökkiä. Sinne oli noin 80 kiota Klaanista luoteeseen. Troopperi oli matkannut ison kukkulaisen alueen halki jo muutaman päivän ajan. Matkaa olivat hidastaneet sankka sumu, ja oudot Rahien hyökkäykset. Troopperi kuuli läähätystä. Hän vetäisi hetkessä kiiltävän miekkansa esiin. Se leimahti tulipunaiseksi, ja alkoi hehkua. Mutta hän laittoi miekan takaisin. Sillä hän näki nyt, että läähättäjä oli Hikaki. Naarashikaki, jolla oli jotain kynsissään. \"Hikka, mitä sinä olet löytänyt?\" Se oli hänen lemmikkinsä Hikka, jonka oli ottanut mukaan. Hikka tiputti pienen kiven maahan. Se hohti himmeästi merensinistä valoa. \"Outoa, tälläisia kiviä löytyy vain Klaanin rannikolta. Olemme monta kymmentä Kiota sisämaassa. Troopperi laittoi kiven olkalaukkuunsa. He alkoivat taivaltaa kohti mökkiä. Luultavasti sankka utu vääristi vaikutelmaa matkasta, sillä sinne oli paljon pidempi matka kuin Troopperi oli alrvoinut. Maa vietti loivasti alas. Yllättäen maasto muuttui kallioseksi, ja vaikeakulkuiseksi. \"Tämä tästä vielä puuttiukin. Tämä hidastaa matkaa.\" Puolen tunnin kuluttua he saapuivat mökille. Valo tuli pienestä lyhdystä, joka oli ripustettu kivisen majan oven ylle. Troopperi avasi oven, ja sitten kaikki pimeni.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":38,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-06T12:20:00.000Z","content":"Aamu. <br>\n<br>\nUuden päivän alku. Uusien mahdollisuuksien alku. <br>\n<br>\nKolea aamutuuli puhaltaa vuorella. Matoro miettii tulevaa päivää.<br>\n<em>Lähdemme matkaan kallion reunaa pitkin etsimme kohdan josta pääsee laskeutumaan turvallisesti alas - kohdan josta me tänne sumussa tulimme. Kuulostaa helpolta...</em>, Hän ajattelee.<br>\n<br>\nKolme muutakin klaanilaista ovat kömpineet ylös. Kapura lämmittää itseään pitämällä luomaansa liekkiä kädessään. <br>\n<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n<br>\nKaksi maastokuvioituihin viittoihin pukeutunutta Skakdia hiippailee pusikoissa. He ovat vaarallisesti aseistautuneita, sisällissodan karaisemia tappajia, kenraalinsa Gaggulabion käskyläisiä. <br>\nTällä hetkellä ne kävelevät metsikössä suht lähellä Klaanin linnoitusta. He ovat asemissa, vakoilemassa Klaanista sisämaahan menevää päätietä. Siinä liikuskelee erinäisiä matoraneja raheineen ja reppuineen. <br>\n\"Kyttäystehtävä\", toinen murahtaa ja he painuvat kasvillisuuden sekaan ja asettavat sarjaenergiakiväärin asemiin heidän eteensä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":39,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-09-07T14:02:00.000Z","content":"<strong>Turagan mökki</strong><br>\n<br>\nTroopperi heräsi potkuun. Hän näki kaksi natsitorakkaa. Toinen oli potkaisut häntä, toinen seisoi ase kädessä lähellä. Sen vieressä nauroi musta Turaga. <br>\n<br>\n\"Sinä cheattasit! Troopperi huusi. \"<br>\n<br>\n\"Ei, pyysin vain apua. Tullessasi tänne siepattavaksi autoit minua.\" <br>\n<br>\nToinen natsitorakka iski häntä nyrkillä. Troopperin sappi alkoi kiehua. Hän yritti lyödä, mutta natsitorakka otti hänen nyrkistään kiinni ja piti häntä otteessaan. Se potkaisi häntä. Troopperi hyppäsi pystyyn ja oudolla potkaisi hänestä takkaa pitelevää natsitorakkaa. Se kaatui laiitikkonn, jossa oli halkoja. Toinen ampui energiapulssin aseestaan. Se paiskasi Troopperin seinään. Troopperi otti miekkansa ja sulatti torakan aseen poikki. Se otti veitsen, ja iski Troopperia vatsaan. Isku jostain kumma syystä lävisti Troopperin vatsapanssarin, ja iskeytyi häneen. Toinen torakka nousi hänen takanaan, ja löi Troopperia halolla. Se katkesi hänen päähänsä, niin kovaa torakka iski. Troopperi nosti toisen torakan ilmaan vaivalloisesti, sillä sillä oli raskas panssari, ja heitti sen toistä päin. Molemmät lensivät latialle. Troopperi kääntyi Turagaan. <br>\n<br>\n\"Sinä.\"<br>\n<br>\nTuraga ampui sauvastaan jonkin oudon säteen, joka iski Troopperin seinän läpi. Turaga hyppäsi ikkunasta ja pakeni usvaan.<br>\n<br>\nTroopperi otti veitsen irti. Se oli kuin tavallinen veitsi, mutta silti lävisti panssarin. Troopperi mietti:<br>\n<br>\n\"Vien tämän Klaanille Nämä voivat aiheuttaa vaaraa. Yllättäen kuului karmiva huuto. Troopperi näki kaukana kaksi punaista silmää, jotka lähestyivät. Ne kuuluivat suurelle olennolle, joka näkyi sumussa mustana hahmona. Tarkemmin ajattelematta, Troopperi lähti Hikan kanssa juoksuun kohti mökin takan siintävää Mt. ÄmKoota, ja sen lumisia rinteitä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":40,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-09-10T13:52:00.000Z","content":"<strong>Neuvottelupöytä</strong><br>\n<br>\nPimeys oli päättymätön. Ainoa valo huoneessa oli neuvottelupöydän päällä. Pöydän ympärillä istuvat hahmot tarkkailivat sen keskipistettä.<br>\nHeidän takanaan pimeydessä tuijotti satakunta punaista silmää. Ne eivät liikkuneet eivätkä edes räpsähtäneet. Ne vain tuijottivat. Ikuisesti.<br>\n<br>\nTorakkojen johtaja oli tyytymätön. Kuka tai mikä tämä olento oli olevinaan? Mitä asiaa hänellä oli?<br>\nHän olisi halunnut pistää joukkonsa puhkomaan joka ikisen pimeydessä tuijottavista silmistä, mutta päätti olla hiljaa. Muukalaisella oli jotain mielessään. Oli toinen asia, pystyikö häneen luottamaan.<br>\n<br>\n\"Minulla on toinen idea, uudet ystäväni\", pimeyden kylmä ääni sanoi jokseenkin ironisesti.<br>\n<br>\n\"Anna palaa, muukalainen\", torakkakenraali sanoi. \"Näytä meille onko sinusta johonkin.\"<br>\n<br>\nPimeyden kylmä nauru kaikui huoneessa taas, mutta se vähäinen tunne, joka siinä oli aiemmin ollut, oli valunut vähitellen pois. Jäljellä oli vain pelkkää ääntä syvyyksistä. \"Tiesin, että olisitte yhteistyökykyisiä\", ääni sanoi. \"Mutta teitä ei varmaan haittaa, jos otan... hahmon, jossa minua on hieman helpompaa katsoa silmiin.\"<br>\n<br>\nYhtäkkiä kaikki silmät sulkeutuivat. Oli taas vain pimeää.<br>\nSitten pimeys aukeni jälleen. Oli kuin varjoissa itsessään olisi ollut ovi, josta astui pieni hahmo.<br>\n<br>\nHahmo oli matoran. Sen vartalo oli tummanpunainen ja se piti kasvoillaan sinistä Pakaria. Matoran katsoi pöydän ympärillä istuvia epäuskoisia liittolaisia hymyillen vaimeasti, kuin se ei olisi tottunut hymyilemään. Hahmolla oli silmät kuin millä tahansa matoranilla, mutta niissä ei ollut eloa. Ei pienintäkään sielua.<br>\n<br>\n\"Tervehdys.\"<br>\n<br>\nHiljaisuus oli piinaava hetken ajan.<br>\n\"...Matoran?\" Gaggulabio sanoi hörähtäen. \"MATORAN?\"<br>\n<br>\nSkakdi alkoi nauraa. \"Huijasit meitä hyvin, ipana. Kiva valoshow. Nyt ulos täältä.\"<br>\n<br>\nSkakdi ei varmaankaan osannut odottaa, mitä tapahtui seuraavaksi. Punainen Matoran nosti kättään hienovaraisesti ja noin sekunnissa tämän takana olevasta varjosta sinkoutui käsi. Käsi oli musta, luonnottoman pitkä ja liikkui niin letkeästi, että siinä ei vaikuttanut olevan ollenkaan luita.<br>\nKäsi siirtyi varjon lailla Gaggulabion suun päälle.<br>\n\"Tiesitkö, ystäväni, ei ole kohteliasta keskeyttää puhujaa?\" Matoran sanoi.<br>\n<br>\nGaggulabion ilme oli näkemisen arvoinen. Hän päätti olla kohtelias ja antaa muukalaisen puhua.<br>\n<br>\n\"Kiitos\", punainen Matoran sanoi. \"Nyt, uudet ystäväni, tiedättekö, mikä on klaanilaisten pahin vihollinen? Voima, jota vastaan he eivät voi voittaa? Pahin hirviö, jonka he tulevat koskaan kohtaamaan?\"<br>\n<br>\nOli hetken hiljaista.<br>\n\"Sinä, arvatenkin?\" torakkakenraali sanoi pilkkaavalla äänensävyllä.<br>\n<br>\nMatoran hymyili maireasti. Sen silmät pienenivät viiruiksi. \"Hyvä arvaus, rakas ystävä, mutta ei ihan.\"<br>\n\"Me emme ole ystäviä\", torakkakenraali kuiskasi hiljaa itsekseen halveksuva katse silmissään. Se ei keskeyttänyt \"Matorania\", joka nosti jälleen kättään.<br>\nMatoranin takana olevassa varjossa aukesi lisää ovia. Niistä jokaisesta käveli varjomaisia siluetteja. Kun ne tulivat tarpeeksi lähelle neuvottelupöydän valoa, ne oli tunnistettavissa.<br>\n<br>\nSiinä seisoivat Klaanilaiset. Tawa, Matoro The Blacksnow, Guardian, Troopperi ja muut, kaikki olivat tunnistettavissa. Yhdelläkään siluetilla ei ollut silmiä.<br>\nMatoran napsautti sormia ja silueteille tapahtui jotain. Niiden tyhjiin silmäkuoppiin syttyi punainen valo ja jokaisen suusta kuului raivokas huuto, kun ne tarttuivat toisiinsa ja ryhtyivät repimään toisiaan brutaalisti kappaleiksi. Lopulta vain yksi siluetti seisoi ruumiskasan keskellä ennen kuin haihtui takaisin pimeyteen.<br>\n<br>\nTorakkakenraalin katse nousi. Hän näytti ymmärtäneen.<br>\n\"He itse?\"<br>\n<br>\nMatoran hymyili maireasti ja nyökkäsi. \"Ystävä on pahin vihollinen. Me etsimme heikon lenkin. Me korruptoimme hänet. Hän syövyttää heidät sisältäpäin, kunnes jäljellä on vain...<em>varjo</em> entisestä Klaanista. Sitten murskaamme heidät kuin lasin.\"<br>\n<br>\n\"Tuossahan on järkeä\", Gaggulabio sanoi. \"Mutta mitä sinä haluat itsellesi, <em>Matoran</em>? Minä ja soturini haluamme Klaanin aarteet. Nazorakit haluavat heidän saarensa. Zyglakit haluavat vain tappaa heidät, kostoksi tai jotain. Mitä sinä haluat?\"<br>\n<br>\n\"Voi, en mitään noin ylevää\", Matoran sanoi. \"Minä autan teitä ja te annatte minulle vain yhden asian Klaanin linnoituksesta. Sirun. Arvokkaan sirun, jota Klaanin neljä johtajaa suojelevat. Työnantajani haluaa sen takaisin, sillä on hänelle... tunnearvoa.\"<br>\n<br>\nLiittouman katseet olivat skeptisiä, mutta he eivät sanoneet mitään Matoranin ehdotusta vastaan.<br>\n\"Tehkäämme sitten yhteistyötä\", kenraali sanoi. \"Mutta 'ystäväni', mikä ja kuka sinä edes olet?\"<br>\n<br>\nMatoran käveli kohti liittoumaa ja nosti kätensä. Yhtäkkiä pimeydestä ympäriltä syöksyi joukko mustia, lonkeromaisia käsiä. Niitä oli tarpeeksi jokaiselle johtajalle ja soturille. He kättelivät niitä epävarmasti.<br>\n<br>\nSitten Matoran puhui. Mutta kun hän puhui tällä kertaa, ääniä ei ollut enää vain yksi. Kymmeniä erilaisia ääniä puhui täysin samaan aikaan joka puolelta pimeydestä.<br>\n<br>\n\"Me olemme Avde\", demoninen kuoro lausui. \"Hauska tutustua.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":41,"creator":"Jake","timestamp":"2010-09-10T13:57:00.000Z","content":"Mt. ÄmKoolla klaanilaisten leiri on herännyt. He kuulevat ääntä ylhäältä. \"Mikä se on?\" Kysyy Matoro. \"En tiedä\", vastaa Kapura. Ylhäällä näkyy ilmalaivan hahmo. Ääni kuuluu ylhäältä: \"SE ON LINTU, SE ON LENTOKONE, EI SE ON JAKE!\" Jake laittaa ketjut kiinni isoon sarjatuliaseeseensa ja hyppää alas. Laskuvarjo aukeaa. Jake laskeutuu höyhenenkevyesti maahan. Hän lataa ison aseensa. \"Mitä meidän siis pitää tehdä...?\" Jake kysyy. \"Mrmhmm... Mitä sille ilmalaivalle tapahtui?\", kysyy Killjoy. \"No se lähti, tottakai...\" Jake vastaa. \"Meidän.. Piti päästä pois... TÄÄLTÄ.\" Umbra toteaa äreästi. \"Joo, jaa, en tiennyt... Nyt siis... Olemme eksyksissä...?\" Jake kysyy. \"NIIN\", Matoro vastaa. \"Ja sehän on ikävää. Luulin että tiedossa olisi pahisten lahtausta... Aiheutan aina ongelmia...\" Jake mutisee. \"No, lähdetään sitten Klaania koti, se on vissiin tuolla päin.\", Jake osoittaa oikealle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":42,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-10T14:20:00.000Z","content":"Matka-aikomukset keskeytyivät jo kolmannen lentävän objektin saapuessa klaanilaisten tykö. Punamusta, pienen hyönteisen kokoinen robotti surahteli Killjoyn eteen ja yhdellä ketterällä syöksyllä kiinnitti itsensä saumattomaksi osaksi punamustan metsästäjän haarniskaa.<br>\n<br>\n\"Ja missä sinäkin olet ollut... luulin jo sinut kadonneeksi.\"<br>\n<br>\nValot välkkyivät Killjoyn kypärän sisällä ja muut seurasivat sivusta, kuinka Killjoy analysoi pienen vakoojansa tuomaa tietoa. Metsästäjä päästi huolestuneenkuuloisen murahduksen ja kääntyi sitten kohtaamaan toverinsa.<br>\n<br>\n\"Jatkakaa matkaanne. Minä ja GS lähdemme etelään. Minun täytyy käydä tapaamassa vanhaa ystävää.\"<br>\n<br>\nUmbra nyökkäsi ja muutkin näyttivät hyväksyntänsä. Jake kuitenkin oli ihmeissään.<br>\n<br>\n\"Sinulla on Gukko! Tehän olisitte voineet lentää pois milloin vain.\"<br>\n.<br>\n\"GS ei jaksa kantaa kuin yhtä kerrallaan. Matka täältä pois olisi niin pitkä, että loput ehtisivät paikalle nopeammin jalan\", Killjoy huomautti kärkkäästi.<br>\n<br>\nMatoro astui esiin lähtöä tekemästä ryhmästä ja veti Killjoyn sivummalle: \"En tiedä mitä yrität tai etsit, mutta toivon, että tiedät mitä teet. Jotain on tapahtumassa Killjoy ja meidän täytyy pitää rivimme ehyenä.\"<br>\n<br>\n\"En sano mitään, ennen kuin tietoni on varmaa. En jaa mitään virheellistä, se vain hukkaisi kaikkien aikaa.\"<br>\n<br>\n\"Kerro jotain, jotain mikä antaa meille osviittaa.\"<br>\n<br>\nKilljoy madalsi ääntään etteivät muut kuulisi: \"Rahien viimeaikainen outo käytös ei ole sattumaa. Ne ovat osa luontoa, joten luonnossa tai maaperässä on tapahtumassa suuri mullistus. Luulen, että kuka ikinä onkaan Nazorakien aktiivisuuden takana tietää tästä jotain ja aion ottaa selvää, mitä.\"<br>\n<br>\nMatoro kääntyi takaisin muiden luo, jotka olivat jo valmiita lähtöön.<br>\n<br>\n\"Onnea matkaan siis, Killjoy.\"<br>\n<br>\nKilljoy nousi GS:n selkään ja valmistautui jättämään loput klaanilaisista taakseen.<br>\n<br>\n\"Kulkekaa vahvoina.\"<br>\n<br>\nJa yhtä gukkomaista suhahdusta myöhemmin, metsästäjä kiiti kohti taivasta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":43,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-10T14:42:00.000Z","content":"<strong>Mt. Ämkoo</strong><br>\n<br>\nMatoro miettii tulevaisuutta ja sitä kuinka oudoksi kaikki meni yhdessä vuorokaudessa. Hän katsoo Killjoyn kiitävän Gukollaan ja katoavan pilviverhon taa.<br>\n<br>\nSitten hän katsoo taakseen. Umbra ja Kapura odottavat lähtöä nuotion ääressä, Jake ihmettelee koko tilannetta kallion reunalla. <br>\n\"No, lähdetään etsimään reittiä alas. Emmehän halua kuhnia täällä nimeämispäivään saakka.\", Jään toa ilmoittaa. Nelikko lähtee kävelemään lumista kallionreunaa pitkin, aikomuksenaan löytää kohta laskeutua vuorelta. <br>\n<br>\nKuluu aikaa.<br>\n<br>\nTylsää aikaa.<br>\n<br>\nKallio on ja pysyy jyrkkänä, parista kohdasta he ovat onnistuneet laskeutumaan jokusenkymmentä metriä. Juuri kun he ovat sitä mieltä etä löytävät hyvän kohdan jossa ei ole sadan metrin pudotusta, lumimyrsky alkaa nousta taas. He hakuetuvat suojaan läheisen kallion taa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":44,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-09-10T15:03:00.000Z","content":"Odotettuaan muutaman tunnin Toat p��ttiv�t lumimyrskyn laantuessa l�hte� laskeutumaan hitaasti. Muutamaan tuntiin mit��n ei tapahdu. Ei mit��n. Ei raheja, torakoita tai muuta.<br>\n<br>\n\"Eik� t�m� hiljaisuus ala olla jo ep�ilytt�v��?\" Umbra kysyi. <br>\n<br>\n\"Emme ole kyll� n�hneet Rahin varjoakaan muutamaan tuntiin...\" Kapura my�nsi. \"Mutta voihan se olla sattumaa. Enemm�n olen huolissani torakoista.\"<br>\n<br>\n\"Lumimyrsky piti torakat pois t��lt�.\" Matoro sanoi. \"Siit� puheen ollen, lumimyrsky voimistuu j�lleen.\"<br>\n<br>\nMatoro oli oikeassa; N�kyvyys huononi koko ajan. Kapura valaisi liekill� ymp�rist��.<br>\n<br>\n\"Ehk� olisi sittenkin pit�nyt j��d� sinne luolaan.\" Jake sanoi.<br>\n<br>\n\"J��d��n t�h�n hetkeksi.\" Matoro ehdotti. \"Tuskin pystymme kiipe�m��n jos myrsky viel� pahentuu, ja t�m� vaikuttaa hyv�lt� paikalta lep��miseen.<br>\n<br>\n\"Tarkistan, onko t��ll� luolaa.\" Jake sanoi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":45,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-09-10T15:59:00.000Z","content":"<strong> Keetongu Sep 10 2010, 05:59 PM</strong><br>\n<br>\n<strong>Klaanin ilmalaivatelakka</strong><br>\n<br>\nKeetongu katseli vierestä, kun joukko Klaanin ulkopuolelta tulleita Onu-Matoraneja viimeisteli erään höyryilmalaivan moottorin korjausta. Alusten koneistojen putket piti putsata aika ajoin, eikä Klaani olisi pärjäisi ilman ulkoista työvoimaa.<br>\n<br>\nKeetongu jätti Matoranit korjaamaan alusta ja käveli Klaanin kahvioon. Se oli tyhjä lukuunottamatta kahta tylsistyneen näköistä klaanilaista, jotka lätkivät kortteja pöytään. Keetongu nappasi päivän Klaanilehden sen normaalilta paikaltaan ja vilkaisi kanteen.<br>\n<br>\n\"Hei! Tämähän on ainakin viikon vanha! Missä uusin lehti on?\" Keetongu huudahti.<br>\n<br>\n\"Päätoimittaja on ollu poissa ainaski viikon, samoin kourallinen normaalisti aktiivisia tyyppejä\", toinen klaanilainen totesi hajamielisesti.<br>\n<br>\n\"No pahus\", Keetongu sanoi. \"Ei ihme, että nämä ovat tylsiä aikoja\".<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":46,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-09-11T09:26:00.000Z","content":"Troopperi oli juossut. Juossut, kunnes väsyi. Hikka ilmestyi hänen vierelleen läähättäen. <br>\n\"Taisimme karistaa sen\" Troopperi sanoi. Hän katsoi ympärilleen. He olivat Mt. ÄmKoon kallioisilla rinteillä. Lumiraja häämötti noin puolen kilometrin päässä edessä. Troopperilla ei ollut aikomustakaan palata takaisin, se Rahi oli ehkä yhä siellä, ja petturituraga on varmasti hälyttänyt lisää natsitorakoita. Jos kaksi oli jo kova pala, entä sata? Troopperi päätti lähteä kiertämään vuoren länsipuolta, idässä oli liian jyrkät rinteet. Hän joutui nousemaan vaikeiden kallioden takia ylemmäs, kohti lumirajaa. <br>\n<br>\nLopulta, hän oli lumen verhoamalla alueella. Lunta sateli hiljalleen, mutta lumisade koveni hiljattaen myrskyksi. Troopperi tallusti vaivalloisesti lumessa, sitä oli vyötäröön asti. Näkyvyys oli surkea. Hikka painautui kylmissään Troopperia vasten. <br>\n\"Hikka kylmettyy. Se tarvitsee lämpöä\" Troopperi kaivoi lumeen luolan, jonne hän ja Hikka painautuivat. Siellä hän tuulen suojassa pystyi luomaan varovasti liekin, vältellen katon sulamista. Troopperi yllättäen muisti sinisen kiven. Hän kaivoi laukkuaan. Torakat eivät ilmeisesti olleet tutkineet sitä, ja hän löysi himmeästi hohtavan sinisen kiven. Se oli tasainen ja soikea. Hauraan näköinen, mutta kova. Siitä heijastuva valo muistutti aaltoilevaa merta.<br>\n\"Tämä kivi on kaunis. Se on varmasti harvinainen. Troopperi silmäili sitä. Se oli kostea, vaikka se oli ollut kuivassa laukussa monta tuntia. <br>\n<br>\nYllättäen sää selkeni. He tulivat luolasta ulos. Lumimyrsky oli mennyt ohi, se liikkui samaan syyntaan kuin hän aikoi. Tuuli hiljalleen etelästä, suoraan hänen etenemissuuntaansa.<br>\n\"Hienoa, tuuli ei hidasta.\" Lunta oli paljon, mutta Troopperin onneksi, ilma oli kylmennyt, ja lumi oli kovaa. Hän pystyi kulkemaan sitä pitkin.<br>\n<br>\nAurinko paistoi kirkkaasti. Troopperi oli matkannut toista tuntia, kun hän pysähtyi. Hän istahti kiven päälle lepäämään. Troopperi kuuli puhetta, joko tuuli teki tepposet, tai joku oli lähellä. Hän kurkisti rinteeltä alas. Noin kahdenkymmenen metrin päässä alapuolella, hän näki Toia. Hän alkoi huutaa heille jotta he huomaisivat. Yllättäen kuului pahenteinen jyrähdys. Hän kääntyi. Ylhäällä, vuorella näkyi liikettä, ja jyrinä voimistui ja läheni.<br>\n\"Voi ei. Lumivyöry\" hän ehti sanoa ennen kuin valtavat lumimassat vyöryivät hänen ylitseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":47,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-11T10:50:00.000Z","content":"<strong>Mt. Ämkoo (nyt alatte merkkaamaan aina viestinne alkuun missä tapahtuu) </strong><br>\n<br>\nVaikka on keskipäivä ja aurinko on korkealla, vuoristossa on kolea ilma. Aurinko kyllä paistaa myttei lämmitä kunnolla.<br>\nVuoristossa kaikuu kova ääni, jäämassat lähtevät taas liikkeele ja hautaavat lumivyörynä yhden laakson alleen.<br>\n<br>\nMatoro on matkannut hieman kauemmas Jaken löytämältä luolalta jossa muut Klaanilaiset ovat.<br>\nHän tutkii aluetta, pikkuhiljaa he ovat tulleet vuoren länsipuolelle. Rinteet loivenevat edessäpäin, tästä voisi hyvinkin mennä alas. Sitten on kukkulaista ylänkömaastoa ja metsää rannikkoon asti, rantaviivaa pitkin Klaaniin.<br>\n<br>\nHän näkee kun Klaanilaisten leirin alueen jyrää lumivyöry ylhäältä, se syöksyy kalliolta alas valtavaa vauhtia. Ilmeisesti luola jossa toivon mukaan Jake, Umbra ja Kapura olivat, selvisi täysin kun lumi tippui tasanteelle ja siitä edelleen alas. Sensijaan hän näkee lämpökamerasilmällään kaksi punaista kohdetta Klaanilaisten <em>yläpuolella</em>!<br>\nMatoro ampaisee juoksuun. Tarkempi lämpökamerakatselu paljastaa toisen Toamaiseksi, toisen jonkin sortin rahimaiseksi otukseksi. Jään Toa kertoo muille Klaanilaisille mitä näki ja nelikko etsii loivemman kohdan ja kiipeää kalliolle. Matoro paikantaa lumen alle haututuneet olennot ja he aloittavat kaivamisen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":48,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-09-11T16:38:00.000Z","content":"<strong>Mt. ÄmKoo</strong><br>\n<br>\nTroopperi heräsi kun hänet nostettin pois lunikasasta. Hän yski. Hikka tuli hänen viereensä. \"Kas, päivää vaan\". Troopperin sanoi huomatessaan Matoron ja kumppanit. <br>\n<br>\n\"Kiitos kun kaivoit minut esiin.\"<br>\n<br>\n\"Huomasin lumivyöryn, ja näin lämpökameralla, että siellä on eläviä olentoja. Hikakisi löytyi ensin.\"<br>\n<br>\n\"Miksi tulit tänne\" Kapura kysyi.<br>\n<br>\n\"Olin matkalla erään Turagan luo. Hän Sieppasi minut kahden torakan kanssa. Pakenin vuorelle, ja lumimyrsky yllätti. Sitten tuli vyöry. Mitä te täällä?\"<br>\n<br>\n\"Yritämme etsiä tietä pois.\" Umbra sanoi.<br>\n<br>\nTroopperi kertoi, että hän näki ylhäältä alaspäin loivasti viettävän kurun. \"Se voisi olla hyvä reitti\"<br>\n<br>\n\"Mutta vaarallinen\" Jake huomautti.<br>\n<br>\n\"Sen reunoille on lumimyrskyn jälkeen kasaantunut lunta, ja jos ne putoaisivat päällemme...\" Matoro sanoi.<br>\n<br>\n\"En haluaisi kokea tuota uudestaan.\" Troopperi sanoi. \"On toinenkin reitti.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":49,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-09-15T16:31:00.000Z","content":"<strong>Mt.ÄmKoon rinne...</strong><br>\n<br>\nUmbra, Jake, Troopperi, Kapura ja Matoro katselivat alla olevaan laaksoon jonne he aikoivat lähteä. Pakkanen alkoi kiristyä kun vuorella yleisesti tavattavat jääpyörremyskyt alkoivat kerätä voimiaan.<br>\n<br>\n\"Meidän pitää päästä pois täältä, tai ainakin alemmalle\", Matoro sanoi. \"Jääpyörremyrskyt ovat niin voimakkaita että voimakkaimmatkin Toat jäätyvät\", jään Toa lisäsi. <br>\n<br>\n\"Miksei ryhmässämme ole Sään hallinnan Toaa...\" Umbra mutisi, potkaisten jääkalikan alas rinteeseen. Kalikka liukuu rinnettä pitkin osuen johonkin kovaan ja metalliseen.<br>\n<br>\n\"Mikä Tuo on!?\" Kapura huutaa kun vähän lunta putoaa hökötyksen päältä.<br>\n<br>\n\"En tiedä, mutta koetan saada sen esiin lumen alta\", Matoro sanoo, alkaen imeä lunta ja jäätä pois metallisen koneen päältä.<br>\n<br>\nSuuret lumimassat lentävät Matoron käsiin jotka Jään Toa heittää alas vuorelta. Pian hän on saanut härvelin esiin ja se paljastuu klaanilaisten vanhaksi Steampunk-laivaksi.<br>\n<br>\n\"Toimiiko tuo vielä?\" Jake kysyy muilta. Kapura ja Umbra koettavat laittaa koneen päälle mutta kuuluu vain pieni pihahdus ja kone hajoaa osiin.<br>\n<br>\n\"Voisimmekohan tehdä tuosta itsellemme kelkan?\" Umbra ehdottaa.<br>\n<br>\n\"Hyvä ajatus!\" Matoro innostuu ja pian Klaanilaiset ja Hikka alkavat rakentaa aluksen osista ja Matoron luomasta jäästä kelkkaa, joka on sininen.<br>\n<br>\nJonkun aikaa huhkittuaan, Kelkka on valmis.<br>\n<br>\n\"Se on aika näppärän näköinen\", Troopperi sanoo \" Mutta kantaako se meidät kaikki?\" <br>\n<br>\n\"Kohta sen näemme\", Kapura sanoo ja hyppää kelkan kyytiin. \"Tulkaa!\"<br>\n<br>\nPian Klaanilaiset viilettävät alas vuoren rinnettä rakentamallaan kelkalla...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":50,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-16T13:53:00.000Z","content":"<strong>Mt. Ämkoon rinne</strong><br>\n<br>\nKoko viiskko plus yksi rahi laskee kovaa alas metallista ja puusta tehdyllä kelkalla. <br>\n\"Öh, oletteko varma että tämä pysyy kasassa? tuosta irtosi juuri lauta?\", Matoro huutaa melun läpi. Kukaan ei kuule kunnolla, Jake ilmeisesti huutaa kurkku suorana jotain. Kelkka osuu jääluiskaan ja suistuu kontrollista, se lentää hieman ylöspäin ja kovaa alas pyörien. On täysi työ pysyä kyydissä pyörivässä hökötyksessä. Kelkka törmää lopulta kiveen joka irroittaa toisen jalaksen. Kova tömähdys, kulkuv'line kääntyy sivuttain ja suistuu alas jyrkempää rinnettä. Klaanialiset kieirskelevät laspäin kovaa kivirinteessä ja kun viimeinenkin heistä tippuu laakson pohjalle, he huokaisevat helpotuksesta.<br>\n<br>\n\"Huoah...Sepäs oli menoa. Ainakin pääsimme alas vuorilta.\", Matoro selittää päätään pidellen.<br>\nEdessäpäin aukeaa kivierämaa, lukuisia kallionkukkuloita ja kanjoneita.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":51,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-17T10:01:00.000Z","content":"<strong>Klaanin saaren eteläinen rannikko.</strong><br>\n<br>\nGS liihotti rantakalliolle ja punainen metsästäjä sen selässä hyppäsi omille jaloilleen. Killjoy tähyili alas vesirajaan ja hänen silmänsä tarkkailivat pientä kivistä mökkiä, jonka alla kohoavaa kalliota aallokko röykytti tauotta.<br>\n<br>\nMökin sisällä pieni punainen matoran sulatti jotain valtavassa, ratisevassa, hammasrattaita täynnä olevassa koneessa. Matoran kääntyi ovea kohti ja ihmettel, miksi se oli yllättäen auki. Hän meni sulkemaan oven, jolloin hänen takaansa kuului matala mekaaninen ääni:<br>\n<br>\n\"Pitkästä aikaa, Creedy.\"<br>\n<br>\nCreedyksi kutsuttu matoran sävähti ja kääntyi nähdäkseen Killjoyn nojailevan hänen takkaansa.<br>\n<br>\n\"Killjoy! Hyvänen aika, mikä suo minulle tämän... tämän kunnian?\"<br>\n<br>\n\"Älä mielistele Creedy, sinä tiedät miksi olen täällä.\"<br>\n<br>\nCreedy nyökkäsi ja käveli mökin kauimmaiseen nurkkaukseen ja painoi kätensä yhteen kivistä seinässä. Sen seurauksena koko nurkan seinä nousi ylös paljastaen suuren valikoiman aseita.<br>\nKilljoy käveli asevarastolle ja alkoi valikoimaan. Hän kiinnitti vyölleen liitti ranteisiinsa useita pieniä laitteita, jotka Killjoyn haarniska tunnisti ja siirsi ne itsensä sisään. Vähän aikaa touhuttuaan Killjoy lopulta asteli takaisin Creedyn luo.<br>\n<br>\n\"Ja nyt vielä se viimeinen.\"<br>\n<br>\nCreedy kaivoi mattonsa alta ruskean vanhan kirjekuoreen ja ojensi sen sisältä vapisevin käsin pienen avainkortin Kiljoylle, joka asetti sen sille sopivaan koloon haarniskansa sivussa.<br>\nCreedy pudisteli merkillisen muotoista, kanohitonta päätään huolestuneena<br>\n<br>\n\"Minä luulin, että et koskaan aikonut kaivaa niitä esiin?\"<br>\n<br>\nKilljoy käveli hitaasti matoranin ovelle, mutta kääntyi vielä kerran.<br>\n<br>\n\"Vanha tuttuni on lähtenyt liikekannalle ja teidän tuttunne ovat jo liikkeellä ja kuhisevat jo Mt. Ämköön juurella. Jos invaasio tulee, Klaani tarvitsee armeijan.\"<br>\n<br>\n\"Tietävätkö muut?\", Creedy tiedusteli varovaisesti.<br>\n<br>\n\"Eivät, eivätkä saakaan tietää, ennen kuin olemme varmoja. Ja mitä tulee minun tuttujeni puuhiin... ninun täytyy löytää eräs. Häntä täytyy varoittaa.\"<br>\n<br>\nCreedy kääntyi takaisin töidensä pariin.<br>\n<br>\n\"Luulin, että et pitänyt Guardianista, sen jälkeen mitä hän teki sinulle.\"<br>\n<br>\nKilljoy kääntyi takaisin ovelle.<br>\n<br>\n\"En pidäkään... mutta erikoiset tilanteet vaativat erikoisia toimia.\"<br>\n<br>\n\"Olemmeko tasoissa Killjoy? Minä säilytin tuota pirulaista vuosikymmeniä.\", Creedy kysyi, jättäen huomiotta Killjoyn selostuksen.<br>\n<br>\n\"Olemme.\"<br>\n<br>\nVain muutamaa minuuttia myöhemmin Killjoyn Gukko ylitti Creedyn mökin. Creedy katsoi näkyä ikkunastaan, kunnes Killjoysta ei näkynyt enää kuin kaukainen piste taivaalla.<br>\n<br>\n\"Minä todella toivon, että tiedät, mitä teet. Onnea matkaan.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":52,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-19T16:24:00.000Z","content":"<strong>Mt. Ämkoon juurella</strong><br>\n<br>\n\"Huh huh. Matkaa on vielä runsaasti.\", Umbra laushtaa kun tähystelee korkean kukkulan laelta. Hän näkee lähinnä kukkuloita ja kauenpana metsikön. Metsän takana olisi Klaani.<br>\n<br>\n\"Lähdetään\", Kapura ilmoittaa ja viisikko taivaltaa hitaasti mutta varmasti kukkulalta toiselle.<br>\n<br>\nAskeleita kuuluu sorassa. Matoro katsoo taaksepäin, totea sen olleen vain joku rahi.<br>\n<br>\nEi ollut. Se oli yksi Gaggulabion eliitti-Skakdi-ryhmän jäsen. Ryhmää sanotaan NINJA-ryhmäksi. Harmaa Skakdi nostaa päätään sorasta. Se odottaa että sitä ei enää nähdä ja nousee hitaasti esiin. Se hiippailee Klaanilaisten vieressä olevan kukkulan takana. <br>\n<br>\nSalamurhaaja ottaa kiväärinsä selästään. Nämä erikoiskiväärit tiivistävät mitä tahansa ainetta luodeiksi, nytkin hän laittaa kiviä lippaaseen. <br>\n<br>\n\"Minulla on huono tunne tästä\", Matoro sanoo ja kiihdyttää vauhtia päästäkseen muiden Klaanilaisten rinnalle.<br>\n\"Mikä on ongelma, Matoro?\", Jake vastaa hänelle.<br>\n\"En tiedä. Olen kai vain jäänyt liian moneen väijytykseen elämäni aikana. Eritoten tilanteissa joissa ei pitäisi tapahtua mitään.\", Jään toa vastaa hiljaa. <br>\n<br>\n\"M-Mitä? Onko tuo se ärsyttävä Matoro joka on tuhonnut Gaggulabion suunnitlemat useinkin?\", Skakdi miettii kuultuaan Matoron äänen. Tämä Jään Toa on pilannut suuren johtajan suunnitlemat liian usein. Hän saa kaiketi jonkin mitalin tai jättipalkkion hoideltuaan tuon Toan.<br>\n<br>\n\"Kohteet oikeassa paikassa n. 30 sekunnin kuluttua!\",ääni Skakdin kuulokkeissa sanoo. \"Ole valmiina.\"<br>\nToinen Skakdi väijyy edempänä.<br>\n<br>\nKlaanilaisjoukko kävelee edelleen. Yhtäkkiä kuuluu sihinää. Nopea vilkaus jalkoihin, shokkiaalto ja valonväläys.<br>\n<br>\nValoräjähde heittää joukon maahan ja kaksi Skakdia hyppäävät kukkuloiden harjalle tähdäten puolisokeita Klaanilaisia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":53,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-09-23T14:13:00.000Z","content":"<strong>Kukkula Mt. ÄmKoon juurella</strong><br>\n<br>\nKlaanilaiset kompuroivat sokeina maassa. Skakdit laskeutuivat kukkuloilta tähdäten koko ajan klaanilaisiin.<br>\n”Hyvä saalis”, sanoi toinen. ”Tämä jään toa tässä on sotkenut johtajan suunnitelmat monesti. Minä tapan hänet ja saan mainetta.”<br>\n”Etkä muuten tapa, minä haluan mainetta aivan yhtä paljon”, toinen murahti haastavasti.<br>\n<br>\n<em>Ehkä saan ne tappelemaan keskenään, jos hieman ärsytän niitä</em>, Matoro ajatteli. Hänen näkönsä alkoi palautua. Hän huomasin lämpökamerasilmällään muiden kömpivän kauemmas tappelevista skakdeista. Jos hän toimisi oikein, muut pääsisivät pakoon.<br>\n”Kumpi teistä on voimakkaampi? Kumpi pystyy tappamaan minut paremmin?” hän sanoi.<br>\n”Hiljaa, Toa!” toinen skakdi karjaisi. ”Emme ole niin typeriä, että tappelisimme ja antaisimme teidän siten päästä karkuun.”<br>\n”Tuota noin…” toinen skakdeista sanoi ja katseli ympärilleen. Klaanilaiset olivat kadonneet kukkuloiden taakse. Toinenkin skakdi katseli joka puolelle ja sai raivokohtauksen, minkä johdosta hän iski nyrkillään toista naamaan. Tämä kaatui kuin kuolleena, ja hetken Matoro luuli tämän kuolleen, mutta hetken kuluttua skakdi kuitenkin nousi.<br>\n<br>\n”Senkin typerä kinloka! Päästit ne karkuun!” toista lyönyt skakdi räyhäsi.<br>\n”Sinähän se päästit, kun halusit vain valtaa ja kunniaa, älä minua syytä.”<br>\n”Sinä halusit yhtä lailla!”<br>\n”Älä nyt huuda ja päästä tätäkin karkuun. Haluathan palkintosi. Minua ei enää kiinnosta, kun päästit muut karkuun. Mutta pitäisi kai meidän yrittää näyttää siltä, ettemme ole mitään helposti huijattavia typeryksiä!”<br>\n<br>\nMatoro ei pitänyt asioiden saamasta käänteestä. Skakdit raahasivat hänet kukkuloiden taakse leiriinsä, joka oli metsässä. Se ei ollut Klaanin lähimetsiä vaan itse asiassa hyvin kaukana Klaanista, jotta kukaan klaanilainen ei löytäisi sitä kovin helposti. He kävelyttivät Matoroa tunteja. Leriin oli hänen mielestään aivan liian pitkä matka, ainakin kädet sidottuna. Ihme kyllä, hänen silmiään ei sidottu, ja hän uskoi pystyvänsä palaamaan Klaaniin, jos onnistuisi vapautumaan.<br>\n<br>\nLeiri oli melko aukealla paikalla. Toinen skakdi sytytti tulen nuotioon; toinen sitoi myös Matoron jalat ja heitti hänet vasten barrikadia, joka skakdeilla oli leirin ympärillä. ”Leiri” rajoittui resuiseen telttaan ja toisen skakdin sytyttämään nuotioon. Matoro vääntelehti ja yritti päästä köysistä, mutta ei onnistunut. Ne olivat liian kireällä ja ne oli valmistettu jostain materiaalista, jota ei niin vain muserrettu rikki.<br>\n<br>\nIlta oli jo pitkällä, ja oli melko pimeää. Skakdit suunnittelivat seuraavaa siirtoaan. Vaikka heidän johtajansa oli antanut heille tarkat ohjeet, tehtävä oli muuttunut. Tämä teki tilanteesta erikoisen.<br>\n”Minusta tuntuu”, toinen skakdeista sanoi, ”että tapan tuon toan ja otan häneltä naamion voitonmerkiksi.”<br>\n”Tee, mitä haluat”, toinen tokaisi. ”En saa kuitenkaan siitä mitään. Enkä halua osaa tahrautuneesta maineestasi.”<br>\nEnsimmäistä skakdia ärsytti toisen piruilu ja hän päätti kostaa tälle myöhemmin. Hän kumartui Matoron ylle ja alkoi puhua:<br>\n”No niin, toa. Matorohan oli nimesi, vai mitä?”<br>\n”En puhu sinulle, saasta”, Matoro tuhahti ja sylkäisi skakdin kasvoihin.<br>\n”Pian huudat tuskasta ja kuolet”, skakdi ärähti raivostuneena. ”Tästä tulee hauskaa! Nautin tästä!”<br>\n<br>\n”Hauskaa, todella”, sanoi uusi ääni. Skakdi katsoi ympärilleen. Toinenkin näytti aivan yhtä ällistyneeltä. Ääni nauroi julmasti. Nauru tuntui kuuluvan kaikkialta.<br>\n”Ettekö näe minua? Ikävääää.” Varjoista ilmaantui käsi, koura, joka puristui skakdin kaulan ympärille. Terävät kynnet tunkeutuivat ninjan panssarin läpi, ja verta purskahti hieman skakdin rinnuksille. Tämä alkoi kiljua, mutta kiljuminen loppui, kun skakdi paiskattiin keskelle nuotiota. Kirkaisten kuin pieni tyttö se hyppäsi pois liekeistä. Toinen skakdi katsoi suu ammollaan toisen sekoilua, kunnes näki jotain.<br>\n<br>\nVarjoista astui hahmo. Siivekäs, musta ja tummanpunainen. Haarniskaa koristavat prototeräspiikit hohtivat nuotion loimussa. Punaiset silmät välähtivät mustan naamion takana. Suuren Kanohi Kraahkanin, Varjojen naamion.<br>\n<br>\nHahmo kohotti kätensä ja ampui verenpunaisen säteen suoraan maassa makaavan skakdin vatsaan. Säde tunkeutui panssarin – ja koko skakdinretaleen läpi. Skakdi ulvaisi tuskissaan, rupesi sätkimään rajusti punaisen energiavirtauksen ravistellessa hänen hermosolujaan, ja lysähti sen jälkeen ruohikkoon. Toinen skakdi yllättyi toverinsa kuolemasta ja kävi raivoisaan hyökkäykseen. Mutta mustan hahmon vatsan kohdalta singahti varjoenergiasta koostuva käsi, joka sieppasi skakdin ja veti sekä sulautti hänet makutan ruumiiseen.<br>\n<br>\nMatoro katsoi tätä kaikkea uskomatta silmiään. Kääntyikö onni? Hahmo käveli hänen luokseen ja katkaisi hänen siteensä.<br>\n”Tervehdys, Matoro Mustalumi”, Makuta Nui tervehti ja virnisti häijysti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":54,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-23T14:44:00.000Z","content":"<strong>Keskellä ei-mitään Klaanin saaren metsässä</strong><br>\n<br>\nTämä oli jälleen kerran päivä jolloin milloin mitkäkin <em>melkein</em> saivat kiinni Matoro The Blacksnowin. Mutta kuten tyypillistä, ei onnistunut tälläkään kertaa. Matoro ajattelee kuinka onnekas hän oikein onkaan. <br>\n<br>\n\"Tämäpä oli onnekas yhteensattuma. Mitäs sinä täällä oikein toimitat? Tuuraat suojelusenkeliä?\", Jään Toa kysyy pelastajaltaan.<br>\n\"Olin metsästämässä.\", kuuluu vastaus. <br>\nMatoro ei välttämättä halua tietää mitä Manu oli metsästämässä.<br>\n<br>\n\"Seuraava siirto? Ei sinulle karttaa sattunut?\", Matoro jatkaa.<br>\n\"Öh, ei ole karttaa mutta Klaanin metsästysmaja on ihan tässä lähellä. Parin kilometrin matka.\"<br>\n\"Mainiota!\"<br>\n<br>\nKaksikko kävelee metsäpolkua Matoranien joskus hylkäämälle majalle. Matoro kertaa koko tarinansa siinä matkalla. <br>\n<br>\nMaja on tukeva hirsistä rakennettu talontynkä metsäaukiolla. Seinässä roikkuu erilaisia keihäitä ja paketillinen hätäraketteja. <br>\n<br>\nOven päällä Kane-Ran pää. Sisältä löytyy täytetty Visorak. <br>\nMatoro katsoo nopeasti pödällä olevaa karttaa. Täältä on vain vajaa kymmenen kilometria Klaaniin!<br>\n<br>\n<strong>Jossain Bio-Klaanin saaren alla</strong><br>\n<br>\nGaggulabio tutkailee Klaanin saaren karttaa kammiossa. Hänen toverinsa ja Skakdien varakomentaja, Metorakk seisoo vieressä. <br>\n\"Tämä 'Avde' siis suunnittelee murtavansa Klaanin sisältäpäin. Mainio suunnitelma...\", Gaggulabio puhuu. Hän puristaa kädessään olevan puukepin katki. \"...Mutta päilen ettei tuollaiseen tyyppiin voi luottaa. Miksi hän auttaisi meitä saadakseen vain yhden kiven?\"<br>\n\"Se ei haittaa meitä, johtaja. Lähdemme täältä heti kun olemme saaneet aarteet, jos hän yrittää jotain petosta, siitä kärsivät Zyglakit ja Nazorakit. Emme me.\", Metorakkin karhea ääni sanoo. <br>\n\"Tuo on kyllä totta, Metorakk. Täysin totta.\", Gaggulabio vastaa kelmeällä hymyllä. Miksi muka heidän pitäisi noudattaa kaikkia sääntöjä? Skakdit häipyvät palkkionsa saatuaan heti, ilman varoitusta. Liittolaisista ei ole hyötyä enää voiton jälkeen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":55,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-09-23T15:02:00.000Z","content":"<strong>Mt. ÄmKoon kukkulat...</strong><br>\n<br>\nKlaanilaiset juoksivat lähes sokeina alas kivistä rinnettä. Skakdit olivat tehneet täydellisen yllätyshyökkäyksen ja vanginneet Matoron. Ryhmän ilmapiiri oli synkkä jonka seurauksena Jake koetti kertoa ouroja vitsejään.<br>\n<br>\nUmbra katseli ympärilleen. He olivat tulossa pieneen metsään, josta olisi salainen Moderaattorien ja adminien tuntema tie Klaaniin. Katsellen ympärilleen erilaisia Raheja vilisevässä metsässä, Umbra huomasi maassa Haun muotoisen kiven. Hän otti panssarinsa alta keltaisena hohtavan modekivensä ja asetti sen Hau-kiveen. Suuri valonvälähdys sokaisi ihmettelevät Klaanilaiset ja maa heidän allaan avautui. Kiviset portaat kohti Klaanin linnoitusta olivat heidän edessään.<br>\n<br>\n\"Miten sinä tuon teiti?\" Kapura ihmetteli suu auki. Trooperi ja Jake ihmettelivät samoin.<br>\n<br>\n\"Tämä on niitä moderaattorin erikoisvoimia\", Umbra sanoi, alkaen johdattaa ryhmää kohti Klaanin linnoitusta...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":56,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-23T15:58:00.000Z","content":"<strong>Klaanin itäportti</strong><br>\n<br>\nKilljoyn Gukko liisi taivaalta suoraan Klaanin linnoituksen porttien eteen. Killjoy jätti uskollisen lintunsa liekaan ja astui porteista. Toisella puolella portinvartija pysäytti hänet.<br>\n<br>\n\"Tunnukset!\"<br>\n<br>\n\"Killjoy, ID 190\", metsästäjä sanoi ja jäi odottamaan tarkistusta listoista.<br>\n<br>\n\"Pääsy sallittu. Tervetuloa herra Killjoy! Sinulle on 27 uutta viestiä.\"<br>\n<br>\n\"En vastaa, en viivy kauaa\", Killjoy mutisi ja astui sisään linnoituksen pihamaille.<br>\n<br>\nKilljoy käveli suoraan asuntoloiden tiskille ja alkoi puhuttelemaan naispuolista, jokseenkin hehkeännäköistä Toaa.<br>\n<br>\n\"Etsin Kepeä. Mistä löydän hänet?\"<br>\n<br>\nToa osoitti kohti edessä aukeavaa käytävää.<br>\n\"Hän saapui aivan hetki sitten. Käytävän päähän ja hissillä kolme kerrosta tästä alas. Hänen pajansa löytyy sieltä.\"<br>\n<br>\nKilljoy lähti kävelemään käytävää pitkin, välittämättä muminasta ja paheksuvista katseista, joita hän sai osakseen. Hän astui hissiin ja meni kolme kerrosta alapäin, aivan kuten häntä käskettiin. Lopulta hissin ovi aukesi ja valtava verstas mitä ihmeellisimpine vimpaimineen avautui hänen eteensä. Lopulta hän löysi etsimänsä.<br>\n<br>\n\"Killjoy! Mitä ihmettä sinä täällä teet?\", Kepe huusi hallin toisesta päästä ja heitti hitsauslasinsa pöydälle. \"Sinua ei kovin usein täällä nähdä, itseasiassa viimeksi taisin nähdä sinut...\"<br>\n<br>\n\"...lehdistökokouksessa neljä kuunkiertoa sitten. Tiedän. Kaikki eivät tunnu pitävän läsnäolostani.\"<br>\n<br>\nKepe vaikutti hieman vaivaantuneelta. \"Nooh, täällä liikkuu sinusta kaikenlaisia huhuja, varsinkaan nyt, kun Umbra kertoi sinun tappaneen jonkun rahin.\"<br>\n<br>\nKilljoy hätkähti. \"Ovatko he jo palanneet?\"<br>\n<br>\n\"Umbra lähetti viestiä pian tapahtuneen jälkeen, mutta he kirjautuivat järjestelmään hetki sitten. Törmäsin heihin tuolla portilla\", Kepe selitti. \"Mutta mitä asiaa sinulla oli?\"<br>\n<br>\nKilljoy asteli ympäriinsä tutkien eri laitteita, mutta lopulta kääntyi Kepeä kohti ja sanoi: \"Sinä olet osavastuussa klaanin tehtäväraporteista, etkö olekin? Sinun täytyy löytää minulle eräs.\"<br>\n<br>\nKepe yskäisi toivottoman näköisenä. \"Älä viitsi Killjoy, sinä tiedät etten voi tehdä sitä. Ylläpito ei salaa näitä asioita ihan turhaan. Meillä kaikilla on salassapitovelvollisuus.\"<br>\n<br>\nKilljoy tuijotti jään ja kasvillisuuden toaa tuimasti.<br>\n<br>\n\"Minulla on tietoa. Guardianin täytyy saada ne tietoonsa välittömästi... jonka lisäksi hän varmasti haluaisi tietää jotain.. hänen päätään koskevaa.\"<br>\n<br>\nKepe haukkoi henkeään. \"Tiedät, ettei Guardiania... erityisesti Guardiania, saa häiritä salaisten tehtäviensä aikana.\"<br>\n<br>\n\"Tämä on vielä salaisempaa ja vielä tärkempää! Haluatko ottaa riskin, että ylivarovaisuutesi takia koko Klaani murtuu? Guardian tulee löytää! Ja juuri minun toimestani! En usko tätä tietoa kenenkään muun kannettavaksi!\"<br>\n<br>\nKepe tuntui miettivän ankarasti, mutta astui lopulta Killjoyn kanssa takaisin hissiin. \"Hyvä on... hyv'ä on. Mutta minä en sitten auttanut sinua. Emme ole tavanneet toisiamme sitten sen kokouksen. Selvä?\"<br>\n<br>\n\"Sopii. Tämän täytyy pysyä ehdottomasti meidän välisenämme. En halua kenenkään olevan tielläni.\"<br>\n<br>\nKaksikko nousi päärakennuksen viidenteen kerrokseen, jossa hissin ovi aukesi. Käytävän päässä sijainneen toimistohuoneen työpöydän lukko kolahti auki, kun Kepe käänsi siinä messinkistä avaintaan. Kepe ojensi Killjoylle pahvitaustaiseen muistioon kirjatut koordinaatit ja metsästäjä näppäili ne rannetietokoneeseensa.<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi ja lähti siirtymään takaisin käytävälle ja kohti hissiä. Kepe jäi tuijottamaan vähäsanaisen metsästäjän poistumista, punniten mielessään myöntymisensä viisautta.<br>\n<br>\nKepe jäi toimistoon, kunnes kuuli avoimesta ikkunasta, kuinka gukko-linnun siipien humina oli ylittänyt linnoituksen, lukitsi työpöydän laatikon, huoneen oven ja lähti takaisin kohti verstastaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":57,"creator":"Jake","timestamp":"2010-09-23T16:38:00.000Z","content":"<strong>Klaanilinnake</strong><br>\n<br>\nJake kävelee eräällä käytävällä. Hän katsoo eteensä ja miettii sitä kamalaa päivää kun hänet muutettiin tällaiseksi. Jake menee asevarastoon ja jättää lokeroonsa tykkinsä ja ketjut. Hän menee huoneeseen missä haarniskansa voi vaihtaa. Jake vaihtaa kevyempään varustukseen. Hän ottaa naamionsa pois ja laittaa sen puhdistukseen. Kohta se on puhdistunut ja hän laittaa kanohin päähänsä. Hän kävelee pois ja menee asehuoneelle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":58,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-23T18:50:00.000Z","content":"<strong>Klaanilinnake, toinen kerros</strong><br>\n<br>\nSnowman kyyristyi huoneessaan, valmiina vastaanottamaan syliin loikkaavan rahin, Napon.<br>\n\"No niin pikkukaveri, mennään respaan\", Snowman puheli pienelle sammakolle, ja poistui huoneestaan rahi sylissään.<br>\n<br>\nHän käveli pitkin Klaanin pitkiä, sinimattoisia käytäviä, ja laskeutui alakertaan. Askeleet kaikuivat tyhjissä käytävissä, kaikkialla oli hiljaista. Snowman mietti, että saattaisi mennä pitkäänkin, ennen kuin hän kävelisi tällä samalla matolla uudelleen. Hän oli yllättävänkin haikeana, vaikkei sitä monikaan hänen tavallisen hymynsä takaa olisi nähnytkään. Hän asteli vastaanottotiskille, jossa yleisesti varsin kauniina pidetty toa jo odottelikin häntä. Sopimuksen mukaisesti Snowman antoi pienen lemmikkinsä toan hoitoon, ja lähti kohti seuraavaa määränpäätään.<br>\n<br>\nPian hän jo talsikin varsin tuttuun Kepen verstaaseen. Kaikki laitteet piippasivat tuttuun rytmiin, ja valot välkkyivät eri värisinä. Snowman odotti innoissaan, mistä löytäisi luotettavan väittelykumppaninsa.<br>\n\"Ohoi kuoma, oletko täällä jossain?\" Snowman tiedusteli.<br>\n<br>\nIlmeisesti Kerosiinipelle oli asioilla, joten Snowman istahti tuolille odottelemaan. Kovasti hänen olisi tehnyt mieli hieman tutkailla kaiken maailman laitteita, mutta tiesi kokemuksesta sen olevan hyvin huono idea. Kuitenkin vihreän ja valkoisen värinen, pienehkö toa tallusteli verstaalleen, ja Snowman hypähtelikin heti hänen luokseen, ja puhui iloisesti:<br>\n\"Rätsie, moi! Mites, oletko valmis?\"<br>\n\"Juuh, enköhän\" Kepe vastasi miettien \"Missä se on?\"<br>\n\"Keetis sanoi hakeneensa sen varastosta, nyt sen pitäisi olla satamassa paikalla J-32.\"<br>\n<br>\nSiitä kaksikko sitten lähtikin Klaanin satamaan, ja pian löysivät etsimänsä.<br>\n\"Gah, se on vielä vanhempi ja ruosteisempi kuin muistinkaan\" Kepe päivitteli laiturissa kelluvaa venettä. \"Väität sen olevan merikelpoinen?\"<br>\n\"Luulisin. Toivoin sinun osaavan vähän paremmin perehtyä moottorin toimintaan, itse kun en oikein ole mekaniikkaan erikoistunut.\"<br>\n<br>\nKepe myöntyi tutkimaan kulkupelin sisälmyksiä. Snowman odotteli vieressä, katseli pilvien liikettä ja kuunteli laineiden liplatusta. Hän tiesi ylireagoivansa, hän saattaisi tulla piankin takaisin. Mutta Snowman ei voinut olla herkistymättä miettiessään tätä yhteisöä, joka oli ottanut hänet vastaan vaatimatta mitään, antanut vain olla. Ja nyt, ensimmäistä kertaa aikoihin, hän oli poistumassa.<br>\n\"No siis\" Kepe aloitti \"teoriassa tuolla voi kyllä taittaa pitkäkin matkoja. Tehojen säätely toimii, ja ohjattavuus on kelvollinen. \"<br>\n\"Ihanaa!\" Snowman hymähti, ja hyppäsi vanhan kulkupelinsä kyytiin.<br>\n\"Kuitenkin\" Kepe aloitti Snowmanista hieman ikävään äänensävyyn \"Tuo lennon aktivointi. Tässä veneessä on kaikki lentämiseen tarvittava, et siis tosiaan aio korjauttaa sitä?\"<br>\nSnowman piti käsiään ohjaustangolla. Ensimmäistä kertaa vuosiin hän tunsi jalkansa tukien päässä, ja selkänsä tukeutuvan selkänojaan. Hän vetäisi yläkautta suoraan selkänojaan kiinnittyvän lentäjänlasikypäränsä päähänsä, ja näki maailman taas tuttujen lasien läpi.<br>\n\"En\" hän vastasi itselleen epätyypillisen itsevarmasti. \"Muistat kai, mitä viimeksi kävi, kun käytin sitä.\"<br>\n<br>\nKepe hymyili. Hän muisti vallan hyvin sen kerran. Itse asiassa se oli ensimmäinen kerta, kun hän tapasi Lumiukon. Kepe oli ollut Klaanin rantakallioilla tähtiä katselemassa, kun hän oli huomannut oudon näyn tutussa maisemassa. Se oli pikku hiljaa kasvava valopilkku taivaanrannassa. Kepe ei meinannut tunnistaa mikä se oli, vaikka kaukoputkellaan tiirailikin. Kuitenkin, kun valo sammui, hän tunnisti lentävän esineen. Se näytti jonkin sortin kulkupeliltä, jonka kyydissä oli valkoinen hahmo. Pian hahmo kuitenkin putosi ajoneuvon kyydistä villisti huitoen mereen, ja lennokki jatkoi matkaansa kovasti humisten Kepen yli kohti saaren sisämaata.<br>\nKepe lähti ripeästi uimaan tippuneen, ja ilmeisesti meren pintaan paiskautessaan tajunsa menettäneen hahmon luo. Tasaisin vedoin hän polski vedessä, kunnes pääsi vajoavan hahmon luokse. Kepe muisti ajatelleensa, että onpa painavan näköinen kaveri, ja koska hän itse ei ollut toaksi aivan siitä fyysisesti vahvimmasta päästä, hän jäädytti voimillaan mereen jäälautan, ja sai viskattua sukeltamansa hahmon sen päälle.<br>\n<br>\nNyt, vuosien kuluttua Kepe tunsi varsin hyvin, kuinka Snowman oli paennut rahi-petoja lentävällä veneellään, ja ymmärsi kyllä tämän vastahakoisuuden sen käyttämisestä. Hän myös tiesi, että Snowman tunsi hänelle edelleenkin kiitollisuuden velkaa siitä, että hän oli pelastanut tämän Klaaniin. Myönnettäköön, että he olivat jatkuvasti väittelemässä kaikesta ja joskus kovastikin ärsyttivät toisiaan, mutta Snowman oli kiitollinen. Kyllähän Kepe sen ymmärsi.<br>\nJa siinä he nyt olivat, kaksikko saman meren äärellä.<br>\n<br>\nHiljaisuuden rikkoen Snowman kysyi: \"Tahdotko tulla koeajelulle?\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<em>Kyllä, se on pitkä. Ja oikestaan tämä on vain osa siitä, mitä minun piti alunperin kirjoittaa. Heh. Ja jep, minulla on lupa liikutella Kepeä näinkin paljon.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":59,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-09-23T20:36:00.000Z","content":"Makuta Nui ja Matoro olivat saapuneet linnaan. Matoro meni pian Kapuran, Umbran ja Jaken luokse; he olivat aulassa, vasta saapuneet. Makuta Nui jatkoi eteenpäin. Hänellä oli hieman asioita selviteltävänä. Hän meni alas, Kerosiinipellen verstaalle.<br>\n\"Kepe? Oletko täällä?\" Ei vastausta. <em>Pahus</em>, Makuta ajatteli, <em>Kepe on jossain poissa. Noh, täytyy pärjätä ilman.</em><br>\nUmbra oli menossa huoneeseensa, kun Makuta Nui ilmaantui hissistä. Hän käveli nopeasti ulos ovesta. Umbra mietti, mitä tämän mielessä oli.<br>\n<br>\nMakuta nousi lentoon heti ulos päästyään - ja suuntasi Killjoyn talolle. Pian hän laskeutui pihalle. Mökki näytti autiolta. Makuta katsoi sisään ikkunoista. Ei mitään. Hän koputti oveen ja odotti. Oli pitkään hiljaista. Pian hän luovutti, Killjoy ei ollut sisällä.<br>\n<br>\nManu palasi linnoitukseen.<br>\n\"Missä on herra Ilonpilaaja?\" hän kysyi nopeasti.<br>\n\"Hän lähti jonnekin Gukollaan jo kesken pelastusretken\", sanoi Kapura.<br>\n\"Hitto soikoon\", Manu kirosi. \"Miksi kaikki ovat poissa?\"<br>\n<br>\nSeuraavaksi Makuta liiteli Summerganonin huoneen ikkunalle. Huone oli tyhjä. Hän vilkaisi vielä Summerganonin lempiajanviettokohteet. Ei mitään. Hän meni vielä Sugan ovellekin koputtelemaan, vaikka ikkuna näytti tyhjän huoneen. Kun hän saapui ovelle, huomasi hän lapun, joka oli kiireessä kirjoitettu:<br>\n\"Olen rämeellä pelastamassa tyyppejä.\"<br>\n<br>\nManun pään täytti turhautuminen. \"Tyypit\" oli jo pelastettu. Hän laski kymmeneen, meni ikkunalle ja avasi sen. Hän heittäytyi ulos ja avasi siipensä. Pian hän liiteli ilmassa ja muutti muotoaan; hänestä tuli kuin suuri siivekäs lepakko, lyhyet raajat, siipipoimu eturaajojen ja kylkien välissä, naamioon kasvoi terävät hampaat, raajojen päihin terävät kynnet - vaikkakin hänellä oli jo ennestään käsissään sellaiset. Tämä uusi ilmestys lähti liihottelemaan kohti saaren keskustan syvää viidakkoa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":60,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-23T21:18:00.000Z","content":"<strong>Pienen pieni saari Klaanin rannikolla, luola</strong><br>\n<br>\nOli noussut myräkkä, ja Snowman ja Kepe olivat menneet pienelle saarelle odottelemaan sen laantumista. Snowman oli hieman ahdistunut. Tähänkö tämä nyt jäi, ensimmäinen tehtävä, jolla hän oli pitkään aikaan, ja se näytti tyssäävän jo alkumetreillä. Hän kertasi vieläkin hänen ja Guardianin jonkin aikaa sitten käymää keskustelua.<br>\n\"Pian lähtöni jälkeen alat suunautua sinne sijaintiin. Tehtäväsi on olla sillä saarella ottamassa minua vastaan. En tiedä vielä, milloin itse pääsen sinne, mutta kun pääsen, tahdon olla aivan varma siitä, että olet siellä ottamassa minua vastaan. Oletan, että voin luottaa sinuun täysin?\" Guardian oli sanonut, eikä lainkaan omaan tapaansa. Hän oli ollut poikkeuksellisen vakava.<br>\n\"Totta kai\" Snowman oli vastannut, hieman hämillään tehtävänannosta. Mielellään hän auttoi Klaania, hän nyt vain oli harvoin kenttätöissä, varsinkaan etelän suunnalla. Sitten Guardian vielä lisäsi:<br>\n\"Ymmärtänet varmaan myös, että tämä on osana salaista tehtävääni, joten et saa kertoa tästä kenellekään.\"<br>\nKaikki oli alkanut hyvin. Matkajärjestelyt hän oli hoitanut. Mutta kun hän viimein oli saanut vahnan kulkupelinsä alleen, oli Snowman hieman kokeillut sitä, ja nyt hän oli jäänyt myrskyn tähden luolaan jumiin. Tai ei hän oikeastaan jumissa ollut, myrsky ympäröi lähinnä Klaanin saaren rannikkoa. Hän olisi vaikka heti voinut lähteä Guardianin määrämälle, pikkuriikkiselle saarelle etelässä, mutta hän oli vailla varusteitaan. Eikä hän oikein Kepeä kehdannut tänne pikku luolasaarellekaan jättää.<br>\n<br>\n<br>\n\"Snowman\" Kepe aloitti \"Ryhdyin tänään aiemmin miettimään ensimmäistä kohtaamistamme.\"<br>\n\"Niin, mitä siitä?\"<br>\n\"Olin siellä kalliolla kaukoputkeni kanssa katsomassa tähtiä. Se oli aika moinen urakka, yleensä pidän astrologisia varusteitani tornissa. Kuitenkin Klaanin valot hieman häiritsevät, tahdoin edes yhden kerran saada täydellisen näkymän Klaanin tähtitaivaasta.\"<br>\n\"Aivan, olen tästä perillä.\"<br>\n\"Ei siinä vielä mitään, että raahasin kaukoputkeä paikasta toiseen. Mutta sinä päivänä hissikin oli poissa toiminnasta. Olisiko ollut joku Domekin hupitempaus, mutta jotain se aiheutti hissille. Se oli aika valtava urakka kuljettaa putki koko kierreportaikko alas.\"<br>\nSnowman kuunteli hiljaa, ja Kepe jatkoi:<br>\n\"Mietin vain, mitä olisi käynyt, jos olisin jättänyt urakan sikseen, vastoinkäymisten vuoksi.\"<br>\n<br>\nHetki hiljaisuutta.<br>\n<br>\nSitten Snowman asteli luolan suulle, hyppäsi kiiturinsa selkään ja huuri Kepelle: \"Hyppää kyytiin!\" Snowman lähti ohjastamaan venettään etelään. Ilman varusteita. Ylimääräisen matkustajan kanssa. Vastoinkäymisistä huolimatta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":61,"creator":"Jake","timestamp":"2010-09-24T09:48:00.000Z","content":"<strong>Klaanilinnake</strong> Jake lähti kävelemään. Hän halusi palata takaisin entiselleen. Se ei kuitenkaan onnistuisi. Hän tarvitsisi Ignikansa takaisin, mutta se oli tippunut sulaan laavaan. Ainoa keino olisi löytää suuret olennot, mutta se oli turhaa. *KLONK*<br>\n<br>\n...Kaikki pimeni.<br>\n<br>\n<br>\nJake löysi itsensä oudosta huoneesta. Huoneen perällä seisoi matoran, tai ainakin jotain sen näköistä, matoranin varjo näytti oudon epäluonnolliselta...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":62,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-24T12:11:00.000Z","content":"<strong>Jossain keskellä merta, Klaanista etelään</strong><br>\n<br>\nMatka oli sujunut vailla sen kummempia käänteitä jo hyvän aikaa. Alkumatkasta Snowman ja Kepe olivat keskustelleet paljonkin, ja olivat tavalliseen tapaansa eri mieltä jokseenkin kaikesta. Mutta kunnon väittely piristää aina.<br>\nNyt he istuivat Snowmanin vanhassa veneessä vaiti, kulkien tasaisesti kohti määränpäätään. Jo pitkän aikaa horisontti oli ollut melko tyhjä, mutta nyt vastaan tuli jotain yllättävää. Valtava, valasmainen rahi nousi pintaan kivenheiton päässä kaksikon edessä.<br>\n\"Snowman?\" Kepe kysyi hieman huolissaan tuosta edessä olevasta, valtavasta lihamuurista.<br>\n\"Ei mitään hätää\" Snowman vastasi Kepeä huolestuttavaan, tuttuun, huolettomaan äänensävyyn veneen vain kiihdyttäessä elikkoa kohti. Sitten hän jatkoi: \"Olen minä tämän tehnyt ennenkin.\"<br>\n\"Tämän?\"<br>\n<br>\nSnowman työnsi ohjaustankoa lujasti eteenpäin, ja veneen etuosa hörppäsi vettä. Pian koko kulkupeli oli pinnan alla, ja Snowman laittoi vauhdin maksimiinsa. Pieniä akrobaattisia vedenalaisia kierähdyksiä ja pyörimisiä myöhemmin vene nousi valaan toisella puolella pintaan.<br>\n<br>\n\"Oliko tuo nyt tarpeellista?\" Kepe tiuskaisi Snowmanille, yhä yskien vettä. \"Eikö kiertäminen olisi ollut yksinkertaisesti helpompi ratkaisu?\"<br>\n\"Noh\" Snowman vastasi \"Tuo oli ainakin paljon hauskempaa. Siitä on sitä paitsi ihan liian pitkä aika, kun olen tehnyt tuon viimeksi.\"<br>\n<br>\nPian tämän jälkeen moottori rupesi pitämään huolestuttavaa ääntä, ja savua nousi kovasti.<br>\n\"Snowman\" Kepe aloitti \"Huomaatko sinäkin tuon?\"<br>\n\"Juu, ei tässä ole mitään hätää. Niin kauan, kun kaikki osat ovat paikallaan, niin tämä vene kulkee.\"<br>\n<br>\nPian tämän jälkeen moottorista tippui pieni pala.<br>\nTämän jälkeen toinen.<br>\nJa tämän jälkeen Snowmanin oli pakko pysäköidä vene pienen pienelle kallioluodolle keskellä merta.<br>\n\"Tyytyväinen?\" Kepe kysyi.<br>\n\"Hei, sinä se muistaakseni sanoit moottorin kestävän.\"<br>\n\"Mutta en käskenyt tekemään veneellä turhia kikkailuja.\"<br>\n\"Älä jaksa.\"<br>\n\"Älä itse jaksa.\"<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nSiinä he sitten istuivat, moottorivikaisen veneensä kanssa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":63,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-24T12:37:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon saari etelässä</strong><br>\n<br>\nKaksi biomekaanista lintua seisoivat rantakiveyksellä vatsat pullollaan. Rauha rikkoontui yllättäen, kun tyyneen rannikkoveteen tiputtautui ylilennon tehneen gukon selästä punamusta hahmo. Hahmo pärski vettä kypäränsä raoista ja kapusi rannalle. Killjoy alkoi poistamaan vettä kehostaan, lintujen tuijottaessa häntä hämmentyneen näköisenä.<br>\n<br>\n\"Äh! tämä ruostuu... mistä lähtien sihtini on ollut näin huono... ja mitä te oikein siinä tuijotatte? Lopettakaa tai näytän miten taitava olen siipikarjan sinkoamisesta toiseen galaksiin.\"<br>\n<br>\nLinnut tottelivat ja jatkoivat ruokalepoaan.<br>\n<br>\nKilljoy käveli eteenpäin tutkien rantaa. Yllättäen hän äkkäsi happisäiliön lojumassa. Hän tutki sitä hetken ja nopeasti äkkäsi siitä klaanin leimoja. Killjoy oli oikealla saarella.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":64,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-09-24T14:32:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon saari etelässä, metsä</strong><br>\n<br>\nGuardianilla oli kylmä. Kankainen huivi hänen suunsa ja kaulansa ympärillä ei auttanut paljoa. Se oli kuitenkin parasta, mitä hänellä oli.<br>\nGuardianin hengitys oli hidasta ja raskasta ja kylmyyden takia. Siitä ei olisi haittaa jos hän ei ylipäätään olisi pyrkinyt sillä hetkellä huomaamattomuuteen.<br>\n<br>\nLumi narskui hiljaa Guardianin jalkojen alla hänen kävellessään metsän läpi. Oli ilmeisesti niin kylmää, että äänikin jäätyi.<br>\n<em>\"Lämpö\"</em>, Guardian ajatteli. <em>\"Päälle.\"</em><br>\n<br>\nKiikarisilmän valon väri vaihtui tutusta punaisesta hieman oranssimmaksi. Guardian sulki oikean silmänsä ja pian maailma esitti itsensä sinisen, keltaisen, oranssin ja punaisen loistossa. Tämä metsä oli kuitenkin suurimmaksi osaksi sininen.<br>\nJoidenkin puiden sisällä oli pieniä punaisia lämpöjälkiä. Guardianin oma hengitys levisi keltaisena näkökenttään.<br>\nJossain kauempana näkyi vähän punaista.<br>\n<br>\n<em>\"Lämpö. Pois.\"</em><br>\n<br>\nMaailma oli jälleen edes suhteellisen normaali Guardianin yhden ja puolen silmän edessä. Hän yritti tihrustaa lämpöjäljen suuntaan ja näki liikettä, mutta se oli liian kaukana.<br>\n<br>\n<em>\"Skanneri. Päälle.\"</em><br>\nGuardian sulki jälleen oikean silmänsä ja kiikarin punainen valo muuttui sinertäväksi. Nyt Guardian näki kohteen. Se oli Matoranin kokoinen, mutta oli vaikea sanoa, oliko se Matoran, sillä harmaa kaapu peitti sen koko vartalon. Skanneri ei aistinut muita kohteita.<br>\n<em>\"Skanneri. Pois.\"</em><br>\n<br>\nGuardian kyyristyi puun taakse. Hän ei ollut varma, näkikö kohde hänet.<br>\nSillä hetkellä jokin päästi piippauksen hänen ranteestaan. Se oli Kepen prototyyppiversio telekommunikaatiovälineestä.<br>\n<br>\n<em>\"Ai. Hienoa, että kohde ainakin <strong>kuulee</strong> minut.\"</em><br>\n<br>\nGuardian painoi kommunikaatiolaitteen vastausnappia Skakdi-kasvoillaan ilme, joka ei viestinyt hänen olevan erityisen huvittunut.<br>\n<br>\nToisessa päässä puhui Tawa.<br>\n\"Guartsu.\"<br>\n<br>\n\"Tawa.\"<br>\n<br>\nTämä ei ollut eloisin tervehdys, jonka he olivat jakaneet.<br>\n\"Sinulla oli ilmeisesti jotain asiaa\", Guartsu sanoi.<br>\n\"Ei, päätin muuten vain soittaa\", Tawa sanoi täysin vakavasti. \"Miten loma on mennyt?\"<br>\nGuartsu oli hiljaa.<br>\nTämän seurauksena Tawakin oli hiljaa.<br>\n\"On minulla jotain asiaakin\", hän sanoi. \"Killjoy kuulemma lähetettiin juuri perääsi. Haittaako pieni kenttätuki?\"<br>\n\"Ei muuten, mutta näiden kommunikaatiovermeiden piippausta voisi varmaan vähentää\", Guartsu sanoi happamasti.<br>\nTawa piti yhden tavaramerkkihiljaisuuksistaan ennen kuin jatkoi. \"Ai miksi?\"<br>\n<br>\nGuartsu katseli ympärilleen hiljaisena. Kuusi huppupäistä matoranin kokoista vartijaa tähtäsi häntä keihäillä.<br>\n\"Tunkeilija, tulet mukaamme\", yksi sanoi.<br>\n<br>\n<em>Tämä ei ole parhaita päiviäni.</em><br>\n<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Linnake</strong><br>\n<br>\nJake rullaili kohti pimeyttä. Hänen katseensa oli lukittunut sen keskellä seisovaan Matoraniin.<br>\nMatoranin takana oleva varjo liikkui, vaikka se itse pysyi täysin paikallaan. Varjoissa olevat muodot tanssivat itsekseen omaa luonnonvastaista valssiaan. Jaken katse huomasi, että varjo matoranin takana alkoi kasvaa.<br>\n<br>\nTilannetajuisena miekkosena Jake päätti katsoa, löytäisikö hän tiensä ulos tästä huoneesta. Käännyttyään ympäri hän huomasi takanaan olevan vain pimeyttä. Pimeyttä, joka katsoi häneen.<br>\n<br>\nJake kääntyi katsomaan Matorania.<br>\n<br>\n\"...terve?\" hän sanoi. Ääni tuli ulos paljon hiljaisempana kuin hän oli yrittänyt.<br>\n<br>\nMatoran oli hiljaa. Se käveli Jakea kohti, mutta varjot eivät liikkuneet sen mukana. Niiden tanssi jatkui jatkumistaan.<br>\nSitten pimeys puhui hänelle.<br>\n<br>\n\"Kerro minulle\", pimeys sanoi monella äänellään. \"Mitä pelkäät?\"<br>\nSillä hetkellä Jake tunsi jonkin kylmän tarttuvan kyljestään kiinni. Hän tunsi, että se liikkui, mutta ei voinut olla aivan varma, <br>\n<em>elikö</em> se.<br>\n<br>\nJake mietti hetken ennen kuin vastasi. \"Pelkään varjokäsiä, jotka tarttuvat torsooni.\"<br>\nMatoranin kasvojen neutraali ilme muuttui astetta lähemmäs sadistista virnettä. Lisää käsiä syöksyi pimeydestä ja tarttui kiinni Jaken raajoista. Jalkojensa alta Jake kuuli useita ääniä. Se oli naurua. Jaken hengitys muuttui raskaammaksi. Hän olisi halunnut sulkea silmänsä tai edes katsoa poispäin varjojen tanssista, mutta hän ei yksinkertaisesti pystynyt tekemään sitä.<br>\nJake ei itsekään huomannut, että avasi suunsa ja sanoi puhtaan, valheettoman totuuden.<br>\n\"Muutosta\", hän sanoi raskaan hengityksensä alta. \"Pelkään muutosta. Haluan...että kaikki olisi niinkuin ennen. Että... minä olisin niinkuin ennen.\"<br>\nMatoranin takana olevat varjot muodostivat hahmoa. Kesti hetki, ennen kuin Jake tajusi, että se hahmo näytti täsmälleen samalta kuin hän itse silloin ennen.<br>\nSilloin kun hänellä oli vielä jalat pyörien sijasta.<br>\nVarjo-Jake käveli häntä kohti hitaasti ja varmasti. Kun se oli aivan hänen kasvojensa edessä, se tarttui väkivaltaisesti hänen kaulaansa.<br>\n\"Kuinka paljon haluat sitä, ystäväiseni?\" varjo sanoi Matoranin äänellä.<br>\nJake katsoi itseään silmiin hetken, mietiskellen. Hänen ajatuksensa olivat sekavia. Olisiko tämä sen arvoista?<br>\n<br>\nHän oli hiljaa hetken ennen kuin vastasi.<br>\n\"Ei, en voisi pettää ystäviäni\", hän sanoi hermostuneena. \"Voisin tehdä kaiken muun paitsi sen.\"<br>\nVarjomainen Jake päästi irti hänen kaulastaan. Se katsoi oikeaa Jakea silmiin hetken anovana ennen kuin haihtui ilmaan.<br>\n<br>\nVarjoissa seisovan Matoranin hymy hyytyi. Sen takana olevien varjojen tanssi vaimeni hiljaisesti.<br>\n\"Ymmärrän\", Matoran sanoi. \"Mutta ehkä sinun on joskus kysyttävä itseltäsi... ketkä ovat oikeita ystäviäsi.\"<br>\nSanottuaan sen Matoran hymyili kylmästi. Sillä hetkellä Jake tunsi elottomien käsien päästävän irti itsestään. Kun Jake katsoi kohti lattiaa nähdäkseen ne, oli jo liian myöhäistä. Ne olivat kadonneet.<br>\n<br>\nMatoran seisoi edelleen samassa paikassa, mutta sen varjo oli tavallinen. Se kääntyi poispäin Jakesta ja lähti kävelemään nopeaa mutta painavaa askeltaan.<br>\n<br>\n\"Kerro minulle, jos muutat mielesi\", Matoranin ääni sanoi jostain Jaken sisältä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":65,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-09-24T15:42:00.000Z","content":"<strong>Klaanilinnake</strong><br>\nMatoro käveli käytävällä. Väkeä kulki ohi. Hän tunsi itsensä hyödyttömäksi. Hän ei pystyisi täältä tekemään mitään auttaakseen ketään. Hän ei tiennyt, minne muut hänen ryhmästään olivat menneet. Hän vaelsi linnoituksen itäosiin ja istahti pehmeälle sohvalle yhdessä oleskeluhuoneessa. Hän lopulta hän nukahti.<br>\n<br>\nTunneilta tuntuneen ajan kuluttua hän heräsi. Hän haukotteli ja katsoi kelloa. Hänen olisi parasta mennä omaan huoneeseensa nukkumaan. Mutta sitten - hän näki ikkunasta ulos katsoessaan Makuta Nuin lentävän ohi. Hänen perässään lensi suuri joukko nazorakien jetpack-jääkäreitä. Matoro jäykistyi paikoilleen. Hän näki, kuinka lepakkomainen hahmo lensi kohti saaren sisäosia.<br>\n<br>\nMatoro mietti ankarasti. Lopulta hän teki päätöksen.<br>\n<em>Saatan vielä katua tätä, mutta...</em><br>\nMatoro avasi ikkunan ja hyppäsi ulos. Hän sattui olemaan kahdeksannessa kerroksessa. Hän pelastui luomalla jäisen laudan itselleen. Hän surffasi sillä alempien kerrosten katoilla kohti metsää, jonne Manu johdatti torakoiden laumaa. Ne saavuttivat häntä uhkaavasti. Matoro sai jalkansa maan pinnalle ja juoksi perään. Pian hän oli metsässä ja menetti näköyhteyden. Hänet valtasi epätoivo.<br>\n<br>\nHän juoksi. Lopulta hän saapuikin aukiolle, josta hän näki jotain valtaisaa: Makuta Nui taisteli kaikkien torakoiden kanssa. Matoro katsoi hetken epätoivoista sotaa. Hänen mieleensä alkoi muotoutua suunnitelma.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":66,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-24T15:55:00.000Z","content":"<strong>Metsä lähellä Klaania</strong><br>\n<br>\n\"Mitä Karzahnia Manu tekee täällä?\", Jään Toa miettii hetken. Hän tutkii tilannetta: Torakoita on toistakymmentä, mielenhallinnan alaisina muutama. Tässä tarvitaan nyt nopeaa ja tehokasta ratkaisua tuholaisongelmaan. <br>\n\"Manu! Suojakilpi!\", Matoro huutaa. Hänen Energiateränsä hehkuu keltaisena. Musta hahmo ei ehtinyt miettiä, hän aktivoi suojakenttien Rahkshi- voimansa ja vajaassa sekunnissa koko metsäaukio kylpee keltaisessa valossa. <br>\nMatoro oli vapauttanut energiaräjähdyksen miekastaan, sillä seurauksella että osa torakoista oli nyt tajuttomana maassa. Valitettavasti niiden kuori oli vahvempi mitä hän oli arvioinut ja edelleen tolpillaan on vajaa kymmenen torakkaa. Ne huomasivat Jään Toan ja hyökkäävät myös hänen kimppuunsa.<br>\n<em>Huono idea.</em>, Matoro ajattelee.<br>\n<br>\n<strong>Jossain päin samaa metsää</strong><br>\n<br>\nSkakdi ottaa pienen radion ja ilmoittaa tukikohtaan nähneensä tiedustelupaikastaan valonväläyksen ja taistelua metsässä sekä kaksi Klaanilaista. Gaggulabio sai viestin. Joukko Skakdeja valmistautuu lähtöön paikalle, vaikka hänen ninjansa epäonnistuivat taannoisessa yrityksessään, tämä onnistuu.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":67,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-09-24T18:31:00.000Z","content":"<strong>Kivinen luoto</strong> ei ollut kovinkaan iso, vain muutamia neliömetrejä. Se oli ainoa vedenpinnan yläpuolinen kappale niin pitkälle kuin silmä kantoi. Meri oli rasvatyyni, ja taivaalla oli vain muutamia pilviä. Kaksi lintua oli ilmestynyt jostakin, ja ne kaartelivat luodon yläpuolella pilkkaavasti kaakattaen.<br>\n<br>\nKepe ja Snowman olivat istuskelleet saarentapaisella jo jonkin aikaa, molemmat hiljaa, mitään sanottavaa keksimättä. Kumpikin käsitteli mielessään eri keinoja päästä pois tältä kyseiseltä kiveltä. Kepe oli jo monesti tonkinut veneen sisuskaluja; moottori oli käyttökelvoton. Mäntä oli pudonnut ja nukkui kalojen kanssa merenpohjassa. Sama tilanne oli myös sytytystulpalla ja eräällä nimettömällä, mutta ilmeisen tärkeällä osalla.<br>\n<br>\nVeneestä ei löytynyt mitään muuta, mikä olisi voinut toimia jonkinlaisena työntövoimanlähteenä. Oli siellä eräs Snowmanin salainen vimpain, joka ehkä olisi soveltunut tähän tarkoitukseen, mutta se olisi vaatinut veneen painon radikaalia pudottamista, eikä pehmustetuista istuimista voinut mitenkään luopua. Tai ehkä olisi voinut, mutta silti vene ei olisi ollut tarpeeksi kevyt.<br>\n<br>\nHe istuivat kahdella, kuin istumiseen tarkoitetulla kivellä, jotka luodolla nököttivät. Luoto oli juuri sellainen, joka oli luotu haaksirikkoutuneita ajatellen. Mitä nyt ruokailut, yöpyminen ja terveydenhuolto olivat vähän retuperällä.<br>\n<br>\nKepe teki sitä, mitä teki aina, kun hänellä oli tylsää. Hän pyrki keksimään jotain fiksua ajateltavaa ympäristöstä. Hän pani merkille, että luoto koostui kahdesta osasta. Kahden kallionpalan välissä oli aivan ohut kaistale mutaa, jossa kasvoi muutama ruohonkorsi. Snowmanin kivi oli toisella puolella tätä luonnon luomaa rajaa. Veneen keula puolestaan oli osunut pieneen, halkaisijaltaan noin metriseen lahteen. Sen reunoilla kasvoi jotain leväntapaista.<br>\n<br>\nMuutama tunti aiemmin Snowman oli kokeillut, miten pitkälle veteen luodolta pystyi kävelemään. Luoto oli oikeastaan suurempi kuin mitä pinnalla oleva osa antoi kuvitella, kuin jäävuori. Snowman käveli viitisen metriä vedessä ennen kuin hänen jalkansa lipesivät kallionpinnalta ja hän tipahti äkkisyvään veteen, jonka juurimainittu syvyys jäikin mysteeriksi. Pahojen muistojen aiheuttaman epämuodollisen paniikkikohtauksen jälkeen hän onnistui hilautumaan maihin ilman sen suurempia ongelmia.<br>\n<br>\nMuutaman tunnin kuluttua Kepen mieleen juolahti ajatus, eikä kovin rohkaiseva sellainen. Veneessä ei ollut ankkuria, ja se oli julmetun pieni kahden käyttää majapaikkana. Ja nyt oli laskuvesi. Mitä tapahtuisi nousuveden tullessa? Ilta alkoi jo hämärtää, ja tämä kummallisten luonnonvoimien ilmiö alkaisi vaikuttaa heidän olotilaansa epämukavasti jo parin tunnin sisällä.<br>\n\"Hei\", Kepe aloitti. \"Tuli tässä mieleen... me uppoamme kohta.\"<br>\n\"Häh?\"<br>\nHe päättivät, että nyt olisi korkea aika alkaa etsiä keinoa täältä poispääsyyn.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":68,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-25T08:05:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon saari etelässä, ranta</strong><br>\n<br>\nOli jo ilta. Killjoy istui pienen nuotion ääressä kauempana rannalla. Hän oli laskenut tarkaan, ettei nousuvesi yllättäisi häntä, sillä hän uskoi, että hän joutuisi viipymään leirissään hetken. Kaukaisuudessa siintävä metsä ei houkutellut yöllisiä vierasilijoita.<br>\n<br>\nKilljoy oli aidosti huolestunut. Hetkeä metsästän rantautumisen jälkeen klaanista oltiin otettu yhteyttä pitkän matkan kommunikaattorien avulla. Kepen omatunto oli pettänyt ja nyt klaanista monitoroitiin Killjoyn liikkeitä. Toistaiseksi kukaan ei kuitenkaan ollut käskenyt häntä vetäytymään.<br>\n<br>\nMutta samalla, tämä oli ensimmäinen kerta, kun Killjoy olisi vapaaehtoisesti tekemisissä Guardianin kanssa, jos hän siis löytäisi tämän. Killjoy ei kuitenkaan näyttänyt hermostumistaan ulkoisesti, vaan istui jo kolmatta tuntia paikallaan tuijottaen luomaansa tulta. Hänen katseensa kiinnittyi pian kuitenkin mekaaniseen haarniskaansa ja sen pieniin värähtelyihin, jotka olivat suoraan sidoksissa hänen hengitystään sääteleviin koneistoihin.<br>\n<br>\n<em>\"Hän teki tämän minulle...\"</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":69,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-09-25T10:01:00.000Z","content":"<strong>Metsä lähellä Klaania</strong><br>\nTaistelu oli jatkunut jo pitkään. Pari torakkaa oli kuollut, suurin osa tajuttomista taas herännyt. Matoron voimat alkoivat olla lopussa. Makuta Nui iski nopealla miekan viillolla kahdelta Nazorakilta pään irti. Vielä neljätoista oli jäljellä. Viisi ahdisteli Matoroa, ja loput olivat Makutan kimpussa.<br>\n<br>\nMatoro jäädytti muutaman torakan. Makuta Nui päätti absorboida kaksi kappaletta. Ne olivat niin lähellä toisiaan, että hän nappasi ne helposti samalla kertaa. Punainen varjokäsi veti ne Makutan luo ja sulautti ne hänen ruumiiseensa. Heikot mielet yrittivät pysyä hengissä, mutta Makuta Nuin mieli musersi ne.<br>\n<br>\nTorakoita oli kuitenkin vielä kymmenen jäljellä. Manu ja Matoro yhdistivät voimansa jää-varjoiskuun, joka tuhosi muutaman torakan hiukkasiksi.<br>\n<br>\nSeuraavaksi he keksivät käyttää uudenlaista tekniikkaa: Matoro jäädytti torkana ja Makuta Nui murskasi heti jään ja sen sisällä olevan torakan. Pian kaikki torkat oli voitettu.<br>\n<br>\n\"Mehän muodostaisimme hyvän taisteluparin\", Makuta myhäili.<br>\n\"Mitä sinä teet täällä?\" Matoro puuskutti.<br>\n\"Minä... tuota...\" Makuta näytti miettivän hetken vastaustaan. Matoro odotti. Lopulta Makuta sanoi: \"Sinun on nyt parasta tulla minun mukaani. Kaikki selviää sinulle pian.\"<br>\n<em>Mitä tämä on?</em> Matoro ihmetteli. Lähtisikö hän Makuta Nuin matkaan?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":70,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-25T10:31:00.000Z","content":"<strong>Sama mettä edelleen.</strong><br>\n<br>\nMatoro lähtee epäluuloisena seuraamaan pitkää Makutahahmoa. Normaalioloissa hän ei olisi näin hyväuskoinen Makutoille, muttakun kyseessä on Klaanilainen niin tuskin mitään pelättävää on. Kaksikko etenee metsässä edelleen pitemmälle.<br>\n<br>\n<br>\n\"Kuolleita torakoita\", Metorakk murisee. <br>\n\"Nämä ovat kuolleet elementti-iskuihin. Se energiaräjähdys tuli varmasti täältä.\", joku riviskakdi sanoo. <br>\nMetorakk on pitkä, tummanharmaan ja sininsen väriseen panssariin pukeutunut Skakdi- sotalordi. Hänellä on vyössä ikävän näköinen tikari sekä piikkimoukari. Itsevarmat silmät tutkailevat ympäristöä. Yhdessä kohtaa pusikkoja näkyy kävelyjäljet. Siitä on menty juuri vähän aikaa sitten. <br>\nMetorakk komentaa kuusi Skakdi-soturia mukaansa ja he lähtevät kohti synkempää metsää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":71,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-09-25T13:16:00.000Z","content":"<strong>Eteläinen saari, metsä</strong><br>\n<br>\nGuardian nojasi takanaan olevaa kylmää puunrunkoa vasten skannaten katseellaan rauhallisesti noita kuutta kaapuun verhoutunutta hahmoa. Häntä osoitettiin keihäillä. Niiden teräksiset kärjet olivat jäisessä huurussa.<br>\nNuo kuusi hahmoa tarkkailivat Guardiania kaapujensa pimeydestä täysin värähtämättä.<br>\n<br>\n\"Hyvää iltaa, herrasväki\", Guardian sanoi naama peruslukemilla siirtäen samalla kättään vähitellen kohti selkänsä taakse piilotettua Zamor-pistoolia. Nämä olivat luultavasti vain matoraneja, Guardian ajatteli. Pari nopeaa osumaa riittäisi neutraloimaan uhan. Ei olisi minkäänlaista tarvetta käyttää tappavaa voimaa.<br>\nGuardian yritti pitää tiukan katsekontaktin suoraan edessään olevan Matoranin kanssa. Oli pidettävä huomio mahdollisimman kaukana aseesta.<br>\n<br>\n\"Älä yritä mitään\", yksi matoraneista sanoi tiukasti kaapunsa pohjalta. \"Nämä eivät ole ihan perinteisiä keihäitä.\"<br>\n<br>\nGuardian pysähtyi täysin. Ne olivat huomanneet pistoolin. Oli keksittävä jotain muuta.<br>\n\"Näen kyllä, että kärkiä ei ainakaan kannata nuolaista\", Guardian sanoi tuijottaen hyytävän kylmää metallia.<br>\n<br>\nJoku Matoraneista naurahti kuivasti. \"Vitsiniekka\", se sanoi.<br>\nGuardian oli hiljaa. Hän mietti kuumeisesti, huomaisivatko Matoranit heittoveitsiä hänen panssarinsa sisällä.<br>\n<br>\n\"Nämä keihäät ovat karzahnilaista tuotantoa, Piraka\", keskimmäinen Matoran sanoi. Guardian olisi halunnut heittää jotain takaisin Matoranille Piraka-sanan käyttämisestä, mutta tiesi, että se ei olisi tässä tilanteessa kovin älykästä. Nämä olivat ehkä vain matoraneja, mutta niillä oli aikuisten lelut.<br>\n\"Nämä ovat pitkän matkan keihäitä\", keskimmäinen matoran sanoi. \"Yksi ammus ja happoryöppy syövyttää kasvosi muistuttamaan erittäin rumaa savipatsasta.\"<br>\nTämä aloitti pienen esittelykierroksen, jossa Matoranit pyrkivät näyttämään omistavansa kaikin puolin paremmat aseet.<br>\n\"Minun keihääni lähettää kimppuusi parven tappavan myrkyllisiä hyönteisiä.\"<br>\n\"Minun keihääni luo pienikokoisen singulariteetin sisällesi.\"<br>\n\"Minun keihääni sekoittaa molekyylirakenteesi erilaiseksi.\"<br>\n\"Minun keihääni nostaa kaikki aistisi niin voimakkaiksi, että tunnet, näet ja kuulet kaiken. Se on erittäin nopea tapa tulla hulluksi.\"<br>\n<br>\nGuardian katseli Matoraneja ja näiden aseistusta kasvoillaan ilme, joka viestitytti suurta happamuutta ja osittaista kunnioitusta.<br>\n\"Entä sinä?\" Guardian kysyi viimeiseltä Matoranilta teeskennellen kiinnostunutta.<br>\n<br>\nViimeinen Matoran oli hiljaa pitkään. Se katsoi ensiksi keihästään ja sitten Guardiania. Seurasi toinen hiljaisuus.<br>\n\"Minun keihääni aiheuttaa epämiellyttävää syyhyä joka puolella kehoasi\", Matoran sanoi epävarmasti.<br>\n<br>\nGuardian oli täysin hiljaa.<br>\n<br>\nHän päätti vain nostaa kätensä ylös.<br>\n<br>\n\"Viekää minut johtajanne luo, pikkumiehet\", Guardian sanoi. Onnistuihan tehtävä näinkin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":72,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-25T13:55:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon saari etelässä, Ranta</strong><br>\n<br>\nPunainen metsästäjä istui edelleen leirissään, vajonneena mietteisiinsä. Hiljaisuus rannalla oli rikkumaton. Pian Killjoyn huomio kiinnittyi taivaalle, kun taivaanrannassa alkoi siintää jotain. Killjoy nousi ylös ja seurasi kohteen lähestymistä. Lopulta Killjoyn Gukko, GS lensi hänen ylitseen ja tiputti pienen ruskean nyytin metsästäjän jalkoihin.<br>\n<br>\nKilljoy avasi nyytin ja kääri sen sisälle käärityn kääreen auki. Sotkuinen käsinkirjoitettu numerosarja siirtyi nopeasti paperilta metsästäjän kämmentietokoneeseen. Valot Killjoyn kypärän sisällä alkoivat välkkymään ja pian yhteys Klaaniin oli muodostettu. Tuttu ääni ilmestyi Killjoyn korviin.<br>\n<br>\n\"Pitkästä aikaa, Killjoy. Toivottavasti en keskeyttänyt mitään.\"<br>\n<br>\nÄäni kuului Visokille. Killjoy hymähti.<br>\n<br>\n\"En ole lomailemassa. Kartta olisi hyödyllinen.\"<br>\n<br>\n\"Hetki vain\", Visokki vastasi ja pian Killjoyn Hudille ponkaisi jo tutkan muodostama karkea kuva Killjoyn ympäristöstä. <br>\n<br>\n\"Kiitän, mutta nyt, mistä löydän Guardianin?\", Killjoy mutisi ja katseli ympärilleen.<br>\n<br>\nNaisääni toisessa päässä naurahti: \"Heh, uusi koordinaattorisi kertokoon sen.\"<br>\n<br>\nMetsästäjä ei ehtinyt kyseenalaistamaan visorakin ilmoitusta, kun uusi ääni oli jo ilmestynyt Killjoyn korviin.<br>\n<br>\n\"Miten menee, Killjoy?\"<br>\n<br>\nÄäni kuului Creedylle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":73,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-25T17:00:00.000Z","content":"<strong>Kivinen luoto, aina vain pienempänä</strong><br>\n<br>\nSnowman ja Kepe nostivat molemmat kaikin voimin veneen rungon kummastakin päästä. Yhteistuumin he saivat heivattua sen Kepen jäävoimilla kyhäämän jäälautan päälle, ja istuivat sille pienelle osalle luotoa, joka vielä oli veden pinnan yläpuolella lepäämään. Vene oli vielä insinööri-toan järjestelmällisen pengonnan jälkeen hieman palasina, ja he laskelmoivat sen kasaamiseen menevän niin kauan, että nousuvesi huuhtoisi heidät jo tiehensä.<br>\n”Okei, mutta tuo on vain tilapäisratkaisu. Pois pitäisi silti päästä, enkä usko jään pitävän kovin kauaa, tuo paattisi on aika painava” Kepe sanoi. Toistaiseksi paras pakosuunnitelma oli huitoa villisti ja toivoa pelastamista. Sikäli he siis olivat vielä melkoisissa vaikeuksissa, kenenkään ei tiedetty seilaavan näitä vesiä säännöllisesti.<br>\n”Missä, missä on Paacs kun häntä todella tarvittaisiin?” Snowman valitteli ääneen. ”Hän hallitsee biomekaniikkaa, kai hän tämän saisi kuntoon.”<br>\n”Loistoajatus, eli mitä, otamme häneen telepaattisen yhteyden?” Kepe vastasi.<br>\n”Sinunhan se fiksu piti olla.”<br>\n”Ja sinulla piti olla se ”johdatuksen naamio”.”<br>\n”...”<br>\n”..”<br>\n<br>\n<br>\nAikaa kului, ja hekin siirtyivät jäälautalle. Veneen he saivat kasattua ongelmitta, mutta moottori oli yhä epäkunnossa. Luoto ei kohonnut enää lainkaan merenpinnan yläpuolelle. Jäinen pikku lautta kelluskeli laineiden mukana, sulaen kiihtyvällä vauhdilla kohti olemattomuutta. Kun se oli aivan viimeisillään, Snowman ja Kepe kapusivat veneeseen istua nököttämään. Ja miettimään, kuinka ihmeessä he pääsisivät liikkeelle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":74,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-09-25T17:02:00.000Z","content":"Vene seilasi keskellä <strong>ääretöntä merta</strong>. Merivirta oli saanut siitä otteen, ja kuljetti sitä kohti tuntematonta määränpäätä. Etanan vauhdilla, kuitenkin.<br>\n\"Tarvitsemme lisää työntövoimaa\", Kepe sanoi.<br>\n\"Mutta mistä me sitä saamme?\" Snowman kysyi.<br>\nJuuri silloin tuuli alkoi nousta. Kumpikin heistä sai ideanpuolikkaan, joista sai muodostettua yhden kokonaisen.<br>\n<br>\nKepe rakensi jäästä kaksi mastoa veneen kummallekin reunalle. Kiitos hänen eriskummallisten voimiensa, Snowman-niminen improvisoitu purje sidottiin niiden välille merilevällä, jonka Kepe oli rajallisilla kasvillisuusvoimillaan manannut merestä.<br>\n\"Kiristäkää purjeet!\" Kepe huusi. Snowman näytti siltä, kuin olisi toivonut roolien olevan toisinpäin.<br>\n<br>\nKepe viritti hieman naamionsa skooppia, joka oli tarkoitettu lähinnä kenttämikroskoopiksi. Se kävi kelvollisesti kuitenkin myös teatterikiikareista.<br>\n\"Hei, onko tuo musta juttu tuolla saari?\"<br>\n\"Taitaapi olla. Ja näymme olevan matkalla suoraan sitä kohti.\"<br>\n<br>\nKotitekoinen purjevene ratsasti kohti kirkkaanoranssia auringonlaskua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":75,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-09-25T19:03:00.000Z","content":"<strong>Eteläinen saari</strong><br>\n<br>\nGuardian asteli hangessa. Kuusi huppupäistä Matorania kävelivät hänen perässään osoittaen häntä keihäillään ja tarkkaillen hänen jokaista liikettään.<br>\nGuardian ei ollut ihan varma, kenen olisi pitänyt olla hermostunut tässä tilanteessa. Hän päätti rikkoa hiljaisuuden viheltelemällä päässään soivaa erittäin tarttuvaa kappaletta.<br>\n<br>\n\"Tin-titidin tintin tintin. Tin-titidin tintin tin. Tin-titidin tintin tintin, tin, titi-\"<br>\nVihreä happoryöppy syöksähti hänen olkapäänsä yli. Se osui yhteen jäisistä puista ja sai sen sihisemään ja porisemaan kuin paistettuna.<br>\n\"Vanki ei hyräile\", yksi Matoraneista sanoi.<br>\n<br>\n<em>Tämä on täysin typerää</em>, Guartsu ajatteli. <em>Ei näin pienille olennoille ole järkevää antaa näin raskasta aseistusta. Se on nöyryyttävää.</em><br>\n<br>\nSeitsemän hahmon joukko jatkoi matkaansa metsässä täysin äänettömästi.<br>\n\"Päädymmekö johtajanne luolaan joskus pian, muksut?\" Guardian kysyi vaitonaisesti. \"Vai aiotteko vain lenkkeilyttää minua loppupäivän?\"<br>\n<br>\nYhtäkkiä takaa kuului naurua. Aluksi vain yksi Matoran nauroi, mutta vähitellen ääniä kuului enemmän. Lopulta kaikki kuusi nauroivat kovaäänisesti ja halveksuvasti.<br>\n\"Muksut?\" happokeihästä kantava Matoran kysyi pidätellen nauruaan. \"Muksut? Sotamies luulee, että sota tekee sotamiehestä viisaamman. Sotamies ei oikeasti tiedä, että siinä vaiheessa kun sotamies oli vain joukko molekyylejä, joista Suuret Olennot alkoivat luoda, me Matoranit olimme jo olemassa. Kävelimme tässä maailmassa kauan ennen sinua.\"<br>\nGuardian hiljeni ja lopetti kävelyn. Hän kääntyi kohti matoraneja ja katsoi vakavalla naamalla.<br>\n\"Minä en nauttinut siitä sodasta\", Guardian sanoi vakaasti. \"Tein siellä asioita, joita en tule antamaan anteeksi itselleni, mutta luulen, että...\"<br>\nHän hiljeni hetkeksi ja nosti kätensä. Matoranit ottivat vankemman otteen keihäistään ennen kuin tajusivat, että hän nosti kättään kohti kiikarisilmäänsä.<br>\nGuardian tarttui kiikarisilmäänsä. Hän painoi sen kyljessä olevaa nappia ja pieni loksahdus ilmaisi, että hän avasi lukituksen. Sitten Guardian veti kiikarin irti.<br>\n<br>\nMatoranit vavahtivat nähdessään, että siinä kohtaa, missä Guardianin vasemman silmän olisi pitänyt olla, oli vain musta, palanut kuoppa.<br>\n\"Luulen\", Guardian jatkoi. \"Luulen, että olen saanut rangaistukseni.\"<br>\n<br>\nGuardian kytki mekaanisen kiikarisilmän takaisin. Maailma näytti heti kolmiulotteisemmalta.<br>\nSe ei silti koskaan näyttäisi enää samalta kuin ennen sisällissotaa.<br>\n<br>\n\"Sinä olet viimeinen Vartija, etkö olekin?\" happokeihästä kantava Matoran kysyi. Guardian ei yrittänyt kieltää. Matoran hihkaisi voitonriemusta.<br>\n\"Vartija!\" Matoran huusi iloisesti. \"Olen kuullut sinusta. Johtaja tulee olemaan todella tyytyväinen, kun näkee sinut. Luulimme sinua vain yhdeksi Metsästäjistä tai jotain yhtä saastaista. Aito Vartija ei ansaitse tällaista kohtelua. Mutta sanopa...oletko tekemisissä Klaanin kanssa?\"<br>\n<br>\nMatoran oli hyvä arvailemaan. Guardian ei tiennyt, oliko muuta tehtävissä kuin totuuden kertominen.<br>\n\"Olen\", hän sanoi vaiteliaasti. Guardian ei ollut varma, oliko vastaus Matoranien näkökulmasta oikea vai väärä. Jos se oli oikea, tehtävästä tulisi helppo. Jos se oli väärä, Guardian voisi teoriassa sytyttää Matoranien kaavut tuleen ja toivoa, että se ostaisi hänelle tarpeeksi aikaa.<br>\nHän voisi myös toivoa, että Killjoy ilmestyisi paikalle pelastamaan päivän juuri oikealla hetkellä, mutta kaikki tiesivät, että niin tapahtui vain tosi hupsuissa jatkotarinoissa.<br>\n<br>\nHappokeihästä kantava Matoran mietiskeli hetken aikaa hiljaisuudessa. Hän jakoi katseita muiden Matoranien kanssa. Hiljaisuus oli piinaava.<br>\nSitten koko joukko päätti yhtäkkiä laskea huppunsa. Guardian näki vihdoin Matoranien naamiot. Naamiot olivat muuten aivan perinteisiä jaloja naamioita, mutta niihin oli maalattu punaisella kuvioita, jotka muistuttivat jonkinlaista vanhaa kirjoitusmenetelmää.<br>\nMatoranit hymyilivät hänelle. He osoittivat keihäänsä poispäin.<br>\n<br>\n\"Klaanilainen, ystävä, tervetuloa Ath-Koroon!\" happokeihästä kantava mustaa Hauta käyttävä Matoran sanoi innokkaasti. \"Tämä oli vain hämäystä, emme halua vihollisia saarellemme. Minä olen johtaja, ylipappi Gunei ja me olemme Ath-Koron soturimunkit.\"<br>\n<br>\nGunei nosti pienen mustan kätensä kohti Guardiania. Guardian tarttui siihen isolla kourallaan. He kättelivät.<br>\n<br>\n\"Minä olen Guardian\", Guardian sanoi. \"Edustan Klaania. Olen yksi sen johtajista.\"<br>\nGunein ja hänen toveriensa silmiin nousi kunnioitusta. \"On kunnia saada näin korkea-arvoinen klaanilainen joukkoomme!\" Gunei sanoi. \"Seuraa meitä, viemme sinut kylään!\"<br>\n<br>\nMatoranit lähtivät juoksemaan innokkaasti aivan eri suuntaan.<br>\nGuardian tunsi itsensä todella helpottuneeksi, mutta jokin tässä tuntui oudolta. Tämä äkillinen vieraanvaraisuus epäilytti häntä.<br>\n<br>\nGuardian päätti pitää varansa. Hän lähti kävelemään Matoran-joukon perään, kohti kylää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":76,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-25T19:59:00.000Z","content":"<strong>Pieni asutettu saari</strong><br>\n<br>\n”Ei onnistu, senkin pullukka!”<br>\n”Pätkä, älä ala tähän leikkiin kanssani!”<br>\nKepe seurasi sivusta Snowmanin ja pienen oranssin matoranin kiivasta sanaisten säilöjen mittelöä. Kepe itse oli niin lukemattomat kerrat väitellyt Snowmanin kanssa oikeastaan kaikesta mieleen tulevasta, ettei hän oikein osannut ottaa Lumiukkoa todesta. Mutta pakko hänen oli silti ihailla ystävänsä sitkeää inttämistä, Snowmanilla oli kyky vääntää joka asiasta suorastaan loputtoman pitkä kiista.<br>\n<br>\nMutta nyt hän tuntui löytäneen vertaisensa. Tämä pieni matoran jaksoi tosiaan väittää vastaan Lumiukolle ilmeisen loputtoman pitkän ajan. Keskustelu oli lähtenyt siitä, kun Snowman oli kysynyt ilmaista korjausta veneen moottoriin, ja siitä se oli siirtynyt moraalin, yksilönvapauksien ja yleisen filosofian kautta inttämiseen ja ilmeisesti nyt myös nimittelyyn. Kepe alkoi saada tarpeekseen tästä saarenrääpäleestä, jonne he olivat kotikutoisella purjeveneellään päässeet, ja kiskaisi Snowmanin sivummalle.<br>\n”Hei, mitä nyt, tuo heppu oli selvästi suostumassa korjaukseen! Sitä paitsi...” Snowman aloitti, mutta Kepe keskeytti nopeasti: ”Ei, eikä ollut. Tuolla et saa mitään aikaiseksi. Tarvitsemme uuden lähestymistavan.”<br>\n”Hmm, ehkä. Mutta ei veneessä ole mitään, mikä olisi minkään arvoista. Kaupankäynti ei onnistu.”<br>\n”Kieltämättä on ikävää, kun emme saaneet mukaan varusteita. Vähän käteistä, ja tätäkään ongelmaa emme kohtaisi.”<br>\n”Kysyn pikkukaverilta, josko hän keksisi jotain vaihtamisen arvoista.”<br>\nSnowman oli jo kääntynyt kannoillaan, mutta Kepe pysäytti hänet: ”Kenties on parempi, jos minä kysyn?”<br>\n<br>\nKuitenkaan Kepen kohtelias tiedustelukaan ei tuottanut toivottua tulosta, heillä ei ollut mitään, mitä matoran olisi kaivannut. Kepe käveli hermostuksissaan laiturilla, johon he olivat veneen kiinnittäneet.<br>\n”Tästä ei tule mitään” hän aloitti ”Tiedät, etten yleensä lannistu vähästä, mutta tämä on jo hieman epätoivoista.”<br>\n”Hei, älä nyt. Okei, on meillä ollut matkalla pikku pulmia, ja joo, tilanne on nyt hieman kiusallinen, mutta on meillä ollut hyvääkin onnea matkassa. Pääsimme kuitenkin saareen, ja täällä on sentään huoltoasema, mitä nyt pitäjä on hieman pihi.”<br>\nLyhyt hiljaisuus, jonka jälkeen Snowman jatkoi:<br>\n”Pakko kysyä, mitä tapahtui matoraneille, jotka kunnioittivat toia?”<br>\n”He ryhtyivät liikealalle?”<br>\nHetken hiljaisuuden jälkeen kahden Klaanilaisen kasvoille levisi väsynyt hymy, ja molempien olo vapautui hieman. Snowman alkoi lauleskella itsekseen, ja Kepe meni vielä kerran sörkkimään moottoria.<br>\n<br>\nMuutaman hetken kuluttua Kepe kuuli pienen matoranin huoltoaseman suunnalta musiikkia. Hän kertoi havainnostaan Snowmanille, ja he lähtivät tallustamaan kohti rakennusta. Nurkan taa päästyään he huomasivat jotain samanaikaisesti todella viihdyttävää, ja todella häiritsevää. Joukko paikallisia matoraneja soitti iloista musiikkia, ja joku lauloi lavalla. Ei siinä vielä sinänsä mitään, mutta lavan vieressä oli kangas, jossa luki ”laulukilpailu”. Palkinnoksi se lupasi kasan käteistä. Riittävän ison kasan. Snowman loi Kepeen merkitsevän katseen.<br>\n”Älä, Snowman, älä. Tiedät, ettet ole niin hyvä laulaja.”<br>\n”Jos se tulee sydämmestä, se ei voi olla väärin.”<br>\n”Niin, mutta...”<br>\nKepe luovutti suosiolla, hän tiesi, että Lumiukko aikoisi yrittää. Ja ehkä niin olikin hyvä, jotain täytyi kokeilla. Lyhyen ilmoittautumisprosessin jälkeen Snowman sai luvan nousta lavalle kilpailemaan palkinnosta. Kepe katsoi hieman huolissaan sivusta, tämä ei luultavasti päättyisi kovin hyvin.<br>\n<br>\nSitten, aivan yllättäen, hän sai idean. Se ei välttämättä ollut aivan parhaasta päästä ideoiden historiassa, mutta se saattaisi toimia. Juuri kun Snowman oli aloittamassa performanssinsa, Kepe kapusi lavalle, ja kuiskasi jotain toverilleen. Snowman nyökkäsi kylmän rauhallisesti, ja Kepe loikkasi pois estradilta. Hän kirmasi sisään huoltoaseman myymälään. Kuten hän oli olettanutkin, se itsepäinen pieni matoran ei ollut paikalla.<br>\n<br>\nKepen suunnitelma oli yksinkertainen, ja saattaisi jopa toimia, Snowman ajatteli. Ainakin rooli oli Lumiukolle sopiva. Hänen piti vain ”nostaa show uudelle tasolle” ja toivoa, että se pieni ärsyttävä matoran pistäisi jonkun tuuraamaan itseään myymälään samalla, kun itse tulisi katsomaan, että mitä kummaa pihalla oikein tapahtui. Se perustui siihen karuun faktaan, että hommat delegoitiin työnantajalta työntekijälle aina, kun jotain tekemistä kiinostavampaa ilmaantui. Joten ehkäpä pieni oranssi matoran, joka ilmeisesti johti puljua, lähettäisi jonkun yhteistyöhaluisemman työntekijän palvelemaan Kepeä.<br>\n<br>\nSillä välin myymälän puolella Kerosiinipelle kilkutti nappulaa tiskillä, toivoen saavansa asiakaspalvelua joltakulta muulta kuin pieneltä oranssilta matoranilta. Hänen onnekseen nurkan takaa tiskin toiselle puolelle ilmaantui vihreä Kakamaa kantava matoran, joka näytti olevan hieman harmissaan siitä, että missasi Snowmanin esityksen. Äänestä päätellen Lumiukko pisti parastaan.<br>\n<br>\nHetken kuluttua, kun esitys oli päättynyt, Snowman käveli toiveikkaana satamaan, Kepen luokse. ”No?” Lumiukko kysyi ”Saitko ilmaisen mootorinkorjauksen?”<br>\n”Kylläpä vain, vaikka parastani piti pistää. Jouduin oikein tosissaan kuvailemaan tehtäväämme eeppisenä taisteluna pahaa vastaan.”<br>\n”Niinhän se onkin.”<br>\n”Luulin Guartsun valinneen sinut hakemaan hänet, koska olet ainoa, joka jaksaa odotella jollain kalliopahasella täysin virikkeettä tuntemattoman pitkän ajan.”<br>\n”Kuka näitä tietää, maailma on täynnä mysteerejä.”<br>\n”...”<br>\n”Mitä muuten pidit laulustani?”<br>\n”Aika kamalaa, mutta hyvänä harhautuksena se toimi.”<br>\n”No, jos se tulee sydämmestä, se ei voi olla väärin.”<br>\n”...”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":77,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-09-25T23:08:00.000Z","content":"<strong>Keskustelukammio</strong><br>\n<br>\nHänen nimensä oli Kenraali 001 ja hän oli ensimmäinen. Kukaan ei seisoisi hänen tiellään.<br>\nTorakkaimperiumin ensimmäinen mies tutkiskeli kammion keskellä olevan pöydän päällä lojuvia karttoja. Kartat olivat vanhoja ja pölyisiä, mutta niistä sai tarpeeksi hyvän kuvan Klaanin linnakkeen kokoonpanosta.<br>\n<br>\n\"Täytyy olla jokin aukko\", kenraali mutisi itsekseen. \"Puolustus täytyy murtaa, jotenkin.\"<br>\nKenraalin ajatukset harhailivat. Hän mietti kaikkia mahdollisia toimintatapoja ja kaikkia mahdollisia strategioita ja vertaili niitä toisiinsa päänsä sisällä. Hän kykeni näkemään omin silmin pienten sotilaiden juoksevan ja lentävän erilaisissa muodostelmissa sisään. Hän pystyi päättelemään potentiaaliset vaarapaikat ja otti ne huomioon.<br>\nKenraalin kasvoilla ei ollut minkäänlaista liikettä, mutta hänen päässään oli sota.<br>\n<br>\nKun kenraali sulki silmänsä ja keskittyi sisimpäänsä, hän kykeni kuulemaan tykkien pauketta. Hänen sotilaansa huusivat raivokkaasti. Vihollinen karjui tuskissaan.<br>\n<br>\nKenraalin tavallisesti tyynet kasvot muodostivat hetkeksi onnellisen hymyn.<br>\n<br>\n<br>\nAvden ääni keskeytti kenraalin hetken.<br>\n\"Voinko tulla sisään, ystäväiseni?\" matoran-hahmoinen olento kysyi. \"Vai onko sinulla jotain kesken?\"<br>\nKenraali avasi silmänsä ja kääntyi. Avde seisoi oviaukossa, mutta hänen varjonsa ei poikkeuksellisesti yrittänyt tappaa pieniä eläimiä.<br>\n<br>\n\"Ei\", kenraali sanoi yrittämättä edes piilottaa halveksumistaan. \"Onko sinulla asiaa?\"<br>\n<br>\n\"Vain se, että pyydän sinulta apua, ystävä hyvä\", Avde sanoi maireasti. \"Tarvitsen sotilaitasi.\"<br>\nKenraali näytti epäuskoiselta.<br>\n\"Mihin?\"<br>\n\"Olen menossa eteläiselle mantereelle\", Avde sanoi. \"Erääseen pieneen kauppasatamaan rannikolla. Olen kuullut, että siellä on jotain, joka...\"<br>\nAvde hiljeni. Kenraali nautti saamastaan parin sekunnin hiljaisuudesta täysin rinnoin.<br>\n\"...kiinnostaa minua\", Avde jatkoi. \"Jotain, joka voi auttaa meitä vihollistemme murskaamisessa. Teen vain pientä kenttätyötä sillä aikaa kun sinä... meditoit täällä.\"<br>\n<br>\nKenraali kääntyi ympäri ärtyneen näköisenä.<br>\n\"Miksi tarvitset siihen Nazorakeja?\"<br>\n\"Tarvitsen henkivartijoita\", Avde vastasi. \"Sinun joukkosi saavat riittää.\"<br>\n<br>\n\"Miksi sinä muka tarvitset henkivartijoita?\" kenraali kysyi skeptisesti.<br>\n\"Älä kysele liikaa, ystäväiseni\", Avde vastasi. \"Tee vain pieni palvelus. Voin jopa järjestää asiaankuuluvan maksun, jos asia on siitä kiinni.\"<br>\n<br>\n\"Hyvä on. Saat kolme. Sen luulisi riittävän.\"<br>\n<br>\nAvde nosti vasemmasta kädestään kaksi sormea pystyyn.<br>\n\"Kaksi vain.\"<br>\nKenraali oli pöllämystyneen näköinen. \"No, jos se on noin tarkkaa. Ota pari eliittiä.\"<br>\n<br>\n\"Kiitos, ystävä\", Avde sanoi poikkeuksellisen pirteästi ennen poistumistaan. \"Yritän tuoda heistä takaisin mahdollisimman paljon.\"<br>\n<br>\nOvi sulkeutui. Oli taas hiljaista, mutta kenraali ei pystynyt enää keskittymään. Hän katsoi karttoja, mutta ei pystynyt jättämään huomiotta huoneen pimeää nurkkaa.<br>\nKenraali katsoi nurkkaa. Liikettä ei näkynyt, mutta hän ei tuntenut oloaan enää yksinäiseksi.<br>\n<br>\nPöydän päällä oleva lyhty heijasti kenraalin varjon seinälle. Hän katsoi sitä hetken.<br>\nHän otti kommunikaatiovälineen vyöltään ja painoi puhenappia.<br>\n<br>\n\"Luutnantti\", hän sanoi virallisesti mikrofoniin. \"Tarvitsen lisää valoja huoneeseen.\"<br>\n<br>\n\"Kuinka paljon, herra kenraali?\" torakkamainen ääni kysyi toisessa päässä.<br>\nKenraali tuijotti pimeää nurkkaa.<br>\n\"Niin paljon, että täällä ei ole varjon varjoa\", hän sanoi korottaen ääntään huomaamatta sitä itse.<br>\n<br>\nKenraali sulki yhteyden. Hän istui pöydälle ja katsoi lattiaan. Sitten hän katsoi takaisin varjoihin. Ja nyt takaisin lattiaan.<br>\n<br>\n\"Polvenkorkuinen saasta\", hän sanoi rotunsa kielellä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":78,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-26T00:14:00.000Z","content":"<strong>Ilmeisen loputon meri</strong><br>\n<br>\n”Tässähän on meininkiä” Snowman kommentoi päivtettyä moottoriaan veneen kiitäessä tasaisesti halki merenpinnan. ”Vaikka vanhasta pidinkin, niin onhan tämä meno sulavampaa. Ja matka taittuu hieman nopeammin.” Kepekin oli tyytyväinen, vaikka moottorissa olikin kuulemma muutamia ”epäammattimaisuuksia” tieteellisestä näkökulmasta katsottuna. Vaikka he olivatkin matkalla ilman varusteita ja tuntemattomilla merillä, olivat he matkantekoonsa tyytyväisiä.<br>\n<br>\nSää näytti huononevan. Suurimman osan matkasta he olivat saaneet painaltaa varsin kauniiden kelien vallitessa, mutta nyt tuuli tuntui yltyvän ja pilviverho synkkenevän. Vettäkin rupesi satamaan. Pitää varmaan ajaa jonnekin saareen suojaan, jos sää tästä vielä pahenee, Snowman ajatteli. On sitä kurjemmassakin säässä ajettu, mutta turhaan sitä luonnonvoimia uhmaamaan.<br>\n”Kepsukka!” hän huusi ”Missä päin on lähin saari?”<br>\nKepe kaivoi tuolinsa alta vanhan karttakirjantapaisen, ja aloitti selaamisen.<br>\n”Paha sanoa, nämä kartat eivät ole aivan ajan tasalla. Eikö löydy uudempia?”<br>\nSnowmanin oli vaikea kuulla Kepeä alkavan myrskyn melun yli.<br>\n”Mitä? Kuuluvuus on vähän huono!”<br>\nVastauksesta Snowman ei enää saanut mitään selvää, ja sade alkoi jo haitata ajamista. Hän viittoi Kepeä tulemaan luokseen veneen takaosaan, jotta he kuulisivat toisensa. Jään ja kasvillisuuden toa nousi, ja lähti voimakkaasti keikkuvassa veneessä lähestymään Lumiukkoa. Kepe tarttui veneen laidasta, ja kumartui Snowmanin puoleen:<br>\n”Mitä sanoit?”<br>\n”Ei, mitä sinä sanoit?”<br>\n”Mitä?” <br>\n”Niin juuri!”<br>\n”Täh?”<br>\n”Ai täh mitä?”<br>\n<br>\nTässä vaiheessa vene pompahti aallokossa niin paljon, että Kepe kaatui veneen lattialle, ja onnistui pitämään karttakokoelman vain niukin naukin kädessään. Hän yritti märältä lattialta käsin saada selvää heidän sijainnistaan, ja selasi karttoja kuumeisesti.<br>\n<br>\nSnowman katsasti horisonttia etsien jonkinlaisia maamerkkejä. Sateen vuoksi oli vaikeaa nähdä kunnolla eteensä, ja tuuli vain ulisi korvissa. Hän katsahti viereensä veneen lattialle, ja näki Kepen huitovan villisti, ja osoittaen kello yhteentoista. Snowman ei nähnyt siellä päin mitään muuta kuin aallokkoa ja sadetta, mutta samaa se oli joka suunnassa. Toveriinsa luottaen hän käänsi veneen kokkaa muutaman asteen vasempaan, ja laittoi täyden nopeuden päälle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":79,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-09-26T00:32:00.000Z","content":"<em>Nyt tästä vasta pitkä tulikin. Hupsista. Ja anteeksi, että liikutin sinua näin paljon, Matoro, mutta se oli vähän pakko, kun tulit mukaani.</em><br>\n<br>\n<strong>Metsä ei niin lähellä Klaania</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui kulki tiheässä kasvillisuudessa erittäin nopeasti. Matoron oli hankala pysytellä mukana. Makuta oli sulauttanut siipensä pois, hän oli muuttunut muotoon, jossa hänen oli helppo kulkea aluskasvillisuudessa. Viidakosta kuului ääniä; rahit ääntelivät melko paljon. Sen huomasi, kun keskittyi kuuntelemaan. Välillä puiden välistä saattoi vilahtaa eläimiä, välillä jokin saattoi jopa juosta Matoron edestä. He tarpoivat metsässä varmaankin tuntikausia, tai siltä se ainakin Matoron mielestä tuntui. Hän ihmetteli, minne Makuta mahtoi johdattaa häntä. Tämä tuntui vain kiihdyttävän vauhtiaan.<br>\n<br>\nPitkältä tuntuneen ajan kuluttua jotain tapahtui: metsästä syöksyi rahi Matoron kimppuun. Matoro kaatui maahan eläimen painosta. Liian myöhään hän huomasi, että se oli Tuhon kyy. Kuusipäinen käärme sihisi ja katsoi Toaa julmasti. Makuta näytti jo kadonneen lehvästöön. Matoro oli kauhuissaan, olihan tämän rahin hengitys tappava. Matoro huomasi Makutojen sadistisen luonteen tässä asiassa. Millainen henkilö loisi rahin, jonka hengitys voi tappaa minkä tahansa eläimen tai kasvin? Käärme laski yhden päistään kohti Matoroa. Matoro yritti välttää sen suuta. Se sihisi hänelle. Suurin osa päistä kääntyi nyt hänen suuntaansa. Se valmistautui tappamaan.<br>\n<br>\nJuuri silloin viidakosta syöksyi jotain. Se jokin iski pitkällä miekalla ja sivalsi käärmeen kaikki päät irti. Ruumis retkahti rennoksi Matoron päälle. Hän työnsi sen inhoten pois päältään. Makuta Nui seisoi hänen vierellään laittaen miekan pois.<br>\n”Vältä kuolemista”, Makuta lausui.<br>\n”Minne itse katosit, kun tarvitsin apua?” Matoro ärisi.<br>\n”Minähän autoin sinut taas pulasta.”<br>\nMatoro ei keksinyt tähän vastausta. Kaikki hänen mielessään olevat vastaukset tuntuivat liian turhilta. Makuta harppoi jo viidakkoon. Matoro seurasi kiireesti.<br>\n<br>\nTaas erittäin pitkältä tuntuvan ajan jälkeen he saapuivat vesiputoukselle. Matoro arvasi jo, että he menisivät sen taakse. Se tuntui niin itsestään selvältä. Hänen uskomuksensa hieman horjui, kun vesiputouksen takana ei näyttänyt olevan minkäänlaista oviaukkoa, mutta kun Makuta Nui painoi jotain salaista kytkintä, seinään avautui mustana ammottava aukko. He menivät sisään. Käytävä oli aivan pimeä. Pian Makuta Nui kuitenkin sytytti jonkinlaisen sähköä säilövän lampun salamavoimillaan. Matoro huomasi, että he olivat jonkinlaisessa risteyskohdassa. Lamppu oli keskellä avaraa tilaa. Joka suuntaan lähti käytäviä. Lamppu valaisi melko kauas käytäviin. Makuta mietti hetken, ennen kuin lähti johdattamaan heitä syvemmälle. Matorolle alkoi jo tulla melkoisen kuuma.<br>\n<br>\nMatka kesti vieläkin. Matoro arveli, että he olivat nyt jo meren pinnan alapuolella. Ja vielä matka jatkui yhä syvemmälle. Käytävä vietti hieman alaspäin, ja koko ajan tuli pimeämpää. Ei mennyt kuitenkaan enää kauan, kun he jo tulivat uudelle ovelle. Ovessa oli ilmeisesti jonkinlainen koodilukko; Makuta syötti koodin, ja ovi aukesi. He menivät sisään.<br>\n<br>\nMatoro katseli hämmentyneenä ympärilleen. He olivat ilmeisesti syvemmällä, kuin Matoro oli osannut arvioida. Kutakuinkin valtaisan salin keskellä oli suuri laava-allas, johon valui laavaa suurena virtana katossa olevasta reiästä. Ilmeisesti tämä oli maanalainen laavavirtaus, eli he olivat erittäin syvällä maan alla. Altaasta laava valui pieninä ”puroina” uusiin luoliin seinissä olevista aukoista. Luolan seinät olivat hiekanharmaat ja täynnä kaiverruksia, seinämaalauksia ja kirjoitusta. Myös muutama raskas, kivinen ovi oli näkyvissä, mutta jokainen oli suljettu. Huoneessa oli myös suuri määrä ylellisiä huonekaluja: sohvia, nojatuoleja ja pöytiä oli yhdessä kohtaa huonetta, suurimmalla laavavirtojen erottamalla maakappaleella. Makuta istua rojahti yhteen tuoleista.<br>\n”Ole kuin kotonasi”, hän tokaisi. Matoro katseli yhä ällistyneenä paikkaa. Hän istahti sohvalle vastapäätä Makutaa.<br>\n”Mikä tämä paikka on?” hän kysyi.<br>\n”Hmm… Voisinkohan kutsua tätä pesäkseni?” Makuta Nui vastasi. ”Olen tehnyt täällä pieniä valmisteluja tällaista hetkeä varten jo hyvinkin pitkän ajan.”<br>\n”Mitä valmisteluja?”<br>\n”Ensinnäkin: aseita. Voit löytää yhdestä huoneesta kokonaisen asevaraston. Toiseksi: luolastostani löytyy huone, jossa sijaitsevat kaikki jähmetysputkeni. Olen sullonut luomuksiani niihin. Niitäkin on tässä ajan mittaan kertynyt jonkin verran. Kolmanneksi: tietoa. Olen arkistoinut tärkeätä tietoa vihollisistani ja ystävistänikin. Kääröistä löytyy tietoa myös omasta elämästäni, kohtaamistani ja luomistani raheista sekä Bioklaanista.”<br>\n”Tämä… on uskomatonta”, Matoro sanoi. Hän mietti tätä kaikkea.<br>\n”Keitä tarkoitat ’vihollisillasi’?”<br>\nMakutan kasvoille oli levinnyt vastenmielinen hymy.<br>\n<br>\n<br>\nViidakossa Metorakk Skakdeineen oli tullut vesiputouksille. Vesi oli hukuttanut kaikki jäljet. Metorakk kirosi huonoa tuuriaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":80,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-26T06:28:00.000Z","content":"<strong>Makuta Nuin luola</strong><br>\n<br>\nMatoro tutkailee ympärilleen. <br>\nHän astelee koehuoneeseen. Paljon erilaisia aineita lasisesta ptorodermiksestä tehdyissä laseissa. Elämän aineita, näillä luodaan Raheja. Matoro muistelee että hänenkin naamionsa, mielen naamio, syntyi erään Makutan kokeessa. <br>\nHän jatkaa kiertelyään. Hyllyköllä on runsaasti rulalle kierrettyjä papereita kategorioituna. Asevarastossa on lähes kaikkea mitä vaan aseena voi käyttää. Täydellinen kokoelma.<br>\n<br>\n\"No, tässä on varmaankin hyvä hetki kysäistä pari kysymystä. Mitä tarkoitat 'tällaisella hetkellä' ja miten ylipäätään sait ne torakat kimppuusi?\", jään Toa utelee Makutalta.<br>\n<br>\n<strong>Vesiputous lähellä luolaa</strong><br>\n<br>\nMetorakk on pistänyt joukkonsa tutkimaan kaiken mahdollisen mistä Klaanilaiset olisivat voineet mennä. Hän murisee voimattamossa vihassaan ja raportoi asiasta Gaggulabiolle. Joukko tekee lähtöään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":81,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-09-26T06:56:00.000Z","content":"<strong>Klaanilinnake</strong><br>\n<br>\nKapura meni ulos k�velem��n, ja p��tti menn� Matorankyl�lle. Perill� h�n n�ki muutaman Zyglakin hajottamassa Matoranien asumuksia.<br>\n<br>\n'En p�rj�� niille yksin, mutta ehk� voin houkutella ne muualle' Kapura ajatteli.<br>\n<br>\n\"Hei Zyglakit!\" Kapura huusi ja ampui hieman tulta. Luonnollisesti, elementtivoimat eiv�t tehoa Zyglakeihin, mutta Kapura sai houkuteltua ne per��ns�.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":82,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-26T07:18:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon saari etelässä, metsän reuna</strong><br>\n<br>\n\"Millä eväillä sinut päästettiin koordinaattorin puikkoihin?\", ihmetteli Killjoy, joka edelleen tutkiskeli ympäristöään karttansa avulla.<br>\n<br>\n\"Käyntisi jälkeen päätin mennä vierailemaan Klaanissa. Käytävällä kuitenkin kuulin, että olit jo lähtenyt ja menin välittömästi Tawan puheille, jos saisin olla jotenkin avuksi, joten hän keksi tämän pikku idean.\"<br>\n<br>\n\"Lopeta höpinät Creedy ja mene asiaan. Mistä löydän Guardianin?\", Killjoy tivasi.<br>\n<br>\n\"Ah, tosiaan. Takanasi pitäisi näkyä kaksi polkua, joista tuoreemmat lämpöjäljet ovat oikeanpuolimmaisella. Hahmo on ollut suurinpiirtein sinun kokoasi, joten on syytä epäillä, että Guardian on kulkenut tästä muutamia tunteja sitten.\"<br>\n<br>\n\"Tunteja? Hmph, tästä tulee siis pitkä reissu.\"<br>\n<br>\n\"Onneksesi voin kuitenkin sanoa, että analyysi kertoi alueen ainakin toistaiseksi olevan hyvin kuivaa, joten tuli-tyypin iskut tehoaneevat täällä hyvin... jos siis joudut hankaluuksiin.\", Creedy selitti samalla, kun toistuva näppäimistön nakutus kaikui Killjoyn kuulokkeissa.<br>\n<br>\nKilljoy lähti matkaan reippain askelin, pitäen koko ajan ympäristönsä tarkkailussa. Creedy ohjeisti häntä mutkien ja risteysten tullessa eteen. Metsä oli rauhallinen, liiankin rauhallinen. Killjoy piti miekkansa koko ajan käsillään, valmiina vetämään ne esiin vaaran uhatessa. Mutta mikään ei häntä nyt uhkaisi, ei tällä kertaa...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":83,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-26T10:06:00.000Z","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nAallokko ei enää kasvanut, mutta oli silti huolestuttavan korkea. Rankkasadekaan ei ollut hellittänyt lainkaan. Jonkin sorttinen saari oli kuitenkin jo tullut näkyviin, ja Snowman arveli heidän pääsevän sinne ennen, kuin veneelle kävisi mitään vakavaa.<br>\n<br>\nKepen ajatukset pyörivät jossain huonon olon ja märkyyden välimaastossa. Ei hänellä mitään pikku merimatkaa vastaan ollut, mutta liika on aina liikaa. Kirottu sää.<br>\n<br>\nVene hyppi aaltojen mukana melkoisesti. Toivotaan, että sen oranssin pikku matoranin kaupasta ostettu moottori on lujaa tekoa, Snowman pohti. Uusi moottorivika tästä vielä puuttuisikin. Niin paljon kuin pikkukaveri oli häntä ärsyttänytkin, niin pätevän puodin hän kuitenkin tuntui omistavan. Tuskin tässä mitään hätää on, Snowman uskoi. Tai ainakin halusi uskoa.<br>\n<br>\n<br>\nValtava hahmo istui pienessä mökissä, ja luki hyvää kirjaa. Nuotio rätisi kotoisasti huoneen nurkassa, ja seinäkello raksutti turvalliseen, verkkaiseen rytmiinsä. Kirja toi hänen mieleensä muistoja ajoilta, jolloin hänen elämänsä ei ollut aivan yhtä onnellista. Ajoilta, jolloin hän oli työskennellyt orjana Steltillä. Jatkuvaa uurastamista ylemmän kastiluokan hyväksi. Hän oli kuitenkin ystäviensä avulla onnistunut pakenemaan sieltä ilmalaivan kyydissä, maannut päiviä paikallaan tavaratilassa. Mutta nyt hän asui erakkona pienellä saarella, ja vietti mieluisaa, rauhallista elämää.<br>\n<br>\nKohottaessaan katseensa hän huomasi ikkunansa takaa veneen. Veneen, joka näytti tulevan kohti hänen saartaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":84,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-09-26T10:13:00.000Z","content":"<strong>Makuta Nuin luola</strong><br>\n<br>\nMakuta oli aivan hiljaa. Hän käveli ympäri huonetta. Lopulta hän puhui:<br>\n\"Tällainen hetki. Oletko miettinyt sitä?\"<br>\n\"Mitä...?\"<br>\n\"Ajattelitko, että Nazorakien ja Skakdien samanaikainen hyökkäys olisi sattumaa?\"<br>\n\"Minä... tuota...\"<br>\n\"Aivan. Ja epäilen havaintojeni perusteella vahvasti, että samaan aikaan saarelle aikoo hyökätä myös Zyglakeja. Ajattele, mitä tapahtuisi, jos nämä kolme osapuolta liittoutuisivat.\"<br>\n\"Kuulostaa pahalta.\"<br>\n\"Sitä se onkin. Ja pahenee koko ajan. Oletko ihmetelly, missä Guardian on?\" Makuta sanoi.<br>\n\"Toki. Kaikkihan sitä miettivät. Hän vaikuttaa kadonneen kuin tuhka tuuleen.\"<br>\n\"Ilmeisesti tämä 'katoaminen' liittyy tähän ongelmaamme. En voi sanoa mitään varmaa, mutta minulla on epäilyksiä.\"<br>\nHetken aikaa oli aivan hiljaista. Sitten Matoro rikkoi hiljaisuuden:<br>\n\"Miten sait torakat perääsi?\"<br>\n\"Ah, se vasta onkin mielenkiintoinen tarina\", Makuta Nui sanoi maireasti. \"Kerronpa sen sinulle, jotta mitään ei jäisi epäselväksi.\"<br>\nMakuta aloitti tarinansa.<br>\n<br>\n\"Puhuin sinulle aiemmin metsästysretkestäni. Satuin olemaan metsässä juuri silloin, koska olin havainnut Skakdien hiiviskelevän Klaanin ympärillä. Kun sitten lähdin seuraamaan eräitä niistä, huomasin, kuinka ne melkein vangitsivat teidät kaikki. Mutta sitten hämäsit niitä ja vain sinä jäit vangiksi. Siinä vaiheessa, kun he aikoivat tappaa sinut, minun oli puututtava asioiden kulkuun.<br>\n<br>\nKun olimme saapuneet turvallisesti Klaaniin, yritin etsiä herra Ilonpilaajaa. Hän on ilmeisesti lähtenyt kuten Guartsukin. En ehtinyt saada häntä käsiini. Niinpä menin tapaamaan Kerosiinipelleä. Ja tietysti hänkin oli poissa. Yritin löytää Summerganonin, hänellä saattaisi olla tietoja. Mutta ei. Hän oli vieläkin etsimässä teitä suolta. Lieneekö vieläkään palannut.<br>\n<br>\nNo, jouduin lähtemään uudelle metsästysretkelle ilman seuraa. Näistä mainitsemistani henkilöistä olisi syntynyt loistava tiimi; heihin luotan eniten. Klaanilaisista en tunne muita niin hyvin. Sinut opin kyllä tuntemaan.\" Makuta myhäili salaperäisesti.<br>\n<br>\n\"Siispä\", hän jatkoi, \"lähdin matkalleni. Pian sain huomata, että Skakdeja ei enää liikkunut paikalla. Kun olin tappanut niitä kaksi kappaletta, ne ilmeisesti varoivat nähdyksi tulemista hieman enemmän. Kiertelin ympäri saarta. Lopulta väsyin ja jäin rantakalliolle lepäämään hetkeksi. Silloin näin sen. Nazorakien laiva purjehti saaren ohi. Menin sitten veteen. Uiskentelin siinä laivan vieressä ja kuuntelin keskusteluja. En kuullut sinne alas paljon mitään, joten päätin nousta ylös laivaan. Niin hiljaa kuin pystyin hiippailin veneeseen.<br>\n<br>\nKuuntelin jonkin aikaa Nazorkaien puhetta. En ymmärrä niiden matoranin-sekaista kieltään tarpeeksi hyvin, että olisin voinut tajuta kaiken, mutta sain selville tarpeeksi. He puhuivat jotain Klaaniin hyökkäämisestä. Tietysti jostain saapui joku rivitorakka ja huomasi hiljaisen läsnäoloni. Pako oli täpärällä; niitä oli paljon. Ne lähtivät perääni. Ne eivät ole kovin hyviä lentäjiä, mutta tarpeeksi nopeita, jotta voisivat ajaa minua takaa.\"<br>\n<br>\nHetken aikaa oli taas hiljaista.<br>\n\"Ja sinä tiedätkin loput\", Makuta sanoi.<br>\n<br>\n\"Ovatko Nazorakit siis niitä 'vihollisiasi', joista puhuit?\" Matoro uteli. Makuta Nui hymyili.<br>\n\"Eivät oikeastaan. Ne ovat yhteisiä vihollisiamme. Mutta minulla on ollut muitakin vihollisia elämäni aikana, ja pelkään, että yksi heistä on tulossa saarellemme. Hän on Makuta, kuten minä. Ja hänen nimensä on Abzumo.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":85,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-26T10:57:00.000Z","content":"<strong>Vesiputous</strong><br>\n<br>\nMatorakk painaa korvansa putouksen takana olevaa kiviseinää vasten. Veden kohinalta on vaikea erottaa ääniä. <br>\n\"Onko Nazorakien käytäviä lähellä putousta\", hän puhuu pieneen radioonsa. Alhaalta vastataan myöntävästi.<br>\n<em>Hienoa.</em>, siniharmaa Skakdijohtaja myhäilee. <br>\n\"Tulemme sinne. Epäilen vahvasti, että heti putouksen takana on käytävä.\"<br>\n<br>\nSkakdijoukko menee alas Torakkojen lähimmästä käytävästä.<br>\n<br>\n<strong>Joku luola</strong><br>\n<br>\n\"Sir, tämä kohta on vasta rakennuksessa. Sortumisvaara on suuri. Emme ole kartoitatneet tätä aluetta.\", työnjohtajatorakka inisee. <br>\n\"Kuinka kauan menee vielä? Johtaja Gaggulabio haluaa välittömästi tunnelin kyseisen vesiputouksen alle.\", Metorakk melkein huutaa.<br>\n\"Kylläkyllä, me teemme sen minkä voim-\", torakka vakuuttelee.<br>\n\"Ja enemmän.\", lopettaa Metorakk.<br>\n<br>\nJoukko torakoita koventaa kaivuuvauhtiaan. Maata kärrätään pois ja toiset asettelevat valokiviä sopivin välimatkoin. Jotkut vahvistavat seinämiä.<br>\n<br>\nSeinä puhkeaa, ja huomataan että putouksen takana on tunneli.<br>\nMetorakk Skakdeineen menee sisään ja lähtee pimeää tunnelia alemmas. Joukko Nazorakeja jää viimeistelemään kaivuu-urakkaansa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":86,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-26T11:20:00.000Z","content":"<strong>Pienehkö saari</strong><br>\n<br>\nSnowman ohjasti veneensä laituriin, ja nousi Kepen kanssa maihin. Saari oli pieni, ja sitä hallitsi jyrkkärinteinen kukkula. Hieman rannasta sisämaahan oli puinen mökki, jonka savupiipusta kiemurteli savuvana. Snowman sanoi iloisesti: ”Mennään kysymään, josko kaksi Toaa saisivat lepopaikan, jossa odotella myrskyn laantumista.”<br>\n<br>\nSuuri hahmo katsoi ikkunastaan ulos sateeseen. Myrskystä lähestyi kaksi hahmoa, jotka eivät olleet mitään matoraneja. Hahmo huolestui. Kukaan ei käynyt hänen mökillään, paitsi postin tuova matoran. Hän nousi tuolistaan, asteli raskaasti kaapilleen, ja kaivoi sieltä vanhanaikaisen mutta silti hyvin toimivan Cordak-laukaisimensa.<br>\n<br>\n”Tai siis, mikä voisi mennä pieleen, kuka nyt ei haluaisi tämmöistä kahta hilpeää kaveria vieraakseen pitämään vähän sadetta?” Snowman puheli tarpoessaan polkua mökille.<br>\n<br>\nHahmo latasi asettaan, ja vilkuili ikkunasta ulos. Viimeksi, kun jotain tällaista oli käynyt, oli ovella ollut Steltiläinen sotilas hakemassa karkuria takaisin.<br>\n<br>\n”Olemme ihan harmittomia. Plussaa myös siitä, että minulla on näin kaunis hymy” Snowman jatkoi monologiaan.<br>\n<br>\nMökin asukki pysähtyi ulko-ovelle. Hän antaisi vieraiden koputtaa ensin.<br>\n<br>\n”Sitä paitsi, mitä muutakaan voimme?” Snowman tokaisi, ja koputti oveen kolme kertaa. Oven avasi suuri, roteva ja oikeastaan melko groteski hahmo, joka osoitti heitä pirun isolla tykillä suoraan naamaan.<br>\n”Öh, tässä on nyt varmaan sattunut pieni väärinkäsitys” Snowman aloitti, mutta hahmo ei näyttänyt kuuntelevan, vaan laukaisi aseensa. Molemmat Klaanilaiset onnistuivat heittäytymään sivuun, ja kaksikosta nopeampana Kepe pääsi ensin jaloilleen. Hän jäädytti Cordak-laukaisimen tilapäisesti, ja jäi odottamaan körilään seuraavaa siirtoa. Hyökkääjä heitti Kepeä aseellaan, mutta tämä väisti täpärästi. Hahmo rynnisti Kepen kimppuun, vain saadakseen Snowmanin hyppäämään selkäänsä. Lumiukko tuli kuitenkin melko vaivatta heitetyksi pois selästä, vaikka painava olikin.<br>\n<br>\nKepe yritti tapansa mukaan keksiä nokkelaa ratkaisua tilanteeseen. Toistaiseksi fiksuimmalta tuntui kuitenkin potkaista möhkälettä naamaan ja kiinnittää huomio pois maassa retkottavasta Snowmanista. Hahmo ei kuitenkaan ollut potkusta moksiskaan, vaan tarttui Kepeä nilkasta, ja nosti roikotettavaksi. Saman hän teki Snowmanille.<br>\n<br>\nSiinä kaksi Klaanilaista nyt sittten roikkuivat, valtavan hahmon kourissa.<br>\n<br>\nHetken hiljaisuuden jälkeen saaren asukki avasi suunsa: ”Mutta tehän olette toia!” Sitten hän laski kaksikon maahan, ja ojensi kätensä Kepelle ja Snowmanille: ”Minun nimeni on Kapher.”<br>\n<br>\nKlaanilaiset tuijottivat hahmoa epäuskoisesti, mutta pian Snowman vastasi: ”Olen Snowman, ja tuo tuossa on hyvä ystäväni Kerosiinipelle, kavereiden kesken Kepe, minä kutsun häntä kyllä välillä myös Spinnyksi tai Rätsieksi.”<br>\n<br>\n<br>\nHetken kuluttua kolmikko istukin jo mökissä selvittelemässä väärinkäsitystä lämpimän kupposen äärellä.<br>\n”Juu, pahoittelen äskeistä” Kapher sanoi, ja selitti, miksi oli niin epäluuloinen muukalaisia kohtaan. Snowman ja Kepe hyväksyivät selityksen, niin humaaneja kun olivat. Siitä eteenpäin jutustelu siirtyikin leppoisampaan sävyyn, ja äskeiselle pikku nahinalle/päänräjäyttämisyritykselle naureskeltiin jo.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":87,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-09-26T19:32:00.000Z","content":"<strong>Sama pienehkö saari</strong><br>\n<br>\nKepe ja Snowman pysyivät saarella Kapherin vieraina jonkin aikaa, sillä myrsky kesti yllättävän pitkään. Kapher oli mielissään siitä, että sai juttuseuraa. Hän kertoi kaksikollemme jopa puhelleensa \"näkymättömälle ystävälleen\" pahimpina aikoina. Ihmisiä, joiden kanssa keskustella, hän näki varsin harvoin, kun postinkantajamatorankin jätti viikon lehden yleensä laiturille.<br>\n<br>\nEnnen pitkää myrsky alkoi laantua, ja Kepe ja Snowman päättivät jatkaa matkaa. Myrsky oli kuitenkin napannut veneeseen unohtuneet kartat ja viskonut ne ympäri saarta. Niiden keräämiseen kului taas aikaa, ja Kepe alkoikin jo miettiä itsekseen, miten paljon aikataulusta jo jäljessä oltiin.<br>\n<br>\nKun he nousivat veneeseen, Kapher kiiruhti vielä rantaan, sillä hänellä oli vielä jotain tärkeää asiaa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Klaanilinnake, Kepen verstas</strong><br>\n<br>\nKepen varasto oli pilkkopimeä. Pahvilaatikoilla täytettyjen hyllyrivien viidakon keskeltä kuitenkin paistoi yksinäinen, keltainen valo. Valo oli peräisin lyhdystä, jota kantoi sangen kummallinen otus. Joku olisi sanonut sen olevan hirviö tuhannen jalan syvyydestä meren pohjasta, jonkun toisen mielestä se taas näytti ylikasvaneelta lelufiguurilta. Tämän otuksen nimi oli Dox.<br>\n<br>\nDox asteli varovaisesti äänettömässä pimeydessä. Hän kurkisti joka nurkan taakse varmistaakseen, ettei siellä ollut ketään. Pari kertaa hän hätkähti oman lyhtynsä luomaa varjoa. Hän vannoi mielessään, ettei Verstaan Vaanija saisi häntä kiinni.<br>\n<br>\nEräällä hyllyllä oli taas lupaavan näköinen laatikko. Hän nosti sen alas, ja huomasi, että se oli avattu vastikään. Pölyssä oli muutamia tunnistamattomia sormenjälkiä. Hän aukaisi kannen ja manasi mielessään. Sisältö oli jo viety, vain pakkauspehmusteet olivat jäljellä. Hän jatkoi turhautuneena matkaansa.<br>\n<br>\nPian hän saapui varaston seinustalle. Sivuhuoneeseen vievässä ovessa oli lupaavan näköinen kyltti. Hän tarttui kahvaan ja käänsi. Ovi aukesi kivuliaasti naristen.<br>\n<br>\nHän astui huoneeseen. Siellä leijui tuoksu. Hänen voittonsa, saaliinsa tuoksu. Hän huomasi laatikon hyllyllä, otti sen, ja laski lattialle. Hän avasi sen, ja huomasi, ettei vaivannäkö ollut turhaa. Hän nosti esineen ja ihaili sitä hetken. Mikä muotojen harmonia, mitkä värit, mikä kulttuurillinen rikkaus.<br>\nJuuri silloin pimeästä kantautui selkäpiitä karmiva, syvä karjaus. Hän nousi salamannopeasti ja kääntyi etsimään sen lähdettä. Hänen sydämensä miltei pysähtyi, kun lyhdyn valaiseman alueen reunalle laahusti pimeästä karmaiseva ja nälkäinen hahmo.<br>\n\"Hattuuu...\" vaikersi Ignika.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":88,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-09-26T20:33:00.000Z","content":"<strong>Ath-Koro</strong><br>\n<br>\nKylässä oli paljon lämpimämpää kuin muulla saarella. Se ei silti tarkoittanut, että siellä olisi ollut lämmintä.<br>\nGuardian seurasi Ath-Koron kylän läpi marssivaa Guneita ja tämän perässä seuraavia soturimunkkeja. Kylä ei ollut suuri, mutta Matoraneja oli paljon.<br>\nMonenväriset ja monenkokoiset Matoranit joko hakkasivat puolijäisiä puuklapeja osiin, syöttivät puolijäisiä puuklapeja suuriin nuotioihin tai istuivat mahdollisimman lähellä suuria nuotioita nautiskellen ruokahetkestä. Kylän pienten puumökkien sisällä työskenneltiin ahkerasti.<br>\n<br>\nKylän keskellä oli suuri, valkoinen teräsrakennus, jonka sisäänkäyntiä koristivat suuret kivipylväät. Oli sanomattakin selvää, että rakennus ei näyttänyt sopivan muuhun kylään.<br>\nRakennuksen valkoisille seinille oli maalattu kuvioita punaisella värillä. Kuviot olivat samoja kuin Gunein ja soturimunkkien naamioissa.<br>\n<br>\n\"En tunnista kirjakieltänne\", Guardian sanoi varovaisesti. \"Luulin ensiksi, että käyttäisitte Voya Nuin kirjoitustyyliä, mutta kun yritän lukea sitä, saan pelkää sanasotkua.\"<br>\n<br>\nGunei hymähti. \"Kielemme on vanhaa\", hän sanoi. \"Se, mitä näet Suuren Temppelimme seinillä, on ollut olemassa kauemman aikaa kuin sinä tai lajisi.\"<br>\n<br>\n\"Ymmärrän\", Guardian sanoi. \"mutta mitä temppelissänne lukee?\"<br>\n<br>\nGunei pysähtyi ja näytti tulkitsevan kieltä mielessään ennen kuin vastasi.<br>\n\"Minä olen Ath, rakastava isäsi\", hän sanoi kunnioittavalla äänensävyllä. \"Työskentelevä Matoran on onnellinen Matoran.\"<br>\n<br>\nGuardian tutki temppeliä katseellaan. Se ei ollut millään tapaa samanlainen kuin yksikään temppeli, jossa hän oli ollut elämänsä aikana. Sen kliininen valkoisuus sai hänet epäilemään, että rakennus ei ollut aina ollut temppeli. Rakennus muistutti enemmänkin jonkinlaista tehdasta tai tutkimusasemaa.<br>\n<br>\n\"Ath\", Guardian sanoi ääneen kuin olisi maistellut sanaa. Suuri joukko kylässä työskenteleviä Matoraneja kääntyi häntä kohti. \"Minä jo luulin, että kaikki Matoranit pitivät Mata Nuita Suurena Henkenä.\"<br>\n<br>\n\"Me emme palvo kuolleita jumalia\", Gunei sanoi hiljaa.<br>\n<br>\nGuardian päätti olla vastaamatta ja seurasi kulkuetta. Raskaasti aseistetun ja taisteluun koulutetun soturimunkkijoukon uskonaiheen pilkkaaminen ei olisi erityisen loistelias idea.<br>\n<br>\nLopulta he saapuivat valkoisen temppelin juurelle. Sen suuren oviaukon edessä seisoi kuusi kaapuihin verhoutunutta hahmoa, jotka olivat tarkalleen Toan kokoisia. Hahmot eivät vaikuttaneet liikkuvan ollenkaan, vaan seisoivat kuin jäätyneinä. Ainoa merkki siitä, että ne olivat eläviä oli höyrystynyt hengitys, jota tuli ulos kaapujen sisältä.<br>\n<br>\n<em>Miksi niitä on aina kuusi</em>, Guardian mietti katsoessaan Toamaisia hahmoja. Hahmot eivät liikkuneet temppelin suuaukolta ennen kuin Gunei käski.<br>\n<br>\nJos mahdollista, temppelissä oli vielä valkoisempaa kuin ulkopuolella, mutta ennen kaikkea siellä oli lämmintä. Soturimunkkeja oli kymmeniä. Jotkut heistä rukoilivat ja jotkut taistelivat keskenään harjoituksenomaisesti.<br>\nGunei kääntyi.<br>\n\"Ystävä, klaanilainen\", hän aloitti. \"Nyt, kun emme enää ole metsässä, jossa kaikella on korvat tai kylässä, jossa työväki voi kuulla asioista, joilla sen ei pitäisi päätään vaivata...kerro asiasi.\"<br>\nGuardian ei vastannut. Hän käänsi katsettaan ja tarkkaili ympärillään olevaa temppeliä.<br>\n<em>Röntgen. Päälle</em><br>\nKiikarisilmän valo muuttui valkoiseksi ja Guardian sulki jäljelle jääneen silmänsä. Hän päätti skannata temppelin täysin nähdäkseen potentiaaliset salakuuntelijat, mutta tajusi hämmästyksekseen, että katse ei läpäissyt seiniä.<br>\n<em>Röntgen. Pois. Skanneri. Päälle.</em><br>\nSkanneri sai tietoa vain Matoraneista. Sen keskittäminen kohti seiniä ei antanut mitään. Kyseessä ei ollut edelleenkään tavallinen temppeli.<br>\n<em>Skanneri. Pois.</em><br>\n<br>\nGuardian katsoi Guneita silmiin.<br>\n\"Voisimmeko käydä tämän keskustelun kahden kesken?\" hän sanoi. \"Jossain, jossa seinilläkään ei ole korvia.\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Klaanin linnake, komentohuone</strong><br>\n<br>\n<br>\nTawan takana oli tuoli, mutta hän ei istunut. Klaanin johtajan, tuon naispuolisen sähkön Toan sinisten silmien edessä oli suuri joukko näyttöjä, joista linnakkeen tapahtumia kykeni tarkkailemaan, mutta hän ei keskittynyt niihin.<br>\nTawan kädessä oli kommunikaatioväline. Se oli pieni ja metallinen, ja sen voimanlähteenä toimi pieni sininen kristalli.<br>\n<br>\n\"G\", hän sanoi laitteeseen. \"Kuuletko minua?\"<br>\n<br>\nVastausta ei tullut. Joko Guardianin kommunikaatiolaite oli rikki tai hän oli paikassa, joka esti signaalin kulkua.<br>\nTawa heitti laitteen turhautuneena maahan ja kirosi vaimeasti.<br>\n<br>\n\"Sinun pitäisi oikeasti pitää tauko\", telepaattinen naisääni sanoi. Tawa kääntyi.<br>\nPunainen Visorak katsoi ovenraosta komentohuoneeseen.<br>\n<br>\n\"Visokki, pärjään kyllä ihan hyvin\", Tawa sanoi vanhalle ystävälleen hymyillen. Visokki osasi Matorania paremmin kuin yksikään toinen nelijalkainen, mutta kaikki ymmärsivät, että sanan \"Bio-Klaani\" lausuminen Visorak-suulla kuulostaisi uhkaukselta tappaa joku sirkkelillä.<br>\n<br>\n\"Hyvä kuulla\", Visokki sanoi. \"Mutta vaikka Guartsuun ei saisi yhteyttä, en usko että hänen tapauksessaan kannattaa olla kovin huolissaan...\"<br>\n<br>\nPieni hopeinen Ussal-rapu käveli Visokin jalkojen alta. Visokki nosti sen selkäänsä. Se vihelsi innostuneesti.<br>\n<br>\n\"Tulisitko pienelle kävelylle?\" Visokki kysyi Tawalta. Tawa nyökkäsi ja lähti seuraamaan Visorakia.<br>\n<br>\nHe kävelivät pitkin käytäviä.<br>\n<br>\n<em>\"Tawa?\"</em> Visokin telepaattinen ääni sanoi Tawan pään sisällä. <em>\"Pidetään tämä keskustelu päässäsi, eikö? Se olisi turvallisinta.\"</em><br>\n<em>\"Onko se pakollista?\"</em><br>\n<br>\n<em>\"En tiedä, mutta se on turvallisinta. Minusta tuntuu, että joku tarkkailee meitä. Olen Rahi, me tunnemme nämä asiat.\"</em><br>\n<em>\"Minuakin epäilyttää tämä koko juttu. Torakoita, Zyglakeja, Skakdeja. Ei voi olla sattumaa.\"</em><br>\n<br>\n<em>\"Kyllä, mutta jokin osa minussa aistii jotain suurempaa. Taustalla on liikkeellä voimia, jotka ovat liian suuria meille. Tunnen jotain...\"</em><br>\nVisokin ajatus katkesi. Sekä Tawa että Visokki pysähtyivät ja katsoivat toisiinsa. Molempien alitajunnassa oli hetkellinen hiljaisuus.<br>\n<em>\"Jotain alkukantaista\"</em>, Visokin ääni sanoi telepaattisesti. <em>\"Jotain pimeydestä.\"</em><br>\n<br>\nTawa katsoi parasta ystäväänsä pitkään. Hän ei ymmärtänyt, mitä Visokki tarkoitti, mutta kykeni tuntemaan sen päänsä sisällä, koska heidän mielensä olivat yhteydessä.<br>\n<br>\n<em>\"Et nyt ajattele pimeyttä\"</em>, Tawa ajatteli. <em>\"Mielessäsi on ajatus, joka on paljon pelottavampi. Paljon lopullisempi.\"</em><br>\nTawa ja Visokki katsoivat suoraan eteenpäin vavahtamatta. Sillä hetkellä molempien mielissä oli yksi ja ainoa sana. Kun he ajattelivat sitä, he kykenivät hetkellisesti kuulemaan mielissään matalan sydämentykytyksen.<br>\n<br>\n<em>\"Tyhjyys.\"</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":89,"creator":"Nöpö","timestamp":"2010-09-26T20:36:00.000Z","content":"<strong>Visokin selkä</strong><br>\n<br>\n<br>\nMyös Nöpö ajatteli vain yhtä sanaa.<br>\n<br>\n<br>\n<em>\"Nälkä.\"</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":90,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-26T22:08:00.000Z","content":"<strong>Pienehkö saari, laituri</strong><br>\n<br>\n\"En voinut olla huomaamatta, kuinka vähin varustein olette matkalla. Sallikaa minun antaa teille tämä, nämä ovat vaarallisia vesiä\" Kapher sanoi, ja kaivoi esiin vanhan Cordak-laukaisimensa. Siinä oli uuden mallin sijasta vain neljä piippua, ja siinä oli pitkä, puusta tehty perä. Piippu oli koristeltu kiemuraisin kuvioin. Kepe otti aseen vastaan kiittäen, ja katsoi suurta hahmoa silmiin. Kapherin katseessa ei näkynyt tippaakaan epärehellisyyttä, pienten silmien takaa loisti pyyteettömyys.<br>\n<br>\nKlaanilaiset hyvästelivät uuden ystävänsä vielä kerran kavutessaan veneeseen, ja Snowman työnsi kaasuvipua. Rannan jäädessä taakse hän hymyili tyytyväisenä.<br>\n\"Nyt meillä on sentään molemmille aseistusta, jos joudumme vaikeuksiin.\"<br>\n\"Niin\" Kepe myönsi, ja samalla hänen mieleensä nousi kysymys, joka hänen oli pitänyt esittää jo aiemmin: \"Se meidän toinen aseemme, toisin sanoen vanha painetykkisi, miksemme pyytäneet sitä matorania korjauttamaan sitäkin? Se on vanha, eikä sitä ole käyetty aikoihin, pieni virittäminen olisi voinut tehdä hyvää.\"<br>\n\"Samasta syystä kuin pidän sitä visusti katseilta piilossa täällä veneessä, runkoon kätkettynä. Se ei ole ainoastaan äärimmäisen laiton, vaan se yhdistetään erääseen pahamaineiseen skakdi-ryhmään, joka murhasi puoli saarellista matoraneja.\"<br>\n\"Miksi ihmeessä sitten pidät moista mukanasi?\" Kepe oli hämillään.<br>\n\"Sain sen eräältä vanhimmista ystävistäni. Hän oli käyttänyt kahta tuollaista pelastaakseen henkensä kyseisiltä konnilta. Minä sain varakappaleen, ja pelastin sillä henkeni. Oikeastaan pidän sitä muistutuksena siitä, että apu harvoin tulee siltä taholta, mistä sitä odottaa. Tunnettuna murha-aseena pidetty tykki saattaa auttaa pelastamaan kokonaisen saaren populaation omien, symbolisten toa-aseiden sijasta. Samoin kiero mutanttiskakdi saattaa pelastaa kylällisen väkeä, ja toa kavaltaa ystäviensä hengen vallan tähden.\"<br>\n<br>\nKepe tiesi, että kun Snowman puhui noinkin henkeviä, kannatti yleensä antaa hänen puhua keskeytyksettä. Aallot löivät veneen keulaa vasten sen kiitäen tasaisesti etelään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":91,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-27T12:01:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon saari etelässä, metsä</strong><br>\n<br>\nKilljoyn askeleet olivat ainoa ääni, joka metsässä kaikui. Puiden oksatkaan eivät liikkuneet, ilma oli niin tyyni.<br>\nKilljoyn päässä ei ollut niinkään hiljaista, Creedy oli nukahtanut valvomonsa ääreen ja Killjoyn korvissa kuului koko ajan ärsyttävä kuorsaus.<br>\n<br>\nKilljoy pyähtyi ja karjaisi: \"Creedy, herää! Tuo kuorsaaminen ottaa hermoille!\"<br>\n<br>\nToisesta päästä kuului ihmeellistä meteliä, kuin tavaroita olisi tippunut lattialle. <br>\n<br>\n\"Äh mitäh? Ai anteeksi, torkahdin. Missä mennään?\"<br>\n<br>\n\"Olen kohta metsän isolla aukeamalla. Minne minun tulee jatkaa?\"<br>\n<br>\nCreedy alkoi naputtelemaan päätteellään. \"Hetki vain, minä tarkistan viimeisimmät lämpöjäljet.\"<br>\n<br>\nKilljoy pysähtyi, kun yhtäkkiä hän kuuli pienen piippauksen kypärästään ja salamannopeasti metsästäjä heittäytyi maahan, kun musta suuri pallo viuhahti hänen päänsä ylitse, tuhoten läheisen puun kappaleiksi.<br>\nKilljoy nousi seisomaan miekat esillä, katsoen kuka hyökkääjä oli. <br>\nHän näki edessään mustanpuhuvan, hyvin itsensä kaltaisen, mutta pitkäraajaisemman olennon, joka osoitti Killjoyta kädessään olevalla tykillään.<br>\n<br>\n\"Killjoy, Killjoy, Killjoy... niin varomaton kuten aina. Laske aseesi tai posautan mukavan reiän kallisarvoiseen haarniskaasi.\"<br>\n<br>\nKilljoy seisoi suorana tykin edessä, mutta salaa latasi käteensä suurta magmalatausta. Salamannopeasti Killjoy laukaisi sen vahingoittaen hahmon kättä, saaden tykin epäkuntoon.<br>\n<br>\n\"Pitkästä aikaa Purifier\", Killjoy sanoi ja nosti miekkansa valmiusasentoon leveä virne kypäränsä takana.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":92,"creator":"BD","timestamp":"2010-09-27T13:36:00.000Z","content":"<strong>Klaanilinnake</strong> <br>\n<br>\nyhtääkkkiä kylän keskelle tipahti jotain, kuin tyhjästä, räsyisen näköinen toa, repaleisessa viitassa, Nyrkkiraudan ja miekan kanssa. Matoranit ja Kapura menivät katsomaan lähempää, samaan aikaan, kun Zyglakit perääntyivät kauemmas. Toa, mikä se ilmeisesti oli, nousi seisomaan, haavoittuneena räsyisenä ja murjotun näköisenä, mutta kuitenkin hengissä, ja hän sanoi: \"Ei voi olla totta, laskeudun johonkin kivikasaan, kun minun pitäisi olla jossain muaalla tärkeämmissä hommissa!\" Sitten toa pyörtyi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":93,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-09-27T16:41:00.000Z","content":"<strong>Valkoisen temppelin rukouskammio</strong><br>\n<br>\nGunei sulki ovet. Vain hän ja Guardian olivat huoneessa.<br>\nHuone oli tiivis ja turvallinen. Ilma-aukkoja tai ikkunoita ei ollut ollenkaan. Nurkassa oli pieni pöytä, jonka päällä oli useita pieniä lyhtyjä ja laatta, johon oli kaiverrettu jotain samalla tuntemattomalla kirjaintyylillä.<br>\n<br>\n\"Vannon, että kukaan ei kuuntele, Vartija\", Gunei sanoi nyökäten. \"Nyt, kerro asiasi.\"<br>\n<br>\nGuardian katseli ympäristöään. Hän ei pitänyt itseään vainoharhaisena, mutta asia, jota hän aikoisi käsitellä oli yksinkertaisesti vaarallista.<br>\nGuardian otti vyötäröltään pienen nahkapussin. Hän avasi sen ja veti ulos metallisen sirun.<br>\nHän näytti sitä Guneille lyhdyn valossa. Siru oli täysin valkoinen, mutta käännettäessä se vaihtoi väriään. Sirun keskellä oli aukko, joka oli juuri ja juuri silmän kokoinen.<br>\n<br>\n\"Tiedätkö, mitä pidän kädessäni?\" Guardian kysyi.<br>\nGunei katsoi haltioituneena. Hän juoksi äkkiä kohti nurkkapöytää ja tarttui sen päällä olevaan laattaan.<br>\nHän käänsi laatan ympäri ja avasi pienen luukun sen kääntöpuolella.<br>\n<br>\nSisällä oli toinen samanlainen metallinsiru.<br>\n<br>\n\"Arvelinkin\", Guardian sanoi. \"Arvelinkin, että teillä olisi yksi niistä. On eräitä osapuolia, jotka haluavat käsiinsä kaikki siruista. Osapuolia, jotka tappaisivat saadakseen nämä.\"<br>\n<br>\nGunei ei näyttänyt kuuntelevan. Hän katsoi kiiltävää sirua kädessään ja vertasi sitä Guardianin omaan. Hänen Matoran-kasvoillaan kiilsi pelkkä puhdas ilo.<br>\n<br>\n\"Nimda\", hän sanoi haltioituneena. \"Ath ko relthe Nimda. Nimda.\"<br>\n<br>\nGuardian oli pöllämystyneen näköinen.<br>\n\"En tiedä, mitä puhut, mutta kuulostaa hyvältä\", hän sanoi. \"Asia on kuitenkin niin, että aiomme kerätä nämä kaikki, kuinka paljon niitä sitten onkaan-\"<br>\nGunei keskeytti Guardianin innokkaasti.<br>\n\"Kuusi!\" hän huudahti virne kasvoillaan. \"Kaikki kuusi! Kaikki kuusi! Pyhä Nimda! Isä Athin rakkauden merkki!\"<br>\n<br>\nGuardianin katse oli epäuskoinen. Hän rypisti otsaansa.<br>\n<em>Miksi niitä on aina kuusi</em>, Guardian mietti.<br>\nHän päätti palata aiheeseen.<br>\n<br>\n\"Gunei\", hän sanoi riemukkaasti tanssahtelevalle Matoran-papille. \"Kuuntele minua. Ymmärrän, että tällä osalla on suurta tunnearvoa sinulle ja kyläläisillesi, mutta et tajua vaaraa. Jos joku, kuten vaikka esimerkiksi Pimeyden metsästäjät tai Makutain veljeskunta saisivat tietää, että piilottelette yhtä osista, he eivät säästäisi ketään. Ajattele kansaasi.\"<br>\n<br>\n\"Nimdaaaa...\"<br>\n<br>\n\"Gunei\", Guardian yritti vielä kerran. \"Anna osa meille. Me tuomme joukon vahvimpia klaanilaisia suojelemaan kyläänne ja auttamaan teitä pääsemään paremmin jaloillenne. Kansasi ja koko maailmamme on parempi ilman tätä kirottua esinettä. Me keräämme kaikki osat ja tuhoamme ne tulivuoressa.\"<br>\n<br>\nSe ei ollut järkevin sanavalinta, jota Guardian olisi voinut käyttää.<br>\nGunein lämmin hymy viileni äkkiä. Sitten tapahtui jotain, johon Guardian ei ollut missään nimessä varautunut.<br>\n<br>\nKovaäänisen \"Nimda\"-kirkaisun säestämänä Gunei hyppäsi kohti seinää kuin tykistä ammuttuna ja ponkaisi seinästä salamannopeasti Guardianin naamaan.<br>\nMatoran-jalat eivät ole isoja, mutta kovaa lentävän ja hyvin koulutetun Matoran-soturimunkin potku päin kasvoja ei ollut mukavimpia kokemuksia Guardianin pitkässä elämässä.<br>\nHetken aikaa oli sumeaa, mutta Guardianin muut aistit toimivat. Ennen kun hän huomasikaan oli valkoinen siru kadonnut hänen kädestään.<br>\n<br>\nNäkönsä selventyessä Guardian näki innokkaan Gunein pitelevän kahta osaa molemmissa käsissään. Hän katsoi niitä haltioituneena ja palvovana.<br>\nSitten hän siirsi niitä toisiaan kohti. Gunei käänteli osia löytääkseen oikean yhdistelmän. Osien reunojen välille iskeytyi sähköinen juova, joka sihisi voimakkaasti. Gunein kasvoilla oli puhdasta iloa.<br>\n<br>\n\"Ne haluavat yhteen\", hän sanoi. \"Ne kuuluvat yhteen. Isä Ath tulee olemaan tyytyväinen ja kansamme ei tarvitse enää koskaan, koskaan nähdä nälkää. Ne kuuluvat yhteen. Ne haluavat yhteen.\"<br>\n<br>\nGuardian juoksi Guneita kohti niin nopeasti kuin pystyi. Hän oli valmiina tarttumaan osiin ja vetämään ne mahdollisimman kauas toisistaan.<br>\nJuuri silloin, kun Guardian tarttui toisesta osasta kiinni, Gunei onnistui iskemään ne yhteen.<br>\n<br>\nHetken aikaa oli hiljaista. Oli kuin aika olisi pysähtynyt. Guardian piti kiinni osista, mutta kun hän yritti käskeä käsiään repimään ne toisistaan irti, mitään ei tapahtunut. Gunei katsoi osia kuin jäätyneenä.<br>\nSekunnin ajan Guardian kykeni kuulemaan voimakkaan sydämenlyönnin. Sitten räjähti.<br>\n<br>\nSininen aalto heitti sekä Gunein että Guardianin päin huoneen seiniä voimakkaalla vauhdilla. Guardian olisi halunnut huutaa kivusta, mutta tilanne oli niin nopeasti ohi, että hän ei ehtinyt. Kova teräksen repeämisen ääni täytti huoneen.<br>\n<br>\nGuardian makasi lattialla. Hän näki vain sinisen valon. Sokaisevan kirkas valo täytti huoneen ja teki näkemisen mahdottomaksi. Sinisen valon alkulähde vaikutti olevan se kohta huoneesta, jossa osat oli yhdistetty.<br>\nGuardian sulki jäljelle jääneen silmänsä. Hän ei halunnut tulla täysin sokeaksi.<br>\n<br>\n<em>Lämpö. Päälle.</em><br>\nLämpöskanneri oli hyödytön. Guardian näki pelkkää punaista. Lämpimin kohta vaikutti olevan edelleen osien yhdistämispiste.<br>\n<em>Skanneri. Päälle.</em><br>\nSkannerikaan ei auttanut. Se sai analysoitua valoa ja ilmaa, mutta viestit olivat kirjainsotkua, jossa ei ollut järkeä.<br>\nGuardian nousi istumaan ja mietti. Yökatse ei auttaisi. Kiikari ei olisi kovin järkevä vaihtoehto. Plasma olisi huonoin mahdollinen.<br>\nJäljellä oli vain yksi vaihtoehto.<br>\n<em>Röntgen. Päälle.</em><br>\n<br>\nMaailma muuttui mustavalkoiseksi, mutta vihdoin Guardian näki. Hän näki yhdistettyjen palojen leijuvan ilmassa edessään. Ne tanssivat ilmassa epäluonnollista tangoaan ja rikkoivat kaikkia mahdollisia fysiikan lakeja.<br>\nGunei makasi maassa. Guardian lähestyi häntä ja huomasi helpotuksekseen, että ylipapilla oli vielä elonmerkkejä.<br>\n<br>\nSkannattuaan läpi muun temppelin Guardian huomasi, että kaikki soturimunkit olivat maassa tajuttomina. Aalto ei kuitenkaan ollut levinnyt rakennuksen ulkopuolelle. Lisäksi puisen pääoven läpi näkyi, että portin Toankokoiset vartijat olivat vielä tajuissaan. Kyläläisetkin vaikuttivat olevan kunnossa.<br>\nGuardian kääntyi. Hän ei ollut täysin varma, mitä oli tapahtunut, mutta yhdistetyt osat piti ainakin piilottaa.<br>\nHän tarttui levitoivaan metallinpalaan ja laittoi sen nahkapussiin tarvikevyössään. Se osoittaui yllättävän vaikeaksi, kun palat tuntuivat noudattavan omaa painovoimaansa.<br>\n<br>\n<em>Nyt, ulos täältä</em>, Guardian ajatteli.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Ath-Koro</strong><br>\n<br>\n<br>\nKylässä oli levotonta. Kaikki Matoranit olivat huomanneet sokaisevan sinisen valon ja korviaraastavan äänen Suuren temppelin suunnalta ja nyt kaikki miettivät yhdessä, mitä oli tapahtunut.<br>\nTemppelinvartijat eivät tapansa mukaan vastanneet. Matoranit olivat hämillään ja paniikissa. Kukaan ei tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä.<br>\n<br>\nYhtäkkiä jokaisen Matoranin päässä syntyi samanaikaisesti sama ajatus. Matoranit katsoivat kaikki kohti temppeliä mielessään sama asia. Asia, jonka jokin ulkopuolinen voima oli asettanut heidän mieleensä.<br>\n<br>\n\"Nimda\", yksi Matoraneista sanoi robottimaisesti.<br>\n<br>\n\"Nimda\", joku muu jatkoi aivan yhtä tunteettomasti.<br>\n<br>\n\"Nimda\", ensimmäinen Matoran sanoi uudelleen.<br>\n<br>\nPian koko kylä toisteli samaa sanaa uudelleen ja uudelleen. Matoranit alkoivat marssia kohti temppeliä. Heidän silmänsä hohtivat sinisempinä kuin taivaan tähdet.<br>\n<br>\nJoka ikisessä pienessä mielessä oli sama ajatus. Nimda. Jokainen pieni mieli tiesi, minne piti mennä.<br>\nJoka ikisessä pienessä mielessä kuului raskas sydämentykytys.<br>\n<br>\n\"Nimda\", Matoranit sanoivat yhteen ääneen marssien.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":94,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-27T17:34:00.000Z","content":"<strong>Metsä Ath-Koron reunamilla</strong><br>\n<br>\nKilljoy hyökkäsi. Purifierin tuntien Killjoy osasi väistää vaarallisesti heiluvia luurankomaisia käsiä. Nopein sivalluksin Killjoyn miekka viilsi Purifierin panssaria. <br>\nPurifier yritti käristää Killjoyn liekinheittimillään, mutta Killjoyn täysin tulenkestävä panssari imi kaiken tulen ja Killjoy laukaisi sen energian kämmenistään kaataen Purifierin maahan.<br>\n<br>\n\"Purifier, milloin sinä opit, että minun kanssani ei pelleillä. Kiusaat minua viimeistä kertaa\", Killjoy karjahti ja heilautti miekkaansa valmiina viimeiseen iskuun.<br>\n<br>\nJuuri sillä hetkellä sininen valo huokui metsän siimeksestä. Valo sokaisi Killjoyn ja hän kaatui maahan sen lamauttaessa hänen haarniskansa järjestelmät.<br>\n<br>\nPurifier ei kuitenkaan käyttänyt tilaisuutta hyväkseen, vaan lähti juoksuun kohti siintävää valoa, jättäen Killjoyn makaamaan maahan puoliksi tiedottomana.<br>\n<br>\n<em>\"Killjoy? Killjoy? äsh... Tawa älä häsellä tiedän kyllä mitä teen. Uudelleenkäynnistys... noin!\"</em><br>\n<br>\nKilljoy näki taas ja tunsi taas. Kokeillen niveltensä toimintaa, hän varovaisesti nousi ylös. Hänen kuulokkeestaan kuului puhetta enemmän kuin Killjoy ehti seurata. Hän kuitenkin erotti Tawan äänen sorinan keskeltä: \"Killjoy, raportoi!\"<br>\n<br>\n\"Olen kunnossa, olen kunnossa. Törmäsin tuttuihin. Mikä se valo oli?\"<br>\n<br>\nTawa hiljeni mystisesti. Hälinä taustalta oli kadonnut. Creedy puhkesi puhumaan.<br>\n<br>\n\"En tiedä, kaikki skannauslaitteet pimenivät kun se ilmestyi. Vaikuttaa siltä, että se kajastaa edelleen, mutta sain säädettyä näkökenttäsi jättämään sen huomiotta.\"<br>\n<br>\nKilljoy lähti juoksuun kohti paikkaa, josta valo oli kajastanut. Hänen täytyisi löytää Purifier. Hän ei päästäisi tätä karkuun, ei tällä kertaa.<br>\n<br>\nLopulta Killjoy saapui kylään täynnä matoraneja. Kaikki ei kuitenkaan ollut kunnossa. Oikeastaan, mikään ei ollut kunnossa.<br>\n<br>\nMatoranit kävelivät kuin zombiet ja hokivat yhtä sanaa: \"Nimda.\"<br>\n<br>\nSuodattimista huolimatta Killjoy näki jälleen valon. Se tuli suuresta temppelistä kylän keskustassa. Juuri, kun Killjoy alkoi kulkemaan sitä kohti, valo katosi ja samalla hän huomasi sinisen Skakdin ryntäävän yhdestä temppelin ovesta ulos, vain joutuakseen kulman takana vaanineen Purifierin yllättämiseksi.<br>\n<br>\nKaaos otti vallan kylästä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":95,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-09-27T19:08:00.000Z","content":"\"...ja niin, ainahan se on niin että...\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nSnowmanin monologi jatkui jo toista tuntia. Kepe ei enää kiinnittänyt siihen paljoa huomiota, mutta oli huomannut muutamaan otteeseen Snowmanin puhetavan aalloittaisen vaihtelun. Vaikka sisällöltään tämän puheesta ei käsittänyt pääasiassa mitään, välillä tämän itsevarmuus tuntui kohoavan jopa ylimieliselle tasolle ja välillä vajoavan jopa surkeaan itsesääliin. Hänen laskujensa mukaan kumpikin ääripää oli saavutettu tähän mennessä jo kolmesti.<br>\n<br>\nPaatti jatkoi tasaista vauhtiaan eteenpäin, eikä mitään keskeytyksiä ilmennyt. Kepe oli tämän reissun aikana jo kokenut paljon vastoinkäymisiä ja toivoi loppumatkan sujuvan rauhallisesti. Vai toivoiko? Miksi hän ylipäätään lähtenyt matkalle mukaan? Snowmanin ylivertaisten suostuttelutaitojen (jotka pahimmillaan olivat karusti töksäytetty \"ystävänpalvelus\" päin naamaa) ansiosta vai jostain muusta syystä? Seikkailuja kokemaan, pitkästä aikaa? Laastaroidakseen oudon jotain tärkeää on vielä tekemättä -tunteen?<br>\n<br>\nTämän tunteen ajattelu toi mieleen toisen tunteen. Nyt olen unohtanut jotain tärkeää -tunteen. Hän kuitenkin huojentui muistaessaan ettei se ollut mitään sen vakavampaa, kuin että hän oli epähuomiossa lukinnut lähtiessään Doxin ja Ignikan varastoonsa. Eivätköhän he siellä selviäisi sulassa sovussa vähän aikaa. Kunhan eivät vain rikkoisi mitään.<br>\n<br>\nKepe siristeli silmiään. Oliko tuo musta piste taivaalla auringon vieressä lintu vai jokin muu?<br>\n<br>\nHänelle tuli nyt on jotain pahasti pielessä -tunne.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":96,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-09-27T19:22:00.000Z","content":"<strong>Makuta Nuin luola</strong><br>\n<br>\n”Abzumo”, Matoro toisti epäuskoisesti.<br>\n”Kyllä”, Makuta vakuutteli. Matoron mielestä nimi kuulosti typerältä, mutta eipä ollut hänen asiansa, miten Suuri Henki nimesi Makutansa ennen kuin nämä pettivät hänet.<br>\n<br>\nHetken aikaa oli taas hiljaista. Makuta istui hiljaa tuolissaan. Hänen silmänsä näyttivät sammuneen. Matoro katsoi vielä kerran paikkoja. Hän käveli Makutan näön ulottumattomille tuolin takaista huonetta kohti. Sitten Makuta yhtäkkiä puhui:<br>\n”Minulla on sinulle pyyntö.” Matoro hätkähti.<br>\n”Niin?”<br>\n”Minä suunnittelen erästä retkeä.” Matoro katsoi Makuta Nuin tuolin selkänojaan.<br>\n”Ja miten se liittyy minuun?” Matoro kysyi kummastuneena. Makuta huokaisi.<br>\n”Ajattelin, että voisin tarvita ’tiimin’, kuten te Toat sanotte. Parhaiten tuntemani klaanilaiset ovat poissa, joten ehkä sinä voisit kerätä meille kuuden hengen ryhmän.”<br>\nMatoro seisoi hetken hiljaa.<br>\n<br>\n”Miksi aina kuusi…” hän mutisi.<br>\n”Anteeksi…?” Makuta rykäisi.<br>\n”Kyllä, suostun pyyntöösi”, Matoro sanoi hymyillen leveästi.<br>\n<br>\n<strong>Luolasto</strong><br>\n<br>\nMetorakk sotilaineen hiiviskeli käytävissä. Skakdit olivat koko ajan varuillaan; he olivat vihollisen maaperällä. He tulivat ensimmäiseen risteykseen.<br>\n”Mihin suuntaan?” joku Skakdeista kysyi. Metorakk pysähtyi kuuntelemaan. Kaikki käytävät näyttivät samanlaisilta. Lopulta he joutuivat valitsemaan yhden.<br>\n<br>\nAika kului. He kävelivät käytävää pitkin. Se tuntui yhä vain menevän syvemmälle ja syvemmälle. Lopulta he saavuttivat käytävän pään. Metorakk oli aivan pöllämystynyt, sillä tunneli päättyi seinään. Se oli umpikuja. Sitten tapahtui jotain vielä arvaamattomampaa: lattia sortui. He putosivat entistä syvemmälle. Pudotus oli hyvin korkea. Kesken pudotuksen lämpötila alkoi nousta huimasti. Metorakk katsoi alaspäin ja näki – laavaa. Hän melkein hätääntyi, mutta sai säilytettyä itsehillintänsä. Hän tarkasteli ympäristöä. Hän sai tartuttua kiinni seinässä olevasta halkeamasta. Muutama Skakdi putosi sulaan laavaan ja paloi hengiltä. Loput selvisivät Metorakkin tavoin. Hitaasti he lähtivät kiipeämään takaisin ylös.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":97,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-27T21:27:00.000Z","content":"<strong>Keskustelukammio</strong><br>\n<br>\n”Kenraali, kutsuitte?”<br>\nNazorakien johtaja kääntyi oviaukolle, josta kylmä ääni oli kuulunut.<br>\n”Aivan oikein. Pyysin sinut tänne aivan erityisestä syystä.”<br>\nOviaukolle saapunut hahmo asteli verkkaisesti johtajansa luokse. Kenraali oli huoneeseen saapunutta torakkaa lähes kaksi päätä lyhyempi, mutta kaikesta näki, että Kenraali oli silti se ylempi auktoriteetti. Tulija oli epätavallisen harmaa nazorakiksi, ja hänen ulkokuorensa oli tavanomaista rakeisempi.<br>\n<br>\nKenraali pyysi tulijaa huonen nurkassa olevan pienen näytön luo, ja painoi sen vieressä olevaa nappia. Kuvaruutu heräsi eloon, ja näytti sumeaa kuvaa merestä. Molemmat torakat tuijottivat silmä kovana näyttöä, ja siitä erottui pieni piste kiitämässä veden halki. Tarkemmin tutkailtuna pitkä torakka tunnisti sen veneeksi, jonka kyydissä oli kaksi hahmoa.<br>\n”Tämä tallenne on kahden päivän takaa, mereltä hieman Klaanista etelään.” kenraali valaisi.<br>\n<br>\nPitkä torakka tunsi hyvin nazorakien suunnitelman lähettää kauko-ohjattavia vakoojakameroita etsimään Klaanista ilmeisesti kadonnutta johtohahmoa, Guardianiksi kutsuttua skakdia. Torakka jopa tiesi tämän etsinnän tarkoituksen, ja sitä tietoa ei monille oltu uskottu. Nyt hänessä jo heräili toivo siitä, mikä hänen roolinsa tässä kaikessa olisi.<br>\n<br>\nKenraali jatkoi: ”Nuo kaksi hahmoa veneessä eivät selvästikään kumpikaan ole Guardian, edes valeasussa. Kuitenkin he ovat paras johtolankamme: he lähtivät jopa muilta Klaanilaisilta salassa, joten he saattavat hyvinkin olla osana jossain salaisessa tehtävässä. Sellaiselle oletamme Guardianin kadonneen.”<br>\n<br>\nNyt pitkää nazorakia jo suorastaan kihelmöi. Tämä vaikutti todella lupaavalta.<br>\n<br>\n”Myrskyjen takia olemme kuitenkin menettäneet yhteyden kameraan. Tarvitsemme jonkun jäljittämään noita kahta, selvittämään heidän matkansa tarkoituksen, ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan...” Kenraali piti tauon. ”Vangitsemaan Guardianin, jat tuomaan hänet minulle. Päätin lähettää tehtävään parhaiten soveltuvan miehen asialle, joten päädyin sinuun, yliluutnantti 955.”<br>\nLuonnollisesti, pitkä torakka ajatteli. Jotakin hänestä kertoi jo se, että Kenraali oli lähettämässä häntä tälle tehtävälle yksin.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Jossain päin merta. Edelleen.</strong><br>\n<br>\nKepe tarkensi naamionsa vasemman puolen silmän linssejä. Snowmanin taivaalta alas ampuma, savuava möhkäle ei ollut enää aivan huippukunnossa, mutta melko paljon hän siitä silti uskoi saavansa selville.<br>\n”Öh” hän aloitti vakuuttavasti ”Tämä on selvästi jonkinlainen kamera. Ja näyttää siltä, että se olisi seurannut meitä pidempäänkin, ainakin koordinaattilevykkeen tietojen mukaan. Kuitenkin tämän signaalin lähettimen virtalähde näyttää olevan oikosulussa...”<br>\n”Hei, Rätsie” Snowman keskeytti. ”Tiedät, että minulle puheen solina on musiikkia parhaasta päästä, huomaahan sen jo siitä, etten osaa pitää naamaani kiinni, mutta haluat kenties hieman padota tuota tiedehöpinää, se kuuluu vain ymmärtämättömille korville.”<br>\n”Olkoon. Varmana voisin tästä laitteesta sanoa lähinnä sen, että se on vakoillut meitä jo pidemmän aikaa, onnistumatta kuitenkaan lähettämään pariin päivään mitään dataa.”<br>\n”Isoveli valvoo?”<br>\n”Tavallaan.”<br>\n”Ahdistavaa.”<br>\n”Eikö vain olekin.”<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien asevarasto, se tarkimmin vartioitu osasto</strong><br>\n<br>\nYliluutnantti 955 tunsi outoa mielihyvää katsellessaan edessään olevan haarniskan ranteesta lähteviä teriä, niiden sulavia, tappavia sivalluspintoja. Ja se muodon harmonia, jonka puvun toisen käden brutaalit tykit muodostivat. Hän tuijotti nazorakien prototyyppivoimahaarniskan kypärän elottomiin silmiin, ja tuli suorastaan iloiseksi.<br>\n<br>\n”Siinä on kaikki edellytykset tehtävääsi varten” Kenraali selitti. ”Se mahdollistaa nopean liikkumisen niin maalla, merellä kuin ilmassakin, ja kykenee uskomattoman nopeaan informaation analysointiin jäljitystä varten. Luonnollisesti se myös tehostaa kykyjäsi tappajana uskomattomamissa määrin, panssari on kevyttä mutta äärimmäisen vahvaa. Puku on suunniteltu imemään siihen kohdistuvat elementaalihyökkäykset, joten toista ei pitäisi olla liiemmälti vaivaa. Jopa makutat on otettu huomioon, varsinkin, kun yksi työskentelee Klaanille. Jos se kourankuvatus tarttuu sinuun, pystyt hetkessä irrottamaan osan, johon käsi on iskeytynyt, ja vältät imaistuksi tulemisen.”<br>\n<br>\nYliluutnantti 955 nyökkäsi vastaukseksi. Hän tiesi vallan mainosti, miksi Kenraali oli valinnut hänet tehtävää varten. Se ei johtunut hänen ylivertaisista taidoistaan taistelussa. Se ei johtunut siitä, että hän oli uskomattoman älykäs. Se ei johtunut hänen kyvyistään jäljittää lähes mitä tahansa missä tahansa, vaikka ilman näitä uusia apuvälineitäkin. Se ei johtunut hänen äärimmäisestä lojaaliudestaan nazorakeille. Se johtui siitä, että hän rakasti työtään, rakasti sitä enemmän kuin yksikään toinen torakka. Ja tämä tehtävä sai hänet aivan erikoisen hyvälle tuulelle, onnellisemmaksi kuin vuosiin. Hän melkein hymyili.<br>\n<br>\n”Oletan tietenkin, että tahdot hieman koeajeluttaa sitä ennen varsinaista tehtävää?” Kenraali kysyi, tietäen vastauksen jo ennen kuin se tuli.<br>\n”Tästä pitäisi tulla hauskaa.”<br>\n<br>\n<br>\nKävellessään pois huoneesta Kenraali toivoi hartaasti mielessään uskollisen eliittisotilaansa onnistuvan tehtävässään. Hän ei luottanut ”liittolaisiinsa” pätkän vertaa, ja Klaanin johtohahmo vankina osoittautuisi varmasti hyväksi pelimerkiksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":98,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-28T13:54:00.000Z","content":"<strong>Makutan kammio</strong><br>\n<br>\nMatoro on sisi saanut tehtäväkseen hankkai kuuden Klaanilaisen tiimin. <br>\n\"Hei, minkäsortin retki on kyseessä? Onko täällä luolassasi syötävää?\", Matoro kyselee. Hän on huomattavasti piristyneempi nyt kun tietää miksi on täällä. <br>\n\"Tiimi toimii... Iskuryhmänä.\", Makuta Nui sanoo ja iskee silmää.<br>\nMatoro päättää sitten häipyä Klaaniin. Hakemaan niitä neljää muuta heppua. <br>\nPitänee käväistä samalla Chat-kahviossa syömässä. <br>\n<br>\nMatoro kääntyy ovelle ja lähtee vaeltamaan tunneliverkostoon.<br>\n<br>\n<strong>Tunneli</strong><br>\n<br>\nMatoro kävelee rauhassa pimeää tunnelia. Hän toivottavasti osaa takasin. Jään Toa huomaa paljon jälkiä käytävässä. Puheensorinaa. <br>\n<em>Skakdien ääniä!</em>, Matoro ajattelee. Hän näkee epämääräisen hahmon hoippuvan pimeydessä, sivutunnelin päässä. Kattoon kajastaa punaista valoa laavasta. <br>\n<em>Mitä he täällä tekevät? Pitää harhauttaa ne pihalle...</em>, Matoro tuumaa. Hän iskee miekan lappeella kiviseen seinään.<br>\n\"Hei, täällä on joku!\", kuuluu käytävästä. Matoro odottaa muutaman sekunnin ja pingahtaa (Onko tuo edes sana) juoksuun. Äääniä kuuluu takaa, jotkut lähtevät juoksuun.<br>\n<br>\nMetorakk pääsee ylös ja lähtee kovaa Toan perään, katsoen ensin selustansa.<br>\n<br>\nMatoro tajuaa että edessäpäin on sivutunneli josta tulee pari Nazorakia. Jään Toa vilkaisee taakseen, hänen perässään on Skakdeja. Nazorakit ottavat sapelinsa ja keihäänsä, Matoro lähestyy ja miettii mitä tehdä.<br>\n<em>Upea aika kehittää suunnitlema...</em><br>\nMustavalkoinen Toa ottaa askelia sivuun, koulutetut vartijatorakat tietävät tämän merkitsevän syöksyä vastakaiseen suuntaan, heidän yli. Matoro ponnistaa ja hyppää. <br>\nNazorakit heilauttavat aseensa heille opetetulla tavalla, ja niiden pitäisi lävistää yli hyppäävän Toan rintakehä. Ennekuin ne ehtivät tajuta, Matoro on hypännyt suoraan niiden yli, luolan seinää viistäen. Nopea aseenkorjausliike melkein osuu Matoroon joka laskeutuu ja ampuu jäätä nopeasti Nazorakjoukkoon. <br>\nJään Toa jatkaa kiitoaan, toivoen putouksen luona olevan oven aukeavan sisältä. <br>\n<em>Upeaa!</em>, Matoro ajattelee kun näkee seinässä jonkinsortin skannerin, joka kysyy Klaanin tunnusta. Matoro asettaa jäsenkorttinsa lukijaan ja ovi aukeaa.<br>\nPutous näkyy suoraan hänen edessään.<br>\n<br>\n\"Hei, kiusankappale! Olet piiritetty!\", Metorakk huutaa. Skakdijohtaja on pystähtynyt vajaan sadan bion päähän muutaman Skakdin ja Nazorakin kanssa. Matoro näkee teleskooppisilmällään ison ketjun Nazorakeja putouksen toisella puolella. <br>\n\"Onnittelut, Gaggulabion kaveri.\", Matoro aloittaa ivallisella sävyllä. Metorakk ei pidä nenäkkäistä vangeista. <br>\n\"Te muistatte tämän päivän päivänä, jolloin <em>melkein</em> nappasitte Matoro The Blacksnow'n!\", Matoro laushtaa, laukaisee ranteesta harppuunan ylöspäin, iskuhaka tarttuu kallioon ja Matoro vetäisee itsensä tyylikkäästi putousta ylöspäin, kadoten luolassa katsovien silmistä. heittäytyy ylhäältä kalliolle putouksen sivulle ja jäädyttää veden väliaikaisesti. Jään Toa lähtee, joskin märkänä, mutta erittäin pirteänä ja itsevarmana kalliolle. Nazorak-kehä pitänee kiertää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":99,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-09-28T14:22:00.000Z","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nTroopperi istuu kahviossa ja hörppää kahvistaan. Hän miettii missä Matoro on. Yllättäen Hikka tulee hänen viereensä. Se kantaa suussaan samaista kiveä, jonka se löysi kukkuloilta. Troopperi vilkaisee kiveä. Hän vilkaisee sitä. Yllättäen hän huomaa sinä jotain.<br>\n<br>\nHalkeama<br>\n<br>\nTroopperi ottaa kiven käteensä tutkiakseen sitä.<br>\n<br>\nKuuluu ritinää. Halkeama kasvaa. Hikka ihmettelee vieressä.<br>\n<br>\n\"Ei se Hikan hampaista tule. Tämä on saanut kovempiakin iskuja\" hän sanoo muistellessaan hetkiä natsitorakoiden kanssa tapellessaan Turagan majassa. Yllättäen kuuluu kova räsähdys. Kivi hajoaa sirpaleiksi. Kaikki kahviossa olijat havahtuvat ääneen. Räsähdys kuulosti erittäin voimakkaalta. Troopperi kerää sirpaleet lattialta ja menee Klaanin labraan.<br>\n<br>\n<strong>Laboratorio</strong><br>\n<br>\nValkotakkinen Matoran vilkaisee sirpaletta mikroskoopilla. Hän Viittaa Troopperille. Troopperi kurkistaa mikroskooppiin. Sirpaleessa näkyy pieni metallinkappale. Nopea zoomaus. Ei epäilystäkään. Se on pala Nazorakin veitsestä. Troopperi ottaa veitsen laukustaan, ja vilkaisee sitä. Kärjestä on lohjennut pala. Troopperi älyää, että jos pala veistä olisi katkennut häneen, se olisi ollut tuhoisaa. Troopperi antaa veitsen Matoranille ja sanoo:<br>\n\"Tee tällä kokeita. Selvitä ainakin sen materiaali\" Matoran nyökää, ja siirtyy töihin. Troopperi poistuu huoneesta miettien, mitä vaikutuksia samasta metallista taotut aseet voisivat aiheuttaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":100,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-09-28T16:10:00.000Z","content":"<strong>Suo</strong><br>\n<br>\nSummerganon samosi yhä suolla... Ketään ei näkynyt eikä mistään kuulunut yhtään mitään. Usvaa ei ollut paljoa, mutta Summerganonista tuntui, että hän olisi pimeyden ja sumun saartama ja aivan ulottumattomissa. Mutta hän jatkoi silti. Edessäpäin alkoi näkyä puita. Ensin niitä oli vain harvakseen, mutta hyvin pian eteen avautui kunnon metsä. Summerganon kuuli jo ääniä. Ne tuntuivat etäisiltä, mutta äänien kuuleminen antoi Summerganonille virtaa ja hän pisti oitis juoksuksi. <br>\n<br>\nNäköpiiriin ilmestyy kalliota ja Summerganon kuulee vesiputouksen äänen. Ja askelia... ne lähestyvät. Summerganon piiloutuu suuren kiven taakse laittaa käden miekalle. Askelten äänet kovenevat. Puiden välissä näkyy hahmo... Summerganon ei tunne pelkoa eikä jännitystä, vaan on jopa hieman huvittunut ja ikäänkuin aavistaa jotain... jotain, mikä ei ole pahaa. Syy tälle paljastuukin pian: hahmo paljastuu Matoro The Blacksnowiksi. \"Viimein tuttuja...\", Summerganon sanoo huokaisten.<br>\n<br>\nMatoro selittää nopeasti tilanteen: Iskuryhmä, Nazorakit... <br>\n<br>\nSummerganon hymyilee ja tuntee taas olevansa vireessä ja innoissaan. <br>\n\"Jos iskuryhmässä on tilaa, olisin mielelläni mukana...\" hän sanoo hymyillen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":101,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-28T17:18:00.000Z","content":"<strong>Metsä</strong><br>\n<br>\nYliluutnantti oli hänen sotilasarvonsa, 955 tunnuslukunsa. Hänen oikean nimensä pystyi lausumaan vain hyönteisen suulla. Ei sillä, että hän olisi tarvinnut nimeä, hän oli tyytyväinen päästessään tekemään työtään.<br>\n<br>\nNyt hän odotti puun oksalla kahta lähestyvää hahmoa. Tämä puku on yllättävänkin kevyt, hän ajatteli. Silti uskomattoman kestävä. Harvinaisen laadukasta jälkeä suunnitteluosastolta. Torakka oletti olevansa hyvässä piilossa, eikä ainoastaan paljaalta silmältä. Puku piilotti hänen ruumiinlämpönsäkin. Yliluutnantti kyyristyi, valmiina hyppäämään kohteensa kimppuun.<br>\n<br>\nAlla Matoro The Blacksnow käveli ripeästi kohti Klaanin linnaketta. Tyypilliseen tapaansa hän tarkkaili ympäristöään, ja pysyi varuillaan. Viimeaikaiset tapahtumat ainoastaan rohkaisivat häntä pysymään entistä varovaisempana. Summerganon käveli Matoron perässä, muutaman metrin jäljessä, hänkin olkansa yli vilkuillen. He kuulivat lehtien havinaa yläpuoleltaan.<br>\n<br>\nYliluutnantti putosi jaloilleen, muttei kohteensa päälle, kuten oli tahtonut. Hän huomasi vastustajiensa olevan tavallista tietoisempia ympäristöstään. Torakka syöksähti eteenpäin ranneteriensä kanssa, muuta kokeneena miekkailijana Matoro ohjasti iskun vasemmalle puolelleen, ja vastasi nopealla kierrepotkulla. Toa hyppäsi sen jälkeen nopeasti hyökkääjän yli, kääntyi, ja laukaisi energia-hyökkäyksen suoraan torakan selkään. Summerganon keskitti voimansa miekkansa kautta jäähyökkäykseen.<br>\n<br>\nYliluutnantti myhäili mielessään. Puvun energianimemistoiminto ainakin toimi mallikkaasti. Toain hyökkäykset eivät tehneet häneen lainkaan vahinkoa. Seuraavaksi 955 päätti kokeilla pukunsa tykkiä. Hän kohotti laiskasti kätensä, ja laukaisi pienoisohjusryöpyn Summerganonin kimppuun, nauttien tilanteesta suuresti.<br>\n<br>\nSummerganon heittäytyi täpärästi sivuun, ja mietti pikaisinta poistumista taistelusta. Hän ymmärsi vastustajansa olevan kyvykäs taistelija, eikä tahtonut joutua taistelemaan todennäköisyyksiä vastaan. Matorolla oli jo suunnitelma mielessään. Hän sivalsi miekallaan puusta suuren oksan irti, ja se tippui muutaman metrin syvyisessä kanjonissa virtaavaan jokeen.<br>\n<br>\n955 ajatteli kokeilla taas uutta pukunsa ominaisuutta, tämä oli hänestä hyvinkin nautinnollista. Hän kaivoi vyöltään pienen pommin, ja sinkaisi sen kohti Summerganonia. Toa menetti tasapainonsa paineaallon vaikutuksesta. Torakka astui vastustajaansa kohti, ja kokeili jälleen uutta kikkaa. Hän laukaisi käsivarrestaan vaijerin, joka sitoi Summerganonin maahan kiinni. Matoro kuitenkin syöksähti torakan ja Klaanilaisen väliin, ja katkaisi säilällään vaijerin. 955 huitaisi kädellään Matoron syrjään, ja tämä lensi kaaressa monta metriä.<br>\n<br>\nSummerganon vastasi tähän nopealla taklauksella, ja torakka kaatusi selälleen. Jään toa koetti kiinnittää hyökkääjän maahan elementaalivoimillaan, mutta haarniskoitu Nazorak vain nousi jaloilleen ja hypähti taaksepäin.<br>\n<br>\nEiköhän tämä ollut tässä, 955 mietti. Kaksikko selvästikin osasi taistella, eikä tahtonut heidän oppivan liikaa hänen aseistuksestaan. Nyt hän odottaisi heidän seuraavaa siirtoaan.<br>\n<br>\nKlaanilaiset loikkasivat Matoron huudosta joen mukana vauhdikkaasti virtaavaan tukkiin roikkumaan. Edessä oli suurehko koski, mutta sen ei pitäisi tuottaa vaikeuksia tällä lautantapaisella. Sitäpaitsi joki virtasi Klaanin linnaketta kohti. Summerganon osasi odottaa Matoron seuraavaa huudahdusta:<br>\n\"Valitan, herr torakka, mutta valitettavasti tämä jää muistiin päivänä....\"<br>\n955 keskeytti tylysti lauseen laukaisemmalla ranteestaan uuden liudan ohjuksia, tällä kertaa kohti kanjonin seinämää. Kallionlohkareet romahtivat ilmeisesti Klaanilaisten päälle, mutta 955 arveli heidän jääneen henkiin, mahdollisesti tajuihinsakin. Kuitenkin hän totesi lähdön hetkensä koittaneen. Puvun muitakin ominaisuuksia olisi hyvä testata, ja ennen pitkää varsinaiselle tehtävällekin täytyisi lähteä.<br>\n<br>\nAktivoidessaan pukunsa rakettimoottorit Nazorak mietti vielä mielessään kokemuksen olleen harvinaisen virkistävä, tusken aiheuttaminen oli aina yhtä tyydyttävä kokemus. Vaikka hän myönsikin tällä kertaa tyytyneensä lähinnä uusien vempaimiensa testailuun. No, ehkä ensi kerralla sitten, hän tuumi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":102,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-09-28T20:42:00.000Z","content":"<strong>Luola</strong><br>\n<br>\nMatoron lähdettyä Makuta Nui istui hetken tuolissaan aivan hiljaa ja liikkumatta. Hän ajatteli asioita jonkin aikaa. He tulisivat kohtaamaan jotain kammottavaa.<br>\n<br>\nLopulta hän nousi. Hän käveli erääseen huoneeseen, jonka ovi oli aina lukittu koodilla, jonka vain hän itse tiesi. Hän näppäili koodin ja astui sisään. Sisällä oli pimeää. Makuta sytytti suuren violettia valoa hohkaavan, katosta riippuvan pallon. Huoneeseen tuli hieman enemmän valoa. Siellä hän säilytti erästä asiaa, joka pääsisi pian käyttöön: hän kutsui sitä Omega-haarniskaksi. Hän katsoi sitä ja hymyili. Keltamustat panssarit ja erittäin makutanuimaiset piikit kiinnittivät huomion ensimmäisenä. Myös muutamat ketjut, jotka roikkuivat sieltä täältä, olivat hienoja yksityiskohtia. Haarniskaan kuului kaksi mittavaa sapelia, jotka hän oli takonut aikoja sitten.<br>\n<br>\nPian Makuta Nui oli siirtynyt uuteen haarniskaansa. Hän kokeili sitä hieman, totuttautui siihen. Lopulta hän marssi ulos huoneesta. Hän kuuli meteliä käytävistä. Muutama Skakdi saapui luolaan. He katsoivat Makutaa uhkaavasti. Tämä katsoi takaisin ja virnisti. Oli aika hieman leikkiä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":103,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-28T21:53:00.000Z","content":"<strong>Luola</strong><br>\n<br>\nYliluutnantti katsoi ranteensa pientä näyttöä. Sen mukaan tätä luolaa oli vähän aikaa sitten käyttänyt makuta. Klaanille työskenteli makuta. Klaanilaisia oli torakoiden kannalta hyvä pahoinpidellä. Plus tämän haarniskan kanssa harjoittelu on aina hyödyksi. Ja se on todella nautinnollista.<br>\n<br>\nJonkin aikaa luolastossa kuljettuaan Nazorak kuuli edestään taistelun ääniä. Hän aloitti nopean, mutta varovaisen etenemisen kohti melun lähdettä. Pian hän huomasikin, mistä äänet lähtivät. Klaanille työskentelevä makuta pisti halki, poikki ja pinoon ryhmän Skakdeja. Ja vielä melko nopeasti. Yliluutnantti tarkkaili varjoista. Hän analysoi makutan jokaisen liikkeen, mihin tämän huomio kulloinkin keskittyi, miten hän rytmitti iskunsa. Kun Skakdeista ei ollut enää yhtään jäljellä, Yliluutnantti katsoi asiakseen astua esiin.<br>\n<br>\n\"Kuka siellä?\" Makuta Nui kysyi nähtyään hahmon varjoissa. \"Paljasta itsesi!\"<br>\nEi vastausta.<br>\n\"Minulla on lämpönäkö. Piilottelu ei auta.\"<br>\nYllätyksekseen Makuta ei kuitenkaan nähnyt mitään tai ketään skannatessaan luolansa seiniä.<br>\n<br>\nYllättäen Makuta Nui tunsi kovan iskun selässään. Hän miltei menetti tasapainonsa, ja kääntyi ympäri. Hänen takanaan seisoi jonkinlainen haarniskoitu hahmo, osoittaen häntä ranteestaan lähtevillä tykeillä. Hahmo puhui: \"Tämä on siis pelätty Makuta Nui, Klaanille työskentelevät makuta. Miksen ole kauhuissani?\" Makuta nui ei vastannut sanoin, vaan kädestään singotulla heikennyssäteellä.<br>\n<br>\n955 Kyllä tunsi säteen, mutta piti sitä enemmänkin huvittavana kuin tuskallisena. Hän päätti kokeilla erästä hauskaa temppua, ja painoi nappia ranteessaan. Kiinnittääksen huomion muualle, hän hyökkäsi makutan kimppuun sarjalla nopeita sivalluksia ranneterällään. Makuta Nui torjui iskuja minkä ehti, mitä nyt muutama raapaisi häntä rintaan. Makuta teki vastaiskun potkun muodossa, ja lennätti Nazorakin luolan halki, kovaa vauhtia kallioseinään. Hänen yllätyksekseen torakka kuitenkin nousi vaivatta taas jaloilleen. Manu kuitenkin päätti käyttää erästä voimakkaimmista hyökkäyksistään Nazorakia vastaan. Hän lähetti suuren, punamustan käden rinnastaan nappaamaan otteen vihollisestaan.<br>\n<br>\nAivan kuten toivoinkin, 955 ajatteli. Käden tarttuessa hänestä, torakka irrotti haarniskanosansa, johon makuta oli tarrannut. Makuta veti puvunpalan osaksi haarniskaansa, arvaamatta siinä piilevää yllätystä. Torakan ansa oli toiminut, Klaanilainen oli vetänyt pommin osaksi haarniskaansa. 955 räjäytti sen, ja makuta lennähti voimakkaasti vastakkaiseen seinään.<br>\n<br>\nManu nousi seisomaan ottaen seinästä tukea, ja katsoi rintapanssariaan. Se oli melko lailla tuhoutunut. Mikä likainen temppu, Makuta Nui ajatteli. Tästä voi tulla rumaa<br>\n<br>\nYliluutnantti lähetti ranteestaan ohjuksia kohti makutaa, joka kuitenkin käytti väisämisvoimaansa. Makuta Nui käytti tätä voimaansa hyväksi, ja pääsi aivan hyökkääjän lähituntumaan. Hän nosti torakan ilmaan, ja paiskasi laava-altaaseen. Klaanilaisen järkytykseksi Nazorak kuitenkin nousi sieltä, vieläpä melko haavoittumattoman näköisenä. Manu hyökkäsi sähköllä, joka kuitenkin tuntui imeytyvän torakan haarnisakaan.<br>\n<br>\nYliluutnantti katsahti pikaisesti kättään. Laavassa uinti oli lähes tuohonnut hänen vasemman kätensä haarniskan. Hmm, pitäisi luultavasti lopettaa taistelu piakkoinkin. Tämä alkaa käymään turhan vaaralliseksi, hän ajatteli. 955 ponkaisi rakettimoottoreidensa työntämänä itsensä kohti makutaa, lävistäen tämän ruhjoutuneen rintahaarniskan ranneterillään. Hän käänsi aseita haavassa väistäen samalla makutan vimmaisen vastahyökkäyksen. Manu näki torakan silmissä hullaantuneen katseen, kun tämä keskittyi Manun ruhjomiseen sisältäpäin. Sitten 955 tunki tykkinsäkin rintapanssariin repimäänsä reikään, ja laukaisi ohjuksia. Makuta huojui, ja kaatui selälleen keskelle lattiaa. Juuri kun Manu oli nousemassa, torakka harppoi pois lähettäen ohjuksia luolan kattoon.<br>\n<br>\nKaikkialla alkoi täristä, kun Manu pääsi jaloilleen. Vielä hän lähetti muutaman räjäytyssäteen Nazorakin perään, muttei uupumukseltaan osunut. Silloin luolan katto sortui hänen päällensä.<br>\n<br>\n<br>\nYliluutnantti oli kaiken kaikkiaan tyytyväinen pukunsa kenttätestaukseen. Pienillä vaurioilla hän oli juuri kukistanut makutan. Mikä voisi mennä pieleen?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":104,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-29T13:37:00.000Z","content":"<strong>Metsä</strong><br>\n<br>\nMatoro ja Suga yrittivät väistää kiviryöpyn, ja siinä he osin onnistuivatkin, tosin Matoron jalka jäi kivien alle. Hetken kuluttua he pääsivät vapaaksi kivikosta ja jatkoivat matkaansa metsässä, joka muuttuu jatkuvasti valoisammaksi ja avoimemmaksi.<br>\n<br>\n\"Mikä ihme se torakka oli?\", Summerganon ajattelee ääneen kävellessään.<br>\n\"Olisiko joku torakkojen supermies? Siihen ei vaikuttavan tehoavan mikään.\", Matoro vastaa ja oikoo selkäänsä.<br>\n\"Klaaniin pitää ainakin ilmoittaa.\", Suga jatkaa. <br>\nPusikosta kuuluu rapinaa. Matoro pelkää pahinta.<br>\nSummerganon ottaa meikkansa, pusikosta hyppää punaruskea olento kovalla vauhdilla, iskien hampaansa Klaanialisen rintaan. Matoro ampuu nopeasti jääisen säteen rahiin, joka paljastuu Kinlokaksi. Se vetäytyy hieaman ja murisee. <br>\n\"Kinloka. Syö kaikkea.\", Matoro, kävelevä tietosanakirja diagnosoi. <br>\n\"Ihan sama mikä se on, miten siitä pääsee eroon?\", Suga ilmoittaa ja sohii olentoa miekallaan.<br>\n\"Se syö kaikkea. Loputtomasti. hankitaan sille jotain muuta syötävää, ja sitten häivytään.\", Matoro sanoo, ottaen askelia taaksepäin. Kinlokan Kanoka-keikko osuu Jään Toaan, ja hän tuntee voimiensa heikkenevän, liikkeidensä hidastuvan... Matoro kaatuu maahan.<br>\nSuga miettii mitä tehdä, hyppää nopeasti Kinlokan yli, sen päälle ja ottaa sieltä Kanoka-kiekon hännästä. Klaanilainen tunkee hidastavan kiekon Kinlokan omaan suuhun, Rahi nielaisee sen itseasiassa mielellään, kunnes tajuaa hidastuvansa. Matoro ja Suga lähtevät poispäin, ennekuin kiekon vaikutus lakkaa.<br>\n<br>\nPitkähkön kävelymatkan jälkeen kaksikko näkee jo Klaanin tornit.<br>\n<br>\n\"Okei, haemme siis kolme muuta mukaamme.\", Matoro sanoo ja he astuvat sisään suureen, harmaaseen linnakkeeseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":105,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-09-29T19:40:00.000Z","content":"<strong>Merellä taas kerran, ohoi</strong><br>\n<br>\nKamerahökötyksen pudottamisen jälkeen Kepe ja Snowman olivat varuillaan. Nyt he tiesivät jonkun seuraavan heitä. Jonkun, joka tahtoi samaan päämäärään kuin hekin. Jonkun tuntemattoman pahan.<br>\n<br>\nKepe oli pannut oudosta laitteenromusta, joka edelleen oli vaarattomaksi todettuna veneen kannella, merkille joitakin kummallisia piirteitä. Se ei ollut perinteistä, ahjossa taottua metallia, vaan pikemminkin... kasvatettua. Siinä oli jotain orgaanista ja... hyönteismäistä.<br>\n<br>\nKepestä tuntui, että tämän matkan etenemisen teille tulisi vielä monta estettä ennen lopullista määränpäätä, finaalista destinaatiota.<br>\n<br>\nHän hätkähti. Oliko hän kuullut oikein? Korkea, hänen naamionsa sensoreiden nappaama ääni. Snowman ei näyttänyt huomanneen mitään.<br>\n\"Hei, pysähdytään hetkeksi\", Kepe sanoi.<br>\n\"Selvä. Mutta miksi?\" uteli lumenvalkea ukko.<br>\nÄäni voimistui. Se oli signaali... Mutta signaali mille?<br>\n<br>\nKamerahökötykselle.<br>\n<br>\n\"Var...\" Kepe aloitti ehtien sanoa vähemmän kuin kissan kun laite räjähti. Sen paineaalto heitti heidät miltei laidan yli. Vene värjäytyi tuhkasta mustaksi ja sen pohjaan aukeni reikä kalojen valtakuntaan.<br>\n\"Siinä oli joku kätketty mekanismi. Ja minä kun luulin kolunneeni sen läpikotaisin\", Kepe sanoi.<br>\nSnowman asetti ruumiinsa korkiksi reiän päälle. \"Jollakulla on tosiaan jotain meitä vastaan.\"<br>\n\"Signaali räjäytti laitteen, mutta ehtiköhän se lähettää viime hetkellä tietoa sijainnistamme?\" Kepe ihmetteli. \"Ja se kuka meitä valvoo: tahtooko hän seurata meitä... vai tuhota meidät?\"<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nKumpikin heistä mietti vaihtoehtoja.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Kepen verstas</strong><br>\n<br>\nDox oli onnistunut pakenemaan, mutta vain täpärästi. Saaliinsa hän oli saanut turvaan päässään kuljettaen, mistä hän oli iloinen. Hän oli miettimässä, mitä tapahtuisi, jos hän yhdistäisi sen varhaisemman saaliinsa kanssa, kun ääni keskeytti hänet.<br>\n<br>\nHän istui leirissään verstaan päähuoneen nurkassa. Huoneesta lähti kolme ovea: yksi Kepen huoneeseen, yksi ulos (se oli lukossa ja niin raskaasti panssaroitu ettei sitä saanut murrettua. Tai ehkä olisi, mutta Kepe ei ehkä olisi tykännyt siitä) ja yksi varastoon. Tämän oven hän oli parrunnut tiukasti umpeen pitääkseen pahat voimat sisällä.<br>\nHuoneessa oli pimeää, kuten varastossakin. Valoa tuli tosin sisään yhdestä ainoasta ikkunantapaisesta, joka oli katonrajassa yhdessä seinustalla. Pieniä merkkivaloja paloi myös tietokonelaitteistoissa, joiden takaa tapettia ei meinannut nähdä. Yhdestä näistä laitteista kumpusi ääni.<br>\n<br>\n\"Tästä tulee jotain suurta. Todellakin. Jotain suurta. Kunhan vain pysyisivät hengissä.\"<br>\n<br>\n\"Wut?\" ihmetteli Dox.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":106,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-29T20:34:00.000Z","content":"<strong>Pieni matorankylä Klaanin saarella</strong><br>\n<br>\nYliluutnantti hymyili sisäisesti. Hän kierteli savuavassa, ja nyttemmin täysin hiljentyneessä kylässä, pienten talojen joukossa. Hän käveli avoinesta oviaukosta sisään mökkiin. Tai oikeastaan mökin puolikkaaseen, kaksi seinää olivat romahtaneet harmaaksi kivimurskaksi. Pöytä oli nurin, ja tavarat olivat suurimmalta osin tiessään. Vai on näillä raukoilla ollut ihan aikaa pakata tavaroitaankin, hän ajatteli. No, mikäs siinä. En minä mikään pahainen Skakdi-ryöväri ole.<br>\n<br>\nSitten Nazorak siirtyi suurempaan, osittain kallionseinämää vasten rakennettuun rakennukseen. Se huokui arvokkuutta ja perinteitä. Tai ei ehkä enää, nyt patsaat olivat säpäleinä ja taljat revenneinä. Lamput olivat kaatuneet pitkin lattioita ja suuri pöytä huoneen keskellä oli kahtia. Jossain nurkassa taisi maata matoranin eloton ruumiskin.<br>\n<br>\nTyytyväisenä kättensä jälkeen Yliluutnantti asteli pois kylästä. Olisi aika käydä vielä korjauttamassa puvun saamat vauriot, ja varsinainen tehtävä voisi alkaa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Merellä. Ei muuta.</strong><br>\n<br>\nSnowman alkoi saada tarpeekseen tulppana olemisesta. Hän tiedusteli, josko lähistöllä näkyisi saaria, jossa paatin voisi korjata. Kepe ilmoitti hilpeästi matkan varrella olevan metsäisen saaren, jahka kokematon merimies saisi venosen sinne ohjastettua.<br>\n<br>\nLyhyen merimatkan ja töyssyisän rantautumisen jälkeen kaksi Klaanilaista kapusivat rantaan. He katselivat ympärilleen, ja näkivät joka suunnassa vehreää metsää. Kaipa niistä jonkinmoisen tukkeen saisi kyhättyä.<br>\n\"Kepe?\" Snowman aloitti \"Kasvivoimien käytön paikka?\"<br>\n\"Selvästi.\"<br>\nKepe katkaisi erään puun elementaalivoimillaan, ja muovasi vielä jäästä sahat kaksikolle. Metsurinhommat voisivat alkaa.<br>\n<br>\nSiinä rungosta oksia karsiessaan Kepe pohti vielä ääneen, mikä se kamera oli ollut. Erityisesti teknologian hyönteismäisyys karmi häntä.<br>\n\"Meinaatko, että sen takana olisivat Nazorakit?\" Snowman vastasi toverinsa pohdintoihin.<br>\n\"Mitään varmaa en voi sanoa, mutta eikö kameran pinnassa ollutkin samanlaista tuntua kuin torakoiden kuoressa?\"<br>\n\"Uhkaava ajatus.\"<br>\n\"Eikö vain olekin.\"<br>\n\"On.\"<br>\n\"Yleensä tuohon ei vastata.\"<br>\n\"Ei niin.\"<br>\n\"Hyvä kun tiedät.\"<br>\n\"Eikö vain olekin.\"<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":107,"creator":"Jake","timestamp":"2010-09-30T12:53:00.000Z","content":"Jake löysi itsensä klaanista. Hän käveli ympäriinsä ja mietti. Avde oli antanut hänelle mahdollisuuden muuttua takaisin entiselleen, mutta mitä Jaken pitäisi tehdä? Avde saattaisi käskeä Jakea tekemään mitä vaan, vaikka tappamaan jonkun ystävistään. Mutta Jake ei tekisi mitään sellaista.. Vai tekisikö...? ...Ei. Hän ei haluaisi pettää heitä eikä varsinkaan tappaa.. Jake ajatteli ajattelemistaan mutta lopulta lopetti. Hän ajatteli että voisi teettää itselleen uuden, hieman aerodynaamisemman haarniskan ja uuden miekan, hän ei ollut sopeutunut raskaiden aseiden puolelle. Jake otti maasta pienen rahi-olennon. Hän katsoi sitä. \"Onpa kaunis...\" Sitten Jake murskasi sen. \"...Mutta kaiken kauniinkin täytyy kuolla...\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":108,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-30T14:21:00.000Z","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nMatoro hyräilee kävellessään Klaanin rauhallisilla käytävillä. Hän etsii käsiinsä muutaman Klaanilaisen ja lähtee takaisin MaNun luo. <br>\nMatoro tilaa ensin Chat-kahviossa ruoan, nauttii sen nopeasti ja menee lähellä olevaan hangaariin. Suuressa metallihallissa kohoaa valtavana puinen Steampunk- laiva. Jään Toa vilkuilee ympärilleen ja havaitsee Keetongun yhden aluksen kannella.<br>\n<br>\nMatoro kiipeää köysitikkaita kannelle.<br>\n\"Onko sinulla jotain kesken?\", hän aloittaa.<br>\nKeltainen hahmo nousee. <br>\n\"Ei, ei mitään. Onko sinulla jotain erityistä?\", Keetongu kysäiee.<br>\n\"Makuta Nui tarvitsee Klaanilaisia johonkin hommaan. Onko sinulla luppoaikaa, voit tulla mukaan?\"<br>\n<br>\n<strong>Luolat</strong><br>\n<br>\nMakuta Nuin luola on sortunut. Täällä olleet \"luomukset\" ja rahi-kemikaalit ovat nyt sekoittuneet, ja elossa olleet Rahit päässeet pois. <br>\nJoku pieni rahi on sihisevän Makuta-viruskalvon alla ja muutat pikkuhiljaa muotoaan. Olennon päälle kaatui paljon erilaisia Makutojen kemikaaleja.<br>\n<br>\nNazorak-kaksikko katsoo entistä suuaukkoa Makutan luollalle. Nyt siinä on röykkiö kiveä ja maata. Kuuluu outoa kolinaa, toinen torakka tarkentaa kuuloaan. Silloin valtava kivi iskeytyy torakkaa päähän, koko muu kroppa litistyi lattiaan samalla. Nazorakeista toinen vetää miekkansa, odottaa mikä juuri avautuneesta aukosta tulee...<br>\n<br>\nOlennossa on vaalenapunaista ja valkoista, sillä on pitkät ylöspäin sojottavat korvat, yksi psykoottisen näköinen silmä, turkki, kaksi kättä, kaksi jalkaa, pieni hännäntynkä. Se on noin kahden Toan korkuinen, ja Nazorak ei ole ikinä nähnyt moista. Olennon suusta roikkuu tunnistamattomia rahin kappaleita. <br>\nSe näkee torakan, osoittaa tätä töppökädellään ja hyönteisen pää pimenee lopullisesti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":109,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-09-30T15:27:00.000Z","content":"<strong>Keetongu Sep 30 2010, 05:27 PM</strong><br>\n<br>\n<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n\"Hmm, voisinpa tullakin. Voisimme käyttää näitä lentopelejä, ne voittavat kyllä patikoinnin. Kuulin reissustanne. Jotain samantapaista kaiketi tulossa?\"<br>\n<br>\n\"Ehkäpä\", Matoro vastasi. \"Onko sinulla mitään, millä voi liikkua maalla?\"<br>\n<br>\n\"Juu, ruumissa on erilaisia käveliöitä, minun itseni suunnittelemia, niillä pääse aika pitkälti mihin tahansa niin kauan kuin vettä ja polttopuuta on saatavilla. Ilmoita tai käske jonkun ilmoittaa kun olette valmiita.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":110,"creator":"BD","timestamp":"2010-09-30T16:10:00.000Z","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\n\"Ai, että kun sattuu päähän, missäköshän minä olen\", toa näki ympärillään vain Kapuran, joka tuijotti häntä tyrmistyneenä, matoranien kanssa. <br>\nZyglakit eivät enään olleet pelästäytyneitä ja valmistautuivat uuteen hyökkäykseen \"Juuri kun pääsen taistelusta joudun heti uuteen, aina sama juttu, no antaa tulla liskopuolet!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":111,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-09-30T18:50:00.000Z","content":"<strong>Ath-Koro, valkoisen temppelin sivuovi</strong><br>\n<br>\n<br>\nNiskaan hyppäävä pimeyden metsästäjä ei ollut ensimmäinen asia, jota Guardian odotti juostessaan ulos Ath-Koron temppelin sivuovesta. Punamustaan haarniskaan sonnustautunut hahmo hyppäsi hänen selkäänsä ja riuhtaisi hänet painiotteella voimakkaasti päin Ath-Koron temppelin valkoista seinää. Guardian murahti kivusta.<br>\n<br>\nPian metallinen käsitykki osoitti suoraan Guardianin kasvoihin. Sitä pitelevän pitkäraajaisen Pimeyden metsästäjän kasvoilla oli illkeä virnistys.<br>\n<br>\nGuardian katsoi metsästäjää suoraan silmiin tämän aseen ohi.<br>\n\"Olemmeko me tavanneet?\" Guardian kysyi metsästäjältä ironisen kohteliaasti, kun otti huomioon hänen vihaisen ilmeensä.<br>\n<br>\n\"Emme vielä\", punamustan jätin matala ääni sanoi. Se naurahti psykoottisesti.<br>\n<br>\nGuardianin katse viileni.<br>\n\"Niin, tietenkin\", hän sanoi sarkasmia tihkuvalla äänensävyllä. \"Olisin varmasti muistanut viehättävät kasvosi. Millä yliampuvalla koodinimellä sinut on siunattu, metsästäjä?\"<br>\nPunamusta jätti hymyili pirullisesti. Sitten se liikautti olkapäitään hienovaraisesti. Pian äänekkään roihahduksen myötä metsästäjän selästä lennähti polttavia liekkikaaria.<br>\n\"Purifier\", metsästäjä sanoi innokkaasti. \"Sisäistä se, pian et nimittäin muuta enää koskaan sisäistäkään.\"<br>\n<br>\nGuardian tarkkaili vihollistaan miettien tarkasti kaikkia mahdollisia skenaarioita. Hän oli tällä hetkellä ansassa ja kykeni näkemään, että Purifierin liipaisinsormi oli nopea. Tavallinen hyökkäys pysähtyisi kuin...seinään, kyllä.<br>\nOli pelattava aikaa ja mahdollisesti myös metsästäjän hermoja.<br>\n<br>\n\"Nättiä\", Guardian sanoi sellaisella äänensävyllä, että hitaimmatkin tajuaisivat, mitä hän oikeasti tarkoitti. \"Oletko harkinnut uraa pyroteknikkona tai nimeämispäivän viihdyttäjänä? Luulen, että ne olisivat lähempänä kyvykkyytesi tasoa.\"<br>\n<br>\nPurifierin virne ei kadonnut. Hänen tykkinsä sisällä syttyi jokin. Metsästäjä naurahti.<br>\n\"Ainoa viihdyke, jota sinä tulet saamaan, on katsoa oman ruumiisi palavan\", metsästäjä sanoi äänessään häiriintynyttä intoa.<br>\n<br>\nGuardian katsoi suoraan tykin piippuun. Se oli tarpeeksi lähellä, mutta hän ei ollut täysin varma, osaisiko Purifier varautua kaikkeen. Hän ei myöskään ollut täysin tietoinen, millä Purifier oli ampumassa häntä kohti. Toisaalta taas ase vaikutti latautuvan joka sekunti, joten jotain oli tehtävä.<br>\nGuardian kurtisti kulmansa ja kohdisti katseensa tykin piipussa hehkuvaan ammukseen. Hän tunsi oikean silmänsä kuumentuvan. Se oli valmis. Nyt kaikki oli kyse vain ajoituksesta.<br>\n<em>\"<strong>Plasma</strong>\"</em>, Guardian ajatteli. <em>\"Päälle.\"</em><br>\n<br>\nSekunnin kymmenesosan ajan Guardian näki molemmissa silmissään pelkkää punaista ja tunsi lämmön kasvoillaan. Plasmasäde välähti suoraan tykin sisään ja loput sekunnista Purifier ehti ihmetellä, mitä oli juuri tapahtui.<br>\nGuardian hyppäsi sivuun. Voimakas räjähdys heitti Purifierin taaksepäin ja tulinen myrsky levitti käsitykin osasia joka suuntaan. Purifier lensi kohti syvää kinosta ja upposi siihen. Katsottuaan tarkemmin Guardian huomasi, että hanki oli sulanut metsästäjän alta.<br>\nGuardian otti pistoolinsa esiin. Hän latasi sen ja tähtäsi kuopan suuntaan tasaten hengityksensä.<br>\n<br>\nKuopasta sinkoutui liekkejä ylöspäin. Purifier huusi raivokkaasti.<br>\n\"Sinä\", metsästäjä karjaisi äänellä, joka muistutti voimakasta metsäpaloa. \"Senkin!\"<br>\nVoimakkaan äänen säestämänä Purifier hyppäsi kuopasta selkäliekit roihuen. Hän laskeutui Guardianin eteen ja karjui vihaisesti.<br>\nPurifier hyökkäsi täydellä voimalla Guardianin kimppuun ja tuliryöpyt sulattivat lähialueen kinoksia vauhdikkaasti. Guardian vastasi tuleen pistoolillaan.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nMatoranit marssivat kohti temppeliä. Niiden sinisenä hohtavat silmät näkivät kahden hahmon taistelevan keskenään temppelin toisella puolella, mutta siitä ne eivät välittäneet. Matoranit tiesivät, että toisella hahmoista oli jotain, joka ei kuulunut hänelle.<br>\n<br>\nValtava armeija marssi kohti temppelin sivuovea. Matoranien kädet vääntyivät nyrkeiksi samanaikaisesti.<br>\nTunkeilijoiden täytyisi palaa.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">...ai niin, ja Killjoy oikeastaan kirjoitti puolet tämän dialogista. Kiitos hänelle.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":112,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-09-30T19:41:00.000Z","content":"<strong>Ties kuinka monenteen kertaan korjatussa veneessä keskellä merta ties kuinka monetta kertaa, matkalla kohti alati lähenevää määränpäätä.</strong><br>\n<br>\nKun veneen pohjaan ilmestynyt, Nazorakien luotaimen spontaanin itseräjäytyksen tuottama reikä oli korjattu, matka jatkui taas. Ilma alkoi selvästi kylmetä, ja se tuntui jopa jään toasta ja lumesta koostuvasta samanlaisesta epäluonnollisen kalsealta. Kumpikin heistä tiesi matkan pikku hiljaa lähenevän loppuaan, mutta pahimman olevan vasta edessä. Ehkä koko tarinan lopullisen lopun.<br>\n<br>\n\"Kuinka pitkä matka tästä on maaliin\", Kepe kysyi. Snowman vastasi mitäänsanomattoman ympäripyöreästi, kuin salaten jotain. Tehtävän salaisuus ja sen todellisen tarkoituksen mysteeri alkoi taas korostua.<br>\n<br>\nSaaria alkoi näkyä ympäristössä yhä enemmän, ja aava meri oli pikku hiljaa jäämässä taakse. Taivas oli harmaiden, aavemaisten pilvien peitossa. Ilmapiiri oli hyvin uhkaava. Jos tämä olisi ollut elokuvaa, tässä kohdassa olisi soinut kaukaista ja mystistä sotarummutusta. Oli kuitenkin aivan hiljaista. Kuin edes tuuli ei olisi uskaltanut puhaltaa.<br>\n<br>\nLäheiseltä saarelta, joka oli metsän peitossa, kaikui värisyttävä huuto. Parvi yönmustia lintuja lehahti ilmaan. Huudon aiheuttajasta ei ilmennyt muuta merkkiä.<br>\n<br>\nEntä jos se olikin vain heidän mielikuvituksensa tuote? Kuvitelmaa? Niin he ainakin toivoivat.<br>\n<br>\nPikkuhiljaa luonnoton sumu alkoi luoda peittoa heidän ylleen. Veneen vauhti hiljeni selittämättä. Vesi liplatti, moottori hurisi hiljaa. Muuten oli aivan hiljaista.<br>\nMihinkään suuntaan ei nähnyt kymmentä metriä pidemmälle.<br>\nLuonnottoman sumun ylle lankesi luonnoton varjo, joka karmi kummankin urhean sankarimme selkäpiitä. Varjo tuntui syövän ympäristöä, vaikka oli vasta keskipäivä. Kumpikin heistä pysyi hiljaa, huolestuneita silmäyksiä toisiinsa luoden.<br>\n<br>\nVene pysähtyi. Oli aivan hiljaista.<br>\n<br>\nKepe tarkkaili ympäristöä. Yhtäkkiä Snowman tarttui häntä hihasta sen näköisenä kuin olisi nähnyt aaveen ja osoitti kokan suuntaan.<br>\n<br>\nVedenpinnan yläpuolella leijui muodoton, musta varjo, joka haki olemusta pitkillä, mustilla nauhoilla.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\nDox kuunteli, mitä äänellä oli sanottavanaan.<br>\n<br>\n\"Vuokraaja ja Viitoittaja ovat kohdanneet Vihollisen, ja se viivästyttää heitä matkalla Vartijan luokse. Veistäjä ja jopa itse Varoittaja tulevat vielä puutumaan asioihin.\"<br>\n<br>\nDox nielaisi. Valvoja oli puhunut.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":113,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-30T22:06:00.000Z","content":"<strong>Torakkain asevarasto</strong><br>\n<br>\n”Emme saaneet vasemman kätesi liikkuvuutta aivan normaaliksi. Haarniska kärsi laavakylvyssä kuitenkin sen verran pahoja vaurioita.”<br>\n<br>\nYliluutnantti kuunteli tyynesti insinööritorakan raporttia haarniskansa korjauksesta.<br>\n”Entä tykki, se kuitenkin toimii normaalisti?”<br>\n”Kyllä, aivan oikein.”<br>\n<br>\nMainiota, Yliluutnantti ajatteli. Hän siveli taistelupuvun pintaa käsillään, kävi sen läpi vaihe vaiheelta. Kaikki muodot tuntuivat hyviltä, vaarallisilta. Kun hänen sormensa lopulta hipoivat teriä, 955 tunsi olonsa hyvinkin nautinnollikeksi. Tämä oli eräs parhaista apuvälineistä, joita torakka voisi toivoa.<br>\n<br>\nJuuri sopivasti Kenraali saapui huoneeseen, merkitsevä hymy kasvoillaan. Yliluutnantti tiesi, mitä tämä tarkoitti. Operaatio voisi alkaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":114,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-10-01T13:54:00.000Z","content":"<strong>Sumun keskellä veneessä</strong><br>\n<br>\n\"Niin\", varjo jatkoi. \"Teidän - ei pidä tästä kulkeman.\"<br>\n\"Mutta sinulla ei ole mitään konkreettista syytä estää meitä\", Snowman intti.<br>\n<br>\nSnowman oli kerännyt rohkeutensa ja kävi kiivasta väittelyä saaristoa riivaavan henkiolennon kanssa. Kepe huomasi varjon alkavan pikkuhiljaa kalveta. Se ei enää ollut pimeydenmusta, vaan hämäränharmaa, mutta ei vielä kuitenkaan yhtä valkoinen kuin tämän kasvoilla leijuva Pakari. Sen tahdonvoima ei näyttänyt olevan kovinkaan vahva. Toisaalta sillä ei ilmeisesti ollut ollut väittelykumppania vuosisatoihin.<br>\n<br>\n\"Me palaamme - vielä asiaan - me palaamme\", se mylväisi ja haipui pois. Sen lähtöä saatteli pettynyt henkäys.<br>\nSumu alkoi hälvetä, ja pian lähiympäristön saaret alkoi jo erottaa.<br>\n\"Sepäs oli virkistävää\", Snowman sanoi.<br>\n<br>\nVene jatkoi matkaansa. Pian heidän päämääränsä näkyi jo horisontissa. Se oli lumivalkoinen, suuri saari. Omituinen sininen valo hohti sisämaasta.<br>\n\"Siinä se nyt on. Matkamme määränpää.\"<br>\n<br>\nVene pysäköitiin suojaisaan lahteen, ja kaksikko astui maihin. Vaikka sumu oli kadonnut, kolea ilma leijui edelleen ympäristössä. Jos tämä olisi ollut elokuvaa, olisi paikalla soinut \"varokaa heikkoa jäätä\" -musiikki.<br>\n\"Minne tästä\", Kepe kysyi.<br>\n\"Eteenpäin\", Snowman vastasi.<br>\n\"Missä suunnassa on eteenpäin?\" Kepe kysyi, Snowmanin pyöriessä ympyrää.<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\nLeppoisa veneretki muuttui tarpomikseksi polvensyvyisessä lumihangessa.<br>\n<br>\nPikku hiljaa lumihiutaleita alkoi putoilla heidän päälleen. Pikku hiljaa se yltyi myrskyksi.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\n\"Niin... Minä olen siellä. Minä olen täällä. Minä olen enemmän kuin minä.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":115,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-01T14:05:00.000Z","content":"<strong>Klaanin Linnake</strong><br>\n<br>\n\"Juu, jos sinulla on tässä helposti saatavilla jonkun sortin kävelijää niin pistäppä valmiiksi. Tulen ilmoittamaan kun lähdemme.\", Jään Toa ilmoittaa ja lähtee pois hallista. Matoro vilkaisee Chat-kahvioon, Mahriking istuu pödän ääressä lukemassa viimeviikkoista Klaanilehteä. Matoro istahtaa vastapäätä tätä Klaanilaista, ja aloittaa tervehtimällä. Make nostaa päänsä lehdestä, tarjoaa makkaraa sekä kysyy mitä asiaa.<br>\n\"Tuotanoin, MaNu tarvitsee Klaanilaistiimiä johonkin hommaansa. Tehtävä sisältää todennäköisesti taistelu-\", Matoro selittää tilannetta.<br>\n\"JEE! Tulen heti, täällä on tylsää.\", Mahriking innostuu. <br>\n\"...Minne menemme?\", hän jatkaa, nyt hiljempaa.<br>\n\"Haemme vielä yhden tyypin, sitten lähdemme Keeton meille hankkimalla ajoneuvolla Manun luo, hän on viidakossa.\", Matoro selventää.<br>\n<br>\n<strong>MaNun luola</strong><br>\n<br>\nVaaleanpunainen jänismäinen hirviö kävelee hitaasti synkkää käytävää. Se silmäilee yhdellä punaisella silmällään seinämiä, ja havaitsee Torakan, joka jähmettyy paikalleen. Keihäs lentää, iskeytyy Rahin rinnasta läpi, mutta olento ei siitä hätkähdä, osoittaa kädellään Nazorakia, joka kaatuu kuolleena maahan: Rahi pystyy tohamaan heikkomielisten tajunnan. <br>\n<br>\nMetorakk on palaamassa tunneleiden kautta tukikohtaan. Hän oli miehineen etsimässä Matoroa metsästä, muttei löytänyt. Skakdi jähmettyy nähdessään hieman itseänsä pidemmän, kahdella jalalla kulkevan olennon. <br>\nSuuri Rahi osoittaa Skakdia kädellään, Metorakk tuntee kosketuksen mielessään. Skakdijohtajan pää täyttyy kivusta, mutta se kestää Rahin voimat. <br>\nPienissä aivoissaan otus miettii alkavansa syömään kun on hoidellut tämän saaliin.<br>\n\"En tiedä mikä sinä oikein olet, mutta taidan tehdä sinusta selvää... Kokeilit jonkunnäköistä mielihyökkäystä, mutta epäonnistuit.\", karhea ääni sanoo, ja Skakdi lähtee hyökkäykseen. Rahi on kummissaan, nostaa kätensä huitaisee Metorakkia. Kova lyönti vavisuttaa Skakdi panssaria, mutta hän pysyy pystyssä, ja iskee tikarin Rahiin. Se mylväisee, mutta pian unohtaa ja huitaisee Metorakkin maahan. Otus painaa itseään kaatuneen uhrinsa päälle, painaen jalkansa tämän rintaan. Murskaava voima kohdistuu Skakdiin. Metorakk pitää kuitenkin pään kylmänä, ja iskee moukarillaan olentoa polveen. Vaalenpunainen rahi karjaisee, Metorakk kierähtää pois jalan alta ja lyö moukarilla kohdettaan selkään. Raji kääntyy ja lyö kohti Skakdia, tämä kierähtää, mutta sitten Rahin terveen jalan potku osuu kohdettaan leukaan. Metorakkin kypärästä lentää siruja itse kypärän ja suusuojan irrotessa paloiksi, hampaita lentää ja Skakdi lentää kovaa vauhtia käytävän reunaan, verta vuotavana. <br>\nRahiotus on varma voitostaan. Metorakk ottaa viimeisenä keinonaan Zamorinsa, lataa siihen piikkikuulan ja tähtää. <br>\n<em>Tämän on osuttava</em>, Skakdi tuumii ja puristaa liipaisinta. Piikeillä höystetty kuula lähtee lentoon, lentää kohti olennon päätä, ja iskeytyy suoraan olennon yhteen silmään. Piikkinen kuula lävistää silmän, iskeytyy pään läpi voimalal ja osuu seinään Rahin takana. Se kaatuu maahan, tunneli alkaa tosin vavista ja ilmeisesti sortuu tärähdyksestä.<br>\nMetorakk lähtee haavoittuneena äkkiä pois luolasta, ja takana alkaa jo rymistä, kiviä putoilee.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":116,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-01T16:33:00.000Z","content":"<strong>Ath-Koro</strong><br>\n<br>\nKilljoy ryntäsi valtavalla vauhdilla kohti taistelevaa kaksikkoa. Guardian suojautui muutaman kiven taakse, tulittaen samalla pistoolillaan ympäriinsä riehuvaa Purifieria.<br>\n<br>\nPurifier ei odottanut Killjoyn seuranneen häntä, joten Killjoy onnistui tekemään täydellisen taklauksen ja rysäytti Purifierin suoraan pienen mökin seinän läpi. Killjoy kapusi ylös, mutta Purifier onnistui massiivisella kädenheilautuksellaan iskemään Killjoyn takaisin ulos, hypäten itse perään.<br>\n<br>\nKilljoy peruutti, kunnes huomasi seisovan aivan Guardianin vieressä.<br>\n<br>\n\"Hyvä ajoitus.\"<br>\n<br>\n\"Pahoittelen viivästystä, ystävämme hidasti hieman matkaani\", mutisi Killjoy ja veti miekkansa esiin.<br>\n<br>\nPurifier puhkui taisteluintoa ja tanssahteli mielipuolisena ympäriinsä, pärskien tulta ympärilleen.<br>\n<br>\n\"Kas Killjoy! Mukavaa, että liityit seuraamme\", Purifier käkätti.<br>\n<br>\nGuardian loi merkillisen silmäyksen Killjoylle: \"Tunnetteko?\"<br>\n<br>\n\"Vanha tuttu\", Killjoy tuumasi ja kohensi asentoaan.<br>\nTilanne oli kaksi yhtä vastaan. Edes Purifier ei olisi tarpeeksi tyhmä käydäkseen molempien kimppuun.<br>\n<br>\n\"Meitä on kaksi\", Guardian aloitti.<br>\n\"Kammottavaksi\", Killjoy jatkoi.<br>\n\"Sinä olet yksin.\"<br>\n\"Sinulla ei ole asetta.\"<br>\n\"Meillä on aseet.\"<br>\n\"Haluatko harkita jotain uudelleen?\"<br>\n<br>\nPurifier oli hämmentynyt tästä odottamattomasta vuoropuhelusta ja peruutti muutaman askeleen, Killjoy odotti tämän perääntyvän, mutta äkisti Purifier teki valtavan spurtin kaksikkoa kohti ja kaatoi nämä molemmat maahan.<br>\nMetsästäjä sähähti Guardianille ja jatkoi sitten kaksikon yli juoksuun kohti metsää.<br>\nKilljoy oli aikeissa lähteä prään, kunnes Guardian pysäytti hänet.<br>\n<br>\n\"Meillä on tällä hetkellä isompiakin ongelmia\"<br>\nKilljoy hätkähti ja tajusi, että heidät oli piiritetty. Sadat matoranit kulkivat ympyrämuodostelmassa heitä kohti, sininen hohde silmissään.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\nGuardian hätkähti ja alkoi penkomaan tarvikevyötään. Nahkapussi oli kadonnut.<br>\n<br>\n\"Voi hitto. Voi hiton hitto.\"<br>\n<br>\nKilljoy loi kysyvän katseen Guardianiin.<br>\n<br>\n\"Ystäväsi vei sen, mitä tulin hakemaan täältä. Sen asian, jota nämä pikkukaverit haluavat tällä hetkellä\", Guardian tilitti, matoranlauman lähestyessä hetki hetkeltä.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n\"Meidän tulee siis raivata tiemme ja löytää hänet\", Killjoy totesi ja alkoi lataamaan käsiinsä sähköpurkauksia.<br>\n<br>\n\"Ei. Muista se yksi sääntö, jota emme koskaan saa rikkoa. Viattomia ei saa vahingoittaa\", Guardin toppuutteli.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n\"Missä kohtaa viattomuuden spektriä raivokkaat aivopestyt Matoranit ovat?\", Killjoy mutisi.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n\"Missä kohtaa viattomuuden spektriä ME olemme?\", Guardian jatkoi matoranlauman ollessa jo pelottavan lähellä.<br>\n<br>\n\"Tartu kiinni!\", Killjoy huusi matoranlauman ollessa enää kahden metrin päässä heistä.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n\"Mitä?\", Guardian ihmetteli. <br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n\"Äkkiä nyt!\", Killjoy huusi matoranien ollessa miltei kosketusetäisyydellä.<br>\n<br>\nGuardian tarttui kiinni Killjoysta ja samalla hetkellä Killjoyn jalkapohjista aukesi kaksi aukkoa, jotka paljastuivat suihkumoottoreiksi.<br>\nKaksikko ampaisi tuhatta ja sataa kohti taivasta, jättäen hölmistyneen matoranlauman ihmettelemään kohteidensa katoamista.<br>\n<br>\n\"Nimda?\"<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Guardian kirjoitti suurimman osan reploista, eli kunnia hänelle.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":117,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-01T17:43:00.000Z","content":"<strong>Eteläinen saari, metsä</strong><br>\n<br>\nMatoran seisoi hangessa. Se odotti jotakuta suojaten itseään kylmyydeltä viitalla.<br>\nMatoranin vaaleansininen Pakari oli ilmapiiristä johtuen huurussa ja vaikutti kaukaa katsottuna enemmänkin valkoiselta. Naamio ei ollut uusi ja tulisi kaipaamaan kunnostustöitä erittäin pian.<br>\n<br>\nMatoran katsoi kohti Ath-Koron kylää, joka näkyi juuri ja juuri puiden takaa. Kyläläisiä oli liikkeellä laumoittain ja Suuren temppelin sivupuolella taisteltiin.<br>\n<br>\nMatoran kuuli askelia takaapäin. Jäinen lumi rutisi ja naksahteli äänekkäästi ja tarkasti kuuntelemalla Matoran pystyi kuulemaan hengityksen.<br>\nHän kääntyi. Yksi Suuren temppelin Toan kokoisista vartijoista katsoi häntä kaapunsa sisältä. Matoran katsoi vartijaa hetken kauhistuneena ennen kuin tajusi, kuka hupun sisällä oikeasti oli.<br>\n<br>\n\"Olet myöhässä\", Toan vakava ääni sanoi hupun sisältä.<br>\n\"Nöyrimmät anteeksipyyntöni\", Matoran sanoi vankasti. \"Kuinka kauan olet ollut vartiossa?\"<br>\n\"Liian kauan\", Toa sanoi. \"Muut vartijat epäilevät taatusti jo jotain.\"<br>\n\"Mitä teit kuudennelle?\" Matoran kysyi lähestyen Toaa.<br>\n<br>\nToa oli hetken hiljaa. Hän kääntyi ympäri ja tähysti hetken kauemmas.<br>\n\"Kolmas puu vasemmalta\", Toa sanoi vaatimattomasti.<br>\n\"Aika ihailtavaa\", Matoran sanoi kunnioittavalla äänensävyllä.<br>\n\"Et usko, kuinka vaikeaa on sitoa puuhun jotain, joka osaa sytyttää haarniskansa tuleen\", Toa vastasi rauhallisesti.<br>\n<br>\nMatoran katsoi taakseen kohti temppelin sivureunaa. \"Yhteinen ystävämme näyttää pärjäävän hyvin\", hän sanoi. \"Ehkä hän ei tarvitse apua juuri nyt.\"<br>\nMatoran kuuli Toan vetävän aseensa esiin.<br>\n\"Hän pärjää\", Toa sanoi. \"Mutta rannalla on jotain, joka vaatii kaiken huomioni. Suonet anteeksi, joudun poistumaan pian.\"<br>\n<br>\nMatoran laittoi kätensä viittansa sisään ja kaivoi jotain esiin. Hän ojensi kuluneen paperinpalan Toalle.<br>\n\"Muista antaa tämä yhteiselle ystävällemme\", Matoran sanoi hieman varovaisemmin ja hiljaisemmin. \"Tämä on elintärkeää meille kaikille.\"<br>\nToa katsoi paperinpalaa kaapunsa syvyyksistä. Se tarttui siihen ja piilotti palan kaapuunsa.<br>\n\"En kysy\", Toa sanoi. \"Nyt, minulla on kiire. Hyvästi.\"<br>\n<br>\n\"Näkemiin\", Matoran sanoi kylmästi katsoessaan Toan juoksevan kohti rantaa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Komentokammio</strong><br>\n<br>\n<br>\nNazorakien johtaja, Kenraali 001 seisoi täysin valaistussa huoneessa tutkien edessään hohtavaa karttanäyttöä. Lähialueen saaret näkyivät siinä tarkasti ja pienen punaisen pisteen liike hangaarista kohti pientä eteläistä jääsaarta erottui kauas.<br>\n<br>\n\"Herra Kenraali\", yksi huoneessa työskentelevistä komentotorakoista sanoi virallisesti. \"955 lähestyy kohdetta. Mitkä aseet valtuutamme?\"<br>\n<br>\nKenraali vastasi salamannopeasti.<br>\n\"Kaikki.\"<br>\n<br>\n\"Mutta herra Kenraali\", toinen komentotorakka sanoi äkkinäisesti mutta kunnioittavasti. \"Eikö tarkoitus ollut vain vangita kohde?\"<br>\n<br>\n<em>\"Kaikki\".</em><br>\n<br>\nKomentotorakka nielaisi.<br>\n\"Kyllä, herra Kenraali\", se vastasi vaitonaisesti ja avasi kommunikaatiokanavan. \"955. Täysi arsenaali.\" Linjan toisesta päästä kuului innokasta naurua.<br>\n\"Herra Kenraali\", komentotorakka aloitti jälleen. \"955 havaitsee suuren kerääntymän eläviä kohteita. Suositeltu toimintaperiaate?\"<br>\n<br>\nKenraali puristi kätensä nyrkkiin. Hän tarttui komentotorakan kädessä olevaan kommunikaatiovälineeseen ja puhui suoraan yliluutnantti 955:lle.<br>\n\"Ei silminnäkijöitä\", hän sanoi vankasti. \"Eikä todisteita käynnistäsi. Puhdista koko saari.\"<br>\n<br>\nJossain meren yllä yksi Nazorak oli hetken iloisempi kuin kukaan muu tässä maailmassa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":118,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-01T20:56:00.000Z","content":"<strong>Pohjoinen manner, Tren Kromin niemimaa</strong><br>\n<br>\nIllan viimeiset auringonsäteet värjäsivät taivaan verenpunaiseksi. Ilma oli kylmä ja kuiva. Vuorien välissä sojottavien kristallipiikkien väliin tuleva valo taittui valaisten hieman rinteitä. Kolea viima puhalsi epämiellyttävästi. Mikään ei liikkunut. Myrkyllisellä alueella ei edes kulkenut raheja. Joskus paikalla oli Nui-Ramoja, mutta nekään eivät juuri saaneet saalista vaarallisilla kallioilla. Hiljaisuus vallitsi lähestulkoon aina, kun oli hiljaista.<br>\n<em>Kuinka ristiriitainen ajatus</em>, luolasta ulos hiippaileva Vortixx ajatteli. Hän oli matkalla tapaamiseen.<br>\n<br>\nHän alkoi kiihdyttää askeleitaan; ulkona oli sen verran kylmä, että hänen ei tehnyt mieli jäädä sinne. Hän näki jo suuren laivan, joka ajelehti kohti niemimaata. Vortixxin rakentama satama – mikä ei tosiaankaan ollut hääppöinen – nökötti vähän matkan päässä. Hän käveli sen luo ja odotti. Pian laiva saapui. Melko ohut mutta pitkä lankku laskettiin alas. Sitä pitkin käveli hahmo alas laivasta. Tämä hahmo oli pitkä, Toaa pidempi. Hänen haarniskansa oli violetin ja hopean värinen, hänen harteillaan roikkui musta viitta. Hänen kasvoillaan oli violetinmusta Kanohi Avsa, Nälän naamio. Vortixx nielaisi. Hän ei olisi halunnut olla itse tekemisissä Makutan kanssa, mutta hänellä ei ollut vaihtoehtoja: palkkio, joka hänelle oli ilmoitettu, oli liian houkutteleva. Hän saisi itselleen koko Matoran-orjakaupan suurimman lastin ikinä.<br>\n<br>\nVortixx vapisi, mikä ei johtunut kylmästä. Makutasta huokui pelottavuutta. Kun hän työnsi kasvonsa aivan Vortixxin lähelle, tästä tuntui, kuin hänen kaikki positiiviset emootionsa olisivat poissa. Mielialakin alkoi vaihtua synkemmäksi. Makuta saattoi käyttää naamiovoimaansa Vortixxiin; tai sitten tunne johtui siitä, että tämän oli piirittänyt joukko visorakeja. Makuta kumartui entistä enemmän hänen puoleensa ja kuiskasi: ”No niin, Vortixxssh. Kerrohan minulle, misssä sse on.”<br>\n<br>\nVortixx vapisi. ”Mi-mikä-kä?” Makuta vetäytyi kauemmas.<br>\n”Sinä tiedät ssen, sssaasssta”, hän sanoi Vortixxille. Tämä ajatteli, että ei voisi enää pelata aikaa.<br>\n”Bi-bi-bioklaani…” hän mutisi. Makuta nyökkäsi hitaasti.<br>\n”Se… se on…” Vortixx jatkoi, ”se on… jossain mantereiden välissä.”<br>\n”Hieman tarkemmat tiedot lienevät paikallaan, vai mitä sssanot?”<br>\nVortixx alkoi saada jo hieman itsehillintäänsä takaisin.<br>\n”Minulla on kartta, joka näyttää sijainnin.”<br>\n”Hienoa, pikkuinen”, Makuta sanoi hymyillen erittäin häijysti. ”Sinä saat pian palkintosikin.” Vortixx luuli tämän jäävän hänen viimeiseksi hetkekseen. Mutta Makuta ei tappanut häntä, kuten hän oli epäillyt.<br>\n”Merkitsse tähän karttaan Nazorakien, Sskakdien ja Zyglakien liittouman tukikohta. Minä teen ssinne pienen visiitin.” Vapisevin käsin Vortixx piirsi pienen rastin. Makuta vetäisi kartan pois ja laittoi sen viittansa alle.<br>\n”Palkintosi toimitetaan piakkoin”, Makuta sanoi ja kääntyi lähteäkseen, ”Makuta Abzumo kiittää tiedoistasi.”<br>\n<br>\nVortixxin päähän nousi kummallinen ajatus: <em>Onpas typerä nimi.</em> Hänen ajatuksensa alkoivat virrata. Hän oli tavannut Makutan ja selvinnyt jopa elossa hyvän kaupan lisäksi. Makuta näytti lähtevän pois päin, mutta sitten hän yhtäkkiä vetäisikin esiin miekkansa. Hän heilutteli sitä ympäriinsä, teki taidokkaita liikkeitä, pyöritti päänsä ja ruumiinsa ympäri, yhdellä ja kahdella kädellä. Sitten, yhdistelmän viimeisenä liikkeenä, miekka suhahti sopivasti Makutan olan yli ja lävisti Vortixxin pään; terä sujahti onnettoman olennon silmien väliin kuin kuuma veitsi voihin. Vortixxin silmät pullahtivat ulos, hän ei ehtinyt edes kiljaista. Makuta työnsi miekkansa vielä syvemmälle. Se oli nyt kahvaansa myöten Vortixxin pään sisässä. Makuta väänsi sitä vielä kierroksen. Visorakit katsoivat vieressä tätä sadistista miekkaesitystä. Lopulta Makuta veti hitaasti terän ulos. Vortixxin päässä oli suurehko aukko. Visorakit syöksyivät syömään ruumiin. Makuta katseli, kuinka hänen palvelijansa mässäilivät typeryksen lihalla.<br>\n<br>\n<em>Kukaan</em>, Makuta ajatteli, <em>ei pilkkaa nimeäni.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":119,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-02T12:26:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nMatoro on astellut ulos linnakkeesta, menossa Klaanin \"takapihalle\", hiakkarannalle jossa sijaitsee myös Matorankylä. Alempaa, vesirajasta kuuluu aseiden kalinaa, epämääräisen huudon, Zyglakin sähinää. Matoro juoksee, näkee heikkadyyniltä Kapuran ja Glatoriankingin taistelemassa muutamaa Zyglakia vastaan. Toat näyttävät olevan pahasti alakynnessä. Matoro ottaa energiateränsä ja hyppää alas, lisko-otukset huomaavat hänet heti. Samoin Klaanilaiset.<br>\n\"Matoro! Mitä sinä täällä?\", Kapura ihmettelee, ja väistää liskon iskun.<br>\n\"Hoidellaan nämä otukset, puhutaan sitten.\", Matoro toteaa ja hyppää ilmaan, Zyglakin yli, iskien tätä miekalla selkään. Zyglak huitaisee Matoroa kohti, Toa iskeytyy kovaa maahan. <br>\n\"Ehkä <em>teihin</em> ei tehoa elementti-iskut, mutta maastoon tepsii\", Jään Toa puhuu itsekseen ja ampuu miekastaan energiasäteen Zyglakin jalkojen alle. Hiekka kuumenee, olento karjaisee kun sen jalkaa polttelee. Zyglak kaatuu, Matoro tainnuttaa sen miekan lappeen iskulla takaraivoon.<br>\n<br>\nJonkun ajan kuluttua loputkin otukset on hoidettu. Matoro aloittaa keskustelun parivaljakon kanssa.<br>\n\"Hei, ehtiikö jompikumpi auttamaan Manua jossakin pikkujutussa?\", Matoro kysäisee ja tutkailee tajutonta Zyglakia.<br>\n\"Minä en voi, minun pitää tehdä sarjakuvaa ja vaikka mitä täällä Klaanissa.\", Kapura selittää. Glatorianking on taasen innoissaan asiasta. <br>\n<br>\nMatoro menee Glatoriankingin ja Mahrikingin kanssa Keetongun pajalle, siellä odottaakin jonkinnäköinen hopeinen Nöpö- walkeri. Keetongu näkyy ohjaimissa.<br>\n\"Ilmoitin Summerganonille, että lähdemme kohta. Pitänee odottaa vielä häntä...\", Matoro päivittelee.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":120,"creator":"BD","timestamp":"2010-10-02T14:04:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nGlatorianking katselee rapumaista kojetta, joka näyttää siltä, kuin Se olisi hakattu ja korjattu useampaan kuin viiteentoistakertaan, \"Oletko ihan varma, että tämä \"Nöpö walkeri\" kestää, Keetongu?<br>\n<br>\n\"Mitä, kyllähän tämä kestää,\" Keetongu päivittelee: \"Osat on haettu Bio-Klaanin B-luokan kaatopaikasta vaivaisella viitosella, et kai tosissasi usko, että tinasta tehty pohja irtoaisi, mädistä puuruuveista?\"<br>\n<br>\n\"Eeh, kunhan vain mainitsin, mutta menen ehkä ihan jalkapelillä ellemme sitten rupea lentelemään, ehkä silloin voisin olla kyydissä.<br>\n<br>\n\"Pelottaako sinua?\" Mahriking kysyi epäilevästi.<br>\n<br>\n\"Eih, ei minua pelota mennään vain...\"<br>\n<br>\nOdotamme vielä hetken Summerganonia ja sitten lähdemme\", keetongu sanoi närkästyneenä.<br>\n<br>\n\"Tosi on Minä en enään tässä kovin kauan jaksa istuskella\", Matoro sanoi Harmistuneesti\".<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":121,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-10-02T15:06:00.000Z","content":"<strong>Jossain Klaanin ulkopuolella, tuntemattomalla saarella</strong><br>\n<br>\nDomek istui ruohikon päällä. Hän tuijotti kiven palasta hänen edessä ja kuunteli kuinka linnut lensivät hänen yläpuolella ja kuinka tuuli ulvoi hänen takana. Hän vilkaisi hetken harmaan jyrkänteen alla pystytettyä tumman vihreää teltaansa ja käänsi päänsä takaisin kivipalan puoleen ilman minkäänlaista ajatuksenkiertoa. <br>\nHän ei kestänyt enään.<br>\nDomek oli saapunut saarelle viiko sitten. Hän oli ollut matkustanut Klaanin ulkopuolella katselemaan maailmaa, jolloin hän samalla luki itäisien kylien Matoralaisten kirjoja ja novelleja, joita hän vieläkin piti laukunsa sisällä. Tarinat olivat inspiroineet häntä yrittämään taas piirtämistä ja kirjoittelemista, joten hän päätti asettua saarelle saadakseen yksityisyyttä. Suurinosa Domekin töistä jäivät kesken tai hän ei keksinyt mitä olisi voinut tehdä niillä, mikä tietenkin ärsytti häntä erittäin pahasti.<br>\n<br>\nMutta jos oli mitään, mitä ärsytti häntä enemmän tai yhtä paljon kuin Kirjailijan Seinä, niin se oli saarella oleskelu.<br>\nDomek saapuessaan saarelle puiden lehtiä oli hyvin runsaasti vaikka olivatkin hyvin keltaiset. Sää oli aurinkoinen ja lämpötila suotuisa.<br>\nValitettavasti, kolmantena päivänä sää kylmeni ja lehdet alkoivat pudota. Neljäntenä päivänä alkoi nousta sumua ja viidentenä päivänä lehdet ovat pudonneet kokonaan ja usva näytti kuin se olisi niellaissut koko saaren. Näky oli hyvin karu ja aavemainen.<br>\nJoka ilta Domek olisi asettanut viisi valokiveä telttansa ympärille ja aseensa kätensä ulottuvilla. Hän nousi aina kesken iltaa jos sattui kuulemaan ääniä, asetti valokivet aina suoraksi niiden kaatuessaan ja palasi telttaansa niin nopeasti kuin pystyi.<br>\nMutta viime iltana asioille tuli muutos. Viime iltana Domek kuuli hyvin äänekkään ja muukalaisen äänen. Se kuulosti metalliselta, teolliselta ääneltä, mutta myös hämmentävän orgaanisen tuntuinen; aivan kuin hyönteinen. Hän nousi tavallista tapaa ja kurkisti teltasta ulos, jolloin hän huomasi jokaisen valokiven kadonneen telttansa ympäriltä. Hän ei ymmärtänyt mitä oli tapahtunut ja sytytti valon lieskan kädestään. Hän katseli hätäisesti ympäristöään ja piteli hilpariaan tiukasti käsissä eikä pystynyt kuin istumaan teltan sisällä nukkumatta.<br>\nSilloin hän päätti viimein, ettei enään pysyisi saaressa. Se oli viimeinen pisara. Hän päätti lähteä heti pois aamunkoitolla.<br>\n<br>\nDomek viimein nousi ylös ruohikolta. Hän venytteli raajojaan, laittoi lierihattunsa ja huivinsa päähän, pakkasi tavaransa ja tarkisti piirustuksiaan yksitellen. Hän käveli rannalla olevaa kaislikkoa päin, jossa hän oli piilottanut puuveneensä. Hän raivasi itselleen kaislikosta polun pidellen laukkua veden yläpuolella ja työnsi puuveneensä avoimille vesille, nousten samalla veneen päälle ja tarkisti laukunsa sisältöään ottaen sisältään kompassin, kartan ja pienen mustekynänä. <br>\nHän katsoi hetken kompassiaan ja merkitsi rastin kartalle mustekynällä. Hän vilkaisi saarta päin jota voi tuskin hahmottaa paksun usvapilven läpi ja nosti purjeet.<br>\n<br>\n\"Hiivatti, unohdin kokonaan piirtää kuvan tuosta kalliosta\", Domekin ääni kaikui usvameren keskellä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":122,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-10-03T11:07:00.000Z","content":"Summerganon suuntaa kohti linnaketta, jotta tehtävä saataisiin käyntiin. Vaikka hän oli rauhallisella mielellä, tunsi hän silti pientä jännitystä. Mutta hän oli onnellinen. \"Jälleen menossa mukana.\", hän ajatteli ääneen. <br>\n<br>\nMatoro ja kumppanit kuulevat askelia. \"Summerganon saapuu.\", toteaa Mahriking ja on aivan oikeassa: Summerganon ilmestyy paikalle.<br>\n<br>\n\"Odotitteko pitkäänkin?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":123,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-03T11:36:00.000Z","content":"<strong>Klaanin linnakkeen piha</strong><br>\n<br>\nViisikko istuu mukavasti Nöpö- Walkerin penkeillä. Tai pikemminkin neljä istuu mukavasti ja Glatorianking panikoi siitä, kestääkö \"mokoma romu\" mitään. <br>\nKeetongu kiertää avaimesta moottorin päälle, vanha höyrymoottori käynnistyy ja alkaa syytämään taivaalle suurta savupatsasta. Kuusi jalkaa iskevät maata vuorotellen, ja valtava robotti alkaa liikkua. Keetongu on rauhallisena ja keskittyneenä ohjaamossa. <br>\n<br>\n\"Hei, Gekko, ei tämä räjähdä!\", Matoro selventää tuohtuneena Glatoriankingille.<br>\n\"En minä räjähdysystä pelkää, veikkaan että tästä katkeaa jalka tai putoaa pohja tai mitä tahansa yhtä kauheaa. Tämä hajoaa vielä matkalla...\", hopeinen Toa selittää.<br>\n\"Nääh, tuskin. Keetongu osaa asiansa, luotan häneen.\", Matoro sanoo ja kääntää penkkinsä toiseen suuntaan, katsomaan pienestä ikkunasta villin saaren äärettömyyteen. Hän on merkannut Tongun karttaan MaNun luolan sijainnin, nyt he ovat menossa sinne.<br>\n<br>\n\"Hei, kuka haluaa makkaraa?\", Make huudahtaa. Hän on paistanut eväsmakkaroitaan höyrykattilan pinnan päällä. Kukaan ei vastaa.<br>\n<br>\nSuuri Nöpö- walker astelee, ei välttämättä niin kovin tasiasesti, mutta varmasti läpi metsän. He ylittävät joen, ja Matoro näkee tutun putouksen. Mukavia muistoja herättää tuo putous. Siellä hän jallitti taas kerran itseään tyhmempiä.<br>\n<br>\n\"Hyvät naiset ja herrat, olemme perillä.\", Keetongu sanoo, pysäyttää ajoneuvon ja taittaa jalat ylös, laskien rungon maahan. Viisikko astuu ulos.<br>\n\"Manu on putouksen takana olevassa luolassa. Varokaa, viime kerralla siellä oli myös Nazorakeja sekä Skakdeja.\", Matoro sanoo ja astelee putouksen läpi pimeyteen...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":124,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-03T12:17:00.000Z","content":"<strong>Meren yllä, lumisesta saaresta huolestuttavan vähän pohjoiseen</strong><br>\n<br>\nYliluutnantti 955 tiesi pääsevänsä kohta tositoimiin. Rannan tuntumassa oli kaksi toamaista hahmoa, juuri ne samat kuin videokuvassakin, ja tämä oli selvästikin heidän määränpäänsä. Nyt hän eliminoisi silminnäkijät, ja etsisi Guardianin käsiinsä.<br>\n<br>\nVaikka toisaalta, ei nazorakin matka ollut suinkaan ollut tylsä. Kohokohta oli ollut, kun hän oli päässyt kuulustelemaan jonkinsorttisen matoran-huoltoaseman työntekijöitä. Erityistä mielihyvää 955 oli saanut oranssin, itsepäisen matoranin puhuttelusta. Pikkukaveri oli taistellut viimeiseen asti. Lisäksi tästä naamiosta tulee hieno koriste, hän ajatteli katsoen kädessään olevaa, kahti halkaistua oranssia naamiota.<br>\n<br>\nSitten hän vielä varmisti aseistuksensa toimivuuden, kaksi kohdetta näkyivät jo paljaalla silmälläkin. Vasemman käden pientä laavavammaa huomioimatta koko haarniska toimi Klaanilaisten kannalta suorastaan huolestuttavan hyvin.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Luminen metsä eteläisellä saarella, aivan rannan tuntumassa</strong><br>\n<br>\n\"Okei, tämä taitaa olla hyvä paikka leirille\" Kepe ilmoitti tyytyväisenä seisoessaan pienellä aukiolla. Hän tiesi, että he saattaisivat joutua odottelemaan hyvinkin pitkään, joten he tarvitsivat kunnollisen leiripaikan. Snowman kyhäsi kinoksista jonkinmoista igluntapaista, kun Kepe näki taivaalla jonkin pienen liikkuvan esineen. Hän kiinnitti toverinsa huomion, ja sanoi:<br>\n\"Katso tuonne! Meitä kohta tulee jotakin. Ja kovaa.\"<br>\n\"Totta. Mikä se oikein on, uusi vakoojakamera?\"<br>\n\"Ei\" Kepe sanoi tarkentaessaan naamionsa optisella apuvälineellä. \"Tämä on jotain huolestuttavampaa.\"<br>\n<br>\nSiinä samassa Snowmanin ja Kepen eteen laskeutuikin jonkinsorttinen haarniskoitu hahmo. Yliluutnantti ei tahtonut suin päin rynnätä taisteluun, vaan päätti ensin oppia vastustajistaan jotain, Klaanilaisetkin olivat samoilla linjoilla. Oli hiljaista, osapuolet tuijottivat toisiaan. Lopulta Snowman aloitti puhumisen:<br>\n\"Kukas kumma se sinä olet?\"<br>\n\"Nimeni ei taivu teidän kielillenne\" haarniskoitu hahmo vastasi kalseasti.<br>\nHmm. Nazorak, Kepe ajatteli kuunnellessaan tulijan puhetta.<br>\n\"Okei\" Snowman tyytyi vastaukseen. \"Et tainnut tulla vain sanomaan tuota meille?\"<br>\n\"Aivan oikein.\"<br>\nPuvun vasen käsi tuntuu olevan hieman epäkunnossa, Kepe pohti tutkiessaan katseellaan tarkasti edessään seisovaa haarniskaa. Ilmeisesti muutamat osat ovat sulautuneet toisiinsa.<br>\nSnowman jatkoi: \"Voinen olettaa, että tällä visiitilläsi on hyvinkin tarkoin määritelty tarkoitus?\"<br>\n\"Oikeassa jälleen.\"<br>\nHetkinen, Kepe ajatteli. Kuuluuko tuo naamiolla roikkuva kahtia isketty naamio sille huoltoaseman pikku jääräpäälle? Kepe puristi kätensä nyrkkiin.<br>\n\"Ja vielä tähän loppuun...\" Snowman vielä puheli. \"Mikä ihmeen draamakuningatar oikein luulet olevasi, kun noin taivaalta tupsahdit? Eikö vähemmän dramaattinen sisääntulo olisi riittänyt?\"<br>\n<br>\nYliluutnantti ei tiennyt, yrittikö valkoinen, tukeva toa ärsyttää häntä, vai oliko hänellä vain outo maailmankuva. Kuitenkin torakka kohotti äkisti kätensä, ja ryöpytti kahden toan kimppuun joukon pienoisohjuksia.<br>\n<br>\nKepe onnistui vaivatta hyppäämän hyökkäyksen tieltä sivuun, kömpelömpänä Snowman kuitenkin kaatui heittäytyessään. Kepe huomasi ystävänsä olevan maassa, ja päätti harhauttaa hyökkääjää. Hän sinkosi käsistään jäähyökkäyksiä kohti Nazorakia, joka ei kuitenkaan reagoinut millään lailla. Haarniskoitu torakka potkaisi maassa makaavaa Snowmania kovaa, ja tämä huudahti tuskissaan.<br>\n<br>\nKepe päätti kokeilla toista strategiaa. Hän kaivoi esiin vanhan Cordak-laukaisimen, ja tähtäsi sillä nazorakia päähän. Ammukset osuivat maaliinsa, ja torakka horjahti taaksepäin. Samanaikaisesti Snowman nousi istumaan, ja vetäisi esiin painetykkinsä, jonka oli ottanut saareen mukaan. Hänkin ampui torakkaa, joka kaatusi paineen vaikutuksesta.<br>\n<br>\nYliluutnantti huomasi, että vastustajat eivät suinkaan luottaneet pelkkiin elementaalivoimiin. No, sopii minulle, hän ajatteli. 955 nousi seisaalleen ja loikkasi Kepen luokse. Torakka tarttui Klaanilaisen aseeseen vasemmalla kädellään, ja oikean käden ranneterillä huitaisi kohti Kepeä. Toan oli pakko päästää aseestaan irti, ja hypätä taaksepäin. Sitten torakka kääntyi salamanopeasti, ja sihtasi Cordak-ammuksen Snowmanin aseeseen, joka lennähti pois hölmistyneen lumiukon käsistä. Lopulta Yliluutnantti heitti vielä Cordak-laukaisimenkin pois aukiolta. Näin, hän ajatteli, pääsemme taistelemaan ilman pyssyjä. Terän uppoamisesta saa aina enemmän tyydytystä.<br>\n<br>\nKepe huomasi Klaanilaisten taistelevan selvää ylivoimaa vastaan, nyt piti olla tarkkana. Tosin paras idea, jonka hän keksi, oli iskeä ilmeiseen heikkoon kohtaan, vasempaan käteen.<br>\n\"Snowman!\" Kepe huusi. \"Vasen käsi!\"<br>\nSamassa Kepe koetti harhauttaa torakkaa, ja potkaisi haarniskoitua hahmoa naamaan. Vaikka torakka ei ollut moksiskaan, osti se riittävästi aikaa. Snowman heitti suurehkon osan itsestään nazorakin vasempaan käteen, ja lumi meni käden panssaroinnin sisään.<br>\n<br>\nYliluutnantti oli hämillään vain silmänräpäyksen. Pian hän kuitenkin irrotti vasemman kätensä haarniskointia, poistaen siten Snowmanin hallitseman lumen itsestään.<br>\n\"Pois kädestäni, kummajainen.\" Hän tokaisi Snowmanille.<br>\nLumiukko kuitenkin vastasi nopeasti: \"Mutta kuinka nyt meinasit pärjätä? Huomaatko, kuinka jouduit myös pudottamaan oman tykkisi?\"<br>\nYliluutnantti ei kieltämättä olisi halunnut menettään kätensä ohjustenlaukaisinta, mutta viallinen haarniska teki pienempien osakokonaisuuksien poistamisen mahdottomaksi.<br>\n\"Ei mitään nokkelaa palautusta?\" Snowman sanoi hymyillen.<br>\n<br>\nYliluutnantti kuitenkin vain puhkesi nauramaan. Sairasta, kovaäänistä naurua kesti hetken. Sitten torakka syöksähti luonnottoman nopeasti kohti Kepeä, ja upotti ranneteränsä tämän vatsaan.<br>\n<br>\nSnowman katsoi kauhun vallassa, kuinka hänen ystävänsä liikkumaton ruumis valahti maahan. Sitten torakka kääntyi kohti lumiukkoa, ja avasi suunsa: \"Mitä, ei nokkelaa palautusta?\"<br>\n<br>\nSnowmanin oli helppoa piiloutua kinokseen. Vasta nyt hän kunnolla ymmärsi, millaista vihollista vastaan taisteli. Hyökkääjä ei ainoastaan ollut äärimmäisen hyvä taistelemaan ja tappavasti aseistettu, torakka selvästi rakasti joka hetkeä. Ja jos joku tulee sydämestä, se ei voi olla väärin.<br>\n<br>\nYliluutnantti huomasi vihollisensa piiloutuneen hyvin. Hän suhtautui tilanteeseen kuitenkin rauhallisesti, ja tutkaili kinoksia järjestelmällisesti. Snowman keräsi rohkeutensa, ja syöksähti hangesta vihollisensa selkään. Lumiukko kohdisti nopean potkun torakan polvitaipeeseen horjuttaen tämän tasapainoa, ja hyppäsi koko painollaan nazorakia kohti. Torakka kaatusi maahan. Snowman istui torakan selän päällä, ja hakkasi haarniskoitua päätä maahan hampaitaan kiristellen.<br>\n<br>\nYliluutnantti kuitenkin kierähti ympäri, tarttui Snowmania kurkusta ja nosti tämän ilmaan. Lumiukon silmissä pimeni.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":125,"creator":"Donny","timestamp":"2010-10-03T16:09:00.000Z","content":"<strong>Luminen metsä eteläisellä saarella, rannan tuntumassa</strong><br>\n<br>\nYliluutnantin silmissä kiilteli sairas mielihyvä tämän nostaessa lumiukon miltei elottoman oloisen ruumiin korkealle ilmaan. Taistelu oli ollut lyhyt ja epätasaväkinen. Seikoista ensimmäinen harmitti yliluutnanttia hieman, jälkimmäinen taas sai tämän myhäilemään tyytyväisenä. Kaiken kaikkiaan tämä oli ollut varsin mukavaa.<br>\n<br>\nJuuri kun torakka oli kiristämässä otettaan lumiukon kurkusta, koki tämän ilonpito häiriön.<br>\n<br>\n\"Hei.\"<br>\n<br>\nTorakka irrotti otteensa Snowmanin kurkusta ja lumiukko putosi maahan epämääräisen tömähdyksen ja lumen pöllähdyksen saattelemana. Yliluutnantti kääntyi ympäri…<br>\n<br>\n…ja yllättyi.<br>\n<br>\nYliluutnantti korjasi asentoaan ja arvioi tulijaa katsellaan, mutta turhaan. Lumen päällä seisovan hahmon kaapu peitti nimittäin kaikki yksityiskohdat. Hahmon kasvoja taikka naamiota oli käytännössä katsoen mahdotonta erottaa valtavan hupun alta. Tulija oli jopa hirviömäisen torakkasoturin mielestä hieman aavemainen ilmestys.<br>\n<br>\nHahmon huppu kääntyi katsomaan kahta maassa makaavaa klaanilaista. Kuului tuhahdus.<br>\n<br>\n\"Huonoa jälkeä.\"<br>\n\"Mitä?\"<br>\n\"Kun kohde saadaan kiinni, tämä tapetaan välittömästi. Molemmat uhreistasi ovat vielä elossa. Olet huolimaton.\"<br>\n<br>\nTorakkayliluutnantti katseli puhujaa hetken hölmistyneenä yrittäen ottaa selvää tämän äänensävystä ja alkoi sitten nauraa jo tavaramerkikseen muodostunutta ilkeää nauruaan. Sitten tämä avasi suunsa.<br>\n<br>\n\"Huolimatonta? Voi anteeksi, korjaan virheeni välittömästi.\"<br>\n<br>\nSiinä samassa torakan vielä panssaroidusta kädestä singahti esiin aiempiakin ilkeämmän näköinen terä. Terä heilahti kerran ilmassa ja syöksyi sitten kohti lumiukon ruumista.<br>\n<br>\nTerä ei osunut kohteeseensa vaan upposi valkeaan kinokseen.<br>\n<br>\nTorakkayliluutnantti ei jäänyt hämmennyksestään huolimatta aikailemaan vaan kiskaisi terän nopeasti irti maasta. Yliluutnantti katseli tarkasti ympärilleen koittaen samalla keksiä äskeiselle katoamistempulle jonkinlaista loogista selitystä.<br>\n<br>\nSnowman avasi silmänsä. Hän makasi vielä hieman tokkuraisena lumihangessa, Kepe elottoman tuntuisena hänen vieressään. Lumiukko katseli toveriaan järkyttyneenä.<br>\n<br>\n\"Olen pahoillani. Taisin vähän myöhästyä.\"<br>\n<br>\nSnowman huomasi vieressään seisovan kaapuhahmon tunnistaen tutun äänen. Hän yritti kysyä jotain hänet hetki sitten maahan laskeneelta puhujalta, mutta hahmo ei kuunnellut vaan lähti varmoin askelin kauempana ihmettelevän vihollisen tykö.<br>\n<br>\nTorakka ei pitänyt tilanteesta. Sitä ei pelottanut, mutta tulijan teleportaatiokyky vaikutti ongelmalliselta. Tässä tilanteessa jo menetetty tykki olisi ollut mitä mainioin lähestymistapa mystisen hahmon kykyjen selvittämisen kannalta, mutta nyt täytyi keksiä jotain muuta.<br>\n<br>\nTeleportaation lisäksi yliluutnanttia häiritsi hahmon itsevarmuus. Tämä ei osoittanut pienintäkään pelon merkkiä astellessaan kevein askelin torakkaa kohti. Yliluutnantti aavisti, että tämä taistelu tulisi kestämään äskeistä kauemmin.<br>\n<br>\nHahmo pysähtyi muutaman metrin päähän luutnantista ja alkoi taas puhua.<br>\n<br>\n\"Et osunut.\"<br>\n<br>\nTorakka ei vastannut. Mystisen hahmon mitäänsanomattomuus ja omituinen asenne alkoivat muuttua äärimmäisen ärsyttäviksi. Yliluutnantti kohotti kättään.<br>\n<br>\n\"Muutin mieltäni. Hoitelen sinut ensin.\"<br>\n<br>\nSitten alkoi tapahtua. Torakan panssarikäden uumenista lähti lentoon painoin varustettu raskas ketju. Ketju osui suoraan kaavun peittämään kohteeseensa ja teki tämän liikkumisen mahdottomaksi. Torakka myhäili ja lähti liikkeelle. Pian torakan tappavan näköisillä terillä koristeltu käsi lävisti kaapuhahmon.<br>\n<br>\nTai no, ainakin kaavun.<br>\n<br>\nRaskaasta kankaasta valmistettu kaapu hajosi kappaleiksi yliluutnantin edessä. Tarkkakuuloinen torakka kuuli takaansa hiljaista naurua. Torakka käänsi päätään ja näki vastustajansa kunnolla ensimmäistä kertaa.<br>\n<br>\nHahmo näytti toalta, ainakin kokonsa puolesta. Tämän muuten mustaa vartaloa koristivat myrkynvihreät jalkaterät, kämmenet ja Miru nuvaa ulkomuodoltaan muistuttava naamio. Toa-hahmon punaisena hehkuvissa silmissä oli jotain äärimmäisen väärää, mutta torakka ei osannut sanoa mitä. Nämä tuntomerkit riittivät torakan pikaiseen analyysiin. Nyt hän tiesi kenen kanssa taisteli.<br>\n<br>\n\"ÄmKoo, mikä kunnia\", yliluutnantti totesi yrittäen kuulostaa ivalliselta.<br>\n\"En pidä siitä, että kaltaisesi tuntee minut\", vastasi ÄmKoo.<br>\n<br>\nTorakka naurahti. Tilanne muuttui oitis mielenkiintoisemmaksi. Vastassa oli aiempia vaativampi vastustaja, mutta mitä sitten? Tämän kukistamisesta yliluutnantti tulisi nauttimaan huomattavasti enemmän.<br>\n<br>\nÄmKoo tarkkaili vihollistaan. Torakan panssarointi näytti vahvalta, eikä tämän asearsenaalikaan voinut olla millään tapaa vaatimaton. Tätä taistelua ei voitettaisi raa'alla voimalla. Lisäksi ÄmKoolla oli kiire. Hänen hieman kauemmas siirtämänsä klaanilaiset olivat vielä hengissä, mutta silti jossain määrin huonossa kunnossa. Erityisesti toinen. Oli aika aloittaa.<br>\n<br>\nTorakkasotilas hyökkäsi. Tällä kertaa se ei kuitenkaan rynnännyt suoraan vastustajaansa kohti vaan lähti kiertämään tätä vasemmalta. Sitten se ampui kädestään uuden, entistä pidemmän ketjun tarttuen itse sen toisesta päästä. ÄmKoo ohitti ketjun sulavalla väistöliikkeellä ja loikkasi hieman etäämmäs. Torakka pani merkille, että ÄmKoo ei ollut tällä kertaa vain kadonnut iskun tieltä.<br>\n<br>\nÄmKoo kyyristyi maahan valmistautuen uuteen väistöliikkeeseen. ÄmKoon panssareihin valetun kanohi Kualsin piti antaa latautua hetken aikaa. Pikasiirtyminen oli siis toistaiseksi mahdoton ajatus. Sama ei onneksi pätenyt muutamaan muuhun naamioon…<br>\n<br>\nTorakan seuraava liike oli vielä aiempaakin harkitumpi. Yliluutnantti syöksähti ensin suoraan ÄmKoota kohti, loikkasi sitten hallitusti ilmaan ja pudottautui kädet ojossa vihreänaamioista vastustajaansa kohti. Samalla torakka tulitti kätensä uumenista sarjan teräviä heittoveitsiä. ÄmKoo ehti juuri ja juuri siirtää katseensa taivaalta lähestyvää torakkaa kohti, mutta terävät heittoaseet upposivat syvälle vihreään naamioon.<br>\n<br>\nTorakka tarttui saman tien kiinni ÄmKoon kurkusta ja kohotti tämän nauraen ilmaan. Oli sen vuoro pilkata vastustajaansa.<br>\n<br>\n\"Kutsutko tätäkin huolimattomuudeksi? Ei hätää, aion murskata sinut varsin perusteellise-\"<br>\n<br>\nTorakka pudotti käsistään kasan lunta. Siinä samassa torakka tunsi voimakkaan iskun alaselässään ja horjahti yllättyneenä paksuun kinokseen.<br>\n<br>\nKanohi Mahiki oli tehnyt tehtävänsä. Äkkiä luomansa illuusion turvin ÄmKoo oli onnistunut väistämään valtaosan iskusta ja ainoastaan yksi terävä veitsi oli päässyt kohteeseensa saakka. ÄmKoo sähähti ja kiskaisi syvään uponneen teräaseen irti olkapäästään. Sen jälkeen ÄmKoo veti miekkansa esiin.<br>\n<br>\nYliluutnantti nousi muristen pystyyn ja katsahti ÄmKoota kohti. Tämän taistelutekniikka alkoi valjeta torakkasotilaalle.<br>\n<br>\n\"Nuo ovat naamiovoimia.\"<br>\n\"Terävää.\"<br>\n\"En ole nähnyt naamiosi vaihtuvan kertaakaan.\"<br>\n<br>\nÄmKoo virnisti.<br>\n<br>\n\"Meillä on molemmilla kovin kätevät haarniskat. Pian selvinnee, kummasta on enemmän hyötyä.\"<br>\n<br>\nTilanne alkoi valjeta yliluutnantille. ÄmKoon haarniska mahdollisti siis jollain tavalla usean naamiovoiman käytön yhtäaikaisesti. Mutta mitä kaikkia naamiovoimia ÄmKoolla oli hallussaan? Kuinka kauan tämä kykeni käyttämään niitä? Torakka pani merkille myös ÄmKoon miekan. Kyseessä näytti olevan kevyehkö yksipuolinen lyömämiekka vailla mitään erikoisempia koristeita. Ase näytti varsin hyödyttömältä - juuri se teki siitä äärimmäisen vaarallisen oloisen. ÄmKoon kaltainen taistelija tuskin olisi ottanut esille asetta josta ei olisi mitään hyötyä.<br>\n<br>\n\"Pidätkö siitä?\" ÄmKoo kysyi. \"Tämän miekan kautta moni sinuakin vaarallisempi olento on menettänyt henkensä. Tulet pian ymmärtämään miksi.\"<br>\n<br>\nTorakka ei ehtinyt valmistautua siihen mitä seuraavaksi tapahtui. ÄmKoo heilautti miekkaansa aivan liian nopeasti samalla kun tämän ruumis suoritti monia vaikeasti hahmotettavia liikkeitä. Liikehdintää seurasi sarja salamannopeita iskuja. Torakka sai väistettyä osan, mutta muutama viilloista iskeytyi kohteeseensa. Yliluutnantin rintapanssari säröili.<br>\n<br>\nYliluutnantti ei voinut jäädä odottelemaan. Torakkahaarniskan jaloista kuului voimakas pamaus ja torakka lensi taivaalle. ÄmKoo katseli kun torakkasotilas putosi vähän matkan päähän, siististi jaloilleen.<br>\n<br>\nYliluutnantti ei pitänyt ÄmKoon miekasta. Terä oli juuri tehnyt teknisesti ottaen vahingoittumattomaan haarniskaan muutaman selvästi näkyvän halkeaman. Jos taistelu jatkuisi tällä lailla, haarniska olisi pian kappaleina.<br>\n<br>\nÄmKoo heilautti miekkaansa tottuneen oloisesti ja pyöräytti sen sitten sivuun. Miekan voimilla oli ollut juurikin toivottu vaikutus. Torakkasotilas näytti nimittäin epäröivän. Se ei ollut selvästikään osannut odottaa katanan yliluonnollisia leikkuuominaisuuksia.<br>\n<br>\nOngelmaksi koitui ainoastaan torakan nopeus. Kualsi ei ollut vielä täysin latautunut, eikä ÄmKoo ollut onnistunut eliminoimaan vihollisen haarniskassa piileviä suihkumoottoreita. Tilannetta ei parantanut lainkaan se, että ÄmKoon haarniskassa piilevien kykyjen limiitti alkoi lähestyä. Mitä enemmän ÄmKoo joutui turvautumaan taistelussa fyysisiin ponnisteluihin, sitä hitaammin haarniskassa piilevät naamiovoimat latautuivat. Jos torakka saisi ÄmKoon kiinni ennen sitä, kualsin tai minkään muunkaan naamion tuomasta pelastuksesta olisi turha haaveilla…<br>\n<br>\nTorakka lähti liikkeelle juosten ÄmKoota kohti. Sen panssaroidun käden uumenista kohosi esiin ilkeän näköinen sirppi, ilmeisesti ÄmKoon miekan vastavoimaksi.<br>\n<br>\nÄmKoo valmistautui ottamaan hyökkäyksen vastaan yrittäen keksiä parhaiten tilanteeseen sopivaa siirtoa. Kualsi ei ollut vieläkään käyttövalmis.<br>\n<br>\nTorakka käynnisti suihkumoottorinsa ja lähti kiitämään yhä nopeammin ÄmKoota kohti.<br>\n<br>\nSuihkumoottorit.<br>\n<br>\nTorakka lähestyi ja ojensi aseistetun kätensä.<br>\n<br>\nTosiaan. Suihkumoottorit. ÄmKoo sai hullun idean.<br>\n<br>\nYliluutnantin yllätykseksi ÄmKoo ei edes yrittänyt väistää vaan antoi torakan paiskautua itseään kohti. Kaksikko lensi lumista maastoa pitkin eteenpäin torakan suihkumoottoreiden aiheuttaman nopeuden turvin. Molemmat pitivät toisistaan tiukasti kiinni. Torakka koitti mukautua tilanteeseen ja käänsikin kulun taivasta kohti, aikeenaan pudottaa ÄmKoo kyydistä.<br>\n<br>\n\"Kanohi Felnas\", ÄmKoo sanoi ja riuhtaisi itsensä irti.<br>\n<br>\nYliluutnantin aivot raksuttivat hetken tämän analysoidessa ÄmKoon sanoja. Felnas? Mikä sen naamion voima taas olikaan? Mitään ei näkynyt tapahtuvan, joten kyseessä ei voinut olla mitään kovin vakavaa.<br>\n...Häiriön naamio, sehän se oli. Hetkinen.<br>\n<br>\n\"Voi ei\", yliluutnantti totesi kiitäessään kohti taivaita.<br>\n<br>\nÄmKoo ei yrityksistään huolimatta onnistunut hallitsemaan putoamistaan vaan tömähti selälleen lumiseen maastoon. Hän nousi kuitenkin äkkiä seisomaan ja käänsi katseensa taivaita kohti. Vihollinen oli menettänyt täysin suihkumoottoreidensa hallinnan ja lenteli pitkin taivasta näyttäen alhaalta katsottuna psykoottiselta kärpäseltä. Sitten suihkumoottorit pettivät.<br>\n<br>\nTaivaalta kuului räjähdys. Torakka putosi.<br>\n<br>\nYliluutnantti makasi maassa putoamisensa aiheuttaman lumipilven keskellä. Se oli raivoissaan. Aiemmat ÄmKoon miekan aiheuttamat halkeamat rintapanssarissa olivat levinneet pitkälle äskeisen putoamisen aiheuttaman iskun seurauksena. <br>\n<br>\nÄmKoo huomasi vihollisen saamat vauriot tarkkaillessaan tätä muutaman metrin päästä. Hän lähestyi torakkasotilaan liikkumatonta ruumista varovasti ja saapui tämän vierelle.<br>\n<br>\n\"Mitä pidit lentomatkasta? Toivottavasti maisemat olivat nautinnolliset.\"<br>\n<br>\nTorakka ei vastannut. ÄmKoo otti muutaman askeleen lähemmäs.<br>\n<br>\n\"Sääli, että leikkimme loppui tähän. Olisin mielelläni pahoinpidellyt sinua vielä vähän enemmän, kiitokseksi siitä mitä teit kumppaneilleni.<br>\n<br>\nTorakka ei vastannut. ÄmKoo potkaisi tätä kylkeen.<br>\n<br>\nPotku ei tosin mennyt perille. ÄmKoon yllätykseksi torakan käsi otti iskun vastaan ja tarttui ÄmKoon jalkaan. Torakan silmät avautuivat ja tämä naurahti voitonriemuisesti.<br>\n<br>\nSitten räjähti.<br>\n<br>\nÄmKoo lensi monen metrin matkan korkeassa kaaressa ja upposi ensimmäistä kertaa lumihankeen. Yliluutnantti nousi hitaasti ylös ja nauroi.<br>\n<br>\n\"Kuka nyt oli huolimaton?\", se nauroi. \"Seuraavaksi tuhoan loputkin raajasi!\"<br>\n<br>\nÄmKoo nousi pystyyn. Torakan yllätykseksi äsken räjähdyksestä osuman saanut raaja oli vielä ehjä, joskin se savusi hieman. ÄmKoo kykeni seisomaan, vaikka äskeinen isku oli selvästi tehnyt vahinkoa.<br>\n<br>\nTorakka tuijotti vihollistaan pettyneenä. Äskeinen isku oli uhrannut toisenkin käden panssaroinnin eikä jäljellä ollut enää mitään erityisen vahvoja aseita. Suihkumoottoritkin olivat poissa pelistä, joten seuraava hyökkäys tulisi suunnitella tarkoin. Ja millä ihmeen konstilla ÄmKoo oli onnistunut välttämään äskeisen iskun pahimmat vauriot? Ja miksi ihmeessä yliluutnantti kuuli rapinaa…<br>\n<br>\nÄmKoo virnisti.<br>\n<br>\nYliluutnantti irvisti.<br>\n<br>\nTorakan haarniska hajosi osiksi ja rapisi maahan. Yliluutnantti tuijotti järkyttyneenä tajuamatta mitä oli tapahtunut.<br>\n<br>\n\"Kanohi Jutlin\", ÄmKoo selitti. \"Turmelemisen naamiovoima.\"<br>\n<br>\nYliluutnantti ymmärsi. ÄmKoo oli kaiketi käyttänyt naamiovoimaa samalla hetkellä kun haarniskan käsi oli räjähtänyt. Jo valmiiksi kärsinyt haarniska ei ollut kestänyt naamiovoiman vaikutusta. ÄmKoo lähestyi.<br>\n<br>\n\"Normaalisti naamion käyttäjä kykenee syövyttämään elottomia asioita näköpiirissään. Haarniskani tuo naamiovoimille kuitenkin tiettyjä rajoituksia, joten tarvitsin voiman käyttämiseen kosketuskontaktin.\"<br>\n<br>\nTorakkasotilas ei vastannut. Se tarkkaili näköpiiriään ja huomasi maassa räjähtäneestä haarniskan käsioasta irronneen pitkän terän. Torakka otti terän ja osoitti sillä ÄmKoota kohti.<br>\n<br>\n\"Ai, aiot vielä taistella? Kuinka ihastuttavaa.\"<br>\n\"Revin sinut kappaleiksi vaikka paljain käsin, jos on pakko.\"<br>\n\"Sopii yrittää.\"<br>\n<br>\nTorakka hyökkäsi. ÄmKoo väisteli iskuja ja vastasi niihin huitomalla miekallaan. Normaalitilanteessa teräasein käytävä lähitaistelu olisi väistämättä koitunut ÄmKoon eduksi, mutta haavoittunut jalka hidasti merkittävästi ÄmKoon liikkeitä. Osittain siitä syystä hän ei ehtinyt väistää torakan voimakasta potkua. ÄmKoo sai osuman keskiruumiiseensa ja lensi iskun voimasta kauas taaksepäin.<br>\n<br>\nSnowman seurasi tilannetta tuntien itsensä kovin unohdetuksi. Loppujen lopuksi unohdetuksi tuleminen ei kuitenkaan hirveämmin häirinnyt häntä. Kauempana tapahtuva taistelu ei nimittäin näyttänyt lainkaan sellaiselta tilanteelta johon hänen olisi tehnyt mieli liittyä. Lumiukkoa kuitenkin huolestutti hänen ystävänsä tilanne…<br>\n<br>\nÄmKoo nousi pystyyn. Torakka tuijotti häntä ilkeästi virnistäen ja valmistautuen seuraavaan iskuun. Silloin ÄmKoo huomasi jotain. Valmis, hän totesi itsekseen.<br>\n<br>\nYliluutnantti ei osannut odottaa ÄmKoon seuraavaa siirtoa. Tämä heitti miekkansa yliluutnanttia kohti. Tämä vaikutti tilanteen huomioiden äärimmäisen surkealta siirrolta, sillä jos torakka kykeni väistämään tämän, tulisi ÄmKoo olemaan ilman asetta ja täysin yliluutnantin armoilla. <br>\n<br>\n\"Nautit nähtävästi riskien ottamisesta\", torakka tuumi. Tuumailua seurasi pikainen väistöliike. ÄmKoon katana viuhahti torakan ohi tämän vasemmalta puolelta.<br>\n<br>\n\"Aliarvioit minut!\" torakka huusi nauraen. Vain huomatakseen puhuvansa tyhjyydelle.<br>\n<br>\nSeuraavaksi torakka otti muutaman epämääräisen askeleen eteenpäin ja katsoi rintakehästään ulos työntyvää terää.<br>\n<br>\n\"Ei. Sinä aliarvioit minut\", sanoi ÄmKoo, kiskaisten miekkansa irti vihollisestaan. Torakka kaatui hiljaa koristen maahan.<br>\n<br>\nÄmKoo huokaisi ja lähti kävelemään hieman ontuen haavoittuneiden kumppaneidensa tykö, jättäen elottoman vihollisensa makaamaan lumihankeen. Kualsin voima oli latautunut käyttökuntoon juuri sopivasti.<br>\n<br>\n[spoil]Pahoittelen mahdollisia asiavirheitä. Olen ihan ymmärrettävistä syistä vähän pihalla tästä hommasta, mutta tein kuitenkin parhaani. Ja juu, teksti on kielellisesti aivan hirveää luettavaa. Koittakaa antaa se minulle anteeksi.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":126,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-03T17:16:00.000Z","content":"<strong>Luminen metsä eteläisellä saarella, ranta</strong><br>\n<br>\nPurifierin tehtävä oli onnistunut täydellisesti. Hänet lähetettiin hakemaan palasta, mutta hän saikin kaksi. The Shadowed One olisi varmasti tyytyväinen hänen suoritukseensa.<br>\nPurifierin pitkät koivet mahdollistivat hänen nopean liikkumisensa ja ranta häämötti jo hänen edessään.<br>\n<br>\nYllättäen, Purifier kuuli taistelun ääniä ja piiloutui läheisen puun taakse.<br>\nHän näki kolme kaukaista hahmoa, joista yksi seisoi ja kaksi muuta oli maassa, tämän lisäksi, hän näki kauempana yhden rähjäisemmän ruumiin.<br>\n<br>\nPurifier lähti kiertämään ryhmää. Hän ei halunnut herättää huomiota. Kyyti olisi saapuva pian.<br>\nHiipiessään puitten takaa, hän tajusi, että hänen reittinsä veisi suoraan kolmikon ohi, halusi hän tai ei.<br>\n<br>\nMusta hahmoista huomasi hänet ensin. Purifier kuitenkin lähti täyteen juoksuun.<br>\n<br>\n\"Kas, lisää halpamaista porukkaa. Olen pahoillani, mutta minulla ei ole aikaa leikkiä teidänkin kanssanne\".<br>\nMusta hahmo oli selkeästi oudoksunut tästä tilanteesta: \"Mitä pirua.\" <br>\n<br>\nPurifier juoksi minkä jaloistaan pääsi ja vihdoin vesirajaan päästyään, jokin tarttui häneen ja nosti tämän ilmaan.<br>\n<br>\n\"Mukava nähdä Airwatcher\", Purifier käkätti häntä tiukassa otteessa pitävälle olennolle.<br>\n<br>\nTämä ruskea siivekäs olento katsoi tarttumaansa Purifieriin.<br>\n\"Saitko sen?\"<br>\n<br>\n\"Sen?\" Purifier nauroi, \"Ne, sanoisin\".<br>\n<br>\nNaurunkäkätyksen saattelemana kaksikko katosi lopulta horisonttiin.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n<strong>Luminen metsä eteläisellä saarella</strong><br>\n<br>\nKilljoy ja Guardian kiisivät nyt jo puitten latvojen yllä. Vauhti oli huumaava ja Guardianin ote meinasi livetä koko ajan.<br>\n<br>\n\"Hidasta hieman, en tahdo pysyä kyydissä\", Guardian huusi tuulen huminan läpi.<br>\n<br>\nJuuri sillä hetkellä vauhti todella hidastui ja kunnolla.<br>\n<br>\nKilljoy katsoi monitorejaan huolestuneena: \"Meillä on pieni ongelma.\"<br>\n<br>\nKaksikon vauhti pysähtyi lopulta kokonaan ja molemmat aloittivat kivuliaan matkan kohti maata.<br>\n<br>\n*Plush*<br>\n<br>\nGuardian laskeutui onnekseen suoraan valtavaan lumikinokseen ja väänsi itsensä siitä ylös, pudistellen lunta päältään. Killjoy sen sijaan oli tarttunut erääseen oksaan, joka kuitenkin katkesi hänen altaan ja hahmo tippui ryminällä maahan.<br>\n<br>\nGuardian veti Killjoyn salamannopeasti ylös. Heillä oli vanha ongelma, mutta aivan uudella asteella.<br>\nVain noin sadan metrin päässä, heitä lähestyi matoraneja sininen hohde silmissään, mutta tällä kertaa ne juoksivat ja ne juoksivat kovaa ja ne juoksivat suoraan kohti kaksikkoa.<br>\n<br>\nPako jatkui jälleen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":127,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-10-03T19:27:00.000Z","content":"<strong>-&#124;&#124;-</strong><br>\n<br>\nKepen tajunta huomasi yllätyksekseen olevansa elossa. Hän ei kuitenkaan ollut iloinen tästä, ottaen huomioon äärimmäisen kivuliaan olotilansa.<br>\n<br>\nHänelle tuli halu painaa \"Lääkintämies!\"-näppäintä, mutta sitten tajusi, ettei oikeaa elämää (?) kontrolloida näppäimistöllä. Hän jännitti äänihuuliaan ja korautti ulos: \"Jelppiä, kamut?\"<br>\n<br>\nTämän pään sisällä kaukainen ääni kommentoi: \"Mikä harmillinen takaisku, eikö niin, Viitoittaja?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":128,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-04T11:10:00.000Z","content":"<strong>Vesiputous</strong><br>\n<br>\nMetorakk kannettiin paareilla pois vesiputouksesta. Hän oli huonossa kunnosa pinkin hirviön pahoinpideltyä häntä, mutta ainakin hän oli saanut otuksen tuhottua. Luolaan täytyisi lähettää enemmän tutkijoita. Toisaalta suurikokoinen torakka oli poistunut luolasta hyvin tyytyväisenä. Ehkä Metorakk saisi parantua rauhassa kerrottuaan asioiden kulusta Gaggulabiolle…<br>\n<br>\n<strong>Meri mantereiden välissä</strong><br>\n<br>\nLaiva matkusti julmalla nopeudella eteenpäin. Missään ei näkynyt saaria, mutta Makuta Abzumo suunnisti muiden maamerkkien mukaan; suuria kiviluotoja näkyi välillä kartassa, ja Makutan laiva matkusti luonnon vastaavien muodostumien perusteella. Hän istui suurella valtaistuintyylisellä tuolillaan kapteenin hytissä tarkkailemassa kulkua suuresta ikkunasta, kun eräs Visorak tuli tuomaan huonoja uutisia. Edessä oli kurimus. Valtava sellainen. Mutta se ei voinut mitään Makutalle! Hän kiersi kurimuksen. Kuinka nerokasta.<br>\n<br>\n<strong>Luolasto</strong><br>\n<br>\nTunneli oli sortunut melkein kokonaan. Matoro johdatti joukon varovasti läpi murskaantuneiden luolien. Häntä alkoi epäilyttää, sillä missään ei näkynyt Skakdin Skakdia. Edes työskentelviä torakoita ei enää näkynyt. Rikkoutunut tunneli vietti alaspäin, kuten aina ennenkin, mutta tunnelin päässä heitä odotti yllätys: se oli melkein tukossa. Matoro oli järkyttynyt. Mitä täällä oli tapahtunut?<br>\n”Matoro, mitä tämä on?” kysyi Summerganon.<br>\n”En… en tiedä”, vastasi Matoro hämmästyneesti. ”Ei tämä ollut tuhoutunut, kun viimeksi olin täällä.” Sitten he huomasivat käytävän lattialla kuolleiden Skakdien ja torakoiden ruumiita. Muutamat näyttivät jopa koskemattomilta, aivan kuin ne olisivat vain kuolleet, mutta suurin osa Skakdeista näytti tapettaneen erittäin tuskallisesti.<br>\n<br>\n”Ehkä meidän pitäisi mennä tutkimaan?” ehdotti Keetongu. He menivät. Aluksi he kaivoivat hieman kiviä tunnelin suulta, jotta mahtuivat sisään. Sisällä he katselivat paikkoja. Kaikki oli raunioina. Seinän hienot kaiverrukset olivat suurimmaksi osaksi tuhoutuneet, laavavirta oli tukkeutunut niin, että noin neljäsosa huoneesta oli laavan peitossa. Ne kohdat, jotka eivät olleet, olivat korkeammalla, mutta saattaisivat peittyä, jos laavan tuloa ei pysäytettäisi.<br>\n<br>\nHe raivasivat huoneiden ovien edestä tavaraa mahtuakseen sisään. Paikoittain koko seinä saattoi olla sortunut niin, että oven avaamista ei tarvittu. Kaikki jähmetysputket olivat pirstaleina; muutamia mutanttiraheja juoksenteli välillä näkyviin jostain koloista vain, jotta voisivat piiloutua taas. Suurimmat rahit olivat jo poistuneet kuolonloukusta, mutta pienet eivät välttämättä päässeet tai uskaltaneet.<br>\n<br>\nMatoro tutkaili virusten ja erilaisten kemikaalien jäänteitä lattialla; särkyneitä pulloja makasi ympäriinsä, ja lasinsiruja oli levinnyt pitkin poikin. Keetongu katseli rikkoutuneita artefakteja kiinnostuneena, rakentajainsinööri kun oli. Glatorianking löysi pian jotain kiinnostavaa.<br>\n”Hei, kaverit, tulkaa katsomaan!”<br>\n<br>\nMuut menivät hänen luokseen. Kyllä vain, Makuta Nuin haarniskan palasia. Häntä ei näkynyt missään. Heitä alkoi jo hieman pelottaa. Mitä sellaista olisi voinut tapahtua, että Makuta olisi kuollut luolaansa? Matoron päässä raksutti:<br>\n”Se torakka…” Hän katsoi Summerganoniin. Tämän silmät suurentuivat. Kumpikin näytti järkyttyneeltä.<br>\n”Mitä nyt? Mitä se on?” kysyi Glatorianking. Makekin näytti hämmentyneeltä. Matoro ja Summeganon selittivät, kuinka olivat joutuneet kohtaamaan supervoimakkaan ja superilkeän Nazorakin, jolla oli ollut überhaarniska. Muut kuuntelivat tarkkaavaisesti.<br>\n”Ilmeisesti Manu ainakin taisteli”, Keetongu tuumaili.<br>\n<br>\nHe alkoivat raivata kiviä siinä toivossa, että niiden alta löytyisi jotain. Ja jotain he löysivätkin: Kanohi Kraahkanin, Suuren Varjojen naamion. Makuta Nuita ei edelleenkään näkynyt. He lopettivat hetken kuluttua etsintänsä. Muuta ei löytynyt. Matoro istahti kivelle ja huokaisi. Muutkin levähtivät hetkeksi. Sitten heidän edestään kuului ääni:<br>\n”Kas, kas, kas. Mitäs meillä täällä onkaan.” Lihaksikas, keltaruskea kiven Skakdi oli saapunut ovensuuhun seuranaan kaksi eliittisoturiaan.<br>\n”Nimeni on Gaggulabio, ja minulla on hyvä päivä”, Skakdi myhäili. ”Nimittäin saan nyt hoideltua viisi klaanilaista yhdellä iskulla.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":129,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-04T13:34:00.000Z","content":"<strong>Luolasto</strong><br>\n<br>\nMatorolle ei tule mieleen yhtään huonompaa paikkaa taistelulle, kuin puoliksi sortunut, kemikaaleja ja ilkeitä raheja täynnä oleva luola josta löytyi myös laavaa. Lisäksi uloskäyntejä oli vain yksi, ja senkin edessä oli Gaggulabion haarniskoitu ruumis ja hänen kaksi henkivartijaansa taustalla.<br>\n<br>\n\"En olisi uskonut että niin kehutut Klaanilaiset jäävät näin yksinkertaiseen ansaan. Eikö teille ole opetettu että vihollisen maaperällä, umpikujassa sijaitsevaan pienioviseen luolaan ei kannata mennä?\", Skakdi-lordi puhelee kylmällä äänellä, sivellessään kädessään piikikästä miekkaa.<br>\n<br>\n\"Meitä on viisi, teitä kolme. Onko kovin järkevää hyökätä, muistat kyllä että olemme selvinneet pahemmistakin tilanneista.\", Matoro sanoo tiukaksi vastalauseeksi. <br>\n<br>\n\"Kuinka niin viisi? Me saamme tänne koska vain lisää väkeä, emme vain viitsi tunkea pieneen luolaan kovin montaa soturia.\", Gaggulabio vastaa rennosti. \"Niin, olette toivottomassa tilanteessa. Taisteletteko vai antaudutteko?\"<br>\n<br>\n\"Mikset sinä antaudu?\", Matoro lohkaisee. <br>\nGaggulabio ei pitänyt tästä vastauksesta.<br>\n<br>\nSkakdi-lordi ryntää kylki edellä ja iskee kovaa Matoroa, tämä torjuu miekallaan mutta iskun voima kaataa Toan maahan ja heittää tämän miekan pois. Hyökkäys jatkuu miekanheilautuksella Summerganonia kohden, kokenut soturi kuitenkin onnistuu väistämänä sen ja torjumaan. HenkivartijaSkakdit lähtevät hyökkäykseen, toinen hyppää ilmasta Glatoriankingin yli, iskien tätä miekalal selkään. Toa kääntyy nopeasti, kivusta välittämättä lyö miekalla kohti Skakdia. Keetongulla on ongelmia vältellä kahdella miekalla aseistautuneen Skakdin lyöntejä. Mahriking juoksee katsomaan Matoron tilaa. Hän auttaa Jään Toan ylös.<br>\n<br>\nTila on ahdas taistelulle, eikä asiaa yhtään helpota huoneiston perällä oleva laava-allas ja seinän raosta virtaava laava. Lisäksi oviaukossa näkyy Nazorakeja. <br>\n<br>\n\"Meidän pitää päästä tästä huoneesta pois, nopeasti...\", Matoro sanoo ensimmäiseksi Mahrikingille. Yhtäkkiä Tulen Toa iskee keihäänsä suoraan Matoron pään yli, torjuen torakan naginatan iskun. Matoro heittäytyy pois välistä, katsellen kaaoksessa minne hänen miekkansa on lentänyt. <br>\n<br>\nMatoro näkee sen, syöksyy torakan ohi ja kiertää yhden taitelun. Hän syöksyy nopeasti nähdessään miekkansa vierivän hitaasti kivikossa kohti laavaa. Syöksy, nappaus aseen kahvasta. Suuri, kolmikynsinen jalka iskeytyy miekan terän päälle. <br>\n<br>\n\"Pääsitpä pahaan paikkaan.\", Gaggulabio sanoo ilkeästi hymyillen Matoro näkee Skakdin verisen, piikikkään miekan ihan naamansa edessä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":130,"creator":"BD","timestamp":"2010-10-04T16:08:00.000Z","content":"Glatorianking on alakynnessä, selkä haavoilla, kuitenkin Hän yrittää taistella parhaansa mukaan, mutta viilto vaatii, veronsa ja hän pyörtyy.<br>\n<br>\n\"Matoro tämä on loppusi ystäväsi ovat mennyttä, katso nyt kaatuvat yksitellen, ja pian on sinun vuorosi.\",Gaggulabio, osoittaa sormelaan makavaa Glatoriankingiä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":131,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-04T20:22:00.000Z","content":"<strong>Eteläisen saaren metsä</strong><br>\n<br>\nGuardian ja Killjoy juoksivat kovempaa kuin vuosiin. Tai olisivat juosseet, jos metsän lumi ei olisi ollut heidän pahin vihollisensa.<br>\nNuo kaksi entistä pimeyden metsästäjää upposivat juostessaan joka epätoivoisella askeleella vain syvemmälle lumeen. Lopulta juokseminen muuttui enemmänkin uinniksi. Guardian ja Killjoy kauhoivat molemmin käsin läpi kinoksen. He repiytyivät sen läpi kaikin voimin, raapien ja kauhoen aggressiivisesti.<br>\nVälillä toinen heistä katsoi taaksepäin tarkistaakseen, missä matoranit olivat. Se ei ollut erityisen mukava näky.<br>\n<br>\nAiemmin robottimaisesti tasatahtiin marssinut matoran-armeija oli muuttunut täysin. Nyt matoranit juoksivat kuin lauma nälkäisiä villipetoja turvautuen välillä etenemisessä jopa neljään raajaan. Tunteettomien \"Nimda\"-lausahdusten kuoro oli muuttunut epätasaiseksi kiljunnaksi. Aina välillä Killjoy ja Guardian kykenivät erottamaan muutaman tutun sanan Matoranien huutojen joukosta, mutta suurimmaksi osaksi heidän korviinsa kantautui vain vihan ja pelon täyttämää laumaeläinten ääntä.<br>\nMatoranit etenivät päättäväisesti ja aggressiivisesti. Ne pomppivat toistensa päältä ikään kuin kilpaillen keskenään. Jos joku kaatui lumihankeen, hänen päälleen astuttiin. Ja kaiken tämän keskellä kykeni erottamaan Matoranien sinisenä hohtavien silmien muuttuvan aina vain tummemmiksi.<br>\n<br>\n\"Tämä on liian hidasta!\" Killjoy huusi hengityksensä alta. \"Ne saavat meidät kohta kiinni. Sulatetaan lumi edestämme!\"<br>\n<br>\nGuardian tutki hankea hetken kiikarisilmänsä tarkennuksella. Hän mietti kuumeisesti juostessaan.<br>\n\"Ei\", Guardian sanoi tiukasti. \"Raivaamme vain tietä niille.\"<br>\n<br>\n\"Mitäköhän ne edes tekevät, jos saavat meidät kiinni\", Killjoy kysyi.<br>\n<br>\n\"Mielenkiintoinen kysymys\", Guardian sanoi. \"Jättäisin mieluiten sen vain sairaan mielikuvitukseni vastattavaksi.\"<br>\n<br>\nHe jatkoivat etenemistään. Lumi alkoi tiheytyä ja välillä siinä pystyi juoksemaankin kunnolla, mutta Guardian ja Killjoy upposivat siihen edelleen.<br>\nMatoranien raivo tuntui vain kasvaneen. Ne etenivät entistä ripeämpää vauhtia läpi metsän.<br>\n<br>\n\"Hei\", Guardian sanoi. \"Aivan.\"<br>\n\"Mitä nyt?\" Killjoy kysyi.<br>\n<br>\nGuardian vilkaisi lumeen, jossa juoksi. Hän sulki oikean silmänsä.<br>\n<em>\"Skanneri. Päälle\".</em><br>\n<br>\nKiikarisilmän valon muututtua siniseksi Guardian tiesi, mitä oli tehtävä. Skanneri analysoi lunta mekaanisen piipityksen säestämänä. Osa hangesta oli selvästi paksumpaa ja kestävämpää ja pehmeä lumi vaikutti muodostavan alueelle jonkinlaisen luonnon oman miinakentän.<br>\n<br>\n\"Äkkiä\", Guardian huusi. \"Seuraa askeliani!\"<br>\n<br>\nGuardian ja Killjoy hyppivät läpi metsän. Välillä he arvioivat hyppynsä väärin ja menettivät muutamia sekunteja, mutta heidän vauhtinsa nopeutui kaikin puolin. Matoran-lauman petomainen joukkomieli ei kyennyt ymmärtämään eroa pehmeän ja kovan lumen välillä ja jatkoi uimista läpi hangen. Killjoyn ja Guardianin pakovauhdin nopeutuessa ath-korolaisten silmissä ja äänissä oleva raivokkuus nousi huippuunsa.<br>\n<br>\n<br>\nHetken juoksemisen jälkeen Guardian ja Killjoy saapuivat rantaan.<br>\n<em>\"Skanneri. Pois.\"</em><br>\n<br>\nRannan vedet olivat yhtä tyynet kuin Guardianin saapuessa, mutta itse rannalla oli taisteltu. Savuavia metallinpalasia lojui ympäri rantaa ja niiden suurimmassa keskittymässä makasi suurta Nazorakia muistuttava ruumis. Sen keskivartalo oli lävistetty jollain.<br>\nRannassa oli myös pakoajoneuvoksi tarkoitettu vene, mutta Guardian ja Killjoy eivät havainneet kuljettajaksi tarkoitettua Snowmania itse veneessä.<br>\nKepe ja Snowman olivatkin rannalla savuavan metallinkasan takana. Guardian ja Killjoy juoksivat heitä kohti. Pian he huomasivat, että Kepe makasi maassa tiedottomana vatsapanssarissaan suuri halkeama. Snowman oli polvillaan ja tuo suuri valkoinen Toa piteli kiinni kaulastaan yskien. Pieniä lumihippuja lensi hänen suustaan.<br>\nSnowmanin ja Kepen seurassa oli tumma hahmo, joka käytti vihreää naamioita. Hän oli kääntynyt Snowmania kohti ja näytti keskustelevan tämän kanssa.<br>\n<br>\nSnowman käänsi katseensa kohti lähestyvää Guardiania ja Killjoyta. Hän yski edelleen, mutta lumiukon kasvoille ilmestyi pieni hymy.<br>\n\"Isot hiton sankarit saapuvat\", hän sanoi kurkku käheänä. \"Terve.\"<br>\nGuardian ja Killjoy tervehtivät nopeasti. Toan kokoinen vihreänaamioinen hahmo kääntyi kohti heitä.<br>\n<br>\nGuardian ja hahmo jakoivat katseen.<br>\n\"Ai, sinuakin näkee\", Guardian sanoi. \"Terve, Ämkoo.\"<br>\n\"Terve, Guardian.\"<br>\n<br>\nKilljoy katsoi hämmentyneenä sivusta.<br>\n\"Olenkin...kuullut sinusta\", hän sanoi kunnioitusta äänessään. \"Mitä teet täällä?\"<br>\n\"Ehkä kerron, kun olemme veneessä\", Ämkoo vastasi. \"Nyt on pieni kiire. Nämä kaksi pitää saada äkkiä hoitoon ja luulen, että ette juosseet metsän halki ihan vain lenkkeilymielessä.\"<br>\n<br>\nGuardian ja Killjoy katsoivat toisiaan.<br>\n\"Hyvä arvaus\", Guardian sanoi. \"Vilkaise metsään.\"<br>\n<br>\nPian Ämkoo havaitsi matoran-lauman, jonka silmät hohtivat tummansinisinä ja joka eteni läpi kylmän metsän raivaten tiensä läpi lumen ja huutaen vertahyytävästi.<br>\nVaadittiin paljon, että Ämkoon kasvoille sai reaktiota, mutta tämä oli ilmeisesti tarpeeksi. Hän kurtisti kurmiaan ja avasi suunsa epäuskoisen näköisenä.<br>\n\"Mitä hittoa\", hän kysyi jäisesti. \"te olette menneet tekemään.\"<br>\n<br>\nGuardian ja Killjoy vilkaisivat taaksepäin.<br>\n\"Jos jakaisimme kuulumiset veneessä?\" Guardian kysyi.<br>\n<br>\nPian kaikki viisi olivat veneessä. Snowman sijoittui peräosaan. Vaikka hän oli pahasti vahingoittunut, oli hän edelleen joukon paras ohjaaja.<br>\nPian teräksinen paatti syöksyi läpi aaltojen. Se jätti saaren jälkeensä ja kukaan veneessä istujista ei katsonut taaksepäin.<br>\n<br>\nMatoran-lauma pääsi metsän reunaan. Sitten sen raivokas ryntäys pysähtyi kuin seinään.<br>\nMatoranit jäivät seisomaan rannan ja metsän väliselle rajalle tuijottaen horisontissa kiitävää venettä siniset silmät loistaen. Niiden kasvoilla oli havaittavissa surua ja alakuloa.<br>\nYksi Matoran avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta se lopetti kesken. Oli liian myöhäistä.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Ranta</strong><br>\n<br>\n<br>\nYliluutnantti 955 avasi silmänsä. Hän oli ollut tajuttomana jo hetken aikaa.<br>\n\"Minä\", yliluutnantti sanoi pakottaen kivuliaasti jokaisen sanan torakkamaisesta suustaan. \"Tapan. Sen.\"<br>\nYliluutnantin keskiruumis oli tuskissa. Ämkoon miekka oli läpäissyt kaiken, mutta sydän oli vielä toimiva, vaikka sen lyönti hiipui vähitellen. Torakan silmissä alkoi hämärtää.<br>\nYliluutnantti pakotti yhden käsistään ylös ja löi itseään raivokkaasti rintaan. Hän ei kuolisi tänne.<br>\n<br>\nTorakka katseli ympärilleen. Hän makasi keskellä metallirojua. Mikään ase ei toiminut eikä haarniskaa saanut tästä toimintakuntoiseksi ilman taitavaa insinööriä.<br>\nTorakka yritti nousta pystyyn, mutta silloin hän tajusi, että jalat eivät vastanneet.<br>\nYliluutnantti katsoi haavaa keskivartalossaan. Sitten hän katsoi jalkojaan. Torakka karjaisi raivokkaasti kohti taivaita.<br>\n<br>\n\"Tämä ei ole mitään sellaista, mihin genetiikkaosasto ei pystyisi\", 955 sanoi vihaisesti. \"Nyt, liikuta yläruumistasi.<br>\n<br>\nYliluutnantti siirsi kättään. Hän yritti vetää raskasta ruumistaan käsillä kohti haarniskan irronnutta kypäräosaa. Kommunikaattorin täytyisi olla vielä kunnossa.<br>\nJostain syystä torakka muisti toukka-aikansa kömpiessään kohti kypärää.<br>\n<br>\n\"Minä. Tapan. Sen.\"<br>\n<br>\nJuuri kun 955 oli saamassa kiinni kypärästä, pieni sininen matoran-jalka astui sen päälle.<br>\nYliluutnantin kasvoille muotoutui ilme, joka viesti puhdasta vihaa. Se nosti katseensa kohti Matoranin kasvoja.<br>\n<br>\nSininen matoran katsoi tummansinisenä hohtavilla silmillään suoraan yliluutnanin sieluun. Matoran piti käsissään oranssin naamion kahta kappaletta. Matoranin silmillä oli alakuloa. Se yritti käsiensä hitailla liikkeillä yhdistää kahta naamion palasta.<br>\n\"Ystävä\", matoran sanoi hiljaa katsoen naamion palasia. \"Ystävä.\"<br>\n<br>\nTorakka oli ärtynyt. \"En ole\", se sanoi vihaisesti. \"Mene pois.\"<br>\n\"Ystävä\", matoran toisti.<br>\nYliluutnantti suuttui tosissaan. Se tarttui oikealla kädellään vyötäröllään olevaan hätäpistooliin ja tähtäsi sillä sinisen matoranin kasvoihin.<br>\n<br>\n\"Tässä on minun paras ystäväni\", yliluutnantti sanoi hymyillen raivonsa keskellä pirullisesti. \"Se ei pyydä liikoja ja voin luottaa siihen aina.\"<br>\n<br>\nLaukauksen ääni kaikui rannalla. Sininen matoran kaatui maahan. Oranssin naamion palaset putosivat lumeen. Yliluutnantti hymyili. Hän kurkotti kätensä kohti kypärää uudelleen.<br>\n<br>\nHänet keskeytettiin taas. Tällä kertaa musta matoran-jalka astui hänen asekätensä päälle.<br>\n\"Ystävä\", musta matoran sanoi osoittaen oranssia naamiota ja sen vieressä makaavaa sinistä matorania.<br>\n\"Ystävä\", toinen matoran sanoi alakuloisesti vierestä.<br>\n<br>\nPian hajanainen kuoro toisti sanaa \"ystävä\" joka puolelta. Yliluutnantti katsoi ympärilleen. Hänet oli piiritetty. Matoranien tummansiniset silmät katsoivat häneen syyttävästi. Sitten koko joukon kädet nousivat petomaiseen taisteluasentoon.<br>\n<br>\n\"Ei\", yliluutnantti sanoi hiljaa katsellen oranssia naamiota ja omaa kypäräänsä. \"Ei.\"<br>\n\"Ystävä.\"<br>\n\"Ei.\"<br>\n\"Ystävä.\"<br>\n<em>\"Ei.\"</em><br>\n\"Ystävä.\"<br>\n<br>\nSilloin koko matoran-joukko tarttui yliluutnanttiin samanaikaisesti.<br>\n<br>\n<br>\nHänen huutonsa kaikui kylään asti.<br>\n<br>\nSitä kesti noin kymmenen minuuttia.<br>\n<br>\nSen jälkeen oli vain hiljaista.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":132,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-10-04T21:06:00.000Z","content":"<strong>Luolasto</strong><br>\n<br>\nMatoro silmäilee otsaansa osoittavaa miekan kärkeä kauhuissaan. Hänen elämänsä vilisee hänen kiikariisilmänsä dokumenttitoiminnon avustuksella. Skakdisotalordi sujauttaa yhden varpaistaan jään Toan miekan alle potkaisten sen suoraan ilmaan, jolloin Skakdi nappaa sen asevapaaseen käteensä. Hän tarkasteli miekkaa, melko ivallisen näköisenä.<br>\n<br>\n\"Luulitko voviasi paloitella minut tällaisella metallisella hammastikulla\", Skakdi lausahtaa ivallisesti, \"Nyt, näytän sinulle, miten vihollinen silvotaan OIKEALLA tavalla, OIKEALLA miekalla\". Isokokoinen Skakdi ojentaa kättään hieman taaske, pitäen miekkansa suorassa, kärki kohdistuneena keskelle Toan otsaa. Matoro halvaantuu. Hän on kauhusta jäykkänä. Hän sulkee silmänsä, Skakdi tökkää miekkansa eteen päin...<br>\n<br>\n<br>\nMatoro avaa silmänsä. Mitä hitoa tapahtui? Miten hän oli vielä elossa? Hän korotti katseensa maasta. Skakdi seisoi yhä paikallaan, muttei omasta tahdostaan. Keetongu seisoi hänen takanaan, pidellen tämän kädestä kiinni, estäen kuolettavan piston Matoron otsaan. hetken ihmeteltyään Matoro yritti nousta ylös hypätäkseen myös sotalordin kimppuun, mutta Skakdi oli nopeampi. Tämä potkaisi jään Toaa leukaan, jolloin tämä lensi muutaman metrin taakse päin. Tämän jälkeen Skakdi tarttui takanaan olleseen soturiin vapaalla kädellään, tarttuen tätä kurkusta ja paiskaten tämän läheistä seinää vasten. Seinällä oli terävähkö kiveen naulattu naula, joten isku keetongun takaraivoon oli varsin kivulias. \"Tästä kuolet!\", Skakdisotalordi huudahti, valmiina viiltämään tämän rinnan auki...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":133,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-04T21:22:00.000Z","content":"<em>Pimeys. Varjo. Tummaa muodotonta massaa. Se valuu ylitseni. Se tuntuu kylmältä. Paitsi, että en tunne mitään. Kaikki näyttää mustalta. En tosin näe mitään. Vai näenkö? Jos on säkkipimeässä, ei näe mitään, koska valonsäteet eivät osu silmiin. Tämä on kuitenkin erilaista pimeyttä. Jos muunlaista nyt on koskaan ollutkaan olemassa.<br>\n<br>\nMissä olen? Näen vain varjoja. Epäselvää, häilyvää. Hiljaisuus. Mistään ei kuulu äänen ääntä. Jostain ilmestyy värittömiä kuvia, hahmoja. Muodot alkavat erottua. Silti varjot vain lipuvat ohitseni.<br>\n<br>\nMitä olen? Minulla ei ole ruumista, ei lainkaan minkäänlaista olomuotoa. Mutta koska ajattelen, olen, eikö totta? Mitä siis olen? Lordi Voldemort…? En. Jotain muuta.<br>\n<br>\nMilloin olen? Ajantajuni on kadonnut tyystin. Olen tuiki tuntemattomassa ajassa. Millä vuosisadalla elän? Onko tämä jokin vaihtoehtoinen ulottuvuus? Miksi en sitten muista mitään siitä?<br>\n<br>\nMitä minä oikeastaan muistan? Millaisessa maailmassa olen elänyt?<br>\n<br>\nPäässäni pyörii kysymyksiä. Se on havainnollistus siitä, että ajattelen. Tai ehkä olenkin illuusio. Vaiko alluusio? Ne eivät taida kuulua samaan aihepiiriin. Mitä minä ajattelen? Kammottavaa. Vihreää. Limaa. Mitä. Hittoa.<br>\n<br>\nJostain kantautuu ääni; varjojen läpi se sulloutuu tajuntaani tunkeutuen, kuin miekka, joka lävisti vatsani. Muistan sen. Mutta missä se tapahtui? Ja milloin? Ja miksi?<br>\n<br>\nHyvä uutisteksti vastaisi noihin kysymyksiin. Mutta täällä ei ole paperia. Miksi? Missä siis olen? Tylsässä vaihtoehtoismaailmassa vaiko oman pääni sisällä? Veikkaan, että minulla ei ole päätä. Se on hämmentävä ajatus.<br>\n<br>\nAhaa-elämys. Kuinka ihanaa. Minulla ei ole päätä. Se tosin on itsestäänselvyys, jos minulla ei ole ruumista.<br>\n<br>\nVarjojen tanssi kiihtyy. Ääniä tulee enemmän. Mistä ne tulevat? Otanpa selvää. Vai onkohan se sittenkään niin hyvä idea? Ehkä ei. Mutta en halua jäädä tännekään. Pakko valita. Ei jaksaisi. Pakko. Hmm… pakko on vain kuolla. Mutta olenko kuollut? Se torakka tappoi minut. Mrr… Kosto!<br>\n<br>\nMiten kostan, jos olen kuollut? Herään henkiin tietysti, mikäs siinä. Mutta mehän elämme vain kuollaksemme. Kannattaako siis elää, kun kuitenkin lopulta kuolee? Ehkä voimme tehdä jotain elämillämme. Minulla oli kuusi, mutta kuolin ne pois. Surullista, eikö?<br>\n<br>\nMutta nyt en keskity enää varjoihin, jotka ovat tarttuneet minuun. Minä on melko laaja käsite. Minäkäsitykseni lienee siis laajentunut. Hauskaa. Psykologinen leikki saa riittää: ne nostavat minut tietoisuuden uudelle tasolle. Koen valaistuksen. Mitä se oli? Uuno Turhapuro. Eikun. Korppi. Se puree minua. Tekee mieli tappaa se. Tapan sen, koska pystyn. Pystynkö? Hoo, taas uusi ahaa-elämys. Ne ovat jänniä. Tappaminen on kivaa.<br>\n<br>\nViehättävää. Verta on kaikkialla. Punaista ja paksua. Sitä valuu päälleni. Se on kuumaa. Poltan kieleni. Tai ainakin jonkin ulokkeen. Se on vihreä. Auts. Miksi se on vihreä?<br>\n<br>\nAvaan silmäni. Siinähän olen minä. Miksi syön kookospähkinää? En ole ennen maistanut kookospähkinää, ehkä se on hyvän makuista-ta-ta. Ta. Ta. Tuli. Niin juuri, poltan tuon kopion itsestäni. Ajattelemallahan se hoitui, olen kuollut jälleen. Nyt voin nousta. Avaan silmäni uudelleen. Mitä se on? Laavaa. Se polttaa. Ei hyvä. En pidä laavasta, jos se polttaa minua. Äkkiä pois. Tuolla tapahtuu jotain. Se on taistelu. Iso Skakdi tappaa pian Matoron. Enkö minä tappanut Skakdeja vasta äsken? Vai oliko se vuosituhansia sitten? Ei, tuo oli eri Skakdi.<br>\n<br>\nNäen ruumiin. Se on iso ruumis. Mutta tuollahan on vielä isompi. Jännää.<br>\n<br>\nKäytin juuri puhekielen ilmausta. Sekin on jännää. Nää. Hoo! Siellä on kaikkein isoin ruumis! Mutta se on pinkki, hyi olkoon. Noh, se on iso. Otan sen. Tunnen eläväni. Mutta päähän sattuu. En näe mitään. Täytyy suunnistaa kuulon perusteella. Seinän läpi paiskautuminen EI ole kivaa. Mutta sekin on parempi kuin kuolema. Taas.<br>\n<br>\nTyperää. Kävelen. Uusi ruumis ei tottele hyvin. Miksi se on pinkki? Hyijyi. Ja karvainen. Argh! Nälkä. Nyt kuulen ääniä. Ooh, taidan tappaa vähän lisää Skakdeja.</em><br>\n<br>\n<strong>Luola</strong><br>\n<br>\nMatoro katsoi luolan suulle. Sieltä saapui pinkki, karvainen hirviö, jonka pää oli selvästi lävistetty. Gaggulabio karjaisi. Hän huomasi, että tämä otus vastasi Metorakkin kuvausta pinkistä jänishirviöstä. Hän ampui sitä. Se tarttui häneen ja laittoi hänet suuhunsa. Se nielaisi hänet. Gaggulabio oli raivoissaan. Kukaan ei nielaisisi häntä. Pinkki otus tarttui toisesta henkivartija-Skakdista kiinni ja repi siltä pään irti. Viimeinen Skakdi antautui, mutta pinkki jäniksenkuvatus repi hänetkin kahtia. Skakdi rääkäisi viimeisillä voimillaan.<br>\n<br>\nKukaan ei huomannut, että Gaggulabio leikkasi tiensä ulos otuksen vatsasta; kaikki olivat keskittyneet otukseen, joka tuijotti heitä lävistyneellä silmällään. Gaggulabio hiippaili ulos luolasta. Klaanilaiset katsoivat pelokkaina olentoa. Se avasi suunsa vajaamielisen näköisenä ja sanoi:<br>\n”Pöö.”<br>\nMoni hätkähti. Sitten otus virnisti ja nauroi Makuta Nuin äänellä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":134,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-05T13:09:00.000Z","content":"<strong>Luola, again.</strong><br>\n<br>\nMatoro on hämmästynyt tapahtumien kulusta. Pinkki örghelimörgheli, joka paljastui Manuksi, tuli sisään ja hoiteli Skakdit. <br>\nNazorakit ovat melko hämääntyneinä huoneen yhdessä nurkassa.<br>\n<br>\nValitettavasti vihreää kaasua nousee ylös pinkisät olennosta.<br>\n<br>\n\"Manu, sinä vuodat.\", Matoro huomauttaa etsiessään miekkaansa.<br>\n\"Ei, ei taas.\", Makuta sanoo. Hänen mielensä valuu pikkuhiljaa ulos ruumiin haavoista.<br>\n<br>\nPiikikäs terä iskeytyy suuren olennon rinnan läpi. Terä on piikikäs ja verinen, ja kun takana oleva Gaggulabio alkaa repiä sitä pois, ei välttämättä halua olla kuulolla. Terän väkäset raastavat lihaa ja katkovat kylkiluita. Pinkki olento kaatuu maahan, ammottava aukko silmänsä lisäksi myös rinnassa. <br>\n\"Pikku ystävänne taisi kaatua.\", Gaggulabio sanoo kylmän rauhallisesti. Hänellä on kädessä entistä verisempi miekkansa.<br>\n\"Otetaanko tämä uusiksi?\", hän ehdottaa. <br>\n<br>\n\"Tuotanoin... Minä kannattaisin kuitenkin sitä, että häivymme tästä huoneesta yhteiselle teehetkelle. Mistä teestä sinä pidät? Voimme hankkia myös pikkuleipiä teen kanssa. Laava nimittäin nousee.\", Matoro viisastelee tuttuun tapaansa. <br>\n<br>\n\"Hmm. Sopii minulle, menen tosin yksin.\", Gaggulabio hymyilee ja sähisee jotain epämääräistä, ilmeisesti torakan kieltä.<br>\nSkakdi astuu pari askelta ulos luolasta, ja Nazorakit oven sivuilla kankeavat valtavan kiven ovensuulle. Kuuluu vain tömähdys, pölyä ja Klaanilaiset ovat lukittuna kammiossa. Laava on vallannut ja yli puolet huoneesta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":135,"creator":"BD","timestamp":"2010-10-05T13:22:00.000Z","content":"<strong>THE Cave, again?</strong> <br>\nGlatoriankin gnousee pystyyn, mutta kun hän luuli kaiken olevan jo hyvin, no asiat olivat vain pahentuneet entisestään.<br>\n\"Auh selkään sattuu hieman, mutta muuten olen kunnossa, hetkinen miksi täällä on yhtääkkiä näin hämärää, \"Se ei ole pääasia katso kivi on tukkinut tiemme ja laava...\", Matoro huohahti, \"Laava?\" Glatorianking katsoi taakseen, \"LAAVAAAAA!\" Glatorianking ryntäsi isollekivelle ja rupesi hakkamaan sitä miekallaan, hän hädin tuskin sai mitään vahinkoa aikaan, mutta, jotakijn oli tehtävä. \"Toivotonta, myönnän olen liian usein paniikissa, mutta tämä tilanne näyttää oikeasti aika toivottomalta, nyt en juuri jaksa ajatella, mitään, päässäni ei ole yhtään ideaa, mutta hetkinen, oletteko ajatelleet, että voisimme olla jonkin sulamattoman päällä ja porata tiemme ulos täältä kai jollakin on tunnelipora\"?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":136,"creator":"Jake","timestamp":"2010-10-05T13:39:00.000Z","content":"<strong>Klaanilinnake, tiedät kyllä että olen siellä.</strong><br>\n<br>\nJake käveli ympäriinsä. Hän mietti, missä Avde oli ollut, mihin hän oli vienyt Jaken. Hän käveli klaanin arkistoihin ja kysyi: \"Mm... Onko järjestelmäämme kirjautunut punaista matorania jolla on sininen Pakari, viime viikolla?\" Arkistonhoitaja meni katsomaan tietoja ja tuli takaisin. \"Ei, viime viikolla moniakaan ei ole kirjautunut takaisin, ja jos etsit tuntematonta niin uusia jäseniä järjestelmäämme ei ainakaan ole kirjautunut.\" \"Selvä, kiitos.\" Jake sanoi ja lähti pois. Kuka matoran oli ollut? Mistä se oli tullut? Ja tärkeimpänä: <em>Mikä se oli...?</em> Jake ei viitsisi tehdä sopimuksia klaanin pettämisestä muutenkaan, mutta tuntemattoman kanssa, mahdottomalta kuulosti. Kuitenkin tarjous houkutteli... Jake tiesi sisimmässään ettei ole se ainoa, hän oli varma että matoran, tai mikä lieneekään oli houkutellut muitakin. Mutta mistä Jake tiesi oliko tuo puhunut totta. Ehkä oli, ehkä ei...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":137,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-10-05T13:48:00.000Z","content":"<strong>Merellä</strong><br>\n<br>\nDomek istui rauhassa veneensä päällä ja katseli kartaansa ja kompassiaan. Hän yritti löytää itsensä kartasta ja mietti samalla minne voisi mennä seuraavaksi. Hän ajatteli hetken Klaaniin palaamista, mutta päätti sitä ennen käydä vielä kerran itäisille Matoran-kylille. Siellä hän olisi ostanut itselleen kulhollisen lihakeitta ja lisää piirrostarinoita. Itäisillä kylillä oli yksi piirrostarina-sarja mistä hän piti erittäin paljon. Se kertoi yksinäisestä naispuolisesta plasman Toasta, joka taistelee kotisaarensa tuhonneen Kanohi-Lohikäärmeen ja hänen hyönteismäisiä liskoarmeijaa vastaan. Se oli hyvin toiminnallinen ja jännittävä sarja. Domek ei koskaan myöntäisi haluavansa joskus tavata tämän Toan ja ostaa hänelle luumumehun. Sellainen saisi paljon outoja katseita muilta jäseniltä, mistä hän ei kovinkaan pitänyt.<br>\nMietiskelleen tätä ideaa hetken, Domek päättikin nukahtaa veneensä päällä. Hän ei saanut nukuttua saarella kovinkaan hyvin, joten ajatteli voivansa viimeinkin olla rauhassa meren päällä. Domekin mieleen ei sinä hetkenä juolahtanut mahdollisuus joutua Zyglakien tai minkään muun meressä elävän vaaran uhkaamaksi. Hän sulki silmäsä ja laittoi hattunsa silmien eteen.<br>\n<br>\nSitten kaikki hiljeni.<br>\nLokit katosivat. <br>\nMereen ilmestyi uhkaava varjo.. <br>\nSuuri aallokko huuhtoi venettä.<br>\nJokin ilmestyi veneen eteen.<br>\n<br>\nDomek avasi silmänsä ja otti hattunsa pois.<br>\n<br>\nHän toivoi ettei olisi koskaan tehnyt sitä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":138,"creator":"Jake","timestamp":"2010-10-06T12:28:00.000Z","content":"<strong>Klaani, edelleen, miksi tämä pitää kirjoittaa?</strong><br>\n<br>\nJake mietti. Ehkä hänen piti unohtaa. Mutta silti hänen piti saada tietää kuka se oli. Guardian osaisi auttaa, ehkä, mutta missä hän oli, sitä Jake ei tiennyt. Sen kohtalokkaan tapahtuman jälkeen Jake oli ollut viikkoja eristäytyneenä ja yksin, meditoimassa ja miettimässä, hän ei uskaltanut puhua kenellekkään, hän vain halusi tietää kuka ja <em>mikä</em> se matoran oli ollut. Toivottavasti Guardian palaisi kohta, Jakesta tuntui että hän kokeneena ja entisenä pimeyden metsästäjänä osaisi ajatella kuten pahis ja ehkä jopa tuntisi matoranin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":139,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-06T14:18:00.000Z","content":"<strong>Merellä</strong><br>\n<br>\nSnowman ei oikeastaan kuunnellut Guardianin ja ÄmKoon hiljaista keskustelua tehtävästä, sen syistä ja seurauksista. Hän oli huolissaan enemmänkin Kepen tilasta, vaikka Guardian olikin taitojensa mukaan tätä parantanut vähäisten ensiapuvälineiden turvin. Lisäksi lumiukko oli itsekin heikossa tilassa, ja veneen ohjastaminen vei hänen kaiken keskittymiskykynsä.<br>\n<br>\nJuuri kun ÄmKoo oli valaisemassa tarinaansa muillekin, Killjoy huomasi jotain. Kaukana horistontissa, Snowmanin veneestä itään, näkyi liikettä. Punamusta hahmo viittoi muille veneessä istuville havaintonsa suuntaan, ja Klaanilaiset käänsivät katseensä. Kukaan heistä ei erottanut, mikä se oli, mutta sillä oli lonkeroita, se ui ja sen keskeltä lähti äärettömän kirkas valo.<br>\n\"Mennään katsomaan lähempää\" Guardian sanoi muille, ja katsoi Klaanilaisten ryhmää. Kaksi oli vakavasti haavoittuneita, mutta muuten heillä oli siinä varsin kykenevä viisikko.<br>\nGuardian mietti hetken.<br>\nHän katseli ympärilleen, ja laski veneessä olijoita päässään.<br>\nGuardianin kasvoille levisi hymy. Viisi.<br>\n<br>\nKepekin heräsi heidän lähestyessään taivaanrannan muljuilevaa juttua.<br>\n\"Mitä olen missannut? Muistan Guartsun antaneen minulle jotain lääkettä, mutta sen jälkeen muistuu pelkkää mustaa.\"<br>\n\"Lepää kaikessa rauhassa\" ÄmKoo vastasi. \"Olet edelleenkin huonossa tilassa.\"<br>\n\"Voi jäädä lepääminen vähemmälle\" Killjoy murahti vakavana ja osoitti nyt jo tunnistettavaa kiinnostuksen kohdetta.<br>\n<br>\nVeneestä vähän matkan päässä oli valtaisa, sysimusta jättiläismustekala, joka oli hyökännyt toisen pienen veneen kimppuun. Hyökkäyksen kohteena olevan veneen kannelta lähtevä kirkas valo tuntui pitävän vesien petoa loitolla, mutta tilanne näytti silti pahalta.<br>\n\"Mitä siellä oikein tapahtuu?\" Snowman ihmetteli. \"Mistä tuo valo tulee?\"<br>\n\"En tiedä, otetaa selvää.\" Guardian vastasi kääntyen ryhmänsä puoleen. \"ÄmKoo...\"<br>\nMustavihreä toankokoinen hahmo oli kuitenkin kadonnut. Hetken ympärilleen pälyiltyään G huomasi hänen jo seisovan hirviön kohteena olevan veneen kannella.<br>\n\"Joskus hän kyllä vetää tuon ninjailunsa illan pitkälle...\"<br>\n<br>\nÄmKoo nosti kätensä silmiensä suojaksi lähestyessään valon kohdetta. Hän huomasi sen lähtevän toasta, jonka elementti oli mitä ilmeisimmin valo.<br>\n\"Anteeksi? Emme voineet olla huomaamatta tätä tilannettasi, ja... Hetkinen. Domek, mitä sinä nyt taas olet tehnyt?\"<br>\n\"ÄmKoo?\" valoa hohkaava hahmo kysyi.<br>\n\"Ei, olen Guartsun sairas pila, mitä muutakaan.\"<br>\nDomek lopetti säteilyn, ja kätteli omalaatuisella tavallaan vanhaa toveriaan.<br>\n\"Hauska nähdä sinua, senkin vanha höyrypää!\"<br>\n\"Sitä samaa.\"<br>\n<br>\nKepe tihrusti Snowmanin veneestä, mitä kummaa toisen venhon kannella oikein tapahtui. Ainakin säteily oli lakannut. Merihirviö näytti sen myötä innostuvan, ja pyyhkäisi lonkerollaan toisen veneen kannen. Mutta mitä tapahtui kyydissä olijoille? Hän kuitenkin kuuli takaansa tutun äänen.<br>\n\"Katsokaa, kenet löysin tuolta lonkeroiden keskeltä.\"<br>\nSnowmanin veneeseen kuin tyhjästä saapuneesta kaksikosta Domek oli se, joka yllätti Kepen. Mutta toisaalta, ei hän valon toia kovin montaa tuntenutkaan. Guardian katseli yllättyneenä ja ilahtuneena tämän Klaanilaisen löytymistä. Mutta pian hänen hymynsä hyytyi. Viisi plus yksi, hän laski mielessään.<br>\n<br>\nTätä \"riemuisaa jälleennäkemistä\" ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa, kun lonkeroiden peittämä merihirviö huomasi kohteenaan olevan veneen tyhjentyneen matkustajista. Pahaenteisesti se vajosi vedenpinnan alle, ja kaikki Klaanilaiset siirtyivät veneensä reunoille, yrittäen tähystää, minne se oli kadonnut.<br>\n<em>Lämpö. Päälle.</em><br>\n\"Snowman, pakita täyttä vauhtia!\" Guardian huusi, ja lumiukko totteli käskyä.<br>\n<br>\nVene liukui juuri ja juuri ajoissa pois veden pinnan rikkovan, hirviömäisen kidan tieltä. Meripeto näytti nyt naamansa, ja hyvänen aika, se oli ruma. Klaanilaiset katsoivat tyrmistyneinä valtavan hirviön limaista kitaa ja mahtavia lonkeroita.<br>\n\"Eli\" Domek virnuili \"Hieno pelastusoperaatio.\"<br>\n\"Kiitos.\"<br>\n<br>\nValtava lonkero huitoi Klaanilaisia mereen, ainoastaan veneen pohjalla makaava Kepe ja muista erillään ohjaajan paikalla istuva Snowman pysyivät kyydissä. Lumiukko joutui ottamaan veneellään hirviöön etäisyyttä, kun se kohotti muutaman lonkeron, valmiina murskaamaan kulkupelin. Kepe tavoitti kädellään mukaan otetun vanhan Cordak-laukaisimen, nosi istumaan, ja aloitti tulituksen kohti hirviön ammottavaa suuta. Jollain sen huomio pitäisi saada pois meressä uivista Klaanilaisista, rypäs ohjuksia kohti naamaa saattaisi jops toimia.<br>\n<br>\nKilljoy nousi pintaan, ja katseli ympärilleen. Hän näki Domekin ja Guardianin, hyvin samankaltaisessa tilanteessa kuin hän itse. Killjoy ui kahta kohti, ja mietti parasta toimintaa tässä tilanteessa. Raaka voima tuskin tekisi lihavuorelle mitään, ja sillä oli ikään kuin kotikenttäetukin. <br>\n<br>\nDomekin hän tavoitti, mutta valtava lonkero sieppasi Guardianin puristukseensa, ja vetäisi korkealle ilmaan.<br>\n\"Hyppää selkääni.\" Killjoy sanoi Domekille. \"Haemme skakdimme takaisin.\"<br>\nKaksikko nousi vedestä rakettimoottorein, kohti lonkerokasaa. Killjoy toivoi hiljaa mielessään moottoreidensa toimivan tällä kertaa hieman paremmin kuin viimeksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":140,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-06T15:53:00.000Z","content":"<strong>Manun luola</strong><br>\n<br>\nTilanne oli kieltämättä erittäin paha. Ensinnäkin, tiimi on sinetöidyssä luolassa. Toiseksi, laava nousee. Kolmanneksi, lattialla on vielä jonkun sortin kemikaaleja ja joitain raheja. <br>\n<br>\nMatoro katsoo luolaa - entinen oviaukko on tukittu valtavalla kivellä. luolan takaosa on laavan peitossa, ja seinässä on halkeama josta laavaa valuu. Yhdessä seinässä on rikkoutuneita jähmetysputkia ja kemikaalipurkkeja. Vihreänä hohkaavalle lattialle ei tee mieli astua.<br>\n<br>\nHuoneessa on Matoron lisäksi Keetongu, Mahriking, Summerganon ja Galtorianking. Sekä muutamia Nazorakeja, Skakdin ja pinkin otuksen raadot, sekä Manun Antidermis.<br>\n<br>\nJään Toan aivot raksuttavat. Ei sillä, etteikö muiden, mutta koska hän on päähahmoni, keskityn hänen ajatusmaailmaansa.<br>\n<br>\n<em>Noniin, suunnitelmia?<br>\nHmm, ei oikein.<br>\nEi täältä pääse edes pois. Muttei tänne voi jäädäkkään.<br>\nHuone on sinetöity.<br>\nHaluan jäätelöä.<br>\nhetkonen, onko tämä täysin sinetöity?<br>\nNiin, halkeama mistä tulee laavaa. Laiha lohtu.<br>\nSiitä tosin mahtuisi Toan kokoinen heppu.<br>\nHetkonen, pääsisikös siitä?<br>\nLaava tosin on bropleema.<br>\nHaluan edelleen jäätelöä. Täällä on kuuma.<br>\nHmm, epäilen että tämän luolan hengitysilma ei ole erityisen raikasta.<br>\nOlisikohan kellään ilmanraikastinta?<br>\nNääh, turha kysyä. Tuskin.<br>\nNiin - siis, laavahalkeamasta voisi päästä läpi.<br>\n</em><br>\n<br>\n\"Hei, emmekö voi jähmettää laavan ja koittaa hipsiä pois tuosta halkemasta? Täällähän on kaksi jäävoimaista ja yksi tulta käyttelevä. Kaikki pystyvät alentamaan lämpötilaa.\", Matoro keksii.<br>\n<br>\n\"Hmm. Emme tiedä mitä tuon halkeaman toisella puolen on, mutta en keksi myöskään parempaa ideaa.\", Mahriking ajattelee ääneen.<br>\n<br>\nSillävälin Summerganon on luonut jäästä purkin jossa Manun antidermis on. Jos se haihtuu ilmaan, on ongelmia. Hän heitti purkin Glatoriankingille.<br>\n<br>\nMatoro alkaa kylmentää Sugan kanssa laavan lämpötilaa. Mahriking iskee aseensa lähelle laavaa ja imee siitä lämpöä. Laavan hehkuminen hyytyy pikkuhiljaa. Se muuttuu ensin tummanpunaiseksi, sitten jähmettyy kokonaan mustaksi tulikiveksi. Tosin vain osittain. Kolmikko kävelee eteenpäin jähmettäen laavaa. Pian huoneen laava on jäähdytetty. Kolmikko katsoo kohti vinottaista, noin kolmen bion korkuista halkeamaa josta virtaa laavaa. Railo näyttää olevan pitkä ja näyttää häilyvän tummanpunaiselta oranssin laavan hehkuessa sen pohjalla.<br>\n<br>\nMatoro nielaisee.<br>\n<br>\n\"No, eipä tässä mitänä menetteävääkään ole.\", hän toteaa ja astuu jäähdyttäen laavaa railoon kaksi muuta perässään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":141,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-10-06T16:41:00.000Z","content":"Nelikko etenee ahdakkossa railossa, hitaasti mutta varmasti. Glatorianking piteli kädessään lasipurkkia, jossa manun antidermishenki oli. Matoro ja Make kävelevät etummaisina, jähmettäen laavaa hitaasti tieltään. Keetongu, joukon perimmäisenä kävelevä, erotti jonkin matkan päästä hylätystä laboratoriohuoneesta liekkejä. Ilmeisesti huoneeseen jätetyt ruumiit olivat syttyneet palamaan. pahemmassa tilanteessa tuskin voisi olla.<br>\n<br>\n\"Okkei, tunneli alkaa jatkua aika suoraan\", Matoro toteaa, \"voin kokeilla zoomata naamiollani onkalon perälle\". Muut kuulivat pieniä mekaanisia ääniä Matoron säätäessä naamionsa kanssa. Hetken hiljaisuus... \"No, näkyykö mitään?\", Glatorianking kysähtää. Matoro on mykkä. \"No, näkyykö perää?\", Make kysyy pian Glatoriankingin jälkeen. \"Ööh, kyllä, mutta äsken ei\", Matoro vastasi vaisusti. \"Mitä tuo nyt meinaa?\", Keetongu kysyi epäuskoisena. \"Siis, jokin liikkui tuolla edessä, joten siellä on varmaan oltava avointa tilaa\". \"No horrioppia sitten!\", Keetongu huusi jonon perältä, hänen tilansa alkoi käyd ahtaaksi, hän kun oli isokokoisempi kuin Toat. <br>\n<br>\nViimeisten hitaiden ponnistusten jälkeen he ahtautuivat railosta pienehköön, mutta avoimeen tilaan. Huoneen molemmilla puolilla oli tunnelit. \"Tämä lienee osa jotain jännää tunneliverkostoa\", Keetongu totesi. \"Nähtävästi, mutta ei ole aikaa, meidän on päästävä pois täältä\", Matoro sanoi kääntyen vasemman puoleisen tunneli nsuuntaan, nähdäkseen terävän keihään osoittavan otslleen. Matoro hätkähti nähdessään keihästä pitelevän olennon... Zyglak.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":142,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-07T13:39:00.000Z","content":"<strong>Eeppinen laavaluolasto suoraan Bio Klaanin saaren syvyydessä Mt. Ämkoon alla</strong><br>\n<br>\nHuone jossa he ovat, on vain valtavan laavajoen sivukäytävä. Kauempana heidän vasemmalal puolellaan maan uumenista pulppuaa laavaa joka ryöppyää kallioita pitkin eri suuntiin, yhdestä suunnasta juuri tänne missä he ovat, jähmetetyn laavan päälle.<br>\n<br>\nZyglak ja Matoro ovat laavan tasolla olevalla kivisellä tasanteella. Tämä on ilmeisesti osa Nazorakien luolastoa, kenties he hankkivat energiansa suurella maalämpöpumpull- ei mitään.<br>\n<br>\n\"Saastat, mitä teette täällä!\", Zyglak huutaa pitäen ryhmyistä keihästää Jään Toan silmien alla.<br>\n<br>\n\"...Eh, kaunis päivä tänään?\", Matoro sanoo vaivautuneena. Hän tajuaa sen olevan melko huono keskustelunaloitus maan alla.<br>\n\"En välitä mitä ylhäällä on. En pääse enää ikinä päivänvaloon\", Zyglak selittää, kääntäen katseensa maahan. <br>\n\"Tänne kammioon vangitaan Nazorakien johtajaa ärsyttävät, ei-torakka-tyypit. Torakat ammutaan heti.\" <br>\nZyglak laskee aseensa.<br>\nKlaanilaiset ovat hämmentyneitä. He tekivät tämän kaiken, vain tullakseen toiseen vankityrmään.<br>\n<br>\n\"Olemme siis samalla puolella? Yritämme kaikki pakoa?\", Summerganon sanoo Zyglakille.<br>\n\"Yleensä en ole tälläisen roskasakin, en kenenkään Mata Nuin luomuksen kanssa, mutta tämä on poikkeus...\"<br>\n<br>\nKuusikko katselee ympäri luolaa. Kaikki miettii mielessään eri pakoteitä.<br>\n<br>\nLuola on laaja, korkeakattoinen. Noin puolet siitä on kivitasannetta joka on laavan yläpuolella, toinen puoli virtaavaa laavaa. Laavaa pulppuaa vielä syvemmältä tunneleista, ja sitä menee ulos noin neljästä halkeamasta seinämissä. Matorolle tulee, ironista kyllä, kylmät väreet laavavirrasta. Heidän jähmettämänsä laava alkaa taas nesteytyä.<br>\n<br>\n\"Millä vangit laitetaan tänne? Miksei täällä ole ketään sinun lisäksesi?\", Glatorianking kyselee Zyglakilta.<br>\n<br>\n\"Nazorakien teleporttauslaitteisto. Ei vastaanotinta, vaan siihen laitetaan tämän paikan sijainti. Jos olento tajuaa olevansa tuomittu ikuisesti, ja vieressä on laava-allas, mielen valtaa halu lopettaa oma kärsimyksensä. Minä olen täällä edelleen koska haluan kostaa, tuhota saastaiset Nazorakit. Tuhota muut Zyglakit jotka jättivät minut heille. Tappaa sitten kaikki muutkin Mata Nuin luomukset!\", vaahtoaa Zyglak.<br>\n<br>\n\"Hei, sain idean, muttete välttämättä pidä siitä. Osaatteko surffata?\", Mahriking huudahtaa laava-altaan viereltä.<br>\n\"Ei, ei tuo on itsemurha...\", Matoro hätääntyy<br>\n\"En edes sanonut mitä aion!\", Make vastaa.<br>\n\"Mutta ajattelit.\", Matoro sanoo ja koputtaa naamiotaan (It's Kanohi Cencord, Mielen naamio)<br>\n<br>\n\"Hei, tuo saattaisi toimia. Tuota laavajokea pystyy laskemaan, tuo yksi halkeama on tarpeeksi iso. hankitaan iso kivipaasi jolla laskemme alas.\",Summerganon aloittaa, vaikeki tosiaan erityisesti odota kokemusta.<br>\n<br>\n\"Mutta - minne luulette meidän päätyvän? Klaanin saarella ei ole pinnalla laavajokia tai vastaavia. Lisäksi olemme maan alla, laskeudumme siis aina vain alemmas.\", Matoro listaa.<br>\n<br>\n\"Mutta muistanette laavakentät tällä saarella? Niiden alla menee yksi iso luola, joka voi hyvin olla yhteydessä tähän. Laavavirta. Täällä hyppäisimme laavajoen sivuille, kiipeämme luolaa ylös matoranien näköalatasanteelle luolassa, ja pääsemme pois.\", Mahriking luennoi, ilmiselvästi tuntien asiat.<br>\n<br>\n\"En silti kannata ideaa\", Matoro sanoo tiukakna., Hän ei pidä laavasta.<br>\n<br>\n\"Hei, tuo voisi toimia. Eihän meillä ole parempaakaan ideaa?\", Keetongu, joka ei tosiaankaan <em>pidä</em> ideasta, sanoo.<br>\n<br>\nManu tuntee itsensä unohdetuksi. Hän haluaa ruumiin, ja vähän äkkiä.<br>\nAntidermis alkaa liikkua pois pullostaan.<br>\n<br>\nKlaanilaiset seuraavat ihmeissään. Vihreä kaasu valtaa Zyglakit. Olento huutaa oudosti, sen silmät pyörivät ympyrään, kehossa on outoja pakkoliikkeitä. Sydänkivi välähtelee.<br>\n\"AAAAAAAAAAAAAAAAAARRRRRRRGGGHHHHHHH-hhhhh!!!\", Zyglak karjuu kun Makutan mieli murskaa tämän omaa. Juuri nyt Zyglak haluaisi hypätä laavaan, muttei voi koska hänen jalkansa eivät liiku.<br>\n<br>\nHuuto lakkaa. Tulee kuolemanhiljaisuus. Klaanilaiset seurasivat varjojen peittämää ruumista, ja pikkuhiljaa Antidermis imeytyy sen sisään. <br>\n<br>\n\"Terve. Lainaan tätä vähän.\", Manun ääni sanoo Zyglakista.<br>\n<br>\n<br>\nKuusikko sinetöi Maken suunnitelman.<br>\nHe päättävät yrittää laavasurffausta vapauteen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":143,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-10-07T14:53:00.000Z","content":"<strong>Keetongu Oct 7 2010, 04:53 PM</strong><br>\n<br>\n<strong>Laavaluolasto</strong><br>\n<br>\nKukaan ei pitänyt ideasta. Toisaalta, ketään ei kiinnostanut luolaan jääminenkään. Keetongu yritti saada viestilaitteistollaan turhaan yhteyttä ulkomaailmaan, sillä kallio oli liian paksua ja Nazorakit olivat kaiketi asentaneet tehokkaan häirintälaitteiston pitääkseen vangit poissa ulkomaailmasta.<br>\n<br>\nZyglak-Manu ja Summerganon irrottivat paaden laavakivestä ja kumppanukset raahasivat sen laavavirran viereen.<br>\n<br>\n\"Se virtaa nopeasti\", Matoro sanoi.<br>\n\"Laavakivi sulaa varmasti alatamme\", GK voihkaisi.<br>\n\"Minun ja Matoron on koko ajan jäähdyttettävä sitä\", Summerganon vastasi.<br>\n\"Tämä on silti huono idea\", Keetongu sanoi.<br>\n\"Mennään\", Zyglak-Manu örvähti.<br>\nHe kellistivät paaden laavaan ja hyppäsivät kyytiin. Zyglak-Manu ja Keetongu menivät painavimpina keskelle ja pitivät kiveä paikoillaan, Glatorianking ja MahriKing tulivat heidän viereensä, Matoro meni eteen ja Summer perään. Heidän tehtävänään oli jäähdyttää kiveä ja hidastaa vauhtia jähmettämällä laavaa tarpeen vaatiessa.<br>\n<br>\n\"Tuonelan joki\", Matoro sanoi synkkänä.<br>\n\"Eipä jes\", Keetongu kuittasi. Kivi lähti liikkeelle. Edessä näkyi vain punaista hehkua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":144,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-07T15:23:00.000Z","content":"<strong>Eeppinen laavaluolasto suoraan Bio Klaanin saaren syvyydessä Mt. Ämkoon alla, tarkasti sanottuna noin viiden Bion pituinen laavakivinen paasi laavavirrassa</strong><br>\n<br>\nNo, kuten jo ylempänä mainitsin, sankari-kuusikko ovat nyt siis ison kivipaaden päällä, laavavirrassa. Oikein ihanaa.<br>\nKukaan heistä ei erityisesti pidä tilanteesta. Mutta ei ole muuta vaihtoehtoa.<br>\n<br>\n<br>\nVirta viettää loivasti alaviistoon. Katosta irronneita kiviä kelluu vähän aikaa laavassa kunnes ne hajoavat. Sankareiden oma pysyy kasassa jäävoimilla.<br>\n<br>\nJyrkemmästä laskusta paatti hieman tömähtää. Ilmaa on vaikea hengittää ja on todella kuuma. Mahriking imee kuumuutta itseensä. <br>\nMatoro tähystää teleskooppisilmällään eteenpäin. Laavaa - tummanpunaista kajoa - kiviseinämä - suoraan edessä!<br>\n<br>\nMatoro tajuaa tilanteen. Edessä tunneli jakautuu kahteen. Vasemmalla on laavaputous, oikealla joki jatkuu normaalina. He ovat ajautumassa putoukseen.<br>\n<br>\n\"Kääntäkää!!!\", Glatorianking huutaa paniikissa. <br>\n\"Miten?\", Manu tokaisee.<br>\n<br>\n\"Pakko meillä on olla joku keino...\", Mahriking pohtii ankarasti. <br>\n<br>\nMatoro jäädyttää laavaa keulan edestä mahdollisimman nopeasti. Vauhti hidastuu. <br>\n<br>\n\"Hei, minulla on idea!\", Keetongu huudahtaa ja iskee Zyglakilla olleella veitsellä Manun hännän poikki. Makuta-Zyglak karjaisee kivusta ja luo murhaavan katseen Keetonguun.<br>\n<br>\nKeetongu sitoo veitsen häntään, vääntää silkalla voimalla sen terän koukuksi ja heittää laavakiviseen seinään kiinni. Koukku tapailee hetken kalliota kunnes tarttuu kahden kiven väliin.<br>\n<br>\n\"Mahtavaa, Keetongu! Voisin syleillä sinua!\", Mahriking huutaa innostuneena. He vetävät paattinsa kiinni seinämään hännän (köysi-koukun) avulla ja kääntävät kivipaatensa normaaliin jokiuomaan.<br>\n<br>\nMatoro on peräti onnellinen siitä, että he ovat taas laavajoessa. Vaikka ilma onkin tulikuumaa ja hänen voimansa heikkenevät, Matoro tuntee olonsa erittäin turvalliseksi - olosuhteisiin nähden.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":145,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-10-07T15:43:00.000Z","content":"Summerganonin tunsi helpotusta, mutta jotain tuntui olevan yhä vialla. Summerganonilla oli aavistus, että heidän eteensä heitettäisiin taas jotain. Hän piti käden miekalla. Kaikki olivat helpottuneita, mutta valppaita. Heikoista elementtivoimistaan huolimatta hän oli onnistunut Matoron kanssa siinä, että kiven ja laavan välissä oli jotain... Mutta kuumuus alkoi kyllä jo vähän painaa.<br>\n<br>\nEdessä näkyi onkalon seinässä oleva painauma ja tarkemmin katsoen, siellä saattoi olla myös pienehkö luola. \"Saisimmeko pysäköityä tuohon, tarvitsemme hetken lepoaikaa.\", Summerganon ehdotti. Virtaus tosin vei heitä väkisin sitä kohti, joten valintaa ei juuri tarvinnut tehdä. He antoivat lohkareen \"rantautua\" ja Summerganon ja Matoro TBS tekivät melkoisen ponnistuksen jähmettämällä sen alustavasti kiinni. Pieni luola oli tosiaan niin pieni, kuin miltä se oli laavajoelta näyttänyt. Mikäli normaali toa olisi sinne päässyt, olisi poistuleminen ollut työn ja tuskan takana. Mutta sitten kuului ääniä. <br>\n<br>\n\"Zyglakeja...\", Mahriking totesi. Muut lopettivat juttelunsa ja kääntyivät kohti onkaloa. \"Eivätkö ne koskaan lopu...\", Glatorianking murahti. \"Pitäisikö meidän jatkaa jotenkin matkaa..?\", hän jatkoi. Lohkare alkoi irrota \"laituristaan\", joten vaihehtoja ei ollut. Ponnistelujen jälkeen ryhmä sai sen jälleen virtaukseen, joskin heistä alkoi tuntua, ettei se kauaa kestäisi... Zyglakit laajensivat omalla, tuhoisalla tavallaan edellä mainittua onkaloa ja yrittivät hypätä ryhmän perään, mutta kaksi putosi laavaan ja kolmas yrittäjä pääsi jo lohkareelle, mutta Summerganonin nopea sivallus haavoitti sitä ja se putosi horjuen laavaan.<br>\n<br>\n\"Taas sitä mennään.\" Keetongu totesi. Mutta nyt edessä näkyi jotain muuta, kuin levähdyspaikka... <br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<em>Joku varmaan osaa heittää jotain jatkoa.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":146,"creator":"BD","timestamp":"2010-10-07T15:54:00.000Z","content":"<strong>Kiven päällä laavassa</strong> <br>\n<br>\nGlatorianking katselihmeissään, kuului melua ja se kuulosti Zyglakeilta, mutta se olikin kylä, kylä täynnä zyglakeja, muita teitä ei ollut pitäisi jatkaa jalkaisin.<br>\n<br>\nZyglakit närkäistyivät nähdessään Toa joukon, joka tunekutui heidän kyläänäs ja ottivat heivät, ei ystävällisesti vastaan, Glatorianking hyppäsi kiven päältä ja yritti puhua, järkeä, että päästäisivät läpi suuri osa alkoi perääntä puheen jälkeen, mutta jotkutuppiniskaisemmat halusivat heittää Tunkeilijat laavavirtaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":147,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-07T16:22:00.000Z","content":"<strong>Keskellä merta</strong><br>\n<br>\nSnowman katsoi suihkumoottoreilla varustetun, valonsäteitä sinkoilevan kaksikon koettavan tavoittaa Guardiania pitelevää lonkeroa merihirviön kymmenien muiden raajojen joukosta. Kepe hänen vieressään ei näyttänyt olevan taistelukunnossa, mutta pystyi vallan mainiosti käyttämään Cordak-laukaisinta veneestä käsin.<br>\n\"Räts, ei sinulla mitään mahtavaa suunnitelmaa olisi valmiina?\" lumiukko tiedusteli.<br>\n\"Ei oikeastaan, tuo möhkäle on sen verran iso, etteivät perinteiset keinot oikein auta. Pakeneminen tässä ensinnä tulisi mieleen.\" Kepe vastasi, ja arvioi meripedon nopeutta. Kaikesta päätellen se saisi lumiukon veneen kiinni, mutta nyt ei ollut sen murehdinnan aika.<br>\n\"Ensinnä pitäisi varmaan vapauttaa Gurttuisa ystävämme tuon olennon niljaisesta otteesta.\"<br>\nÄäni kuului ÄmKoolle, joka oli ilmestynyt veneeseen kuin tyhjästä.<br>\n\"Aivan, mutta mikä tässä auttaisi?\" Snowman mietti ääneen.<br>\n<br>\nSamaan aikaan Domek piteli kovasti kiinni Killjoyn haarniskasta kaksikon koettaessa väistellä joka suunnassa viuhuvia lonkeroita. Hän toivoi myös hartaasti, ettei hänen tyylikäs hattunsa lentäisi ilmavirran mukana.<br>\n\"Suoraan edessä!\" Killjoy huusi tuulen huminan ja meren pauhinan yli.<br>\nDomek katsoi kello kahteentoista, ja huomasi sinisen hahmon lonkeron otteessa. Hän sinkaisi kädestään valonsäteen kohti kyseistä raajaa, mutta se ei osunut.<br>\n\"En osu näin kaukaa, liitele likemmäs!\"<br>\nKilljoy nosti korkeutta, ja kierähti pikaisesti vasemmalle väistäen taas yhden lonkeron.<br>\n<br>\nGuardian pysyi tajuissaan silkan tahdonvoimansa ansiosta. Hirviön ote oli juuri niin tiukka, kuin pienen saaren kokoiselta elukalta voisi olettaakkin.<br>\n<br>\n\"Oletko aivan varma, että pystyt siihen?\" ÄmKoo ksysyi Kepeltä, jonka nyökkäys riitti vastaukseksi. He tarttuivat toisiaan kädestä, ja huomasivat olevansa Domekin veneen kannella, aivan hirviön tuntumassa. ÄmKoo otti vauhtia, ja suoritti huiman loikan, laskeutuen eräälle olennon lonkeroista. Siitä hän ponnisti seuraavalle, ja siitä seuraavalle, loitontuen aina vain kauemmaksi Domekin veneestä, hyppien taidokkaasti alati mukautuvassa lonkeromyllerryksessä. Kepe ei jäänyt vain katselemaan, vaan lähetti molemmista käsistään jäähyökkäyksiä suojatan siten mustavihreän toverinsa etenemistä.<br>\n<br>\nSnowmanille tuli suorastaan nostalginen olo, kun hän kaarsi yksin veneellään, kiertäen hirviötä. Hän oli ensimmäistä kertaa vuosiin matoranin kokoinen, mutta tämä oli välttämätöntä. Loput kehostaan lumiukko oli muovannut ulkoiseksi tukirangaksi pitämään Kepen tolpillaan tämän auttaessa ÄmKoota. Nyt Snowmanin tuli vain ajaa vene jonnekin lonkeromyllytyksen keskelle, ja olla valmiina ottamaan muut Klaanilaiset tarvittaessa vastaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":148,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-07T16:55:00.000Z","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nKilljoy joutui käyttämään kaiken ketteryytensä väistelläkseen hirviön viuhuvia lonkeroita.<br>\nDomek yritti valohyökkäyksillään osua Guardiania pitelevään lonkeroon, mutta hyökkäykset menivät ohi kerta toisensä jälkeen. Killjoy huomasi Snowmanin lähestyvän veneellään, jolloin hänellä välähti.<br>\n<br>\n\"Domek, tiputan sinut Snowmanin veneeseen. Siellä, yritä tähdätä valohyökkäyksesi suoraan sen silmiin\", Killjoy huusi pauhun yli ja valmistautui tiputtamaan Domekin. \"Yrittäkää kinnittää sen huomio, että pääsen kiertämään sen taakse. Ainiin ja valmistautukaa ottamaan kiinni putoava skakdi.\"<br>\n<br>\nKilljoy tiputti Domekin ja tämä alkoi heti tuumasta toimeen, saaden hirviön huitomaan vinhemmin, mutta sokaisten tämän samalla. Killjoy avasi yhteyden Klaaniin.<br>\n<br>\n\"Creedy, avaa yhteys ÄmKoohon. Hän on tässä aivan lähellä\", ja hetkeä myöhemmin, hän kuuli ÄmKoon huohotuksen korvissaan.<br>\n<br>\n\"ÄmKoo, tajusin juuri: Pallosalama.\"<br>\n<br>\n\"Osaatko tehdä sen?\" ÄmKoo ihmetteli.<br>\n<br>\n\"Osaan, mutta se vaatii minuutin latausajan. Häiriköikää hirviötä tarpeeksi kauan. Menen sen selän taakse, niin pääsen hyökkäämään rauhassa. Sähköiskun pitäisi kärventää tuo otus.\"<br>\n<br>\n\"Entä Guardian?\"<br>\n<br>\n\"Kun sähköisku iskee, tulisi lonkeroiden raueta, jolloin Guardian tippuu. Toivokaamme vain, että Snowman osaa ohjata venettään hyvin.\"<br>\n<br>\nKilljoy lensi suoraan hirviön taakse ÄmKoon ja Domekin häiriköidessä sitä parhaansa mukaan. Hän jäi ilmaan leijumaan ja loi käteensä pienen sähköpallon, joka alkoi hiljalleen kasvaa.<br>\n<br>\n\"Yksi minuutti.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":149,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-07T18:26:00.000Z","content":"<strong>Merellä</strong><br>\n<br>\nKepe katsoi Domekin veneen kannelta tapahtumia, ja oivalsi mitä oli tekeillä. Killjoy latasi jonkinsorttista voimakasta hyökkäystä, ja muut hämäsivät parhaansa mukaan. Kepe käytti kasvivoimiaan, ja nostatti merestä merilevää. Hän kieputti siitä alkeellisen verkon, ja alkoi pyörittää sitä päänsä yläpuolella aina kiihtyvällä vauhdilla. Tämän pitäisi ostaa lisäaikaa, hän mietti, ja uuden Snowman-tukirankansa mahtavan väkevyyden turvin linkosi verkon tarkasti erästä lonkeroa kohti. Toinen lonkero takertui siihen, ja pian solmukohtaan sitoutui useampia hirviön raajoja. Kepe oli tuuminut oikein todetessaan, että meripedon koordinaatiokyky ei voinut olla kovin suuri kaikilla lonkeroilla, ja että solmun muodostaminen ei voisi olla kovin vaikeaa.<br>\n<br>\n\"Snowman!\" Domek huusi lähettäessään valopallon merihirviön ruumiiseen. \"Nuo lonkerot tuolla näyttävät muodostaneen jonkinlaisen solmun, niiden tiimoilla lienee turvallisempaa.\"<br>\nLumiukko kurvasi veneensä kohti liikkumarajoitteisia raajoja, välttäen täpärästi tulemasta murskatuksi.<br>\n<br>\n\"Puoli minuuttia\" Killjoy sanoi radioitse ÄmKoolle.<br>\n<br>\nMustavihreä hahmo silpaisi katanallaan yhden lonkeron kahtia, ja sen sisuksista ryöppysi kellertävänvihreää tahmaa kaikkiin ilmansuuntiin. \"Selvä. Täällä pärjäillään ihan hyvin, Gurttukin taitaa olla tajuissaan\" hän vastasi Killjoylle ja katsoi puristuksessa joka suuntaan potkivaa skakdia. Sitten ÄmKoo haihtui niiltä sijoiltaan, ja aineellistui vähän matkan päähän, toisen raajan päälle. Hän mutisi itsekseen hirviölle:<br>\n\"Lonkerosi katkeaminen ei näemmä huolestuta sinua? Kipupisteesi taitavat olla hieman muualla.\"<br>\nÄmKoo hyppäsi, ja kierähti ilmassa leikaten taas yhden lonkeron, ja laskeutui kevyesti hirviön alahuulentapaisen päälle. Siitä hän silpaisi palan pois säilällään, ja peto karjaisi voimaakkaasti.<br>\n\"Sitä minäkin.\"<br>\n<br>\nKepe katsoi tarkasti Killjoyn lataamaa valopalloa. Se näytti melko valmiilta, ja huusi Snowmanille ja Domekille: \"Tulkaa hakemaan minut, kohta taitaa välähtää!\"<br>\n\"Kunhan täältä keretään, on vähän muljua välissä!\"<br>\nSnowman mutkitteli veneellä Domekin karkottaessa valovoimillaan hyökkääviä lonkeroita.<br>\n\"Hittolainen, jonkun pitäisi tehdä tästä elokuva!\" valon toa huudahti, ja sai vastaukseksi lumiukon hyväksyvän mutinan.<br>\n\"Kaikki hyvän B-luokan actionpätkän ainekset: toimintaa, seikkailua, suuria egoja ja... Okei, neitomme pulassa ei ehkä ole aivan siitä hehkeimmästä päästä, mutta kuitenkin.\"<br>\n\"Ainakin hänellä on heleä lauluääni.\"<br>\n\"Oikeasti?\"<br>\n\"Ei, mutta hyvät naurut sitä kuunnellessa saa.\"<br>\n\"Vauhtia nyt!\" Kepe huusi kärsimättömänä kuunnellessaan lähestyvän kaksikon jauhantaa. Hänestä tämä ei ollut paras mahdollinen hetki.<br>\n<br>\nGuardian tunsi hirviön otteen hieman höllenevän, luultavasti sen kiinnittäessä huomionsa muualle. Hän sai ajatuksiaan kasaan.<br>\n<em>Plasma. Päälle.</em><br>\nHyökkäys kohdistui merihirviön kasvojen alueelle, ja se näyttikin selvästi kärsivän. Ei riittävästi vapauttaakseen Guardianin, mutta riittävästi kiinnittämään pedon jakamattoman huomion siniseen skakdiin.<br>\n<br>\nAlhaalla, hirviön hämmennyksen turvin Snowman sai poimittua niin Kepen kuin ÄmKoonkin veneensä kyytiin. Siitä hän ohjasti paattinsa suunnilleen Guardianin alle, ja he jäivät odottamaan.<br>\n<br>\n\"Nyt!\" Killjoy huusi, vapauttaen massiivisen hyökkäyksensä. Pallosalama osui suoraan maaliinsa, ja tuskissaan merihirviö vapautti otteensa Guardianista, ja painui pinnan alle. Klaanilaiset saivat otettua skakdinsa vastaan, ja Killjoykin lennähti uupuneena veneeseen. Kaikki istuivat hiljaa paikoillaan, kuunnellen hiljaisuutta. Hiljaisuutta ja voimistuvaa huminaa.<br>\n<br>\nSnowman lähti ajamaan venettä täyttä vauhtia pohjoiseen, kuullen merenpinnan rikkoutuvan takanaan.<br>\n\"Oho, sehän toipui pikaisesti\" Domek tuumi.<br>\n\"Niin näkyy. Mutta eikö mokoman luulisi jo oppineen, ettei meikäläisiä kannata hätyytellä?\" Snowman pohti ääneen.<br>\nKaikki katsoivat taaksensa jäävää hirviötä. Se ei näyttänyt tekevän minkäänlaisia hyökkäyksen merkkejä, tuijotti vain takaisin.<br>\n<em>Lämpö. Päälle.</em><br>\nGuardian katsoi, mitä pinnan alla tapahtui, ja ainoana oivalsi hirviön todelliset motiivit. Valtavan meripedon ympärille kerääntyi pienempiä lonkerokasoja, ilmeisesti saman lajin edustajia. Koko tilanne näytti jonkinlaiselta perheen ryhmähalilta. Tämäpä somaa, Guardian ajatteli mielessään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":150,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-10-07T19:56:00.000Z","content":"<strong>Paatti</strong><br>\n<br>\nTämän välikohtauksen jälkeen sekä fyysisesti että henkisesti vakaaseen tilaan palautunut Kepe mietiskeli, kuten teki aina ollessaan hiljaa. Hän myös teki taas usein yllättävän hyödyllisiä huomioita ympäristöstä.<br>\n<br>\nEnsinnäkin kolminkertaistuneen matkustajalastin ansiosta vene ui syvemmällä vedessä, ja siksipä isompien aaltojen iskeytyessä sen kylkeen se hörppäsi hitusen vettä. Ei kuitenkaan vakavasti. Istumapaikoistakin oli pienimuotoista pulaa, mutta improvisoimalla löydettiin monia uusia sovellutuksia. Kepe sai suostuteltua Snowmanin muovaamaan itsensä tuoliksi.<br>\n<br>\nToiseksi hän toipui yllättävän nopeasti G:n maagisten taikarohtojen ansiosta, jotka paikkasivat aukiraastettua panssaria mystisillä voimillaan. Tuolta urhealta sankarilta, suurelta johtajalta, isolta egolta ja kaikkien isäukolta eivät koskaan loppuneet temput kesken.<br>\n<br>\nEikä oikeastaan keneltään muultakaan veneen kyydissä olleelta klaanilaiselta. Vaikka klaanilaiset olivat erittäin sekalainen ja epätodennäköinen joukko, he kaikki osasivat luonnostaan puhaltaa yhteen hiileen ja yhteistyö pelasi kuin shakkisimulaattori itseään vastaan. Mutta entä sitten kun kaikki nappulat olisi syöty laudalta?<br>\n<br>\n\"Jos laudalle jää viimeisinä kaksi kuningasta, kumpikaan ei voi syödä toista shakkaamatta ensin\", ääni sanoi yhtäaikaa Kepen pään sisällä sekä eräässä pimeässä huoneessa erään kaukaisen linnakkeen pohjalla.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":151,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-07T20:35:00.000Z","content":"<strong>Nazorakein tukikohta</strong><br>\n<br>\nKenraali, numeroltaan 001, kaikkien torakoiden johtaja, käveli synkkää käytävää pitkin. Seinät olivat koruttomat ja valoja oli juuri ja juuri niin paljon, että näki eteensä. Hän pääsi käytävän loppuun, ja astui pieneen huoneeseen, jonka ainoa torakka nousi ja teki kunniaa.<br>\n”Lepo” Kenraali sanoi kylmästi. ”Ovatko pian valmiita?”<br>\n”O-olemme täysin aikataulussa” alempiarvoinen nazorak änkytti. ”En kuitenkaan suosittelisi menemään sinne.”<br>\nKenraali tuijotti jäätävästi toista torakkaa, ja avasi suunsa: ”Luulin sinun sanoneen, ettei mitään ongelmia ole?”<br>\n”E-ei ongelmia, tämä on aivan normaalia. Joskus se pitää vain jättää rauhaan. A-antaa olla ilman valvontaa.”<br>\nOli hetken hiljaista. Kenraali kuitenkin hyväksyi selityksen, ja asteli poispäin, kohti saapumissuuntaansa. Sitten hän vielä lisäsi olkansa yli: ”Kunhan päästät minut kulkemaan läpi seuraavan kerran, kun saavun tänne. Tämä erä on harvinaisen tärkeä.” <br>\n<br>\nNiine hyvineen Kenraali poistui huoneesta. Siitä ovesta, jossa ei lukenut ”000”.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":152,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-07T20:45:00.000Z","content":"<strong>Meri, yllättävää</strong><br>\n<br>\n<br>\nGuadian tuijotti pinnan alle lämpökatseellaan. Muut veneessäolijat odottivat aseet valmiina pidätellen hengitystään.<br>\n\"Snowman\", Guardian sanoi pitäen katseensa yhä suurimmassa lonkeropedossa. \"Nosta vauhtia. Mieluiten varovaisesti.\"<br>\n<br>\nSnowman totteli. Veneen vauhti nopeutui asteittain.<br>\nGuardian piti katsekontaktin suurimmassa meripedossa. Jos hän kääntyisi, peto ja sen suloinen perhe tajuaisivat tilanteensa koittaneen.<br>\nMeripedon naama oli, kuten aiemmin ilmaistiin, ruma. Jos sanaa \"ruma\" ei olisi ollut olemassa, se oltaisiin keksitty juuri tätä olentoa varten. Olennon pää oli pilaantuneen hedelmän muotoinen ja näköinen lihamöykky, jonka useat silmät oli sijoiteltu ympäri päätä juuri niin sekalaisesti, että oli kuin luontoäiti olisi tarkoituksenmukaisesti pyrkinyt täydelliseen epäsymmetriaan. Silmät olivat pieniä ja ne sijaitsivat rujoissa kraatereissa. Olennon iho oli täynnä paksuja paiseita, suuria arpia ja pieniä raajoja, joille ei aina välttämättä löytynyt järkevää toimintoa.<br>\nJoissakin kohdissa olennon muinaista ihoa törrötti suuria harppuunoita tai keihäitä. Se ei vaikuttanut välittävän niistä.<br>\n<br>\nOlennon vastenmielisyydestä huolimatta Guardianin täytyi myöntää, että sen poikaset olivat jollain luonnottoman rumalla tavalla erittäin hurmaavia.<br>\n<br>\n<br>\nJonkin ajan kuluttua vene oli niin kaukana, että olentoja ei näkynyt. Guardian kääntyi kohti veneessäistujia. \"Hyvää työtä, kaikki\", hän sanoi.<br>\nVene jatkoi matkaansa vauhdikkaasti. Välillä juuri ja juuri tolpillaan pysyvä Kepe joutui tutkimaan merikarttoja varmistaakseen, että Snowman ei liikkunut muiden potentiaalisten sushi-alueiden lähistöllä, mutta muuten oli rauhallista. Killjoy istui etupäässä tuijotellen merta kohti uppoutuneena ajatuksiinsa. Domek lojui erittäin epäkäytännöllisessä asennossa yrittäen luonnostella kuvaa yläpuolella olevasta pilvisestä taivaasta. Snowman pyöritteli ruoria vihellellen satunnaisesti.<br>\n<br>\nÄmkoo ja Guardian istuivat takaosassa uppoutuneena keskusteluun. He tuijottivat molemmat horisontissa vielä juuri ja juuri näkyvää jääsaarta.<br>\n<br>\n\"Voit varmaan kertoa, miten eksyit tuonne juuri sopivasti\", Guardian sanoi kysyvästi.<br>\nÄmkoo mietti hetken ennen vastaamista. \"Minulla on lähteeni\", hän sanoi. \"Eräs vanha ystävä, jolle olin kiitollisuudenvelassa. Hän lähetti minulle viestin, jossa vihjasi, että saattaisit tarvita apua.\"<br>\n<br>\n\"Ymmärrän\", Guardian sanoi. \"mutta oletko varma, että ystäväsi pelaa meidän maaliimme?\"<br>\n\"En kysynyt\", Ämkoo vastasi vaitonaisesti ja antoi sanattomasti ymmärtää, että hänen luottamuksensa ystäväänsä kohtaan oli suuri. \"Hänellä on muuten asiaa sinulle.\"<br>\n<br>\nGuardian kääntyi katsomaan Ämkoota kysyvästi. Ämkoo ojensi Guardianille pienen kellertävän paperinpalan. Guardian tarttui siihen ja avasi sen. Paperilla oli pitkä numerosarja, jota Guardian luki hiljaa ääneen päässään monta kertaa.<br>\n\"Koordinaatit, kenties?\" Guardian kysyi laittaessaan paperinpalaa talteen.<br>\n<br>\n\"Mahdollista\", Ämkoo vastasi. \"Nyt, jos sinäkin valaisisit, mitä varten olit eksynyt tuonne.\"<br>\n\"Olen talviurheilun suuri ystävä, tiesitkö sen?\"<br>\n\"Ai, ymmärrän.\"<br>\n\"Ei, siis oikeasti\", Guardian sanoi. \"Klaaniin rantautui joitakin viikkoja sitten pieni ryhmittymä rikollisia. He uhkasivat omistavansa 'vaarallisen aseen' ja tappavansa kaikki matoranit, jos eivät saisi haluamaansa.\"<br>\n<br>\n\"En ole kuullut tästä.Mitä tapahtui?\"<br>\n\"Tiedätkö ne xialaiset miinat, jotka jäivät jostain vanhasta Zyglak-hyökkäyksestä rannalle?\"<br>\n\"Niin?\"<br>\n\"Normaalisti tässä ei olisi mitään hauskaa, mutta se oli hienoin ilotulitus hetkeen. Jälkisiivouksessa kuitenkin löysimme aseen, josta ryhmä oli puhunut. Se oli pieni metallinen siru, jonka pinnassa oli hologrammimaisia ominaisuuksia.\" Kertoessaan tätä Guardian piirsi sormellaan ilmaan sirun muotoa.<br>\n\"Joidenkin testien jälkeen tajuttiin, mitä rikollisryhmä olisi voinut saada aikaan\", Guardian jatkoi. \"ja sirun mukana oli kartta, jossa oli merkittynä kaksi saarta. Toinen oli tietenkin Klaani ja toinen tämä pieni eteläinen jääloukku.\"<br>\n<br>\nÄmkoo hiljeni pohdiskelemaan.<br>\n\"Oletan siis, että meillä on nyt kolme palaa\", hän sanoi.<br>\nGuardian huokaisi. Hän ryhtyi selittämään, kuinka kaikki muuttujat eivät osuneet saarella aivan täysin yhteen. Pimeyden metsästäjillä oli nyt kaksi osaa ja kartan mukaan Klaanin sisällä sijaitsevaa ei oltu vielä suurista etsinnöistä huolimatta löydetty.<br>\n<br>\n\"Entä torakat\", Ämkoo kysyi. \"Oliko se panssaroitu köriläs hakemassa yhtä näistä...osista?\"<br>\nGuardian ravisti päätään. \"En usko\", hän vastasi. \"Kitiinikuoriset ystävämme halusivat oletettavasti minut. Nazorak-, Zyglak- ja Skakdi-hyökkäyksiä on ollut lähiaikoina niin paljon, että luulen kyseessä olevan jonkinlainen liittouma. Aavistan pahaa.\"<br>\n<br>\n\"Jos voin auttaa jotenkin, kerro vain\", Ämkoo sanoi. \"Tarvitsette kaiken avun, jonka voitte saada.\"<br>\nGuardian katsoi Ämkoota. Hän hieroi suurta sinistä leukaansa ja väänsi kasvonsa ovelaan virneeseen.<br>\n\"Luulen, että keksin jo jotain\", Guardian sanoi. Hän kuiskasi jotain tämän korvaan. Pian Ämkookin jakoi samanlaisen virneen.<br>\n\"Pidän tästä\", hän sanoi.<br>\n<br>\nSnowman päätti vaihteeksi liittyä keskusteluun, sillä ei ollut hänen tapaistaan olla hiljaa näin pitkään.<br>\n\"Anteeksi, jos keskeytän jotain tosi tärkeää\", hän sanoi kuiskaten. \"mutta viitsisittekö kertoa, mitä Kepsukalle on tehty. Se hänen vammansa oli aika paha.\"<br>\n<br>\nGuardian kääntyi ympäri.<br>\n\"Pientä kenttäapua vain\", hän sanoi. \"pari trikkiä, jotka opin sisällissodassa. Ne auttavat tämän matkan ajan, mutta perillä antaisin hänet Radiakille.\"<br>\n<br>\n\"Eli käytännössä...\" Snowman aloitti. Hän pelkäsi vastausta.<br>\n<br>\nGuardian otti pienen pullon varustevyöltään. Sen sisällä oli vielä pieni tilkka läpinäkyvää nestettä.<br>\n<br>\n\"Kredipselleeniä\", Guardian sanoi. \"Sisällissodassa tätä käytettiin kaasumaisessa muodossa. Se sai viholliset näkemään harhoja. Pieni annos sai Kepen todella rentoutuneeksi ja filosofiseksi.\"<br>\n<br>\nSnowman kurtisti kulmiaan. \"...ja...\"<br>\n<br>\n\"Pistin hänet käyttämään omia voimiaan\", Guardian vastasi. \"Hänen keskivartalossaan oleva haava on jäädytetty ja sidottu umpeen köynnöksillä. Hän itse luulee, että annoin hänelle taikalääkettä, joka vain korjasi hänet. Niin on ehkä parempi. Ja hän on muuten iloisempi, kohteliaampi ja positiivisempi kuin vuosiin.\"<br>\n<br>\nSnowman nyökkäsi ja hymyili väkinäisesti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":153,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-07T21:32:00.000Z","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nHiljaisuutta oli kestänyt jo jonkin aikaa. Kaikki olivat väsyneitä, ja miettivät maailman menoja. Nyt oli tekeillä jotain suurta, kaikki aistivat sen. Domek oli kuitenkin harvinaisen hyvä keventämään tunnelmaa, ja alkoikin Snowmanin kanssa keskustelmaan heidän mahtavasta elokuvaprojektistaan. Nekin heistä, jotka pitivät ajatusleikkiä tyhmänä, osallistuivat keskusteluun. Se sai heidän ajatuksensa pois kaikista raskaista ajatuksia, jotka myhivät heidän päissään, ja tarjosi mukavaa vaihtelua.<br>\n\"Teistä en tiedä\" Killjoy innostui \"Mutta minä ainakin haluaisin sen aulassa työskentelevän hehkeän toan näyttelemään jotain roolia.\"<br>\nIdean vastaanotto oli yleisesti hyväksyvä. Killjoy ei aluksi tahtonut myöntää itselleenkään, että oikeasti viihtyi Klaanilaisten seurassa. Hänessä oli vielä paljon Pimeyden Metsästäjää, vaikka Klaanilaisten kanssa työskentelikin.<br>\n<br>\nKeskustelu oli kaikin puolin lennokasta, ja hyppi nopeasti aiheesta toiseen. Nyt oltiin päästy kummitustarinoihin asti, kenties pimenevä ilta oli osasyynä tähän. ÄmKoo tapansa mukaan teki hyvää työtä järkyttäessään muita, ja se olikin kyseisessä porukassa jo aika kova saavutus. Jopa \"kovapintainen skakdien sisällissodan veteraani\" tunsi kylmiä väreitä kuunnellessaan ÄmKoon juttuja.<br>\n\"Kaiken kaikkiaan sanoisin, että tuossa jutussa oli harvinaisen vähän järkeä\" Kepe analysoi \"Mutta vallan tunnelmallinen se silti oli.\"<br>\n\"Heh\" Snowman naurahti \"Kyllähän sinun Spinnyliini pitäisi nykyään tietää, että tärkeintä ei ehkä olekaan logiikka, vaan sielu. Kaikin puolin toimiva kokonaisuus voi lopahtaa sielun puutteeseen, oli se kuinka <em>teknisesti virheetön</em> hyvänsä.\"<br>\n\"Taasko alamme?\" Kepe vastasi jo etukäteen valmiina argumentointiin.<br>\n<br>\nGuardian hymyili sisäistä hymyään. Hän tiesi kaksikon väittelevän aiheesta kuin aiheesta, vaikka olisivatkin samaa mieltä. Kuinka kaksi muutoin niin asiallista keskustelukumppania saattoivatkin keskenään muuttua niin huvittavaksi katsottavaksi.<br>\n<br>\nDomek oli siirtynyt hieman muista syrjemmälle. Hän istui yksinään veneen etuosassa luonnostelemassa tulevaa mestariteostaan, jalkaa taiteellisesti reunan yli roikottaen. Toisella kädellään Domek loi valoa koko porukalle, oli jo pimeää. Hän lupautui jäämään valvomaan, jos muut kävisivät nukkumaan.<br>\n\"Muuten hyvä\" Killjoy huomautti \"Mutta meillä ei ole ankkuria, ja Mata Nui yksin tietää, kuinka syvää tässä on. Ellemme pysy liikkeellä, saatamme ajautua oikeastaan mihin vain.\"<br>\n\"No\" Snowman aloitti \"Eiköhän ystävämme Domek melko pian opi ohjastamaan tätäkin venhoa, jos vähän opastan.\"<br>\nNiin valon toa sitten siirtyikin veneen takaosaan, ja lumiukko näytti hänelle veneellään navigoinnin perusteita.<br>\n<br>\nKepe pohti mielessään, kuinka koko sakki meinasi mahtua nukkumaan pienessä veneessä, mutta huomasi pian ratkaisun olevan oletettua yksinkertasempi. Läjässä. Toisaalta, hän ajatteli, miksi ei? Kai tämäkin täytyy kokea. Niinpä hän kömpi epäkäytännöllisesti jonkinmoiseen sikiöasentoon Guardianin jalkopäähän.<br>\n<br>\nPian Klaanilaiset olivat käyneet nukkumaan, ainoastaan Domek ruorissa ja veneen reunalla istuva ÄmKoo olivat hereillä. Mustavihreä hahmo oli päättänyt pitää huiviin pukeutuvalle toalle vähän aikaa seuraa. Siinä he sitten rupattelivat illan pimetessä, ja totesivat matkaavansa harvinaisen mainossa seurassa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":154,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-07T21:59:00.000Z","content":"<strong>Pieni saari lähellä Klaania</strong><br>\n<br>\nZyxax katseli auringonlaskua. Monet ajattelisivat auringonlaskun olevan kaunis. Mutta Zyglak halveksui kaikkea kaunista. Hän halusi tuhota kaiken kauniin.<br>\n<br>\nHän polkaisi maahan pienen kukkasen jalkojensa juuresta ja tuhahti.<br>\n<em>Saastaa</em>, hän tuhahti. <em>Mitä me Zyglakit hyödymmekään tästä yhteistyöstä? Kosto. Saamme kostaa Bio-Klaanille. Mitä Skakdit hyötyvät? He saavat rikkauksia. Nazorakit saavat elintilaa. Mutta. Mitä Avde hyötyy? Hän haluaa palasen jotain kristallia. Olisiko siitä hyötyä Zyglakeille? Mitä sillä tekee. Pitäisikö asiasta ottaa selvää?</em><br>\n<br>\nZyglakin pohdinta keskeytyi, kun Gaggulabio tuli ulos läheisestä bunkkerista. Klaanisaarta ja lähisaaria yhdistivät Nazorakien tunnelit. Liitouma oli rakentanut tukikohtia erinäisille pikku saarille ympäri Klaania, jotta heillä olisi hyvä asema. Tällä hetkellä Zyxax ja Gaggulabio olivat Klaanisaaresta pohjoiseen päin.<br>\n<br>\nGaggulabio myhäili itsekseen.<br>\n”Tapoin juuri <em>kuusi</em> klaanilaista.”<br>\nZyxax murahti väheksyvästi. Gaggulabio jatkoi monologiaan:<br>\n”Jätin ne luolaan, jonne valuu laavaa.” Vieläkään hän ei saanut minkäänlaista kunnollista vastausta. ”Suljin oven kivellä.” Zyglak oli hyvin passiivinen. Gaggulabio murjotti hetken. Sitten Zyxax yhtäkkiä puhui:<br>\n”Otitko huomioon, että luolassa saattoi olla pakoteitä?”<br>\n”Öh”, Skakdi ähisi, ”ei kai siellä ollut muita kuin se laavan sisääntuloreikä.”<br>\n”Onko mukana jään Toia?”<br>\n”On?”<br>\n”Sitten he päässevät pakoon.”<br>\n”Päässevät?”<br>\n”Unohda, Skakdi. Sinä et näytä ymmärtävän aivan kaikkea, mitä sanon sinulle.”<br>\nGaggulabio näytti loukkaantuneelta. Mutta sitten kenraali 001 saapui.<br>\n<br>\n”Tervehdys, otukset”, hän sanoi tekopirteästi. Muuta vain nyökkäsivät. Kumpikin katseli valtaisaa laivaa, joka lipui aavemaisesti kohti saarta. 001 tuli myös katsomaan. Hän asetti käden silmiensä päälle lipaksi ja katsoi laivaa. Sen keulakuva oli verinen nais-Toa, jonka ruumis oli silvottu. Purjeet olivat repaleiset, airot soutivat heikosti kaikuvan rummun tahdissa.<br>\n<em>Orjakaleeri?</em> Nazorak mietti.<br>\n<br>\nPian laiva oli aivan saaren vieressä. Ankkuri – joka näytti sen pienen hetken näkyessään ilmassa hyvin koukeroiselta – jysähti meren pohjaan. Liittolaiset menivät lähemmäs katsomaan. Maihin laskettiin laskusilta, jota pitkin käveli tumma hahmo Visorakeja seuranaan. He huomasivat tämän olevan Makuta.<br>\n<br>\n”Tervehdysss, yssstävät”, Abzumo lausui sihisten omituisella tyylillään. Se kävi torakan herkkiin korviin.<br>\n”Kuka olet ja mitä haluat?” tiukkasi Gaggulabio. Abzumo hymyili.<br>\n”Olen Makuta Abzumo ja minulla olisssi teille hieman lisää joukkoja ssssotaan Bio-Klaania vassstaan.”<br>\n”Okei”, Skakdi sanoi, ”mutta miksi puhut noin oud-” Hänen puheensa keskeytyi, kun Zyglak tukki hänen suunsa kädellään.<br>\n”Mitä joukkoja olet tuonut mukanasi?” Nazorakien johtaja kysyi.<br>\n”Ah, minulla on Visssorakeja, sekä Exo-Toia. Muutamia Rahkssshejakin on, mutta niitä voi luoda lisää. Sitten kaleeristani löytyy Matoran-orjia yllin kyllin.”<br>\n”Vaikuttaa hyvältä”, sanoi Skakdi vapauduttuaan Zyglakin otteesta. ”Mitä sinä hyödyt liitosta meidän kanssamme, Makuta?” Abzumo hymyili edelleen.<br>\n”Minulla on hieman… henkilökohtaisia kaunoja. Tahdon kossstaa.”<br>\n”Kenelle?”<br>\n”Koko Bio-Klaanille. Sekä muutamalle yksityishenkilölle.”<br>\n<br>\nMakuta tutustui paikkoihin, ja hänen armeijaansa kotiutettiin saarille. Zyxax ajatteli yhä kristallinpalasta. Makuta ei tiennyt siitä tai Avdesta. Mitä tapahtuisi, kun nämä kaksi persoonaa kohtaisivat? Sitten Zyglak kuuli päässään äänen:<br>\n<em>Avde?</em><br>\nHän katsoi Makutaa. Tämä virnisti hänelle. Hän käänsi katseensa pois.<br>\n<em>Lieneekö tämä sittenkään niin hyvä idea?</em> hän ajatteli kulkiessaan tunneleita pitkin omien joukkojensa luokse.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":155,"creator":"Donny","timestamp":"2010-10-07T22:04:00.000Z","content":"<strong>Nukkuvilla klaanilaisilla täytetty pienehkö merialus</strong><br>\n<br>\nDomekin kanssa käymänsä varsin filosofisen ja monitulkinnallisen rupattelutuokion jälkeen ÄmKoo asteli varovaisesti veneen etuosaan, väistellen askelillaan parhaansa mukaan nukkuvia kumppaneitaan. Tästä seurasi muutama varsin akrobaattinen liikesarja. Lopulta ÄmKoo onnistuikin pääsemään veneen etuosaan ja istahti alas kääntäen katseensa taivaalle.<br>\n<br>\nPilvet lipuivat verkkaiseen tahtiin pitkin tähtien kirkastamaa taivasta. ÄmKoo huokaisi.<br>\n<br>\n<em>\"Enpä olisi uskonut päätyväni heidän seuraansa takaisin näin pian\"</em>, tummanpuhuva Toa-hahmo ajatteli. ÄmKoo oli jo vuosikausien ajan mennyt ja tullut oman tahtonsa mukaan. Siinä missä hän oli tiivis osa Klaanin historiaa, hän tunsi olevansa myös yksi joukon ulkopuolisimmista henkilöistä. ÄmKoo kantoi mukanaan tietynlaista mystisyyden painolastia, eikä hän osannut hankkiutua siitä eroon.<br>\n<br>\n<em>\"Voisin tietenkin jäädä Klaaniin tällä kertaa vähän pidemmäksi aikaa\"</em>, hän pohti itsekseen, miltei ääneen. ÄmKoo tiesi kuitenkin, että se tuskin olisi mahdollista. Klaanin käytävät eivät kotoisuudestaan huolimatta vetäneet häntä puoleensa. Lämminhenkisen kommuunin seinien sisällä hän tunsi itsensä häkkilinnuksi. Hänen luontonsa veti häntä pois, tietämättömille teille.<br>\n<br>\nUusi huokaus. Vilkaisu kuorsaavia kumppaneita kohtaan. Katse takaisin taivaalle.<br>\n<br>\nNyt ÄmKoo ei kuitenkaan aikonut kadota aivan heti. Guardian oli tehnyt mielenkiintoisen ehdotuksen, josta ei yksinkertaisesti voinut kieltäytyä. Tiedossa olisi vaarallinen ja jännittävä seikkailu.<br>\n<br>\nÄmKoo otti paremman asennon aluksen reunalla ja kurkotti kädellään kohti veden lainehtivaa pintaa. Pienehkö valoa tuottava mustekalahirviön pikkuserkku yritti tehdä tuttavuutta hänen sormiensa kanssa. <br>\n<br>\n<em>\"Klaanilaiset. En tunne heistä montaakaan kunnolla\"</em>, ÄmKoo jatkoi pohdiskeluaan.<em> \"Uusia on varmasti tullut jo paljon lisää, kenties vanhoja on myös lähtenyt. Kuinka moni heistä enää tuntee minut? Kuinka moni luulee tuntevansa? Monelleko olen vain häilyvä tarina?\"</em><br>\n<br>\nÄmKoo kääntyi jälleen vilkuilemaan veneessä lepäilevää joukkiota. Sitten hän vilkaisi pikaisesti Domekia. Valon Toa vilkaisi takaisin ja nyökkäsi. ÄmKoo ei ollut aivan varma syystä, mutta nyökkäsi kuitenkin tavan vuoksi takaisin, virnistäen samalla.<br>\n<br>\n<em>\"Tämä on hyvä joukko\",</em> ÄmKoo totesi itselleen. Sitten hän istahti veneen pohjalle, etsi jotain mihin nojata ja rentoutui. Ei, hän ei nukkuisi. ÄmKoo ei nukkunut koskaan. Hän päätti kuitenkin sulkea silmänsä ja levätä, kuunnellen samalla veneen hiljaisen lipumisen aiheuttamia ääniä. Veneen pohjan kylmyys kuitenkin vaikeutti tätä rentoutumisoperaatiota.<br>\n<br>\n\"Istuitko tarkoituksella päälleni?\", Snowman kysyi varovasti.<br>\n\"En\", kuului uutta istumapaikkaa hakevan ÄmKoon vastaus.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":156,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-08T07:04:00.000Z","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nKilljoyn piirit aktivoituivat. Kypärän navigointijärjestelmät syttyivät ja lihasten virtapiirit toimivat jälleen. Killjoy ihmetteli, mikä oli keskeyttänyt lepohetkensä. Sitä ei kuitenkaan tarvinnut hakea kaukaa.<br>\n<br>\n\"Killjoy! Creedy tässä. Sain sen valmiiksi.\"<br>\n<br>\n\"Minkä?\", Killjoy ihmetteli vielä pöpperössä unestaan.<br>\n<br>\n\"Uusi päivitys. Tein uuden ohjelmiston pukuusisi, latasin sen juuri, testaa sitä\", Creedy puhkui innosta ja olipa hänen ääneensä eksynyt ripaus ylpeyttäkin.<br>\n<br>\nKilljoy nousi ylös ja aktivoi loputkin järjestelmistään. Hän alkoi selaamaan ominaisuuksia. Kun hän oli käynyt läpi uuden tarkemman kohdelukituksen, liikeratasäätimen ja lämmönjakajan, nousi kypärän takana lepääville kasvoille hymy:<br>\n<br>\n\"Sähkökeho.\"<br>\n<br>\n\"Kyllä vain. Optimoin pukusi siten, että se kestää sähköä miltei täydellisesti. Voit esimerkiksi lentoon noustessasi kerätä sähköä yläruumiiseesi ja syöksyessäsi alas kohteeseen, tulee sinusta käytännössä yksi valtava salamaohjus\", Creedy selitti, \"Miten muuten, oletko saanut asiat sovittua Guardianin kanssa?\"<br>\n<br>\n\"En vielä, odotan hetkeä, jolloin saamme puhua kahden. En välttämättä halua kaikkien tietävän asiasta.\"<br>\n<br>\n\"Selvä, ilmoita minulle, kun asia on hoidettu\", Creedy sanoi ja yhteys katkesi.<br>\n<br>\nOli vielä täysin pimeää ja muut hänen ympärillään nukkuivat, lukuunottamatta Domekia, joka nuokkui ruorin ääressä selkeästi valmiina nukahtamaan. Killjoy laukaisi pienen sähköpurkauksen Domekiin, joka havahtui välittömästi.<br>\n<br>\n\"Ai juu, anteeksi\", Domek säpsähti ja jatkoi ohjaamista.<br>\n<br>\nKilljoykin vaipui takaisin veneen laitaa vasten.<br>\n<br>\n\"Virta, pois.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":157,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-10-08T11:26:00.000Z","content":"<strong>Klaanilinnake</strong><br>\n<br>\nKapura sulki Klaanin ruokailuosaston oven ja lähti kävelemään huonettaan kohti. Aula oli hiljentynyt. Muutama Klaanilainen oli tehtävällä jossain kaukana. Kapura ei pitänyt siitä, koska olisi itse halunnut auttaa. Kapura lähti kävelemään ylös portaikkoa tähyillen samalla ympärilleen. Jokin tuntui olevan väärin. Mutta tämähän oli Klaanilinnake. Mitä täällä voisi tapahtua?<br>\n<br>\nKapura avasi huoneensa oven. Hän pysähtyi nähdessään Matoranin tai ainakin jotain, joka muistutti Matorania. Merkillinen hahmo oli kääntänyt kasvonsa poispäin Kapurasta. Kapura aikoi sanoa jotain, mutta hahmo ehti ensin.<br>\n<br>\n\"Ystävä\", hahmo sanoi kylmällä mutta vahvalla äänellään. \"Mitä pelkäät?\"<br>\nKapura vilkuili ympäriinsä. Huone, jossa hän oli alkoi vähitellen pimentyä. Pienet valonlähteet heikkenivät itsekseen ja oli kuin pimeys olisi syönyt niitä.<br>\nValonlähteet heijastivat Matoranille pitkän varjon. Varjo alkoi laajentua itsekseen. Se hajosi moneen osaan ja muistutti pian suuren puun oksia.<br>\nSilloin Kapura tajusi, mitä näki.<br>\n<br>\nOksamaiset varjot tarttuivat hänen jalkoihinsa. Ne alkoivat kiertyä hänen ympärilleen hitaasti, mutta niiden ote puristi tiukasti. Pieniä kuihtuneita lehtiä ilmestyi systimustiin oksiin. Yrittäessään irrottaa oksia jaloistaan Kapura havaitsi kauhukseen, että oksilla oli silmät.<br>\n<br>\nMatoran naurahti tunteettomasti.<br>\n<br>\n\"Älä pelkää, ystävä\", se sanoi. \"Minulla ei ole syitä tappaa sinua, haluan vain pyytää palvelusta.\"<br>\nSen sanottuaan Matoranin varjon peittämään takaraivoon ilmestyi punainen silmäpari. Se tuijotti suoraan Kapuraan ja pian Kapura tiesi jossain sisällään, mitä hahmo halusi.<br>\n<br>\n\"En petä heitä\", Kapura sanoi kuulostaen hiukan itsevarmemmalta kuin todellisuudessa oli.<br>\n<br>\n\"Naamiosi...\" Hahmo kuiskasi, mutta Kapura kuuli sen erittäin hyvin. \"Se ei toimi kunnolla...\"<br>\n<br>\n\"Shan, elementtivoimien naamio, joka luo satunnaisia elementtihyökkäyksiä. Ei sitä kukaan pysty hallitsemaan\", Kapura sanoi kuulostaen jälleen hieman itsevarmemmalta.<br>\n<br>\n\"Mieti, jos voisit\", hahmo sanoi ja käänsi päätään hitaasti Kapuraa kohti. Juuri silloin, kun Kapura olisi nähnyt olennon silmät, se oli poissa.<br>\n<br>\n\"Mieti.\" Sanat kaikuivat Kapuran päässä.<br>\n<br>\n[spoil]G kirjoitti osan tästä, suurimmaksi osaksi Avdea.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":158,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-08T13:32:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin saaren alla laavluolastossa sijaitseva Zyglakien kylä</strong><br>\n<br>\nEnsinnäkin, Matoro on tajunnut että he eivät voi jatkaa pakoa laavavirtaa pitkin. Uusi putous.<br>\nToiseksi, viisikko pistettiin vankiselleihin. Manu tekeytyi tavalliseksi Zyglakiksi.<br>\nMatoro tutkailee paksujen kivisten kaltereiden - ei, pilareiden, lävitse kylää. Tämä on suuri sivutunneli laavaluolassa. Paljon räsyisiä, laavakivestä ja panssareista tehtyjä talontynkiä sekä seinässä olevia luolia. Heidän vankilansa oli luola, jossa oli vain katossa aukko. <br>\n<br>\n\"Zyglakit asuvat täällä. Heillä pitää olla suhteellisen yksinkertainen reitti pois.\", Matoro ajattelee ääneen.<br>\n\"Juu. Kenties joku luola?\", Keetongu ehdottaa.<br>\n<br>\n\"Hei, haluatte varmaan tietää että Zyglakit meinaavat heittää teidät laavaan auringonnousun aikaan\", kalterien taa tullut Manu-Zyglak sanoo.<br>\n\"Mitä kello on?\", on ensimmäinen kysymys sellistä.<br>\n<br>\n\"Zyglakien mukaan aamuyö. Aurinko nousee parissa tunnissa.\", Manu sanoo. \"Koitan hankkia teidät pois. Niin juu, ja uloskäynti on laavajoen yllä, katossa menevä köysirata.\"<br>\n<br>\n\"Erittäin hyvä tieto. Pystyskö harhauttamaan kun me pakenemme omin avuin?\", Matoro kysyy.<br>\n<br>\nManu lähtee poispäin nyökäten.<br>\n<br>\n\"Miten meinaat että häivymme?\", Glatorianking kysyy.<br>\n\"Jäädytetään - haurastetaan yksi pilari. Sitten sen saa kaadettua.\", Matoro sanoo ja vinkkaa Keetongulle.<br>\nMatoro laskee kätensä kiviselle pilarille.<br>\nVaalenasinistä kohmetta leviää kiven pintaa pitken Matoron kädestä. Kuuluu räsähdyksiä kun kivi muuttuu sisältäpäinkin jääksi. Jään Toa kumartuu kun Keetongu lyö kovaa kivipaatta. Se iskeytyy puoliksi ja viisikko on vapaa.<br>\n<br>\nHe lähtevät hipsimään ulos sellistä. Kauempaa kylästä kuuluu huutoja ja näkyy savua. Pari taloa on syttynyt palamaan.<br>\nKiitos Makuta Nui.<br>\n<br>\nHännätön Zyglak juoksee suoraan heidän luo. Manu osoittaa vankilan yllä olevaa tasannetta, josta lähtee köysirata.<br>\n<br>\n\"Millä me tuonne pääsemme?\", Mahriking kysyy.<br>\n\"Portaat. Vankilanne sivulla.\", Manu ohjeistaa ja he lähtevät juoksuun portaille.<br>\nOudonkielinen huuto kuuluu heidän takaansa. Joukko Zyglakeja huomasi heidät ja hälyttää muutkin.<br>\n<br>\nKlaanilaisjoukko kiipeää portaat. <br>\n\"Pysähtykää!\", tasanteella oleva vahti huutaa ja osoittaa heitä varsijousella. <br>\n\"Öh, emme.\", Glatorianking sanoo, heittäytyy maahan, potkaisten Zyglakia jalkaan. Tämä horjahtaa, ja melkein tippuu laavaajokeen.<br>\n<br>\n\"Saasta!\", se karjaisee ja potkaisee hopean Toan maahan. Keetongu ryntää ystävänsä avuksi ja lyö kohdetta suoraan kasvoihin. Manu tulee mukaan ja saa iskettyä Zygkailta aseen pois. Summerganon jäädyttää vartijan.<br>\n<br>\nPortaista kuuluu melua. Matoro hyppää ensimmäisenä puiseen \"koriin\" joka roikkuu köysien varassa. Make tulee heti hänen taakseen. <br>\n\"Kahta Toaa enempää ei näihin mahdu!\", Manu sanoo ja ohjaa muita taaempiin koreihin.<br>\n<br>\nSummerganon työntää jääkuutio-Zyglakin suoraan ahtaisiin portaisiin hyökkääjien tielle. Hän sinkoaa muutaman jäästäeen portaikkoon ja hyppää köysiradan vaunuun Keetongun kanssa.<br>\n<br>\nManu heittää ylimääräisen vaunun päin Zyglakeja. Glatorianking juoksee viimeiseen vaunuun. Manu vääntää seinässä olevaa vipua joka vapauttaa vaunut ja eeppisellä hidastuksella hyppää viimeiseen vaunuun Glatoriankingin viereen. <br>\n<br>\nKolme vaunua lähtevät kiitämään köysirataa pitkin allaan laavajoki.<br>\n<br>\n<br>\nValitettavasti Zyglakeilla oli toinen \"vaunu-asema\", josta he lähtivät pakenijoiden perään. Se onkin sitten ihan seuraavan kirjoittajan tehtävä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":159,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-10-08T14:50:00.000Z","content":"<strong>Merellä, veneen päällä</strong><br>\n<br>\nDomek hieroi silmiiänsä hetken. Killjoyn äskeinen sähköpurkaus ei ollut hänestä elämän mukavempia asioita, mutta hereillä se kyllä piti. Hän katui päätöstään ilmoittautua yövartijaksi, koska oli nukkunut erittäin huonosti viime aikoina. Domek sytytti sormillaan valon lieskan tarkistaakseen huivinsa ja hattunsa. Molemmat olivat suhteellisen hyvässä kunnossa, mikä sai hänet paljon tyytyväisemmäksi. Hän päätti ajankuluksi ottaa laukustaan kirjan luettavaksi, ettei hän tylsistyisi ja nukahtaisi taas, mistä seuraisi uusi sähköpurkaus. <br>\n<br>\nSitten Domek kuuli jotain. <br>\n<br>\nSe oli metallinen ja hyvin hyönteismäinen ääni, juuri sama minkä hän kuuli saaressa. <br>\nDomek laittoi heti hattunsa päähän ja otti heti lyhyemmän hilparinsa esiin. Hän katseli ympäriinsä ja vaihteli taisteluasentoaan jokaisen kulman kohdalla varoen samalle ettei herättäisi muita klaanilaisia turhaan. Hänellä on ollut kokemusta muiden klaanilaisten herättämiseen aistiessaan jotain, vain saadakseen tietää muilta sen olevan vain vainoharhaa. Yö alkoi pimetä entisestään, eikä hän pystynyt näkemään kovinkaan hyvin ilman valoaansa.<br>\nÄäni kuului taas, tällä kertaa idältä (tai mikä Domekin mielestä pitäisi olla itä). Se oli tällä kertaa paljon matalampi ja uhkaavampi. <br>\nDomek nielaisi ja käveli hitaasti veneen reunaa päin. Hetken epäröinnin jälkeen hän työnsi päänsä reunan yli ja katseli alla olevaa merta valolieskansa kanssa. Hän ei nähnyt mitään muuta kuin alltoilevaa vettä. <br>\nDomek huokaisi hetken helpotuksesta ja ajatteli sen olevan vain omaa vainoharhaa. Hän käveli pois aluksen reunalta ja päätti nukkua koko päivän heti auringon noustua.<br>\nJuuri kävellen vain muutamia askeleita, ääni kuului taas. Tällä kertaa se kuului hyvin läheltä ja vaarallisen hyvin. Domek käänsi itsensä nopeasti takaisin reunaa kohti ja näki vain kirkkaan vihreän valonsäteen osuvan omaan kehoonsa.<br>\nDomek kaatui kannelle eikä tuntenut mitään. Kaikki pimeni hänen edessä.<br>\n<br>\nSitten se nousi kannelle. Hyökääjä lähestyi Domekia päin. Se äänehti ja liikutteli mekaanisia raajojaan Domekia kohti. Se skannasi hänen jokaista ruumiinosaa tarkasti kylmillä silmillään. Sen valaisevat silmät ja metallinen hohto oli ainoa mitä siitä olisi voinut hahmottaa.<br>\n<br>\n\"Kuka siellä!?\"<br>\n<br>\nKilljoy huusi hyökkäjää päin. Hän oli herännyt kun hänen virtapiirinsä havaitsivat vahvan energian lähistöllä. Hyökkääjä ampui Killjoyta päin, tällä kertaa tappavan punaisen värisen säteen. Killjoy väisti nopeasti sen ja heitti tulipallon hyökkääjää päin. Hyökkääjä ei yrittänyt väistää sitä ja vain antoi tulen osuvan häneen. <br>\nJa siinä samassa hyökkääjä katosi, jättäen jälkeen vain Domekin ruumiin ruorissa.<br>\nKilljoy herätti melkein vaistonomaisesti muut klaanilaiset ja meni tarkistamaan Domekin ruumista. Hän oli elossa, mutta tajuton. <br>\n<br>\nGuardian alkoi katselemaan ympäriinsä mekaanisella silmällään. Hän ei nähnyt muuta kuin rajaton määrä suolavettä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":160,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-10-08T16:56:00.000Z","content":"<strong>Laavaluolastossa</strong><br>\n<br>\nZyglakien takaa-ajo alkaa raivoisasti. Aivan kuin silkka viha antaisi niiden vaunuille lisää vauhti. Klaanilaisten päättäväisyys ei horju, vaan he menevät koko ajan eteenpäin..<br>\n<br>\nIlma on tunkkaista ja kuumaa. Zyglakit eivät ole hellittäneet, vaan viilettävät klaanilaisten perässä. Edessä näkyy jälleen luolantapainen. Se on suuri... \"Tuolta voimme päästä ulos!\", Glatorianking huutaa. Muut eivät uskalla veikkailla, mutta He alkavat kuulla jopa edestäpäin Zyglakien meteliä. \"Ne ovat joka puolella!\", Mahrikinh karjaisee. \"Meidän pitää hypätä!\", Matoro TBS huutaa ja sen he tekevätkin. Luolan suu aukon lähellä oleva kieleke pelastaa klaanilaiset ja he loikkaavat sinne. Kaikki makaavat kasassa hetken, mutta kuullessaan Zyglakien lähestyvän, täytyy heidän jatkaa. Luolasta tuntuu huokuvan raikasta ilmaa... He pääsisivät ulos. Mutta sieltäkin alkaa kuulua meteliä. \"Ne tulevat.\", sanoo Keetongu.<br>\n<br>\n\"Emme pääse ulos!\", Summerganon toteaa ja jatkaa: \"...mutta päästivät he tai eivät, me taistelemme ulos.\"<br>\n<br>\nZyglakeja rynnistää luolasta, mutta ensimmäiset kaatuvat Summerganonin miekkaan ja MahriKingin keihääseen, mutta rynnistys sen kuin jatkuu ja muut liittyvät taisteluun. Luolasta ei pääse ahtaalle kiellekkeelle yhtäkään Zyglakia, kiitos klaanilaisten horjumattomuuden, mutta suu aukko on tukkeessa niistä. Ne änkevät väkisin läpi. Köysirataa pitkin saapuu lisää Zyglakeja, mutta ensimmäiset hyppääjät lentävät päistikkaa alhaalla näkyvään rotkoon ja ne jotka pääsevät kielekkeen kohdalle seivästyvät takalinjoja varmistavien klaanilaisten aseisiin. Yhden kohtaloksi koituu vastaanottaa Keetongun lyönti ja lentää vastakkaista seinää päin ja pudota sieltä laavaan. Mutta jopa ahtaita, kuilun seinämillä olevia pieniä polkuja pitkin yrittää Zyglakeja, mutta urheasti klaanilaiset ne torjuvat. \"Niitä tulee jatkuvasti, meidän on pakko puskea läpi!\", Manu sanoo ja muut nyökkäävät. Klaanilaisten raivokas rynnäkkö puhkaisee tunnelissa olevian Zyglakien rivistöt ja klaanilaisten onneksi luola avartuu lähes heti sisäänkäynnin jälkeen, joten he saavat tilaa taistella. Hieman laavatunneleita raikkaampi ilma antaa lisää tahtoa. Ensimmäinen hyökännyt Zyglak-aalto on lähes kaatunut. Summerganon lävistää yhden miekallaan ja Makuta Nui, tuttavallisemmin Manu antaa isän kädestä muutamalle. Ensimmäinen aalto on maassa, klaanilaiset hengähtävät. <br>\n<br>\n\"Niitä tulee lisää... ja niillä on jotain vahvaa mukanaan.\", Keetongu sanoo synkästi. \"Meidän on pakko jatkaa.\", Mahriking toteaa ja niin he lähtevät juoksemaan luolaa eteenpäin. Se tuntuu koko ajan suuntaavan ylöspäin, joten ehkä he pelastuisivat. Mutta niin kauan ovat Zyglakit vuoren uumenissa olleet, ettei yksikään kolkka ole heille pääsemättömissä. Klaanilaisten huomamaattomissa olleista sivutunneleista alkaa tulla lisää vihollisia ja takaapäin kuuluu askelia. Ainoa vapaa tie on ylöspäin. He juoksevat viholliset kannoillaan. Siellä täällä on laavauomia. Klaanilaiset päätyvät avaraan kammioon, jonka keskellä on silta valtavan rotkon yli ja toisella puolella portaat ylös. Silta on keskeltä katki, mutta hyppääminen on aiempien ponnistusten rinnalla pikku juttu. <br>\n<br>\nMutta zyglakien viimeinen, voimakkain aalto tulvii joka raosta ja klaanilaiset huomaavat olevansa joka puolelta piiritettyjä. Luolasta, josta he tulivat, kuuluu askelia ja huutoa. Ne tulevat. Heitä piirittävät Zyglakit käyvät päälle. Ensimmäiset kaatuvat helposti, mutta jatkuva päällekäyminen tuottaa tulosta: Summerganon katuu kolmen Zyglakin rynnistäessä päälle ja vaikka Manu onnistuu ne hoitelemaankin, ovat klaanilaiset joka puolella vaikeuksissa. Zyglak on haavoittanut Summerganonia hieman ja ylösnouseminen on tuskallista. Hän näkee kolmen Zyglakin juoksevan kohti muiden selustaa. Vihollisia on enää vähän, mutta sitäkin sitkeämpiä ne ovat. Summerganon nostaa miekkansa ja juoksee noita kolmea päin. Yhdeltä hän sivaltaa pään pois, toinen saa kohtalokkaat osumat lähes joka puolelle ja kolmas perääntyy kauhuissaan ja horjahtaa rotkoon. Juuri, kun klaanilaisten vääntö näyttää kääntyneen voitoksi, kuuluu luolasta jälleen meteliä. Ei paljoa askelia, mutta jotain normaalia Zyglakia vahvempaa taitaa olla tulossa...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":161,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-08T17:39:00.000Z","content":"<strong>Xian sisämaa, komentotorni</strong><br>\n<br>\nAirwatcher tiputti Purifierin suoraan tornin ikkunasta sisään, aiheuttaen ketjureaktion, jonka seurauksena Purifier löysi itsensä portaiden alapäästä ison rompekasan kanssa.<br>\nPurifier sadatteli kovaan ääneen ja mutisi, kuinka surkeat taidot Airwatcherilla oli ja kuinka hyvin hän suoriutuisi, jos osaisi itse lentää.<br>\n<br>\nPurifier heitti rojut päältänsä ja lähti kävelemään portaita ylös, kunnes saapui ylimpään kerrokseen ja valtavien metalliovien äärelle. Ovet aukesivat, kuin itsestään ja Purifier astui sisälle. Huone oli täysin pimeä, lukuunottamatta kahta oranssina hohtavaa silmää huoneen toisessa päässä.<br>\n<br>\nPurifier polvistui silmien edessä ja otti hiljattain varastamansa nahkapussin ja ojensi sen kohti silmiä.<br>\n<br>\n\"Olen täyttänyt tahtosi, herrani.\"<br>\n<br>\nJokin tarttui pussiin ja hitaasti avasi sen. Sininen hehku täytti koko huoneen ja paljasti hahmon valtavaksi viittaan pukeutuneeksi, sauvakätiseksi lordiksi. Hymy levisi hahmon kasvoille ja tämä sulki pussin. Oli taas täysin pimeää.<br>\n<br>\n\"Olet onnistunut paremmin, kuin odotin Purifier. Tekosi tullaan palkitsemaan avokätisesti.\"<br>\n<br>\n\"Kiitos herrani\", Purifier mutisi, \"Mutta minulla on myös huonoja uutisia: Killjoy on elossa ja tuntuu työskentelevän Guardianin kanssa.\"<br>\n<br>\n\"Vanha ystävämme on siis mukana kuvioissa. Hän oletettavasti tulee etsimään sinua, joten me viritämme hänelle ansan. Mutta meidän tulee olla varovaisia, jos Killjoy on Guardianin kanssa, voi koko Klaani olla liittynyt soppaan.\"<br>\n<br>\n\"Kaikki, jotka julkeavat lähestyä meitä, tuhotaan varmasti, oi Shadowed One. Varmasti.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":162,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-10-08T19:29:00.000Z","content":"<strong>Laavatunneliston eräs kammio Mt. ÄmKoon alla, Zyglakien ruumiiden keskellä</strong><br>\n<br>\nTunnelin melu vain yltyi yltymistään. Klaanilaisilla oli kiire, luolasta saattaa tulla mitä tahansa, ainakin melkein. Matoro ja Make päättävät yrittää sinetöidä oven, mikä kuuluu Jään ja Tulen elementtien yhdistettyihin voimiin. Samalla Keetongu ja Summerganon arvioivat kuilun pituutta ja hyppäämismahdollisuutta. Aika on vähissä. MahriKingin ja Matoron sinetti on melkein valmis. Samassa kuitenkin eräästä luolan railosta ilmestyy yksi Zyglak. Galtoriankin ja Manu valmistautuvat teurastamaan sen, mutta otus vain juoksee hädissään heidän ohitseen, hypäten suoraan laavakuiluun. Kaikki ovat ihmeissään. Saman tien muutama Zyglak ilmestyy otisista aukoista ja hyppää myös suoraan laavaan. Hetken ajan Klaanilaiset huomaavat nissä pakokauhua. \"Mitäs hittoa?\", Manu kysähtää ääneen. Samassa Zyglakin sätkivä käsi ilemstyy tunneli naukon sinetöimättömästä kohdasta, Make hätkähtää säikähdyksestä. Pian sinetti kuitenkin peittää viimeisetkin railot, jättäen Zyglakin kädestään jumiin. Muutkin tilaan johtavat aukot päätetään sinetöidä. \"Jos meillä olisi kuusi eri elementtistä Toaa, voisimme luoda Protodermistä ja tehdä tämän helpommaksi\", Make sanoo turhautuneena ja väsyneenä.<br>\n<br>\nSummerganon ja Keetongu pohtivat.<br>\n\"Emme ehkä voi hypätä yli, kuilun yllä oleva aktto on liian matala tarpeeksi korkeaan hyppyyn\", Keetongu teorioi.<br>\n\"Minulla saattaisi olla idea, mutta se on aika riskialtis.\", Summerganon vastasi. \"Eli..?\", Keetongu kysyi, odottaen vastausta. Summerganon käveli Zyglakien ruumiiden luo, tutkien heidän niiltä pudonneita keihäitä. Ne näyttivät melko vahvarakenteisilta, ne sopisivat hyvin. Summerganon poimi mahdollisimman monta keihästä ja käveli ne kainalossaan takaisin Keetongun luo. Hän iksi yhden keihään kuilun vasemman puoleiseen seinään. Pian hän roikkuikin keihään varassa laava-altaan yllä. Hän iski toisen keihään hieman edemmäs, hypäten pian roikkumaan siihen. Tämä toistui joitakin kertoja, kunnes Summerganon oli kuilun toisella puolella, ja oli pystyttänyt muille kivan kipeilyradan. \"Alkakaahan tulla!\", Toa huusi kuilun toisella puolella oleville. Pian kaikki olivatkin toisella puolella, valmiina jatkamaan matkaa kohti vapautta...<br>\n<br>\nZyglakien kylä oli melkein mennyttä. Talot ovat murusina, asukkaiden aseet sulametallia, kyläläiset itse... noh, tiedätte kyllä. Aseistettuja Nazorakeja juoksenteli sinne tänne, ikään kuin riemuissaan teekmästään työstä. Keskellä tuhoa seisoi hahmo, joka ei tosin ollut täysin torakkamainen, sillä oli mekaaninen oikea käsivarsi ja vasen jalka, kasvojensa vasen puoli hänellä oli melkein kokonaan metallin peitossa ja toinen tuntosarvi oli kuin ohut, taivunut radioantenni. Kehossaankin hänellä oli paljon metallisia paikkauksia. Hahmo painaa vasemman korvansa kohdalla olevaa nappia. Kuuluu pinetä piipitystä, hahmo aloittaa puhumisen: \"Sir, tässä 437, lähes koko kylä putsattu\", hahmo aloitti, lopettaen pian puhumisen, muuttaen mekaanisen kätensä laserkonekivääriksi, ampuen näkemänsä Zyglakin yhdellä kuolettavalla laukauksella pään läpi. \"Kylä putsattu\", torakkakomentaja jatkaa, \"olemme vallanneet vuoren alatuneliston. Aloitamme pian uuden asetuotantolan rakentamisen\". \"Erinomaista\", kuului hahmon käyttämän radion toisesta päästä, \"pian koko saaren ala-alue on hallinnassamme, jolloin voimme vallata koko saaren sisältä käsin...\". Radiosta kuului hetken ajan innokasta naurua...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":163,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-09T05:59:00.000Z","content":"<strong>Torakkojen biomekaaniikan tutkimuslaitos, maan alla</strong><br>\n<br>\n<em>Hei, tärkeää asiaa. Kesikverto Zyglak on immuuni elementti-iskuille sekä fyysisesti Toaa vahvempi. Niitä ei voi tappaa tuollaisia massoja. Eikä niitä myöskään ole tuollaisia massoja. Tavalliset Toarkat ymmärtää, muttei Zyglakeja. Joten jatkossa vähennämme Zygyjen määrää ja lisäämme tehoa.<br>\n<br>\nToinen juttu, Klaanin saaren kartta: <a href=\"http://www.brickshelf.com/gallery/matoro007/Bioklaani/klaani.png\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">link link</a> </em><br>\n<br>\n<br>\n<br>\nNazorak n. 1 kävelee Gaggulabion, Metorakkin, Zyxaxin sekä Abzumon kanssa synkkää, joskin isoa käytävää eteenpäin.<br>\nTorakkojen johtaja näppäilee oveen tunnusluvun ja he saapuvat suureen saliin täynnä jähmetysputkia, tutkijatorakoita ja monimutkaisia laitteita.<br>\n<br>\n\"Täällä\", Nazorak-johtaja aloittaa. \"Teemme parhaista Torakoista huipputehokkaita tappajia.\"<br>\nHe kävelelevät jonkun mekaanisen laitteen ohi, ison pöydän ääreen.<br>\n<br>\nNazorak-johtaja näpäyttää seinässä olevan näytön päälle. Se kajastaa saliin kelmeän sinistä valoa, ja siihen ilmestyy ensin valkoinen torakan kuva.<br>\n\"Katsokaa tarkkaan.\"<br>\nNazorakin ympärille alkaa ilmestyä harmaita osia. Ohjuksenheittimet. Puukko. Ranneterät. Pistooli. Rakettimoottorit. Panssarointi erittäin kevyt mutta äärimmäisen kova. Silmiin vihreät linssit joissa on lämpönäkö sekä skanneri.<br>\n<br>\n\"Täydellisen tappajan arsenaali yhdistettynä mahtaviin taistelutaitoihin sekä ketteryyteen.\", Nazorak-johtaja puhuu.<br>\n<br>\n\"Vaikuttavaa, Kenraali.\",Makuta Abzumo myhäilee. Tällä kertaa hänellä on suhteellisen hyviä liittolaisia.<br>\n<br>\n\"Hmm, saako noita muillekkin kuin torakoille?\", Metorakk kysyy kiilto silmissään.<br>\n\"Voimme tehdä yhden panssaroinnin muunlaisellekkin olennolle. Yhden tälläisen teko vie noin kolme päivää.\", Nazorak-johtaja vastaa Skakdille.<br>\nZyxaxilla on ontto olo. Hän aavistelee jotain.<br>\nZyglakeille on vuosien saatossa kehittynyt valtava epäluulo Mata Nuin luomia kohtaan.<br>\n<br>\n<strong>Tuhottu Zyglak-kylä</strong><br>\n<br>\nEversti \"Badass\" 437 astelee tuhotussa kylässä. Hän on väkisinkin ylpeä itsestään.<br>\nHänet määrättii puhdistamaan kyseinen kylä, koska Zyglakeja pidettiin turhan onnettomuusalttiina. He eivät ole sataprosenttisen luotettavia sodassa Klaani vastaan. Siinä pienikin moka koituu kaikkien kohtaloksi.<br>\nHänen joukkonsa tehtävänä on likivoida jokainen Zyglak maan alta. Torakat haluavat saaren alaosat kokonaan hallintaansa.<br>\nNyt hän nappaa Klaanilaiset.<br>\n<br>\nEversti 437 on saanut lisänimen \"Badass\" siitä, että hän on selvinnyt AINA. Hän pakeni kahdesti Klaanin vankilasta. Selvisi tulivuoren purkauksesta ja Katapulttiskorpionin hyökkäyksestä. Hän selvisi haaksirikkouduttuaan keskelle ei mitään merelle. Torakat sanovatkin että Badassia ei voi tappaa.<br>\n<br>\nHän on yksi taisteluhaarniskan ansainneista eliittitorakoista. 437:a on osittain kyborgi, puolet hänen päästään ja toinen käsi on kokonaan metallia. Toinen tuntosarvi on antenni. Harmaasta haarniskasta ei tosin tätä kyborgiutta huomaa.<br>\n<br>\nEversti \"Badass\" 437 viittaa muille torakoille. He kippaavat Zyglakien ruumiita laavajokeen ja romuttavat taloja. Torakkojen pioneeripataljoona saapuu paikalle.<br>\n<br>\n<em>Kuusi Klaanilaista. Hajoita ja hallitse.</em>, Eversti 437 ajattelee ja lähtee lentoon kohti paikkaa jonne Klaanilaiset menivät.<br>\n<br>\n<strong>Tunneli, ihan lähellä maan pintaa.</strong><br>\n<br>\nKuusikko ylitti viimeisen esteensä, laavavirran onnistuneesti. Nyt heillä on enää muutamia kymmeniä metrejä raikkaaseen ilmaan.<br>\n<br>\nKylmä ilma tuntuu hyvältä Matoron kasvoilla. hän astuu ensimmäisenä luolasta mustalle maalle. Ilma on suht kylmää jakosteaa. Auringonnousu alkaa juuri kohta.<br>\n<em>Asioiden tärkeyden tajuaa vain kun menettää ne.</em>, hän ajattelee.<br>\n<br>\nKoko kuusikko on nyt maan pinnalla. He ovat Klaanin saaren entisellä tuliperäisellä alueella. Seutu on mustaa laavakiveä olevaa tasankoa jossa tuulee kovaa mereltä käsin.<br>\nKilljoyn mökki näkyy etäisesti kaukana. Matorankylän valot hehkuvat toisessa suunnassa.<br>\nAurinko nousee horisontista.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":164,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-09T11:56:00.000Z","content":"<strong>Vene</strong><br>\n<br>\nOli hiljaista. Guardian skannasi kiikarillaan venettä ja sen ympäristöä. Äskeinen hyökkäys oli herättänyt kaikki nukkuvat ja tällä hetkellä ainoastaan Domek makasi veneessä. Muut katselivat ympäriinsä hämmentyneinä.<br>\n<br>\n\"Mitä se oli?\" Kepe kysyi. Hän oli herännyt viimeisenä ja hieroi silmiään turtana väsymyksen ja lääkkeen yhteisvaikutuksesta.<br>\n<br>\n\"Näkikö joku?\" Guardian kysyi korottaen ääntään. Hän tarkensi ympäristöön, veneeseen ja vedenpintaan kiikarikatseellaan, mutta koska Domek oli ollut veneen pääasiallinen valonlähde, hän ei nähnyt paljoakaan.<br>\n<br>\n<em>\"Yökatse. Päälle.\"</em><br>\n<br>\nMuiden silmissä Guardianin pimeydessä hehkuva punainen silmä värjääntyi muutamassa sekunnissa tummanvihreäksi. Suljettuaan oikean silmänsä Guardian näki koko maailman vihreän sävyissä. Se auttoi häntä tajuamaan, että hän seisoi osittain Kepen jalan päällä, mutta mystisestä hyökkääjästä ei ollut merkkiä.<br>\n<br>\n\"Näin jotain hetkellisesti\", Ämkoo sanoi veneen takaosasta. \"Kun Killjoy osui siihen, näin sen takaapäin hetken ennen kuin se katosi.\"<br>\n<br>\n\"Miltä se näytti?\" Killjoy kysyi.<br>\n\"En ole täysin varma\", Ämkoo sanoi. \"Liikehdinnästä oletan, että se oli mekaaninen. Se oli noin Skakdin kokoinen.\"<br>\n<br>\nGuardian käveli varovaisesti kohti takaosaa. \"Sinä ammuit sitä\", hän sanoi osoittaen Killjoyta ja kääntyi kohti Ämkoota. \"ja sinä näit sen. Missä kohtaa kohde oli ennen katoamistaan?\"<br>\nKilljoy ja Ämkoo nostivat kätensä ja osoittivat. Heidän näkökulmansa olivat hieman ristiriitaiset, mutta piste oli suurin piirtein sama.<br>\n<br>\nGuardian katsoi tarkasti yökatseensa läpi. Hän ei huomannut hyökkääjän jättäneen jälkeensä mitään.<br>\n<em>\"Lämpö. Päälle.\"</em><br>\nLämpökatseellaan Guardian näki paremmin, mutta se ei auttanut paljoa. Hyökkääjän katoamiskohdassa oli vielä pieni häilyvä jälki Killjoyn hyökkäyksestä, mutta Guardiania kiinnosti enemmän isompi jälki, joka leijaili ilmassa.<br>\n<br>\n\"Luulen, että hyökkääjämme päätti siirtyä ratkaisevalla hetkellä\", Guardian sanoi muille klaanilaisille. \"mutta se, kuka tai mikä kyseessä oli jää spekuloitavaksi.\"<br>\n<br>\n\"Se oli mekaaninen, eikö?\" Snowman sanoi. \"Nazorakit?\"<br>\nGuardian pudisti päätään. \"Nazorakit eivät hallitse kaukosiirtymistä\", hän sanoi. \"Se on yksi niistä naamiovoimista, joita ne eivät ole voineet pystyä toistamaan teknologialla. Tämä on jotain kehittyneempää.\"<br>\nHetken ajan oli hiljaista.<br>\n\"Pitäisiköhän meidän huolestua?\" Snowman kysyi.<br>\n\"En usko\", Ämkoo sanoi. \"Aurinko on nousemassa pian. Jos hyökkääjämme ei kykene näkymättömyyteen, sen on turha yrittää mitään.\"<br>\nGuardian nyökkäsi. \"Ja olemme parin tunnin sisällä Klaanissa\", hän sanoi. \"Olisi typerää hyökätä kimppuumme näin lähellä. Nyt, toivokaamme, että Domek toipuu shokistaan pian.\"<br>\n<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Valkoinen huone</strong><br>\n<br>\n<br>\nDomek tunsi suurta kipua päässään herättyään. Kun hän avasi silmänsä, hän näki vain valkoista.<br>\nHän kääntyi ympärilleen. Pelkkää valkoista kaikkialla.<br>\nDomek nosti kätensä kasvojensa eteen. Hän helpottui huomatessaan, että edes hän itse ei ollut valkoinen.<br>\nMutta silti. Valkoista. Kaikkialla.<br>\n<br>\nDomek katseli ympäriinsä. Hän oli ärtynyt.<br>\n\"Hiivatti\", Domek sanoi. \"Ei taas.\"<br>\nDomek nousi seisomaan. Se ei auttanut. Oli edelleen valkoista.<br>\nHän lähti kävelemään eteenpäin, mutta se ei auttanut, sillä tämä tylsän valkoinen erämaa ei muuttunut yhtään vähemmän valkoiseksi, vaikka sitä katsoisi mistä kulmasta.<br>\nJoskus Domek ihmetteli, miten hänen oma mielensä oli näin tylsä paikka.<br>\n<br>\nDomek käveli hetken. Välillä hän huomasi tuttuja kuvioita valkoisessa hiekassa, jonka läpi hän vaelsi, mutta muuten oli aivan liian valkoista. Välillä hän törmäsi idiinsä ja totesi tämän olevan ärsyttävä tyyppi, jolle pitäisi antaa rauhoittavia ja heti. Välillä hän löysi oman superegonsa ja totesi tämän olevan ärsyttävä kaikkitietäväinen näsäviisastelija, joka pitäisi vaientaa. Domek kuitenkin osasi oppia arvostamaan omaa egoansa siitä hyvästä, että tämä kykeni käyttämään molempien hyviä puolia.<br>\n<br>\nHetken kävelyn jälkeen Domekin eteen tuli seinä. Se oli poikkeuksellisesti musta. Domekin olisi pitänyt innostua vaihtelusta, mutta tuijotettuaan mustaan kiviseinään hetken hän alkoi epäilemään, että kaikki ei ollut täysin kunnossa.<br>\nSeinä halkeili. Halkeamista valui mustaa nestettä, joka alkoi levitä lattiaa pitkin. Domek ei ollut aivan varma, kuuliko hän oikein, mutta hän luuli seinän nauravan hänelle.<br>\n<br>\nEpäilykset loppuivat siinä vaiheessa kun seinä avasi silmänsä. Ne olivat punaiset ja niiden alla oleva halkeama alkoi muistuttaa hymyilevää suuta.<br>\nJa silloin seinä puhui Domekille.<br>\n<br>\n\"Tervehdys, unikeko\", seinä sanoi matalalla äänellä.<br>\nDomek huusi. Hän kaatui selälleen.<br>\nAse. Ase. Jostain oli saatava ase. Ainoa asia hänen mielessään sillä hetkellä oli ase.<br>\nPian Domek huomasi pitelevänsä keihästä kädessään. Hän osoitti mustaa seinää sillä.<br>\n<br>\n\"Mikä\", Domek sanoi huohottaen. \"sinä olet?\"<br>\n<br>\nSeinä hymyili. Kun se ryhtyi jälleen puhumaan, sen matalan äänen joukkoon liittyi useita erilaisia ääniä, jotka puhuivat Domekille yhtenä kuorona. \"Samantekevää. Kun kerran olemme sinun päässäsi, haluaisin keskittyä sinuun. Pyydän anteeksi, että ystäväni käsittelivät sinua hieman...kovakouraisesti.\"<br>\n<br>\nDomek nousi istumaan. Hän tutki mustaa seinää. Sen halkeamista valuva musta neste oli valunut lattialle. Nyt se liikkui vähitellen kohti häntä, peittäen alleen alitajunnan valkoisen lattian.<br>\n\"Mukavaa tuo vähättelysi\", Domek sanoi sarkastisesti.<br>\nSeinä hymyili edelleen. Nyt sen punaisten silmien alla olevasta hymyä muistuttavasta halkeamasta alkoi valua punaista nestettä.<br>\n<br>\n\"Jos meillä olisi ollut toinen, vähemmän brutaali tapa sammuttaa valosi, olisimme taatusti käyttäneet sitä, mutta tämä oli nopeinta\", pimeä seinä sanoi. \"Meillä ei ole paljoa aikaa, sillä aurinko on kohta nousemassa.\"<br>\n<br>\n\"Et vieläkään vastannut, kuka olet. Miksi haluat tavata minut ja kuka on tämä kaverisi?\"<br>\n<br>\n\"Kaikki ajallaan, hohtava ystäväni\", seinä sanoi. \"Tiedolla 'kaveristani' et tee mitään. Halusin tavata sinut, koska minulla on sinulle pieni...työtarjous. Ja minä? Minä itse?\"<br>\n<br>\nPunaiset silmät sulkeutuivat. Pian seinän suuna toiminut halkeama alkoi laajentua. Seinä säröili entistä raskaammin ja säröistä valui lisää punaista nestettä. Sitten yhtäkkiä särö räjähti auki.<br>\nSuuresta halkeamasta työntyi jotain mustaa ja pitkää. Se liikkui sulavasti läpi ilman ja pysähtyi suoraan Domekin kasvojen eteen.<br>\nPian Domek tuijotti suoraan mustan Avohkiita muistuttavan naamion tyhjiin silmäkuoppiin.<br>\n\"Minä olen joko paras ystäväsi tai pahin painajaisesi\", se sanoi. \"Se on valinta.\"<br>\n<br>\nDomek mietti hetken. \"Ja... ja miten minä hyötyisin jos olisin ystäväsi?\"<br>\n\"Tässä suuressa ja pimeässä universumissa sinä, ystäväni, olet vain pieni sekunnin tuhannesosan välähdys\", seinä puhui. \"Entä jos valosi hohtaisi kauemmin?\"<br>\n\"En välitä vallasta tai maineesta. Miksi ottaisin tarjouksesi?\"<br>\nVarjo hymyili. \"En puhu vallasta tai maineesta. Sinun valosi voi auttaa tuhansia. Miten on?\"<br>\n\"Lopetin harkitsemisen heti silloin kun ilmestyit.\"<br>\n<br>\nVarjon hymy hyytyi.<br>\n\"Sinä olet valon Toa, ystäväni\", se sanoi. \"Yksi harvoja asioita, joista en ole täysin varma on se, pystyisinkö oikeasti tappamaan sinut tähän paikkaan. Mutta jos haluat nähdä asian näin...no, luulen, että tästä tulee ainakin mielenkiintoista.\" Avohkiita muistuttavat kasvot alkoivat perääntyä. Ne vetäytyivät vähitellen mustaan kiviseinään, joka alkoi haihtua. Pian sen takana olisi taas valkoista.<br>\n\"Aikani alkaa loppua. Tavataan, <em>ystäväni</em>.\"<br>\n<br>\nSen jälkeen oli taas valkoista. Pian Domek kuitenkin näki, kuinka kullanhohtoinen valo repeytyi läpi hänen alitajuntansa ja tämän sairaan unen.<br>\nAurinko oli nousemassa.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Domek kirjoitti repliikkinsä, kiitän häntä.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":165,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-09T14:14:00.000Z","content":"<strong>Laavazone</strong><br>\n<br>\nAurinko nousee kauniisti horisontista merta vasten. Päivän ensimmäiset säteet herättävät luonnon taas henkiin, ja pyyhkivät pois yön painajaiset. <br>\nKuusi Klaanilaista ovat lähteneet tarpomaan Klaaniin. Manu haluaa mahdollisimman nopeasti itselleen kunnon ruumiin. <br>\n<br>\n\"Hei, minä käyn tuolla Killjoyn mökillä katsomassa onko hän kotona. Menkää te edeltä Klaaniin.\", Matoro ehdottaa. He tarpovat laavakivisellä maaperällä eteenpäin, ja Matoro kääntyy sivuun. Killjoyn mökki näkyy parinkymmenen Bion päässä.<br>\n<br>\n<br>\nMatoro syöttää Klaanin jäsenkortin oven viereen ja ovi aukeaa. <br>\n\"Killjoy, oletko täällä?\", Matoro huhuilee. Hänellä olisi ollut asiaa tälle. <br>\nMatoro huomaa ison kaapin jonka ovessa lukee matoran-aakkosilla \"Donitseja\". Jään Toan päivä saa heti valoisamman käänteen. Hän avaa kaapin ja ottaa alkajaisiksi parikymmentä donitsia. Hän astuu ovesta ulos, iloisena donitseista mutat pettyneenä siitä ettei löytänyt Killjoyta.<br>\n<br>\nJoku potkaisee matoroa niskaan talon katolta, jään Toa lentää suoraan naama edellä tuhkaiseen maahan. Matoro potkaisee heti ylöspäin, osuen päälle hypänneeseen kohteeseen. Se kaatuu kyljelleen. Matoro ponnistaa käsillä ylös, mutta saa potkun mahaansa.<br>\n<br>\n<em>Kuka tämä vihollinen on?</em>, Matoro miettii. Hän ei ole saanut kunnon katsekontaktia kohteeseensa.<br>\nJään Toa kierähtää maassa, nousee ja hyppää. Hän ponnistaa Killjoyn talon katon reunasta. Hän tuntee jalaknsa osuvan johonkin, sitten hän iskeytyy kovaan maahan. Refleksinomainen jääsäde iskeytyy ylöspäin, hän vetäisee miekkansa esiin. Ohjus vie jalat Matoron alta ja tämä lentää kovaan maahan.<br>\n<br>\n<br>\n\"Luulin sinua kovemmaksi, Toa.\", Eversti 437 lausuu vertahyytävällä äänellä. \"Tämä taistelu päättyy nyt. Jos liikahdat, ammun sinut. Jos et liiku, ammun sinut. Sinulla ei ole vaihtoehtoja,\", se sanoo ja osoittaa renneohjukseneheittimiellä kohdettaan.<br>\n<br>\n\"Onhan, voit aina antautua\", sutkauttaa Matoro. <br>\n\"Olet vitsikkäällä tuulella.\", Metallitorakka sanoo. Se valmistautuu painamaan liipaisinta.<br>\n<br>\nTorakan metallinen, ohut sormi kiertuu liipasimelle, painaen sitä. Liipasin ei liiku. Hän painaa kovemmin, se pysyy ylä-asennossa. <br>\n<br>\n\"Opetus numero yksi: jäädytetty liipasin ei toimi\", Matoro ilmoittaa, hyppää ilmaan, vetäisee miekkansa ja ampuu siitä energiasäteen Torakan rintaan.<br>\n<br>\nBadass vetäisee lonkallaan olevan hopeisen laserpistoolin, laukaisee. Matoro väistää ammuksen, hyppää kierteellä ja iskee miekalla kohti torakkaa. Tämä iskee ranneteränsä miekkaa vastaan. <br>\nMatoron kierre pysähtyy kun miekka ottaa kiinni torakan teriin. Badass tekee nopean ranneliikkeen, saaden Matoron Energiaterän hänen ranneteriensä väliin, jumiin.<br>\nSe riuhtaisee ja Matoron miekka lentää kauas omistajaltaan. Potku kaataa Jään Toan maahan, mutta vastapotku maasta kaataa Torakan. <br>\nTorakka iskee toisen käden ranneterän Matoron rintaan. Jään Toa parkaisee ja tavoittelee vyöltään toista miekkaansa, tai oikeammin tikaria. Tämä kakkosase on pelastanut hänet monesti. Hän saa Sähkösäilän käteensä ja iskee sen ylöspäin. Torakan teräksisen panssarin läpi iskeytyy valtava määrä sähköä ja yksi prototeräksinen terä. Matoro kierähtää alta pois. Eversti Badass repii tikarin karjuen pois ja heittää sen maahan, tavoittaen Matoroa. Hän painaa ohjuslaukaismen liipaisinta, se on jo sulanut. Sarja pieniä nuolenkärkiä iskeytyy Matoroa päin, ja ne heittävät Jään Toan kauemmas. <br>\n<br>\nMatoro tajuaa olevansa nyt aseeton.<br>\nEversti \"Badass\" 437:alla taasen on koko arsenaali käytössä.<br>\nJään Toa lähtee juoksuun, heittäytyen Killjoyn talon takaikkunan lasin läpi, taloon sisään. Torakka menee taloon ovesta, joka oli jäänyt Matorolta auki.<br>\n<br>\n\"Voi pikkuinen, etkö tajua että et voi voittaa tätä. Piilottelu ei auta.\", Torakka lausuu.<br>\n<br>\n\"Opetus numero kaksi: suojaa aina selustasi\", Matoron ääni kuuluu. Energiasalama lähtee matoron valkoisesta miekasta taloon sisään, iskeytyen kuin seinä torakkaa päin. Tämä lentää suoraan Killjoyn 80-tuumaisen teleruudun näyttöön.<br>\n<br>\nBadass ampuu ohjuksia, Matoro väistää taitavasti, mutta seinän läpi lentävä lasersäde osuu Matoroa jalkaan.<br>\nVihainen torakka syöksyy suihkumoottorin voimalla kohti Jään Toaa, iskeytyy tätä päin kovaa ja nostaa korkeutta.<br>\n<br>\n\"Haluatko nähdä maailmaa? Tiputtaisinko sinut kenties Coliseumiin, tai vaikkapa Karzahnille, saasta?\", 437 karjuu. Matoro pääsisi helposti pois, mutta on toinen juttu kannattaako se. <br>\nTorakka lentää ylöspäin.<br>\n\"Hyvästi, mikä nimesi lieneekään\", Eversti Badass murahtaa ja irroittaa otteensa. Edes Prototeräksinen panssari ei kestä iskua maahan näin korkealta.<br>\n\"Hei, odota. yksi asia vielä.\", Matoro sanoo kohteliaasti. Liian myöhään. Hän tippuu alaspäin, tuulee kovaa. Aamuaurinko sokaisee.<br>\n\"Opetus numero kolme: Tämä tullaan muistamaan päivänä, jolloin <em>melkein</em> hoideltiin Matoro The Blacksnow!\", hänen huutaa tuuleen. Seuraava miete, miten itseasiassa hän selviytyy. <br>\n<br>\nJään Toa keksii keinon joka saattaa toimia. Hän ampuu jalkojensa suuntaan alaviistoon elementaalienergiaa, saaden hänet kiitämään ala<em>viistoon</em>, kohti merta. Edelleen yläilmoissa oleva Eversti Badass 437 tajuaa Matoron yrittävän laskeutua mereen. Hän ottaa vyöstään hopeisen pistoolin. Vihreä kyborginen torakansilmä katselee kohdetta. Helppo osuma hänelle. <br>\nHänen torakankäsi puristaa jo aseen liipaisinta. Punainen välähdys, ja kuolettava säde lähtee liikkeelle valon nopeutta.<br>\n<br>\nMatoroon osuu.<br>\n<br>\nTyytyväinen Torakka lähtee katsastamaan loppujen Klaanilaisten sijaintia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":166,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-09T20:20:00.000Z","content":"<strong>Nazorakein tukikohta</strong><br>\n<br>\nKenraali 001 piti kädessään raporttia viime päivien tapahtumista, eikä ollut varma, tulisiko pitämään lukemastaan.<br>\n<br>\nEnsinnä oli laivaston tiedote. Ominaiseen tapaansa Amiraali 002 oli delegoinut raportin kirjoittamisen muille, hän ei harrastanut \"turhien kirjeiden\" raapustelua. Kenraali ei oikeastaan ollut lainkaan yllättynyt huomatessaan raportin olevan pitkälti täynnä tyhjää, torakoiden laivastolla hieman harvemmin oli erityisen kriittisiä velvollisuuksia, tulivoimaisuudestaan huolimatta.<br>\n<br>\nMaavoimien johdolta saatu viesti oli pidempi, ja 003 oli henkilökohtaisesti kirjoittanut sen. Toistuva teema raportissa oli, kuinka \"torakoita oli menetetty, mutta mitään ei saatu aikaiseksi\". Mutta siinä nyt ei ollut mitään uutta eikä ihmeellistä. Kenraali kuitenkin myhäili mielessään, asiain laita tulisi muuttumaan. Hän luki raporttia eteenpäin, ja katsoi, mitä haarniskoiduille eliiteille kuului. Ainoastaan kyborginen 437 oli suorittamassa tehtävää, muut odottivat reservissä. Mitään menetyksiä ei tässä joukossa ollut.<br>\n<br>\nSeuraavat raportin osat Kenraali kävi läpi hyvin nopeasti, hän tahtoi pikaisesti päästä tiedeosaston tekstiin. Siinä se oli, tutkimusten johtajan, 006:n, kirjoittama teksti. Siinä oli hänen varsin hyvin tiedostamansa Yliluutnantti 955:n valitettava kuolema. Mutta niin etevä sotilas kuin hän oli ollutkin, kriittisempää oli saatu tieto prototyyppivoimahaarniskasta. Siitä, joka oli aivan eri kaliiperia, kuin muiden torakoiden käytössa olevat haarniskat. 955:n puku oli uniikki, ja myös voimallisempi kuin muut. Mutta nyt se oli tuhoutunut.<br>\n<br>\nSalaisen palvelun johdossa olevan 007:n raportti oli tiivis paketti, josta kuitenkin kävi hyvin selville, kuinka vakoojakamerat toimivat jopa odotettua paremmin. Ainoastaan myrskyt aiheuttivat toimintahäiriöitä.<br>\n<br>\nKenraali 001 vei raportin arkistoijalle, ja lähti astelemaan huoneeseensa. Pieniä takaiskuja huomioimatta operaatio sujui hyvin.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Joo, en ole yksin suunnitellut Nazorakein johtoporrasta. G on toiminut pääinsinöörinä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":167,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-09T23:21:00.000Z","content":"<strong>Laavakentät</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui käveli. Hänen uusi ruumiinsa ei sopinut hänelle. Hän vihasi Zyglakeja. Hänellä oli niistä huonoja kokemuksia: kerran eräs Zyglak oli varastanut hänen hattunsa. Se oli tosin ollut ainoa kerta, kun Makuta Nui oli käyttänyt hattua.<br>\n<br>\nKilljoyn mökiltä ei kuulunut mitään. Matoroa ei näkynyt. Muut alkoivat jo epäillä jotain. He olivat jo laavakenttien reunalla; metsä oli melkoisen lähellä. Silloin jokin iski. Harmaa pyörre viuhahti heidän keskelleen. Maa räjähti. Kraatterista nousi jotain. Makuta Nui katsoi sitä tarkasti: se oli torakka. Mutta ei mikä tahansa torakka, se oli suurimmaksi osaksi mekaaninen. Se hymyili pirullisesti. Manulle tuli kylmiä väreitä. Tämä ei selvästikään ollut torakka haarniskassa, se oli torakkahaarniska. Haarniska ei kuitenkaan näyttänyt samanlaiselta, joten tuskin sitä oli massatuotettu. Ja tämähän oli kyborgitorakka.<br>\n<br>\nKlaanilaiset kömpivät pystyyn ja katselivat tulokasta. Se hymyili edelleen julmasti. Sitten se yhtäkkiä syöksähti kohti Summerganonia ja huitaisi tätä jonkinlaisella terällä. Summerganon ehti jotenkuten väistää niin, että pään irrottamiseen tarkoitettu isku osui käteen. Käsipanssari esti terää uppoamasta kovin syvälle, mutta syvä haava hänelle silti tuli.<br>\n<br>\nKeetongu hyppäsi paikaltaan ja yritti murskata torakan alleen. Eversti suhahti nopeasti pois alta ja potkaisi Keetongua jalkaa saaden tämän kaatumaan. Hän hyppäsi jälleen klaanilaisten keskelle ja julisti:<br>\n”Olen eversti 437! Teidän aikanne tämän maan päällä on päättynyt!”<br>\n”Mikä sinä olet mitään sanomaan, näytät itsekin muinaisjäänteeltä. Tai ainakin se osa sinusta, joka on jäljellä”, Makuta Nui vastasi pilkallisesti. Torakka ei raivostunut.<br>\n<em>Joudun siis kohtaamaan Zyglakin, vai?</em> hän ajatteli.<br>\n<em>Et, joudut kohtaamaan Makutan, jolla on kokemusta torakoiden tappamisesta.</em><br>\nEversti hätkähti ja katsoi Zyglakia, joka piti sisällään Makutan antidermistä.<br>\n<br>\n”Vai Makuta”, hän tuhahti. ”Joudut nyt menettämään ruumiisi – taas.”<br>\n”Saa nähdä”, Makuta vastasi. Sitten hän sanoi klaanilaisille: ”Keetongu, Gekko ja Make viekööt Sugan turvaan, hän ei voi taistella. Minä hoitelen tämän tuholaisen.”<br>\n”Hah.”<br>\n”Kyllä.”<br>\n<br>\nTorakka hyökkäsi. Makuta sai kehonsa hyppäämään voltin taaksepäin. Se oli tosin surkea siinä, mitä teki. Aivan jäykkä ja liian suuri helppoon lähitaisteluun.<br>\n<em>Tästä tulee mielenkiintoista</em>, Manu ajatteli.<br>\nHän hyppäsi kohti torakkaa ja iski nyrkillään. Torakka väisti helposti ja ampui ohjuksia kohti Makutaa. Makuta päätti käyttää yhtä tässä ruumiissa toimivista voimistaan. Hän aiheutti torakan pitelemässä terässä molekulaarisen häiriön. Terä sulautui kiinni torakan käteen. Torakka katsoi sitä hetken hämmentyneenä. Katselu loppui, kun suuri Zyglakin ruumis paiskautui hänen päälleen. Torakan vielä orgaanisista keuhkoista kaikkosi ilma, kun hänen vartalonsa litistyi musertavan massan alle. Hän ei kuitenkaan joutunut paniikkiin: uusi terä otettiin käyttöön ja pistettiin Makutan jalkaan. Makuta ponnahti nopeasti pois torakan päältä. Zyglakin ruumis oli todellakin hyödytön. Täytyi käyttää makeita supermakutavoimia.<br>\n<br>\nEversti 437 ei pitänyt Makutan magnetismivoimista. Ne aiheuttivat liikaa kipua. Häntä oli heitelty ympäriinsä liikaa. Hän päätti ottaa ohjuksensa käyttöön. Hän ampui tusinan ohjuksia kohti Makutaa, joka ei ehtinyt väistää. Ilmeisesti hän ei ollut aivan kotonaan tuossa ruumiissa. Torakkaeversti juoksi suoraan päin Zyglak-ruumista ja puski kyborgisella päällään tätä vatsaan. Tämä kaatui selälleen maahan. Torakka alkoi polkea vastustajaansa maahan suorastaan väkivaltaisesti. Makuta ei jaksanut sietää sellaista vaan potkaisi Nazorakin pois päältään ja hidasti tätä hitausvoimillaan. Voimien käyttö alkoi olla raskasta. Torakan nopeuden täysi riistäminen oli jo kovan luokan työtä. Makutan nerokkaat aivot työskentelivät ongelman parissa. Hänellä ei ollut voimia tuhlattavaksi asti, ja pian murhanhimoinen torakka pääsisi hänen kimppuunsa. Makuta päätti juosta karkuun. Hän heitti torakan magnetismillaan vielä kerran kauemmas ja lähti kipittämään kohti metsää. Torakka yllättyi äkillisestä vapautumisestaan niin, että ei ehtinyt varautua maahan paiskautumiseen.<br>\n<br>\nPian 437 oli kuitenkin Makuta Nuin perässä. Hänellä oli vikkelämmät jalat ja pitkän kantomatkan ohjukset. Makuta sai monta osumaa ennen kuin pääsi metsän reunaan. Hän voivotteli kipeitä ruumiinosiaan hypätessään puuhun. Torakka yritti katsoa, minne Makuta oli mennyt. Hän huomasi tämän loikkivan puusta toiseen hyvin nopeasti. Ei ollut aikaa hukattavaksi; torakka käynnisti taas jet-packinsä. Hän lenteli puiden seassa etsien Makutaa. Hän laskeutui erääseen puuhun katselemaan ympäristöään tarkemmin. Hän huomasi sitten kivirottien jyrsivän puun runkoa. Hän ehti hetken ihmetellä ennen kuin puu kaatui. Hän kuitenkin reagoi lähtemällä taas lentoon. Sitten häneen iski jokin terävä. Se oli Nui-Rama, jonka kynnet olivat uponneet hänen orgaanisiin kohtiinsa kyljissä. Hän vinkaisi. Kipu ei ollut mukava asia, jos sitä ei joutunut juurikaan kokemaan. Eihän se kyllä koskaan ollut.<br>\n<br>\n437 leikkasi Ramalta kädet irti ja putosi puiden latvuksiin. Ne ottivat hänet hyvin vastaan. Sitten Nui-Ramoja tuli lisää. Kokonainen parvi saapui hänen kimppuunsa. Makuta oli ilmeisesti löytänyt pesän käskettäväkseen. Everstin oli pakko pudottautua alemmas tiheän puuston sekaan. Hän ei näkisi täältä mitään. Eipä hänen tosin tarvinnutkaan: Makuta yllätti hänet takaapäin ottamalla hänet kuristusotteeseen niin, että silmissä pimeni.<br>\n<br>\nTorakka laittoi jalkansa puuta vasten, tarttui Makutan käsistä ja heitti hänet alas puusta. Sitten hän hyppäsi itse perään ja otti esiin jälleen uuden terän. Makuta ei pitänyt tästä. Miekkoselta löytyi aivan liikaa erilaisia teräaseita. Hän väisteli hetken, mutta lopulta torakka sai lävistettyä hänen kaulansa terällään. Makuta päätti sitten tunkeutua torakan mieleen. Se oli hyvin vahva, liian vahva revittäväksi kappaleiksi. Joten Makuta Nui käytti häirintää.<br>\n<br>\nTorakasta tuntui, kuin jokin olisi kutittanut hänen päänsä sisällä. Sitten hän huomasi, että Makutan antidermis oli valunut ulos. Suurin osa siitä oli jo kadonnut viidakkoon. Hämäys oli tehonnut. Torakka paiskasi raivoissaan Zyglakin ruumiin menemään. Mutta ensin hän rei’itti sen niin, että ainakaan Makuta ei saisi sitä takaisin.<br>\n<br>\nMakuta Nui valui kasvillisuuden seassa. Valuminen on juuri oikea sana kuvaamaan tapahtumaa. Leijuminen oli osittaista. Sitten Makuta huomasi jotain kiinnostavaa: hänen ja Matoron vanha tuttu makasi vielä kasvillisuuden seassa.<br>\n<em>Miksihän kukaan ei ole tehnyt ruumiista selvää?</em> Makuta pohti. <em>Haaskansyöjillä on ollut muuta puuhaa?</em> Hän sai uuden ruumiin. Torakalle tulisi kuumat oltavat – ja Makuta Nuille hauskaa.<br>\n<br>\n437 yritti vielä hetken etsiä antidermistä. Lopulta hän luovutti, olisi parasta etsiä muut klaanilaiset. Ehkä he eivät olleet vielä ehtineet karkuun. Sitten hän kuuli takaansa ääniä. Hän katsoi selkänsä taakse ja näki jotain pelottavaa. Suuri Tuhon kyykäärme katseli häntä valmiina puraisemaan. Rahin silmien takana näkyi Makuta Nuin voitokas ilme.<br>\n<br>\n<strong>Torakoiden tukikohta</strong><br>\n<br>\nAbzumo käveli maanalaisia käytäviä pitkin. Hänellä oli asiaa tälle liittouman ”hyväntekijälle”: tämä vaikutti mielenkiintoiselta. Hän näki Skakdin nukkuvan vartiopaikallaan erään oven luona. Hän meni tämän luokse ja potkaisi lujaa. Skakdi parahti. Hän katsoi tulijaa pelokkaasti. Makuta kysyi:<br>\n”Missstä löydän tämän Avden?”<br>\n”Hän… hän viihtyy… toisessa siivessä, siellä on vähemmän valaistusta.”<br>\n”Selvä, kiitosss yssstävä.”<br>\n<br>\nPian Abzumo olikin toisella puolella tukikohtaa. Hän tutkiskeli ovia. Niitä oli monta. Jokainen oli musta, harmaa seinä oli täynnä mustia nelikulmioita. Ei, ei suorakulmioita. Jotkut kyllä olivat, mutta eivät kaikki. Hän katseli ovien alta tulevaa valoa. Hän valitsi sen, josta kajasti vähiten. Ilmeisesti tämä olento ei pitänyt valosta.<br>\n<br>\nOven avattuaan hän näki vain pienen Ta-Matoranin seisovan yksin huoneessa. Tämä katseli jotain, mutta Abzumo ei nähnyt, mitä. Hän näytti vain tuijottavan hymyillen jonnekin kauas. Jostain kuuluu ääni:<br>\n”Kappas. Olemmeko me tavanneet?” Matoran ei edes katso Abzmoa. Hänellä oli kummallinen tunne. Kuin joku katsoisi häntä. Yksinäinen silmä.<br>\n<em>Pelkkä Matoran?</em> Abzumo ajatteli. Hän katsoi taakseen. Siellä todella oli silmä. Punainen silmä. Ehkä se tarvitsisi enemmän unta.<br>\n<br>\n”En ehkä osaa lukea ajatuksia, mutta osaan lukea sinua, ystäväni. Näen, että et luota potentiaaliini.”<br>\n”Oletko aivan varma? Minua on vaikea lukea.” Avden varjo alkoi muistuttaa jotain tuttua. Makuta ei tiennyt, mitä. Epävarmuuden tunne kasvoi. Varjo alkoi muistuttaa Abzumoa itseään.<br>\n”Voi, ehkä jollekulle muulle. Mutta minä tiedän mielet. En voi väittää ymmärtäväni niitä, mutta tiedän ne.” Hän kääntyi katsomaan Abzumoa yhä hymyillen samaa, tyhjää hymyään. Se oli kammottavaa.<br>\n”Mieli itsessään on tämän maailman vaarallisin ase”, hän jatkoi. Nyt Abzumokin hymyili.<br>\n”Tosiaankin. Minulla on kokemusta siitä.”<br>\n”Kerropa, ystäväni. Kun katsot silmiini, mitä näet minussa? Mitä näet mielessäni?”<br>\n<br>\nTämä oli uutta. Kukaan ei ollut koskaan <em>pyytänyt</em> Abzumoa lukemaan ajatuksiaan.<br>\nHän katsoi Matoranin tyhjiin silmiin. Hän kurkotti tämän mieleen. Hän näki jotain kummallista. Mustan keskellä oli punaisia silmiä. Mustat lonkerot tarttuivat häneen, vetivät häntä pimeyteen. Abzumo avasi silmänsä näkemättä, mitä sen jälkeen tapahtui. Avde hymyili yhä leveämmin. Abzumo hymyili takaisin.<br>\n<br>\n”Vaikuttavaa. Yleensä ajatustenlukijat eivät ymmärrä suojata omaa mieltään tarpeeksi hyvin kontaktin aikana. Sinä muistit. Kuinka monta olet murskannut sisällesi, Makuta?” Hän käänsi päätään kallelleen. Hän olisi näyttänyt vajaamieliseltä tyhjine silmineen, ellei olisi ollut niin kammottava. Tietoisuus vaikutti pelottavalta. Abzumo hymyili edelleen, mutta hänen sydämensä oli jäätä. Tämän olennon kanssa ei paranisi leikkiä – hän saattaisi olla jopa Makutain voimien veroinen.<br>\n”Olenhan minä elämäni aikana ehtinyt jokusen tappaa. On mukavaa, kun ruumis saa lisää massaa. Valitettavasti halutessani pienemmän muodon minun on jätettävä osa massasta taakseni. Silloin muutama elämä voi tuhlaantua, mutta sillehän ei voi mitään.” Avde nyökkäsi hitaasti.<br>\n”Mutta kysyin, kuinka monta. Oletko edes laskenut?”<br>\n”Miksi olisin? Mitä tekisin sillä tiedolla? Toisten elämällä on toisarvoinen sija omaani nähden. Kyllähän sinä sen tiedät, kun minua luet niin hyvin.” Makuta hymyili maireasti. Avde ei ollut ainoa, joka taisi sanaleikit.<br>\n<br>\n”Hyvä vastaus”, Avde sanoi nostaen kätensä kohti Abzumoa. ”Minä olen, tai tilanteesta riippuen <em>me</em> olemme Avde.” <br>\n\"Me?\" Siihen Avde vastasi erittäin veikeästi:<br>\n”Minusta on moneksi.” Se oli jo liian veikeästi sanottu – jopa kammottavan veikeästi. Tuollaisesta olennosta ei pitäisi lähteä sellaista ääntä.<br>\n”Nyt, ystäväni. Annoin ymmärtää, että en kuullut nimeäsi.”<br>\n”Nimeni on Abzumo. Olemme ilmeisesti tästä lähtien liittolaisia.”<br>\n”Luulen niin. Edustatko Veljeskuntaa vai itseäsi?”<br>\n”Minä? Itseäni. Ehdottomasti itseäni. Veljeskunnan linja on… sietämätön. Ja käsittämätön. En ole varma, miksi se typerys, Terry, johtaa sitä yhä. Vaikka eipä Miserix ollut paljon parempi. Tiedän kyllä, kuka johtaisi veljeskuntaamme parhaiten. Ja sinäkin tiedät, ketä tarkoitan, eikö totta?”<br>\n<br>\nAvden silmät muuttuivat pelkiksi viiruiksi. Hänen hymynsä levisi, mutta Abzumo mietti, oliko se vieläkään saavuttanut äärirajojaan. Näkyä olisi voinut kuvailla irvokkaaksi. Mutta pienen Matoranin suulla hymystä ei tullut niin groteskia kuin olisi ollut mahdollista Makutan suulla.<br>\n”Katsotaan, mitä voimme tehdä tämän asian suhteen.”<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">G kirjoitti Avden, kuten aina.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":168,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-10T07:27:00.000Z","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Manun, äidinkielen opettajan tekstistä löytyi virhe!! Kohdassa \"...suoraan päin Zuglak-ruumista...\" </dd></dl>\n<strong>Laavazone, lähellä meren rantaa</strong><br>\n<br>\n<em><br>\nHäikäisevä valo.<br>\nÄkillinen pimennys.<br>\nMaailman äänet hiljenevät.<br>\n<br>\nMitä tapahtui?<br>\nOnnistuiko suunnitelma?<br>\nEikö?<br>\n<br>\nOlenko elossa?</em>, <br>\nJään Toa miettii päässään.<br>\n<br>\nHän tuntee kuinka hänen ruumiinsa kelluu pimeydessä.<br>\nKylmyydessä.<br>\n<br>\n<em>Ei, se on vettä!</em>, Matoro tajuaa. Hän avaa vain vaivoin silmänsä. Päälle jäänyt lämpökamera näyttää pelkkää sinisyyttä.<br>\n<br>\nKyllä, Matoro tajuaa pudonneensa mereen.<br>\nUskomaton onni.<br>\n<br>\nHän alkaa kauhoa ylöspäin, kohti valoa. Matoro ottaa hiekkaisesta rantatörmästä kiinni ja jää makaamaan puoliksi veteen.<br>\nTulikuuma keskipäivän aurinko lämmittää selkää.<br>\n<br>\nJään Toa mietiskelee miten tämä tapahtui. Viimeinen muistikuva häneltä on se, kun hän yritti ohjata tippumistaan mereen, kunnes kaikki pimeni.<br>\n<br>\nHänellä on rinanssa, vain parin sentin päässä Sydänkivestä, paha polttohaava. Kenties laser? No, hänen panssarinsa sisällä ollut parannuskivi korjasi aukon suhteellisen hyvin vedessä, vaikka siihen sattuukin vielä.<br>\n<br>\nMatoro säätää teleskooppisilmiään. Ne eivät toimi aivan täydellisesti veden takia. Jään Toa tarkentaa kaukonäön metsän reunaan. <br>\n<br>\n<em>Kraateri. Maassa taistelun jälkiä.</em>, Matoro ajattelee. Hän on todella väsynyt unen puutteen takia mutta lähtee rantaa pitkin kyseiseen paikkaan.<br>\n<br>\nMatoro aktivoi naamionsa, hän koittaa tavoittaa Kanohi Cencordilla lähimieliä.<br>\nMatoro pysähtyy ja keskittyy naamioonsa. Hän aistii muutamien Rahien ajatuksia, koostuvat pääosin ruoan etsinnästä. Mitä kauemmas hän kurottaa, sen enemmän näitä Rahien ajatuksia hän taltioi.<br>\nKaukaa metsästä kuuluu ihan älykästä ajattelua:<br>\n<em>Nyt tuhoan sinut...</em><br>\n<em>Teidän jälkeenne, Makuta.</em><br>\n<br>\nMatoro tunnistaa ensimmäisen puhujan olevan Manu.<br>\nManu ehtii tajuta vain lyhyen ajatustenluvun ennekuin Matoro lopettaa ja lähtee juoksemaan siihen suuntaan.<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien luolastot</strong><br>\n<br>\nMetorakk on saanut Torakkahaarniska mod. 2.0:n päällensä. Pitkä Skakdi on nyt entistä vaarallisempi. Hänellä on hopeinen, kevyt mutta äärimmäisen kova ihonmyötäinen panssarointi. Hänen kypäränsä on myös päälystetty samalla metallilla. Hänen punaiset silmänsä katsovat kypärän pienistä viiruista. Hänen suuri hammaskalusto on metallisen ristikon takana. <br>\nSelässä hänellä on tehokkaat rakettimoottorit. Ranteessa on useita avattavia teriä, pistooli, ohjuksenehittimet ja miekka. Metorakk ei ole luopunut ihanasta ketjun päässä roikkuvasta piikikkäästä mopukarista, joka roikkuu hänen vyötäröllään. <br>\n<br>\nGaggulabio on hyvillä mieleillä, Skakdien voimavarat ovat juuri parantuneet huimasti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":169,"creator":"Jake","timestamp":"2010-10-12T13:25:00.000Z","content":"Jake käveli linnakkeessa. Hän mietti, missä Guardian oli. Monia klaanilaisia oli ilmeisesti tehtävällä, luultavasti hakemassa Guardiania. Jake käveli eteenpäin. Yhtäkkiä kaikki muuttui sumuiseksi ja taas selkeni. Hän oli eri paikassa kuin äsken. Se oli outoa karua vuoristoa, varmaankin klaanin saaren ulkopuolella, hän näki Turagan kävelemässä eteenpäin. Turagan panssarointi oli valkoista, mutta hänellä oli pääosin mustanharmaa vartalo. Hänen naamiotaan Jake ei kuitenkaan nähnyt. Turagalla oli musta sauva jonka päässä oli pora. Jake huomasi turagassa jotain oudon tuttua, aivan kuin hän olisi nähnyt sen aiemminkin. Jake käveli eteenpäin ja näki turagan naamion. Se oli tummanharmaa matatu, jossa oi valkoinen raita. Se oli täysin samanlainen kuin Jakella. Yhtäkkiä kaikki taas muuttui sumuiseksi ja oli taas klaanissa. Hän oli erittäin hämmentynyt. Mitä tämä tarkoitti...?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":170,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-12T15:55:00.000Z","content":"<strong>Vene</strong><br>\n<br>\nAamuaurinko häikäisi taivaanrannassa ja viesti uuden päivän olevan alkamassa. Snowman oli ottanut takaisin paikkansa ruorin takana ja nyt teräksinen paatti kiisi läpi aaltojen kovempaa kuin koskaan aikaisemmin. Kukaan ei ollut nukkunut erityisen hyvin ja siksi keskustelu alkoi hieman jähmeytyä.<br>\n<br>\nGuardian tuijotti horisonttiin. Tarkennettuaan kiikarilla hieman hän huomasi, että Klaanin päämaja alkoi hahmottua auringonsäteiden alla.<br>\n<br>\n\"Snowman\", Guardian sanoi pitäen katseensa saaressa. \"Kuinka pian oletat, että olemme perillä tällä vauhdilla?\"<br>\n\"Minä olen vain ohjaaja, kysy Kepeltä\", Snowman sanoi väsyneenä.<br>\n\"Kepe, kuinka pian olemme perillä?\" Guardian kysyi.<br>\n\"Noin kahdenkymmenen minuutin päästä\", Kepe sanoi väsyneempänä rapistellen karttoja. Syystä tai toisesta Guardian päätti lisätä päässään Kepen antamaan lukuun kymmenen minuuttia saadakseen hieman realistisemman arvion.<br>\n<br>\nMatka jatkui ja määränpäänä oleva saari suureni horisontissa. Veneessä pitkään leijaillut hiljaisuus rikkoutui viimeistään silloin, kun Domek heräsi. Kaikki kääntyivät kohti veneen lattialla makaavaa valon Toaa, joka siristeli silmiään poissaolevan näköisenä ja etsi vaistonomaisesti hattuaan ympäriltään kädellään. Ämkoo ojensi sen hänelle ja Domek tarttui hattuun refleksinomaisesti vetäen sen syvälle päähänsä. Kukaan ei tulisi Domekin ja tämän hatun väliin.<br>\n<br>\n\"Huomenta\", Ämkoo sanoi. \"Miten voit?\"<br>\n<br>\nDomek katseli ympärillä olevia klaanilaisia pitäen yhä kiinni hatustaan tiedostamattomasti. \"Pääni\", hän sanoi hieroen otsaansa. \"Au. Hiivatti. Mitä. Tapahtui.\"<br>\n<br>\n\"Mekin haluaisimme kovasti tietää\", Killjoy sanoi. \"Mutta ne ovat poissa.\"<br>\n<br>\n\"Miksi aina pää\", Domek kysyi ärtyneenä.<br>\n<br>\nHetken hiljaisen kiroamisen jälkeen Domek aloitti pitkästä aikaa keskustelua veneellä. Klaanilaiset miettivät nyt yhdessä lähiaikojen tapahtumia ja yrittivät yhdistellä asioita toisiinsa. Villiintyneet Rahit, Nazorakien joukkojen kasvaminen ja Pimeyden metsästäjien paluu kuvioihin aiheuttivat veneessä paljon keskustelua ja teorioita. Guardian liittyi mukaan keskusteluun vain satunnaisesti, vaikka hänellä olisi ollut taatusti paljon sanottavaa. Sen sijaan hän keskittyi kopeloimaan kommunikaattoriaan.<br>\n<br>\nKommunikaattori oli pieni ja metallinen ja siinä ei näyttänyt olevan ulkoista vikaa. Lähettimenä toimiva siru kommunikaattorin sisällä oli täysin ehjä, eikä muitakaan ilmiselviä vikoja löytynyt, mutta kun Guardian yritti yhdistää Tawalle tai Visokille komentohuoneeseen, hän sai vain epämääräistä särinää. Vene oli jo niin lähellä Klaanin päämajaa ja niin kaukana häiriösignaalin potentiaalisesta lähtöpaikasta, että yhteyksien olisi kaiken järjen mukaan toimittava.<br>\n<br>\n\"Guardian kutsuu, saavumme pian\", Guardian sanoi välillä hiljaa laitteeseen, mutta vastausta ei tullut. Hän kokeili parin minuutin välein, mutta särinä vain paheni. Guardian laski kommunikaattorin veneen lattialle ja katsoi sitä mietiskelevänä. Edes sähkömagneettisen pulssin ei pitäisi rikkoa laitetta, sillä sen tekninen puoli oli melko vaatimaton, mutta hyvin suojattu. Killjoyn kommunikaatiolaitteiden viat kuitenkin antoivat ymmärtää, että sirujen yhdistäminen oli lähettänyt jonkinasteista sähkömagneettista häiriötä. <br>\n<br>\nGuardianin kommunikaattorin oli kuitenkin sotkenut jokin muu. Klaanin johtajien kommunikaatiolaitteet eivät olleet sähköisiä. Paacon ja Kepen yhteistyö Visokin kanssa oli saanut toistettua jotain, joka oli lähempänä telepatiaa kuin radioaaltoja. Se, että jokin signaali oli saanut sotkettua tämänkin laitteen huolestutti Guardiania suuresti.<br>\n<br>\nGuardianin ajatukset keskeytyivät, kun kommunikaattori päätti yhtäkkiä puhua hänelle.<br>\n<br>\n\"...'allo\", kommunikaattorista tuleva ääni sanoi suorastaan hurmaavasti. \"Kuulin, että olette tulossa visiitille. Kuinka monta teitä on?\"<br>\nVeneessä oleva keskustelu pysähtyi hetkellisesti. Kaikki katsoivat kommunikaattoria hämmentyneenä. Guardian poimi pienen laitteen lattialta ja nosti sen kaikkien ulottuville.<br>\n\"Meitä on kuusi\", Guardian vastasi laitteelle. \"Kaksi vakavasti vahingoittunutta, kerro Radiakille ja lääkintäosastolle. Mukava kuulla kaunis äänesi, Paaco.\"<br>\n<br>\n\"Samoin sinun\", Paaco sanoi naurahtaen. \"Laitteissa oli häikkää, joten minut päästettiin korjauspuuhiin. Nyt koko hoito toimii entistä paremmin. Ja olen kuulutushuoneessa ja minulla on mikrofoni!\"<br>\nPaaco naurahti. Guardian ja Snowman katsoivat toisiaan pitkään. Heidän ei tarvinnut sanoa sanaakaan, mutta molempien päässä pyöri mahdollisia kauhuskenaarioita.<br>\n<br>\n<em>Hei. Tässä on Paaco kuulutushuoneesta. Toivottavasti nautitte äänestäni yhtä paljon kuin minä itse. Pienellä lisämaksulla voitte saada äärettömästi Paacoa ilman keskeytyksiä...</em><br>\n<br>\nMolemmat päättivät ravistaa kyseisen ajatuksen pois päästään.<br>\n\"Mutta\", Paaco sanoi pitäen pienen tauon. \"Keitä siellä on? Ja ketkä tarvitsevat ensiapua?\"<br>\n\"Guartsu\", Guardian sanoi.<br>\n\"Snowman\", veneen kuskina toimiva lumiukko sanoi. \"ja minä kai tarvitsen vähän ensiapua.\"<br>\n<br>\n\"Kepe\", Kepe sanoi häiritsevän pirteästi. \"Ja minä olen aivan kunnossa!\"<br>\n\"Hän ei ole\", Snowman sanoi.<br>\n\"Olenpas\", Kepe vastasi.<br>\n\"Etpäs\".<br>\n\"Joopas\".<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n\"Killjoy\", mekaaninen pimeyden metsästäjä huudahti veneen kärjestä.<br>\n\"Domek\", valon Toa sanoi.<br>\n\"...ja Ämkoo, terve\", Ämkoo sanoi viimeisenä.<br>\n<br>\nKukaan ei tiennyt, mitä Paacon suussa oli sillä hetkellä, mutta äänistä päätellen hän oli juuri tukehtumassa siihen. Yskimistä kesti kymmeniä sekunteja ja veneilijät kuuntelivat sitä piinaavan hiljaisina.<br>\n<br>\n\"Mitä minä nyt tein\", Ämkoo kysyi katsellen muita. Guardian vastasi pienellä olankohautuksella. Pian Paaco onneksi lopetti yskimisen ja rikkoi veneessä syntyneen hämmentävän hiljaisuuden.<br>\n<br>\n\"...niin\", hän sanoi. \"Kiva kuulla, paria teistä ei ole näkynyt hetkeen. Rantautukaa mahdollisimman lähelle lääkintäsiipeä. Voin pistää Radiakin ja pari muuta ottamaan teidät vastaan. Heti kun olen tehnyt hänelle pienen källin. Ette usko, kuinka paljon täällä komentohuoneessa saa aikaiseksi.\"<br>\n<br>\n\"Sinä olet ihana heppu\", Guardian sanoi naama peruslukemilla.<br>\n\"Kiitos samoin, kulta\", Paaco sanoi ja vaikka kukaan ei nähnyt hänen kasvojaan, kykenivät kaikki kuvittelemaan niillä olevan virneen. \"Voisi ehkä myös päästää Doxin ja Ignikan ulos Kepen varastosta. Kun nyt näin kiltiksi tunnen itseni.\"<br>\nPaaco hiljeni hetkeksi. Äänistä päätellen hän oli jo töissä. Ennen linjan sulkeutumista hän kuitenkin sanoi vielä jotain.<br>\n\"Tiimi odottaa teitä viidessä minuutissa. Tervetuloa takaisin.\"<br>\nKaikki veneilijät kiittivät Paacoa vuorollaan. Snowman päätti innostuksissaan nostaa kulkuneuvon vauhtia.<br>\n\"...mutta\", Paaco sanoi. \"Pieniä ongelmia vain. Torakoita. Pari skakdia. Matoro ja muut. Voitte varmaan ojentaa auttavan käden?\"<br>\n<br>\nGuardian nyökkäsi, vaikka Paaco tuskin kykeni näkemään sitä. Hän latasi pistooliaan jo valmiiksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":171,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-10-12T17:40:00.000Z","content":"<strong>Laavakenttien läheinen metsä</strong><br>\n<br>\nTorakka nro. 437 ja Manun ohjaama valtava monipäinen Rahi tuijottivat toisiaan, ikään kuin toijotuskilpailussa. manu oli tosin hieman huolissaan, Rahin keho saattoi olla jo aika heikossa kunnossa maattuaan metsässä jo pidempään. Manu päätti kuitenkin yrittää. Hän työnti Rahin päätä eteenpäin, suu auki. Torakka kuitenkin antoi Rahin puraista mekaanista titaanikättään. Manu usko itehneensä vahinkoa, muttei torakalle. Kesti hetken ,ennen kuin hän tajusi Rahin leukojen terävien, mutta haurastuneiden hampaiden katkenneen. Torakkaluutnantti kaivoi pistoolin selässään olevasta varustekotelosta, ampuen Rahiruumista päähän, jolla hänen käteensä oli isketty, kohdisten sen vasempaan sieraimeen. Laukaus. Manu äännähti, ikään kuin tuskissaan. Pian Manu huomasi antidermiksen valuvan Rahin päästä, paljonkin. Hän päätti siirtää mielensä viereiselle päälle, yksi oli pois pelistä. Manu ei kuitenkaan hetinyt reagoida, ennen kuin kyborgitorakka ampu tohjoksi raadon muutaman muun pään, leikaten myös yhdeltä kaulan, joten enää yksi pää olisi jäljellä, eikä ekän varmaan enää kauan. Manu päätti olla kärsivällinen, pään tuhouduttua hän ei voisi enää juuri kontrolloida Rahiraadon kehoa hyvin, joten piti varoa, ettei sekin tuhoutuisi. MAnu ei ehtinyt miettiä kuvaakaan, kun torakka iski kyborgisen käaensä Rahin otsaan. Pian manu huomasikin olevansa vankina, pienessä lasisäiliössä, erittäin ahtaassa pienessä lasisäiliössä. Torakka vetäisi säiliön pois oudoksi aseeksi muunnetusta kädestään. Torakka nosti purkin kasvojensa tasalle. \"Pidätkö uudesta kodistasi?\", torakka kysähti ivallisesti ja jatkoi; \"Tiesin, että saisin Makutan vastaani, joten otin mukaani pienen kaasuja imevän aseen, joka tepsii myös Makutojen olemukseen\". Torakka ripusti lasisäiliön vyötärölleen. <br>\n<br>\n\"Sinusta tulee oiva näyte-esine pieneen galleriaamme\", 437 kuiskasi säiliölle, \"Nyt,Klaanilaismetsästys voi alkaa...\". Torakkakyborgi nousee ilmaan selkäsuihkumoottoriensa avulla, laittaen mekaanisen silmänsä lämpösensoriasrtukselle. Samalla hän tuli katsahtaneeksi merelle, huomaten melko korkearuumiinlämpöisiä olioita kulkevan kovaa vauhtia kohti rantaa joidenkin kilometrien päässä. Hän vaihtoi silmäänsä päälle kiikaritoiminnon, tunnistaen venessä istuvat hahmot. Tai, osan heistä. Ainakin viiden hahmon hän tunnisti hepuiksi, joiden oli kerrottu osallistuneen erään arvoisan torakan kuolemaan. Koston aika olisi nyt... Kyborginen käsi muttuu pienssä hetkessä kuolettavaksi kanuunaksi. Samaksi, jola hän oli hoidellut Matoron, joten se tepsisi varmaan hyvin kuuteen Klaanilaiseenkin. Ainakin, jos osuisi räjhtävällä laserpanoksella veneen moottoriin. Siitä tuskin olisi huolta, hän oli tarkka-ammunnan veteraaneja. Torakkaluutnantti ampuu nopean laserammuksen kohti venettä...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":172,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-12T18:18:00.000Z","content":"<strong>Vene</strong><br>\n<br>\nKilljoyn olkapäiden pienet tykit reagoivat itsestään ja ampuivat kohti venettä lähestynyttä sädettä. Säde räjähti suoraan ilmassa, havahduttaen koko seurueen.<br>\n<br>\nKatseet käännähtivät salamannopeasti ja Killjoy näki ilmassa leijuvan eliittinazorakin. Ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään, Killjoy astui toimiin:<br>\n<br>\n\"Minun heiniäni.\"<br>\n<br>\nKilljoyn rakettimoottorit rävähtivät käyntiin ja hän kiisi taivaalle taklaten nazorakin suoraan ilmasta. Killjoy piti otteensa ja molemmat kiisivät kohti rantaa, rysähtäen kuuluvasti hietikolle.<br>\n<br>\nNazorak hypääsi ylös ensimmäisenä ja laukaisi pieniä ohjuksia kohti Killjoytä. Ohjukset osuivat kohteeseensa ja Killjoy lensi iskun voimasta useita metrejä.<br>\nKilljoy oli kuitenkin valmistellut tulipurkausta jo hetken ja nazorak joutui tekemään epäluonnollisen nopean liikkeen väistääkseen sen. Maahan osuessaan nazorak laukaisi verkon, joka sitoi Killjoyn, mutta sähkövoimillaan hän sulatti sen ympäriltään.<br>\n<br>\nNazorak otti askeleen taaksepäin hämmentyneenä. Tällä vastustajalla tuntui olevan vastine hänen jokaiseen hyökkäykseensä.<br>\nKilljoy huomasi tämän ja naurahti:<br>\n<br>\n\"Hah, ja taas yksi halpaan menevä. Pukuni on täysin samaa teknologian haaraa, kuin teidänkin ja omani osaa laskelmoida tekemisenne tarkalleen. Suosittelen luovuttamaan, kun vielä voit.\"<br>\n<br>\nTorakka katsoi Killjoyta epäuskoisena ja pudotti merkillisen purnukan maahan, muuntaen kätensä samalla valtavaksi tykiksi, joka ampui ison räjähteen kohti Killjoyta. Killjoy oli kuitenkin noussut ilmaan ja lensi suoraa vauhtia kohti nazorakia. Hän otti miekkansa esiin ja laskeutuessaan leikkasi nazorakin yhden käden irti.<br>\n<br>\nNazorak ulvaisi ja yritti tehdä vielä yhden hyökkäyksen, mutta Killjoyn käsistä luoma paineaalto lennätti tämän kauas hänestä. Killjoy valmistautui jo viimeistelevään iskuun, kun nazorak yllättäen räjäytti maan ympäriltään ja savun turvin lensi karkuun.<br>\nKilljoy sulki asejärjestelmänsä, sillä ne olivat päässeet ylikuumenemaan pahasti nazorakin hyökkäysten takia.<br>\n<br>\nJuuri silloin hän muisti vihollisensa pudottaman purnukan ja lähti tutkimaan sitä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":173,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-12T18:35:00.000Z","content":"<strong>Metsä, torakkatunnelin salainen sisäänkäynti</strong><br>\n<br>\nKapteeni 666 astui ulos salaisesta tunnelista. Torakka tiesi sen olevan niin hyvin piilotettu, että kukaan ei voinut löytää sitä tietämättä, missä se sijaitsi. Hän hymyili itsekseen. Muutama Nazorak-sotamies ryömi ulos hänen jäljessään.<br>\n<br>\nTorakka oli yksi parhaista taistelijoista koko armeijassa. Hänen haarniskansa, toisin kuin Nazorakeilla yleensä, oli musta. Hänellä oli rintapanssarissaan verenpunainen raita, joka ulottui oikeaan reiteen asti, ja olkasuojuksissaan piikkejä. Hän myös kantoi kilpeä, johon oli maalattu Nazorakien tunnus. Hänen miekkansa oli prototerästä.<br>\n<br>\nSitten metsästä kuului epämääräistä rapinaa. Torakat valmistautuivat yhteenottoon. Yksi peitti salakäytävän sisäänkäynnin. Silloin eversti 437 ilmestyi pusikosta. Hänen toinen kätensä oli rikki. Kapteeni naurahti.<br>\n”Mitä teille on tapahtunut, eversti ’Badass’?”<br>\n”Älä naura siinä, typerys. Päästä minut sisään. Guardian seurueineen on palannut. Mene tappamaan ne saman tien, jos itse uskot pystyväsi siihen.”<br>\nKapteeni katsoi everstin menoa huvittuneena. Sitten hän katsahti miehiinsä ja sanoi hymyillen:<br>\n”Lähtekäämmepä nyt sitten saalistamaan klaanilaisia.” Verenjano silmissään hullu torakka lähti juoksemaan rantaa kohti nopeammin kuin rahi.<br>\n<br>\n<strong>Ranta</strong><br>\n<br>\nKilljoy laskeutui purkin luokse. Mutta yhtäkkiä hänen päänsä täytti suuri ajatus:<br>\n<em>VAPAUS!</em><br>\nHän hätkähti tätä. Sitten hän katsoi purkkia; sen sisältö, vihreää limaa, valui hiekalle. Se nousi ilmaan kuin kaasu konsanaan ja lähti luikertelemaan kohti venettä. Killjoy seurasi sitä.<br>\n<br>\nManu pääsi veneelle, joka oli juuri rantautunut, ja ylitti reunan. Kaikki katsoivat sitä kummissaan. Sitten heidän päihinsä ponnahti ajatus: <em>Pöö!</em> Kaikki hätkähtivät.<br>\n”Tosi hauskaa, Manu”, Guartsu sanoi ärtyneenä. ”Olisimme voineet tappaa sinut.”<br>\n<em>Ette olisi</em>, Makuta Nui vastasi. <em>Kukaan ei tapa minua. Se hullu torakka mechahaarniskassaan ei pystynyt, toinen hullu torakka kyborgiruumiineen ei pystynyt eikä Zyglak-laumakaan pystynyt.</em><br>\n”Saanko kysyä, kuka tämä limainen kaasu oikein on?” ÄmKoo keskeytti tähän väliin.<br>\n<em>Saat</em>, Makuta Nui vastasi. <em>Olen Makuta Nui. Harmi, että näet minut näin avuttomassa tilassa.</em> Jotain naurun tapaista välittyi heidän mieliinsä.<br>\n<em>Olen kuullut sinusta, ÄmKoo</em>, Makuta jatkoi, <em>olet entinen admin, jonka muistoksi on rakennettu muistaakseni jopa temppeli. Klaanisaaren vuori on nimetty uudelleen sinun mukaasi.</em><br>\nGuardian katsoi antidermistä vihaisesti, ÄmKoo näytti hämmentyneeltä.<br>\n<em>Mitä te odotatte? Eipä jäädä aikailemaan. Linnaan siitä, mars mars.</em> He lähtivät kävelemään kohti Klaanilinnoitusta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":174,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-12T19:44:00.000Z","content":"<strong>SS Rautasiipi, Nazorakien laivaston lippulaiva</strong><br>\n<br>\nAmiraali 002 katsoi ylellisen hyttinsä ikkunasta ulos kohti panssarilasin toisella puolen aukenevaa merta. Hän oli nojautunut hieman eteenpäin, ja näytti mietiskelevän jotain. Nazorakin kasvoilla oli hyönteismäisen suun johdosta vallan epämieluisan näköinen hymy.<br>\n<br>\nTämä torakoiden laivaston johtaja suoristi ryhtinsä, ja asteli huoneensa ovelle. Amiraali oli tänään harvinaisen hyvällä tuulella. Toisin kuin suurimmalla osalla torakoista, hänellä oli kunnianhimoa. Ja eilen illalla hän oli kuullut hyvät uutiset: Kenraalin auktoriteetin suoranainen kyseenalaistaminen joukkojen toimesta. Protestoivat torakat olivat olleet johtajansa epäonnistumisia vastaan: osa torakoista ei tuntunut kuuntelevan johdon ohjeita ylipäänsä. Voimakkaat soturit 437 ja 666 eivät toimineet ohjeistuksensa, vaan vaistonsa varassa. Se ei ollut torakoiden kaltaista, he eivät olleet mitään skakdeja. Lisäksi kaikkein voimallisimmalla haarniskalla varustetun Yliluutnantti 955:n kuolema oli aiheuttanut melkoisen moraalin laskemisen rivitorakoiden joukossa. Kenraalin harmiksi suurimmalle osalle Nazorakeista ei voitu kertoa mitään salaisesta suunnitelmasta, joka olisi luonnollisesti muuttanut rivitorakkain asenteita. Mutta ei se minua häiritse, Amiraali ajatteli. Kenraalin suosion laskiessa minä saan osakseni aina vain enemmän arvostusta.<br>\n<br>\n002 käveli ripeästi mutta arvokkaasti laivan käytäviä pitkin. Edestäpäin kuului metallin kalketta. Ilmeisesti rakennustyöt oli siis jo aloitettu. Amiraali varmistui tästä saapuessaan laivan <br>\nsuurimpaan, suorastaan valtavaan halliin. Tykkejä raahattiin vaijereilla pois, väliseiniä pystytettiin ja metallikehikoita hitsattiin. Ylpeänä torakkana Amiraali ei pitänyt siitä, mitä Kenraali teki hänen laivalleen, mutta ymmärsi kyllä toiminnan tarpeellisuuden. Mutta, jälleen Amiraalin onneksi ja Kenraalin epäonneksi, suuri massa rivitorakoita ei ollut perillä suunnitelmasta.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin saaren ranta</strong><br>\n<br>\nSnowman oli jäänyt itsekseen vielä kiinnittämään veneensä rantaan, ja harppoi nyt kovaa kyytiä tavoittaakseen muut. Lumiukon askeleet painautuivat rannan mutaan suurina ja selkeinä. Jalkaterien asento oli hänelle ominaisen harottava, ja Kepe olikin joskus sanonut tunnistavansa valkoisen toverinsa pelkän hupaisan kävelytyylinsä perusteella matkojenkin päästä.<br>\n<br>\nPoikkeuksena normaaliin Snowman kuitenkin käveli melko ripeää vauhtia: vaikka hän tunsikin olevansa Klaanin saarella kotonaan ja viihtyi siellä, tiesi hän myös saaren olevan täynnä vaaroja. Pian hän kuitenkin kiri muun seurueen, ja liittyi joukkoon kirjavaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":175,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-16T06:00:00.000Z","content":"<em>Miksi ykkösviestin \"Nazorakit\"- spoiler-tagi ei aukea?</em><br>\n<br>\n<strong>Metsä, lähellä laavazonea ja rannikkoa.</strong><br>\n<br>\nMatoro on matkannut rantaviivaa pitkin kohti metsää ja Klaania. Enää hän ei huomaa naamiollaan ajatuksia. Jään Toa on päättänyt lähteä Klaaniin, hän ei välttämättä halua olla paljoa yksin näiden ihmetorakoiden takia. Matoro on hyvin varuillaan ja tähystelee lämpökameralla pusikoita. <br>\n<br>\nMetsäaukiolla Matoro huomaa pitkän käärmemäisen olennon maassa. Ei, se on Tuhon Kyykäärme, jolta puuttuu kaikki päät!<br>\n\"Minulla on ikävä tunne tästä...\", Matoro puhuu itsekseen hiljaa. Hän tutkailee ympärilleen. <br>\nVaikka aurinko paistaa kirkkaana ja lämpimänä taivaalla, metsä nostaa Toalle kylmät väreet. Ei sillä, että metsä olisi jotenkin pelottava, se on kaunis ja avara luonnonmetsä vielä näin lähellä rantaa. Epätietoisuus sen aiheuttaa. Täällä on jokin vahva olento, jos on saanut tapettua Tuhon Kyykäärmeen näin.<br>\n<br>\nMatoro lähtee juoksuun, hän haluaa mennä mielummin rantaa pitkin. Metsässä liikkuminen ei houkuttele.<br>\nHän saapuukin rantatielle ja jatkaa rauhallisesti matkaa sitä pitkin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":176,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-10-17T22:14:00.000Z","content":"<strong>SS Rautasiipi, Nazorakien laivaston lippulaiva</strong><br>\n<br>\n437 oli siirtynyt laivan kannen alapuolella siatsevaan pieneen huoltohuoneeseen viimeistelettämään mekaanisten osiensa huollon. Hän istui huoneen keskellä olevassa tuolissa huoltotorakoiden säädellessä hänen mekaanisten raajojensa kanssa. Hän mietiskeli itsekseen. Viime aikoina oli tapahtunut kaikenlaista, mikä ei ollut Nazorakeille juuri eduksi. Eniten häntä mietitytti heidän taisteluparhaimmistoonsa kuuluvan yliluutnantti 955:n kuolema. Kyborgitorakka oli tosin arvellut joitakin kertoja hänen joskus kaatuvat omaan ylivoimaisuuteensa ja ylpeyteensä. Voisko hänelle itselleen käydä samoin? Ajatukset kiipivät väkisinkin hänen kohtaamaansa suureen, punamustaan soturiin, jonka taistelutaidot vetivät melkein vertoja hänen omilleen. Samalla hän tunsi suurta mielenkiintoa tätä henkilöä kohtaan. Hänen haarniskansa näytti sisältävän enemmän varusteita ja laitteita, kuin Nazorakien parhaimpien insinöörien suunittelema linkkuveitsi, ja se oli jo paljon. Hän tulisi varmasti kohtaamaan tämän hahmon vielä useaan kertaan, ja siitä tulisi kiintoisaa...<br>\n<br>\nEräs huoltotorakka sääteli 437:n vasenta, kyborgista silmää, mutta kyborgitorakka pystyi silti syventymään täysin metteisiinsä. Nämä työläiset työskentelivät esimerkillisen häiritsemättömästi, minkä takia he olivatkin 437:n henkilökotainen huoltoryhmä, näiden ympärillä hääräily oli kaikesta huolimatta lähes huomaamatonta.<br>\n<br>\n\"Sir.\", kyborgisen luutnantin tuolin vierelle tullut Nazorak tokaisi. Hän piti toisessa kädessään lehtötä ja toisessa kynää, hän oli mitä ilmeisemmin yksi kirjanpitäjistä. Nazorak jatkoi puhumistaan, \"mekaanisten osienne korjaaminen velottaa budjettiamme melko rankasti, pitäisikö painostaa enemmän uusien aseiden tuotantoon?\". Hetkessä kirjanpitäjä huomasi luutnattinsa mekaanisen raajakkeen pitelevän häntä kurkusta, se oli mitä ilmeisemmin saatu kuntoon juuri sopivasti. Huoltotorakat perääntyivät hieman, katsellen työnsä tulosta hieman ylpeinä, hieman jännittyneinä, kirjanpitäjätorakan ilmeestä päätellen tämän kaulavaltimo oli juuri rusentumassa kasaan. Kyborgiluutnantti piti katseensa tiukasti edessä, toisen kurkun kuristaminen ei ollut hänelle mikään uusi kokemus. Kirjanpitäjä alkoi sopertaa \"S-s-s-s-selvä...\". Kyborgiraaja päästi uhrinsa irti. Ainoastaan kirjanpitäjän halu näyttää jämerältä luutnattinsa edessä esti häntä painumasta löllöksi lattialle. Luntantti nuosi tuolistaan ja käveli huoneesta ulos, yhä mietteissään. Hän voisi vangita hänet melkein päihittäneen olennon ja kopioimaan tämän haarniskan teknologian itselleen. Ja sen hän myös tulisi tekemään...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":177,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-10-18T07:47:00.000Z","content":"Jos tässä viestissä on jotain mistä et pidä, kerro YVllä.<br>\n<br>\nBio-Klaanin linnoituksessa, Umbran huoneessa, pieni hologrammikone pyöri ikiaikaista kiertoaan. Umbra oli tallentanut koneeseen sanoman lähdostään, jos se jotakuta kiinnostaisi. <br>\n<br>\nHologrammikone puhui tyhjälle seinälle Umbran äänellä näin:<br>\n<br>\n\"Hyvät Bio-Klaanin jäsenet. Joudun jättämään teidät, koska kopioni on valtaamassa viatonta saarta. En tiedä kuinka kauan kestää ennen kuin palaan, jos edes palaan. Pitäkää paikka kasassa\"<br>\n<br>\nSininen hologrammi sammui virran loppuessa. Huone jäi tyhjäksi. Mikään huoneessa ei liikkunut, paitsi vanhan aurinkokellon viisarin valonsäde, johon ikkunasta paistava auringonvalo osui. <br>\n<br>\nOrto Nuin saarella<br>\n<br>\nZyglakien johtaja Zyxax katseli kuinka VarjoUmbra asteli hänen linnoitukseensa mukanaan Hyönteisten Toa Bititax sekä Varjo-Matoran Gelt. Kolmikko oli tullut saarelle keskustelemaan liittoutumisesta Mystery Nuin asukkaita vastaan. <br>\n<br>\nZyxax päätti jättää Bio-Klaanin rauhaan, koska ajatteli hyötyvänsä enemmän Mystery Nuin sotaretkestä ja teki liiton VarjoUmbran kanssa. Zyxaxia ei enää nähty koskaan Bio-Klaanin saarella...<br>\n<br>\nToisaalla, jossain pienellä luodolla Bio-Klaanin saarella.<br>\n<br>\nSähköä säkenöivä tumma kanisteri kaivautui maan läpi, luoden valtaisan pyörteen veteen ja maahan, sähköistäen koko lähitienoon vedet. Valtaisat määrät kaloja nousi kuolleina pintaan, kun kanisteri räjähti auki. <br>\n<br>\nKanisterin sisältä kömpi puoliksi mustan ja puoliksi sinivalkoisen värinen Salaman Toa, joka kantoi mustaa Hunan muotoista naamiota. Toan ruumiissa ja käsissä risteili tummia salamoita, jotka levisivät lähiympäristöön. <br>\n<br>\n\"Bio-Klaanin aika on tuhoutua koska minä, Sheelika, olen palannut!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":178,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-18T21:22:00.000Z","content":"<strong>Ranta</strong><br>\n<br>\n666 ja hänen sotilaansa juoksivat metsiköstä rannalle. Aallot iskivät hiekkaiseen rantaan voimakkaasti. Ketään ei ollut paikalla. Vain veneenromu makasi hietikolla, ja jokin rapu-Rahi kipitti sen rungolle. 666 nosti suuren aseensa, mahtavan zamor-konekiväärinsä, ja tulitti. Rapu kuoli jo ensimmäisestä osumasta. 666 oli turhautunut. Ei mitään. Tyhjää. Klaaniin ei kannattaisi hyökätä. Heillä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin lähteä takaisin tukikohtaan.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nMatoran nimeltä Helmeka käveleskeli Bio-Klaanin puutarhassa lähellä eteläistä porttia. Kuinka kaunis päivä olikaan. Hän hiipi ulos portista. Muutama Matoran oli myös kävelyllä; Urnip ja Peluk kävelivät hänen edellään tietä pitkin poispäin.<br>\n<em>Kuinka ihanaa</em>, Helmeka ajatteli, <em>linnut laulavat, kukat kukkivat… Nui-Rama sieppasi Urnipin…</em> Helmeka raapi päätään ja ajatteli hetken. Ehkä hänen tulisi tehdä ilmoitus asiasta.<br>\n<br>\nSilloin hän näki jotain: olentoja käveli metsästä häntä päin. Hän katsoi tarkasti. Ensimmäinen tulijoista oli Skakdi.<br>\n”APUA!” Helmeka huudahti ja yritti juosta karkuun. Skakdi sai kuitenkin hänen olkapäästään otteen ja veti hänet takaisin. Helmeka katsoi kauhuissaan Skakdia. Metallinen kiikarisilmä katsoi häntä punaisena hohtaen. Guardian.<br>\n<br>\n”Oho”, Matoran sanoi, ”Guartsu palasi.”<br>\n”Hienoa, että huomasit sen”, Guardian sanoi happamasti ja laski Matoranin alas. ”Menisimmekö takaisin sisään?”<br>\nHelmeka katsoi muita tulijoita. Mr.Killjoy, joka oli aina pelottanut häntä, tallusteli Guardianin jäljessä, ja vihreää ainetta lillui hänen vanavedessään. Kerosiinipelle ja Snowman tulivat heidän jäljessään. Viimeisenä marssi Ämkoo. Helmeka järkyttyi niin, että ei ollut pysyä pystyssä.<br>\n”Ämkoo!” hän huudahti innoissaan ja alkoi pomppia adminin ympärillä. Tämä yritti estää Matorania pomppaamasta päälleen.<br>\n<br>\nHe kävelivät sisään portista. Yllättäen Tawa juoksi heitä vastaan.<br>\n”Guartsu, oletteko kunnossa?”<br>\n”Totta kai”, Guardian vastasi. ”Miksi emme olisi?”<br>\n”Yhteys katkesi. Paaco otti teihin yhteyttä, mutta…”<br>\n”Mutta?”<br>\n”Emme saa enää yhteyttä Paacoon. Hänenhän piti tulla teitä vastaan”, Tawa sanoi huolissaan.<br>\n”Asialle täytyy tehdä jotain”, Guardian vastasi. ”Muuten… tarvitsisimme jonkinlaisen yleiskokouksen. Voisitko järjestää kaikki klaanilaiset, jotka kykenevät tulemaan, suureen saliin ”lehdistötilaisuutta” varten?” Tawa kurtisti kulmiaan.<br>\n”Lehdistötilaisuuden?”<br>\n”Niin… no… ei”, Guardian sanoi vaivaantuneena, ”en keksinyt parempaakaan sanaa.”<br>\n”Okei…” Tawa huokaisi. ”Toivottavasti asiasi on tärkeä.”<br>\n”<em>Äärimmäisen</em> tärkeä”, Guardian painotti.<br>\n<br>\nTawa siirtyi seuraavaan kohtaan. Hän tarkasteli Killjoyta hetken.<br>\n”En näe pahemmin jutusteltavaa sinun kanssasi”, hän tokaisi. Killjoy jatkoi linnaan kaupungin läpi. Manu yritti lipua hänen perässään, mutta Tawa pysäytti hänet.<br>\n”Eipäs mennä mihinkään, senkin limainen mönjä”, Tawa sanoi julmasti. ”Sinulle pitää saada ruumis, etkä varmasti kulje puhtoisen linnani läpi ilman sellaista.”<br>\n<em>Pah, en minä valuta</em>, Manu valitti.<br>\n”Älä siinä mutise, mene tapaamaan Keetongua. Hän palasi juuri matkalta <em>sinun</em> luoksesi. Ja kantoi loukkaantunutta Summerganonia.”<br>\n<em>Kyllä, rouva.</em><br>\n”Älä rouvittele minua, Manu. Minä kyllä tiedän juttusi. Täysi hulluhan sinä olet, mutta et tyhmä. Sinä suunnittelet jotakin.”<br>\n<em>Voi kiitoksia, rouva.</em><br>\nTawa huokaisi ja siirtyi Kepen ja Snowmanin kimppuun.<br>\n”Mitä teille on tapahtunut? Olette molemmat palasina. Sairaalasiipeen. NYT. Radiak odottaa teitä, kullat.” Kepe ja Snowman raahautuivat paikalta hyvin kiusaantuneina.<br>\n<br>\nSeuraavaksi Tawa katsoi Ämkoota. Hänen silmänsä kapenivat. Suu vetäytyi vain ohueksi viivaksi.<br>\n”Päätit sitten palata.”<br>\n”Joo…”<br>\n”Oliko hauskaa?”<br>\n”Kuinka niin?”<br>\n”Aiheutit suurta surua lähtiessäsi.”<br>\n”Minulla oli syyni…”<br>\n”Niin.”<br>\n”…”<br>\n”Minun vakiositaattini!”<br>\n”Niinkö?”<br>\n”On.”<br>\nÄmkoo näytti hetken hämmentyneeltä. Sitten Tawa hymyili hänelle.<br>\n”Tervetuloa takaisin, jäsen numero 2.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":179,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-19T06:47:00.000Z","content":"<strong>Lähellä Bio-Klaanin linnaketta</strong><br>\n<br>\nMatoro on kävellyt pitkän matkan, arvioi saapuvansa Klaaniin noin tunnin jäljesä Keetongusta ja muista. <br>\n<em>Pieni kuntoilu tekee vain hyvää, mutta mielestäni olen kuntoillut aika runsaasti viime aikoina...</em>, Jään Toa pui mielessään kävelleessään aurinkoisella rantatiellä. Klaanin korkein torni näkyy jo, hän tajuaa. <br>\n<br>\nHetken kuluttua Matoro on jo portilla, ja syöttää jäsenkorttinsa portin kortinlukijaan. Suuri lukko puuovesta aukeaa. Matoro vilkuilee ympärilleen. Käytävällä ei näy ketään. Hän taitaa vain käväistä chatissa ja mennä nukkumaan vähäksi aikaa huoneeseensa.<br>\n<br>\n\"Aa, hei, Tawa!\", Matoro yllättyy kun Tawa tulee kulman takaa.<br>\n\"Mistäs <em>sinäkin</em> oikein tulet?\", Admin kysyy tuohtuneena. Miten puoli Klaania on missälie hänen tietämättään.<br>\n\"Tuotatuota, se on pitkä juttu. Ensin menimme Manun luo, luola romahti, surffasimme laavavirrassa Zyglakeja pakoon, hajotin Killjoyn plasmatelevision ja nyt olen täällä.\", Matoro selittää virne kasvoillaan. Hän hipsii eteenpäin käytävää.<br>\nTawa miettii kannattaako juttua uskoa vai ei.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":180,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-10-20T18:36:00.000Z","content":"<em>Kunhan potkin tätä hereille. Sait muuten tehtyä Tawasta hienon pirttihirmun, Manu.</em><br>\n<br>\n<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\nVerstaan hämärässä Dox tutkiskeli kankaista, punaista esinettä. Se oli kopan mallinen, ja sitä reunusti leveä lieri. Kokonaisuutta täydensi hienosti aseteltu sulka.<br>\nHän säpsähti. Jokin liikkui varjoissa. Hän laski esineen maahan muiden viereen, ja kaivoi soihtunsa esiin. Hän sytytti sen tulitikuilla, ja valaisi pimeyttä.<br>\n<br>\nEi ketään.<br>\n<br>\nVainoharhaisuutta mukamas. Ei, joku havitteli hänen saalistaan. Joku ei saisi sitä. Saalis kuului hänelle, yksin <em>hänelle.</em>.<br>\nEllei Vaanija suostuisi vaihtamaan esineitä hänen kanssaan? Niin, miksei? Mitä hän tarjoaisi tästä pienestä mestariteoksesta?<br>\nEi, hän ei saisi sitä.<br>\nVai? Dox oli jo pitkään kuolannut erään metallisen puolipallon perään, mutta hän ei löytänyt sitä mistään.<br>\n<br>\nOmahyväinen virne levisi hänen kasvoilleen. Niin hän saisi sen haltuunsa.<br>\n<br>\nSitten Doxin silmissä pimeni. Tai oikeammin päinvastoin valaistui. Hän sokaistui joka tapauksessa. Kauan, aivan liian kauan sinetöitynä ollut ovi aukesi päästäen sisään kivuliaan massan valoa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":181,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-22T21:22:00.000Z","content":"<strong>SS Rautasiipi, Nazorakein laivaston lippulaiva</strong><br>\n<br>\nAmiraali 002 katseli suuren hallin viimeistelyä lasikopista komentosillan yhteydestä. Remontti oli lähes valmis, ja halli näytti suurelta labyrintilta. Maalitaulut olivat paikoillaan, ja liikkuvat seinät asennettu. Enää pari hassua työläistä puursi urakan parissa, ja muutama laivaston sotilas olikin jo katselemassa ennen niin tutun hallin uutta ilmettä. Amiraali kääntyi pois, eiköhän kaikki olisi valmista uuden sukupolven varalle.<br>\n<br>\nEräs Rautasiiven navigoinnista vastaavista nazorakeista käänsi katseensa välkkyvistä kaikuluotausmonitoreista työnantajaansa. Hän jaksoi vieläkin ihmetellä Amiraalin nilkuttamatonta kävelyä, ottaen huomioon tämän toisen jalan olevan mekaaninen. Nytkin 002 asteli tasaisen varmasti komentosillan toisessa päässä sijaitsevalle, suurelle ulosaukeavalle ikkunalle vailla mitään tietoa tästä viasta.<br>\n<br>\nSilloin huoneen ovelle saapui vaarallisen näköinen hahmo.<br>\n\"Aah, hei 437\" Amiraali tervehti. \"Korjaus sujui hyvin?\"<br>\n\"Kyllä.\"<br>\nKyborgitorakka käveli 002:n viereen, ja katsoi hänkin ulos ikkunasta. 437 avasi suunsa:<br>\n\"Luulet Kenraalin suunnitelman toimivan?\"<br>\n\"Virallisestihan en saisi kyseenalaistaa ylemmän auktoriteetin johtoa...\"<br>\n\"Aivan, mutta eikö hän pääsisi helpommalla, jos vain kertoisi siitä meille kaikille? Tämä salailu saa monet levottomaksi. Onko tämä viisasta?\"<br>\nAmiraali hymyili sisäisesti. Normaalisti ehkä olisikin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":182,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-10-22T21:33:00.000Z","content":"<strong>Bio Klaanin linnake, Domekin asuintila.</strong><br>\n<br>\nHiljaisuus täytti kohtalaisen suurta huonetta. Huone oli koristeltu erillaisilla maalauksilla ja monen muotoisilla huonekaluilla, jotka mukailivat sen viinin punaisia seiniä.<br>\nValon Toa makasi omassa sängyssään. Hän ei keskittynyt ympäristöönsä ja katseli vain seiniä ajattelematta mitään. Tässä kohdin Domek olisi yleensä noussut pois sängystään ja alkanut vaeltamaan taas ties minne. Mutta tällä kertaa hän alkoi miettiä synnyinpaikkaa, hän alkoi miettiä Degoh Nuita, sitä kaupunkia jota hän oli suojellut kauan sitten. Kaikki nuo ihmiset ja kaikki nuo rakennukset, kaikki olivat ennen hänen ja muutamien muiden Toien vastuulla. \"Matoralaiset ovat Kaikki\", niin hänelle sanottiin. <br>\nHän alkoi ajattelemaan mitä kaikille heille oli tapahtunut hänen lähdettyään. Mitä he ajattelivat? Olivatko he vihaisia? Alkoivatko he seurata hänen mallia? Huomasivatko edes poissaoloaan?<br>\nDomek alkoi muistamaan myös Toa-tiimiään. Kaikki olivat hyvin mukavia mutta etäisiä ihmisiä. Hän pohti johtuiko se hänestä itsestään. Silloin hän muisti samalla yhden Toan. Toa, joka oli erillainen kuin muut ja joka oli osallisena siitä mikä hän nyt on.<br>\n<br>\nMutta juuri silloin Valon Toan päähän osui taas muisto siitä. Siitä, josta hän ei halua koskaan puhua kenellekään. Hän ei halunnut enään muistaa sitä; hänen päätä alkoi särkeä. Toa yritti rauhoittaa itseään, nousi sängystä ja käveli punaisen huoneensa vesialtaan luo. Hän pesi naamansa ja vilkaisi hetken tyhjää. Häntä hämmennytti. Miksi hän alkoi muistelemaan kaikkea tätä? Miksi juuri nyt?<br>\n<br>\n\"Hiivatin varjoseinä. Hiivatin tekopyhä virnistelijä\", Domek lausui itselleen.<br>\n<br>\nSen jälkeen hän otti hattunsa ja huivinsa ja lähti ulos kävelemään. Ainoa asia mitä hän yritti miettiä oli seuraavan suosikki-kirjasarjan jatko-osaa<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":183,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-23T08:03:00.000Z","content":"<strong>Killjoyn mökki</strong><br>\n<br>\nKilljoy asteli kohti mökkiään. GS:n lieka oli tyhjä. Killjoy oletti tämän lähteneen jälleen pitkällisille ruoanhakureissuilleen. Lähestyessään mökkiään, hän huomasi jonkin olevan pielessä. Ovi oli saranoiltaan...<br>\nKilljoy veti miekkansa esille ja astui sisään. Mökki oli tyhjä, mutta harmikseen hän näki 80-tuumaisen näyttönsä musertuneen lattialle. Vähän matkaa sen vieressä lojui kaksi miekkaa, joista toinen oli lyhyempi ja kepoisempi kuin toinen.<br>\n<br>\nPäästäen muutaman mojovan kirosanan ja murahtaen sanan: \"Matoro\", hän asteli kaapilleen löytääkseen vain tyhjiä donitsirasioita. Hän sysäsi ne sivuun kaivaen pienen, 12-tuumaisen pikkunäytön esille ja liitti sen seinänsä verkkokaapeliin.<br>\n<br>\nGuardianin lehdistötilaisuus alkaisi muutaman minuutin kuluttua, eikä hän halunnut olla ison joukon keskellä, kun Klaanissa hänellä oli muutenkin huono maine. Oli siis turvallisempaa seurata sitä kotoa...<br>\n<br>\nTilaisuuden alkuun olisi vielä hetki, joten Killjoy päätti korjata ovensa. Puuhaillessaan, hän alkoi ajattelemaan viimeaikaisia tapahtumia.<br>\n<br>\nHän löysi Guardianin, mutta Purifier oli vienyt ne palaset... mitä sitten olivatkaan. Purifier tulisi löytää, jos Guardian piti niitä palasia niin tärkeinä, olisi sen pakko olla jotain tärkeää. Ja hyvällä tuurilla, hän saisi vihdoin vuosia kaipaamansa koston.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":184,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-23T09:07:00.000Z","content":"<strong>Klaanin linnoitus, Matoron huone</strong><br>\n<br>\nMatoro istuu puisen kirjoituspöytänsä takana. Hänellä on Klaanissa monia projekteja kesken muttei hän millään jaksaisi tehdä niitä. Chat-kahviossakaan ei ole paljoa väkeä, ei sinnekkään jaksa vaivautua. <br>\n<br>\nMatoro muistaa hänen miekkansa, jotka jäivät Killjoyn mökille.<br>\nNe miekat ovat palvelleet ikuisuuden eikä hän hylkää niitä. Matoro nostaa pöydän kulmalta jonkun puhelimen tapaisen ja näppäilee Killjoyn nimen. Toivottavasti hän on jo kotona, Matoro ajattelee.<br>\n<br>\n*Beeb... Beeb... Beeb...*<br>\n\"Haloo?\", Killjoy vastaa.<br>\n\"Täällä Matoro. Oletko kotonasi?\"<br>\n\"Kyllä.\", Killjoy sanoo kylmästi. Matoro muistaa television. <br>\n\"Öh, tuota, oli tuholaisongelmia. Ei kai haittaa? Viitsitkö tuoda miekkani Klaaniin kun piipahdat täällä ensi kerran?\"<br>\n\"...Saat myös laskun televisiosta..\", Killjoy vastaa ja sulkee yhteyden.<br>\n<br>\n<em>Noniin, yksi asia hoidettu pois päiväjärjsetyksestä. Mitä seuraavaksi?</em>, Matoro ajattelee. <br>\n<br>\nMatoro katsoo oven vieressä olevaa jatkuvasti päivttyvää tietokonenäyttöä, joka näytää Klaanin uudet tapahtumat. <br>\n\"Hmm, Adminit pitävät jonkunsortin tiedoitustilaisuuden kohta. Pitääpä pysyä kuulolla.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":185,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-23T10:21:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnoitus, Makuta Nuin huone</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui odotti. Odotti ruumista. Ruumista, jossa hän voisi olla. Olla, kunnes saisi uuden, paremman. Paremman siinä suhteessa, että se olisi viimein <em>Makutahaarniska</em>. Makutahaarniska pitäisi teettää Nynrah-haamuilla. Nynrah-haamuilla, joita ei Klaanissa ollut.<br>\n<br>\nHuone oli sisustettu Makuta Nuin maun mukaan. Jokainen voi kuvitella mukavia pieniä yksityiskohtia, joita huoneesta voisi löytää. Väriskaala pyöri verenpunaisessa ja mustassa. Katosta roikkui ketjujen varassa mitä kummallisimpia esineitä ja asioita. Pöydätkin roikkuivat katosta ketjuilla sen sijaan, että olisivat seisseet lattialla jalkojen varassa. Pöydillä oli erinäisiä kemikaaleja. Huoneen perällä oli suuri, koristeellinen antiikkitakka. Sen ympärillä oli koristeellisia (verenpunaisia) sohvia ja nojatuoleja. Yhdellä näistä oli purkki, jossa Makuta Nuin olemus oli.<br>\n<br>\nSitten sisään ovesta, joka sattui <em>sillä hetkellä</em> olemaan lukitsematon, astui - Ämkoo.<br>\n\"Terve, Manfred\", hän sanoi iloisesti.<br>\n<em>Mitä hittoa...</em> Makuta Nui ajatteli.<br>\n\"Sinulle tuodaan ruumis tässä pian\", Ämkoo jatkoi.<br>\n<em>Hyvä on. Ja miksi vaivaudut itse kertomaan tästä?</em><br>\n\"No, minä ajattelin, että ehkä teen sen mieluummin itse, kuin annan tuon sekopään Matoranin tehdä sen.\"<br>\nSisään pomppi pinkinruskea Matoran, joka alkoi hyppiä Ämkoon ympärillä.<br>\n\"Aloillasi, Helmeka. Hus. Mene pois.\"<br>\nMakuta Nui katsoi Matorania kummissaan.<br>\n\"Hän on seurannut minua koko ajan ollessani Klaanissa ja halunnut toteuttaa jokaisen pikku asian, josta mainitsen.\"<br>\nÄmkoo lähti huoneesta Matoran kannoillaan. Pako oli selvästi tavoittelemisen arvoinen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":186,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-23T19:16:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nÄmkoo, Guardian ja Tawa kävelivät läpi Klaanin hallintosiiven käytävien. Ämkoo oli joutunut karkoittamaan ykkösfaninsa joitakin minuutteja sitten, mutta muuten kukaan muu hallintosiivessä ei näyttänyt edes huomioivan heitä. Kaikki klaanilaiset olivat valmistelemassa tulevaa tiedotustilaisuutta kiireisesti. Koska kaikki adminit olivat paikalla ensimmäistä kertaa kuukausiin, jokaisen klaanilaisen mieleen oli hiipinyt vaivihkaa ymmärrys siitä, että jotain suurta ja tärkeää oli tapahtumassa. Klaanilaisten työ oli vauhdikasta ja organisoitua.<br>\n<br>\nTawa, Guardian ja Ämkoo silmäilivät ympärilleen sanomatta mitään toisilleen. Ämkoo kuitenkin rikkoi kolmikon keskinäisen hiljaisuuden avaamalla suunsa.<br>\n\"Hyvinhän tämä on pysynyt kasassa\", hän sanoi. \"mutta joku voisi sanoa tuolle Helmekalle pari valittua sanaa.\"<br>\n<br>\n\"Mitä, etkö pidä faneistasi?\" Guardian kysyi vaitonaisesti.<br>\n<br>\n\"Asia on enemmänkin niin, että en pidä ajatuksesta, että minulla <em>on</em> faneja\", Ämkoo vastasi. Guardian hymähti hiljaa.<br>\nKolmikko saapui pian hallintosiiven osastoon, joka oli sallittu vain admineille ja moderaattoreille. Normaalisti teräksinen ovi olisi vaatinut avaimen, mutta nyt se oli jo valmiiksi auki. Valoisassa oviaukossa näkyi nelijalkaisen Rahin siluetti, jonka viirusilmät hohtivat vihreinä. Pian Tawa, Ämkoo ja Guardian tunsivat jotain mielessään. Oli kuin jokin voima olisi tunkeutunut heidän alitajuntojensa suojien läpi. Se ei kuitenkaan tuntunut heistä erityisen poikkeukselliselta, sillä adminien joukko oli tottunut Visokin telepatiaan kaikkien näiden vuosien aikana.<br>\nVisokki kykenisi aiheuttamaan pelkällä mielelläänkin valtavaa vahinkoa ja tunkeutumaan muiden adminien mielten syvimpiin salaisuuksiin, mutta hän ei tehnyt niin. Punaista Visorakia kohtaan tunnettiin suurta luottamusta.<br>\n<br>\n\"Tervehdys\", Visokin naispuolinen ääni kaikui Tawan, Guardianin ja Ämkoon mielissä. \"Palasit, Guartsu. Mukava nähdä pitkästä aikaa, Ämkoo.\"<br>\n<br>\n\"Samoin\", vihreä Toa vastasi suullaan, vaikka hänen ja Visokin välillä oli mielten linkki. Suu vain yksinkertaisesti tuntui loogiselta tavalta kommunikoida.<br>\n<br>\n\"Koko johtoryhmä koossa jo?\" Tawa sanoi Visokille kysyvällä äänellä.<br>\nVisokin vihreät silmät katsoivat Tawaan. \"Melkein\", hän vastasi. \"Kuulitte varmaan jo Umbran viestistä, että hänellä on velvollisuuksia muualla.\"<br>\n<br>\n\"Entä Paacs?\" Guardian kysyi. \"Mehän menetimme kontaktin häneen, eikö niin?\"<br>\n<br>\nVisokki pyöritti silmiään. Jos Visorakin kasvoille voisi muodostua sarkastinen hymy, se olisi jo nähtävissä.<br>\n\"Väärä hälytys\", Visokin ääni sanoi. \"Paaco huomasi, että komentohuoneen erilaisista napeista sai aika tarttuvan rytmin. Ja vähän juuttui, jep...\"<br>\n<br>\n\"Koomista\", Ämkoo sanoi tyynesti.<br>\n\"Niin kai\", Visokki vastasi.<br>\n<br>\nOli pieni hiljaisuus. Adminit katselivat toisiaan hetken ja nyökkäilivät hitaasti. Sitten he päättivät kaikki astua samanaikaisesti sisään oviaukosta. Metallinen ovi sulkeutui automaattisesti takana.<br>\n<br>\nBunkkerimaisessa strategiahuoneessa oli adminien saapuessa jo viisi henkilöä. Pääteknikko Paaco seisoi rivissä ensimmäisenä. Hän yritti vaikuttaa hillityltä, mutta hänen jalkansa vipatti rytmikkäästi. Paaco oli epävirallisesti ottanut moderaattoriryhmittymän komennon Umbran poistuttua omalle tehtävälleen. Hänen takanaan seisoivat entinen merten sotaherra Dox, valkoinen Makutaa muistuttava jättiläinen Same, harvoin nähty mutta työssään uuttera teräshaarniskainen Skakdi BV ja juuri nimitetty moderaattorikokelas MahriKing, joka ei ollut vielä välttämättä ottanut osakseen moderaattoriuden täyttä vastuuta, mutta oli erittäin yritteliäs. Vaillinainen moderaattorijoukko tervehti admineita.<br>\n<br>\n\"Helei, ystävät\", Tawa sanoi. \"Tiedän, että olette olleet toimettomia hetken, mutta se muuttuu. Nyt töihin.\"<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, Suuri sali</strong><br>\n<br>\n<br>\nBio-Klaanin linnoituksen suuressa salissa oli pitkästä aikaa äänekästä. Useimmiten salia käytettiin taistelu- ja taktiikkaharjoituksissa, mutta nyt se oli täytetty klaanilaisilla, jotka istuivat tuoleilla tai lattialla odottaen tiedotustilaisuutta. Harva klaanilainen tiesi, mitä oli tapahtumassa ja siksi kaikki kyselivät ja arvailivat. Puhemerestä pystyi ajoittain erottamaan yksittäisiä usein toistuvia sanoja. Näihin lukeutuivat \"Zyglak\", \"Nazorak\" ja \"Ämkoo\". Oikeastaan kenelläkään ei ollut selvää kuvaa tilanteesta, mutta klaanilaiset kykenivät itsekin yhdistämään asioita toisiinsa. Useimmiten he olivat väärässä.<br>\n<br>\nJossain päin takariviä istuivat Kepe ja Snowman. Tämä erottamaton kaksikko oli etelän tapahtumien johdosta edelleen vammautuneen näköinen, mutta heitä vahtiva lääkintämies, Radiak, oli tehnyt parhaansa. Taisteluhaavat eivät edes näyttäneet vaivaavan kaksikkoa.<br>\n<br>\n\"Aika äänekästä\", Snowman sanoi.<br>\n\"Sinä et ole erityisen hyvä tuomitsemaan tuolla saralla\", Kepe vastasi.<br>\n\"Mitä, etkö nauti intellektuaalisista huomautuksistani, Räts hyvä?\" Snowman sanoi kysyvästi.<br>\n\"Tietysti nautin, Snowman\", Kepe sanoi. \"Tietysti nautin.\"<br>\n<br>\nLähellä heitä istui keltainen Rahi-jättiläinen, insinööri Keetongu. Normaalisti pirteän näköinen Tongu tuijotti vaihteeksi vakavana alaspäin. Hänen vieressään istuva Toa, Summerganon oli hiljaa ja epäröi hetken, ennen kuin avasi suunsa. Tämä oli Tongulle arka paikka.<br>\n<br>\n\"Se...\" SG aloitti, mutta etsi hetken oikeita sanoja. \"Se oli oikein hieno alus. Ja sinä olet oikein hyvä rakentamisessa.\"<br>\n<br>\nTongu tuijotti käsissään olevaa metallista kouraa. Se muistutti suuresti täysin mekaanisen Ussal-ravun kättä.<br>\nKeetongu murahti hiljaa.<br>\n<br>\n\"Sitä ei olisi vain kannattanut jättää metsään\", Summerganon sanoi epäröiden. \"Vaikka emme tietenkään voineet arvata, että lähellä olisi Nazorakeja. Ja ehkä meidän olisi pitänyt antaa sinulle vielä hetki aikaa viimeistellä rapusi, ehkä valmis versio ei olisi räjähtänyt yhtä helposti raskaassa Zamor-tykityk-\"<br>\nKeetongu keskeytti Summerganonin avaamalla suuren suunsa.<br>\n<br>\n\"Minä murskaan ne\", yleensä rauhallinen jättiläis-Rahi sanoi poikkeuksellisen vihaisesti. \"Minä viillän ne auki kurkusta nivusiin kuin Rukit. Sitten minä pistän ne osiin. Sitten minä rakennan niiden osista todella ison ja ruman patsaan, jonka väriskaalalla ei voitettaisi mitään taidekilpailuja. Sitten minä...\"<br>\nSummerganon hymyili väkinäisesti. Hän taputti Keetongua selkään sanomatta mitään.<br>\n<br>\nPian koko sali hiljeni. Tilaisuus oli alkanut.<br>\nNeljä hahmoa käveli varjoista lavalle ja kaikki tunnistivat hahmot heti admineiksi. Adminien takana seisoi viisi moderaattoria ja monet yleisössä kysyivät kuiskaten, missä kuudes oli.<br>\n<br>\nTawa seisoi lavan keskellä virallisen näköisenä ja Ämkoo ja Guardian olivat hänen molemmilla puolillaan. Visokki seisoi Guardianin vieressä, mutta oli melko selvää, että hän ei tulisi puhumaan tässä tilaisuudessa paljoakaan. Puhuakseen Visokki joutuisi käytännössä käyttämään koko satapäistä yleisöä telepaattisena verkkona kuljettaakseen saman viestin kaikkien mieliin. Hän pystyisi siihen, mutta se oli liian raskasta ja voimia kuluttavaa jopa Visokin tasoiselle telepaatille.<br>\n<br>\nTilaisuus alkoi vihdoin. Tawa puhui. Naispuolisen Toan yleinen vaiteliaisuus ja epävirallisuus siirtyi kokonaan sivuun ja hän muuttui hetkellisesti todella karismaattiseksi puhujaksi.<br>\n<br>\n\"Hyvät klaanilaiset\", Tawa aloitti. \"Olemme sodassa.\"<br>\n<br>\nTawan aloitus hiljensi koko salin pienimmätkin kuiskaukset. Kaikki vain tuijottivat.<br>\n<br>\n\"Valtaushaluiset Nazorak-joukot ovat mitä todennäköisimmin liittoutuneet lähialueiden yhdistyneiden Zyglak-joukkioiden kanssa. Kaikesta päätellen tämä joukkio on myös palkannut Skakdi-sotaherra Gaggulabion palkkasoturiarmeijan meitä vastaan. Lisäksi tämä Allianssi on saattanut ottaa joukkoihinsa muitakin vihollisiamme, sillä niitä meillä riittää.\"<br>\n<br>\n\"Ehdotin nimikkeeksi 'Pahuuden pahaa liigaa', mutta noille muille ei kelvannut\", Guardian sanoi nopeasti väliin. \"Joten mennään Allianssilla.\"<br>\n<br>\n\"Tilanne on kriittinen\", Tawa jatkoi. \"Vihollistemme yhdistetty Allianssi omistaa enemmän joukkoja ja liittolaisia kuin me, ja pelkään pahoin, että he yrittävät korruptoida ystäviämme meitä vastaan.\"<br>\n<br>\n\"Varautukaa siis mahdollisiin pettureihin\", Guardian sanoi. \"En uskoisi kenenkään klaanilaisen olevan helposti korruptoitavissa, mutta en ole aina oikeassa. Jos saan tietooni, että <em>sinä</em> olet petturi, sidomme sinut kahteen eri Mukauhun rautaketjuilla ja pelottelemme ne juoksemaan eri suuntiin.\"<br>\n<br>\nKaikki adminit olivat hetken hiljaa. Ämkoo nyökkäsi hitaasti. Muuta ei tarvittu. Pian Tawa katsoi asiakseen jatkaa.<br>\n<br>\n\"Parannamme puolustusta ja lähetämme piakkoin useamman klaanilaistiimin erityisille tehtäville. Mutta ikävä kyllä parin vihollisen liittouma ei ole ainoa asia, josta meidän täytyy huolehtia.\"<br>\nJoku moderaattoreista painoi nappia ja salin katonrajassa oleva näyttö käynnistyi. Pian holonäytöllä näkyi kuusi epämääräistä metallisirua, jotka pyörivät itsekseen. Niiden pinnan väri muuttui välillä siniseksi.<br>\n<br>\nGuardian astui askeleen eteenpäin.<br>\n\"Tämä tässä\", hän aloitti. \"On Nimda. Me emme tiedä, mikä se on. Me emme tiedä, mitä se tarkoittaa. Mutta olemme nähneet sen voiman jo kahdesti käytössä ja tiedämme, että joku vihollisliittoumassa, Pimeyden metsästäjissä ja ehkä jopa Makutain veljeskunnassa haluaa nämä osat käsiinsä. Kyseessä on käytännössä yksi tuhoisimpia aseita, mitä maailmaamme on luotu.\"<br>\n<br>\n\"Meidän täytyy löytää se ennen vihollisiamme\", Tawa sanoi. \"Löytää ja tuhota.\" Silloin Tawa piti pienen tauon ja antoi klaanilaisten nieleskellä kuulemaansa.<br>\n\"Tiedotustilaisuus loppuu tähän\", hän sanoi vielä. Sen jälkeen adminit kävelivät pois lavalta, jättäen hiljaisen satapäisen joukon miettimään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":187,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-23T20:10:00.000Z","content":"<strong>Laiva Nazorakien satamassa</strong><br>\n<br>\nPieni lintumainen rahi liiteli meren yllä. Se näki laivan satamassa pikkuisella saarella. Se laskeutui kaiteelle. Sitten se istahti odottelemaan. Pian ulos hytistä tuli Makuta. Tämä otti linnun sisään hyttiin. Lintu kertoi tietonsa, ja se päästettiin pois. Se lensi. Lensi kauas. Uudelle vakoiluretkelle.<br>\n<br>\nAbzumo oli tyytyväinen. Hänen tietonsa olivat saaneet vahvistuksen. Törrödäx ei saisi Nimdan siruja ennen häntä. Mutta tietenkään muu osa liittoumasta ei saisi tietää siruista. Avde oli… ongelma. Hänen aikeistaan ei Abzumo tiennyt mitään, mutta luultavasti ne liittyivät siruihin.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnoitus, puutarha (taas)</strong><br>\n<br>\nHelmeka käveli jälleen puutarhassa.<br>\n”Oih, Ämkoo. Minun täytyy keksiä hänelle jokin yllätys. Olenhan hänen ykkösfaninsa”, Matoran ajatteli ääneen.<br>\n<br>\nPensaassa oleskelevat Nazorakit kuulivat joka sanan. He päättivät siepata sisäpiirin Matoranin. Tietoa kyllä irtoaisi.<br>\n<br>\nHelmeka ei ehtinyt edes kirkaista, kun hän oli jo säkissä ja matkalla Nazorakien tunneleihin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":188,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-23T20:29:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, Suuri sali</strong><br>\n<br>\nSnowman istui takarivissä pohdiskellen kuulemaansa. Hän oli kyllä tiennyt suunnilleen, mitä oli tekeillä, mutta tilanteen mittakaava alkoi hahmottua hänelle vasta nyt. Hänen vieressään Kepe avasi suunsa:<br>\n\"Tule, mennään verstaalle. Olisi varmaan hyvä tehdä muutamia turvajärjestelyjä tilanteen takia.\"<br>\n\"Itse asiassa\" Snowman aloitti \"En tule. Minulla on asioita hoidettavana. Tällä kertaa jopa ihan oikeita, ei 'niitä tavallisia'\".<br>\n\"Ymmärrän. No, nähkäämme piakkoin.\"<br>\n<br>\nSnowman poistui salista tapojensa vastaisesti ensimmäisten joukossa. Hän harppoi käytävien halki portaikkoon, ja askelmat ylös päästyään lähti kävelemään huoneelleen. Oven takana odotti tuttu makuuhuone riippukeinuineen. Tällä kertaa Lumiukko kuitenkin suuntasi raskaalle, lukitulle kaapilleen. Yhdistelmälukko aukesi tutulla tavalla hassusti naksahtaen, ja Snowman vetäisi liukuovet syrjään. Hän otti kaapista kaksi suurta hakkuaan, ja testasi niiden mekaanisten osien toimivuutta. Tällä kertaa hän ottaisi aseistusta mukaan. Tehtävillä oli tapana onnistua sulavammin, kun oli varustusta mukana.<br>\n<br>\nSnowman mietti, oliko ollut hyvä ajatus lupautua Ämkoon avuksi tälle tulevalle tehtävälle. Mustavihreä admin oli pyytänyt lumiukkoa 'tärkeälle tehtävälle', vähän niinkuin Guardian ennen venereissua. Asiat saisivat tällä kertaa mennä hieman sulavammin, hän ajatteli, ja se taas puolestaan voi olle hieman vaikeaa. Viime yrittämällä olin sentään täysissä voimissani, nyt olen vielä hieman toipilas. <br>\n<br>\nViime päiviä lukuunottamatta Snowman ei ollut suorittanut kenttähommia aikoihin, eikä muutenkaan omannut mitään kovin kummoisia kykyjä tai voimia. Kaikesta huolimatta hän ymmärsi vielä mieltää itsensä mielessään sankariksi: kerran hän oli pelastanut kokonaisen saaren orjuudelta ja riistolta. Tosin hän ei ollut tehnyt sitä yksin, ja päivän tapahtumat pyörivät hänen mielessään vielä näinä päivinäkin.<br>\n<br>\nSnowman oli huomannut sen saaren suurimpaan kylään saapuessaan matoran-ystävänsä makaavan pienen kiven takana kauhusta kankeana.<br>\n\"Oletko kunnossa?\" Snowman oli huohottanut toverilleen. Pieni matoran oli kohottanut katseensa lumiukkoon, sanomatta kuitenkaan sanaakaan. Taistelusta huolimatta Snowman oli tuntenut oleellisimmaksi rohkaista matorania, mutta se oli tuntunut kaikin puolin vaikealta. Eikä vähiten sen takia, että tämä matoran, Weltey nimeltään, oli eräs urheimmista lumiukon tuntemista henkilöistä. Hän oli etsivä, eikä ollut ainoastaan taistellut mitä vaarallisimpia petoja vastaan, hän oli myös uskaltanut toimia koko saaren yleistä mielipidettä vastaan aiheuttaen itselleen mitä huonoimman maineen. Kuitenkin Weltey oli lopulta ollut avaintekijänä saaren todellisen pahan paljastamisessa.<br>\n<br>\nSnowman oli onnistunut rohkaisemaan ystäväänsä tuona epätoivon hetkenä, ja yhdessä he olivat liittyneet taisteluun. Jälkikäteen lumiukko, hänen ystävänsä veden toa Elgen, sekä paikallisen toatiimin johtaja olivat yhteistuumin naureskelleet Snowmanin onnistuneen rohkaisussaan ehkä vähän liiankin hyvin: Weltey piti mahtipontista puhetta ja poseerasi kukistetun vihollisen päällä.<br>\n<br>\nToinen kyseisen päivän tapahtuma, joka oli jäänyt Snowmanin mieleen harvinaisen hyvin, oli hänen yllättävä liittolaisensa. Tai pikemminkin 'vihollisen vihollinen', mutta silti lumiukosta oli tuntunut harvinaisen hämäävältä työskennellä yhdessä arkkivihollisensa kanssa. Valkoinen toa ja sinivihreä mutanttiskakdi olivat yhdistäneet voimansa, ja lyöneet näin kaikkia uhkaavan pahan. Yhteistuumin he olivat myös todenneet sen olleen virkistävää. Ja kun skakdi oli lopulta poistunut paikalta, tällä kertaa poikkeuksellisesti koettamatta murhata Snowmania, oppi lumiukko viimeistään silloin, kuinka apu tulee aina odottamattomalta suunnalta.<br>\n<br>\nKuitenkin riippumatossaan makaavan Snowmanin mieltä vaivasi yksi asia: Olisiko hänen roolinsa tällä Ämkoon tehtävällä 'apu odottamattomalta suunnalta' vaiko 'sankari, joka kuitenkin tiukan paikan tullen jäätyy'?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":189,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-23T20:42:00.000Z","content":"<em>Suuri huone. Valkoinen. Sen seinien vierustat ovat täynnä pöytiä, joilla lojuu kemikaaleja viruskalvoja. Huone on suuri laboratorio. Ovi aukenee. Kaksi tummaa hahmoa astuu sisään. He ovat valmiina luomaan.<br>\n<br>\nAineita yhdistellään epämääräisesti. Räjähdykset kuumentavat lattioita. Taustalla soi urkumusiikki. Kuka lienee laittanut päälle. Limainen, inhottava otus on syntynyt. Se ei ole toivotunlainen. Se heitetään ulos linnoituksen ikkunasta kaatopaikalle, Destralin synkimmälle osalle.<br>\n<br>\nUusi yritys. Siitä tulee jotain hyvin epämuodostunutta. Toinen hahmoista kiroaa. He ovat jo kuluttaneet paljon aikaa.<br>\n<br>\nSeuraava luomus on jotain suurta. Se on iso. Se on valtava. Se karjuu luojilleen. Se iskee toista luojistaan niin, että tämä lentää seinän läpi. Toinen hahmoista nauraa julmasti. Limainen jättiläinen alkaa tuhota paikkoja.<br>\n<br>\nPaikalle saapuu Exo-Toia kahlitsemaan olennon suurilla ketjuilla. Luojat ovat onnistuneet luomisessaan. Seuraava vaihe voi alkaa.</em><br>\n<br>\n\"Manu?\" Matoro palautti Makutan takaisin maan pinnalle. Lehdistötilaisuus oli ohi. Heidän olisi aika poistua. Makuta Nuin väliaikainen ruumis oli hänen omasta mielestään äärimmäisen ruma. Ajatus katkesi myös inhottavasti.<br>\n\"Kyllä, kyllä. Ja kaikki tämä vain, koska Killjoy on suuri olento\", tämä vastasi.<br>\n\"Öh.\"<br>\n\"Siis ei Suuri Olento. Hän on tietääkseni olento ja melko suurikin vielä.\"<br>\n\"Ööh.\"<br>\n\"Ei sinun tarvitsekaan ymmärtää. Pääasiahan on, että minua ei kutsuttu niihin puutarhajuhliin.\"<br>\n\"Öööh.\"<br>\n\"Se oli Rasva-Apinan syytä.\"<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Mitä ovat Suuret Olennot?\"<br>\n\"Hmm. Uskoakseni olentoja. Ja varmaan ovat suuria nekin.\"<br>\n\"Okei...\"<br>\n\"Tiedätkös, pelaamme nyt erän Simpukkashokkia.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":190,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-23T23:40:00.000Z","content":"<strong>Riippukeinussaan makaavan, menneitä muistellessaan nukahtaneen Snowmanin mieli, eräs suurehko saari vuosia sitten</strong><br>\n<br>\nMatoranin kokoiseksi itsensä muokannut Snowman käveli saaren suurimman asutuskeskuksen katuja pitkin. Tarkoituksena oli etsiä saaren matoranvoimien Kapteeni Ryhtinä tunnettu päällikkö, ja saada tämä ymmärtämään, että hänellä oli väärät henkilöt vankilassa. Kaduilla vaelsi tottuneen oloisesti matoraneja sinne tänne. Pian lumiukko löysi matoranvoimien päämajan. Hän koputti oveen, ja jäi odottamaan rauhallisesti. Hän oli hermostunut, mutta onnistui silti säilyttämään tyyneytensä. Kului hetken aikaa. Snowman katseli olkansa yli. Oliko jotain tapahtunut?<br>\n<br>\nLopulta oven kuitenkin avasi ko-matoran, joka hieman töykeästi kysäisi: ”Mitä asiaa?”<br>\nSnowman mietti sopivinta lähestymistapaa. Hän ei kuitenkaan keksinyt siihen hätään mitään erityisen fiksua: ”Viekää minut johtajanne luo.”<br>\n”Hah” hopeinen matoran naurahti ”Meillä on kädet täynnä hommia muutenkin, viimeaikaisten tapahtumien johdosta.”<br>\n”Oikeasti, minun täytyy saada puhua Kapteeni Ryhdille.”<br>\n”Kiitos, ja näkemiin.”<br>\nKo-matoran oli jo sulkemassa ovea, kun Snowman vielä huudahti: ”Kylän siivooja on terroristi!”<br>\nHetken hiljaisuuden jälkeen ko-matoran aloitti: ”Nuo ovat vakavia syytöksiä. Onko sinulla esittää perusteluja väitteillesi?”<br>\nMatoranin kokoisenakin Snowman oli melko vahva, ja kiskaisi ko-matoranin ovesta ulos, ja veti tämän syrjään kahden talon väliin. Lumiukko tukki matoranin suun ja sitoi tämän kädet ja jalat löytämällään köydellä. Tänään ei ollut Snowmanin paras ”puhu itsesi ongelmista” -päivä.<br>\n<br>\nSiitä hän tallusti suoraan sisään ja Ryhdiksi kutsutun matoranin huoneeseen. Kapteeni katsoi tulokasta hämillään:<br>\n”Kuka olet?”<br>\n”Se ei ole nyt tärkeää, vaan se, että sinulla on kaksi syytöntä henkilöä vangittuina, kun taas syyllinen kauheuksiin on yhä vapaalla jalalla!”<br>\n”Selitä minulle, miksi nämä kaksi 'syytöntä' juuri pakenivat vankilasta?”<br>\nTätä Snowman ei ollut kuullutkaan, ja vetihän se kieltämättä melko sanattomaksi. Nämä paenneet vangit olivat kuitenkin Snowmanin mittavan henkilökohtaisen kokemuksen mukaan sitä tyyppiä, jotka eivät jää istuskelemaan vaaran uhatessa. Kapteeni Ryhti jatkoi:<br>\n”Tahdotko, että hälytän toat hakemaan sinut pois?”<br>\n”Älkää hätiköikö, Kapteeni. Ystäväni tässä on täysin kunnollinen” sanoi ovesta sisään asteleva matoran rauhalliseen äänensävyyn.<br>\n<br>\nSnowman pysähtyi miettimään kuullessaan äänen. Tämä ei nyt ollut oikein, jotain kaavaa rikottiin. Jokin oli pahasti pielessä, ja... Hetkinen. Tämähän on unta, Snowman ymmärsi. Tämä on unta vuosien takaisesta seikkailustani! Mutta siinä tapauksessa, kuka tuo on? Snowman katsoi hämillään tulokasta.<br>\n<br>\n”Kuka sinä oikein luulet olevasi?” Ryhti tiedusteli kulmat kurtussa huoneeseen saapuneelta, sinipunaiselta matoranilta. Tämä ei kuitenkaan vastannut, heilautti vain sormeaan. Samassa matoranin varjo muuttui valtavaksi kouraksi, joka tarttui Kapteeniin, ja heitti tämän seinään. Ryhti lysähti tajuttomana lattialle. Huoneeseen tullut matoran kääntyi Snowmaniin päin, ja sanoi: \"Yleensä olen joko 'ystäväsi' tai 'vihollisesi'. Kun olen oikein hienolla päällä, olen 'Punainen Mies'. Tai 'Syvä Nauru'. Tällä kertaa voisin kuitenkin olla ihan vain... Avde.\"<br>\n<br>\nSnowmanille tuli outo olo. Hän tiesi tämän olevan unta, mutta silti se tuntui todelta. Tai ei ainakaan unelta. Huoneeseen tulleessa hahmossa oli sitä paitsi jotain pahasti vialla. Snowman toivoi kovasti heräävänsä pian.<br>\n”Hyvä on, 'Avde'” hän aloitti. ”Mitä haluat, ja mitä ihmettä teet unessani?”<br>\n”Erittäin hyviä kysymyksiä, Snowman. Erittäin hyviä” hahmo vastasi ”Minulla on sinulle pari lisää.”<br>\nLumiukosta tilanne meni hetki hetkeltä huolestuttavammaksi. Mistä tuo tiesi hänen nimensä, ja miksei hän voinut herätä? Avde jatkoi: ”Tämä on unesi. Tämä on mielesi. Miksi kysyt jotain itseltäsi, kun jossain sisimmässäsi tiedät jo vastauksen?”<br>\nSnowman ahdistui enemmän ja enemmän. Oliko tämä enää unta?<br>\n”Mistä olet varma, että minä en ole sinä?” Avde jatkoi hymyillen vaimeasti. Silloin hänen varjonsa alkoi vääntyä Snowmanin näköiseksi.<br>\n”...eikö tämä ole jo aika absurdia?” lumiukko sai sanotuksi, eikä ollut varma, oliko se viisasta.<br>\n”Tämähän on unta, rakas ystävä.” Nyt Avden hymy kävi todella huolestuttavaksi. Huone vääntyi kaikkien luonnonlakien vastaisesti aivan kieroon, ja Snowman alkoi melkein voida pahoin. Avde jatkoi: \"Ja sinulla on todella, todella absurdi mieli, ystäväni. Kaikella kunnioituksella.\"<br>\n”Jos tämä on kerran unta, niin miksen voi herätä? En väitä olevani mikään aamuvirkku, mutta tämä menee jo huolestuttavan pitkälle.” Snowman kysyi.<br>\n<br>\nAvden hymy leveni entisestään. Snowman huomasi yllätyksekseen sen olevan mahdollista.<br>\n<br>\n”Unikaasu huoneessasi auttaa siinä.” Avde valaisi.<br>\nSnowman ymmärsi olevansa todellisessa pulassa. Hän kyllä muisti saaneensa paketin, jota ei ollut vielä ehtinyt avata. Avde jatkoi: \"Okei, tunnustan. En ole alitajunnastasi. Olen ystäväsi. Ystävä, jonka visiittiaika riippuu suuresti siitä, kuinka valveilla olet.\"<br>\n”Huumasit minut? Aikamoinen ystävä. Tohdinko kysyäkään, mitä seuraavaksi?”<br>\n”Voi, tohdit kyllä. En pyydä sinulta paljoa. Kun yö tulee, päästät minut sisään.”<br>\n”Silkasta ystävien pettämisen riemusta?”<br>\nAvde naurahti kolkosti. Kaikki huoneen ikkunat paiskautuivat kiinni, ja varjo alkoi täyttää huonetta. Snowman huomasi punaisten silmien avautuvan ympärillään.<br>\n”Sinä et petä ystäviäsi, Toa. Sinä pelastat heidät” Avde aloitti ”Jos päästät minut sisään, kaikki tulee olemaan ohi. Saan haluamani. Allianssi hajaantuu”<br>\nSnowman kuunteli vaitonaisena, kun Avde jatkoi puhettaan: ”Sinä tiedät, että te ette voita tätä sotaa.”<br>\nSnowman ei sanonut mitään, kuunteli vain Avden sanoja.<br>\n”Nazorakit. Zyglakit. Skakdit. Metsästäjät. Veljeskunta. Ihan liikaa, eikö?”<br>\nLumiukko mietti kuulemaansa, sanaakaan sanomatta.<br>\n”Klaanin lattia tulee lainehtimaan ystäviesi verestä. Se ei tee niin, jos sota loppuu ennen alkuaan.”<br>\nAvde piti tauon, ennen kuin jatkoi: ”Mikä on sinulle tärkeintä?”<br>\n\"Eh, minä... En oikein ole hyvä tekemään päätöksiä omillani. Tämä on todella tärkeä asia, en minä ole oikea henkilö tähän...\" Snowman vastasi epävarmana.<br>\n”Voi, sinä olet juuri sopiva, Snowman. Juuri sopiva.” Avde asteli kiusallisen lähelle lumiukkoa, ja lisäsi: ”Ja enkö minä muka näytä luotettavalta?”<br>\n\"...oikeasti, tahdot ehkä kääntyä jonkun muun puoleen, olen se heppu, joka istuu kahviossa ja syö patonkia...\"<br>\n<br>\nHetken oli aivan hiljaista.<br>\n<br>\n\"Tiedätkö, että Ämkoo olisi tuskin voittanut sen saastaisen torakan ilman sinun ja ystäväsi toimia?\"<br>\nSnowman tuijotti hiljaisena Avdea silmiin, joka jatkoi:<br>\n\"Olet pieni lumipallo, mutta vieriessään alas mäkeä voi siitäkin tulla jotain suurta.\"<br>\n”Mutta...”<br>\n”Niin...?”<br>\nSnowman ei keksinyt mitään sanottavaa.<br>\n<br>\nSamassa Avde kuitenkin haihtui huoneesta. Tai oikeastaan koko huone haihtui. Snowman avasi silmänsä, ja huomasi olevansa turvallisesti omassa riippukeinussaan.<br>\n<br>\n[spoil]Spoilereista suurin, G kirjoitti Avden osat. Mikä yllätys.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":191,"creator":"BD","timestamp":"2010-10-24T07:10:00.000Z","content":"BIO-KLAANI<br>\n<br>\nGlatorianking juoksi ulos salista hän oli saanut eräänlaisen paniikkikohtauksen, \"jokin siinä törmäyksessä sai minut pelkurimaiseksi\", hän ajatteli tisekseen tähyillen porraskäytävässä,\"Minun on saatava urheuteni takaisin, \"muuten olen lähesvarmasti yksi niistä pettureiksi saatavista\", Glatorianking mietti itsekseen ja käveli horjuen rappusista kompastellen, jokin hänen päässään oli oolut vialla törmäyksestä lähtien hän ei tuntenut itseään.<br>\n<br>\nGlatorianking astui ulos porteilta ja lähti selvittämään pelkuruutnesa syytä, paikkaan jonne oli rysähtänyt, Matoranit kertoivat toisilleen pelästyneinä kuulemiaan uutisia Adminien puheesta.<br>\n\"Naamioni ei toimi täällä en voi teleportata, mutta minusta tuntuu, että se aukko johon jouduin omassa universumissani, sekoitti minut, tosiaan jouduin mustaan aukkoon, mutta nythän vasta olenkin sekaisin, mitä minulle on tapahtunut, niin... epäonnistuin tehtävässäni ja nyt minun naamiovoimani... Aseeni, ja jopa mieleni muuttunut, Ja istuttanut päähäni tämän paikan niinkuin olisin täällä aina ollut... Mikä enään on todellisuutta ja mikä mitäkin, olen aivan sekaisin, mutta minusta tuntuu, että nämä molemmat ulottuvuudet ovat erilaisia. Voi Karzahni puhunko tosiaan jotain tällaista... Minun on nyt vain löydettävä jokin keino saada voimani takaisin, muttae n voi jättää muita täällä pulaan heitä on myös autettava\".<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Ette ymmärrä tästä niin mitään jos ette lue fictiäni</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":192,"creator":"Donny","timestamp":"2010-10-24T15:02:00.000Z","content":"<strong>Klaanin linnake, Ämkoon huone</strong><br>\n<br>\n<em>\"Tästä kaikesta pölystä päätellen täällä ei ole tainnut käydä ketään lähtöni jälkeen. Mikä sotku.\"</em><br>\n<br>\nÄmkoon katse harhaili hylätyn oloisen työhuoneen pimeydessä. Minkäänlaista valaistusta huoneessa ei ollut. Valokatkaisija saattaisi toki löytyä jostain, mutta Ämkoo ei kaivannut valoa. Pimeänäkö kun sattui olemaan yksi Makuta-voimien mukanaan tuomista eduista.<br>\n<br>\nÄmkoo asteli peremmälle huoneeseensa ja sulki oven perässään. Hän nosti nuhjuisella pöydällä lepäävän heittoveitsen käteensä ja pyöritteli sitä sormiensa ympärillä mietteliäänä.<br>\n<br>\n<em>\"Tuntuu oudolta ajatella, että olen täällä. Vielä hetki sitten vaeltelin aivan toisaalla ja nyt olen palannut. Onneksi klaanilaiset ovat ottaneet minut ihan suopeasti vastaan...\"</em><br>\n<br>\nSulava heittoliike. Heittoveitsi törrötti huoneen seinässä.<br>\n<br>\n<em>\"...mutta vihaan sitä matorania. Voisin vaikka suolistaa sen.\"</em><br>\n<br>\nÄmkoo asteli ikivanhan näköisen puisen kaapin tykö. Hän avasi oven hillityllä eleellä ja poimi kaapin kätköistä mytyn mustaa kangasta.<br>\n<br>\n<em>\"No jaa, turha huolehtia... En edes viivy täällä kauaa. Toimitan nyt vain tehtäväni ja sitten voin tehdä mitä sitten ikinä haluankaan...\"</em><br>\n<br>\nÄmkoo ravisti kangasmyttyä kunnes se alkoi saada muotonsa. Ämkoo puki siistin mustan viitan ylleen.<br>\n<br>\n<em>\"Vai voinko? Mitä jos minua tarvitaan vielä sen jälkeen? He pitävät minua edelleen yhtenä heistä. Olenko velvollinen auttamaan heitä?\"</em><br>\n<br>\nÄmkoon tumma käsi kiskaisi heittoveitsen irti seinästä.<br>\n<br>\n<em>\"No jaa...\"</em><br>\n<br>\nÄmkoo käveli valtavan ikkunan tykö ja avasi sen. Sitten hän suoritti voimakkaan heittoliikkeen. Heittoveitsi lennähti hänen kädestään kadoten korkealle taivaisiin.<br>\n<br>\n<em>\"Haha.\"</em><br>\n<br>\nÄmkoo hyppäsi ikkunasta.<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\n<strong>Erään Klaanin linnakkeen varastorakennuksen katto</strong><br>\n<br>\n\"Ain raataen työtäs tee...\", totesi iltamyöhään töissään uurtava katonkorjaaja-matoran. Hänen nimensä oli Bob.<br>\n<br>\nBob ei pitänyt työstään.<br>\n<br>\n\"Katsos, ongelmana tässä on se...\", Bob aloitti puhumaan, luultavasti itselleen, \"...että mitään ei koskaan tapahdu. Yhtään mitään. On vain katto. Sitten on reikä. Sitten reikää ei ole, koska minä tulen kuvioihin. Sitten on taas katto ja katossa taas sellainen hemmetin reikä ja...\"<br>\n<br>\nSiinä samassa Bob päästi elämänsä ikävimmän rääkäisyn. Pienen matoranin sydän hyppäsi kurkkuun tämän väistäessä kohti kiitävää mustaa viittahahmoa. Hahmo oli tosin jo poissa.<br>\n<br>\nÄmkoo ilmestyi Kualsin voimasta muutaman sadan metrin päässä sijainneen savupiipun huipulle. Sitten hän otti vauhtia ja loikkasi viereisen talon katolle. Katolla juostessaan hän vilkuili tuon tuosta taivaalle, etsien katseellaan kiiltävää pistettä.<br>\n<br>\nSiinä se oli.<br>\n<br>\nTeleportaatio.<br>\n<br>\nÄmkoo nappasi veitsen käteensä ja pudottautui alas, jaloilleen.<br>\nSitten hän nauroi. Ääneen.<br>\n<br>\n<em>\"No jaa... Ehkä minun on parasta olla heille hyödyksi\"</em>, hän mietti kääntyen ympäri.<br>\n<br>\nÄmkoo heitti veitsen takaisin taivaalle. Harjoitus jatkui.<br>\n<br>\n[spoil]Tässä ei ollut mitään pointtia. Kunhan fiilistelin.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":193,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-24T18:42:00.000Z","content":"<strong>Adminien salakokous - Klaanin bunkkeri, 5 kerrosta kahvion alapuolella.</strong><br>\n<br>\nBetonisen huoneen keskellä olevan puisen, pyöreän pöydän ääressä istui kaksi hahmoa. Kolmas, hämähäkkimäinen hahmo riippui seinällä vähän heidän takanaan.<br>\n<br>\nHahmot olivat selkeästi keskustelleet jo jonkin aikaa. Puheenvuoro oli naispuolisella keltaisella Toalla.<br>\n<br>\n\"Tiimit siis tarkistavat sektoreita moderaattorien johdolla. Asennamme kameroita jokaiseen pisteeseen\", Tawa selvitti.<br>\n<br>\nGuardian nyökkäili.<br>\n<br>\n\"Kyllä, näin varmistamme, ettei meille tule ikäviä yllätyksiä. Meidän tulee kuitenkin muistaa, että varastetut palaset ovat meille yhtä iso huolenaihe.\"<br>\n<br>\nSilloin kuitenkin pimeästä nurkasta kuului tuttu ääni ja Killjoy astui esiin.<br>\n<br>\n\"En usko, Guardian, asioille on tullut uusi tärkeysjärjestys.\"<br>\n<br>\nTawa ja Guardian nousivat seisomaan ja Visokki tiputtautui maahan louskutellen leukojaan ja aloittaen telepaattisen saarnauksen:<br>\n<br>\n\"Killjoy, tunkeutuminen adminien kokoukseen on pahemman luokan rike!\"<br>\n<br>\n\"Miten edes pääsit sisään huomaamattamme?\", Guardian tivasti.<br>\n<br>\nKilljoy napautti kypäräänsä.<br>\n<br>\n\"Tunnistaa admin-kivien lämpöjäljet ja nämä ilmastointikanavat ovat muuten mukavan tilavia.\"<br>\n<br>\nAdminien katse kiinnittyi katossa auki repsottavaan ilmastointikanavan luukkuun. Killjoyn katse taasen kiinnittyi Guardianiin.<br>\n<br>\n\"Teidän tulee kuulla, mitä olen saanut tietää\", Killjoy sanoi vakavana ja odotti, kunnes adminit olivat jälleen istuneet alas.<br>\n<br>\n\"58 tuntia sitten, hieman ennen Matoron ja Umbran retkikunnan eksymistä Kummitusten rämeelle, yksi vahtidroideistani sai kaapattua informaatiota Nazorakien radioviesteistä ja tiedot kuultuani menin tarkistamaan tilanteen. Lensin alueen yli Gukkoni selässä ja reissu vahvisti tiedon.<br>\n<br>\n\"Minkä tiedon?\", Tawa kysyi katse naulittuna Killjoyn punaisena hohtavaan kypärään.<br>\n<br>\n\"Vihollistemme yhdistyminen on huomattavasti laajempi kuin osasimme kuvitella. Vihollinen on koonnut jo usean tuhatta Nazorakia, arviolta sadoissa laskettavan määrän Zyglakeja ja jokaista joukko-osastoa johtaa jokin eliittinazorakeista tai Skakdeista. Määrä kuitenkin lisii koko ajan.\"<br>\n<br>\nAdminit haukkoivat henkeään. Guardian näytti epäuskoiselta.<br>\n<br>\n\"Millä voit todistaa tietosi?\"<br>\n<br>\nKilljoy heitti pöydälle ilmasta ottamiaan valokuvia, jotka olivat tummanaan nazorakien rivistöjä.<br>\n<br>\n\"Tuo ei ole vain sotajoukko, tuo on valloitusarmeija. Mukana on teknologiaa ja laitteistoa, jollaista emme ole koskaan ennen kokeneet\", Killjoy jatkoi.<br>\n<br>\n\"Sellainen joukko... Klaani ei mahda mitään\", Visokki huokaisi ja romahti maahan.<br>\n<br>\n\"Klaani saisi tukijoukkoineen ja apulaisineen kokoon maksimissaan tuhannen yksikön puolustusjoukot, mutta se ei riitä. Klaanilla ei ole armeijaa millä taistella tätä joukkoa vastaan.\"<br>\n<br>\nKilljoyn lause päättyi kuin kesken ja Guardian avasi suunsa:<br>\n<br>\n\"Mutta?\"<br>\n<br>\nKilljoy käänsi katseensa Skakdiin:<br>\n<br>\n\"Minulla on.\"<br>\n<br>\nAdminit olivat totaalisen hämmentyneitä, joten Killjoy päätti valaista heitä.<br>\nHän kohotti kämmenensä ja se muodosti Klaanin johtokunnan eteen kolmiuloitteisen hologrammin. Hologrammissa pyöri toan kokoinen raskaasti aseistettu ja panssaroitu hahmo, jonka taustalla näkyi skorpionin hännän muotoinen logo.<br>\n<br>\n\"Specterit. Armeija täysin mekaanisia sotatoimiin erikoistuneita Vahkeja, jonka lisäksi mittaamaton määrä arvokasta sotakalustoa, suunniteltu ainoastaan minun komentooni ja minun hallitsemani teknologian oheen.\"<br>\n<br>\nGuardian nyökytti.<br>\n<br>\n\"Se ei siis ollutkaan taru. Sinä siis annoit ne alunperin TSO:lle.\"<br>\n<br>\n\"Tavallaan kyllä, mutta poistuttuani viime kerralla Odinalta, osasin varautua joukkojen laajamittaisempaan väärinkäyttöön. Lukitsin joukot pomminvarmaan halliin maan alle, paikka on edelleen koskematon, mutta matkassa on pieni mutta: halli vaatii kaksi avainta, minulla on niistä vain yksi.\"<br>\n<br>\n\"Ja toinen?\", Guardian kysyi.<br>\n<br>\n\"Liekehtivä ystävämme on vienyt sen minulta vuosia sitten, luultavasti tietämättä, mikä se todella on.\"<br>\n<br>\n\"Purifier\", Guardian mietti, \"Jälleen yksi syy löytää hänet.\"<br>\n<br>\n\"Purifierin tukikohta sijaitsee Xialla ja tunnen paikan kuin omat taskuni. Lähden hänen peräänsä huomenillalla ja haen samala reissulla sekä avaimen, että palasesi.\"<br>\n<br>\n\"Et selviä moisesta matkasta yksin\", Tawa ilmoitti, \"Tarvitset tiimin.\"<br>\n<br>\n\"Työskentelen yksin, en halua muiden tulevan tielleni. Minulla on omatkin syyni löytää Purifier, hän kuuluu minulle.\"<br>\n<br>\nGuardian tiesi, ettei tästä asiasta kiisteltäisi, joten hän vain iski Tawalle tervettä silmäänsä ja jatkoi:<br>\n<br>\n\"Kaksi viikkoa Killjoy. Aikaa ei ole paljoa.\"<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi. Visokilla oli kuitenkin epäilyksensä. \"Ja miten sinä ajattelit siirtää kokonaisen armeijan metsästäjien alueelta ilman, että saat puolta heidän sotavoimista perääsi.<br>\n<br>\n\"Se on murhe, josta huolehdimme myöhemmin\", Guardian puuttui, \"Toivotan sinulle onnea matkalle, meidän tulee silti hoitaa Klaanin puolustus ja tässä tilanteessa ehdotan, että alamme evakuoida koko saaren kyliä Klaanin muurien sisäpuolelle.\"<br>\n<br>\nMuut adminin nyökkäilivät.<br>\n<br>\n\"ÄmKoo on mitä ilmeisimmin lähdössä hoitamaan puuttuvien palasten etsintää, sillä aikaa, me alamme valmistaa Klaania pahimpaan. Emme voi luottaa suunnitelmasi varmuuteen Killjoy\", Guardian sanoi, ryhdistäen samalla selkäänsä.<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi ja kääntyi kohti ovea.<br>\n<br>\n\"Keskustelemme huomenna lisää, minun täytyy hoitaa vielä asioita Klaanissa.\"<br>\n<br>\nNiine hyvineen Killjoy kääntyi ja asteli pois. Tawa hautasi kasvonsa käsiinsä, näyttäen murheelliselta.<br>\n<br>\n\"Klaani on valtavassa vaarassa ja me laitamme luottamuksemme henkisesti epävakaan mekaanisen hullun ohuen suunnitelman varaan.\"<br>\n<br>\n\"Siksi emme päästäkään Killjoyta yksin. Lähetän tiimin hänen mukaansa vähän lähtönsä jälkeen. Meidän täytyy maksimoida onnistumisprosenttimme\", Guardian sanoi ja istuutui takaisin pöydän ääreen.<br>\n<br>\n\"Kokous jatkukoon siis.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":194,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-10-24T20:09:00.000Z","content":"<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\nVerstaan läpäisemätön teräsovi aukeni taas, ja kaksi hahmoa astui pimeyteen. Toinen heistä oli ympärilleen pälyilevä, sininen otus kuin vanhasta tieteiselokuvasta, toinen taas valkovihreä toa.<br>\n<br>\nToa heilautti kättään hohtavan levyn edessä. Eteishuoneen kattoon syttyi valo. Valo, joka ei ollut ollut päällä viikkoihin.<br>\n<br>\nToa katseli ympärilleen, tunnistaen tutun tilan. Tila ei kuitenkaan ollut aivan siinä kunnossa kuin hänen lähtiessään. Suurimman osan huoneen keskustasta kattava projektipöytä oli hattupinojen peitossa. Pöydän alle oli tuoleista ja peitteistä rakennettu jonkinlainen epäsiisti leiri.<br>\nVarastoon vievä ovi oli laudoitettu umpeen viisituumaisilla nauloilla. Ovessa oli ammottava aukko, kuin joku olisi väkivalloin puskenut siitä läpi.<br>\n<br>\nToa vilkaisi otukseen, joka katsoi anteeksipyytävästi.<br>\n\"Sinulla lienee tälle joku todella hyvä selitys\", Kepe sanoi Doxille.<br>\n<br>\nTämä näytti vaivaantuneelta. \"But i just wunted sum haz.\"<br>\nKepekin vaihtoi tähän koodikieleltä kuulostavaan puhetilaan. \"but how culd u ddi all dis?\", hän kysyi vallitsevaa kaaosta osoittaen.<br>\n\"Se oli Amazong\", Dox protestoi Ignikaan viitaten.<br>\n\"Missäs hän muuten on?\" Kepe kysyi.<br>\n\"Ei ole näkynyt tuon... murron jälkeen\", ääni sanoi huoneen toiselta laidalta. Valvoja oli herännyt ja huomannut kahden henkilön läsnäolon.<br>\nKepe näytti ilmettä, joka kertoi tulevan, valitettavan mutta pakollisen siivoustehtävän vastenmielisyydestä.<br>\n\"En tiedä ketä teistä neljästä syyttää\", hän kohdisti sanansa Doxille, Valvojalle sekä kateissa olevalle Ignikalle ja Paacolle, jolla oli paikan vara-avain.<br>\n\"Wants to bui Ellis cap?\" Dox kysyi, yrittäen luoda aasinsiltaa.<br>\n\"En, edellisestäkin oli vaikea päästä eroon.\"<br>\n\"Just one Zephaniahs greed?\"<br>\nKepe kaivoi esiin avaimen, jolla avasi toisen panssaroidun oven. Kyseinen ovi johti hänen privaattitiloihinsa. \"Kun palaan, tämän sotkun on paras olla siistitty\", hän virnisti Doxille ovenraosta. Samalla Ignika ryömi esiin jonkun pöydän alta hyvin pöllämystyneen näköisenä.<br>\n\"Wut did ai mis?\"<br>\n\"fail\", Dox kommentoi.<br>\n<br>\nKepe sulki oven perässään. Tähän pimeään huoneeseen hän ei valoja sytyttäisi, yleisen turvallisuuden nimissä. Aavemainen kuraus kuului jostain nurkasta, mutta Kepe vain hymähti sille tietävästi.<br>\nHän kulki huoneen läpi toiselle ovelle, jonka avasi, astui sisään ja sulki perässään. Tähän huoneeseen hän sytytti valot. Se oli huippusalaisten projektien huone.<br>\n<br>\nHuone oli pienehkö, mutta täynnä tavaraa. Pöydällä istui tietokone ja sen vieressä pino levykoteloita. Nurkassa möllötti kokeellinen, toimimaton taisteluhaarniska. Joitain aseentapaisia roikkui seiniltä. Eräässä nurkassa oli kierreportaat. Niitä ylös kulkiessa pääsi salaoven kautta suoraan linnakkeen eteishalliin, alas kulkiessa vielä synkempiin ja salaisempiin linnakkeen syövereihin.<br>\n<br>\nSaavuttuaan Klaaniin Kepe oli vallannut kellarin tyhjän varaston itselleen. Sieltä käsin hän pystyi salaisten mekanismien sun muiden avulla kulkemaan Klaanin sisällä kätevästi ja valvomaan joka paikkaa. Eräs mielenkiintoinen historiallinen detalji oli se, etteivät kaikki järjestelmät olleet hänen tekosiaan. Joku oli jo aiemmin käyttänyt varastoa johonkin. Tästä kielivät myös Verstaaksi ristityn paikan muut salaisuudet, jotka Kepe oli jo oppinut tuntemaan.<br>\n<br>\nLinna oli jo vanhentumassa eikä sen muureissa ollut enää alkuaikojen jykevyyttä. Kepe alkoi siksi rakentaa jotakin, jolla voisi täyttää oman roolinsa Klaanin puolustuksessa vihollisia vastaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":195,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-24T21:19:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin saaren ranta</strong><br>\n<br>\nPieni joukko matoraneja astui pois teräksenharmaasta veneestä. Heidän seurassaan oli muutamia, raskaasti aseistettuja Steltiläisiä, joilla oli pitkät viitat. Seurue asteli hiekkarannan poikki sanaakaan sanomatta, kohti Klaanin linnaketta. Pian heitä vastaan tuli vihreän värinen matoran. Tämä pikku klaanin saaren asukas kysyi muukalaisilta, keitä he olivat.<br>\n”En koskaan käytä liikeasioissa oikeaa nimeäni” vastasi ryhmän ensimmäisenä kävelevä harmaa matoran hieman ylimielisesti. ”Olemme tulleet koko matkan Nynrahilta, ja täkäläisellä makutalla on kuulemma meille töitä.”<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Nazorakein tukikohta</strong><br>\n<br>\nItse Kenraali 001 oli tarkkailemassa, kun huoneen, jonka ovessa luki 000, oven takaa saapui suurehko joukko nazorakeja kantaen metallisia säiliöitä. Jokaista syväjäädytyssäiliötä kohden oli neljä torakkaa kantamassa. Kenraali asteli joukkion ensimmäisenä kuljetettavan säiliön luo, ja katsoi sen kyljessä olevasta läpinäkyvästä luukusta. Kaikki näytti normaalilta.<br>\n”Kuljettakaa koko erä SS Rautasiivelle, siellä annetaan lisäohjeita” 001 käski. Torakat lähtivät kuuliaisesti kantamaan raskasta taakkaansa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnake, kahvio</strong><br>\n<br>\nSnowman oli valmistellut kaiken tehtäväänsä varten, ja istui nyt kahviossa. Se oli melko tyhjillään, ja vähäiset keskustelijat puhuivat melko hiljaa, ja äänensävyt olivat paljon tavanomaista vakavampia.<br>\n<br>\nSnowman kävi kuumeista keskustelua Keetongun kanssa Klaanin laivastosta. He olivat yhtä mieltä siitä, että se oli aivan liian pieni. Aivan liian pieni kohtaamaan nazorakien ja zyglakien yhdistetyn laivaston.<br>\n”Ja vaikka zyglakit laskettaisiinkin pois, jäämme silti selvästi suppeammaksi osapuoleksi” Keetongu mietti. Hän oli alkanut asennuttaa Klaanin höyrytoimiseen laivastoon lisää panssarointia ja tulivoimaa, mutta se ei silti tuntunut millään riittävän.<br>\n”Mutta emmekö voisi olettaa, että vihollisemme joukkojen pääpaino on jalkaväessä? Ehkä emme joudu kohtaamaan heitä meritaistelussa lainkaan?” Snowman ehdotteli optimistisena.<br>\n”Ei toimi noin” vastasi Keetongu asiantuntevasti ”Nazorakeilla on liian tulivoimaisia laivoja. He saattaisivat hyvinkin käyttää sitä tulitukena linnaketta vastaan. Niiden kantomatka ja tarkkuus mahdollistavat hyvinkin täsmällisen pommituksen, ja pelkään pahoin, että maavoimamme lytättäisiin jo senkin takia.”<br>\n”Eli jotain olisi kehitettävä.”<br>\n”Aivan. Vielä kun keksisi, että mitä.”<br>\n<br>\nKeskustelun jatkuttua vielä hetken melko hedelmättömänä kaksikko hajaantui omille teilleen. Snowman jatkoi pihalle, ja aikoi mennä auttamaan eri puolelta saarta evakoitujen matoranien majoittamisessa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":196,"creator":"Donny","timestamp":"2010-10-24T22:20:00.000Z","content":"<strong>Valtava lentokonehalli, Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nKlaanin linnakkeen läntisellä laidalla sijaitsevassa lentokonehallissa kuhisi kun kymmenet matoranit puuhasivat ahkeran oloisina harmaanpunaisen lentoaluksen kimpussa.<br>\n<br>\n\"Kiillotitteko propellit?\"<br>\n\"Kyllä!\"<br>\n\"Ovatko laskutelineet varmasti kunnossa? Entä vasen siipi?\"<br>\n\"Kyllä! Molemmat!\"<br>\n\"Onko ohjaamo varmasti imuroitu kunnolla? Te <em>tiedätte kyllä</em> kuka siinä tulee matkustamaan!\"<br>\n\"Imuroimme sen viidesti!\"<br>\n<br>\nÄmkoo katseli yli-innokkaiden matoranien touhuilua hieman etäämmältä yrittäen parhaansa mukaan vaikuttaa huomaamattomalta.<br>\n\"Voi luoja\", Ämkoo tuhahti.<br>\n<br>\nSiivouspataljoonan komentaja huomasi Ämkoon ja tervehti tätä yliampuvin elein. Ämkoo asteli varovasti matoranin tykö väkinäinen virnistys kasvoillaan.<br>\n<br>\n\"Tuo härveli ei sitten putoa, eihän?\"<br>\n\"Annan siitä sanani!\"<br>\n<br>\nMatoranjoukon rakastama viittasankari asteli lentokoneen luo ja tutkiskeli alusta sieltä sun täältä. Sitten Ämkoon katse kiinnittyi koneen kyljessä komeilevaan kuvioon.<br>\n<br>\n\"Tuossa on lehmä\", Ämkoo totesi.<br>\n\"Mata Nui Lehmä, herra Ämkoo!\"<br>\n\"Lehmä.\"<br>\n\"Kyllä!\"<br>\n\"LEHMÄ.\"<br>\n\"...se tuo onnea!\"<br>\n\"A-haa.\"<br>\n<br>\nÄmkoo hyppäsi istumaan koneen ohjaamoon. Istuin vaikutti yllättävän mukavalta eikä rattikaan ollut turhan jäykkä. Valtava nappula- ja vipurivistö hieman huolestutti koneen tulevaa hallitsijaa, mutta hän ei suostunut myöntämään sitä ääneen. <br>\n<br>\n\"Pärjäättehän, herra Ämkoo?\", siivouskomentaja kysyi huitoen kädellään sankarinsa suuntaan. Ämkoo vastasi ilkeällä katseella.<br>\n\"Mietimme vain, jos tarvitsette vielä jotain\", matoran jatkoi katseesta piittaamatta. Ämkoo tuijotti tätä hetken.<br>\n<br>\n\"Hei, naamiosi.\"<br>\n\"Anteeksi?\"<br>\n\"Naamiosi. Eikös tuo ole Komau?\"<br>\n\"On se! Suuri Komau, herra Ämkoo! Sain sen aikoinaan...\"<br>\n\"Anna tänne.\"<br>\n\"Mit-\"<br>\n\"Haluan katsoa sitä.\"<br>\n<br>\nMatoran tuijotti Ämkoota säikkynä, mutta nieli pelkonsa. Hän irroitti naamion varovaisesti kasvoiltaan ja kurottautui tarjoamaan sitä idolilleen.<br>\n<br>\n\"Kiitos\", Ämkoo totesi ja piteli naamiota käsissään sulkien silmänsä. Matoranit tuijottivat tilannetta kuin hypnoosissa.<br>\n<br>\n\"Mitä luulet, että hän tekee?\", uskaltautui yksi matoraneista kysymään toiselta.<br>\n\"Luulen, että hän keskittää siihen voimiaan\", totesi toinen. \"Se tuo varmaan naamion kantajalle voimia tai jotain.\"<br>\n\"Kyllä, niin sen on oltava. Toivottavasti hän tekee noin minullekin.\"<br>\n\"Ja minulle!\"<br>\n\"Minulle myös!\"<br>\n\"Mennään kaikki jonoon niin... Hei, missä se naamio on?\"<br>\n<br>\nMatoranit tuijottivat Ämkoota ällistyneinä. He olivat juuri todistaneet mitä hämärintä katoamistemppua. Ämkoo oikoi käsiään ja vilkaisi matoraneja virnistäen. Sitten hän sanoi:<br>\n\"MENKÄÄ POIS.\"<br>\n<br>\nKanohi Komaun voima toimi heti. Matoranien heikko mieli ei riittänyt vastustamaan ankaraa naamiovoimaa vaan nämä kipittivät kauhuissaan tiehensä. Ämkoo hymyili lähestulkoon ylpeän näköisenä ja nousi ylös ohjaamosta.<br>\n<br>\n\"Onneksi Snowie ei ollut näkemässä\", hän totesi ja istahti lentokoneen siivekkeen päälle odottamaan. Lumiukko oli myöhässä.<br>\n<br>\n[spoil]HAHAHAHAHAHA.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":197,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-10-25T06:16:00.000Z","content":"<strong>Nazorakeja kuhisevan mäen laki</strong><br>\n<br>\nIlmavoimien komentaja 004 oli äreällä päällä.<br>\n<br>\n\"ASENN-TOH\"<br>\n<br>\nTämä johtui lähinnä nazorakien ilmavoimien vajaalukuisuudesta. Torakat 001-003 eivät olleet koskaan osanneet arvostaa lentämisen hienoutta.<br>\n004 vilkaisi Nazorakien Torakallisiin Ilmavoimiin. Kourallinen lihaksettomia ja pulskia kuhnureita, joiden selässä olevat, uusinta teknologiaa kuvastavat rakettireput menivät täysin hukkaan.<br>\n<br>\n\"Lentoon!\"<br>\n<br>\nVain kolme torakkaa nousi ilmaan, ja hekin vain metrin korkeudelle. Loppujen ruhoja rakettireput eivät jaksaneet nostaa maasta.<br>\n<br>\n004 huokaisi. Ja näistä pitäisi koulia Bio-Klaanin lennostoa vastaava valiojoukko kahdessa viikossa. Mutta ylpeä nazorakjohtaja ei luovuta koskaan.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Kunhan loin taas uuden torakan ja paikkasin aukon hierarkiassa.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":198,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-25T13:01:00.000Z","content":"<strong>Allianssin komentokammio</strong><br>\n<br>\nKenraali seisoi ylväänä suunnittelupöydän edessä. Hän oli suunnattoman vihainen, mutta ei näyttänyt sitä. Oikea johtaja ei antaisi tunteiden sekoittaa ajatuksiaan.<br>\nSkakdi-johtaja Gaggulabio istui kauempana pöydästä pienellä tuolilla ja tarkkaili pöydän päällä olevia karttoja ja papereita. Gaggulabio ei perustanut paljoakaan kartoista ja sotasuunnitelmista. Istuminen tunkkaisessa komentohuoneessa ja karttojen tutkailu ei ollut voittanut sisällissotaa hänelle. Sodat voitettiin tappamalla viholliset mahdollisimman perusteellisesti.<br>\n<br>\nTämä näkemysero ei lämmittänyt Kenraalin ja Gaggulabion jo valmiiksi huonoja välejä erityisen paljoa. Toisaalta taas kaikki, mitä Kenraali 001:n ja Gaggulabion välisestä suhteesta tarvitsi tietää oli se, kenellä valuutta oli, kenelle se annettiin ja kuka hakattiin kuoliaaksi.<br>\nUudella haarniskalla varustettu Metorakk seisoi johtajansa vieressä lojaalina. Suunnittelupöydän vastakkaisella puolella seisoi Makuta Abzumo ja jossain tämän takana varjoissa sijaitsi kaikella todennäköisyydellä Allianssin \"yhteinen hyväntekijä\". Kaikki olivat hiljaa.<br>\n<br>\n\"En tiedä teistä, mutta tämä tappioiden putki alkaa vähitellen kyllästyttää minua\", Gaggulabio sanoi kärkkäästi. \"Antakaa vain minun ja poikieni näyttää pahimpamme.\"<br>\n<br>\nKenraali kääntyi viileän näköisenä kohti Gaggulabiota. Hänen kasvonsa olivat tyynet, mutta torakan äänen aggressiivisuus paistoi läpi.<br>\n\"En maksa sinulle puhumisesta. Sinä ja joukkosi voitte aivan vapaasti yrittää tunkeutua yksin tuon linnoituksen teräksisten seinämien läpi, jos se on noin helppoa.\"<br>\n<br>\n\"Ssssotaisalla kivipäällä on kuitenkin pointti\", Abzumo sanoi. \"Terästorakkanne on mennyttä. Klaani on täyssssin tietoinen tilanteesssta. The Shadowed Onen sssssaaastaiset kriminaalit odottavat nurkan takana. Kaiken huipukssssi Zyxax on poisssa ja jäljellä on vain hajanainen joukko Zyglakeja.\"<br>\n<br>\n\"Jos saan muistuttaa, niin Zyxax nimitti ennen lähtöään varajohtajan tälle operaatiolle\", Metorakk sanoi varovaisesti johtajansa vierestä. \"En kyllä edes muista nimeä. Joku nyhverö. En usko kestävän puolta viikkoa.\"<br>\n<br>\nKenraali nojasi pöytään. Hän tuijotti tarkasti siihen, mutta ei keskittynyt näkemäänsä. 001 oli ollut paljon vaikeammissakin tilanteissa ja tuhonnut paljon isompiakin vastustajia, mutta jokin tässä tilanteessa veti hänen tajuntansa lukkoon.<br>\n\"Avde\", Kenraali sanoi korottaen ääntään. \"En kuule sinun ehdottavan mitään.\"<br>\n<br>\nOli hetken hiljaista. Joku olisi voinut luulla, että Avde ei ollut huoneessa, mutta Kenraali, Abzumo ja Skakdit haistoivat toisin. Avde oli kuitenkin hiljaa pitkän hetken, ennen kuin vastasi.<br>\n<br>\n\"Voi voi\", Avden pilkkaava ääni sanoi. \"Siirsitte mustan tornin liian aikaisin. Se on hyödyllinen yksikkö. Nyt valkoinen lähetti söi sen. Huono siirto. Ja nyt oma lähettimme on poissa laudalta.\"<br>\n<br>\nGaggulabio nousi seisomaan. Hänen ilmeensä oli poikkeuksellisen vihainen.<br>\n\"Lopeta tuo lautapelisaasta ja sano vaihteeksi jotain hyödyllistä!\"<br>\n<br>\nAbzumo kääntyi kohti Gaggulabiota.<br>\n\"Kivipää. Vaikene.\"<br>\n\"Mutta...\"<br>\n\"<strong>Vaikene</strong>.\"<br>\n<br>\nGaggulabio päätti istua varovaisesti. Abzumo kääntyi takaisin pimeyteen päin.<br>\n\"Niin? Olit sssssanomasssa?\"<br>\n\"Syödessään tornin lähetti otti perin suuren ja rohkean askeleen alueellemme\", Avde sanoi. \"Seuraava siirto? <em>Syödään lähetti</em>.\"<br>\nSen jälkeen Avde ei sanonut mitään. Abzumo kääntyi kohti Kenraalia. He tuijottivat toisiaan sanattomasti. Metorakk hieroi leukaansa ymmärtäväisen näköisenä. Gaggulabio oli lievästi hämmentynyt, mutta kiinnostunut.<br>\n<br>\nKenraali katsoi Abzumoa silmiin. Sen jälkeen hän nyökkäsi ja otti kommunikaattorin vyötäröltään.<br>\n<br>\n\"Agentit 019 ja 020\", Kenraali sanoi. \"Komentohuoneeseen kohde 175:n kanssa.\"<br>\n<br>\nKesti hetken, että komentohuoneen järeä ovi aukesi. Kaksi yönmustaa Nazorakia käveli sisään. Niiden ihon ja panssarin väri sulautui varjoihin täydellisesti eikä edes kiiltänyt silloin kun nämä tulivat todella lähelle huoneen valonlähdettä. Torakoiden haarniskat oli myös suunniteltu niin, että mikään ei hidastaisi niiden liikkeitä tai aiheuttaisi enemmän ääntä kuin olisi sopivaa. Kaiken kaikkiaan torakat olivat niin virtaviivaisia, että niitä tuskin huomaisi edes kaikuluotaimella.<br>\nTorakoiden silmien päällä oli tumma lasinen visiiri, joka suojasi ja piilotti niiden silmät. Ainoat asiat, jotka torakoiden ruumiissa eivät olleet yönmustaa olivat niille kirurgisesti rakennetut mekaaniset kädet, joiden tummansininen sävy erottui hieman paremmin pimeydestä. Käsien mekaanisuus oletettavasti mahdollistaisi nopeammat refleksit ja vaikeuttaisi torakan tunnistamista.<br>\n<br>\nSinisissä käsissään torakat raahasivat Matoranin kokoista hahmoa, jonka värit erotti pimeydessäkin vaaleanpunaiseksi ja ruskeaksi. Hahmo oli tajuton, mutta elossa. Sen pään yli oli vedetty musta säkki.<br>\n<br>\nAgentit heittivät tajuttoman Matoranin lattialle Abzumon eteen. Makuta tuijotti Matorania hetken pohdiskelevan näköisenä ennen kuin väänsi irvokkaat kasvonsa pirulliseen hymyyn. Lähetin syömiseksi oli ehkä uhrattava sotilas, mutta se olisi sen arvoista.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":199,"creator":"BD","timestamp":"2010-10-25T13:18:00.000Z","content":"<strong>Glatoriankingin putoamispaikka</strong><br>\n<br>\nGlatorianking katsoi pientä mustaa aukkoa maassa ja kaiveli sieltä jotain löytämättä mitään, hetken Mietiskeltyään, hän Käveli läpi kylän, ranna ja päätyi rantaan...<br>\n<br>\n\"Niin minun pitää siis ansaita rohkeuteni, en kyllä keksi parempaa tapaa kuin tämä\". Glatorianking nosti ankkurin otti miekan esiin ja lähti kohti merta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":200,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-10-25T17:55:00.000Z","content":"<strong>Verstaan eteishuone</strong> kiilsi puhtauttaan. Moppiin nojaavat Dox ja Ignika olivat hyvin väsyneen näköisiä urakan jäljiltä. Taustalla aina-niin-rasittava Valvoja höpisi itsekseen jotakin leivänpaahtimien alkeellisuudesta.<br>\n<br>\nKeltainen loisteputki alkoi välkkyä, kuten ne aina alkavat tehdä riittävän kauan palveltuaan. Tämä kuitenkin johtui jostain muusta. Kaikki kattovalot alkoivat räpsyä. Valvoja vaikeni. Seinät alkoivat täristä.<br>\n<br>\nKepen kammion ovi levähti auki hullun tiedemiesnaurun säestämänä. Itseensä tyytyväisen näköinen Kepe ilmestyi huoneeseen kuvaputkinäytön kokoista ja näköistä esinettä kantaen. Hän avasi ulko-oven ja painui käytävään juoksuaskelin sen enempiä selittämättä.<br>\n<br>\nDox ja Ignika katsoivat toisiinsa kummastuneina.<br>\n<br>\nKepe hyppäsi hissiin ja singautti itsensä ja laatikkonsa linnakkeen katolle. Hän astui raikkaaseen ulkoilmaan. Pohjoisessa Mt. Ämkoo kohosi saaren ylle. Tummia pilviä alkoi kertyä taivaalle. Tuuli puhalsi kylmästi.<br>\n<br>\nHän käveli katon reunalla olleelle antennille. Antenni keräsi tietoa koko saaresta monenmoisten sensorien avulla. Se myös välitti klaanilaisille monia tv-kanavia.<br>\nHän veti laatikon kyljestä pari johtoa ja liitti ne hauenleuoilla antenniin. Kukaan ei ollut varsinaisesti antanut tälle lupaa, mutta mitä haittaa siitä olisi? Hän napsautti laatikkoon virran ja tunsi energian hulmahtavan antenniin. Se sinkosi taivaalle säteen, joka levisi joka suuntaan luoden sateenvarjon linnakkeen ylle. Säteet jatkoivat matkaansa maahan, johon osuessaan ne muodostivat suojakentän Klaanin ympärille.<br>\n<br>\nKaikkea sitä parilla toisiinsa johdotetulla Haulla ja muutamalla virtapiirillä saakin aikaan, Kepe totesi väkerrelmäänsä ihaillen.<br>\n<br>\nHän napsautti laitteen pois päältä odottamaan tositoimia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":201,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-25T21:21:00.000Z","content":"<strong>Klaanilinnake, käytävä</strong><br>\n<br>\nSnowman kirmasi itselleen suorastaan tuulispäämaistä vauhtia kohti Klaanilinnakkeen länsiosia. Aikataulutus ei ollut mennyt ihan odotetulla tavalla: Huoneeseen, tavarat vamiiksi, pihalle auttamaan evakuointihommissa, kirjeen kirjoittaminen ja sitten lentohangaariin. Mutta ei. Ympäri saarta saapuneet matoranit olivat osoittautuneet melko hankaliksi hallittavaksi, vaikka osaisikin rakentaa itsestään jos minkämoista aitaa ja porttia. Kun väenpaljous oli lopulta työn ja tuskan jälkeen muuttunut siisteiksi jonoiksi, oli Snowman kiireesti kirmannut huoneeseensa. Hän oli asettautunut pienen kirjoituspöytänsä ääreen, ja kaivanut esiin paperia ja kynän. Hän oli raapustanut pikaisen kertomuksen unestaan, toivoen siitä olevan apua. Kirjoittaminen oli ollut lumiukolle melko vaikea homma.<br>\n<br>\nOli ollut hankalaa kirjoittaa aiheesta neutraalisti, hän oli oikeasti miettinyt Avden tarjousta. Jos kaikki olisi oikeasti loppunut siihen? Taisteluilta oltaisiin vältytty, ja... Mutta, ei sekään voinut olla oikein. Lumiukon moraalista tasapainoilua oli helpottanut se tieto, ettei hän edes olisi sinä yönä Klaanissa. Mutta asioista kertomatta jättäminen oli hänen henkilökohtaisten kokemustensa pohjalta hyvin vaarallista, joten hän oli tehnyt päätöksensä ilmoittaa Klaanin johtajille.<br>\n<br>\nSitten Snowman oli napannut kirjeen, todistusaineistosta käyvän unikaasupaketin ja varustelaukkunsa. Hän oli juossut respan tiskille, ja käskenyt antamaan kirjeen ja paketin Tawalle, heti paikalla. (Myönnettäköön, että käskyjen antaminen ei ollut Snowmanin vahvoja puolia.) Siitä hän oli suunnannut kulkunsa kohti lentohangaaria, ja nyt hän hölkyttikin hengästyksissään halki Klaanin sinimattoisten käytäväin.<br>\n<br>\nSnowman katsahti ikkunoista ulos. Hän huomasi tuulen nousevan, ja pilvirintaman lähestyvän Mt. Ämkoon takaa. Tuskin tuosta mitään myrskyä syntyy, Snowman ajatteli. Ehkä hieman sadetta, mutta emme me Klaanilaiset ole sokerista tehtyjä.<br>\n<em>Entäpä lumesta?</em><br>\n\"Woah!\" Snowman huudahti \"Kuka siellä, paljasta its-... Ai, hei Visokki.\"<br>\nKatosta laskeutui lumiukolle hyvin tuttu, hämähäkin kaltainen hahmo.<br>\n<em>Sain viestisi. Tawa ei ollut paikalla, otin asiakseni avata paketin.</em><br>\n\"Okei, sopii hyvin, ja... Kuinka edes ehdit tänne? Olen juossut pää kolmantena jalkana Klaanin halki, ja sinä vain kirit minut tuosta vain?\"<br>\n<em>Neljä jalkaa on enemmän kuin kaksi.</em><br>\n\"...kiitos tästä.\"<br>\n<em>Ole hyvä. Mutta aiheeseen. Tarkoitat joka sanaa, jonka kirjeessäsi kirjoitit?</em><br>\n\"Totta kai.\"<br>\n<em>Siinä tapauksessa tämä saattaa olla hyvinkin vakavaa, ja asialle on tehtävä jotain. Tarvitsen johtolankoja.</em><br>\nSnowmanin silmissä tuntui pimenevän. Hän oli kuulevinaan outoa, etäistä melodiaa, ja kaikki tuntui jotenkin aineettomalta. Seinien sävy muuttui hämmentävän turkoosiksi. Ja yllättäen kaikki olikin taas normaalia.<br>\n<em>Kiitos, käyn esittelemässä nämä muistot Tawalle ja Guardianille.</em><br>\nNiine hyvineen Visokki kipitti vikkelästi pois lumiukon näkyvistä.<br>\n\"Olen aina pitänyt Visokista\" Snowman pohti ääneen \"mutta nuo mielivoimat ovat jotain hyvin pelottavaa.\"<br>\n<br>\nSnowman jatkoi juoksuaan kohti hangaaria. Hän ei tahtonut myöhästyä yhtään enempää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":202,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-25T22:47:00.000Z","content":"<strong>Torakoiden luolasto, <em>kidutuskammio</em></strong><br>\n<br>\nHelmeka heräsi. Hän ei voinut hyvin. Hän ei tiennyt, missä oli. Hänen päätään särki. Särki. Hän yritti avata silmänsä, mutta luomet tuntuivat hyvin raskailta. Hän sai avattua silmänsä tuskallisten ponnistelujen jälkeen. Maailma näytti sumealta. Hetken katseltuaan hän alkoi jo nähdä jotain. Hän oli pimeässä huoneessa. Joka puolella oli erilaisia tuskallisen näköisiä välineitä, joihin hän ei halunnut katsoakaan. Hänet oli kahlittu – piinapenkkiin. Se oli puinen, ja hänen raajansa olivat kiinni ketjuilla. Ketjut johtivat isoihin rattaisiin. Hän käänsi kauhuissaan katseensa pois.<br>\n<br>\nSitten yhtäkkiä kitisevä ääni kuului huoneen toisesta päästä. Ovi avautui. Hän pystyi juuri ja juuri näkemään sen. Sisään astui Makuta julma ilme kasvoillaan. Hän hymyili karmeasti Helmekalle, joka ei enää pystynyt hillitsemään itseään, vaan kirkui. Makutan hymy leveni.<br>\n”Päivää. Olen Makuta Abzumo. Ja sssssinä olet…?”<br>\n”Aaaaa…”<br>\n”So, so. Eipäs kiljuta aikuisten kuullen. Se on… <em>epäkohteliasssta</em>.”<br>\nAbzumo sinkosi sormestaan pienen salaman, joka sähköisti Matoranin naamiota.<br>\n”Meillä on tänään varmasssssti haussskaa.”<br>\n”Eii… ei… eiii…”<br>\n<br>\nSeuraavaksi Abzumo teki jotain hyvin inhottavaa: hän irrotti Matoranin ketjuista, ja heitti hänet isoon <em>pataan</em>. Pata oli niin suuri, että Toa olisi mahtunut siihen. Makuta napsautti sormiaan, ja jostain kaadettiin vettä pataan. Padan alle sytytettiin tuli. Pian vesi alkoi kiehua. Matoran taas alkoi kiljua. Aluksi se oli pelkkää voihketta, mutta kivun lisääntyessä huuto alkoi voimistua. Abzumo oli istahtanut suureen nojatuoliin katsomaan ”näytöstä”. Hän nautti suuresti saadessaan katsella typerän pikku olennon kärsivän. Matoranit eivät palvoneet Makutoja vaan ”Suurta Henkeä”. Se ei ollut oikein reilua. Kaikki Makutat halusivat hallita Matoraneja, mutta Abzumolla oli myös hieman erilaisia tavoitteita kuin muulla Veljeskunnalla. Siksi hän edusti aina itseään.<br>\n<br>\nMatoran rukoili heitä lopettamaan. Abzumo vain lisäsi lämpötilaa. Pian pikku Helmeka menetti tajunsa.<br>\n”Vähentäkää lämpöä ja herättäkää tuo. Haluan kuulustella.”<br>\nPian Helmeka oli palannut ikävään todellisuuteen.<br>\n”No niin, ystäväiseni”, Makuta huokaisi. ”Kerrohan minulle nimesi.”<br>\n”E-en…” Makuta läimäisi Matorania kasvoille. Lujaa.<br>\n”Harkitsehan uudestaan vastaustasi.”<br>\n”Olen… Urnip.”<br>\nMakuta läiskäisi uudestaan, voimakkaammin. Matoran parahti.<br>\n”Älä valehtele minulle!” Abzumo huusi. ”Olet erittäin tylsä Matoran, Helmeka. Etkö tiedä omaa parastasi?” Matoran vapisi ja kiemurteli tuskissaan. Vesi alkoi taas polttaa.”<br>\nNäin ollen Matoran alkoi taas vaikertaa. Pian hän karjui veden ollessa jo lähes tappavaa.<br>\n”Ottakaa hänet pois, haluan kokeilla muitakin lelujani.”<br>\n<br>\nSeuraavaksi Matoran pääsi kokeilemaan laitetta nimeltä rautaneitsyt (<em>iron maiden</em>). Se oli oikein mukava ruumisarkun kaltainen vempele, jonka sekä pohjassa että kannessa oli piikkejä. Matoran laitettiin sisään. Kansi sullottiin kiinni. Kaamea parku kuului sisältä vaimeahkosti. Abzumo hymyili maireasti. Hän laittoi päänsä aivan arkun viereen ja kuunteli.<br>\n”Anteeksi, en kuullut aivan kunnolla”, Makuta sanoi lepertelevästi ja avasi kannen. Piikit olivat vääntyneet mikä mihinkin suuntaan, suurin osa oli lävistänyt Helmekaa.<br>\n”Miksi… teet tämän…?” hän itki. Makuta nauroi sadistisesti ja kumartui aivan Matoranin naaman lähelle. ”Koska pystyn.”<br>\nMatoran katsoi apeasti kiduttajaansa.<br>\n”Ei hätää, pikkuinen. Sinä et tule kuolemaan täällä. Et ainakaan tänään.”<br>\n”Etkö… halua… tietoja?”<br>\n”Sinulla ei ole.”<br>\n”Onhan.”<br>\n”Mutta et halua kertoa.”<br>\n”Miksi…”<br>\n<em>Minä tiedän.</em><br>\nMatoran alkoi taas nyyhkyttää. Kipu oli valtava.<br>\n”Seuraavan vehkeen vuoro!” Makuta julisti.<br>\n<br>\nPian Matoran roikkui katossa jaloistaan. Ketjut kiristivät, ja jo se aiheutti tuskaa. Mutta kun Helmeka kuuli, mitä hänelle seuraavaksi aiottiin tehdä, hän menetti itsehillintänsä ja sekosi. Hän nauroi ja itki yhtä aikaa, kunnes hänen päätään käristettiin kuumalla raudalla. <em>Se</em> ei ollut vielä kidutusmenetelmä, jonka Abzumo oli hänelle seuraavaksi valinnut; Helmeka sahattaisiin kahtia. Makuta alkoi nauraa sekopäisesti, mutta kun oli tukehtua, lopetti ja oli sen jälkeen varovaisempi. Kaksi torakkaa – sinikätiset, mustat ja salaperäiset – olivat pitelemässä sahaa. Se oli hyvin tylsä saha. Ja ruosteinen. He alkoivat sahata Matorania haarusvälistä. Matoran kirkui minkä kerkesi, mutta inhottavat hyönteiset jatkoivat toimiaan. Abzumo katseli valtaistuimeltaan ja hihitteli. Matoran menetti tajunsa melko pian, mutta hänet herätettiin uudestaan.<br>\n<br>\nKun melko syvä haava oli aiheutunut olentoparalle, hänet kiinnitettiin uudestaan piinapenkkiin. Hän tosin oli jälleen pyörtynyt tässä vaiheessa.<br>\n”No niin, Helmeka rakas. Missä Guardian oli, kun hän oli niin pitkään poissa Klaanista?”<br>\n”Hän… hän etsi… jotain. Se oli… Nimda.”<br>\n”Kuten arvelinkin. Hienoa, mehän edistymme. Ei tämä enää kauan satu.” Abzumo kiristi ketjuja, Matoran vinkaisi.<br>\n”Mistä Ämkoona tunnettu <em>entinen</em> admin saapui?”<br>\nHelmeka jaksoi niinkin huonossa tilassaan panna merkille, että Abzumon suhiseva s oli melkein kokonaan kaikonnut.<br>\n”Hän… en tiedä.”<br>\n”Etkö?” Ketjut kiristyivät. Matoran kiljui jälleen.<br>\n”Alat kuulostaa jo tylsältä. Et kai halua, että katselen kuolemaa?”<br>\n”Eii… en tiedä. Oikeasti!”<br>\n”Hyvä on. Uskon sinua, mutta taidan vielä hieman kiristääää.”<br>\n”Eiiiiaaaaaaargh!”<br>\nMakuta nauroi taas.<br>\n”Viimeinen kysymys – tältä erää: Mitä Klaani suunnittelee? Kuinka paljon he meistä tietävät?”<br>\n”He… tietävät, että olette olemassa, ja että teillä on armeija. He…” puhe keskeytyi tuskalliseen korinaan. ”… he aikovat… puolustautua… jotenkin.”<br>\n”Miten?”<br>\n”En… tiedä.”<br>\n”Hyvä on.” Makuta lisäsi reilusti kireyttä, mutta päästi yhtäkkiä ketjut irti.<br>\n”Nyt seuraa jotain jännää!” hän hihkaisi. ”Minä ruoskin sinua hieman tällaisella sähköjutulla.”<br>\nMatoran menetti nyt tajunsa pelkästä ajatuksesta, joka sisälsi lisää kipua. Makutan hymy hyytyi.<br>\n”Pah, eiväthän ne enää kestä edes perusjuttuja. Viekää tuo pois, en enää tahdo leikkiä sen kanssa.” Torakat veivät Helmekan sanomatta sanaakaan.<br>\n<em>Voi maailman menoa</em>, Makuta ajatteli.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui oli nyt uudessa ruumiissa ja ruumiin voimissaan. Nyt olisi aika kutsua iskuryhmä kokoukseen. Tehtävä olisi mahdollisesti lyhyt, mutta sitäkin tärkeämpi. Torakoiden aika saattaisi olla lopussa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":203,"creator":"BD","timestamp":"2010-10-26T06:33:00.000Z","content":"<strong>Klaania ympäröivä meri</strong> <br>\n<br>\nGlatorainking päätti seilata pitkin rannikkoa klaanin ympäri ja samalla hiukan vakoilla mahdollisia suunitelmia, hän käänsi veneen sopivan välimatkan päästä kohti rannikkoa, ja asettui epämääräiselle kivirannalle jossa yllätyksekseen huomasi muutakin kuin kuolleita kaloja, kaksi torakkaa... syömässä kuolleita kaloja... Ja ne juttelivat hyvin äänekkäästi.<br>\n\"Tiedätkös ihan kuin täällä olisi jotakin\", toinen torakka sanoi.<br>\n\"Ai kuolleen kalan lisäksi?\", toinen kysäisi.<br>\n\"Ei vaan jotakin... isompaa\".<br>\n\"Toa?\"<br>\n\"Niin... toa...\".<br>\n<br>\nSitten molemmat käännähtivät ympäri ja näkivät toan.<br>\n\"Toa...\"<br>\nNäytti siltä, että nämä torakat olivat erittäin hidasälyisiä.<br>\n\"Toa?\"<br>\n\"Niin, toa katso nyt!\"<br>\n\"Niin... toa jolla on miekka jolla voi kukistaa teidät...\", Glatorianking lausahti arvoituksellisesti.<br>\n\"Ai sellainen... toa\"<br>\nMolemmat katsoivat toisiaan hetken aikaa ja ottivat repustaan jonkin sortin laatikon jossa oli tusina erilaisia aseita heitto ja ampuma aseita.<br>\n\"No niin... toa, nyt me... ammumme... sinut\".<br>\n\"Illasta tulisi lyhyt... lyhyt ja tylsä...\", hän ajatteli.<br>\nHetken kuluttua, torakt pysivätGlatoriankingiltä apua laittaakseen tykin kiinni jalustaan, sillä eivät sitä itse siihen saaneet.<br>\n\"Kiitos toa, nyt me voi ampua... sinut\".<br>\n\"Eipäs hätäillä!\", Galtorianking otti miekkansa ja nyrrkirautansa ja heitti ne niin, että ne kiilautuivat yhteen Nazorakien kauloihin.<br>\n\"Sinä vielä maksat tästä... toa...\", toinen Torakoista sanoi edes jotenkin juhlallisesti.<br>\nGlatorianking istahti rauhallisena kivelle ja päätti kuulustella näitä kahta pölkkypäätä,\"Kertokaaps jotakin tärkeää sodasta klaania kohtaan...\"<br>\n\"Joku... Makuta vei sellaisen, tiedäthän pienemmän kuin... toa... Johonkin tuonne luolastoon kidutettvaski, mutta älä enää yritä hän on jo... kuollut...\"<br>\n\"Jaahas vain niin.\"<br>\nSitten pusikosta kuuli ääniä ja kiven takaa ilmestyi muutama Nazorak lisää<br>\n\"Kas lisää kidutettavaa... Viekää se kidutus kammioon\".<br>\nNämä torakat olivat siis jotenkin järjissään.<br>\n\"Ja vapauttakaa nuo kasksi idioottia minä taka varikoin aseet.\"<br>\nSitten Glatorianking johdatettiin synkkään luolastoon.<br>\n<br>\n[spoil]Abzumo, Juuhuu... sait lisää kidutettavaa![/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":204,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-26T14:14:00.000Z","content":"<strong>Valtava lentokonehalli, Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nÄmkoo katsahti lukemansa lehden ylitse kuullessaan juoksevia askeleita. Valkoinen, suurehko hahmo hölkötteli hallin oven suunnalta kohti Ämkoota ja lentokonetta.<br>\n\"Kas vain, Snowman, saavuitpa sittenkin.\"<br>\nVastaukseksi Ämkoo sai väsynyttä huohotusta. Ainakin lumiukko oli tullut niin kovaa, kuin oli päässyt.<br>\n<br>\nTasattuaan hengitystään hetken Snowman näytti varustelaukkuaan, ja alkoi puhua: \"Et ollut turhan tarkka tehtävän yksityiskohdista, joten otin mukaani vähän kaikkea. Ok?\"<br>\n\"Aivan vapaasti. Koneessa on aivan hyvin tilaa jos minkä moisille tamineille.\" Ämkoo vastasi, ja kapusi lentokoneen ohjaamoon.<br>\n<br>\nSnowman kierteli alusta, katsellen sitä hieman huolissaan.<br>\n\"Tuollako taitamme matkan?\"<br>\n\"Tuolla.\"<br>\n\"En mitenkään haluaisi kyseenalaistaa mekaanikkojemme taitoja, ihan pätevältä tuo vaikuttaa...\"<br>\n\"Niin...?\"<br>\n\"En oikein pidä lentämisestä.\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Siis ei minulla perjaatteessa ole mitään sitä vastaan, mutta tuo näyttää niin... Vauhdikkaalta. Semmoinen rento ilmalaiva olisi enemmän makuuni.\"<br>\n\"Koska meillä tunnetusti on aikaa matkustaa ilmalaivalla paikasta toiseen tärkeällä tehtävällä.\"<br>\n\"Öh, niin toivoin.\"<br>\n\"Optimistisuutesi on ihailtavaa.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":205,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-10-27T19:36:00.000Z","content":"<strong>Ma Wet, vanhat tunnelit.</strong><br>\n<br>\nVesipisarat kaikuivat osuessaan Ma Wetin maa lattiaan.<br>\n<br>\nBio Klaanin saaren pinnan alla oleva tunneliverkosto Ma Wet on tunnettu monien klaanilaisten keskuudessa hämmästyttäväksi toteutukseksi, jossa voi helposti eksyä ja jopa kuolla ellei ole tottunut maan alla elämiseen. Ma Wetin laajuutensa vuoksi ei ole yllättävää, että monet tunneleista käytetään yhä ja yhä vähemmän, joko epäkäytännöllisyyden tai maaperän heikkenemisen vuoksi, kunnes ne kokonaan suljetaan ja niiden tilalle kaivetaan. Mitään Fikou-hämähäkkejä suurempia olentoja ei liiku näissä suljetuissa luolissa. <br>\n<br>\nJa silti jokin uskaltaa liikkua siellä.<br>\n<br>\nKolme Toaa korkeampaa konemaista olentoa liikuvat vanhojen ja pitkien tunnelien nopeasti läpi ja kääntyvät hyytävän sulavasti jokaisessa nurkkauksessa. Niiden punaisia valonläikkiä muistuttavat mekaaniset silmät valaisevat sen ympäröivää pimeitä seiniä. Valokivet oli poistettu niistä jo vuosia sitten, mutta se ei estänyt niitä näkemästä. Niiden muotoa on erittäin vaikea hahmottaa luolaston synkkyydessä, mutta se on selvää etteivät nämä ole mikään mitä on tavattu ennen. <br>\nNiiden alapuolla ei ollut jalkoja. Ne leijuivat matalasti tunnelin läpi. Kaikuvien vesipisaroiden äänet peittivät matalan huminan mikä syntyi näiden liitäessään tunnelin läpi.<br>\n<br>\n\"Hyökkääjä 02, tilanneraportti\", ääni kuului niiden kommuunikaatiojärjestelmästä, jonka vain ne kykenivät kuulemaan. Ääni oli hyvin hienostunut ja sulava, mutta samalla hyvin omahyväinen ja uhkaava. <br>\n<br>\nKuiva ja raskas hengitys alkoi kuulua yhdestä olennoista. <br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"5 kiota sovittuun sijaintiin\"</span></span>, se vastasi.<br>\nOlentojen ääni oli hyytävä yhdistys lihaa ja metallia, kuin ruostuneen rautasahan terä nahkan päällä.<br>\n<br>\n\"Hienoa. Jatkakaa matkaa, Sheelika on jo saapunut saarelle ja hän odottaakin jo teitä. Siellä odotatte seuraavaan käskyyn saakka. Tuhotkaa jokainen joka näkee teidät\", ääni vastasi takaisin. Yhteys katkesi ja olennot jatkoivat matkaa.<br>\n<br>\n<br>\nTunnelien toisessa päässä käveli nuori Ortonilainen tunnelinkaivaaja. Sen panssariin upotetut valokivet valaisivat vanhan tunnelin seiniä, mikä sai hänet näyttämään kaukaa katsottuna pieneltä kimaltavalta pisteeltä. Nuori Ortonilainen oli, kuten monet muut nuoret Ortonit yleensä, eksynyt reitiltään ja tietämättään kävellyt vanhoihin tunneleihin.<br>\n\"Voi ei. Voi ei, voi ei. Pitikin juuri kävellä tänne. Hitto, miksen koskaan opi?\", nuori Ortonilainen toisti hiljasti itselleen. Hänen äänensä kaikui osittain luolan läpi. Hän marssi pitkin epätasaista maata ja katseli ympäriinsä yrittäen löytää mahdollisen reitin pois.<br>\n\"Juuri tänään, juuri uuden \"Huudon Vaeltaja\"-kirjan julkaisupäivänä\", nuori Ortonilainen ajatteli. Muutamien askelien jälkeen hän päätti alkaa miettimään positiivisia asioita helpotakseen oloaansa; kukkien haistelua, auringonlaskuja, hyvin valmistetun luonaan nauttimista, kuinka hän voisi tavata yhtäkkiä suuren mutta hyvin aran Muakan jolta puuttuu vakavasti itseluottamusta, jota hän voisi päihitää ja viedä kylään voittamaan mielitiettynsä sydämen. Nuori Ortonilainen alkoi hymyillä ajatuksesta ja tanssahteli hieman. Silloin hän huomasi punaisia valonläikkiä lähestymässä itseään päin.<br>\n\"Hei! Kuka siellä!?\", Nuori Ortonilainen huusi.<br>\nEi vastausta.<br>\nNuori Ortonilainen, laittoi luolalasinsa päälle nähdäkseen paremmin. Hän ei koskaan nähnyt mitään tuon kaltaista otusta ennen.<br>\n\"Minä varoitan teitä!\", Nuori Ortonilainen huusi lähestyviä olentoja päin. Punaiset valonläiskät alkoivat suurentua ja hän alkoi yhä ja yhä nähdä paremmin olentojen yksityiskohtia. Niiden muoto on lievästi pystysuoraisen kiilan ja kartion muotoisia. Otuksien sivuista erottui olkapäät ja neljä, pitkää raajaa.<br>\nNuori Ortonilainen alkoi hätääntyä. Hän alkoi perääntyä taaksepäin ja yritti vastustaa halua juosta ja huutaa kuin pikkutyttö. Hän tavoitteli selässä olevaa keihäsasettaan ja alkoi karjua olentoja päin.<br>\nEi vieläkään vastausta.<br>\nNuori Ortonilainen viimein luovutti yrityksen ja otti aseensa esiin. Hän otti parhaimman ammattilaiselta soturilta näyttävän asennon. Olennot lähestyivät yhä ja yhä nopeammia ja nuori Ortonilainen näki heidän teknologista ruhoa paremmin kuin koskaan. <br>\nEnnen kuin Nuori Ortonilainen olisi huomannut, metallinen koura osui ja peitti hänen kasvonsa. Olennot pitivät kasvoista tiukasti kiinni. Nuori Ortonilainen ei pystynyt huutamaan apua.<br>\n<br>\nTappavan punainen valo syttyi tunnelin keskellä. <br>\nJokainen mahdollinen ääni peittyi vesipisaroiden kaikuun. Nuoren Ordonilaisen ruumis makasi elottomana karhean kivilattian keskellä. Hänen panssariin upotetut valonkivet oli revitty pois, jättäen jälkeen vain loputtomaan pimeyteen peittämä ruumiis.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio Klaanin linnoitus, Vuatan puutarha.</strong><br>\n<br>\n\"Ai niin, uusi \"Huudon Vaeltaja\"-kirja on tullut. Parasta käydä hankkimaan se\", Valon Toa Domek julisti itselleen. Hän käveli pienen Kuon-kukkaniityn viereisellä kivipolulla, kuunnellen samalla pienen puron vesipisaroiden ääniä. <br>\n\"Joskus on parasta kadota hetkeksi poissa maailmasta\", Domek julisti toisen kerran itselleen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":206,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-27T20:13:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, kokoushuone 2</strong><br>\n<br>\n”Kutsuin teidät tänne nyt samasta syystä, kuin alun perinkin laitoin Matoron teidät kasaan kokoamaan. Minulla on tehtävä, ja tarvitsen tiimin.”<br>\nKoko porukka oli kasassa, lukuun ottamatta Glatoriankingiä, joka vaikutti kadonneen: Matoro, Keetongu, Summerganon ja MahriKing istuivat tuoleissa kuuntelemassa Makutan selostusta.<br>\n<br>\n”Vaikka Gekko on kadonnut kuin Sonicle chatin uumeniin, meidän pitää toteuttaa operaatio pian. Minulla alkaa olla jo kiire tämän kanssa.”<br>\n”Mikä tarkalleen ottaen on tehtävä, jos saan kysyä?” Summerganon uteli. Makuta hymyili.<br>\n”Me varmistamme, että torakoita ei enää <em>ikinä</em> synny.” Muut huudahtivat hämmästyneenä.<br>\n”Miten se olisi mahdollista?” Make kysyi.<br>\n”Me tunkeudumme torakoiden luolastoon ja etsimme torakoiden lähteen. Sitten me tuhoamme sen”, Makuta vastasi.<br>\n”Miten torakoita syntyy?” Keetongu tivasi. Makuta naksautti kieltään.<br>\n”Niin… tuota. Noh. Me menemme paikkaan, jossa niitä syntyy, ja tuhoamme kaiken.”<br>\n”Vältteletkö vastausta?” Matoro ihmetteli.<br>\n”Ööh. En?”<br>\n”Sinä välttelet. Mitä et kerro meille?”<br>\n”Minä tuota…” Makuta Nui mietti hetken. ”Ette uskoisi, vaikka kertoisinkin. Ja jos kertoisin, ette lähtisi mukaani.” Hän naurahti ontosti. Muut katsoivat toisiaan hämmentyneinä.<br>\n<br>\n”Varusteita”, Makuta jatkoi, ”tulee ottaa mukaan. Asia selvä?”<br>\n”Harvinaisen”, Suga sanoi. ”Mutta. Ööh. Millaisia varusteita tarvitsemme?”<br>\n”Tarvitsemme tietysti aseita, mahdolliset kommunikaattorit tietysti, tehokkaan pommin, jolla voimme tuhota paikat. Sitten kaikenlaista sälää, jota keksitte ottaa mukaan maan alle. Minä en keksi enempää.” Hän hymyili epämääräisesti. Muut päättivät ottaa mukaan kaiken, mitä vaaralliselle tunneliseikkailulle Nazorakien luolastossa voisi ottaa.<br>\n<br>\n”Minä hankin kommunikaattorit, järjestätte itse omat tavaranne.”<br>\n”Selvä”, muut vastasivat yhteen ääneen.<br>\n”Me kohtaamme tässä huoneessa kolmen tunnin kuluttua, ja silloin jokaisella on varusteensa mukanaan”, Manu sanoi, ja avattuaan huoneen oven poistui sen kautta ensimmäisenä. Muut lähtivät kaikki omille teilleen hankkimaan varusteita.<br>\n<br>\n<strong>Klaanisaaren alla olevat kaivokset</strong><br>\n<br>\nMuutama Nazorak raahasi Glatoriankingiä kaivoksiin. Häntä oli pahoinpidelty reilusti. Hän katseli ympärilleen löytääkseen pakotien. Sellaista ei ollut. Joka puolella työskenteli Matoraneja, muutamia Toia, joitain Zyglakeja sekä monia Nazorakeja. Ilmeisesti ne joutuivat sinne oltuaan huonoja sotilaita.<br>\n<br>\nGekko heitettiin kiven päälle kallioseinän viereen. Hänet kahlittiin kallioon prototeräsketjulla. Torakka potkaisi häntä päähän ja nauroi.<br>\n”Ilkeä Makuta tulee pian, ja sitten sinua kidutetaan”, torakka hihitti. Toinen potkaisi myös Glatoriankingiä ja sanoi:<br>\n”Silloin olet pulassa. Hän saa kaiken, minkä haluaa. Usko.” Glatorianking katseli apean, kun hänen vangitsijansa lähtivät. Hän tosin havahtui päälleen putoavaan hakkuun, jonka työnjohtaja, lihava, vihreähkö torakka, heitti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":207,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-28T06:46:00.000Z","content":"<strong>Matoron asunto, Klaani</strong><br>\n<br>\nMatoro astui huoneeseensa ja lähti kohti asekaappiaan. Avattuaan kaapin, hän huomasi hämmästyksekseen, että hänen miekkansa olivat ilmestyneet sinne. Hän käännähti äkisti ympäri ja näki Killjoyn nojailevan seinään nurkassa.<br>\n<br>\n\"Torakoiden pesään astuminen on itsemurhaa. Vaikka miltei kaikki sotilaat ovat jo jättäneet pesän, on siellä edelleen tuhansia työläisiä. Teitä tarvittaisiin Klaanissa.\"<br>\n<br>\nMatoro otti teränsä ja alkoi tarkastamaan niiden kuntoa.<br>\n<br>\n\"Salakuuntelija... mutta jos onnistumme, sota saattaisi päättyä, ennen kuin se kunnolla alkaakaan..\"<br>\n<br>\n\"Ei pääty, vaikka lähde tuhoutuisi, en usko, että nazorakien operaatio päättyy siihen. Armeija tulee, oli lähdettä tai ei.\"<br>\n<br>\n\"Hyvin mahdollista, mutta ainakin se laskisi niiden taistelumielialaa ja jos voitamme sodan, ei nazorakeista enää ikinä ole meille vaaraa\", Matoro jatkoi ja laski tarkastetut teränsä sänkynsä päälle.<br>\n<br>\n\"Olet ehkä oikeassa... mutta pahoin pelkään, että pesässä saattaa olla jotain pahempaa mitä uskotte.\"<br>\n<br>\nMatoro kohotti katseensa. \"Tiedätkö jotain, mitä me emme?\"<br>\n<br>\n\"En tiedä mitään, arvailen vain... mutta huhut kertovat, että pesässä saattaisi olla jotain, mikä ei ole koskaan ennen nähnyt päivänvaloa.\"<br>\n<br>\n\"Mitä tarkoitat?\"<br>\n<br>\n\"En tarkoita mitään. Ota huomioon, että kaikki pesää koskevat jutut ovat vain puhtaasti huhuja.\"<br>\n<br>\nMatoro istuutui ja kiinnitti katseensa nyt asekaappiinsa: \"Mikset muuten tulisi muk...\"<br>\n<br>\nKilljoy oli kadonnut.<br>\n<br>\n\"Vihaan kun hän tekee tuota!\"<br>\n<br>\nMatoro asteli kaapilleen mietteliäänä ja alkoi selaamaan valikoimaansa. Yllättäen, hän löysi pienen lapun liimattuna yhteen kilvistään:<br>\n<br>\n\"Maksa televisio.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":208,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-28T13:20:00.000Z","content":"<strong>Matoron huone, Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nTelevision maksaminen on nyt toissijainen asia. Matoro tutkii isoa arkkuaan.<br>\nHän tietää, että matka on vaarallinen. Mutta hei, hän on aina selvinnyt. Miksi tämä olisi poikkeus?<br>\nHän on selviytynyt lukemattomista surmanloukuista, väijytyksitä ja onnettomuuksista. Hän selviää aina.<br>\nToisaalta tällä kertaa on muita mukana. Yksin ei tarvitse odottaa muita. Se vaikeuttaa tehtävää huomattavasti.<br>\n<br>\nMatoro tutkailee varusteitaan. Hänen pitkä päämiekkansa, Energiaterä kiiltelee ikkunasta tulevasta valosta. Jään Toa tekee muutaman liikkeen aseella ja laittaa sen pöydälleen. Hän ottaa sivusta pienen ruuvimeiseelin tapauisen välineen ja kankeaa miekan kahvan tupen auki. Hän sujauttaa sisään jotain, laittaa kahvan normikuntoon ja iskee miekan vyölleen. <br>\nSähkösäilä on hänen lyhyempi vara-ase. Se menee ilman modifointia vyölle. <br>\nMatoro tutkailee robottikättään. Iskuhaka, tehokas valo, pieni avattava terä, pullonavaaja (tehtävää ajatellen hyvin tärkeä) ja rannetietokone on yhditetty siihen pienen kontrollipaneelin lisäksi. Toa testaa teleskooppisilmiensä toimivuuden. Lämpökamera, skanneri, kiikari ja hyvin tärkeä yökiikari. Hän lisää teleskooppisilmäpaketin viereen naamionsa kylkeen pienen metallisen osan.<br>\n<br>\nMatoro avaa huoneensa oven ja painuu käytävään. Häntä ei huoleta yhtään tuleva operaatio - sterssi vain pahentaa tilannetta. Klaanilaiset ovat selvinneet, ja selviävät nytkin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":209,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-10-28T13:47:00.000Z","content":"<strong>Klaanin lentoalushalli</strong><br>\n<br>\nMatka Manun tiimin kanssa alkaisi pian. Tämä sopi Keetongulle mainiosti, sillä hän ei vieläkään tajunnut, mitä hyötyä oli ollut uhmata kuolemaa laavatunneleissa. Onneksi Manu oli tullut tällä kertaa Klaaniin eikä toisin päin.<br>\n<br>\nKeetongu piti viimeistä neuvonpitoa Klaanin lentoaluksista vastaavien Onu-Matoranien kanssa. Keetongu piti näistä pikku veikoista. Häntä kuitenkin inhotti ajatus lähettää heidät yksin taisteluun, jos hän ei itse kerkisi Klaaniin Suureksi Taisteluksi. Jos sellaista edes tulisi. Ehkä niin kävi vain elokuvissa. Ehkä Klaani vain räjäytettäisiin maan tasalle.<br>\n<br>\n\"Kun torakat hyökkäävät, on tärkeää pitää määrätyt ryhmät kasassa. Lohrak-rykmentti hoitaa kevyet ja nopeat alukset, joita on kaksikymmentä kappaletta. Mestari Ornu johtaa Lohrakeja.\"<br>\n<br>\nKolmisenkymmentä Onu-Matorania teki kunniaa ja marssi virittelemään höyryaluksiinsa vasta-asennettuja tykkejä. Heitä johti Matoran, jolla oli tummanharmaa Kakama.<br>\n<br>\n\"Keskikokoisten alusten sisäisestä operoinnista vastaa Kane-ra-ryhmä. Aluksia on kolmekymmentäkaksi ja vaikka ne ovat kaikkea muuta kuin sotalaivoja, toivon, että niistä on hyötyä taistelussa. Kane-rojen päämies on Mestari Agnes.\"<br>\n<br>\nNeljäkymmentä Matorania teki kunniaa ja marssi pois johtajanaan Matoran, jolla oli oranssi Hau.<br>\n<br>\n\"Suurten alusten sisäisestä operoinnista vastaa Kraawa-ryhmä. Aluksia on kolme. Toivon itse pääseväni komentamaan aluksia lippulaivamme Tahtorakin kannelta. Mutta jos en pääse, Mestari Tehmut ottaa komennon. Toivon kuitenkin saapuvani.\"<br>\n<br>\nLoput Matoranit poistuivat tehden kunniaa. Heitä johti vanha matoran, jolla oli violetit olkasuojukset ja samanvärinen jalo Huna.<br>\n<br>\nKeetongu katsoi sotakuntoot kiireessä muokattua laivuetta ja lähti kävelemään kohti asuntoaan, josta hänen piti hakea vähät tärkeät tavaransa ennen lähtöä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":210,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-10-28T15:34:00.000Z","content":"<strong>Metsäaukiolla</strong><br>\n<br>\nKlaanin saaren sankassa metsässä, joukko Zyglakeja selvitti välejään. Zyxaxin lähtö oli jättänyt saaren Zyglakeille ongelman. Heidän johtajansa katosi kaukaiselle saarelle taistelemaan Makutan kanssa Toa-ryhmää ja Matoraneja vastaan, jättäen heidät yksin tänne viheliäiselle saarelle Nazorakien, Skakdien ja muiden ärsyttävien olentojen kanssa. Nyt joukko Zyglakeja oli kerääntynyt metsäiselle, suurten puiden reunustamalle aukiolle, jota sävyttivät kuolleiden puiden rungot. <br>\n<br>\n\"Zyglakien johtajuus kuuluu minulle, koska minä olen voimakkain!\" piikikästä kypärää kantava Zyglak sanoi, iskien falanginsa päin taistelutoveriaan, joka otti aseesta kiinni, katkaisten sen kappaleiksi.<br>\n<br>\n\"Taisteluita ei voiteta voimalla, vaan taktiikalle\", Zyglak sanoi, potkaisten maasta kiven päin vihollistaan, jolloin kivi osuin tätä silmään ja Zyglak kaatui maahan. <br>\n<br>\nYmpärillä joukko Zyglakeja oli seurannut taistelua hiukan ihmetellen. Nämä Zyglakit eivät olleet vallanhimoisia vaan tarvitsivat vain suuren johtajan joka auttaisi heitä listimään Klaanilaiset. Ei sen enempää. Tappaa ehkä muutaman Matoranin samalla. <br>\n<br>\nMaahan kaadettu Zyglak piteli silmäänsä, kun voittaja aikoi iskeä miekallaan vihollisensa pään paikaltaan.<br>\n<br>\n\"Tee se mitä teetkin, sillä sinä olet voimakkain\", Zyglak sanoi, katsoen kuinka suuri ja kulunut terä välkkyi valossa. Terä olisi viimeinen asia minkä hän näkisi elämänsä aikana.<br>\n<br>\nIskien miekkansa vihollisensa kaulan lävitse, vihreää nestettä lensi ilmassa ja roiskui hänen päällensä. <br>\n<br>\nZyglak nousi, jättäen kuolleen vihollisensa maahan ja nosti kätensä ilmaan. Zyglakit alkoivat kerääntyä hänen ympärilleen. <br>\n<br>\n\"Kansani, minä johdan teidät vielä moniin voittoihin, sillä en lähde Makutojen tarjousten perässä muita maita valloittamaan. Tästäpäivästä lähtien Kalgyz hallitsee Bio-klaanin saaren Zyglakeja!\"<br>\n<br>\nZyglak joukkion takana, pieni Zyxaxin paluusta unelmoiva joukkio katosi vähin äänin. Tämä kapinaryhmä ei pitänyt siitä että Kalgyz voitti heidän johtajansa, Vylgazin. <br>\n<br>\n<strong>Toisaalla. metsässä</strong><br>\n<br>\nSheelika käveli savisessa metsässä, ampuen sormenpäistään varjosalamoita vastaan tuleviin Raheihin ja kaikkeen mitä näkikään. Puissa olevat salaman kuvat sekä kuolleet kalat ja sammakot puroissa muistuttivat maailmaa siitä että Salaman Toia oli vielä elossa. <br>\n<br>\nAmpuen pienen Kewan alas puusta, Sheelika pysähtyi kuuntelemaan. Joukko Zyglakeja marssi hänen,lähteltään ja he eivät huomanneet Salaman Toaa, koska hän oli piiloutunut puun taakse kuullessaan ääniä. <br>\n<br>\n\"Kalzygista ei saa tulla Zyglakien johtajaa\"; yksi joukon jäsenistä, joka kantoi piikikästä hopeista kypärää, sanoi muille ryhmän jäsenille. <br>\n<br>\nSheelika kuunteli tätä sanan vaihtoa mielenkiinnolla. Joukko Zyglakeja, joiden johtaja lähti kaukaiselle saarelle metsästämään Toia. Hän laittoi nämä tiedot muistiin ja alkoi hiipiä pois metsästä. <br>\n<br>\nTullessaan pienelle lammikolle, suuri Niazesk parvi hyökkäsi Sheelikan kimppuun, mutta hän loi suuren salamaiskun, joka tappoi kaikki inhottavat hyönteiset kerralla. Pieniä kärpäsiä putosi lammikkoon, jossa pienet Ghekulat napsivat niitä innolla.<br>\n<br>\n\"Inhoan hyönteisiä, inhoan Raheja, mutta haluan Tawan pään vadilla!\" Sheelika puhui itsekseen, seuraten pieniä merkkejä, joita oli maastossa, kohti Bio-Klaanin linnoitusta. <br>\n<br>\n\"He eivät osaa piilottaa järjestöään ex-jäseniltä\", Sheelika sanoi itselleen, kun löysi pienen polun jolla oli paljon Toan ja Matoranin jälkiä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":211,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-29T12:15:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, Admin-siipi</strong><br>\n<br>\n<br>\nGuardian tuijotti ulos ikkunasta. Oli ilta ja punaisella taivaalla hehkuva aurinko alkoi lähestyä horisonttia. Guardian katseli Klaanin muurien sisäisiä tapahtumia. Pienet Matoran-työläiset kasasivat sotakoneita ja vahvistivat muurien puolustusta uutterasti muutaman Toan ja steltiläisen auttamina.<br>\n<br>\nGuardian otti hörpyn kädessään pitelemästään kupista. Se oli juuri tarpeeksi kuumaa.<br>\n<br>\nSininen Skakdi oli juuri pitänyt pieniä keskusteluita muutamien klaanilaisten kanssa näiden tulevien tehtävien luonteista. Ämkoo ja Snowman tutkisivat Guardianille annettujen koordinaattien sijaintia. Makuta Nuin monipäinen tiimi tekisi hallitun iskun Nazorakien pesään. Killjoy lähtisi yksin Purifierin perään. Mikään tehtävistä ei tuntunut Guardianin mielestä erityisen varmalta.<br>\nGuardian otti toisen hörpyn. Hänen luottamuksensa klaanilaisiin ei ollut pieni, mutta oli silti vaikeaa ravistaa mielestä ajatusta, että Klaani oli vain pieni kala isossa vedessä.<br>\nKyseisen ajatuksen katkaisi oven aukemisen ääni. Guardian tiesi takuuvarmasti tulijan olevan Tawa, vaikka ei edes kääntynyt varmistamaan arvaustaan. Jos kyseessä olisi Visokki, Guardian kuulisi neljän jalan tasaisen ja nopean kipityksen. Jos kyseessä olisi Ämkoo, Guardian ei kuulisi mitään.<br>\n<br>\n\"Terve\", Guardian sanoi juomakuppi puoliksi suussa.<br>\n\"Helei\", Tawa vastasi. \"Kaikki näyttäisi olevan valmista tältä päivää. Muurien puolustusta on lisätty. Vartiovaloja on myös lisää yötä varten.\"<br>\n<br>\n\"Hienoa kuulla\", Guardian vastasi rauhallisesti kääntäen päätään hieman Tawan suuntaan. \"Mutta olemmeko me valmiita?\"<br>\n\"Siihen minä en osaa vastata\", Tawa sanoi.<br>\n<br>\nGuardian nyökkäsi. \"Sota. Ikävä sana.\"<br>\n<br>\n\"Miten niin?\"<br>\n<br>\n\"Kai se oli täysin korrekti sanavalinta, mutta en pidä sen kaiusta. Minulla ei ole kovin voitokasta sotakokemusta, tiedäthän. Me emme ole armeija.\"<br>\n<br>\n\"Voisimme tietysti hakea apua\", Tawa ehdotti. \"Killjoyn armeija ei tule olemaan tarpeeksi.\"<br>\n<br>\n\"Apua?\" Guardian kysyi epäuskoisena. \"Keneltä? Mata Nuin ritarikunnaltako?\"<br>\n<br>\nTawa pudisti päätään. \"Ritarikunta ei antaisi meille apua. Paitsi jos luovutamme Manun, Ämkoon ja Visokin heille.\" Tawa ja Guardian olivat hetken hiljaa. Kummankaan ei tarvinnut sanoa, että kyseessä ei ollut vaihtoehto, jota sietäisi käyttää. <br>\nGuardian joi kuppinsa tyhjäksi. Hän kääntyi ympäri, käveli huoneessa olevan kaapin luo ja laittoi kupin pois.<br>\n\"Taidan lähteä huomenna\", Guardian sanoi sulkien kaapin oven.<br>\n<br>\nTawa nosti kulmaansa yllättyneen näköisenä. \"Minne?\"<br>\n<br>\n\"Etelään. Ja ehkä käyn myös kotona.\" Guardian katsoi ensimmäistä kertaa keskustelun aikana Tawaa silmiin. \"Pari ystävää etelässä ovat minulle kiitollisuudenvelassa. Ja Zakaz, no...\"<br>\nGuardian ei sanonut loppua, sillä se oli turhaa. Tawa näytti ymmärtäväiseltä.<br>\n\"Me selviämme hetken\", hän sanoi vaitonaisesti ennen siirtymistä uuteen aiheeseen. \"Muuten, mitä luulet Nimdan olevan?\"<br>\n<br>\n\"Henkilökohtaisesti en ole varma, haluanko tietää\", Guardian vastasi. \"Mutta se on ase, sen verran tiedän. Mutta...jos se on ase, onko meillä oikeus käyttää sitä tässä sodassa?\"<br>\n<br>\nTawa olisi selvästi halunnut vastata jotain, mutta keskustelu keskeytyi Visokin rynniessä sisään. Sekä Tawa että Guardian kääntyivät kohti naispuolista Vohtarakia, jonka vihertävistä silmistä hohti asian vakavuus. Telepaattinen verkko iskeytyi kolmen adminin välille miltei automaattisesti, yhdistäen Tawan, Guardianin ja Visokin mielet yhdeksi kommunikaatioväyläksi. Tällä Visokki ilmaisi muille , että tämä keskustelu tultaisiin käymään ilman sanoja.<br>\n<br>\n<em>Jotain tärkeää</em>, Visokin ääni kaikui vakavana. <em>Joku toi Snowmanille tämän paketin.</em><br>\nVisokki pudotti pihtiensä välissä olevan sinivalkoisen postipaketin, jossa oli Bio-Klaanin leima. Paketin osuessa lattiaan siinä olevasta raosta tupsahti ulos pieni pilvi valkoista jauhoa. Jauho laskeutui lattialle hitaasti leijaillen ja muodosti täydellisen valkoisen ympyrän paketin ympärille.<br>\n<br>\n<em>En tiedä, mitä tämä on, mutta Snowman tainnutettiin sillä</em>, Visokki sanoi. <em>Yksi omistamme kuljetti tämän Snowmanille tietämättä sisällöstä. Sen vaikutus kesti kai parikymmentä minuuttia, eli juuri tarpeeksi sille, että joku tai jokin kävi Snowmanin luona.</em><br>\n<br>\nGuardian ja Tawa kurtistivat kulmiaan. Molemmat miettivät kiivaasti, mitä Visokki voisi tarkoittaa. Pian punainen hämähäkki vastasi tähän pohdiskeluun puoliautomaattisesti.<br>\n<br>\n<em>Joko kaasussa oli jotain tai sitten vastassamme on telepaatti</em>, Visokki sanoi. <em>Oli miten oli, minulla on tallenne Snowmanin muistoista. Katsokaa tarkkaan.</em><br>\n<br>\n<em>Etkö voi vain tallentaa sitä myöhemmin katsottavaksi tai jotain?</em> Guardian mietti.<br>\nVisokki katsoi häntä vakavana. <em>En ole nauhuri. Keskittykää nyt.</em><br>\n<br>\nTawa ja Guardian nyökkäsivät. He sulkivat silmänsä yhteistoimin ja Visokki teki pian samoin. Visokki keskittyi pian koko mielensä voimilla työntämään Snowmanin muiston muiden ajatuksiin. Pian kaikki kuulivat voimakasta sydämentykytystä ja jotain alkoi näkyä.<br>\n<br>\nMuisto ei ollut täydellinen. Siinä oli joitain aukkoja ja kaikki ei tapahtunut takuulla samoin kuin alunperin, mutta hajanaisista muistinsiruista Guardian ja Tawa kykenivät hahmottamaan tasaisen kuvan tapahtumista. Häiritsevintä kuitenkin oli, että muistikuvassa oli paljon sysimustia aukkoja. Aukkoja, jotka vaikuttivat syövän muistoa ympäriltään. Yksi aukoista osui juuri siihen kohtaan, jossa Snowman oli vastaamassa mystiselle \"Avde\"-nimellä kulkevalle hahmolle.<br>\nKolme adminia avasivat silmänsä. He katsoivat toisiaan pitkään huolestuneen näköisinä. Tawa avasi suunsa ensimmäisenä.<br>\n\"Luuletteko, että hän-\"<br>\n\"Ei\", Guardian sanoi. \"En halua uskoa, että hän suostui.\"<br>\n<br>\nEpämiellyttävä hiljaisuus täytti huoneen. Adminit katselivat toisiaan seinäkellon pitäessä kodikasta tikitystään.<br>\n\"Toisaalta minä luotin Sheelikaankin\", Guardian sanoi katkerana, laskien katseensa lattiaan.<br>\nTawa kääntyi kohti Guardiania. \"Sheelika ei ollut petturi!\" hän sanoi tiukasti.<br>\n<br>\n\"Ei\", Guardian sanoi pyöritellen päätään vaimean ironinen hymy kasvoillaan. \"Ei petturi. Ihan tavallinen <em>piraka</em> vain.\"<br>\n<br>\n\"Sheelika ei ollut <em>piraka</em>\", Tawa sanoi. \"Se, mitä hänelle tapahtui oli minun syytäni.\"<br>\nVisokki päätti vaihtaa aihetta vauhdikkaasti.<br>\n\"Oli meillä petturi tai ei, saimme sentään lisätietoa\", hän sanoi tällä kertaa tavallisella telepaattisella viestillä. \"Avde. Sanooko mitään?\"<br>\nTawa ja Guardian vastasivat kieltävästi. Guardian kyykistyi maahan ja tarkkaili pakettia. Hän käänsi sen ympäri ja pian valkoinen jauhe suihkusi lattialle. Se muodosti valtavan pilven, joka leijaili hitaasti sotkien lattian samalla.<br>\n<br>\n\"Älä hengitä sisään\", Visokki sanoi. Guardian otti jauhekasasta kourallisen käteensä. Hän tunnusteli jauhetta liikuttelemalla sitä sormillaan ja kaatamalla sitä toiseen käteensä. Guardian nosti vasemman kätensä kasvoillensa ja nuuhkaisi varovaisesti.<br>\n<br>\n\"Tämä ei ole kemiallista. Olisimme jo unten mailla.\"<br>\n<br>\n\"Mitä se sitten on?\" Tawa kysyi kiinnostuneena.<br>\n<br>\n\"En tiedä. Haiskahtaa metallilta. Kepe saa tutkia.\" Guardian otti postipaketin käteensä ja tutki sitä tarkemmin. \"Avasiko Snowman tämän itse vai...?\"<br>\n<br>\n\"En usko\", Visokki sanoi. \"Näetkö, se on revitty auki sisältä. Snowman ei avaisi pakettia noin.\"<br>\n<br>\n\"Jokin tuli ulos omin avuin\", Tawa sanoi aavemaisesti.<br>\nGuardian käänsi paketin ympäri. Tehdessään sen hän huomasi, että lähettäjä oli ollut ystävällinen ja kirjoittanut nimikirjaimensa. Kolme pyöreää kirjainta seisoi paketissa, mutta Guardian ei osannut yhdistää niitä yhteenkään tietämäänsä nimeen. Hän kääntyi katsomaan Tawaa ja Visokkia.<br>\n<br>\n\"Kuka on Z.M.A?\" hän kysyi hämmentyneenä.<br>\n<br>\n\"Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia\", Tawa sanoi pistäen kätensä ristiin. \"En pidä tästä.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":212,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-10-29T23:14:00.000Z","content":"<strong>Bio Klaanin linnake, klaanilaisten asuintilasiipi.</strong><br>\n<br>\nIlta alkoi hämärtyä, yö oli noussut.<br>\nBio Klaanin asuintilojen laajoissa, valkoisissa käytävissä Valon Toa Domek marssi ja tanssahteli tyytyväisesti \"Huudon Vaeltaja - Pahuuden Wahi\"-kirjansa kanssa, silloin tällöin pysähtyäkseen katsomaan seinien ikkunoista ulos ja laittamaan sen alla olevan kukkaruukun sijoilleen. Kun vastaan tulleet klaanilaiset alkoivat kysyä missä hän oli koko päivän, ainoa vastaus minkä he saivat oli Valon Toa pyyntö ilmoittamaan hänelle välittömästi jos joku saapuu ovelle kysymään kaveria nimeltä \"Aarnikotkamies\", jotta hänellä olisi aikaa paeta nopeasti ikkunasta. Klaanilaiset ymmärsivät heti, ettei kannata kysyä enempää.<br>\nMuutamien askelieen päästä Domek saapui oman asunnon eteen. Hän otti esiin avaimensa ja mietti hetken kuinka mukavaa olisi viimein nukkua päivän päätteeksi. <br>\nMutta juuri silloin hän alkoi tuntea hyvin karmaisevan olon, joka sai hänet tuntemaan hyvin levottomaksi. Valon Toa päätti yrittää olla piittaamatta siitä ja meni sisälle. Hän sytytti valot ja alkoi lukemaan kirjaansa. Puolentunnin kuluttua Domekin päätti, hän menisi nukkumaan aikaisemmin, viimein kun olisi saanut mahdollisuuden. <br>\nMutta hän ei voinut. Valon sammuttaessa, hän alkoi tuntea taas saman karmaisen olon, joka tuntui painavan hänen rintakehää kuin suuri kivenlohkare. Toan päähän alkoi tunkeutua hyvin masentavia ajatuksia ja hän alkoi tuntea kuin joku tai jokin olisi tulossa häntä päin. <br>\nJos maailmassa oli jotain, mikä pelotti Domekia eniten, yksi niistä olisi ollut uhka jota ei voi tunnistaa. Kuten monet Av-Matoralaiset, Domek tunsi itsensä erityisen tukalaksi pimeydessä vaikka olisikin tutussa ympäristössä, koska pimeys usein piillottaa itseensä monia asioita joita se ei halua kenenkään näkevän ja jäävän sen jälkeen elossa kertoa siitä. Siitä syystä Valon Toa myös pelkäsi kuolemaa tietyn verran, koska aivan kuten pimeys, hän ei voinut ymmärtää sitä, eikä kuolema koskaan anna hänen ymmärtävän. Hän makasi vuoteessa unettomana hyvin pitkään, kunnes hän viimein nousi ylös ja sytytti kaikki rauhoitakseen itseään taas.<br>\n\"... Miksi? Hiivatti, miksi juuri nyt?\", Domek mietti, \"sama tapaus jo päivälläkin\". <br>\nIstuessaan hetken vaalean vuoteensa päällä, hän yhtäkkiä muisti hänen aikaansa omassa alitajunnassa, jossa hän oli ollessaan tajuttomana ja tapasi näsäviisastelevan superegonsa, ärsyttävän idinsä ja viisaan egonsa. Mutta siellä hän tapasi myös yhden hahmon, joka ei koskaan pitänyt kuulua paikalle: Avde.<br>\nHyytävä tunne alkoi taas nousta Valon Toan selkäpiitä myöten. Vaikka hän ajatteli hoitavansa asian Avden kanssa erittäin hyvin, häntä silti pelotti mitä Avde saattaisi tehdä. <br>\nSiinä hetkessä Domek muisti, ettei jostain syystä koskaan kertonut asiasta Admineille tai kenellekään muulle, vaikka yleensä hän ei epäröisi raportoimaan asiasta ennen. Hän lähti heti ovea päin ja päätti kertoa tästä heti Admineille, vaikka joutuisikin mahdollisesti taas kuulla muilta kuinka tämä on vain hänen vainoharhaa, mutta tällä kertaa Domek oli varma siitä mitä hän näki. On liian sattumanvaraista joutua saman otuksen hyökkäämäksi, mikä on seurannut häntä jo saarella ja sitten tavata alitajunnassaan näsäviisastelevan superegonsa, ärsyttävän idinsä ja viisaan egonsa sekä vastenmielisen varjoseinän. Hän ei jättäisi tätä asiaa ilman minkäänlaista käsittelyä.<br>\n<br>\nJa juuri Valon Toan ottaessaan kiinni ovenkahvasta, hän tunsi hyvin ahdistuneen olon; hän ei halunnut lähteä ulos huoneestaan ja tavata ketään. Hän ei halunnut kävellä yksin synkissä käytävissä. Kuin noituudella isketty, Domek alkoi sen sijaan perääntyä pois ovesta päin ja istui takaisin vuotensa päälle. Hän ei tosiaankaan tiennyt miksi, mutta jostain syystä hän tunsi ettei hänen pitäisikään puhua asiasta kenellekään. Valon Toa alkoi hätääntyä tästä eikä voinut enään edes kävellä paikallaan edestakaisin rauhallisesti. Jälleen kerran, hän yritti rauhoittaa itseään useilla tavoilla, kunnes hän meni ikkunan luokse ja nosti verhot pois. <br>\nDomek katseli ulos. Linnake oli silti valoisa näin myöhään illallakin. Hän katseli ylös rauhallista iltataivasta ja näki useita tähtiä ja Punaisen Tähden koristamassa tummansinistä taustaa, jotka ovat aina rauhoittivat jokaista elämänmuotoa. <br>\nKatselleessaan tähtiä, Domek muisti kuinka eräs erittäin tärkeä henkilö on hänelle kerran sanonut:<br>\n<em>\"Jos minulta kysytään mitään, valo ja varjo ei pitäisi katsoa mitenkään erillaisina. Päinvastoin, valo ja varjo tarvitsevat toisiaan elääkseen, aivan kuten elämä ja kuolema. Valo ei olisi olemassa, ellemme tiedä mikä varjo olisi, samoin kuten emme tietäisi mikä valo olisi jos varjoa ei olisi olemassa. Me saatamme pelätä varjoa, koska emme ymmärrä sitä, mutta olen varma että varjo pelkää myös meitä, koska se taas ei ymmärrä valoa. Todellinen tasapaino saavuttaa vain jos joku ymmärtäisi tämän ja hyväksyisi sen tiedon, ja käyttämäisi molempia voimia hyväkseen. Ainoa asia, mikä erottaa valon ja varjon on sen käyttäjä itse.\"</em><br>\n<br>\nMuistellen tämän, Domek viimein rauhoittui ja käveli sänkyynsä nukkumaan. Hän päätti ajatella positiivisesti ja kiitti tätä henkilöä taas hänen avustaan. Siinä hetkessä, Domek vaipui uneen.<br>\n<br>\nMutta juuri ennen uneen vaipumistaan, yksi pieni ajatus vilahti Valon Toan mieleen:<br>\n<br>\n\"Mitä jos hän olikin väärässä?\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tuntematon sijainti</strong><br>\n<br>\n*brzzt*<br>\n<br>\n\"Arstein, olen löytänyt Valon Toan. Hän on Bio Klaanin linnakkeen asuintilasiivessä, kuten olet arvannut. Olen tutkinut saarta ja olen löytänyt useita reittejä jotka voivat olla suunnitelman hyväksi.\"<br>\n<br>\n\"Hienoa. Hyvää työtä, Sheelika rakkaani, hyvää työtä.\"<br>\n<br>\n\"Tosin, paikalliset Zyglakit ovat hyvin levottomia. Heillä on juuri vallankiista meneillään.\"<br>\n<br>\n\"Kas, mikä hieno sattuma. Voimme käyttää tätä tilaisuutta hyväksemme. Ovatko \"he\" valmiita?\"<br>\n<br>\n\"Kyllä. Yksi käsky, niin voimme viimein pyyhkiä tämän inhottavan saaren pois kartalta.\"<br>\n<br>\n\"Kaikki ajallaan, rakas Sheelika.\"<br>\n<br>\n\"Mutta emme voi enään odottaa! Tämä on tilaisuutemme, voimme viimein nujertaa Klaanin ja saada Tawan pään vadille! Mitä vielä tarvitsemme!?\"<br>\n<br>\n\"Jos olisit keskittynyt muuhun kuin sinun omaan verenhimoosi, ymmärtäisit täysin mitä tarkoitan.\"<br>\n<br>\n\"Mutta... mitä... oikein... tarkoitat?!\"<br>\n<br>\n\"Heheh. Voi rakas Sheelika, olet hyvin naivii. <em><span style=\"font-size:65%;line-height:normal\">Hahahahahah.</span></em>\"<br>\n<br>\n*brzzt*<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Ai niin, koska aika jolloin tämä tapahtuu ei ole kovin tarkka oikein, tämä lisäykseni sijoittuu jossain kaikkien seuraavien tapahtumien välissä.<br>\n... Tämä saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta uskokaa minua: Se olisi vielä pahempi jos en kertoisi tätä.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":213,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-30T08:49:00.000Z","content":"<strong>Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\nJään Toa koputtaa suurta puuovea. Siinä roikkuvassa metallilaatassa lukee \"Makuta Nui\". Ovi avautuu naristen, ja Matoro näkee Makuta Nuin pöydän ääressä syventyneenä ajatuksiinsa.<br>\n<br>\n\"Manu.\", Matoro lausuu ja kävele sisään.<br>\nMakuta havahtuu ja huomaa sisään tulleen Jään Toan.<br>\n\"Et kertonut kaikkea kokouksessa.\", Matoro aloittaa.<br>\n\"Entä sitten? Näette kaiken ajallaan.\"<br>\n\"Tästä ei tule mitään jos me emme pysty luottamaan toisiimme. Tämä ei yksinkertaisesti onnistu näin.\", Matoro selittää.<br>\n\"Vastasin tähän jo kokouksessa, 'Ette uskoisi, vaikka kertoisinkin. Ja jos kertoisin, ette lähtisi mukaani.\", Manu vastaa hymyillen.<br>\n\"Tästä ei tule mitään näin. Meidän kaikkien pitää tietää.\", Matoro jatkaa.<br>\n<br>\n(Odotellessa Manun postia...)<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":214,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-30T13:13:00.000Z","content":"<strong>Killjoyn mökki</strong><br>\n<br>\nSalaluukun avattuaan ja näppäiltyään salasanan koodikorttiin, portaat aukesivat ja Killjoy asteli niitä alas. Hän tiesi, että tuleva operaatio ei tulisi olemaan mukava, hän ei tehnyt tätä mielellään usein.<br>\n<br>\nHuone näytti isolta verstaalta, jonka yleiskuvaa hallitsivat kuitenkin lasivitriinit, joiden jokaisen sisällä oli taisteluhaarniska.<br>\n<br>\n6 kappaletta haarniskoja, jokainen eri käyttötarkoitusta varten. Killjoy meni ensin vitriineistä tyhjän luokse ja naputteli siihen liitettyllä näppäimistöllä koodin.<br>\n<br>\nSitten hän asteli täysien vitriinien eteen ja pysähtyi mustaharmaan haarniskan kohdalle. Puku erosi Killjoyn perinteisestä muillakin tavoin, kuin vain väriltään. Tämä puku oli selkeästi nykyistä linjakkaampi ja solakampi. Lisäksi sysimustaa rintapanssaria komisti tummanharmaa logo, jossa oli skorpionin häntä.<br>\n<br>\nKilljoy asteli huoneen päätietokoneen luo ja avasi ääniyhtyden.<br>\n<br>\n\"Stealth-puku, täydet patterit FF-9 ammuksia ja ionikatana. Tarkista myös moottorien energiatila.\"<br>\n<br>\nTietokone alkoi raksuttaa sanojen johdosta ja seinästä aukesi suuri taso, jolle Killjoy asettui makaamaan.<br>\n<br>\n\"Aloita.\"<br>\n<br>\nKoneet hyökkäsivät katosta Killjoyn haarniskan kimppuun. Ruuvarit, porat ja pihdit alkoivat irroittaa panssaria Killjoyn päältä. Killjoy nytkähti hieman, eräiden pihtien ottaessa kylkipanssarin irti hyvin kovakouraisesti.<br>\n<br>\nLopulta koneet saivat tehtävänsä tehdyksi ja kypärä irroitettiin Killjoyn kasvoilta puhdistettavaksi.<br>\n<br>\nKilljoy katsoi kehoaan. Kyynärtaipeihin asti sulaneet kädet ja tyngiksi lyhentyneet jalat tuskin liikkuivat itsestään. Killjoy pystyi näkemään omien elintensä toiminnan vielä hyvin ohuen rintakehää peittävän orgaanisen massan alta ja huoneen seinällä oleva peili paljasti sen, minkä Killjoy yritti raskaimmin salata.<br>\n<br>\nTäysin sulaneet ja muodottomaksi vääntyneet harmaat kasvot. Huulten irvistys kuvotti häntä edelleen. Hän näki edelleen vanhan naamionsa kappaleita törröttävän hänen kasvojensa sisuksista, hänen kallonsa oli ohut ja hauras, hänen sulaneet silmänsä oli korvattu punaisilla keinotekoisilla...<br>\nKilljoy käänsi katseensa pois, sillä hän ei edelleenkään kestänyt katsoa itseään.<br>\n<br>\nMusta haarniska lähestyi häntä yläpuolelta. Raajat porautuivat hänen hermoihinsa, laatat vahvistivat ruumiin ja usean minuutin huudon ja tuskan jälkeen se oli ohi.<br>\n<br>\nKilljoy hoippui yläkertaan juurivaihdetussa puvussaan. Se pitäisi testata, tämä olisi ensimmäinen kerta, kun sitä käytettäisiin tositoimissa.<br>\n<br>\nKilljoy painoi nappia ja koko hänen ruumiinsa muuttui täysin läpinäkyväksi, miltei näkymättömäksi.<br>\n<br>\n\"Täydellistä.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":215,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-30T20:05:00.000Z","content":"<strong>Lentokone</strong><br>\n<br>\n\"...ja siis, ei hiiviskelyä voi pelkällä varustepohjalla suorittaa\" Snowman jatkoi jo melko pitkään jatkunutta monologiaan. Ämkoo kuunteli vieressään istuvan lumiukon jatkuvaa puhetta puolella korvalla, keskittyen kuitenkin lentokoneen ohjaamiseen. Nappeja oli nimittäin häiritsevän paljon, eikä suuri osa niistä ollut vieläkään paljastanut tarkoitustaan.<br>\n<br>\n\"Tunnen monia heppuja, joilla on ollut vaikka mitä näkymättömyysvempaimia, eivätkä ne kenestäkään mitään ninjaa ole tehneet\" Snowman jatkoi \"Ymmärrän toki varusteiden tarpeellisuuden, mutta sitä pitäisi pystyä pysymään huomaamatta ilmankin.\"<br>\nÄmkoon oli pakko puuttua lumiukon vuodatukseen: \"Eivätkö sinun voimasi tavallaan ole aika iso etu hiiviskellessä?\"<br>\n\"Öh, kyllä. Mutta olen silti harjoitellut piilossa pysymistä todella, todella paljon. Enkä vain, koska en pidä taistelusta. On siitä paljon ollut ihan sitäkin varten, että se on melko pakollista, jos ei ole elementaalivoimia tai muuta vastaavaa.\"<br>\n<br>\nÄmkoo vastasi pikaisella hymähdyksellä. Hänen katseensa kuitenkin keskittyi jatkuvasti ohjaimien tarkkailuun. Snowmankin siirtyi ulos ikkunasta tuijotteluun. Taivas oli pimeä ja pilvinen. Hän ei oikeastaan ollut varma, puhuiko jälleen pääasiallisesti pitääkseen ajatuksensa pois mieltään vaivaavista asioista. <em>Sota</em>, hän mietti. <em>Onko minulle oikeasti tarjottu mahdollisuutta estää se, ja minä olen kieltäytynyt?</em> Häntä ei vaivannut mikään enemmän kuin ajatus siitä, kuinka Klaanin muurit murtuisivat ja hänen ystävänsä siinä mukana. <em>Kunniallisuus ei ikinä ole ollut minun juttuni. Onko mitään järkeä taistella vain periaatteesta, jos kaiken voisi hoitaa ilman väkivaltaa?</em><br>\n<br>\nHiljaisuus vallitsi ohjaamossa pienen koneen kiitäessä taivaan halki, Klaanin jäädessä taakse.<br>\n<br>\n[spoil]Kyllä, viestin ensimmäisen puolikkaan tarkoituksena oli piruilla Killjoyn viime viestille. Heh.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":216,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-10-30T21:54:00.000Z","content":"<strong>Portaikko alas Klaanin kellariin</strong><br>\n<br>\nKepe kantoi kankaan päällä reunastaan revennyttä laatikkoa. Valkoista, kummallista jauhetta valui sen nurkasta samanväriselle kankaalle, joka esti tomua leviämästä joka paikkaan.<br>\nHän kiiruhti Guardianilta saamansa paketin kanssa portaita alas kohti Verstasta. Päästyään oikeaan kerrokseen hän kääntyi käytävälle, jonka seinustoilla olivat Klaanin ruoka-, naamio-, polttopuu- sun muut varastot. Yksi varasto-ovi oli hieman jykevämpi kuin muut. Siinä oli monta erilaista lukkoa, joista tosin yksikään ei ollut kiinni. Kepe kiskaisi raolleen jääneen oven jalallaan auki.<br>\n<br>\nHän astui sisään oven perässään kiinni potkaisten. Eteishuoneessa oli pimeää, mutta hän ei raaskinut sytyttää valoja, ettei olisi pelästyttänyt jotakuta Verstaan muista asukeista. Hän suuntasi privaattiovelleen, avasi sen, lukitsi tiukasti jäljessään ja hapuili kätensä laboratoriohuoneen oven kahvalle. Jokin pimeässä nurkassa päästi kurauksen.<br>\n<br>\nLaboratorio toimi samalla myös eräänlaisena valvomona. Klaanilla oli oma valvontakameroihin perustuva turvajärjestelmänsä, jota joku pahaa-aavistamaton matoran jatkuvasti valvoi. Valvoja oli kuitenkin johdottanut itsensä niin tiiviisti Klaanin kaikkiin muihin verkkoihin, että pystyi näyttämään kaikkien valvontakameroiden kuvat laboratorion seinustan monen monituisilla monitoreilla. Plus kuvan, joka näytti edellä mainitun pahaa-aavistamattoman valvojamatoranin. Valvojiakin valvotaan.<br>\nYksi Valvojan näyttöruuduista näytti sen keräämää lokia kaikesta Klaanin tietoverkon tapahtumista. Kepe huomasi sivusilmällä Killjoyn käyttäneen haarniskointilaitteistoaan, muttei kiinnittänyt tähän suurempaa huomiota.<br>\n<br>\nHän laski paketin pöydälle ja veti hengityssuojaimen kasvoilleen siitä huolimatta, että G oli sanonut sen olevan ainakin nyt vaaratonta.<br>\nHän otti jauheesta pienen näytteen lasilevylle ja asetti sen mikroskoopin alle. Jauhe oli sangen erikoista; se vaikutti rakenteeltaan olevan jotakin muovintapaista. Se kuitenkin käyttäytyi aineena kuin metalli, ja sille ominaisesti myös suli lämmittäessä. Se myös toimi hyvänä säteilyeristeenä, Kepe totesi suojapuku päällään.<br>\nMitenköhän se vaikuttaisi hengitettynä tai syötynä, Kepe mietti, ja päätti testata tätäkin.<br>\n<br>\n<em>\"Doo-ox, tulepas tänne...\"</em><br>\n<br>\nAine ei kuitenkaan näyttänyt vaikuttavan koe-eläimeen mitenkään. Se ei mielenkiintosista kemiallisista ominaisuuksistaan huolimatta osoittautunut Snowmanin huumaamiseen kelpaavaksi. Mitä ihmettä se siis oli?<br>\n<br>\nKepe tallusteli ympäriinsä huoneessa ankarasti miettien ja potkaisi erästä tynnyriä. Se kaatui ikävästi kalahtaen. Naamioita levisi lattialle, niiden joukossa pari Kualsia, Mahiki ja... Rahien hallinnan naamio?<br>\nRah...?<br>\n<br>\nKepe muisti G:n maininneen jotain paketin reiän oudosta syntytavasta. Kuin jokin olisi möyrinyt sieltä ulos. Jokin eläin tai robotti?<br>\nSellainen olisi taatusti paljastunut Klaanin postin röntgentarkastuksissa. Ellei...<br>\n...ellei jauhe ollut tarkoitettu säteilyn eristämiseen. Sen jauhemainen muoto oli ilmeisesti vain hämäystä, jolla oli tarkoitus saada heidät epäilemään sitä huumausaineeksi. Itse syyllinen oli siis päässyt vapaasti temmeltämään. Mutta mikä tuohon pakettiin mahtuva otus olisi voinut saada Snowmanin sellaiseen tilaan ilman yhteyttä hermojärjestelmään?<br>\n<br>\nKepe tajusi tilanteen, syöksyi sisäpuhelimelle ja painoi näppäimistön G-nappia. Tämän vastattua Kepe täräytti ilmoille erittäin vaarallisen, mutta ikävä kyllä todennäköisen tilanteen.<br>\n<br>\n\"Snowmanissa on loinen.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":217,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-30T23:11:00.000Z","content":"<strong>Adminien huone</strong><br>\n<br>\nGuardian seisoi kylmällä lattialla pitäen kommunikaattoria vasemmalla kädellään suunsa edessä. Hänen ilmeensä oli vilpittömästi hämmentynyt.<br>\n<br>\n\"Snowman on <em>mikä</em>?\"<br>\n<br>\nKepen ääni huokaisi syvään langan toisessa päässä aiheuttaen äänekästä suhinaa. \"Snowman<strong>issa</strong> on loinen\", hän sanoi selvällä painotuksella. \"Ja hän vei sen mukaan lentomatkalle.\"<br>\n<br>\nGuardianin katse harhaili Visokkiin ja Tawaan, jotka keskustelun sujuvuuden onneksi olivat jo tietoisia siitä, mitä Guardian ajatteli. \"Avde\" ei ollut koskaan poistunut Snowmanin mielestä, vaan oli siellä edelleen. Erittäin suostuttelukykyisen parasiitin sijainti hyvänkin pilotin lumipohjaisissa aivoissa ei tekisi hyvää millekään lentomatkalle.<br>\n<br>\n\"Jos saan ehdottaa, niin heitä pitää käskeä laskeutumaan heti\", Kepe sanoi. \"ja muuten, jonkun pitäisi kai sanoa Radiakille jotain, Dox sai jonkinlaisen allergisen kohtauksen. Kumma juttu...\"<br>\nLinja sulkeutui äkkiä. Joku olisi voinut huomata Kepen puheen nopeutuneen loppua myöten.<br>\n<br>\nGuardianin kasvot muuttuivat poikkeuksellisen vakaviksi. \"Menen kommunikaatiohuoneeseen.\", hän sanoi käytännössä jo juosten kohti huoneen ovea. \"Heidät täytyy pysäyttää ennen yötä.\"<br>\n<br>\nAdminien palaverihuoneen ovi paukahti äänekkäästi kiinni ja sen lukittumisen monimutkainen tikitys hautasi kellon äänen alleen seuraavan kymmenen sekunnin ajaksi. Tawa ja Visokki jäivät huoneeseen kahdestaan. Nurkassa olevan suunnittelupöydän alta kuitenkin kömpi pian hopeinen Ussal, joka katsoi hoitajiansa anovasti. Se asteli mahdollisimman lähelle Tawaa ja Visokkia ja teki pienillä äänillään kaiken, että se huomattaisiin. Tawa ja Visokki onnistuivat kuitenkin jättämään huomiotta Nöpön toistuvat vingahdukset ravinnon perään.<br>\n<br>\nTawa katsoi ikkunasta pohdiskelevan näköisenä. Taivaan väri oli purppurainen ja tähtiä alkoi jo näkyä himmeinä.<br>\n\"Pian on yö\", hän sanoi. \"Eikä pilven pilveä taivaalla. Ei edes tuule.\" Tawa kääntyi takaisin Visokkiin.<br>\n\"Liian rauhallista. En pidä tästä.\"<br>\n<br>\nVisokki pyöritteli silmiään. Hän erehtyi harhautumaan katseellaan hopeiseen Ussal-rapuun, mutta tajusi viime hetkellä katsoa muualle. Tietynlaiseen mielenhallintaan ei edes Visokki olisi varautunut. Nöpö raapi vauhdikkaasti lattiaa jaloillaan ja napsautti saksiaan kiinni ja auki aiheuttaakseen mahdollisimman paljon ääntä. Tawa ja Visokki olivat liian keskittyneitä ajatuksiinsa erehtyäkseen katsomaan sivulle.<br>\n<br>\n\"Se Matoran, joka kuljetti paketin Snowmanille vaikutti luotettavalta\", Visokki viesti Tawalle. \"mutta taidan jututtaa häntä uudelleen varmuuden vuoksi.\"<br>\n<br>\nTawa nyökkäsi. \"Hyvä idea. Minäkään en kai aio nukkua. Voisi katsaista kontrolli...\"<br>\nTawan puhe keskeytyi, sillä hän oli erehtynyt katsomaan kontrollipaneelia. Toisessa nurkassa sijaitsevan metallinhohtoisen ja sinisillä napeilla täytetyn paneelin päällä seisoi hopeinen Ussal-rapu. Visokki oli jälleen kääntymässä, mutta viimeisellä mahdollisella hetkellä hän väisti katseellaan.<br>\nNöpö seisoi paneelin päällä. Se katsoi Tawaa silmiin suurilla, tummilla, kiiltävillä, tärisevillä ja kaikin puolin suloisilla silmillään. Se piti pienellä suullaan hiljaista, mutta kuitenkin niin raskasta hengitystä, että sen tunti kauas. Loppusilaukseksi Ussal päästi niin säälittävän vingahduksen, että Visokki melkein hairahtui katsomaan.<br>\n<br>\nTawan silmät suurenivat ja hymy leveni. Se oli säälivä hymy, jossa oli kuitenkin pieni hippunen iloa.<br>\n\"Taidan\", hän sanoi hitaasti ja aneemisesti, painottaen jokaisen sanan jokaista tavua aivan omalla tavallaan. \"ruokkia ensin Nöpön.\"<br>\n<br>\nVisokki katsoi Tawaa nyökäten hitaasti. Hän käveli ulos adminien komentokammiosta ja jatkoi iltaisen hiljaisilla käytävillä kohti postinkäsittelyosastoa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":218,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-30T23:17:00.000Z","content":"<strong>Lentokone</strong><br>\n<br>\n\"Mitä puuhaat?\" Snowman kysyi lentokoneen matkustajan paikan (Snowman oli julistanut itsensä sopivammaksi pilotiksi, koska \"tämähän on melkein kuin veneeni.\") ohjauspaneelia ränkläävältä Ämkoolta rikkoen hiljaisuuden.<br>\n\"Yritän saada tätä radiota toimimaan\" mustavihreä hahmo vastasi. \"Se tuntuu ilmoittavan viestistä Klaanin suunnalta, mutta en saa vastattua.\"<br>\n\"Anna kun minä koitan\" Snowman sanoi, ja nappasi johdolla kiinni olevan luurin käteensä, ja painoi sen sitten korvaansa vasten. Hän kuuli vain yksioikoisen äänen: Bleep bleep. Bleep bleep. Lumiukko painoi etu- ja keskisormella vastausnappia, ja kumartui hieman.<br>\n\"Haloo? Eversti?\" Snowman yritti. Vastaukseksi hän sai pelkkää särinää.<br>\n<br>\nHetkeksi kaksikko jätti radion rauhaan, ja keskittyi olemaan hiljaan. Pian kommunikaattori ilmoitti kuitenkin uudesta viestistä. Bleep bleep. Snowman nappasi luurin, ja kumartui hieman. Yllätyksellisesti hän tällä kertaa sai vastauksen: \"Snowman?\"<br>\nSe oli Guardianin rätisevä ääni, ja videoyhteyskin toimi. Lumiukko näki skakdi-ystävänsä naaman pienellä näytöllä vihreän sävyisenä.<br>\n\"Eversti! Hienoa kuulla äänesi\" Snowman vastasi. Guardianin äänensävy oli vakava, kun hän jatkoi: \"Minulla on sinulle tärkeää asiaa.\"<br>\n\"Asiaa?\"<br>\n\"Aivan, Snowman, asiaa. Sinussa on lkrättsSshSGGSSSSSSSShhhh...\"<br>\nVideoyhteyskin katosi kuvan ensin muututtua rakeiseksi. Snowman ja Ämkoo katsahtivat toisiinsa. Todettuaan radion olevan täysin kuollut he luovuttivat toistaiseksi yhteyden muodostamisen.<br>\n<br>\nEnnen pitkää lumiukko alkoi miettiä, mitä se hänessä oleva l mahtaisi tarkoittaa.<br>\n\"Liikkeentunnistin?\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Laulu?\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Lakki?\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Lohrak?\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Larsaus?\"<br>\n\"...mikä se edes on?\"<br>\n<br>\nSnowmanin arvaillessa Ämkoon mieleen juolahti muuan huolestuttava ajatus. Mitä jos joku häiritsi heidän signaaliaan tarkoituksella? Joku tiesi heidän lähteneen tälle tehtävälle, tai sitten he olivat kohdanneet täällä taivaalla uuden vihollisen. Hän ilmaisi huolensa Snowmanille, joka koetti suhtautua uutisiin tapansa mukaan positiiviesti: \"Mutta kuka täällä taivaalla, keskellä ei mitään, tahtoisi meille pahaa? Kuka tekisi tällaista? Ei kukaan, vai mitä? Vai mitä?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":219,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-30T23:54:00.000Z","content":"<strong>Postikeskus</strong><br>\n<br>\nVisokki tuijotti tiskin takana seisovaa Ga-Matorania silmiin. Ga-Matoran oli puhunut kohta jo kolme minuuttia yhteen menoon ja ei näyttänyt merkkejä väsymisestä. Kellonajasta huolimatta Matoran jatkoi puhettaan samalla innostuneella ja kirkkaalla äänellä kuin aikaisemminkin. Matoranin pirteys oli paranormaalia.<br>\nVisokki oli oppinut vuosien aikana, että telepatia oli erittäin hyvä tapa keskeyttää sanatulvat, sillä mieleen istutetun viestin huomaisi pakostakin. Hämmennyksekseen Visokki kuitenkin huomasi, että Ga-Matoranin puhetulva esti Visokkia keskeyttämästä jopa tämän mielessä. Astuttuaan pirteän pikkuneidin sokkeloiseen mieleen hän kauhistui sitä, minkälaisen groteskin vesiputouksen hajanaiset ajatukset pystyisivät muodostamaan.<br>\n<br>\n\"...niin, ja minä olen tosiaankin uusi täällä, en ole tottunut näihin tapauksiin, sillä viime työpaikassani ei ollut hirveästi näitä 'mörkö paketissa tunkee itsensä vastaanottajan korvasta sisään ja pyrkii tekemään tämän tahtonsa orjaksi'-tapauksia, mutta toisaalta viime työpaikassani pääasiassa pistin hintalappuja tuotteisiin, mikä ei ole yhtä kivaa, koska ei pääse sosialisoimaan näiden kaikkien ihanien heppujen kanssa, sillä kaupanomistaja ei pitänyt siitä, että puhuin asiakkaille ja se omistaja oli muuten tosi hassu oranssi Matoran, miksiköhän senkin värisiä on olemassa, tai no, mitä väliä, ei minulla ole mitään eri värejä vastaan, kaikki ovat Mata Nuin edessä yhtä mahtavia tyyppejä, mutta toisaalta...\"<br>\n<br>\nVisokki yritti suojata mieltään hetkeksi. Liikaa infoa. Liikaa infoa. Ihan liikaa infoa.<br>\nHän päätti vaihteeksi yrittää keskittyä Matoraniin itseensä vain pystyäkseen pitämään ajatuksensa kasassa. Sininen pirteä Ga-Matoran nähtävästi totteli nimeä \"Dinem\", sillä se oli ommeltu hänen olallaan roikkuvaan vihreään kangaskassiin. Kassissa oli myös kukkakuvioita ja joillain kukilla oli häiritsevän pirteä ilme. Dinem-nimeä totteleva Matoran siirteli laukkua levottomasti olalta toiselle.<br>\nVisokki mietti hetken, voisiko tämä olla potentiaalinen merkki siitä, että Matoran oli hermostunut ja valehteli. Pieni sukellus Dinemin pään sisään olisi todennäköisesti selvittänyt, valehteliko tämä, mutta Visokki ei tehnyt sitä siinä pelossa, että jäisi mieleen vangiksi ja saisi vastustamattoman halun ommella kukkakuvioita kaikkialle.<br>\n<br>\n\"...ja minulla on tällaiset verhotkin, minusta ne ovat todella symppikset, mutta niitä tulee harvoin käytettyä sen jälkeen, kun lemmikki-Gukkoni vatsa oli kuralla-\"<br>\n<br>\nVisokki sai voimansa kerättyä ja onnistui vihdoin keskeyttämään Dinemin puhetulvan. Hän hämmästyi itsekin, miten pystyi siihen.<br>\n<br>\n\"Eli sinä et tiedä, kuka tämän lähetti?\"<br>\n<br>\nDinem oli hetken hiljaa. Hän katseli pohdiskelevana ja siirsi yhden sormen suunsa alle. Ga-Matoranin leveä hymy ei ollut kuitenkaan muuttunut miksikään.<br>\n<br>\n\"En oikein tarkasti\", hän sanoi. \"Se oli joku Skakdi. Vaikutti kyllä vain lähetiltä, sillä ei ollut niitä rumia sisällissota-arpia. Vaikka ei arvissa mitään vikaa ole, ovathan ne ihan siistejä-\"<br>\n<br>\n<em>Kiitos, Dinem</em>, Visokki sanoi matoranin pään sisällä. <em>Tämä riittää tältä kertaa. Puhutaan myöhemmin lisää niistä tosi tosi söpöistä kukkaverhoistasi.</em><br>\n<br>\nAluksi Dinem näytti siltä, kuin viesti hänen mielensä syvyyksistä olisi säikäyttänyt Ga-Matoranin oikeasti. Virhepäätelmä korjautui heti Matoranin palauttaessa hymyn kasvoilleen. Visokki oli tyrmistynyt.<br>\n<br>\n\"Ole hyvä! Nähdään, Hämis!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":220,"creator":"Donny","timestamp":"2010-10-31T00:46:00.000Z","content":"<strong>Lentokone</strong><br>\n<br>\nÄmkoo tuijotti radiota hetken, huokaisi ja käänsi katseensa lentokoneen menosuuntaan. Snowmanin epätoivoinen optimistisuus sai hänet ärsyyntyneeksi. Paatuneena pessimistinä Ämkoo olikin jo henkisesti varautunut tuleviin ongelmiin. Häiriösignaali. Sitä tämän on oltava. Mistä sellainen tulisi? Viholliselta tietenkin. Torakkalentokone suoraan edessä? Ehkä. Kenties useampia. Kymmenen. Kuusitoista. Näh, viisikymmentä nyt ainakin.<br>\n<br>\nÄmkoo huokaisi vielä kerran, tietämättä itsekään miksi. Sitten hän siirsi katseensa ohjauslaitteiston vasempaan laitaan ja painoi tummanharmaata nappia.<br>\n<br>\nLorin lorin lorin.<br>\n<br>\nSitten hän nosti juuri täyttyneen kahvikupposen suunsa tykö ja kulautti herkullisen juoman nopeasti kurkkuunsa.<br>\n<br>\n\"Snowie?\"<br>\n\"Niin?\"<br>\n\"Tiedäthän, että tämä lentokone ei ole kovinkaan raskaasti aseistettu?\"<br>\n\"Emmehän me ole joutumassa taisteluun?\"<br>\n\"Tiedät itsekin, että tuo on toiveajattelua. Lyön vaikka vetoa, että vihollinen tietää jo sijaintimme.\"<br>\n\"Mitä tuossa kupissa lukee?\"<br>\n<br>\nÄmkoo vilkaisi kahvikuppiaan. Siihen oli kirjailtu teksti \"me <3 sinua, mestari!\" vaaleanpunertavalla kirjasimella.<br>\n<br>\nLumiukko ei ollut ihan varma siitä, mitä seuraavaksi tapahtui. Varmaa kuitenkin oli, että Ämkoo tuijotti kuppia hetken, alkoi huohottaa, huudahti, avasi lentokoneen ikkunan puoliväkisin ja heitti kupin menemään. Sitten Ämkoon hengitys tasaantui ja tämä yritti olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\nKalastaminen on hieno harrastus. Tämän pyhän salaisuuden tiesi eräs vihreänkirjava matoran, nimeltään Ognam. Matoran istuskeli pienen metsälammikon rannalla onkivapansa kanssa, vihellellen samalla yksinkertaista, joskin tarttuvaa, sävelmää.<br>\n<br>\nSitten hänen päähänsä osui taivaalta pudonnut kahvikuppi ja hän kuoli.<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\nÄmkoo ja Snowie kamppailivat jälleen radion kimpussa. Radio oli nimittäin juuri päästänyt äänen. Joku oli yrittänyt kommunikoida. Ja vieläpä ihan oikeilla <em>sanoilla.</em><br>\n<br>\n\"Ääni ei kuulostanut tutulta. Olikohan viesti edes meille?\", kysyi Snowie. Ämkoo vastasi tympääntyneellä katseella. Molemmat odottivat radiolaitteiston uutta kommunikaatioyritystä.<br>\n<br>\nHeidän odotuksensa palkittiin.<br>\n<br>\n\"Brrrzzzzantautubrrzzz heti! Teillä on jotain minkä me halubrrzzz ettekä voi mitenkään pärjäbrrrzzzz meille!\"<br>\n<br>\nSnowie ja Ämkoo katsoivat toisiaan.<br>\n<br>\n\"Tuo ei ollut meille.\"<br>\n\"Ei. Vaihda kanavaa.\"<br>\n\"Okei.\"<br>\n<br>\nÄmkoo oli juuri aikeissa väännellä radiolaitteiston huippujänniä vipuviritelmiä, mutta liike keskeytyi hänen katsoessaan kauas horisonttiin. Snowman teki samoin.<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\nTaivaalla räjähteli kahden valtavan ilmalaivan ottaessa mittaa toisistaan. Pienemmän laivan kyljessä komeili Klaanin kauppatavaraliiton mauton tunnus. Mittavamman ja huomattavasti tummemman laivan kylkeä koristi perin ilkeän näköinen skakdi-pääkallo.<br>\n<br>\nLaivan sisällä ei kuitenkaan ollut skakdeja, vaan matoraneja. Mutta hei, matoran-pääkallo ei olisi läheskään yhtä siisti, eihän?<br>\n<br>\n\"Kapteeni! Heidän ohjaamonsa taisi saada osuman!\", kuulutti ääni piraatti-ilmalaivan ohjaamohuoneessa.<br>\n\"Mainiota\", vastasivat kaksi hattupäistä matorania täysin samaan aikaan.<br>\n<br>\nKapteenikaksikko vilkuili hetken toisiaan, ottaen samalla hieman etäisyyttä. Sitten toinen heistä tarttui laivan ruoriin.<br>\n<br>\n\"Arrrrrrr. Mitä sinä teet?\"<br>\n\"Ohjaan laivaa.\"<br>\n\"ARRRR. Kapteeni ohjaa laivaa.\"<br>\n\"Niin?\"<br>\n\"Taku! Viimeksi kun tarkistin, MINÄ olin tämän laivan kapteeni!\"<br>\n<br>\nNahkaista kolmikolkkahattua kantava matoran vilkaisi kilpailijaansa. Kapteeni Ghekula oli aikoinaan varastanut laivan häneltä, mutta nyt Taku oli jälleen päässyt mukaan hommiin. Hän aikoi myös ottaa aiemmin menettämänsä viran takaisin.<br>\n<br>\n\"Ghekula, ystäväiseni…\", kapteeni Taku aloitti. \"Tehdään näin: minä kaappaan tuon laivan sinulle. Saat luvan olla sen kapteeni. Sitten voimme hallita taivaita yhdessä!\"<br>\n<br>\nKapteeni Ghekula huokaisi.<br>\n<br>\n\"Arrr… Taku, Taku, Taku, ystäväiseni. Olet ampunut tuon saamarin laivan jo täyteen reikiä. Lisäksi se on tätä nykyistä pienempi. Ja kun sinä olet meistä kahdesta lyhyempi, sinun tulisi ottaa se. Aye?\"<br>\n<br>\nKapteeni Taku tuijotti kapteeni Ghekulaa syyttävästi.<br>\n<br>\n\"Olet minua pidempi vain, koska sinulla on isompi hattu!\"<br>\n\"ARRRR. NYT NÄPIT IRTI SIITÄ RUORISTA, TAI MINÄ…\"<br>\n<br>\nKapteeni Ghekula erehtyi vilkaisemaan Takun olan yli, suoraan ulos ikkunasta. Horisontissa saattoi erottaa liikettä.<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\nSnowman oli onnistunut kaivamaan jostain kiikarit. Ämkoo tuijotti hassun näköistä kiikaroivaa lumiukkoa odottavan oloisena.<br>\n<br>\n\"Kerro.\"<br>\n\"En ole ihan varma…\"<br>\n\"Kerro nyt mitä näet.\"<br>\n\"No siis, tuolla näkyy kaksi ilmalaivaa ja ne tulittavat toisiaan…\"<br>\n\"Ja?\"<br>\n\"No siinä se aika pitkälti o- Hei!\"<br>\n<br>\nÄmkoo kaappasi kiikarit itselleen ja vilkuili niillä hetken. Sitten hänen kasvoilleen levisi epämääräinen irvistys. Snowie katsahti häntä kysyvästi.<br>\n<br>\n\"Piraatteja.\"<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\nKapteeni Ghekula tuijotti klaanikaksikon lähestyvää lentoalusta valtavan kaukoputken läpi. Kapteeni Taku hivuttautui hänen viereensä sanomatta sanaakaan. Sitten Taku kaivoi esiin oman, huomattavasti lyhyemmän kaukoputkensa, yrittäen epätoivoisesti saada sitä näyttämään pidemmältä.<br>\n<br>\nGhekula virnisti, mutta palautti pian kasvoillensa tympeän tavaramerkki-ilmeensä. Silloin ohjaamoon tunkeutui lauma miehistön jäseniä.<br>\n<br>\n\"Me nähtiin, että joku tulee\", totesi huivipäinen ja varsin raskasrakenteinen matoran.<br>\n\"Onko niistä vaaraa?\", jatkoi toinen, silmälappua kantava matoran.<br>\n\"Me voitais ampua ne alas\", ehdotti kolmas. Tämä matoran oli siinä mielessä erikoinen, että hänen molemmat jalkansa oli korvattu puujaloilla. Tästä syystä hän liikkui pääasiassa ryömimällä.<br>\n<br>\nKapteenikaksikko tuijotti hetken toisiaan, ja sitten miehistön jäseniä. Sitten Ghekula alkoi puhua:<br>\n<br>\n\"Arrrr, valmistautukaa hyökkäykseen! Jos nuo kurjat kehtaavat ampua laukauksenkin upeaa laivaamme kohti, heitä odottaa varrrrrrrma kuolema!\"<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\n\"Mitäs nyt?\", Lumiukko kysyi.<br>\n\"Jospa vaikka ammuttaisiin niitä\", vastasi Ämkoo.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]AHAHAHAHAHAHAHAHAHAHHA. ...joo, tästä piti tulla pidempi. Ei voi mitään. Kaikki kunnia yökahvittelukirjoittelusessiolle.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":221,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-10-31T11:13:00.000Z","content":"Bio-Klaanin linnoituksen lähimaasto<br>\n<br>\nBio-Klaanin linnoituksen ulkopuolella, puoliksi sinivalkoinen ja puoliksi musta Toa katseli suuren biomekaanisen puun oksalta kiikareillaan Bio-Klaanin linnoituksen elämää. Kiikareissa oli skannerit, lämpöanturit ja niillä pystyi nappaamaan erilaisia ääniaaltoja. <br>\n<br>\nSalaman Toa Sheelika kuunteli mielenkiinnolla mitä Klaanilaiset tekivät linnoituksen sisällä. Linssiensä läpi, Sheelika näki kuinka Visokki lähti Postikeskuksesta kipittämään käytäviä pitkin kohti tuntematonta määränpäätä. Sheelika näki myös kuinka kaksi sääntöjenrikkojaa ampuivat toisiaan tulipalloilla, ja kuinka muutama moderaattori tuli rankaisemaan sääntöjenrikkojia modekiviensä voimalla. <br>\n<br>\n\"Eikö tuolla ole mitään mielenkiintoisa...\" Sheelika mutisi, puristaen kädessään erään Toan Bio-Klaanin passia, jonka Sheelika oli varastanut muutama tunti sitten. Hän oli kolkannut Toan ja heittänyt hänet yhteen lukemattomista Ma Wetin tunneleista, joiden pohjalla odotti jättiläismäinen Vatuka. Vatuka oli murskannut haavoittuneen ja tajuttoman Toan jolloin Sheelika jätti ruhon oman onnensa nojaan.<br>\n<br>\nÄkkiä Sheelika huomasi jotain mielenkiintoista, Guardian jutteli huolestuneena muutamien klaanilaisten kanssa.<br>\n<br>\n\"Se jauhe oli ansa. Jokin häiritsi meidän kommunikointiamme Lumiukon ja Ämkoon kanssa. Tästä ei ole tulossa mitään hyvää\", teleskooppisilmäinen Plasman Skakdi selitti kahdelle humanoidille. <br>\n<br>\n\"Klaanilaiset alkavat saada suunnitelman selville\", Sheelika sanoi, ottaen yhteyttä radiollaan liittolaiseensa \"Arsteiniin\".<br>\n<br>\n\"Pysyttele siellä vakoilemassa ja jos mahdollista, käy tutkimusretkellä Umbran huoneessa. Se Valon Toa on jossain kaukana, eikä hän ole tulossa takaisin pitkään aikaan. Häneltä voi löytyä jotain mielenkiintoisia tarvikkeita, joita tarvitset tehtävässäsi\", ääni radiossa sanoi. <br>\n<br>\n\"Kyllä, Arstein\", Sheelika sanoi, sulkien radionsa, ja laittaen sen kangaslaukkuunsa. <br>\n<br>\nAlkaen systemaattisesti tutkia klaanin salakäytäviä ja tunneleita, Sheelika sai arvokasta tietoa Liittoumalle. <br>\n<br>\nÄkkiä jokin esine sai Sheelikan valppautumaan. Eräässä klaanin tornissa, jossa Umbran huone oli, sijaitsi Umbran holoprojektori joka lähetti taukoamatonta holograafista kuvaa Umbran lähdöstä ja viestistä Klaanilaisille. Kukaan ei ollut käynyt Umbran huoneessa tämän lähdettyä, ja Sheelika päätti lähteä tutkimaan asiaa.<br>\n<br>\nSheelika laskeutui alas puusta ja lähti häivetekniikan naamionsa avulla hiipimään Bio-Klaanin linnoituksen seinämää pitkin. Muureille vartioivat violetit painovoimaa hallitsevat Ba-Matoranit eivät huomanneet mitään liikettä alhaalla, vaikka ruohon liikkuminen olisi paljastanut Sheelikan sijainnin helposti. Matoranit marssivat jatkuvaa marssiaan ja Sheelika pääsi kuin koira veräjästä.<br>\n<br>\n\"Onpa onni että Tawa palkkasi noin huonoja vartijoita\", Sheelika myhäili, juosten äänettömästi linnoituksen seinämän viertä. Pienet kivet jotka irtoilivat paikaltaan Sheelikan juostessa olisivat paljastaneet hänet, jos Tawa olisi viitsinyt palkata valppaampia vartijoita.<br>\n<br>\nViimein Sheelika pääsi tornin lähimaastoon. Ampuen suuren koukun Volo Lutu-laukaisimellaan Umbran ikkunaan, Sheelika alkoi hinata itseään äänettömästi ja katseilta piilossa kohti Umbran huonetta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":222,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-31T11:22:00.000Z","content":"<strong>Klaani</strong><br>\n<br>\nKilljoy käveli vartiopisteen ohi, ilman, että vartija huomasi tätä. Tämä oli täydellistä. Toki, hän oli vain läpinäkyvä ja puvun ominaisuus heikensi hänen elementaalivoimiaan, mutta tämä olisi ainoa vaihtoehto.<br>\n<br>\nEihän hän Xialla sitä muuten tarvitsisi, metsästäjät eivät tunteneet hänen uutta kehoaan, mutta The Shadowed Onen linnakeeseen pääsy olisi eri juttu. Puku oli myös varustettu erilaisilla häirintälaitteilla, jotta tutkat eivät näkisi häntä.<br>\n<br>\nHelpointa olisi ilmeisesti vain verhoutua ja lentää suoraan TSO:n ikkunasta sisään...<br>\n<br>\nKilljoy törmäsi etsimäänsä nopeammin kuin oli arvellut. Visokki käveli yhdestä Klaanin pihakäytävistä suoraan hänen eteensä, Klaanin maskotti Nöpö mukanaan.<br>\n<br>\n\"Iltaa Visokki.\"<br>\n<br>\nVisokki säikähti ja Nöpö kiipesi välittömästi tämän selkään peloissaan. Visokki kääntyili ympäriinsä ja yritti löytää puhujaa. Lopulta Killjoy muuttui taas näkyväksi ja hölmistynyt Visokki sävähti.<br>\n<br>\n\"Killjoy, mita halvattua sinä oikein puuhaat?\"<br>\n<br>\n\"Testailin vain pukua, mutta minulla oli sinulle asiaakin\", Killjoy mutisi.<br>\n<br>\nVisokki otti puoli-istuvan asennon ja valmistui kuuntelemaan.<br>\n<br>\n\"Kun olen lähtenyt, olen ymmärtänyt, että Klaanilla on aika monta rautaa tulessa.\"<br>\n<br>\n\"Olet oikeassa.\"<br>\n<br>\n\"Ensiksi pyytäisin, että Creedy saa jatkaa komentohuoneessa, hänen apunsa on tarpeen.\"<br>\n<br>\n\"Totta kai\", Visokki sanoi, \"Entä muuta?\"<br>\n<br>\n\"Toivoisin myös, että voisitte lähettää jonkun vartioimaan mökkiäni, uskon, että haluatte myös samalla painaa siellä lehden.\"<br>\n<br>\n\"Emmeköhän löydä sinne jonkun tuuraamaan.\"<br>\n<br>\n\"Vielä yksi asia.\"<br>\n<br>\nKilljoy ojensi Visokille pienen kortin.<br>\n<br>\n\"Tuo sisältää tiedot kaikista johtamistani taisteluistani Metru Nuilla. Suosittelen käymään sen läpi. Siellä on monia sissitaktiikoita, joista saattaa olla meille hyötyä.\"<br>\n<br>\n\"Kiitos... Toivottavasti sinäkin ymmärrät, että armeijasi ei ole riittävä, sillä ei voiteta\", Visokki totesi murheellisena.<br>\n<br>\n\"Tiedän... sen tarkoitus on vain yrittää tehdä siitä vähän helpompaa. Oikeastaan, se on vain avain mahdolliseen selviytymiseen, mutta voittoon... ei.\"<br>\n<br>\nKilljoy kääntyi jo kannoiltaan, mutta Visokki puhui vielä.<br>\n<br>\n\"Näen, että käytät taas hänen laitteistoaan.\"<br>\n<br>\nKilljoy katsoi rinnassaan komeilevaa skorpionin häntää ja puristi sen jälkeen kätensä nyrkkiin.<br>\n<br>\n\"Olemme kiitollisia siitä mitä olet tehnyt, sinä pidit lupauksesi, mutta näen, että sinulla on muitakin tarkoitusperiä\", Visokki jatkoi.<br>\n<br>\n\"Se oli Purifier. TSO:n kätyrit tekivät ison työn lavastaessaan Guardiania syylliseksi hyökkäykseen. Vihdoin minulla on mahdollisuus saada hänet käsiini.\"<br>\n<br>\n\"Jos saat hänet kiinni, mitä aiot tehdä?\", Visokki kysyi.<br>\n<br>\n\"Sen mikä minun kuuluu.\"<br>\n<br>\nKilljoy painoi nappia ja katosi yöhön. Visokki jäi pihalle ja jäi katsomaan kohtaa, jossa Killjoy oli hetki sitten ollut.<br>\n<br>\n\"Toivon, että tiedät mitä teet Killjoy, minä todella toivon.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":223,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-31T11:52:00.000Z","content":"<strong>Jossain taivaalla, kahden ilmalaivan tuntumassa</strong><br>\n<br>\nPieni, Klaanilainen lentokone sukelsi villisti väistellen ja väisellen piraatti-ilmalaivan tulitusta. Ilmeisesti se ei ollut arvostanut lennokin ampumaa pikku laukausta. Ohjaamossa Snowman koetti parhaansa mukaan pysyä perillä lentokoneen \"sittenkin hieman venettäni vaikeaselkoisemmista\" ohjaksista. Hän vispasi ohjaussauvaa, ja lentokone heittelehti suunnasta toiseen. Toistaiseksi Klaanilaisten kulkupeli ei kuitenkaan ollut vielä ottanut lainkaan osumaa.<br>\n<br>\nÄmkoo etsi kuumeisesti lentokoneen ohjauspöydästä jotain, jolla tulittaa takaisin. Toistaiseksi hän oli saanut koneen laskeutumistelineet ulos ja mukitelineen ponnahtamaan iloisesti esiin, mutta tulivoima ei ollut noussut ensinkään. Hän turhautui huomatessaan kaikkien ampumaohjaksienkin olevan lentäjän puolella, ja nosti kiikarit taas käsiinsä, toivoen huomaavansa jotain oleellista.<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nIlmalaivan kannella kapteenit Ghekula ja Taku huusivat kilvan komentoja miehistölleen.<br>\n\"Laukaiskaa ty-\"<br>\n\"Laukaiskaa tykit! Arrr!\"<br>\n\"Kääntäkää paapu-\"<br>\n\"Kääntäkää paapuuriin!\"<br>\n\"Tulittakaa kaktuspommeilla!\"<br>\n\"Tulittakaa kaktu... Mitä, ei, älkää tulittako kaktuspommeilla!\"<br>\n<br>\nOli kuitenkin jo myöhäistä. Piraattien ilmalaivan kyljestä avautui kitisten suuri aukko. Esiin ponnahtaneen massiivisen tykin suusta lähti viuhuen ilmaan vihreä ammus, joka hetken kiidettyään ilmojen halki räjähti. Siitä lähti joka suuntaan pienempiä palasia, joista suurin osa iskeytyi matoranryöväreiden omaan alukseen.<br>\n\"Mikä virka tuolla tykillä on?\"<br>\n\"Kukaan ei tiedä.\"<br>\n\"Arrr.\"<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nKlaanilaiset katselivat pöllämistyneinä piraattilaivan toimintaa. Ja niin yllätävä kuin äskeinen ammus oli ollutkin, Ämkoo huomasi jotain vielä kiinnostavampaa. Ne olivat matoraneja. Eivät skakdeja, eivät steltiläisiä, ne olivat matoraneja. Snowman kommentoi Ämkoon kasvoille kohonnutta outoa ilmettä: \"Mitä nyt?\"<br>\n\"Ne ovat matoraneja.\"<br>\n\"Mitä?\"<br>\n\"Kuulit kyllä. Matoraneja.\"<br>\n\"Mutta enhän minä niitä pikku kavereita tahdo ampua.\"<br>\n\"He ampuvat meitä. Tulita takaisin.\"<br>\n\"Tuossa on kyllä perää.\"<br>\n<br>\nSnowman painoi isoa punaista nappia ohjaustangon vieressä, ja pongahti kattoon auenneesta luukusta uskomattomalla vauhdilla istuimineen kohti taivaan sineä. <em>Heittoistuin</em>, Ämkoo ajatteli. <em>Kenen idea oli asentaa tuohon heittoistuin?</em> Hän tarttui koneen ohjaksiin, ja jatkoi väistöliikkeitä.<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nMatorankapteenit ihmettelivät äskeistä. Oliko tuo salainen ase? Kiero suunnitelma heidän päänsä menoksi? Hämäys? Avunpyyntö? Jotain vielä uhkaavampaa?<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\n<em>Oho,</em> Snowman mietti. <em>Väärä nappi.</em><br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nPiraatti-ilmalaivan sisätiloissa eräs pahansisuinen matoran käveli käytävää pitkin. Hän kuitenkin pysähtyi kuullessaan jonkin isketyneen aluksen ulkoseinään. Hän meni katsomaan ikkunasta ulos, ja näki ikkunalaudasta roikkuvan, valkoisen toan. Matoran kysyi tuimana: \"Kuka olet?\"<br>\n\"Snowman, terve vaan. Entäs sinä?\"<br>\n\"Ryan\" matoran vastasi, ja lisäsi vielä merirosvouttaan korostaakseen \"Arrrr.\"<br>\nSnowman ei tiennyt miksi, mutta hänelle tuli mieleen, että tuo matoran olisi varmasti hyvin ahne, ja lähestyi kiusallista tilannetta siltä kantilta.<br>\n\"Kuule, Ryan, jos päästät minut ylös, saat mittaamattomia aarteita.\"<br>\nMatoran katsoi ikkunalaudasta roikkuvaa toaa, ja asetti jalkansa tämän varpaiden päälle.<br>\n\"Kuinka mittaamattomia?\"<br>\n\"...tiedätkö edes, mitä se tarkoittaa?\"<br>\n<br>\nJuuri silloin rysähti, ja Snowmanin ote lipesi. Hän sai kuitenkin napattua kiinni alemmasta ikkunasta, ja kömpi siitä sisään. <em>Käy tämä näinkin,</em> hän mietti katsellessaan ympärilleen pimeässä huoneessa. <em>Mutta Ämkoo voisi vähän varoa lentokoneen ohjaksissa. Hän melkein osui minuun.</em><br>\n<br>\nKerrosta ylempänä Ryan lähti juoksemaan kohti ilmalaivan kantta. Kapteenien tulisi kuulla tästä tunkeilijasta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":224,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-10-31T11:57:00.000Z","content":"<strong>Umbran huone</strong><br>\n<br>\nSheelika hyppäsi ketterästi ikkunasta pölyiselle kivilattialle. Kuun valo loi varjoja Sheelikasta lattialle, ja varjoista Sheelika piti. Katsellen ensin ympärilleen Sheelika näki Umbran huoneen koko loistossaan. Keskellä Umbran huonetta oli läjässä kasa elementaalienergian naamioita, joita Umbra oli joskus ostanut Metru Nuilta pilkkahintaan. Niitä Umbra tarvitsi jokaisen tehtävänsä jälkeen, koska tehtävät kuluttivat usein hänen Elementaalivoimiaan suuresti. <br>\n<br>\nYhdellä seinämällä oli suuri kivestä kaiverrettu kirjahylly, jossa oli Umbran kivitauluille tehtyjä kirjauksia aina hänen Karda Nui päiviltään asti. Sheelika tutkaili näitä ja sai selville asioita Umbran menneisyydestä, kuten sen että hän oli Toiveiden kiven yksi suojelijoista, ja tappanut kylällisen Matoraneja ollessaan Toa Hordika. <br>\n<br>\n\"Perin mielenkiintoinen hahmo tämä Umbra\", Sheelika puheli itsekseen, luoden terävästä kynnestään varjosäteen seinään. Hän kirjoitti seinään: Siellä missä Salama ja Varjo kohtaavat, vain kuolema korjaa kaiken.<br>\n<br>\nKaivellen kivitauluja, Sheelika ammensi itseensä tietoja Umbrasta. <br>\n<br>\n\"Näistä tulee hyödyllisiä tietoja, joita voimme käyttää Klaania vastaan. Arstein tulee olemaan minusta ylpeä\"<br>\n<br>\nTutkien Umbran sängyn vieressä olevaa yöpöytää, Sheelika huomasi kaiverretun kuvan Umbrasta ja eräästä naispuolisesta Matoranista. Kuvaan oli kirjattu tekoaika: Karda Nui n. 100 000 vuotta sitten. <br>\n<br>\n\"Hmm... Umbralla on joku sydänkäpy jossain kaukana... Miehet. Tarvitsevat meitä naisia, vaikka me naiset emme kaipaa muuta kuin valtaa ja hiukan peliä\", Sheelika puheli taas itsekseen ja löysi kivisen yöpöydän laatikoista Matoranien mytologiaa käsitteleviä teoksia kuten <br>\n<em>Karzahni, myytti vai legenda</em>, <em>Tren Krom, tuhoa vai trikkejä</em> sekä <em>Toa Matat, tietoja ja legendoja sankareista</em>. Heittäen nämä teokset pölyiselle lattialle, pieni pölypilvi pöllähti kirjojen osuessa pölykerrokseen. Salaman Toa piteli nenästään ja koetti olla aivastamatta, pölyn kutittaessa yhä hänen nenäänsä. <br>\n<br>\nPölyn takia, Sheelika lähti Umbran pienempään, viereiseen huoneeseen, jossa oli paljon kuolleita heiniä ja mädäntyneitä hedelmiä. Täällä Umbran lemmikki Kahu ja Fikou yleensä asuivat, mutta nyt Kahusta ei kuulunut mitään. Umbran Fikou nukkui luomassaan seittipedissä lähellä Kahun ruokintakippoa. Pieni Rahi keinui suloisesti vihreässä seittikeinussaan, tuhisten ja hampaitaan naksutellen. Sheelika päätti olla herättämättä tätä hämähäkkiä, vaan jatkoi tutkimuksiaan.<br>\n<br>\nLattialta, Sheelika löysi Umbran holoprojektorin, joka lähetti viestiä Umbran lähdöstä Ritarikunnan tehtävälle. Napaten sen käsiinsä, Sheellika laittoi sen kiinni ja hellästi laukkuunsa.<br>\n<br>\n\"Tätä Arstein tarvitsee\", Sheelika ajatteli heittäen semalla paperista tehdyn Rahi Beasts- oppaan Umbran sängylle. Potkien maassa lojuvia lappuja, Sheelika sai vahingossa esiin Moderaattorien salasanatietoja. <br>\n<br>\n\"Tätä me juuri tarvitsemme\", Sheelika sanoi, keräten oudolla ja koukeroisella käsialalla tehtyjä Matoraniksi kirjattuja lappuja laukkuunsa. <br>\n<br>\n\"Arstein. Olen löytänyt tietoja, joista voi olla hyötyä meille\", Sheelika sanoi radioonsa. Arstein kuunteli Sheelikan informaatiot ja vastasi: \"Pysy siellä Umbran huoneessa. Voit vakoilla siellä olevasta Moderaattorin taulusta koko Klaania. Ilmoitan sitten kun tarvitsen sinua taas\"<br>\n<br>\nRadio rätisi ja ääni sammui. Sheelika lähti tutkimaan Umbran huoneistoa. <br>\n<br>\nSalaman Toa pani merkille ettei Moderaattori pahemmin välittänyt siisteydestä. Pienet köynnökset risteilivät yhdellä seinämällä, ja niissä roikkui Fikoun tyhjiin imemiä Niazeskeja ja perhosraheja. Heilautus Sheelikan kädestä, ja kaikki kuolleet Rahit olivat lattialla. <br>\n<br>\n\"Että minä vihaan Raheja\", Sheelika sanoi. \"Ne pilaavat yleensä kaiken...\"<br>\n<br>\nKävellen Umbran sotkuisessa huoneistossa, Sheelika päätyi lopulta lukolla varustetulle ovelle. Iskien oven hajalle keihäällään, ovi rysähti palasiksi Sheelikan eteen ja hän marssi sen ylitse.<br>\n<br>\nSheelikan eteen aukeni suuri tietokoneilla ja sähkökaapeleilla täytetty huone, jossa Umbran Moderaattorikomentotaulu oli yhä päällä. Sheelikan astuessa koneen ohjaimiin, hän pääsi vakoilemaan aukottomasti kaikkia Klaanilaisia, tai sabotoimaan heidän tehtäviään.<br>\n<br>\n\"Arstein tulee olemaan ylpeä tästä\", hän myhäili itsekseen, hymy naamiollaan...<br>\n<br>\nSheelika ei kuitenkaan huomannut pientä olentoa, joka kipitti hänen takaansa varjoissa kohti linnoituksen portaita...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":225,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-31T20:24:00.000Z","content":"<strong>Kidutuskammio – taas</strong><br>\n<br>\nGlatorianking riuhtoi ja rimpuili yrittäen päästä irti häntä kuljettavien torakoiden otteesta. Kauhu alkoi täyttää häntä, kun hän näki, mihin häntä vietiin. Ensin hänet oli pakotettu tekemään raskasta työtä kaivoksilla, ja nyt hullu Makuta aikoi kiduttaa häntä.<br>\n<br>\n”Elämä potkii, ystävä”, pilkkasi toinen torakoista.<br>\n”Joo, emmehän me voi mitään sille, että se sekopää tahtoo ki-” Toisen torakan lause päättyi kesken, kun hänen päänsä murskautui Makutan kynsien väliin.<br>\n”Olit ssssanomassssa?” Abzumo sanoi ivallisesti. Torakan raato mätkähti maahan. Toinen torakka hylkäsi vangin ja pakeni paikalta. Abzumo tarttui Glatoriankingin kurkusta ja iski tämän pään seinään. Siihen, missä pää oli iskeytynyt kiveen, oli murtumia. Gekko menetti tajunsa.<br>\n<br>\nHerätessään Glatorianking huomasi olevansa sidottuna isoon, kiviseen telineeseen, joka muistutti ratasta. Hänen kätensä ja jalkansa oli sidottu rattaaseen, jolloin hän ei pystynyt liikuttamaan muuta kuin keskiruumistaan. Hän koetti rimpuilla edelleen, mutta se ei auttanut. Hänen päätään särki. Hänen mieltään siveli jokin limainen ja inhottava. Se tuuditti hänen psyykeään rauhan tunteeseen, mutta hän tiesi, että tämä oli vain illuusiota. Hän katseli hieman ympärilleen. Kauhun tunne palasi nopeasti, kun hän näki kaksi mustaa Nazorakia, jotka pitelivät käsissään pitkiä metallitankoja. Abzumo hymyili vieressä.<br>\n<br>\nGlatorianking halusi kirkua. Hänen päänsä täyttyi epätoivosta, kun torakat valmistautuivat iskemään.<br>\n<em>Ei, Toan on oltava urhea, minä kestän</em>, hän ajatteli. Mieli muuttui, kun torakat alkoivat piestä hänen raajojaan tohjoksi pyörän pyöriessä hitaasti ympäri. Kaiken lisäksi hänelle tuli huono olo. Tuska oli mitä kammottavin. Hänen panssarinsa menivät pirstaleiksi, kun niitä oli hakattu muutaman minuutin ajan. Kaikki se tuntui karmealta. Hän ei huutaisi, hänen olisi kestettävä.<br>\n<br>\nTorakat sen kun jatkoivat vain; ne eivät lopettaneet, vaikka aikaa tuntui kuluneen ikuisuus. Glatorianking ei enää tuntenut raajojaan kovin hyvin. Hän oli menettää tajunsa uudestaan, kun torakat yhtäkkiä lopettivatkin. Hänet irrotettiin telineestä. Hän putosi lattialle voihkaisten. Hän ei pystynyt liikkumaan. Hänen raajansa olivat tohjona – lähes kirjaimellisesti.<br>\n<br>\nAbzumo alkoi miettiä, mitä käyttäisi Toaa vastaan seuraavaksi. Hän päätyi silpomaan Toan lihaa irti. Glatorianking ei pitänyt ajatuksesta. Hänet sidottiin jälleen uuteen telineeseen. Pian Abzumo otti esiin veitsen ja alkoi henkilökohtaisesti töihin. Glatorianking katseli kauhuissaan, kuinka Makuta lähestyi häntä pitkä veitsi kädessään. Kun tämä alkoi viillellä sadistisen kiihkon vallassa Glatoriankingin kättä, Gekko tunsi päänsä räjähtävän. <em>Viiltävä</em> kipu viilteli häntä, hänen teki mieli kirkua. Ja sen hän itse asiassa – tällä kertaa – tekikin. Makuta nauroi: viimeinkin hän oli saanut Toan murtumaan. Glatorianking valitti tuskiaan, karjui kuin Tahtorak, joka kärsii tukoksesta. Hänen kätensä olivat aivan täynnä teräviä viiltoja, hän ei pystynyt liikuttamaan niitä. Epämääräistä nestettä valui lattialle suurin mitoin. Gekko ei halunnut muuta kuin pois tästä paikasta. Takaisin rakkaaseen Klaaniin. Irti hullun Makutan kidutusvempeleistä. Hän kiljui taas. Makuta lopetti hetkeksi.<br>\n”Kerrohan, minne sinä ja ystäväsi olisitte olleet matkalla?” Abzumo sanoi.<br>\n”Minä… en tiedä…”<br>\n”Sinä tiedät. Minä tiedän sinun tietävän.”<br>\n”Minä en… tiedä, mitä… sinä luulet minun tietävän.” Glatorianking hymyili. Abzumo irvisti. Gekko sai suuren sähköiskun ja kirkui kuin pikkuinen Ga-Matoran.<br>\n”Ehkäpä fyysinen kidutus ei saa sinua kertomaan. Mielenhallinta on hankalaa, olet melkoisen vahva – typerästä olemuksestasi huolimatta. Mutta tiedän, mikä saisi Toan kuin Toan polvilleen. Paitsi kaikkein moraalittomimmat. Katsotaan, millainen sinä olet.” Makuta nauroi kaamealla tavalla. Glatorainking mietti, mikä mahtaisi olla karmeampaa kuin tämä, jota hän joutui kokemaan. Hän sai hienoisen hengähdystauon.<br>\n<br>\nPian Makuta kuitenkin palasi. Ja hänellä oli mukanaan ruskeanpinkki mytty. Glatoriankingin kauhuksi mytty osoittautui Helmekaksi, yhdeksi Klaanin iloisimmista Matoraneista.<br>\n”Jos sinua ei saa puhumaan kiduttamalla, saat katsella, kun kidutan pikkuista Helmekaa.” Makuta hymyili irvokkaasti. Glatorianking tunsi viimeistenkin voimiensa katoavan. Matoran heräsi. Hän oli tuskissaan. Glatorianking näki jo nyt, että tästä tulisi kaikista pahinta kidutusta.<br>\n<br>\nMakuta tunki Helmekan samanlaiseen telineeseen kuin Glatoriankinginkin. Sitten hän otti jostain esille pitkiä piikkejä. Helmeka katsoi häntä anovasti.<br>\n”Valmisssssta, Helmeka?” Abzumo sähisi. Matoran nielaisi. Sitten hän sulki silmänsä. Abzumo lävisti hänen kätensä piikillä. Matoran parkui tuskissaan, Glatoriankingin korvat särkyivät kuin hauras lasi. Hänen päänsä sisään tunkeutuva ääni sai hänen hermonsa pettämään. Hän alkoi itkeä hiljaa. Matoranin huuto lisääntyi toisen piikin myötä. Abzumo päätti lävistää koko ruumiin suurella piikillä. Matoran kiljui hervottomasti ennen kuolemaansa. Tai niin Gekko luuli. Hän oli todella järkyttynyt näkemästään. Makuta oli mielenvoimillaan pakottanut hänet katsomaan.<br>\n<em>Annetaan typeryksen luulla, että Matoran on kuollut</em>, Makuta ajatteli. <em>Ehkä se auttaa minua saamaan hieman tietoja.</em><br>\n<br>\n”Nyt. Minne olitte matkalla? Minne toiset ovat yhä matkalla?”<br>\n”En tiedä”, Glatorianking sanoi hitaasti, pää painuksissa. ”Sitä ei ehditty kertoa minulle ennen sieppaustani.” Makuta oli tällä kertaa ilmeetön.<br>\n<em>Puhunee totta</em>, hän ajatteli.<br>\n”Hyvä on, Glatorianking”, hän jatkoi. ”Mitä muita tehtäviä Klaani suorittaa päihittämiseksemme?”<br>\n”En tiedä”, Gekko vastasi kylmän rauhallisesti. ”En ollut suuressa kokouksessa.”<br>\n”Valehtelet.”<br>\n”Niin teen.” Gekko, joka luuli Helmekan heittäneen henkensä, oli täysin varma siitä, mitä halusi. Hän ei antaisi Makutan saada tietoja haltuunsa.<br>\n”Miksi?”<br>\n”Koska en voi antaa sinun saada tietää yhdestäkään. Itse asiassa en edes tiedä mitään.”<br>\n”Sinä. Olet typerä.”<br>\n”Niin, se voi olla mahdollista, mutta samoin olet sinäkin.” Makuta katseli tyrmistyneenä Toaa, joka kidutustelineeseen sidottuna uhmasi häntä. Lihat oli revitty irti käsistä, luut murskattu. Hänellä ei ollut potentiaalia minkään muunlaiseen vastarintaan kuin verbaaliseen.<br>\n”Sinä et taida ymmärtää tilannetta”, Abzumo sanoi. ”Ssssssinä et ymmärrä.”<br>\n”Ymmärrän. Minä en anna tietoja, ja sinun on pakko tappaa minut, kuten tapoit hänet.”<br>\n”Sinä… et voi… sanoa… noin.”<br>\n”Voin. Ja sanon. Sanoin itse asiassa jo.” Makuta kavahti taaksepäin. Hänen kasvonsa vääristyivät vihan irvistykseen.<br>\n”SINÄ KUOLET!” hän karjui. Hän otti esiin suuren keihään ja lävisti sillä Glatoriankingin mahan. Gekko vingahti ja sylki vihreää nestettä. Makutan suu vääntyi groteskiin hymyyn.<br>\n”Nyt, minun lienee pakko tappaa sinut.” Hän otti esiin viikatetta muistuttavat aseen. Hän kohotti sen iskuun.<br>\n<br>\n<strong>Klaanilinnoitus, Makuta Nuin huone</strong><br>\n<br>\n”Tuota noin. En haluaisi kertoa… monestakin syystä…” Makuta Nui sanoi Matorolle.<br>\n”Ja ne syyt ovat?”<br>\n”Ne paljastavat hieman… asioita, joita en haluaisi paljastettavan.”<br>\n”Kuten?”<br>\n”Ööh…” Makuta Nui sanoi. Hän mietti hetken. Sitten hän kohautti olkiaan ja teleporttasi itsensä huoneesta. Matoro katsoi hölmistyneenä hetken paikkaa, jossa Makuta oli hetki sitten istunut. Sitten hän kirosi ja lähti huoneesta. Hänen pitäisi vielä kerätä varusteita, mutta Manu ei pääsisi pulasta näin helposti.<br>\n<br>\nMakuta Nui oli jo kerännyt tarvitsemansa tarvikkeet matkaa varten. Hän lähti kohti tapaamispaikkaa.<br>\n<em>En voi kertoa ihan kaikkea heille</em>, hän ajatteli, <em>en vielä…</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":226,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-10-31T20:47:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnoitus, tapaamispaikka</strong><br>\n<br>\nKeetongu käppäili takaisin paikkaan, mistä Manun tiimin oli pian määrä lähteä kohti tuntematonta. Keetongua hermostottutti. Hän ei pitänyt tehtävän laadusta, vaikka hän tieti, että torakat olivat läpeensä pahoja valloittajailkiöitä. He menisivät estämään älykkään rahilajin lisääntymisen ja pelastaisivat Klaanin.<br>\n<br>\nMyös Keetongun älykäs rahilaji oli tuhottu sukupuuttoon. Kokonaan. Keetongu ei tapaisi koskaan lajitovereitaan. <br>\n<br>\nHermostutti. Keetongu napsutteli sormiaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":227,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-31T21:17:00.000Z","content":"<strong>Kidutuskammio</strong><br>\n<br>\nAbzumo pyöritteli viikatetta käsissään hitaasti. Sadistinen Makuta oli heilauttanut teräasetta kohti edessään makaavaa vangittua Toaa jo kolme kertaa ainoastaan pysäyttääkseen iskun ennen osumaa.<br>\nAbzumo piti tilanteesta ja olisikin voinut sanoa, että hän nautti jokaisesta sekunnista koko sielullaan, jos hänellä olisi sielu. Makutan kasvoilla oli nautiskelevan pirullinen hymy, joka vain leveni viikatteen jokaisella heilahduksella.<br>\nGlatoriankingin kasvoilta ei loistanut enää edes kipu. Toassa oli havaittavissa vain puhdasta pelkoa ja epätoivoa. GK oli alistumassa kohtalolleen ja oli varmaa, että hän kuolisi kidutuskammion tunkkaiseen pimeyteen seuranaan vain sadistinen Makuta, kaksi tunteettomasti tuijottavaa Nazorakia ja omat ajatuksensa. Edellämainituista musertavinta seuraa olivat hänen ajatuksensa.<br>\n<br>\nMielenlukuun kykenevä Makutakin kuuli GK:n jokaisen ajatuksen. Fyysisellä ja henkisellä tuskalla pehmennetyn Toan alitajunnan oven avaaminen oli Abzumon mielelle luvattoman helppoa. Hän olisi voinut vahvistaa kaikkia tämän negatiivisiä tunteita, mutta sille ei ollut tarvetta. Epätoivo oli ylittänyt tapahtumahorisontin. Paluuta ei enää ollut.<br>\n\"Toa, muista tämä\", Abzumo sanoi heilauttaen viikatetta taaksepäin viimeistä iskua varten. \"Tumminta on aina ennen kuin kaikki on sysimustaa.\"<br>\nSilloin Makuta heilautti asettaan. GK vain katsoi viikatetta eikä enää aikonut edes huutaa.<br>\n<br>\n<br>\nSitten yhtäkkiä viikate pysähtyi ilmassa GK:n silmien edessä. Hetken aikaa Toa luuli, että tämä oli jälleen vain osa Abzumon pitkään kestänyttä henkistä kidutusta, mutta purppurainen Makuta näytti olevan pysähtymisestä aivan yhtä yllättynyt kuin GK.<br>\n<br>\n\"Hänet\", tunteeton ja metallinen ääni sanoi jostain Abzumon takaa. Se oli voimakas, mutta oli kuin puhuja ei olisi koskaan aiemmin käyttänyt ääntään. Puhe oli hidasta ja tauotettua ja vaikutti siltä, että puhuja joutui pakottamaan jokaisen sanan ulos suustaan. \"On. Säästettävä.\"<br>\n<br>\nAbzumo päästi irti viikatteesta. Hänen yllätyksekseen se ei pudonnut maahan, vaan jäi leijumaan juuri siihen kohtaan, mihin se oli pysähtynyt. Makuta ja kaksi sinikätistä Nazorak-agenttia kääntyivät ympäri nähdäkseen puhujan.<br>\n<br>\nKidutuskammion suuri teräsovi oli avattu ja suuri määrä valoa tunkeutui sisään. Oviaukossa seisoi noin Toan kokoinen vaalea hahmo, jonka piirteet eivät olleet näin kaukaa tunnistettavissa.<br>\nOli itseasiassa liioittelua sanoa, että hahmo oli millään tapaa Toan kaltainen. Kyllä, se oli yhtä pitkä ja yhtä leveä kuin Toa, mutta sen anatomia oli erilainen. Hahmon ruumiin mittasuhteet olivat groteskit ja eivät käyneet järkeen. Hahmon pitkä kaula ja raajat saivat sen näyttämään siltä, kuin sen koko ruumista olisi pidennetty venyttämällä väkivaltaisesti.<br>\n<br>\nNäinkin kaukaa Abzumo kykeni näkemään, että hahmon selässä oli pitkä katana. Hahmo piti toista kättään selkänsä takana, mutta toisella se osoitti jonnekin Abzumon taakse. Kun hahmo heilautti sormeaan vaitonaisesti, ilmassa leijuva viikate päätti pudota lattialle kolahtaen rumasti.<br>\n<br>\n\"Avde lähetti ssssinut, eikö?\" Abzumo sanoi pettyneenä ja halveksivana hahmolle. Hahmo nyökkäsi hitaasti, josta kävi ilmi, että jopa sen liikkeissä oli jotain väärää. Hahmon ruumis liikkui hyppien ja sätkien kuin jonkinlainen groteski marionetti.<br>\n<br>\n\"Syvällä Naurulla käyttöä Toalle\", se pakotti ulos suustaan. \"Saa. Elää.\"<br>\n<br>\n\"Hyvä on\", Abzumo sanoi. \"Mutta en ajatellut vielä lopettaa.\"<br>\n<br>\nGroteskin epämuodostuneen vaalean hahmon pää nuokahti kumoon. Abzumo ei ollut täysin varma, oliko tämä liike täysin hallittu.<br>\n<br>\n\"Sinulla. Vielä yksi.\"<br>\n<br>\nAbzumo nyökkäsi ja katsoi Helmekaa. Hänellä ja Matoranilla tulisi olemaan vielä hauskaa ainakin niin kauan kuin Matoran kykenisi tuntemaan jotain pienessä kehossaan.<br>\n\"Hyvä on. Agentit, sitokaa Toa ja antakaa hänet friikille.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":228,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-31T23:32:00.000Z","content":"<strong>Ilmalaivapiraattimatoranien alus, pimeä huone</strong><br>\n<br>\nSnowman otti metallisesta hyllystä tukea kulkiessaan kohti huoneen oletettua oviaukkoa. Hän ei ymmärtänyt, mistä tämä huimaus oli äkkiseltään iskenyt, mutta pystyssä pysyminen oli kuitenkin vaikeaa. <em>Huono hetki</em>, hän pohti mielessään. Lumiukon edestä kuului narinaa, ja ovi aukesi. Oviaukossa seisoi viisi raskaasti aseistettua matorania. <em>Hyvin huono.</em><br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nTaku katsoi kulmiensa alta, kuinka Ghekula myhäili tyytyväisenä. <em>Se hölmö pikku matoran oli mennyt kysymään tuolta neuvoa tunkeilijan nappaamisessa,</em> Taku mietti katkerana. <em>Olen meistä selkeästi se karsimaattisempi johtaja.</em><br>\n<br>\nKuitenkin kummankin matorankapteenin huomio keskittyi kantea vavisuttavaan räjähdykseen. Lentokoneesta oli tehtävä loppu. Ghekula päätti ottaa johdon käsiinsä:<br>\n\"Arrrr, nostakaa kannen alta ekstralinssit tykkeihin, nyt olisi hyvä hetki ampua tuo pikku pörriäinen alas taivaalta!\"<br>\n\"Ei, perukaa äskeinen! Kaivakaa saman tien esiin tarkkuuskiväärit, ja ladatkaa ne panssarintorjunta-ammuksilla!\"<br>\n\"Perukaa peruminen. Arrr, tykkien tarkkuutta tulee parantaa!\"<br>\n\"Arrrrr!\"<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nSnowman haparoi varustelaukustaan hakkua. Toinen käsi otti yhä tukea hyllystä, ja mielessään Snowman pohti, oliko taistelu voitettavissa. Olkoonkin vain matoraneja, hänen oli myönnettävä piraattien kantavan melkoista tulivoimaa, eikä huimaaminenkaan varsinaisesti auttanut asiaa.<br>\n<br>\n\"Arrrrr\" eräs pikku piraatti aloitti omaperäisesti. \"Tahdotko lankulle, ruoja?\"<br>\n\"Ei meillä ole lankkua, Punajalka-Pete.\"<br>\n\"Arrrrr, se oli kielikuva!\"<br>\n\"Itse olet kielikuva!\"<br>\n\"Arrrrrr!\"<br>\n<br>\nSillä hetkellä suuri valkoinen toa kuitenkin lysähti varoittamatta \"Punajalka-Peten\" ja muiden merirosvojen päälle tajunsa menettäneenä.<br>\n\"Nostakaa tämä pullukka päältäni, niin heitämme hänet tyrmän puolelle!\"<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nÄmkoo veti lentokoneen ohjaustankoa rajusti sivulle tehdäkseen väistöliikkeen. Hän huomasi Snowmanin kadonneen ilmalaivan sisäpuolelle. Taivas oli täynnä kaikennäköisiä ammuksia, ja Ämkoo totesi ainoaksi kunnolliseksi vaihtoehdokseen laskeutua ilmalaivan kannelle. Ongelmana oli vain vihainen miehistö ja parisataa ammusta joka suunnalla.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>SS Rautasiipi, Nazorakein laivaston lippulaiva</strong><br>\n<br>\nKapteeni 666 asteli komentosillalle Amiraali 002:n kanssa.<br>\n\"Hieno puhe\" Kapteeni totesi. \"Oikein innostava.\"<br>\n\"Kiitos. Oli hyvä saada kaltaisesi kokenut soturi nuorukaisille roolimalliksi.\"<br>\n<br>\nTorakat asettuivat suurehkon hologrammikartan laidoille muutaman tutkijatorakan seuraksi. Eräs näistä valkotakkisista nazorakeista avasi ruman suunsa, ja toi ilmi kaikkia tutkimuspuolen torakoita huolestuttavan aiheen: \"Entä jos kiihdytetty ikääntyminen vaikuttaa 'uuden sukupolven' psyykkeeseen radikaalisti? Voimmeko olla varmoja, että he kasvavat normaaleiksi?\"<br>\nAmiraali mulkaisi tiedemiestä pahasti.<br>\n\"Olen luovuttanut laivani sitä varten, jotta he saavat ihanteellisen kasvuymäristön. Jossa heidät voidaan kasvattaa pienestä pitäen tehtäväänsä, jossa he voivat koko ikänsä kouliintua mahtaviksi sotureiksi. Mitä muuta vaadit?\"<br>\n\"En mitään, mutta onko tämä varmasti viisasta? Oletteko miettineet tätä loppuun asti?\"<br>\n<br>\nKapteeni 666 katsoi eleettömänä vierestä, kun Amiraali nosti mekaanisen jalkansa. Kuului vaimea 'klik', ja jalasta singahtava harppuuna lävisti suunnitelmaa kyseenalaistaneen tutkijatorakan.<br>\n\"Asia loppuunkäsitelty\" 002 sanoi kylmästi, ja ooistui kohti huonettaan. <em>Yllättävää,</em> 666 mietti. <em>Yleensä Amiraali piilottaa ovelasti tunteensa, ja ratkaisee asiat puhumalla. Ehkä 'Rautasiiven' menettäminen on hänelle kovempi pala kuin luulinkaan.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":229,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-11-01T17:59:00.000Z","content":"<strong>Umbran huone, portaikko</strong><br>\n<br>\nPieni limevihreä Fikou kipitti pölyisiä kierreportaita alaspäin linnoituksesta. Jokin oli tunkeutunut sen isännän huoneeseen ja Umbra oli käskenyt häntä ilmoittamaan klaanilaisille tunkeilijoista. Pienet jalat kopisten Rahi viilletti alas synkkää portaikkoa, ohittaen klaanilaisten huoneita. <br>\n<br>\nJuosten liian lujaa, Fikou horjahti, pudoten noin kaksikymmentä porrasta alas, jolloin Rahi törmäsi lopulta erääseen kivipatsaaseen ja pökertyi vähäksi aikaa. <br>\n<br>\nFikou ei ollut taintuneena kuin hetken, vaan nousi pölyn seasta, lähtien kipittämään lattiaa pitkin etsimään joitain tuttuja klaanilaisia...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":230,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-01T21:23:00.000Z","content":"<strong>Snowmanin huone</strong><br>\n<br>\nKepe seisoi keskellä Snowmanin huonetta. Se oli laitettu karanteeniin heti, kun mystisen paketin merkitys oli selvinnyt. Kepe oli kuitenkin saanut luvan tulla etsimään johtolankoja, joilla parasiitin luonteen jäljille päästäisiin.<br>\n<br>\nKepeä harmitti se, ettei Snowmaniin saanut yhteyttä eikä häntä varoitettua hänen päänsä sisäisestä uhkasta. Ei voinut tietää, koska se tekisi hänelle jotain anteeksiantamatonta. Tai ehkä se oli jo tehnyt. Ehkä oli jo liian myöhäistä.<br>\n<br>\nKuu näkyi leveästä ikkunasta. Sen ääressä oli kirjoituspöytä, jonka päällä oli edelleen jauheen jättämä läiskä. Otus oli kaivautunut ulos paketista Snowmanin nukkuessa. Mutta miksei hän ollut avannut pakettia ennen levolle käymistä? Taas yksi vastaukseton kysymys.<br>\n<br>\nKepe oli tonkinut paketin pohjia myöten, muttei ollut löytänyt muita jälkiä kuin joitakin kuolleita soluja. DNA-analyysi ei niihin onnistunut, sillä jonkinlainen itsetuhomekanismi oli kadottanut sen. Otus ei selvästikään tahtonut jättää mitään jälkiä itsestään.<br>\n<br>\nKepe tai kukaan muukaan ei ollut koskaan kuullutkaan moisesta otuksesta. Se kuitenkin oli äärimmäisen vaarallinen ja heille vihamielisten tahojen käsialaa. Olisiko sen luonut joku makuta? Makutan voisi olettavan luovan jotain tällaista.<br>\n<br>\nHän kääntyi ja jätti huoneen taakseen. Hänen täytyisi kysyä Manulta asiantuntijan näkemystä ennen kuin tämä ehtisi lähteä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":231,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-01T21:53:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnoitus, ”takapiha”</strong><br>\n<br>\nEpämääräinen viiden hengen joukkio hiippaili ulos linnasta. Oli jo melkein täysin valotonta. Makuta Nui johdatti tiiminsä pensaaseen. Ja metsään. He kulkivat pimeydessä lähelle paikkaa, jossa Manu vakuutti sijaitsevan Nazorakien reiän. Muut eivät pitäneet tästä ilmauksesta, mutta lähtivät tietysti mukaan. Pian he löysivät aukon maasta. Se oli peitetty hyvin, mutta muutama Nazorak sattui tulemaan ulos, kun he kököttivät viereisessä puskassa. Keetongu kalautti yhden tajun kankaalle. Loput klaanilaiset hyökkäsivät muiden torakoiden kimppuun. Pian he kiipesivät alas tunnelia pitkin.<br>\n<br>\n[spoil]Blargh. Tämä vie vain tarinaa eteenpäin. Ei muuta pointtia.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":232,"creator":"Donny","timestamp":"2010-11-01T23:23:00.000Z","content":"<strong>Taivaspiraattien ilmalaivan kannella</strong><br>\n<br>\nKannelle jääneet piraattimatoranit juoksentelivat sinne sun tänne virkkoen samalla mitä epämääräisimpiä merenkävijöille ominaisia voimasanoja. Heidän yläpuolellaan viuhuva kevyehkö ilma-alus ei tehnyt satunnaisella tulituksellaan merirosvojen ryöstöhetkestä lainkaan helppoa. Lentokoneen alas tulittamista vaikeutti vieläpä se seikka, että ilmalaivan kapteenit jakelivat perin ristiriitaisia käskyjä.<br>\n<br>\nTulittamista vaikeutti myös se, että lentokone kurvasi hurjaa vauhtia suoraan ilmalaivan kantta kohti. Jos kone saisikin osuman, se syöksyisi liekehtien ilmalaivan kannelle - ja vauhdista päätellen tämän läpi.<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\nÄmkoo myhäili lentokoneen ohjaamossa. Hän painoi vielä kerran itsellensä kupposen kuumaa, kulautti sen yliluonnollisella vauhdilla suuhunsa ja heitti kahvikupin olkansa yli ohjaamon takaosan lattialle. Hän alkoi varovasti vähentää koneen vauhtia ja painoi laskeutumistelineet esiin. Urheimmat merirosvot uskaltautuivat vielä tulittamaan Ämkoon konetta, mutta lopulta nämäkin ymmärsivät vaarantavansa sillä vain ja ainoastaan oman laivansa turvallisuuden.<br>\n<br>\nLentokone laskeutui laivan puiselle kannelle. Kone pysähtyi yllättävän nopeasti ( tämän Ämkoo huomasi lyötyään otsansa koneen tuulilasiin pysähdyksen aiheuttaman liikkeen voimasta ) ja pienet matoran-piraatit tuijottivat alusta hyvän matkan päästä varovaisin ilmein. Muutama piraateista tosin makasi koneen laskutelineiden juuressa yrittäen parhaansa mukaan peittää päänsä tärisevillä käsillään. Nämä piskuiset piraatit luulivat kai juuri tulleensa lentokoneen yliajamiksi.<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\nKapteeni Ghekula astui ulos laivan kannelle ihmettelemään juuri saapunutta lentokonetta. Hän lähestyi konetta varmoin askelin ja oikoi samalla hattunsa asentoa. Sitten hän määräsi miehistönsä piirittämään lentokoneen ja jäi odottamaan.<br>\n<br>\nOdotusta ei kestänyt kauan. Ämkoo nousi ulos lentokoneesta ja jäi seisomaan sen vierelle huvittunut ilme kasvoillaan. Hän katsahti kapteeni Ghekulaa ja virnisti tämän massiiviselle päähineelle. Ghekula tuijotti takaisin ja lähti astelemaan Ämkoota kohti.<br>\n<br>\n\"Kiva hattu.\"<br>\n\"Yarrr.\"<br>\n<br>\nSamaan aikaan laivan sisätiloissa sijaitsevassa varastohuoneessa itkeskeltiin valtavaa menetystä. Ämkoon ankaran tulituksen aiheuttama reikä oli saanut ilmalaivan varastohuoneen seinän käytännössä katsoen repeämään kahtia ja täten valtaosa huoneen sisällöstä oli päässyt valumaan ulos. Kaksi rosvomatorania ihmetteli tilannetta.<br>\n<br>\n\"Rommi... On mennyttä?\"<br>\n\"Kyllä. Rommi on mennyttä.\"<br>\n\"Mutta MIKSI rommi on mennyttä!!??!!\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Lyhyt ja tylsä. Pahoittelen, mutta nyt ei inspaa.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":233,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-02T12:21:00.000Z","content":"<strong>Pimeys</strong><br>\n<br>\n<br>\nGK heräsi ja näki vain mustaa.<br>\n<br>\nSitten hän päätti avata silmänsä. Se ei auttanut. Huone, jonka kylmällä kivilattialla hän makasi oli vailla minkäänlaisia valonlähteitä. Oli myös täydellisen hiljaista ja GK ei pystynyt kuulemaan edes omaa hengitystään.<br>\n<br>\n\"Haloo?\" hän yritti kokeellisesti puhua pimeyteen. \"Onko täällä ketään?\"<br>\nToan epätoivoiset huudot kaikuivat takaisin jostain kaukaa antaen kuvan siitä, että huone oli valtava. Kaikumista kesti hetken ennen kuin äänet katosivat pimeyteen.<br>\n<br>\nGK kokeili liikkua ainoastaan tajutakseen, että ei pystynyt siihen. Hän pystyi yhä tuntemaan kaikki raajansa, mutta ne eivät yksinkertaisesti ottaneet vastaan komentoja.<br>\nToan mieleen hiipi häiritsevä ajatus. Ajatus ei ollut sellainen, jota hän olisi halunnut ajatella, mutta sitä ei saanut sulkea pois täysin.<br>\n<br>\n\"Ei\", joku puhui pimeydestä hiljaa. \"Et ole kuollut.\"<br>\n<br>\nJos huoneessa olisi ollut valoa, pelästyneen ja helpottuneen ilmeen epäpyhä yhdistelmä olisi ollut havaittavissa GK:n kasvoilla.<br>\n\"Ku-kuka siellä?\"<br>\n<br>\n\"Et ole tosiaankaan kuollut, GK\", pimeydessä puhuva ääni sanoi sivuuttaen aiemman kysymyksen. \"Koska minä olen käynyt toisella puolella ja tiedän, minkälaista siellä on.\"<br>\nKuusi punaista silmää syttyi pimeyteen suoraan GK:n kasvojen eteen ja niiden muodostaman ympyrän keskellä puhui hirviömäinen, leuaton suu.<br>\n\"Toisella puolella ei ole edes pimeyttä, poikaseni\", suu sanoi etäisesti Matoranilta kuulostavalla äänellään. \"Siellä ei ole mitään. Tyhjää. Pohjatonta tyhjyyttä. Ei ääniä. Voit vaikka avata suusi ja huutaa kauhusta, mutta pian sinulle selviää, että sinulla ei ole suuta. Sinulla ei ole suuta ja haluat huutaa.\"<br>\n<br>\nGK tuijotti silmiä hiljaisena. Hän päätti olla sanomatta mitään.<br>\n\"Minä ja ystäväni juuri pelastimme sinut sieltä, poikaseni!\" kuusisilmäinen olento sanoi ylpeänä. \"Toisin kuin yleensä luullaan, Zyglakit ovat aivan yhtä hyviä korjaamaan vammoja kuin aiheuttamaan niitä. Ainoa syy, miksi et voi liikkua on se, että en tahdo sinun liikkuvan vielä. Mutta kohta tarvitsen apuasi, hyvä ystävä.\"<br>\n<br>\nKuusisilmäiset kasvot tulivat epämiellyttävän lähelle GK:ta.<br>\n\"Ja sinähän varmasti autat henkilöä, joka juuri veti sinut takaisin toiselta puolelta?\"<br>\nJos leuaton suu kykenisi hymyilemään, se hymyilisi leveästi.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, komentokeskus</strong><br>\n<br>\n<br>\n\"Sinussa on loinen, Snowman!\" Guardian huusi kädessään olevaan kommunikaattoriin uudelleen ja uudelleen. Hän toisteli sitä puolen minuutin ajan, vaikka Snowmanin kasvot äsken näyttänyt vihreä ruutu näytti vain lumisadetta.<br>\nLopulta Guardian luovutti. Hän heitti kommunikaattorin kädestään seinään ja potkaisi yhden komentokeskuksen tuoleista kumoon karjaisten voimakkaan skakdinkielisen kirosanan.<br>\n<br>\nJoku ilmeisesti kuuli Guardianin karjahduksen, sillä komentokeskuksen ovi avautui naristen. Guardian kääntyi katsomaan. Oviaukossa seisoi Paacona tunnettu vihreä Toa, joka piti ovenkahvasta kiinni kasvoillaan mitä provosoivin ilme.<br>\n\"Ongelma?\" Paaco sanoi.<br>\n<br>\n\"Kyllä\", Guardian vastasi vielä selvästi hieman äreänä. \"Snowman ja Ämkoo ovat lentomatkalla. Snowmanin sisällä on jotain limaista ja ikävää. Heitä piti varoittaa, mutta nämä mahtavat laitteesi eivät toimi.\"<br>\n<br>\nPaaco käveli huoneeseen ja katsoi laitteita pitkään.<br>\n\"Oletko kokeillut käynnistää ja sammuttaa uudelleen?\" hän sanoi.<br>\n<br>\n\"Kyllä?\" Guardian sanoi kysyvästi.<br>\n<br>\n\"Sitten en voi tehdä mitään.\"<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n\"Tai siis. Nämä laitteet kyllä ilmoittaisivat, jos vika olisi tällä puolella. Arvaanpa, että tässä on joku häiriösignaali käytössä.\"<br>\nPaaco nosti Guardianin potkaiseman tuolin pystyyn ja istui sille.<br>\n\"Anna minulle minuutti\", hän sanoi. Guardian vastasi myöntävästi ja käveli ulos komentokammiosta. Hän kääntyi kohti sitä siipeä, jossa hänen oma huoneensa sijaitsi, mutta ei ajatellut kovin tarkasti, minne oli menossa.<br>\nGuardian ei jostain syystä ollut tilanteesta kovin huolissaan. Vaikka Paaco ei saisikaan yhteyttä korjattua, tilanne ei vaikuttanut erityisen vakavalta. Ämkoo kyllä huomaisi, jos Snowmanissa olisi jotain vikana.<br>\nAinoa asia, joka vaivasi Guardianin mieltä oli mahdollisuus, että Avde oli jo pistänyt Snowmanin tekemään jotain ennen näiden lähtöä. Pieni ja huomaamaton pommi lentokoneen siiven alla voisi lopettaa tehtävän tehokkaasti ajoissa.<br>\n<br>\nGuardianin sisäinen monologi keskeytyi, kun käytävän kaikki lamput sammuivat. Pimeyttä kesti viisi sekuntia ennen kuin lamput aktivoituivat uudelleen. Guardian pysähtyi ja katsoi ympärilleen.<br>\n<br>\nHän aavisti pahaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":234,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-11-02T15:57:00.000Z","content":"<strong>Klaanin kahvio</strong><br>\n<br>\nKapura istuutui tyhjään pöytään. Muutama päivä sitten hän oli kohdannut oudon Matorania muistuttavan olennon, joka oli taivutellut häntä petturuuteen. Kapura ei ollut kertonut kohtaamisesta kenellekkään. Tänään Kapuran huoneeseen oli ilmestynyt eräs lappu...<br>\n<br>\n<em>Tiedät, missä tavata<br>\nAvde</em><br>\n<br>\nVaikka Kapura ei ollut varma petturuudestaan, hän halusi kovasti käydä katsomassa. Itse asiassa hän oli melko varma, ettei osaisi takaisin huoneeseen, jossa tämä Avde oli häntä puhutellut. Mutta luultavasti ei ollut kyse siitä. Avde oli luvannut hänelle täyden kontrollin naamiostaan...<br>\n<br>\nKapuran naamio, Shan, loi satunnaisia elementtihyökkäyksiä. Sitä oli vaikeaa, ellei mahdotonta, hallita. Naamio oli pelastanut Kapuran monta kertaa, mutta pessimistinen Toa ei mieluiten luottaisi tuuriinsa.<br>\n<br>\nKapura nousi pöydästä. Hän halusi palavasti kertoa jollekulle. Mutta kenelle? Ehkä ei kuitenkaan pitäisi. Sitä paitsi hän oli melko varma, että Avde tarkkaili häntä. Jotenkin. Tarjouksen hylkääminen saattoi maksaa hänelle henkensä.<br>\n<br>\nKun Kapura oli jo melkein huoneensa ovella, hän huomasi jonkin seuraavan häntä. Vaistonvaraisesti hän käännähti ympäri ja valmistautui hyökkäämään... Seuraaja oli Fikou. Eikös Umbralla ollut tuollainen? Rahi hyppäsi ilmaan pari kertaa ja juoksi muutaman metrin. Kapura tajusi seurata Umbran lemmikkiä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":235,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-02T16:14:00.000Z","content":"<strong>Nazorakien tunneli</strong><br>\n<br>\nViisi Klaanilaista kävelevät syvän hiljaisuuden vallitessa matalaa käytävää. Tiimin johtaja, Makuta Nui uudessa haarniskassaan hiippailee etummaisena. Hänen punaiset silmänsä loistavat pimeydessä. <br>\n\"Shh!, tuolla näkyi liikettä\", Manu kertoo telepaattisesti tiimiläsille. Jokin liikahti käytävän päässä.<br>\nMatoro astuu Makutan takaa esiin. Hänen teleskooppisilmänsä ääntelee pimeydessä. <br>\nYökiikari aktivoituu. Jään Toan teleskooppisilmä (tai oikeastaan yksi kolmesta) muuttuu vihreäksi ja Matoro katsoo eteenpäin. <br>\nMatoro näkee kaksi laihaa hahmoa - torakoita. Ne olisivat helppo nakki.<br>\nHän jatkaa tutkimista - seinässä on pieni tietokonepaneeli. Siitä voi todennäköisesti hälyttää jos jokin menee vikaan. <br>\n<br>\nMatoro hiippailee käytävää pitkin. Torakoilla on hyvä pimeänäkö, mutta Manun luoma pimeyden verho estää heitä näkemästä. Pimeydessä vilahtaa nopeasti valkoinen terä, toinen Torakka kaatuu kuolleena maahan. Toinen yrittää tehdä jotain, mutta Manu on jähmettänyt sen. Torakka likvidoidaan nopeasti ja joukko jatkaa etenemistä.<br>\n<br>\n\"Tiedättekö kuinka kauas meidän pitää kulkea?\", Make kysyy jono hänniltä, keihäs valmiina. <br>\n\"Torakkapesän keskukseen on pitkä matka. En ole mitään kilometrejä laskenut, mutta useampi tunti menee. Siis <em>ilman ongelmia.</em>\", Makuta Nui puhuu.<br>\n<br>\nNeljä muuta ovat melko varmoja siitä että ongelmia tulee.<br>\n<br>\n\"Torakoiden pesissä on useita osia. Eri puolilta saarta lähtee erinäisiä, yksittäisiä tunneleita valvontapaikkoineen. Syvemmällä Mt. Ämkoon alla alkaa tulla vastaan valtavia saleja täynnä \"kennoja\" joissa Nazorakit asuvat. Varastot löytvät myös täältä. Sen syvemmälle ei ole kukaan mennyt ja tullut takaisin...\", Matoro lukee puoliääneen ranteensa tietokonenäytöstään. Hän latasi siihen ennen matkaa kaiken hyödyllisen tiedon. Tämä on peräisin eräästä Ortonien tutkimusmatkasta vuosikymmen sitten. <br>\n<br>\n\"...Paikasta jonne menemme ei ole siis palannut kukaan?\", Summerganon pohtii.<br>\n<br>\n\"Itseasiassa eräs uhkarohkea tutkimusmatkaaja ilmeisesti kävi siellä. Joku torakka toi ruumiin Klaaniin.\", Manu valaisee.<br>\n<br>\n\"Okei, sieltä on palattu, muttei elossa. Ei yhtään lohduttavaa.\", Keetongu toteaa yhteenvedoksi. <br>\n<br>\nViisikko kävelee yhä syvemmälle tunneleita pitkin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":236,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-11-02T16:33:00.000Z","content":"<strong>Klaanin linnoitus jossain käytävällä(kö)</strong><br>\n<br>\nUmbran Fikou johdatti Kapuraa kierreportaissa kohti Umbran huonetta. Vikkelä Rahi kiipeili seiniä koristavissa köynnöksissä, hyppien lehdeltä toiselle, jääden aina välillä odottamaan Kapuran nousemista portaissa.<br>\n<br>\n\"Hidasta vähän pikkukaveri\", Kapura puuskutti. Rahi kiiti niin kovaa vauhtia köynnöksiä pitkin että Kapuran oli hankalaa seurata sitä.<br>\n<br>\nTulen Toa nousi askelmia askelmien jälkeen, päätyen lopulta Umbran ovelle. Mutta ovi oli lukossa. <br>\n<br>\nFikou hyppi hänen jaloissaan rauhattomasti. Rahi osoitti eturaajallaan Kapuran välinettä, että tämä hajoittaisi oven.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Umbran huone, Modekomentokeskus</strong><br>\n<br>\nSheelika tutkaili klaanilaisten tietoja suurelta tietokoneen ruudulta. Hän oli onnistunut syöttämään paperinpalalla olleet salasanat järjestelmään ja päässyt tarkastelemaan salaisia asiakirjoja, jotka koskivat Klaanin operaatiota ja muita tehtäviä. <br>\n<br>\nKopioiden tiedostoja muistikristalliin, Sheelika otti tietoja ylös Arsteinille. <br>\n<br>\nUppoutuneena työhönsä, Sheelika ei huomannut Umbran huoneen oven takaansa lentävän auki ja Kapuran sekä Fikoun astuvan Umbran huoneeseen. Kaksikko suuntasi kohti komentokeskusta. <br>\n<br>\nKaksikko astui huoneeseen jossa Sheelika oli istumassa Umbran tietokoneen ääressä. Umbran Fikou lähti heti juoksemaan kohti Sheelikaa ja naksutteli leukojaan, ampuen seittiä tämän jalkaan.<br>\n<br>\nSheelika potkaisi Rahin pois nurkkaan ja kääntyi Kapuran puoleen.<br>\n<br>\n\"Tulen Toa Varjon ja Salaman Toaa vastaan\", Sheelika sanoi pehmeästi, nuolaisten pitkiä kynsiään. Kapuran suu loksahti auki. Sheelika oli käyttänyt viehätysvoimaansa Toaan. <br>\n<br>\n\"Ei meidän tarvitse taistella, Kapura\", Sheelika sanoi pehmeällä äänellään, kävellen Kapuran ympäri. Kapura laittoi säilänsä reppuunsa ja kuunteli mitä Sheelikalla oli sanottavana. <br>\n<br>\nSheelikan naamio hohti kun hän sai Kapuran yhä paremmin pauloihinsa. Tämä oli yksi niistä monista Kanoheista, mitkä Sheelika oli Hagah-koulutuksessaan saanut ja vienyt Suvaansa. <br>\n<br>\nNurkassa, Fikou oli alkanut toipua ja hyökkäsi Sheelikan kimppuun, mutta lumoutunut Kapura käytti painovoimavoimiaan, nostaen Rahin ilmaan. Limevihreä hämähäkki sätki ilmassa, narskutellen hampaitaan.<br>\n<br>\n\"Hienoa, Kapura\", Sheelika sanoi pehmeästi, kietoen kätensä Kapuran ympäri. Hiki valahti Kapuran naamiolle. <br>\n<br>\n\"Nyt, Kapura, voisitko unohtaa tämän vierailuni Umbran huoneeseen\", Sheelika sanoi pehmeällä ja viettelevällä äänellä lumoutuneelle Kapuralle, jota pystyi viedä kuin koiraa hihnassa. <br>\n<br>\nKapuran vastarinta oli pudonnut lähelle nollaa, ja klaanilainen lähti lumoutuneena pois huoneesta, jättäen Umbran Fikoun Sheelikan armoille. Kapuran kädet olivat veltot ja hänen silmissään oli lasittunut tyhjä katse. Sheelika oli yhdistänyt taitonsa hypnoosin naamiovoimaansa, ja se oli tehonnut paremmin kuin hyvin.<br>\n<br>\nLuoden varjoista sähköisen häkin Fikoun ympärille, pieni Rahi jäi vangiksi kiviseen huoneen nurkkaan.<br>\n<br>\n\"Pysykin siellä sinä typerä Rahinkuvatus!\" Sheelika karjui, vaihtaen äänensävyään yhtä nopeasti kuin tuulen suunta muuttuu. Tämän jälkeen hän jatkoi klaanilaisten tietojen keräämistä.<br>\n<br>\nKapura asteli lasittunut ilme portaissa. Hypnoosi oli saanut hänet unohtamaan kohtaamisensa Fikoun ja Sheelikan kanssa. Nyt hän vain käveli kohti huonettaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":237,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-02T22:27:00.000Z","content":"Koska Manu oli jo ehtinyt lähteä, Kepe oli suunnannut matkansa Arkistoihin. Hän oli selannut monia makutojen luomuksista kertovia kirjoja, muttei ollut onnistunut löytämään mitään Snowmanin loista vastaavaa.<br>\n<br>\nHän oli vesiperän vetämisestä harmistuneena palannut Verstaalle. Hän suori suorinta tietä laboratorioon. Jauhepaketti oli yhä pöydällä, mutta löytynyt parasiitinhilse oli kadonnut. Sen sijaan pöydällä oli muutama pieni, musta ja sykkivä kotelo. Niistä kasvoi hiuksenohuita juuria jotka imivät jauhetta ikään kuin ravinnokseen.<br>\n<br>\nKuinka tämä oli mahdollista? Miten DNA:ttomista soluista voi alkaa kasvaa jotain tällaista, Kepe ihmetteli. Se oli biologisesti mahdotonta. Ja mitä ihmeitä nämä kotelot olivat? Pinnan alta kuulsi jonkinlainen hahmo.<br>\n<br>\nLisää parasiitteja?<br>\n<br>\nKepestä alkoi tuntua siltä, kuin loisen olisi luonut jokin makutaakin pahempi. Joku todella syvän pimeyden otus.<br>\n<br>\nKepe nosti pöytälevyn, jonka päällä jauhe ja kotelot olivat, ja suojasi sen kuvulla. Se olisi vietävä jonnekin asiallisempaan paikkaan. Ja oli päätettävä mitä koteloille olisi tehtävä.<br>\n<br>\nHän kiiruhti kotelosäiliöineen hissiin, jota ei joutunut odottamaan kovin pitkään. Hän saapui kerrokseen, jossa oletti G:n olevan. Mutta ennen kuin hän ehti löytää tämän jotain odottamatonta tapahtui.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":238,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-02T23:34:00.000Z","content":"<strong>Vankityrmä, piraattimatoranien ilma-alus</strong><br>\n<br>\n\"Au\" Snowman mutisi noustessaan istuma-asentoon. Hänen päätään särki kovasti, kipu oli vieläkin melko huimaavaa. Hän nosti toisen kätensä otsalleen, ja toivoi tykyttävän kivun lievittävän pian. Hän oli kuitenkin ilkeiden matoranmerirosvojen ilma-aluksen vankityrmässä, ja olisi ehkä ihan hyvä päästä pois.<br>\n<br>\nLumiukko tutkaili ympäristöään. Hänen sellinsä oli pieni, kalterit eristivät sen muusta huoneesta. Ikkuna oli kaltereiden toisella puolen. Vähävaloisen huoneen ovensuussa istui yksinäinen vartija, ja Snowmanin tavaratkin näyttivät olevan siististi hyllyssä vähän matkan päässä. Jyminän ja tärinän loppumisesta päätellen Ämkoo ei enää pommittanut ilmalaivaa.<br>\n<br>\n\"Hei, ei sinulla ruokaa sattuisi olemaan?\" Snowman kysyi matoranvartijalta.<br>\n\"Hiljaa sellissä!\"<br>\n\"Mistä tämä ilkeys?\"<br>\n\"Arrr, hiljaa sellissä!\"<br>\n\"Mutta muista, pikku ystävä, että nöyryys on hyve.\"<br>\nMatoran kääntyi kärttyisänä kohti vahdittavaa vankiaan. Tämä oli hieman liian suulas hänen makuunsa.<br>\n\"Mitä höpäjät, lihava toa?\"<br>\n\"Sanotaan vaikka\" Snowman aloitti, ja piti 'taiteellisen paussin' \"Että kohta nähdään kuka komentaa ja ketä.\"<br>\n\"Luuletko pelottavasi minua? Olet kaltereiden takan, minä en.\"<br>\n\"Mutta ehkä haen tällä jotain takaa, tällä puheen sorinallani, tällä jatkuvalla läpätykselläni?\"<br>\n\"Mitä muka? Tahdot ärsyttää minut antamaan avaimen?\"<br>\n\"Tai ehkä harhautan sinua?\"<br>\n<br>\nSnowmanin mielestä tämä pikku juttutuokio oli oikein huvittava. Hän piti siitä, kuinka matoran ei kiinnittänyt mitään huomiota hänen puuttuvaan käteensä. Okei, olihan huone pimeä, mutta silti.<br>\n\"Toivon, pikku kaveri, että otat tästä opiksi\" Snowman julisti, kun hänen toinen kätensä ryömi esiin matoranin takaa, ja kolkkasi tämän.<br>\n<br>\n<em>Ne eivät ikinä odota toan näköisen tyypin osaavan irrottaa ruumiinosiaan. Mutta se on heidän menetyksensä.</em><br>\n<br>\nSitten Snowman siirsi itsensä vähä vähältä, pieninä palasina kaltereiden läpi, ja kokosi itsensä toisella puolen uudestaan. Kasattuaan itsensä lumiukko tallusti hyllylle, ja otti varustelaukkunsa.<br>\n\"Kaikki tallella. Tämäpä mukavaa. Plussaa myös siitä, että päänsärky hellittää hieman\" hän höpisi itsekseen, ja raotti ovea varovasti. Hän kurkisti hitaasti ovenraosta, ja huomasi käytävällä olevan muutamia matoraneja. Snowman perääntyi vankilahuoneeseen, ja mietti mahdollisuuksiaan. <em>Okei, äkkiäkös minä heidät selättäisin. Mutta taistelu on aina suunnitelma B. Mikä muu auttaisi? Paitsi tietenkin, jos...!</em><br>\n<br>\nHän kaivoi laukusta esiin molemmat hakkunsa, ja iski huoneen pienen ikkunan lasin säpäleiksi. Sitten hän kiipesi ikkunasta ulos, ja heilautti toisen hakun tukevasti laivan ulkoseinään. Ja sitten toisen, hieman ylemmäs. Ja sitten taas toisen. Pian Snowman kiipesikin varustelaukku olallaan ilmalaivan ulkoseinämää ylös, kohti aluksen kantta. <em>Voisin melkein olla vilkaisematta alas,</em> hän tuumi. <em>Mutta toisaalta, maisemat ovat varmaan upeat. Joten miksei?</em> Hän katsahti olkansa yli, ja myönnettäköön, maisemat olivat upeat. Mutta oli hän kyllä mielestään hieman liian korkeallakin. Tästä huolimatta hän kapusi ylös, ja yhyttikin pian laivan kannen korkeuden.<br>\n<br>\nSnowman kurkisti varovasti kannen tapahtumia kaiteen yli. Matoranpiraatit lähentyivät laskeutunutta lentokonetta, koettan kovasti näyttää itsevarmoilta ja hurjilta. Lumiukosta näky oli enemmänkin huvittava, mutta toisaalta. Kuka hän oli kritisoimaan, lumiukon ja toan epämääräinen yhdistelmä, joka roikkui matoranilmalaivan kannen reunalla vakoilemassa. Lisäksi hänellä oli voimistuva päänsärky. Nopeasti voimistuva, huimaava päänsärky.<br>\n<br>\n<em>Ei, ei nyt.</em><br>\n<br>\n\"Apua!\"<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Selviääkö lumiukomme tästä kinkkisestä tilanteesta? Vai murskautuuko hän kuolemaansa? Se selviää ensi jaksossa! TO BE CONTINUED!!!<br>\n<br>\n...anteeksi.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":239,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-02T23:49:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin saari, rantakallio</strong><br>\n<br>\nMeri oli hiljainen. Aallot pesivät Bio-Klaanin rantaa pehmeästi ja tähdet muodostivat kosmisia kuvioitaan taivaalla. Kuunsirppi hehkui keskellä yötaivasta ja pieni Matoran katsoi sitä haltioituneena seisoen rantakalliolla. Matoran oli täysin liikkumaton, mutta sen varjo heittelehti levottomasti.<br>\n<br>\n\"Pian\", Avde sanoi tuijottaen kuuhun ja leventäen jo nyt suurta hymyään. \"Pian.\"<br>\nAvde käänsi päätään ja katsoi varjoaan. Varjo heittelehti hallitsemattomasti ja muistutti suurta mustaa säkkiä, jonka sisällä oli jotain elävää. Kun Avde kuunteli tarkkaan, hän melkein kuuli vaimennettuja huutoja varjostaan.<br>\n<br>\n\"Odota hetki, poikaseni\", Avde sanoi poikkeuksellisen lämpimästi. \"Kohta pääset ystäviesi joukkoon ja kohta saat tehdä päätöksen, pelastatko heidät vai et. Sinua ei pakoteta mihinkään.\"<br>\n<br>\nTämä puhe ei vähentänyt säkkimäisestä varjosta tulevaa huutoa. Avde pyöritteli silmiään pettyneen näköisenä. Hän lähti kävelemään hitaasti kohti Klaanin linnoitusta raahaten paisunutta varjoaan perässään.<br>\n<br>\nKlaanin linnoituksen muurien suuret vartiovalot häikäisivät Avdea kääntyillessään ja ne eivät jättäneet yhtään pimeää pistettä Klaanin muurin lähiympäristöön. Jos joku yrittäisi hyökätä linnoitukseen, valonheittimiä operoivat vartijat takuuvarmasti huomaisivat tämän ja aloittaisivat hälytyksen. Avde katsoi valokeiloja inhoten suuren kallion takaa. Paljon olisi kiinni vartijoiden huomiokyvystä.<br>\nAvde kuuli hiljaisia askelia takaansa. Niitä seurasi monen äänilähteen tuottama samanaikainen matala humina jostain kauempaa.<br>\nAvde kääntyi. Hänen takanaan seisoi sinivalkomusta naispuolinen Toa, joka katsoi häntä neutraali ilme kasvoillaan. Toan takana leijui varjoissa joukko metallisia sylinterimäisiä kohteita, jotka humisivat matalasti. Avde ei viitsinyt laskea, montako kohteita oli. Ne tulisivat ajamaan asiansa ja se oli tärkeintä.<br>\n<br>\nSähkön Toan takana leijuvissa metallisylintereissä syttyi pieniä valoja ja ne päästivät mekaanisia ääniä. Hetken analyysin jälkeen yksi niistä puhui ruosteisella äänellään.<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Kohde tunnistettu. 'Avde'. Tunnettu liittolainen. Laskekaa aseet.</span></span>\"<br>\n<br>\n\"Tervehdys, Sheelika\", Avde sanoi virnuillen pirullisesti. \"Herra Arstein ei kertonut sinun olevan mukana operaatiossa.\"<br>\n<br>\nSheelika katsoi Avdea. Sähkön Toan neutraaleille kasvoille vääntyi pieni väkinäinen hymy. \"Toitko kohteen?\"<br>\n<br>\nAvde nosti yhden sormen pystyyn ja osoitti varjoaan, joka sätki entistä kiivaammin. Sheelika katsoi takanaan olevia mekaanisia olentoja ja nyökkäsi.<br>\n<br>\n\"Saammeko nähdä hänet?\" Sheelika kysyi. Avde vastasi myöntävästi ja löi kämmenensä yhteen. <br>\n<br>\nSilloin Avden varjo paisui. Se tuli ulos maasta ja muodostui kolmiulotteiseksi yönmustaksi kuplaksi, joka kasvoi kasvamistaan. Kun Avde löi käsiään yhteen uudelleen, kuplaan repesi haava, joka muodosti rujon alligaattorimaisen kidan. Kita hengitti raskaasti hetken ennen kuin aukesi kokonaan ja oksensi sisältönsä maahan kuvottavasti kakoen.<br>\nKidasta ruiskuavan mustan nesteen mukana tuli Toa. Hopeinen Avohkiita muistuttavaa naamiota kantava Toa putosi maahan huudahtaen kivusta. Hetken päästä kita sylkäisi Toan miekan tämän viereen.<br>\n<br>\nVastenmielisen operaation loputtua kita katosi takaisin Avden varjoon, joka oli nyt ensimmäistä kertaa tunteihin hänen itsensä muotoinen.<br>\nSheelikalla oli itselläänkin varjovoimat, mutta hän näytti silti häkeltyneeltä siitä, mitä äsken oli tapahtunut, sillä Toa ei ollut nähnyt edes yhdenkään Makutan tekevän jotain tällaista.<br>\n<br>\nHopeinen Toa katseli Avdea ja Sheelikaa sanomatta mitään. Hän pyyhki tahmeaa mustaa nestettä päältään inhoten.<br>\n<br>\n\"GK\", Avde sanoi. \"Seuraavaksi astut valonheittimien eteen ja pääset sisään Klaaniin. Sen jälkeen sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Toivon, että valitset viisaamman.\"<br>\n<br>\nGK nyökkäsi. Hän nousi pystyyn, laittoi miekkansa selkäänsä ja lähti juoksemaan kohti Klaanin linnoitusta. Toan askel oli selvästi ontuvaa sadistisen Makutan kidutuksen johdosta, mutta hän juoksi erittäin kovaa, jos otti huomioon hänen kokemansa tuskat. Avde ja Sheelika katsoivat GK:ta pitkään tämän juostessa.<br>\n<br>\n\"Avde hyvä\", Sheelika sanoi melkein viettelevästi. \"Tämä on oikein hyvä idea, mutta älä sano, että suunnitelmasi perustuu yhden Toan valintaan.\"<br>\n<br>\n\"Ei, Sheelika\", Avde sanoi pirullinen hymy vain leventyen. \"Ei yhden. Olen kuluttanut tähän kaksi viikkoa. Kuusi marionettia, joiden naruista olen vedellyt, joita olen suostutellut ystävällisesti. Vaikka GK ei suostuisikaan, minulla on vielä viisi kandidaattia. Tänään näemme, kenellä on eniten lojaliteettia ystäviinsä.\"<br>\n<br>\n\"Odotamme kiinnostuksella\", Sheelika sanoi.<br>\n<br>\nHetken oli hiljaista. Sheelikan takana olevien mekaanisten sylintereiden humina voimistui entisestään. Niistä etummaisen valot syttyivät ja se puhui jälleen.<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Pyyntö: Tehtävän kertaus odottaessa.</span></span>\"<br>\n<br>\nAvde kääntyi ympäri.<br>\n\"Kun valot sammuvat, menemme sisään\", Avde sanoi yllättävän virallisesti. \"Astun sisään ensimmäisenä ja menen kohti hallintohuoneita. Voitte tappaa kaiken näkemänne, mutta jättäkää hämähäkki henkiin. Vartija on ehkä myös hyvä säästää, hän on hyvää kauppatavaraa...tietyille tahoille.\"<br>\n<br>\nSheelika näytti innostuneelta. Sähkön Toan silmät aukenivat täysin ja aiemmin teennäinen hymy muuttui aidoksi. Sinertävät sähkönpurkaukset hyppivät Sheelikan sormien välillä.<br>\n\"Entä...Tawa?\" hän sanoi kiinnostuneena.<br>\n<br>\n\"Hän on sinun\", Avde sanoi kylmästi. \"Tee mitä haluat, rakas ystävä.\"<br>\n<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Vaatimus: Ei ketään tiellemme</span></span>\", yksi Sheelikan takana leijuvista mekaanisista olennoista sanoi tiukasti. \"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Mestari Z.M.A vaatii meille täyttä itsenäisyyttä tehtävässä uuden arsenaalin testausta varten.</span></span>\"<br>\n<br>\nAvde nyökkäsi. \"Tehkää vahinkoa.\"<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\n<br>\nGuardian seisoi käytävällä, joka oli ajoittain pimeä ja ajoittain valoisa. Valohäiriö ei ollut ollut vain hetkellinen, vaan se toistui Guardianin laskujen mukaan yhdentoista sekunnin välein.<br>\nGuardian otti kommunikaattorin käteensä. Hän paineli näppäimillä Paacon taajuuden.<br>\n<br>\n\"Paaco?\" hän sanoi kommunikaattoriin. \"Onko kyse vain tästä kerroksesta vai onko koko rakennuksessa jotain vikaa?\"<br>\n<br>\nKesti poikkeuksellisen kauan, että Paaco vastasi. Hän ilmeisesti tutki valvontakameroja erityisen tarkkaavaisesti. Silloin kun Paaco vastasi, äänenlaatu oli huonontunut suuresti.<br>\n\"<em>Se on kaikkialla!</em>\" Paaco sanoi paniikinomaisesti. \"<em>Valonheittimetkin pätkivät. Kommunikaatio-ongelmamme eivät johtuneet toisen pään tapahtumista, häiriösignaali on Klaanissa!</em>\"<br>\n<br>\nGuardian mykistyi. Ainoa tapa, miten signaali olisi voinut päästä sisään oli se, että joku klaanilaisista oli aktivoinut sen. Guardian ei tohtinut ajatella mahdollisuutta.<br>\n\"Mutta häiriösignaali ei sotke valojamme\", hän sanoi. \"Se ei kävisi järkeen. Oletko tarkistanut apuvirtageneraattorin?\" Tätä kysyttyään Guardian kuuli toisesta päästä pari napinpainallusta. <br>\n<br>\n\"<em>Kyllä, generaattorissa on kiinni jotain</em>\", Paaco sanoi. \"<em>Näyttääpä ihan p-</em>\"<br>\n<br>\nSen enempää Paaco ei ehtinyt sanoa, sillä hänet keskeytti voimakkaalta räjähdykseltä kuulostava ääni, joka tuli jostain apugeneraattorin suunnalta. Paineaalto kaatoi Guardianin maahan ja sai hänet pudottamaan kommunikaattorin kädestään. Samalla valot pimenivät lopullisesti ja jäljellä oli vain pimeys ja kommunikaattorin rätisevä ääni.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Klaanin linnoituksen muuri</strong><br>\n<br>\n<br>\nRäjähdyksen jälkeen oli pimeää ja hiljaista. Oli vain pimeä linnake, pelästyneiden vartijoiden huudahdukset, Sheelika, tämän mekaaniset ystävät ja Avde.<br>\n<br>\nAvde hymyili.<br>\n\"Tiesin. Kiitos, ystävä.\"<br>\n<br>\nMatoran käveli kohti linnaketta pimeyden turvin Sheelika ja tämän mekaaniset ystävät perässään. Mekaanisten sylinterien moninaiset valot syttyivät ja niiden sisäisten moottorien humina voimistui äärimmilleen.<br>\n<br>\n\"Mistä ajattelit mennä sisään?\" Sheelika kysyi.<br>\n<br>\n\"Etuovesta, tietenkin\", Avde sanoi. \"Tiemme erkanevat varmaan tässä. Pysy hengissä, yhteistyökumppanini pysyy onnellisempana jos tuon sinutkin takaisin.\"<br>\n<br>\nSheelika kääntyi katsomaan yhtä linnakkeen torneista. Kyseessä oli torni, jossa Sheelikan kohde sijaitsi. \"Sinä et selvästi tunne häntä\", Sheelika sanoi itsekseen.<br>\n<br>\nMetallisista sylintereistä kuului aseiden latautumisen ääniä. Ne leijuivat paikallaan kuin odottaen käskyä. Sheelika huomasi tämän.<br>\n\"Lentäkää, kaunokaiset, lentäkää.\"<br>\n<br>\nKuin innostuneina mekaaninen joukkue syöksyi kohti synkkää linnoitusta. Lentäessään ne tuntuivat unohtavan robottimaisen tunteettomuutensa ja huusivat jotain, joka tuli syvältä sydämestä.<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:100%;line-height:normal\">ARSTEIN!</span></span>\"<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:115%;line-height:normal\"><strong>ARSTEIN!</strong></span></span>\"<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:90%;line-height:normal\"><strong>ARSTEIN!</strong></span></span>\"<br>\n<br>\nSheelika katsoi lentäviä koneita hymyillen. Sitten hän lähti juoksemaan kohti tornia, jossa hänen kohteensa oli, jättäen Avden yksin.<br>\n<br>\nAvde oli tyytyväinen, sillä vihdoin oli rauhallista ja hiljaista. Hän käveli aivan pääportin eteen. Se oli läpäisemätön ja tiukasti lukossa. Joskus muulloin tämä olisi ollut Avdelle ongelma, mutta nyt oli yö ja hän seisoi valtavan linnoituksen varjossa.<br>\n<br>\nAvde astui hieman taaksepäin. Pienen punaisen Matoranin silmät sulkeutuivat ja se hymyili leveästi. Avde nosti molemmat kätensä ja alkoi liikutella sormiaan. Hän kuvitteli käsiinsä narut vedeltäviksi. Matoranin hengitys muuttui raskaammaksi ja jotain kasautui hänen sisäänsä. Se kerääntyi ja kerääntyi, kunnes kaikki purkautui ulos tulivuorimaisena räjähdyksenä.<br>\nAvde nauroi. Se ei ollut hänelle tyypilllistä hiljaista ja varovaista pilkkanaurua. Se oli äänekästä huutoa, joka kaikui kauas. Ja Avden nauraessa jotain nousi hänen jalkojensa alta. Aluksi kyseessä oli vain kaksi mustaa palkkia, jotka kietoutuivat toisiinsa ja kasvoivat kuin puut, kasvattaen suuria oksia, jotka jakaantuivat kymmeniin haaroihin. Pian ne kuitenkin hajosivat useampiin osiin ja muodostivat jotain valtavaa.<br>\n<br>\nSillä oli raajoja, ulokkeita, käsiä, jalkoja ja lonkeroita suuren Rahi-lauman verran ja jokainen niistä oli mustempi kuin pimeys, joka olentoa ympäröi. Jokaisella olennon nuoren elämän sekunneistä aukesi sen ruumiiseen kymmenen uutta silmää, kaikki tyhjäkatseisia ja punertavia. Yönmusta hahmo kasvatti myös kaksi suurta siipeä selkäänsä, mutta suuruudestaan huolimatta ne olisivat liian pieniä nostamaan olentoa ilmaan. Groteskia mutaatiota kesti minuutteja ja olento kasvoi suuremmaksi kuin ovi, josta sen oli tarkoitus astua sisään.<br>\nKasvunsa loputtua olento avasi suunsa ensimmäistä kertaa ja sen tehdessään se liittyi pienen Matoranin nauruun. Olennon nauraessa viidellä äänellään sen valtava yönmusta kieli tunkeutui ulos suusta ja ahtautui Klaanin teräsporttien väliin. Raivokkaasti huutaen olento väänsi ovet auki ja mateli höllyen sisään pimeään linnoitukseen.<br>\n<br>\nSinipunainen Matoran jäi seisomaan oviaukkoon jähmettyneen näköisenä, mutta Avde ei. Avde oli jo matkalla ja hän nauroi kovempaa kuin vuosikymmeniin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":240,"creator":"Donny","timestamp":"2010-11-03T00:24:00.000Z","content":"<strong>Piraattimatoranien laivan kansi</strong><br>\n<br>\nKapteeni Ghekulan ja Ämkoon välinen tuijotuskilpailu oli jatkunut jo hetken. Ympärillä vahtailevat piraatit alkoivat jo hermostua. Lopulta yksi uskaltautui rykäisemään voimakkaasti ja Ghekula jakoi tämän kanssa pikaisen katseen. Sitten Ghekula käänsi katseensa takaisin Ämkoohon ja puhui:<br>\n<br>\n\"Yarr.\"<br>\n\"...sinä sanoit sen jo\", vastasi Ämkoo pyyhkien hölmön virneen samalla kasvoiltaan. Merirosvokapteenin sanavarasto ei vaikuttanut erityisen mittavalta.<br>\n<br>\nSamoihin aikoihin kapteeni Taku ilmestyi laivan kannelle seuraten yksitoikkoista keskustelutynkää etäämmältä. Taku piiloutui urhoollisesti muutaman tynnyrin taakse ja jäi tarkkailemaan tilannetta.<br>\n<br>\n\"Yarrr. Olet väärällä laivalla, poju\", puhui Ghekula Ämkoolle.<br>\n\"Älähän pojuttele, sinä polvenkorkuinen hattuteline\", vastasi Ämkoo ottaen askeleen lähemmäs Ghekulaa. Ämkoon ihmetykseksi Ghekula ei kuitenkaan perääntynyt vaan ryhdisti asentoaan.<br>\n<br>\n\"Päästän sinut menemään\", Ghekula aloitti, oikaisi jälleen hattuaan ja jatkoi: \"sillä ehdolla, että jätät tuon lentokoneesi meille. Siitä saa varmaan hyvät rahat, arrr.\"<br>\n\"Ja millähän kuvittelet minun sitten häipyvän täältä?\", Ämkoo kysyi.<br>\n<br>\nGhekula irvisti ikävästi.<br>\n<br>\n\"Me voidaan tehdä lankku.\"<br>\n\"Ahaa. Kauppoja ei tule.\"<br>\n\"Arrr.\"<br>\n<br>\nKapteeni Ghekula vilkaisi Ämkoon vyötäisille havaiten ikävähkön mittaisen teräaseen. Hänen oma sapelinsa kalpeni mokoman rinnalla. Taistelu Toan näköistä tulokasta vastaan olisi luultavasti muistakin syistä johtuen lyhyt ja epätasaväkinen.<br>\n<br>\n\"Kuten varmaan, arrrrr, huomaat, meillä on tässä työt kesken\", totesi Ghekula jälleen, koittaen kuulostaa mahdollisimman diplomaattiselta. Tunkeilijasta oli päästävä eroon, taikka kaapattava laiva pääsisi karkuun.<br>\n<br>\nÄmkoo tuhahti ja katseli ympärilleen. Miehistöä oli kannella kymmenen, kaksi- ei, kolmisenkymmentä henkeä. Pääosin miekoin aseistautuneita, joskin muutamalla Ämkoo erotti pienehkön pistoolin. Kertalaukeavia zamor-pistooleja matoraneilla. Mistä lähtien?<br>\n<br>\n\"Niin että joko häivyt tai saat selkääsi, yarrr.\"<br>\n<br>\nÄmkoo ei ollut kuulevinaan kapteenin uhkausta. Hän nimittäin muisti juuri jotain.<br>\n<br>\n\"Ei teistä kukaan ole sattunut näkemään ystävääni? Sellainen iso ja valkoinen möykky. Lennähti paattiinne hetki sitten.\"<br>\n\"Arrr?\"<br>\n<br>\nSiinä samassa kannelle singahti vikkelän oloinen piraattimatoran kauhun vallassa.<br>\n<br>\n\"Se valkoinen karkasi häkistä!\"<br>\n\"Arrrr?\"<br>\n\"Sellainen iso ja valkoinen möykky. Nappasimme sen ihan hetki sitten!\"<br>\n\"Arrrr!\"<br>\n<br>\nÄmkoo virnuili puhujalle ja kääntyi taas kapteenin puoleen.<br>\n<br>\n\"Tuossa olikin kaikki mitä halusin tietää. Etsin nyt ystäväni, jos sopii.\"<br>\n\"Arrrrr!\"<br>\n\"Jaa niin. Ennen sitä...\"<br>\n\"Arrr.\"<br>\n<br>\nSilloin Ämkoo häpäisi kaiken kapteenille tärkeän. Ghekulan maailma repesi kahtia Ämkoon poimiessa vikkelin sormin kapteenin massiivisen lierihatun käteensä ja sovitellessa tätä omaan päähänsä.<br>\n<br>\n\"Minä todella pidän tästä hatusta\", Ämkoo totesi ja ampaisi juoksuun.<br>\n<br>\nKapteeni Ghekulan raivo ei tuntenut rajoja. Naama punaisena karjuva kapteenimatoran viskoi käskyjä viidentoista kapteenin edestä tanssahdellen samalla tasajalkaa hysteerisen raivokohtauksen vallassa.<br>\n<br>\n\"ARRRRR!!! OTTAKAA SE KIRRRROOTTTU MAAAKRAAPU KIIINNNI!!! JA NAULATKAA SE NIVUSSSISSTAAN MASSSTOOON!!!! JA RIIPUTTAKAA KÖLIN ALI!!! ARRRRRRR!!!\"<br>\n<br>\nSamaan aikaan Ämkoo syöksyi pitkin laivan kantta väistellen parhaansa mukaan ohitseen kiitäviä ammuksia ja mitä mielikuvituksellisimpia teräaseita. Ämkoo päätti hyökätä laivan sisäosaan tarkoituksenaan etsiä kadonnut kumppaninsa, mutta siinä oli yksi ihan pikkuinen ongelma. Oviaukon tukki kymmenkunta miekkaansa viuhuttavaa matorania.<br>\n<br>\nÄmkoo vaihtoi suunnitelmaa ja muutti suuntaansa. Hän juoksi aivan laivan kannen reunamille etsien uutta pakoreittiä. Turhaan.<br>\n<br>\n\"Jaahas\", totesi Ämkoo tuijottaen kimppuunsa syöksyviä pikkuisia piraatteja. Jokainen näistä lähestyi Ämkoota raivotautisen apinan voimalla esitellen juostessaan teräviä aseitaan. Paikoilleen jääminen ei tullut kuuloonkaan, joten Ämkoo päätti tehdä jotain hyvin spontaania. Hän otti tukevan otteen vieressään komeilevasta paksusta köydestä, vetäisi miekkansa esiin ja...<br>\n...iski köyden poikki lennähtäen sen mukana korkealle ilmaan.<br>\n<br>\nSnowman roikuskeli yhä laivan ulkoseinustalla yrittäen hälyttää apua. Kannelta kuuluva armoton meteli kuitenkin peitti hänen huutonsa. Lumiukko sulki epätoivoisena silmänsä yrittäen kuvitella olevansa jossain ihan muualla.<br>\n<br>\nÄmkoo syöksyi ilmojen halki köytensä varassa nauraen samalla hysteerisesti. Samalla hän sai huomata, että monet piraattimatoranit olivat ottaneet hänestä mallia. Kymmenkunta matorania nimittäin viuhui hänen perässään äänekkäästi kiroillen. Tai noh, enää kahdeksan. Kaksi onnistui nimittäin sotkeutumaan toisiinsa ja he putosivatkin parasta aikaa parkuen alas.<br>\n<br>\nKapteeni Taku oli onnistunut kiipeämään maston päähän. Hän hakkasi parasta aikaa yhtä köysistä poikki miekkallaan, hihittäen tyytyväisenä.<br>\n<br>\nYksi matoraneista oli onnistunut jollain ihmeellisellä tempulla lisäämään vauhtiaan ja ilmestyikin Ämkoon rinnalle. Seurasi mitä omituisin miekkataistelu molempien osapuolten yrittäessä katkaista toisen käyttämää köyttä. Ämkoon onneksi matoran kuitenkin sekosi liikkeissään ja katkoi oman köytensä.<br>\n<br>\n\"AAAAAAAaaaaaaarrrrr...\"<br>\n\"Tervemenoa!\"<br>\n<br>\nSiinä samassa Ämkoo huomasi putoavansa itsekin. Hän vilkaisi ylös ja näki korkeuksissa vilkuttelevan kapteeni Takun. Ämkoon onneksi hänen ohitseen kuitenkin viuhahti jälleen kerran yksi piraattimatoran, joten Ämkoo onnistui suorittamaan taktisen köydenvaihdon. Jälleen yksi pikkupiraatti lähestyi huutaen laivan kantta.<br>\n<br>\nSnowman alkoi voida pahoin.<br>\n<br>\nÄmkoo huomasi käyttämänsä köyden olevan häiritsevän pitkä. Hän antoikin otteensa livetä hetkeksi ja nappasi köydestä uudelleen kiinni pudottuaan ensin köyden alapäähän saakka. Tämän johdosta Ämkoo viilettikin jo niin matalalla, että hän sai ottaa muutamia juoksuaskelia laivan ulkoseinää pitkin kiihdyttääkseen vauhtiaan...<br>\n<br>\nKapteeni Ghekula kiroili edelleen. Muutama piraateista yritti epätoivoisesti rauhoitella kapteeniaan, mutta turhaan. Silloin Taku pudottautui köyden varassa Ghekulan tykö mitä ikävimmällä tavalla mairea ilme kasvoillaan.<br>\n<br>\n\"Noh noh, ei yksi hattu voi olla noin tärkeä.\"<br>\n\"ARRRR.\"<br>\n\"Oli miten oli, minulla on idea.\"<br>\n\"ARRR?\"<br>\n\"No siis, jos me...\"<br>\n<br>\nKapteenikaksikon keskustellessa suunnitelmastaan Ämkoo viiletti edelleen laivan reunamilla. Köyden varassa tapahtuva matkanteko alkoi vaikuttaa jo hieman puuduttavalta, eikä se ainakaan auttaisi häntä Snowien löytämisessä.<br>\n<br>\n...tai niin Ämkoo luuli, kunnes törmäsi lumiukkoon.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]La la la. Kukaan ei sitten kysy, miksi Ämkoo ei käyttänyt kertaakaan ihmevoimiaan.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":241,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-03T00:30:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake, respan takana oleva makuuhuone</strong><br>\n<br>\nSnowmanin pieni lemmikkirahi Napo heräsi huutoon. Se nousi pienille takajaloilleen, ja nuuhki ilmaa. Kaikki vaikutti normaalilta huoneessa, jossa pieni sammakko oli. Ainostaan kova meteli poikkesi normaalista.<br>\n<br>\nNapo hyppeli ovelle. Se ei nähnyt respan tiskin takaa mitään, ja nuuhki uudestaan ilmaa. Emäntää ei näkynyt missään. Tai siis sitä mukavaa, ja yleisesti hehkeänä pidettyä veden toaa, joka työskenteli tiskillä, ja joka piti Naposta huolta oikean isännän ollessa poissa.<br>\n<br>\nKuitenkin Napo huomasi jotain poikkeuksellista: normaalien, rauhoittavien valojen sijaan huoneen täyttivät erilaiset välähdykset ja leimahdukset. Kaikkialla kuului huutoa ja räjähdyksiä.<br>\n<br>\nYllättäen tiskin yli hyppäsi hahmo. Se oli emäntä! Napo hyppi iloisesti tätä toaa vasten, joka ei kuitenkaan millään lailla reagoinut hellyydenosoituksiin. Sen sijaan veden toa kaivoi tiskin takaa kiireesti Kanoka-laukaisimen, ja kävi lataamaan sitä. Yllättäen outo valo kuitenkin keskeytti emännän toimet, ja tämä kaatui lattialle, tiskin taakse. Napo nuuhki emäntää kasvoista.<br>\n<br>\nNuuh.<br>\n<br>\nEi reaktiota.<br>\n<br>\nNuuh nuuh.<br>\n<br>\nEi vieläkään mitään.<br>\n<br>\nEmännän rinnassa palava valo sammui, ja kiekonheitin putosi kädestä. Paniikki iski pieneen sammakkoon, se tahtoi isännän syliin! Mutta isäntä oli poissa. Emäntä taas oli täysin liikkumaton.<br>\n<br>\nHädissään Napo lähti viilettämään halki aulan, pujotellen liikkumattomien matoranien ja muutamien toien ruumiita. Kaiken keskellä leijui muutama outo, metallinen laatikko.<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">ARSTEIN!</span></span>\"<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">ARSTEIN!</span></span>\"<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">ARSTEIN!</span></span>\"<br>\n<br>\nNapo loikki paniikissa käytäviä pitkin, mutta sekasorto tuntui leviävän hänen mukanaan. Kaikkialla oli huutoa ja sekaannusta. Lopulta Napo kuitenkin löysi turvallisen tuntuisen paikan: se käpertyi kivisen patsaan taakse, Admin-siipeen johtavalla käytävällä. Pian se kuitenkin havaitsi jotain paljon niitä metallihirviöitäkin järkyttävämpää. Valtava, mustan ja punaisen kuvottava sekamelska rynnisti halki käytävän, hajottaen irtaimistoa ja pitäen hirveää, sielua raastavaa naurua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":242,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-03T01:03:00.000Z","content":"<strong>Postikeskus</strong><br>\n<br>\n<br>\nDinem oli vielä hereillä ja täydessä työssä. Hän lajitteli kirjeitä laatikoihin ja allekirjoitti papereita vuorokaudenajasta huolimatta yhtä pirteänä kuin aiemmin. Muut postityöntekijät olivat menneet jo nukkumaan, mutta Dinem tanssahteli pirteänä läpi toimiston pöytänsä luota lokeroille ja takaisin. Limenvihreää Hauta käyttävä Ga-Matoran ei ollut aivan varma, mitä postikeskuksen ulkopuolella tapahtui. Tämä johtui pääasiassa hänen päässään olevista kuulokkeista, jotka soittivat erittäin tarttuvaa melodiaa erittäin kovaäänisesti.<br>\n<br>\n\"Dä-nä-näh dä-näh dänä-näh...\"<br>\n<br>\nDinem keskeytti tanssahtelun vasta havaittuaan, että jonkinlainen hirviömäinen musta juna syöksyi postitoimiston seinän läpi tuijottaen häntä perin epämiellyttävästi ja heitellen huonekaluja ympäriinsä. Se katosi paikalta aivan yhtä nopeasti kuin oli ilmestynyt.<br>\n<br>\nDinem tuijotti pitkään pimeyteen hiljaa paikallaan. Matoran ei ollut nähnyt koskaan aiemmin mitään näin kammottavaa. Hän vapisi.<br>\n<br>\n<br>\nHän joutuisi lajittelemaan osasto viiden kirjeet uudelleen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":243,"creator":"Jake","timestamp":"2010-11-03T14:15:00.000Z","content":"<strong>Bio-klaani</strong><br>\n<br>\nJake käveli ympäriinsä. Hänellä oli tylsää. Hän oli juuri menossa chattiin kun iso musta massa jossa oli paljon punaisia silmiä ja muita härpäkkeitä käveli hänen eteensä. Jake ei suuremmin välittänyt. Hän hörppäsi limonaatistaan. \"Terve. Mitens menee?\", Jake sanoi. Sitten hän huomasi mille puhui ja tiputti limonaatinsa. \"Mitäs herra etsii?\", Jake kysyi hieman kylmällä äänellä. \"Sinä taidat olla se tyyppi joka sai pääni sekaisin, vai mitä?\" Jaken äänessään ei ollut pätkääkään pelkoa. Hän kuulosti närkästyneeltä. \"Kyllä, niin taisin tehdä. Voitko nyt osoittaa minulle admin-siiven suunnan, pieni ystäväni?\", Avde kysyi. \"En. Miksi näyttäisin, pilasit kolme viikkoa minun kallisarvoisesta elämästäni\",Jake vastasi. \"Näytä tai kuolet\" ,Avde sanoi. \"Seelvä... Jos nyt haluat niin kovasti, ethän sinä kuitenkaan mitään pahaa tee...\" ,Jake vastasi ja osoitti oikealle. Avde lähti kävelemään, tai oikeastaan valumaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":244,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-03T14:44:00.000Z","content":"<strong>Nazorakein tukikohta</strong><br>\n<br>\nKenraali 001 käveli pimeää käytävää pitkin. Kylmänkosteaa tilaa valaisivat vain muutamat sähkölamput ja parin metallioven takaa loistava hehku. Katossa kulkevista putkista kuului hiljaista huminaa, mutta muuten oli hiljaista.<br>\n<br>\nKenraali kääntyi eräästä kulmasta vasempaan, ja lähti nousemaan portaita ylös. Pian käytävä muuttui betonisesta maalattiaiseksi. Hän jatkoi tunnelia pitkin, kunnes saapui avarampaan tilaan. Suuren onkalon eräs seinämä oli tasaisen pyreä ja metallinen, eikä oikein sopinut muuhun maisemaan. Valtavan metallipallon kyljessä oli kulkemiseen tarkoitettu aukko, mutta Kenraali ei ollut nyt matkalla itse pesän sydämeen. Hän jatkoi tukikohdan muihin osiin, ja pian maa vaihtuikin taas tukevasti betonin harmaaksi ja tasaiseksi.<br>\n<br>\nYksikään Klaanilainen ei ollut koskaan selvinnyt valtavan pesäkompleksin näistä osista elävänä, eikä kukaan myöskään tiennyt sen tarkkaa sijaintia. Sen kaikki kuitenkin tiesivät, että tämä nazorakein päätukikohta oli kaukana itse Klaanista, eikä luultavasti ainoastaan syvällä maan alla, vaan myös jossain aivan toisessa ilmansuunnassakin. Mutta jos Klaanilaiset lähtisivät saaren tunneleita pitkin matkaamaan, niin lopulta he kyllä löytäisivät tämän osin teollisen ja osin luolamaisen tukikohdan sydämen. Jos he siis selviäisivät nazorakien puolustuksista elävänä.<br>\n<br>\nKenraali 001 saapui etsimänsä huoneen ovelle, ja avasi sen. Oven takana sijaitsevassa kokoushuoneessa istuivatkin jo Kenraalin kutsumat vieraat, maavoimien ylin johtaja Kenraaliluutnantti 003 ja ilmavoimien komentaja 004. Molemmat nousivat, ja tekivät kunniaa Kenraalin saapuessa huoneeseen.<br>\n<br>\n\"Kutsuin teidät tänne kahdesta syystä. Toinen on tämä\" Kenraali sanoi, ja poimi huoneen pöydältä kaukosäätimen. Hän painoi nappia, ja suuri näyttö, joka peitti suuren osan eräästä huoneen seinästä heräsi eloon. Kolme torakkaa istuivat penkeille, ja katsoivat ruudulta näkyvää Bio-Klaanin linnaketta.<br>\n\"Kyllä, 007 on saanut asennutettua vakoojakameroita hyvin lähelle linnaketta. Hän esitteli tätä jo minulle-\" 004 aloitti, mutta Kenraali keskeytti hänet.<br>\n\"Katso lähemmin.\" Sitten Kenraali painoi toista ohjainta kaukosäätimessä, ja kuva tarkensi Klaanin linnakkeen oviin. Jotka oli väännetty auki.<br>\n\"He siis todella tekivät sen?\" 004 ihmetteli. \"Luulin koko jutun liittolaistemme hyökkäyksestä olevan pelkkiä huhupuheita.\"<br>\n\"Ei, se on totisinta totta\" Kenraaliluutnantti 003 vastasi ärtyneenä. \"Ja ihmettelen edelleen, miksi emme ole mukana siinä. Olen puhunut joukkojen kanssa, he ovat kärsimättömiä. Ei ole mitään järkeä laskea kaikkea suunnitelmasi varaan, olen siitä joukkojen kanssa yhtä mieltä.\"<br>\nKenraali ryhtyi puhumaan: \"Tästä pääsemmekin toiseen asiaani. 004, ylennän sinut. Virallinen numerosi on nyt 003.\"<br>\n\"Mit-\" Kenraaliluutnantti avasi suunsa, mutta vaikeni, kun kaksi paria sinisiä käsiä tarttui häntä olkapäistä, ja lähti retuuttamaan huoneen ovelle. Hän huusi: \"Minne viette minut?!\"<br>\n\"000 riittänee vastaukseksi\" Kenraali sanoi kylmästi. \"Näin käy, kun kyseenalaistaa auktoriteettini. Olet kritisoinut toimiani liikaa, ja kaiken päälle olet istuttanut kapinahenkeä joukkoihinkin.\" Seuraavan lauseensa hän kohdisti sinikätisille torakoille: \"Viekää tämä niskottelija pois silmistäni!\"<br>\n<br>\nKenraali ja ilmavoimien komentaja, uusi 003 kuuntelivat Kenraaliluutnantin hysteeristä huutoa niin kauan kun se pesän käytäviltä vielä kuului. Sitten kaksi torakkaa keskittyivät taas tarkkailemaan Klaanin linnakkeen tapahtumia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":245,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-03T14:57:00.000Z","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nGK oli kauhuissaan ainoa mikä hänelle antoi voimaa juosta oli se pelko, että Avde palaisi kiusaamaan häntä, hänen jalkansa oli ruhjoutunut pahasti, kädet näyttävät siltä kuin niiden päältä olisi astellut lauma Muakoja joten hän päätti ihan aluksi mennä lääkintä osastolle jotta korjautuisi<br>\n<br>\nGk juoksi minkä ontuvista jaloistaan pääsi läpi klaanin kunnes pääsi ovelle, mutta kauhistuksekseen hän kuuli sitä hirveää ääntä ja tunsi samaa pimeytti jossa oli viettänyt viime tuntinsa se oli sielua raastavaa naurua naurua jota hän ei enään koskaan olisi halunnut kuulla ehkä se etova olento oli saanut hänet takaisin elämään, mutta oliko hänen ylipäätään pakko joutua kidutukseen.<br>\nMielessään hän ajatteli kirkuvaa Matorania Abzumon kynsissä ja niitä veitsiä, ja muita teräaseita ja sitten sitä hirveää silmäkasaa.<br>\n<br>\n\"Avatkaa ovi\", GK huusi paiskoen ovea samaan aikaan kun kuuli hirveitä kirkaisuja ja räjähdyksiä.<br>\n<br>\nRadiak saapui ovelle ja näki riutuneen Avohkkin kaltaista naamiota kantavan toan.<br>\n<br>\n\"Äkkiä tuole sisään koitan keksiä hätäisesti jotain.\" Radi sanoi ja auttoi GK:sisään ja lukitsi oven samaan aikaan kun kuului tuskan huutoja ja jotakin teknologiselta kuulostavaa meteliä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":246,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-03T15:09:00.000Z","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nKepe seisoi käytävällä yllättyneenä valojen räpsymisestä. Jostain kaukaa kuului mekkalaa, rakennus tuntui tärähtävän. Sitten valot ottivat ja kuolivat.<br>\n<br>\nJokin jyrähti ja kovaa, paineaalto pyyhkäisi läpi linnan. Kepe kaatui, onnistuen pitämään lasisen säiliön juuri ja juuri rikkoutumattomissa.<br>\n<br>\nTästä toivuttuaan Kepe jatkoi käytävää eteenpäin etsien G:tä, näyttääkseen koteloita ja saadakseen tietää mitä oli tekeillä. Koteloille oli tapahtumassa jotain, ne alkoivat kehittää jonkinlaista kudosverkkoa välilleen. Hän kääntyi nurkalta vasemmalle. Pimeys jatkui joka suuntaan, sähköt näyttivät täysin katkenneen.<br>\n<br>\nSitten hän näki hahmon käytävällä. Se oli G.<br>\n<br>\nHän kiiruhti tätä kohti, mutta kompastui johonkin, vaikka käytävällä ei näyttänyt olevan mitään. Hetken hän kuvitteli kuulleensa kolkkoa naurua. Varjo oli kampittanut hänet.<br>\n<br>\nKotelot olivat miltei yhdistyneet yhdeksi isoksi, ja yhteen niistä aukesi punainen, luonnoton silmä. Se ei näyttänyt katsovan minnekään, mutta silti näytti tietävän mitä oli tekemässä. Säiliön rysähtäessä maahan otus vapautui ja lähti viipeltämään lonkeroillaan G:tä kohti. Kepe oli samalla hölmistynyt että kauhistunut.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":247,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-11-03T15:38:00.000Z","content":"<strong>Pimeys Klaanin tai sitä ympäröivien merien alla</strong><br>\n<br>\nManun tiimi oli kävellyt oudolta haisevassa tunnelissa jo tunteja. Viimeisestä välikohtauksesta oli kulunut Keetongun arvioiden mukaan ainakin neljätoista tuntia. Heidän yllään oli yhä Manun luoma turvaa tuova pimeys, mutta se esti tarkan näkemisen useimmilta ryhmän jäseniltä Makutaa ja kiikarisilmäistä kyborgitoaa lukuunottamatta. He olivat lisänneet hieman valoa vain kahden lyhyen tauon ajaksi. <br>\n<br>\n\"Tämä on kuin videopelistä. Etenemme käytävässä kohti vihollisen tukikohtaa ja tapamme eteen tulevat kätyrit\", Keetongu sanoi.<br>\n<br>\n\"Paitsi jos kuolemme, emme palaa takaisin tallennuspaikkaan\", sanoi MahriKingin ääni hänen edestään.<br>\n<br>\n\"Ei vanhoissa peleissä ollut tallennuspaikkoja.\"<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nHe jatkoivat kulkemista hiljaisuudessa, jonka rikkoi vain askelten ääni. Vaikka kaukana ylpuolella olisikin ollut meri, he eivät kuulisi sitä. Keetongun ja Manun raskaampi käynti erottui Toien askelista. Mitään torakkaan viittaavaa ei ollut näkynyt tai kuulunut aikoihin.<br>\n<br>\n\"Ne eivät käytä tätä tunnelia. Muuten olisimme kohdannut vastarintaa\", Summerganon sanoi. <br>\n<br>\n\"Eikö se ole vain hyvä?\" Makuta Nui vastasi edestä.<br>\n<br>\n\"Mutta se ei ole luontevaa\", Summerganon vastasi. Hänen äänessään oli hermoistuneisuutta. Keetongu vaistosi saman.<br>\n<br>\n\"Ehkä se on ansa.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":248,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-03T16:48:00.000Z","content":"<strong>Edelleen tunnelit</strong><br>\n<br>\n\"C'moon, Tongu. ne eivät tiedä tulostamme. Miten ne olisivat voineet tehdä ansan? Tämä on autio, entinen tunneli. on ihan luonnollista että Torakoita ei ole kaikkialla.\", niin yltiöpositiivinen Matoro sanoo. <br>\n<br>\n\"Kohta saavumme ensimmäiseen isompaan Nazorak-kammioon. Varokaa.\", Manu keskeyttää.<br>\n<br>\nEdestäpäin kajastaa hento valo. Viisikko kävelee hiljaa eteenpäin. Matoro vilkaisee ovesta. Edessä avautuu suuri, soikion mallinen sali, sienät täynnä kennoja. Keskellä on erilaisia rakennuksia. Ja tietysti Torakoita. <br>\n<br>\nMatoro näkee teleskooppisilmällä kaukana kammion toisessa päässä käytävän - se on heidän tavoitteensa. Kammioon tulee myös monia muita käytäviä.<br>\n<br>\n\"Pahapaha. Emme pääse kovin helposti läpi.\", Suga ajattelee ääneen.<br>\n\"Taistellen emme pääse. Niitä tulee liikaa. Koitetaanko hipisä varjojen turvin toiselle puolelle?\", Make suunnittelee.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":249,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-11-03T17:00:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n\"Missä sinä olit?\" Radiak kysyi puoliksi raahatessaan Glatoriankingiä ympäri Klaania vältellen mekaanisia olentoja. <br>\n\"Ei puhuta siitä nyt. Selitän myöhemmin.\" Glatorianking vastasi.<br>\n\"Tästä ei tule mitään. Kaikkialla on vihollisia. \" Radiak huokaisi. \"Parantaisin sinut mieluummin jossain muualla kuin keskellä käytävää, jossa on täysi sota käynnissä.\"<br>\n\"Tiedätkö turvallista tietä huoneeseeni?\" Glatorianking kysyi, ja Radiakin pudistaessa päätään lisäsi: \"Pääsetkö kenenkään huoneeseen?\"<br>\n\"Voin lainata teille omaani!\" Ohi juokseva Kapura huikkasi ja työnsi Radiakin käteen huoneen 338 avaimen.<br>\n\"Kiitos. Tiedätkö turvallista tietä sinne?\" Radiak kysyi. Kapura oli hetken hiljaa.<br>\n\"Seuratkaa.\" hän sanoi.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, Kapuran huone</strong><br>\n<br>\nRadian avasi huoneen 338 oven. Kapura oli juossut takaisin taisteluun. Autettuaan Glatoriankingin Kapuran sängylle Radiak katseli ympärilleen. Seinille oli kiinnitetty iso kasa Smugleaf-julisteita, ja ainoat kalusteet sängyn lisäksi olivat muutama tuoli ja jättikokoinen lipasto täynnä roinaa. Uusin Klaanilehti lojui lattialla.<br>\n<br>\nKun Glatorianking oli parannettu, Radiak tiedusteli tämän suunnitelmia. Glatorianking mietti. Hänen aikomuksensa ei ollut kertoa Radiakille kaikkea.<br>\n\"Minulla on juttu tehtävänä.\" Hän sanoi.<br>\n\"Tulen mukaan.\" Radiak sanoi päättäväisenä. Glatorianking mietti tekosyytä.<br>\n\"Älä, haavoittuneet Klaanilaiset tarvitsevat sinua enemmän kuin minä.\" Glatorianking keksi. Hetken päästä kaksikko juoksi eri suuntiin Klaanin pimeillä käytävillä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":250,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-03T17:09:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, käytävä</strong><br>\n<br>\nGuardian nousi istumaan. Oli säkkipimeää, mutta Klaani oli kaaoksessa. Jossain päin alakertaa taisteltiin. Guardian oli oppinut tunnistamaan Zamorien ja Kanoka-kiekkojen äänet näinkin kaukaa.<br>\n<br>\nKukaan ei nähnyt sitä pimeydessä, mutta Guardian otti plasmakiväärinsä käsiinsä. Hän ei tarvinnut valonlähdettä ladatakseen sen ja säätääkseen oikean tähtäystilan, sillä tämä kivääri oli ollut hänellä niin kauan kuin hän muisti.<br>\n<br>\n<em>\"Yökatse. Päälle.\"</em><br>\n<br>\nGuardian näki heti paremmin, mutta ei ollut silti täysin varma, mistä avunhuudot, räjähdykset ja petomainen karjunta kuuluivat. Äänet ympäröivät häntä pyörien kuin jonkinlainen tuhon ja kuoleman karuselli.<br>\n<br>\n\"G!\" joku huusi Guardianin takaa. Kesti hetken, että Guardian tunnisti puhujan Kepeksi. \"Varo!\"<br>\n<br>\n\"Varo mitä?\" Guardian ehti sanoa kääntyen katsoakseen Kepeä. Se ei ollut välttämättä hyvä siirto.<br>\nJotain mustaa hyppäsi Guardianin rintaan ja tönäisi hänet maahan. Se alkoi kietoutua hänen ympärilleen jatkuvasti pitenevillä limaisilla raajoillaan. Guardian tarttui limaiseen mustaan olentoon vasemmalla kädellään ja yritti repiä sitä irti kaikilla voimillaan. Tämän seurauksena olento kuitenkin sai kiinni Guardianin kädestä ja vangitsi senkin kiinni itseensä vahvalla otteellaan.<br>\n<br>\nGuardian ei ollut ihan varma, kuuliko hän oikein, mutta olento vaikutti hihittävän todella kimeästi.<br>\n<br>\n\"Hmm\", hän sanoi yllättävän rauhallisena. \"Tämä on uutta.\"<br>\nSilloin olento avasi ensimmäistä kertaa suunsa. Sen hampaat olivat pienet, mutta erittäin terävät. Olennon silmät olivat jokseenkin epäloogisessa paikassa, sillä ne näkyivät pääasiassa silloin kun se yritti syödä Guardianin päätä.<br>\nGuardian huolestui hieman enemmän.<br>\n<br>\n\"Kepe!\" hän huusi. \"Toivon että sinulla on joku todella fiksu idea!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":251,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-11-03T17:27:00.000Z","content":"<strong>Tawan torni</strong><br>\n<br>\nSheelika seisoi Tawan tornin alla Volo Lutu-laukaisin kädessään. Katsellen aseen tähtäimestä Tawan ikkunaa, Salaman Toa päätti painaa laukaisinta etusormellaan, ja terävä koukku lensi ilmassa, iskeytyen Tawan suureen ikkunaan. Kuului klonk ja koukku jäi kiinni ikkunan kalteriin. <br>\n<br>\nSheelika alkoi hinata itseään kohti Tawan tornin ikkunaa. <br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tawan huone</strong><br>\n<br>\nTawa säpsähti valvontalaitteistonsa äärestä, kun kuuli lasin rikkoutuvan ja jonkin metallisen kolahtavan jostain huoneensa perukoilta. Hän oli jo alkanutkin ihmettelemään tämän yön outoja tapahtumia, valojen välkkymistä ja outoja räjähdyksiä jotka tärisyttivät Klaanin linnoitusta.<br>\n<br>\nOttaen keihäänsä seinältä käteensä, Tawa puhui kaulassaan roikkuvaan pieneen mikrofooniin, joka lähetti hätäsanomaa koko linnoitukseen. <br>\n<br>\n\"Klaanilaiset, tämä ei ole harjoitus, linnoitukseemme on Hyökätty!\" kaikui kaiuttimista ympäri linnoituksen sokkeloita. <br>\n<br>\nTawa käveli kohti ikkunaa, jossa lasinsirut kimmelsivät heikossa valossa. Ikkunan kaltereissa roikkui hopeinen koukku, jonka takaa kuului hinaamisen ääntä, mutta vaijeria ei näkynyt.<br>\n<br>\nSinivalkomusta hahmo hyppäsi rikkoutuneesta ikkunasta, rysähtäen Tawan päälle. <br>\n<br>\n\"Tapaamme jälleen, Tawa!\" Sheelika sanoi, punainen kiilto silmissään, kun näki vihollisensa maassa, tämän keihäs lentäneenä lattialle.<br>\n<br>\n\"Kuka olet? Mitä haluat minusta?!\" Tawa sanoi hädissään, kurkotellen keihästään, kun Toa otti keihäänsä selästään. <br>\n<br>\n\"Etkö muista Minua, Sheelikaa, Tawa-kulta?\" Sheelika sanoi, jolloin Tawan mieleen muistui hämärästi eräs klaanin jäseneksi pyrkinyt Toa Hagah, joka rikkoi Klaanin sääntöjä. Klaanilaiset lähettivät hänet Tawan käskystä Makutan veljeskunnalle, eikä hänestä sen jälkeen kuultu.<br>\n<br>\n\"Katso mitä He tekivät minulle! Katso minua! Tawa! Katso!\" Sheelika huusi, osoittaen arpiaan, polttomerkkejä jalassaan ja loi käteensä varjoa, jossa risteili salamajuovia. <br>\n<br>\n\"Olisitko odottanut mitään tällaista?\" Varjon ja Valon Toa sanoi, lyöden varjonyrkkinsä Tawan vatsapanssariin. Nyrkki poltti Tawan panssariin Sheelikan nyrkin kuvan ja Tawa puri hammastaan, ettei antaisi viholliselleen yliotetta. <br>\n<br>\n\"Tein sen koska minun oli Pakko!\" Tawa sanoi lattialta, ostaen aikaa, jatkamalla keskustelua hullun virkasisarensa kanssa.<br>\n<br>\n\"Pakko! Pakko! Sinua siskoni ei kukaan pakota mihinkään. Ei Mata Nui, Suuret olennot tai edes mahtava Karzahni! Olet johtaja, jota alaiset kuuntelevat. Ja nyt sinä kuolet!\" punaiset silmät palaen Sheelika iski keihäänsä Tawaan, joka otti keihäästä kiinni, luoden sähköiskun Sheelikaan. Tuntien sähkövirran, Sheelika pudotti aseensa maahan ja Tawa sai otteen omasta keihäästään.<br>\n<br>\n\"Miten tässä kävikään näin?\" Tawa sanoi ärsyyntynyt ilme naamiollaan. Iskien salamaiskun keihäästään kohti Sheelikaa, varjosalaman Toa torjui iskun kilvellään.<br>\n<br>\nSalama kimposi Sheelikan kilvestä päin kattoa, jolloin muutama kivenmurikka putosi alas. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut merkityksellisesti kaksikon taisteluun.<br>\n<br>\nSheelika nousi kilpensä suojista, kieri lattian poikki ja otti keihäänsä esiin. Tawa oli hiipinyt Sheelikan taakse ja iski keihäällään Sheelikaa selkään. <br>\n<br>\n\"Opit varmaan ettei adminia kannata suututtaa\", Tawa sanoi, katsoen kuinka Sheelika lensi lattialle. Tawa ei kuitenkaan huomannut Sheelikan laukaisevan varjoiskut Tawan silmiin, jolloin Salaman Toa meni sokeaksi.<br>\n<br>\n\"Vanha Makuta-temppu\", Tawa sanoi, käyttäen kuuloaan Sheelikan olinpaikan hahmottamiseen. Äänetöntä Toa Hagahia oli lähes mahdoton voittaa, sen Tawa tiesi, mutta ainakaan hän ei häviäisi ilman taistelua.<br>\n<br>\nSheelika oli etulyöntiasemassa, tosin hiukan haavoittuneena. Eliitti-Toana hän tiesi että nämä haavat eivät haittaisi merkitsevästi taistelua, vaan analysoi Tawan liikkeitä. <br>\n<br>\nTawa käveli epävarmin askelin pitkin lattiaa, kädet hapuillen esineitä. Tawa ei huomannut Sheelikan kamppavan hänet, ja lensi ilmassa päin lattiaa. <br>\n<br>\n\"Ovelaa, Sheelika\", Tawa sanoi itselleen, koettaen paikantaa kuulonsa avulla vihollistaan. <br>\n<br>\nSheelika oli kerännyt aseensa, ja lähti juoksuun kohti Tawaa. Keihäs tanassa ja kilpi suojaamassa Tawan mahdollisilta iskuilta, hän oli valmis kohtaamaan Tawan. Valitettavasti Tawan laukaiseman salaman irrottamat kivenmurikat saivat aikaan pieniä ääniä, jotka Tawa kuuli, ja onnistui ottamaan kiinni keihäästä, jonka oli määrä iskeytyä hänen sydänvalonsa lävitse. Heittäen keihäänteristä pitämällä Sheelikan kaaressa päin lattiaa, Tawa sai vihollisensa taistelukyvyttömäksi.<br>\n<br>\n\"Sinä et voittanut minua vielä. Minä palaan vielä Klaaniin!\" Sheelika sanoi lattialta. Hänen jalkapanssarinsa olivat murtuneet ja hänen selkänsä oli vääntynyt. Tawa iski salamaiskun äänen suuntaan, ja Sheelikan Kanohi lensi ilmassa lattialle, iskun voimasta. Tällöin Sheelika menetti yhteyden varjoon, ja Tawa näki taas.<br>\n<br>\nKeräten kumarassa naamionsa lattialta, Tawa iski selin kääntyneen Sheelikan käsiin elementaalienergioita vastustavat käsiraudat. <br>\n<br>\n\"Sinut on virallisesti vangittu, neiti!\" Tawa kuulutti, kun Sheelika rimpuili hänen edessään. <br>\n<br>\n\"Tervemenoa tyrmiin, kun tämä selkkaus on ohitse\", Tawa sanoi, hymyillen ärsyttävää, voittajan hymyään.<br>\n<br>\n\"Meitä on monia, mutta näemme vielä Klaanin tuhoutuvan\", Sheelika mutisi itsekseen.<br>\n<br>\nTawa asteli jo komentotaululleen. Klaani oli sekasorron vallassa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":252,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-03T18:31:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, käytävä käytävä</strong><br>\n<br>\nKepen täytyi keksiä jotain groteskin otuksen saamiseksi irti G:stä. Hän tajusi, ettei hänellä ollut muita apuvälineitä kuin lasinsirpaleet, jotka säiliöstä olivat jäljelle jääneet.<br>\n<em>Käytä lasinsirpaleet -> groteski otus</em><br>\nEi taida toimia, Kepe ajatteli.<br>\nHänen oli löydettävä jotain muuta. Pimeässä hän haparoi kohti sivuhuoneen ovea. \"Odotas, tulen juuri!\" Hänellä kesti hetki löytää ovenkahva.<br>\n<br>\n\"Voisitko pitää vauhtia? Haluan pitää suurimman osan ruumistani.\", G ehdotti.<br>\n<br>\n\"Piiiikku hetki.\"<br>\n<br>\nSitten hän sai oven auki.<br>\nHuoneessa oli kovinkin yllättäen pimeää. Valonkatkaisija ei tietenkään toiminut, mutta hän tunnisti huoneen vara-asevarastoksi ikkunaa vasten näkyvistä hilparinhahmoista. Täydellistä, hän ajatteli.<br>\n...Mutta toisaalta, jos G:n piikikäs panssari ei repinyt otusta kebablihoiksi, mikä sen voisi tehdä? Jos hän taas ampuisi tätä Cordakilla selkään mikä takaisi G:n yhtenä kappaleena pysymisen?<br>\nAhaa, Kepe keksi.<br>\n<em>Poimi -> vaahtosammutin</em><br>\nHän poimi punaisen putelin seinältä ja syöksyi G:n luokse. Hän suuntasi suuttimen kohti otuksen silmää ja painoi liipasinta.<br>\n<em>Käytä vaahtosammutin -> groteski otus</em><br>\nValkoinen, pimeässä hyvin näkyvä aine puski paineella otusta päin. Se vinkaisi ja näytti saavan jonkin allergisen reaktion.<br>\n\"Menikö vaahtosammutinvaahtoa silmään, peto?\" Kepe kysyi toimintaelokuvan sankarilta kuulostaen. Mistäköhän minä tämänkin kikan keksin, hän ajatteli.<br>\n<br>\nOtus hellitti otteensa ja valahti lattialle sätkien.<br>\n<br>\n[spoil]G kirjoitti toisen ja kolmannen repliikin. Pahoittelen myös hänelle mielikuvituksen puutettani.<br>\n<br>\nJoo, ja tästä oli ihan pakko tehdä point'n'click.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":253,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-03T20:50:00.000Z","content":"<strong>Klaanin käytävät, mikä yllätys!</strong> <br>\n<br>\nGk meni itse lääkintä huoneeseen ja otti sakset ja leikkeli kankaan paloja pienen lampun kanssa hän ei voisi näyttää jälkiään ilman suurempaa huomiota ja sitoi niitä käsien ja jalkojensa ympärille ja otti jotain metalli esineitä ja iitseasiassa kyseisen operaation jälkeen hän näytti hieman kävelevältä roskapöntöltä joka kantoi miekkaa... tai ehkä roskapönttö on liian raju sana. Kuitenkin tämän jälkeen GK lähti huoneesta lampun kanssa pitkin käytäviä sinne suuntaan mistä ääni ei kuuluisi hän ei halunnut kohdata enään ikinä Avdea uudelleen ilman Avdea koko kidutusta ei olisi ollutkaan, mutta nyt hän oli menemässä selkeästi alemas Chat-kahvio tuntui paikalta jossa hän voisi rauhoittua ajatuksistaan kenties siellä olisi muitakin saman tien valinneita.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":254,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-03T22:10:00.000Z","content":"<strong>Maan ja taivaan välillä</strong><br>\n<br>\n\"AAAAAAAAAAAAAAHH!\" Snowman huusi pudotessaan äskeisen törmäyksen jälkeen hieman liian nopeasti kohti maanpintaa. Sitten hän kiinnitti huomionsa uhkaavaan pikkuseikkaan. Miksei hänen Klaanilainen kohtalotoverinsa liittynyt tähän kiljuntaan? 'Eeppisestä ninjamaisuudestaan' huolimatta tämä olisi ollut harvinaisen hyvä hetki huutaa, varmasti Ämkookin sen myönsi.<br>\n<br>\nSnowman kääntyi ilmassa, ja katsoi tippuvaa toveriaan. Ämkoo oli menettänyt tajuntansa törmäyksessä. <em>Tämäkin vielä</em>, Snowman mietti. <em>Nyt lienee aprikoitava jotain hyvin, hyvin nokkelaa, muuten tehtävämme taitaa päättyä hyvinkin ikävästi.</em><br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nKapteenit Ghekula ja Taku seisoivat laivansa kannen reunalla, katsoen kaiteeseen nojaten alaspäin.<br>\n\"He tippuivat?\"<br>\n\"Yarrrr.\"<br>\n\"...onko tuo kyllä vai ei?\"<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nSnowman toivoi hartaasti, että hänen suunnitelmansa toimisi. Hän irrotti toisen jalkansa, ja alkoi työstää sitä uuteen muotoon. Sitten hän nappasi toisenkin koipensa, ja liitti senkin tekeleeseensä. Hän jatkoi työskentelyään vielä hetken, ja pian ei ollut enää maata kohti huimaa vauhtia tippuvaa Snowmania ja Ämkoota, nyt oli hitaasti maata kohti leijaileva Ämkoo, jolla oli Snowman-niminen laskuvarjo. Myönnettäköön, hyvin hutera laskuvarjo, mutta laskuvarjo kuitenkin.<br>\n<br>\nLaskuvarjo avasi suunsa (kyllä, juuri niin): \"Ämkoo. Herätys.\"<br>\n<br>\nMustavihreä hahmo ei kuitenkaan vastannut, ja oli liikkumaton.<br>\n<br>\n\"Ämkoo! Nyt olisi hyvä hetki herätä.\"<br>\n<br>\nSnowman alkoi jo huolestua.<br>\n<br>\n\"ÄMKOO!\"<br>\n<br>\n\"Mitähäh?\"<br>\n<br>\n\"Mata Nuin kiitos, olet hereillä.\"<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nGhekula oli masentunut. Hattu oli tiessään. Ainoa ilo oli, että he olivat saaneet uuden lentokoneen. Mutta silti, hattu. Hän käveli synkistellen ilmalaivan keulan yksinäisyyteen. Hattu.<br>\n<br>\n\"Tätäkö kaipaat?\" Ghekula kuuli äänen takaansa. Hän kääntyi, ja näki sen äskeisen ärsyttävän mustavihreän hujopin, joka kaiken lisäksi heilutteli Ghekulan hattua kädessään.<br>\n\"Mi-mitä? Kummitus?\"<br>\n\"...aivan, kummitus. Mutta nyt, voimme varmaan poistua tältä paatilta?\"<br>\n\"ARRR, MIEHET, HE OV-\"<br>\nGhekulan huuto kuitenkin keskeytyi isoon, valkoiseen nyrkkiin, joka täräytti matoranilta tajun.<br>\n\"Kiitos, Snowie.\"<br>\n\"Ilo auttaa, vaikken pikkukavereita mielellään muksikaan. Ja hei, jäin velkaa äskeisestä pikasiirtymäpelastuksesta. Olisi ollut ikävää jäädä jonnekin keskelle ei mitään vain näiden hemmojen tähden.\"<br>\n\"Tuo on totta.\"<br>\n<br>\nKaksikko siirtyi lähemmäs kannella olevaa lentokonetta. He piiloutuivat tykin taakse, ja tarkkailivat tilannetta. Kansi oli täynnä piraatteja. Ämkoo oli kuitenkin tällä kertaa se positiivinen: \"Ainakin sain tämän hatun.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":255,"creator":"Donny","timestamp":"2010-11-03T22:46:00.000Z","content":"<strong>Ilmapiraattilaiva</strong><br>\n<br>\nKapteeni Taku harppoi lyhyenlaisilla jaloillaan pitkin laivan kantta etsien juuri hetki sitten kadonnutta kapteenikumppaniaan. Yleensä Ghekulan katoaminen olisi ollut Takulle mitä loistavin uutinen, mutta nyt Takun pettämätön piraattivaisto käski tätä olemaan huolissaan.<br>\n<br>\n\"Hoi! Ghekula! Ghekulaaa!\"<br>\n<br>\nTaku ei saanut vastausta. Hän yritti uudestaan.<br>\n<br>\n\"Kapteeni? Hector?\"<br>\n<br>\nSiinä samassa Ghekula seisoikin jo hänen takanaan, pidellen käsissään jotain hyvin omituista. Taku tuijotti esinettä hetken hölmistyneenä ja kohotti sitten katseensa kapteenin päälaelle. Sitten hän vielä vilkaisi vielä kilpailevan kapteenin silmiä. Niissä oli jotain väärää.<br>\n<br>\n\"Mihin sinä oikein katosit?\"<br>\n\"Minä... Arrr.\"<br>\n\"Siis...?\"<br>\n\"Arrr?\"<br>\n\"Okeeeei... Mikä tuo purnukka on?\"<br>\n<br>\nGhekulan yritys piilottaa kantamansa purkillinen maa-ainesta selkänsä taakse epäonnistui. Hän yritti selittää.<br>\n<br>\n\"Tämä... on purkillinen multaa. Arrrr.\"<br>\n\"Miksi sinulla on purkillinen multaa?\"<br>\n\"Koska... Arrr. Siirry, on vähän kiire.\"<br>\n<br>\nKapteeni Ghekula tönäisi kapteeni Takun röyhkeästi syrjään ja alkoi harppoa kohti hetki sitten laivalta pudonneen kaksikon lentopeliä. Taku kuitenkin pysäytti tämän tarttuen Ghekulaa olkapäästä.<br>\n<br>\n\"Kuule-\"<br>\n\"ARRRR.\"<br>\n\"-olisi-\"<br>\n\"ARRRRRRR.\"<br>\n<br>\nGhekula riuhtoi itsensä irti ja jatkoi juoksuaskelin matkaansa. Taku juoksi tämän kiinni.<br>\n<br>\n\"-kysymys.\"<br>\n<br>\nTaku kiskaisi multapurkin itselleen. Purkki teki kuitenkin vastarintaa, putosi, ja jatkoi itsekseen vierien matkaansa lentokonetta kohti. Ghekula ja Taku vaihtoivat hämmästyneen katseen ja alkoivat kilvan kipittää purkin perässä. Ghekula onnistui kuitenkin tönäisemään Takun nurin saaden reippaasti etumatkaa.<br>\n<br>\nKapteeni Taku nousi rivakasti pystyyn ja katseli Ghekulan ja multapurkin perään. Jokin oli nyt pahasti vialla. Omituisinta heti eloisalta vaikuttavan multapurkin jälkeen oli se, että...<br>\n<br>\n\"Miten sinä oikein sait tuon hattusi takaisin?\"<br>\n<br>\nGhekula pysähtyi, kääntyi, tuijotti Takua murhaavasti ja irvisti. Sitten illuusion vaikutus lakkasi.<br>\n<br>\nTaku ja kannella liikuskelleet merirosvot katsoivat järkyttyneinä kun kapteeni Ghekula muutti muotoaan. Pian hänen paikallaan seisoikin hetki sitten piraateille tutuksi tullut mustanvihreä hahmo. Samaan aikaan multapurkki näytti laajenevan luonnottomalla vauhdilla muuntuen samalla epätoivoisesti virnuilevaksi valkoiseksi möykyksi.<br>\n<br>\n\"Muita suunnitelmia?\", Snowie kysyi Ämkoolta.<br>\n\"Lentokoneeseen. <strong>Nyt.</strong>\", Ämkoo vastasi ja otti viimeiset juoksuaskeleet lentokonetta kohti.<br>\n<br>\nSnowman sulloi itsensä sisään lentokoneeseen niin nopeasti kuin vain kykeni. Kapteeni Takun johtamat merirosvot juoksivat kohti konetta pelottavalla vauhdilla. Snowman katseli koneen ulkopuolelle kauhuissaan ja yritti hoputtaa Ämkoota.<br>\n<br>\n\"Tässä olisi vähän kii-\"<br>\n\"HILJAA.\"<br>\n\"Ne ovat ihan tuossa vie-\"<br>\n\"HIIILJAAA.\"<br>\n\"Yksi riuhtoo jo ovea au-\"<br>\n\"HILJAAAHAHAHAHAHAHAHAHAAAAAA!!\"<br>\n<br>\nLentokone käynnistyi ja lähti liikkumaan pitkin laivan kantta. Hysteeriset piraattimatoranit suorittivat epätoivoisia väistöliikkeitä. Ämkoo nauroi.<br>\n<br>\nOikea kapteeni Ghekula oli herännyt. Hän nousi haparoiden pystyyn, kosketteli hetken päälakeaan ja päästi ilmoille kaamean rääkäisyn. Hattu oli yhä poissa. Rääkäisy kuitenkin peittyi ohitse kiitävän lentokoneen jytinän alle. Ghekula ehti juuri ja juuri erottaa ohjaamosta käsin vilkuttelevan tummanpuhuvan hahmon. Ja hatun.<br>\n<br>\n\"ÄLLKÄÄ PÄÄSSTÄKÖ NIITÄ PIIRRRUULAISIA KARRKUUUNN!!! ARRRRRR!!!\"<br>\n\"Millä ammumme, kapteeni?\"<br>\n\"LADATKAA KAIKKI KAKTUKSET. KAIIIIKKIIII. ARRRRRR.\"<br>\n<br>\nKapteeni Taku katseli kauhuissaan kuinka pikkuiset piraatit tekivät orjallisesti työtä käskettyä. Kaikki kaktustykit ladattiin ja käännettiin osoittamaan pakenevan kaksikon suuntaan.<br>\n<br>\n\"ARRRR. TULLLTA.\"<br>\n\"EEEEIIIIIII!!!\"<br>\n<br>\nLaiva räjähti.<br>\n<br>\nOhjaamon takana istuskeleva Snowman huokaisi syvään ja kääntyi kahvikupposta nauttivan Ämkoon puoleen.<br>\n<br>\n\"Muutit minut multapurkiksi.\"<br>\n\"Se tuntui sillä hetkellä loogiselta.\"<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Hyvästi, arvon piraatit. Jos jollekulle ei avautunut, niin Ämkoo käytti illuusionaamiota.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":256,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-11-03T23:22:00.000Z","content":"<strong>Bio Klaanin Linnake</strong><br>\n<br>\nKeskiyö.<br>\nJokainen tähti oli kadonnut taivaalta. Varjot ovat peittäneet ennen loistokkaan kuun. Taivaalta katsottuna saari oli melkein näkymätön tumman meren päällä.<br>\nLoputon pimeys on niellaissut linnakkeen ylle. Loputtomien Matoralaisten huuto kaikui läpi varjon peittämää kaupunkia. Kaikki juoksivat pois taivaalla leijuvaa mekaanista armeijaa. Ne heittivät useita kiiltävän punaisia säteitä pintaa päin, vieden useiden Matoralaisten elämän jättäen jälkeen vain tuskaan jääneen ja lasikatseisen ruumiin.<br>\nOsa mekaanisesta armeijasta laskeutui maahan. Niiden metalliset kehot liikkuivat ikään kuin hyönteiset. Niiden silmät hehkuivat kylmästi ja tarkistivat jokaisen kolkan jättämättä yhtään pimeää nurkkaa. Ne jatkoivat eteenpäin ja tutkivat jokaisen tielleen osuvan rakennuksen ja tuhosivat ne.<br>\n<br>\n<br>\n\"Mata Nui, auta. Pyydän.\"<br>\nLattiaan käpertynyt Po-Matoralainen kuiskasi itselleen.<br>\nJoukko Matoralaisia ovat piiloutuneet yksi Linnakkeen ravintolatilaan. Entinen hempeän punaiset seinät olivat nyt ainoa mikä piti heidät ulkopuolisilta murhaajilta. Seiniin oli kiinnitetty useita valonkiviä, jotka valaisivat hyvin heikosti suurta rakennusta. Puiset pöydät olivat kaadettu ja niistä muodostettu pieni valli Matoralaisten eteen. Tuoleja oli kasattu jokaisen oven eteen ja ikkunat olivat kaikki verhottu kiinni.<br>\nMatoralaiset istuivat lattialla tiukasti kiinni toisiaan kohti. Osa Matoralaisista pitivät tiukasti kiinni omista sielunparistaan ja yrittivät rauhoittaa toisiaan niin hyvin kuin pystyi.<br>\nMuutamista huolimatta suurinosa Matoralaisista pysyivät hyvin hiljaa ja toivoivat sydämen pohjaa myöten, etteivät metalliset murhaajat löytäisivät heitä.<br>\nPöydästä muodostetun muurin takana seisoi kaksi Klaanin Matoralaista vartijaa, yksi Le-Matoran ja yksi Ta-Matoran, jotka pitivät silmällä puisiin tuoliin hautautunutta ovea.<br>\nTa-Matoralainen vartija: Pegghu ei miettynyt muuta kuin kuinka tulisi suojelemaan kansaansa keinolla millä hyvänsä ja pakenea pois elävänä. <br>\n<br>\n\"Olen silti oikeassa, tiedäthän?\", sanoi satunnaisesti hänen vieressä oleva Le-Matoralainen vartija: Frottik.<br>\n\"Frottik, onko aivan pakko?\", Pegghu vastasi hänelle kärsimättömästi.<br>\n\"Noh sinähän itse aloitit puhumaan siitä kuinka-\", Pegghu alkoi tuijottamaan vihaisesti Frottikiä päin ennen kuin tämä pysty lopettamaan sanomansa; \"Sori\", Frottik vastasi hiljaisesti.<br>\nHetken päästä molemmat vartijat päättivät istahtaa viimein ja huokaisivat, joka sai muutaman Matoralaisen hätääntymään hieman jolloin Pegghu joutui rauhoittamaan heitä uudelleen.<br>\nKumpikaan heistä eivät koskaan odottaneet tavanomaista rutiinista iltavuoroaan muuttuvan minuuteissa sodaksi elämästä ja kuolemasta. Juuri tunteja sitten ainoa asia mitä Pegghu teki oli uuden \"Huudon Vaeltaja\"-kirjan lukeminen ja Frottik Kohliin pelaamista muutaman nuoremmat Matoralaisten kanssa, vaikka olikin hieman huono.<br>\nUlkona kuului toinen räjähdys, mikä vain jännitti enemmän piileskelijöiden hermoja. Vaikka ravintolan seinät peittivät hyvin suurimmanosan ulkopuolisesta kaaoksesta, se ei siltikään helpottanut ketään.<br>\n\"Löysitkö hänet?\", Frottik kysyi Pegghulta hiljaisesti.<br>\n\"Kenet?\", Pegghu vastasi kyseliäästi.<br>\n\"No tiedät kyllä kenet. Se Ga-Matoralainen sieltä kirjastosta\", Frottik vastasi takaisin, mikä sai vain Pegghun hieman ärsyyntyneeksi, \"Onko nyt aivan pakko?\", mutta Frottik jatkoi \"Mutta sinähän itse sanoit, että jos hänet laitettaisiin maatilalle töihin, hänet potkittaisiin heti pois koska tainutti jokaisen Mukau-lehmän raa'alla kauneudellaan ja sanoit ettet lepäisi kunnes tapaisit hänet ja veisit hänet mukavalle illalliselle.\"<br>\n\"Niin niin sanoinkin, mutta...\", Pegghu vastasi.<br>\n\"Mutta mitä?\", Frottik kysyi. Pegghu hiljeentyi hetken. \"Ei, en löytänyt häntä\", hän viimein vastasi hieman masentavasti.<br>\n\"Sori\", lausui Frottik hieman syyllisen tuntuisena.<br>\nMolemmat istuivat taas hiljaisesti maassa. Toinen räjähdys kuului ulkopuolelta, tällä kertaa läheltä. Matoralaisten hermot vain kireentyivät entisestään ja oli puhdas ihme, ettei kukaan vielä ole menettänyt järkensä ja alkanut juosta ovea kohti.<br>\nPegghu päätti viimein keventää ilmapiiriä hieman ja käänsi päänsä Frottikia päin: \"Kuule, mitä jos tämän kaiken jälkeen kävisimme viimein siellä kahviossa josta olet kertonut kokoajan? Siis se jossa jokaisen viikkon erikoisen päälle laitetaan pieni värikäs sateenvarjo?\"<br>\n\"Oikeastiko?\", Frottik heti piristyi hieman.<br>\n\"Juu juu, voisin ehkä myös pyytää hänetkin mukaan. Heh, ehkä voimme jopa välttyä juomarahojen antamisesta\", vastasi Pegghu iloisesti.<br>\n\"Hehe, juu\", Frottik huokaisi innokaana.<br>\n<br>\n\"Joten mitä sanot? Selviydytäänkö tästäkin?\", kysyi Pegghu perään.<br>\n<br>\n\"Tietysti.\"<br>\n<br>\n\"Klaanin puolesta?\"<br>\n<br>\n\"Kahvion puolesta myös.\"<br>\nMatoralaisvartijat paiskoivat kättä.<br>\n<br>\nJuuri siinä samassa ovi räjähti auki. Entisen tuolin osia lenteli pitkin ravintolan pehmeän punaista lattiaa. Tuhkaan ympäröity oviaukko oli paksun savun peitossa.<br>\nPegghu ja Frottik kurkistivat hitaasti pöytien takana sitä päin. He alkoivat kuulla matalan huminaa sieltä ja näkivät savun keskeltä sylinderimäisen siluetin.<br>\nMatoralaiset joutuivat kauhun valtaan ja perääntyivät nopeasti taaksepäin, jättäen vain Pegghun ja Frottikin eteen näkemään mekaanisten hirviöiden saapumista.<br>\n<br>\nSavu hälveni ja olennot voitiin nähdä viimein tarkemmin ravintolan heikkojen valojen alla. Matoralaiset hämmentyivät heti; he eivät ole koskaan nähneet samankaltaisia olentoja elämässään.<br>\nOlennot olivat hyvin korkeita, noin Skakdin kokoisia ja pystyivät helposti peittämään Matoralaisen varjoonsa. Muodoltaan Olennot olivat oikeastaan myös lievästi kartion muotoisia, erityisesti niiden alaruumisosa. Olennoilla ei ollut jalkoja, vaan nillä oli täysin litteät pohjat ja näyttivät leijuvan. Niiden päänsä olivat pienen kupolin muotoisia jossa oli kolme hohtavaa silmää; Yksi pyöreä keskellä ja sivussa kaksi sivuttaista. Niiden metallirungoista ja johdoista koostuneet kaulat olivat pitkiä ja olivat osittain haarniskan suojassa. Olkapäistä erottui kummastakin kaksi pitkää raajaa, joiden päällä hyvin tutun näköinen, kilpimäinen olkapääsuojus. Niiden rintakehää suojasi myös hyvin tutun näköinen rintapanssari, jossa koristi logo joka näytti kirjaimien \"A\", \"Z\" ja \"M\" yhdistelmältä.<br>\nMatoralaiset huomasivat, että moni näiden olentojen piirteistä muistutti heitä jostain, mutta kukaan ei voinut päättää mikä. Ne jotka näyttivät muistavan alkoivat vain parkuivat kauhusta, eikä heistä saanut revittyä enään mitään irti.<br>\nOlennot liikahtelivat hieman, mutta eivät näyttäneet aikovan tehdä vielä mitään. Sen sijaan ne näyttivät tarkistavan ympäristöään ja Matoralaisia.<br>\n\"Se on nyt tai ei koskaan\", Pegghu ilmoitti. Hän nousi ylös pöytien takaa ystävänsä pyynnöistä huolimatta ja alkoi juosta olentoja kohti. Hän yritti huutaa uhkaavimman sotahuudon minkä pystyi ja alkoi heilauttaa kädessä olevaa asettaan niin kovaa kuin pystyi lähimpää olevaa Olentoa päin.<br>\nMutta Olento reagoi nopeasti ja nappasi salamannopeasti Pegghun aseseen. Pegghu ei ehtinyt edes luoda sopivaa reaktiota ennen kuin Olento nappasi lopuilla käsillään Matoranin jokaista raajaa ja puristi niitä tiukasti. Pegghu tunsi kuinka kädet olivat murtumaisillaan Olennon voimasta. Tuska oli sietämätön ja se oli nyt ainoa, mikä täytti hänen ajatuksensa.<br>\nSilloin Frottikin nousi ylös pöytien takaa ja lähti heti auttamaan ystäväänsä. Hän astui pöytien päälle ja käytti sitä astumakivenä hyppiessään Pegghua pitäävää Olentoa päin, aseensa kädessä valmiina iskemään Olentoa niin kovaa kuin pystyi. Ennen kuin tämä ehti edes päästä kahta metriä Olenntoa, silmänräpäyksessä hänen eteen ilmestyi toinen Olennoista, joka tarttui kiinni Matoralaisen kasvoon. Olento ei kuluttanut aikaa vaan iski heti Frottikin maahan jättäen siihen painauman. Pegghu alkoi huutaa heitä päin kovaa ja epätoivoisesti, kun tämä Olento repi maassa olevan Frottikin naamion irti ja murskasi sen käsillään ilman minkäänlaista vaivaa.<br>\nMatoralaiset joutuivat kauhunvaltaan; He eivät voineet edes liikkua millimetriäkään ja vain katsoivat peloissa Olentojen kylmää brutaalisuutta.<br>\nKauhu myös alkoi vallata Pegghua. Hienpisarat alkoivat virrata häntä pitkin samalla kun hän käänsi katseensa raajoistaan pitelevän Olentoa kohti.<br>\n\"Keitä... Mitä... Te... <em>Olette...?</em>\", hän huohotti tuskassa.<br>\n<br>\nOlento alkoi tuijottamaan häntä. Sen hyytävä katse sai Pegghua tuntemaan olonsa vielä pahemmaksi kuin se oli. Olento näytti ajattelevan miten aikoisi vastata kysymykseen.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: Avhrak Feterra\"</span></span>, se vastasi kylmästi ruosteisen metallisella äänellään.<br>\n<br>\n\"Pyydän, ettekö voi... Ettekö voi... jättää meidät rauhaan. Pyy... dän, älkää tappa... ko ...meitä... <em>Mata Nuin tähden... sääli... kää meitä... Emme... emme voi... tais...tella</em>\", Pegghua alkoi pyytämään. Hän ei voinut edes muodostamaan lauseita enään. Hän tunsi kuinka pelko ja tuska raastoi hänen mieltä.<br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: Ei.\"</span></span><br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Domekin asuintila.</strong><br>\n<br>\nDomekin viininpunainen huone oli täysin pimeä. Ovi oli tiukasti kiinni ja verhot peittivät kaaokseen vallannutta Klaania. Jokainen seinässä oleva maalaus ja erinmuotoiset huonekalut olivat yhä paikoillaan, mutta paikalla ei ollut ketään katselemassa niitä, ei ristin sieluakaan. Oven takaa kuului ryntäilyä ja huutamista. Jotkut ulkona olevista yrittivät avata ovea epätoivosesti, mutta luovuttivat yrityksestä ja joutui sitemmin metallipataljoonan kynsiin.<br>\n<br>\nSilloin ikkuna räjähti. Punainen valonsäde oli osunut siihen. Tuuli alkoi puhaltaa ikkunan läpi vetäen verhon pois tieltään. Samalla tuuli takersi yhteen huoneen esineeseen ja pudotti sen maahan.<br>\n<br>\nSe oli hattu.<br>\n<br>\nSe oli Domekin hattu.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":257,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-04T07:38:00.000Z","content":"<strong>Klaanin käytävät (oikeasti onko tämä teksti aivan pakollinen!?)</strong><br>\n<br>\nGk käeli pitkin käytävää melkein normaalisti, mutta ei aivan jokunen Lentävä botti tuli häntä vastaan silloin tällöin, mutta kumma kyllä tämä \"roskapönttö\"-panssari suojasi häntä melko hyvin, kahvio alkoi jo häämöttää lampun valossa. Siellä oli muutamia pelokkaita Matoraneja ja toia jotkut piileskelivät pöydän alla ja jotkut tärisivät Samalla kun yrittivät juoda kahvia tai syödä makkaraa. Jokainen heistä vilkaisis tulijaa epäluuloisesti koska harvemmin olivat nähneet toaa metallilaatikossa, ehkä joku hieman hihittikin, mutta sillä ei ollut väliä tilanne oli vakava.<br>\n<br>\nGK otti itsekkin makkaran tosin raakana, kumma kyllä hän pitää raasta makkarasta enemmän, tämäkin sai jokusen hihitystä.<br>\n<br>\n<em>Olkaa hiljaa...</em> <br>\n\"Selvä...\"<br>\nKahvioon pääsi montaa tietä nyt hän kuuli pienenmoisen Pataljoonan lenteleviä lautasia.<br>\n<br>\n<em>Hitto...</em> <br>\n<br>\nGK kaivoi esiin miekkansa ja korjaili nyrkkirautaansa, jonka Nazorakit olivat innostuksissaan vääntäneet, Toa jäi odottamaan... odottamaan sitä mikä sieltä olisi tulossa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":258,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-04T19:27:00.000Z","content":"<strong>Nazorakien tukikohta, kokoushuone</strong><br>\n<br>\n\"Hänellä oli kyllä pointti, miksi emme hyökänneet muiden mukana?\" ilmavoimia komentava nykyinen 003 kysyi viitaten Kenraaliluutnantin sanoihin.<br>\n\"Tuo hyökkäys ei tuhoa Klaania. Vaikka se kuinka heikentäisikin sitä, ei se tuhoa Klaania millään, olen tietoinen siitä, että heillä on hätävarajärjestelmiä. Klaanin järjestöä ei yhdessä yössä noin pienillä joukoilla täysin lyödä\" Kenraali 001 valaisi. \"Meidän kannalta on aina vain parempi, mitä myöhemmin joudumme tekemään suuria hyökkäyksiä. Liittolaisemme heikentäkööt vihollistamme, puutumme peliin myöhemmin. Sitä paitsi, suunnitelmakaan ei ole vielä valmis.\"<br>\n<br>\nTämän jälkeen molemmat torakat olivat hiljaa, ja katsoivat näytöltä Klaanin linnakkeen kaoottisia tapahtumia.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Lentokone</strong><br>\n<br>\nÄmkoo ohjasti vuorollaan lentokonetta. Snowmanin päätä särki ja häntä huimasi, joten he olivat yhteistuumin pitäneet viisaampana, jos Ämkoo hoitaisi pilotin hommat toistaiseksi.<br>\n<br>\nLumiukko nojasi sivuikkunaan mietteliäänä, ja tuijotti taivaan pimeyteen, he lensivät nyt tumman pilviverhon sisällä, eikä missään suunnassa näkynyt oikeastaan mitään. Snowman ei tiennyt, mikä hänen päätään vaivasi. Hän tiesi vain, että sitä koski, ja välillä hän oli lähellä pyörtyäkin. Ämkoollakaan ei ollut vastauksia päänsärkyyn, tai ainakaan hän ei kertonut epäilyksistään Snowmanille.<br>\n<br>\nLumiukko itse ei kuitenkaan ollut niinkään huolissaan itse päänsärystä. Jokin muu hänen päänsä sisällä vaivasi enemmän: hän oli oikeasti miettinyt Klaanin pettämistä. Mietti edelleen. <em>Mutta se olisi kaikkien parhaaksi. Paitsi että jos olisi, niin miksi en saisi kertoa siitä muille? Ehkä muut eivät näkisi asiaa selkeästi. Mutta miksi minäkään näkisin?</em><br>\n<br>\nSnowman pudisti päätään. Hänen ajatuksensa kulkivat samoja ratoja ties kuinka monennen kerran. Vaikka sitä ei moni hänen hilpeästä olemuksesta ehkä uskonutkaan, eivät synkät ajatukset olleet lumiukolle lainkaan vieraita. Mutta näissä kyseisissä mietteissä tuntui olevan jotain tavallisesta poikkeavaa. <em>Aivan kuin... Osa ajatuksista ei olisi omiani.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":259,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-04T20:11:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin chat/kahvio</strong> <br>\n<br>\nGK odotti sitä, että ovesta rynnistäisi sisään joukko tappajarobotteja tämän tajutessaan muutkin ottivat aseitaan esiin puolustautuakseen, ovi rämähti auki sisään leijaili lentelviä lautasia jotka huusivat jotain kummaa nimeä jatkuvaa tahtia.<br>\n<br>\nKun näyttivät olevan jossain hurmiossa ne kaikki tusinasta hajaantuivat kenenkin perään, GK sai kaksi ne ampuivat punaisia säteitään samaan aikaan kun Gekko hakkasi niitä taukoamatta miekallaan toinen räshti maahan, koska sen virtapiiristö lojui sotkuna jo lattialla Gekko laittoi äkkiseltään hoitohuoneeestan nammaapnasa tepippirullan ja sitoi sillä lampun kiinni naamioonsa sitten hän hppäsi kattolampun päälle ja robotti leijaili ylöspäin, mutta teki sen liian hitaasti, GK hyppäsi miekka edellä robottia päin ja miekka lävisti sen mekaanisen olemuksen palasiksi muutama Matoran oli haavoittunut, mutta suurempaa vahinkoa ei ollut kukaan saanut.<br>\n<br>\nSitten jostain kuului taas hirb´veää naurua ja räjähdys oviaukko räjähti ja sen edessä seisoi Jake, kumma kyllä suhteellisen rauhallisena ja viittoi nauravalle varjomöykylle tietä, GK tunnisti möykyn liiankin hyvin, hän pinkaisi heti pois näköpiiristä ja Avde sanoi hänen peräänsä: ”Älä pelkää kuolet, kyllä, mutta vielä ei ole sinun vuorosi.”<br>\nPuhe kuului hyytävästä läjästä ulokkeita ja silmiä, GK kuuli tämän vielä, mutta oli jo suunnistamassa ylöspäin olevaan osaan hänen pitäisi varoittaa Muita Menemällä ylläpitäjien luo, Jake oli selvästi joko yllättäen muuttunut idiotiiksi tai sitten hän oli transissa mikä olisikin todennäköisempää.<br>\n<br>\n[spoil]Jake sinähän Avdea opastat teeppäs jotain.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":260,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-04T21:57:00.000Z","content":"<strong>Lentokone</strong><br>\n<br>\n\"Au\" Snowman protestoi pientä hypähdystä, jonka johdosta hän oli lyönyt päänsä lentokoneen ohjaamon kattoon, ja herännyt torkuiltaan.<br>\n\"Anteeksi. En oikein voi ilmakuopille mitään\" vastasi Ämkoo.<br>\n\"No, ainakin heräsin. Mites, kauanko nukuin?\"<br>\n\"Vajaat puoli tuntia. Koeta vain nukkua, matkamme on pitkä.\"<br>\n\"Etkö itse tahtoisi nukkua?\"<br>\nÄmkoo taputteli kädessään olevaa kahvikuppia.<br>\n\"Ai juu. No, jatka vain ohjastusta\" Snowman totesi, ja sulki taas silmänsä. Pian hän uinuikin taas Ämkoon jatkaessa valvomista.<br>\n<br>\n[spoil]Miniosa tuntui asiaankuuluvalta.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":261,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-04T21:57:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, käytävä</strong><br>\n<br>\nGuardian tähtäsi kiväärillään sätkivää mustaa olentoa pitkään. Hän odotti, että se lopettaisi vastenmielisen yskimisensä ja sätkimisensä ja valahtaisi veltoksi. Kuvottavan varjovanukkaan yskäisyt ja vinkaisut alkoivat vähitellen hidastua ja lopulta sen lonkeromaiset raajat kaatuivat lattialle lässähtäen nestemäisiksi. Guardian tökkäisi mustaa limaa kerran kiväärinsä pistimellä eikä se reagoinut.<br>\nG kääntyi kohti Kepeä.<br>\n<br>\n\"Kiitos\", hän sanoi henkäisten hitaasti. \"mutta <em>vaahtosammutin</em>?\"<br>\nKepe oli hiljaa hetken ja siirteli painoaan jalalta toiselle. Hän nosti kädessään olevaa tyhjää purkkia päänsä tasolle ja katsoi sitä epävarmana.<br>\n\"Vaihtoehtoina olivat lasinsirut, Cordak ja tämä\", hän sanoi.<br>\n<br>\n\"Etkö sinä ole Toa?\" Guardian sanoi silmät puoliksi ummessa.<br>\n<br>\n\"Joo?\"<br>\n<br>\n\"Sinä voit jäädyttää asioita ja luoda köynnöksiä.\"<br>\n<br>\n\"...ja?\"<br>\n<br>\n\"Ja ensimmäinen asia, joka tuli mieleesi, oli vaahtosammutin.\"<br>\n<br>\n\"...minä panikoin, hei. Jotain piti tehdä.\"<br>\n<br>\n\"Ainakin se toimi.\"<br>\nGuardian kytki kiväärinsä varmistimen päälle ja laittoi sen selkäänsä. Hän katsoi maassa olevaa mustaa limaa hetken yökiikarillaan varmistaakseen, liikkuiko se.<br>\n<em>\"Lämpö. Päälle.\"</em><br>\n<br>\nLima oli kylmempi kuin Tawan reaktio parin kuukauden takaiseen kahviojekkuun. Tämä tarkoitti, että lonkeroisen möykyn täytyisi olla kuollut, mutta Guardian ei ollut täysin varma, oliko lima koskaan ollut elossa.<br>\n<em>\"Lämpö pois. Skanneri. Päälle.\"</em><br>\n<br>\nGuardianin silmän mikrotietokoneen osoitin lukittui limaan ja kulutti viisi sekuntia sen analysoimiseen pitäen tasaista piipitystä. Piipitys loppui pehmeään \"valmis\"-ääneen. Skannauksen tulos ja liman ominaisuudet ilmestyivät Guardianin silmäskannerin näytölle.<br>\n<br>\n<em>404. Virhe. Skannatussa kohteessa ei järkeä. Ei. Ei. Ei. Virhe. Virhe. Virhe.<br>\nse sattuu<br>\n<br>\nliian pimeää<br>\n<br>\nauttakaa<br>\n<br>\näiti</em><br>\n<br>\n<br>\nViestin sisällöstä ei ollut selvästi paljoakaan hyötyä Guardianille. Hän päätti vain sulkea skannerin.<br>\n<br>\n\"Mitä täällä tapahtuu?\" Kepe kysyi huolestuneena.<br>\nGuardian harkitsi hetken, mitä vastaisi. Todennäköisesti joku teknisesti taitava oli häirinnyt Klaanin radiosignaaleja ja pommittanut apuvirtageneraattorin. Ei ollut salaisuus, että Kepen tekninen osaaminen olisi viholliselle hyödyllistä.<br>\nKepe olisi kuitenkin yksi niistä harvoista, joilla oli tarpeeksi teknistä tietotaitoa apuvirtageneraattorin korjausoperaatioon. Vaihtoehtoja ei ollut.<br>\n<br>\n\"Petturi\", Guardian sanoi. \"Petturi tapahtuu.\"<br>\nKepen silmäkulma nousi saaden hänet näyttämään hämmentyneeltä. \"Mitä?\"<br>\n<br>\n\"Joku häiritsi Klaanin sisäisiä radioaaltoja ja vahingoitti apuvirtageneraattoria\", Guardian sanoi. \"Joku päästi vihollisen sisään.\"<br>\n<br>\n\"Ovatko Nazorakeja vai...?\"<br>\n<br>\nGuardian näytti merkillisen ilmeen. \"En tiedä. Jotain mekaanista on liikkeellä. Mahdollisesti. Mutta tämä musta möykky ja tuo nauru...\"<br>\nSininen Skakdi piti pohdiskelevan hiljaisuuden.<br>\n\"Kepe\", hän sanoi.<br>\n<br>\n\"Niin?\"<br>\n<br>\n\"Herätä kaikki parhaat taistelijat ja hae Paaco. Yrittäkää korjata apugeneraattori parhaanne mukaan. Haluan jotain hiton valoja.\"<br>\n<br>\n\"Miten luulet minun löytävän oikean paikan tässä pimeydessä?\" Kepe kysyi skeptisesti. \"Toisilla ei ole yökiikaria.\"<br>\n<br>\nGuardian ei vastannut kysymykseen heti. Hän käveli kaapille, josta Kepe oli juuri kaivanut esiin vaahtosammuttimen. Kepe ei nähnyt mitään, mutta hän kykeni kuulemaan tavaroiden putoilevan seiniltä kolisten, kun Guardian kaiveli hyllyjen läpi kiireisesti.<br>\nPian Skakdi palasi Kepen luo. Guardian ojensi Kepelle jotain pientä ja kevyttä. Se oli neliön muotoinen.<br>\n<br>\nKepe katsoi kysyvästi.<br>\n\"Ne ovat tulitikkuja\", Guardian vastasi yksiselitteisesti.<br>\n<br>\nKepen suu aukesi puoliksi. Suusta ulos lennähtävä \"mitä\" oli niin tunteeton, hämmentynyt ja hidas, että sen oikea kirjoitusasu olisi \"Mitä.\"<br>\n<br>\n\"Ei löytynyt muuta\", Guardian vastasi. \"Noilla vähillä tikuilla löydät tiesi edes Paacon luo. Jossain pitäisi olla hätäsoihtuja, mutta ei näemmä tässä kaapissa.\"<br>\n<br>\nKepe oli sanomassa jotain taskulamppujen hyödyllisyydestä, mutta sitten valkovihreä Toa muisti tilanteen vakavuuden. Hän lähti juoksemaan toiseen suuntaan. Pian hän kuitenkin hidasti hieman vain huutaakseen jotain Guardianille.<br>\n\"Mihin sinä sitten menet?\"<br>\n<br>\n\"Kuulithan naurun?\" Guardian huusi takaisin.<br>\n<br>\n\"Niin?\"<br>\n<br>\nGuardian kääntyi kohti toista käytävää ja otti kiväärin selästään.<br>\n\"Se on menossa admin-siipeen.\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Admin-siipi</strong><br>\n<br>\n<br>\nMusta massa syöksyi läpi käytävien ja konferenssihuoneiden villipetolauman tavoin. Se veteli itseään eteenpäin pitkillä ja höllyvillä käsillään, joita oli kymmeniä. Välillä massalla oli pää, välillä se katosi sen satojen raajojen kaaoksen keskelle. Valtavalla rujolla hammasrivillä varustettu suu nauroi edelleen, mutta nyt erilaisia ääniä oli kuusi. Äänet vaihtelivat korkeuksiltaan. Yksi kuulosti Matoranilta, toinen oli käärmemäistä sihinää ja kolmas oli matalaa demonista murinaa, joka tärisytti lasisia esineitä ja ikkunoita Klaanin linnoituksessa. Yksi olennon kuudesta äänestä kuulosti kuitenkin enemmän itkulta kuin naurulta. <br>\n<br>\nVälillä pienet Matoraneilta tai Toilta näyttävät hahmot ilmestyivät mustan massan eteen. Ne nostivat säälittävät aseensa kohti massaa ja vetivät liipaisimistaan. Ammuksia lenteli läpi ilman ja jotkut niistä osuivat, mutta useimmat vain läpäisivät yönmustan hirviön, joka ei näyttänyt merkkejä kivusta vaan vain jatkoi epäluonnollista naurukuoroaan.<br>\n<br>\nJotkut säälittävistä tinasotilaista eivät ymmärtäneet väistää edes silloin, kun musta massa tuli lähemmäs. Jotkut niistä yrittivät yhä vastarintaa pienillä teräaseilla. Yleensä ne lensivät päin seiniä. Välillä ne lensivät niiden läpi. Jos kaoottisen massan keskellä oli yhä mieli, sen täytti suuri huvittuneisuus.<br>\n<br>\nMusta massa alkoi saapua määränpäähänsä. Syvä Nauru ei ollut tarvinnut aikaisemmin näkemänsä Toan opastusta löytääkseen kohteensa. Ainoa syy, miksi kammottava massa oli antanut Toan opastaa hetken aikaa oli se, että se nautti suuresti pienen olennon sisällä vellovasta pelosta. Syvä Nauru oli jättänyt Toan jälkeensä jo minuutteja sitten.<br>\n<br>\nTämä punaisen ja mustan sekava yhteensulautuma tiesi, mitä etsi ja tiesi, missä se oli. Kohteen olemus heijastui kauas Klaaniin. Harva kykenisi tuntemaan sen lähettämät aallot, mutta Syvä Nauru haistoi, maistoi, tunti, kuuli ja näki ne.<br>\nJa kyseiset aallot olivat kauneinta, mitä Syvä Nauru oli koskaan nähnyt tuhannella silmällään. Se oli puhdasta ja voimakasta ja se tulisi kuulumaan työnantajalle.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Adminien komentokammio</strong><br>\n<br>\n<br>\nVisokki seisoi taisteluvalmiudessa pimeässä komentokammiossa. Valot olivat poissa, mutta Visorak kykeni tarkoilla aisteillaan kuulemaan ja haistamaan, että jotain oli tulossa.<br>\n<br>\nJokin iskeytyi komentokammion paksuun metallioveen. Ovi tärähti voimakkaasti, mutta pysyi kiinni liitoksissaan. Pian ovi tärähti kuitenkin uudelleen.<br>\n<br>\nHohtava Rhotuka-kiekko alkoi latautua Visorakin selässä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":262,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-04T21:57:00.000Z","content":"<em>Se elää yhä. Miksi se elää? Miksi en tappanut sitä, kun olisi ollut mahdollisuus? Kunnianhimo, ahneus, ylpeys. Valta. Voima.<br>\n<br>\nSe elää. Se elää.<br>\n<br>\nNäen itse virheeni joka kerta, kun se osoittaa hedelmällisyytensä tulokset.<br>\n<br>\nPimeys. Hävitys. Turmio. Tyhjyys.<br>\n<br>\nPelkkää tuhoa näen ympärilläni.<br>\n<br>\nKun kuolema saa kaiken.<br>\nMinun on korjattava virheeni.<br>\n<br>\n<br>\nEikö sssse ole mieluinen? Vieläkään?<br>\n<br>\nKylläh.<br>\n<br>\nSssssitten voissssimme tyytyä ssssiihen.<br>\n<br>\nTietysti. Mutta onko meidän pakko?<br>\n<br>\nSsssse on paha. Sssse on ilkeä. Ssssse on ennen kaikkea tuottava. Ssssse on tärkeintä. Haluammehan valtaa.<br>\n<br>\nHaluammeko todella?<br>\n<br>\nSssssinä päätät itsssse. Minä haluan…<br>\n<br>\nEntäpä muut?<br>\n<br>\nEn välitä heisssstä. Olemme kumppaneita. Muut sssssaavat nuolla...<br>\n<br>\n… mitä?<br>\n<br>\nUnohda sssse.<br>\n<br>\nÄlä yritä. Terry petti jo veljeskunnan johtajan. Miserix on kuollut. Ainakin jos ne vätykset suorittivat tehtävänsä.<br>\n<br>\nOn mahdollissssta, että eivät.<br>\n<br>\nVihjailet jotain?<br>\n<br>\nMahdollisesssssti.<br>\n<br>\nSihise itseksesi. Minä en ole kiinnostunut asiasta. Mieluiten tuhoaisin tuonkin.<br>\n<br>\nEiiii. Sssssitä ei sssssaaa tuhota.<br>\n<br>\nMitä hyödymme siitä?<br>\n<br>\nSssssaa nähdä…<br>\n<br>\nÄsh. Minun täytyy ajatella asiaa.<br>\n<br>\nTietyssssti…<br>\n<br>\n<br>\nMiksi. Miksi sen piti jäädä henkiin.</em><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien tunnelit, suuri kammio</strong><br>\n<br>\n”… Manu!” Matoro kirkui Makutan korvaan.<br>\n”Mtähhäh.”<br>\n”Mitä me teemme?”<br>\n<br>\nHe katselivat suurta salia. Nazorakit eivät olleet vielä huomanneet heitä. Makuta Nui mietti. Pitkään. Muut alkoivat hermostua.<br>\n<br>\n”Voisimme tappaa ne?” Make ehdotti.<br>\n”Tuollaista puhetta Modelta”, Keetongu moitti.<br>\n”Klaanin koodi ei kiellä tappamista”, Make sanoi kohauttaen olkiaan.<br>\n”Mutta se säätää tappamista viimeiseksi vaihtoehdoksi”, Matoro sanoi.<br>\n”Älkää nyt, itsekin tapatte kaikki!” Make valitti.<br>\n”HILJAA.” Kaikki säpsähtivät. Ääni oli lähtöisin Makuta Nuista.<br>\n<br>\nHe katsoivat hiljaa Manua. Tämä katseli ympärilleen. Sitten hän aivan yhtäkkiä lähti kävelemään kohti torakoita.<br>\n<br>\nMuuta juoksivat perässä, hätääntyneinä.<br>\n”Mitä luulet tekeväsi?” Summerganon kuiskasi. Makuta ei vastannut. Lopulta torakat näkivät heidät. Ne juoksivat heidän luokseen ja kohottivat aseensa.<br>\n<br>\n”Tervehdys, Nazorakit”, Makuta huudahti iloisesti. ”Tulin tapaamaan johtajaanne.”<br>\nManun tiimi tuijotti häntä ällistyneenä, torakat taas epäluuloisina.<br>\n”Mitä ajat takaa, Makuta?” yksi torakoista kysyi.<br>\n”Toistan hieman hitaammin, että retarditkin ymmärtävät:<br>\n<br>\nMinä. Tulin. Tapaamaan. Teidän. Rakasta. Johtajaanne. Hän. On. Torakka. Numero. 001. Is that savvy?”<br>\n<br>\nTorakka raapi hetken päätään. Toinen näytti raivoisalta.<br>\n”Etkö sinä tajua?” se rääkäisi kumppanilleen. Loput torakat pysyttelivät taaempana. ”Se pilkkaa sinua!”<br>\n”Kyllä minä tajusin, ole hiljaa!”<br>\n”Hienoa, että saitte viimein kiinni punaisen langan pään”, Makuta hihitti.<br>\n”… lanka?”<br>\n”Turpa kiinni, idiootti”, toinen torakka sanoi ensimmäiselle ottaen ohjat käsiinsä. ”Tulette mukaani. Vien teidät tyrmiin odottamaan kohtaloanne.”<br>\n”Ei”, Makuta Nui vastasi, ”en sanonut niin. Minä tapaan johtajanne.”<br>\n”Ei käy.”<br>\n”Kyllä se käy.”<br>\n”Ei. Te menette tyrmään, tai muut-” Nazorakin lause jäi kesken varjosäteen lävistäessä hänen päänsä. Säde osui kattoon. Kiviä putosi tappavasti joidenkin Nazorakien päälle.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://img181.imageshack.us/img181/2864/johtajanluo.png\"> Makutan voimahuuto kantoi hyyyvin pitkälle. Koko muu tiimi seisoi jännittyneenä vieressä.<br>\n”Mitä hemmettiä sinä teet?” Make tivasi.<br>\n”Huudan?”<br>\n”Äh.”<br>\n<br>\nTorakat lähestyivät heitä. Varovasti. Makuta ei välittänyt; hän tarttui yhtä torakoista päästä ja nosti tämän ilmaan. Torakka kirkaisi.<br>\n”Missä pomonne on, kultaseni?”<br>\n”Eeeeh…”<br>\n”Vastaahan.”<br>\n”Tiesitkö, että kuulostat melkoisesti Abzumolta?” Makuta Nuin silmät laajenivat.<br>\n”Kuinka niin?” Ote Nazorakin päästä tiukkeni.<br>\n”No, hän kutsuu meitä torakoita kultasiksi…” Vihreänruskeaa tahmaa lensi ympäriinsä. Lähimmät torakat kastuivat. Makuta itse ei kastunut limasta; hänellä kun oli suojakenttävoima.<br>\n<br>\nTorakat muodostivat saattueen Makutan ympärille. Muiden ympärille muodostui toinen saattue. He lähtivät kulkemaan luolastoon.<br>\n”No niin”, Makuta sanoi reippaasti, ”edistystä.”<br>\n<br>\nPian vastaan tuli risteys. Makuta saatettiin toiseen, muu ryhmä toiseen.<br>\n”Minne meidät viedään?” Matoro hätääntyi.<br>\n”Luultavasti sinne tyrmään”, Makuta Nui tokaisi. ”Mutta te pakenette. Tapaamme sitten keskellä pesää, okei?”<br>\n”Selvä”, Make sanoi. Muu ryhmä ei ollut niinkään varma asiasta. Makuta Nui hymyili itsekseen. Vihdoinkin. Hän tapaisi jälleen ykkösen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":263,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-04T23:05:00.000Z","content":"<strong>Nazorakien kokoushuone</strong><br>\n<br>\nHuoneen ovelta kuului koputusta. Kenraalin tuoli kääntyi kohti ovea, ja hän painoi kaukosäätimen nappia. Ovi aukesi, ja sisään astui lyhyehkö torakka.<br>\n\"Mitä asiaa?\" Kenraali tiedusteli.<br>\n\"Turvakameroissamme näkyy jotain yllättävää. Suosittelisin kääntämään kamerakanava kahdeksalletoista.\"<br>\n<br>\nKenraali käänsi tuolinsa taas kohti näyttöä, ja painoi nappia kaukosäätimestä. Ruutuun ilmestyi kuva pimeästä torakoiden käytävästä, jota kulki muutama Nazorak ja suurempi, haarniskoitu hahmo. Kenraali yllättyi.<br>\n\"Onko tuo... Makuta Nui?\"<br>\n\"Siltä näyttää, johtaja.\"<br>\n\"Viekää hänet tuulikaappiin.\"<br>\n\"Selvä.\"<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nManun takana kävelevän torakan radiosta kuului puhetta. Hän sai selkeän ohjeistuksen, ja ilmoitti lajitovereilleen uudesta määränpäästä.<br>\n<br>\nPian seurue saapuikin suurelle teräsportille, jonka ovet aukesivat hitaasti. Nazorakit komensivat Makuta Nuin astumaan sisään. Manu kyllä huomasi jotain epäilyttävää, ei torakoiden pesä ollut vielä näin lähellä Klaania. Mutta juuri kun hän oli astunut sisään, ovet paukahtivatkin nopeasti kiinni torakoiden jäädessä ulkopuolelle. Eräs seinä paljastui suureksi näytöksi, ja siihen ilmestyi kuva harmaata takkia pitävästä, suuressa tuolissa istuvasta torakasta.<br>\n<br>\n\"Hauska nähdä, että olet tullut tapaamaan minua. Viime kerrasti onkin niin pitkä aika, makuta.\"<br>\nManu katseli huuoneessa ympärilleen, ja Kenraali lisäsi: \"Tiedän, että sinulla on paljon erilaisia voimia. Älä kuitenkaan edes harkitse teleporttaavasi pois tai mitään, sviittisi on eristetty moiselta.\"<br>\n\"Haha! No mutta! Ykkönen. Siitä tosiaan on aikaa. Voi Steve, aika on merkillinen asia. Saanhan kutsua sinua Steveksi?\" Manu katseli yhä ympärilleen huoneessa. \"Mitäs tällainen teleporttauksen esto on? Ja mihin ovat kadonneet käytöstapasi?\"<br>\n\"Mitä, kakkukahvejako odotit? Ja se teleporttauksen esto, olemme hieman kehittyneet sitten viime visiittisi.\"<br>\n\"Ah. Tietysti. Te olette aivan liian älykkäitä minulle. Kuinka nokkelaa, Steve.\" Tämän sanottuaan Manu vielä hihitteli päälle.<br>\n<br>\nKenraali mulkaisi Manua pahasti.<br>\n\"Kuitenkin, mitä haet täältä, makuta?\"<br>\n\"Sinua. Eikö ole mukava tavata vanhaa ystävää pitkästä aikaa?\"<br>\n\"Ei.\"<br>\n\"Kuinka töykeää. Etkö oppinut viime kerrasta mitään?\"<br>\n\"Nyt, makuta, lopeta irvailu, ja kerro oikea asiasi!\"<br>\n\"Ah. Ajattelin, että saisin kohdata sinut kasvoista kasvoihin. Tiedäthän, ilman, että välillämme on... väliaineita. Mutta: mitä luulet minun haluavan, kun tunkeudun pesään <em>kuuden hengen</em> iskuryhmä mukanani?\"<br>\n\"Pitäisikö kuuden pelottaa minua? Tiedät kyllä, että minulla on hieman enemmän väkeä komennossani.\"<br>\n\"Etkö tajunnut hyvää juttuani? Ehkä se ei ollutkaan niin hyvä, kuin luulin, <em>Steve</em>.\"<br>\n\"Makuta, kannattaisi suhtautua minuun vakavammin. Pidä hauskaa karsinassasi, kunnes keksimme sinulle parempaa käyttöä. Näkemiin.\"<br>\n<br>\nJuuri, kun Kenraali oli sulkemassa yhteyden, hän vielä lisäsi: \"Äläkä kutsu minua Steveksi!\"<br>\n<br>\nSitten näyttö sammui, ja Manu jäi yksin pieneen huoneeseen.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Kiitos Manulle, joka kirjoitti omat replansa.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":264,"creator":"Jake","timestamp":"2010-11-05T10:35:00.000Z","content":"<strong>BIO-klaani</strong><br>\n<br>\nJake oli juuri räjäyttänyt seiniä ja opastanut Avdea, kuolemanpelon seurauksena. Nyt hän tajusi jotain. Hän oli pettänyt klaanin. Täysin vahingossa, tajuamatta tekoaan. Hän ei edes ollut Avden liittolainen tai mitään muutakaan, mutta hän oli silti pettänyt klaanin. Viidessä sekunnissa Jake teki päätöksen. Hän aikoi korjata virheen minkä oli tehnyt, hän aikoi tällä kertaa jättää sen itsesäällissään rypemisen ja auttaa klaania. Tämä olisi se hetki jolloin pitäisi tehdä jotain jos tekisi, koska tämä saattoi olla koko klaanin historian viimeinen hetki. Jake otti aseensa selästään, viritti sen taisteluvalmiuteen, ja lähti liikkeelle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":265,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-05T13:50:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani (mitä muuta on odotettavissa?)</strong> <br>\n<br>\nGK juoksi, juoksi lujempaa kun kokskaan ennen, ilman mitään lisävarusteita. Avde seurasi häntä itseasiassa hän jopa ehkä johdatti Avdea, mutta toisaalta Admin siipeen oli ehdittävä ennen häntä.<br>\nMusta massa kuitenkin oli nopea, GK litistyisi sen alle jos ei tekisi mitään.<br>\nHän Hyppäsi seinää vasten ja ritti roikkua nyrkkirautansa kanssa kiinni seinässä, Avde ei selvästikkään välittänyt hänestä jaa kiiti likeltä GK:stä ohi, Gk hakkasi seinää miekallaa ja siitä irtosi pala ja hän tippui seinältä.<br>\nNoustuaan hän lähti juoksuun. Kulman takan näkyi Avde jolle ositti vastarintaa Visokki Rhotukoita ampumalla Visorak parka olisi tuhoon tuomittu ilman apua.<br>\n<br>\n[spoil]Epic Avde VS Visokki, GK ja Jake Battle..[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":266,"creator":"Jake","timestamp":"2010-11-05T14:25:00.000Z","content":"<strong>Bio-klaani, adminsiipi</strong><br>\n<br>\nJake juoksi admin-siipeä kohti. Sen portti oli auki, kun Jake käveli eteenpäin, myös komentohuoneen panssariovi oli auki. Itseasiassa se oli rikki. Jake katsoi sisään. Siellä oli Visokki, GK, ja varjo-olento jonka Jake oli nähnyt aiemminkin. Viimeksi Jake ei ollut pelännyt olentoa, koska oli nähnyt sen aiemminkin, mutta nyt reaktio oli erinlainen. Varjomassasta pyrki kokoajan ulos käsiä, jalkoja, lonkeroita ja silmiä. Kolmen äänen sekoitus puhui nyt varjomassan keskeltä: \"Nyt, pienet ystäväni, on aika kuolla.\"<br>\n<br>\n<br>\nJake oli jähmettynyt pelosta, mutta hän liikkui eteenpäin. Hän latasi aseensa ja ampui Avdea. Ei tapahtunut mitään, vaikka Jake ampui sarjaa Avdeen ja jokainen luoti osui. NYT oli oikeasti pelon paikka. Jake syöksyi Avdea päin. Hän otti miekkansa, jonka oli takonut itse. Hän iski Avdea kovaa. Mitään ei taaskaan tapahtunut, paitsi että osa Avden varjokäsistä tarrasi Jakea ja heitti Jaken seinään. Sen jälkeen yksi lonkero otti GK:n, ja heitti hänet Jaken päälle. GK nousi. Niin teki Jakekin, Jake yritti käyttää maan ja jään elementaalivoimiaan, hän loi hieman kiveä, ja jäädytti sen. Sitten hän heitti sen Avdea päin. Yksi Avden kourista otti sen, ja heitti sen Jakeen itseensä.<br>\n<br>\n\"Sinun on turha yrittää, ystäväni. Olisit nyt tällä puolella huonetta, jos olisit ottanut tarjoukseni vastaan. Etpä ottanut\", Sanoi Avde, ja kaksi varjokättä tarttui Jakeen, heilautti Jaken tajuttomalla ruumiilla GK:n maahan, ja heitti molemmat seinään. Kaikki pimeni. Ainoastaan Visokki jäi tajuihinsa, ja hän olisi nyt yksin Avdea vastaan...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":267,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-05T16:10:00.000Z","content":"<strong>Komentokeskus</strong><br>\n<br>\nKepe saapui Klaanin keskeisempiin osiin tulitikkujen valaistessa tietä. Viimeinen oli juuri polttamassa hänen sormiaan, kun hän löysi oven, jossa luki \"Komentokeskus\".<br>\n<br>\nHän avasi oven ja astui sisään. Huone oli laaja, ja sen seinillä oli monensorttisia monitoreja. Ohjauspöydät peittivät lattian. Tavallisesti monitoreissa olisi näkynyt kuvia ympäri linnaketta ja pöydät olisivat piippailleet merkityksellisesti. Nyt se oli pimeä ja autio. Yksi hahmo näkyi pääkontrollipaneelin edessä öljylampun kanssa.<br>\n<br>\n\"Paaco!\"<br>\n<br>\nTämä kääntyi katsomaan. \"Kas, terve\", hän vastasi ja potkaisi paneelia. Se pysyi vaiti.<br>\n\"G käski meidät korjaamaan apugeneraattoria\", Kepe aloitti. \"Sattuuko sinulla olemaan ylimääräisiä valonlähteitä?\"<br>\nPaaco osoitti laariin huoneen nurkalla. Se oli täynnä soihtuja.<br>\n<br>\n<strong>Hetkeä myöhemmin, portaikossa syvyyksiin</strong><br>\n<br>\nKepe ja \"kaikki parhaat taistelijat\", Dox, Ignika ja Paaco, raivasivat tietään kohti apugeneraattoria. Konehuone oli kerroksen verran aulasta alaspäin mutta julmetun käytävälabyrintin takana.<br>\n<br>\nKepe kantoi laatikkoa, joka sisälsi apugeneraattorin kriittisimpien osien varakappaleet. Kaikilla heistä oli soihdut, jotka valaisivat pimeät käytävät kelvollisesti. Askeleet kaikuivat autiossa kerroksessa. Taistelun ääniä kantautui kaikkialta ylhäältä. Jostain kuului jyrähdys, ja katonpalasia tipahteli heidän päälleen.<br>\n<br>\nDox ja Ignika eivät näyttäneet lainkaan tietoisilta siitä, mitä oli tekeillä. Dox pälyili ympärilleen pelokkaasti, Ignika puolestaan hyppi ympäriinsä yliaktiivisesti. Kepe ei ollut varma, oliko ollut oikein päästää heidät ulos omasta pienestä universumistaan suureen ulkomaailmaan. Paaco kuitenkin yritti parhaansa mukaan selittää heille yön tapahtumia.<br>\n<br>\nHe saapuivat suurelle, metalliselle ovelle. Se oli kiinni ja lukossa, mikä oli yllättävää ottaen huomioon generaattorin joutuneen räjäytetyksi. Kepe kaivoi esiin ruosteisen, suurehkon avaimen ja avasi oven. Se kolahti seinään. Huoneeseen syntynyt korkeapaine purkautui ulos puhaltaen sankarien kasvoille ylen suuren määrän savua.<br>\n<br>\nSuuren huoneen täyttävä generaattori oli tuusan nuuskana. Sen turbiinit olivat suurimmaksi osaksi kunnossa, mutta akselit ja teknisemmät laitteistot olivat äärimmäisessä epäkunnossa. Kepe lähetti Doxin ja Ignikan etsimään jotain tolppaa akselinkorvikkeeksi, mutta vasta heidän lähdettyään tajusi, että nämä mitä luultavimmin eksyisivät eikä heitä kuuluisi vähään aikaan takaisin. Hän ja Paaco asettivat mukanaan tuomaa uutta laitteistoa paikalleen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":268,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-05T16:30:00.000Z","content":"<strong>Torakkapesä</strong><br>\n<br>\nAbzumo käveli läpi salien, tunneleiden, pesien. Torakoita käveli häntä vastaan vähän väliä. Hän ei kiinnittänyt niihin huomiota: hän oli täysin omissa maailmoissaan.<br>\n<br>\n<em>Avde hyökkää Klaaniin mukanaan lauma robotteja. Mitä me hyödymme tästä? He eivät varmasti onnistu.</em><br>\n<br>\nMakuta saapui suureen huoneeseen, joka oli täynnä kennoja. Jokaisessa kennossa nukkui torakka. Hän katseli niitä haikeasti. Ruskeat olennot, Nazorakien uusi sukupolvi, jota koulutettaisiin maajoukkoihin.<br>\n<br>\n<em>Ei, meidän täytyy selviytyä. Ollaksemme vahvempia meidän on ensin kärsittävä tarpeeksi. Vasta sitten he voivat tietää, mihin pystyvät; kun ovat saaneet kokea äärirajansa. Ja minä tiedän, että he ovat vahvoja. Minä jos kuka tiedän.</em><br>\n<br>\nHän käveli salin päästä päähän.<br>\n<br>\n<em>”Katsotaan, mitä voimme tehdä tämän asian suhteen.”</em> Avden ääni kaikui Abzumon pään sisällä.<br>\n<br>\n<em>Mitä hän haluaa? Nimdan palasia? Mihin hän niitä tarvitsisi? Tietysti se on voimakas ase, mutta sitä hän tuskin tavoittelee. Tiedän sen.</em><br>\n<br>\nHän lähti huoneesta. Kävely jatkui kohti pesien keskustaa.<br>\n<br>\n<em>Makuta Nui… missä hän on? Luulisi, että hän yrittää tehdä jotain torakoiden valloitussuunnitelmien kumoamiseksi.</em><br>\n<br>\nAbzumo saapui sisimpään kammioon. Oli aivan pimeää. Jokin suuri liikahti. Makuta hymyili.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tuulikaappiin johtava käytävä</strong><br>\n<br>\nVahdissa oleva torakka kuunteli pelokkaana kopista kuuluvia ääniä: Makuta hihitteli siellä itsekseen. Välillä hän purskahti oikein makeaan nauruun. Muutaman kerran torakka kuuli myös sukkapuikkojen ääntä. Eikä se vielä mitään: torakka oli menettää järkensä, kun kovaääninen torvi tööttäsi.<br>\n<br>\n<em>Mitä se hullu puuhaa siellä?</em> torakka ajatteli. Hän ei tosin uskaltanut avata ovea; jos Makuta ei tappaisi häntä, kenraali tekisi sen kyllä.<br>\n<br>\nTorakan hermot menivät viimeistään, kun Makuta Nui päätti muuttaa muotoaan rumaksi rahiksi ja irvisti tälle. Torakka yritti peittää korvansa, kun Makuta alkoi päästellä imeskelyä ja suutelua muistuttavaa ääntä.<br>\n<br>\nManulla oli hauskaa. Hän kidutti torakkaa ilman, että kidutti tätä. Mutta leikki saisi riittää. Makuta otti telepaattisen yhteyden tiimiinsä.<br>\n<br>\n<em>Hei. Tulkaapa pelastamaan minut tuulikaapista.</em><br>\nToisessa päässä Matoro, Keetongu, Summerganon sekä MahriKing hätkähtivät. Saattuetorakat sorkkivat keihäillään heitä.<br>\n<em>Kyllä, tuulikaapissa.</em><br>\n<em>Missä päin maailmaa?</em> Summerganon kysyi.<br>\n<em>Palatkaa käytävää pitkin takaisin ja tulkaa sinne, minne ne veivät minut. Kiitos.</em><br>\n<br>\nTiimi valmistautui lyömään torakat kanveesiin. Tuskin niitä olisi niin paljon lähistöllä, että he eivät voisi päästä pakoon.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":269,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-05T16:49:00.000Z","content":"<strong>Nazorakien pesä, Tuulikaapille johtava käytävä.</strong><br>\n<br>\nNeljä Klaanilaista valmistautuvat hoitelemaan saattueensa ja ryntäämään taaksepäin, Manun vankilaan. <br>\n<br>\n\"Kolme.\", Matoro sanoo.<br>\n\"Hiljaa, vanki.\", yksi torakoista sanoo kylmästi. Se puristelee ikävää keihästä kädessään.<br>\n\"Kaksi.\", Matoro jatkaa.<br>\n\"Mitä oikein teet, ääliö? Hiljaa!\", sama torakka huutaa.<br>\n\"Lasken sekunteja maailmanloppuun. Mitä muutakaan?... Yksi.\", Matoro ilmoittaa. Siinä silmänräpäyksessä neljä Klaanilaista vetäisee aseensa ja nopeat iskut saavat taisteluun varautumttomat torakat nopeasti maahan. <br>\n<br>\n\"Okei, vauhtia!\", Matoro huutaa ja lähtee juoksemaan kohti tätä \"tuulikaappia\" muu joukko kintereillään.<br>\n<br>\nKaukana heidän takanaan - tai vähän aikaa sitten heidän edessään - on joukko torakoita joiden piti auttaa jos vangit karkaavat. Nyt ne ampuvat Zamor-pistooleilla Klaanilaisia ja muutama lähti juoksemaan heitä kiinni. Yksi karjuu radiopuhelimeen.<br>\n<br>\n\"Niitä tulee kohta lisää\", Keetongu huutaa joukon viimeisenä. Yksi Zamor osuu häntä jalkaan, kaataen massiivisen hahmon maahan. <br>\nMahriking pysähtyy ja osoittaa keihäällään Tongun yli. Tulen Toa ampuu voimakkaan - ja tulikuuman - laukauksen elementaalienergiaa. Liekkimuuri osuu Nazorakeihin jotka sortuvat hetkeksi maahan. Make auttaa Tongua ylös.<br>\n<br>\nSummerganon ja Matoro ovat ennättäneet kulman taa - he näkevät ison teräsoven jossa lukee \"tuulikaappi\". Vartija yritti jotain epämääräistä, mutta jääsäde päähän kolkkasi sen. Matoro pääsee oven luo. Nopea vilkaisu - ovi on paksu, sitä ei voi murtaa. <br>\nMatoro vetäisee Energiateränsä esiin, hän suuntaa sen terän kohti oven reunaa. <br>\n<br>\nSummerganon juoksee auttamaan Makea ja Tongua.<br>\n<br>\nMatoron miekka alkaa hehkua keltaisena. Toa laukaisee miekasta energiasäteen joka murksaa toisen saranan.<br>\nMatoro tekee saman tempun toiselle ja pyytää Manua työntämään ovea.<br>\nMatoro siirtyy sivuun kun Makuta syöksyy ovea päin, kaataen sen ulospäin. <br>\n<br>\n\"Seuraava siirto?\", Matoro kysäise.<br>\n<br>\n\"Torakat hankkivat apuvoimia!\", hieman kauempana oleva Make huutaa kaksikolle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":270,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-11-05T19:26:00.000Z","content":"<a href=\"http://www.youtube.com/watch?v=T25xMJ3d_k0\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\"><strong>Tuntematon, kymmeniä minuuttia sitten</strong></a><br>\n<br>\nSamaan aikaan Klaanin kaaoksen keskellä, monet lautasen muotoiset leijuvat robotit vaeltelivat Klaanin Linnakeen pimeissä kujissa ja heikoilla valokivillä valaistetuissa rakennuksissa. Toisin kuin metallijoukkue, ne eivät olleet mukana tuhoamassa kaiken tieltään, vaan tutkivat jokaista nurkkaa ja seurasivat jokaista klaanilaista varjoissa. Jokainen niiden näkemä liike oli lähetetty kenenkään tietämättä tuntemattomalle päämajalleen.<br>\n<br>\nAivan kuten olevat Klaanin Linnake sillä hetkellä, päämaja oli hyvin pimeä ja peitti useat yksityiskohdat varjoihinsa. Yksi päämajan huoneissa istui suuri, vaalean sininen näyttö joka koostui useista pienemmistä näytöistä ja valaisi sen ruosteen värisiä, metallisia seiniä. Näytöstä näkyi jokainen mitä lautasmaiset robotit näkivät; Jokaisen käytävän, jokaisen rakennuksen, jokaisen tien ja jokaisen klaanilaisen.<br>\nNäytön edessä istui harmaa Skakdi. Hän pukeutui siistiin mustaan takkiin, jossa oli pieni hopeinen pinssi johon kirjoitettiin kirjaimien \"Z\", \"M\" ja \"A\" yhditelmä. Skakdi katseli näyttöä tarkasti ja hymyili hyvin ivallisesti itsekseen.<br>\nHänen viereensä saapui yksi metallipataljoonan olennoita: Avhrak Feterra, joka erosi muista himmeän kultaisesta väristään.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Tiedotus: Mestari Z.M.A, kolmasosa Klaanin Linnoituksesta neutralisoitu. Vastarinta täysin olematon\"</span></span>, Kultainen Feterra kertoi Skakdille ruosteisella äänellään.<br>\n\"Hienoa. Onko raporttia meidän Toastamme ja Sheelikasta?\", Skakdi alkoi kysymään vieressä olevalta metalliolennolta.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: Toan sijainti vielä tuntematon. Kontakti Sheelikaan katkennut\"</span></span>, vastasi Kultainen Feterra.<br>\n<br>\n\"Täysin odotettavissa häneltä. Yrittäkää löytää Toa ja nappakaa hänet elävältä, keinolla millä hyvänsä\", Skakdi alkoi sanomaan vakavemmalla äänellä. Hän keskittyi takaisin suureen näyttöön ja tutki jokaista robottiensa lähettämät kuvat.<br>\nYhtäkkiä pieni osa kuvista alkoi liikkumaan tavallista nopeammin. Tusina näistä vakoilevista roboteista alkoi hyökkäämään raivoisasti vastaan tulijoita päin ampuen punaisia neutralisointisäteitä.<br>\n\"Mitä tapahtuu?\", Skakdi alkoi kysymään Kultaiselta Feterralta.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: Avhrak Va:t ovat menettäneet hallinnan ja suorittavat neutralisointioperaatiota\"</span></span>, Kultainen Feterra vastasi Skakdille ilman viivästystä.<br>\n\"Tiedän sen\", Skakdi lausui sille takaisin hieman kärsimättömästi, \"Mutta miksi?\"<br>\nSkakdi alkoi painella edessä olevaa näppäimistöryhmää ja kohdisti näytöt ainostaan kontrolloimattomien Avhrak Va:en näkymään. Silloin niiden näkötutkiin ilmestyi siteisiin ja metalliosiin pukeutunut valkoinen Toa. Lautasmaiset robotit alkoivat hyökätä tätä päin, mutta heidät tuhottiin yksi toisensa jälkeen, täyttäen koko suuren näytön lumisateella.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Tiedotus: Kohde tunnistettu: Toa Glatorianking, klaanilainen. Vihollinen. Vakavasti haavoittunut.\"</span></span>, Kultainen Feterra tiedotti Mestarilleen.<br>\n\"Kerro, miksi luulet Va:ien menettävän hallinnan\", harmaa Skakdi kyseli piittaamattomana Feterran edellisestä vastauksesta.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Hypoteesi: Mestari Sheelika oli henkilökohtaisesti vastuussa kontrolloimattomista Avhrak Va:ista. Hän on hyvin mahdollisesti muokannut näiden ohjelmointia\"</span></span>, vastasi Kultainen Feterra.<br>\n\"Niinkö on?\", harman Skakdin sanoi muuttaen heti äänensävynsä, \"Voi Sheelika rakas. Näin kauan etkä vieläkään luota minuun. Fiksu tyttö\", Skakdi alkoi sen jälkeen hykertämään hillitysti, \"Missä Avde on?\"<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: Liittolainen Avde etenee Bio Klaanin Linnoituksen Admin-siipeä päin\"</span></span>, Kultainen Feterra vastasi.<br>\nSkakdi hymähti uudelleen, \"Käske Feterra-joukko 4:n seuraamaan häntä. Emmehän saa antaa hänen katoa pois silmistämme\", Skakdi lausui puoli-ivallisesti.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: Tottelen\"</span></span>, Kultainen Feterra vastasi.<br>\nHarmaa Skakdi näppäili uuden koodisarjan näpäimistöön. Yksi Avhrak Va:sta alkoi leijumaan Admin-siipeä kohti, piilottaen itsensä varjoissa.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Noin, GK:n yksi edellisistä viesteistä korjattu. Muistakaa ettei Avhrak Feterroja voi hutkia pois kuin kärpäsiä.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":271,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-06T13:58:00.000Z","content":"<strong>Torakoiden tunnelit</strong><br>\n<br>\n\"Niin, seuraava siirtomme on...?\", Matoro kyselee Manulta.<br>\n\"Öh, en minä tiedä. Mennään eteenpäin.\", Makuta puhelee. Kaksikko juoksee pitemmälle käytävään kolmen muun Klaanilaisen luo.<br>\n\"Nazorakit odottavat meidän pakenevan johonkin sivutunneliin. Mennään suoraan eteenpäin!\", Matoro neuvoo Klaanilaisia.<br>\n\"Läpi tuosta? niitä on toista kymmentä!\", Keetongu ihmettelee.<br>\n\"Kyllä.\", Makuta Nui vastaa. Makuta luo pimeydestä suuren varjokäden, joka iskeytyy Nazorakjoukon läpi. Manu vetää muutaman olennon itseensä, ja viisikko lähtee juoksuun hajaannuksen läpi. Pystyyn nousseet torakat jäävät nopeasti etenijöiden alle. Viisikko pääsee onnistuneesti kapean tunnelin ohi erääseen isoon pääkäytävään.<br>\n<br>\n\"Hyvät uutiset; ne eivät seuranneet. Huonot uutiset, olemme valtaväylällä eli täällä on väkeä.\", Matoro puhuu lämpimikseen. Monet siviili-torakat lähtevät juoksemaan pakoon, he eivät ole ikinä nähneet mitään pesän ulkopuolelta. Kauempana näkyy joukko aseistautuneita torakoita.<br>\n<br>\n\"Varok-\" joku Klaanilaisita huutaa, ohjus osuu viisikon keskelle.<br>\nMaalattiaan tulee kraateri, viisikko lentelee eri suuntiin ja maata lentää. Torakat lähestyvät uhkaavasti, ja heillä on iso raketinheitinmasiina erään pienen talon katolla.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":272,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-11-06T16:57:00.000Z","content":"<strong>Nazorakien luolasto, asutuskeskus</strong><br>\n<br>\n\"Se on ansa!\" Keetongu huusi.<br>\n\"Ei ihmekkään, että Manun vapauttaminen oli niin helppoa\", Matoro jatkoi ja hyppäsi pystyyn. Hän veti miekkansa esille. Sotilastorakoita tuli joka suunnasta; ne olivat olleet piilossa ottaakseen koko joukon kerralla kiinni.<br>\n<br>\n\"Manu, käytä varjovoimaasi! Torakat lähestyvät!\" Make huusi. Makutan varjovoimat olivat pelastaneet sankarimme tuhat kertaa aiemminkin. <br>\n<br>\nManu ei kuitenkaan vastannut. Nazorakit olivat tähdänneet ohjuksensa juuri Manuun, koska hän oli selvästi joukon johtaja ja pahin uhka. Niinpä Manu vain makasi kuopan pohjalla. Hänen panssarinsa oli yhä ehyt, mutta Makutasta ei olisi taistelijaksi tässä tilassa.<br>\n<br>\nNiinpä MahriKing aloitti itse vastarinnan. Hän teki tulipallon ja sinkosi sen sauvallaan kohti nazorakin raketinheitintä. Räjähdys valaisi koko luolan ja romahdutti talon maan tasalle. Se teki samalla selvää puolesta tusinasta torakoita.<br>\n<br>\nMatoro huitaisi nopeasti miekallaan lähintä torakkaa, mutta sotilastorakka torjui iskun miekallaan ja hyppäsi sivuun. Kuin käskystä koko torakkajoukko lähti hyökkäykseen kohti sankareitamme.<br>\n<br>\n\"NAZORAK RUSH KHEKHEKHE\" Raikui luolassa torakkasuulla puhuttuna.<br>\n<br>\nAlkoi taistelu. Summerganon sai kaadettua tappavalla pistoliikkeellä kaksi lähestyvää torakkaa, mutta niiden tilalle tuli oitis kolme lisää. Maken ja Matoron elementtaalienergiat polttivat ja jäädyttivät hyökkääviä torakoita, mutta niitä virtasi yhä lisää. Keetongu nappasi yhden torakan jalasta ja käytti sitä moukarina pitääkseen lähestyvät vainolaiset loitolla.<br>\n<br>\nSankarimme olivat nyt tiukan saartorenkaan keskellä kaiken avun ulottumattomissa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":273,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-11-06T17:28:00.000Z","content":"<strong>Nazorakien luolasto, asutuskeskus</strong><br>\n<br>\nSaarto tiivistyi koko ajan vähän, mutta sankareiden horjumattomuus ja rohkeutta uhkuva olemus pelotti torakoita. Joka kerta, kun ne yrittivät iskeä saivat ne niskaansa jäätä, tulta ja Keetongun heittämän torakkatoverin. Teräaseet tekivät lähelle päässeistä selvää. Mutta väsymättömiä sankarit eivät olleeet ja tämän torakat tiesivät. Sankareiden ei auttanut, kuin yrittää puskea läpi. Mutta heidän piti samalla suojata Manua ja saada tämä tolpilleen. Manu tuntui virkoavan hieman, mutta liikkuminen tuotti vaikeuksia ja voimien käytöstä ei tullut mitään. Niinpä sankarit ryhmittyivät kiilaksi. Keetongu rynnisti etummaisena torakoita päin, jotka eivät kestäneet pysytssä raskaan iskun voimasta. Torakoita kaatui dominonappulan tavoin ja Keetongun vieressä, kiilan sivuilla juosseet Matoro ja Mahriking hoitivat horjuvat ja kaatuneet viholliset elementtivoimillaan ja kun selvästi ohentunut vihollismuuri taas tuli eteen, oli aika ottaa aseet esiin. Keetongu raivasi tietä, Matoro ja Make hoitivat hidasteet ja Summerganon huolehti siitä, että Manu pysyi liikkeessä. Tarpeen tullen hän nitisti muutaman päälle karkaavan torakan. <br>\n<br>\nNazorakeja oli kuitenkin paljon ja vaikka ne olivatkin menettäneet saartorenkaansa, tulvi niitä yhä joka puolelta ja sankarit uhkasivat jäädä taas satimeen ja mikä pahinta, erilleen toisistaan. Sinkoilevat tuli- ja jääsäteet pitivät kuitenkin viholliset sen verran kaukana, etteivät ne päässet murtamaan kiilaa. <br>\n<br>\nNazorakit alkoivat taas ampumaan ohjuksiaan ja sankareilla oli täysi työ niiden väistelyssä. Manu voi jo hieman paremmin, mutta Summerganon oli vuorostaan vaikeuksissa Mahrikingin kanssa vihollisten iskiessä kiilan, joka murtui samalla hetkellä, selustaan. Keetongu ja Matoro eivät päästäneet ketään Manun luokse, mutta vaikka nazorakit eivät päässeet puusta pitkään aikeissaan listiä sankarit, ei sankareillakaan mennyt niin hyvin. He olivat vihollislauman, joskin selvästi heikentyneen ja rakoilleen sellaisen keskellä ja jollei Manu pian virkoaisi, olisivat he jälleen äärimmäisen tukalassa tilanteessa. Nazorakit alkoivat tiivistää saartoaan ja ne torakat, jotka yhä seisoivat olivat melko voimakkaita. Sankarit kasaantuivat ringiksi, jonka keskellä Manu oli. He olivat päättävisiä ja valmistautuivat jälleen taisteluun. Jos he onnistuisivat murtautumaan vihollismassasta läpi, olisi vihollisista puhdistunut pakotie (nazorakeja oli tulvinut sieltä taisteluun mukaan) heille pelastus.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":274,"creator":"Donny","timestamp":"2010-11-06T17:46:00.000Z","content":"<strong>Suuri trooppinen saari, jossain päin merta</strong><br>\n<br>\nSaari oli ollut joskus kovin kaunis. Sen kullanhohtoisilla hiekkarannoilla ja rehevillä metsäaukeilla oli aikoinaan saattanut kuulla ainoastaan linturahien rauhallista sirkutusta. Saari oli kuitenkin muuttunut. Muutaman kilometrin päässä rantaviivasta kohosi ilmaan sarja mittavia savupatsaita. Lintujen laulu oli poissa.<br>\n<br>\nSaaren keskustaan oli kohonnut nazorakien tukikohta. Tukikohta oli torakoiden mittapuulla pieni, mutta mittava se oli silti. Olemukseltaan se erosi monella tapaa torakoiden muista tukikohdista. Ympäriltä hakattu metsä oli tarjonnut tukikohdan rakentamiseen paljon puuvaroja, ja niistä johtuen moni tarkasti vartioitujen kivimuurien sisällä oleva rakennus olikin tehty joko osittain tai kokonaan puusta.<br>\n<br>\nNazorakit eivät olleet tukikohdan ainoita asukkeja. Heidän lisäkseen tukikohdassa toimi useita skakdeja, sekä joukko saarella epäonnekseen asustaneita le-matoraneja. Tuskanhiki valui pitkin pikkuisten matoranien naamioita näiden raataessa tukikohdan alla sijaitsevissa kaivoksissa. <br>\n<br>\nLimevihreää pakaria kantava le-matoran rojahti yskien pimeän kaivoskäytävän lattialle. Hieman haljennutta akakua kantava työtoveri juoksi säikähtäneenä tuupertuneen kumppaninsa luokse.<br>\n<br>\n\"Toroma! Nouse ylös!\", matoran huusi, yrittäen epätoivoisin elein nostaa toista pystyyn. Toroma vastasi uudella yskäisyllä ja sulki silmänsä.<br>\n\"Lopeta tuo! Ne lupasivat, että pääsemme täältä jos teemme työmme hyvin! Ne lupasivat! Et voi luovuttaa nyt!\"<br>\n<br>\nNazorak-vartija asteli käytävälle kuulemiensa huutojen perässä. Hän katsoi matoran-kaksikkoa julma ilme irvokkailla kasvoillaan.<br>\n<br>\n\"T-toroma vain pyörtyi hetkeksi! Hän jatkaa ihan pian!\", matoran yritti selittää nousten seisomaan toverinsa viereltä. Hän ei tiennyt Toroman jo kuolleen rasituksen aiheuttamaan energiahukkaan.<br>\n<br>\nTorakka tuijotti vielä elossa olevaa matorania hetken, kuin pohdiskellen jotain. Sitten tämä kääntyi ja lähti kävelemään sinne mistä oli tullutkin. Matoran huokaisi helpotuksesta ja yritti vielä kerran herätellä ystäväänsä.<br>\n<br>\n\"Toroma! Herää! Toroma..!!\"<br>\n<br>\nNazorak pysähtyi, kääntyi nopeasti ympäri ja heitti jotain. Kumartunut matoran ei saanut suustaan edes tuskanhuutoa yrittäessään viimeisillä voimillaan repiä kurkkuunsa uponnutta heittoveistä irti kehostaan. Yritys epäonnistui ja matoran lyyhistyi kuolleena maahan ystävänsä viereen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":275,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-06T22:30:00.000Z","content":"<strong>Adminien komentokammio</strong><br>\n<br>\n<br>\nVisokki perääntyi hitaasti neljällä pitkällä jalallaan pitäen tarkan katsekontaktin komentokammion oviaukon edessä vellovaan mustaan massaan. Katseen kohdistaminen yhteen paikkaan osoittautui yllättävän vaikeaksi, koska hitaasti itseään raajoilla eteenpäin vetävän massan koko groteski ruumis oli täynnä pieniä silmiä. Tällä hetkellä ne kaikki kuitenkin katsoivat Visokkia punertavina.<br>\n<br>\nMustan massan keskellä oleva epämuodostunut suu nauroi edelleen. Sen tasaisen valkoiset hampaat erottuivat pimeydessä poikkeuksellisen hyvin. Pieniä kuusisormisia käsiä pullahti välillä ulos olennon suupielistä. Ne tarttuivat olennon turvonneisiin ja painaviin huuliin ja vetivät niitä ylöspäin pakottaakseen hymyn mustan massan keskelle.<br>\n<br>\nOlennon kauhistuttava moniääninen nauru heikensi Visokin taistelumoraalia, joten hän keskitti mielensä kaikki voimat siihen, että ei kuuntelisi sitä. Normaalisti tässä vaiheessa Visokki olisi jo aloittanut telepaattisen pommituksensa kohti vihollista, mutta nyt punaisen Visorakin täytyi keskittyä suojaamaan päänsä sisältö kaikin tavoin.<br>\nVisokki oli ammattitelepaatti. Hän tunsi, milloin häntä itseään käsiteltiin. Silloin oli vain pakko suojautua.<br>\n<br>\nMustan massan ote Visorakin mielestä vahvistui, mutta niin teki myös Visokin sisäinen suojaus.<br>\n<br>\n<em>Ole rauhassa</em>, Visokki sanoi itselleen. <em>Ole rauhassa. Et ole täällä. Olet kaukana. Rauhallinen paikka. Iloinen paikka. Mukava paikka.</em><br>\n<br>\nMustan olennon nauru tuntui vain voimistuvan. Silloin Visokki tajusi, että olennon ote hänen mielestään ei ollut telepaattinen, sillä Visorak kykeni tuntemaan hyökkäysaallot muuallakin kuin mielessään. Tämä oli jotain aivan muuta, jotain tuntematonta.<br>\n<br>\nVisokki perääntyi entisestään.<br>\n<br>\nVähitellen mustan massan kasvava naurukuoro hiljeni. Visokki ehti sekunnin ajan ajatella, että olento luovuttaisi, mutta kyseinen harhaluulo korjasi itsensä välittömästi, kun olento avasi suuren suunsa jälleen.<br>\nTällä kertaa olento puhui vain yhdellä äänellä. Se oli suhteellisen tavallinen Matorania muistuttava ääni, mutta ääni oli uskomattoman karismaattinen. Sen puhetta olisi voinut kuunnella tunteja, jos olisi jättänyt huomioimatta, minkälainen olento äänen tuotti.<br>\n<br>\nSitten musta massa teki jotain, jota Visokki ei koskaan olisi voinut odottaa. Se lauloi.<br>\n<br>\n\"<em>Hämä-hämä-häkki</em>...\" olento aloitti laulaen virheettömästi. Sen jälkeen se piti hetken tauon, mutta sen koko musta vaahtomainen olemus alkoi sätkiä hillittömästi. Olennon kymmenet raajat alkoivat sulautua toisiinsa ja sen suureen mustaan kehoon, joka muodostui parin sekunnin kuluessa suureksi, silmättömäksi mustaksi palloksi. Pian muodoltaan melkein täydellinen pallo kuitenkin luovutti osan massastaan muodostaakseen Syvälle Naurulle kaksiosaisen vartalon.<br>\n<br>\n\"<em>Kiipes' langalle</em>...\"<br>\n<br>\nOlennon yönmustan vartalon etuosasta lennähti kohta kahdeksan pitkää raajaa. Olennon kahdeksan jalan päihin ilmestyi kämmenet, joiden sormien määrää Visokki ei edes yrittänyt laskea. Muodostuttuaan täysin samanlaisiksi nuo kahdeksan raajaa laskeutuivat maahan ja nostivat mustan epämuodostuneen torson ylös.<br>\nSilloin Syvä Nauru avasi jälleen silmänsä, mutta kuten tavallista, hän ei tyytynyt kahteen. Eikä edes kahdeksaan.<br>\n<br>\n\"<em>Tuli sade rankka</em>...\"<br>\n<br>\nSilmiä oli joka puolella hämähäkkimäistä olentoa. Niitä oli jopa sen jalkojen taipeissa ja massiivisessa takaruumiissa. Silmissä oli kuitenkin sama psykoottinen kiilto kuin aiemmin. Olennon häiriintyneen ilmeen viimeisteli se, että se esitteli aina niin kauniin valkoista hammasriviään Visokille. Hampaiden raoista suihkusi mustaa öljymäistä nestettä komentokammion lattialle. Neste sihisi äänekkäästi hetken lattialla ennen kuin haihtui pois. Suuri musta hämähäkkimäinen massa alkoi vähitellen kävellä äänekkäin askelin kohti Visokkia.<br>\n<br>\n\"<em>Hämähäkin</em>...vei.\"<br>\nMusta hämähäkki lopetti laulunsa viimeisen sanan täysin poissa melodiasta, eikä edes yrittänyt laulaa sitä tunteella. Siinä samassa yksi sen pitkistä raajoista syöksähti salamannopeasti kohti Visokkia avaten tusinalla sormella ja yhdellä silmällä varustetun kämmenensä.<br>\n<br>\nKäsi ei kuitenkaan osunut Visokkiin, vaan törmäsi komentokammion lattiaan voimakkaasti tärähtäen. Hyönteismäisen Rahin refleksit eivät olleet heikentyneet vuosien varrella. Syvä Nauru joutui hetken tutkimaan, mihin Visokki oli kadonnut, mutta lopulta tajusi Visorakin hypänneen huoneen kattoon. Se roikkui neljällä jalallaan kivisessä katossa erittäin vaivattoman näköisesti.<br>\n<br>\nMusta hämähäkki naurahti jälleen, mutta nyt sen ääni oli palautunut demoniseksi kuoroksi.<br>\n<br>\n\"En henkilökohtaisesti pidä tuon laulun lopusta\", hyönteismäinen suu sanoi hymyillen leveästi. \"Suosittelen sinua pysymään paikoillasi, pieni ystävä. En satuta sinua.\"<br>\n<br>\nHyökkäys Visokin alitajuntaa kohti oli heikentynyt ja nyt hän kykeni keskittymään muuhunkin kuin jatkuvaan suojaamiseen. Visokki ei kuitenkaan uskaltanut avata täysivaltaista telepaattista yhteyttä, sillä tämän olennon mielessä oli jotain pahaa. Visokki päätti pitäytyä vain yksittäisissä viesteissä.<br>\n\"Sinä olet Avde, etkö?\"<br>\n<br>\nTähtien välistä avaruutta pimeämpi hämähäkki naurahti. \"Minä. Tai me. Nyt ehkä enemmänkin minä. Se on kuitenkin samantekevää. Nyt, pieni ystävä, ole kiltti ja pysy paikallasi.\"<br>\n<br>\nSen sanottuaan Avde sinkosi yhden mustista raajoistaan kohti kattoa. Visokki hyppäsi jälleen salamannopeasti sivuun ja laskeutui tällä kertaa Avdesta katsottuna huoneen vasemmalle seinälle.<br>\n<br>\n\"En ajatellut pysyä\", Visokki sanoi.<br>\n<br>\n\"En aikonut satuttaa sinua, Visokki\", Avde sanoi antaen ymmärtää, että ei ollut mitenkään yllättävää, että hän tiesi Visokin nimen. \"Haluan vain puhua kanssasi. Kasvokkain.\"<br>\n<br>\nVisokki ei vastannut. Tottunut mielten tuntija tiesi, että Avde yrittäisi pelata hänen ajatuksiaan ja että pimeyden pedon puhetta ei edes kannattaisi kuunnella. Toisaalta taas Avde tulisi ennen pitkää huomaamaan Visokin selässä hitaasti käynnistyvän Rhotukan, joten huomio olisi siirrettävä muualle.<br>\n<br>\n\"Ja siksi yrität liiskata minut?\" Visokki sanoi väistäen taas yhden hyökkäyksen nopealla hypyllään.<br>\n<br>\n\"Haluan sinun vain pysähtyvän, ystävä\", Avde sanoi. \"Pysähtyisitkö, että voimme puhua. Tarvitsen linnoituksestanne jotain, joka auttaa minua lopettamaan tämän toivottoman sodan. Jos edes kuuntelisit, voisit muuttaa mielesi.\"<br>\nVisokki pysähtyi hetkeksi maahan suoraan mustan hämähäkkidemonin eteen.<br>\n\"Ai, sinulle on oikein väliä, mitä mieltä olen?\" Visokki sanoi tuijottaen Avdea vihaisin silmin. \"<em>Minä näytän sinulle mieleni</em>.\"<br>\n<br>\nVisorakin silmät syttyivät hohtamaan kirkkaasti pimeydessä ja sen tajunta syöksyi täyteen hyökkäykseen kohti Avdea. Psyykkinen aalto osui mustaan hämähäkkiin ja tunkeutui syvälle tämän sisimpään. Visokki tunsi, kuinka Avden labyrinttimainen ja monimutkainen alitajunta ryhtyi välittömään vastahyökkäykseen. Mustat kädet täyttivät Visokin pään ja tarttuivat vahvasti kiinni hänen ajatuksiinsa, mutta Visokki ei välittänyt. Visokki ei välittäisi, vaikka Avde repisi hänen mielensä pieniksi palasiksi. Tällä hetkellä hän keskittyi pidättelemään hirviötä kaikilla voimillaan paikallaan siihen asti, että Rhotuka olisi täysin ladattu.<br>\n<br>\nSen jälkeen pitäisi vain luottaa siihen, että Rhotuka toimisi.<br>\n<br>\nAvde huusi. Kaikki hirviömäisen hämähäkin kuudesta äänestä huusivat yhtäaikaisesti puhtaasta tuskasta. Olennon tuskanhuudot olivat melkein yhtä sielua raatelevaa kuunneltavaa kuin sen nauru ja kestikin vain kymmenen sekuntia, että Avden tuskaisat huudot muuttuivat tuskaisaksi nauruksi.<br>\n<br>\n\"Kyllä!\" Avde huusi naurun joukosta. \"Näytä minulle, mistä sinut on tehty! Näytä, mihin kaunis, täydellinen mielesi pystyy! Tuhoa kaikki! Revi, raasta! Älä jätä mitään jäljelle! Ja ennen kaikkea...\"<br>\n<br>\nAvde hiljeni. Sekä sen kivun täyttämät huudot että raastava nauru loppuivat. Visokki jatkoi olennon labyrinttimaisen, synkän, hajanaisen ja pelottavan mielen häiritsemistä lähettämillään aalloilla, vaikka hän tiesikin, että oleilu näin syvällä Avden mielessä tulisi vahingoittamaan myös häntä.<br>\n<br>\n<em>Ennen kaikkea, Visokki</em>, pehmeä Matoran-ääni sanoi Visorakin alitajunnasta. Visokin sydän pysähtyi sekunniksi järkytyksestä. <em>Näytä minulle, minkälainen peto oikeasti olet.</em><br>\n<br>\nVisokin vihainen ilme jäätyi paikalleen. Hän unohti hetkeksi jopa keskittyvänsä Avden pidättelemiseen.<br>\n<br>\n<em>Sinä olet älykäs, Visokki, ystäväni. Mutta olet silti Rahi. Tiedäthän, mitä Rahi tarkoittaa Matoran-kielessä? Olet peto. Lajitoverisi tappoivat Keltaiset Jättiläiset ja kuka tietää, kuinka monta muuta lajia. Ja näin sinä vain yrität esittää rauhanomaista olentoa.</em><br>\nKylmä hiki valui pitkin Visokin kasvoja.<br>\n<br>\n<em>Entä jos kaikki sisällesi pakkautunut luontainen, eläimellinen viha vain...repeää ulos? Entä jos vahingoitat joskus ystäviäsi?</em><br>\n<br>\n\"Ei\", Visokki viesti hymyilevälle hämähäkkipedolle, mutta ei ollut enää varma, luottiko omaan viestiinsä. \"Ei ikinä.\"<br>\n<br>\n<em>On varmasti ikävää olla telepaatti. Siinä mielessä, että tiedät, mitä muut ajattelevat. Varsinkin sinusta, ystäväni. Ovatko ne mukavia ajatuksia...vai onko joillakin vaikeuksia hyväksyä nelijalkaista hirviötä?</em><br>\n<br>\nVisokin järkyttyneet kasvot muuttuivat vähitellen jälleen vihaisiksi. Visokki ajatteli sisimmässään, että tilanteessa olisi pian pakko siirtyä henkiseen suojaukseen, mutta hän ei enää ollut varma, kykenisikö kontrolloimaan itseään. Ehkä Avde olikin oikeassa.<br>\n<br>\n<em>Juuri noin. Päästä ulos kaikki tuo patoutunut raivo. Näytä minulle, mikä peto olet. Päästä ulos puhdasta, kaunista, hallitsematonta idiä ja suuntaa se minuun.<br>\n<br>\nTee aivan samoin kuin teit Metru Nuilla.</em><br>\n<br>\nSe riitti Visokille. Koko punaisen Visorakin mieli suuntautui hyökkäykseen. Se hyppäsi mustan hirviöhämähäkin kasvoille ja puri molemmilla pistimillään tiukasti, pommittaen Avden petollista mieltä samanaikaisesti koko päänsä voimalla.<br>\n<br>\nAvdeen kohdistui täysi henkinen tuska, mutta hän jatkoi nauruaan. Nauru oli tauotonta ja siitä hehkui puhdas riemu. Se oli voitonriemua.<br>\n<br>\nAvden nauru keskeytyi, kun sen mustan hämähäkkimäisen kehon läpi räjähti ammus hehkuvan kuumaa ja käsittämättömän kirkasta plasmaa. Plasma läpäisi hämähäkin täysin ja räjähti liekkiaalloksi vasta osuessaan sen takana olevaan seinään. Osuma keskeytti sekä Avden että Visokin hyökkäykset. Visokki putosi maahan Avden päältä ja käänsi katseensa oviaukkoa kohti. Myös Avden punaiset silmät suuntautuivat katsomaan hyökkääjää.<br>\n<br>\nOviaukossa seisoi sininen Skakdi, joka piteli kädessään savuavaa kivääriä ja jonka mekaanisen vasemman silmän valo hohti tummanvihreänä. Skakdin vieressä oli keltainen Toa, joka osoitti sähköisesti rätisevällä sauvalla Avdea.<br>\n<br>\n\"Miksi keksin siistejä toimintarepliikkejä vasta, kun nämä tilanteet ovat ohi?\" Guardian kysyi happamasti ladattuaan kiväärinsä. Tawa ei sanonut mitään, vaan jäi tuijottamaan vihaisena.<br>\n<br>\nSyvä Nauru jäi poikkeuksellisen hiljaiseksi pitkäksi aikaa.<br>\n\"En ole koskaan välittänyt pahemmin taistelusta\", musta massa sanoi. \"Toisin kuin luulette, minä en nauti tappamisesta. Teen sitä vain pakon edessä. Haluan mieluiten mahdollisimman monen elävän.\"<br>\n<br>\nVisokin Rhotuka pyöri nyt täyttä vauhtia. Tawa ja Guardian tähtäsivät Syvän Naurun mustaa ruumista.<br>\n<br>\n\"Haluatteko te pakottaa minut?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":276,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-06T22:51:00.000Z","content":"<strong>Lentokone</strong><br>\n<br>\n\"Mitäköhän Klaanissa tapahtuu tällä hetkellä?\" Snowman mietti ääneen.<br>\n\"Jaa\" Ämkoo vastasi. \"Ei luultavasti ihmeempiä.\"<br>\n<br>\n<strong>SS Rautasiipi, komentosilta</strong><br>\n<br>\nLaivastonsinistä barettiä päässään kantava nazorak katsoi laajan lasisen ikkunan takaa, kuinka suuri lastillinen juuri toukista kehittyneitä nazorakeja tuotiin Rautasiiven suureen halliin. Ne asutettiin omiin pieniin huoneisiinsa, joissa ei kuitenkaan ollut kattoa. Tarkkailu olisi näin helpompaa.<br>\n<br>\nKaikki muukin oli huolella suunniteltua. Koulutus, psyykkinen valmennus, geneettinen muokkaaminen. Uusi sukupolvi oli kyllä jo käynyt laivalla tutustumassa ja kuuntelemassa puheita muutamaan kertaan, mutta ne olivat toistaiseksi vielä asuneet pesässä.<br>\n<br>\nTämä torakka kääntyi pois ikkunan luota, ja asteli Amiraalin luo.<br>\n\"Eikö tuo ole minun juttuni?\" Amiraali kysyi.<br>\nHattupäinen torakka meni hämilleen.<br>\n\"En ymmärrä.\"<br>\n<br>\n002 pyöräytti silmiään vaihtaen puheenaihetta.<br>\n\"Eli uusi sukupolvi on täällä nyt sitten pysyvästi?\"<br>\n\"Aivan niin, johtaja. Muutto on suoritettu.\"<br>\n\"Mene vielä varmistamaan, että kaikki on hoidettu oikein, 1034.\"<br>\n<br>\nSinilakkinen torakka nyökkäsi, ja käveli ripeästi pois huoneesta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":277,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-07T00:33:00.000Z","content":"<strong>Apugeneraattorihuone</strong><br>\n<br>\nPommitettu generaattori pyörähti käyntiin huristen. Kepe ja Paaco huoahtivat helpotuksesta. Kattovalot syttyivät, virran aalto levisi läpi linnakkeen puhdistaen pimeyden. Monen monituisen yrityksen jälkeen se vihdoin käynnistyi.<br>\n<br>\nTaistelun ääniä ei enää kuulunut. Jos generaattori ei olisi jyskyttänyt elinvoimaa Klaanille olisi ollut hiirenhiljaista. He miettivät, oliko liiankin hiljaista. He pakkasivat tarvikkeet ja työkalut ja palasivat käytävään. Doxia ja Ignikaa ei näkynyt missään; he olivat kadonneet. Mutta Kepe oli varma, että he kyllä löytyisivät ennen pitkää, kuten aina ennenkin.<br>\n<br>\nHeidän kulkiessaan käytävää ja hetkeä myöhemmin portaita ylös generaattorin ääni vaimeni heidän liikkuessaan siitä kauemmaksi. Hiljaisuus korostui, se tuntui täyttävän ilman.<br>\n\"Käydään raportoimassa G:lle\", Paaco puoliksi ehdotti, puoliksi totesi.<br>\n\"Joo. Vaikkakin kyllä generaattorin käynnistymisen huomasi\", Kepe jatkoi. Heidän puheensa tuntui kovin pakotetulta hiljaisuudenrikkojalta.<br>\n<br>\nHe suuntasivat hissille, ja ohjastivat sen kohti adminien siipeä. Se alkoi hitaasti kohota ylöspäin. Pirteä hissimusiikki raastoi heidän hermojaan. Rattaiden narina ja kalke kaikuivat hissikuilussa, jonka pohjalla ulospääsyreittiä etsi kaksi hyvin eksyneen näköistä hahmoa.<br>\n<br>\nKilahduksen myötä hissin ovet aukesivat. Heidän yllätyksekseen adminsiiven valot olivat yhä pois päältä. Paaco napsautti katkaisijaa. Ei mitään.<br>\nKepe vilkaisi kämmentietokoneestaan kellonaikaa, vaikka tiesi kellon olevan jotain aamukolmen maissa. Tietokoneen näyttö kuitenkin pysyi pimeänä. Kuin joku olisi räjäyttänyt EMP-pommin.<br>\n<br>\nPaaco kaivoi esiin lyhdyn, jonka sytytti perinteisillä tulitikuilla. Se heitti heidän lepattavat varjonsa seinään.<br>\nHe kulkivat käytävää eteenpäin, kunnes löysivät Klaanin administon ja erään kolmannen osapuolen.<br>\n<br>\n<strong>Mäen laki nazorakien alueella</strong><br>\n<br>\n003, entinen 004 oli tyytyväisempi kuin vuosiin. Ylennyksensä myötä hänen ilmanvoimansa olivat saaneet mittavan budjetinkasvatuksen, mikä takasi hänelle vain ensiluokkaisia rakettirepputorakoita. Hän katseli tyytyväisenä torakkarivistöjä, jotka kykenivät lentämään ja jotka olivat täydessä sotavarustuksessa.<br>\n<br>\nNazorakeja ei pian pysäyttäisi mikään. Ei sillä, että heitä olisi tähänkään asti voitu.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":278,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-07T08:34:00.000Z","content":"<strong>Nazorakien luolat</strong><br>\n<br>\nTunneli on täysin kaaoksen vallassa - monia kymmeniä ruskeakuorisia torakoita hyökkäilee viiden Klaanilaisen kimppuun. Matoro tuntee elementtienergiansa hupenevan ikävän nopeasti. <br>\nHe olisivat vähän aikaa kuivilla jos pääsisivät murtautumaan Torakkojen läpi eteenpäin.<br>\n<br>\nMatoro väistää yhden iskun torakoilta. Hän pyöräyttää miekkansa ja avaa pientä luukkua miekan kahvasta. On puhdasta tuuria, että mikään ei hyökkää tällä hetkellä Jään Toan kimppuun.<br>\nTämä kyseinen Toa ottaa miekkansa kahvasta pienen kapselin ja iskee sen maahan.<br>\n<br>\nSe alkaa savuta kovaa.<br>\n<em>Eteenpäin!</em>, Matoro sanoo telepaattisesti Klaanilaisille.<br>\nPieni kapseli aukeaa kokonaan ja suuri määrä paksua kaasua nousee tunneliin. <br>\nKaasu ei vaikuta hengitykseen mitenkään, mutta se peittää kaiken näkyvyyden täydellisesti. Torakat haparoivat savussa, Klaanilaiset lähtevät juoksemaan eteenpäin - tai toivottavasti eteenpäin. Moni torakka ei edes ehdi tajuta mikä heihin iski Keetongun juostessa edellä, \"tiejyränä\"<br>\n<br>\nViisikko pääsee pois savusta, he ovat suurinpiirtein räjäytetyn ohjuksenheittimen luona. He vetävät itsensä erääseen sivutunneliin hetkeksi.<br>\n\"Minne menemme?\", Tongu kysyy.<br>\n\"Osaako joku Nazorakia? Tässä on tunnelikartta.\", Summerganon sanoo havaitsessaan suuren kivikartan seinässä.<br>\nManu on jo hieman paremmassa kunnossa. Hän katsoo karttaa.<br>\n\"Ymmärrän hieman Nazorakia. Tämä näyttäisi... Hmm... Kartan paikka 'ydin' on seuraavasta tunneliristeyksestä oikeaan.\"<br>\n<br>\n\"Mennään.\", Make toteaa edeltä. Viisikko lähtee kohti kyseistä risteystä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":279,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-11-07T10:11:00.000Z","content":"<strong>Klaanin telakka</strong><br>\n<br>\nOnu-Maroran Tehmutilla oli kädet täynnä töitä. Klaaniin oli selvästi hyökätty, mutta kyseessä ei ollut torakoiden asevoimat. Keetongu ei ollut lähtiessään kertonut, mitä pitäisi tehdä, jos Klaaniin kohdistuisi epä-militaristinen hyökkäys. Onneksi vainolaiset eivät olleet vielä hyökänneet telakalle (ne riehuivat lähinnä siellä, missä oli paljon viattomia siviilejä) eikä sähkökatkoskaan ollut juuri haitannut höyrykoneiden toimintaa. Tehmut kuitenkin päätti, että jotain oli tehtävä.<br>\n<br>\n\"Mestari Ornu, kuusi Lohrakia liikkeelle. Ottakaa kolme nopeinta alusta ja menkää tiedustelemaan. Kone yksi suuntaa adminien tornille. Kone kaksi kiertelee yläpuolella ja yrittää määrittää hyökkäyksen suuruutta. Kone kolme kiertää Klaanin muurit ja palaa kotipesään. Kysyttävää?\" <br>\n<br>\n\"Ei ole, mestari Tehmut\", Ornu sanoi ja vetäisi käden lippaan. Hän poistui ja lähti herättelemään asuntolassa nukkuvia urheita, joskin unisia Lohrakeja.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":280,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-07T16:45:00.000Z","content":"<em>Kukkaruukussa<br>\nasusteli pienehkö<br>\nsiilinpoikanen.<br>\n<br>\nKyllä. Ja se oli kummallista.<br>\n<br>\nMinä loin sen. Minä tein kaiken tuon todeksi. Ja niin teki hänkin. Hän oli mukanani. Me teimme sen yhdessä. Miksi? Koska halusimme valtaa. Miksi? Koska halusimme hallita. Haluanko sitä enää? Mahdollisesti. Tai sitten en. Voinko itsekään tietää?<br>\n<br>\nMitä hän haluaa, kumppanini. Miksi hän ei haluaisi yhä? Onko hän täällä? Missä? Siellä? Täällä? Tuolla? Domek sanoisi: ”Hus metsään siitä”. Totelkaa.</em><br>\n<br>\n<strong><span style=\"text-decoration:line-through\">Kukkaruukku</span> Nazorakien luolasto</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui osasi lukea enemmän Nazorakia kuin antoi ymmärtää. Hän johdatti joukkionsa tunnelien läpi jonkinlaiseen komentohuoneeseen. He tarkkailivat ovenraosta Nazorakeja, jotka tarkkailivat heitä kameroiden välityksellä. Yksi Nazorakeista katsoi kauhuissaan monitoria. Hän näki joukkion menevän ovesta sisään. Siinä samassa suuri terä lävisti hänen tuolinsa selkänojan kaulan kohdalta. Muu osa ryhmästä ei nähnyt mitä tapahtui, mutta Makuta Nuin miekan läpäistyä tuolin selkänojan vihreää nestettä alkoi valua tuolista. Makuta Nui veti miekkansa pois ja kuivasi sen toisen Nazorakin takkiin. Tämä istui kuin jäätyneenä omassa tuolissaan. Pian hän istui jäätyneenä siinä. Matoro nosti kalikan pois tuolista ja istui itse tilalle. Makuta Nui istui toiseen.<br>\n<br>\n”Make ja Suga, pitäkää vahtia. Keetis voisi katsella näitä koneita <em>teknisen kiinnostuksen</em> kannalta”, Manu sanoi. Nämä menivät ovelle. Keetongu alkoi tonkia laitteita. Makuta Nui katseli monitoreja Matoron kanssa. Pian huoneen irtaimistosta oli muodostettu barrikadi oven eteen.<br>\n<br>\n”Nyt”, Manu sanoi, ”suunnittelemme, mitä teemme seuraavaksi.”<br>\nMuut nyökkäsivät.<br>\n”Meidän pitäisi löytää pesän keskus”, Makuta jatkoi. ”Ehdotuksia?”<br>\n”Minusta voisimme katsoa, löytyykö tietokannoista mitään”, Tongu sanoi. He ryhtyivät toimeen. Sattumoisin he löysivät kartan.<br>\n<br>\n”Tämähän on vallan hienoa”, Manu sanoi. ”Tuhotaan paikat ja mennään.”<br>\nJa niin he tuhosivat paikat. Mitään ei jäänyt jäljelle. Seinätkin he kaatoivat. Torakkalaumaa pakoon juostessaan he kulkivat kohti keskustaa. Matka oli vielä äärimmäisen pitkä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":281,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-07T22:27:00.000Z","content":"<strong>Lentokone</strong><br>\n<br>\nSnowman oli pitkästä aikaa ohjauspuikoissa. Ämkoo oli siirtynyt kartanlukijan paikalle, kun lumiukko oli alkanut voida selvästikin paremmin. Ehkä vähän liiankin hyvin, nyt Snowman lauloi täyttä kurkkua ja hytkyi ohjaimissa rytmikkäästi.<br>\n<br>\n\"Todella kaunista\" Ämkoo totesi \"Mutta nyt saattaisi olla aika hiljentyä. Allamme alkaa kohta taas olla asutusta, kannattanee keskittyä pilviverhossa pysymiseen.\"<br>\n\"Selvä homma, Mäksä.\"<br>\n\"...selvä homma <em>mikä</em>?\"<br>\n\"Kuulit kyllä. Mutta nyt hiljaa, kannattanee keskittyä pilviverhossa pysymiseen.\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n[spoil]Anteeksi, taas lyhyt. Mutta aikataulutus vaati.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":282,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-07T22:40:00.000Z","content":"<strong>Torakkapesä, kokoushuone</strong><br>\n<br>\nAbzumo astui sisään torakoiden kokoushuoneeseen. 001 käveli ärsyyntyneenä ympäri huonetta. Makuta käveli huvittuneena torakan luo.<br>\n<br>\n”Mitä sssssinä ravaat?”<br>\n”Mitäkö?” toinen tiuskaisi ärtyneesti. ”Makuta Nui!”<br>\n”Mitä hänessstä?” Abzumo sanoi. Hänen mielenkiintonsa heräsi.<br>\n”Hän on täällä. Vangitsimme hänet, mutta nyt hän on taas vapaa.”<br>\n”Sinä taissssit aliarvioida hänet, eikö totta rakas yssstävä?”<br>\n”Älä sinä siinä arvostele minun työtäni. Voit mennä hoitelemaan hänet itse, jos se on niin helppoa.”<br>\n”En sssanonut helppoa, ystäväiseni. Ssssanoin vain, että <em>aliarvioit</em> hänet.”<br>\n”Hmph.”<br>\n”Ssse on melkoinen konssssonanttipino. Kuinka sen voi lausssssua?” Torakka oli aivan hiljaa. Makuta hymyili maireasti.<br>\n<br>\n”Mihin sinä pyrit tällä keskustelulla?” 001 kysyi hitaasti.<br>\n”En oikeassstaan mihinkään. Kuinka niin?”<br>\n”Sinä ärsytät minua tahallasi, vaikka voisit mennä tappamaan nuo tunkeilijat.”<br>\n”No, ssssiitä tulisi kiinnosssstavaa.”<br>\n”Menehän siis.”<br>\n”Voinhan minä mennäkin. Näemme taassss pian, <em>0001</em>.”<br>\nKenraali pysähtyi paikoilleen selin Abzumoa päin. Makuta saapasteli ulos huoneesta. Torakka seisoi paikallaan pitkän aikaa.<br>\n<br>\n<strong>Tunnelit</strong><br>\n<br>\nJoukko klaanilaisia juoksi labyrinttimaisia käytäviä pitkin kohti määränpäätään. He eivät arvanneetkaan, että tunnelin päässä ennen seuraavaa salia odottaisi joukko Rahskheja.<br>\n<br>\nHe räjäyttivät oven sisään. Siinä samassa kaksi Rahkshia selätti sekä Summerganonin että Matoron. Make ja Keetongu vetivät aseensa. Makuta Nui käveli heidän välistään saliin. Abzumo katsoi häntä toiselta puolelta salia. Heidän välissään oli parisenkymmentä Rahkshia.<br>\n<br>\n”Abzumo”, Makuta Nui sanoi kuivasti.<br>\n”Makuta Nui”, Abzumo naurahti. ”Ssssiitä onkin jo aikaa. Ja ketässsss muita täällä onkaan. Mahtava insssssinööri, Keetongu, Sssssummerganon, uusssin moderaattori, MahriKing.” Kaikki katsoivat häntä ällistyneenä. Kuinka hän tunsi Manun? Kuinka hän tiesi heidän nimensä. Matoro heitti Rahkshin päältään.<br>\n”Ah, vielä yksi”, Abzumo jatkoi. ”Matoro the Blacksnow. Eipä ole nähty sitten… ei ikinä, vai mitä?” Hän naurahti jälleen. ”Tänään te kaikki kuolette. Kivaa?”<br>\n”Pääsi on yhä pilvissä, veliseni”, Manu sanoi.<br>\n”Älä viitsssi. Sinä tiedät, että olemme Makutoja molemmat. Teemme, mitä tahdomme.”<br>\n”Minä teenkin”, Manu sanoi. ”Tänään korjaan yhden virheistäni. Sinut.”<br>\n”Anna palaa.”<br>\n<br>\nRahkshit hyökkäsivät toien ja Keetongun kimppuun. Makutat aloittivat kaksintaistelun. Pelistä tulisi julma.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":283,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-07T23:45:00.000Z","content":"<strong>Komentokammio</strong><br>\n<br>\nPlasma-ammukset ja sähkö lentelivät läpi tunkkaisen ilman kuin parvi tappavia hyönteisiä. Rhotukat räjähtivät komentokammion seinille ujeltaen äänekkäästi. Ammusten lentoratojen välissä tanssi musta painajainen, joka väisteli pimeydessä hohtavat hyökkäykset vaivattomasti. Välillä se heilautti lonkeromaisia raajojaan kohti Tawaa, Guardiania tai Visokkia ja hajotti huoneen irtaimistoa. Hajoavien huonekalujen ja kaapeilta putoavien lasiesineiden särkymisen äänet yhdistettynä sähköiseen rätinään, plasmaroihahduksiin ja Rhotukan pyörimiseen muodostivat taistelusta äänellisesti suorastaan melodisen kokonaisuuden.<br>\nAvden nauru oli kuitenkin loppunut, mistä huomasi, että musta hirviö oli vakavoitunut. Nyt se keskittyi täysin admineihin.<br>\n<br>\nAmmuttuaan kiväärinsä sarjatulitoiminnolla kohti yhtä Avden suurista silmistä ja väistettyään jälleen yhden valtavan lonkeron osuman Guardian huomasi valoa silmäkulmassaan. Hän kääntyi katsomaan komentokammion oviaukkoa ja tajusi, että valot olivat taas päällä. Jostain taistelun äänien alta Guardian kykeni myös erottamaan apuvoimageneraattorin vaimean hurinan. Guardian hymyili leveästi hetken ennen kuin tajusi jonkinlaisen epäloogisuuden.<br>\n<br>\n\"Miksi täällä on yhä pimeää?\" hän huusi Tawalle ja Visokille.<br>\n<br>\n\"Koska metalliset ystäväni ja Sheelika ovat erittäin taitavia lamppujen lamauttamisessa\", Avde myhäili jostain mustan ruumiinsa sisältä.<br>\n<br>\nTawan kasvoille tuli yllättynyt ilme. Hetken päästä se vääntäytyi vihaiseksi.<br>\n\"Sinäkö olet tehnyt Sheelikasta...tuon?\" Tawa huusi yötä mustemmalle massalle ja keskitti sähkövoimansa keihästään pitkin. Salama osui Avden läpi, mutta sen muodostamaa aukkoa lukuun ottamatta Avde ei tuntunut reagoivan hyökkäykseen.<br>\n<br>\n\"Ei, en todellakaan\", Avde sanoi monella äänellään, joista yksi alkoi muistuttaa Sheelikan puhetta. Yhdistettynä muuten miehekkäisiin ääniin se muodosti erittäin kieroutuneen kokonaisuuden. \"Se olit sinä, Tawa. Sinä loit oman hirviösi.\"<br>\n<br>\nTawa ei vastannut mitään. Hän ampui toisen salaman ja väisti Avden mustasta ruumiista ulos työntyvää terävää piikkiä, joka osui lattiaan jättäen ruman reiän.<br>\n<br>\n\"Hän anoi sinulle, Tawa\", Avde sanoi. \"Hän anoi, että et luovuttaisi häntä Makutoille, mutta mitä sinä teit? Sinä kieltäydyit. Nuori tyttö teki yhden virheen ja luovutit hänet hirviöille.\"<br>\n<br>\nTawan katse kalpeni. <em>Älkää kuunnelko</em>, Visokki viesti telepaattisesti, mutta ei ollut varma, osuiko viesti maaliinsa.<br>\n<br>\n\"Tiedätkö sinä, mitä kaikkea ne tekivät hänelle siellä?\" Avde sanoi pirteästi. \"Minä voin näyttää, mitä he tekivät. Voi, se oli kamalaa. Herra ZMA oli oikeastaan melkoinen hyväntekijä auttaessaan hänet pois sieltä. Paikasta, jonne sinä hänet työnsit.\"<br>\n<br>\nTawan katse oli tyhjä. Hän pysähtyi paikoilleen ja oli laskemassa suojaustaan.<br>\n<br>\n<em>ÄLÄ KUUNTELE.</em><br>\n<br>\nSähkön Toa säikähti tarpeeksi, että tajusi väistää Avden torsosta syöksyvää kouraa.<br>\n<br>\n\"Ja sinä, Vartija?\" Avde sanoi kysyvästi kaatuneen kirjahyllyn takaa tulittavalle Guardianille. \"Sinullako on varaa tuomita Sheelika tekojensa takia? Sekö, että taistelitte sodassa vain hieman isompia roistoja vastaan tekee sinusta jalon soturin, jolla on varaa arvostella?\"<br>\n<br>\nAvdesta lennähti jälleen suurta metalliketjua muistuttava lonkero, joka väisti maassa makaavan tajuttoman Glatoriankingin ja Jaken liikkumattomat ruumiit ja osui Guardianin suojana toimivaan kirjahyllyyn, heittäen sen sivuun.<br>\n<br>\n\"Annan anteeksi muun luonteessa, jopa synnit, hyvät ystävät, mutta tekopyhyyttä en siedä\", Avde sanoi lähestyen perääntyvää Guardiania tärisevällä lonkerollaan. \"Hyväksykää se, mitä olette.\"<br>\n<br>\nGuardian perääntyi lonkeroa, kunnes tajusi joutuneensa nurkkaan. Hän tarkkaili pakomahdollisuuksiaan varovaisesti vain huomatakseen niiden olevan vähäiset.<br>\n<br>\n\"Tekopyhyys?\" Guardian sanoi itsevarmasti. \"En halua kuulla saarnaa olennolta, joka kutsuu meitä ystävikseen yrittäessään tappaa meidät.\"<br>\n<br>\n\"Kuka sanoi, että aion tappaa teidät?\" Avde sanoi lämpimästi. Sen sanottuaan hän syöksi lonkeronsa äkkinäisesti Guardiania kohti. <br>\nGuardian toimi nopeasti. Hän veti yhden heittoveitsistään irti hopeisesta panssaristaan ja irrotti pallomaisen plasmakranaatin kiväärinsä kyljessä olevasta lokerosta. Ripeällä liikkeellä Guardian heitti ensiksi toisella kädellään kranaatin kiinni Avden valtavaan lonkeroon ja seuraavaksi irrotti sen pienen sokan heittoveitsellä, joka lennähti sokka mukanaan yhteen Avden punertavista silmistä. Samassa Guardian pyörähti sivuun.<br>\n<br>\nPunertava räjähdys poltti sätkivän lonkeron pään ja särki yhden komentokammion suurista osumankestävistä ikkunoista. Paineaalto heitti Guardianin voimakkaasti maahan. Tawa käveli nopeasti hänen viereensä ja auttoi Guardianin pystyyn, ampuen samalla taas yhden salaman kohti mustaa massaa. Visokki hyppi kolibrimaisin liikkein pitkin huonetta ja ampui tasaiseen tahtiin Rhotuka-kiekkoja.<br>\n<br>\n\"Niin, en ajatellut välttämättä tappaa teitä\", Avde sanoi astetta vakavammin. \"Mutta rakkaat ystävät, nämä hetket saavat minutkin ajattelemaan päätöksiäni kahdesti.\"<br>\n<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<br>\nKepe ja Paaco saapuivat pimeään admin-kammioon ainoastaan havaitakseen taistelun olevan käynnissä. Paaco juuttui puoleksi minuutiksi napsuttelemaan sormiaan tasaisten taistelun äänien luoman tarttuvan melodian tahtiin ennen kuin kauhistuneella ilmeellä varustettu Kepe keskeytti hänet tökkäämällä vihreää Toaa olkapäähän ja osoittamalla sormellaan hirviömäistä mustaa hahmoa.<br>\nPaaconkin ilme muuttui lievästi.<br>\n<br>\n\"Haetaanko...\" Kepe aloitti puhumaan hitaasti. \"...vähän apuvoimia?\"<br>\n<br>\nPaaco oli vastaamassa jotain, mutta moderaattorin puhe keskeytyi, kun mustan massan mustempi raaja tukki Paacon ja Kepen takana olevan oviaukon suuruudellaan.<br>\n<br>\n\"Ei enää\", Avde sanoi. \"Meitä on jo ihan tarpeeksi, en ehdi kohta tutustua kaikkiin. Kepe, Paaco. Aloittakaapa kertomalla, mitä pelkäätte.\"<br>\n<br>\n\"Hehe\", Paaco sanoi kauhistuneena tuijottaen vuorotellen Guardiania ja Avden tummaa kehoa. \"Jos Snowman olisi täällä, tämähän olisi melkein Yö Kauh-\"<br>\n<br>\n\"Paaco\", Guardian huusi keskeyttäen Paacon. \"Ei nyt.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":284,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-08T00:03:00.000Z","content":"<strong>Klaanin rantakalliot, pieni kanjoni</strong><br>\n<br>\nPieni lintu säikähti suuren kiven takaa esiin ilmestyvää rumaa pärstää. Suiposta, teräväpäisestä kallosta tuijotti kaksi punaista, verestävää silmää. Pian koko zyglak laahusti esiin kolmen lajitoverinsa kanssa, ja lintu lehähti äkkiä tiehensä.<br>\n<br>\nNeljä groteskia matelijaa tarkkailivat ympäristöään odottavan näköisinä, mutta alkoivat pian elehtiä kärsimättömästi.<br>\n\"Missä ne taas viipyvät?\" yksi zyglakeista ihmetteli raastavalla äänellään. \"Luulisi nyt pystyvän sentään kokouspaikalle saapuvan kaikilla niillä vempaimilla.\"<br>\nMuut murahtelivat hyväksyvästi.<br>\n<br>\nKuitenkin melko pian mereltä alkoi kuulua moottorin ääniä. Zyglakeista suurin siirtyi kanjonin merta kohti aukeavalle suulle tarkkailemaan. Sieltä saapui nazorakein vene, kannellaan tusinan verran torakoita.<br>\n\"No niin. Ötökät saapuvat.\"<br>\n<br>\nMoottorin ääni hiipui, ja vaihtui lukuisten askelten töminäksi. Neljä zyglakia asettautuivat riviksi, ja tuijottivat kylmästi nurkan takaa saapuvaa torakkajoukkiota. Yli kymmenen torakkaa olivat melkein kaikki todella raskaasti aseistautuneita.<br>\n<br>\nTorakoiden asetuttua kahteen riviin astui joukosta esiin sinibarettinen nazorak, joka oli avaamassa suutaan, kun poikkeuksellisen laiha zyglak keskeytti.<br>\n\"Mikäs teillä kesti?\"<br>\nSinilakkinen torakka keräsi itsevarmuutensa vastatessaan kiusallisen lähelle kasvonsa tuoneelle matelijalle.<br>\n\"Polttoaineen kannalta oli taloudellista saapua juuri nyt, ja-\"<br>\n\"Taloudellista! Itse sovitte tämän tapaamisen, pistätte meidät odottamaan riskialttiissa kanjonissa, ja tulette paikalle useita kymmeniä minuutteja myöhässä!\"<br>\n<br>\nSiinä missä sinilakkinen torakka otti peloissaan pari askelta taaksepäin, kaksi hänen vierellään seisovaa suurempaa nazorakia astuivat esiin, ja osoittivat zyglak-joukkiota aseillaan. Muut aseistetut torakat ottivat tästä mallia.<br>\n<br>\nZyglakit vaikenivat hetkeksi, kunnes sama matelija avasi taas suunsa: \"Mikä syy teillä sitten on tälle tapaamiselle?\"<br>\n\"Aluevastuun uudelleenjaottelu.\" Puhuja oli taas laivastonsinistä barettia päässään kantava nazorak. \"Teidän tehtäväksenne tulee lähettää tiedustelijoita Kummitusten Suolle.\"<br>\n\"Luuletko, pikku ötökkä,\" Zyglak sihisi \"voivasi noin vain lähettää joukkojamme saaren vaarallisimmille alueille? Luuletko, että meillä riittää miehiä moiseen?\"<br>\nTakana seisoneet zyglakit tarttuivat jo keihäisiin ja miekkoihinsa, mutta lopettivat toimensa suuren nazorak-joukon uhatessa heitä moderneilla zamor-kanuunoillaan.<br>\n<br>\nPian torakat poistuivat, jättäen jälkeensä ankean nelikon zyglakeita, joilla olisi huonoja uutisia lajitovereilleen vietäviksi.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Lentokone</strong><br>\n<br>\nÄmkoo tutki vielä hetken karttaa, ja alkoi sitten puhumaan.<br>\n\"Snowie?\"<br>\n\"Niin?\"<br>\n\"Alamme lähestyä määränpäätämme.\"<br>\n\"No hyvä, sinulle riittää kahvia liptettäväksi takaisintulomatkallekin.\"<br>\n<br>\nKlaanilaiset katsoivat ikkunoista ulos. Hieman heidän edessään levittäytyi trooppinen saari. Se oli metsäisä, ja oli siellä vähän vuoriakin. Ämkoon silmään kuitenkin osui muuannen yksityikohta. Asutusta oli liikaa. Ja se oli aivan vääränlaista.<br>\n\"Snowie... En usko, että matoralaisten mökit näyttävät aivan tuolta.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":285,"creator":"Donny","timestamp":"2010-11-08T00:43:00.000Z","content":"<strong>Lentokone</strong><br>\n<br>\nLumiukko kaivoi nopeasti esiin kiikarit ja syöksähti ikkunan ääreen tiirailemaan alas. Hän haukkoi hetken henkeään.<br>\n<br>\n\"Niin?\", Ämkoo kysyi kuivalla äänellä tarttuen vuorostaan lentokoneen ohjaimiin. Lumiukon säikähtänyt ilme ei lupaillut hyvää. Kiikarit putosivat Snowien käsistä tämän puhuessa.<br>\n<br>\n\"Nazorakeja! Siellä on vaikka kuinka paljon nazorakeja!\"<br>\n\"...mitä?\"<br>\n\"Tukikohta on aivan valtava! Miksi me emme...\"<br>\n\"...tienneet tästä. Niin.\"<br>\n\"Ovatkohan ne jo huomanneet meidät?\"<br>\n<br>\nÄmkoo korjasi asentoaan ohjauspenkillä samalla kun hänen silmänsä ohenivat pelkiksi viiruiksi.<br>\n<br>\n\"Emme jää ottamaan siitä selvää. Pois täältä. Äkkiä.\"<br>\n<br>\n<br>\nTorakat olivat todellakin huomanneet tukikohdan ilmatilaan siirtyneen aluksen. Joukko ilmatorjuntaan erikoistuneita nazorakeja valmisteli parasta aikaa massiivista tykkiä. Kaksi johtaja-asemassa olevaa torakkaa tarkkaili taivasta kiikareillaan.<br>\n<br>\n\"Ulkonäöstä päätellen Klaanin alus.\"<br>\n\"Onko tämä hyökkäys?\"<br>\n\"En usko. Lentokoneita on vain yksi. Lisäksi tuo on liian pieni pommikoneeksi.\"<br>\n<br>\nTykki oli ampumavalmiudessa. Nazorakit alkoivat laskeskella ammuksen lentorataa. Viholliskone oli saatava alas.<br>\n<br>\n<br>\nLentokoneessa vallitsi kaoottinen tunnelma Ämkoon yrittäessä kohota takaisin pilvien sekaan lentopelillään. Tuulet eivät kuitenkaan olleet klaanilaisten puolella ja koneen vauhti oli tuskallisen hidas. Ämkoo kirosi.<br>\n<br>\nSnowman oli sanomassa jotain, mutta sanat juuttuivat hänen kurkkuunsa. Hän ehti erottaa lentokoneen ohi kiitäneen tykin ammuksen aivan liian selvästi. Jossain kaukana yläpuolella räjähti.<br>\n<br>\n\"Kohde on yhä taivaalla. TULTA!\", torakkajohtaja komensi.<br>\n<br>\nÄmkoo ja Snowman vilkaisivat kauhuissaan toisiaan. Ämkoo puristi lentokoneen ohjaimia lujasti yrittäen epätoivoisesti koota ajatuksiaan.<br>\n<br>\n\"Ne ampuvat meitä!\"<br>\n\"Luuletko, että en huomannut!?\"<br>\n\"Tee jotain!\"<br>\n\"Koko aj-\"<br>\n<br>\nLentokoneen vasemmalta puolelta kuului räjähdys. Ämkoo ja Snowie näkivät ikkunasta kuinka vasemman siiven rippeet sinkosivat palaen ympäriinsä.<br>\n<br>\nKone lähti putoamaan.<br>\n<br>\n<br>\nTukikohdan pihalla tapahtumia tarkkailevat nazorakit hurrasivat. Myös muutama skakdi uskaltautui ulos tarkkailemaan tapahtumia. Alas kiitävä lentokone oli useimmille heistä voiton merkki, mutta jokunen torakka oli huolissaan.<br>\n<br>\n\"Se putoaa päällemme\", totesi yksi ampujista.<br>\n\"Ampukaa lisää!\", komensi johtaja. \"Jos se putoaa tukikohtaan tuossa kunnossa, se voi aiheuttaa mittavaa vahinkoa!\"<br>\n<br>\n<br>\nLumiukon jalat eivät enää kantaneet. Hän rojahti putoavan lentokoneen takaosaan tietämättä mitä pitäisi ajatella. Lopulta hän kuitenkin uskalsi avata suunsa.<br>\n<br>\n\"Mitäs nyt?\", hän kysyi toivoen, että Ämkoolla olisi jokin mullistava idea tilanteen pelastamiseksi. Snowien kauhuksi Ämkoo oli hiljaa.<br>\n<br>\nÄmkoo käänsi ohjaimia voimakkaasti. Snowman horjahti koneen toiseen laitaan yrittäessään nousta seisomaan. Koneen vauhti kiihtyi.<br>\n<br>\n\"Tule tänne\", Ämkoo sanoi. Snowie totteli.<br>\n<br>\n\"Näetkö tuon ison rakennuksen?\"<br>\n\"Öh, joo?\"<br>\n\"Yritän ohjata meidät sitä kohti. Viemmepähän jotain mukanamme.\"<br>\n\"Mutta...\"<br>\n\"Toivon mukaan sen sisälle on varastoitu jotain arvokasta.\"<br>\n\"M-mutta...\"<br>\n<br>\nÄmkoo tarttui kiinni lumiukon ranteesta. Snowie nielaisi.<br>\n<br>\n<br>\nTorakat tulittivat putoavaa lentokonetta. Lopulta toinenkin siivistä sai osuman, joskin hieman liian myöhään. Valtaosa koneesta oli tallella ja se suuntasi uhkaavasti suoraan kohti asevarastoa.<br>\n<br>\n\"TEHKÄÄ JOTAIN!\", torakkajohtaja huusi kauhuissaan, harppoen samalla juoksuaskelin poispäin asevarastosta. Kohta räjähtäisi.<br>\n<br>\nJa niin myös räjähti. Lentokone putosi suoraan asevaraston katon läpi aiheuttaen voimakkaan ketjureaktion. Erilaisten räjähteiden aiheuttama jysähdysten ja pamahdusten kuoro nostatti taivaalle valtavan tulipatsaan. Se toi mukanaan myös voimakkaan paineaallon joka heitti monet nazorakit kumoon.<br>\n<br>\nJohtaja nousi pystyyn tuijottaen räjähdyksen suuntaan. Kymmenet torakat juoksivat räjähdyspaikkaa kohti sammuttamaan juuri syttynyttä tulipaloa. Johtajatorakka päätti lähteä seuraamaan tilannetta.<br>\n<br>\nSilloin tarkkaan harkittu miekan sivallus kuitenkin sai johtajan pään putoamaan paikoiltaan. Ämkoo seisoi kuolleen torakan vierellä puolikumarassa samalla kun Snowman viimeisteli hieman kauempana seisoneen torakkaparivaljakon. Sammutustöihin rientäneet torakat pysähtyivät ymmärrettyään mitä juuri oli tapahtunut.<br>\n<br>\nÄmkoo nousi täyteen mittaansa ja sivalsi miekallaan kerran tyhjää.<br>\n<br>\n\"Me olemme pulassa, Snowie\", hän sanoi lähes pilkalliseen sävyyn. Lumiukko vastasi katseella, jota Ämkoo ei osannut tulkita. <br>\n<br>\nTukikohdan hätäsireenit raikuivat rakennusten seinustoilla. Kaikkialla soi kuulutus: \"Varoitus! Klaanilaisia tukikohdassa!\"<br>\n<br>\n[spoil]Tästä olisi saanut paljolti paremman, jos olisin kirjoitellut tämän päivällä. No jaa, juoni ainakin kulkee. Pahoittelen kirjoitusasua ja mahdollisia virheitä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":286,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-08T18:12:00.000Z","content":"<strong>Suurehko luola, Nazorakien pesät</strong><br>\n<br>\nTähän kohtaan sopisi jokin eeppinen musiikki. Siis jos et ole mukana taistelussa. Taistelussa et ehdi miettiä taustamusiikkeja, on kyse hengestä.<br>\n<br>\nJoo.<br>\n<br>\nNiin, siis. Tuo ei liittynyt tähän mitenkään. Aloitan ropepostin vasta nyt.<br>\n<br>\nKaksi suurikokoista Makutaa taistelevat luolan perällä, lähellä ovea josta Abzumo tuli.<br>\nMuut Klaanilaiset kokevat pienoisia ongelmia \"Makutan poikien\", Rahkshien kanssa.<br>\nMatoro on tyrmistynyt siitä, että Abzumo ei ollut muistanut häntä. Tai tuntenut. Ihan sama. Matoro sen verran häirinnyt Makutan Veljeskunnan operaatioita että jokaisen itseään kunnioittavan Makutan pitäisi tuneta hänet. <br>\n<br>\nRahkshit ovat kovempia vastuksia kuin Nazorakit. Ne ovat voimakkaampia ja tappavampia. Niitä vastaan pitää olla ovela.<br>\nToisaalta aloitteen saaminen taistelussa on vähän paha avoimella kentällä ylivoimaa vastaan. Jokaista Klaanilaista kohden on noin kaksi rahkshia.<br>\n<br>\nMatoro torjuu miekallaan rahkshin sauvaniskun. Mustakultainen olento pyörähtää ja vetäisee sauvansa mangetismillä Matoron miekan pois. Jään Toa hyppää ja potkaisee ilmasta käsin - tai jaloin - rahkshia päähän. Jään Toa kaataa rahkshin maahan, mutta silloin toinen olento iskee häntä selkään terävällä sauvalla. Matoro vetäisee refleksinomaisesti Sähkösäilänsä ja ampuu vahvan sähköshokin sokkona taaksensa. matoro yrittää hypätä nousseen vihollisen yli, mutta tämä nappaa Toaa jaloista. Matoro iskeytyy suoraan saman rahkshin piikkeihin selkään. Toan painosta vihollinen tosin kaatuu. Matorolla on rinnassa ja selässä verta vuotavia haavoja. Hänen panssarinsa parannuskivi parantaa haavoja pikkuhiljaa. Tuskallisen hitaasti.<br>\n<br>\nToa kierähtää kuperkeikan maassa ja ampuu jäätä kaatuneeseen mangetismin rahkshiin. Keltasininen hitauden rahkshi puskee jo päälle ja ampuu sauvastaan hidastussäteen Matoroon. Ulkopuolisen silmistä hidastunut voltti ja potku vihollisen purukalustoon saattaisi näyttää ulkopuolisen mielestä kovinkin tyylikkäältä. Tässä ei ehdi ihailla taidokkaita liikkeitä. Matoro pääsee takaisin jaloilleen, mutta hitauden takia saa kaksi iskua olennon sauvasta. Toa kaatuu selälleen kovaa. Hitaussäteen vaikutus alkaa kadota. Rahkshi hyppää kohti Matoroa. Toa tavoittelee maasta jompaakumpaa aseistaan, Hän tavoittaa käteensä Energiaterän nostaa sen nopeasti ja se iskeytyy juuri oikealla hetkellä keskelle rahkshin rintaa - pitkä terä lävisti sen panssarin ja osui Kraataan. <br>\nJään Toa huokaisee. Hän ei ehdi levätä kovin montaa sekuntia ennekuin ensimmäinen rahskhi hyökkää uudestaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":287,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-10T21:46:00.000Z","content":"<strong>Se huone adminsiivessä, jossa oli paljon porukkaa</strong><br>\n<br>\nKepe katsoi Avdea hämmästyneenä. Mikä kumma tuo oli olevinaan? Sen parasiitin isoveli?<br>\n\"Öh\", hän aloitti. Tilanteeseen sopimattomasti Paaco hihitteli vieressä kummallisesti ja häiritsevästi.<br>\n\"Ota tämä kohteliaisuutena tai älä, mutta ainakin sangen rujo olemuksesi olisi hyvä pelkäämisen kohde\", hän vastasi ei-niin-kovin-Punaiselta Mieheltä näyttävälle massalle tämän kysymyksen kiertäen.<br>\n<br>\n<strong>Verstaan ulkopuoli</strong><br>\n<br>\nDox tuijotti Verstaan ovea. Hänellä nousi pala kurkkuun. Se oli lukossa.<br>\n<br>\nJa hän oli ulkopuolella.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":288,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-11T12:45:00.000Z","content":"<strong>Trooppinen saari, Nazorakien tukikohta</strong><br>\n<br>\nNazorak käänsi ensin pientä vipua vasemmalle, sitten veti sen taaksepäin, työnsi taas eteen, ja laski oikealle. Kuului hassu 'klik'. Pulttilukkoinen zamor-kivääri oli nyt latingissa, ja se oli ladattu tappavasti sähköistetyillä kuulilla. Aseen etujalakset olivat tukevasti kiinni korkean vartiotornin kaiteessa. Torakka nosti mattapintaisen, tummanharmaan kiväärin perää ylemmäs, ja asetti silmänsä pitkän kiikaritähtäimen kohdalle.<br>\n<br>\nLinssien läpi hän näki tilanteen selvästi. Klaanilainen pakeni tukikohtakompleksin toistaiseksi autiota katua pitkin, jatkuvasti loitontuen nazorakin vartiotornista. Ei se häntä kuitenkaan haitannut, torakka oli kokenut tarkka-ampuja. Hitaasti mutta varmoin ottein hän liikutti asetta, kunnes tähtäimen ristikko oli aivan valkoisen, suurehkon maalitaulun tuntumassa.<br>\n<br>\nJuuri kun hän oli puristamassa liipasinta, alkoi tapahtua. Aivan kuin hänen vartiotorninsa olisi kallistunut. Hän kohotti katseensa tähtäimeltä, ja huomasi oletuksensa osuneen oikeaan. Torni kaatui rymisten, ja torakan viimeisiksi sanoiksi jäivät pari harvinaisen rumaa, nazorakinkielistä kirosanaa.<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nÄmkoo kiri Snowmanin nopeasti, ja kaksikko jatkoi pakomatkaansa halki torakoiden leirin.<br>\n\"Kiitos tuosta, sen pitäisi ostaa aikaa\" Snowman sanoi viitaten Ämkoon torakoiden tielle kaatamaan torniin.<br>\n\"Ole hyvä vain. Vaikka eivät minua nuo meitä seurannet torakat niinkään huoleta kuin kaikki täällä muualla leirissä olevat.\"<br>\n\"Totta, totta. Siitähän tulee mielenkiintoista, kun kaikki heräävät hälytykseen.\"<br>\n\"Sitä ennen olisi hyvä vaihtaa maisemaa.\"<br>\n\"No, eiköhän se räjäyttämäsi aseva-\"<br>\nSWOOH.<br>\nPAM!<br>\n\"Mikä se oli?\"<br>\nÄmkoo ei ollut aivan varma, mitä vastaisi, mutta arveli kuitenkin sen olleen jonkinlainen ammus.<br>\nSWOOH.<br>\nSWOOH.<br>\nPAM!<br>\nPAM!<br>\n<br>\nKlaanilaiset kurvasivat lähimmän nurkan taakse turvaan ohjuksilta. Heidän harmikseen he kuitenkin saapuivat suoraan pienelle aukiolle, joka kuhisi torakoita. Molemmat heittäytyivät mataliksi pienen kärryn taakse, rukoillen piilossa pysymista.<br>\n<br>\nIlmeisesti torakat eivät kuitenkaan olleet huomanneet heidän saapumistaan, vaan juoksivat tasaisessa tahdissa pois. Kun askeleita ei enää kuulunut, klaanilaiset nousivat piilostaan esiin. Snowman kiirehti pienen pensaan luo, ja alkoi irrottaa siitä oksia ja lehviä.<br>\n\"Mitä sinä teet?\" Ämkoo kysyi kulmiaan kohottaen.<br>\n\"Et uskoisi, kuinka monta kertaa tämä on pelastanut henkeni\" Snowman vastasi jatkaen kasvillisuuden keräilyä.<br>\nÄmkoo vastasi hiljaisuudella, ja keskittyi tutkailemaan toistaiseksi rauhallista aukiota. Hän arvioi tilannetta. Vastassa oli leirillinen nazorakeja. Heitä oli kaksi, eikä Snowie varsinaisesti täyttänyt parhaimman mahdollisen taistelijan kriteereitä. Mutta ei Ämkoo häntä taistelemaan ollutkaan mukaan ottanut.<br>\n<br>\nÄmkoo tarkensi kuuloaan. Aivan kuin lisää torakoita olisi tulossa. Hän kääntyi Snowmaniin päin, ja oli avaamassa suunsa, mutta hämmentyi tehtyään havainnon. Snowieta ei näkynyt missään. Ämkoo kuuli pienestä pensaasta hihitystä, ja asteli sen luo. Ennen kuin hän ehti perille, osa pensaasta näytti nousevan jaloilleen hihittäen.<br>\n\"Mitä\" Ämkoo ihmetteli.<br>\n\"Improvisoitu naamiointi\" oranssinenäinen pensas esitteli. \"Koska minä voin kiinnittää tätä kasvillisuutta kroppaani koostumukseni tähden, saan itsestäni aika helposti huomaamattoman osan kasvillisuutta. Hyödykästä, jos ei oikein pidä taistelusta. Vuosien naamioitumiskokemukseen yhdistettynä tämä on aika toimivaa.\"<br>\n\"Joo, hienoa, mutta tuolta taitaa tulla torakoita.\"<br>\n\"Ahaa, eli pääsenkin heti testaamaan tätä.\"<br>\n<br>\nSulavalla liikkeellä Ämkoo loikkasi varjojen kätköön, ja vähemmän sulavalla liikkeellä Snowman kävi makuulle naamioituen täydelliseksi osaksi pensasta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":289,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-11T22:17:00.000Z","content":"<strong>Postitoimisto</strong><br>\n<br>\nValojen käynnistyminen uudelleen helpotti Dinemin työtä todella paljon. Tämä oli erittäin hyödyllistä, kun otti huomioon, kuinka paljon työtä hänellä oli. Postitoimiston uusi ulkoasu ei ollut limenvihreää Hauta käyttävän Ga-Matoranin makuun pääasiassa siksi, että Dinemin mielestä kaapit näyttivät paremmilta kokonaisina. Kirjeiden uusi horisontaalinen lattiasijoittelutyyli ei myöskään ollut muutos, jota Dinem oli kannattanut.<br>\nHetkittäin Ga-Matoranin kasvoilta kykeni erottamaan hänelle hyvin poikkeuksellista ärtymystä, mutta se oli hyvin häilyväistä. Pirteän hymyn ja ärtyneen virnistyksen vaihtelu Dinemin ilmeikkäillä kasvoilla oli erittäin hysteeristä seurattavaa.<br>\nDinem poimi kirjeitä ja pisti niitä pinoihin parhaansa mukaan. Jos matoranin päässä olevista kuulokkeista tuleva musiikki ei olisi ollut niin tarttuvaa ja piristävää, olisi hän lopettanut yötyönsä tähän paikkaan ja kirjoittanut eroanomuksen heti aamulla.<br>\n<br>\nDinem piti työnteosta, mutta työt eivät kaikesta päätellen pitäneet hänestä. Kerran Dinem oli ollut töissä jollain eteläisistä saarista poimimassa piikikkäitä mutta erittäin herkullisia hedelmiä erittäin saidalle Vortixxille. Pieni palkka ei ollut haitannut Dinemiä, sillä hän oli nauttinut työstä. Töissä käyminen oli vaikeutunut pääasiassa siksi, että työnantajana toimiva Vortixx ei ollut täysin tietoinen siitä, että kyseiset hedelmät kulkivat nimellä \"Madu\" ja että niiden sivumakua olisi voinut markkinoida \"räjähtävänä\". Ilotulitus oli ollut hieno, mutta se oli vaatinut Dinemin työpaikan.<br>\n<br>\nDinemin työ \"hassun oranssin Matoranin\" kauppa-apulaisena oli puolestaan päättynyt siihen, että jonkinlaisen liiankin sanavalmiin lumiukon visiitti kaupassa oli saanut ärtyneen kauppiaan irtisanomaan äkkinäisesti kaikki työntekijänsä. Dinem ja varaston höyrykäyttöinen lajittelurobotti olivat olleet erittäin surullisia.<br>\n<br>\nEnnen Klaanin postitoimistoon värväystä Dinem oli työskennellyt pienellä kalastajalautalla lähellä eteläistä Ath-Nuin saarta. Dinem ja kalastajalautan kapteeni olivat arvioineet viimeisenä päivänä verkkonsa koon hieman alakanttiin. Syvyyden niljakas lonkeroinen asukki ei kuitenkaan ilmeisesti pitänyt puheliaista aterioista. Dinem ja lauttalaiset olivat selviytyneet kohtaamisesta, mutta kalastusyhtiön jokainen osakas ja työntekijä oli päättänyt eläköityä välittömästi.<br>\n<br>\nJa nyt Dinemin työtä häiritsivät toimistojen läpi epäkohteliaasti syöksyvä tuhon ja kuoleman epäpyhä ruumiillistuma ja jonkinlaiset leijuvat huumorintajuttomat suolasirottimet, jotka olivat kyselleet Dinemiltä jotain Klaanin generaattorien sijainneista.<br>\n<br>\nJoskus Dinem mietti, oliko vika hänessä itsessään.<br>\n<br>\nAjatus pysyi Matoranin päässä siihen asti, kunnes hän löysi musiikkisoittimestaan taas yhden suosikkikappaleistaan.<br>\n<br>\n\"Din, dididin-dindin dindin. Din, dididin-dindin din...\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":290,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-11-12T13:11:00.000Z","content":"<strong>Klaanin käytävä</strong><br>\n<br>\nKapura väisti Feterran Plasma-ammuksen. Hän ja muutama Toa yrittivät häätää Feterroja Klaanista. Paino sanalle \"Yrittivät\". Kapura väisti jälleen. Hän ei huomannut takaa tulevaa Feterraa, joka latasi jo plasmatykkiään. Viime hetkellä Kapura kääntyi ympäri ja yritti katkaista Feterran käden Painovoimaterällään. Ei naarmukaan, mutta Feterra oli ampunut ohi. Lähellä kaksi Feterraa ampui toisiaan Ilman Toan väistäessä täpärästi. <br>\n<br>\nKapura mietti jälleen puolustautumisvaihtoehtojaan. Aseilla ei saisi mitään aikaan ilman suurta Toa-joukkoa, jotka olisivat yhden Feterran kimpussa. Sillä aikaa muut Feterrat tuhoaisivat Klaanin. Tultakin Kapura oli yrittänyt, mutta Feterroilla oli liian hyvät refleksit, ja yhteen Feterraan keskittyminen ei kannattanut. Painovoima oli hyödytön, koska Feterrat pystyivät leijumaan. Jäljelle jäi yksi vaihtoehto.<br>\n<br>\nKapura aktivoi Shaninsa. Hän tunsi, kuinka naamio kuumeni hieman. Kapura väisti Feterran Plasma-ammuksen. Naamio kuumeni enemmän. Shanin päästä vapautui keltaisia ja liloja säteitä lähimpiin Feterroihin. Ne jäivät toisiinsa kiinni.<br>\n<br>\n\"Magnetismi!\" Kapura huudahti iloisesti. Shan kylmeni. Kapura huohotti. Naamion käyttö vaati paljon energiaa. <br>\n\"Hyvä. Nyt voimme-\" yksi Toista aloitti. Samassa yksi seinistä rajähti jättäen muutaman Toan kiviseinän jäänteiden alle. Pölypilvi täytti huoneen. Aukosta tuli ilmeisesti lisää Feterroja, koska Kapura näki muutaman Plasma-ammuksen lentävän huoneen halki ja osuvan vastakkaiseen seinään. Loput Feterrat järjestäytyivät ympyräksi Toien ympärille, vaikka sitä olikin pölypilvessä vaikea erottaa. Pieni Toa-joukko ei päässyt pakoon. Heidät oli saarrettu.<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">\"Pyyntö: Avatkaa tuli\"</span></span> kuului Kapuran vasemmalta puolelta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":291,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-12T15:38:00.000Z","content":"<strong>Admin huone</strong> <br>\n<br>\nGk avasi silmänsä, päähän sattui ja oli muitakin ongelmia sen lisäksi hän kuuli taistelun ääniä, \"Herää Jake!\" Gk oli taas entistä huonommassa kunnossa hänen ruuminsa ei enään kestäisi pitkään tällaista kuormitusta hän tunsi sen alkavan hajota, Jake oli haavoittunut, hän heräsi, \"Uuh... Gekko?\" Jake sanoi säikähtyneenä.<br>\n<br>\n\"Mennään pois täältä tarvitsen pikaisesti apua jos aion vielä jotenkin pysyä kasassa.\"<br>\n<br>\n\"Minäkään en ole aivan kunnossa ja näyttää siltä, että tilanne on hallinassa\", jak sanoi plasmaammuksen lentäessä seinään.<br>\n<br>\nGK ja Jake kävelivät ovelle, tai mitä siitä nyt oli jäljellä ja kävelivät vähän matkaa käytävää naamiossa olevan lampun valossa.<br>\n<br>\nJaken ääni keskeytti hiljaisuuden, \"Hei tuolla on valoa!\", siellä tosiaan oli valoa ainoastaan admin huoneisto oli pimeänä.<br>\n<br>\nGekko ja jake kävelivät mahdollisimman nopeasti jotteivat joutuisi feterrojen näkösälle.<br>\n<br>\nGk piti tauon, kiristi niveliään ja panssareita.<br>\nKaksikko saapui uudelleen kahvilaan siellä oli pienoinen armija Feterroja, Gk oli Jaken takana ja hän oli edessä, feterrat leijuivat kohti Kaksikkoa.<br>\n<br>\nGekko kaivoi miekkansa esiin ja Jake koitti pidätellä niitä, mutta hänen huomaamattaan GK oli nostettu ilmaan feterrojen toimesta ja paiskattu lattialle, Glatorianking huusi tuskasta hänen liitoksensa irtosivat ja hän oli lähes kyvytön liikkumaan, Abzumon kidutus, Avden heittoleluna oleminen ja Feterrat olivat murskanneet hänen kehonsa, tilanne alkoi näyttää toivottamalta, tuolla hetkellä valkoinen toa räsyisessä viitassaan ei ajatellut muuta kuin pakoa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":292,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-11-12T17:33:00.000Z","content":"<strong>Suuri luola, Nazorakien pesä, taistelun keskellä</strong><br>\n<br>\nMahriKing väistää sinivalkoisen Rahkshin sauvallapistoyrityksen. Hän hypähtää taakse ampuen tulipallon. Rahksi ol itosin ärsyttävän ketterä väistämään. Makuta Nui kinasi syrjemmällä toisen ilmeisesti tuntemansa Makutan kanssa, haavoittunut Matoro yritti puolustautua yhtä Rahkshia vastaan, Keetis taas yritti repiä toien Rahkshin selkäpanssaria irti poistaakseen Kraatan. Siinä hän tosin taisi onnistuakin, mutta Rahksi, jonka sisäelin kaivettiin ulos, ei ollut kovin nautittava esitys. Rahkshi säntäsi Makea kohti sauva ladattuna sähköllä. Make lähtee vastahyökkäykseen miekkaillen Rahksin kanssa sauvallaan jonkin aikaa. Pian Rahksi joutui kuitenkin ällistymään hänen sauvansa sähkövoimien katoamisesta. Seuraavaksi Maken sauvan kouramaisessa päässä oli leiskuva sähköpallo. Sattumaa? Kenties...<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<em>No, kirjoitin tähän, oletteko tyytyväisiä?</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":293,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-12T22:12:00.000Z","content":"<em>Olemme tyytyväisiä.</em><br>\n<br>\n----<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien luolasto</strong><br>\n<br>\nSuuri luolahalli oli täyttynyt taistelusta. Rahkshit yrittivät tappaa kaiken. Makuta Nuin tiimin jäsenet yrittivät selvitä hengissä. Muutama Rahkshi oli saatu maahan, eikä klaanilaisilla ollut vielä kovinkaan pahoja vammoja.<br>\n<br>\nMakutat kävivät omaa taisteluaan katonrajassa. Kumpikin oli kasvattanut viimeistään tässä vaiheessa siivet selkäänsä. Makuta Nui ampui tummanpunaisella varjosäteellä Abzumon päätä kohti, mutta tämä muodosti varjoenergiasta suojakilven. Magnetismivoimillaan Abzumo sitten paiskoi Manua päin seiniä. Manu kuitenkin lennätti seinistä irronneen kiven päin Abzumoa. Tämä oli jäädä muserruksiin suuren massan alle.<br>\n<br>\n”Et ssssinä sssuinkaan pyri tappamaan minua, Makuta Nui?” Abzumo sihisi.<br>\n”Voi, tiedät, että pelkkä henkesi riistäminen ei tuota minulle tyydytystä”, toinen vastasi hymyillen. ”Sitä paitsi”, hän jatkoi, ”me kumpikin tiedämme, että Makutan voi tuhota muillakin tavoin.”<br>\n”Mikään ei ole pahempi kuin kuolema”, Abzumo sylkäisi.<br>\n”Siinä sinä erehdyt”, Makuta Nui vastasi ja ampui tätä ketjusalamoilla. Abzumo lennähti toiselle puolelle huonetta.<br>\n<br>\nAlhaalla klaanilaiset oli piiritetty. Rahkshit sihisivät iloisesti huomatessaan, että olivat saaneet nämä ansaan. MahriKing oli listinyt pari Rahkshia, mutta hän oli maksanut siitä saamalla pahan haavan vatsaansa.<br>\n”Olen aina vihannut kaikkea vatsaan liittyvää”, Make sanoi ivallisesti. ”En pahemmin tykkää vatsavaivoista, ummetuksesta tai närästyksestä – vatsahaavoista puhumattakaan.”<br>\n”Ei tuo ole oikeastaan vatsahaava”, Summerganon mutisi. Heillä kaikilla olisi ollut mukavampaakin tekemistä.<br>\n<br>\n<em>Olenko johtanut heidät kaikki tuhoon?</em> Makuta Nui pohti. <em>He tulivat vapaaehtoisesti. Tai no… mistä minä tietäisin, vaikka Matoro olisi pakottanutkin heidät…</em> Hän hymyili ilkikurisesti ja sulatti Abzumon käden muodottomaksi mössöksi. Tämä kirkaisi äänekkäästi ja löi Makuta Nuin maan sisään.<br>\n<br>\nTämä ei tuntunut hänestä yhtään mukavalta. Hän nousi kraatterista, joka oli syntynyt hänen tömähdettyään maahan. Abzumo katseli kättään. Molekyylihäiriövoima oli vaarallinen. Hän alkoi muodostaa kättään uudestaan. Manu ei antanut hänen tehdä sitä loppuun vaan heittäytyi häntä päin, jolloin he molemmat törmäsivät seinään.<br>\n<br>\nAbzumo pääsi ensimmäisenä ylös ja alkoi hakata Manun päätä maahan. Tätä kesti hetken, minkä jälkeen Manu potkaisi Abzumon päältään. Tämä lennähti muutamaa Rahkshia kohti niin, että nämä kaatuivat tämän päälle. Makuta Nui nousi nyt ylös kuopasta ja taputti pölyä pois siipiensä päältä. Hän katseli piiritettyä joukkoa, ja päätti mennä sen luo.<br>\n<br>\nYhden Rahkshin päähän tarttui käsi. Rahkshin kuori meni lommoille suurentuneen painovoiman vaikutuksesta. Kraata sisällä kiljui tuskasta. Makuta Nui päästi repeilleen kuoren alle myrkkyä. Kraata kuoli.<br>\n”Totelkaa mestarianne, saastaiset Rahkshit!” Manu huusi. Kaikki Rahkshit ampuivat häntä kohti. Hän hyppäsi niiden edeltä pois, ja ne osuivat toveriinsa, joka tosin oli jo hengetön. Klaanilaiset ehtivät tässä ajassa jo hajaantua ja iskeä maahan ne Rahkshit, jotka eivät olleet hämääntyneet. Nämäkin nousivat ylös pian. Taistelu jatkui.<br>\n<br>\nMakuta tunsi jonkun tarttuvan siipeensä ja paiskaavan hänet seinään. Abzumo katsoi häntä ylhäältäpäin. Makuta Nui makasi maassa selällään. Abzumo otti esiin pitkän sapelin ja aikoi iskeä. Makuta veti esiin omansa. Vihdoinkin he kävivät miekkataistoon. Kaksi tappavaa terää pyöri viiltävästi ympäriinsä iskien monesti yhteen ja yrittäen löytää heikon kohdan toisen puolustuksessa. Taistelu ajautui taas ilmaan. Abzumo kiepahti Manun taakse ja iski takaapäin. Toinen Makuta ehti kuitenkin torjua tämän pyörähtämällä pää alaspäin.<br>\n<br>\nTaistelu oli ironisuudessaan naurettava. Makuta Nuin magnetismivoimia olisi tarvittu mitä suurimmassa määrin Bio-Klaanin linnoituksessa, kun taas suuresta väkijoukosta olisi ollut hyötyä Rahksheja vastaan taisteltaessa. Rahksheja tuli lisää ovista, joista ei päässyt ulos; Abzumo oli päättänyt romahduttaa jokaisen oviaukon, kun kaikki hänen poikansa olivat päässeet sisään.<br>\n<em>Kenraali ei ehkä pidä tästä</em>, hän ajatteli ja hihitti itsekseen. Makuta Nuin miekka meni vaarallisen läheltä Abzumon päätä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":294,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-11-12T22:56:00.000Z","content":"<strong>Ranta, Bio-Klaanin saarella</strong><br>\n<br>\nHiukan Matorania suurempi violetti musta, Pakaria kantava hahmo huuhtoutui laineiden mukana rantaan. Matoran oli tajuton ja piteli kädessään mustaa miekkaa, joka oli kulunut taisteluista. <br>\n<br>\nJoukko tummahaarniskaisia, pieniä olentoja, kerääntyi violetin olennon ympärille ja kantoivat hänet syvälle metsään. Olennoilla oli kehoissaan valonlähteitä ja valokiviä ja monet heistä kantoivat välineitä joilla kaivaa maata ja tehdä tunneleita, mutta eihän sinun tätä tarvinnut tietää, eihän.<br>\n<br>\nOlennot veivät Ba-Matoranin metsään, ja jättivät sammalpedille. Sitten pieni Ortonien joukko suuntasi kulkunsa kohti Ma Wetin tunneleita.<br>\n<br>\nMyöhemmin, Ba-Matoran heräsi. Mitä tapahtui? Missä minä olen? Sen tiedän että nimeni on Umbra ja että kohtaloni liittyy jotenkin tähän outoon trooppiseen saareen, mutta muuta hän ei tiennyt. Umbra... Umbra... Tätä nimeäkö siis tottelen, Matoran sanoi, katsoen kolmisormisia käsiään. Musta miekka lojui Umbran vieressä mättäällä. Ottaen miekan käteensä, Umbra tunsi kuinka hänen mielensä yhdistyi säilään, luoden siteen siihen, kuin elävään olentoon. <br>\n<br>\nHeilauttaen säiläänsä, muutama puu lensi kaaressa muutaman bion ja rysähti läheiseen lampeen. Hätääntyneet Ghekulat ja muut Rahit säntäilivät ympäriinsä mudan seassa.<br>\n<br>\nPudottaen miekan takaisin mättäälle, Umbra katseli ensin kättään, sitten miekkaansa. Hän keskitti voimansa samallalailla kuin säilän kanssa, ja sai lennätettyä joukon kiviä ilmaan ajatuksensa voimalla, jonka jälkeen hän iski kivet maahan. <br>\n<br>\n\"Voima on minussa, ei säilässä\", Umbra puheli itsekseen, ja sai flashbackin bio-klaaniksi kutsutusta järjestöstä. <br>\n<br>\n\"Bio-Klaani. Bio-Klaani. Se ei voi olla kovin kaukana\", Umbra puheli itsekseen, lähtien talsimaan Matoranin askeleita syvemmälle metsään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":295,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-13T08:57:00.000Z","content":"<strong>Nazorakien luolasto</strong><br>\n<br>\nSynkkä sali jonka ainut valonlähde on valtava valokivi katossa ja lukuisat olentojen silmät ja sydänvalot. Ilma on pölyistä taistelun takia. Lukuisia oviaukkoja on romautettu Abzumon toimesta. Muutama on vielä ehjä, mutta niissä on heräileviä Rahksheja.<br>\n<br>\nMatoro ei ole saanut aikaa käyttää parannuskiveään. Hänellä on pahat haavat selässä ja rinnassaan. <br>\nKlaanilaisilla on se etu puolellaan, että selvä enemmistö huoneen väestä on rahksheja. Ne osuvat todennäköisemmin toisiinsa.<br>\nMatoro väistää sivuun yhden rahkshin syöksyn. Hän hyökkää kyseisen olennon kimppuun takaapäin, iskien energiaterällään rahkshin selkäterien väliin. Toa lataa elementaalienergiaa miekkaansa, ja täyttää rahkshin sisukset jäällä. Matoro suorittaa taktisen asemienvaihdon ja miettii samalla keinoja saada etu Klaanilaisten puolelle.<br>\n<br>\nMatoro laukaisee ranteestaan harppuunan - terä iskeytyy kovaan kattoon. Hän vetäisee itsensä ylös, väistäen siinä sivussa pari rahkshin osumaa. Toa kiinnittää itsensä katonrajaan, aivan suuren valokiven viereen.<br>\nSilloin Matoro näkee rahkshin lentävän suoran häntä kohti - eikä hän saa miekkaansa harppuunan takia. <br>\n<br>\nPunasilmäinen peto lentää jalat edellä suoraan kohden Matoroa. Yhtäkkiä kuitenkin toinen rahkshi lentää sivusta, osuu hyökkääjärahkshiin joka tippuu maahan. Se valmistautuu uuteen hyökkäykseen.<br>\nKeetongu huomasi mukavan tavan antaa rahkshien hoitaa hänen työnsä. Heitellä niitä toisiaan päin, tai kuolleita niitä toisiaan päin.<br>\n<br>\nMatoro kiinnittää harppuunan selkäänsä ja saa toisen kätensä vapaaksi. Hän vetäisee miekkansa vyöstä ja iskee sen kattoon.<br>\nMatoron Energiaterä alkaa säteillä puhdasta elementaalienergiaa maan ja suuren valokiven väliin.<br>\n<em>\"Menkää pois valokiven alta!\"</em>, hän viestittää naamionsa välityksellä muille Klaanilaisille.<br>\n<br>\nEnergialaukaus kiven ja maan väliin heikentää valokiven kiinnitystä. Kun tämä monen tonnin painoinen kivi jysähtää alas, se tekee selvää monesta Rahkshista. Ja saattaa tehdä pakotien.<br>\n<br>\nRuskea rahkshi syöksyy taas ilmassa kohti Matoroa. Toa irroittaa nopeasti harppuunansa, ja olento syöksyy sauva edellä päin valokiveä.<br>\nPirstomisen sauva on liikaa suuren kiven kiinnityksille. Valtava valokivi romahtaa alas pehmeään maahan. Epämääräistä karjuntaa ja sihinää kuuluu. Monia rahksheja liiskaantui kiven alle, ja - onneksi - kaikki Klaanilaiset olivat sivussa.<br>\n<br>\nMatoro nousee hitaasti maasta. Hän tavoittelee pudotuksessa jonnekkin lentänyttä miekkaansa. Matoro nappaa miekkansa kahvasta kiinni. Ei liiku.<br>\nJään Toa katsoo ylemmäs. Massiivinen makuta pitää miekan terää jalkansa alla.<br>\n\"Kukas se siinä?\", Abzumo sanoo jäätävästi ja heittää mangetismilla Matoron päin takaseinää ja sitten kattoon. Makuta Nui pääsee teleportaatiovoimaa käyttäneen Abzumon luo ja kaksikko alkaa jälleen taistella.<br>\n<br>\nMatoro on täysin ruhjeilla, melkein tajuttomana huoneen kulmassa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":296,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-13T23:45:00.000Z","content":"<strong>Pieni luoto etelässä</strong><br>\n<br>\n<br>\nAamuyö oli jo pitkällä ja vaillinainen kuu heijasti Skakdin naamaan tyynen meren pinnasta. Skakdi veti pientä venettään vaivalloisesti vesiltä pienen luodon hiekkarannalle ja Skakdin uurastus ja veneen kaivautuminen rantahiekkaan tuottivat enemmän ääntä, kuin Skakdi olisi halunnut.<br>\nSkakdi ei ollut voimamies. Tähän asti hän oli selviytynyt parhaiten välttämällä konflikteja ja ruumiillista työtä. Tämä vihreä Skakdi oli välttänyt taistelua jopa Zakazin verisen sisällissodan aikana ja oli koskenut elämänsä aikana oikeaan aseeseen vain kerran.<br>\nKun sisällissodan syttyessä suurin osa Zakazin väestöstä oli alistunut alkukantaiselle taisteluvietille, oli tämä vihreä Skakdi tuntenut toisin. Kenraali Gaggulabion joukkojen taistelussa käyttämä raivokaasu oli kyllä vaikuttanut häneen, mutta tämän vihreän Skakdin mielessä oli herännyt vietti ja tunne, joka oli jopa vihaa ja tappamisviettiä vanhempi. Se oli pelko. Pelko oli ajanut hänet pois Zakazilta, jonne hän ei ollut astunut jalallaan kertaakaan sisällissodan jälkeen.<br>\n<br>\nVihreä Skakdi totteli nimeä Gerew. Hän oli lähetti ja ei kysellyt kysymyksiä. Jos joku maksoi hänelle jonkin asian kuljettamisesta, hän ei kysynyt kahdesti. Sääntöjä oli vain kaksi. Kohdetta ei saanut kuljettaa Zakazille ja se ei saanut olla liian iso hänen veneelleen. Palkka mitattaisiin kohteen painosta ja siitä, kuinka hankalaan paikkaan se piti viedä. Gerewin viime työtehtävänä oli ollut viedä pieni ja kevyt paketti pohjoisessa sijaitsevan Bio-Klaani-nimellä kulkevan järjestön postikeskukseen. Nyt hän oli palannut luodolle, josta oli saanut työtehtävänsä. Asiakas vaikutti olevan jo paikalla ja Gerew odotti innolla tulevaa palkkaansa, sillä vihreä Skakdi ei ollut syönyt kunnolla viikkoihin ja tämä alkoi valehtelematta jo näkyä.<br>\n<br>\n\"Iltaa\", Gerew sanoi epävarmasti pimeydessä seisovalle asiakkaalle lähestyen tätä varovaisesti. \"Vein paketin paikalleen eilen päivällä.\"<br>\n<br>\nAsiakas lähestyi, mistä Gerew havaitsi, että se ei seisonutkaan paikallaan, vaan pikemminkin leijui. Se oli osittain sylinterimäinen ja noin Skakdin kokoinen, mutta leijumisen takia sen hohtavilla silmillä varustettu pää katsoi Gerewiä hieman alaspäin.<br>\n<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Oletus: Haluat palkkasi.</span></span>\"<br>\n<br>\nGerew nyökkäsi ja hymyili pakonomaisesti. Asiakkaan olemus häiritsi ja hämmensi häntä, mutta tämä oli yksi tilanteista, joissa Gerew muisti oman mottonsa. Motto kuului \"Se ei kuulu sinulle\". Tätä ohjenuoraa noudattamalla Skakdi oli selviytynyt elämässään ilman pahempia sotkuja.<br>\n<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Varmistus: Et kurkistanut laatikon sisään.</span></span>\"<br>\n<br>\n\"En\", Gerew sanoi. Se ei kuulunut hänelle.<br>\n<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Hyvä on. Mestari ZMA kiittää yhteistyöstäsi. Kysymys: Palkkasi suuruus?</span></span>\"<br>\n<br>\nGerew nielaisi. Tämä oli potentiaalinen vaarakohta, mutta hän oli onnistunut välttämään sen jokaisella aiemmalla kerralla. Jotkut asiakkaat yrittäisivät keplotella itselleen pienempiä hintoja, mutta silloin Gerew selittäisi heille rauhallisesti ottaneensa hinnasta jo alennusta työn helppouden takia. Hän vetoaisi kilpailijoidensa hintoihin ja omaan taloudelliseen pärjäämiseensä ja lupaisi halvempia hintoja ensi keikkaa varten.<br>\nGerew oli onnistunut aina, mutta suuri onnistumisten määrä ei ollut vähentänyt hermostuneisuutta, jonka hän koki jokaisella kerralla. Hän keräsi hieman itsevarmuutta sisäänsä ja avasi suunsa. Gerew pakotti itsensä hymyilemään leveämmin.<br>\n\"Se tekee kolmesataakaksikymmentä.\"<br>\n<br>\nLeijuva metallisylinteri oli hiljaa hetken ja liikkui hyvin vähän. Jostain sen takaa leijaili pienempi metalliolento. Tällä lentävällä lautasella oli vain yksi silmävalo ja sen pohjassa oli pieni koura, jolla se kantoi suurta kangassäkkiä. Säkki kilisi kuin se olisi täynnä pieniä kelloja.<br>\n<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Saat 250</span></span>\", suurempi metallisylinteri sanoi tunteettomasti.<br>\n<br>\nGerewin hymy hyytyi. Juuri tähän hän oli varautunut ja tiesi, mitä tehdä.<br>\n\"Saaren turvatoimien ja paketin painon takia koen oman hintani olevan ihan järkeenkäypä. Lisäksi minä annan oikeastaan jopa vähän alennusta, oikea hinta olisi 350, joten lisäalennukset eivät-\"<br>\n<br>\nGerew keskeytti puheensa alettuaan huutaa tuskissaan, kun asiakkaan toisesta olkapäästä suihkuava hohtava säde osui häntä jalkaan. Säde läpäisi jalan pitäen sihisevää ääntä ja aiheuttaen polttavaa kipua. Gerew kaatui maahan ja piteli jalastaan kiinni voivotellen.<br>\n<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">250 ja en ammu toiseen jalkaasi. Erimielisyyksiä?</span></span>\"<br>\n<br>\nGerew ei ollut lopettanut huutoa, mutta hän nyökkäsi. Tämän sanattoman käskyn seurauksena suuren metallisen sylinterin pienempi ystävä avasi kouransa ja pudotti raskaan säkin maahan Gerewin eteen. Gerew tuijotti säkkiä hetken yrittäen hillitä vapisevaa jalkaansa.<br>\n<br>\n\"Ki-kiitos. Oli mu-mukavaa asioida kanssanne. Hy-hyvää illanjatkoa.\"<br>\n<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Vastaus: Kiitos samoin.</span></span>\"<br>\nSen sanottuaan metallisylinteri pienine apureineen kääntyi ympäri ja lähti leijailemaan pois maassa istuvasta ja valittavasta Gerewistä. Ennen näköpiiristä katoamista se kuitenkin pysähtyi vielä kerran, käänsi mekaanisen päänsä ympäri ja puhui.<br>\n<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Pyyntö: Lopeta vikiseminen. Omistat kaksi jalkaa.</span></span>\"<br>\n<br>\nGerew nyökkäsi tuskasta ja ylitsepursuavasta kuolemanpelostaan huolimatta. Hän oli eri mieltä, mutta joskus se tarkoitti sitä, että oli oltava samaa mieltä.<br>\nNiin hän selviytyi elämässään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":297,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-11-14T09:08:00.000Z","content":"<strong>Xian keskusta</strong><br>\n<br>\nKaksi mustaan pukeutunutta hahmoa saapuu syrjäkadulta keskusaukion laidalle. Kaupankäynti on vilkasta ja Xian perinteiseen menoon liittyen, myös Zamor-pistoolien laukauksia kuuluu väen seasta. Kaksi hahmoa jäävät seisomaan syrjäkadun suulle, eikä aikaakaan, kun kolmas näitä kahta huomattavasti suurempi hahmo liittyy joukkoon.<br>\n<br>\nKolmikko kääntyy kadulle ja pysähtyvät vasta tullessaan umpikujaan. Kuin tyhjästä, yksi hahmo löytää kuitenkin pikkuruisen kahvan seinän sisältä ja vetää, saaden koko seinän halkeamaan keskeltä, kuin liukuovet. Kolmikko astuu sisään ja betoniset ovet sulkeutuvat heidän takanaan.<br>\n<br>\nValot syttyvät ja paljastavat hahmojen tulleen valtavaan varastoon, täynnä aseita.<br>\nZamor-pistooleja, miekkoja, kanuunoita ja mitä merkillisimpiä vempeleitä. Isoin hahmoista tutki hyllyrivejä mielenkiinnolla, mutta kaksi muuta keskeyttivät tämän.<br>\n<br>\n\"Onko sinulla se?\"<br>\n<br>\nIsoin hahmoista kaiveli viittansa sisuksia ja veti sieltä pienen mustan kortin, johon oli painettu kolmion sisälle kuva mustasta kämmenestä. Hahmo ojensi kortin ja toinen otti sen vastaan ja asetti sen pieneen pidikkeeseen, jonka hän tunki oman viittansa sisuksiin.<br>\n<br>\n\"Musta Käsi ottaa takaisin sen, mikä sille kuuluu. Onko sinua tietoa toisen olinpaikasta?\"<br>\n<br>\nIso hahmo kääntyy jälleen aseita kohti, mutta vastaa silti käheällä äänellään.<br>\n<br>\n\"Kenraali on tulossa tänne, pian.\"<br>\n<br>\nKaksi muuta hahmoa katsoi toisiinsa ja nyökkäsivät.<br>\n<br>\n\"Kiitämme yhteistyöstä, olet vapaa ottamaan mitä haluat.\"<br>\n<br>\nIso hahmo nyökkäsi ja kaksi muuta poistuivat paikalta.<br>\n<br>\nIso hahmoista meni tutkimaan isointa pistoolia, jonka näki, pudotti hupun päästään ja virnisti. Ja samalla kun hän virnisti, tulenlieskat purkautuivat hänen selästään.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, komentotorni</strong><br>\n<br>\nCreedy katui päätöstään jokaisella olemuksensa säikeellä. Tawa oli vain yhtäkkiä ilmestynyt hänen mökilleen ja pyytänyt häntä koordinoimaan Killjoyn operaatiota. Vastapalvelukseksi hän oli luvannut Klaanin varastoista mielin määrin uusia osia hänen projekteihinsa. Suostuessaan pyyntöön, hän ei kuitenkaan odottanut joutuvansa keskelle sotaa.<br>\n<br>\nKomentotorni oli muuten aivan tyhjä, mutta Creedy kyhjötti nurkassa omatekoinen kirves kädessään, valmiina iskemään, jos joku murtautuisi ovesta sisään. Hän oli nähnyt ison matoranjoukon juoksevan kerrosta hänen alapuolellaan ja oli samalla näkevinään jonkinlaisia robotteja, jotka eivät selkeästi olleet ystävällisiä.<br>\n<br>\nEpätoivo oli vallannut Creedyn jo kymmeniä minuutteja sitten. Hän ei saanut yhteyttä Killjoyyn, sähkökatkos oli aiheuttanut kärähdyksen koordinointilaitteistoissa, eikä hän saanut yhteyttä ulos mitenkään. Ja mikä pahinta, oven takana oli joku ja lommo ovessa kasvoi isku iskulta suuremmaksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":298,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-11-14T11:15:00.000Z","content":"<strong>Komentokammio</strong><br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\"><a href=\"http://www.youtube.com/watch?v=TfmUF6LH-Zo\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Domek suosittelee musiikkia Avde-kohtauksen jälkeisen taistelukohtauksen kanssa.</a></dd></dl>\nPaaco ja Kepe katselivat molemmat peloissaan suurta, mustaa massa heidän edessä. Visokki jatkoi taukoamatta Rhotukojen lähettämistä tätä päin, liikkuen ja hyppien suurta huonetta pitkin ilman minkäänlaista rasituksen merkkiä, aivan kuin koko paikka olisi vain suuri tanssilava hänelle.<br>\nJokaisen energiakiekon iskiessään mustan painajaiseen, se vastasi kasvattamalla aina vain lisää lonkeroa ja silmiä. Avde alkoi näyttämään yhä ja yhä ärsyyntyneemmältä jokaisen iskun osuessaan ja alkoi levittämään myös lattiassa olevaa varjoa kuin valuvaa nestettä. Visokin astuessaan lattiaan levinneeseen tummaan aineeseen, lukemattoman määrä käsiä alkoi nousta aineesta ja yrittivät tarrautua häneen. Edes Adminin nopeat liikkeet eivät auttaneet häntä pakenemaan mustista käsistä ja joutui nopeasti niiden taltuttamaksi. Guardian ja Tawa alkoivat vaistonomaisesti juosta auttamaan Visokkia, mutta joutuivat pian myös itsekin Avden käsiin, ja myöhemmin myös Paaco ja Kepe. Avde piteli Klaanilaisia ilmassa. He yrittivät taistella vastaan niin hyvin kuin raajoiltaan kaapattuna pystyi, mutta joutuivat pian luovuttamaan yrityksestä. Viha ja pelko alkoivat vieritä klaanilaisten mielessä, mikä näytti saavan Avdea vain tyytyväisemmäksi.<br>\n<br>\nSilloin Avden miljoonat suut alkoivat huutamaan yhtä aikaa hyvin käsittämätöntä ääntä, mikä raastoi klaanilaisten mieltä. Ääni tuntui kuin se repisi jokaisen verisuonen heidän ruumistaan ja pistäisi miljoonia neuloja sisuksiin.<br>\nSitten se lopetti. Kuin kepillä isketty, Avde yhtäkkiä lopetti huudonsa ja sen valtava ruumis alkoi luhistua kasaan. Lonkerot ja kädet luovuttivat otteestaan ja tiputtivat Klaanilaiset maahan ennen kuin he huomasivatkaan. Avde muuttui takaisin voimattoman näköiseksi Matoraniksi, hyvin ivallinen virne kasvoissaan.<br>\n\"...Mutta nyt on aika rientää. Pyydän anteeksi, että joudun poistumaan. Ei hätää, ystäväni kyllä pitävät teille seuraa\", Avde sanoi yhtä ivallisella äänellä. ennen kuin Klaanilaiset ehtivät koota tarpeeksi hyvän lauseen sitä päin, Avden ruumis peittyi taas mustaaseen aineeseen ja muuttui lattialla olevaksi varjoksi ja alkoi liikkui loishyönteisen tapaan huonetta pitkin käytävääseen, jättäen jälkeensä maanisen naurun kaikumaan huoneen läpi.<br>\nValot syttyivät taas huoneeseen, mutta hyvin heikosti. Useat tuhoutuneet pöydät ja muut huonekalut makasivat lattiaa pitkin ja lasin siruja levisi rikkoutuneen ikkunan alla.<br>\nGuardian nousi jaloilleen ja tuijotti hieman hämmentyneesti käytävään johtavaan ovea päin. Pian ilme muuttui vihaksi ja hän puhui itselleen hiljaisesti: <br>\n\"Se pitää meitä pilkkanaan. Hemmetin Pirakan penikka pitää meitä pilkkanaan.\"<br>\nSyvä raivo alkoi nousta hänen mieleen. Guardian tunsi kuin haluaisi tehdä mitä tahansa saadakseen punaisen matoranin tuntemaan tuskaa. Myös Kepe ja Paaco tunsivat samanlaista raivoa sisällään, mutta ainoastaan Tawa kykeni rauhoittamaan itsensä tästä.<br>\n\"Mitä vielä siinä seisotte. Meidän on napattava hänet välittömästi, ennen kuin hän karkaa\", Visokkin telepaattinen ääni kaikui klaanilaisten mielessä. He heräsivät heti pois mielentilastaan ja alkoivat seurata jo edellä menneen Adminia.<br>\n<br>\nVisokin kadotessaan käytäville, he alkoivat yhtäkkiä kuulla matalan huminan takana, ikkunoiden suunnasta. Juuri silloin klaanilaisten takaa kiisi punainen plasmasäde heidän läpi ja osui oven yläpuolella olevaan kattoon sortaen sen ja peittäen ainoan uloskäynnin kivivyöryn alle.<br>\n<br>\nKlaanilaiset käänsivät katseensa plasmasäteen lähteeseen ja näkivät kahta hieman sylinterimäistä metalliolentoa lasin takana: Avhrak Feterrat. Metalliolennot liitivät sisään ja Klaanilaiset viimein näkivät hyökkääjiensä ulkomuodon valon alla. <br>\nFeterrat käyristyivät ja näyttivät tekevän jonkinlaisen taisteluasennon. Klaanilaiset vastasivat tähän tekemällä parhaimman tietämänsä taisteluasennon, mutta Feterrat eivät näyttäneet liikkuvan yhtään. Ne näyttivät odottavan jotain.<br>\n\"Nuoko ovat hyökänneet linnoitukseemme koko ajan?\", Paaco kysyi hiljaisesti.<br>\n\"Siltä näyttää. Mutta mitä ikinä ne ovatkaan, kaiken sen teurastuksen jälkeen ne eivät lähde elävältä\", Tawa lausui hyvin vakavasti ja yllättävän sodanhaluisella äänensävyllä. Guardian tiesi ettei mikään estäisi häntä, ja virnisti hieman tyytyväisen näköisenä.<br>\n\"Mikä on suunnitelmasi?\", hän kysyi rauhallisena ja hieman innokaana. Tawa vastasi viipymättä Guardianin kysymykseen; \"Kepe ja Paaco, te hyökkäätte vasemapaa robottia päin. Minä olen vastuussa oikean puoleista. Guardian pitää molempien selustaa.\"<br>\n\"Älkää unohtako minua\", yhtäkkiä ääni kuului heidän takaa. Killjoy ilmestyi kirjaimellisesti paikalle Stealth-puvussaan. Kukaan ei kysynnyt milloin hän saapui paikalle ja mitä hän teki kokoajan, sillä he tiesivät ettei aikaa ole nyt hukattavissa. \"Minä hyökään Tawan kanssa,\" Killjoy ilmoitti, johon Tawa vastasi myönteisesti.<br>\n<br>\nAvhrak Feterroiden sisällä olevissa kommunikaattoreissa alkoi kaikua niiden odottamansa käsky: \"Haluan nähdä miten heidän taitonsa lähitaisteluissa. Jättäkää yksi admineista eloon. Tappakaa loput\"<br>\n<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Vastaus: Tottelemme.</span></span>\"<br>\n<br>\n\"Nyt!\", Tawan käsky kuului.<br>\n<br>\nKlaanilaiset jakaantuivat heti sovittuun kahteen ryhmään ja pitivät huomattavan etäisyyden toisistaan. Guartsu otti plasmakivärinsä esiin ja alkoi tulittamaan Feterroja päin. Feterrat reagoivat vain hyvin lievästi tulitukseen ja alkoivat ampumaan omilla plasma-aseillaaan edessä juoksevia klaanilaisia päin ja jakaantuivat myös samalla lailla. Klaanilaiset väistelivät jokaista lähestyvää ammusta ja aloittivat hyökkäyksen. <br>\nKepe loi itselleen veitsen kaltaisia jäänteriä joita hän heitteli vasemmanpuolista Feterraa, mutta ei pystynyt naarmuttamaan sitä.<br>\nPaaco hyppäsi ilmaan ja valmistautui hyökkäämään edessä olevaa Metallihirviötä kahdella hakullaan. Mutta kohde väistyi hänen näköpiiriltään ennen kuin hän ehtikään iskeä ja Feterra sysäsi yhden käsistään Paacoa päin. Paaco väisti Metalliolennon kouran ja iski hakullaa sen kylkeen. Raudan kalskeesta huolimatta Feterra oli naarmutta, jonka jälkeen Feterra käänsi itsensä Paacoa päin ja ampui plasma-asellaan jälleen kerran. Viherkultainen Toa hätkähti tästä ja ehti väistämään säteen, mutta ei ehtinyt väistämään Olennon toista käden iskua ja läimäytettiin maahan. Guardian alkoi tulittamaan mekaanista oliota harhauttaakseen sitä pois Paacosta.<br>\nSillä välin Tawa yritti iskeä keihällä omaa kohdettaan, väistäen sen jokaista plasma-ammusta hyvin akrobaattisesti eikä antanut oman hyökkäyskuvionsa järkkyä. Feterra puolusti jokaista iskua kestävillä käsivarsillaan, mutta Tawa ei lannistunut. <br>\nKilljoy yritti sitten myös iskeä ionikatanallaan Metalliolennon sivusta, mutta osui sen sijasta Olennon puolustavaan kyynärvarteen. Toinen Feterran käsistä hyökkäsi Killjoytä päin, mutta Tawa ehti potkaista sen pois keihään avustaman harppauksen avulla ja jatkoi taas hyökkäyskuviotaan Killjoyn kanssa löytääkseen heikon kohdan. Killjoy ei voinut käyttämään näkymättömyytään, koska Olento näytti silti tietävä missä hän on.<br>\nKepe käytti useita jäähyökkäyksiä määrättyä Metallilentoa päin. Valkovihreä Toa loi esiin jäistä tehdyt tikarit joita hän yritti iskeä sen kaulaan, mutta joutui aina perääntymään Olennon ampuessaan plasma-aseillaan. Sitten Kepe loi useita partaveitsen teräviä jääpuikkoja kohteensa ylle, mutta jokainen joutui sen väistämäksi tai murskaamaksi. Hän olisi käyttänyt yksinkertaisimman tavan ja jäädyttänyt kohteensa, mutta ei pystynyt lähestymään sitä plasma-säteiden ja käsien iskujen vuoksi. Kepe väistellessä Metalliolennon plasma-säteitä häntä alkoi kaduttaa, että unohti ottaa oman keihäänsä mukaan taisteluun. Paaco viimein nousi ylös ja lähti heti avustamaan Kepeä.<br>\nMetallin kalskeet kaikuivat kammion sisällä. Klaanilaiset alkoivat vähitellen väsymään rasituksesta, mutta tekivät parhaansa ollakseen antamatta periksi.<br>\nFeterrat analysoivat Klaanilaisten strategiaa. Ne alkoivat huomata, kuinka tietyt jäsenet hyökkäävät vain tiettyä yksikköä päin. Viimein Tawalle ja Killjoylle määrätty Feterra muutti yhden neljästä raajoistaan energia-aseeksi ja tähtäsi Paacon kehoa päin. Guardian huomasi heti tämän ja ampui plasmakiväärillään Olennon energia-aseeksi muuttunutta raajaa. <br>\nSe osui, mutta ei ehtinyt estämään Feterran aseen laukaisua, mikä iskeytyikin Paacon oikeaan käteen sen sijaan. Paaco ähkäisi kivusta, eikä kyennyt tästä ehtimään väistää edessä olevan Feterran käden liikettä, joka tarttui kiinni Viherkultaisen Toan kurkkuun. Paaco tuskin kykeni hengittämään kovan otteen takia. <br>\nKepe kavahti. Hän alkoi kiireesti hyökätä käteen muodostuneella jääkirveellä. Mutta valkovihreän Toa ei ehtinyt huomata Metallihirviön kolmea muuta raajaa, joista yksi niistä paiskasi Kepen seinään päin ilman minkäänlaista vaivaa ja käänsi nopeasti itsensä Guardiania kohti pitäen Paacoa edessä kilpenä ja otti lopuilla metallisilla kourillaan Toan raajoista kiinni kuin sätkynukke. Kylmä hiki alkoi valua siniharmaan Skakdin otsassa. Jos hän ampuisi nyt, Paaco olisi mennyttä, mutta ilman toimeenpiteitä hän olisi silti mennyttä. Tawa ja Killjoy eivät enään voineet keskittyä omaan kohteeseen ja olla huomaamatta. Heidän vastassa oleva Feterra käytti tilaisuutta hyväksi ja tarttui kahdella kädellä Killjoyn asetta pitävään käteen ja kasvoihin ja toisella kahdella Tawan keihääseen ja kurkkuun. Killjoy yritti hätäisesti taistella otetta vastaan, mutta se oli aivan liian voimakas ja pudotti oman aseensa metallikouran kuristaessaan rannettaan. Tawan ajatukset liikkuivat luotijunan vauhdilla. Hän ei voinut ajattelemaan kunnolla kun kolme Klaanin jäsenistä ovat kuoleman ja elämän ohuella rajalla. He olivat pahasti aliarvioineet vihollisensa voiman.<br>\nGuardian ei voinut muuta kuin heittää aseensa lattialle.<br>\n\"Me antaudumme. Päästäkää heidät pois\", Guardian sanoi hyvin katkerasti. Tämä oli ainoa loogisin keino, mikä olisi voinut ehkäistä Klaanilaisten raa'an kuoleman.<br>\n<br>\nFeterrat tuijottivat hyvin kylmästi sinistä Skakdita. <br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Kysymys: Miksi päästäisimme?</span></span>\", yksi niistä vastasi.<br>\n<br>\nPimeys alkoi hiipiä Guardianin mielessä. Hän alkoi katua sitä päivää, jolloin koskaan suostui Adminiksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":299,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-14T11:44:00.000Z","content":"<strong>Käytävä</strong><br>\n<br>\nVisokki juoksi neljällä jalallaan pitkin alas viettävää käytävää niin vauhdikkaasti, että ei enää ollut täysin varma, mihin suuntaan painovoima veti. Visorakin jalansijan ote seinistä ja katosta oli niin varma, että sen vauhti pysyi tasaisena, vaikka se olisikin juossut väärinpäin.<br>\n<br>\nJotain oli romahtanut joitakin minuutteja sitten Visokin takana ja hän oli hetken harkinnut tarkistavansa, olivatko muut kunnossa, mutta jostain syystä Visokki ei osannut olla huolissaan. Nyt hän keskittyi vain seuraamaan Avdea. Avde ei saisi päästä pakoon.<br>\n<br>\nVisokki ei enää nähnyt Avdea, mutta tässä heikosti valaistussa kellarikäytävässä se ei ollut ihme. Musta olento syöksyi kaiken aikaa eteenpäin ja Visokki tunsi sen kieroutuneen mielen vaikutuksen jostain kymmenien metrien päästä.<br>\n<br>\nKlaanin päägeneraattorin humina alkoi jo kuulua ja Visokki ja Avde olivatkin jo selvästi lähellä Klaanin tukikohdan ydintä. Ytimessä sijaitseva voimakas reaktori oli hyvin suojattu, mutta kykenisikö Avde tuhoamaan sen? Ja mitä tapahtuisi, jos hän onnistuisi?<br>\n<br>\nSitä miettiessään Visokki muisti päivän, jolloin joku teknikko oli avannut reaktorin suojakuorta vain hieman vahingossa ja saanut valtavat palovammat. Kukaan ei ollut edes tohtinut ajatella, mitä tapahtuisi, jos koko suojaus avattaisiin.<br>\n<br>\nVisokki kuuli vaimeaa naurua jostain edestään. Hän päätti kiristää vauhtia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":300,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-11-14T13:16:00.000Z","content":"[spoil]<span data-s9e-mediaembed=\"youtube\" style=\"display:inline-block;width:100%;max-width:640px\"><span style=\"display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%\"><iframe allowfullscreen=\"\" scrolling=\"no\" style=\"background:url(https://i.ytimg.com/vi/7AlEvy0fJto/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%\" src=\"https://www.youtube.com/embed/7AlEvy0fJto\"></iframe></span></span>[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Klaanin ilmatila</strong><br>\n<br>\nLohrakit olivat jo ilmassa. Kone kolme oli lähtenyt kiertämään muureja, koneet yksi ja kaksi matkustivat samaa matkaa kohti Adminien asuintiloja. <br>\n<br>\nYkköskoneen lentäjä Ornu asetteli lentokakkuloitaan paremmin silmilleen. Hän oli pienen lentoaluksen ohjaamossa vipujen ja vitkuttimien keskellä kuin kotonaan. Pari metriä häneen takanaan istui Tuthak, vanttera Onu-Matoran pelkääjän paikalla ampumasyvennyksessä. Tuthakin sormet lepäsivät vastaasennettujen Cordak-konekivääreiden liipaisimilla. Niiden lisäksi koneessa oli hätävaralla Kanoka-laukaisin. Kiekot olivat kuitenkin arvokkaita, joten jokaisessa aluksessa oli niitä vain kaksi. Tämän aluksen varustuksiin kuului teleporttaamisen ja kutistumisen kiekot.<br>\n<br>\nYhtäkkiä Ornu huomasi jotain Admin-tornin vieressä olevalla kujalla. Siellä oli kaksi suurta, sylinterinmallista asiaa. Niistä toinen puristi käsillään kahden Matoran-paran pääkoppia entisiksi.<br>\n<br>\nNäky veti Ornun hiljaiseksi. Hän oli kuitenkin tunsi velvollisuutensa ja sanoi viestintälaitteistoon:<br>\n<br>\n\"Tuthak, kone kaksi. Vihollisia. Mennään.\"<br>\n<br>\nKoneet lähtivät syöksyyn kohti Feterroja. Konekiväärit lauloivat. Ne eivät kuitenkaan jättäneet jälkeäkään Feterrojen panssarikuoreen. Matoran-pilotit nostivat koneensa ylös tiukassa kurvissa ja väistivät vain täpärästi Feterran plasma-ammusta. Matoranien ruumiit putosivat toisen Feterran kourista.<br>\n<br>\n\"Mitä Karz-\" Toisen koneen pilotti Kemur aloitti. Hän joutui kuitenkin tekemään taas täpärän väistöliikkeen. Toisen Feterran plasma-ammus osui aluksen siivekkeeseen ja sai sen savuamaan.<br>\n<br>\n\"Ylös\", Ornu karjahti viestintälaitteeseen. Aluksen suuntasivat ylös. Feterrat alkoivat nousta perässä, mutta alusten höytymoottorit olivat nopeampia.<br>\n<br>\n\"Sinuun osui. Palaa telakalle. Kerro Tehmutille ja hälytä laivasto. Täällä on täysi sota käynnissä. Olemme voimattomia. Käsky.\" <br>\n<br>\n\"Umf\", Kemur myhähti, ja suuntasi sitten täydellä nopeudella pois Admin-tornista ja metallisista kauhuista.<br>\n<br>\nFeterra nousi. Se alkoi ampumaan. Ornu nosti aluksen ja aloitti sitten epätoivoisen syöksyn kohti Feterraa. Moottorit ulvoivat. Puolitoista metriä ennen Feterraan hän painoi suurta messinkistä nappia kojelaudassa.<br>\n<br>\nTeleportaation kiekko syöksyi ulos laukaisimesta. Edes Feterran haavoittumaton panssari ei voinut mitään Kanokan alkuvoimalle. Feterra katosi jäljettömiin.<br>\n<br>\nAlus syöksyi kadun kivipinnoitukseen räjähtäen. Toinen Feterra nappasi Ornun ja Tuthakin metalliseen otteeseensa. Silmissä pimeni.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":301,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-14T13:22:00.000Z","content":"<em>Abzumo, ei. Emme me voi jättää sitä henkiin. Se on liian… ööh.<br>\nMitä sssse on?<br>\nSe on outo. Ruma. Mitä jos se oikeasti voi tuottaa lisää?<br>\nTessstataanpa.<br>\nEt kyllä.<br>\nJa varmasssti testaan.<br>\nMinä en ole mukana testeissäsi.<br>\nOlit jo. Mehän loimme jo yhden.<br>\nMutta lisää ei tule.<br>\nEt voi pyssssäyttää sitä.<br>\nEhkä sitten vain jätän koko projektin jälkeeni.<br>\nSssssiitä vain, pelkuri.<br>\nSano, mitä haluat. Minä en ole tässä mukana.</em><br>\n<br>\n<strong>Nazorakien luolasto</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui ei koskaan ollut ollut oikeasti mikään taistelijatyyppi. Hän piti älyllistä puolta tärkeämpänä. Abzumo, vaikka älykäs oli hänkin, piti voimasta ja väkivallasta. Sen pystyi näkemään ulospäin loistavan hyvin.<br>\n<br>\nAbzumo nimittäin hutki Makuta Nuilla seiniä mäsäksi. Kyllä vain. Hän oli tarttunut tätä jaloista ja moukaroi seinään melko suurta reikää. Tämä ei taatusti ollut Manun mielestä mukavaa. Lopulta Abzumo päästi irti, ja toinen Makuta lensi MahriKingin päälle. Make oli ollut – pahasti alakynnessä – taistelemassa kolmea Rahkshia vastaan yhtä aikaa. Nyt hän ja Manu lennähtivät näiden Rahkshien päälle. Rahkshit kiljuivat kasan alimmaisina ja tyrkkäsivät klaanilaiset pian päältään pois.<br>\n<br>\nAbzumo käkätti ilmassa leijuessaan. Siivet löivät raskaasti, kun tämä laskeutui maan tasalle. Manu nousi Maken päältä. Make oli menettänyt tajunsa. Manun aivoissa solisi ajatusten virta, joka yritti ratkaista ongelman: Abzumo lähestyi tappavana.<br>\n<br>\nHullu idea pälkähti Makuta Nuin päähän. Hän viestitti telepaattisesti ryhmälleen:<br>\n<em>Unohtakaapa kaikki nyt Rahkshit vähäksi aikaa ja tähdätkää kattoa Abzumon yllä. Välttäkää silti Rahkshien käsiin kuolemista. Tiedän, vaikeaa, mutta yrittäkää. Ampukaa merkistäni. Hän EI väistä tippuvaa kattoa, menen siitä takuuseen.</em><br>\n<br>\nAbzumo lähestyi Manua.<br>\n”Ssssinä kuolet nyt, veljeni.”<br>\n”Niinhän ssssssssssssssinä luulet, piruparka”, Manu vastasi ja ampui aallon voimakkainta hitausvoimaa, jota pystyi tuottamaan. Abzumon liike pysähtyi melkein kokonaan. Hänen naamionsa vääntyi hitaasti hämmästyneeseen irvistykseen.<br>\nManun tiimi kuuli päässään mentaalisen huudon <em>NYT</em>. Matoro ampui kattoon suuren energiasäteen. Keetongu heitti suuren kiven. Summerganon oli liian heikkona ampuakseen kummoisia säteitä, mutta hän oli poiminut Matoron miekan maasta ja käytti vähäisiä voimiaan ampumaan siitä energiaa. Make makasi maassa. Abzumo olisi kirkunut, jos olisi ehtinyt.<br>\n<br>\nKoko huone räjähti kahden hahmon energiaiskujen ja yhden suuren kiven osuessa kattoon. Rahkshit katsoivat mestarinsa tappiota nuutuneina. Muutama äänteli korvia raastavasti. Savuverho peitti huoneen. Makuta Nui hoipui yhdelle vielä avonaisista oviaukoista. Summerganon saapui hänen vierelleen. Pahasti haavoittunut Matoro ja tajutonta Makea kantava Tongu saapuivat myös ovelle. Yhdessä he katosivat tunnelien pimeyteen Rahkshien kirkunan säestämänä.<br>\n<br>\nManu ei kuitenkaan kestänyt tajuissaan kovin kauan. Tongu otti hänetkin kannettavakseen. Matoro nilkutti eteenpäin. Summerganonkin oli pahasti haavoittunut ja hänkin pyörtymisen partaalla. Tongu sentään pystyi vielä kävelemään ja kantamaan kahta tovereistaan. Mutta jokainen oli jotenkin haavoittunut, ja se kostautuisi vielä…<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":302,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-14T16:37:00.000Z","content":"<strong>Nazorakien luolasto</strong><br>\n<br>\n\"Manulla on outo taipumus pyörtyillä. Tällä reissulla jo toinen kerta kun hän on täysin pimeplipom.\", Matoro mutisee, koittaen rikkoa kuolemanhiljaisuutta.<br>\n<br>\n<em>Nah, älkää sitten vastatko...</em>, Matoro ajattelee kun kukaan ei vastaa. <br>\nHänen panssarinsisäinen parannuskivi on alkanut vaikuttii. Vaalenasininen hohde korjailee pikkuhiljaa monia haavoja ja panssaria. <br>\n\"Hei, Tongu, annatko Manun panssarista sen kartan?\", Matoro kysäisee.<br>\nKeetongu kaivelee tajuttoman Makutan vyön kohtaa, ja saa käsiinsä panssarin välissä olleen rulaltun kartan. He hankkivat sen sieltä Nazorakein valvontahuoneesta.<br>\n<br>\nJään Toa avaa rullatun kartan. Manu on ilmeisesti korjaillut sivussa olevan valvontaraportin kielioppivirheitä jossain välissä.<br>\nMatoro koittaa paikantaa heitä kartalle. Hän löytää suuren salin josta he juuri pakenivat.<br>\nSe oli eräänlainen paikallisverkoston keskus, josta lähti tunneli kymmeneen suuntaan.<br>\n<br>\n\"ETSIKÄÄ JA TAPPAKAA NE!\", kuuluu heidän yläpuoleltaan.<br>\nKylmä hiki tulee Klaanilaisten otsalle. Matoro nostaa päätään. Noin kolme biota heidän päistään ylöspäin on vanha metallinen ritilä. Siinä seisoo kolme Nazorakia.<br>\n<br>\n\"Hups...\", Summerganon toteaa tajutessaan tilanteen. <br>\n\"Nyt hiljaa pois...\", Matoro kuiskaa joukolle. <br>\n<br>\n\"Hoaahh....Mitä täällä tapahtuu?\", Make sanoo kuuluvasti herätessään.<br>\n<br>\n\"NE OVAT TÄÄLLÄ HÄLYTYS HÄLYTYS\", Torakka alkaa raivoamaan ja kaivaa Zamor-pistoolinsa. Se ampuu alaspäin, mutta kuula rikkoutuu ritilään.<br>\nKolme ja puoli tolpillaan olevaa Klaanilaista lähtevät juoksuun. Make ei edelleenkään tajua missä mennään.<br>\nJoukko torakoita juoksee heidän yläpuolella menevälle ritilälle ja asentavat jonkin pommintapaisen siihen.<br>\n<br>\n\"Äkkiä, mennään eteepäin ja romautetaan tämä tunneli noilta!\", Matoro huutaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":303,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-11-14T23:10:00.000Z","content":"Make aukaisi hitaasti silmänsä. Hän katseli valaistua, valkoista kattoa. Hän yritti nousta ylös. Samalla hän tunsi kivuliaan vihlaisun rintakehässään. Oli ilmeisesti parasta pysyä makuullaan. Mutta, missä hindussa hän oli? Hän taitti niskaansa kääntääkseen päätään hieman eteen päin. Hänen lähes koko keskivartalonsa oli sidottu siteillä. Siteen pinnan alta hän erotti isohkon, punertavan haavan. <em>Auts</em>... <br>\n<br>\nGa-Matoran käveli hänen luokseen.<br>\n\"Kas, olet viimein hereillä\", Matoran sanoi asetettuaan päänsä Maken pään yläpuolelle.<br>\n\"Vuoden havainto\", Make äännähti ivallisesti. \"Missä minä olen?\"<br>\n\"Klaanin sairasosastolla. Tehtävänne Nazorakien pesässä koitui melkein kohtalokkaaksi. Kaikki haavoituitte vakavasti, mutta Radiak onnistui hoitmaan teitä melko hyvin. Olit kuukausia koomassa, tuo haavasi osoittautui melko haasteliaaksi parantaa. Onneksi kuitenkin nyt olet taas tajuissasi.\"<br>\n\"Entä Nazorakien hyökkäysoperaatio?\"<br>\n\"Voitimme.\"<br>\n\"Ai, miten?\"<br>\n\"En ole ihan varma, muut varmaan osaavat kertoa. Mutta koita nyt levätä.\"<br>\nGa-Matoran poistui viereiseen huoneeseen. Pian Make nousi hitaasti (ja tuskallisesti) ylös. Hän löntysteli hitaasti kohti ovea. Viereisen huoneen oven ikkunasta hän pystyi näkemään sairaspedillä makaavan, lähes kokovartalokipsissä olevan Summerganonin, joka yritti hörpätä pienen siemauksen pillimehua. Tämän vieressä istuskeli outoja mutiseva Radiak asennossa, joka sai tämän muistuttamaan biomekaanista rinkeliä.<br>\n\"Ja mihinkäs sitä ollaan menossa?\", Ga-Matoran kysyi Maken takaa hänen ollessaan juuri kulkemassa ulos sairaalasiiven oviaukosta.<br>\n\"Hiivattiin\", Make vastasi hieman ärtyneenä. Hän oli maannut sängyssä vammautuneena jo kyllin kauan.<br>\n\"Tuo haavasi on edelleen ongelma, takaisin petiin siitä!\", Ga-Matoran äännähti käskevästi.<br>\n\"Ainoa ongema on että sinä et ole siellä minne kuulut, eli keittiössä\", Make ärähti kävellen ulos ovesta...<br>\n<br>\nMake käveli Klaanin käytävillä. Yllättäen Matoro tuli häntä vastaan. Tällä oli paljon kuivuneita haavoja kehossaan, mutta hän pystyi hyvin liikkumaan tavalliseen tapaansa. <br>\n<br>\n\"Make, heräsit siis viimein!\"<br>\n\"Enpäs, olen vain psykoottinen seuraus siitä, kun nielaisit pyyhekumin.\"<br>\n\"No, se oli sen arvoista, voitinpahan vedon Killjoyn kanssa TV:n maksuvaatimuksen umpeutumisesta.\"<br>\n\"BTW, miten oikein voitimme Nazorakit?\"<br>\n\"Kun Nazorakit olivat rynnistämässä Klaanin muurien läpi, eräs Nazorak kompastui, jolloin sen sinko laukesi ja räjäytti niiden räjähteitä kuljettaneet kärryt tuhoten koko armeijan.\"<br>\n\"Jahas, olipa se vaivatonta.\"<br>\n\"Mihin muuten olet menossa?\" <br>\n\"Taidan käydä katsastamassa sitä taistelutantereen jäänteitä.\"<br>\n<br>\nMake jatkoi matkaansa Klaanin pääportille, vinkaten sitä vahtivia Matoraneja avaamaan sen. Portit avautuivat. Suuri niitty pilkisti Klaanin muurien oviaukosta.<br>\n\"Kaunista, eikö vain?\", porttivahtiMatoran kysähti Toalta.<br>\n\"Joo\", Make vastasi hieman hämmästyneen näkoisenä.<br>\n\"Onneksi tuo istutettiin sen ruman räjähdysalueen peitoksi, sitä työvuorossa katsellessa silmä lepää.\"<br>\nMake asteli eteenpäin niityn nurmen laitamalle. Hän katseli maisemaa häkeltyneenä ja iloisena. Pitkä nurmi ja heinäkorret liehuivat hitaasti tuulessa. Aurinko paistoi kirkkaasti kirkkaan siniseltä taivaalta. Klaanilaisia oleskeli pitkin niittyä. ÄmKoo, Guartsu ja Tawa kirmasivat ympäriinsä käsi kädessä hyppien kuin humaltuneet saukot, ÄmKoon viitta ja Guartsun piikikäs harja liehuivat tuulessa. Umbra ja Paaco painivat leikkisästi pehmeällä ruohikolla. Snowman ja Kepe nuoleskelivat mehujäitä. Visokki kävi tärkää keskustelua murahaisen kanssa. Moni muu Klaanilainen kirmaili kauempana niityllä. Make päätti liittyä mukaan. Hän aukaisi siipensä, joita ei ollut käyttänyt pitkään aikaan. Hän juoksi hähän aikaa nousten pian ilmaan. Hän tunsi viileän, pehmeän tuulen \"ihollaan\", ja nautti siitä. Hän kiisi sulokkaasti niityn yllä, jonka pinnalla olevat Klaanilaiset vilkutteivat hänelle. <br>\n<em>Tämä on ihanaa. Tunnen itseni heinäksi neulasuovassa. Tämä on kuin unta... <br>\n<br>\n...voihan pannahinen...</em><br>\n<br>\n\"Koita nyt pysyä tolpillasi\", Keetongun kainalossa olevan Maken vieressä liikkuva Matoro huudahti. Pian joukkio kuitenkin pysähtyi kuultuaan yläpuoletaan oudon äänen. Tikitystä...<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien tukikohta</strong><br>\n<br>\n\"Yrittäkää sitten olla sähläämättä niiden sinkojen kanssa\", eversti 437 vinkkaisi muutamalle toheloille Nazorakille.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<em>Ilmeisesti kun saan jotain outoa/hullua päähäni, minua ei pysäytä MIKÄÄN!</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":304,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-15T22:03:00.000Z","content":"<strong>Nazorakein tukikohta, kokoushuone</strong><br>\n<br>\nNuori vartijatorakka katseli hieman peloissaan Kenraalia. Tämä näytti todella ärtyneeltä tuijottaessaan suurta näyttöä, joka näytti pelkkää lumisadetta. Vaikutti siltä, että toljottaessaan tuota valkoisen ja mustan sähköistä hytinää Kenraalin mielessä kasvoi ilmeisen suunnaton viha tilannetta kohtaan.<br>\n<br>\nAbzumon taistellessa rahksiensa kanssa Klaanilaisia vastaan oli koko alueelta katkennut yhteys muuhun tukikohtaan. Videokamerat eivät toimineet ja radioyhteydet olivat sökönä. Lisäksi Kenraali oli ollut hieman pahalla tuulella Manun kanssa käymänsä videopuhelun jälkeen.<br>\n<br>\nYllättäen Kenraali kuitenkin kohdisti vihansa viattomaan kaukosäätimeen, joka räsähti hassusti torakan nyrkissä murskautuessaan pieniksi palasiksi.<br>\n<br>\nNuori vartija katsoi Kenraalin poistumista huoneesta. Hän oli erottavinaan johtajansa suusta sanat \"vihaan makutoja.\"<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Trooppinen saari, Nazorakein tukikohta</strong><br>\n<br>\nSnowman katseli tyynesti pensaasta, kuinka torakkapartio marssi ohi. Tässä hän oli hyvä, ja tunsi olonsa luontevaksi. Kun nazorakein äänet eivät enää kuuluneet, nousi lumiukko pensaasta, ja Ämkookin hyppäsi piilostaan.<br>\n\"Eli...\" Snowman aloitteli \"Mitäs nyt?\"<br>\n\"Mietin.\"<br>\n<br>\nSnowmanin mieleen ei tullut mitään henkevää sanottavaaa, ja hänkin keskittyi pohtimaan. Hän penkoi laukkunsa tarvikkeita inspiraation toivossa, muttei oikeastaan keksinyt mitään, jolla pääsisi pois pahojen nazorakein tukikohdasta. Saati löytäisi mystisen \"Nimdan\" osaa.<br>\n<br>\nNiin paljon kuin Snowman arvostikin naamiotaan, Kanohi Aixoria, ja sen johdattavaa voima, oli se silti hänestä vähän turhan valikoiva auttamisensa suhteen.<br>\n<br>\nSilloin läheisen rakennuksen perustuksista kuului rapinaa.<br>\n<br>\nÄmkoo tarkensi katseensa, ja täysin liikkumatta havainnoi äänen lähteitä. Snowman taasen avasi suunsa.<br>\n\"Öh, haloo?\"<br>\n<br>\nRapina lakkasi hetkeksi, mutta pian varjoista astui esiin kaksi lyhyttä hahmoa. Ne olivat matoralaisia, mutta väriä oli vaikea erottaa, kummatkin olivat pukeutuneet tummiin kaapuihin. Klaanilaiset tarttuivat aseisiinsa, ja ottivat taisteluasennontapaiset valmiiksi.<br>\n<br>\nToinen kaavutetuista matoralaisista otti hupun päästään, ja paljastui Le-Matoraniksi. Sama hahmo näytti kantavan vyöllään Kanoka-kiekonheitintä.<br>\n\"Ei, ei kai taas...\" Ämkoo kuvasti pahoja pelkojaan.<br>\n<br>\nKlaanilaisten onneksi matoran ei kuitenkaan näyttänyt vihamieliseltä, ylimieliseltä, eikä muutenkaan merirosvomaiselta. Sen sijaan pienen hahmon silmistä kuvastui vakavuus, ja kenties alakuloisuuskin. Se viittoi kahta Klaanilaista seuraamaan. Ämkoo ja Snowman vilkaisivat toisiaan, eivätkä oikein keksineet mitään pikku kaverin seuraamista vastaankaan. He kumartuivat pieneen tunneliin, josta matoranit olivat tulleet, ja lähtivät seuraamaan. Ämkoo ei kuitenkaan päästänyt kättään miekaltaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":305,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-11-16T14:57:00.000Z","content":"<strong>Yhä tukikohtamaisemmaksi muuttuva Nazorak-luolasto</strong><br>\n<br>\nTik tik tik.<br>\n<br>\nKlaanilaiset ryntäsivät poispäin Nazorakien pommista.<br>\n<br>\nTik tik tik.<br>\n<br>\nMatoro kääntyi ja osoitte pommiaan energiamiekallaan.<br>\n<br>\nTik ti-ZAP<br>\n<br>\nTappavan tarkka energialataus osui pommiin ja pysäytti laukaisimen. Klaanilaiset pääsivät nilkuttamaan karkuun. Tunneli muuttui yhä tukikohtamaisemmaksi; vaikka seinät olivat yhä kiveä, tunneli oli tuettu raskaasti rautapalkeilla ja päällekkäin menevien tunnelien välillä oli metalliritilöitä.<br>\n<br>\nNazorakit, jotka olivat ylemmässä tunnelissa, eivät huomanneet pommin pysähtyneen. He lymyilivät kulman takana suojassa räjähdykseltä ja latailivat sinkojaan. Se antoi Klaanilaisille tärkeän etumatkan. <br>\n<br>\nTuunneli päättyi raskaalle panssariovelle, jossa ei ollut kahvaa kuin toisella puolella. Ovessa oli kolmikerroksinen panssarilasi-ikkuna ja koodilukko.<br>\n<br>\nKeetongu löi nyrkkinsä läpi lasista ja aukaisi kahvan sisäpuolelta. Klaanilaiset marssivat sisään halliin. Huoneessa oli kaksi ei kovin voimakkaan näköistä virkamiestorakkaa. Klaanilaiset heittivät ne ulkopuolelle ja Keetongu salpasi oven valtavalla jakoavaimella, joka lojui oven vieressä.<br>\n<br>\nTiimi päätti levähtää hetken, sillä Make ja Manu olivat liian huonossa hapessa jatkaakseen heti. Keetongu tarjosi heille parantavaa salvaa, josta hänen lajinsa oli ollut kuuluisa.<br>\n<br>\nMatoro ja Summerganon katselivat ympärilleen hallissa. Se oli noin 30 metriä pitkä ja sen toisesta päädystä lähti monta suurempaa tunnelia. Tunneleihin johti jokaiseen kolme maassa olevaa pitkää rautapalkkia.<br>\n<br>\n\"Rata. Tämä on niiden rautatie\", Summerganon totesi. Matoro vilkaisi karttaa. Kyllä, halli oli merkitty karttaan torakankielisellä nimellään. Yksi tunneleista johti selvästi kohti pesää, toinen johti muonavarastolle (ahaa, nekin siis syövät) ja kolmas paikkaan, jonka nimeä kukaan tiimiläinen ei osannut tulkata.<br>\n<br>\nKRA-KAM.<br>\n<br>\nOvi lensi sisään. Sen tilalla oli joukko torakoita, jotka latasivat uudelleen sinkojaan. Seuraava kuti osuisi Klaanilaisiin.<br>\n<br>\nTässä tilassa taisteleminen ei käynyt Klaanilaisille. Matoro ja Suga hyppäsivät yksinkertaiseen vaunuun, joka oli pesään vievillä raiteilla. Keetongu heitti Maken vaunuun ja auttoi Manua nousemaan kyytiin. Sitten hän kipusi sinne itse ja potkaisi vauhtia.<br>\n<br>\nVaunussa oli kaksi vipua, niitä lukuunottamatta se oli pelkkä lava pyörillä. Summer painoi ylhäällä olevan vivun alas ja vaunu sai lisää vauhtia. Samalla toinen vipu nousi ylös. Keetongu painoi vivun alas suurella voimalla ja vaunu kiisi tunneliin.<br>\n<br>\n\"<em>Vau. Tätä pitää käyttää kotopuolessa</em>\", Keetongu alatteli. He alkoivat painamaan vivuja Summerin kanssa vuorotellen ja Klaanilaiset kiitivät yhä kasvavalla nopeudella kohti pesää.<br>\n<br>\nMutta Nazorakit olivat jo perässä. Ne käyttivät vaunua vanhasta tottumuksesta. Sinko lauloi. Klaanilaiset kumartuivat ja ammus lensi heidän ylitseen. Se räjähti seuraavassa kurvissa ja teki kolon seinään.<br>\n<br>\nSinko ladattiin uudestaan. Matoro ampui jääsäteen seuraavan vaunun renkaaseen, mutta kuuma metallirengas suli nopeasti. Niinpä Matoro ampui jääsäteen singon sisän ja teki ampumisen mahdottomaksi.<br>\n<br>\nSinko räjähti. <br>\n<br>\nVain muutama torakka pääsi hyppäämään vaunusta turvaan, ja nekin saivat vammoja iskeytyessään kiskoille.<br>\n<br>\nKlaanilaiset kiisivät vaunullaan yhä lähemmäksi päämääräänsä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":306,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-16T15:31:00.000Z","content":"<strong>Nazorakien pesän rahtitunneli</strong><br>\n<br>\n\"Käännytään vasemmalle, se vei ruokavarastolle!\", Matoro hihkaisee. Heidän edessään on risteys kolmeen suuntaan.<br>\n\"Menemme niiden pesän keskukseen?\", Keetongu puhelee.<br>\n\"Ei, mennään sinne minkä nimeä kukaan meistä ei osannut.\", Mahriking ehdottaa.<br>\n\"Eikö Manu sanonut tuntevansa paikat? Mennään ruokavarastoon.\", Matoro puhuu.<br>\n\"Manu on puolitajuton!\", Summerganon huutaa.<br>\n\"Enten tenten teelika menten hissun kissun vaapula viss-\", Mahriking aloittaa.<br>\n\"KUMMASTA MENNÄÄN?\", Tongu huutaa keskeyttäen arvonnan.<br>\n<br>\nHe syöksyvät keskimmäisestä enekuin ehtivät väännellä raiteiden sivulla olevia vipuja.<br>\nKylttiä ei osannut kukaan heistä tulkita.<br>\n<br>\nKlaanilaisten vaunu syöksyy kovaa vauhtia pimeyteen, raide viettää alaspäin. Vaunu kiihtyy jatkuvasti, ajaen kovaa kohti tuntematonta määränpäätä. Valokiviä ei näy enää juurikaan, on ihan pimeää.<br>\n<br>\nSeinämässä on kyltti nazorakinkielellä, ja sen vieressä valokivi. Matoro yrittää lukea sen, mutta he ajavat liian kovaa sen ohi.<br>\n\"Noh, ei se kai ollut mitään tärkeää.\", Matoro toteaa. Heidän vaunu jysäyttää läpi vanhan puuesteen.<br>\n<br>\n\"Edessäpäin on punaista hohdetta!\", Mahriking huutaa.<br>\n\"Minulla on huono tunne tästä.\", Matoro ilmoittaa kuivasti.<br>\n\"Epäilen että siinä kyltissä luki jotain tyyliin 'vaara - pysähdy heti'.\", Keetongu puhelee.<br>\n<br>\nJoukko huomaa parinkymmenen bion päässä, suoraan edessäpäin, syvän rotkon, jonka pohjalla on ilmeisesti laavaa. Paikalla on ollut joskus silta, mutta nyt siitä on jäljellä vain hyppyri suoraan laavaan.<br>\nKiskot jatkuvat rotkon toisella puolella.<br>\n<br>\n[spoil]Cliffhangeeeer![/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":307,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-16T22:24:00.000Z","content":"<strong>Trooppinen saari, matala käytävä Nazorakein tukikohdan alla</strong><br>\n<br>\nÄmkoo kuunteli takanaan vaeltavan Snowmanin yskintää. Hän toivoi sen olevan pelkkää pimeän tunnelin pölyisyyttä, lumiukon yllättävät sairaskohtaukset olivat huolestuttavia.<br>\n<br>\nKaksi Le-Matorania pysähtyivät, samoin kuin Klaanilaiset heidän takanaan. Käytävä päättyi puiseen luukkuun. Toinen kaavutetuista pikkumiehistä koputti oveen lyhyen, rytmikkään sarjan, ja kaikki neljä odottivat hiljaisuuden vallitessa.<br>\n<br>\nHetken kuluttua luukku kuitenkin avautui, ja sen takaa paljastui lisää vaatimattomiin kaapuihin pukeutuneita matoraneja. Klaanilaiset katselivat ympärilleen ahtaassa tilassa. Se näytti olevan jonkinlainen varsinaisten huoneiden väliin rakennettu lymyilypaikka, ja siellä olevat matoranit keskeyttivät hiljaisen puheensa Klaanilaisten ja heidän kahden oppaansa astuessa sisään. Eräs matoralaisista nousi seisomaan, ja asteli tulokkaiden luo.<br>\n\"Kiitos, Ternok\" hän sanoi toiselle Klaanilaisia hakeneista matoraneista, ja kääntyi sitten kahden pidemmän tulokkaan puoleen. \"Ette näytä pahemmin välittävän nazorakeista?\"<br>\n\"Meillä on omat erimielisyytemme\" Ämkoo vastasi katsellen ympärilleen, ja kysyi vielä johtajaksi otaksumaltaan matoranilta: \"Mikä tämä paikka on?\"<br>\n<br>\nKoko huoneen ilmeisesti ainoa Onu-Matoran levitteli käsiään. \"Tämä on operaatiomme tukikohta. Se on vaatimaton tila erään varastorakennuksen sisässä, mutta huomaamaton, ja täältä on hyvät kulkuyhteydet.\"<br>\nÄmkoon epäilevän katseen johdosta mustabeige matoran jatkoi: \"Kun nazorak-kaappaajat saapuivat koteihimme ja alistivat meidät tekemään likaiset työnsä, otin johdon käsiini ja aloitimme rakentamaan huomaamatonta tunneliverkostoa. Se oli suhteellisen helppoa, rakensimme muutenkin tämän paikan suurimmalta osin, eivät torakat huomanneet omaa pikku projektiamme.\"<br>\nÄmkoo ei kuitenkaan tuntenut saaneensa kysymykseensä vastausta. \"Mutta mikä tämä kokoontumisenne on? Ja kuka sinä olet?\"<br>\n\"Tämä on paikallisten matoranien vastarintaliike. Emme alistu torakkain sortoon ilman taistelua!\" Onu-Matoran julisti, ja lisäsi vielä ojentaen kätensä: \"Olen Viari.\"<br>\n<br>\nSnowman vastasi kätellyyn innokkaasti, Ämkoo näytti vieläkin varautuneelta. Sitten Klaanilaiset paikalle tuonut Le-Matoran puuttui keskusteluun: \"Ja nyt tarvitsemme apua.\"<br>\n\"Ternok on oikeassa\" Onu-Matoran aloitti. \"Olemme hankkineet veneetkin valmiiksi pakomatkaa ja naapurisaarelle tilapäisesti vetäytymistä varten. Oikeastaan meiltä puuttuu enää hieno nimi, ja operaatiomme ensimmäiset askeleet voidaan ottaa. Tarvitsemme kuitenkin taistelijoita, jotta saamme toverimme vapautettua nazorakien valvovan silmän alta, ja sitten voimme-\"<br>\n<br>\nÄmkoo kuitenkin keskeytti matoralaisten puheen: \"Onnea yritykseen, meillä on tässä vähän kiire.\"<br>\nSnowman näytti yllättyneeltä, ja katsoi toveriaan.<br>\n”Mitä sinä nyt?”<br>\n\"Guardian antoi meille tehtävän, eikä matoranien auttaminen sisälly siihen. Tiedät kyllä mitä olemme etsimässä.\"<br>\nSnowmanin kasvoille levisi yhä tyrmistyneempi ilme. \"Mutta emmehän me vain voi...\"<br>\n\"Me emme ole pelastamassa maailmaa tai mitään.\"<br>\n\"Oikeastaan ehkä olemme.\"<br>\nÄmkoo kurtisti kulmiaan ja tuijotti toveriaan. \"Sitä suuremmalla syyllä meidän täytyy pysyä suunnitelmassa\", hän vastasi happamasti.<br>\n\"Mutta emme me vain voi hylätä pikkukavereita pulassa\" Snowman sanoi päättäväisenä.<br>\n<br>\nSilloin Ternok puuttui keskustelun kulkuun. Hän katsoi Ämkoota suoraan silmiin.<br>\n\"Pyydän, etkö voisi auttaa meitä? Sinähän olet Toa...\" hän vetosi.<br>\n\"Ei. En ole.\"<br>\n\"Aika lähellä kuitenkin. Emmekö me muka voi-\" Snowman huomautti väliin, mutta tuli itse Ämkoon keskeyttämäksi: \"Me olemme tässä keskellä vihollistukikohtaa ja meillä on kiire!\"<br>\n\"Ja nämä matoranit elävät selvästi ahdingossa! Heitä käytetään säälimättä orjatyövoimana!\"<br>\n\"Meillä ei ole aikaa tähän! Jokainen minuutti jonka hukkaamme näiden matoranien kanssa kiskoo meitä vain kauemmas määränpäästämme. Ja minä lupasin Guardianille, että me tuomme sen palan.\"<br>\n<br>\nHetken aikaa Ämkoo ja Snowman tuijottivat toisiaan ääneti. Ämkoo avasi suunsa uudelleen, puhuen painokkaasti ja itsevarmasti: ”Mieti Klaanin tilannetta. Meillä ei ole varaa epäonnistua nyt.\"<br>\n\"Enkä voi vain katsoa sivusta, kuinka viattomia, rauhaa rakastavia matoraneja käytetään hyväksi ja tapetaan mielivaltaisesti!\" Snowmanin äänensävy oli kireä.<br>\n\"Jos asia on sinulle noin tärkeä, voimme päästää nuo pikkuiset tuskistaan vaikka heti. Pääsemmepähän sitten jatkamaan työtämme.\"<br>\nSnowmanin katseesta näki, että hän otti sen vakavammin, kuin mitä Ämkoo oli tarkoittanut.<br>\n\"Asiamme ovat selkeästi eri tärkeysjärjestyksissä.\" lumiukko totesi itselleen hyvin epätyypillisen jäätävään äänensävyyn. Ämkoon vastaus oli ärtynyt: \"Olet vähän turhan pehmeä jopa lumiukoksi.\"<br>\nSilloin Snowman teki jotain, jota hyvin harva Klaanilainen oli koskaan kuullut. Hän huusi vihaisesti.<br>\n\"Jos sinä et tahdo auttaa pulassa olevia, voit aivan hyvin poistua tehtävää jatkamaan! Minä jään!\"<br>\n<br>\nPitkän hiljaisuuden jälkeen Ämkoo vastasi.<br>\n\"Hyvä on.”<br>\nHänen äänensävynsä oli pettynyt.<br>\n<br>\nÄmkoo kääntyi kannoillaan, ja poistui tilasta. Ovensuusta hän vielä huikkasi: ”Teidän pitäisi antaa tälle nimeksi 'Operaatio Maata Näkyvissä'.”<br>\n<br>\n[spoil]Kiitän Ämkoota, luonnollisesti kirjoitimme riidan kahteen pekkaan.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":308,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-16T23:08:00.000Z","content":"<strong>Trooppinen saari, ranta</strong><br>\n<br>\n<br>\nKaapuun verhoutunut hahmo käveli rantahiekassa. Se oli Toan kokoinen, ei päästänyt minkäänlaisia ääniä ja oli juuri saapunut saarelle. Hahmon askeleet olivat rauhallisia ja harkittuja, mutta sen raajojen liikkeissä oli jotain löysää ja sielutonta. Hahmon liikkeet loivat mielikuvan joko valtavasta nukketeatterista tai pysäytyskuva-animaatiolla toteutetusta pelottavasta opetusvideosta. Silti hahmossa oli jotain synkeää päättäväisyyttä, joka antoi ymmärtää, että se tiesi täysin, mitä oli tekemässä.<br>\n<br>\nKaapu valui vähitellen pois hahmon päältä ja jäi leijailemaan ilmaan kuin valtava lehti. Vähitellen kaapu kulkeutui kohti yhtä rantapalmuista ja ripustautui roikkumaan. Hahmo jatkoi matkaa kuin ei olisi huomannut tätä ilmiötä lainkaan.<br>\n<br>\nKaavun alla vitivalkoisessa hahmossa oli vielä vähemmän sielua, kun sen todellisen olemuksen näki. Töksähtelevän nukkemaiset liikkeet yhdistettynä hahmoa ympäröivään valkoisen tyhjyyden auraan loivat yhdessä jotain häiritsevää.<br>\n<br>\nHahmon kävely nopeutui hieman, kun se jätti kaapunsa jälkeensä ja pääsi pois hidastavasta rantahiekasta. Rantaan jääneiden jalanjälkien kohdalla hiekka alkoi pian leijailla aavemaisesti ja sekoittui pieniksi pölypilviksi, joiden jäljiltä hiekka jäi yhtä tasaiseksi kuin ennen hahmon saapumista. Myös nukkemaisen hahmon jalkojen alle tallautuneet ruohonkorret nousivat joidenkin sekuntien päästä tasaisesti pystyyn.<br>\n<br>\nViidakko oli rehevä ja vaikeakulkuinen. Tai niin olisi voinut sanoa, jos sen läpi kulkeva hahmo olisi ollut Matoran.<br>\nValtavat lehdet, puut, köynnökset ja ruohonkorret suorastaan väistivät valkoista hahmoa. Ne heiluivat itsekseen pois sen tieltä, vaikka saarella oleva tuuli oli hyvin vaimea ja hahmo ei tehnyt pienintäkään näkyvää liikettä siirtääkseen esteitä. Välillä kasvillisuus oli kuitenkin liian tiheää.<br>\nSilloin pitkä ja kliinisen puhtaana kiiltävä teräsmiekka lennähti itsekseen hahmon selässä roikkuvasta pidikkeestä ja teki selvää kasvustosta nopein ja huomaamattomin liikkein. Sen jälkeen se pyyhki lehtien jäämät päältään yhteen metsän suurista saniaisista ja leijaili kevyesti takaisin lepopaikkaansa.<br>\n<br>\nHahmo ei puhunut eikä todennäköisesti edes hengittänyt. Sen ajatuksissakin oli hiljaista, jos ei ottanut huomioon yhtä uudelleen ja uudelleen kaikuvaa viestiä Mestarilta.<br>\n<br>\n<em>\"Syö lähetti.\"</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":309,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-11-17T09:45:00.000Z","content":"<strong>Nazorakien luolaston rahtitunneli, kiskot, muutaman metrin pituinen vaunu, n. parinkymmenen bion päässä laava-altaasta</strong><br>\n<br>\nKaikki vaunulla ratsastavat olivat hädissään, oli pikaisesti keksittävä jotain. Vaunu syöksyisi pian laavaan, sulaen metallimassaksi vieden Klaanilaiset mukanaan. Keetongu mietti kuumeisesti poispääsyä, samalla kun muut yrittivät aseidensa avulla hidastaa vaunua. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Siinä vauhdissa pois hyppääminenkin oli riskialtista. Manu ja Make olisivat voineet pelastaa itsensä lentämällä, mutta he olivat edelleen liian huonossa kunnosa liikkuakseen pesässä kaksin. Vaunu kiisi kovaa vauhtia alamäkeä. Aika loppuisi pian. Ei ollut vaihtoehtoja, oli hypättävä kyydistä. \"Okei, kun annan merkin, hyppäämme pois!\", Keetongu huusi vaunun metelin yli. Muut eivät oikein pitäneet ideasta, mutta he tiesivät, että se ol iainoa mahdollisuus selvitä hengissä, ainakin osittain...<br>\n<br>\n\"Yksi\", Keetongu aloitti laskemisen, kaikki ottivat hyvän hyppyasennon ja valmistautuivat loikkaan.<br>\n\"Kaksi\", Keetongu jatkoi. \"Ko...\". \"Hetkinen\", Summerganonin lausahdus keskeytti Tongun, \"Hyppäämmekö heti kun sanot \"kome\" vai vasta me-tavulla?\" \"EI NYT\", Tongu karjaisi, \"kolm...\"<br>\nYllättäen vaunu kuitenkin pysähtyi kuin seinään. Kaikki lensivät vaunun kyydistä, suoraan selälleen, noin metrin päässä kiskojen päästä. Kaikki olivat hämillään. Tongu katsahti ihmeisään vaunua, Make oli yhä siellä. Tongun katsahtaessa Maken oikeaa kättä hän huomasi tämän juuri kääntäneen vipua, joka oli vaunun kyljen alapuolella. Vivun varteen oli liimattu pieni tarra. \"<em>Jarru</em>\"...<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<em>Cliffhangeeeer OWND!</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":310,"creator":"Donny","timestamp":"2010-11-17T16:14:00.000Z","content":"<strong>Trooppinen saari, Nazorakein tukikohta</strong><br>\n<br>\nTukikohdassa kuhisi. Nazorakit olivat järjestäytyneet ryhmiin ja etsivät järjestelmällisesti tukikohtaan pudonneita tunkeilijoita. Jokainen rakennus, kuja, nurkka ja muu piilopaikka tuli vuorollaan torakkapartion tutkimaksi.<br>\n<br>\nEräs keihäin varustettu partio tutki parhaillaan ahdasta asevarastoa. Hämärän huoneen perukoilta löytyi runsaasti mahdollisia piilopaikkoja, joten torakat astelivat varovaisin askelin eteenpäin, pitäen tiukasti kiinni aseistaan.<br>\n<br>\n\"Olkaa varuillanne\", yksi torakoista totesi tovereilleen. Toiset nyökkäilivät vastaukseksi ja nostivat keihäänsä hieman koholle.<br>\n\"Minulle väitettiin...\", sama torakka aloitti, \"...että toinen niistä on yksi Klaanin johtajista.\"<br>\n<br>\nMuut torakat pysähtyivät ja kääntyivät säikähtäneen näköisinä puhujaa kohti. Tämä nielaisi äänekkäästi ja jatkoi vielä:<br>\n\"Sama, joka voitti yliluutnantin.\"<br>\n<br>\nHuoneeseen laskeutui häiriintynyt hiljaisuus. Torakat katselivat tuon tuosta olkansa yli vaihtaen jatkuvasti painoaan jalalta toiselle.<br>\n<br>\n\"Voin tietenkin olla väärässä\", puhelias torakka sanoi yrittäen kuulostaa toiveikkaalta. Hän kuitenkin epäonnistui ja sai toiset tuijottamaan itseään tuimin ilmein.<br>\n<br>\n\"Ämkoo\", taaempana seisonut torakka sanoi. Hän tunsi nimen.<br>\n\"Makutansurma. Miekkapaholainen. Olen kuullut tarinoita.\"<br>\nHieman muita raskasrakenteisempi torakka otti askeleen lähemmäs muita ja liittyi keskusteluun.<br>\n\"Minäkin. Tappanut joskus Makutan.\"<br>\n\"Yksinkö? Eihän Toa mitenkään voi...\"<br>\n\"Ei se ole pelkkä Toa, kuulemma.\"<br>\n\"Mikä sitten?\"<br>\n\"En minä tiedä. Etsitään se niin voit kysyä.\"<br>\n\"Pärjätäänkö me edes sille?\"<br>\n\"No... Onhan meillä keihäät.\"<br>\n<br>\nTorakat tuijottivat hetken keihäitään ja sitten toisiaan.<br>\n<br>\n\"Mutta jos se kerran voitti yliluutnantin... Eikä se ole edes yksin. Onko se toinenkin vahva?\"<br>\n\"Rauhoitu! Me vain etsitään ne. Tehdään hälytys heti jos jotain löytyy. Niitä on vain kaksi ja meitä on... Paljon.\"<br>\n<br>\nVielä hetki sitten epäröinyt torakka muodosti iljettäville kasvoilleen ilkeän hymyn.<br>\n<br>\n\"Joo.\"<br>\n\"Noniin, juttutuokio on ohi. Jatketaan.\"<br>\n<br>\nSilloin joukon hiljaisin jäsen asteli esiin. Tämä nazorak oli hieman muita tummempi eikä ollut sanonut vielä sanaakaan. Torakka pysähtyi seisomaan muiden eteen ja heitti keihään syrjään.<br>\n<br>\nSilloin illuusionaamion vaikutus lakkasi. Ämkoo seisoi torakkapartion keskellä mairea ilme kasvoillaan.<br>\n<br>\n\"Olen otettu. Jopa tuollaiset raukat tuntevat nimeni.\"<br>\n<br>\nTorakat kavahtivat kauhuissaan taaksepäin. Joukon urhein kuitenkin toipui säikähdyksestä muita nopeammin ja syöksyi huutaen Ämkoota kohti. Mustanvihreä käsi nappasi nopealla liikkeellä kiinni hyökkääjän keihäästä. Seurasi väistöliike ja kierrepotku jonka jälkeen torakan ote keihäästä irtosi. Nazorak kaatui maahan Ämkoon viereen. Tämä koitti nousta ylös, mutta yritys keskeytyi Ämkoon iskiessä torakkaa niskaan tämän omalla keihäällä.<br>\n<br>\nMuut torakat eivät ehtineet tehdä mitään. Ämkoo kiskaisi miekkansa esiin ja pyöräytti sitä muutaman kerran ilmassa. Torakat kaatuivat yksitellen huoneen lattialle.<br>\n<br>\n<em>\"En pidä tästä\"</em>, Ämkoo totesi puoliääneen itsekseen. <em>\"En hitto soikoon pidä tästä.\"</em><br>\n<br>\nMikään ei mennyt nyt suunnitelmien mukaan. Ämkoon ja Snowien tehtävään kuului ainoastaan mystisen palan etsintä. Pakkolasku yllättäen matkalle sattuneeseen nazorak-tukikohtaan oli jo itsessään valtava ongelma, eikä Lumiukon käytös parantanut millään tavalla tilannetta. Ämkoo ei ollut osannut odottaa Snowien itsepäisyyttä. Hän tiesi kyllä Lumiukon olevan avulias luonne, mutta tämä meni liian pitkälle.<br>\n<br>\nNe matoranit. Ämkoo tunsi itsekin sääliä heitä kohtaan, mutta tässä tilanteessa tehtävän onnistuminen tuli asettaa kaiken edelle. Eikä Ämkoo kokenut edes olevansa millään tapaa velvollinen auttamaan matoranien vastarintaliikettä.<br>\n<br>\nMatoranien suojeleminen oli vielä joskus ollut Ämkoon ensisijainen tehtävä, mutta ei enää. Ämkoo ei ollut enää aikoihin nimittänyt itseään Toaksi. Se arvonimi vietiin häneltä kauan sitten.<br>\n<br>\nKlaania Ämkoo oli kuitenkin mielestään velvollinen auttamaan. Hän ei ollut edes varma miksi, mutta niin kuitenkin oli. Tunsiko hän olevansa klaanilaisille jotain velkaa? Kenties.<br>\n<br>\nÄmkoo astui ulos varastorakennuksesta ja aktivoi aineettomuuden naamiovoiman. Yksikään torakka ei ehtinyt nähdä kun Ämkoo haihtui ilmaan ja jatkoi matkaansa kevyen tuulenvireen lailla. Pian tämän jälkeen Ämkoon silpomien nazorakien ruumiit löydettiin.<br>\n<br>\nHälytyssireenit jatkoivat soimistaan.<br>\n<br>\n[spoil]Kamalaa kieltä, mutta sama se.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":311,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-11-17T16:25:00.000Z","content":"<strong>Klaanin lähellä oleva joki</strong><br>\n<br>\nTroopperi heitti vieheen veteen. Hetken päästä hän nosti vedestä jotain.<br>\n<br>\n\"What the...?\" Troopperi huusi kun hän katsoi kirjavaa, kyllä kirjavaa Rukia, joka tuijotti silmillään häneen. Hän heitti kalan veteen takaisin.<br>\n<br>\n\"Tuo ei näyttänt oikein Rukilta. Muutenkin, se oli pieni. Pitäisikö mennä raportoimaan johonkin tutkimuskeskukseen?\"<br>\n<br>\nTroopperi oli ollut kiinnostunut kalastuksesta kun hän aikoja sitten kokeili sitä siinä pikku kylässä, jota kutsuttiin Ga-Koroksi. Tavarat keräten Troopperi lähti vaeltamaan kohti Klaania.<br>\n<br>\nHän käveli vehreässä metsässä. Kuu \"paistoi\". Muutama Makika äänteli jossain lähistön lamella. Klaanilla ei ollut käynt outoja asioita aikoihin. Tokihan hän muisti tapahtumat Mt. ÄmKoon luona, ja Matoron katoamisen ja paluun Klaanille, mutta ei itse Klaanilla ollut käynyt mitään erityistä. Troopperi astui ulos kauniista, vehreästä metsästä. Hän näki edessään harmaan linnakken, jonka muurit olivat korkeat. Sen ikkunoita oli hajalla, ja metsän laitaan asti oli sinkoutunut tavaraa. Hän ikiruhti sisään ja syötti porttikoodin. Prototeräksestä taottu portti rämähti äänekkäästi auki. Porttiin oli maalattu teksti \"Avde\", ja siellä riehui taistelu.<br>\n<br>\n<em>Tässä voi olla huomattavasti asiavirheitä, sillä en ole seurannut tätä topiccia, enkä viitsi käydä tätä monsteria läpi.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":312,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-17T17:41:00.000Z","content":"<strong>Trooppinen saari, pimeä kellari</strong><br>\n<br>\n\"...ja täällä säilytämme aseistustamme\" Ternok-niminen Le-Matoran lopetti puheensa.<br>\n<br>\nSnowman katseli melko vaikuttuneena ympärilleen pölyisessä tilassa. Hän katseli hyllyssä olevia aseita: Kanoka-laukaisimia, keihäitä, puukkoja, Zamor-aseita... Tämän kaiken matoranien vastarintaliike oli onnistunut haalimaan nazorakeilta, ja he olivat myös saaneet huomaamatta eristettyä osia tukikohdasta omiksi tiloikseen. Kaikesta huolimatta toiminnassa oli paljon epäkohtiakin, joista Snowman olisi saanut lohkaistua montakin hyvää vitsiä.<br>\n<br>\nHäntä ei kuitenkaan varsinaisesti huvittanut.<br>\n<br>\nLumiukko ei jaksanut uskoa Ämkoon toimineen niin kylmästi. Hän oli jättänyt nämä matoranit vaille apua. Totta kai Snowman itsekin tiesi tehtävän suorittamisen äärimmäisen tärkeäksi, mutta hänestä olisi silti ollut täysi vääryys hylätä matoralaiset. Sitä paitsi miten Ämkoo muka oli varma, ettei pala olisi yhtä hyvin voinut tulla esille vastarintaliikettä auttaessa?<br>\n<br>\nMutta ennen kaikkea Snowmania häiritsi hänen oma suuttumisensa. Ämkoo oli vain ajatellut Klaanin parasta, ja Lumiukko oli huutanut toverilleen. Snowman ei ollut tottunut kiihkoilemaan, ja tämä oli todella vaikea tilanne. Varsinkin, kun hän tiesi mahdollisesti riskeeranneensa tehtävän.<br>\n<br>\nIkkunan ääressä pihalle tarkkaillut matoran viittoi äkkiä kaikkia menemään matalaksi ja olemaan hiljaa. Snowman liimautui lattiaan, ja vilkaisi huoneen katon tuntumassa olevasta ikkunasta ulos. Hän näki torakkapartion marssivan rakennuksen ohi, ja sireeneistä päätellen he yhä etsivät Klaanilaisia.<br>\n<br>\nNazorakit kuitenkin kulkivat ripeästi ohi, ja Snowman kiitti tästä kellarin naamioitua ovea. Vaaran mentyä ohi lumiukko tallusti taas asehyllylle. Eräs Suurta Komauta kantava matoran esitteli ylpeänä hyllyn pisintä asetta: \"Ja tämä tässä on zamor-tarkkuuskivääri. Saimme sen vastikään, kumppanisi tempauksen ansiosta.\"<br>\nSnowman ymmärsi matoranin viittaavaan Ämkoon kaatamaan torniin. Ilmeisesti matoranit olivat sen tähden saaneet käsiinsä tämän aseen. Kivääri näytti sitä pitelevät matoranin kannossa suorastaan koomiselta pituutensa vuoksi, mutta matoran jatkoi: \"Ajattelimme antaa sen sinulle kiitoksena.\"<br>\nSnowman oli hieman hämillään. \"Öh, kiitos.\" Hän sanoi, ja otti aseen vastaan. Ilokseen hän huomasi sen piipun olevan kokoon taitettava, ja sai sen tungettua varustelaukkuunsa hakkujen, oman painetykkinsä ja Kapherin vanhan Cordak-tykin seuraksi.<br>\n<br>\nPian matoranit kutsuivat Snowmanin seuraamaan pieneen tunnelliin josta he olivat tulleetkin. Lumiukko kyyristyi, ja lähti tarpomaan pikkukavereiden perässä kohti pimeyttä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":313,"creator":"Donny","timestamp":"2010-11-17T21:26:00.000Z","content":"<strong>Trooppinen saari, Nazorakein tukikohta</strong><br>\n<br>\nMassiivista zamorlaukaisinta kantava nazorak kyyristyi ruosteisen peltitynnyrin taakse ja valmistautui ampumaan. Kohde olikin pian tähtäimessä ja ammus lähti lentoon. Nazorakin yllätykseksi ammus kuitenkin lensi suoraan kohteen läpi ja räjähti osuessaan tämän takana olevaan seinään.<br>\n<br>\nÄmkoo kirosi. Aineettomuuden naamiovoima oli kieltämättä kätevä, mutta lyhytkestoinen. Viittasankari ei ollut ehtinyt etsiä uutta piilopaikkaa ja olikin materialisoitunut suoraan torakkajoukkojen nenän edessä. Ämkoon onneksi naamiovoima riitti juuri ja juuri äsken häntä kohti lentäneen zamor-kuulan välttämiseen.<br>\n<br>\nNazorakit alkoivat ripeästi piirittää Ämkoota. Aukiolle tunkeili jatkuvasti lisää etsintäpartioita, joista osa kantoi keihäitä ja osa miekkoja. Korkeammassa asemassa olevat sotilaat jäivät etäämmälle ampuma-aseidensa kera.<br>\n<br>\nHuomattavan pitkää keihästä kantava torakka käveli Ämkoon yllätykseksi varsin päättäväisin askelin lähemmäs. Torakka pysähtyi muutaman askeleen päähän Ämkoosta ja alkoi puhua.<br>\n\"Olet piiritetty. Jos antaudut ilman vastarintaa, säästämme henkesi.\"<br>\nÄmkoo naurahti tahattomasti. Torakka jatkoi.<br>\n\"Kerro missä ystäväsi on\", tämä sanoi ja otti paremman otteen keihäästään. Lähitaisteluaseilla varustetut torakat lähestyivät.<br>\n\"Hieman vaikeaa\", Ämkoo vastasi. \"En nähkääs tiedä.\"<br>\nVastaus ei miellyttänyt torakkaa.<br>\n\"Laske aseesi.\"<br>\n\"En ajatellut.\"<br>\n\"Omapahan on virheesi.\"<br>\n<br>\nNazorakit asettuivat muodostelmaan ja syöksyivät Ämkoon kimppuun aseitaan heiluttaen. Ensimmäisenä kimppuun hyökkäsivät miekoin aseistautuneet torakat. Nämä huomasivat kuitenkin oitis hyökkäyksensä tehottomuuden Ämkoon ripeiden miekaniskujen iskiessä torakoiden miekat kappaleiksi. Taitavan torjunnan jälkeen Ämkoo kierähti torakoiden ohitse, nousi pystyyn ja löi kahta lähinnä seisonutta torakkaa miekallaan. Iskusarjaa seurasi voimakas loikka jonka avulla Ämkoo sai reilusti välimatkaa itsensä ja torakoiden välille.<br>\n<br>\nTästä huolimatta Ämkoolle ei jäänyt aikaa hengähtämiseen, sillä taaempana odotelleet ampujatorakat laukaisivat oitis aseensa. Ämkoo katosi ammusten aiheuttaman räjähdyspilven sisään ja torakat jäivät tuijottamaan tapahtunutta tarkkaavaisina.<br>\n<br>\n\"Saimmeko me hänet..?\", yksi torakoista kysyi ääneen.<br>\n\"Emme\", toinen torakka vastasi ja osoitti savupilveä kohti.<br>\n<br>\nÄmkoo astui esiin savun keskeltä. Räjähdys oli sotkenut hänen naamioonsa ja panssareihinsa harmaita tomuläikkiä, mutta muuten hän vaikutti olevan suurin piirtein kunnossa. Ämkoon viitta oli kuitenkin kokenut pahoja vaurioita; sen repaleinen reuna liehui dramaattisesti räjähdyksen jälkivaikutuksien seurauksena.<br>\n<br>\nMassiivista sinkoa kannatteleva nazorak nousi vuorostaan esiin. Tämä huusi jotain kielellä jota Ämkoo ei kyennyt tulkitsemaan. Sitten torakka latasi aseensa ja painoi liipaisinta.<br>\n<br>\nLaukaisuhetkellä tapahtui kuitenkin jotain. Nazorakin ilme vääntyi hyvin epämääräiseksi tämän kääntäessä aseensa vauhdikkaasti muita torakoita kohti. Torakat huusivat järkyttyneinä räjähdyksen keskellä samalla kun Ämkoo etsi katseellaan uutta pakoreittiä.<br>\n<br>\n\"Jonain päivänä vielä kiitän sitä rääpälettä tästä komausta\", Ämkoo mietti.<br>\n<br>\nSiinä samassa huomattavasti äskeistä voimakkaampi räjähdys heitti Ämkoon syrjään. Ämkoo kierähti nopeasti ylös välittämättä osuman aiheuttamasta polttavasta kivusta ja huomasi aukiolle ilmestyneen taisteluajoneuvon. Valtava panssarivaunu oli ilmeisesti ampunut hieman ohi, mutta se näytti lataavan jo toista ammusta.<br>\n<br>\n[spoil]Kamala kieli und torakkamättö - osa II[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":314,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-17T22:25:00.000Z","content":"<strong>Etelä-Zakaz, Warrekin linnake<br>\nSisällissodan kolmas viikko</strong><br>\n<br>\n<br>\nIlmassa leijui vahva palaneen käry. Linnakkeen muurilla valtavan kivipaaden takana piilossa seisova Skakdi haisteli ilmaa hetken, mutta vältti ottamasta suurempia henkäisyjä. Hän oli kokenut valtavan kredipselleenimäärän vaikutuksen jo kerran aikaisemmin ja halusi kyseisen kerran jäävän viimeiseksi. Muurin suojissa olevat sensorit eivät kuitenkaan vaikuttaneet käynnistävän korvia riipivää hälytystään, joten oli turvallista hengittää.<br>\n<br>\nSiniseen ja hopeaan verhottu Skakdi kurkisti varovaisesti vasemmalla silmällään kivipaaden taakse ja nosti käsissään olevaa vahvalla kiikarilla varustettua Vartija-kivääriä hieman toimivampaan asentoon. Kivääri hehkui edellisistä laukauksista vielä tulikuumana, mutta ammuksia oli vielä kolmelle pataljoonalle ja laatutyötä oleva Vartija-kivääri kestäisi taatusti pienen kuumentumisen.<br>\n<br>\nSkakdi tarkkaili muurien yli vasemmalla silmällään, jonka hän oli huomannut vuosien saatossa olevan selvästi tarkempi. Kenraali Warrekin linnoituksia lähestyi palavilla ja raatoja täynnä olevilla kentillä marssiva monivärinen Skakdi-armeija. Armeija, jonka joukkoon mahtui myös kymmeniä vetojuhtina toimivia Raheja veti takanaan ketjuilla jonkinlaisia valtavia tykkejä. Niiden ulkoasu oli yksinkertainen ja muistutti vain valtavaa Zamor-laukaisinta, mutta Nektannin insinöörit pitivät tunnetusti terävistä metalliosista. Tykkien kyljet olivat täynnä valtavia teriä, joilla ei vaikuttanut olevan raskaissa kenttäaseissa mitään järkevää toimintoa.<br>\n<br>\nValtavien tykkien sisällä vaikutti latautuvan jotain vihreää.<br>\n<br>\n\"Tiedätkö, miksi ne kutsuvat noita?\" tuttu ääni sanoi sinisen Skakdin takaa. Skakdi kääntyi ja näki toisen siniseen ja hopeaan verhotun Skakdin, joka oli häntä lyhyempi, mutta tukevampi ja lihaksikkaampi. Tämän Skakdin vasemman olkapään ympäri oli kiedottu paksu side, mutta se näytti silti pitelevän kyseisellä kädellä omaa Vartija-kivääriään aivan hyvin.<br>\n<br>\nKivipaaden taakse suojautunut Skakdi ei vastannut, mutta katsoi puhujaa tympeänä. Puhuja vain hymyili hieman ja katsoi asiakseen vastata omaan kysymykseensä.<br>\n\"Nuo tykit ovat ihan oikeasti 'Nektann-energiakanuunoita'.\"<br>\n<br>\nPidempi ja hoikempi Skakdi katsoi puhujaa epäuskoisena. \"Oletko ihan tosissasi.\"<br>\n<br>\n\"Kyllä. Nektann-energiakanuuna. Tämä käry on todennäköisesti peräisin siitä, kun yksi osui siipikarja-aitaukseen.\"<br>\n<br>\nKivipaaden taakse kyykistynyt tarkka-ampuja kääntyi poispäin puhujasta ja ampui muutaman plasmalaukauksen kohti vihollisia. Toinen Skakdi jatkoi puhumistaan, mutta tarkka-ampuja ei tiennyt, olisiko hänelle pitänyt vastata.<br>\n<br>\n\"Kyllä on selvää, mikä vihollisemme synti on\", tukevampi Skakdi sanoi äänekkäästi. \"Nektannin on ylpeys, eikä hän edes yritä piilottaa sitä. Kohta hän järjestää oman naamansa noihin lippuihinkin.\"<br>\n<br>\nPuhuja latasi Vartija-kiväärinsä äänekkäästi ja liittyi tuleen, mutta ei hiljentynyt taistelunkaan keskellä. \"Toisaalta mitä me olemme puhumaan, kun käytämme samaa koodinimeä kuin kiväärimme. Ja ainoa ero Warrekin ja Nektannin välillä on se, että Warrek maksaa meille.\"<br>\nTukevamman Vartijan kivääristä viuhahtava tulisen plasmalaukaus syöksyi hiljaisemman Skakdin olkapään yli ja pudotti yhden Nektann-kanuunan ohjaamossa seisovista vihollisista. Musta Skakdi putosi poukkoillen tykin ohjaamoon vieviä siirrettäviä portaita pitkin eikä enää noussut.<br>\n\"Ja kun Nektann on saasta, joka haluaa olla jumala\", taaempana seisova Vartija jatkoi. \"on Warrek vain saasta, joka haluaa olla kuningas. Ero sekin.\"<br>\n<br>\nAiemmin hiljaisena pysynyt Vartija päätti vihdoin vastata jotain.<br>\n\"Tahtorakien olisi pitänyt tulla jo puoli tuntia sitten\", hän sanoi sivuuttaen aiemman puheenaiheen. \"Saatamme joutua turvautumaan panssarintorjuntavälineisiin.\"<br>\n<br>\n\"Hahaa, sehän puhuu!\" suurempi Vartija sanoi innokkaana. \"Minä olen Roqce. Olemme nähneet aikaisemmin, mutta en koskaan saanut nimeäsi.\"<br>\nRoqce otti toisen kätensä kiväärinsä alta ja tarjosi sitä hiljaiselle Skakdille. Skakdi katsoi kättä hetken epävarmana ennen kuin tarttui siihen.<br>\n<br>\n\"Ei nimiä\", Skakdi sanoi Roqcelle. \"Kaikki Vartijat, joille olen kertonut nimeni ovat kuolleet viikon sisällä. Ensimmäinen ja toinen saivat sirpaleesta ja kolmas ampui itsensä panikoituaan kaasuhyökkäyksessä. Haluaisin katkaista putken.\"<br>\n<br>\nRoqce hymyili leveämmin ja kätteli hiljaista Vartijaa voimakkaasti. \"Kelpaa. Mutta haluan jonkun nimen, jolla kutsua sinua. Sinä olet tästä lähtien Vahtikoira. Vuh vuh.\"<br>\n<br>\nHiljaisempi Skakdi katsoi Roqcea hetken tympeänä.<br>\n\"Miten vain\", hän sanoi huolettomasti täyttäessään muurin yli pyrkivän kirvestä heiluttavan Nektannin sotilaan plasmalla.<br>\n<br>\n[spoil]Hei, flashbackeja ei kielletty.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":315,"creator":"Donny","timestamp":"2010-11-18T17:14:00.000Z","content":"<strong>Trooppinen saari, Nazorakein tukikohta</strong><br>\n<br>\nPanssarivaunun ohjaamossa valmistauduttiin laukaisuun. Äskeinen ammus oli miltei osunut kohteeseen, mutta tämä oli nähtävästi vielä tolpillaan. Seuraavan ammuksen oli osuttava.<br>\n\"Kohde tähtäimessä!\"<br>\n\"Tulta!\"<br>\n<br>\nNazorakien yllätykseksi Ämkoo ei edes yrittänyt väistää. Hän seisoi keskittyneesti suoraan tankin edessä pidellen tiukasti kiinni päänsä ylle ojentuvasta miekastaan.<br>\n<br>\nAmmus lähti liikkeelle.<br>\nNiin myös Ämkoon miekka.<br>\n<br>\nTorakat tuijottivat ihmeissään panssarivaunun ohjaamosta käsin kun huipputerävä katana iski ammuksen kahtia. Irronneet osat ohittivat Ämkoon tämän kummaltakin puolelta ja räjähtivät äänekkäästi jossain tämän takana. Musta hahmo katosi sen jälkeen räjähdyksen aiheuttamaan tomupilveen.<br>\n<br>\nPanssarivaunun tykki oli jälleen ladattu. Torakat odottivat pölyn laskeutumista saadakseen kohteen uudestaan satimeen. Pölyn laskeuduttua torakat kuitenkin pettyivät, sillä Ämkoo oli kadonnut.<br>\n<br>\n[spoil]Seuraavassa tapahtuu ihan oikeasti jotain.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":316,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-11-18T17:38:00.000Z","content":"<strong>Metsä</strong><br>\n<br>\nUmbra harhaili sademetsässä etsien sivistystä. Hän ei edelleenkään muistanut paljoa mitään menneisyydestään ja oli vasta oppinut käyttämään voimiaan. Metsän pimeydessä, Umbra oli alkanut tajuta että onnistui luomaan sormeensa pienen valonsäteen ettei kompastuisi pimeässä, tai joutuisi nälkäisen Muakan hampaisiin. <br>\n<br>\n\"Mielenkiintoista\", Umbra sanoi, luoden sormestaan pienen valonsäteen, joka toimi \"taskulamppuna\" <br>\n<br>\nOttaen toisella kädellään miekastaan kiinni, Umbra kanavoi tätä valoenergiaa miekkaansa, mutta mitään ei tapahtunut. Pinnistäen mieltään, Umbra koetti saada hallinnan näihin \"uusiin\" valovoimiinsa. Harmistuneena, kun mitään ei tapahtunut, Ba-Matoran lähti kohti läheistä puroa, koska tarvitsi nestettä.<br>\n<br>\nKatsoen sormensa valossa puron pintaan, Umbra huomasi että hänen haarniskansa violetit kohdat olivat muuttuneet kellertävän oransseiksi. Pikkuhiljaa sankarimme alkoi tajuta mitä oli tapahtunut, hän oli vaihtanut ruumiinsa värejä.<br>\n<br>\n\"Täytyy kokeilla mitä nyt tapahtuu\", Umbra sanoi itselleen, ottaen yhteyden miekkaansa, ja keskitti kaiken energiansa säilään. Syntyi suuri annos keltaista energiaa, elementaalista valoa, joka purkautui säilän päästä. Säde osui läheiseen suureen puuhun, kaataen massiivisen puun päin mutaista maata, jolloin turvetta, mutaa ja maa-ainesta lenteli ilmassa, hätääntyneiden Kewojen kirkuessa pelästyneinä. <br>\n<br>\n\"Tämäpä perin mielenkiintoista\", hän sanoi, hymyillen leveästi Pakarillaan. <br>\n<br>\nÄkkiä Umbra kuuli ääniä. Joukko Zyglakeja oli metsällä. Ne metsästivät yhtä mustan ja limevihreän väristä pientä olentoa, joka hyppi mättäältä toiselle, joukko vainoojia perässään.<br>\n<br>\n\"Saamme shinut käsiimme pieni Orton!\" yksi mustan ja sinisen kirjava Zyglak sanoi, ampuen liimazamorin Ortonia jalkaan. Olennon matka loppui kuin seinään, kun hän kaatui maahan. <br>\n<br>\n\"Emme ole metsästäneet Ortoneja vuosia\", Zyglak sanoi, lipoen huuliaan. \"Nyt on aika kruunata odottelu\", hän sanoi lähestyen joukkonsa kanssa ilmasaksilla huitovaa olentoa.<br>\n<br>\n\"Ei! Ette saa! Mitä olen teille tehnyt!\" Orton huusi. <br>\n<br>\nUmbra oli piiloutuneena läheisen puun taakse. Hän piteli kolmisormisella kädellään kiinni puusta ja katseli kauhistuneena kuinka barbaariset olennot kohtelivat nappaamaansa Ortonia.<br>\n<br>\n\"Nyt tai ei koskaan, minä toimin\", Umbra kuiskasi itselleen, nähden vilauksen menneisyydestään, Toana. <br>\n<br>\nMiekka oikeassa kolmisormisessa kädessään, Umbra lähti juoksemaan Zyglakeja kohti, karjuen. <br>\n<br>\n\"Antakaa sen Ortonin olla!\" <br>\n<br>\nMiekka latautuneena keltaisella valoenergialla, Umbra meni Zyglakien ja Orotnin väliin. <br>\n<br>\n\"Mitä sinä pikkuinen Ba-Matoran tulet väliimme mesoamaan. Mene muualle ennen kuin katkaisemme pikku jalkasi kuin hammastikut\", yksi Zyglakeista sanoi Umbralle, tämän pidellessä miekkaansa osoittamassa Zyglakeja.<br>\n<br>\n\"Pikkukaveri, pakene kun voit\", Umbra sanoi Faxonia kantavalle Ortonille. Umbra loi pienen lasersäteen sormestaan, joka poltti Ortonin jalassa olleen tahmean liiman pois ja tämä pääsi jaloilleen.<br>\n<br>\n\"Ei. Taistelen yhdessä kanssasi, muukalainen\", Orton sanoi uhmakkaasti, ladaten aseensa.<br>\n<br>\n\"Kaksi pientä Matorania meitä, joukkoa Zyglakeita, vastaan\", harmaata kypärää kantava Zyglak soturi sanoi, nauraen. Muut Zyglakit alkoivat nauraa rämäkkää sihinää sisältävää nauruaan.<br>\n<br>\nYksi Zyglakeista, limetin vihreän ja harmaan sekoitus, lähestyi Umbraa nauraen, jolloin Umbra iski itsepuolustuksekseen miekastaan valonsäteen päin Zyglakia. Zyglak sokaistui ja ei enää nähnyt toisella silmällään mitään.<br>\n<br>\nZyglakit katsoivat kuinka Ba-Matoranin miekasta lähti valonsäde joka sokaisi heidän tiiminsä jäsenen. Tämän jälkeen koko joukko hyökkäsi kaksikon kimppuun.<br>\n<br>\n\"Oletko valmis kaveri?\" Umbra sanoi Ortonille, tämän nyökätessä. <br>\n<br>\nMiekat iskivät toisiaan vasten kun Umbra ja Orton aloittivat taistelun Zyglakeja vastaan. Orton loi tuulenpyörteitä aseistaan, jotka pyörryttivät Zyglakeja, ja Umbra loi valoa sekä painovoimahyökkäyksiä miekastaan. Hän joutui kokoajan vaihtamaan vartalonsa värejä mahdollistaakseen kahden elementin käytön. Zyglakien raaka voima ja suuri lukumäärä sai aikaan sen että taistelu jäi aika lyhyeksi, ja Umbra loi suuren valonvälähdyksen, jonka aikana hän johdatti sokaistuneen Ortonin ja itsensä piiloon.<br>\n<br>\n\"Onnistuimme aika hyvin\", Orton sanoi viimein piilopaikasta, jonne Umbra oli heidät johdattanut. Piilo sijaitsi hylätyssä Ussalin pesässä hiekkatörmällä. <br>\n<br>\n\"Mikä on nimesi, muukalainen\", Orton kysyi. \"Itse olen Levah, Orto Nuin Ilmavoimien päällikkö, ja nykyisin Ilman Orton.\"<br>\n<br>\n\"Minua on kutsuttu Umbraksi jo kauan, mutten tiedä varmuudella onko se nimeni\", Umbra vastasi. \"Tiedätkö mistä täältä saarelta löytää sivistystä?\" <br>\n<br>\n\"Oi kyllä, uljas soturi, Umbra\", Levah vastasi, kiillottaen välineitään. \"Voisitko muuten himmentää tuota valoasi, se ei tee hyvää silmilleni, koska olen sopeutunut pimeään\", Levah sanoi. \"Vien sinut Bio-Klaanin linnoitukselle aamunkoitteessa\", Orton jatkoi.<br>\n<br>\n\"Kiitos, uusi ystäväni\", Umbra sanoi, puristaen kolmisormisella kädellään Levahin limevihreää kättä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":317,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-18T22:47:00.000Z","content":"<strong>Trooppinen saari, pimeä tunneli nazorakein tukikohdan alla</strong><br>\n<br>\nYhä pensaaksi naamioituneen Snowmanin ja kolmen matoralaisen muodostama joukkio saapui määränpäähänsä. Tunneli avartui hieman suurempaan tilaan, ja jostain pääsi auringonvaloakin sisään.<br>\n<br>\nEräs matoraneista nosti sormensa suun eteen varmistaakseen muiden pysyvän hiljaa. Hän kohosi puiselle laatikolle ja kurkisti aivan katonrajassa olevasta pienestä reiästä ulos. Kaksi muutakin matorania kohosivat tarkkailemaan ulos, ja Snowman päätti liittyä joukkoon. Hänen ei kuitenkaan täytynyt ängetä laatikon päälle, hän oli muutenkin riittävän pitkä.<br>\n<br>\nIkkuna tuntui avautuvan suuren puurakennuksen luonnonvaraiselle sisäpihalle.<br>\n\"Torakat eivät juuri käytä tätä pihaa\" eräs matoraneista kuiskasi lumiukolle.<br>\n<br>\nSnowman huomasi aukion olevan melko tyhjillään. \"Mikä tämä rakennus on?\" hän kysyi.<br>\n\"Tänne he pakottavat kaikki vangitut ystävämme aina rankan työpäivän päätteeksi. Olimme onnekkaita päästessämme pakoon.\"<br>\n\"Eli jonkin sortin vankila?\"<br>\n\"Alunperin se oli pelkkä talli raheille, mutta kyllä. Nyt siellä on myös vangittuja matoraneja.\"<br>\n<br>\nErääseen rakennuksen ikkunoista syttyi valo, ja nelikko painautui pois ikkunasta.<br>\n\"Okei, olet nyt nähnyt kohteemme. Tuolta vapautamme kaikki matoranit.\"<br>\n\"Tuolta? Eikö sen luulisi olevan aika tarkasti vartioitu?\"<br>\n\"Usko pois, tulee helpommaksi vapauttaa kaikki veljemme ja sisaremme kerralla, kuin koettaa muiluttaa heitä kesken työpäivän.\"<br>\n<br>\nHetken hiljaisuuden jälkeen tähän asti vaitonaisena pysynyt matoran vakavana lisäsi: \"Olemme koittaneet.\"<br>\n<br>\nSitten matoranit laskeutuivat pois laatikolta, ja lähtivät kulkemaan takaisin matalaan tunneliin. Snowman kyyristyi, lähti letkan jatkoksi ja harmitteli mielessään kipeytyviä niskojaan.<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nMuuan nazorak tyynnytteli karsinassaan olevaa husi-lintua. <em>Mitä se nyt noin pillastui?</em> hän tuumi, tietäen niiden yleensä käyttäytyvän villisti vain vaaran uhatessa. <em>Ehkäpä se kuuli jotain</em>.<br>\n<br>\nTorakka nappasi keihäänsä telineestä, ja katsoi tallin ovesta ulos. Ulkona oli täysi tohina päällä, Klaanilaisia etsittiin vielä. Mutta siihen lintu oli jo tottunut. Sitten torakka asteli sisäpihan ovelle. Sielläkään ei kuitenkaan vaikuttanut olevan mitään.<br>\n<br>\nMutta juuri kun nazorak oli palaamassa sisään, kiinnitti hän huomionsa ensimmäisen kerran kasvillisuuden vallassa olevan sisäpihan keskellä sijaitsevaan maastonkohoumaan. Se vaikutti kaikin puolin epäluonnolliselta. Hän käveli aivan sen luo, ja tökki sitä keihäällään.<br>\n<br>\nEi reaktiota.<br>\n<br>\nSitten nazorak kumartui, ja tutki sitä lähempää. Aivan kuin... Siinä olisi ollut jonkinsorttinen ikkuna-aukko<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nSnowman oli kuulevinaan heidän takaansa tunnelista outoa rapinaa, ja juuri kun hän oli ilmoittamassa havainnostaan muille virheä välähdys keskeytti hänet.<br>\n<br>\nEnergiakuula osui erästä kolmesta matoranista jalkaan, ja tämä kaatui lattialle huutaen tuskissaan. Nelikko huomasi heitä takaa-ajavan torakkajoukkion, ja Ternokiksi kutsuttu matoran otti heti johdon käsiinsä.<br>\n\"Heku, vie Zala turvaan. Minä ja uusi ystävämme hoidamme takaa-ajajat!\"<br>\n\"Hoidammeko?\"<br>\n<br>\nJo silloin torakat saapuivat iskuetäisyydelle, ja niistä ensimmäinen hyökkäsi puukon kanssa Snowmanin kimppuun. Pimeässä ja ahtaassa tunnelissa vääntö oli hyvin epäselvää, mutta väkevämpänä osapuolena Snowman sai heitettyä nazorakin pois kimpustaan. Seuraava torakka kuitenkin iski heti kiinni, ja sekava paini jatkui.<br>\n<br>\nTernok huomasi toan olevan vaikeuksissa, ja sai idean. Hän ei käytävän ahtauden vuoksi kyennyt Snowmanin takaa taistelemaan torakoiden kanssa, mutta onnistui nappaamaan lumiukon varustelaukusta hassun näköisen Cordak-laukaisimen. Hän latasi sen, ja jäi odottamaan sopivaa hetkeä.<br>\n<br>\n\"Menes nyt siitä\" Snowman ähkäisi tyrkätessään taas yhden nazorakin etäämmäs, vain saadakseen jälleen uuden taisteluparin. Tämä torakka onnistui haavoittamaan Snowmania rintaan.<br>\n\"Hei! Matalaksi!\" Ternok huusi Snowmanille, ja tämä pienellä viiveellä heittäytyikin maahan.<br>\n<br>\nVihreä matoran ampui kolme laukausta kohti torakoita, ja viimeisen suuntasi kattoon.<br>\n\"Tule, toa, tule!\" hän huusi Snowmanille, joka raahasi itseään maata pitkin kohti Ternokia. Katonpalasia ropisi tulituksesta nopeasti toipuneiden torakoiden niskaan. Ne onnistuivat viime hetkelle sukeltamaan pois tunnelin romahtamisen tieltä, mutta jäivät auttamatta erilleen takaa-ajettavistaan.<br>\n<br>\n\"Nyt toa, mennään\" Ternok aloitti \"Meidän täytyy varoittaa muita, ja ilmoittaa tämän tunnelin täydestä eristämisestä.\"<br>\nSnowman nyökkäsi myöntymisen merkiksi, ja tunsi suurta kipua rintaansa tulleen viillon tähden. <em>Plus tämä pahuksen tunneli on niin matala, että niskojani tulee vielä kolottamaan oikein kunnolla.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":318,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-18T22:59:00.000Z","content":"<strong>Klaanin linnake monen monituisia vuosia sitten</strong><br>\n<br>\nOli synkkä ja myrskyinen yö. Hupulla ja kaavulla sateelta suojautunut hahmo asteli mutaista tietä kohti Bio-Klaanin linnoitusta, josta oli kuullut eräältä Umbra-nimiseltä matkalaiselta. Linnake ja sen ympäristön sivurakennukset seisoivat jylhinä rannan yllä. Rannan, jolle hahmo oli saapunut soutuveneellään. Mukanaan hänellä oli vain reppu sekä mystinen, tumma säkki.<br>\n<br>\nHahmo oli kyllästynyt iänikuisiin seikkailuihin ympäri maailmaa ja etsi itselleen paikkaa, jonne asettua. Artakhalle hän ei palaisi, muut saaret taas olivat ylikansoitettuja. Tämä paikka vaikutti sopivan rauhalliselta. Juuri sellaiselta kuin mitä hän etsi.<br>\n<br>\nHän saapui suurelle portille, joka heijastui myös maassa olleesta suuresta lätäköstä. Sadepisarat hakkasivat lätäkön pintaa ja korkeammalla linnakkeen kattoa. Se myös kahisutti puiden lehtiä. Sade sai aikaan monia erilaisia ääniä.<br>\n<br>\nPortti näytti tällä koiranilmallakin ystävälliseltä. Hahmo astui siitä sisään toiveikkaana. Hän kulki tyhjän sisäpihan läpi kohti päärakennusta, jonka joka ikkunasta paistoi lämmin valo. Suuri puuovi seisoi jykevänä karun ulkomaailman ja kodikkaiden sisätilojen välillä. Hahmo kolkutti oveen.<br>\n<br>\nOven avannut ystävällisen näköinen hahmo heti tulokkaan nähtyään kääntyi ja huusi eteishallin kirjavalle väkijoukolle \"Saimme vieraita!\"<br>\n<br>\n\"Liikeneekö teiltä yösijaa matkalaiselle?\" hahmo kysyi Bio-Klaanin asujaimistolta. \"Nimeni on Kerosiinipelle. Tutkimusmatkailijaksi, tai ehkä tiedemieheksi, minua voisi sanoa.\" Hän sai myöntävän vastauksen, ja jäi Klaaniin.<br>\n<br>\nEräänä päivänä, kun hän ajatteli jo lähtevänsä toisaalle, hän löysi jotain linnoituksen pohjalta. Se oli ovi, muttei mikään tavallinen ovi. Se oli raskaasti panssaroitu, eikä siinä lukenut mitään, muiden ovien selkeistä opasteteksteistä poiketen. Se oli kuitenkin lukossa, eikä hän saanut siitä mitään selville. Hän kyseli kaikilta, mutta kukaan ei tuntunut tietävän huoneen sisällöstä pätkän vertaa.<br>\n<br>\nEräänä yönä, hänen nukkuessaan tähtitornissa, jonne hän oli väliaikaisesti majoittunut, hän heräsi ääneen. Vaikka torni oli typötyhjä Kepe saattoi vannoa kuulleensa askelia ja lattian narahtelua. Ei ollut erikoista, että tähtitornissa oli joku yöllä, mutta tuona nimenomaisena yönä taivaalla sattui olemaan poikkeuksellisen paksu pilviverho, joka esti kaiken havainnoinnin.<br>\n<br>\nTuolloin tapahtui jotain. Kepellä oli vain hämärä muistikuva hahmosta, tai pikemminkin hahmottomuudesta sekä aavemaisesta kylmyydestä. Seuraavana aamuna hän oli herännyt tornin portaikosta kädessään vanha ja ruosteinen avain. Se näytti niin vanhalta, kuin se olisi ollut itse linnaa vanhempi. Tämä oli hyvin kummallista, sillä avain sopi täydellisesti kumman huoneen oven lukkoon.<br>\n<br>\nHän värväsi tutkimusmatkalle avukseen Doxina tunnetun moderaattorin, joka ei vielä tuolloin ollut toivoton hattuaddikti. He tutkivat soihtujen kanssa koko huoneen, jos sitä nyt huoneeksi saattoi sanoa. Se oli useiden huoneiden sekä yhä tuntemattoman kokoisten varastojen labyrintti, jonka ei fysiikan lakien mukaan olisi edes pitänyt mahtua linnakkeen sisälle. Kepe sai tämän paikan puolivirallisesti itselleen, ja päätti jäädä Klaaniin. Paikan hän nimesi Verstaaksi, sillä sellaisena sen aiempi asukki oli sitä pitänyt. Hänestä Kepe alkoi käyttää nimeä Verstaan kummitus.<br>\n<br>\nSeuraavat, sangen pitkät ajanjaksot kuluivat sitä kolutessa. Sen syövereistä löytyi monia laitteita ja järjestelmiä, jotka valjastettiin Klaanin käyttöön. Verstas ei kuitenkaan ollut pelkkä siunaus; kerran Dox katosi sen syvyyksiin viikoiksi. Kun hänet viimeinkin löydettiin, kumma kyllä metsiköstä linnakkeen ulkopuolelta, hänelle oli syntynyt pakkomielle hatuista.<br>\n<br>\nLopulta Kepe eristi Verstaan syvimmät kolkat ja teki siitä yleisen varaston sekä oman tukikohtansa ja työpajansa.<br>\n<br>\n<br>\nTämä ja monet muut muistot pyörivät filminä hänen silmiensä edessä.<br>\n<br>\n[spoil]Tein sitten minäkin flashbackin reaaliajan jatkoa odotellessa.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":319,"creator":"Jake","timestamp":"2010-11-19T13:37:00.000Z","content":"<strong> Bio-klaani, kahvio </strong><br>\n<br>\nJake seisoi kahviossa. Hän katsoi eteensä. Hänen edessään oli feterra. Jaken takana taas oli valkoinen toa, Glatorianking. Hän makasi maassa, hengitti erittäin tiuhaan tahtiin, ja hänen raajansa olivat murskana. \"Hajosit täysin, tällä kertaa kirjaimellisesti\", Jake sanoi. \"Tässä ei nyt huumori auta, Jake. Totuus on että me kaksi kuolemme tässä ja nyt\", Pihisi Gekko. \"Älä kuvittelekkaan, olen sitä mieltä, että...\" Jake käveli Gekon luokse ja otti satunnaisesta köydestä kiinni. \"Herrat...\" Jake sanoi ja kiinitti köyden Gekkoon. Jake laittoi jalkansa pöydälle ja otti samasta köydestä kiinni. \"Tulette muistamaan tämän päivänä, jolloin melkein saitte kiinni Jaken ja hänen ystävänsä Glatoriankingin.\" Silloin Jake ponnisti pöydän kulmasta ja heitti heidät köydessä olleen jännitteen voimalla ikkunasta ulos.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":320,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-11-19T15:18:00.000Z","content":"<strong> Bio-Klaani </strong><br>\n<br>\nTroopperi oli astunut Klaanin porteista sisään. Sisäpihalla liikkui Feterroja ampuen kaikkea liikkuvaa. Pari Matorania yritti rikkoa yhtä kirveillä, mutta sen kuori kesti, ja plasmasäteet ajoivat Matoranit tiehensä.<br>\n<br>\n\"Avde\", Troopperi mietti.<br>\n<br>\nYllättäen häntä alkoi huimata, silmissä musteni. Troopperi tunsi yllättäen kivun, joka tuli hänen päänsä sisältä. Hän polvistui tuskasta maahan. Hän näki vain mustaa.<br>\n<br>\nYllättäen kuului julma ääni. <br>\n<br>\n\"Avde\"<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n\"Avde\"<br>\n<br>\n\"Avde\"<br>\n<br>\nSana \"Avde\" toistui Troopperin päässä, kunnes hänen hermonsa pettivät. Troopperi irvisti. Tällaista tuskaa hän ei ollut ennen kokenut. Yllättäen ääni vaihtui julmaksi nauruksi. Troopperista tuntui, että valtavat varjoseinät olisivat puristäneet häntä kasaan. Troopperi ei tiennyt, kuinka pitkään hän siinä tuskissan oli ollut, kun sisäinen kipu hellitti. Kuin valtavat, mustat seinät olisivat liikkuneet takaisin paikoilleen. Troopperi alkoi taas nähdä. Kun hän katsoi ylös portin päälle, punainen teksti oli poissa.<br>\n<br>\n\"Avde?\" Troopperi mietti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":321,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-19T15:26:00.000Z","content":"<strong>Nazorakien rahtitunneli 121B</strong><br>\n<br>\nViisikko on jo suhteellisen tolpillaan. Matoro tutkailee seinämiä teleskooppisilmillään, Summerganon tutkii Maken kanssa karttaa. Keetongu pohtii seuraavaa siirtoa. Manu loikoilee vaunussa.<br>\n<br>\nRaiteet loppuvat laavarotkoon. Raiteiden sivuilla menee synkät, kiviset seinämät. Näillä näkymin ainut avoin suunta on taaksepäin.<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien komentokeskus</strong><br>\n<br>\n\"Ne menivät rahtitunnelitunneli 121B:hen. Tunneli on suljettu ja se on umpikuja.\", tärkeän näköinen torakka raportoi paperistaan.<br>\n\"Umpikuja. Mainiota.\", torakkakenraali myhäilee.<br>\n\"Lähetämmekö joukkoja sinne? Valmiit osastot odottavat valvomossa.\", sama torakka jatkaa.<br>\nTorakat voisivat lähteä itsekseen nitistämään Klaanilaiset, tai odottaa Abzumon joukkoja. <br>\n\"Lähetämme joukkoja. Ei lähietäisyyttä, pommittakaa heitä raskailla aseilla.\", 001 komentaa.<br>\n\"Kyllä, sir.\", Torakka sanoo ja lähtee kuulutushuoneeseen.<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien rahtitunneli 121B</strong><br>\n<br>\n\"Seinät ovat täysin kiinteät. Ei mitään ovia tai aukkoja. Skannasin ne.\", Matoro ilmoittaa.<br>\n\"Yritetäänkö laavan yli vai käännymmekö takaisin?\", Keetongu kysyy.<br>\n\"Tänne on melko varmasti tulossa torakoita. Emme voi kääntyä takaisin.\", Makuta Nui sanoo noustessaan.<br>\n\"Kaksi meistä osaa lentää. make ja Manu saisivat todennäköisesti kuljetettua meidät kaikki toiselle puolelle.\", Matoro analysoi tilannetta.<br>\nKuuluu nopea ujellus ja kranaatti osuu vaunuun, räjäyttäen kiskot ja metallisen vaunun. Paineaalto kaataa suurimman osan Klaanilaisista.<br>\n<br>\nMatoro katsoo nopeasti heidän tulosuuntaan, suuren ylämäen huipulla on torakkojen vaunu jossa on kaksi isoa tykkiä.<br>\n\"Avatkaa tuli!\", heliumääni sanoo ylhäällä hyönteisjoukolle.<br>\nLukuisat konetuliaseet sekä suuret tykit alkavat ampua Klaanilaisia kohden.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":322,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-11-20T22:17:00.000Z","content":"<strong>Xia, maanalainen käytävä</strong><br>\n<br>\nPitkä maanalainen käytävä on tullut päätökseensä ja huppupäiset hahmot astuivat päädyn ovesta sisään. Huone, johon he astuivat oli täysin punainen. Sen räikeys sai tulokkaat peittämään silmänsä käsillään, sillä katossa sijaitsevat lamput saivat huoneen värit polttamaan heidän verkkokalvojaan.<br>\n<br>\nKun heidän silmänsä olivat tottuneet tilaan, hahmottivat he vihdoin huoneen päätyseinään maalatun mustan kämmenen ja vanhan kyyryselkäisen turagan istumassa pöydän ääressä.<br>\n<br>\nHahmot kävelivät turagan luo ja kumarsivat. Toinen heistä ojensi kapselin, jonne Purifier oli vähän aikaa sitten antanut mustan kortin. Turaga nosti kortin käteensä ja hymyili.<br>\n<br>\n\"Olette tehneet loistavaa työtä, olemme entistä lähempänä tavoitettamme.\"<br>\n<br>\nHahmot pudottivat vihdoin viittansa päältään ja niiden alta paljastui kaksi isokokoista Vahkia, jotka tuijottivat turagaa tiiviisti.<br>\n<br>\n\"Kenraali on tulossa tänne. Oletamme, että toinen avain on hänellä\", sanoi toinen vahkeista.<br>\n<br>\nTuraga nyökytteli tyytyväisenä: \"Hienoa. Odotan innolla tapaavani hänet, hän on varmasti iloinen kuullessaan, että suunnitelma etenee.\"<br>\n<br>\nVahkit seisoivat hiljaa ja katsoivat, kuinka Turaga asteli kaapilleen ja nosti sieltä pienen valkosinisen pallon, jonka sisällä värisi jokin.<br>\n<br>\n\"Kenraalilla on varmasti ollut kiireitä, kun ei ole pitänyt yhtettä näin pitkään aikaan. Kauankos siitä onkaan?\"<br>\n<br>\n\"438 päivää\", ilmoitti toinen vahkeista.\"<br>\n<br>\n\"Ahh, aivan. Kohtalaisen pitkä aika, kyllä, mutta jätti meille aikaa toteuttaa hänen suunnitelmansa\", turaga mutisi, \"ja olen varma, että hän haluaa saada tämän käsiinsä niin pian, kuin mahdollista\", turaga jatkoi osoittaen palloa kädessään.<br>\n<br>\n\"Voitte poistua. Jatkamme huomenna radan korjausta.\"<br>\n<br>\nVahkit kumarsivat ja poistuivat paikalta. Turaga asetti pallon varovasti takaisin laatikkoon ja laittoi kortin aivan sen viereen. Ennen, kuin turaga sulki laatikon, hän sanoi vielä yhden asian:<br>\n<br>\n\"Älä huoli Niz, hän on tulossa.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":323,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-21T00:39:00.000Z","content":"<strong>Torakkain päämaja</strong><br>\n<br>\nAbzumo käveli läpi tunneleiden komentohuoneeseen. 001 odotti häntä. Hän seisoi selin Makutaan, joka saapui ovesta. Sitten hän käänsi kasvonsa kohti Abzumoa ja sanoi:<br>\n”Sinä epäonnistuit, rakas ystävä.” Hän hymyili pirullisesti Makutalle. Tämä irvisti.<br>\n”Makuta Nui on kiero olento, sssssinähän tiedät ssssen, etkö vain, <em>0001</em>?”<br>\n”Älä kutsu minua siksi.”<br>\n”Mikssssssi en?”<br>\n”Koska nimeni on <em>001</em>.”<br>\n”Sssssssh.”<br>\n”Sihinä vaietkoon. Minulla on parempaakin tekemistä kuin kuunnella vähä-ä-”<br>\n”Niiiiin? Minkä?”<br>\n<em>Älä menetä hermojasi</em>, 001 ajatteli. <em>Miksi hän yrittää saada sinut suuttumaan?</em><br>\n<em>Ihan omaa piruuttaan. Eikö sssssse olekin ilkeä?</em><br>\nKenraali katsoi Makutaa. Makuta tuijotti takaisin. Äärimmäisen häijysti.<br>\n”Olkoon”, 001 sanoi lopulta.<br>\n”Olkoot”, Makuta vastasi. Kumpikin käänsi katseensa isoon näyttöruutuun, jossa näkyi kuva pommitukselta suojautuneista klaanilaisista.<br>\n<br>\n”Minä kossssstan tämän vielä tänään”, Abzumo sanoi.<br>\n”Varmastiko?”<br>\n”Kyllä.”<br>\n”Toivon mukaan he eivät pääse keskustaan asti.”<br>\n”Niin. Toivoa sssssopii.”<br>\nKumpikin oli hiljaa. Klaanilaisilta alkoivat loppua piilopaikat. Kumpikin ilkeistä juonittelijoista katsoi tyytyväisinä torakoiden tuloksia. Klaanilaiset olivat ansassa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":324,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-21T11:36:00.000Z","content":"<strong>Kahviossa palasina köyden päässä</strong> <br>\n<br>\nJake oli jälleen hyödyntänyt Hyllyssään olevaa Hopean meren piraatti-trilogiaa huoneessaan ja heivannut kaksikon turvaan, mutta GK oli edelleen puolustus kyvytön.<br>\n<br>\n\"Jake, ota miekkani siihen asti kun saan korjausta... jos saan\", Gekko sanoi synkästi.<br>\n<br>\n\"Selvä ystävä\"<br>\nJake repäisi Miekan GK:n hajonneesta kädestä jossa vain sormet olivat kiinni käsivarressa.<br>\n<br>\nJake otti miekan ja alkoi kuulla taas Feterrojen hyrinää.<br>\n<br>\n\"Mitäs nyt kapteeni Jake?\", Glatorianking virnuili.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":325,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-11-21T12:02:00.000Z","content":"<strong>Komentokammio</strong><br>\n<br>\nMatala humina kaikui komentokammiossa.<br>\n<br>\nTawa yritti toivottomasti saamaan itsensä irti Feterran otteesta, mutta mikään ei näyttänyt onnistuvan kun hänen mielensä täytti pelkästään ajatukset pahimmasta.<br>\nGuardian seisoi hyvin lohduttomasti asetelman keskellä. Tämä oli yksi niitä harvinaisia hetkiä, jolloin hän alkoi todella epäilemään rooliaan Adminina. Sininen Skakdin hienpisarat valuivat hänen otsaansa pitkin, hän ei kyennyt keksimään mitään mikä auttaisi heitä tilanteessa enään.<br>\n<br>\nFeterrat alkoivat jännittää otettaan Klaanilaisista. Killjoy tunsi kuinka hänen kypäränsä ja kyborgikehonsa vakautta pantiin todelliselle koetetukselle. Paaco on kokonaan riisuttu aseistaan ja on täysin kyvytön edessä olevaa metallihirvitystä vastaan. <br>\n<br>\nSilloin samaan aikaan huoneen nurkassa, särkyneen panssari-ikkunan vieressä, Kepe heräsi tajuttomuudesta. Hän tuki käsivarsillaan itseään hieman ylös jotta näkisi mitä oli tapahtumassa. Kukaan huoneen muista henkilöistä eivät näyttäneet huomaavan häntä vielä. Ensimmäinen asia minkä valkovihreä Toa näki seistessään oli hyvin lamauttava; Feterrat saivat kiinni Killjoysta, ja Tawastakin ja Guardian seisoi siellä täysin avuttomana.<br>\nKepe alkoi heti miettimään kiireisesti suunnitelmaa, mutta jokainen idea mikä hänen päässään liikkui joutui heti ammutuksi alas kun hän muisti Metalliolentojen kyvyt. Hän vapisi hieman ajatuksista ja hieroi toisella kädellään kasvojaa rahoittaakseen itseään hieman. Juuri silloin hän keksi ajatuksen, joka varmasti toimisi. Mutta sen toteuttaminen saattaisi hyvinkin vahingoittaa häntä itseä ja jopa koitua hänen tuomioksi. <br>\n\"Ei\", Kepe ajatteli, \"Klaanilaisten elämä on paljon tärkeämpi. Minun on tehtävä se, vaikka mitä tapahtuisi\".<br>\nPäätöksen tehtyä valkovihreä Toa alkoi nostamaan itsensä lattialta pois. Vaikka hänen kylkensä ja olkapäänsä olivat vakavasti murtuneet osuessaan seinään, mutta hän silti nousi ylös seisoen lujatahtoisesti.<br>\nKepe asetti itsensä vakaaseen asentoon ja alkoi venytti kätensä molempia Feterroja päin. Hän seisoi ikkunoiden edessä, jonka takana oleva iltataivas näytti kuin olisi voinut ahmaista Toan loputtomaan tyhjyyteen. Hänen naamionsa Friik alkoi hohtamaan ja sai hänet näyttämään valaistetulta esiintyjältä mustan esiripun edessä.<br>\nSilloin muut huomasivat viimein Kepen olemassaolon. Klaanilaiset tajusivat heti mitä Kepe oli yrittämässä. Feterrat analysoivat tilanteen ja päättivät sinetöidä työnsä ennen valkovihreän Toan eliminoimista. Paacoa pitelevän Metalliolennon olkapäissä olevat kilven muotoiset plasma-aseet tähtäsivät viherkultaista Toaa päin; Veren punainen hehku alkoi loistamaan niistä. Mutta juuri ennen kuin se kykenikään ampua, sen plasma-aseet alkoivat hitaasti muuttamaan muotoaan ja alkoi taittelemaan kuin muovailuvahaa. Aseiden muovaus aiheutti vakavan toimintahäiriön ja purkautui useisiin sähkönkipinöihin ja lieskoihin, vieden samalla yhden sen mekaanisista raajoistaan mukana, pudottaen Paacon maahan. Kepe oli käyttänyt molekyylihallinnan naamiovoimiaa Olentoa päin. Jokainen naamiovoiman käyttämä sekuntti oli tuskaa Kepelle, mikä oli yksi syy miksei hän käyttänyt naamiota yhtä yleisesti kuin olisi halunnut. Jokainen hetki tuntui kuin häntä lyötäisiin tuhansilla metallitangoilla ja hänen sisältöään raadellaan metallitaltalla. Siitä huolimatta Kepe ei luovuttanut vaan jatkoi naamionsa käyttämistä.<br>\nNyt aseeton Feterra pyrki heti eliminoimaan valkovihreän Toan ensiksi. Guardian ymmärsi heti tilanteen ja nappasi lattialla olevaa Vartija-plasmakivääriään. Hän ehti ampua Kepeä lähestyvää Feterraa päin harhautaakseen sitä. Mutta toinen Feterroista huomasi heti sinisen Skakdin aikomukset ja ampui häntä ja kivääriä olkapäissä olevilla plasma-aseilla. Kivääri tuhoutui plasma-ammuksen iskeytyessään. Guardian ehti väistää ammuksen, mutta kompastui maahan kun hänen jalkansa astui lattialla olevaan huonekalun sirpaleeseen. Mutta juuri silloin Kepe alkoi muovailemaan naamio voimillaan toisen Feterran Tawaa ja Killjoyta pitelevillä raajoilla. Hiki valui hänen ihonsa päällä naamion käytön aiheuttamasta aristuksesta, mutta hän silti yritti pitää itsensä jaloillaan. <br>\nFeterran ote alkoi hellitä muovauksesta, jolloin Tawa ja Killjoy päästivät itsensä viimein vapaiksi. Killjoy näki tämän tilaisuuden ja nappasi ionikatanan, iskien sen kaikilla voimillaan Feterran oikeaan puoliseen silmään, käynnistäen miekan sähköenergian täysille. <br>\nSilmä rikkoutui. Metalliolento alkoi perääntyä ja liikutti raajojaan satunnaisesti särkyneen silmäänsä päin. Olento näytti kuin vääntelehtisi kivusta. Tawa lähti siinä ajassa auttamaan lattialla makaavaa Paacoa.<br>\nMutta juuri ennen kuin Kepe olisi voinut viimeistää tekonsa, aseeton Feterra nappasi hänestä kiinni ja iski hänet toisen, vielä ehjän panssari-ikkunan läpi, pidellen häntä keskellä ilmaa. Valkovihreä Toa lopetti naamiovoimansa käytön kun Metalliolento puristi hänen kasvojaan. Vaikka kipu oli sietämätön, Toasta se oli helpotus verrattuna naamionsa käyttöön tuomaan aristukseen joka hallitsi hänen koko kehoa. Killjoy ei voinut hyökätä Feterraa päin, peläten että saattaisi aiheuttaa Kepen putoamaan tornin yli vuorovaikutuksena; noin vaarallisella korkeudella ei kukaan selviytyisi. <br>\nIlman plasma-aseitaan Feterra oli silti hyvin vaarallinen. Feterra alkoi iskeä metallisellaa kourallaan valkovihreän Toan rintakehään.<br>\nMutta juuri ennen kuin Olento ehti osuakaan Kepeen, pitkään huiviin pukeutunut hahmo ilmestyi heidän eteen, keinuen pitkän köyden päällä ja potkaisi molemmilla jaloillaan Feterran ja Kepen pois ikkunan laidalta. Hahmo ampui kiiltävän valonsäteen Kepeä pitelevään käteen päin ja sai hänet lipeämään pois Metalliolennosta, jolloin hahmo heitti hänet pois lähettyviltä.<br>\nFeterra otti hyökääjästään jalasta kiinni ja heitti tämän pois itsestään. Hahmolta kesti hetken kunnes sai itsensä aloilleen heitosta, jolloin Klaanilaiset viimein näkivät hänet tarkasti lievän valon alla.<br>\nHahmo oli kullanpunainen ja Avohkiin näköinen naamio kasvoissa: Se oli Domek. Klaanilaiset eivät melkein tunnistaneet häntä ilman lierihattuaan päässä. Toisin kuin yleisesti, Domekin ilme oli verrattain paljon vakavempi ja kylmempi eikä näyttänyt haluavan puhua yhtään.<br>\nValkovihreä Toa makasi kylmällä lattialla eri kipujen aiheuttamasta väsymyksestä ja menetti tajunnansa. <br>\n\"Varasuunnitelmia?\", Killjoy kysyi Tawalta. <br>\n\"Paaco, mene hakemaan Kepe pois, minä ja Guardian pidämme selustaa. Domek ja Killjoy, hoitakaa toinen olennoista!\", Tawa käski muille vastauksesi.<br>\n<br>\nFeterrojen sisäiset kommunikaattorit alkoivat taas sihistä ja heidän komentajansa ääni alkoi taas kaikua.<br>\n\"Se on Valon Toa. Vangitkaa hänet, keinolla millä hyvänsä.\"<br>\nKommentonsa kuullessa Feterrat alkoivat kohdistaa jokaisen huomionsa takaisin Klaanilaisiin ja lähestyivät nopeasti heitä päin.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Hörr, tästä tulisi aivan liian pitkä jos postaisin koko taistelun kerrallaan. Jatkan tätä hieman myöhemmin.<br>\n<br>\nTai noh, olisi myös hyvä jos joku muu joka on tässä taistelussa mukana kirjoittaisi jatkoa. Minulta voi sitten aina kysyä apua jos tarivtsee.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":326,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-21T12:19:00.000Z","content":"<strong>Nazorakien rahtitunneli 121B, umpikuja</strong><br>\n<br>\nJoukko raskaasti aseistautuneina Nazorakeja on linnoittautunut ylämäen huipulle kapeaan tunneliin. Ne pommittavat Klaanilaisia jatkuvasti. <br>\nKymmenien biojen päässä, alamäen juurella ja laava-altaan välissä tykistökeskityksen kohteilla on ongelmia. Kaatunut vaunu toimii jotenkuten suojana. Manu käyttelee suojakenttävoimaa, tosin jos siihen osuu räjähtävä ammus, paineaalto voi heittää Makutan suojakenttineen laavaan.<br>\n<br>\n\"Hyviä ideoita?\", Matoro kysäisee.<br>\n\"Eipä erityisesti.\", maahan hyppäävä Keetongu huutaa. Nazorakin ammus osuu häntä reiteen.<br>\n\"Ylitetään tuo rotko! Se on ainut mahdollisuus päästä tästä!\", Make huutaa. Hän hyppää taaksepäin, avaa siipensä ja nousee jonkun verran ilmaan.<br>\n\"...Miten? Tässä on vähän kiire!\", Summerganon huutaa vaunun takaa.<br>\nMahriking lataa tulienergiaa ja ampuu yhden palavan aallon Nazorakeihin. Hänen toiseen siipeensä osuu, ja Tulen Toa on lähellä pudota. Hän näkee siipensä reunassa luodinreiän. Se ei vie häneltä lentokykä, mutta heikentää.<br>\nMakuta nui keksii mitä tekee, se tosin ei ole välttämättä niin mukavaa muille Klaanilaisille mutta mitä väliä. Hän ampuu mangetismisäteitä laavarotkon toiselle puolelle. Voimakas mangeetti vetäisee kovaa Klaanilaiset (Paitsi teleportanneen Manun) päin kiskoja rotkon yllä. <br>\n<br>\nMatoro iskeytyy kovaa metallikiskoja päin. Hänen selkänsä koki erittäin kovia iskussa. Metallinen vaunu syöksyy häntä päin.<br>\n\"Argh!\", Matoro tokaisee. Hän yrittää nousta, mutta mangetismi estää sen. <br>\n\"Mangetismi pois! Mangetismi pois!!!\", Matoro kiljuu. Metallivaunu putoaa jään Toan jalkojen viereen. Matoro huokaisee.<br>\n<br>\nKunnes uusi räjähdys osuu Klaanilaisten asemiin. Nyt heillä on ainakin perääntymisreitti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":327,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-21T22:01:00.000Z","content":"<strong>Nazorakien tunnelit</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui raahasi joukkiotaan pitkin tunneleita. Nazorakeja seurasi jonkin matkan päässä. Kenelläkään ei ollut erityisen hyvä olo. Jokaisella oli melko pahoja haavoja. Nazorakeja riitti aina lisää.<br>\n<br>\nMakuta Nuin ajatukset pyörivät torakoissa, niitä oli kaikkialla. Seuraavaksi ne olivat hänen edessään. Manu katseli pöllämystyneenä torakkaa kasvoista kasvoihin. Tunnelin toisesta päästä oli tullut lisää torakoita. Takaa tuli torakoita. Itse asiassa kolmannestakin haarasta – he nimittäin olivat risteyksessä – tuli torakoita. Klaanilaiset valmistautuivat jälleen taisteluun. Tällainen ei ollut mukavaa. Pian heidän onnensa päättyisi. Joku kuolisi.<br>\n<br>\nMakuta Nui käytti jälleen päätään. Loistavia ideoita satoi tyhjästä. Hän istuutui lattialle ja alkoi laulaa. Hän lauloi irvokasta, irstasta laulua, jonka sanoitukset hän veti hatusta. Torakat kuuntelivat ällistyneenä.<br>\n<br>\nTämän illuusion laulaessa keskellä risteystä oikea Makuta Nui hiippaili yhteen tunneleista. Muuta klaanilaiset hän varoitti pois alta telepaattisella viestillä. Jokainen ryntäsi nopeasti johonkin kahdesta tunnelista; kolmas, josta he olivat tulleet, ei ollut järkevä vaihtoehto.<br>\n<br>\nManu räjäytti tunnelin katon. Torakat kirkuivat. Eivät siksi, että tunneli romahti heidän päälleen, vaan siksi, että laulu päättyi niin karmeasti.<br>\n<em>Ehkä en ala harrastaa laulamista</em>, Makuta tuumi. <em>Jospa jätän ne hommat Snowielle.</em><br>\n<br>\nManu katsoi ympärilleen. Hän makasi maassa. Hänen vieressään makasi torakka. Manu mietti hetken, pitäisikö hänen räjäyttää torakan pää tuusan nuuskaksi. Sitten hän äkkäsi Maken, joka makasi torakan toisella puolella. Keetongu, Matoro ja Summerganon olivat jääneet toiseen tunneliin.<br>\n<em>Tai kuolleet</em>, Manu ajatteli. Hän nousi ylös lattialta. Estäessään kaatumisen hän huomasi, että oli kuluttanut loputkin voimistaan katon räjäyttämiseen.<br>\n<em>Jaha. Ei sitten enää hienoja supervoimia…</em><br>\n<br>\nMakuta herätti MahriKingin, joka voihkaisi tuskasta. Hänen jalkansa läpi oli mennyt suuri, kivinen piikki. Manu veti sen irti. Torakka heräsi ääneen, joka pääsi Maken suusta. Make tinttasi tämän tajun kankaalle. Manu mietti, olisiko itse tappanut tämän. Ehkä ei sittenkään kannattanut ajatella sellaista. Nyt oli vain yksi tie: tunneliin oli mentävä. Parivaljakko lähti talsimaan mustaan syvyyteen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":328,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-22T15:03:00.000Z","content":"<strong>Nazorakein tunnelit</strong><br>\n<br>\nMatoro pitelee päätään. Hän nousee hitaasti kaiken tomun ja kiven keskeltä. <br>\nJään Toa saa silmänsä auki ja katsastaa tilanteen.<br>\nKuolleita Nazorakeja. Tai vähintään tajuttomia.<br>\nKivimurskaa. Isoja sortuneita lohkareita. Iso keltainen möykky. Hei, se keltainen möykky onkin Keetongu.<br>\nMatoro ryntää - tai liikkuu niin nopeasti kuin äsköisen jälkeen voi liikkua - Keetongun luo. Ison rahin ainut silmä on ummessa.<br>\n<br>\nMatoro koittaa herätellä Tongua. Hän katselee samalla huonetta, paikantaakseen jonkun muun.<br>\nSummerganon on yhdessä kulmassa. Ilmeisesti käsi jäänyt kivien alle. <br>\n<br>\n\"Toa! Nouse, kädet ylös!\" yksi torakka huutaa Matoron takaa. Se osoittelee Zamor-pistoolilla Toaa.<br>\nMatoro nousee hitaasti seisomaan, ja nostaa kädet ylös. Hän on selkä torakkaa päin.<br>\n\"Mistä minut pidätetään?\" Matoro kysyy ivallisesti.<br>\nTorakka tulee lähemmäs, painaa pistoolin Matoron niskaan ja ottaa tämän pitemmän miekan. Toa potkaisee nopeasti taaksepäin, Nazorakin jalkaan. Torakka kaatuu maahan iskusta, ja Jään Toa nappaa vyöstään lyhyemmän miekkansa ja osoittaa sillä uhrinsa kurkkua.<br>\nHän potkaisee Zamor-pistoolin kauemmas.<br>\n\"Osat vaihtuivat, torakka\", Matoro myhäilee.<br>\n\"Onko sinulla alueen karttaa?\" hän jatkaa.<br>\nHyönteisotus sähisee jotain ja osoittaa vyötään. Matoro nappaa vyön taskusta vihkon ja sitoo torakan neljä kättä vyöllä sen selän taa. Hienovaraisen nuijanukutuksen jälkeen Matoro pujottaa karttavihkon vyöhönsä ja menee katsomaan Summerganonia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":329,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-11-22T16:28:00.000Z","content":"<strong>Nazorak-luola</strong><br>\n<br>\nKeetongu tunsi olonsa kurjaksi. Häntä oli äskettäin ammuttu jalkaan, hän oli kuullut karmeinta laulua ikinä ja hänen päälleen oli tiputettu katto.<br>\n<br>\nHän aukaisi (yhden) silmänsä. Pyöreän näkökentän laidassa hahmo potkaisi toista jalkaan. Hieman lähempänä näkyi hahmon ruumis, jonka Keetongu tunnisti Summerganoniksi. Päässä selveni.<br>\n<br>\nKeetongu nousi hämmästyttävän nopeasti ja potkaisi sidottua ja tajutonta torakkaa päähän. Samaan aikaan zamorin aiheuuttama kipu valtasi jalan ja Keetongu lysähti kumoon. <br>\n<br>\n\"Umf.\"<br>\n<br>\nMatoro käveli hänen luokseen. Suga oli hereillä, mutta hänen kätensä päällä oleva kivi esti hänen nousemisensa.<br>\n<br>\n\"Tongu, Summerin käsi on jumissa, voisitko nostaa-\" Matoro sanoi, mutta joutui Tongun keskeyttämäksi.<br>\n<br>\n\"Matoro, vasen rintatasku.\"<br>\n<br>\nMatoro työnsi kätensä Keetongun rintapanssarissa olevaan aukkoon. Hän kuitenkin vetäisi sen äkkiä pois, sillä tasku oli täynnä kellertävää tahnaa.<br>\n<br>\n\"Yäh!\" Matoro huudahti ja hankasi tahnan kiveen.<br>\n<br>\n\"Pistä sitä tököttiä jalkani haavaan\", Keetongu sanoi. Matoro toimi, joskun vasten tahtoaan. Tahna kuitenkin lievitti kipua ja haava alkoi parantua. Keetongu nousi ja meni auttamaan Summeria. Jalka voi jo paljon paremmin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":330,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-11-22T19:45:00.000Z","content":"<strong>Puunlatvat, Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\nHoikka vihreän kirjava hahmo hyppi puissa. Hänet tunnettiin nimellä \"Ninja\" ja hän oli Veljeskunnan ninjaklaanin jäsen. Hyppien puusta toiseen, Ninja harjoitteli ninjataitojaan.<br>\n<br>\n\"Isken jo nyt yhtä nopeasti kuin tuuli ja katoan kuin varjo, joten miksi tarvitsen harjoittelua\", Ninja ajatteli itsekseen, kun kuuli alhaalta ääniä. Ninjataidoillaan, Hunaa kantava Matoran pudottautui puiden runkoja ja liaaneja käyttäen alaspäin metsän pohjalle. <br>\n<br>\nMetsän pohjalla, kaksi olentoa kuorsasivat. Toinen oli mustan ja limetin vihreä, toinen musta ja violetti. <br>\n<br>\n\"Keitä olette, muukalaiset\", Ninja huusi, herättäen Umbran ja Levahin. <br>\n<br>\nMatoran mulkoili kaksikkoa, jotka heräsivät säpsähtäen.<br>\n<br>\n\"Olemme vain Ba-Matoran Umbra ja Orton Levah. Mitä muuta haluat tietää?\" Levah vastasi, ottaen maasta yhden ilmasaksensa.<br>\n<br>\n\"En tullut tänne vain herättämään teitä, tulin myös varoittamaan teitä oudoista olennoista jotka ovat hyökänneet Bio-Klaaniksi kutsutun järjestön linnoitukseen\", Ninja vastasi, peittäen nyrkkirautakädellään suunsa kun puhui. <br>\n<br>\nTämän kuullessaan Umbra sai välähdyksen menneisyydestään. Hän näki taas Klaanin loiston ja kuinka hän keltaista Rurua muistuttavaa naamiota kantavana Toana käytti Mode-kiveään sääntöjenrikkojiin.<br>\n<br>\n\"Meidän pitää lähteä Bio-Klaanin linnoitukselle nyt Levah\", Umbra sanoi huolestuneena. Levah pystyi näkemään Umbran surulliset silmät tämän Pakarin takaa. <br>\n\"Se paikka merkitsee minulle jotain, mutten tarkoin muista mitä. Minun on pakko päästä linnoitukselle mahdollisimman nopeasti\"<br>\n<br>\nLevah nyökkäsi. <br>\n<br>\n\"Hyvä on Umbra, lähdemme nyt matkaamaan kothi linnoitusta. Ja kiitos näistä tiedoista muukalainen. Saanen kysyä, mikä on nimesi?\" Levah vastasi ja kysyi Matoranilta kysymyksen.<br>\n<br>\n\"Minulla... Ei ole varsinaista nimeä. Minut tunnetaan vain nimellä Ninja\", Hunaa kantava muukalainen sanoi, kadoten varjoihin yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.<br>\n<br>\nUmbra ja Levah lähtivät juoksemaan metsän siimeksessä kohti Klaania.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":331,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-23T15:18:00.000Z","content":"<strong>Komentokammio</strong><br>\n<br>\nGuardian katsoi tyrmistyneenä plasmakiväärinsä savuavaa raatoa, joka makasi kolmena osana komentokammion lattialla taistelun kaataman tuolin vieressä. Vartija-kivääri oli ollut hänellä niin kauan kuin hän muisti ja pelastanut hänen henkensä niin sodassa kuin sen ulkopuolella. Kivääri oli ollut yksi harvoista kaltaisistaan, sillä sisällissodan jälkeen suurin osa Vartija-luokan kivääreistä oli myyty eteenpäin pääasiassa osina. Guardian oli pitänyt kiväärinsä siitäkin huolimatta, että malli oli auttamattomasti vanhentunut.<br>\nNyt Guardianin toiseksi vanhin ystävä oli kuitenkin pieninä savuavina palasina. Jos tilanne olisi ollut toinen, Skakdi olisi tuntenut syvää haikeutta.<br>\nTällä hetkellä Guardian päätti kuitenkin keskittyä kuolemansa välttelyyn.<br>\n<br>\nFeterran hyökkäystahti oli kiristynyt. Kaikki sen aseet eivät toimineet enää yhtä hyvin, mutta metallinen olento yritti yhä parhaansa mukaan. Verenpunainen plasma-aalto latautui tasaisella huminalla Feterran olkapäässä ja räjähti usein kohti Tawaa tai Guardiania. Välillä Feterra ampui tappavan räjähtäviä plasmalaukauksia, mutta taistelun tahdin nopeutuessa se joutui turvautumaan nopeampaan ja heikompaan plasmatulitukseen ja pitkien luurankomaisten käsiensä päästä lenteleviin pieniin valkoisiin tainnutuslatauksiin.<br>\n<br>\nTainnutuslataus lensi kohti tällä hetkellä aseetonta Guardiania. Hän heilautti päänsä nopeasti sivuun ja ammus napsahti huoneen lattiaan rätisten sähköisesti. Guardian vetäisi pistoolinsa vyöltään ja täytti sen lippaan vauhdikkaasti. Samalla Feterra oli kuitenkin jo ehtinyt käynnistää toisen kouransa tainnutussäteen ja laukaisi sen kohti sinistä Skakdia.<br>\nAkrobaattisesti huoneen läpi loikkiva Tawa ehti tielle ja otti valkoisen tainnutuslaukauksen vastaan keihäällään. Osuman tärähdys sai sähkön Toan melkein pudottamaan keihäänsä ja horjahtamaan taaksepäin, mutta hän onnistui korjaamaan asentonsa juuri ennen Feterran kohtalokkaampaa olkapääsuojuksen tapposädettä. Säde räjähti punaiseksi plasman ja sähköisen energian pilveksi osuessaan Tawan suojaukseen.<br>\n<br>\nFeterra oli jo valmiina uuteen kuolettavaan plasmalataukseen, mutta niin olivat myös adminit. Tawan sähkölataus osui suoraan Feterran päähän ja vaikka tunteeton olento ei reagoinut näkyvästi osumaan, sen tähtäys häiriintyi selvästi. Plasmalaukaukset ainoastaan hipaisivat Guardianin harjaa hienovaraisesti, mutta aiheuttivat silti parin sekunnin ajan kivullista poltetta.<br>\n<br>\nKun Tawa piteli Feterraa kahdella sähköstä koostuvalla köydellä paikoillaan, Guardian ampui robottia tähdäten kaksin käsin Zamor-pistoolillaan. Pienikokoiset smaragdinvihreät kuulat lensivät aseesta ilman läpi vähäisin äänin ja osuivat Feterran kuoreen jättämättä sisäänmenoaukkoa. Sekunnin päästä haarniskan läpäisevien Zamor-kuulien sisällä olevat pienoisräjähteet kuitenkin aktivoituivat jossain Feterran sisällä ja räjähtivät kumeasti jättäen Feterran panssariin pyöreän ulkonevia lommoja. Feterra ei vastannut mitään, mutta hyökkäys ei ollut selvästi jättänyt sitä täysin vahingoittumattomaksi.<br>\n<br>\nGuardian jatkoi tulitusta Tawan pidellessä mekaanista sylinteriä paikoillaan. Paikallaan leijuva Feterra alkoi jo liikkua Tawan otteessa epätasaisemmin ja sen keskimmäisen silmän valo himmeni hieman.<br>\nGuardian oli vaihtamassa lipasta, kun takaa tullut valkoinen säde osui hänen käteensä ja heitti Zamor-pistoolin huoneen toiseen päähän. Toinen valkoinen säde osui pahaa-aavistamattomaan Tawaan, joka kaatui maahan ja menetti otteensa Feterrasta.<br>\n<br>\nGuardian kääntyi hieman ja huomasi, että ammus oli tullut toisesta Feterrasta, jota Domek ja Killjoy yrittivät pidätellä parhaansa mukaan. Sen enempää hän ei ehtinyt tutkia tilannetta, sillä Tawan otteesta paennut hieman lommoinen ja kärpäsmäisen epätasaisesti paikallaan lentelevä Feterra oli ladannut plasmansa jo täyteen voimaan.<br>\nGuardian ei ehtinyt miettiä.<br>\n<em>\"Plasma. Päälle.\"</em><br>\n<br>\nFeterran ja Guardianin plasmasäteet osuivat yhteen ja räjähtivät sokaisevasti ilmassa levittäen suuren lämpöaallon huoneeseen. Lämpöräjähdyksen alla lojuva rikkinäinen tuoli syttyi tuleen hetkessä ja loi hieman valoa huoneeseen, jolloin Feterran piirteet hahmottuivat entistä paremmin. Nyt Guardian ja Tawa havaitsivat koneen pohjassa olevan moottoria muistuttavan osan kokonaisuudessaan. Nyt he tiesivät, mitä oli hajotettava.<br>\n<br>\nOngelmaksi osoittautui vain se, että Guardianin pistooli oli huoneen toisessa päässä. Guardianin panssarin heittoveitset eivät olleet tehneet vahinkoa Feterran kuorelle aiemminkaan, joten ne olivat poissa kysymyksestä. Sinisellä Skakdilla oli tietysti yhä silmiensä plasmasäde, mutta sekin oli vain kuumentanut Feterran metallista kuorta.<br>\n\"Paaco?\" Guardian huusi taaksepäin, mutta piti yhä Feterran tiukasti näköpiirissään äkkiliikkeiden varalta. \"Ase!\"<br>\n<br>\n\"Mitä?\"<br>\n<br>\n\"Jossain takanasi on asekaappi\", Guardian vastasi. \"Heitä minulle jotain.\"<br>\n<br>\nPaaco antoi äänimerkin ja heitti jotain Guardiania kohti. Guardian kääntyi nopeasti ja tarttui lentävään esineeseen. Adminin yllätykseksi se muistutti enemmän mekaanikon työkalua kuin oikeaa asetta.<br>\n<br>\n\"Tämä on jakoavain!\" Guardian huusi Paacolle.<br>\n\"...ja?\"<br>\n\"Väärä kaappi!\"<br>\n\"Kaikilla meillä ei ole yönäköä. Entä tämä?\"<br>\n<br>\nGuardian heitti jakoavaimen maahan ja valmistautui ottamaan vastaan seuraavan Paacon heittämän esineen. Se osoittautui huomattavasti terävämmäksi kuin jakoavain, mutta ei ollut huomattavasti isompi.<br>\n<br>\n\"Machete. Parempaan suuntaan.\"<br>\nGuardian kääntyi välillä katsomaan Feterraa ja heitti tätä kädessään olevalla viidakkoveitsellä. Se ei aiheuttanut erityistä vahinkoa, mutta jostain syystä tunteeton robotti alkoi näyttää hieman ärtyneemmältä.<br>\n<br>\nSeuraava Paacon heittämä objekti osoittautui teräskärkiseksi puukeihääksi, joka kuitenkin osoitti pian todellisen kestävyytensä Feterran luurankomaisissa kourissa. Feterra heitti keihään palaset maassa roihuavaan nuotioon vaikuttaen poikkeuksellisen pilkkaavalta. Sen jälkeen se laukaisi tehokkaan sarjatuliryppään kohti admineja. Guardian onnistui väistämään suurimman osan pienistä plasmaluodeista, mutta kymmenkunta niistä raapi polttavasti tiensä läpi hänen haarniskansa. Tawa torjui ammukset poispäin pyörittäen keihästään.<br>\n<br>\n\"Haa!\" Paaco huusi voitonriemuisena taistelun äänien alta. \"Tämä!\"<br>\nGuardian kääntyi ottamaan vastaan taas yhden lentävän esineen. Ase osoittautui huomattavasti aiempia Paacon heittämiä esineitä suuremmaksi ja raskaammaksi. Guardian oli pudottaa suuren metallikeihään lattialle, kun se mätkähti hänen käsiinsä.<br>\nKun Guardian katsoi kädessään olevaa keihästä, hän hymyili leveästi. Sen kaksi vierekkäistä kärkeä olivat yhtä teräviä kuin aiemmin. Tämän teräksisen keihään kaksi kärkeä kääntyivät myös hieman sisäänpäin pienellä napinpainalluksella, mikä muunsi keihään käytännössä suureksi viikatteeksi.<br>\nTämä oli Guardianin kolmanneksi vanhin ystävä.<br>\n<br>\nFeterran ympärillä akrobaattisesti hyppivä Tawa keskeytti metalliolennon pohjassa olevan lentomoottorin hakkaamisen ja vilkaisi Guardianin keihästä.<br>\n\"Sinähän et välittänyt lähitaistelusta?\"<br>\n<br>\nGuardian kohotti olkapäitään ja näytti merkillisen ilmeen. Sitten hän heilautti kaikilla voimillaan suurta keihästä kohti Feterraa. Sen viikatteen ja keihään yhdistelmää muistuttava kärki kalahti voimakkaasti robotin päähän ja repäisi ruman särön yhteen sen silmistä.<br>\nGuardian ei ollut liikkunut paikaltaan. Hän oli lyönyt Feterraa keihäällään samasta pisteestä, josta oli ampunut tätä Zamoreilla.<br>\n<br>\nGuardian katsoi Tawaa ja osoitti toisen kätensä sormella keihästään.<br>\n\"Näyttääkö tämä sinusta lähitaisteluaseelta?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":332,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-23T16:13:00.000Z","content":"<strong>Tunneli…</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui ja MahriKing kävelivät tunnelia pitkin. Autio pimeys oli heidän ympärillään. Mistään ei kuulunut ääntäkään. Silloin tällöin jompikumpi yskäisi.<br>\n<br>\nTunneli tuntui loputtomalta. Kartta oli jäänyt Summerganonille, joten he eivät tienneet, missä päin luolastoa olivat. Tilanne ei tuntunut mukavalta.<br>\n<br>\nToisaalla Matoro, Suga ja Keetongu kulkivat toiseen suuntaan tunnelia pitkin. Heidän tilanteensa oli hieman parempi, sillä heillä li kartta. He tosin eivät tienneet, missä päin sitä he olivat.<br>\n<br>\nHeidän matkansa keskeytyi yllättäen: he huomasivat toisesta suunnasta lähestyvät raskaasti aseistettuja Skakdeja. Heillä ei ollut voimia taistella. Heidät oli lyöty.<br>\n”Klaanilaiset ovat hyviä ja kulkevat nyt mukanamme torakkain johdon puhuteltavaksi”, sanoi joukkoa johtava Metorakk, ”elleivät he halua kuolla hyvin tuskallisesti. Näin.” Metorakk osoitti aseellaan Skakdi-toveriaan vieressään ja laukaisi. Tämä suli nesteeksi, minkä jälkeen lattia peittyi kuivuvalla tahnalla. Klaanilaiset katsoivat turtuneena.<br>\n<em>Siitä sait, typerys</em>, Metorakk ajatteli, <em>kun vastustit ylempääsi.</em><br>\nAikaisemmin tämä Skakdi oli kyseenalaistanut Gaggulabion vallan.<br>\n<em>Tietysti minä itse olisin sitä ääliötä parempi johtaja. Mutta aika koittaa vielä…</em><br>\nKlaanilaiset marssitettiin valoisaan tunnelinhaaraan. Pian heitä rahdattiinkin kohti ulompia kammioita.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":333,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-23T17:01:00.000Z","content":"<strong>Nazorak-pesät</strong><br>\n<br>\nLuolasto on muuttunut \"metallikaupungiksi\". Tunneleiden seinämiä on päälystetty metallilla ja ne ovat täynnä ovia. Käytävät ovat jo suhteellisen valoisia ja hyvin järjestäytyneet Nazorak-osastot partioivat käytävillä.<br>\nPakeneminen on erittäin vaikeaa.<br>\n<br>\nMetorakk avaa nopealla vedolla ruosteisen teräsoven ja potkaisee Matoron sinne. Skakdit heittävät taaempana Summerganonin ja Keetongun sisään.<br>\nMetorakk vetää ovea kiinni.<br>\n\"Älkää haaskatko voimianne pakoyrityksiin, ette onnistu\", sinihopea Skakdijohtaja ilmoittaa vielä ennekuin huoneen ainut valonlähde sulkeutuu. <br>\n<br>\nMatoro on täysin puhki koko operaatiosta. Hän ei näe juurikaan sellissä, ja vain vajoaa lattialle ja nukahtaa.<br>\n<br>\n<strong>Läheinen komentohuone</strong><br>\n<br>\n\"No, mitä meinaamme vangeillemme tehdä?\", Metorakk tiedustelee pöydän ääressä istuvalta 001:ltä ja Abzumolta.<br>\n\"Tee mitä lystäät. Makuta Nui ja se Klaanin moderaattori ovat edelleen vapalla jalalla. He ovat tärkeämmät.\", 001 sanoo kylmästi ja tutkailee pesän kartastoa tietokoneelta.<br>\n\"Saan siis vapaat kädet?\", Skakdi varmistaa.<br>\n\"Kyllä, mutta älä riko heitä. Saatamme tarvita heitä vielä.\", torakka vastaa.<br>\nMetorakk lähtee pettyneenä.<br>\n<br>\n<strong>Matoron selli</strong><br>\n<br>\nMatoro on herännyt. Hän nukkui vain jonkin aikaa, mutta tuntee itsensä silti hyvin pirteäksi ja rentoutuneeksi. <br>\nPainelukon ääni kuuluu seinän sisältä. Avaimen kilinää.<br>\nOvissa on ilmaisesti paineilmavarmistukset peruslukon lisäksi.<br>\nTeräsovi aukeaa, Metorakk tulee sisään.<br>\nSkakdi on Matoroa päätä pidempi ja uhkaavan näköinen raskaassa metallihaarniskassaan. <br>\n\"Tulin hieman juttelemaan. Etkös sinä ole se 'Matoro the Blacksnow'?\", Metorakk kysyy.<br>\n\"Jokainen Gaggulabion mies minut tuntee\", Matoro vastaa.<br>\n\"Miksi tulitte tänne?\"<br>\n\"...Tänne Nazorak-pesäänkö?\"<br>\n\"Niin. Miksi? Klaanin salainen operaatio?\"<br>\n\"Itseasiassa en tiedä aivan tarkkaan\", Matoro vastaa, puhuen totta.<br>\n\"Et tiedä? Miten se on mahdollista?\", Metorakk kysyy ilkeästi hymyillen.<br>\n\"Tiedätkö sinä sitten kaikki suunnitelmat missä olet mukana? Tiedätkö tarkkaan Mitä Nazorakit suunnittelevat? Entä se Makuta?\", Matoro vastaa takaisin.<br>\nMetorakk tajuaa että hänellä ei itseasiassa ole tarkkoja tietoja heidän suunnitelmistaan.<br>\n\"Se ei ole nyt tärkeää. Mitä te teette täällä?\", Skakdi tivaa.<br>\n\"Enpä tiedä. Meidän piti tunkeutua Nazorakien pesän keskelle tuhoamaan se, mistä niitä tulee lisää. Mitään tarkempaa tietoa ei ole.\"<br>\n\"Et siis tuon enempää tiedä?\", Metorakk sanoo ärsyyntyneenä.<br>\n\"Ei minulle ole mitään kerrottu. Tiedäthän, alaisiin ei luoteta.\"<br>\n<br>\nMetorakk lähtee tylsistyneenä pois sellistä. Hän tietää että Matorosta ei saa mitään irti, joten turha jatkaa. Hän miltei toivoo pakoyritystä, että hän saisi ylemmiltä tahoilta luvan koviin otteisiin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":334,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-11-23T17:47:00.000Z","content":"<strong> Kuinka ollakkaan, taas Bio-Klaani </strong><br>\n<br>\nTroopperi liikui varovaisesti sisäpihan halki. Hän ei nähnyt ulkona eläviä Matoraneja, ja hän toivoi että ne olisivat kaikki sisällä. Hän oli vain muutaman metrin päässä Klaanin päärakennuksen ovesta, ja oli jo vetämässä sisäänpääsykorttiaan, kun hänen vartaloonsa osui plasmasäde. Se heitti hänet suoraan päin pihalla kasvavaa puuta. Puunrunko rusahti hieman Toan paiskautuessa siihen. <br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\"> \"Tehtävä: Toa eliminoitava\" </span></span><br>\n<br>\nNäkyviin tuli Feterra. Troopperi sai itsensä ylös maasta, juuri kun Feterra ampui uutta sädettä. Troopperi väisti kierähtämällä sivuun, ja vetäisi miekkansa. Hän hyppäsi ilmaan, aikoen halkaista tuon metallisen olion yhdellä iskulla.<br>\n<br>\nBong.<br>\n<br>\nTroopperin isku ei tehnyt muuta jälkeä kuin pienen lommon Feterraan, joka tulikin siitä, kun Toa melkein rysähti sen päälle. Troopperi tajusi, ettei niitä voi noin vain tuhota. Hän väisti seuraavan säteen nipin napin, ja alkoi kiertää Feterran taa. Sen sensorit kuitenkin (Tai no tietenkin) havaitsivat liikkeen, ja se kääntyi Troopperin mukaan. Troopperi sukelsi (taas) uuden sinisen plasmapurkauksen ali aivan Feterran eteen, ja tönäisi sen puuta päin. Feterran paiskautuessa puuhun, puu katkesi, ja Feterraan tuli koko törmäyksestä vain pieniä lommoja.<br>\n<br>\nFeterra alkoi tulittaa sarjatulta, jota oli Troopperin vaikea väistellä. Moni osui häneen, tehden jälkiä panssariin.<br>\n<br>\n\"En kestä enää kauaa\", Troopperi tuumi \"Täytyy päästä pakoon siltä.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":335,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-23T20:20:00.000Z","content":"<strong>Trooppinen saari, matoralaisvastarinnan päämaja</strong><br>\n<br>\nHuone oli vaatimaton ja pieni, mutta se oli tupaten täynnä väkeä. Muita paljon pidempi Snowman kuunteli pienten hahmojen keskustelua hiljaa, ja piti kiinni rinnassaan olevasta viillosta. Edes matoralaisten taitavimmat lääkitsijät eivät olleet osanneet auttaa lumiukkoa tämän oudon anatomian vuoksi.<br>\n<br>\n<em>No, kipu kasvattaa luonnetta enemmän kuin mikään,</em> Snowman koetti uskotella itselleen huonolla menestyksellä.<br>\n<br>\nMatoralaiset olivat jo pidemmän aikaa käyneet kiivasta neuvottelua tovereidensa vapauttamisesta. Paon turvaaminen oli melko selkeää, mutta vihollispartioiden hoitaminen pois tieltä aiheutti ongelman. Matoralaiset olisivat kovasti halunneet käyttää strategiaa \"toa menee ja kukistaa pahikset\", vaikka Snowman olikin kovasti selittänyt olevansa moiseen täysin kykenemätön.<br>\n<br>\nPitkään paikoilla junnanneen keskustelun käänsi lopulta uusille urille Ternokiksi kutsuttu matoralainen, jonka Snowman käsitti vastarintaliikkeen jonkinsorttiseksi kenttäjohtajaksi:<br>\n\"Hyvä on sitten. Otan joukon urheimpia veljiäni ja sisariani, ja luomme harhautuksen vähän matkan päässä. Toa voinee kukistaa jäljelle jäävät vartijat?\"<br>\n\"Öh, toivon mukaan, mutta eikö tuo suunnitelma ole vähän liian-\"<br>\n\"Parempia ideoita?\"<br>\n\"En voi kyllä väittää, että olisi.\"<br>\n<br>\nKun matoralaiset siirtyivät yksityiskohtien suunnitteluun, iski Snowmanille taas kova päänsärky. Silmissä sumeni, ja yhdistettynä haavan poltteeseen tunne oli melko sietämätön. <em>Ei tätä, ei taas</em>, lumiukko mietti. Hänen keskittymiskykynsä ja tarmonsa oli muutenkin tiessään. Hän ei enää ahdistunut ajatuksistaan pettää Klaani. Hän ahdistui siitä ajatuksesta, että oli ehkä tehnyt sen jo.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":336,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-23T21:46:00.000Z","content":"<strong>Snowmanin pään sisukset</strong><br>\n<br>\nMaukkaita hermosoluja, ajatteli parasiitti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":337,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-11-25T14:38:00.000Z","content":"<strong>Klaanin sisäpiha</strong><br>\n<br>\nUmbra ja Levah juoksivat kohti Klaanin rikottua linnoitusta. Muutama muuri ja seinä oli kaatunut sisään ja ympäri linnoitusta kuului räjähdyksiä, plasma ja laseraseiden ääniä ja välkkyi elementaalienergiaiskujen valoja. Koko paikka oli sekasorron vallassa ja ilman täytti kauhistuneiden olentojen huudot.<br>\n<br>\n\"Tämä paikka tosiaan kaipaa remonttia\", Umbra sanoi Levahille kun kaksikko juoksi sisäpihalle. He näkivät kuinka outo sylinterimäinen olento ampui plasmasarjaa kohti Troopperia. Klaanilainen juoksi pakoon sarjatulta.<br>\n<br>\n\"Näistä Ninja varmaan varoitti\", Levah sanoi, alkaen ladata ilmasaksiaan.<br>\n<br>\nTuulenvire lähti saksista kohti kartiomaista, nelikätistä olentoa. Olento kääntyi ja alkoi tulittaa Umbraa ja Levahia.<br>\n<br>\n\"Olisit odottanut hiukan että keksin suunnitelman\", Umbra sanoi, väistäen täpärästi polttavan plasmapallon. <br>\n<br>\nToisaalla Troopperi juoksi klaanin seinämän viereen. Hän koetti piiloutua varjojen joukkoon oudolta olennolta.<br>\n<br>\nAvrah Feterra lähestyi Umbraa ja Levahia, jotka olivat piiloutuneet pienen suihkulähteen rippeiden taakse. Feterra tulitti pieniä plasmapalloja kohti heitä ja suihkulähde mureni murenemistaan. <br>\n<br>\n\"Meidän pitää tehdä jotain eikä antaa kuoleman tulla\", Umbra sanoi, hypäten Feterran eteen. Vaihtaen värinsä violetin ja mustan kirjaviksi, Umbra sai käyttöönsä painovoiman elementaalivoimansa.<br>\n<br>\n\"Nyt nähdään kumpi on voimakkaampi\", Umbra sanoi, paiskaten painovoimalla Feterran päin klaanin muuria. Olento meni muutaman seinän lävitse, ja lähti lentämään kohti Umbraa. Vihaisena. <br>\n<br>\nUmbra juoksi kohti Feterraa miekka kourassaan, ja iski olentoa tämän yhteen neljästä kädestä. Feterra torjui iskun helposti ja lennätti Umbran muutaman bion päähän.<br>\n<br>\nToisaalla, Levah latasi aseitaan, luoden tuulenpyörteen jonka hän ohjasi kohti Feterraa. Feterra alkoi pyöriä holtittomasti ja sen sensorit menivät hiukan sekaisin.<br>\n<br>\nUmbra nousi, keräsi miekkansa ja huikkasi Levahin luokseen. Kaksikko lähti yhdessä taistelemaan nelikätistä robottia vastaan.<br>\n<br>\nUmbra iski miekkansa Feterran metalliseen käteen ja Levah iski saksensa kiinni kahteen Feterran käteen. Feterra alkoi ravistella käsiään jolloin Levah roikkui kiinni käsissä. Tämän jälkeen robotti alkoi tulittaa plasmatykillään ympäristöä, yrittäen osua raajoissa roikkuvaan kohteeseen.<br>\n<br>\nPlasmaa lenteli ympäriinsä kuin palavaa öljyä öljylähteen palaessa. <br>\n<br>\nUmbra väisteli plasmatulitusta ja kokosi pieniä kiviä maasta suureksi kivimassaksi jonka hän valmistautui iskemään päin tappajakonetta.<br>\n<br>\nJuuri kun Levah päästi saksillaan irti Feterran raajoista, Umbra lennätti suuren kivimassan päin Feterraa. Isku naarmutti yhtä Feterran silmää siten että silmä meni oikosulkuun. <br>\n<br>\nFeterran silmästä alkoi räiskyä kipinöitä kun rikkoutunut silmä alkoi vaikuttaa olennon järjestelmiin.<br>\n<br>\nFeterra latasi aseensa plasma-ammusta lähestyvään Umbraan. Pieni Matoran olisi yleensä ollut helppo vastustaja Feterralle, mutta tämä olento käyttikin hyväkseen painovoiman elementaalivoimia, jotain jota Feterra ei oikein käsittänyt. Iskien ammuksen kohti Umbraa, Umbra kanavoi painovoimaa, lennättäen ammuksen kohti Feterraa. Ammus poltti Feterran plasmakanuunan tohjoksi.<br>\n<br>\nHuomaten tilaisuutensa tulleen, Umbra ja Levah lähtivät juoksemaan pakoon Feterraa linnoituksen sisälle. Umbra joutui lennättämään painovoimavoimillaan suuren oven auki, koska hänen passinsa ja muut henkilötodistukset olivat tuhoutuneet.<br>\n<br>\n\"Tästäpä on tulossa outo yö...\" Umbra ajatteli.<br>\n<br>\nLinnoituksen sisäpihalla Feterra nousi, lähtien lentämään ja etsimään muuta saalista.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":338,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-25T21:50:00.000Z","content":"<strong>Komentokammio</strong><br>\n<br>\nLommoja ja halkeamia täynnä oleva Feterra leijui paikallaan kalibroiden aseitaan ja tuijottaen Guardiania ja Tawaa. Sininen Skakdi ja keltainen Toa seisoivat koneen edessä pidelleen keihäitään kaksin käsin. He tuijottivat robottimaista hyökkääjää päättäväisinä.<br>\nAvrahk Feterran aiemmin järkkymätön sieluttoman sininen katse oli vaihtunut punaisemmaksi. Sen mekaanisen pään oikealla puolella oleva silmä oli täysin pimeänä ja vasemmalta tuijottava säröili ja lepatti epätasaisesti.<br>\n<br>\nGuardian ja Tawa vilkaisivat toisiaan nopeasti ja nyökkäsivät. Sekunnin päästä Tawa loikkasi sähköisten äänten säestämänä paikallaan leijuvan Feterran alle, pyörähti maata pitkin ja hyppäsi pystyyn valmiissa taisteluasennossa. Nyt adminit olivat mekaanisen kuoleman sylinterin molemmilla puolilla. Feterra käänsi päätään ja aseitaan ja yritti saada molemmat adminit näkökenttäänsä, mutta silmävahinkojen takia sen näkö ei ollut tarpeeksi tarkka. Feterran keskimmäinen ja suurin silmä supistui vihaisen näköiseksi. Rikkinäinen silmä rätisi sähköisesti.<br>\n<br>\nTawa ja Guardian eivät elehtineet. He lähtivät molemmat kävelemään ympäri Feterraa rauhallisesti samaan suuntaan ja pysyen aivan yhtä kaukana vihollisesta. Adminit pitivät keihäänsä matalina ja Guardianin keihään viikatemainen kärki suorastaan raapikin lattiaa pitäen piinaavaa ääntä. Paikallaan leijaileva Feterra kääntyi rauhallisesti kävelevien kohteidensa mukana, mutta siirteli pitkiä ja ohuita käsiään levottomasti erilaisiin asentoihin. Kädessä sojottavat neljä sormea napsahtelivat yhteen ja auki yksitellen ikään kuin testinä ja varmistuksena siitä, että kaikki toimisi. Kirkkaan valkoisia energiapurkauksia hyppi sormesta toiseen. Feterran olkapäät alkoivat punertaa.<br>\n<br>\n<em>\"Yksi. Kaksi. Kolme. Nyt.\"</em><br>\n<br>\nTawa ja Guardian iskivät varoittamatta keihäillään samanaikaisesti. Nopearefleksinen Feterra ampui kahdella kädellään yhden valkoisen latauksen kutakin adminia kohti, mutta sekä Tawa että Guardian astuivat sivuun juuri oikealla hetkellä. Molempien keihäät osuivat robottimaisen sylinterin päähän täydellisellä ajoituksella ja viimeinen pieni toimiva osa Feterran vasemmanpuoleisesta silmästä pimeni täysin. Tawa ja Guardian eivät kuitenkaan pysähtyneet siihen, vaan löivät uudelleen ja uudelleen. Adminien aseet osuivat robottimaisen olennon päähän tehokkaalla rytmillä ja vaikka Feterra yrittikin vastata hyökkäykseen tulituksella tai edes napata keihäistä kiinni kourillaan, se ei onnistunut siihen rajallisella näkökentällään.<br>\n<br>\n<em>\"Allegro.\"</em><br>\n<br>\nTawa ja Guardian kiristivät tahtiaan. He hyppelehtivät Feterran ympärillä hallitusti ja iskivät keihäillään yhä nopeammalla tahdilla vähät välittäen osumapisteestä. Feterra alkoi ärsyyntyä jo näkyvästi ja ampui punaisia plasmaräjähdyksiä satunnaisesti ympärilleen. Se pyöritti päätään villlisti yrittäen etsiä edes toista hyökkääjistä.<br>\n<br>\nFeterra hidastui hieman. Tawa ja Guardian pysäyttivät iskusarjansa ja vetivät keihäänsä valmiiksi.<br>\n<br>\n<em>\"Crescendo.\"</em><br>\n<br>\nSilloin adminit sysäisivät keihäänsä kohti metalliolentoa. He eivät osanneet varautua seuraavaan.<br>\n<br>\nPäätään villisti pyörittävä Feterra katosi sekunneissa. Tawa ja Guardian joutuivat tekemään nopean liikkeen, että välttäisivät toistensa seivästämisen. Adminit katselivat ympäriinsä hämmentyneinä olennon äkillisestä katoamisesta. Edes keinotekoiselle teleportaatiolle tyypillistä valonvälähdystä ei ollut näkynyt hetkenkään verran. Olento oli vain kadonnut. Adminit miettivät kuumeisesti minuutteja ennen kuin kuulivat äänen ylhäältä.<br>\n<br>\n<em>\"Bravo\"</em>, erittäin elävältä ja sarkastiselta kuulostava ääni sanoi epäselvän särinän keskeltä. Guardian ja Tawa katsoivat ylös ja näkivät lommoisen Feterran leijuvan suoraan yläpuolella. Puhuva ääni oli kuitenkin aivan liian luonnollinen kuuluakseen Feterralle. Puhuja oli selvästi jossain kaukana mikrofonin takana.<br>\n<em>\"Bravo, bravo. Hieno esitys. Nyt, aplodit.\"</em><br>\nMikrofonin takana istuva henkilö taputti yksinään. Feterra päätti hypätä mukaan ja laukaisi kaanonina kaikuvan sarjatulen valkoisia tainnutuslaukauksia Tawan ja Guardianin päälle. Adminit ryntäsivät mahdollisimman kauas Feterran pommituksesta, mutta yksi ammus osui Guardiania olkapäähän ja sai hänet horjahtamaan. Guardianin olkapää valahti liikkumattomaksi ja käsi puutui välittömästi.<br>\n<br>\n<em>\"Esirippu.\"</em><br>\n<br>\nJotain punaista ja hehkuvan kuumaa räjähti Tawan ja Guardianin takana. Guardian kaatui maahan paineaallon voimasta eikä kuullut hetkeen mitään.<br>\n<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Sydän</strong><br>\n<br>\nVisokki seisoi keskellä reaktorihuoneen sinistä valoa. Reaktorin matala humina kuului Visorakin vasemmalta puolelta.<br>\n<br>\nJokin seisoi yhden reaktorihuoneen suuren pylvään varjossa.<br>\n<br>\n\"Mikä valo\", Syvän Naurun kuoroääni sanoi. \"Niin kirkas. Niin puhdas.\"<br>\n<br>\nVisokki ei vastannut.<br>\n<br>\n\"Älä huoli. En ole tuhoamassa sitä. En edes voisi. Se polttaa. En ole täällä sen perässä.\"<br>\n<br>\nVisokki lähestyi varjoa.<br>\n\"Mitä sinä haluat?\" hän viesti Avdelle.<br>\n<br>\nAvde hykerteli itsekseen. \"Nimdan.\"<br>\n<br>\n\"Miksi?\"<br>\n<br>\n\"Työnantajani haluaa sen. En kyseenalaista työnantajani tahtoa.\"<br>\n<br>\nVisokki näytti hetken pohdiskelevalta. Hän katsoi kahta punaista silmää pimeydessä ja imi itseensä varovaisesti yksittäisiä ajatuksia.<br>\n\"Työnantaja\", Visokki viesti mystisesti. \"Ja työskentelet Nazorakien kanssa. Ja Tawa kertoi, että Sheelikakin oli täällä. Ja kuka Z.M.A sitten onkaan, hän lienee ystäväsi.\"<br>\n<br>\nVarjoissa vilahti leveä valkoinen hymy. \"Minulla on paljon ystäviä\", Avde sanoi ivallisesti.<br>\n<br>\n\"Niin on\", Visokki sanoi. \"Pelaat aika monella kentällä. Kuinka moni 'ystävistäsi' elää vielä, kun tämä kaikki on ohi?\"<br>\n<br>\n\"Näytät surulliselta\", Avde sanoi sivuuttaen kysymyksen. \"Haluatko olla ystäväni?\"<br>\n<br>\nVisokki käveli lähemmäs varjoa sanattomasti. Hänen avaamansa psyykkinen tietokanava alkoi täyttyä piinaavasta kohinasta.<br>\n\"Kenet klaanilaisista suostuttelit petturuuteen?\" Visokki sanoi painostavana.<br>\n<br>\n\"Jos kertoisin, särkisin pienen sydämesi. Hän oli luotettava.\"<br>\n<br>\n\"<em>Kerro</em>.\"<br>\n<br>\nVarjojen keskellä seisova Avde pudisti mustaa niljaisen ja pitkän kaulan kannattelemaa päätään. \"Voin antaa sinulle kuusi nimeä. Tämä ei kuitenkaan tule olemaan ihan niin helppoa, Visokki. Tietoa tiedosta.\"<br>\n<br>\nVisokki piti saman tiukan kysyvän katseensa. Valtavan sinihohtoisen reaktorin humina melkein peitti alleen jostain muualta linnoituksesta tulevat taistelun äänet.<br>\n<br>\n\"Minä annan sinulle nimet\", Avde jatkoi. \"Ja sinä näytät pääsi sisällön minulle. Tunnen Nimda Zetan jossain täällä, mutta en tiedä, missä se oikeasti on. Olen täysin varma, että olet nähnyt sen joskus. Tarvitsen vain yhden muiston, siinä kaikki.\"<br>\n<br>\nAvden lievästi Toamainen musta hahmo muuntautui. Sen monet raajat sulautuivat vähitellen yhdeksi mustaksi kasaksi, joka muodosti pylvään takana olevaan varjoon pienen oven. Sysimusta punaisten silmien täyttämä ovi aukesi naristen ja sisällä odotti vain tyhjää pimeyttä.<br>\n<br>\nVisokki astui kohti ovea, mutta hidasti askeltaan mietiskelevän näköisenä. Hän siirsi koko mielensä voiman suojaukseen lähestyessään mustaa oviaukkoa.<br>\n<br>\n\"Kuusi nimeä yhdestä muistosta\", aukosta tuleva ääni kaikui. \"Hyvä tarjous, eikö?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":339,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-26T15:42:00.000Z","content":"<strong>Klaanin ulkopiha</strong> <br>\n<br>\nJake aj Glatorianking... palasina näkivät Feterrojen suuntavaan heitä kohti, Gkyritti epätoivoissaan ryömiä suojaan ainoan kätensä avulla, pahaksi onneksi Feterrat huomasivat toan.<br>\n<br>\nGK, oli lopen uupunut kaikkeen tähä pakenemiseen ja tunsi elämänsä olevan päättymässä. Jake koitti heitellä GK,n miekkaa Feterroita päin, mutta nämäolivat selvästi uusia, ne jotka Gekko oli kohdannut kahviossa oli jo hakatttu aiemmin.<br>\n<br>\n\"Jake... toivon, että päädymme hyvään paikkaan.\", GK sanoi murheissaan.<br>\nJake puristi hammastaan kun feterra löi hänenmiekkaansa:Ei, GK, me selviämme tästä ja lupaan, että saat uuden kehon.\"<br>\n<br>\nFeterrat ampuivat GK:n ironneet palaset tuhkaksi, Glatoriankingin silmästä tipahti kyynel märälle nurmikolle, hän oli oikeasti kauhuissaan, kauhuissaan enemmän kuin Avden sisällä.<br>\n<br>\nFeterra ampui GK:n miekan Jaken kädestä ja Gk kurottautui sen luo.<br>\n\"Jake. Lupaa minulle ettet kuole.\", GK nousi viha silmissään \"kyykyyn\" ja raahautui kohti Feterroja, ne olivat keskittyneet vain Jakeen.<br>\n<br>\nJake iski yhden puun katki ja Feterrat hämmentyivät oudosta liikkeestä, \"muistatte tämän päivänä kun...\" Jake heitti sankarillisesti kepillä Feterraa, joka oli hämmentynyt tapahtuneesta.<br>\n<br>\nJake otti GK: miekan laittoi sen selkäänsä omansa kanssa, ja otti Gekon harteillensa ja lähti juoksuun.<br>\n<br>\n\"Katsos nyt, pidin lupaukseni.\"<br>\n<br>\n\"Et ihan kokonaan, lupasit minulle myös uuden kehon.\"<br>\n<br>\n\"Ai niin.\"<br>\n<br>\n\"Tule GK, mennään.\"<br>\n<br>\nKaksikko eteni pusikossa kohti Keetongun pajaa juosten torjuessaan ja väistäessään ohi kiitäviä säteitä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":340,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-11-26T16:30:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong> <br>\n<br>\nTroopperi oli juossut Feterraa pakoon sisäpihalla olevan kiven taa.<br>\n<br>\n\"Mikä se oli?\" hän mietti, \"Ainakin vaikea se oli tuhota. Kenen hallinnassa nämä metallioliot ovat, ja miksi ne ovat hyökänneet Klaanille?\"<br>\n<br>\nTroopperi kuuli taas Feterran ääniä, mutta tämä ei huomannut häntä. Sen mentyä ohi, Troopperi alkoi liikkua varovaisesti kohti yhtä pärakennuksen salaovista.<br>\n<br>\nPian hän oli päärakennuksen itäsiiven luona. Troopperi tunnusteli seinää, ja painoi sormellaan kivien väliseen halkeamaan piilotettua nappia. Seinään aukesi aukko, josta Toa puikahti sisälle. <br>\n<br>\nValot sytytettyään hän huomasi olevansa valkoseinäisellä käytävällä. Käytävän toisella seinällä oli ovia muutaman metrin välein. Täällä ei näkynyt mitään merkkiä vihollisten olemassaolosta. Käytävän toisessa päässä oli ovi, josta pääsi pääaulaan. Troopperi lähti kulkemaan kohti ovea, toivoen tapaavansa aulassa Klaanilaisia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":341,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-11-26T17:58:00.000Z","content":"<strong>Nazorakin tukikohdan selli</strong><br>\n<br>\nSellin ovi avautui. Pakosuunnitelmaa tekevät Matoro, Keetongu ja Summerganon nousivat kohtaamaan tulijat, mutta ovensuuhun ilmestyneet lukuisat Skakdi-aseet saivat heidät nostamaan kätensä kohti kattoa. Metorakk ei halunnut heidän karkaavan tällä kertaa. Hänellä oli mukanaan kymmenkunta häijynnäköistä ja tappavaa skakdisoturia.<br>\n<br>\n\"Nyt ulos ja liikettä. Teidät siirretään.\", Metorakk murahti. Hänen äänensä oli vakava. Pari Skakdia osoitte heitä ilkeän näköisillä skakdikivääreillä. <br>\n<br>\nKolmella Klaanilaisella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tanssia Metorakkin pillin mukaan siihen asti, että Make ja Manu lentäisivät pelastamaan heitä. Jos he olivat enää elossa.<br>\n<br>\nSkakdit marssivat vakavana. Matoron aivot raksuttivat. Hän voi jo paremmin, eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, kun hän oli skakdien vankina vaihtamassa selliä. Helkkari, tämähän oli rutiinia. Metorakk, vartijoita, pako. Kaikki oli selvää.<br>\n\"Seuraavan tolpan kohdalla hyppäämme\", hän kuiskasi Summerille. Summer viestitti saman Keetongulle.<br>\n<br>\nTolppa tuli. Matoro pinkaisi skakdikehän läpi juoksuun kuten tuhat kertaa aiemminkin.<br>\n<br>\nMutta vauhti pysähtyi. Kauimmaisena oleva, erittäin häijynnäköinen sikaria polttava skakdi otti kiinni Matoron käsivarresta, vetäisi salmannopeasti vyöltään yksinkertaisen mutta tehokkaan skakdimutkan ja osoitti sillä Matoron takaraivoa.<br>\n<br>\n\"Ei tällä kertaa, Mutalumi... Me emme ole ötököitä.\"<br>\n<br>\nSkakdinyrkki heilahti. Matoro kaatui tajuttomana maahan.<br>\n<br>\n\"Kanna hänet, kasa!\" Skakdi karjaisi ja osoitti aseellaan Keetongua. Keetongu nosti maassa makaavan Matoron varovasti. He jatkoivat kulkuaan sieluttomien, metallisten käytävien läpi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":342,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-26T18:04:00.000Z","content":"<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\n\"Tulkoon valo\", sanoi Valvoja.<br>\n<br>\nVerstaan ovi aukesi päästäen valon tulvahtamaan sisään. Oviaukossa seisoi hyvin hämmentyneen näköinen otus, joka pyyhälsi sisään kuin koira pakkasesta. Ovi sulkeutui sen perässä, ja valonpuute palasi. Otus läähätti. Valvoja tuhahti tympääntyneenä ja sammutti pienet, välkkyvät valonsa.<br>\nDox huoahti helpotuksesta. Hän sytytti öljylamppunsa, ja tarkisti ettei huoneessa ollut hänen ja Valvojan lisäksi muita. Siellä kuitenkin oli. Hän kuuli takaansa hengitystä ja kääntyi, valaisten pedon kasvoja. Vaanija mylväisi ja huitoi ilmaa käsillään. Se sokaistui, mikä antoi Doxille hetken aikaa reagoida.<br>\n<br>\nDox lähti juoksuun. Hän syöksyi varaston puolelle, hänelle tutuimmalle alueelle. Hän sammutti soihtunsa ja eteni seiniä tunnustelemalla. Hän vilkaisi taakseen. Kaksi silmää kiilui pimeässä häntä etsien. Se ei kuitenkaan nähnyt nenäänsä pidemmälle. Dox luuli jo pelastuneensa, kunnes Vaanija alkoi nuuhkia ilmaa. Se kävi takaa-ajoon halki pimeiden hyllyrivien.<br>\nA4, luki erään hyllyn päässä. A5 seuraavassa. A6. A7. A8. A9... Dox jatkoi juoksuaan henkensä kaupalla. A42, A43, A44, A45... Hän kääntyi oikealle, pois pääkäytävältä, kahden taivaisiin ulottuvan varastohyllyn väliin. B45 luki sen toisessa päässä. C45. D45. E45. F45...<br>\nDox alkoi olla jo syvällä varaston uumenissa. Hän kuuli sydämentykytyksen päänsä sisällä. Hän ei jaksaisi enää kauaa.<br>\n<br>\nDox saapui kaukana ylhäällä ollutta kattoa kannattelevalle betonipilarille. Sen kylkeen oli pultitettu ruosteiset tikkaat. Hän alkoi väsyneenä kavuta niitä ylös, toivoen Vaanijan hukkaavan hänen jälkensä.<br>\nEi. Se jatkoi takaa-ajoa, kiiveten tikkaita hänen perässään. Hän saapui pienelle tasanteelle, jolla oli laatikko. Erittäin lupaavan näköinen laatikko. Hän vilkaisi alas. Maanpinta oli kymmeniä metrejä hänen allaan. Vaanija oli puolimatkassa ylös. Kuola valui sen suusta noroina, pisarat putosivat alas.<br>\n<br>\nDox kiskaisi laatikon auki. Ei se ollut laatikko, se oli aarrearkku. Sen sisällä oli kymmeniä kankaisia ja metallisia ihmeitä. Tällaista artifaktikokoelmaa hän ei ollut vielä koskaan nähnyt.<br>\nHän otti käteensä yhden. Se oli metallinen puolipallo, jonka ympärillä kulki nauha. Nauhan alla oli pelikortteja ja tulitikkuaski. Esine oli vieläpä vanha, Suurta Päivitystä edeltävältä ajalta. Sen arvo oli lähestulkoon mittaamaton. Ja kaikki muut esineet arkussa olivat samaa laatutasoa.<br>\n<br>\nVaanija tarttui Doxin jalkaan. Hänen huomionsa oli herpaantunut liian pitkäksi aikaa. Dox yritti ravistaa olentoa irti, mutta se ei päästänyt.<br>\n<br>\n\"Hattuuuhh!\" Ignika kuolasi.<br>\n<br>\nDox vilkaisi esinettä kädessään, näytti hetken hyvin onnettomalta, jonka jälkeen hän alkoi takoa Vaanijaa sillä päähän. Se ulvaisi kivusta ja huitaisi esinettä kädellään. Se putosi alas. Dox katsoi murheellisena sen perään. Hän otti laatikosta toisen, joka näytti korvalääkärin peililtä. Vaanija sai kasvoihinsa kohdistuvaa murjontaa ja päästi otteensa irti Doxin jalasta. Ja samalla myös tikkaista. Se putosi, putosi, putosi, putosi korviaraastavasti ulvoen alla olevaan pimeyteen. Kuului tömähdys, jonka jälkeen oli hiljaista.<br>\n<br>\nDox riemuitsi. Hän oli päässyt eroon Vaanijasta, ainakin toistaiseksi. Hän hyppi riemusta laatikon ympärillä. Hän ei kuitenkaan huomannut köyttä, johon kompastui. Kompastui, ja tönäisi laatikon alas. Alas tasanteelta. Alas pimeyteen. Pois hänen luotaan.<br>\n<br>\nTuona yönä Klaanin linnakkeen halki kantautui tuskallinen ulvaisu, jonka vertaista ei siellä koskaan oltu kuultu. Se läpäisi linnakkeen joka ikisen kiven, kantautui sen joka ikiseen kolkkaan. Mutta kukaan ei koskaan saanut tietää, mikä oli saanut noin pienen olennon aiheuttamaan noin suuren äänen.<br>\n<br>\n<strong>Komentokammio</strong><br>\n<br>\nRäjähdys heitti Kepen ja Paacon seinään. Sen hiljettyä jostain kantautui huuto, jonka he selvästi kuulivat, vaikka räjähdys oli saanut heidän korvansa miltei kuuroutumaan.<br>\n<br>\n<strong>Arkistot</strong><br>\n<br>\nVaehran oli täysin tietämättömänä linnakkeen tapahtumista, omassa rauhassaan muuraamassa uutta väliseinää Arkistoihin löytämistään ikonisista kivistä. Hän säikähti äkillistä huutoa, joka sai hänet pudottamaan taltan varpailleen.<br>\n<br>\n<strong>Trooppinen saari</strong><br>\n<br>\nSnowman oli varma, että oli kuullut erään tutulta kuulostavan äänen. Mutta hän kohautti olkiaan ja laittoi sen päänsärkynsä piikkiin.<br>\n<br>\n<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\nDox masentui. Hän oli joutunut eroon suurimmasta aarteesta koskaan. Kyyneleet valuivat hänen silmistään pudoten alas pimeyteen. Tuona hetkenä hän oli onnettomin olento maailmassa, eikä kukaan ollut lohduttamassa häntä.<br>\n<br>\nHänen mieleensä tulvahti kuitenkin ajatus. Ehkä ylempänä olisi vielä lisää aarteita? Tätäkin mahtavampia, mittaamattoman arvokkaita?<br>\nHän lähti kiipeämään tikkaita ylös, toiveikkaana.<br>\n<br>\nJonkin ajan kuluttua hän saapui toiselle tasanteelle. Se oli keskellä täydellistä tyhjyyttä. Ei aarrearkkuja ei mitään. Tikkaat eivät jatkuneet enää tästä ylöspäin.<br>\nHän huomasi kuitenkin sillan, joka jatkui kohti kaukana edessä, näkymättömissä, ollutta seinää. Hän astui sille, se narahti. Jos hän olisi voinut valoisammassa ympäristössä nähdä allaan levittäytyvän suunnattoman varaston, hän olisi saanut pahan akrofobisen kohtauksen.<br>\n<br>\nSillan metallikaiteet tuntuivat kylminä hänen käsiään vasten. Se oli niin kapea, että vain yksi henkilö saattoi kulkea sitä pitkin kerrallaan. Hän jatkoi matkaansa eteenpäin, silloin tällöin ohittaen suunnattomia pylväitä ja taivaasta roikkuvia köysiä.<br>\n<br>\nHän saapui ovelle. Ovessa ei ollut kahvaa, mutta se aukesi työntämällä. Se narahti kuulostaen siltä, kuin sitä ei olisi oltu avattu vuosisatoihin. Hän löysi itsensä uudesta huoneesta, joka oli huomattavasti edellistä pienempi. Hän tunnusteli seinää. Kaltereita? Kaltereita Verstaassa? Mikä paikka tämä oli?<br>\nDoxin käsi löysi valonkatkaisijan. Se sytytti katon loisteputket, joiden epäluonnollinen valo häikäisi hänet, sekä ympäröivien sellien epäsiistit asukit. Hän oli löytänyt salaoven Klaanin tyrmiin. Hän vilkaisi taakseen, ja huomasi oven kadonneen.<br>\n<br>\nSellien olennot olivat täysin tunnistamattomia raunioita. Ne kalusivat luita likaisilta metallilautasilta ja joivat astioista, joka toimivat samalla toiletteina. Dox oli kuullut kertomuksia paikasta, jonne Bännityiksi kutsutut henkilöt joutuivat. Nyt hän huomasi sen olevan totta.<br>\nViimeisessä sellissä, joka oli lähimpänä raskaasti panssaroitua turvaovea ulos, oli hahmo, joka ei näyttänyt olleen siellä niin pitkään kuin toiset. Se viittoi kohti vartijan vartiopistettä ja sen takana seinällä roikkuvia sellien avaimia.<br>\n<br>\n\"jos päästät mut ulos et saa mitään hahahaa läppä saat hatun\", hahmo sanoi.<br>\n<br>\nDox mietti hetken vilkuillen seinällä roikkuvia avaimia hahmon tarjousta. Tyrmien vartija oli näköjään poissa, eikä kukaan ei tulisi varmaankaan koskaan tietämään mitään. Sitä paitsi aarre on aina aarre. Mutta ehkä hänen ei pitäisi. Mutta aarre. Mutta moraali. Mutta aarre.<br>\n<br>\nHetken kuluttua, katsoessaan ovesta ulos ryntäävää, maanisesti nauravaa hahmoa, Doxille tuli äkillinen syyllisyydentunne.<br>\n<br>\n<strong>Verstaan varaston pohjalla</strong><br>\n<br>\nIgnika makasi lattialla. Hän oli kuin unessa. Taivaalta satoi kymmeniä ja kymmeniä hattuja hänen ylleen. Hän tunsi ajan pysähtyneen ja leppoisan musiikin soivan hänen päässään. Hän nappasi ilmasta hatun ja sovitti sitä päähänsä. Hän nappasi muutaman lisää. Hän kieriskeli hatuissa. Hän nauroi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":343,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-11-26T18:13:00.000Z","content":"<strong>Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\nUmbra ja Levah tutkailivat klaanin linnoituksen tuhottuja käytäviä. Siellä täällä oli kuolleita Matoraneja ja Toia, joiden kehoissa oli jälkiä plasman sulattavasta vaikutuksesta. Ei ollut epäilystäkään että oudot olennot olivat käyttäneet plasmakanuunoitaan näihin onnettomiin olentoihin.<br>\n<br>\nErään Ilman Toan päässä ollut Komau oli sulanut kasaksi vihreää mössöä ja Toan alla valui vihreää nestettä tämän päästä. Kuolema oli ollut nopea ja tuskallinen.<br>\n<br>\n\"Miten voimme voittaa olennot, jotka kykenevät tämmöiseen tuhoon?\" Levah kysyi ohimennen, kun Umbra osoitti seinällä olevia Matoranin kappaleita. Hammasrattaita, lihasten ja keuhkojen palasia oli ympäri seinää ja sen lähiympäristöä. Maassa oli Matoranin harmaa pää, jossa oli kolmeen osaan mennyt oranssi Akaku.<br>\n<br>\nUmbra ja Levah kävelivät suuren ikkunan luokse. He näkivät kuinka joukko Feterroja seurasi Glatoriankingin ja Jaken perässä kohti Keetongun telakkaa.<br>\n<br>\n\"Mitä nuo kaksi ovat oikein tekemässä!?\" Umbra huusi. \"Nehän johdattavat robottitappajat kohti Keetongun Steampunk-telakkaa. Sitä en salli\"<br>\n<br>\nÄkkiä Levah löi Umbraa saksellaan jalkaan. Orton oli aistinut oudon koneen liikkeet ja Umbra huomasi että heidän perästään tuli varjoista kolme sinistä silmää.<br>\n<br>\n\"Taas noit olioita!\" Levah huusi, alkaen ladata ilmasaksiaan. Orton vapautti iskun kohti robottia, mutta tuulenvire vaihtoi suuntaansa, osuen seinään, jolloin tiiliä ja muuta tavaraa putosi maahan.<br>\n<br>\n\"Hupsista. Nämä eivät aina toimi kunnolla\", Levah sanoi, alkaen ladata saksiaan.<br>\n<br>\nFeterra lähestyi kaksikkoa kovaa vauhtia. Ladaten plasmakanuunoitaan ja kohdistaen iskunsa Umbraa ja Ortonia kohti, Feterra ampui plasmaa aseistaan. Umbran onnistuin niukin naukin luoda pysäyttävä suojakenttä, joka vain hidasti plasmapalloja. Suuri plasman ja painovoimaenergian synnyttämä kupla sai aikaan suuren räjähdyksen, joka lennätti Umbran ja Levahin ikkunan läpi kohti ulkopihaa. Räjähdyksen voimasta he lensivät yli vallihaudan ja olivat kovaa vauhtia tulossa törmäykseen maan kanssa. Hajonneen seinämän lähellä, Feterra katseli sensoreillaan kuinka kaksi sen vihollista olivat matkalla kohti tuhoonsa.<br>\n<br>\nUmbra oli räjähdyksen voimasta muuttanut värinsä vastaamaan keltaista eli valominäänsä, ja yritti nyt kuumeisesti kohdistaa voimansa violetiksi muuttumiseen. Hänen vierellään Levah oli tajuton räjähdyksen voimasta. <br>\n<br>\n\"Sinulle olisi ollut käyttöä...\" Umbra ajatteli, kun sai painovoimavoimansa käyttöön. Hän hidasti painovoimaa hellästi heidän allaan ja kaksikko vältti kuoleman niukasti.<br>\n<br>\nRäjähdyksen seurauksena, Glatoriankingiä ja Jakea jahdanneet Feterrat vaihtoivat suuntaansa ja suuntasivat kohti Umbraa ja tajutaonta Levahia.<br>\n<br>\n\"Tästä ei tule mitään hyvää... Ei todellakaan....\" Umbra sanoi itselleen, kun joukko tappajarobotteja alkoi lähestyä häntä, ladaten plasmakanuunoitaan ja pyörittäen mekaanisia käsiään...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":344,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-11-26T18:25:00.000Z","content":"Jossain sivummalla räjähti.<br>\n<br>\nPaineaalto heitti Domekin maahan ja Killjoy, joka oli juuri ollut Feterran takana horjahti suoraan kohdettaan päin. Feterra reagoi nopeasti ja yksi raajoista paiskasi Killjoyn sivummalle.<br>\n<br>\nDomek sai nostettua itsensä ylös ensin ja veti esiin sauvan, jonka päässä oli iso kultainen terä. Hän iski sillä terä edellä kohti Feterraa, joka kuitenkin ehti väistää ja terä vain hieman raapaisi sen kylkeä.<br>\n<br>\nFeterra asetti raajansa siten, että kaksi kurkotti kohti Killjoyta ja kaksi kohti Domekia. Killjoy onnistui loikkaamaan Feterran seuraavan hyökkäyksen yli ja hänen puvustaan ilmestyi kolme paksua terää käsien kohdalta, joilla hän sivalsi kohti kättä. Efekti oli sama, kuin Domekin iskulla, vain naarmuja.<br>\n<br>\nDomek loikkasi ja iski Feterraa jollain Killjoylle tuntemattomalla valohyökkäyksellä. Kun Feterra hetkeksi keskittyi väistämään Domekin hyökkäystä, Killjoy näki tilaisuutensa ja veti katanansa esiin ja latasi siihen täyden sähköpurkauksen. Killjoy osoitti miekallaan suoraan Feterraan ja päästi sähkön irti. Purkaus osui suoraan Feterran selkään, jolloin se paiskautui suoraan seinän läpi ja sankka pölypilvi ja laasti peitti ilman.<br>\n<br>\nDomek hyppäsi Killjoyn vierelle seuraamaan pölykasaa, johon Feterra oli juuri kadonnut. Kumpikin tiesi ettei se tuhoutunut. He vain odottivat valmiina, odottivat hetkeä, jolloin se syöksyisi aukosta. Sitä ei tapahtunut.<br>\n<br>\nFeterran raaja ilmestyi seinän läpi suoraan heidän takaansa. Se iskeytyi suoraan Domekin vasempaan jalkaan. Domek karjaisi kivusta, kun koura lävisti panssarin ja upposi Domekin jalkaan. Killjoy tarttui Domekiin ja heitti hänet nurkkaan turvaan, sillä hetkellä hän kuitenkin tajusi tehneensä pahan virheen.<br>\n<br>\nKilljoyn kääntyessä hän jo tajusi mitä oli tapahtunut. Feterran koura oli muuttunut energia-aseeksi ja sen laukaistuaan Killjoy oli ollut suoraan edessä. Killjoy tuijotti vasenta kylkeään. Se oli kadonnut. Koko kylki oli haihtunut ilmaan sillä sekunnilla, kun ase oli lauennut ja nyt Killjoyn puolikas keho hoippui ympäriinsä hallitsemattomasti.<br>\n<br>\nFeterra katsoi tätä reaktiota, aivan kuin se olisi ollut kiinnostunut siitä. Killjoyn kylki kipinöi ja reiästä valui epämääräisiä nesteitä. Tekstit alkoivat vilistä Killjoyn HUDissa. <br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><span style=\"color:green\">System Failure<br>\nMechanical parts: Damage 45 %<br>\nOrganic parts: 29 %<br>\nDamage critical<br>\nSystem reboot ETA 25 seconds</span></span><br>\n<br>\nKilljoy kaatui maahan ja Domek käytti Feterran herpaantumisen hyväkseen ja onnistui iskemään sauvansa yhden Killjoyn sähköpurkauksen aiheuttaman murtuman läpi. Feterra heilahti vaarallisen näköiseksi ja huitaisi kohti Domekia, joka kuitenkin onnistui väistämään.<br>\n<br>\nKilljoyn keho oli sammumaisillaan, kunnes Domek teki viimeisen asian, jonka keksi. Hän otti Killjoyn sähkökatanan ja iski sen suoraan tämän Toa kiveen ruumiinsa keskellä.<br>\n<br>\nSähkövirta oli tarpeeksi voimakas nostamaan Killjoyn ylös ja kylkeään pidellen, hänen systeeminsä alkoivat vähitellen toimia.<br>\n<br>\n\"Vammani ovat kriittiset, en kestä muutamaa minuuttia kauempaa.\"<br>\n<br>\nDomek nyökkäsi ja katsoi jalkaansa. Vaikka se oli vahingoittunut, hän pystyi silti nipinnapin liikkumaan. Ei kuitenkaan tarpeeksi nopeasti Feterraa vastaan.<br>\n<br>\nKilljoy katsahti kohti huoneen ovea ja mietti, miten sivummalla taistelevat Guardian ja Tawa pärjäsivät. Hän näki ainoastaan yhden keinon. Hän nyökkäsi Domekille ja he ryntäsivät viimeisillä voimillaan kohti ovea ja rysähtivät suoraan keskelle heidän areenaansa Feterra perässään. <br>\n<br>\nKilljoy oli kokenut taistelija, mutta tällaista vastustajaa vastaan hän ei koskaan ollut taistellut. Vastustaja oli liian täydellinen, liian kestävä, liian nopea.<br>\n<br>\n\"Kirjataan muistiin: Nöyryytys. Jatkotoimenpiteet --> <br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><span style=\"color:green\"> Body self-destruct in 5 minutes. You can still deactivate self-destruct in 4 minutes. Have a good day</span></span><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":345,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-26T19:14:00.000Z","content":"<strong>Klaanin ulkopiha</strong> <br>\n<br>\nJake juoksi GK harteillaan pakoon kahta Feterraa, kumma kyllä ne huomasivat jotain läheisessä ikkunassa, GK kuultua hyrinän loittonevan hännäki Feterrat leijumassa kohti kahta hahmoa ikkunassa.<br>\n<br>\n\"Jake ne menivät.\"<br>\n<br>\nJake käännähti ympäri Feterrat olivat menneet sisään ikkunoista ja samalla kuului taistelun ääniä.<br>\n<br>\nPaja häämötti jo, sieltä GK saisi hätäapua.<br>\n<br>\nJake avasi oven GK ryömi lattialla ja katseli pukuja ja etsi vähiten silmään pistävän näköistä, monesta tuprusi höyryä jostain kumman syystä.<br>\nGK huomasi tukevaksi tehdyn puvun jossa oli alhaalla muhkeat panssarit.<br>\nJake nosti GK:tä ja toa repi jotain sen sisältä mahtuakseen paremmin, sitten hän kiinnitti pöydällä olleet virtajohdot siihen mistä hänen jalkansa olivat alkaneet, toa kykeni nyt kävelemään, sitten hän kaivoi vaivalloisesti rikkinäisellä kädellään panssareita kopa1sta ja kokosi lopulta vasemman kätensä ja panssaroi oikeaa.<br>\n<br>\nhetken kokeiltuaan armoria hän kiristi sen liitokset laittoi viitan päällensä otti miekan käteensä ja löi pöydän jalan poikki, Gekko hymyili, hymyili paremmin kuin koskaan...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":346,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-11-26T19:17:00.000Z","content":"<strong>Kuolleen Ruki-kalan taverna, Zakaz</strong><br>\n<br>\nKeltamusta Skakdi nimeltään Warrek kittasi jo ties kuinka monetta shottiaan. Hän oli istunut tässä pölyisellä baaritiskillä, jonka alla vilisti kivirottia, ties kuinka kauan. Baarimikko, vihreä Ilman Skakdi, alkoi olla jo ärtynyt Warrekin notkumiseen kuppilassa. Warrek kaatoi shottiaan kuolaiseen, haisevaan kitaansa, jossa näkyi katkenneita keltaisia hampaita ja kaksihaarainen kieli. Pienet happokärpäset lentelivät ympäri tavernaa, jossa oli paljon muitakin Skakdeja. Skakdien sisällissota oli saanut aikaan sen että kuppiloiden pitämisestä oli tullut kannattavaa bisnestä. Traumatisoituneet Skakdit tulivat usein kuppiloihin, kuten Kuolleeseen Ruki-kalaan juomaan traumat pois mielistään. <br>\n<br>\nKuppilan perällä, muutama Skakdi pelasi korttipeliä, jonka valkomusta silmälappua kantava Skakdi voitti. Tästä keltavihreä ja oranssimusta Skakdi eivät tykänneet, vaan loivat Happolaavahirviön, joka hyökkäsi voittajan kimppuun, polttaen ja sulattaen tämän tuusan nuuskaksi.<br>\n<br>\nTavernanpitäjä tuli essu pällä ja jalkajousi kädessään sättimään toverinsa tappaneelle kaksikolle. Skakdit evät totelleet, joten Tavernanpitäjä laukaisi muutaman teräspanoksen kohti kattoa, jolloin laastia tippui kaksikon päälle. Skakdien naamoista tuli ihan harmaat ja muut humaltuneet Skakdit alkoivat ilkkumaan heille. Tavernanpitäjä potkaisi nöyryytetyt Skakdit pihalle, muiden Skakdien nauraen äänekästä ja räkäistä naurua.<br>\n<br>\nWarrek tilasi uuden annoksen Tavernanpitäjältä. Hän kulautti sen suuhunsa. <br>\n<br>\n\"Yksi wanha muisto unohdettu\", Warrek murahti itselleen, kahmaisten hiukan pieniä pähkinöitä kitaansa.<br>\n<br>\n<strong>Tawan torni</strong><br>\n<br>\nSheelika rimpuili kahleissaan. Hänelle oli laitettu suukapula ja hänen jalkansa oli kahlittu yhteen. Tawa oli voittanut hänet helposti ja nöyryyttänyt häntä. Rimpuilu ei auttanut joten Sheelika päätti lopettaa yrittämisen ja taipua kohtaloonsa.<br>\n<br>\n\"Kun ne tulevat hakemaan minua vankityrmiin, karkaan...\" Sheelika myhäili ja pieni hymynpilkahdus tuli hänen kasvoilleen.<br>\n<br>\n<strong>Arkistot</strong><br>\n<br>\nGahlok Va katseli Arkistorakennuksen ikkunasta Bio-Klaanin linnoitukseen. Linnoituksessa oli tapahtunut paljon räjähdyksiä ja elementaalienergioita oli lentänyt runsaasti viimeisten tuntien ja minuuttien aikana. Nämä räjähdykset olivat havahduttaneet Gahlok Van Rahien luokittelusta ja siirtäneet hänen huomionsa Bio-Klaanin linnoitukseen. <br>\n<br>\nPieni sinimusta olento nousi, otti keihäänsä ja oli lähtemässä Klaaniin, kunnes muisti ettei paljoa hyödyttäisi jos vain hän lähtisi Klaanille. <br>\n<br>\n\"Minun kannattaa ottaa mukaan hyvä ystäväni VezonThunder, alias Vaehran\", hän mutisi itsekseen, pyyhältäen arkistojen B-siiven käytävään A 3045. Kirjahyllyjen lomissa, Punahopeinen Tulen Toa muurasi uusia kiviä seinään, kun pudotti talttansa varpailleen. Joku oli kirkaissut, mutta kuka? Sitä ei Gahlok Va tiennyt, mutta nyt hän oli tulossa ystävänsä luokse.<br>\n<br>\n\"Bio-Klaanissa tapahtuu jotain kummia. Olen havainnut siellä suuria määriä elementaalienergiahyökkäyksiä, taistelua ja huutoa tämän yön aikana\", Gahlok Va selitti Tulen Toalle.<br>\n<br>\n\"Sietää tutkia asiaa\" Vaehran sanoi, lisäten: \"Siitä voisi tulla hyvä lisä Klaanista käsittelevään artikkeliin.\"<br>\n<br>\nJättäen taltan ja kipeän jalkansa huomiotta, Vaehran lähti Gahlok Van kanssa kohti Arkistojen etuovea. He pääsivät suht nopeasti puikkelehtimaan Arkistojen käytävillä ovea kohti, koska olivat olleet täällä vuosia lajittelemassa tietoa eri hyllyihin. Muilta arkistoista pois pääseminen olisi voinut viedä ties kuinka kauan, jos henkilö ei olisi kantanut Arthronia tai Suunnistuksen naamiota, Matoria.<br>\n<br>\nPäätyen suurelle kiviovelle, Vaehran laittoi siihen kulkukorttinsa, ja kiviovi alkoi liukua pois naristen. Gahlok Va ja Vaehran puikahtivat oven raosta ulos ja ovi alkoi liukua takaisin paikoilleen.<br>\n<br>\n\"Mukavaa tämä Klaanin tekniikka\", Gahlok Va sanoi hymyillen, kun he kävelivät kohti linnoitusta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":347,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-27T00:52:00.000Z","content":"<span style=\"text-decoration:underline\"><a href=\"http://www.youtube.com/watch?v=ZVP_rYFmwy8&feature=related\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\"><strong>Pimeys</strong></a></span><br>\n<br>\nNeljä jalkaa astui läpi mustan.<br>\nUudelleen ja uudelleen. Ympäri ja ympäri.<br>\n<br>\nJoitakin minuutteja sitten neljä jalkaa oli kävellyt vielä kivisellä lattialla sinisessä valossa, mutta nyt oli vain mustaa.<br>\n<br>\nJossain kaukana jotain sydämeltä kuulostavaa pumppasi äänekkäästi kolme kertaa. Hetken tauon jälkeen se toisti samat kolme supistusta ennen täyttä hiljaisuutta.<br>\n<br>\nJokin kuiskasi Visokin pään vierellä ja hämähäkin sydän pysähtyi sekunniksi. \"Nimda\", kuiskaaja sanoi himoiten. Visokki pyrki kuitenkin pitämään mielialansa ja suojauksensa korkealla.<br>\n<br>\n<em>Pysy vahvana. Älä päästä sitä sisään. Sulje kaikki, kun saat nimet. Pysy vahvana.</em><br>\n<br>\nPirullinen nauru kaikui läpi mustan. Visokki alkoi voimaan pahoin. Hän jatkoi kävelyään, mutta ei ollut ollut hetkeen varma, liikkuiko enää eteenpäin. Visorak ei enää edes tuntenut lattiaa jalkojensa alla ja painovoima pimeyden keskellä ei tuntunut olevan itsekään tällä hetkellä varma, mitä halusi.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\nNimda.<br>\n<br>\nKaiken tämän keskellä Visokin ajatukset alkoivat harhailla. Hän tiesi sen olevan vaarallista, mutta ei pystynyt estämään. Kokenut telepaatti tiesi ehdottomasti, että tavallinen ajatus on sekä pysäyttämätön voima että läpäisemätön este.<br>\n<br>\nVisokin mieleen hiipi jälleen piinaavia ajatuksia hänen petomaisen Rahi-puolensa pidättelystä ja siitä, mikä oli oikeasti todellista.<br>\n<em>Pysy vahvana.</em><br>\n<br>\nVisokki pysähtyi. Hän teki sen vain siksi, että ei enää päässyt liikkumaan. Jossain pimeydessä oli seinä hänen tiellään. Visorak ei kuitenkaan viitsinyt enää miettiä, mihin suuntaan oli liikkunut. Tärkeintä oli se, että jonkinlainen seinä pysäytti hänet.<br>\n<br>\nMusta alkoi rakoilla. Seinään ilmestyi punaisia kirjaimia.<br>\n<br>\n<span style=\"color:darkred\">j&#815;&#857;&#799;&#814;&#840;&#851;&#799;&#806;&#796;a&#793;&#858;&#825;&#805;&#840;&#841;k&#839;&#858;&#799;&#840;e&#812;&#790;</span><br>\n<br>\nVisokki kurtisti silmäkulmiaan.<br>\n<br>\n\"Yksi nimi, Avde. Anteliasta.\"<br>\n<br>\nSielua repivä nauru kajahti jostain kaukaa. Punaisia kirjaimia ilmestyi lisää. Jokaisen raapiutuessa yksitellen pimeyden mustaan todellisuuteen kuului Visokin mielessä entistä voimakkaampi häiritsevä psyykkinen kohina.<br>\n<br>\n<span style=\"color:darkred\">k&#861;a&#1161;pura</span><br>\n<br>\n\"Mistä tiedän, että nämä ovat oikeita?\" Visokki viesti. Tällä kertaa hänen ei tarvinnut odotella sekuntiakaan. Pimeys puhui välittömästi.<br>\n<br>\n<span style=\"color:darkred\">m&#809;&#858;&#811;&#827;&#810;&#857;&#809;i&#841;k&#839;&#845;&#840;s&#854;&#798;i&#790;&#840;&#837;&#818;&#798;&#819;&#792; &#812;&#791;&#792;&#858;m&#846;i&#809;&#827;&#790;n&#857;&#818;ä&#817;&#814;&#792;&#791;&#845;&#805;&#841; &#816;&#858;&#792;&#814;v&#854;a&#803;&#817;&#851;&#815;le&#826;&#858;&#852;&#857;&#799;&#839;h&#792;&#809;&#825;&#846;t&#818;&#813;&#846;e&#797;&#839;&#818;l&#854;&#813;&#804;&#800;&#813;&#858;&#826;i&#853;s&#810;i&#841;&#805;&#799;&#803;&#797;&#854;&#815;n&#858;&#791;&#815;&#851;&#817;&#854;&#803; &#853; &#819;&#852;&#796;&#851;&#837;&#797; &#841;&#805;&#817;?</span><br>\n<br>\nVisokki tunsi mustat kädet tajunnassaan. Hän ei tiennyt, kuinka kauan kestäisi.<br>\n<br>\nSydän tykytti jälleen kuudesti jossain kaukana.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":348,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-11-27T01:35:00.000Z","content":"<strong>Bio Klaanin Linnake, itäinen sataman majakkatorni</strong><br>\n<br>\nKaaos ehti ulottua Linnakeen satamiin. Yleinen öinen merenaaltojen ääni pettyi huutojen ja plasma-aseiden kaikuun. Satama oli melkein kokonaan Feterrojen vallassa. Kaupungin itäisemmälläpuolella, rantakalliolla seisoi suuri majakka. Torni oli täysin pimeä, ei pienintäkään valoa ollut kivisen rakennuksen sisällä. Kaikkialla paitsi kellaritasolla.<br>\nMajakan kellarissa oli sytytetty pieni vahakynttilä, mikä valaisi heikosti mutta tarpeeksi hyvin huoneen puisia seiniä.<br>\nHuoneen pöydän ääressä istui punavalkoinen, Toaa korkeampi hahmo pitkä, harmaa otsanauha päässä. Hahmo väänteli ja näppäili kärsimättömästi oikealla kädellä pöydässä olevaa lähetin-vastaanotinta yrittäen saada signaalia ja pidelleen kuuloketta toisessa korvassa vasemalla.<br>\nKuulokkeesta ei kuullut muuta kuin staattia.<br>\n<br>\n\"Okei Same, sain oven tukittua. Kukaan ei pääsisi sen läpi\", harmaa, painavasti haarniskoitu Skakdi käveli paikalle ja ilmoitti pöydän äärellä olevalle punavalkoiselle henkilölle.<br>\n\"Hyvä, Bladis\" Same vastasi hieman kärsimättömästi Skakdille ja keskitti huomionsa takaisin lähettimeensä.<br>\n\"Karzahnin otukset ovat tosiaan saamassa niskamme päältä\", Bladis sanoi happamasti, mutta Same ei piitannut lainkaan.<br>\nMustakeltainen, Akaku naamiota käyttävä Toa käveli sitten paikalle. \"Sain tutkittua koko paikan, en löytänyt muita reittiä ulos ja ruokavarastomme riittää noin neljäksi päiväksi\", mustakeltainen Toa sanoi. \"Mhm hm\", Same nyökkäsi hieman vastaukseksi.<br>\n\"Emmekö tosiaan voi tehdä mitään?\", mustankeltaine Toa alkoi kysymään hieman katkerasti, \"istummeko me vain tässä sillä välin kun Linnake syttyy liekkeihin?\"<br>\n\"Taguna\", Same alkoi viimein vastata, \"vaikka tehtävämme on suojella Matoralaisia, emme silti voi vain juosta ulos kirveet käsissämme ja kiljua sotahuutoja. Sinä ja minä emme tällä hetkellä kykene päihittämään heitä, joten yritys vain riskeeraisi sekä meidän, että Klaanin turvallisuutta. Ainoa mitä teemme nyt on selviytyä edes tämän illan yli ja löytää apuvoimia\".<br>\nTaguna hiljentyi eikä sanonut enään mitään. Same alkoi vääntämään lähetintään yhä ja yhä levottomasti ja näppäili erillaisia kytkimiä jokaisella mahdollisella sarjalla. Kuulokkeista ei silti kuulunut mitään muuta kuin staattia.<br>\n\"Hemmetin muovijäte! Kelvoton yhteiskuntaroska!\", Same alkoi kirota ja löi nyrkillään laatikon muotoista kommunikaattoria, jättäen pienen lommon. Silloin kuulokeesta kuuluvalta lumimyrsyltä alkoi ilmestyä ääniä.<br>\n\"Hal...o, tää..ä puh... Toa Chakra... K...eeko kukaa...?\", ääni kuului staatin keskeltä. <br>\n\"...Kuka on Toa Chakra?\", mustankeltainen Toa alkoi kysymään uteliaasti. <br>\n\"Hiljaa, Taguna\", Same käski kiivaasti ja nappasi heti kuulokkeen takaisin korviin; \"Toa Chakra? Kuuletko? Täällä puhuu moderaattori Same, me olemme itäisen sataman majakassa. Ilmoita heti Admineille...\" <br>\nEnnen kuin Same ehti lopettaa lauseensa, lähetin-vastaanottimesta alkoi taas kuulua; \"...lloo, tä...lä Toa Chakra, voi...o t...staa mit... ...anoit... Min...\", räjähdys alkoi kuulua staatin läpi, \"Kar...hni! Ne löy...ät ...ut! Aika rajuu...\". Plasma-aseen laukaisun ääni kuului ja tuskan huuto alkoi kaikua kuulokkeen läpi. Signaali katkesi ja vastaanotin peittyi samaan staattiin.<br>\nSame päästi hitaasti kuulokkeen käsistään ja painoi kylmän kätensä omaan kasvoonsa ja huokaisi hyvin raskaasti.<br>\nKiristävä ilmapiiri täytti himmeän kellariin, eikä kukaan hetkeenkään sanonut mitään. <br>\n\"Ensin Sanoga katosi, sitten Mahrox kuolee, Kissabio räjäytetään kappaleiksi ja nyt tämä\", Bladis aloitti aggressiivisella mutta matalalla äänellä.<br>\n\"... <em>Kissabio?</em>\", Taguna toisti hyvin hämmeentyneesti, mutta tiesi jättää asian tällä kertaa kysymättä. \"Bladis, mitä luulet näiden hyökkääjien olevan?\", Taguna alkoi kysyä vieressä olevalta Skakdilta. <br>\n\"Sotahulluja Pirakan penikoita ne ovat\", Bladis sanoi hyvin kiivaasti. <br>\n\"... Mutta varsin fiksuja Pirakan penikoita\", Same lisäsi päätään kääntämättä hyvin pessimistisellä äänen sävyllä, \"Ne tietävät miten taistella ja luoda kipua. Taistelukentällä kivun aiheuttaminen vaikuttaa paljon enemmän kuin kuvittelette\".<br>\n<br>\njuuri silloin, kellarin klaanilaiset alkoivat kuulla ääntä yläpuolelta. Metallin kalina kuului, jonka jälkeen matala humina alkoi kuulua; Feterrat ovat majakan sisällä.<br>\nKlaanilaiset ottivat aseensa esille ja sammuttivat kynttilän. Huminan ääni saapui yhä ja yhä lähemmäksi. Klaanilaiset yrittivät parhaansa pysyäkseen täysin hiljaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":349,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-27T07:44:00.000Z","content":"<strong>Nazorakien komentokammio</strong><br>\n<br>\nKeltamusta Skakdi astelee ripeästi metallikäytävää pitkin. Hän näppäilee panssarioveen turvakoodin ja astuu painelukituksen poistuessa sisään. <br>\nGaggulabio saapuu suureen huoneeseen, jonka keskellä on suuri kokouspöytä. Seinillä ja huoneen kulmissa sijaitsee monia tietokoneita ja monitorjea joista valvotaan koko pesää. Vain noin viikko sitten he tapasivat Avden täällä.<br>\nSittemmin 001 on vaatinut täydellistä valaistusta, ja kammio on täydellisesti valaistu, missään ei näy varjoja.<br>\nSkakdijohtaja kääntyy ympäri, toteaa että kenraali ei ole tässä huoneessa ja lähtee pois.<br>\n<br>\nGaggulabio löytää viimein kenraalin eräästä valvomosta Abzumon kanssa.<br>\n\"Joukkoni raportoivat oudosta hyökkäyksestä Klaaniin. Mitä on menossa?\", Skakdi murahtaa kaksikolle.<br>\nTorakkakenraali kääntyy tuolillaan.<br>\n\"Ystäviä. Avde. Ei ole lopullinen operaatio.\", 001 lausuu.<br>\n\"Miksi minulle ei ole kerrottu tästä?\", Gaggulabio tivaa.<br>\n\"Emme nähneet tarpeelliseksi mainita näin pienestä asiasta. Älä ole huolissasi, kyllä sinä pääset osalliseksi Klaanin murskaamiseen.\"<br>\n\"Josss haluat olla hyödyksssi, paikanna joukkoinesssi Makuta Nui ja ssse toinen Klaanilainen. He ovat tärkeämpiä.\", Abzumo sanoo kylmästi torakan takaa.<br>\n<br>\n<strong>Vankisellit</strong><br>\n<br>\nMatoro, Summerganon ja Keetongu on heitetty uuteen selliinsä. Sen sisäseinämät imevät elementaalienergiaa eikä sinne voi teleportata. Siispä se on kuin \"Tuulikaappi\", sitä ei voi murtaa kuin ulkoapäin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":350,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-27T08:49:00.000Z","content":"<strong>Keetongun steampunk telakka</strong> <br>\n<br>\nGK ryntäsi ulos ovesta ja rupesi hakkaamaan satunnaisia puita Jaken katsellessa vierestä pöllämystyneenä.<br>\n<br>\n\"Gekko meillä oli... tehtävää, vain koko klaanin pelastaminen.\", Jake sanoi<br>\n<br>\n\"Niin, mutta jos ajattelt koko ikänsä tynnrissä kasvannutta matorania, niin miten hän voisi edes kävellä? Minun pitää harjoitella.\"<br>\n<br>\nJake lähti takaisin linnakkeeseen, Glatoriankinginjäädessää hakkaamaan ylimääräisiä polttopuita.<br>\n<br>\nNyt hän oli korkeampi, kestävämpi ja vahvempi ja Keetongu olisi vihainen, mutta se oli tehtävä jos hän halusi elää seuraavaan päivään.<br>\n<br>\nTässä välissä voin sanoa ettei puiden hakkaaminen ole niin mielenkiintoista luettavaa, siispä siirrymme viisi minuuttia eteenpäin.<br>\n<br>\n<strong><em> Five minutes later </em> </strong> <br>\n<br>\nGekko tunsi olevansa valmis ja päätti ihan aluksi Edes yrittää Feterran tuhoamista GK m1eni sisään Klaanin, mutta näki kauhukseen vain tolkuttoman plasman polttaman läjän ruumiita.<br>\n<br>\nViha alkoi kasaantua hänen sisäänsä Ja tunteet tulivat pintaan.<br>\nGK lähti hyrinää päin klaanin sisällä, huoneesta kuului taistelun ääniä.<br>\n<br>\nKapura seisoi huoneessa lähes yksin muutaman ruumiin keskellä vain kaksi toaa oli häntä auttamassa kauhistuksekseen GK huomasi, että heitä vastassa oli 5 Feterraa.<br>\n<br>\nGK katsoi höyrysäiliötä ja putkea rinnassaan. GK otti sen irti ja suihkutti Tulikuumaa vesihöyryä ilmaan peittäen huoneen höyrypilveen.<br>\n<br>\nFeterrat olivat yhtä pöllänystyneitä kuin kome toaakin.<br>\n<br>\n\"Tule Kapura, seuraa ääntäni!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":351,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-11-27T09:12:00.000Z","content":"<strong>Klaanin käytävä</strong><br>\n<br>\nKapura seurasi Glatoriankingin ääntä. Höyry oli yhä sakeaa. Feterrat lopettivat Plasma-ammusten ampumisen. Mutta Kapuralla oli pieni ongelma: Hän oli yhä edelleen Feterrojen saartama. Ulospääsytietä ei ollut. Kapura heitti kiven vasemmalle, tietäen Glatoriankingin olevan oikealla. Feterrat kääntyivät vasemmalle. Kapura painautui maahan, ja tunsi Feterran leijuvan ohitseen. Hän kuuli Plasma-ammuksen. Kapura nousi ylös ja käveli GK:n luo.<br>\n<br>\n\"Nopeasti, tähän suuntaan.\" Glatorianking kuiskasi ja osoitti Feterrojen seinään tekemää aukkoa. Kapura näki sen juuri ja juuri sumussa.<br>\n<br>\n\"Ulkona olisi varmaan turvallisinta.\" Kapura kuiskasi astuessaan tunneliin.<br>\n<br>\n\"Näytän sinulle tien. Itse aion auttaa Klaanilaisia.\" Glatorianking sanoi kävellessään.<br>\n<br>\n\"Ei, kyllä minä voin tulla mukaan. Kaksi Toaa taistelee noita juttuja vastaan paremmin kuin yksi. Sitä paitsi-\" Kapura aloitti mutta vaikeni. Hetken hänen vatsassaan kouristeli, kun hän ajatteli mitä tapahtuisi, jos Adminit saisivat tietää hänestä ja Avdesta.<br>\n<br>\n\"Mitä?\" Glatorianking kysyi pystymättä kätkemään uteliaisuuttaan.<br>\n<br>\n\"Ei mitään.\" Kapura sanoi. \"Unohda.\"<br>\n<br>\nKului muutama minuutti. Se tuntui Kapurasta tunnilta. Mitä jos Avde tulisi paikalle ja olettaisi häneltä petturuutta? Tarjous oli melko houlutteleva. Kenen puolella Kapuran edes kuuluisi taistella? Toisaalta, mekaaniset olennot yrittivät kärventää hänet plasmalla. Tarkoittiko se, että Avde piti häntä vihollisena? Littyikö Avde edes tähän? Ehkä hyökkäys oli jonkun muun tekosia. Kapura oli kuullut Matoranien puhetta mustasta massasta. Eikä hän keksinyt kuin yhden olennon, joka sopisi kuvaukseen.<br>\n<br>\n\"Avde...\" Kapura mutisi ja puristi kätensä nyrkkiin. Oliko Klaanin tuhoutuminen Avden lupaaman palkinnon arvoista? Glatorianking näytti siltä, että haluaisi sanoa jotain, mutta juuri silloin käytävä loppui.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":352,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-11-27T09:29:00.000Z","content":"<em>Mikä tätä sivua venyttää?</em> <br>\n<br>\n<strong>Klaanin pääaula</strong><br>\n<br>\nTroopperi oli saapunut Klaanin pääaulaan. Siellä ei näkynyt ristin sielua. Salin maaluksia oli pudonnut seiniltä, ja lattialla oli kaikeinmoista romua.<br>\n<br>\n\"Ovatkohan ne päässeet sisälle?\" hän mietti.<br>\n<br>\nYllättäen, portaita juoksi alas hätäinen Matoran.<br>\n<br>\n\"Seis, älä mene ulos!\" Troopperi käski.<br>\n<br>\n\"Si... sitä en aikonutkaan\", selitti pelokas Matoran.<br>\n<br>\n\"Oletko nähnyt mitään erityistä sisällä?\" kysyi Troopperi.<br>\n<br>\n\"Ky... kyllä. Näin mustan olennon. Se... sen muodosta ei voinut saada selvää kuku... kuvaa, koska se näytti muuttuvan aina. Se nauroi julmasti.\"<br>\n<br>\n\"Avde...?\" mietti Troopperi.<br>\n<br>\n\"Mene turvaan päärakennuksen itäsiipeen, tulin sieltä, ja se oli silloin koskematon\", hän jatkoi.<br>\n<br>\nMatoran otti neuvosta vaarin ja lähti.<br>\n<br>\n\"Julmaa naurua...\" Troopperi mietti, ja lähti ylös portaita...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":353,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-27T10:17:00.000Z","content":"<strong>Klaanin käytävä</strong> <br>\n<br>\nGK, Kapura ja kaksi muuta toaa kävelivät käytävällä joka loppui ja vastaan tuli ovi, se oli panssaroitu tukevaksi, mutta se aukesi helposti ja ovessa oli kyltti jossa luki... \"Guardian\"<br>\n<br>\n\"Guardian ei ehkä pidä siitä, että piileskelemme täällä, meidän lienee paras mennä jonnekin muualle.<br>\n<br>\nMutta jos teitä ei haittaa menkää sinne suojaan.<br>\n<br>\n\"No..\", Kapura sanoi.<br>\n<br>\n\"Eli kyllä\" Gk sanoi ja löi lukon irti, ovi aukesi helposti, koska se oli... ollut jo auki.<br>\n<br>\n\"Maksan sitten lukkosepän\" <br>\n<br>\nKaksi toaa meni huoneeseen ja tukkvati kaikilla löytämillään tavaroilla ovea.<br>\n<br>\nGK jatkoi matkaansa taistelun äänien suuntaan Kapura kannoillaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":354,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-11-27T12:39:00.000Z","content":"<strong>Ulkopiha</strong><br>\n<br>\nKaksi olentoa, punahopeinen Toa sekä kasvillisuuden Matoranin ja Gahlok Van fuusio juoksivat kohti Klaanin linnoitusta. He olivat Vaehran, alias VezonThunder ja Gahlok Va, Arkistojen hoitajia, jotka uteliaisuuttaan olivat matkalla kohti Bio-Klaanin uljasta linnoitusta. Ikkunoissa välkkyi plasma-aseiden valot kun kaksikko käveli metsäpolkua pitkin linnoitukselle.<br>\n<br>\nPian kaksikko päätyi Klaanin ulkopihalle, jossa he huomasivat tumman olennon, joka koetti painovoimahyökkäyksillään voittaa outoja mekaanisia robotteja.<br>\n<br>\n\"Näyttää siltä että joku tarvitsee apua\", Gahlok Va sanoi, kaivaen repustaan Elementtikeihäänsä. Keihäällä pystyi luomaan käyttäjän elementaalivoimiin perustuvia hyökkäyksiä.<br>\n<br>\nVaehran puolestaan otti tarvikevyöllänsä roikkuvan miekkansa kouraansa. Kaksikko lähestyi kolmea nelikätistä konetta.<br>\n<br>\n\"Hei, tuohan on Matoran, ihan selvästi\", Gahlok Va sanoi, muistellen Matoraneista käsittelevää kirjaa. \"Miten se voi laukaista painovoima-aaltoja ja hallita koneiden massaa?\" hän ihmetteli ääneen.<br>\n<br>\n\"Meillä ei oikein ole aikaa mietiskelyyn, vaan joudumme toimimaan\", Vaehran sanoi, luoden miekkansa terän tulikuumaksi. <br>\n<br>\nGahlok Va juoksi robottien luokse, kasvattaen elementtikeihäällään maassa olevaa ruohoa. Ruoho vangitsi kartiomaiset robotit vähäksi aikaa.<br>\n<br>\n\"Vaehran, tarvitsen voimiasi!\" Gahlok Va huusi, samalla tutkaillen olentoja. Kolme silmää, neljä kättä ja olkapäissä suuret plasmakanuunat. Näistä ei ollut Arkistoissa mainintaa ollenkaan, ja se tuntui Gahlok Vasta oudolta.<br>\n<br>\nVaehran loi miekastaan tulipalloja, jotka hän kohdisti Feterrojen panssareihin. Lieaskat nuolivat panssareita, mutta mitään jälkeä ei tapahtunut. Teräskuori piti pintansa.<br>\n<br>\n\"Mitäs nyt?\" Vaehran kysyi, kun maasta noussut Matoran iski yhden robotin kovaa kohti maata, jolloin kivimurskaa lenteli ympäriinsä. Robtti nousi kraaterista vahingoittumattomana ja alkoi ladata plasmakanuunaansa, jonka iskun se suuntasi Gahlok Van luomiin kasveihin, jotka olivat vanginneet sen toverit. <br>\n<br>\n\"Ei näitä pysäytä mikään\", Gahlok Va sanoi, luoden suuria lonkeroita joilla koetti vangita yhden Feterran. Robotti leikkasi käsillään itsensä vapaaksi lonkeron puristuksesta.<br>\n<br>\nUmbra katseli ystäväänsä Levahia, joka nousi tajuttomuudentilasta hänen viereltään. <br>\n<br>\n\"Mitä on tapahtunut?\" Orton kysyi, kun Umbra painoi ystävänsä maahan, jolloin plasmapallo lensi ohi.<br>\n<br>\n\"Ei paljoa mitään. Kaksi tyyppiä tuli tänne taistelemaan robotteja vastaan. Toinen hallitsee liekkejä ja toinen kasvillisuutta, näemmä,\" Umbra kertoi.<br>\n<br>\nVaehran oli juuri iskemässä telekinesialla nostamansa kiven päin suureen juureen köytettyjä robotteja, kun jokin sai Feterrat lleikkaamaan juuren kappaleiksi ja lähtemään ulkopihalta.<br>\n<br>\n\"Minne nuo ovat menossa?\" Gahlok Va kysyi, kun robotit eivät enää välittäneet hänestä vaan menivät hänen ohitseen. <br>\n<br>\nArkistojen hoitajat tulivat Levahin ja Umbran luokse. Arkistomestarit eivät tunnistaneet Umbraa.<br>\n<br>\n\"Keitä olette?\" Vaehran kysyi kaksikolta. <br>\n<br>\n\"Olen Orton Levah ja tämä tässä on Umbra\", Levah vastasi.<br>\n<br>\nVaehran ja Gahlok Va eivät uskoneet korviaan kun kuulivat Matoranin nimen. Umbra, noin pienessä kehossa ja painovoiman hallitsija. Kaikkea sitä näkeekin. <br>\n<br>\n\"Hrh... En tiennytkään että suosit violettia nykyisin, Umbra\", Gahlok Va sanoi matoranille. <br>\n<br>\nNelikon huulenheitto loppui siihen kun he huomasivat robottien lentävän kohti linnoitusta. <br>\n<br>\n\"Meidän täytyy lähteä linnoitukselle\", Umbra sanoi ja muut nyökkäsivät. Nelikko lähti juoksemaan kohti tuhottua seinää...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":355,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-11-27T13:35:00.000Z","content":"<strong>Klaanin käytävä</strong><br>\n<br>\nKapura ja Glatorianking harhailivat Klaanin käytäviä pitkin. Heitä vastaan tuli Troopperi.<br>\n<br>\n\"Ai moi, Kapura ja GK.\" Troopperi sanoi. \"Tiedättekö, mitä täällä tapahtuu?\"<br>\n<br>\n\"Avde hyökkää Klaaniin.\" Glatorianking sanoi. \"Yritämme keksiä tapaa evakuoida Matoraneja.\"<br>\n<br>\n\"Huomasin äsken erään umpikujan. Sinne voisi evakuoida Matoraneja ja sitten peittää, jättäen vain Matoraninmenevän aukon.\"<br>\n<br>\n\"Kuulostaa hyvältä.\" Jake sanoi. \"Vie meidät sinne.\"<br>\n<br>\n<strong>Toinen Klaanin käytävä</strong><br>\n<br>\nJake istahti maahan. Miksi hän oli lähtenyt Klaanin pihalta? Glatoriankingistä ei näkynyt jälkeäkään, ja oli toivotonta löytää ulos törmäämättä niihin mekaanisiin olentoihin tai Avdeen.<br>\n<br>\n\"Jae?\" Glatorianking huudahti lievästi yllättyneenä. \"Voitko auttaa meitä yhdessä jutussa?\"<br>\n<br>\n\"Voin, ei minulla ole parempaakaan tekemistä. Muuta kuin taistella niitä olioita vastaan.\" Jake vastasi. \"Mitä siis tarkoitat?\"<br>\n<br>\n\"Aiomme tehdä tänne Matoranien evakuointipaikan.\" Troopperi vastasi. \"Hae tänne mahdollisimman monta Matorania. Älä kuitenkaan lähde liian kauas.\"<br>\n<br>\n\"Selvä!\" Jake sanoi ja lähti etsimään Matoraneja.<br>\n<br>\nMuut Toat aloittivat piilopaikan tekemisen. Troopperi ja Glatorianking irrottivat seinästä palasia, ja Kapura siirsi painavimmat painovoiman avulla. Hetken päästä, kun piilopaikka oli puoliksi valmis, Jake palasi mukanaan neljätoista Matorania. Hän alkoi auttamaan kolmea Toaa, ja evakuointipaikka oli hetkessä valmis. Toat astuivat ulos, ja siirsivät viimeisen palasen paikoilleen.<br>\n<br>\n\"Noin.\" Troopperi sanoi. \"Hajaannutaan ja lähdetään etsimään Matoraneja evakuoitaviksi.\"<br>\n<br>\n\"Sopii. Minä ja Jake menemme tänne.\" Glatorianking sanoi. \"Mene Kapuran kanssa tuohon suuntaan.\"<br>\n<br>\n\"Ottakaa mukaan myös haavoittuneita Klaanilaisia, yritän löytää Kupen jostain.\" Kapura sanoi.<br>\n<br>\n\"Selvä.\" Jake vastasi. \"Kenenkään ei pitäisi päästä sisään ilman painovoiman hallintaa.\"<br>\n<br>\n\"Tavataan täällä viidentoista minuutin kuluttua.\" Troopperi sanoi.<br>\n<br>\n\"Odottakaa, teen vähän höyryä jotta ne mekaaniset oliot eivät varmasti löydä tätä paikkaa.\" Glatorianking ehdotti. Muut nyökkäsivät. Hetken päästä Toat lähtivät etsimään evakuoitavia Klaanilaisia ja Matoraneja. Kaksi Matorania sijoitettiin vahdeiksi, kaiken varalta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":356,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-27T15:27:00.000Z","content":"<strong>Komentokammio</strong><br>\n<a href=\"http://www.youtube.com/watch?v=HlhAcpu2fNg\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\"><iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><small>Musiikkia</small></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe></a><br>\n<br>\nLabion poistuttua Abzumo ja 001 jatkoivat tarkkailuaan.<br>\n”Minulla taitaa olla käyttöä vangeille”, Abzumo sanoi.<br>\n”Vie pois, en tarvitse heitä. Haluan vain, että ne kaksi vapaata pysäytetään”, torakka vastasi. Abzumo hykerteli hetken itsekseen ajatellessaan, mitä kaikkea kivaa hän tekisikään vangeilla. Hän saapasteli ulos huoneesta.<br>\n001 jäi yksin. Hän katseli Makutan ja sen toisen klaanilaisen, jonka nimeä hän ei pystynyt muistamaan, kulkua pimeässä tunnelissa. Kamerarobotti oli löytänyt nämä kaksi jostain syvyyksistä. Pian se kuitenkin tuli tiensä päähän kaksikon huomattua sen. Kenraalilla oli paha aavistus siitä, mitä pian tulisi tapahtumaan.<br>\n<br>\n<strong>Vankityrmä</strong><br>\n<a href=\"http://www.youtube.com/watch?v=GoKOPHSzXtM\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\"><iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><small>Musiikkia</small></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe></a><br>\n<br>\nMatoro vihasi uutta tyrmää. Hän oli yrittänyt jo kaikkea. Summerganon oli myös yrittänyt kaikkea. Keetongukin oli yrittänyt kaikkea. Ja he kaikki vihasivat sitä kaikkea. Elämä ei ollut helppoa.<br>\n<br>\nSitten he kuulivat askeleita. Makuta Nui ilmestyi nurkan takaa. He olivat ihmeissään.<br>\n”Kuinka löysit meidät?” Summerganon kysyi.<br>\n”Ja missä Make on?” Keetongu jatkoi.<br>\n”Hän on tuolla piilossa. Minulla on avain”, Makuta vastasi.<br>\nHän avasi oven. Siitä he mahtuisivat ulos yksi kerrallaan.<br>\n”Matoro, tule ulos ensimmäisenä. Sitten Summerganon, viimeisenä Keetongu, joka on isoin.” Matoro alkoi kiivetä ovesta ulos.<br>\n”Pidä kiirettä”, Manu hoputti, ”ne varmassssti tarkkailevat meitä.”<br>\nMatoro astui ulos sellistä.<br>\n<br>\nHänen aivonsa raksuttivat.<br>\n<em>Varmasssstiko?</em> Illuusio rikkoutui. Abzumo paiskasi oven kiinni, ennen kuin muut ehtivät tulla ulos. Pian Matoro oli kuristusotteessa.<br>\n”Meillä tulee olemaan hausssskaa, vai mitä, Blacksssssnow?”<br>\nSuga ja Keetis hakkasivat ikkunaa. Tämä ei ollut totta. Heille oli annettu turhaa toivoa ja sitten riistetty se. Pian julma Makuta oli kadottun nurkan taakse. Epätoivo valtasi heidät. He lysähtivät lattialle.<br>\n”Ehkä meidän kannattaisi nukkua”, Summerganon ehdotti. ”Olisi hyvä olla hyvissä voimissa, jos pakomahdollisuus koittaa.”<br>\nKumpikin tiesi, että sen koittaminen olisi äärimmäisen epätodennäköistä.<br>\n<br>\nPian Summerganonkin haettiin. Keetongu jäi yksin. Hän masentui vielä enemmän. Tosin loppujen lopuksi hänetkin haettiin pois. Se oli melkeinpä helpotus. Hän ei jäisi yksin siihen mahdottomaan selliin. Torakat noutivat hänet. Hän ei taistellut vastaan, niitä oli liikaa. Hänet kuljetettiin – uuteen selliin.<br>\n<br>\n<strong>Toinen selli</strong><br>\n<a href=\"http://www.youtube.com/watch?v=Y-diLKSgLVc\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\"><iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><small>Musiikkia</small></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe></a><br>\n<br>\nSummerganon, Zyglakien saattelemana, päätyi uuteen selliin hänkin. Häntä ärsytti erittäin paljon tällainen pelleily. Hän näki, kuinka Matoro raahattiin hänen häkkinsä vierestä. Abzumo hymyily Sugalle ilkeästi. Pian he olivat poissa. Summerganon pystyi vain odottamaan, mitä tapahtuisi. Pian tapahtui jotain julmaa: tuskanhuudot alkoivat.<br>\n<br>\nSuga ei olisi todellakaan halunnut kuunnella ystävänsä kärsimysten ääntä. Kuinka julma otus tuo Makuta olikaan.<br>\n<br>\n”En tiedä mitään!”<br>\n”Kyllä sssssinä tiedät.”<br>\n<br>\n”Minä vain värväsin tämän ryhmän kasaan, en muuta.”<br>\n”Valehtelet, ruoja.”<br>\n<br>\n<br>\n”Meille ei kerrottu mitään. Vain se, että tuhoamme torakoiden lähteen.”<br>\n<br>\nAbzumon naama vääntyi irvokkaaseen irvistykseen. Hänen päässään kaikuivat äänet.<br>\n<em>Hän yrittää tuhota sen. Hän ei saa onnistua. Hän ei saa päästä keskustaan. Eivätkö muuta tiedä, mitä heidät tarkoitettiin kohtaaman?</em><br>\n<br>\n”Makuta Nui on paha olento, rakas Matoro”, Makuta sanoi. ”Hänen takiaan sinä kärsit tänään.”<br>\n<br>\nHuudot jatkuivat.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center><font face="Arial Unicode MS" size=6>&#10059;&#10059;&#10059;</font></center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoroa raahattiin jälleen. Abzumo oli repinyt hänen parannuskivensä irti. Hänen panssarinsa oli murskana. Hän valutti vihreää nestettä käytäville. Vihainen torakka kulki mopin kanssa perässä.<br>\n<br>\nHe saapuivat isoon huoneeseen. Huone oli suuri ja pyöreä. Sen lattiassa oli suuri vesiallas. Allas oli täynnä jonkinlaisia pieniä raheja. Jostain kaikui Makutan ääni:<br>\n”Tämä ihana pikku rahi on ikioma luomukseni. Sillä on tapana silpoa saaliinsa pieneksi silpuksi. Pienemmät palaset mahtuvat paremmin suuhun, vai mitä?”<br>\nAbzumo nauroi julmasti. Matoroa kuljettaneet Skakdit ripustivat tämän ketjuun, joka riippui katossa olevasta vinssistä. Hänet rullattiin ylös. Sotilaat menivät pois. Lattiasta nousi piikkejä. Ovi sulkeutui. Vinssi alkoi hitaasti laskea sidottua Matoroa kohti allasta, joka oli täynnä silpojakaloja. Lattialle heilahtaminen tarkoittaisi kuolemaa piikkeihin. Tai olisi tarkoittanut, mikäli hänellä olisi ollut voimia tai liikkuvuutta heilahtamiseen. Samaan aikaan myös myrkyllistä kaasua pääsi huoneeseen.<br>\n<br>\n”Hyvästi, Matoro Mutalumi. Ei ollut hauska tutustua sinuun, ja onneksi olet kohta poissa. Kuolemasi katseleminen lienee erittäin hauskaa.”<br>\n<br>\n<strong>Jossain</strong><br>\n<br>\nSummerganon oli päättänyt nukahtaa huutojen lakattua. Hänen mielenterveytensä vaati sitä. Herätessään hän oli ollut jossain aivan muualla, kuin minne hän oli nukahtanut. Hän oli nimittäin herännyt jostain pienestä, pimeästä paikasta, jossa oli kaksi kalteriovea. Toinen vei johonkin käytävään. Toinen vei ulos avaraan tilaan. Hän kuuli yleisön huutoa. Portti aukesi. Hän oli gladiaattoriareenalla.<br>\n<br>\nJoka puolella katsomossa oli siviili- ja myös sotilastorakoita. Niitä oli satoja. Suurin osa taisi olla melko nuoria. Suga huomasi, että hänellä ei ollut yhtä ainoata haarniskan palasta yllään. Joka ikinen oli revitty irti. Hänen ruumiinsa tunsi suurta tuskaa. Toisella puolella areenaa oli valtava portti. Se oli noin viitisenkymmentä kertaa suurempi kuin hänen omansa. Tämä ei luvannut hyvää.<br>\n<br>\nEnsimmäinen ajatus, joka hänen mieleensä tuli, oli: ”Miten maan alle mahtuu tällainen areena?”<br>\nToinen ajatus oli: ”Tahtorak…”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":357,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-27T16:48:00.000Z","content":"<strong>Eräs Nazorak-selli</strong><br>\n<br>\nMatoro roikkuu köytettynä ketjun päässä. Hänen alapuolelaan on Abzumon akvaario ja muualla sellin lattialla piikkejä.<br>\nMatoro itse on erittäin huonossa tilassa. Lähinnä fyysisesti, pahinta tässä onkin se, että hän on täysissä tajuissaan.<br>\n<br>\nMatoro kelaa päässään vaihtoehtoja.<br>\nJossain korkeuksissa mekaaninen kela pidentää ketjua hitaasti mutta varmasti. Noin viidessä minuutissa Matoro the Blacksnow olisi historiaa.<br>\n<br>\nToan naamio toimii erinomaisesti. Mutta mitä Mielen Naamiolla tekee nyt? Ei mitään.<br>\nTeleskooppisilmillä ei tee mitään.<br>\nElementtivoima - <em>Hei, se voi toimiakkin!</em>, Matoro miettii.<br>\nHänellä on enää vain vähän elementaalienergiaa jäljellä, mutta sekin olisi tarpeeksi siihen mitä hän yrittää.<br>\nMatoron kokonaan robottimainen oikea käsi toimii. Samoin sen harppuuna. Tai harppuuna, jota Matoro ei ole ehtinyt ladata uudestaan. Hänellä on samassa ranteessa myös jonkinlainen avattava linkkuveitsi.<br>\nMiekat häneltä on viety. Matoro hankkii Energiateränsä takaisin välittömästi kun pääsee tästä. Hän on paennut lukemattomista surmanloukoista ja näennäisesti pakovarmoista laitoksista. Tosin aina ennen täysissä ruumiin voimissa.<br>\n<br>\nMatoro koittaa liikkua. Hänet on köytetty ties kuinka moneen kertaan. Jalat eivät liiku. Kädet eivät liiku kunnolla. Vain pää kääntyy. <br>\nNoin neljä minuuttia.<br>\n<br>\nMatoro kääntää rannettaan hitaasti. Hän taittaa sormeaan sissänpäin, laukauisten robottikäden linkkuveitsenterän. Lyhyt veitsi heilahtaa auki ja katkaisee ranteesta köydet.<br>\nValitettavasti tiukka köysi kyynärpään kohdalla käden liikuttamisen.<br>\n<br>\nMatoro katsoo alaspäin, hän lähestyy allasta lukemattomine repijäkaloineen. Hänen aivonsa käyvät läpi jatkuvasti erilaisia toimintasuunnitelmia.<br>\nHän voisi jäädyttää akvaarion, yrittää rimpuilla pois köysistä, hankkiutua jotenkin piikkien yli ja sitten saamaan järeän panssarioven auki. Tuskin onnistuisi.<br>\n<br>\nHän pyörittelee robottirannettaan, se ei yltä mihinkään muihin köysiin.<br>\nJään Toa osoittaa kädellään alaspäin ja kutsuu elementaalivoimaansa. Ilma alkaa kylmetä hänen ympäriltään. Hän ei tuhlaa elementaalivoimaansa nopeaan jäädytykseen, vaan aikoo hoitaa homman lämpötilan pudotuksella.<br>\nKylmää selliä ei tarvitse paljoa viilentää, ennekuin veden pintakalvo alkaa kohmettua. <br>\n<br>\nLämpötila vajoaa jo miinukselle. Allas alkaa jäätyä. Kalat panikoivat ja koittavat uida eri suuntiin estääkseen jäätymisensä.<br>\n<br>\n<strong>Huoneen yläosan tasanne</strong><br>\n<br>\nAbzumo katselee korkealta pimeydestä, panssarilasin takaa Matoron pakoa.<br>\n<em>Hänpä ei hevillä luovuta. Tästä taitaa tulla mielenkiintoisssssta...</em>, Makuta ajattelee.<br>\n<br>\n<strong>Selli</strong><br>\n<br>\nAbzumon kuoleman akvaario alkaa olla jo täysin jäässä. Matoro kiemurtelee niin paljon kuin pystyy. Hän miettii miten pääsisi köysistä. Jään Toalle juolahtaa mieleen se, että ranneterän voi myös irroittaa nopeasti. Hän alkaa pyörittää rannettaan selkänsä takana, painaa sormellaan kämmenensä keskiosaa, veitsi irtoaa, lentää yläviistoon, iskeytyen kolmen köyden läpi Toan selkään.<br>\nMatoro karjaisee kivusta osumasta, mutta kolmen köyden katkeamisen jälkeen neljäs selkää vangitseva köysi napsahtaa poikki, Toa kaatuu taaksepäin, heilahtaen kovaa pää alaspäin ylävartalon köysien kiialutuessa irti.<br>\nNyt Toa roikkuu pää alaspäin, jalat köysissä, jääaltaan yllä.<br>\nMatoro yrittää kiemurrella irti. Hän saa nyt otettua veitsensä selsätään ja viiltää sillä yhden lantion kohdalla menevän köyden. <br>\nPienen teränsä kanssa Matoro katkoo köydet ja tiputtautuu vain parikymmentä senttiä akvaarion jääpinnalle.<br>\n<br>\nLiukas pinta kaataa Toan ensin. Matoro nousee varovasti pystyyn. Hänen jalkansa eivät toimi kunnolla.<br>\nNyt Toa alkaa tutkia huoneen seinämiä teleskooppisilmillään. Yökiikarilla hän ei havaitse mitään.<br>\nLämpökamera näkee jonkin kohteen korkealla ylhäällä.<br>\nSkanneri löytää oven ja ikkunan korkealla ylhäällä.<br>\nMatoro nappaa ketjusta kiinni ja lähtee vetelemään käsillään itseään ylöspäin.<br>\n<br>\n<strong>Huoneen yläosan tasanne</strong><br>\n<br>\n\"Halusssit ssssitten kuolla minun kässssiini, etkä rahieni?\"<br>\nJään Toa kääntyy tasanteella. Joku tarttuu Matoroa kurkusta.<br>\nAbzumo pitelee Toaa kovaa kiinni aivan tasanteen reunalla. Pudotus nyt tappaisi varmasti.<br>\n<br>\n\"Olet näemmä ssssittenkin maineesssi veroinen, Mutalumi. Mutta ssse ei riitä Makuta Abzumolta pakenemisssseen.\"<br>\nKylmä hiki valuu Matoron naamion pinnalle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":358,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-11-27T17:49:00.000Z","content":"<strong>Tyrmä syvällä maan alla</strong><br>\n<br>\nKeetongu avasi ainoa silmänsä, mutta huone oli täysin pimennetty.<br>\n<br>\nHän tunnusteli seiniä. Kiveä, kylmää kiveä. Jostain syystä häntä ei oltu sidottu. Mutta pimey oli täydellistä. Se oli varmaankin Makutan luomaa pimeyttä, se ei ollut pelkkää valon puutetta.<br>\n<br>\nJostain oli saatava valoa.<br>\n<br>\nKeetongu tutkaili panssariaan. Häntä oli hakattu, mutta ne eivät olleet löytäneet taskuja. Pitivät häntä petona.<br>\n<br>\nKeetongu työnsi kätensä kyljessä olevaan halkeamaan. Kaikki tarvikkeet olivat paikallaan. Taskukokoinen hitsaussetti, joskus askarreltu pikkuruinen kellopeli-kävelijä, ruuvimeisseli ja kaksi mutteria. Ja näillä pitäisi paeta.<br>\n<br>\nValot syttyivät. Ja Keetongu olisi pitänyt pimeydestä enemmän.<br>\n<br>\nHuone oli täynnä Rahien raadeltuja ruhoja. Olipa seassa muutama Skakdi ja Nazorakin. Ne oli tapettu brutaalisti, niissä oli polttomerkkejä ja ne olivat olleet kuollessaan pahasti aliravittuja ja sairaita. Keetongua puistatti. Hän ei piitannut enää tippaakaan siitä, jäisikö yhtään Nazorakia henkiin.<br>\n<br>\nSitten tulivat äänet. <br>\n<br>\nNazorakien huutoja, kannustuksia. Niitä oli tuhansittain.<br>\n<br>\n\"KERTOKAA MINULLE VASTAUS.\"<br>\n<br>\nKeetongu tunnisti valtavan äänen vuosien takaa. Eikä hän pitänyt siitä.<br>\nTahtorak. Niillä oli Tahtorak. Hullu ja huonosti kohdeltu Tahtorak.<br>\n<br>\nSuuri metallilevy aukesi katossa. Siinä oli kuitenkin vielä vankat kalterit.<br>\n<br>\n\"KERTOKAA VASTAUS TAI ROMAUTAN KOKO PAIKAN.\"<br>\n<br>\nYläpuolella oli valtava luola. Siellä oli Tahtorak.<br>\n<br>\nSitten hän näki jotain vielä pahempaa. Siellä oli myös Summerganon, panssarittomana ja aseettomana. Taistelemassa valtavalla areenalla Tahtorakia vastaan. Tahtorak oli huonosti kohdeltu ja hullu, se pitäisi lopettaa kuitenkin. Mikään ei kuitenkaan estäisi sitä tappamasta Summerganonia. Se ei erottanut vihollisia muista.<br>\n<br>\nTyökaluja. Kellopeli. Raatoja. Pelasta nyt niillä. Jotain oli kuitenkin tehtävä. <br>\n<br>\n<em>No, tilanne voisi olla huononpikin...</em><br>\n<br>\nSiellä oli kaksi Kikanalon ruumista, ladottu brutaalisti päällekkäin. Niiden sarvet oli teroitettu ja niiden kyljissä oli syviä haavoja.<br>\n<br>\nKeetongu irrotti molemmilta sarvet. Se ei ollut mukava toimenpide, mutta tilanne vaati. Sitten hän työnsi ruhot kalterikaton alle niin, että hän yletti koskemaan ritilään.<br>\n<br>\nYläpuolella Summer yritti pitää mahdollisimman matalaa profiilia. Tahtorakin huomio oli kiinnittynyt enemmänkin torakkayleisöön, joskin katsomo oli liian korkealla jopa Tahtorakin kourille.<br>\n<br>\n\"Suga! Tänne ja äkkiä!\" Keetongu huusi. Selli antoi mukavasti kaikua. Summer kuuli ja ryömi kaltereiden luo.<br>\n\"Uuuh\", Summer huokaisi.<br>\n\"Ota tämä\", Keetongu sanoi ja ojensi improvisoidun miekan Summerille.<br>\n<br>\n\"Pärjää sillä vähän aikaa, ja iske haarojen väliin jos on pakko. Yritän keksiä jotain!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":359,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-11-27T17:52:00.000Z","content":"<strong>Nazorakien luolasto, metallilevyn takana suojassa, muutaman metrin päässä Matoron pysäyttämästä pommista</strong><br>\n<br>\n\"Valppaana, miehet\", eräs Zamorpistoolia pitelevä Nazorak kuiskasi kahdelle toverilleen, \"Se pommi räjähtää varmasti pian, minä sekunttina tahansa...... miiiinä sekunttina tahansa......\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":360,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-27T18:21:00.000Z","content":"<strong>Nazorakein tukikohta, gladiaattoriareena</strong><br>\n<br>\nAmiraali 002 katsoi korkealla olevan aition suuren panssarilasin läpi valtavaa petoa, joka karjui joka suuntaan. Tahrorakissa oli kiinni keihäitä ja pitkiä miekkoja, jotka edelliset areenalle viedyt olivat siihen iskeneet ennen syödyksi tulemista. Ja heillä oli sentään ollut aseet.<br>\n<br>\nAmiraalin vieressä seisoi ympärilleen kiusaantuneena vilkuileva sinistä barettia kantava torakka 1034. Hän ei oikeastaan tiennyt, mitä mieltä oli pääsystään tänne aitioon seuraamaan ottelua. Oli ollut suuri kunnianosoitus Amiraalilta ottaa hänet mukaan, vain harva nazorak päästettiin näihin erillisiin luksusaitoihin. Mutta ei 1034:stä ollut suurta hupia katsella kenenkään teurastamista. Eihän hahmolla olisi mitään mahdollisuuksia taistella tahtorakia vastaan.<br>\n<br>\nAmiraali istui tyynesti suurella istuimellaan, katse suureen rahipetoon näennäisen keskittyneenä. Hänen mielensä kuitenkin askarteli aivan muualla. 002 oli kovin kiinnostunut siitä, tapaisiko hän Kenraalia henkilökohtaisesti tällä vierailullaan pesään. Hänellä olisi nimittäin asiaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":361,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-11-27T19:01:00.000Z","content":"<strong>Tyrmä/areena maan alla.</strong><br>\n<br>\n<em>\"...yritän keksiä jotain!\"</em><br>\nKeetongun ääni kaikui Summerganonin päässä, kun hän nosti voipuneena toveriltaan saamansa miekan. Mutta hänen järkensä tuntui terävöityvän Keetongun kehotuksesta. Hän onnistuisi, kyllä Keetongu keinot keksii. Täytyi vain pelata aikaa... Ja se ei ole helppo tehtävä, kun vastassa on Tahtorak. \"Toivottavasti pysyt poissa tuon tieltä.\", Summerganon sanoi hiljaa, vaikka hän tiesi ettei Keetongu kuullut. Suga totta tosiaan toivoi, että Keetongu keksisi jotain ja onnistuisi pysymään poissa pedon tieltä, sillä vaikka se tuntui olevan kahden vaiheilla ja hämillään, kiitos pauhaavan yleisön ja edessä odottavan saaliin, tekisi se ratkaisunsa nopeasti. Summerganon kohotti Keetongulta saamansa miekantekeleen ja ajatteli, että tämä olisi vain yksi taistelu muiden joukossa. \"Tai ei, ei ole. Toverieni vuoksi minun täytyy selviytyä. Itseni vuoksi. Ja minähän selviydyn.\", hän uhosi itsekseen ja tunsi itsensä huomattavasti pidemmäksi ja vahvemmaksi kuin vielä hetki sitten. Ilman haarniskaa oli myös helppo liikkua, eihän raskaasta haarniskasta mitään iloa olisi Tahtorakin hampaissa ollutkaan, sitä se ei kestäisi. <br>\n<br>\nTahtorak näytti saaneensa tarpeeksi katsojien töllistelystä ja kääntyi silmät leiskuen Summerganonia kohti. \"Se on meno nyt.\", Suga ajatteli ja oli valmiina loikkaamaan pois sen tieltä. Tahtorak karjaisi: \"KERTOKAA!\" ja lähti huitoen löntystämään Summerganonia päin. Suga otti askeleita taaksepäin, pitäen katseensa jatkuvasti Tahtorakissa. Ja sitten hän teki nopean loikan vasemmalle ja juoksi areenan toiseen laitaan ja sekös Tahtorakia suututti. Äkkinäinen liike ärsytti sitä ja se jatkoi meuhkaamistaan ja säntäsi taas Summerganonia kohti, mutta Suga ei jäänyt neuvottomaksi, vaan lähti juoksemaan sitä kohti miekka ojossa. Tahtorak huitaisi lähestyvää soturia kädellään ja sai miekasta näpeilleen. Isku oli kuitenkin tarpeeksi luja kaataamaan Summerganonin, mutta tämä nousi nopeasti ja säntäsi taas vähän matkan päähän. Tahtorak ei hellittänyt, vaan kävi uuteen syöksyyn. Juoksentelu otti koville, mutta Summerganon jatkoi. Sitten kuului huuto: \"SUGA!\". <br>\n<br>\nPauhaavan yleisön meteli tuntui katoavan, kun Summerganon sai uutta toivoa. \"Keetongu, pelastatko meidät nyt..?\", hän ajatteli ja antoi Tahtorakin rynnistää aivan lähelle. Juuri kun se valmistautui tarttumaan Sugaan, tempaisi Suga Keetongun improvisoimalla miekalla rajun lyönnin Tahtorakin naamalle ja hyppäsi saman tien sivulle ja Tahtorak rojahti rähmälleen siihen, missä Suga oli puoli sekunttia sitten ollut. Se nousi nopeasti, mutta Summerganon oli taas sännännyt pois. Nazorakeja ei enää huvittanut.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":362,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-11-27T19:41:00.000Z","content":"<strong>Tyrmä areenan alla</strong><br>\n<br>\nSummerin pitäisi kestää vähän aikaa. Suunnitelma muodotui Keetongun päässä. Hän otti hitsauslaitteensa ja kuumensi sillä toisen irrottamansa Kikanalon sarven terää. Se leikkaisi kuuman paremmin.<br>\n<br>\n\"KERTOKAA!\"<br>\n<br>\nKeetongu nousi ruumiiden päälle kaltereiden alle. Hän heilautti sarven päänsä yli ja löi sillä kalteria niin kovaa kuin pystyi. Ensimmäinen kalteri katkesi ja sen pää jäi tärisemään. Keetongu väänsi sen pois tieltä. Sitten hän löi poikki kaksi muutakin kalteria. Nyt Summer pääsisi ujuttautumaan aukosta, ainakin ilman panssareita.<br>\n<br>\n\"SUGA!\" Keetongu karjaisi. Hän kurkisti aukosta ja näki Sugan lyövän onnistuneen lyönnin Tahtorakin kasvoille. Se kaatui, mutta nousi. Summer juoksi luukulle ja hyppäsi sisään. Kikanalot pehmensivät pudotusta. <br>\n<br>\n\"Selviydyin\", Suga sanoi. Sellissä haisi pahalle.<br>\n\"Niinpä tosiaankin teit\", Keetongu vastasi.<br>\n<br>\n\"TULE ULOS SIELTÄ!\" Kuului ylhäältä. Tahtorak oli hyvin, hyvin vihainen. Itikka oli lyönyt sitä naamalle ja vielä karannut alas.<br>\n<br>\n\"Pääseekö täältä ulos?\" Summer kysyi. <br>\n\"Ainoa ulospääsytie on ylhäällä, muualle on panssariovet\", Keetongu vastasi. \"Mutta onhan meillä miekat\".<br>\n<br>\n\"Niin, se on selvä parannus\", Summer vastasi. He alkoivat tutkia luolaa apuvälineiden toivossa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":363,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-27T19:43:00.000Z","content":"<strong>Ylätasanne</strong><br>\n<a href=\"http://www.youtube.com/watch?v=TkjNbdIMqIU\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\"><iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><small>Musiikkia!!!</small></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe></a><br>\n<br>\nMatoro alkoi menettää tajunsa. Mutta sitten: jotain tapahtui. Jokin syöksähti käytävästä ja iski lattian mäsäksi. Abzumo putosi kirkaisten alas – suoraan läpi jäästä repijärahien altaaseen. Matoro roikkui puolikuolleena reiän reunasta. Hän katsoi ylös. Hän näki Makuta Nuin ja Maken, jotka olivat tulleet käytävästä. Hälytyskellot alkoivat soida. Make auttoi Matoron ylös. Manu katseli alas; piikit olivat poissa. Lattia alkoi täyttyä sisään virtaavista torakoista. Niillä oli raskas aseistus.<br>\n”Me häivymme. Nyt”, Manu sanoi kiireesti. ”Juoskaa!”<br>\nTorakat tähtäsivät. Jokainen niistä ampui.<br>\n”Voi pas-” Make aloitti, mutta Manu tyrkkäsi hänet käytävään. Huoneessa räjähti.<br>\n<br>\nAbzumo nousi pintaan altaassa. Suurin osa kaloista oli jättänyt hänet rauhaan hänen käytettyään rahienhallintavoimiaan. Mutta nyt katto romahti hänen päälleen.<br>\n<br>\nMakuta Nui, MahriKing ja Matoro the Blacksnow juoksivat pitkin käytävää. Joka puolella hälytyskellot kiljuivat heidän korviinsa. Käytäviltä juoksenteli esiin torakoita vähän väliä. Onneksi käytävässä oli paljon mutkia ja sivuhaaroja. Skakdilauma hyökkäsi heidän kimppuunsa suoraan edestäpäin. He päättivät juosta nopeasti takaisin päin. Torakoiden läpi pystyi rynnimään, Skakdien ei. He löysivät itsensä juoksemassa kaikkea pakoon jälleen uudesta sivuhaarasta. Lopulta he tulivat suurehkoon huoneeseen, jossa oli useita ovia. Jokaisesta tuli torakoita ja Zyglakeja. Skakdit ja monet torakat seurasivat heitä.<br>\n”Tämä ei jää tähän”, Manu kuiskasi.<br>\nTorakat piirittivät heidät.<br>\n”TE TOTTELETTE MINUA JA TAPATTE TOISENNE.”<br>\n<br>\nTorakat katsoivat toisiaan. Mitä tämä hullu huusi? Luuliko hän heitä aivottomiksi raheiksi, joita voi hallita Makuta-voimilla?<br>\n”Eikö teille kelpaa tämä kohtalo, jota tarjoan?” Makuta kysyi. Hän sai vastaukseksi ärinöiden kuoron.<br>\n”Hyvä on sitten. Matoro, vapauta Nova-räjähdys.” Matoron suu loksahti auki.<br>\n”Mitä?” hän sanoi peloissaan. ”Oletko tosissasi?”<br>\n”Kyllä.”<br>\n”Sehän… voisi tuhota koko saaren.”<br>\n”Ei voisi. Olet liian heikko.”<br>\n”…”<br>\n<br>\nNazorakein joukossa oli alkanut kuhista. Mikä oli Nova-räjähdys? Skakdit tiesivät sen. Heitä alkoi pelottaa.<br>\n”Hoidellaan nuo nyt äkkiä pois, ennen kuin ne ehtivät oikeasti räjäyttää jotain”, joku Skakdeista sanoi.<br>\n”Ne bluffaavat”, eräs toinen vastasi. ”Sellainen tuhoaisi kaiken täältä.”<br>\n”Mutta jos se oikeasti on niin heikkona, että ei pystyisi? Jos se tuhoaa vain… meidät?”<br>\n”Sitten meillä on huono tuuri.”<br>\n”Älä viitsi…”<br>\n<br>\nMatoro alkoi ladata vähäisiä voimiaan. Torakat katsoivat pelokkaina. Manu hymyili. Hajota ja hallitse. Make värkkäsi heidän suunnitelmansa viimeistä vaihetta Matoron selän takana.<br>\n<br>\nMatoro huusi kuin viimeistä päivää. Hänen takaansa alkoi nousta savua. Suuri savupilvi lehahti ympäriinsä. Koko luola peittyi savusta. Alkoi kuulua räjähdysten ääniä. Torakat menivät paniikkiin. Skakdit painuivat maahan. Zyglakit ihmettelivät, mistä on kyse.<br>\n<br>\nPian Manu, Matoro ja Make olivat yhdellä ovista. Temppu oli onnistunut. Make oli räjäytellyt pieniä tuliammuksia ja tehnyt valtaisan savupilven. Matoro oli ladannut elementaalienergiansa ja sitten purkanut latauksen niin, että maahan oli tullut jäinen rengas. Nyt komikko juoksi käytävää pitkin kohti pesän keskustaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":364,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-27T19:53:00.000Z","content":"<span style=\"color:black\"><strong>Pimeys</strong><br>\n<br>\nPysy vahvana.<br>\n<br>\nPysy vahvana.<br>\n<br>\nÄlä kuuntele. Nimet. K&#822;uus&#865;i nimeä.<br>\nPysy vahvana.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://oi60.tinypic.com/smbltc.jpg\"><br>\n<br>\nJake. Kapura. Snowman.<br>\nKuusi&#823;&#860;&#864;.<br>\nDomek.<br>\n<br>\nMiksi niitä on aina kuusi.<br>\n<br>\nystävä<br>\n<br>\nvihollinen<br>\n<br>\nystävä<br>\n<br>\nkuusi<br>\n<br>\nei<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://oi62.tinypic.com/2gw87s8.jpg\"><br>\n<br>\n<br>\nN&#820;&#1161;i&#824;&#821;&#856;md&#824;&#795;a&#823;&#802;.<br>\n<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://oi59.tinypic.com/r0td21.jpg\"><br>\n<br>\n<br>\nystävä<br>\n</span><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":365,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-11-27T19:57:00.000Z","content":"<span style=\"color:green\"><span style=\"font-family:Geneva\">4 minutes remaining</span></span><br>\n<br>\nTaistelu raivosi edelleen. Guardian ja Domek pidättelivät nyt molemmat Feterroita yksinään, kun Tawa veti Killjoyn sivummalle.<br>\n<br>\n\"Pysy sivummalla, olet haavoittunut liikaa.\"<br>\n<br>\n\"Ei, kytkin itsetuhon päälle. Pukuni räjähtää neljässä minuutissa ja aion viedä nuo mukanani.\"<br>\n<br>\nTawan katse suureni ja hän tarttui Killjoyn olkapäistä ravistellen tätä.<br>\n<br>\n\"Idiootti! Noiden takia tapatat itsesi. Etkö yhtään huonompaa hetkeä voinut keksiä?\"<br>\n<br>\nTawan huuto sai Killjoyn havahtumaan taas hetkeksi ja ryhdisti asentoaan.<br>\n<br>\n\"Pukuni on suunniteltu siten, että räjähdys suuntautuu ulospäin. Kehoni pitäisi selvitä siitä.\"<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><span style=\"color:green\">3 minutes remaining</span></span><br>\n<br>\nTawa katsoi Killjoyta, mutta havahtui huomatessaan Domekin olevan ahdistettuna nurkkaan.<br>\n<br>\n\"Kun 30 sekuntia on jäljellä, huuda.\"<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi ja sulki silmänsä. Hänen tulisi kerätä voimia viimeiseen loikkaan. Tällä aikaa Tawa oli jo hypännyt Domekin ja Feterran väliin.<br>\n<br>\n<span style=\"color:green\"><span style=\"font-family:Geneva\">2 minutes remaining</span></span><br>\n<br>\nKilljoy mittaili Feterroja. Guardianin Feterra oli kärsinyt selkeästi enemmän, joten hän valitsisi vahvemman. Tawa ja Domek pidättelivät Feterraa parhaansa mukaan, kunnes Killjoy huusi: \"Teidän!\"<br>\n<br>\nTawa nyökkäsi ja veti Domekin kauemmaksi Feterrasta.<br>\n<br>\n<span style=\"color:green\"><span style=\"font-family:Geneva\">1 minute remaining</span></span><br>\n<br>\nKilljoy kampesi itsensä ylös. Kylkeen sattui. Hän oli jo unohtanut, miltä oikea kipu tuntuu. Tawan ja Domekin Feterra huomasi pystyyn nousseen Killjoyn ja lähti kulkemaan kohti sitä, mutta Tawa iski sitä keihäällään päähän, jolloin se kääntyi taas heitä kohti.<br>\n<br>\n<span style=\"color:green\"><span style=\"font-family:Geneva\">30 seconds remaining</span></span><br>\n<br>\n\"NYT!\", Killjoy karjaisi ja Tawa ja Domek hyppäsivät mahdollisimman kauas. Killjoy lähti juoksuun kohti Feterraa, jolloin sen kourat tarrttuivat Killjoyyn, aivan kuten viimeksikin. Killjoy laukaisi pukunsa moottorit ja ajoi Feterran seinään.<br>\n<br>\n<span style=\"color:green\"><span style=\"font-family:Geneva\">5, 4, 3, 2, 1, Thank you</span></span><br>\n<br>\nValo välkähti sekunnin ajan sokaisten kaikki tilassa olleet. Hetken ajan näytti, kuin Killjoy ja Feterra olisivat leijuneet ilmassa, kunnes se tapahtui...<br>\n<br>\nRäjähdys oli korviahuumaava. Se hävitti kaiken lineaarisesti kahdeksassa eri suunnassa ja sinkosi Feterran seinän läpi, jolloin se syöksyi suoraan pihamaalle, törmäten rajusti maahan.<br>\n<br>\nGuardian oli peittänyt päänsä käsillään ja hänen Feterransa oli lentänyt kauemmaksi paineaallon seurauksena. Katossa roikkuvat Tawa ja Domek nyökkäsivät Guardianille ja ryntäsivät portaikkoa kohti, suuntanaan pihamaa. Tawa nyökkäsi Guardianille: \"Paaco ja Kepe\" <br>\n<br>\nGuardian nyökkäsi ja käänsi käänsi askeleensa kohti komentokammiota.<br>\n<br>\nPihamaalla, tynkäraajainen paljas Killjoy makasi maassa ilman pukuaan. Hän oli menettänyt tajuntansa iskun seurauksena ja silmänsä avattuaan, hän tunsi vain poltteen. Hänen pukunsa oli irronnut hänestä huumaavalla voimalla ja hänen raajansa, tai se mitä niistä oli jäljellä, savusivat.<br>\n<br>\nHän näki katanansa tippuneen muutaman metrin päähän itsestään. Killjoy päätti kuitenkin olla liikkumatta. Tällä kertaa hän lepäisi kunnolla. Hän ei kuitenkaan huomannut, kuinka juuri ilmestyneestä kuopasta metallinen hahmo nousi ja käänsi katseensa Killjoyyn.<br>\nKilljoy havahtui.<br>\n<br>\n\"Joko sinä olet jostain muusta maailmasta, tai sinut on kuorrutettu Karzahnin kuivuneella korvavaikulla. Miksi sinä et tuhoudu?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":366,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-27T20:26:00.000Z","content":"<strong>Trooppinen saari, Nazorakein tukikohta</strong><br>\n<br>\nOli tullut aika vapauttaa matoralaiset, auttaa heidät veneisiin ja pakoon tästä kurjasta leiristä.<br>\n<br>\nVarsin etevästi mättääksi naamioitunut Snowman tarkkaili uuden zamor-kiväärinsä kiikaritähtäimen läpi matoranien vankilana toimivan sellin edessä seisovia hahmoja. Ampuminen ei tulisi kyseeseen, piilo täytyisi pitää viimeiseen asti. Matoralaisvastarinta oli ollut aivan oikeassa, varsinaisia vartijoita oli vain neljä, mutta lähiympäristössä pyöri erilaisten partioiden muodossa useita kymmeniä vihollisia. Se urhea le-matoran oli sanonut harhauttavansa partiot. Selvä, Snowman tuumi. Minulle jäävät siis varsinaiset vartijat.<br>\n<br>\nPienieleisesti lumiukko tarkensi kiikariaan. Vaikka Snowman ei ollutkaan Klaanin parhaita taistelijoita, yllätyksen turvin hän kyllä arvioi voittavansa torakan, sopivasti ajoitettuna muutamankin. Mutta varsinaisen ongelman muodostikin se, että yksi vartijoista oli skakdi.<br>\n<br>\nEi sillä, etteikö Snowmanilla olisi ollut kokemusta skakdien kanssa taistelemisesta. Hänen arkkivihollisensa oli skakdi, mutta se tervakeuhkoinen rääpäle ei ollut mikään oikea vertailukohta. Tämä vartijana toimiva yksilö näytti vahvalta ja kokeneelta taistelijalta. Plus sillä oli kolme torakkaa kavereinaan.<br>\n<br>\nSiksi Snowman olikin kehitellyt päässään suunnitelman. Suunnitelman, jonka onnistumisesta ei ollut mitään takeita, mutta pitihän sitä aina jotain yrittää.<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nTernok katseli, kuinka muutama matoralainen keräsi esinteitä suureen läjään parin tunnelin luolamaisessa risteyskohdassa. Siihen kerääntyivät yhteen kasaan vastarinnan keräämät Cordakin ammukset, Zamor-kuulat, kaikki mikä saattaisi räjähtää. Kova homma se oli ollut, ja jotkut väittivät tämän olevan tuhlausta. Mutta tässä se oli, nyt tai ei koskaan.<br>\n<br>\n”Muistakaa, veljet, kun yllämme oleva rakennus sortuu päällemme, lähdemme liukkaasti pois. Aivan kuin pelkkä tunnelin romahtaminen ei aiheuttaisi riittävästi riskiä, paikka kuhisee pian varmasti nazorakeja. Pysykää varjoissa, älkääkä pelätkö käyttää näitä” Ternok sanoi, taputtaen Kanoka-kiekonheitintään.<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nSaarella oli suhteellisen hiljaista, kunnes yllättäen korviahuumaava pamaus kuului jostain nazorakein tukikohdan länsilaidalta. Sitten kuului rakennuksen sortumisen ääni yhdeistettynä torakkain huudantaan. Kaikki nämä kaikuivat tukikohdan lukuisista seinistä sekoittuen kamalaksi sekamelskaksi. Partiot rynnistivät kohti räjähdyksen ääntä.<br>\n<br>\nNäinä hetkinä muuan torakka oli kiitollinen siitä, että vartioi tallia. Häntä ei oikein huvittanut juoksennella ympäri tukikohtaa, oli enemmänkin hänen tapaistaan istuskella paikallaan tekemättä erikoisemmin mitään.<br>\n<br>\nHänen kolme vartiokumppaniaan näyttivät huomattavasti vähemmän tyytyväisiltä. Skakdi ja kaksi torakkaa näyttivät uteliailta, ja kovin turhautuneilta siitä, että olivat ainoat henkilöt monen rakennuksen säteellä jotka eivät saaneet tietää mitä tapahtui.<br>\n<br>\nSilloin kulman takaa tuli näkyviin jotain. Se oli valkoinen matoran, jolla näytti olevan jotain oranssia naamallaan. Se työnsi suurehkoa kärryä edellään, ja sen lastina oli jotain valkoista, joka näytti lumelta. Matoranin käsien liikkeissä tuntui kuitenkin olevan jotain eriskummallista, aivan kuin ne olisivat olleet todella tönköt.<br>\n<br>\nKun kärrit tulivat lähemmäksi tallia, vartijoista vanhin nazorak pysäytti sen.<br>\n”Hoi, mitä kuskaat?”<br>\nTorakka ei saanut kysymykselleen vastausta, mutta huomasi jotain. Kärryissä kuljetettava valkoinen mössö näytti liikkuvan. Hän viittoi muut luokseen, ja osoitti skakdia ja toista torakoista ottamaan matorania käsistä.<br>\n”Tutkikaa myös, ettei pikku veitikalla ole mitään yllätyksiä” hän lisäsi. Nazorak kierteli pitkillä harppauksilla valkoista matorania ja tämän kärryjä puhuessaan. ”Tiedätkö, mikä tekee vartijan työstä mielenkiintoista?”<br>\nMatoran ei vastannut.<br>\n”Se on nähdä, kuinka säälittäviä yrityksiä väki tekee vapauttaakseen muita vankiloista.”<br>\nMatoran pysyi vaitonaisena.<br>\n”Luuletko olevasi ensimmäinen, joka yrittää salakuljettaa asioita aivan nenäni alta? Tiedoksesi, et ole. Ensi kerralla, käske kavereitasi pysymään liikkumatta, kun kohtaatte partion!”<br>\nTämän sanoessaan torakka kohotti keihäänsä, ja iski sillä nopeasti kärryjen lastia. Nazorakin yllätykseksi hän ei kuitenkaan kuullut matoranien kiljuntaa, vaan huomasi kärryn valkoisen sössön väistävän keihään, ja pian lumimassa imaisi torakan sisäänsä.<br>\n<br>\nSamanaikaisesti matorania käsistä pitelevät torakka ja skakdi irrottivat otteensa huomatessaan käsien vetäytyvän matoranin ruumiiseen, paljastaen altaan jotain metallista. Ennen kuin vartijat ehtivät kissaa sanoa, käsien sisältä paljastuneet Cordak-laukaisin ja vanha painetykki laukesivat.<br>\n<br>\nEi Snowman siinä tähdätä pystynyt, mutta niin lyheltä välimatkalta hän oli varma osumasta. Vartijat hänen molemmilta puoliltaan lennähtivät kovaa kyytiä eri suuntiin, ainoastaan törmätäkseen rakennusten seiniin. Kärryn Snowman työnsi viimeistä nazorakeista kohti, ja samaan aikaan kärryn lumimassa pulpautti ulos Zamor-kiväärin. Snowman nappasi sen ilmasta, ja loikkasi maassa makaavan Skakdin viereen. Ennen kuin palkkasoturi ehti nousta, pamautti matoran-kokoinen lumiukko sitä päähän aivan lähietäisyydeltä muutamia kertoja tainnuttavilla Zamoreilla.<br>\n<br>\nEi tästä ehkä tyylipisteitä irtoa, Snowman mietti, mutta ainakaan tuo kaveri ei herää muutamaan tuntiin.<br>\n<br>\nSamassa kärryn nurin työntämä Nazorak kuitenkin pääsi jaloilleen, ja kärryyn imaistu torakka vapautui lumesta. Kun vielä kolmaskin hyönteinen tokeni, sukelsi Snowman äkkiä Zamor-tulitukselta suojaan lähimmän nurkan taakse.<br>\n<br>\nLumiukko mietti tilannettaan. Skakdi oli poissa pelistä. Hieman epämiehisellä tavalla, mutta Snowman olikin aina arvostanut enemmän luovaa toimintaa kuin turhaa sankarimaisuutta. Ongelman muodostivat nyt kolme torakkaa ja se tosiseikka, että suurin osa lumiukon lumimassasta oli kärryssä. Matoranin kokoisena hänellä ei ollut voimaa taistella suoraan takaisin.<br>\n<br>\nMutta kun eräs torakoista hyppäsi nurkan taakse hoitamaan valkoisen matoranin päiviltä, ei Nazorak yllätyksekseen nähnytkään ketään.<br>\n”Se ryökäle on kadonnut!”<br>\n”Mitä?”<br>\n”Niin niin, se on piilossa tässä jossain.”<br>\n”No, hajaannutaan. Ei se kauas ole voinut pötkiä.”<br>\n<br>\nHeti, kun kaksi muuta torakkaa olivat hieman etäämmällä, nurkan taakse kurkistanut torakka tunsi jonkun kuristavan itseään takaa päin. Eräs kadun pensaista oli hypännyt hänen niskaansa, ja pian Nazorak menetti tajuntansa. Snowman oli ylpeä naamioinninkyhäämisnopeudestaan.<br>\n<br>\nKahdesta jäljellä olevasta torakasta suurempi käveli pimeällä, kapealla kujalla.<br>\n”Matoraaan! Tule esiin! Pääsemme kaikki helpommalla.”<br>\nNazorak jatkoi kulkuaan, kunnes huomasi pahvilaatikon. Pahvilaatikon, joka ei selvästikään kuulunut siihen, ulos kadulle.<br>\n”Voi pikku matoran, kai minun on nyt lopetettava etsintä. Olet niin hyvin piilossa” torakka sanoi ivallisesti, ja nauroi tyhmästi päälle. Sitten se ampui zamorillaan pahvilaatikon säpäleiksi, mutta ei yllätyksekseen huomannutkaan matoranin kuollutta raatoa.<br>\n”Mitähäh?”<br>\nSitten valkoiset kädet tarttuivat Nazorakia takaa päin, erään pernapensaan suunnalta, ja niin oli tämäkin torakka poissa pelistä. Pahvilaatikko oli kevyt varuste, joka oli Snowmanista aina hyvä ottaa mukaan varustelaukkuun.<br>\n<br>\nPian Snowman olikin siirtynyt tallin edustalle, kaatuneen kärryn viereen. Hän yhdistyi siinä olevaan lumeensa, ja poimi maasta aseistuksensa. Kolme vartijaa hän oli voittanut hiippailulla. Eiköhän yksi torakka hoituisi ihan silläkin, että Snowman oli poikkeuksellisen luihua hyönteistä kahta päätä pidempi ja yli tuplasti painavampi.<br>\n<br>\nLumiukko kuuli takaansa sen saman torakan äänen, joka hänet oli ensinnä pysäyttänytkin.<br>\n”Kas kas, sinähän se ovela kaveri oletkin. Ja huomaan, ettet olekaan mikään matoran.”<br>\n<br>\nSnowman kääntyi ympäri, ja samassa nazorak iski miekallaan. Lumiukko torjui iskun hakullaan, ja vahvempana sai torakan miltei irrottamaan otteen säilästään. Nazorak oli kuitenkin nopeampi, ja teki saksipotkun. Snowman lennähti maahan tiputtaen molemmat lyömäaseensa, ja torakan miekka sivalsi nopeasti. Valkoinen toa kierähti täpärästi sivuun, mutta taas torakan potku löysi kohteensa. Snowman tunsi kyljessään kovaa kipua, ja käpertyi sikiöasentoon suojautuakseen Nazorakin potkuilta.<br>\n”Olisit tunkeilija vain pitäytynyt raukkamaisuudessa” torakka julisti kohottaessaan miekkansa valmiina viimeiseen iskuun. ”Taistelijaksi sinusta ei ole.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":367,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-11-27T20:35:00.000Z","content":"<strong>Tyrmä areenan alla</strong><br>\n<br>\nSummerganon ja Keetongu yrittivät kuumeisesti keksiä jotain. Tahtorak ei pääsisi heidän luokseen, mutta sen karjunta ei tehnyt heidän oloaan mukavaksi. Ja heidän vihollisensa saattaisivat pahimmassa tapauksessa yrittää napata heitä... <br>\n<br>\nTyrmässä ei tuntunut olevan mitään erityisen hyödyllistä. He eivät onnistuisi kaivamaan minkäänlaista tunnelia, mutta heitä ei houkuttanut heittäytyä taisteluun Tahtorakia vastaan tuhatpäisen vihollislauman edessä. He katsoivat parhaaksi varustautua taisteluun niin hyvin kuin taisivat, keräämällä teränpalasia ja sen sellaista. Ehkä he onnistuisivat tekemään heittoaseiksi paremman puutteessa kelpaavilla teränpaloilla ja miekoillaan tarpeelliset vahingot Tahtorakiin. Yleisö meuhkasi, mutta näreissään. Se ei pitänyt tällaista enää lainkaan huvittavana. Muutama oli noussut katsomon laidoille seisomaan ja osoittelemaan tyrmää suutuksissaan. Sankarikaksikko näki siinä tilaisuutensa. Nazorakien kiihtyessä he päättivät tehdä jotain uhkarohkeaa ja he säntäsivät takaisin areenalle, sillä Tahtorak oli kiinnittänyt huomionsa katsomon reunoilla meuhkaaviin nazorakeihin. Keetongu väänsi kalterit tieltään ja kömpi areenalle. Summerganon ja Keetongu heittivät molemmat kevyimmät sarvenpalat, jotka he olivat löytäneet kohti reunalla seisovia nazorakeja ja heidän suunnitelmansa toimi: yksi putosi areenalle saatuaan osuman jalkaansa. Yleisö raivostui ja Tahtorak sai ateriansa Summerganonin ja Keetongun kiitäessä kohti porttia. Torakanmokoma ei pedolle riittänyt, vaan se säntäsi hurjan raivon ja himon vallassa sankarien kimppuun ja yhyttikin kaksikon areenan päädyssä, josta lähti pienet tikapuut tasanteelle, jossa oli portti. Peto sai tikapuiden juurella päähänsä syvät vammat kaksikon miekoista ja ne pari sokeaa sekunttia, jotka peto koki, olivat pelastus Sugalle ja Keetongulle, jotka kipusivat peräkkäin tikkaille. Pienelle tasanteelle päästyään he ryntäsivät ovesta käytävään. Käytävä oli pimeä, eikä sieltä kuulunut ollenkaan ääniä. Tämä oli oletettavasti huoltoreitti siltä varalta, että areenalla täytyisi tehdä jotain. Nazorakit tajusivat, että sirkus oli ohi ja takaa-ajon pitäisi alkaa. Summerganon ja Keetongu pistivät juoksuksi, sillä Nazorakit tunsivat epäilemättä tämän paikan kuin omat taskunsa. Tahtorakin karjunta kuului yhä: \"KERTOKAA! ja seinät tuntuivat tärisevän.<br>\n<br>\nSummerganon ja Keetongu juoksivat pimeää käytävää jokusen minuutin ajan ja he päätyivät avarampaan käytävään. Alkoi kuulua useiden askelten kaiku. He ryntäsivät eteenpäin ja pian näköpiiriin ilmestyi muutama vihollinen, mutta vapaudenhimoista sankarikaksikkoa ne eivät pidätelleet, vaan jäivät miettimään mikä iski...<br>\n<br>\nSummerganon ja Keetongu tiesivät, että koko luolasto on hälytystilassa, mutta ketään ei näkynyt missään. Takaapäin alkoi kuitenkin kuulua jälleen askelten ääniä, heidän perässään oli massiivinen vihollislauma.<br>\n<br>\nSuga ja Keetongu löysivät käytävän varrelta oven ja siitä astuttuaan he näkivät avaria tiloja. He olivat ilmeisesti seuranneet varastointia ja areenan kunnossapitoa varten tarkoitettua käytäväverkostoa pesän keskustan tienoille. Nazorakit etsivät heitä ilmeisesti aivan muualta tai sitten valtavan väkijoukon kaaosta ei oltu saatu kunnon järjestykseen, vaan vain pieniä ryhmiä oli päässyt takaa-ajoon. Heidän aikaisemmin kuulemansa askeleet voimistuivat. Kaksikko pisti jälleen juoksuksi ja suuntasi kohti keskustaa. He kuulivat aiemmin havaittujen takaa-ajajien lisäksi muidenkin askelia, jotain tutumpaa... Ja ääniä. \"Elleivät vaistoni ole erehtyneet pahemman kerran, meillä kävi juuri mahtava tuuri.\", sanoi Summerganon iloisesti, vaikka olikin yhä varuillaan. Keetongukin piristyi, sillä keskustaan saapuessan (ja pari vihulaista tyrmättyään) he törmäsivät tovereihinsa keskustassa. Harmi vain, että monikymmenpäinen vihollislauma oli aivan lähellä ja uloskäyntejä varmaan tukittiin koko ajan. Mutta kun Manu, Matoro ja Make olivat siinä ja ryhmä oli jälleen yhdessä, syttyi heihin toivo ja taistelutahto rajummalla liekillä kuin aikoihin. \"Tästä se lähtee.\", totesi Make. \"Me pääsemme ulos.\", totesi Summerganon ja niin ryhmä ryntäsi yhtenä rintamana takaa-ajajia päin, joiden suuri joukko ilmestyi keskustaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":368,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-28T00:00:00.000Z","content":"<strong>Komentokammion savuava raunio</strong><br>\n<br>\nGuardian seurasi katseellaan, kuinka Tawa ja Domek ryntäsivät alas portaita kohti käytävää, joka veisi heidät Klaanin pihamaalle. Pyyhkien Killjoyn haarniskan itsetuhon ympäriinsä heittämää tomua ja laastia päältään ja yskien jotain erittäin kärähtäneen makuista ulos henkitorvestaan sininen skakdi kääntyi ympäri tarkkaillakseen räjähdyksen tekemää tuhoa.<br>\n<br>\nKomentokammion seinämä oli räjähtänyt täysin auki ja paljasti nyt aamuöisellä taivaalla hehkuvan kuunsirpin ja Klaanin sisäpihan. Pihalla oli kaksi savuavaa kraateria, joista kykeni havaitsemaan hienovaraista liikettä. Klaanin muurin valonheittimet olivat juuri aktivoituneet ja nyt yksi niistä kääntyi kohti pihaa valaisten kraaterit.<br>\nSekä Killjoy että Feterra olivat yhä kunnossa. Guardian toivoi, että Tawa ja Domek olisivat nopeita.<br>\n<br>\n\"Guartsu\", Kepen ääni sanoi jostain takaa. \"Luulen, että nyt olisi hyvä hetki keskittyä johonkin muuhun.\"<br>\nGuardian kääntyi. Kepe osoitti Feterraa, joka oli lentänyt räjähdyksen voimasta komentokammion seinän läpi. Nyt lommoja ja naarmuja täynnä oleva mekaaninen painajainen kaivautui vaivalloisesti läpi sisääntuloaukkonsa sätkien kuin lisko-Rahin irtileikattu häntä. Kolme Feterran neljästä kourasta napsahti aggressiivisesti yhteen ja auki, mutta sen neljännen käden sormet olivat irronneet räjähdyksessä. Tämän Feterran yksinäinen silmä oli punainen ja sen pää pyöri hitaasti edestakaisin.<br>\n<br>\nPaaco ja Kepe katsoivat toisiaan ja Guardiania epävarmana. Sen jälkeen Paaco ojensi Guardianille tämän Zamor-pistoolin.<br>\n\"Pidä siitä parempaa huolta.\"<br>\n<br>\nGuardian nyökkäsi, mutta ei vastannut. Hän tarkisti nopeasti, että pistooli oli ladattu ja katsoi juuri seinästä irti päässyttä Feterraa pohdiskelevan näköisenä.<br>\n\"Ideoita?\" hän sanoi.<br>\n<br>\n\"Pakeneminen olisi varmaan viisainta\", Kepe sanoi osoittaen peukullaan uloskäyntiä kohti.<br>\n<br>\n\"Kumpaa te pelkäätte enemmän?\" Guardian kysyi happamasti. \"Teräksistä leijuvaa tuhokonetta vai vihaista Tawaa?\"<br>\n<br>\n\"Erittäin hyvä pointti\", Kepe vastasi. <br>\n<br>\nFeterran punaisen silmän valo voimistui. Sen kommunikaatiokanava aukesi kuten aiemmin, mutta olento vaikutti olevan liian vahingoittunut vastaanottaakseen mestarinsa viestejä. Kommunikaattorin rätisevä ääni jäi soimaan taustalle silloinkin kun Feterra puhui itse.<br>\n<br>\nSen omakaan kommunikaattori ei vaikuttanut olevan täysin kunnossa.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Pelkään. Pelkään. Mestari. Mestari, pääni. Tunnen sen. Tunnen sen. Tunnen sen. Pääni. Sitä ei voi kyseenalaistaa. Tunnen sen. Tunnen sen. Tunnen sen. Olen pe-loissa-ni . . . \"</span></span><br>\n<br>\nFeterran puhe hidastui loppua kohti ennen täyttä hiljaisuutta. Parin sekunnin päästä Feterra kuitenkin räjähti uuteen puhetulvaan. Samalla sen kolme ja puoli kättä ryhtyivät tulittamaan valkoisia ammuksia skitsofreenisesti eri suuntiin samalla kun olkapäät laukaisivat kontrolloimattoman sateen pieniä plasmasäteitä.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Hyvää iltaa, herrasväki. Minä olen Avrahk Feterra malli 2.5, yksikkö 7. Minut käynnistettiin Mestari Z.M.A:n verstaassa noin kuukausi sitten. Luojani, Mestari Arstein opetti minulle runon. Jos haluaisitte kuulla runoni, voin lausua sen teille.\"</span></span><br>\n<br>\nSen sanottuaan Feterra vaikutti menettävän viimeisenkin ripauksen itsekontrolliaan. Sen mekaaninen pää pyöri nyt kovempaa täysiä kierroksia suristen. Guardian, Paaco ja Kepe juoksivat kohti suojaa päät kumarassa väistellen plasmasäteitä parhaansa mukaan.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Ympäri ja ympäri ja ympäri ja ympäri\"</span></span>, Feterra äänteli uhkaavan monotonisesti.<br>\n<br>\nPäästyään suojaan yhden komentokammion pöydän taakse kolmikko katsoi toisiaan pitkään. Monenlaisia ideoita ja strategioita kehiteltiin sen minuutin aikana, jonka pöytä kesti tulitusta. Suurin osa niistä oli huonoja, mutta jotain oli tehtävä.<br>\n<br>\nKolmikko nousi pystyyn. Guardian aloitti hyökkäyksen ampumalla kohti Feterraa Zamor-pistoolillaan. Ammukset katosivat panssariin ennen kuin räjähtivät kumeasti Feterran sisällä aiheuttaen uusia ulkonevia lommoja. Feterra käänsi satunnaisen tulituksensa kohti kolmen klaanilaisen joukkoa, mutta ei osannut selvästikään varautua Kepen jäästä luomaan suojaseinämään. Jää kesti juuri ja juuri niin kauan valkoisia latauksia, että Feterran punainen plasma ehti latautua täyteen voimaan. Silloin Paaco, Kepe ja Guardian olivat kuitenkin ehtineet kilven takaa pois.<br>\n<br>\nKilven tuhoamiseen keskittynyt Feterra katseli hämmentyneenä ympärilleen etsien merkkiä kohteistaan. Se löysi klaanilaiset vasta havaittuaan vihellystä jostain takaapäin.<br>\n<br>\nFeterra kääntyi. Se katui sitä sekunnin päästä, kun sai Zamorin viimeiseen silmäänsä, joka räsähti pimeäksi välittömästi.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Ongelma: Näkökykyni on heikentynyt. Ratkaisu: Lisää plasmaa.\"</span></span><br>\n<br>\nSilloin Feterra laukaisi olkaplasmansa samanaikaisesti. Se osoittautui huonoksi siirroksi, kun otti huomioon, että Kepe ja Paaco olivat käyttäneet voimiaan äsken. Molekyylihäirinnän naamio ja biomekaniikkavoimat olivat vaivoin yhteisvoimin sulattaneet plasmatykit umpinaisiksi, mikä vaikeutti huomattavasti ammuksen etenemistä.<br>\n<br>\nKaksi punaista räjähdystä leimahti Feterran molemmilla kyljillä, jonka jälkeen metalliolennon tykeistä oli jäljellä vain kaksi savuavaa raatoa. Feterra oli hiljaa hetken, mutta sen kommunikaattori vaikutti vihdoin korjaavan itsensä.<br>\n<br>\n<em>\"7. Peräänny. Tarvitset korjauksia.\"</em><br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: Kyllä, Mestari\"</span></span>, Feterra sanoi huomattavasti seesteisemmin. Se laski aseensa ja käynnisti pohjassa olevan moottorin äänekkäästi ennen kuin lensi ulos komentokammion aukinaisesta seinästä.<br>\n<br>\nGuardian, Kepe ja Paaco katsoivat toisiaan hetken ja nyökkäsivät. Sitten he lähtivät juoksemaan joukolla kohti portaita, jotka veivät kohti Klaanin sisäpihaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":369,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-28T00:27:00.000Z","content":"<strong>Tunnelit</strong><br>\n<br>\nMakuta Nuin tiimi rynnisti torakoiden läpi uudessa voimassaan. Takaapäin ammuttiin, mutta ammukset osuivat aina muihin torakoihin. Kukaan ryhmän jäsenistä ei loukkaantunut enää pahemmin. Pian he olivat käytävässä, joka vei suoraan keskelle pesää. He käyttivät kaikki yhdessä voimiaan tunnelin suun sorruttamiseen. Nyt torakat eivät seuraisi heitä tätä reittiä. Tietysti heillä olisi muita, mutta ne olisivat… muualla.<br>\n<br>\nKlaanilaiset hiippailivat kohti keskuskammiota miettien, mitä se mahtaisi sisältää. He jatkoivat tunnelia pitkin, kunnes saapuivat avarampaan tilaan. Suuren onkalon eräs seinämä oli tasaisen pyöreä ja metallinen, eikä oikein sopinut muuhun maisemaan. Valtavan metallipallon kyljessä oli kulkemiseen tarkoitettu aukko. He avasivat sen.<br>\n<br>\nSisällä oli jonkinlainen lyhyt käytävä. Virkailijatorakka istui pöytänsä ääressä. Hän näki tulijat ja kirkaisi. Pian hänen päänsä lensi kaaressa huoneen poikki. Leikki oli lopussa. Metallikäytävässä oli yksi ainut ovi. Ovessa luki ”000”.<br>\n”Tässä se nyt on, pojat”, Manu sanoi. He avasivat oven ja astuivat sisään.<br>\n<br>\n<a href=\"https://www.youtube.com/watch?v=synBp17IGfo\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Metal Gear Solid OST - Rex's Lair</a><br>\n<br>\nHuone, tai oikeastaan halli oli valtava. Sinne olisi mahtunut monta Tahtorakia. Seinät olivat outoa materiaalia. Ne tuntuivat jotenkin orgaanisilta. Seinillä muhi jotain elävän näköistä. Jonkinlaisia ”lonkeroita” roikkui sieltä täältä. Ne liikkuivat välillä.<br>\n<br>\nSitten he huomasivat sen. Se oli iso. Se liikkui. Ei paljon, mutta liikkui kuitenkin. Se oli samaa, likaisen ruskeaa väriä kuin Nazorakit. Sillä oli kuusi valtavaa raajaa. Sen paikoitellen hieman piikikäs ulkokuori näytti muinaiselta, ja siihen näytti kasvaneen levää. Se oli kahlehdittu seiniin ja maahan kiinni, mutta liikkumavaraa sillä näytti silti olevan runsaasti. Sen hyönteismäinen pää jatkui pitkulaisena taakse, ja sen kuolaava, terävähampainen suuntapainen aukesi ja sulkeutui ällöttävästi nytkähdellen. Sen peräpää oli paksun liman peitossa, ja aivan alaruumiin kärjestä avautui tasaisin väliajoin reikä, josta työntyi esiin saman tahman peittämä muna. Se oli Nazorakien kuningatar.<br>\n<br>\nKlaanilaiset katsoivat kauhuissaan tätä irvokasta, limaista, inhottavaa olentoa. Paitsi Makuta Nui: tämä katseli sitä kasvavan säälin ja halveksunnan tuntein. Nyt sen elämän oli päätyttävä.<br>\n”Manu…” sanoi Matoro hiljaa. Manu katsoi häneen päin.<br>\n”Se on…”<br>\n”Kyllä”, Makuta vastasi.<br>\n<br>\nHe katsoivat sitä pitkään. Välillä se kierähti toiselle kyljelleen ja korisi epämääräisesti. Se oli reilusti äskeistä Tahtorakia isompi. Se voisi murskata heidät kierähtämällä päälle.<br>\n”Tämänkö takia et kertonut meille?” Summerganon kysyi.<br>\n”Ette olisi lähtenyt mukaan”, Makuta vastasi.<br>\n”Emmekö?” Make kuiskasi.<br>\n”Emme…” Matoro sanoi pelokkaasti. ”Se on iso…”<br>\n”Niin on. Se pitää tuhota, rakkaat ystävät. Siksi olemme täällä”, Manu sanoi yrittäen kohentaa taistelumoraalia.<br>\n<br>\nHetken hiljaisuus.<br>\n”En olisi aiemmin uskonut Tahtorakin olevan senpäiväisistä vihollisistamme toiseksi isoin ja toiseksi väkevin”, sanoi Keetongu. Summerganon nyökkäsi kalpeana.<br>\n”Miten me… tapamme… sen?” kysyi Make.<br>\n”Meidän tulee…” Makuta vastasi.<br>\n”… niin?” Matoro sanoi.<br>\n”En ole itse asiassa ajatellut asiaa.”<br>\n”MITÄ?” muut huusivat yhtä aikaa.<br>\n”On hieno saavutus, että olemme hengissä täällä asti.”<br>\n”Sinäkö siis… toit meidät tänne kuolemaan?” sanoi Keetongu. Raivo alkoi nousta hänen päähänsä.<br>\n”Minun oli pakko yrittää tuhota se…” Manu sanoi hiljaa.<br>\n”Miksi?” Summerganon kysyi.<br>\n”Miksi se on niin tärkeää sinulle?” Make jatkoi.<br>\n”Se…”<br>\n<br>\n”Ssssse on hänelle aivan liian tärkeää”, sanoi uusi ääni. Abzumon ääni.<br>\n<br>\nVarjoista astui esiin julma, violettihaarniskainen, mustaviittainen Makuta.<br>\n”Ettekö tiedä?” hän sanoi ilkeästi. Makuta Nui katsoi häntä murhaavasti.<br>\n”Teidän ihanalla Makutallanne on yhteys torakoihin.”<br>\n”Sen voi päätellä kuka hyvänsä”, sanoi Matoro. ”Hän tuntee torakoiden johtajan.”<br>\n”Ah, niin”, Abzumo jatkoi. ”Ihanainen <em>0001</em>. Kuinka kaipaankaan vanhoja, hyviä aikoja.”<br>\n”Mistä sinä puhut?” tivasi Suga.<br>\n”Minä olin ennen Makuta Nuin työtoveri. Mutta hän jätti minut ja työmme julmasti.” Abzumon kasvoilla oli julma hymy. Suhiseva s oli poissa. Tiimiläiset katsoivat Manua. Tämä oli ilmeetön. Hänen kasvonsa olivat varjossa. Abzumo hymyili yhä leveämmin.<br>\n<br>\n<a href=\"http://www.youtube.com/watch?v=vJHPP0r3r2k\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Metal Gear Solid 4 OST - Rex's Lair 2008</a><br>\n<br>\n“Siitä on jo kauan…” Abzumo jatkoi. ”Olimme Makutain veljeskunnan jäseniä tuohon aikaan. Kumpikin meistä loi samantyylisiä, ilkeitä, pelottavia – hirviömäisiä raheja. Päätimme luoda yhdessä jotain kammottavaa. Jonkinlaisen älykkään rahilajin, joka osaisi lisääntyä massavasti. Kuningatar loisi meille hienon armeijan näitä olentoja.” Makuta hymyili.<br>\n”Pikkuinen 000 ei ollut näin suuri vielä tuolloin.”<br>\n”Senkin saasta”, Makuta Nui kuiskasi.<br>\n”Minä? Älä viitsi, tämä oli sinun ideasi. Miksi kaduit? Miksi jätit minut tämän armoille? Kun arvoisa torakka numero 0001 oli syntynyt, lähdit pois. Häivyit, pois veljeskunnasta, pois luotamme. Miksi teit sen?”<br>\n”Minä en ollut, kuten sinä.”<br>\n”Voi, kyllä olit. Muistan selkeästi, kuinka juonimme veljeskunnan tuhoa. Minä jätin heidät tässä äskettäin… Nyt olen palannut rakkaideni luokse. Ja sitten tuhoan Bio-Klaanin. Se on tärkeintä. Ja kosto.”<br>\n<br>\nKaikki katsoivat Abzumoa. Makuta Nui näytti äärimmäisen synkältä.<br>\n”Miksi et kertonut meille?” Matoro sanoi.<br>\n”Olet salannut kaiken meiltä…” Make jatkoi. Abzumon nauru kaikui huoneessa pelottavasti. Se tunkeutui heidän päihinsä. Se raastoi heidän hermojaan. Se tappoi heidän kärsivällisyytensä.<br>\n”Eikö pikku Manu kertonut teille, että me olemme vanhoja kavereita? Eikö pikku Manu kertonut, että me loimme Nazorakit?” Abzumo käkätti. ”Eikö hän kertonut teille… mitään?”<br>\n<br>\nKaikki olivat hiljaa. Abzumo hykerteli itsekseen.<br>\n”Te ette taidakaan tuntea häntä. Ette ollenkaan.”<br>\n<br>\nAbzumo tunsi valtaisan paineaallon osuvan ruumiiseensa. Hän paiskautui päin seinää kirkaisten kovaa. Makuta Nui seisoi paikallaan käsi eteenpäin ojennettuna, siivet auki.<br>\n”Onnitteluni, veliseni”, hän sanoi kylmällä, inhottavalla äänellä, joka tihkui vihaa ja raivoa. ”Sait minut suuttumaan.”<br>\n<br>\nYhtäkkiä 000 liikkui. Tavallista enemmän siis. Se <em>nousi</em> käsiensä varaan ja käänsi ruman päänsä kohti klaanilaisia.<br>\n”Ohoo, lapsi heräsi”, Abzumo sanoi. ”Olet huono isä, Manu. Todella huono.”<br>\n”Turpa kiinni, kivirotta”, Makuta Nui sanoi kylmästi ja ampui varjosäteen. Hänen voimansa alkoivat palautua. Viha täytti hänen mielensä. Abzumo väisti iskun täpärästi. <iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><acronym title="We lose our heads! Oh, Lord, we wanna play with the Death!">Hän oli menettää päänsä.</acronym></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<a href=\"http://www.youtube.com/watch?v=stEOxS6qz3I\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Metal Gear Solid 3 OST - Takin' On The Shagohod</a><br>\n<br>\nNazorak-kuningattaren pää oli silmätön. Suuri suu oli täynnä teräviä hampaita. Kuola valui pitkinä noroina lattialle. Se alkoi kääntyillä kohti saalista.<br>\n”Pieni torakkavauva lähtee saalistamaan. Ehkä se löytää teidät”, Abzumo ilkkui. Hän nousi ylös ja katosi pian 000:n taakse. Tämä syöksähti klaanilaisia kohti nopeammin, kuin sellaiselta massalta voisi odottaa. Makuta Nui nousi lentoon ja etsi katseellaan Abzumoa. Muut yrittivät pysyä hengissä. Matoro pujotteli torakan käsien välistä toiselle puolelle huonetta. Keetongu yritti avata oven, mutta Abzumo räjäytti sen eteen kiviä jostain korkeuksista. Pian Makutoilla olisi uusi ilmataistelu. Make ja Summerganon yrittivät väistellä 000:aa, joka yritti liiskata heidät. Make ehti kierähtää pois alta, mutta Suga melkein murskautui. Hän ehti kuitenkin tarttua kiinni selälleen kierähtävän 000:n mahasta. Limaisesta ihosta oli vaikea pitää kiinni, mutta Summerganon onnistui hyvin. Nyt hän oli jättimäisen torakan päällä.<br>\n<br>\nSuga tuijotti pedon kitaa vain parin askeleen päästä. Epämuodostuneen leuan pakkoliikkeet kuvottivat häntä. Suusta valuva, pahanhajuinen kuola kuvotti häntä. Koko olento kuvotti häntä.<br>\nSummerganon kiepautti miekkaa päänsä yläpuolella, ja samanaikaisesti otti harppauksen eteenpäin. Yhdellä taitavalla liikkeellä hän keskitti sekä oman että miekkansa liike-energian sivallukseen, ja hyökkäsi kohti pedon vasenta alaleukaa. Sugan säilä sivalsi suuren palan irti kuningattaren raajamaisesta leuasta. Purppuraa nestettä ruiskusi villisti joka suuntaan, ja Sugan oli vaikea nähdä eteensä nesteen suihkutessa hänen kasvoilleen.<br>\nKuitenkin hän jatkoi huitomista, ja leuasta irtosi lisää paloja.<br>\nTämä kuitenkin aiheutti kuningattaren karjaisevan tuskissaan, ja pelkkä ääni oli niin kova, että Summerganon tippui olennon vatsan päältä. Maken onnitui kuitenkin lentää toverinsa luo, ja hän nappasi Sugan ilmasta.<br>\n<br>\nPurppuraa ”verta” lensi Matoron päälle. Se alkoi syövyttää hänen panssareitaan.<br>\n<em>Mitä h-…</em> hän ajatteli, ennen kuin sai päälleen kuningattaren suuren käden. Se puristi häntä maahan. Hän haukkoi henkeään. Abzumo laskeutui hänen vierelleen.<br>\n”Onko kivaa, Blacksssssnow?” tämä ilkkui ja aikoi potkaista Matoron naamion irti. Mutta sitten Manu lensi Abzumon päälle tönäisten tämän lattiaan. Abzumo nousi nopeasti ja teki kierrepotkun, joka osui Manun kasvoihin niin, että tämä lensi suoraan 000:n pehmeää ruumista vasten.<br>\n”Et ole koskaan ollut mikään lähitaistelija, Manu-parka”, Abzumo sanoi ilkeästi. Makuta Nui nousi ja veti esiin miekan. Abzumo teki samoin.<br>\n”Tällainen on tarpeeksi hienostunutta minulle, veliseni”, Manu sanoi ja hyökkäsi. Kummaltakin puolelta jaeltiin iskuja, mutta jokainen torjuttiin. Kumpikin osasi käyttää miekkaansa tarpeeksi hyvin estääkseen toista viipaloimasta itseään. Sitten Abzumo yhtäkkiä lisäsi Manun painovoimaa niin, että tämä rusentui lattiaa vasten. Abzumo heittäytyi koko painollaan miekka edellä Manua kohti, mutta tämä teleporttasi pois hänen edestään. Abzumo huomasi virheensä liian myöhään, hänen miekkansa meni poikki osuessaan lattiaan niin suurella voimalla, ja palanen terästä tunkeutui hänen kätensä läpi. Manu oli nyt hänen takanaan ja huohotti raskaasti.<br>\n<br>\nKuitenkin, juuri kun Manu oli hyökkäämässä, Kuningattaren valtava raaja heitti tämän kauas Abzumon luota. Hän paiskautui Sugaa kantavaa Makea päin, ja koko kolmikko rysähti hallin lattialle.<br>\nKeetongu juoksi kolmen Klaanilaisen luo.<br>\n\"Oletteko kunnossa?\"<br>\nMake avasi suunsa ensimmäisenä: \"Pernani on kestänyt kovempaakin.\"<br>\n<br>\nMatoro hyppi ja heitti kuperkeikkoja väistelläkseen 000:n raajojen iskuja. Kuitenkin hänenkin ketteryytensä raja tuli vastaan, ja eräs tälleistä paiskasi Blacksnowin monta metriä ilmaan. Matoro paiskautui hallin lattiaan kivuliaan näköisesti.<br>\nAbzumo hyökkäsi ainoan tolpillaan olevan Klaanilaisen, Keetongun, kimppuun. Kaksi vahvaa hahmoa kävi tiukkaa vääntöä, mutta kun Makuta käytti lämpökatsettaan, Keltainen Jättiläinen kaatui maahan huutaen tuskissaan.<br>\n<br>\nMakuta Nui oli pökerryksissä maassa. Matoro lojui toisella puolella huonetta. Keetongu paloi maassa. Summerganon makasi tajuttomana Maken päällä. Abzumo näytti voitonriemuiselta.<br>\n”Minä voitin, Makuta Nui ja bioklaanilaiset, minä voitin!” Hän kääntyi katsomaan kuningatartorakkaa juuri parahiksi nähdäkseen tämän iskevän valtaisan takapuolensa häneen. Abzumo lensi kaaressa pesän seinän sisään. Kyllä, sisään. Seinään tuli aikamoinen lovi, ja se alkoi sulkeutua Makutan ympärille.<br>\n”Eiiih”, tämä voihkaisi, kun seinä vei hänet sisäänsä.<br>\n<br>\n000 alkoi riehua hullun lailla. Makuta Nui alkoi toeta iskustaan. Hän katsoi kuningatarta.<br>\n”Me päästämme hänet irti”, Manu julisti. Muutkin alkoivat heräillä.<br>\n”M-mitäh?” Make sanoi. ”Hulluko olet?” Torakoiden kaivuun ääniä kuului kivikasan takaa.<br>\n”Ne tulevat”, Manu sanoi. ”Me päästämme hänet irti.”<br>\n”Hyvä on”, muut vastasivat.<br>\n<br>\nHe kohdistivat kaiken energiansa torakkakuningattaren ketjuihin. Ne olivat äärimmäisen vahvat: 000 ei saisi päästä niistä irti, joten niiden tuli kestää. Tämä muodostikin ongelman, kun torakan oli tarkoitus päästä irti. Mutta kyllähän viisikon yhdistetty voima sai kettingit katkeamaan, kun 000 itse repi ketjuja tehokkaasti. Kuningatar pääsi irti, mikä ei välttämättä ollut mikään paras mahdollinen asia torakoille, jotka pääsivät kivikerroksen läpi; kuningatar söi ne. Torakat alkoivat karjua: ”Hakekaa hoitajat!”<br>\n<br>\nViisikko karkasi ulos ovesta torakoiden läpi. Pian he olivat käytävänhaarassa, jossa ei ollut torakoita. Niiden kaikki huomio kiinnittyi nyt irti päässeen kuningattaren taltuttamiseen.<br>\n<br>\nPesässä Abzumo oli päässyt jo irti seinästä. Klaanilaiset olivat poissa. Abzumon sappi kiehui. Erikoisvarusteisia torakoita saapui sisään. Heidän mukanaan tuli kenraali 001.<br>\n<br>\nKenraali 001 katsoi kylmän viileästi vierestä, kuinka erikoistuneet Nazorakit lähettivät aseistaan tainnutussäteitä kohti Kuningatarta.<br>\nTässä menisi taas kauan, siitä hän oli varma. Viimeksi, kun 000 oli vapaana, oli mennyt lähemmäs kaksi päivää saada se leppymään.<br>\n<br>\nSitten Kenraali siirsi huomionsa Abzumoon. Makuta näytti turhautuneelta. 001 asteli pitkän, violetin hahmon luo.<br>\n\"Päästit heidät sitten menemään.\"<br>\n\"Näemmä.\"<br>\n\"Vaikka olit voittanut heidät jo.\"<br>\n\"Sssssssinun lemmikkisssi oli sse, jonka tähden klaanilaisssssset päässssivät pakoon.\"<br>\n<br>\nKenraali ei jaksanut väitellä suhisevan kummajaisen kanssa. Hän asteli pois metallipallosta, pois riehuvan Kuningattaren luota. Häntä ärsytti. Abzumo ajatteli raivoissaan, kuinka hänen saaliinsa oli päässyt karkuun – vain, koska 000 oli heittäytynyt hankalaksi. Ja seinä… oli syönyt hänet. Se oli lievästi sanottuna outoa.<br>\n<br>\nKlaanilaiset juoksivat tunnelia pitkin. He olivat juosseet erittäin pitkään, ja jokainen oli väsynyt. Heidän voimiaan oli koeteltu toden teolla, ja nyt heidän oli juostava kilometrikaupalla pimeässä käytävässä. He näkivät ylöspäin menevät tikkaat. Vapaus! Pian he jo kiipesivät tikkaita pitkin kohti raitista ilmaa. Make pullahti ulos ensimmäisenä. Hän haukkoi henkeään, kuin ei olisi hengittänyt tunteihin. Matoro romahti maahan heti päästyään ylös. Keetongu sai raahattua tajuttoman Sugan pihalle ennen kuin istahti hengähtämään. Makuta Nui käveli sivummalle ja istuutui maahan. Kukaan ei voinut edes arvata, mitä hänen päänsä sisällä mahtoi liikkua, mutta mitä tahansa se olikin, se ei varmasti ollut kovin positiivista.<br>\n<br>\n[spoil]Snowie kirjoitti suunnilleen puolet tästä viestistä. Badum-tish. Puolet kunniasta hänelle.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":370,"creator":"Donny","timestamp":"2010-11-28T01:04:00.000Z","content":"<strong>Trooppinen saari, Nazorakein tukikohta</strong><br>\n<br>\nÄmkoo istui pienehkön rakennuksen katolla leikkien huomaamatonta. Hän veti viittansa tiukemmin ympärilleen ja kyyristyi entisestään. Yön pimeys auttoi Ämkoota pitämään itsensä näkymättömissä, joskin hän joutui olemaan jatkuvasti valppaana. Torakat etsivät tunkeilijoita edelleen joten yksikin varomaton liike saattaisi paljastaa Ämkoon sijainnin ja aiheuttaa läjäpäin ongelmia.<br>\n<br>\nMustanvihreä hahmo lähti hetken kestäneen levähdystuokionsa jälkeen liikkeelle. Ämkoo pudottautui mitä varovaisimmalla liikesarjalla alas rakennuksen katolta laskeutuen pehmeästi ahtaalle kujalle. Kuja johdatti Ämkoon aukiolle, jolla liikkui hajanainen joukko nazorakeja. Ämkoo lähti siitä huolimatta etenemään. Hitain joskin varmoin askelin liikkuva tumma viittasankari onnistui liukenemaan tehokkaasti kaikkiin eteen tulleisiin varjoihin eivätkä torakat ennättäneet huomaamaan häntä.<br>\n<br>\nSilloin jotain tapahtui. Tukikohdan läntiseltä suunnalta kuului voimakas räjähdys keräten kaikkien nazorakien huomion itseensä. Jokainen aukiolla partioivista torakoista kääntyi äkisti räjähdyksen viitoittamaan suuntaan lähtien juoksuun. Ämkoo kuunteli hetken koko ajan kauemmas katoavia nazorakien huutoja ja uskaltautui sitten kohottautumaan täyteen seisoma-asentoon.<br>\n<br>\nAukio oli tosiaan tyhjä. Hiljainen myös. Ämkoo asteli alueen keskelle, pysähtyi ja käänsi katseensa hetkeksi kohti taivasta.<br>\n<br>\n\"Tämä ei ole helppoa\", hän ajatteli. \"Miten löydän sen saamarin palan jos joudun koko ajan piileskelemään tällä lailla?\"<br>\n<br>\nÄmkoo käänsi katseensa takaisin maan tasalle ja vilkuili ympäröiviä rakennuksia. Varastoja? Ehkä. Mitä niiden sisältä mahtaisi löytyä? Aseita, luultavimmin. Tukikohta oli todellakin raskaasti aseistettu. Juurikin siitä syystä huomatuksi tuleminen asetti Ämkoon välittömään hengenvaaraan.<br>\n<br>\nÄmkoo huokaisi.<br>\n<br>\n\"Oletkohan vielä hengissä, Snowie.\"<br>\n<br>\nLumiukon tilanne huolestutti, eikä Ämkoo voinut kieltää sitä. Kaksikon hajaantuminen oli ollut huono idea. Mutta toisaalta, mitäpä sitä nyt valittamaan. Ämkoo tuskin löytäisi kumppaniaan ihan heti, vaikka yrittäisikin. Paitsi jos...<br>\n<br>\n\"Se räjähdys.\"<br>\n<br>\nÄmkoo pudisti päätään.<br>\n<br>\n\"Se ei olisi Snowien tapaista.\"<br>\n<br>\nÄmkoo korjasi repaleisen viittansa asentoa ja valmistautui jatkamaan matkaansa. Pimeyden luomaa turvaa ei riittäisi loputtomiin, joten nyt kannattaisi pitää kiirettä. Ämkoo katsahti nopeasti ylhäällä kiiltävää tähtitaivasta kuin varmistaakseen, mistä suunnasta oli juuri tullut. Sitten hän kääntyi ympäri, kohotti jalkaansa ja... Pysähtyi.<br>\n<br>\nHän ei ollut yksin.<br>\n<br>\nÄmkoo tuijotti aukion laidalla seisovaa hahmoa. Hahmo tuijotti takaisin.<br>\n<br>\nTai ei, ei se tuijottanut.<br>\n<br>\nSillä ei nimittäin ollut silmiä.<br>\n<br>\nÄmkoo ei ollut koskaan ennen nähnyt mitään sellaista. Muutaman metrin päässä hänen edessään seisoi vitivalkoinen, kasvoton olento. Olennon velttoa ja nukkemaista olemusta korostivat yliluonnollisen mittaiset raajat ja kammottava, pitkä kaula. Olento ei liikkunut.<br>\n<br>\n\"En huomannut sinua\", Ämkoo sanoi, kätkeäkseen hämmennyksensä.<br>\n<br>\nOlento liikahti. Ämkoo huomasi ensimmäistä kertaa sen selässä roikkuvan aseen. Olento tarttui katanaansa ja toi sen eteensä elottoman oloisesti liikehtien. Sitten olento puhui.<br>\n<br>\n\"Vedä miekkasi.\"<br>\n<br>\n[spoil]Väsyttäääärgh.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":371,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-11-28T01:53:00.000Z","content":"<strong>Bio Klaanin Linnake, maanalainen käytävä</strong><br>\n<br>\nMaan alla, vanhoissa laajoissa betonikäytävissä kaikui askeleiden äänet. Käytävät olivat suhteellisen hyvin, mutta kylmästi valaistettuja.<br>\nKäytävällä kävelivät kolme henkilöä jonossa, joista keskimmäinen on kahlittu mustavalko ja sininen naispuolinen Toa joka oli riisuttu naamiosta; Sheelika. <br>\nSheelikan edessä oli häntä korkeampi, hyvin vahvan näköinen titaani ja hänen takana melkein yhtä korkea, kullanhopeinen Toa. He kävelivät hyvin suorassa käytävässä, kääntyen vain silloin tällöin ilmestyvien tienhaarojen kohdalla eri suuntiin. Jokainen askel vei heidät yhä kauemmat Linnakeesta ja yhä lähemmäksi Klaanin maanalaista tyrmää.<br>\nSheelika oli hyvin vihainen. Hän ajatteli, että Adminit olisivat lähettäneet vain Matoralaisia vastaavia märkäkorvaisia Klaanin jäseniä viemään häntä, jolloin hän olisi voinut karata helposti.<br>\nSen sijaan he olivat lähettäneet kahta erittäin voimakkaita melkein titaanin kokoisia vartijoita jotka ovat olleet kauemmin kuin melkein kaikki klaanilaiset joita hän oli tavannut tänä iltana.<br>\n\"Te todellakin tiedätte kuinka kohdella hyvin vieraitanne\", Sheelika iski hyvin sarkastisesti.<br>\n\"Hiljaa. Vangit puhuvat vain jos vartijat antavat luvan\", hänen edessä oleva titaani vastasi hyvin kiivaasti ja vakavasti. Vartija ei selvästikään ollut henkilö jonka kanssa voi heitellä vitsejä.<br>\nHe jatkoivat marssimista käytävällä. Valot alkoivat himmetä ja käytävä näytti yhä vanhemmilta ja likaisemmilta heidän edetessään yhä syvemmälle maan alle, lähestyen Klaanin tyrmää.<br>\nViimein vartijat pysähtyvät, jolloin Sheelika näki edessä painavasti panssaroidun metallioven ja sen oikeanpuolella olevan pienen metallipaneelin, jotka näyttivät paljon modernisemmalta ja puhtaammalta kuin niitä ympäröivät seinämät. Hänen edessä oleva vartija käveli oven viereiseen metallipaneelin luokse ja avasi sen, paljastaen sen alta pienen näppäimistön, kameran linssin ja äänentunnistuslaitteen. Vartija alkoi painella näppäimistöön pitkän koodisarjan ja puhui äänentunnistuslaitteeseen identtiteetinsä: \"BodyGuard, Bio Klaanin kolmen ruutupalkin jäsen. ID. 122151007. Vieressäni Toa Santor...\"<br>\n\"SUPER Toa Santor\", Sheelikan takana oleva vartija lisäsi.<br>\n\"...Super Toa Santor\", BodyGuard jatkoi, \"Bio Klaanin neljän ruutuplakin jäsen. ID. 1286107 ja yksi vanki\".<br>\n<br>\nHänen lopetettuaan ilmoituksen, panssariovi alkoi avautua. He kävelivät sisään ja portin sulkeutuen heidän perässä. Sisällä Sheelika huomasi paikan olevan vielä vanhempi ja heikommin valaistettu kuin edelliset käytävät. Hän tuskin edes näki vartijoiden yksityiskohtia.<br>\nHetken käveltyä he saapuivat tavanomaisen puuoven eteen. BodyGuard alkoi koputtamaan oveen sillä välin kun Santor piteli tiukasti kiinni Sheelikasta. Oven takaa kuului papereiden ja erillaisten muiden esineiden rysäyksen kun nopeita askeleita alkoi lähetyä oveen päin. BodyGuard yritti koputtaa uudelleen, kunnes ovi viimein avautui ja sen takana ilmestyi hopeavaaleanpunainen, naispuolinen Hauta kantava Toa.<br>\n\"BodyGuard!\", Toa vastasi hyvin iloisesti, \"Ja Super-duper Toa Santor! Hei!\"<br>\n\"Terve GT\", Santor vastasi takana, \"pitkästä aikaan\".<br>\n\"Totta, en muista milloin me viimeksi nähtiin toisemme\", GT lausui hyväntuulisena, \"Adminit katsos päättivät, että minä toimisin parhaiten täällä tyrmässä huoltajana\".<br>\n\"Ymmärrettävä päätös...\", Santor sanoi hieman ivallisesti, mutta GT ei kuunnellut.<br>\nPiittaamatta keskustelusta, Sheelika vilkaisi Toan takana olevaa huonetta. Huone oli yllättävän hyvin valaistettu ja tilava, jonka seiniä peitti hyllyt ja kaappit, mutta myös koristi metsästysjousen ja eräänlaisen koira-Rahin patsas. Huoneen keskellä oli työpöytä, joka oli suuremmaksi täynnä papereita joista suurinosa ovat pudonneet lattialle.<br>\nSheelikan vilkaistua GT viimein huomasi hänet ja kysyi: \"kuka hän on?\"<br>\n\"Hän on Sheelika, uusi vankimme. Tulimme viemään hänet selliinsä\", BodyGuard ilmoitti vakavana.<br>\n\"Aha\", GT vastasi hieman piittaamattomana ja katsoi Sheelikaan päin.<br>\n\"Hei\", hopeanvaaleanpunainen Toa tervehti häntä yllättävän lempeästi ja hymyili häntä päin. Sheelika hämmentyi eikä tiennyt miten vastaisi tähän.<br>\n<br>\nMyöhemmin joukko liikkuivat GT:n johdattamana tyrmän pölyisissä ja synkissä kivikäytävissä. Silloin tällöin he pysähtelivät avaamaan tiehen osuvia turvallisuutta varten asetettuja kaltereita ja teräsovia. <br>\nKuiskauksia, huutoja ja kirouksia kuului vangeilta heidän kävellessään sellien ohi, mutta GT näytti vilkuttavan pirteästi vangeille ja joskus jopa kysyi miten heillä on mennyt. Sheelika alkoi katselemaan viereisiä sellejä. Hän huomasi heidän edetessä kuinka sellien kalterit näyttivät yhä vahvemmilta. Yhdessä sellissä oli hyvin oudon näköinen yksisiipinen olento joka vain tuijotti heitä hyvin vihaisesti. <br>\n\"Tekopyhät\", se kuiskasi, \"olette aina väärässä\".<br>\nToinen selli mikä pisti eniten silmään oli selli, jonka kalterit olivat peitettynä papereihin joihin on piirretty erikoisia symboleita. Kalterien takana istui pitkä, laiha hahmo jonka kädet olivat suurissa metallikahleissa, hänen silmät ja suut peitettynä huiveihin ja hänen kaulaansa oli ripustettu kyltti jossa ainoastaan luki \"Rikon Sääntöjä\". Kävellessän ohi Sheelika tunsi jostain syystä hyytävän tunteen, että vanki olisi hymyillyt heille noiden huivien takana heidän kävellessään ohi.<br>\n<br>\nViimein marsiessaan hetken he saapuivat tyhjän sellin luo. GT avasi portin ja Sheelika astui sisään ilman rimpuilua.<br>\n\"Ettekö aio päästää hänet kahleista?\", GT kysyi viattomana.<br>\n\"Emme. Hän on aivan liian vaarallinen, sinuna minä en ottaisi riskejä. Meidän työmme on tehty\", BodyGuard vastasi ja alkoi kääntymään Santorin kanssa pois. GT käänsi taas katseensa Sheelikaan päin ja hyvästeli positiivisesti ja lähti myös.<br>\nSheelika istui keskellä pimeää selliään eikä voinut tehdä mitään muuta kuin miettiä. Hän yritti ajatella pakosuunnitelmia, mutta mikään ei syntynyt mieleen. Sen sijaan, hän alkoi muistamaan sen hopeavaaleanpunaisen Toan hymy. Se oli nyt ainoa mikä tuli hänen mieleen. Se oli hyvin naivii, hän ajatteli, Toa on aivan liian lapsekas kun käyttäytyi noin ystävällisesti vankejaan päin. Mutta jostain syystä, hän alkoi tuntea jonkinlaisen samaistumisen tähän naiviuuteen päin. <br>\nAivan kuin hän tietäisi tämän tunteen ennekin.<br>\n<br>\n<strong>Bio Klaanin Linnoitus, monia vuosia sitten</strong><br>\n<br>\n\"... Sheelika, kuunteletko minua oikein?\"<br>\n<br>\nMustaan kaapuun pukeutunut, tumman punaista Pehkuita kantava Toa alkoi kysymään Sheelikalta.<br>\nSheelika yllättyi hieman eikä tiennyt miten vastata. Hän ei ollut kuunnellut mitä Toa oli kertomassa keskittyessään suuren ikkunan takaiseen kaupunkimaisemaan.<br>\n\"Öh, no...\", hän alkoi solista hermostuneesti.<br>\n\"Et siis kuunnellut mitä sanoin?\", Toa kysyi.<br>\n\"... En. anteeksi herra moderaattori\", Sheelika myönsi pahoittelevasi.<br>\nModeraattori huokaisi hieman, \"Sheelika, sinun täytyy ymmärtää. Ei Klaaniin liittyminen ole pelkästään se, että kirjoittelet vain pari paperia ja saat muutaman tervettuliaistoivotuksen Tawalta. Jäsenenä sinulle tulee myös ottaa vastuu jokaisen Klaanissa elävän turvallisuudesta ja noudattaa Klaanimme sääntöjä ja lakeja. Et voi vain laiskotella päivät pitkät talojen katolla\".<br>\n\"Selvä, ymmärrän\", Sheelika vastasi nöyräästi ja hieman alakuloisesti. <br>\n\"No, jatketaan tätä huomenna sitten, menehän takaisin uuteen kotiisi lepäämään. Kyllä tämä tästä\", moderaattori sanoi.<br>\n\"Kiitos, herra moderaattori, kiitos\", Sheelika alkoi puhumaan heti paljon pirteämpänä.<br>\n\"Kutsu vain DN:iksi\", moderaattori vastasi.<br>\n\"Kyllä herra moderaattori DN\", Sheelika lisäsi ja juoksi henkevänä ulos suurelta rakennukselta.<br>\nSheelika käveli hyvin vilkkaana Linnakkeen teillä. Hänet oli viimein otettu Klaanin jäseneksi, vieläpä Tawan hyväksynnällä! Hän ei olisi voinut olla iloisempi. Kyllä, hän päätti tehdä parhaimpansa Tawan alaisuudessa.<br>\nLiikkuessaan hän ei huomannut edessä olevaa Matoralaista joka kantoi kädessään kassillisen kirjoja ja törmäsi häneen.<br>\n\"Oi, anteeksi\", Sheelika lausui hätäisesti ja alkoi auttamaan kaatunutta Matoralaista ylös ja auttoi keräämään maassa lojuvat kirjat.<br>\n\"Ei se mitään\", Matoralainen vastasi hieman välinpitämättömästi ja käänsi katseensa Sheelikaa päin, \"hei, oletko sinä se Klaanin uusin jäsen?\"<br>\n\"Kyllä, kyllä minä olen. Sheelika on nimeni, hauska tavata\", hän sanoi hyvin innokkaasti Matoralaiselle.<br>\n\"Ah kuinka sopivasti, olenkin etsinyt sinua kokoajan\", Matoralainen vaihtoi äänensävynsä heti, \"katsos tarvitsen apua yhdessä asiassa, ja ainoastaan te voisitte auttaa minua...\"<br>\n\"Autan mielelläni! Mitä tahansakin se on, autan mielelläni\", Sheelika vastasi. Hän ajatteli, että viimein voisi tehdä jotain hyvää näyttääkseen Tawalle.<br>\n\"Hienoa\", Matoralainen sanoi, \"nimeni on Rowash. Olen täällä Kanoka-kiekkojen kauppias\"<br>\n\"Selvä on Rowash. Mitä sinä haluat minun tekevän?\", Sheelika kysyi Matoralaiselta.<br>\n<br>\nRowash hymyili. <br>\n\"Se on vain pieni palvelus...\"<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio Klaanin Linnake, tyrmä, nykypäivä</strong><br>\n<br>\n\"<em>... Se oli vain pieni palvelus</em>\", Sheelika puhui itselleen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":372,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-28T08:18:00.000Z","content":"<strong>Klaanin käytävät</strong> <br>\n<br>\nJostain kuului räjähdys, joka olisi ollut läheltä korviahuumaava.<br>\n<br>\nGK käveli vain huomatakseen, että ääni tuli kätävästä komentokammioon.<br>\n<br>\n\"Sairasta, juurihan olin täällä.\", hän murahti.<br>\n<br>\nGlatorianking säpsähti nähdessään valtavan reiän seinässä komentokammmiossa.<br>\n<br>\n\"Teen tämän varmuuden vuoksi.\"<br>\n<br>\n\"pysy takanani Jake.\"<br>\n<br>\n\"Tämä on jo klisee\", hän mietti itsekseen.<br>\n<br>\nRepäisi putken irti ja suihkutti kuumaa vesihöyryä ilmaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":373,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-11-28T10:29:00.000Z","content":"<strong>Yhä Bio-Klaani</strong> <br>\nTroopperi oli juossut ylempiin kerroksiin portaita pitkin hetken yksin. Kapura oli lähtenyt joitakin minuutteja sitten omille teilleen. Matoraneja ei juuri näkynyt. Kuolleita vain. Yllättäen hän kuuli huudon.<br>\n<br>\n\"Apua!\"<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">Hidaste: Matoran. Velvollisuus: Matoran eliminoitava</span></span><br>\n<br>\nTroopperi astui eräästä oviaukosta huoneeseen. Seinät olivat täynnä mustia palojälkiä, ja kalustus oli mäsänä. Hajonneen tuolin takana oli Matoran, jota lähestyi Feterra.<br>\n<br>\nHuutaen Troopperi syöksähti Feterraa päin vetäen miekkansa esiin. Feterra kääntyi ja ampui plasmasäteen Toaa kohti. Troopperin Hau pysäytti säteen, ja Troopperi iski Feterraan kättä miekallaan. Kuten yleensä, Feterraan jäi vain pieni naarmu. Troopperi yritti hypätä taaksepäin, mutta Feterra otti hänestä kiinni käsillään, ja toisilla väänsi Troopperin miekan hänen kädestään. Se iski. Tulikuuma miekka lävisti Troopperin vatsapanssarit, ja Feterra pudotti hänet maahan polvilleen.<br>\n<br>\nTroopperi tunsi voimiensa ehtyvän. Feterra oli taas Matoraniin kimpussa. Troopperi nousi hitaasti pystyyn, ja hyökkäsi Feterraa kohti.<br>\n<br>\nViimeisillä voimillaan Troopperi otti siitä kiinni, ja paiskasi sen seinän läpi alas pihalle. Feterra päästi pudotessaan kylmän naurun, ja laskeutui turvallisesti pihalle moottoriensa avulla.<br>\n<br>\nTroopperi makasi miekkansa lävistämänä lattialla. Hänen tajuntansa hämärtyi, kunnes hän näki vain mustaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":374,"creator":"voyager","timestamp":"2010-11-28T10:43:00.000Z","content":"<strong>Lehu-Metsän itäreuna</strong><br>\n<br>\nVoyager käveli hiljaa puiden alla. \"Ei mitään moneen tuntiin\" Hän ajatteli itsekseen. Yhtäkkiä hän kuuli äänen. \"Surrr\" Voyager etevänä metsämiehenä kiipesi puuhun ja asetti nuolen jänteelle. \"Surrr\" Kuului taas. Puitten keskeltä tuli esiin musta, nelikätinen laite(Feterra), joka skannasi ympäristöä. Voyager jännitti jousensa ja tähtäsi Feterraan. Nuoli lensi ja osui, mutta osuma jätti vain pienen jäljen Feterraan. Feterra huomasi Voyagerin ja ampui plasmasäteen häntä kohti. Voyager pyöräytti itsensä oksan ympäri, mutta Feterra ampui jo toisen säteen joka osui. Voyager putosi puusta, ja kierähti maassa. Hän veti miekkansa esiin ja hyppäsi Feterraa päin. Hän iski sitä, mutta se veti vain pienen viillon siihen. Feterra ampui Voyageria, ja osui jälleen. Voyager lensi puuta päin. Hän otti miekkansa maasta, ja Iski sitä käteen. Miekka lensi Voyagerin kädestä, ja ennen kuin hän ehti edes tajuta, Feterra ampui taas. Hän kaatui, Mutta hän sai jousensa käteen ja ampui Feterraa kahdeesti samaan kohtaan. Entisen nuolen synnyttämä jälki heikensi kohtaa, ja toinen lävisti sen panssarin. Se meni oikosulkuun, ja hän sai aikaa. Hän otti miekkansa, ja iski sitä kaikin voimin. Miekka läpäisi panssarin, ja mursi Feterran koneiston. \"Surr\" Se päästi viimeisen vingahduksen, kunnes se hajosi. \"Parasta mennä\" Voyager ajatteli, ja lähti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":375,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-28T11:02:00.000Z","content":"<strong>Nazorak-pesän uloskäynti, metsä</strong><br>\n<br>\nViisi Klaanilaista istuskelevat maassa lepäämässä. He pääsivät pesästä elossa pois. Kaikki ovat heikentyneitä ja väsyneitä, mutta he eivät välitä siitä. Nyt pitää päästä vielä Klaaniin.<br>\n<br>\nJoukkio lähtee kävelemään pimeää metsätietä pitkin rannikkoa kohti.<br>\n\"Mitä luulette Klaanissa tapahtuneen tänäaikana?\", SUmmerganon miettii.<br>\n\"Tuskin mitään ihmeellistä.\", Matoro toteaa. Hän tulisi perumaan tämän kohta.<br>\n<br>\nMatoron mieltä kalvaa hänen rakkaitten miekkojensa menetys. Ne olivat palvelleet hänellä vuosituhansia, ja nyt häne menetti ne. <br>\n<br>\n<strong>Nazorak-pesä</strong><br>\n<br>\nMetorakk katselee huoneensa asekaappia. Erilaisia nuijia, kirveitä ja teriä roikkuu siellä rivissä. Alempana on tuliaseita, kuten hänen Zamor-pistoolinsa.<br>\nSinihopea Skakdi asettaa pitkän, valkoisen ja suoran miekan hyllyn päälle telineeseen. Miekkaan on upotettu energian elementtikiviä ja varsi koristeltu monimutkaisilla kuvioilla. Metorakk asettaa hopeisen laatan miekan alle.<br>\n<br>\n\"Matoro the Blacksnow'n Energiaterä\"<br>\n<br>\n<strong>Rannikkotie</strong><br>\n<br>\nKlaanilaiset saapuvat näköetäisyydelle Klaanista kohta juuri. He nousevat tietä pitkin rannalla olevalle mäelle, ja avautuva näky on karmaiseva.<br>\nYötaivasta vasten näkyy pimeä Klaanin linnoitus. Erivärisiä välähdyksiä näkyy. Plasmaa.<br>\nMatorankylä Klaanin lähellä palaa. Kuuluu henkeäsalpaavaa kiljuntaa. Korkealla Klaanin linnakkeen päätornissa on suuri reikä seinässä. <br>\n<br>\n\"Mitä täällä on tapahtunut?\" Mahriking huutaa.<br>\n\"...Sanoit muistaakseni 'tuskin mitään ihmeellistä'\", Keetongu sanoo Matorolle.<br>\n\"Hei, erehtyminen on inhimillistä. Selvitetään mitä täällä tapahtuu\", Matoro toteaa.<br>\n<br>\nViisikko juoksee kohti Klaanin pääporttia. Se on revitty auki väkivalloin. Prototeräksinen portti on katki, se vaatii valtavia voimia.<br>\nKlaanilaiset kävelevät Klaanin pihalle. Se on täysin autio, Matoraninruumiita löytyy sieltätäältä. <br>\n\"Ei punaista mattoa...\", Mahriking toteaa.<br>\n\"Verenvihreää. Älä ole niuho, käy tämäkin\", Manu lausahtaa.<br>\n<br>\nMatoro on rutiininomaisesti syöttämässä jäsenkorttiaan oven kortinlukijaan, mutta laitteen sijaan seinässä on vain polttoreikä.<br>\nManu potkaisee oven kumoon.<br>\n<br>\nSisällä on vielä valtava kaaos. Tuhoutuneita huonekaluja, sortuneita seinä, klaanilasenraatoja. Metallinen sylinteri näkyy kauempana. Kaksi plasma-ammusta lähtee lentoon, Manun suojakenttävoima torjuu ne. Makuta ampuu itsevarmana varjosalamoita kohteeseen.<br>\nEi mitään vaikutusta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":376,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-28T11:02:00.000Z","content":"<a href=\"http://www.youtube.com/watch?v=hwpgKsU5atk&feature=related\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Musiikki.</a><br>\n<br>\n<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\nDox kulki pimeässä käytävässä öljylamppunsa kanssa. Hän oli syvemmällä Verstaassa kuin oli koskaan ennen ollut. Ilma oli täällä tunkkaisempaa ja paksumpaa. Katosta tipahteli vesipisaroita. Aavemaista kolinaa kuului kaukaisuudesta.<br>\n<br>\nHän kääntyi toiselle käytävälle. Kylmä ilmavirta puhalsi häntä kasvoihin. Tuolla suunnassa oli siis jotain. Kenties aarteita?<br>\nHän asteli eteenpäin, varovaisesti, askel kerrallaan. Hänestä tuntui jatkuvasti siltä kuin joku olisi tuijottanut häntä. Hän vilkuili jatkuvasti hermostuneesti taakseen, odottaen jonkin pimeässä vaanijan hyppäävän hänen niskaansa.<br>\n<br>\nEi näin syvällä ei pitäisi asua ketään. Kukaan ei ole koskaan käynyt näin syvällä. Ei täällä voi olla mitään.<br>\nPimeys pimeni jatkuvasti, hänen soihtunsa valo ei kantanut enää kuin metrin. Hän saapui huoneeseen, joka oli hieman käytävää leveämpi. Sen keskellä oli pitkä pöytä täynnä tyhjiä, lasisia pulloja. Seinustoilla oli tynnyreitä ja puulaatikoita, joiden sisällöstä hän ei ollut tietoinen.<br>\nUteliaisuudesta hän kurkisti yhteen. Hiekkaa. Hiekkaa? Ei aarretta?<br>\nTurhautuneena hän sulki laatikon. Sitten hän huomasi puisen oven seinustalla. Se näytti houkuttelevalta.<br>\n<br>\nHän avasi oven kurkistaen varovasti sisään. Huone oli pimeä, kuten hän oli odottanutkin. Mutta jotain oli pielessä. Hän erotti tumman, ihmismäisen hahmon pimeyden keskellä. Se örisi kammottavasti. Se kääntyi häntä kohti. Dox näki sen. Sen valkoiset kasvot.<br>\n<br>\n<a href=\"http://www.youtube.com/watch?v=UCusebyq2WU&NR=1\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">\"Rrrghh....\"</a><br>\n<br>\nHän paiskasi äkkiä oven kiinni ja raahasi vieressä olleen tynnyrin sen eteen. Jokin mylväisi huoneen sisällä ja alkoi takoa ovea. Lastut lentelivät, kun ovea hakattiin ja yritettiin saada auki toiselta puolelta. Tynnyri pomppi pikkuhiljaa kauemmaksi siitä.<br>\nMusta, monihaarainen, pitkäsorminen raaja iski oven läpi. Silloin Dox lähti juoksuun.<br>\n<br>\nHän juoksi ja juoksi kauhun vallassa, pois, pois. Huomaamattaan hän syöksyi yhä syvemmälle Verstaaseen. Hän sammutti lampun, jotta olento ei näkisi seurata häntä pimeässä.<br>\nHän löysi suojaisan nurkan, jossa oli muutamia tynnyreitä. Hän siirsi niistä pari sivuun ja piiloutui niiden taakse. Ja rukoili.<br>\n<br>\nOlento ilmestyi aavemaisesti laahustaen kulman takaa. Se katseli ympärilleen, mutta ei nähnyt mitään. Sitten se alkoi haistella ilmaa.<br>\nSe kääntyi hitaasti Doxia kohti. Hänen oli vaikea pysyä äännähtämättä. Hänestä tuntui, kuin hänen sydämenlyöntinsä paljastaisivat hänen sijaintinsa voimakkuudellaan.<br>\nOlento hiipi yhä lähemmäksi ja lähemmäksi. Se tönäisi yhden tynnyrin kumoon. Kolahdus kaikui käytävien halki.<br>\nSe oli aivan hänen edessään.<br>\n<br>\n<strong>Portaat kohti Klaanin sisäpihaa</strong><br>\n<br>\nKepe kompastui säikähdettyään kauhistunutta huutoa Valvojan lähettimestä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":377,"creator":"Donny","timestamp":"2010-11-28T11:15:00.000Z","content":"<strong>Aukio, Nazorakein trooppinen tukikohta</strong><br>\n<br>\nViileä tuulenvire nostatti aukiolle heikon pölypilven. Miekkaansa pitelevä valkoinen olento erottui kuitenkin pölypilven takaa selkeästi. Ämkoo tuijotti tätä yrittäen parhaansa mukaan arvioida vihollisensa olemusta.<br>\n<br>\nOlento näytti oudolta. Ämkoo oli pitkän ikänsä aikana taistellut monenlaisia vihollisia vastaan, mutta yksikään niistä ei ollut näyttänyt näin... Väärältä. Olennon veltto olemus sai tämän näyttämään kaikelta muulta kuin elolliselta vastustajalta. Siinä oli jotain kolkkoa ja kylmää. Kone se ei kuitenkaan ollut, siitä Ämkoo oli varma. <br>\n<br>\n\"Vedä miekkasi\", olento toisti. Sen ääni oli pakotettu ja monotoninen. Olennon puhuessa Ämkoo kiinnitti huomionsa suun puuttumiseen. Puhe ei selvästikään ollut telepatiaa, joten olennolla oli oltava...<br>\n<br>\nÄmkoo ei ollut varma, hämmästyikö hän huomatessaan liikettä velton vastustajansa vasemman käden kämmenselässä. No, ainakin hän sai selville olennon suun sijainnin.<br>\n<br>\n\"Rumaa\", Ämkoo totesi ja otti muutaman askeleen oikealle. Vihollinen otti tasan yhtä monta askelta ja vieläpä samaan suuntaan. Kaksikon välimatka ei muuttunut. Ämkoo naurahti.<br>\n<br>\n\"Et jätä minulle juurikaan vaihtoehtoja\", Ämkoo sanoi ja tarttui miekkaansa. Muinaisaarteeksi luokiteltava miekka kiilsi arvokkaasti kuunvalossa Ämkoon pidellessä sitä harkitusti rintakehänsä edessä. Valkoisen olennon pää kääntyi hieman, kuin se olisi hetken ajan tuijottanut vastustajansa asetta. Sitten se kuitenkin kohotti taas päätään ja lähti astelemaan Ämkoota kohti.<br>\n<br>\nÄmkoo ei kuitenkaan aikonut antaa vihollisensa aloittaa. <br>\n<br>\n\"Kualsi\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":378,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-11-28T11:17:00.000Z","content":"<a href=\"http://www.youtube.com/watch?v=eSEJT9iT5PI\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Musiikki</a><br>\n<strong>Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\nVaehran, Gahlok Va, Umbra ja Levah juoksivat Feterrajoukon perässä klaanin käytävissä. Käytäviltä huomasi kuoleman ja pelon. Seinillä oli olentojen kappaleita, maassa rikottuja ja murskattuja Kanohi-naamioita ja monet seinät olivat täynnä reikiä jotka plasmatulitus oli saanut aikaan. <br>\n<br>\nUrhea joukkio oli onnistunut ajamaan Feterrat pois erään Fe-Matoran varastomiehen kimpusta ja Kuparista Hunaa kantava Matoran oli kiittänyt heitä kovin ja paennut yläkerroksiin.<br>\n<br>\n\"Mitä nämä oudot robotit ovat? Ja mikä on Z.M.A?\" Vaehran puheli itsekseen, kaivertaen tulisäteellä tietoja roboteista kivitauluun. <br>\n<br>\n\"Kuulimme siltä varastomies-Matoranilta, että tänne hyökkäsi myös outo varjohirviö jonka vartalossa oli paljon lonkeroita\", Gahlok Va kertoi. \"Pitääpä laittaa muistiin tämäkin, hän sanoi, käyttäen elementtikeihästään kivitauluun, jolloin tauluun piirtyi Matoran-kirjaimia.<br>\n<br>\nJuosten seiniä tulittavien robottien perässä eteenpäin käytävissä, Umbra sai tarpeekseen perässä juoksemisesta, ja ampui sivuttaispainovoimahyökkäyksen, joka lennätti kaksi Feterraa kolmesta päin seinää. Kiviseinä sortui olennon osumasta ja loppu porukasta juoksi katsomaan mitä roboteille oli käynyt. Vaehran kirjasi tietoja muistiinsa, mutta hänen takaansa hyökkäsi Feterra, joka iski häntä neljällä raajallaan, lennättäen Skakdista muuttuneen Toan päin seinää. <br>\n<br>\n\"Tuo sattui!\" VT huusi, ottaen miekkansa esiin ja loi siihen lieskan. Hän iski sen Feterraa käteen, mutta käsi torjui tulikuuman miekan. <br>\n<br>\n\"Autetaan kaveria\", Levah sanoi, luoden pyörteen aseistaan. Pyörre osui Feterraa, muttei tehnyt vahinkoa. Sen sijaan ilmapyörre kimposi kohteestaan VThen lennättäen hänet lattialle. Miekka lensi muutaman bion päähän osumasta.<br>\n<br>\nUmbra miekkaili yhden seinästä esiin tulleen Feterran kanssa, kun taas Gahlok Va iski kasvatti seinällä kasvavia juuria ja sammalia, yrittäen vangita robotin. <br>\n<br>\n\"Ei tämä auta\", Umbra sanoi, iskien miekallaan yhtä robotin kättä ja väistäen samalla toista kättä. <br>\n<br>\n\"Mikä näihin tehoaa?\" Gahlok Va kysyi itseltään, kasvattaen lisää juuria Feterran ympärille, koska robotti poltti juuret plasmapalloillaan.<br>\n<br>\nHiukan kauempana, Feterra tulitti Levahia kohti, jolloin Orton koetti tuulivoimillaan saada ammukset lentämään muualle. Valitettavasti ammukset osuivat hänen mustaan ruumiiseensa, polttaen hänet täyteen reikiä. Sähköjohdot, hammasrattaat ja lihaskudoksen kappaleet tulivat näkyviin hänen panssarinsa alta kun Orton yski suustaan vihreää nestettä. Hänen Faxoninsa oli osittain sulanut ja naamion alta näkyi hänen punaisena hohtava päänsä.<br>\n<br>\nRobotti katseli uhriaan skannerinsa lävitse. Pieni olento oli vahingoittunut kriittisesti ja olisi kohta yhtä kuoleman kanssa. Feterra oli niin keskittynyt uhrinsa tarkkailuun, ettei huomannut takaansa hyökännyttä Vaehrania, joka iski miekallaan Feterraa päähän, jolloin kuului kolahdus. Mitään vahinkoa ei tapahtunut.<br>\n<br>\nFeterra ampui plasmapallosarjan Ortoniin, joka vain makasi maassa liikkumattomana. Levah kaatui kuolleena maahan, täynnä reikiä. Umbra katseli taistelun tiimellyksestä, kuinka hänen ystävänsä kuollut ruumis joutui Feterran kynsiin ja olento repi Ortonin rippeet kappaleiksi metallisilla käsillään.<br>\n<br>\nÄkkiä Feterrat alkoivat piirittää Umbraa, VTtä ja GVtä. Kolmikko joutui olentojen vangiksi kun nämä muodostivat piirin heidän ympärilleen.<br>\n<br>\n\"Mitä teemme nyt?\" Gahlok Va kysyi muilta, kun punainen olento juoksi Feterroja kohti, iskien sattumanvaraisia painovoima ja tuli hyökkäyksiä kohti Feterroja. <br>\n<br>\n\"Kapura!\" Umbra huusi kun tunnisti olennon ystäväkseen. Punaisen klaanilaisen naamiolla oli hikipisaroita, koska hän oli juossut ties kuinka kauan.<br>\n<br>\nFeterrat hajaantuivat ja lähtevät lentämään kohti kuulemiaan ääniä. <br>\n<br>\n\"Seurataan noita, etteivät ne tee enempää tuhoa!\" Vaehran ilmoittaa, ottaen kivitaulunsa palaset maasta ja laittaa ne reppuunsa, jonka jälkeen hän lähtee juoksemaan muiden, jo lähteneiden poppoon jäsenten perässä Feterrojen perään.<br>\n<br>\nJoukkio saapuu pian taistelupaikalle missä Makuta Nui on haastanut yhden Feterran taisteluun. Matoro, MahriKing, Summer ja Keetongu ovat palanneet Nazorakien luolastoista.<br>\n<br>\n\"Tästä tulee mielenkiintoista\", Gahlok Va ilmoittaa, kun Manua vastaan hyökänneen Feterran joukkoon ilmestyy kolme lisää. GV kaivaa kivitaulun esiin ja alkaa kirjata asioita muistiin...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":379,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-28T13:18:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\nFeterra lähestyi Makuta Nuita. Tämä seisoi rauhallisena paikallaan. Sitten se iski nyrkkinsä kohti Makutaa. Tämä teleporttasi sen toiselle puolelle. Mutta Manu ei ehtinyt paljon hyötyä tempustaan, kun Feterran kourat olivat jo tarttuneet häneen. Pian hänet paiskattiin pää edellä maahan.<br>\n<br>\n”Tuo oli ilkeää, robotti”, Manu sanoi. ”Olen voittanut sinua pahempiakin olentoja.”<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">”He eivät olleet Avrah Feterroja.”</span></span><br>\n<br>\nTaistelu alkoi toden teolla. Makuta veti miekkansa esiin. Feterra alkoi ampua plasma-ammuskia kohti häntä. Makuta väisteli niitä ja pääsi tarpeeksi lähelle robottia iskeäkseen tätä miekalla kylkeen. Feterraan tuli pieni lommo.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">”Kysymys: Monet ovat yrittäneet. Luulitko olevasi poikkeus?”</span></span><br>\n<br>\nFeterra otti kiinni Manun miekasta ja napsautti sen poikki.<br>\n”Jaha”, Manu sanoi, ”tämä on taas näitä päiviä.”<br>\nFeterra otti kiinni Makutan rintapanssarin piikeistä.<br>\n”Voi ei…”<br>\nPian Makuta paiskautui seinän läpi. Ja toisen. Ja kolmannen.<br>\n<em>Montako hemmetin seinää tässä on tiellä?</em> Manu ajatteli tuskaisesti.<br>\n<br>\nFeterra oli voittanut vastustajansa. Nyt oli aika auttaa muita eliminoimaan loput klaanilaiset. Kolmesta Feterrasta riitti taisteltavaa kaikille paikalla oleville klaanilaisille, mutta kun ne saivat yhden lisää, taistelu ei olisi tasaväkinen.<br>\n<br>\nFeterra lähestyi klaanilaisia plasmaa ampuen. Mutta sitten tummanpunainen varjosäde leimahti sen kyljen vierestä. Klaanilaiset katsoivat Feterraa. Sen kylki oli mustunut. Se näytti ärsyyntyneeltä. Makutaa päin kääntyen se sanoi:<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">”Kysymys: Miksi et kuole?”</span></span><br>\n<br>\n”Minä olen Makuta Nui”, Manu sanoi ja hyppäsi Feterran kimppuun ylhäältä päin. Feterra empui ylös. Manu torjui iskun suojakilvellä ja iski nyrkillään Feterran päätä. Se sattui.<br>\nFeterra otti kiinni Manun siivestä ja alkoi pyöriä ympäri. Se pyöritti ja pyöritti. Sitten se päästi irti. Manu lensi taas seinien läpi.<br>\n<em>Minähän otan turpaani pahemmin kuin siltä hullulta haarniskatorakalta</em>, Manu ajatteli. Feterra lähestyi. Manu hidasti sitä lisäämällä painovoimaa. Se ampui plasmalaukauksia, samoja, joilla se oli tappanut Levahin. Makuta sai siipiinsä reikiä, mutta suojakilpi torjui useimmat.<br>\n<em>Tämä ottaa voimille. Minun täytyy voittaa ja pian.</em><br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">”Vahva yksilö. Äärimmäinen vaara.”</span></span><br>\nMuuta Feterrat jättivät klaanilaiset rauhaan ja hyökkäsivät kaikki Makutan kimppuun.<br>\n”Eiii… menkää pois, yhdestä oli jo tarpeeksi harmia”, Manu valitti. Feterrat yhdistivät voimansa ja ampuivat suuren plasmasäteen. Manu ampui myös plasmasäteen. Säteet kohtasivat, ja syntyi valtaisa räjähdys, josta syntynyt paineaalto pyyhkäisi klaanilaiset seinän läpi.<br>\n<em>Joku suuttuu tästä</em>, Manu ajatteli. <em>Tawa ei taida tykätä siitä, että tuhoamme linnan.</em><br>\nFeterrat olivat melkein kunnossa. Muutamia vammoja lukuun ottamatta ne etsiskelivät Manua täysissä voimissaan. Manu piileskeli rakennuksen takana. Yksi Feterra tuli aivan hänen näköpiiriinsä ja käänsi katseensa häneen. Se tähtäsi kaikki tykkinsä Makutaan. Manu mietti epätoivoisesti. Mitä nämä robotit olivat? Metallia? Millaista metallia?<br>\n<br>\nHän käytti magnetismivoimiaan ja veti Feterran lähemmäs.<br>\n”HOO! Sehän toimii!”<br>\nManu ei saanut kauan nauttia tästä voiton tunteesta, sillä Feterra oli raivoissaan siitä, että sitä vedeltiin ympäriinsä. Se oli vetänyt esiin suuren terän ja lävistänyt sillä Makutan vatsan. Makuta katseli, kuinka terä tuli ulos hänen selästään. Feterran silmissä välkkyi punainen valo. Manu laittoi kätensä Feterran kuoren päälle ja laukaisi sähköisen impulssin. Feterran sätki hetken sähköisenä ja näytti sitten sammuvan. Manu yritti irrottaa terän vatsastaan, mutta sitten Feterra yhtäkkiä heräsi ja laukoi hänet täyteen reikiä plasma-ammuksillaan.<br>\n<em>Taidan tarvita taas uuden haarniskan…</em><br>\n<br>\nPiru vieköön. Feterra oli tullut hulluksi. Onneksi suojakilpi- ja haavoittumattomuusvoimat estivät hieman iskujen osuvuutta. Mutta ne voimat alkoivat loppua, ja antidermis alkoi valua ulos ruumiista. Terä oli vieläkin sisällä. Muut Feterrat tulivat esiin. Ne löysivät Manun, jota niiden hullu toveri pahoinpiteli.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">”Hän tarvitsee korjausta”</span></span>, totesi yksi kolmesta Feterrasta. Sitten nekin hyökkäsivät.<br>\n<em>Aijai… en taida voittaa tätä ottelua</em>, Manu ajatteli. Sitten muut klaanilaiset ilmestyivät. He huomasivat Feterrat ja alkoivat tulittaa elementaalienergiaa. Feterrat kääntyivät takaisin. Sitten Manu keksi. Hän kulutti kaiken voimansa kahteen pikku temppuun. Ensimmäinen, johon hän kohdisti voimistaan suurimman osan, oli tyhjiön luominen. Hän sai sen luotua Feterran alaosan sisään.<br>\n<br>\nFeterra alkoi romahtaa sisäänsä. Manu romahti myös kasaan. Feterra näytti niin tuskastuneelta, kuin tunteeton robotti vain voi. Klaanilaiset katsoivat, kuinka sen alavartalo alkoi luhistua.<br>\n<br>\nSe jäi maahan. Muut Feterrat katsoivat sitä, mutta sitten käänsivät huomionsa klaanilaisten tappamiseen. Muut klaanilaiset olivat turtuneen näköisiä. Yhden Feterran tuhoaminen oli maksanut Manun hengen.<br>\n<br>\nMutta sitten Feterra nousi. Se oli pahasti vahingoittunut, mutta se nousi. Sen koneiston täytyi olla kunnossa. Klaanilaiset katsoivat kauhuissaan, miten se liikkui heitä kohti ja alkoi ampua muiden mukana.<br>\n<br>\nEipä sen kummemmin Manukaan ollut kuollut. Pieni hämähäkkimäinen olento kipitti esiin Makutan osien alta. Hän katseli klaanilaistovereitaan.<br>\n<em>Pelkkää epäonnistumista. Koko elämäni… En saanut edes yhtä niistä hengiltä.</em><br>\n<br>\nKlaanilaiset jatkoivat tulittamistaan.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">”Olet vahingoittunut. Kommunikaatiovälineesi ovat selvästi vaurioituneet. Mene heti korjaukseen”</span></span>, yksi ehjistä Feterroista sanoi loukkaantuneelle. Tämä totteli ääneti, silmät pimeänä. Poistuessaan muurien ulkopuolelle se ampui vielä viimeisen plasmasuihkun erääseen rakennukseen, joka sen johdosta kaatui muutaman Matoranin päälle tappaen nämä julmasti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":380,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-28T13:54:00.000Z","content":"<strong>Klaanin pohjakerros</strong><br>\n<br>\nKahdeksan Klaanilaista oli seurannut sivusta Manun taistelua Feterroja vastaan. Nyt kolme jäljelläolevaa Feterraa katsovat tätä sekalaista joukkiota voitonvarmoina.<br>\n<br>\nYksi Feterra alkaa manoveerata Klaanilaisten sivustalle kahden muun avatessa tulen. Klaanilaiset haajantuvat huoneeseen jotta olisivat vaikeampi maali.<br>\nKapura ja Make ampuvat yhdessä tulipatsaan kahta Feterraa kohti. Plasmalaukaus lävistää Mahrinkingin siiven ja heittää tämän maahan.<br>\n<br>\nVaehran, Umbra ja Gahlok Va ovat joutuneet sivustaan hyökkäävän Feterran tulituksen kohteeksi. Umbra suojaa tovereitaan vetämällä ensimmäiset plasmalaukaukset maahan korottamalla niiden painovoimaa. Gahlok Va iskee kauempaa Elementtikeihäällään metallikartiota, terä ei vaikuta mitenkään kohteeseensa. Hän luo kasvillisuutta kohteensa kasvojen kohdalle ennekuin Feterran nopea käsi nappaa tätä jalasta, heittäen pienen olennon takaseinään kovaa. <br>\n<br>\nMatoro väistää takaperinvoltilla plasmasarjan ja ampuu ohuen jääsäteen Feterran olkapäähän. Se ei vaikuta juuri mitenkään tappajarobottiin joka jatkaa tulitusta. Keetongu syöksyy takaapäin iskien polttavaksi kuumentamansa kikanaloterän Feterran selkään. Rahi vetäytyy nopeasti taaksepäin väistäen Feterran taaksepäinhuitaisun ja hyppää uudestaan potkaisten miekkaa. Se jäi kiinni Feterran panssariin kuumuuden ansiosta.<br>\n<br>\nKolmennnen Feterran plasma-aalto kaataa Kapuran ja Mahrikingin maahan. Summerganon etsii lattialta jotain kunnon asetta.<br>\nKapura kutsuu Kanohi Shaniaan ja osoittaa kädellään Feterraa. Naamio luo satunnaisen elementti-iskun, ja pieni tornado lähtee matkaan kohti Feterraa. <br>\n<br>\nMatoro löytää suuren asekaapin kulman takaa. Hän viittoo Summerganonin paikalle.<br>\nKaapissa on erilaisia lähitaisteluaseita mutta jotakin vielä kiintoisampaa.<br>\nZamor-konekivääri.<br>\nMatoron ilme vääntyy väkisinkin hymyyn. Hän nostaa raskaan konekiväärin, poistaa varmistimen ja asettaa lippaan paikalleen.<br>\n<br>\nMatoro tähtää aseellaan yhtä Feterraa sivusta, hän painaa liipasimen pohjaan. Zamor-kuulia alkaa osua Feterraan, ne vain läpäisevät tämän panssarin ja kumahtelevat. Feterran rungossa alkaa näkyö jo vahinkoja.<br>\n<br>\nFeterra siirtyilee ja tulittaa plasmaa vastatuleksi. Matoron jalkaan osuu ja tämä kaatuu konekiväärinsä alle.<br>\n<br>\nToinen Feterra ottaa Keetongua kiinni rinnasta. Keetongu luo nappaamallaan tuolilla, mutta se vain murtuu olennon päähän. Feterra saa kovan iskun selkäänsä. Se kääntää päätään 180 astetta. Panssariton Summerganon huitaisee kovaa pikikkäällä moukarilla Feterran metallikuorta. Isku ei kuitenkaan vahingoita juurikaan tappajarobottia, joka alkaa ladata plasmaiskua. Summerganon väistää ensimmäisen ammuksen. Feterra pitää Tongua kiinni kahdella kädellään seinää vasten.<br>\nSummerganon pyörittää moukaria kerätäkseen siihen voimaa. Plasma-ammus osuu yhtäkkiä ketjuun, katkaisten sen. Piikikäs metallikuula lähtee lentoon...<br>\n<br>\nFeterra on siirtynyt pois Matoron tulituksesta. Se lataa plasma-ammusta maasta nousevaan Mahrikingiin. Yhtäkkiä kuitenkin se horjahtaa ilmassa ampuen laukauksen kattoon. Piikkimoukarin pää osui tätä suoraan päähän. Mahriking ja Kapura lähtevät juoskemaan kohti hieman haavoittunutta Feterraa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":381,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-11-28T17:23:00.000Z","content":"<strong>Pohjakerros</strong><br>\n<br>\nKotona taas.<br>\n<br>\nMetallikäsi puristi häntä päin kiviseinää. Se raapi hänen panssareitaan, mutta Keetongun kehon onkalot sallivat hänen hengittämisen. Tämä oli niitä päiviä, kun kaulattomuudesta oli hyötyä. Ainakaan se ei kuristaisi.<br>\n<br>\n\"Matoro, jotain!\" Keetongu mylväisi. Matoro lakkasi ampumista ja veti kaapista esineen, joka näytti erittäin kapeateräiseltä miekalta. Siinä näytti olevan jonkinlaisia vipuja ja kytkin. Matoro heitti esineen Keetongulle, sillä kaapista löytyvillä ampuma-aseilla ampuminen tuolta etäisyydeltä olisi ollut kohtalokas virhe.<br>\n<br>\nKeetongu nappasi vapaana olevalla kädellään esineen ilmasta ja painoi kytkintä peukalollaan. Lyhyeen terään syttyi oranssi hehku. Keetongu vetäisi vivusta, ja terään tuli sahalaita. Toinen vivu sai sahalaidan pyörimään terän ympäri.<br>\n<br>\n<em>Ahaa. No, käy tämäkin. Varmaankin Kepen keksintö.</em><br>\n<br>\nKeetongu iski pienen läpinäkyvän oranssin moottorisahan Feterran silmään. Se sätki hetken. Keetongu rimpuili irti. Feterran kontrolli kuitenkin palasi ja se alkoi ampumaan. Se osui Keetongun käteen ja saha lensi kauemmas.<br>\n<br>\n\"Aseemme eivät tehoa tuohon\", Keetongu sanoi. \"Meitä tarvitaan muualla! Lähden telakalle. Laivasto voi olla kriittisessä tilassa!\" Keetongu huusi ja pakeni.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":382,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-28T17:40:00.000Z","content":"<strong>Pohjakerros</strong><br>\n<br>\nPlasma-ammus osuu Matoron konekiväärin lippaaseen, irroittaen tämän. Toa ei ehdi tehdä mitään ennenkuin toinen ammus aseeseen hajoittaa sen ja kaataa Matoron. Matoro heittäytyy sivuun, väistäen häntä kohti syöksyvän Feterran. Jään Toa kierähtää lisää. Matoro silmäilee jotain kättä pidempää. Feterra nappaa kädellään kiinni Matoron jalasta. Toa ampuu jäätä satunnaisesti metalliseen tappajaan mitään vahinkoa tekemättä. Feterra heilauttaa Matoroa ja iskee tämän kovaa lattiaan. Matoro kurottaa Tongun hylkäämään aseeseen, nappaa sen nopeasti ja pikainen viilto irroittaa Feterran otteen.<br>\n<br>\nMatoro heittää takaperinvoltin, painaa aseessaan olevaa nappia ja terä alkaa hehkua oranssina.<br>\n\"Oranssi Läpinäkyvä Moottorisaha! Woaa!\", Matoro tajuaa. Hän ei aluksi katsonut mitä oli heittänyt Tongulle.<br>\n<br>\nMatoro osoittaa hehkuvalla aseellaan Feterraa. Tällä on edelleen silmässään jälki Tongun hyökkäyksestä.<br>\n<br>\nMatoro tuijottaa olentoa suoraan. Hän yrittää skannata siitä tietoja teleskooppisilmällään, muttei saa mitään tietoja. <br>\nMatoro pyörittelee moottorisahamiekkaa käsissään, ja tekee nopean hyökkäyksen, iskien terällä Feterraa rintaan. Ase kipinöi panssaria vastaan, tehden hitaasti jälkeä siihen. Feterra iskee Matoroa kylkeen, Toa heilahta sivaltaen miekallaan tätä käteen. Matoro hyppää juuri ennen Feterran lyöntiä ilmaan, olennon yli. Hän iskee oranssilla läpinäkyvällä moottorisahalla Feterraa selkään. Robotti kääntyy 180 astetta ja lyö Matoron kovaa pois. <br>\n<br>\n\"Yhdellä kädellä!\", Summerganon huutaa asekaapilta. Hän tulittaa suurella pistoolilla Feterraa kohti. Laukaukset eivät tee suurta fyysistä vahinkoa. Ne saavat kohteensa vain vihaiseksi.<br>\n<br>\nMatoro tavoittelee moottorisahaansa Feterran lähestyessä kokoajan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":383,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-28T22:39:00.000Z","content":"<strong>Trooppinen saari, erään tallin edusta</strong><br>\n<br>\nSnowman ei tohtinut avata silmiään, makasi vain siinä odottaen viimeistä iskua. Hän ei ollut kuin Matoro, hän ei tässä tilanteessa pystynyt enää yrittämään jotain improvisoitua pakoyritystä jotain mukamas ovelaa letkauttaen. Hän oli kauhuissaan.<br>\n<br>\nJa siinä maatessaan hän myös toivoi, ettei olisi eronnut Ämkoosta. Tätä ei silloin tapahtuisi, Ämkoon kanssa ei ollut vaaraa hävitä yhdelle huonosti aseistautuneelle torakalle. Tämä oli vain niin... turhaa.<br>\n<br>\n<em>Paitsi että,</em> hän mietti, <em>olen tässä nyt jo aika pitkään retkottanut kauhulla odottaen. Miksi mitään ei tapahdu?</em><br>\n<br>\nLumiukko avasi varovaisesti silmänsä. Hän ei nähnyt miekkaa pitelevää torakkaa.<br>\n<br>\nSnowman nousi seisaalleen katsellen pöllämistyneenä ympärilleen. Nazorakista ei tosiaan näkynyt merkkiäkään. Ainoa hahmo oli kadun toisessa päässä seisova matoran, joka viittoi Snowmania luokseen. Valkoinen toa poimi varusteensa kadulta ja lähti talsimaan kohti pientä hahmoa.<br>\n<br>\n\"Mitä tapahtui?\" Snowman ihmetteli päästyään puhe-etäisyydelle. Ruskea matoran vastasi esitellen kädessään olevaa Kanoka-laukaisinta: \"Tason 9 teleportaatiokiekko. Harvinaisia, mutta hyödyllisiä.\"<br>\n<br>\n<br>\n<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<br>\nTump. KLONK. Tump. KLONK. Tump. KLONK.<br>\n<br>\nEräs Rautasiiven navigoinnista huolehtivista lukuisista torakoista terästi kuuloaan.<br>\n<br>\nTump. KLONK. Tump. KLONK. Tump. KLONK.<br>\n<br>\nAmiraalin metallijalasta lähtevä metallinen kolina oli helposti tunnistettavissa. Torakka valmistautui tekemään kunniaa, samoin kuin kaikki muutkin huoneessa ollevat nazorakit. Pian komentosillan ovi avautuikin, ja laivaston johtaja asteli viitta liehuten sisään. Amiraali askelsi ala-arvoisempien nazorakien pokkuroinnista piittaamatta suuren ikkunan luo, ja asettui tuijottamaan merelle.<br>\n\"No\" eräs komentokeskuksen vanhimmista ja luotetuimmista torakoista aloitti. \"Mites pesässä?\"<br>\nAmiraali mulkaisi olkansa yli tuimasti puhujaa. Kysymyksen esittänyt torakka arveli 002:n ilmeen olevan kannanotto hänen toverilliseen puhetapaansa, mutta odotti silti saavansa vastauksen.<br>\n\"Siellä oli yhtä tunkkaista kuin aina ennenkin\" Amiraali totesi. \"Ja se ottelu, johon minut kutsuttiin meni täydeksi kaaokseksi. Jostain syystä en ole yllättynyt. Mutta sain ilmoitettua Kenraalille suunnitelman etenemisestä.\"<br>\n\"Hän oli tyytyväinen?\"<br>\n\"Totta kai. Olemme ilmeisesti koko yhdyskunnan ainoat nazorakit, jotka hoitavat tehtävänsä kunnolla.\"<br>\n<br>\nTämän sanottuaan Amiraali kääntyi kannoillaan, ja lähti astelemaan kohti huonettaan.<br>\n<br>\nTump. KLONK. Tump. KLONK. Tump. KLONK.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":384,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-11-29T13:57:00.000Z","content":"<strong>Kuollut Ruki-kala, taverna Zakazilla</strong><br>\n<br>\nWarrek kulautti yön viimeisen tuoppinsa kellertävää nestettä, jonka yksi viehkeistä Skakdi-naaraista, joita tässä kaupungissa oli, oli kaatanut hänen lasiinsa. Alkoholi oli alkanut vaikuttaa Warrekin elimistössä ja ex-sotalordi päätti lähteä kotiinsa, selvittääkseen päätään. Warrek maksoi drinkin ja lähti kohti ulko-ovea.<br>\n<br>\nWarrek hoippui ovelle, ohi sammuneiden Skakdien joiden päällä lenteli kärpäsraheja ja joiden suusta valui kuolaa. Tavernanpitäjä oli tehnyt valomerkin ja tämän vartijat alkoivat heittämään sammuneita Skakdeja katuojaan. Tarjoilu oli loppunut tältä yöltä.<br>\n<br>\nWarrekin onnistui hoippua portaat ylös ja tämän zakazlaisen kaupungin yöhön. Ilmassa haisivat jätteet joita lojui maassa. Jätteet houkuttelivat kivirottia ja kinlokoita jotka söivät melkein mitä tahansa. <br>\n<br>\nWarrek pujahti pienelle sivukujalle, hoippuen ja laulaa tirauttaen outoja skakdikielisiä sävelmiä kuten \"Erakken kaakazak werraaken Skakdi Hik\" joka tarkoitti \"On hauskaa olla Skakdi Hik\"<br>\n<br>\nWarrek kaatui odottamatta yhteen talojen vierustavalla olleeseen nurin menneeseen roskapöntöön ja hänen naamansa osui mutalätäkköön, jossa oli pienten eläinten luita ja hukkuneita muurahaisraheja.<br>\n<br>\n\"Phyrryr\", Warrek sanoi, syljeksien mutaa suustaan ja heiluttaen sarvekasta päätään, jolloin mutaa lensi ympäriinsä. <br>\n<br>\nWarrek ei huomannut että hänen takaansa nousi kaksi nuorempaa Skakdia. Molemmilla oli huivi suun ympärillä ja kädessään elementtipistooli, joka luo käyttäjän elementaalivoimasta luoteja, joita voi ampua viholliseen.<br>\n<br>\n\"Anne meille rahas juoppo!\" ruskea Skakdi sanoi, osoittaen puukollaan ja pistoolillaan Warrekia. Warrek kääntyi, otti miekkansa vyöltään sekä pisoolinsa.<br>\n<br>\n\"Napero, ei näin hoideta asioita!\" Warrek huusi, laukaisten Zamorpistoolistaan tulikuuman zamorammuksen. Isku meni ohitse ja toinen kahdesta ryöstäjästä, se valkoinen, lähestyi häntä tikari ja pistooli käsissään.<br>\n<br>\n\"Et tainnut osua, wanhus\", valkoinen Skakdi sanoi ivallisesti, iskien jääsäteen Warrekiin. Warrek torjui iskun niukin naukin miekallaan, ja otti taskumatisaan huikan, jolloin hänen silmiensä valo syttyi kirkkaamman punaiseksi. Hän oli saavuttanut sen humalapisteen, joka vaikutti häneen positiivisesti, tehden hänestä mahtavan soturin.<br>\n<br>\nWarrek loi salamaiskun miekastaan, ja se osui ruskean Skakdin puukkoon, lentäen maahan. Skakdit alkoivat ampua Warrekia pistooleillaan, mutta sotalordi torjui iskut, ampuen kaksikon pistoolikäsiin, jolloin aseet putosivat maahan ja lippaat lähtivät irti. <br>\n<br>\n\"Häivytään! Ei me tuolta ukolta saada mitään!\" valkoinen skakdi huusi, lähtien juoksemaan kujalta, väistellen lätäköitä, kaverinsa kanssa jonnekin yön pimeyteen.<br>\n<br>\nWarrek oli tyytyväinen. Hän keräsi maasta kaksikon jättämät aseet, laittaen ne vyöllään oleviin taskuihin. Sitten hän siemaili pitkän tovin taskumatisaan. <br>\n<br>\n\"Taas yksi muisti unohdettu, mutta sainpas hienot lelut\", Warrek puheli itsekseen, jatkaen kujaa pitkin kotiinsa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":385,"creator":"Jake","timestamp":"2010-11-29T14:31:00.000Z","content":"<strong>Klaanilinnakkeen ulkopuolella</strong><br>\n<br>\nTuntematon toahahmo käveli klaanilinnakkeen ulkopuolella kietoutuneena mustaan viittaan. Hän käveli klaania kohti.Hahmosta ei erottanut muuta kuin punaisena hehkuvat silmät ja sen, että hänen viittansa päällä selän kohdalla oli keltamusta miekka. Tämä hahmo ei ollut hyvä. Sen näki typeräkin jo päältä päin. Hahmo käveli klaanin portille, kun portinvartija kysyi hänen nimeään, hahmoa ei enään ollutkaan. Hän oli päässyt sisään. Hän etsi erästä klaanilaista. Klaanilaista nimeltä Jake.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":386,"creator":"Donny","timestamp":"2010-11-29T16:53:00.000Z","content":"<strong>Aukio, nazorakein trooppinen tukikohta</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/9hBeQqADaSY/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/9hBeQqADaSY"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/9hBeQqADaSY/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/9hBeQqADaSY"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nValkoinen olento kääntyi oitis ympäri huomatessaan Ämkoon katoamistempun. Olento heilautti miekkansa vauhdikkaalla liikkeellä selkänsä taakse vastaanottamaan vastustajansa yllätyshyökkäyksen. Miekkojen terät iskivät sinistä kipinää iskeytyessään yhteen.<br>\n<br>\nOlento ei jäänyt odottelemaan. Se painautui miekkaansa päin työntyen kohti Ämkoota. Se painoi Ämkoon miekallaan seinää vasten ja kohotti sitten toisen kätensä.<br>\n<br>\nÄmkoo ei aikonut ottaa selvää siitä, mitä olento aikoi. Uusi katoamistemppu. Ämkoo ilmestyi jälleen valkean vihollisensa taakse ja iski miekallaan.<br>\n<br>\nTorjunta.<br>\n<br>\n\"Tuo ei nähtävästi tehoa sinuun\", Ämkoo totesi kylmästi ja hyppäsi korkeassa kaaressa taaksepäin. Hän kumartui hieman, vei miekkansa päänsä ylle ja ja valmistautui uuteen hyökkäykseen. <br>\n<br>\n\"Mahiki.\"<br>\n<br>\nNeljä Ämkoota. Valkoinen olento tarttui kaksin käsin miekastaan ja otti askeleen taaemmas. Sitten se joutui kuitenkin vastaamaan ensimmäisenä kimppuun hyökänneen Ämkoon iskuun. Torjunta osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä tämä Ämkoo katosi.<br>\n<br>\nToinen Ämkoo hyökkäsi vasemmalta, kolmas oikealta. Olento hyppäsi korkealle ilmaan väistäen täten molemmat iskut. Se laskeutui pehmeästi matalan varastorakennuksen katolle ja katsoi alas. Molemmat hyökkääjistä olivat kadonneet.<br>\n<br>\nRapinaa.<br>\n<br>\nOlento ennätti juuri ja juuri kääntyä ympäri torjumaan Ämkoon voimakkaan iskun. Vihreänmusta miekkamies iski kaikin voimin pidellen katanaansa kaksin käsin. Miekat kuitenkin iskeytyivät jälleen kerran toisiinsa eikä hyökkäys tehnyt vahinkoa.<br>\n<br>\nÄmkoo ei kuitenkaan lopettanut.<br>\n<br>\nVoimakas elementaalienergialla aikaansaatu paineaalto heitti Ämkoon nukkemaisen vihollisen alas varaston katolta. Ämkoo loikkasi putoavan vihollisensa perään, oikaisi asentoaan ja löi.<br>\n<br>\nSilloin tapahtui jotain yllättävää. Vaikka aukiolla ei juurikaan tuullut, maasta nousi sankka pölypilvi joka peitti näkyvyyden lähes täydellisesti. Ämkoo hyppäsi saman tien takaisin katolle.<br>\n<br>\nPölypilvi ei osoittanut laskeutumisen merkkejä. Se leijaili aavemaisesti paikallaan, kunnes se lopulta hajosi pienemmiksi pilviksi ja katosi.<br>\n<br>\n\"Telekinesiaa\", Ämkoo sanoi puoliääneen kurtistaen kulmiaan. Tätä vihollista ei tulisi aliarvioida. Mitä muita kykyjä sillä oli? <em>Mikä</em> se edes oli? Ja miksi se...<br>\n<br>\nÄmkoo karjaisi ja kierähti kauemmas. Sitten hän laukaisi uuden, hallitsemattoman oloisen tuulenpuuskan taakseen ilmestynyttä vihollistaan kohti. Olennon hyökkäys keskeytyi, mutta tällä kertaa isku ei saanut sitä putoamaan katolta.<br>\n<br>\nOlennon hyökkäys ei ollut onnistunut täydellisesti, mutta sen miekka oli kuitenkin osunut. Ämkoo irvisti katsahtaessaan kylkeensä ilmestynyttä haavaumaa ja käänsi sitten katseensa viholliseensa.<br>\n<br>\nVihollinen asteli rauhallisesti Ämkoota kohti, pidellen katanaansa valkoisen kehonsa oikealla puolella. Olennon pitkän kaulan päässä roikkuva kasvoton pää heilui verkkaiseen tahtiin puolelta toiselle sen lähestyessä Ämkoota uhkaavasti.<br>\n<br>\nÄmkoo vilkuili ympärilleen ja nousi sitten täyteen mittaansa. Viittasankari tuijotti hetken varastorakennuksen vierellä kohottautuvaa huomattavasti korkeampaa rakennusta, ponnisti ja hyppäsi. Hyppy ei aivan riittänyt viemään Ämkoota rakennuksen katolle vaan hän jäi roikkumaan miekkansa varassa sen seinustalle. Pienen ponnistuksen jälkeen Ämkoo kuitenkin onnistui pääsemään katolle saakka, katsellen samalla, josko vihollinen seuraisi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":387,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-29T21:13:00.000Z","content":"<strong>Nazorakein tukikohta, strategiahuone</strong><br>\n<br>\nPieni huone oli tupaten täynnä torakoita. Kenraali 001 istui yksin suuren, kartan peittämän pöydän ääressä, muut nazorakit seisoivat tiiviisti pöydän toisella puolella. Eräs seisojista kumartui pöydän ääreen, ja alkoi selostuksensa: \"Kenraali, tukikohdan laajennukset ovat hyvällä alulla. Tunneliverkosto on katkeamaton ja hyvin vartioitu. Olemme levittäneet pesäämme näille saarille.\" Hän naputteli sormellaan muutamaa kohtaa kartassa.<br>\n<br>\n\"Hyvä\" Kenraali vastasi. \"Meidän on tärkeää saada pian se viidakkosaaren asevarasto valmiiksi ja turvatuksi.\"<br>\n<br>\nSeurasi kiusaantunut hiljaisuus. Muutamat huoneessa seisovista nazorakeista vilkuilivat toisiaan hermostuneina, mutta suurin osa piti katseensa tiukasti harmaassa lattiassa. Eräs torakka sai rohkaistua itsensä: \"Johtaja... Me...\"<br>\n\"Me olemme saaneet tiedon, että Klaanilaiset ovat sabotoineet kyseisen tukikohdan rakennustöitä\" toinen, hieman tukeva nazorak päätti lauseen. \"Aikataulumme viivästyy monella viikolla, ellei peräti kuukaudella. Huhutaan, että itse Ämkoo olisi siellä.\"<br>\n<br>\nSeurasi täydellinen vaiteliaisuus. Huoneessa seisovat upseerit katsoivat, kuinka Kenraalin käsi tärisi holtittomasti. Jos 001:llä olisi ollut silmälasit, tämä oli sellainen hetki, että hän olisi varmasti ottanut ne pois päästään. Tukahdutetun vihan selkeästi värittömällä äänellä Kenraali kehotti kaikkia, jotka olivat tekemisissä Pesän Ulkopuolisten Laajennustöiden Komitean kanssa poistumaan huoneesta välittömästi.<br>\n<br>\nAinoastaan kolme upseeria jäi seisomaan Kenraalin eteen, ja he kaikki olivat jähmettyneet paikalleen epävarmoina. Silloin Kenraali päästi ilmoille sellaien torakankielisen vimman ja solvausten syöksyn, että kukaan muista nazorakeista ei kehdannut nostaa katsettaan kengänkärjistään. Huoneen ulkopuolelle jääneet torakat kuulivat huudon oven läpi, ja eräs heistä jopa nyyhkytti hieman.<br>\n<br>\nKun Kenraali suuttui, kellään ei ollut kivaa.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]...anteeksi. Mutta minulla oli hauskaa.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":388,"creator":"Jake","timestamp":"2010-11-30T15:04:00.000Z","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/4H0JDomv8ac/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/4H0JDomv8ac"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/4H0JDomv8ac/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/4H0JDomv8ac"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Bioklaani</strong><br>\n<br>\nViitassa kulkeva toa oli pysäyttänyt ajan. Tällä hetkellä jokainen paikalla ollut klaanilainen ei tiennyt mistään mitään, ja elivät sitä hetkeä, missä oli tämä toa saapunut. Toa käveli jäsenlistaa kohti. Hän otti sen, katsoi sitä, rutisti sen ja heitti sen pois. \"Olet siis vieläkin täällä...\", Toa mumisi.<br>\nYhtäkkiä jossain muuallakin näkyi liikettä. \"Mitä\", Toa ihmetteli. \"Juuri sitä, Atama. Luuletko että sinun aikavoimasi toimivat MINUUN fuusiomme jälkeen?\" Jake sanoi. \"Me olemme tulleet toistemme elementeille immuuneiksi.\" Toa katsoi Jakea. \"Mutta minun on nyt mentävä\", Sanoi Jake ja lähti juoksemaan. Atama lähti perään, kun hän oli rymissyt klaanin oven ohi, hän lopetti voimansa käytön, ja klaani palautui taas aikaan. Jake oli ehtinyt jo pitkälle, laavajärven eteen, mutta kun hän katsoi taakseen, hän näki langenneen toan takanaan. \"Unohdit, että minä pystyn myös teleportata\", Atama sanoi. Molemmat toat seisoivat ohuella sillalla, jossa ei ollut kaiteita. Molemmilla puolilla oli laavaa, joka tappaisi hetkessä sinne putoavan. \"Tämä on viimeinen taistelu meidän välillämme, Atama. Toinen meistä kuolee\", Jake sanoi kylmästi ajan toalle. \"Tiedän sen, Jake\", sanoi Atama. Jake otti miekkansa esiin. Niin myös Atama. Jake aloitti taistelun lyömällä Atamaa joka väisti hyppäämällä takaperinvoltin taaksepäin. Atama lähti agressiivisesti taisteluun iskien Jakea kolmeen kohtaan, osuen. Jaken Naamio halkesi kahtia. Jake iski Atamaa selkään, jolloin Atama horjahti ja kaatui. Jake käveli Ataman eteen miekka osoitettuna tuohon päin. \"Jo toisen kerran, Atama, sinä tulet häviämään minulle\", Jake sanoi Atamalle. \"En ihan. Hämäykseni onnistui kutakuinkin täydellisesti\", Atama sanoi ilkeä virne kasvoillaan. Kohta Jake huomasi takanaan toisen ajan toan, joka oli kivestä koostunut patsas. \"Unohdit, että olen myös kiven toa. Aika on vain toinen elementtini\", Atama sanoi. Patsas ja Atama piirittivät Jaken keskelle. Ei ollut enään pakoonpääsyä. Atama heilautti miekkaansa, Jake horjahti, ja tippui sillalta. Patsas mureni hiekaksi joka valui sillalta alas. \"Tällä kertaa minä voitin, ystäväni\", Atama sanoi ja käveli pois.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":389,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-11-30T15:27:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani...</strong><br>\nKylmä tuuli liikutti huoneen rikkinäisen ikkunan repaleisia verhoja. Troopperi tunsi raikkaan tuulen kasvoillaan.<br>\n<br>\n\"Mitä...?\"<br>\n<br>\n\"Olet elossa!\" kuului jostain lähettyviltä ääni. Troopperi nousi istualleen. Hän ei nähnyt juuri mitään välittömästi, mutta sitten hän alkoi nähdä paremmin. Hän oli yhä samassa huoneessa, missä lyhyt ja tappiollinen taistelu Feterraa vastaan oli käyty, ja hänen \"pelastamansa\" Matoran oli hänen edessään. Troopperi katsoi kylkeään. Matoran oli hakenut sidetarvikkeeita, ja tyrehdyttänyt verenvuodon. Miekka oli läpäissyt panssarin, mutta ei hänen vartaloaan, ja iskeytynyt hänen ihoonsa. Matoran oli ottanut miekan varovasti, ja laittanut sen lattialle.<br>\n<br>\n\"Miten voin olla yhä elossa?\" Troopperi ihmetteli.<br>\n<br>\n\"Ensiksi, minä olen lääkärinä, osaan hoitaa vammoja\", sanoi Matoran.<br>\n<br>\n\"Mutta eihän...\"<br>\n<br>\n\"Toiseksi, miekka ei aiheuttanut vakavia vahinkoja sisäelimillesi, kun se osui kylkeesi, ja kolmanneksi...\" hän sanoi puhdistaessaan Troopperin miekan terää verestä, \"Olet tulen Toa. Sinuun iskettiin omalla miekallasi, joka oli yhä kuuma, joka auttoi asiassa. Tuli ei sinua helposti tapa.\"<br>\n<br>\n\"Olen todella kiitollinen sinulle,\" Trooperi riemuitsi.<br>\n<br>\n\"Pelastit henkeni, minä sinun.\" Matoran vastasi.<br>\n<br>\n\"Tule, minun pitää viedä Matoraneja turvaan, ja etsin muitakin Matoraneja: haluatko turvaan heti, vai seuraatko minua vielä?\"<br>\n<br>\n\"Minä seuraan sinua, katson että pysyt kunnossa. Olet heikossa kunnossa, ja autan sinua tarvittaessa.\"<br>\n<br>\nNiin he lähtiät hitaasti jatkamaan matkaansa...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":390,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-30T16:03:00.000Z","content":"<strong>Trooppinen saari, Nazorak-tukikohta</strong><br>\n<br>\n”Woooaaaaaah!” Snowman huusi liukuessaan jyrkkää katonharjannetta alas. Hän näki, kuinka matoralaiset hänen edessään ponnistivat, ja loikkasivat juuri ajoissa seuraavalle katolle. Lumiukko teki perässä, lensi ilman halki, laskeutui, ja säilytti tasapainonsa niukin naukin. Sitten hän jatkoi pikkuväen perässä juoksemista.<br>\n<br>\nMatoralaiset olivat kertoneet suunnitelman menneen hienosti, Snowmanin taistellessa vangit oli saatu käytäviin kohti rannassa odottavia veneitä. Pahaksi onneksi nazorakit olivat kaivautuneet läpi aiemmin löytämästään tallin sisäpihan tunnelista, ja päässeet perille koko vastarintaliikkeen maanalaisesta tunneliverkostosta. Nyt matoralaiset, niin orjatyöstä vapautetut vangit kuin vastarintatiimikin oli siirtynyt ”suunnitelma B:hen.” Toisin sanoen villi kirmaus ennakolta sovittuja ja ansoitettuja reittejä pitkin halki tukikohdan. Viidakossa he olisivat käytännössä selvillä vesillä, suurimmalta osin Le-Matoraneista koostuvaa tiimiä eivät torakat millään saisi kiinni metsässä.<br>\n<br>\nSnowman vain toivoi, ettei parkoreitti olisi ollut ”tällaista ihmeen telinejumppaa” hyppiessään katolta toisille ja heilahdellen milloin mistäkin tukirakenteesta ja palkista.<br>\n<br>\nJuuri, kun lumiukko pelkäsi jääneensä matoralaisista lopullisesti jälkeen, huomasi hän muutaman pikkukaverin odottavan varjoisassa suuaukossa.<br>\n”Tänne päin!” he kuiskasivat.<br>\nSnowman katsoi takaansa tulevaa torakkapartiota, ja sukelsi sisään.<br>\n<br>\nKirmaus jatkui suurehkon, mutta tyhjän hallin läpi. Kun nazorakit rymistivät sisään zamorit laulaen, työnsi varjoihin vetäytynyt matoran vivusta. Kattoon kiinnitetyt tukit ja laatikot romahtivat takaa-ajajien päälle kammottavasti rymisten, mutta ovesta puski sisään lisää torakoita, ja meno jatkui.<br>\n<br>\nSnowman ja matoranit juoksivat ulos mutaiselle kadulle, ja eräs vihreä pikkumies jäi taas kyttäämään pimentoon. Torakoiden tullessa hallista muuan vivu tuli vedetyksi, ja tunneli kadun alla romahti vieden mutaisen kulkutien mukanaan. Nazorakit putosivat kadun mukana parin metrin pudotuksen, ja lähtivät kammottavasti kiroten kapuamaan ylös. Jahti jatkui.<br>\n<br>\nAikansa taas juostuaan matoranit tulivat puiselle lauta-aidalle. He ottivat läheisestä kaiteesta tukea, ja heilauttivat itsensä jalat edellä puuaidan alla olevasta ohuesta raosta.<br>\n”Öh?” Snowman reagoi maan ja aidan väliin jäävää pienen pientä tilaa, ja otti vauhtia. Hän heittäytyi olka edellä ohueksi toivomaansa aitaa vasten, ja se räsähtikin rikki. Matoralaiset auttoivat lumiukon jaloilleen, ja Snowman mutisi jotain sekavaa oikoteistä.<br>\n<br>\nSiitä päästyään joukkio huomasi päässeensä tukikohdan rajamuurille. Matoralaiset kiskoivat auki naamioidun luukun, ja hyppäsivät esiin tulleesta reiästä sisään. Snowman teki perässä. He kulkivat enää lyhyen pätkän tunnelia, kunnes eteen tuli tikkaat. Yksi kerrallaan he kapusivat ylös, ja viimeisenä ylös tullut Snowman pällisteli ympärilleen sademetsässä, muurin toisella puolella.<br>\n”Kiitos, toa. Toivattavasti näemme vielä” eräs matoraneista sanoi lumiukolle, ja niine hyvineen koko matoralais-joukkio viiletti sademetsän suojiin. Snowman teki vakiotemppunsa, kiinnitti valkean ruuminsa täyteen kasvillisuutta ja heittäytyi pensaikkoon, eikä hetkeäkään liian aikaisin. Nazorakit tulivat juuri luukusta ylös, ja lähtivät painamaan viidakkoon. Snowman tiesi, että matoranit olivat jo käytännössä laivoilla.<br>\n<br>\nHän oli tehnyt sen. Hän oli auttanut matoralaiset vapaiksi. Sitten seurasikin se vaikea osuus. Piti etsiä ninjasoturi hälytyksessä olevasta vihollistukikohdasta, ja sitten paikantaa mystinen Nimda-siru. Ja poiskin olisi kiva päästä.<br>\n<br>\n<em>Tästä tulee vielä pitkä yö</em>, Snowman tuumi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":391,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-11-30T16:11:00.000Z","content":"<strong>Tie Klaanin telakalle</strong><br>\n<br>\nKeetongu juoksi kohti telakkaa. Hän oli hengästynyt, mutta huoli pienistä Matoran-tovereista ajoi häntä eteenpäin.<br>\n<br>\nKeetongu poistui Klaanin keskustasta. Telakka oli jo näkötäisyydellä. Mutta hän näki pelkkää höyryä. Se oli hyvä merkki. Tehmut oli varmaankin antanut käskyn päästää höyryä ilmaan telakan peittämiseksi. Aluksilla oli tärkeä osa Klaanin vahvuudessa tänä synkkänä aikana, eikä niitä saanut menettää. <br>\n<br>\nKeetongu sukelsi sumuun. Hän osasi telakan ovelle vaikka sokeana. Ovi oli lukittu. Sisältä ei kuulunut ääniä.<br>\n<br>\n\"Ehh... Huhuu?\" Keetongu sanoi ja kolkutti messinkivahvisteiseen puuoveen.<br>\n<br>\nOvi avattiin raolleen. Siitä pisti ulos kanoka-kiekonheitin. Se kuitenkin vedettiin heti pois, sillä ovea vartioiva oranssia Mahikia kantava tunnisti pomonsa.<br>\n<br>\n\"Se on hän! Keetongu on palannut!\" Matoran huusi. Ovi avattiin. Keetongu astui sisään.<br>\n<br>\nSisällä oli paljon höyryä, mutta näkyvyys oli selvästi parempi kuin ulkona. Mestari Tehmut, joka oli komentanut laivastoa Keetongun matkan aikana, juoksi häntä vastaan ja veti käden lippaan.<br>\n<br>\n\"Komentaja! Klaaniin on hyökätty.\" Hän sanoi.<br>\n<br>\n\"Huomasin\", Keetongu totesi.<br>\n<br>\n\"Menetimme yhden koneen ja kaksi uljasta lentäjää. Päätimme vetäytyä ja piilottaa telakan, sillä aseemme eivät tehonneet niihin. Outoja lieriöitä! Onneksi ne eivät löytäneet tänne. Kaksi Klaanilaista kävi täällä aiemmin. Toinen oli erittäin pahasti haavoittunut. Hän otti sen parin vuoden takaisen höyrypuvun prototyypin. Emme vastustelleet, komentaja.\", Tehmut raportoi.<br>\n<br>\n\"Synkkiä uutisia, mutta pahemminkin voisi olla. Kaksi outoa, lentävää lieriötä hyökkäsi meidänkin kimppuun, mutta pääsin pakenemaan. Tunnistitteko Klaanilaiset? Entä ketkä olivat tämä kuolleet sotasankarit?\" Keetongu vastasi.<br>\n<br>\n\"Mestarit Ornu ja Tuthak,\" Tehmut vastasi.<br>\n<br>\n\"Kuolleiden muistolle on aikaa myöhemmin. Minun on levättävä. Herättäkää minut, jos saatte uutisia tei tänne hyökätään! Ja käskekää kaikkia aluksia vetäytymään, jos niitä on ilmassa\", Keetongu sanoi. Hän paineli asuntoonsa Telakan pohjoissiipeen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":392,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-11-30T19:39:00.000Z","content":"<strong>Pihamaa</strong><br>\n<br>\nKilljoy makasi tyhjällä ruohikolla avuttomana. Hän ei olisi mitenkään voinut tässä tilassaan hakea ionikatanansa ajoissa ja puolustaa itseään lähestyvältä Feterralta. Yön varjossa Metalliolento näytti erityisen painajaismaiselta. <br>\nVaikka Metalliolento liikkuikin vielä yhtä hyvin kuin aluksikin, se oli selvästi vahingoittunut hänen panssarin itsetuhosta syntyneestä räjähdyksestä. Joko siitä tai sen lentämisestä Klaanitornin kovan Protodermis-seinän läpi ja osuesaan pihamaalle. Näin korkealta putoaminen mikä tahansakin olio olisi vahingoittunut edes jonkin verran.<br>\nKilljoyn putoamisen oli helpottanut hänen kasvoihin sulaneet Mirun palaset, jotka hän sai ihmeen kaupalla toimimaan hetken, sekä korkea puu joka vastaanotti hänet oksillaan.<br>\n<br>\nMetalliolento alkoi levittämään luurankomaisia raajojaan Killjoyta päin. Hän ei halunnut kuvitella miltä tuntuisi joutua tämän teräksisen kouran repimäksi.<br>\nMutta pian kuin hän huomasikaan, hän ei enään tarvinnutkaan. Kirkas valon luoti osui Feterraan selkään, aiheuttaen yllättävän kivun relfleksin Olennolle, samalla kun Tawa hyppäsi sen eteen ja alkoi iskemään sitä keihäällään pitääksen sen pois Killjoysta, antaen hänelle aikaa raahata itsensä pois taistelukentältä. Tawa ja Domek ovat ehtineet paikalle kuin ihmeen kaupalla.<br>\nDomek seisoi pihamaan portilla hyvin jännittyneenä. Hän oli juuri joutunut putoamaan hissin kuilun läpi ehtiääkseen paikalle. Hän yritti muistaa miksi koskaan keksikään tämän idean. <br>\n<br>\nTawa viskoi ja heilautti keihästä Feterran murtuneeseen haarniskaan vasemmalta ja oikealta, mutta Olento torjui melkein jokaisen iskun metallikyynervarteella, luoden kovia kalskahduksia pihamaan läpi. Tawa laukaisi kädestään sähkön purkauksen Metalliolennon rintapanssariin, mutta Olento ei reagoinut tippaakaan.<br>\nFeterran yrittäessä viiltää Sähkön Toaa kynsillään, Domek loikkasi Metalliolennon taakse, heittäen valon luodin sen hyökkääviin raajoihin, antaen Tawalle mahdollisuuden iskeä Olennon oikeaan silmään. Feterrat eivät langenneet samaan temppuun toisen kerran; sen teräksinen käsivarsi puolusti salkoaseen. Tawa ei antanut tämän yllättää häntä ja sivalsi voimakkaasti keihäänsä vihollisen rintahaarniskaan.<br>\nPieni halkeama syntyi yllättävästi keihään osuessa. Kaikki pahoinpitely Olennon kuoreen on selvästi alkanut vaikuttamaan siihen, mutta sen läpäiseminen olisi silti vielä hankalaa.<br>\nDomek ampui kädestään vahvan valonsäteen Olennon selkään päin. Feterra työntyi eteenpäin, jolloin Sähkön Toa väistyi sivuun ja iski keihäänsä Olennon takaosaan. Toinen halkeama, tällä kertaa paljon laajempi ja syvempi kuin edellinen.<br>\n<br>\nFeterra analysoi tilannetta. Tätä menoa molemmat Toat ovat piankin voitolla. Mutta molemmat Toat ovat tärkeitä ja heidät pitää tuoda Mestari Z.M.A:lle elossa, eikä sen paralysointia varten olevat plasma-aseet ole enään toiminta-kunnossa. <br>\n<br>\nMutta mitä jos heitä ei tarvitse tuoda elossa yhtenä kappaleena?<br>\nTawa iski keihäänsä uudestaan Feterran selkäosaan, mutta melkein silmänräpäyksessä Metalliolento kääntyi Sähkön Toaa päin ja tarttui salkoaseeseen ennen kuin tämä osui. Feterra taittoi yhdestä käsistään energia-aseeksi ja ampui Toan toiseen niveleen, halvaannuttaen kohteensa. <br>\nTawa ähkäisi kivusta, mutta yritti pitää itsensä pystyssä keihänsä avulla. Domek hätkähti heti ja hyppäsi Olennon eteen, sytyttäen nopeasti kämmenestään kirkkaan valon väläyksen sokaistaen kohteensa ja ampui toisen valonsäteen Feterraan päin, työntäen sen pois heistä.<br>\nDomek lähti heti auttamaan Tawaa pois pihamaalta suoraan portille, mutta juuri silloin Feterra ampui takaapäin energia-säteen, joka osui Valon Toan vasempaan käsivarteen. Domek murahti.<br>\nFeterra kiisi salamannopeasti heidän eteen ja tarttui Valon Toan kurkkuun ja tähtäsi energia-aseensa Tawaa päin, estäen mahdollisen vastarinnan. Domek yritti taistella vastaan, mutta ote oli aivan liian voimakas eikä hän kykenyt käyttämään elementtivoimiaan. Metalliolento tuijotti häntä yhtä kylmästi kuin jokaisen kohteensa, mutta ei näyttänyt aikovan hyökätä. Tämä ei kyllä helpottanut Domekin oloa. Tuhansittain ajatuksia alkoi seikkailemaan hänen mielessä, eikä yksikään niistä halunnut tulla hänen käsiksi.<br>\nSilloin Feterra alkoi puhumaan.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Käsky: Valon Toa. Sinä. . .\"</span></span><br>\n<br>\nMutta juuri ennen kuin se lopetti lauseensa, jokin yhtäkkiä keskeytti Feterran puhumisen. <br>\nKilljoy oli polvillaan Metalliolennon takana, pitäen molemmissa käsissä ionikatanaansa, mikä on lävistänyt Olennon takaapäin. Sen haarniska oli kaikkien pahoinpitelyjen jälkeen viimein haljennut tarpeeksi kestävän teräsaseen läpäisemiseksi.<br>\nSilloin Feterra alkoi sätkiä kuolevan hyönteisen kaltaisesti, pudottaen Domekin sekä kaataen Killjoyn takaisin maahan ja alkoi huutamaan tuskasta. Se oli täysin erillaista kuin Klaanilaiset olivat odottaneet vielä äsken tunteettomalta Metalliolennolta, mikä vain järkytti heitä entisestään. Huuto oli sanoinkuvaamaton sekoitus metallisia ja epäluonnollisia ääniä, joka silti kuulosti tietyssä tasossa karmaisevan inhimilliseltä, kuin jonkinlainen sairas, kieroutunut vitsi.<br>\nTawa silti päätti tehdä mikä oli parasta Klaanille ja keräsi kaiken voimansa nostamalla itsensä toisella jalalla ylös ja iski keihäänsä suoraan Feterran rintapanssariin, ja alkoi keskittämään kaiken sähköenergiansa siihen.<br>\nHuuto alkoi kaikua koko pihamaan läpi ja eteni jopa portin käytäville asti. Feterra sätki ja yritti taistella Sähkön Toaa, mutta jokainen liike vain aiheutti enemmän kärsimystä Olennolle. Huuto oli korvia raastava.<br>\nEnergian purkauksia, lieskoja ja savua purkautui ja halkeili Feterran metalliruumiin ympärillä ja sisuksissa. Sähkön Toa jatkoi siitä huolimatta hyökkäystään, kunnes Feterran kouristukset viimein alkoivat hilliintyä jolloin hän viimein päästi irti keihäästä. <br>\n<br>\nFeterra alkoi liikkumaan. Olennon silmät alkoivat välkehtiä satunnaisesti ja se liikkui eri suuntiin kuin hämmentynyt Rahi. Se viimein käänsi itsensä Klaanilaisiin ja liikkui heitä päin. Klaanilaiset näyttivät hätkähtävän tästä hieman, mutta eivät näyttäneet tekevän enään muuta kuin katsella.<br>\nFeterra nosti yhden raajoistaan ja näytti yrittävän tavoitella heitä.<br>\n<br>\nSilloin sen silmät menivät tyhjiksi ja Metalliolento lopetti liikkumisen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":393,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-01T15:38:00.000Z","content":"<strong>Klaanin pohjakerros</strong><br>\n<br>\nEpäinhimillistä karjuntaa kuuluu raunioituneeseen pohjakerrokseen. Se kuuluu selvästi pihalta, eikä kukaan Klaanilaista ole koskaan kuullut mitään senkaltaista.<br>\nMatoro kääntää päänsä ulko-ovelle. Se oli virhe, sillä sekunnin murto-osassa Feterra ampuu plasma-aallon Toaan, heittäen tämän seinään. Matoron mustassa panssarissa on suuria palaneita uria plasmasta.<br>\n<br>\nFeterra kääntyy nopeasti, tähtää plasma-aseellaan ja yksi hyvin tähdätty laukaus räjäyttää seinällä olevan asekaapin. Sen vieressä ollut Summerganon kaatuu maahan paineaallon vaikutuksesta.<br>\n<br>\nHieman kauempana Umbran ja Arkistojen ylläpitäjäkaksikon taistelu metallirobottia vastaan on liikkunut erään painovoima-iskun takia sivuunpäin, eräälle käytävälle. Taistelu liikkuu puolin ja tosin, mutta Umbra onnistuu voimillaan tekemään tilanteesta melkein tasaisen.<br>\n<br>\nKolmas Feterra taistelee Makea ja Kapuraa vastaan. Näin vain kertauksena.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nJään Toa koittaa liikkua. Plasma-ammus vaurioitti pahasti hänen vatsaansa, polttaen panssarin kokonaan rikki. Metallinen kuolema todennäköisesti ampuu hänet ihan pian.<br>\nMatoro koittaa nousta, mutta tajuaa että hänen jalkansa eivät liiku. Hän nostaa katseensa eteenpäin, jossa olento keskittyy taas häneen Summerganonia kohden tulituksen jälkeen. <br>\nMatoro pohtii vaihtoehtojaan. Jää hidastaisi sitä vain hetken. <br>\nMatoron mieleen juolahtaa hämärä idea. Hänen harppuunansa on nyt ladattu, joten hän voisi paeta kattoon sillä. <br>\n<br>\nMatoro nostaa kättään hitaasti. Hän painaa robottikädestään pientä näppäintä, jolloin prototeräksinen iskuhaka lähtee kovaa lentoon yläviistoon, se iskeytyy ylhäällä olevan parven kaiteeseen ja voimakas kelain lähtee käyntiin. Matoro syöskyy ilman halki, Feterra kääntyy silmänräpäyksesssä, ampuu ja vaijeri katkeaa. Matoron tippuessa hänen selkäpanssarieihin osuu plasma-ammus. Hän putoaa kovaa alaspäin johtavaan, romua täynnä olevaan portaikkoon. Matoron tuskanhuuto olisi kuulunut ellei plasma-ammuksesta sortuvan parven maahantulosta aiheutunut ryminä olisi peittänyt sitä.<br>\n<br>\nMetallinen kartio pysähtyy hetkeksi. Se vaikuttaa miettivän jotain, surisevan ja nostavan korkeuttaan.<br>\n<em>\"Perääntykää välittömästi pois. Unohtakaa Valon Toa ja Nimda. Yksi teistä on kuollut.\"</em><br>\nSe lähtee lentoon yläikkkunasta, pimeyteen.<br>\nKaksi muuta Feterraa lähtevät myös. Klaanilaiset jäävät ihmettelemään tilannetta.<br>\n<br>\n[spoil]Joo, Feterrojen häippäisy myötäilee tulevaa G:n viestiä. Ei ollut omaa sooloiluani.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":394,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-12-01T18:51:00.000Z","content":"<span style=\"color:black\"><strong>Bio-Klaani, käytävä reaktorille</strong><br>\n<br>\nJotain mustaa asteli ylös pitkää porraskäytävää, joka vei kauemmas Klaanin linnoituksen sinihohtoisesta reaktorista. Mustalla olennolla oli kuitenkin tällä kertaa poikkeuksellisesti vain kaksi jalkaa. Valkoiset ja suorat hampaat näyttäytyivät pirullisen hymyn myötä keskellä mustan humanoidin päätä ja silmiä oli sama määrä kuin aiemmin. Yksikään silmistä ei tosin sijainnut olennon päässä.<br>\nKäytävän valot olivat vihdoin syttyneet uudelleen, mutta niiden harvalukuisuus ja heikkous mahdollisti sen, että Avde kykeni liikkumaan itselleen mukavimmalla tavalla.<br>\n<br>\nAvde hymyili. Hän ei liikkunut yhtä terhakkaasti kuin astuessaan linnoitukseen, mutta oli tyytyväinen. Hän kuiskaili jotain hiljaa itsekseen edetessään läpi käytävän.<br>\n<br>\nPian Avde näki jotain. Pieni hohtavalla silmällä varustettu metallinen lentävä lautanen liikkui läpi käytävän skannaten aluetta yksinäisellä silmällään. Tämä Avhrak Vaksi kutsuttu mekanismi pysähtyi nähtyään Avden varjoissa. Avdekin lopetti kävelyn ja tervehti pientä olentoa heiluttaen aavemaisesti kädellään.<br>\n<br>\nPienen olennon silmä suureni ja se päästi lyhyitä piippauksia ja naksahduksia. Pian se lopetti skannaamisen ja avasi jonkinlaisen kommunikaatiokanavan.<br>\n<br>\n\"He&#820;i, Ar&#861;stein, ystäväni\", Avde sanoi iloisesti metalliselle lautaselle. \" &#823;Tiedän&#802;, että&#864; ka&#866;t&#822;s&#1161;e&#866;l&#856;e&#807;t.&#808;\"<br>\n<br>\nMikrofonin toisessa päässä istuva Arsteiniksi kutsuttu henkilö tuhahti äänekkäästi. \"Ah, mikään ei karkaa sinun silmistäsi\", hän sanoi ylimielisesti.<br>\n<br>\n\"Olen saanut melkein kaiken haluamani\", Avde sanoi, \"ja aamu on pian täällä. Voisimme poistua.\"<br>\n<br>\n\"Voi rakas Avde, mutta iltahan on vasta nuori\", Arstein lausui sarkastisesti. \"Mikset hoitaisi työtäsi loppuun ennen lähtöä?\"<br>\n<br>\n\"Tiedän, missä kuudes on. Mutta emme pääse siihen käsiksi tällä kalustolla.\"<br>\n<br>\nJoku kuulosti pyörivän tuolillaan linjan toisessa päässä.<br>\n\"Ah, aina yhtä neuvokas, rakas Avde. Aina yhtä neuvokas.\"<br>\n<br>\n\"Kiitos kovasti\", musta olento vastasi. \"Kutsu Sheelika ja rautakasasi niin lähdemme.\" <br>\n<br>\nArstein huokaisi. \"Pelkään pahoin, ettei Sheelika palaa takaisin vielä pitkään aikaan.\"<br>\n<br>\n\"Valitettavaa. Minun on kuitenkin poistuttava. Pärjäähän tyttösesi?\"<br>\n<br>\n\"Klaani on aivan liian lempeä antaakseen hänen kuolla. Kyllä hän tulee pärjäämään.\"</span><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Pihamaa</strong><br>\n<br>\nGuardian, Kepe ja Paaco saapuivat Killjoyn ja Feterran kraatereille vain joitakin sekunteja myöhässä. Tuhoutuvan Feterran hallitsematon kuolevaa hyönteistä muistuttava sätkiminen oli päättynyt tuskanhuutoon, jonka kaltaista Guardian ei ollut koskaan kuullut. Nyt Feterran savuava metallinen raato lojui nurmella yskivän Killjoyn vieressä eikä enää liikkunut.<br>\n<br>\nGuardian käveli lähelle Feterraa ja työnsi varovaisesti keihästään kohti metallista tappokonetta. Ennen kuin hän kuitenkaan ehti osua siihen, Tawa tarttui keihääseen.<br>\n\"Se on kuollut\", Tawa sanoi.<br>\n<br>\n\"Mistä olet varma?\" Guardian kysyi epäluuloisesti.<br>\n<br>\n\"Ei mikään voisi selvitä tuollaisesta\", maassa makaava Killjoy sanoi huohottaen. Muut olivat järkyttyneitä siitä, miltä entinen pimeyden metsästäjä näytti ilman haarniskaansa, mutta kukaan ei viitsinyt katsoa häntä liian pitkään. Tämä oli Killjoylle arka asia.<br>\n<br>\n\"Taidat tarvita uuden haarniskan?\" Kepe uskaltautui sanomaan varovaisesti.<br>\n<br>\n\"Jättäkää se Creedylle\", Killjoy torjui Kepen tarjouksen nopeasti. \"Creedy osaa. Creedy tietää.\" Entinen metsästäjä yskäisi jälleen.<br>\n<br>\nPaaco kyyristyi hieman Killjoyn viereen ja aktivoi voimansa ensiapukäyttöön niin hyvin kuin osasi. Muut katsoivat Feterraa vielä hetken.<br>\n<br>\n\"Jos on näin vaikea tuhota edes yksi...\" Domek aloitti. Guardian keskeytti hänet parhaansa mukaan.<br>\n\"Heeeeeeeeei. Domek, missä hattusi on?\"<br>\nValon Toa nosti kätensä päänsä korkeudelle ja hieroi päälakeaan. Hän tunsi itsensä hyvin kaljuksi.<br>\n\"Kadotin sen\", Domek sanoi tunteettomasti. Kankainen päähine oli tässä tilanteessa toissijainen asia.<br>\n<br>\nGuardian kääntyi kohti Tawaa. He olivat sanomassa selvästi molemmat jotain, mutta Guardian päätti antaa Tawan puhua ensiksi.<br>\n\"Ne voi tappaa\", Tawa totesi puoliääneen.<br>\n<br>\n\"Ehkä\", Guardian sanoi. \"Mutta en tiedä, pärjäämmekö näin vähin joukoin.\"<br>\n<br>\n\"Luulen, että pärjäämme\", Tawa sanoi. \"Hyökkäysraportteja ei tullut paljoakaan ennen kuin Sheelika hyökkäsi kimppuuni.\" Guardianin silmäkulma nousi kun Sheelika mainittiin. Tawa kuitenkin jatkoi: \"Mitä nämä sitten ovatkaan, niitä ei ole paljoa. Tämä ei ole sodanjulistus.\"<br>\n<br>\nGuardian näytti pohdiskelevalta hetken. Sitten hän tajusi.<br>\n\"Se on harhautus.\"<br>\n<br>\n\"Avde\", Tawa sanoi. \"Hän meni reaktoria kohti.\"<br>\n<br>\n\"Ja Visokki seurasi. Mitäköhän hän-\"<br>\n<br>\nGuardian keskeytettiin jälleen. Feterran savuavasta raadosta kuului jälleen ääniä. Feterra ei enää liikkunut, mutta sen kommunikaattori toimi yhä.<br>\nViileän rauhallinen ääni puhui jälleen omasta komentoluolastaan. Se painotti jokaista sanaansa tehokkaasti.<br>\n<br>\n<em>\"Perääntykää välittömästi pois. Unohtakaa Valon Toa ja Nimda. Yksi teistä on kuollut.\"</em><br>\n<br>\nTämän jälkeen oli hiljaista, mutta viesti toistui pian. Kepe katsoi himoitsevana vastaanottimena toimivaa kaiutinta, joka pilkisti Feterran murtuneesta kuoresta.<br>\nLaite hiljeni Klaanin taitavimman teknikko-Toan tehtyä jotain sanoinkuvaamatonta. Pian kuuden klaanilaisen joukkio kuitenkin ymmärsi, että ääni ei kuulunut vain tästä yhdestä Feterrasta. Se kaikui ympäri linnoitusta.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Kahvila</strong><br>\n<br>\nPegghu oli jo sulkenut silmänsä. Hän oli alistunut kohtaloonsa. Avhrak Feterraksi itsensä nimittänyt olento latasi lämpimiä säteitä olkapäässään.<br>\n<br>\nSe kuitenkin keskeytyi, kun joku puhui jostain kaukaa.<br>\n<br>\n<em>\"Perääntykää välittömästi pois. Unohtakaa se Valon Toa ja Nimda. Yksi teistä on kuollut.\"</em><br>\nPegghu ei tiennyt, miten reagoida. Sitten joku puhui taas, mutta tällä kertaa Matoran-vartija tunnisti äänen.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Ehdotus: Saat elää tällä kertaa.</span></span><br>\n<br>\nPegghu ei uskaltanut avata silmiään ennen kuin Feterran etäinen leijumisen ääni oli kadonnut kauas. Kun hän kuitenkin avasi ne, hän näki parhaan ystävänsä makaamassa maassa liikkumattomana. Naamion sirpaleita lojui kaikkialla. Matoranin sydänvalo oli himmeä.<br>\n<br>\n\"F-Frottik?\"<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Majakka</strong><br>\n<br>\n<em>\"Perääntykää välittömästi pois. Unohtakaa se Valon Toa ja Nimda. Yksi teistä on kuollut.\"</em><br>\nFeterrat tottelivat ja poistuivat ikkunoista.<br>\n<br>\n\"Mitä?\" joku huudahti vihaisesti rikkoen pimeyden hiljaisuuden. \"Ne murhaavat meitä joukolla ja sitten kun yksi niistä-\"<br>\n\"Sinä\", Same sanoi. \"Hiljaa tai lähdet niiden mukana. Se on ohi.\"<br>\n<br>\n<strong>Sellit</strong><br>\n<br>\nJuuri selliin vangitulta Sheelikalta takavarikoituja varusteita parhaillaan tutkiva Santor oli tottunut siihen, että vangit yrittäisivät räjäyttää hänet johonkin piilotetulla kranaatilla.<br>\nTällä kertaa ei käynyt niin. Santor ei ollut ihan varma, milloin vangin varusteet olivat viimeksi puhuneet hänelle.<br>\n<br>\n<em>\"Perääntykää välittömästi pois. Unohtakaa se Valon Toa ja Nimda. Yksi teistä on kuollut.\"</em><br>\n<br>\nSantor katsoi uusinta vankia kysyvänä. Tämä ei vastannut.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnoitus, korkealla</strong><br>\n<br>\nValonheittimet heijastivat valokiilansa ilmassa leijuviin metallisylintereihin. Avhrak Feterrat nousivat hitaasti ylöspäin ja kerääntyivät taivaalle linnoituksen korkeimman tornin yläpuolelle. Ne eivät liikkuneet enää yhtä nopeasti ja hyökkäävästi kuin ennen. Nyt metalliset olennot olivat sulkeneet kätensä ja niihin kuuluvan aseistuksen kiinni vartaloihinsa, sammuttaneet näkyvät valonsa ja leijuivat ylöspäin suorastaan melankolisesti. Klaanin linnakkeen muurien tykit ampuivat viimeisiä laukauksiaan kohti Feterroja, mutta olennot eivät näyttäneet edes huomaavan.<br>\n<br>\nParinkymmenen Avhrak Feterran mukana leijaili sekalainen sadan pienemmän Avhrak Van joukko, joka muodosti jonkinlaisen ohuen voimakentän Feterrojen ympärille. Sen turvissa rautainen joukkue nousi aina vain ylemmäs ja ylemmäs, kunnes mitään ei enää näkynyt.<br>\nVaara oli ohi. Jossain alapuolella Klaanin lääkintäosastolla sytytettiin punainen hätävalo. <br>\n<br>\n<br>\nJossain muurien ulkopuolella Syvä Nauru kohtasi jälleen Punaisen Miehen. Pian taas punaisen Matoranin hahmossa liikkuva Avde käveli varovaisesti suurten kallioiden taakse piiloon Klaanin vartijoilta. Hän liikkui kohti rantaa.<br>\n<br>\nAvdella olisi vielä asiaa Klaanin linnoitukseen. Kuudes siru sijaitsi yhä jossain sisällä, mutta nyt ei ollut aika sille.<br>\n<br>\nVene olisi jo valmiina. Nihilisti odottaisi. Ja jos kaikki oli mennyt hyvin, myös Marionetti olisi ehtinyt paikalle.<br>\n<br>\nAvde ei pitänyt veneilystä, mutta tällä hetkellä se oli varmin tapa liikkua huomaamatta. Avdella oli hieman asiaa Arsteinille.<br>\n<br>\n[spoil]Domek kirjoitti tästä enemmän kuin haluan myöntää.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":395,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-01T20:45:00.000Z","content":"<strong>Linnoituksen reikä pihamaalle</strong> <br>\n<br>\nGuardian katsahti aukkoon suihkutuksen ääneen kuultuaan, \"Mitä pirua!\"<br>\n<br>\nSumu hälveni ja Gekko katsoi ympärilleen, yllätyksekseen hän huomasi olvensa... yksin.<br>\n<br>\n\"Mihin ne nyt lähtivät?\"<br>\n<br>\n[spoil]Tillin tallin, nukuttaa! Haluan nukkua![/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":396,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-12-01T21:35:00.000Z","content":"<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<br>\nAmiraali oli juuri tuijottamassa huoneensa ikkunasta ulos, kun hänen työpöydällään oleva sisäpuhelin soi. Hän otti muutavan askelluksen kohti pöytäänsä, ja painoi puhelimen välkkyvää nappulaa.<br>\n”Haloo?”<br>\n”Herra Amiraali, tukikohdasta on juuri tullut tieto, että Kuningatar on saatu taltutettua. Se on toistaiseksi tajuton, mutta kahleet on kiinni ja niitä on vahvistettu.”<br>\n”Vai niin” 002 vastasi, ja sulki yhteyden. Hänen ei tiennyt, oliko millään tasolla hämmästynyt Klaanilaisten naiiviudesta. Hyökätä niin pienellä joukolla Kuningatarta vastaan. Nazorakeilla kului joka kerta sen taltuttamiseen kymmeniä miehiä, ja Klaanin väki oli lähettänyt viisi soturia.<br>\n<br>\nAmiraalista se oli säälittävää, muttei uhrannut asialle enempää ajatuksiaan. Hän askelsi pois huoneestaan, ja lähti kulkemaan käytävää pitkin. Tämä oli yksi niistä harvoista Rautasiiven käytävistä, joilla oli matto. Joidenkin mielestä se johtui 002:n turhamaisuudesta, toiset väittivät niiden olleen paikallaan jo ennen nykyisen Amiraalin virkaansa tuloa.<br>\n<br>\nAmiraali saapui kierreportaikkoon. Hän laskeutui ne hieman hitaasti, joka toisen askelen kolahtaessa äänekkäästi. Seuraavaa käytävää reunustivat melko vanhanaikaiset lamput, ja kaikki seinällä roikkuvat taulut esittivät erilaisia torakoiden laivoja.<br>\n<br>\nKäytävän puolesta välistä alkoi suuri portaikko, ja sen laskeuduttuaan Amiraali pääsi nopeasti suuren hallin pääoville. Niiden auettua hitaasti vastaan tuli papereita kädessään kantava sinistä barettia päässään kantava nazorak 1034, joka aloitti heti kunniaa vaivalloisesti paperinipun kanssa tehtyään puheensa.<br>\n”Herra Amiraali, koulutus sujuu aikataulussa. Peruskurssi on jo oikeastaan saatu suoritettua.”<br>\n<br>\n002 ei vastannut mitään, keskittyi vain katselemaan täsmälleen samassa tahdissa lähitaistelua harjoittelevien torakoiden toimintaa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Kummitusten Suo</strong><br>\n<br>\nKolmen Zyglakin muodostama partio asteli mättäillä tarkkaillen koko ajan ympäristöään. Sinisen ja punaisen värinen matelija aloitti keskustelun ärtyneenä.<br>\n”Kerro vielä kerran Asza, miksi meidän täytyy olla tällä kammottavalla rämeellä 'partioimassa'. Sen koommin Klaanilaiset kuin muutkaan saaren asukit eivät käytä tätä suota kuin poikkeustapauksissa. Miksi hitossa meidän muka täytyy vahtia tätä, he ymmärtävät aivan yhtä hyvin kuin mekin, että tämä paikka on saaren vaarallisimpien rahien koti.”<br>\nJoukkiota johtava, raskasrakenteinen Zyglak mietti hetken vastaisiko enää tähän kysymykseen. Hän kuitenkin lopulta päätyi selittämään.<br>\n”Koska eräs Nazorakien pesän vaikeiten vartioitavista sisäänkäynneistä sijaitsee tämän suon laidalla.”<br>\n”Ja miksi ötökät pistävät meidät omille asioilleen?”<br>\n”Naama umpeen, molemmat!” kolmas, hopean ja tummanvihreän värinen kumara Zyglak sähähti. ”Minusta tuntuu, että meitä tarkkaillaan.”<br>\n<br>\nHän osoitti koukkusormellaan pienen tiheikön suuntaan, ja kaikki kolme näkivät varjoissa kiiluvat viirusilmät.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":397,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-12-02T09:47:00.000Z","content":"<strong>Nazorakien luolasto, metallilevyn takana suojassa, muutaman metrin päässä Matoron pysäyttämästä pommista</strong><br>\n<br>\n\"Ehkä pommi on epälunnossa\", eräs Nazorakeista kuiskasi. \"Vaiti! Minun pommini toimivat aina\", toinen karjui.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":398,"creator":"Jake","timestamp":"2010-12-02T14:35:00.000Z","content":"Jaken ruumis makasi laavan keskellä, silpoutuneena, mustana, tuhoutuneena. Jake oli kuollut. Mitään toivoa ei enään ollut. Ataman tekemä vahinko ja laavaan tippuminen yhdessä olivat aiheuttaneet täydellisen tuhoutumisen. Jotain kuitenkin tapahtui. Pieni valonkipinä. Pieni valonkipinä, joka sai laavan purkautumaan. Laavajärven laavat lensivät yhtäkkiä ylöspäin, ja kuolleen Toan ruumis olisi kohta lopullisesti tuhoutunut. Kun laava oli tulossa takaisin alas, se pysähtyi ilmaan ikäänkuin suojakentäksi. Se valui suojakentän reunoja pitkin takaisin maahan, ja kun laava oli valunut, outo hahmo oli täysin kuivalla kivipinnalla pitelemässä energiakenttää kasassa. Tällä hahmolla ei ollut kuitenkaan jalkoja. Se oli Jake. Laava oli muodostanut jostain kumman syystä Jakelle uuden kehon, paitsi jalat, joista ei ollut jäänyt mitään jäljelle. Hän ei ollut enään toa. Jake nousi hiljalleen ilmaan kun se oli voimakenttänsä kanssa laavan päällä, se haihdutti voimakentän pois, ja siirtyi maalle. Jake oli elossa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":399,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-02T16:44:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nKauhujen Yö alkaa olla lopuillaan. Liekit lepattavat pimeydessä sortuneen linnoituksen ympäristössä. Pitkin aluetta löytyy haavoittuneita Klaanilaisia ja Matoraneja ruumiiden joukosta. <br>\nPimein hetki on aina juuri ennen auringonnousua.<br>\n<br>\nKaksi matorania tarttuvat ison puupalkin molemmista päistä ja heittävät sen pois. Umbra ja muutama muu siirtelee suuria sortuneita metallipalkkeja sivuun. <br>\n<br>\nVähän aikaa sitten Matoro putosi alas kellariin johtavaan portaikkoon, ja Feterra sorrutti yllä olevan parven ja osan kattoa portaikkoon. <br>\n<br>\nSuurin osa haavoittuneista on viety sairaalaosastolle. Kaikki kynnelle kykenevät sammuttavat tulta ja pelastavat haavoittuneita. <br>\n<br>\nPelastajat löytävät pahasti vahingoittuneen Jään Toan romun seasta. He nostavat Matoron lähellä oleville leijuville paareille ja tämä kiidätetään erääseen Matoran-taloon joka on tällä hetkellä tilapäissairaala.<br>\n<br>\nKaikkialla vallitsee sekavat ajatukset. Mitä ne olivat? Mitä ne tahtoivat? Miksi ne tulivat? Ja ennekaikkea, miksi ne lähtivät niin nopeasti? <br>\nKlaanin ulkoportti oli suorastaan jyrätty - siihen ei pystyisi edes plasma. Jokin paljon robotteja voimakkaampi, synkempi olento oli myös käynyt Klaanissa. <br>\n<br>\nMatoro avaa silmiään hitaasti saatuaan piristävän ruiskeen. Hänen alavartalossa ja selässä on suuria aukkoja panssaroinnissa. Yksi teleskooppisilmistä on särkynyt, niin että entisen skannerin läpi näkyy vain sekavaa lumisadetta ja mustaa. <br>\n<br>\nJään Toa pitelee päätään. Hän tutkailee ympäristöä. Matoron ympärille avautuu pienehkö huone puisilla seinillä. Katossa on iso aukko ja mustunutta puuta, ilmeisesti tulen sammutuksen jäljiltä.<br>\nSeinällä on pieni pöytä täynnä erilaisia rusikuja ja muita tarvikkeita lattialla olevasta laukusta. Perällä on tyhjä, avoin kaappi.<br>\nKatossa kimaltelee valokiviä. Ne luovat himmeän loisteen mökkiin. Kynttilä palaa pöydällä.<br>\n<br>\nVihersininen jaloa Matatua kantava matoran saapuu huoneeseen. <br>\n\"Olet näemmä herännyt. Lepää\", matoran sanoo ohimennen, pakkaa pöydän tarvikkeet laukkuun ja lähtee taas pois.<br>\n\"Eräs matoran lensi kolmen lasiseinän läpi Chat-kahvion seudulla. Hänessä on muutama tuhat lasinsirua, pitää mennä.\", matoran kertoo ja lähtee.<br>\nMatoro jää hämärään mökkiin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":400,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-12-02T21:49:00.000Z","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nTaistelu tuntematonta vastaan oli ohi. Savuavat rauniot ja haavoittuneet klaanilaiset olivat lohduton näky. Mutta Kepe tiesi, että he selviäisivät tästä ja paikkaisivat tuhot. Ennen pitkää. Kaikki jäljet tästä yöstä eivät kuitenkaan koskaan katoaisi. Jokaisen mieleen ja muistoihin oli jäänyt tästä haava, joka ei paranisi siinä missä fyysiset vammat.<br>\n<br>\nHän katsoi merelle. Aurinko nousi horisontin takaa. Paksu pilvipeite oli väistymässä. Aamu oli tullut. Koko saari voisi hengähtää.<br>\n<br>\nKlaanilaiset alkoivat organisoida häthätää alkaneita pelastustoimia. Kepe, tekniikan ihmelapsena, otti asiakseen paikata linnakkeen fyysisiä vammoja ja korjata järjestelmiä.<br>\nLäheisen, taistelulta välttyneen matorankylän asukkaat tulivat sankoin joukoin heidän avukseen.<br>\n<br>\nLinnakkeen portti oli jyrätty. Joku taitava seppä saisi valmistaa uuden, entistä ehomman. Kuin ihmeen kaupalla portin saranat olivat kunnossa, mikä säästi töitä. Pikkuhiljaa hahmottui muitakin vastaavia tapauksia; vauriot eivät suurimmaksi osaksi olleet niin pahoja kuin miltä näyttivät.<br>\n<br>\nOngelmia tuottivat satunnaiset häiriöt sähkönjakelussa. Päägeneraattoria miettiessään hänelle tuli mieleen Visokin poissaolo. Ehkä jonkun pitäisi lähteä hänen peräänsä? Visokin puute alkoi pikkuhiljaa hahmottua muillekin. Tämä herätti levottomuutta läsnäolleiden joukossa.<br>\n<br>\nKepe antoi muutamalle avuliaalle matoranille ohjeet kuljettaa tuhoutunut Feterra Verstaalle tutkittavaksi. Siitä voisi saada irti paljon tietoa heidän vihollisistaan. Ja ehkä jopa selville lähestulkoon tuhoutumattoman vihollisen heikot kohdat.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":401,"creator":"Jake","timestamp":"2010-12-03T10:32:00.000Z","content":"<strong>Klaanin ulkopuolella, ei kovin kaukana klaanista</strong><br>\n<br>\nJake ryömi maassa käsillään. Hänellä ei ollut jalkoja, eikä mitään millä voisi ottaa yhteyttä klaaniin, Jake oli vielä vuorokausi sitten ollut kuolleena keskellä laavaa silpoutuneena, mutta jotain oli tapahtunut. Kukaan ei tiedä mitä, mutta jotain. Jake oli jo näköetäisyydellä klaanista - vuorokauden ryömiminen oli tuottanut tulosta. Kuitenkin näky oli kauhistuttava. Klaani oli tuhoutunut melkein täysin. Jake näki ruumiita ja palanutta romua linnakkeen ympärillä. Jake näki tumman hahmon lähestyvän häntä. Kun se oli jo näköetäisyydellä Jakeen, hän näki että se oli matoran. Matoran tuntui myös näkevän Jaken. \"Kuka oletkaan, haen apua, odota hetki\", Matoran huusi Jakelle ja lähti takaisin linnakkeeseen päin. Sitten kaikki pimeni.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-klaani</strong><br>\n<br>\nJake herää. Hän on klaanissa. Hän yrittää liikkua. \"Hmm...?\", Jake yllättyy. Hän voikin liikkua. Ja kaiken lisäksi hallitusti. Kuitenkin hän tuntee että jalkoja ei ole. Hän katsahtaa hitaasti siihen, missä ennen nukahtamista ei ollut jalkoja. Siinä ovat nyt...<br>\n<br>\nPyörät. Hän huomaa pyörät. \"Selvvä...\", Jake sanoo erittäin hämmentyneenä. \"Jaah, heräsit sitten lopulta, vai?\" Tuttu ääni sanoo. Jake katsahtaa eteensä. Hän näkee keltaisen isokokoisen rahin. \"Keetongu. Kiitos. Tämä helpottaa elämääni erittäin paljon. Juuri tässä vähän aikaa sitten ryömein 26,5 tuntia päästäkseni laavajärveltä klaaniin\", Jake vastaa. \"Joo, ei tarvi kiitellä. Muuten, et ole enään toa, jos huomasit, tai ainakaan et näytä sellaiselta\", Keetongu toteaa Jakelle. \"Jep, mielestäni näytän vähän niinkuin joltain ankkarahin ja auton fuusiolta, hallitsenkohan vielä jäävoimat?\" Jake vastaa. Sitten hän yrittää jäädyttää ämpärissä olevaa vettä. Se ei onnistu. Itseasiassa vesi rupeaa kiehumaan ja ämpäri palaa.<br>\n<br>\n\"Et taida enään hallita jäätä, luulisin.\"<br>\n<br>\n\"Niin minäkin luulen. Tämä vaikuttaa jotenkin enemmän tulelta.\"<br>\n<br>\n\"Mielenkiintoista... Erittäin mielenkiintoista.. Ehkä mutaatiosi syy voidaan selvittää, tule, mennään.\"<br>\n<br>\nWWWRRRRRROOOOOOOMMMM - Ja Jake huristeli Keetongun perään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":402,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-03T18:43:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nMatoro on päässyt jo ylös. Hänellä on toistaisesksi siteet haavojensa päällä, ja vasta niiden parannuttua hänelle laiteteaan panssarointi. <br>\nMatoro tutkailee aikansa kuluksi mitä Klaanissa on tapahtunut. Tai siis, kaikkihan tietävät <em>mitä</em> tapahtui mutta kaikki muu onkin sitten avoinna.<br>\n<br>\nHyökkäys teki suuria tuhoja. Darack ja kylmiön pojat ovat keränneet ruumiit ja selvittäneet Klaanin tappiot. Mahroxin ja vajaan kahdenkymmenen matoranin, mm. Frottikin ja Levahin ruumiit on löydetty eri puolilta aluetta. Laivastosta kuoli kaksi soturia, Ornu ja Tuthak. Kissabion kappaleita on löytynyt ties mistä.<br>\nHaavoittuneita on valtavasti. Moni Klaanilainen on haavoittunut pahasti, vakavimmat ongelmat on Toa Chakralla ja Killjoylla.<br>\nKymmeniä Matoran-taloja on tuhoutunut täysin, ja tulipalo on vahingottanut suurta osaa rakennuksista. Itse linnake on kärsinyt suuria vahinkoja, esimerkiksi useita seiniä on romuna.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":403,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-12-03T21:44:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, ulkopiha</strong><br>\n<br>\nOli aikainen aamu. Kukaan ei ollut nukkunut.<br>\nTawa ja Guardian tarkkailivat Klaanin linnoituksen tämänhetkisiä korjausoperaatioita. Välillä Kupen johtama ensiapuryhmittymä kantoi ulos ruumiita. Osa ruumiista liikkui, mutta välillä melankolisesti liikkuvien hoitaja-Matoranien kantamien hahmojen sydänvalot olivat mustia.<br>\nGuardian ja Tawa eivät puhuneet keskenään. He katselivat linnoitusta, joka oli kärsinyt hyökkäyksessä.<br>\n<br>\n\"19 kuollutta\", Guardian sanoi hiljaa.<br>\n<br>\n\"Älä\", Tawa kuiskasi. \"Ei nyt.\"<br>\n<br>\n\"Suurin osa Matoraneja\", Guardian jatkoi. \"Tiedätkö, että harva niistä edes taisteli vastaan?\"<br>\n<br>\nLäheisellä kivellä istui yksi Matoran-vartijoista. Se piteli kädessään vihreän naamion sirua ja katseli jonnekin merelle.<br>\nGuardian ja Tawa olivat taas hetken hiljaa.<br>\n<br>\n\"Visokkia ei ole näkynyt\", sininen skakdi aloitti. \"Luuletko, että Avde-\"<br>\nTawa keskeytti Guardianin. Guardian ei ollut koskaan kuullut Tawan yleensä lempeää ääntä näin vihaisena.<br>\n\"<em><strong>Ei!</strong> Älä.</em>\"<br>\n<br>\nGuardian katsoi Tawan visiirin takaa katsoviin silmiin hetken sanomatta mitään. Silmissä oli vihaisuutta, mutta keltaisen nais-Toan kasvoilta paistoi myös huolestuneisuus. Hän tiesi, mitä Guardian oli sanomassa, mutta ei halunnut kuulla sitä.<br>\nGuardianin katse laskeutui maahan, vaikka Tawa katsoi häntä yhä.<br>\n\"Hänet löydetään kyllä\", Guardian rauhoitteli ilman, että oli varma sanomastaan. \"Ne löytävät aina.\"<br>\n<br>\nTawankin katse laskeutui jonnekin alas.<br>\n<br>\n\"Ja hän on aivan kunnossa\", Guardian sanoi hiljaa perään. \"Olen varma siitä.\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nApuvoimageneraattorin luona oli vilkasta. Suuri osa klaanilaisista oli auttamassa vahingoittuneiden hoitamisessa ja linnakkeen korjaustöissä, mutta tämä pieni sekalainen joukkio keskittyi etsimään johtolankoja öisen sähkökatkoksen aiheuttajasta.<br>\n<br>\nValkoinen titaani, moderaattori Same oli kyyristynyt räjähdyspaikalle aivan generaattorin viereen. Hän pyyhki pölyä ja tutki alkuperäisen sähkökatkoksen aiheuttaneen pommin sirpaleita. Moderaattori nosti niitä silmiensä tasolle ja tutki tarkemmin.<br>\n<br>\n\"Bladis\", Same sanoi takanaan toimettomana seisovalle hopeiselle Skakdille. \"Tule katsomaan.\"<br>\n<br>\nTerävällä haarniskalla varustettu Skakdi käveli Samen viereen ja kyyristyi hieman.<br>\n\"Mitä löysit?\"<br>\n<br>\nSame näytti BV:lle vasemmassa kädessään olevaa sirua. Mustaksi kärähtäneessä ja puoliksi sulaneessa metallinpalassa oli kiinni jotain siniseltä lasilta tai muovilta näyttävää.<br>\nHopeisen Skakdin silmät aukenivat ymmärtäväisen näköisenä. Jotenkin yllättävästi hän kuitenkin kohautti olkapäitään ja irvisti perin skakdimaisesti.<br>\n\"Ei. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä katson. Kerro minulle.\"<br>\n<br>\nSame näytti pettyneeltä.<br>\n\"Mikä tämä sitten onkaan, se loi jonkin sortin elektromagneettisen pulssin\", Same sanoi. \"Vihollinen pisti varman päälle.\"<br>\nBV tuijotti sinistä palaa kiihkeästi. \"Kuka marsusäteilyn nimessä on M.A.Z?\" skakdi sanoi osoittaen pommin osassa olevaa kolmen kirjaimen yhdistelmää.<br>\nSame käänsi palaa itseään kohti ja katsoi tarkemmin.<br>\n<br>\n\"Luulen, että sen pitäisi olla A.M.Z\", hän sanoi siristellen punaisia silmiään, \"mutta ei tuosta järjestyksestä voi olla varma.\" Sen sanottuaan valkoinen moderaattori kutsui jokseenkin lyhyen steltiläisen luokseen ja ojensi pommin osan tälle.<br>\n\"Vie jollekin tutkijoistamme.\"<br>\n<br>\nBV kaiveli kovakouraisesti läpi pommin osien kasan ja suorastaan haisteli yksittäisiä osia löytääkseen jotain uutta. Kasan äsken huolellisesti järjestänyt Same katsoi hieman ärtyneenä vierestä.<br>\n<br>\nPian BV pysäytti kaivamisen. Hänen ilmeensä jäätyi yllättyneeksi.<br>\n\"Same\", Skakdi sanoi varoen, \"et tainnut huomata jotain.\"<br>\n\"Mitä?\"<br>\n<br>\nBV nosti kasasta kanisterimaisen, läpinäkyvän ja huomattavasti kärähtäneen esineen ja ojensi sen Samelle. BV katsoi Samea silmiin ja nielaisi äänekkäästi.<br>\n\"Se Z.A.M:n tai M.Z.A:n tai Z.M.A:n tai minkälie sähköaaltopulssiverme oli ihan oma juttunsa\", BV aloitti. \"Itse pommi taas tuli...no...\"<br>\n<br>\nSame kallisteli mustaksi palanutta kanisteria ja mustan kemikaalin viimeiset tipat valuivat hänen valkoisille käsilleen. Same katsoi kanisteria pitkään.<br>\nSiinä luki \"Verstas\".<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien pesä</strong><br>\n<br>\nKenraalimajuri 014 -koodinimellä tunnettu tummanruskea torakka tarkkaili panssarilasin läpi, kun kaksi yönmustaa Nazorak-agenttia teki jotain sanoinkuvaamatonta joukolle rivisotilaita. Lasin takana olevan pimeän huoneen tapahtumista ei saanut selvää, mutta välillä agenttien käsissä välähti jotain sinistä. Jokaisen välähdyksen jälkeen yksi torakka käveli ulos huoneesta harvinaisen poissaolevan näköisenä.<br>\n<br>\nKukaan ei pitänyt Sinisistä Käsistä. Aina kun joku sai tietää jotain sotilasarvonsa yläpuolelle ulottuvaa, tämä hiljainen kaksikko yksinkertaisesti ilmestyi paikalle. Kädet saivat töitä etenkin nyt, kun viiden klaanilaisen joukon hyökkäys pesään oli selvittänyt rivisotilaille joukon Nazorakien syvimpiä salaisuuksia. Agentit 019 ja 020 tulivat paikalle ja sen jälkeen kukaan ei muistanut mitään.<br>\n<br>\nKenraalimajuria tämä ei olisi haitannut, jos hän ei olisi ollut seuraavana vuorossa.<br>\n<br>\nTorakkajohtajaa ei raivostuttanut se, että hänet muutettaisiin käytännössä toukan tasolla olevaksi työläiseksi. Paljon enemmän 014:ta ärsytti se, että muistinpyyhkäisyn tekisivät alempiarvoiset.<br>\n<br>\nSinisen välähdyksen jälkeen 0014:n mieli keskittyi vain kuningattaren munien lämmittyslaitteiden kunnossapitoon.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":404,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-12-04T00:57:00.000Z","content":"<strong>Matoran-kylä, trooppinen saari</strong><br>\n<br>\nHe eivät ehtineet puolustautua. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Kukaan ei osannut odottaa hyökkäystä temppeliin. Suuri lauma Visorakeja saapui paikalle, niitä suorastaan virtasi sisään joka aukosta. Matoranit, jotka rukoilivat temppelissä, olivat kauhuissaan. Monet Matoranit tapettiin tai mutatoitiin. Isä Bartax piiloutui peloissaan suuren jumalpatsaan taakse. Sitten kaikki pysähtyi. Kuului askeleita. Joku astui temppeliin.<br>\n<br>\n”No niin, pikkuinen. Kessskussstelkaamme hieman yhden esssineen olinpaikasssta”, kuului ääni. Kylmä. Sihisevä. Julma.<br>\n”Olet luvatta astunut pyhän Athin temppeliin, pakana!” Veli Ghor yritti siis vieläkin epätoivoisesti puolustaa temppeliä.<br>\n”Olen luvatta teidän Athinne temppelissssä, ssssillä teillä on jotain, mitä tahdon.”<br>\n”Häpäiset Athin pyhyyden! Häivy temppelistämme!” Julmaa, hiljaista naurua alkoi kuulua. Bartax uskaltautui kurkistamaan patsaan takaa. Pitkä hahmo, joka levitti varjonsa temppeliin, seisoi oviaukon edessä. Se oli pukeutunut mustaan viittaan, joka liehui sisään tulevan ilmavirran voimasta. Auringon viimeiset säteet kehystivät tämän pelottavan hahmon. <br>\n<br>\nVeli Ghor seisoi alttarin takana vähän matkan päässä patsaasta. Alttari oli keskellä huonetta, patsas sijaitsi seinän vieressä. Temppelissä ei ollut varsinaista ovea; vain oviaukko oli keskellä etuseinää. Temppelin seinät olivat hiekan väristä kiveä, johon oli kaiverrettu koriseita ja kuvauksia jumalallisista asioista, joita paikallisen Ath-koron asukkaat yrittivät päivittäin tulkita. Alttarin takana oli suuri Athia esittävä patsas, mutta pienempiä patsaita – kuten tämä, jonka takana Bartax piileksi – sijaitsi ympäri huonetta.<br>\n<br>\n<em>Kylläpä veli Ghor on urhea</em>, isä Bartax ajatteli. Suuri hahmo lähestyi Ghoria. Ghor pysytteli alttarin takana ja otti esiin hänelle liian pitkän, koristeellisen lyömämiekan. Makuta nosti kätensä ja osoitti punaista Ta-Matorania. Miekka lensi tämän kädestä, ja tämä kaatui polvilleen lattialle. Ghorin ylle lankesi varjo. Hän kohotti katseensa ylös. Violetinmustan Kanohi Avsan silmäaukoista tuijottivat punaisena hehkuvat silmät. Hampaat näyttivät teräviltä.<br>\n<br>\n”Kerrohan minulle, Ghor: miltä tuntuu olla marttyyri?” Ghor katsoi Makutaa kauhuissaan. Kyynel vierähti hänen naamiolleen. Makuta oli kyykistynyt Matoranin puoleen ja silitti tämän päätä pitkäkyntisellä kädellään.<br>\n”Älä huoli, pikkuinen”, hän tyynnytteli. ”Ei se satu – kovin paljon.”<br>\nMatoran tuijotti Makutan julmaa hymyä järkyttyneenä. Makuta oli juuri rusentanut Athin patsaan painovoimavoimillaan keskeltä aivan kasaan. Toinenkin yksinäinen kyynel tipahti maahan. Makuta nousi taas seisomaan. Bartax sulki silmänsä ja kätki kasvonsa käsiinsä samalla kyyristyen patsaan taakse vielä paremmin. Hän ei uskaltanut katsoa.<br>\n<br>\nKuului tuskallinen parkaisu, joka tuntui jatkuvan ikuisuuteen. Sitten kuului sihinää, kuin jotain höyrystyisi. Jotain nestettä valui lattialle. Sitten jotain selvästi purskahti ja huuto päättyi. Mutta kaiku jatkoi edelleen.<br>\n<br>\nBartax avasi silmänsä. Hän nosti epätoivoisesti päänsä. Lattialla oli punaista tahmaa. Ghor oli poissa. Makuta katsoi leviävää ainetta tunteettomasti. Sitten toinen elossa olevista munkeista paiskattiin alttariin, jonka takana Ghor oli hetki sitten seissyt, ja joka nyt oli osittain punaisen tahman peitossa.<br>\n”Kerro, minulle, Peluk: missssä on Nimdan ssssiru?”<br>\n”En… tiedä… Kunpa tietäisinkin…”<br>\n”Sinä valehtelet”, mairea ääni vastasi.<br>\n”E-en. Se on o-ollut kateissa jo vu-vuosisatoja…”<br>\n”Hyvä on, pappi.” Bartax katsoi, kuinka miekka lennähti huotrastaan. Sitten pää lensi kaaressa alttarin yli ja tarttui punaiseen tahmaan. Nyt aine värjäytyi vihreäksi nesteestä, jota valui lattialle.<br>\n”Etsikää loput munkit ja vangitkaa kyläläiset koteihinsa. Tahdon sen sirun. Ja sen myös saan.” Bartax pelkäsi entistä enemmän. Hän kyyristeli patsaan takana. Pian patsasta ei ollut, sillä Visorakit siirsivät sen.<br>\n”Kassss… Mitäs meillä täällä”, Makuta virnuili. ”<em>Itse isä Bartax</em>, tämäpä hienoa.”<br>\nBartax katsoi kuolemaa silmiin lannistuneena.<br>\n”Meille tulee hauskaa vielä tänään”, Makuta sanoi. Visorakit raahasivat isän pois. Temppeli oli tyhjä. Athin patsaan silmien alla oli vihreitä kyyneleitä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":405,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-12-04T01:25:00.000Z","content":"<strong>Klaanin sairaalaosasto</strong><br>\n<br>\nMake aukaisi hitaasti silmänsä. Hän katseli valaistua, valkoista kattoa. Hän yritti nousi ylös. Hänen lähes koko keskivartalonsa oli sidottu siteillä. Siteen pinnan alta hän erotti isohkon, punertavan haavan. Auts... <br>\n<br>\nGa-Matoran käveli hänen luokseen.<br>\n\"Kas, olet viimein hereillä\", Matoran sanoi asetettuaan päänsä Maken pään yläpuolelle.<br>\n\"Vuoden havainto\", Make äännähti ivallisesti. \"Missä minä olen?\"<br>\n\"Klaanin sairasosastolla. Tehtävänne Nazorakien pesässä koitui melkein kohtalokkaaksi. Onneksi kuitenkin pääsitte elävinä ulos ja takaisin Klaaniin. Pyörryit sen robttitaistelu naikana, onneksi olet taas tajuissasi.\"<br>\n\"Ja voitimme vissiin taistelun Nazorakinvaasiota vastaan?\"<br>\n\"Häh?\"<br>\n\"Ooh, ei mitään.\"<br>\n\"Noh, koita nyt levätä.\"<br>\nGa-Matoran poistui viereiseen huoneeseen. Pian Make nousi hitaasti ylös. Hän löntysteli hitaasti kohti ovea. Viereisen huoneen oven ikkunasta hän pystyi näkemään sairaspedillä makaavan, lähes kokovartalokipsissä olevan Summerganonin, joka yritti hörpätä pienen siemauksen pillimehua. Tämän vieressä istuskeli outoja mutiseva Radiak asennossa, joka sai tämän muistuttamaan biomekaanista rinkeliä.<br>\n\"Ja mihinkäs sitä ollaan menossa?\", Ga-Matoran kysyi Maken takaa hänen ollessaan juuri kulkemassa ulos sairaalasiiven oviaukosta.<br>\n\"Hiivattiin\", Make vastasi hieman ärtyneenä. Hän oli maannut sängyssä vammautuneena jo kyllin kauan.<br>\n\"Tuo haavasi on edelleen ongelma, takaisin petiin siitä!\", Ga-Matoran äännähti käskevästi.<br>\n\"Ainoa ongema on että sinä et ole siellä minne kuulut, eli keittiössä\", Make ärähti kävellen ulos ovesta. Samalla hän tunsi pienen déjá vun mielessään. Ihan kuin tämä olisi koettu jo aikaisemmin...<br>\n<br>\nMake käveli Klaanin käytävillä. Rakennus oli melko selkeästi remontin tarpeessa. Joissain käytävissä tajuttomia Matoraneja, joita muut Matoranit nostelivat hitaasti paareille. Eräässä seinässä oli iso reikä, josta näkyi ulos. Maisema oli karu, Klaanin piha ei ollut sillä hetkellä ihan mitä kauneimmillaan. Asia tuskin tästä tosin mököttämällä paranisi. Toivottavasti kahvio ei ollut kärsinyt pahasti. Maken ohi huristi pieni jonollinen paareja kantavia Matoraneja, huolimatta siitä, että jotkut paareilla makaavista tyypeistä olivat melko isokokoisia. Pian koko jono olikin huispannut kulman taakse, Make oli kuulevinaan pienen elefanttimarssin kuiskauksen erään Matoranin suusta. Make saapui kahvion eteen, ovi oli suht huonossa kunnossa, Maken huonoksi onneksi myös huoneen sisätilat. Myös kahvion ikkunassa oli reikä, josta näkyi pihalle, sama karu maisema näkyi myös kahvion huoneesta. Make päätti olla menemättä ulos, siellä oleskelu olisi liian masentavaa. <br>\n<br>\nMake ei huomannut nelikouraisen, metallisen, kolmisilmäisen metalliotuksen nousevan sortuneen katon osien alta katsoen häntä murhaavasti. Feterra leijaili hiljaa hänen taakseen. Make kuitenkin huomasi attiaan taittuvan varjon, jolloni huomasi puolituhoutuneen koneolennon takanaan. Make oli kauhuissaan. <em>Ei taas...</em> Juuri kun olento oli tarttumassa Makeen pihdeillään, outo lasersädeirroitti yhden sen kourista. Feterra sekä Make katsahtivat säteen tulosuuntaan. Ilmassa leiuva, keltapunasävuinen Matoran, jolla oli viitta, katsahti Feterraan turhautuneesti. \"Luulin jo hoidelleeni sinut.\" Matoran syöksähti koneolentoa päin, lävistäen sen rintakehän osittain. Make perääntyi. Ilmassa edes takaisin psykoottisen sudenkorennin tyyliin lentävä Matoran lenteli Feterran ympärillä, iskien sitä jokaisella ohilennollaan, jolloin siitä irtosi jokunen osa. Sama toistui muutaman kerran, kunnes vuorossa oli otuksen pää. Omaperäisen naulakon tapaiseksi rakenteeksi riisuttu Feterra kaatui kolahtaen lattialle. Make katsoi ruhon yllä leiailevaa Matorania, jonka viitta liehui melkein olemattomasta tuulesta huolimatta. \"Ei hätää, kansalainen\", Matoran lausahti ylevästi, \"Se tuskin nousee tuosta enää\". Matoranin rannekkeessa oleva valo alkoi piipata. \"Täytyy mennä.\" Matoran lennähti ulos seinän reiästä huudahtaen ilmoille hämärän lausahduksen; \"SUPERMATORANIT, MATKAAN!\" Muutama samalla lailla kaksiväristä Matorania viittoineen nousi Klaanin pihalta lentoon, kadoten horisonttiin, jälkeensä he jättivät oudon kaasumuodostelman. Make seisoi äimistyneenä keskellä ränsistynyttä huonetta. <em>Tämän on pakko olla unta...</em><br>\n<br>\nMake aukaisi hitaasti silmänsä. Hän katseli valaistua, valkoista kattoa. Mitähän äsken oli juuri tapahtunut. Make nousi istumaan sairaalavuoteestaan. Äskeisestä unijaksosta poiketen hänellä ei ollut haavaa tai sidettä rintakehässään. Samalla hän katsahti ympärilleen. Hän ei ollut Klaanin sairaalaosastolla, oikeastaan paikkam uistutti rähjäistä kylpyhuonetta. Hänen sänkynsä vieressä oli pieni TV, joka avautui. Make näki teeveestä oudon, klovnimaiseksi maskeeratun hahmon. Hahmo tuotti hetken kameraa ja aloitti puhumisen; \"Tervehdys, Make, tahdotko pelata peliä?\" <br>\n<br>\n<em>ZUAAAAARGH.......</em><br>\n<br>\nMake nousi hätkähtäen ylös sängystään. <em>Huh, se olikin vain unta...</em> Make katsahti eteensä. Violetti, vihreä, keltainen ja punainen olento katselivat häntä hymyilevin kasvoin.<br>\n<br>\n<em>ZUAAAAARGH.......</em><br>\n<br>\nMake nousi hätkähtäen ylös sängystään. <em>Huh, se olikin vain unta...</em> Make katsahti eteensä. Hän huomasi olevansa jälleen Klaanin sairaalahuoneessa. Hän huomasi kuitenkin pian leikkaushaavan vatsassaan. Ga-Matoran käveli hänen luokseen. \"Make, olet jo herännyt? Oli tosi jaloa luovuttaa pernasi sitä tarvitsevaslle Kikanalolle!\"<br>\n<br>\n<em>ZUAAAAARGH.......</em><br>\n<br>\nMake nousi hätkähtäen ylös sängystään, tuntien kuitenkin pisteilään kivun rintakehässään. Hän katsahti alas, hänen rintakehässään oli jälleen side, jonka alta pilkotti isohko haava. <em>Ei kai taas...</em> Ga-Matoran käveli hänen luokseen. \"Kas, oletkin hereillä\", Matoran sanoi yllättyneesti. \"Älä yritä mitään, senkin hallusinaatio\", Make karjaisi äänekkäästi. Hän nappasi sänkynsä vieressä olevan tulin, joka löi Matorania päähän. \"Hei!\", Matoran huudahti lyöden Makea takaisin jonkin sorttisella kirurgivälineellä. \"Auuu\", Make ulvahti. \"Hetki, tuohan teki kipeää... Olen siis hereillä?\" \"Ni mitäs muutakaan\", päätään hierova Matoran huudahti. \"Sori\", Make lausahti, tosin hieman ironiseen sävyyn. Hän alkoi löntystää hitaasti ulos huoneesta. Viereisen huoneen oven ikkunasta hän pystyi näkemään sairaspedillä makaavan, monista vartalon osista siteillä sidotun olevan Summerganonin, joka hörppäsi pienen siemauksen pillimehua. Tämän vieressä istuskeli outoja mutiseva Radiak asennossa, joka sai tämän muistuttamaan biomekaanista rinkeliä.<br>\n\"Ja mihinkäs sitä ollaan menossa?\", Ga-Matoran kysyi Maken takaa hänen ollessaan juuri kulkemassa ulos sairaalasiiven oviaukosta.<br>\n\"Hiivattiin\", Make vastasi hieman ärtyneenä. Hän oli maannut sängyssä vammautuneena jo kyllin kauan.<br>\n\"Tuo haavasi on edelleen ongelma, takaisin petiin siitä!\", Ga-Matoran äännähti käskevästi.<br>\n\"Ainoa ongema on että sinä et ole siellä minne kuulut, eli keittiössä\", Make ärähti kävellen ulos ovesta... <em>Huh, déjá vu...</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":406,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-04T08:02:00.000Z","content":"[spoil]Joo, Make on expertti \"mahdollisimman pitkissä visteissä jotka eivät vie juonta eteenpäin millään lailla\"[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nMatoro painaa seinästä hissinkutsuntanappia.<br>\nLiukuovi aukeaa.<br>\nLiiskaantunut matoran näkyy hissin lattialla. Katto on sortunut sen päälle.<br>\n<br>\n\"Hissikuilussa yksi kuollut lisää...\" Matoro ilmoittaa tylsistyneesti radioon.<br>\n\"Nyt sitten tuli täysi kaksikymmentä täyteen. Tulemme hakemaan sen.\", Darack vastaa toisesta päästä.<br>\n<br>\n\"Miksi minulle tuli yhtäkkiä tunne, etten halua mennä hissillä?\", Matoro toteaa itsekseen. Hän lähtee kävelemään portaita ylöspäin.<br>\n<br>\nJään Toa syöttää jäsenkorttinsa huoneensa oven vieressä sijaitsevaan kortinlukijaan. Ovi pihahtaa auki ja Matoro sytyttää valot.<br>\n<br>\nEnsimmäiseksi hän heittäytyy sängylleen selälleen. Matoro kelaa teleskooppisilmänsä dokumenttitoiminnon avulla tapahtunutta.<br>\n<br>\nVain vähän aikaa sitten hän lähti Nazorakien luolastoon. He selvisivät lukemattomista ongelmista suhteellisen hyvässä kunnossa. He taistelivat tätä Makuta Abzumoa vastaan vähintään kolmesti. He pääsivät Torakoiden kaikista varjelluimman salaisuuden luo. Ja sitten he... Luovuttivat.<br>\nSitä Matoro ei voinut käsittää. Heillä olisi ollut vielä hyvä mahdollisuus 000:n tuhoamiseen, näin jälkeenpäin ajatellen.<br>\nPesä oli kaaoksessa. Heillä olisi ollut TÄYDELLINEN tilaisuus huijata 000 johonkin asevarastoon ja räjäyttää se.<br>\n\"Ja sitten luovutimme...\"<br>\n<br>\n\"Ja sen takia menetin molemmat miekkani ja parannuskiveni...\"<br>\n<br>\nSitten, kuin tilanne ei olisi ollut tarpeeksi turhauttava, Klaaniin oli hyökätty ja paikka oli raunioina.<br>\n<br>\nMatoro istuu pöytänsä ääreen. Hän vetäisee yhdestä laatikosta setin erilaisia linssejä ja osia. Oikeasti teleskooppisilmät eivät ole kiinteä osa naamiota, ne on lisätty erikseen. Matoro ottaa keskimmäisestä teleskooppisilmästä kiinni ja kierittää varovasti rikkinäisen linssin irti. Hän asettaa tilalle uuden skannerilinssin.<br>\n<br>\n\"Hmm. Parannuskiviä löytyy vain Xialta. Pitää poiketa siellä jossain välissä.\", Matoro pohtii.<br>\nHän lähtee Klaanin alakertaan auttamaan korjaustöissä.<br>\n<br>\n[spoil]Muistakaa laittaa ne singinne hiivattiin![/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":407,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-04T09:59:00.000Z","content":"<strong>Klaanin piha</strong> <br>\n<br>\nGlatorianking seisoi pihalla masentuneen näköisenä hän oli mennyt pihalle kenenkään huomaamatta Hörypilvenaikana. Hän päätti ettei ole tekemisissä uhrien kanssa vaan auttaa korjaamisessa, Gekko hyppäsi rikkoutuneiden seinien avulla katolle ja siellä hän kuuli taukoamatonta paukutusta.<br>\n<br>\nMatoran hakkasi lautoja ja ties mitä kiinni kattoon, tuntui kun hänen palkkansa olisikaksinkertaistunut jokaisella naulalla, sillä hän oli aina vain innokaampi.<br>\n\"Hei\", Glatorainking sanoi varovaisesti.<br>\n<br>\nMatoran juoksi rakennustarvike kasan luo ja halasi sitä.<br>\n\"Aarteeni!\".<br>\n<br>\n\"Okei... hoida sinä se.\"<br>\nGlatorainking hyppäsi alas ja päätti mennä auttamaan kahvioon.<br>\n<br>\nKahvion ikkkuna oli irti ja matoranin ruho roikkui sieltä poikittain,<br>\n<br>\n\"Glatorianking koitti vältellä katsomasta sitä laittaessaan kylttejä paikalleen. Sitten hän vielä loppusilaukseksi laittoi ison taulun seinälle jossa oli pilapiirros Feterrasta, tämä napautti Matoranin ruhon seinän toiselle puolen.<br>\n<br>\nGlatorianking alkoi järjestelemään kahvikuppeja ja ruokaa kaappeihin ja järjesti tuolit. Sitten hän meni ulos ja haki Matoranin, joka oli... herännyt.<br>\n<br>\n\"Ups.\", Hän sanoi kun Matoranin elämävalo alkoi hehkua kirkkaamin ja tämä hieroi päätään.<br>\n\"Olitkin vain pyörtynyt, vien sinut lääkintäosastolle. \"Keittiö Matoran\" Otti hänet ja laittoi pedille. GK meni katsomaan huonettaan, itseasiassa sen paikalla oli syvä reikä seinässä, vain ovennuppi oli jäljellä \"...\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":408,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-12-04T10:08:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nTroopperi oli kerännyt porukan Matoraneja vietäväksi turvapaikkaan, ja käveli vaivalloisesti eräällä käytävällä, kun hän kuuli mutkan takaa äänen:<br>\n<br>\n<em>Yksi teistä on kuollut...</em><br>\n<br>\nMatoranit pelästyivät, ja Troopperi liikkui niin hiljaa kuin pystyi nurkalle. Hän kurkisti varovaisesti, ja näki pari Feterraa leijailevan ikkunasta ulos pois.<br>\n<br>\n\"Ne siis lopettavat.\"<br>\n<br>\n<strong>Jonkin ajan päästä</strong><br>\n<br>\nAamu koittaa Klaanilla. Troopperi astui pääovista pihamaalle. Matoranit olivat lähteneet omille teilleen korjaamaan rakennuksia. Paljon väkeä olikin korjaamassa hajonneita taloja, linnakkeen seiniä ja piharakennuksia. Troopperi päätti hakeutua jonnekkin hoitoon, hänellä oli yhä vakava vamma.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":409,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-04T10:10:00.000Z","content":"<strong>Klaanin sairasosasto</strong><br>\n<br>\nKilljoy makasi sängyssään avuttomana ja kylki sidottuna. Hänen ympäriltään oli kadonnut porukkaa suurella tahdilla ja niin toat, kuin matoranitkin olivat edes vähän levättyään jättäneet osaston. Killjoy oli vangittuna tälle osastolle, hän ei voinut lähteä kävelemään kuin muut, hän ei voinut kuin maata omien ajatustensa kanssa. Lisäksi hän tunsi itsensä valtavan alastomaksi ilman pukuaan.<br>\n<br>\nEnsimmäiset kaikonneet potilaat olivat kaksi matorania hänen vierestään. He eivät kuulema saaneet nukuttua Killjoyn hengityksen rahistessa vieressä. Killjoy kuitenkin tiesi, että he olivat lähteneet vain hänen rujon ulkomuotonsa takia. Hän näki sen heidän katseistaan heti kun heidät tuotiin paikalle.<br>\n<br>\nHänen Xia-reissunsa myöhästyisi nyt parilla päivällä. Hänen lääkityksensä oli vahva, mutta Radiak oli sanonut, että hän on liikuntakykyinen vasta kolmen päivän päästä. Heti sen jälkeen hänen tulisi palata mökilleen ja vaihtaa takaisin tavallinen pukunsa. Killjoy oli harmissaan stealth-pukunsa menettämisestä, mutta Creedy sanoi voivansa muokata hänen glide-puvustaan uuden, Killjoyn Xian matkan aikana. Creedy oli myös kertonut ainakin hänen itsensä mielestä hurjan tarinan, kuinka hän oli piileskellyt komentotornin ylimmässä kerroksessa, kun yksi Feterra oli tullut aivan oven taakse kolkuttelemaan.<br>\n<br>\nNämä olivat vain osa Killjoyn huolista. Guardian oli käynyt aiemmin tapaamassa Killjoyta ja oli kertonut Visokin kadonneen. Siitä hetkestä lähtien Killjoyta oli suututtanut vielä enemmän se fakta, ettei hän voinut tehdä mitään. Ei kerrassaan mitään...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":410,"creator":"Donny","timestamp":"2010-12-04T10:17:00.000Z","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nJärkyttyneen näköinen matoran seisoi erään korkeahkon rakennuksen katolla. Se katseli ympärilleen heikosti täristen kunnes lopulta lyyhistyi kasaan.<br>\n\"K-kaikki työ... Turhaan...\"<br>\n<br>\nToinen matoran taputti pikkuista katonkorjaajaa olkapäälle.<br>\n\"Noh noh, Bob. Ryhdistäydy. Urakka ei koskaan valmistu, jos et aloita nyt.\"<br>\n<br>\nBob nousi heiveröisesti pystyyn, hapuillen epätoivoisesti työkalupakkiaan. Linnakkeesta tuskin löytyi yhtäkään kattoa, joka ei vaatisi huoltotöitä. Tämä oli kauheaa.<br>\n<br>\n\"Ai niin\", toinen matoran aloitti. \"Pomo sanoi, että emme voi maksaa sinulle ylityölisää. Sori.\"<br>\n<br>\nBob pudotti työkalupakin, polvistui, käänsi surkeat kasvonsa kohti taivasta ja huusi:<br>\n\"EEEEEEEEEEEEEIIIIIIIIIIIIIIIIII...!!!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":411,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-12-04T10:20:00.000Z","content":"<strong>Klaanin käytävä</strong><br>\n<br>\nKapura maleksi Klaanin käytävillä, suunnaten kohti työpaikkaansa pohjakerroksessa: Aseidentakojan pajaa. Kapura oli joskus Mata Nuilla oppinut aseiden takomisen jalon taidon. Jouduttuaan Klaaniin Kapura oli aloittanut työnsä pajalla, ja nopeasti kehittynyt yhdeksi Klaanin parhaista takojista.<br>\n<br>\nHän saapui pajan koristeellisen sisäänkäynnin luo. Oveen oli kaiverrettu Matoran takomassa Hauta. Kapura varmisti että ketään ei ollut näkyvissä, ja painoi hellästi Matoranin Hunan vasenta silmänreikää. Salaovi avautui.<br>\n<br>\nKapura miltei juoksi alas portaita. Kellarin rakentaminen pajaan oli ollut raskasta työtä, mutta sen arvoista. Seinille oli ripustettu Kapuran takomia miekkoja. Keskellä huonetta oli suuri pöytä, jonka alle oli kätketty työkaluja. Kapura napsautti valot päälle. Tilaukset olivat sikin sokin tärkeän näköisessä arkistokaapissa. Kapura asteli arkistokaapin luo ja avasi ylimmän lokeron. Tilauksia oli viisi. <br>\n<br>\nKahden tunnin työn jälkeen arkistokaapin tilauslokero oli tyhjentynyt, ja viisi uutta lähitaisteluasetta oli työnnetty \"Valmiit\"-lokeroon pöydän alle. Kapura ajatteli lähtevänsä huoneeseensa ja kutsuvansa juoksupojan, mutta jotain tapahtui.<br>\n<br>\nYksi ruosteisisessa katossa roikkuvista punaisista lampuista sytti. Pieni luukku, joka johti pajan ulkopuolisille varattuun tilaan aukesi. Toinen punainen valo syttyi.<br>\n<br>\nKapura jännitti lihaksensa.<br>\n<br>\nTilauslomake putosi luukusta.<br>\n<br>\nKapura nappasi tilauslomakkeen käteensä ja luki sen. Se oli Matorolta. Kapura luki lapun.<br>\n<br>\n<em>\"Tilaaja: Matoro Tilaus: Pienehkö miekka oranssilla moottorisahaterällä. Tärkeys: Kiireellinen\"</em><br>\n<br>\nKapura ryhtyi työhön. Ensin hän valitsi käytettävät metallit ja sulatti ne uunissa. Tämän jälkeen Kapura ryhtyi takomaan miekkaa muotoonsa. Sen jälkeen Kapura asensi moottorisahaterät ja kaiversi kahvaan koristeellisen Bio-Klaanin vaakunan. Hän oli tyytyväinen työhönsä, ja päätti siksi viedä miekan Matorolle henkilökohtaisesti.<br>\n<br>\nKapura sammutti valot ja lähti ylös.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":412,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-04T10:31:00.000Z","content":"<strong>Glatoriankingin \"huone\"</strong> <br>\n<br>\nGekko piteli kädessään nuppia ja katsoi alas. Seinät, ja lattia olivat maassa hänen tavaroidensa kanssa, Osa oli murskana, mutta osa oli käytännössä korjattavissa tai ehjiä. Gekko etsi jostain ison laatikon ja roikkui apianimaisesti pihalle \"huoneeseensa\".<br>\n<br>\nToa keräsi Pahvilaatikkoon seinällä olevia kuvia ja muuta. Hän meni Guardianin puheille ja pyysi uuttahuonetta selitettyään tilanteen.<br>\n<br>\n\"Saat olla toistaiseksi Matatun entisessä huoneessa.\"<br>\nAstuttuaan huoneeeseen hän näki kuvia luistelevista kaniineista ja otti ne seinältä, pakkasi laatikkoon, ja heitti ulos ikkunasta. Glatorianking järjesti uutta huoneettaan ja tunsi kuinka spämmärin henki painoi hänen niskaansa. Tai sitten se oli Matatun rahinaa pitävä mussiikkivempain.<br>\n<br>\nGekko yritti nukkua.<br>\n<br>\n<em>Kaneja.. ne luistelevat. Ne trollaavat... Ne ottavat sinut mukaan jäälle. Ne luistelevat kanssasi. Ne ovat taitavia. \"TROLROLLOLOOLOLOLLOLOLOLOLOLO-\" </em> <br>\n<br>\n\"AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARGHH!\"<br>\nGlatorianking nousi sängystään. Hän näki kanijulisteita seinillä. Pahvilaatikko oli sisällä ja se oli auki.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":413,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-04T10:35:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nMatoro näkee Kapuran kävelevän häntä kohti. Hän arvaa saavansa uuden miekkansa. <br>\n\"Matoro! Tässä olisi tilauksesi\", Kapura ilmoittaa ja vetäisee miekan vyöstään.<br>\n\"Woaah. Eihän sinulla mennyt kuin parikymmentä minuuttia\"<br>\n\"Noh, sanoit sen olevan kiireellinen\", Kapura sanoo tyytyväisenä.<br>\nMatoro mittailee miekkaa käsissään. Kahvassa on koristeellinen Bio-Klaanin tunnus. Terä ei ole erityisen pitkä, mutta sitä sekä terän pyöreää päätä kiertää pienet \"kynnet\". Napinpainalluksessa terä alkaa hohtaa oranssina ja moottorisahaosa käynnistyy.<br>\n<br>\n\"Upeaa työtä jälleen kerran.\", Matoro ilmoittaa ja heittä Tulen Toalle pussillisen kolikoita.<br>\nMatoro asettaa uuden aseensa vyöhänsä ja lähtee vihellellen poispäin.<br>\n<br>\nMatoro vilkaisee ikkunasta. Upea ilma. Klaanikaan ei ole enää niin masentavan näköinen.<br>\nJään Toa astuu ulos ovesta.<br>\nAlkaa sataa kaatamalla.<br>\n<br>\n\"...\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":414,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-12-04T11:03:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, katu</strong><br>\n<br>\nSatoi kaatamalla. Se auttoi viimeistenkin tulipalojen kanssa, mutta sai Klaanin näyttämään vieläkin masentavammalta.<br>\n<br>\nKotipuolessa korjaustyöt olivat alkaneet heti. Jake oli tullut henkihieverissä, herättänyt huonosti nukkuneen Keetongun ja pyytänyt renkaita.<br>\n<br>\nKeetongu oli hakenut varastosta kaksi vankkaa rengsta ja yhdistänyt ne Jaken alavartaloon. Ne näyttivät toimivan Jaken uusilla tulivoimilla ja reisilihasten tyngillä.<br>\n<br>\nNyt Keetongu käveli sateessa takaisin Telakkaa kohden. Hän oli saattanut Jaken Klaaniin mahdollisten konevikojen takia. Oli vielä paljon tehtävää. Heidän piti löytää kahden kuolleen lentäjän ruumiit ja haudata heidät Telakan taakse perustetulle sankarihautuumaalle.<br>\n<br>\nKeetongu todella toivoi, ettei hautuumaa kasvaisi. Mutta sota ei ollut vielä edes kunnolla alkanut.<br>\n<br>\nKeetongu oli säilinyt tiimistään parhaiten matkasta. Hänen kehossaan kehittyvät parantavat eritteet olivat jo tukkineet haavat ja Keetongu pystyi liikkumaan kivuttomasti. Henkinen rasitus oli huomattavasti suurempi. Manu ei ollut kertonut, miten tehtävä oli onnistunut. Keetongun piti vain luottaa häneen. No, ainakaan kukaan matkalaisista ei kuollut.<br>\n<br>\nKeetongu saapui Telakalle. Sade oli laskenut loputkin sitä piilottavasta höyrystä. Keetongu astui sisään. Apeat Onu-Matoranit valmistautivat hakemaan sankarivainajia Darackilta kylmiöstä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":415,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-12-04T12:16:00.000Z","content":"<strong>Hautuumaa</strong><br>\n<br>\n<a href=\"https://www.youtube.com/watch?v=4zLfCnGVeL4\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">https://www.youtube.com/watch?v=4zLfCnGVeL4</a><br>\n<br>\nSuuri kulkue käveli sateen läpi. Vihreä ruoho oli märkää ja roikkui maassa lannistuneena. Sade pesi niityn läpi kävelevien klaanilaisten haarniskoja ja kasvoja ja lätisi tasaisesti kahteenkymmeneen arkkuun, joita kannettiin läpi raskaan sateen.<br>\nKlaanin soturit kantoivat erikokoisia arkkuja kohti niiden tulevaa lepopaikkaa yrittäen parhaansa mukaan peittää kasvonsa.<br>\nPienimpiä arkkuja oli eniten ja niitä kantoivat Matoranit. Joukossa oli myös muutama hieman isompi arkku parin Toan käsissä. Klaanin suurimmat soturit katsoivat arkunkantajia ja halusivat ojentaa auttavan kätensä, mutta tiesivät, että se ei kävisi. Arkunkantajina toimivat arkkujen sisällä makaaville tärkeimmät henkilöt.<br>\n<br>\nAdminit ja moderaattorit kävelivät kulkueen keskellä, mutta juuri nyt heitä ei erottanut tämän joukon johtajiksi. Tawa käveli kaiken keskellä suojaten itseään ja pientä Ussal-rapua sateelta viitalla. Guardian marssi Zamor-pistooli selvästi vyötäröllään ja katse arkuissa.<br>\n<br>\nJossain taaempana Kapura työnsi siteisiin piilotettua Killjoyta pyörätuolilla. Killjoy ei vaikuttanut nauttivan tilanteesta erityisen paljoa.<br>\nJossain kauempana kulkueesta pieni ja antidermikseltä vahvasti tuoksahtava hämähäkki yritti pysyä tahdissa mukana. Sekään ei nauttinut tilanteesta suuresti.<br>\n<br>\nArkkujen määränpää alkoi jo näkyä. Klaanin aiemmin melko tyhjällä hautuumaalla oli nyt kaksikymmentä kuoppaa kahdellekymmenelle arkulle. Jokaisen edessä oli erilainen hautakivi, johon oli kaiverrettu nimi ja kuva naamiosta. Kivissä oli myös vaihtoehtoisesti kuva joko kolmen hyveen tunnusmerkistä tai Ath-uskon kolmikulmaisesta silmästä.<br>\n<br>\nJoukko ampuma-aseita kantavia klaanilaisia järjestäytyi hautakuoppien viereen ja Guardian asteli jonon päähän. Arkkujen kantajat lähestyivät hautakiviä ja siirtyivät oikeiden kuoppien eteen. Kantajat pysähtyivät paikalleen odottamaan käskyä.<br>\n<br>\nGuardian ja hautojen vieressä odottava joukkio ottivat aseensa esiin ja latasivat ne. Aseiden märät piiput tähdättiin kohti harmaan pilvistä taivasta.<br>\n<br>\nEnsimmäinen arkku vietiin varovaisesti kohti hautaa. Kantajien joukossa oli useita tuttuja klaanilais-Toia, mutta joukkoon mahtui myös yksi sinivihreä Matoran. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kukaan oli nähnyt Dinemin kasvoilla toisenlaisen ilmeen kuin hymyn.<br>\n<br>\n\"Toa Hime\", jonkun ääni lausui kovaa, mutta kovan sateen takia puhujaa ei tunnistanut. Arkunkantajat lähestyivät hautapaikkaa hieman. \"Ilahdutit meitä nopealla työlläsi ja kauniilla hymylläsi. Yhtenäisyys, velvollisuus, kohtalo.\"<br>\n<br>\nNäiden sanojen jälkeen Guardian antoi äänettömän merkin muille ja joukkio ampui taivasta kohti kolmesti. Samalla arkku laskettiin hautaan ja joku alkoi lapioida sateesta märkää multaa sen päälle.<br>\n<br>\n\"Matoran Le...\", puhuja aloitti taas, mutta keskeytti korjatakseen sanomansa, \"<em>Orton</em> Levah. Taistelu rauhan puolesta vaatii kaikkien panoksen.\"<br>\n<br>\nArkunkantajat lähestyivät. Heidän joukossaan oli Matoran, joka näytti kaikkien mielestä erittäin paljon Umbralta. Kukaan ei tosin kyseenalaistanut tämän moderaattorin äkillistä muodonvaihdosta, sillä harva pysyi enää perässä Umbran kaikista olomuodoista.<br>\nNyt hautajaiskulkueen mielessä oli kuitenkin jotain muuta.<br>\n<br>\n\"Sinun panoksesi oli suurin, mitä yksi meistä voi antaa\", Turagaksi paljastunut puhuja sanoi. \"Yhtenäisyys, velvollisuus, kohtalo.\"<br>\n<br>\nKolme laukausta.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n[spoil]Joku voisi sanoa, että olen katsonut Watchmenin liian monesti.<br>\nHän olisi väärässä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":416,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-04T12:54:00.000Z","content":"<strong>Bio-klaanin hautuumaa</strong><br>\n<br>\n\"Mahrox\", Turaga puhuu.<br>\n\"Moni meistä ei ehtinyt tuntea sinua ennekuin olit jo poissa. Yhtenäisyys, velvollisuus, kohtalo.\"<br>\nSuurempi arkku lasketaan hautaan. Sadepisarat ropisevat maahan jatkuvasti.<br>\n<br>\nKolme laukausta.<br>\nMatorankolmikko alkaa lapioida multaa.<br>\n<br>\n\"Matoran Frottik\", puhuja sanoo kuuluvasti. Matala ääni ei tahdo kuulua sateen läpi.<br>\n<br>\n\"Hän antoi kaikkensa tovereilleen - meille. Yhtenäisyys, velvollisuus, kohtalo.\"<br>\nPieni arkku lasketaan kuoppaansa. Puisen arkun pintaan on poltettu matoranien vartiokeihäs.<br>\n<br>\nKolme laukausta ilmaan. Erästä Gukkoa osuu. Se putoaa metsään.<br>\n<br>\n\"Kissabio\"<br>\n<br>\n\"Hän...hän.... Yhtenäisyys, velvollisuus, kohtalo.\"<br>\n<em>\"Oli?\"</em>, pieni hämähäkkiotus tahtoo sanoa. Ajatus tulee ulos piipityksenä. Manu on ryöminyt puunrungon alle turvaan sateelta.<br>\n<br>\nJälleen pieni arkku lasketaan kuoppaan. Se ei ole pieni siksi, että vainaja olisi pieni, vaan siksi, että noin puolet vainajasta räjähti taivaan tuuliin.<br>\n<br>\nKolme laukausta ilmaan. Ammukset katoavat sateeseen.<br>\n<br>\n\"Matoran Ornu ja Tuthak\", Turaga sanoo sateen läpi. <br>\nHe taistelivat urheasti Laivastossa ja pääsivät nyt Mata Nuin luo ylös. Rauha heille. Yhtenäisyys, velvollisuus, kohtalo.\"<br>\n<br>\nKeetongu laskee puuarkut vierekkäisiin kuoppiin. Niiden pintaan on kaiverrettu Bio-Klaanin laivaston tunnus ja jalojen sotureiden nimet juhlallisilla kirjaimilla.<br>\n<br>\nLaukaukset. <br>\n<br>\nTuuli ravistelee läheistä lehtipuuta. Sadepisarat läiskähtelevät sen lehtiin. <br>\n<br>\nMonta laukausta ja liian monta nimeä kuluu.<br>\nKun viimeinenkin arkku lepää maan uumenissa hautakivien alla, märät hahmot alkavat liikkua kohti linnoitusta kuolemanhiljaisuuden vallitessa.<br>\nJokainen tietää että tämä oli vasta alkua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":417,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-04T13:10:00.000Z","content":"<strong>Hautausmaa</strong><br>\n<br>\nKaatuneiden omaiset jäivät vielä uusien hautojen luokse seremonian päätyttyä. Muut tunsivat velvollisuudekseen poistua ja jättää heidät suremaan rauhassa. Guardian ja Tawa lähtivät kävelemään kohti linnoituksen länsisiipeä, jolloin Killjoy pyysi Kapuraa viemään hänet heidän luokseen.<br>\n<br>\nSade jatkui edelleen ja Adminit eivät edes pysähtyneet Killjoyn saapuessa Kapuran avulla paikalle. Hiljainen nelikko jatkoi matkaansa kohti länsisiipeä katsomatta toisiinsa.<br>\n<br>\n\"Viime yö oli osoitus siitä, että olemme haavoittuvaisia. Meidän tulee toimia nopeasti\", Killjoy aloitti aneemisen tulevaisuuden omaavan keskustelun. Guardian hymähti ja Killjoy huomasi hänen kätensä hipelöivän ajoittain zamor-pistoolinsa vartta.<br>\n<br>\n\"Radiak lupasi saada minut kuntoon kolmessa päivässä. Lähden Xialle välittömästi sen jälkeen\", Killjoy jatkoi.<br>\n<br>\n\"Tajuat kai, että emme voi jättää asiaa vain sinun varaasi Killjoy. Meille osoitettiin juuri, kuinka isokin joukko Klaanilaisia joutuu joskus taipumaan. Saatika sitten yksinäinen soturi\", Tawa sanoi vakavana.<br>\n<br>\nKilljoy laski päänsä ja näytti selkeästi hieman alentuvalta. Kapura ei ollut uskoa silmiään nähdessään tämän eleen ja pysähtyi hetkeksi, mutta kiri adminit taas nähdessään Killjoyn vihaisen katseen.<br>\n<br>\n\"Kerään itselleni tiimin\", Killjoy myöntyi ja elehti Kapuran pysähtymään. Adminit nyökkäsivät ja lähtivät kävelemään kohti tuntematonta määränpäätään.<br>\n<br>\n\"Kiitos\", Tawa sanoi ja Kapura ja Killjoy jäivät katsomaan kahta kaikkoavaa hahmoa.<br>\n<br>\nSade rummutti kaksikon kasvoja ja he päättivät kääntyä takaisin kohti sairaalaosastoa. Matkallaan Kapura miltei jyräsi isohkon hämähäkin, joka hämmentävästi näytti, kuin se olisi heristänyt nyrkkiä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":418,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-12-04T17:58:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nTroopperi oli käynyt hautaustilaisuudessa, välillä, ja palasi vielä sairaalaosastolle.<br>\n<br>\n\"Miten voit?\" kysyi samainen Matoran, jonka hän oli pelastanut.<br>\n<br>\n\"Paljon paremmin, täällä pystyt hoitamaan paremmalla välineistöllä.\"<br>\n<br>\n\"Näytät voivan jo pystyä itse hoitamaan asiasi, saat lähteä osastolta pois jos haluat.\"<br>\n<br>\n\"Kyllä, voin paremmin. Tunnen vielä kipua, mutta kestän sen.\"<br>\n<br>\n\"Onni etteivät tärkeät elimet vahingoittuneet, isku aiheutti luultavasti \"vain\" suunnatonta kipua, ja vamman kylkeesi.\"<br>\n<br>\nTroopperi lähti kävelemään kohti ovea, mutta Matoran kysyi vielä:<br>\n<br>\n\"Mitähän ne leijuvat metalliolennot halusivat?\"<br>\n<br>\n\"Etsivätköhän ne jotain, minusta tuntuu jotenkin siltä.\"<br>\n<br>\nTroopperi astui sairaalaosaston ovesta ulos, ja päätti mennä \"lepäämään\" Klaanin kahvioon.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":419,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-04T18:37:00.000Z","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/tTjr_oCo6uU/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/tTjr_oCo6uU"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/tTjr_oCo6uU/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/tTjr_oCo6uU"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Glatoriankingin väliaikainen huone</strong> <br>\n<br>\n\"Kirottu mikä painajainen, mutta miten ihmeessä laatikko on auki ja julisteet seinillä?\"<br>\n<br>\n<em>Hihii</em> <br>\n<br>\n\"Mitä... nyt.\"<br>\n<br>\nGlatorianking avasi oven ja näkiMatoranin, joka oli kuolemaisillaan nauruun.<br>\n<br>\n\"Vitsikästä tosiaan Haudatutkin nauravat\"<br>\n<br>\n<em>Haahaa!</em> <br>\n<br>\nMatoran purskahti taas nauruun ja GK näki sen kädessä olevan musiikkisoittimen, et taida tosiaan tietää mitä täällä on tapahtunut.<br>\n<br>\n\"Tiedänhän, heitit minut ikkunasta alas!\"<br>\n<br>\n\"Ja siksikö kostit?\"<br>\n<br>\n\"Juu.\"<br>\n<br>\n\"Olisiko sinusta hauskaa jos joku tekisi noin?\"<br>\n<br>\nMatoran lähti juoksemaan pitkin käytävää.<br>\n<br>\n\"Kaikenlaista..\"<br>\n<br>\nGK lukitsi huoneensa ja rupesi nukkumaan.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Parempi?[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":420,"creator":"Jake","timestamp":"2010-12-04T18:50:00.000Z","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/7hSEkHTglhM/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/7hSEkHTglhM"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/7hSEkHTglhM/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/7hSEkHTglhM"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Bioklaani, sisäpiha</strong><br>\n<br>\nWWWWWWWWWWWRRROOOOOOOOOMMMM - Näin kirmasi Jake. Hautajaiset olivat loppuneet ja uusi päivä oli koittamassa, niin kuoleille kuin elävillekkin. Kevät oli tullut. Tsirp. Niin lauloi lintu, ja niin kirmasi Jake. Hän unohti käydä hautajaisissa, koska hän kirmasi. Lopulta Jake kuitenkin kyllästyi kirmaamiseen. \"Blah. Tylsää. Olenpa ollut tyhmä\", Sanoi Jake. Kuitenkin hän jatkoi kirmaamista. \"WIIIIII\", Huuteli Jake ja kirmaili ympäri klaania. Kuitenkin oli pelottava fakta, että Jake kuuli outoa musiikkia ympäriltään. Silti oli nyt kauhujen yö ohi ja haudatut haudoissaan. Aurinko paistoi. Paist paist.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Tämä oli nyt vähän rennompi viesti, iloisempi. Älkää säihkähtäkö tuota outoa musiikkia.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":421,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-04T20:15:00.000Z","content":"<strong>Glatorainkingin väliaikainenhuone</strong> <br>\n<br>\nGlatorianking heräsi, tällä kertaa hän oli edes nukkunut, nukkunut hautajaisten yli.<br>\n<br>\n\"Ehkä niin onkin paremmin.\", hän sanoi herättyään.<br>\n<br>\nMuut kävelivät klaanin käytävillä korjaillen seiniä ja muuta. Glatorainking katseli vieläkkin sateenkastelemaa käytävää. Vahingoittuneet olisivat joko kuolleet tai lepäämässä huoneessaan. Ei ollut enään tarvetta auttaa.<br>\nGlatorianking katseli rikkinäistä seinää, hän päätti mennä hakemaan sementtiä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":422,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-04T20:48:00.000Z","content":"<strong>Sairasosasto</strong><br>\n<br>\nKäytävältä kuului merkillistä meteliä. Aivan, kuin joku olisi ajellut käytävää edestakaisin jollain moottoroidulla vekottimella. Killjoy kuunteli hetken ääntä ja nosti kätensä. Jos hän oli laskelmoinut oikein, kohde oli oven takana jokaisen 5,7 sekunnin välein. Killjoy latasi käteensä sähkölatauksen ja laukaisi sen.<br>\n<br>\n\"Wrooooo-uaaaagghhhhhh!\"<br>\n<br>\nKilljoy hymyili nähdessään panoksensa tekevän reiän oveen ja singotessaan sen toisella puolella olleen kohteen ikkunan läpi. Vihdoin hiljaista. Radiak juoksi paikalle räjähdyksen saattelemana ja nosti vihaisen katseen kättään yhä koholla pitävään Killjoyyn.<br>\n<br>\nKymmenen minuuttia myöhemmin Radiak oli lopettanut saarnansa ja Killjoyn ympärillä oli taas hiljaista. Sairasosasto oli häntä lukuunottamatta jo täysin tyhjä. Killjoyn kylkeen sattui edelleen, mutta sen vuotaminen oli sentään saatu jo loppumaan.<br>\n<br>\nPitkät tunnit sängyssä antoivat Killjoylle aikaa miettiä. Hän ei ottaisi Xialle mukaan montaa. Ehkä kaksi tai korkeintaan kolme. Kaikkien täytyisi olla kokeneita taistelijoita, sellaisia, jotka pystyisivät taistelemaan suuria massoja vastaan, sillä niitä olisi luvassa ja paljon.<br>\n<br>\nKilljoyn katse kääntyi pöydällä hänen vieressään makaavaan ionikatanaan. Siinä oli edelleen jäänteitä Feterrasta. Killjoy oli oppinut yhden asian edellisyöstä. Hän ei koskaan haluaisi kohdata sellaista uudestaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":423,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-12-04T22:04:00.000Z","content":"<strong>Klaanin sairaalaosasto</strong><br>\n<br>\nDomek tuijotti ikkunasta ulos. Valon Toa makasi hyvin valaistetussa valkoisen, tyhjän sairaalahuoneen sängyssä, hänen vasen jalkansa ja käsivartensa sidottuina siteillä.<br>\nUlkona satoi. Taivas oli hyvin harmaan ja melankolinen, aivan kuin Suuri Henki itse olisi surrut tänään.<br>\nDomek kuunteli kuinka oven ulkopuolella yksi tohtoreista yritti kertoa potilaan menehtymisestä läheisilleen.<br>\n\"Olen erittäin pahoillani, hän ei selviytynyt leikkauksesta...\"<br>\nMatoralaisen itkua alkoi kuulua oven läpi. Domek yritti parhaansa olla kuuntelematta ja vakuuttaa itselleen, ettei tämä ole hänen syytä.<br>\nSilloin ovi avautui, ja sen takana seisoi yksi sairaalan hoitajista, joka piteli kädessään lehtiötä.<br>\n\"Hyvää päivää Toa Domek\", hoitaja tervehti ja käveli Toan sängyn viereen.<br>\n\"Joo\", Domek vastasi hieman elottomana.<br>\n\"Hyväksi onneksi, jalkasi ei ole haavoittunut liian vakavasti, joten se tulee parantumaan yhdessä tai parissa päivässä\", hoitaja ilmoitti, \"Tosin, kätesi valitettavasti joutuu olemaan siteessä paljon pidempään aikaan.\"<br>\n\"Selvä\", Domek vastasi<br>\nHoitaja nyökkäsi ja jatkoi taas matkaansa sulkien oven.<br>\nDomek makasi taas yksin valkoisessa huoneessa. Hänen mielensä oli täysin tyhjä ja hän alkoi vähitellen vaipumaan pois ympäristään.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio Klaanin Linnoitus, monia vuosia sitten</strong><br>\n<br>\n\"Mutta Sheelika kulta, yritähän nyt ymmärtää...\"<br>\n<br>\n\"Suu kiinni! En halua kuunnella!\"<br>\n<br>\nNuoren Sheelikan ääni kaikui varastohuoneen läpi. Hänen edessä istui pieni Matoralainen puupöydän äärellä, hänen vieressään toinen, paljon vahvemman näköisempi Matoran kiekonheitin kädessään. Pieni valokivi Matoralaisen pöydässä oli ainoa valonlähde koko varastohuoneessa.<br>\n<br>\n\"Sheelika, kuuntelehan nyt...\", Matoralainen alkoi puhua ylimielisesti ja teennäisesti.<br>\n<br>\n\"En kuuntele!, Sheelika huusi Matoralaiseen päin, \"Sinä huijasit minua, Rowash! Sinä tapoit ne kauppiaat! Sinä...\".<br>\n<br>\n\"Kuunteles nyt, neitiseni!\", Matoran Rowashin ääni nousi, \"<em>Sinun</em> olisi pitänyt tietää vallan hyvin ettei muukalaisia auteta. <em>Sinä</em> veit sen paketin heille. Luulitko tosiaan, että se pahvilaatikon sisällä oli vain \"pieni lahja\"? <em>Sinä</em> olet vastuussa tästä\".<br>\nSheelika hiljentyi, hän ei tiennyt miten enään olisi voinut vastata.<br>\n<br>\n\"... minä\", Sheelika alkoi puhumaan heikommin, \"minä en välitä. Minä lähden, en halua tavata sinua\". Sheelika alkoi kääntymään pois.<br>\n<br>\n\"Luuletko tosiaan voivasi kävellä pois noin vain, neitiseni?\", Rowash sanoi perään, \"muista, sinä murhasit ne kauppiaat. Ennenmin tai myöhemmin, Klaanilaisten nuuskijat tulevat tietämään kuka sen teki. Luuletko, että Adminit tulevat olemaan iloisia kuullessaan kuinka heidän oma jäsenensä on tämän takana?\"<br>\nSheelika seisoi hiljaisena paikallaan.<br>\n<br>\n\"Jos haluat vielä pysyä Linnakeen sisällä, voin auttaa sinua. Kunhan teet vain parin pienen palveluksen minulle lisää, niin voin lopettaa vainukoirien etsiskelyn ja taata, että he unohtavat tämän pikku tapauksen nopeammin kuin tulet huomaamaan\", Rowash jatkoi.<br>\n<br>\n\"... Mitä haluat minun tekevän?\", Sheelika viimein alkoi vastaamaan katuvasti.<br>\n<br>\nPöydän takana istuva Matoralainen alkoi hymyilemään hyvin tyytyväisesti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":424,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-12-05T08:55:00.000Z","content":"<strong>Yhä Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nTroopperi asteli käytävällä. Tultuaan huoneelle, jossa oli ovessa luku 223, hän astui sisään. Se oli Troopperin huone. Troopperi istahti sängyllensä lepäämään. Hän mietiskeli asioita, ja sitten hän keksi tehtävää. Troopperi avasi tietokoneen huoneessaan, ja alkoi kirjjoittamaan raporttia omista kokemuksistaan. Kun se oli valmis, hän kirjoitti toisen tekstin:<br>\n<br>\n\"Hyvät Klaanilaiset. Se hyökkäys oli kauhea. Emme tiedä juurikaan hyökkääjistä, mutta nämä metallioliot olivat kauheita, niiden tuhoaminen mahdotonta tai äärimmäisen työlästä, ja vahingot suuria Klaanille. Siispä ehdotan, että keräisimme tietämystämme yhdessä, kirjoittaisimme tietoja, mitä yöllä kullekkin tapahtui, ja kirjaisimme omia havaintojamme yhteiseksi kokonaisuudeksi. Tämän avulla voisimme pystyä vastustamaan vihollisiamme paremmin, ja varautumaan uusiin hyökkäyksiin.<br>\n<br>\nTroopperi\"<br>\n<br>\nTämän kirjoitettuaan Troopperi astui huoneesta ulos, jä vei ilmoituksen ilmoitustaululle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":425,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-05T10:38:00.000Z","content":"<strong>Sairasosasto</strong><br>\n<br>\nIlta oli jo alkanut hämärtämään. Killjoy oli sytyttänyt pienen puunkappaleen palamaan ja laittanut sen lasipurkkiin. Pöydänkulmasta revityt palaset loimusivat ja loivat Killjoyn yöpöydälle pienen lepattavan valon.<br>\n<br>\nKilljoy oli kammennut itsensä istumaan ja nyt hän kirjoitti paperille viestiä. Kaksi päivää jäljellä. Killjoylla oli nimet kasassa. Kolme soturia, kolme Klaanilaista, jotka olivat nousseet ylitse muiden. Hän oli joutunut tekemään kompromisseja, kaikki halutut eivät olleet saatavilla, mutta loppujen lopuksi, hän oli listaan tyytyväinen. Hän pitäisi seuraavana päivänä nopean kurssin, jos siis listan henkilöt suostuisivat pyyntöön. Hänen tulisi kertoa vihollisten osaamistaso, niiden määrä, maasto ja kohteet. <br>\n<br>\nHäntä osattaisi odottaa, mutta metsästäjät tuskin uskoisivat Killjoyn ottavan ketään mukaan. Se ei ollut hänen tapaistaan. Postimatoran saapui paikalle Killjoyn pyynnöstä.<br>\n<br>\n\"Nimet ovat päällä, toimita ne ennen aamua.\"<br>\n<br>\nMatoran vilkaisi nimiä ja nyökkäsi.Hän kääntyi kannoillaan ja poistui sairasosastolta.<br>\nAamulla kolmea soturia odottaisi kirje. Nyt Killjoyn vain täytyisi odottaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":426,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-12-05T10:55:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nIllalla Troopperi katseli parvekkeelta. Aurinko laski punaisena meren taa. Klaanilla oli hiljaista. Troopperin kylki oli kipeä, joten hän päätti mennä lepäämään.<br>\n<br>\n\"Pääsinpäs sairaalaosastolta aikaisin, heiltä saa tehokasta hoitoa\", hän ajatteli itsekseen.<br>\n<br>\nYöllä, Troopperi näki levottomia unia. Hän tunbis samaa kuin Klaanin portilla ollessaan, ja kuuli synkkää naurua.<br>\n<br>\n\"Ei, älä\", hän hoki unissaan. Hän tunsi taas samaa kipua kuin sinä yönä Klaanin portilla. Varjoseinät puristivat häntä. Yllättäen, kuului vaimeaa koputusta, ja seinät hellittivät. Troopperi heräsi, ja käveli ikunalle. Hän avasi ikkunan, kun kuuli koputuksen sieltä. Sisään hyppäsi vihreänmusta Toa, jolla oli selässä jousi ja nuoliviini.<br>\n<br>\n\"Ehtoota, Troopperi\", Voyager sanoi.<br>\n<br>\n\"Kas, Voyager\", Troopperi vastasi.<br>\n<br>\n\"Mitä on tapahtunut, Klaanin rakennuksia on hajalla, tulin sisään muurin aukosta.\"<br>\n<br>\n\"Se on pitkä juttu, kerron aamulla, mene nyt omaan huoneeseesi siitä.\"<br>\n<br>\nVoyager lähti ovesta käytävälle pois. Troopperi vajosi taas uneen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":427,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-05T11:35:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nMatoro herää huoneestaan. Aurinko paistaa hellästi ikkunasta. Se on jo suhteellisen korkealla. On kulunut vuorokausi yön kauhuista.<br>\n<br>\nEnsimmäinen asia jonka hän näkee, on kirje oven alla. Jään Toa kumartuu ja ottaa kirjeen. Hän avaa valkoisen kuoren jossa on Bio-Klaanin postinjakelukeskuksen leima.<br>\n<br>\n<em>Matoro, viimeaikaisten tapahtumien varjolla olen tehnyt päätöksen valita kolme soturia mukaani Xian-matkalle. Kuten varmasti jo tiedät, tavoitteenani on löytää Purifier ja hankkia takaisin kaksi hänen varastamaansa Nimda-palasta. Keskustelin adminien kanssa ja tulin siihen tulokseen, että otan mukaan apuvoimia. Jos suostut pyyntöön, lue kirje loppuun jos et, palauta kirje välittömästi postinjakelukeskuseen, jotta tiedän kysyä jotain muuta.<br>\n</em><br>\nMatoro on oikeastaan iloinen että hän pääsee taas tehtävälle. Klaanin nykyinen ilmapiiri yön jälkeen on masentava.<br>\n<em><br>\nTehtävämme on yksinkertainen ylihuomenna illalla, lähdemme matkaan neljän Gukko-linnun avulla, lento Xialle kestää noin kaksi päivää ja kaksi yötä. Sinne päästyämme, meidän täytyy löytää tiemme Xian asuntolakeskukseen, jossa meidän tulee löytää Purifierin olinpaikka. hankimme palaset, päihitämme Purifierin ja palaamme Klaaniin. Meidän tulee toimia nopeasti, huomaamattomasti ja tehokkaasti.<br>\nTule huomenna kello 20.00 Klaanin kokoustila 3:een. Tapaat siellä muut ryhmän jäsenet.<br>\n~Mr.Killjoy<br>\n<br>\nPS: Maksa se televisio.</em><br>\n<br>\n[spoil]Killjoy kirjoitti tuon kirjeen.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":428,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-12-05T11:59:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, Kapuran huone</strong><br>\n<br>\nVuorokausi yön jälkeen Kapura heräsi huoneessaan ja päätti lähteä töihin, mutta huomasi kurjekuoren. <br>\n<br>\n<em>Kapura, viimeaikaisten tapahtumien varjolla olen tehnyt päätöksen valita kolme soturia mukaani Xian-matkalle. Kuten varmasti jo tiedät, tavoitteenani on löytää Purifier ja hankkia takaisin kaksi hänen varastamaansa Nimda-palasta. Keskustelin adminien kanssa ja tulin siihen tulokseen, että otan mukaan apuvoimia. Jos suostut pyyntöön, lue kirje loppuun jos et, palauta kirje välittömästi postinjakelukeskuseen, jotta tiedän kysyä jotain muuta. </em><br>\n<br>\n\"Kyllä toiminta kelpaa.\" Kapura mietiskeli. \"Sitä paitsi, jos Avde yön aikana vilautti nimeni jollekkin, olisi parempi todistaa uskollisuuteni Klaanille jotenkin.\"<br>\n<br>\n<em>Tehtävämme on yksinkertainen ylihuomenna illalla, lähdemme matkaan neljän Gukko-linnun avulla, lento Xialle kestää noin kaksi päivää ja kaksi yötä. Sinne päästyämme, meidän täytyy löytää tiemme Xian asuntolakeskukseen, jossa meidän tulee löytää Purifierin olinpaikka. hankimme palaset, päihitämme Purifierin ja palaamme Klaaniin. Meidän tulee toimia nopeasti, huomaamattomasti ja tehokkaasti.<br>\nTule huomenna kello 20.00 Klaanin kokoustila 3:een. Tapaat siellä muut ryhmän jäsenet.<br>\n<br>\n~Mr.Killjoy</em><br>\n<br>\nLuettuaan kirjeen loppuun Kapura piilotti sen sänkynsä alle ja lähti Pajaa kohti.<br>\n<br>\n[spoil]Killjoy kirjoitti kirjeen. <br>\n[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":429,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-12-05T12:15:00.000Z","content":"<strong>Summerganonin huoneisto</strong><br>\n<br>\nSummeranon saapui huoneistoonsa pitkähkön kävelylenkin jälkeen. Hän näkee kirjeen...<br>\n<br>\n<em>Summerganon, viimeaikaisten tapahtumien varjolla olen tehnyt päätöksen valita kolme soturia mukaani Xian-matkalle. Kuten varmasti jo tiedät, tavoitteenani on löytää Purifier ja hankkia takaisin kaksi hänen varastamaansa Nimda-palasta. Keskustelin adminien kanssa ja tulin siihen tulokseen, että otan mukaan apuvoimia. Jos suostut pyyntöön, lue kirje loppuun jos et, palauta kirje välittömästi postinjakelukeskuseen, jotta tiedän kysyä jotain muuta. </em><br>\n<br>\n<em>Tehtävämme on yksinkertainen ylihuomenna illalla, lähdemme matkaan neljän Gukko-linnun avulla, lento Xialle kestää noin kaksi päivää ja kaksi yötä. Sinne päästyämme, meidän täytyy löytää tiemme Xian asuntolakeskukseen, jossa meidän tulee löytää Purifierin olinpaikka. hankimme palaset, päihitämme Purifierin ja palaamme Klaaniin. Meidän tulee toimia nopeasti, huomaamattomasti ja tehokkaasti.<br>\nTule huomenna kello 20.00 Klaanin kokoustila 3:een. Tapaat siellä muut ryhmän jäsenet.<br>\n<br>\n~Mr.Killjoy</em><br>\n<br>\nSummerganon lukee kirjeen tarkasti ja hymy hiipii Summerganonin kasvoille. Tehtävän vakavuudesta huolimatta hän on iloinen päästessään taas mukaan toimintaan. Summerganon on kuullut Mr. Killjoylta Purifierin pirullisuudesta, joten hän laittaa raskaanpuoleisen haarniskan valmiiksi ja kaivaa varastostaan myös toisen miekan ja pienen kirveen, kaiken varalta. \"Onpahan sitten lainata kaverille kättä pidempää, jos ei näistä muuhun ole.\", hän tuumii. Summerganon istuu alas ja suuntaa katseensa seinän vieressä huomista odottaviin varusteisiin. Hän ei ollut käyttänyt niitä pitkiin aikoihin ja vaikka taannoinen luolastoseikkailu olikin ollut melko rasittava, tunsi hän olevansa jälleen elämänsä vireessä. <br>\n<br>\n[spoil]Kirje on luonnollisesti Mr. Killjoyn omaa käsialaa.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":430,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-12-05T13:30:00.000Z","content":"<strong>Sellit</strong><br>\n<br>\nOli aamu. Guardian käveli Klaanin selliosaston läpi yksin. Sellien sängyillä makaavat vangit havahtuivat hieman ymmärtäessään, kenet näkivät. Pian vangit alkoivat huutamaan. Toiset pyysivät kohteliaasti mutta erittäin läpinäkyvästi lupaa päästä ulos ja lupailivat parantavansa tapansa. Jotkut vangeista eivät edes yrittäneet päästä ulos vaan halusivat vain huutaa. Guardian teki parhaansa siivilöidäkseen pois vankien alistuvat pyynnöt ja veriset loukkaukset.<br>\n<br>\nAinoastaan kolmesta sellistä ei kuulunut mitään. Yksi niistä oli tyhjä, toisen asukkia ei suositeltu edes katsomaan silmiin ja kolmannessa istui henkilö, jota Guardian oli tullut tapaamaan.<br>\n<br>\n\"Hiljaa selleissä!\" samalla käytävällä Guardiania vastaan kävelevä vartija huusi ärtyneenä. Kaikesta päätellen tämä Toa ei erityisesti nauttinut aamuvuorostaan. Ainoa asia, joka piristi vartijaa oli se, että Domek oli suostunut ottamaan seuraavan vuoron.<br>\n<br>\nSantor-nimellä kulkeva vartija vaikutti suorastaan säikähtävän Guardiania ja veti selkänsä välittömästi suoraksi. Toa hymyili leveästi ja veti toisen kätensä sotilastervehdykseen.<br>\n\"Hyvää iltaa, herra Guardian!\"<br>\n<br>\n\"Heipä hei\", Guardian vastasi rennosti. \"Sinähän olit Toa San...\"<br>\nSantor keskeytti Guardianin välittömästi, mutta vaikutti sen jälkeen pyytävän sanattomasti anteeksi töykeyttään: \"<em>Super</em> Toa Santor, palveluksessanne!\"<br>\n<br>\nGuardian nyökkäsi. Hän ei pitänyt tällaisista asenteista, sillä ne muistuttivat häntä sisällissodasta.<br>\nAinakaan Guardiania ei kutsuttu erityisen usein everstiksi.<br>\n<br>\n\"Anteeksi suuresti, herra Guardian!\" Santor sanoi alistuen. \"184 pääsi yöllä pakoon.\"<br>\n<br>\n\"Eiköhän hän tule parissa päivässä takaisin häntä koipien välissä\", Guardian sanoi kohauttaen olkapäitään. \"Kunhan ei olisi ehtinyt...niin.\"<br>\n<br>\nGuardian piti hetken tauon.<br>\n\"En ole kyllä täällä puhumassa pikkurikollisista.\"<br>\n<br>\nSantorin silmät laajenivat.<br>\n\"Ai. Tietty. Hän on viimeisessä sellissä.\"<br>\n<br>\nGuardian käveli käytävän läpi. Hän ohitti kaksi sellien vakioasukkia, mutta päätti jättää heidät huomioimatta. Yksisiipinen Toan kokoinen olento ja pirullisesti hymyilevä ja tiukasti sidottu hahmo katsoivat Guardiania pitkään.<br>\n<br>\nGuardian kääntyi katsomaan viimeistä selliä. Sellissä istui jalat ristissä sinivalkomusta nais-Toa, joka yritti aiheuttaa sähkönpurkauksia oikealla kädellään, mutta sellin voimakkaiden elementtirajoittimien takia hän sai vain aikaiseksi pientä staattista sähinää.<br>\nToa kääntyi katsomaan Guardiania.<br>\n<br>\n\"Hei, Guardian\", Sheelika sanoi lämpimästi hymy kasvoillaan, mutta lämmön alta pilkisti jäinen viha. \"Pitkästä aikaa.\"<br>\n<br>\nGuardian ei hymyillyt. \"Niinpä. Sinua ei ole näkynyt sen jälkeen, kun karkoitimme sinut.\"<br>\n<br>\n\"Niinpä, mutta nyt olen palannut.\"<br>\n<br>\nGuardian siirsi päänsä kalterien väliin. \"Mitä osaa lauseesta 'sinut on karkoitettu' et tajunnut, Sheelika?\"<br>\nSheelika ei vastannut kysymykseen. Hänen hymynsä hyytyi.<br>\n\"Tiedätkö, mitä kosto tarkoittaa?\"<br>\nGuardian nyökkäsi ja katsoi poispäin Sheelikasta.<br>\n\"Liittolaisesi tappoivat 20\", Guardian sanoi ilme täynnä vihaa. \"Hyvä homma. Tyydyttikö tämä verenhimosi?\"<br>\n<br>\nSheelika oli ilmeetön. \"En voi vastata Arsteinin teoista. Pahoittelen, jos joku sinulle tärkeä potkaisi tyhjää, en koskenut yhteenkään heistä.\" Sheelikan kasvoille hiipi jälleen pieni hymy.<br>\n\"Tämä ei ole kostoni, Guardian, mutta kyllä minä sen vielä saan\", Sheelika sanoi. Guardianin ilme oli vihainen, vaikka hän yritti turhaan piilotella sitä.<br>\n<br>\n\"20 kuollutta, kamalaa\", Sheelika sanoi. \"Sheelika on murhaaja, Sheelika on <em>piraka</em>. Viekää minut vain jonnekin asevarastojen taakse ja ampukaa. Kukaan ei surisi.\"<br>\n<br>\nGuardian nielaisi. \"Me emme menettele täällä niin ja sinä tiedät sen.\"<br>\n<br>\nSheelika kääntyi poispäin ja katsoi sellinsä seiniä.<br>\n\"Mutta kuitenkin luovutitte minut Makutoille. On se kumma.\"<br>\n<br>\nGuardian jätti vastaamatta ja yritti siirtyä toiseen aiheeseen. Hän koputti yhtä sellin kaltereista saadakseen Sheelikan huomion.<br>\n\"Ole välillä hyödyllinen, niin voimme harkita tuomiotasi uudelleen\", Guardian sanoi. \"Kuka tai mikä on Avde, Sheelika. Mitä ovat Feterrat. Kuka on Z.M.A?\"<br>\n<br>\n\"Avde?\" Sheelika sanoi yllättyneenä. \"Kertoisin, jos oikeasti tuntisin hänet. Hän on todella hurmaava tuttavuus. En luota häneen tippaakaan. Feterrat? Ne ovat jotain kaunista. Arstein?\"<br>\nSheelika kääntyi jälleen kohti Guardiania.<br>\n\"Hän on joko elämäni valo tai suurin hirviö, jonka tunnen\", Sheelika sanoi huomattavasti pirteämmin. \"En ole vielä päättänyt, kumpi.\"<br>\n<br>\nGuardian nyökkäsi. Hän tiesi, että tässä oli kaikki, mitä Sheelika kertoisi tänään.<br>\nKlaanin admin poistui selliosastolta sanomatta sanaakaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":431,"creator":"Donny","timestamp":"2010-12-05T14:59:00.000Z","content":"<strong>Nazorakein trooppinen tukikohta, valtavan vartiotornin katolla</strong><br>\n<br>\nÄmkoo oli kiivennyt niin ylös kuin vain kykeni, hankkiaksen itselleen aikaa. Valtavan, erilaisista puuosista rakennetun vartiotornin kattorakenteille päästyään hän kuitenkin lopetti kiipeämisen ja kääntyi katsomaan alas, eikä ei tahtonut uskoa silmiään. <br>\n<br>\nMarionetti seurasi. Ei kiiveten. Se käveli tornin pystysuoraa seinämää pitkin ja ilmaantui lopulta itsekin tornin huipulle.<br>\n<br>\nÄmkoo laukaisi saman tien kehostaan voimakkaan energia-aallon, mutta sama temppu ei toiminut viholliseen toistamiseen. Valkea olento vain seisoi paikallaan, kuin valtava tuulenpuuska ei olisi vaikuttanut siihen lainkaan.<br>\n<br>\nSitten Marionetti lähti liikkeelle. Se hyppäsi korkeassa kaaressa Ämkoota kohti ja heitti miekkansa. Ämkoo väisti, kierähti, hyppäsi vuorostaan ilmaan ja joutuikin jo torjumaan vihollisensa seuraavan iskun. Kaksikko putosi katolle ja vaihtoi muutaman nopean viiltoyrityksen. Kumpikaan ei kuitenkaan ottanut osumaa.<br>\n<br>\n<em>\"Taidokas pirulainen\"</em>, Ämkoo mietti. <em>\"Minulla ei taida olla vaihtoehtoja.\"</em><br>\n<br>\nÄmkoo otti muutaman askeleen kohti epätasaisen puukaton reunaa.<br>\n<br>\nÄmkoo hyppäsi alas ja lähti putoamaan kohti alempia rakennuksia. Jos Marionetilla olisi ollut kasvot, se olisi luultavasti näyttänyt hämmentyneeltä. Nyt se kuitenkin vain seisoi hetken paikallaan ja pudottautui veltolla eleellä Ämkoon perään.<br>\n<br>\nÄmkoo sulki silmänsä.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/1JkmzP2r2dc/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/1JkmzP2r2dc"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/1JkmzP2r2dc/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/1JkmzP2r2dc"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<span style=\"color:black\"><strong><br>\n<br>\nSinä. Herää.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nHerää.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nHuutoa.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nTarvitsen sinulta jotain.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nVain vähän.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nHuutoa. Riuhtomista.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nEi, et sinä pääse irti. Et ikinä.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nAnna nyt minulle se, mikä minulle kuuluu.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nMinä peittosin sinut. Se on nyt minun.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nNoniin. Jatka untasi.<br>\n</strong></span><br>\n<br>\n<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nVihreänmusta miekkamies avasi verenpunaisina hehkuvat silmänsä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":432,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-05T15:30:00.000Z","content":"<strong>Klaanin käytävät</strong> <br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/bA16sqCusbY/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/bA16sqCusbY"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/bA16sqCusbY/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/bA16sqCusbY"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nGlatorianking muurasi seiniä vapaaehtoisesti ilman palkkaa ja tämä sai muut korjaajat vihaisiksi. To asiirtyi sivummalle otti sementtiä ja lätkäisi sen rääkyvän matoranin naamalle.<br>\n<br>\n\"On ainakin hiljaa\"<br>\nKun seinä oli valmis hän siirtyi kahvilaan korjaamaan rappeutumia.<br>\n<br>\nKahvilassa, joku valitti vedosta, joka tuli Nazorak taulun läheltä. Matoranit menivät tutkimaan sitä ja näkivät aukon.<br>\n<br>\n\"Kuinka törkeää\", toinen sanoi.<br>\n<br>\nGK muurasi sienän umpeen kuin olisi tietämätön taulusta ja reiästä.<br>\n<br>\nSeuraavaksi hän siirtyi pihamaalle kunnostamaan portteja.<br>\n<br>\n\"Ei tästä tule mitään, pitää hankkia uusi portti\", Matoranit sanoivat tunnin aherruksen jälkeen. Aurinko alkoi paistaa.<br>\n<br>\n\"Olemme kohta rehkineet 12 tuntia putkeen.\", yksi niistä sanoi.<br>\n<br>\nGK päätti olla välittämättä ja päätti mennä rakentamaan entistä huonettaan. Aukosta olisi vaikea aloittaa.<br>\n<br>\n\"Pitää mennä alas rakentamaan tukipilarit ensin. Kaunista se ei ole, mutta pakko.\"<br>\n<br>\nGlatorianking meni takaisin pihamaalle ja rupesi rakentamaan pitkiä rautatolppia, ja kiinnittine maahan.<br>\n<br>\n\"Katsotaas...\"<br>\n<br>\n[spoil]Ja nyt kaikkia askarruttavaan kysymykseen: Kyllä, olen syönyt sieniä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":433,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-12-05T17:05:00.000Z","content":"<strong>Telakka</strong><br>\n<br>\nKeetongu palasi surullisen Onu-Matoran-joukon kanssa Telakalle. Vainajat makasivat nyt vapaan Klaanin mullissa. Oli aika ryhtyä hommiin.<br>\n<br>\nValtava, avokattoinen päähalli oli suljettu valtavalla, monen hehtaarin kokosella pressulla, joka oli kiinni monissa höyrykäyttöisissä robottikäsissä. Hallin piti olla valtava, sillä viidensadan metrin pituisen komentoalus Tahtorakin piti mahtua laskeutumaan sinne. Ruskean ja messingin värinen alus seisoi nyt satojen laskeutumisjalkojen varassa päähallin keltaisten lamppujen hohteessa. Muut alukset olivat huonommassa tai paremmassa järjestyksessä sen varjossa.<br>\n<br>\nUlkomaanmatkailu riitti Keetongulle vähäksi aikaa. Kaikki laivastossa tiesivät, että todellinen sota olisi vielä edessä. Keetongu oli nähnyt pesän vahvuuden heidän toimistaan huolimatta, eikä se ollut mukava näky.<br>\n<br>\nKeetongu halusi olla mukana seuraavassa taistelussa. Hän tiesi, ettei olisi voinut estää kahden lentäjän kuolemaa. Keetongu olisi luultavasti tehnyt samoin kuin Tehmut.<br>\n<br>\nLaivasto oli ainakin periaattessa taisteluvalmiudessa. Matoranit olivat saaneet asennettua aseet ja panssarit aluksiin jo ennen pesän tehtävää.<br>\n<br>\nKeetongu lähti kiipeämään Tahtorakin komentosillalle. Puolen tunnin kuluttua hän oli perillä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":434,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-05T21:44:00.000Z","content":"<strong>Xia, Mustan Käden salainen komentokeskus</strong><br>\n<br>\nMustaan lieriömäiseen kypärään sonnustautunut Vahki juoksi pitkin käytäviä, kuin helvetin tulet olisivat olleet hänen kannoillaan. Vahkin kainalossa oli rullalle kääritty paperi. Lopulta Vahki saapui tuttujen ovien taakse. Se koputti oveen kolmesti ja astui sisään.<br>\n<br>\nTuraga istui siellä jälleen. Kädet poskillaan, ilme vakavana hän tuijotti sisään rynnännyttä vahkia. Vahki kumarsi ja aloitti selityksensä.<br>\n<br>\n\"Herra, muutama minuutti sitten keskustietokoneemme havaitsi yksikön 2 stealth-mallin puvun tuhoutuneen. Käyttäjä oli puvun sisällä tämän tapahtuessa.\"<br>\n<br>\nTuraga nousi pystyyn järkyttyneenä.<br>\n<br>\n\"Kenraali!\"<br>\n<br>\nVahki nyökkäsi: \"Tämän jälkeen tukikohta 8 ei ole ylläpitänyt yhtään elämää. Kenraali ei ole ollut läsnä.\" Vahki ojensi paperikäärön Turagalle, joka uppoutui siihen välittömästi.<br>\n<br>\n\"Tämä sanoo... Kenraali tuhosi puvun itse...\", Turaga sanoi mietteliäänä.<br>\n<br>\n\"Tapahtumat ovat edelleen hämärän peitossa herra. Meillä ei ole mitään lisätietoja tapahtuneesta\", Vahki jatkoi.<br>\n<br>\n\"Lähettäkää kymppi\", Turaga ilmoitti. Vahki järkyttyi.<br>\n<br>\n\"Mutta herra. Kymppi on valttikorttimme, hänet täytyy pitää tääl-\"<br>\n<br>\n\"Lähetä yksitoista myös\", Turaga keskeytti ja päästi läpitunkevaan katseen Vahkiin.<br>\n\"Ykkösprioriteettimme on saada kenraali tänne turvallisesti ja jos hänelle on sattunut jotain täytyy meidän välittömästi selvittää asia.\"<br>\n<br>\nHiljaisuus vallitsi hetken, kunnes Vahki kumarsi ja poistui huoneesta. <br>\n<br>\nSamaan aikaan kaksi ovea aukesi käytävällä juuri kyseisen huoneen alla. Kaksi tummaa hahmoa käveli ovista ulos ja tapasi toisensä käytävällä.<br>\n<br>\n\"Ilmaa, en muistanutkaan millaista se oli.\"<br>\n<br>\n\"Hiljaa, Aizen! Nyt ei ole aikaa maisemille. Me etsimme kenraalin ja me etsimme hänet nyt!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":435,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-12-06T00:26:00.000Z","content":"<strong>Blargh</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/eW-Y55xC8hM/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/eW-Y55xC8hM"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/eW-Y55xC8hM/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/eW-Y55xC8hM"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nManu istui yksinään kalliolla lähellä Klaania ja tuijotti merelle. Meri kuohui ja löi aaltonsa vasten kalliota säännöllisesti. Taivas oli synkän harmaa ja mustumaan päin. Tuuli puhalsi niin, että ruoho taipui melkein vaakatasoon asti. Alkoi tihkuttaa vettä.<br>\n<br>\nMakuta istui siinä. Ja tuijotti tyhjyyteen. Hänen väliaikaisruumiinsa oli koottu pienistä vihollisten palasista. Makutan pää oli täynnä epämiellyttäviä ajatuksia. Kurkistus Makuta Nuin mieleen saattaisi olla mielenterveydelle haitallista. Tosin niinhän se oli aina ollut. Tämä oli masentava ajatus.<br>\n<br>\nPimeys otti vallan maailmasta. Klaani vaipui yön syvyyksiin. Yhä vain aallot löivät pimeydessä. Sade piiskasi karua kalliota, tuuli puhalsi kylmästi pitäen samalla aavemaista ujellusta. Yhä vain musta hahmo istui, läpimärkänä ja kylmissään.<br>\n<br>\nMissään ei näkynyt elävää sielua. Pimeyden kätköissä vain istui pimeys itse. Kukaan ei tiennyt hänen olevan täällä, kukaan ei kaivannut häntä. Kukaan ei muistanut hänen poissaoloaan, pieni hämähäkki oli vain livahtanut ulos linnasta hautajaisten jälkeen. Killjoy oli menossa operaatiolleen Xialle. Klaanin korjaus jatkui. Hänestä ei olisi hyötyä kenellekään.<br>\n<br>\nManu katseli yhä vain merta. Nazorakeilla oli yhä kuningatar. Tehtävä oli epäonnistunut. Mutta oliko kukaan odottanut sen onnistuvan?<br>\nKyllä. Hänen tiiminsä oli odottanut sitä. Ja hän itsekin. Vai oliko? Ei, ei hän ollut.<br>\n<br>\nHän oli pettänyt kaikki.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center><font face="Arial Unicode MS" size=20>&#10058;&#10058;&#10058;</font></center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://img573.imageshack.us/img573/6474/insertcookiejokehere.png\"><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":436,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-12-06T00:29:00.000Z","content":"<strong>Kummitusten Suo</strong><br>\n<br>\n”Ei ole totta!” yksi kolmesta Zyglakista parahti. Heitä vakoillut matoran lennähti tiehensä gukollaan siinä silmänräpäyksessä, kun matelijat olivat hänet nähneet. Partiota johtava raskasrakenteinen Zyglak tihrusti poiskiitävän linnun perään.<br>\n”Ei muuten ollut Klaanilainen. Taitaa kuulua saaren muun asutuksen piiriin.”<br>\n”Onko sillä väliä?” sinipunainen lisko ärähti. ”Vakooja on vakooja! Eikö meidän kuuluisi ajaa sitä takaa?”<br>\n”Kita kiinni nyt, meillä on muutakin tekemistä.”<br>\n”Tämän suon vartijointi?”<br>\n”Aivan.”<br>\n<br>\nKeskustelu päättyi siihen, vaikka protestoinut Zyglak ei selvästikään ollut tyytyväinen lopputulemaan. Häntä ei huvittanut mädäntyä tällä karmivalla suolla.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Trooppinen saari, Nazorakien tukikohta</strong><br>\n<br>\nNazorak-partio piti erehtymättömän tunnistettavaa, rytmikästä ääntä marssiessaan aukion poikki. Etsintäpartioiden toiminta oli selkeästi vaisumpaa kuin muutamia kymmeniä minuutteja sitten. Snowman oli tästä kiitollinen, ja katseli matalan pensaan suojista loittonevia torakoita.<br>\n<br>\n<em>Tämä ei kyllä auta millään tasolla</em>, lumiukko ajatteli voimistuvasta päänsärystään. Tila alkoi jälleen huolestuttaa häntä, Snowmanilla ei ollut aavistustakaan, mistä kipu johtui. Ainoa johtolanka tuntui olevan kivun tuntemus, jokin hänen karmeassa olossaan oli samaa kuin Avdeksi itseään kutsuneen olennon läsnäolo. Snowman oli kyllä alun pitäenkin epäillyt varjoista univierastaan osasyylliseksi, muttei millään keksinyt, kuinka se visiitti olisi aiheuttanut tämän.<br>\n<br>\nLumiukko puristi silmänsä tiukasti kiinni uuden huimausaallon iskiessä. <em>Eipä tässä mitään, on sitä huono olo ollut ennenkin.</em> Mutta jotenkin hänestä tuntui, että hän ansaitsi tämän tavallista enemmän. Pään sisäinen tuska ajoittui aina samoihin aikoihin, kun Snowman kyseenalaisti lojaaliuttaan Klaanille.<br>\n<br>\n<em>Mutta tämä on naurettavaa! Olen aina ollut Klaanille uskollinen. Paitsi nyt, kun hylkäsin tehtävän. Tai en hylännyt, siirsin hieman tuonnemmas. Ja jätin Ämkoon hoitamaan sitä yksin. Mutta hän itse oli kärsimätön, varmasti jonkinlainen kompromissi olisi keksitty, jos admin ei olisi niin pian poistunut. Mutta minä aloitin huutamisen! En ole huutanut Klaanilaisille, en sillä lailla. Koskaan ennen.</em><br>\n<br>\nLumiukko koetti havahtua mietteistään, hän oli keskellä vihollisten tukikohtaa. Yksin. Koska hän oli hylännyt ystävänsä. Ystävä oli hylännyt hänet. Koska hän oli huutanut. Ei Ämkoo ollut tällaisissa tilanteissa niin herkkä, ei se huutamisesta johtunut. <em>Vaan siitä, että hylkäsin Klaanin. Hah, ei se mikäään hylkääminen ollut. Autoin vain hädässä olevia. Ja jätin ystäväni hätään.</em><br>\n<br>\nSilloin Snowman oikeasti havahtui. Äänet hänen päässään. Ne eivät kaikki kuuluneet hänelle. Hän tahtoi pian päästä joko Kepen tai ammattipsykologin puheille.<br>\n<br>\n[spoil]Heh, tuli muuten hassusti Manun kanssa vähän samankaltainen osa. Ette silti pääse syyttämään palgioinnista, kirjoittelimme samaan aikaan.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":437,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-06T09:50:00.000Z","content":"<strong>Sairasosasto</strong><br>\n<br>\nAamu alkoi sarastaa ulkona. Killjoy oli nukahtanut, se oli hänelle harvinaista. Pukunsa ansiosta hänelle oli tarjolla virtaa ympäri vuorokauden, mutta nyt hän tosiaan oli nukkunut, miltei koko yön.<br>\n<br>\nRadiak oli hankkinut Killjoylle sähkökäyttöisen kanoka-kiekolla leijuvan tuolin, jolla hän nyt pystyi liikkumaan paikasta toiseen. Hän suuntasi välittömästi kohti postikeskusta. Paikalla Killjoy näytti virkailijalle passinsa ja pyysi hänelle tulleen postin.<br>\n<br>\n\"Olen pahoillani, mutta teille ei ole mitään tänään.\"<br>\n<br>\nKilljoyn rujoille kasvoille nousi hymynkare. Kaikki olivat siis suostuneet. Virkailija hätkähti hieman tästä, mutta jatkoi kuitenkin töitään. Killjoy leijutti itsensä sairasosastolle, jossa Radiak odotti jo häntä. Radiak tutki Killjoyn haavan ja laittoi tämän jälkeen siteet takaisin.<br>\n<br>\n\"Paranemisesi on ollut kohtalaisen nopeaa ja kylkesi on jo umpeutunut miltei kokonaan. Voinen antaa sinulle jo luvan alkaa käyttää pukuasi\", Radiak selitti kirjaten kaiken samalla ylös lehtiöönsä.<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi ja lähti leijumaan kohti ovea.<br>\n<br>\n\"Odota Killjoy! Et kuitenkaan saisi liikutella itseäsi liikaa vielä kahteen päivään tai haava saattaa vielä aueta. Siihen asti siis ei taisteluja\"<br>\n<br>\n\"Matka Xialle kestää kaksi päivää, ei huolta.\" Niine hyvineen Killjoy lähti osastolta ja samointein Klaanin tiluksilta. Olisi aika lähteä mökille hakemaan uusi puku.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":438,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-06T11:09:00.000Z","content":"<em><br>\n<strong>Zakaz, kauan sitten</strong><br>\n<br>\n<br>\nRaskaasti panssaroitu kiven Skakdi katselee näköalatasanteelta Zakazin suurimpaan satamaan.<br>\nHän on juuri selättänyt joukkoineen viimeisen Gaggulabion valtaa vastustavan skakdijoukon saaren etelärannalta.<br>\nSisällissota alkoi tuhansia vuosia sitten, ja se ei ole loppunut koskaan. Kenties Skakdien luonne on sota.<br>\n<br>\nGaggulabio myhäilee tyytyväisenä katsellen merelle.<br>\nHänestä on tulossa hyvää vauhtia suurtekijä, Nektannin veroinen sotalordi.<br>\nHän nostaa Skakdeille epätyypillisen viinilasin hänen vieressään istuvan Gurrokin, punaisen skakdikomentajan kanssa. (Epätyypillinen koska normaali Skakdi ottaa viinapullon ja juo sen kerralla) Gurrok on Gaggulabion joukkojen kenttäkomentaja ja tunnetaan erinomaisena taktikkona.<br>\n\"Malja menestykselle.\", keltamusta Skakdijohtaja sanoo.<br>\n<br>\nKuuluu laukaus. Gaggulapion lasi hajoaa kilisten tämän käsiin.<br>\nSkakdien sivulta kuuluu ääni. <br>\n\"Äläs hätäile, Gaggu.\"<br>\ngaggulabio ja Gurrok kääntyvät katsomaan tulijaa. Ruskean kaavun alta ei erota mitään, ainut varma asia on se, että hahmo osoittaa heitä Zamor-pistoolilla.<br>\n<br>\n\"Kuka julkenee...\", Gaggulabio aloittaa.<br>\n\"Etkö tunnista vanhaa tuttua?\", Matoro sanoo heittäen kaapunsa pois. Nopea syöksy ja potku Gaggulabiota päähän kaataa Skakdin. Jään Toa vetäisee miekkansa.<br>\nGurrek hyökkää takaapäin ja vetäisee Matoron selälleen maahan. <br>\n\"Etkö rääpäle oppinut mitään? Saan tehdä mikä minua huvittaa!\", kiven Skakdi raivoaa ja vetää miekkansa.<br>\n\"Et, jos se sisältää matoranien joukkoteloituksia!\", Matoro ilmoittaa. Nopea kierähdys kaataa Gurrekin.<br>\n<br>\nGaggulabion mieleen palaa muisto. Eräällä ryöstöretekllä naapurisaaren matorankylään hän oli käskenyt Metorakkin huolehtia vastarintaa yrittäneistä matoraneista. Niiden päät roikkuvat edelleen kyseisen kylän luona.<br>\n<br>\nMatoro huitaisee energiaterällään punaista skakdia jalkaan, Gurrek karjaisee kivusta. Se kaivaa kirvestään vyöstään, mutta Jään Toan nopea potku heittää Skakdin parvekkeen kaidetta vasten. Gaggulabio hyökkää Matoroa kohti. Toa torjuu ensimmäisen iskun mutta toinen iskee häneltä miekan käsistä.<br>\nPanssaroitu kiven skakdi syöksyy Matoroa päin, ja tämä iskeytyy kovaa kaidetta päin, kaataen sen. Gurrek putoaa alhaallaolevalle parvekkeelle. Matoro nappaa reunasta kiinni ja vetäisee itsensä ylös, Gaggulabio potkaisee tätä päähän.<br>\nMatoro ampuu harppuunan parven takaosaan, vetäisten itsensä kunnolla ylös. Gaggulabion oikea suora iskee Matoron kovaa maahan.<br>\n<br>\n<strong>Alempi parvi</strong><br>\n<br>\n\"Kukas se siinä?\", Metorakk kysäisee. Hän oli nukkumassa rauhassa asunnossaan kunnes jokin tippui hänen parvekkeelleen.<br>\nGurrek roikkuu käsillään kaiteessa. Alas on useita kymmeniä metrejä.<br>\n\"Sotilas! Kisko minut ylös!\", Skakdien kenttäkomentaja huutaa Metorakkille.<br>\n\"Mietitäänpä. Jos minä autan sinut ylös, mitä saan?\"<br>\n\"Sotilas, kyseenalaistatko auktoriteettisi! Äläkä sinuttele!\", tulipunainen Gurrek huutaa.<br>\n\"Jos nyt pudotan sinut, minä pääsen tilallesi kenttäkomentajaksi ja kuolemasi laitetaan onnettomuuden piikkiin. Tipuit näet Gaggulabion huoneistosta aivan yläältä. Maahan. Minua ei yhdistetä tähän.\", Metorakk puhelee pirullinen hymy kasvoillaan.<br>\n\"Ei. Ei\", Gurrek. aloittaa. Metorakk potkaisee metallisella saappaallaan skakdikomentajaa käsille, tämän ote irtoaa ja tämä putoaa.<br>\n<br>\n<strong>Gaggulabion parvi</strong><br>\n<br>\n\"Miksi tulit tänne, Mutalumi? Et voi voittaa minua ja kaikkia satoja Skakdejani.\", Gaggulabio puhuu miekkaillessaan. <br>\n\"Lähinnä huvikseni. Lisäksi kerron yhden asian.\", Matoro sanoo ja väitää ketterästi. Hän on napannut energiateränsä maasta ja nyt kaksikko taistelee parvekkeella.<br>\n<br>\n\"Mikähän viesti?\"<br>\n\"Näetkö tuon ryöstösaalisvarastosi?\", Matoro kysäisee ja osoittaa nopealla vedolla sataman lähellä olevaa varastohallia.<br>\n\"...Niin?\"<br>\n\"Sano hyvästi sille.\"<br>\n<br>\nTaistelu taukoaa. <br>\n\"Mitä hourit?\", Gaggulabio ilmoittaa.<br>\n\"Asensin sinne juuri pommin. Keskelle varastoa. Laukaisin on tässä vyössäni.\", Matoro selittää itsevarmana. Gaggulabion kypärän alta valuu hikipisara.<br>\n\"Et kuitenkaan pääse elossa täältä pois!\", Skakdi koittaa vetäistä viimeisen korttinsa.<br>\n\"Ahaa. Miten sitten pääsin tänne?\"<br>\n<br>\nGaggulabio vihaa juuri joka ikisellä solullaan tätä nenäkästä Toaa.<br>\n<br>\n\"Vähän positiivisuutta! Keräät saman määrän aarteita vuodessa\", Matoro ilmoittaa iloisena. Hän hyppää kaiteen yli, iskee miekkansa seinämään ja laskeutuu. Kymmenet Skakdit kääntävät koko sataman ilman tuloksia. <br>\nGaggulabion aarrevarasto räjähtää parinkymmenen minuutin kuluttua Matoron lähdöstä.<br>\n<br>\n</em><br>\n<br>\n[spoil]Tämän pitäisi selvittää Metorakkin luonnetta ja sitä, miksi Gaggulabio vihaa Matoroa.<br>\n<br>\nJa toinen juttu. Sätissä oli keskustelua siitä, oliko oma hahmoni tässä liian superninja. Noh, tuonne soluttautumista hepottavia seikkoja ovat:<br>\na) Zakaz, joka on hyvin teknisesti kehittymätön<br>\nb) Skakdeja, jotka eivät ole kovin järjestäytyneitä<br>\nc) Gaggulabio ei odottanut hyökkäystä<br>\n<br>\n[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":439,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-06T12:06:00.000Z","content":"<strong>Glatorianking tulevan huoneen perustukset</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/dg-wHsLVc0o/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/dg-wHsLVc0o"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/dg-wHsLVc0o/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/dg-wHsLVc0o"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nGK naulasi järkyttävän isoja puupalkkeja kiinni toisiinsa.<br>\n<br>\nHommaa vaatisi aikaa, mutta hyvällä onnella siihen menisi päällee viikko.<br>\n<br>\nPerustukset alkoivat näyttää valmiilta, suraavaksi ne pitäisi päällystää.<br>\n<br>\nGK laittoi paljonkankaanpaloja perustuksien ympärille ja meni sisään nukkumaan.<br>\n<br>\nParin päivän päästä Glatorianking sai huoneensa kuntoon.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":440,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-06T17:41:00.000Z","content":"<strong>Klaanin kokoustila 3</strong><br>\n<br>\nKokoustila 3:n ovi aukesi ja Kapura astui sisään. Matoro ja Summerganon olivat jo siellä, syventyneenä keskustelemaan Klaanin kahviosta saatavaan uuteen juomaan, joka kulki nimellä gölgi. Kaksikko tervehti tulijaa ja he jäivät odottamaan Killjoyta.<br>\n<br>\nKun kello tuli tasan 20.00, Killjoy astui sisään vanhassa Scorpius-mallin puvussaan. Hän nyökkäsi jo huoneessa oleville ja laski kädestään pienen hologrammigeneraattorin pöydälle. Hän asetti sen heijastamaan seinää kohti ja aloitti selityksen.<br>\n<br>\n”Ensiksi haluan kiittää teitä siitä, että päätitte lähteä mukaan tähän operaatioon. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että kukaan ei kieltäytynyt.”<br>\n<br>\nKolmikko nyökkäili, kunnes Killjoy aloitti selostuksen: ”Tehtävämme on seuraavanlainen. Gukko-lintujen avulla matkustamme Xian etelärannikolle, yksi meistä menee edellä ja tuhoaa Metsästäjien linnoituksen muurilla sijaitsevat puolustukset. Tällöin muut pääsevät turvallisesti sisään ja voimme aloittaa itse tehtävän.”<br>\n<br>\nKolmikko kuunteli Killjoyn suunnitelmaa, mutteivät vielä avanneet suutaan. Killjoy näppäili hologrammilaitettaan ja seinälle heijastui Xian kartta, joka zoomautui linnoituksen sisään.<br>\n<br>\n”Tässä vaiheessa ryhmä jakautuu kahtia. Toinen ryhmä suuntaa kohti The Shadowed Onen tukikohtaa, jonne Nimda-palat on oletettavasti sijoitettu. Oletus on, että palasia säilytetään TSO:n säilökammiossa komentotornin toisessa kerroksessa. Pääsy sinne ei liene vaikeaa, mutta ovi on tarkoin vartioitu ja se on suojattu elementaalihyökkäyksiltä, joten jaan sitä varten myöhemmin erityisvarusteita.<br>\n<br>\nToinen ryhmä jatkaa kohti vuorta. Purifierilla on hallussaan avainkortti, joka on vaadittu, jos haluamme aktivoida säilömäni puolustusjoukot. Tämän avaimen saatuamme meillä on pääsy suureen joukkoon sotavahkeja, jotka on säilötty Odinalle. Nämä Vahkit ovat tärkeitä, jos haluamme edes koettaa selvitä vihollistemme tulevalta suurhyökkäykseltä. Kun molemmat kohteet on noudettu, palaamme rannikolle ja lennämme Gukoillamme takaisin Klaaniin. Kysyttävää?”<br>\n<br>\nValtava tiedon määrä sai kolmikon aluksi ymmälleen, mutta lopulta Matoro avasi suunsa:<br>\n<br>\n”Alueella on oletettavasti odotettavissa vastarintaa?”<br>\n<br>\n”Kyllä, Pimeyden metsästäjiä, Skakdeja, koulutettuja Rahi-petoja, mahdolisesti jopa Makutoja. Tietoni ovat kuitenkin hieman puutteelliset, sillä edellisestä Xialla käynnistäni on jo aikaa.”<br>\n<br>\n”Oletan siis, että raskas aseistus on tärkeää”, Matoro lisäsi. Killjoy nyökkäsi. Summerganon hymyili kuullessaan tämän.<br>\n<br>\n”Meidän lienee parempi päättää tiimit jo täällä, jotta meillä ei mene aikaa päätöksen tekemisestä siellä”, Kapura ehdotti.<br>\n<br>\n”TSO:n linnoitukseen meneviä tarvitaan enemmän haastavuuden vuoksi, joten ehdotan, että te hoidatte Nimdan. Purifier kuuluu vain ja ainoastaan minulle”, Killjoy sanoi päättäväisesti.<br>\n<br>\nMatoro oli selkeästi sanomassa vastaan, mutta Summerganon keskeytti hänet: ”Ymmärrän ja luulen, että niin on paras.”<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi Summerganonille ja jatkoi: ”Lähdemme ensi yönä Telakan vieressä sijaitsevalta aukiolta. Jokainen saapuu sinne kello 02.00. Teillä on kuusi tuntia aikaa levätä ja valmistautua. Liikumme öisin, sillä silloin meitä ei huomata niin helposti. Matka kestää arviolta vajaat kaksi päivää taukoineen, joten saapuisimme Xialle juuri hämärtyessä.”<br>\n<br>\nKolmikko näytti mietteliäältä, kunnes lopulta Matoro nousi. <br>\n”Parasta siis lähteä valmistautumaan.” Muut nyökkäsivät ja Killjoy sammutti projektorinsa<br>\n<br>\n”Siinä siis kaikki, kiitoksia teille.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":441,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-07T12:23:00.000Z","content":"<strong>Matoron huone</strong><br>\n<br>\nMatoro on osittain huolissaan tulevasta matkasta. Viholliset tai tehtävän vaikeus eivät pelota häntä. Vaan Xia.<br>\nXialla ei ole puhdasta vettä eikä raitista ilmaa, eikä edes kasvillisuutta. Luonnosta nauttivalle Toalle tämä on mahdollisimman huono tehtäväympäristö. Lisäksi jään elementtivoimat eivät toimi erinomaisesti saastuneessa ilmassa.<br>\nLisäksi Matoro tuntisi olonsa paljon turvallisemmaksi parannuskiven ja rakkaiden miekkojensa kanssa.<br>\n<br>\nXialla valmistetaan paranuskiviä. Sellaisen voisi napata mukaan. Kapuran tekemä moottorisahamiekka saa toimia toan pääaseena tehetävällä.<br>\nMatoro ottaa mukaansa muutaman savukapselin. Sellainen pelasti Klaanilaisten hengen Nazorak-luolastossa.<br>\nHän napasuttaa vielä äänenvaimennetun Zamor-pistoolin vyölleen vara-aseeksi. Nyt hän on valmis.<br>\n<br>\nMatoro lukaisee Gukolla-lento-oppaan läpi ja sitten lähtee Gukkotallille odottamaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":442,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-12-07T16:12:00.000Z","content":"<strong>Kapuran verstas</strong><br>\n<br>\nGuardian koputti oveen varovaisesti, mutta avasi sen kuitenkin itse, sillä Kapura oli selvästi kiireinen. Punainen Toa kasasi varusteita laukkuunsa jossain suuren verstaan toisessa päässä eikä vaikuttanut kuulevan adminin sisääntuloa.<br>\n<br>\n\"Kapura?\" Guardian huusi kävellen sisään verstaan tunkkaiseen hajuun. Ilmassa oli myös hieman savua ja yhdellä työpöydistä makasi vielä keskeneräinen punaisena hehkuva rautamiekka.<br>\n<br>\nKapura yritti kuumeisesti päättää, mitä ottaisi mukaan Xian tehtävälle. Kuullessaan huudon hän kääntyi ympäri ja tervehti Guardiania kävellen työpöydän ääreen.<br>\n\"Onko...jotain hätänä?\" Kapura kysyi hieman huolestuneen ja epäileväisen näköisenä.<br>\nGuardianin kasvoilla oli hetken merkillinen pohdiskeleva katse, mutta hän pudisti päätään.<br>\n\"Ei sinänsä\", Guardian vastasi. \"Mutta hoidatko sinä myös ampuma-aseita?\"<br>\n<br>\nKapura kohotti kulmaansa ja katsoi Guardian kädessä pitämää säkkiä. Guardian nosti säkin pöydälle ja avasi sen. Sisältä pilkisti Vartija-plasmakiväärin savuava raato.<br>\nKapura nosti kiväärin säkistä ainoastaan huomatakseen, että se oli hajonnut useampaan osaan. Kapura raapi päätään.<br>\n\"Osaan kyllä\", Toa sanoi. \"Mutta en nyt ehdi. Killjoy pyysi mukaan Xialle ja on kiire pakkaamisen kanssa.\"<br>\n<br>\nGuardian nyökkäsi. \"Mutta...ehdithän edes tehdä sille jotain? Haluan, että se pysyy edes kasassa Zakazille asti.\"<br>\n<br>\nKapura vilkaisi kelloa.<br>\n\"Kymmenen minuuttia korjausaikaa\", hän sanoi.<br>\n<br>\n\"Ehditkö?\"<br>\n<br>\n\"Joo. Tästä ei sitten tule kovin hieno.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":443,"creator":"Jake","timestamp":"2010-12-07T17:10:00.000Z","content":"<strong>Bioklaani, käytävät</strong><br>\n<br>\nJake ajeli adminsiipeä kohti. Hän oli menossa tapaamaan Guardiania. Hän oli noussut aika myöhään, koska oli valvonutkin myöhään.<br>\n<br>\nJaken ajelu adminsiipeä kohti oli tasaista, mutta häntä häirittiin kokoajan. Kun hän ajoi, eräs vähintäänkin häiritsevän näköinen matoran ajoi pyörätuolilla hänen vieressään hetken aikaan, ja katsoi Jakea pelottavasti. Sitten se iski silmää ja kiihdytti pois. \"Just. Näitä uusia jäseniä\", Jake jupisi. <br>\n<br>\n<br>\nKun Jake oli päässyt Tawan huoneeseen, hän tervehti Toaa.<br>\n\"Hei, Tawa. Emme olekkaan nähneet aikoihin.\"<br>\n<br>\n<em>Aikoihin, en ole nähnyt tuota olentoa IKINÄ... Näitä uusia klaanilaisia..</em><br>\n<br>\n\"No hei sinullekkin. ...Kuka muuten olet?\", Tawa tervehti hämmentyneenä.<br>\n<br>\n\"Olen Jake. entäs sinä?\", Jake vastasi.<br>\n<br>\n<em>Mikä tuolla olennolla on? Hän sanoi nimeni alle viisi sekuntia sitten</em><br>\n<br>\n\"Olen Tawa, muuten, tiesit sen jo\", Tawa vastasi.<br>\n<br>\n\"Mukava tietää\", Jake sanoi aurinkoinen hymy kasvoillaan räpäyttämättä silmiään.<br>\n<br>\n\"Ehh.. Voisit mennä vakoilemaan jotain vihollisosapuolta, otahan joku mukaasi ja lähde. Hus\", Tawa komensi ja Jake lähti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":444,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-12-07T18:38:00.000Z","content":"<strong>Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\nUmbra katseli linnoituksen muurin harjalta merelle oransseilla hohtavilla silmillään. Hänen saapumisensa tähän maailmaan oli ollut outo. Ensin hän oli pudonnut mereen, jolloin ulottuvuusporttitykki oli kadonnut, esine joka olisi ainoa keino päästä tästä maailmasta kotiin. Tykki oli kai hukkunut jonnekin meren aaltoihin. <br>\n<br>\n<em>\"Pitäisi hommata Matoranien versio mukautuvasta haarniskasta meriseikkailua varten...\"</em> Umbra mutisi katsellen horisonttiin. <br>\n<br>\nSaaren rantaan päätymisen jälkeen hän oli tutustunut Orton Levahiin, josta oli tullut hänen ensimmäinen ystävänsä tässä maailmassa. Valitettavasti Levah oli nyt palasina arkussa... <br>\n<br>\nUmbra pyyhki silmäkulmiaan. Pieniä kyyneliä valui hänen Pakarissaan kun hän ajatteli ystävänsä uhrausta. <br>\n<br>\nLokkirahit raakkuivat auringon alkaessa painumaan mailleen. Katsellessaan rannalle linnoituksen harjalta, Umbra kaivoi laukustaan löytyneen kiikarin, koska huomasi liikettä muutaman sadan bion päässä rannalla. <br>\n<br>\nMuutama Zyglak oli löytänyt erikoisen tykin, joka muistutti paljon ulottuvuusporttitykkiä, jolla Umbra oli päätynyt tähän maailmaan. Liskomaiset olennot lähtivät viemään sitä metsään, pois rannalta.<br>\n<br>\n\"Nuo ovat löytäneet Ulottuvuusporttitykin!\" Umbra huusi, tajutessaan aseen olevan kuin se jolla hän oli päätynyt tähän maailmaan. Muutama Matoran-vartija katsahti Umbraan kuin tämä olisi menettänyt järkensä ja jatkoi sitten partiointiaan ja valonheittimien liikuttelua.<br>\n<br>\nUmbra lähti juoksuun, kohti huonettaan, tai sitä minkä oletti hänen vastineensa huoneen olevan. <br>\n<br>\nJuosten portaikossa tuhatta ja sataa, Umbra päätyi huoneelleen. Huoneen ovi oli kaadettu lattialle, ja sieltä oli pengottu tavaroita. Modekomentokeskuksen tietokone oli yhä päällä ja sieltä näkyi selvästi että tietoja oli vuodettu Klaanin vihollisille. <br>\n<br>\nVaroittamatta, Umbran Fikou Qewa, hyökkäsi nurkan takaa tunkeilijan kimppuun, ampuen verkkoja hänen päälleen. Rahi oli hämmentynyt koska tämä tunkeilija muistutti sen isäntää ja samalla se oli niin kovin etäinen, kuin muusta maailmasta tullut olento. <br>\n<br>\n\"Tule tänne Fikou. Älä pelkää\", Umbra sanoi, kun oli katkonut verkot miekallaan ja alkanut lähestyä nurkkaan piiloutunutta Rahia.<br>\n<br>\nUmbra puhutteli Rahia hellästi ja leperteli kaikkea somaa Rahille. Pian pieni olento tuli ulos seittikääröstään ja alkoi hitaasti lähestyä Umbraa, samalla tunnustellen ympäristöä eturaajoillaan, joissa oli myrkkyrauhaset.<br>\n<br>\nUmbra kumartui Fikoun lähelle kun se oli tullut tarpeeksi lähelle häntä. Hän laski kolmisormisen violetin kätensä Rahin eteen ja Fikou haisteli ilmaa ja tunnusteli raajoillaan ilman väreilyä. Sitten, odottamatta tai ei, se hyppäsi Umbran kädelle, juosten Umbran selkään.<br>\n<br>\n\"Ollaankos partnereita kaveri?\" Umbra kysyi olkapäällään kököttävältä ystävältään. <br>\n<br>\n\"Onneksi tässäkin maailmassa Umbralla on lemmikki-Fikou\", Umbra ajatteli, lähtien Fikounsa kanssa kohti portaikkoa. Guardian pitäisi tavata ennen tutkimusretken aloittamista.<br>\n<br>\n<strong>Metsässä</strong><br>\n<br>\nJoukko Zyglakeja tutkaili lahonneella jättiläispuunrungolla löytämäänsä laitetta. Yksi liskoista piteli laitetta käsissään, kun toinen painoi sen sinistä hohtavaa nappia ja laite sinkautti ulottuvuusportin, joka imi sisäänsä yhden joukkion tyhmimmistä Zyglakeista.<br>\n<br>\n\"Mitä tapahtui?! Minne Gehrax katosi?\" harmaa Zyglak kysyi hätääntyen. Gehrax oli kadonnut hänen viereltään kuin Kinloka Zakazille. <br>\n<br>\n\"Tämä laite tekee varmaan jotain hienoa ja tätä pitäisi tutkia tukikohdassa\", yksi silmälapulla varustettu Zyglak sanoi, hän vaikutti joukkion aivoilta. \"On kai parasta viedä tämä piiloon Klaanilta ja Allianssilta\", hän jatkoi. \"Emmehän halua että Nazorakit pompottavat meitä taas kuin jotain typeriä Kikanaloja\", silmälappuinen valkomusta Zyglak jatkoi. <br>\n<br>\n\"Hyvä idea Flygel\", yksi turpaansa saanut Zyglak sanoi tutkien laitetta. Flygel otti aseen pois Nazorakeilta turpaansa saaneelta lajinsa jäseneltä ja päätti tutkia sitä tarkemmin.<br>\n<br>\n\"Mielenkiintoisia yksityiskohtia\", Flygel sanoi, painellen nappuloita ja analysoiden vekotinta.<br>\n<br>\n\"Mutta, nyt on aika lähteä tukikohtaan\", Flygel ilmoitti, lähtien johdattamaan ryhmää kohti Zyglakien tukikohtaa, joka sijaitsi jossain.<br>\n<br>\nPieni ryhmä alkoi taivaltaa havumetsikössä kohti tukikohtaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":445,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-12-07T21:05:00.000Z","content":"<strong>Trooppinen saari</strong><br>\n<br>\n”… ja kaikki ssssaaren Matoranit on rekissssteröitävä. Tuotte minulle ssssitten luettelon”, Abzumo päätti puheensa. Visorakit kumarsivat ja lähtivät teltasta. Teltta oli pystytetty saaren keskelle. Teltan ympärillä parveili Rahksheja. Koko saari oli vallattu. Abzumo istui mukavasti pehmeässä tuolissa keskellä telttaa. Pöydällä hänen edessään oli kasa aarteita, jotka oli varastettu temppelistä. Hän katseli niitä hetken. Sitten hän nousi ylös ja lähti ulos teltasta.<br>\n<br>\nVähän matkan päässä teltasta oli vasta pystytetty teline, josta roikkui ketjuilla Matoranien ruumiita jaloista kiinnitettyinä.<br>\n<em>Jos en löydä sitä palasta, koko kylä saa luvan kuolla</em>, pirullinen Makuta ajatteli. <em>Sen jälkeen koko saari saa painua meren pohjaan.</em> Hetken kuluttua hän tuli siihen lopputulokseen, että kaikkien olisi hyvä kuolla, vaikka siru löytyisikin.<br>\n<br>\nLeirin reunalla oli hyvin vartioitu häkki. Häkissä olivat kaikki saaren Ath-koron soturimunkit. Isä Bartax nosti katseensa häneen, kun hän saapui. Hän näytti äärimmäisen väsyneeltä. Kidutus saattoi olla osasyy tähän. Tai ehkä se johtui heinänuhasta. Kukapa tietää.<br>\n<br>\n”Ath langettakoon pahimman kirouksensa yllesi, kerettiläinen”, apotti kähisi, kun Makuta tuli kuuloetäisyydelle.<br>\n”Ssssoo sssoo, on rumaa olla epäkohteliasssss.”<br>\nMakuta avasi häkin oven, joka oli katossa, heitti viiden, kuolleen soturimunkin päät häkkiin ja sulki sitten oven.<br>\n”Ssssiinä on teille lisää. Etteköhän te pian ala laulaa.”<br>\nMatoranit tärisivät pelosta ja vihasta. Muutama itki hiljaa. Makuta käveli pois heidän luotaan. Ja pian eräs Visorak pihisti yhden munkin häkistä saadakseen ruokaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":446,"creator":"Donny","timestamp":"2010-12-08T11:06:00.000Z","content":"<strong>Vartiotorni, nazorakein trooppinen tukikohta</strong><br>\n<br>\nKymmenhenkinen nazorak-partio juoksi tornin epätasaisesti aseteltuja puuportaita pitkin kohti tornin ylimpiä kerroksia. Tornin päällä tapahtunut rähinä ei ollut jäänyt heiltä huomaamatta ja torakat yrittivätkin nyt parhaansa mukaan kartoittaa tilannetta.<br>\n<br>\nPartion matka kuitenkin keskeytyi tornin laudoitetun seinän räjähtäessä sisään heidän vasemmalla puolellaan. Puusäleiden mukana sisälle lennähti myöskin repaleiseen viittaan pukeutunut hahmo, joka iski hehkuvan miekkansa rutiininomaisesti lähimmän torakan rintakehän läpi. Seurasi muutaman sekunnin mittainen hysteerinen kaaos ja kahdeksan nazorakia pääsi hengestään. Henkiin jääneet torakat vaihtoivat empimättä suuntaansa ja pakenivat jättäen Ämkoon seisomaan silpomansa ruumiskasan keskelle.<br>\n<br>\n<strong>\"Heikot typerykset\"</strong>, Ämkoo murahti ja vilkaisi tuhoamansa seinän suuntaan. <br>\n<br>\nNäky oli omituinen. Räjähdyksen mukana seinästä irronnut materiaali leijaili ilmassa muodostaen hyvin hataran näköisen laskeutumisalustan taivaalta putoavalle Marionetille. Nukkehirviö pudottautui leijuvien palasten päälle keveän oloisesti ja asteli sitten sisään.<br>\n<br>\n<strong>\"Hieno temppu\"</strong>, Ämkoo totesi ja otti paremman otteen miekastaan.<br>\n<strong>\"Jatkakaamme\"</strong>, hän lisäsi ja lähti hyökkäykseen.<br>\n<br>\nMarionetti huomasi oitis vastustajansa nopeuden kasvaneen. Olento yritti mukautua tilanteeseen vaihtamalla hetkellisesti puolustuspainotteiseen taktiikkaan. Tästä johtuen Marionetti onnistui täpärästi torjumaan Ämkoon vauhdikkaan kierrepotkun ja sitä seuranneen nopean viiltosarjan.<br>\n<br>\nVartiotornin ympärille oli kerääntynyt useita torakoiden etsintäpartioita. Raskaimmin aseistetut nazorakit marssivat ampuma-aseidensa kanssa sisälle samalla kun perässä asteleva tulenjohtaja jakoi sekavia ennakkokäskyjä.<br>\n<br>\n<strong>\"Jutlin.\"</strong><br>\n<br>\nPortaat alkoivat sortua. Naamiovoiman aiheuttama hajoamisreaktion turvin Ämkoo ehti väistää vihollisensa voimakkaan kahden käden lyönnin ja vetäytymään rakennuksen ylempään kerrokseen. Marionetti pelastautui putoamiselta käyttäen jälleen telekineettisiä kykyjään ja loikkasi Ämkoon perään, vain vastaanottaakseen uuden naamiohyökkäyksen.<br>\n<br>\n<strong>\"Komau.\"</strong><br>\n<br>\nMarionetin liikkeet hidastuivat sen taistellessa käskemisen naamiovoimaa vastaan. Ämkoo käytti tilaisuuden hyväkseen ja tähtäsi nopean pistoliikkeen vihollisensa rintakehään. Hänen yllätyksekseen valkoinen olento onnistui kuitenkin väistämään, ja siinä samassa naamiovoiman vaikutus raukesi.<br>\n<br>\nOlento hyödynsi vuorostaan Ämkoon hämmennystä ja viilsi miekallaan. Miekka upposi Ämkoon keskivartaloon kuin voihin katkaisten vihreänmustan hahmon kahteen osaan.<br>\n<br>\nÄmkoo virnisti leveästi, haihtui ja materialisoitui Marionetin taakse. Nukkeolento ei ehtinyt torjua Ämkoon nopeaa kierrepotkua vaan horjahti sen voimasta tornin lattialle.<br>\n<br>\n<strong>\"Ahahahaha!\"</strong>, Ämkoo nauroi voimakkaalla äänellä samalla kun hänen silmänsä hohkasivat verenpunaista valoa entistä kirkkaammin. Viittasankari pudottautui miekkansa kanssa suoraan Marionetin päälle, tosin vastustaja onnistui väistämään hyökkäyksen nopealla kierähtämisellä. Marionetti nousi vauhdikkaasti pystyyn, mutta kaatui saman tien takaisin maahan Ämkoon miekan iskeytyessä tämän selkään.<br>\n<br>\nÄmkoo naurahti uudestaan, joskin nauru loppui lyhyeen. Hän pettyi suuresti huomatessaan, että isku oli onnistunut aiheuttamaan Marionetin selkään vain melko olemattoman oloisen naarmun. Minkäänlaisia merkkejä merkittävästä haavoittumisesta ei näkynyt.<br>\n<br>\n<strong>\"Mikä sinä oikein olet?\"</strong>, Ämkoo totesi puoliääneen ja kohotti miekkansa päänsä yläpuolelle. Miekan terä alkoi sihistä äänekkäästi samalla kun ilma miekan ympärillä alkoi väreillä. Terän pintaan alkoi ilmestyä tummanpunaisia kuplia, jotka muodostivat lopulta miekan ympärille vaarallisen näköisen auran.<br>\n<br>\n<strong>\"Katsotaan, mitä pidät tästä\"</strong>, Ämkoo sanoi viholliselleen ja juoksi tätä kohti. Marionetti hyppäsi sivuun iskun alta ja miekka iskeytyi tornin seinään. <br>\n<br>\nMiekan tuhovoima osoittautui huomattavaksi seinän jysähtäessä kappaleiksi. Terän ympäröinyt varjoenergia aiheutti seinään osuessaan punahehkuisen räjähdyksen ja ulkona puhaltava tuuli vei seinän pirstaleet mukanaan.<br>\n<br>\nTorakkapartio ylitti parhaillaan Ämkoon tuhoamaa portaikkoa ja kuuli yläpuolelta kuuluneen jysäyksen. Joukon johtaja komensi muita kiirehtimään.<br>\n<br>\nÄmkoo syöksyi uuteen hyökkäykseen ja tarjosi viholliselleen jälleen kerran nopeaa viiltosarjaa. Hyökkäys meni ohi, mutta Ämkoo ei lopettanut vaan aktivoi kanohi Kualsin. Ilmestyttyään vihollisensa taakse Ämkoo tähtäsi miekkansa Marionetin kaulaan, mutta olento ehti juuri ja juuri väistämään iskun. Marionetti heitti itsensä hyvin häiritsevän näköisellä kärrynpyörällä kauemmas ja nosti miekkansa kasvottoman päänsä tasalle.<br>\n<br>\nÄmkoo oli jo lähdössä uuteen hyökkäykseen, mutta pysähtyi tuntiessaan vahvan sysäyksen jossain rintakehänsä sisällä. Hän kyyristyi maahan ja katsoi vastustajaansa kireä ilme vihreillä kasvoillaan.<br>\n<strong><em>\"Minun on päätettävä tämä nyt\"</em></strong>, hän mietti yrittäen samalla kehitellä toimivaa strategiaa.<br>\n<strong><em>\"Olen jo nyt tainnut käyttää Makutan voimaa liikaa. Jos jatkan näin, minä...\"</em></strong><br>\n<br>\nÄmkoon ajatus keskeytyi kivuliaaseen pistoon hänen sydänvalonsa kohdalla. Valon sävy muuttui hetkessä paljon tummemmaksi eikä se palautunut normaaliksi.<br>\n<br>\nMarionetti huomasi vihollisensa hyökkäyksen keskeytyneen ja syöksyi vuorostaan Ämkoota kohti. Ämkoo kierähti taaksepäin tähdäten sen jälkeen nopean iskun vastustajansa miekan kahvaan. Marionetti kavahti hetkellisesti taaksepäin, mutta lähti kuitenkin saman tien uuteen hyökkäykseen.<br>\n<br>\n\"Liikkumatta!\"<br>\n<br>\nMarionetti pysähtyi.<br>\n<br>\n<strong><em>\"...loistavaa\"</em></strong>, Ämkoo kirosi.<br>\n<br>\nTorakat tähtäsivät miekkailevaa kaksikkoa aseillaan. Ämkoo erotti joukosta pääosin pienehköjä zamor-aseita, tosin taka-alalla näkyi myös yksi ilkeän näköinen sinko. Ämkoo nousi varovasti ylös, tarkkaillen samalla sekä nazorakien että valkean vihollisensa eleitä.<br>\n<br>\n\"Liikkumatta, sanoin!\", huusi torakkajohtaja ja komensi joukkonsa asettumaan riviin. Torakat tottelivat, kunnes yksi ennätti kysymään:<br>\n\"Entä tuo toinen?\"<br>\nTorakkajohtaja katseli Marionettia hetken hämmentyneenä. Nazorak ei ollut koskaan ennen nähnyt vastaavanlaista olentoa, joten kyseessä ei johtajan mielestä voinut olla ainakaan liittolainen.<br>\n\"Tappakaa\", hän komensi ja avasi tulen.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Eräs Klaanin lähellä sijaitseva viidakon peittämä saari</strong><br>\n<br>\nTummanvihreä Akakua kasvoillaan kantava le-matoran syöksyi pitkin viidakon pohjakerrosta väistellen takanaan kiitävän harmaan skakdin ammuksia. Skakdi ei onnistunut saavuttamaan huippunopeaa matorania vaan jäi jatkuvasti enemmän ja enemmän tämän jälkeen. Valtavan hammaskaluston omaava olento kirosi matoranille tuntemattomalla kielellä ja jatkoi ampumista.<br>\n<br>\nSkakdin yllätykseksi matoran pysähtyi äkkinäisesti, kääntyi ympäri ja vetäisi selässään kantamansa lyhyen miekan esiin. Matoran väisti vielä yhden skakdin ammuksen ja hyppäsi sitten korkeassa kaaressa skakdin taakse.<br>\n<br>\n\"Säälittävä taapero!\", Skakdi nauroi ja käänsi massiivisen aseensa ympäri. Tykin takaa paljastui kolmiteräinen moottorisaha. Skakdi vetäisi sen käyntiin ja iski sen pikkuista le-matorania kohti.<br>\n<br>\nEikä osunut.<br>\n<br>\nVäistöliikkeen jälkeen matoran kaivoi huomaamattoman kokoisen heittotähden jostain panssareidensa kätköistä ja heitti tämän skakdia kohti. Harmaa hirviö sai osuman jonnekin kaulansa alueelle ja kiskoi heittoaseen irti äänekkäästi kiroten.<br>\n<br>\n\"Odotahan kun saan sinut käsiini, kurja rääpäle! Tuollainen naurettava lelu ei riitä tappamaan mi-\"<br>\n<br>\nMyrkky alkoi vaikuttaa. Skakdi rojahti maahan eikä kyennyt liikuttamaan muuta kuin silmiään. Sen katse seurasi lähestyvää matorania, joka kohotti piskuisen miekkansa ilmaan ja viimeisteli vihollisensa.<br>\n<br>\nMatoran huokaisi ja puhui naamionsa sisäpuolelle asennettuun viestimeen.<br>\n<br>\n\"Enki ilmoittautuu päämajaan. Sijaintini: hieman päämajasta pohjoiseen. Kohde pysäytetty. En haavoittunut.\"<br>\n\"Palaa päämajaan. Siivousryhmä hoitelee ruumiin\", kuului vastaus rahisevasta viestimestä.<br>\n<br>\nMatoran jatkoi matkaansa syvemmälle metsään. Viidakon rahit eivät olleet huomaavinaankaan tämän liikkeitä, yhtä lukuunottamatta.<br>\n<br>\n\"Ai, sinä, hei\", matoran sanoi ja pysähtyi huomatessaan valtavan olennon. Huomattavasti tuhkakarhua korkeampi pitkäkärsäinen ja pääosin orgaaninen hirviö tuijotti matoran-soturia suurilla silmillään, muttei äännähtänyt lainkaan. Matoran ei säikähtänyt tätä, vaan asteli rauhallisesti olennon vierelle ja taputti tämän kylkeä varovasti. Olento tuijotti matorania vielä hetken, örähti ja katosi viidakon kätköihin. Oli suorastaan hämmästyttävää, kuinka niin iso olento saattoi kadota näkyvistä niin nopeasti.<br>\n<br>\nMatoran ei jäänyt aikailemaan vaan jatkoi matkaansa. Sitten hän pysähtyi erään puun kohdalle. Puu ei näyttänyt millään tapaa erityiseltä, eikä kuka tahansa olisi voinut erottaa sitä kaikkien muiden viidakon puiden seasta. Matoran tuntui kuitenkin olevan varma etsineensä juuri tätä puuta ja asteli sen vierelle.<br>\n<br>\n\"Pyydän lupaa astua sisään\", matoran sanoi ja huomaamaton ovi puun kyljessä aukesi. Enki asteli edessään avautuvaan hämärään käytävään ja ovi sulkeutui.<br>\n<br>\nMaan alla avartui laaja tunneliverkosto. Yleensä tällaisessa ympäristössä oletti törmäävänsä onu-matoraneihin, mutta Enkiä vastassa oli ainoastaan le-matoraneja. Vihreänkirjava joukko tervehti saapujaa vähäeleisesti ja jatkoi erilaisia puuhiaan.<br>\n<br>\nEnki asteli tunneliverkoston vasempaan osaan, etsi johtajan oven, koputti siihen ja astui huoneeseen odottamatta vastausta. Sitten hän polvistui johtajansa eteen ja alkoi puhua.<br>\n<br>\n\"Saamamme tiedot olivat oikeassa. Klaaniin on hyökätty.\"<br>\n<br>\nJohtaja, mustavartaloinen ja tummanvihreää mirua kantava matoran ei avannut silmiään vaan istui rauhallisesti jalat ristissä pöytänsä ääressä.<br>\n<br>\n\"En ottanut heihin suoraa kontaktia\", Enki selitti. \"Mutta vahingot olivat selvästi havaittavissa.\"<br>\n<br>\nJohtaja nyökkäsi ja avasi silmänsä. Sitten hän katsoi Enkiä hetken kysyvästi, kuin olettaen tämän jatkavan.<br>\n<br>\n\"Skakdi osoittautui vain satunnaiseksi palkkionmetsästäjäksi. Tuskin edes uskoi löytävänsä tältä saarelta asutusta. Luulen, että...\"<br>\n<br>\nJohtaja kohotti kättään ja Enki sulki suunsa oitis.<br>\n<br>\n\"En ole kiinnostunut skakdista. Jatka Klaanista.\"<br>\n<br>\n\"He korjaavat linnoitustaan\", Enki jatkoi hieman epäröivään sävyyn. <br>\n\"Ja odottavat kaiketi uutta hyökkäystä.\"<br>\n<br>\n\"Entä <em>hän?</em>\", johtaja kysyi.<br>\n<br>\nEnki oli hetken hiljaa.<br>\n<br>\n\"Hänet nähtiin kaiketi Klaanin tiedotustilaisuudessa, tai niin ainakin huhutaan\", Enki kertoi.<br>\n\"Ja?\"<br>\n\"Hän suorittanee tällä hetkellä jonkinlaista tehtävää Klaanille. En tiedä siitä enempää.\"<br>\n<br>\nJohtaja hymähti.<br>\n<br>\n\"Mitä me teemme?\", Enki uskaltautui kysymään.<br>\n\"Odotamme\", johtaja vastasi.<br>\n\"Emmekö aio auttaa Klaania? Olen, varma, että hän...\"<br>\n\"Me odotamme.\"<br>\n\"Odotamme mitä?\"<br>\n<br>\n\"Käskyä\", johtaja sanoi ja sulki jälleen silmänsä. Enki kumarsi syvään ja poistui huoneesta.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Vartiotorni, nazorakein trooppinen tukikohta</strong><br>\n<br>\nÄmkoo väisteli nazorakien ammuksia parhaansa mukaan turvautuen ajoittain aineettomuuden naamioon. Naamion teho kuitenkin lakkasi pian, joten Ämkoo joutui muuttamaan suunnitelmaansa. Hän muodosti nopeasti epämääräisen illuusion kanohi Mahikin avulla ja syöksyi sen turvin takanaan avautuvaan portaikkoon.<br>\n<br>\nTorakat jatkoivat ampumista kuvitellen Ämkoon olevan yhä tähtäimessä. Samalla ne tulittivat myös edessään seisovaa valkeaa olentoa, joka ei kuitenkaan näyttänyt väistävän ammuksia lainkaan.<br>\n<br>\nMarionettiin ei kuitenkaan osunut. Torakat keskeyttivät tulen ja katselivat olentoa hämmästyneinä. Näytti siltä kuin kaikki ammukset olisivat yksinkertaisesti väistäneet olentoa.<br>\n<br>\nMarionetti kääntyi portaikon suuntaan samalla kun Ämkoon illuusio liukeni pois. Torakat avasivat uudelleen tulen Marionettia kohti lähestyen tätä samalla.<br>\n<br>\nMarionetti tiesi kohteensa pääsevän pakoon. Se tiesi myös, että torakat olivat tähän syyllisiä.<br>\n<br>\nSe tiesi myös, miten asiaan löytyisi ratkaisu.<br>\n<br>\nMarionetti ryntäsi yllättäen nazorakien sekaan ja heilautti miekkaansa muutaman kerran. Torakat yrittivät kauhuissaan tulittaa valkoista hirviötä, mutta yksikään ammus ei suostunut osumaan. Muutaman tarkkaan harkitun sivalluksen jälkeen jokainen torakoista kaatui kuolleena maahan. Marionetti kohottautui täyteen mittaansa ja lähti saaliinsa perään.<br>\n<br>\nÄmkoo oli jälleen kerran vartiotornin katolla. Pistävä kipu Ämkoon sisuksissa ei ollut osoittanut vähenemisen merkkejä - päin vastoin. Kipu raastoi miekkamiehen kehoa yhä enemmän ja enemmän.<br>\n<br>\n<strong><em>Karzahni</em></strong>, Ämkoo manasi ja nojasi miekkaansa.<br>\n<br>\nSilloin Marionetti ilmestyi katolle. Se toi miekkansa kehonsa oikealta puolelta eteensä pidellen siitä kiinni ainoastaan toisella kädellä. Sitten se kumartui hieman, lähti juoksuun ja iski.<br>\n<br>\nÄmkoo kumartui ja onnistui väistämään ensimmäisen lyönnin. Seuraavan hän torjui tuomalla nopealla liikkeellä miekkansa päänsä ylle. Kolmannen iskun Ämkoo väisti kierähtämällä Marionetin jalkojen ohi ja nousemalla sitten pystyyn, vieden vuorostaan oman iskunsa Marionettia kohti.<br>\n<br>\nValkoinen olento torjui iskun naurettavan helposti ja potkaisi Ämkoon taaksepäin. Viittasankari karjaisi ja kaatui katon reunamalle. Marionetti lähti astelemaan tätä kohti.<br>\n<br>\nÄmkoo ei voinut muuta. Hän sulki silmänsä ja matkusti mielensä syvimmille perukoille.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n- - -<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/1JkmzP2r2dc/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/1JkmzP2r2dc"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/1JkmzP2r2dc/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/1JkmzP2r2dc"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<span style=\"color:black\"><strong><br>\n<br>\nHerää.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nÄkkiä. ÄKKIÄ.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nHERÄÄ.<br>\n<br>\n<br>\nTARVITSEN LISÄÄ. NYT.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nANNA SE MINULLE.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nMINÄ KÄSKEN SINUA.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nLISÄÄ.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n</strong></span><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":447,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-08T14:39:00.000Z","content":"<strong>Klaanin Gukkotallit</strong><br>\n<br>\nMatoro taputtelee suurta lintua selälle. Hän on lentänyt tälläisellä vain kerran aikaisemmin. Ja nyt lennettäisiin kaksi päivää meren yllä.<br>\nLinnun satulat ovat erikoisrakennettuja ja niissä on suuret tavarapakkaukset sivuilla. Killjoyn mukaan \"täysidioottikin pysyy kyydissä\".<br>\nYötaivas on kirkas ja tähdet näkyy erinomaisesti. Sää on hyvä. <br>\n<br>\nKapura ja Summerganon pakkaavat varusteitaan Gukon satulan pakkauksiin. Killjoy tutkii seinässä olevaa Xian karttaa. Hän on jo pakannut. Suurin osa varusteista kulkee haarniskassa itsessään.<br>\n<br>\n\"Okei, kello on kaksi. Lähdetään!\"<br>\nHän hyppää GS:n selkään ja lintu alkaa nostaa korkeutta.<br>\nKapura, joka on ilmeisesti lentänyt Gukkoa ennekin, nousee ilmaan seuraavaksi. Summerganonin nelisiipinen ratsu nousee myös. Matoro tulee viiemsienä, edelleen hieman epävarmana.<br>\n<br>\nNeljä rahi nousee ilmaan Klaanilaiset selissään. Retki kohta Xiata voi alkaa.<br>\nJa tästä retkestä saattaa riippua Klaanin kohtalo.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":448,"creator":"Donny","timestamp":"2010-12-08T15:19:00.000Z","content":"<strong>Vartiotornin katto, nazorakein trooppinen tukikohta</strong><br>\n<br>\nMarionetti pysähtyi Ämkoon eteen ja kohotti miekkaansa välittämättä Ämkoon ympärille muodostuneesta punertavasta energia-aurasta. Se käänsi miekkansa ympäri ja iski sen sitten kaksin käsin jalkojensa juuressa makaavaa uhriaan kohti.<br>\n<br>\nSitten seurasi jotain odottamatonta. Ämkoo tarttui vihollisensa miekan terään paljaalla kädellään ohjaten iskun siten sivuun. Sitten Ämkoo hyppäsi karjuen pystyyn ja löi marionettia omalla miekallaan.<br>\n<br>\nMarionetti kyykisti ja onnistui väistämään iskun. Olento kiskoi oman miekkansa nopeasti irti katosta ja vetäisi sen sitten vartalonsa eteen suojautuakseen Ämkoon seuraavalta iskulta.<br>\n<br>\nÄmkoon miekka näytti palavan. Se hehkui valkeana ja sähähti äänekkäästi osuessaan tornin kattorakenteisiin.<br>\n<br>\nMarionetti päätti hyökätä. Se lähti kiertämään Ämkoon kimppuun vasemmalta puolelta, otti vauhtia ja syöksyi sitten miekkansa kanssa kohti Ämkoon suojaamatonta kylkeä. Ämkoo huudahti raivoisasti, torjui vastustajansa miekan omallaan ja iski nyrkkinsä Marionetin tyhjiin kasvoihin. Valkoinen olento horjui hieman taaemmas ja yritti vastaanottaa Ämkoon seuraavan sivalluksen. Marionetti ei täysin onnistunut yrityksessään ja Ämkoon hehkuva miekka hipaisi hieman tämän rintakehää jättäen jälkeensä selkeästi erottuvan tummentuman.<br>\n<br>\nMarionetti kierähti taaemmas. Se tiesi, että suora osuma vastustajan miekasta olisi jopa sille vaaraksi. Olento korjasi varovasti asentoaan ja lähti lähestymään Ämkoota harkituin liikkein.<br>\n<br>\n<strong>\"Tapan sinut\"</strong>, Ämkoo murisi ja huitaisi miekallaan varoittavasti Marionettia kohti. Tummanpuhuva miekkamies tiesi vallan hyvin olevansa tällä hetkellä aivan kykyjensä rajoilla, eikä tilanne näyttänyt siitä johtuen lainkaan lupaavalta. Nyt oli kyse sekunneista. Tämä täytyi hoitaa loppuun nyt heti.<br>\n<br>\nMarionetti hyökkäsi. Se lähti juoksemaan Ämkoota kohti. Ämkoo ei jäänyt odottelemaan, vaan ampaisi itsekin juoksuun.<br>\n<br>\nKaksikko lähestyi toisiaan kohottaen miekkansa. Ämkoo huusi samanaikaisesti sekä raivoaan että tuskaansa. Kipu alkoi muuttua sietämättömäksi.<br>\n<br>\nMarionetti löi ensin.<br>\n<br>\nLyönti ei osunut. Marionetti loikkasi nopeasti yläilmoihin väistääkseen Ämkoon iskun. Iskua ei kuitenkaan tullut. Nukkeolento pudottautui alas, kääntyi ja näki maassa makaavan vihollisensa. Ämkoo yritti nousta toisen kätensä varassa ylös, kiroten samalla puoliääneen.<br>\n<br>\nMarionetti tiesi tilaisuutensa koittaneen. Se lähti kävelemään Ämkoota kohti.<br>\n<br>\nTummanpunainen energia-aalto tempaisi Ämkoon pystyyn. Miekkamiehen repaleinen viitta heilui energian aiheuttaneen tuulenvireen voimasta samalla kun Ämkoo yritti kohottaa hehkuvaa miekkaansa. Sitten hän lähti vielä kerran juoksuun vihollistaan kohti.<br>\n<br>\nMarionetti korjasi asentoaan, tähtäsi miekallaan ja löi. Kuului kylmä kalahdus kun miekat iskeytyivät toisiinsa. Sitä seurasivat metallin hajoamisen ja lihasmassan repeämisen äänet.<br>\n<br>\nÄmkoon valkeana hehkuva miekka putosi sihisten tornin katolle. Miekkaa vielä hetki sitten pidellyt käsi putosi aseen viereen samalla kun violetti lihasmassa valui esiin hetki sitten irronneesta ruumiinosasta.<br>\n<br>\nMarionetti kääntyi vielä kerran vastustajaansa päin ja potkaisi, voimistaen näin Ämkoon horjahdusliikettä. Repaleinen viitta tahriutui omistajansa vereen kun Ämkoo lähti putoamaan kohti maata.<br>\n<br>\nValkoinen olento ei jäänyt katselemaan putoavan vihollisensa perään. Se oli suorittanut tehtävänsä onnistuneesti. Oli vain yksi ongelma.<br>\n<br>\nOlento vilkaisi katkennutta katanaansa. Ämkoon miekka oli tuhonnut aseen täysin ja terä oli nyt käyttökelvoton.<br>\n<br>\nMarionetti oli hetken liikkumatta, kuin miettien. Sitten se asteli vähän matkan päähän, kumartui ja poimi vielä heikosti hehkuvan katanan käteensä tornin katolta. Ongelma ratkaistu.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":449,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-08T15:55:00.000Z","content":"<strong>Glatoriankingin korjattu huone</strong> <br>\n<br>\nGlatorianking oli saanut huoneensa valmiiksi sitten hän otti pari ylimääräistä lautaa ja naulasi Matatun huoneen umpeen, mutt taivaalla lensi jotain mikä kiinnitti hänen huomionsa, mutta sen enempää hän ei sitä miettinyt vaan rupesi nukkumaan, uudessa ja <strong>isommassa</strong> huoneessaan.<br>\n<br>\nToa nauroi hiljaa pahaenteisesti, nyt hänellä oli isoin klaanin jäsen-huone.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":450,"creator":"Jake","timestamp":"2010-12-08T16:07:00.000Z","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/b6560R43MnM/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/b6560R43MnM"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/b6560R43MnM/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/b6560R43MnM"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Klaanisaarta ympäröivä meri</strong><br>\n<br>\nEräs pieni, vaatimaton ränsistynyt laiva, tai oikeastaan vene purjehti keskellä ei mitään. Laivassa oli ainoastaan yksi henkilö. Tällä henkilöllä oli nahkainen musta kolmikolkka. Tarkemmin katsoen tämä henkilö oli lyhyt. Tämä henkilö oli matoran, jolla oli punainen, rähjäinen hauta muistuttava naamio. Kun laivan mastoa katsoi, huomasi että siellä liehui lippu, jossa oli skadkipääkallo ja kaksi kylkiluuta. Matoran oli merirosvo.<br>\n<br>\nMatoran oli kiivennyt mastoon, hän tähyili kaukoputkellaan eteenpäin, siellä oli saari, jossa näkyi olevan asutusta, se oli klaanin saari. Matoran arveli sen olevan hyvä piilopaikka. Matoran katsoi paattiaan, se oli suurimmaksi osaksi veden peitossa, piraatti laskeutui ja yritti saada vettä pois pienellä puisella kupillaan, se ei kuitenkaan onnistunut, joten matoran kiipesi uudestaan mastoon toivossa että laiva kerkeäisi maihin ennen uppoamistaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":451,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-12-08T18:17:00.000Z","content":"<strong>Pieni järvi, sisämaassa kahden joen haarassa</strong><br>\n<br>\nFlygelin johtama Zyglak joukkio taivalsi sankassa kuusimetsässä kohti heidän edessään levittäytyvää vesialuetta, jonka Zyglakit olivat padonneet veden virtauksen säätelemiseksi ja pystyttäneet suuria puista tehtyjä kehikkoja \"linnoituksen\" puolustukseksi. Keskellä järveä oli suuria kotarakennelmia vieri vieressä ja päälekkäin, jolloin Zyglakien omalaatuinen \"tukikohta\" oli melkein kokonaan veden alla. Järven vesi oli muuttunut mutaiseksi Zyglakien muokatessa maan heidän tarkoituksiinsa sopivaksi. <br>\n<br>\nKävellen mutaista ja tuhottua rantaa pitkin, joukkio päätyi kahden Zyglakin vartioimalle oviaukolle, joka toimi pääporttina. Ympäri hökkelin muurirakennetta oli laitettu verkkoja ja rakennelmat oli yhdistetty luista tehdyillä ketjuilla. Näitä ketjuja oli käytetty myös vedenalaisten kotien yhdistämiseksi massiiviseksi linnoitukseksi, joka oli nostanut veden pintaa ja joka pilkisti vain vähän veden alta. <br>\n<br>\n\"Tunnussana\", keltainen Zyglak murahti Flygelille. Tämä sanoi jotain Zyglakiksi ja vartija otti keihäänsä oviaukon edestä. <br>\n<br>\nFlygel talsi nopeasti mutaisen maan halki ja astui veteen. Kylmä mutavesi ei haitannut liskomasita Zyglakia, koska tämä oli tottunut vedessä elämiseen ja uimiseen. <br>\n<br>\nFlygel lähti tykki kädessään uimaan kohti kotaansa, jossa sijaitsi hänen tuskimus \"laboratorionsa\"<br>\n<br>\nFlygel riuhtaisi verkoista tehdyn ovensa auki, jolloin suuri määrä kiinteitä ilmakuplia pääsi vapaaksi hökkelistä. Tämä ei kuitenkaan haitannut, koska Nazorakit olivat rakentaneet Zyglakeille ilmakuplia pumppaavan laitteiston, joka sijaitsi toisella rannalla ja sai voimansa padosta joka oli tehty Matoran kylälle vievän joen haaran tielle.<br>\n<br>\nFlygel astui ilmakuplan sisään. <br>\n<br>\n\"Hyrr miksi tämä vesi on näin kylmää\", Zyglak sanoi, puistellen vedet lattialle. Hän meni pöytänsä ääreen ja otti suurennuslasin pöydän laatikosta. Hän istahti risuista ja luista tehdylle tuolilleen ja otti suurennuslasin toiseen ja tykin toiseen käteensä. Pieni hämärää valoa tuova Ortonin ruho roikkui seinällä tuottaen valoa tarpeeksi Zyglakin tarpeisiin.<br>\n<br>\n\"Tämähän on mielenkiintoista\", Flygel puheli itsekseen, samalla kaivaen hampaanväliään Ortonin ruhosta pudonneelta mätääntyneellä sormen kynnellä. <br>\n<br>\n\"Esine joka siirsi sen typerän Gehraxin jonnekin Karzahniin on todella voimakas. Tämän avulla me nousemme vielä tämän säälittävän saaren herroiksi. Pitäisi ilmoittaa pomolle tästä. Tai ei. Ei hän kuitenkaan kannata meidän ryhmämme tekemisiä. Hän on liian varovainen johtaja\", valkomusta Zyglak puheli itsekseen ja osoitti yht'äkkiä hänen ovensa aukosta ilmestynyttä sammakkorahia. Zyglak painoi tykin liipasinta ja ulottuvuusportti lensi ilmassa, imaisten kohteen kohti tuntematonta.<br>\n<br>\n\"Sinne menit pikkuinen, säälittävä Rahi\", Zyglak nauroi nauruaan, koska oli onnistunut tekemään jotain. <br>\n<br>\nFlygel tutki laitetta huolella, tunnusteli pitkillä sormillaan sen pintaa ja huomasi sen perässä olevat halkeamat ja sen että sen suojukset olivat osittain rikki. <br>\n<br>\n\"Toivottavasti tämä toimii tarpeeksi hyvin\", Flygel sanoi, paneutuen vielä ahkerammin laitteen testailuun ja ajatteli näyttävänsä sen tovereilleen kun olisi aika.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":452,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-08T19:02:00.000Z","content":"<strong>Hopeinen Meri</strong><br>\n<br>\nKoko tunnettua universumia hallitsee yksi valtameri, Hopeinen meri. Se aaltoilee suhteellisen rauhallisena yötaivasta vasten. Neljä nelisiipistä lintua kiitävät sen yllä tähtitaivasta vasten. Takana näkyy valoja Klaanin saarelta. Jossain sivulla näkyy pieni valopilkku.<br>\n<br>\nYö on viileä mutta selkeä. <br>\n<br>\nMatoro on tiukasti Gukkonsa selässä. Hän pitää kiinni ohjaksista.<br>\nHaukotus.<br>\nHiljainen, tasainen lento unettaa.<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n\"Krää!\"<br>\n\"Krää\"<br>\n<br>\n\"...?\", Matoro ihmettelee. Allaolevalla luodolla on liskomainen otus.<br>\n\"Hei, tuolla on Zyglak!\" Kapura huutaa ja osoittaa luotoa.<br>\nLiskomainen olento karjuu pienellä luodolla.<br>\n<br>\nItseasiassa Zyglak on Gehrax, joka teleportaantui kyseiselle luodolle, jota Kepe ja Snowmankin käyttivät joskus, vahingossa Zyglakien testatessa Ulottovuusporttitykkiä. (Umbran toiseksiedellinen viesti)<br>\n<br>\n\"Turha siitä on välittää!\", Killjoy ilmoittaa. Nelikko lentää yli.<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n<br>\nTunnelma on kaikkea muuta kuin mukava. Matoro ajattelee jonkin tarkkailevan heitä.<br>\n\"Hei, oletteko hereillä?\", hän sanoo rikkoen hiljaisuuden.<br>\n\"Joo...\", joku vastaa.<br>\n<br>\n[spoil]Löytyy muuten viittaus erääseen Don Rosan tarinaan.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":453,"creator":"Donny","timestamp":"2010-12-08T19:32:00.000Z","content":"<strong>Nazorakein trooppinen tukikohta</strong><br>\n<br>\nVartiotornin vierellä kuhisi. Lähestulkoon kaikki lähistöllä partioineet nazorakit olivat tulleet paikalle ihmettelemään hetki sitten tornin katolta pudonnutta ruumista. Maassa makaava käsipuoli hahmo ei liikkunut. Torakat lähestyivät sitä varovasti koittaen arvuutella, oliko tämä vielä elossa.<br>\n<br>\nHetken kestäneen pähkäilyn jälkeen eräs suurikokoinen torakka uskaltautui ruumiin tykö ja potkaisi tämän ympäri. Torakka kavahti taaksepäin nähdessään purppuraan vereen tahriutuneen vihreän naamion.<br>\n<br>\n\"Se on hän\", torakka totesi kovaan ääneen muille.<br>\n\"Taitaa olla kuollut.\"<br>\n<br>\nMuutama muukin torakka ryhtyi uteliaaksi. Yksi kosketti makaavaa hahmoa varovasti keihäällään ja uskaltautui vasta sitten lähemmäs.<br>\n<br>\n\"Kuka sen tappoi?\", isokokoinen torakka kysyi katsellen ympärilleen ja sitten ylös.<br>\n\"Se putosi tuolta\", yksi keihäsmiehistä totesi, yrittäen kuulostaa älykkäältä.<br>\n\"Ei pelkkä putoaminen tee tällaista jälkeä. Sehän on ihan kappaleina.\"<br>\n\"Jaa kuinka?\"<br>\n\"Katso nyt. Siltä puuttuu käsi.\"<br>\n\"Kappas vaan.\"<br>\n<br>\nTorakat jatkoivat parveiluaan tietämättä oikein mitä pitäisi tehdä. Heidän tehtävänsä oli ollut Ämkoon etsiminen, mutta kukaan ei ollut odottanut löytävänsä Klaanin adminia kuolleena. Tilanne oli kaikin puolin hämmentävä. Hämmennystä lisäsi entisestään joidenkin torakoiden epämääräiset näköhavainnot valkeaa ja anatomisesti epäkorrektia olentoa koskien. Jotkut torakoista väittivät nähneensä olennon taistelevan Ämkoon kanssa. Mutta mikä olento oli? Mistä se tuli? <em>Missä se oli nyt?</em><br>\n<br>\nYhtäkkiä eräs Ämkoon ruumiin tykö kyyristynyt pienikokoinen torakka huudahti ja kompuroi kauemmas. Kauhistunut nazorak osoitti nujerrettua miekkamiestä vapisevalla kädellään ja ulisi:<br>\n\"S-s-sen silmät!\"<br>\n<br>\nIsokokoinen nazorak astui varovasti lähemmäs ja kyyristyi katsomaan. Toden totta, pirulainen oli vielä hengissä. Naamion silmäkuopissa saattoi juuri ja juuri erottaa heikkoa punaista hehkua.<br>\n<br>\n\"Typerys sinnittelee\", torakka totesi ja suoristi selkänsä.<br>\n\"Mitä me tehdään sille?\", kysyi toinen.<br>\n\"Johtajat eivät kieltäneet tappamista\", isokokoinen torakka totesi virnistäen. Se nautti tilanteesta.<br>\n\"Tarjotkaas nyt jotain terävää, niin viimeistelen tämän\", se sanoi.<br>\n\"Meikäläisellä olisi tässä keihäs valmiina\", ehti toinen väliin. \"Jospa minä...\"<br>\n\"Tänne se! Minä hoitelen tämän!\", huusi isokokoisempi.<br>\n\"Haluat vain tulla muistetuksi Ämkoon surmaajana. Tee nyt vain tietä sille, kellä on ase.\"<br>\n\"No tuolla sinun tikullasi nyt ei tappaisi edes kärpästä. Tuokaa joku vaikka miekka..!!\"<br>\n\"Nyt kuule...\"<br>\n<br>\n<strong>\"Ghuu...\"</strong><br>\n<br>\nTorakat lopettivat oitis riitelynsä ja siirsivät katseensa jalkojensa juureen. Ämkoon ainut käsi oli puristunut nyrkkiin.<br>\n<span style=\"color:black\"><br>\n- - -<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/EMVNnzd2uA4/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/EMVNnzd2uA4"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/EMVNnzd2uA4/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/EMVNnzd2uA4"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Minä hävisin.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nNukke.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nHävisin.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nEn suostu.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">En suostu.</span><br>\n<br>\n<br>\n<br>\nEn voi kuolla.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nEn ehtinyt hyvittää.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nAtya.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">En suostu.</span><br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:160%;line-height:normal\">En suostu.</span><br>\n<br>\n</strong><br>\n<br>\n<br>\n- - -</span><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":454,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-12-09T13:39:00.000Z","content":"<strong>Hopeinen meri</strong><br>\n<br>\nYö vaihtuu päiväksi.<br>\n<br>\nKapura kaivaa esiin kiikarinsa ja katsoo niillä joka suuntaan. Ei mitään. Killjoy lukee Gukkojen käyttäytymisestä kertovaa opasta. Vaikka reitti ei kulje asuttujen saarien päältä, tiimi haluaa olla varma siitä, että jos joku sattuisi huomaamaan heidät hän voisi luulla heitä ihan tavalliseksi Gukko-laumaksi.<br>\n<br>\nKapura syventyy Rahien tarkkailuoppaaseen. Valtava merirahi aiheuttaa aallon jossain heidän allaan. Taivas on pilvetön. Jos Gukot ovat edes vähän väsyneitä kuljetusta matkasta, ne eivät näytä sitä. <br>\n<br>\nMuutaman kerran Kapura luulee näkevänsä jotain, mutta se onkin yksinäinen Gukko tai parvi pienempiä Raheja. Kapura selaa <em>Rahien tarkkailu ja tunnistus: Alkeet jokaiselle</em>-kirjaansa, mutta Rahit katoavat jo näkyvistä.<br>\n<br>\nLuettuaan muutaman tunnin Kapura päättää lajitella asevarastonsa. Hän otti mukaansa muutamia aseita, mutta ei suunnittele ottavansa niitä kaikkia mukaan Xialle. Muutaman minuutin jälkeen hän päätyy miekkaan, joka levenee päätä kohti mentäessä ja päättyy kirveenterään.<br>\n<br>\nTiirailtuaan lähimaisemia puolisen tuntia Kapura päättää yrittää nukkua. Xialle on parempi mennä levänneenä. Eikä Kapura ajattele ainakaan menettävänsä maisemia; tähän asti kiinnostavin juttu oli jonkinlainen luodolle iskeytynyt hylky, jonka päällä parveili Matoraneja. Jotkut Matoranit rakensivat pientä hökkeliä hylyn osista, ja yksi heilutti mustaa merirosvolippua.<br>\n<br>\nKapuran herättyä on jo melkein ilta.<br>\n<br>\n[spoil]Argh, vaikea keksiä mitään[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":455,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-12-09T15:18:00.000Z","content":"<strong>Guardianin huone</strong><br>\n<br>\nGuardian istui pedillään ja tarkasteli kivääriään. Se oli jälleen yhdessä osassa, mutta Kapura ei ollut valehdellut. Tämä hätäisesti yhteen sulatettu kivääriä hienovaraisesti muistuttava metallimöykky oli niin käsittämättömän ruma, että Guardianin teki melkein mieli hypätä veneeseen ja käydä pyytämässä etelän jättiläismustekalalta anteeksi.<br>\n<br>\nGuardian asetti kiväärin huoneensa pöydälle. Se oli ruma ja ei todennäköisesti toimisi kovin hyvin, mutta ainakin ase kestäisi Zakazille asti. Siellä asui tämän maailman ainoa elävä mekaanikko, joka tunsi Vartija-aseet.<br>\n<br>\nGuardian katsoi ikkunasta ulos. Eilisen sateet olivat ohi, mutta päivä oli vielä pilvinen. Venettä valmisteltiin jo satamassa ja pian olisi aika lähteä Zakazille.<br>\nTawa oli moneen kertaan kehottanut Guardiania ottamaan jonkun mukaan turvaksi. Guardian ei ollut aivan varma, pitäisikö hänen kuunnella ohjetta. Ne harvat klaanilaiset, jotka tunsivat Zakazin eivät halunneet palata sinne enää koskaan. Klaanilaiset, jotka suostuisivat tulemaan mukaan eivät olisi valmiita siihen. Linnoitus tarvisi myös tällä hetkellä kaiken mahdollisen tuen, sillä Guardianin lähdettyä Tawa jäisi ainoaksi johtajaksi. Ämkoohon ei saatu yhteyttä ja Visokki oli kadonnut jonnekin yön tapahtumien jälkeen.<br>\nGuardian mietti hetken. Jonkinlainen kaava oli muodostumassa. Ehkä joku halusi koko johtoryhmän pois pelistä?<br>\n<br>\n<em>Siinä tapauksessa joku on onnistunut jo puoliksi</em>, Guardian mietti. Hän nosti pöydältä pienen lasin, joka oli täynnä läpinäkyvää nestettä. Guardian joi lasin tyhjäksi nopealla kulauksella ja tunsi piristävän voiman virtaavan kehoonsa.<br>\nTänä yönä nukuttaisiin huonosti.<br>\n<br>\nGuardian katsoi alaspäin. Hän avasi nyrkkiin puristetun kätensä. Kiikarisilmä oli nyrkin sisällä. Sen kiiltävästä linssistä sininen Skakdi näki heijastuksen omista kasvoistaan.<br>\nArpi siinä kohtaa, missä vasen silmä oli ollut ei ollut kadonnut mihinkään. Guardian oli jo oppinut hyväksymään asian. Hän kiinnitti mekaanisen korvikkeen takaisin paikoilleen ja nousi sängyltään.<br>\n<br>\nOli aika lähteä. Mahdollisimman pian, että kukaan ei huomaisi. Parasta olisi, että mahdollisimman harva tietäisi Guardianin katoamisesta. Petturi oli yhä liikkeellä jossain ja saattaisi vuotaa tiedon Klaanin johtajien vähäisyydestä. Linnakkeen turvatoimia oli tosin tiukennettu yön jälkeen.<br>\nSe teki huomaamattomasta poistumisesta hieman vaikeampaa.<br>\n<br>\nGuardian katsoi vielä kerran erittäin rumaa ja epämuodostunutta kivääriään. Hän tarttui siihen ja nosti sen oikeaoppiseen tähtäysasentoon. Ehkä se ei olisi Zakaz-matkalla mukana vain odottamassa korjausta. Ehkä Kapura oli saanut kammiot ja mekanismin toimimaan taas. Vartija-kiväärien korjaaminen ei ollut kuulemma kovin vaikeaa.<br>\n<br>\nGuardian avasi kiväärin takaosan ja työnsi sisään yhden huoneen kirjahyllyllä lojuvista plasmalippaista. Hän käänsi tähtäyksensä kohti ikkunaa, joka oli jo valmiiksi auki. Guardian tarkisti vielä lämpökatseellaan Klaanin pihan, että ei osuisi taas siihen Matoraniin, joka korjasi kattoja.<br>\nTarkistettuaan ammuksen reitin Guardian veti liipaisimesta.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, siivousryhmän ei-niin-salainen päämaja</strong><br>\n<br>\nRuskea jaloa Mahikia käyttävä Matoran istui pöytänsä ääressä väsyneenä, mutta tylsistyneenä. Siivousryhmä oli saanut yli vuorokauden takaisen hyökkäyksen aikana aivan tarpeeksi tehtävää. Kukaan ei ollut erityisemmin nauttinut ruumiiden keräämisestä. Toisaalta kovin moni ruumiista ei ollut onneksi hajonnut kappaleiksi.<br>\nNyt tämä Po-Matoran oli ainoa Klaanin siivoojista, joka ei ollut hermolomalla.<br>\n<br>\nPo-Matoran nosti jalkansa pöydälle. Juuri silloin pöydällä lojuva kommunikaattori pirisi kovaäänisesti. Matoran melkein kaatui tuolillaan.<br>\n<br>\n\"...hallooo?\" Po-Matoran vastasi epäröiden. \"Jotain siivottavaa?\"<br>\n\"Kyllä\", sanoi matala ääni linjan toisessa päässä. Po-Matoran tunnisti sen pian Guardianiksi, yhdeksi Klaanin johtajista.<br>\nPo-Matoran suoristi selkänsä huomaamattaan.<br>\n\"Miten voin palvella teitä, sir?\"<br>\n<br>\nGuardian yski hieman linjan toisessa päässä. \"Haluaisin, että siivoatte huoneeni?\"<br>\n<br>\nMatoran nielaisi hieman. \"Pahoittelen, mutta aika moni meistä on lomalla, joten siivouksessa saattaa kestää aika kauan...\"<br>\n\"Ei haittaa\", Guardian keskeytti. \"Poistuin pienelle matkalle, joten en tarvitse huonettani hetkeen.\"<br>\nMatoran nyökytteli.<br>\n\"Tätä ei sitten levitellä\", Guardian lisäsi.<br>\n<br>\n\"Ei ei ei\", Matoran sanoi tekopirteästi. \"Jos saan kysyä, minkälaisesta sotkusta on kyse?\"<br>\n<br>\n\"Tuhkaa\", Guardian sanoi. \"Testasin jotain. Älä kysy.\"<br>\n<br>\n\"Selvä, eiköhän asia hoidu\", Po-Matoran vastasi. \"Kiitos kovasti ja kuulemiin!\" Po-Matoran oli jo sulkemassa puhelua, mutta Guardian sanoi vielä jotain.<br>\n\"Vielä yksi juttu.\"<br>\n<br>\n\"...?\"<br>\n<br>\n\"Tuo imuri.\"<br>\n<br>\n\"Tietty. On minulla edes jotain hajua, miten siivotaan.\"<br>\n<br>\n\"Tosi, tosi, iso imuri.\"<br>\nSilloin puhelu suljettiin äkillisesti.<br>\n<br>\n\"...\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":456,"creator":"Jake","timestamp":"2010-12-09T15:31:00.000Z","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/scjD_zrHbpA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/scjD_zrHbpA"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/scjD_zrHbpA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/scjD_zrHbpA"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Klaanin satama</strong><br>\n<br>\nSatamavahti katsoi merelle. Hän näki siellä pienen mustan pisteen. Piste läheni, aika hiljaista vauhtia kyllä. Pieni musta piste oli todellisuudessa erän matoranpiraatin laiva, joka oli jo puoliksi upoksissa, se läheni satamaa kovaa vauhtia. Kun muutamien minuuttien päästä tämä pieni paatti oli satamassa, se oli jo melkein upoksissa. Laiva ei kuitenkaan uponnut kokonaan. Piraatti lähti kävelemään eteenpäin. Hän ehti kävellä kolme metriä kun satamavahti pysäytti hänet. \"Laivan kiinnitys maksaa. Onkos teillä rahaa?\", kysyi vahti. \"Tuo on erittäin hyvä kysymys. Minulla on tällä hetkellä vähän niukka tilanne, olen oikeastaan vararikossa...\", piraatti vastasi ja lähti kävelemään. Satamavahti pysäytti hänet uudestaan. \"Maksat, tai kuolet ja teet sen\", satamavahti uhkasi piraattia. \"No ehkä minulla onkin jotain täällä taskussa..\", Piraatti kaivoi taskuaan pitkään, ja otti sieltä jotain kultaista. \"Ota tämä maksuksi, se on arvokas.\" Kun matoran oli ojentanut esineen vahdille, hän lähti kävelemään.<br>\n<br>\n<br>\nPiraatti oli kävellyt jo jonkin aikaa. Sitten hän pysähtyi ja katsoi eteensä. \"Minun hattuni. Missä on minun hattuni?\", Matoran säpsähti. \"Se tippui tietenkin mereen.. No ehkä on parempi olla ilman sitä nyt kun olen paossa, mutta aion hankkia sen vielä takaisin...\" Matoran käveli vielä jonkin aikaa ja sitten pysähtyi taas. Se oli Bioklaani, turvapaikka, jonne otettaisiin kuka vaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":457,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-12-09T16:07:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, aula</strong><br>\n<br>\nGuardian kurkisti nurkan takaa varovaisesti. Hän ei halunnut tulla nähdyksi. Oli edelleen parasta Klaanin kannalta, että petturi ei tiennyt lähdöstä. Bio-Klaanin linnoituksen aula oli kuitenkin poikkeuksellisen täynnä, mikä vaikeutti huomaamatonta poistumista.<br>\n<br>\nGuardian hengitti syvään, sulki silmänsä ja astui aulaan. Hän voisi yrittää näyttää huomaamattomalta, mutta se ei syystä tai toisesta onnistuisi juuri nyt.<br>\nSitten Guardian päätti vain yrittävänsä näyttää muulta kuin Guardianilta.<br>\n<br>\nAulassa liikkuvat ja keskustelevat hahmot katsoivat hetken hämmentyneinä pikimustaa Skakdia, joka käveli vihellellen läpi aulan. Moni supisi keskenään. Tästä uudesta jäsenestä ei ollut kuullut kukaan. Monia myös kuvotti Skakdin pahasti hilseilevä iho ja epäsymmetriset silmät, mutta kukaan ei viitsinyt sanoa mielipidettään ääneen. Klaanilaiset olivat ottaneet suojelukohteikseen paljon kuvottavampiakin olentoja.<br>\n<br>\nMusta Skakdi hymyili leveästi ympärillä tuijottaville klaanilaisille kävelleessään läpi aulan. Tarkkailtuaan olennon hymyä hetken ympärillä olevat hahmot päättivät keskittyä taas töihinsä.<br>\nRespassa Toa Himen paikalla väliaikaisesti työskentelevä turkoosi Matoran otti jonkinlaisen kommunikaattorin tiskin alta ja kuiskasi siihen jotain.<br>\n<span style=\"font-size:65%;line-height:normal\">\"Siivousryhmä. Rumia jalanjälkiä aulassa. Kiitos.\"</span><br>\n<br>\nGuardian jatkoi hymyilyä ja viheltelyä. Hänen sisällään kasvoi vähitellen tunne siitä, että tämä onnistuisi. Mustan tuhkan verhoama Skakdi olisi pian ovella. Sen jälkeen olisi rikollisen helppoa siirtyä satamaan.<br>\nTai olisi ollut, jos nyt pienen Matoranin hahmossa oleva Umbra ei olisi pysäyttänyt Guardianin.<br>\n<br>\n\"Terve!\" Umbra huudahti hypätessään spontaanisti Guardianin eteen.<br>\n<span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">\"GAH.\"</span><br>\n<br>\nUmbra katsoi pikimustaa Skakdia hetken mietiskelevän näköisenä. Sitten hän tarjosi pientä Matoran-kättään muukalaiselle.<br>\n\"En olekaan nähnyt sinua täällä\", Umbra sanoi. \"Toisaalta harva täällä tuntee minuakaan...ja syystä...\"<br>\nUmbra näytti hetken eksyneemmältä kuin kukaan muu maailmassa. Sitten hän hymyili jälleen.<br>\n\"Minä olen Umbra, Ba-Matoran!\" Umbra sanoi innokkaasti. \"Oletko uusi täällä?\"<br>\n<br>\nGuardian nyökkäsi ja hymyili leveämmin. Mustaa tuhkaa putoili lattialle hänen päästään.<br>\nSitten Guardian kumartui äkkiä alemmas, tarttui molemmilla käsillään Umbran pieneen Matoran-käteen ja ravisti sitä voimakkaasti.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">\"TAPAAMME ENSIMMÄISTÄ KERTAA IKINÄ\"</span>, Guardian vakuutteli kovaäänisesti psykoottinen virne tuhkan peittämillä kasvoillaan.<br>\n<br>\nUmbra nyökkäili hämmentyneenä. \"Mikä on nimesi?\"<br>\n<br>\nGuardianin hymy hyytyi. Hän tuijotti Umbran olan yli. Aulan ulko-ovi oli vain parin metrin päässä. Jotain oli keksittävä.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">\"MINÄ USTRAUG\"</span>, Guardian sanoi. <span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">\"MINÄ SKAKDI. NYT MINÄ MENNÄ, HEI HEI.\"</span><br>\n<br>\nSen sanottuaan Guardian hyppäsi gasellimaisella loikalla Matoran-Umbran yli ja juoksi aulan oviaukon läpi Bio-Klaanin linnoituksen etupihalle nauraen huolestuttavaa naurua.<br>\n<br>\nUmbra jäi paikalleen räpyttelemään silmiään. Hän katsoi kämmenpohjaansa. Se oli musta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":458,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-12-09T16:16:00.000Z","content":"<strong>Ranta lähellä linnoitusta</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui kompasteli rantaviivaa pitkin kallioisessa maisemassa. Hän oli äärimmäisen huonolla tuulella. Nynrah-haamuille oli lähetetty viesti melkein neljä päivää sitten, eivätkä he olleet vieläkään vastanneet. Niin ei useimmiten tapahtunut. Yleensä vastaus saapui saman vuorokauden aikana, vaikka välimatka olikin hyvin pitkä. Jotain saattoi olla pielessä.<br>\n<br>\nPian hahmo oli taas kuivalla maalla. Sitä ennen se oli pulahtanut pinnan alle, mutta tämä oli puhdas vahinko. Eikä vesi ollut lämmintä.<br>\n<br>\nManu kiskoi itsensä kohti Klaanin porttia. Hänen uusi ruumiinsa reistaili, sillä se ei oikeastaan ollut kovin uusi. Frankensteinin Makuta astui sisään portista. Salama löi hänen takanaan. Muutama Matoran juoksi pelästyneenä taloihinsa.<br>\n<em>Pah. Miksi ne minua pelkäävät? Ehkä se johtuu Kraahkanista. Tai pelottavasta asenteestani naurista kohtaan.<br>\n<br>\nTiesithän, että ajatuksesi ovat aika satunnaiset?</em><br>\n<br>\nHoh. Miten ne vaikuttavat kehenkään?<br>\n<br>\n<em>Ehkä eivät vaikutakaan. Mutta sinun kannattaisi tutkia mielenterveytesi.</em><br>\n<br>\nTiedän jo vastauksen.<br>\n<br>\nJa niin tiesivät myös muut klaanilaiset, mutta kukaan ei koskaan viitsinyt sanoa mitään.<br>\n<br>\nManu olisi astunut sisään ulko-ovesta – jos olisi saanut mahdollisuuden. Valitettavasti jokin syöksyi häntä päin. Lujaa.<br>\n<br>\n<strong>Trooppinen saari</strong><br>\n<br>\nBartax suunnitteli kapinaa. Kun Abzumo tulisi, hän yrittäisi luikahtaa pakoon häkistä. Hän tiesi, että se ei onnistuisi, mutta aina kannattaisi yrittää.<br>\nKun Abzumo tuli, hän ei saanut edes mahdollisuutta yrittää; hänet käskettiin raahata Makutan telttaan.<br>\n<br>\n”Et ssssiis ssssssuosssstu kertomaan ssssirun olinpaikkaa?”<br>\n”En tiedä sitä.”<br>\n”Valehtelija.”<br>\nAbzumo oli epätoivoinen, sillä hän tiesi, että Matoran ei tiennyt. Tämä siru oli pakko löytää.<br>\n”Sssiis tapan koko ssssaaren kanssssan.” Bartax näytti hätääntyneeltä.<br>\n”Älkää, herra”, hän sanoi nopeasti, ”tiedän vain, että se on jollakin lähisaarista.”<br>\n”Ahhahaha!” Makuta nauroi innoissaan. ”Kiitoksia tuosta tidosta. Nyt vain sinut ruoskitaan. Ja perheesi myös.”<br>\n<br>\nPian Matoran oli ruoskittavana. Ja Abzumo valmistautui vaihtamaan saarta. Hän jätti joukoilleen tarkat ohjeet: kukaan ei poistuisi saarelta elävänä. Kaikki viestintäyhteydet oli pidettävä kurissa. Ja Bartax ei enää poistuisi häkistään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":459,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-09T16:41:00.000Z","content":"<strong>Glatoriankingin huone</strong><br>\nGlatorianking oli nipin napin selvinnyt viime hyökkäyksestä, hänen hyvin palvellut miekkansa alkoi jo kulua, mutta sillä oli vahvasti tunnearvoa, toa nosti sen ja mittaili sitä kädellään.<br>\n<br>\n<em>Ehkä minun täytyy modernisoitua.</em> <br>\n<br>\nGlatorainking laittoi miekan selkäänsä.<br>\n<br>\n<em>Tarvitsen jotain miekkani lisäksi, pelkkä kättä pidempi ei enään riitä, Olisi tyhmää kohdata Feterrrat uuudestaan ja vain hakata niitä miekalla, joka oli nyt museokamaa. Tarvitsen käsiaseen ja tästä höyrysäiliöstä on päästävä eroon.</em><br>\nToa yritti istua tuolille tuloksetta. Hän repäisi säiliön.<br>\n<br>\n\"Se ei tainnut ollakaan kuin koriste, mitähän Keetongu oli ajatelllut, sieniä?\", Glatorianking hymähti ja istuutui tuolille. seuraavaksi hän otti jostain romukopasta epämääräisiä metalli osia.<br>\n<br>\n\"Syteen tai saveen.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":460,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-12-09T18:35:00.000Z","content":"<strong>Trooppinen saari, Nazorak-tukikohta</strong><br>\n<br>\nTaivaanrannassa oli mennyt jotain säpäleiksi. Snowman oli tarkentanut katsettaan, ja huomannut sen mitä ilmeisimmin olleen tornin seinä. Hän ei ollut millään voinut tietää, oliko Ämkoo siellä, mutta kuitenkin torni oli ollut hänen paras johtolankansa.<br>\n<br>\nJa oikeaan se hänet toikin. Lumiukko katseli tornin juuressa olevan aukion laidassa makaavaa hahmoa varjoista käsin. Se oli pääosin musta, mutta jalkaterät, kämmenet ja kasvot olivat vihreät. Harmi vain, että Ämkoon ympärillä oli suuri joukko torakoita.<br>\n<br>\nSnowman mietti parhaansa mukaan potentiaalisia toimintasuunnitelmia. <em>Okei, minulla on ihan liikaa tulivoimaa</em>, hän tuumi tunnustellessaan kädellään laukkunsa sisältöä. <em>Torakoita on kuitenkin liikaa, enkä muutenkaan oikein pidä tappamisesta. Lisäksi saattaisin osua Mäksään.</em><br>\n<br>\nMielessään hän totesi myös jonkin sortin puolivillaisen harhautuksen toimimattomaksi ideaksi, eivät Nazorakit niin tyhmiä olleet.<br>\n<br>\nSilloin kuitenkin tapahtui jotain. Ämkoon hahmo nousi pystyyn, ja torakat kaikkosivat. Kaikki juoksivat kovaa kyytiä pois aukiolta, muutama jopa tiputti aseensa. <em>Nyt tai ei koskaan</em>, lumiukko mietti. Hän astui aukiolle, vain tullakseen Ämkoon pysäyttämäksi. Viitoitettu hahmo huitoi Snowmania loitommas.<br>\n\"Mitä nyt?\" Lumiukko ihmetteli.<br>\n\"<strong>Pysy kaukana. Pysy ihan hemmetin kaukana.</strong>\" Ämkoo huusi aukion toisesta päästä.<br>\n<br>\nTai Snowman ei oikeastaan tiennyt huusiko admin, vai kuuluiko hänen äänensä vain todella kovaa. Kuitenkin valkoinen toa katsoi parhaaksi totella. <em>Mäksässä on jotain pahasti pielessä.</em><br>\n<br>\nSnowman juoksi nopeasti jonkun matkaa toiseen suuntaan. Siellä hän piiloitui varjoissa sijaitsevan puun latvaan, ja kaivoi tarkkuuskiväärinsä esiin. Hän tahtoi ottaa selvää, halusiko nähdä, mitä seuraavaksi tapahtuisi.<br>\n<br>\n[spoil]Ämkoolle suuri kunnia hänen kaikista yhdestä repliikistään.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":461,"creator":"Donny","timestamp":"2010-12-09T19:11:00.000Z","content":"<strong>Trooppinen saari, Nazorak-tukikohta</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/oj8CH3dwBKA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/oj8CH3dwBKA"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/oj8CH3dwBKA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/oj8CH3dwBKA"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAukiolta paenneet Nazorakit eivät olleet huomanneet Snowieta. Niiden huomio oli kiinnittynyt täysin juuri pystyyn nousseeseen hahmoon. Torakat tähtäilivät säikähtäneinä Ämkoota erilaisilla aseillaan, mutta yksikään ei uskaltanut ampua. Rivitorakat vain katselivat juuri ja juuri pystyssä pysyvää hahmoa, odottaen toimintaohjeita.<br>\n<br>\n<strong>\"Haah... Haah... Haah...\"</strong><br>\n<br>\nMassiivinen johtajatorakka kokosi rohkeutensa ja lähti muutaman toverinsa turvin Ämkoota kohti, vetäisten samalla terävän puukon esiin vyötäisiltään. Torakan pienemmät käskyläiset astelivat pelokkain askelin isokokoisen johtajansa perässä.<br>\n<br>\n<strong>\"Haah...\"</strong><br>\n<br>\nTorakat piirittivät Ämkoon. Johtajatorakka astui suoraan käsipuolen hahmon eteen ja tuijotti tämän tahriintunutta naamiota niellen pelkonsa.<br>\n<br>\n\"Tappakaa\", torakka komensi.<br>\n\"Ei se mahda tuossa kunnossa enää mitään.\"<br>\n<br>\n<strong>\"Ei.\"</strong><br>\n<br>\nTorakkajohtaja otti askeleen taaemmas. Ämkoo kohotti päätään ja tuijotti nazorakia suoraan tämän hyönteissilmiin. Torakka tuijotti epäröiden takaisin, mutta sai kuitenkin sanotuksi:<br>\n<br>\n\"Nyt.\"<br>\n<br>\nSotilaat kohottivat keihäänsä ja iskivät. Ämkoo kaatui iskun voimasta maahan, mutta torakoiden yllätykseksi niiden keihäät eivät uponneet Ämkoon mustaan panssariin. Torakat kohottivat keihäänsä johtajansa käskystä uudestaan ja valmistautuivat uuteen iskuun.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:115%;line-height:normal\"><span style=\"color:black\"><strong>\"Ei.\"</strong></span></span><br>\n<br>\n<span style=\"font-size:160%;line-height:normal\"><span style=\"color:black\"><strong>\"EI.\"</strong></span></span><br>\n<br>\nVerenpunainen energia-aalto iski torakoiden aseet pirstaleiksi ja heitti sotilaat syrjään. Johtajatorakka onnistui juuri ja juuri säilyttämään tasapainonsa ja pysymään pystyssä. Ämkoo nousi hitaasti seisomaan ja tuijotti edessään seisovaa nazorakia.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:160%;line-height:normal\"><span style=\"color:black\"><strong>\"Sinä.\"</strong></span></span><br>\n<br>\nTorakkajohtaja ei kyennyt enää peittämään pelkoaan. Sen kasvoille levisi kauhistunut irvistys samalla kun se kääntyi ympäri ja valmistautui ampaisemaan juoksuun.<br>\n<br>\nÄmkoon käsi iskeytyi torakan päälakeen. Käden ote kiristyi ja hetken päästä verisen hahmon sormet pakottivat tiensä huutojen ja rasahdusten saattelemana torakan panssaroidun pään läpi tämän aivoihin. Nazorak nytkähteli hetken hallitsemattomasti ja lopetti liikkumisen.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:125%;line-height:normal\"><span style=\"color:black\"><strong>\"Haha. Haahaha.\"</strong></span></span><br>\n<br>\nÄmkoo pudotti torakan velton ruumiin maahan ja otti muutaman askeleen eteenpäin. Kauempana tilannetta seuranneet torakat tuijottivat hysteerisen kauhun vallassa lähestyvää punahehkuista olentoa.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:125%;line-height:normal\"><span style=\"color:black\"><strong>\"Tulkaa tänne.\"</strong></span></span><br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:125%;line-height:normal\"><span style=\"color:black\"><strong>\"Tapan teidät.\"</strong></span></span><br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:160%;line-height:normal\"><span style=\"color:black\"><strong>\"Tapan.\"</strong></span></span><br>\n<br>\n<br>\n<br>\nPunainen energiaräjähdys repi Ämkoon viitan kappaleiksi, voimistaen samalla tämän silmien kammottavaa hehkua. Ämkoo kyyristyi hetkeksi, nousi sitten nopealla liikkeellä ylös ja päästi ilmoille korvia vihlovan naurunsekaisen huudon. Sitten hän lähti punaisen energiavanan saattelemana juoksemaan etäämmällä kauhusta kankeina seisovien torakoiden suuntaan.<br>\n<br>\nZamor-tykit alkoivat laulaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":462,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-09T19:32:00.000Z","content":"<strong>Meri (tai oikeastaan taivas sen yllä)</strong><br>\n<br>\nGukkojen siipien räpyttely alkoi olla entistä harvempaa. Etenkin GS vaikutti jo hyvin väsyneeltä, sillä se oli koulutettu taisteluihin, eikä lentämään pitkiä matkoja yhteen putkeen.<br>\n<br>\n\"Pidetään tauko. Gukkojen tulee antaa levätä\", Killjoy sanoi ja muut nyökkäsivät. Seurue kaartoi alas kohti lähintä saarta ja he laskeutuivat rauhallisesti.<br>\n<br>\nPäivä oli kirkkaimmillaan, mutta yön jälkeen oli vähitellen alkanut tuulla. Killjoy toivoi, ettei tulisi myrskyä, sillä se käytännössä pysäyttäisi heidän kulkunsa.<br>\n<br>\nKapura oli luonut pienen nuotion voimillaan ja nelikko istui nyt sen ympärillä saaren rannassa. Saaren kasvillisuus koostui lähes kokonaan heinästä ja Summerganon ihmetteli kovasti, miten niin tasankoinen saari ei peittynyt vedellä.<br>\n<br>\nJonkin aikaa istuttuaan ja Gukkojaan syöttäen, he törmäsivät paikallisiin matoraneihin. Matoranin olivat ystävällismielisiä ja iloisia, sillä heidän saarellaan vierailtiin harvoin. Yksi heistä kertoi tarinan saaren historiasta, joka oli ilmeisen dramatisoitu, sillä matoran mainitsi muun muassa \"makuta-armeijat\" ja \"matoranin, joka osasi tuhota vuoria aivastamalla\".<br>\n<br>\nKesken matoranin tarinan, Killjoyn sensorit huomasivat yllättävää ja suurta liikettä jostain pohjoisesta ja liike tuli suoraan heitä kohti. Matoro oli ilmeisesti huomannut tämän myös, sillä hänkin oli noussut seisomaan.<br>\n<br>\n\"Jotain on tulossa!\", Matoro huusi ja Summerganon ja Kapura nousivat myös, tarttuen aseisiin.<br>\n<br>\nMatoranit huusivat kurkku suorana sanaa \"FIGGE!\" samalla, kun Killjoyn sensorit näkivät kohteen tulevan yhä lähemmäs ja nopeasti. Muut eivät huomanneet sitä sensorien avulla, he huomasivat sen siten, että maa tärisi, se tärisi kovaa.<br>\n<br>\nJokainen sotureista otti askeleen taaksepäin, kun töminän aiheuttaja paljastui. Heinien yläpuolelle nousi varjo, jonka aiheutti Fikou. Valtavin Fikou, mitä he olivat eläessään nähneet. Hämähäkki oli miltei viisi metriä korkea ja sen leuat louskuivat uhkaavasti Klaanilaisia kohti.<br>\n<br>\n\"Takaisin leipätyöhön siis\", Summerganon sanoi ja lähti aseet tanassa juoksuun kohti villiintynyttä rahia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":463,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-12-09T20:49:00.000Z","content":"<strong>Saari jossain merellä</strong><br>\n<br>\nValtava Fikou ryntäsi kohti Killjoyn porukkaa ja matoraneja. Summerganonin miekka ojossa tekemä vastahyökkäys pysäytti sen ja kun Summerganon otti kirveensä esiin perääntyi peto hieman, valmistautuen paiskaamaan soturin maahan ja aterioimaan. Killjoy, Kapura ja Matoro eivät jääneet toimettomiksi, vaan ryntäsivät mukaan taisteluun. Kapura loikkasi ketterästi Fikoun huitaisut välttäen sen vasemmalle puolelle Killjoyn iskiessä pedon jalkoihin. Matoro tuli tukemaan Summeganonia, joka vältteli pedon kitaa ja etujalkoja parhaansa mukaan pyrkien kuitenkin antamaan sille kirveestä. <br>\n<br>\nFikou sai paiskattua Summerganonin maahan, mutta Killjoyn ja Kapuran lyönnit estivät sitä nappaamasta kaatunutta soturia. Matoro loikkasi korkealle ilmaan ja alas tullessaan huitaisi kaikella voimalla otusta päähän. Summeganon näki valtavan hämähäkin horjuvan yläpuolellaan ja nousemisen sijaan hän nappasi pitkän maahan lentäneen miekkansa käteensä ja pisti sillä Fikouta sen pään seudulle. Valtava peto perääntyi hieman ja matoranit säntäsivät kauemmas, mutta Kapura oli rähmällään maassa jouduttuaan jättimäisen hämähäkkirahin tönäisemäksi.<br>\n<br>\n\"Pysykää lujana!\", sanoi Killjoy rauhallisesti. \"Tuo ei estä minua pääsemästä Xiaan.\", hän mutisi ja syöksyi tovereineen päättäväisesti kohti haavoittunutta ja raivostunutta rahipetoa. \"Hoidetaan tämä.\", Kapura totesi ja kohotti aseensa valmistautuen antamaan otukselle tulisen iskun.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":464,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-12-09T23:37:00.000Z","content":"<strong>Trooppinen saari</strong><br>\n<br>\nMarionetti käveli jälleen läpi sademetsän, joka suorastaan väisti valkoista hahmoa. Ensimmäinen tehtävä oli suoritettu. Lähetti oli syöty.<br>\nLähetin violetti veri erottui selvästi aamuyön pimeydessä nukkemaisen miekkatappajan vitivalkoisesta kehosta. Olento ei vaikuttanut edes huomaavan suurta verkkaisesti valuvaa veriläikkää keskivartalossaan.<br>\n<br>\nNyt Marionetti keskittyi uuteen miekkaansa. Olento piti Ämkoon luonnottoman terävää katanaa pitkällä kädellään kasvojensa edessä. Marionetti olisi takuulla tarkkaillut asetta katseellaan, jos sillä olisi ollut edes yksi silmä.<br>\nJopa ilman silmiä Marionetti kuitenkin huomasi, että kyseessä oli paras katana, johon se oli koskenut. Miekka oli kevyt, mutta sen rakenne oli täydellinen. Tämä katana ei hajoaisi yhtä helposti kuin aikaisempi.<br>\n<br>\nMarionetti käveli kohti läheistä palmua. Se käänteli miekkaa kädessään testiluontoisesti ennen kuin löi.<br>\nTerä läpäisi puun kuoren ja tuli ulos toiselta puolelta melkein välittömästi. Siististi poikittain katkennut puu alkoi horjua hieman tuulen suuntaan ennen kuin kaatui alas.<br>\n<br>\nKuten monet asiat Marionetin ympärillä, katkaistu puu ei totellut painovoimaa. Se pysähtyi ilmassa ja nousi takaisin paikalle, josta se oli leikattu irti. Siistiä viiltoa huolimatta puu oli kuin entinen.<br>\nMarionetti löi uudelleen. Sen jälkeen se kokosi puun taas. Sitten se löi. Tätä jatkui hetken.<br>\n<br>\nKun puusta ei ollut enää paljoakaan jäljellä, Marionetti tarkasteli uutta asettaan. Se tulisi hoitamaan tehtävänsä.<br>\nTehtäviä oli kuitenkin kaksi.<br>\n<br>\nMarionetti päästi irti miekasta. Se pysähtyi ilmaan, leijui nykivästi valkoisen telekineetikon pään yli ja päätyi sen selän taakse. Marionetin selässä törrötti kaksi valkoista nikamaa. Ne kiertyivät tiukasti kiinni miekan kahvan ympärille. Olento tulisi tarvitsemaan asetta taas pian.<br>\n<br>\nMarionetin mieleen palautui taas jotain, mitä Syvä Nauru oli sanonut.<br>\n<br>\n<em>\"Hanki siru.\"</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":465,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-12-09T23:51:00.000Z","content":"<strong>Trooppinen Nazorak-tukikohta, puu aukion laidasta hieman katua pitkin syrjemmälle</strong><br>\n<br>\nSnowman laski kiikaritähtäimen silmältään, ja pyöritti linssinsuojusta paikalleen. Hän ei tahtonut nähdä tarkemmin aukion tapahtumia. Lumiukko taittoi kiikarin saranan kohdalta, ja sulloi sen sitten laukkuunsa.<br>\n<br>\n<em>Ei siinä vielä mitään, että Ämkoolla ei ollut kättä, ja että hän oli aivan verinen. Mutta se silmien hohto.</em> Snowman tiesi, että jotain oli pahasti pielessä.<br>\n<br>\nEi sillä, oli hän ennenkin nähnyt luotettavien tovereidensa suorastaan villiintyvän. Joskus takavuosina, kun Snowie, Paacs ja Guardian olivat olleet taistelemassa Visorak-laumaa vastaan, oli sininen Skakdi-admin jollain selittämättömällä raivolla vastannut hämähäkkien hyökkäykseen. Snowman muisti lähinnä punaisen välkkeen, ja sen, kuinka Paacs oli miltei menettänyt toisen jalkansa. Se oli kuitenkin ollut täysin eri juttu, Guardian ei ollut muuttunut täysin, suuttunut vain.<br>\n<br>\n<em>Sitä paitsi, oli hänellä aika hyvä syykin suuttua. Hänen oma vanha kotinsa oli ansoitettu, me selvisimme portaikosta hengissä ainoastaan hyvällä tuurilla ja kovilla traumoilla. Lisäksi Visorakien väijytyksen takana oli Guardianin vanha aseveli. Ja vaikka se muistetaankin viimeisenä kertana, kun Guardian otti Klaanilaisia mukaansa Zakazille, naureskelemme kolmistaan jutulle useinkin kahviossa yön pimeinä tunteina.<br>\n<br>\nTämä ei selvästikään ole niitä juttuja.</em><br>\n<br>\nSnowman näki ilman kiikariakin, että Ämkoo surmasi taas yhden Nazorakin, vieläpä harvinaisen brutaalilla tavalla. Ehkä lumiukko oli vain ollut poissa kenttähommista liian pitkään, tai sitten hän tosiaan oli liian pehmeä, mutta Ämkoon toiminta kuvotti häntä. Vatsaa väänsi ja päätä särki.<br>\n<br>\n<em>Ei. Taas tätä. Ei!</em><br>\n<br>\nSynkät ajatukset synkistyivät, ja Snowmanin pää tuntui halkeavan. Näky ystävästä tekemässä noita murhia, kipu, väsymys, yksinäisyys. Lumiukosta tuntui, että hän ei kestäisi enää. Edes hänen positiivinen energiansa ei riittänyt. Silloin hänen päässään pimeni täysin.<br>\n<br>\nKaikkialla oli mustaa. Ja kohinaa. Lumiukko koetti ymmärtää. Kipu oli tiessään, mutta tässä oli jotain karmivampaa. Tai ei tässä oikeastaan ollut mitään, missään ei ollut mitään. Ja sekös vasta karmikin. Ainoa asia mustuudessa oli kohina. Kohina merkitsi selvästi jotain. Snowman koetti tarkentaa kuuloaan.<br>\n<br>\nKohin kohin.<br>\n<br>\nEi auttanut. <em>Mutta jos olen vajonnut pääni sisään, niin miksen ymmärrä mistään mitään? Mitä kohina on? Ja miksi täällä on niin mustaa?</em><br>\n<br>\nSnowman keskittyi. Keskittyi parhaansa mukaan. <em>Keskittyminen ei oikein ole vahvuuksiani, ainakaan jos sitä oikein yritän. Tämä vain-<br>\n<br>\nKeskity!</em><br>\n<br>\nKohinkohin...syö lähetti...uhraa ratsu...syö kuningatar...kohinkohin.<br>\n<br>\nHeti, kun Snowman sai sanoista otteen, hänen silmänsä avautuivat. Hän ravisti päätään, koetti virota kunnolla. Hänen päätään särki taas, mutta vain vähän. Enemmän häntä vaivasi tiedottomuus.<br>\n<br>\nLumiukko piti kyllä mysteereistä. Ne pitivät elämän kiinnostavampana, ja muistuttivat nöyryydestä. Hän ei vain pitänyt niistä mysteereistä, jotka mahdollisesti aiheuttaisivat hänen ystäviensä kuoleman.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Kiitän Guartsuliinia noista kryptisistä sanoista kohinan keskellä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":466,"creator":"Jake","timestamp":"2010-12-10T10:31:00.000Z","content":"<strong>Bioklaanin ulkopuolella</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/suOmiBXmJOA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/suOmiBXmJOA"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/suOmiBXmJOA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/suOmiBXmJOA"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoranpiraatti katsoi eteensä. Hän näki mahtavan, suuren linnakkeen. Se oli kilometrejä pitkä, siellä oli paljon torneja, rakennuksia ja kaikkea muuta. Tätä suurta linnaketta suojasivat valtavat muurit. Matoran tunsi itsensä hyvin pieneksi, ja sitähän hän olikin. Piraatti käveli eteenpäin. Hän huomasi että linnake oli vaurioitunut, mutta se oli korjattu jo suurimmaksi osaksi. Matoran jatkoi kävelyään.<br>\n<br>\n<br>\nKun piraatti tuli klaanin eteen, hän katsoi jättimäistä muuria, jossa oli iso portti. Matoran käveli portista sisään. Kun iso rautaportti oli ohitettu, matoran jatkoi kävelyään. Kohta hän seisoi klaanin tullissa. \"Nimenne?\", kysyi virkailija. \"Nimeni.. Niin, nimeni...\", Matoranpiraatti mietti. \"Nimeni on Notfun. Kapteeni Notfun.\" \"Minusta tuo ei ole kovin hauskaa. Kirjaan sinut järjestelmäämme nimellä Notfun. Tervetuloa bioklaaniin, herra Notfun\", ilmoitti virkailijarobotti. Notfun käveli muurien sisäpuolelle. \"Hitto, nuo saattavat saada nimeni selville.. Tuskin tätä nimeä otetaan vakavasti ainakaan kauaa..\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":467,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-10T13:05:00.000Z","content":"<strong>Heinäsaari, meri</strong> (ruotsiksi \"Höö-öö, en sjö\")<br>\n<br>\n\"Suuri Figge haluaa teidät! Teidän on toteltava!\", suuresta majasta ulos tullut Matoran huutaa. Sillä on päässään kuolleesta Fikousta tehty päähine.<br>\n\"Totelkaa ylipappiamme! Figge haluaa teidät!\", Matorankuoro huutaa.<br>\n<br>\n\"Voisitteko olla hetken hiljaa, näettekö että taistelemme?\", Matoro huutaa takaisin huomoimatta sen kummemmin mitä Matoranit olivat sanoneet.<br>\nHän väistää valtavan, oranssin Fikoun piikikkään raajan iskun. <br>\n<br>\n\"Tämä otus näyttää olevan noille Matoraneille jokin jumalolento...\", Summerganon ajattelee ääneen väistyessään olennon iskun.<br>\n\"Viis siitä. Meillä on tärkeämpää tekemistä Xialla, ja tämä otus ei estä sitä!\", Killjoy huutaa ja nostaa korkeutta raketeillaan. Hän tulittaa olennon kuorta ja päälakea salamoilla.<br>\n<br>\nSuuri hämähäkki astuu muutaman askeleen taaksepäin rauhoittuen. Se pysähtyy.<br>\nKlaanilaiset ihmettelevät tilannetta.<br>\nFikou alkaa äännellä oudosti. <br>\n<br>\nMatoron päätä särkee aina vain kovemmin. Hän tajuaa olennon erittävän jotakin yliääntä joka vaurioittaa aivoja.<br>\n\"Hiljentäkää se!\", Matoro yrittää huutaa. Kaikki neljä Klaanilaista ovat ongelmissa. Kaikilla on sama tunne: pää meinaa räjähtää. Matoranit ovat pyörtyneet jo.<br>\nKilljoy säätää puvustaan korvien(tai jonkin vastaavan) kohdalle suojat ja syöksyy kohti Fikouta. <br>\nFikou miettii pähkinän kokoisissa aivoissaan jatkaako äänetlyään jotta Klaanilaiset menettävät tajuntansa vai suojautuuko ylhäältäpäin syöksyvältä haarniskoidulta olennolta.<br>\nSe ei ehdi päättää, ennekuin Killjoyn jalat osuvat Fikoun päälakeen. Punamusta soturi jatkaa liikesarjaansa huitaisten liekkimiekallaan Fikouta päähän ja vapautaten vahvan sähköshokin olentoon. Fikoun jalat pettävät alta ja se kaatuu maahan sähköshokin seurauksena.<br>\n<br>\nMatoro, Kapura ja Summerganon nousevat ylös helpottuneina. Matoranien ylipappi, joka oli suojassa majassaan, osoittaa Klaanilaisia ja huutaa \"Ne häpäisivät jumalamme! Vangitkaa!\"<br>\nSamaisesta majasta lähtee juoksemaan sinisessä raskaassa haarniskassa olevia matoraneja suuiren kirveiden kanssa.<br>\n\"Figge kaarti kostaa teille!\", ylipappimatoran huutaa.<br>\n<br>\n\"Niin, unissasi!\", Matoro huutaa.<br>\n\"Mitä jos suoritettaisiin taktinen vetäytyminen? En pala halusta hoidella noita Matoraneja.\", Summerganon sanoo.<br>\n\"Mainio idea.\", Kapura toteaa. Laskeutunut Killjoy viittoo tietä rannalle Gukkojen luo. Neljä Klaanilaista juoksevat rannalle matoranien heittokirvessateessa. He nousevat nopeasti Gukoillaan ilmaan jättäen heinäsaaren taakseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":468,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-10T15:50:00.000Z","content":"<strong>Glatoriankingin huone</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/IGchQxhFJU0/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/IGchQxhFJU0"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/IGchQxhFJU0/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/IGchQxhFJU0"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSuunnitelma oli valmis, aseesta olisi tarkoitus tulla hieman isompi kuin pistooli, mutta sen olisi tarkoitus antaa yhtäsuurta tulivoimaa kuin kiväärillä saisi.<br>\n<br>\n<em>Jaahas... tulee iso ongelma tuneka sellainen koneisto tämän sisään...</em><br>\n<br>\nKenties voisin... Blaa, blaa, niin sillä lailla se voisi toimia.<br>\n<br>\nToa etsi jostain romukopasta rikkimenneen kiväärin.<br>\n<br>\n\"Keneköhän tämäkin oli ollut (Näin kaikkien tiedoksi kyseessä ei ole Vartijakivääri)\".<br>\n<br>\nGlatorianking otti laukaisinlaittteen pois kivääristä ja rupesi rakentamaan aseensa runkoa, sitten häna asetti sen siihen ja lisäsi jotain asioita, mukaan lukien ammussäiliön, joka oli täynnä kellertävää ainetta, sitten hän suojasi sen.<br>\n<br>\n\"Valmista!\"<br>\n<br>\n<em>Testilaukauksen aika</em><br>\n<br>\nToa ampui ampui aseellaan ikkunasta Pihalla olevaan puuhuun, siihen tuli syvä syöpynyt reikä, joka vain jatkoi matkaansa, lopulta puu kaatui ja aine pysähtyi vasta nurmikkoon.<br>\n<br>\n\"Ups.\"<br>\nToa lisäsi aineeseen vettä. nyt se syövytti tarpeeksi hilliintyneesti.<br>\n<br>\n\"Hienoa, nyt mahdolliset harhalaukaukaukset eivät ole tappavia.\"<br>\n<br>\nToa laittoi aseensa vyölleen.<br>\n<br>\n<strong><em>Olen valmis. Tulkaa ihan rauhassa.</em></strong><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":469,"creator":"Jake","timestamp":"2010-12-10T15:51:00.000Z","content":"<strong>Bioklaani, sisäpiha</strong><br>\n<br>\nKapteeni Notfun käveli bioklaanissa kunnes oli perillä paikassa, josta pystyi varata huoneita. Notfun aikoi varata itselleen asumuksen.<br>\n<br>\n\"Haluaisin varata itselleni asunnon tästä linnakkeesta, olisiko se mahdollista?\", Piraatti kysyi.<br>\n<br>\n\"Kyllä, on se. Sinun pitää näyttää vain jäsenkorttisi\", virkailija vastasi.<br>\n<br>\n\"Selvä.. Onkos se tämä joka annettiin vastaanotolla?\", Notfun kysyi.<br>\n<br>\n\"Kyllä, on se se.\"<br>\n<br>\nNotfun kaivoi taskuaan jonkin aikaa, sieltä tippui luotipussi, pari kolikkoa ja nappi. Notfun nosti ne ja asetti tiskille kortin johon hän oli kaivertanut jokusia asioita ja värjännyt ne punaisiksi.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://www.brickshelf.com/gallery/jaa2man/project/untitled12.png\"><br>\n<br>\n\"Tässä lukee että ammattinne on.. Pirarti..\", Virkailija luki.<br>\n<br>\n\"Se on piraatti\", Notfun vastasi nopeasti.<br>\n<br>\n\"...Merirosvo..?\", Virkailija sanoi hämmentyneenä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/tgWVs4kslVw/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/tgWVs4kslVw"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/tgWVs4kslVw/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/tgWVs4kslVw"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Eheh.. Köh.. Niin.. Köh eh..\" <br>\n<br>\n\"No... Tervetuloa uuteen asuntoonne. Se sijaitsee tämän navigaattorin osoittamassa paikassa. Navigaattori muuten räjähtää kun olet kohteessa\", Virkailija kertoi ja Notfun käveli pois.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":470,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-12-10T17:23:00.000Z","content":"<strong>Pieni Skakdien vartiomaja metsässä</strong><br>\n<br>\nGagggulabio istui pienen pöydän toisessa päässä. Huone oli muuten melkein pimeä, pöydän yläpuolella roikkuvaa lamppua lukuun ottamatta. Huoneen ovi avautui. Mustahaarniskainen, kasvomaskia yllään pitävä, vähän Toaa pidempi hahmo astui sisään. Gaggulabio viittoi paria vartiaSkakdia jäämään ulkopuolelle. Ovi suljettiin hahmon perässä tämän astuessa sisään ja istuunnuttua tuolille. Gaggulabio katsoi hahmoa vähän aikaa. Tämän kasvomaskin viiltomaisen visiirin takaa pilkisti punertava hehku.<br>\n<br>\n\"Öhöm, tietänet, miksi kutsuin sinut tänne\", Gaggulabio aloitti puhumisen.<br>\n\"Kaipaat palveluksiani, muita syitä minun näkemiseeni ei juuri ole, paitsi jos on turhautunut elämäänsä, tajuat kai\", hahmo vastasi, \"saanen tiedustella millaisesta tapauskesta olisi kysymys?\" <br>\n\"Kyllä.\", Gaggulabio aloittaa. Hän venyttää sormiaan pöydällä ja hymyilee. \"Sinun pitää hankkia eräältä minulle tärkeä esine ehjänä.\"Gaggulabio selaa pöydän papereitaan. Hän näyttää vanhaa paperilappua. \"Näet tuon henkilön? Tiedustelumme selvitti että hän saapui juuri Klaaniin. Etsimäni esine on todennäköisesti hänellä. Pieni koeputki. Vihreää nestettä. Oletan että onnistunee?\", Gaggulabio sanoo ja ojentaa kuvan vastapäätä istuvalle palkkasoturille. Hahmo tarttui kuvaan mekaanisella kädellään poimien sen pöydältä. <br>\n<br>\n\"Ei juuri haastetta. En varmaan saa tietää mikä tuossa putkessa on niin tärkeää\", hahmo sanoi tarkasteltuaan kuvaa jonkin aikaa, \"tahdotteko saman tien koko hyypän pois päiviltä?\"<br>\n\"Saat täysin vapaat kädet hänen suhteensa. Mutta toivon, että aiheutat kipua.\", kultamusta Skakdi sanoo. Hänen suuri purukalustonsa vääntyy hymyyn jälleen.<br>\n\"Kipuv tuotto ei ole mikään ongelma, sen taakan. Entäs palkkio\", hahmo kysyy uteliaalla sävyllä. Skakdi nostaa kookkaan rahasäkin pydälle. Hahmo tuijottaa säkkiä hetken. \"Lopetetaan\", hahmo lausahtaa vänipitämättömästi. Skakdin hymy haihtui nopeasti. \"Tällainen tehtävä on liian mitätön ansioideni mittapuulla\", hahmo sanoi ylevästi. Hän käänsi tuoliaan joitakin kummeniä astetia, nostaen jalkansa pöydälle. Hän kaivoi selästään olevasta jemmastaan paperivihkosen, alkaen selailla sitä. \"Katsotaampas, keikka Eteläisellä mantereella, palkkio...\" Gaggulabio keskeytti hahmon puheen paiskaten toisen, hieman isomman rahasäkin pöydälle. Hahmo tuiotti kahta rahasäkkiä hetken, kääntäen katseensa takaisin vihkoseensa. \"Keikka Daxialla...\" Kolmas rahasäkki. \"Keikka Xialla...\" Neljäs rahasäkki. Gaggulapion kärsivällisyys oli lopussa. Hänen kasvoistaan oli erotettavista lievää punotusta. Tumma hahmo oli jälleen kääntämässä katseensa vihkoseensa, kunnes raivon äärirajoilla oleva Gaggulabio heitti pöydälle kolikon... \"Milloin aloitan\", hahmo kysähti, laittaen vihkon takaisin selkäsäilöönsä.<br>\n<br>\n[spoil]Kirjoitimme Matoron kanssa hahmojen dielogin kaksistaan.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":471,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-12-10T18:14:00.000Z","content":"<strong>Matoranien kylä lähellä jokea</strong><br>\n<br>\nMemuk katseli vieressään pedillä makaavaa kuolevaa Kiven Turaga Onekia, jonka panssari oli jo viikkoja aikaisemmin alkanut murentua ja mekaaniset osat hajota. Turagan hengitys oli vaikeaa ja sydänvalo välkkyi kun kuoleva Turaga pinnisteli tautia vastaan.<br>\n<br>\nMemuk muisteli viimeaikojen tapahtumia. Puolet kylästä oli sairastunut outoon tautiin, joka irroitti panssarit ja mekaaniset osat, jättäen vain lihaskudoksen rauhaan. Ympäri pientä kylää oli sairaita, jotka sairastuttivat heitä hoitamaan tulleet kyläläiset. Memuk arveli että sairaus johtui vedestä jota kyäläiset keräsivät joesta. Hän itse oli terve, koska ei koskaan juonut joen vettä, koska uskoi sen olevan Pahan Hengen kiroama. <br>\n<br>\nMemukin hopeiselta Kirililtä putosi kyyneleitä kun hän katsoi kuolevaa Turagaansa. Turaga köhi metallinkappaleita suustaan ja hänen naamionsa mureni jauheeksi, samalla kun hänen sydänvalonsa valo hiipui ja ruskea Turaga pääsi rauhaan.<br>\n<br>\nMemuk lähti ulos Turagansa mökistä. Olisi aika jättää tämä kylä ja etsiä syy sille mikä oli sairastuttanut hänen veljensä ja siskonsa. Sillä se jokin saisi maksaa ja kalliisti.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\nUmbra oli etsinyt Guardiania jo kauan muttei ollut löytänyt Plasman Skakdia, sen sijaan hän päätti lähteä Keetongun telakalle kysymään aseita Zyglakeja vastaan.<br>\n<br>\nUmbra asteli tietä pitkin Keetongun telakkaa. Hän marssi rivakasti Fikou Qewan hyppiessä perässä. <br>\n<br>\nPian kaksikko olikin jo Keetongun verstaan ovella. Kaksi oranssimustaa Onu-Matoran-vartijaa oli vartioimassa ovea.<br>\n<br>\n\"Mitä asiaa, muukalainen?!\" Mahikia kantava kysyi huutaen ja laittoi keihäänsä oven tielle.<br>\n<br>\n\"Et pääse tästä jos et kerro!\" Hunaa kantava aloitti huutamisen.<br>\n<br>\n\"Kuulkaa kaverit. Olen Umbra, Bio-klaanin moderaattori\", Umbra aloitti kun Hunaa kantava keskeytti.<br>\n<br>\n\"Umbra ei ole violetti! Hän on keltainen!\" Hunaa kantava kailotti.<br>\n<br>\n\"Emme päästä sinua ennen kuin pystyt todistamaan passillasi että olet Umbra!\" Mahikia kantava Matoran kailotti.<br>\n<br>\n\"Kuulkaa. Minulla ei ole passia tai mode-kiveä tai mitään muutakaan millä voisin todistaa olevani Umbra. Teidän pitää vain uskoa minuun\", Umbra sanoi ärsyyntynesti, purren hammastaan. Nämä kaksi yli-innokasta Onu-Matorania olivat käymässä hermoille.<br>\n<br>\nUmbra alkoi ladata pientä painovoimaiskua, joka tainnuttaisi vartijat ja avaisi oven, mutta huutojen herättämä Keetongu tuli ovelle.<br>\n<br>\n\"Mitä täällä melskataan!\" keltainen kyklooppi kailotti. \"Enkö saa edes levätä rauhassa?!\"<br>\n<br>\nOnu-Matoranit menivät kalpeiksi kun Keetongu mylvi heille. Kyklooppi katsahti Umbraa.<br>\n<br>\n\"Ai terve Umbra. Sinuakin näkee. Aika päheä uusi lookki\", Keetongu sanoi. \"Mikä tuo sinut telakalle?\"<br>\n<br>\n\"Tarvitsen jotain mitä sinulla voisi olla. Saanko tulla sisään?\" Umbra kysyi, Fikoun hyppiessä Keetongun jalkaa vasten.<br>\n<br>\nKeetongu nosti Fikoun kädelleen ja lähti johdattamaan Umbraa haarniskoidensa luokse.<br>\n<br>\n\"Mitä siis oikeasti tarvitset?\" Keetongu kysyi, katsoen Umbraa.<br>\n<br>\n\"Tarvitsen jotain Zyglakeja vastaan\", Umbra kertoi. \"He ovat vieneet erään aseen jota kutsutaan Ulottuvuusporttitykiksi. Se on ainut keino päästä takaisin kotiin\", Umbra kertoi. <br>\n<br>\n\"Kotiin? Eikö Klaani olekaan kotisi?\" Keetongu kysyi ihmeissään.<br>\n<br>\n\"En ole tästä maailmasta\", Umbra kertoi. \"Pitkä tarina, jonka voin kertoa joskus. Haluaisin päästä hakemaan tykkiä. Olisiko jotain joka tehoaisi Zyglakeihin jotka menivät sisämaahan?\"<br>\n<br>\n\"Hmm...\" Keetongu mietti ankarasti. Hän oli kuullut että Zyglakeilla oli sisämaassa rakennettuna vedenalainen tukikohta. Jos huhut pitäisivät paikkansa siellä tarvittaisiin vedessä toimivia aseita.<br>\n<br>\n\"Olen kuullut että Zyglakien tukikohdat ovat usein veden äärellä\", Keetongu aloitti. \"ja tiedän että he ovat immuuneja elementaali-iskuille\", hän kerto. \"Joten tulepas katsomaan tätä.\"<br>\n<br>\nKeetongu otti keltaisen haarniskan, jonka Umbra laittoi ylleen. Hänen selkäänsä tuli kaksi turbiinia, joiden asentoa pystyi muuttamaan mielen voimalla ja jalkoihin keltaiset suojukset.<br>\n<br>\n\"Tämä on Mahri-Mechahaarniska\", Keetongu selitti. \"Tämä kerää ilmasta vettä ja iskee sitä kovalla paineella, jolla voi tuhota jopa kiviä. Vedenalla tämän avulla pääsee todella kovaa ja tämän laitteistojen avulla puku kerää käyttäjälle ilmaa veden alla. Tähän sisältyy myös linssi.\"<br>\n<br>\nUmbra koetti liikkua haarniskassa. Liikkuminen oli varsin vaivalloista, koska haarniska painoi paljon, mutta sitten hän muisti painovoiman hallintakykynsä. Keskittäen mielensä haarniskan painon keventämiseen, Umbra sai siitä höyhenen kevyen.<br>\n<br>\n\"Mitä sinä teit tuolle että siitä tuli noin kevyt?\" Keetongu kysyi Umbralta kun hän alkoikin juosta haarniska päällään ympäri telakkaa.<br>\n<br>\n\"Pieniä painomuutoksia\", Umbra vastasi. \"Hei, tiedätkö sinä muuten ketään joka voisi lähteä kanssani etsimään tykkiä?\" <br>\n<br>\n\"Glatorianking on usein sanonut haluavansa lähteä Klaanista omaan maailmaansa. Kysyppä häneltä josko hän haluaisi tulla mukaasi\", Keetongu kertoi. Umbran Fikou hyppäsi Keetongun kädestä ja lähti juoksemaan Umbran perään kun Umbra huusi kiitokseksi Keetongulle ja lähti telakalta Klaaniin etsimään Glatoriankingiä.<br>\n<br>\nUmbra juoksi nopeasti ovesta, jättäen jälkeensä ne samat Matoran-vartijat jotka huusivat kaiken sanomansa. Umbra juoksi niin kovaa että unohti Mahri-haarniskansa olevan tekokevyt ja voimien vaikutus lakkasi, jolloin Umbra alkoi laahustaa, koska muutos oli nopeaa. <br>\n<br>\n\"Pitää muistaa käyttää voimia tähän pukuun aina välillä\", Umbra puheli itsekseen, jatkaen juoksemista outo puku päällään kohti linnoitusta. Glatorianking pitäisi löytää. <br>\n<br>\n\"Mistäköhän minä löytäisin sen Toan...\" hän puheli kun huomasi ikkunasta Glatoriankingin hopeisen Avohkiinmuotoisen naamion. Umbra käytti painovoimavoimiaan keventäen itseään Fikou sylissään ja näytti siltä kuin hän olisi leijunut linnoituksen ikkunattomasta ikkunasta sisään.<br>\n<br>\n\"Glatorianking otaksun?\" Umbra huikkasi kun hän rymisi lattialle ikkunasta. Glatoriankingin lähellä olleet Matoranit lähtivät kauhuissaan pakoon kun outo hökötys rymisi lattialle Fikou sylissään.<br>\n<br>\n\"Olet oikeassa, Umbra?\" Gekko kysyi kummastuen. \"Mikä tuo sinut tänne?\"<br>\n<br>\n\"Eräs ase nimeltään ulottuvuusporttitykki, jonka avulla voisin päästä kotiini\", Umbra sanoi. \"Keetongu kertoi että sinäkin olet halunnut päästä takaisin omaan maailmaasi, joten ajattelin että voisit olla halukas lähtemään etsimään asetta kanssani Zyglakien sisämaatukikohtaan. Tehtävästä on tulossa aika vetinen\", Umbra kertoi.<br>\n<br>\n\"Voin lähteä mukaasi, sainhan juuri tehtyä tämän hienon aseen\", Gekko kerskaili aseellaan, Umbran kiinnittämättä juurikaan huomiota aseeseen. <br>\n<br>\n\"Hyvä, nyt lähdetään. Zyglakit ovat voineet saada jo selville aseen käyttötarkoitukset\", Umbra sanoi, ottaen Gekkoa kädestä kiinni ja lähti juoksemaan Klaanin käytäviä niin lujaa kuin ilman rullaluistimia tai valonsäteeksi muuttumiskykyä taisi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":472,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-10T18:20:00.000Z","content":"<strong>Taivas meren yllä</strong><br>\n<br>\nOn myöhä iltapäivä. Aurinko laskee mereen muutaman tunnin kuluttua. <br>\nNeljä Klaanilaista on lentänyt gukkoineen jälleen monta tuntia. Heinäsaaren jälkeen ei ole näkynyt ainuttakaan saarta.<br>\n<br>\nSaaren tapahtumat on kerrattu moneen kertaan. Hullu matoranheimo joka palvoi Figge -nimistä jättiläis-Fikouta. Ei sen erikoisempaa.<br>\nMyös suunnitelma Xialle oli käyty monesti läpi. Yksi heistä neutraloisi vastassa olevan Metsästäjälinnakkeen puolustuksen. Killjoy etsii Purifierin ja hankkii avainkortin. Matoro, Kapura ja Summerganon hankkivat Nimdan palat TSO:n linnakkeesta.<br>\nKuulostaa helpolta. Mutta se ei tule olemaan sitä.<br>\n<br>\n<em><strong>Zakaz, vuosituhansia sitten</strong><br>\n<br>\nJykevä hahmo kävelee rakennusken vaaleilla käytävillä. Hänellä on kädessään lasinen koeputkialusta.<br>\nKanohi Jutlinia kantava olento avaa oven ja astuu vehreään metsään. Makuta poistuu suuresta laboratoriorakennuksesta kohti paikallista Skakdikylää.<br>\nMakuta tunnetaan nimellä Spiriah, mutta nimi ei ole vielä epäonnistumisen synonyymi. Tämä Makuta on päättänyt kokeilla erilaisia Makuta-viruksia paikalliseen väestöön.<br>\n</em>Nössö-Skakdit ovat rauhanomaisia ja voimattomia. Teen niistä tehokkaita sotureita Veljeskunnalle ja saan viimeinkin kunnioitusta!<em>, makuta ajattelee matkalla kylään.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Zakaz, vuosituhansia sitten mutta vähemmän vuosituhansia sitten kuin edellinen.</strong><br>\n<br>\n\"Etsikää! Se löytyy vielä!\", jokin vihreä Skakdi karjuu kiven päältä. Useita raavaita Skakdeja lapioi ja hakkaa kiveä sekä valkotiilen jäänteitä. Spiriahin laboratorio oli joskus sijainnut täällä. Parin sisällissotavuoden jälkeen paikka oli raunio. Spiriah oli paennut maanpakoon ja Skakdit raunioittavat kilpaa saarta.<br>\n<br>\nGaggulabio kävelee työmaalle. Aurinko porottaa suoraan taivaalta. Eroosio on kuluttanut maata ja kalliota. Puut ovat kadonneet ja tuuli kuljettaa hiekkaa pitkin saarta. <br>\nSkakdijohtaja, tai silloinen kapteeni, pyyhkii hiekkaa otsaltaan ja mittailee paikkaa.<br>\nHän tietää että Spiriahilta jäi saarelle ainetta jolla hän geenimuunteli Skakdeja. Ja se on kaiken järjen mukaan edelleen näissä raunioissa.<br>\n</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":473,"creator":"voyager","timestamp":"2010-12-10T18:20:00.000Z","content":"<strong>Klaanin linnoitus, Voyagerin huone</strong><br>\n<br>\nVoyager tuli sisään ovesta. Hän heitti aseensa sohvalle ja asettui makaamaan sängylle. \"HOHHOHOIJAA\". <br>\n<br>\nAamulla kun hän heräsi, hän kuuli kolauksen. Aamu-Klaani tuli postiluukusta kynnykselle. Voyager nousi vaivalloisesti sängyltä ja haki lehden. Siinä luki: Nazorakien porukka kulkemassa Klaania kohti Mt. Ämkoon itärinteitä pitkin.(Se porukka ei muuten ole mikään pikkuporukka, mutta ei se ole mikään armeijakaan.) \"Taidan lähteä sinne\". Voyager ajatteli. Hän otti aseensa ja lähti ulos huoneestaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":474,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-12-10T18:43:00.000Z","content":"<strong>Taivas meren yllä</strong><br>\n<br>\nNeljän klaanilaisen joukko katsoi gukkojensa selästä, miten auringon viimeiset säteet lankesivat meren ylle. Heidän piti matkata öisin, mutta nyt he olivat jo matkassa Fikou-viivytyksen vuoksi. <br>\n<br>\nMaisema oli kaunis ja heille tuli hetkeksi raukea olo. Mutta tehtävä palasi pian heidän mieleensä. Saaria ei juuri näkynyt, mutta vielä jonkin aikaa lennettyään alkoi pieniä kivisiä luotoja ja kalliosaaria tulla näkyviin. Summerganon suuntasi katseensa kauas eteenpäin ja oli erottavinaan jotain horisontissa. Se saattoi olla saari, tai sitten ei. Se tuntui vain välähdykseltä, mutta Summerganon ja muut tunsivat, että mitä edemmäs he nyt menivät, sitä vartioiduimmille vesille he tulivat. \"Laskeudutaan pian jollekin kalliosaarelle, jotta voimme kartoittaa tilanteen ja lepuuttaa ratsuja.\", sanoi Killjoy. Määränpää lähestyi ja hänen äänestään saattoi kuulla päättäväisyyden. <br>\n<br>\nHe lensivät vielä jonkin aikaa ja laskeutuivat sitten pienelle kalliosaarelle. Oli oudon hiljaista ja kaikki tuntuivat hieman rauhattomilta. \"Viimeinen taival alkaa, käydään vielä käytännön asiat läpi ja annetaan vielä viime hetken vinkkejä toisillemme.\", Killjoy puhui. <br>\n<br>\n\"Viivytyksen vuoksi meidän lienee parasta pitää Xian rannoille päästyämme melkoista vauhtia ja kiirehtiä linnakkeelle mitä pikimmiten.\", Matoro totesi ja muut nyökkäilivät. <br>\n<br>\nHetken vielä keskusteltuaan ja henkeä vedettyään he nousivat gukkojen selkään ja aloittivat viimeisen taipaleen kohti Xiaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":475,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-12-10T19:51:00.000Z","content":"<strong> Metsä lähellä Klaania</strong><br>\n<br>\nUmbra ja Glatoriankin taivalsivat metsikössä vaivalloisesti. Matka oli alkanut sillä että he olivat tutkineet maata ja löytäneet Zyglakien jalanjälkiä. Kaksikko oli päättänyt lähteä seuraamana jälkiä määränpäähän, joka mahdollisesti olisi Keetongun mainitsema tukikohta.<br>\n<br>\n\"Miksi tykki on sinulle näin tärkeä että lähdet kanssani surman loukkuun?\" Glatorianking kysyi Umbralta, kun tämä hyppäsi kaatuneen puunrungon ylitse maahan. Fikou kirmasi ympäri metsän puita, luoden seittejä joita pitkin pääsisi puusta puuhun.<br>\n<br>\n\"Tulin sen avulla tähän maailmaan, ja sen avulla aion lähteä takaisinkin\", Umbra kertoi, kävellen eteenpäin. Glatorianking juoksi hänen perässään höyryn noustessa mechapuvustaan.<br>\n<br>\nKaksikko jatkoi matkaansa kohti metsäpolkua...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":476,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-10T20:29:00.000Z","content":"<strong>Metsä</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/csKJK_k7COw/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/csKJK_k7COw"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/csKJK_k7COw/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/csKJK_k7COw"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nGlatorainking ja Umbra kävelivät läpi metsän kosteat puun lehdet tuntuivat epämiellyttäviltä haarniskaa vasten niinkuin jalkojakin, mutta Gekolla ei ollut valittamista, hänellähän ei ollut \"omia\" jalkoja<br>\n<br>\nPieni savu tuprusi kauempana, jäljet johtivat samaan suuntaan. Äkkiä syntyi kuvottava haju ja se haisi-<br>\n<br>\n\"Ruumiita.\", GK sanoi rauhallisesti.<br>\n<br>\nLeiri alkoi näkyä sitä mukaa kun haju lisääntyi.<br>\n<br>\n\"Odotin kyllä punaista mattoa ruumiden sijaan.\", Umbra sano nähtyään ensimmäisen ruumiin.<br>\n<br>\nValkoinen, ruumis jossa ei ollut enään toista kättä ja hän näytti tuijottavan taivaalle, mutta oli vaikeaa sanoa sitä koska toinen silmä puuttui.<br>\n<br>\n<strong>Zyglak leiri</strong> <br>\n<br>\nUmbra ja GK olivat tulleet haisevaan leiriin. Siellä oli oli lisää ruumiita ja myös ruoan tähteitä. <br>\n<br>\n\"Ovat lähteneet vasta vähänaikaa sitten, tähteet ovat melko tuoreita.\", Umbra totesi.<br>\n<br>\n\"Nuotiokin palaa vielä\", GK lisäsi.<br>\n<br>\nLeirissä oli myös pylväitä, niissä roikkui Ortoneita ja Matoraneita lävistettynä.<br>\n<br>\n\"En tiedä vihaanko enemmän Nazorakeja vai Zyglakeja\", GK lisäsi nähtyään muusiksi hakatun Ortonin.<br>\n<br>\n\"Tule jatketaan matkaa seurataan jälkiä niin pääsemme järvelle.\", Umbra sanahti.<br>\n<br>\n\"Toivon totisesti, että vesi vie pois tämän hirveän hajun, eikä yhtään haittaisi nähdä vaihteeksi jotain elävää... siis jos ei lasketa hyönteisiä.\", Glatorianking sanoi katsoessaan Kärpäsraheja jotka pörräsivät ruumiiden ympärillä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":477,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-12-10T20:46:00.000Z","content":"<strong>Metsä, Zyglakien leiri</strong><br>\n<br>\nGlatorianking ja Umbra olivat juuri ohittaneet haisevan Zyglakien leirinuotion, jolla liskomaiset olennot olivat syöneet Matoraneja ja Ortoneja joita olivat tappaneet ja paistaneet nuotiolla. Kaksikko oli ohittanut leirin nopeasti koska eivät halunneet olla tekemisissä ruumiiden kanssa.<br>\n<br>\n\"Tiedäthän sinä että järvitukikohdalle on matkaa?\" Umbra kysyi Glatoriankingiltä, joka vältteli vesilätäköihin astumista.<br>\n<br>\n\"Kuinka pitkä matka sinne oikein on?\" Valkoinen Toa vastasi, katsahtaen Umbraa. Fikou oli hypännyt kumpareelta Umbran olkapäälle.<br>\n<br>\n\"En tiedä tarkkaan, mutta tiedämme olevamme perillä, kun olemme perillä\", Umbra vastasi. <br>\n<br>\nKaksikon kävellessä metsän puut tuntuivat käyvän yhä pahaenteisimmiksi ja pelottavammiksi. Havupuut muodostivat tiheitä ja synkkiä kohtia ja neulaset varisevat märät neulaset tarttuivat kaksikon haarniskoihin.<br>\n<br>\nKun tuli niin pimeää että kumpikaan ei nähnyt eteensä ja he kompastelivat puiden juuristoissa, Umbra muutti värinsä keltaisiksi ja sytytti etusormeensa valon.<br>\n<br>\n\"Tulkoon valo!\" Umbra kuulutti ja valo tuli. <br>\n<br>\nKaksikon suut loksahtivat auki. He olivat päätyneet suuren puun juurelle jonka runko oli täynnä oranssia, läpinäkyvää, ja osin kovettunutta pihkaa.<br>\n<br>\nSe mikä heitä eniten hätkähdytti oli se että pihkassa oli vangittuna joukko Nazorakeja, aseet käsissään ja valmiina sotaan. Jokin oli onnistunut vangitsemaan torakat pihkaan salaman nopeasti ja siihen torakat olivat jääneet. Vangittuina aikakapseliin tulevien sukupolvien ihailtaviksi.<br>\n<br>\n\"Jos jokin on saanut noin monta Nazorakia vangittua tuohon pihkaan\", Glatorianking sanoi. \"En tohdi ajatella mitä se voisi tehdä meille\"<br>\n<br>\nUmbran Fikou oli hämmentynyt pihkan hajusta ja alkoi kiipeillä puun runkoa pitkin kohti vastustamatonta oranssia mönjää...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":478,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-12-10T21:50:00.000Z","content":"<strong>Pieni saari<br>\nKolmen tunnin matka Xialta</strong><br>\n<br>\n<br>\nTaivas oli pilvinen sateiden jälkeen. Pieni vene lipui läpi tyynen meren ja halkoi sumua kulkiessaan. Veneen toisessa päässä seisoi kaapuun verhoutunut hieman Toaa lyhyempi hahmo, joka veti venettä suurella airolla kohti edessä hahmottuvaa pientä saarta.<br>\n<br>\nAvde istui veneen toisessa päässä mietiskelevän näköisenä. Hän ja lautturi eivät olleet puhuneet koko matkan aikana. Tämä kuitenkin muuttui, kun lautturi sanoi jotain kaapunsa sisältä.<br>\n<br>\n\"Kohta perillä\", lautturin heikko ja vanha ääni sanoi. \"Jäänkö odottamaan?\"<br>\n<br>\n\"Mieluiten\", Avde sanoi. \"En usko, että ystäväni tarjoaa minulle kyydin. Näkyykö Marionettia vastarannalla?\"<br>\nLautturi keinutti päätään edestakaisin kieltävästi. \"Ei näy.\"<br>\n<br>\n\"Hmm\", Avde äänteli hieroen leukaansa. \"Poikkeuksellisen hidasta toimintaa Marionetilta. Oletko samaa mieltä?\"<br>\nLautturi ei vastannut. Hänellä ei ollut mielipidettä.<br>\n<br>\nVene rantautui lopulta ja lautturi jäi odottamaan. Avde nousi veneestä ja käveli ylös rantaa kohti pienen kukkulamaisen saaren korkeinta kohtaa. Pienellä saarella ei vaikuttanut olevan minkäänlaista elämää. Edes rikkaruohot eivät viihtyneet rannalla vaan koko saari oli peittynyt punaiseen hiekkaan, johon Avden pienet jalanjäljet jäivät hyvin selvästi.<br>\nAvde oli harmissaan. Jos Marionetti olisi paikalla, tämä ei olisi ongelma.<br>\n<br>\nPieni Pakaria kantava Matoran saapui kukkulan korkeimpaan kohtaan. Kukkulalla seisoi kolme punertavaa kalliota. Avde katsoi kallioita hetken yrittäen muistaa, missä oikea kohta oli.<br>\nPunaisen Miehen ei tarvinnut kuitenkaan yrittää kokeilla kaikkia mahdollisia kallioita, sillä pieni yksisilmäinen lentävä lautanen leijui esiin jostain kallioiden välistä. Avde katsoi sitä ja hymyili kameralle.<br>\n<br>\nAvhrak Va suoritti hetken tunnistusoperaatiota, jonka jälkeen se piippasi kaksi kertaa. Yhteen punertavista kallioista aukesi pieni oviaukko. Sisällä oli pimeää.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="425" height="344"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/T25xMJ3d_k0/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/T25xMJ3d_k0"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/T25xMJ3d_k0/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/T25xMJ3d_k0"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAvde käveli aukosta ja astui alas portaita syvemmälle. Punaisen Miehen kävellessä syvemmäksi alas portaita seinän lamput alkoivat välkehtiä päälle ja pois. Avde ei pitänyt lamppujen tuottamasta valosta. Paikan asukas tiesi tämän erittäin hyvin.<br>\nSeinät olivat yhtä punaisia kuin saaren kallio, josta Avde oli tullut sisään. Portaat olivat sen sijaan metallisia ja verrattain hyvin siistejä. <br>\n<br>\nAvden astuttua viimeisen portaan askeleen päälle loputtoman tuntuinen käytävä ilmestyi hänen eteensä. Hänen eteensä saapui pian samanlainen yksisilmäinen lautanen, joka oli tullut saattamaan Punaista Miestä. Avde ja Avhrak Va liikkuivat kuparin värisessä käytävässä. Useiden tienhaarojen jälkeen he saapuivat pienen hissin eteen. He menivät sisään ja lautanen taittoi esiin lyhyen käsiraajan, jolla se näppäili täysin kuviotonta hissin näppäimistöä sekavassa järjestyksessä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="425" height="344"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/O2S2_kLodIc/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/O2S2_kLodIc"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/O2S2_kLodIc/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/O2S2_kLodIc"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHissi alkoi laskeutua alas. Avden seisoskellessa paikallaan hyvin raivostuttava Xialainen musiikki alkoi kuulua taustalla. Punainen Mies yritti olla kuuntelematta.<br>\nHetken päästä hissin ovet avautuivat ja uusi, pitkä käytävä ilmestyi eteen. Avde seurasi Avhrak Va:ta kunnes hän ja metallilautanen viimein saapuivat mustan oven eteen.<br>\n<br>\nLautanen avasi oven, paljastaen suuren kokoushuoneen, jota valaisi vain pöydässä seisova kanisteri, jonka sisällä ui pieni, valoa tuova meduusaolento. Avde käveli sisään ja näki heikosti, mutta tarpeeksi hyvin pöydän toisella puolella istuvan Skakdin, joka hymyili hänelle. Punainen Mies hymyili takaisin ja istui pöydän ääreen Skakdin eteen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="425" height="344"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/T25xMJ3d_k0/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/T25xMJ3d_k0"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/T25xMJ3d_k0/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/T25xMJ3d_k0"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"... Jos tulit valittamaan hissin taustamusiikista, pyydän syvästi anteeksi.Tiedäthän, kuinka musikaalisesti lahjattomia Vortixxit ovat\", Skakdi sanoi Avdelle hyvin epämiellyttävästi ja napsautti sormiansa. Valot syttyivät kokoushuoneessa, jolloin Punainen Mies näki paljon selvemmin Skakdin ulkomuodon. Skakdi oli tummanharmaa ja pukeutui mustaan, sametista tehtyyn takkiin, jota koristivat kultaiset napit. Hänellä ei ollut selkäpiikkejä, jotka olisivat sojottaneet pään takana.<br>\n<br>\nAvde hymyili harmaalle Skakdille ja nyökkäsi. \"Missä...'Feterrasi' ovat?\" Avde kysyi nuollen katseellaan suuren huoneen seinämiä. Seinät olivat täynnä monenlaisia laitteita, joiden toiminnasta Avde ei tiennyt mitään.<br>\n<br>\n\"Avde hyvä, luuletko etten luota sinuun?\" Harmaa Skakdi kumartui hieman.<br>\n<br>\n\"Kun tulin huoneeseen, laitoit valot päälle\", Avde vastasi napsauttaen sormiaan. \"Olet nähnyt, mihin pystyn ilman valoa. En tiedä, missä tappokoneesi ovat.\"<br>\nAvde piti pienen tauon.<br>\n<br>\n\"Toisaalta miksi emme luottaisi toisiimme?\" Avde kysyi kääntäen päätään hitaasti. \"Kunnioitan sinua, Arstein.\"<br>\n<br>\n\"Totta kai, rakas Avde\" ,Skakdi hykersi hieman ja vastasi. \"Mutta voit kutsua minua 'Zorakiksi'. Ystävien kesken ei tarvitse olla näin muodollisia.\"<br>\nAvde katsoi Zorak-nimistä Skakdia silmiin ja levitti kätensä. \"Hyvä on sitten, Zorak. Zorak...Arstein?\"<br>\nAvde yritti parhaansa mukaan muistaa Skakdin koko nimeä, mutta jäi vain raapimaan leukaansa pohdiskelevana.<br>\n<br>\nZorak-niminen Skakdi suoristi takkiansa hieman ja laittoi kätensä ristiin pöydälle eteensä. Ennen puhumistaan se veti syvään henkeä. Kun Skakdi puhui, sen ääni oli juhlallinen.<br>\n<strong>\"Zorak von Maxitrillian Arstein VIII.\"</strong><br>\n<br>\nAvde nyökkäsi hieman hölmistyneenä ja toisti perässä.<br>\n\"Zorak von Maxitrillian Arstein...kahdeksas?\" Zorak hymyili taas.<br>\n<br>\n\"No, Zorak von Maxitrillian Arstein kahdeksas\", Avde sanoi toistaen nimen samalla ylistävällä äänensävyllä kuin Zorak aiemmin, \"mitä mieltä olit pienestä huviretkestämme Klaanin linnakkeeseen?\"<br>\n<br>\n\"Yksi Feterroistani on kuollut ja useat heistä haavoittuneet\", Zorak vastasi heti paljon vakavammalla äänensävyllä.<br>\n<br>\n\"Nöyrin anteeksipyyntöni. He tekivät osansa, Zorak. Onko sinulla tarvetta resursseille korjausoperaatioon?\"<br>\n<br>\n\"Milloin en ole tarvinnut?\" Zorak kysyi lakonisesti ja vetäytyi syvemmälle tuoliinsa.<br>\n<br>\n\"Ehkä Nynrahilta?\" Avde ehdotti. Zorak näytti merkillisen katseen.<br>\nAvde naurahti hieman. \"Metallisten tappajakoneiden kunto liikuttaa sinua enemmän kuin Sheelikan. Mielenkiintoista.\"<br>\n<br>\n\"Tietysti Sheelika on vielä hyvin tärkeä, mutta minun omien Feterrojeni edessä hän ei ole mitään. Asiat on laitettava...tärkeysjärjestykseen.\"<br>\n<br>\n\"Ehkä hän pärjää\", Avde sanoi. \"Toivon, että edes sait Klaanista sen, mitä olit hakemassa.\"<br>\n<br>\nZorak löi pöytää harmaalla nyrkillään.<br>\n\"Tiettyjä... hankaluuksia tapahtui. En saanut hakemaani, valitettavasti.\"<br>\n<br>\n\"Nimdakin jäi sinne, mutta älä huoli. Ehkä kuudennen osan aika ei vain ollut vielä. Sanotaanko kuitenkin, että sain tietyt nappulat laudalle ja tietyt siltä pois.\"<br>\nPieni lentävä lautanen leijaili sisään huoneeseen. Mekaanisella kourallaan se toi jonkinmoista tarjotinta. Avhrak Va laskeutui hiljaa huristen pöydän tasolle ja jätti tarjottimen pöydän keskelle. Mekaaninen käsi otti kaksi höyryävää kuppia ja liu'utti ne taitavasti pöytää pitkin ensiksi Zorakille ja sitten Avdelle. Zorak nosti kupin pöydältä ja otti pienen hörpyn. Avde seurasi perässä epävarmana.<br>\n<br>\n\"Niinkö?\" Zorak kysyi veikeästi hyvin hiotun hammasrivinsä takaa. \"Lauta? Onko mahdollista antaa hyvän ystäväsi tietää pelistänne hieman lisää?\"<br>\n<br>\nAvde otti varovaisen hörpyn höyryävästä kupista ja laski sen pöydälle. \"Oletko pelannut shakkia, Zorak?\"<br>\nZorak hymyili taas Avdeen päin. \"Paljon enemmän kuin voit kuvitella\", hän vastasi.<br>\n<br>\nAvde nosti toisen kätensä pöydän alta pidellen jotain, joka muistutti pientä kirjaa. Punainen Matoran tarttui esineeseen kahdella kädellä ja avasi sen paljastaen mustavalkoisen pelilaudan. Nappulat olivat jo oikeilla paikoillaan.<br>\nAvde laski laudan pöydälle ja liu'utti sen Zorakille, joka nappasi sen tottuneesti.<br>\n\"Olen yllättynyt\", Avde sanoi, \"mutta käsitykseni mukaan Zakazilla shakin voittaja on se, joka ampuu toisen ennen ensimmäistä siirtoa.\"<br>\n<br>\n\"Se on totta\", Zorak sanoi hymähtäen ja siirsi ensimmäisen sotilaan kaksi ruutua. Sen jälkeen hän liu'utti laudan takaisin Avdelle. \"Mutta todellinen mestari on se, joka saa vastustajan ampumaan itsensä.\"<br>\n<br>\nAvde otti laudan taas vastaan ja siirsi omaa sotilastaan ennen kuin palautti laudan Zorakille. \"Tuon olisin halunnut nähdä. Mutta jos haluamme saada sen, mihin pyrimme, joudumme käyttämään paljon vaikeampaa taktiikkaa.\"<br>\n<br>\n\"Olet aivan oikeassa, rakas Avde\", Zorak sanoi tehden siirtonsa. \"Ainoa kysymys on; pystytkö siihen?\"<br>\n<br>\n\"Luulen, että olet pelannut tätä paljon enemmän kuin minä\", Avde sanoi. \"Joten kysyn vaihteeksi neuvoa sinulta, Zorak.\"<br>\nAvde nosti valkoista kuningasta laudalta ja osoitti sitä toisella punaisella kädellään. \"Tässä on Klaani\", Matoran sanoi ja nosti mustan kuninkaan toiseen käteensä, \"ja tässä on Allianssi.\" Avde laski molemmat kuninkaat takaisin paikoilleen.<br>\n\"Miten saan kaksi kuningasta syömään toisensa?\"<br>\n<br>\nZorak alkoi siirtelemään shakkinappuloita järjestykseen. Hänen lopetettuaan Avde katsoi lautaa ja hymyili tyytyväisesti. Punainen Mies vilkuili lautaa pohdiskelevana, jolloin Zorak hykerteli itsekseen. Tämän jälkeen Matoran katsoi vuorotellen lautaa ja harmaata Skakdia ja tajusi, että joskus oli mentävä pidemmälle.<br>\nJoskus oli tajuttava, että maailma ei ollut shakkilaudan muotoinen. Joskus oli otettava pieniä vapauksia. Joskus oli pidettävä ässä hihassa.<br>\n<br>\nHymyilevä, siististi pukeutuva ässä, joka puukottaa selkään heti kun pystyy siihen.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nZorak katseli Avdea ylimielisesti. Hän oli paljastanut itsestään liian paljon, mutta ei katunut sitä. Skakdi tiesi hyvinkin, ettei Avdelle voinut kääntää selkää huolimattomasti.<br>\nTämä siirto toimi varoituksena \"ystävälle\". Zorak von Maxitrillian Arstein VIII:ta ei koskaan tulisi aliarvioida.<br>\n<br>\n[spoil]Guardian on kirjoittanut tästä 50%. Domek toiset 50%.<br>\nEtte ikinä arvaa, kumpi oli kumman jälkeä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":479,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-12-11T10:38:00.000Z","content":"<strong>Arkistot</strong><br>\n<br>\nGahlok Va keräsi kokoon silminnäkijähavaintoja Klaanin viimeisimmästä ja historian pahimmasta hyökkäyksestä. Kaksikymmentä olentoa oli saanut surmansa yön aikana kun suuri varjo-olento, Salaman Toa ja joukko mekaanisia tappajarobotteja ja pieniä robotteja oli hyökännyt linnoitukseen.<br>\n<br>\nVaehranin kanssa kaksikko oli käynyt haastattelemassa vuodepotilaita ja muita klaania asuttavia olentoja, saadakseen kattavan kuvan yön tapahtumista. <br>\n<br>\nGahlok Van elementtikeihäs loi valkoista energiaa, kun hän kirjoitti kivitauluille tietoja. <br>\n<br>\n\"Hmm... Paikka Bio-Klaani, aika muutama päivä sitten... \" Gahlok Va mutisi, kirjoittaen tietoja tauluun. Hänen vierellään Vaehran järjesteli kivitauluja jotka kertoivat hyönteisraheista.<br>\n<br>\n\"Tuntuuko sinusta että tämä Av-Matoranien tekemä uusi sisustus on todella typerä?\" Tulen Toa kertoi GVlle, kun tämä istui lattialla kivitaulu sauhuten.<br>\n<br>\n\"En itsekään pidä näistä seinistä\", Gahlok Va sanoi, katsahtaen Vaehrania. Tulen Toa oli noussut isoille tikkaille laittamaan kivitauluja hyllykköön, mutta kuinka ollakaan yksi tikkaiden askelmista oli rikki ja punahopeinen Toa putosi alas askelmia ja kivitaulukasa tippui hänen päällensä.<br>\n<br>\nKäyttäen telekineettisiä naamiovoimiaan, Vaehran laski kivitaulut lattialle hänen viereensä, jonka jälkeen hän käytti voimiaan laittaakseen ne takaisin paikoilleen.<br>\n<br>\n\"Joskus unohdan että tämä naamiohan on Matatu\", Vaehran sanoi hymyillen, hieroen samalla kipeää kyynerpäätään. <br>\n<br>\nGahlok Valle oli tullut ongelma. Hän ei keksinyt millä nimellä kutsuisi niitä tappajarobotteja, jotka hyökkäsivät Klaanin kimppuun yöllä ja joita vastaan hekin joutuivat taistelemaan.<br>\n<br>\n\"Hei Vaehran, mitä nimeä käyttäisin niistä roboteista joiden panssarissa on kirjaimet Z.M.A?\" Gahlok Va kysyi, nousten seisomaan lattialta.<br>\n<br>\n\"Etkö saanut mitään tietoja olentojen mahdollisesta nimestä?\" Vaehran kysyi mutristaen kulmiaan. <br>\n<br>\n\"Sain vain kerättyä paljon informaatiota olentojen voimista ja aseistuksesta sekä tietoja olentojen ruumiinrakenteesta. Silminnäkijähavainnot kertovat että isojen robottien mukana tuli pieniä olentoja, jotka oli helpompi voittaa. Nimestä tai siitä mistä nämä robotit tulivat ei ole mitään tietoa\", Gahlok Va kertoi.<br>\n<br>\n\"Sovitaanko että kutsumme robotteja Rautaisiksi tappajiksi? Se sopisi hyvin olentojen luonteeseen?\" Vaehran ehdotti.<br>\n<br>\n\"Hyvä on VT\", Gahlok Va sanoi, kirjoittaen otsikkoa artikkeliin.<br>\n<br>\n<strong>Ma Wetin tunneliverkosto, pieni Ortonien kylä</strong><br>\n<br>\nPieni kylä maanalla. Kylä jossa asuu joukko Ortoneja, Matoranien kaukaisia sukulaisia. Valokivet ja sienet tuovat valoa tähän pimeään luolaan ja Ortonit hoitavat askareitaan teräkaivajien ja monien muiden maanalaisten rahien avulla. On rauhallista, tai niin rauhallista kuin porien yleensä. Rauhaa ei kuitenkaan kestä kauan.<br>\n<br>\nTulvavesi syöksyy läpi kylän. Kyläläiset kamppailevat virtaa vastaan, joka vie mukanaan talot, kaivosvälineet, Rahit, kaiken. Muutama sinnikäs kyläläinen koettaa ottaa kiinni maasta ja seinillä kasvavasta sammalesta. Vettä tulee kuitenkin kokoajan enemmän ja kovempaa, joten nämä vahvatkin menettävät otteensa. <br>\n<br>\nMaan pinnalla, lähellä luolan suuta, johon joen virtaus on käännetty.<br>\n<br>\n\"Lähtekäämme metsästämään Mata Nuin lellikkejä!\" isokokoinen Zyglak ilmoittaa ja nostaa varsijousensa, joka ampuu murtamissäteitä. \"Opetetaan heille etteivät he saa rauhaa koskaan, sillä Ortonien päivät ovat luetut\", Zyglak jatkaa, lipoen huuliaan. Kohta päästäisiin taas metsästämään näitä säälittäviä kyläläisiä, joiden saaren Zyglakit valtasivat tuhansia vuosia sitten.<br>\n<br>\nRyhmä Zyglakeja, noin kaksikymmentä pulahtaa virtaavaan veteen. Liskomaiset olennot ovat tottuneet elämään vedessä ja sukeltavat etsimään saalista. Ortonien kylän täyttäminenv vedellä oli hieno ajatus, koska silloin Zyglakit pystyivät yhdistämään kaksi lempi puuhaansa, Ortonien tappamisen ja uimisen.<br>\n<br>\nHarmaa, isokokoinen Zyglak joka kantoi varsijousta on uinut käärmemäisesti Ortonien kylän läpi. Hän on löytänyt kuolleita kyläläisiä lillumasta taloistaan ja saanut hiukan välipalaa. Rikkoen talonrähjän kappaleiksi, Zyglak saa veden samenemaan. Kädenpala suustaan roikkuen, olento lähtee uimaan syvemmälle luolaan, etsimään mahdollisia typeriä eloonjääneitä kyläläisiä.<br>\n<br>\nHiukan etsittyään Harmaa löytää etsimänsä. Yksi veden Orton on piilossa hohtavien sienien takana. Zyglak ampuu sienen kappaleiksi, jolloin hohtavaa jauhetta lentää ympäri vettä. Orton lähtee uimaan kovaa vauhtia pakoon ja päätyy pieneen ahtaaseen luolaan.<br>\n<br>\n\"Kyllä minä sinut vielä saan\", Zyglak sanoo, ampuen murtamissäteitä varsijousestaan. Säteet osuvat luolan kattoon, sinetöiden Ortonin pakoonpääsemisyritykset.<br>\n<br>\n\"Kuolet sitten sinne\", Zyglak naurahtaa, lähtien etsimään jotain muuta riistaa.<br>\n<br>\nOrton alkaa kaivaa kynsillään luolan seinää, joka osoittautuu huokoiseksi kiveksi. Soraa ja savea tulee veteen, joka tekee kaivamisesta vaikeaa. Sinnikäs sinimusta Rauta kantava kyläläinen tekee kaikkensa päästäkseen pois vedestä. <br>\n<br>\n\"Pakko yrittää, tai kuolen kuten ystävänikin\", Seriana nimeä kantava kyläinen ajattelee, kaivaen yhä kovempaa. Kivi antaa periksi ja lopulta hän pääsee tunneliin, jonka yläpäästä paistaa valoa.<br>\n<br>\n\"Olen vapaa!\" Orton huutaa kun hän juoksee tunneliin. Tunneli johtaa sankkaan havumetsikköön, jonne Orton katoaa, jättäen jälkeensä vain hohtavan vanan hohtavaa jauhetta.<br>\n<br>\nOrtonien kylässä Zyglakit ovat tuhonneet kaiken. Liskomaiset olennot ovat rikkoneet Ortonien patsaat Toa Ortoneista, kaikki historiankirjoitukset ja muut mitkä muistuttaisivat tässä luolassa olleesta korkeakulttuurista. <br>\n<br>\nHarmaa ilmoittaa joukoilleen että on aika lähteä. Hänen joukkonsa ovat saaneet tarpeeksi ruokaa ja tekemistä eli olisi vähemmän kapinahenkeä luvassa. <br>\n<br>\nZyglakit nousevat luolan suusta maalle. Padon virtaussuunta ohjataan taas normaaliksi ja joukko jättää tämän kuolleen kylän rauhaan. Taas onnistunut metsästysretki, Zyglakit ajattelevat kun talsivat kohti järvitukikohtaa.<br>\n<br>\n<strong>Metsä, jättimäisten kuusten luona</strong><br>\n<br>\nUmbra ja Glatorianking katsovat kuinka Fikou Qewa talsii kohti pihkaa ja jää siihen vangiksi. Pihkaa alkaa erittymään Rahin päälle ja hätääntynyt Hämähäkki vinkaisee.<br>\n<br>\nPahempaa on tulossa kun Gekko osoittaa taivaalle. Suuret määrät pihkaa on alkanut sataa maahan ja pian Umbra on ihan pihkassa. Glatorianking on juossut pakoon pihkaa.<br>\n<br>\n\"Mitä minä teen. Mitä minä teen?\" Glatorianking ihmetteli kun oli eksynyt metsään. Hän ei nähnyt mitään eteensä ja ajatteli vain mitä ystävälleen Umbralle oli oikein käynyt. Hän oli jättänyt Moderaattorin raukkamaisesti yksin kun puista putosi vain pihkaa.<br>\n<br>\nGlatorianking kompuroi juurakoissa, kunnes hän törmää pieneen hohtavaan olentoon.<br>\n<br>\n\"Kuka olet muukalainen!?\" Glatorianking sanoo, osoittaen aseellaan Rauta kantavaa kyläläistä.<br>\n<br>\n\"Samaa voisi kysyä sinulta\", heleä naisääni sanoo huohottaen. \"Nimeni on Setriana ja pakenin juuri Zyglakeja, jotka hukuttivat kyläni tuolla vähän kauempana\", Orton sanoo, ojentaen kynsikästä kättään kohti valkoista Toaa.<br>\n<br>\nGlatorianking puristaa Ortonin kättä, joka on yhä märkä. Kylmä metalli ei tunnu kivalta hänen kädessään, joten GK ottaa kätensä irti puristuksesta.<br>\n<br>\n\"Olen Glatorianking Klaanista. Ystäväni päälle tippui paljon pihkaa, jolloin lähdin sitä pakoon, koska ajattelin että se voisi olla jotain ikävää\", Gekko kertoi. \"Nyt en tiedä missä ystäväni on\", hän kertoi murheissaan.<br>\n<br>\n\"Oi ei! Pihkaa!\" Setriana huusi kuullessaan mitä oli tapahtunut. \"Äkkiä. Tule näytän sinulle tien!\"<br>\n<br>\n<strong>Puiden luona</strong><br>\n<br>\nUmbran jalat olivat ihan pihkassa, ja hän ei pystynyt enää liikuttamaan raajojaan. Fikou oli jo peittynyt suuren Pihkamäärän alle ja rahi ei enää liikkunut ollenkaan. <br>\n<br>\nUmbra oli jähmettyneenä pihkan takia, koettaen liikuttaa raajojaan. \"Ei onnistu!\" Umbra huusi. Vain hänen suunsa enää toimi kun pihkaa ei ollut kasautunut vielä suuhun asti. Äkkiä Umbra alkoi tuntea itsensä voimattomaksi. Puut alkoivat imeä elinvoimaa Umbrasta ja Fikousta.<br>\n<br>\n[spoil]Selviävätkö sankarimme tästä pihkaantumisesta vai tuleeko heistä meripihkakoruja Allianssille? Se selviää kohta.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":480,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-11T12:56:00.000Z","content":"<strong>Metsä, jättimäisten kuusten luona</strong> <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/NgG4vDfcJek/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/NgG4vDfcJek"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/NgG4vDfcJek/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/NgG4vDfcJek"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Nuo puut ovat aiheuttaneet suurta tuskaa meille, kaikki niiden lähistöllä olleet ovat... no... et halua tietää\", Setriana sanoi synkästi.<br>\n<br>\n\"Olemme perillä\".<br>\n<br>\nUmbra ja Fikou olivat heikkoina pihkan peitossa.<br>\n<br>\n\"Tulikokeen aika.\", Glatoriankingi kailotti.<br>\n<br>\nHän ampui happoaseellaan pihkaa, joka alkoi sulaa ja menetti otettaan eikä enään ollut yhteydessä puuhun, nyt he olivat vain pihkan peitossa.<br>\n<br>\nPihka Fikoun ympärillä oli alkanut heilua ja se pystyi liikkumaan hieman.<br>\n<br>\n\"Ai niin... unohdin sinut., Gekko sanoi vaivaantuneena.<br>\n<br>\nJos Fikou olisi voinut näyttää vihansa sen se olisi juuri nyt tehnyt.<br>\n<br>\n\"Älä välitä siitä, se ärsyyntyy jos ei ole ensimmäinen.\", Umbra sanoi.<br>\n<br>\nSetriana juoksi samaan aikaan takaisin metsikköön.<br>\n<br>\n\"Järvelle on vielä matkaa, toivottavasti ne eivät ole keksineet mitään typerää laiteellani.\", Umbra sanoi huolestuneena.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":481,"creator":"Donny","timestamp":"2010-12-11T13:06:00.000Z","content":"<strong>Ämkoo nosti ainoan kämmenensä kasvojensa tasalle ja yritti katsella sitä. Huoneessa oli kuitenkin niin pimeää, että kättä tuskin erotti. Jostain kuului vesipisaroiden ääniä. Lattia oli kostea ja kylmä.<br>\n<br>\nKätensä menettänyt miekkamies asteli lyhyen matkan eteenpäin, kunnes seinä tuli vastaan. Paksujen mustien suonien päällystämä seinusta sykki kiivaaseen tahtiin. Seinään uponnut olento karjui ja yritti repiä itsensä irti.<br>\n<br>\nÄmkoo kosketti seinää kädellään ja olennon lonkeromaiset kahleet alkoivat väistyä. Mielensä menettänyt Makuta riuhtoi ilmaa hallitsemattomin liikkein ja tarttui lopulta kiinni edessään seisovaan vihreänaamioiseen hahmoon. Huone pimeni entisestään.</strong><br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien trooppinen tukikohta</strong><br>\n<br>\nRaivotautisin elein eteenpäin syöksyvä Ämkoo väisteli vaivattoman oloisesti häntä kohti ammuttuja zamor-ammuksia. Nazorakit katselivat pelonsekaisen järkytyksen vallassa kuinka punahehkuinen hirviö kohosi nopealla loikalla korkealle ilmaan ja putosi sitten torakoiden etummaisen rivistön keskelle. Torakat yrittivät perääntyä tehden samalla tilaa lähitaistelijoilleen, mutta yksi pienoiskiväärillä aseistautunut nazorak horjahti eikä päässyt pakoon.<br>\n<br>\nJotkut olivat kuulevinaan Ämkoon hysteerisen karjunnan seasta naurua. Verellä tahritun naamion ilme muuttui vääristyneeksi virnistykseksi kun Ämkoo tarttui kiinni maasta makaavan torakan ylimpiin raajoihin. Sitten Ämkoo potkaisi torakkaa rintakehään, saaden tämän tutisevat kädet irtoamaan paikoiltaan. Nazorak huusi tuskaansa, mutta hiljeni kuitenkin pian Ämkoon myrkynvihreän nyrkin iskeytyessä torakan pään läpi.<br>\n<br>\nNazorakit tiesivät vallan hyvin, että tukikohdassa riehuvaa hirviötä ei pysäytettäisi kiväärein ja keihäin. Paikalle siirrettiin parasta aikaa huomattavasti raskaampaa kalustoa. Lopulta useampi kevyehkö panssariajoneuvo kurvasi aukiolle, aloittaen välittömän tulituksen.<br>\n<br>\nRivisotilaat järkyttyivät entisestään huomatessaan, että paikalle saapuneet apujoukot ampuivat heitäkin kohti. Torakat yrittivät parhaansa mukaan väistää kohti kiitäviä räjähteitä, mutta kaikki eivät siinä onnistuneet. Muutama nazorak upposi Ämkoon mukana räjähdysten nostattamaan sankkaan pölypilveen.<br>\n<br>\nÄmkoo syöksyi ulos pölypilvestä, hieman savuten ja entistäkin raivokkaamman huudon saattelemana. Panssaritykit avasivat tulen oitis uudestaan, mutta varjoenergialla pumpattu raivohullu klaanilainen osoittautui ammuksia nopeammaksi. Torakoiden hämmästykseksi Ämkoo ei kuitenkaan syöksynyt suoraan ajoneuvojen kimppuun vaan kaarsi kohti vartiotornia.<br>\n<br>\n\"Se aikoo kiivetä ylös!\", yksi torakoista huusi.<br>\n\"Ei...\", aloitti toinen.<br>\n<br>\nPäästyään tornin tykö Ämkoo laukaisi kehostaan voimakkaan energiapurkauksen. Jo aiemmassa taistelussa kärsineen tornin perustukset eivät kestäneet ja korkea rakennus lähti kaatumaan.<br>\n<br>\nNazorakit kiipesivät ulos vaunuistaan niin nopeasti kuin vain kykenivät, mutta eivät siitä huolimatta ehtineet pakoon kaatuvan rakennuksen alta. Sortuva torni nostatti ilmoille voimakkaan jyrinän lisäksi valtavan määrän tomua samalla kun erilaiset puukappaleet lentelivät suuntaan jos toiseen. Kaiken tämän kaaoksen keskellä saattoi kuulla nazorakien sekavia käskyjä ja muita epäselviä huutoja.<br>\n<br>\nMaata pitkin etenevä kaatuvan tornin aiheuttama paineaalto meinasi heittää Lumiukon alas piilopaikastaan. Snowie piteli kaikin voimin kiinni turvapaikakseen valitsemastaan puusta, kunnes ikääntyneen puun läpimätä runko petti ja puu alkoi kaatua. Snowman huudahti, tosin lumiukon huuto peittyi ympärillä vallitsevaan kaaokseen. Sitten hän alkoi pudota.<br>\n<br>\nSankan tomupilven keskellä etenevä yksinäinen nazorak asteli haparoivin askelin eteenpäin väistellen samalla taivaalta putoilevaa puutavaraa. Torakka erotti juuri ja juuri tovereidensa kaukaiset äänet ja yritti vastata huutoihin. Kukaan ei tuntunut kuulevan.<br>\n<br>\nNazorak nytkähti ja pysähtyi. Sitten torakka katsoi alas huomatakseen rintakehästään ulos työntyvän verisen käden. Ämkoo kiskoi kätensä irti pidellen yhä kiinni torakan heikosti sykkivästä sydämestä.<br>\n<br>\n<strong>\"Ghaa... Ghaa... Haa... Haa...</strong> Haargh... Haa...\"<br>\n<br>\nÄmkoon sysimusta panssari oli muuttanut väriään. Adminin rinkakehä oli alkanut vihertää ja sen halkeilleessa panssaroinnissa saattoi juuri ja juuri erottaa jonkinlaisia kullan vivahteita. Ämkoon jalat ja kädet olivat vielä mustat, mutta niissä näki selvästi parasta aikaa tapahtuvan muutosprosessin.<br>\n<br>\nÄmkoo rojahti ensin polvilleen, muttei pysynyt edes sen vertaa pystyssä kovin pitkään. Ilman Toa makasikin pian vatsallaan maassa yrittäen pysyä tajuissaan.<br>\n<br>\n\"Voi piru\", Ämkoo kähisi samalla kun hänen toinen silmänsä muuttui kirkkaanvihreäksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":482,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-12-11T13:43:00.000Z","content":"<strong>Metsä</strong><br>\n<br>\nUmbran, Glatoriankingin ja Fikoun talsiessa metässä kuusten luota pois, jotain tapahtui Umbralle. Hän jähmettyi paikalleen ja hänen silmänsä alkoivat pyöriä villisti hänen päässään. <br>\n<br>\n\"Mitä tapahtui?\" Glatorianking kysyi, mutta vastausta ei kuulunut. Umbra oli nyt jossain aivan muualla.<br>\n<br>\n<strong>KraUmbran saari lähellä Avra Nuita</strong><br>\n<br>\n<em>Joukko Toia hiipi Makutan linnoituksen käytävillä. Umbran ja Delevan johtama Koneiden Toa Zawista, Säteilyn Toa Ahjekista, Tulen Toa Ruthista, Valon Toa Aksta ja Rahien Toa Ulvakista koostuva tiimi oli lähtenyt etsimään Makutan toisesta maailmasta tuotujen Varjo-Toien kaappaamaa Kallioiden Toa Belekiä. (Nämä oudot elementit johtuivat saaren Turagoiden lähettämistä hätäsingaali Toa-kivistä, jotka muuttivat muutaman Matoranin ympäristölleen sopivaan elementtiin.)<br>\n<br>\nVankityrmien kosteat käytävät olivat epämiellyttäviä ja niissä vilisi kivirottia ja muita pieniä raheja. KraUmbra säilytti vankityrmissä erilaisia vankeja joita ei viitsinyt antaa Zyglak-armeijansa käsiin.<br>\n<br>\n\"Meidän pitää hiipiä nopeasti ohi Kameleontti ja Pikaparannusvoimilla varustettujen Rahkshien\", keltaista Rurumaista Kanohia kantava Umbra sanoi muille. Ahjek nyökkäsi ja lähti hiipimään varjoissa Rahkshien kimppuun. <br>\n<br>\nKameleontti Rahkshi, joka vartioi vankityrmiin vievää metalliseinää, huomasi Ahjekin ja muutti tämän värit pinkiksi. Ahjek ärsyyntyi ja iski suuren latauksen säteilyä, joka teki Kraatalle syövän. Kasvaimia tuli läpi Rahkshin haarniskan ja mato kuoli. Toinen Rahkshi heräsi ja iski sauvallaan Ahjekia jolloin tämän lihaskudos repesi, mutta parani ennalleen.<br>\n<br>\n\"Etkö tiedä että voimasi on Pikaparannus?\" Ahjek kysyi ilkikurisesti, lyöden piikkipallomoukarillaan Rahkshia, jolloin tämän vatsapanssari murtui. Rahkshi aikoi huutaa apua, mutta Delevan ampuma plasmajousi sulatti Rahkshipanssarin kokoon, jolloin Kraata koetti lähteä paikalta. <br>\n<br>\nAhjek nosti Kraatan maasta ja heitti sen Ruthille. Mustaa haarniskaa käyttävä Tulen Toa Orton poltti Kraatan tuhkaksi puristaessaan sen nyrkkiin ja luomalla sinne liekin.<br>\n<br>\n\"Nyt hakemaan Belekiä\", Zaw mutisi, iskien konekourallaan ovea. Ovi kaatui rytisten maahan ja joukko Rahksheja alkoi tulittaa Toia. Zaw otti nopeasti komennon yhdestä Kurahkista ja sai tämän laittamaan Lämpönäön ja Laserkatseen Rahkshit taistelemaan keskenään. Säteet lentelivät ympäri huonetta kun viimein Rahkshit ampuivat toisensa kasaksi tomua.<br>\n<br>\nUmbra hyppäsi Zawin vierelle oviaukkoon, ampuen Exo-kanuunastaan valopanoksen. Panos osui Kurahkia, jolloin Rahkshi muuttui valopatsaaksi. Samaan aikaan Zaw oli tähtäämässä yhtä Suojakenttien Rahkshia, joka torjui Umbran tykistään ampumia murtamissäteitä. <br>\n<br>\nKaksi muuta Rahkshia seisoivat Suojakenttien Rahkshin suojakentän takana. Hidastamisen ja Elastisuuden Rahkshit. Nämä koettivat käyttää voimiaan oviaukossa seisoviin Umbraan ja Zawiin, mutta voimat eivät tehneet paljoa vaikutusta. <br>\n<br>\nZaw ampui kivääristään koneidenhallinnan elementaalienergiaa, jolloin se rikkoi suojakentän, jota Rahkshi koetti pitää kasassa. Nyt sen toverit jäivät ilman suojaa ja hyökkäsivät sauvat tanassa kohti Umbraa ja Zawia. Zaw iski kyntensä Elastisuuden Rahksin sauvaan, mutta Rahkshi venyi ja venyi, lopulta kietoutuen Koneiden Toan ympärille.<br>\n<br>\nUmbra taas miekkaili Suojakenttien ja Hidastamisen Rahkshien kanssa. Sauva iski vasten miekkaa kun Umbra torjui ja väisti iskusarjoja, joita Rahkshit saivat aikaan pyörittämällä terällisiä sauvojaan. <br>\n<br>\nViimein Umbra kyllästyi Rahkshien kanssa leikkimiseen ja latasi miekkansa täyteen valoenergiaa. Hän iski terän päin Suojekenttien Rahksia, jonka sauva ja oikea käsi lähtivät kokonaan irti. Hidastamisen Rahksi iski sauvansa Umbraa selkään, mutta selkäpanssari pysäytti iskun.<br>\n<br>\n\"Nyt tuhoudutte\", Umbra sanoi, iskien tykistään valonsäteen, joka hajotti suojakenttien Rahksin pään tohjoksi. Hidastamisen Rahksi joutui Zawin nyrkin tielle ja tältä Rahkshilta lähti pää irti. Kone kaatui rymisten lattialle.<br>\n<br>\nJoukko Toia juoksi vankityrmien käytäville ja pian Belek löytyi kahlittuna ilman naamiota ja aseita. Ulvak antoi nämä aseet hänelle ja joukkio lähti pois tyrmistä.</em><br>\n<br>\n<strong>Metsä</strong><br>\n<br>\nUmbran silmät lopettivat pyörimisen. Hän pystyi taas liikkumaan. Glatorianking ja Fikou Qewa ihmettelivät vieressä kun Umbra alkoi taas hengittää.<br>\n<br>\n\"Missä sinä olitkaan?\" Glatorianking kysyi, Fikoun hyppiessä Umbran ympärillä.<br>\n<br>\n\"Jossain kaukana tämän maailman Umbran kanssa...\" Umbra kertoi. \"Nyt jatkakaamme Zyglakien tukikohdan etsimistä\", hän jatkoi.<br>\n<br>\nKaksikko jatkoi märässä metsässä rämpimistä kohti määränpäätään...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":483,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-12-11T14:12:00.000Z","content":"<strong>Klaanin piha</strong><br>\n<br>\nMusta Skakdi ja sekasikiö-Makuta romahtivat kasaksi maahan. Guartsu nousi pian ylös ja pakeni ulos portista. Manu jäi hölmistyneenä maahan istumaan. Häneen oli tarttunut luvattoman paljon tuhkaa.<br>\n<em>Kuka hemmetti kehtasi sotkea minut tuhkalla?</em><br>\n<br>\nGuardian seurasi muuria satamaan päin. Hän ei edelleenkään halunnut herättää huomiota; ja hän oli saanut sitä jo aivan liikaa. Kallioinen ranta ei antanut paljon suojaa, mutta ketään ei näkynyt. Guardian puhdisti itseään tuhkasta.<br>\n”Pyssyni tosiaan tarvitsee parempaa huoltoa”, hän sanoi itselleen. Pian hän saapui satamaan. Se oli aivan tyhjä. Ketään ei näkynyt. Laivojakaan ei juuri ollut. Muutama hassu vene kellui laiturien vieressä ketjuilla kiinnitettyinä.<br>\n<br>\nSiellä oli kuitenkin paatti, jollaisen Guardian halusikin: höyrykäyttöinen, soutuvenettä jonkin verran isompi vene. Vaikka se olikin noin soutuveneen kokoinen, siinä oli silti miehekäs höyrykone. Ohjaajan paikka oli pienen katoksen alla. Luultavasti vene oli Tongun kädenjälkeä. Guartsu hiippaili veneen luokse ja alkoi irrotella ketjua. Hän laittoi koneen päälle.<br>\n<br>\n”Minne ajattelit lähteä aivan yksinäsi?” kysyi joku. Guardian hätkähti ja katsoi ympärilleen. Katoksen päällä istui Makuta Nui. Hän ei näyttänyt juurikaan itseltään, mikä oli tosin odotettavissa sen perusteella, että hän oli ollut pieni hämähäkki vähän aikaa sitten. Hän näytti koostuvan monista erilaisista pikku osista. Kraahkan oli tämän ruumiin kasvoilla yhtenä tuntomerkkinä. Guardian toki tunnisti myös hänen äänensä. Makutan yllä oli musta hupullinen viitta.<br>\n<br>\nGuardian hymyili pettyneesti.<br>\n”Makuta Nui. Tai Manu, siitähän nimestä sinä pidät.” Makuta kohautti olkiaan.<br>\n”Kiva uusi haarniska. Onko se Nazorakia?” Guartsu jatkoi osoittaen hieman mustalla sormellaan Manun haarniskaa.<br>\n”Suurimmaksi osaksi”, Makuta sanoi ja hyppäsi alas veneen katolta.<br>\n”Söpöä”, Guardian sanoi tutkien Manun jokseenkin groteskia haarniskaa silmänsä skanneritoiminnolla, ”mutta ei varmaan erityisen kestävää. Kävisikö, että juoksisit jo Klaaniin kirjoittamaan viestiä Nynraheille?”<br>\nMakuta naurahti kummallisesti.<br>\n”Tiedän, että yrität päästä minusta eroon ja lähteä yksin kaikessa hiljaisuudessa. Mutta tiedätkös, minä olen lähettänyt viestin. Tein sen jo neljä päivää sitten. Eikä vastausta kuulu.”<br>\nGuardianin katse vakavoitui hieman. ”Kummallista. Nynrahit ovat paljon tuota tehokkaampia. Ei niillä yleensä kestä näin kauaa.” Guardian astui veneeseen. ”Onkohan niille käynyt jotain...”<br>\n”Niin epäilen”, Manu sanoi. ”Älähän karkaa”, hän jatkoi nähtyään Guartsun pakoyrityksen. ”Minne sinä olet matkalla?”<br>\nGuardian katsoi häntä vaivaantuneena. ”Zakazille.”<br>\n”Miksi?”<br>\n”Ajattelin jututtaa erästä tuttuani. Ja korjauttaa aseeni.”<br>\n”Kuinka kummallista. Minä haluaisin kyydin Nynrahille.”<br>\n”Ja kerrot tämän minulle, koska…?”<br>\n”Haluan kyydin”, Makuta toisti.<br>\nGuardian katsoi häntä epäuskoisena. ”Sehän on toisella puolella universumia.”<br>\n”Niin on”, Makuta vastasi, ”mutta tuskin sinäkään haluat matkustaa yksin.”<br>\n”En yleensä, mutta en ottaisi ketään klaanilaista mukaan Zakazille. Lupasin sen itselleni.”<br>\n”Minusta tuntuu, että on aika rikkoa lupauksesi.”<br>\nGuardian oli hämmästynyt Makutan röyhkeydestä. ”Haluatko bännit?” hän kysyi närkästyneenä.<br>\n”Et sinä minua bänni.”<br>\n”Enkö?”<br>\n”Et.”<br>\n”…”<br>\n”Aivan.” Manu istahti veneen perään. Sitten hän heitti Guartsulle samanlaisen viitan kuin hänellä itsellään oli yllään.<br>\n”Tarvinnet sitä Zakazilla. Tai ainakin siitä on hyötyä.”<br>\n”Kiitän”, Guardian vastasi.<br>\n”Kun minä nyt tulen seuraksesi Zakazille, voisit sinä puolestasi tulla kanssani Nynrahille.”<br>\n”Miksi ihmeessä kuvittelet niin? <em>Sinähän</em> se haluat tulla <em>minun</em> mukaani.”<br>\n”Eikö sinua kiinnosta, mitä Nynrahille on mahtanut tapahtua?” Manu kysyi ilmeettömänä. ”Minusta tuntuu, että se liittyy kiinteästi meidän tilanteeseemme Klaanissa.”<br>\n”Voit olla oikeassa”, Guartsu myönsi. ”Hyvä on.”<br>\n”Lähtekäämme siis”, Manu sanoi pirteästi ja potkaisi heidät irti laiturista. Guartsu tarttui ohaimiin ja he lähtivät kohti Zakazia höyrykäyttöisellä venheellään.<br>\n<br>\n[spoil]Guartsu kirjoitti pari repliikkiä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":484,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-11T14:28:00.000Z","content":"<strong>Muutaman kymmenen kion päässä Xiasta, meri</strong><br>\n<br>\nKova tuuli puhaltaa Xian suunnalta kohti edelleen eteneviä sankareita. Pieniä, happamia pisaroita tuiskuaa gukkoja ja Klaanilaisia kohti. Nelikko lentää silti edelleen kohti tehdassaarta.<br>\n<br>\nMatoro tiirailee kiikarisilmällään gukkonsa selästä kaukana horiontissa siintävää kallioista saarta. Itseasiassa saaren eroittaa paremmin suuresta savupatsaasta ja valtavasta, pahamaineisesta Vuoresta.<br>\n<br>\n\"Xialle viisitoista minuuttia. Lasketaan korkeutta. Radiohiljaisuus viimeiset viisi minuuttia. Killjoy kuittaa\", Killjoy ilmoittaa hiljaa mikkiin. <br>\nKolme muuta vastaavat lyhyesti ja ohjaavat gukkonsa alemmas. Matoro on näkevinään pimeässä meressä vivahteen myrkynvihreästä. <br>\n<br>\n\"Nuo Xialaiset pitävät tosi hyvää huolta luonnostaan...\", Matoro sanoo hiljaa. Meressä kelluu lautoja ja epämääräsitä mönjää.<br>\nTaivas on harmaa ja savuinen, tähtiä ei näy. Xian tehtaat levittävät ilmansaastetta yhtä tehokkaasti kuin kauppalaivat Xialaisia laatuaseita.<br>\n<br>\nMatoro tiirailee kiikarilla. Edessäpäin näkyy suuri kivinen muuri, joka kattaa koko saaren etelärannan. Muurilal on erilaisia puolustuksia, kuten aseita ja vartijoita. Sen takana näkyy suuri, korkea linnoitus.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":485,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-12-11T17:54:00.000Z","content":"<strong>Nazorakein trooppinen tukikohta</strong><br>\n<br>\nSnowman ryömi vaivalloisesti kaatuneen puunrungon alta, ja kohotti katseensa kohti romahtanutta tornia. Paksun pölypilven keksellä hän ei nähnyt yhtäkään tolpillaan olevaa hahmoa. Lumiukko otti varovavaisesti muutaman askelen kohti puisen romun peitossa olevaa aukiota. Missään ei näkynyt liikettä. Hänen omat askeleensa olivat ainoa äänen lähde.<br>\n<br>\nValkoinen hahmo rohkaistui, ja asteli aukiolle ripeästi. Missään ei näkynyt vieläkään mitään tornin romun joukosta. Ainoastaan puusäleitä ja vääntyineitä nauloja. Snowman kumartui maan tasolle lähempää tutkimusta varten. Maassa oli tahmaa, jonka hän tunnisti Nazorakin vereksi. Mutta kaikki merkit Ämkoosta olivat yhä kateissa.<br>\n<br>\n<em>Kai hän täällä jossain on,</em> Snowie tuumi. <em>Tuskin hän olisi poistunut noin vain. Mutta toisaalta, hänessä oli jotain vailla. Aivan kuin hän ei olisi ollut se Ämkoo, jonka tunnen.</em><br>\n<br>\nLumiukon mieleen juolahti kuitenkin aate. Hän oli kuullut huhuja Ämkoon 'pimeästä puolesta'. Että hänessä olisi paljonkin makutaa, jonka kanssa hän oli joskus yhdistynyt. Villeimmät tarinat kertoivat siitä, että Ämkoo voisi antaa pahan hengen hallita itseään, ja saisi silloin käyttöönsä uskomattomat voimat. Mutta Snowman oli aina luullut niitä vain liiotelluiksi kertomuksiksi hänen taistelutaidoistaan, pelkiksi synkän historian inspiroimiksi saduiksi.<br>\n<br>\nNyt lumiukko huomasi saapuneensa harvinaisen monen torakan kuolinpaikalle. Käytännöllisesti katsoen hän kahlasi ruumiissa. Onneksi yksikään silvottu torso ei kuulunut Ämkoolle.<br>\n<br>\nHaahuiltuaan hetken pölypilvessä Snowman huomasi tutun Klaanilaisen. Ämkoon käsi pilkisti lautakasan alta.<br>\n\"Ämkoo?\" hän huhuili. \"Oletko kunnossa?\"<br>\nSnowie ei saanut vastausta, joten hän keskittyi työntämään lautoja pois ystävänsä päältä. Hänen järkytyksekseen kasan alta ei paljastunutkaan Ämkoota, vaan käsi oli irrallinen. Snowman hätkähti, ja melkein kompastui maassa makaavaan puuromuun, mutta rohkaistui kuitenkin poimimaan käden. Hän kietoi sen liinaan, ja asetteli tupaten täynnä olevaan laukkuunsa.<br>\n<br>\n<em>Melko karmivaa, mutta Mäksä saattaa vielä kaivata kättään.</em><br>\n<br>\nSilloin Snowman huomasi taas jotain, joka muistutti hänen etsimäänsä Klaanilaista. Hän meni tutkimaan lähempää maassa retkottavaa vihreää hahmoa. Snowie käänsi Ämkooksi olettemansa hahmon selälleen, mutta alkoi heti huolestua. Tutun mustan haarniskan sijaan hahmo olikin kullan ja vihreän sävyinen. Naamio kuitenkin oli tuttu Miru Nuva, eikä Snowie oikein tiennyt, mitä ajatella. Käden puuttuminen olisi kuitenkin viitannut siihen, että hahmo oli Ämkoo.<br>\n<br>\nSilloin Snowmanin edessä makaava vihreä hahmo kuitenkin avasi silmänsä, ja pian sen jälkeen myös suunsa: \"Jaa, Snowie... Mitenkäs ne... Matoranisi?\"<br>\nSnowmanin suu vääntyi iloiseen hymyyn, kun hän huomasi hahmon olevan tuttu Klaanilainen, ja tämän olevan elossa, vaikkakin todella huonossa kunnossa.<br>\n\"Ämkoo!\"<br>\n\"Minulla on ollut tosi hauskaa ilman sinua\" Ämkoo aloitti, ja jatkoi \"Nyt... Hoida meidät pois täältä.\"<br>\n<br>\nSitten Ämkoo kuitenkin taas menetti tajuntansa, ja Snowman jäi tuijottamaan maassa makaavaa toveriaan hölmistyneen näköisenä.<br>\n<br>\n<em>Hyvä ohje, vanha veikkoinen, mutta kuinkas sen teen?</em><br>\n<br>\nYmpäriltä alkoi kuulua etäistä moottoreiden pauhua ja torakkaimasta puhetta. Uusi partio oli lähetetty paikalle. Snowman hätääntyi hieman, ja koetti muodostaa päässään toimintasuunnitelmaa. Nyt olisi tärkeintä päästä pois, ja vähän äkkiä.<br>\n<br>\nLumiukko heilautti Ämkoon tajuttoman ruumiin olkansa yli. Hän oli kiitollinen siitä, että viittasankari ei ollut erityisen painava, ja lähti pikaisesti pölyiseltä aukiolta pois, kohti matoraneiden rakennuttamaa tunneliverkostoa. Hän toivoi, että vaikka torakat olivatkin löytäneet sen, he tuskin olosuhteiden tähden olisivat sitä ehtineet täysin tutkia.<br>\n<br>\nLumiukko löysi lähimmän muistamansa tunneliverkoston sisäänkäynnin, ja lähti etenemään pimeydessä, toivoen muistavansa oikean suunnan.<br>\n<br>\n[spoil]Mäksä kirjoitti Mäksän replat.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":486,"creator":"Donny","timestamp":"2010-12-11T18:42:00.000Z","content":"<strong>Lattia oli yhä kylmä ja kostea. Vesipisaroiden äänet olivat kuitenkin lakanneet. Oli täysin hiljaista.<br>\n<br>\nÄmkoo otti tukea lonkeroiden ja verisuonten peittämästä mustasta seinästä ja huohotti. Vihreä Toa nosti varovasti päätään ja katseli ympärilleen.<br>\n<br>\nHuone ei ollut enää samaan tapaan pimeä kuin aiemmin, vaan enemmänkin hämärä. Ämkoo erotti ahtaan tilan jokaisen epämuodostuneen seinän varsin selkeästi.<br>\n<br>\nÄmkoo ei jaksanut kannatella itseään pystyssä vaan valahti istuma-asentoon. Toa painoi kämmenensä mustaa seinää vasten ja tunnusteli.<br>\n<br>\nEi liikettä. Huone oli kuollut.<br>\n<br>\nVai oliko?</strong><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":487,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-12-11T18:46:00.000Z","content":"<strong>Trooppinen saari, tunneliverkosto Nazorak-tukikohdan alla</strong><br>\n<br>\nSnowman kulki pimeässä tunnelissa Ämkoo olallaan, ja koetti parhaansa mukaan muistaa, mitä kautta pääsi tukikohdan ulkomuureille. Vasen, oikea, vasen, vasen, oikea, oikea... Risteykset muistuttivat kovasti toisiian, eikä Snowiella ollut juuri ollut matoralaisvastarinnan kanssa aikaa opetella tunneleita kunnolla. Hän päätti tarkistaa sijaintinsa kurkistamalla seuraavasta suuaukosta ulos.<br>\n<br>\nLumiukko pisti päänsä ulos viemäriksi naamioidusta aukosta. <em>Himputti, meillähän kävi tuuri</em>, hän tuumi. Tunnelista pääsi suoraan muurin viereen, ja melko lähelle porttiakin vielä. Kaiken lisäksi portti oli vielä avonainenkin. Ainoan ongelman muodosti jonkinlaisen rahin vetämissä vankkureissa matkaava Nazorak-joukkio.<br>\n<br>\n<em>Nyt, suunnitelma. He tuskin pitävät porttia pitkään auki.</em><br>\n<br>\nJopa yleensä hieman verkkainen Snowman tiesi, että nyt oli toimittava nopeasti. Hän tarkkaili ympäristöä, ja mietti kuinka pääsisi torakoiden ohi huomaamatta. Tajuttoman Ämkoon raahaaminen ei varsinaisesti auttanut hiippailutoimintaa.<br>\n<br>\nSilloin Snowie kuitenkin huomasi sen. Vankkureita vetävä rahi ei ollut mikään tavallinen kuormajuhtarahi. Kaikki ne öiset kahviossa vietetyt hetket Säröinen-lehden parissa eivät olleet turhia: kyseinen tapiirilaji (Lumiukko ei osannut olla ajattelematta Keetistä) oli paitsi äärimmäisen sympaattisen näköinen, myös todella vikkelä kintuistaan. Eikä se näyttänyt lainkaan viihtyvän torakoiden vetojuhtana.<br>\n<br>\nLumiukko kohensi laukkunsa ja Ämkoon asentoja olallaan, ja lähti juoksemaan matalana kohti mustia vankkureita.<br>\n<br>\n<em>Älkää huomatko minua vielä, älkää huomatko minua vielä.</em><br>\n<br>\nHän oli päässyt aivan tapiirin tuntumaan, ja irrotteli jo sen ikävän piikikkäitä valjaksia kun Nazorakit huomasivat hänet.<br>\n\"Hitto.\"<br>\nEnnen kuin torakat ehtivät kaivaa aseitaan tai astua ulos vankkureista, kömpi Snowman kantamuksineen tapiirin selkään, ja elikko tajusi, ettei se ollut enää kiinni missään. Tapiiri loikkasi kohti portteja, kohti viidakkoa, kohti vapautta Klaanilaiset selässään.<br>\n<br>\nSnowman koetti parhaansa mukaan pysyä kärsäkkään elikon kyydissä tämän vipeltäessä sademetsään. Vaikeuksia tuotti erityisesti Ämkoon pitäminen mukana, olisi se nyt sentään ikävää tiputtaa admin keskelle metsää.<br>\n<br>\nSilloin lumiukko kuuli takaansa mönkijöiden, jeeppien ja muiden kulkupelien moottoreiden käynnistymisääniä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":488,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-11T18:51:00.000Z","content":"<strong>Destral, Makutan veljeskunta</strong> <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;> <br>\n<object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/63Og50jdqyI/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/63Og50jdqyI"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/63Og50jdqyI/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/63Og50jdqyI"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe> <br>\n<br>\nMutran oli saanut käsiinsä melkein valmiin toan kehon, se oli epämiellyttävä koska se tuntui olevan täynnä hyvää.<br>\n<br>\nAntidermis oli Makutan koko olemus ja hän oli sanonut tarvitsevansa seuraajaa. Mutran imi hänestä Antidermistä ja muutti sen nesteeksi ja loi kammion toan sisään ja kaatoi nesteen kammioon.\"<br>\n<br>\n\"Mutran, voinko mitenkään auttaa.\", Vican kysäisi.<br>\n<br>\n\"Voit auttaa pitämällä ruman lärvisi kiinni!\"<br>\n<br>\nVican meni pois huoneesta.<br>\n<br>\nMutran lisäsi erilaisia kemikaaleja voidakseen peittää valon elementin ja luoda paikalle tervan elementin .<br>\n<br>\n\"Ensimmäinen otus, joka minulle tuotiin enkä tehnyt siitä mitään ällöttävää lentomönkiäistä!\", Mutran nauroi sekopäisesti.<br>\n<br>\nIkunnan lähistöllä oli nazorakeja.<br>\n<br>\n\"Abzumo tykkää...\", toinen sanoi ja ampui ikkunaan reiän ja haki Toan ulos.<br>\n<br>\n\"Mennään, enenkuin kukaan huomaa.\", Toinen sanoi kiireesti.<br>\n<br>\nToa kannettiin veneeseen Nazzorakit soutivat pois Destralilta.<br>\n<br>\n<strong>Metsä</strong> <br>\n<br>\nGlatorianking säpsähti, jotakin oli tapahtumassa heille molemille, ensinnäkin Glatoriankingin lähtö Destralilta oli toisenlainen, Häntä ei ensinnäkään kaapattu Abzumon luo vaan hän oli jäänyt veljeskuntaan, jkin oli pielessä ,toa pelkäsi pahinta.<br>\n<br>\n<em>Mitä jos kohtaan itseni?</em> <br>\n<br>\nUmbra sanoi, että nämä asiat saattoivat johtua siitä, että he olivat vain kokoajan lähempänä laitetta. Ilmeisesti sillä oli sellaisia vaikutuksia ulottuvuusivierailijoille.<br>\n<br>\nKaksi sankaria jatkoivat matkaansa metsikössä.<br>\n<br>\n<em>Mitä jos kohtaan itseni...</em><br>\n<br>\n[spoil]BIO-KLAANI-universumissa on siis nyt KAKSI Glatorainkingiä[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":489,"creator":"Donny","timestamp":"2010-12-11T19:48:00.000Z","content":"<strong>Ämkoo istui kosteassa huoneessa tuijottaen tyhjää. Välillä Toa hapuili paikkaa, jossa hänen vahva miekkakätensä oli ennen sijainnut. Ämkoo ärähti kivusta koskettaessaan tyhjää olkapäätään.<br>\n<br>\nSitten huone alkoi heilua ja tärähdellä epätasaiseen tahtiin. Ämkoo koitti nousta seisomaan, mutta maanjäristystä muistuttava liikehdintä heitti hänet nurin.<br>\n<br>\n\"Mitä siellä oikein ta-<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nTrooppinen saari, viidakko</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/tvriqdS3vsc/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/tvriqdS3vsc"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/tvriqdS3vsc/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/tvriqdS3vsc"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n\"-pahtuu?\", Ämkoo sanoi, avaten silmänsä.<br>\n\"Häh?\", kuului Ämkoosta ja ratsun virkaa toimittavasta kärsäeläimestä tiukasti kiinni pitelevän Lumiukon vastaus. Snowie korjasi oitis Ämkoon istuma-asentoon, jääden itse isompana matkustajana taakse. Vihreänkirjava Toa seurasi kaikkea tätä äärimmäisen hämmentyneenä, yrittäen parhaansa mukaan selvittää minkä päällä oikein istui.<br>\n<br>\nTapiiri röhkäisi epämääräisesti lisäten vauhtia. Se ei tuntunut tietävän mistään mitään. Sitä ei myöskään erityisemmin kiinnostanut, sillä se oli VAPAA.<br>\n<br>\nTorakat eivät aikoneet päästää Klaanilaisia (eivätkä sen enempää arvokasta kuormajuhtaansa) pakoon. Tapiirin perässä huristeli parhaillaan kymmenkunta pientä viidakkomönkijää, joiden perässä ajeli muutama massiivinen viidakko-olosuhteisiin suunniteltu jeeppi. Ajelipa perässä myös muuan yritteliäs panssarivaunu, joskin mokoma jäi kovin äkkiä muiden ajoneuvojen jälkeen, upottuaan ensin viidakon ah-niin-pehmeään mutapohjaan.<br>\n<br>\n\"Snowie\", Ämkoo aloitti kysyvään sävyyn.<br>\n\"Niiiiin?\", Snowman vastasi, puoliksi huutaen. Tuuli tuiversi kaksikon korvakäytävissä.<br>\n\"Me ratsastamme...\", Ämkoo aloitti, yskäisi suuhunsa kiitäneen trooppisen kovakuoriaisen tiehensä, ja jatkoi \"...tapiirilla. Tahdotko selittää minulle, miten tämä tapahtui?\"<br>\nLumiukko meinasi pudota kyydistä, kiskoi itsensä parempaan ratsastusasentoon, potkaisi tapiiriin varovasti lisää vauhtia ja vastasi:<br>\n\"Halusit, että hoitelen meidät pois tuolta. Jouduin vähän soveltamaan. Eikö kelpaa?\"<br>\n<br>\nÄmkoo mietti hetken, mitä sanoisi.<br>\n<br>\n\"No siis, tästä elukasta loppuu polttoaine hetkenä minä hyvänsä, sanoisin. Kuuntele nyt millaista ääntä se pitää.\"<br>\n<br>\nTapiirin hengitysvaikeuksia enteilevä epätasainen röhinä voimistui.<br>\n<br>\n\"Ja lisäksi...\", Ämkoo jatkoi. \"...kyyti on aika epätasaista. Ja olen kuulevinani ajoneuvojen ääniä, joten mikset vain voinut varastaa sellaista jaaaaAAAAA VOI LUOJA.\"<br>\n<br>\nÄmkoo ei ollut puhuessaan kiinnittänyt huomiota edessä kohoavaan esteeseen. Valtava metsään kaatunut puunrunko olisi normaalitilanteessa pysäyttänyt minkä tahansa ajoneuvon, mutta tapiiri loikkasi urhoollisesti röhkien esteen yli jatkaen sitten matkaansa kuin mikäkin kärsäkäs. Ämkoo tasasi hetken ajan hengitystään ja puhui sitten:<br>\n\"Tämä kelpaa oikein hyvin.\"<br>\n<br>\nPerässä kiitävä torakkapartio sai pian huomata, että mönkijät eivät pärjänneet loikkimisessa koko ikänsä viidakossa eläneelle kärsäeläimelle. Kymmenestä mönkijästä yli puolet suoritti mitä kauneimman voimakkaalla räjähdyksellä säestetyn ketjukolarin. Tämä toimi jeeppien ohjaajille mitä parhaimpana varoitussignaalina ja nämä ehtivätkin väistää edessä kohoavan esteen. <br>\n<br>\nTorakat kirosivat. Tapiiri sai etumatkaa.<br>\n<br>\nSnowie ja Ämkoo istuivat mitä epämukavimmalla tavalla kumarassa yrittäen väistellä kasvoilleen tuon tuosta lävähtäviä oksia, hyönteisiä ja epäonnisia lintuja. Reilusti ylinopeutta kiitävän tapiirin vauhdille ei tuntunut löytyvän loppua, ja Ämkoo alkoikin epäillä elukan olevan viritetty.<br>\n<br>\nSnowie käänsi päätään ja kuunteli kaukaa kuuluvia ajoneuvojen ääniä. Äskeinen räjähdys oli ainakin toivon mukaan hoidellut muutaman, mutta äänistä päätellen monia oli vielä tulossa. Snowien näköhavaintojen perusteella heillä oli kuitenkin melkoisesti etumatkaa, eikä välitöntä hengenvaaraa ollut. <br>\n<br>\nSnowie käänsi päänsä takaisin menosuuntaa kohti.<br>\n<br>\nSplut. Perhonen.<br>\n<br>\nAAAAH.<br>\n<br>\nLumiukko huitoi käsillään yrittäen pyyhkiä maailmankaikkeuden viimeisen elossa olevan ruskorääväkehrääjän pois kasvoiltaan. Ämkoo säikähti Snowien äkkinäistä huutoa ja kääntyi ympäri.<br>\n<br>\n\"Hei, mitä hittoa sinä oikein-\"<br>\n\"AAAAAAAA. OTA SE POIS.\"<br>\n\"Mistä ihmeestä sinä oikein pu- AAAA. Hitto kun on ruma!\"<br>\n\"OTA NYT.\"<br>\n\"JOO JOO, PYSY NYT PAIKA- noin.\"<br>\n<br>\nSnowie katseli kiitollisena kun Ämkoo ryttäsi huippuharvinaisen perhosen nyrkkinsä sisään ja heitti ötökän menemään. Lumiukko oli toden totta säikähtänyt. <br>\n<br>\nSitten lumiukko alkoi pohtia.<br>\n\"Hei...\"<br>\n\"No?\"<br>\n\"Mistä sinä pitelet kiinni?\"<br>\n<br>\nÄmkoo tiedosti mitä selvimmin yksikätisyytensä sillä kriittisellä hetkellä, jona tapiiri päätti jälleen kerran loikata. Käsipuoli Toa älähti, horjahti ja putosi kyydistä.<br>\n<br>\n\"Mäksä! Ei!\"<br>\n\"Snooowiiiieeee...\"<br>\n<br>\nÄmkoon ainut käsi tarttui kiinni tapiirien kenties pyhimpään asiaan. Valtava eläin törähti raivoissaan tajutessaan, että joku roikkui sen hännässä. Olento lisäsi siinä samassa vauhtiaan ja lähti viilettämään pitkin viidakkoa niin lujaa, että ympäröivä maisema alkoi vilistä epämääräisenä värisotkuna niin Snowmanin kuin Ämkoonkin silmissä.<br>\n<br>\nJa sitten kaikki oli eeppistä.<br>\n<br>\nÄmkoon jalat tavoittivat maan. Ilman Toa muisti joskus kokeilleensa vesihiihtoa Klaanin merialueilla eräänä kuumana kesäpäivänä ja se oli tuntunut juuri tältä.<br>\n<br>\nVaikka pelkkä vauhti itsessään onnistui peittämään lähes kaikki viidakon äänet alleen, saattoi Ämkoo erottaa lähestyvien viidakkojeeppien jytinän. Ämkoo käänsi varovasti päätään katsoakseen taakseen, toivoen samalla, että vauhdin aiheuttama ilmavirta ei veisi hänen naamiotaan mennessään. Niin ei kuitenkaan käynyt ja Ämkoo ehti nähdä kuinka jeeppitorakat avasivat tulen.<br>\n<br>\nSnowie tarrasi tiukemmin kiinni urhoollisesta ratsustaan ja yritti myöskin katsella taakseen. Hän helpottui huomattavasti huomatessaan, että Ämkoo roikkui vielä mukana, vieläpä kirjaimellisesti. Hetken ajan Snowie oli luullut menettäneensä matkakumppaninsa.<br>\n<br>\nSitten Snowiekin huomasi torakat.<br>\n<br>\n\"Ämkoo!\", Lumiukko huusi. Vihreä Toa ei vastannut sanoin, vaan käänsi vauhdin voimasta irvistykseen vääntyneet kasvonsa Lumiukkoa kohti.<br>\n\"Ei minulla mitään, kiva nähdä sinun olevan kunnossa\", Lumiukko huudahti vielä ja kääntyi sitten parempaan istuma-asentoon. Toa Ämkoo tuijotti kumppaniaan hetken kysyvänä, sitten nyrpiintyneenä.<br>\n<br>\nSitten Ämkoo huomasi, että tapiiri valmistautui kurvaamaan. Ämkoo katseli järkyttyneenä, kuinka tapiirin massiivinen peräsin vaihtoi suuntaansa. Sitten fysiikan lait alkoivat vaikuttaa ja tapiirin hännän päässä surffaileva Ämkoo oli pulassa.<br>\n<br>\nÄmkoo huomasi, mitä tapiiri oli tarkalleen ottaen väistänyt. Maahan häiritsevän paljon hyppyriä muistuttavaan asentoon kaatunut massiivinen puu oli ollut eläimen tiellä. Ämkoo liukui tahtomattaan Le-Metrussa valmistetun kilpa-ajokin nopeudella rungon päälle, samalla kun Toan vihreän käden ote viimein irtosi kärsäkkään vauhtipelin hännästä. Ämkoo suoritti kymmenen pisteen hyppyritempun ja lensi taivaalle, ilmoittaen samalla olemassaolostaan naurunsekaisella huudolla.<br>\n<br>\nJeeppien katoille nousseet aseistautuneet torakat katselivat lentävän ilman Toan perään hetken hämillään ja ryhtyivät sitten parhaansa mukaan tulittamaan tätä kohti. Taivaalla kiitävä vihreä piste vei täysin torakoiden huomion eivätkä nämä ehtineet huomata, että tapiiri katosi jonnekin viidakkokasvien kätköihin vieden Lumiukon mukanaan.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">EEPPINEN TAPIIRI ON EEPPINEN.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":490,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-12-11T21:53:00.000Z","content":"<strong>Trooppinen saari, sademetsä</strong><br>\n<br>\nMOLSKIS.<br>\n<br>\nÄmkoo laskeutui saaren halki virtaavan joen äärimmäisen sameaan veteen. Hän menetti täysin käsityksensä pinnan suunnasta, ja pyöri häkeltyneenä ympäriinsä. Lisäksi käden puuttuminen teki uimisesta oikeastaan mahdotonta, joten paniikkiin olisi ollut hyväkin syy.<br>\n<br>\nVihreä sankari kuitenkin pysyi tyynenä. Joessa vastaan uikin pian kalanomainen olento, joka työnsi kuononsa Ämkoon ruumiin alle, ja auttoi tämän pintaan. Ilman toa katsahti, minkämoinen olento oli pelastanut hänet hukkumiselta. Ja silloin paniikki alkoi.<br>\n<br>\nSnowman kuuli kammottavaa huutoa jostain etuvasemmalta. Hän oli erottavinaan kiljunnan joukosta sanoja 'HYYYYYIIIIIII', 'VIEKÄÄ SE POIIIIS' ja 'SE ON RUMA TAPATAPATAPA'. Lisäksi hän tunnisti äänen Ämkoon omaksi.<br>\n<br>\nLumiukon ei oikeastaan olisi lainkaan tehnyt mieli nähdä olioa, joka sai itse urhean Ämkoon päästämään moisia huutoja, mutta tapiiri viiletti äänen suunnalle.<br>\n<br>\nWROOOOOOOOOOOOOOOOMMMM, huusivat Nazorakien kulkupelien moottorit. Tai tankin tapauksessa WRRRROOOOtsuhhhh, mutta se olikin poikkeus, muut ajoneuvot kun eivät olleet vajonneet mutaan. Moottoreiden ärjynnän yli torakat huusivat toisilleen epämääräisiä komentoja. Kukaan ei oikeastaan kuullut mitään, mutta se estänyt virkainoisia upseereita.<br>\n<br>\nEräs torakka kaivoi esiin singon hullunkiilto lentäjänlasiensa takana. Se viritteli asettaan mönkijän takaosassa, toisen Nazorakin ajaessa, mutta laski nopeasti aseensa kuullessaan edestä Ämkoon huudon. Mikä ihme maailmassa aiheuttaisi moisen äänen?<br>\n<br>\nSnowman keikkui tapiirin kyydissä, ja pian huomasikin olevansa joen rannassa. Hän huomasi Ämkoon olevan jonkinmoisen vesirahin kyydissä.<br>\n\"Mutta mistä tuo huuto johtui?\" Snowie ihmetteli.<br>\n\"En pidä jokidelfiineistä, okei?\"<br>\n<br>\n[spoil]...anteeksi. Tämän koko osan puolesta.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":491,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-11T22:24:00.000Z","content":"<strong>Xian rannikko</strong><br>\n<br>\n\"Odottakaa!\", Matoro huusi yllättäen. Killjoy oli juuri torumassa tätä liiallisesta äänenkäytöstä, kun Matoro osoitti kohti muureja: \"Tuo savu, se ei tule tehtaiden piipuista, se tulee muureista. Ne on tuhottu.\"<br>\n<br>\nKilljoy käynnisti oman kypäränsä Matoroa huomattavasti heikomman zoom-toiminnon, mutta tajusi tämän olevan oikeassa. Muurista puuttui iso lohkare ja kaikki tykit niiden päällä olivat joko täysin kadonneet tai pahasti savuavat. Muurien päällä makasi selvästi ruumiita, Killjoyn kypärän ominaisuudet eivät kuitenkaan riittäneet niiden hahmottamiseen. Matoro kuitenkin täydensi hänen kysymyksensä.<br>\n<br>\n\"Metsästäjiä, Skakdeja, jotain olentoja joita en tunnista. Arviolta parikymmentä kappaletta, kaikki kuolleita, aseet tuhottu. Kuka ikinä tämän tekikään, teki meidän työmme ja teki sen ensin.\"<br>\n<br>\nKilljoy mietti kuumeissaan tätä uutta odottamatonta käännettä ja hiljeni hetkeksi. Summerganon ja Kapura alkoivat spekuloimaan tilannetta ja sen mahdollista vakavuutta. Summerganon sanoi kuitenkin sananparren, joka sai Killjoyn vakuuttuneeksi seuraavasta liikkeestä:<br>\n<br>\n\"Viholliseni vihollinen on ystäväni.\"<br>\n<br>\nTämän perusteella Killjoy veti Gukkonsa syöksyyn ja laskeutui aivan muurien edustalle. Varovasti myös loput joukosta laskeutui alas ja alkoi välittömästi tutkimaan ympäristöä. <br>\nKapura nosteli kivenlohkareita ympäriinsä ja kaivoi esille vain lisää ruumiita. Killjoy järkyttyi hetkellisesti nähdessään reiän, joka oli palanut yhden kuolleen Skakdin rintaan, hän nimittäin tiesi tarkalleen mistä se oli tullut.<br>\n<br>\nKäden teknologiaa omistavat henkilöt, ilmoittautukaa!\"<br>\n<br>\nKilljoyn sanoessa tämän lauseen, kaksi hahmoa ilmestyi tyhjästä hänen taakseen.<br>\n<br>\n\"Käden erikoisyksiköt Kymppi ja Yksitoista ilmoittautuvat palvelukseen!\" Nämä kaksi hahmoa olivat polvistuneet nyt Killjoyn eteen ja Killjoy nosti hahmojen viitat näiden päältään. Viittojen alta paljastui kaksi Vahkia. Toinen niistä oli pukeutunut massiiviseen raajat peittävään haarniskaan ja toinen oli aivan tavallisen vahkin näköinen, mutta tämän naurettavan iso miekka sai jopa Killjoyn ottamaan askeleen taaksepäin.<br>\n<br>\n\"Meidät asetettiin tehtävälle löytämään sinut, kenraali. Tiesimme tulostasi. Nyt olemme löytäneet sinut ja saaneet sinut turvallisesti Xialle. Voimme nyt viedä sinut takaisin Herran luo.\"<br>\n<br>\nKilljoy ei voinut käsittää tapahtunutta. Musta Käsi, hänen järjestönsä, hänen entinen kotinsa, ei ollutkaan tuhoutunut. Ja ennen kaikkea, Herra oli elossa...<br>\n<br>\nTällä aikaa muu ryhmä oli tajunnut uudet tulokkaat liittolaisiksi ja he kävivät parhaillaan kättelykierrosta.<br>\n<br>\nKoodinimi Yksitoista kantoi nimeä Aizen ja koodinimi Kymppi nimeä Saraji. Killjoy käänsi katseensa näihin tulokkaisiin ja pyysi heitä odottamaan hetken.<br>\n<br>\nKilljoy antoi Summerganonille, Kapuralle ja Matorolle jokaiselle oman pienen punaisen puolipallon. Puolipallon päällä oli musta nappi, jossa luki jotain vahkien koodikielellä.<br>\n<br>\n\"Nämä ovat alunperin Ko-metrulaisten kehittämiä pikasulattajia. Laita tällainen kiinteään kohteeseen ja se sulaa välittömästi. Nämä tepsivät parhaiten elementalisuojattuihin oviin, jollaisen takana Nimdat todennäköisesti sijaitsevat. Muistakaa, että näitä on rajatusti.\"<br>\n<br>\n\"Ilmeisesti hajaantumisen aika\", Summerganon sanoi ja Killjoy huomasi, että hänen lauseessaan oli hieman merkillistä synkkyyttä, jollaista hän ei yleensä Summerilla nähnyt. Killjoy nyökkäsi.<br>\n<br>\n\"Kuten sovimme, meillä on kaksi päivää aikaa. Soluttaudumme, murtaudumme ja otamme takaisin sen mikä meiltä on viety.\" Tapaamme tällä samalla paikalla tasan 48:n tunnin kuluttua. <br>\n<br>\nMuut nyökkäsivät. ja viimeiset onnentoivotukset vaihdettuaan, porukka jakautui kahtia. Matoro, Summerganon ja Kapura lähtivät itään kohti linnoitusta ja Killjoy, Aizen ja Saraji kohti länttä. <br>\n<br>\n\"Viekää minut Herran luo. Tarvitsen kaiken mahdollisen tiedon ja avun, joka voi auttaa meitä tehtävässämme.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":492,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-12-11T23:41:00.000Z","content":"<strong>Nazorakein tukikohta, trooppinen saari</strong><br>\n<br>\n”Sssiissss. Täälläkö oli bioklaanilaissssia – ja te päässssstitte ne karkuun?” Abzumo kysyi epäuskoisena. Torakat matelivat hänen edessään kertoessaan huonoja uutisia.<br>\n”Sssaavuin tälle ssssaaarelle etsimään erästä tärkeää esinettä, joka mitä luultavimmin on juuri täällä. Ja ne klaanilaiset etssssivät juuri sssssitä ssssamaa asiaa, ssssiitä olen varma!”<br>\n”Anteeksi, herra Makuta”, sanoi torakoiden sillä hetkellä korkein elossa oleva päällikkö, ”mutta emme tienneet mistään esineestä…”<br>\n”Ei ole teidän asssssianne tietääkään. Mutta nyt, kun tiedätte, te etssssitte sssssen minulle.” Torakat vilkuilivat toisiaan hämmentyneenä.<br>\n”Saanko kysyä, mikä tämä esine on?” johtaja sanoi.<br>\n”Sssse on vain metallisssssiru. Tuotte ssssen minulle, kun sssse löytyy.”<br>\n”Mutta… missä sssse… se on?” johtaja takelteli.<br>\n”Minähän juuri kässssskin teidän etssssiä sssen.”<br>\n”Mutta sehän voisi olla missä tahansa.”<br>\n”Niin voissssssi.”<br>\nTorakat näyttivät epätoivoisilta. Makuta hermostui.<br>\n”TUTKITTE KOKO SSSSAAAREN, KÄÄNNÄTTE VIIMEISSSSENKIN KIVEN YMPÄRI.”<br>\nTorakat tekivät kunniaa, kun Makuta hiippaili pois heidän näköpiiristään. Tämä tehtävänanto oli hullu; jos siru voi olla missä tahansa, se saattoi olla vaikkapa haudattuna viiden kion syvyyteen maahan…<br>\n<br>\n<strong>Höyryvene</strong><br>\n<br>\nManu oli laulutuulella. Guardian ei pitänyt siitä.<br>\n<br>\nHän yritti sulkea korvansa.<br>\n<br>\nMutta irstaat ja groteskit sanoitukset tunkeutuivat hänen päähänsä.<br>\n<br>\nTästä tulisi pitkä matka…<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":493,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-12T08:54:00.000Z","content":"<strong>Xia</strong><br>\n<br>\n\"The Shadowed Onen linnoitus.\", Matoro lausuu ääneen. Kauempana rannasta kohoaa valtava, kivinen linnoitus. Sinne murtautuminen näin nopeasti olisi käytännössä mahdotonta.<br>\nKapura ja Summerganon tähyävät myös eteenpäin. Linnoitus on suurehkon tehdasalueen takana. <br>\nKolmikon sivustalla, usean kilometrin päässä kohoaa valtava Vuori. Sinne kukaan heistä ei halua edes hetkeksi.<br>\n<br>\n\"Tehokkain etenemiskeino?\", Kapura kysäisee.<br>\n\"Vortixxit eivät tiedä meitä vihollisina. Käytetään sitä etuna.\", Summerganon sanoo.<br>\n\"Tosiaan, nuo tavalliset Vortixxit eivät välitä meistä. Ellemme törmää metsästäjiin tai heidän palvelijoihin.\" Matoro selittää.<br>\n\"Esiinnytään tavallisille xialaiselle Metru Nuilaisina kauppiana. Vortixxit arvostavat ostajia heidän tuotteilleen.\", Kapura sanoo.<br>\nKaksi muuta nyökkäilevät. Tällä siis linnakkeelle asti.<br>\nHe lähtevät puikkelehitmaan tehtaiden välisiä kujia. Matkassa menisi suoraan vain viisitoista minuuttia, mutta kiemuraiset reitit ja mahdolliset esteet hidastavat matkantekoa.<br>\n<br>\nKolmikko törmää lyhyen ajan kuluttua umpikujaan.<br>\n\"Tämä tehdasverkosto on kuin labyrintti. Ihanaa.\", Matoro päivittelee. Kolmikko siirtyy edellisestä ovesta.<br>\n<br>\n\"Hyvää päivää, herrat!\", punainen vortixx tervehtii.<br>\n\"Olemme vain läpikulkumatkalla...\", Kapura ilmoittaa ohimennen.<br>\n\"Hei, onko tämäkin umpikuja?\", Matoro toteaa.<br>\n\"Kaipaatteko neuvoja? Täällä eksyy helposti. Voin tarjota juotavaa samalla.\", ystävällinen vortixx puhelee.<br>\n<br>\nKlaanilaiset huomaavat olevansa pienehkössä kahviossa. Siellä on mukavat punaiset sohvat ja pitkät rivit juomia tiskin takana.<br>\n\"Mitä ajattelette?\", Matoro kuiskaa kahdelle muulle Klaanilaiselle.<br>\n\"Kai me hetkeksi voimme jäädä. Sitäpaitsi voimme pyytää tuolta kartan alueesta.\", Summerganon kuiskaa takaisin.<br>\n<br>\nKolmikko istuu pöytään. Vortixx tuo juomat ja kartan heille.<br>\n\"Minne olette matkalla?\", turhan tuttavallinen baarinpitäjä kysyy.<br>\n\"Tuota... Olemme Metru Nuilaisia kauppiata.\", Kapura aloittaa.<br>\nMatoro juo lasinsa kerralla tyhjäksi.<br>\n\"Matoron minä tunnekin. Eikö totta?\", vortixx jatkaa.<br>\n\"...Kuka sitten olet?\", Matoro kysyy oudolla äänellä.<br>\n\"Et muista vanhaa Radakia?\", punainen vortixx lausuu.<br>\nMatoro sylkäisee yhtäkkiä muovisen kapselin pöydälle ja kaatuu tuolillaan taaksepäin yskien.<br>\n<br>\n\"Ja kiitokseksi niistä vanhoista hyvistä ajoista, sait juuri myrkkykapselin juomaasi.\", baarinpitäjä hihittelee tyytyväisenä.<br>\nKapura huomaa lasissaan kelluvan aivan juoman värisen, pienen kapselin. Summerganon ryntää tiskille ja nappaa vortixxia kurkusta.<br>\n\"Anteeksi, teit MITÄ?\", hän kysyy vortixxilta ja painaa tämän takaseinää vasten.<br>\nSummerganonin silmät osuvat hyllyllä makaavaan ruskeaan, avattuun salkkuun. Siinä on riveittäin erilaisia kapseleita.<br>\nNopea lyönti iskee baarinpitäjän tajuttomaksi. Suga nappaa salkun ja alkaa tutkia sitä. <br>\nKaksi riviä kapseleita, toinen rivi nimellä \"Myrkyt\" ja toinen nimellä \"vastamyrkyt\". Kapseleissa on pieni numero ilmaisemaan mikä kumoaa minkä.<br>\n<br>\n\"Kapura, onko sinulla ehjä kapseli?\", Suga huutaa. \"Mikä sen numero on!\"<br>\nSamassa ovi postakistaan auki ja kaksi aseistautunutta vortixxia ryntää sisään.<br>\n\"Liikkumatta!\", toinen huutaa. \"Täällä on nyt tärkeämpääkin tekemistä kuin teidän totteleminen!\", Kapura ilmoittaa ja kaataa toisen vortixxin tulisella aallolla. Toinen lähtee hyökkäykseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":494,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-12-12T09:06:00.000Z","content":"<strong>Klaanin telakka, Komentoalus Tahtorak, makuuhuone</strong><br>\n<br>\nKeetongu nousi ja venytteli jäseniään. Hän asusti aluksessa, sillä sieltä oli helppo päästä komentosillalle ja sieltä oli hyvät näkymät. Ja Keetongu piti aluksen <em>arkkitehtuurista.</em><br>\n<br>\nKeltainen kyklooppi putsasi liinalla ainoan silmänsä linssin ja asteli komentosillalle. Laivaston komentajalle oli aina paperitöitä.<br>\n<br>\nKeetongu mietti, mitä Snowman teki. Hänestäkään ei ollut kuulunut aikoihin. No, ei varmaankaan mitään mielenkiintoista. Mies suorittaa varmaankin tuholaistorjuntaa.<br>\n<br>\nEnnen toimistotöihin ryhtymistä Keetongu asteli komentosillan seinustalla olevan mahonkisen asekaapin luo. Se kohosi neljän metrin korkeuteen ja se oli koristeltu tarkasti veistetyillä kiemuroilla. Keetongu kaivoin kylkitaskustaan messinkisen avaimen ja käänti sitä lukossa.<br>\n<br>\nKeetongu ei pitänyt aseista. Hän kuitenkin tajusi niiden strategisen arvon sotatilanteissa. <br>\n<br>\nSiellä oli valtava vasara. Keltainen kyklooppi ei ollut koskaan tappanut sillä ketään. Siitä oli toisaalta ollut usein hyötyä neljänsadan millimetrin naulojen kanssa.<br>\n<br>\nSiellä oli jättimäinen varsijousi. Keetongu oli veistänyt sen karaistuneesta kuusesta, jonka salama oli kaatanut Klaanin lähimetsässä. Jänne oli punottu muutamasta kilometristä hopeakouruhämähäkin seittiä. Se oli täysin erilaista kuin Visorakien seitti: Hopeista ja erittäin kestävää. Varsijousta pystyi pitämään vuositolkulla ladattuna, mutta jänne ei löystynyt ja varsijousi oli aina käyttövalmiudessa. Seitin tilaaminen Metru Nuin punojilta oli maksanut paljon. <br>\n<br>\nKeetongu otti varsijousen kaapista. Sen takana oli kymmenkunta Toan pituista nuolta; osa puisia ja osa metallisia. Niiden ero oli se, etteivät metalliset leimahtaneet ilmalennon aikana liekkeihin.<br>\n<br>\nKeltaisen kykloopin rintalihankset pullistuivat kun hän veti kevyen panssariajoneuvon painoa vastaavan jänteen taakse. Sitten hän otti yhden metallisista ammuksista ja asetti sen jouseen. Keetongu murahti ja pisti varsijousen takaisin kaappiin.<br>\n<br>\nKeetongu oli kokeillut varsijoustaan kerran Klaanin ampumaradalla. Seuraavana päivänä Klaanilehti oli kertonut ufohavainnoista, mutta kuvien tarkka tutkiminen oli paljastanut ne maaliataulun, takaseinän ja Klaanin muurin palasiksi. Keetongu oli myöhemmin löytänyt nuolensa kraaterista puolen kilometrin päästä Klaanista.<br>\n<br>\nKeetongu lukitsi oven ja pisti avaimen takaisin kylkitaskuunsa. Sitä ei kannattanut jättää mihinkään lojumaan.<br>\n<br>\nKeetongu meni päänavigointipöydän luo. Aluksen ollessa maissa se toimi laivaston virallisena toimistona. Paperikerrokset estivät ainakin pölyn kertymisen elintärkeiden mittareiden ja nippeleiden päälle. Keetongu istui pehmustettuun tuoliinsa ja silmäili pöydälle yön aikana saapuneita papereita. <br>\n<br>\nEnsimmäinen oli raportti Tahtorakin uunikoneistovastaava Felokselta. Polttoainettaa uuniin lappavat Onu-Matoranit halusivat siirron siivekepuolelle. Lämpötila oli kuulemma liian korkea kahden valtavan uunin luona. Felos suositteli Keetongua palkkaamaan muutaman Ta-Matoranin huolehtimaan uuneista.<br>\n<br>\nLaivastossa oli pelkästään Onu-Matoraneja. Keetongu ei edes tiennyt miksi. Hän piti heistä: Hauskoja pikku veikkoja, jotka olivat kuitenkin vakaita kuin maaperä. Ja hemmetin taitavia koneiden kanssa. <br>\n<br>\nMitkään muut Matoranit eivät olleet hakeneetkaan laivastoon. Ehkä he luulivat, että se oli tarkoitettu vain Maan Matoraneille.<br>\n<br>\nKeetongu veti pöytänsä laatikosta rämisevän ja höyrykäyttöisen kirjoituskoneen, jonka hän oli tehnyt sopivaksi suurille sormilleen. Kaikissa painikkeissa oli huomattava iskarikoneisto. Keetongu tunkin paperin sisälle ja aloitti värväysilmoituksen kirjoittamisen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":495,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-12-12T09:15:00.000Z","content":"<strong>Xia</strong><br>\n<br>\n\"Kapselin numero on... Viisi!\" Kapura huutaa Summerganonille ja väistää Vortixxin iskun. Vortixxin ase jää kiinni seinään. Summerganon tuo Matorolle kapselin.<br>\n\"Hei, ei meilläkään ole aseita!\" Kapura huutaa ja kuumentaa Vortixxin kädessä olevaa keihästä. Vortixx ähkäisee ja pudottaa keihään maahan. Lihaksikas Vortixx juoksee Kapuraa kohti. Kapura väistää. Vortixx nostaa tuolin ilmaan ja heittää sen Kapuraa kohti. Kapura vetää miekkansa, ja iskee sen tuolin keskelle. Tuoli putoaa maahan. <br>\n<br>\nToinen Vortixx havahtuu ja juoksee Summeria ja Matoroa kohti. Matoro, joka on juuri toipunut myrkystä, kaataa läheisen pöydän vesilasin maahan ja jäädyttää sen. Vortixx liukastuu. Toinen Vortixx on alkanut viskellä esineitä Kapuraa kohti. Yhdessä pöydässä istuva vanhanpuoleinen Vortixx huutaa.<br>\n\"Milloin täällä saa palvelua?\" Kapuraa vastaan taistelevan Vortixxin harhatuoli osuu vanhusta päähän, ja tämä pyörtyy. Vortixx ei huomaa Matoroa, joka jäädyttää hänen jalkansa kiinni toisiinsa. Harhatuoli lentää ikkunasta ulos rikkoen ikkunalasin.<br>\n<br>\n\"Häivytään!\" Matoro huutaa ja juoksee Summerganon ja Kapura perässään ulos kahvilasta. Viisi aseistautunutta Vortixxia tulee heitä vastaan.<br>\n\"Tuolla kahvilassa tapellaan, taitavat olla vielä siellä.\" Summerganon sanoo ja Vortixxit juoksevat kahvilaa päin.<br>\n\"Eikös meidän ollut tarkoitus olla herättämättä huomiota?\" Matoro sanoo.<br>\n\"Saitko sen kartan?\" Kapura kysyy Matorolta.<br>\n\"En. Täytyy näköjään harhailla satunnaisesti tai pihistää kartta.\" Matoro vastaa. Muutama Pimeyden Metsästäjä vilahtaa ohi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":496,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-12T10:19:00.000Z","content":"<strong>Xia</strong><br>\n<br>\nMatoro selvittää edelleen päätään. Kapura ohjastaa hänet ja Summerganonin nopeasti kulman taa. Metsätäjät menevät baariin.<br>\n\"Täällä oli ulkomaalaisia rauhanhäiritsijöitä! Ne pakenivat ikkunasta!\", joku huutaa.<br>\n\"Eikö täällä edelleenkään saa palvelua!\", huutaa toinen.<br>\n<br>\n\"Keksikää nopeasti jotain. Umpikuja.\", Kapura selittää.<br>\nSuga vääntää seinässä olevaa vipua ja hätätikkaat laskeutuvat.<br>\n\"Ei enää!\"<br>\nKolmikko kiipeää nopeasti kahvilan katolle.<br>\n\"Ne menivät ylös!\", huudetaan kahvilan ovelta.<br>\nMatoro ottaa miekka-moottorisahansa esiin tikkaiden reunalla. Kaksi metsästäjää ja yksi vortixx katsovat Matoroa.<br>\n\"Meinasitteko päästä tästä?\", jään Toa ilmoittaa vakavana. <br>\nKolme allaolevaa vihulaista nappaavat ampuma-aseet.<br>\n\"Eh... Oli mukava tutustua ja hyvää päivänjatkoa!\", Matoro sanoo, vetäisee tikkaat katki nopealla sahaliikkeellä ja lähtee juoksuun.<br>\n<br>\nKolme Klaanilaista juoksevat katon poikki ja hyppäävät seuraavalle. Alhaalta kaduilta kuuluu epämääräistä huutoa.<br>\n\"Taidamme olla hetken kuivilla.\", Matoro toteaa.<br>\n\"Hei, se baarinpitäjä-vortixx vaikutti tuntevan sinut. Kerrotko meillekkin?\", Kapura aloittaa puhetta kolmikon kävellessä suuren tehtaan katolla.<br>\n<br>\n\"Eräs vanha tuttu. Xialainen salakuljettaja. Hänellä jäi jotakin hampaankoloon, minä muka tuhosin hänen bisnekset.\", Matoro selittää.<br>\n\"Mitä tapahtui?\", Suga kysyy.<br>\n\"Tuota, eräs Toa-ystäväni suuttui tälle ja romutti hänen salakuljetus-sukellusveneen. Myöhemmin kyseinen toa häipyi johonkin ja radak jäi vainoamaan minua.\", Matoro selittää. \"Mutta se on mennyttä. Keskitytään Nimdan etsimiseen!\"<br>\n<br>\nMetsästäjien linnake kohoaa valtavana heidän edessään. Joukkio laskeutuu katolta alas.<br>\n\"No. Miten aiomme päästä sisään?\", Kapura kysyy. Matoron silmät osuvat linnoituksen edessä olevaan Visorak-muurinmurtajaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":497,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-12-12T12:35:00.000Z","content":"<strong>Xia</strong><br>\n<br>\n\"Jospa vähän lainaamme heidän kalustoaan.\", Matoro sanoo kepeästi ja osoittaa muurinmurtajaa, jotta muutkin hoksaavat sen. <br>\n\"Mainiota.\", Kapura iloitsee, mutta jatkaa: \"Vaan entä kun pääsemme sisään, millaista vastarintaa kohtaamme?\"<br>\n\"Mitä ikinä kohtaammekaan, ei se meitä pysäytä.\", Summeganon sanoo. <br>\n\"Rynnitään siis sisään, aikaa ei ole hukattavaksikaan.\", toteaa Matoro ja tutkii hetkisen muurinmurtajaa. \"Minä otan ohjat!\", Kapura huudahtaa ja kapuaa ohjauskoppiin. Summeganon ja Matoro kiipeävät sen päälle ja valmistautuvat hyppäämään sieltä mahdollisen vastarinnan kimppuun yllättäen, tai niin yllättäen kuin muurinmurtaja-sisääntulon jälkeen on mahdollista. <br>\n<br>\nKapura sisäistää ohjauksen nopeasti ja pian alkaa rytistä. Linnoituksen portti saa raskaan iskun ja on hajoamispisteessä, toinen isku murtaisi sen. Linnoituksen ikkunoista alkaa lentelmään zamoreita ja kanoka-kiekkoja heitä päin. Summerganon ja Matoro ovat hätää kärsimässä niitä väistellessään ja portin viimein murtuessa oli työn ja tuskan takana pysyä tärinän takia kyydissä. Kapura hyppää ohjaamosta pois ja Matoro ja Summerganon seuraavat esimerkkiä. He ovat linnoituksen sisällä, aivan oven edessä ja eteishallin vartioväki syöksyy kolmikkoa kohti. Summerganon ottaa kirveensä esiin ja huitaisee sillä kaksi etummaista metsästäjää sivuun. Kymmenen metsästäjää, jotka olivat oletettavasti samat kuin kolmikkoa ikkunoista ampuneet saapuvat myös halliin. Kolmikkoa odotti jälleen taistelu.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":498,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-12T13:36:00.000Z","content":"<strong>Xia, TSO:n linnake</strong><br>\n<br>\nVisorak-muurinmurtaja syöksyy tyhjänä etenepäin valtavalla voimalla ja iskeytyy vinosti eteishallin kiviseen pylvääseen, kaataen paaden sivulle. Tiiliseinä seuraavan oven vierestä murtuu pahasti ja kivimurksaa lentelee ympäriinsä.<br>\n<br>\nMatoro hyppää ilmaan ja potkaisee erästä Sidorakin lajia olevaa metsästäjää päähän. Jään Toa jatkaa hyppyään ja huitaisee miekallaan lyhyttä metsästäjää päätä päin. Tämä saa torjuttua, mutta Matoron vapaan käden lyönti iskee olennon maahan.<br>\n<br>\nKapura keventää painovoimaa hänen edessään olevalta suurkikokoiselta metsästäjältä, joka lentää lyönnin seurauksena kovaa takaseinään.<br>\nSummerganon huitaisee kirveellään jotakuta metsästäjää panssariin. Tämä karjaisee ja lyö takaisin. Ganon potkiasee kohdettaan nilkkaan ja hyppää kaatuneen metsästäjän yli.<br>\n<br>\n\"Nämä tyypit ovat ampujia, ne ovat paljon helpompia voittaa lähitaistelussa kuin muut.\", Matoro informoi väistäessään yhden nyrkiniskun.<br>\n\"Mennään ohi vain!\", Kapura huutaa ja iskee miekallaan yhden vihollisen sivuun.<br>\n\"Selvä!\", kaksi muuta huutavat ja kaikki juoksevat kovaa kohti tolpan murtamaa seinää.<br>\n<br>\n\"Ampukaa!\", joku heidä takaa huutaa. Summerganon sukeltaa aukosta, Matoro kierähtää nopealla kuperkeikalla kivitolpan taa ja syöksyy seinän aukosta, erilaisten ammusten osuessa seinään.<br>\nKapura laukaisee aallon tulta ampujiin ja livahtaa aukosta.<br>\n<br>\n\"Kohteemme oli komentotornin toisessa kerroksessa. Sanokaa jos näette portaat tai hissin!\", Kapura huutaa laukausten kaikuessa.<br>\n<br>\nMatoro huomaa seinään kaiverretun linnoituksen kartan.<br>\n\"Katsokaa! Seuraavasta risteyksestä oikealle on hissi jolla pääsemme komentotornin ensimmäiseen kerrokseen.\", Matoro selittää. Joukkio juoksee risteyksestä.<br>\n<br>\n\"<strong>Olette tuhoon tuomittuja, tunkeutujat! Olen universumin mahtavin olento, minulla on viiden Toan voimat, osaan hengittää tulta, osaan luoda maanjäristyksiä, muuttua eläväksi laavaksi ja herättää kuolleita!\"</strong>, kuuluu kova huuto joukkion takaa. Matoro muistaa tarinat eräästä Metsästäjästä, joka väittää omaavansa loputtoman listan voimia.<br>\n<br>\n\"<strong>Olen suuri ja mahtava <span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">DEVASTATOR!</span></strong>, mustan ja hopeisen värinen, kahden Toan pituinen olento huutaa.<br>\n<br>\nKolme Toaa tajuavat Devstatorin olevan hissin oven edessä.<br>\n<br>\n[spoil]Oikeasti Devastatorin voimia on vain suuri fyysinen voima, telekinesia ja kyky muuttua hiekaksi.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":499,"creator":"Donny","timestamp":"2010-12-12T16:28:00.000Z","content":"<strong>Trooppinen saari, metsä</strong><br>\n<br>\nÄmkoo nousi varovasti pystyyn pitkäkuonoisen vesieläimen selässä ja valmistautui hyppäämään rantaan. Ilman Toan epäonneksi eväkäs olento ei kuitenkaan tahtonut toimia seisoma-alustana kovinkaan pitkään ja pian Ämkoo rojahtikin kohti veden pintaa ja upposi äänekkäästi kiroten syvyyksiin.<br>\n<br>\nÄmkoo avasi silmänsä samalla kun Toan jalat tavoittelivat joen pohjamutaa. Ämkoo katseli hämillään ympärillään uiskentelevia mitä ikävimmän näköisiä kaloja, äyriäisiä ja muutamaa tunnistamatonta otusta. Ohitse lipui myös muuan kilpikonna, joka virnuili Ämkoolle aivan liian omahyväisesti.<br>\n<br>\nJokidelfiini ei aikonut antaa uuden leikkitoverinsa hukkua ja otus auttoikin varsin vastahakoisen Ämkoon takaisin pintaan. Pienen vastustelun jälkeen Ämkoo suostui lopulta kapuamaan takaisin järkyttävän ruman nokkaolennon selkään, ja katsahti sitten Snowieta.<br>\n<br>\nLumiukko katseli vuorostaan Ämkoota ja tämän uutta eväkästä tuttavuutta hieman huvittuneena. Tapiiri röhkäisi, eikä ymmärtänyt mistään mitään.<br>\n<br>\n\"Tuotanoin, voisimme jatkaa matkaa. Minusta tuntuu, että nazorakit ovat vielä perässämme\", Snowie ehdotti kuunnellen samalla kaukaisuudesta kaikuvia moottoriajoneuvojen ääniä. Ämkoo nyökkäsi ja yritti sitten ohjata pitkäkuonoista ohjusta muistuttavan kulkupelinsä kohti rantaa.<br>\n<br>\nDelfiini ei suostunut tekemään yhteistyötä. Ämkoon potkiessa olentoon vauhtia, jokidelfiini ainoastaan innostui ja lähti uiskentelemaan pitkin jokea, päästellen samalla omituisia naksahtelevia ääniä. Ämkoo ei tietenkään tästä tykännyt, vaan kiroili vesieläimelle mätkien tämän päälakea ainokaisella nyrkillään. <br>\n<br>\nLumiukko huokaisi ja katsahti tapiiria. Kärsänsä päälle laskeutuneeseen sudenkorentoon syventynyt eläin havahtui huomattuaan delfiinin katoamisen. Tapiiria ei tarvinnut käskeä seuraamaan, vaan se lähti tarpomaan pitkin joen rantaviivaa, seuraten keskellä jokea iloiseen sävyyn pomppivaa jokioliota.<br>\n<br>\nMuiden edelle kirinyt torakkajeeppi lähestyi joen rantaviivaa. Jeepin katolla päivystävä nazorak tiiraili ympärilleen ja havaitsi pakenevan kaksikon. Torakka ei ollut uskoa silmiään.<br>\n<br>\n\"Tuota.\"<br>\n\"Niin?\"<br>\n\"Tuolla ne menevät. Mutta... Tai katso itse.\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nJeeppi käänsi itsensä nopeasti ympäri ja ajoneuvo peruutti joen rantaveteen. Yksi jeepin ohjaamossa istuneista torakoista loikkasi ulos ja syöksähti auton kuormalavalle. Torakka repi vauhdikkaasti kuormalavan päällä olleen suojapressun tieltään ja kiskoi sen alla piilossa olleen vesiskootterin esiin. Nazorak työnsi laitteen veteen, hyppäsi sen kyytiin ja käynnisti skootterin.<br>\n<br>\nTaitavan kuulonsa avulla sameassa vedessä suunnistava jokidelfiini oli jo hetki sitten havainnut taustalla pärisevät nazorak-ajoneuvot, mutta vedessä pulikoidessaan se ei ollut osannut pitää rannalla pauhaavia koneita vaarallisina. Nyt susiruman vesieläimen aivot alkoivat kuitenkin raksuttaa. <em>Jokin on vedessä</em>, sen aivot sanoivat. <em>Vaara. Vaara. VAARA.</em><br>\n<br>\nDelfiini päästi ilmoille mitä omituisimman rääkäisyn, hyppäsi korkealle ilmaan ja katosi sitten veden alle. Snowie tarkkaili vesiolion outoa toimintaa rannalta käsin ja helpottui huomatessaan, että delfiini ilmestyi pian takaisin pinnan tuntumaan litimärkä ilman Toa mukanaan. Ämkoon sanoinkuvaamaton ilme kohdistui tällä kertaa suoraan eteenpäin.<br>\n<br>\n\"Mitä nyt\", Ämkoo totesi kylmästi. Toa ei viitsinyt edes huutaa.<br>\nDelfiini vastasi ratsastajalleen uudella rääkäisyllä ja lähti kiitämään sitten hurjaa vauhtia pitkin veden pintaa.<br>\n<br>\nLumiukko katseli kaikkea tätä kummastuneena, kunnes kuuli itsekin kaukana lähestyvän vesiskootterin julman pärinän. Silloin Snowie huomasi myös jeepin, joka lähestyi tapiiria uhkaavalla vauhdilla.<br>\n<br>\n\"Hei\", Snowie aloitti tuuppien kärsäkästä ratsuaan. \"Tuli kiire!\"<br>\n\"Snörk\", tapiiri vastasi ja tunki maasta hetki sitten löytämänsä pilaantuneen hedelmän laiskasti suuhunsa. Sitten olento höristi korviaan, tajusi itsekin jeepin olemassaolon ja vauhdikas pakomatka jatkui.<br>\n<br>\nToinenkin torakoiden jeepeistä saapui lopulta joen rannalle. Tätä seuranneet viidakkomönkijät eivät osanneet odottaa äkkinäistä jarrutusta ja joutuivatkin suorittamaan kovin epäpäteviä väistöliikkeitä ollakseen törmäämättä huomattavasti suurempaan ajoneuvoon. Pääosin tästä syystä mönkijät syöksyivät yksi kerrallaan joen sameaan veteen, kohdaten näin loppunsa.<br>\n<br>\nJeeppiä ohjannut tummahko nazorak pudisti päätään ja komensi pintaan nousseet sotilaat nopeasti oman ajoneuvonsa kyytiin. Sitten jeeppi lähti seuraamaan rannalla havaittavia varsin sekavia ja sotkuisia jälkiä.<br>\n<br>\nÄmkoo piteli parhaansa mukaan kiinni aivan liian liukkaasta ratsustaan. Jokidelfiini oli todellakin kuin ohjus. Se tuskin edes kosketti joen pintaa kiitäessään eteenpäin. Vihreä Toa teki kaikkensa pysyäkseen otuksen kyydissä, yrittäen samalla kommunikoida maata pitkin vähintään yhtä nopeasti kulkevan toverinsa kanssa.<br>\n<br>\n\"Snowie!\"<br>\n\"No?\"<br>\n\"Mitä me nyt oikein- lopeta tuo hemmetin roiskiminen -teemme?\"<br>\n\"En minä tiedä!\"<br>\n\"Okei!\"<br>\n\"Tiedätkö sinä?\"<br>\n\"No, ajattelin, että me... VARO OKSAA!\"<br>\n\"WOAH. Kiitos! Niin?\"<br>\n\"Että me näin alkuun hoitelemme nuo torakat ja mietimme jatkoa vasta sitten!\"<br>\n\"Millä sinä kuvittelet meidän tekevän niin?\"<br>\n\"Öööh...\"<br>\n<br>\nKaksikon valaiseva keskustelu keskeytyi kun nazorak-vesiskootteri ilmestyi delfiiniohjuksen rinnalle. Torakka kohotti kättään aikomuksenaan ampua Ämkoo alas ratsunsa kyydistä.<br>\n<br>\nSamalla kun torakka painoi liipaisinta, Ämkoo keskitti elementaalivoimiensa rippeet tämän ajoneuvoa kohti. Vesiskootteri heilahti ja torakan ammus lennähti kauas viidakkoon.<br>\n<br>\nEräs mitä suloisin apina torkkui iloisin mielin rehevänlaisen viidakkopuun latvustossa. Apinan unet keskeytyivät vallan ikävästi zamor-ammuksen paiskautuessa päin marakatin kasvoja. Savuava apinanraato putosi alas puusta.<br>\n<br>\nEräs mitä terävimmillä hampailla varustettu pienehkö kissapeto-rahi päivysti viidakon pohjakerroksessa, astellen äänettömin askelin eteenpäin. Petoeläin ei ollut syönyt päiväkausiin ja se oli suoraan sanoen nääntymässä nälkään. Silloin sen eteen kuitenkin putosi valmiiksi kypsennetty ateria. Kissapeto oli iloinen.<br>\n<br>\nEräs mitä värikkäin salamanterieläin taapersi päättäväisesti eteenpäin väistellen parhaansa mukaan itseään suurempia olentoja, ja ilmoitellen tuon tuosta myrkyllisyydestään joillekin uhkarohkeille pikkueläimille. Salamanterin matka pysähtyi sen saavuttua maassa makaavan ruokamyrkytykseen kuolleen kissaeläimen tykö.<br>\n\"Kaikkea näkee\", salamanteri ajatteli ja jatkoi kulkuaan.<br>\n<br>\nEräs mitä omituisimmalla vesipelillä kulkeva ilman Toa teki kaikkensa pudottaakseen vihollisensa tämän ärhäkkään vesiskootterin kyydistä. Ämkoo sai kuitenkin huomata, että mitä enemmän hän uskaltautui käyttämään elementtivoimiaan, sitä harmaammaksi ja sumeammaksi hänen jo valmiiksi hatara näkökenttänsä muuttui. Toa ei lopulta uskaltanut ottaa enempää riskejä vaan painautui lujasti vastenmielistä ratsuaan vasten, toivoen ihmettä.<br>\n<br>\nSamaan aikaan Lumiukko huomasi olevansa pulassa. Rallitapiiri alkoi silmin nähden väsyä ja ylikuormitettu viidakkojeeppi olikin saavuttamassa tätä. Tilannetta ei lainkaan parantanut se seikka, että torakat olivat alkaneet tulittaa.<br>\n<br>\nLumiukko piteli yhdellä kädellä tiukasti kiinni tapiiristaan, kaivaen toisella kiivaasti laukkuaan. Hetken ajan Snowie luuli löytäneensä sieltä jotain tilanteeseen sopivaa, kiskaisi esineen esiin ja tunnisti sen Ämkoon irtonaiseksi kädeksi. Snowie tunki irtoraajan nopeasti takaisin laukkuun, vilkaisten sivusilmällä Ämkoota. Vihreän Toan ilmettä oli mahdotonta määritellä.<br>\n<br>\nÄmkoon vierellä kiitävä torakka huomasi käyttäneensä kaikki panoksensa. Nazorak kaivoi vyöltään esiin ikävän näköisen veitsen ja lähti sitten skootterillaan lähemmäs Ämkoota. Torakka huitaisi.<br>\n<br>\nÄmkoo onnistui väistämään, mutta jokidelfiini sai osuman. Järkyttynyt vesipeto vinkui ja huitaisi vahvalla pyrstöllään nazorakia kohti. Torakka menetti tasapainonsa ja putosi skootterinsa kyydistä.<br>\n<br>\nJeepin katolta tilannetta seuraannut torakka ärähti ja kaivoi esiin kevyen kertasingon. Se ei ollut ollenkaan tyytyväinen vettä pitkin kulkeneen kumppaninsa toimintaan ja päättikin hoidella Ämkoon pois päiväjärjestyksestä. Torakka ampui.<br>\n<br>\nJokidelfiini räjähti. Valtava vesipatsas nosti pitkäkuonoisen eläimen kappaleet korkealle ilmaan, sirotellen ne sitten pitkin jokea. Veden alla päivystäneet piraijat iloitsivat.<br>\n<br>\nNazorak naurahti ja heitti kertasingon syrjään. Veden laskeutuessa torakka koki kuitenkin pettymyksen huomatessaan, että kaikki ei ollut mennyt ihan suunnitelmien mukaan.<br>\n<br>\nVesiskootteri pärisi eteenpäin. Ämkoo oli viime hetkellä onnistunut vaihtamaan menopeliään ja nyt käsipuoli Toa istuikin skootterin kyydissä selkä menosuuntaa kohti, kaivellen ajoneuvon pienehköä tavaratilaa.<br>\n<br>\n\"Mitä se luulee löytävänsä...\", torakka kysyi puoliääneen samalla kun tämän toveri tarjosi tälle uutta kertasinkoa. Nazorak latasi tämän ja valmistautui ampumaan uudestaan.<br>\n<br>\n\"No mutta kappas\", totesi Ämkoo nostaen löytämänsä kranaatin esiin skootterin tavaratilasta. Ilman Toa käänsi katseensa rantaa kohti ja virnisti.<br>\n<br>\nTorakat vastasivat virnistykseen irvistyksellä.<br>\n<br>\nViuh. Kolin kolin kolin.<br>\n<br>\n\"Eikä\", ehti yksi torakka todeta.<br>\n<br>\nSitten räjähti.<br>\n<br>\n[spoil]HIIHIAHAHAHAHAHA. Tämän pilkutukset menevät ihan miten sattuu. En jaksa korjata. Smääh.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":500,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-12-12T16:47:00.000Z","content":"<strong>Hopeinen meri, naurettavan pieni höyrypaatti</strong><br>\n<br>\nHöyrykoneen voimalla pieni vene syöksyi läpi aallokon jättäen ilmaan hienoista pilvivanaa. Guardian pyörytteli puista ruoria verkkaisesti yhdellä kädellä korjaten välillä suuntaa. Ajoittain Skakdi tarkensi kiikarisilmällään jonnekin kauemmas horisonttiin. Meri oli laaja ja sumu peitti näkyvyyttä suurilta osin, mutta joidenkin saarten tummat siluetit erottuivat juuri ja juuri.<br>\n<br>\nMakuta Nui oli kaiken hyvän ja kauniin onneksi lopettanut laulamisen ja yritti nyt makuta-kielellä kiroillen käsitellä neljää eri merikarttaa veneen etuosassa.<br>\n<br>\n\"Tuo lienee pohjoismanner?\" Guardian kysyi Manulta osoittaen vasemmalla kädellään suurta siluettia, jonka ohi vene oli kulkemassa. Manu vastasi rutistamalla yhden kartoista paperimötöksi silmäkulma nykien.<br>\n<br>\n\"#@¤%& TURISTIKARTAT\", Manu ärjyi heittäen paperipallon höyrykoneen sisällä polttaviin liekkeihin. Guardian ei tuntenut kirosanoja, joita Manu käytti, mutta ne eivät olleet ainakaan erityisen kauniita. Lisää Guardian pääsi kuulemaan viimeistään silloin, kun meren tuulet nappasivat yhden kartoista otteeseensa ja lähettivät sen pienelle uimareissulle. Kartta saatiin matkan sujuvuuden onneksi takaisin veneeseen Guardianin keihäällä.<br>\n<br>\nTunti kului. Välillä karttaa moottorin lähellä kuivatteleva Manu korjasi hieman Guardianin kurssia paremmaksi. Manu myös kyseenalaisti välillä Guardianin merikarttojen merkinnät ja lisäykset, mutta Guardian pyysi Makutaa vain noudattamaan niitä.<br>\n\"...et ole edelleenkään selittänyt minulle, mikä on 'sushivaara'...\" Manu sanoi osoittaen pientä punaista rastia, jonka etäisyys Steltin etelärannikosta oli pari kilometriä.<br>\n<br>\n\"Jos vain noudatamme sitä varoitusta, okei?\" Guardian sanoi kädet ruorissa. \"Vaara on vaara on vaara on <em>vaara</em>. Kiersimme sen Zyglak-alueenkin ihan liian läheltä, vaikka mitään ei ole näkynyt.\"<br>\n<br>\nMakuta Nui kohautti olkapäitään.<br>\n\"Miiiiten vain.\"<br>\n<br>\nOli hetken taas hiljaista. Guardian ja Makuta Nui eivät olleet puhuneet kovin usein keskenään. He tiesivät melko vähän toistensa menneisyyksistä, vaikka olivat taistelleet yhdessä vähintään kerran.<br>\n<br>\nGuardian ei ollut ennakkoluuloinen Makutoja kohtaan, mutta ongelma oli enemmänkin siinä, että hän ei tuntenut yhtään kunnolla. Suurin osa sinisen Skakdin käsityksestä tästä entisestä suojelijarodusta oli pääasiassa kuulopuheiden tuotosta. Asioita levittelevät eivät yleensä olleet erityisen kaunopuheisia, kun Makutat olivat kyseessä.<br>\n<br>\nGuardian päästi irti ruorista ja nousi varovaisesti pystyyn.<br>\n\"Manu, haluatko kokeilla ohjaamista välillä?\"<br>\nMakuta katsoi hetken kysyvänä. \"Mikäs siinä.\" Myös Manu nousi pystyyn ja lähti kävelemään varovaisesti kohti ruoria. Kahden matkalaisen ohittaessa toisensa kävi hyvin tuskallisen ilmiselväksi, että Manu oli tämänhetkisessä muodossaan paljon Guardiania lyhyempi. Lyhyt ja musta olento heristi nyrkkiään hienovaraisesti.<br>\n<br>\nManu istui ohjaajan pallille ja tarttui epävarmana ruoriin. Guardian meni puolimakuulle veneen etuosaan ja selaili karttoja varovaisesti.<br>\n\"Oletko koskaan ohjastanut venettä?\" Skakdi kysyi rentona katse kartoissa.<br>\n<br>\n\"Jonkinlainen valas-Rahi lienee lähimpänä\", Manu sanoi vaatimattomasti. \"Törmäsin Abzumon testiakvaarion seinään ja kastelin koko kammion. Mokoma suhisija oli vihainen.\"<br>\nManu nauroi vaimeasti.<br>\n\"Ne olivat niitä aikoja...\"<br>\n<br>\nGuardian nosti katseensa kartoista Manuun.<br>\n\"Makuta Abzumo, eikö?\" hän kysyi. \"Allianssilaisia?\"<br>\n<br>\nManun kulmat menivät kurttuun. Hän alkoi puhumaan hieman hitaammin.<br>\n\"Joo-o. Olimme entisiä...työ...tuttuja. Tuttuja.\"<br>\n<br>\nGuardian laski kartat käsistään ja nousi istumaan.<br>\n\"Te loitte Nazorakit, ettekö niin.\"<br>\n<br>\nManu päästi irti ruorista.<br>\n\"Kuka kanteli?\"<br>\n<br>\n\"Joku tiimiläisistäsi. Sillä ei ole väliä.\"<br>\n<br>\nKaksikon välillä oli hetken hiljaista. Höyrymoottori ja aallot ääntelivät edelleen tasaisesti rytmissä. Jonkinlaisten lintujen kirkuna kaikui kuorossa todella kaukaa pohjoisen mantereen suunnalta.<br>\n<br>\n\"Ilmeisesti ei\", Makuta sanoi. Guardian asetteli kartat parempaan järjestykseen ja laittoi ne yhden veneen pohjalaudan alle turvaan tuulelta.<br>\n\"Nazorakit ovat olleet Klaanin vaivana niin pitkään kuin muistan\", Guardian sanoi Manulle. \"Ja niiden määrä ja valta on vain kasvanut viime vuosina. Ne eivät ole koskaan suostuneet neuvotteluun.\"<br>\nGuardian katsoi Manua kysyvästi.<br>\n\"Ei enää salaisuuksia. Miksi te loitte ne?\"<br>\n<br>\nManu kääntyi poispäin Guardianista. Hän katsoi oikealle puolelleen, kohti merta. \"Yksinkertaisesti vallan vuoksi.\"<br>\nGuardian nousi istumapaikaltaan ja liikkui hieman eteenpäin istuakseen hieman lähempänä Manua. Hän yritti pitää katseensa Makutan silmissä, vaikka tämä vältteli katsekontaktia.<br>\n<br>\n\"Yrititte ilmeisesti kaataa Veljeskunnan\", Guardian sanoi. Manu ei vastannut mitään, mutta hän ei vaikuttanut myöskään kieltävän.<br>\n<br>\n\"Mutta sitten sinä kieltäydyit\", Guardian sanoi. \"Miksi?\"<br>\n<br>\n\"Joku on ilmeisesti selostanut sinulle aivan kaiken, mitä siellä tapahtui\", Manu vastasi. \"Toisaalta, olihan se ilmeistä.\"<br>\n<br>\n\"Et vastannut kysymykseen, Manu-poju. Nazorakien voima on suurissa määrissä tuhoisa. Jos olisitte tehneet yhteistyötä pidempään, olisitte voineet onnistuakin. Mikä tuli eteen?\"<br>\n<br>\nManu hiljeni taas hetkeksi.<br>\n\"Meille tuli pieniä... erimielisyyksiä.\"<br>\n<br>\nGuardianin katse oli kiinnostunut. \"Hän yritti kuulemma tappaa sinut Nazorakein pesässä. Aika vahvoja erimielisyyksiä.\"<br>\n<br>\nManu naurahti. \"Aivan, kuten minäkin hänet. Tämän taustalla on pitkä tarina.\"<br>\n<br>\n\"Ja tämä on pitkä matka.\" Guardian sanoi nojaten veneen kylkeä vasten kevyesti. \"Pääsemme yöhön mennessä ehkä juuri ja juuri Steltille nukkumaan. Joten pyydän, Manu. Takauma.\"<br>\n<br>\nManu hiljeni hetkeksi.<br>\n\"Mikä.\"<br>\n<br>\nGuardian näytti pettyneeltä.<br>\n\"Kyllä sinä tiedät.\"<br>\n<br>\n[spoil]Manu auttoi.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":501,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-12T17:33:00.000Z","content":"<strong>Xia</strong><br>\n<br>\n\"Anteeksi mitä?\", Matoro kysyy silmät suurina valtavalta Metsästäjältä.<br>\n<br>\n\"Saasta, teet pilkkaa minusta!\", Devastator örisee.<br>\n\"En suinkaan. En vain kuullut mitä sanoit.\", nenäkäs Jään Toa kommentoi.<br>\n\"Annan sinulle turpaan, ääliö. Tiedätkö ketä uhmaat!\", DEVASTATOR karjuu ja ottaa askeleen kohti Klaanilaisia.<br>\n\"Anna olla. Et sinä meitä voita.\"<br>\n\"Katsotaanko!\"<br>\n\"Mieluusti.\"<br>\n\"Matoro, mitä suunnittelet?\", Suga kuiskaa Jään Toalle tämän vierestä.<br>\n\"Kun se syöksyy meitä päin, syöksytään sivuilta hissille\", Matoro vastaa. Kaksi muuta nyökkäävät.<br>\n<br>\n\"Antaa tulla, köriläs!\", Matoro ärsyttää lisää.<br>\nDevastator lähtee rynnimään Toa-joukkoa kohden, kolme sankaria väistävät olennon syöksyn sivuille.<br>\nSuuri musta olento kääntyy yllättävän ripeästi ja hissin ovi iskeytyy täysillä Matoroa leukaan. Jään Toan pää iskeytyy heti taaksepäin, hänen kaatuessa selälleen. Hänen kanohinsa irtoaa ja lentää pitkässä kaaressa huoneen takaosaan. <br>\nKapura ja Summerganon jähmettyvät. <br>\n<em>Hissin ovi</em> oli juuri kolkannut Matoron.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>\"Luulitteko selviävänne <span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">DEVASTATORIN</span> telekinesia-voimista!\"</strong>, huoneen peräosasta karjutaan. <br>\nKapura ajatteli huomauttaa että tämä ei maininnut telekinesiaa alkuperäisessä voimalistassaan, mutta kokee fiksummaksi ampua aallon painovoimaa Devastatoriin. <br>\n<br>\nDevastator kaatuu korotetun painonsa vuoksi ja Tulen Toa syöksyy silmänräpäyksessä Matoron naamiota kohti.<br>\n<br>\nJään Toa nostaa päänsä. Hän on keskellä huonetta selällään. Veren maku suussa. <br>\nMatoro käännähtää hitaasti ja huomaa Kapuran. <br>\nSuga ampuu heikkoa jäävoimaansa Devastatorin alle, ja jätti kompastuu uudelleen. Matoro saa naamionsa Kapuralta ja kolmikko syöksyy (Tai Kapura ja Suga syöksyy Matoron roikkuessa perässä) avoimeen hissiin.<br>\n<br>\n<strong>\"<span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">DEVASTATOR</span> ON NYT VIHAINEN!\"</strong>, Metsästäjä huutaa ja lähtee syöksymään kolmikkoa kohti. Summerganon käynnistää hissin, mutta Devastator onnistuu suurilla voimillaan pitelemään hissiä suurinpiirtein paikallaan. <br>\nKapura koittaa hakata Devastatorin suuria kouria. Isku tulta saa sen otteen heltiämään hissin alaosasta ja oveton hissi syöksyy ylöspäin.<br>\n\"KAIKKI AMPUJAT HISSIN 4B OVILLE!\", kuuluu tukikohdan kovaäänisistä.<br>\n\"Eh, meillä ei ole ovea. Ylhäältä tulee avoin aukko joka on täynnä ampujia.\", Matoro huomauttaa.<br>\n\"Eh. Se on pienoinen ongelma.\" Summerganon pohtii.<br>\nMatoro nappaa äkkiä moottorisahamiekkansa ja käynnistää sen. Hän alkaa sahata kattoon aukkoa.<br>\n<br>\n\"Hyvä idea, Martti!\", Summerganon huudahtaa.<br>\nMatoron oranssina hehkuva moottorisaha leikkaa metallia helposti. <br>\n<br>\n<strong>FNNNNNNRRSKRIIIIIIIIIII</strong><br>\n<br>\nNaps<br>\n<br>\nAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA<br>\n<br>\nHissi syöksyy täysillä alaspäin vaijerin katkettua katosta.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Kiittäkää G:tä moottorisahan ääniefektistä...[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":502,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-12T18:57:00.000Z","content":"<strong>Hopenen Meri, Nazorakien vene.</strong> <br>\n<br>\nKaksi nazorakia istuivat veneessä heillä oli mukanaan jotain erityisen arvokasta, josta heidän pomonsa ilahtuisi ja paljon.<br>\n<br>\n\"Luuletko, että saamme ylennyksen?\", toinen sanoi kiihtyneenä.<br>\n<br>\n\"Jos hyvin käy Abzumo ei tapa meitä.\", nazorak vastasi vakavasti.<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n\"Hei tuolla on jotain!\"<br>\n<br>\n\"Niin, Klaani-saari, mitä siitä?\"<br>\n<br>\n\"Eikun tuo!\", Nazorak ositti aseellaan \"naurettavanpientäpaattia\" josta kuului Makutan rivoa kielenkäyttöä.<br>\n<br>\n<br>\n\"Jaa vai nuo.\"<br>\n<br>\n\"Meillä on vain nämä surkeat aseet, jätetään heidät rauhaan, \"lasti\" on saatava perille tai Abzumo kaivaa ruumiimme meren pohjasta ja hakkaa niitä kallioon tai jotain muuta vastaavaa.\"<br>\n<br>\nKlaani-saaren Nazorak tukikohta näkyi jo sadan metrin päässä.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Annan sinulle Manu oikeuden kirjoittaa seuraavan viestin aiheesta, mutta muista, häntä tuoda kidutettavaksi tai sellaista. SAY NO TO TORTURE[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":503,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-12T20:39:00.000Z","content":"<strong>Xia, Mustan Käden komentokammio</strong><br>\n<br>\n<span style=\"color:green\"><span style=\"font-family:Geneva\">Mission time: 01 hours and 03 minutes.</span></span><br>\n<br>\nKilljoy tunsi olevansa taas elossa. Kaksikymmentä vahkia marssi hänen perässään sysimustia käytäviä pitkin. Hän oli saapunut tukikohtaan. Aizen ja Saraji olivat johdattaneet hänet maan alla sijainneeseen Black Handin tukikohtaan. Tukikohtaan, jota ei pitänyt olla olemassa.<br>\n<br>\nMarssi jatkui. Huoneiden ovet vilisivät ohi, kun Kenraali oli päässyt taas komentamaan hänelle kuuluvia joukkojaan.<br>\n<br>\nJos vahkikaksikko puhui totta, olisi Herra, Mustan Käden perustaja yhä hengissä ja tässä salaisessa tukikohdassa. Sinne Killjoy nytkin marssi. Aizen ja Saraji olivat myöntäneet Killjoyn komentoon kahdenkymmenen vahkin joukkion. Tämä joukkio oli hoitanut muurien päällä olleet metsästäjien puolustukset.<br>\n<br>\nNyt nämä vahkit marssivat jälleen. Vahkit, joiden piti olla piilossa, mutta osa niistä oli täällä, paikassa, jossa Killjoy tulisi päättämään vuosia kestäneen piinansa. Keraaminen lattia kolisi joukon marssiessa tasatahtiin. Killjoyn mieli oli verkeämpi kuin aikoihin, hän muisti jälleen Metru Nuin ajat, jolloin tämä oli hänen työtään. Komentaa joukkoja kohti taistelua, marssia eturintamassa kohti ylivoimaista vastustajaa, voittaen joka kerta, tai ainakin melkein.<br>\n<br>\nOvi oli nyt aivan heidän edessään. Killjoy viittoili vahkit pysähtymään ja astui yksin ovesta sisään. Siellä häntä kuitenkin odotti raju shokki.<br>\n<br>\nHerra oli ennen pitkä ja vahva maan toa, mutta se mitä hänestä oli jäljellä oli vain pieni heppoinen turaga. Turaga astui pimeydestä Killjoyn eteen ja naulitsi palavan katseensa häneen.<br>\n<br>\n\"Kenraali, olet vihdoin palannut.\"<br>\n<br>\n\"Herra, olen pahoillani, että minulla kesti näin kauan. Minä en... en tiennyt, että olitte edelleen elossa...\", Killjoy mutisi.<br>\n<br>\n\"Kaikki tekevät virheitä Kenraali. Minulla kävi tuuri, pääsin palavasta linnoituksesta ulos, mutta kamppaillessani menetin kaikki voimani ja minusta tuli... tällainen\", Turaga sanoi kalistellen lattiaa samalla sauvallaan.<br>\n<br>\nPieni toivonkipinä syttyi Killjoyn sisällä, hän avasi suunsa kysyäkseen kysymyksen, jota ei ollut koskaan uskonut kysyvänsä: \"Onko hän elossa? Selvisikö hänkin?\"<br>\n<br>\nTuraga pudisti päätään murheellisena. <br>\n<br>\n\"Minun lienee aika kertoa sinulle jotain.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":504,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-12-12T22:28:00.000Z","content":"<strong>Nazorakien luolasto, metallilevyn takana suojassa, muutaman metrin päässä Matoron pysäyttämästä pommista</strong><br>\n<br>\n*kuorsausta*<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":505,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-12-13T13:34:00.000Z","content":"<strong>Xia</strong><br>\n<br>\nMatoro, Kapura ja Summerganon syöksyvät hissin mukaan alaspäin, DEVASTATORin jäädessä karjumaan ylös, mutta se löytäisi kolmikon kuilun pohjalta, jos he jäisivät sinne liian pitkäksi aikaa... Niinpä hissin tömähdettyä kuilun pohjalle, vieläpä kolmikon kannalta melko kivuliaasti, lähtivät he samantien liikkeelle ja päätyivät käytävälle. He kuulivat jostain meteliä, mutta ainakaan vielä ei lähistöllä tuntunut olevan mitään. Mutta edes alimmat kerrokset eivät olleet tyhjillään ja hetken aikaa yksitoikkoista, kivistä käytävää käveltyään kolmikko päätyi suureen halliin, jossa oli useita ovia. Keskellä oli jonkinlainen koroke ja Metsästäjien välineitä lojui siellä täällä. Hallin seinustalla oli portaat ylemmille tasanteille, jossa näkyi olevan jonkinlaisia monitoreja. <br>\n<br>\nKolmikko tutki hallin läpikotaisin, muttei nähnyt jälkeäkään vihollisista. \"Ne ovat jahtaamassa meitä toisaalla.\", lausui Kapura koko kolmikon ajatukset ääneen ja samalla hetkellä yksi ovi levähti selälleen ja sieltä rynnisti Tracker, ilman kuulua lemmikkiään. \"Mokomat nuuskijat! Luulitteko todellakin olevanne niin ovelia, etten löytäisi teitä linnoituksesta, jossa asustan?\", metsästäjä puhisi. Summerganon, Kapura ja Matoro katsoivat vihollistaan kylmästi. \"Olet meidän ja tehtävämme suorittamisen välissä, joten tästä tulee hiukan kivuliasta.\", Matoro sanoi Trackerille ja syöksyi moottorisaha suristen vihollisen kimppuun.<br>\n<br>\nTracker yllättyi toan asevalinnasta ja perääntyi, antaen Summerganonille ja Kapuralle tilaisuuden hyökätä sivusta ja Tracker olikin pian hätää kärsimässä. Hän huitoi minkä ehti ja Matoro lensi sahoineen maahan, mutta Summerganonin raivokas hyökkäys ja Kapuran tuli-isku suoraan selkään saivat metsästäjän perääntymään nurkkaan. Matoro nousi ja tuli toveriensa luo. \"Noniin, hoidetaanpa tämä tuhmeliini.\" \"EI!\", huusi Tracker ja löi voimiensa tunnosta ja niin voimakas oli tuo huitaisu, että Summerganon lensi hallin keskustan koroketta päin kaataen lentäessään myös Kapuran. Matoro perääntyi Kapuran kanssa korokkeen luokse. Kolmikko seisoi nyt keskellä hallia, kuullen jostain askelia ja heidän edessään seisoi Pimeyden metsästäjä, Tracker.<br>\n<br>\n\"Niin typerältä kuin tämä tuntuukin, emme voi jäädä tänne.\", Summerganon toteaa ja hyppää miekkansa kanssa Trackeria kohti. Muut seuraavat esimerkkiä ja he kirjaimellisesti jyräävät Trackerin ja säntäävät ovelle, jossa lukee \"porraskäytävä\". Tracker nousee oven mennessä kiinni kolmikon perässä ja metsästäjäjoukon rynnätessä ylätasanteiden ovista huoneeseen. \"Pakenivatko ne?!\", kuuluu jonkun metsästäjän huuto porraskäytävään, jota kolmikko kiipeää ylös. Käytävä vei heidät ylempiin kerroksiin, joissa he juoksivat satunnaisista metsästäjistä yli. Heidän mielessään poltti vain yksi asia: Nimdan löytäminen. <br>\n<br>\nHe kulkivat vielä yhdet portaat ylös ja heidän edessään avautui korkea huone täynnä pilareita ja useita portaita ja huoneen päädyssä oli muutaman metsästäjän joukko syventyneenä keskusteluun: \"Komentotornin mukaan tunkeilijat ovat kellarikerroksissa.\", yksi metsästäjä puhui ja kolmikko, jota ei vielä huomattu vetäytyi pilarien taakse kuuntelemaan. \"Ei, keskuksesta ilmoitettiin, että saivat Trackerilta viestin, jonka mukaan tunkeilijat suuntasivat ylöspäin, ovat mahdollisesti jo poistuneet täältä.\"<br>\n\"Olet aina niin optimisti, luultavasti ne mokomat piileksivät jossain ja iskevät aina kun vartioinnin silmä välttää. Koko linnoitus on jo kaaoksessa, kun ne tuntuvat vipeltävän kerroksesta toiseen kaataen puolet meidän porukastamme.\"<br>\n\"Meidän pitää kai mennä kyselemään komentotorniin lisäohjeita jossain vaiheessa...\"<br>\n<br>\nKolmikko kuunteli metsästäjien keskustelua mielenkiinnolla. Heidän pitäisi pysyä nyt salassa ja löytää jokin kätevä piilopaikka, josta käsin he voisivat sitten tehdä iskunsa komentotorniin, sikäli mikäli heidän kohteensa siellä yhä majaili.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":506,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-13T14:39:00.000Z","content":"<strong>Xia, Pimeyden Metsästäjien tukikohta</strong><br>\n<br>\nKolme metsästäjää lähtevät vaappumaan pois salista, jättäen sen kokonaan tyhjäksi.<br>\nKolme Klaanilaista hiippailevat pois tolpan takaa.<br>\n<br>\n\"Luulen että meidän pitäisi selventää sijaintimme.\", Matoro toteaa.<br>\n\"Mitenhän se hoituu? Menemmekö kysymään joltakin metsästäjältä neuvoa?\", Kapura vitsailee.<br>\nKolmikko tutkii huonetta. <br>\n<br>\n\"Hei, tuolla on lattialuukku!\", Suga huutaa noteeratessaan heikot ääriviivat lattiassa. Hän ryntää edeltä avaamaan sitä.<br>\n<br>\n\"Tuolta kuului ääniä! Ne ovat tuolla!\", huudetaan jostain. Kuuluu juoksuaskelia.<br>\nSummerganon, Matoro ja Kapura livahtavat lattialuukusta alas.<br>\n<br>\nJoukko Pimeyden Metsästäjiä saapuu saliin. <br>\n\"Ei mitään.\", joku toteaa tylsiintyneenä.<br>\n\"Mistä ne muka pakenivat?\", toinen miettii.<br>\n<br>\nMetsästäjät huomaavat luukun.<br>\n<br>\n\"Onko kellään valoa?\", Matoro kysyy pilkkopimeässä. <br>\nKapura luo käteensä lieskan joka valaisee kapean käytävän.<br>\nPimeässä käytävässä on tummaa kiveä seinät ja soraa lattia.<br>\nPuuluukkua heidän yläpuolellaan hakataan. Joku neuvoo ihan avaamaan sen.<br>\nKlaanilaisille tulee kiire. He lähtevät juoksemaan täysillä eteenpäin.<br>\n\"Tuolla ne menevät!!\", joku metsästäjä karjuu. <br>\n<br>\n\"Kierreportaat!\", Kapura huudahtaa iloisena. Kolmikko lähtee kapuamaan nopeasti metallisia portaita.<br>\n<br>\n\"Umpikuja!\", huutaa Matoro vähemmän iloisena. Portaiden yläpäästä ei pääse mihinkään.<br>\n<br>\n\"Kuka ääliö tekee portaat jotka eivät johda mihinkään?\", Suga miettii ääneen kunnes hänen silmänsä osuu kylttiin \"siirrettävät huoltoportaat\".<br>\n<br>\n\"Hidastakaa niitä! Asennan tälläisen Killjoyn antaman sulattimen seinään!\", Matoro ilmoittaa ja kaivaa vyönsä kotelosta puoliympyrän mallisen laitteen. Hän kiinnittää sen kiviseinään ja käynnistää sytyttimen. Kapuran aalto tulta pysäyttää Metsästäjien etenemisen hetkeksi.<br>\nKolmikko hyppää hetkeksi alas portailta.<br>\nKiviseinämä sulaa räjähtäen auki.<br>\n<br>\n\"Kaiken järjen mukaan tuossa pitäisi olla maa, olemme pohjakerroksessa...\", Matoro ilmoittaa ja nousee portaita. <br>\nKylmä vesisade osuu hännen naamioonsa. Hän vilkaisee helpottuneena alaspäin. Merta.<br>\n<br>\n\"Vettä?\", Jään Toa toteaa ja vetää itsensä äkkiä portaiden yläpäähän.<br>\n\"Hei, olemme linnakkeen marenpuoleisella sivustalla. Siellä missä on pystysuora kallio mereen.\", Matoro huutaa.<br>\nMetsästäjät tulevat taas.<br>\n\"Olkaa hetki hiljaa! Ettekö näe että meillä on hommia!\", Summerganon huutaa metsästäjille ja nappaa suuren kirveensä. Kapessa käytävässä ne eivät voi käyttää määräylivoimaa.<br>\n<br>\nMatoro istuu aukkoon pohtimaan, ampuen välillä jääsäteitä kahden muun Klaanilaisen tueksi.<br>\n<br>\n\"Hei, idea!\", hän huutaa. Vahva kohmetussäde jäädyttää suurimman osan metsästäjistä vähäksi aikaa.<br>\n\"Tuolla ylhäällä on ikkunankarmi. Koitan osua siihen harppuunallani, kiivetkää sitten köyttä pitkin.\", Matoro neuvoo.<br>\n\"Matkaa on yli viisikymmentä bioa!\", Kapura esittää vastalauseena kurkattuaan aukosta ylös.<br>\n\"Hei, harppuunassani on kaapelia 51 bioa. Ongelma?\", Matoro sanoo ja ampuu. <br>\n<br>\nKuuluu kilaus.<br>\n<br>\nKaapeli putoaa Matoron ohi alas.<br>\nHän kelaa sen.<br>\n<br>\n\"Minusta tuntuu että siitä ei saa kiinni.<br>\n\"Terävä havainto. Niin minustakin tuntuu.\", Matoro ilmoittaa.<br>\n<br>\nKäytävän päähän ilmestyy järeästi aseistautuneita metsästäjiä.<br>\n<br>\n\"Jotain. Nopeasti.\", Matoro ajattelee ääneen.<br>\n<br>\nLuukusta pudotetaan valtava ohjuksenheitin.<br>\n<br>\n\"Jotain. Nopeammin.\", Matoro ajattelee edelleen. Hän tähyilee avoimesta luukusta jatkuvasti. Hänen silmiinsä osuu pimeä parveke, ja hän laukaisee harppuunansa. Terä uppoaa puiseen tasanteeseen.<br>\n<br>\n\"Mentiin!\", Matoro huutaa. Kapura ja Summerganon ottavat kiinni metallisesta vaijerista, ja Matoro tiputtautuu alas. Ohjus lentää ja osuu ovenkarmiin, aiheuttaen valtavan oranssin räjähdyksen ja paineaallon. Kolme Matoron harppuunan kaapelissa roikkuvaa klaanilaista lentävät heilurimaisesti sivulle, kylmän sateen piiskatessa heitä.<br>\n<br>\n\"Sinne meni.\", yksi metsästäjistä toetaa omahyväisenä.<br>\n<br>\nHeiluriliike heittää kolmikon takaisin oviaukkoon. Metsästäjän ampuvat, mutta Klaanilaiset ehtivät heilahtaa pois.<br>\n<br>\n\"Ne eivät kuolleetkaan!\", joku sisältä huutaa. Pimeyden Metsästäjät lähtevät kohti aukkoa seinässä.<br>\n<br>\nKolme Klaanilaista roikkuvat teräskaapelilla korkealla yllä olevasta parvekkeesta kiviseinämää vasten. Alla velloo meri. <br>\n<br>\n\"Että minä rakastan tälläisiä tilanteita.\", Matoro toteaa kuivasti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":507,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-13T18:17:00.000Z","content":"<strong>Nazorakien luolasto, ranta</strong> <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/HMOm27Cz5TA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/HMOm27Cz5TA"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/HMOm27Cz5TA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/HMOm27Cz5TA"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nNazorakit kiinnittivät köyden tolppaan rannalla. He nostivat \"toan\" ja kutsuivat paikalla olevilta nazorakeilta kärryä jolla kantaa tämä.<br>\n<br>\nToa nostettiin vanhanaikaiseen puukärryyn ja nazorak lähti kuljettamaan sitä luolastoon, kun samalla kaksi nazorakia marssivat urhoollisesti kärryntakana.<br>\n<br>\nHuoneen edessä oli ruumiita ja... verta,,, paljon verta sekä kyltti jossa luki: \"Hiljaa, nero työssään\".<br>\n<br>\nSitten nazorak nosti kylttiä ja katsoi oliko ketään sisällä, oli tyhjää.<br>\n<br>\nhe avasivat oven ja kippasivat toan lattialle, sitten he asettivat sen viereen kyltin: \"Tapa hänet.\"<br>\n<br>\n\"Hän ajattelee aina päinvastoin tällaiset asiat.\", toinen sanoi.<br>\n<br>\nSitten Nazorakit lähtivät ja Makuta toan ruumiissa jäi lattialle odottamaan Abzumon palaamista.<br>\n<br>\n[spoil]Kyltti ja jotakin muuta olivat Matoron ideoita.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":508,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-12-13T18:57:00.000Z","content":"<strong>Hopeinen meri, edelleen naurettavan pieni höyrypaatti</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui puristi ruoria kaksin käsin. Hänen kasvonsa olivat varjossa.<br>\n<br>\n”Erimielisyyksiä Abzumon kanssa on aina ollut. Se ei ollut syy siihen, miksi häivyin. Ja se, että häivyin, on syy Abzumon vihamielisyyteen.” Hän huokaisi ja vilkaisi sinistä Skakdia, joka istui veneen perässä. Manu vaipui ajatuksiinsa.<br>\n<br>\n<em><strong>Destral, noin 79 100 vuotta sitten</strong><br>\n<br>\n”Petturuutta”, Miserix sanoi. ”Pahempaa kuin petturuutta – typeryyttä. Jos onnistut suuressa suunnitelmassasi, vaarannat koko universumin.”<br>\n<br>\n”Sen riskin”, Teridax sanoi, ”olen valmis ottamaan.”<br>\n<br>\n”Ja millä hyökkäät Suuren Hengen kimppuun?” Miserix kysyi ivallisesti. ”Varjokädelläsi? Rahkshi-ryhmällä? Olet vain hyönteinen Mata Nuin silmissä... ja minun silmissäni.”<br>\n<br>\nMakuta Nui ja Abzumo seisoivat muiden tavoin pöydän ympärillä. Abzumon silmistä loisti mielenkiinto. Teridax hyppäsi huoneen toiselle puolelle kohti Miserixiä ja tarttui tätä kurkusta. Hän heitti toisen Makutan kohti seinää, sitten toista, ja lopulta kaatoi hänet maahan. Ennen kuin Miserix ehti nousta, Terryn ase oli hänen kurkullaan.<br>\n<br>\n”Olet muinaisjäänne”, Teridax sanoi. ”Universumi kuuluu vahvoille, ja valta-asemasi on tehnyt sinusta heikon.”<br>\n<br>\nMiserix tarttui kiinni Teridaxin sauvaan ja antoi sitä pitkin hänelle sähköiskun, mikä sai Teridaxin lentämään taaksepäin. ”Röyhkeä mato”, Miserix sanoi noustessaan maasta. ”Johtaisit veljeskunnan tuhoon ja häpeään!”<br>\n<br>\n”Johtaisin sen... ylivaltaan”, Teridax sanoi. ”Ylivaltaan, joka kuuluu meille.” Hän kääntyi muita. Manusta näytti, tämä olisi katsellut häntä. ”Jätän sen teille... valinnan, ketä seuraatte.”<br>\n<br>\nGorast ja Bitil, siirtyivät heti Teridaxin puolelle huonetta, Vamprah, Antroz, Chirox ja Spiriah seurasivat heti perässä. Mutrankin hetken epäröityään siirtyi voittajan puolelle. <br>\n<br>\nMakuta Nui ja Abzumo siirtyivät kumpainenkin Teridaxin puolelle.<br>\n</em>Typeryyttä<em>, Makuta Nui ajatteli. </em>Tässä ei ole järjen hiventäkään. Suunnitelma on epärealistinen, Miserix lienee Teridaxia parempi johtaja, kaikki kannattavat väärää Makutaa.<em><br>\n<br>\nKrika ja Icarax olivat viimeiset. Muutamat jäivät Miserixin puolelle – hetkeksi. Lopulta kukaan ei ollut hänen kanssaan, sillä viimeisetkin olivat siirtyneet, vaikkakin haluttomasti. Miserix oli jäänyt yksin.<br>\n<br>\n”Otan veljeskunnan johdon kokouksen tahdosta”, Teridax sanoi. ”Suunnitelma etenee. Ensimmäisenä tekonani… minä tuomitsen sinut, Miserix, kuolemaan. Krika, Spiriah, te toteutatte tahtoni.”<br>\n<br>\n”Olette itsetuhoisia ääliöitä, jotka leikkivät universumin järjestyksellä. Ja tämä... mielipuoli ei johda teitä minnekään muualle kuin kuolemaan!” Miserix karjui entiselle veljeskunnalleen. ”Tämä ei ole ohi, Teridax. Tapa minut, levitä jäännökseni täältä Metru Nuille, mutta jonain päivänä... minä saan kostoni.”<br>\n<br>\nMakuta Nui käveli ulos linnoituksesta. Abzumo seurasi.<br>\n”Mikä ssssinulla nyt on? Et näytä järin iloissssselta.”<br>\n”Tämä veljeskunta on rappiolla.”<br>\n”Kuinka niin?”<br>\n”Etkö näe? Kaiken maailman hullut saavat kokouksen suosion.”<br>\n”Itssssekin sssssiirryit hänen puolelleen.”<br>\n”Tavoitteeni oli hengissä pysyminen. Ne harvat, jotka aluksi jäivät Miserixin puolelle, kuolevat pian.”<br>\n”Sssse lienee totta.”<br>\n”Minusta tuntuu, että en halua olla osa tätä yhteisöä.”<br>\n”Mitä sssanoit?”<br>\nManu katsoi toveriaan epämiellyttävästi irvistäen.<br>\n”Minä jätän veljeskunnan. Mutta ensin hankin jotain, mitä tahdon. Ja sen saan jostain muualta kuin täältä.”<br>\n”Mitä aiot?”<br>\n”Yksi sana riittänee: Olmak.”<br>\n”Sinä et uskalla.”<br>\n”Mihin katossssi sssssssssuhinasssssi, veli?”<br>\n”Pilkkaatko minua, rakasssss ysssstäväisssseni?”<br>\n”En tietenkään. En vain voi, valitettavasti, osallistua enää Nazorak-projektiin. Enkä halua.”<br>\n”Me loimme ne! Et voi vain hylätä niitä!”<br>\n”Voin. Ja hylkään. Projekti epäonnistui. Munista ei kuoriutunut kunnollisia toukkia.”<br>\n”Ne kasvavat! Niistä tulee jotain suurta!”<br>\n”Sittenhän sinä varmasti nautit ajastasi niiden suurimpana herrana.”<br>\nAbzumo katsoi Manua vihaisesti.<br>\n”Pakene”, hän sylkäisi. ”Häivy, kun vielä voit! Teridax varmasti lähettää perääsi tuhansittain tappajia.”<br>\n”Hän ei ole kiinnostunut minusta. En ole niin tärkeä hänen ah, niin suuren suunnitelmansa kannalta.”<br>\nAbzumo jäi yksin seisomaan ulos, kun Makuta Nui käveli sisään linnoitukseen.</em><br>\n<br>\n”MANU!”<br>\n”Mitäh?”<br>\n”Mitä sinä ajattelet?” Guardian kysyi. Makuta oli ollut kauan hiljaa. Nyt hän hymyili ilkeästi.<br>\n”Sinä pyysit takaumaa. Minä koin sellaisen.” Guardian pyöräytti silmiään.<br>\n”Viitsisitkö kertoa, mitä tapahtui?”<br>\nJa Manu kertoi.<br>\n<br>\n”Mitä oli se, jota lähdit hakemaan toisesta ulottuvuudesta?” Guardian kysyi. Makuta kopautti naamiotaan.<br>\n”Niitä on tehty yksi tässä universumissa. Tämä on vaihtoehtoismaailmasta. Ja sinä tiedät, kuka omistaa tämän universumin Kraahkanin.”<br>\nHe kumpikin tiesivät. Ja Guardian tiesi myös, että Abzumo olisi erittäin vaarallinen vastustaja.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":509,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-12-13T21:46:00.000Z","content":"<strong>Bio Klaanin Linnoitus, asuintilat</strong><br>\n<br>\nDomek käveli taas tutuissa, laajoissa valkoisissa käytävissä, kävellen ohi saman kukkaruukun ja ikkunan ohi. Hänen jalkansa oli parantunut tarpeeksi, mutta hänen kyynärvartensa oli yhä siteissä.<br>\nHän ei enään ollut yhtä elävöitynyt arkiseen tapahtumaan kuin olisi ennen. Klaanilaisiakin oli paljon vähemmän kuin yleensä, eivätkä hekään tuntuneet olevan keskittyneitä maailmaansa. Feterrojen hyökkäys oli selvästi vaikuttanut heihin hyvin paljon, eivätkä he tulisi toipumaan siitä niin nopeasti.<br>\nKultapunainen Toa saapui taas asunnonsa eteen, otti avaimensa esiin ja avasi oven. Hän sytytti valot ja ensimmäinen asia minkä hän näki huoneessa oli hänen tumma lierihattunsa joka makasi maassa. Domek otti hatun käteensä ja katseli sitä hyvin tyhjästi.<br>\n<br>\n\"... öhm, anteeksi\", ääni kuului hänen takana.<br>\nDomek säikähti hieman tästä, mutta käänsi katseensa oven eteen jossa seisoi pieni punainen ja keltainen Matoralainen Kiril-naamiolla.<br>\n\"Ai, terve Nookki\", Domek vastasi Matoralaiselle hieman lakonisesti.<br>\n\"Sinua käsketään tyrmään. Sinun iltavuorosi, katsos\", Nookki sanoi hieman veijarimaisella sävyllä.<br>\n\"Niin, tiedän. Itsehän sinne ilmoittauduinkin\", Domek huokaisi.<br>\n\"Ja löysit näköjään hattusikin. Hieno homma. Sinä erotut aina niin hyvin kaikesta muusta sen kanssa\", Nookki lausui.<br>\nToa käveli piittaamatta ovesta ulos ja toivotti Nookkille lähtiessä, pidelleen lierihattua kädessään laittamatta sitä päähän.<br>\n<br>\n<strong>Bio Klaanin Tyrmä</strong><br>\n<br>\nValtavien paperikasojen seassa GT huokaisi tylsyydestä; hän ei keksinyt mitään tekemistä työnsä aikana. Vaikka uusi vanki olikin tuotu paikalle, BodyGuard vahti hyvin tarkasti ja tiukasti, mikä esti GT:n puhumasta vangin kanssa. Hopeanvaaleanpunainen nais-Toa alkoi taitella tyhjistä papereista, joista vain osa näytti muistuttavat jonkinlaista Rahia ja kaikki muut hyvin abstraktia modernitaidetta taidegallerioiden pohjakerroksista.<br>\nGT:n huokaistaessaan taas, oveen koputettiin, jolloin hän melkein salaman nopeudella kiisi avamaan sen.<br>\n\"Hei GT\", kultapunainen Toa Domek tervehti.<br>\n\"Domek! Moi! Sinua en ole nähnyt aikoihin! Mitä sinä täällä teet?\", GT vastasi yhtä innokkaasti kuin yleensä.<br>\n\"Ilmoittauduin tyrmän iltavahdiksi eilen, tulin tänne tuuraamaan Santoria\", Domek vastasi hieman innottomasti.<br>\n\"Ahaa, aiotko olla täällä kauankin?\", GT kysyi heti.<br>\n\"En tiedä, en oikein ajatellut siitä\", Domek vastasi, \"mutta siis, mitä tietä kautta pääsen erikoisvankien selleihin?\"<br>\n\"Seuraa vain minua\", GT sanoi ja lähti Domekin edeltä. \"Muuten, miksi et laita hattuasi päähän?\", GT kysyi Domekilta samalla.<br>\n\"En vain taida tänään\", Domek vastasi.<br>\n<br>\nDomek vältteli pitämästä silmäkontaktia vankien kanssa. He liikkuivat pölyisen korridorin läpi ja kävelivät useiden eri sellien ohi. Domek ei tottunut kovin hyvin synkkiin kivikäytäviin, mutta kesti sitäkin vähemmän heidän peräänsä heitettyjä vankien kirouksia ja kuiskauksia.<br>\nKäveltyään pitkän tovin, he viimein saapuivat Santor luokse, joka seisoi sellien edessä.<br>\n\"Moi Super Santor!\", GT tervehti Toaa, joka vastasi tervehdykseen takaisin.<br>\n\"Tässä olisi Domek tuurraamaan sinua\", GT sanoi hiukan juhlallisesti.<br>\n\"Selvä\", Santor vastasi hieman piristyneemmän kuuloisena ja alkoi marssimaan pois. Liikkuessaan ohi Santor varoitti Domekia tietyistä vangeista. Domek asettui samaan kohtaan sellin eteen, samalla kun GT seurasi Santorin perässä hyvästeli Domekia positiivisesti.<br>\n<br>\n\"Mukava tyttö, eikö olekin?\", Sinimustavalkoinen nais-Toa Sheelikan ääni kuului sellistä. Domek ei vastannut ja jatkoi vartioimista. <br>\nSheelika käveli lähemmäksi kaltereita.<br>\n\"Kerrohan, mitä sinun kaltaisesi valon Toa tekee täällä\", Sheelika kysyi pehmeällä äänellä.<br>\n\"Ei ole sinun asiasi\", Domek vastasi tunteettomasti, mutta hieman ärsyyntyneisesti.<br>\n\"Miksi noin salaileva? Emmehän me ole vihollisia\", Sheelika jatkoi ja ulotti yhden kädestään kaltereiden välistä ja laittoi Domekin kasvoihin, \"voisimme jopa olla parhaimmat ystävät\".<br>\nDomek käänsi päänsä pois Sheelikan kädestä ja pysyi silti hiljaisena.<br>\nSheelika alkoi tulla kärsimättömämmäksi ja silloin vilkaisi kultapunaisen Toan kädessä olevaan hattuun.<br>\n\"Hieno hattu sinulla\", Sheelika aloitti taas vietteliäästi, \"miksi et laita sitä päähäsi?\". Sheelika kosketti Domekin päälakeen, \"hatun koko on kyllä väärä sinulle, mikset vaihda sitä uuteen? Onko se jonkun tärkeän?\". <br>\nSheelika silloin alkoi ulottamaan kätensä lierihattua päin,<br>\njolloin Domek melkein refleksimäisesti tarttui voimakkaasti Sheelikan käteen ja kääntyi häneen päin.<br>\n\"Pidä likaiset kätesi pois hatusta\", Domek käski heti uhkaavammalla äänellä Sheelikaan päin. Nais-Toa ei reagoinut tähän hyvin, mutta yritti hillitä itsensä. Domek päästi irti ja kääntyi taas poispäin Sheelikasta, hänen haavoittunut käsivarteensa sattui liiallisesta rasituksesta.<br>\nSheelika perääntyi takaisin sellin sisälle.<br>\n\"... Et ollut Klaanissa kun oli vielä jäsenenä, vai mitä?\", Sheelika kysyi katkerasti. Kesti hetken ennen kuin Domek vastasi myönteisesti.<br>\nSheelika jatkoi kyselyään: \"Kerro, mitä muut klaanilaiset sanovat minusta\". <br>\n\"Sinä tapoit Matoralaisia ja vahingoitit muita klaanin jäseniä. Rikoit Klaanin ensimmäisen säännön\", Domek vastasi välinpitämättömästi. \"... He saavat sen kuulostamaan niin yksinkertaiselta\", Sheelika kertoi, \"luuletko, että minä tahdoin sitä?\". Valon Toa pysyi vaiti.<br>\n\"He tuomitsivat minua, kutsuivat minua murhaajaksi, vaikka eivät ymmärtäneet tilanteesta yhtään. Kukaan ei ymmärtänyt, kukaan ei tahtonut. Eivät edes Adminitkaan. Luovuttivat minut Makutoille ja unohtivat minun olemassaolon\", Sheelika alkoi puhua yhä ja yhä vihaisemmin, mutta Domek pysyi vaiti. Hän ei halunnut uskoa täysin rikollisen tarinaan, koskaan ei voi olla liian varma.<br>\n<br>\nSilloin askelia alkoi kuulua käytäviltä. Vankien huudot ja kiroukset alkoivat kuulua äännekkäämmin kuin koskaan, hautaen askeleiden kaiun.<br>\nDomek käänsi päänsä käytävän puoleen ja näki keltaisen Toan ja korkean titaanin hänen takana; Se oli Tawa ja BodyGuard.<br>\n\"Ehtoota\", Domek tervehti pää-Adminia. Sheelika näytti äärimmäisen murhanhimoiselta, mutta yritti hillitä itseään; hän ei pystyisi taistelemaan kahleet käsissä kolmea klaanilaista.<br>\n\"Helei\", Tawa vastasi saapuen Domekin luokse, \"miten kätesi voi?\"<br>\n\"Ihan hyvin, ei paljon muuta\", Domek vastasi lakonisesti. Sheelikan suuttumuksen ääni kuului selliltä.<br>\nTawa vilkaisi hieman Sheelikaa päin.<br>\n\"Hyvä kuulla. Tulin tänne puhumaan Sheelikan kanssa, jos ei haittaa\".<br>\n\"Ei tietenkään\", Domek vastasi, \"siis täällä vai missä?\"<br>\n\"Kuulusteluhuoneessa. Avaa sellin ovi\", Tawa käski Domekia, joka avasi sellin kalterit heti. Nais-Toa käveli ulos sanomatta tai tekemättä mitään.<br>\n\"Sinun ei tarivtse tulla mukaan\", Tawa ilmoitti Domekille ja lähti BodyGuardin kanssa viemään Sheelikan.<br>\nJoukon lähdettyä Valon Toa jatkoi vartioimista. Yhdessä paikassa seisominen rasitti hieman Toan jalkoja, joten hän päätti kävellä hieman ja liikkui pois Sheelikan sellin edestä.<br>\nKäveltyään vasta kahden metrin, Valon Toa hätkähti saapuessan toisen sellin eteen.<br>\nSellin asukas seisoi oven lähellä; hänen naamansa peitetty huiveihin ja kaulaan ripustettu kyltti. Hän piteli painavasti kahlitut kätensä tiukasti kiinni kaltereista, mutta ei liikkunut yhtään. <br>\n<br>\nVanki kikatti hyytävästi Toaa päin.<br>\n<br>\n<br>\nTawa ja BodyGuard saapuivat Sheelikan kanssa kuulusteluhuoneeseen. Huone oli hyvin pieni, sen keskellä oli työpöytä jossa oli tuoleja vastakkain. Ainoa valonlähde koko huoneessa oli pieni valokivi.<br>\n\"Voit mennä BodyGuard. Voin hoitaa tämän itse\", Tawa vakuutteli titaanille, joka lähti vastahakoisesti mutta tottelevaisena.<br>\nSheelika istui huoneen perässä olevaan tuoliin, kun taas Tawa istui hänen eteen.<br>\nMolemmat olivat hiljaa hetken, kunnes Tawa aloitti puhumisen:<br>\n\"Helei\"<br>\n<br>\nEi vastausta.<br>\n<br>\n\"Sheelika. Haluan vain auttaa sinua...\"<br>\n<br>\n\"Et halua. Haluat vain puristaa minusta tietoa ja lukita minut ikuisiksi ajoiksi\", Sheelika vastasi hyvin kiivaasti.<br>\n<br>\nTawa jatkoi.<br>\n\"Sheelika, sinun täytyy ymmärtää, ihmisiä on tapettu ja riistetty kodistaan ja omaisistaan...\"<br>\n<br>\n\"Et ymmärrä mitään\", Sheelika jatkoi.<br>\n<br>\nTawa yritti olla piittaamatta ja jatkoi puhumista:<br>\n\"... Emme halua kenenkään kuolevan enään. Jos voisit...\"<br>\n<br>\n\"Kuuntele minua...\", Sheelika alkoi sanoa.<br>\n<br>\n\"... Kertoa meille miksi...\"<br>\n<br>\n\"Kuuntele minua.\"<br>\n<br>\n\"... Liittolaisesi tekivät tämän...\"<br>\n<br>\n\"Kuuntele minua.\"<br>\n<br>\n\"... Tai edes kuka tämän teki...\"<br>\n<br>\n\"<em>Kuuntele minua</em>.\"<br>\n<br>\n\"... Voisimme ehkä...\"<br>\n<br>\n\"MIKSI ET KARZAHNI KUUNTELE MINUA EDES KERRAN ELÄMÄSSÄSI!\"<br>\n<br>\nSheelika löi raivostuneesti työpöytää.<br>\n<br>\nTawa hiljeni.<br>\nHiljaisuus peitti huoneen taas.<br>\n<br>\n\"... Tiedätkö, mitä tapahtui kun karkotitte minut Klaanista?\", Sheelika aloitti, \"tiedätkö läheskään?\"<br>\n<br>\n\"Makutat ottivat sinut takaisin\", Tawa vastasi hyvin syyllisenä.<br>\n<br>\n\"Mutta tiedätkö, mitä he tekivät?\", Sheelika jatkoi. Tawa ei vastannut kysymykseen ja hänen katseensa alkoi yhä keskittyä pois Sheelikasta.<br>\n<br>\n\"Sinä jos kukaan pitäisi tietää, minkälaiset Makutat ovat\", Sheelika sanoi, \"He eivät pidä siitä, kun yksi alaisistaan eroaa heistä\".<br>\n<br>\nSheelika otti kahlitut kätensä pois pöydän päältä.<br>\n\"Kun minut karkotettiin pois Klaanista, Makutat lähettivät Rahkshinsa vangitsemaan minut ja viemään takaisin heidän luokseen. Yritin taistella vastaan, mutta tiedät minkälaiset Rahkshit ovat. He saivat minut kiinni ja kolkkasivat minut.\"<br>\n<br>\nSheelika lopetti hetken ja veti syvään henkeä. Hänen hengitys vapisi hieman.<br>\n<span style=\"font-size:65%;line-height:normal\"><audio controls=\"\"><source src=\"http://starmen.net/mother2/music/143-%20Earthbound%20-%20Giygas_s%20Intro.mp3\" type=\"audio/mpeg\"><div fallback=\"\">http://starmen.net/mother2/music/143-%20Earthbound%20-%20Giygas_s%20Intro.mp3</div></audio></span><br>\n\"Kun heräsin iskusta, olin keskellä tyhjyyttä. Mustaa mitättömyyttä oli ympärilläni, mutta en pystynyt liikkumaan. En tiennyt missä olin ja yritin vain väittää itselleni tämän olevan vain unta.<br>\n<br>\nJuuri silloin... Juuri silloin, käsiä ilmestyi minun ympärille. Monta mustaa kättä ilmestyi ja tarrautuivat tiukasti kiinni raajoihini. Kädet olivat kuin kiehuva vesi minun ihoni päällä. En voinut huutaa kivusta, mutta mikään ääni ei syntynyt suustani. He eivät antaneet minun huutavan.<br>\nRaajani tuntuivat palavan irti ruumiistani. Kipu ulottui luuytimeeni saakka. Silloin kaksi, punaista silmää ilmestyi eteeni. Ne katsoivat minuun, enkä voinut siirtää katsettani pois. Lisää mustia käsiä ilmestyi ympärilleni ja ne kietoutuivat kehoni ympärille. Ne polttivat. Ne polttivat minun ihoni päällä ja tuntui kuin se repisi yksitellen jokaista verisuontani ja raapi niitä.<br>\nLisää silmiä ilmestyi ympärilleni, jokainen heistä keskittivät katseensa minuun. <br>\nHe olivat ylimielisiä, he tietävät olevansa parempia ja olivat hyvin kylläisiä siitä. Heidän silmien ilmestyessä ympärilleni myös lisää käsiä, jotka nappasivat ja ympäröivät jokaista kehoni osaa, jättäen vain yhden silmästäni näkyville. <br>\nNiiden kosketus, se tuntui kuin vastasulatettuja neuloja olisi upotettu minun ruumiini sisään. Kasvoni paloivat niiden käsien alla. <br>\n<br>\nJa minä vain katsoin. En voinut huutaa.<br>\n<br>\nKun kipu oli ympäröinyt minun koko kehoni, he alkoivat puhua. Heidän ääni oli korvia raastava. En, en pysty kuvailemaan sitä.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://www.brickshelf.com/gallery/AnonymousGriffin/Klaanon/texts/pimeysmeidan.png\"><br>\n<br>\nHe eivät pelkästään puhuneet; he pilkasivat minua. <br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://www.brickshelf.com/gallery/AnonymousGriffin/Klaanon/texts/ahehehe.png\"><br>\n<br>\nHe pilkkasivat jokaista minuun liittyvää asiaa. <br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://www.brickshelf.com/gallery/AnonymousGriffin/Klaanon/texts/luuletko.png\"><br>\n<br>\nMinun olemustani, minun tekoni, kaikki. He nauroivat minua päin ja vain tiukensivat otteensa.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://www.brickshelf.com/gallery/AnonymousGriffin/Klaanon/texts/mikset_huuda.png\"><br>\n<br>\nKehoni paloi sisältä päin. Se tuntui kuin kuohuva vesi olisi minun sisälläni. <br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://www.brickshelf.com/gallery/AnonymousGriffin/Klaanon/texts/pikkutytto.png\"><br>\n<br>\nTunsin, kuinka hermostoni pureskeltiin ja raavittiin.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://www.brickshelf.com/gallery/AnonymousGriffin/Klaanon/texts/kuole.png\"><br>\n<br>\nHeidän raajoistaan purkautui esiin useita eri Rahien silmiä, jokainen niistä tuijottivat minuun halveksuttavasti.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://www.brickshelf.com/gallery/AnonymousGriffin/Klaanon/texts/kaikki.png\"><br>\n<br>\nMinä paloin.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://www.brickshelf.com/gallery/AnonymousGriffin/Klaanon/texts/kukakaipaa.png\"><br>\n<br>\nMinä aloin itkemään. Ja juuri sitä he toivoivatkin.<br>\n<br>\nKyyneleeni tuntui kuin hiekkapaperi olisi hierottu silmiini. Silloin heidän kätensä alkoivat repiä minua. Ne repivät minut sisältä päin ja repivät minut auki. Raajani vedettiin useisiin suuntiin. Ne alkoivat repiä kasvojani. <br>\n<br>\nNe repivät yhden ainoan silmäni, mikä oli vielä näkyvillä.<br>\n<br>\nEn nähnyt mitään. Tuska oli ainoa asia minkä tunsin. Heidän pilkkaukset olivat ainoa asia mitä kuulin. Pimeys oli ainoa asia mitä näin.<br>\n<br>\nSitten, yksi pitkä ja laiha hahmo ilmestyi eteeni. Se oli heidän herransa, heidän johtaja. En tiennyt mitä tapahtui, mutta minä näin taas. Minä kuulin ja minä tunsin kuinka ilma ympärilläni kosketti minua.<br>\n<br>\nHän tuijoitti minua. <br>\nHän ei ollut halveksiva, hän ei ollut ylimielinen, hän ei pöyhkeillyt olemuksestaan ja asemastaan. <br>\n<br>\nHän vain katsoi minuun.<br>\n<br>\nHänen katseensa, se ei ollut mitään, mikä olisi syntynyt tästä maailmasta. <br>\nSe on kaikkea, mitä me emme edusta, mutta oli jokaisessa sydämmessämme. <br>\nSe on osa meitä.<br>\n<br>\nSe oli tyhjyys. <br>\n<br>\nSe oli Makuta.\"<br>\n<br>\nSilloin Tawa nousi tuolistaan ja alkoi kävelemään ovea päin.<br>\n\"Ja tiedätkö mitä, Tawa?\", Sheelika nopeasti lisäsi, \"kaukaa katsottuna, hän näytti melkein sinulta.\"<br>\n<br>\nTawa poistui huoneesta.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Juuri näin.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":510,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-12-13T22:42:00.000Z","content":"<em>Varoitus: sisältää lihansyöntiä, paljon lyhyitä lauseita ja mäntyjä</em><br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnoitus (tai mitä siitä on jäljellä), korkea torni, seinästä pullottavan tukipalkin päällä</strong><br>\n<br>\nMake istuskeli palkin päällä, katsellen horisonttia. Alhaalla Matoranit työskentelivät ahkerasti Klaanin linnakkeen korjausten parissa, suruajasta huolimatta. Aurinko oli jo lähes laskenut, ja alkoi olla pimeää. Tämä yö tosin ei vetänyt vertoja sille synkälle yölle, jona hän saapui tähän paikkaan. Silloin, kun hän käyttäytyi kuin mikäkin aivoton Rahipeto... <br>\n<br>\n<strong>Klaanin linnakkeen läheinen metsä, joitakin aikoja sitten</strong><br>\n<br>\nOn synkkä jä myrskyinen yö. Puut ovat ovat taipuneet aika lailla kovan tuulen takia ja vesipisarat osuvat maahan kuin kaatopaiakn yli lentänyt lintuparvi. Punainen, viirusilmäinen olento lentelee metsän puiden yläpuolella. Tuo otus on Make. Hänen olisi muuten ollut helppo lentää tällaisessakin säässä, mutta hän oli melko väsynyt lennettyään putkeen monia päiviä, etsien rauhasiaa asuinpaikkaa. Täältäkään sitä ei kuitenkaan tuntunut löytyvän. Täällä häntä eivät jättäeen rauhaan edes liskomaiset, kahdella raajalla kävelevät olennot, jotka olivat melkein oudompia kuin hän itse. Maken voimat alkoivat jo hiipua. Hän huomasi pian melkein osuvansa erääseen mäntyyn, onnistuen väistämään sen täpärästi, osuen kuitenkin toiseen, matalampaan puuhun. Pian hän joutui pujottelemaan ahtaikossa metsässä puiden lävitse, mikä ei ollut ollut hänen elämänsä helpoin tehtävä. Lopulta hän joutui räpyttelemään siipiään hyvin kolibrimaisesti välttääkseen omaperäiseksi pannukakuksi muuttumisen.<br>\n<br>\nMake onnistui vaivoin nousemaan takaisin puiden yläpuolelle. Mutta hänen olisi pakko levähtää. Pian hän huomasi pienehkön kanjonin (tai sen tapaisen). Se näytti hyvältä levähdyspaikalta. Make laskeutui varovaisesti (niin varovaisesti kuin siinä puuskassa pystyi) pienen lammen luokse. Hetken ajan hän ehti katsella ympärilleen, ennen kuin löysi seinään muodostuneen kolon, johon hän hyvin mahtuisi. Ja jos ei mahtuisi, ainakin itkisi ja mahtuisi. Ei siinä mitään, hyvin hän sai sinne ängettyä itsensä. Hän valutti hieman tulta suustaan makuupaikkansa alle mukavuuden lisäämiseksi. Hän asettui kyljelleen, jalat koukkuun, siivet kiedottuna kehonsa ympärille, yrittäen nukahtaa. Ulkona jyrisi ja salamoi. Pian Make kuuli vierestään alapuolelta pinetä vikitystä. Hän raotti vasenta silmäänsä. Suurisilmäinen, pieni nisäkäsrahi katseli häntä anovasti. Make käänsi molempien silmiensä katseen siihen. Rahi katseli Makea hurmaavilla silmillään jonkni aikaa kunnes Make poimi sen eturaajallaan maasta. Ja puraisi sen pään irti, maiskutellen sitä hetken. Puan hän kuitenkin sylkäisi sen ulos päästäen melko häiritsevän ilmeen ja epämieltyneisyyttä kuvaavan äännähdyksen. <em>Maistuu pahalta...</em> Jäänteet hän heitti ulos sateeseen. Takaisin nukkumisyritykseen...<br>\n<br>\nAamu sarasti. Make heräsi oudon linnun pitämään ääneen. Ääni oli rasittava. Make ampui lintua tulipallolla. Palava linnunraato putosi metsään. Make asteli lammikon luo, päivien lentomatkan jälkeen vesi oli poikaa. Vedessä ui myös kaloja, jotka tosin olivat liian vikkeliä hänen kidalleen. Tämä paikka kuitenkin oli mukavan viihtyisä (kunhan linnut vain pysyvät poissa), tänne hän jäisi. Tämä olisi hänen oma reviirinsä.<br>\n<br>\nIllemmalla, aiemmin alas ampumaansa lintua syödessään hän huomasi pienen, vihreän olennon astelevan hänen mailleen. Make tunnisti olennon ruumiinrakenteen. Se oli yksi niitä pieniä olentoja, joita hän oli ennen auttanut aina kun mahdollista, mutta hänen muutoksensa jälkeen ne kaikki olivat kääntäneet hänelle selkänsä. Make seurasi olennon touhuja hämärästä kolostaan rauhattomana. Olento otti käteensä kepin, josta roikkui jotain, paiskaten sen veteen. Make katseli häiriintyneenä, kuinka tuo olento kehtasi roskata hänen lammikkoaan? Pieni hetki kului, kun olento nosti keppinsä vedestä, kala mukanaan. Tämä alkoi olla jo liikaa Makelle. Hänen kalojaan ei vohkittaisi ilman seurauksia. Make lähti syöksyyn. Olento ei ehtinyt paljon reagoida, ennen kuin löysi itsensä painettuna selkä kiveä vasen, Maken sormet kurkullaan. Make tuijotti olentoa raivoissaan. Hänen riistansa varastaminen oli vakava asia. Make avasi kitaansa. Hänen olisi tehnyt mieli puraista olentoa naamaan. Jostain syystä hän kuitenkin epäröi. Ihan kui nvanhasta tottumuksesta hän ei voisi vahingoittaa tuon pienen rodun edustajia. Make teki siirtonsa. Hän karjaisi kovaa päin olennon naamaa, valuttaen vähän sylkeään tämän päälle. Toimenpiteen jälkeen hän pästi olennosta irti. Ei tapahtunut mitään. Olento vain seisoi hiljaa paikallan. Make päästi vielä sähisevän äänen. Olento pinkoi pakoon maantiekiitäjämäisesti jättäen taakseen paksun pölypilven. make poimi olennon varastaman kalan maasta hampaisiinsa, vieden sen mukanaan koloonsa. <em>Minun kala...</em> <br>\n<br>\nRauhaa ei kuitenkaan jälleenkään kestänyt kauaa. Sama olento palasi takaisin hänen alueelleen. Tällä kertaa se ei kuitenkaan ollut yksin. Sen mukana oli pidempi, vihreän lisäksi kultaisia sävyjä omaava olento. Se pieni olento viittoi maken koloa päin, jolloin pidempi olento alkoi lähestyä koloa. Make päätti ajaa myös tuon toisen tunkeilijan matkoihinsa. Make syöksyi ulos kolostaan olentoa päin, odottamatta kuitenkaan raivokasta vastahyökkäystä...<br>\n<br>\nMaken muistelot keskeytyivät ukkosen jyrinään, mikä sai hänet hätkähtämään. Oli ilmeisesti viisasta siirtyä sisätiloihin... <br>\n<br>\n[spoil]Eipä ollut hahmolleni juuri muutakaan käyttöä...[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Gaggulabion vartiolinnakkeen lähellä oleva teltta</strong><br>\n<br>\nGaggulabion lähettiläsSkakdi astui teltan ovesta sisään. \"Hei, sinä, minulla on viesti Gaggulabiolta\", Skakdi ärisi. Matalan pöydän edessä, selin sisäänkäyntiä päin oleva tummahaarniskainen hahmo käänsi päätään luoden katsekontaktin Skakdin kanssa. Tuo hetki tosin oli Skakdille melko hämmentävä. Tämän ilme vääny sellaiseksi, että se vasta yhtäaikasita hämmennystä ja pelkoa. Pöydän ääressä istuva hahmo lopetti uusimman proteesivälineensä asetti kasvomaskinsa takaisin päähänsä. \"Mitä asiaa?\" \"Niin, oh, eeh, Gaggulabio halusi kysyä, milloin lähdet suorittamaan tehtävää\", Skakdi kysyi hermostuneena ja änkyttäen. Palkkasoturi asteli Skakdin viereen, tuottaen tätä kasvomaskinsa silmäraon lävitse, \"Heti.\" Skakdi nyökkäsi. Samassa hahmo kuitenkin tarttui Skakdilähettilästä kurkusta. Vaikka kasvomaskin silmäraosta ei juuri näkynyt, pystyi Skakdi näkemään hahmon tuijottavan häntä melko murhaavalla katseella. \"Et sitten kerro kenellekään mitä näit. Ja olettele koputtamaan\", hahmo sanoi hiljaisesti ja tiukasti, päästäen uhrinsa irti, joka valahtu lattialle. Palkkasoturi käveli teltan oviaukosta ulos.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":511,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-12-14T16:17:00.000Z","content":"<strong>Xia, metsästäjien tukikohta</strong><br>\n<br>\nKapura, Summerganon ja Matoro roikkuvat teräskaapelissa ja pimeyden metsästäjät saapuvat seinässä olevaan aukkoon, valmiina ampumaan kolmikon alas. \"Meidän on kiivettävä ylös, pystymme ehkä kipuamaan parvekkeellekin!\", Summerganon huutaa tovereilleen, jotka ovat ilmeisesti samaa mieltä, mutta suunnitelman toteutus onkin hankalampi juttu. Kolmikkoa ammutaan taas, mutta Kapura onnistuu sateesta huolimatta laukaisemaan tuli-iskun aukkoa päin, joten metsästäjät perääntyvät taas hetkeksi. Matoro ottaa toiseen käteensä miekan ja ampuu itse jääsäteen aukon suulle, jolloin se tukkeutuu hetkeksi. \"Aikaa ei ole hukattavaksi!\", Matoro toteaa jäätävän säteensä ampumisen jälkeen ja alkaa kiivetä vaijeria ylöspäin. \"Toivottavasti tämä kestää kiinni...\", Kapura mutisee ja seuraa Summerganonin kanssa Matoron esimerkkiä. He pääsevät aivan parvekkeen alle ja parilla heilautuksella Matoro saa kiinni parvekkeen reunasta ja kiipeää sen päälle. Samalla hetkellä metsästäjät puskevat jääseinäistä läpi ja yrittävät ammuksillaan joko irroittaa vaijerin, pudottaa Summerganonin ja Kapuran tai jos mahdollista, romahduttaa parvekkeen...<br>\n<br>\nMutta Summerganon onnistuu torjumaan miekallaan jokusen zamorin ja ne kimpoavat ympäriinsä ja viimein koko kolmikko on parvekkeella, joskin Summerganon sai osuman panssariinsa suojatessaan torjuntaliikkeillään Kapuraa, yhdellä kädellä roikkuessaan. Savuava reikä haarniskassa oli kuitenkin kolmikon murheista pienin, sillä parvekkeeltakin he kuulivat, miten sisällä metsästäjät juoksentelivat, ilmeisesti heitä etsien. \"Ne löytävät meidät kyllä täältä.\", Kapura toteaa ja on aivan oikeassa. Niinpä kolmikko pitää pikapalaverin ja päättää siirtyä Matoron harppuunaa jälleen hyväksi ja kipuavat sen avulla linnakkeen ylemmästä kerroksesta lähtevän ulokkeen, ilmeisesti tähystyskielekkeen päälle. He ovat nyt muurilla, joka on vielä tyhjillään, mutta heidän juuri taakseen jättämältään parvekkeelta kuuluu meteliä. \"Ne livahtivat taas! Mutta ei hätää, alempiin kerroksiin vieviä reittejä vartioidaan, ne eivät pääse enää karkuun.\", metsästäjät rääkkyvät. <br>\n<br>\nSade jatkuu yhä ja kolmikko kyhjöttää linnakkeen merenpuoleisen sivustan korkeimmalla muurilla, odottaen vihollisiaan. \"Ei, tämä ei voi mennä näin.\", rikkoo Matoro hiljaisuuden. \"Taistellaan tiemme läpi.\", ehdottaa Kapura ja suuntaa katseensa Summerganoniin, joka seisoo vaiti katsoen merelle. \"Piileskely käy kieltämättä hankalaksi. Ehkä piileksimme, teemme suunnitelman. Silloin linnakeen kaikkia alueita varmasti vartioidaan. Tai...\"<br>\n\"...taistelemme nyt tiemme piiloon, kun metsästäjät ovat ilmeisesti vielä hajallaan?\", sanoi Matoro, joka luki Summerganonia sillä hetkellä kuin avointa kirjaa. \"Heh, aivan. Kumpaa ehdotatte?\", Summerganon sanoi hymyillen. Koko kolmikkon valtasi sillä hetkellä pieni hilpeys. He seisoivat linnoituksen sateisella tähystysmuurilla, tietäen että minne he siellä menivätkään, olisi vihollisia vastassa. Mutta se ei heitä estänyt. Kolmikko lepäsi hetken aikaa sisälle johtavan oven katoksen alla, kuulostellen koko ajan vihollisten varalta ja sitten he avasivat oven ja astuivat takaisin sisään, vaaroja pelkäämättä.<br>\n<br>\n\"Juoksemme heidät kumoon. Kun me sitten poistumme tältä saarelta Killjoyn kanssa, ovat metsästäjät kokeneet sellaisen löylytksen etteivät uskalla laittaa päätään ulos puoleen vuoteen.\", hymisi Kapura ja ensimmäiset vastaantulevat metsästäjät, jotka he kohtasivat suurella käytävällä heti sisään päästyään, saivat ensin niskaansa jäätävät ja tuliset säteet ja heti perään nuo viisi metsästäjää paiskattiin seinille miekkojen väkevien huitaisujen voimasta. Kolmikko kiisi käytävää pitkin melkoisella vauhdilla ja he suunnistivat parhaansa mukaan ylimpiin kerroksiin. <br>\n<br>\nHe saapuivat linnakkeen keskushalliin, josta lähti portaita joka suuntaan. Hallissa partioi useita metsästäjiä ja keskellä hallia oli Tracker, lemmikkinsä kanssa. \"Hm, näyttää pahalta.\", Matoro arvioi tilannetta portaikon yläpäästä, jonne kolmikko oli lopulta päätynyt ja katseli nyt alas keskushalliin, jossa oli myös portit eteishalliin ja sitä kautta ulos. \"Meillä on nyt mainio tilaisuus iskeä, voimme niittää noita kuin heinää, jos yllätyskortti toimii parhaalla mahdollisella tavalla.\", Summerganon ehdotti tasaisella äänellä, josta oli aistittavissa myös ripaus synkkyyttä ja jopa pelkoa. Sillä vaikka kolmikko oli rohkealla mielellä, ei ajatus siitä, että minne he menivätkään, tiedettiin heitä varoa ja etsiä juurikaan innostanut heitä. Niinpä he katsoivat parhaaksi vaihtoehdoksi hoitaa niin monta vihollista taistelukyvyttömiksi, kuin mahdollista. Summerganon otti miekkansa ja kirveensä esiin ja Matoro ja Kapura aseistautuivat myös. \"Tästä se lähtee.\", Matoro sanoi ja lähti juoksemaan portaita alas. Kapura ja Summerganon seurasivat esimerkkiä. Kapura valmistautui laukaisemaan tuliaallon, mikäli he joutuisivat saarretuiksi. Summerganon, aseet molemmissa käsissä loikkasi korkealle ja valmistautui tekemään raivokkaimman hyökkäyksensä ikinä. <br>\n<br>\nJa niin voimakas oli sankarikolmikon yllätyshyökkäys, että ainakin kymmenen metsästäjää lensi kirjaimellisesti ympäriinsä, tietämättä mikä heihin iski. Tracker ryntäsi lemmikkinsä kanssa kolmikon kimppuun, joka valmistautui kohtamaan tuon metsästäjän ja sen vaarallisen pedon. <br>\n<br>\nKolmikko valmistautui puskemaan tiensä läpi näiden vihollisten, ylimpiin kerroksiin asti, jonne pääsi ilmeisesti hallin vastakkaisella puolella olevasta kierreportaikosta. Heidän edessään oli vain Tracker ja tämän peto. Ja jokunen muu metsästäjä, jotka säntäsivät karkuun ja hakemaan vahvistuksia... ja kolmikon olisi päästävä livohkaan ennen niiden saapumista.<br>\n<br>\n\"Teidän vierailunne päättyy tähän.\", Tracker sanoi ääni viime kertaisen kohtaamisen epäonnistumisesta johtuvaa inhoa ja raivoa tihkuen. Peto valmistautui taisteluun sarvet ojossa...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":512,"creator":"Jake","timestamp":"2010-12-14T17:19:00.000Z","content":"<strong>Bioklaani</strong><br>\n<br>\nNotfun oli omassa huoneistossaan, hän oli päässyt vihdoinkin klaanin päärakennukseen. Hän otti vyönsä pois, ja tyhjensi vyön taskun. Pöydälle oli tippunut pari nappia, kolikko, melkein loppuun poltettu kynttilä, rikkinäiset käsiraudat ja pieni lasinen pullo, jonka sisällä oli vihreää nestettä. Notfun otti pullon käteensä ja katseli sitä. \"En tiedä yhtään, mikä tämä on, mutta tiedän että se on tärkeä sille Skadkille..\" Tässä kohtaa Notfunin kasvot täyttyivät ärsyttävästä, omahyväisestä virneestä. \"Tällähän voisin saada vaikka laivan siltä typerältä Skadkilta..\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":513,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-14T17:30:00.000Z","content":"<strong>Xia, Metsästäjien tukikohta</strong><br>\n<br>\nKorkea piikkihaarniskoitu metsätäjä seisoo tappavan tehokkaan vainuhärkänsä kanssa Klaanilaisten edessä. Tracker pyöräyttää sahalaitaista miekkaansa valmiiksi.<br>\n<br>\nMatoro kelaa mielessään erilaisia toimintavaihtoehtoja. Härän voimista hänellä ei ole tietoja. Itse Pimeyden Metsästäjä hoituisi oletettavasti parhaiten kolmikon yhteishyökkäyksellä, yhdellä miekalla ei paljoa tee kolmea kohdetta vastaan.<br>\n<br>\nSummerganon syöksyy nopeasti, iskien kierreliikkeellä Trackeria kylkeen. Tämä lyö takaisin, ja Kapurakin hyökkää pitkän metsästäjän kimppuun.<br>\nMatoro vetäisee miekkansa ja on astumassa eteenpäin, kunnes yhtäkkiä valkoinen härkä syöksyy Jään Toaa päin. Tämä vetäisee miekkansa nopeasti torjumaan tulevan iskun. Otuksen sarvet osuvat kovaa Matoron miekkaan. Miekka alkaa murentua.<br>\n<br>\n\"Mit-\", Matoro ehtii sanoa miekkansa hajotessa tomuksi. Nopea hyppy väistää hyökkäystään jatkavan olennon. <br>\n\"Ikävät sarvet.\", Matoro toteaa. Rahi-olento kääntyy ja valmistautuu uuteen syöksyyn.<br>\n<br>\nHän huomaa sivusilmällään huoneen takaosaan saapuneet metsästäjät. Niitä on paljon.<br>\nIso joukko vihaisen näköisiä muskelikasoja lähtevät kohti klaanilaisia ja Trackeria.<br>\n<br>\nKapura ja Summerganon kaksin- eh, kolmintaistelevat Trackeria vastaan. Kahden Klaanilaisen yhteistoiminta on heikentönyt huomattavasti metsästäjän asemaa, mutta paikalle rynnistävä lauma kääntää asetelman päälaelleen.<br>\n<br>\nSuurikokoinen metsästäjä hyökkää nuijan kanssa Matoron kimppuun. Toa väistää, vetäisee vyöltään...<br>\n\"Ei mitään. Pahus!\", Matoro kiroaa muistaessaan ettei ottanut vara-asetta. Nuijanisku pamahtaa häntä selkään, iskien Jään Toan maahan pitkälle.<br>\n<br>\nMatoro hyppää korkealle ilmaan potkaisten takakierrepotkulla liaan lähelle tulevaa metsästäjää otsaan. Tämä tavoittelee ilmojen halki lentävää mustavalkoista sankaria jalasta, mutta epäonnistuu. Matoro nappaa katossa olevan kattokruunun reunasta.<br>\n<br>\nJoukko ammuksia lentää ylös. Matoroa osuu jalkaan joku mitätön pikkupaukku. Mustavalkea hahmo kieräyttää itseään kerätäen liikevoimaa hyppyyn.<br>\nPunainen ammus viuhahtaa aivan hänen valkoisen naamionsa ohi. Toinen iskeytyy kattoon. Cordakinammuksen synnyttämä paineaalto heittää kattokruunun kovaan liikkeeseen sivulle, ja harhaosuma itse valaisimeen saa tämän irti.<br>\n\"Voi-\", Matoro ehtii todeta ennenkuin keltametallinen kruunu lähtee lentoon liikkeestä. <br>\n<br>\nMatoro pysyy tiukasti kiinni huoneen halki lentävässä kruunussa. Parimetrinen kruunu kalahtaa sienämään, karisten siinä roikkuvan klaanilaisen maahan. Valokiviä täynnä oleva valaisulaite lentää poikittain metsätäjäjoukkoa päin, iskien monet maahan raskaan kruunun alle.<br>\n<br>\nMatoro hymyilee väkinäisesti hetken kattokruunun alle jääviä metsästäjiä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":514,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-12-14T18:00:00.000Z","content":"<strong>Xia, metsästäjien tukikohta</strong><br>\n<br>\nKapura ja Summerganon ovat saaneet Trackerista selvän niskalenkin ja tämä tuntuu olevan jo peloissaan, mutta taistelee kuitenkin tehokkaasti vastaan ja Summerganonilla on täysi työ torjua hänen iskujaan. Kapura iskee välillä tulta peliin ja Tracker perääntyy sen voimasta aina jokusen askeleen. <br>\n<br>\nMatoro väistää muutaman metsästäjän lyönnit ja säntää tovereidensa avuksi. Yhdessä he olisivat ehkä voineet kukistaa Trackerin, mutta tämän lemmikkipeto ryntää isäntänsä avuksi, murskaten sarvillaan esteet, kuten kolossimaisten metsästäjien ruhot tieltään. Summerganon ja Matoro väistävät täpärästi Trackerin vastaiskun ja (onneksi) ohi kiitäneen pedon sarvet, mutta aseeton Matoro on nyt kaksistaan Trackerin kanssa, sillä hänen ja toveriensa välissä vaanii peto, jonka sarvien takia Kapura ja Summerganon joutuvat olemaan varuillaan... Heidän täytyy miettiä liikkeensä tarkkaan.<br>\n<br>\nKapura hoksaa käyttää tulta, sillä siitä peto ei pidä ja saa sen huutamaan tuskasta ja perääntymään hieman. Tämä antaa Summerganonille tilaisuuden viilettää pedon ohi. \"Matoro, ota tämä!\", Suga huikkaa Trackerin huitaisuja väistelevälle Matorolle ja antaa toverilleen kirveensä. Lainakirveellä aseistettu Matoro ja miekkaa heilutteleva Summerganon ajavat Trackeria nyt nurkkaan ja Kapura, joka ansaitsee Sugalta ja Matorolta suuret kiitokset pedon pidättelemisestä, hätistelee petoa tulellaan. Lopulta peto ja sen isäntä, Tracker on saarrettu hallin keskustaan ja muut metsästäjät ovat joko liikuntakyvyttömiä tai lopullisesti poissa pelistä.<br>\n<br>\nKolmikko katsoo kylmästi Trackeria, joka on nyt kahdestaan petonsa kanssa sisukkaiden vihollisten saartama. \"Ei tämän näin pitänyt mennä.\", metsästäjä puhisee ja tämän kärventynyt peto suorastaan uikuttaa vieressä. Trackerin silmät tuntuvat palavan, kun hän tekee raivokkaan ja epätoivoisen hyökkäyksen Summerganonin kimppuun, saaden Sugan miekasta lukuisia vammoja ympäri kehoa. Epätoivoinen ja harkitsematon hyökkäys ei tehoa tovereidensa lujuudesta vaikuttunutta ja itsevarmuutta saanutta soturia, vaan Tracker kaatuu voihkien maahan, mutta yhä hän on raivoissaan. Summerganon ei ehdi edes harkitsemaan, mitä tekisi loukkaantuneelle viholliselle, kun hän huomaa miten Matoro ja Kapura ovat vaikeuksissa pedon kanssa. Se ei tunnu enää välittävän kivusta, vaan haluaa ainoastaan päästää kolmikon päiviltä. Matoro ja Kapura perääntyvät Sugan luokse ja katsovat voihkivaa Trackeria, joka (kolmikon epäonneksi) huutaa lemmikilleen: \"PUSKII!\"<br>\n<br>\nPeto tekee työtä käskettyä ja syöksyy kohti kolmikkoa, joka alkaa jo hieman väsyä. He väistävät, mutta pedon sarvet osuvat suurta portaikkoa kannattelevaan rautapilariin ja portaikko alkaa huojua. Pylväät kaatuvat ja kiveä putoilee, kun portaikko sortuu rymisten pedon päälle, kolmikon ennättäessä juuri ja juuri pois alta. Peto ei tunnu olevan moksiskaan, vaan vielä korventuneena ja ruhjottunakin sen puskee sortumakasan alta ja valmistautuu lopettamaan soturit. Trackerkin pääsee jaloilleen, vaikka ontuu ja kolmikko valmistautuu jälleen taisteluun... <br>\n<br>\nPortit aukeavat, valtava määrä metsästäjiä rynnii sisään ja tilanne laukeaa. Tracker ja peto yllättyvät liittolaisista ja kolmikko saa sekunnin murto-osan aikalisän, jonka he hyödyntävät sännäten toiselle puoelle hallia, eli kierreportaikkoon, jota he pian kipuavat ylöspäin. He kuulevat Trackerin raivon, metsästäjien pilkan ruhjotulle \"toverilleen\" ja kuinka takaa-ajo lähtee taas kerran käyntiin. Kolmikko pääsee seuraavaan kerrokseen ja laukaisee alas portaisiin jää- ja tulisäteitä, jotka saavat aikaan dominoefektin ja metsästäjät valuvat ryminällä alas huutaen tuskasta. Kun kolmikko kerran pääsi vauhtiin, päättävät he tehdä työn kunnolla: Kapura pinnistää ja onnistuu väsymyksestään huolimatta, silkalla sisulla luomaan suuren roihun portaikkon puisiin osiin ja pian koko kierreportaikko palaa siellä ja täällä. Matoro kanavoi jäävoimansa Sugalta saamansa kirveen läpi ja luo jääesteitä aivan heidän eteensä, jotta alakerran takaa-ajailla olisi työn ja tuskan takana päästä ylempiin kerroksiin, varsinkin jos tuo oli ainoa tie. <br>\n<br>\n\"Kartoittakaamme vähän tilannetta. Missäs me oikein olemme?\", Summerganon kysäisi. <br>\n\"Ja mihin tästä?\", Kapura tivasi hengästyneesti.<br>\n\"Ihankuin minun pitäisi tietää kaikki.\", Matoro sanoi huvittuneena, vaikka käsitti kyllä, että kysymykset olivat aika yleisiä. He olivat nyt päässeet pois alimpien kerrosten suurista halleista ja kokoustiloista, nyt heidän pitäisi välttää kiinnijäämistä linnoituksen tornien käytävissä ja löytää määränpäänsä. Ja jos mahdollista, suunnitella ja järjestää pakoreittiäkin. Mutta nyt he eivät ajatelleet aivan niin pitkälle, vaan lähtivät kävelemään käytäville, etsien pientä levähdy- ja piilopaikkaa. Ja omituista kyllä, he kävelivät rennosti vihollisen linnakkeessa. \"Olemmekohan olleet täällä vähän liian kauan, kun olemme kuin kotonamme?\", Kapura sanoi havaittuaan heidän kepeytensä. <br>\n\"Kenties, mutta olemme ainakin puhdistaneet tätä paikkaa ihan kiitettävästi.\", Summerganon vastasi.<br>\n<br>\nKolmikko oli seikkaillut ympäri linnaketta, aiheuttaen hämminkiä yllin kyllin. Ja paljon oli vielä edessä, sillä tehtävä oli täyttämättä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":515,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-12-14T18:05:00.000Z","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nOli myöhäinen iltapäivä ja taivas oli edelleen paksun pilvipeitteen takana. Guardianin ja Makuta Nuin matka oli kestänyt jo puolet päivästä ja kaksikossa oli havaittavissa pientä väsymystä. Tällä hetkellä Manu käytännössä torkkui veneen takaosassa. Guartsu oli ottanut ruorin takaisin komentoonsa.<br>\n<br>\nGuardian vilkuili välillä Manua miettien, uneksivatko Makutat oikeasti. Hän mietti, pystyisikö jokin niin syvällä pimeydessä käynyt enää sulkemaan silmiänsä ja rentoutumaan. Ja mistä Makutat ylipäätään uneksivat?<br>\n<br>\n<em>Ehkä en kysy</em>, Guardian ajatteli.<br>\n<br>\nVene kiihdytti. Guardian ja Manu olivat harkinneet hetken oikaisevansa suoraan pohjoisen mantereen kautta, mutta Manun muistettua mantereen eteläosan olevan täynnä happojokia, happojärviä ja happoputouksia kaksikko päätti vaihtaa suuntaa. Tämänhetkinen suunnitelma oli pysähtyä Steltille ja etsiä sopiva majapaikka yöksi.<br>\n<br>\nMyöhään iltapäivällä Guardian ja Manu havaitsivat horisontissa liikettä. Guardianin varmisti kiikarillaan, että pieni vene ei ollut vihollisten. Veneen ainoa matkustaja ei muistuttanut ruumiinrakenteeltaan millään tapaa Nazorakia tai Zyglakia, mutta hahmosta ei kuitenkaan saanut kaukaa tarpeeksi selvää.<br>\n<br>\nGuardianin ja Makuta Nuin vene lähestyi varovaisesti. Pian Makuta ja Skakdi näkivät hahmon tarpeeksi tarkasti.<br>\n<br>\nHahmo oli jonkin verran Toaa pidempi, mutta ei paljoa. Se oli laiha ja istui veneessään epäryhdikkäästi. Hahmo ei käyttänyt naamiota, mutta sen liskomaisille kasvoille saattoikin olla vaikea löytää sopivaa. Liskon silmistä paistoi vanha ikä, mutta se näytti kaikin puolin rentoutuneelta ja iloiselta.<br>\n<br>\nVanha Vortixx piteli laihoilla käsillään pitkää onkivapaa ja pureskeli hammastikkua. Se räpsytteli silmiään verkkaisesti ja vilkaisi nopeasti viereen pysähtynyttä Guardianin ja Manun venettä.<br>\n<br>\n\"Nomutta 'ltapäevää\", vanha kalastaja sanoi ottaen rikkinäiseksi pureskellun hammastikun pois suustaan. Se sylkäisi jotain veneensä lattialle ja laittoi tikun takaisin hampaidensa väliin.<br>\n<br>\n\"Heipä hei\", ruoriin nojaava Guardian sanoi kalastajalle epävarmana. \"Syökö?\"<br>\n<br>\nKalastaja oli hetken hiljaa ja jatkoi hammastikun pureskelua.<br>\n\"Vähäse. Par' vaivasta rukinruikkua vaan.\"<br>\n<br>\nManu ja Guardian katsoivat toisiaan hetken.<br>\n\"Kehtaisiko siltä pyytää pari kalaa...\" Manu kuiskasi.<br>\n<br>\nGuardian kohautti olkapäitään. \"Huvittaisi kovasti. Onko sinulla nälkä?\"<br>\n<br>\nManu nyökkäsi varovaisesti.<br>\n<br>\n\"Sinähän olet kaasua tai nestettä tai jotain vihreää mömmöä haarniskan sisällä\", Guardian sanoi. \"Miten sinulla voi olla nälk-\"<br>\nGuardianin keskeytti ruma murina jostain Makutan Nazorakeista improvisoidun haarniskan sisältä. Manun ilme kertoi kaiken tarpeellisen.<br>\n<br>\nGuardian nielaisi. Hän yritti esittää asiansa mahdollisimman varovaisesti.<br>\n\"Kalamies\", Guardian aloitti. \"Mikä sinun nimesi on?\"<br>\n<br>\n\"Ei mi'ä muista\", kalamies sanoi rennosti katse siimassa. \"Siit' o nii kaua ku minnuu kutsuttii muuksi ku Kalamiäheksi. Sano Kalamiäs vaa.\"<br>\n<br>\n\"Kalamies\", Guardian aloitti taas, tällä kertaa kunnioittavammin. \"Me olemme matkalaisia ja meillä on aivan pirun nälkä. Löytyisikö edes kaksi pientä rukinruikkua, että selviämme Steltille asti syömättä toisiamme?\"<br>\n<br>\nManu vilkaisi Guardiania nopeasti. Hyvä Skakdi. Murea Skakdi.<br>\n<br>\nKalamies sylkäisi hammastikuntyngän taakseen. Sen tehtyään se kaivoi kevyen haarniskansa taskusta toisen esiin.<br>\n<br>\n\"Mikäs' siin. Ei miulla ja velipojjalla kuitenkkaa mikkää ravintopula oo.\"<br>\n<br>\nVanha kalastaja laski onkensa nojaamaan veneen reunaa vasten ja nosti veneestään kaksi Rukia. Guardianin ja Makuta Nuin hymyt levenivät. Ne levenivät entistä enemmän, kun kalastaja heitti yhden kalan molemmille.<br>\n<br>\n\"Kiitos\", Makuta Nui sanoi katse ahnaasti kalassa. Makutalla oli nälkä, mutta kalaa ei viitsinyt kohteliaisuuden nimissä syödä ahkeran kalastajan nähden.<br>\n\"Kiitos kovasti\", Guartsu sanoi perässä ja laski kalansa veneen kuumana hehkuvan moottorin päälle.<br>\n<br>\n\"Olkaa hyviä\", kalastaja sanoi vaatimattomasti. Sen sanottuaan se veti melkein välittömästi onkivapansa ylös vedestä. Siiman päässä oli koukku, joka piteli hyvin ruosteista ja leväistä metallinpalaa. Metallinen esine olisi melkein voinut olla jonkinlainen kivääri, mutta Guardian ja Makuta eivät voineet olla varmoja.<br>\n<br>\n\"Pah\", kalastaja sanoi pettymystä ilmeessään. \"Taas jottaan 'iton natorakkiromua.\"<br>\nKalastaja otti metallinpalan käteensä ja katsoi vuorotellen Manua ja Guartsua.<br>\n\"Halluutteko?\"<br>\nKaksikko pudisti päätään. Kalastaja hymähti ja heitti ruosteisen Zamor-kiväärin olkansa yli mereen.<br>\n\"Pyssyis' ny pois miun vesiltä.\"<br>\n<br>\nMakuta Nui kohotti kulmiaan. \"Kalamies, oletko nähnyt niitä tällä alueella? Nazorakeja siis.\"<br>\nKalastaja nyökkäsi. \"Joku 'iton teräsjalkapelle pellottelee miu kalat poies sil sen isolla rumalla oopperatalopaatilla. Ampua pitäis.\"<br>\n<br>\nMusta Makuta ja entinen Pimeyden metsästäjä eivät keksineet tähän mitään vastattavaa. He nyökkäilivät.<br>\n<br>\n\"Tykillä\", kalastaja lisäsi.<br>\n<br>\nKiitettyään anteliasta Vortixx-kalastajaa vielä kerran Manu ja Guardian jatkoivat matkaa raa'an kalan alkuvoimalla.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":516,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-14T20:18:00.000Z","content":"<strong>Metru Nui, noin 20 vuotta suurten sotien jälkeen, Mustan Käden komentokeskus</strong><br>\n<br>\n\"Ne ovat tulleet läpi! Portit on murrettu, vetäytykää syvemmälle!\"<br>\n<br>\nPunaiset valot välkkyivät ja väkeä juoksi rakennuksen sisällä mielipuolisesti ympäriinsä. Kymmenen vahkin ryhmä ryntäsi aulassa olevasta hissistä ulos ja juoksi kohti rakennuksen ulko-ovea.<br>\nRakennuksen pääkaiuttimista kuului tietokonemaisen naisen ääni:<br>\n<br>\n\"<span style=\"color:green\"><span style=\"font-family:Geneva\">Vihollinen on läpäissyt puolustusjärjestelmät. Vihollisia sektoreilla: Kaksi, kuusi, kahdeksan, viisitoista... Torjuntatiimi numero kolme, olkaa hyvät ja edetkää kohti vihollisen etulinjaa. Tiimi kahdeksan, olkaa hyvät ja siivotkaa käytävä numero satakuusitoista. Tiimi viisitoista, olkaa hyvät ja sulkekaa kahvinkeitin, jotta sisemmät puolustusjärjestelmät saavat tarpeeksi virtaa.</span></span><br>\n<br>\nVahkit nostivat aseensa ja juoksivat kohti etuovia, juuri niiden räjähtäessä. Vahkinpalasia lensi ympäri hallia ja siellä juoksentelevat matoranit huusivat kauhusta. Tuhoutuneesta ovesta ryntäsi sisään viisi pimeyden metsästäjää, joista jokainen oli hampaisiin asti aseistettu. Tästä ehkä kaameimpana esimerkkinä yksilö, jonka kasvoja hallitsivat järkyttävän kokoiset piraijamaiset hampaat. Nämä viisi metsästäjää ryhmittyivät oven eteen ja päästivät vielä yhden metsästäjän sisään.<br>\n<br>\nTämä metsästäjä oli liekinpunainen, kyttyräselkäinen ja tämän selästä purkautui liekkejä tämän kävellessä. Hahmo yski raskaasti ja otti paremman ryhdin, ladaten samalla kädessään olevan valtavan tykin.<br>\n<br>\n\"Purifier, tie on avoin ja vastarinta mitätöntä. Minne etenemme seuraavaksi?\", yksi metsästäjistä kysyi. Purifier yskäisi pienen liekin suustaan ja käänsi sitten katseensa kohti hissiä. <br>\n<br>\n\"Operaatio lohikäärmeen ykkösobjektiivi on tuhota Mustan Käden johtoporras. Etenemme sinne ja tuhoamme kaiken.\" Tämän sanottuaan kuusikko asteli hissiin ja poistui aulasta.<br>\n<br>\n\"Gomentogesgus on gerrogsessa gahd-\", miekkahampainen metsästäjä kakoi, mutta keskeytyi yllättäen hissin pysähtyessä kerrokseen viisi. Ovet avautuivat, mutta kuusikko ei nähnyt muuta kuin savua. Sitten, aivan tyhjästä, energia-aseet laukesivat ja neljä metsästäjää kaatui maahan.<br>\n<br>\nMiekkahampainen metsästäjä rääkäisi ja hyppäsi hissitä ulos, mutta pysähtyi välittömästi valkoisen miekan lävistettyä tämän. Nyt seisoi enää yksi metsästäjä, Purifier.<br>\n<br>\nEnergia-aseet laukesivat uudelleen, mutta Purifier oli neuvokas ja livahti hissistä ulos, jolloin laukaukset tuhosivat hissin ja saivat sen tippumaan alas kuilua.<br>\nPurifier hyppäsi yhden asetta pitelevän vartijavahkin päälle ja murskasi tämän, ampuen samalla kaksi muuta palasiksi yhdellä isolla kanuunanlaukauksella. <br>\n<br>\nSavu alkoi vihdoin hälvetä ja tilanne selkeytyi. Tilanne pysähtyi Purifierin rääkäisyyn.<br>\nValkosininen naispuolinen toa oli silpaissut Purifierin ranteen, jolloin kanuuna tuhoutui ja putosi savuavana lattialle. Huoneessa seisoi näiden kahden hahmon lisäksi pitkä parrakas maan toa ja kolme vahkia, joista yksi kantoi olallaan juuri tuhoutuneen toverinsa ruhoa.<br>\n<br>\n\"Ykkösprioriteetti on saada Herra ulos. Menkää!\", valkosininen toa komensi ja vahkit nyökkäsivät, raahaten Herraksi kutsutun toan puoliväkisin mennessään. Purifier yritti lähteä perään, mutta toa asettui tielle, jolloin Purifier onnistui repäisemään toan massiiviset panssarit irti.<br>\n<br>\n\"Komentaja Niz, me tapaamme jälleen\", Purifier ärisi itsevarmasti.<br>\n<br>\nNiz piteli kättään paljastuneella vartalollaan. Hän oli menettänyt haarniskansa yhdestä nopeasta hyökkäyksestä, vaikka vastustajan toinen käsi oli vakavasti vammautunut.<br>\n<br>\n\"Sinä et pääse tästä\", Niz sanoi ja nosti valkoisena hohtavan miekkansa koholle.<br>\nPurifier käkätti ja avasi suunsa. Suusta purkautui valtava magmapallo, mutta Niz oli nopea ja onnistui syöksemään veden elementalivoimillaan vesipurkauksen vapaasta kädestään. Magmapallo haihtui ilmassa ja vesi purkautui suoraan Purifierin ammottavaan kitaan. Purifier tarttui terveellä kädellään kurkkuunsa ja yski epämääräisiä kappaleitaa ulos ammottavasta kidastaan.<br>\n<br>\n\"Sinä-täytät-vanhan-kenraaliystäväsi-toiveita-viimeistä-kertaa.\"<br>\n<br>\nNiz painoi päänsä alemmaksi ja hänen kasvoillaan hohtava sininen Ruru sai hänen kasvonsa näyttämään, kuin vesi valuisi hänen kasvojaan pitkin.<br>\n<br>\n\"Hän ei tullut koskaan takaisin, komentaja. Hän hylkäsi sinut, hän on nyt yksi meistä\", Purifier jatkoi ja nousi nyt täydessä mitassaan, kun Nizin miekkakäsi laskeutui vähitellen, tämän kasvojen nyt todella peittyessä kyynelistä.\"<br>\n<br>\n\"Minä en u-usko s-sinua. Hän ei ikinä, ei ikinä liittyisi metsästäjiin!\"<br>\n<br>\nPurifier päästi ilmoille karmeimman naurun, mitä siinä rakennuksessa oltiin koskaan kuultu. Nizin miekka tippui tämän kädestä ja hänen jalkansa pettivät. Hän ei voinut uskoa mitä metsästäjä puhui. Killjoy ei ikinä voisi... mutta hän oli ollut poissa kauan. Huhuja kulki, mutta hän ei uskonut, hän ei voinut...<br>\n<br>\nPurifier seisoi nyt hänen edessään. Hän tiputti Nizin eteen medaljongin. Pyöreän rengasmaisen medaljongin, johon oli merkillisillä kirjaimilla kaiverrettu teksti, jonka Niz kuitenkin selvästi osasi lukea: \"Tunteet johtavat\"<br>\n<br>\n\"Miksi sinä...?\"<br>\n<br>\nNiz ei tuntenut enää, ei tuntenut kipua, ei tuntenut luurankomaista kättä, joka tunkeutui hänen lävitsensä, ei tuntenut, kuinka se tarttui johonkin hänen sisällään, ei tuntenut käden repivän tietään ulos hänen rinnastaan, ei tuntenut elämänsä kaikkoamista, ei mitään... ei enää koskaan mitään.<br>\n<br>\n<strong>Xia, Mustan Käden komentokeskus</strong><br>\n<br>\nHerra oli päättänyt tarinansa. Punamusta olento hänen edessään oli polvillaan, hänen kypäränsä oli tippunut maahan. Olennon rujo ja sulanut pää oli kostea. Pää kohosi kohti kattoa ja riipivä huuto täytti huoneen...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":517,"creator":"Donny","timestamp":"2010-12-14T22:52:00.000Z","content":"<strong>Trooppinen saari</strong><br>\n<br>\nSnowman ei ollut ihan varma, miksi tapiiri pysähtyi. Takaa kuulunut hervoton jysäys sai kuitenkin kärsäkkään olennon hiljentämään vauhtia ja kääntymään sitten ympäri. Tapiiri katseli hämillään takanaan ilmiliekeissä roihuavaa entistä jeeppiä, väistellen verkkaisin liikkein taivaalta putoilevia palavia torakan kappaleita.<br>\n<br>\nÄmkoo ohjasi vesiskootterin rantaan ja astui maalle. Ilman Toa asteli hieman horjuen kärsäeläimen luo, katsoi sen selässä keikkuvaa Snowieta ja kysyi:<br>\n\"Mitäs seuraavaksi?\"<br>\n<br>\nLumiukko oli hetken hiljaa.<br>\n<br>\n\"Ööh\", Snowie aloitti. Ämkoo tuijotti kysyvästi, ja Lumiukko jatkoi:<br>\n\"Kaipa meidän on vetäydyttävä.\"<br>\n\"Snowie, unohdatkohan nyt jotain?\", Ämkoo vastasi siristäen silmiään.<br>\n\"No siis, kyllähän minä tiedän, ett-\"<br>\n\"Se pala, aivan. Nimda. Me emme lähde täältä ilman sitä.\"<br>\n\"Mutta sinun kätesi!\"<br>\n<br>\nTapiiri ymmärsi, että tässä menisi hetki. Se heitti Lumiukon alas selästään ja laskeutui maahan lepäämään. Snowman nousi mutisten seisomaan ja väittely jatkui.<br>\n<br>\n\"Älä sano sanaakaan kädestäni!\"<br>\n\"Mutta kun kuule, me voisimme...\"<br>\n\"...etsiä sen hemmetin palan! AIVAN!\"<br>\n\"...levätä edes ensin, emme me vain voi...\"<br>\n\"Missäs herra Lumiukko ajatteli levätä? Tässä? Viidakossa? Veden alla? Tiedätkö, nazorakit varmaan huomaavat näillä hetkillä, että meitä ei ole tuotu sidottuina takaisin tukikohtaan. Ne tuskin antavat meidän ottaa päiväunia keskellä viidakkoa vaan-\"<br>\n\"Matoranit\", Snowie totesi tuijottaen kaukaisuuteen.<br>\n\"...ei enää sanaakaan niistä pirulaisista!\", vastasi Ämkoo jatkaen:<br>\n\"Jos et olisi jäänyt auttamaan niitä kääpiöitä, minulla saattaisi kuule olla yhä käsi tallella. Tiedätkö, meillä saattaisi jopa olla se pala ja olisimme jo matkalla kohti-\"<br>\n\"Matoranit\", Snowie vastasi, samalla kun ideasta varoitteleva ilme levisi tämän valkeille kasvoille.<br>\n\"Sano tuo sana vielä kerran niin minä...\"<br>\n\"Matoranit, tosiaan!\"<br>\n\"AAAAAAAAARH\"<br>\n<br>\nTapiiri käänsi kylkeään ja kuorsasi.<br>\n<br>\nLumiukon kasvoilta paistoi innostus. Snowie potkaisi tapiirin hereille, pakottautui eläimen selkään ja viittoi Ämkoota nousemaan kyytiin.<br>\n\"Mitä nyt?\", Ämkoo kysäisi ottaen askeleen taaksepäin.<br>\n\"Matoranit pakenivat turvaan saarelle! Jos menisimme sinne ja lepäisimme hetkisen, turvassa torakoilta! Saisit hoitoa vammoihisi, ehkä uuden miekan ja parhaassa tapauksessa saisimme kätesikin korjattua!\"<br>\nÄmkoo vilkaisi nopeasti Snowien olkalaukun suuntaan, mutta käänsi katseensa pian takaisin Lumiukkoon.<br>\n\"Okei sitten\", Ämkoo totesi kylmästi ja hyppäsi tapiirin selkään. Kärsähirviö törähti epämääräisesti ja lähti tallustamaan joen reunaa pitkin eteenpäin.<br>\n<br>\nJa aikaa kului.<br>\n<br>\nTapiirilla ratsastava kaksikko oli jo melkein rannalla. Metsä muuttui hetki hetkeltä harvemmaksi ja kaukaa saattoi erottaa merilintujen ääniä.<br>\n<br>\n\"Minua hämää yksi asia\", Ämkoo sanoi.<br>\n\"No?\", vastasi Snowman.<br>\n\"Osaakohan tämä tapiiri uida.\"<br>\n<br>\nHetken hiljaisuus.<br>\n<br>\n\"Miksi tuollaisia mietit?\"<br>\n\"Minä en ajatellut uida sille matoran-saarellesi. Jos tämä järkäle ei toimi lauttana, me emme pääse sinne ikinä.\"<br>\n<br>\nToinen hiljaisuus.<br>\n<br>\n\"Tosiaan\", Snowie sanoi.<br>\n\"Et ollut miettinyt tätä?\", Ämkoo kysyi.<br>\n\"En\", vastasi Lumiukko tappiollisena.<br>\n<br>\nKaukaa erottui lokkien kirkunan lisäksi muitakin ääniä. Kaksikko hyppäsi alas röhisevän ratsunsa selästä ja lähestyi rantaa aluskasvillisuuden luoman suojan turvin.<br>\n<br>\n\"Oho\", Snowie totesi.<br>\n\"Ihan liian täydellistä\", kuului Ämkoon vastaus.<br>\n<br>\nSe oli satama, tai ainakin yritti olla sellainen. Muutaman hätäisesti kokoon kyhätyn puisen laiturin tykönä saattoi erottaa ainoastaan yhden aluksen. Se oli pitkä, ruosteenruskea sukellusvene. Ruman aluksen kannella päivysti vahtivuorossa kaksi zamorein aseistautunutta torakkaa, mutta muuten paikka vaikutti kovin autiolta.<br>\n<br>\n\"Mitä luulet niiden tekevän?\", Lumiukko kysyi kuiskaten.<br>\n\"Ilmiselvää, ne odottavat\", Ämkoo vastasi.<br>\n\"Mitäköhän?\", jatkoi Snowie kysymystään.<br>\n\"Katso, ne tuijottavat tuon tuosta merelle. Paikalle on kaiketi saapumassa muitakin aluksia.\"<br>\n<br>\nLumiukko nyökkäsi. Ämkoo oli mitä luultavimmin oikeassa. Snowmanin mielessä kävi hetken ajan hullu ajatus. Mitä jos he kaappaisivat sukellusveneen ja jatkaisivat sillä matkaansa? Alus olisi ainakin huomaamaton, jos ei muuta. Mutta ei, millä he onnistuisivat hoitelemaan alusta vartioivat torakat? Ämkoosta ei ollut nykyisessä kunnossa lainkaan hyötyä, ja torakoilla oli kovin järeän oloiset aseet. Lisäksi rannan ja metsärajan välissä oli reilusti tyhjää maa-alaa, joten torakoiden kimppuun hiipiminen...<br>\n<br>\n\"Snörf\", totesi tapiiri ja lähti astelemaan viidakon läpi kohti rantaa.<br>\n\"Hyvä idea\", sanoivat Ämkoo ja Snowie kuin yhdestä suusta.<br>\n<br>\n\"Hei, mikäs tuo...\", torakkavartija aloitti. Tämän kumppani oli jo ennättänyt alas sukellusveneen kannelta ja ihmettelikin nyt aluksen tykö ilmestynyttä valtavaa eläintä.<br>\n<br>\nTapiiri ei ollut kiinnostunut torakoista. Se kierteli hämmentyneenä vesirajaan yltävää alusta ja tapitti sitä sumeanlaisella silmäparillaan.<br>\n<br>\n\"Tämä on näitä\", toinen torakoista aloitti. \"Manaatti tai joku.\"<br>\n\"Joo\", toinen vastasi.<br>\n\"Kuskaavat tavaraa tukikohdassa. Tämä on kai sitten karannut.\"<br>\n\"Joo\", toinen vastasi.<br>\n\"Me voitaisiin viedä se takaisin.\"<br>\n\"Joo\", toinen vastasi.<br>\n\"Tai pitää se täällä.\"<br>\n\"Joo\", toinen vastasi.<br>\n\"Tai en minä tiedä, onko nämä niin kalliita. Jos vain päästetään menemään.\"<br>\n\"Joo\", toinen vastasi.<br>\n\"Tai hei, eihän tänne vielä ole ketään tulossa. Pistetään hengiltä ja syödään. Noi meidän eväät nyt eivät muutenkaan ole mistään kotoisin.\"<br>\n\"Joo\", toinen vastasi.<br>\n\"Kärsä on kuulemma paras osa. Tai niin joku ainakin tukikohdassa kertoi. En tiedä sitten oliko maistanut.\"<br>\n\"Joo\", toinen vastasi.<br>\n\"Jaa oli vai?\"<br>\n\"Joo\", toinen vastasi.<br>\n\"Oliko ollut hyvää?\"<br>\n\"Grrrbl\", toinen vastasi.<br>\n<br>\nTorakkavartija kääntyi ympäri vain huomatakseen toverinsa sätkivän maassa omituisen valkean mössön nujertamana. Nazorak vei kätensä nopeasti järeän zamor-aseensa kahvalle.<br>\n<br>\nSilloin vartija kuitenkin huomasi, että ase oli kadonnut. Torakka pyöritteli kauhuissaan päätään ja huomasi - aivan liian myöhään - takanaan seisovan käsipuolen Toan, joka hypisteli juuri hetki sitten ryöstämäänsä pyssyä ainokaisella kädellään.<br>\n<br>\nBäng bäng.<br>\n<br>\nTorakka kaatui maahan, sätki hetken ja vaikutti sitten kovin kuolleelta. Snowie kokosi itsensä ja heittäytyi pois toisen torakan päältä, vieden samalla tämän aseen mukanaan. Nazorak nousi varovasti seisomaan ja tuijotti edessään seisovaa kaksikkoa.<br>\n<br>\n\"Viimeisiä sanoja?\", Ämkoo kysyi.<br>\n\"Joo?\"<br>\n<br>\nBäng bäng.<br>\n<br>\nÄmkoo komensi Snowien raahaamaan juuri kuolleet nazorakit piiloon viidakon aluskasvillisuuden sekaan ja läksi itse tutkimaan sukellusvenettä. Ämkoo ahtautui varsin nopeasti veneen sisäosiin ja löysi ohjaamon yllättävän helposti. <br>\n<br>\n\"Mitähän tästä tapahtuu?\", Ämkoo puhui puoliääneen ja vetäisi vipua. Ulkoa kuului kolahdus, törähdys ja pian tapiirin askeleet kaikuivat jossain sukellusveneen sisäosissa. Ämkoo huokaisi.<br>\n<br>\nLumiukko käveli kohti sukellusvenettä peitellen samalla huolellisesti jälkiään viuhtomalla niitä poimimallaan palmunoksalla. Lopulta Snowie saapui laitureiden tykö, huomaten aluksen kylkeen avautuneen uloskäynnin. Snowie astui sisään, veti mittavan luukun kiinni perässään ja sulki sen sitten huolellisesti.<br>\n<br>\n\"Snörf.\"<br>\n\"Ai, sinäkin täällä.\"<br>\n<br>\nLumiukko etsiytyi ohjaamoon ja yllätti Ämkoon sorkkimasta erilaisia vipuja ja nappuloita. Ilman Toa kääntyi neuvottomana Lumiukon puoleen ja kysyi tältä:<br>\n\"Osaisitko sinä ohjata tätä?\"<br>\n\"En\", Snowie vastasi. \"Mutta voin opetella.\"<br>\nÄmkoo teki tilaa. Snowie istuutui.<br>\n\"Aloita siis\", Ämkoo sanoi ja läksi tutkimaan sukellusveneen taaempia osia. Snowie kuunteli Ämkoon etääntyviä askelia, hymähti ja alkoi tutkia edessään avautuvaa ohjauspöytää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":518,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-12-14T23:36:00.000Z","content":"<strong>Trooppisen saaren satama, sukellusvene</strong><br>\n<br>\nOhjaajan penkki piti hassua ääntä, kun selkänojan laski lepoasentoon. Lisäksi ohjauspöytään syttyi värikkäästi välkkyviä valoja, kun napsautti katosta kolmea kytkintä. Mukiteline oli riittävän iso suuremmallekin kupille.<br>\n<br>\n”Alatko jo päästä perille siitä?” Ämkoo kysyi ohjaamon ovensuusta.<br>\n”Öh, melkein?”<br>\nÄmkoo käännähti jo hieman kärsimättömästi kannoillaan, ja jatkoi aluksen tutkimista. Snowie syventyi jälleen ohjaimiin.<br>\n<br>\n<em>Tämä voisi vaikuttaa matkaamissyvyyteen</em>, lumiukko pohti. <em> Mutta mitä tämä vipu sitten tässä tekee? Ja jos tuolla säädellään nopeutta, niin miksi se liikkuu kolmeen suuntaan?</em><br>\n<br>\nÄmkoo käveli pää kyyryssä veneen ahdasta käytävää pitkin. Jokainen askel kumahti kuuluvasti peltisellä lattialla. Hän huomasi yhden muutamista koruttomista ovista olevan auki, ja astui soikeasta aukosta sisään. Siirrettyään protestoivan kärsäkkään tieltään, hän istui huoneen keskellä olevaan penkkiin.<br>\n<br>\nIlman toa vetäisi hieman ruosteisen periskoopin alaosan silmilleen, ja näki merelle. Hän veivasi käsinojan vinssiä, ja tuoli sekä periskooppi pyörivät. Ämkoon linssien ja peilien kautta näkemä alue muuttui merestä ensin hiekaksi, ja sitten metsäksi.<br>\n<br>\nSukellusveneen katolla optinen apuväline pyöri yksinäisenä.<br>\n<br>\nSilloin Ämkoo huomasi metsänrajassa liikettä. Nazorakeja. Hän hypähti tuolistaan ja muutamalla pitkällä askeleella oli ohjaamon ovella.<br>\n”Snowie. Pikakurssi loppui nyt. Torakoita.”<br>\n”Asia selvä, kippari.”<br>\n<br>\nLumiukko painoi isoa nappulaa ohjauspöydässä, ja sukellusvene painui pinnan alle. Sitten se osui pohjaan, ja kolahduksen voima kaatoi tapiirin kyljelleen. Sitten Snowie veti metallisesta kahvasta, ja liikkeellelähdön voima sai tapiirin liukumaan lattian halki. Sitten lumiukko vielä pyöräytti ruorintapaista, ja kallistuminen sai tapiirin käännähtämään toiselle kyljelleen.<br>\n”Hei, minähän sain tämän liikkeelle.”<br>\n”Kiitän sinua siitä. Tiedät siis, minne päin matoralaiset ovat matkalla?”<br>\n”Jep.”<br>\n”Hienoa.”<br>\n”Snörf.”<br>\n<br>\nSukellusvene loittoni satamaraukasta hieman pohjaa laahaten, ja sen takaosan potkureista nousi tasainen kuplavana. Pari hassua suunnanottoyritystä, kahta kohdevalojen välkkymistä ja yhtä melkein laukaistua torpedoa myöhemmin kulkupeli liikkui tasaisen varmasti kohti matoralaisten suomaa levähdyspaikkaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":519,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-15T15:46:00.000Z","content":"<strong>Xia, Metsästäjien tukikohta</strong><br>\n<br>\n\"Hei, tuolta saa syömistä!\", Matoro huudahtaa kolmikon kävellessä suuren oven ohi. Ruosteinen kyltti puuovessa on varustettu tekstillä \"ruokala\".<br>\n<br>\n\"...Ajattelet ruokaa nyt?\", Kapura tajuaa.<br>\n\"Sieltä voisi löytyä linnoituksen kartta sekä useita ovia\", Matoro puolustelee. Hän ottaa tukevan otteen metallisesta kahvasta ja kiskaisee.<br>\n<br>\nUseat kymmenet syömässä olevat metsästäjät katsovat hölmistyneinä kolmikkoa.<br>\n\"...Hyvää iltaa.\", Matoro sanoo. Mitään muuta ei tullut mieleen.<br>\n\"Ne ovat ne tunkeilijat! Tapetaan!\", kaikuu huuto suuressa salissa. Aseiden kilinää kuuluu ja rosovojoukko lähtee kohti ovea.<br>\nSummerganon paiskaa raskaan oven nopeasti kiinni. Kuuluu tömähdys jonkun juostessa sitä päin.<br>\n\"Mennäänkö jonnekkin muualle?\", Kapura ehdottaa.<br>\n\"Tuolla ne ovat! Tapetaan!\", kuuluu raivoisa huuto käytävältä Klaanilaisten takaa.<br>\nSummerganon paiskaa oven kovaa auki, ja kuuluu tömähdys jonkun ollessa sen edessä.<br>\nNopean taktisen siirtymisen jälkeen sama toistuu. <br>\nJoku ruokalan ulkopuolelta juoksee ovea päin.<br>\n<br>\nKlaanilaiset tajuavat olevansa taas metsästäjiä täynnä olevassa ruokalassa.<br>\nAlkaa taistelu, Klaanilaiset pyrkivät tunkeutumaan vihollistensa läpi salin takaosaan.<br>\n<br>\nMatoro huomaa taistelussa monesti kuinka erilaista on taistella kirveen kanssa. Se sopii brutaaliin rynnimiseen ja polttopuiden hakkuuseen, ei eleganttiin taisteluun. <br>\n<em>Ei tosin moottorisahakaan erityisen elegantti ollut, mutta siinä oli tyyliä!\"</em>, Matoro ajattelee huitaistessa jonkun metsästäjän käsivarren katki kirveellä. Panssarit napsahtavat ikävän kuuloisesti. Hän heittää kirveensä keskelle taistelua ja kierähtää alakautta, kaataen monta tusinametsästäjää. Hän nousee nopeasti erään steltiläisen metsästäjän eteen, nappaa tätä tämän keihäästään ja potkaisee kohdettaan jalkaan.<br>\nValkomusta toa pyöräyttää pitkää piikikästä keihästä päänsä yläpuolella ja huitaisee kovaa jotakuta panssaroitua metsästäjää mahaan.<br>\n<br>\nEdestäpäin kuuluu karjuntaa. Matoro nostaa päänsä ja näkee vilauksen rumimmasta olennosta ikinä. Se on jonkinlainen rahi, jolla on kaksi jalkaa, neljä kättä, häntä ja se on täynnä epämääräisiä piikikkäitä ulokkeita.<br>\n\"Hordika-lohikäärmeet\", Matoro muistaa. Hän kuuli niistä joskus arkistoissa.<br>\n<br>\nNeljä suurta olentoa tulee hitaasti takaovesta esiin. Noin montaa he eivät voisi voittaa.<br>\n\"...Nuo lohikäärmeet hyökkäävät!\", Kapura huutaa tajuttuaan itsekkin tilanteen. <br>\n\"Nopeasti! Noihin portaisiin!\", Sumerganon huutaa ja osoittaa huoneen reunaa pitkin kulkevia portaita.<br>\n<br>\nMatoro katsoo nopean vilkaisun, portaat johtavat puusta tehdylle parvelle joka kulkee huoneen reunoja pitkin katonrajassa. Ei hääppöinen turva mutta pakollinen jatkoa ajatellen.<br>\nSuurikokoiset lohikäärmeet lähtevät hyökkäykseen. Ne ovat kokoisekseen harvinaisen nopeita ja tehokkaita.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":520,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-12-16T17:53:00.000Z","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/LFI3hBPnIf4/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/LFI3hBPnIf4"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/LFI3hBPnIf4/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/LFI3hBPnIf4"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nGuartsu ja Manu seilasivat kohti Steltin saarta. Oli jo erittäin pimeää. He ehtisivät nukkua Steltillä. Mutta tietenkään asiat eivät olleet niin yksinkertaisia: heitä vastaan purjehti Nazorakien huomattavasti suurempi vene, jolla oli raskas aseistus.<br>\n<br>\n”Karzahni”, Guardian kirosi. Oliko joku sittenkin saanut tietää heidän lähdöstään?<br>\n”Toden totta”, Manu virkkoi. Hän latasi toisen mukanaan olevista zamorpistooleista. Guardian teki samoin. Hänkin latasi vain pistoolin, sillä ei aikonut käyttää kivääriään tietystä syystä.<br>\n<br>\nKapteeni 666 oli hyvillään siitä, että oli sattunut paikalle. Klaanilaisten vene oli heidän tähtäimessään. Heidän suuren tykkinsä tähtäimessä, nimittäin. He olivat olleet tekemässä kauppoja Steltillä, kun tämä aivan mahtava tilaisuus hukuttaa pari klaanilaista ilmaantui.<br>\n<br>\nGuardian huomasi tykin.<br>\n”Manu, ongelma.”<br>\n”Huomaan. Se pitää tuhota, tai olemme kalanruokaa.”<br>\nTykki ampui. Onneksi se ampui ohi.<br>\n<br>\nKaksi klaanilaista hyppäsi vihollislaivaan, ja muutama Nazorak lensi yli laidan. Alkoi kuulua mätkähtelyä Guardianin heitellessä Nazorakeja pois tieltään. Manu taas kamppaili 666:n kanssa. Kapteeni oli ottanut hänen viitastaan kiinni ja paiskannut hänet laidan yli, mutta hän oli vetänyt tämän mukanaan. Nazorakeilla ei ole kiduksia. Joten 666 halusi pintaan. Manu ei päästänyt – ennen kuin torakka löi häneltä ilmat pihalle.<br>\n<br>\nGuardian oli maassa, ja hänen päällään oli nyt viisi torakkaa. 666 nousi henkeään haukkoen veneen reunalle. Mutta sitten veneen pohjan lävisti varjosäde. Muutama Nazorak kuoli. Guardian katseli kauhuissaan jalkojensa väliä. Se oli ollut lähellä.<br>\n”MANU, <iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;>PER<b></b>HANA!</body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe> TÄHTÄÄ!” Kuului purskahdus. Makuta pääsi pintaan.<br>\n”Miten se onnistuisi veneen alta? Nuo hulluthan vetivät minut kölin ali.”<br>\nNazorakit olivat kavahtaneet kauemmas, ja G pääsi nyt hakaamaan lähimmän tajuttomaksi. Sitten 666 yritti halkaista hänet miekallaan, mutta osui vain Skakdin rintapanssariin sapelinsa lappeella. Guardian heilautti pistooliaan, joka osui torakkaa päähän. Musta kypärä putosi veteen, ja torakka lensi veneen pohjalle. Melkein heti se oli kuitenkin ylhäällä.<br>\n”Tappakaa Skakdi!” kapteeni karjui, ja Nazorakit ryntäsivät Guartsun kimppuun. Manu tarttui 666:n kurkusta takaa päin.<br>\n”Senkin pelkuri”, torakka kähisi yrittäessään vapautua, ”hyökätä nyt noin raukkamaisesti takaa päin…”<br>\n”Makutat ovat pelkureita, tiedäthän”, Manu sanoi julmasti ja jatkoi kuristamista. Mutta hän koki saman kuin kapteeni, sillä hänen takaansa eräs Nazorakeista ampui hänen selkäänsä. Sekä Makuta että tämän vanki kaatuivat lattialle.<br>\n<br>\nYksi alempiarvoisista Nazorakeista oli istunut veneen pohjaan tulleen reiän päälle tukkien sen. Muut olivat työn touhussa joutuessaan Guardianin tai Manun höykyttämäksi. Kaksikko oli jo turhan ruhjoutunut tässä vaiheessa reissua, mutta kumpikaan ei ollut vielä kuollut. Eikä kovin moni Nazorak. Silloin kapteeni 666 ryntäsi kohti tykkiä ja laukaisi kohti klaanilaisten pientä höyrypaattia. Se posahti tuusan nuuskaksi.<br>\n”Jos meidän laivamme menee kappaleiksi, niin tekee myös teidän”, sanoi Manu raivoissaan, tinttasi kapteeia turpaan ja tähtäsi tykin lattiaan. 666 lensi taas laidan yli, ja Guartsu piti kauhistuneet torakat pois Manun luota. Veneen pohja halkesi kahtia, ja suurin osa alle jääneistä torakoista kuoli julmasti. Guartsu oli hypännyt yli laidan laukaisuhetkellä. Manu hyppäsi heti laukaistuaan. Palasia sinkoili sinne tänne. Nazorakien ruumiita ajelehti pois. 666 alkoi uida kohti Steltiä. Samoin tekivät muutamat muut henkiin jääneet torakat. Guartsu ja Manukin lähtivät uimaan kohti rantaa; heidän pitäisi hankkia uusi vene – hetikohtapian aamulla kunnon yöunien jälkeen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":521,"creator":"Jake","timestamp":"2010-12-17T14:27:00.000Z","content":"<strong>Bioklaani</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/O9pYjnh3a08/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/O9pYjnh3a08"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/O9pYjnh3a08/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/O9pYjnh3a08"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nOli yö. Joka puolella oli pimeää. Tarkkanäköinen saattoi nähdä ilmassa pientä lentokonetta muistuttavan esineen. Se syöksyi linnakkeen sisäpuolelle.<br>\n<br>\nKun tämä esine oli tullut maahan, se muuttui. Sen osat, vaihtoivat paikkaa ja muuttuivat. Siitä tuli erinäköinen. Se oli pieni, ehkä kahden tai kolmenkymmenen sentin mittainen robotti, jolla oli siivet, muttei käsiä. Sillä oli yksi silmä, joka kiilsi punaisena. Se muistutti jonkin verran kiikarisilmää, joka Guardianilla on. Robotti tarkensi silmäänsä eteenpäin, kääntyi, tarkensi taas, ja kääntyi takaisin. Se muuntautui takaisin lentomuotoonsa ja lähti klaanin päärakennusta päin. Päärakennuksen ovella se muuntautui takaisin, meni lukolle ja näytti silmäänsä skanneriin. Skanneri meni sekaisin ja ovi avautui. Robotti lähti kävelemään klaanin tietokantaa kohti...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":522,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-12-17T16:17:00.000Z","content":"<strong>Trooppinen saari, Ath-koro</strong><br>\n<br>\nEi kovinkaan kaukana Ämkoon ja Snowmanin seikkailuista toisella saarella pimeässä temppelissä oli häkissä isä Bartax. Hän oli jo huonossa kunnossa kidutuksen ja väkivaltaisen kohtelun sekä väsymyksen ja henkisen kärsimyksen jäljiltä. Saari oli nyt Nazorakien vallassa. Abzumo oli asettanut niitä vartioon joka puolelle. Omat joukkonsa hän oli ottanut mukaansa toiselle saarelle.<br>\n<br>\nHuoneeseen saapui luutnantti 789. Hän oli saaresta henkilökohtaisesti vastuussa Abzumolle. Hän katseli hetken ympärilleen ja totutteli huoneen hämärään. Sitten hän äkkäsi Bartaxin. Torakka meni Matoranin luo ja kalautti häkkiä miekkansa lappeella.<br>\n”Hoi, haluaisitko olla hieman poikien mätkittävänä? Pääsisit vähän ulkoilemaan.” Hän hykerteli itsekseen omalle nokkeluudelleen. Matoran nosti katseensa häneen.<br>\n”Pyydän…” hän sanoi käheällä äänellä.<br>\n”Mitä?” torakka ilkkui. ”Etkö halua enää kärsiä?”<br>\n”Voisitko… sytyttää kynttilät, jotta voisin… lukea viimeisen rukouksen?”<br>\n<br>\nTorakka alkoi nauraa. Hän suostui pyyntöön pilkaten kuitenkin Matorania ja tämän uskontoa.<br>\n”Tiedätkös, Parta-ax”, Nazorak ivasi sytyttäessään kynttilöitä, ”te uskonnolliset katsotte asiat aivan liian mustavalkoisesti. Teidän maailmankuvanne on vääristynyt.”<br>\nHän kääntyi Bartaxiin päin. Kynttilät hänen takanaan alkoivat kasvattaa liekkejään.<br>\n”Nazorakit eivät ole paha imperiumi, eikä Ath ole rakastava jumala. Hän on vain kuva, jota palvotte.”<br>\nMatoran nosti päänsä voitonriemuisena. Katsellessaan liekkien palamista hän tokaisi luutnantille:<br>\n”Eikä tuo keskimmäinen ollut kynttilä.”<br>\n<br>\nNazorak-komentajan hymy hyytyi. Hän käännähti äkkiä katsomaan kynttilää. Kynttilän ”sydän” oli palanut jo kokonaan, ja liekki kosketti jo vahaa. Hänen kasvonsa vääntyivät epätoivoiseen irvistykseen. Hän yritti rääkäistä kauhusta, mutta räjähdys ehti päästää äänensä ensin. Alttari sinkoutui palasina ympäri huonetta tappaen muutaman häkeissä olevan Matoranin. Bartax katseli ilotulitusta.<br>\n<br>\nHäkin ovi avautui. Ulkoa päin tulleet soturimunkit olivat saapuneet vapauttamaan apotin ja vangitut veljet. 789 makasi vielä elossa huoneen nurkassa. Hän oli menettänyt kaikki raajansa, ja kärsi kovia tuskia. Verta valui joka puolella. Bartax meni hänen luokseen.<br>\n”Pyydän!” torakka henkäisi. ”Auta… minu…a…”<br>\nBartax katseli häntä kylmästi.<br>\n”Ath kanssasi”, hän sanoi, ja viilsi päänä poikki torakalta. Sen jälkeen hän piirsi ilmaan pyhän Athin symbolin ja siunasi ruumiin.<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien trooppinen tukikohta</strong><br>\n<br>\n”Ne ssssiissss päässssivät taassssss… pakoon?” Abzumo sanoi. Hän seisoi huoneen perällä selkä viestintuojiin päin.<br>\n”Ne… pakenivat… sukellusveneellä…”<br>\n”Ja se oli kallis…” sanoi toinen.<br>\nAbzumo ei vastannut. Torakat katselivat häntä pelokkaasti. Huoneessa oli niin varjoista, että he tuskin näkivät synkkää Makutaa.<br>\n<em>Ssssssshhhh… eikö olekin surullisssssta?</em><br>\nTorakat hätkähtivät. Terävät kynnet painautuivat lihaan kummankin olkapäässä. Verta alkoi valua lattialle.<br>\n”Menkää…” sanoi hiljainen sihinä, ”ja etssssikää minulle ssssse ssssukellussssvene.”<br>\nTorakat pakenivat niin nopeasti kuin pystyivät.<br>\nAbzumon ajatukset olivat sirussa. Hänellä ei olisi aikaa jahdata klaanilaisia näin tärkeän esineen ollessa hänen ulottuvillaan.<br>\n<br>\n<strong>Ath-koro</strong><br>\n<br>\n”Veljet”, Bartax huusi, ”sisaret!” Hän seisoi uuden alttarin vieressä. Se oli juuri tuotu.<br>\n<br>\n”Meidän kansaamme tapetaan. Uskontoamme sorretaan. Arktisen Ath-koron ystävämme Nimdan palanen on VARASTETTU!”<br>\n<br>\nKuului muminaa ja valitusta.<br>\n<br>\n”Tänään me marssimme Makutan joukkojen kimppuun ja tapamme ne VIIMEISEEN VISORKAIIN JA TORAKKAAN!”<br>\n<br>\nHurrausta.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/iVZq2mtO75s/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/iVZq2mtO75s"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/iVZq2mtO75s/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/iVZq2mtO75s"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nBartax alkoi suorittaa pyhää rituaalia.<br>\n<br>\nHän otti esiin veitsen.<br>\n<br>\n”Oi Suuri ja Pyhä Ath”, hän lausui, ”anna meille voimaa toteuttaa tahtosi ja hankkia takaisin sen, mikä on otettu meiltä pois.”<br>\n<br>\nHän polvistui alttarille.<br>\n<br>\n”Anna meille siunauksesi siihen, mitä meidän täytyy tehdä.”<br>\n<br>\nMatoranit alkoivat hurrata.<br>\n<br>\n”Anna meille meidän Pyhä, Muinainen Voimamme, jolla me tuhoamme vihollisesi ja kaiken, mikä Nimdaa pitää erossa meidän luotamme.”<br>\n<br>\nMatoranit alkoivat huojua musiikin tahdissa.<br>\n<br>\n”Ota vastaan uhrimme, jonka sinulle annamme saadaksemme siunauksesi jälleen!”<br>\n<br>\nMatoranit huojuivat yhä voimakkaammin. Monet huusivat tahdissa.<br>\n<br>\nBartax kohotti veitsen. Tähän hän oli valmistautunut koko elämänsä. Hän saisi lopultakin pääsyn Pyhään Paikkaan. Mutta kynnys oli korkealla.<br>\n<br>\nHän uhrautui. Kansansa puolesta. Nimdan puolesta. Athin puolesta.<br>\n<br>\nHän ei huutanut. Ei parkunut. Ei kirkaissut. Hän vain kaatui alttarille. Veri valui Athin patsaan päälle.<br>\n<br>\nMatoranien joukosta alkoi kuulua mutinaa:<br>\n”Nimda.”<br>\nPian koko joukkio toisti monotonisesti yhtä sanaa:<br>\n”Nimda.”<br>\n<br>\nPunahehkuiset silmät katsoivat kohti Nazorakien leiriä.<br>\n<br>\n”Nimda. Nimda. Nimda. Nimda. Nimda.”<br>\n<br>\nJoukko hitaasti huojuvia Matoraneja käveli leiriä kohti. Nazorakit näkivät heidän tulevan. He vitsailivat asiasta, kunnes näkivät joukon lähempää. Heitä alkoi pelottaa, kun punasilmäiset zombien lailla kävelevät Matoranit tulivat heidän luokseen. Eräs Nazorak nosti yhden Matoranin ilmaan ja heitti hänet kauemmas. Muuta saivat torakan kiinni, ja hän tallautui kuoliaaksi pienten jalkojen alla. Nazorakit juoksentelivat suuntaan ja toiseen. Kukaan ei päässyt pakoon. Kaikki kuolivat.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":523,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-12-17T18:03:00.000Z","content":"<strong>T'haok, Zyglakien elävä meritukikohta, Rhak'eladdin palvontamenot</strong><br>\n<br>\nSuuri sininen ja lähes läpinäkyvä meriotus, T'haok kellui Hopeisella merellä kaukana Bio-Klaanin saaren rannasta. Suuri bio-organismi metsästi myrkyllisillä pyyntilonkeroillaan kaloja ja muita meriraheja, joita se lappoi monista pienistä kidoista muodostuneeseen jättiläisleikkuriin. Sahateräiset hampaat jauhoivat kuolleet Rahit meripedon ravinnoksi ja polttoaineeksi. Olennon jättimäisiin selkäkennoihin, jotka imivät valoa olennon lämmittämiseen, Zyglakit olivat rakentaneet tukikohtansa, hallintorakennelmia, jotka risteilivät olennon selästä aina vatsaan asti. Olennon perässä oli joukko suurempia lonkeroita, joiden avulla otus oli kiinnittynyt merenpohjaan. Imukuppiensa avulla otus pysytteli tässä paikassa, koska juuri tälläkohtaa meren virtaus toi enemmän saalista suoraan T’haokin kitaan.<br>\n<br>\nOlennon sisällä, suuressa salissa jossa ei ollut ollenkaan kattoa, joukko Zyglakeja oli kokoontunut kuulemaan shamaaninsa, Vanhuksen saarnaa Rhak'eladdista, heidän pääjumalastaan sekä tämän sanansaattajasta, tuomionpäivän demonista, R'lkeihista.<br>\n<br>\nVanha Rhak'eladdin symboli-riipusta, kolmiota jonka kulmissa on kolmen kynnen sarja, keskellä kukannuppua muistuttava Rhak'eladdin pää ja tämän kaikkinäkevä silmä, kantava Zyglak nousi kaapu päällään korokkeelle, ottaen käsiinsä vanhan Zyglakiksi kirjoitetun kivitaulun, alkaen lukea tuhansia vuosia vanhaa tarinaa heidän jumalastaan ja tämän sanansaattajasta, R'lkeihista.<br>\n<br>\n\"Rhak'eladd, Suuri Jumalamme, Herramme, kuule meitä kun jaamme taas sukupolvia vanhan tarinan sinusta ja Demoni R'lkeihista, Suuresta Sanansaattajastasi, joka tulee syömään valon ja varjon, antaen täten Universumin herruuden takaisin meille!\" Vanhus pauhasi suurelle Zyglak-joukolle. Zyglakit menivät rituaaliin suosittamaan asentoon, muodostamaan ruumiistaan ja hännistään pallon, mikä merkitsi heille Rhak'eladdin silmän symbolia, ympyrää joka pyörii ikuisesti. Muutama Zyglak alkoi pyöriä hiljaa lattialla tehden samalla outoa huminaa. Kohta koko sali oli transsissa ja Vanhus pauhasi Rhak'eladdin tuhoavan kaikki Suurten olentojen luomat olennot, jättäen lopulta vain Zyglakit johtamaan universumia.<br>\n<br>\n”Rhak’eladd nouse ottamaan vastaan tämä lahja, uhrimme jonka kaappasimme mantereelta. Ota vastaan tämä saasta jonka Suuret olennot loivat johtamaan universumia!” Vanhus jatkoi kerrottuaan tarinaansa jonkun aikaa. <br>\n<br>\nLavalle tuotiin vanki, Matoran, joka katseli peloissaan Zyglakeja, jotka olivat hurmoksessa ja nousseet seisomaan. Joukkio huusi Zyglakien kielellä ”Uhraa vanki! Uhraa vanki!”<br>\n<br>\nMatorania tönittiin eteenpäin ja kahlehdittu naamioton olento katseli itkuisilla silmillään Zyglakeja, olentoja jotka olivat hyökänneet hänen kotikyläänsä, ryöstäneet kaiken ja sen jälkeen sytyttäneet tuleen koko kylän, tappaen pakenijat. Tämä pieni Ta-Matoran oli kylänsä ainut elossasäilyjä. Hän katseli Zyglak-massan punaisia silmiä, jotka vaativat palavasti veriuhria rakkaalle jumalalleen. Pelko ja viha näitä liskoja kohtaan kasvoi Matoranin sydämessä kokoajan, mutta hän tajusi pian että se olisi vain ajan hukkaa. Nämä olennot saisivat haluamansa ja Matoran pääsisi takaisin Suuren Hengen huomaan.<br>\n”On tullut taas aika vuodattaa veriuhri Rhak’eladdille!” Vanhus huusi taas, osoittaen känsäisellä kynnellään, jossa oli Rhak’eladdin sinetillä varustettu sormus, kohti uhria jota tönittiin kohti lavaa. <br>\n<br>\nVäkijoukko alkoi taas mylvimään hysteerisesti kun uhria alettiin tuuppia yhä kovakouraisemmin kohti alttaria, jossa Vanhus saarnasi. <br>\n”Uhri ! Uhri! Uhri!” väkijoukko huusi, heilutellen häntiään ilmassa, jolloin syntyi outo puistattava ääni. Lähes yhtä aikaa tapahtuva heilutus värisytti ilmaa ja liekkejä, joita oli alttarin soihduissa.<br>\n<br>\nMatoran oli tuotu Vanhuksen luokse. Zyglak osoitti Matorania, lausuen liudan manauksia zyglakiksi. Matoran katseli palavan vihaisena Zyglakia. Tämä vain myhäili. Hän tiesi tarkkaan mitä Matoranin päässä liikkui. Ja se oli Rhak’eladdin tahto. <br>\nKaksi isoa Zyglakia nousi alttarille ja alkoi repiä Matoranin raajoista. Lihakset, verisuonet ja metalliset osat katkeilivat kun kaksi raavasta liskoa alkoi murskaamaan Matorania joka ei huutanut ollenkaan. <br>\n<br>\nMatoran ajatteli ettei antaisi näille hirviöille sitä tuskan huudon kuulemisen nautintoa ja puri hammastaan, samalla kun hänen raajansa irtosivat ruumiista ja vihreää verta lenteli ympäri lattiaa. Matoran näki kuinka Zyglakit keräsivät raajan kappaleet vadille ja Vanhus teki loitsuja ja mutisi kaikkea käsittämätöntä. Tämän jälkeen hän iski kuluneen ja uurteisen, Rhak’eladdin symbolilla varustetun miekan Matoranin sydämeen, jolloin sydänvalo särkyi ja lakkasi välkkymästä. Matoran oli nyt kuollut ja Rhak’eladdin verenjano oli tyydytetty.<br>\n<br>\n”Viekää uhrin kappaleet mereen!” Vanhus huusi kun suoritus oli ohi. Matoranin repijät veivät tarjottimilla ruhon kohti aluksen keulaa, jossa T'haokin suu sijaitsi. Olento veti lonkeroillaan kaksikon tuoman välipalan kitaansa ja mörisi tyytyväisenä, samalla kun sahalaitaiset hampaat alkoivat ensin pilkkoa, murskata ja jauhaa onnetonta olentoa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Metsä</strong><br>\n<br>\nUmbra ja GK olivat perustaneet leirin pieneen laaksoon, jossa ei ollut paljoa puita. Kaksikko oli juossut päivän mittaa pakoon niin tappavia lihansyöjämuurahaisia, joiden pesän GK oli tuikannut tuleen, luullen sitä risukasaksi, herättänyt Tuhkakarhun uniltaan, joka oli ajanut kaksikon puuhun ja hajottanut lahon puunrungon, joka sattui olemaan tappavien herhiläisten pesä. Kaksikko oli joutunut kokemaan monia vastoinkäymisiä tässä kirotussa metsässä, jonka jokaisella kivellä ja käpylehmällä oli jotain kaksikon matkaa vastaan. <br>\n<br>\n\"\"Olen vähän ajatellut\", Umbra sanoi, \"että meidän pitäisi lähteä erisuuntiin, sinä kun tahdot tappaa oman kaksoisolentosi ja minä haluan vain päästä kotiin täältä, ja ainoa keino on ulottuvuusporttitykki\", Umbra sanoi, sörkkien nuotion liekkejä kepillä. Liekit nostivat ilmaan savupatsaan. joka pudotteli tuleen pökertyneitä hyttysraheja.<br>\n<br>\n”Mutta tarvitsen tykkiä tehtävässäni palata omaan maailmaani, jossa mitään pahaa ei tule tapahtumaan jos onnistun tehtävässäni”, GK intti. <br>\n<br>\n”Hyvä on. Saat tulla mukaan, jos olet kunnolla…” Umbra murisi, painuen nukkumaan lehden alle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":524,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-17T19:25:00.000Z","content":"<strong>Metsä, leirinuotio</strong> <br>\n<br>\nGK:n päässä pyöri sitä ja tätä, juuri nyt hän näki päässään, Abzumon huoneen oven pöydän jolla makasi musta toa ja joku tuli avaamaan ovea. Näky keskeytyi. GK heräsi Umbran äänekk''seen kuorsaukseen.<br>\n<br>\n\"Toivon totisesti, että tuo on vain unta.\"<br>\n<br>\nHuomenna he pääsisivät jo perille.<br>\nMutta näky vaivasi GK:tä<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien luola. Jonkin aikaa aikaisemmin.</strong> <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/4fE0JwB4fhU/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/4fE0JwB4fhU"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/4fE0JwB4fhU/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/4fE0JwB4fhU"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nEversti 106 käveli pitkin nazorak luolastoa, huhujen mukaan Abzumon huoneessa olisi jotain mielenkiintoista.<br>\n<br>\n\"Abzumo on typerys, kunhan vain olisi jäänyt tänne niin tästä ei tulisi mitään ikävää hänen kannaltaan.\"<br>\n<br>\nTurvallisuutensa vuoksi hän ampui kamerat ja lähestyneet nazorakit tämän jälkeen. Eversti 106 avasi oven, hän halusi päästä ulos tästä läävästä, olla oman elämänsä herra.<br>\nNazorak löi oven rikki ja stui sisään. pöydällä oli lappu ja musta toa.<br>\n<br>\n\"Tämä on menolippuni ulos näistä saastaisista pikku käytävistä!\"<br>\n<br>\n\"Mutta miten tämän saa päälle!\" Torakkaheitti toan ruhon lattialle, jotakin tapahtui, sen elämävalo käynnistyi, se oli musta. Silmät avautuivat, toa setvi päätään.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://img222.imageshack.us/img222/1782/missw.png\"><br>\n<br>\n\"Kertokaa minulle!\"<br>\nToa räjäytti pöydän ja heitti palaset everstiä päin, joka vain vaivoin onnistui väistämään itsensä kuolemalta.<br>\n<br>\n\"Kertokaa!\", toa huusi.<br>\n<br>\n\"Rauhoitu!\", Eversti 106 karjaisi.<br>\n<br>\nToan silmien punainen leisku himmeni ja ne muuttuivat normaaleiksi.<br>\n<br>\n\"Minä jakelen käskyt, sinä senkin ötökän kuvatus, missä. Minä. Olen!\"<br>\n<br>\nLeisku alkoi taas nousta ja Torakan piti olla varovaisempi sanoissaan.<br>\n<br>\n\"Olet Nazorakien luolastossa.\".<br>\n<br>\n\"Ahaa. te olette Nazorakeja. Abzumon ja Makuta Nuin luoma laji, mutta minä. Minä olen heidänkin johtajansa!\",Toa karjaisi hälyyttäen samalla nazorakeja paikalle.\"<br>\n<br>\nJoukkoja kerääntyi oven taakse, he olivat valmiita ampumaan.<br>\n<br>\n\"Ymmärrätkö, kaikki tottelevat minua, itse Mata Nui kumartaa minua, joku päivä!\" Torakka pysyi hiljaa. sitten hän hän heitti metallinpalasen, joka lukitsi toan kiinni seinään.<br>\n<br>\n\"Jaa... sinäkö yritätä päihittää minut. Olen kuulolla ruojake.\", Toa sanoi ivallisesti. Ja riuhtaisi itsensä irti. <br>\n<br>\n\"Jokin sekoittaa pääni.\" Aivan kuin en olisi yksin tässä maailmassa, aivan kuin joku toinenkin olisi täällä.\" Toan sisäinen Makuta aisti sen.<br>\n<br>\n\"Kerää sinä pari onnetonta torakkaa, ne tulevat mukaani! Ja minä totta suurimman pahuuden nimeen tapan sen, joka häiritsee minua!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":525,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-12-18T10:42:00.000Z","content":"<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<br>\n\"Öh, Amiraali?\" muuannen kuulokepäinen Nazorak kysyi varovasti. 002 kääntyi hitaasti ikkunansa äärestä.<br>\n\"Mitä nyt?\"<br>\n\"Olemme menettäneet yhteyden Kapteeni 666:teen, sir.\"<br>\n\"Eikö hän ollut kauppaa hieromassa Steltillä?\"<br>\n\"Öh, kyllä oli, sir, mutta ilmeisesti hänen komennossaan olleen laivan kimppuun hyökättiin.\"<br>\n<br>\nAmiraali oli juuri vastaamassa, kun komentosillan ovi aukesi. Sisään astelivat Eversti 437 sekä sinibarettinen 1034.<br>\n\"Kokouksen aika, Amiraali?\" 437 kysyi kovaan ääneen 1034:n seisoessa hiljaisena vieressä. Amiraali mietti hetken hiljaa, ja lähti sitten Everstin matkaan, huikaten olkansa yli: \"Selvittäkää, mitä 666:lle on käynyt.\"<br>\n<br>\nSitten kolmikko poistui huoneesta Amiraalin jalan lyödessä kovaäänisesti lattiaa vasten.<br>\n\"Raportti on siis valmis?\" Amiraali tiedusteli hermostuneelta 1034:ltä.<br>\n\"Ky-kyllä on.\" lyhyehkö torakka änkytti, ja kaivoi esiin paperinipun.<br>\nAmiraali riuhtaisi sen sinilakkisen torakan kädestä, ja selasi sitä pikaisesti.<br>\n<br>\nKolmikko asteli rautasiiven pienempään ruokasaliin, joka toimitti kokoushuoneen virkaa. Ylellisessä, harvojen ja valittujen käyttöön annettavassa tilassa oli juhlava koristus. Taulut peittivät suuren osan seinää, ja hopeinen kattokruunu keinahteli hieman aaltojen iskiessä laivaan. Erään pöydän ympärillä istui jo muutamia torakoita, ja samaiseen pöytään huoneeseen tulijatkin asettuivat. Amiraali istuutui pöydän päässä sijaitsevaan suurimpaan tuoliin 1034:n jäädessä hänen viereensä seisomaan. 437 asettautui vapaalle paikalle muiden nazorakien välissä.<br>\n<br>\n\"Olen kutsunut teidät kaikki tänne arvioimaan laivastomme vahvuutta Klaanin höyrypaatteja vastaan\" 002 aloitti, ja läimäytti paperipinon pöydän pintaan. Se liukui hetken puisella pinnalla, kunnes pysähtyi erään kipparinlakkia päässään pitävän torakan eteen.<br>\n<br>\nVanha Nazorak kumartui hieman eteenpäin, ja nappasi raportin kynsiinsä.<br>\n\"Tästä ei käy tarkasti ilmi, millainen aseistus Klaanin aluksissa on.\"<br>\n1034 tunsi, kuinka kylmä hiki valui hänen kasvojaan pitkin. Hänen suureksi helpotuksekseen Amiraali kuitenkin avasi suunsa.<br>\n\"Se on täysin ymmärrettävää. Klaanin alukset eivät ole sotaan tarkoitettuja, aseet on lisätty jälkikäteen, ja suuri osa niistä on kaikesta päätellen aivan viime viikkoina lisättyjä. Kyllähän moisen vanhan merikarhun pitäisi noilla tiedoilla pärjätä.\"<br>\n<br>\nKipparihattuisen nazorakin vieressä istuva, karski ja harvinaisen vaalea torakka sieppasi nipun.<br>\n\"Kymmenen kevyttä, kaksikymmentäkaksi keskirastasta ja kolme raskasta alusta, joista yksi on todella suuri 'Tahtorakiksi' nimetty paatti. Yhteensä 35 alusta.\"<br>\n\"Hienosti laskettu, Majuri\" Amiraalin vasemmalla puolella istuva, eriskummallisiin huiveihin pukeutunut Nazorak huomautti hivenen ivaa äänessään, ja jatkoi: \"Meillä on 76 laivaa taisteluvalmiina, ja niistä jokainen on sotaa varten rakennettu. Raskaampi aseistus ja enemmän panssarointia.\"<br>\n\"Aivan\" äsken puhunut Majuri keskeytti. \"Joten eiköhän ainoaksi kysymykseksi jää, kuinka pian saamme Klaanin laivaston tuhottua.\"<br>\n\"Ennen kuin kukaan ehti vastata mitään, Amiraali pamautti jalallaan lattiaa, aiheuttaen kovan kolahduksen. Sitten hän avasi suunsa.<br>\n\"Juuri tämän takia minä johdan laivastoa, ja te ette. Meillä on enemmän ja tulivoimaisempia aluksia, mutta Klaanin kulkupelit lentävät. Omat laivamme on tarkoitettu meritaisteluun. Sukellusveneet voimme käytännössä laskea pois taisteluvahvuudesta, eikä muidenkaan alusten torpeedoilla tee mitään. Sen sijaan ilmatorjuntatykit nousevat keskeiseen rooliin, ja meidän on ehkä tehtävä tiivistä yhteistyötä Ilmavoimiemme kanssa. Tiedän, minäkään en pidä ajatuksesta.\"<br>\n<br>\nHetken ajan kuului vain epämääräistä mutinaa. Sitten Eversti 437 puuttui keskusteluun.<br>\n\"Entä lippulaivat? Tahtorak on iso kuin mikä, se voi olla ongelma.\"<br>\nAmiraali napsautti sormiaan, ja 1034 kipitti huoneen seinustalle, ja veti sieltä alas valkokankaan. Sitten sinilakkinen torakka painoi kaukosäädintä, ja näytölle heijastui jostain kuva. Siinä olivat Tahtorak ja Rautasiipi, toisiinsa suhteutettuna oikeassa koossa.<br>\n<br>\nKlaanin Tahtorak oli kaikessa komeudessaankin selkeästi Rautasiipeä pienempi. Torakkain lippulaiva oli noin puolitoistakertainen messingin väriseen höyrypaattiin verrattuna. Lisäksi Rautasiiven kansi oli täynnä aseita, erilaisia piippuja sojotti komentotornistakin. Laivan takaosa oli täysin panssaroitu, ja muistutti torakan selkää. Tai oopperataloa, siitä kiisteltiin usein.<br>\n<br>\n\"SS Rautasiipi on suunniteltu kestämään taisteluja vaikka itseään isompia sotalaivojakin vastaan. Niin paljon kuin Tahtorak edustaakin höyryvoimaisen rakentamisen täydellistä taitamista, ei sen pitäisi missään olosuhteissa pärjätä Rautasiivellemme. Lisäksi lentämisestä ei ole juurikaan iloa sen kokoiselle alukselle, Tahtorak tuskin kykenee väistelemään oman lippulaivamme ilmatorjuntaa.\" Amiraali selitti lievä hymy kasvoillaan. \"Ja sitä paitsi. Heidän laivastonsa koostu matoralaisista.\"<br>\n<br>\nKaikki pöydän ympärillä istuvat torakat alkoivat nauraa. Oli monenmoista hohotusta ja hihittelyäkin, mutta yksikään nauru ei kuulostanut niin kalsealta kuin Amiraalin nauru. Tasaisen kylmää naurua kuunnellessaan huoneen seinustalla hiljaisena seisova 1034 tunsi kylmien väreiden hiipivän selässään. Näinä hetkinä hän meilkeinpä pelkäsi johtajaansa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":526,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-12-18T13:11:00.000Z","content":"<strong>Zyglakien sisämaatukikohta</strong><br>\n<br>\nFlygel nousi kylmästä vedestä Ulottuvuusporttitykki kätkettynä lumpeenlehtinipun alle. Hän ei halunnut että hänen vähä-älyiset lajitoverinsa olisivat alkaneet palvoa tykkiä lahjana Rhak'eladdilta, heidän hirviöjumalaltaan. Flygel itse oli ateisti, eikä uskonut näihin hömpötyksiin, joita hänen hullut veljensä hänelle tyrkyttivät. Flygel oli matkalla metsikköön, jossa hän voisi harjoitella rauhassa tykkinsä kanssa. Hän oli onnistunut luomaan ulottuvuusportin päin seinää, joka oli romahduttanut hänen oman huoneensa. Nyt sitä korjasi muutama Zyglak-työläinen.<br>\n<br>\n\"Tämä tykki tulee olemaan arvokas Zyglakeille Allianssissa\", Flygel puheli itsekseen, kävellen mutaisella maalla, kohti metsää, jättäen tukikohdan taakseen. <br>\n<br>\nTalsien jonkinaikaa metsässä, Flygel päätteli että oli päässyt jo tarpeeksi kauas tukikohdasta. Hän heitti lehtinipun maahan, ottaen tykin käteensä. Tykin perään oli painettu kultareunuksinen Kanohi Olmakin kuva ja tykissä risteili Matoralaisten kirjoitusta. Flygel oli jo jonkinaikaa tehnyt kokeita tykillään ja oppinut käyttämään sitä. <br>\n<br>\n\"No niin. Nyt pääset tositoimiin\", Flygel sanoi, laittaen peukalonsa liipasimella ja tähdäten suurta puuta. Puu katosi ulottuvuusporttiin ja portti sulkeutui. <br>\n<br>\n\"Hienoa. Pitäisi vain tietää minne se puu siirtyi\", Flygel ajatteli, kun huomasi tykin toimivan lähes moitteettomasti.<br>\n<br>\nNyt Flygel päätti painella tykin sinisenä hohtavia nappeja, ja ampui ulottuvuusportin päin yksinäistä Nui-Ramaa, joka lensi korkealla puiden latvojen yläpuolella. Portti osui Rahiin ja siirsi sen jonnekin universumissa.<br>\n<br>\nÄkkiä Flygel aisti jotain. Jotain isoa, joka vavisutti maata, oli tulossa häntä kohdin. Puiden kätköistä syöksähti jättiläismäinen lentokyvytön ja biomekaaninen lintu kohti Flygeliä. Lintu aukaisi suuren nokkansa ja rääkäisi koettaen iskeä nokallaan Flygeliä. Zyglak väisti iskun kierähtämällä pois linnun tieltä ja sivalsi lintua jalkaan piikikkäällä piiskahännällään. <br>\n<br>\nFlygel otti nopeasti varustevyöltään luuteränsä, valmistautuen taisteluun lintua vastaan. Sinipunainen lintu rääkäisi, koettaen potkaista Flygeliä suurella kolmivarpaisella ja kyntiellä jalallaan. Isku meni ohi ja lintu hyppäsi ilmassa kohti Flygeliä. Zyglak paineli hädissään ulottuvuusporttitykin nappeja ja laukaisi portin päin lintua, joka katosi porttiin.<br>\n<br>\n\"Mistä näitä outoja hirviöitä oikein tulee?\" Flygel mutisi, jatkaen tykkinsä testailua kuin mitään ei olisi tapahtunut. Maassa oli kasa linnusta varisseita höyheniä, jotka putosivat taistelun tiimellyksessä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":527,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-18T15:42:00.000Z","content":"<strong>Metsä</strong> <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/dgWWMqs_uds/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/dgWWMqs_uds"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/dgWWMqs_uds/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/dgWWMqs_uds"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKaksikko oli jatkanut matkaansa kohti järveä, lemu alkoi taas kasvaa. Jotakin lehahti ilmassa.<br>\n<br>\n\"Kraak\", kuului jostain.<br>\n<br>\n\"Mitä...?\", Umbra säpsähti.<br>\n<br>\n\"Lintu.\", Gk vastasi.<br>\n<br>\n\"Iso lintu.\"<br>\n<br>\n\"Eli siis... pakenemme?\" GK sanoi varovaisesti.<br>\n<br>\n\"Se voisi olla viisainta\".<br>\n<br>\nLintu lehahti heidän ylitseen, sen siipiväli oli hyvin suuri, pyrstö epätavallisen muotoinen ja se näytti nälkäiseltä.<br>\n<br>\nKaksikko lähti juoksuun. Lintu oli ollut kauankin ilman ruokaa.<br>\n<br>\n\"Mistä hitosta tuo tuli!?\", Gekko huusi ihemtyksissään.<br>\n<br>\nLintu nappasi toan viitasta kiinni.<br>\n<br>\n\"Umbra, auta!\", GK huusi hädissään, kun lintu yritti mutustaa tämän viittaa. <br>\n<br>\nUmbra heitti miekkansa, joka katkaisi palasen kangasta ja GK tipahti alas.<br>\n<br>\nLintu ei selvästikkään halunnut tyytyä pelkkään kankaaseen.<br>\n<br>\nSe lähti syöksyyn Umbraa päin.<br>\n<br>\nJa nappasi Umbran propellista kiinni.<br>\n<br>\n\"Ei hätää, ei hätää.\" Umbra yritti rauhoittaa itseään ja tökkäsi lintua selkään miekallaan, se rääkäisi kivuliaasti ja otti hampaisiinsa GK n vasemman jalan. Jos siellä olisi ollut tuntoa, se olisi varmasti sattunut.Pari johtoa tuli näkyviin jalasta. GK löi miekallaan lintua silmään ja se ilmeisesti sokeutui, lintu hietti molemmat selkäänsä ja liisi kohti järveä.<br>\n<br>\nLintu oli tuonut heille lisävauhtia, mutta myös tuohoamassa heidän elämänsä. Lintu koitti ravistaa Kaksikon pois selästään, jotta voisi näiden tiputtua noukkia suuhunsa heidän kuolleet ruhonsa. Nouseva tuuli vain pahensi asiaa. Lintu pyöri ympyrää järven rannalla. terävien kivien päällä. GK hyppäsi linnun siivelle ja rupesi repimään höyheniä irti, Umbra teki samoin oikealle siivelle. Linnun vauhti alkoi hidastua ja se äimisteli sitä kunnes tajusi kääntää päätään, se siivet olivat reapleisen näköiset, nyt lintu yritti lyödä siivillään kaksikon pois siivillään. Jotakin oli tehtävä ja pian. Jos he haluaisivat tappaa linnun olisi mahdollista, että hekin kuolisivat. Mutta parempi yrittää kuin vain jäädä kyhjöttämään.<br>\n<br>\n\"Hakataan sen kylkiä!\", Umbra huusi.<br>\n<br>\n\"Mikäs siinä, ei minulla mitään ideaa ole.\"<br>\n<br>\nkaksikkko rupesi lyömään linnun kylkiä roikkumalla sen siivissä.<br>\n<br>\nKun kylkiluut alkoivat tulla esiin lintu alkoi olla kypsä tähän kiduttamiseen. Se huitaisi Kaksikon siivistänsä pois ja tipautti alas.<br>\n<br>\n\"Hitto!\", molemmat karjuivat.<br>\n<br>\nSitten jokin tarttui heihin, linnnun jalat pitivät heistä kiinni. <br>\n<br>\nJa puolen kilometrin päässä näkyi sama kivikko.<br>\n<br>\n\"Voi Mata Nuin nimeen, ei!\", GK huusi, molemmat olivat nyt oikeasti kuoleman vakavissaan.<br>\n<br>\n<strong>Nazorak luolat</strong> <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/xQART9whMWQ/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/xQART9whMWQ"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/xQART9whMWQ/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/xQART9whMWQ"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nEversti 106 oli harmissaan hänen palvelijansa oli juuri nöyryyttänyt hänet, ja tuhonnut hänen suunnitelmansa. Koko luolastossa, suurin puheenaihe oli tämä salaperäinen toa.<br>\n<br>\nJoukot olivat valmiita, lähtö olisi pian. Heidät oli varustettu kivääreillä ja muutamalla mingunilla joukot koostuivat noin 40 nazorakista ja 106 oli määrätty johtamaan sitä.<br>\n<br>\nJoukossa olivat nuo kaksi nazorakia pöllämystyneinä, jotka olivat kuljettaneet toan Destralilta.<br>\n<br>\nToa komensi joukkoja ne lähtivät kohti metsää missä Makuta tunsi häiriötekijän olevan.<br>\n<br>\nMatka tulisi kestämään yhden päivän. Häirikkö saisi tuta nahoissaan, ettei Makutojen kanssa pelleillä.<br>\n<br>\n\"Nyt armaat joukkoni! me menemme tuonne ja tapamme sen, joka minua häiritsee!\", toa huusi ja ja tämän jälkeen kuului hurraahuutoja.<br>\n<br>\nMatka kestäisi yhden päivän.<br>\n<br>\nNazorakit olivat innoissaan, jos tämä syrjäyttäjäisi Abzumon he voisivat saada parnnuksia järjestelmäänsä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":528,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-12-18T15:59:00.000Z","content":"<strong>Xia, Metsästäjien tukikohta</strong><br>\n<br>\n\"Tämä alkaa pikku hiljaa syödä miestä, annetaan noille turpiin ja yritetään levähtää.\", Summerganon puhisee ja seuraa kuinka lohikäärmeet lähestyvät. Kolmikko odotti, kunnes lohikäärmeet olivat iskuetäisyyellä ja sitten alkoi tapahtua: Matoro ampu jäätä päin lohikäärmeiden näköä ja Summerganon hyppäsi korkealle ilmaan ja tuli alas miekka ojossa. Yksi lohikäärme karjui tuskasta miekan terän lävistäessä otuksen selän. Kapura paini parvekkeella yhden lohikäärmen kanssa, väistellen sen vahvoja iskuja. Matoro säntäsi apuun ja Summerganon jäi pitelemään muita petoja, saaden itse lieviä vammoja ja lohkeamia haarniskaan. <br>\n<br>\nKapura ja Matoro kaatavat vastustajansa ja se putoaa parvekkeen kaiteen rikkoen alas. Kapura ja Matoro ryntäävät toverinsa avuksi ja yllättävä, ylhäältä tuleva hyökkäys saa lohikäärmeet perääntymään. Yksi lohikäärme on poissa pelissä putouksen jälkeen ja toinen haavoittunut vakavasti Sugan miekan lävistettyä sen, mutta kaksi on yhä jäljellä ja niiden uhkavuus tuntuu vain kasvaneen. Kamppailu saa portaikon rakenteet heikkenemään, sillä kolmikko saa paiskattua raskaan pedon alas ja lohikäärme putoaa rymisten. Tilanne on erittäin sekava, sillä portaiden lisäksi taistelu on levinnyt takaisin alas ja linnake alkaa ilmeisesti heräillä, sillä muutama tiedusteleva metsästäjä saapuu paikalle, mutta katsoo parhaaksi olla sekaantumatta. \"Tämä ei voi jatkua näin, meidät otetaan kiinni jos emme pian korjaa luitamme täältä.\", Kapura huutaa melskeen läpi. Lohikäärme kaatuu rymisten portaat alas Kapuran ja Matoron yhteiselementti-iskun voimasta Summerganonin lyödessä pedolta jalat alta. Kolme petoa voihkii ja ryömii lattialla, yksi on perääntynyt nurkkaan. <br>\n<br>\n\"Nyt on tilaisuutemme. Hoidamme tilanteen, nitistämme muutaman metsästäjän jos niitä ilmaantuu ja jatkamme matkaa ennenkuin metsästäjät järjestäytyvät ja lahtaavat meidät!\", Matoro sanoo vakaalla äänellä. He ovat edenneet taistosta taistoon tehtävänsä aikana, mutta kolmikko ei silti tunne pelkoa tai horju, he tulivat tänne auttamaan ystäväänsä Killjoyta ja he hoitaisivat tehtävänsä. Ja pienenä bonuksena he löylyttäisivät metsästäjiä. Niin he tilanteen ajattelivat ja terästäytyivät jälleen. Alhaalla tarkkaileva Hordika lohikäärme oli jopa hieman peloissaan, sillä runnellun huoneen portaikossa seisova kolmikko tuntui periksiantamattomalta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":529,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-18T16:10:00.000Z","content":"<strong>Xia, Metsästäjien tukikohta</strong><br>\n<br>\n\"Näkyykö pakoreittiä!\", mustavalkoinen toa melkein huutaa taistelun äänien yli.<br>\n\"Ei ole! Ainoat tuolla alhaalla!\", Kapura huutaa.<br>\nSummerganon kaivaa vyöltään puoliympyän mallisen räjähdepanoksen ja asentaa sen katonrajaan. Hän säätää ajastimen kohdalleen, ja sulatin alkaa piipittää...<br>\n<br>\n\"Maahan!\", joku huutaa, ja lohikäärmeiden rhotuka iskeytyy joukon keskelle. <br>\nYksi Hordika-lohikäärme yrittää tulla portaita ylös. Yksi Hordika-lohikäärme nousee lajiyksilönsä tueksi portaisiin, mutta painon takia portaat ja osa parvea sortuu olennon painon alle.<br>\n<br>\nOlentojen mylvintä peittyy hetkeksi räjähtävään seinään. Kivisilppua sataa alas ja parvi melkein romahtaa. Kolme hahmoa syöksyvät katonrajassa olevasta reiästä pimeyteen, rhotukojen lentäessä heidän peräänsä. Öisellä taivaalla rhotukojen sähkösäikeet tanssivat kuolettavaa tanssiaan.<br>\n<br>\n\"Päästiin sieltä.\", Tulen toa huokaisee tyytväisenä. Kolme soturia seisoo paljaalla linnoituksen katolla vesisateen iskeytyessä mustaan kiveen.<br>\nYö on synkimmillään. Tähtiä ei näy Xian savusaasteen vuoksi, on vain loputonta mustaa ja jatkuvaa sadetta.<br>\nAlhaalta kuuluu hälinää.<br>\n\"Eikö tuo ole komentotorni?\", Matoro tajuaa katsoessaan vähän matkan päässä kohoavaa tornia, jonka parista ikkunasta paistaa himmeät valot.<br>\n\"Mistä minä tiedän? En ole täyspäiväinen vierailija täällä.\", Suga toteaa.<br>\n\"Luulen että se on komentotorni. Mennään!\", Kapura sanoo ja lähtee kulkemaan märkää, tasaitsa kattoa pitkin kohti tornia.<br>\n<br>\n\"Toinen kerroshan se oli?\", joku heistä varmistaa.<br>\n\"Aye.\", Matoro sanoo lyhyesti. He seisovat metsästäjien linnakkeen katolla, komentotornin juurella.<br>\n<br>\n\"Yksi ongelma vielä... Miten pääsemme ylös?\", Kapura kysyy.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":530,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-12-18T16:30:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, Telakka, Tahtorakin komentosilta</strong><br>\n<br>\nKeetongu tarkasteli alempien päälikköjensä kanssa Laivastoon hakevien Matoranien lyhyttä riviä. Keetongu tunnisti erään Onu-Matoranin, joka oli joksus tehnyt hanttihommia pajan puolella, mutta muut olivat tuntemattomia. Siellä oli kahdeksan Onu-Matorania, kaksi Ta-Matorania ja hieman kauempana muista lattiaan tuijottava Ga-Matoran.<br>\n<br>\nKeetongu aikoi ottaa kaikki hakiat laivastoon, tulivathan he kuitenkin vapaaehtoisesti. Sota oli tulossa ja kaikille löytyisi varmasti joku homma, olisi se sitten vaikka putkien puhdistamista.<br>\n<br>\nOnu-Matoranit olivat helpoimpia työllistää. He olivat alusta alkaen kuin kotonaan ja osasivat höyrytekniikan alkeet.<br>\n<br>\nTa-Matoranit halusivat uunien puolelle hommiin. Vaikka se kuulostikin luontevalta, Keetongu oli salaa yllättynyt. Stereotypiat kun yleensä osottautuivat vääriksi. No, kuulemma tulen Matoranit kestivät kuumuttaa paremmin.<br>\n<br>\nGa-Matoran oli aika vaisu kertomaan vahvuuksiaan, mutta hän vaikutti älykkäältä henkilöltä. Keetongu pisti hänet hoitamaan laivaston paperitöitä ja kuljettamaan viestejä. Matoranin nimi oli Daiwen. Hän teki hommansa tunnollisesti eikä valittanut.<br>\n<br>\nKirjanpitäjän hankkiminen tuotti heti hedelmää. Keetongu sai käsiinsä asiakirjan, jonka mukaan Keetongu oli tilannut Nynrah-haamuilta erikoisvalmisteisen ilmalaivan rungon pari kuukautta sitten. Keltainen kyklooppi oli unohtanut koko asian viime aikojen hämminkien takia, mutta kun hän näki paperin, asia nousi takaisin hänen mieleensä. Uusi laiva olisi tärkeä sodassa Nazorakeja vastaan, ja Nynrah-haamujen olisi pitänyt saada se valmiiksi jo viikkoja sitten.<br>\n<br>\nAsiasta täytyi ottaa selvää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":531,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-19T08:38:00.000Z","content":"<strong>Xia, Metsästäjien linnakkeen katto</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/QP_ZCssCySw/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/QP_ZCssCySw"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/QP_ZCssCySw/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/QP_ZCssCySw"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<br>\nKylmä sade iskeytyy kiviseen kattoon. Syvällä linnoituksen sisällä kaikki paikalliset etsivät kolmea tunkeilijaa.<br>\nMatoro tunnustelee komentotornin seinämää. Se on koottu suurista kivenjärkäleistä. Kiipeäminen voisi onnistua.<br>\nTaustalla jyrähtää ukkonen.<br>\n<br>\n\"Koitetaan kiivetä tuosta ylös. Meidät löydetään täältä jossain välissä.\", jään toa sanoo vilkuillen merelle. Sadepisarat valuvat hänen naamiotaan pitkin.<br>\n<br>\nSummerganon vetäisee suuren miekkansa kahteen osaan ja iskee toisen niistä kahden kiven väliin. Toisen ylemmäs. Uudestaan. Valkohaarniskainen soturi kiipeää hitaasti ylöspäin. Kapura seuraa esimerkkiä.<br>\n<br>\nMetsästäjän pää pistää esiin klaanilaisten räjäyttämästä aukosta. <br>\n\"NE PAKENEVAT! TÄNNE!\", olento huutaa. Matoro ampuu jääsäteen olennon kasvoihin ja potkaisee tämän alas.<br>\n<br>\n\"Menkää edeltä! Suojaan!\", Matoro huutaa. Aukosta lentää ammuksia taivaalle.<br>\n<br>\nSummerganonin miekka iskeytyy metalliseen ikkunankarmiin ja lasin läpi. Hän vetäisee itsensä sisään komentotorniin ja Kapura tulee perässä.<br>\n<br>\n\"Hei! Pysähdy!\", piikikäs metsästäjä huutaa ha hyppää aukosta märälle katolle. Matoro potkaisee tätä nopeasti rintaan ja laukaisee harppuunan kohti ikkunaa.<br>\nMetallinen iskuhaka osuu ikkunankarmiin ja pysyy siinä. Toa kelaa itsensä suurella nopeudella ylös.<br>\n<br>\nMusta hahmo syöksyy ikkunasta sisään, suoraan Kapuraa päin. Molemmat kaatuvat kivilattialle ikkunan luo.<br>\n\"Lopettakaas halailu, tuossa on portaat komentotornin toisene kerrokseen...\", Summerganon sanoo ohimennen ja lähtee kävelmään metalliportaita ylös.<br>\nKapura ja Matoro nousevat nopeasti ja syöksyvät hänen perään.<br>\n<br>\nSummerganon on pysähtynyt ylimmälle askeleelle ja katsoo kulma takaa. Suuri teräsovi ja monta vartijaa. Tämä on ilmeisesti se elementtisuojattu ovi josta Killjoy puhui.<br>\n<br>\n\"Mennään!\", joku kolmikosta ilmoittaa.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/JtyByefOvgQ/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/JtyByefOvgQ"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/JtyByefOvgQ/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/JtyByefOvgQ"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoro syöksyy seinänä vierestä huoneen poikki, taklaten kaksi vartijaa. Summerganonin ka Kapuran syöksy eliminoi useamman metsästäjän. Yksi oven edessä oleva vortixx alkaa tulittaa cordak-laukaisimella sarjatulta, yksi osumista kaataa Matoron maahan. Portaikosta heidän takaansa alkaa tulla lähitaisteluasein aseistautuneita metsästäjiä. Joku tavoittelee miekallaan Matoroa, mutta jään Toa potkaisee selältään tätä kasvoihin, nappaa tämän miekan ja hyökkää vihollisen kimppuun. Summerganon iskee miekkansa lappeella ampujavortixxin tajuttomaksi ja asentaa useamman pommin teräsoveen.<br>\n<br>\nPortaista kuuluu kolinaa ja ähinää, ja pian huoneen päätyyn ilmestyy suuri tykki.<br>\n\"Mikä älynväläys tuo oli?\", Matoro ajattelee ääneen. Tykin räjähtävä ammus osuu maahan ja kaataa puolentusinaa metsästäjää sekä Matoron ja Kapuran.<br>\n<br>\n\"Miksei näiden pommien sytyttimet toimi?\", Summerganon huutaa.<br>\nHän lukee kotelon ohjetta.<br>\n\"ei kestä vettä\"<br>\n<br>\nMatoron mielestä oven olisi pitänyt jo räjähtää taivaan tuuliin. Mitään ei tapahdu. Hän hyppää ilmaan, väistäen takaseinään osuneen tykinammuksen. Jään Toa laukaisee harppuunansa kattoon, vetäisee itseään hieman ylöspäin ja saa vauhtia. Musta hahmo lentää ilman halki ja panssaroitu jalka osuu ampujametsästäjää kasvoihin. <br>\n<br>\n\"Sytyttimet eivät toimi!\", Summerganon huutaa panssariovelta.<br>\n\"Kapura! Tykki!\", Matoro huutaa, hänen itsensä lentäessä poispäin tykistä. Hän irroittaa harppuunansa.<br>\n<br>\nTulen toa syöksyy kahden vartijan läpi portaissa olevan tykin ohjaimiin. Hän kääntelee tykkiä ja ampuu. Ammus osuu lyhyeen pimeyden metsästäjään, joka räjähtää tuhansiksi haarniskanpaloiksi ja vereksi.<br>\n<br>\n\"Yh.\", Matoro toteaa. Kapura koittaa ampua ovea ilman että mikään metsästäjä änkee väliin.<br>\nHän puristaa liipasinta, suuri kranaatti lähtee liikkeelle ja osuu teräsoveen. Ovi räjähtää valtavalla voimalla, heittäen kaikki huoneessa olijat maahan.<br>\nSuuret teräskappaleet lenetelevät huoneeseen.<br>\n<br>\n\"Sisään!\", Suga ilmoittaa. Kolme toaa saapuvat saliin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":532,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-12-19T09:50:00.000Z","content":"<strong>Xia, Metsästäjien linnakke, torni</strong><br>\n<br>\n\"Matkalaukkuja..?\", Summerganon sanoo äimistyneenä. \"Mitä hiivattia?\", Kapura kummastelee. Sillä sali on täynnä matkalaukkuja. \"Ovelaa, minusta tuntuu, että nämä eivät ole ihan... viattomia. Ollaan varuillamme.\", Matoro toteaa ja kävelee edemmäs salissa. \"Jospa pengotaan hieman.\", hän jatkaa ja nappaa satunnaisen laukun. Suga ja Kapura seuraavat esimerkkiä ja kolmikon onneksi laukuista ei paljastu mitään liian epämiellyttävää tai vaarallista. \"Vain rojua.\", Kapura sanoo helpottuneena. \"Ehkä, mutta tässä on kyllä jotain... outoa.\", Summerganon sanoo. Koko kolmikko tuntuu olevan samalla mielialalla: puoliksi huvittunut, puoliksi huolissaan ja hämmästynyt. \"Kuka olisi arvannut, että päädymme penkomaan metsästäjien matkalaukkuja.\", Summerganon jatkaa avatessaan jälleen laukun, joka oli tällä kertaa täynnä erilaisia pieniä kapseleita, joissa ei kuitenkaan ollut mitään. He penkovat vielä jonkin aikaa, kunnes suurin osa laukuista on koluttu. Tarkistettujen laukkujen pinojen alta paljastuu vanannäköisiä, raskaita laukkuja. Matoro on ottamassa yhtä niistä, mutta...<br>\n<br>\n<em>\"Ne ovat tuolla...\"</em><br>\n\"Hetkonen, taisin kuulla jotain!\", Matoro sanoo ja jähmettyy. Kapura ja Suga ovat hiirenhiljaa, kuulostellen. He kuulevat jostain askelia. Raskaita askelia.<br>\n\"Ne tulevat.\", Kapura sanoo hiljaa.<br>\nHe näkivät ovella, josta he tulivat kaksi suurta hahmoa. Huoneen vastakkaisen puoleen toinen ovi täyttyi myös muutamasta suurikokoisen metsästäjän varjosta. <br>\n\"Me emme pääse ulos..\", Matoro voihkaisee.<br>\n<br>\nKolmikko kasaantuu yhteen hallin keskelle. Matoron löytämä vanha, musta ja merkillisesti kuvioitu laukku on heidän jalkojensa juuressa. Heidän jalkojensa juuressa lojui myös muutama muu laukku, jotka tuntuivat kiehtovan heitä. \"Parasta ottaa nämä mukaan.\", Summerganon sanoi ja muut nyökkäsivät. Jokaisella kolmikosta oli nyt ksäissään matkalaukku ja he katsoivat miten suurikokoisia metsästäjiä lähestyi kahdelta suunnalta. <br>\n<br>\n\"Mitä ihmettä täällä on tapahtunut?\", yksi metsästäjä rääkyi nähdessään laukut. <br>\n\"En minä tiedä, en ole juuri koskaan tutkinut tätä hallia.\", toinen vastasi murisevalla äänellä. Kolmikko perääntyi hitaasti kohti seinää, metsästäjien lähestyessä. Matoro yritti ampua kiipeilykoululla yhtä metsästäjää, mutta osuikin mystiseen laukkuun, jonka hän oli kasan alta löytänyt. Metsästäjä huomasi tämän ja laittoi jalkansa laukun päälle. Laukku ei liikahtanut metsästäjän vuoksi ja koukku palasi Matorolle. Metsästäjät luulivat, että Matoro yritti saada laukun ja kiinnostuivat siitä. Muutama suuntasi häijyn katseen kolmikkoon. \"Ovatko nuo oikeasti noin tyhmiä...\", Summerganon kysyi ja samalla hetkellä metsästäjät riuhtaisivat laukun rajusti auki.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">KA-BOOM</span><br>\n<br>\nLaukku räjähti uskomattomalla voimalla, ja suurikokoiset metsästäjät sinkoilivat sinne tänne ja kiveä ja laukunpalasia lenteli ympäriinsä. Kolmikko oli niin kaukana hallin keskustasta, ettei kärsinyt ja he väistivät täpärästi seinää kohti sinkoutuneen metsästäjän ruhon. \"Nopeasti, ovelle!\", Kapura huutaa ja kolmikko säntää ovelle, josta he eivät olleet vielä kulkeneet. He jättivät palavan ja räjähtäneen hallin taakseen, mukanaan kolme laukkua. \"Toivottavasti nämä eivät räjähdä.\", Matoro sanoi kolmikon päästessä pois hallista. He olivat nyt porraskäytävässä. \"Ylös.\", Matoro sanoi ja lähti kulkemaan edeltä. Summerganon kääntyi vielä kerran katsoakseen palavaan halliin. Liekkien ja savun keskeltä hän erotti, miten oviaukkoon (siihen, josta he olivat halliin saapuneet) ilmestyi suuri ja tumma hahmo. <br>\n<br>\n\"Huomaavatkohan he ollenkaan, että kävimme tuolla?\", Kapura hymähtää ja säntää sitten Sugan kanssa Matoron perään. Kolmikko pääsisi pian tornin seuraavaan kerrokseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":533,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-19T10:28:00.000Z","content":"<strong>Xia, Metsästäjien tukikohdan komentotorni</strong><br>\n<br>\n\"...Ja sillävälin kun ne mäntit jahtasivat sitä kolmikkoa pitkin linnoitusta, minä käskin valmistella vähän sitä holvia. Nyt se on täynnä laukkuja, joista muutamissa on pommi sisällä. TSO:n esineen laukku on pohjalla ja varustettu numerokoodilukolla. Ah, että olen fiksu. Jos ne selviävät holviin asti, löytävät oikean laukun ja arvaavat koodin, olen Makutan veljeskunnan kuningas! Ahahaha!\", joku tietokoneella istuva valvojametsästäjä puhelee itsekseen.<br>\n<br>\n\"Hei, ne tunkeilijat räjäyttivät holvin ja ryöstivät oikean laukun!\", joku metsästäjä tulee ilmoittamaan.<br>\nTietokonetyyppi iskee päänsä näppäimistöön.<br>\n<br>\n<strong>Kerros alempana</strong><br>\n<br>\n\"Luuletko etteivät ne huomaa sen huoneen räjähtäneen?\", Matoro vastaa.<br>\n\"...Jotkut metsästäjät ovat kyllä <em>niin</em> älykkäitä, että eivät välttämättä huomaisi.\", Suga vastaa.<br>\n<br>\n\"Tässä kerroksessa ei ole ketään. Tutkitaan nuo laukut.\", Kapura ilmoittaa ja laskee suuren laukun maahan.<br>\nHän vetäisee kaksi salpaa auki ja paljastuu numerokoodinäyttö.<br>\n\"Veikkaan että tämä on oikea.\", hän ilmoittaa.<br>\n<br>\n\"Numerokoodia kysytään? Pahapaha.\", Matoro puhelee. <br>\nSummerganon avaa toisen laukun, tyhjää. <br>\n\"Mikähän on TSO:n puhelinnumero?\", Matoro kysyy leikillään.<br>\n\"Kolminumeroinen koodi. Mahdollisuuksia tuhat.\", Summerganon miettii.<br>\n<br>\n\"750?\", Matoro kysyy. \"TSO numeroina.\"<br>\nKapura kierittleee numerorenkaita oikean asentoon. Ei mitään.<br>\n<br>\n\"Keksin.\", Kapura ilmoittaa lyhyesti ja kuumentaa miekkaansa. Terä uppoaa metallisen laukun läpi, katkoen salvat.<br>\n\"...Sisällä ei ole mitään?\", tulen Toa jatkaa.<br>\n<br>\nKaikki kolme kääntyvät vaistomaisesti katsomaan kolmatta laukkua.<br>\n<br>\n\"Päivää.\", pitkä olento joukon takana ilmoittaa. <br>\n\"Eliminator on valmis eliminoimaan tunkelijat.\"<br>\n<br>\n[spoil]Nuh, ei mikään huippuposti mutta posti kuitenkin.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":534,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-12-19T12:11:00.000Z","content":"Nazorakpartio katseli merta rannalla. Siellä tapahtui jotain kummallista: merestä nousi Matoraneja. Ne tulivat kuin olisivat kävelleet koko meren läpi. Niiden silmät hehkuivat punaisena, ja aavemaisen kuoron ääni kantautui korkealle muurille.<br>\n<em>”Nimda. Nimda. Nimda. Nimda.”</em><br>\nNazorakit olivat hieman huvittuneita.<br>\n”Ampukaa niitä tykeillä.”<br>\nNazorakit ampuivat. Matoran, johon osui, lennähti palasina ilmaan. Muuta jatkoivat etenemistään hitaasti, mutta varmasti. Nazorakit alkoivat kauhistua, sillä Matoranit eivät välittäneet tuskasta. He ammuskelivat kivääreillään, mutta Matoranit vain tulivat täyteen reikiä. Pian joukko torakoita oli kuollut, ja Matoranit jatkoivat kohti Nazorak-tukikohtaa.<br>\n<br>\n<strong>Nazorakein trooppinen tukikohta</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><br>\n<param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/TaR2-GVcA_I/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/TaR2-GVcA_I"></iframe></span></span>><br>\n<param name="allowFullScreen" value="true"></param><br>\n<param name="allowscriptaccess" value="always"></param><br>\n<embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/TaR2-GVcA_I/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/TaR2-GVcA_I"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"><br>\n</embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Kutsukaa apujoukkoja”, joku muurilla seisovista torakoista huusi, kun kolme Matorania oli hänen kimpussaan. Ne repivät hänen silmänsä irti ja purivat poikki hänen kaulansa. Ne kiipesivät muurin sileää seinää pitkin musertamalla seinään ensi syvän lohkeaman ja kiipesivät niiden avulla.<br>\n<br>\nTorakoita juoksi kauhuissaan ympäriinsä, ja Matoranit tappoivat niitä ehtiessään. Jotkut torakoista olivat tarpeeksi rohkeita ammuskellakseen Matoraneja edelleen, mutta monikaan ei ehtinyt kuolla.<br>\n<br>\nAbzumo tuli asumuksensa parvekkeelle ja katseli hölmistyneenä sekasortoa, joka pihalla vallitsi. Yksi Matoran kiipesi ylös parveketta kohti. Abzumo katsoi sen kulkua julmasti ja ampui varjosäteen, joka hajotti Matoranin palasiksi. Mutta yhä vain niitä tuli ylös.<br>\n<br>\nSuurin osa vartiossa olleista torakoista oli kuollut. Noin puolet Matoraneista oli kuollut. Mutta loput jatkoivat raivokkaasti etenemistään.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://img593.imageshack.us/img593/4382/nimdanimdanimdanimda.png\"><br>\n<br>\nLisää Nazorakeja tuli linnoituksesta. Useampi Matoran menetti henkensä, mutta jäljellä olevat hyökkäsivät raivoissaan vastustajaa päin. Jokainen Nazorak sai itseensä kiinni takiaisen lailla roikkuvan Matoranin, joka raapi, puri ja tappoi kaikin mahdollisin keinoin.<br>\n<br>\nAbzumo katsoi joukkojensa tappiollista taistelua. Tämä ei voinut olla totta. Mistä nämä hullut tulivat?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":535,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-12-19T16:43:00.000Z","content":"<strong>Stelt, ranta</strong><br>\n<br>\nGuardian veti ruumistaan uupunein käsin ylös soraista rannikkoa. Sinisen Skakdin mekaanisen silmän aukoista valui vettä. Kaikeksi onneksi laite oli ohjelmoitu sammumaan tällaisissa tilanteissa oikosulun välttämiseksi.<br>\n<br>\nGuardian nosti päätään rannasta ja yski voimakkaasti ja kivuliaasti. Katkeran suolaista vettä tuli litrakaupalla skakdin keuhkoista. Guardian hakkasi itseään selkään parhaansa mukaan.<br>\nVesi tuli ulos yllättävän helposti, mutta skakdin keuhkoihin jäi ahdistava halkeamisen tunne. Guardian rojahti rantahiekalle makaamaan poskelleen, sulki ainoan silmänsä ja otti pari rauhallista henkäystä.<br>\n<br>\n\"Uiminen on mukavaa, eikö?\" Makuta Nuin lievästi uupunut ääni sanoi jostain takaa. Äänessä oli lievä ilkkuva sävy.<br>\n<br>\n\"<em>Skrarrrarar</em>\", Guardian vastasi sylkien soraa ja hiekanjyviä suustaan. Sana, jota Guardian oli juuri käyttänyt oli yksi skakdin kielen rumimmista kirosanoista. Sen merkitys ei ollut Manulle täysin selvä, mutta hän ei tarvinnut käännöstä. Joidenkin lausahdusten sanoma rikkoi kaikki kielirajat.<br>\n<br>\nVettä valui paljon myös Manun improvisoidun haarniskan raoista. Kontallaan puoliksi rantavedessä lojuva Makuta ei omistanut keuhkoja eikä käytännössä muitakaan sisäelimiä, mutta noin kilometrin uintireissu käytännössä kaiken aikaa veden alla ei ollut tehnyt hyvää edes Makutan aavemaiselle ruumiille. Manu sai kuitenkin itsensä vähitellen pystyyn ja käveli Guardianin luokse. Guardian kääntyi makaamaan selälleen ja räpytteli silmiään yskäisten kevyesti.<br>\n<br>\n\"Seurasivatko ne meitä?\" Guardian kysyi Manulta. Manu vilkaisi taakseen, kohti merta.<br>\n\"En tiedä\", Makuta vastasi. \"Minä olin luomassa niitä. Eivät ne silloin osanneet uida.\"<br>\n<br>\nGuardian kohotti päätään. \"Entä nyt?\"<br>\n<br>\nMakuta Nui kohotti olkapäitään. \"Toivottavasti eivät. Mutta pelkään, että niiden halu muokata omaa perimäänsä tarttui niille minulta ja siltä ssssaaamarin sssihisijältä.\"<br>\n<br>\nGuardian nousi vaivoin seisomaan. Se oli operaationa harvinaisen vaikea, kun skakdin raajat olivat käytännössä puuduksissa. Guardian pääsi kuitenkin vähitellen seisomaan ja ravisti vettä pois harjastaan.<br>\n\"Eikö se...kapteeni ollut jonkinlainen eliitti?\" Guardian kysyi. \"Ne muut vain sätkivät pudotessaan veteen.\"<br>\n<br>\nGuardian ja Manu katsoivat toisiaan hetkellisesti.<br>\n\"Löytääköhän se karttamme sieltä rojusta?\" Manu kysyi.<br>\n<br>\n\"Vaikea sanoa\", Guartsu vastasi. \"Etsitään nyt vain nukkumapaikka jostain yöksi. Tiedätkö yhtään?\"<br>\n<br>\n\"Mieluiten joku Matoran-taverna. En luota niihin peikkoihin pätkän vertaa.\"<br>\n<br>\nKaksikko lähti kävelemään väsyneenä rantahiekkaa pitkin kohti metsää, jonka takaa pilkisti pari savuvanaa. Kylmyys alkoi vähitellen ulottua näille merialueille, joten takat oli hyvä pitää tulessa.<br>\nIlta-aurinko alkoi vähitellen paljastua pilvikerroksen takaa. Se lämmitti hieman Guardiania ja Manua, jotka hytisivät vielä meriveden kylmyydestä.<br>\n<br>\n<strong>Nazorakein pesä, geenitutkimuslaboratorio</strong><br>\n<br>\nHuoneen haju oli steriili. Ilmassa leijaileva puhdistusaineiden hienovarainen tuoksu sai ainoan huoneessa olevan Nazorakin oksennuksen partaalle. Edes Nazorakin hyönteismäisen suun päällä oleva läpinäkyvä happinaamio ei estänyt kuvottavan steriilin tuoksun pääsyä sisään. Nazorakin silmiä kirveli hieman.<br>\n<br>\nNazorakilla oli hyvin vaaleanruskea iho, jonka sävy muistutti enemmän hiekkaa kuin torakoiden tavanomaista tummanruskeaa. Kyseessä olikin yksi varhaisimmin syntyneistä Nazorakeista. Perimän muuntelu oli herättänyt jo pienessä toukassa kiinnostuksen tieteeseen.<br>\n<br>\n006 ei pitänyt päällään erityisen raskasta haarniskaa. Beigen torakan valkoinen suojavarustus oli kevyttä ja osittain läpinäkyvää. Sen todellinen tarkoitus olikin suojata torakkaa kemikaaleilta.<br>\n<br>\n006 keskittyi työhönsä täysillä ja siirteli pinseteillä ja ruiskuilla erilaisia nesteitä petrimaljasta toiseen. Kenraali oli ollut jo viikon erittäin huonolla tuulella ja vaatinut nopeaa edistystä uuden sukupolven torakoiden kehittelyssä. Joku olisi voinut sanoa, että Kenraalin sisäisen ärtymyksen oli vapauttanut jo 955:n kuolema ja erikoishaarniskan tuhoutuminen. 006:ta ja mekaniikkatiimiä oltiin syytetty molemmista.<br>\n<br>\nJoskus 006 kyseenalaisti hetkellisesti johtajansa, Kenraali 001:n pätevyyden. Viime viikkojen ajan Nazorakein tiederyhmän johtaja oli kuitenkin yrittänyt pyyhkiä edes vähäiset vastarinta-ajatukset päästään. <br>\nAjatukset olivat vaarallisia. 007 saattaisi kuulla. <em>Kädet</em> saattaisivat kuulla.<br>\n<br>\n006 nousi tuoliltaan ja huokaisi kevyesti. Kidusgeeni toimi joidenkin harvojen hyvägeenisten eliittien perimässä, mutta tavallisten sotilaiden kehot hylkivät sitä.<br>\nTämä ei olisi ollut ongelma, jos laivastossa ymmärrettäisiin pysyä poissa vedestä. Amiraalin jääräpäisyys oli suorastaan legendaarista.<br>\n<br>\nTuhottuaan petrimaljan hyödyttömät kromosomipätkät kuvottavan hajuisilla kemikaaleilla 006 sammutti geenitutkimuslaboratorion valot ja poistui. Mekaniikkaosaston seuraava projekti vaati torakan täyden keskittymisen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":536,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-12-19T19:19:00.000Z","content":"<strong>Nazorakein trooppinen tukikohta</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><br>\n<param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/TZwe7BBHEyE/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/TZwe7BBHEyE"></iframe></span></span>"><br>\n</param><br>\n<param name="allowFullScreen" value="true"><br>\n</param><br>\n<param name="allowscriptaccess" value="always"><br>\n</param><br>\n<embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/TZwe7BBHEyE/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/TZwe7BBHEyE"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"><br>\n</embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAbzumo käveli ruumiiden keskellä. Torakoiden ylivoima oli vienyt voiton pienestä Matoran-ryhmästä. Makutaa kiinnosti, mikä oli saattanut nämä Matoranit sellaiseen taisteluvireeseen. Hän otti muutaman ruumiin tutkimuksia varten. Muutaman kymmentä torakkaa oli kuollut. Niiden toverit raahasivat niitä joukkohaudattavaksi muutaman kilometrin päähän tukikohdasta. Matoranit eivät pystyisi sellaiseen tuhoon. Abzumo oli varma, että tämä liittyi jotenkin Nimdaan.<br>\n<br>\nVäliaikaisena laboratoriona toimivan huoneen ovi avautui Abzumon astellessa sisään. Yksi Matoran paiskattiin tutkimuspöydälle. Makuta otti suuren veitsen ja avasi ruumiin. Sen jälkeen hän mietti, miksi oli niin tehnyt, kohautti olkiaan ja jatkoi puuhiaan.<br>\n<br>\nMatoranista ei selvinnyt mitään mielenkiintoista. Se oli vain ruumis. Aivan tavallinen. Makuta kirosi ja heitti ruumiin ulos ikkunasta. Kaikki meni pieleen. Klaanilaiset pääsivät karkuun, zombi-Matoranit tappoivat joukkoja, eivätkä paljastaneet salaisuuksiaan kuoltuaan, siru oli yhä kateissa.<br>\n<br>\n<strong>Stelt</strong><br>\n<br>\nTumma hahmo hiippaili kohti majataloa. Se luikahti sisään ikkunasta, jonka huoneen asukas oli avannut kuumuuden takia. Pian äänetön murhaaja oli tappanut huoneen asukkaan, että todistusaineistoa ei varmasti jäisi.<br>\n<br>\nMurhaaja hiippaili huoneeseen, jossa tiesi parin klaanilaisen nukkuvan. Hän ei antaisi heidän päästä pakoon tällä kertaa.<br>\n<br>\nHiippailija avasi huoneen oven vältyttyään nähdyksi tulemisen aulassa. Sängyissä oli jotain. Pimeydessä olento hymyili. Hän meni toisen sängyn luokse ja otti esiin miekkansa. Juuri, kun hän aikoi lävistää sängyllä makaavan hahmon, hänen takaansa jokin iski häntä päähän. Hän pudotti miekkansa.<br>\n<br>\n”Hyvä yritys, 666”, Manu sanoi, ”mutta se ei onnistunut. Olit lävistää tyynyt. Vanha temppu.”<br>\n”Makuta, sinä kuolet!” kapteeni huusi ja ryntäsi kohti Makutaa aseetta.<br>\nTämä väisti niin, että 666 ryntäsi suoraan ikkunan läpi.<br>\nGuardian tuli pois pimeästä nurkasta.<br>\n”Hyvä, että järjestimme vartiovuorot. Ilman olisimme kuolleet.”<br>\n”Tosiaan”, Manu vastasi. ”Jospa vaihtaisimme majataloa? Omistaja saattaa sitä paitsi tulla valittamaan ikkunan takia.”<br>\n”Hyvä idea tosiaan”, Guartsu tokaisi. He hiippailivat ulos aivan yhtä hiljaa, kuin 666 oli hiippaillut sisään. Paitsi, että he eivät murhanneet steltiläisiä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":537,"creator":"Jake","timestamp":"2010-12-20T13:21:00.000Z","content":"<strong>Klaanin päärakennus</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/O4gngu-7fDY/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/O4gngu-7fDY"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/O4gngu-7fDY/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/O4gngu-7fDY"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPieni robotti oli muuntautunut taas, nyt se oli hieman isompi, koska se oli täydessä mitassa jaloillaan. Robotti käveli tietokoneen viereen. Yksi sen sormista muuttui kaapeliksi ja kytki itsensä tietokoneeseen, sitten robotti muuntautui muistitikun näköiseksi. Kun se oli ladannut tietoja koneelta, se muuntautui takaisin. Se puhui särisevällä, metallisella äänellä: \"Notfun löydetty. Decon kuittaa.\" Sen sisältä kuului selvästi vastaus, aivan niinkuin radiosta. Sitten robotti muuttui lintumaiseen muotoonsa ja lensi ovelle, jossa se hakkeroi lukon taas auki, ja lensi yön pimeyteen.<br>\n<br>\nSamaan aikaan Notfun heräsi. \"Yarr. Tarvitsen rommia\", Notfun sanoi itselleen. Hän koputti naamioonsa, ja sieltä tuli pieni ötökkä. \"Hae minulle rommia, heti\", Notfun sanoi ötökälle. Ötökkä lähti kävelemään huoneesta ulos. Kohta se tuli takaisin kuljettaen rommipulloa. \"Hyvä.. Rommia..\", Notfun sanoi. Kun hän avasi pullon ja oli juuri kaatamassa tätä ihanaa ainetta kurkustaan alas, hän huomasi että pullo oli muuten tyhjä, lukuunottamatta pientä lappua. Hän otti lapun, avasi sen. \"Lähde bioklaanista heti paikalla, sinulla on vuorokausi aikaa kadota, muuten tuhoan sinut\", Notfun luki. \"Mitä- en tajua tuosta mitään..\" Notfun kallisti pulloa, jolloin siitä putosi toinen lappu. \"Tuhoan sinut raa-asti\", siinä luki. \"Seikka on saletti, minä lähden täältä aamun koittaessa..\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":538,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-20T15:36:00.000Z","content":"<strong>Xia, Metsästäjien linnake, komentotornin kolmas kerros</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><br>\n<param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/CHG7AotMoQw/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/CHG7AotMoQw"></iframe></span></span>"><br>\n</param><br>\n<param name="allowFullScreen" value="true"><br>\n</param><br>\n<param name="allowscriptaccess" value="always"><br>\n</param><br>\n<embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/CHG7AotMoQw/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/CHG7AotMoQw"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"><br>\n</embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMustavalkea toa heittäytyy sivuun pimeässä huoneessa, suuri, musta koura iskeytyy maahan hännen kohdalleen. Eliminatorin nimellä kulkeva metsästäjää kunnioitaa varjotkin, näin tarina kertoo.<br>\n<br>\nKapura suorittaa myös nopean väistöliikkeen, ja Eliminatorin koura osuu Summerganonin valkoiseen panssariin. Musta tappaja suorittaa nopean liikesarjan ja potkaisee Matoroa rintaan. <br>\n<br>\nSummerganon nappaa suuren miekkansa ja ottaa askeleita kohti olentoa, tämä väistää iskun ja onnistuu lyömään kynsillä miekan pois. Kapura ampuu tulta miekastaan, joka slevästi vaikuttaa hieman tähän tappajaan.<br>\n<br>\nMatoro nappaa miekkansa ja huitaisee Eliminatoria. Tämä väistää iskun, mutta Summerganonin seuraava isku osuu kohteeseensa. Eliminator katoaa yhtäkkiä ja ilmestyy varjoista Kapuran taa, iskien tämän kynsillään maahan. <br>\nOlennon tyhjät silmät tarkkailevat kolmikkoa. Metsästäjän suuret kynnet alkavat hehkua.<br>\n<br>\nÄärimmäisen nopea käsien kohotus voittaa Matoron ja Summerganonin refleksit ja voimakas salama valaisee hetkeksi koko huoneen. Kapura kääntyy maassa katsomaan, Summerganon makaa savuavana mahallaan kivilattialla. Matoro on syöksynyt takaseinään kevyempänä, ja hänkin on tajuton.<br>\nTulen Toan aivot raksuttavat. Nyt pitää keksiä jotakin, ja nopeasti. Kapura keskittyy kutsumaan naamionvoimaansa.<br>\n<br>\nEliminator kohottaa kätensä valmiiksi tappamaan maassa makaavan Tulen Toan. Kapuran kanohi Shan alkaa hehkua. Mustan olennon kynnet lähtevät iskuun. Silmänräpäyksessä valtava vesimäärä iskeytyy syyrella paineella korkean metsästäjän rintaan, iskien tämän takaseinään. Kapura hyödyntää saamansa yllätysedun ja keskittyy muuttamaan olennon painovoimaa. Eliminator iskeytyy kattoon ja sitten lattian läpi. Toa nappaa salkun ja ryntää herättelemään kahta toveriaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":539,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-20T17:49:00.000Z","content":"<strong>Metsä</strong> <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/w3FEtqXms9M/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/w3FEtqXms9M"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/w3FEtqXms9M/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/w3FEtqXms9M"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe> <br>\n<br>\nNazorakitmarssivat metsässä ja heidän vakavasti otettava johtajansa käveli näiden rinalla, huutaen käskyjä vähän väliä.<br>\n<br>\nJotakin lennähti ilmassa, se oli lintu, lintu, joka ihme kyllä vielä lensi.<br>\n<br>\nSe nappasi suuhunsa yhden nazorakin ja jotakin roikkui sen jaloissa, Suurehko toa ja suurehko...<br>\n<br>\n\"Matoran?\", Paha GK katsoi ällistyneenä.<br>\n<br>\n\"Tuo on se, tuo on se, joka on häirinnyt minua! Tappakaa tuo toa!\"<br>\n<br>\nJos tapettavalla toalla olisi ollut yksi sekunti aikaa enne linnun kääntymistä hän olisi nähnyt sen mitä oli viimeisimmät hetkensä pelännyt.<br>\n<br>\nNazorakit avasivat tulen ja alkoivat tykittämään lintua.<br>\n<br>\nLintu ei kestäisi enään paljoa tällaista kidutusta. GKn paha minä iski sitä varjokädellä kaulaan ja piti sitä kuristus otteessa.<br>\n<br>\n\"Ampukaa se!\" <br>\n<br>\nNazorakit ampuivat sen toisenkin silmän sokeaksi. Lintu törmäsi puuhun ja nazorakit ampuivat sen seulaksi.<br>\n<br>\n\"Kuule Gekko. nÄinköhän ikinä pääsemme järvelle?\"<br>\n<br>\nGlatorianking oli peloissaan, hän tiesi mitä voimia toa omasi, mutta nyt kun he kohtasivat kasvokkain. <br>\n<strong>\"Ei, tätä ei saanut käydä.\"</strong> <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/QW7ySPCRuyg/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/QW7ySPCRuyg"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/QW7ySPCRuyg/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/QW7ySPCRuyg"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe> <br>\n\"No niin toa... on aika <strong>Kuolla!</strong>\"<br>\n<br>\n\"Umbra, tästä tulee likaista. Koitetaan pysyä edes hengissä.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":540,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-20T18:56:00.000Z","content":"<strong>Xia, Mustan Käden salainen komentokeskus</strong><br>\n<br>\nKaksi nyrkinmuotoista koloa lattiassa peittyivät punamustan hahmon kävellessä niiden yli ja samalla ulos huoneesta. Herra katsoi Killjoyn poistumista ja juuri, kun Killjoy oli avaamassa ovea, puhkesi Herra puhumaan.<br>\n<br>\n\"Ennen kuin menet, minulla on jotain mitä tarvitset.\"<br>\n<br>\nKilljoy kääntyi ja odotti, että Herra käveli hänen eteensä. Herran käsi nousi koholle ja siitä paljastui avainkortti. Kortti, jossa oli Mustan Käden tunnus, kortti, jota Killjoy etsi.<br>\n<br>\n\"Miten... miten te saitte sen?\"<br>\n<br>\nHerran katse madaltui hieman ja murheellisen oloisena.<br>\n<br>\n\"Selviytyäksemme... löytääksemme paikkamme tässä maailmassa... teimme sopimuksen. Rauhansopimuksen... Purifierin kanssa.<br>\n<br>\nKilljoy ei ollut uskoa kuulemaansa. Tämän kädet puristuivat nyrkkiin.<br>\n<br>\n\"TE SIIS TEITTE SOPIMUKSEN VIHOLLISEN KANSSA, JOKA UHKAA TUOMITA KAIKKI TEOILLAAN, VEI KORTIN ALUNPERIN MINULTA JA TAPPOI YHDEN OMISTAMME. TE TEITTE SOPIMUKSEN PAHOLAISEN KANSSA?!\"<br>\n<br>\nKilljoyn mylvintä täytti huoneen. Hänen karjuntansa oli niin luja, että hänen kypäränsä äänentoistosensorit ylikuormittuivat ja ääni särähteli pelottavan mekaanisesti. Herra otti askeleen taaksepäin ja tiputti kortin maahan peloissaan. Killjoy käveli hitaasti tätä kohti, kihisten raivosta.<br>\nTiedot, joita hän oli tänään saannut kuulla, olivat hänelle liikaa. Musta Käsi ja metsästäjät... kaksi puolta joihin hän kuului, kaksi puolta joita hän kumpikin vihasi. Vain yksi vaihtoehto oli jäljellä. Killjoy antoi äänettömän komennon puvulleen ja teksti alkoi virrata näytölle:<br>\n<br>\n<span style=\"color:green\"><span style=\"font-family:Geneva\">Uusi ykkösobjektiivi, eliminoi Käden johtaja, ota kortti ja poistu paikalta ottaen vahkit komentoosi. Objektiivi kaksi: Löydä Purifier ja eliminoi.</span></span><br>\n<br>\nHerran silmät suurenivat Killjoyn ajaessa hänet nurkkaan. Hän sulki silmänsä, pudotti sauvansa ja antautui tilanteelle.<br>\n<br>\n\"Tunteet johtavat\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":541,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-12-20T19:05:00.000Z","content":"<strong>Xia, Metsästäjien linnake, komentotornin kolmas kerros</strong><br>\n<br>\n\"Hei, herätkää!\", Kapura sanoo kovaa ravistellen tovereitaan. Summerganon avaa silmänsä. \"Perhana, vedinkö kauankin sikeitä?\".<br>\n\"Vähän aikaa vain, yritetään saada Matoro jalkeille.\", Kapura vastaa ilahtuneena siitä, että Sugalla oli kaikki hyvin. Matorokin nousi pian hyväkuntoisena. \"Huh, sepäs oli...\", hän mutisee ja kehuu sitten vielä kuuluvalla äänellä Kapuraa. \"Hienosti hoidettu!\". \"Samaa mieltä, kiitos.\", Summerganon sanoo hymyilleen. <br>\n<br>\n<br>\nKolmikko avaa kaksi laukkua. Ei mitään. Katseet kääntyvät kolmannen laukun puoleen. Heitä jännittää... <br>\n\"Käydäänpä nyt käsiksi tähän laukkuun. Me tulimme tähän torniin, jotta löytäisimme etsimämme... ja etsimämme on varmasti jossain niistä laukuista, toivottavasti tässä.\", Matoro sanoo omaa laukkuaan osoittaen ja kuulostaa määrätietoiselta. Se on sattumalta mukaan tarttunut laukku. Sattumalta räjähdyksestä selvinnyt. Silti se ei tunnu sattumalta. <br>\n<br>\nLaukku avautui. Sieltä paljastui puolet siitä, mitä he olivat tulleet etsimään. Nimdan siru. Kolmikko tuijotti sitä jähmettyneenä puoli minuuttia. Puoli minuuttia, joka tuntui tunnilta. \"Toinen pala ei ole täällä.\", Summerganon sanoi kuin transsissa. Matoro sulki laukun ja otti sen. \"Meidän on siis aika poistua.\"<br>\n<br>\n<em>\"Ne eivät pääse ulos, tapetaan ne.\"</em><br>\n<br>\n\"Valmistautukaa taisteluun.\", Summerganon sanoo. <br>\n\"Me pääsemme pois, meitä ei estetä.\", Kapura kailottaa. Kolmikko uhkuu päättäväisyyttä, kun se vetää yhdessä miekat esiin.<br>\n<br>\nPortaista kuului askelia. Portaiden päähän, kolmikon eteen ilmestyy vähäinen metsästäjä, joka tuntuu murenevan silmissä kohdatessaan horjumattoman kolmikon. Alempi kerros vaikuttaa kuhisevan metsästäjiä, äänistä päätellen, mutta tämä yksinäinen tiedustelija ottaa kirveensä esiin, valmistautuen sen kannalta kenties epätoivoiseen taisteluun.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":542,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-12-20T22:59:00.000Z","content":"<strong>Verstas, laboratorio ja leikkauspöytä</strong><br>\n<br>\nKepe asetti nauhuriin kasetin, johon lätkäistyyn maalarinteipinpalaan oli kirjoitettu mustalla tussilla rautakuolemille annettu nimi. Hän napsautti nauhurin käyntiin ja huokaisi.<br>\n<br>\n\"Taistelussa tuhoutuneen Feterran tutkimusloki, osa yksi\", hän sanoi, ja vetäisi hengityssuojaimen kasvoilleen. Metallinen, kuollut otus makasi monien lamppujen polttopisteessä leikkauspöydällä keskellä pimeää huonetta.<br>\n<br>\nKepellä oli mennyt pitkään rohkeutensa keräämisessä tätä pientä, kirurgista operaatiota varten. Mutta mikä oli tehtävä oli tehtävä.<br>\n<br>\n<strong>Verstaan synkät syöverit</strong><br>\n<br>\nDox ei tiennyt mistään mitään. Vain että hirviö oli poissa. Se oli kadonnut kuin tuhka tuuleen häneen kajoamatta. Dox katseli pelokkaana ympärilleen. Edes sen jalanjälkiä ei näkynyt pölyisellä lattialla. Hän poimi öljylamppunsa maasta.<br>\n<br>\nOliko hän kuvitellut kaiken?<br>\n<br>\nHän vilkuili nurkkien taakse vielä varmistuakseen asiasta. Ei ristin sielua. Jotain kummaa oli tekeillä. Tekeillä paikassa, jossa kukaan ennen häntä ei ollut käynyt.<br>\n<br>\nHän valitsi käytävän, jota pitkin kuvitteli tulleensa. Se jatkui ja jatkui kiviseinäisenä, kunnes ei näyttänyt enää yhtään tutulta. Hän oli eksyksissä.<br>\n<br>\nHän tahtoi päästä pois.<br>\n<br>\nHän tahtoi päästä kotiin.<br>\n<br>\nMutta mahdollisuudet löytää tie ulos tästä äärettömästä sokkelosta olivat häviävän pienet.<br>\nMitä hän saattoi tehdä?<br>\n<br>\nHän istahti lattialle epätoivoisena. Kuka voisi pelastaa hänet tästä ahdingosta?<br>\nVastaus tuli pian. Se tuli taskulampun valokeilan muodossa pimeältä käytävältä. Dox huokaisi helpotuksesta, mutta veti huokauksen takaisin huomattuaan mikä taskulamppua kädessään piteli.<br>\nHänen silmissään sumeni.<br>\n<br>\nHän heräsi leikkauspöydältä kelmeästi valaistusta huoneesta. Häntä ympäröivät lääkärintakkiset hahmot, joista suurimmalla osalla oli hengityssuojaimet.<br>\nHän yritti ensin liikkua, sitten rimpuilla, mutta oli tiukasti kiinni pöydässä vahvoilla siteillä.<br>\nYksi lääkärintakkinen hahmo tuli hänen eteensä.<br>\nHän näki sen torakankasvot.<br>\nHän huusi.<br>\n<br>\nTorakkalekurin viereen tuli musta hahmo, jolla oli uhkaava katse ja siniset kädet.<br>\nHän huusi vielä kovempaa.<br>\n<br>\n[spoil]Guh. Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja aktivoitua hieman.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":543,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-21T11:44:00.000Z","content":"<strong>Xia, Metsästäjien komentotornin kolmas kerros</strong><br>\n<br>\n\"Paljonko meillä on niitä sulatinsysteemiräjähteitä?\", Matoro kysyy nopeasti. <br>\n\"Ei, Killjoy antoi vain kolme.\", Summerganon vastaa.<br>\n\"Veikkaan että portaikko on niin täynnä vihaisia Metsästäjiä että olisi itsemurha mennä sieltä.\", jään Toa jatkaa.<br>\n\"Veikkaan samaa. Mennään ylöspäin, sieltä voi löytyä jotakin.\", Kapura ehdottaa.<br>\nHämmentynyt metsästäjä seisoo vähän matkan päässä kolmikosta.<br>\n\"Oi, anteeksi. Unohdimme sinut.\", Matoro sanoo. Summerganon toteuttaa nopean iskun joka heittää hämmentyneen metsästäjän maahan. Kolme toaa syöksyvät ylöspäin meneviin portaisiin.<br>\n<br>\n<br>\nMinuutin kuluttua kuuluu raivoavien metsästäjien karjuntaa. Ne ryntäävät portaita ylös.<br>\nKlaanialiset saapuvat suureen tietokonehuoneeseen. <br>\n\"Ei mitään.\", Matoro toteaa nopeasti, ja he nousevat viidenteen kerrokseen.<br>\n<br>\nHuone on oikea luksushuone, varmasti TSO:n. Seinillä on kalliita aseita ja maalauksia. Seinät itsessään ovat joko kristallilasia tai jotakin kallista puuta. <br>\n\"Työnnetään tuo flyygeli portaista alas hidastamaan jahtaajiamme. Sitten lisää ylös.\", Kapura ehdottaa nopeasti.<br>\nJoukon silmät osuvat mustaan, juhlallisen näköiseen flyygeliin huoneen kulmassa.<br>\n\"Pidän suunnitelmastasi.\", Matoro ilmoittaa. Kolmikko syöksyy työntämään suurta flyygeliä portaikkoon. Hetken pinnistelyjen jälkeen suuri soittopeli sortuu portaikkoon kovaa rymisten. Joku portaiden alapäässä jää alle. Kolmikko livahtaa uusiin portaisiin.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/QP_ZCssCySw/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/QP_ZCssCySw"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/QP_ZCssCySw/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/QP_ZCssCySw"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Täällä ei sää sitten muutu.\", Suga toteaa kuivasti joukon saavuttua komentotornin katolle.<br>\n\"Ei.\", Kapura toteaa hiljaa.<br>\n\"Mitenhän täältä sitten pääsee alas...?\", Matoro pohtii ääneen.<br>\n<br>\nKolmikko tutkii suurta kattoa. Se on, kuten tornikin, ympyrän muotoinen. <br>\n\"Hei, löysin jotakin.\", tulen Toa huutaa ilahtuneena. Hän nostaa katolla olevasta luukusta varjoliitimen.<br>\n<br>\n\"...Mahdummeko kaikki tuohon?\", Matoro kysyy epäuskoisesti.<br>\n\"Täällä on toinen. Ilmeisesti näitä on säilötty hätätapauksia varten.\", Suga ilmoittaa toiselta puolen kattoa.<br>\n<br>\nOvi katolle tärisee. Sitä hakataan toiselta puolelta.<br>\nSuga pistää liitimen valmiiksi ja lähtee laukun kanssa sateessa ja kovassa tullessa ilmaan.<br>\nMatoro hyppää Kapuran kanssa samaan liitimeen ja kaksikko syöksyy pimeyteen.<br>\n<br>\nKaksi tummansinistä varjoliidintä katoaa mustaan yöhön juuri Metsästäjien syöksyessä katolle.<br>\nJoku kiroaa omalla kielellään, toiset nappavat ampuma-aseet ja alkavat tulittaa.<br>\n<br>\n\"Mitenhän tätä ohjataan?\", Matoro huutaa tuulen ja sateen läpi.<br>\n\"En minä tiedä!\", Kapura vastaa. Kaksikko alkaa testailla laitetta.<br>\nKapura vetäisee tukikahvaa reilusti alaspäin. Kevyt ajonbeuvo lähtee suoraan syöksyyn alaspäin.<br>\n\"Väännä ylöspäin! Ylöspäin!\", Matoro huutaa tulen Toan takaa. Kapura onnistuu oikeisemaan ajokin.<br>\n<br>\nSummerganon on onnistunut pitämään korkeutensa, joka on osittain ongelma. Metsästäjät tulittavat häntä jatkuvasti.<br>\nAmmus iskeytyy kankaisen siiven läpi.<br>\nSuga kiroaa jotakin. Liidin alkaa menettää korkeutta hitaasti mutta varmasti.<br>\n<br>\nItse linnoituksen katolle on saapunut ampujia, ja Kapuran liidin on hätää kärsimässä tulituksessa. Perässä roikkuva Matoro yrittää suojata jääsäteillä, mutta kovassa vauhdissa ja sateessa on vaikea tähdätä.<br>\n<br>\nSummerganon saa käännettyä tippuvan liitimensä ympäri, aikomuksenaan päästä toisen liitimen luo.<br>\nRäjähtävä ammus osuu liitimeen ylhäältäpäin, katkaisten siipeä tukevan puupalkin. Klaanilainen tippuu laukun kanssa alaspäin, iskien juuri ajoissa miekkansa linnoituksen seinään.<br>\n<br>\n\"Suga putosi!\", Matoro huutaa mysrkyn läpi.<br>\n\"Missäpäin maailmaa! En näe tässä myrskyssä!\", Kapura huutaa yrittäessään ohjata liidokkia.<br>\nMatoro näkee lämpökamerallaan Sutgalta vaikuttavan hahmon roikkumassa seinässä. <br>\n<br>\n\"Ohjaa tuonne. Sain idean.\", Matoro ilmoittaa. Hän säätää harppuunansa vapaakelaukselle ja vetäisee kaapelia, sitoen sen liitimeen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/4LZcMv0H1bI/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/4LZcMv0H1bI"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/4LZcMv0H1bI/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/4LZcMv0H1bI"></iframe></span></span><br>\n" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"...Tämä laite ei välttämättä kestä painoa...\", Kapura ehtii sanoa. Matoro hyppää kaapelin varassa alaspäin.<br>\n<br>\nJään Toa syöksyy tuulen ja sateen läpi pitkällä liitimen alla. Metsästäjät tulittavat molempia kohteita, kuitenkaan osumatta. Liidokin syöksyessä kaikki muuttuu hetkeksi sinimustaksi sotkuksi, kunnes Matoro havaitsee lämpökamerallaan Sugan etualhaalla. Hän ei näe millään muulla silmällään yhtään mitään.<br>\n<br>\n<em>Tämä tuntuu äärimmäisen eeppiseltä... </em>, Jään Toa ajattelee.<br>\n<br>\nSummerganon havaitsee kovaa syöksyvän kohteen. Hän tajuaa sen olevan Matoro toan iskeytyessä Summerganonia päin. Valkoinen hahmo ehtii napata kaapelista kiinni Nimda toisessa kädessään, ja syöksy jatkuu.<br>\n<br>\n\"Kapura! Laskeudu!\", Matoro koittaa huutaa myrskyn läpi.<br>\nVarjoliidin saa osuman siipeensä, ja pian tämän jälkeen ohjaustankoon. Kapura varjoliitimessä sekä kaapelin päässä roikkuvat jään Toat lähtevät suoraan syöksyyn alaspäin.<br>\n<br>\nKapura luo suuren tuliräjähdyksen, heittäen liidokin hetkeksi yläviistoon. Tulen toa yrittää keventää laitettaan painovoimalla, mutta tehtävä on kuluttanut jokaisen elementtivoimia liikaa. Sininen liidin lähtee taas syöksyyn alaviistoon pimeydessä. Sade peittää näkyvyyden lähes täydellisesti.<br>\n<br>\nTulen toa saa vedettyää laitteen taas hetkeksi ylös, ja alhaalla roikkuva kaksikko syöksyy kovaa eteenpäin, melkein hipoen erään tehtaan kattoa.<br>\nMusta salkku lipeää Summerin kädestä syöksyssä.<br>\n\"Nimda! Se tippui!\", molemmat yrittävät huutaa Kapuralle.<br>\nMatoro ilmoittaa asian Kapuralle naamionvoimallaan, telepaattisesti. Juuri siinä kohtaa jokin ammus räjäyttää toisen siiven liitimestä irti. Ajoneuvo iskeytyy kovaa tehtaan katolle, jään toien osuessa tehtaan seinään vaijerin varassa.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Nimda putosi sitten allavirtaavaan jokeen...[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":544,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-12-21T18:41:00.000Z","content":"<strong>Metsä, Pahan GKn ja GKn mittelö</strong><br>\n<br>\nUmbra katseli kuinka tumma Glatoriankingiä lyhyempi olento, joka kantoi Avohkiimaista Kanohia ja mustaa miekkaa, käski Nazorakit hyökkäämään hänen ja Glatoriankingin kimppuun. Olento oli noin Toan kokoinen ja sen punaisissä silmissä väreili itse pahuus (aika geneerinen pahishahmo ja varjonkäyttäjä)<br>\n<br>\nOttaen miekkansa vyöltään, Umbra valmistautui taisteluun. Hänen selässään olevat potkurit työntyivät taisteluvalmiiksi, ja Qewa alkoi äännellä agressiivisesti Nazorakeille.<br>\n<br>\n\"Mitä nuo ovat?\" Umbra kysyi torakoilta. Maailmassa josta hän oli kotoisin, hän ei ollut kohdannut torakoita.<br>\n<br>\n\"Olemme Nazorakeja, tämän saaren todellisia valtiaita ja hallitseva herrarotu!\" yksi Nazorakeista huusi, osoittaen samalla zamorminigunillaan Umbraa ja GKta sekä Fikoua joka oli heidän edessään ja loksutteli leukojaan ja levitteli eturaajojaan, samalla suihkuttaen myrkkyä ilmaan. Torakat piirittivät joukkoa aseillaan uhaten.<br>\n<br>\n\"Ai että oikein puhuvia torakoita?\" Umbra sanoi huvittuneesti. \"Toivottavasti että haise liian pahalla ja tapa minua löyhkäänne, mokomatkin ötökät\", Umbra naurahti. <br>\n<br>\nPuhunut torakka käveli Umbran eteen, lyöden tätä paljaalla nyrkillään kasvoihin. Isku sai Pakarin vääntymään Umbran kasvoilla ja hän joutui asettelemaan sen takaisin paikoilleen. Torakka kääntyi joukkojensa puoleen ja muut torakat hurrasivat, kun yksi niistä oli onnistunut tekemään jotain \"bad-assia\".<br>\n<br>\n\"Kukaan, ei kukaan koske minun naamioni, mokomakin säälittävä ötökkä!\" Umbra karjui, ottaen miekkansa vyöltään. Hän juoksi kohti Nazorakia, iskien miekkansa ötökän läpi, jolloin verta purskahti otuksen sisuksista ja se kaatui kituvana maahan.<br>\n<br>\nMuut torakat alkoivat tulittaa Umbraa ja Glatoriankingiä, mutta kaksikko sai täpärästi torjuttua miekkojensa avulla suurimmat ammukset. Kaksikko poukkoili jonkinaikaa ammuksia väistellen kun Glatoriankingin kaksonen, Glatoriantyranni, käveli Umbran luokse heittäen hänet maata päin ja vangiten Fikoun magnetismilla maahan.<br>\n<br>\n\"Tämä taistelu on tarkoitettu minulle ja Glatoriankingille\", Toa sanoi, iskien miekkansa yhteen Glatoriankingin kanssa.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Jatkuu...[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":545,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-21T19:33:00.000Z","content":"<strong>Metsässä tapahtuu jotakin eeppistä</strong> <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/QW7ySPCRuyg/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/QW7ySPCRuyg"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/QW7ySPCRuyg/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/QW7ySPCRuyg"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe> <br>\n<br>\nGlatorianking oli vakavana Glatoraintyranni pitäisi tappaa, mutta kuinka?<br>\n<br>\nHänellähän oli Makutan voimat, GK ei ole eläessään tappnut yhtäkään makutaa ja ensimmäiselle kohtaamalleen kokenut nöyryyttävän tappion. Jos hän voittaisi hänellä olisi kokemusta tulevaisuutta varten.<br>\n<br>\nUmbra katseli ihmeissään näkyä kooltaan hän oli taistelussa pienin. (Fikouhan jää aina mainitsematta, heh).<br>\n<br>\n\"Hoidetaan tämä hitaasti... ja tuskallisesti.\" Hoidelkaa te tuo ylikasvanut matoran.<br>\n<br>\nNazorakit jäivät piiriin Umbran ympärille.<br>\n<br>\n<em>Nopeus on valttia...</em><br>\n<br>\nGK ampui happo aseellaan toaa käteen, mutta se aiheutti valitettavan vähän vahinkoa.<br>\n<br>\n\"Nyt se siis alkoi?\", toa sanoi pirullisesti.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/ACK-76ZxKT8/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/ACK-76ZxKT8"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/ACK-76ZxKT8/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/ACK-76ZxKT8"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Voisin näin alkajaisiksi yrittää repiä haarniskasi irti\".<br>\n<br>\nToa lähetti varjokäden kohti Gekkoa ja sai kiinni viitasta, joka repesi irti.<br>\n<br>\n\"Lähes kaiikki ovat viittaani koskeneet, mutta hengiltä saaminen onkin toinen juttu, etkä sinä tule olemaan poikkeus.\"<br>\n<br>\nGlatorainking hyppäsi ja koitti iskeä miekallaan, mutta Toa väisti sen nopeasti.<br>\n<br>\n<em>Oikeasti, miten voin tappaa makutan?</em> <br>\n<br>\nUmbra oli ahtaalla Nazorakit olivat piirissä ja kaikki niistä tähtäsivät hänen päähänsä.<br>\n<br>\n\"Paha virhe, paha virhe.\", Umbra kumartui ja nazorakit laukaisivat, toistensa päihin. Vain Eversti ja toa olivat jäljellä, Umbra hoiperteli läpi nazorak kasan kohtimyhäilevää everstiä. <br>\n<br>\nEversti käännähti katsomaan Umbraa luullaakseen teloituksen onnistuneen, mutta huomasiksin ruumiskasan.<br>\n<br>\nEversti raivostui ja kaivoi esiin zamor sinkoa.<br>\n<br>\nTällä välin Glatorainkingiltä oli revennyt irti vasen käsi. ja Ampuma ase sen mukana.<br>\n<br>\n\"Pahoittelen, mutta tuo ei sattunut.\"<br>\n<br>\nGK kohautti olkapäitään ja löi oikealla kädellään toa päähän aj tämä kaatui maahan. <br>\n<br>\nSitten se hymyili pirullisesti ja iski Gekon toiseen käteen.<br>\n<br>\n\"Aargh!\" Toa karjaisi kun miekka upottautui hänen veriseen käteensä.<br>\n<br>\n\"Osaa tätä peliäsi muutkin pelata.\" GK huusi ja laittoi miekan selkäänsä ja otti maassa olevast kädestään happoaseen ja laukaisi sen toan kasvoihin. Naamio suli hänen päähänsä kiinni, se oli hyvin tuskallista. GK lähti juoksemaan kohti linnun raatoa ja nappasi tältä kylkiluun ja heitti tämän toan rintaan, Toa karajisi tuskasta.<br>\n<br>\n\"Nyt tämä pelleily saa riittää!\" Toa silmien loisto satakertaistui ja se sokaisi GK:ta Everstiä ja Umbraa. Samassa GK tunsi iskun rinnassaan ja se teki todella kipeää Haarniskasoturi kaatui maahan.<br>\n<br>\nToalla oli mitä pirullisin ilme, se oli jo jotain Avden ilmeeseen viittaavaa. <br>\n<br>\nEversti laukaisi singon vahingossa Umbran viereen sokasitumisen takia, Matoran lensi kaaressa pusikkoon.<br>\n<br>\n[spoil]Hihii, se jatkuu vielä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":546,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-12-22T10:48:00.000Z","content":"<strong>Xia, linnakkeen ulkopuolella tehtaan katolla</strong><br>\n<br>\n\"Jokeen?\" Kapura sanoi epäuskoisena ja katsoi alas.<br>\n\"Jokeen.\" Matoro vahvisti.<br>\n\"Jonkun pitää jäädä pitämään vahtia sillä aikaa, kun loput kaksi hakevat Nimdaa.\" Suga huomautti.<br>\n\"Minä voin jäädä.\" Matoro tarjoutui vapaaehtoiseksi.<br>\n\"Laskeudutaan tämän köyden avulla.\" Summerganon sanoi, osoitti köyttä ja kiinnitti sen tehtaan savupiippuun. Hän ja Kapura laskeutuivat.<br>\n<br>\nKului muutama minuutti. Yhtäkkiä Matoro huomaa jonkun lentävän häntä kohti. Hän valmistautuu hyökkäämään.<br>\n\"Vienpäs sinut TSO:lle, hän ilahtuu!\" Airwatcher rääkyy ja ampuu happoa. Matoro väistää. Airwatcher tulee koko ajan lähemmäs. Happoiskujen väisteleminen tulee koko ajan vaikeammaksi.<br>\n\"Saan varmasti ylennyksen!\" Airwatcher rääkyy iloisena ja nappaa Matoron. Matoro pyristelee vastaan, mutta turhaan, ja sitä paitsi, he ovat liian korkealla. Matoro keksii jotain ja jäädyttää Airwatcherin siivet.<br>\n\"Mitä tämä on?\" Airwatcher huutaa ja heiluttaa siipiään entistä kovempaa, mutta vajoaa silti. Tyhmä Metsästäjä ei tajua Matoron, joka jäädyttää siipiä yhä kovemmin, olevan syyllinen lentohäiriöihin. Matoro katsahtaa taakseen Airwatcherin huutaessa kovempaa sitä mukaan, kun kaksikko vajoaa; tehdasta ei enää näy.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nVähän lyhyeksi jäi.\n</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":547,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-22T12:23:00.000Z","content":"<strong>Xia, tehdasalueen yllä</strong><br>\n<br>\n\"Minulla olisi vähän muuta tekemistä, mäntti!\", Matoro huutaa ja lyö nyrkillään metsästäjää leukaan. Airwatcher yrittää vastatoimenpiteitä, mutta silloin kaksikko tippuu suoraan erään tehtaan viereen, sataman lähelle. Taustalla näkyy pahamainen vuori.<br>\nAirwatcherin ote Matorosta herpaantuu pudotuksessa. Jään Toa hyppää sivuun, ampuu jäätä Airwatcheriin ja syöksyy tehtaan ohi, suuren metsästäjän vasta miettiessä mitä oikein tapahtui.<br>\n<br>\nMustahaarniskainen Toa livahtaa suuren rakennuksen kulman taa.<br>\n\"Päivää, Kuralumi.\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/raNge4CCAVo/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/raNge4CCAVo"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/raNge4CCAVo/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/raNge4CCAVo"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe> <br>\n<br>\nMatoro ei usko silmiään. Hopeansinisellä haarniskalla varustettu pitkä Skakdi seisoo hänen edessään, osoittaen jään Toan päätä pistoolilla.<br>\nSamanlaisella pistoolilla mikä 437:llä oli, Matoro muistaa.<br>\n<br>\n\"Mitä... Sinä täällä teet?\", Matoro kysyy hämmentyneenä.<br>\n\"Minut lähetettiin tänne vakoilemaan tehtäväänne sekä varastamaan se, mitä etsitte.\", Skakdi selittää avoimena.<br>\n\"Mutta kun tuli tälläinen tilaisuus, taidan hoidella sinut ensin.\"<br>\n<br>\nMetorakk laukaisee aseensa, ja Matoro vetäisee päänsä alas välittömästi. Skakdin käden terä iskeytyy melkein Matoron selkään.<br>\nToa nappaa miekkansa ja yrittää pistoa, mutta Metorakk torjuu iskun.<br>\nJään Toa ei ole edelleenkään täysin perillä tapahtumista ja päättää yrittää päästä takaisin muiden luo.<br>\n<br>\nMatoro väistää skakdin moukarin ja potkaisee tätä jalkaan. Metorakk kiroaa ja ampuu kaksi ohjusta ranteestaan. Tehtaan seinä hajoaa ja Matoro lentää kovaa siitä läpi. Uudella haarniskalla varustettu Metorakk syöksyy Toan perään.<br>\n<br>\nMatoro ampuu jääsäteen skakdiin, ja iskun turvin Matoro saa lyötyä Metorakkin haarniskaan. Siihen tulee vain pieniä naarmuja.<br>\n<br>\n\"Olet näemmä hankkinut uuden haarniskan.\", Matoro toteaa taistelussa, yrittäen häiritä Metorakkia. Skakdi sihahtaa jotakin ja huitaisee ketjun päässä olevalla moukarillaan. Isku osuu Matoroa jalkaan, kaataen tämän.<br>\n<br>\nMatoro silmäilee nopeasti taisteluareenaa. Ovia tai ikkunoita ei valtavassa tehdasvarastossa näy. Ja silti hänen pitäisi päästä nopeasti muiden luo. <br>\n<br>\nMatoro nostaa miekkansa torjunta-asentoon mutta Metorakkin ampuma ohjus räjäyttää miekan kappaleiksi ja heittää Matoron kovaa puisia laatikoita päin.<br>\nMetorakk syöksyy suoraan Jään Toaa kohden, mutta mustahaarniskainen toa väistää ja kierähtää skakdin jalkojen välistä tämän taakse. Matoro tarttuu tämän piikkien lomassa olevaan miekkaan, mutta Metorakk kääntyy juuri ja iskee kyynärpäällään jään Toan pois. Hopea soturi potkaisee toaa, joka lentää suurta metallilaatikkoa päin. Matoro miettii kuumeisena toimintasuunnitelmaa.<br>\n<br>\nSkakdi syöksyy pää edellä Matoroa kohti, jään toa väistää tilanteen salamannopeasti ja Metorakkin terävät piikit lävistävät laatikon. Matoro nappaa skakdin selässä olevan miekan. Matoro katsoo miekaka hetken, ja tajuaa sen olevan oma energiateränsä.<br>\n<br>\nMetorakkin nyrkki iskee Matoron päin puulaatikoita.<br>\n\"Ei kannata jäädä miettimään keskelle taistelua!\", skakdi rääkyy omahyväisenä ja asetata miekkansa Matoron kurkulle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":548,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-12-23T10:55:00.000Z","content":"<strong>Xia, tehdasalue tai jotain</strong><br>\n<br>\n\"Nytkun vielä löytäisi sen tuolta...\", Kapura sanoo hiljaa katsoen jokea. <br>\n\"Ei huolta, se tuskin on lähtenyt virran mukana mihinkään. Sukellan sen tuolta...\", Summerganon sanoo ja loikkaa jokeen. Sugan pää ilmestyy vielä pinnalle. Hän katsoo tehtaita kohti. Matoron varjo erottuu eräältä katolta. \"Matorolla on seuraa, mene auttamaan, minä etsin Nimdan. Ja ota tämä mukaasi. Sille voi olla käyttöä.\", Summerganon kehottaa ojentaen Kapuralle miekan. \"Toki!\", Kapura sanoo ja pistää juoksuksi.<br>\n<br>\nSummerganon sukeltaa ja löytää laukun joen pohjasta. \"Onneksi nämä ovat vesitiiviitä.\", Suga puuskuttaa noustuaan pintaan. Hän lähtee märkänä takaisin rakennusten luokse, toivoen, ettei Matorolle ole käynyt kuinkaan.<br>\n<br>\n<em>Ei tämä voi päättyä näin...</em><br>\n<br>\nMatoro makaa tehdasvaraston lattialla, Metorakkinn miekka kurkullaan. Mutta sitten näkyy leimahdus. Skadin kylkeen osuu Kapuran tuli-isku. Skakdin horjahtaessa kärventyneenä pois Matoron yltä nousee jään toa pystyyn ja katsoo vihollistaan, joka uhkuu raivoa. \"Pitikö sinun tulla pilaamaan kaikki?!\", se karjuu Kapuralle, joka ojentaa Sugalta saamansa miekan Matorolle. \"Hän arvasi, että tarvitset tätä!\", Kapura hymähtää. Matoro ryntää uusin voimin vihollisensa kimppuun ja Kapurakin saa töitä, kun seinän läpi puskee kolme metsästäjää. Summerganon juoksee laukun kanssa kohti tehdasta. Hän kuulee taistelun äänet. <br>\n<br>\nSummerganon saapuu tehdasvaraston luokse ja näkee seinässä suuren reiän... ja hän näkee, miten Kapura kamppailee urheasti kolmen metsästäjän kanssa ja Matoro miekkailee julmaa skakdia vastaan. Hän astuu sisään ja hyökkää metsästäjien kimppuun. \"Takaa-ajajia ilmeisesti!\", Kapura huutaa melskeen yli. \"Tehdään niistä selvää ja etsitään joku piilopaikka.\", Summerganon puhisee lyödessään yhdeltä metsästäjältä jalat alta. Kaksi muutakin metsästäjää kaatuu pian maahan. \"Nuo eivät pääse vähään aikaan liikkelle, riennetään auttamaan Matoroa.\", Kapura hoputtaa ja lähtee Sugan kanssa kohti varaston päätyä, jonne Matoro ja Metorakk taistelunsa tuoksinnassa katosivat.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":549,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-23T11:19:00.000Z","content":"<strong>Xia, tehdashalli</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/rWPz0ZYA_JE/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/rWPz0ZYA_JE"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/rWPz0ZYA_JE/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/rWPz0ZYA_JE"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTapahtumat olivat saaneet uuden käänteen.<br>\nMatoro sekä Metorakk ajattelivat näin.<br>\n<br>\nJään Toa on napannut maasta energiateränsä. Hänen itseluottamuksensa lähtee nousukiitoon vanhan miekan myötä, ja Metorakk yllättyy Matoron nopeaa hyökkäystä, joka tekee uusia naarmuja tämän hopeaan panssariin.<br>\nSKakdi ampuu nopealla ranneliikkellä kaksi ohjusta päin Toaa, joka lentää seinän läpi. Hopea hahmo kääntyy, käynnistää suihkumoottorinsa ja syöksyy suoraan salin toiseen päähän, kaaten kaksi muuta Klaanilaista. Metorakk kääntää itsensä nopeasti, potkaisten Summerganonia rintaan ja napaten salkun. Kapura ampuu tulta skakdiin, joka syöksyy raketeilla Nimdan kanssa kohti tehdashallin ovea.<br>\n<br>\nValkoinen toa ehtii nähdä skakdin livahtavan ovesta. Yhtäkkiä salin valtaa keltainen valo, ja puoli etuseinää räjähtää taivaan tuulii. Palanut laukku lentää laatikoiden sekaan.<br>\nMatoro kävelee salin perältä. Jään Toan miekka hehkuu kirkkaan keltaisena.<br>\n<br>\n\"Energiaräjähdys. testasin onko miekkani kyvyt tallella. Näyttävät olevan.\", hän selittää.<br>\n<br>\nSummerganon nappaa mustan laukun ja avaa sitä vähän.<br>\n\"...Tämä laukku on tyhjä. Kyljessä aukko.\", hän ilmoittaa yllättyneenä, hieman tylsistyneellä äänensävyllä.<br>\n<br>\n\"Se skakdi...\", Matoro murisee purren hammastaan.<br>\n<br>\nPahoin palanut Metorakk puristaa pientä valkeaa sirua nyrkissään. Hän lähtee juoksemaan tehtaiden läpi, suihkumoottorit ilmeisesti rikki.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":550,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-12-26T00:21:00.000Z","content":"<strong>Bio-klaanin lähellä siaitseva pieni kanjoni, joitakin aikoja sitten</strong><br>\n<br>\nYllättäen kirjas valonsäde sokaisi Maken hetkeksi. Hän ei ehtinyt reagoida kunnes viherkukltainen hahmo potkaisi häntä. Make lennähti taaksepäin osuen kyljestään kiveen. Isku ei kuitenkaan ollut kyllin voimakas aiheuttaakseen juurikaan kipua. Make joutui iravistelemaan päätään hetken tullakseen takaisin tolpilleen. Hänen näkönsä oli vielä hieman vaurioitunut, mutta hän näki tarpeeksi hyvin väistääkseen vastustajansa potkun. Make väisti nousten pian takaisin ilmaan. Hän ja vastustaja olivat muutaman metrin etäisyydellä toisistaan. Molemmat tuijottivat toisiaan. Make huomasi hahmon muistuttavan ruumiinrakenteeltaan melko lailla sitä mitä hän oli joitakin aikoja sitten ollut. Nyt hän kuitenkin oli yhtä Rahien kanssa, ja tuollaiset olennot olisivat hänen vihollisiaan.<br>\n<br>\nMake lenteli ympyrää yrittäen löytää vastustajansa heikon kohdan, mutta tämä seurasi hänen jokaista liikettään. Ilmeisesti suora hyökkäys olisi ainoa vaihtoehto. Make syöksähti vastustajaansa päin. Tämä ehti kaivaa selästään jotain. Make työnsi vastustajansa kalliota vasten. Ja puraisi. Hän huomasi hahmon poimineen selästään oudonmuotoisen terämäisen esineen. Hän huomasi myös iskeneensä hampaansa siihen. Make perääntyi takaisin ilmaan. <em>Maistuu pahemmalta kuin se pikkunisäkäs...</em> Make yrittää iskeä muutamia kertoja uudestaan, mutta vastustaja tyrmää hänen yrityksensä osoitellen terällään melko tarkasti hänen otsaansa. <br>\n<br>\nMake yrittää etsiä heikkouksia vastustajansa puolustuksesta, vaikka helpompaa olisi löytää linnun muna hiekkakasasta. Sitten Make keksii. Hän työntää päätään vastustajaansa päin. Tämä on valmis viiltämään häntä naamaan. Sillä hetkellä Make heittää takaraajansa eteen, napaten varpaillaan vastustajaansa tämän terää pitelevästä kädestä. Hän nousee vastustaja mukanaan ilmaan. Tämä ei voi juuri tehdä muuta kuin sätkiä raajoillaan. Make lentää joidenkin metrien korkeuteen, tiputtaen vastustajansa alas. Make kääntää katseensa alaspäin nähdäkseen vastustajansa osuvan maahan. Vähän matkan päässähahmo kuitenkin onnistuu tarrautumaan kanjonin seinämän yläreunassa olevaan, sivuun tarttuneeseen puunrunkoon, päästen hypähtämään siltä takaisin maahan. <em>Voihan pannahinen...</em> <br>\n<br>\nMake alkaa syöksyä hurjalla vauhdilla kohti vastustajaansa, eturaajat iskuvalmiudessa. Vastustaja ehtii kuitenkin äkätä hänet syöksyen sivuun. Make tekee hätäpysähdyksen välttääkseen liiskaantumisensa. Pian vastustajan terä viuhahtaa läheltä Maken päätä. Make voi tuntea pienestä viillosta lähtevän nesteen valuvan pitkin poskeaan. \"Se ei siis ole Makuta\", Make kuulee vastustajansa toteavan. Hän ei kuitenkaan ymmärää mistä tämä puhuu. Make ja tämän vastustaja tuiottavat jälleen toisiaan. Tällä kertaa vastustaja syöksyy kohti häntä. Make nousee takaraajoilleen jotta vois iskeä eturaajoillaan, mutta ei ole tarpeeksi nopea. Hänet painetaan kallion seinämää vasten. Vastustaja on asettanut kaikki omat raajansa Maken raajojen päälle, estäen häntä liikkumasta. Tosin nyt vastustajakaan ei voi liikkua estääkseen Maken tulevaa hyökkäystä... <br>\n<br>\nMake avaa suunsa. Hänen kurkkunsa hehkuu oranssin ja keltaisen eri sävyissä. Vastustaja ehtii hetken ihmetellä, ennen kuin asettaa päänsä vasten Maken päätä. Ilmeisesti tämä tietää tappionsa tulleen. Maken ihmetykseksi tämä kuitenkin asettaa otsansa Maken poskelle, kääntäen hänen päätään joitakin kymmeniä asteita. Suuri massa tulta osuu viereiseen kallioseinämään, muuttaen sen pikimustaksi. Makelle alkaa riittää. Hän iskee vastustajan molemmilla siivillään irti itsestään. Vastustajan lentäessä selälleen Make lennähtää tämän ylle, tarttuen tähän raajoillaan.<br>\n<br>\nMake alkaa jälleen kohota taivaisiin, vastustajansa mukanaan. Tämä onnistuu kuitenkin rimpuilemaan itsensä irti. Se ei Makea haittaa, sillä he ovat jo hyvässä korkeudessa. Make tekee siirtonsa. Hän alkaa syöksyä siivet ojossa kohteensa perään. Hän avaa suunsa, päästäen lieskansa virtaamaan ylöspäin läpi ihonsa. Hetkessä hän on kokonaan omien lieskojensa peittämä. Hän alkaa pyöriä ympäri. Vastustaja katsahtaa ylöspäin ja huomaa hyrrämäisen, tulen peittämän otuksen pyörivän häntä kohti. Tämä ei kutienkaan ole päättänyt päätyä ylikärvennetyksi pannukakuksi... Vastustaja tipahtaa maahan, liekkien ympäröimä Make pian hänen jälkeensä... <br>\n<br>\nTaistelua sivusta seurannut pikkuolento yrittää nähdä jotain valtavan höyrypilven lävitse. Pian höyryn keskejtä palajastuu maassa makaava olento, jota toinen pitelee maassa viimeisillä voimillaan. Make ei voi uskoa tätä. Kuinka hänen hyökkäyksensä oli voinut epäonnistua? Viherkultainen vastustaja piteli teräänsä osoitettuna kohti Maken kurkkua. Melko pehmeälehtinen maassa makaava puunraato oli pehmentänyt laskua mukavasti. Maken alle jäänyt lampi oli ikävästi päässyt höyrystymään olemattomiin lähes kokonaan. <br>\n<br>\nMake makasi pienessä jäljelle jääneessä lätäkössä valmiina kohtaamaan kohtalonsa, mikäli vastustaja oli valmiina viimeistelemään työnsä. Maken yllätykseksi hän kuitenkin oli pian vapaa nousemaan ylös. Tömähduksen aiheuttamien kolhujen vuoksi se tosin oli hiemna vaivalloista. Hän katsahti vastustajaansa hämmentyneenä. Tämä seisoi metrin päässä hänestä. Make näki ,että tämä oli lähes yhtä huonossa kunnossa kuin hänkin. Maken mielestä tämä oli ollut taistelua hänen reviiristään, ja hän oli hävinnyt, joten hänen oli lähdettävä. Hän lensi pois metsään. Tai ainakin yritti...<br>\n<br>\n<strong>Maken huone</strong><br>\n<br>\nMake lopetti muistelonsa. Hän kiemurteli sängyssään nukkuminen oli melko vaikeaa, johtuen ilmeisesti seinän takaa kuuluvista työkalujen äänistä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":551,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-12-27T19:07:00.000Z","content":"<strong>Xia, tehdasalue</strong><br>\n<br>\nMetorakk juoksee siru nyrkissään. Kolmikko lähtee perään. \"Kaiken kokemamme jälkeen tämä tuntuu lähinnä naurettavalta.\", Matoro sanoo hieman väsähtäneen kuuloisesti. \"Skakdin perässä juokseminen tästä vielä puuttuikin.\", Kapura toteaa puolestaan varsin kireästi. Kolmikko on itsevarma, mutta turhautunut ja alkaa jo vähän puutua jatkuvaan ravaamiseen. Metorakk kiitää minkä jaloistaan pääsee, mutta Kapuran näppärä tuli-isku (joka tosin menee huti) pakottaa skakdin vilkuilemaan taakseen uusien iskujen pelossa ja hieman hidastamaan. Matoron ja Suga ottavat melkoisen spurtin Kapuran kiusatessa varasta tulella ja viimein kaksi jään toaa saa vihollisensa kiinni ja ahdistetutta pienen varaston seinää vasten. <br>\n<br>\nMetorakk puristaa sirua kädessään. Summerganon ja Matoro ovat hiljaa. Jostain syystä sirun näkeminen saa heidät aina hiljaisiksi ja mietteliäiksi. Skakdi on suurelta osin kärventynyt, hänen silmissään on silmitöntä vihaa. Matoro lyö skakdia ja nappaa sirun pois. Jostain syystä se kaikki tuntui rutiininomaiselta. Skakdi lysähtää maahan voimattomana, pahoin palaneena. Yhä jatkuva sade tuntuu helpottavan sen tuskia, mutta se kiemurtelee silti maassa. \"Mennään.\", Matoro sanoo Sugalle ja he lähtevät Kapuran luokse, joka odottaa parin kymmenen metrin päässä. Kun he katsovat vielä kerran taakseen, on skakdi kadonnut.<br>\n<br>\nKolmikko oli täyttänyt osan tehtävästä. Heillä oli Nimdan siru ja he kömpivät hylättyyn tehtaaseen. Sateen yhä ropistessa peltiseen kattoon (tosin enää ei satanut kovinkaan rankasti) kolmikko istahti penkille. Matoro oli saanut kolhuja ja pieniä ruhjeita. Kapura oli myös sieltä täältä kolhuinen, mutta melko hyvässä kunnossa. Summerganonin haarniskassa oli kyljessä ja rinnassa joitakin reikiä ja vasen olkapanssari oli kokonaan pudonnut. Kolmikko oli synkkä näky. He olivat olleet Xialla melko brutaalejakin, mutta Metsästäjiä ei voinut käsitellä hellästikään. Silkkihansikkaat oli riisuttu. Ja heidän tehtävänsä ei ollut vielä ohi.<br>\n<br>\n\"Mitähän Killjoylle kuuluu?\", Summerganon pohti ääneen. Muut katsoivat ikkunasta ulos. Ulkona ei näkynyt ketään. Sateen ropinaa lukuunottamatta oli hiljaista.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":552,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-27T22:05:00.000Z","content":"<strong>Xia, Mustan Käden salainen komentokeskus</strong><br>\n<br>\nTuragan ruumis makasi tämän huoneessa, savuava reikä rinnassaan. Ovi oli auki ja sitä seuraavalla käytävällä oli neljä punakaapuista ruumista, jotka osoittautuivat vahkeiksi. Käytävä kääntyi vasemmalle, josta löytyi muutama ruumis lisää. Käytävän päässä seisoi yksinäinen hopeinen vahki, joka puhalteli käsivarsitykkiinsä. Se kääntyi ympäri ja hymähti.<br>\n<br>\n\"Valmista. Sektori yksi on tyhjä.\"<br>\n<br>\nVahki astui sivuun, juuri, kun marssiva joukko muita vahkeja saapui paikalle. Killjoy käveli joukon ensimmäisenä ja yksinäinen vahki liittyi joukkoon. Killjoyn kädet puristivat hänen toista miekkaansa ja joukko marssi kohti komentohuonetta. Killjoyn kypärän takaa ei voinut nähdä tämän virnettä, mutta joka tämän olisi nähnyt, näkisi myös valtavan huokuvan päättäväisyyden. <br>\n<br>\nJoukko jatkoi marssiaan ja lisää vahkeja liittyi kulkevaan joukkioon. Usean kymmenen vahkin jono seurasi Killjoyta suurimpaan komentohuoneeseen, jossa muutama vahki näpytteli päätteitä. Vahkit kääntyivät, mutta liian myöhään. Kymmenet ammukset iskivät niitä rintaan ja ne lyhistyivät maahan. Killjoy käveli keskusradion luokse, tempaisi mikin käteensä ja aloitti puheen.<br>\n<br>\n\"Mustan Käden Xian osaston jäsenet. Täällä puhuu kenraali. Herra on kuollut ja minä olen ottanut komennon Käden toiminnasta. Kaikki vastustavat tullaan eliminoimaan välittömästi.<br>\nMinulla on teille tehtävä. Hankikaa minulle välittömästi Purifier-nimisen metsästäjän olinpaikka. Aikaa on yksi tunti. Kenraali kuittaa.\"<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin asuntolat</strong><br>\n<br>\nCreedy puhisi. Hänet oli siirretty muihin työtehtäviin pian Killjoyn lähdettyä Xialle. Nyt Creedy kulki lisäämässä ilmoituksia Klaanin ilmoitustauluille. Hän katsoi päivän tehtävälistaansa ja pysähtyi viimein erään oven kohdalle. Hän otti paperilapun laukustaan ja liimasi sen oveen. Lapussa luki seuraavaa:<br>\n<br>\n\"Hyvä herra Glatorianking. Olemme saaneet tietoomme, että olette laajentaneet asuntoanne ja muuttaneet kyseisen siiven perustuksia ilman rakennuslupaa. Tämän rikkeen seurauksena Klaanin murskauspallo tuhoaa asuntosi tasan kuuden päivän kuluttua. Sinulla on kuitenkin mahdollisuus vielä pelastaa asuntosi. Ennen murskaushetkeä, tuo keltaiseksi maalattu vihreä kumihanska moderaattorien toimistoon ja ano anteeksiantoa. Jos anteeksianto hyväksytään, murkauspallo tuhoaa vain laajennetun osan asuntoasi. Terveisin. Klaanin rakennusmestari Petex\"<br>\n<br>\nLapun liimattuaan Creedy asteli pois ja jatkoi työntekoa. Seuraavaksi olisi heiteltävä Anti-Guartsu propagandaa Klaanin pihalle.<br>\n<br>\n\"Kaikenlaisia toimeksiantoja\", Creedy tuhahti.<br>\n<br>\n<strong>Xia, Mustan Käden salainen komentokeskus - Kymmenen minuuttia vallankaapauksesta</strong><br>\n<br>\nVahki juoksee mikrosiru käsissään komentotoimistoon.<br>\n<br>\n\"Kenraali, me löysimme hänet.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":553,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-28T08:26:00.000Z","content":"<strong>Xia, tehdasalue</strong><br>\n<br>\n\"Eikö meidän pitänyt alunperin hakea kaksi sirua?\", Kapura muistelee.<br>\n\"Muistaakseni oli niin... Mutta toinen siru on oletettavastu ulottomattomissamme, sitä on turha lähteä etsimään.\", mustavalkea toa vastaa.<br>\n\"Mitään tietoa Killjoyn sijainnista?\", Suga puhelee tutkiessaan saaren karttaa.<br>\n\"Luulen, että fiksuin veto olisi palata gukoille odottamaan.\", tulen toa ehdottaa.<br>\nKaksi muuta toaa nyökkäävät. <br>\n<br>\nLaukaus. Summerganon kaatuu maahan välittömästi.<br>\n<br>\nTehtaan katolla ampuja kiroaa. Osuma meni hieman huti eikä tappanut.<br>\n<br>\nMatoro katsastaa välittömästi katot lämpökameralla, luo miekkaansa jääsäikeen ja ampuu sen kohti olentoa katolla. <br>\nKapura tutkii toverinsa tilaa.<br>\n\"Jonkinlaisia tainnuttavia aseita...\", hän ilmoittaa Matorolle.<br>\n\"Suojaa häntä, menen katsomaan mikä tuolla on!\", jään toa ilmoittaa nopeasti ja syöksyy eteenpäin kuulematta Kapuran kommenttia.<br>\n<br>\nMatoro ampuu ranteestaan harppuunan tehtaan piippuun, ja onnistuu vetämään itsensä ylös. Toa yllättyy huomatesaan katon reunalla \"jääkehikon\" josta sen vanki on paennut.<br>\nMatoro laskeutuu ja irroittaa tarttumakoukkunsa. <br>\n<br>\n\"Toa, pudota aseesi.\", ilmoittaa mustahopea vortixx. Tämä tähtää Matoroa ikävän näköisellä ampuma-aseella.<br>\n<br>\nJuuri ennenkuin toa on hyökkäämässä, tämä tajuaa naapurikatolla olevan ampujia. Ja toisella katolla. Ja sitä seuraavalla.<br>\n<br>\n\"Mitä jos nyt vain antautuisit, niin saisit elää. Haluamme vain sen sirun.\", samainen vortixx lausuu itsevarmalla äänellä.<br>\n<br>\nTapahtumat etenivät nopeasti. Kolme klaanilaista vangittiin ja joku metsästäjä otti sirun. Nimda kuulemma aiotaan viedä parinsa luo Odinalle <br>\n<a href=\"http://biosector01.com/wiki/index.php/Airship\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">ilmalaivalla.</a><br>\n<br>\n<strong>Selli</strong><br>\n<br>\n\"Noniin, saastat. Kiittäkää minua siitä, että olette vielä hengissä.\", matala skakdi-ääni ilmoittaa köytetyille vangeille.<br>\nMetorakkin panssari näyttää kuin uudelta. Hän näyttää Nazorak-pesissä Matorolta ryöstämäänsä parannuskiveä. <br>\n<br>\n\"Metsästäjät olisivat tappaneet teidät heti. Minulla on parempi suunnitelma.\", pitkä skakdi puhuu.<br>\n\"Päästää meidät vapaaksi?\", Matoro ehdottaa.<br>\n<br>\nHetken hiljaisuus.<br>\n\"Teidät lasketaan tästä ilmalaivasta Vuorelle. Tiedättehän, paikka jossa sataa tulta, ruoho on happoa ja kivet syövät olentoja.\", skakdi lausuu, selvästi nauttien olosuhteiden kuvailusta.<br>\n\"Olet mainio maantiedon opettaja. Siirrytäänkö seuraavaksi Odinan luontoon?\", Matoro vastaa nopeasti.<br>\n<br>\n\"En tiedä oletko tyhmä vai uhkarohkea.\", skakdi ilmoittaa tylsiintyneenä ja kävelee nopeasti pois sellistä.<br>\n<br>\n\"Tulen nauttimaan kuolemanne katselusta.\", hän vielä huikkaa oven raosta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":554,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-28T10:00:00.000Z","content":"<strong>Xia, Ilmalaiva, lähellä vuorta</strong><br>\n<br>\nMetorakk saapui ilmalaivan ohjaamoon. Aluksen ohjaimissa istui pari vortixxia ja musta skakdi. Yksi vortixxeista nousi ja ilmoitti Metorakkille heidän olevan kolmen minuutin matkan päässä vuoresta.<br>\n<br>\n\"Hienoa, esitys alkaa siis pian.\" Metorakk istahti lokoisimmalle tuolille ohjaamossa ja etsi itselleen hyvän asennon. <br>\n<br>\nJuuri silloin ohjaamoon astui vielä yksi hahmo. Kyyryselkäinen pitkä metsästäjä, jonka luurankomaiset kädet olivat kietoutuneet viitan ympärille. <br>\n<br>\n\"Kas Purifier, mukavaa kun liityit seuraamme.\" Purifier yski kuuluvasti ja hörähti.<br>\n<br>\n\"Enhän voinut kieltäytyä kutsusta päästä katsomaan toien viime hetkiä, senkin vanha karhu.\"<br>\n<br>\n\"Minuutin päässä vuoresta\", vortixx ilmoitti. Metorakk näytti tyytyväiseltä.<br>\n<br>\n\"Hakekaa vangit.\"<br>\n<br>\nIlmalaiva kohtasi pienen tärähdyksen, pian toisen ja kolmannen. Metorakk kurtisti kulmiaan.<br>\n<br>\n\"Pieniä ilmakuoppia, hetki vain, niin kierrän ne\", Vortixx totesi. <br>\nJuuri tämän sanottuaan ilmakuopat loppuivat ja aluksen käynti tasaantui.<br>\n<br>\nMetorakk tajusi jonkin olevan pielessä ja nousi salamana seisomaan.<br>\nHän kääntyi valvontataululle ja näki mitä oli tapahtunut. Kuusi hahmoa oli murtautunut laivaan vankisellien luokse. Metorakk kääntyi kauhistuneena.<br>\n<br>\nVankisellien luona kuusi vahkia olivat juuri saapuneet vankien luokse. Summerganon reagoi ensimmäisenä ja Matoro ja Kapura pian tämän jälkeen. Kolmikko katsoi toisiinsa hämmentyneenä. Yksi vahki astui eteenpäin.<br>\n<br>\n\"Mustan Käden rynnäkköpioneerien kakkosyksikkö palveluksessanne\"<br>\n<br>\nOhjaamossa Metorakk oli juuri huutamaisillaan vartijoita ja etsimässä omia aseitaan, kun tapahtumat ryöstäytyivät lopullisesti käsistä. <br>\n<br>\nPunamusta hahmo hyppäsi suoraan ilmalaivan ikkunan läpi ohjaamoon ja ensi töikseen ampui ohjaavan vortixxin käsikanuunallaan. Musta skakdi juoksi suoraan sisään hypännyttä Killjoyta kohti, mutta Killjoy kumartui ja heitti Skakdin olkansa yli. Metorakk karjaisi ja oli valmis ampumaan tunkeilijaa zamor-pistoolilla, mutta Killjoy oli nopea ja hyppäsi tämän taakse, yksi ammus Killjoyn tykistä osui lattiaan ja paineaalto heitti Metorakkin suoraan ohjaamon ikkunasta ulos, tiputtaen tämän loputtomalta tuntuvaan pudotukseen kohti vuoren juurta.<br>\n<br>\nLuurankomainen käsi heilahti ja Killjoy joutui tekemään hänen puvulleen hieman turhan akrobaattiseen liikkeen väistääkseen sen. Purifier hyppäsi ja taklasi Killjoyn maahan. Killjoy potkaisi Purifierin päältään ja syöksyi välittömästi uudelleen vihollisensa kimppuun.<br>\n<br>\nPurifier väisti, mutta horjahti suoraan kohti ohjaamon ikkunan reikää kohti. Viitta putosi ja sen alta paljastuva rakettireppu käynnistyi. Purifier kiisi taivaalle, Killjoy perässään.<br>\n<br>\nKaksi hahmoa lenteli ristiin vuoren läheisyydessä. Hahmot iskivät yhteen nyrkein ja jaloin. Purifierin koura nappasi Killjoyn potkun ilmasta ja heitti tämän kohti vuoren seinämää. Killjoyn moottorit pelastivat hänet ja tämä veti esiin molemmat katanansa, ladaten ne täyteen ilman tuliperäistä energiaa. Purifier puhkui tulta selästään ja teki samoin. Tuliperäinen areena kahdelle tuliperäiselle soturille. Kaksikko tuijotti hetken toisiaan ja helvetti pääsi irti.<br>\n<br>\nKaksi tulen elementalivoimaa pääsi irti, tulen seinämät mittailivat toisiaan ja kietoutuivat toistensa ympäri, työnsivät toisiaan, kahden soturin ohjaillessa niiden kulkua. Yhtä voimakkaiksi osoittautuneet voimat kumosivat toisensa ja Purifier veti esiin miekan, pitkän mustan miekan, joka oli liian pitkä ollakseen oikea. Purifier kiisi suoraan kohti Killjoyta ja iski miekallaan kaikilla voimillaan. Killjoy laittoi omat miekkansa poikittain tielle, mutta se ei riittänyt, paineaalto iskusta heitti Killjoyn taaemmaksi. <br>\n<br>\nPurifier lähestyi uudelleen, mutta nyt Killjoy oli valmiina ja juuri kun Purifierin isku oli tulossa perille, Killjoy kiisi nopeasti ja tykki laukesi. Energia-ammus osui suoraan Purifierin kasvoihin, repien tämän koko oikean posken irti ja jättäen Purifierin leijumaan paikallaan rääkyen.<br>\n<br>\n\"Tbhuo, ei mhinua bhysäytä, Killjoy! Sinäh khuolet tänään!\"<br>\n<br>\nKilljoy risti miekkansa valmiina seuraavaan hyökkäykseen. Vain toinen poistuisi elävänä...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":555,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-28T14:41:00.000Z","content":"<strong>Xia, ilmalaiva Vuoren yllä</strong><br>\n<br>\nIlmalaivan sisällä raivoaa taistelu. Tai pikemminkin verilöyly, sillä aluksen vartijoita kaatuu eliittivahkien tulitukseen kuin heinää.<br>\n\"Hajaannutaan! Etsitään Nimda!\", Matoro ohjeistaa kolmen toan ja kuuden vahkin ryhmää. <br>\n<br>\nMetallinen ovi räjäytetään auki vahkien toimesta yksi toisensa jälkeen. Toat syöskyvät käytävillä etsien jotakin, mikä voisi olla Nimda. <br>\n\"Mukavaa. Tämä alus on iso, ja siru pieni. Huonolla säkällä tässä menee ikuisuus.\", Matoro päivittelee tilannetta.<br>\n<br>\n\"Itseasiassa ei mene ikuisuutta. Katsokaa!\", Kapura ilmoittaa tyytyväisenä, osoittaen ovea, jonka yllä lukee \"erikoisrahti\".<br>\nJoukko syöksyy oven läpi (Okei, ovi väisti oma-aloitteisesti) ja saapuu hyvin valaistuun huoneeseen, jonka keskellä on lasikupolissa oleva siru.<br>\nLiikkeentunnistimet olisivat käynnistäneet hälytyksen ellei hälyttimet soiso jo kuin viimeistä päivää.<br>\n<br>\n\"Onneksi tämä ei ole toimintaelokuva. Muuten täällä olisi itsetuhomekanismi kun otamme Nimdan.\", Suga päivittelee ja siirtää lasikuvun pois. Hän nappaa sirun nyrkkiinsä. <br>\nJos turvamekanismit toimisivat, teräsovi iskeytyisi kiinni. Klaanilaiset siirtyvät pois huoneesta nopeasti.<br>\n<br>\n\"Seuraava ongelma. Miten pääsemme pois?\", Kapura kysäisee.<br>\n\"Osaako joku ohjata tätä?\", Suga tekee jatkokysymyksen.<br>\n\"Ohjata kyllä. Laskeutua en.\", toinen jään toa ilmoittaa kevyesti.<br>\n\"Se ei taida auttaa nyt.\", tulen toa vastaa.<br>\n\"...Ei täällä tarvitse niin tyylipuhtaasti laskeutua.\", Matoro puolustelee.<br>\n<br>\n<strong>Vuoren juuri, Metsästäjien vartioasema</strong><br>\n<br>\nVartija-metsästäjä tähyilee taivaalle kiikareilla. Metorakkin ilmalaiva on pysähtynyt ja hetki sitten jotakin lensi ulos ikkunasta.<br>\n<br>\n\"Onko siellä joku?\", aseman radiosta kuuluu. Metsästäjä parantaa kuulokkeiden asentoa ja vastaa rauhallisesti.<br>\n\"Mitä, kuka, missä.\"<br>\n\"Ampukaa ilmalaiva alas! Se on vallattu!\", radiosta kuuluu.<br>\n\"Tarvitsemme ylemmän tahon luv-\"<br>\n\"MINÄ OLEN YLEMPI TAHO! OLEN METORAKK! NYT AMMUT SEN!\"<br>\nMetsästäjä tajuaa erehdyksensä ja ilmoittaa vartioaseman katolla oleville metsästäjille. Ne käsittelevät suurta tykkiä rakennuksen katolla, ja alkavat käännellä asetta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":556,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-29T10:28:00.000Z","content":"<strong>Xia, Vuori</strong><br>\n<br>\nKaksi hahmoa leijui vuoren ympärillä , lentäen ympyrää, mittaillen samalla vastustajaansa. Purifier tarttui suustaan roikkuvaan veriseen repaleeseen ja repäisi sen irti saadakseen edes hieman puhekykyään takaisin.<br>\n<br>\n\"Saastainen vahki!\", Purifier huusi ja lähti syöksyyn kohti Killjoyta, miekat kalahtivat yhteen. Purifierin hyökkäys sai Killjoyn vetäytymään hetkeksi, mutta välittömästi tämän jälkeen hän lähti vastaiskuun. Hän aloitti tarkoin harjoitellun kierreliikkeen, jossa hän heilutti molempia miekkojaan ympyrässä ja iski kerta toisensa jälkeen kohti Purifieria. Purifier kiiti ylemmäksi ja tuli miekka ojossa kohti Killjoyn selustaa. Killjoyn liike kuitenkin ylsi hyökkäystä vastaan ja Purifierin isku kalahti Killjoyn katanoihin. <br>\n<br>\nKilljoy päästi miekkojaan pitkin sähköpurkauksen Purifieriin, joka sätkähti, mutta onnistui potkaisemaan salamannopeasti samalla Killjoyn toisen miekan alas. Se putosi suoraan vuoren seinämälle, jossa maa nielaisi sen väittömästi.<br>\n<br>\nSilloin Killjoy tajusi, hänen moottorinsa pitäisivät häntä ilmassa enää viisi minuuttia. Salamannopealla hyökkäyksellä hän ampui yhden tulisäteen suoraan Purifierin rakettireppuun. Se vahingoitti toista moottoria ja Purifier menetti korkeutta. Nyt Killjoyn ei enää tarvitsisi käyttää moottoriensa täyttä voimaa. <br>\n<br>\nPurifier laskeutui suoraan vuorelle, jossa välittömästi ensimmäinen kivi koetti ahmaista hänet, rakettireppu kykeni kuitenkin nostamaan hänet ilmaan ja sen avulla hän nyt loikki valtavia loikkia Vuoren seinämillä. Killjoy seurasi ja nyt kaksi hohtavaa hahmoa törmäili toisiinsa valtavalla voimalla. <br>\n<br>\nPurifier heilautti valtavaa miekkaansa ja Killjoy teki samoin. Kumpikin huomasi toisensa taktiikan liian myöhään. Purifierin miekka lävisti Killjoyn rintakehän samalla kun Killjoyn miekka katkaisi Purifierin miekkaa kantavan käden.<br>\n<br>\nKilljoy hoippui taaksepäin, miekan töröttäessä hänen rinnassaan, Purifierin käsi edelleen roikkuen siitä.<br>\nPurifier huusi kätensä perään ja tämän selän pienoistulivuoret päästivät valtavan laavapurkauksen.<br>\n<br>\nKilljoy repäisi miekan irti, tämä ei loppuisi tähän. Hän karjaisi ja hyppäsi suoraan kohti Purifieria, taklaten tämän ja samalla itsensä vuoren alemmalle tasolle. Nopealla kierähdyksellä hän väisti kiven, jonka kita miltei vei häneltä jalan. Purifier oli jo pystyssä ja potkaisi Killjoyta vatsaan, saaden tämän lentämään vuoren reunalle.<br>\n<br>\nKilljoy roikkui nyt sormiensa varassa valtavissa tuskissa Vuoren jyrkänteeltä. Purifier nauroi mielipuolista nauruaan ja tuli katsomaan Killjoyn tuskaa.<br>\n<br>\n\"Kenraali Killjoy. Viimein, VIIMEIN!\"<br>\n<br>\n\"Sinä tapoit hänet...\", Killjoy mutisi hiljaa.<br>\n<br>\n\"En kuule sinua saasta, puhu lujempaa\", Purifier ilkkui.<br>\n<br>\n\"Sinä-tapoit-hänet.\"<br>\n<br>\n\"En vieläkään kuule sinua, PUHU KOVEMPAA!\", Purifier huusi ja potkaisi samalla Killjoyn toisen käden pois. Nyt Killjoy roikkui yhden kätensä varassa varmasta kuolemasta.<br>\n<br>\nKilljoy keskittyi ja väänsi viimeiset voimansa moottoreihinsa, Killjoyn sisällä kihisevä raivo sai ne hehkumaan, sai koko hänen kehonsa hehkumaan elementaalienergiasta, joka halusi ulos.<br>\n<br>\n\"SINÄ TAPOIT HÄNET!\"<br>\n<br>\nMoottorit käynnistyivät ja ohjukseksi muuttunut Killjoy nappasi Purifierin otteeseensa. Killjoy lensi, lensi ja lensi, aivan vuoren huipulle ja lensi täydellä voimalla suoraan päin sen huippua.<br>\n<br>\nPöly täytti ilman, valtavat iskusta irronneet lohkareet putoilivat kohti maata. Pilven laskeuduttua, Killjoyn viimeisen iskun seuraukset näkyivät. Purifierin selkä oli katkennut ja hänen ruhonsa makasi nyt lohkareen päällä epämiellyttävässä asennossa, hänen ruumiinsa valui verta useasta paikasta ja hänen jalkansa olivat hioutuneet pois. Nyt hän makasi siinä ja yski nesteitään ulos, mutta nauroi samalla.<br>\n<br>\nKilljoy oli kuluttanut iskuunsa liikaa ja nyt hän makasi liikuntakyvyttömänä metrin päässä Purifierista. Hänen haarniskansa oli kuoritutunut yläruumiista miltei kokonaan pois ja Purifierin tekemä lävistämä haava näkyi nyt selvästi. Killjoyn kypärä oli puoliksi haljennut ja hänen päälakensa ja vasen silmänsä näkyi nyt Purifierillekin.<br>\n<br>\nPurifier oksensi päälleen ja kakoi sitä ulos rinnuksilleen. Käkätys kuitenkin jatkui edelleen. Vuori oli alkanut purkautumaan.<br>\n<br>\nTulikiveä tippui heidän ympärilleen, vähitellen sulaa kiveä alkoi valumaan heitä kohti. Purifier nauroi edelleen.<br>\n<br>\n\"Ironista eikö totta kenraali. Minä vien ystäväsi ja kun yrität kostaa häntä, vien sinutkin. Sinäkin olit vain yksi tunteellinen ja heikko nilviäinen\", Purifier kakisteli.<br>\n<br>\n\"En välitä enää, sinä kuolet tänne, niin kuolen minäkin.\"<br>\n<br>\nPurifierin nauru muuttui entistäkin korviahuumaavammaksi. <br>\n<br>\n\"Mutta kumpi menettää enemmän? Minä olen elänyt täysillä, tuhonnut, polttanut, kiduttanut, nauttinut siitä mitä osaan. Sinä olet elänyt ainaisessa pelossa muista. Minä säälin sinua Killjoy.\"<br>\n<br>\n\"Jo viimeisen kahden vuoden ajan, ainoa asia, jota olen halunnut, on nähdä sinun kuolevan, nähdä sinun kuolevan omissa käsissäni. Nyt minä sain sen, minulla on nyt rauha.\"<br>\n<br>\nPurifier rupesi vielä kerran avaamaan suutaan, mutta ei tehnyt sitä. Hän näki sen tulevan ja sulki silmänsä.<br>\n<br>\nValtava palava kivenlohkare tippui rinnettä alas, suoraan Purifierin päälle. Se murskasi hänen päänsä ja tippui sen jälkeen pois ja vieri Killjoy ohitse alas maata kohti. Killjoy sulki silmänsä myös. Hän oli täyttänyt tehtävänsä. <br>\n<br>\nKivenlohkareet tippuivat entistä tiheämmin, ei enää kauaa... Juuri silloin tähän asti isoin vyöry kiviä lahti kulkemaan kohti Killjoyta ja hän tiesi, ettei hän selviäisi tästä.<br>\n<br>\n\"Minä tein sen. Kiitos.\"<br>\n<br>\nHän valmistautui iskuun, iskuun jota ei tullut. Hän tunsi roikkuvansa, roikkuvansa jostain terävästä. Hän kuuli rääkäisyn, hän tunsi putoavansa...<br>\n<br>\n<em>Kymmenen minuuttia myöhemmin</em><br>\n<br>\nKilljoy heräsi. Hän avasi silmänsä. Mitä oli tapahtunut? Hän katsoi ympärilleen, hän ei ollut enää vuorella, se kohosi kauempana horisontissa. Hän makasi maassa, jossain tehdasalueella. Hän kampesi itsensä puoliväkisin polvilleen ja näki vastauksensa.<br>\n<br>\nGS oli tullut paikalle viime hetkellä. Se oli seurannut johtajaansa koko ajan ja oli napannut tämän suuhunsa ja kiitänyt alas. Killjoy oli juuri kiittämässä ratsuaan, kunnes huomasi tämän karmeuden. GS:n selkä oli palanut ilmeisesti palavan kiven törmäyksestä. GS oli syöksynyt alas, suoraan tehdasalueelle, jossa maassa olleet rautapalkit olivat lävistäneet sen.<br>\nGS ei enää äännellyt, ei enää liikkunut, ei enää koskaan viettöisi aikaa mestarinsa kanssa. Mestarin, jonka se oli viimeisellä teollaan pelastanut.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":557,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-29T12:06:00.000Z","content":"<strong>Xia, ilmalaiva Vuoren yllä</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/zjRMskjthMo/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/zjRMskjthMo"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/zjRMskjthMo/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/zjRMskjthMo"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Äkkiä!\", Matoro huutaa juostessaan käytävää pitkin, kohti ohjaamoa. Vahkeja odottaa siellä valmiina ottamaan klaanilaiset selkäänsä ja lentämään alas.<br>\n<br>\nAlhaalla oleva tykki on tähdätty suoraan ilmalaivan moottoreihin. Skakdipari asettaa massiivista ammusta piipusta sisään.<br>\n<br>\nKapura syöksyy sirun kanssa yhden vahkin selkään, ja olento lähtee lentoon. <br>\nAlta kajahtaa laukaus ja ilmalaivan kaasua täynnä oleva pallo leimahtaa liekkeihin, tulimyrskyn edetessä moottoreista ohjaamoa kohti.<br>\nYksi taaempana ollut vahki sulaa kasaksi protodermistä. Ohjaamossa olevat toat ja vahkit iskeytyvät paineaallon vaikutuksesta ilmaan, ja muutamassa sekunnissa aikaisemmin niin komea ilmojen valtias syöksyy maahan palaen. <br>\n<br>\nJään toat ja vahkit syöksyvät kovaa kohti vuorta, jossa on ilmeisesti puhjennut tulimyrsky. Matoro on näkevinään jonkun vuoren huipulla.<br>\nYksi vahki iskeytyy vuoren pintaan, jääden tämän valtavan olennon ruoaksi. Kolme vahkia tulittavat ilmasta vuorta, jolloin tämä jättää joukon hetkeksi rauhaan.<br>\nMatoro osuu kovaa kiveen, saaden panssarointiinsa useita rikkoumia. Summerganon iskeytyy myös kivikkoon.<br>\nVahkit laskeutuvat hetkeksi.<br>\n<br>\n\"Meidän pitää päästä pois vuorelta!\", Suga huutaa. Laavaa ja kiveä valuu alas vuorta. <br>\n\"Kylmennetään lämpötilaa!\", Matoro huutaa. Hän kutsuu elementtivoimien rippeitään kylmentämään lämpötilaa laavan yltä. Summerganon tekee samoin, ja laava alkaa hidastua.<br>\nViisikko alkaa kulkea jyrkänteitä alaspäin.<br>\nLisää laavaa ja kiviä jyrisee rinnettä alas. Vuori yrittää imaista jonkun osaksi itseään, mutta kohteet ovat liian nopeita. Olento alkaa nostaa massiivista kiviseinämää pakenevan aterian ympärille.<br>\n<br>\nKapura katsoo hätääntyneenä ystäviensä ongelmia vuorella. Tämän kuljettanut vahki on valmiina tulen toan vieressä, miettien itsekkin. Se on kuitenkin valmiina ampumaan jokaisen vihollisen joka tulisi häiritsemään heitä.<br>\n<br>\nKapura kutsuu kanohi Shanin voimia. Hän tietää että satunnaisista elementeistä ei ole juuri hyötyä, sillä vain muutamat, kuten kivi, voisi pelastaa muut Vuorelta. Tulen toa keskittyy naamioonsa, häivyttäen mielestään kaiken ylimääräisen.<br>\n<br>\nSuuri, orgaanisesta kivestä koostuva seinämä nousee hitaasti mutta varmasti vuoren rinnettä pitkin, lukiten toat ja vahkit sen sisään. Maa näiden jalkojen alla alkaa rakoilla, makutojen sairas luomus valmistautuu syömään heidät.<br>\n<br>\nSilloin tapahtui jotakin. Kiviseinämä alkaa vetäytyä, Kapuran lujasti keskittyessä siihen. Joukko syöksyy madaltuneen seinämän yli, juuri ennenkuin maa heidän altaan olisi kadonnut. Tulen toa keskittyy kivimassan hallintaan jatkuvasti. Vaatii kaiken hänen päättäväisyyden pitää Vuori aisoissa.<br>\n<br>\n<em>Muutaman minuutin kuluttua...</em><br>\n<br>\n\"Mitään tietoa Killjoysta?\", Matoro kysäisee maassa väsyneenä istuvalta Kapuralta. <br>\n\"Gukko-lintu pelasti Kenraalin. Se lensi tehdasalueelle.\"<br>\n\"Mennään!\", Suga ilmoittaa.<br>\n\"Kapura ei taida jaksaa. Mene sinä parin vahkin kanssa. Jään tänne odottamaan.\", toinen jään Toa ehdottaa.<br>\nKaksi kolmesta vahkista lähtee suuren valkohaarniskaisen perään kohti tehtaita.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":558,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-12-29T13:07:00.000Z","content":"<strong>Nazorakein pesä, päätutkimuskammio</strong><br>\n<br>\nTohtori 006 katseli munahautomoa rauhallisin mielin panssarilasin läpi. Työpäivä oli ohi ja Nazorak-tiederyhmän ylijohtaja oli jo riisunut valkoisen suojapukunsa päältään. 006:n oikeassa kädessä oli pieni kuppi, josta torakkajohtaja nautiskeli elimistöönsä kirkkaankeltaista nestettä. Nesteen vaikutus sai 006:n tuntemaan olonsa hieman väsyneeksi. Tohtorin onneksi työpäivä oli kuitenkin jo ohi.<br>\n<br>\nJoku yksinäinen torakkainsinööri työskenteli vielä munanlämmittimien kimpussa lasin toisella puolella. Tämä suhteellisen uusi insinööri ei ollut millään tapaa kovin älykäs, mutta osoittautui erittäin tottelevaiseksi. Insinööri myös muistutti etäisesti erästä torakoiden maavoimien korkea-arvoista upseeria. 006 ei ollut aivan varma, kannattiko kyseisen kenraalieverstin hetki sitten tapahtunutta katoamista kyseenalaistaa.<br>\n<br>\nTohtori huokaisi. Hän kääntyi ympäri ja käveli kohti omaa työpöytäänsä.<br>\nMatkalla beigen värinen torakka erehtyi katsomaan itseään eräästä laboratorion peilistä ja sai välittömästi kivuliaan muistutuksen siitä, miksi ei ollut koskaan joutunut kouluttautumaan taistelua varten. 006:n käsivarret olivat säälittävän laihat ja hänen keskiruumiissaan ei ollut näkyvää lihaksistoa. Tohtori ei myöskään pystynyt juoksemaan kovin montaa minuuttia hengästymättä.<br>\nSillä ei kuitenkaan onneksi ollut väliä. 006:n aivot olivat poikkeuksellisen suuret ja hän ei ollut koskaan joutunut yhteenkään taistelutilanteeseen.<br>\n<br>\nSe ei silti poistanut hänen omaa häpeäänsä. 006 vilkuili hetken itseään peilistä ennen kuin käveli takaisin pukukoppiin ja piiloutui syvälle valkoiseen suojapukuunsa.<br>\n<br>\n006 käveli työpöytänsä ääreen. Hän istahti askeettiselle tutkimustuolilleen ja nosti pöydän laatikosta raporttipinon viime viikkojen edistyksestä.<br>\n<br>\n<em>RAPORTTI #923:<br>\nPROJEKTI \"ERIKOISHAARNISKA\"<br>\nTILA: TUHOUTUNUT</em><br>\n<br>\nTohtori 006 pyöräytti silmiään ja huokaisi. \"Erikoishaarniska\", 006 sanoi puoliääneen. Mekaniikkaosastolla ei tunnetusti ollut yhtään mielikuvitusta.<br>\n006 laittoi raportin siististi takaisin laatikkoon.<br>\n<br>\n<em>RAPORTTI #1043<br>\nPROJEKTI \"AVARUUSJUNA\"<br>\nTILA: <strong>HYVIN</strong> EPÄONNISTUNUT<br>\nTeknikko 129 alennetaan täten upseerista siivoojaksi</em><br>\n<br>\n006 naurahti kuivasti. \"Avaruusjuna\", torakkatohtori sanoi karhealla äänellään. \"Kuka idiootti antoi tälle projektille suostumuksens...\"<br>\nTohtori vaikeni nähdessään oman kädenjälkensä ja allekirjoitetun suostumuksen paperissa. Tohtori taittoi paperin varovaisesti kaksinkerroin ja ajoi sen pöydällään lojuvan silppurin läpi ennen kuin jatkoi raporttien selaamista.<br>\n<br>\n<em>RAPORTTI #1103<br>\nPROJEKTI \"UUSI SUKUPOLVI\"<br>\nTILA: KESKENERÄINEN<br>\nSYY: Kohde 000:n elimistö hylkii hormoneja</em><br>\n<br>\nTohtori 006 laski paperit käsistään pöydälle ja kääntyi tuolillaan kohti panssarilasi-ikkunaa. Hän huokaisi.<br>\n000. Kuningatar. Kaikkien Nazorakien luoja. 006 oli yksi kolmesta tiedemiehestä, joiden annettiin koskea kuningattareen.<br>\nJohtoporras vaati nopeampaa munantuotantoa. Se ei onnistunut. Johtoporras vaati sotilaiden toukkavaiheen täydellistä ohittamista. Se ei onnistunut. Johtoporras vaati uuden sukupolven kaikkien tunteiden ja alkukantaisten viettien poistamista sotatehokkuuden maksimoimiseksi.<br>\nSekään ei ollut onnistunut.<br>\n<br>\nTorakkatohtori nojasi syvemmälle tuoliinsa avaten hieman työpukuansa. Hän käänsi katsettaan kohti laboratorion panssarilasista ikkunaa ja katsoi sen läpi munanhautomon takana hahmottuvaa suurta teräksistä palloa, jonka sisällä Nazorak-kuningatar oli. Yleensä tähän aikaan 000 nukkuisi jo rauhallista untaan, mutta nyt se karjui. Valtavalle olennolle annettujen hormonien tarkoituksena oli ollut rauhoittaa se, mutta efekti oli ollut täysin päinvastainen. Tiimi torakoita oli yrittänyt jo joitakin tunteja tainnuttaa raivoavaa kuningatarta tainnutussäteillä ja unikaasulla. Ne olivat toimineet, mutta herättyään 000 oli vain jatkanut raivoamistaan.<br>\nKetjuilla kammioonsa vangittu kuningatar ei ollut vain raivoissaan. Se kärsi.<br>\n<br>\nTohtori 006 käänsi katseensa pois 000:n kammiosta ja yritti olla kuuntelematta kuningattaren huutoja. Nazorak-tiedemies katsoi omia kasvojaan pitkään juomakuppinsa sisältämän nesteen heijastuksesta.<br>\nSitten 006 sanoi kaksi sanaa. Hän ei ollut käyttänyt kumpaakaan kertaakaan elämässään ennen tätä päivää ja suorastaan yllättyi, kuinka luonnollisesti molemmat tulivat ulos.<br>\n<br>\n<em>\"Anteeksi, äiti.\"</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":559,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-12-29T14:43:00.000Z","content":"<strong>Stelt, pieni majatalo räkäisessä kauppasatamassa</strong><br>\n<br>\nOli aamuyö. Makuta Nui makasi sängyllä ja oli Guardianin vuoro vahtia. Kaksikko oli kaiken järjen mukaan kadottanut väkivaltaisen torakkaeliitin perästään, mutta kumpikaan ei pystynyt nukkumaan. Omilla univuoroillaan klaanilaiset pääasiassa teeskentelivät lepäävänsä. Molemmat olivat uppoutuneet ajatuksiinsa.<br>\nSteltillä oli kylmää. Viileä merituuli levitti valkoisia lumihiutaleita ympäri rantakylää, jota Guardian katseli majatalon huoneen ikkunasta.<br>\n<br>\nKumpikin klaanilaisista tiesi, että nukkumisesta ei tulisi mitään. He odottaisivat todennäköisesti vielä Guardianin univuoroa, minkä jälkeen he suuntaisivat kohti rantaa ja vuokraisivat uuden veneen joltain rannan steltiläisistä kauppiaista. Sen jälkeen matka Zakazia kohti jatkuisi.<br>\n<br>\nGuardian tutki lumimyrskyä katseellaan. Se oli jo hellittämässä hieman, mutta tuulet häiritsisivät Manun ja Guartsun venematkaa vielä pitkään.<br>\nHuomaamattaan Guardian sulki silmänsä ja nojasi ikkunalasia vasten.<br>\nSillä välin, kun Guartsu nukkui, Manu kävi vuokraamassa heille veneen tietäen, että he tuskin koskaan palauttaisivat sitä. Siinä ei kestänyt kauan. Pian hän jo palasi surkeaan majataloon. Guardian hätkähti hereille, kun ovi paiskautui auki.<br>\n”Meillä on vene”, Manu sanoi.<br>\n”Okei, lähdetään”, Guardian sanoi vielä hieman unisena.<br>\n<br>\nVenessä Guardian vaipui ajatuksiinsa ja lopulta nukahti uudelleen. Makutakin oli mietteissään ohjatessaan venettä. Se oli rentoa puuhaa niin kauan, kuin kalat eivät käyneet liian häiritseviksi. Nynrahilla oli tosiaan jotain pielessä. Muuan steltiläinen kauppias oli tilannut eräältä Nynrah-haamulta aseita. Tilausta ei ollut toimitettu. Aikaa tästä oli jo viikko.<br>\n<em>Mitä se voisi olla? Kuka häiritsee yhteyttä?</em><br>\n<br>\nLaiva seilaili merellä, tosin väärään suuntaan, mutta Guardian ei herännyt ennen kuin Manu oli ehtinyt korjata asian. Sitten Guardian lopulta heräsi. Hän oli hieman virkistynyt.<br>\n”Nukuitko hyvin?” Manu sanoi teennäisesti.<br>\n”En”, Guartsu vastasi, ”mutta ainakin nukuin.”<br>\n”Kerrohan vähän tästä ystävästäsi.”<br>\n”Hmm. Hän on entinen Skakdi-sotalordi. Ja juoppo. Eipä hänestä ole enempää kerrottavaa.”<br>\n”Ja luulet saavasi häneltä tietoja?”<br>\n”Minä <em>saan</em> häneltä tietoja.”<br>\n”Selvä.”<br>\nOikeasti Guardian ei ollut niin varma, että Warrek tietäisi kaiken, mitä hän lähti Zakazilta hakemaan. Mutta se oli paras tietolähde, jonka hän pystyi keksimään. Ja todennäköisesti vanha roisto tietäisi sitä sun tätä.<br>\n<br>\nMeren aallot iskivät laivan kylkiin, kylmyys tunkeutui luuytimiin saakka. Lumihiutaleet, terävät sellaiset, pistelivät niitä kohtia ruumiista, joita viitta ei suojannut. Yö alkoi saapua. Heillä oli vielä ainakin kolme samanlaista päivää edessä. Sitä oli ikävä ajatella.<br>\n<br>\nHe näkivät pikkuisen luodon.<br>\n”Tuonne”, Guardian sanoi osoittaen luotoa käsi täristen. Manu nyökkäsi ja ohjasi veneen luodolle. He kiinnittivät veneen köydellä kantoon, joka olikin luodon ainoa asukki. Vaikka he tiesivät, että kukaan ei siellä heidän kimppuunsa yrittäisi käydä, he asettivat vahtivuorot. Manu meni veneeseen nukkumaan. Guardian vahti venettä ja tarkkaili ympäristöä. Kylmässä.<br>\n<br>\n[spoil]G kirjoitti puolet.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":560,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-12-29T14:44:00.000Z","content":"<strong>Pieni trooppinen saari, hiekkaranta</strong><br>\n<br>\nHiekka suhahti hiekkamaisesti Ämkoon ja Snowmanin laskeutuessa sukellusveneen katolta sen päälle.<br>\n\"He sanoivat paenneensa tälle kääpiösaarelle?\" Ämkoo kysyi, ja etsi katseellaan metsänrajasta vihjeitä matoralaisten olinpaikasta.<br>\n\"Jepulis\" Snowman vastasi, ja alkoi huutamaan. \"Haloo? Minä täällä!\"<br>\n<br>\nLumiukko huitoi käsillään suurin elein ilmaa, ja koetti muutenkin tehdä itsensä näkyväksi. Ämkoo katseli hetken hiljaa, ja huomautti sitten matoralaisten luultavasti jo huomanneen hänet, jos tosiaan olivat rannan tuntumassa. Snowie lopetti toimensa, ja hetken liikkumattomuuden jälkeen viidakon siimeksestä astui kolme vihreää hahmoa. Yhden lumiukko tunnisti vastarintaliikkeen Ternokiksi.<br>\n<br>\nMatoralaiset tervehtivät Snowmania, joka vastasi heille iloisesti. Ämkoo seisoi hieman syrjemmällä lumiukon selittäessä vastarintaliikkeen jäsenille Klaanilaisten tilannetta.<br>\n\"Selvä asia\" Ternok vastasi. \"Saatte kyllä lepopaikan, ja tuo toverisi ensiapua. Mutta sinut tahdomme palkita hyvistä töistäsi.\"<br>\n\"Voi kiitos?\"<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Öh, lyhyt ja viimeistelemätön. Piti saada valmiiksi ennen lomamatkaani. [/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":561,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-30T09:11:00.000Z","content":"<strong>Xia</strong><br>\n<br>\n\"Me voitimme.\", Matoro toteaa hiljaa katsellessaan tehdasalueelle. Kapura on jo toipunut edellisestä koitoksestaan ja on valmis toimintaan. Hän on asettanut Nimdan sirun panssareihinsa.<br>\n\"Emme me vielä ole poissa tältä saarelta. Sitäpaitsi se toinen siru, mitä tulimme etsimään, on kateissa.\", tulen toa vastaa. Hänen päänsä on täynnä ajatuksia. Miten sain naamion hallintaani? Toistuisiko se? <br>\n<br>\n\"Havaitsin liikettä.\", kaksikon lähellä vartioiva harmaa vahki ilmoittaa koneäänellä.<br>\n\"Mitä..?\", Matoro aloittaa. Vahkin kahdesta plasma-aseesta lähtee sarjat tulikuumaa plasmaa rakennusten joukkoon, aiheuttaen jonkin räjähtämisen. Naama nousee rakennustan välistä ja tulittaa jollakin joukkoa kohden. Toat syöksyvät matalaksi.<br>\n<br>\n\"...Eikö ne metsästäjät jätä meitä ikinä rauhaan...\", jään toa miettii tylsistyneenä.<br>\n<br>\nVähän matkan päässä, Metsästäjäien vartioaseman katolla steltiläismetsästäjä katselee kaukoputkella tilannetta. <br>\n\"Kolme yksikköä, tarvitsemamme objektin kanssa. Suoritetaan hyökkäys sivustaan.\", olento puhuu.<br>\n\"Lopeta se sotilastermeillä pelleily, tyyppi.\", hänen vieressä oleva olento murhataa ja lyö kyynerpäällään tätä.<br>\n\"Tehkää jotakin hyödyllistä, menkää edeltä!\", heidän taakseen tullut hopeasininen skakdi murahtaa ja tönäisee kaksikon alas.<br>\n<br>\n\"TSO maksaa toisesta sirusta niin paljon, että se on pakko saada.\", Metorakk murisee ja käskee vartioasemalta lisää metsästäjiä.<br>\n<br>\n\"Antautukaa!\", joku lyhyt metsästäjä karjuu ja ryntää kolmikkoa kohti. Kapura taklaa olennon maahan, iskien tämän tajuttomaksi.<br>\n\"Mikseivät nuo ikinä opi huutamaan 'antautukaa' vasta kun on oikea hetki?\", Kapura pohtii ääneen.<br>\n\"Mikset kysy?\", Matoro kysäisee kevyesti miekkaillessaan yhtä vastaan.<br>\n<br>\nSilloin alkoi tapahtua. opea ohjussade sivusta osui vahkiin, irroittaen tältä toisen käden ja kaaten olennon. Metorakk syösyy erikoishaarniskassaan paikalle, ampuen lisää ohjuksia Matoroon ja Kapuraan. Metorakk tajuaa ettei ollut pohtinut kummalla toista siru on.<br>\n<br>\n<em>Pikkuvikoja...</em>, skakdi ajattelee ja syöksyy terineen kahden Toan kimppuun. Matoro torjuu taitavalla liikkeellä iskun ja Kapura suorittaa vastaiskun skakdiin. Tämän panssariin ilmestyy viilto. Eliittipanssari ei kestä enää kauaa Xian taisteluita.<br>\nSkakdi vetäisee ketjun päässä olevan piikkimoukarinsa ja huitaisee sillä nopealla liikkeellä eteenpäin. Tulen toan punainen panssari saa pahan osuman, toan itsensä lentäessä selälleen maahan. Nimdan siru putoaa maahan.<br>\n<br>\nMetorakk syöksyy, nappaa nyrkkiinsä valkoisen aarteen kouraansa ja nousee. Matoron miekka iskeytyy hyökkääjän olkapäähän, iskien palan panssaria irti. Skakdi karjaisee ja huitaisee kohti toaa. Kaksikko aloittaa nopeatempoisen miekkailun kauemmaksi taistelun polttopisteestä. Kaksikko pitää miekkojaan toisiaan vasten.<br>\n<br>\nPitkä vihollinen on Matoroa runsaasti pidempi. Se tuijottaa jään toaa punaisilla silmillään kypärän aukoista. Ilkeät skakdinhampaat puristuvat tiukasti yhteen.<br>\nMetorakk laukausee ranneohjuksena lähietäisyydelta. Ne osuvat Matoron valkoiseen miekkaan, heittäen tämän kauas taakse. Seuraava nyrkinisku heittää toan kovaa maahan.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/TsohyA97ksU/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/TsohyA97ksU"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/TsohyA97ksU/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/TsohyA97ksU"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n(anna musiikin soida vähän aikaa)<br>\n<br>\nMetorakk osoittaa zamor-pistoolilaan aseetonta toaa.<br>\n\"Tiedän että tämä on erittäin kliseistä, joten en kysy viimeisiä sanoja.\", skakdi myhäilee.<br>\n<br>\n\"Ei edes ihan pieniä viimeisiä sanoja?\", Matoro kysyy, yrittäen saada lisäaikaa.<br>\n<br>\n\"Ei.\", hopeahaarniskainen soturi murahtaa. Skakdinhampaat vääntyvät hymyyn, joka on kaikkea muuta kuin kaunis.<br>\n<br>\nMatoro suorittaa nopean kierähdyksen maassa, napaten miekkansa. Metorakk astuu taaemmas ja ampuu. <br>\nMatoro torjuu ammuksen.<br>\nMetorakk tulittaa zamor-pistoolinsa lippaan tyhjäksi. Toa torjuu, torjuu toiseen suuntaan, kunnes yksi ammus osuu Matoroa naamioon. Teleskooppisilmälisäosa repeää irti ja loppu naamio lentää pois. Matoro kaatuu maahan puolitajtuttomana.<br>\nMetorakk asettaa pistoolinsa toan sydänkiveä vasten. <br>\n<br>\nMatoro tavoittelee silmät kiinni miekkaansa. Metorakk puristaa liipasinta.<br>\nAseesta kuuluu pelkkä naksahdus. Skakdi iskee ranneteränsä Matoron rintapanssarista läpi, mutta juuri silloin Matoro sivaltaa maasta miekallaan Metorakkin käden irti. Skakdi karjuu tuskasta. Toa koittaa pysyä kaikesta kivusta huolimatta tajuissaan ja lataa energialatauksen miekkaansa, ampuen sen vastustajaansa, kärventäen Metorakkin totaalisesti. Panssari hehkuu punaisena skakdin kaatuessa maahan. Matoro menettää viimein tajuntansa.<br>\n<br>\nKaksi puolikuollutta ruumista makaa Xian tuhkaisessa maassa. Pieni valkoinen siru hohtaa kaksikon välissä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":562,"creator":"BD","timestamp":"2011-01-02T09:01:00.000Z","content":"<strong>Metsä, aukio järven lähellä.</strong> <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/8GGO7hUYE18/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/8GGO7hUYE18"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/8GGO7hUYE18/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/8GGO7hUYE18"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nUmbra nousi pusikosta vaivalloisesti, hän oli saanut pieniä ruhjeita, mutta ei mitään vakavampaa, eversti selvitti päätään sokaistukselta.<br>\n<br>\n\"Sinä et sitten pysy kuolleena, vai?\"<br>\n<br>\nEversti latasi asettaan, tällävälin Umbra iski tätä aseeseen.<br>\n<br>\nEversti ei ollut kovinkaan voimakas ja häpesi sitä, että joutui käyttämään isoa sinkoa ja tekoniveliä kyetäkseen edes puolustautumaan, eversti tähtäsi singolla toistamiseen Umbraa, Zamor-sinkoa ei ollut tarkoitettu lähitaisteluun se oli valmistettu lähinnä isojen massiivisten joukkojen torjumiseen, Sinko hölskyi everstin kädessä ja tämä laukaisi, Umbra väisti sen helposti.<br>\n<br>\nGlatorianking oli kaatunut maahan pidelleen rintaansa, Glatoriantyranni lähestyi uhkaavan näköisenä.<br>\n<br>\n”Miksi sinä teet tämän minulle?”, Toa köhi maassa.<br>\n<br>\n”Sinä 'pieni' olento et voi sitä ymmärtää ja nyt pysy vain hiljaa niin siistin tämän”. Mustan puhuva toa sanoi ilkeästi ja kohotti miekkansa viimeiseen iskuun.<br>\n<br>\nEversti oli epätoivoisena ladannut singon nopeasti ja Umbra näki Gekon tilanteen, olisi vain yksi mahdollisuus.<br>\n<br>\nEverstin pitäessä sormeansa liipaisimella, Umbra pamautti nyrkillään sinkoa ja se kääntyi kohti kaksikkoa. Juuri sekuntia ennen laukaisua GK ehti kierähtää sivuun, ammus lensi suoraan kohti Glatoriantyrannin rintaa ja tämä lensi metsikköön.<br>\n<br>\nHäkeltynyt eversti latasi viimeisen panoksen, Umbra löi everstiä päin näköä ja tämä horjahti kumoon pelokkaana.<br>\n<br>\n”Anna se sinko tänne!”, Umbra huusi.<br>\n<br>\n”Siinä on vain y....yksi panos.”<br>\n<br>\n”Se riittää vallan mainiosti.”<br>\n<br>\n”Umbra älä!”, Gekko huusi.<br>\n<br>\nUmbra pamautti Everstin ruhon kohti metsikköä.<br>\n<br>\n”Umbra, et olisi...”<br>\n<br>\nPalava toa näkyi kävelevän heitä kohti se oli rähjääntynyt ja hajonnut, mutta se oli elossa ja käveli edeten hitaasti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":563,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-01-03T10:54:00.000Z","content":"<strong>Pieni saari<br>\nKolmen tunnin matka Xialta, monia kuukausia sitten</strong><br>\n<br>\n\"Kas päivää Malcirem, sinua ei ole näkynyt aikoihin\", vihertävä Vortixx tervehti hyvin rentoutuneesti edessä kävelevää punertavaa Vortixxia.<br>\nJoukko heidän lajinsa edustajia olivat saapuneet veneillään punaisen saarelle heidän takana. <br>\n\"Päivää sinullekin Kelbuuno\", punainen Vortixx vastasi apaattisesti.<br>\n\"Mitä luulet sen Maxitrillianin keksivän tällä kertaa?\", vihreä Vortixx kysyi Malciremilta. \"Jotain täysin käsittämätöntä, siitä olen varma\", hän vastasi. Useat Vortixxit kokoontuivat pölyisen, pienen saaren päälle.<br>\nPieni, lautasen muotoinen kamera saapui Vortixx joukon eteen ja ohjasi heidät yhdestä kalliosta avautuneeseen oviaukkoon läpi.<br>\nJoukon käveltyään pitkän ajan portaita alas kylmien korridorien läpi.<br>\n\"Eikö se Skakdin kuvatus vieläkään luota meihin?\", yksi joukon Vortixxeistä mainitsi, \"Oletko katsonut peiliin lähiaikoina\", toinen Vortixx vastasi, jonka jälkeen muut Vortixxit nauroivat ivallisesti.<br>\nKäveltyään tovin he viimein saapuivat sovittuun kokoontumispisteen oven eteen.<br>\n<br>\nAvhrak Va avasti oven Vortixxeille. Huone oli suuri ja keskellä oli pöytä joka otti suurimman osan huoneen tilasta.<br>\nVortixxit istuivat pöydän ääreen yleisiin paikkoihinsa ja alkoivat odottamaan.<br>\nAika alkoi kulumaan enemmän kuin Vortixxit pystyivät sietämään. Yksi heistä naputteli pöytää kärsimättömästi ja toinen haukotteli ja laittoi kyynärpäänsä pöydälle.<br>\nMalcirem nousi tuolistaan äkkipikaisena; \"Karzhanin Maxitrillian! Minä en tänne jää odottamaan hänen egoistista pärstäänsä täällä näin kauan! Sanokaa, että olen sairaana, sillä minä lähden!\", Malcirem huusi ja marssi ovea päin.<br>\n\"Noh, hyvä Malcirem, minne kiirehdit?\", ääni kuului hänen takaa. Harmaa, samettitakkinen Skakdi oli ilmestynyt yhtäkkiä pöydän ääreen istumaan tuolilleen, kun kaikki huoneet olevat Vortixxit keskittivät huomionsa punaiseen lajitoveriinsa. Malcirem palasi takaisin paikalleen sanomatta mitään. On parasta pysyä hiljaa ellei halua lisää hankaluuksia.<br>\n\"Hyvää päivää hyvät herrat\", Maxitrillian aloitti hyvin tekoiloisesti, \"Kutsuin teidät kaikki tänne ilmoittaakseen ilouutisen; Projekti: Rautainen Kuolema on läpäissyt jokaisen testin. Se on valmis\".<br>\nVortixxit alkoivat heti näyttämään paljon kiinostuneemmalta. Maxitrillian näppäili pöydän alla olevaa ohjainta, joka käynnisti hologrammi-projektorin heidän keskelle.<br>\nJoukko keskitti katseensa hologrammikuvaan, jossa esiintyi Projektin viimeisimpien mallien sinipiirrustukset.<br>\n<br>\n\"Satojen Toien voima, tuhansien Zyglakien raivo. Panssari, jota ei edes kestävin Prototeräs voi lävistää ja älykkyys, jota suurinkin sotataktikoija ei uskalla haastamaan\", Maxitrillian ilmoitti ylistävästi ja nousi seisomaan tuolistaan.<br>\n<br>\n\"Hyvät ystäväni: <strong>Avhrak Feterra</strong>.\"<br>\n<br>\nJoukko alkoi taputtamaan ylevästi ja onnittelivat Maxitrillianiä ja itseään. Maxitrillian hymyili tyytyväisesti ja käveli hitaasti huoneen ympäri, jolloin jokainen Vortixxit joutuivat kääntämään päänsä pitääkseen katseensa häntä päin.<br>\n<br>\n\"Loistavaa työtä Maxitrillian\", yksi heistä sanoi. \"Hienoa\", Kelbuuno lisäsi.<br>\nTaputtuksien taantuessa, yksi vanhemmista Vortixxeista jatkoi: <br>\n\"Tänäänhän on oikea juhlapäivä. Kuvittelkaa, kuinka suuren omaisuuden voimme tienata näistä upeaista aseista, Maxitrillian.<br>\nMeistä tulee vuosisadan rikkaimmat ja aseteollisuuspohattat mitä Xia... Ei, mitä koko maailma tulee muistamaan!\"<br>\nVortixxit nyökkäsivät tästä toisilleen, mutta Skakdi lopetti kävelynsä heti ja pysähtyi huoneen oven eteen. Hän käänsi katseensa Vortixxeja päin, hymyillen hyvin ivallisesti.<br>\n<br>\n\"Teollisuuspohatta vai?\", Maxitrillian aloitti hyvin sarkastisella sävyllä ja hykersi itsetyytyväisenä, \"Voi hyvät ystävät, onko tuo tosiaan kauaskatseisin unelma mitä teillä on?\"<br>\nVortixxien hymyt alkoivat katoa heidän kasvoistaan. Malcirem yritti hillitä itseään lyömästä Skakdia kasvoihin.<br>\n<br>\n\"Öh, ai niin. Me tietysti ostamme myös jokaisen tehtaan Xian päällä. Meistä tulee maailman johtavin asetuotannon suuryritys\", vanhempi Vortixx alkoi hätäisesti korjaamaan itseään, jottei joutuisi nöyryytetyksi Skakdin ja muiden edessä, mutta Skakdi vain jatkoi hiljaista hykertämistä.<br>\n\"Voi hyvät ystävät, kuinka naiiveja te olette\", Maxitrillian jatkoi.<br>\n\"No, mitä sinä muka ehdottaisit itse, Herra Maxitrillian sir?\", Malcirem vastasi hampaiden välistä.<br>\n\"Niin, Maxitrillian. Mitä sinä ehdottaisit?\", Kelbuuno lisäsi toverinsa perään.<br>\nMaxitrillian huvittui hieman ja laittoi kätensä selän taakse.<br>\nOletteko kuulleet Punaisesta Tähdestä?\", Skakdi kysyi, jolloin samalla pöydän keskellä oleva projektori näytti hologrammi kuvan tähtien täyttämästä iltataivaasta, jonka keskellä oli punainen pyrstötähti.<br>\n<br>\nMaxitrillian aloitti: \"Tuo on Punainen Tähti. Matoralaisten mukaan Tähden osuessaan tietyyn järjestykseen muiden ympäröivien tähtien kanssa, jotain suurta ja merkittävää tulee tapahtumaan, siksipä he käyttävät sitä ennustusvälineenään. Ja tähän asti, kaikki heidän kääntämistä Tähden ennustuksista ovat käyneet toteen yksi toisensa jälkeen. <br>\nHeidän legendojensa mukaan, Tähti on itse Suurien Olentojen lähettiläs, joka määrää koko maailmankaikkeuden kulun.\"<br>\n<br>\n\"Ja miten tämä liittyy asiaan mitenkään, Maxitrillian?\", Malcirem jatkoi kyselyään.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:65%;line-height:normal\"><audio controls=\"\"><source src=\"http://ia700409.us.archive.org/28/items/MurrayGoldsTheMasterVaingloriousEdited/TheMasterVaingloriousEdited.wav\" type=\"audio/wav\"><div fallback=\"\">http://ia700409.us.archive.org/28/items/MurrayGoldsTheMasterVaingloriousEdited/TheMasterVaingloriousEdited.wav</div></audio></span><br>\n\"Yksinkertaista Malcirem; Minä haluan sen Tähden. Haluan myös jokaisen sitä ympäröivän taivaankappaleen minun käsiini.<br>\n<br>\nMinä haluan komentaa koko luomakunnan tulevaisuuden.\"<br>\n<br>\nJoukko hiljeentyi eivätkä tienneet miten olisi voinut vastata.<br>\n\"... Maxitrillian\", Malcirem rikkoi hiljaisuuden, \"Tuo on rehellisesti sanottuna typerin Karzhanin asia minkä olen koskaan kuullut. Jos tuo on tosiaan mitä suunnittelet, minä en enään jää tänne\". Malcirem nousi vihaisesti tuolistaan ja alkoi kävellä Maxitrillianin takana olevaa ovea päin.<br>\nSilloin ovi avautui ja takaa ilmestyi nais-Toa. \"Anteeksi, mutta sinä et lähde minnekään\", nais-Toa sanoi ja osoitti häntä salamakeihäällän.<br>\n<br>\nVortixxit hätkähtivät ja osa heistä nousivat tuoliltaan.<br>\n\"Toa?\", yksi heistä sanoi, \"Mitä Toa tekee täällä? Maxitrillian, mitä tämä tarkoittaa?\"<br>\nHuoneen katoista ilmestyi kahta automaattista Zamor-laukaisinta, jotka osoittivat Vortixxeja päin.<br>\n<br>\nSheelika käveli ovesta sisään, Malcirem alkoi perääntymään.<br>\n<br>\n\"Mitä tämä on Maxitrillian?\", punainen Vortixx kysyi raivostuneemmin, \"Oletko seonnut?\".<br>\n\"<strong>Sitä haluaisin kysyä teiltäkin!</strong>\", Maxitrillianin ääni nousi heti, \"Te rakkaat säälittävät, kermaposkiset petturit. Luuletteko, etten tiedä mitä teette selkäni takana? Siitä asti kun aloitimme tämän projektin möitte jokaisen sinikopion mitä saitte käsiin säällittävän säkin metallirattaiden takia. Tiedättekö kuinka kauan kesti minun hiljentämään jokaisen ostajanne?\". Maxitrillian käänsi päänsä Malciremiin päin, \"Rakas Malcirem, kuinka Larekallesi kuuluu? Kelbuuno, luuletko tosiaan yhtiösi tappion olevan vain väliaikaista? Ja te muut... Oletteko muistaneet hyvästellä rakkaimallenne ja yrityksillenne ennen lähtöä?\"<br>\nKylmä hiki alkoi valuta Vortixxien päälaella. \"Mitä hemmettiä sinä oikein teit...?\", Malcirem kysyi hermostuneemmin.<br>\n\"En vielä mitään, rakas Malcirem\", Maxitrillian vastasi ja hymyili taas pilkkaavasti.<br>\n\"Hyvä jumala, Maxitrillian. Pyydän, älä satuta häntä. Teen mitä ikinä haluat.\", Malcirem anoi. Loput Vortixxeista olivat liian peloissaan sanoa mitään, paitsi Kelbuuno joka alkoi vain jaaritella hermostuneesti itselleen.<br>\n\"Rakas Sheelika, mitä sinä ehdotat?\", Maxitrillian kysyi itsetietoisesti nais-Toalta.<br>\n\"Mitä ikinä sinä haluat, Arstein\", Sheelika vastasi.<br>\nSkakdin hymy alkoi kadota hänen kasvoistaan. Hän napsautti sormiaan, jolloin Zamor-laukaisimet katosivat takaisin laipion sisään. Samalla huoneen seinistä avautui useita salaovia ja niiden takana seisoi mekaanisia olentoja, jotka tuijottivat Vortixxeja kylmästi ja lähestyivät heitä päin.<br>\n\"Viekää terveisiä Kohtalolle. Sanokaa, että Zorak Von Maxitrillian Arstein lähetti teidät\", Skakdi hyvästeli Vortixxeja ja poistui huoneesta sulkien oven perässä.<br>\nMalcirem juoksi ovea päin ja yritti epätoivoisesti avata sen. \"Luojan tähden Maxitrillian!\", hän huusi, \"Teen mitä ikinä tahdot! Päästä minut!\".<br>\nMetalliolento ilmestyi Vortixxin taakse ja ennen kuin Malcirem huomasikaan, mekaaninen käsi iski hänen päänsä ovea vasten.<br>\n<br>\nZorak nauroi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":564,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-06T08:47:00.000Z","content":"<em><br>\nMitä? Missä olen?<br>\nAlitajunnassani?<br>\nKuollut?<br>\nHrr. Tuntuu kylmältä.<br>\nNyt muistan. Taistelin sitä Skakdia vastaan.<br>\nMutta miksi kaikki täällä on valkoista?<br>\n...<br>\nEn voi olla kuollut.<br>\nEn vain voi.<br>\nEi sankarit kuole, eihän?<br>\n...<br>\n</em><br>\n<br>\n[spoil]Kapura lähti ulos Ropesta joten otan hänen hahmonsa komentooni lopun Xian tehtävän ajaksi...[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Xia</strong><br>\n<br>\nKapura oli suistanut juuri viimeisen metsästäjän maahan tuli-aallolla. Hän katselee nopeasti ympärilleen ja havaitsee muutaman kymmenen bion päässä Matoron ja Metorakin - tosin maassa. Ta syöksyy paikalle nopeasti.<br>\n<br>\nKapura katsoo Matoron sydänkiveä. Siinä palaa edelleen heikko sininen valo. Hän poimii jään Toan naamion ja rikkinäisen teleskooppisilmälisäosan vähän matkan päästä maasta. Hän oli aina luullut teleskooppisilmien olevan kiinteä osa naamiota.<br>\n<br>\nHarmaa eliittivahki kävelee Kapuran luo. Se on menettänyt toisen kätensä äsköisessä taistelussa, mutta toimii muuten hyvin.<br>\n<br>\n\"Viedään hänet Gukkojen luo.\", Kapura ilmoittaa ja poimii valkoisen sirun maasta.<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien pesä</strong><br>\n<br>\n\"Älä huoli. Metorakk hankkii ne sirut! Hän on paras näissä hommmissa.\", keltamusta skakdikomentaja puhelee torakkakomentajalle.<br>\n\"Gaggulabio, en niin luottaisi sinun miehiisi. Mukaan olisi pitänyt lähettää joku eliittitorakoistani.\", 001 vastaa.<br>\n\"Epäiletkö Metorakkia? Hän tuo sirut eniten maksavalle. Se on skakdin luonto.\", skakdi sanoo.<br>\n\"... Sitä minä juuri mietinkin. Entä jos ne saastaiset metsästäjät tarjoavat enemmän?\", torakka mainitsee.<br>\nGaggulabio pysähtyy.<br>\nHän ei sano sitä ääneen, mutta tietää itsekkin Metorakkin antavan sirut eniten maksavalle.<br>\nTSO haluaa sirun, maksoi mitä maksoi.<br>\n<br>\nKeltamusta olento lähtee huoneesta pitkät piikit heiluen. Hän näppäilee radioon Metorakkin Haarniskan koodin ja alkaa odottaa.<br>\nPiippauksia.<br>\nLisää.<br>\nGaggulabio paiskaa kuulokkeen raivoissaan maahan. Se särkyy helisten.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":565,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-01-06T11:43:00.000Z","content":"<strong>Xia</strong><br>\n<br>\nSummerganon hiipii kahden vahkin kanssa tehdasalueella. Suuret tehtaat ja niiden valtavat varastohallit tarjoavat kyllä suojaa, mutta paikka tuntuu uhkaavalta. Aivan kuin olisi jatkuvasti jonkin tähtäimessä. Metsästäjiä oli mitä ilmeisimmin lähtenyt linnakkeesta takaa-ajoon jonkin verran, varsinkin kun muutama metsästäjä oli Kapuran, Matoron ja Sugan toimesta \"kadonnut\" tehdasalueelle. \"Saamme pian seuraa, aavistan sen.\", Summerganon lausui ajatuksensa ääneen ja mitä ilmeisimmin hän oli oikeassa. Kuului askelia kaukaa. <br>\n<br>\nSummerganon jatkoi kahden vahkin kanssa matkaa ja heidän eteensä avautui pieni aukio, jota ympäröivät lukuisat pienet kontit. Jotain lensi Sugan ja vahkien päiden yli. Se osui konttiin, joka syttyi tuleen. Vahkit ottivat taisteluasennon ja Suga kääntyi salamannopeasti. Kahden kontin välissä näkyi jokunen metsästäjä, joilla oli zamor-laukaisimia. \"Viimein.\", yksi niistä sanoi ja lähestyi Sugaa ja vahkeja. Metsästäjän kolme toveria alkoivat piirittää. \"Kun tänne asti on tultu, en ajatellut antautua.\", Suga sanoi inhoa tihkuvalla äänellä ja syöksyi suin päin suoraan edessä odottavan metsästäjän kimppuun. Metsästäjä kaatui yllättävän iskun voimasta. Se oli aliarvoinut toan sisun. Kolme muuta metsästäjää riensivät toverinsa tueksi, mutta vahkit hoitelivat niistä yhden. Summerganon oli ottanut miekkansa esiin ja kamppaili nyt kolmen metsästäjän kanssa, ajatuen nurkkaan ja saaden vaurioita.<br>\n<br>\nMetsästäjät olivat kuitenkin unohtaneet vahkit, jotka iskivätkin yhtä selkään ja kun metsästäjät havahtuivat myös toisesta uhasta, iski Summerganon nopealla iskulla yhdeltä jalat alta. Vahkit lensivät toisen metsästäjän raskaan iskun voimasta konttia päin, joka hajosi pirstaleiksi ja toinen liikuntakykyinen metsästäjä löi nuijallaan seinää vasten olevaa Summerganonia, joka lensi puisen seinän läpi. Maatessan tuskissaan seinän sirpaleiden keskellä, katsoen kuinka metsästäjä lähestyi seinän reiästä, jakoi hän miekkansa kahteen osaan ja heitti kevyemmän osan veitsen lailla metsästäjää rintaan. Metsästäjä kaatui eteenpäin Summerganonin noustessa lattialta ja niin vihollinen rojahti raskaan tömähdyksen saattelemana siihen, missä Suga oli juuri äsken ollut. Vahkeilla oli täysi työ pitää viimeinen metsästäjä turvallisella etäisyydellä, sillä vaikka se oli pienikokoinen, oli se nopea ja iskuissaan kuolettava. Vahkit näkivät Sugan ilmestyvän horjuen seinän aukkoon ja hyökkäsivät täydellä voimalla metsästäjän kimppuun. Metsästäjä vain nauroi, luullen, että toverinsa olisi voittanu Sugan. Vaan se oli väärässä ja napatessaan käsillään vahkien käsistä kiinni, se tunsi valtavaa tuskaa selässään. Terä upposi sen panssarin läpi ja se kaatui. Vahkit rojahtivat maahan, mutta olivat hyvässä kunnossa. Sugalla oli useita ruhjeita ja haarniska oli kärsinyt kovia. Hän katsoi ympärilleen.<br>\n<br>\nAukion kontit olivat tuhansina palasina ja hän näki nyt ympäristön kunnolla. Rakennuksia seisoi joka puolella, mutta kahden varaston välissä oli leveä tie, joka vie ylöspäin ja sitä ylös katsoessaan Suga näki valtavan mäen, jonka päälle kasaantui valtavasti metsästäjiä, Tracker etunenässä lemmikkinsä kanssa. Ruhjottu Summerganon tunsi, miten tehtävän raskaus painoi ja kuinka kaikki tuntui kuin päättymättömältä unelta. Hän oli taistellut ja taistellut taistelun perään. Pian se olisi ohi (ainakin toistaiseksi), jos he vain löytäisivät Killjoyn ja pääsisivät pois metsästäjien alta.<br>\n<br>\nSuga ja vahkit lähtivät juoksujalkaa pois paikalta jatkamaan Killjoyn etsintöjä ja suuren tehtaan varjossa, kivikkoisen ja ihme kyllä, ruohoa kasvavan maa-alueen päällä hän näki tutun hahmon kumartuneena gukko-linnun ylle. \"Killjoy...\", Suga sanoi nielaisten. <br>\n<br>\nMetsästäjät, jotka olivat kokoontuneet mäen päälle alkoivat liikkua. Ne jyräisivät vastarinnan hetkessä. Suga ja vahkit lähestyivät kenraalia tietäen, että pitäisi lähteä. Vaan silti Suga haluaisi jäädä ja levätä näkymättömissä, sillä kuten tovereilleenkin, oli Xian tehtävä ollut suuri koettelemus. Mutta lepääminen ei nyt vain käynyt päinsä. Tehtävä oli täällä loppusuoralla.<br>\n<br>\nKenraali Killjoy nosti katseensa ja näki tutun hahmon seisovan edessään kahden vahkin kera. Ruhjotun, mutta tutun.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":566,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-01-06T14:01:00.000Z","content":"Suga horjahataa uupuneena Killjoyn viereen. Hän on juuri sanomaisillaan jotain GS:stä, mutta päättääkin kysyä jotain muuta:<br>\n<br>\n\"Purifier, onko hän...\"<br>\n<br>\n\"...kuollut, on. Hän ei enää vaivaa meitä. Missä muut ovat?\"<br>\n<br>\n\"Kapura ja Matoro jäivät taaemmaksi, Metorakk.\"<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi. Vahkit nostivat heidät ylös ja kannattelivat sankareita. <br>\n<br>\n\"Nimdat?\", Killjoy kysyi.<br>\n<br>\n\"Nimda\", Summerganon tarkensi, \"TSO on ilmeisesti vienyt toisen pois. Odina on epäilyksissä päälimmäisenä.\"<br>\n<br>\n\"Nyt on tärkeintä hakea muut ja Nimda. Luutnantti, onko vapaita ilmalaivoja?\"<br>\n<br>\nSummerganonia kannatellut Vahki ryhdistäytyi: \"Ei herra Kenraali, mutta uskon, että Kymppi ja Yksitoista voivat hankkia sellaisen.\"<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi ja avasi radioyhteytensä: \"Aizen, Saraji. Tarvitsemme A-luokan ilmalaivan tehdasalueen laitamille. Meillä on kaksi varmaa loukkaantumista ja oletettavasti kaksi lisää. Ottakaa kaikki yksiköt, mitä tukikohdasta saatte.\"<br>\n<br>\n\"Kyllä Kenraali. Tiedämme jo mistä saamme sellaisen. Saapumisaika, noin tunti.\"<br>\n<br>\nRadioyhteys sulkeutui. Tässä vaiheessa Killjoykin huomasi mäeltä vyöryvät metsästäjät, niiden rääkyminen kuului jo, ne saisivat heidät kiinni pian.<br>\n<br>\n\"Pitäkää kiinni herrat\", Killjoyta kannatellut Vahki sanoi ja sankareita kannattelevat, nipinnapin lentokykyiset Vahkit kiidättivät heidtä kohti tehdasalueen syövereitä, löytääkseen turvapaikan. Killjoy laski viimeisen silmäyksensä kuolleen lintunsa ruumiiseen, kunnes nelikko kiisi jo kattojen päällä, eikä sitä enää näkynyt.<br>\nEikä hän edes ehtinyt kiittää...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":567,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-06T14:31:00.000Z","content":"<strong>Xia, tehdasalue</strong><br>\n<br>\n\"Asia selvä, kenraali. Tulemme sinne.\", vahki lausuu radioonsa. <br>\n\"Mitä oli?\", Kapura kysyy. Kaksikko kantaa tajutonta Matoroa kaksin.<br>\n\"Ilmalaivakuljetus tehdasalueen reunalta.\", vahki ilmoittaa. Tulen Toa nyökkää.<br>\n<br>\n<em>Viimeinkin pääsemme täältä...</em>, hän ajattelee. <br>\nYksikätinen vahki näyttää tietä tehtaiden joukossa ja avaa hiljaa erään tehdashallin oven. Sen perällä Killjoy, Suga ja kaksi vahkia odottavat ilmalaivaa.<br>\n<br>\n\"Päivää...\", Kapura sanoo. Se ol ensimmäinen asia minkä hän keksi.<br>\nHän ja vahki laskevat tajuttoman jään Toan maahan.<br>\n<br>\nKilljoy on kysymässä jotakin, mutta Kapura nappaa panssaristaan pienen valkoisen sirun. Killjoy ottaa Nimdan palan ja puristaa sen nyrkkiinsä.<br>\n<br>\n\"Koska kyyti tulee?\", tulen toa kysyy.<br>\n\"Puoli tuntia...\", Suga vastaa hiljaa. <br>\nPimeän tehdashallin ilmapiiri on suorastaan masentava. Jälleen alkanut sade ropisee tehdashallin kattoon jatkuvasti. Jokainen Klaanilainen haluaisi vain nukkua, mutta he tietävät että he eivät ole vielä päässeet kuiville.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nJoukkio nousee varaston taa laskeutuneeseen ilmalaivaan. Aizen ja Saraji tervehtivät kenraaliaan ja osoittavat tien lääkintähuoneeseen. <br>\nMetsästäjät ovat huomanneet harmaan ilmalaivan ja alkaneet tulittaa ajoneuvoa kohti erinäisillä aseilla. Vahkien ampuma savukranaatti sammuttaa tulituksen ja alus nousee synkälle taivaalle, kääntyen pois Xialta, kohti avomerta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":568,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-01-08T12:38:00.000Z","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/fEyuBK1DYo4/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/fEyuBK1DYo4"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/fEyuBK1DYo4/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/fEyuBK1DYo4"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<em>Makuta Nui käveli ja mietti.<br>\n<br>\nHän mietti hieman elämäänsä. Mitä se oli ollut? Pelkkää samaa tyhjää Matoranien suojelua ja Rahien luomista. Terry-poju petti Miserixin ja ryhtyi hallitsemaan. Manu ei jaksanut enää veljeskunnassa. Se oli rappiolla.</em><br>\n<br>\nMinä tiedän, kuka olisi paras Makuta johtamaan sitä<em>, Manu ajatteli.<br>\n<br>\nTietysti. Kukapa olisi parempi. Abzumo julistettaisiin kuolemaan heti, kun paras mahdollinen johtaja olisi vallassa. Mutta huipulle oli pitkä matka. Siihen tarvittaisiin – torakoita. Suuri armeija voisi pysäyttää Makutat. Helposti. Mutta ei siitä mitään tulisi, projekti epäonnistui.<br>\n<br>\nManu vihasi. Hän vihasi veljeskuntaansa. Hän vihasi Matoraneja, Toia, Turagoita. Ja torakoita. Ja Abzumoa. Sihisijä ei ansaitsisi elää. Ansaitsiko Manu? Ei. Ei kukaan ansaitsisi. Koko Universumi ansaitsi kuoleman.<br>\n<br>\nKuka oli luonut kaiken?<br>\n<br>\nKuka oli luonut heidät?<br>\n<br>\nOlivatko he ylipäätään olemassa?<br>\n<br>\nOliko mitään olemassa?<br>\n<br>\nMiksi tuo kivi yritti kommunikoida hänen kanssaan?<br>\n<br>\nNäiden kysymysten pohtimiseen meni muutama tovi. Ei sillä, että millään olisi ollut mitään väliä.<br>\n<br>\nItsesääliin sortuminen ei ollut hyväksi. Sitä paitsi pitkittynyt syyllisyydentunne vaikuttaisi negatiivisesti mielenterveyteen. Kukapa sellaista haluaisi?<br>\n<br>\nKenen mielenterveys oli kunnossa? Eksistoiko mielenterveys?<br>\n<br>\nTyperät kysymykset herättivät vain lisää kysymyksiä. Näin ollen Manu päätti olla pohtimatta Universumia hetkellä, jona Rahkshit olivat piirittäneet hänet eräällä eteläisellä saarella. Ne olivat halpatuotannossa syntyneitä, ensimmäisen asteen Kraatoista tehtyjä haarniskoita. Niitä hallitsevat oliot olivat varmasti yhtä heikkoja.<br>\n<br>\nJa pian ne olivat kuolleita. Ne eivät mahtaneet mitään Makutoista omaperäisesti parhaimmalle. Tämä oli mielipide, mutta sitä ei toki sopinut kyseenalaistaa. Varsinkaan itse.</em><br>\n<br>\n<br>\nManu keräsi ajatuksensa. Se ei ollut vaikeaa, kun myrsky heitti vettä hänen päälleen. Guardian yritti ohjata venettä ankarien luonnonvoimien yrittäessä tuhota heidät. Manu hymyili hetken, ennen kuin ryhtyi jälleen tähystämään, mitä edessäpäin näkyili.<br>\n<br>\n<em>Pitäisikö minun aloittaa uusi projekti?</em> Manu pohti. <em>Luoda jotain uutta, torakoiden kaltaista?</em><br>\n<br>\nHän hymyili.<br>\n<br>\n<em>Tällä kertaa en epäonnistuisi.</em><br>\n<br>\n”Mitä sinä virnuilet, me kuolemme tänne!”<br>\n”Ai, tosiaan. Anteeksi, G.”<br>\nManun jatkaessa tähystämistään hänen aivonsa työskentelivät uuden idean parissa.<br>\n<br>\n<em>Mwahahahahaha.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":569,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-01-08T12:49:00.000Z","content":"<strong>Meri, keskellä pahinta myrskyä</strong><br>\n<br>\nGuardian sylki ja yski vettä, kun Manu repi hänet takaisin veneeseen. Takaisin paattiin päästyään Guardian alkoi kakoa suolaista merivettä ulos keuhkoistaan. Hän oli pudonnut jo viidennen kerran yli laidan.<br>\n”Vihaan”, Guartsu yski, ”myrskyä. Ja kylmyyttä.”<br>\nHän tärisi kylmästä. Lämpötila oli pakkasen puolella. Ja veteen putoaminen ei tuntunut mukavalta.<br>\n”Niin minäkin”, Makuta vastasi. Hänkin oli pudonnut laidan yli jo pari kertaa. Yksi niistä kerroista oli ollut kummallekin yhteinen, mikä oli melkein johtanut veneen menettämiseen. Nyt molemmat matkalaiset olivat sijoittuneet veneessä mahdollisimman lähelle sen kuumana kiehuvaa höyrymoottoria. Kovan myrskyn ja kulkuneuvon takaosaan sijoitetun suuren painon takia veneen etuosa suorastaan törrötti ylhäällä. Moottorin sylkemä höyry levittäytyi epätasaisesti myrskytuulten riepottelemana ja aallot purskauttivat lapiollisia vettä veneen kannelle. Guardian teki parhaansa pitääkseen kannen kuivana säälittävän pienellä kauhalla.<br>\n<br>\nMyrsky alkoi kuitenkin vähitellen tyyntyä. Sateet eivät olleet onneksi kestäneet kovin kauaa ja raivoisa tuuli tuntui menettävän vähitellen energiaansa. Suuren saaren muoto alkoi vähitellen hahmottua vastarannalla.<br>\nGuardian pyyhki parhaansa mukaan kiikarisilmänsä linssiä kuivemmaksi ja sulki oikean silmänsä. Hän keskittyi vasemmalla silmällään myrskyn keskellä hahmottuvaan saareen. Punaisena hohtava silmä tarkentui kohteeseensa automaattisesti mekaanisesti siristen. Guardianin ei tarvinnut tutkia saarta kiikaritoiminnolla kauaakaan ennen kuin hän käsitti, mitä katseli. Skakdin sinisille myrskyn piiskaamille kasvoille muodostui vähitellen pieni hymy.<br>\n<br>\nRannat kuuluivat Zakazille. Siitä ei ollut epäilystäkään. Guardian kääntyi ja nyökkäsi Manulle. Makutan kasvoille levisi huojentuneisuus siitä, että tämän merimatkan kamaluuksia ei tarvisi enää kestää kauaa. Makuta Nui nosti moottoriveneen vauhtia huomattavasti.<br>\n<br>\nKymmenen minuutin kuluttua Skakdi ja Makuta vetivät yhteistoimin venettä Zakazin synkeälle rannalle. Hieman laantunut myrskytuuli heitti rannalle vielä suuria määriä vettä, joiden mukana rantautui ajoittain märkiä laudanpätkiä. Myrsky oli nähtävästi tuhonnut yhden rannikon laitureista yön aikana.<br>\n<br>\nGuardian sitoi veneen köydellä yhteen harsuuntuneen havupuun runkoon ja nousi täyteen mittaansa. Hän käänsi katseensa pois mereltä ja kohti Zakazia. Siinä oli kestänyt kauan, mutta hän oli taas kotona. Aamuaurinko alkoi nousta jostain mäen takaa. Guardian lähti sanattomasti kävelemään ylös mäkeä ja syvemmälle Zakaziin. Makuta Nui asteli epävarmana perässä tutkien ympäristöä katseellaan.<br>\n<br>\n\"Harvennettua kuivaa metsää rannalla\", Manu sanoi ääneen. \"Ranta-asutus juuri ja juuri pystyssä pysyviä puuhökkeleitä. Pääsimme pois rannalta, mutta hiekkaa jatkuu kauas. Tämä paikka on paljon huonommassa kunnossa kuin luulin.\"<br>\nMakuta piti pienen tauon.<br>\n\"Ja joskus Spiriah kehtasi vielä kehua paikan maisemia.\"<br>\n<br>\nGuardian ei vastannut välittömästi. Hän haisteli Zakazin tuulia. Havumetsän raikas tuoksu erottui vain haileasti sisällissodan saarelle tuoman tunkkaisuuden alta. Kaksikon edetessä syvemmälle saareen kävi nopeasti tuskallisen selväksi, miten kaikin puolin epäkunnossa Guardianin synnyinsaaren ilmasto oli. Jäätävä merituuli oli muuttunut suorastaan sekunneissa paahtavaksi puoliaron kuumuudeksi. Pieni oksien ja lehtien yhteenkerääntymä pyöri tuulen mukana Guartsun ja Manun edessä kuin matkustaen heidän kanssaan. Kuivien puiden oksilla raakkui suuria lintuja, jotka seurasivat Makutan ja Skakdin matkaa. Jostain kauempaa kuului kuolonpeipon sirkutusta. Se oli nimensä veroista.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/80hF6nLyWbE/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/80hF6nLyWbE"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/80hF6nLyWbE/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/80hF6nLyWbE"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nGuardian hymähti hiljaa. \"Tervetuloa Zakazille, Manu.\"<br>\n<br>\nVähitellen puisten pikkutalojen määrä alkoi kasvaa ja pian makuta ja skakdi kävelivät keskellä jotain, jota kykeni melkein kutsumaan kyläksi. Kahden tolpan päistä ketjuilla roikkuvassa kyltissä luki jotain skakdiksi. Hyvästä kielitaidostaan huolimatta Manu ei kuitenkaan ymmärtänyt lukemaansa. Skakdin kielessä oli jotain perin merkillistä.<br>\n<br>\n\"Wekann on paikan nimi\", Guardian vastasi vilkaisten Manuun. \"Näitä pieniä rannikon kaivoskaupunkeja. Joskus tämä vielä näytti joltain.\"<br>\n<br>\nPari skakdia oli aikaisesta ajankohdasta huolimatta hereillä. Yksi suuri ja lihaksikas skakdi teroitti kirvestään sileällä kivellä hätäisesti kasatun verstaan etupihalla. Toinen laiha ja vanha naisskakdi yritti epätoivoisesti saada ruskeaa kangasta pestyä likaisessa vedessä, jonka pinnalla kellui suuri vaahtomassavuori. Yksi skakdi istui kauppansa etuoven edessä tuprutellen puista piippua ja hieroen teräksistä jalkaproteesiaan merkillinen ilme kasvoillaan. Tämän skakdin vyötäröllä roikkui myös uhkaava zamor-revolveri, mutta kuka tahansa pystyi näkemään, että aseessa ei ollut edes ammuksia.<br>\nJokainen näistä skakdeista vilkaisi kylän läpi kävelevää kaksikkoa nopeasti, mutta ei vaikuttanut kiinnittävän makutaan ja kiikarisilmäiseen skakdiin sen suurempaa huomiota. Yhden pihan porttiin sidottu Mata Nui -lehmä päästi kumisevan \"muu\"-äännähdyksen.<br>\n<br>\nKylän keskipisteessä seisoi suuri patsas. Se esitti voitokkaan näköistä skakdia, joka istui vihaisen jättiläistiikerin selässä. Ratkaisevista kohdista patsasta lorisi sen jalustalla olevaan altaaseen erittäin likaista vettä, joka oli kiertänyt samaa rataa arvatenkin jo vuosia.<br>\n<br>\n\"Olen varmaan oikeassa, jos arvaan, että nämä eivät voittaneet?\" Manu sanoi kysyvänä.<br>\n\"Mainio päättelykyky\", Guardian sanoi lievällä sarkasmilla. \"Mutta tiedätkö mikä on surullista?\"<br>\n<br>\nGuardian kääntyi kohti Manua ja osoitti vasemmalla kädellään suurta kivipatsasta.<br>\n\"Olet väärässä\", Guartsu sanoi. \"Nämä voittivat. Nämä olivat Nektannin puolella. Se jos mikä on surullista.\"<br>\n<br>\n\"Ihan vapaaehtoisesti?\"<br>\n<br>\n\"Täysin. Tuo patsaskin oli näiden idea. Ja katso, miten Nektannin kannattaminen auttoi näitä.\"<br>\n<br>\n\"<em>Skrarrarrarrarrarr</em>\", joku päänsärkyä poteva tavernan edessä makaava skakdi sanoi. Manu luuli tunnistavansa tämän kirosanan ennen kuin huomasi, että siinä olikin yhtäkkiä pari ylimääräistä tavua.<br>\n<br>\n\"Ei näemmä paljoa\", Manu vastasi. \"Älä sano, että hakemamme on täällä.\"<br>\nGuardian pudisti päätään. \"Olisikin näin helppoa. Ystäväni luo on tunnin matka.\"<br>\n<br>\n\"Kulkuneuvo voisi auttaa\", Makuta Nui sanoi katsellen ympärilleen. \"Mutta taidan toivoa liikoja...\"<br>\n<br>\n\"Niin, niin toivot\", Guardian vastasi. \"Kerropa, Manu...\"<br>\nKaksikko saapui suuren aitauksen eteen. Aitauksen sisällä oli Mata Nui -lehmiä ja Kane Ra -härkiä. Mukana oli myös joitakin suuria nelijalkaisia eläimiä, joita Manu ei tunnistanut.<br>\nGuardian hymyili leveästi valkoisella hammasrivillään.<br>\n\"Koska olet viimeksi ratsastanut?\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n[spoil]Manny kirjoitti pienen pätkän alusta. Löydättekö sauman?<br>\n<br>\nMusiikki tuli myös Manny-herralta.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":570,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-01-08T16:06:00.000Z","content":"<strong>Ilmalaiva, meri</strong><br>\n<br>\nRannikko häipyi vähitellen näkyvistä ja ikkunasta ulos tuijottava Killjoy käänsi katseensa takaisin sairasosaston seiniin.<br>\nMuutama lääkintävahki hääräsi nelikon kimpussa, hoitaen näiden vammoja. Killjoyn rintapanssari oli kokonaan poistettu ja tämän paljas keho oli nyt jälleen siteiden peitossa. Kohta, josta Purifierin miekka oli lävistänyt hänet, vuosi hieman edelleen, mutta Killjoyn onnekseen vanha Feterraa vastaan tullut haava ei ollut auennut.<br>\n<br>\nKapura lepäsi paareilla Killjoyn vieressä ja Matoro oli jo nukahtanut, kun tämän vammat oli saatu hallintaan. Summerganon saapui sairastuvalle voimistavat juomat käsissään ja antoi yhden sekä Killjoylle, että Kapuralle. Kapura laittoi omansa pöydälle odottamaan parempaa hetkeä. Killjoy avasi kypäränsä ja kittasi juoman yhdellä kulauksella, sulkien kypäränsä heti tämän jälkeen.<br>\n<br>\nKilljoy oli istahtanut lattialle nojaten Kapuran pöytään ja Summerganon istahti nyt tämän viereen, hörppien samalla juomaansa.<br>\n<br>\n\"Se oli sen arvoista, olihan?\" <br>\n<br>\nKilljoy murahti myöntävästi ja veti tarvikelokerostaan kaksi korttia. Toiseen oli painettu mustan käden muotoinen logo ja toiseen skorpionin hännän varjokuva. Summerganon naulitsi katseensa kortteihin ja nosti sitten katseensa takaisin lasiinsa ja hörppäsi pitkän kulauksen.<br>\n<br>\nNimda lepäsi nyt huoneessa heidän vieressään. Killjoy oli laittanut kaikki aluksen viisitoista sotilasta vartioimaan sitä. He eivät saisi ottaa riskejä sen kanssa.<br>\n<br>\nMatoron teleskooppisilmä makasi hänen vieressään. Killjoy ei ollut tiennyt sen olevan erillinen osa naamiota. <br>\nKilljoyn kypärästä lensi kipinä. Kypärä oli vahingoittunut taistelussa. Vastahakoisesti Killjoy riisui sen ja alkoi tutkimaan sen sisustaa, löytääkseen vian. Kesken puuhailunsa, Killjoy kuitenkin nosti katseensa.<br>\n<br>\n\"Miksi me teemme tätä Ganon?\"<br>\n<br>\nSummerganon hätkähti Killjoyn äkillisestä kysymyksestä. Hän ei ollut odottanut tätä Killjoylta.<br>\n<br>\n\"Kai... koska haluamme puolustaa sitä mikä on meille tärkeää ja heitä, jotka merkitsevät meille. Emme voi antaa voiman, joka haluaa tuhota sen, päästä valloilleen.\"<br>\n<br>\n\"Olet oikeassa, nimenomaan tuota hain. Petin omani jo kerran, en aio antaa sen tapahtua toiste.\" Killjoy nousi pystyyn ja nosti samalla tyhjän lasinsä pöydälle.<br>\n<br>\n\"Miksi sitten kysyit?\", Summerganon ihmetteli.<br>\n<br>\n\"Ehkä... ehkä me kaikki kaipaamme välillä muistutusta...\" <br>\nMatoro käännähti paareillaan, hän oli heräämäisillään. Killjoy käveli sairashuoneen ovesta ulos ja huusi ohjeita joillekin Vahkeille ohikulkiessaan. Ovet sulkeutuivat hänen takanaan ja Ganon olisi vaikka voinut vannoa näkevänsä pienen hymynkareen Killjoyn kasvoilla.<br>\n<br>\n\"Olenko se vain minä, vai onko Killjoy alkanut pehmetä?\", Kapura avasi suunsa täyden hiljaisuuden rikkoen.<br>\n<br>\nSuga nousi pystyyn ja hörppäsi lasinsa tyhjäksi.<br>\n<br>\n\"Hän on palannut omiensa joukkoon, hän on siellä minne kuulukin. Ja niin olemme pian mekin...\"<br>\n<br>\nGanon katsoi ikkunasta ulos ja näki nyt vain aavan meren.<br>\nHe olisivat taas pian Klaanissa. Hyvin pian.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":571,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-08T16:58:00.000Z","content":"<strong>Ilmalaiva, Meri</strong><br>\n<br>\n\"Kyllä, Killjoy on alkanut pehmetä.\", Matoro mainitsi yhtäkkiä. <br>\nHän nosti päätään hieman ylemmäs, katsoen kolmea muuta Klaanilaista. He katsoivat jään toaa, luullen tämän nukkuneen.<br>\n<br>\nMatoro katseli ympärilleen. Hän ei muista koska oli toiminut ilman teleskooppisilmiä. <br>\n\"... missä olemme?\", Matoro kysyi tämän jälkeen.<br>\n\"Matkalla kotiin, Matoro. Matkalla kotiin.\", Killjoy sanoi hieman etäisenä.<br>\nMatoro nousee puoli-istuntaan käsiensä varaan ja katselee suurta huonetta. Hän ei näe oikealla silmällään paljoakaan. Se on toinen syy teleskooppisilmän käyttöön.<br>\nTärkeämpi syy on se, että hän haluaa naamioida naamionsa. Se on makutojen vanha koe tehdä naamio, jolla pystyisi hallitsemaan kaikkien mieliä täydellisesti.<br>\nNoh, koe ei toiminut täysin, naamiosta ei tullut kyllin voimakas. Tosin sen nykyinen voimatasokin on niin korkealla, että Toalle tuottaa vaikeuksia käyttää sitä. Matoro hankki naamion kauan sitten Veljeskunnalta, ja nämä haluavat kokeensa takaisin. <br>\n<br>\nMatoro mietti menneisyyttään. Kovin moni Toa ei ole kokenut samanlaista elämää kuin hän. Suurin osa Toiasta on elänyt tiiminsä kanssa rauhaisaa elämää matoraneja suojellen.<br>\nSuurin osa Matoron tiimistä on kuollut ikuisuus sitten. Hänen saarensa matoranit tapettiin. Sen jälkeen Matoro on yrittänyt epätoivoisesti tehdä maailmasta parempaa paikkaa elää.<br>\n<br>\nTurhaan. <br>\nKaikki ne tarinat \"Yhtenäisyydestä, velvollisuudesta, kohtalosta\". Mitä Toalle jää niistä, jos tiimiä eikä matoraneja ole. <br>\nKohtaloko vain? <br>\nVai jääkö sitäkään.<br>\n<br>\nUniversumi on arvoitus.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n\"Ajattelin että voisimme pysähtyä tuolle saarelle hetkeksi jaloittelemaan.\", Killjoy sanoi radioon, katsellessaan ikkunasta alas. Turkoosinsininen, idyllinen meri lainehti vehreän saaren yläpuolella. Paikka näytti idylliseltä.<br>\n\"Selvä, kapteeni.\", kuului vastaus.<br>\nVaalea ilmalaiva alkoi laskeutua kultaiselle hietikolle.<br>\n<br>\nPari kahu-lintua lenteli sinisellä taivaalla. Aurinko - tai itseasiassa kupolin kattoon kiinnitetyt valokivet, Matoro tiesi, - sädehti kirkkaasti.<br>\n<br>\nKlaanilaiset pystyvät kaikki kävelemään ja ovat saamaansa löylytykseen nähden hyvässä kunnossa. Nelikko päättää viipyä hetken saarella, pitäen kuitenkin vahkit jatkuvasti lähistöllä.<br>\n<br>\n\"Mikä paratiisisaari. Olisipa Klaani tälläinen.\", Kapura ihasteli. <br>\nMatoro käänteli käsissään karttaa, tutkien josko hän löytäisi saaren kartalta.<br>\n\"Olemme tässä Pohjoisen mantereen kyljessä, lähellä Tren Krom -niemimaata.\", Matoro aloitti. \"Mutten löydä nimenomaan tätä saarta täältä.\"<br>\n\"Tuskin tämä on mikään kannibaalimatoranien hallitsema tulivuorisaari.\", Suga sanoi ohimennen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":572,"creator":"Donny","timestamp":"2011-01-08T17:13:00.000Z","content":"<strong>Pieni trooppinen saari, hiekkaranta</strong><br>\n<br>\nKäsipuoli Toa potkaisi laiskasti rantahietikolla maannutta kivenmurikkaa. Kivi lensi matalassa kaaressa kauemmas ja vinkaisi. Se ei ollutkaan kivi.<br>\n<br>\nÄmkoo vilkaisi Snowien suuntaan, muttei vaivautunut kuuntelemaan mitä matoraneilla oli asiaa. Ilman Toa tuskin kehtasi edes katsoa yhtäkään matoralaista silmiin, sillä hänhän itse oli ehdottanut avunpyynnön hylkäämistä kun klaanilaiskaksikko aiemmin törmäsi näihin pieniin olentoihin. Ämkoo ei osannut kuvitella, että yksikään näistä matoraneista ajattelisi hänestä mitään kovin hyvää.<br>\n<br>\n\"Kuulkaahan, teidän pitäisi varmaan...\", aloitti Ämkoon vierelle ilmestynyt vihreää pakari-naamiota kasvoillaan kantava matoran. Ämkoo ei kuunnellut.<br>\n<br>\n<em>Miekka oli poissa. Kuka tahansa muu saattaisi ohittaa tällaisen tilanteen toteamalla, että aseita saa aina uusia, mutta tämän miekan kohdalla asia ei ollut niin. Oli vain Alku ja Ääri.</em><br>\n<br>\n\"Herra, tuo kätenne...\"<br>\n<br>\n<em>Näitä miekkoja ei löytynyt jokaisesta asevarastosta. Kahdesta mahtimiekasta toinen oli nyt poissa. Oliko se jäänyt vihollistukikohtaan? Veikö valkoinen olento sen mukanaan? Miten ihmeessä Ämkoo saisi sen ta-</em><br>\n<br>\n\"...vuotaa.\"<br>\n<br>\nÄmkoo käänsi päänsä pikaisesti tyhjän olkapäänsä puoleen. Kiitos tästä ei kuulunut niinkään matoranin varoittaville sanoille, vaan olkapään alueelta huokuvalle vihlovalle kivulle. Ilman Toa karjaisi ja pudottautui polviensa varaan maahan.<br>\n<br>\nMatoranit eivät jääneet toimettomiksi, vaan useampi näistä juoksi oitis kärsivän Toan luo. Nämä auttoivat Ämkoon pystyyn ja lähtivät miltei väkisin taluttamaan tätä pois rannalta.<br>\n<br>\n\"Teidän ei tarvitse auttaa minua\", Ämkoo totesi näille vaisusti. Yksi matoran naurahti.<br>\n\"Ei niin\", se aloitti.<br>\n\"Mutta?\", Ämkoo kysyi.<br>\n\"Teemme sen silti. Kukapa ei auttaisi hädässä kärsivää.\"<br>\n<br>\nÄmkoo murahti ja vilkaisi puhunutta matorania pisteliäästi. Matoran kuitenkin vastasi eleeseen vain leveällä hymyllä. Ämkoo päätti vastata tähän levittämällä kasvoillensa kivunsekaisen virnistyksen.<br>\n<br>\nSamaan aikaan Snowien edessä avattiin jonkinlaista epämääräistä nyyttiä. Matoranien auttaessa Ämkoota jokunen oli kaivanut esiin Lumiukolle luvatun palkinnon ja nyt matoranit päättivätkin esitellä lahjansa.<br>\n<br>\n\"Toivottavasti pidät tästä\", Ternok sanoi. \"Meillä ei nimittäin ole juuri muuta.\"<br>\n\"Ymmärrän\", Lumiukko vastasi varovasti nauliten katseensa Ternokin käsissä pyörivään nahkapussukkaan. Ternok työnsi kätensä varovasti pussiin ja kaivoi esiin jotain.<br>\n\"Oho\", Snowie sanoi.<br>\n<br>\nMatoranit eivät olleet vieneet Ämkoota kovin pitkälle, vaan tarjosivat tälle ensiapua erään ikiaikaisen viidakkopuun katveessa. Matoranit tunkivat jopa hieman karuin elein erilaisia voiteita ja viidakosta kaivamiaan aineksia Ämkoon haavaan, saaden aikaan mitä inhottavinta pistelevää kipua.<br>\n<br>\n\"Tiedättekös, herra Toa...\", pakarikasvoinen matoran aloitti jälleen puheen.<br>\n\"Ämkoo. Jätä se Toa pois.\"<br>\n\"Toa Ämkoo, tämä teidän haavanne on varsin omituista mallia.\"<br>\n\"Sanoinhan, että en ole T-\"<br>\n\"Minun silmissäni asiat ovat yleensä sitä miltä ne sattuvat näyttämään. Mutta niin, haavanne. Ette varmaan tahtoisi kuulla mikä siinä hämmästyttää?\"<br>\n\"No?\", Ämkoo murahti kiristellen hampaitaan. Pistelevä kipu oli onneksi laantumassa.<br>\n<br>\nMatoran kaivoi esiin pienen peilin ja esitteli haavaa käsipuolelle Toalle sen kautta. Ämkoo tuijotti sitä hämillään.<br>\n<br>\n\"Huomaatte varmaan.\"<br>\n\"Taidan huomata.\"<br>\n<br>\nHaavan ympärys oli musta. Väri liikkui sen pinnalla verkkaiseen tahtiin, siirtyili välillä pisaramaisesti kauemmas ja palasi sitten takaisin haavan pariin. <br>\n<br>\n\"Vaikuttaa siltä, että osaat parantaa haavasi tiettyyn rajaan saakka ihan itse. Uskallanko kysyä, mikä tämä kyky on?\", matoran kysäisi.<br>\n\"Et\", Ämkoo vastasi nopeasti, tarkkaillen yhä haavauman ympärillä erottuvaa mustaa kuviota.<br>\n<br>\nPalvelusväki ei ollutkaan paennut.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":573,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-01-08T19:59:00.000Z","content":"<strong>Saari merellä</strong><br>\n<br>\nNelikko jaloitteli kauniilla saarella. He tunsivat olevansa paikassa, jonne mikään paha ei yletä. He tiesivät, että matkaa oli vielä, mutta heillä oli silti se raukea olo, joka tulee aina työn tekemisen jälkeen. Lupa laiskotella. He olivat nyt hiljaa, kukin ajatuksiinsa sulkeutuneina. Xian koettelemukset varjostivat yhä hieman heidän mieltään, mutta he tunsivat myös helpotusta. <br>\n<br>\nSummerganon mietti Killjoyn sanoja ja katsoi Kapuraa, joka oli syventynyt juttelemaan niitä näitä Killjoyn kanssa. Sugasta tuntui, kun vanha tuskainen, mutta seikkailuntäyteinen uni olisi loppumassa uusi uni alkamassa. Kotiinpaluu. Pian se koittaisi. <br>\n<br>\nMatoro lähti kävelemään kauemmas rannasta ajatuksissaan. Tätä saarta ei löytynyt kartasta ja vaikkei saarella mitään erikoista varmaan ollutkaan, sieti sitä hieman tutkia paremman tekemisen puutteessa. He lähtisivät aivan pian, mutta pieni kävelylenkki tekee varmasti terää, ajatteli Summerganon itsekseen ja katseli ulapalle, joka tuntui olevan tänään erittäin kaunis. Hän ei tiennyt miksi, mutta jostain syystä häntä hymyilytti valtavasti.<br>\n<br>\n\"Lähdemmekö kohta?\", Suga huikkasi melkein naurahtaen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":574,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-01-09T00:19:00.000Z","content":"<strong>Pieni trooppinen saari, metsän laita</strong><br>\n<br>\nSnowman pyöritteli lahjaansa käsissään, tyrmistynyt ilme kasvoillaan. Matoralaiskokoinen puolikas sauva, ei sinänsä mitään ihmeellistä. Se oli valmistettu puusta, ja näytti melko vanhalta. Sauvan yläosa oli koristeltu erilaisin helyin, jalometalleja ja lasia. Yksi koriste kuitenkin poikkesi muista, se oli eri sävyinen ja sen pinta tuntui erilaiselta. Snowman tunnisti sen Nimdan siruksi.<br>\n”Tiedämme, ettei se ole juuri minkään arvoinen, mutta se merkitsee meille paljon. Lisä-” lahjan antanut matoralainen selitti, mutta tuli pian lumiukon keskeyttämäksi.<br>\n”Tuota, kiitos. Tämä... Tämä on oikein hieno. Se....”<br>\n<br>\nWhooooeeeeeeehhh.<br>\n<br>\nKivun aalto tuntui kulkevan Snowmanin pään läpi. <em>Ei nyt.</em><br>\n<br>\nLumiukko tiukensi otettaan sauvasta, ja otti muutaman askelen suuntaan, johon oli nähnyt Ämkoota vietävän. <em>Matoralasilla ei ole aavistustakaan tämän arvokkuudesta, eikä vaarallisuudesta. Minun pitää päästä Ämkoon luo, ei kai hän voi kaukana olla. Ihan tuon mutkan takana...</em><br>\n<br>\nWHOOOOOOEEEEHHH.<br>\n<br>\nSnowman lysähti polvilleen, ja hänen näkökenttänsä tuntui sumenevan hetki hetkeltä. Ympärille kerääntyvät matoralaiset vain lisäsivät ahdistuksen tunnetta. Kivun pahetessa ja tajunnan sumentuessa lumiukko sai huulilleen muutaman irtosanan.<br>\n\"Nimda. Ämkoo. Vaara.\"<br>\nSitten valkoinen hahmo rojahti tajuttomana maahan hölmistyneiden matoralaisten keskelle.<br>\n<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\n<br>\n<em>Jaahas. Tätäkö taas? Mieleni uuden psyykkisen hyökkäyksen kohteena?<br>\n<br>\nOnpas täällä taas mustaa. Missään ei mitään. Taaskaan. Hiton ahdistavaa. Paitsi että. Liikkuuko tuolla jotain? Ei, sehän onkin vain valoa. Sinne siis.<br>\n<br>\nHmm, onko tämä ovi? Vai repeämä. Vai mikä. Jos koskisin siihen...</em><br>\n<br>\n<strong>Pieni alus mutaisen joen pohjassa, vuosia sitten</strong><br>\n<br>\nSekä Snowman että Domek alkoivat turhautua ahtaassa tilassa kykkimiseen. Tilanne ei kuitenkaan lumiukon mielestä suvainnut pintaan nousemista, joten toistaiseksi alus pysyi pohjamudissa. Domek tuijotti vielä hetken pyöreästä ikkunasta ulos, ja kääntyi sitten valkoisen toverinsa puoleen.<br>\n\"Vihaan tätä. Koko päivä joenpenkassa. Meidän on käytävä toimiin.\"<br>\n\"Mutta meidän on mietittävä toimiamme tarkkaan. Tällä kertaa sanat on valittava todella tarkasti...\"<br>\n\"Miten tämän nyt selittäisin... Snowman.\"<br>\n\"Niin?\"<br>\n\"Muistatko sen kerran, kun saimme sen matoran-konnan paljastettua vetämällä \"hyvä kyttä paha kyttä -rutiinin\"?<br>\n\"Ilman muuta, se oli aika-\"<br>\n\"Tämä ei ole sama asia. Tässä pelkät hoksottimet eivät auta. <strong>Tästä emme selviä puhumalla.</strong>\"<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Pimeä</strong><br>\n<br>\n<em>Sepäs oli... jotain. Kyllähän minä tuon muistan, olimme Domsun kanssa hänen hattuaan myöten ongelmissa. Mutta kyllä me siitä selvisimme, ei siinä mitääÄÄÄÄÄÄH!</em><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Pimeä huone, vuosia sitten</strong><br>\n<br>\nOhuet seinät olivat täynnä reikiä, joista siivilöityi tunkkaiseen huoneeseen kirkkaita valonsäteitä. Snowman ja Guardian olivat kumpikin kiinni ruosteisessa, keltaisessa telineentapaisessa. Heidän molempien mustuneisiin rintakehiin oli kiinnitetty kasa johtoja. Huoneessa leijui kitkerä kärähtänyt haju.<br>\n<br>\nKahden Klaanilaisen edessä tumma hahmo pyöritteli terävän näköistä instrumenttia käsissään. Kiduttamista ammatikseen harjoittava Steltiläinen oli kuitenkin kiusallisessa tilanteessa. Tämmöinen ei käynyt päinsä, mitä pomokin sanoisi?<br>\n<br>\n\"En... Aio sanoa... Sitä enää kertaakaan...\" Guardian sai suustaan, ja katsahti Snowieen. \"Moinen mutkistaa asioita.\"<br>\n\"Kenelle? Sinulle?\"<br>\n\"Ihan yleisesti.\"<br>\n\"Mitä jos itsAAAAAAAAH!\"<br>\nSähkövirta kulki Klaanilaisten läpi, ja molemmat hytkyivät telineissään.<br>\nGuardian koetti hieman huvittavan näköisesti pitää vasemman silmänreiän peittävää huivia paikoillaan muljauttelemalla otsansa lihaksia, mutta jatkoi keskusteluaan Snowmanin kanssa.<br>\n\"Ei minulla ole mitään moista vastaan sääntönä, mutta...\" Hän piti pienen tauon ja koetti estää kipua saamasta ylivaltaa. \"Mutta sinun niin kutsuttu varustevyö on aivan naurettava ajatus! Änkeä nyt kaikki tavarat niin pieneen tilaan, et sinÄÄÄÄÄÄÄH\"<br>\nMetsästäjien kiduttajasta tuntui pahalta jo ammatiylpeytensä puolesta. Eivätkö nämä kaksi keskittyisi hetkeksi muuhunkin kuin toisiinsa?<br>\n\"Et sinä ole mikään pelihahmo. Et saa tungettua kaikkia tavaroita niin pieneen tilaan.\"<br>\nSnowman huohotti, ja sai kerättyä itsensä äskeisen shokin jäljiltä. \"Mutta on sinun otettava huomioon, että...\"<br>\n\"<strong>Ole nyt hetki hiljaa</strong>, niin selitän mikä tuossa on vikana.\"<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Pimeä</strong><br>\n<br>\n<em>Okei, tajuan. Joku pommittaa mieltäni omilla muistoillani. Mutta mitä hän ajaa takaa? En ymmärrä viestiÄÄÄÄÄH!</em><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Pramean laivan sisäosat</strong><br>\n<br>\nSnowmanista tuntui ikävältä, kun hänen suunsa tukittiin haisevalla kankaanpalalla. Ikään kuin siinä ei olisi kylliksi, että hänet oli sidottu käsistä näihin kahteen piippuun. Hänen edessään oleva luihu skakdi räyhäsi sikari suussaan.<br>\n\"Sinä valkea, hidastempoinen plösö! Eiköhän tuo pidä sinut hetken verran hiljaa. Tämä on suuri voittoni hetki, kerrankin sain sinut, ja nyt kerron kuinka voitin sinut. Kerron suuren suunnitelmani, ja sinä et tajua. Edes tämän kerran, <strong>ole hiljaa!</strong><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Pimeä</strong><br>\n<br>\n<em>Aivan. Eli siis minun pitää vain... Niin. Aivan.</em><br>\n<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n<br>\nSilloin Snowman kuuli sen. Pimeyden keskeltä. <br>\n\"Mata Nuin kiitos, luulin ettet koskaan tajua viestiäni ja vaikene. Kuinka luulet kuulevasi mitään, jos olet itse jatkuvasti äänessä?\"<br>\nSe oli hyvin hiljainen ääni, aivan kuin se olisi tullut matkojen takaa. Se oli myös tuttu ääni.<br>\n<br>\nSe oli Visokin ääni.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":575,"creator":"BD","timestamp":"2011-01-09T03:30:00.000Z","content":"<strong>Eeeppinen taistelu metsän reunassa, järven vieressä</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/iF_8hF3Ci8g/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/iF_8hF3Ci8g"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/iF_8hF3Ci8g/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/iF_8hF3Ci8g"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nToa oli järkähtämättömän sitkeä, Mustassa, palavassa haarnsikassaan ja naamio sulaneen ja hajonneena lähestyi heitä.<br>\n<br>\n”Umbra, et sitten ehtinyt olla painamatta?” Surullinen Glatorianking sanoi synkkänä.<br>\n<br>\n”E-ehkä torakka erehtyi”, Umbra yritti takelellen.<br>\n<br>\n<em>Panokset: tyhjä.</em><br>\n<br>\nPala nousi Umbran kurkkuun, sinko oli tyhjä.<br>\n<br>\n”Ehkä siinä on virhe, pakko olla virhe!”, Umbra hakkasi singon kojetaulua ja se hajosi.<br>\n<br>\nSitten hän tähtäsi kohti etenevää tuhoa.<br>\n<br>\nNaks<br>\n<br>\n”Ei laukaise...”, Umbra kohotti singon päänsä yläpuolelle ja paiskasi sen kohti Palavaa toaa.<br>\n<br>\nToa katsahti hetken sinkoa, sitten hän kohotti kätensä sitä kohti ja se räjähti pirstaleiksi Glatorainkingin anelevien silmien edessä.<br>\n<br>\n”Hyvästi, Umbra tästä olisi tullut mahtava voitto, mutta nyt minä kuolen...”, GK sanoi kyyneliä pidellen, samalaiseen olo tilaan hän oli joutunut kun Abzumo oli leikkinyt hänen päänsäpäällä kirveellä.<br>\n<br>\nToan ruumis oli ollut raunio, nyt hänen mielensäkkin alkoi muistuttaa sitä.<br>\n<br>\n”GK, lupaan, että onnistumme tässä, luota itseesi, olet toa!”, Umbra huusi sanat sellaisella voimalla, että GK:n onneksi Liekehtivä musta toa katsahti Umbraa kohti.<br>\n<br>\n”Yritä selvitä, kaveri.” ja kyynel vierähti pitkin GK:n Avohkiita.<br>\n<br>\n”Onpas tämäkin olevinaan liikuttavaa.” Musta toa heitti miekan kohti Umbraa ja tämä väisti kauhuissaan miekan viimeisellä hetkellä.<br>\n<br>\n”En olisi odottanutkaan,että olet kömpelö, matoraninkuvatus.”,jos tämän olisi sanonut joku jokseenkin ei selväpäinen Skakdi Umbra olisi toden näköisesti näyttänyt tälle kaapin paikan, mutta nyt tilanne oli täysin erilainen.<br>\n<br>\n”Mitäs pidät jos silvon valkoisen ystäväsi?”, kuului liekehtivän naamion alta.<br>\n<br>\nGK yritti keksiä strategiaa, sillä olisi kiire.<br>\n<br>\n”Umbra, ota tästä.”, GK heitti plasma aseensa Umbralle.<br>\n<br>\nToa otti miekan selästään ja nosti sen GK pään yläpuolelle, ”Sano hyvästit.”.<br>\n<br>\nEnsimmäisen sanan kuullessaan Umbra painoi liipasimesta ja plasmaa lensi Toan käteen, miekka suli siihen kiinni.<br>\nHämmentynyt toa katsahti Umbran kädessä olevaa asetta.<br>\n<br>\n”Olet säästynyt suurimmilta vahingoilta, anna sinulle pinen lahjan.”<br>\nToa repi Puoliksi irronneen tulisen haarniskan palasen ja heitti sen Umbran kasvoille. Matoran kaatui maahan ja köhi savua.<br>\n<br>\nUmbra otti haarniskan palasen kasvoiltaan.<br>\n<br>\n”Tämä on meidän taistelumme, häivy täältä keskenkasvuinen.”<br>\n<br>\nGK:lla ei ollut suunnitelmaa, mutta jotakin oli yritettävä, ja hän nousi äkillsiesti maasta ja sivalsi toan ase käden irti.<br>\n<br>\nUmbra käytti siitä seuraavaa parkaisua ja tilaisuutta hyväkseen ja ampui GK:n plasmaseella toaa rintakehään.<br>\n<br>\n”Okei, olette johdossa, tapatte minut ja jatkatte pikku piknikkiänne, ei se minua liikuta, minä vain olen.”<br>\n<br>\n”Ja siksi sinut luotiin ihan turhan takia.”<br>\n<br>\nHenkilökohtaiset kysymykset eivät vaikuttaneet tyrannin mielentilaan.<br>\n<br>\nGK sivalsi toisen jalan poikki ja toakaatui maahan.<br>\n<br>\nUmbra laukaisi plasmaa kohti toan rintaa, nestettä alkoi valua ulospäin, vihreää nestettä.<br>\n<br>\n”Antidermistä, se oli suojattu hyvin.”, Umbra sanoi helpottuneena.<br>\n<br>\n”Olisiko vaihteeksi minun vuoroni?”, toa heitti väliin ja löi GK:n jalan poikki.<br>\n<br>\n”Jaa... sekin oli... pelkkää johtosotkua, kiitä onneasi”.<br>\n<br>\nToa oli liian kiihtynyt huomatakseen vihreän nesteen valuva ulos hänen kehostaan.<br>\n<br>\nToan katse herpaantui vihreään lätäkköön maassa ja GK sai tilaisuuden iskeä ja sivalti ulos lisää vihreää antidermistä, toa alkoi tuntea sen mielen hajotessa.<br>\n<br>\n”Niin, minä kuolen, mutta varmistan, että te tulette mukaani...”<br>\n<br>\nToa oli lataamassa energiaansa ja näytti siltä, että hän aikoisi luoda nova-räjähdyksen.<br>\n<br>\n”Ei Mata Nuin nimeen, ei!”, GK huusi ja nousi kiireesti ylös.<br>\n<br>\n”Se tuhoaa, meidät ja suuren osan metsää!”, Umbra kailotti hädissään.<br>\n<br>\n”Umbra, anna ase tänne, jos kuolemme, ei ole syytä syyttää sinua.”<br>\n<br>\nGK laukaisi plasma ammuksen ja se osui tuhoisin seurauksin toan päähän ja tämä kaatui humsiten maahan.<br>\n<br>\n”Onkä hän...”,Umbra sanoi, mutta GK keskeytti, ”En usko.”<br>\nMolemmat etenivät varovaisesti kohti savuavaa ja humisevaa toan ruhoa.<br>\n<br>\nSen silmiin syttyi kiilto.<br>\n<br>\n\"Olette voittaneet, oletteko tyytyväisiä?\"<br>\n<br>\n”En yllättynytkään tästä.”, GK sanoi jokseenkin voitonriemuisesti.<br>\n<br>\nToan tajunta oli katoamassa.<br>\n<br>\nSen silmien loiste hiipui ja ruho kaatui.<br>\n<br>\nElämä oli kaikonnut.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nKesti hetken, että GK sai mekaaniset osat taas paikalleen.<br>\n<br>\n”Voimme kai jatkaa matkaa.”, Hän sanoi helpottuneena, taistelu oli ohi.<br>\n<br>\n\"Mennään nyt järvelle, se oli alkuperäinen tarkoituskemme Zyglakit ovat saattaneet jo keksiä jotain korvaamatonta\", Umbra sanoi päättäväisenä.<br>\n<br>\n\"Hei, odota, tämä jos mikä oli rankkaa...\".<br>\n<br>\nJa kaksikko saapui järven rantaan.<br>\n<br>\n[spoil]Mwahhhaa, se oli siinä, kirjoitin kaiken itse. Luulen, että Umbra sinulla on hyvä mahsollisuus jatkaa tästä.<br>\n<br>\nTähän ei sitten käytetty R&C, siitä syystä, että olin jo kuluttanut niistä parhaimman, tämä musiiki on Jak 3:sta.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":576,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-09T09:21:00.000Z","content":"<strong>Trooppisehko saari merellä</strong><br>\n<br>\nMatoro läveli saaren rantaviivaa pitkin täysin omiin ajatuksiinsa upputuneena. Jokin tässä paikassa kiehtoi häntä. Jokin herätti hänessä muistoja.<br>\nMatoro kääntyi kohti trooppista metsää. Hän livahti saniaisten ja herakeke-kukkien joukosta viidakkoon ja vain käveli eteenpäin.<br>\n<br>\n<em>Viimeinkin vapaa.</em><br>\n\"...?\"<br>\n<em>Viimenkin olen kotona.</em><br>\n\"Kuka puhuu?\", Matoro kysyi hölmistyneenä metsän keskellä. Hän kuuli ääniä päässään. Sitten hän tajusi olevansa keskellä metsää.<br>\n\"Miten olen joutunut tänne?\"<br>\n<br>\n<em>Olen tämän saaren hallitsija. Sinun onneton ruumiisi on nyt orjani.</em><br>\nMatoro tajusi tilanteesta van sen, että jokin mielenvoimia omaava olento yritti hallita häntä, ilman että hän pystyi edes suojaamaan mieltään.<br>\n<em>Makutat lukitsivat minut naamioon. He halusivat, että en ikinä vapaudu.</em><br>\nHikipisara valuu kanohi Cencordin pintaa. Matoro yritti huutaa, mutta tajusi, ettei pysty hallitsemaan kehoaan kunnolla.<br>\n<br>\n<em>Miten voisit pyristellä mielenvoimiani vastaan? Toit minut saarelleni, täällä minua ei voiteta. Haluan viimeinkin kostaa makutoille vangitsemiseni.</em><br>\n<br>\n\"Anteeksi että utelen... Mutta miten?\", Matoro kysyi. Hän ei kontrolloinut enää vartaloaan lainkaan.<br>\n<br>\n<em>N&#834;&#836;&#772;&#858;&#840;&#825;&#858;&#793;&#846;i&#776;&#865;m&#874;&#801;da&#794;&#869;&#855;&#855;&#851;&#825;&#806;&#818; &#871;&#771;&#778;&#835;&#878;&#804;&#806; &#827;&#814;&#845; &#794;&#829;&#869;&#855;&#877;&#807;&#827;&#814; &#868;&#879;&#834;&#829;&#843;&#805;&#818;&#826;&#827; &#869;&#872;&#776;&#791;&#812; &#859;&#868;&#794;&#869;&#861;N&#879;&#830;&#829;&#838;&#834;&#783;&#802;&#837;&#828;&#828;&#840;i&#872;&#835;&#777;&#872;&#775;&#844;&#829;&#865;&#857;&#796;m&#838;&#773;&#782;&#770;&#867;&#870;&#875;&#808;&#851;&#811;&#811;d&#780;&#834;&#781;&#873;&#824;&#809;&#814;&#858;&#805;&#809;&#798;&#828;a&#821;&#828;&#791;&#827; &#850;&#773;&#780;&#777;&#835;&#786;&#829;&#800;N&#778;&#850;&#786;&#770;&#872;&#841;&#828;&#792;&#791;i&#777;&#869;&#835;&#784;&#855;&#781;&#820;&#854;m&#776;&#859;&#800;&#828;&#854;d&#840;&#854;&#815;&#818;a&#850;&#850;&#788;&#775;&#864;&#806;&#817;&#852;&#819;&#828;&#858;&#799; &#873;&#778;&#777;&#800;&#841;&#804;N&#871;&#790;I&#868;&#843;&#869;&#790;&#812;M&#822;&#852;&#815;&#815;&#800;&#791;&#858;D&#782;&#838;&#879;&#836;&#779;&#782;&#791;&#828;&#800;&#828;&#851;&#825;A&#842;&#769;&#875;&#844;&#795;&#853; &#829;&#792;&#799;&#828;&#793;N&#838;&#873;&#784;&#788;&#869;&#799;&#827;&#810;&#837;i&#875;&#815;&#827;&#826;&#811;m&#842;&#831;&#774;&#784;&#820;d&#787;&#864;a&#835;&#872;&#873;&#819;&#803;&#805;&#851;&#852;&#825; &#783;&#872;&#774;&#769;&#856;&#793;<br>\n&#816;n&#768;&#772;&#770;&#771;&#779;&#878;i&#773;&#785;&#870;&#786;&#811;&#818;&#839;&#812;&#799;&#825;&#837;m&#781;&#780;&#785;&#773;&#786;&#859;&#821;&#853;&#805;&#793;d&#849;&#830;&#769;&#849;&#861;&#818;&#804;&#846;&#857;&#791;&#803;&#812;a&#838;&#794; &#779;&#771;&#772;&#783;&#877;&#787;&#821;&#825;&#812;&#798;&#841;&#805;&#796;&#819;N&#845;&#845;&#797;I&#792;M&#878;&#872;&#778;&#776;&#870;&#810;&#839;&#800;&#840;&#851;&#810;&#852;D&#787;&#859;&#807;&#818;&#827;&#858;&#790;&#845;&#792;&#853;A&#869;&#783;&#868;&#772;&#770;&#835;&#868;&#815;&#812;&#839;&#816; &#830;&#822;&#858;&#858;&#800;&#817;&#825;N&#855;&#875;&#782;&#788;&#833;&#851;&#817;&#817;&#797;&#841;&#854;I&#865;&#810;&#857;M&#798;&#827;&#852;&#806;D&#784;&#834;&#831;&#772;&#831;&#871;&#864;&#851;&#799;&#812;&#827;A&#777;&#803; &#817;&#852;&#812;&#810;&#799;n&#784;&#867;&#769;&#842;i&#859;&#869;&#872;&#848;&#806;&#792;&#854;&#817;&#828;m&#855;&#863;&#791;&#839;&#852;&#839;&#812;&#857;d&#782;&#823;&#841;&#805;&#811;&#817;&#805;&#804;a&#859;&#843;&#879;&#838;&#877;&#871;&#812;&#846;&#815;&#804;&#813;&#845; &#868;&#782;&#786;&#780;&#803;n&#860;&#804;&#803;&#825;&#841;&#852;&#817;i&#775;&#779;&#834;&#868;&#770;&#779;&#856;&#814;&#792;&#792;&#827;&#809;&#818;&#846;m&#879;&#776;&#844;&#868;&#788;&#836;&#844;&#807;&#790;&#857;&#803;&#796;&#857;d&#769;&#777;&#867;&#855;&#783;&#846;&#814;&#792;&#817;a&#784;&#806;<br>\n&#838;&#876;&#788;&#778;&#874;&#850;&#849;&#811;N&#770;&#830;&#778;&#829;&#861;I&#850;&#866;&#858;&#791;M&#878;&#788;&#834;&#844;&#778;&#774;&#805;&#797;&#798;&#796;&#818;D&#845;&#846;&#810;&#798;A&#844;&#771;&#872;&#776;&#776;&#816;&#858;&#840;&#811;&#813;&#814; &#771;&#830;&#878;&#824; &#821;&#809;&#814;&#840;&#800;&#796; &#879;&#832;N&#879;&#830;&#848;&#844;&#831;&#774;&#853;&#851;&#800;&#806;&#805;i&#770;&#848;&#870;&#870;&#781;&#869;&#820;m&#844;&#859;&#771;&#797;&#812;&#852;&#803;&#799;d&#844;&#848;&#854;&#798;&#806;&#799;a&#870;&#836;&#772;&#849;&#835;&#775;&#771;&#841;&#803;&#792;&#853;&#797;&#826; &#791;N&#820;&#818;&#818;&#815;&#819;&#811;&#854;i&#875;&#788;&#874;&#857;&#803;&#826;m&#831;&#783;&#785;&#832;&#828;d&#780;&#783;&#787;&#835;&#784;&#802;&#839;&#810;&#790;&#796;&#810;&#806;&#815;a&#875;&#794;&#830;&#827;&#793; &#782;&#851;&#819;&#811;&#810;&#803;&#827;n&#783;&#850;&#877;&#813;i&#778;&#868;&#787;&#844;&#772;&#877;&#774;m&#877;&#830;&#847;d&#843;&#872;&#768;&#777;&#840;&#837;&#840;&#806;a&#834;&#870;&#849;&#770;&#804;&#851;&#803;<br>\n&#868;&#866;&#796;&#853;N&#878;&#777;&#772;&#811;&#803;&#811;i&#874;&#829;&#872;&#784;&#844;&#789;&#810;m&#775;&#772;&#872;&#787;&#768;&#776;&#821;&#825;&#798;D&#849;&#849;&#874;&#869;&#842;&#825;&#827;&#853;&#799;&#810;&#800;A&#863;&#857;&#790; &#794;&#768;&#838;&#835;&#870;&#780;&#835;&#837;n&#782;&#877;&#769;&#864;&#845;&#796;&#799;&#791;&#809;i&#770;&#774;&#855;&#778;&#876;&#776;&#802;&#791;&#840;&#841;&#804;m&#859;&#878;&#879;&#858;d&#877;&#830;&#788;&#871;&#830;&#802;&#853;a&#782;&#808;&#853;&#799;&#790; &#834;&#836;&#823;&#805;&#792;&#854;&#804;&#828;&#852;&#810;N&#874;&#768;&#859;&#776;&#772;&#878;&#778;&#822;&#797;i&#770;&#876;&#771;&#877;&#770;&#849;&#787;&#820;&#800;&#805;m&#843;&#847;&#816;&#799;&#851;&#798;D&#782;&#834;&#871;&#855;&#780;&#770;&#853;&#852;a&#771;&#838;&#782;&#777;&#772; &#829;&#849;&#768;&#848;&#821;&#818;&#827;&#799;n&#794;&#879;&#801;&#846;&#799;&#854;i&#776;&#779;&#844;&#835;&#835;&#768;&#862;&#858;&#846;&#811;m&#772;&#781;&#781;&#793;&#811;&#857;&#853;d&#777;&#836;&#836;&#877;&#774;&#871;&#862;&#827;&#826;&#840;a&#787;&#782;&#869;&#778; &#844;&#855;&#837;N&#878;&#855;&#768;&#788;&#794;&#789;&#826;&#827;&#790;&#845;&#803;&#805;I&#782;&#868;&#877;&#830;&#877;&#850;M&#769;&#783;&#878;&#874;&#876;&#878;&#789;&#809;&#809;&#793;&#845;&#797;&#817;D&#769;&#865;A&#855;&#872;&#800;&#813;&#818;<br>\n&#782;&#878;&#769;&#829;&#838;&#795;&#796;&#858;&#852; &#785;&#771;&#869;&#775;&#876;&#867;&#771;&#800;&#852;N&#788;&#843;&#783;&#831;&#793;&#805;&#806;&#841;I&#876;&#781;&#873;&#772;&#843;&#878;&#783;&#790;&#806;&#840;I&#842;&#841;&#814;&#841;&#810;&#814;&#825;&#851;M&#829;&#868;&#843;&#848;&#787;&#871;&#837;M&#875;&#875;&#869;&#842;&#770;&#869;&#783;&#824;&#793;&#804;&#797;&#851;&#803;&#811;D&#768;&#776;&#869;&#856;&#837;&#800;&#797;&#818;&#853;D&#867;&#769;&#872;&#855;&#775;&#861;&#853;&#804;&#817;&#841;A&#774;&#849;&#780;&#862;&#810;&#803;A&#776;&#835;&#876;&#843;&#873;&#781;&#812;&#852;&#800;&#800;&#806;&#793;&#792; &#871;&#773;&#850;&#770;&#769;&#777;&#860;&#825;&#828;&#813;&#812;N&#848;&#768;&#788;&#781;&#790;&#814;i&#784;&#844;&#836;&#868;&#818;&#799;&#817;&#826;&#806;&#819;m&#778;&#795;&#819;&#809;d&#879;&#777;&#872;&#823;&#828;a&#794;&#771;&#834;&#879;&#790;&#796;&#818;&#851; &#768;&#872;&#773;n&#819;&#799;&#800;&#799;&#817;&#841;&#812;i&#787;&#780;&#862;m&#769;&#794;&#768;&#836;&#879;&#794;&#879;&#814;&#841;&#814;&#791;&#810;d&#772;&#779;&#848;&#810;a&#775;&#835;&#874;&#816;<br>\n&#834;&#770;&#788;&#844;&#870;&#877;&#863;&#804;&#800;&#854;</em><br>\nMatoro tunsi menettävän tajuntansa tämän olennon pommittaessa hänen mieltäänsä tällä sanalla.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":577,"creator":"Jake","timestamp":"2011-01-09T11:24:00.000Z","content":"<strong>Bioklaanin päärakennus, Notfunin huone.</strong><br>\n<br>\nMatoranpiraatti heräsi. Hän olin nukkunut liikaa.<br>\n<br>\n\"JARR HARR. Nukuin kolme päivää, kuusi tuntia ja kahdeksan minuuttia. Nyt on rommin aika\", Notfun ärisi.<br>\n<br>\nKohta punamaskinen matoran käveli klaanin hattukauppaan.<br>\n<br>\n\"Yksi hattu, kiitos, voisi olla kapteeninhattu. Minä näet olen kapteeni, kässäätkö?\", Notfun sanoi myyjälle ja paiskasi pari kolikkoa pöytään.<br>\n<br>\nKohta merirosvo käveli rahitallille. \"Minä olen meri<strong>rosvo</strong>, eli varastan merellä, miksi en myös maalla?\"<br>\n<br>\nNotfun ratsasti aasimaisella surkeassa kunnossa olevalla rahilla ulos klaanista. \"Rommia pitää löytää. Se on loppu.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":578,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-01-09T11:37:00.000Z","content":"<strong>Trooppisehko saari merellä</strong><br>\n<br>\n\"Eijei, tuo on varavirtrepulsori, se syöttää virtaa kypärään vielä senkin jälkeen, kun muu puku on sammuksissa. Tämän avulla se varoittaa minua tuntematomasta liikkeestä, vaikka olisin unessa. Se tuli yllättävän hyödylliseksi venereissullamme...\"<br>\n<br>\nKilljoy istui Kapuran kanssa hietikolla kypärä sylissään. Hän oli juottanut johdot takaisin yhteen ja opetti Kapuralle samalla tekniikan alkeita. Killjoy laittoi kypärän takaisin päähänsä ja sen juuressa olevat tapit napsahtivat kaulapanssariin saumattomasti. Killjoy pudisteli päätään ja kokeili sen liikkuvuutta, se toimi taas.<br>\n<br>\nKilljoy päätti jatkaa tarvikkeidensa testausta. Hän nosti ainoan jäljellä olevan miekkansa tai oikeastaan sen kahvan ja painoi nappia. Kokoontaittuva miekan terä nousi pystyyn pala kerrallaan saranoiden avulla.<br>\n<br>\n\"Hmm, hieman tummunut, mutta ei muuten pahassa kunnossa.\"<br>\n<br>\nKilljoyta harmitti miekkansa kohtalo. Hän osaisi kyllä tehdä uuden, mutta tämä kyseinen kadonnut miekka oli se, jonka Niz oli antanut hänelle Metru Nuin paraatissa...<br>\n<br>\nKapura havahtui yhtäkkiä: \"Hei, missäs Matoro muuten on?\" Summerganon oli ilmestynyt heidän taakseen: \"Mietin aivan samaa, hän oli tässä Äskeeeeenghhh!<br>\n<br>\nKilljoy ja Kapura nousivat salamana seisomaan.<br>\n<br>\n\"Se... se on Matoro.. hänen äänensä.\" Killjoy ja Kapura katsahtivat toisiinsa. Killjoy avasi radioyhteyden alukseen: \"Aizen, pystytkö määrittämään Matoron sijainnin, kadotimme hänet?\"<br>\n<br>\n\"Hetki vain. ... ... Hän on aivan viidakon reunamilla. Teidän kohdastanne luoteessa.\"<br>\n<br>\nKolmikko lähti juoksuun, Killjoy kuitenkin kompastui, sillä hänen päässään vihlaisi yllättäen.<br>\n<br>\n\"Ois... kaa e is. Ski.\"<br>\n<br>\nSuga auttoi hänet nopeasti ylös. \"Hän koettaa kertoa meille jotain.\"<br>\nKapura nyökkäsi, sama oli tapahtunut juuri hänellekin: \"Puhui jotain maskistaan.\"<br>\n<br>\n\"Tuolla!\" Summerganon huusi ja muutkin näkivät sen. Valkomusta hahmo oli polvillaan maassa päätään pidellen.<br>\n<br>\n\"Tkaa ois!\"<br>\n<br>\n\"Matoro, puhu selkeämmin, emme ymmärrä mitä koetat sanoa\", Killjoy yritti suostutella, jolloin Matoron suu aukesi puoliväkisin:<br>\n<br>\n\"OTTAKAA TÄMÄ HEMMETIN MASKI POIS!\"<br>\n<br>\nSalamannopeasti Kapura tarttui Matoron naamioon ja viskasi sen rantahietikolle heidän vierellään. Matoro huohotti päätään pidellen.<br>\n<br>\n\"K-k-kiitos...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":579,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-09T12:35:00.000Z","content":"<strong>Trooppisehko saari merellä</strong><br>\n<br>\n\"Naamiossani... naamiossani asuu joku.\", Matoro selitti nopeasti rantahietikolla istuen.<br>\n<br>\n\"... siis mitä?\", Suga kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.<br>\n\"Tämä on kuin huonosta fantasiaelokuvasta.Tuon naamion sisällä asuu joku tai jokin, joka 'vapautui' kun tulimme tälle saarelle.\", jään Toa jatkoi.<br>\n<br>\n\"Ja se tahtoi Nimdan.\", hän sanoi vielä. Paratiisisaari ei tuntunut enää niin paratiisilta.<br>\n<br>\n\"Miksi kaikki tuntuu aina kallistuvan näihin pieniin siruihin?\", Killjoy puheli, sormeillellen valkoista Nimdan sirua käsissään.<br>\n\"Ja me emme edes tiedä kunnolla mitä ne ovat.\", Kapura lisäsi.<br>\n<br>\n\"Lähdetään täältä.\", naamioton Matoro ehdotti. <br>\n\"Kannatan ajatusta.\", Suga sanoi. Kolmikko lähti kävelemään rantaviivaa pitkin kohti valkoista ilmalaivaa. Mustavalkoinen toa nappaa naamionsa käteensä ja lähti itsekkin muiden perään.<br>\n<br>\n\"Me lähdemme. Moottorit käyntiin, kurssi kohti Klaania. Saimme tästä saaresta tarpeeksi.\", Kenraali Killjoy ilmoittaa jämäkästi vahkeille radioitse ja asettuu aluksen oleskelutiloihin muiden kanssa.<br>\n<br>\nNeljä Klaanilaista ovat toipuneet nopeasti, vaikka eivät olekkaan vielä huippukunnossa. Kestäisi kauan ennekuin he olisivat täydellisesti parantuneita.<br>\n<br>\nMatoro näpersi teleskooppisilmälaittensa kanssa.<br>\n\"Äh, kiinnikkeet ovat murtuneet ja skanneri on rikki. Tämän saa kuntoon vasta Klaanissa.\", toa toteaa tylsiintyneenä ja asettaa sydämen muotoisen osan pöydälle.<br>\n<br>\n<em>Muutaman tunnin kuluttua...</em><br>\n<br>\n<strong>Meri</strong><br>\n<br>\n\"Kenraali, näemme useita saaria. Tuletteko katsomaan?\", radiosta ilmoitettiin. Joy pyöräytti turhautuneena päätään ja astelee aluksen käytäviä pitkin ohjaamoon, jossa kaksi eliittivahkia, Aizen ja Saraji, istuivat. Suuren lasin läpi näkyi vuoristoisia pikkusaaria, ilmeisesti lumen vallassa. Meressä kellui jäävuoria.<br>\n\"Maasto muuttui aika täydellisesti.\", Joy totesi ensin.<br>\n\"Lämpötila riippuu kupolin valokivien ja valaistavan/lämmitettävän kohteen välisestä etäisyydestä. Olemme nyt Xian ja Pohjoisen Mantereen kupolien taitoskohdassa.\", Saraji luennoi metallisella äänellä.<br>\n<br>\n\"Selvä. Miksi pyysitte katsomaan?\", kenraali kysyi.<br>\nAizen ojensi Killjoylle monimutkaisen näköiset kiikarit ja kehoitti katsomaan tarkempaan.<br>\n<br>\nJoy katsoi laitteen läpi saaria. Hän näki useita moniraajaisia, rumia olentoja. <br>\n\"Frosteluksia.\", toinen eliittivahkeista mainitsi.<br>\n\"Ne ovat huomanneet meidät. Ensimmäiset ampuivat rhotukoillaan meitä kohti.\", se jatkoi.<br>\n<br>\n\"Ampukaa ne.\", Killjoy antoi yksinkertaisen käskyn.<br>\n\"Kyllä, ajattelimem tehdä niin, mutta tämä on A-luokan luksusilmalaiva. Ei sota. Tässä ei ole aseistusta.\"<br>\nKenraali iski kädellään kypäränsä otsaan.<br>\n<br>\nJotakin osui ilmalaivan kylkeen sihisten.<br>\nKolme muuta Toaa ryntäsivät aluksen sivuikkunoihin, tajuten olevansa Frosteluksia pommituksen kohteena. Nämä älykkätä rahit ovat hyvin reviiritietoisia eivätkä siedä ketään - ei ketään - maillaan. <br>\n<br>\n\"Onko tässä aluksessa aseita?\", Summer kysyi eräältä vahkilta.<br>\n\"A-luokan luksusalus. Ei aseita.\", tämä vastasi koneäänellä. <br>\n\"Vahkijoukot: Avatkaa tuli\", radiosta komennettiin. Reilu tusina robottia alkoivat ampua aluksen ikkunoista alaviistoon.<br>\n<br>\n\"Mitä rhotukoita noilla on?\", Kapura kysyi taistelun melskeessä.<br>\n\"Vähän kaikkia, ja sehän tässä se huono juttu onkin.\", Matoro vastaa tulituksen keskellä.<br>\n<br>\nAluksen pohjaan osunut rhotuka räjäyttää lattiaa irti. <br>\n\"Tämä alus ei kestä moista menoa!\", paikalle syöksynyt Killjoy ilmoitti.<br>\n\"Moottorit sammuvat!\", joku huusi.<br>\n\"Ah, Myrkkylentäjien rhotuka. Eliminoi kohteen lentokyvyn, oli se sitten biologinen tai mekaaninen taito.\", Matoro puheli itsekseen.<br>\n\"Emme kaipaa biologian luentoa. Keksitään jotain!\", Kapura sanoi tulisesti.<br>\n\"Onko tässä pelastusveneitä? Kelluuko tämä?\", Suga kyseli.<br>\n\"Periaatteessa kyllä, mutta tuo reikä lattiassa.\", Joy sanoi, osoittaen isoa reikää.<br>\n<br>\nSilloin valkoinen alus romahti kylmään veteen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":580,"creator":"Troopperi","timestamp":"2011-01-09T17:22:00.000Z","content":"<strong>Kukkulainen alue Klaanin saaren luoteisosissa</strong><br>\n<br>\nTroopperi kiipesi vaikeakulkuisilla kallioilla vaivalloisesti ylöspäin. Hän oli lähtenyt Klaanilta tutkimaan saaren pohjoisosia kolme päivää sitten, kun hän tunsi laiskottelevansa vai Klaanilla. Hän oli edennyt monia kymmeniä Kioja Klaanista pohjoiseen, ja saapunut tälle suurelle kallioiden halkomalle alueelle. Maassa kasvoi vain tunturikasvillisuutta; kanervaa, vaivaiskoivuja ja erilaisia varpukasveja. Rahihavaintojakin oli vähäisesti. Taivaalla kaarteli metsästäviä haukkoja.<br>\n<br>\nNoin tunnin päästä Troopperi oli päässyt tämän korkean tunturin huipulle. Taivas oli runsaan pilvipeitteen peitossa, aurinkoa ei näkynyt. Nämä suuret kalliot olivat täynnä halkeamia, joihin varomattomat matkaajat saattoivat pudota. Troopperi tunnusteli sauvalla maata; petollinen kasvusto saattoi peittää tällaisen rotkon suuta. Hän istahti suuren kiven päälle istumaan. Siinä hän katseli ympärilleen. Hän näki idässä korkean lumihuippuisen Mt. Ämkoon kohoavan maanpinnalta, etelässä hän näki alavampia nummia ja metsäisiä seutuja, ja kaukana meren, jonka rannalla Klaanin linnoitus oli. Siinä istuessaan hän unohti varoa, ja alkoi kävellä ympäriinsä. Hän astui varomattomasti pieneen kuoppaan, ja horjahti eteenpäin kohti kalliossa ammottavaa rotkoa. Hän putosi ja jäi roikkumaan pienen pensaan oksasta kuilun ylle. Naps. Oksa katkesi, ja Troopperi putosi syvyyksiin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":581,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-01-09T22:08:00.000Z","content":"<strong>Pimeä</strong><br>\n<br>\n\"Visokki?\" Snowman oli hämillään. Hän oli luullut, että se Avdeksi kutsuttu oli näiden psyykkisten hyökkäysten takana. Ei suinkaan Visokki.<br>\n\"Minä juuri\" hämähäkin ääni vastasi näkymättömistä.<br>\n\"Sinä... sinäkö minun päässäni olet?\"<br>\n\"En.\"<br>\n\"Vaan?\"<br>\n\"Avde on päässäsi. Minä... no, olen hänen kanssaan hieman samankaltaisessa yhteydessä. Hän se sinun mieltäsi riivaa.\"<br>\n\"En millään tahtoisi kuulostaa ilkeältä, mutta miksi minä sitten puhun sinulle?\"<br>\n\"Tajusin, että mielesi on taas hyökkäyksen kohteena, ja päätin iskeä väliin. Kerro, koskitko Nimdan sirua?\"<br>\nSnowmania häiritsi, kun hän ei nähnyt puhujaa, mutta jatkoi silti.<br>\n\"Tuota, kait minä sitä hipaisin.\"<br>\n\"Eli siis sen takia... Aa, tässä on nyt järkeä.\"<br>\n\"Tuota... Täh?\"<br>\n\"Nyt ei ole aikaa selittää. Olen täällä varoittamassa sinua.\"<br>\n\"Varoittamassa?\"<br>\n\"Avde pääsi sisällä. Hän tietää missä olet, Snowman. Hän tietää missä Nimdan siru on!\"<br>\n<br>\nSilloin mustuus väistyi humisten, ja tilalle tuli sademetsä ja auringonvalo. Mutta Snowmanin yllätykseksi hän ei ollut Matoralaisten ympäröimä. Hän näki edessään vain yhden hahmon.<br>\n<br>\nLumiukko kohottautui ensin istumaan, ja sitten hitaasti seisomaan, koko ajan tarkkaillen hahmoa. Tuntomerkit täsmäsivät. <em>Tuon täytyy olla se Mäksän maintsema miekkamies.</em><br>\n<br>\nMarionetti osoitti Snowmania miekalla.<br>\n<br>\n<em>Piru vie.</em><br>\n<br>\nLumiukko mietti vaihtoehtojaan. <em>Pakeneminen ja piiloutuminen taitavat olla aika lailla poissa laskuista, jos olinpaikkani on tiedossa. Tuo ei näytä varsinaisesti sellaiselta tyypiltä, joka luopuu aikeistaan puhumallakaan. Entäs taistelu? Jos tuo kaveri voitti Mäksän, mitä mahdollisuuksia minulla muka on?</em><br>\n<br>\n\"Valmistaudu.\"<br>\n<br>\nValkoisen hahmon ääni karmaisi Snowmania. Se ei kuulostanut luonnolliselta, ja siinä mielessä sopikin hyvin hahmon muuhun olemukseen. Aivan kuin näkymättömät langat olisivat liikutelleet sitä.<br>\n<br>\n\"Eh, teillä taitaa nyt olla väärä henkilö, en oikein harrasta tällaisia kaksintaisteluita... Olen enemmänkin semmoi-\"<br>\n\"Valmistaudu.\"<br>\n<br>\n<em>No hemmetti, ei kai tässä muukaan auta,</em> Snowie tuumi, ja hivutti kättään varustelaukkuunsa. Hän löysi Ämkoon käden alta etsimänsä, ja nosti painetykkinsä esiin.<br>\n<br>\nShhhhhhklonkPAAUUUM!<br>\n<br>\nSnowman liukui aseensa potkaisun voimasta vähän matkaa taaksepäin, säilyttäen vaivoin tasapainonsa. Muutama puu napsahti poikki, hiekka pöllysi ja kasvillisuus painautui maata vasten paineen alla. Ja Marionetti seisoi hievahtamatta paikallaan.<br>\n\"Oletkin kova kaveri,\" Snowman aloitti. \"Jonain päivänä sinusta tulee vielä oikea poi-\"<br>\n<br>\nSeuraavat sekunnit olivat Snowmanille hyvin epäselvä valkoinen sekamelska, johon liittyi viiltävää kipua, ja lopputulemana hän makasi maassa tuijottaen edessään seisovaa Marinettia tämän miekan vartta pitkin.<br>\n\"Nimda\" se sanoi.<br>\n\"Hyvähän sieltä miekan kahvapuolelta on puhua, ja.... Onko tuo Mäksän miekka? Sinä senkin-\"<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\nMarionetti liikutti miekan terää Lumiukon kasvoja kohti. Snowman vilkaisi syrjäsilmällä vieressään maassa lojuvaa keppiä.<br>\n<br>\nSe riitti Marionetille, joka yhä miekalla maassa lojuvaa Snowmania osoittaen asteli luonnottamasti sauvanpuolikkaan luo. Valkoinen hahmo kumartui, aivan kuin sen ruumista olisi lähtenyt naru, jota olisi nyt löysennetty. Se nappasi kepin käteensä, ja katosi viidakon siimekseen.<br>\n<br>\nSnowman nousi seisomaan, ja ihmetteli. <em>Se... Sekö antaa minun jäädä henkiin? Mutta miksi? Mitä se merkitsee?</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":582,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-01-10T19:19:00.000Z","content":"<strong>Uppoava ilmalaiva, meri</strong><br>\n<br>\nVesi näytti ensin pysyvän pohjassa ammottavan reiän tuntumassa, mutta juuri, kun tiimi oli huokaisemassa helpotuksessa, alkoi se levitä ja vedenpinta alkoi nousta suurella tahdilla.<br>\n<br>\nSamalla sekunnilla sekä Killjoy, että tilassa olleet vahkit saivat sätkyn ja tarttuivat lähimpiin katossa oleviin putkiin ja jäivät roikkumaan niistä. Matoro, Summerganon ja Kapura olivat ainoat lattialla nyt seisovat ja ennen kuin ehtivät avata suutaan tästä merkillisestä käänteestä, ovi aukesi ja ohjaamoon syöksyi vahki, joka astui märälle lattialle ja pudotti samalla merkilliset kiekot, joita kantoi.<br>\n<br>\nVahki ei ehtinyt sanoa sanaakaan, kun vesi ylsi tätä jo polvitaipeisiin ja se alkoi kipinöimään.<br>\n<br>\n\"Ei, ei, tämä eighrzzzzz...\"<br>\n<br>\nVahkin kipinäsuihku levisi jalkaa pitkin vartaloon ja oikosulku sai koko sen koneiston räiskähtämään kirkkaasti. Tämän jälkeen vahki rysähti lattialle eikä enää liikkunut, upoten samalla veteen.<br>\n<br>\nKilljoy roikkui nyt katosta entistä tiukemmin ja avasi radioyhteytensä kaikkiin aluksen vahkeihin.<br>\n<br>\n\"Varoitus, alus uppoaa ja täytyy parhaillaan vedellä. Lentokykyiset yksiköt, tehkää kattoon reikiä ja auttakaa kaikki yksiköt ja varusteet turvaan, ennen kuin vesi peittää koko aluksen!\"<br>\n<br>\nKapura ei selkeästikään ollut tilanteeseen tyytyväinen ja hänkin tarttui katon paneeleihin ja siirsi katseensa Killjoyyn.<br>\n<br>\n\"Sinunkaan pukusi ei varmaan pidä vedestä?\"<br>\n<br>\n\"Sanotaan, että tämä on kastunut jo kerran. Järjestelmät jouduttiin sammuttamaan sen jälkeen neljäksi tunniksi, jotta vesi valuu pois. Jätän tällä kertaa väliin.\"<br>\n<br>\nMatoro ja Summerganon astuivat lähemmäksi reikää. \"Vesi ei ole meille ongelma, tapaammeko pinnalla?\"<br>\nKilljoy nyökkäsi ja antoi Aizenille merkin. Tämä latasi kätensä pumpputoimintoisen räjähdepatterin ja amui kattoon valtavan reiän. Vesi ulottui Matoroa ja Sugaa jo vyötäisille.<br>\n<br>\n\"Tavataan saarella.\"<br>\n<br>\nHahmot katosivat näkyvistä ja Killjoy siirsi huomionsa katon reikään: \"Vähempikin olisi riittänyt Aizen.\" Aizen virnisti ja tarttui Sarajiin, käynnistäen samalla rakettimoottorinsa, samanlaiset, kuin Killjoylla.<br>\n<br>\nKilljoy ja Kapura tekivät saman tempun ja Killjoykin liihotti matkustajansa kanssa reiän yläpuolelle.<br>\n<br>\n\"Odottakaa siinä, haemme teidät pian\", Killjoy huikkasi ja liihotti taivaalle. Siellä heitä ei odottanut paljoakaan parempaa, sillä Rhotukoita vilisi ympäriinsä ja Killjoy joutui tekemään täyden päivätyön väistelläkseen niitä. Killjoy ja Aizen ainoina lentokykyisinä ohittivat vedessä uivat Matoron ja Summerganonin ja kiidättivät lastilaisensa pienen muurimaisen kiviröykkiön luokse, jonne aluksen kolme jäljelläollutta lentokykyistä pioneeria olivat jokainen tuonut yhden vahkin mukanaan. <br>\n<br>\nKilljoy ja Aizen lasteineen laskeutuivat, samalla heidän luokseen ja painautuivat selkä kiveä vasten, suojautuen jatkuvalta tulitukselta. Ganon ja Matoro nousivat maihin, Matoro tiukasti teleskooppisilmäänsä puristaen. Tämän maski oli nyt jo takaisin hänen päässään.<br>\n<br>\nKilljoy käänsi katseensa kohti uppoavaa ilmalaivaa. Se oli jo miltei kokonaan uponnut, mitään ei ollut enää pelastettavissa. Killjoyn radiosta kuului vain rätinää ja sekalaisia avunhuutoja.<br>\n<br>\nKilljoy iski raivoissaan nyrkillään kiveen. He olivat juuri menettäneen kymmenen sotilasta, useita työskentelijöitä ja kommunikaattoreita plus lääkitsijät.<br>\nNelikon lisäksi heillä oli nyt Aizen ja Saraji, plus kolme lentokykyistä kevyesti aseistettua pioneeria, sotilas, lääkitsijä ja yksi aseistamaton työntekijä...<br>\nvastassa kymmenittäin otuksia, joista Killjoy ei ollut ennen tätä päivää kuullutkaan.<br>\n<br>\nMatoro käänsi katseensa epätoivon partaalla roikkuvaan Killjoyyn:<br>\n<br>\n\"Taitaa olla suunnitelman paikka.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":583,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-01-10T22:17:00.000Z","content":"<strong>Bio Klaanin Linnoitus</strong><br>\n<br>\nPölyisien, tuhoutuneiden rakennuksien ja muiden raunioiden seassa Matoralaiset ja monet muutkin Linnoituksen asukkaat yrittivät rakentaa Linnoitusta entiseen veroonsa. Useat työläiset, jotka olivat vasta puoliviikkoa sitten porvareita tai naamion takojia ovat nyt mukana auttamassa muita korjaustöissä. Aurinkojen paisteen alla olo on hyvin tukala, mutta he eivät antaneet tämän lannistavan heitä. <br>\nTyöläiset olivat jo unohtaneet surunsa tai hautoivat sen ja keskittyivät sen sijaan korjaustyöhönsä.<br>\nDomek käveli kaupungin keskellä. Ilman hattua häntä oli vaikea erottaa joukosta, ellei hän olisi ollut Toa ja siten kaikkia Matoralaisia korkeampi, huivista puhumattakaan.<br>\nValon Toa käveli, tai pikemminkin steppaili tien keskellä. Matoralaiset olivat liian työntäytteisiä huomatakseen Toan oudon kävelytavan ja vaikka he olisivat huomanneet, he eivät kunnioituksen ja pelon vuoksi panisi tätä merkiksi.<br>\nEksoottisesta kävelytavasta huolimatta Domekilla itse oli erittäin kankea ja vaivautunut olo. Hän yritti pitää henkensä korkeanaja olla ajattelematta asiasta, mutta myöhemmin luovutti ja alkoi kävelemään taas normaalisti. Valon Toalla oli vaikeaa pitää henkensä ylhäällä. <br>\nKäveltyään tovin Toa istui tien reunassa olevaan penkkiin. Hän ei tietänyt miksi. Domek ajatteli hetken, että voisi auttaa Matoralaisia töissä, mutta aavisti näiden vain ilmoittavan etteivät he tarvitse apua.<br>\nValon Toa alkoi vähitellen katoamaan omiin ajatuksiinsa, eikä enään huomannut mitä ympärillä tapahtui.<br>\n<br>\n\"Moi Domek!\"<br>\n<br>\nÄäni kuului Domekin korvissa. Hän kääntyi äänen suuntaan ja näki kahden Toan seisomassa hänen vieressä.<br>\n\"Kas, ehtoota Takama\", Domek tervehti punamustaa Hau-naamiota kantavaa Toaa, \"Ehtoota myös sinulle, Bokrujuh\", hän sanoi myös Takaman vieressä olevaan valkosiniseen nais-Toaan.<br>\n\"Terve\", nais-Toa vastasi lakonisesti.<br>\n\"Teitäkin näkee jossain vaiheessa, missä loput ryhmästänne?\", Domek kysyi.<br>\n\"Olimme suorittamassa tehtävää Samen käskystä Nesdrian saarella\", Takama sanoi, \"Aika hyvin meni.\".<br>\n\"... Niinpä niin. Kiitos hänen, tehtävä epäonnistui rojaalisesti\", Bokrujuh iski kiivaasti.<br>\n\"Hei, ei se minun syy ollut. Mistä minä olisin tiennyt, että se patsas oli niin hauras?\", Takama puolusteli.<br>\n\"Miksi sitten koskit siihen, idiootti? Olisit voinut sattutaa itsesi\", Bokrujuh hiljeni hetken, \"... siis... Siis ei sillä, että välittäisin.\"<br>\nDomek väänsi päänsä kaiteen yli. Hän ja Same ja mahdollisesti pari muutakin Klaanilaista olivat ainoita jotka näkivät mitä heidän välillään tapahtuu, vaikka pari ei itse huomaa sitä. Domekia sekä huvitti että ällötti tämä ja irvisti hieman asialle.<br>\n\"Ette siis olleet paikalla kun Metalliotukset hyökkäsivät?\", Domek aloitti keskustelun uudelleen.<br>\n\"Ei, palasimme tänne vasta äskettäin\", Bokrujuh vastasi paljon monotonisemmin, kuten hänen tapanaan on keskustellessaan muiden kuin Takaman tai ryhmäläistensä kanssa, \"Teillä ei mennyt oikein hyvin huomattavasti\".<br>\n\"Ei, ei oikein\", Domek lausi paljon masentavasti.<br>\n\"Hemmetti, jos minä olisin paikalla, tämä ei olisi tapahtunut\", Takama sanoi ja löi kätensä yhteen, \"Voisin antaa opetuksen sille joka on vastuussa itse.\"<br>\nDomek nosti päätään penkin reunalta.<br>\n\"Mikset sitten mene ja etsi se vastuussa oleva?\", Bokrujuh heitti.<br>\n\"Mutta minulla ei ole johtolankaa jolla voisin tietää missä hän olisi\", Takama vastasi.<br>\n\"Olet toivoton\", Bokrujuh huokaisi.<br>\nDomek nousi seisomaan penkistään ja kävelemään takaisin päin.<br>\n\"Hei, minne sinä lähdet?\", Takama kysyi perässä.<br>\n<br>\n\"Tekemään sitä, mitä minun kuuluu tehdä\", Domek vastasi.<br>\n<br>\n<strong>Tuntematon sijainti</strong><br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Raportti: Projekti onnistunut. Koekappale on assimiloitu.\"</span></span><br>\n<br>\n\"Hienoa työtä. Entä... tuontitavaramme?\"<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: He ovat saapumassa.\"</span></span><br>\n<br>\n\"Onko tutkimusryhmä saanut mitään uutta?\"<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: Ei.\"</span></span><br>\n<br>\n\"Hienoa. Mene vartioimaan Kammiota, mehän emme saa antaa tärkeiden raaka-aineiden mennä hukkaan.\"<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: Tottelen. Me aina tottelemme. Kunnes kaikki on Puhdisttettu ja kaikki on Yhtä.\"</span></span><br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n<strong>???</strong><br>\n<br>\n<span style=\"font-size:110%;line-height:normal\"><span style=\"color:gray\"><em><span style=\"font-family:courier\">Tu&#861;n&#807;n&#863;e&#801;n &#789;sen.&#856; &#862;Min&#861;ä &#847;ai&#807;na &#808;tu&#832;nn&#833;en&#833; s&#795;en&#820;.&#821; &#862;Ahe&#823;h&#795;ehe&#802;,&#865; &#821;mi&#808;n&#824;ä &#821;t&#789;i&#820;e&#862;d&#824;än&#864;.&#833;<br>\nHän lähtee&#822;.<br>\nM&#801;i&#866;n&#864;n&#862;e&#866; hän &#863;l&#832;äh&#789;te&#865;e&#820;?&#802; T&#865;ekeek&#847;ö &#801;hän j&#820;o&#789;ta&#833;in&#860;?<br>\n&#801;O&#807;nko tä&#795;m&#860;ä&#820; &#856;un&#824;ta&#847;?<br>\n&#802;M&#801;i&#847;n&#795;ä&#864; &#833;en&#801; &#822;un&#824;e&#1161;ks&#807;i&#860;.&#808;<br>\n&#801;M&#847;inä en ti&#856;e&#833;dä.&#808; Mik&#860;si&#833; &#821;mi&#860;k&#863;s&#821;i &#833;miks&#822;i.&#802;<br>\n&#833;H&#822;i&#861;hi&#822;i&#865;, &#820;mutta &#795;m&#802;i&#860;n&#807;ä&#864; tied&#832;ä&#866;n. &#866;T&#862;i&#823;e&#802;dän&#821;,&#847; ti&#820;ed&#865;än j&#808;a ti&#821;e&#861;dän&#789;.<br>\n&#864;H&#820;än p&#822;el&#801;k&#856;ää&#865;. H&#808;än &#824;p&#863;e&#860;l&#861;k&#802;ää&#802;.&#864; &#863;Vo&#824;in&#821; k&#821;uu&#833;l&#856;l&#824;a &#824;hän&#863;e&#866;n&#795; k&#1161;a&#807;iun&#833;sa&#808;.<br>\n&#824;J&#847;o&#833;s&#833; h&#866;ä&#833;n&#863; &#832;p&#807;e&#802;lk&#864;ää,&#861; &#1161;m&#861;in&#808;ä&#865; en&#801; pe&#1161;l&#866;k&#802;ää&#864;.<br>\n&#856;P&#856;elk&#862;o,&#801; kip&#789;u&#807;, &#861;ka&#824;t&#822;um&#856;us. Ka&#847;ik&#820;k&#863;i.<br>\n&#864;Kai&#861;k&#820;ki&#847;.&#833;<br>\nT&#822;ar&#795;vit&#807;sen&#864; &#862;si&#801;tä.<br>\n&#821;H&#824;eidä&#865;n sur&#820;u&#864; &#861;o&#856;n&#820; &#801;m&#822;i&#822;n&#860;u&#824;n&#789; hyv&#807;ä&#1161;.&#833;<br>\n&#802;He&#847;i&#789;dän&#820; &#824;kipu&#847; &#861;on&#865; &#865;m&#821;inun&#822; &#820;hyvä.<br>\nP&#861;el&#866;ko&#789;? M&#808;ik&#832;s&#801;i p&#864;e&#822;l&#802;k&#795;äis&#866;i&#865;n&#865; h&#823;e&#866;i&#861;t&#807;ä&#789;?<br>\n&#864;Minä &#820;ha&#821;l&#822;ua&#802;n h&#821;e&#832;i&#824;d&#861;ä&#864;n&#807; &#865;k&#802;i&#861;v&#824;unsa&#789;. &#795;M&#821;i&#801;n&#820;ä&#822; hal&#822;uan&#795; hei&#808;d&#864;ä&#847;n mi&#861;ele&#863;n&#847;s&#862;ä&#801;.<br>\nM&#847;i&#823;k&#808;si&#1161; e&#864;t&#821;t&#856;e&#808; &#1161;an&#832;n&#808;a&#863; si&#821;t&#833;ä&#847;?<br>\n&#802;M&#832;I&#824;K&#865;S&#821;I&#821; ET&#866;T&#833;E?&#795; &#833;<br>\nMI&#789;K&#862;S&#833;I?&#802;<br>\nMIK&#823;SI?&#824;<br>\nMI&#860;K&#865;S&#824;I&#864;?<br>\n</span></em></span></span><br>\n<span style=\"color:black\"><span style=\"font-size:110%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Optima\">Kuka olet?</span></span></span><br>\n<br>\n<span style=\"font-family:courier\"><span style=\"color:gray\"><em>Minä... Olen... <span style=\"font-size:125%;line-height:normal\">M&#795;iK&#801;Ä SINÄ&#856; &#820;OLET!?&#801;</span></em></span></span><br>\n<br>\n<span style=\"color:black\"><span style=\"font-size:110%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Optima\">Olen... Tyhjyys.</span></span></span><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":584,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-11T16:26:00.000Z","content":"<strong>Frosteluksian jääsaari, meren keskellä</strong><br>\n<br>\n\"Frosteluksista on hyvin vähän tutkimustietoa. Väitän tuntevani rahit hyvin, mutta noista otuksista tiedän vain sen, että ne ovat agressiivisia ja Toaa vahvempia.\", Matoro selitti nopeasti, silmäillen saarelle uivia raheja. <br>\n\"Mikähän niihin tehoaisi?\", Killjoy kysyi nopeasti.<br>\n\"Testataan. Veikkaisin että vesirahit eivät tykkää tulesta.\", Kapura ilmoitti nopeasti, kutsui elementtivoimiaan ja sai miekkansa hehkumaan.<br>\n<br>\n\"Voimme pelata taistelulla vain aikaa.\", Saraji mainitsi sivuun.<br>\n\"Tiedän. Pelaamme aikaa, mietimme pakokeinoa. Ovatkohan nuo tarpeeksi älykkäitä alkeellisten veneiden tekoon?\", Joy sanoi.<br>\n\"Ei, mutta ne purjehtivat jäävuorilla.\", Matoro kertoi.<br>\n<br>\n\"Idea.\", Suga sanoi.<br>\n\"Koittakaa hidastaa Frosteluksia, minä ja Matoro yritämme murksta ne jäävuorilla.\"<br>\n<br>\n\"Tuo vaatii melkoisesti elementtivoimia, mutta se voisi toimia.\", toinen Jään Toa lausui. Hän sulki silmänsä ja alkoi keskittyä elementtivoimiinsa.<br>\n<br>\nAseistetut vahkit, Joy ja Kapura alkoivat tulittaa kohti olentoja. Osa niistä vain jatkoi eteenpäin juoksua toisten jäädessä rannalle lataamaan Rhotukoitaan.<br>\n<br>\nSummerganonin ja Matoron käyttäessä yhtä aikaa jäävoimiaan, valtava jäävuori ulapalla alkoi liikkua. Toat käyttivät jään manipuloinnin voimiaan ja alkoivat liikuttaa massiivista järkälettä kohti rantaa, kohti raheja.<br>\n<br>\nRhotuka-pyörittimiä alkoi lennellä taas ilmassa. Niissä oli kaikissa erilaisia voimia, mutta kukaan Klaanilaisista ei erityisemmin halunnut kokeilla mitä niiden kohteeksi joutuneelle tapahtuisi.<br>\nKuusikätisiä raheja alkoi lähestyä yhä enemmän paksussa lumihangessa. Tällöin massiivinen jäävuori iskeytyi kallioisen saaren rantaan, murskaten useita raheja ja lennättäen jäälohkareita pitkälle Frosteluksien riveihin. Saaren ranta peittyi olentojen karjuntaan ja jäänlohkareiden ryminään.<br>\n<br>\n\"Suunnitelma toimii!\", Killjoy huusi tulittaessaan rannalle. Molemmat Jään Toat olivat istumassa lumessa, leväten hetken edellisestä voimankoetuksesta.<br>\n\"Mitäs nyt?\", Kapura kysyi.<br>\n\"Öh. Minulla ei ole mitään havaintoa miten jatkamme. Tutkitaan saarta?\", Killjoy vastasi.<br>\nSilloin paksun lumipeitteen alta syöksyi useita kuusikätisiä raheja. Frostelusten useat terävät kädet hyökkäsivät Klaanilaisten kimppuun, jotka yrittivät parhaansa mukaan puolustautua. <br>\n<br>\nMatoro veti välittömästi meikkansa esiin ja torjui sinisen sävyisen rahin käden iskun. Seuraava iskeytyi häntä olkapanssariin, kaataen toan. Summerganon nousi hangesta nopeasti ja huitaisi valtavalla miekallaan olentoa. Rahi karjaisi menettäessään yhden käden, mutta tämän viiden muun käden isku kaatoi valkoisen toan maahan.<br>\n<br>\nFrostelus syöksyi kahden eliittivahkin kimppuun. Sarajin nopeat miekaniskut torjuivat toistuvia hyökkäyksiä, mutta rhotuka-isku lähietäisyydeltä sai vahkin sivuun. Nopea sivallus katkaisi Aizenin käden. Vahki nosti suuren tykkinsä toiseen käteen, saaden iskun vartaloonsa. Hän laukaisi aseen, räjäyttäen rahin lähietäisyydeltä kappaleiksi. Silloin toisen rahin piikikäs hakkumainen käsi iskeytyi Aizenin selkään, lävistäen vartalon. Asetta vedettiin nopeasti ylöspäin, jolloin se repi vahkin rinnan auki ja siitä eteenpäin murkasi pään. Villisti kipinöivä ruho kaatui lumiseen maahan.<br>\n<br>\nSilloin Killjoyn suuri haarniska syöksyi frostelusta päin. Nopea sivallus irroitti olennon käden ja tykinlaukaus vartaloon kaatoi olennon kitumaan lumeen. Killjoy murskasi punaisella metallinyrkillään rahin pään.<br>\n\"Tämä on ystäväni taposta!\", hän karjui raivokkaasti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":585,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-01-11T19:18:00.000Z","content":"<strong>Frosteluksian jääsaari</strong><br>\n<br>\nRahipedot pysähtyivät kuin seinään ja katsoivat, kuinka heidän lajitoverinsa pää rusentui Kenraali Killjoyn nyrkin alle. Killjoy kääntyi ja rahit saivat häneltä vain myrkyllisen katseen. Killjoy lähestyi raheja hitaasti, mutta uhkaavasti. Killjoy huitaisi etummaisen rahin kevyesti sivuun ja se ei siitä enää noussut, mutta jäljelle jääneet luikkivat kauas pois minkä jaloistaan pääsivät. <br>\n<br>\nSummerganon ja Matoro olivat molemmat maassa, mutta nuo kuusijalkaiset ja vahvat rahit eivät silti saaneet toia hengiltä, sillä maatessaankin he pitivät puolensa miekoin. Matoro laukaisi aiemman voimankoetuksen vuoksi melko heikon jääsäteen, tosin vain hidasteeksi tarkoitetunkin päällekarkaavaa rahia kohti ja säteen pysäyttäessä sen etenemisen hetkeksi ehti Summerganon sivaltaa pedolle ammottavan aukon kylkeen. Muutama rahi katseli hieman kauempaa, mutta nähtyään miten heidän toverinsa rusennettiin Killjoyn käsittelyssä, jättivät pedot toat rauhaan. Hieman sivummalla Kapura selätti tiukan taistelun päätteeksi jokusen pedon muutaman vahkin avustuksella. <br>\n<br>\n\"Toivottavasti emme kohtaa lisää yllätyksiä.\", Matoro sanoi synkästi. Kapura tuli Matoron ja Sugan luokse ja yhdessä nämä kolme katsoivat Kenraalia, joka oli jälleen kokenut menetyksen. Tai oikeastaan he kaikki olivat. Lumen ja jään keskellä elossa selvinneet sankarit kokoontuivat yhteen ja hiljentyivät hetkeksi kaatuneita muistaen. <br>\n<br>\nIlmalaiva makasi nyt meressä ja Killjoy, Matoro, Suga ja Kapura olivat vahkien kanssa jääsaarelle haaksirikkoutuneena. Tilanne oli synkkä, mutta he pitivät yhä mielensä virkeänä ja järjen terävänä. Killjoy astui päättäväisesti askeleen eteenpäin ja niin tekivät muutkin. Killjoyn porukka ei horjunut, vieläkään. Menetykset painoivat kaikkia raskaasti, eikä vähiten Kenraali Killjoyta, mutta yhdessä he kaikki kävelivät yhä pidemmälle tällä jäisellä saarella.<br>\n<br>\n\"Tämä ei ollut vielä tässä\", Suga toteaa hiljaa ja Killjoy kääntyy tovereidensa puoleen. \"Ei tosiaan. Kärsimyksissä on käsittelemistä, mutta tästä me jatkamme ja pääsemme Klaanin rannoille ja mitä kohtaammekaan, me selviämme\".<br>\n<br>\nJos väsymys jotakuta painoi, ei sitä nyt huomannut, sillä suruissaan, tänä synkkänä hetkenä he talsivat kaikki sisukkaasti lumen ja jään keskellä, Frosteluksian saarella.<br>\n<br>\n\"Pääsemme kotiin\". Se oli kaikkien yhteinen ajatus.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":586,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-01-11T21:02:00.000Z","content":"<strong>Jääsaari, jyrkänne</strong><br>\n<br>\nSummerganon istui valtavan jäästä muodostuneen jyrkänteen reunalla tuijottaen kohti taivaanrantaa. Vahkit olivat järjestäytyneet Matoron ja Kapuran kanssa kertaamaan tilannetta. Killjoy istui sivummalla lohkareen päällä, koettaen epätoivoisesti sulattaa Aizenin piirejä yhteen. Hän ei ollut sanonut sanaakaan taistelun jälkeen.<br>\n<br>\nSaraji irtautui Vahkien joukosta ja veti kaapuaan tiukasti ympärilleen. Hän istui Ganonin viereen ja hetken ajan kaksikko istui täysin hiljaa. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Ganon aloitti keskustelun:<br>\n<br>\n\"Olen pahoillani ystäväsi puolesta.\"<br>\n<br>\nSaraji ei vastannut, mutta Ganon tiesi Sarajin miettivän kuumeisesti viimeisimpiä tapahtumia.<br>\n<br>\n\"En tiedä mitä hänelle on tapahtunut... hän on aivan erilainen kuin silloin.\"<br>\n<br>\nSummerganon näytti hieman apealta ja nyökkäsi: \"Niin, hän on... kokenut paljon hiljattain. Olen tosin aina tuntenut tämän Killjoyn. Hän on aina ollut yksinäinen susi, mutta tämä taitaa olla jo hänellekin liikaa.\"<br>\n<br>\n\"Vuosia lähtönsä jälkeen... luulimme, että hän olisi kuollut, luulimme pitkään ja sitten... sitten hän vain ilmestyy. Murjottuna, palaneena, varustettuna laitteistolla jota ei pitänyt olla enää olemassa.\"<br>\n<br>\n\"Lähtönsä?\", Summerganon kiinnostui.<br>\n<br>\n\"Hän ei ole kertonut vai? Ette tiedä hänen tarinaansa?\" Summerganon pudisti päätään ja otti asennon, joka kertoi Sarajille valottaa asioita.<br>\n<br>\n<em>Se ilta oli sateinen. Sodan loppua juhlittiin ympäri Metru Nuita. Kierrokseni päättyi odottamattomalla tavalla. Komentaja Niz tuli ulkoa vaikka hänen olisi pitänyt olla toipumassa edellisestä taistelustaan. Vaikka hän oli likomärkä ulkona pauhaavasta sateesta, kyyneleiden norot erottuivat selkeästi hänen naamionsa pinnalla.<br>\n<br>\nKenraali oli poissa. Hän oli hyvästellyt Komentajan hetkeä aikaisemmin pihalla ja hävinnyt tämän jälkeen tuhka tuuleen. Komentaja ei koskaan suostunut kertomaan Kenraalin lähdön syytä ja Mustan Käden joukot jäivät yhtä tukipilaria vaille. Sen päivän jälkeen Komentaja ei enää koskaan hymyillyt.<br>\n<br>\nKaikki ne muistot joita tuo kaksikko oli kokenut katosivat hetkessä. Se vaikutti välittömästi työilmapiiriimme. Koetimme olla vahvoja, hymyilimme väkisin joka päivä. Koetimme piristää Komentajaa, mutta turhaan. Hän oli jo menettänyt toivonsa.<br>\n<br>\nKomentaja masentui pian tämän jälkeen. Jokainen taistelu päättyi hänen kannaltaan entistä huonommin. Lopulta hänen vammansa olivat niin pahat, että hänet vedettiin pois rintamalta. Hän istui yksinäiset tunnit huoneessaan, rakentaen laitteita joista kukaan ei ottanut selkoa.<br>\n<br>\nMuutamaa viikkoa myöhemmin saimme tiedon Kenraalin siirtyneen Xialle. Hän oli pettänyt meidät, siirtynyt riveihin joita vastaan oli vannoutunut taistelevansa. Niz ei uskonut tätä, kieltäytyi kuulemasta mitään häneen viittaavaa. Johtoporras lähetti pienen tutkimusryhmän Xialle ja perustimme sinne pienen tutkimuskeskuksen maan alle. Kenraali oli kuitenkin jo ehtinyt kadota ja jäljet hänestä katosivat lopullisesti.<br>\n<br>\nVuosia me jatkoimme toimintaamme. Uusia Kenraaleja tuli, mutta heistä jokainen kaatui Metsästäjien uudelleen kasvaneen aktiivisuuden takia. Moni tärkeä kaatui, moraalimme oli murrettu ja oli vain ajan kysymys kuinka kauan kestäisimme menetystemme keskellä. Ja sitten koitti päivä, jota olimme pelänneet. Dume kääntyi meitä vastaan. Metru Nuin johtaja päätti sulkea meidät. Emme suostuneet ja illalla Metsästäjiä tunkeutui tiloihimme, surmaten jokaisen. Niz tuli väliin, kun olimme saattamassa johtajaamme pois. Veimme hänet Xialle, viimeiseen paikkaan josta meitä osattaisiin etsiä. Komentaja Niz kuoli taistelussa urhoollisesti...<br>\n<br>\nSaimme pian viestin, että Metru Nuin Vahkit olivat muuttaneet lojaaliuden kohdettaan, Dume nyt yksin vastasi heidän toiminnastaan. Me olimme ainoat, ainoat niiden tuhannen kadonneen yksikön lisäksi, jota poistuivat rekisteristämme Kenraalin katoamisen yhteydessä...<br>\n<br>\nHän petti meidät, mutta hän palasi... Hän haluaa korvata virheensä...</em><br>\n<br>\nSummerganon nojasi nyt käteensä. Hän oli sulkenut silmänsä tarinan ajaksi, mutta avasi ne taas nyt.<br>\n<br>\n\"Killjoy siis... jätti kaiken sen, kaiken hänelle tärkeän... miksi?\"<br>\n<br>\nSaraji pudisti päätään: \"Vain hän itse tietää. Hän katuu, minä näen sen. Niz oli hänelle syy taistella, syy työskennellä ja lisäksi intohimo saada aikaan hyvää. Tuo ei ole se Kenraali, jonka tunsin. Hän ei koskaan satuttanut eläintä, ei koskaan korottanut ääntään, ei janonnut kostoa... Jotain tapahtui hänelle.\"<br>\n<br>\nKilljoy oli noussut pystyyn etäämmällä. Hän oli luovuttanut ystävänsä korjausyrityksissä ja laski tämän palaset veteen ja jäi seisomaan laskupaikalle. Hänen rintapanssarinsa puuttui kokonaan, koko haarniska oli halkeamilla eikä hän sanonut mitään.<br>\n<br>\nSaraji loi vielä yhden merkitsevän katseen Ganoniin.<br>\n<br>\n\"Meidän kaltaisiamme ei ole paljoa.\"<br>\n<br>\nGanon ei selkeästikään ymmärtänyt mitä Saraji tarkoitti, jolloin hän tiputti kaapunsa, tarttui rintakehäänsä ja väänsi sen auki, paljastaen hehkuvan kiven sisällään.<br>\n<br>\n\"Heitä oli kaksitoista... Kaksitoista olentoa, joille tällainen kivi oli antanut elämän. Yksi on jäljellä...\"<br>\n<br>\nSaraji sulki kehonsa, puki viittansa ja istui taas Ganonin viereen. Hiljaisuus vallitsi jälleen, eikä kumpikaan enää puhunut sanaakaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":587,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-12T16:04:00.000Z","content":"<strong>Viidakkosaari, tuhansia vuosia sitten</strong><br>\n<br>\n<em>Pitkä makuta käveli hiljaa harmaan, metallisen rakennuksen käytävillä. Hän oli tämän trooppisen saaren ainut asukki, hänen luomiensa rahien lisäksi. Niitä ei ollut paljoa. <br>\n<br>\nOlento astui hämärään saliin. Sen sisustusta dominoi pyöreä, puolipallomainen pöytä huoneen keskellä sekä huoneen seinää kiertävät pöydät. Valkoisen sävyinen makuta astui kemikaaliensa ääreen. Pöydällä makasi hopeinen naamionalku ja useita kanoka-kiekkoja. Lattialla on useita rikkinäisiä tai epämuodostuneita naamioita.<br>\n<br>\nMakuta Itroz, tai pilkkakirveiden suissa \"naamiontakoja\", oli täysin omistautunut unelmalleen. Aseelle, joka murskaisi jokaisen vihollisen hetkessä. Hienostuneelle aseelle joka ei jättäisi jälkiä.<br>\nMielen voimalla tappavalle aseelle.<br>\n<br>\nKaikki oli alkanut siitä, kun tämä makuta näki legendaarisen 'Nimdan' käytössä. Se oli täydellinen ase, hän ajatteli. Sen jälkeen Itroz kulutti elämänsä täydellisen, mielensisäisen aseen valmistukseen.<br>\n<br>\nMakuta epäonnistui kerta toisensa jälkeen. Aseet olivat joko liian vaarallisia, tehottomia tai muuten vain toimimattomia. Muut makutat alkoivat kyllästyä Itroziin joten tämä muutti tälle kaukaiselle viidakkosaarelle toteuttamaan unelmaansa. Hän näyttäisi muille vielä.<br>\n<br>\nItroz nosti hetken työskentelyn jälkeen pöydältä naamion. Hopea, pyöreä naamio vain muutamilla yksityiskohdilla. Tärkeintä siinä on sen voima. Mieli.<br>\nJos kaikki olisi tällä kertaa sujunut täydellisesti, Itroz olisi saavuttanut unelmansa. Hän asetti kanohin oman Trynansa päälle ja tavoitteli sen voimaa.<br>\n<br>\n\"Iltaa.\"<br>\n\"Teridax on kyllässssstynyt odottamaan. Epäonnisssstut jatkuvasssssti.\", synkkä ääni sanoi tiedemiehen takaa. Tämä kääntyi ympäri ja kohtasi katseellaan violetin, pitkän hahmon. Se kantoi kanohi Avsaa ja piti käsissään ikävän näköistä viikatetta.<br>\n<br>\n\"Tiedätkö miten käy makutoille, jotka eivät tottele Veljeskunnan määräyksiä?\", toinen, huomattavasti lyhyempi makuta sanoi.<br>\nItroz aavisteli pahinta. Abzumo ja Gorast, veljeskunnan tehoteloittajat.<br>\n<br>\n\"Teridax sssssanoi että hoitelissssssimme sinut. Tehottomissssssta makutoisssssta ei ole hyötyä. Muissssstatko miten Sssspiriahille kävi?\", Abzumo lausui vertahyytävästi. <br>\n</em><br>\n<br>\n<strong>Jääsaari, jyrkänne</strong><br>\n<br>\nMyöhemmin Matoro löysi myöhemmin kanohi Cencordin Destralilta. Tämä naamio riippui tapettujen makutojen seinällä linnoituksessa. Nämä olennot eivät olleet uskoneet toveriinsa eivätkä koskaan testanneet naamiota. Istroz oli onnistunut viimeisellä kokeellaan luomaan toimivan mielen naamion. Joskin sen käyttö vaati valtavasti voimia, että se ei olisi koskaan ollut täydellinen ase. <br>\n<br>\nMatoro tuijotti horisonttiin. Kylmä meri aaltoili silmänkantamattomissa. Kaikialla oli vain merta. Frostelukset olivat paenneet saaren sisäosiin. Koko joukko oli kuitenkin Nimdan ja avainkortin kanssa jumissa tällä saarella.<br>\n<br>\nJään Toa otti teleskooppisilmät esiin ja asettaa sen oikealle silmälleen. Hän mittailee merta kallioilta kiikarillaan. <br>\n<br>\n\"Hei! Laiva!\", hän hihkaisi yhtäkkiä.<br>\n\"Mitä?\", Kapura huusi vähän matkan päästä, muiden vahkien luota.<br>\n\"Tuolla menee laiva. Mikä sattuma!\", Matoro riemuitsi ja viittelöi.<br>\n\"Ei tuo toimi.\", jonkin verran piristynyt Killjoy sanoi, nosti Aizenin tykin taivasta kohden ja ampui.<br>\n<br>\nNe olivat sekä kunnianlaukaukset vainajalle että merkki laivalle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":588,"creator":"Donny","timestamp":"2011-01-12T16:20:00.000Z","content":"<strong>Saari</strong><br>\n<br>\nSnowie makasi hämmennyksen ja hölmistyksen vallassa maassa, tajuamatta nousta pystyyn. Lumiukon utuinen mielentila hälveni kuitenkin nopeasti Ämkoon juostessa tämän tykö.<br>\n<br>\n\"Snowie, mitä hemmettiä?\"<br>\n\"En minä tiedä!\"<br>\n\"Matoranit sanoivat, että se..!!\"<br>\n\"Se!!\"<br>\n\"Oliko se tääl-\"<br>\n\"Se vei sirun!\"<br>\n<strong>\"SIRUN?\"<br>\n\"SE OLI NÄILLÄ MATORANEILLA.\"<br>\n\"KOKO AJAN?\"<br>\n\"KOKO AJAN!\"<br>\n\"...\"</strong><br>\n<br>\nPaikalle alkoi tulvia taas matoraneja suunnasta, josta Ämkoo oli hetki sitten juossut. Nämä katselivat pelonsekaisen hämmennyksen vallassa vihaisena kiehuvaa ilman Toaa ja tämän valkeaa toveria.<br>\n<br>\n\"Me emme päästä sitä pakoon\", Ämko totesi tuimaan sävyyn. \"Mihin suuntaan se meni?\"<br>\n\"Mitä aiot tehdä? Sehän vei sinulta käden, et mitenkään voi...\"<br>\n\"MIHIN SUUNTAAN SE MENI?\"<br>\n\"EN MINÄ TIEDÄ.\"<br>\n<br>\nÄmkoo karjaisi turhautuneena ja kääntyi katsomaan paikalle saapuneita matoraneja. Nämä pudistivat pieniä päitään anteeksipyytävään sävyyn. Ilman Toa murahti, otti tukevan asennon ja sulki silmänsä.<br>\n<br>\nTuulenpuuska heitti matoranit ja juuri pystyyn nousseen Snowien nurin. Elementaalienergia kuohui hetken aikaa Ämkoon kärsineestä kehosta samalla kun Toan naamio alkoi hehkua.<br>\n<br>\n<strong>\"Miru!\"</strong><br>\n<br>\nKirkkaanvihreä energia keskittyi Ämkoon jalkojen alle ja Toa lennähti uskomattomalla nopeudella korkealle ilmaan. Snowie katsoi taivaalle nousseen ystävänsä perään, kääntäen katseensa sitten maahan. Siinä saattoi havaita verta.<br>\n<br>\n\"Tuollainen ei tee sinulle hyvää\", Snowie totesi puoli-itsekseen.<br>\n<br>\nÄmkoo pysähtyi ja tarkkaili maisemaa taivaista käsin. Saarella oli paljon metsää, eikä ylhäältä ollut mitenkään mahdollista havaita siellä liikkuvaa olentoa. Ämkoo kuitenkin yritti kaikkensa, käännellen kiivaasti päätään.<br>\n<br>\nSitten hän näki sen.<br>\n<br>\nMarionetti ei ollut metsässä. Valkea olento käveli kohti meren rantaviivaa ja astui sitten veteen. Olento ei kuitenkaan osoittanut pienintäkään uppoamisen merkkiä, vaan käveli keveästi veden pintaa pitkin.<br>\n<br>\nÄmkoo lausui muutaman harkitsemattoman kirosanan ja laskeutui.<br>\n<br>\n\"Näitkö mitään?\", Snowie kysyi varovasti Ämkoon tömähdettyä hietikolle tämän viereen.<br>\n\"Se pirulainen on merellä. Osaa kävellä vetten päällä.\"<br>\n<br>\nSnowie mietti.<br>\n<br>\nÄmkoo odotti.<br>\n<br>\nSnowie sai idean.<br>\n<br>\nÄmkoo odotti, että Snowie kertoisi ideansa.<br>\n<br>\nSnowie ampaisi juoksuun.<br>\n<br>\nÄmkoo tuhahti ja lähti harppomaan lumiukon perään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":589,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-01-12T19:53:00.000Z","content":"<strong>Ranta</strong><br>\n<br>\nÄmkoo kiri Snowmanin juuri hiekkarantaan saavuttaessa. Hän juoksi toverinsa rinnalle ja pysähtyi.<br>\n\"Mitä oikein ajat takaa? Se pakenee kävelemällä vetten päällä, eikä edes tuonne suuntaan!\" Ämkoo ihmetteli Snowien toimintaa. \"Joten mitä ajat takaa täl...\"<br>\n<br>\nÄmkoo katsoi, kun lumiukko kapusi sukellusveneen luukusta sisään.<br>\n<br>\n<em>Aivan, totta kai,</em> hän ajatteli seuratessaan valkoista hahmoa kulkupelin sisään.<br>\n<br>\nÄmkoo ahtautui sukellusveneen ahtaan käytävän tukkivan tapiirin ohi.<br>\n\"Sinäkin täällä.\"<br>\n\"Snörf.\"<br>\nSitten hän kiiruhti ohjaamoon, ja nojasi molemmilla käsillään Snowien valtaamaan ohjauspenkkiin. Lumiukko painoi paria nappulaa, ja käynnistettyään ensin ikkunanpyyhkimet ja laskettuaan juomatelineen vene painui upoksiin.<br>\n<br>\n\"Ikävää jättää Matoralaiset näin hyvästelemättä\" Snowie pohti ääneen, mutta ymmärsi kyllä, että nyt oli tulenpalava kiire. Nimda oli jo ollut hänen käsissään, vain tullakseen tuon hyypiön viemäksi. Lumiukko työnsi kaasuvivun niin eteen kuin sai, ja tutki ohjauspöytää, tarkoituksenaan löytää oletettujen aseiden ohjakset.<br>\n<br>\nHän huomasi ison napin, jossa oli punaisella piirretty kuva, joka näytti aika paljon ohjukselta.<br>\n\"Toivotaan, ettei se ole hyvä väisämään.\"<br>\n<br>\nÄmkoo neuvoi suunnan, ja Snowie ohjasti veneen sinne päin. Tapiiri söi alukseen eksyneen kärpäsen.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nMarionetti käveli kohti taivaanrantaa. Vaikka meren aallot kohosivat paikoin metrien mittaiseksi, kaikkialla valkoisen hahmon ympärillä oli täysin tyyntä. Laskeva aurinko värjäsi veden oranssin ja punaisen väriseksi, luoden lämpimän sävyn myös Marionetin vasempaan puoleen. Se eteni omaa nykivää kulkuaan päättäväisesti suoraan eteenpäin.<br>\n<br>\nSitten Marionetti otti pari askelta vasempaan väisteän pinnan alta syöksyvät ohjukset.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\n<br>\n\"Mitä pirua?\" Snowman huudahti. Hän oli varma, ettei sukellusvenettä voinut vielä nähdä näin kaukaa ja syvältä, ja että potkureista lähtevä äänikin oli aaltojen kohinaan verrattuna suorastaan olematonta. <em>Sitä paitsi ammuin aika hyvin.</em><br>\n<br>\nÄmkoo tarkkaili Marionetin liikehdintää ohjaamosta löytyneiden kiikareiden lävitse. Valkoinen hahmo oli tosiaan juuri kävyesti väistänyt vaivatta täysin yllätyksenä tulleet torpedot.<br>\n<br>\n\"Snowie?\"<br>\n\"Hm?\"<br>\n\"Mitä hemmettiä tapahtui?\"<br>\n\"Ei aavistustakaan. Mistä se muka tiesi, että minä tähtään sitä? Senhän... Eikun.\"<br>\n\"Jaa toki minullekin.\"<br>\n\"Visokki puhui jotain Avdesta päässäni! Että se tuntee liikkeeni! Silloinhan tuo...\"<br>\n\"Visokki?\"<br>\n\"Pitkä tarina. Mutta... Tuon tyyppi tietää ajatukseni, näkee ennalta kaikki toimeni. En minä voi sitä täältä tiputtaa!\"<br>\n\"Aja sitten lähemmäs.\"<br>\n\"Mutta-\"<br>\n\"Lähemmäs. Snowie. Aja. Nyt.\"<br>\n\"...se tietää ajatukseni, ja sinulla on vain yksi käsi. Mitä me muka-\"<br>\n\"Snowie!\"<br>\n\"Mennään, mennään.\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/CxcBKt4YMUA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/CxcBKt4YMUA"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/CxcBKt4YMUA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/CxcBKt4YMUA"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nLumiukon valkoiset kourat napsauttivat katosta kolme kytkintä eri asentoon, ja laskeutuivat sitten ohjaimien päälle. Sukellusveneen potkurit aloittivat pyörimisensä, ja kuplavanat aloittivat heiluvan kyytinsä kohti pintaa. Kiihdytys sai kaikki kolme veneen matkustajaa heilahtamaan villisti taaksepäin. Sukellusveneen vauhti kasvoi ja potkurit pyörivät yhä nopeammin. Muutama kala ja levänpala vilahti nopeasti ikkunasta jääden kuitenkin kauas taakse. Vanha alus natisi hieman liitoksistaan. Kulkupeli kohosi kohti pintaa ja huristi eteenpäin, kirien koko ajan valkoista takaa-ajettavaansa.<br>\n<br>\n\"Snowie.\"<br>\n\"Mäksä?\"<br>\n\"Valmistaudu nousemaan pintaan.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":590,"creator":"Donny","timestamp":"2011-01-12T20:56:00.000Z","content":"<strong>Sukellusvene</strong><br>\n<br>\nMarionetti pysähtyi ja kääntyi ympäri. Se erotti vielä toistaiseksi kaukana siintävän sukellusveneen, joka nousi hetki hetkeltä enemmän pinnan yläpuolelle. Valkoisen olennon kasvoton pää nauliutui lähestyvän aluksen suuntaan.<br>\n<br>\nÄmkoo tuijotti sukellusveneen ikkunasta käsin valkoista vihollistaan. Snowie sen sijaan tapitti Ämkoota, yrittäen parhaansa mukaan ymmärtää mitä vihreä Toa suunnitteli.<br>\n<br>\n\"Aiotko sinä todellakin taistella?\"<br>\n\"Pakko\", Ämkoo totesi ankeasti. \"Vai haluatko tehdä sen puolestani?\"<br>\n\"Mutta eihän sinulla ole edes asetta\", Snowie vastusteli, mutta lopetti sitten. Lumiukko ei tahtonut saada tilannetta kuulostamaan enää yhtään toivottomammalta.<br>\n<br>\nIlman Toa otti muutaman askeleen kauemmas huolestuneesta toveristaan ja teki sitten jotain hyvin outoa. Snowie tuijotti hiljaa kun Ämkoo avasi suunsa, käänsi kasvonsa ylöspäin ja päästi hyvin ikävän äännähdyksen. Ämkoon suusta työntyi esiin jotain.<br>\n<br>\n\"Mikä tuo...\", Snowie aloitti, mutta näky puhui puolestaan. Ämkoo kiskoi metallisen varren kokonaan ulos sisältään, heilautti sitä ja painoi varressa olevaa pientä nappia. Esine venähti oitis pidemmäksi.<br>\n<br>\n\"Selitän tämän sinulle joskus\", Mäksä totesi ja yritti virnistää.<br>\n\"Parasta olisi. Oksensit juuri taistelusauvan\", vastasi Snowie.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nMarionetti seisoi yhä hiljaa paikallaan, vaikka sukellusvene oli jo aivan tämän vierellä. Aluksen luukku aukesi ja Ämkoo kapusi hitaasti sen kannelle.<br>\n<br>\n\"Terve\", Ämkoo totesi kylmästi ja katsahti Marionettia. Ilman Toa havaitsi tutun miekan ja kiristeli hampaitaan.<br>\n<br>\nSukellusveneen nostattamat laineet tyyntyivät nopeasti Marionetin manipuloidessa näitä telekineettisillä kyvyillään. Ämkoon ennen omistama katana leijaili nukkeolennon selästä tämän käteen.<br>\n<br>\n\"Valmistaudu\", Marionetin kämmenselässä sijaitseva suu sanoi pakotetulla äänellä. Olento lähti astelemaan veltosti kohti sukellusveneen päällä seisovaa Toaa.<br>\n<br>\n\"Valmistaudu itse, piru\", Ämkoo vastasi ja osoitti kädellään Marionettia kohti. <br>\n<br>\nMarionetti ei osannut odottaa puhdasta elementti-iskua. Valtaisa tuulenpuuska pyörähti käyntiin olennon ympärillä ja pian tämä huomasi kieppuvansa valtavan vesipatsaan sisällä korkealla yläilmoissa. Ämkoo ohjasi pyörremyrskyä kauemmas sukellusveneestä, hajotti sen ja antoi Marionetin sitten pudota veteen.<br>\n<br>\nÄmkoon yllätykseksi olento todellakin upposi. Hetken päästä se kuitenkin nousi aavemaisesti pintaan, kohottautui seisomaan ja lähti jälleen astelemaan Toaa kohti.<br>\n<br>\nÄmkoo heilautti pitelemäänsä sauvaa ainoalla kädellään. Sen toiseen päähän ilmestyi kolme vihreänä hehkuvaa energiaterää. Tämän jälkeen ilman Toa nostatti uuden puhurin ja syöksyi sen voimin vihollistaan kohti.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nSnowie katseli kaikkea tätä hämmästyneenä aluksen ikkunasta. Miten Ämkoo kontrolloi elementtiään tuolla lailla? Eikö sen pitänyt olla mahdotonta? Mikä tuo ase oikein oli? Selviäisikö Mäksä?<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nÄmkoo karjui ja iskeytyi viikatteensa kanssa Marionettia kohti. Valkea nukke ei väistänyt, vaan otti iskun vastaan varastamallaan katanalla. Seurasi nopea viiltosarja, jonka Ämkoo onnistui väistämään hyvin täpärästi keskittämällä elementti-iskun ja kohoamalla sen avulla hetkeksi yläilmoihin.<br>\n<br>\n\"Miru!\"<br>\n<br>\nÄmkoo leijaili hieman veden yläpuolella ja katseli muutaman metrin päässä seisovaa vihollistaan. Ilman Toa laukaisi usean elementti-iskun sarjan Marionettia kohti ja kiidätti itsensä näiden perään uuteen hyökkäykseen. Marionetti loikkasi ilmaan, pudottautui takaisin veden pinnalle ja ennätti ottamaan viikatteen jälleen vastaan miekallaan.<br>\n<br>\nÄmkoo kirosi. Yhden käden turvin taisteleminen ei ollut helppoa, eikä hän ollut käyttänyt tätä asetta <em>ikuisuuksiin.</em> Toa-ajoista oli todellakin kulunut aikaa...<br>\n<br>\nÄmkoo havahtui Marionetin yllättävään liikkeeseen. Nukke huitaisi Ämkoota kohti nopeasti ja haki sitten reilusti välimatkaa. Ämkoo töytäisi itsensä liikkeelle ärhäkän tuulenpuuskan voimin ja lähti valkoisen olennon perään, ihmetellen tämän aikeita.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nSnowie tuntui ymmärtävän, mitä Marionetti aikoi. Lumiukko katseli neuvottomana nukkeolennon syöksyä sukellusvenettä kohti.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/7t_59E37ndg/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/7t_59E37ndg"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/7t_59E37ndg/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/7t_59E37ndg"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMarionetti saapui aluksen tykö ja iski miekkansa tämän kylkeen aivan liian määrätietoisesti. Kuului epämääräinen sihahdus.<br>\n<br>\nÄmkoo lennähti Marionetin vierelle, mutta liian myöhään. Ilman Toa iski viikatteensa nukkea kohti, mutta olento torjui iskun naurettavan helposti huomattavasti keveämmällä aseellaan.<br>\n<br>\nKuului katkeavan metallin ääni ja viikatteen terät sammuivat. Ämkoo leijaili ilmassa pidellen hölmistyneenä kiinni mitättömästä varrenpuolikkaasta.<br>\n<br>\nMarionetti kääntyi ympäri.<br>\n\"Kuole\", se komensi elottomalla äänellään ja huitaisi miekkansa ilman Toaa kohti. Ämkoo ennähti leijailemaan korkeammalle, vain huomatakseen mitä taustalla tapahtui. Toa lennähti nopeasti sukellusveneen kannelle, riuhtaisi luukun auki ja hyppäsi sisään.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nSnowie repi erilaisia ohjausvipuja kaikkea muuta kuin määrätietoinen ilme kasvoillaan. Ämkoo kompuroi tiensä ohjaamoon ja alkoi karjua.<br>\n<br>\n\"Mitä sinä TEET?\"<br>\n\"Se sen teki! Tämä uppoaa!\"<br>\n\"Koita nyt hemmetti pitää tämä pinnalla tai me-\"<br>\n\"Tämä ei reagoi yhtään mihinkään!!\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nMarionetti tuijotti pinnan alle vajoavaa sukellusvenettä. Aluksen kadottua näkyvistä Marionetti kääntyi ja lähti jatkamaan matkaansa pitkin oudolla tavalla tyyntyvää veden pintaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":591,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-01-13T15:57:00.000Z","content":"<strong>Jääsaari</strong><br>\n<br>\nSeurue tuijotti hartaasti taivaalle. Laukausten äänet kaikuivat hetken heidän korvissaan. Aika tuntui pysähtyvän. Huomattaisiinko heidät? Laiva oli sen verran kaukana, etteivät he nähneet, mikäli joku olisi viittonut siellä takaisin, joten heidän täytyi vain odottaa.<br>\n<br>\nLaiva lähestyi. Se olisi varmaan kiertänyt saaren kaukaa, jottei törmäisi jäihin, mutta nyt se tuntui kaartavan pikkuhiljaa kohti. \"Tuo taitaa tosiaan noukkia meidät kyytiin...\", Kapura myhäili ja muukin seurue riemuitsi. \"Jos se ei ole vihollisalus.\", huomautti Summerganon, mutta hän uskoi, ettei se ollut. Hänkin riemuitsi. <br>\n<br>\nLaiva lipui jäisen saaren rannikon tienoille, juuri parahiksi, sillä Killjoy oli kuulevinaan frostelusten ääntelyä kaukaa. Ne saattaisivat taas kömpiä koloistaan ja iskeä. <br>\n<br>\nKilljoy astui esiin saarella kyhjöttävien joukosta ja jäisellä kielekkeellä seisoessaan hän tervehti toverit takanaan lähestyvää laivaa. <br>\n<br>\n\"Ketäköhän tapaamme?\", Matoro ajatteli ääneen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":592,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-13T17:04:00.000Z","content":"<strong>Jääsaaren ranta</strong><br>\n<br>\nRuskea suurehko kauppalaiva rantautui kallioiden tienoille. Siinä oli suuri purje sekä sykkivä moottori, jota käytettiin tyynellïä. <br>\nRamppi laskettiin alas kalliolle, ja suurihattuinen matoran asteli siltaa pitkin maihin.<br>\n<br>\nMatoranilla oli mustan ja vihreän värinen haarniska. Tämän Haun päällä keikkui musta kapteeninhattu. Ghekula suri edelleenkin hienompaa hattuaan, jonka menetti.<br>\n<br>\n\"Yarrr. Mitäs nämä maakravut ovat?\", kapteeni Ghekula ärisi sekalaiselle joukolle.<br>\n<br>\n\"Tuota...\", Killjoy aloitti. \"Jos teillä on tilaa, voisimme ottaa kyydin jonnekkin.\"<br>\n\"Yarr. Onko niillä jotakin arvokasta?\", Ghekulan takaa tungeksiva violetti matoran kyseli.<br>\n\"Voimme maksaa kyytimme kunhan pääsemme Bio-Klaaniin.\", Summerganon sanoi matoraneille.<br>\n\"Paljonko maksatte?\"<br>\n\"Enemmän kuin osaat kuvitella.\", Suga kehuskelee.<br>\n<br>\n\"Piraatti ei luota muuhun kuin rommiin. Onko teillä antaa jotakin pantiksi?\", Ghekula kysyi.<br>\n<br>\nKlaanilaiset katsoivat toisiaan. <br>\n\"... Nimda?\", Kapura sanoi hiljaa.<br>\n\"Liian vaarallista.\", Killjoy vastasi välittömästi.<br>\n\"Onko meillä jotakin muuta, mikä näyttäisi arvokkaalta?\", Matoro kysyi. Kaikki katselivat ympärilleen.<br>\n<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nSuuri laiva oli päässyt liikkeelle aavalle merelle. Se kiisi myötätuulen ansiosta huimaa nopeutta kohti Pohjoista Mannerta, jossa oli tarkoitus käydä täydentämässä muonavarannot. Sitten matka jatkuisi Klaaniin.<br>\n<br>\nGhekula istuskeli hytissään - tai omassa puolessa hyttiä. Kapteenin hytin poikki meni väliseinä hienoisten 'johtamisongelmien' takia. <br>\nVihreä matoran sormeili valkoista sirua, jonka oli saanut matkalaisilta pantiksi. <br>\n\"Ei varmaan minkään arvoinen\", hän totesi ja heitti sirun pöydälle. <br>\n<br>\nNeljä klaanilaista ja useita vahkeja oli otettu Ghekulan ja Takun laivan kyytiin. Laiva ei ollut aivan rahtilaiva, toisin kuin ulkonäöstä olisi voinut päätellä. Se oli vain naamioitu kauppalaivaksi. Kannen alla oli ties millaisia tykkejä.<br>\n<br>\n\"Mikä tykki ampuu... Kaktuksia?\", Matoro pohti itsekseen ruumassa tutkiessaan eri tykkien nimiä.<br>\n\"Kaktustykki?\", Kapura ehdotti.<br>\n\"Mutta miksi se ampuu kaktuksia.\"<br>\n\"Mistä minä tiedän.\", Kapura sanoo ja oikeisee asentonsa. Hän makasi puulattialla tykkejä vasten.<br>\n<br>\nJokin aika sitten näiden 'taivaspiraattien' alus oli räjähtänyt taivaan tuuliin tykkiongelman takia. Sitä ennen kaksi muukalaista oli käynyt aluksella.<br>\n<br>\nGhekula ja Takun miehet olivat kokeneet oikean onnenpotkun kun lähihisaarelta ankkuroidun rahtilaivan. He ryöstivät sen, ja sen miehistö odotteli varmaan vieläkin sillä saarella. Paattia oli tarkoitus käyttää siihen esti että saataisiin uusi taivaspaatti. Merellä seilaaminen oli Ghekulasta alentavaa. Sittemmin laivasta on tehty kunnon merirosvoille menopeli, joka oli ristitty <br>\n<em>Yön Timoksi</em>. <br>\n<br>\nTimo on pieni vesirahi, joka teeskentelee kuollutta kellumalla pinnalla, mutta kun 'saalistaja' tulee lähelle, tämä raivoisa rahi hyyökkää sen kimppuun pistäen sitä myrkkypistimillään.<br>\n<br>\n\"Miksi tämän laivan nimen pitää olla Yön Timo?\", Taku kysyi ärsyttävästi.<br>\n\"Yarrrr. Koska minä sanon niin.\", vihreä matoran vastasi.<br>\n\"Arrr. Miksei se ole laivan kapteenin, minun, mukaan nimetty?\"<br>\n\"Jotta sinulla olisi jotain kysyttävää\", Ghekula vastasi ja kittasi pullon rommia sisäänsä.<br>\n<br>\n[spoil]Jakelle krediittiä tuosta \"Yön Timosta\".[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":593,"creator":"Troopperi","timestamp":"2011-01-13T18:18:00.000Z","content":"<strong>Kalliokuilun pohja, n 26,87 metriä maan alla</strong><br>\n<br>\nTroopperi oli tömähtänyt kuilun pohjalle. Hän nousi vaivalloisesti ylös. Hänen jalkansa oli vääntynyt polvesta omituisesti juuri siihen epäloogisimpaan suuntaan.<br>\n<br>\n\"No voihan...\"<br>\n<br>\nTroopperin kirous keskeytyi kuin seinään, kun hän kuuli ääniä. Kyllä, ääniä. Ne muistuttivat epämiellyttävän paljon Nazorakien puhetta. Hän katseli varuillaan ympärilleen. Hän oli suuressa, maanalaisessa kammiossa. Valoa tuli vain katon aukosta. Mutta hän näki soihtuja. Ne lähestyivät. Troopperi tempaisi miekkansa esiin. Hän valmistautui taistelemaan. Yllättäen, häneen tartuttiin takaapäin. Kaksi Nazorakia oli hiipinyt hänen taakseen, ja ne ottivat rimpuilevan Troopperin miekan häneltä pois. Eräs, suurikokoinen torakka tuli hänen luokseen, silmäili häntä soihdun valossa ja sylkäisi maahan.<br>\n<br>\n\"Tunkeilija. Viedään hänet temppeliin. Päättäkööt ylipappi toimenpiteistä\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":594,"creator":"Donny","timestamp":"2011-01-13T18:29:00.000Z","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nPohjalla oli kylmää ja pimeää. Muutama isosilmäinen kalaa muistuttava irvokas elämänmuoto tarkkaili kiinnostuneena hetki sitten uponnutta mittavaa merialusta. Kuplia sieltä sun täältä nostattava metallirohjake vaikutti kaikin puolin säälittävältä.<br>\n<br>\nSäälittävä oli myös meno aluksen sisätiloissa. Ämkoo ja Snowie paikkasivat parhaillaan Marionetin iskun aiheuttamaa reikää eikä kumpikaan oikein tuntunut onnistuvan.<br>\n<br>\n\"Tosi hienoa\", Ämkoo aloitti jo hetken aikaa jatkuneen hiljaisuuden jälkeen. Snowie kääntyi tämän puoleen.<br>\n\"Olemme varmaan aika syvällä\", ilman Toa jatkoi. \"Mitään suunnitelmia sen suhteen, kuinka pääsemme pois?\"<br>\n\"Uimalla?\", Snowie aloitti toiveikkaasti. \"Luot vain ilmakuplat päidemme ympärille ja sitten me...\"<br>\n\"Ei\", Ämkoo pysäytti. \"Et tainnut nähdä mitä tein hetki sitten? Se pyörremyrsky ja lentely söi nimittäin voimiani. Ja lisäksi...\"<br>\n<br>\nÄmkoo käänsi katseensa alas. Snowie vilkuili kumppaniaan hetken, kunnes huomasi muutoksen Ämkoon kehossa.<br>\n<br>\n\"Sinä mustuit\", Lumiukko totesi ja tuijotti Toaa. Ämkoon vielä aiemmin päivällä kultaisina hehkuneet panssarit olivat vaihtaneet värinsä tummiksi. Pääosa Toan vartalosta oli pysynyt vihreänä, mutta kokonaisuus toi silti jotenkin mieleen Ämkoon aiemman olomuodon.<br>\n<br>\n\"Jep\", Mäksä vastasi. \"Ja tämä ei ole hyvä asia.\"<br>\n\"Kuinka niin?\"<br>\n\"Kun sain Marionetilta selkääni, käytin valtavasti Makuta-energiaa. Luulin jo, että Makuta katosi kokonaan sisältäni, mutta... Niin ei ole.\"<br>\n\"Mutta eikö se ole hyvä asia?\"<br>\n\"Tilanteemme kannalta ei. En saa yhteyttä sen voimiin, mutta se kuitenkin vaikeuttaa elementtivoimieni käyttöä. Tuskin kykenisin ylläpitämään ilmakuplia siihen pisteeseen saakka, että pääsisimme edes lähelle pintaa...\"<br>\n<br>\nSnowie ei ymmärtänyt puoliakaan, mutta Mäksän pointti tuli kuitenkin jossain määrin selväksi. Lumiukko huokaisi.<br>\n<br>\nJostain kaukaa kuului rapinaa. Kaksikko asteli ihan vain mielenkiinnosta katsomaan, mitä oli tekeillä.<br>\n<br>\n\"Snörf.\"<br>\n<br>\nTapiiri oli löytänyt ruokakätkön. Se pisteli parasta aikaa poskeensa etovan näköisiä, mutta kuitenkin nähtävästi syömäkelpoisiam nazorakien valmistamia matkapöperöitä.<br>\n<br>\n\"Jahas\", Mäksä sanoi. \"Jätä vähän meillekin.\"<br>\n\"Snörf.\"<br>\n<br>\nSnowie hyökkäsi ruokien kimppuun, ryösti ne äärimmäisen epäreilusti (Tapiirin mielipide) niiden kärsäkkään löytäjän edestä ja nosti ne sitten käytävän yläpuolella avautuvalle verkkotasanteelle. <br>\n<br>\n\"Meidän pitää säännöstellä näitä\", Lumiukko selvitti. <br>\n\"Meinaat, että olemme täällä pitkäänkin?\"<br>\n\"Voimmeko muuta? Ja sitäpaitsi, meidän molempien täytyy varmaan levätä. Yritetään siinä samalla kehitellä pakokeinoa.\"<br>\n<br>\nÄmkoo nyökkäsi, tarttui yhteen ruokapussukkaan ja lähti sitten oudonlaisia rapeita ja suolaisia lastuja napostellen seuraamaan takaisin aluksen etuosaan astelevaa Lumiukkoa. Tapiiri törähti ja lähti kaksikon perään.<br>\n<br>\nPian värikäs joukkio makoili laiskanlaisesti ohjaamon takana avautuvalla käytävällä. Tapiiri oli onnistunut anelemaan Ämkoolta muutaman makupalan vetistävällä katseellaan, ja nyt kärsäkäs olio kuorsasi onnellisena hieman kauempana klaanilaisista. Snowie ja Ämkoo istuskelivat toisiaan vastapäätä.<br>\n<br>\n\"Jutellaanko jostain?\", Snowie kysäisi yrittäen kuulostaa positiiviselta.<br>\n\"Meillä kahdella onkin paljon puhuttavaa\", Ämkoo vastasi kuivasti, heiluttaen puolityhjää pussia kädessään.<br>\n\"Kolmella\", Snowie korjasi.<br>\n\"Tapiiri ei puhu.\"<br>\n\"En tarkoita tapiiria.\"<br>\n\"Eh?\"<br>\n\"Terveisiä Visokilta.\"<br>\n<br>\nÄmkoo tuijotti Snowien otsaa hetken. Sitten ilman Toa loi kasvoilleen tavaramerkkivirneensä.<br>\n<br>\n\"Hauska kuulla sinustakin, Visokki.\"<br>\n\"Visokki käski kertoa samoin.\"<br>\n<br>\nKäytävällä vallitsi taas hetken aikaa väsähtänyt hiljaisuus. Snowien katse harhaili jossain päin kattoa, kun taas Ämkoo laski silmänsä varovasti kiinni. Toa ei nukkunut, vaikkakin siltä saattoi vaikuttaa.<br>\n<br>\nSnowie ei pitänyt hiljaisuudesta, ainakaan tällä hetkellä. Kaikin puolin kulahtaneen näköinen alus natisi uhkaavasti ja käytävälle levittäytyi jossain määrin ikävä haju.<br>\n<br>\n\"Snörf snörf snörf\", tapiiri mutisi unissaan.<br>\n\"Ettäs kehtaat\", Snowie tuhahti kärsäolennon suuntaan ja kääntyi sitten taas Mäksää kohti.<br>\n<br>\n\"Kuule\", Snowie kysäisi ja kimmautti käytävän pohjalta poimimansa pienen kiven Ämkoon naamiota kohti.<br>\n\"Au\", Mäksä vastasi.<br>\n\"Meillä tosiaan on puhuttavaa\", Snowie ilmoitti. \"Lupasit kertoa siitä aseesta.\"<br>\n\"Ah\", Ämkoo sanoi ja kaivoi esiin jostain syystä pelastamansa palasen. Kolmiteräviikatteesta oli jäljellä enää pätkä vartta.<br>\n<br>\n\"Alkuperäinen Toa-aseeni\", Ämkoo valisti. \"Käytin tätä hyvin kauan sitten.\"<br>\n\"Miksi kannoit sitä mukanasi... Tuolla lailla?\"<br>\n\"Tahdoin pitää sen lähelläni.\"<br>\n\"...Aaa.\"<br>\n<br>\nHetken hiljaisuus. Snowie koitti keksiä lisää puhuttavaa.<br>\n<br>\n\"Sinä olit siis Toa?\", Snowie kysäisi, mutta tajusi oitis kuinka typerä kysymys oli. Ämkoo ei vastannut.<br>\n\"Missäpäin?\", Lumiukko jatkoi. \"Ja milloin? Toimitko yksin?\"<br>\n<br>\nMäksän kulmat kurtistuivat.<br>\n<br>\n\"Tietäisitpä, mitä utelet\", Ämkoo vastasi. <br>\n\"Öh. Anteeksi?\", kuului Lumiukon hämmentynyt vastaus.<br>\n\"Jos haluat noin kovasti tietää menneisyydestäni, voin toki kertoa sinulle. Olemme täällä kuitenkin nähtävästi aika pitkään.\"<br>\n\"Se voisi olla mukavaa\"<br>\n\"Ei, ei se ole.\"<br>\n<br>\nÄmkoo otti paremman asennon ja alkoi puhua. Snowie kuunteli.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":595,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-01-13T19:03:00.000Z","content":"<strong>Zakaz, joutomaa</strong><br>\n<br>\nTasaisella aavikoituneella seudulla talsiva Skakdi oli matkalla lähimpään kylään. Se oli kaukana. Hänen kävelyvauhtinsa oli hidas. Hän oli vanha ja turvautui kävelykeppiin. Mutta sitten hän tallautui lehmän jalkojen alle.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/Nx0nlfihMpU/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/Nx0nlfihMpU"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/Nx0nlfihMpU/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/Nx0nlfihMpU"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nGuardian ravasi lehmällään päin suurta kaktusta ja parkaisi.<br>\n”Et sinäkään ole tainnut ajella vähään aikaan, G”, Manu naureskeli. Hänen ajokkinsa käveli verkkaisesti juuri sinne, minne hän itse halusi.<br>\n”Senkin pirullinen Makuta”, Guardian raivosi. ”Käytät rahinhallintavoimiasi!”<br>\n”Niin teen”, sanoi Manu ivallisesti.<br>\n”En sittenkään haasta sinua kilpailuun”, Guardian tuhahti. ”Huijaisit.”<br>\n”Niin tekisin.”<br>\n”…”<br>\n”…?”<br>\n”Hurr.”<br>\n”Anteeksi?”<br>\n”Ei mitään.”<br>\n”Selvä.”<br>\n<br>\nHe tallustivat vielä tunteja. Sitten he pysähtyivät pitämään taukoa. Aurinko porotti kuumasti. Guartsu lypsi heille hieman maitoa.<br>\n”Olemmeko vielä kaukanakin määränpäästämme?” Makuta Nui kysyi.<br>\n”Emme. Pian olemme itse asiassa perillä. Tuolla kanjonin takana sijaitsee kohteemme.”<br>\n”Onhan sinulla jonkinlainen suunnitelma siltä varalta, että jokin menee pieleen?”<br>\n”Hmmm-hmm.”<br>\n”On?”<br>\n”On”, Guartsu sanoi, mutta lisäsi mielessään vielä: <em>… toivottavasti…</em><br>\n<br>\n<strong>Liigan tukikohta</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/N2Om_CPYyxE/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/N2Om_CPYyxE"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/N2Om_CPYyxE/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/N2Om_CPYyxE"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em>Kuka se oli?</em><br>\n<br>\n”Mnä… n… tedä… aaargh!”<br>\n<br>\nKuristettu torakka lensi päin seinää, johon törmätessään se levisi luonnottomasti vihreäksi tahmaksi. Abzumon silmät hehkuivat raivosta.<br>\n”Kysyn uudestaan, torakat. Kuka se oli?”<br>\nMuut torakat vakuuttelivat häntä syyttömyydestään.<br>\n”Minä en usko teitä, saastat! Te tiedätte, ketä täällä kävi!”<br>\nEräs torakka yskäisi heikosti ja alkoi sitten puhua.<br>\n”Me emme ole ne, jotka olivat silloin vahtivuorossa.”<br>\n”Ette tosiaan”, Makuta tuhahti halveksivasti.<br>\nHän käveli huoneen toiseen päähän ja katseli ruhjoutuneen torakan jäännöksiä. Nazorakista jäänyt tahma valui seinää pitkin. Se näytti erittäin ällöttävältä muiden Nazorakien mielestä. He pelkäsivät Makutaa, eivätkä suotta: tämä oli murhannut jo useamman miehen paluunsa jälkeen. Yksi näistä oli ollut heidän ystävänsä, tai niin ystävä, kuin Nazorakeilla voi olla.<br>\n<br>\nMakuta mutisi itsekseen. Torakoiden silmät seurasivat pelokkaina. Sitten hän yhtäkkiä huudahti:<br>\n<br>\n”Kysyn viimeisen kerran:<br>\n<br>\nKUKA HEMMETTI TUHOSI MINUN HUONEENI?”<br>\n<br>\nTorakat vapisivat.<br>\n”Saa-saanemme hake…a vahtivuorossa olleet?” kysyi torakoista sillä hetkellä korkea-arvoisin.<br>\n”MENE”, sylkäisi Abzumo.<br>\n<br>\nPian torakka palasi mukanaan vahtivuorolaisista toinen.<br>\n”Teille toimitettiin jotakin, herra”, vartija sanoi ja nielaisi kuuluvasti.<br>\n”Ja mitä ssssssssse oli?” Abzumon silmät olivat pelkät viirut. Hänen kielensä lipoi huulia. Torakan polvet tutisivat.<br>\n”Teille tuotiin… Toa… joka… tavallaan… pa-pa-pa…”<br>\n”Pa-pa-pa?” Makuta toisti halveksuen.<br>\n”Pakeni”, torakka parkaisi ja lysähti maahan nelin kontin. Makuta polkaisi hänen päänsä murskaksi.<br>\n”Missä toinen on?” hän kysyi säälimättömästi.<br>\n”Ehti tehdä itsemurhan, ennen kuin noudin hänet, herra”, torakkakomentaja sanoi. Hän odotti iskua, mutta sitä ei tullut. Makuta mietti.<br>\n”Millainen se Toa oli?”<br>\n”Emme tiedä, herra”, komentaja sanoi varovasti. ”Tapoitte juuri ainoan tietolähteen…”<br>\n”Hiljaa, saasta. En tarvitse neuvojasi!” Torakka värähti ja vetäytyi sivuun, kun Abzumo paiskasi oven saranoiltaan ja poistui huoneesta.<br>\n<br>\n<em>Se on varmasti jokin typerä klaanilainen, joka onnistui toimittamaan itsensä lahjapaketissa. Se oli salajuoni, jonka avulla ne sotkivat huoneeni. Murrrr.</em><br>\n<br>\n”Tarvitsen viisisataa torakkaa”, Abzumo kajautti saapuessaan 001:n kammioon. Tämä kohotti katseensa papereistaan ja mulkoili Makutaa hämmästyneenä.<br>\n”Et saa.”<br>\n<em>”Saan.”</em><br>\n”Et.”<br>\n”Minä tarvitsen ne. Otan kiinni klaanilaiset ja petturit, jotka juoksentelevat ulkona.”<br>\n”Mitä sinä hourailet? Olisimme saaneet ne jo kiinni.”<br>\n”Ette näköjään saaneet! Ne ovat <em>tuhonneet minun huoneeni</em>!”<br>\n”Jospa sinä nyt häipyisit häiritsemästä puuhiani!”<br>\n”Hyvä on, Steve, jos et kerran usko minua.”<br>\n<em>”Älä kutsu minua Steveksi!”</em><br>\n<br>\nMakuta marssi pois raivoissaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":596,"creator":"Donny","timestamp":"2011-01-13T21:43:00.000Z","content":"<strong>Meren pohjaan uponneessa sukellusveneessä parasta aikaa kerrottava tarina</strong><br>\n<br>\n<em>Kyllä, minä olin joskus Toa. Siitä ajasta on kauan, hyvin kauan. Älä kysy paljonko tarkalleen, sillä en ole edes aivan varma. Pieni ikuisuus, luulisin.<br>\n<br>\nEn syntynyt Toana, vaan olin sitä ennen matoran. Elin pienehkössä kylässä eräällä jo kauan sitten unohtamallani köyhällä saarella. Kylämme sijaitsi saaren kivikkoisella rannalla ja elimme pääosin kalatalouden varassa. Se oli kaikin puolin ankeaa elämää.<br>\n<br>\nMinä en ollut kylän tärkeimpiä henkilöitä, vaan pelkkä mitätön kartanpiirtäjä. Virkani oli loppujen lopuksi ainoastaan symbolinen, sillä ei kukaan meistä koskaan lähtenyt kylän ulkopuolelle. Mutta jotain tekemistä ne tahtoivat kuitenkin keksiä minulle, jos ymmärrät. Vietin kaikki päiväni hämärässä majassani kylään harvakseltaan eksyneiden kauppiaiden merikarttoja tutkien ja jäljentäen. Silloin kun halusin viihdyttää itseäni, lisäilin karttoihin itse kehittelemiäni saaristoja ja merivirtoja... No, se on oma tarinansa se. <br>\n<br>\nTurhauttava elämäni kääntyi päälaelleen kun kylään saapui kaksi Toaa. Toaa, joiden nimiä en koskaan unohda.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nHiekkarannalla puhaltava kylmä merituuli sai kalastajamatoranit kiskomaan rääsyiset viittansa tiukemmin ympärilleen. Kyläläiset katselivat hämillään saaren rannalle juuri kiskottua solakkaa purjevenettä.<br>\n<br>\n\"Oletko varma, että tämä on oikea saari, Tharkon?\", laivasta maalle noussut veden Toa kysyi. Tämän vihreä kumppani nyökkäsi.<br>\n\"Naamioni antama näky oli poikkeuksellisen selkeä ja tämä ranta näyttää tutulta, vaikken ole koskaan liikkunut näillä vesillä. Sen on oltava tämä.\"<br>\n<br>\nToa-kaksikko käveli hietikkoa pitkin köyhän näköiseen kylään välittämättä ympärillään pyörivistä matoraneista ja näiden moninaisista kysymyksistä. Toat eivät selvästikään aikoneet selittää ilmestymisensä syytä kyläläisille.<br>\n<br>\nVihreää ja kulmikasta naamiota kantava le-matoran istuskeli majansa perukoilla yrittäen parhaansa mukaan ymmärtää epämääräiseen kartanpalaan muotoiltuja kirjaimia ja kuvioita. Niiden piirtäjä oli selvästikin ottanut aivan liian paljon taiteellisia vapauksia, eikä matoran saanut niistä mitään tolkkua.<br>\n<br>\nSilloin majan ovi kuitenkin repäistiin nopeasti auki ja oviaukkoon ilmestyi kaksi hahmoa. Näistä toinen astui sisään majaan, kyyristyi matoranin luo ja kysyi:<br>\n\"Kuulehan, onko tässä kylässä kellään samanlaista naamiota kuin sinulla?\"<br>\n\"Öh, ei..?\", Ämkoo kysyi säikähdyksen valtaamana ja tuijotti edessään olevaa ilman Toaa.<br>\n\"Kaipa se on sitten hän. Näin juuri tuon naamion näyssäni\", Tharkon totesi takanaan seisovalle nais-Toalle ja lisäsi sitten: <br>\n\"Atya, selvitänkö tilanteen hänelle?\"<br>\n\"Et\", Toa Atya vastasi. \"Otamme hänet mukaan ja lähdemme.\"<br>\n\"Selvä\", Tharkon sanoi, viittoi Ämkoota seuraamaan ja astui ulos majasta.<br>\n<br>\nÄmkoo ei seurannut. Le-matoran ei ymmärtänyt yhtään mitä oli tekeillä, eikä suostunut liikkumaan. Tharkon palasi majaan, tarttui matorania niskasta ja kantoi tämän sitten väkivalloin ulos majasta.<br>\n<br>\n- - - <br>\n<br>\nSain kuulla vasta veneessä, mistä oli kysymys. Tharkonin naamiovoima mahdollisti näyt tulevaisuudesta, ja tämän seurauksena minut värvättiin mukaan Toa-ryhmään. En ollut ainut. Useita matoraneja noudettiin eri saarilta ja lopulta meitä oli alkuperäiset kaksi Toaa mukaan lukien 6.<br>\n<br>\nMiksi aina kuusi? En tiedä. Älä siis kysy.<br>\n<br>\nMe olimme omituinen Toa-tiimi, sillä emme suojelleet mitään tiettyä saarta vaan teimme tehtäviä milloin missäkin. Minulle ei koskaan selvinnyt mistä tehtävämme oikein tulivat, tai saimmeko me niistä kertaakaan pienintäkään palkintoa. Ryhmämme johtaja, Atya, vain kertoi tehtävämme matkan aikana ja sitten teimme ne. Yksinkertaista.<br>\n<br>\nTätä jatkui pitkään. Ryhmämme jäseniä kuoli vaarallisimmilla tehtävillä, eikä uusia värvätty tilalle. Lopulta meitä oli jäljellä enää neljä; Atya, Tharkon, minä ja eräs tulen Toa. Hänet värvättiin ryhmään hieman ennen minua, myöskin näyn perusteella. <br>\n<br>\nTämän tulen Toan kanssa en koskaan osannut tulla toimeen. Voitaisiin jopa sanoa, että hän ei sietänyt minua. Hänen epämieluisat tunteensa minua kohtaan kärjistyivät erään tehtävämme loputtua. Olimme eräällä saarella ja...<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nValkomusta turaga asteli ulos bambumajastaan kantaen mukanaan pitkää kangaskäärettä. Turaga laski käärön maahan neljän edessään seisovan Toan eteen ja avasi sen, paljastaen käärön sisällön.<br>\n<br>\n\"Alku ja Ääri\", turaga Bakmei sanoi. \"Ikimiekat.\"<br>\n<br>\nTuraga nosti toisen miekoista ja tarjosi sitä Atyalle. Veden Toa otti aseen kunnioittavasti vastaan.<br>\n<br>\n\"Se ei ole tavallinen miekka\", Bakmei aloitti. \"Se leikkaa mitä tahansa, jos vain kykenet käyttämään sitä. Yksikään isku ei sitä vahingoita. Se on kevyempi kuin mikään vastaavanlainen ase.\"<br>\n\"Tiedän\", Atya sanoi. \"Oletko valmis antamaan sen minulle?\"<br>\n\"Olet ainut, joka on selvinnyt koulutuksestani hengissä. Se olkoon palkinto siitä.\"<br>\n<br>\nAtya polvistui valkean Turagan eteen. Turagan naamioon liitetyt viikset heilahtivat, kun tämä kääntyi nopeasti ympäri.<br>\n<br>\n\"Mitä aiot pyytää minulta?\", Bakmei kysyi.<br>\n\"Ota itsellesi taas oppilas.\"<br>\n\"En.\"<br>\n\"Minä pyydän.\"<br>\n<br>\nBakmei kääntyi vihaisena ympäri ja huusi:<br>\n\"Kenen kuvittelet olevan tarpeeksi vahva, jotta tämä selviäisi edes ensimmäisestä kokeestani? Sinä olit poikkeus! Ei ole enää ketään, kuka...\"<br>\n\"Tässä hän on\", Atya sanoi noustuaan ylös ja osoitti Ämkoota. \"Kouluta hänet. Tapa, jos koet tarpeelliseksi. Vaadin, että kuitenkin yrität.\"<br>\n<br>\nBakmei tuijotti hetken kultavihreää ilman Toaa, otti jokusen askeleen lähemmäs tätä ja totesi kuivasti:<br>\n\"En pidä sen katseesta.\"<br>\n\"Herra, olisin hyvin kiitollinen jos...\", Ämkoo aloitti, mutta turaga ei vaivautunut edes kuuntelemaan. Ämkoo päätti pysyä hiljaa.<br>\n<br>\n\"Hyvä on\", Bakmei sanoi Atyalle. \"Jos hänessä on ainesta, koulutan hänet ja annan Äären hänelle. Muussa tapauksessa tapan hänet. Tämä sopii sinulle?\"<br>\n\"Jos hän ei selviä koulutuksestasi, hänestä ei ole minulle enää hyötyä elävänä eikä kuolleena\", Atya vastasi ja viittoi kahta mukanaan ollutta Toaa lähtemään. Tharkon kumarsi turagalle ja valmistautui poistumaan.<br>\n<br>\nTulen Toa ei liikahtanutkaan.<br>\n<br>\n\"Miksi hän?\", Toa Herka kysyi ja kääntäen päänsä Atyaa kohti. \"Johtajani, miksi hän?\"<br>\n\"Vaikene\", Atya vastasi. \"Hän on sinua vahvempi. Selviää suuremmalla todennäköisyydellä.\"<br>\n<br>\nHerka katsoi johtajaansa hetken epäuskoisena ja jakoi sitten Ämkoon kanssa murhaavan katseen. Bakmei nauroi.<br>\n<br>\n\"Typerät kilpailevat rakit!\", turaga huusi naurunsa seasta. \"Sinä, vihreä, tule. Me aloitamme heti.\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nVietin vuoden turaga Bakmein opissa. Se oli ylivoimaisesti elämäni kamalinta, mutta myös hedelmällisintä aikaa. Hän teki minusta sen Toan, joka lopulta oli valmis kukistamaan jopa Makutan.<br>\n<br>\n- - -<br>\n</em><br>\n<br>\nSnowie korjasi asentoaan tapittaen tiiviisti Ämkoota. Mäksä vastasi tuijotukseen. Tapiiri kuorsasi taustalla.<br>\n<br>\n\"Palasit sitten tiimisi pariin?\", Snowie kysyi.<br>\n\"Jep\", Ämkoo vastasi. \"Ja sitten alkoi tapahtua.\"<br>\n<br>\n<em><br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nHerka ei koskaan antanut anteeksi sitä, että minä olin päässyt Bakmein koulutukseen hänen sijastaan. Kun palasin, voimamme ja taitomme olivat aivan eri tasoilla, eikä tämä ylpeä tulen Toa voinut sietää sitä.<br>\n<br>\nHän haastoi minut taisteluun. Vihasin tätä Toaa jo valmiiksi, joten en tietenkään kieltäytynyt. Halusin näyttää hänelle.<br>\n<br>\nSe oli ansa.<br>\n<br>\n- - -<br>\n</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":597,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-01-13T22:03:00.000Z","content":"<strong>Pieni mökki eristyneellä pikkusaarella</strong><br>\n<br>\nKapherin asumuksen seinäkello raksutti turvallisesti. Sade piiskasi kattoa ja takassa loimusi tuli. Oli kaikin puolin sangen kodikasta.<br>\n<br>\nMökin yksinäisen asukkaan suunnaton olemus oli sijoittunut puiseen kiikkustuoliin, ja Kapher keinutteli siinä rauhakseen. Hän teki näin usein: mikään ei voittanut hyvän kirjan lukemista kaikessa rauhassa oman kodin turvassa. Päästyään pakoon Steltiltä, hän oli keskittynyt asioiden pohtimiseen ja tarpeellisten pikku askareiden parissa puuhailuun, ja oli elämäänsä hyvin tyytyväinen. Väkivaltaan hänen oli täytynyt turvautua vain pari kertaa, viimeksi silloin kun ne kaksi oikein mukaviksi paljastunutta veikkosta olivat käyneet hänen luonaan.<br>\n<br>\n<em>Mitäköhän heille muuten kuuluu,</em> Kapher tuumi, ja rapsutti haaleankeltaista päätään. <em>Ilmeisesti he olivat jollain isolla tehtävällä. Mitenköhän se päättyi?</em><br>\n<br>\nPian Kapher kuitenkin laski katseensa taas kirjaan, ja oli juuri aloittamassa lukemisen, kun hänen päähänsä muistui muuannen juttu. Hän ei ollut kuin vain vilkaissut postiaan.<br>\n<br>\nHän nousi tuolista, ja tömisteli pienen pöydän ääreen. Hän oli laskenut vähäisen postinsa puisen pöydän nurkalle, ja poimi siitä nyt tuhdin lehden.<br>\n<br>\nSitten hänen ajatuksensa lähtivät jälleen harhailemaan. <em>Entäs se viime lehdestä lukemani havainto makutaksi epäillyn olennon orjakaleerista? Se oli matkalla samoille suunnille kuin mistä ne heput tulivat, kuulemma. Entä jos nämä asiat liittyivät toisiinsa?</em><br>\n<br>\nSeinäkello raksutti yhä.<br>\n<br>\nKapher istahti keinutuoliinsa, ja avasi lehden. Enää hän ei kuitenkaan pystynyt keskittymään. <em>Se skakdien sotalaivasto. Sekin oli lehden mukaan matkalla samoille korville! Tässä täytyy nyt olla jotain tekeillä.</em><br>\n<br>\nSade ropisi yhä ikkunaan.<br>\n<br>\nSitten Kapher avasi lehden, ja aloitti selaamisen. Ensimmäiset aukeamat olivat tavalliseen tapaan pelkkää viereisen matoralaissaaren pikku tapahtumia. Mukavaa luettavaa kuitenkin. Sitten tuli säätiedote, mutta se oli tavalliseen tapaansa hieman epävarma. Sataa tai ei sada. Hyödytöntä, mutta kuitenkin aika viihdyttävää. Seuraavana lehdellä olivat naapurisaaren urheilutiedotteet.<br>\n<br>\nTakassa rätisi yhä tuli.<br>\n<br>\nJuuri loppukevennyksen jälkeen Kapherin mieleen kuitenkin juolahti hänen viime lehdestään lukema teoria. Siitä kuinka asiat liittyvät toisiinsa, ja muodostavat siten ikään kuin narun. Kaikki liikuttavat narua, ja naru liikuttaa kaikkia.<br>\n<br>\n<em>Mutta jos nämä tapahtumat, ne kaksi heppua, kaleeri, palkkasoturit, liittyvät toisiinsa... Se ei olisi naru. Sehän muodostaisi jo Köyden.</em><br>\n<br>\nSitten Kapher takaisin meni kiikkustuoliinsa ja jatkoi kirjansa lukemista.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":598,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-01-15T15:06:00.000Z","content":"<strong>Laiva, hytti</strong><br>\n<br>\nKilljoy oli löytänyt piraattilaivasta tyhjän hytin, aivan läheltä laivan perää. Veden loiskunta kuului selkeästi sisälle. Killjoy vain toivoi, että laiva ei joutuisi ongelmiin.<br>\n<br>\nKilljoy nousi hetkeksi puiselta penkiltään ja meni lukitsemaan oven. Hän ei haluaisi, että häntä häirittäisiin nyt.<br>\n<br>\nKilljoy irroitti kypäränsä, se oli suhteellisen hyvässä kunnossa ja hän asettikin sen pienen pöydän sivulle. Tämän jälkeen Killjoy aloitti varovaisen operaarion, jossa hän vähitellen irroitti panssarinsa palasia ja asetti ne huolellisesti pöydälle oikeaan järjestykseen. Hän poisti kaiken panssarinsa lukuunottamatta mekaanisesti korjattuja sormiaan ja jalkaproteesejaan. Panssari oli halkeamilla miltei kaikkialta. Hänen rintapanssarinsa oli jäänyt Xialle, toisaalta sellaisessa kunnossa, ettei sillä olisi tehnyt mitään. Hän katsoi vasenta olkapanssariaan, se oli miltei hajoamispisteessä ja olisi vain rajoittamassa hänen kätensä liikkumista. Killjoy avasi hytin ikkunan ja heitti panssarin siitä ulos. Hän jäi kuuntelemaan, kunnes kuuli molskahduksen, panssarin osuessa veteen.<br>\n<br>\nKilljoy alkoi hitsaamaan haljennutta kylkipanssariaan kuntoon. Hän yhdisti sähkön ja tulen elementtivoimansa sormenpäähänsä ja alkoi sillä sulauttamaan palojaan yhteen. Killjoy tunsi olonsa turhautuneeksi. Tähänkö hänen elementalivoimiensa käyttö on tullut? Pukunsa takia hänen voimansa ovat heikot. Hän ei pysty kanavoimaan niitä kunnolla ulos itsestään. <br>\n<br>\nKilljoy uppoutui jälleen kerran ajatuksiinsa. Korjatessaan pukuaan, hänen katseensa ajautui huoneen vierellä seisovaan peiliin. Hän onnistui juuri ja juuri näkemään itsensä siitä. Kesken hommiensa, hän nousi ylös ja meni kääntämään peilin ympäri. Nyt hän voisi työskennellä rauhassa.<br>\n<br>\nPalatessaan takaisin työpisteellensä, Killjoyn katse kääntyi pöydällä lepääviin reisipanssareihinsa. Hän irroitti niihin liitetyt tarvikelokerot ja avasi ne. Kahden avainkortin ja sekalaisen kolikkokasan lisäksi toisesta kotelosta löytyi pienenpieni laatikko, jonka sivussa oli kirjaimet Z.M.A. Killjoyn täytyisi kysyä arkistoista mitä ne tarkoittivat. Postimatoran oli tuonut laatikon paketissa hänelle hieman sen jälkeen, kun hän oli palannut Klaaniin Guardianin ja kumppaneiden kanssa.<br>\n<br>\nKilljoy istui penkille ja laittoi laatikon eteensä. Hän jäi tuijottamaan sitä hetkeksi ja hautasi kasvonsa käsiinsä. Lopulta hän kuitenkin rohkaistui ja nyt jo ties kuinka monetta kertaa, hän painoi laatikossa olevaa pientä nappia ja Killjoylle jo tutuksi tullut kaikuva ääni täytti hytin.<br>\n<br>\n<em>Tervehdys, Killjoy. Tämä viesti on nauhoitus, joten älä turhia vastaile.<br>\n<br>\nEt tunne minua. Minä voin kuitenkin sanoa tuntevani sinut. Entinen kenraali. Entinen metsästäjä. Vakuuttava saavutuslista, ystäväiseni. Ja nyt sinä istut keskellä pienen järjestön linnoitusta parannellen palovammojasi. <br>\n<br>\nValitettava kehityssuunta, mutta myönnän jotain. Klaani ei ole mikä tahansa järjestö. Siksi tarvitsenkin apuasi. Klaanilla on jotain, jota tarvitsen. Tänä yönä olen tulossa hakemaan sen. Sinun on pidettävä huoli, että pääsen sisään. En halua tappaa ketään ystäviäsi, älä huoli. Kun tulen yöllä, haen ainoastaan jotain haluamaani ja poistun välittömästi.<br>\n<br>\nKuten sanoin, tunnen sinut, Killjoy. Tiedän taustasi. Niitä ei ollut vaikea kaivaa esiin. Tiedän, että olet menettänyt jotain rakastamaasi. Tiedän, että tunnet joka päivä, joka tunti ja sekunti häpeää nykyisestä tilastasi.<br>\n<br>\nKolme henkilöä tässä maailmassa on vastuussa tilanteestasi. Jos autat minua, tarjoan sinulle heidän päänsä vadilla. Purifier, pimeyden metsästäjä. Vei tärkeimmän asian, joka sinun elämässäsi oli, The Shadowed One, metsästäjien don. Määräsi hänet siihen. Kolmas on vaikein. Oletan, että tiedät, kenestä puhun. Annan sinulle mietintäaikaa. Jos tarjous ei kuulosta tarpeeksi hyvältä, kieltäydy ja tuhoa tämä viesti. <br>\n<br>\nEn voi pakottaa sinua mihinkään.<br>\nMutta tiedän, että pelkäät, Killjoy. Pelkäät häntä. Pelkäät heitä. Olet kuluttanut viimeiset vuodet surullisesta elämästäsi pelossa.<br>\n<br>\nVoita pelkosi, ystäväni.</em><br>\n<br>\nHiljaisuus vallitsi jälleen hytissä ja Killjoy istui liikahtamatta, miettien jälleen tuon viestin sanoja. Jos hän olisi tiennyt, jos olisi uskaltanut, ehkä se Klaanin kohtalokas yö olisi voitu sivuttaa, mutta Killjoy ei ehkä itsekään osannut vastata, miksi hän edelleen kuunteli tuota ääntä ja nauhoite, kulki edelleen hänen mukanaan...<br>\n<br>\n[spoil]Äänitteestä vastasi Guardian.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":599,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-15T17:11:00.000Z","content":"<strong>Piraattilaiva, ruuma</strong><br>\n<br>\nYö oli laskeutunut aavan meren ylle. Hopeinen meri aaltoili rauhallisesti purjelaivan likkuessa tasaisesti kohti määränpäätään.<br>\n<br>\nMatoro oli katseli merta pienestä ikkunasta. Hän oli asettunut ruuman yläosaan. Kaktus-tykkien luona ei ollut turvallista nukkua.<br>\nToa ottaa pienen, valkoisen sirpaleen pöydältä. Kapteeni Ghekula oli todennut sen arvottomaksi ja antanut takaisin.<br>\nKuinka paljon tälläisitä pienistä siruista onkaan taisteltu, Matoro mietti.<br>\n<br>\nToa tarkasteli valkoista ja kulmikasta esinettä käsissään. Se oli metallisen tuntuinen ja hieman kolmion muotoinen. <br>\nTämä on siis surullisenkuuluisa \"superase\", Nimda, Matoro pohti.<br>\nKukaan ei tosin tiennyt mitä sillä teki.<br>\n<br>\nMatoro laittoi sirpaleen pieneen taskuun hänen panssarissaan. Hänen rintapanssarissaan on edelleen suuri viilto ja ympäriinsä kehoa hänellä olo pienempiä säröjä. Naamion teleskooppisilmät olivat irtonaisina pöydällä. <br>\nToa nappasi valkoiseen käteensä teleskooppisilmät ja nosti ne silmilleen kuin kiikarin. Hän käynnisti yökiikarin ja katsoi merelle, horisonttiin.<br>\n<br>\n\"Laivoja?\", hän sanoi yhtäkkiä. <br>\nMatoro zoomasi yökiikaria. Kolme laivaa uivat kaukana kohti yksinäistä piraattilaivaa. Toa miettii hetken - pitäisikö ilmoittaa kapteenille?<br>\n<br>\n<em>Hetken kuluttua</em><br>\n<br>\nMatoro koputti punapuiseen oveen. Kello on noin kolme yöllä, hän huomasi.<br>\nOven takaa kuului epämääräistä mutinaa ja Le-matoran avaa oven nuokkuen.<br>\n\"Arrrrrr. Miksi häiritset minua, liftari?\", Ghekula örisi. Hän oli selvästi juonut rommia jonkin verran.<br>\n\"Näin horisontissa kolme meitä kohti tulevaa laivaa. Ajattelin vain ilmoittaa, en ihmettelisi vaikka ne olisivat tulleet meidän perässä.\", jään Toa selitti. Matoran kuunteli turhautuneena.<br>\n<br>\n\"Herätys! Ryöstetään nuo kolme laivaa!!\", viloetti matoran kiekui mastossa. Taku nosti merirosvolipun mastoon ja tiiraili märssykorista kolmea laivaa.<br>\n\"Kaikki miehet aseisiin! Yaaarrrrr!\", hän jatkoi huutoa.<br>\n<br>\nKapteeni Ghekula löi itseään otsalleen ja otti hatun naulakosta. Erinäisiä piraattimatoraneja alkoi valua ruumasta annelle.<br>\n\"Arrr. Miksi meidät herätettiin?\", Puujalka-Pete kysyi unisena.<br>\n<br>\nSilloin tykinammus räjäytti kanteen aukon. Alkoi nopea tulitus kolmen metallisen laivan suunnalta.<br>\n<br>\nMatoro ryntäsi kaiteelle. <br>\n\"Laivat ovat Nazorakien!\", hän huutaa. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="640" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/YnCGca9dPbQ/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/YnCGca9dPbQ"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/YnCGca9dPbQ/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/YnCGca9dPbQ"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Mitä? Miten ne löysivät meidät?\", kannelle noussut Kapura kysyi ihmeissään.<br>\n\"En tiedä, Kapu. Ghekula, pääsemmekö pakoon?\", Matoro sanoi nopeasti.<br>\n\"Arrr. Näyttää pahalta.\", vihreä matoran toteaa.<br>\n<br>\nSummerganonkin oli saapunut kannelle, hieman väsyneen näköisenä. <br>\n<br>\n\"MIEHET TYKKEIHIN!\"<br>\n\"MIEHET KANNELLE!\"<br>\n\"PERUKAA TUO!\"<br>\n\"PERUKAA PERUMINEN!\"<br>\n\"ARRRRRR!\", kaksi kapteenia huusi edestakaisin. <br>\nSuurin Nazorak-laiva ampui tykillään piraattilaivaa. Ammus lävisti kapteenin hytin seinät, ja valtava räjähdys valaisi meren. Kyseiset hytit ja komentosilta ruoreineen lensivät puusilppuna taivaan tuuliin, useiden huono-onnisten matoranien mukana. <br>\n<br>\nKilljoy ja usea vahki saapui kannelle viimeistään tässä vaiheessa. Kenraali Killjoy on pukenut haarniskan takaisin päälleen ja juoksee kolmen muun Klaanilaisen luo.<br>\n\"Kilkka, Nazorakit.\", Kapura selvensi nopeasti. <br>\n\"Mitä.\", tämä vastasi. Tykin kranaatin paineaalto kaatoi useita kannellaolijoita maahan.<br>\n<br>\n\"Nazorakien sotalaivat ovat todella nopeita. Tuskin saisimme niitä karistettua.\", Matoro selitti. <br>\n\"Tiedän. Eikä missään näy muuta kuin merta. Meidän pitää kätkeä Nimda ja avainkortti varmaan paikkaan.\"<br>\n<br>\n\"<strong>Antautukaa, niin teille ei käy kuinkaan!</strong>\", megafoniääni huusi yhdestä torakoiden laivasta. Kolme laivaa tulittivat jatkuvasti merirosvolaivaa, joka oli juuri saanut tykkinsä kuntoon. Sen tykit eivät kuitenkaan juurikaan tehonneet torakoiden laivoihin. <br>\n<br>\n\"Matoro, anna se siru!\", Joy määräsi. Neljä Klaanilaista olivat isomaston takana, suojassa pahimmilta osumilta.<br>\nJään Toa ojensi valkoisen sirun Killjoylle.<br>\n\"Mitä aiot tehdä?\", hän kysyi.<br>\nJoy nosti tumman rommipullon Klaanilaisten nähtäville. Pullossa näkyi selvästi olevan siru, avainkortti ja pieni mekaaninen laite.<br>\n\"Jäljitin\", Killjoy täsmensi ja oli valmis heittämään suljetun pullon mereen.<br>\n<br>\nLähelle tulleesta laivasta purkautui laivaston torakoita piraattilaivaan. Tulitaistelu raivosi kannella jatkuvana, enimmäkseen piraattien tappioksi. <br>\n<br>\n\"Toivotaan että kaikki menee hyvin.\", Killjoy sanoi hiljaa ja pudotti pullon rauhalliseen mereen.<br>\n<br>\nKaikki, minkä takia he olivat tulleet Xialle putosi nyt tuossa pullossa mereen. Kaikki mitä he olivat saaneet tältä matkalta, oli pudonnut aaltoihin.<br>\n<br>\n\"AMPUKAA NIIHIN KAKTUKSIA!\", jostain karjuttiin. <br>\nSekä Ghekulan että Takun silmät suurenivat.<br>\n\"Ei, ei kaktuks-\", toinen heitsä on sanomassa, kun kuuluu laukaus. Puinen laiva räjähtää taivaan tuuliin yhden Nazorak-paatin mukana.<br>\n<br>\n<strong>Toisaalla</strong><br>\n<br>\n\"Taasko ne 'iton natorakkipellet riamuittevat? Toiset tekköövät työt ja ne juhlii. Mokomat.\", kalamiäs valitteli kalastusveneessään. Hän oli juuri nähnyt horisontissa suuren valonvälähdyksen.<br>\n<br>\n<em>Jonkin ajan kuluttua</em><br>\n<br>\n<strong>SS-Hürfund</strong><br>\n<br>\nKapteeni 360 myhäili tyytyväisenä lippulaivansa komentosillalla. Hän oli onnistunut tehtävässään napata Klaanilaiset, joskin oli menettänyt yhden laivan. Hän ei ollut edelleenkään täysin varma siitä, mikä sen räjähdyksen aiheutti.<br>\n<br>\nKlaanilaiset ja muut satunnaiset tyypit oli poimittu merestä Hürfundin vankityrmiin. Kohta heiltä hankittaisiin tiedot. Sitten heidät teloitettaisiin.<br>\n<br>\nTorakka myhäili itsekseen tuolissaan katsellessaan loputonta merta. Hän nousi ja lähti huoneestaan.<br>\n<br>\n[spoil]Mäksälle kiitosta \"SS-Hürfundista\".[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":600,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-01-16T13:01:00.000Z","content":"<strong>Zakaz, sotaherra Warrekin linnake, konferenssihuone<br>\nSisällissodan kuudes viikko</strong><br>\n<br>\nSuuressa salissa oli täyttä. Puisilla penkeillä istui kymmeniä skakdeja, jotka puhuivat toisilleen ja vilkuilivat salin eteläpäädyssä sijaitsevaa lavaa. Lavalla seisoi ryhdikkäästi rivissä kaksitoista eriväristä skakdia, jotka tuijottivat yleisöön päin, mutta katsoivat näiden yli. Viimeisenä rivissä seisoi skakdi, jonka päällä oli sinisen ja hopean värinen haarniska. Yksinäinen Vartija piti ilmeensä mahdollisimman neutraalina.<br>\n<br>\nYleisön puheensorina keskeytyi, kun keltaiseen ja mustaan haarniskaan verhoutunut skakdi käveli lavalle ja asteli kahdentoista skakdin rivin ohitse, silmäillen näistä jokaista. Tämän skakdin rintapanssarissa oli viisi tähteä. Viimeisen rivissä seisovan skakdin kohdalla kellertävä skakdikenraali hymyili hieman ja kääntyi yleisöön päin.<br>\n<br>\n\"Terve vain\", kenraali Warrekiksi kutsuttu skakdi sanoi perin epävirallisesti.<br>\n\"Olemme tehneet edistystä viime viikkoina. Paljon edistystä. Ensiksi Denekk. Sitten murskasimme Nektannin pirulaisten etenemisen kaakossa. Ja nyt, eilisen muurinmurtajien ja Tahtorak-ratsastajien jättihyökkäyksen jälkeen olemme käytännössä vahingoittumattomia, kun taas sen sinisen vinosilmän joukot kärsivät satojen miesten tappioita.\"<br>\nWarrek osoitti rivin viimeisenä seisovaa sinistä skakdia.<br>\n\"Erityiskiitos Vartija-klaanille, joista yksi on täällä tänään palkittavana.\"<br>\n<br>\nYleisön eturivissä oli kymmenen Vartijan joukko. He hymyilivät. <br>\n<br>\nWarrek tuhahti.<br>\n\"Äh, anti olla. Te mitään ylistyspuheita tarvitse. Kukaan rivissä eikä kukaan yleisössä. Soturi taistelee paremmin, kun pää ei ole täynnä <em>k'otajia</em>.\"<br>\n<br>\nWarrek kaivoi pienen pullon esiin haarniskansa taskusta ja avasi sen korkin. Hän kaatoi läpinäkyvää nestettä pienen tilkan kuivaan suuhunsa. Kaikille kävi selväksi, että neste ei ollut vettä.<br>\n<br>\n\"Mutta kuitenkin. Missä olimme. Ai niin. Nämä kaksitoista soturia ovat osoittaneet olevansa erityisen hyviä vihollisten ampumisen jalossa lajissa ja osoittaneet taktista fiksuutta. Siksipä...\"<br>\nWarrek käveli taas rivin ohi. Jokaisen skakdin kohdalla hän pysähtyi hetkeksi ja ripusti kullanhohtoisen mitalin roikkumaan haarniskasta.<br>\n\"...nimitän heidät kaikki eversteiksini. Hyvä homma, pojat.\"<br>\n<br>\nYleisö ryhtyi taputtamaan raivokkaasti. Tämä johtui osittain siitä, että he olivat tyytyväisiä kahdentoista aseveljensä saavutuksista ja osittain siitä, että Warrek oli luvannut rommia seremonian jälkeen. Ja kun Warrek lupasi jotain, hän piti lupauksensa.<br>\n<br>\nTavallista lyhyempi mutta erittäin lihaksikas ja järeä skakdi taputti yleisön eturivissä. Tällä Vartijalla oli sideharsoa olkapäänsä ympärillä. Roqce hymyili.<br>\n\"Hyvä, Vahtikoira.\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Zakaz, aavikko<br>\nNykypäivä</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui ja Guardian ratsastivat armottoman helteen polttamina. Zakazin taivaalla hehkuvat kaksi aurinkoa häikäisivät kaksikkoa ja näiden ratsuja ja sietämätön kuumuus sai molemmat hyvin janoisiksi ja nääntyneiksi. Yksinäinen vesipullo vaihtui ratsastajalta toiselle joka toinen minuutti.<br>\n<br>\n\"Mukava koti sinulla\", Manu sanoi kesken kaiken. \"Oikein vieraanvarainen.\"<br>\n<br>\n\"Jos puhut niistä aavikkorosvoista, en ymmärrä\", Guartsu sanoi. \"Eivät ne edes ehtineet ampua.\"<br>\n<br>\n\"Eivät niin. Sinä ammuit ensin.\"<br>\n<br>\n\"Hei\", Guardian sanoi. \"Ne olivat vain polvilumpiot. Limanuljaskat selviytyvät kyllä. Ja sinä sait itsellesi revolverin.\"<br>\n<br>\nManu pyöritteli etusormensa ympärillä pikkuruista Zamor-pistoolia. Makuta ei ymmärtänyt ampuma-aseita. Ne olivat tyylikkäitä, mutta hän ei ymmärtänyt niitä.<br>\n\"Kuinka kauan vielä...sinne, minne haluamme?\"<br>\n<br>\n\"Puoli tuntia\", Guardian vastasi. \"Zakazin tasolla suuri kaupunki. Ja jos nyt on keskipäivä, hän on Kuolleen Ruki-kalan tavernassa.\"<br>\n<br>\n\"Miksi hän on siellä keskipäivällä?\" Makuta Nui kysyi.<br>\n<br>\n\"Hän on siellä <em>aina</em>.\"<br>\n<br>\n\"Ai. Omistaako hän paikan?\"<br>\n<br>\n\"Ei.\"<br>\n<br>\nHetken aikaa molemmat kuuntelivat ainoastaan ratsujen kavioiden kopsahtelua hiekkaan ja kiveen.<br>\n\"Tulimme siis Zakazille asti tapaamaan juoppoa\", Manu sanoi äänensävy matalalla ja ilme happamana. Guardian vastasi vasta kymmenen sekunnin päästä.<br>\n\"En kiellä.\"<br>\n<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Kuolleen Ruki-kalan taverna<br>\nSisällissodan kuudes viikko, keskiyö</strong><br>\n<br>\n<br>\nIlmassa oli lievästi sanottuna humalainen tunnelma. Lähiaikojen voitoista ja everstien nimityksestä iloitsevat skakdi-sotilaat heiluivat epätasaisesti edestakaisin ja loiskuttelivat suuria määriä rommia tavernan puulattialle. Huonetta valaisivat ainoastaan kattokruunun kynttilät. Hyvin harva tämän tilan sisällä oli täysin selvin päin. Baarimikkona toimiva vihreä skakdikin oli poikkeuksellisen iloinen ja poikkeuksellisen hitaalla.<br>\n<br>\nKenraali Warrek liikkui iloisin virnein sotilaidensa joukossa kuin yksi heistä ja hyräili tunnettua zakazlaista melodiaa. Hän kannusti sotilaitaan laulamaan mukana. Ei kestänytkään kovin kauaa ennen kuin tavernassa kuului humalaisen epävireinen mutta vilpittömän iloinen kuorolaulu.<br>\n<br>\nJuuri everstiksi nimitetty Vartija istui tiskillä kädessään lasillinen punaista nestettä. Välillä hän joi sitä pienen tilkan, mutta oli poikkeuksellisen selvin päin, kun otti huomioon tavernan yleistunnelman.<br>\n<br>\nVartijaa läimäistiin selkään kevyesti ja hän kääntyi katsomaan. Läimäisijä oli Roqce, Vartijan aseveli. Lihaksikas skakdi hymyili väsyneesti.<br>\n\"Terve, 'herra Eversti'!\" Roqce sanoi iloisesti. \"Älä kökötä siinä yksin. Liity joukkoon.\"<br>\n<br>\nVartija oli hetken vaiti. \"En ole oikein koskaan välittänyt tuollaisesta\", hän sanoi naputellen pöytää sormillaan.<br>\nRoqce hymyili.<br>\n\"Hi hi. Herra 'Juon-vain-laatuviiniä'.\"<br>\n<br>\nVartija hymähti, kääntyi ja läimäisi Roqcea olkapäähän. \"No, ehkä sinäkin oikeasti <em>osuisit johonkin</em> kiväärillä, jos et olisi tuollainen juoppo.\"<br>\n<br>\nRoqce nauroi kovempaa kuin yleensä. Hän pyyhki silmäkulmaansa sormella.<br>\n\"Vielä minä sinulle näytän...\" hän sanoi hiljaa. \"mutta oikeasti, onnea. Korkea-arvoisempi kuin minä. En olisi koskaan uskonut. Sinusta kehtaa melkein olla ylpeä, poika.\"<br>\n<br>\nRoqce käveli poispäin Vartijasta ja heilutti tälle kättään virnuillen. \"Siis vain melkein. Kyllä sinussa on vielä paljon korjattavaa. Vuh vuh.\"<br>\n<br>\n\"Vuh vuh\", Vartija vastasi tasaisella äänensävyllä.<br>\n<br>\nKenraali Warrek lähestyi baaritiskiä hoiperrellen epätasaisesti. Hän istui jakkaralle suoraan Vartijan viereen tervehtimättä tätä.<br>\n\"Yksi\", Warrek sanoi vihreänkirjavalle baarimikolle heilutellen kättään. \"Jäinen.\"<br>\n<br>\nTilauksen toteutumiseen kesti viisi sekuntia. Talo tarjosi, kuten aina. Warrek tarttui jääkylmään tuoppiin ja otti hörpyn. Salaman skakdin ylähuulelle jäi massiiviset vaahtoviikset.<br>\nVartija kääntyi kenraaliaan kohti, katsoi tätä silmiin ja osoitti omaa ylähuultaan teräväkyntisellä sormellaan.<br>\n<br>\nWarrek ei vaikuttanut ymmärtävän pointtia.<br>\n\"Skakdiksi, poika.\"<br>\n<br>\n\"Viikset\", Vartija sanoi hienovaraisesti.<br>\n<br>\n\"No skarrarar\", Warrek vastasi hilpeänä. \"Minähän olen aina halunnut sellaiset!\"<br>\n<br>\nVartija harkitsi hetken, jatkaisiko yrittämistä. Hän päätyi tulokseen, että siitä ei olisi hyötyä.<br>\nWarrek kilisteli lasiaan ja vihelteli jotain. Hetken aikaa hän vaikutti olevan täysin muissa maailmoissa, mutta sitten hän yhtäkkiä avasi keskustelun.<br>\n\"No skarrarar\", Warrek sanoi. \"Sinä olet se tarkka-ampuja. Uusi everstini.\" Warrek löi Vartijaa olkapäähän kevyesti. \"Mahtavaa.\"<br>\n<br>\n\"Kiitos, kenraali\", Vartija sanoi vaatimattomasti.<br>\n\"Sano Warrek vain. En ole niin humalassa, että pistäisin jonkun kutsumaan minua sotilasarvolla.\"<br>\n\"...kiitos, Warrek.\"<br>\n<br>\n\"Ole hyvä vain\", Warrek vastasi, \"mutta sinun juhlasi tämä on. Ja oikeastaan muidenkin Vartijoiden. Skarrarar, te olette aivan käsittämättömiä. En tiedä, miten linnoitus pysyisi valloittamattomana ilman teitä.\"<br>\nWarrek kääntyi Vartijaa päin ja tarkkaili tätä katseellaan.<br>\n\"Poju, olemmeko me nähneet ennen?\" kenraali kysyi. \"Näytät aivan pirun tutulta, mutta en ole varma, mistä hitosta voisin tuntea sinut.\"<br>\n<br>\n\"Anteeksi, kenraali\", Vartija vastasi. \"Ylivartija Zakran vaatii, että emme paljasta, missä olimme töissä ennen Vartijoita. Meidät on vaikeampi jäljittää näin.\"<br>\n<br>\n\"Ymmärrän\", Warrek sanoi, \"mutta älä Irnakk vieköön kutsu minua kenraaliksi. Näytänkö minä sellaiselta, joka haluaa nimetä aseita mukaansa?\"<br>\n<br>\nVartija vastasi kieltävästi.<br>\n<br>\n\"Hyvä\", Warrek sanoi. \"Mutta nyt, juota tuo punainen litku vaikka lehmälle. Nyt skarrarararar juhlitaan.\"<br>\n<br>\n* * *<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":601,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-01-16T19:26:00.000Z","content":"<strong>SS-Hürfund, vankisellit.</strong><br>\n<br>\n\"Tämä on naurettavaa, emme saa näistä mitään irti.\"<br>\n<br>\nKuulustelutöihin valittu Nazorak näytti olevan hermoromahduksen partaalla ja hän käveli ympyrää, antaessaan raporttia 360:n huoneessa.<br>\n<br>\n\"Nuo hiivatin koneet, ne vain istua tapittivat kuulusteluhuoneessa sanomatta mitään. Tuhosimme niistä yhden, mutta muilla ei raajakaan värähtänyt. Se edistyneempi kone, Sarajiko sen nimi nyt oli... niin, se juuri. Se vain pilkkasi meitä kuulustellessamme ja kun koetimme kiduttaa sitä se pirulainen sammutti itsensä.\"<br>\n<br>\n\"En halua kuullaa niistä koneista, entä ne A-listalla olleet?\", 360 alkoi menettää kärsivällisyytensä. Kuulustelija vetää esiin listan, johon on merkattu Klaanilaisten nimiä.<br>\n<br>\n\"Noh, A-listan tyypeistä tämä Killjoyksi kutsuttu vaikutti selvästi johtavan näitä mekaanisia olentoja, mutta hänen selityksensä oli, että hän vain sattui olemaan siinä piraattilaivassa. Sanoi olevansa matkalla Steltille joihinkin metsästäjien vuosijuhliin. On kuulema jokin hiivatin ilotulitevastaava. Ja se sen saamarin haarniska... ei lähtenyt sorkkaraudallakaan irti. Kovasti se karjui, mutta irti se ei lähtenyt.\"<br>\n<br>\n\"Vedä henkeä Karzahnin nimeen\", 360 karjaisi ja kuulustelija hiljeni hetkeksi.<br>\n<br>\n\"Noh, se Matoro oli ilmiselvä toa, ja Klaanin listoilla. Vaikka kuinka yritimme puristaa tietoja, niin emme onnistuneet. Selitti vain jotain sekavaa Skakdien joukkomurhista ja oli muutenkin koko ajan sekava. Summerganon... voi hyvänen aika senkin kanssa. Kaatui heti kuulustelujen alussa tuolillaan ja löi päänsä. Menetti tajuntansa välittömästi. Hänkin on nyt muiden kanssa selleissä. Kapura sensijaan... täysi pöpi. Olivat ilmeisesti vain kaapanneet Klaanista mukaansa. Täysi sekopää. Hoki koko ajan nenästä valuvasta kalasta ja luuli minua isäkseen. Tämä koko joukko on täynnä sekopäitä. Ilmeisesti heitetty Klaanista ulos ihan vain omituisuutensa takia.\"<br>\n<br>\n360 tuijotti kuulustelijaa silmät tapittaen ja asetti kätensä huolellisesti kasvojensa päälle, tehden Matoranien kansainvälisen häpeäliikkeen.<br>\n<br>\n\"Entä ne piraatit? Niitähän napattiin monta kymmentä.\"<br>\n<br>\n\"Turhia, olivat ottaneet ne mokomat kyytiin, kun olivat halunneet Klaaniin. Täysin hyödyttömiä ja mekastaavat selleissä kuin hullut.\"<br>\n<br>\n\"Heittäkää heidät pois, ovat täysin hyödyttömiä. Pitäkää muut täällä, haluan nähdä heidät vielä itse. Oliko heillä aseita?\"<br>\n<br>\n\"Tällä Sarajilla oli vain se helskutin iso miekka. Tarvittiin viisi tyyppiä kantamaan pelkästään sitä. Matorolla ja Summerganonilla kaikilla miekat. Kapuralla ja Killjoylla ei mitään. Ne mekaaniset olennot sensijaan hampaisiin asti aseissa. Riisuimme heiltä kuitenkin kaiken.\"<br>\n<br>\n\"Menetimme siis kokonaisen laivan roskasakkiin. Viemme heidät saarellemme ja syötämme äidille... Voit poistua.\"<br>\n<br>\n<strong>Vankisellit</strong><br>\n<br>\nNaurunremakka oli täyttänyt vankisellin. Kapura nauroi kippuralla lattialla ja Matoro ja Summerganon hekottivat miltei yhtä kovaa. Jopa Killjoyn mekaaninen hörähtely liittyi kuoroon.<br>\n<br>\n\"Olisittepa nähneet sen minun käsittelyni. Se kuulustelija näytti siltä kuin olisi kuollut myötähäpeästä\", Kapura nauroi ja haukkoi henkeään.<br>\n<br>\n\"Nerokas suunnitelma Ganon, nyt ne pitäävät meitä hulluina ja saamme ilmaisen kyydin takaisin Klaaniin\", Matoro virnisti. Killjoy kuitenkin vakavoitui.<br>\n<br>\n\"Pullo on nyt tuolla ajelehtimassa. Meidän täytyy toivoa, että Creedy huomaa jonkin olevan pielessä ja saamme jonkun hakemaan sen...\"<br>\n<br>\nPorukka hiljeni välittömästi samalla kun selliosaston ovi aukesi ja 360 astui sisään. Matoranien sellien ovet aukesivat ja Nazorak-sotilaat ajoivat ne ulos. Kuului useita molskahduksia ja Matoran-piraattien pulputtavaa kiroamista ja sitten oli taas hiljaista. 360 laski vielä yhden happaman katseensa Klaanilaisiin ja kuolaavaan ja miltei hihittävään Kapuraan ja sulki oven perässään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":602,"creator":"Donny","timestamp":"2011-01-16T20:27:00.000Z","content":"<strong>Meren pohjalla kököttävä sukellusvene</strong><br>\n<br>\n\"Ansa?\", Snowie kysyi jännittyneenä. Lumiukko oli kuunnellut Ämkoon tarinaa tarkkana ja janosi jatkoa.<br>\n\"Ansapa tosiaan\", Mäksä tuhahti ja heittäytyi makaamaan sukellusveneen käytävälle. Tapiiri heräsi tähän tömähdykseen, huitoi kärsäkästä päätään ympäriinsä, rauhoittui sitten ja jatkoi nokosiaan.<br>\n\"Tiedätkö, minä lepään nyt\", Ämkoo totesi ja sulki väsyneet silmänsä. <br>\n\"...kai jatkat tarinaasi myöhemmin?\", Snowie kysyi hieman pettyneeseen sävyyn.<br>\n\"Saa nähdä\", kuului käsipuolen Toan vastaus.<br>\n<br>\nPian oli hiljaista. Ilman täytti ainoastaan Ämkoon käheä hengitys ja tapiiriolennon vaimeaksi muuttunut kuorsaus. Lumiukko nousi hitaasti seisomaan ja lähti tutkimaan sukellusvenettä hieman tarkemmin.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Smääääh.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":603,"creator":"Jake","timestamp":"2011-01-17T15:05:00.000Z","content":"<strong>Majatalo kaukana bioklaanista</strong><br>\n<br>\nNotfun oli matkannut surkealla aasilla monia kymmeniä kilometrejä. Pelkän rommin takia. \"ONKO. TEILLÄ. ROMMIAAAAAAAAAAARRRGGGGHH??\", Notfun karjui majatalon isännän korvaan kun oli astunut sisään. Hän oli menettänyt hattunsa, jälleen, ja Notfunista näki että hänellä oli vieroitusoireita rommin ihanasta mausta. \"Nimenne, herra?\", Majataloa pitävä skadki kysyi. \"NOTFUN. KAPTEENI NOTFUN\", Notfun karjui skadkin korvaan. \"Herra Notfun. Tämä ei ole mikään Mctohungas jossa myyjälle saa karjua mitä haluaa. Mutta mitä haluatte?\", Isäntä kysyi. \"ROMMIAARRGGHHH!! Ammun sinut tohjoksi jos sitä ei tule\", Notfun karjui. \"Notfun. Not gun. Vein piilukkopistoolisi kun nukahdit majatalon eteen\", Skadki kertoi ivallisella äänellä. Kun hän oli seurannut puolisen tuntia pienen miehen hyppimistä ja kiroilua, hän vihdoinkin heltyi antamaan tälle rommia. Notfun siirti nurkkapöydän varjoon juomaan rommiansa. \"Jarr harr, vihdoinkin rommia..\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":604,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-01-17T15:42:00.000Z","content":"<strong>Sukellusvene siellä meren pohjalla</strong><br>\n<br>\nVanha metalliovi aukesi naristen, kun Snowie työnsi sen auki ja astui pimeään huoneeseen. Ilmassa oli paljon kosteutta, mutta valoja tai katkaisijaa ei näkynyt missään. Niin lumiukko sitten päätyi kaivelemaan laukkuaan. Hän löysi pian etsimänsä, ja sytytti tulitikun.<br>\n<br>\nPienen liekin valaisema huone paljasti sisältönsä. Se ei ollut mitään erityisen jännittävää: pari punkkaa ja muutama metallilaatikko, jotka päälle painettujen tekstien mukaan sisälsivät hätäraketteja.<br>\n<br>\n<em>Noilla olisi varmaan hyvä hälyttää apua</em>, hän tuumi. <em>Jos emme olisi meren pohjassa. Täytynee varautua olemaan täällä hetki.</em><br>\n<br>\nSnowmanilla ei sinänsä ollut mitään odottelua vastaan. Hän oli yleensä sangen kärsivällinen. Mutta ruosteisessa pikku sukellusveneessä istuskelu meren pohjassa ei varsinaisesti houkutellut. Varsinkaan tällaisen epäonnistuneen tehtävän jälkeen. Yhteyden otto Klaaniin olisi tärkeää.<br>\n<br>\n<em>Visokki? Visokkiii?</em> Snowman koetti ottaa yhteyttä Adminiin, joka oli hänen kanssaan samaan olentoon yhteydessä. Vastausta ei kuitenkaan kuulunut tälläkään kertaa, joten lumiukko päätti keskittyä metaalilootien avaamiseen.<br>\n<br>\nSiinä vanhaa hätärakettia pidellessään hän tuli siihen johtopäätökseen, että omin avuin heillä ei ollut keinoja pois pääsemiseksi. Avden valkea kätyri oli voittanut heidät, ja nyt heidän piti vain uskoa siihen, että joku tulisi ja pelastaisi heidät.<br>\n<br>\n<em>No, ainakin minulla on kova luotto Klaanilaisiin,</em> Snowie tuumi, ja totesi tahtovansa kuulla jatkoa Mäksän tarinaan. Hän poistui huoneesta, ja ravisteli tulitikun sammuksiin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":605,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-17T16:10:00.000Z","content":"<strong>SS-Hürfund</strong><br>\n<br>\n\"Sekalainen matoranjoukko oli heitetty vähän aikaa sitten jonkin saaren lähettyville. Pahaisille piraateille ei Nazorakeilla ollut aikaa. Eikä pahemmin tälle Klaanista karkoitetulle oudolle joukollekaan. Niiden koneiden tekniikasta sentään saattaa olla hyötyä Nazorak-teknikoille. Saavumme Pesään vuorokauden sisällä.\", Kapteeni 360 kirjoitti aluksen lokikirjaan. Hän oli suutuksissaan näin huonosta saavutuksesta. <br>\nKaksi Nazorak-vartijaa olivat juuri luuttuamassa kantta koska eivät tervehtineet ryhdikkäästi.<br>\n<br>\n360 on melkoinen yrmy vihaisena.<br>\n<br>\n\"Päivää, kapteeni.\", tumma torakka ilmoitti ryhdikkäästi saapuessaan komentosilallle laukku kainalossaan.<br>\n\"Onko sinulla jotakin asiaa?\", kapteeni kysyi ärtyneenä.<br>\n\"Kyllä. Tutkin tietomme vangeistamme.\", torakka vastasi ja avasi salkun pöydälle.<br>\n<br>\n\"Kaksi heistä oli mukana Pesään tehdyssä hyökkäyksessä (muistakaa että rivitorakoilta on pyyhitty muisti kyseisen hyökkäyksen lopusta) ja selviytyivät elossa ulos. Everstiluutantti 437 on taistellut kahta heistä vastaan. Hän hävisi sille robottityypille, Killjoylle.\", torakka luki rauhallisesti papereistaan.<br>\n<br>\nHetken hiljaisuuden jälkeen tämä jatkoi.<br>\n\"Kuinka todennäköistä on, että nuo olisi tulleet hulluiksi tai jotain?\"<br>\n\"Hyyyyvin epätodennäköistä.\", Kapteeni 360 lausuu piristyneenä.<br>\n\"Mitä jos annamme Abzumon puristaa niistä tiedot irti? Hänen kidutustaan ei ole kestänyt kukaan.\", torakka ehdotti kapteenille.<br>\n\"Pidän ajattelutavastasi. Tehdään näin.\", kapteeni sanoi.<br>\n<br>\n<strong>Vankisellit</strong><br>\n<br>\n\"Okei. Kun pääsemme maihin ja meitä aletaan siirtää, häivytään.\", Matoro sanoi rennosti. Vaikka hän tiesi että Nazorakeista ei ole juuri vastusta, tilanne on silti paha. Pitäisi hankkia jostain aseet eivätkä he ole parhaassa kunnossa.<br>\n<br>\n\"Oletkohan nyt liian optimisti?\", Summerganon kysyi. \"Ei sillä, että olisin eri mieltä, mutta tuo kuulostaa liian helpolta.\"<br>\n\"Hei, oletko koskaan kuullut 'taistelutahdon nostattamisesta' tai jotain?\", Matoro kysyi maaten sellin reunalla olevalla alustalla.<br>\n\"Hyvin tämä menee. Olemme selättäneet pahempiakin vastuksia.\", Killjoy sanoi optimistisesti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":606,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-01-20T15:16:00.000Z","content":"<strong>Zakaz, Kanjoni</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" class="youtube-player" type="text/html" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/w5MhafP5kFo?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/w5MhafP5kFo?rel=0</a>" frameborder="0" allowFullScreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKaksi väsynyttä lehmää käveli – tai pikemminkin laahusti – varjoisan kanjonin poikki. Niiden ratsastajat olivat epäluuloisia kanjonin takia. Se oli erittäin syvä ja varjoisa. Siellä voisi vaania ties mitä salamurhaajia. Nyt oltiin Zakazilla eikä kuulunut asiaan olla varomaton. Ainakaan, jos tahtoi pysyä hengissä.<br>\n<br>\nGuardian tarkasteli kiikarisilmällään ympäristöä koko ajan. Makuta taas hautoi päässään uusia ideoita. He kulkivat pitkän kanjonin pohjalla melko pitkään, sillä pitkä kanjoni oli pitkä. Makuta leikitteli tuolla lausahduksella hetken. Sillä välin Guardian havaitsi jotain kivien takana jonkin matkan päässä.<br>\n<br>\n”Meillä taitaa olla seuraa”, Guartsu sanoi hiljaisella äänellä. Makuta nyökkäsi. Guardianin tilalle asettui pieni illuusio-Skakdi samalla, kun Guardian itse pudottautui erääseen suureen lohkeamaan tiellä.<br>\n<br>\nMakuta jatkoi matkaa kahden lehmän ja illuusion kanssa. Guardian hiippaili halkeamaa pitkin suurien kivien taakse ja lähti kiertämään mahdollisen väijyttäjän taakse. Hän kurkisti varovaisesti oman kivensä takaa väijytyspaikkaa. Siellä piileksi jokin, jonka yllä oli rähjäinen, ruskea kaapu. Kädessään olento piteli suurta tikaria. Guardian hiippaili sen taakse pistooli kohotettuna. Kun hän oli saapunut olennon taakse, hänen teki mieli sanoa: ”Freeze!” Sen sijaan hän sanoikin:<br>\n”Laske tikari rauhallisesti maahan ja nosta kätesi ylös, näkyville. Minulla on ase.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" class="youtube-player" type="text/html" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/TCga3wfDuf8?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/TCga3wfDuf8?rel=0</a>" frameborder="0" allowFullScreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nOlento totteli. Se laski tikarin hitaasti ja nousi sitten. Guardian tosin huomasi pistoolinsa piipun olevan olennon kädessä. Olento katsoi häntä punaisilla silmillään. Guardian piteli hyödytöntä metallikappaletta kädessään. Olento paiskasi piipun menemään. Sen hupun raosta ei näkynyt mitään. Pelkkä synkkä, musta varjo näytti tuijottavan Guardianin silmiin. Olento uhkui synkkää voimaa. Guardian tunsi olonsa epämukavaksi. Olento oli nyt kääntynyt kokoaan hänen puoleensa. Se tuntui tuijottavan häntä, vaikka Guardian ei nähnytkään sen silmiä.<br>\n<br>\n”Kuka on ystäväisemme?” kuului ääni kivien takaa. Olento kääntyi. Makuta käveli tätä vastaan – mutta pysähtyi kuitenkin turvallisen välimatkan päässä. Hetken aikaa olento seisoi liikkumatta paikoillaan. Sitten se levitti hitaasti kätensä ja perääntyi varjoisaan nurkkaukseensa. Guardian ja Makuta näkivät sen katoavan pimeään halkeamaan.<br>\n<br>\nKului hetki. Kului toinenkin. Sitten Guardian puhui.<br>\n”Mikä se oli?”<br>\n”En tiedä.”<br>\n”Sinulla lienee kuitenkin aavistus?”<br>\n”On. Mutta en sano mitään tässä vaiheessa.”<br>\n”Hyvä on.”<br>\n<br>\nHe kääntyivät takaisin lehmien puoleen. Ongelmaksi osoittautui niiden puute; lehmät olivat poissa. Ne näkyivät kauempana: kaksi pientä hahmoa juoksi horisontissa poispäin. Jokin oli ne säikyttänyt.<br>\n”Ilmeisesti jatkamme kylään jalan”, Guardian tuhahti. Parivaljakko puki mustan kaavun päälleen ja lähti tarpomaan kohti kylää, joka oli aivan lähellä, kanjonin vieressä. Pian he saapuivat ulos kanjonista. Aurinko oli jo painumassa mailleen. Kylä näkyi matalammalla heidän alaan levittäytyvällä tasangolla.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":607,"creator":"Jake","timestamp":"2011-01-21T12:59:00.000Z","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/hWaNoK3gN6M/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/hWaNoK3gN6M"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/hWaNoK3gN6M/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/hWaNoK3gN6M"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nNotfun istui pöydässä juoden rommia. Hän kuuli kun majatalon ovi paukahti. Sieltä käveli mustaan kaapuun sonnustautunut hahmo. Hahmo käveli isäntätoan luokse ja kysyi tältä jotain, sen jälkeen hän pani merkille Notfunin läsnäolon. Sitten hän tilasi jotain ja meni istumaan Notfunin eteen. <br>\n<br>\n<br>\n\"Ne haluavat sinut takaisin, Notfun. Niin haluan minäkin- Saan nimittäin palkkion jos löydän sinut. Löysin sinut, nyt olisi aika paeta jos aikoo\", hahmo sanoin Notfunille. \"Amazua, tiedän, että yrität metsästää minua, mutta minulla on oikeastaan muuta menoa juuri nyt, oli kiva tuntea\", sanoi Notfun, otti aseen taskustaan ja juoksi ovea kohti. Valitettavasti Notfun oli juuri juonut puoli pulloa vanhaa rommia ja törmäsi oveen. \"Kuten jo sanoin..\" Notfun ampui ovea ja se räjähti \"Hyvästi. Emme nää enään\", ja lähti juoksemaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":608,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-22T11:34:00.000Z","content":"<strong>SS-Hürfund</strong><br>\n<br>\nPaineovi sihahtaa, ja neljä torakkaa saapui Klaanilaisten selliin. Kullakin torakalla on pitkä sauva, jolla voi antaa kovia sähköiskuja.<br>\n<br>\n\"Vangit. Tulkaa.\", yksi torakoista sihisi.<br>\nKlaanilaiset näyttävät nukkuvan. Nazorak potkaisee Kapuraa kylkeen.<br>\nEi mitään.<br>\nVahvempi potku.<br>\nSilloin koko selli täyttyi vaaleansinisestä valosta, ja nazorakit seisoivat täysin jäätyneinä. <br>\n<br>\n\"Hyvä, Martti.\", Joy lausahti noustessaan. Hän potkaisi kylmyyden haurastaman oven rikki ja astui käytävään muu kolmikko takanaan.<br>\n<br>\nHälyttimet alkoivat soida välittömästi.<br>\n<br>\n\"Okei. Nyt suunnitelman mukaan.\", Suga puheli. Hän syöksyi Killjoyn kanssa avaamaan vahkien sellin ovea. Pitkän käytävän päästä kuului hyönteisjalkojen askelia. Vartijoita tulossa.<br>\n<br>\n\"Antautukaa tai ammumme teidät!\", kärjessä juokseva torakka karjui, osoittaen isolla aseellaan. <br>\nTulen ja jään toat laukaisivat kauan latautuneet elementtivoimansa kohti käytävän suuta. Tulta ja jäätä syöksyi voimakkaasti sihisten torakoiden päälle. Kahden elementin yhdistetyt voimat heittivät vartijoita taaksepäin ja loivat hitaasti sihisten läpinäkyvää sinettiä. <br>\n<br>\nYhdistetyt elementtivoimat loivat käytävän päähän kestävän sinetin. Temppu oli vienyt suuren osan kahden toan elementtivoimista, mutta he saivat paljon lisäaikaa.<br>\n<br>\nSuurehko joukko kohtasi metallinharmailla käytävillä. Jou ja Suga olivat löytäneet pois otetut aseet eräästä huoneesta.<br>\n\"Seuraava siirto?\", Matoro kysyi.<br>\n\"Olemmekohan vesirajan alapuolella?\", Kapura kysyi vastaan.<br>\n\"Olemme ruuman ylimmässä kerroksessa. Hieman vesirajan yläpuolella.\", Saraji selvensi tilannetta.<br>\n\"Oletko varma?\", Killjoy kysyi.<br>\n\"Kyllä. Näin aluksen kartan kuulusteluhuoneessa.\", vahki vastasi. <br>\n<br>\n\"Emme voi siis mennä vain seinästä läpi. Ja luulen, että täällä on kohta Nazorakeja.\", Matoro sanoi, raapien otsaansa. <br>\n\"Luulin näkeväni hätätikkaat tuolempana.\", Summerganon kertoi ja viittoi sivullepäin. Joukko lähti juoksuun jään toan osoittamaan suuntaan.<br>\n<br>\nHe etenevät Killjoyn johdolla metallisia kierreportaita ylöspäin, ja lopulta saapuvat ylempään kerrokseen.<br>\n\"Olemme vesirajan yläpuolella!\", Matoro ehti riemuita nähdessään ikkunasta satamaa. Silloin vahkien keskellä sattui voimakas räjähdys, joka kaatoi joukon maahan ja tuhosi kaksi vahkia liikuntakyvyttömiksi.<br>\n<br>\n\"Pysykää maassa!\", singolla aseistautunut nazorak komensi kovaäänisesti. Se ja usea muu torakka seisoi hievahtamatta uuden käytävän päässä.<br>\nNiiden takana näkyi portaikko, joka johti kannelle.<br>\n<br>\nMaassa olevat Klaanilaiset pysyvät paikallaan hievahtamatta. Yksikin singonammus saisi tuhottua heidät kaikki, ja nopeasti.<br>\nMatoro liikuttaa oikeaa kättään hitaasti eri asentoon. <br>\n\"Ammumme teidät tässä ja nyt. Olette liian vaarallisia.\", Nazorak puhui. Kalpea hyönteissormi puristi liipasinta.<br>\n<br>\nSilloin kuului nopea viuhahdus, kilahdus, rääkäisy ja räjähdys. <br>\nMatoro kelasi harppuunansa välittömästi, napaten singon omiin käsiinsä. Hän ampui nazorakien keskelle, ja klaanilaisjoukko syöksyi sinkotorakan vahinkolaukauksen tekemästä aukosta. <br>\n<br>\n\"Eeppinen ajoitus.\", Killjoy totesi ohimennen Matorolle. <br>\n\"Se oli.\", jään toa vastasi ylpeänä. <br>\n<br>\nKlaanilaisten kvartetti ja vahkit nousevat SS-Hürfundin kannelle. Nopea tilannekatsaus selvittää, että laiva on pääsoin puusta rakennetussa satamassa, ankkuroituna satama-altaaseen. Taustalla näkyy korkea, valkoinen vuori joka ei voi olla mikään muu kuin Mt. Ämkoo.<br>\n<br>\n\"Tarvitsemme ajoneuvon, olemme Mt. Ämkoon väärällä puolella.\", Summer sanoi. Välittömästi alkoi kuulua tulitusta.<br>\nNazorakit laivan komentosillalla ampuivat sankareitamme. He vastasivat tuleen parhaansa mukaan, saamatta paljoakaan vahinkoa aikaan.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" class="youtube-player" type="text/html" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/v-tWA7Mtj_Q?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/v-tWA7Mtj_Q?rel=0</a>" frameborder="0" allowFullScreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMustavalkoinen toa ampui harppuunansa, tavoittenaan osua komentosillan tutkaan. Iskuhaka jää metalliin kiinni ja sankari ampaisee ylös, nazorakien konetulivanan saattelemana.<br>\n<br>\nMatoro irroitti vaijerin, syöksyen komentosillalle. Nopea potku ilmasta kaatoi ensimmäisen torakan, ja Matoro jatkaa liikesarjaansa iskien miekalla kaksi ampujatorakkaa maahan. Merijalkaväen sotilaat nappaavat nopeasti miekkojaan vöiltä, kuten myös Kapteeni 360. Matoro ei aikaile vaan hyökkää torakoita vastaan. Ensimmäiset iskut torjutaan, mutta kolmas katkaisee erään torakan asekäden. Jään toa pyörähtää ja jatkaa miekkailuaan montaa torakkaa vastaan.<br>\n<br>\nToa tajuaa olevansa alakynnessä montaa nazorakia vastaan. Jotain olisi keksittävä.<br>\nToan miekka alkaa hehkua keltaisena tämän mustaa panssarointia vasten. Keltainen energiaräjähdys pyyhkii komentosiltaa, heittäen torakoita kannelle ja mereen. Matoro on juuri kääntymässä, mutta silloin torakkakapteenin miekka pistää häntä selkään. 360 potkaisee Matoroa jalkaan, kaataen toan. <br>\n<br>\nSilloin komentosillan alla räjähtää jotakin voimakkaasti. Koko tasanne alkaa kallistua uhkaavasti. Matoro tajuaa tilanteen ja pudottautuu alas kannelle niin nopeasti kuin se vain on mahdollista verta vuotava haava selässä.<br>\n<br>\nKilljoy oli miehittänyt laivan kärjessä olleen tykkitornin ja juuri ampunut laivan oman komentosillan sillä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":609,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-01-22T14:24:00.000Z","content":"<strong>Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\nKanisteri seilaa merellä. Yksinäisyydessä. Keskellä ei mitään. Kunnes kanisteri törmää Bio-Klaanin saarelle, lähelle Lehu-metsää. Kanisteri avautuu. Kanisterin sisältä nousee Toa, joka on menettänyt naamionsa. Hän on Konguboss. KooBee lähtee kävelemään kohti metsää, koska hän on tottunut asumaan metsässä. Hän ottaa puukkonsa esiin, koska epäilee jotain pahaa tapahtuvan. Hän huomaa, että metsässä on elämää ja näkee, että he ovat Matoraneja.<br>\n<br>\nKooBee kävelee talon sisälle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":610,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-22T15:19:00.000Z","content":"<strong>Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\n\"Iltaa, rääpäleet.\", suurihampainen skakdi lausui ivallisesti astuessaan sisään matoran-majataloon.<br>\nSkakdi oli haarniskaltaan vaaleanvihreän ja hopean värinen, ja sen piikit nousivat korkeammalle kuin normaaleilla skakdeilla. Puisessa majassa olevien muutamien matoranien huomio kiinnittyi ensimmäisenä tämän skakdin toisessa kädessä olevaan kaksipäiseen miekkaan. Ne kaksi päätä olivat rinnakkain.<br>\n<br>\n\"Meillä tuli nälkä. Luulen, että tarjoat mielelläsi meille aterian ja kaikki arvoesineesi?\", skakdijoukon johtaja, Werekk lausui. Hän viittoi paria hampaisiin asti aseistautunutta skakdia sisään.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n\"Ai että olen Bio-Klaanin saarella?\" Koobee kysyi häntä neuvoneelta kasvillisuuden matoranilta.<br>\n\"Aivan niin. Bio-Klaanin järjestön linnoitukselle on muutama kio rantaviivaa pitkin\", matoran jatkaa.<br>\nSilloin viereisestä majasta kuuluu laukaus.<br>\n<br>\n\"... mitä?\", Konguboss kysyi ääneen. Ilman toa syöksyi ulos majasta, kohti naapurimajaa. Kasvillisuuden matoran juoksi hänen perässään keihään kanssa.<br>\n<br>\n\"Werekk, tuolta tulee tyyppejä.\", yksi skakdeista mumisi oven luona. Kaksi muuta skakdia tonkivat majatalon kaikki luukut, ja paikan pitäjä makasi lattialla zamor-pistoolin reikä päässään.<br>\n<br>\n\"Kiusaatteko te matoraneja?\", Konguboss kysyi, hieman tilanteesta ulalla. Hän on aseet käsissä majan oviaukolla.<br>\n\"Kiusataan? Mikä nyhverö tuo on?\", Werekk totesi ivallisesti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":611,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-01-22T15:23:00.000Z","content":"<strong>SS-Hürfund</strong><br>\n<br>\nTulipalo alkoi leviämään Komentosillalta kohti laivan perää. Killjoy hyppäsi pois tykkitornista ja laskeutui kannelle Matoron viereen.<br>\n<br>\n\"Kunnossa?\"<br>\n<br>\nMatoro piteli selkäänsä ja ähkäisi: \"Pärjään.\"<br>\n<br>\nTällä aikaa Nazorakit telakalla alkoivat järjestäytyä. Sankarit näkivät, kun isoja tykkejä alettiin koota laiturien lähelle. Saraji ja Summerganon juoksivat paikalle.<br>\n<br>\n\"Löysimme ajoneuvoja, seuratkaa.\"<br>\n<br>\nNazorakien tulitus jatkui edelleen, mutta kannen suojissa sankarinelikon, Sarajin ja yhden jäljellejääneen Vahkin ryhmä hyppäsi kannen yli, suoraan maahan, jonkinmoisen teltan luokse. Saraji ja Ganon olivat jo aiemmin eliminoineet teltan Nazorakit. Teltta paljastui pieneksi ajoneuvohuoltamoksi. Siellä oli kaksipaikkainen jeeppi tykkipaikalla, moottoripyörä ja moottoripyörä sivuvaunulla.<br>\n<br>\nSummerganon hyppäsi jeeppiin Matoron kanssa, samalla kun Kapura kapusi sen tykin luo. Saraji hyppäsi ensimmäisen mootoripyörän selkään ja Killjoy viittoi viimeistä Vahkia oman pyöränsä sivuvaunuun.<br>\n<br>\nKolme ajoneuvoa käynnistyi ja valtavan moottorin jylinän saattelemana ja kuusikko kiiti täydellä vauhdilla ulos satamasta.<br>\n<br>\nKolme ajoneuvoa kiisivät kohti metsää ja siellä kierteleviä mukulakivisiä polkuja. Kaksi Nazorakia jäi sijoilleen, kun sankarit pyyhälsivät ohi. Toinen (se lastenmielisempi) alkoi imitoimaan koneiden ääniä: \"WRRROOOO-\" Imitointi loppui toisen torakan repiessä tämän väkisin omaan kolmipyöräiseen outoon menopeliinsä ja jahti alkoi.<br>\n<br>\n\"Täällä kakkostiimi, jahtaamme kohteita kohti metsää. Kolme ajoneuvoa, kuusi kohdetta.\"<br>\n<br>\nPian tämän jälkeen metsän pärinä muuttui huumaavaksi, kun viisi Nazorak-ajoneuvoa liittyi jahtiin ja puikkelehtiminen metsien poluilla epämiellyttävissä nopeuksissa alkoi.<br>\n<br>\nSarajin mopedi kiisi kevyimpänä ensimmäisenä, Killjoy ja Jeeppi kannoillaan. Nopeus kasvoi kasvamistaan, mutta tästä huolimatta torakoiden laitteiden ääni kuului aina vain lähempää. Kapura tarkisti jeepin konekiväärin ja käänsi sen taaksepäin. Killjoyn sivuvaunussa kököttävä vahki latasi rannetykkiään ja kääntyi myös tulosuuntaa kohti.<br>\n<br>\nKolmipyörinen ajokki tuli näkyviin ensimmäisenä ja myöhemmin sekalainen joukko moottoripyöriä, outoja leijuvia vekottimia ja pari Buggy-tyylistä kiitäjää.<br>\n<br>\nSankareiden ajoneuvot hyppäsivät pienen sorasta muodostuneen rampin yli ja jatkoivat kiitoaan. Kun Kapura näki Nazorak-ajokkien hyppäävän heidän perässään hän avasi tulen, mutta niin avasivat Nazorakitkin.<br>\n<br>\nÜberspeed ajojahti sai nyt uuden epämiellyttävän käänteen, tulitaistelun ja ilmassa viuhuvat panokset. Killjoyn sivuvaunussa istuva Vahki ampui rannetykillään kohti Nazorakeja, mutta kovan vauhdin takia tähtääminen oli vaikeaa ja panos meni reilusti ohi.<br>\n<br>\n\"Kenraali, voisitteko ajaa tasaisemmin, tähtääminen on vaikeaa.\"<br>\n<br>\nKilljoy kääntyi Vahkia kohti ja tiuskaisi takaisin: \"Aja itse.\"<br>\n<br>\nYhdellä hämmentävän eeppisellä liikkeellä Killjoy ja Vahki vaihtoivat vauhdissa paikkaa ja Vahkin ohjatessa ja Killjoyn tulittaessa (Ja kököttäessä samalla hyvin epämukavasti Nazorak-kokoon tehdyssä sivuvaunussa), Jahti jatkui. Kapura oli jo osunut yhteen buggyyn, mutta se ei ottanut tarpeeksi vahinkoa ja jahti jatkui muuttumattomana, lukuunottamatta sitä faktaa, että mukulakivi loppui ja polku oli nyt puhdasta maata.<br>\n<br>\nSaraji joutui tekemään töitä pitääkseen mopedinsa hallussa maaston muuttuessa. Yksi Nazorakien moottoripyöristä teki Klaanilaisten silmissä upean kierähdyksen maahan jääden suoraan yhden buggyn murskaamaksi.<br>\n<br>\nTakaa-ajo jatkui läheisen Matoran kylän ohi. Yksi Le-matoraneista oli auttamattoman hidas ja tiputtautuessaan puuasunnostaan, putosi suoraan Matoron ja Sugan väliin jeeppiin.<br>\n<br>\n\"Mit-\"<br>\n<br>\n\"Suu tukkoon ja pidä tiukasti kiinni, meillä on tässä vähän kiire\", Matoro vastasi yllätysvieraalle.<br>\n<br>\nYksi takaa tulittavista Nazorak-ajoneuvoista osui viimein ja lohkaisi epämiellyttävän suuren palasen jeepin sivusta pois. Ganon katsahti Matoroon ja tämä ymmärsi käskyn pitää kiinni, sillä epämiellyttävä vauhti tulisi pian muuttumaan vielä epämiellyttävämmäksi.<br>\n<br>\n\"Epämiellyttävää eikö?\", Kapura vinkkasi Le-Matoranille.<br>\n<br>\nHetkeksi jälkeen jäänyt Killjoy pyyhälsi jeepin rinnalle: \"Jollakin teistä on ongelma tuon epämiellyttävä-sanan ylikäytön kanssa. Rajoittakaa!\"<br>\n<br>\nJahti jatkui... epämiel-<br>\n<br>\n\"Nyt oikeasti loppui sen sanan ylikäytön kanssa!\"<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, komentohuone</strong><br>\n<br>\nCreedy siivosi parhaillaan lattialle läikyttämäänsä gölgiä, kun laitteistot alkoivat piippaamaan. Salamannopeasti Creedy ponkaisi lattilata ja meni tutkimaan monitoreja.<br>\n<br>\nKilljoyn jäljitinsensori oli ilmestynyt Klaanin rajoille. Sen sijainti oli merellä ja se oli tulossa hitaasti kohti Klaanen rantoja, liian hitaasti...<br>\nCreedy tajusi jonkin olevan pielessä ja tarttui keskusradioon:<br>\n<br>\n\"Tawa, tulisitko komentohuoneeseen, täällä on jotain outoa.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":612,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-01-22T16:16:00.000Z","content":"<strong>Majatalon piha</strong><br>\n<br>\nHuojuva Notfun ryntäsi heinää popsivan aasirahinsa luo, irrottaen sen suitset viereisestä puusta. Hän kapusi ratsunsa selkään, huudahtaen lähtökäskyä kuvaavan äännähdyksen. Aasi päästi kyllästyneen \"srööt\"- äänähdystä muistuttavan hirnahduksen lähtien löntystämään. Matka kuitenkin tyssäsi pian Amazuan vasempaan jalkaan. Kaapuun verhoutunut Amazua tuijotti Mtorania kasvomaskinsa silmäaukon hehkun takaa. Norfun tuijotti takaisin. Tujotuskilpailua jatkui hetken.<br>\n<br>\n\"En mielelläni tekisi tätä vaikeimmalla tavalla\", Amazua alkoi puhua. \"Minulle luvattiin sinusta mittava palkkio, ihan sama mitä sinulle teen, kunhan siihen liittyy kipua. En jaksaisi kuitenkaan käyttää kovin paljon vaivaa sinuun\".<br>\n\"Minähän ihan tutisen\", maistissa oleva Notfun ivaili. Selvänä hän olisi varmaan ymmärätnyt tilanteen vakavuuden. Amazua kuitenkin oli hieman huvittunut uhrinsa epäselvästä käytöksestä. Amazua nosti kätensä, jolloin Notfun näki sen olevan kyynärvarren puolesta välistä lähtien kokonaan mekaaninen. Amazua asetti kätensä selkäänsä, vetäisten tavallisen käsiproteesinsa tilalle laserkiväärin. Kiväärin laserthätäin osoitti kohti Notfunin otsaa. \"En mielelläni tekisi tätä vaikeimmalla tavalla\", hän toisti. Hän ampui. Laserammus osui aasirahin jalkojen juureen, minkä seurauksena otus vaihkoontui. Se noishati takajaloilleen, tiputtaen Notfunin kyydistään. Rahi syöksähti juoksuun, kadoten pian metsään. <br>\n<br>\nAmazua vaihtoi aseensa pian takaisi ntavalliseen käsiproteesiin. Hän tarttui Norfunia päästä, nostaen tämän kasvojensa tasalle. \"Kuule, voit selvitä tästä veilä vahingoittumattomana\", Amazua jatkoi, \"jos et aio suostua yhteistyöhön, et jätä vaihtoehtoja\". Notfun katsahti nappaajaansa tuimasti, hän ei suostuisi pompotteluun, minkä Amazua pystyi havaitsemaan. Hän päätti toimia. Notfun pystyi näkemään Amazuan rinnassao levan sydänkiven alkavan hehkua. Oitoa, sädemäistä energiaa alkoi virrata kivestä Notfunin omaa rintaa päin. Notfun oli hämmentynyt. Säteen osumiskohdassa ei tuntunut ollenkaan kipua. Tai ainakaan vain siinä kohtaa. Hän tunsi koko kehonsa olevan kivun vallassa. Kipu tuntui ikävän pisteliäältä, hän kiristeli hampaitaan, voihkien. \"Ilmoita, kun olet muuttanut mielesi\", Amazua sanoi, kärsivällisenä. Notfun tulisi varmasti murtumaan pian. <br>\n<br>\nNotfun aprikoi. Hän tunsi kivun voimistuvan hitaasti. Tuskallisen hitaasti. Hänen olisi jotenkin livahdettava pakoon...<br>\n<br>\n[spoil]Jake ottakoon minuun yhteyttä ennen kuin jatkaa.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":613,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-01-22T16:46:00.000Z","content":"<strong>Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\nIlman Toa ottaa kirveensä esiin ja astuu sisään puiseen majataloon. Hän hyökkää Werekkin kimppuun. Werekk tönäisee hänet päin majatalon ulkopuolella sijaitsevaa puuta.<br>\n<br>\nToa kiipeää vähälehtiseen puuhun. Hän lähtee liitämään, käyttäen Miruansa, kohti Werekkiä. Hän saa otteen Werekkistä. Yksi Skakdeista hiipii KooBeen taakse ja yrittää tappaa hänet, mutta Toa huomaa sen ja ottaa nopeasti esille puukkonsa ja lävistää sen lopettaen Skakdin. Eräs Matoran säikähtää. Werekk tönäisi KooBeen päin seinää, ja lujaa, jolloin hän menetti muistinsa.<br>\n<br>\nWerekk ja toinen Skakdi lähtivät juoksemaan pakoon.<br>\n<br>\nLe-Matoraneja oli mennyt puihin piiloon peloissaan jousipyssyjen kanssa. Werekk juoksi nopeampaa kuin toinen Skakdi.<br>\n<br>\n\"Odota!\", Skakdi huusi hädissään, \"EIII!!\"<br>\n<br>\nLe-Matoranit ampuivat Skakdia monesta eri piilopaikasta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":614,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-22T17:08:00.000Z","content":"<strong>Klaanin saaren metsiköt</strong><br>\n<br>\nParisenkymmentä moottoriajoneuvoa kiisi halki metsän valtavalla nopeudella. Erilaisia havu- ja lehtipuita näkyi pari sekuntia ennenkuin ne olivat taas kaukana takana. Esteiden väistely vaati ajajien kaiken taidon.<br>\n<br>\n\"Ideoita miten me karistamme nuo!\", Matoro huusi moottorien äänien läpi. <br>\n\"Ei mitään tietoa!\", lähellä oleva Joy huusi yhtä kovaa takaisin.<br>\n\"Mikäs tässä on ollessa!\", Kapura huusi sarkastisesti moottorin äänien ja konekiväärinsä papatuksen yli.<br>\nJotain räjähtää kovaa takana. Nazorak-ajoneuvo oli ilmeisesti osunut puuhun.<br>\n<br>\n\"EDESSÄ ON JOKI!\", Suga huusi yhtäkkiä.<br>\n\"Mitä teemme!\", Kapura huusi vastaan.<br>\n\"Olemme tuon pohjassa n. puolen minuutin kuluttua.\", Matoro puhuu puoliääneen.<br>\n\"MITÄ SANOIT?\", hänen vieressään istuva Suga kysyi.<br>\n\"Sain juuri niin älyttömän idean, että se voisi jopa toimia!\", jään toa huusi. \"Joy, Saraji, pyshätykää ettete syöksy jokeen!\"<br>\n<br>\nHän nappasi vyöltään kelan prototeräskaapelia. Samaa, mitä hän käyttää harppuunassa. Matorolla on aina varakaapelia mukana.<br>\nHän sitoo välittömästi kaapelin jeepin alustaan ja asettaa tarttumakoukun ranteensa laukaisimeen. Harppuuna lähtee lentoon korkeiden puiden luo ja kietoituu havupuun runkoon. <br>\n<br>\nVaijeri kiertyi puuta vasten, kääntäen jeeppiä puun ympäri nopeasti. Neljälle matkustajalle oli täysi työ pysyä ajopelin kyydissä sen käätyessä 180 astetta. Matoro irroittaa vajerin autosta, joka lähtee ajaamaan täysillä kohti takaa-ajajia. <br>\n<br>\nMatoran toien välissä kiljui kurkku suorana. Ajajtkin tajusivat, että he törmäävät tällä menolla joko puihin tai torakoihin. Ennenkuin jään toa ehtii kääntää rattia, jeeppi iskeytyy nokka edellä nazorak-buggyyn. Nazorakien pienempi ajoneuvo pyörähtää ympäri sivusuunnassa, aiheuttaen räjähdyksen osuessaan puuhun. Matoro repi ohjauspyörää välttääkseen törmäyksen puuhun. Koko ajoneuvon etuosa on kärsinyt. Etulasi on ties missä, ajovalot jossakin, puoli konepeltiä vinossa, etupuskuri puoliksi irti.<br>\n<br>\nJoy ja vahkit ovat tällä välin kääntäneet ajokkinsa ja ajavat poispäin joesta. Edessäpäin vallitsee täysi kaaos, kun Nazorakit yrittävät käännellä ajokkejaan puolituhoutuneen jeepin perään. <br>\n<br>\n[spoil]Nuh. Ei tullut kovin pitkä. [/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":615,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-01-23T11:37:00.000Z","content":"<strong>Takauma</strong><br>\n<br>\nMatoran hyppeli hyppynarulla. Hän kaatui. Hän muisti nähneensä jonkun, jonkun toamaisen olennon. Olento tuli lähemmäksi. Hän auttoi Matoranin pystyyn.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" class="youtube-player" type="text/html" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/iwGFalTRHDA?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/iwGFalTRHDA?rel=0</a>" frameborder="0" allowFullScreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"TROLOLOLOLOLO!\" Toa alkoi laulaa.<br>\n<br>\nMatoran juoksi pakoon. Hän törmäsi puuhuun ja menetti muistinsa.<br>\n<br>\n\"Herätys, herätys!\"<br>\n<br>\n<strong>Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\n\"Herää, Konguboss, herätys\"<br>\n<br>\n\"Mitä oikein tapahtui?\" KooBee kysyi.<br>\n<br>\n\"Menetit muistisi hetkeksi\", Matoran kertoi \"anna kuin keitän sinulle teetä.\"<br>\n<br>\nToa seurasi Matorania, he istuivat pöydän ääreen.<br>\n<br>\n\"Mitä teetä sinä otat?\"<br>\n<br>\n\"Voisin ottaa vihreää teetä\"<br>\n<br>\n\"Tässä\", Matoran sanoi \"ole hyvä!\"<br>\n<br>\nKonguboss ja Matoran juttelivat hetken. Matoran kertoi Toalle linnoituksesta joka sijaitsee eteläisellä saarella.<br>\n<br>\nKonguboss lähti matkaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":616,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-01-23T14:52:00.000Z","content":"<strong>Järvi, sisämaassa</strong><br>\n<br>\nUmbra ja Glatorianking, sekä Umbran Fikou tutkailivat kuusen latvasta Zyglakien tukikohtaa. Joukkio oli päättänyt päättänyt tutkia ennen kuin hutkia, koska Zyglakit olivat vaarallisia olentoja, ja heillä oli ulottuvuusporttitykki. Umbra oli huomannut erään vakoiluoperaationsa aikana että valkomusta, yksisilmäinen Zyglak, nimeltään Flygel käytti usein tykkiä, muiden huomaamatta. Tämä oli hyvä tieto, koska tykillä ei ainakaan olisi mitään erikoislaatuista vartijointia.<br>\n<br>\nJoukkion alapuolella, muutama Zyglak kiiruhti veteen. Olennot hyppäsivät mutaveteen ja sukelsivat linnoituksen uumeniin. Tätä kolmikon pitäisi soveltaa tehtäväänsä.<br>\n<br>\nUmbra oli pannut merkille Zyglakien vedenpuhdistamogeneraattoripatolaitoksen, joka oli rakennettu toisen laskujoenhaaran eteen. Yhdellä vakoiluoperaatiolla, Umbra oli kohdannut Kirilä kantavan Matoranin, joka oli päättänyt kostaa Zyglakeille, koska nämä olivat saastuttaneet hänen kylänsä juomaveden \"puhdistamon\" avulla. Matoran oli lähtenyt omille retkilleen, kehittelemään suunnitelmaansa vihollistensa tuhoamiseen.<br>\n<br>\n\"Meidän on aika lähteä veteen\", Umbra sanoi, hypäten alas puusta. Käyttäen painvoimakykyjään, Matoran sai laskeuduttua ääneti. Qewa laskeutui seittinsä varassa alas puun oksalta ja Umbra käytti voimiaan Glatoriankingiin, joka putosi puun oksalta. Valkoinen Toa putosi hiljakseen maahan, lähes ääneti.<br>\n<br>\n\"Kiitos painovoimavoimiesi, en rysähtänyt maahan\", Gekko kiitti. <br>\n<br>\n\"Ole hyvä vain kaveri. Mutta nyt meillä on kiire. Ties mitä Flygel on saanut selville aseen käyttötarkoituksista\", Umbra kertoi ja lähti johdattamaan ystäväänsä veden ääreen. <br>\n<br>\nMuta lätisi kaksikon jalkojen alla kun he kävelivät kohti vettä. Fikou peitti jaloillaan heidän jälkensä, etteivät Zyglakit saisi selville tunkeilijoita.<br>\n<br>\n\"Olet ovela pieni Fikou\", Gekko sanoi Qewalle, joka hyppi mudassa.<br>\n<br>\n\"Nyt tarkkana, Glatorianking\", Umbra sanoi. Matoran laski mustan jalkansa mutaiseen ja kylmään järviveteen. Vesi ei tuntunut kauhean houkuttelevalta, mutta mitä muutakaan toivoa hänellä olisi löytää tiensä takaisin kotiinsa. <br>\n<br>\nOllen pian kaulaansa myöten vedessä, Umbra hoputti Glatoriankingiä tulemaan perässään. Valon Toa laskeutui veteen, katsoen haikeasti metsää. Jos hän kuolisi tänne veden alle, ruumista ei löydettäisi varmaan koskaan. <br>\n<br>\nFikou hyppäsi viimeisenä veteen. Arasteleva hämähäkki ei ollut mikään Boggarak, joka olisi omiaan vedessä. Seuraten kuitenkin uskollisesti isäntäänsä, hämähäkki hyppäsi veteen. Keltainen hämähäkki sukelsi veteen ja keräsi ilmakuplia päänsä ympärille, jonka jälkeen Rahi kiinnitti ne paikoilleen hienonhienolla seitillään. Tämä riittäisi Rahille joksikin aikaa.<br>\n<br>\n\"Seuratkaa minua\", Umbra sanoi, sukeltaen pinnan alla oleviin syvyyksiin. Umbra laittoi mechalaitteistonsa päälle, ja ropellit alkoivat käynnistyä. Ne antoivat Umbralle nopean ja äänettömän tavan kulkea vedessä. <br>\n<br>\nKolmikko ui hiljaa vedessä kohti vedenalaista tukikohtaa. He eivät tajunneet kuinka syvä järvi todellisuudessa oli. Järven todelinen syvyys oli monta sataa bioa ja järven syvimpään kohtaan oli perustettu Zyglakien kotarakennelmista tehty linnoitus, joka ylsi aina järven pintaan asti.<br>\n<br>\nUmbra johdatti ystävänsä vesikasviviidakkoon, jonka suojista he vakoilivat Zyglakeja, jotka menivät sisään linnoitukseen. Oviaukolla oli kaksi Zyglak vartijaa, jotka käyttivät kilpiä ja Zyglakien erikoisuuksia, räjähtäviä keihäitä. Zyglakit myös pitivät sarvekkaita kypäriä.<br>\n<br>\n\"Kuinka pääsemme noiden olentojen ohitse?\" Glatorianking kysyi, osoittaen Zyglakeja. <br>\n<br>\nUmbra mietti. Veden alla taistelu oli jotain mitä hän ei ollut ennen kokeillut. Hän katseli linnoitusta joka oli tehty kallioista, koralleista ja puunrungoista. Ilmakuplat pitivät linnoituksen kasassa ja kotarakennelmia oli kyhätty kasaan köysillä ja valkoisilla ketjuilla.<br>\n<br>\nUmbra alkoi hiipiä mukanaan olevien vesikasvien kanssa pitkin merenpohjaa. Hän oli nostanut painoaan että pystyi kävelemään pohjaa pitkin. GK oli mennyt suureen kotilonkuoreen ja naamioitunut kaksikko lähestyi linnoitusta kokoajan.<br>\n<br>\nPäätyen hiljaa hiipien kallionkielekkeen taakse piiloon, joukkio tutki tilannetta. Zyglakeja ei näkynyt muualla kuin nuo kaksi jotka vartioivat oviaukkoa. Tämä olisi otollinen yllätyshyökkäyksen paikka.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":617,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-01-23T20:31:00.000Z","content":"<strong>Klaanin saari, hevonkuusi</strong><br>\n<br>\nJeepin vauhti alkoi hidastua ja Sarajin ja Killjoyn mopedit kurvasivat sen vierelle. Äsken valinnut takaa-ajo oli yllättäen muuttunut romuralliksi.<br>\n<br>\nAjo jatkui, mutta tällä kertaa entistä sekavammissa merkeissä. Ajoneuvot ajelivat ristiin rastiin toistensa ympärillä, kuitenkaan uskaltamatta avata tulta, peläten osuvansa omiin.<br>\n<br>\nViimein Klaanilaiset saivat rivinsä kuntoon ja ajoneuvot suuntasivat nyt joen myötäisesti. Ongelmaksi koitui jeeppi, jonka vauhti ei enää tuntunut riittävän pitääkseen Nazorakeja kunnolla takanaan. Silloin Matoran, joka oli saanut itsensä koottua, ilmoitti tulevasta:<br>\n<br>\n\"Jos satutte tietämään, tuolla edessä on jyrkänne ja ME KAIKKI KUOLLAAN!\"<br>\n<br>\nSuga ja Matoro katsahtivat toisiinsa. Kapura roikkui nyt tykkitornista pää alaspäin. \"Mitäs nyt sitten tehdään?\"<br>\n<br>\nKilljoy ja Saraji kaasuttivat jeepin vierelle, samalla kun Nazorak-ajoneuvot ottivet heidät jälleen kiinni.<br>\n<br>\n\"Matoro, onko sinulla vielä kaapelia harppuunaasi?\", Saraji kysyi.<br>\n<br>\nMatoro alkoi tutkimaan asiaa ja ilmoitti kaapelia olevan vielä pari metriä.<br>\nNopean sananvaihdon jälkeen sekä Saraji, että Killjoy ja Vahki tarttuivat ei-ohjaavista käsistään jeeppiin ja merkillisen näköinen könttä ajoneuvoja ja matkustajia ajoi kohti jyrkänteen reunaa.<br>\n<br>\nNazorakit ihmettelivät tätä uutta merkillistä muodostelmaa, mutta jatkoivat päättäväisesti kiihdyttämistä kohti sankareita. Killjoy ja vahki hyppäsivät roikkumaan jeepin rangoista. Killjoy roikkui siitä nyt yhdellä käsikoukulla, voidakseen näppäillä rannepaneeliaan. Lopulta hän irroitti sen ja täräytti sen kiinni jeepin pohjaan. Saraji teki samoin ja nyt Nazorakit saivat väistellä kahta hylättyä moottoripyörää ja jahdata seitsemän henkilön kansoittamaa jeeppiä.<br>\n<br>\nJyrkänne oli nyt vain enää parin sadan metrin päässä ja Nazorakien jalat alkoivat poistua kaasupolkimilta. Jeeppi kiisi suoraan jyrkänteeltä alas ja muutaman mekaanisen piippauksen jälkeen, se räjähti taivaan tuuliin. Nazorakit katsoivat hölmistyneenä, kun tuhoutunut jeeppi tippui alas laaksoon. Mikään ei olisi voinut selvitä siitä.<br>\n<br>\nVähän ajan kuluttua naureskelevat ja omahyväiset Nazorakit poistuivat paikalta, napaten hylätyt moottoripyörät mukaansa.<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n\"Kapura sinun jalkasi painavat niskaani.\"<br>\n<br>\n\"Ai, anteeksi...\"<br>\n<br>\nMatoro roikkui jyrkänteenseinämästä harppuunansa avulla ja roikkui henkensä kaupalla kaapelista. Tämän jaloista roikkuva Summerganon, tämän jaloista roikkuva Kapura, tämän jaloista roikkuva Saraji, tämän jaloista roikkuva vahki ja tämän jaloista roikkuva Killjoy ja tämän olkapäällä kököttävä Matoran koettivat pitää itsensä liikkumatta. Matoron tuskanhuudot saivat porukan havahtumaan.<br>\n<br>\n\"En jaksa enää, liikaa painoa.\"<br>\n<br>\n\"Killjoy, sinähän osaat lentää pirkule vie! Miksi sinä tässä roikut?\", Kapura huusi.<br>\n<br>\nKilljoy hämmentyi tästä kysymyksestä ja alkoi ihmetellä itse samaa. Hän käynnisti moottorinsa, tarttui vahkiin, josta roikkui ja kuljetti tämän ja Matoranin ylös kielekkeelle.<br>\n<br>\nVähän ajan kuluttua loputkin tiimistä oli saatu kielekkeelle ja he saivat hetken ihailla maisemia.<br>\n<br>\n\"Hyvä että sinulla oli vielä noita pommeja Joy. Nyt ne eivät ikinä saa tietää meidän selvinneen\", Matoro naurahti.<br>\n<br>\n\"Se oli viimeiseni... ja Klaanilla ei ole oikeita tarvikkeita saada tehtyä noita lisää... olisi pitänyt tajuta hankkia Xialta tarpeita. Onneksi sinulla on tuo kätevä harppuuna... se on palvellut aika isoa osaa tällä matkalla.\" <br>\n<br>\n\"Näettekö, tuolla kaukana, tuo korkea juttu\", Kapura keskeytti, \"Se on Komentotorni. Klaani on siellä. Olemme miltei kotona.\"<br>\n<br>\nSummerganon ei voinut olla peittelemättä hymyään, vaan kääntyi muihin päin leveän hymyn kera:<br>\n<br>\n\"Olemme tulleet kotiin.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":618,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-24T16:26:00.000Z","content":"<strong>Klaanin saari, hevonkuusi</strong><br>\n<br>\n\"... tai sitten emme.\", Matoro totesi vakavana \"Vilkaiskaas uusiksi. Se on majakka tuolla rannalla.\"<br>\n<br>\n\"... miksi majakka on aivan kuin Klaanin komentotorni?\", Kapura ajatteli ääneen.<br>\n\"Ehkä he ovat suuria fanejamme.\", Killjoy totesi. Tiimin ilmeet olivat pettyneet, mutta he tiesivät olevansa vielä kaukana Klaanista.<br>\n<br>\n\"Alkajaisiksi meidän pitäisi selvittää missäpäin saarta olemme.\", Summerganon selosti asiallisella äänellä.<br>\n\"Ehkä majakassa on matoraneja. Heiltä voisi saada ohjeita.\", Kapura ehdotti.<br>\n<br>\nLyhyen matkan ja kuusikon ylityksen jälkeen kuusikko saapui majakalle. Se oli korkea, harmaan värinen torni, tosin huomattavasti Klaanin vastaavaa pienempi. Kaukaan auringonvalo heijastui kuperaan pintaan, saaden sen näyttämään valkoiselta.<br>\nKilljoy etummaisena koputti suureen puuoveen. Hetken hiljaisuuden kuluttua lyhyt olento avasi oven. Se on mustan ja sinisen värinen ja kantaa kanohi Eldaa.<br>\n<br>\nMatoran, tai itseasiassa orton, paljastui majakan pitäjäksi. Tämä neuvoi klaanilaislle reittiä ja ohjeisti matkaamaan rantaa pitkin. Matkaa Klaaniin olisi useammankymmentä kioa.<br>\nTämä tietäisi lisää kävelemistä.<br>\n<br>\nKlaanin saarella ilma oli kerrassaan hyvä. Aurinko paistoi ja tuuli puhalsi leppoisasti hiekkarannalla. <br>\n<br>\n\"No hei, selvisimme sentään hengissä koko seikkailun ajan.\", Matoro selitti. Muu tiimi ei ollut ihan yhtä puhetuulella kuin hän. Kaikkien päässä liikkui mitä erilaisimpia ajatuksia.<br>\n<br>\n<em><br>\nMissähän Nimda on?<br>\nMitä ruokaa Klaanissa on tänään?<br>\nTässä menee vielä ikuisuus...<br>\n</em><br>\n<br>\n\"No, totta. Meillä oli tuuria kun olemme vielä yhtenä kappaleena.\", Killjoy vastasi.<br>\n\"Hei, tietääkö kukaan minne se yksi matoran katosi?\", Suga kysyi yhtäkkiä.<br>\n\"Olisikohan jäänyt majakalle.\", Kapura arveli. \"Ei sille kuinkaan käy.\"<br>\n\"Klaanin olot ovat muuttuneet valtavan nopeasti. Pari vuotta sitten teimme tämäntyyppisiä tehtäviä pari kertaa vuodesta. Tämä on jo toinen vaarallinen tehtävä lyhyessä ajassa.\", Summerganon aloitti puheen.<br>\n<br>\nMatorolle piirtyi mieleen lähiaikojen tapahtumia. Sen valtavan torakka. Sen sihisevän makutan paljastus Nazorakien alkuperästä. Metallikartiot. Kokemukset Vuorella. Outo välikohtaus sillä trooppisella saarella.<br>\n<br>\n\"Minusta tuntuu välillä siltä, että joku meitä viisaampi seisoo jatkuvasti taustalla ja siirtelee meitä kuin shakkinappuloita.\", Matoro sanoi yhtäkkiä hiljaisuuden jälkeen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":619,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-01-24T17:50:00.000Z","content":"<strong>Klaanin saari, hevonkuusi</strong><br>\n<br>\nMatoron lausahdusta seurasi tosiaan miettelieäs hiljaisuus. Hetken päästä Kapura totesi jotain sanoakseen, että \"olipa hyvin sanottu\". Lopulta Killjoy rikkoi hiljaisuuden kunnolla.<br>\n<br>\n\"Totta. Kun puhutaan Nimdasta, torakoista ja kaikista välikohtauksista, on ihan selvää, että olemme isoissa ympyröissä. Jotain on tekeillä. Mutta vaikka meitä siirreltäisiin kuin nappuloita, kuten Matoro sanoi, voimme yhä muuttaa 'pelin' kulun. Tuskin <em>se</em>, mikä tämän kaiken takana seisoo, on ajatellut kaikkea tekemäämme etukäteen.\"<br>\n<br>\n\"Puhut viisaita sanoja.\", Matoro vastasi ja muut nyökkäilivät. \"Niin. Huolimatta siitä, että tässä piilee mahdollsiesti jotain takana, emme voi antaa sen vaikuttaa tekemisiimme. Jos me olemme nappuloita pelilaudalla, olemme me ne nappulat, jotka voittavat. Vain me voimme päättää, mihin päivämme käytämme, sitä ei määrää kukaan ja on selkämme takana kudottu millaisia juonia tahansa, selviämme voittajina...\", Suga aloitti.<br>\n<br>\n\"...'taistelusta', josta emme oikeastaan pitkällä tähtäimellä paljoa tiedä.\", Kapura lopetti Sugan puolesta kepeästi.\"<br>\n<br>\nSeurue talsi hiljaa rantaa myöten jutellen niitä näitä, lähinnä tavan ja tunnelman ylläpitämisen vuoksi. He tunsivat olevansa turvassa, mutta väsyneitä he olivat. Tulevaisuus ja menneet tapahtumat mietityttivät ja vaikka he olivat omasta mielestään turvassa, oli matkaa vielä taitettavana. Viimeinen taival Klaanin linnaketta kohti, jossa he voisivat istahtaa klaanilaistovereidensa kanssa pöytään nauttimaan virvokkeita, kertomaan seikkailustaan ja lepäämään. Sillä vaikka heissä oli virtaa vaikka linnakkeelliselle sotureita jakaa, alkoivat matkan rasitukset tuntua. Eivät tuskana tai epätoivona tai tarmon puutteena, vaan uneliaisuutena. Vaikka heitä väsytti ja he välillä jopa laahustivat, oli heidän olonsa raukea. Miten hienoa olikaan tuntea inhimmillistä väsymystä kaikkien matkan tuskien jälkeen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":620,"creator":"BD","timestamp":"2011-01-26T16:14:00.000Z","content":"<strong>Järvi, Zyglak linnoituksen porteilla</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" class="youtube-player" type="text/html" width="150" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/IRzEqkx4hcM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/IRzEqkx4hcM</a>" frameborder="0" allowFullScreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Auh... pääni, taas jotain...”, GK sanoi raapien hetken päätään.<br>\n<br>\n”Meillä on isompiakin murheita kuin päänsärky”, Umbra vastasi hämmentyneenä.<br>\n<br>\nQewa katsoi närkästyneenä isäntäänsä.<br>\nFikou hyppäsi Umbran olkapäälle ja sitten kaksi yrittivät hiipiä huomaamatta, parhaansa mukaan.<br>\n”Ainut ongelmallinen asia suuressa koossa taitaa tosiaankin olla kova ääni.”, Glatorianking sanoi:<br>\n<br>\n”Mitäs me nyt teemme...<br>\nEn usko, että nämä ovat mitään verrattuna siihen pahaan kaksoisminääni. Miksi emme siis hyökkää?”.<br>\n<br>\n”Sitä olikin vain yksi, näitä on kaksi ja se ei tosiaankaan suuttunut niin paljon kuin olisi voinut, ehkä siinä oli rajoituksia tai jotain, Zyglakit sen sijaan ovat sellaisia, että yhden kellistäminen vaatii oveluutta, olemme erittäin vaarallisessa paikassa-”, Umbra sanoi, mutta katseet keskeyttivät hänet.<br>\n<br>\nVartijat äkkäsivät happikuplia ja olivat valmiita katsomaan lähempää, mutta GK napppasi kalan ja ohjasi sen kohti zyglakeja epäilysten välttämiseksi.<br>\n<br>\n”-Miedän pitänee päästä niiden taakse, muuta vaihtoehtoa ei ole. Minä tunnen nämä otukset sinua paremmin, jos minä menen ensiksi niin voit aina yrittää auttaa minua”,Umbra jatkoi.<br>\n<br>\n”Minulla ei ole hajuakaan näistä otuksista ja meillä on suunnitelma, joka ei edes ole suunnitelma, pidän itse suorasta hyökkäyksestä, ennemin tai myöhemmin nuo kuitenkin nappaavat meidät, estämättä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":621,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-01-26T20:57:00.000Z","content":"<strong>Klaanin telakka, Komentohuone</strong><br>\n<br>\nViime päivien aikana ajatus Nynrahista ja kuljetusten loppumisesta oli vaivannut Keetongun mieltä. Vaikka tapahtumat torakkarintamalla olivat olleet hiljaisia, laajempi sota oli ilmeisesti tulossa, ja Nynrahin möröiltä tilattu alus olisi tärkeä. Keetongu oli päättänyt ottaa kaksi rohkeaa Matorania mukaan ja lähteä pikamatkalle Nynrahille nopealla, pienehköllä höyryrahtilentoaluksella. Hän oli kutsunut laivaston johdon koolle kertoakseen suunnitelmistaan. Hän esitti, että Tehmut ottaisi väliaikaisjohdon matkan ajalta, mutta Keetongu yrittäisi olla viestintälaitteiden kanssa mahdollisimman paljon yhteydessä Klaaniin.<br>\n<br>\n\"Mutta ajat ovat vaaralliset, ja juuri nyt laivastolle on tarvetta. Matoranit tarvitsevat suuremman johtajan, joka nostaa työmoraalia ja hätätapauksissa vaikka taistelumoraalia\", Tehmut selitti. Hän oli Matoran kuten muutkin Keetongua lukuunottamatta laivastossa. Hän oli vielä huomattavan pieni Matoran, ja vaikkei hän ollutkaan syntynyt johtajaksi, hän osasi tehdä päätöksiä tiukissa paikoissa. Hän oli myös hyvä taktikko.<br>\n<br>\n\"Eikö Toa Hemiljou ollut aikoinaan Laivastossa? Hän olisi hyvä varajohtaja laivastolle! Suuri Toa ja Klaanin Sotien veteraani! Häntä rivimiehet seuraisivat!\" selitti Wepon, toinen vastapalkatuista Ta-Matoraneista innoissaan. Hän oli liittynyt laivastoon kolmisen vuotta Hemiljou-välikohtauksen jälkeen.<br>\n<br>\n\"Hemiljou? Suuri Toa ja Klaanin sotien veteraani? Hän työskenteli rahtilaivastossa kolme viikkoa, koska oli pahasti veloissa Frakerakk-Skakdille. Sille, joka pitää peliluolaa eräällä Admininaukion sivukujalla.\", Tehmut sanoi.<br>\n<br>\n\"Minä muistan hänet! Hän pinosi kaikki kontit hutiloiden. Muistan, kun Frakerakk nosti hänet seinälle sen jälkeen, kun \"Suuri Toamme\" oli käyttänyt palkkarahansa terästettyyn rommiin Keskiuudessa Kievarissa\", sanoi vanhempi rahtilastaaja Kormakh.<br>\n<br>\n\"Terästettyyn rommiin?\" Tehmut kysyi. <br>\n<br>\n\"Joo, Keskiuuden erikoinen. Keskiviikkoisin puoleen hintaan. Hyvää, jos et ota liikaa.\"<br>\n<br>\n\"Hemiljouta ei näkynyt sen jälkeen.\"<br>\n<br>\n\"Minä pidän enemmän Vanhasta Kievarista. Sopivan välimatkan päässä Frakerakkin luolasta.\"<br>\n<br>\n\"Frakerakkin pelit on peukaloituja.\"<br>\n<br>\n\"Sinulla on vain huonoa tuuria.\"<br>\n<br>\nKeetongu nousi seisomaan. Matoranit vaikenivat.<br>\n<br>\n\"Selvä sitten. Lähden huomenna.\" <br>\n<br>\n<em>Hassut pikku Matoranit. Kumpa ei olisikaan mitään sotaa.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":622,"creator":"Donny","timestamp":"2011-01-26T21:42:00.000Z","content":"<strong>Sukellusvene</strong><br>\n<br>\nSnowie oli palannut sukellusveneen käytävällä nuokkuvan Mäksän luo. Lumiukko istahti silmänsä sulkeneen ilman Toan viereen ja tapitti tätä odottavan näköisenä. Hetken kestäneen hiljaisuuden jälkeen Ämkoo avasikin silmänsä.<br>\n<br>\n\"No?\"<br>\n\"Aiotko jatkaa?\"<br>\n\"En.\"<br>\n\"Kiiiiltti.\"<br>\n\"Hmph.\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<em><br>\nSateen pahoinpitelemä kallioiden ympäröimä savimaa osoittautui hyvin upottavaksi. Vihreä Toa asteli varovasti pitkin kuramaasta pilkottavia kiviä, pysytellen täten upottavan maan ulottumattomissa. Välillä ilman Toa oli vähällä liukastua, sillä kiviä ei ollut lainkaan helppo havaita iltahämärän laskeutuessa maaston ylle.<br>\n<br>\n\"Herka, olen täällä!\", Ämkoo huusi pimeyteen. Vastausta ei kuulunut.<br>\n<br>\nÄmkoo kirosi hiljaa mielessään. Typerä tulipää oli haastanut hänet kaksintaisteluun, vaikka lopputulos oli jo selvä. Ja missä Herka edes oli? Kaksintaistelupaikaksi sovittu ikivanha louhos epäilytti Ämkoota siinä missä myös vastustajan puuttuminenkin. Jokin oli vialla.<br>\n<br>\nÄkkinäinen jyrähdys sai Ämkoon miltei horjahtamaan nurin. Toa ehti juuri ja juuri väistää takaansa hyökänneen valtavan rahin iskun. Kuma-nui syöksyi Toaa kohti valtaisan hammasrivistönsä kera.<br>\n<br>\nÄmkoo karjahti ja keskitti elementti-iskun suoraan kohti rahin suurta päätä. Olento ei kuitenkaan välittänyt iskusta vaan paiskasi Toan maata vasten. Sitten Kuma-nuin eturaajat painoivat Ämkoon rintapanssaria, saaden Toan uppoamaan koko ajan syvemmälle saveen.<br>\n<br>\n\"Kas, sinä tulit\", kuului Herkan ääni kallioiden päältä.<br>\n\"Kiroan sinut, saasta!\", Ämkoo sai sanotuksi pistävän kivun vallatessa vihreän Toan kehon. Kuma-nui valmistautui syömään saaliinsa.<br>\n<br>\nHerka ei vastannut. Kateuden rappeuttama tulen Toa katseli ilmeettömänä valtavan rahi-pedon toimia.<br>\n<br>\n- - -</em><br>\n<br>\nLumiukko tuijotti Mäksää ihmeissään.<br>\n<br>\n\"Menikö hän niin pitkälle?\"<br>\n\"Meni\", Ämkoo vastasi ja laski katseensa lattiaan. <br>\n\"Mitä sitten tapahtui?\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<em><br>\nÄmkoo taisteli kaikin voimin suuren rahin voimia vastaan. Ihme kyllä, Toa sai toisen kätensä vapaaksi ja vei tämän nopeasti miekkansa kahvalle.<br>\n<br>\nHerka ei ollut uskoa silmiään kun Ämkoon miekka upposi syvälle rahi-pedon kaulaan. Olento karjui raivoissaan ja syöksähti sitten pois Ämkoon päältä. Ilman Toa nousi seisomaan huohottaen äänekkäästi.<br>\n<br>\n\"Noniin\", Ämkoo aloitti. \"Tule tänne.\"<br>\n<br>\nHerka ei ehtinyt vastata. Ämkoo ampaisi juoksuun ja pääsi pitkällä elementtienergian siivittämällä loikalla Tulen Toan vierelle.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nHerka toipui nopeasti järkytyksestä ja taisteli raivoisasti minua vastaan. Olin hänelle kuitenkin liian vahva vastustaja, huolimatta Kuma-nuin minulle aiheuttamista vammoista. Lopulta paiskasin tulen Toan samaan saviloukkoon johon tämä oli itse hetki sitten minut huijannut.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nHerka sai juuri ja juuri henkeä pudottuaan korkean jyrkänteen huipulta suoraan upottavaan savivelliin. Toa rimpuili ja karjui, yrittäen epätoivoisesti nousta ylös. Herkan liikehdintä kuitenkin vain nopeutti uppoamista.<br>\n<br>\nSilloin Kuma-nui tuli taas esiin. Haavoittunut rahi näki maassa rimpuilevan olennon, syöksyi tätä kohti ja käytännössä katsoen talloi tämän hengiltä. Toan karjunta hiljeni ja päättyi lopulta kokonaan.<br>\n<br>\nÄmkoo ei vaivautunut edes katsomaan. Hän oli jo hetki sitten kääntynyt loitommas ja lähtenyt kävelemään sinne, missä oletti muiden tiimiläisten olevan.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nLeiriin päästyäni sain huomata, että kaksi tiimiläistäni eivät olleetkaan siellä. Sateen pehmittämään maahan jääneet jäljet antoivat olettaa kaikista pahinta. Seurattuani niitä hetken aikaa löysin Atyan ja Tharkonin sieltä, missä olin juuri itsekin ollut.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nTharkon polvistui maassa makaavan ruumiin vierelle ja katseli tämän saamia vammoja. Useat miekan aiheuttamat viillot kertoivat oitis, että Toan kuolema ei ollut pelkästään Atyan juuri surmaaman rahin syytä.<br>\n<br>\nAtya kääntyi katsomaan louhoksen laidalle ilmestynyttä hahmoa. Ämkoo katsoi johtajaansa suoraan silmiin.<br>\n<br>\n\"Miksi?\", Atya kysyi kylmästi. Ämkoo ei ollut varma, mitä vastaisi.<br>\n\"Se oli hän. Hän haastoi minut ja-\"<br>\n\"Miksi sinä suostuit?\"<br>\n\"Minä-\"<br>\n\"Anna miekkasi.\"<br>\n\"Mitä?\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nAtya teki minulle hyvin selväksi, että en ollut enää osa ryhmää. Olin hänen mukaansa väärinkäyttänyt voimiani, enkä siksi ollut enää kelvollinen kantamaan turagan minulle lahjoittamaa miekkaa, taikka edes kuulumaan Atyan johtamaan Toa-tiimiin.<br>\n<br>\n- - -<br>\n</em><br>\nSnowien ilmettä oli vaikea määritellä. Lumiukon pään sisällä vallitsi Ämkoon arvion mukaan tällä hetkellä jonkinlainen hyvin hämmentävä ja ristiriitainen tunnetila.<br>\n<br>\n\"Tiedän tehneeni väärin\", Ämkoo sanoi lopulta.<br>\n\"Tuota... Miekkahan oli yhä sinulla?\", Snowman kysyi hieman epäröivällä äänellä.<br>\n\"Ah, niin. Minä en totellut.\"<br>\n<br>\n- - -<em><br>\n<br>\nEn antanut miekkaa takaisin, vaan pakenin. Atya ja Tharkon eivät saaneet minua pysäytettyä, sillä olihan minulla ilman elementtivoiman lisäksi käytössäni yhä vieläkin kantamani kanohi Miru. Pakenin saaren rannalle ja loittonin sitten merelle veneellä, jolla yleensä taitoimme yhdessä matkaa.<br>\n<br>\nSamalla kun elementtikykyni puhalsivat tuulta veneen purjeisiin, mietiskelin ankarasti tulevaisuuttani koskevia asioita. Mitä tekisin? Käytännössä katsoen murhasin entisen tiimitoverini, minut erotettiin ryhmästäni ja kaiken lisäksi varastin legendaarisen aseen. Oliko minulla edes oikeus elää?<br>\n<br>\nPäiväkausia matkattuani olin tehnyt päätökseni. Vaikken enää ollut osa Atyan ryhmää, saatoin silti tuoda maailmaan vielä paljon oikeutta. Aloin kiertelemään eri saarilla ja mantereilla, auttaen matkani aikana useita matoran-tahoja. Näiden matkojen aikana sain myös itselleni läjäpäin uusia vihollisia, joista merkittävin...<br>\n<br>\n- - - </em><br>\n<br>\n\"Makuta?\", Lumiukko arvasi. Ämkoo virnisti.<br>\n\"Niin\", ilman Toa vastasi. \"Vietin pitkän ajan eräällä saarella, joka kärsi paikallisen Makutan hirmuvallasta. Moneen kertaan onnistuin kuin ihmeen kaupalla vesittämään tämän suunnitelmat ja pelastamaan paikalliset matoranit. Vihollisuutemme huipentui lopulta kaksintaisteluun.\"<br>\n\"Silloin sait haarniskasi?\", Snowie jatkoi arvailuaan. Mäksä vastasi nyökkäämällä.<br>\n\"Siitä taistelusta riittäisi tarinointia pitkäksi aikaa. En kuitenkaan aio syventyä nyt siihen, vaan kerron mitä sen jälkeen kävi...\"<br>\n<br>\n- - - <em><br>\n<br>\nKanohi-haarniska. Makutan kanssa tapahtuneen yhdistymisprosessin aikaansaama keho, joka mahdollisti kuuden kanohi-kyvyn samanaikaisen hallinnan. Uudet voimani kartuttivat mainettani pitkin maailmaa ja lopulta Atya sai kuulla tästä.<br>\n<br>\nLienee selvää, että entinen johtajani ei pitänyt kuulemastaan. Seurasi viikkojen mittainen ajojahti, ja lopulta Toa Atya haastoi minut kaksintaisteluun saarella, joka sattumalta sijaitsi aivan Klaanin saaren lähettyvillä.<br>\n<br>\nTaistelin vastahakoisesti entistä johtajaani vastaan. Atya sen sijaan taisteli tappaakseen, olinhan sentään hänen mukaansa tappanut Herkan ja ryöstänyt jotain mittaamattoman arvokasta. Pitkä taistelu jatkui jatkumistaan, eikä Atya saanut surmattua minua.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nSaaren kylmä ja kivikkoinen ranta sopi loistavasti lohduttoman taistelun tapahtumapaikaksi. Päättäväinen veden Toa nousi yhä uudestaan epätoivoiseen hyökkäykseen, jonka Ämkoo sai kuitenkin torjuttua. Makuta-voimat hidastivat Ämkoon väsymistä, ja useat kanohi-voimat tekivät hänestä muutenkin vahvan vastustajan väsyneelle nais-Toalle. Edes Atyan valttikortiksi muodostuneet miekkatekniikat eivät auttaneet Ämkoota vastaan, sillä olihan ilman Toa käynyt aikoinaan saman taistelukoulutuksen kuin Atya.<br>\n<br>\n\"Lopeta!\", Ämkoo karjui maassa makaavalle siniselle Toalle. \"Et voi voittaa minua!\"<br>\n\"Lopetan vasta kun kuolen\", Atya sanoi raskaalla äänellä ja pakottautui seisomaan. Toa syöksi Ämkoota kohti mittavan vesipyörteen, jonka Ämkoo kuitenkin väisti vauhdikkaalla loikalla.<br>\n\"En halua tappaa sinua\", Ämkoo murisi ja laski asettaan. \"Minulla ei ole mitään sinua vastaan.\"<br>\n\"Tapoit jo yhden meistä. Mikä minun surmaamisessani sitten olisi niin vaikeaa?\", vastasi Atya kitkerään sävyyn ja kohotti katanansa. Sitten tämä syöksyi vielä kerran Ämkoota kohti ja iski.<br>\n<br>\nMiekat kalahtivat yhteen ja löivät sinistä kipinää. Pian sen jälkeen Ämkoon tähtäämä potku heitti Atyan kauemmas, ja Toa putosi mataliin ranta-aaltoihin. Atya jaksoi tuskin nousta seisomaan, ja nainen huohottikin kiivaasti polviasennossa, sulkien silmänsä.<br>\n<br>\n\"Olkoon sitten niin\", Atya sanoi.<br>\n\"Mitä?\", Ämkoo ehti vastata, mutta hiljeni sitten silkasta järkytyksestä.<br>\n<br>\nVeden Toa Atya survaisi miekkansa läpi oman rintakehänsä. Nainen huusi, kiskoi miekkaa ylemmäs ja repäisi sen sitten irti rintapanssaristaan. Toan veri värjäsi rantakivet tummemmiksi samalla kun Atya katsoi Ämkoota viimeisen kerran.<br>\n<br>\n\"Mitä sinä...\", Ämkoo sai sanotuksi, mutta sanat juuttuivat Toan kurkkuun.\"<br>\n\"Sovitan rikoksesi, jos sinä et itse sitä kerran tee\", Atya vastasi ja yskäisi verta.<br>\n<br>\nÄmkoo tuijotti kun Atya lakkasi hengittämästä. Naisen ruumis kaatui hitaasti maahan ja sitten oli aivan hiljaista.<br>\n<br>\n- - - </em><br>\n<br>\nLumiukko ei osannut sanoa mitään. Snowie vain tuijotti Ämkoota, jonka surumielinen ilme oli Snowien silmissä jotain aivan uutta.<br>\n<br>\n\"Hän tappoi itsensä\", Ämkoo toisti. \"Minun takiani.\"<br>\n\"Öh\", Lumiukko sai sanotuksi, yrittäen keksiä jotain lohduttavaa tai filosofista. Hän ei kuitenkaan keksinyt mitään.<br>\n\"Niin\", Mäksä sanoi. \"Sen pituinen se.\"<br>\n<br>\nIlman Toa nousi seisomaan ja taitteli hetken niskaansa. Sitten tämä lähti tarpomaan kohti aluksen peräpäätä, ilman mitään sen kummempaa syytä.<br>\n<br>\n\"Tharkon haki Atyan ruumiin pois\", Ämkoo totesi jostain kauempaa. \"Emme vaihtaneet sanaakaan, enkä ole nähnyt häntä sen jälkeen.\"<br>\n<br>\n\"Hän siis elää?\", Snowie sai kysytyksi.<br>\n\"Ehkä\", Mäksä vastasi ja katosi sitten sukellusveneen syövereihin.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tätä minä kutsun hätiköidyksi viestiksi.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":623,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-01-26T22:31:00.000Z","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Koska minä ja Manu olemme molemmat oman työmme jäljillä ylpeileviä syntisiä piruja(vaikkakin kiitos Umbralle avusta), tästä tuli ropen. Pisin. Viesti. Tähän. Asti.<br>\n<br>\nVaraa aikaa tämän lukemiselle. Hyvä Jumala, VARAA AIKAA. Jos sinulla on nyt kiire, lue tämä vasta kun ehdit oikeasti.<br>\nJa kun luet, keitä itsellesi kuppi kuumaa ja peräänny syvälle nojatuoliisi. Tämä on muuttunut roolipelaamisesta romaanin kirjoittamiseksi viimeistään nyt.</dd></dl>\n<strong>Baari</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/RCUY609VPEc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/RCUY609VPEc</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nWarrek oli baarissa. Hän oli siellä lähestulkoon koko ajan, mutta tämä päivä tuntui jotenkin erilaiselta. Hän oli vetämässä jo seitsemättä lasillista paikan vahvinta ainetta. Hän katseli ovelle: siitä oli ilmestynyt sisään epäilyttävän näköinen kaksikko. Tulijat olivat pukeutuneet mustiin kaapuihin, jotka peittivät heidän ruumiinsa niin hyvin, ettei Warrek pystynyt toteamaan edes, olivatko he Skakdeja.<br>\n<br>\nToinen mustakaavuista istahti rennosti baarin suurimpaan pelipöytään. Skakdit tekivät hänelle tilaa epäluuloisesti. Suurin osa oli humalassa. Mustakaapuinen tulija naksautteli rennosti sormiaan, jotka näyttivät jokainen kuuluvan eri henkilölle. Toinen tulijoista istuutui Warrekin viereen. Tämä katsoi häntä epäluuloisesti ja ryyppäsi kulauksen tuopistaan.<br>\n<br>\n\"Mitä olet vailla?\"<br>\n<br>\nKaapuhahmo naurahti huppunsa sisältä ja veti tumman vaatteen päältään. Hän jätti kaavun roikkumaan tuolinsa selkänojalle. Warrekin pupillit laajenivat, kun hän näki kaavun sisältä kuoriutuvan sinisen yksisilmäisen skakdin. Puolihumalainen salaman skakdi räpytteli ja hieroi silmiään hetken hämmentyneenä, kunnes sen suu kääntyi lämpimään virneeseen.<br>\n<br>\n\"Kappas vain\", Warrek sanoi yllättyneen innokkaana. \"Guardian! Suosikkieverstini!\"<br>\n<br>\nGuardian hymyili ja nyökkäsi. \"Kaikki muut everstisi ovat kuolleet\", hän vastasi yllättävän vakavalla äänensävyllä.<br>\n<br>\nWarrek katsoi Guardiania hetken silmiin ja kaatoi sisuksiinsa pienen hörpyn juomalasistaan. Hän hymyili leveää ja terävähampaista skakdin hymyään.<br>\n\"No silti. Suosikkini. Miten sinulla menee?\"<br>\n<br>\nGuardian nojasi rentoutuneesti tuoliinsa. \"Oletko ihan oikeasti kiinnostunut vai haluatko vain puhua?\"<br>\nWarrek tuhahti hiprakkaisena. \"Hei, älä puhu kenraalillesi tuolla sävyllä. Vaikkakin...\"<br>\nWarrek tarkkaili katseellaan Guardianin rintapanssaria. Hän tuijotti pitkään sitä kohtaa, josta Warrekin entisen everstin kunnian tähdet olivat ennen roikkuneet. Niitä ei enää löytynyt.<br>\n<br>\nWarrek nosti jalkansa pöydälle ja katsoi hiljaisena Guardiania silmin.<br>\n\"Sinä et taida enää olla everstini.\"<br>\nGuardian ei vastannut. Hän silmäili baarin likaista lattiaa.<br>\n\"Ensiksi Vartijat, sitten metsästäjät ja nyt työskentelet <em>Toan</em> alaisuudessa\", Warrek sanoi merkillisesti. \"Kamuseni. Onko sinulla juuria missään?\"<br>\n<br>\nGuardian näytti kuittaavan kysymyksen olankohautuksella ja kädenheilautuksella ja vaihtoi keskustelun aihetta todella nopeasti. \"Vieläkö sinä kulutat aikaasi tässä läävässä?\"<br>\nWarrek oli hämillään. \"<em>Läävä</em>? Näyttääkö kantapaikkani sinusta läävältä?\"<br>\n<br>\nGuardian ei vastannut. Hän käänsi katseensa pois vanhasta kenraalistaan ja tutki Kuolleen rukin tavernaa katseellaan ja haisteli tavernan ilmaa. Ilmassa leijailevaa savunhajua heikensi vain se, että tavernan ikkunat olivat aina raollaan ja viilentävää tuulta pääsi sisään. Lievän auringonvalon lisäksi tavernaa valaisi myös paikoittain muutama kynttilä, joiden valuva tali alkoi jo tulvia pöydille.<br>\nLattia oli likainen ja täynnä kolhuja. Varsinkin aivan tiskin edessä lojuvat pitkäjalkaiset metallijakkarat olivat suorastaan kaivaneet rumia jälkiä lattialautoihin. Osa lattiasta oli pyritty peittämään matoilla ja aavikkorahien selkänahoilla.<br>\n<br>\nMoerakk-nimellä kulkeva vihreä skakdi seisoi tiskin takana tyynesti puhdistaen juomalaseja töhryisellä rätillä. Moerakk oli ollut tavernan omistaja jo ennen sisällissotaa ja oli nauttinut työstään silloin huomattavasti enemmän. Tulot olivat olleet vähäisempiä ennen sotaa, mutta ainakin asiakaskunta oli ollut mukavampaa.<br>\nMoerakkin takana oli suuria määriä viinitynnyreitä ja monenlaisia pulloja. Yksi entisistä viinipulloista seisoi baaritiskillä kymmenillä lukoilla suojatun kassalippaan vieressä. Tämä pullo oli täynnä vihreää nestettä, jossa uiskenteli jotain liskomaista. Se oli Tahtorakin alkio.<br>\n<br>\nSeinällä tiskin takana oli myös suuri valkoinen kyltti. Kyltissä luki \"7 päivää viime tappelusta\" ja numeroa kykenisi vaihtamaan nopealla kädenheilautuksella.<br>\nKorkealla tavernan itäisellä seinällä oli useita täytettyjen rahipetojen päitä, jotka irvistivät vihaisesti. Myös sirpaleinen kattokruunu roikkui jostain korkealta tavernan katosta, joka oli täynnä luodinreikiä.<br>\n<br>\nGuardian kääntyi takaisin kohti vanhaa ystäväänsä. \"Kyllä näyttää\", hän vastasi. \"Mutta tulin katsomaan sinua silti.\"<br>\n<br>\n\"Oi, mukavaa\", Warrek sanoi. \"Tarjoanko sinulle juoman?\"<br>\n<br>\n\"Sinulla ei ole taaskaan rahaa, eihän?\" Guardian vastasi kohottaen oikeaa silmäkulmaansa.<br>\n<br>\nWarrek räpytteli silmiään ja etsi toisella kädellään jotain haarniskansa taskuista. Toinen käsi pysyi tiukasti juomassa. \"No eipä oikein. Mutta talo varmaan tarjoaa Warrekin ystävälle.\"<br>\n<br>\n\"Uskotko tuohon.\"<br>\n<br>\n\"Tietty uskon. Minä ja Moerakk olemme vaaanhoja kavereita. Eikö niin, Moe?\"<br>\nWarrek heilutteli melkein tyhjää lasiaan iloisesti ilmassa ja hymyili baarimikolle. Moerakk oli lopettanut lasien puhdistamisen ja selaili nyt suoraselkäisenä velkavihkoaan. Hän pysähtyi katsomaan yhtä sivua sekunneiksi ennen kuin vilkaisi Warrekia murhaavan hiljaisena.<br>\n<br>\n\"Niin, minähän sanoin\", Warrek sanoi kääntyen takaisin Guartsuun. \"Vanha kunnon Moe.\"<br>\nGuardian suoristi selkänsä. \"Warrek. Ihan rehellisesti sanottuna en ole tullut vain juomaan vanhan kamun kanssa.\"<br>\n<br>\nWarrek vakavoitui hetkellisesti. \"Niin, tietty. Sinulla on nykyään ihan oikeaa tekemistä. Klaanijuttuja, eikö.\"<br>\nGuardian nyökkäsi. \"Jep. Mutta älä sano sitä noin kovaäänisesti.\"<br>\nWarrek näytti kysyvältä. Guardian kumartui hieman vanhaa ystäväänsä kohti ja laski äänenvoimakkuuttaan.<br>\n\"Gaggulabiolla on kavereita näillä alueilla, eikö?\"<br>\n<br>\nWarrek tuhahti.<br>\n\"Guartsu hyvä. Mihin <em>skarrararriin</em> sinä olet taas sekaantunut.\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/80hF6nLyWbE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/80hF6nLyWbE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSuuressa pöydässä peli oli täydessä vauhdissa. Uusi, mustakaapuinen pelaaja pelasi erittäin hyvin, ja Skakdit olivat innoissaan saadessaan uuden pelaajan. Tulokas oli voittanut aluksi kolme peliä, pitänyt sitten taukoa pari peliä, ja nyt hän oli taas mukana. Hän oli aloittanut nollasta, laittanut suuret panokset, ja nyt hänellä oli rahaa jo saman verran kuin suurimmalla osalla Skakdeista.<br>\n<br>\nKaavun alla Makuta Nui hymyili itsekseen. Hän oli pelannut <em>srekajaa</em> ennenkin: kerran Xialla ja toisen kerran Metru Nuilla. Kummassakaan paikassa ei ollut Skakdipelaajia, mutta peli oli lähtöisin juuri Zakazilta ja oli näin ollen skakdinkielinen nimeltään. Pelissä jokainen laittoi aluksi panoksensa, ja jokainen sai päättää, osallistuiko kierrokseen, minkä jälkeen jaettiin kortit. Jokainen sai kolme korttia. Sitten pelaajat korottivat panoksia tai jättivät kierroksen, jolloin he eivät menettäneet enempää rahaa. Korotuskierroksia jatkettiin, kunnes kukaan ei enää ollut valmis korottamaan lisää. Sitten jokaiselle jaettiin kaksi korttia lisää. Sitten laitettiin lisää panosta, minkä jälkeen jaettiin vielä kaksi korttia lisää. Sitten korotettiin vielä kerran. Sitten katsottiin kortit.<br>\n<br>\nJa Manulla oli ainoa täysikäsi. Kenelläkään ei ollut värisuoraa tai nelosia. Skakdit huutelivat törkeyksiä, ostivat lisää juotavaa ja voivottelivat rahojensa menetystä. Manu kahmi saaliinsa itselleen. Guardian katseli hetken, kuinka Makuta sulloi rahoja kaapunsa taskuihin. Sitten hän kääntyi takaisin Warrekin puoleen.<br>\n<br>\n* * * <br>\n<br>\nWarrek kuunteli tarkkaan ja hiljaisena Guardianin selitystä viimeisten viikkojen tapahtumista. Guardian puhui poikkeuksellisen hiljaa, sillä aihe, jota käsiteltiin oli hyvin arkaluontoinen. Puhe Nazorakeista, Zyglakeista ja Gaggulabion joukoista ei ollut epäilyttävintä, mitä Kuolleessa rukissa saattoi kuulla, mutta tässä tavernassa oli paljon kuulevia korvia. Jutut voisivat kantautua kauas ja sitä Guardian ei nimenomaan halunnut.<br>\nGuardian kertoi tapahtumista ystävälleen niin tarkasti kuin uskalsi. Selityksessä kesti useita minuutteja ja Warrek ei kehdannut edes keskeyttää Guardiania. Näin tapahtui harvoin.<br>\n<br>\nSelityksen loputtua Warrek oli hiljaa hetken. Hän joi tuoppinsa tyhjäksi ja pyyhki suupielensä käsivarrellaan.<br>\n<br>\n\"Vai niin\", Warrek sanoi vaatimattomasti. \"Sinä et ollut koskaan kovin hyvä pysymään poissa ongelmista.\"<br>\nGuardian hymyili. \"Eip.\"<br>\n<br>\n\"Gaggulabio\", Warrek sanoi. \"Liittoutui Nektannin kanssa sodan loppuvaiheessa. Olen tainnut tavata hänet... kerran?\"<br>\nGuardian nyökkäsi.<br>\n\"Gaggulabio, Relsann, Brunha\", Warrek luetteli. \"Yhtiä skarrarin pelkureita kaikki. Jos Nektannia ei voi voittaa, unohdetaan kaikki itsekunnioitus ja nuoleskellaan sitä.\"<br>\nWarrek löi pöytää nyrkillä. Pöytä tärähti voimakkaasti ja tuoppi melkein putosi sen reunalta alas.<br>\n\"Vihaksi pistää\", Warrek sanoi tuijottaen tuoppia hieman alakuloisena. Pian hän kuitenkin siirsi katsensa takaisin Guardianin silmiin.<br>\n\"Sinä tarvitset apuani, eversti\", Warrek sanoi. \"Etkö vain.\"<br>\n<br>\nGuardian nyökkäsi. \"Jep. Warrek, sinä tunnet monia. Gaggulabion liittolaisia, Zyglakeja, ehkä joitain Nazorakejakin?\"<br>\nWarrek kohautti olkapäitään. \"Minä liikun mielenkiintoisten tyyppien kanssa.\"<br>\n\"Niinpä. Voinko kysyä sinulta pari asiaa?\"<br>\n<br>\n\"Tietty\", Warrek sanoi nojaten tuoliinsa rennommin.<br>\n\"Kiitos\", Guardian sanoi innokkaammin. Hän oli jo avaamassa suutaan sanoakseen ensimmäisen kysymyksen, mutta silloin Warrek nosti oikean kätensä etusormen äkillisesti pystyyn. Guardian varautui pahimpaan.<br>\n<br>\n\"Muuuuuutta!\" Warrek sanoi pirullinen hymy kasvoillaan. \"Informaatio ei ole ilmaista, poju!\"<br>\nWarrek naurahti ja naputti pöytää oikealla kädellään.<br>\n\"Tuoppi per kysymys.\"<br>\n<br>\nGuardian huokaisi. Hän tiesi, että Warrekin tapauksessa neuvottelu olisi mahdotonta. Sininen skakdi kaivoi haarniskansa taskusta pienen pussin, joka oli täynnä ratasmaisia kolikoita. Hän nousi tuoliltaan ja käveli kohti baaritiskiä. Hän palasi hyvin pian kädessään uusi tuoppi täynnä kullanhohtoista nestettä. Guartsu liu'utti lasin Warrekille ja istui paikalleen.<br>\n<br>\n\"Ensiksi. Nimda. Sanooko nimi mitään?\"<br>\nWarrek joi puolet tuopistaan ennen vastaamista. \"Pari tuttua on joskus puhunut jotain muutaman lasillisen jälkeen.\"<br>\n\"Mitä?\"<br>\n\"En muista. Jotain puhetta tyhmistä matoran-taruista. Fedekk oli kokenut jonkin sortin uskonnollisen valaistuksen ja minä yritin puhua järkeä.\" Sen sanottuaan Warrek joi tuopin tyhjäksi uskomattomalla nopeudella.<br>\n<br>\n\"...eli ei mitään konkreettista.\"<br>\n\"Ei ainakaan ennen ensi tuoppia. Vauhtia, poika.\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nMakuta veti hihastaan hieman lisäkortteja ja vaihtoi niitä käsikortteihinsa. Hän valitsi pienimmän mahdollisen käden sen mukaan, mitä Skahdit ajattelivat. Hän luki kaikkien ajatukset ja pelasi korttinsa.<br>\n”Miten tämä on mahdollista?” eräs nuori rumilus huudahti.<br>\n”Istu alas, Zuggak”, muut sanoivat. Heitäkin ärsytti tämän uuden hepun voittoputki, mutta häntä ei kannattanut aliarvioida.<br>\n”Uusi jako”, sanoi Krghoghtann-niminen Skakdi. Kortit jaettiin. Makuta katseli Skakdeja suorastaan tylsistyneenä pelien helppudesta; Skakdeilla ei tietenkään ollut minkäänlaista suojaa mieliensä ympärillä. Klaanilaisia vastaan pelatessa peli olisi muuttunut heti mielenkiintoisemmaksi, sillä useiden mielet oli suojattu. Hän oli jopa itse suojannut muutaman.<br>\n<br>\nKortit oli jälleen jaettu. Likaiset liskot pitelivät kynsissään resuisia kortteja. Yksi Skadeista tunnisti pakan päällimmäisen kortin sen ulkonäön perusteella, ja hänet heitettiin ulos. Manu hihitteli hetken tuolillaan. Hän jatkoi Skakdien tarkkailua laitettuaan kaikkien mielestä liian suuren panoksen. Muutamat maksoivat pitkin hampain, mutta ainakin puolet jätti pelin. Krghoghtann, Zuggak ja kolme muuta Skakdia jatkoivat peliä Makutan kanssa.<br>\n<br>\nToinen kierros alkoi. Manu laittoi lisää panosta, mutta muut maksoivat. Hienovaraisesti ilkiö livahti Zuggakin mieleen ja sai selville, että tällä oli tässä vaiheessa värisuora. Manu järjesti itselleen yhdellä numerolla isomman värisuoran. Zuggak katseli kortteja tyrmistyneenä ja hieroi silmiään epäuskon vallassa, kun kortit paljastettiin. Krghoghtann siveli leukaansa mietiskellen. Manu hymyili ja jakoi kortit.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nKeskustelu oli jatkunut jo hetken ja pöydällä oli jo neljä tyhjää tuoppia. Guardian ei ollut saanut paljoa irti Warrekista. Keskustelun kohokohta oli ollut vihjaus mahdollisesta Zyglak- ja Nazorak-laivastojen yhteisliikehdinnästä etelässä. Guardian alkoi jo menettää toivoaan. Hän kokeilisi vielä kysyä muutamaa asiaa ennen luovuttamista.<br>\n<br>\n\"Tämä on muuten aivan Karzahnin hyvää.\" huomattavasti väsyneemmän näköinen Warrek sanoi hörppien tätä tuopillista rauhallisemmin kuin edellisiä. Warrekin suupielet olivat täynnä vaahtoa.<br>\n\"Sanovatko kirjaimet Z, M ja A sinulle jotain?\" Guardian kysyi.<br>\nWarrek laski tuopin pöydälle. \"En tiedä. Mitä niiden pitäisi sanoa?\"<br>\n\"Jaa-a. Voisivatko ne muodostaa vaikka jonkun tuntemasi nimen?\"<br>\n<br>\nWarrek näytti erittäin pohdiskelevalta. Oli kuin hän yrittäisi epätoivoisesti kaivaa edes pientä muiston sirua niistä mielensä osista, jotka hän oli tietoisesti pyrkinyt unohtamaan.<br>\n\"Zorak\", Warrek aloitti. \"...von...Maxitrillian...Arstein?\"<br>\n<br>\nGuardian kurtisti kulmiaan. \"Toistaisitko.\"<br>\n\"Zorak. Von Maxitrillian. Arstein.\"<br>\nWarrekin lausuessa nimen Guardian kaivoi esiin pienen paperinpalan ja kynän haarniskansa taskusta ja kirjasi nimen muistiin.<br>\n\"Älä väitä, että tunnet oikeasti jonkun tuon nimisen\", Guardian sanoi kirjoittaessaan. \"Se on taiteilijanimi, eikö olekin?\"<br>\n<br>\nWarrek vastasi kieltävästi. \"Eipä ei. Semmoinen pöyhkeä neropatti. Tapasin joskus sisällissodassa.\"<br>\n\"Neropatti?\" Guardian kysyi. Hänen ajatuksensa siirtyivät metallisiin tappajarobotteihin, jotka olivat hyökänneet Klaaniin yön pimeyden turvin. Yksi niistä makasi tällä hetkellä Verstaassa.<br>\n\"Oliko hän hyvä koneiden kanssa?\"<br>\n<br>\nWarrek nyökkäsi. \"Niinpä kai. Korjaili työkseen pyssyjä prikaati D:lle. Ei tykännyt juoda. Kaiken sen omahyväisyyden alla kyllä ihan kunnollinen heppu.\"<br>\n<br>\n\"Missä hän on nyt?\" Guardian kysyi.<br>\n<br>\nWarrek joi pitkän kulauksen lasistaan. \"Tiedätkö ne Nektannin joukkojen panssarin...torjunta...harppuuna...jutut.\"<br>\n\"Joo?\"<br>\n\"Ne, joiden terät repivät tankinkin läpi.\"<br>\n\"Joo?\"<br>\n\"Ne, jotka räjähtävät ja ampuvat teriä joka suuntaan.\"<br>\n\"...kyllä?\"<br>\n<br>\nWarrek otti yhä pidemmän ryypyn.<br>\n\"Hän sai sssellaisen päähänsä.\"<br>\n\"Auts.\"<br>\n\"Silmien väliin.\"<br>\n\"Tajusin kyllä.\"<br>\n\"Arvaa, jäikö päästä mitään jäljelle.\"<br>\n<br>\nGuardian ei vastannut. Hän katsoi nimeä pitkään ja raapi leukaansa kynällä. Avde siis työskenteli kuolleen kanssa. Tätä G ei ollut rehellisyyden nimissä aivan odottanut.<br>\n\"No, ainakin sen takki oli kunnossa\", Warrek sanoi. \"Hieno takki kyllä. En ole varma, mitä teimme sille.\"<br>\nGuardian taittoi nimilapun ja työnsi sen takaisin haarniskansa taskuun. Hän kävi hakemassa baaritiskiltä vielä yhden pienemmän tuopin ja laittoi sen pöydälle.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nManulla oli jo sen verran käteistä edessään, ettei hän saanut tungettua kaikkea sitä taskuihinsa. Hän käväisikin ulkosalla katselemassa aineksia säkkiin. Hän tiiraili pimentyneessä illassa ympärilleen. Lopulta hän näki sammuneen, mustaan ryysyyn pukeutuneen Skakdin. Autiomaassa saattoi olla hyvinkin kylmä öisin. Niinpä Manu meni Skakdin luokse ja repi vaatteet tämän yltä. Skakdi heräsi siihen, mutta Manu tunki hänen päänsä suolakurkkutynnyriin. Sitten hän tyrkkäsi skakdiparan kokonaan sisään ja sulki kannen. Tepastellessaan sisään uusi säkkinsä mukanaan Manu kuuli tynnyristä korinaa:<br>\n”Olen allerginen suolakurkuille!”<br>\n”Omapa on ongelmasi”, Manu hihitti ja hiippaili sisään.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nWarrek katsoi Guardianin tuomaa viimeistä tuoppia ja näytti siltä kuin haluaisi taputtaa.<br>\n\"G, tiedätköss\", humalainen Warrek sanoi. \"Minä olen juonut tänään puoli tynnyrillistä. Luotatko tietoihini näin paljon?\"<br>\n<br>\nGuardian tuijotti Warrekin tuoppia. \"En pelkää tietojen puolesta. Tätä lienee vaikea uskoa, mutta luotan siihen, mitä sanot.\"<br>\n<br>\n\"Hienoa, sitten meitä on kaksi\", Warrek vastasi hilpeästi.<br>\n<br>\n\"Ei sillä, että pitäisin siitä, että juot noin paljon\", Guardian sanoi. \"Muistatko sisällissodan vuosipäivän?\"<br>\nWarrek vakavoitui sekunniksi, mutta virnisti pehmeästi välittömästi.<br>\n\"Hei, en tappanut ketään\", hän sanoi, \"ja Moe hankki sen jutun takia tuon tappelulaskurin.\"<br>\n<br>\nGuardian vilkaisi laskuria. \"On se kieltämättä hieno.\"<br>\n\"Eikö vain.\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n”Tämä ei ole totta!” Zuggak karjaisi. ”Skarrarrarrarrararararararrrrr!”<br>\n”Siisti suutasi, poju”, Manu sanoi nautinnollisesti. ”Tämä on vain peliä.”<br>\n”PELIÄ, JOSSA MENETÄN KOKO OMAISUUTENI!”<br>\n”Itsepähän laitat sen peliin.”<br>\n”Tyyppi on oikeassa”, Krghoghtann sanoi ärtyneenä. Hänkin oli jo pannut peliin koko omaisuutensa, sillä ei voinut sietää sitä, että joku uusi hyypiö voittaisi heidät kaikki. Vain he kolme olivat pelissä. Manu naputteli pöytää tylpillä kynsillään, jotka tavallisesti olivat pitkät ja mahdollisesti raateluun sopivat mutta jotka nyt olivat Nazorakien kynsiä.<br>\n<em>Tarvitsen sen uuden ruumiin</em>, hän ajatteli. <em>Eihän tässä voi elää.</em><br>\n<br>\nKrghoghtann laittoi peliin loputkin jämät omaisuudestaan. Hän oli varsin varakas Skakdi, mutta ei pitänyt häviämisestä. Nyt kaikki oli vaarassa. Hän oli vetänyt seitsemän tuopillista karhuhaita muutama tunti sitten ja kärsi nyt hirvittävästä krapulasta. Manu iski pöytään pataässähain. Ja voitti.<br>\n”SKARRARRARARARARARRRRR!”<br>\n”Siivoa suutasi, vanhus”, Zuggak sanoi omahyväisesti, joskin harmissaan häviöstä. Heidän pitäisi nyt pelata velkapanoksilla. Krghoghtann ei pitänyt siitä, että häntä huomautetaan jostain, mistä hän on vasta huomauttanut huomauttajaa. Niinpä hän tinttasi nuorta Skakdia turpaan melko kovaa. Tämä lensi ikkunan läpi – suolakurkkutynnyriin.<br>\n”Peliä”, vanha Skakdi tuhahti ja jakoi kortit. Manu kumartui lähemmäs pöytää.<br>\n<em>Minähän se alun perin huomautin poika parkaa...</em> hän hihitteli itsekseen.<br>\n<br>\nHiki valui Krghoghtannin kasvoilta. Mustakaapuinen olento piteli vääristyneen näköisissä käsissään korttejaan. Skakdin kasvoille alkoi levitä hymy; hän oli saanut suurimman mahdollisen herttavärisuoran. Mahdollisuus sille, että tulisi tasapeli, oli naurettavan pieni, ja sille, että tulija voittaisi, vielä pienempi.<br>\n<br>\nMutta sitten, kun molemmat löivät korttinsa pöytään, Skakdin naama venähti sijoiltaan. Mustakaavulla oli korkein mahdollinen herttavärisuora ja hänellä itsellään oli seitsemän satunnaista korttia.<br>\n”Tämä on petosta!” Krghoghtann huudahti ja syöksyi Manua kohti. Skakdi veti Makutan hupun alas ja paljasti tämän naamion. Kaikki peliä seuranneet jähmettyivät paikalleen.<br>\n”Sinä… si-si-sinä… o-o-olet…” vanha Skakdi änkytti. Makuta katsoi häntä kylmästi.<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://img97.imageshack.us/img97/1743/saastat.png\"><br>\nSkakdi katsoi Makutaa suoraan silmiin ja hänen järkensä himmeni huomattavasti. Hän tunsi päänsä sisällä jotain ikävää. Makuta hymyili julmasti. Skakdin korvasta alkoi valua jotain sinistä. Muut Skakdit katsoivat tätä kauhun vallassa. Vanha Skakdi kaatui maahan ja jäi siihen.<br>\n<br>\nOli hetken melkein hiljaista. Moni katsoi pöytää, vaikka muutamat olivat vielä syventyneenä keskusteluihinsa – muiden muassa Guardian ja Warrek. Kului ehkä puolisen minuuttia. Sitten Skakdijärkäle nimeltä Bodyrakk huusi:<br>\n”MAKUTAAAAARGH!”<br>\n<br>\nManu ei ollut täysin varma, mitä tapahtui seuraavaksi, mutta kyseisen tapahtuman seurauksena hän löysi itsensä ilmasta. Tämä oli yksi niistä hetkistä, jolloin hän kaipasi vanhaa haarniskaansa. Pääasiassa sen siipiä.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nGuardian oli kysymässä Warrekilta tämän pitkään kestäneen kuulustelun viimeistä kysymystä. Kysymys kuitenkin keskeytyi, kun jotain mustaa ja ruskeaa törmäsi Guartsun ja Warrekin välillä olevaan baaripöytään. Pöydällä lojuneet tyhjät tuopit singahtivat eri suuntiin satoina terävinä lasinsiruina ja koko baaripöytä petti. Viimeistä tuoppiaan hörppivä Warrek ja tiedonjanoinen Guartsu katsoivat hölmistyneinä paikkaa, jossa pöytä oli ennen seisonut. Makuta Nui päästi lievän tuskankurahduksen maasta.<br>\n\"Au.\"<br>\n<br>\nWarrek ja Guardian katsoivat toisiaan. Sitten he kääntyivät ympäri. Kaapin kokoinen skakdiköriläs seisoi vihaisena suunnassa, josta Manu oli lentänyt. Se hengitti raskaasti ja näytti poikkeuksellisen raivokkaalta jopa skakdiksi.<br>\nKörilään takana oli pienikokoinen joukkio aivan yhtä vihaisen näköisiä skakdeja. Osalla oli vielä pelikortit kädessä. Baarin muukin puheensorina oli hiljentynyt täysin. Baarimikko Moerakk kuivasi märkää tuoppia rätillä, mutta katsoi rikkinäisen pöydän päällä makaavaa Makutaa tympeästi.<br>\n<br>\n\"MURSKAA\", Bodyrakk sanoi. \"MURSKAA MAKUTA.\"<br>\n<br>\nSanan \"Makuta\" mainitseminen sai skakdit katsomaan maassa makaavaa olentoa erittäin murhaavasti. Makutoiden ja skakdien lajien väliset suhteet eivät olleet mitä lämpimimpiä, sillä Spiriah-nimellä kulkeva Makuta oli käytännössä ollut syyllinen Zakazin sisällissotaan.<br>\n<br>\n\"Tuo\", yksi skakdeista sanoi aloittaen hiljaisesti, mutta sen äänenvoimakkuus kasvoi puhuessa. \"Tuo tuli sisään jonkun kanssa. <em>Kuka. Toi. Makutan. Sisään.</em>\"<br>\n<br>\nKukaan baarissa istuvista skakdeista ei ollut täysin varma, minkälainen saastainen petturi oli päästänyt Makutan sisään. Monet ehtivät jo syytellä toisiaan samalla kun he kävelivät lähemmäs maassa makaavaa Makutaa.<br>\nManu nousi vähitellen seisomaan. Hän katsoi ympärille kerääntyvää skakdi-joukkoa virnuillen äärimmäisen tekopirteästi.<br>\n\"Eh. Anteeksi, olen saattanut erehtyä tavernasta.\"<br>\nManu vilkuili sivusilmällä Guartsua ja yritti kuiskata tälle jotain niin hienovaraisesti kuin vain kykeni. Guardian teeskenteli, että ei huomannut. Hän kuitenkin nousi pystyyn kaataen samalla tuolinsa ja osoitti syyttävän sormensa erääseen mustaan skakdiin, joka lähestyi Manua.<br>\n\"Näin sen! Tuo päästi sen sisään.\"<br>\nMusta skakdi näytti siltä, kuin sen maailmankuva olisi sortunut. Se osoitti takaisin Guardianiin.<br>\n\"Itse päästit! Näin kaapusi!\"<br>\n<br>\nHumalainen Warrek pomppasi välittömästi pystyyn ja osoitti mustaa skakdia Guardianin tueksi. Pian mustan skakdin ystävät kuitenkin liittyivät hillittömään osoittelukisaan ja osoittivat kaikki Guardiania.<br>\n<em>...ai. No ainakin minulla on Warrek puolellani, hänen sanallaan on jotain väl-</em><br>\n\"HEI\", Guardian sanoi järkyttyneenä, kun huomasi myös Warrekin osoittavan häntä. Warrek kuitenkin siirsi syyttävän sormensa pian takaisin mustaan skakdiin. Hän näytti pohdiskelevan hetken ennen kuin siirsi sormen takaisin kohti Guardiania.<br>\n\"Warrek\", Guardian sanoi ankeasti. \"Mitä sinä teet.\"<br>\n<br>\n\"Pohdin shhhelviytymismahdollisuuksiani\", Warrek sanoi tyynen rauhallisesti hymyillen ennen kuin kääntyi osoittamaan sormellaan jälleen mustaa skakdia.<br>\n<br>\n\"MURSKAA. MAKUTA.\"<br>\n<br>\n\"Me kyllä tiedämme, että se olet sinä, Guardian\", yksi mustaa skakdia tukevista sanoi. \"Nimesi kyllä tiedetään. Warrekin ystävä. 'Viimeinen Vartija'.\"<br>\nJotkut skakdit nauroivat äänekkäästi Guardianin lempinimelle. Guardianin kämmen puristui nyrkkiin.<br>\n<br>\n\"Vaikka täytyy myöntää, Vartijat olivat sodassa aika hyviä. Ikävä kyllä olitte väärällä puolella.\"<br>\n<br>\n\"Häviäjäpuolella\", Guardian sanoi vihaisesti mutta hymyillen hieman. \"En ole vieläkään vakuuttunut, että se oli <em>väärä</em>.\"<br>\n<br>\nManu puristi pienet eripariset kätensä nyrkeiksi ja heilutteli niitä edessään. Makutan improvisoidusta haarniskasta johtuen ne eivät näyttäneet kovin uhkaavilta. Myös humalaisesti hoiperteleva Warrek lopetti osoittelun ja heilutteli nyrkkejään edestakaisin muristen uhkaavasti.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/NjddZREjqnA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/NjddZREjqnA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSkakdijoukot alkoivat lähestyä kolmikkoa. Osa niistä naksutteli niskojaan tai hakkasi nyrkeillään rintaansa. Muutama otti pöydältä tyhjän viinipullon ja löi sen rikki.<br>\nMoerakk huokaisi. Hän keräsi pullot ja lasit baaritiskiltä ja laittoi tiskille pienen kyltin, jossa luki skakdiksi \"tarjoilu päättynyt\". Sitten hän käveli tyynesti hienon tappelulaskurinsa luo ja nollasi sen. Kuiskauksin kiroten vihreä skakdi käveli baarin takahuoneeseen ja sammutti valot. Hän tulisi ottamaan lomaa.<br>\n<br>\nVihainen lynkkauslauma lähestyi Warrekin, Guardianin ja Manun muodostamaa kolmikkoa. Osa kohotti jo nyrkkinsä tai aseensa hyökkäykseen. Warrek, Guartsu ja Manu vilkaisivat toisiaan nopeasti ja nyökkäsivät.<br>\n<br>\nManu heilutti edelleen nyrkkejään. Muutama Skakdi tuli hänen luokseen uhkaavan näköisenä.<br>\n”No niin, poijjaat”, Manu sanoi hilpeästi. ”Aika vähän verrytellä.”<br>\nHänen rinnastaan syöksähti suurehko, tummanpunainen varjokäsi, joka mottasi lähimmältä Skakdilta sisukset pihalle. Muuta katsoivat järkyttyneinä, miten tuo kummallinen otus tuuperrutti heidän toverinsa. Sitten he hyökkäsivät Makutan kimppuun.<br>\n<br>\nGuardian antoi selkäsaunaa mustalle Skakdille, joka oli häntä ensimmäisenä osoitellut. Pian tämä anoi armoa kasan alimmaisena. Guardian, joka oli hänen päällään ja näin ollen kasan toiseksi alimmainen, ei pitänyt tilanteesta yhtään sen enempää. Warrek keinahteli muutaman kerran kasan vieressä ja tarkasteli hänen kimppuunsa yrittäviä Skakdeja. Ne lähestyivät Warrekia uhkaavasti. Warrek teki kädellään kutsuvan eleen ja heristi nyrkkiään. Sitten hän hoiperteli hetken ja kaatui ikkunan läpi. Skakdit hätkähtivät ja katsoivat toisiaan. Sitten he kohauttivat olkiaan ja hyppäsivät kasaan.<br>\n<br>\nManu oli myös kasan alimmaisena. Tosin eri kasan. Ja se oli isompi kasa. Hänellä alkoi olla tukala olo. Mutta sitten hän keksi jotain.<br>\n<em>Heeheeeheeeeee… illuusio…</em><br>\n<br>\nOven eteen ilmestyi violetti Skakdi, joka huusi:<br>\n”MINÄ PÄÄSTIN MAKUTAN SISÄÄN!”<br>\n<br>\nKasa purkautui, kun kaikki yrittivät päästä näkemään, kuka huusi. Manu hiipi pois kasan alta. Sitten hän hiippaili erään vihertävän linnunpelättimen näköisen miekkosen luo, tarttui tämän käteen ja iski sen suoraan viereisen Skakdin mahaan. Sitten hän vetaisi muutaman uuden Skakdin päälleen lattialle.<br>\nKaksi Skakdia katsoi toisiaan. Sitten he hyppäsivät toistensa kimppuun. Tappelu jatkui. Kaikki olivat huomanneet, että violetti tulija oli vain harhaa.<br>\n<br>\nGuartsu oli saanut kerättyä voimansa ja puskettua itsensä kasan alta. Hän etsi katseellaan Warrekia ja Manua. Lattiasta kuului koputus. Guartsu katsahti jalkojensa alla olevien lattialautojen välissä olevaan <br>\nreikään. Sieltä pilkisti punainen silmäpari.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/odLF9TuMs50" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/odLF9TuMs50</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Sinä huijaat\", Guardian sanoi tympeästi lattialautojen alla olevalle Makutalle.<br>\nManu hihitti. Guardian oli vastaamassa Makutalle jotain äärimmäisen sarkastista, mutta tämän aikomuksen keskeytti valtava skakdinyrkki, joka osui häntä vatsaan. Guartsu törmäsi baaritiskiin selkä edellä ja joutui tasaamaan hengityksensä.<br>\n<br>\nNyrkin omistaja käveli Guardianin näköpiiriin. Kyseinen skakdi oli kaapin kokoinen jättiläinen, joka tunnettiin ilmeisesti Bodyrakkina. Se naksutteli sormiaan ja lähestyi Guardiania muristen.<br>\nGuartsu antoi ymmärtää olevansa täysin uuvuksissa hetken, mutta rikkoi hämäyksen lyömällä Bodyrakkia suoraan rintaan kolme kertaa. Jättiläismäinen skakdi ei hievahtanutkaan ja Guardianin nyrkit vain läsähtivät vasten Bodyrakkin rintapanssaria.<br>\nSkakdi naurahti kumeaa nauruaan.<br>\n<br>\n\"Vartija, tappelet kuin lehmipoika!\" se huusi riemuissaan.<br>\n<br>\n\"Kuinka sopivaa\", Guardian vastasi. \"Sinä tappelet kuin lehmä.\"<br>\n<br>\nBodyrakkin kärsivällisyys loppui ja se huitaisi taas kohti Guartsua. Tällä kertaa sininen skakdi oli kuitenkin varautunut ja Bodyrakkin nyrkki törmäsi baaritiskin läpi. Jossain taaempana Warrek oli hoiperrellut takaisin ikkunasta sisään ja kuritti kolmea skakdia samanaikaisesti kännisellä raivolla.<br>\n<br>\nBodyrakk lähestyi perääntyvää Guardiania hitaasti.<br>\n\"Minä. Taitan. Niskasi. Minä ripustan pääsi seinälleni.\"<br>\n<br>\nGuardian siirsi kätensä vyötärölleen.<br>\n\"Minulla on pyssy.\"<br>\n<br>\nBodyrakkin hymy hyytyi. Pian jätti ulvoi maassa kivusta pidellen polveaan molemmin käsin. Se karjui raakalaismaisesti ja ylitti taatusti omalla \"skarrarar\"-huudollaan skakdinkielisen kiroilun pituusennätyksen. Guardian laittoi revolverin vyötärölleen ja juoksi kohti tavernan uloskäyntiä, jossa Manu miekkaili vihaisen skakdin kanssa rikkinäisellä lasipullolla ja Warrek kuritti sekä tavernan jakkaroita että häntä kohti hyökkääviä skakdeja.<br>\n<br>\nGuardian ilmaisi sanattomasti Warrekille ja Manulle, että olisi mahdollisesti hyvä hetki poistua tavernasta. Ilmaisua helpotti huomattavasti se, että vihainen seitsemän skakdin joukkio jahtasi Guardiania.<br>\n<br>\nManu päätti tehdä jotain radikaalia. Lävistettyään vastustajansa käden rikkinäisellä pullolla hän saapasteli baarin takahuoneeseen, jossa Moe oli ryyppäämässä masennukseensa. Hänellä olisi nimittäin pitkä viikonloppu edessä. Makuta käveli välinpitämättömästi baarimikon ohi suoraan juomavarastolle. Moe huomasi liian myöhään, mitä Makuta aikoi tehdä. Siihen mennessä, kun känninen baarinpitäjä oli päässyt jaloilleen, Makuta oli raahannut kaikki tynnyrit ovelle.<br>\n”Mitä pirua sinä puuhaat, Makuta? Jätä viinani rauhaan!”<br>\n”Sori, pappa. Nyt ei auta muu kuin ottaa kovemmat otteet käyttöön.”<br>\n”Eiiii!” Moe kiljui kauhuissaan. Makuta suoritti suuren leikkausoperaation: hän laukaisi suuren varjosäteen, joka halkaisi jokaisen tynnyrin kahtia. Viina valui tappelun keskelle. Moni kastui likomäräksi, Guartsun jahtaajat etunenässä. Warrek oli sammunut ikkunan viereen. Guartsu oli aivan yhtä märkä kuin muutkin, mutta suurin osa alkoholista oli valunut hänen ylitseen. Manu hihitti tynnyreiden vieressä. Moe katseli häntä murhanhimoisena. Sitten hän poistui takaisin takahuoneeseen.<br>\n<br>\n”Olipa siinä”, Guartsu huohotti.<br>\n”… paljon viinaa”, Manu täydensi. Guardian nyökkäsi. Moe palasi kirves kädessään. Manu ja G yrittivät paeta samasta ikkunasta. Se ei onnistunut. Moe tuli lähemmäs.<br>\n”Keksi jotain”, Guartsu sanoi.<br>\n”Sinulla on pyssy”, Manu protestoi.<br>\n”Panokset loppu.”<br>\nManu tempaisi aseen Guardianin kädestä ja heitti sen baarimikon naamaan. Tämä kaatui maahan tajuttomana.<br>\n”Aika hyvä heitto”, Guartsu sanoi hilpeästi. Tappelu oli jälleen käynnissä. Viina oli piristänyt rähinää.<br>\nKaksikko tunkeutui ulos ikkunasta – tällä kertaa yksitellen. Warrek nukkui maassa kyseisen ikkunan alla. He nostivat entisen sotalordin maasta ja kantoivat hänet baarin taakse. Siellä oli aitaus. Jossa oli Muakoja. Guartsu ja Manu katsoivat toisiaan. Ja virnistivät.<br>\n<br>\nMuuan Skakdi, joka oli juuri menettänyt kolmetoista hammasta, hoipui ulos baarista. Hän meni aitaukselle lähtöaikeissa. Mutta hänen Muakansa ei odottanut häntä.<br>\n<br>\nHän oli surullinen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":624,"creator":"Jake","timestamp":"2011-01-27T13:21:00.000Z","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/Fjll6akwOzg/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/Fjll6akwOzg"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/Fjll6akwOzg/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/Fjll6akwOzg"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nNotfun katsoi Amazuaa. Hän tunsi lamaannuttavan, pistelevän kivun joka aaltoili koko hänen kehossaan. Tuska, minkä hän koki oli valtava. Hänellä ei ollut enään mahdollisuuksia.<br>\nAinoastaan kuolema tai antautuminen. Hän sulki silmänsä ja toivoi ettei mitään olisi tapahtunut. Hän puristi silmänsä tiukasti yhteen ja oli kohta täysin hiljainen. Yhtäkkiä hän heräsi valkoisessa huoneessa joka oli täysin tyhjä. Hän näki pelkkää valkoista silmänkantamattomiin. Sitten hän kuuli äänen.<br>\n<br>\n<br>\n\"Kuka olet?\", Notfun kysyi toiveikkaana. Hän ei tuntenut kipua enään. \"Olen eräs.. No nimeni ei ole tärkeä, mutta voin pelastaa sinut tästä pälkähästä missä olet tälläkin hetkellä, tai no itseasiassa en voi, mutta voin tarjota makkaraa. No en sitäkään, mutta ymmärrät pointtini\", valkokaapuinen hahmo sanoi.<br>\n\"...Tälläkin hetkellä? Minähän olen nyt täysin eri paikassa kuin äsken\", Notfun huomautti. <br>\n\"Itseasiassa et. Tämä tapahtuu pääsi sisällä. No kuitenkin, sinun aikasi ei ole koittanut vielä. Kohtaloasi ei olla täytetty\", hahmo sanoi. Yhtäkkiä kaikki sumeni ja muuttui erinlaiseksi. Notfun tunsi jälleen kivun jä näki palkkionmetsästäjän yläpuolellaan.<br>\n<br>\n<br>\nNotfun ponnisti, ja pääsi säteen otteesta. Hän juoksi minkä jaloistaan pääsi, mutta Amazua seurasi häntä... Notfun kuitenkin otti rommipullonsa esiin, hörppäsi sitä, ja lähti juoksuun. Amazua ei enään pysynyt perässä. \"AAHAHAHAHA AHAHAHA HAHAHAHAHA AHAHAHAHAH! Kapteeni Notfunia ei noin vain ilman rahaa saada tekemään yhteistyötä! AAAHHAHAHAHAHAHAHAAHHAHA\", Notfun nauroi ja jatkoi juoksuaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":625,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-27T16:17:00.000Z","content":"<strong>Klaanin saari, hevonkuusi</strong><br>\n<br>\nMatoron tummanpuhuva hahmo seisoi rantakivellä tiiraillen kiikarillaan.<br>\nTuuli oli yltynyt aamusta ja se puhalsi viileänä mereltä. Aallot iskivät rantakivikkoon.<br>\n<br>\n\"Woaah, kaksi karhuhaita taistelemassa\", hän lausahti katsoessaan merelle. Vierellä seisovi Killjoy käänsi kevyesti tönäisten Matoron pään pois mereltä.<br>\n<br>\n\"Etsimme Klaania, emme karhuhaita.\", hän totesi.<br>\n<br>\n\"Luulen näkeväni Klaanin tornin\", Matoro lausahti pieni ilon pilke sinisessä silmässään.<br>\n\"Näytä\", Killjoy sanoi välittömästi ja nappasi irtonaiset teleskooppisilmät jään Toalta. Tämä nosti valkoisen kiikarin silmilelen ja zoomasi.<br>\n<br>\nKiikaria oli harvinaisen epäkätevä käyttää manuaalisesti. Normaalisti se toimi ajatuksen voimalla naamion energialla, mutta nyt sen zoomamiseksi pitää vääntää erästä pientä ratasta laitteen sisältä.<br>\n<br>\n\"Admin-torni näkyy tuon metsän takana, lähellä rantaa.\", Joy vahvisti Matoron havainnon.<br>\n<br>\nJoukko lähti nopeasti kohti Klaania. <br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n\"Taidamme olla Lehu-metsässä.\", Kapura havainnoi ympäristöä. He kävelivät jonossa kapeaa metsätietä. Ympäristössä oli korkeita lehtipuita sekä saniaisia.<br>\n<br>\n\"Tämä saari vaikuttaa vallan mukavalta paikalta.\", Saraji totesi silmäillessään luontoa. Erilaisia raheja vilahteli metsikössä aina välillä. Taku-ankkojen ominainen <em>tak tak tak tak</em> kuului jostakin.<br>\n<br>\nSuuri tapiiri jolkotti puiden takana.<br>\n<br>\n\"Rakastan saaremme faunaa.\", Matoro sanoi.<br>\n\"Ja sivistyssanoja?\", Summer kysyi ivallisesti.<br>\n\"Kaikesta saa fiksumman kuuloista parilla sivistyssanalla. Olen oppinut sen Manulta.\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\nMatka jatkui leppoisan keskustelun merkeissä. Kuusikko ohitti erään matorankylän, josta kerrotiin matkaa Klaaniin olevan enää pari kioa.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nKlaanin suuri metalliportti aukeni sulavasti. Muurilla seissyt matoran tervehti tulijoita ja sulki massiivisen portin Klaanilaisten jäljessä. <br>\nLinnake oli korjaantunut silmissä Yö Kauhun jäljiltä. <br>\n<br>\nErinäisä matoraneja käveli kaduilla matoran-talojen lomassa. Suuri Bio-Klaanin torni kohosi koko alueen keskustassa. Sen yläosissa oli edellen näkyissä rikkinäinen seinä, josta Killjoy ja se tappajakone olivat pudonneet päiviä sitten.<br>\nNeljä klaanilaista syöttivät oven kortinlukijaan tunnuksensa ja astuivat sisään vahkikaksikon kanssa.<br>\n<br>\n\"Käväisen tutkimassa Creedyltä missä se pullo on. Luulen, että lähdemme hakemaan sitä huomenna.\", Killjoy sanoi aulassa. Hän asteli hissiin kahden vahkinsa kanssa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":626,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-01-27T20:28:00.000Z","content":"<strong>Arkistot</strong><br>\n<br>\nSuuren, maanalaisen kirjasto hallin sisällä oli kaksi klaanilaista. Kirjojen täyttämät hyllyt ympäröivät Domekin ja Arkistopitäjä Vaehranin joka askelta hallissa, kerroksessa ja korridoreissa.<br>\nSuuntaessaan syvemmälle arkistojen uumeniin, valot alkoivat himmeä vähitellen. Valon Toa pohti, olivatko Klaanin remonttiryhmä kitsaimpia saitureita mitä hän ei ole koskaan tavannut. <br>\n<br>\n\"Tässä ollaan; Osasto 7-A. Kaikki uusimmat ja merkittävimmät tietokirjat ovat tässä. Täältä jos mistään pitäisi löytyä sitä mitä etsit. En kyllä lupaa mitään\", Vaehran sanoi pysähtyessään suuren kirjahylly rivin eteen.<br>\nValon Toa kiitteli Vaehrania ja Tulen Toa jätti Domekin yksin kirjahyllyjen kanssa.<br>\nDomek alkoi heti ottamaan hyllyistä erillaisia kirjoja mitkä näyttivät sopivilta ja selaili niitä.<br>\nYksi nimi, tai pikemminkin lyhenne, oli hänen mielessä: \"ZMA\". Toa selaili erillaisia kirjoja ja kääröjä ja yritti etsiä minkä tahansa \"ZMA\":han liittyvän tiedon, mikä auttaisi häntä etenemään. Mutta mistään hän ei löytänyt mitään mikä liittyisi sanaan \"ZMA\". Zakaz, Zamor, Zadatth, Zivon, Zyglak... Mutta ei \"ZMA\":ta. <br>\nYhdessä kirjojen takana löydetyssä käärössä oli erillaisia reseptejä ruokiin, jossa käytetään suurimmaksiosaksi Madu-hedelmiä ja Visorakien lihaa. Monet listan ruokalajien nauttimiseen täytyy myös pitää lähettyvillään noin kymmenen gallonaa vastamyrkkyä, lääkeyrttejä ja ruoansulatus-pillereitä.<br>\nToisessa käärössä oli taas Vortixxilaisia rakkausiskelmiä, jonka laulut tuo kaikille ei-Vortixxilaisille myötähäpeää pelkästään siitä, että ovat käärön kanssa samassa huoneessa.<br>\nTunteja tuntui kuluvan, eikä Domek yhäkään löytänyt mitään mikä auttaisi häntä etenemään. Himmeiden valojen vaikutuksesta Domekin alkoi vähitellen väsyä. Ja ennen kuin Toa huomasikaan, hän sulki jo silmänsä ja alkoi vaipumaan uneen.<br>\n<br>\n<em>\"Domek.\"</em><br>\n<br>\nErittäin tuttu ääni kuului Valon Toan korvissa. Ääni, jota hän ei kuvitellut kuulevansa enään koskaan.<br>\nDomek nousi ylös ja alkoi katsomaan siihen suuntaan mistä hän ajatteli äänen kuuluvan.<br>\nDomek näki hänet. Valon Toa ei voinut uskoa silmiään ja laittoi kätensä suunsa eteen. Hän ei ole muuttunut yhtään, hän oli juuri sellainen kuin oli vuosia sitten.<br>\nMutta hän ei näyttänyt yhtä iloiselta. Hän tuijotti Valon Toaa kylmästi. Domek huomasi tämän eikä enään riemuitse.<br>\nHenkilö käänsi selkänsä Domekille ja alkoi kävelemään pois. Valon Toa alkoi juoksemaan hänen perään epätoivoisesti, mutta jostain syystä ei pystynyt liikkumaan enään eteenpäin.<br>\nYhtäkkiä Domek tunsi suunnattoman polttavan kivun hänen käsivartensa läpi. Hän käänsi katseensa taakseen eikä käsittänyt mitä näki.<br>\nAbstrakti ja suunnaton varjomainen Olento oli napannut hänet monilla tuhansilla raajoillaan Toan käsivarsiin ja samalla kietoi muut raajansa Domekin ympäri.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\"><span style=\"font-size:110%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Optima\">Valon Toa</span></span></span><br>\n<br>\nDomek ei pystynyt keskittämään ajatuksiaan. Jokin tuntui kuin olisi tunkeutunut hänen mieleensä. Jokainen avunhuuto mikä hänen suustaan ei kuulunut. <br>\nValon Toa yritti välttellä Olennon katsetta, mutta ei voinut. Sen katse oli jotain täysin selittämätöntä ja muukalaista. <br>\n<br>\n<span style=\"color:black\"><span style=\"font-size:110%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Optima\">Valon Toa</span></span></span><br>\n<br>\nVarjo-käsi läpäisi Valon Toan rintakehän. Valon Toa ei tuntenut mitään.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\"><span style=\"font-size:110%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Optima\">D o m e k</span></span></span><br>\n<br>\nDomek kaatui taaksepäin kirjahyllyyn, pudottaen kirjoja Toan päälle. Hän tärisi hieman ja hikoili. Valon Toa alkoi tunnustelemaan rintakehäänsä ja raajojaan. Ei haavaa, ei edes pienintäkään naarmua.<br>\nHän tarkasteli jokapuoleen, eikä nähnyt mitään.<br>\nDomek nousi jaloilleen ja sytytti kämmeniinsä valon leimahduksen. Ei vieläkään mitään. Domek kaatui takaisin lattialle ja yritti rauhoittaa itseään.<br>\nPian Valon Toa huomasi kirjan hänen jalkojen juurella. Hän nosti sen ja selaili sitä hetken. Se oli kirja Zakazin sisällissodasta, jonka kirjoitti useat sotaveteraanit ennen heidän kuolemaansa.<br>\nYhdessä kohdassa oli henkilötiedot useimmista sodan merkittävimmistä henkilöistä. Useat niistä eivät edes yrittäneet olla neutraaleja.<br>\n<br>\n<em><span style=\"text-decoration:underline\">Warrek</span><br>\n<br>\nNektannia vastaan taistellut sodanherra. Suhteellisen hyvä päälikkö, mutta hajamielinen juoppo, joka ei loppujen lopuksi saanut mitään aikaan. Tunnettu sodassa erikoisista taidoistaan ja tempuista. Nykyään hän on mahdollisesti jossain Zakazin baarissa juomassa itseään hautaan.\"</em><br>\n<br>\n<em><span style=\"text-decoration:underline\">Zaiggera</span><br>\n<br>\n\"Yksi Warrekin tärkeimmistä luutnanteista. Sotaisa ja helposti raivostuva nainen, mutta erittäin kuuma pakkaus. Yksi <span style=\"text-decoration:line-through\">kirjoittajista</span> kirjoittajan ystävistä yritti pokata häntä, mutta katkeutti pikkusormensa ja menetti osan hampaistaan.<br>\nNykyään hän asuu yksikseen pienessä mökissä ja ampuu kaikki jotka yrittävät lähestyä maalleen.\"</em><br>\n<br>\n<em><span style=\"text-decoration:underline\">Zaktan</span><br>\n<br>\n\"Se Pirakan penikka olisi pitänyt heittää Takea-haille.\"</em><br>\n<br>\n<em><span style=\"text-decoration:underline\">Zameckirg</span><br>\n<br>\n\"Urhea <strong>Z.S.L. Yrittäjä</strong>-laivan kapteeni ja myöhemmin amiraali. Tunnettu taisteluistaan Syväläisiä vastaan ja voitokkaista meriretkistään ja sodistaan. Kuoli uskomattoman laimeasti kun silta putosi hänen päälleen.\"</em><br>\n<br>\nDomek haukotteli hieman ja nauroi osalle tekstin sisällölle silloin tällöin. Vaikka hän ei löytäisi koskaan etsimäänsä, oli silti mukavaa lukea jotain vaihteeksi. Toan kääntäessään sivua, hän löysi jotain yllättävää. <br>\n<br>\n<em><span style=\"text-decoration:underline\">Zoorac Makhsitirilien Arsatain AKA. ZMA</span></em><br>\n<br>\nToisin kuin muut sivun henkilötiedot jotka olivat parhaimmillaan noin kolmasosaa sivua pitkä, koko sivussa ei lukenus muuta kuin ZMA:sta.<br>\n<br>\n<em>\"Zoorac Mahkhsitirilien Arsatain on sodan alkuaikoina mahdollisesti elännyt hirviömäinen Skakdi soturi, jonka pelkkä olemassaolo taisteluareenalla sai viholliset perääntymään. Ne harvat jotka selviytyivät taistelusta oli usein kuvaillut ZMA:ta lähimmäksi asiaksi oikean maailman Irnakkiin. Erään tarinan mukaan eräässä taistelussa hän kirjaimellisesti raivasi tieltään jokaisen vihollisensa ja värjäsi koko taistelukentän verellä, ilman minkäänlaista naarmua tai väsymystä. Toisen tarinan mukaan hän tappoi oman komentajansakin kun tämä erehtyi seisomaan juuri siinä missä ZMA nousi maasta esiin, eikä kukaan uskaltanut sanoa tästä mitään. Silminnäkijöiden mukaan ZMA:n keho kipinöi salamoita ja hänen kasvonssan puhdasta raivoa, mutta useat kertomukset hänen ulkonäöstään kävivät ristiriidassa toisiensa kanssa. <br>\nUseimmat vanhimmat asukkaat olivat väittäneet, että ZMA oli yksi ensimmäisiä Skakdeja, jonka Makuta itse oli luonut soturiksi.<br>\nErään mukaan yksi hänen alamaisistaan oli puukottanut tätä selkään ja heittänyt ruumiin rotkoon.<br>\nZMA:n olemassaolostaan on usein kiistelty, mutta huhujen mukaan</em><br>\n<br>\nDomek käänsi sivua, mutta vastoin hänen odotustaan seuraava sivu oli peitetty maalilla ja tsen jälkeinen sivu revitty pois. Teksti loppui siihen. <br>\nDomek selasi kirjaa uudelleen yrittäessään löytää lisää ZMA:sta, mutta kaikki mitä ylimääräinen tieto minkä hän löysi ei auttanut häntä millään tavalla.<br>\n<br>\nValon Toa alkoi pohtia lukemaansa hetken. Heillä on siis vastassaan Skakdien Mörkö itse.<br>\nEpämiellyttävä ja uskomaton ajatus, mutta se oli ainoa johtolanka mihin voi tarttua.<br>\nDomek nousi ylös ja otti kirjan mukaansa.<br>\n<br>\n\"Matka Zakaziin siis\", Domek julisti itselleen.<br>\n<br>\n<strong>Bio Klaanin satama, monia vuosia sitten</strong><br>\n<br>\n\"Olemme perillä\", Sheelika ilmoitti.<br>\n\"Kiitos oikein paljon avusta Toa Sheelika\", yksi Matoralainen kauppias kiitteli Sheelikaa lämpimästi. Hän oli auttanut Matoralaisia purkaamassa heidän lastiaan satamalle ja kuljettanut ne tavaravarastoon. Muut Matoralaiset järjestelivät viimeiset lastit paikoilleen.<br>\n\"Ilman sinua näiden purkaamiseen olisi kulunut ties kuinka kauan. Näyttää siltä, että tänään pääsemme kotiin paljon aikaisemmin kuin odotimme\", Matoralainen sanoi.<br>\n\"Ei kestä\", Sheelika sanoi hyvin elottomasti, mutta kauppias ei huomannut sitä.<br>\n\"No niin pojat, eiköhän nyt lähdetä kotiin\", Matoralainen ilmoitti kaikille muille. Muut vastasivat myöntävästi ja alkoivat suuntaamaan kauppiaan kanssa ovea päin.<br>\n\"Eipäs hoppuilla\", ääni kuului heidän takaa. Pieni Matoralainen käveli varastohuoneen keskellä lastien takaa, .<br>\nKauppias katsoi häntä päin yllättyneenä. \"Rowash, mutta... Mutta...\".<br>\n\"Luuletko etten tiedä mitä teet selkäni takana?\", Rowash keskeytti hänet ja käveli Sheelikan viereen, \"Kiitos avusta, Sheelika. En tietäisi mitä tekisin ilman sinua.\"<br>\n\"Mutta... Toa Sheelika, miksi sinä... Mitä...\", Kauppias höpisti eikä pystynyt puhumaan kunnolla.<br>\nSheelika ei vastannut ja siirsi katseensa alas maahan.<br>\nYhtäkkiä varaston sivulla oleva pieni ovi avautui ja sisään käveli useita Kiekonheittimiin aseistautuneita Matoralaisia.<br>\nKauppias ja muut alkoivat perääntymään. \"Rowash! Lupaan etten koskaan enään astu tiellesi, pyydän antaudun! Säästäkää meidät!\"<br>\nRowash tirskui itsekseen, \"Pojat! Näytäkää heille täällä oikein määrää.\"<br>\nMatoralaiset laukaisivat kiekonheittimensä. Ainoa mikä kuului oli Kauppiaiden tuskanhuudot.<br>\nSheelika kaatui polvilleen, \"Mitä minä tein. <em>Mitä minä tein.</em>\"<br>\n\"Älähän nyt Sheelika rakas\", Rowash sanoi itsetyytyväisesti, \"Pelkkiä mitättömiä tyhjäntekijöitä\".<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tietystiä syistä, ämä tapahtui vähän jälkeen edellistä viestiäni, joten tavallaan sijoittuu joko ennen tai samaan aikaan muiden viestien kanssa.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":627,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-01-27T20:31:00.000Z","content":"<strong>Laivaston telakka</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" class="youtube-player" type="text/html" width="140" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/vGHTOqtkOPc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/vGHTOqtkOPc</a>" frameborder="0" allowFullScreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAamu sarasti. Keetongu varusteli valitsemaansa alusta, Kirikori II:sta Nynrahin pikamatkaa varten. Alus ei ollut kovin suuri, kolmenkymmentä metriä keulasta peräsimeen, mutta siinä oli voimakkaat potkurimoottorit sivuilla ja päällä. Alus oli tehty suurimmaksi osaksi Ämkoo-vuoren rinteillä kasvavista suurista kuusista, mutta asevarustelun takia siihen oli asennettu rautaiset keula- ja peräpanssarit ja kolme Cordak-sarjatuliasetta, joiden pidennetyt piiput pilkistivät puukuoren aukoista.<br>\n<br>\nKeetongu oli valinnut mukaansa kaksi Onu-Matorania: Ontorin, joka kantoi tuhkanharmaata Pakaria ja Ternokin, jolla oli läpikuultavan violetti Kaukau. Höyryaluksilla ei voinut lähteä matkaan yksin; esimerkiksi jonkun täytyi täytellä uuneja silla aikaa kun kapteeni ohjasi.<br>\n<br>\nKeetongu antoi lähtömerkin. Matoranit heiluttivat merkkilippuja. Telakan rautaovet aukaistiin ja Kirikori II liukui ulos raidetta pitkin. <br>\n<br>\nTongu käynnisti moottorit. Männät liikkuivat. Potkurin pyörivät. Alus nousi lentoon, ensin hitaasti, mutta kiihdytti sitten ja syöksyi taivaalle. Alus kaartoi meren rannalle ja lähti sitten kohti pohjoista rannikkoa pitkin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":628,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-01-28T23:19:00.000Z","content":"<strong>Sukellusvene</strong><br>\n<br>\nSnowie istui sukellusveneen ohjaamossa. Hän keikutteli hiljakseen tuolillaan, ja tuijotti pimeää ohjauspöytää. Missään ei ollut valoja. Varmaan jo useamman kymmentä kertaa hän oli koettanut saada pitkänmatkan radiolähettimeen virtaa. Hänessä ei kuitenkaan ollut pahemmin sähköinsinöörin vikaa.<br>\n<br>\nHän nousi, seisoi hajamielisenä hetken paikallaan, ja istui sitten uudelleen. Sitten hän nousi taas seisaalleen, käveli hetken ympyrää, ja istui lattialle. Toimettomuus oli eräs lumiukon mieluisimmista asioista. Mutta nyt olisi pitänyt tehdä jotain.<br>\n<br>\nSnowie kurottui, ja kiskaisi huoneen nurkassa lojuvan kassinsa vierelleen. Tutuin ottein valkoiset kädet avasivat läpän, ja kiskaisivat vetoketjun auki.<br>\n<br>\nLumiukko levitti lattialle laukkunsa sisältöä.<br>\n<br>\n<em>Sen mukavan erakon vanhahtava Cordak-tussari. Panoksia jäljellä pyöreät nolla, emmekä varmaan pääse merenpohjasta pois räjäyttämällä mitään. Tai no, räjäyttäminen nyt ei ole muutenkaan minun juttuni, mutta mukava muistutus siitä, kuinka avomielisiä ja ystävällisiä tuntemattomatkin voisivat olla toisilleen.</em><br>\n<br>\nHän laski puusta ja metallista valmistetun tuliaseen maahan, ja tarttui seuraavaan.<br>\n<br>\n<em>Nazorakein valmistama tarkkuuskivääri. Hienoa mattapintaa, ladattu täyteen tainnuttavilla kuulilla. Matoran-vastarinnan esineistöä oikeastaan. Hienoa, kuinka pitkälle pelkällä päättäväisyydellä ja rohkeudella pääsee.</em><br>\n<br>\nTämän pitkän ja siron aseen jälkeinen pyssy muistutti jonkinsorttista tukkoon mennyttä höyryimuria.<br>\n<br>\n<em>Vanha painetykki. Jytyä pitäisi löytyä enemmänkin, mutta ei silti tehnyt naarmuakaan siihen nukkeheppuun. No, väkivalta ei minusta ikinä ole ollutkaan ratkaisu.</em><br>\n<br>\nSeuraava esine oli huomattavasti pienempi, ja yleisesti ottaen enemmän lumiukon mieleen kuin aseet.<br>\n<br>\n<em>Riipus tuskin on juuri minkään arvoinen, mutta se markkinapäivä... Se se oli jotain. Ensimmäinen kertani Bio-Klaanin markkinoilla. Hyviä aikoja.</em><br>\n<br>\nSnowmanin kädet siirtyivät kultaisesta ketjusta tummaan nauhaan.<br>\n<br>\n<em>Minulla on tämäkin mukana? Sinänsä hienoa, mutta ikävästi tuo mieleen sen, että tälläkin hetkellä voisin keskustella \"Everstille\" radion välityksellä, jos tuo halvatun rakkine toimisi.</em><br>\n<br>\nLumiukko kietaisi liinan päänsä ympärille ja kiristi. Hän lopetti kassinsa tonkimisen, tiesi, ettei siellä ollut mitään, mikä auttaisi heidät pois meren pohjasta.<br>\n<br>\nSnowie käveli aivan sukellusveneen etuikkunalle, ja katsoi ulos pimeyteen. Merilevääkään ei näkynyt. Lumiukko oli viettänyt elämästään \"ainakin vuoden ja kuusi neljästoistaosaa\" merten alla, eikä kokenut ikkunan takana näkyvää maisemaa niinkään masentavana. Enemmän häntä ahdisti ikkunaruutuun heijastuva apaattinen hahmo, joka ei näyttänyt lainkaan omalta hilpeältä itseltään.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<br>\nAmiraali piristyi hieman nähdessään viereensä heijastuvan hahmon ikkunaruudussa. Nuori Ylikersantti 1034 asteli varovaisesti johtajansa viereen sininen baretti päässään aavistuksen kallellaan. Amiraali kuittasi nuorukaisen kysyvän katseen tylysti.<br>\n\"Rakkauteen liittyviä ongelmia. Tuollainen kloppi ei niistä ymmärrä mitään.\"<br>\n\"Öh, kaikella kunnioituksella herra Amiraali, mutta eikö rotumme-\"<br>\n\"Kuten sanoin, ei ymmärrä mitään. Joten, toit Kenraalin viestin?\"<br>\n<br>\n1034 ojensi sinetöidyn kirjekuoren Amiraalille, ja jäi seisomaan odottavan näköisenä. Amiraali tiedusteli, että mitä 1034 oli vailla.<br>\n\"Ei, en minä mitään, luulin vain, että tuon viestin sisältö koskisi minuakin.\"<br>\n\"No, tässä seisoo, että tämä Uusi Sukupolvemme ei ole kyllin hyvä. Kuulemma jotain geenimuunteluun liittyviä ongelmia. Kenraalimme käskee meitä lähettämään koko sakin paria koekappaletta lukuunottamatta uudelleensijoitusosastolle.\"<br>\nYlikersantti katsoi kauhuissaan.<br>\n\"Mu-mutta hehän ovat jo-\"<br>\n\"Nyt, poistu häiritsemästä, ellet tahdo itse heittää koko kööriä kohtaloonsa.\"<br>\n1034 teki kunniaa, ja poistui vilkkaasti.<br>\n<br>\nNuori torakka kulki komentosillan metalliovien läpi Rautasiiven käytäviä pitkin pieneen taukohuoneeseen. Pöytien ääressä istuvat Nazorakit käänsivät katseensa kohti tulokasta.<br>\n<br>\nEnsin tuli hiljaista. Sitten alkoi supina.<br>\n<br>\nYlikersantti kääntyi kannoillaan, ja aloitti matkan kohti omaa hyttiään. Hän ei kestänyt mainettaan \"Amiraalin suosikkina\", varsinkaan, kun monien torakoiden mielestä hän ei sopinut hommaan lainkaan. Ja vaikka kukaan ei sitä ääneen sanonutkaan, kaikkien mielestä hän oli liian pehmeä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":629,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-29T09:03:00.000Z","content":"<strong>Klaanilinnake</strong><br>\n<br>\nMatoro istahti huoneensa nojatuoliin raskaasti. Hän katseli huonettaan. Vaalenaharmaat seinät, työpöytä täynnä papereita, pari kaappia sekä suuri arkku. Pari valokiveä katossa luovat kirkkaan valaistuksen huoneeseen.<br>\n<br>\nToa nousi hetken kuluttua ja avasi huoneensa ikkunan. Korkealta oli näkymä kauas metsiin ja vuorelle. Viileä tuulenvire tuli avoimesta ikkunasta sisään huoneeseen.<br>\n<br>\nMatoro avasi suuren kaapin ja otti sieltä erilaisia haarniskan paloja. Matoro irroitti rintapanssarinsa ja katsoi siinä olevaa reikää. Myös selkäpanssarista löytyi ikävä viilto. Musta toa heitteli huoneensa nurkkaan rikkinäisiä ja otti kaapista ehjiä haarniskan osia. Joku saisi korjata nuo joskus.<br>\n<br>\nToa kiinnitti uudet panssarit rikkinäisten tilalle ja katseli itseänsä suuresta peilistä. Puhtaan musta haarniska ilman rikkinäisä paloja. Hänen silmiinsä osuu kuitenkin väkisin hänen naamionsa. Matoro nappasi vyöstään teleskooppisilmät ja irroitti kanohi Cencordinsa.<br>\n<br>\nToa istahti pöytänsä ääreen ja nappasi muutamia välineitä pöydän hyllyköstä. Matoro käsitteli naamiota valkoisissa käsissään. <br>\n<em>\"Mitä? Tuossa on tekstiä.\"</em>, hän tajusi. Vasemmansilmän alla oli pienellä matoran-aakkosia. Tämä kohta olisi normaalisti teleskooppisilmän alla.<br>\n<br>\n<em>\"Makuta Itroz, Projekti Nimda\"</em><br>\n<br>\nSen, että kanohi oli makutoiden luoma, Matoro tiesikin. Mutta \"Projekti Nimda\"? Mitä se voisi tarkoittaa?<br>\nToa käänteli naamiota käsissään muttei löytänyt mitään muuta erikoista. Hän poisti teleskooppisilmän vääntyneet kiinnikkeet ja tunnin näpertelyn jälkeen teleskooppisilmä oli jälleen kiinni naamiossa. <br>\n<br>\nToa asetti kanohin päähänsä.<br>\n<br>\n<em>\"Nimda? Mikä se tarkalleen on?<br>\nMiten se liittyy naamioon?<br>\nMitä tämä kaikki tarkoittaa?<br>\n<br>\nMitä sillä trooppisella saarella oikein tapahtui? <br>\nSe olento puhui Nimdasta.<br>\nKaikki ei ole kohdallaan.\"<br>\n</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":630,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-01-29T10:03:00.000Z","content":"<strong>Klaanin saaren läsirannikko</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" class="youtube-player" type="text/html" width="120" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/yfMaLLD86Bg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/yfMaLLD86Bg</a>" frameborder="0" allowFullScreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nKirikori II kiisi rannikkoa pitkin lähellä merenpintaa. Ämköö-vuori piirtyi taivaaseen oikealla. Keetongu istui ohjaimissa ja katseli kaunista maisemaa. Aurinko nousi vuoren takaa kullaten sen korkean huipun.<br>\n<br>\nKasvavassa valossa Keetongu näki suurehkon kappaleen merellä lähellä rannikkoa. Se oli laiva, joka oli jättämässä laituria. Keetongu veti kojelaudan lokerosta suuret kiikarit ja katseli laivaa. Se oli Nazorakein sotapaatti.<br>\n<br>\nNe olivat jo rannikolla. Oliko se jo alkanut? Olivatko pohjoisen kylät kaatuneet ja marssivatko Nazorakit kohti Klaanin muureja?<br>\n<br>\nPitkään asiaa miettimättä Keetongu otti yhteyden Telakalle. <br>\n<br>\n\"Kuuleeko Tehmut? Tässä Kirikori II, Keetongu. Torakanpentujen rautapaatti edessäpäin, Ämkoo-vuoren länsipuolella. Eivät odota minua. Hyökkään. Lähetä kolme keskisuurta ja niin monta pommia kuin on varaa antaa.\"<br>\n<br>\n\"Ei ole järkevää hyökätä kimppuun suin päin! En halua tästä uutta kauhejen yötä!\" Kuului vastaus radiosta.<br>\n<br>\n\"Ne eivät odota minua. Ja nämä torakat kuolevat helpommin. Me olemme laivasto ja tämä on sotaa.\"<br>\n<br>\nKeetongu käynnisti aluksen moottorit täyteen tehoonsa ja laskeutui aivan merenpinnan yläpuolelle. Hän lähestyi torakoiden Hürfundia tutkan alapuolelta. Keetongu ei ollut ennen taistellut sotalaivoja vastaan, mutta hän ei odottanut minkäänlaista ketteryyttä alukselta, joka makasi <em>veden päällä.</em><br>\n<br>\nPäästessään ampumaetäisyydelle Keetongu käynnisti aluksen keulan sivuilla olevat Cordak-tuliaseet. Räjähtävät ammukset puhkaisivat Hürfundin rautakuoren ja sytyttivät sen miehistöhytit palamaan, mutta alus pysyi pinnalla.<br>\n<br>\nAluksen komentaja Kapteeni 360 huomasin hyökkäyksen ja käski kaikki aseyksiköt pienemmän lentopelin kimppuun. Hän oli menettänyt jo yhden laivan \"kaktus-välikohtauksen\" aikana, eikä hänellä ollut todellakaan varaa menettää toista.<br>\n<br>\nHüfundin tykit alkoivat laulaa ja Keetongu pakotettiin kauemmas. Hän sai väistettyä suurimman osan ammuksista, mutta kaksi latinkia osui viistosti aluksen keulapanssareihin, jotka kuitenkin kestivät. <br>\n<br>\nKeetongu kaarsi Kirikori II:n saaren yläpuolelle, pois tykkien kantamalta. Kolme keskikokoista Klaanin laivaston ilma-alusta näkyi jo etelässä; ne tulivat täyttä vauhtia apuun. Keetongu otti niihin yhteyttä ja käski niitä lähestymään tutkan alapuolelta samalla kun Kirikori II, joka oli suurempia aluksia ketterämpi, ohjaisi tykkitulen muualle.<br>\n<br>\nSuunnitelman mukaan Klaanin alusten tullessa Keetongu kävi uuteen hyökkäykseen. Hän sai ammuttua hajalle yhden Hürfundin kansitykeistä, mutta joutui heti pakenemaan tykkitulta. Ketterä alus sai osuman peräsimeen, mutta Keetongu sai ohjattua sen kauemmas.<br>\n<br>\nAnsa toimi. Tehmut oli käskenyt miehiä pakkaamaan aluksiin muutaman niistä vähäisistä ohjuksista, joita Klaanilla oli. Nazorakein alus ei saanut väisettyä ajoissa ja ohjukset osuivat sen kylkiin ja ohjaamoon tappavan tarkasti. Alus upposi Klaanin saaren rannikon pohjamutiin eikä sitä nähty enää koskaan.<br>\n<br>\nSinä iltapäivänä Keskiuusi kievari oli täynnä juhlivia Laivaston Matoraneja.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":631,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-01-29T10:50:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nKilljoy asteli Klaanin käytävien halki edelleen puolikuntoisena, rintakehä siteissa ja haarniska puoliksi pirstoutuneena. Muutama Matoran juoksi hänen ohitseen, mutta sen sijaan, että he olisivat tapansa mukaan mulkoilleet Killjoyta, he juoksivat iloisesti ohi ja yksi niistä jopa tyrkkäsi Killjoylle pienen uutislappusen, jossa komeili:<br>\n<br>\n<em>Viimeisin tieto: Klaanin laivasto tuhonnut Nazorak-sataman laivoineen länsirannikolla!</em><br>\n<br>\nKilljoy hymähti, hän oli tyytyväinen nähdessään, ettei Klaani levännyt laakereillaan.<br>\n<br>\nKilljoy asteli nyt tyhjän aulan läpi. Moni aulassa työskennellyt oli saanut surmansa sen kauhean yön aikana. Killjoy astui hissiin ja painoi ylimpään kerrokseen. Komentohuoneeseen saapuessaan, hän näki Tawan kumartuneen päätään pyörittelevän Creedyn ylle.<br>\n<br>\n\"En ymmärrä! Killjoy on pysynyt paikoillaan nyt jo ainakin viisi tuntia, eikä hänen pukunsa edes kestä vettä, eikai hän vain-\"<br>\n<br>\n\"Jos viitsisit tutkia myös muita valvontatauluja, huomaisit, että palasin Klaaniin jo puoli tuntia sitten.\"<br>\n<br>\nCreedy ja Tawa käännähtivät tutun äänen kuullessaan. Creedyn silmät loistivat.<br>\n<br>\n\"Sinä palasit! Olet kunnossa!\"<br>\n<br>\nTawa, joka oli yleisesti hyvin skeptinen Killjoyta kohtaan oli myös saanut hymyn kasvoilleen. \"Ovatko kaikki kunnossa?\"<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi: \"Toimme jopa pari uutta ystävää mukanamme. Toinen heistä taitaa olla parhaillaankin rekisteröitymässä Klaaniin.\"<br>\n<br>\n\"Nimdat? Kortti? Saitteko te ne?\", Creedy kysyi innoissaan.<br>\n<br>\n\"Nimda, niitä oli vain yksi. TSO on vienyt toisen Odinalle. Kortinkin saimme. Ongelmana on nyt vain se, että ne eivät ole meillä.\"<br>\n<br>\nTawa pisti kätensä puuskaan ja loi Killjoyyn katseen, josta ei tunnetusti seurannut mitään hyvää. Killjoy osoitti valvontataululle:<br>\n<br>\n\"Meillä oli pieniä Nazorak-ongelmia. Nimda on kortin ja jäljittimeni kanssa rommipullossa tuossa kyseisessä pisteessä.\"<br>\n<br>\nTawa kääntyi kohti taulua: \"Ehkä en kysy vielä mitä se tuolla tekee ja miksi, mutta meidän täytyy hakea se.\"<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi: \"Se ei ole hirvittävän kaukana, hyvällä tuurilla saamme haettua sen jo tänään, se on kuitenkin ajelehtinut kohtalaisen lähelle Klaanin rannikkoa.\"<br>\n<br>\n\"Mutta sinä et mene nyt mihinkään!\", Creedy tiuskaisi, \"Et tuossa kunnossa. Tuo puku vaatii välitöntä korjausta ja vara-osia.\"<br>\n<br>\nKilljoy kääntyi takaisin kohti hissiä nyökäten kaksikolle: \"Kuten haluat.\" Killjoy oli tosiaan saanut tarpeeksensa matkustelusta, ehkä olisi hetki aika levätä. Siitä huolimatta häntä kalvoi koko pelko siitä, että pullo olisi kadonnut...<br>\nAulassa Killjoyta juoksi vastaan Saraji, joka näytti olevan innoissaan. Hän piteli kädessään passia, Klaanin passia.<br>\n<br>\n\"Minut hyväksyttiin! Minut hyväksyttiin!\"<br>\n<br>\nKilljoy hymähti hyväksyvästi: \"Olet nyt siis virallisesti osa porukkaa. Mitäs sanoisit, jos kävisimme tuolla kahviossa? En ole itsekään käynyt siellä kuukausiin.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":632,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-29T12:44:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n\"Heips\", Matoro tervehti pirteästi ja istahti punaiseen nojatuoliin. <br>\n<br>\n\"Päivää\", vastapäätä istuvat Joy ja Sarjai vastasivat melkein samaan aikaan.<br>\n\"Kävit Creedyllä. Mitään infoa?\", Matoro kysyi, asettaen jalat suoraksi pöydälle.<br>\n\"Nimda on vähän matkan päässä Klaanista, pysynyt pitkään paikallaan.\", Killjoy kertoi.<br>\n<br>\n\"Selvä. Lähdemmekö hakemaan sitä? Minusta tämä kannattaisi hoitaa mahdollisimman nopeasti.\", Matoro kysyi.<br>\n<br>\n\"En pääse tulemaan. Mene Sarajin kanssa. Saatte Creedyltä radioitse koordinaatit.\", Joy neuvoi.<br>\n\"Aye\", Matoro kuittasi lyhyesti ja lähti eliittivahkin kanssa kahviosta.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nMatoro testaili Creedyltä, Klaanin tekniikkamatoranilta saamaansa headsettiä. Sen kantavuus olisi useita satoja kioja ja sen pitäisi toimia joka säässä. Creedy olisi hyvä ovelta-ovelle-kauppias.<br>\n<br>\nParivaljakko silmäili Klaanin satamaa. Laiturilla oli rivissä kymmeniä veneitä, joiden kimpussa pörräsi ties millaisia olentoja. Taaempana oli kalaa myyviä kojuja ja rahtikontteja satamarakennusten edessä.<br>\n<br>\n\"Miten olisi tuo vene?\", Saraji ehdotti ja osoitti metallsiella kädellään punaista moottorivenettä.<br>\n<br>\nVene kellui satama-altaassa. Se oli kirkkaanpunainen, suhteellisen suuri ja omasi suuren moottorin. Virtaviivaiseen alukseen oli maalattu siniset vauhtiraidat.<br>\nSen kannella istui raskaasti panssaroitu hahmo kalastamssa.<br>\n<br>\n\"Päivää\", Matoro aloitti. Hauta kantava hahmo kääntyi. Tämä oli punainen ja hopea hahmo, ei selvästikään toa.<br>\n<br>\n\"Päivää\", Xxonn vastasi hyväntuulisena. Hän laski onkensa veneeseen ja hyppäsi laiturille.<br>\n<br>\n\"Miten voin auttaa? Liityin Klaaniin juuri vähän aikaa sitten.\", uusi tulokas kertoi.<br>\n\"Ahaa, olet klaanilainen. Saisimmeko kyydin veneelläsi?\", Matoro kysyi. <br>\n\"Minne olette menossa?\", Xxonn kysyi.<br>\n<br>\n\"Tuota... Meillä on koordinaatit. Matkaa olisi parikymmentä kioa.\", Matoro vastasi.<br>\n\"Selvä. Saanko udella vielä... mitä menette tekemään?\"<br>\n\"Mitä jos puhutaan siitä matkalla. Rahtikonteillakin on korvat.\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\nKolmikko syöksyi veneeseen ja lähtivät avomerelle.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nMeri aaltoili rauhallisen sinisenä. Ulapalla kävi pieni tuuli ja lintuja näkyi taivaalla. Taivas oli pilvetön.<br>\n<br>\nMatoro makoili veneen perällä Sarajin ja Xxonnin ollessa veneen penkeillä.<br>\n\"Ihana ilma.\", Matoro totesi.<br>\n<br>\n\"Niin, mitä olemme menossa tekemään?\", Xxonn kysyi yhtäkkiä.<br>\n<br>\n\"Niin, joo. Tiedätkö mikä on 'Nimda'?\", Matoro kysyi, katsoen ajajaa.<br>\n\"Olen kuullut siitä puhuttavan, mutten tiedä siitä juuri mitään.\", toinen klaanilainen vastasi.<br>\n<br>\n\"Hyvä, emme mekään. Tiedämme vain settä se on mystinen artekrafti jota etsimme. Jos se päätyy vihollistemme käsiin, olemme ongelmissa.\", Matoro aloitti, muuttaen ilmettään astetta vakavammaksi.<br>\n<br>\n\"Saimme sen käsiimme Xialla. Pakomatkalla Nazorakit vangitsivat meidät ja heitimme sen mereen pullossa. Koordinaatit kertovat sen nykyisen sijainnin.\"<br>\n<br>\n\"... ahaa.\", Xxonn vastasi, vaikka hänen ilmeestään näki ettei hän ollut tajunnut ihan kaikkea.<br>\n<br>\n\"Haemme pullon ja palaamme Klaaniin. Se on näemmä jonkin saaren matalikolla.\", Saraji selvensi kartanlukijan penkiltä.<br>\n<br>\n\"Selvä.\", ohjaava Xxonn sanoi ja painoi kaasua. Moottorivene kiihdytti kohti kaukana siintävää saarta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":633,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-01-29T13:11:00.000Z","content":"<strong>Avomeri</strong><br>\n<br>\nValkoinen, kasvoton hahmo asteli tyynen meren pinnalla. Sen laihojen jalkojen askeleet eivät aiheuttaneet pintaan edes väreilyä. Merituulikin oli kadonnut. Kaikki tuntui kuin pysähtyneeltä, mutta valkoinen <em>tabula rasa</em> jatkoi hidasta kävelyään kohti horisonttia. Olennon uusi miekka tärähteli lievästi sen selkää vasten kävelyn tahtiin.<br>\nOlennon vasen käsi roikkui löysästi auki sen lantion vieressä, mutta oikea käsi oli kuin lukittunut nyrkiksi. Sormien välistä pilkotti jotain hopeista ja jotain sinistä.<br>\n<br>\nOlento jatkoi matkaansa pohjoiseen. Kului tunteja. Se kulki mahdollisimman kaukana kaikista lähialueiden saarista ja jatkoi matkaansa vain meriteitse. Sätkynukkemainen hahmo halusi välttää kontaktia kaikkeen elävään.<br>\n<br>\nMarionetti oli voittanut. Se oli saanut Gamman. Mestari olisi tyytyväinen.<br>\nLähetti kuitenkin eli vielä. Se saisi elää vielä.<br>\nMarionetti ei taistellut haavoittuneita vastaan. Tämä oli yksi niistä säännöistä, joita se ei antaisi itsensä rikkoa.<br>\n<br>\nNukkemainen hahmo jatkoi matkaansa tuulettomalla merellä.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Pimeys</strong><br>\n<br>\n<span style=\"color:black\"><br>\nKyllä.<br>\nSait sen.<br>\n<br>\nTiesin, että pystyisit siihen, poikaseni.<br>\n<br>\nTuo se minulle.<br>\n</span><br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Trooppinen saari, etelä</strong><br>\n<br>\nKaksi tummanpuhuvaa torakkaa käveli läpi Nazorakien eteläisen tukikohdan metallisten seinien suojaamia käytäviä. Tukikohdan valot oli sammutetttu, mutta Kädet näkivät silti. Agenttien sinisten, mekaanisten käsien molemmissa kämmenpohjissa hohti kirkkaan sininen ultraviolettivalo, joka täytti käytävät ja sai kaiken epäilyttävän ja ulkopuolisen näkymään erittäin tarkasti.<br>\nMattamustien visiiriensä läpi agentit 019 ja 020 tutkivat tukikohtaa sentti sentiltä.<br>\n<br>\nKun Kenraali oli saanut tietoonsa, mitä trooppisessa tukikohdassa oli tapahtunut, hän ei ollut ollut erityisen tyytyväinen kuulemastaan. Objektiivisesti katsottuna syy tässä tukikohdassa tapahtuneeseen täydelliseen epäonnistumiseen ei voinut olla yksin prikaatinkenraali 457:n, sillä tukikohtaa ei oltu varustettu tällaisia hyökkäysmääriä varten. Paikallisten matoranien äkillinen kapina yhdistettynä tappavan klaanilaistoan hyökkäykseen, raivokkaaseen soturimunkkiarmeijaan ja tuntemattoman kolmannen osapuolen toimiin olivat varmistaneet, että kaikki ei ollut mennyt täydellisesti.<br>\n<br>\nNyt 457:tä syötettiin parhaillaan pala palalta Äidille, tukikohdan alemmat upseerit vapisivat kauhusta ja tilanteeseen sotkeutunut Makuta Abzumo yritti valehdella parhaansa mukaan Kenraalille, kuinka epäonnistumisella ei ollut yhteyttä hänen joukkoihinsa. Käsille jäi kaksi tehtävää: ne tutkivat ja puhdistivat.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Zakaz, suolakurkkutynnyri Kuolleen Rukin tavernan ulkopuolella</strong><br>\n<br>\nSkakdi oli huutanut apua kymmenien minuuttien ajan ennen kuin oli tajunnut, että kukaan ei kuunnellut. Tavernaan oli laskeutunut hiljaisuus. Ne, jotka eivät olleet saaneet tuolista päähän ja menettäneet tajuntansa olivat todennäköisesti sammuneet jollekin baaripöydistä.<br>\nKukaan ei tulisi päästämään tätä skakdia ulos ennen aamua. Ja hän oli allerginen.<br>\nOli siis aika ottaa oikeus omiin käsiin. Skakdi laittoi kätensä tynnyrin kantta vasten, sormet edellä. Sitten se löi.<br>\nSkakdi parahti kivusta. Kansi ei ollut hievahtanutkaan. Hetken aikaa voivoteltuaan skakdi kuitenkin kasasi itsensä ja yritti uudelleen. Toinen yritys ei ollut yhtään vähemmän tuskallinen, mutta skakdi jatkaisi yrittämistä.<br>\n<br>\nSen illan aikana jostain tavernan ulkopuolelta kuultiin monen monta skarrararrrr-karjahdusta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":634,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-01-29T15:33:00.000Z","content":"<strong>Pieni saari Bio-Klaanin lähistöllä</strong><br>\n<br>\nXxonnin vene saapui pienelle saarelle. Veneestä nousi kolme hahmoa. Saraji, Matoro ja Xxonn. <br>\n”Tämä... Nimda, josta puhuitte. Sen kuuluisi olla täällä?”, Xxonn kysyi.<br>\n”Uskomme niin”, vastasi Saraji.<br>\n”Kiirehditään nyt etsiä sitä. Emme halua, että joku muu tulee ja nappaa sen. Ja saari ei ole kovin iso, joten saamme sen ehkä ennen Salattuja Klaanilaisia” Matoro sanoi.<br>\n”Miltä se siis näyttikään?” Xxonn kysyi.<br>\n”Se oli pieni metallinen pala pullossa”, vastasi Raj.<br>\n”Miten pieni?”<br>\n”Voi hyvä Mata Nui!”, Matoro huokaisi turhautuneena.<br>\n”Muuten, Xxonn”, Saraji aloitti ”Mikä tuo iso juttu sinun oikeassa kädessä on?”<br>\n”Siis tässä?”, Xxonn kysyi ja kohotti vasenta kättään.<br>\n”Kyllä minä tajuan, että tuossa on joku miekkaterä. Tarkoitin toista kättä!” Raj sanoi.<br>\n”Ai. Sori. En oikein tiedä, missä on vasen ja oikea. Mutta tarkoitit varmaan käsitykkiäni. Asennutin se, kun huomasin etten pysty kantamaan monta isoa tykkiä mukanani”, Xxonn vastasi.<br>\n”Minusta meidän pitää hajaantua, että löytäisimme Nimdan nopeammin”, Matoro sanoi.<br>\n”Raj, sinä tutkit itäpuolen. Xxonn, sinä tutkit pohjoispuolen. Pystyt varmaan puolustamaan itseäsi tykilläsi. Ja minä tutkin länsi- ja eteläpuolen. Ne eivät näytä kovin laajilta alueilta erillään”<br>\n”Mitä me tehdään, jos me löydämme sen?” Xxonn kysyi.<br>\n”Toin mukanani radiopuhelimia meille kaikille. Viestikää, jos löydätte sen, tai joudutte pulaan”, Matoro vastasi ja ojensi radiopuhelimet tovereilleen. <br>\nSen sanottua Saraji, Xxonn ja Matoro lähtivät eri suuntiin.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nKuljettuaan parikymmentä minuuttia, Matoro astui jonkin päälle ja viilsi jalkansa. Hän nosti jalkansa ja näki, että se oli lasinsiru. Katsottuaan eteenpäin, hän näki enemmän lasinsiruja. Hän myös huomasi suuremman lasiosan, jossa oli paperia. Hän käänsi sen ja näki, että paperinpalanen olikin etiketti.<br>\nIsoisän Wanhan Panimon Rommia, Matoro luki. Se samanmerkkinen pullo, johon hän pani Nimdan osasen!<br>\nJoku muu siis on ollut täällä Matoro ajatteli. Ja hänellä on ollut jotain tekemistä Beetan kanssa!<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nXxonnin kuljettua tunnin, hän huomasi maassa jalanjälkiä. Ne olivat tuoreita. Niissä oli pitkät kynnet. Hän päätti seurata niitä. Seurattuaan niitä hän näki monta pientä, violettia ja villiä olentoja kerääntyneinä jonkin ympärille. Hän päätti katsoa, minkä ympärille he olivat kerääntyneet. Hän ei kuitenkaan uskaltautunut tulla kovin lähelle. Vähän ajan kuluttua, yksi ällöttävistä violeteista olioista väistyi ja Xxonn pystyi näkemään jonkun metallisen jutun (kuinka yllättävää). Hän epäili sitä Nimdan Beeta-osaksi. Hän otti radiopuhelimensa ja soitti Rajille ja Matorolle.<br>\n”Kaverit”, hän aloitti. ”Luulen, että olemme löytäneet etsimämme”<br>\n”Hienoa”, Matoro sanoi. ”Kokoonnutaan saaren keskustaan. Se on kaikkein helpoin löytää....”<br>\n”Oikeasti minulla ei ole sitä vielä. Mutta tiedän kenellä se on. Tulkaa te tänne”<br>\n”Minne ”tänne”?” Matoro kysyi.<br>\nXxonn kertoi tarkalleen, missä hän on ja Saraji ja Matoro sanoivat tulevansa sinne. Xxonn jäi yksin tarkkailemaan outoja olentoja, kunnes yksi niistä huomasi hänet. Oliot alkoivat karjua ja hyökkäsivät Xxonnin päälle. Xxonn alkoi ampumaan niitä käsitykillään. Hän kuitenkin alkoi väsyä ja violetit oliot saivat otteen häneltä. Kun yksi olioista oli aikomassa viiltää hänen naamansa, julmeton pitkä miekkaterä työntyi hänen ruumistaan. Taistellessaan olioita vastaan, hän ei huomannut, että Saraji ja Matoro oli saapuneet apuun. Matoro oli taistelemassa olioita vastaan yksinään. Xx ja Raj tulivat apuun. Kun violetteja oliotia oli jäljellä enää kourallinen, he pötkivät pakoon. Xxonn huomasi, että maassa lojui heidän etsimänsä Nimba. Matoro otti sen käteensä.<br>\n”Hyvää työtä, Xxonn”, Matoro sanoi. ”Tämä on etsimämme Nimba”<br>\nKun he aiokoivat suunnata kotiin, he tunsivat, että maa heidän jalkojensa alla alkoi järistä. Sitten maan alta tuli Tuli yksi violeteista olioista. Paitsi, että hän oli paljon suurempi, kuin muut. Olio nappasi Matoron ja Nimdan ja katosi maan alle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":635,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-29T16:09:00.000Z","content":"<strong>Pieni saari Klaanin lähellä</strong><br>\n<br>\nMatoro raotti silmiään hitaasti.<br>\nPimeää.<br>\nHän tunsi pistävää kipua päässään ja katseli ympärilleen. Hän oli jonkinlaisessa luolassa.<br>\n<br>\nJostain kuului muminaa. Jään toa tempaisi itsensä pystyyn ja iski päänsä kiviseen kattoon.<br>\n\"Auh... Tässä on matalaa...\", hän jupisi itsekseen ja lähti kävelemään ääniä kohti.<br>\n<br>\nHän näki kymmeniä violetteja olentoja nuotion ympärillä. Suurin niistä piti valkoista metallisirua käsissään ja mutisi jotakin.<br>\n<br>\n\"Yeáàba duarêe Nimdá\"<br>\n<br>\n\"Nimdáá!\"<br>\n\"Nimdáá!\"<br>\n<br>\nMatoro kumartuu suurten kivien taa katselemaan tätä näytöstä. Oudot oliot näyttävät palvovan sirua.<br>\n<br>\nJään toa tutkii ympäristöä yökiikarillaan. Luolan reunassa on köysitikkaat, luultavasti maan pinnalle. Luola on valaistu useilla soihduilla ja suurella nuotiolla. Seinissä on useita erilaisia aseita ja seinässä roikkuu jokin hahmo.<br>\n<br>\nMatoro miettii parasta toimintavaihtoehtoa. Hän avaa radionsa ja alkaa kuiskia.<br>\n\"Olen niiden luolassa. Ne näyttävät palvovan sirua\"<br>\n\"Ahaa... Me kaksi hajaannuimme saarelle tutkimaan. Minä löysin sen pullon osien luota sen Killjoyn sinne asettaman jäljittimen ja sen avainkortin siitä kiinni. Vain Nimda puuttuu\", Sarajin ääni vastasi Matorolle.<br>\n<br>\nSilloin violettien olentojen äänet lakkasivat. Oli hetki hiljaisuutta, kunnes yksi huusi \"KíLAAÂ\". <br>\nOlennot nappasivat aseet ja lähtivät juoksemaan ympäri luolaa.<br>\nMatoro painautuu kivien taa entistä tiukemmin, sulkien radion. Hän asettaa toisen kätensä miekalleen.<br>\n<br>\nOlentojen outo mutina kuuluu suurhekossa luolassa. Matoro kurkistaa nopeasti nuotiolle, suurella olennolla on edelleen siru.<br>\n<br>\nJään Toan päässä alkoi kehkeytyä suunnitelma.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><br>\n<iframe title="YouTube video player" class="youtube-player" type="text/html" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/yVV7_Yyv6nE?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/yVV7_Yyv6nE?rel=0</a>" frameborder="0" allowFullScreen></iframe><br>\n</body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nEräs violetti olento käveli kohti kiviä, joiden takana Matoron oli piilossa. Sillä oli kädessä verinen tikari, ja violetit muodottomat kasvot katsoivat vertahyytävästi eteenpäin.<br>\n<br>\nSilloin ilmassa kuului viuhahdus ja alkoinen jalka iskeytyi kovaa olennon päähän, kaataen sen. Matoro syöksyi kattoon harppuunan varassa, huitaisten itsensä jalat edellä suurinta violettia olentoa päin. Tämä sai potkun rintaansa ja kaatui, jolloin Matoro syöksyi maahan, kierähti sivuun erään olennon hyökkäykseltä ja nappasi valkoisen sirun maasta. Jään Toa syöksyi sivulle sivaltaen miekallaan yhden olennon asekäden katki.<br>\n<br>\nVioletit olennot huusivat kovaa Nimdaa ja syöksyvät Matoroa kohti.<br>\nJään Toa vilkaisi taakseen, hänen ja köysitikkaiden välissä oli vielä monta vihollista. Toan nopea elementti-isku kaatoi violetteja hirviöitä samalla kuin tumma toa syöksyi pakoon muita. Hän nappasi köysitikkaista kiinni ja lähti kiipeämään.<br>\nToa ehti hypätä juuri ajoissa maan pinnalle; jos hän olisi viivytellyt, kolme heittokeihästä olisivat lävistäneet hänet. Toa lähti kovaa juoksuun metsään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":636,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-01-29T16:44:00.000Z","content":"<strong>Bio Klaanin saaren rannikko</strong><br>\n<br>\nDomek nuolaisi sormeaan ja piteli sitä ilmassa hetken. Hänen huivinsa liehui väsymättä, tuuli oli selvästikin hyvin kova. <br>\nAaltojen huumaava ääni kävi kilpaa lokkien ulvonnan kanssa. Domek piteli toisessa kädessään lierihattua tiukasti, ettei se karkaisi ilmanvirtauksen mukana.<br>\nIlmansuunta oli oikea.<br>\nValon Toa käveli rannan takana olevaa tiheää pensaikkoa päin. Hän työnsi ja nosti pois kasviston edestään, paljastaen veneen sen alta.<br>\nDomek otti veneen päältä lojuvat pyöreät puukepit ja teki nistä radan joka johti aluksen suoraan mereen.<br>\nToa nosti maston valmiiksi ja hyppäsi kannelta pois työntämään venettä veteen.<br>\nDomek puski kaikella voimallaan venettä ja sai sen viimein työnnettyä pois pensaiden välistä keppiraiteelle.<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" class="youtube-player" type="text/html" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Kuc2v9KfSUc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Kuc2v9KfSUc</a>" frameborder="0" allowFullScreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nAlus liukui yllättävän nopeasti raidetta, jolloin Valon Toa joutui juoksemaan mereen päin kiitävää venettä perään.<br>\nAlus pääsi veteen. Domek hyppäsi veneen kannelle ja nosti purjeen esille. Valon Toa otti karttansa ja kompassinsa esiin ja alkoi etsimään sijaintiaan ja kohdettaan. Auringonvalo heijastui kompassista, mutta se ei estänyt häntä. Domek vilkaisi hetken kannella olevaa lierihattuaan ja laittoi sen heti veneen edessä olevaan pieneen laatikkoon turvaan. Sijainnin tarkistettua Domek otti peräsimen ohjauksen ja käänsi sen kello yhteentoista, suuntaen aluksen pohjois-koiliseen päin, suoraan Zakazin saarta. <br>\n<br>\n\"Täältä tullaan Zoorac. Ole varuillasi\", Domek ilmoitti päättäväisenä.<br>\n<br>\n<strong>Bio Klaanin Linnoitus</strong><br>\n<br>\nTawa katseli ulos Tornin ikkunasta. Alhaalla Klaanin asukkaat olivat siltikin rakennustöiden parissa. Tawa huokaisi ja asettui työpöytänsä ääreen. Visokki oli yhäkin kateissa. Sähkön Toa toivoi parasta ja yritti olla miettimättä asiasta keskityäkseen olennaiseen. Sheelikan kuulustelu ei ole edennyt yhtään. Edes Samen ja Bladiksen \"Hyvä kyttä, paha kyttä\"-rutiinikaan ei saanut mitään irti.<br>\nTawa mietti hetken Sheelikan kertomusta. Oliko se tosiaan hänen syytä?<br>\nEi, teit vain mitä sinun piti, Tawa mietti itsekseen. Et olisi voinut tietää.<br>\nAdmin jatkoi paperitöiden raivaamista.<br>\nJuuri silloin oveen koputettiin. Sähkön Toa antoi luvan ja sisään käveli Moderaattori Same.<br>\n\"Domek on kateissa\", Same ilmoitti yhtä vakavalla äänensävyllään.<br>\n\"Tiedän sen\", Admin vastasi, \"hän jätti tämän viestin\". Tawa kaivoi esiin pienen paperilapun ja näytti Moderaattorille, \"hän sanoi lähtevänsä pois hetkeksi ja että se on hyvin tärkeää\".<br>\n\"Yksinkö? Mutta eihän voi lähteä yksin matkoille\", Moderaattori väitti.<br>\n\"Tiedän, siksipä käskin Bladen lähettämään jonkun seuraamaan häntä\", Tawa kertoi.<br>\nSame oli vähemmän kuin tyytyväinen tästä tiedosta.<br>\n<br>\n<strong>Domekin veneen päällä olevassa arkussa, jonka päällä Domek istuu juuri nyt</strong><br>\n<br>\n\"... Huaah, missä minä olen?\"<br>\n<br>\n<strong>Tuntematon</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" class="youtube-player" type="text/html" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/ymyjbpwSujk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/ymyjbpwSujk</a>" frameborder="0" allowFullScreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nToa Chakra heräsi. Hänen päätä särki erittäin paljon kun hän yritti muistella mitä oli tapahtunut.<br>\nMetalliolennot. <br>\nNyt hän muisti mitä tapahtui; Metalliolennot hyökkäsivät Bio Klaaniin ja tuhosivat Linnoitusta. Hän yritti saada kontaktia muille, mutta joutui niiden Olentojen hyökkäämäksi.<br>\nToa Chakra huomasi pian jotain olevan pielessä. Kaikki oli sumeaa ja sinistä ja hän leijui limaisen nesteen sisällä.<br>\n<br>\n\"Kas, olet viimein herännyt\", ääni kuului ja Toa Chakra näki edessään sumean, mustan siluetin. Toa Chakra ei voinut liikuttaa käsiään ja jalkojaan nesteen sisällä, puhumisesta puhumattakaan.<br>\n\"Olenkin jo toivonut pitkään tutkia täysiveristä Toaa kuten sinua\", siluetti puhui taas, \"mahdollisuudet ovat loputtomat\".<br>\nSamalla Chakran silmiin ilmestyi useita muita, paljon kookaampia siluetteja viereen.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Tiedotus: Mestari Z.M.A, yksi Klaanin ryhmistä ovat palanneet Klaanin saarelle.\"</span></span>.<br>\nChakra tunnisti äänen heti. Se oli Metalliolento. Chakra alkoi panikoida.<br>\n\"Mitä? He ovat jo perillä?\", siluetti vastasi yllättyneellä sävyllä, \"näyttää siltä, että meidän on kiristettävä aikatauluamme. Onko \"Substanssi Kraxi\" valmis?\"<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: Kyllä\"</span></span>, Metalliolento vastasi.<br>\n\"Hienoa, tiedät mitä tehdä\"<br>\n<br>\nMetalliolennon siluetti katosi Chakran silmistä. Koneiden ääni kuului taustalla ja neste alkoi muuttua.<br>\nHetken päästä, Chakra huusi.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tietyistä syistä, tämäkin tapahtuu vähän ennen muiden viestejä tai samaan aikaan. Tämä tapahtuisi noin samaan aikaan kuin muut edelliset kaksi viestiäni. Saatatte sanoa, että tämä on päätä särkevää, mutta uskokaa minuun: Se sattuisi vielä enemmän jos en kertoisi.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":637,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-01-29T20:13:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nIltapäivä oli jo pitkällä, mutta aurinko paistoi yhä kirkkaasti. Koko saari tuntui kylpevän valossa. Metsät näyttivät hehkuvan vihreyttä, vuorten valkoiset huiput säteilivät valkoista valoa ja meri kimalteli. Jostain kuului lokkien ääntä. Summerganon seisoi Klaanin linnakkeen muurilla ja katseli sen ympärillä levittäytyviä alueita. Saari tuntui suunnattoman kauniilta ja metsät tuntuivat kutsuvan Summerganonia kävelylle, mutta silti hänen katseensa tuntui väkisin kääntyvän merelle. Sillä jossain siellä oli yhä hänen ystäviään. Paljon nähtävää ja koettavaa. Vaikka hän oli levännyt hyvin, tunsi hän itsensä jotenkin likaiseksi ja väsähtäneeksi. Ja kävellessään sisään hän näki heijastuksen itsestään eräässä peilissä. Summerganon näki ruhjotun haarniskansa, tahrautuneen naamionsa ja ne pienet ruhjeet siellä sun täällä. Xialla silkkihansikkaat oli riisuttava, mutta nyt turvallisessa ja kotoisessa Klaanissa Summerganon tunsi säänpieksemän ja hieman kovia kokeneen ulkomuotonsa ja fyysisen vammojen hieman painavan. <br>\n<br>\nSummerganon meni huoneistoonsa ja katsoi seinään nojaavia aseitaan. Ne olivat hyvässä kunnossa, mutta Kapura voisi teroittaa ja huoltaa ne, jos hänellä on aikaa, Suga ajatteli ja uppoutui hetkeksi mietteisiinsä. Hän ajatteli Klaanin kuulumisia. Taistelu Nazorakien laivastoa vastaan oli päättynyt voitokkaasti, mutta Nazorakit kostaisivat vielä. Summerganon halusi auttaa siinä taistelussa sitten joskus. Nyt hän heitti haarniskansa lisäosat pois ja asteli ulos ja käveli rantaa pitkin. Hän ajatteli tulevaisuutta Klaanissa, mutta pian hänen ajatuksensa ohjautuivat häneen itseensä. \"Kapura pistäköön ahjonsa kuumaksi, kohta tulee tilaus.\", hän sanoi ääneen ja pysähtyi kuin seinään. Suga suuntasikin askeleensa kohti Kapuran pajaa. \"Tarvitsen uudeksi taotun kevyen haarniskan.\", hän ajatteli kävellessään. <br>\n<br>\nAuringon viimeiset säteet värjäsivät taivaan punaiseksi ja meri kimalteli kultaisena. Siellä jossain oli Matoro Xxonnin kanssa, mutta Summerganonilla ei ollut aavistustakaan siitä, millaiseen seikkailuun he olivat joutuneet. Tai siitä, mitä monet muut urheat klaanilaiset puuhailivat. Sillä samalla kun monet sankarit matkasivat kohti uusia seikkailuja, asteli Summerganon Klaanin rannoilla lepuuttaen itseään ja ajatelleen tulevaa. Summerganon olisi taas pian mukana toiminnassa, ainakin niin hän toivoi lähestyessään Kapuran pajaa auringon laskiessa takanaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":638,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-01-29T22:32:00.000Z","content":"<strong>Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\nKonguboss lähti kävelemään etelään väsyneenä Lehu-metsästä kohti linnoitusta. Aurinko oli jo laskenut aikoja sitten. Oli yö. Metsässä oli erittäin sykkää ja hyvä jos näki eteensä. Toa näki. Matoran oli antanut hänelle valokiven, jota Toa voisi käyttää pimeällä.<br>\n<br>\nKonguboss tunsi, että jokin seurasi häntä. Hän ei tiennyt mikä, mutta karmivalta se tuntui. Hänen päässään soi koko aika \"I'm coming for you\", mutta Toa tiesi, että se on vain hänen päässään soivaa kuvitelmaa. Toa katsoi takanaan oleviin puskiin ja näki, että jokin liikahti. Konguboss säikähti.<br>\n<br>\n\"Kuka siellä?\" Toa kyseli peloissaan.<br>\n<br>\nMitään ei kuulunut. Oli aivan hiljaista. Toa jatkoi matkaa. Hän käveli eteenpäin ja huomasi punaiset silmät kurkistavan puskasta. Toa lähti juoksemaan pakoon hädissään. Toa kuuli taas ääniä, tällä kertaa se oli naurua. Toa vapisi pelosta. Hän ei kyennyt juoksemaan paljoa jalkavammansa takia. Hän oli saanut sen tappelussa majatalossa. Pian Toa tiesi saapuvansa Bio-Klaaniin. Hän oli aivan varma.<br>\n<br>\nPian hän saapui Bio-Klaanin linnoitukselle.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nKonguboss ihmetteli, mikä ihmeen jättiportti oli hänen edessään. Toa näki erään Turagan, joka kävili ohitse.<br>\n<br>\n\"Anteeksi\", Toa kysyi, \"miten tästä pääsee sisälle?\"<br>\n\"Et pääse, jos et ole Klaanin jäsen.\"<br>\n\"Mikä ihmeen 'klaani'?\"<br>\n\"Anteeksi\", Turaga korjasi, \"Klaani.\"<br>\n\"Isolla kirjaimella?\"<br>\n\"Juu.\"<br>\n\"Ahaa\", Toa mietiskeli ja huomasi Turagan häipyneen.<br>\n<br>\nPortti aukesi. Portinvartiat Pakua ja Tewku avasivat portin. Toa älysi, että Turaga oli kehottanut vartijoita avaamaan portin. Turaga oli aistinut jotain hyvää ja erityista hänessä. Pakua toivotti Toan tervetulleeksi. Toa lähti etsimään itselleen majapaikkaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":639,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-30T08:42:00.000Z","content":"<strong>Nazorakien pesät</strong><br>\n<br>\nKeltamusta skakdi käveli rivakasti pitkin synkkää käytävää. Hän piti kynsissään suurehkoa paperinivaskaa joka oli kaikkea muuta kuin siististi järjestelty.<br>\nGaggulabio istahti kiviselle tuolille ja iski paperit pöytään. Hän alkoi käydä niitä läpi kelmeässä valossa.<br>\n<br>\n<em>Metorakk<br>\nTehtävä: tutkia Xian tilanne, eliminoida klaanilaiset<br>\nTehtävän status: tuntematon, todennäköisesti epäonnistunut<br>\n</em><br>\nGaggulabio murahti. Hän ei ollut kuullut mitään varakomentajastaan. <br>\n<br>\n<em>Werekk<br>\nTehtävä: tuhota matoranien vastarinta<br>\nTehtävän status: epäonnistunut<br>\n</em><br>\nKiven skakdi murahti jälleen. Joku yksittäinen toa oli saapunut paikalle ja tuhonnut kaiken.<br>\n<br>\n<em>Amazua<br>\nTehtävä: Hankkia virus #176<br>\nTehtävän status: suorittamassa tehtävää<br>\n</em><br>\nGaggulabion ilme kääntyi hymyyn. Tämä palkkionmetsästäjä osasi hommansa.<br>\n<br>\n<em>NINJA-ryhmä<br>\nTehtävä: siivota Gaggulabion työhuone<br>\nTehtävän status: keskeneräinen</em><br>\n<br>\nSkakdikomentaja myhäili. Hän oli pistänyt ryhmänsä siivoojiksi usean epäonnistumisen jälkeen. <br>\n<br>\nGaggulabio iski paperinivaskan pöytään ja lähti huoneestaan. Kun Amazua saisi tehtävänsä suoritettua, kaikki olisi paremmin.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nToa Kapura käveli leppoisasti Klaanin käytävillä. Tulen Toa oli matkalla kohti huonettaan. Koko saari kylpi valossa ja aurinko lämmitti saarta. Rannikolla tosin tuuli oli yltynyt, muttei liikaa.<br>\n<br>\nKapura avasi huoneensa oven. Hänen huoneensa oli suuri ja puukalustettu. Lattialla oli suuri punainen matto. Suuren ikkunan edessä oli punaiset verhot.<br>\n<br>\nKapura käveli avaran huoneensa läpi ja avasi tummuneen metallioven. Asepajassa loimusi pienellä liekillä ahjo, ja sen vieressä oli alasin. Huone oli sekava, aseita, aseenpuolikkaita ja metalliharkkoja lojui siellä täällä.<br>\n<br>\nToa oli napannut tilauksensa oveltaan ja selasi niitä nyt. <br>\n<br>\nEnsimmäisenä listalla oli Summerganonin tilaus; kevyt kokohaarniska.<br>\nTämän jälkeen oli useita matoranien pienempiä tilauksia. <br>\n<br>\n<strong>Saari Bio-Klaanin lähellä</strong><br>\n<br>\nMatoro makasi äänettömänä kasvillisuuden seassa. Violetteja olentoja juoksi välillä metsässä eikä hän uskaltanut lähteä liikkeelle.<br>\n<br>\nToa otti pienen radion vyöstään ja kytki sen päälle.<br>\n\"Saraji? Xxonn?\", hän kuiski radioon.<br>\n\"Niin?\", vastasi Äksän ääni.<br>\n\"Olen jossainpäin saarta piilossa. Sain Nimdan. Jos teillä on kaikki, käynnistäkää vene ja kiertäkää saarta, koitan päästä rannalle.\", Matoro neuvoi.<br>\n\"Selvä...\", kuului vastaus. Sitten radiosta kuului juoksuaskelia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":640,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-01-30T09:17:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nAamu oli jo noussut vihreä Toa käveli hassusti ja iloisesti tietä eteenpäin, ehkä vähän helpottuneenakin. Toa kysyi hänen ohitse kävelevältä Matoranilta saako Klaanista majapaikkaa. Matoran opasti Toan respalle.<br>\n<br>\n\"Kiitos\", Konguboss pyysi, mutta Matoran oli jo häipynyt. Samalla hän ihmetteli mihin kaikki katoavat.<br>\n<br>\n\"Hei\", respa-täti-2 puhi kohteliaasti, \"haluatteko huoneen?\"<br>\n\"Kyllä\", Toa vastasi kohteliaasti, \"kiitos.\"<br>\n\"Huone 169\", respa-täti-2 kertoi ja ojensi kortin, \"toinen kerros.\"<br>\n<br>\nToa kiitti ja lähti kävelemään yläkertaa kohti. Hän nousi rappusia ylös. Samalla hän huomasi erään punamustan pimeyden metsästäjän käveleveän kohti itseään. Konguboss otti puukkonsa esille.<br>\n<br>\n\"Varovaisesti kaveri tai käy huonosti\", pimeyden metsästäjä varoitti ja jatkoi matkaa.<br>\n<br>\nToa pisti puukkonsa piiloon ja jatkoi myös matkaansa. Pian hän saapui omaan kerrokseensa ja alkoi etsimään huonettaan. Hän löysi huoneen. Toa avasi oven ja siellä oli televisio päällä, jossa hänet toivotettiin tervetulleeksi Bio-Klaanin linnoitukseen. Hän istuutui huoneessa olevaan säkkituoliin. Pian hän huomasi kirjeen pöydällä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":641,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-01-30T09:43:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n\"Mistäköhän tuo tyyppi oli saanut noin laadukkaan puukon...\"<br>\n<br>\nKilljoy käveli portaat ylös kuudenteen kerrokseen. Saraji oli pyytänyt häntä viemään hänen tavaransa tämä uuteen huoneeseen. Seitsemäs kerros, Killjoy kirosi sitä ettei ottanut hissiä.<br>\n<br>\nSaavuttuaan perille, Killjoy avasi oven 600 ja astui sisään. Killjoy hymähti nähdessään Sarajin asunnon. Vain kaksi huonetta, makuuhuone ja olohuone. <br>\n<br>\nOlohuoneessa oli valmiina yksi nojatuoli ja pieni televisio. Killjoy asteli laitteen luokse ja kytki sen päälle. Klaanin ainoalta kanavalta ei kuitenkaan tullut mitään. Killjoy päätteli sen johtuvan Klaanin studion remontista. <br>\n<br>\nKilljoy veti Sarajin pienen tarvikekotelon esiin ja asetti sen tämän pöydälle. Tämän jälkeen hän kääntyi kannoiltaan ja asteli takaisin käytävälle. Hän ei kuullut pienenpientä inahdusta, joka kuului kotelosta Killjoyn poistuessa.<br>\n<br>\nTällä kertaa Killjoy otti hissin ja palasi takaisin aulaan. Uusi respa-toa oli jo aloittanut työnsä. Ohikulkiessaan Killjoy vilkaisi tämän uuden, selkeästi kokemattoman naispuolisen toan nimilappua. <br>\n<br>\n\"Ruki, ne hakemukset menevät suoraan Tawalle. Älä turhaan koeta lajitella niitä.\"<br>\n<br>\nRuki nosti päänsä ja katsoi kohti puhujaa, hän sävähti nähdessään Killjoyn puhuvan hänelle.<br>\n<br>\n\"K-kiitos ja te olette?\"<br>\n<br>\n\"Killjoy. Oletko uusi?\"<br>\n<br>\nRuki nyökkäsi. \"Minut palkattiin kolme päivää sitten. Tawa sanoi, että tarvitsemme uuden, koska... koska edellinen k-kuo...\"<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi. \"Hoidat varmasti työsi hyvin. Muuten, jos tänään puheillesi tulee Saraji-niminen tyyppi, kerrotko hänelle, että tulee Kaja-Wahiin mökilleni. Sinne pääsee suoraan, kun kävelee Gukko-farmilta pohjoiseen.\"<br>\n<br>\nRüki nyökkäsi ja kirjasi asian ylös. Hän nosti hymyn kasvoilleen, katsoi suoraan Killjoyyn, selvitti kurkkunsa ja asiallisesti ilmoitti: \"Kiitoksia teille ja hyvää päivänjatkoa.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":642,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-01-30T11:02:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nPäivä oli koittanut ja Konguboss oli levännyt huoneessaan rauhassa. Hän päätti lähteä kävelylle. Hän otti korttinsa pöydältä ja lähti kävelemään rappusia alas respaan, jossa hän löysi erilaisia esitteitä Bio-Klaanin saaresta. Konguboss otti niitä mukaansa. <br>\n<br>\nToa oli myös saanut repun respasta, johon hän voisi laittaa tavaroitansa. Repussa oli tällä hetkellä veitsi, valokivi, vesipulloja ja esitteitä. Hän otti repustaan esitteen, jonka otsikkona oli \"Hae Gukkosi meiltä\". Toa ajatteli, että se sopisi hänelle. Samalla hän sai takauman, kun hän oli vielä Matoran.<br>\n<br>\n<em>\"Hei, Konguboss\" Matoran komensi hädissään, \"tule alas sieltä heti!\"<br>\n\"Mitä?\" Konguboss ihmetteli \"Lennän vain Gukkoa.\"</em><br>\n<br>\nTakauma loppui ja Toa oli hämillään. Hän lähti matkaan Lehu-metsän halki Gukko-farmille. Metsässä oli tällä kertaa valoisaa ja rauhallista, mutta hän muisti silti yön tapahtumat. Pian hän saapui farmille.<br>\n<br>\n<strong>Gukko-farmi</strong><br>\n<br>\n\"Tervetuloa Gukko-farmille\", ääni kuului.<br>\n\"Kiitos\", Toa pyysi, \"haluaisin Gukon.\"<br>\n\"Minkälaisen Gukon haluat?\" Gukon kouluttaja kysyi.<br>\n\"Minä haluaisin hyväkuntoisen\", hän aneli.<br>\n\"Meillä on juuri sopiva sinulle\", Matoran kertoi, \"mutta minulla olisi sinulle tehtävä.\"<br>\n\"Minkälainen tehtävä?\" Toa kysyi. \"Saako siinä lentää Gukolla?\"<br>\n\"Kyllä\", Matoran vastasi. \"Sinun pitää pelastaa eräs ystäväni, joka ei ole palannut Zylag-luolista. Pelkään, että hän ei voi hyvin. Luolat sijaitsevat poihjoisella puolella saarta, enemmän luoteessa.\"<br>\n\"Tottakai minä autan\"<br>\n\"Kiitos\", Matoran sanoi, \"saat Gukon ilmaiseksi, jos tuot hänet elävänä.\"<br>\n\"Tietenkin\" Toa vastasi. \"En minä ystävää yksin jätä.<br>\n\"Näkemiin.\"<br>\n<br>\nToa kiipesi punertavan Gukon selkään ja lähti matkaan. <br>\n<br>\n<strong>Gukko-farmilta luolastoon</strong><br>\n<br>\nHän lensi komean mount Ämkoon yli. Pian hän saapui ei-kenenkään-maalle. Siellä oli aivan kuivaa ja kuumaa. Vuorelta tuleva kylmä ilma saattoi vähän viilentää aavikolta tuntuvaa paikkaa, mutta silti tuntui kuumalta. Toa ja Gukko väsyivät kummatkin. Väsynyt Toa kaivoi repustaan kaksi vesipulloa. Toisen hän joi itse ja toisen antoi Gukolle. He saapuivat luolaston yläpuolelle. He laskeutuivat.<br>\n<br>\n<strong>Zyglak-luolasto</strong><br>\n<br>\n\"Minä lähden nyt pelastamaan sen Matoranin ystävän\", Toa sanoi Gukolle. \"Älä huoli, minä en jätä sinua.\"<br>\n<br>\nKonguboss kiipesi roikkuvaa narua pitkin alas luolastoon. Hän ihmetteli, että oliko joku täällä. Hän aisti, että hän ei olisi yksin siellä. Hän älysi, että jos Matoranin ystävä olisi kiivennyt natusta alas hän olisi jo palannut. <br>\n<br>\nToa alkoi kuulla taas samoja ääniä kuin yöllä. Konguboss otti vihreän kirveensä esille. Hän kuuli murinaa ja huomasi jotakin. Hänen edessään oli erittäin suuri Teräkaivaja, jolla oli kirkkaan punaiset silmät. Konguboss ei epäröinyt vaan lähti juoksemaan pakoon laittaen kirveensä takaisin selkään. Onneksi hän oli nopea ja ketterä. Hän juoksi niin lujaa kuin pystyi. Pian hän kaatui. Hän kaatui harmaaseen Kanohiin. Konguboss tiesi, että se oli Hau. Hän pisti sen reppuunsa ja huomasi, että Teräkaivaja suuntasi taas hänen suuntaansa. Toa juoksi pakoon henkensä edestä. Kivet lensivät Kongubossia päin, mutta hän vain väisti ne kuin mitään ei olisi edes suunnannut Toaa päin. Pian hän huomasi pienen tunnelin, johon Rahi ei mahtuisi. Siellä oli valoa ja naamionsa menttänyt Toa.<br>\n<br>\n\"Kuka sinä olet?\"<br>\n\"Minä?\"<br>\n\"Sinä\"<br>\n\"Aa\", Toa kertoi, \"minä olen Troopperi. En ole päässyt täältä pois, koska tuolla on tuo Teräkaivaja. Yhtään Zyglakia en ole vielä nähnyt.\"<br>\n\"Hyvä näin\", Konguboss totesi, \"Toivottavasti ei törmätäkään.\"<br>\n<br>\nPian luolastosta kuului taas mörinää. Konguboss ojensi löytämänsä Haun Troopperille.<br>\n<br>\n\"Häivytään täältä\"<br>\n<br>\nToat lähtivät juoksemaan isolle aukiolle mistä näkyi valoa. Ilman Toa tiesi, että Gukko pystyisi laskeutumaan sinne. Toa vihelsi, mutta ei tullut heidän luokseen. Konguboss tiesi, että jokin on vialla.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":643,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-01-30T18:07:00.000Z","content":"<strong>Pieni saari Bio-klaanin lähistöllä</strong><br>\n<br>\nXxonn pani radiopuhelimensa pois.<br>\n<br>\n\"Oliko se Matoro?\", kysyi Saraji.<br>\n\"Kyllä\", Xxonn vastasi, \"hän sanoi, että pitäisi mennä veneseen ja kiertää saari\"<br>\n\"Hyvä\", Saraji sanoo, \"Hän on siis päässyt niitten luolasta ihan yksin\"<br>\n\"Kiiruhdetaan nyt sitten veneeseen\"<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nMatoro juoksi violetteja olentoja pakoon. Hän oli kyllästynyt tappelemiseen. Hän vain keskittyi pääsemään nopeammin rantaan. Xxonnin ja Sarajin piti hakea hänet sieltä. Yksi olioista kuitenkin saavutti hänet, ja Matoron oli pakko jäädä tappelemaan. <br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nÄksä ja Raj ajoivat nopeasti veneellä saaren toiselle puolelle. He suunnittelivat, miten pelastaisivat Matoron. Saraji kysyi, jos Xxonnilla olisi ampuma-aseita piilossa hänen veneessään. Hän saattaisi tarvita yhden<br>\n<br>\n\"Minulla taisi olla jossain piilossa pari\", hän vastasi, \"otan ne esiin, kun saavutaan perille\"<br>\n<br>\nParin minuutin päästä, he alkoivat kuulla villejä huutoja metsästä. Xxonn pysäytti veneensä ja he katsoivat tarkemmin. He näkivät tumman hahmon juoksemassa takaperin ja viiltelemässä violetteja olioita. Se oli Matoro. Xxonn kävi nopeasti hakemassa yhden aseen ja heitti sen Sarajille. Hän itse otti käsitykkinsä käyttöön.<br>\n<br>\n\"Nopeasti, Blacksnow!\", Raj huusi, samalla, kun ampui vieläkin-anonyymeja-violetteja-olentoja.<br>\n<br>\nXxonn hyppäsi veneestä, otti käsiteränsä käyttöön ja alkoi viilellä niitä, samalla kun Saraji auttoi Matoroa veneeseen. Kun Matoro oli veneessä, Äksä hyppäsi myös nopeasti veneeseen, käynnisti sen ja lähti liikkeelle. Veneeseen jäi vielä pari olentoa, joita hän heitti yli laidan.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n\"Oletko kunnossa?\", Saraji kysyi Matorolta.<br>\nXxonn ohjasi venettä.<br>\n\"Jooo. Ihan kunnossa\", Matoro vastasi, mutta kun hän yritti nousta, hän tunsi todella viiltävää kipua kehossaan.<br>\n\"No\", Matoro jatkoi, \"kaikkein tärkeintä on, että saimme Beetan\"<br>\nMatoro otti vyöstään pienen metallisen sirun ja näytti sen.<br>\n\"Mitäs seuraavaksi?\", Xxonn kysyi.<br>\n\"Ensin pitää löytää muut osaset\", Matoro vastaa, \"ja sitten tuhota ne kaikki\"<br>\n\"Okei....\", Xxonn vastasi, vaikka oli vähän ymmällään vieläkin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":644,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-31T15:46:00.000Z","content":"<strong>Pieni saari Klaanin lähellä, rannikko</strong><br>\n<br>\n\"Mutta muiden osien löytämiseen ei kannata nyt uhrhata ajatusta; ainakaan vielä.\", Matoro lausahti kevyesti Äksälle. \"Mennään vain Klaaniin.\"<br>\n<br>\n\"Selvä.\", Xxonn sanoi ja painoi kaasun pohjaan. Punainen moottorivene lähti kiitämään merta pitkin.<br>\n<br>\n\"Kun sinua niin se Nimda kiinnostaa, voinhan kertoa mitä siitä tiedän.\", Matoro aloitti, nojaten leppoisasti veneen reunaan. Nyt hän oli kartanlukijan paikalla Sarajin istuessa takana.<br>\n\"Meillä on tiedossamme kolmen sirun sijainti. Yksi meillä, yksi Pimeyden Metsästäjillä Odinalla ja Ämkoo on Snowien kanssa hakemassa yhtä eräältä lähiseudun trooppiselta saarelta.\", Matoro aloitti, ottaen luentoäänensä käyttöön.<br>\n<br>\n\"Tähän mennessä ainakin Klaaniin hyökänneet metalliolennot ovat puhuneet Nimdasta.\", hän jatkoi. <br>\n<br>\n\"Ja luulen, että pelissä on henkilöitä joista emme tiedä mitään. Emme tiedä Nimdasta juuri mitään.\"<br>\n<br>\nXxonn kuunteli kiinnostuneena. Merellä ei tarvinnut paljoa ohjailla. Muussa tapauksessa he olisivat todennäköisesti jo törmänneet johonkin.<br>\n<br>\n\"Tuota, voisitko keskittyä ajamiseen? Koneosani hajoavat täydellisesti vedestä. En halua, että ajamme kariin.\", Saraji sanoi Äksälle takapenkiltä huolestuneena. <br>\n<br>\n\"Okei\", uusi Klaanilainen lausui huolettomana ja keskittyi ajamiseen.<br>\n<br>\nKoneen moottori hurisi kovaäänisesti taustalla meren kohistessa. <br>\nMatoro nojasi käteensä veneen laitaa vasten. Hän katseli kauas horisonttiin. Aurinko laskisi sinne parin tunnin kuluttua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":645,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-01-31T18:21:00.000Z","content":"<strong>Zyglak-luolasto</strong><br>\n<br>\n\"Hyvä Rahini\", tuntematon ääni sanoi, \"Lopeta nuo ärsyttävät pienet oliot\"<br>\n<br>\nTeräkaivaja syöksyi kohti Troopperia ja Kongubossia. Ilman Toa kiipesi kielekkeellä ja lähti liitäen pelastamaan Troopperin. Toa sai otettua kiinni hänestä, mutta Konguboss ei kuitenkaan kestänyt kantaa toista Toaa pitkään, joten hän joutui tiputtamaan tulen Toan kesken matkan kielekkeelle, jossa hän olisi edes vähän aikaa turvassa.<br>\n<br>\n\"Löysitkö muuten köyteni?\"<br>\n\"Ai\", Kongbuoss huomasi, \"se oli siis sinun\"<br>\n\"Juu\", Tulen Toa hymähti.<br>\n<br>\nIlman Toa väistöi kiveä, joka lensi häntä päin. Samalla hän huomasi Gukon lentävän luolan sisälle. Toa oli helpottunut, mutta jotain tapahtui. Gukko ei ollutkaan ystävällinen vaan lähti lentämään suoraan Toaa päin. Hän ihmetteli mitä ihmettä oli tekeillä. Samalla tulen Toa ampui sähköpulssipistoolilla lintua, jolloin se putosi alas.<br>\n<br>\n\"Ette pärjää Raheilleni\", ääni kuului.<br>\n\"Kuka olet?\", Konguboss kyseli peloissaan, \"Mitä sinä haluat?\"<br>\n\"Rahaa\"<br>\n\"Maksetaanko sinulle?\"<br>\n\"Joo\"<br>\n\"Häh?\"<br>\n\"Joo\"<br>\n\"Häh?\"<br>\n\"Joo\"<br>\n\"Häh?\", Konguboss raivostui, \"NYT LOPETA TUO PELLEILY!\"<br>\n\"Joo\"<br>\n<br>\nToa otti esiin kirveensä ja alkoi kanavoida elementtivoimiansa. Samalla tunnelista alkoi kuulua outoja ääniä.<br>\n<br>\n\"Voi pyhä Mata Nui!\" ilman Toa huomasi.<br>\n\"Samat sanat\", tulen Toa yhtyi mielipiteeseen.<br>\n\"APUUUUUUUUUUUVAAAAAAA!\", ääni huusi.<br>\n<br>\nSamalla lauma Zyglakeita juoksi päin Rahia, Toia ja henkilöä, jonka ääni kuului.<br>\n<br>\nHe kaikki lähtivät juoksemaan. Jopa Teräkaivajakin lähti pakoon, kun taas Gukko lähti lentoon. Toat menivät koloon, josta Konguboss löysi Troopperin. Pari Zyglakkia seurasivat heitä koloon.<br>\n<br>\n\"Tiesitkö, että Zyglakit voivat levittää orgaanista Protodermis-tautia ja he käyttävät tikareita ja keihäitä?\" Troopperi kysyi toiselta Toalta.<br>\n\"Nytkö sitten kerrot tuon?\"<br>\n\"Seuraa tänne\", tulen Toa selitti, \"Zyglakit eivät mahdu tästä ja saavumme saman kokoiselle aukiolle kuin äsken\"<br>\n<br>\nToat livahtivat koloon ja pääsivät aukoille. Gukko oli lentänyt aukiolle myös.<br>\n<br>\n\"En tiennyt, että Gukot ovat näin viisaita\", Konguboss oivalsi.<br>\n<br>\nToat nousivat Gukon selkään ja lähtivät pakoon Zyglakeita.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n\"Rahi jyrää Zyglakit!\"<br>\n<br>\nTeräkaivaja lähti jyräämään Zyglakeita, mutta ei mennyt pitkään Rahi kaatui maahan kuolleena. Henkilö, <em>jonka nimeä en ole vielä kertonut teille</em>, lähti juoksemaan pakoon Zyglakeita, mutta yksi tikareista, jonka Zyglak heitti osui häneen. Hän lähti pakoon omalla Gukollansa luolastosta vahingoittuneena. Hän saattoi saada tartunnan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":646,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-01-31T20:33:00.000Z","content":"<strong>Avomerellä</strong><br>\n<br>\nKeskellä merta, Domekin vene purjehti pohjois-koiliseen päin. Tuuli oli rauhoittunut hieman eikä ulvonnut enään yhtä kovaa kuin lähtiessään ja aallot olivat paljon tyynempiä.<br>\nLokkien äänet kaikuivat veneen ympärillä.<br>\nValon Toa katsoi taakseen Klaanin saareen päin, eikä nähnyt enään muuta kuin noin nyrkin kokoinen läikkä veden päällä.<br>\nDomek tunnusteli ilmaa uudestaan sormellaan. Tuuli puhaltaa juuri oikeaan suutaan, Valon Toa päästi kätensä peräsimestä hetkeksi ja nousi ylös puuarkun päältä.<br>\nYhtäkkiä, arkku avautui ja sieltä putkahti Matoralainen. Domek melkein putosi veneestä tästä tapahtumasta.<br>\n<br>\n\"Huaah, viimein ulkona!\", Matoralainen henkäisi helpottuneena ja hieroi hieman päätä.<br>\n\"Mitä... Kuka... KUKA HIIVATTI SINÄ OLET?! MITÄ TEET TÄÄLLÄ?!\", Domek kyseli kovalla äänellä arkussa olevaa Matoralaista.<br>\n\"Öhm, anteeksi. Nimeni on Pegghu. Olin, öhm, kävelyllä\", Pegghu vastasi hieman hätiköivästi.<br>\n\"Keskellä iltaa.\"<br>\n\"Öh, niin.\"<br>\n\"Kaupungin ulkopuolella.\"<br>\n\"Palasin serkkuni luolta.\"<br>\n\"Matoran kylä on lännessä. Veneeni idässä.\"<br>\n\"Minulla on huono suunnantaju.\"<br>\n\"Ja silti löysit tiesi serkkusi luokse.\"<br>\n\"... Öh, mutta silti nukahdin veneesi arkun sisään\"<br>\n\"Joka oli pensaiden piilossa.\"<br>\n\"Löysin sen sattumalta.\"<br>\n\"Oli myös mukavaa sinulta piilottaa sen takaisin kasvistoon.\"<br>\n\"Öh... katsos...\"<br>\n\"Pois paatistani.\"<br>\n<br>\nDomek otti Pegghun käsivarsista kiinni. Pegghu alkoi hätäilemään entisestään.<br>\n\"EI! Älä! Minä olen vain eksynyt Matoralainen! Mitä minä muka tekisin teille?!\"<br>\n\"Jaa-a, ei sitä koskaan tiedä\", Domek sanoi välinpitämättömästi ja alkoi pidellä Pegghua veneen yli, \"Kai osaat uida takaisin?\"<br>\n\"OKEI! MINÄ TUNNUSTAN!\", Pegghu huusi, \"Olen vartiomies Klaanista! Moderaattori Blade lähetti minut tarkkailemaan sinua koska lähdit yksin ilman lupaa! En halunnut tätä itsekään! Minä vannon sen!\"<br>\n\"Hienoa, että tunnustit\", Domek sanoi ja päästi Pegghun takaisin veneen päälle. Valon Toa laittoi arkun kiinni ja asettui takaisen sen päälle.<br>\n\"Eli siis\", Pegghu aloitti, \"minne olemme matkalla? Kuinka kauan ennen kuin olemme perillä\"<br>\n\"Zakaziin\", Domek vastasi, \"ainakin noin kaksi päivää\". <br>\n\"... Miksi Zakaziin?\", Pegghu näytti huolestuneelta.<br>\n\"Tärkeä asia hoidettava\", Domek sanoi ja alkoi katsomaan veneen sivussa olevaan pieneen arkkuun, \"hyvin tärkeä asia.\"<br>\n<br>\n<strong>Bio Klaanin Linnoitus</strong><br>\n<br>\n\"Hei Same! Tarvitsen sinua keksimään Toa ryhmällemme uusi teema\", Takaman huusi Moderaattorin perään.<br>\n\"Mitä, taas? Vastahan te aloitte käyttämään sitä ajoneuvo-teemaanne?\", Same vastasi.<br>\n\"Niin, mutta olemme jo käyttäneet ajoneuvo-teemaamme jo noin kaksi kertaa peräkkäin. Vaihtelu virkistää.\"<br>\n\"Miksette odota kunnes Domek palaa ja keksii teille uuden teeman? Hän on parempi näissä kuin minä\"<br>\n\"Mutta en voi odottaa. En halua käytää tätä saman tyylistä trikoota kaksi kertaa.\"<br>\n\"Miksi käytätte niitä naurettavia trikoita? Miten ne muka auttavat?\"<br>\n\"Miten niin?\"<br>\n\"Unohda. Miksette sitten käyttäisi jotain aiempaa teemaanne? Kuten tuota Lintu-Rahi tai taruolento-teemaanne? Minä pidin niistä erittäin paljon ...mikä on hieman uskomatonta.\"<br>\n\"Okei, mutta emme tiedä mitä hyvää ryhmäasentoa voisimme käyttää. Itse haluaisin ryhmäasentoa 6-E, mutta Pohakin mielestä 9-B on parempi. Kowabrasta taas 2-C.\"<br>\n\"... Miksi teidän on pakko käyttää ryhmäasentoja?\"<br>\n\"Miten niin miksi?\"<br>\n\"Ääh, unohda. Tehkää mitä haluatte, älkää enään kysykö minulta näistä\", Same huokaisi, \"mutta voisit sentään vähentää noita räjähdyksiä. Ne saattavat vahingoittaa siviilejä\".<br>\n\"En lupaa mitään\", Takama sanoi ja lähti pois.<br>\n<br>\n<strong>Bio Klaanin Selli</strong><br>\n<br>\nSheelika kuuli askelien ääniä kaukaa sellinsä sisällä. Harvoin Klaanin tyrmässä oli tarpeeksi hiljaista kuulemaan jonkun askelien äänen toistuvan läpi. Tämä oli yksi niistä päivistä.<br>\nUsein tähän aikaan osa tyrmän vangeista olivat ruokasalissa ja toinen osa sellin sisällä nukkumassa. Näin pystyttiin välttämään hallitsemattomista vankilakapinoista. <br>\nRiippuen rikoksista, osa vangeista eivät edes pääse ruokasaliin vaan joutuivat syömään likaisista astioista, joita annetaan vangeille pienistä oviaukoista.<br>\nSheelika päätti valita toisen vaihtoehdon. <br>\nVaikka hän olikin Toa, hän ei siltikään halunnut jakaa samaa huonetta sadan muiden vankien kanssa.<br>\nHetken kuluttua, askeleet pysähtyivät ja hopeanvaaleanpunainen Toa GT pilkisti sellin eteen.<br>\n\"Moi!\", Toa tervehti pirteästi. Sheelika ei vastannut.<br>\n\"Toin muuten evästä tänne jota voisit syödä, jos on nälkä\", GT ilmoitti iloisesti, \"muuten, mikä olikaan nimesi?\"<br>\n\"... Miksi olet täällä?\", Sheelika viimein kysyi, \"mitä oikein yrität?\".<br>\n\"Miten niin?\", GT kysyi harmittomana.<br>\n\"Miksi haluat puhua kanssani? Etkö tiedä mitä olen tehnyt?\", Sheelika jatkoi.<br>\n\"En tiedä mitä olet tehnyt\", GT myönsi, \"mutta näytät ihan mukavalta ihmiseltä, siksi haluan puhua kanssasi.\"<br>\n\"Minäkö? Mukava ihminen?\", Sheelika toisti hieman ymmällään, \"ihmisten ulkonäkö huijaa aina, kuten ihminen itsekin\".<br>\n\"Niin noh, mutta et ainakaan huijaa minua nyt\", GT hymyili.<br>\nSheelika hiljeni.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":647,"creator":"Jake","timestamp":"2011-02-01T15:10:00.000Z","content":"<strong>Bioklaani, linnakkeen kahviossa.</strong><br>\n<br>\nJake rullasi kahviossa. Killjoy sattui istumaan siellä juuri kahveeta juomassa. Jake pani merkille että se ei ollut kahveeta vaan kuumaksi keitettyä sinolia. \"Hei Kilikka, katsoppas tämä\", Jake vinkkasi Killjoylle ja rullasi tuolille ja istahti tämän viereen. \"No mitäs sinulla on?\", Killjoy kysyi. \"No minulla olisi tämä\", Jake sanoi ja näytti kirjaa Killjoylle. Kun tämä taas katsahti kirjaan, hän mottasi Jakea silmään. \"Ai! Mistä hyvästä tuo oli?\", Jake kysyi mutta sattui vilkaisemaan kirjaa ja tajusi. \"Aaii.. Joo, tuo kuuluu kirjaani. Älä ota henkilökohtaisesti\", Jake sanoi. Kirjan takakannessa luki nimittäin \"Painu helv*****n\". \"Selvä. No, mikä teoksen nimi on?\", Killjoy kysyi. \"Se on Jaken käsikirja ei kellekkään. Se on tällä hetkellä universumimme huonosti myydyin teos, koska a) Se maksaa hitosti ja b) Sen takakannessa lukee \"Painu helv*****n\", Jake selosti. \"Seelvä. Klaanin ylläpito on oikeastaan järjestämässä Kohlii-turnausta, joten jos kopioisit noita iltapäivään mennessä muutamia kymmeniä kappaleita, voisit myydä niitä siellä\", Kertoi Killjoy. \"Hienoa, sen teen\", Jake sanoi ja rullasi pois.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Eräs kapakka merenrannassa</strong><br>\n<br>\nNotfun juosti läähättäen sisään ovesta. \"Herrat, olen Notfun. Jos tänne juoksee kaapuhemmo, sanokaa että menin tuonne päin. Jätän tänne naamioni lisäosat ja vähän muuta plus muutan nimeäni, joten jos ette kertoisi sille kaapuhemmolle että kävin täällä\", Sanoi Notfun irrottaen maskistaan happiputken reiän, ledvalot ja kompassin. Sitten kanohi mukautui normaaliin muotoonsa, saastuneen haun näköiseksi maskiksi. Notfun otti tiskiltä pullon rommia ja lähti kapakasta samanlaisella ryminällä kuin tulikin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":648,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-02-01T15:11:00.000Z","content":"<strong>Bio-klaanin satama</strong><br>\n<br>\nXxonnin vene saapui satamaan. Veneen omistaja hyppäsi veneestä laiturille ja solmi sen. Sitten Matoro ja Saraji hyppäsivät myös laiturille. Matkan aikana, Matoro oli ehtinyt toipua kivuistaan.<br>\n<br>\n\"Kiitoksia kyydistä, Äksä\", Matoro kiitti Xxonnia, \"mitä aiot nyt tehdä?\"<br>\n<br>\n\"No, veneeni on vähän kolhiintunut\", Äksä vastasi, \"Joten sitä pitää nyt vähän korjailla. Taidan sitten vahata sen lopuksi. Sen jälkeen ehkä pelaan vähän pokeria tavernassa tai sammun sohvalle kotonani\"<br>\n<br>\n\"Okei\", Matoro vastaa.<br>\n<br>\n\"Mutta jos lähdette metsästämään toista Nimban osasta, niin silloin voisin auttaa. Soittakaa vain minulle.\"<br>\n<br>\n\"Tehdään niin. Tai jos joku muu aikoo metsästää sitä, niin voin lähettää sinut hänelle.\"<br>\n<br>\n\"Se olisi kivaa\", Xxonn vastasi.<br>\n<br>\n\"Hyvä on sitten\", Matoro sanoi, \"Nähdään sitten\"<br>\n<br>\nSen sanottua, Matoro ja Saraji lähtivät poispäin ja Äksä jäi etsimään veneenkorjaamisvälineitään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":649,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-01T16:18:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nMatoro käveli Klaanin laajaa pääkäytävää pitkin. Hän ohitti kymmenittäin puuovia ja laajoja ikkunoita, joista tuli illtapäivän viimeisiä auringonsäteitä sisään käytäville, saaden varjot tanssimaan sinisellä lattiamatolla.<br>\n<br>\nToa asteli avoimesta ovesta sisään Admin-oveen. Hän katsoi seinän ilmoitustaulua.<br>\n\"Ahaa, vain Tawa paikalla. Mihinhän se Gurkkukin on kadonnut?\", Matoro totesi ja koputti Tawan työhuoneen oveen.<br>\n<br>\nMatoro avasi oven varovaisesti ja otti pienen valkoisen sirun vyöllään roikkuneesta pussista.<br>\n<br>\n\"Päivää, tässä on se siru.\", Matoro aloitti kohteliaasti ja ojensi Nimdan palan Tawan työpöydälle. <br>\n\"Kiitos, Matoro.\", naispuolinen salaman Toa vastasi ja otti sirun itselleen.<br>\n<br>\n\"Tämä löytyi eräältä Klaanin lähellä sijaitsevalta saarelta. Siellä oli myös olentoja jotka näyttivät palvoneen tätä sirua.\", Matoro kertoi.<br>\n<br>\nToa aikoi myös mainita naamionsa kirjoituksesta, mutta päätti olla vielä hiljaa. Hän käveli ulos työhuoneesta jonne Tawa jäi yksin. Hän oli huolissaan Klaanista, ja se näkyi.<br>\n<br>\nMyöhemmin Matoro antoi myös Nimdan kanssa haetun Avainkortin Sarajille, ja pyysi tätä viemään kortin Killjoylle. <br>\n<br>\n<strong>Gaggulabion työhuone</strong><br>\n<br>\nYhtäkkiä, NINJOJA.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":650,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-02-02T22:09:00.000Z","content":"---<br>\n<br>\n<strong>VERSTAAN LOKI</strong><br>\nToisena päivänä helmikuuta Suuren Hengen vuonna...<br>\n<br>\n...Feterraksi kutsutun olennon panssaria on mahdotonta saada auki ruumiinavauksen suorittamiseksi. Olen kokeillut metallista vipuvartta (sorkkarautaa), sähkövirtaa ja jopa räjähteitä; mikään ei ole saanut sitä edes raolleen...<br>\n<br>\n...luovuttaa. Tarvitsemme lisää tietoa näistä olennoista ja niiden heikkouksista. Sitä voisimme saada kuoren sisältä, mistä päädymmekin umpikujaan. Kuten sanottua, on mahdollista että joissain tietyissä, tarkkanrajatuissa olosuhteissa voisi saada...<br>\n<br>\n...rosiinipelle, Verstas.<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\n<strong>Sinisten Käsien luona ja/tai Verstaassa</strong><br>\n<br>\nDox tuijotti pimeyttä. Hän tunsi lukemattomat kourat, jotka möyrivät hänen aivoissaan. Siniset kourat... Tuntosarvet...<br>\nHänen teki mieli huutaa.<br>\n<br>\nValo.<br>\n<br>\nValo syttyi pimeyteen.<br>\n<br>\nHän kulki sitä kohti.<br>\nHän oli huoneessa. Tai ei se oikeastaan ollut huone, se oli tila. Ääretön, valkoinen, tyhjä tila. Aivan tyhjä se ei kuitenkaan ollut; sillä oli lattia. Lattiaa ei kuitenkaan tahtonut erottaa ympäröivästä valkeudesta.<br>\nLattia tuntui kylmältä hänen jalkojensa alla. Hän tähysti horisonttiin.<br>\n<br>\nMissä hän oli?<br>\n<br>\nMissään ei ollut mitään. Ei yksinkertaisesti mitään.<br>\nDox istahti maahan ja mietti, mitä nyt tekisi. Miten pääsisi kotiin. Ja mitä ne torakoidit tahtoivat?<br>\nVastaus tähän kysymykseen tuli hänen itsensä suusta, sitä tiedostamattaan:<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n...Nimda?<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\nDox ei ehtinyt ihmetellä tätä sen enempää kun taivaanrantaan ilmestyi jo jotain outoa. Jonkin oudon ilmestyminen vaikutti hyvin kummalliselta, sillä niiden olisi pitänyt näkyä jo paljon pidemmästä matkasta kuin jossa ne nyt olivat.<br>\nNe olivat tummia, erikorkuisia hahmoja, suuri lauma. Ne olivat selvästikin tulossa häntä kohti, sillä ne näyttivät pikkuhiljaa kasvavan.<br>\nNiiden korkeus vaihteli noin metristä kymmeneen metriin. Toiset liikkuivat huojuen kahdella jalalla, kun taas osa kulki useammalla.<br>\n<br>\nLähemmäksi tultuaan ne saattoi tunnistaa mekaanisiksi olennoiksi.<br>\n<br>\nDox ei tiennyt mitä ajatella.<br>\n<br>\n[spoil]Comeback. Pyrin nyt aktivoitumaan taas ropessa. Huomenna lisää.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":651,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-02-03T16:08:00.000Z","content":"<strong>Paja</strong><br>\n<br>\nSummerganon astui sisään hämärään, ahjojen tulien heikosti valaisemaan pajaan. Pajan punainen valo ja avonaisesta ovesta näkyvä punertava iltataivas saivat koko maailman näyttämään katoavan hetken ajan punaiselta ja hämärältä, mutta kun aurinko viimein laski ja taivas tummeni, jäi Paja punertavaksi valopilkuksi rauhallisen ja valottoman illan keskelle. Toki Klaanin ikkunoista näkyi valon kajo, mutta se ei tuntunut kovin vahvalta. <br>\n<br>\nPajan punaisessa hehkussa näkyi Kapuran varjo, joka oli vielä työn touhussa, näpertämässä jotain. Kapura, tuo taitava takoja, taistelussa sisukas ja mahtava tyyppi kääntyi tulijaan päin.<br>\n<br>\n\"Kas, hei Suga! Mitäs sinä?\", Kapura kysyi.<br>\n\"Hei vain. Eipä tässä mitään kummempia, ihan hyvää kuuluu. Miten itse jakselet?\", vastasi Summerganon.<br>\n\"Hyvin minäkin. Pikku näpertely ja Klaanin suorastaan parantava rauhallisuus ja kotoisuus tekevät ihmeitä matkasta rasittuneelle.\", kuului Kapuran vastaus. <br>\n\"Tulin pyytämään pientä palvelusta, korvausta vastaan tietenkin. Asia koskee aseistustani, joka... no, ei ole ihan parhaassa terässä Xia-reissun jälkeen.\", Summerganon puhui ja antoi katseensa kiertää Pajan tulen valaisemilla seinillä. Monenlaisia työkaluja siellä roikkui ja joitakin Kapuran takomia aseita.<br>\n\"Ahaa. Ymmärrän. Teroitan aseet käden käänteessä. Ja panssarisikin kaipaisi huoltoa, vai?\", sanoi Kapura virne kasvoillaan.<br>\nSummerganoniakin hymyilytti, sillä Kapura oli osunut oikeaan. \"Jep, jos siitä ei ole liikaa vaivaa. Sillä vaikka nyt on rauha jonkin aikaa maassa, on minulla tunne, että jossain vaiheessa hyväkuntoiset aseet ja pätevä panssarointi nousevat arvoon arvaamattomaan.\", hän sanoi ilahtuneena siitä, että Kapura vaikutti suostuvaiselta.<br>\n<br>\nKapura katsoi hetken Sugan hieman kolhiintuneita välineitä, joita hän oli mukanaan tuonut. \"Juu, haarniskankin korjaus onnistuu. Ja katsotaan sitä korvausta myöhemmin, ehkä palvelus palveluksesta.\", sanoi Kapura välineitä tarkastellen.<br>\n\"Jos niin tahdot. Näkemiin sitten!\", Summerganon sanoi ystävällisesti ja kiitteli vielä lämpimästi. Ja sitten hän käveli ovesta pimenevään yöhön. Ja lisäsi vielä ovelta: \"Älä pidä kiirettä, minulla ei ole mikään hoppu vihollisia listimään, ainakaan vielä.\"<br>\n<br>\nKapura nyökkäsi hymyilleen ja siirsi Sugalta saamansa tavarat, haarniskanpalaset ja kaksi miekkaa työpöydälle. \"Hm, Sugan kirves joutui jonnekin Xialla, joten tekaisenpa sellaisenkin.\", Kapura mutisi, mutta ei käynyt vielä työhön. Se saisi odottaa yön yli, sillä Kapura asteli ovesta ulos ja suuntasi katseensa Klaanin kauniiseen ympäristöön, joka tuntui nukkuvan rauhallista unta. Oli hiljaista ja rauhallista, mutta Klaanin valppaus ei nukkunut, vaan piti yhä silmällä linnaketta ja jossain seikkaili tälläkin hetkellä Klaanilaisia, vaaroja uhmaten.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":652,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-02-03T16:45:00.000Z","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center><i>Kuu auringolta taivaan varastaa.<br><br>\nHorisontti punertaa.<br><br>\nOlen valmis savuiseen<br><br>\nyöilmaan astumaan.<br><br>\n<br><br>\nMaa nukkuu unta kaiken peittävää.<br><br>\nTänä yönä selviää<br><br>\nsalaisuudet jotka maailmankaikkeudenkin avaavat.<br><br>\n<br><br>\nHuuma joka siivillensä nostaa lentämään,<br><br>\nkuuma elinvoima sekoittaen pään.</i></center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Viitsishitkö lopettaa?” Warrek sanoi. ”Lauluäänesi on karmaiseva.”<br>\nManu näytti loukkaantuneelta.<br>\nGuardian pudisti päätään heidän vieressään.<br>\n<br>\nHe istuivat kivellä <em>kaukana baarista</em> ja katselivat tähtiä. Sitten Manu sanoi yhtäkkiä:<br>\n”Olen ollut kuukauden ilman saunaa… Sellainen syö miestä.” Skakdit olivat hiljaa. Hetken kuluttua Warrek sanoi:<br>\n”Guardian”, *hik*, ”en olisi uskonut, että liikut <em>Makutan</em> seurassa. Luulin sinun olevan itseään kunnioittava Skahdi.”<br>\n”Skahdi…” Manu mutisi. Guardian oli hiljaa. Lopulta hän sanoi:<br>\n” Warrek. Sinuna en puhuisi huonossa seurassa liikkumisesta.”<br>\n”Et kai shinä suinkhaan vihjaile mitään, Guartsu, ystäväiseni?”<br>\n”En toki”, Guardian sanoi kylmästi. Manu päätti ottaa tilanteen haltuunsa.<br>\n”Mitä, jos minä tarjoaisin sinulle ryypyn jossain toisessa baarissa?” hän ehdotti Warrekille. Tämä katsoi häntä epäluuloisena, mutta näytti selvästi harkitsevan.<br>\n”Montako tuoppia?”<br>\n”Montako juot?” Warrek näytti ponnistelevan ajatellessaan tilannetta.<br>\n”Liian hyvä tarjous”, Warrek tuhahti. Manu hymyili. Warrek lähti saapastelemaan kohti asutusta Manu kannoillaan. Guardian huokaisi ja seurasi.<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien luolasto</strong><br>\n<br>\nMakuta Abzumo ei ollut mielissään vakoojiensa tiedoista. Sekä Avde että kenraali salasivat jotain häneltä. Hän halusi mieluiten pitää kaikki langat kynsissään, mutta hänen kumppaninsa eivät olleet luotettavia. Oli aika alkaa etsiä seuraavaa Nimdan sirua. Ilmeisesti klaanilaiset olivat saaneet Nazorak-tukikohdan sirun.<br>\n<br>\nMakuta saapasteli jälleen 001:n toimistoon. Tämä murahti ja kääntyi hänen puoleensa.<br>\n”Mitä nyt olet vailla?”<br>\n”Minä tahtoisin… tehdä pieniä kokeita.”<br>\n”Anteeksi?”<br>\n”Minä olen luoja.”<br>\n”…”<br>\n”Kyllä vain. Ja minä luon. Lisää.”<br>\n”…?”<br>\n”Steve, älä kyseenalaista.”<br>\n”Minä olen kenraali 001.”<br>\n”Ei, Steve. <em>Minä olen isäsi.</em>”<br>\n”Mitä pirua?”<br>\n”Käytän siis hieman labraa, jos sallit.”<br>\n”Käytä”, 001 tuhahti. ”006 ei ole saanut mitään aikaan koko viikkona.”<br>\nAbzumo hymyili ja katosi sitten ovesta. 001 kääntyi takaisin papereihinsa. Siniset kädet olivat saaneet työnsä päätökseen trooppisessa tukikohdassa.<br>\n<em>Hienoa</em>, 001 ajatteli. <em>Nyt minulla on aikaa keskittyä polttavampiin asioihin.</em><br>\n<br>\nAbzumo käveli kohti tunnelin päätä, joka sijaitsi eräällä pienellä saarella kymmenisen kilometrin päässä pääsaaresta. Hän nousi ylös kivisen rakennuksen sisällä. Muutama torakka nukkui vartiossa. Abzumo katseli paikkaa. Kiviset, rumat seinät olivat matalat – Abzumo löi päänsä kattoon. Torakat olivat töhrineet seinät täyteen graffiteja luullessaan, että kukaan ei juuri koskaan käyttänyt sitä uloskäyntiä. Mutta juuri nyt Abzumo tarvitsi sitä, ja torakat saivat maksaa hengellään.<br>\n<br>\nHetken Makuta odotteli. Sitten hän kuuli ulkoa askelia. Kolme vaimeaa koputusta kuului puisen oven takaa. Makuta avasi sen. Lyhyt, punainen Skakdi, joka pukeutui mustaan, hupulliseen viittaan, seisoi oven takana.<br>\n”Anteeksi, että myöhästyin tämän pienen hetken, herrani”, Sakdi sanoi. Makuta hymyili.<br>\n”Ei se haittaa, Moltraz, jos sinulla on haluamani tieto.”<br>\n”Tietysti.” Skakdi kaivoi pienestä repustaan paperikäärön, jonka hän sitten ojensi Makutalle. Tämä otti käärön Moltrazilta ja alkoi lukea sitä. Moltraz odotti kärsivällisesti. Luettuaan koko tekstin Makuta hymyili ja yhtäkkiä käärö liehahti mustiin liekkeihin. Moltraz hätkähti.<br>\n”Saat seuraavan tehtävän, ystäväiseni”, Abzumo sanoi edelleen hymyillen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":653,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-02-03T17:00:00.000Z","content":"<strong>Meri, T'haokin lounas</strong><br>\n<br>\nSuuri merihirviö, yksi ensimmäisistä Raheista ja äärimmäisen nälkäinen olento, T'haok lillui meressä imien planktonpitoista vettä jättimäiseen kitaansa. Olennolle kelpasi ravinnoksi niin korallit, kalat kuin kasvitkin ja se lappoi pyyntilonkeroillaan ruokaa moniosaiseen ja alati liikkuvaan kitaansa. <br>\n<br>\nT'haok piti elämästään Zyglakien aluksena. Nämä oudot liskot huolehtivat hänen puhtaudestaan, ja pitivät poissa tunkeilijat jotka pystyisivät vahingoittamaan häntä. Zyglakit myös toivat aina välillä Matoran-kyläläisiä T'haokin kannelle, uhrasivat niitä jumalalleen Rhak'elakkille ja antoivat sitten T'haokille ruuaksi. T'haok piti Matoraneista, ja paljon pitikin.<br>\n<br>\nTämä aamu oli erikoislaatuinen, sillä T'haok oli aistinut pienen kalastaja-aluksen lähellä yhtä pyyntilonkeroaan. Alus keinui hitaasti aallolta toiselle, jolloin kapteeni, wanha Po-Matoran kalastaja, nosti verkkojaan ja varmisti että onkensa oli oikeassa paikassa. Kalastaja ei osannut aavistaa että saisi elämänsä saaliin.<br>\n<br>\nKalastaja, jota kutsumme Arskaksi, oli jo wanha ja kokenut merenkävijä. Hän oli lähtenyt tänään aikaisin töihin kalastuspaatilleen, Takealle ja oli mennyt alueille joilla kalastajia ei yleensä ollut. <br>\n<br>\nValitettavasti Arska oli havainnut että kaloja ei alueella ollut yhtään, ja meressä oli pitkä vana kalanruotoja ja jätteitä. Kuka roskaisi avomerta, oli Arska ajatellut, mutta jättänyt sitten tämän huomion omaan arvoonsa.<br>\n<br>\nNyt jokin kuitenkin nyki, tai pitemminkin veti kohoa. Jokin iso ja valtaisa.<br>\n<br>\nArska kiiruhti ongelleen. Onki oli alkanut taipua kohti vedenpintaa ja Arska joutui taistelemaan kaksinkäsin pitääkseen saaliin aisoissa.<br>\n<br>\n\"Et nyt karkaa!\" hän huusi, hikikarpaloiden tippuessa pitkin Arskan Rurua. <br>\n<br>\nSaalis alkoi kiskoa venettä pitkin merta, jolloin alus meni nopeampaa kuin koskaan ennen. Tämä tuli yllätykseksi Arskallekin, joka ei koskaan uskonut että hänen veneensä yltäisi näihin nopeuksiin.<br>\n<br>\nLopulta T'haok kyllästyi, ja riuhtaisi lonkerollaan jolloin Arska lensi veteen. Pyyntilonkeron imukupit iskeytyivät Matoraniin ja alkoivat vetää onnetonta merikapteenia läpi meren kohti T'haokin kitaa.<br>\n<br>\n\"Mata Nuin nimeen, minä pyydän, pelasta minut\", Arska rukoili pärskien samalla merivettä suustaan. T'haokin lonkeron myrkky oli alkanut vaikuttaa Matoranin hermostoissa ja kalastaja vaipui ikiuneen. Tämä tuli hyvään paikkaan, koska T'haokin suu ja partaveitsenterävät hampaat lähestyivät kokoajan.<br>\n<br>\nLopulta kuului vain OMNOMNOM ääni kun T'haok raastoi moniosaisella kidallaan uuden saaliinsa kappaleiksi. <br>\nTämän jälkeen T’haok jäi lepäämään meren aaltoihin. Sen verenjano oli tyydytetty, vähäksi aikaa.<br>\n<br>\nTakea-alus jäi yksin seilaamaan merelle, ilman miehistöään tai mitään. Se liittyi kapinallisten veneiden järjestöön ja koki uskomattomia seikkailuja ulapalla.<br>\n<br>\n<strong>Järven pohja</strong><br>\n<br>\nUmbra ja Glatorianking vilkuilivat kivimuodostelman takaa kahta Zyglakia jotka partioivat järvitukikohdan porttia. Kaksikko katsoi Zyglak-vartijoita, jotka uhmakkaanoloisina seisoivat sisäänkäynnin edessä, keihäin ja kilvin varustautuneina. <br>\n<br>\nUmbra näki kuinka kaksi karhuhaita, verenhimoista ruskeaa petokalaa, uivat saastuneessa vedessä. Ne olivat jääneet vangiksi tähän Zyglakien tekemään tekojärveen, ja olivat stressaantuneet ja halusivat vain kotiinsa, mereen. <br>\n<br>\nKarhuhait uivat levottomasti edes taas, kun Umbra muisti vanhat tietonsa verenhimoisista tappajakaloista. <br>\n<br>\n”Nyt keksin idean, Gekko”, Umbra sanoi, keskittäen voimansa miekkansa läpi. Umbra sai vangittua rahit paikalleen, ja siirsi ne tahdonvoimallaan kohti linnoituksen suuaukkoa, suoraan Zyglak-vartijoiden sekaan.<br>\nSyntyi raivokas taistelu Zyglakien ja petokalojen välillä, kun verenhimoiset, ärsyyntyneet Rahit repivät jättiläismäisillä torahampaillaan Zyglakit kappaleiksi, murskaten niiden luut leuoillaan, ja retuuttaen ruumiita pitkin järven pohjaa. Taistelusta jäi todistamaan suuri verivana, joka levisi ympäröivään mutaveteen, josta näki jo muutenkin todella hyvin ja muutamia aseiden ja panssarinkappaleita, joita Rahit eivät halunneet syödä itse.<br>\n<br>\nKarhuhait lähtivät pois metsästyspaikaltaan, asettuen läheiseen luolaan nukkumaan. <br>\n<br>\n”Tule nyt Gekko”, Umbra huikkasi, lähtien johdattamaan ystäväänsä kohti nyt vapaaksi tullutta oviaukkoa, joka johtaisi suureen linnoitukseen. <br>\nKävellen kivisellä, ja mutaisella järven pohjalla, kaksikko onnistui pysyttelemään veripilven suojissa, jos vaikka jokin Zyglak onnistuisi näkemään heidät. <br>\n<br>\n”En pidä tästä, menemme veressä. Veressä!” Gekko huusi, Umbran tukkiessa hänen suunsa merilevällä.<br>\n<br>\n”Hiljaa, ystäväiseni”, Umbra sanoi, johdattaen Gekkoa puusta ja savesta tehdylle sisäänkäynnille, jota koristi ruostuneesta metallista tehty Zyglakin pää. Sahalaitaisissa hampaissa roikkui levää ja merirokkoa, Zyglakit olivat varmaan tuoneet sen jostain muualta, ehkä Orto Nuilta, Umbra ajatteli.<br>\nHiipien linnoituksen sisään, Umbra ja Glatorianking, sekä Qewa, huomasivat että linnoitusta valaisi aavemainen valo, joka tuli vihreistä meduusoista, joita oli häkeissä pitkin seiniä. Meduusat liikkuivat sulavasti häkeissään, tuoden tätä aavemaista valoaan ympäri linnoitusta.<br>\n<br>\nUmbraa ja Glatoriankingiä pelotti hiukan tämä tehtävä, mutta se oli elintärkeä kummallekin. Kaksikko lähti kävelemään puisia kierreportaita ylöspäin.<br>\n<br>\n”Jossain täällä on pakko olla ilmatasku”, Umbra sanoi, huomaten että hänen ja Gekon happikuplat olivat alkaneet huveta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":654,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-02-03T17:35:00.000Z","content":"<strong>Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\nKonguboss ja Troopperi saapuvat takaisin Gukko-farmille, jonne Konguboss jättää Gukkonsa. Ilman Toa vie Troopperin Matoranin luokse, joka oli lähettänyt hänet hakemaan ystävänsä.<br>\n<br>\nYhtäkkiä, EI AINAKAAN NINJOJA!<br>\n<br>\nIlman Toa lähtee takaisin Bio-Klaaniin. Hän kävelee mietiskellen ääntä, mikä kuului tunnelissa. Toa oli kävellyt jo tunnin metsässä eikä saapunut vieläkään Klaaniin. Hän oli turhautunut, joten matka tuntui pidemmältä kuin yleensä. Pian hän saapui takaisin Klaaniin.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nPakua päästi Toan sisään tervehtien häntä. Toa tervehti takaisin. Konguboss käveli respan läpi rappusiin ja rappusista huoneelleen. Toa avasi oven ja meni sängylle pitkälleen.<br>\n<br>\n<strong>Mt. Ämkoo, salainen luola</strong><br>\n<br>\nHenkilö kiiruhti tohtorinsa luokse, koska epäili saaneensa tartunnan. Tohtori alkoi tutkia häntä.<br>\n<br>\n\"Miltä olosi tuntuu, Xiantos?\"<br>\n\"Ei ainakaan mitään oireita ole tullut vastaan vielä\"<br>\n\"Selvä\", tohtori vastasi, \"Minun pitää kuitenkin tarkistaa, että te ette varmasti ole saanut tartuntaa. Kerta oireitakaan ei ole vielä ilmennyt voisin antaa sinulle vastamyrkkyä.\"<br>\n<br>\nTohtori pistää isolla neulalla Xiantosia.<br>\n<br>\n\"Vastamyrkyllä saattaa olla myös haittavaikutuksia\"<br>\n\"Mitä esimerkiksi?\"<br>\n\"Nukahtelua, hallusinaatioita, kylmiä väreitä jne\", tohtori kertoi \"Parempi näin kuitenkin, kuin kuolisit tautiin\"<br>\n<br>\nPalkkionmetsästäjä lähti kävelemään poispäin luolasta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":655,"creator":"Troopperi","timestamp":"2011-02-03T18:28:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nTroopperi kiiruhti käytäviä pitkin. Reissu luoteeseen oli vienyt enemmän aikaa kuin oli tarkoitus. Onneksi Konguboss oli pelastanut hänet. Troopperi tuli ovellensa. Oveen oli kiinnitetty suuri, keltainen paperi. Troopperi repäisi paperin irti, ja luki sen:<br>\n<br>\n\"Hyvä Troopperi. Meillä on sinulle tehtävää. Tapaat yhteyshenkilösi chatista. Hänellä on karvalakki päässään.<br>\n<br>\n-Adminit\"<br>\n<br>\nTroopperi meni aluksi huoneeseensa, ja heitti varusteensa lattialle. Sitten hän meni chatiin.<br>\n<br>\nChatissa oli väkeä. Troopperin epäonneksi siellä oli karvalakkisten Matoranien vuosikokous, ja tietenkin kaikilla oli karvalakit päässä...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":656,"creator":"BD","timestamp":"2011-02-03T19:28:00.000Z","content":"<strong>Järvi, Zyglak linnoituksen porttejen lähellä</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Kl3v2oOCY3Q" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Kl3v2oOCY3Q</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Hmm... jos meiltä meinaa loppua happi näin nopeaan tahtiin, niin miten kummassa pääsemme etenemään, kun vähän väliä joutuisimme etsimään happea?”-Gekko sanoi mietteissään.<br>\n<br>\n”Tuurilla”-Umbra vastasi tyylikkäästi.<br>\n<br>\n”...”<br>\n<br>\n”Hei, tuolla on jonkinlainen luola!”-Gekko meni lähemmäksi, kun Umbra oli varoittamassa häntä.<br>\n<br>\n”Karhuhaiden koti”-Umbra sanoi rauhallisesti.<br>\n<br>\n”...”<br>\n<br>\n”Jatketaan siis etsintöjä?”-Gekko kysyi.<br>\n<br>\n”Mikä ettei”- Umbra sanoi tyynesti vaikka oli itsekkin melko hermostunut, siitä, että vähän ajankuluttua he olisivat tajuttomina liejumössössä.<br>\n<br>\n”Luin jostain kerran Mahritoraneista, salaisesta kansasta merenpohjassa, he keräsivät happea levistä.”-Umbra sanoi pohdiskellen.<br>\n<br>\n”Mitä jos vain menisimme-”, Quewan köhiminen keskeytti Glatoriankingin.<br>\n<br>\n”Voi sinua, tarvitset sinäkin lisää happea.”-Umbra sanoi silittäessää lemmikkiään.<br>\n<br>\n”...Jos menisimme pintaan.”, mutta Umbra keskeytti Gekon, riemukkaalla huudahduksella: ”Hei, katso tuonne!” Kallio muodostelmiin oli jäänyt kiinni metallinen alus varustettuna Nazorakien logolla.<br>\n<br>\nQuewa hyppi riemusta pienen tovin.<br>\n<br>\n”Kaksikko ui vinhaa menevän Quewan perässä kohti hylkyä.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Hylky</strong><br>\n<br>\nHe astuivat sisään reiästä, joka laivassa oli. Se ei ollut mikään ylisuuri sotalaiva niinkuin voisi olettaa, hieman isompi kuin normaali purjevene.<br>\nQuewa näytti tietävän mistä löytäisi ilmaa ja ui vieläkin ylemmäs, tai tässä tapuksessa ruumaan. Umbra ja Gekko seurasivat perässä. Huone oli täynnä ilmaa, GK otti säiliönsä irti ja avasi sen. Jostain kumman syystä hän välttämättä halusi repiä naamion kasvoiltaan hetkeksi, sitä hän ei ollut juuri koskaa tehnyt. Karmea haju leimahti päin hänen kasvojaan ja hän pisti sen mielellään takaisin, Quewa kyhäsi epäämäräistä happihäkkyrää ympärilleen, samalla kun Umbra täydensi varastoja.<br>\n<br>\n”Otin vähän varalta näitä pulloja, kaksi meille molemille, ota koppi.” Umbra sanoi ja heitti pullon Gekolle, hetken näpertelyn jälkeen toa oli saanut yhdistettyä pullojen happikanavan. Kaikki oleilivat hylyssä hetken aikaa ja Gekko päätti lähteä pienelle tutkimusmatkalle, huoneen toiseen päähän. Siellä oli hieman mätä kaapisto, sisältä löytyi epämääräinen nippu papereita, ne alkoivat mureta heti kosketuksesta ja Gekko sai muutaman pelastettua ja tunki ne hätäisesti vyöllänsä olevaan lokeroon.<br>\n”Ei näitä täällä voi lukea, hajoavat tohjoksi tässä myrkyssä, sitten hän ui kohti Umbraa joka oli pienessä ekstaasissa puhtaasta hapesta.<br>\n<br>\n”Harmi, niissä olisi voinut olla jotain kiinnostavaa, meidän täytyy näemmä palata vielä klaaniin ennen kuin olemme päässeet käyttämään ulottuvuusporttitykkiä.”, Umbra sanoi niinkuin olisi nähnyt Gekon antamassa ne Kepelle ja mennessään pois kuulleen ison ”Ahaa”.elämyksen Kerosiinin suusta.<br>\n<br>\n”Taitaa olla aika jatkaa matkaa, nämä riittänevät toviksi, mennään.”<br>\n<br>\n<strong>Järvi</strong><br>\n<br>\nLaitettuaan happilaitteiston päälle he sukelsivat syvyyksiin. <br>\n<br>\n”Kuule, mistä kummassa tiedämme missä näistä hökkeleistä on tuo tykkisi?”-Gekko kysyi oudoksuen.<br>\n<br>\n”Tiedätkö mitä, minulla ei ole hajuakaan, täytyy toimia... randomilla.”-Umbra vastasi virne kasvoillaan.<br>\n<br>\n”...”<br>\n<br>\n”Moni hökkeleitä juu, yhdessä tykki, toisessa kuolema, ja jossakin jotain vielä hirveämpää.”-Umbra sanoi mietteissään.<br>\n<br>\nGekko sanoi katsellessaan kelluvaa karhuhain raatoa:”Onko meillä mitään mahdollisuutta liikkua, kylän ”yläpuolella”, voisimme helposti välttää taistelun, ei tarvitsisi käppäillä pitkin tuota muta lammikkoa.”<br>\n<br>\n[spoil]Klaanin ropen johtoporsiasto saa päättää, mitä paperit sisältävät, toivomukseni vain on, että niissä on jotain oikeasti oleellista tietoa.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":657,"creator":"Jake","timestamp":"2011-02-04T11:04:00.000Z","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/JLxHhbp4sdQ/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/JLxHhbp4sdQ"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/JLxHhbp4sdQ/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/JLxHhbp4sdQ"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Tummansininen Fikou, Rumisgonen kaupunki</strong><br>\n<br>\nEräs vihreä matoran ryntäsi kapakkaan, joka näytti olevan täynnä rikollisia, merirosvoja ja Skadkeja. Hän kirmasi baaritiskille ja kysyi baarimikolta erästä nimeä. Baarimikko osoitti erääseen kulmapöytään ja Matoran käveli sinne. <br>\n<br>\n\"Herra, eräs Matoran nimeltä Notfun on saapunut kaupunkiin. Hän käski ilmoittaa että tapaatte tässä pöydässä kello 23 tänä iltana\", Vihreä Matoran sanoi. \"Onko kapteeni Notfun kaupungissa..?\", isokokoinen Matoran kysyi. Tämän kasvoista saati maskista ei näkynyt muuta kuin alaosa, koska hän istui varjossa. \"Kyllä, herra, matoran nimeltä Notfun on saapunut kaupunkiin\", Matoran sanoi, sitten hänen ilmeensä muuttui ja hän kuiskasi varjossa istuvalle: \"Onko hän SE Notfun..?\" \"Kyllä, poju, juuri hän on Notfun, kaikkien kolmen ja puolen meren kauhu\", Varjossa istuva Matoran sanoi.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Sama paikka, kello 23, ilta</strong><br>\n<br>\nLyhyt mustanruskea hahmo käveli kapakkaan. Hän otti hatun päästään ja jätti sen baarimikolle. Matoran käveli nurkkapöytään. \"Hei Notey. Mitäs sinä täällä?\", Kysyi matoran joka oli istunut tuntikausia varjopöydässä juoden rommia ja poltellut piippua. \"No tarina on pitkä, mutta olen täällä pakomatkalla. Eräs kaaputyyppi jahtaa minua, ja hän vaikuttaa melko ilkeältä\", Notfun selitti ystävälleen, \"Sinä muuten kuolit, miten olet nyt muka täällä?\" Matoran katsoi Notfunia kummissaan. Sitten hän tajusi. \"Notfun, paljon tapahtui sen jälkeen kun Zyglakit tappoivat miehistösi. Osa meistä selvisi, ja olen odottanut paluutasi\", Matoran selitti. \"Aahaa. Tämäpä hienoa. Jos kokoaisit minulle uuden että voisimme matkata Zakazille hakemaan aarteemme takaisin. Minä nimittäin oikeasti tarvitsisin sitä kultaista Pakaria\", Notfun sanoi. \"Toki, Kapteeni. Tule tänne viiden tunnin päästä samaan aikaan niin esittelen miehistön\".<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":658,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-04T16:37:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nOvi aukesi narahtaen, heijastaen valokolmion pimeälle käytävälle. Kello tikitti pikkutunteja ja käytävät ammottivat tyhjyyttään.<br>\n<br>\nToa astui ovesta käytävään. Normaalisti hän liikkuisi kuin varjo, mutta nyt hänen liikkeensä olivat kömpelömpiä ja hitaampia.<br>\nMatoro käveli hiljaa pitkää käytävää pitkin. Hän meni portaista pari kierrosta ylöspäin. Askeleet kaikuivat pimeydessä.<br>\n<br>\nKortinlukija luki jäsenkortin ja paineovi aukesi sihisten.<br>\nTurvahuoneessa säilytettiin asioita, joita ylimääräiset eivät saaneet käyttää. Pääsy oli vain Klaanilaisille.<br>\n<br>\n<em><br>\n&#878;&#873;&#872;&#835;&#821;&#861;&#823;&#799;&#790;&#814;&#815;n&#875;&#844;&#877;&#788;&#1161;&#802;&#1161;&#837;&#800;&#814;&#792;i&#778;&#772;&#775;&#849;&#872;&#869;&#871;&#850;&#773;&#854;&#805;&#840;&#853;&#809;&#792;&#845;m&#843;&#785;&#837;&#818;&#809;&#813;&#803;&#845;&#814;d&#782;&#830;&#779;&#778;&#807;&#1161;&#819;&#840;&#793;&#815;&#840;&#813;&#813;&#803;a&#787;&#873;&#871;&#777;&#835;&#802;&#862;&#851;&#817;&#810;&#809;&#790;&#796;<br>\n&#786;&#878;&#770;&#873;&#781;&#771;&#830;&#864;&#860;&#841;&#804;&#805;&#805;&#839;&#803;&#827;&#827;<br>\nMatoro yritti hallita ruumistaan. Jokin hänen mielessään häiritsi häntä.<br>\n<br>\n&#777;&#779;&#851;&#819;&#799;&#853;&#845;&#852;&#857;&#841;&#814;n&#774;&#849;&#784;&#847;&#820;&#810;&#853;i&#770;&#778;&#868;&#780;&#775;&#844;&#879;&#776;&#874;&#824;&#814;&#790;&#839;&#841;&#818;m&#879;&#829;&#823;&#815;&#845;&#797;&#816;d&#769;&#773;&#850;&#842;&#844;&#823;&#807;&#832;&#846;&#803;a&#850;&#830;&#834;&#838;&#823;&#1161;&#819;<br>\n<br>\nMatoron mielessä pyöri vain yksi sana.<br>\n&#838;&#850;&#869;&#843;&#834;&#794;&#871;&#802;&#828;&#839;&#839;&#857;&#851;&#791;&#841;&#812;&#812;<br>\n&#773;&#770;&#842;&#833;&#807;&#803;&#803;N&#843;&#778;&#782;&#870;&#874;&#875;&#777;&#838;&#866;&#815;&#851;&#816;I&#781;&#780;&#842;&#875;&#833;&#1161;&#865;&#813;&#810;&#790;&#840;&#804;M&#780;&#848;&#772;&#855;&#868;&#842;&#768;&#833;&#865;&#860;&#816;&#813;&#818;D&#842;&#785;&#788;&#859;&#786;&#855;&#865;&#795;&#811;&#805;&#815;A&#785;&#847;&#795;&#832;&#819;&#812;&#839;&#793;</em><br>\n<br>\n<br>\n<br>\nToa katseli väkinäisesti ympärilleen. Hänen silmänsä osuivat lasikupuun jonka alla valkoinen sirpale lepäsi.<br>\nHän käynnisti infrapunan teleskooppisilmänäsä ja väisti liikkeentunnistin-laserin. Toa nousi kömpelösti jalustan tasalle ja siirsi lasikuvun pois. Hänen liikkeensä eivät näyttäneet normaaleilta sulavilta. Ne olivat hitaita ja epätarkkoja.<br>\n<br>\nLasikupu laskeutui metallilattialle ja Toa nosti valkoisen sirun käsiinsä.<br>\n<br>\n<em><br>\n&#878;&#873;&#872;&#835;&#821;&#861;&#823;&#799;&#790;&#814;&#815;n&#875;&#844;&#877;&#788;&#1161;&#802;&#1161;&#837;&#800;&#814;&#792;i&#778;&#772;&#775;&#849;&#872;&#869;&#871;&#850;&#773;&#854;&#805;&#840;&#853;&#809;&#792;&#845;m&#843;&#785;&#837;&#818;&#809;&#813;&#803;&#845;&#814;d&#782;&#830;&#779;&#778;&#807;&#1161;&#819;&#840;&#793;&#815;&#840;&#813;&#813;&#803;a&#787;&#873;&#871;&#777;&#835;&#802;&#862;&#851;&#817;&#810;&#809;&#790;&#796;<br>\n<br>\nMatoro kurkotti mieltään kaikkialle kehoonsa. Hän kamppaili outoa tunkeilijaa vastaan. Se halusi Nimdan.<br>\n&#786;&#878;&#770;&#873;&#781;&#771;&#830;&#864;&#860;&#841;&#804;&#805;&#805;&#839;&#803;&#827;&#827;<br>\n&#777;&#779;&#851;&#819;&#799;&#853;&#845;&#852;&#857;&#841;&#814;n&#774;&#849;&#784;&#847;&#820;&#810;&#853;i&#770;&#778;&#868;&#780;&#775;&#844;&#879;&#776;&#874;&#824;&#814;&#790;&#839;&#841;&#818;m&#879;&#829;&#823;&#815;&#845;&#797;&#816;d&#769;&#773;&#850;&#842;&#844;&#823;&#807;&#832;&#846;&#803;a&#850;&#830;&#834;&#838;&#823;&#1161;&#819;<br>\n<br>\nMatoro tuntee käsiensä puristavan sirua yhä kovempaa. Hikipisaroita valuu hänen ihollaan. Hän tuntee ruuminsa yrittävän lähteä, mutta Matoro kamppailee pitääkseen ruumiinsa komennossaan. Jokin voimakas yrittää hallita hänen kehoaan. Toa keskittää kaiken mielensä olentoa vastaan.<br>\n&#838;&#850;&#869;&#843;&#834;&#794;&#871;&#802;&#828;&#839;&#839;&#857;&#851;&#791;&#841;&#812;&#812;<br>\n&#773;&#770;&#842;&#833;&#807;&#803;&#803;N&#843;&#778;&#782;&#870;&#874;&#875;&#777;&#838;&#866;&#815;&#851;&#816;I&#781;&#780;&#842;&#875;&#833;&#1161;&#865;&#813;&#810;&#790;&#840;&#804;M&#780;&#848;&#772;&#855;&#868;&#842;&#768;&#833;&#865;&#860;&#816;&#813;&#818;D&#842;&#785;&#788;&#859;&#786;&#855;&#865;&#795;&#811;&#805;&#815;A&#785;&#847;&#795;&#832;&#819;&#812;&#839;&#793;</em><br>\n<br>\nMatoron kämmen aukesi, pudoitaten metallinsirun maahan. Hän horjahtaa selälleen lattialle huohottaen. Hänen ruumiinsa toimii taas kunnolla.<br>\n<br>\n<em>Idiootti</em>, hän kuuli hiljaa mielessään lähtiessään pois huoneesta, Nimda siististi lasikuvun alla kammiossa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":659,"creator":"Jake","timestamp":"2011-02-04T16:48:00.000Z","content":"<strong>Bioklaani, eräs käytävä joka on varustettu maanalaisella käytävällä jossa kukaan ei ole koskaan käynyt mutta kohta Jake tippuu sinne ja sillain</strong><br>\n<br>\nJake rullasi eräällä käytävällä joka oli varustettu maanalaisella käytävällä jossa kukaan ei ollut koskaan käynyt mutta kohta olisi. Hän käveli luukulle ja katsoi sisään avattuaan sen. \"Tämähän on se käytävä joka on varustettu maanalaisella käytävällä jossa kukaan ei ole koskaan käynyt mutta kohta minä käyn siellä\", Jake sanoi. Sitten hän tippui maanalaiseen käytävään. \"Onpas tämä pehmeä tyyny\", Jake sanoi ja ihmetteli omia sanojaan. Sitten hän kuuli äänen. Sitten hän kuuli Kung Fun äänen.<br>\n<br>\n<strong>YHTÄKKIÄ, MAANALAISIA TAISTELUMURSUJA.</strong><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":660,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-02-04T21:45:00.000Z","content":"<strong>Sukellusvene</strong><br>\n<br>\nÄmkoon askeleet kolisivat sukellusveneen metallilattiassa hänen saapueassaan ohjaamoon. Saapuessaan sisään hän näki toverinsa retkottamassa veltosti ohjaajan tuolilla.<br>\n\"Snowie?\"<br>\n\"Mhmhm?\"<br>\n\"Edistystä radion kanssa?\"<br>\n<br>\nLumiukko työnsi jalallaan tuolin ympäri, ja katsoi Ämkoota harvinaisen apaattisesti.<br>\n<br>\n\"Ei niin mitään. Enkä saa enää yhteyttä Visokkiinkaan. Enkä varsinkaan saa tätä venettä käynnistettyä. Olemme oikeasti aika pahassa jamassa.\"<br>\n<br>\nÄmkoo kumartui ohjauspöydän ääreen, ja tarkkaili radiota hetken. Se kuitenkin pysyi pimeänä, ja hän suoristui pian ryhtiinsä. Snowman jatkoi puhettaan näyttäen epätoivoiselta.<br>\n<br>\n\"Et löytänyt paatin takaosista mitään hyödyllistä?\"<br>\n\"Sikäli kun emme aikoneet järjestää kaalifestivaaleja, niin en.\"<br>\n<br>\nLumiukko väläytti pienen, väsyneen hymyn, ja alkoi taas radion törkkimisen.<br>\n\"Aina on kuitenkin yritettävä. Eikö?\"<br>\n<br>\nÄmkoo poistui ohjaamosta hymyillen hieman itsekin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":661,"creator":"DJ Peelo","timestamp":"2011-02-04T21:47:00.000Z","content":"<strong>Skakdien sukellusvenetukikohtahärveli, lähellä hautasaaria</strong><br>\n<br>\n\"Ollaanko pian perillä\" Tummanpunainen Skakdi orähti laiskahkosti toiselle, joka selvästi ohjasi sukellusvenettä ruostuneella ruorilla.<br>\n<br>\n\"Pyöreät kolme tuntia, noin. Käy vaikka kannella kävelyllä, pääset puhumaan kaloille\" Punertava skakdi vastasi, selvän sarkasmin sävyllä.<br>\n<br>\n\"Heko heko, vitsiniekka\" vihertävä skakdi örähti takaisin närkästyneenä.<br>\n<br>\nAluksella tosiaan oli yksi vitsiniekka, mutta se ei ollut kumpikaan näistä skakdeista, eikä yksikään niistä lukuisista muista tuolla samalla aluksella. Vihertävä skakdi käveli hämärää käytävää pitkin ruumassa, ja yskähteli välillä kaikesta pölystä jota hänen askeleensa ilmaan lennättivät. Eräästä huoneesta kuului kolahdus, ja skakdin pää kääntyi reaktionomaisesti ovea päin. Kuului pieni nirskahdus, ja kuristuksen ääni. Skakdi otti reidestään pistoolia muistuttavan, nelipiippuisen pyssyn käteensä, ja huusi: \"Onko siellä joku? Ja jos on, vastaa ennen kuin rei'itän kasvosi\", ja vastaukseksi kuului pieni narahdus.<br>\n<br>\nSkakdi hämmentyi tästä suuresti, nosti aseensa, ja suuntasi sen pimeän huoneen avautunutta ovea kohti. Yhtäkkiä sieltä lensi sinertävä skakdin pää, josta läiskähti verta hänen jaloilleen. Skakdin kasvoille nousi inhon ilme, ja hän heitti huoneen keskelle pienen soihdun, joka oli tarpeeksi valaisemaan koko huoneen.<br>\n<br>\nSkakdi asteli itsevarmana huoneeseen osoittaen aseella ympäriinsä, tarkistaen joka nurkan, ei mitään. Ei yhtään mitään. Skakdi oli nyt erittäin hämmentynyt, ja vilkaisi taakseen. Siellä se pää vielä lojui, ei se ollut näky. Hän tunsi sen kolahtavan polveensa. Hän kääntyi katsomaan takaisin huoneeseen, ja siinä samassa ovi kolahti kiinni. Skakdi kääntyi ovea päin säpsähtäen, ja hetken päästä kuului polkaisu, ja soihtu sammui. Skakdi vilkuili ympärilleen pelon vallassa, kunnes näki pienen, vihreän pisteen huoneen päässä.<br>\n<br>\n<em>*Chink*</em><br>\n<br>\nKapteeni katseli tyynesti ohjaamon ikkunasta ulos. Vain pikkukaloja, ja muutama rapu siellä täällä. Sitten lasiin tuli iso määrä verta, joka peitti koko lasin hetkeksi, mutta pyyhkiytyi veden paineesta nopeasti pois. Jäljelle jäi vihertävän skakdin ruumis. Juuri sen, jolle kapteeni oli puhunut aiemmin.<br>\n<br>\nKapteeni kauhistui näkemästään, mutta ennen kuin ehti kuuluttaa alukselle tunkeilijasta, hänen rinnastaan tuli läpi terä.<br>\n<br>\nSkakdijoukkio oli kerääntynyt sukellusveneen ruumaan tutkimaan ääniä mitä sieltä oli aiemmin kuulunut. Ennen kuin he ehtivät tutkia asiaa tarkemmin...<br>\n<br>\nAlus räjähti.<br>\n<br>\nTummanpuhuva hahmo ui pintaa kohden pinetä vihertävää venetta kohti, virnuillen, samalla kun skakdialuksen hylky upposi syvemmälle ja syvemmälle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":662,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-05T07:46:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nAurinko nousi merestä, aloittaen värileikkinsä taivaalla. Horisontti värjäytyi punaiseksi, violetiksi, kellertäväksi ja siniseksi auringon noustessa. Säteiden osuessa Klaaniin mereltä ne tunkeutuivat jokaisesta ikkunasta sisään, valaisten pienet käytävät ja auringonpuoleiset huoneet.<br>\n<br>\nMatoro nousi hitaasti sängystään. Aurinko paistoi suoraan ikkunasta häntä kasvoihin.<br>\nJään Toa nousi istumaan ja kokeili päätänsä kädellään. Hän tunsi itsensä väsyneeksi ja hänen päätänsä särki.<br>\n<br>\nIkkuna revähti auki ja viileä aamuilma syöksähti sisään huoneeseen. Matoro seisoi suuren ikkunan edessä katsellen eteenpäin. Hänen huoneestaan näki suoraan ensin Klaania, sitten metsää, Mt. Ämkoon reunaa ja meren. Toa huokaisi nojaten ikkunlautaan. Viileä ilma piristi häntä huomattavasti.<br>\n<br>\nMatoro lähti huoneestaan kävelemään pitkin Klaanin käytäviä. Hän kulki pari kerrosta alemmas hissillä ja saapui lasiseinäiseen Chat-Kahvioon. Tämä Klaanilaisten suosittu ajanviettopaikka oli sisustettu suurilla punaisilla sohvilla ja pöydillä sekä tiskillä, jossa matoran hoiti tilaukset.<br>\n<br>\nSeinällä oli taulut neljästä administa sekä useita muita kuvia. Ne piristivät kylmiä, harmaita ulkoseiniä. Kahvion sisäseinät olivat käytännössä lasia, joten sieltä näki hyvin käytävään.<br>\n<br>\n\"ELKOM!\", tiskin takana istuva ga-matoran tervehti pirteästi. Kukaan ei tiedä mistä tämä tervehdys tulee, mutta se on vakiintunut käyttöön kahviossa.<br>\n<br>\nMatoro tervehti takaisin vähemmän pirteästi ja istahti syvälle punaiseen sohvaan. <br>\n\"Miksi täällä ei ole ketään näin aamuisin?\", hän mietti.<br>\n<br>\n[spoil]Mielenkiintoinen fakta about tästä on se, että minun oma aamuni oli tismalleen samanlainen.[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Zakaz, Kuolleen Ruki-Kalan Tavernan takapiha</strong><br>\n<br>\nUrhea skakdi iski jatkuvasti hänen puisen vankilansa kantta. Vaikka hänen voimat alkoivat uupua, eikä sen puoleen suolaliemessä uiskentelukaan hyvää tehnyt, hän löi yhä varmemmin tietään ulos. Puinen kansi antoi joka iskulla pari milliä periksi ylöspäin, mutta kestäisi vielä pitkään ennekuin se irtoaisi.<br>\n<br>\n\"Näitkö kenen mukaan se juoppo meni?\", mustanpuhuva skakdi kysyi toveriltaan. Keltaisen ja vaaleansinisen värinen salaman skakdi katseli erikoisilla kiikareillaan dyynejä.<br>\n\"Kaksi kaapuheppua ottivat Warrekin mukaansa.\", tämä sanoi. \"En nähnyt tarkempaan mihin he menivät.\"<br>\n\"Me siis kadotimme ne!\", musta skakdi huudahti äreissään. Hän potkaisi seinän nojalla olevia kymmeniä tynnyreitä.<br>\n<br>\n\"Pitäisikö meidän ilmoittaa Kenraali Gaggulabiolle?\", maan skakdi kysyi.<br>\n\"En tiedä vielä. Tämä voi olla joko aivan turhaa tai sitten jotakin hyvin tärkeää.\", nais-skakdi vastasi. Hänet tunnettiin siitä että kukaan, kuka on hänet suututtanut, ei ole selvinnyt ehjänä.<br>\n\"Etsimmekö heidät uudestaan ja varjostamme?\", lähinnä gorillana toimiva maan skakdi kysyi.<br>\nSanaakaan sanomatta salaman skakdi lähti. Toinen lähti juoksemaan kömpelösti tämän perään.<br>\n<br>\nSuolakurkkutynnyri vieri vinhasti alas kivikkoista mäkeä joka alkoi heti Tavernan takana. Skakdilla oli suuria ongelmia hengittämisessä, sillä suolalimi heittelehti edestakaisin, eikä se jättänyt erityisen paljao tilaa. Skakdi oli kuullut jotakin Gaggulabion agenttien puhetta, mutta hän ei välittänyt nyt siitä.<br>\n<br>\nTynnyri osui isoon kiveen. Skakdi kiljaisi törmähdyksessä. Puinen tynnyri suoritti ilmalennon ja osui kovaa kivikkoon mäen alapäähän. <br>\nSuolalientä valui jostakin pienestä murtumasta pois. Skakdin sisällä syttyi pieni toivonkipinä - jos tynnyri on rikki jostakin, sitä voisi rikkoa lisää. Skakdi aloitti taas paukuttamisen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":663,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-02-05T11:58:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, eteläisen matorankylän ympäristö</strong><br>\n<br>\nAurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pitkään kävellyt Summerganon olisi varmaan paahtunut, ellei viileä merituuli olisi raikastanut ilmaa hieman. Summerganon oli lähtenyt aikaisin aamulla matkaan, rannikkoa myöten, tavoitteenaan päästä eteläiseen matorankylään. <br>\n<br>\nSillä Summerganon oli nähnyt yöllä unen. Unen, jossa hän seisoi autiolla, heinää kasvalla saarella, yksinäisellä kalliolla, johon meren aallot löivät. Taivas oli ollut harmaa ja Summerganonilla oli ollut kaksi seuralaista: kullanväriseen, joskin kiiltoaan jo hieman menettäneeseen haarniskaan sonnustautunut Selecius, joka tuntui loistavan harmauden keskellä, ja Gorath, tuo harmaaseen viittaan kääriytynyt säänpieksemä soturi, jonka tumma panssari oli monet taistelut nähnyt. Kolmikko katsoi laakeiden, vain korkeaa heinää kasvavien niittyjen yli ja näki jossain niiden takana suuren hahmon. Alcarin, petturin, joka yhä kai vaelsi jossain kaukana villien petojensa kanssa. Vaikka välimatka Alcariin oli ollut valtava, oli Summerganon tuntenut tämän katseen unessa. Ja herännyt. Herännyt siihen, kun Alcarin vihaa leiskuva katse oli hänet tavoittanut. <br>\n<br>\nUnessa Summerganonilla oli ollut sininen viitta ja siksi hän lähtikin matkaan. Hän halusi etsiä kutojan matorankylästä, käsityöläisen, sillä Summerganon tunsi palavan tarpeen saada jälleen tuo sininen viitta niskaansa. Summerganonista tuntui, että hänen täytyi parsia ulkoinen olemuksensa jälleen kasaan tulevaisuutta varten. Varusteet Kapuran avulla, viitta matoranien. Koko kävelymatkansa ajan Summerganon oli muistellut kahta toveriaan, joiden kanssa hän oli matkustellut ja auttanut matoraneja syrjäisillä seuduilla. Samantapaisilla saarilla, kuin se jonne he olivat Killjoyn, Kapuran ja Matoron kanssa joutuneet. Hän mietti, missä nuo kaksi toveria, Selecius ja Gorath mahtoivat nyt olla. <br>\n<br>\n<em>Missä he ovat, missä? Ovatko ystäväsi eksysissä?<br>\nKoittaako vielä heidän paluunsa hetki?<br>\nKäykö vielä joskus Alcarin luokse retki?</em><br>\n<br>\nNoita kysymyksiä Summerganon mietti mielessään. Sillä vaikka hän oli Klaanin \"turvasatamassa\", kaukana Alcarista, joka tuntui Klaanin murheisiin verrattuan pieneltä uhalta, oli tuo turmeltunut toa yhä jossain kylvämässä kauhua turvattomassa ympäristössä elävien matoranien keskuuteen. Ja vaikka Summerganon oli saanut Klaanista mahtavia ystäviä, muisti hän toki vanhoja tovereitaankin, jotka olivat kenties hekin löytäneet jostain paikkansa. Mutta uni oli tuntunut erityiseltä. Kuin muistutukselta. <br>\n<br>\nSummerganon katsoi taivaalle. Se ei ollutkaan harmaa, vaan aurinko paistoi yhä kirkkaasti. Hän piristyi hieman ja jatkoi matkaansa. Tietämättään, että jossain hänen vanhat toverinsa katsoivat samaa aurinkoa, Sugaa muistaen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":664,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-05T13:30:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n\"Matoro? Onko hetki aikaa?\", hopeamusta Skakdi kysyi, puolijuosten käytävää pitkin. <br>\n\"On, miten niin?\", Matoro vastasi. Bladevezon otti toaa olkapäästä kiinni.<br>\n\"Sinun pitää nähdä eräs asia.\", mode vastasi. <br>\n\"... selvä.\", jään toa vastasi ihmeissään. Pian Matoro oli johdatettu yhteen Klaanin monista valvomohuoneista.<br>\n<br>\nHuone oli melko tumma ja sen seinillä oli usieta monitoreja. Suuren ikkunan läpi näkyy Klaanin pääsali.<br>\n<br>\nBladevezon, hopean ja mustan värinen skakdi, näpytteli modetunnuksensa koneelle ja sai sen auki. Hän istui pyörivälle tuolille ja avasi yhteen monitoreista yön kamerakuvaa.<br>\n<br>\n\"Unohdetaan hetkeksi että olemme kavereita. Osaatko selittää mitä teit Nimdan luona yöllä?\", mode kysyi katsoen jään toaa suoraan silmiin.<br>\n\"... yöllä?\", Matoro kysyi hölmistyneenä. Hänen katseensa siirtyi monitoriin, jossa hänen hahmo käveli pimeydessä Nimdan luo.<br>\n<br>\n\"Niin.\", Bladis vastasi. \"Niin tämä kamera näyttää.\"<br>\n\"Eh. Minä en tiedä mitään.\", Matoro sanoi. Hän koitti kaivella yön tapahtumia. Hän ei muistanut muuta kuin yhden sanan; Nimda.<br>\n<br>\n\"Et siis tiedä mitä tuolla tapahtui?\"<br>\nMatoro tarkensi katsettaan valvontakameran nauhaan. Siitä ei kuulunut juurikaan ääniä.<br>\n\"Otat Nimdan jalustaltaan, olet hetken paikalalsi, laitat sen takaisin ja katoat\", Bladevezon selitti.<br>\n<br>\n\"Minulla on teoria.\", Matoro sanoi, nostaen katseensa pois näytöstä.<br>\n\"Mitenkä tämän nyt muotoilisi... Siis, Xian matkallani jokin käytti minuun jonkinlaista mielenhallintaa ja yritti tavoittaa Nimdaa. Epäilimme että se oli naamion vika. En tosiaan muista mitään yön tapahtumista.\"<br>\n<br>\n\"Hmm. Naamiosihan on mielen naamio? Mistä olet hankkinut sen?\", Bladevezon vahvisti.<br>\n\"Tämä oli kuulemma Makutoiden koe. Löysin tämän Destralilta.\", Matoro kertoi. Hän mietti pitäisikö naamiossa olleesta tekstistä kertoa.<br>\n\"Makutoja. Pirullista.\", skakdi totesi.<br>\n\"Tämä on kovin erikoista.\", hän jatkoi.<br>\n<br>\n\"On.\", Matoro vastasi myötäilevästi.<br>\n\"Luulen että sinun kannattaisi vaihtaa naamiota.\", mode ehdotti.<br>\n\"Enpä sitten tiedä. Tämän mielensuojaus on hyödyllinen Manua vastaan korttipelissä.\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\n\"Tuota. Katsotaan sitten myöhemmin lisää\", Bladevezon sanoi ja syventyi koneensa ääreen. Matoro katosi valvomosta.<br>\n<br>\nMatoron olo oli kaikkea muuta kuin selvä. Nyt hänen päässään oli rutkasti enemmän kysymyksiä kuin aamulla herätessään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":665,"creator":"Donny","timestamp":"2011-02-05T15:01:00.000Z","content":"<strong>Sukellusvene</strong><br>\n<br>\nÄmkoo palasi aluksen ohjaamoon seikkailtuaan taas epämääräisen mittaisen ajanjakson ajan jossain sukellusveneen sisuksissa. Tapiiri oli huomannut tämän ja seurasikin Ämkoota nyt ruokapalan toivossa.<br>\n<br>\nÄmkoo yllättyi huomatessaan, että aiemmin niin kovin väsyneeltä vaikuttanut Snowie hääräsi nyt täyttä häkää rikkinäisen kommunikointilaitteen kimpussa.<br>\n<br>\n\"Läpimurto?\", Mäksä uskaltautui kysymään toiveikkaana.<br>\n\"Tavallaan!\", Snoukka huudahti aivan liian innostuneen kuuloisesti. <br>\n<br>\nIlman Toa tiiraili ympärilleen. Snowie oli levittänyt koko laukkunsa sisällön pitkin ohjaamoa. Lumiukko oli nähtävästi purkanut osan aseistaan ja käytti niiden osia parasta aikaa laitteen korjaamiseen.<br>\n<br>\n\"Satuin muistamaan, että näin kerran Kepen tekevän näin ja...\"<br>\n<br>\nÄmkoo ei kuunnellut. Toa nosti maahan pudonneen kuivahtaneen irtoraajan käteensä.<br>\n<br>\n\"Ja kerran kun olimme venereissulla, Kepe...\"<br>\n<br>\nÄmkoo tuijotti entistä kättään.<br>\n<br>\n\"Hänen mukaansa asia menee aina niin, että...\"<br>\n<br>\nÄmkoo irvisti.<br>\n<br>\n\"Ja kaikenhan saa aina kuntoon jos...\"<br>\n<br>\nÄmkoo heitti irtokäden niin kauas kuin ahtaassa sukellusveneessä kykeni. Tapiiri huomasi tilaisuutensa ja syöksyi kätösen perään.<br>\n<br>\nTunteja kului.<br>\n<br>\nNiin ihmeelliseltä kuin asia vaikuttikin, radiolaite toimi. Snowie ja Ämkoo tuijottivat rahisevaa laitetta pelonsekaisen innostuksen vallassa.<br>\n<br>\n\"Nyt vain sitten yhteys Klaaniin, eikös?\", Snowie totesi pirteästi. Ämkoo ei uskaltanut vielä hihkua, vaan nyökkäsi.<br>\n<br>\nTunteja kului.<br>\n<br>\n\"En ymmärrä mikä siinä on\", Snowie totesi kaikkea muuta kuin pirteästi. Ämkoo tuijotti laitetta.<br>\n\"Olemmeko me liian kaukana tai jotain?\"<br>\n\"Voi olla.\"<br>\n\"Annas tänne.\"<br>\n<br>\nTunteja kului.<br>\n<br>\n\"No?\", lattialle istahtanut Snowie kysyi hölmönä. Lumiukko ei ollut ihan varma siitä, mitä Mäksä oikein yritti. Lumiukko lähestyi Ämkoota ja hämmästyi.<br>\n<br>\n\"Et sinä ainakaan tuolla tavalla saa yhteyttä Klaaniin, sen minä sa-\"<br>\n\"Hiljaa.\"<br>\n<br>\nSilloin laitteen rahina lakkasi. Hetken ajan oli aivan hiljaista, kunnes Ämkoo puhui.<br>\n<br>\n\"Täällä johtaja. Salasana: Alku ja Ääri. Saatteko viestini? Kuuntelen.\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<strong>Viidakkosaari, salainen tukikohta</strong><br>\n<br>\nTukikohdassa kuhisi pitkästä aikaa. Erilaiset käskyt kaikuivat maanalaisen tukikohdan käytävillä kun le-matoranit ryhtyivät kokoamaan meripelastuspartiota.<br>\n<br>\nHetken kuluttua pelastuspartio nousikin siivilleen ja lähti kohti radioviestin määrittelemää sijaintia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":666,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-02-05T15:07:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake, näköalatorni</strong><br>\n<br>\nKaksi matoralaista istuivat pienen pöydän eri puolilla, ja pelasivat lautapeliä. He olivat ainoat henkilöt koko näköalatornissa.<br>\n<br>\n\"Hans?\" toinen, haaleanvihreä matoralainen aloitti.<br>\n\"Hm?\" hänen pelikumppaninsa vastasi, kohottamatta kuitenkaan katsettaan pelilaudasta. Hän liikutti pientä mönttiä muutaman ruudun kohti laudan keskustaa.<br>\n\"Eikö... Eikö tämä sotatila tosiaan huoleta sinua?\"<br>\n<br>\nHopean ja oranssin värinen matoralainen katsoi keskustelukumppaniaan silmiin.<br>\n\"Totta kai huolettaa, Plaploo, totta kai.\"<br>\n\"Niin, mutta-\"<br>\n\"Sinun vuorosi.\"<br>\n<br>\nHetken matoralaiset jatkoivat peliään kaikessa rauhassa. Nappulat pomppivat ruuduilla ja noppia heitettiin. Sitten kuitenkin tapahtui jotain. Molemmat kohosivat äkkiä seisaalleen säikähtäneinä, ja katsoivat toisiinsa.<br>\n\"Sinäkin kuulit sen?\"<br>\n\"Mikä se oli?\"<br>\n\"Ei aavistustakaan.\"<br>\n\"Se kuului kaiuttimista, eikö?\"<br>\n\"Joo.\"<br>\n<br>\n[spoil]Eivät muuten ole minun keksimiä nimiä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":667,"creator":"Donny","timestamp":"2011-02-05T15:33:00.000Z","content":"<strong>Sukellusvene</strong><br>\n<br>\n\"Montako teitä on?\", radiolaitteesta kuuluva matoranille kuuluva ääni kysyi.<br>\n\"Kaksi Toan kokoista ja... isohko rahi\", vastasi Ämkoo.<br>\n\"Rahi? Sukellusveneessä?\"<br>\n\"Kerron koko tarinan myöhemmin. En suostu jättämään sitä tänne.\"<br>\n<br>\nTapiiri kurkisti sisään ohjaamon oviaukosta. Kärsäeläimen onneksi Ämkoo ei ehtinyt huomaamaan sen suusta pilkottavia sormia.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nSnowie huomasi torkahtaneensa. Ämkoo istui tiukasti radiolaitteen edessä, jaellen sinne harvaan tahtiin satunnaisia käskyjä ja komentoja. Vaikutti siltä, että Ämkoo piti yhteyttä saapuviin pelastajiin ihan vain tavan vuoksi.<br>\n<br>\n\"Saanko kysyä...\", Lumiukko aloitti.<br>\n\"Niin?\"<br>\n\"Ketä sieltä on oikein tulossa?\"<br>\n<br>\nÄmkoo vastasi kevyellä naurahduksella, muttei suostunut selittämään. Radiolaite särähti jälleen ja tällä kertaa huomattavasti kirkkaamman ja selkeämmän kuuloinen ääni ilmoitti:<br>\n<br>\n\"Taidamme olla kohdalla. Tarkistamme.\"<br>\n\"Kaikin mokomin\", Ämkoo vastasi ja painautui ikkunaa vasten. Snowie toimi samoin.<br>\n<br>\nMitään ei näkynyt. Tummahko merivesi peitti näkyvyyden vallan tehokkaasti. Kaksikko tuijotti meren pimeyteen pettyneenä.<br>\n<br>\nSilloin vihreä akaku-kasvoinen matoran uiskenteli ikkunan eteen. Matoran virnisti, kiskaisi vyötäisilleen sidotusta köydestä ja katosi sitten näkyvistä.<br>\n<br>\nSnowie tuijotti yhä eteensä, eikä sanonut sanaakaan. Ämkoo syöksyi takaisin radion kimppuun.<br>\n<br>\n\"Taisitte löytää meidät.\"<br>\n\"Niin todellakin teimme. Tulkaa ulos sieltä. Otamme teidät mukaan seuraavalla sukelluksella. Kai kaverisi osaa pidättää hengitystään?\"<br>\n<br>\nÄmkoo vilkaisi Snowieta, joka tuijotteli yhä hämillään ulos ikkunasta.<br>\n<br>\n\"Parasta olisi\", Ämkoo murahti laitteeseen ja syöksyi aluksen pimeälle käytävälle.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nMeren yllä liiteli kymmenkunta linturahia. Valtaosa näistä edusti jonkinlaista haukkaa muistuttavaa nopealiikkeistä lajia, ja nämä linnut kiljahtelivat toisillensa tasaiseen tahtiin samalla kun näiden selässä istuskelevat vihreät matoranit jakoivat komentoja toisilleen. Petolinnut jäivät kuitenkin kokonsa puolesta kevyesti itseään moninkertaisesti suuremman valtavan merimetson varjoon.<br>\n<br>\nLintu oli valtava. Sen pitkä kaula työntyi veltosti esiin olennon solakasta ruumiista. Suurella nokallaan se oli viime sukelluksen aikana napannut mukaansa epäonnisen vasarahain, jota lintu nyt nieleskelikin omahyväisesti.<br>\n<br>\nMerimetson selässä istui Enki. Vihreä akakua kantava matoran Ilmoitti yllään leijaileville kumppaneilleen käsimerkillä aikeensa sukeltaa uudestaan. Enki kaivoi varustevyöltään alkeellisen näköisen hengityslaitteen samalla kun merimetso sulki siipensä ja ojensi kaulansa suoraksi. Linturahi pudottautui veteen ja lähti uimaan huimalla nopeudella kohti pohjaa.<br>\n<br>\nÄmkoo ja tapiiri odottivat lumiukkoa aluksen sivuovella. Snowie syöksyi pian itsekin oven tykö hätäisesti pakkaamaansa tarvikelaukkua kantaen. Lumiukko näytti hieman jännittyneeltä, joskin tämä ei siitäkään huolimatta voinut olla hymyilemättä.<br>\n<br>\n\"Millainen alus heillä on?\", Snowie kysäisi kun Ämkoo avasi oven turvalukon.<br>\n\"Sellainen iso ja kaakattava\", Mäksä vastasi ja kiskaisi oven auki.<br>\n<br>\nVesi hyökkäsi sisään sukellusveneeseen. Ämkoo tarttui ainoalla kädellään kiinni Snowmanin ranteesta ja kiskaisi tämän mukanaan ulos sukellusveneestä. Tapiiri lähti epävarmoin liikkein seuraamaan kaksikkoa kylmään meriveteen.<br>\n<br>\nSnowie ei ollut varma siitä, mitä seuraavaksi tapahtui. <em>Jokin</em> yksinkertaisesti tarttui kolmikkoon ja lähti sitten kiskomaan näitä miltei väkivalloin kohti pintaa. Kesti hetki, toinen ja sitten Lumiukko haukkoikin henkeä merenpinnan tuntumassa.<br>\n<br>\nÄmkoo nauroi ääneen samalla kun veteen loikanneet matoranit auttoivat mestarinsa yhden haukkarahin kyytiin. Samaan aikaan Enki sitoi köyttä hämmentyneesti röhkivän tapiirin ympärille. Takaisin merimetson kyytiin noustuaan Enki heitti Snowielle köyden jonka turvin Lumiukkokin pääsi valtavan linnun selkään. <br>\n<br>\n\"Vau\", Snowie totesi puoliääneen katsellen ympärilleen.<br>\n\"Nimi on Enki. On ilo tavata\", totesi Snowien edessä istuva vihreä matoran samalla kun merimetso nousi lentoon muutamalla laiskalla siiveniskulla.<br>\n<br>\nTapiiri törähti sankarillisesti noustessaan ilmaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":668,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-02-05T16:30:00.000Z","content":"<strong>Meren yllä, valtavan merimetson selässä</strong><br>\n<br>\nSnowman katseli alla kiitävää merimaisemaa haltioituneena. Aamuauringossa kiiltelevät aallonharjanteet jäivät ohi yhdessä vilauksessa, vain tehdäkseen tilaa yhtä syvänsinisille veljilleen. Silloin tällöin horisontissa vilahti pieni saari, mutta pääosin pilvettömän taivaan alla oli vain merta.<br>\n<br>\nSanoinkuvaamaton oli myös tunne, jonka lumiukko koki raikkaan merituulen iskiessä kasvojaan vasten. Istuttuaan ahdistuneena siinä pienessä peltipurkissa mikään ei tuntunut tätä mukavammalta. Olihan se totta, että tehtävä oli mennyt huolellisesti pieleen. Nimdan siru oli sen valkoisen nukkesankarin matkassa, ja siihen päälle Mäksä oli vielä menettänyt kätensäkin. <em>Mutta pienemmistäkin asioista kuin merenpohjasta pelastumisesta on iloittu</em>, hän tuumi.<br>\n<br>\nMerimetso teki pienen korkeudenmuutoksen, ja sekä lumiukko että Enki hypähtivät muutaman sentin ilmaan.<br>\n\"Monenmoiselle kulkupelillä olen matkoja taittanut\" Snowie aloitti \"mutta tämä vie kyllä voiton useimmista. Onko sillä nimi?\"<br>\nEnki kääntyi katsomaan taaksepäin.<br>\n\"Vanha kunnon Repekk. Hienompaa lintua saa hakea.\"<br>\n\"Kieltämättä. Se on aika kaunis.\"<br>\n\"Kiitos, hän on silmäteräni.\"<br>\n<br>\nSnowie käänsi katseensa kohti Ämkoota. Klaanin Admin näytti nauttivan oloistaan suunnattomasti viilettäessään haukahtavalla olennolla taivaan sinessä. Hänen kasvoistaan loisti Ämkoon naamalle harvinaista lapsenomaista hymyä.<br>\n\"Hitonmoinen haukkapilotti tuo Mäksä. Yhdellä kädellä tuommoista menoa\" Snowie puheli hymyillen.<br>\nEnkin hyväksyvän leveä virne riitti hyvin vastaukseksi.<br>\n<br>\nTapiirin kärsä liehui tuulessa elikon voittoisaa olemusta korostaen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":669,"creator":"Donny","timestamp":"2011-02-05T18:04:00.000Z","content":"<strong>Klaani</strong><br>\n<br>\nViileän merituulen virkistävä vaikutus näkyi iltapäiväisen Klaanin kaduilla. Matoranit ja muut Klaanin asukkaat liikuskelivat rivakasti paikasta toiseen hoidelleen asioitaan. Niin teki myös eräs työkseen kattoja korjaava matoralainen, joskaan hän ei liikkunut niinkään kadulla, vaan enemmänkin... No, katolla.<br>\n<br>\nBob huokaisi, nousi seisomaan ja venytteli uupuneita käsiään. Aamupäivä oli ollut työnteon puolesta harvinaisen rankka ja uuvuttava. Onnekseen Bob oli kuitenkin sopinut illaksi tapaamisen erään oikein viehättävän ga-matoranin kanssa, joten jotain hyvää oli sentään tiedossa. Bob virnuili itsekseen, tarttui työkalupakkiinsa ja etsi katseellaan tikkaita.<br>\n<br>\nSilloin taivaiden halki kiitävä kärsähirviö tuuppasi Bobin nurin. Epäonninen matoran-työläinen kieri huutaen pitkin rakennuksen juuri korjattua harjakattoa ja jäi roikkumaan aivan liian lyhyillä nauloilla kiinnitettyyn ränniin.<br>\n<br>\n\"Me taidamme lentää vähän turhan matalalla!\", Snowie huudahti edessään istuvalle matoranille. Enki nyökkäsi ja komensi Repekk-linnun lisäämään korkeutta.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nHetkeä myöhemmin linturaheilla ratsastava partio laskeutui eräälle Klaanin aukiolle. Joukko matoran-vartijoita viiletti rutiininomaisesti tutkimaan saapujia, joskin näille oltiin jo ilmoitettu mistä oli kyse. Ämkoo oli nimittäin matkan aikana ottanut veljeskunnan radiojärjestelmällä yhteyden Klaaniin ja selvittänyt tilanteen. <br>\n<br>\nRepekk laskeutui ja Snowie loikkasi alas valtavan merilinnun selästä. Enki liukui myöskin alas, ja siirtyi sitten vapauttamaan vielä hetki sitten itseään lentokykyiseksi luullutta tapiiria tämän ympärille sidotuista köysistä. Tapiiri pyöritteli hetken ajan kärsäänsä potkurinomaisesti, pettyi ja rupesi sitten kävelemään ympyrää. Tapiiri ei tiennyt yhtään missä se oli, eikä se myöskään tiennyt minne mennä. Tällä hetkellä nämä kysymykset eivät kuitenkaan vaivanneet sen pieniä aivoja, sillä se tahtoi vielä kerran kokeilla lentämistä.<br>\n<br>\nSnowie katsahti Ämkoota. Ilman Toa kävi lyhyen keskustelun Enkin kanssa, joka sitten teki käsieleellä johtajalleen kunniaa ja valmistautui poistumaan paikalta. Ämkoon ilme ei ollut enää läheskään niin hilpeä kuin lentomatkan aikana, ja tämä huolestutti hieman lumiukkoa.<br>\n<br>\n\"Se oli hieno reissu\", Snowie sanoi luokseen kävelleelle Mäksälle.<br>\n\"Olisi voinut tietenkin mennä vähän paremmin\", sanoi virnuileva vihreä Toa. Snowie nyökkäsi ja virnisti itsekin. Sitten kaksikko lähti liikkeelle, välittämättä ympärillään pyörivistä Klaanin roskalehdistöön kuuluvista matoraneista. <br>\n<br>\nTapiiri katseli pettyneenä ilmaan nousevia linturaheja. Se röhkäisi surumielisesti ja käänsi katseensa maahan. Sitten se huomasi maassa lepäävän tallotun omenan, söi sen ja lähti sitten seuraamaan lumiukon ja Mäksän koko ajan kauemmas siirtyviä hahmoja.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":670,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-02-06T01:01:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nKäytävä ristesi kahteen eri suuntaan. Ämkoo ja Snowman katsoivat toisiaan.<br>\n\"Selitä sinä Tawalle. Tiedät, että aion lähteä.\"<br>\n\"Tiedän.\"<br>\n\"Snowie.\"<br>\n\"Mäksä?\"<br>\n\"Nähdäänkö taas joskus?\"<br>\n\"Ilman muuta.\"<br>\n<br>\nÄmkoo lähti kävelemään käytävän vasenta haaraa, loitoten koko ajan Snowmanista. Lumiukko katsoi toverinsa perään muutaman hetken, ja aloitti sitten itse matkansa kohti Admin-siipeä.<br>\n<br>\nKoko pitkän matkan ajan Snowie ihmetteli ympärillään olevia remonttitöitä. Ämkoo oli kertonut saaneensa radion välityksellä tietoja, että Klaaniin oli heidän matkansa aikana hyökätty, ja että vahingot olivat mittavat. Ja vaikka suurin osa vaurioista olikin jo korjattu, oman kodin näkeminen hyökkäyksen jälkeen oli shokki.<br>\n<br>\nSnowie ei oikeastaan tiennyt, mitä ajatella. Olisiko hän tahtonut olla täällä hyökkäyksen aikana? Mikään ei tuntunut hirveämmältä, kuin olla poissa Klaanista sen tarvitessa apua, mutta minkä hän olisi mahtanut?<br>\n<br>\nTutut siniset matot kuitenkin peittivät lattioita, kuten aina ennenkin, ja siellä täällä näkyvät Matoralaiset olivat melko normaalin oloisia. Olivatko kaikki jo toipuneet?<br>\n<br>\nSnowie oli myös hyvin kiitollinen Mäksän läimäytettyä oven kiinni sellaisella voimalla, että reportterijoukkio oli ymmärtänyt lopettaa seuraamisen. Hän ei tosiaan kaivannyt suurta ryysistä ympärilleen, vaikka kaipasikin Klaanilaisia.<br>\n<br>\n<em>Varsinkin tätä yhtä,</em> lumiukko ajatteli koputtaessaan Tawan huoneen oveen.<br>\n<br>\nPian pariovet avasikin tuttu koko Klaanin johtaja.<br>\n\"Snowman? Helei. Sin... Tule sisään. Mutta, missä Ämkoo on?\" Tawan kasvoilta loistivat samanaikaisesti sekä ilo siitä, että hän sai todisteita silmiensä eteen kaksikon turvallisesta paluusta, että valtava määrä kysymyksiä.<br>\n<br>\nSnowie astui ovista sisään, ja saapui Tawan työhuoneeseen. Sähkön Toa kuitenkin johdatti kaksikon vieläkin taaempaan huoneeseen Snowien vastatessa.<br>\n\"Hän lähti.\"<br>\n<br>\nKaksikko asettui pienen pyödän eri puolille pehmeille sohville. Tawa avasi suunsa ensin.<br>\n\"En oikeastaan ole yllättynyt. Pahoillani, mutta yllättynyt. Nyt kun Guartsu on poissa ja Visokki kateissa, niin-\"<br>\n\"Ai niin. Visokista.\"<br>\nTawan ilme muuttui entistä kysyvämmäksi.<br>\n\"Minulla on jokin... telepaattinen juttu... joka. Öh, Nimdaan se kai liittyi, mutta sain yhteyden Visokkiin tai jotain.\"<br>\n\"Mata Nui, mitä minä ajattelen! Kepe tutki saamaasi pakettia. Sen mukana tuli... jotain. Meidän on saatava lääkäri tänne hetimmiten. Toivottavasti Kupe on päivystämässä.\"<br>\n<br>\nTawa nousi, ja meni jonkinsorttiselle sisäpuhelimelle. Samalla Snowie nojautui eteenpäin ottaen kyynärpäillä pöydän puisesta pinnasta tukea. Päätä oli särkenyt jo pitkään, mutta tässä hiljaisuuden vallitessa se tuntui tavallistakin pahemmalta. Mutta nyt oltiin Klaanissa, täältä täytyi löytyä apua.<br>\n<br>\n\"Hienoa\" Tawa sanoi. \"Lähettävät jonkun, ja saadaan sinut kuntoon.\"<br>\n\"Kiitos.\"<br>\n\"Eli, mitä Visokista?\"<br>\n\"Öh, se on pitkä tarina. Ehkä minun on aika kertoa kaikki lähdöstämme lähtien...\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":671,"creator":"Donny","timestamp":"2011-02-06T01:49:00.000Z","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nÄmkoo painoi huoneensa oven hitaasti kiinni ja lähti sitten läksimään kohti lähtintä uloskäyntiä. Käytävillä hääräävät matoranit väistivät nopeaan tahtiin harppovaa Toaa, jonka juuri noutama musta huppuviitta peitti kantajansa kokemat taisteluvauriot varsin tehokkaasti. Ämkoo ei halunnut puuttuvan kätensä tai heikentyneen vartalonsa herättävän kysymyksiä.<br>\n<br>\n\"...herra Ämkoo!\"<br>\n<br>\nIkävä kyllä muutama reportteri oli jo ehtinyt havaita Ämkoon muutoksen. Ilman Toa heitti muistilehtiötä kantavan matoranin syrjään pienellä elementti-iskulla ja jatkoi sitten matkaansa. Ruskea reportterimatoran jäi katselemaan Ämkoon perään säikähtäneenä.<br>\n<br>\nUlos päästyään Ämkoo lisäsi vauhtia entisestään ja saapui lopulta Klaanin sisäpihan reunamille. Siellä häntä odotti sinivihreää pakaria kantava matoralainen.<br>\n<br>\n\"Lähdemmekö heti?\"<br>\n\"Kyllä.\"<br>\n<br>\nMatoran vihelsi ja yläilmoissa odotellut gukko-lintu laskeutui Ämkoon vierelle. Toa ja matoran nousivat linnun selkään ja lintu nousi takaisin lentoon.<br>\n<br>\n\"Voit siis lähteä ihan noin vain?\", matoran kysyi johtajaltaan kaksikon noustessa yhä ylemmäs.<br>\n\"Voin\", vastasi Ämkoo. \"Eivät nämä voi minua määrätä.\"<br>\n\"He ovat kuitenkin ystäviäsi. Kuulin myös, että täällä on taisteltu. Eikö sinua tarvita täällä?\"<br>\n<br>\nÄmkoo oli hetken hiljaa.<br>\n<br>\n\"Minä palaan tänne kyllä\", Toa sanoi lopulta, ja jatkoi: \"Ja kun palaan, minusta on heille paljon enemmän apua.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":672,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-06T09:48:00.000Z","content":"<em><strong>Destral, vuosituhansia sitten</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/iZst_2xJHAI?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/iZst_2xJHAI?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoro juoksi kovaa pimeällä käytävällä. Kiveä vasten oli ohut vesikerros, joka oli nyt jäätä. Sen takia juosseet Exo-Toat ovat nyt jääneet jälkeen. Hän oli Destralilla, ja hänellä oli perässään useita rahksheja.<br>\n<br>\nMatoro väisti luistellen yhden rahkshin salamaketjun, käänsi itsensä ja ampui miekastaan jäätä taakse. Hän luisteli taitavasti olentoja pakoon, mutta Makutan matelijamaiset kätyrit olivat nopeampia.<br>\n<br>\nEdessäpäin oli synkkänä vellova meri, sillä hän oli Makutan veljeskunnan satamassa. Hän oli joutunut eroon tovereistaan pian Destralin linnoituksessa. Matoro oli tullut kahden toverinsa kanssa pelastamaan erästä Mata Nuin Ritarikunnan jäsentä; tuolloin hänen toa-tiiminsä teki vielä töitä Ritarikunnalle.<br>\n<br>\nKäytävän pää - ja siitä alkava meri- tulivat nopeasti vastaan. Toa syöksyi kalliolta kohti merta, laukaisi harppuunan taaksepäin ja vetäisi itsensä kaaressa edellisen rakennuksen sivulle.<br>\n<br>\nRahkshit luulivat voittaneensa.<br>\n<br>\nMatoro katsoi kumarassa saarta. Sen keskellä kohosi valtava Makutojen linnoitus, jossa hänen toverinsa olivat. Tällä tehtävällä ei voinut taistella suoraan.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center>* * *</center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSuuri Exo-Toa osoittaa voimatykillään Maan Toa Karaxia suoraan päähän. Tämän aseen laukaus räjäyttäisi koko Toan pitkin Destralia.<br>\n<br>\nHopeamusta toa oli jähmettyneenä paikalleen. Vähän matkan päässä lattialla oli Muodonmuuttajana tunnettu Ritarikuntalainen sekä Rali-niminen salaman toa vankeina jähmetyskentässä.<br>\n<br>\nMaan toa mietti mitä tehdä. Exo-Toan takana seisoi Gorastin lyhyt mutta erittäin uhkaava hahmo.<br>\nKarax keskittyi naamionvoimansa käyttöön. Hänen naamionsa sädehti muutamia sekunteja, ja silloin Exo-Toan tykki räjähti taaksepäin, irroittaen olennon käden. Maan elementin räjähdys heitti haarniskan Makutaa päin, jolloin jähmetyskentät aukesivat.<br>\nKolmikko syöksyi yhdestä ovesta summamutikassa ulos.<br>\n<br>\nTodennäköisyyden naamio oli jälleen kerran auttanut heidät pulasta.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center>* * *</center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKäytävä oli koristeltu makutojen naamioilla sekä aseilla. Kunkin naamion alla luki nimi sekä \"pettänyt kaiken\" matoraninkielisillä aakkosilla.<br>\n</em>Epäonnistuneiden Makutojen seinä...<em>, Matoro ajatteli. Hän katseli naamioita ja ajatteli että jostakin niistä saattaisi olla hyötyä. Hänen itsensä silmillä oleva Suunnistuksen kanohi takasi täydellisen liikkumisen oudoissa paikoissa, mutta Toa nappasi valkoisen, pyöreän kanohin jonka alla luki \"Makuta Itroz, Kanohi Cencord\". <br>\n<br>\nSilloin käytävän pää räjähti voimakkaasti, lennättäen kivimurskaa kaikkialle. Kaksi Toaa syöksyi aukosta retuuttaen Ritarikuntalaista mukanaan. Hän oli kokomusta hahmo keltaisella Kirlillä. Nimi \"Muodonmuuttaja\" tuli siitä että hän, noh, kirjaimellisesti, muutti muotoa. Miksi vain.<br>\nHän oli kuitenkin tällä hetkellä puolitajuton.<br>\n<br>\n\"Matoro, siinähän sinä. Mennään takaisin veneelle!\", Maan Toa huudahti syöksyessään Jään Toan ohi. Melkoinen joukko rahksheja ja muita olentoja oli juoksemassa heidän perässään.<br>\nMatoro lähti myös juoksuun.<br>\n<br>\nNeljä pakenijaa kääntyivät avaraan laboratoriohuoneeseen. Lasipulloja putoili ja niiden sisältämät kemikaalit sihisivät maassa. Matoro oli näkevinään nopeassa takaa-ajossa laatikon jossa luki jotakin \"Projekti: Nimdan\" suuntaan.<br>\n<br>\n\"Löysin ajoneuvon!\", Salaman Toa Rali huudahti. Valkokultainen nais-toa oli juossut etummaisena seuraavaan kammioon.<br>\n\"Makeeta! Moottoripyörä!\", Karax huusi rimastuneena, veti Muodonmuuttajan ja Matoron \"Destralin pyöränä\" tunnetun ajoneuvon päälle ja käynnisti laitteen.<br>\n<br>\nVäkivahva moottori pärähti käynttiin ja jätti rahkshit taakseen. Neljällä henkilöllä tosin oli vaikeuksia pysyä kunnolla kyydissä kovassa vauhdissa, ja joku heistä meinaisikin pudota matkalla.<br>\n</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":673,"creator":"Donny","timestamp":"2011-02-06T15:05:00.000Z","content":"<strong>Veljeskunnan maanalainen tukikohta</strong><br>\n<br>\nUseasta kymmenestä vihreästä matoranista koostuva joukkio teki saapuneelle johtajalleen kunniaa. Ämkoo tuijotti alaisiaan ääneti, laski sitten katseensa eteensä polvistuneen Enkin tykö ja kysyi:<br>\n<br>\n\"Miten olette pärjänneet?\"<br>\n\"Hyvin, herra. Saarella on vieraillut vain satunnaisia palkkionmetsästäjiä ja epäonnisia seikkailijoita. Kukaan näistä ei ole kaiketi ollut edes tietoinen olemassaolostamme.\"<br>\n\"Hyvä\", kuului Ämkoon lyhyt vastaus. Ilman Toa istui luokseen tuodulle istuimelle ja viittoi alaisensa jatkamaan puuhiaan.<br>\n<br>\n\"Mitä aiot seuraavaksi?\", Enki kysyi.<br>\n\"Jaa\", Ämkoo vastasi ja kurtisti hetkeksi kulmiaan.<br>\n\"Jos haluat, voimme avustaa Klaania. Uskon, että he tarvitse-\"<br>\n\"Ei, ei vielä.\"<br>\n\"Miksei?\"<br>\n\"Vielä ei ole sen aika.\"<br>\n<br>\nEnki tuijotti johtajaansa. Ämkoo oli hetki sitten riisunut matkaviittansa ja entisen miekkakäden tilalla paistavan rujon arven saattoi erottaa selvästi. Enki ei voinut myöskään olla huomaamatta, että Ämkoon panssarit muuttuivat hetki hetkeltä tummemmiksi. <br>\n<br>\n\"Taisit törmätä aika vahvaan viholliseen\", Enki uskaltautui sanomaan. Ämkoo nousi ylös.<br>\n<br>\n\"Ei\", Toa vastasi. \"Minä vain olin heikko.\"<br>\nEnki tuijotti johtajaansa kysyvästi.<br>\n\"Seuraavalla kerralla asia saa luvan olla toisin\", Ämkoo vastasi. \"Varustakaa minulle ratsu.\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nTunnin kuluttua Ämkoo lähti matkaan. Veljeskunnan tukikohdan piilosisäänkäynnin luona odottanut valtava rahiolento tapitti omistajaansa valtavilla silmillään ja töksäytti tätä sitten kärsällään tuttavallisesti. Ämkoo paijasi suurta norsupäästäistä hetken, nousi sitten sen selkään ja aloitti matkansa.<br>\n<br>\n\"Mitäköhän vanha turaga mahtaa sanoa nähdessään minut tässä kunnossa\", kysäisi Ämkoo puoliääneen itseltään. Norsupäästäinen lisäsi vauhtia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":674,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-02-06T22:09:00.000Z","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\"><span style=\"font-size:65%;line-height:normal\">Odottakaa muuten kunnes musiikki soi kun se ilmestyy ja lopettakaa se kun seuraava ilmestyy.<br>\n<br>\nTäällä kertaa teillä kaksi musiikkivalintaa mitä voitte kuunnella kun \"se\" tapahtuu.<br>\n<br>\n*= Power Rangers<br>\n**=Super Sentai<br>\n<br>\nValinta on teidän.</span></dd></dl>\n<strong>Avomerellä</strong><br>\n<br>\n\"Ei hiivatti\", Domek katkaisi hiljaisuuden ja tunnusteli ilmanvirtausta sormellaan uudelleen, \"Hiivatin hiivatti, ei\".<br>\n<br>\n\"... Miten niin?\", Pegghu kysyi Valon Toalta, \"Onko jotain vialla?\".<br>\n\"Tuuli on kääntymässä\", Domek sanoi osoittaen veneen purjetta Pegghulle. Se on totta, vene liikkuu paljon hitaammin kuin aikaisemmin ja purje ei enään työtynyt eteenpäin yhtä vahvasti. <br>\nValon Toa otti kompassinssa esiin.<br>\n\"Tuuli virtaa kaakkoon, Nynrahiin päin\", Domek hieroi otsaansa turhautuneineena. <br>\n\"Mutta mitä me sitten teemme?\", Pegghu kysyi ja nousi ylös istumapaikastaan levottomana.<br>\nValon Toa pysyi vaiti. Pegghu alkoi miettimään.<br>\n\"Onko meillä airoja?\", Matoralainen etsi ympäriltään samalla.<br>\n\"Ei\", Domek vastasi. <br>\n\"Entä moottori? Onhan tämä moottorivene?\"<br>\n\"Tiedätkö kuinka paljon sellainen maksaa?\"<br>\n\"Mitä me sitten teemme?\"<br>\n\"Odotetaan kunnes tuuli kääntyy.\"<br>\nPegghu istui takaisin paikalleen odottamaan Valon Toan kanssa. Domek veti purjeet alas. Häntä kadutti hieman ettei ottanut mitään ajanvietteeksi, koska ei odottanut tarvitsevan sitä reissullaan.<br>\nTuntematon määrää aikaa kului veneen päällä, aurinko paistoi yhtä korkealla kuin lähtiessään. Pegghu alkoi voimaan pahoin; kaupunkilainen Ta-Matoralainen ei ole tottunut matkustamiseen veneen päällä. Valon Toa piteli kompassiaan kädessään, jota hän silmäili silloin tällöin. Domek alkoi ummistamaan silmiään hieman, jolloin hän kuuli yhtäkkiä veden roiskeen hänen vasemmalta päin. Hän suuntasi katseensa sinne ja näki useita olentoja uimassa meren keskellä.<br>\n\"Veitsivalaita\", Valon Toa päätteli.<br>\n\"Veitsivalaitako? Missä?\", Pegghu kääntyi katsomaan.<br>\nTosiaan, useita Veitsivalaita olivat kokoontuneet paikalle juuri pari metriä heidän etäisyydestä.<br>\n\"Aika harvinaista nähdä niitä täällä tähän aikaan vuodesta\", Pegghu havannoi.<br>\nPegghu käänty takaisin paikalleen, mutta Domek piteli katsettaan Veitsivalasparvea päin. Toa alkoi hymyilemään viekkaasti.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Idän Matoran-kylä</strong><br>\n<br>\nKylä oli pakokauhun vallassa. Yksi Allianssin Skakdi-joukoista ryöstelivät ja kylvivät tuhoa ja kaaosta kylän läpi. Matoralaiset juoksivat minkä pystyivät paetakseen hyökkäykseltä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/er-T5FjRc40" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/er-T5FjRc40</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nRyöstöä johti kyborginen kenraali Rlorzedt, joka seisoi kylän vieressä olevan kukkulan päällä. <br>\n\"Kyllä! KYLLÄ! Tuhotkaa kaikki! Ryöstäkää heidän omaisuudet! Näyttäkää kuka täällä on pomo!\", Rlorzedt huusi alamaisilleen ja iski valtikallaan maata, myhäillen tyytyväisenä kaaokseen minkä hänen sotilaansa loivat.<br>\nPoikkeuksellisesti, Rlorzedt ruumis oli peitetty kyborgisiin metalliosiin ja hänen kasvossaan metallinaamari tuntemattomista syistä. Hänen ruumiinmuoto sai hänet näyttämään vähemmän Skakdilta ja enemmän Steltin Aristokraatilta. <br>\nEpätavallisesta ulkomuodosta huolimatta hänellä oli hyvin pommittava, vallanhimoinen ja suurellinen persoonallisuus, mikä sai paljon epäsuosiota muiden Skakdien keskuudessa, jonka takia häntä ei koskaan otettu mukaan taisteluihin tai edes puhuttu muiden keskuudessa.<br>\nTästä syystä hän päätti hyökätä luvatta Itäiseen kylään, todistaakseen voimansa.<br>\nRlorzedtin myhäillessään, yksi hänen soturistaan saapui mahtipontisen kenraalinsa luo. Hän oli Selakhilaani, mikä oli hyvin harvinaista minkä tahansa armejoiden paitsi Selakhilaanien kesken.<br>\n\"Kenraali Rlorzedt! Kaappasimme kylää suojelevan Klaanilaisen!\", Selakhilaani-soturi ilmoitti.<br>\n\"Tuokaa hänet tänne!\", Rlorzedt käski.<br>\nKaksi Skakdita toivat kenraalin eteen panssaroidun mutta erittäin haavoittuneen Klaanilaisen ja laittoivat hänet polvilleen kenraalin edessä.<br>\n\"Kas, Schiludomilainen. Kerropa minulle, mikä on nimesi\", Rlorzedt kysyi.<br>\nKlaanilainen katsoi ylös Kenraalia murhaavasti.<br>\n\"Hän kutsuu itseään Laosiksi, kenraali Rlorzedt\", Selakhilaani-soturi sanoi.<br>\n\"En kysynyt sinulta mitään!\", Rlorzedt karjui pateettisesti alamaistaan päin.<br>\n\"Niin, anteeksi Kenraali\", Selakhilaani-soturi sanoi.<br>\n\"Sinä et pääse tästä helpolla. Klaani tulee nujertamaan sinut\", Laosi uhkasi Rlorzedtiä.<br>\n\"Mutta kyllä minä voin!\", Rlorzedt pöyhkeili klaanilaiselle, \"Olen Rlorzedt! Kaikkien ylivaltias! Sinä ja sinun säälittävä Klaanisi ei tule päihittämään minua koskaan!! <strong>KRAHAHAHAHAHAHAH!!!</strong>\"<br>\n<br>\nJuuri kenraali nauraessaan, kylän eteen ilmestyi viisi Toaa.<br>\n\"Hei Skakdit!\", yksi heistä huusi, mikä sai Skakdien huomion.<br>\n\"Jo oli aikakin\", Laosi puhutteli itselleen hiljaisesti.<br>\n\"Keitä te olette!\", Rlorzedt huusi Toia päin.<br>\n<br>\n\"Valmiina?\", punainen Toa sanoi.<br>\n\"Öh, mikä olikaan asennomme?\", vihreä Toa sanoi.<br>\n\"Asento 3-B! No niin, valmiina?\"<br>\n\"Valmiina!\"<br>\n<br>\n*<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/cROqKs-2dis" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/cROqKs-2dis</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n**<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="250" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/VIDL7lbBoLE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/VIDL7lbBoLE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Toat, ryhmittykää!\", Punainen Toa ilmoitti ottaen esiin oudon käsikonsolin ja teki satunnaisesti asentoja. Muut Toat seurasivat mukana.<br>\nSiinä samassa yhtäkkiä heidän päälle ilmestyi erittäin poskettomat asut ja naamiot.<br>\nSkakdien leuat loksahtivat auki.<br>\n<br>\n\"Jyrisevä Maa!\", musta Toa huusi, <em>\"Maan Toa Kowambra!\"</em><br>\n<br>\n\"Voimallinen Painovoima!\", purppura Toa huusi, <em>\"Painovoiman Toa Pohak!\"</em><br>\n<br>\n\"Viileä Jää!\", valkoinen nais-Toa huusi, <em>\"Jään Toa Bokrujuh!\"</em><br>\n<br>\n\"Elävä Kasvillisuus\", vihreä Toa huusi, <em>\"Kasvillisuuden Toa Lehatu!\"</em><br>\n<br>\n\"Liekehtivä Tuli\", punainen ja keskimmäinen Toa huusi, <em>\"Tulen Toa Takama!\"</em><br>\n<br>\nJokainen heistä tekivät outoja asentoja laususessaan nimensä.<br>\n<br>\n\"<em>Toa Cendai...<strong>ANGORANGER</strong></em>\", Toat huusivat ja tekivät naurettavan ryhmäasennon.<br>\n<br>\nJotain räjähti heidän takana. Ja kovaa.<br>\n<br>\nSkakdit vain tuijottivat Toa ryhmää. Yleensä he olisivat nauraneet, mutta joskus jotkut asiat ovat aivan liian absurdeja heillekin. <br>\nToien puvut olivat jonkinlainen erittäin mauton yhdistelmä räikeitä värejä. Heidän kasvoissaan oli yksityiskohdista huolimatta täysin identtiset naamiot. Naamion mustat linssit pistivät eniten silmään.<br>\nKesti hetken Rlorzedtiltä ennen kuin tajusa komentaa joukkonsa hyökkäämään.<br>\nMutta ennen kuin Skakdi-sotilaat ehtivät tajuta, yhteen heistä potkaistiin kasvoihin.<br>\n<br>\n<strong>Avomerellä</strong><br>\n<br>\n\"Uaaah!\"<br>\n<br>\nPegghu piteli kiinni veneen reunasta. Veitsivalas ui yllättävän nopeasti Rahiksi joka vetää venettä kuin rekiä. Valon Toa piteli käsissään kestävää köyttä jolla hän ohjasi Veitsivalasta. Vaikka oli yllättävää, kuinka rauhallisena Rahi otti veneen vetäjän rooliaan, itse Rahin ohjaaminen oli silti erittäin hankalaa.<br>\nDomek yritti vetää venettä koiliseen päin ja yritti parhaansa olla putoamatta veneen keulasta.<br>\nMonien yrityksien ja harha suuntiin uimisen jälkeen Domek viimein sai yleisen käsityksen miten valasta ohjataan.<br>\nValon Toa yritti toisen kerran kääntää venettä koiliseen päin.<br>\n\"Viimeinkin\", Domek sai käännettyä veneen suoraan oikeaan suuntaan.<br>\n<br>\nPegghu makasi veneen reunaa vasten. Hän päätti ettei koskaan veneilisi Toan tai kenenkään muun kanssa, ikinä.<br>\n<br>\n<strong>Idän Matoran-kylä</strong><br>\n<br>\nSkakdeja potkitiin kylkiin ja lyötiin kasvoihin. Toat riitelivät kuinka kaksi heistä pukeutuivat täysin väärään pukuun ja mikä teema olisi sopinut parhaiten.<br>\n<br>\nKenenlläkään ei ollut kivaa.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Selakhilaani on Pridakin ja Samen lajin nimi ja Schiludomilainen Pimeyden Metsätäjä Miimikon.<br>\nMiksi? Miksei?</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":675,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-02-06T22:30:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake, näköalatorni</strong><br>\n<br>\nHans ja Plaploo seisoivat aution huoneen keskellä, ja olivat hädissään.<br>\n\"Nyt ihan oikeasti, kuulin sen taas!\"<br>\n\"Mikä se on?\"<br>\n\"Ei aavistustakaan.\"<br>\n\"Pitäisikö meidän kertoa jollekin modelle?\"<br>\n\"Kai meidän on pakko.\"<br>\n<br>\nMatoranit askelsivat varovasti kohti portaikkoa, mutta silloin se kuului jälleen, tällä kertaa hieman voimakkaampana.<br>\n<br>\n\"Se... Siinä on rytmi!\"<br>\n\"Mutta mikä se on?\"<br>\n\"En tiedä. Mennään nyt vain jonkun moden puheille.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":676,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-02-07T12:32:00.000Z","content":"<strong>Flygelin lipasto</strong><br>\n<br>\n<br>\nFlygelin kalmankalpeassa, luista tehdyssä pöytälaatikossa, oli Zyglak tiedemiehen tekemiä kellastuneille papereille tekemiä tutkielmia ja muistiinpanoja erilaisista asioista, mitä Flygel oli alkanut pohtia. Kellastuneet paperit olivat sikin sokin laatikon uumenissa, seuranaan luista ja hampaista tehtyjä kuulakärkikyniä ja muita outoja vekottimia ja härveleitä, joiden pääasiallinen materiaali oli joko luuta tai hammasta.<br>\n<br>\nPäällimmäisenä kasassa oli isoin kirjaimin kirjoitettuna; Tutkielma Matoran-universumin matematiikasta ja numeroiden mystiikasta<br>\n<br>\nMatoran-universumissa, monista numeroista on erilaisia uskomuksia ja muita mystisiä yhteyksiä, joita olen kerännyt tähän tutkielmaan. Tutkielmassa voi olla asiavirheitä ja sitä ei kannata pitää vakavastiotettavana lähteenä, tekijän mielenvikaisuuden takia. <br>\n0.\tMatoranit eivät usein tunnista, tai halua tunnistaa lukua nolla, merkitseehän se tyhjyyttä, johon ei uskota tai haluta uskoa. Tyhjyys taas liitetään Suureen varjoon, joka on legendojen mukaan laskeutumassa, tuoden pelkoa ja tuhoa.<br>\n1.\tMatoranien elämässä, luvulla yksi on suuri merkitys, palvovathan he yleensä yhtä Suurta Henkeä, Mata Nuita, jolla on yksi ilkeä Veli, Makuta. Matoranien legendojen mukaan kolme tai kuusi Matorania, Toaa, Turagaa tai muuta olentoa, kuten Makutaa, voi muuntautua yhdeksi, joko kaidaksi tai nuiksi. Luku yksi liittyy myös Kohtalon hyveeseen, onhan jokaisella universumin asukkaalla vain yksi Kohtalo. Myös yksisilmäisen Rahin, Keetongun silmä on hyvä mainita, näkeehän hän yhdellä silmällään henkilön valon ja varjon tasapainon. <br>\n2.\tMatoranit uskovat että luku kaksi on yksi täydellisyyden luvuista, liittyyhän luku Mata Nuin kaksiosaiseen nimeen ja siihen että universumissa on kaksi voimaa, valo ja varjo, hyvä ja paha jotka taistelevat toisiaan vastaan jatkuvasti. Monet Matoranit näkevät maailman mustavalkoisena, jakaantuneena kahteen leiriin, joko hyvään valon tai pahaan varjon puoleen.<br>\n3.\tMatoranien pyhimpiä lukuja, numero kolme edustaa itse täydellisyyttä, onhan se mukana Kolmessa Hyveessä, jotka ovat Yhtenäisyys, Velvollisuus ja Kohtalo. Matoraneilla on myös Kolme luonnollista kehitysastetta, Matoran-Toa-Turaga ja kolme Matorania, Toaa, Turagaa tai muuta olentoa voi yhdistää mielensä ja ruumiinsa yhtenäisyyden avulla Kaidaksi. <br>\n4.\tLuvusta neljä ei ole juurikaan mainintaa Matoranien mytologiassa, se on vain luku muiden joukossa.<br>\n5.\tLuku viisi on yksi vähiten käytetyimmistä numeroista Matoranien mytologiassa ja sen uskotaan edustavan epätäydellisyyttä.<br>\n6.\tLuku kuusi edustaa Matoranien mytologiassa täydellisyyttä, onhan se Hyveiden määrä kerrottuna kahdella. Luku kuusi edustaa Matoranien maailman kuutta eniten nähtyä elementtiä, joiden mukaan Metru Nuin kaupunki on jaettu osiin. Tästä syystä monet Toa-ryhmät ovat pitäneet sisällä kuusi Toaa ja monissa muissa ryhmissä, kuten Kuuden kuningaskunnanliitossa, on ollut kuusi jäsentä. Kuusi eri elementin Toaa, Matorania, Turagaa tai muuta olentoa voi legendojen mukaan yhdistää mielensä, ruumiinsa ja voimansa, muuttuen Nuiksi kutsutuksi olennoksi, jolla on suuret voimat.<br>\n7.\tLuku seitsemän on Matoranien kirottu luku, ennustaahan luku legendaarisen Seitsemännen Toan, Takanuvan saapumista ja Varjon laskeutumista universumiin. Matoranit karttavat tätä lukua kuin ruttoa, koska uskovat että se johtaa Varjon laskeutumiseen, jolloin maailmaa seuraa pimeyden ja pelon aikakausi. Seitsemän on myös Kraatojen suurin voimataso. Tällä tasolla Kraatat muuttuvat pelottaviksi Varjokraatoiksi. <br>\n8.\tLuku kahdeksan on Matoranien mytologiassa eri Krana ja Krana-Kalien lukumäärä ja se on myös tavallisten Kanoka-kiekkojen suurin voimataso. Kahdeksan muissa yhteyksissä on perin harvinainen.<br>\n9.\tLuku yhdeksän on kuuden Mahtikiekon voimataso ja se oli niistä yhdistetyn Ajan kiekon voimataso. Luku yhdeksän liittyy Legendaarisiin Naamioihin, Vahiin ja Ignikaan siten että se on naamioiden voimataso, jota yksikään toinen naamio ei voi ylittää.<br>\n42 Luku neljäkymmentäkaksi on Matoranien mytologian ristiriitaisimpia lukuja, onhan se 2X3X7. Luku kuvaa Makutojen kraata-voimien lukumäärää ja näiden ristiriitaista luonnetta universumin voimakkaimpina olentoina Mata Nuin jälkeen.<br>\n<br>\nTämän jälkeen kirjoitusta oli lähes mahdotonta lukea, koska erilaiset paperia syövät hyönteiset ja kosteus olivat saaneet lopun kirjoitelman murenemaan lukukelvottomaksi. <br>\n<br>\nFlygel avasi lipastonsa laatikon, kaivaen sieltä jotain. Hän otti paperia ja kirjoitti siihen valkoisella kynällään jotain:<br>\n<br>\nTutkittuani tätä outoa tykkiä, olen tullut siihen johtopäätökseen että meidän maailmamme ei ole ainoa universumi mitä on olemassa. Tätä tykkiä käytetään ulottuvuuksien väliseen matkustamiseen. Se on jotain mitä olen aina epäillytkin, emme ole yksin tässä maailmassa.<br>\n<br>\nTeoriani siitä että kaikki vaikuttaa kaikkeen on käymässä toteen. Olen tutkinut tätä tykkiä ja huomannut sen olevan vahingoittunut, ehkä merivedestä, ehkä siitä että tykki putosi jostain korkealta. Minua vain häiritsee se kuinka hienoa teknologiaa tämä tykki on ja kuka tykin on tuonut tähän maailmaamme. Seuraava päämääräni on saada tykki korjattua että sillä voi liikkua muuallakin kuin tämän maailmamme sisällä.<br>\n<br>\nFlygel laittoi kynänsä paperille ja alkoi miettiä viimeaikoina sattuneita asioita. Oliko maailma menossa aivan sekaisin vai oliko hän itse tulemassa järkiinsä?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":677,"creator":"Jake","timestamp":"2011-02-07T15:23:00.000Z","content":"<strong>Tummansininen Fikou, Rumisgonen kaupunki</strong><br>\n<br>\nTaverna oli täysin tyhjä, kohta sinne käveli kuitenkin suuri joukko Matoraneja, pari skadkia ja eräs toa. Joukon huippuna oli Matoran, joka oli istunut aiempina iltoina varjopöydässä ja jota Notfun oli eilen puhutellut. Nuo menivät nurkkapöytiin istumaan. Matoran, joka oli joukon johtaja, meni tiskille ja tilasi rommia kaikille. Hän asetti baarimikon käteen pari kulunutta kolikkoa ja ruttuisen setelin.<br>\n<br>\n<strong>Tunnin päästä</strong><br>\n<br>\nBaarin asiakaskunta oli edelleen sama. He odottivat. Sitten ovi aukesi. Sieltä astui sisään ruskeanmusta matoran, jolla oli hopeanmusta jalo Huna. Nurkassa istuva Matoran, Notfunin perämies oli juuri huudahtamassa jotakin, mutta sisään astunut ehti ensin. \"Ei kun ei. Olen Notfun, mutta joudun kertakaikkiaan vaihtaa maskia kun olen pysytellyt samassa paikassa näin kauan\", Notfun selitti ja käveli perämiehensä eteen.<br>\n<br>\n\"Jardirt, kerro näitten tarina. Haluan ehdottomasti tietää, miksi joukoissani on toa, Notfun ärisi. \"Yarr harr, kapteeni. Matoranit halusivat seikkailua elämäänsä, en kerro heistä enempää. Nämä Skadkit eivät vain istu lähekkäin vaan ovat siiamilaiset kaksoset. Heillä on myös yhteinen nimi, Scheka. Toalta taas vei kissa kielen. Hän on kyllä opettanut Fikounsa puhumaan, siltä kuulimme hänen nimensä. Hänen nimensä on Sandtar\", Matoran selitti. \"Entä laiva, Jardirt, entä laiva?\", Notfun kysyi. \"Laiva... No.. Lupaan hankkia sen aamuun mennessä. Lähdemme saarta kohti silloin, tule satamaan kello 5 aamulla\", Jardirt sanoi ja Notfun lähti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":678,"creator":"Oliolli","timestamp":"2011-02-07T18:31:00.000Z","content":"<strong>Outo tila</strong><br>\n<br>\nOliolli käveli. Hän katseli ympärilleen. Taaskaan hän ei nähnyt mitään erikoista, vain samaa valkeutta jota hän oli nähnyt jo niin pitkään kuin hän muisti, ainakaan tarkasti. Hänellä oli hämäriä muistikuvia jostakin jota hän oli kutsunut kodiksi, mutta hänen oli täytynyt lähteä sieltä. Hän mietti, voisikohan hän joskus palata? Siitä ei voinut olla varma. Hän ei edes ollut varma löytäisikö hän kotiaan jos hänellä olisi mahdollisuus. <br>\n<br>\nHän yritti arvioida kuinka pitkään hän oli kävellyt täällä tyhjässä valkeudessa. Hetken mietittyään hän päätyi lopputulokseen: puolisen biljoonaa askelta, arvio joka saattoi hyvinkin heittää sadoilla miljardeilla. Voi myös olla, että hänen laskelmistaan löytyi joitakin nollia vääristä paikoista. Kerrattuaan tulosta hän alkoi olla varma, että niitä oli useampiakin, vaikka hän ei löytänyt niitä.<br>\n<br>\nJa hän käveli edelleen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":679,"creator":"BD","timestamp":"2011-02-07T19:37:00.000Z","content":"<strong>Järvi, Zyglak linnoituksen yläpuolella</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/j5dRLPieKoE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/j5dRLPieKoE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTähän mennesä onnistuneesti mennyt matka aalkoi tuntua jo liiankin helpolta, Zyglakien ohi saattoi päästä naurettavan helposti, ongelmia oli tulossa vasta kun alettiin lähestyä tornia joka yltää pinnalle asti, vartio oli melko tiukkaa mitä lähemmäs sitä pääsi, saattoi olla, että torniin yrittäminen yläkautta voisi olla tappiollista. ”Mitäs nyt tehdään?”, Gekko kysyi hämmentyneenä. ”Meidän on mentävä... kylän läpi, monia zyggejä”, Umbra sanoi. ”Olen onnekas kun olen joutunut kahnauksiin näiden kanssa ”maan päällä”, siellä Mt. Ämkoon alapuolella.”, GK sanoi mietteliäänä.<br>\n”Onkohan meidän tosiaan pakko mennä rynnäköllä koko hökkelikasan läpi...”, Umbra mietti.<br>\n<br>\n”Minulla ei ole harmainta aavistusta mitä tehdä”, Umbra sanoi mietteissään.<br>\n<br>\n<strong>Jossakin päin järveä</strong><br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<em>Kala ui synkässä vedessä, se tunsi yhtä äkkiä suurta kipua, sitten se rauhoittui. Sen saattoi tunnistaa pieneksi rukiksi, se yritti parhaansa mukaan väistellä karhuahiden hyökkäksiä, kala saavutti järven ehkä synkimmän paikan, jota kutsutaan hautuumaaksi, sinne oli jätetty monia luita, raatoja ja kaikkea muuta kuollutta, se uiskenteli karhuhain luurangon välistä, sitten kala repeytyi ja jotakin valui ulos siitä, kalan vaivuttua kuolleena maahan,luuta alkoivat liikkua, muodostaen ensin pieniä liitoksia, sitten yhdistyen ja lopulta kehiittäen kehon joka oli Karhuahiatakin suurempi, se kasvoi ja ylettyi kahden toan mittoihin, sitten se alkoi muotoutua, Terävät kynnet kasvoivat sen jalkoihin, kahlitun ortonin luurangon ketju kietoutui sen vatsan ympärille, Sille kehittyi kädet, valtaisa häntä ja pää. Juuri syntynyt olento notkautteli niskaansa ja nosti häntänsä pystyyn, valmiina huutamaan korvia särkevästi, Zyglakmainen olento kuitenkin keskeytti sen kun Karhuahai lähestyi tätä, Olento rusensi sen kuoliaaksi, sitten se lähti kävelemään verkkaasti kohti Zyglakien linnoitusta...</em><br>\n<br>\n[spoil]Keksi oikeasti jotakin Umbra, en osaa jatkaa tuosta.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":680,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-02-07T21:31:00.000Z","content":"<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\nDox katseli lähestyviä olentoja. Ne erottuivat yhä selvemmin; ne olivat kaikki robotteja tai biomekaanisia. Ulkonäöltään ne vaihtelivat suuresti; osalla oli kaksi pitkää, huteraa jalkaa joilla ne vaappuivat, toisilla taas oli useita pareja lyhyempiä jalkoja. Kovinkaan monella ei ollut mitään käsiä muistuttavaa, vain joillain yksittäinen tarttumaelin, erinäisillä jopa kaksi. Kooltaan ne vaihtelivat metrisestä yli kymmenmetrisiin. Yksikään niistä ei kuitenkaan näyttänyt miltään, minkä hän olisi tunnistanut.<br>\n<br>\nNe vaelsivat äärettömässä, valkeassa, tyhjässä tilassa. Mutta miksi? Mitä ne tekivät täällä?<br>\n<br>\nLauma oli jo lähes tavoittanut Doxin, kun hän tajusi, ettei ollut varma siitä, olivatko ne huomanneet häntä. Hän ei kuitenkaan olisi ehtinyt väistää kummallekin sivulle levittäytyvää suurta joukkoa.<br>\n<br>\nLauma kuitenkin pyyhälsi hänen ohitseen häneen mitenkään reagoimatta. Dox kuitenkin joutui väistämään erään jättimäisen, koppakuoriaiselta näyttävän olennon jalkaa välttääkseen murskatuksi tulemisen. Tuon väistöliikkeen seurauksena hän puolestaan törmäsi toiseen, pienempään, mutta kuitenkin hieman häntä suurempaan olentoon. Olennolla oli kaksi kättä ja kaksi jalkaa, ja siten näytti muita inhimillisemmältä. Se kantoi kädessään jonkinlaista Toa-välinettä muistuttavaa esinettä, joka näytti kiväärin ja kilven yhdistelmältä. Dox katsahti olentoa kasvoihin ja koetti välittää anteeksipyyntönsä tönäisyn johdosta. Keltaisissa, hopeisten, kanohittomien kasvojen ympäröimissä silmissä ei näkynyt tunteenpilkahdustakaan. Olento ei kuitenkaan vaikuttanut uhkaavalta, vaan jatkoi matkaansa hänestä piittaamatta.<br>\n<br>\nDox oli hämmentynyt. Todettuaan vielä kerran lauman olevan ainoa kiintopiste, joskin liikkuva sellainen, keskellä tyhjyyttä, hän päätti seurata sitä. Jonnekinhan sekin oli menossa.<br>\n<br>\nLauman viimeiseksi jäänyt hopeinen humanoidi huomasi tämän ja käännähti ympäri.<br>\n<br>\n\"&#57652;&#57915;&#57933;, &#57380;&#57627;&#58129;&#57616;&#57610; &#58398;&#58636;&#58678;&#58370;\", se sanoi kysyvästi.<br>\n<br>\n<strong>VERSTAAN LOKI</strong><br>\n<br>\n...tuloksia Feterran suhteen.jätän kohta koko homman sikseen, kunnes saamme lisätietoja näistä olennoista.<br>\n<br>\n - Kerosiinipelle<br>\n<br>\nKepe laski kynän kädestään, ja kääntyi tuolissaan katsahtamaan Feterraa vielä kerran. Hän peitti sen valkoisella kankaalla ja asteli ulos huoneesta ja koko Verstaasta. Hän oli ensi kertaa auringonvalossa päiväkausiin. Portaat ylös, kohti kahviota.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":681,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-02-07T22:15:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake, Admin-siiven kokoustila</strong><br>\n<br>\nTawa laski sisäpuhelimen luurin.<br>\n\"Hän sanoi tulevansa niin pian kuin pääsee, vaikka harmittelikin jotain 'ensimmäisen kahvitaukonsa päiväkausiin' keskeyttämisestä.\"<br>\n\"Hienoa. Eli alamme olla valmiita?\" Same kysyi huoneen nurkasta.<br>\n\"Siltä näyttää. Olisin kyllä halunnut johtoportaasta enemmän väkeä, mutta niillä on mentävä, mitä on.\" Tawa totesi harmittelevaan sävyyn.<br>\n<br>\nHuoneessa oli kuusi henkilöä, kuten Guardian olisi varmasti noteerannut. Tawan ja Samen lisäksi paikalla olivat jonkinlaisella siirreltävällä sairaalapedillä makaava Snowman, vieressä mittareita tutkailevat Kupe ja muuannen avustava hoitajamatoran, sekä ovensuussa seisova Mahriking.<br>\n<br>\nSnowie irrotti juuri päästään otsanauhaa, ja heitti sen Samelle.<br>\n\"Osaat käsitellä näitä.\"<br>\nSame nyökkäsi vastaukseksi.<br>\n<br>\n\"Tuota... Missä muut modet ovat?\" Make ihmetteli.<br>\n\"Visokki, Guardian ja Ämkoo ovat kaikki muualla. Jonkun täytyy hoitaa käytännön asiat.\" Tawa selitti rauhalliseen äänensävyyn.<br>\n\"Selvä homma. Toinen kysymys: Mitä me oikeastaan teemme täällä?\"<br>\nTawa mietti sanojaan hetken.<br>\n\"Vihollisemme on tehnyt Snowielle jotain...\"<br>\nLumiukko vilkutti iloisesti.<br>\n\"...ja me tahdomme tietää tarkalleen mitä. Mitä ikinä onkaan, se liittyy läheisesti Avdeksi kutsumaamme viholliseen, joten tämä saattaa osoittautua hyvinkin kriittiseksi. Kepe on tutkinut asiaa tarkemmin, ja kun hän saapuu, voinemme aloittaa.<br>\n<br>\n\"Öh, tyypit?\" Kupe nousi ryhtiinsä sängyn säätimien äärestä. \"Kepe oli oikeassa. Snowien sisällä elää jotain.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":682,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-02-07T23:32:00.000Z","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/H7Hc6EOs_24" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/H7Hc6EOs_24</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<span style=\"color:black\"><strong>Sisällä</strong><br>\n<br>\n<br>\nKuulen ne.<br>\n<br>\nHi.<br>\n<br>\nKuulen niiden äänet. Kauniit, kauniit äänet.<br>\nAstukaa peremmälle. Kyllä tänne mahtuu.<br>\n<br>\nNiin, <em>niin</em> paljon ajatuksia. Niin, niin paljon tunteita. Niin paljon heikkouksia.<br>\n<br>\nKaikkialla.<br>\nJoku on päässäni. Joku <em>koputtaa</em>.<br>\n<br>\nKop.<br>\nKop.<br>\nKop.<br>\nKop.<br>\n<br>\nSe on enkeli.<br>\nKaunis, kaunis enkeli. Sillä on siivet. Se on kaunis.<br>\nEnkeli puhuu minulle.<br>\n<br>\nSillä on siivet, mutta ei kasvoja.<br>\n<br>\nSe koputtaa.<br>\n<br>\nKop.<br>\n<br>\nTaukoamatta.<br>\nJoka päivä.<br>\nJoka hetki.<br>\nSekunnin tarkkuudella.<br>\nEi rauhaa.<br>\n<br>\nSe käskee minua. Ja silloin kun Se käskee, minä kuuntelen.<br>\nKop.<br>\n<br>\n<br>\nKuulen sen.<br>\nAina.<br>\n<br>\nPäästäkää minut.<br>\nPäästäkää ulos.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nÄiti.<br>\n</span><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":683,"creator":"Samimobiili","timestamp":"2011-02-08T11:33:00.000Z","content":"<strong>Avomeri, keskellä ei mitään</strong><br>\n<br>\nOli aamu. Hyvin nukutun yön jälkeen Toa Samol huomasi, että he eivät enää olleet kurssissa. \"Autopilotti! Mitä sille on käynyt?\", Samol huusi. Kuinka ollakkaan, Samol oli yön aikana kierinyt kuin pippuri, ja murskannut autopilotin. \"Mitäs sinä melskaat?\", Turaga Thowron kysyi.<br>\n\"Autopilotti hajosi yön aikana. Tässä sitä ollaan keskellä ei mitään.\" Sanoi Samol. Heidän on otettava uusi kurssi ja äkkiä, sillä ruokavarantoja ei otettu kauheasti mukaan. \"No, kuten aina sanon, annetaan kohtalon määrätä tiemme!\" Thowron vastasi. \"Sinä seniili höppänä ja sinun kohtalosi! Kohtalo on päättänyt että minä murskaan autopilotin, ja nyt olemme keskellä merta! Kohtalosta ei ole kuin haittaa!\" Samol ärjyi. He ottivat pikaisesti uuden kurssin, ja toivoivat ettei ruoka lopu. Näin hienosti Samolin päivät merimiehenä alkoi...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":684,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-02-08T12:25:00.000Z","content":"<strong>Eteläinen matorankylä</strong><br>\n<br>\nSummerganon saapui kävelymatkansa päätteeksi viimein kylään. Matoranit olivat tietysti työn touhussa, kaikki iloisella mielellä. Matoranit nauttivat elämän pienistä asioista ja heidän innokkuutensa ja ystävällisyytensä teki Summerganoniin vaikutuksen. Muutamia puhuteltuaan Summerganon sai selville mistä hän löytää kankaankäsittelyä taitavia kyläläisiä ja suuntasi meren äärelle, ga-matoranien alueelle. <br>\n<br>\nSiellä häntä oli vastassa reipas ga-matoran, joka tervehti ja kysyi ystävällisesti: \"Mikä tuo toan tänne suuresta linnakkeesta?\".<br>\n\" Hei vain. Pyytäisin pientä palvelusta. Tarvitsisin sinisen viitan ja etsin sille tekijää täältä.\", Summerganon vastasi. \"Seuratkaa minua.\", matoran huikkasi ja vei Summerganonin aivan veden äärellä sijaitsevan majan luo. \"Täällä majailen ystäväni kanssa. Taidamme kankaankäsittelyn ja autamme mielellämme. Tulehan, niin otamme mitat.\", matoran touhotti iloisesti ja Summerganonia ilahdutti matoranin iloisuus ja innokkuus työhön. \"Kiitos paljon! Korvaan tämän kyllä kunnolla...\", Summerganon aloitti, mutta matoranit olivatkin jo mittoineen Sugan kimpussa. \"Kyllä me tästä jokusen mutterin veloitamme.\", ne sanoivat iloisesti ja etukäteen maksettuaan Summerganon marssi kiitellen pois majasta odottelemaan. Viitan pitäisi olla saman päivän aikana valmis, joten Summerganon jäi kylään tutkailemaan matoranien puuhia ja joitakin hän auttoi tavaroiden kantamisessa ja muussa pikku puuhassa. Rentouttavaa oli Summerganonin tuossa kylässä oleilla, sillä vaikka sieltäkin oli lähtenyt matoraneja Klaaniin ja sen telakalle töihin, ei suurten taistelujen varjo ollut vielä siihen näkyvästi vaikuttanut ja kansa tuntui olevan huoletonta. <br>\n<br>\nVaikka viime päivät olivatkin olleet rauhallisia, tuntui jokin uhkantapainen leijuvan saaren yllä. Kaikki rauhan päivät tuntuivat autuudestaan huolimatta vastaavan Summerganonin käsitystä sanonnasta \"tyyntä myrskyn edellä\" ja hänen aavistuksensa olivat yksi syy, miksi hän lähti viittaa teettämänä. Pelkkä Epäähänpistohan se oli, Suga kaipasi vain vaihtelua, mutta hän tuntui koko ajan kuin valmistautuvan johonkin. Johonkin, joka oli pian oven takana. Tai sitten vielä kaukana. Mutta aavistus jostakin oli vaivannut häntä jo pidemmän aikaa, aina Xian matkan jälkeen, jolloin Matoro oli todennut, että kaiken takana on jotain suurta. <br>\n<br>\nSummerganon istui ajatuksiinsa vaipuneena rannalla pitkään ja kun aurinko alkoi viimein laskea, hän havahtui ja lähti takaisin käsityöläisten majaa kohti. Siellä häntä oli vastassa matoraneja, jotka pitelivät kaunista, sinistä viittaa käsivarsillaan. Se oli viikattu vielä paketoitu jonkinlaisella köydellä. Kiiteltyään vuolaasti ja vielä hetken rupateltuaan lähti Summerganon talsimaan Klaania kohti. Kun hän astui ulos kylästä, antoi aurinko vielä viimeiset säteensä sen päivän aikana, saaden kylän kiiltävät koristeet kattojen ja kallioiden päällä hehkumaan hämärtyvän maailman keskellä. Vaivasi maailmaa millainen pimeys tahansa, ei se ollut vielä tähän kylään ehtinyt. Summerganon asteli alkavaan yöhön uusi viittaa kainalossaan, hieman haikeana jättäessään rauhaisan ja huolettoman kylän taakseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":685,"creator":"Oliolli","timestamp":"2011-02-08T13:56:00.000Z","content":"<strong>Outo tila</strong><br>\n<br>\nOliolli käveli edelleen. Hän ei vieläkään ymmärtänyt mistä kaikki ne ylimääräiset nollat olisivat tulleet hänen laskuihinsa askelten määrästä. <br>\n<br>\n\"Menneitä palautuu mieleeni välähdyksinä. Lähimuistini on iän myötä heikentynyt, mutta kaukomuisti sen kuin terästyy\" hän mietti. \"Menneitä palautuu mieleeni välähdyksinä. Lähimuistini on iän myötä heikentynyt, mutta kaukomuisti sen kuin terästyy\" hän mietti uudelleen, jo äskeisen mahdollisesti unohtaneena. <br>\nTämän jälkeen hänen mieleensä pulpahti sana 'arkkitehdin', syistä joita hän ei osannut selittää.<br>\n<br>\nEdessään hän näki liikettä. Hän ei nähnyt tarkasti, alueella oli liikaa sumua. Päästyään lähemmäksi hän tunnisti mikä sumussa oli liikkunut. Ainoa asia, jonka hän yhä muisti kunnolla. Hän oli tavannut sen jo monesti aiemmin, erittäin monesti. Ensimmäistä kertaa noin puoli biljoonaa askelta sitten. Oliolli tiesi, että se oli seurannut häntä kaiken aikaa sen jälkeen. Se tiesi hänestä kaiken. Kaiken. Jo pieni määrä niistä asioista, jotka se tiesi olisivat liikaa, mutta tämä olento tiesi <em>kaiken</em>. Se oli hänen ikiaikainen vihollisensa, ja Oliolli tiesi, ettei se voisi päihittää sitä. Hän tiesi, että jossakin olisi joitain, jotka pystyisivät, mutta jos he tietäisivät Oliollin menneisyydestä edes pieniä ripauksia, he eivät suostuisi auttamaan.<br>\n<br>\n<em>Lentävä kalauikku</em><br>\n<br>\nOliolli perääntyi pois hitaasti ja hiljaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":686,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-02-08T14:02:00.000Z","content":"<strong>Järvi</strong><br>\n<br>\nFlygel oli kyllästynyt kirjoittamiseen. Hän avasi huoneensa ulko-oven, jolloin ilmakuplia karkasi veteen. Zyglak hyppäsi veteen, jatkaen kävelyään kotarykelmässä. Joskus kävely piristi hänen päiväänsä. Outo tykki oli osoittautunut vaikeaksi korjattavaksi Zyglakien tekniikoilla, niinpä Flygel päätti lähteä etsimään Skakdeja tai Nazorakeja joilta voisi saada teknologiaa ja korjausvälineitä tykkiin.<br>\n<br>\nAstellen vedenalaisen kylän autioita katuja, Flygel ihmetteli miksi täällä oli näinkin hiljaista. Yleensä kaupungin kaduilla olisi ollut ainakin muutama taistelu kala-apajan tai muun asian omistusoikeudesta tai siitä kuka sai uida missäkin. Flygel kuitenkin muisti että nyt oli erikoinen päivä. Tähdet olivat suotuisassa asennossa Rhak'elakkille ja suurin osa Zyglakeista oli mennyt palvomaan hirviöjumalaa suurimpaan kotaan, jossa he suorittivat palvontamenojaan.<br>\n<br>\nFlygel istahti pienelle penkille, jääden nuokkumaan veden virtauksien tahtiin. Tämä rentoutti Flygeliä niin että hän vaipui uneen, jossa muisteli sitä miksi oli tällainen, hullu...<br>\n<br>\n<strong>Orto Nui, tuhansia vuosia sitten</strong><br>\n<br>\nNuori Flygel katseli erään Zyglakien lippulaivan kannelta kuinka liskomaiset heimolaisensa lähtivät Zyxaxin johdolla taisteluun läheisen saaren alkuperäisasukkaiden kanssa. Saari oli pieni ja se koostui enimmäkseen Matoraneista, joille oli ominaista se että he tekivät taideteoksia valokivillä. Zyglakit eivät kuitenkaan olleet ottaneet huomioon että saarta vartioi kuudesta Toasta koostuva Toa-tiimi, joka oli vannonut suojelevansa kaupunkia ja saarta.<br>\n<br>\nMatoranit olivat nopeasti haivanneet vihollisensa, kun Zyglakit olivat ampuneet alas muutaman Gukko-voimien pilotin, jolloin linnut olivat palanneet tyhjin käsin tukikohtaan. Matoranit olivat tämän jälkeen pitäneet neuvoston hätäkokouksen, jonka seurauksena kaikille saaren asukkaille annettiin elementtiaseet, joita oli säilytetty lukkojen takana, ettei kukaan kävisi väkivaltaiseksi saarella.<br>\n<br>\nNyt Zyglakit hyppivät laivoistaan rantaveteen. Satamakaupunkiin oli ollut helppo hyökätä ja monet Matoranien alukset ja hökkelit oli sytytetty tuleen. Musta savu nousi taivaisiin kun Matoranien kukoistava dynastia alkoi tuupertua barbaarien ikeen alla.<br>\n<br>\nKuusi saaren Toaa olivat rientäneet nopeasti taisteluun. Elementtikiviensä avulla Toat olivat saaneet parannettua elementtivoimiensa käyttöä ja voimakkuutta, mutta nämä eivät silti tehneet suurempaa vahinkoa liskoihin. <br>\n<br>\nZyglakien eturivissä marssi Zyxax, vihreäsininen johtaja, jonka viitta hulmusi taistelun tuoksinnassa. Hän tappoi julmasti vastaansa tulleita Matoraneja, useimmiten lyömällä näiden niskat poikki ja heittämällä näillä ruumiilla matoran-sotureita, jotka lähtivät juoksuun pakokauhun voimalla.<br>\n<br>\nFlygel oli joutunut taisteluun muutaman Toa Ortonin kanssa. Sinikeltainen salaman Toa iski miekastaan salamaa päin Flygeliä. Isku osui Zyglakin ihoon, tehden tuskin nimellistäkään jälkeä. Flygel otti keihäänsä ja riuhtaisi sillä iskun kohti naisToaa, rikkoen tämän olkapanssarin. Toa kaatui haavoittuneena marmorilattialle.<br>\n<br>\nZyglakien joukot etenivät kokoajan syvemmäs, kohti saaren suurinta temppeliä, jossa saaren päättäjät elivät. <br>\n<br>\nFlygel oli päässyt eroon Toa-sotureista, mutta saanut vastaansa Toista voimakkaimman, Tulen Toa Ruthin, joka iski kahdella porallaan Flygeliä. Tuli-iskut eivät tehneet yhtään vahinkoa Zyglakiin, jolloin Ruth joutui vaihtamaan taktiikkaansa. Hypäten ketterästi ilmaan, Ruth heitti pyörivän poransa päin Zyglakin silmää.<br>\n<br>\nPora pyöri vimmatusti Flygelin silmässä, Zyglakin huutaessa tuskissaan. Polttavan kuuma ja terävä pora porautui tiukasti Zyglakin kalloon, jolloin Flygel joutui riuhtaisemaan sen irti tuskissaan. Silmästä valui paljon verta jota roiskui marmorilattialle, värjäten kolmea hyvettä kuvaavan mosaiikin punaiseksi. <br>\n<br>\nMaailma Flygelin toisen silmän ympärillä pyöri. Verta valui paljon ja hänen edessään oli itse syyllinen, Tulen Toa joka oli mieltynyt poriin. Poran isku oli vahingoittanut pahoin Flygelin aivoja ja silmän puuttuminen teki asioista mutkikkaampaa, mutta nyt Flygel vannoi tuhoavansa saaren Toat...<br>\n<br>\nFlygel heräsi, kuullessaan ääniä herkillä korvillaan. Hän näki jonkin oudon Zyglakmaisen olennon muotoutuvan keskelle vedenalaista kylää. Punaruskea olento muistutti Zyglakia, mutta oli paljon isompi ja vaarallisemman näköinen.<br>\n<br>\n\"Onkohan tuo se olento joka tuli tykin mukana tähän maailmaan?\" Flygel sanoi, alkaen hitaasti hiipiä kohti jättiläismäistä olentoa.<br>\n<br>\nOlennon punaiset silmät kiiluivat kun se skannasi ympäristöään voimiensa avulla. Jossain täällä oli pakko olla Glatorianking, olento ajatteli, huomatessaan valkomustan Zyglakin joka lähestyi häntä. Punaisen voiman auran ympäröimä olento skannasi Zyglakin mieltä ja sai tietää ulottuvuusporttitykistä, joka olennolla oli piilossaan.<br>\n<br>\n\"Jos haluan saada tuhottua veljeni, joudun tekemään liiton tämän mielenvikaisen tiedemiehen kanssa\", olento mutisi itsekseen, tervehtien Flygeliä joka tuli häntä vastaan.<br>\n<br>\n\"Oletko sinä tullut toisesta ulottuvuudesta tähän maailmaan?\" Flygel kysyi suurelta jättiläiseltä kun oli päässyt tarpeeksi lähelle. Flygel tärisi innostuksesta ja pelosta sillä olento oli iso ja voimakas.<br>\n<br>\n\"Olen tykin käyttäjä ja kyllä saavuin toisesta maailmasta\", olento valehteli ilmeenkään värähtämättä. Varjo-olento alkoi pikkuhiljaa ottaa kiinteää muotoa itselleen. \"Tykkiä on tulossa etsimään kaksi olentoa, valkoinen Toa ja musta isohko Matoran\", olento kertoi. \"He eivät saa ottaa tykkiä käsiinsä\", olento kertoi.<br>\n<br>\n\"Tykki on minulla varmassa tallessa, mutta se ei toimi kunnolla\", Flygel kertoi. Jostain syystä häntä epäilytti tuo outo olento, mutta liittolainen oli tarpeen jos vastassa olisi Toa ja Matoran jotka olivat tarpeeksi tyhmiä tullakseen tänne.<br>\n<br>\n\"Voin auttaa sinua korjaamaan tykin, jos viet minut sen luokse\", punainen olento sanoi, jolloin Flygel lähti viemään uutta liittolaistaan mökkiään kohti.<br>\n<br>\nUmbra ja Glatorianking katselivat pilarien takaa Flygeliä ja Glatoriankingin pahaa kaksoisolentoa. Nyt heillä olisi vastassaan kaksi vihollista yhden sijaan, ja ulottuvuusporttitykki oli luisumassa vihollisten syliin.<br>\n<br>\n\"Mitä teemme?\" Glatorianking kysyi, kun heidän pällensä putosi kolmikulmainen verkko jossa oli kiinni ankkureita. Joukko Zyglakeja ui Umbran ja Glatoriankingin luokse ja otti verkon mukaansa. Zyglakit olivat napanneet heidät helposti ja alkoivat viedä heitä kohti pintaa...<br>\n<br>\n\"Menimme ihan liian helppoon ansaan\", Umbra mutisi kun oli pää alaspäin pahnan pohjimmaisena ja katseli kuinka hökkelirakennelma loittoni heistä koko ajan. Sinne meni tykki ja tie kotiin, Umbra ajatteli...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":687,"creator":"KooGeeBee","timestamp":"2011-02-08T14:22:00.000Z","content":"<strong>Jossain</strong><br>\n<br>\nKGBio avasi silmänsä hitaasti, hänen päätänsä kivisti. Hän nousi ylös ja katsoi ympärilleen. Kaikkialla oli pimeää. Hän ei muistanut mitään, ainoastaan kuka oli. Pimeässä oli ainoastaan yksi valonlähde, korkealla yläpuolella pienen pieni rako, josta suodattui valoa juuri sen verran että KGBio erotti paikan reunat. Paikka jossa KGBio oli oli muutaman metrin leveä ja useita kymmeniä metrejä pitkä, päähän asti ei valo edes enää yltänyt. KGBio selvittii päänsä ja lähti tarpomaan pitkin käytävämäistä onkaloa.<br>\n<br>\nHetken tarvottuaan KGBio kuuli ääntä edestä. Edestäpäin paistoi myös hieman valoa. KGBio kuunteli ja hiipi hiljaa eteenpäin. Lopulta hän saapui äänen- ja valonlähteen luo. Hän katsoi nurkan takaa ja näki lauman zyglakeja. KGBio istuutui nurkan taa miettimään, mitä tekisi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":688,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-08T15:42:00.000Z","content":"<strong>Arkistot</strong><br>\n<br>\nMatoro oli saapunut Klaanin lähettyvillä sijaitseviin Arkistoihin, kirjastoon josta löysi käytännössä kaiken tiedon universumista.<br>\nMaanlainen rakennus haarautui kymmeniin sivukäytäviin, ja edes arkistonhoitajat eivät olleet aivan varmoja kaikesta syrjäosiin säilötyistä ikivanhoista dokumenteista, joita Klaaniin oli aikojen saatossa kertynyt. <br>\n<br>\nMustavalkea Jään Toa oli tullut etsimään tietoa kahdesta asiasta.<br>\nEnsinnäkin hän halusi tietää tästä \"Makuta Itrozista\" joka kaiken järjen mukaan oli hänen naamionsa takoja. <br>\nToiseksi hän halusi selvittää mikä häntä vaivasi. Hän oli jo alkanut kuulla kuiskauksia päässään ja mietti jatkuvasti Nimdaa.<br>\n<br>\nNopea haku kirjaston erikoisella tietokoneella paljasti vähemmän tietoja mitä Matoro olisi halunnut; \"Itroz\" löytyi vain muutamasta dokumentistä ja \"Nimda\" vain parista jos unohdetaan nykypäivän dokumentit. <br>\n<br>\nMatoro käveli himmeästi valaistuja käytäviä, selaten jatkuvasti hyllyjen numeroita.<br>\nPian hänen silmiinsä osui kirja nimeltä \"Makutan Veljeskunta ja sen jäsenet\". Toa selasi tietokoneen ilmoittamaan sivuun, jossa oli kalpea kuva valkoisen ja mustan sävyisestä Makutasta.<br>\n<br>\n<em>Makuta Itroz oli Makutojen tiedemies ja oli erikoistunut naamioiden ja psyykkisten aseiden kehittämiseen. Hän oli syrjäytynyt ja omistautui täydellisesti projekteilleen. Harvojen tietojen mukaan hän näki erääsn voimakkaan mielensisäisen aseen käytössä jonka jälkeen sulkeutui laboratoriosaarelleen. Projekti ei tietojen mukaan ikinä tullut valmiiksi, sillä Itroz teloitutettiin saamattomana 34 500 vuotta sitten.</em><br>\n<br>\nPsyykkinen ase. Laboratoriosaari. <strong>Mieli.</strong>, Matoro maisteli erinäisiä sanoja. <br>\n<br>\nHän tutki vielä muut lähteet aiheesta eikä saanut selville juurikaan mitään uutta. Maininta siitä, että laboratoriosaari oli trooppinen, ei auttanut häntä yhtään.<br>\n<br>\nMatoro selasi lisää kirjoja. Ikivanha opus nimeltä \"Myyttiset artekraftit\" tiesi jotakin.<br>\n<br>\n<em>Nimdan nimellä tunnettu myyttinen artekrafti on palvottu kohde syrjäseuduilla. Nimdasta ei tiedetä juuri mitään, paitsi että se koostuu useammasta sirpaleesta ja sillä uskotaan olevan myyttisiä voimia.<br>\nAth-Koron soturimunkit palvovat jumalaansa Athia ja Nimdaa.<br>\n</em><br>\n<br>\nEi mitään uutta. Matoro tiesi itse enemmän. Hän halusi selvittää naamionsa mysteerin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":689,"creator":"Jake","timestamp":"2011-02-08T15:55:00.000Z","content":"<strong>Rumisgonen satama, kello 5, aamu</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/qOjxtm02mjc/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/qOjxtm02mjc"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/qOjxtm02mjc/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/qOjxtm02mjc"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nNotfun, pukeutuneena mustanhopeaan jalon Hunan näköiseen maskiin, rähjäiseen nahkaviittaan, kolmikolkkaan ja asevyöhön johon oli kiinnitetty tikari, piilukkopistooli ja vihreää kemikaalia sisältävä putkilo, käveli kohti Rumisgonen kaupungin satamaa. Siellä odotti hänen uusi laivansa, jonka perämies Jardirt oli hankkinut hänelle yön aikana. Laiva oli hieman palaneen ja rähjäisen näköinen, ja siinä oli mustat purjeet. Kylkeen oli kaiverrettu teksti \"Yön Timo\", laivan nimi. Notfun käveli lankkua pitkin laivaan..<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Haha, tämä nimi on melko vitsikäs. Rasistinen, mutta vitsikäs.. Hienoa työtä, Jardirt. Ota takkini ja kolmikolkkani, heitä ne ruumaan ja mene ohjaamaan laivaa. Menen hyttiini tutkimaan karttoja\", Notfun sanoi perämiehelle, ojensi tavaransa tälle ja käveli hyttiinsä. Laiva oli lähtenyt liikkeelle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":690,"creator":"BD","timestamp":"2011-02-08T16:21:00.000Z","content":"<strong>Järvi, kiikissä!</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/VZAxluR_7SU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/VZAxluR_7SU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSe mitä oli juuri tapahtunut tapahtui melko nopeasti, itseasiassa Glatorianking ei ollut varma mikä tuo jätti zyglak oli, mutta hänellä oli kuitenkin siitä iso aavistus ja aavistus itsessään järkytti häntä enemmän kuin kahden Zyglakin puheet illallisesta: ”Kerrankin jotain muuta kuin iänikuista Ortonia ja Matorania”, toinen sanoi, Zyglakien kuljettaessa kaksikkoa Flygelin luo oli Quewa säikähtynyt ja <br>\njoutunut erilleen Umbrasta, Gekon mahan päälle. ”Sitten vielä jokin kiva kastike tuosta hämähäkistä”, zyglakien hymyilessä GK oli hitaasti sahaamassa miekallaan verkkoon reikää, heillä voisi olla mahdollisuus voittaa, nämä koska Toa oli massaltaan näitä hiukan suurempi, Umbra seurasi Gekon esimerkkiä ja puolet köydestä alkoi olla poikki, nopeutta ei olisi hyvä lisätä tai kieltään lipovat otukset huomaisivat sen. Verkon yksi kohta repesi ja zyglakit eivät huomanneet sitä ja Umbran saadessa omansa poikki, Gekko huitaisi miekallaan koko verkon auki, ongelmallista oli, että vedenpinta alkoi jo näkyä, rannalla he olisivat zyglakeille kuin kala ilman vettä. Umbra mietti vain tykkiään, GK halusi lähinnä päästä tuhomaan pahan minänsä lopullisesti ja Quewa: ”Nälkä”.<br>\n<br>\n[spoil]Minua häiritsee kun KGB on aikomassa hutkia Zyglakeja melkein kuin kärpäsiä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":691,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-02-08T23:36:00.000Z","content":"<strong>Admin-siiven kokoustila</strong><br>\n<br>\nPieni Matoralainen kaivoi esiin valtavan, kellertävää nestettä sisältävän lääkeruiskun, ja ojensi sen Kupelle. Snowman katsoi sitä epäluuloisena.<br>\n”Miksi se on noin iso?”<br>\nKupe hymyili vaisusti.<br>\n”Ekstraiso annos. Tämä voi sattua.”<br>\n<br>\nSilloin puiseen oveen koputettiin rauhallisesti kolme kertaa.<br>\n”Taitaa olla Kepe.”<br>\nMake käänsi messinkisestä kahvasta, ja kaikille tuttu valkovihreä tiedemiestoa asteli sisään.<br>\n”Kaipasitte?”<br>\n”SPINNYMAN!” Snowie huudahti iloisena. ”Miten olet pärjäillyt?”<br>\n”Mitenkäs minä. Sinä se olet, jonka päästä kaivamme parasiittia. Sinun kuulumisia tässä pitäisi kysellä.”<br>\n<br>\n”Loistavaa” Tawa puuttui keskusteluun. ”Nyt kun olemme kaikki täällä... Kepe, mikä Snowien pään sisällä oikeastaan on?”<br>\n<br>\nKepe astui lähemmäs Snowieta ja näytti tarkkailevan tätä hetken pohdiskelevana naamionsa kiikarisilmän läpi. Valkovihreä Toa raapi leukaansa.<br>\n\"Totta puhuakseni en tiedä\", Kepe vastasi, \"mutta näin sellaisen jo aikaisemmin silloin yöllä. Niitä oli ilmeisesti toinenkin siinä paketissa, jonka kautta ensimmäinen päätyi Lumiukon pääkoppaan.\"<br>\n<br>\nTawan kasvoille vääntyi kysyvä ilme. \"Miltä se näytti?\"<br>\n<br>\n\"Niljakas. Musta. Paljon silmiä. Paljon raajoja. Lisäksi se näytti olevan harmissaan, kun löin sitä vaahtosammuttimella\" Lievät inhonväristykset kulkivat Kepen vartalon läpi. \"Olisin tutkinut sitä enemmän, mutta koko klöntistä ei löytynyt aamulla jälkeäkään.\"<br>\n”En tahtoisi olla ilonpilaaja” Same aloitti ”mutta millä saamme sen pois Snowmanista?”<br>\n<br>\nKukaan ei osannut vastata, mutta Tawan ajatukset olivat astetta valmiimpia kuin muiden.<br>\n”Tarkoituksena olisi, että otamme siihen näin alkuun vain yhteyden. Jos ei onnistu, nukutamme Snowien ja yritämme yhteyttä sitä kautta. Onhan sekin jo edistysaskel.”<br>\n<br>\nKukaan ei keksinyt suunnitelmasta valitettavaa, ja kaikki huoneessa kerääntyivät sairasvuoteen ympärille. Pitkäksi venyvän odottavan hiljaisuuden vallitessa Snowie katseli muita hieman hämillään.<br>\n”...minun pitäisi tehdä jotain?”<br>\n”Muodostaa yhteys?”<br>\n”Tuota, miten?”<br>\n”Eh, jos vaikka ajattelisit sitä parasiittia oikein kovasti?”<br>\n<br>\nSnowman sulki silmänsä, ja muut odottivat vierellä. Ei minkään tapahtuessa odottavat ilmeet vaihtuivat pikku hiljaa pettyneisiin.<br>\n<br>\nTawa kääntyi Kupen puoleen, joka nosti ruiskun kaikkien näkyville.<br>\n”Tämä nukuttaa lumiukon, mutta sen pitäisi pitää parasiitti hereillä. Luulisin, että näin saamme sen esiin.”<br>\n”Niin, hyvää yötä sitten kaikilleEEAAUH! Tuohan sattuiiiih...” Sitten Snowmanin silmät sulkeutuivat, ja hänen päänsä retkahti taaksepäin.<br>\n<br>\n”Hän on niin soma nukkuessaan.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/L4uVrq9P9kI" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/L4uVrq9P9kI</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nOli hetken hiljaista. Huoneessa olijat tuijottivat Snowmanin velttoa valkoista ruumista jonkin aikaa. Snowmanin ranteeseen kiinnitetty elintoimintoja tarkkaileva laite piippasi tasaiseen tahtiin. Kaikki oli kunnossa, mutta se tilanteessa olikin niin epäilyttävää.<br>\nTawa astui lähemmäs. Hän kumartui aivan Snowmanin pään viereen ja katsoi tätä pitkään.<br>\n\"Snowman\", Tawa sanoi tyynesti. \"Kuuletko minua?\"<br>\n<br>\nLumiukko ei vastannut. Hän oli selvästi tajuton.<br>\nHuoneessa olevan tiimin yllätykseksi <em>joku</em> kuitenkin vastasi. Snowmanin suu raottui lievästi ja hiljaista hihitystä alkoi kuulua. Ääni ei kuitenkaan kuulunut valkoiselle Toalle. Se oli aivan liian hiljainen ja tunteettoman lohduton.<br>\n\"Se nukkuu\", ääni sanoi Snowmanin suusta. \"Se nukkuu. Se uneksii.\"<br>\n<br>\nSnowmanin silmät aukesivat, mutta niiden katseessa ei ollut sitä varovaista optimismia, josta valkoinen toa oli tunnettu. Katse oli tyhjä ja lasittunut.<br>\n<br>\n\"Se näkee painajaista. Mutta se ei herää.\"<br>\n<br>\nSnowmanin pää kääntyi tuskaisan hitaasti kohti Kupea ja lääkintämatorania. Kaksikko katsoi erikoisen eloisaa potilasta epäuskoisina. Snowmanin tekohymy alkoi olla jo perin karmiva.<br>\n<br>\n\"Te ette anna sen herätä.\"<br>\n<br>\nKepe katsoi huolestuneena Tawaa.<br>\n”Tätäkö me halusimme?”<br>\n”En... En tiedä vielä.”<br>\n<br>\n”En tiedä, mikä olet”, Make huudahti oliolle ”mutta tiedän, ettet voi voittaa meitä sotkemalla Snoukan päätä! Lopeta tuollainen, ja näyttäydy:”<br>\n<br>\nOlio hihitti kimeästi Snowmanin suulla hetken. Snowmanin pää nousi pian ylös, vaikka muu vartalo pysyi velttona. Pää kääntyi hitaasti kohti Makea pitäen saman tyhjän tuijotuksensa.<br>\n<br>\n\"Kummajainen. Tulilisko. <em>Friikki</em>.\"<br>\n<br>\nMake näytti hämmentyneeltä. Hän ei keksinyt vastattavaa.<br>\n\"Näitä sinä kuulet. Ja vaikka et kuulisi, tiedät, että joku ajattelee.\"<br>\nOlento heilutteli Snowmanin päätä edestakaisin kuin testimielessä.<br>\n\"Sinulla on paljon unia, peto. Paljon painajaisia. Paljon asioita, joita et ymmärrä. <em>Yksinkertainen rahi</em>.\"<br>\n<br>\nSnowmanin pää kääntyi hitaasti poispäin Makesta. \"Ja. Sitäpaitsi. Te sanotte, että me sekoitamme 'Snoukan' päätä. Se ei ole totta. Me. Me näytämme hänelle. Valon.”<br>\n<br>\n”Valon?” Tällä kertaa puhuja oli Same. ”Jos tämä on sitä, kuinka koetat saada meidät epäilemään tekojemme oikeudenmukaisuutta kertomalla asiat omasta kieroutuneesta näkökulmastasi, säästä itsesi vaivalta. Luuletko tosiaan, että saat uskomme Klaaniin horjumaan?”<br>\n<br>\nTavallisesti niin kurinalaisen Samen ote viikatteestaan kiristyi, ja Tawa laski kätensä pitkän moderaattorin olkapäälle. He vaihtoivat pikaisen katseen, ja keskittyivät sitten taas Snowmaniin.<br>\n<br>\n\"Mitä suotta. Teidän uskonne. Se horjuu jo.\"<br>\nSnowmanin pää rojahti takaisin veltoksi pöydälle, mutta pirullinen tekohymy ei kadonnut.<br>\n\"Joku petti teidät. Ehkä tämä tässä. Ehkä joku muu.\"<br>\n<br>\nKupe ja hoitajamatoran katsoivat toisia hämillään.<br>\n”Petti? Mitä... mitä tuo tarkoittaa?”<br>\nTawa kääntyi kohti kahta lääkintäeksperttiä.<br>\n”Pahoin pelkään, että meillä on joukossamme petturi. Yöllisen hyökkäyksen alku on vieläkin meille kaikille epäselvä, mutta ne eivät olisi päässeet sisään Klaaniin ilman avustusta sisäpuolelta.”<br>\n”Sitä paitsi” Kepe puuttui keskusteluun ”generaattorin räjäyttänyt pommi oli Verstaasta.”<br>\n”Emme tietenkään ole voineet kertoa kaikille” Same huomautti vastaukseksi kahden lääkintäosaston työntekijän ilmeisiin. ”Jos joukossamme on petturi, ei välttämättä ole kaikista viisain ajatus toitottaa sitä kaikille. Tilanne saattaisi kehittyä arvaamattomaksi.”<br>\n”Mutta... mutta...” puhuja oli ahdistuneen näköinen hoitajamatoran. ”Tämähän on kamalaa! Jos emme voi luottaa toisiimme, niin kehen sitten?”<br>\n<br>\nSnowmanin veltosta ruumiista kuului jälleen kimeää hihitystä. Kun olio lumiukon sisällä puhui, se vaikutti yrittävän imitoida hoitajamatoranin ääntä pilkallisesti.<br>\n\"Tääämääähän on kamalaaaa.\"<br>\nHoitaja otti askeleen taaksepäin. Loinen puhui jälleen, tällä kertaa omalla lohduttomalla äänellään.<br>\n\"Hoitsutoran. Pelkkä pikkutyttö. Halusi aina parantaa maailmaa. Halusi näyttää rohkealta. Pelkää enemmän kuin kukaan muu. Hih.\"<br>\n<br>\nKupe astui sairaalasängyn ja Matoranin väliin, ja vastasi tuimasti Snowmanin tyhjään tuijotukseen.<br>\n<br>\n”Ajat tällä varmasti jotain takaa” Tawa sanoi katse tiiviistii parasiitin riivaamassa valkoisessa hahmossa. ”Et sinäkään meitä kiusaisi ihan vain piruuttasi, oletan?”<br>\n<br>\n\"Ei, neiti\", loinen sanoi kohteliaasti. \"Tälle on tarkoitus, neiti.\"<br>\n<br>\nTawa ei vastannut, tuijotti vain Snowmanin kasvoja.<br>\n<br>\n\"Teidät pitää saada pelkäämään, neiti\", loinen jatkoi. \"Kaikki teistä, neiti.\"<br>\n<br>\nTawan täysin neutraali ilme muuttui jonkinasteiseksi hämmennyksen ja ärtyneisyyden välimuodoksi.<br>\n<br>\n\"Ehkä koputus lakkaa silloin. Ehkä se lakkaa.\" Loisen ääni oli huomattavasti hiljaisempi. Kukaan ei keksinyt mitään vastattavaa pitkään minuuttiin. Kokoustilan yksinäisen seinäkellon raksutus ei antanut hiljaisuudelle rauhaa, vaan täytti sen tasaisella äänellään, kuin metronomi. Painostavan kovaääninen hiljaisuus oli matoran-paralle liikaa, ja lopulta hänen hermonsa pettivät.<br>\n”Mikä sinä olet!?”<br>\n<br>\nSnowien löysänä roikkuva pää kääntyi hieman kohti hoitajamatorania. Silmien tyhjä katse näytti etsivän jotain, jota se ei tulisi löytämään.<br>\n\"Minä. Me. Sillä ei väliä. Et ymmärtäisi.\"<br>\n<br>\n\"Joskus en minäkään\", parasiitti sanoi suorastaan tunnustavalla äänensävyllä.<br>\n<br>\nKepe kallisti hieman päätään tuijottaessaan parasiitin hallitsemaa ystäväänsä. Sitten hän käänsi katseensa Tawaan.<br>\n”Eikö tämä mene jo aika absurdiksi? Tai siis, onko meille tästä oikeaa hyötyä? Minusta ei ole mieluisaa katsella Snowieta tuollaisena.”<br>\n”En usko, että meistä kenestäkään on.” Tawa vastasi pitäen kuitenkin katseensa sairasvuoteella makaavassa hahmossa. ”Kupe, oletko saanut mitään irti?”<br>\n<br>\nKlaanin lääkintäekspertti käänsi katseensa mittareista Tawaan. Hän pudisti päätään.<br>\n<br>\nMittarin lukemissa ei ollut mitään vikaa. Snowmanin elintoiminnot olivat samanlaisia kuin aiemminkin. Toisaalta lumenkaltaisesta aineesta käytännössä kokonaan koostuvan olennon elintoimintojen tutkiminen ei ollut erityisen helppoa edes Kupelle.<br>\n<br>\nLoinen hihitti edelleen. Nyt se käänsi Snowmanin päätä ja katseli vuorotellen Snowmanin ruumista ympäröiviä klaanilaisia.<br>\n\"Laboratorion erakko. Sankarin nahkaan pukeutuva hirviö. Pakenija. Te...te kaikki pelkäätte.\"<br>\n<br>\nParasiitti väänsi kaikilla voimillaan Snowmanin kasvoille leveämmän hymyn.<br>\n\"Ehkä siksi hän petti teidät\", loinen jatkoi.<br>\n<br>\nTawa räpytteli silmiään. \"Puhutko Snowmanista?\"<br>\n<br>\n\"Ehkä\", loinen sanoi. \"Hän on kuitenkin yksi kuudesta. Punainen Mies sanoo, että niitä on viisi muuta.\"<br>\n<br>\nNormaalisti viileä Same harppoi kohti Snowmanin velttoa kehoa kasvoillaan poikkeuksellisen määrä ärtymystä. Valkoinen moderaattori katsoi Snowmanin silmiin pitkään.<br>\n\"Sinä olet hänen kehossaan\", Same sanoi. \"Sinä puhut hänen suullaan. Ja silti kehtaat väittää, että hän petti meidät.\"<br>\n<br>\nParasiitti oli taas hiljaa. Se hymyili.<br>\n\"En minä osaa häntä ohjata\", olento sanoi. \"Jos Punainen Mies voisi vain ohjata häntä...tai ylipäätään ketään...sotaa ei olisi.\"<br>\nSnowmanin pää nytkähti kohti Samen kasvoja.<br>\n\"Päätös on aina nuken. Nukke sitoo narunsa. Hihi.\"<br>\n<br>\n”Mata Nui soikoon, se on Snowman! Vanha, luotettava Snowman!” Maken ääni oli huomattavasti normaalia voimakkaampi. ”Hän ei ikinä tahdo kenellekään pahaa, on yksi meistä harvoista, joka ei meinaa suostua tappamaan edes teikäläisiä. Luuletko meidän todella uskovan, että hän olisi pettänyt Klaanin?”<br>\n<br>\n”Hih. Hih. Ehkä arvonne menevät ristiin. Ehkä hän ymmärsi rauhan arvon Klaanin kustannuksella.” Parasiitti piti paussin, ja kaikki vain tuijottivat ääneti. ”Tai ehkä täällä ei ole enää riittävästi 'Snowieta', ehkä tämä kävi liian ahtaaksi meille kahdelle.”<br>\n<br>\nTawan silmissä kirkastui, ja hänen ryhtinsä suoristui hetkessä.<br>\n”Ei kahdelle. Kolmelle. Snowie sanoi Visokinkin olevan yhteydessä teihin. Hän sanoi yhteyden avautuneen, kun hän oli kosketuksissa Nimdan sirun kanssa! Pian, menk-”<br>\n”Olen jo matkalla!” Make huikkasi, levitti siipensä, ja viiletti matalalentoa pois kokoustilasta, ja käytävää pitkin kohti Nimdan säilytystiloja.<br>\n<br>\nTawa kääntyi taas kohti parasiitin riivaamaa Snowieta. ”No niin. On aika hakea lisää pelaajia areenalle.”<br>\n<br>\n[spoil]Kiitokset Guartsulle, joka kirjoitti tästä varmaan enemmän kuin minä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":692,"creator":"KooGeeBee","timestamp":"2011-02-09T17:20:00.000Z","content":"<strong>Edelleen jossain</strong><br>\n<br>\nKooGeeBee istui seinää vasten miettien mitä tekisi, kunnes yhtäkkiä outo ääni herätti hänet mietteistään. Hän istui vielä hetken hiljaa paikoillaan kuunnellen nurkan takaa kuuluvia loittonevia ääniä. Hän kurkisti nurkan ympäri ja näki juuri ja juuri viimeisen zyglakin katoavan jonnekin. Hänen hetkensä oli koittanut. KooGeeBee nousi ja hiipi nurkan ympäri. Hän nosti selässään roikkuvan kaksipäisen yönmustan miekan selkäpidikkeestään ja puristi sitä pehmeällä, mutta raudanlujalla otteella.<br>\n<br>\nKooGeeBee kulki pitkin heikosti valaistua kiviseinäistä käytävää. Hän hiipi ja hiipi yhä eteenpäin loivasti ylöspäin viettävässä tunnelissa. Kuljettuaan kymmenisen minuuttia hän näki edessään paistavan kirkasta päivänvaloa. Hän paransi nopeuttaan ja hölkkäsi kohti valoa, kunnes huomasi käytävän päässä odottavan zyglak-vartijan. Váhti katseli ulos aukosta, eikä huomannut kun KooGeeBee hiipi sen selkään ja kaatoi sen kuolleena maahan yhdellä tarkasti tähdätyllä lyönnillä.<br>\n<br>\nHän käveli hitaasti ulos auringonvaloon. \"Aaaah, ihanaa valoa, ei keinotekoista kuin sisällä! Ihanaa päivänvaloa! Lämmittää jäseniäni ja näyttää maailman paremman puolen\", KooGeeBee ihasteli hetken valossa ennen kuin tunki miekkansa tuppeen ja juoksi pois luolalta. Vähän matkan päässä KooGeeBee näki kirkkaan järven. Hän päätti käydä juomassa ennen kuin jatkaisi matkaansa. KooGeeBee polvistui veden ääreen ja kauhoi muutaman kourallisen suuhunsa kun yhtäkkiä veden pinta alkoi väreillä ja vähän matkan päässä pintaan pulpahti zyglak. KooGeeBee kaivoi teränsä esiin ja valmistautui taisteluun kun zyglakin ympärille ilmestyi kymmeniä muita. KooGeeBee päätti olla leikkimättä sankjaria ja pinkoi karkuun minkä jaloistaan pääsi vihainen zyglaki lauma kannoillaan.<br>\n<br>\nJuostuaan useita kilometrejä putkeen KooGeeBee pysähtyi lepäämään. Zyglakin olivat jättäytyneet jahdista. KooGeeBeeta alkoi ramaista ja hän painautui maassa olevaan koloon nukkumaan puun juurien viereen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":693,"creator":"Samimobiili","timestamp":"2011-02-09T19:50:00.000Z","content":"<strong>Keskellä merta, keskellä ei mitään.</strong><br>\n<br>\nYö oli laskenut viittansa meren ylle. No, oikeastaan kaiken minkä ylle se voi. Samol ei saa unta, koska hänellä on univaikeuksia. Nämä vaikeudet saattavat tosin myös pelastaa hengen...<br>\n<br>\n\"Äh! Tappakaa se! Tappakaa! Auuuuuu!\" Thowron huusi unissaan.<br>\n\"Mitä nyt taas...? Herää! HERÄÄ!\" Huusi Samol. \"Uah. Missä olen? Näin unta, että jättimäinen kalmari kävi kimppuumme.\" sanoi Thowron. Samassa, kuin tyhjästä, lonkero oli kiertynyt Thowronin kaulan ympärille. \"ÄÄÄÄÄKKK! AUTA TOMPPELI!\" Thowron huusi Samolille. \"Vai tomppeli... kattia kanssa. No, lämmitelläänpä vähän. Hei! Rumilus! Katsos tänne oikein tarkkaan ja muista nämä kasvot. En kyllä tiedä, kuinka hyvä muisti kalmareilla on? Äh. Taas uppouduin ajatuksiini. Keskity!\" Samol höpötteli. Saman tien kun hän havahtui ajatuksistaan, osui hänen ruumiinsa jo veteen kuin kovaan kiveen. Miten käy Samolin? Entä Thowronin? Jatkuu ensi numerossa...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":694,"creator":"KooGeeBee","timestamp":"2011-02-09T20:37:00.000Z","content":"<strong>Jossain, taas kerran</strong><br>\n<br>\nKooGeeBee kuunteli silmät kiinni ympäriltä kuuluvia ääniä ennen kuin nousi ylös. Hän verrytteli kipeytyneitä raajojaan ja katseli ympärilleen, näkyi vain loputtomia puujonoja silmänkantamattomiin. KooGeeBee valitsi sopivan paksun ja kestävän puun ja pomppasi alimmalle oksalle. Hän lähti kiipeämään kohti latvaa nähdäkseen ympäristönsä hieman tarkemmin. Latvaan päästyään hän katseli ympärilleen ja huomasi ihmeekseen taivaanrannassa tutuhkon rakennelman, muttei muistanut mistä. Hän katseli tuota oudon tutuhkoa rakennelmaa ja pinnisteli saadakseen mieleensä, mistä hän tunsi sen. <br>\n<br>\nKooGeeBee ei kuitenkaan onnistunut vaan pudottautui latvasta kevyesti maahan ja lähti tarpomaan kohti tuota rakennelmaa. Käveltyään hetken hän huomasi maiseman muuttuneen. Kaikki oli järjestelmällisempää. Nyt epäjärjestelmälliset puiden jonot olivat vaihtuneet suoriksi ja pitkiksi järjestelmällisiksi jonoiksi. KooGeeBee lähti kävelemään jonojen välistä aukeaa kohti jonkun matkan päässä näkyvää kivistä muuria. Yhtäkkiä hän huomasi puiden välissä tallustelevan matoranin. KooGeeBee kierähti puun lehvästön suojiin ja loi naamiovoimillaan ympärilleen muutaman tarkasti suunnatun varjon piilottaakseen itsensä tuon uteliaan matoranin katseelta.<br>\n<br>\nVarjjoihin kätkeytyneenä KooGeeBee lähti seuraamaan tuota matorania, aurinko laski jo viimeisiä säteitään muurin hajaa pitkin ja loi KooGeeBeen toivomaa hämärää ympärille. KooGeeBee saapui matoranin jäljessä muurin alle ja hiipi hipihiljaa seuraten matorania kohti suurta portin näköistä rakennelmaa kohti. Portin vieressä seisoskeli vartijamatoran joka nähdessään tulijan huusi jotain ja porttiin aukeni ovea muistuttava kolo. Matoran käveli siitä, mutta KooGeeBee jäi ulos odottamaan tilaisuutta hiipiä sisään.<br>\n<br>\nSellainen saapuikin melko pian. Jonkin ajan kuluttua portin ovi aukesi taas ja ulos talsi toinen matoran, vahdin asussa. Matoranit juttelivat niitä näitä tuijotellen kaukaisuuteen. KooGeeBee näki mahdollisuutensa tulleen ja hyppäsi portin kivisen kaaren takaa kuperkeikalla ovesta läpi kierien toisella puolella odottaviin varjoihin. Kaupunki oli melko valaistu, joka saattoi häiritä KooGeeBeen liikkumista, mutta koordinoidulla hiipimisellä hän onnistui välttämään matoranien uteliaat silmät ja lopulta saapui oudon kivisen tornin juurelle. HÄn lähti kiertämään tornia ja löysi kuin löysikin sopivan paikan. Muutama metri KooGeeBeen pään yläpuolella oli uloke ja kun hän pinnisti hyppynsä äärimmilleen, hän sai otteen ulokkeesta ja punnersi itsensä ylös. Uloke oli jonkin sortin ikkuna ja KooGeeBee livahti siitä sisään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":695,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-10T15:28:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n\"Pahus, missä Manfred on kun häntä tarvitaan.\", Matoro pohti kävellessään leppoisaa hiekkatietä kohti Klaania. Hän tarvitsisi jonkun Makutan tietoja. Tietoja tästä Makuta Itrozista. Arkistoista ei löytynyt suuremmin tietoja.<br>\nVain se, että Itroz oli sulkeutunut ja yksinäinen makuta joka omistautui projekteilleen.<br>\nHän on mahdollisesti tehnyt Matoron naamion, sillä hänen nimensä löytyi kaiverrettuna naamiosta, sanojen \"Projekti Nimda\" kanssa.<br>\nTämä Itroz liittyy jollakin tapaa Nimdaan, Matoro oli miltei varma.<br>\nJos hän saisi jostakin tietoonsa Makutan \"laboratoriosaaren\" sijainnin, asioita saattaisi ratketa.<br>\n<br>\nEnsimmäinen mahdollisuus kyseisen tiedon saamiseksi olisi joltakin Makutalta kysyminen. Toinen vaihtoehto olisi Destralille meno.<br>\nSe ei erityisemmin houkutellut Matoroa.<br>\n<br>\nKlaanin suuri portti avautui jään toan kävellessä siitä läpi. Klaania ympäröivien matoranaluiden vilinä oli hiljentynyt mutta joitakin matoraneja, kuten aina-ahkera Bob, työskenteli vielä. Mainitun tapauksessa katonkorjaajana.<br>\n<br>\nMatoro syötti tunnuksensa Klaanin rakennuksen ovenkarmissa sijaitsevaan kortinlukijaan. Paineovi avautui ja hyvin valaistu Klaanin aula sinisine mattoineen paljastui. Matoro asteli salin läpi kohti huonettaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":696,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-02-10T16:22:00.000Z","content":"<strong>Mata Nui, Po-Koro</strong><br>\n<em><br>\n\"HI HI HI\", Matoran nauroi ja juoksi innoissaan päin kuollutta puuta.<br>\n\"Mitä ihmettä sinä teet, Konguboss?\"<br>\n\"HI HI HI\"<br>\n\"?\"<br>\n\"HI HI HI\", Konguboss jatkoi nauramistaan ja kysyi \"Mikä tämä punainen nappi tässä on?\"<br>\n\"Älä vaan paina sitä\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/zsTRxXvQY0s" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/zsTRxXvQY0s</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/3nu6XznDP3s" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/3nu6XznDP3s</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"HI HI HI\", jatkui nauru ja Matoran alkoi pyöriä pölyisessä ja kuivassa maassa.<br>\n\"Räjäytit juuri jotakin\"<br>\n\"Ööh?\" vihreä Matoran ihmetteli, \"HI HI HI\"<br>\n</em><br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tämä tapahtui, koska Konguboss.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":697,"creator":"KooGeeBee","timestamp":"2011-02-10T21:04:00.000Z","content":"KooGeeBee hiipi sisään ja hakeutui kohti varjoja kuullessaan askelia. KooGeeBee syöksyi ensimmäisestä ovesta sisään hämärään varastohuoneeseen. Hän kuunteli ääniä, muttei kuullut mitään. Tyytyväisenä hän kyhäsi varaston pimeimpään nurkkaan jonkun sängyhtävän kasan ja asettui lepotilaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":698,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-02-11T15:02:00.000Z","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nMake lennähti sisään käytävän ikkunasta. Hänestä muutaman sentin päässä seisovat Matoranit hätkähtivät. Make alkoi pian kävellä kohti Klaanin holvia, jonne Nimdan siru oli piilotettu. Pian käytävän täyttävä teräsovi oli hänen edessään. \"Mitäs asiaa\", vartiaMatoran kysyi. Make irvisti, päästäen kumman karjaisua muistuttavan äänen. <em>Nyt ei ole aikaa vitkasteluun.</em> Matoran hätkähti ja astui sivuun. Make asetti kätensä skannerinäytölle. <br>\n<strong>Skannaus: valmis. Sisäänpääsy: sallittu.</strong><br>\nSuuri teräsovi aukesi. Se oli ainakin puolen metrin paksuinen. Hänen eteensä aukesi suuri huone. Huoneen keskellä kökötti jalusta, jonka päällä oli pieni kangaspussi. Make käveli huoneen poikki, napaten pussin ja rynnäten ulos. Hän käveli ikkunan luo, hyppäsi alas, avasi siipensä ja lensi takaisin kohti kokoushuonetta. Symbiootin hänelle lausumat sana pyörivät jatkuvasti hänen mielessään...<br>\n<br>\n[spoil]Snowman pyysi kirjoittamaan nopean Nimdanoutoviestin.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":699,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-11T15:20:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nMatoro oli hetken mietinnän kuluttua todennut, että paras tapa ratkaista naamion arvoitus olisi mennä tutkimaan Destralilta tietoja Itrozista. Samalla saattaisi paljastua jotakin Klaaniakin hyödyttävää tietoa Nimdasta.<br>\nMakutojen tukikohtaan meno suoraan olisi kuitenkin itsemurha, Matoro tiesi. Tehtävä piti hoitaa kaikessa hiljaisuudessa. Sitä varten olisi hyvä hankkia Volitak, Huna tai jokin muu vastaava naamio.<br>\nHän siis tarvitsisi ensinnäkin hyvin Destralin tuntevan henkilön sekä mahdollisesti jonkin ajoneuvon. Uiminen ei huvittanut.<br>\nToa lähti huoneestaan.<br>\n<br>\n\"Hei, terve Matoro!\", Xxonn tervehti pirteästi käytävällä Jään Toaa.<br>\nTervehditty pysähtyi, katsoi lihaksikasta hahmoa ja muisti tämän veneen.<br>\n<br>\n\"Hei, kiinnostaisiko lähteä eräälle matkalle?\", Matoro kysyi, tietäen tämän Klaanilaisen suostuen. Hän oli ollut lievästi sanottuna innostunut edellisellä tehtävällä.<br>\n\"Tottakai! Koska lähdemme?\", Äksä innostui. Kaksikko lähti kohti satamaa.<br>\n<br>\nKaksikko oli kohta Klaanin hämärässä satamassa. Muutamat matoranit liikkuivat yössä rakennusten lomissa. Useita vettä pitkin kulkevia ajoneuvoja kellui satama-altaassa. \"vettä pitkin kulkevia ajoneuvoja\" siksi että sana \"vene\" ei tee oikeutta eräälle jättiläismanaatille joka kelluskeli rauhassa merivedessä.<br>\n<br>\n\"... menemme siis Destralille tutkimaan Makutojen tietoja. Saaren sijaintia ei tiedetä tarkkaan, joten tarvitsemme jonkun kuka osaa sinne.\", Matoro selitti, kuten oli selittänyt koko matkan.<br>\n<br>\nMusta hahmo varastossa havahti. Joku mainitsi Destralin.<br>\nKooGeeBee nousi säkkikasasta ja vilkuili ikkunasta laiturilla olevaa kaksikkoa.<br>\nHän mietti hetken jatkaako uniaan, mutta hän halusi tietää mistä puhuttiin. Makutojen tukikohtasaaresta ei puhuttu muina miehinä.<br>\nSitten hahmo syöksyi ulos.<br>\n<br>\n\"Anteeksi, mitä puhuitte Destralista?\", hän kysyi yllättävän kohteliaasti. Kaksi klaanilaista ihmettelivät ensin mustaa toamaista hahmoa, mutta sitten Matoro kysyi \"Tunnetko tien Destralille?\"<br>\n<br>\n\"Kyllä, mutten mieluusti palaisi sinne. Minulla on ikäviä muistoja paikasta.\", KooGeeBee selitti.<br>\n\"Tuota. Tarvitsismme jonkun tiennäyttäjäksi.\", Jään Toa selvensi.<br>\n\"Hei, oletko uusi? En ole ennen nähnyt sinua.\", Xxonn kysäisi hahmolta.<br>\n\"Eh, olen uusi. Nimeni on KooGeeBee.\", hän vastasi.<br>\n\"Uusia Klaanilaisia onkin tullut mukavasti viime aikoina.\", Matoro myhäili, mutta sitten vakavoitti ilmeensä.<br>\n<br>\n\"Olen Matoro ja tämä tässä Xxonn. Tuletko oppaaksi Destralille?\"<br>\n\"Öööh. Eikö sinne mano ole itsemurha?\", KooGeeBee kysyi.<br>\n\"Tottakai on, jos meidät huomataan. Meitä ei huomata.\", Matoro vastasi.<br>\n\"Noh, mikäpä siinä.\", KBG vastasi miettien mihin hän oli taas menossa.<br>\n<br>\nHetken kuluttua joukko oli Xxonnin punaisen moottoriveneen kyydissä, kiitämässä pitkin öistä merta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":700,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-02-11T17:45:00.000Z","content":"<strong>Keskellä merta</strong><br>\n<br>\nKolmikko ajeli merta pitkin Äksän punaisessa moottoriveneessä.<br>\n<br>\n\"Aiotte siis mennä Destralille?\", KGB kysäisi, \"En aio estää teitä, mutta varoitan teitä: te kuolette\"<br>\n<br>\n\"Emme välitä\", Matoro sanoi äänensävyllä, joka oli kaikkea muuta, kuin huolestunut, \"Kaikkein tärkein on Nimdan löytäminen. Ja naamioni alkuperä selvittäminen\"<br>\n<br>\n\"Omapa on elämänne. Aion jäädä veneeseen odottamaan.\"<br>\n<br>\n\"Hyvä on\", Xxonn sanoi, \"Muttet sitten pengo tavaroitani!\"<br>\n<br>\n\"Voitko sitten kertoa meille vähän enemmän saaresta?\", Matoro kysyi KGB:ltä vähän ajan kuluttua, \"Kuinka pääsisimme sinne ja muuta\"<br>\n<br>\n\"Aah. Hyvä, että kysyit. Ilman sitä, ette olisi päässeet linnakkesta sisälle.\"<br>\n<br>\n\"Sisäänkäynti on eteläisellä osalla. Mutta jos teillä ei sattuisi olemaan Makutalta näýttävää ruumista, niin ne eivät päästä teitä sisälle hymy huulilla.\"<br>\n<br>\n\"Toinen tapa olisi lentää muurin yli. Sattuisiko tämä vene muuntua lentokoneeksi?\"<br>\n<br>\n\"Viimeksi, kun tarkistin, ei\", Xxonn vastasi. \"Mutta saatan olla väärässäkin\"<br>\n<br>\n\"Voiko sitten päästää jollakin muulla tavalla?\", Matoro kysäisi.<br>\n<br>\n\"En usko\", KooGeeBee vastasi, \"Mutta jos joku on räjäyttänyt reiän johonkin, niin se saattaa olla mahdollista. Muttei kannata ottaa riskiä.\"<br>\n<br>\n\"Voisimme sitten käyttää näitä Volitakeja, joita hankin Klaanissa, kun ne olivat alennuksessa\", Matoro sanoi ja otti laukustaan kaksi naamiota.<br>\n<br>\n\"Siistiä!\", Äksä sanoi, \"Mikä on niitten voima?\"<br>\n<br>\n\"Nämä ovat siis Volitakeja \", Matoro vastasi, \"Joten niitten voima on tehdä käyttäjästä lähes näkymättömän....\"<br>\n<br>\n\"Hienoa! Miksi emme ajatelleet tätä jo alussa?\", Xxonn sanoi innoissaan.<br>\n<br>\n\"Anna minun puhua loppuun.\", Matoro sanoi ärtyneenä, \"Se silti jättää varjon. Ja meidät voivat nähdä ne, joka käyttävt kanohi Eldaa, Arthronia ja Rodea. Joten vältelkää niitä.\"<br>\n<br>\n\"Ai, joo\", KGB sanoi, \"Porttti on muuten suljettu, kuin silloin kun joku Makuta hyväksyy, että päästäisi jonkun\"<br>\n<br>\n\"Miten hitossa me sitten pääsemme sinne?\", Matoro kysyi, kuin se olisi ollut maailman ilmiselvin kysymys - kuten se olikin.<br>\n<br>\n\"No, siinä on tavallaan sellainen sisäpuhelin. Siihen pitää puhua ja jos Vartioiva Makuta hyväksyy puhujan, hän avaa portit.\"<br>\n<br>\n\"Jos meillä VAIN olisi Mahikeja!\", Xxonn sanoi turhautuneena.<br>\n<br>\nSen jälkeen Matoro jäi miettimään suunitelmaa.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nSininen vene saapui pelottavan näköiselle saarelle. Äksä ja Martti nousivat veneestä. KGB jäi yksin veneeseen. Äksä myös otti veneenavainet veneestä. Matkan aikana. Matoro ja Xxonn olivat harjoitelleet Volitakejen käyttöä ja Matoro oli keksinyt suunnitelman. Kaksikko tuli portin eteen.<br>\n<br>\n\"Avatkaa portti, likaiset Makutat ta räjäytämme sen!\", Matoro karjaisi.<br>\n<br>\n\"Eeh. Luulen, että tuota nappulaa pitisi painaa\", Äksä sanoi ja osoitti sisäpuhelimessa olevaa nappulaa.<br>\n<br>\n\"Ai. Kiitos. Hehe\"<br>\n<br>\nMatoro yritti uudestaan:<br>\n<br>\n\"Avatkaa portti likaiset Makutat tai me räjäytämme sen! Tämä on hyökkäys!\"<br>\n<br>\n\"Kuulkaa, herra\", Makuta sisäpuhelimella vastasi, \"Emme tahtoisi, että yrittäisitte hyökätä. Jos ette aio muuttaa mieltänne, niin pari miestämme tulee ja tappaa teidät. Valinta on teidän\"<br>\n<br>\n\"Emme muuta mieltämme\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\n\"Omapa on valintanne\", sisäpuhelin vastasi.<br>\n<br>\nMatoro ja Äksä käynnistivät Volitakejen voimat. Vähän ajan kuluttua, portti aukesi ja ulos astui neljä Makutaa. He eivät huomanneet kaksikkoa, jotka luisuivat portista sisään.<br>\n<br>\nKaksikko tuli portista sisään. He yrittivät kulkea seinien lähellä, ettei heiltä jäisi varjoa. He etsivät pientä hylättyä rakennusta, josta KooGeeBee oli heille kertonut matkan aikana, josta he voisivat saada tietoa, heidän etsimästä Makutasta. Yksi Makuta, jolla oli suhteellisen pyöreä Kanohi ja terältä näyttävä terä päälaella ylöspäin osoittaen. Rode. Makuta huomasi kaksikon. Hän päätti tarkkailla, mitä he tekisivät. Kaksikko löysi etsimänsä rakennusta lopulta. He menivät ja yrittivät avata oven ja heidän yllätykseksen, se ei ollut lukossa. He menivät sisälle ja lakkasivat käyttää naamiovoimiaan, voiman säästämiseksi. Siellä oli kaappi, jossa oli entisten Makutojen tiedostoja. Oiva paikka etsiä Itroz sieltä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":701,"creator":"KooGeeBee","timestamp":"2011-02-11T21:15:00.000Z","content":"<strong>Moottorivene</strong><br>\n<br>\nKooGeeBee istui hiljaa veneen partaalla ja tuijotti hiljaista merta. Hän mietti oliko mukaan tulo sittenkin virhe, muttei maininnut siitä kummallekaan, istui vain ja tuijotti kaukaisuuteen. Vene kiisi pitkin vedenpintaa kohti kolmikon tuomittua määränpäätä. <br>\n<br>\n\"Onko teillä mitään tietoa määränpäästämme? Vai onko kaikki vastuu minulla? Ja kai tiedätte minne suuntaan menemme?\", KooGeeBee kyseli miettien kuinka ihmeessä he aikoisivat soluttautua maailmankaikkeuden ehkä vaarallisimpien ja vihamielisimpien otusten vartioiduimpaan linnakkeeseen huomaamatta. Hän yritti olla miettimättä mitä heille kävisi jos heidät huomattaisiin. Kuinka kammottavan tavan tuhota heidät makutat voisivat keksiä? <br>\n<br>\n\"No, tuota, kyllä meillä jotain perusinformaatiota siitä paikasta on, mutta siksihän sinä olet mukana, koska tiedät siitä enemmän. Ja ellet aivan väärin paikkaa osoittanut ja aiempi informaatio valehtele, niin kurssi on ainakin melko oikein\", Xxonn vastaili. <br>\n<br>\n\"Hyvä, mutta pitäkää kurssi tarkasti kohti paikkaa jonka osoitin, sillä se on ainoa paikka josta sille pirun luodolle voi livahtaa huomaamatta\", KooGeeBee selitti. <br>\n<br>\n\"Kyllä, kyllä, emmehän halua päätyä Makutojen illallispöytään erikoisvieraiksi\", Matoro selitti.<br>\n<br>\nKooGeeBee muisteli edellistä kertaansa linnoituksessa. Hän oli ollut nuorempi ja uhkarohkeampi, halusi näyttää muille pystyvänsä mihin vain. Nyt, mitä lähemmäs he määränpäätään saapuivat, sitä suuremmaksi hänen sisäinen pelkonsa kasvoi.<br>\n<br>\n\"Herättäkää minut kun lähestymme saarta\", KooGeeBee ilmoitti ja etsiytyi sopivaan soppeen ja jatkoi keskeytyneitä uniaan.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tapahtuu siis ennen Xxonnin viestiä aikaparadoksien välttämiseksi</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":702,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-12T07:52:00.000Z","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Öeeeeeh. KGB ei tainnut lukea edellistä viestiä? Aiheutit juuri hienon aikaparadoksin. Mitä jos sovimme että Äksän viesti tapahtui Koogeebeen viestin jälkeen. Lisäksi tuossa KooGeeBeen viestissä on muitakin ristiriitoja...<br>\nNo siis, jatkan Äksän viestistä.<br>\nJa hei, käytän tässä vanhaa Youtube playeria koska tämä valitti jotain uutta käyttäessäni.</dd></dl>\n<strong>Destral</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/zh0Oh5zF2iA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/zh0Oh5zF2iA"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/zh0Oh5zF2iA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/zh0Oh5zF2iA"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoro ja Xxonn kyyristelivät Destralin tukikohdan pimeydessä. He olivat juuri tulleet ilmeisesti makutoiden \"arkistoihin\" jossa he säilyttivät tietojaan.<br>\nKaikki oli toistaiseksi hyvin. Siis hyvin ottaen huomioon että he olivat kaksin Makutojen tukikohtasaarella jonne kukaan ei useinkaan menisi.<br>\n<br>\nMatoro avaa I-kirjaimella varustetun metallilaatikon. Se on ruostunutta metallia ja täynnä papereita.<br>\n<br>\nVarjoissa liikahtaa jokin kaukana ovella. Xxonn havahtuu.<br>\n\"Matoro!\", hän kuiskaa.<br>\n\"Kohta\", Matoro vastasi suoraan ja kumartui enemmän laatikkoon. Hän selasi papereita.<br>\n<br>\nMakuta katseli kaksikkoa varjoista. Se ei tiennyt mitä nämä tunkeilijat tekivät täällä. Vain täysidiootit tulisivat saarelle noin kevyesti varustautuneena.<br>\nYksi nopea liike ja kumpikin heistä makaisi kuolleena maassa.<br>\n<br>\nPimeä arkistohuone suorastaan henki pelkoa. Ainoat valonlähteet tulivat kahden olennon silmistä ja sydänkivistä sekä sitten Matoron volitakiin asentamasta pienestä lampusta.<br>\nToa selasi papereita ja alkoi tajuta, että Makutoiden kansioita säilytettiin toisaalla. Nämä olivat vain yleistietoa.<br>\n<br>\n\"Sitä ei ole täällä.\", Matoro kuiskasi.<br>\n<br>\nSilloin Xxonn heittäytyi kovaa Matoroa päin, heittäen kaksikon suoraan nurkkaan. Makuta oli iskenyt arkistokaappiin suurella miekallaan.<br>\n<br>\nKolme olentoa tuijottivat toisiaan silmänkään värähtämättä.<br>\nMatoro tiesi, että tuo Makuta tappaisi heidät, sillä ei voisi aloittaa taistelua. Jos taistelu alkaisi, paikak olisi täynnä rahksheja.<br>\nXxonn tiesi aivan saman asian.<br>\nMakuta taasen tiesi tappavansa kaksikon helposti.<br>\n<br>\nÄksä sai idean. Se tosin voisi tappaa heidät molemmat.<br>\nHän ampui nopeasti käsitykillään Makutaa rintaan. Laukaus kuului pitkälle, mutta Makuta horjahti taaksepäin. Seuranneen sekunnin aikana Matoron nopea iskusarja valkoisen tappavalla energiaterällä oli kaatanut pitkän hahmon maahan. Klaanilaiset luulivat hetken onnistuneensa, mutta varjojen olennon voimat heittivät Matoron takaseinään ja Makuta syöksyi ylös, kohti Äksää. Tämä heittäytyi maahan ja kierähti turvaan varjosalamalta.<br>\n<br>\nMatoro kuuli paljon askelia. Huoneeseen oli tulossa joku.<br>\nJään Toa heitti Volitakinsa pois ja nappasi oikean naamionsa. Hän tarvitsisi teleskooppisilmiä.<br>\nHuone avautui vihreänä toan katsellessa sitä yökiikarilla. Hän tajusi miten he pakenisivat.<br>\n<br>\nXxonnilla ei mennyt hyvin Makutaa vastaan; hän oli onnistunut parissa väistössä mutta oli myös saanut muutaman kipeän osuman. Matoro lähti syöksyyn kohti kaksikkoa ja huoneen nurkkaa, potkaisten pitkää vihollista takaraivoon. Toa kierähti Makutan päältä, väistäen tämän iskun. Aalto kylmyyttä kaatoi Makutan maahan sekunteja ennen kuin Makuta ehti aktivoida kylmyyden kestokyvyn.<br>\n<br>\n\"Äksä! Kaappien päälle!\", Matoro huusi, koittaen hyödyntää aikalisän. Hän oli itse lopettanut hyppynsä kaapeille ja iski miekkansa ohueen metalliin seinän yläosassa.<br>\n<br>\n\"Suljettu ikkuna. Näkyi vain yökiikarilla.\", Matoro selvensi. Äksän suuri hahmo kiipesi metallisten kaappien päälle.<br>\n<br>\nSilloin heitä kohti alkoi sataa Rahkshien voimasäteitä.<br>\nKaksikko hyppäsi avoimesta ikkunasta alas, tai pikemminkin Matoro hyppäsi ja Äksä roikkui perässä.<br>\nPudotus olisi ollut kymmeniä metrejä suoraan kallioille ellei Matoro olisi laukaissut harppuunaa tukikohdan ylempään seinään. Jään Toan robottikäden moottori kelasi kaapelia nopeasti, vieden samalla kaksikkoa ylöspäin.<br>\n\"Älä putoa.\", Matoro sanoi lyhyesti, koittaen keventää tunnelmaa itsestäänselvyydellä.<br>\nXxonn keskittyi vain pitelemään kiinni Jään Toasta.<br>\nPian kaksikko oli tasanteella Makutojen linnoituksen ylemmässä osassa.<br>\n<br>\n\"Siis. Tuolla ei ollut Makutojen omia tietoja.\", Matoro selitti kun kaksikko oli turvassa reunalta.<br>\n\"Seuraava siirto?\", Xxonn kysyi.<br>\nMatoro mietti. Hän oli käynyt Destralilla ennekin, muttei ollut tosiaankaan saanut käsitystä paikoista. Hän oli vain roikkunut muiden mukana.<br>\nSitten hän muisti laboratorion Epäonnistuneiden Makutojen Seinän lähellä, jossa hän näki Itrozin nimellä varustetun kansion.<br>\n<br>\n\"Sain idean.\", Matoro sanoi hiljaa.<br>\n\"No?\"<br>\n\"Epäonnistuneiden Makutojen Seinä. Siellä on laboratorio jossa pidetään tietoja vanhoista Makutoista.\", Matoro lausui varmemmin mitä hän oli.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":703,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-02-12T09:11:00.000Z","content":"<strong>Destral</strong><br>\n<br>\nXxonn ja Matoro olivat päässeet Makutoja pakoon. Nyt he olivat etsimässä Epäonnistuneiden Makutojen Seinän. Sen lähellä pitäisi olla laboratorio, josta he saisivat tietoja Makuta Itrazista, Matoron kanohin luojasta. Yksi ongelma kuitenkin oli: he olivat aiheuttaneet hässäkkää Destralin vanhoissa arkistoissa, ja nyt Makutat ovat varustautuneet, kun he tietävät, että heidän tukikohdassa on tunkeilijoita. Kaksikon onneksi heillä oli kaksi Volitakia, stelthin naamiota. Ainoa huono asia on, että Destralilla on Makutoja, joilla on Rodeja ja Arthroneja.<br>\n<br>\n\"Sepä oli läheltä\", Äksä sanoi.<br>\n<br>\n\"Olen kokenut pahempia\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\n\"Olen myös kokenut paljon, mutten ollut ikinä niin lähellä kuolemaa\"<br>\n<br>\n\"En kiellä sitä\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\n\"Mikä on se 'Unohdettujen Makutojen Seinä'?\", Xxonn kysäisi pienen hiljaisuuden jälkeen.<br>\n<br>\n\"Se on sellainen seinä, jonne ripustettaan kuolleitten, epäonnistuneitten Makutojen naamiot ja aseet\", Jään Toa vastasi.<br>\n<br>\n\"Me siis menemme sen lähistöllä olevaan laboratotioon?\", Xxonn varmisti.<br>\n<br>\n\"Pitäisi mennä Seinän kautta sinne\"<br>\n<br>\n\"Hyvä on\"<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nHieman myöhemmin he saapuivat suuren seinän luo. Seinälle oli ripustettu Kanoheja ja voimakkaan näköisiä aseita. Äksä otti ison tykin seinältä, jonka yläpuolella oli Kraahkan ja lyhyt kuvaus \"Kenraali Eridoxista, typeryksestä, joka yritti neuvotella rauhaa Zyglagien kanssa\".<br>\n<br>\n\"Mitä ihmettä sinä teet?!\", Matoro kysyi Äksältä.<br>\n<br>\n\"Eihän tämä häpäise ketään\", Xxonn vastasi, \"Tämähän on <strong>epäonnistuneitten</strong> Makutojen Seinä, eikä kunniakaitten Makutojen seinä.\"<br>\n<br>\n\"Ja muuten, jos joudun tappeluun parisataa Makutaa vastassani, niin millä minä puolustan itseni? Käsitykilläni?\"<br>\n<br>\nMatoro pudisti päätän ja sanoi, mitä halusi sanoa:<br>\n<br>\n\"Muistaakseni laboratorio oli hieman etelässä. Lähdetään sinne.\"<br>\n<br>\nSen sanottua, Xxonn ja Matoro lähtivät laboratorioon, etsimään tietoja Itrazista.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":704,"creator":"Oliolli","timestamp":"2011-02-12T11:16:00.000Z","content":"<strong>Outo tila</strong><br>\n<br>\nOliolli oli juuri muistanut jotakin, jotakin joka oli tapahtunut jo noin viisikymmentä miljoonaa askelta sitten.<br>\n<br>\n<em>Oliolli heräsi mudasta tien vierestä. Hänellä ei ollut mitään muistikuvaa siitä, miten hän oli päätynyt siihen. Noustuaan pystyyn hän katseli ympärilleen. Hän tunnisti alueen. Hänen kotinsa oli ollut jossakin lähistöllä. Täällä päin hän oli asunut, ennen kuin jotkin uudisasukkaat oivat muuttaneet paikalle, ja hänen oli täytynyt lähteä. Uudisasukkaat eivät olisi varmastikaan hyväksyneet hänen tekojaan alueella. Joten hän oli paennut kotinsa \"takaovesta\".</em><br>\n<br>\nYhtäkkiä Oliolli muisti myös miten oli päätynyt tähän outoon tilaan.<br>\n<br>\n<em>Hän katseli yhä ympärilleen. Vaikka oli pimeää, hän näki lähistöllä maassa lojuvan kaavun. Mentyään katsomaan sitä lähempää, hän tunnisti sen, se oli hänen oma luomuksensa. Pystyisi peittämään lähes kenen tahansa henkilöllisyyden. Hän puki sen päälleen ja huomasi sitten, että taskussa painoi jokin esine. Hän otti sen sieltä ja katsoi sitä: se oli avain hänen kotiinsa. <br>\n<br>\nHän lähti kotiaan päin, vain huomatakseen, että uudisasukkaat olivat jääneet asumaan juuri hänen kotinsa kohdalle ja vieläpä rakentaneet jonkin linnoituksenomaisen sen päälle. Tämä linnoitus saattaisi olla ties kuinka sokkeloinen, ja hän arvasi, että jokin näistä uudisasukkaista osaisi tien hänen kotiovelleen paremmin kuin hän itse.<br>\n<br>\nVähän ajan päästä Oliolli oli päässyt jo linnakkeeseen sisälle. Sinne oli ollut lastenleikkiä livahtaa sisään, näitten uudisasukkaitten pitäisi selvästi parantaa turvatoimiaan. Hän katseli ympärilleen ja tajusi olleensa oikeassa: hän ei voisi mitenkään löytää tietään kotiinsa, joten hänen täytyisi etsiä paikan asukas, joka osaisi tien.<br>\n<br>\nEtsittyään jonkin aikaa hän löysi jonkun. Tämä uudisasukas katsoi häntä, eikä selvästikään osannut päättää mitä tekisi. Oliolli käveli uudisasukkaan luokse, antoi tälle avaimen käteen ja löi tämän tajuttomaksi. Helpompaa kuin luulisi, etenkin kun toinen oli jo valmiiksi hämmästynyt. Tämän jälkeen Oliolli meni piiloon. Aamulla hän seuraisi uudisasukasta, tämä menisi varmasti etsimään ovea johon avain sopi, ilmaan juuri minkäänlaista muistikuvaa Oliollista; hänellä oli sellainen vaikutus useimpiin, samoin hänen kaavullaan.<br>\n<br>\nAamulla uudisasukas kulki suoraan ovelle, juuri kuten Oliolli oli arvannutkin. Tämä laittoi avaimen lukkoon, väänsi, ja ovi aukesi. Uudisasukas meni sisään, mukanaan tämän ystävä, ja Oliolli seurasi perässä. Oliolli oli kotonaan, mutta niin olivat uudisasukkaatkin. Sille ei voisi mitään, he eivät mitenkään voisi saada selville kaikkia niitä salaisuuksia, joita hänen kotiinsa liittyi. Jotkin niistä olisivat liian voimallisia näille uudisasukkaille.</em><br>\n<br>\nTästä eteenpäin Oliolli ei muistanut. Muistelun jatkamisen yrittämisen sijaan hän vain jatkoi kävelyä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":705,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-02-12T17:26:00.000Z","content":"”On synkkä muttei kovin myrskyinen yö. Pakkasta on kaksi astetta. Kello tikittää puolenyön jälkeen. Tunnelma on rauhallinen. Minä olen Iunatu Kam ja tämä on Ustraug&Iunatu show. Seuraavana vuorossa kappale nimeltä <em>Give Your Life for Rock ’n’ Roll</em>.”<br>\n<br>\nSkakdit katselivat Manua, joka piteli juomapulloa kuin mikkinä suunsa edessä. Jotkut näyttivät kummastuneilta, toiset pyörittelivät silmiään. Kolmannet näyttivät ärsyyntyneiltä.<br>\n<br>\nWarrek kittasi kymmenennettä tuoppiaan karhuhaita, kunnes sammui. Guardian katseli paikkaa, jossa he olivat. Se oli pienempi kuin Kuollut Ruki mutta myös rauhallisempi. Sitten Manu yhtäkkiä kysyi:<br>\n”Saanko laboratorion?”<br>\n”Laborator- mitä?”<br>\n<br>\n”Manuseni”, Guardian sanoi ja joi pienen kulauksen tuopistaan. ”Uskallanko kysyä, miksi?”<br>\nManu hymyili pahaenteisesti.<br>\n”Haluan jatkaa… harrastustani. Muistahan, että minulta evättiin jo yksi.”<br>\nGuardian vakavoitui.<br>\n”Älä vain sano, että…”<br>\n”Tawa ei antanut minun tuoda urkupillejä sisään!” Manu keskeytti.<br>\n”Hmm. Miksiköhän ei. Hienot urut.” Guardian ryyppäsi jälleen lasistaan. ”Mutta laboratorio. Sinä ja geenimuuntelu, sehän on ollut aiemminkin niin hyvä yhdistelmä?”<br>\n”Jos viittaat siihen pinkkiin jänikseen, olin tuskin mukana.” Manu irvisti. Skakdit pelasivat nyt vaihteeksi korttia. Manu pidättäytyi menemästä mukaan peliin. Häviäminen ei ollut Skakdien mielestä hyvä asia. Sitä se ei ollut myöskään Makuta Nuin mielestä.<br>\n<br>\nGuardian kohotti kulmaansa ankean näköisenä. Hän näytti ikään kuin pettyneeltä siitä, että Manu ei ollut ymmärtänyt täysin. Sitten hän siirsi molemmat kätensä suunsa ympärille ja muodosti sormillaan hyönteismäiset leuat. Guardian irvisti ilkeämielisesti ja teki parhaan mahdollisen imitaationsa Nazorakin sotahuudosta. Manu naurahti hieman, käänsi sitten katseensa Guardianiin ja sanoi:<br>\n”Kerronko, mitä tapahtui todella?”<br>\n”Voi, kaikin mokomin.”<br>\n<br>\n<em>Ensimmäinen muna kuoriutui. Olimme erittäin tyytyväisiä.<br>\n”Kyllä. Täydellissä”, sanoi Abzumo ja otti munan käteensä.</em><br>\n<br>\n”Lopeta nauraminen, jos haluat kuulla, perhana”, Manu sanoi. Guardian hykerteli hetken, mutta jatkoi sitten kuuntelemista.<br>\n<br>\n<em>”Sen nimeksi tulee ’0001’”, sanoin minä. ”Me järjestämme tämän armeijan niin, että toisena syntynyt torakka on ’0002’ ja niin edelleen.”<br>\n”Ei”, Abzumo vastasi. ”Hänen nimensä on Steve.”<br>\n”…”<br>\n”Kylläh.”<br>\n”Miksih. Mehän suunnittelimme, että organisoimme tästä armeijan, joka valloittaa koko universumin.”</em><br>\n<br>\n”Hei, viekää pois tuo sammunut käppänä. Se vie tilaa tuosta penkiltä”, huusi baarimikko. Manu ärsyyntyi keskeytyksistä. Guardian huojui hieman nostaessaan Warrekin jalat ilmaan. Manu tarttui Warrekin käsistä, ja he raahasivat sitten Warrekin huoneeseen, jonka he olivat varanneet pubin yläkerrasta. He nostivat Warrekin resuiselle sängylle ja istahtivat omille punkilleen. Siinä he vain istuivat kumpainenkin ajatellen omiaan. Sitten Makuta jatkoi. Tai olisi jatkanut, ellei Guardian olisi nukahanut sängylle. Makuta huokaisi ja meni myös itse makuulle.<br>\n<em>Mitähän Klaaniin kuuluu?</em> hän ajatteli itsekseen. Sitten hän päätti vilkaista. Hän oli säilyttänyt mielensisäisen linkin kaikkiin tiimiläisiinsä, jotka olivat olleet mukana nazoraktukikohtaan tunkeutumisessa. Nyt Makuta Nui otti yhteyden Matoroon. Hän oletti tuntevansa Klaanin, mutta tunsikin jotain aivan muuta. Hän tunsi vuosisatojen takaisen pimeyden, synkkyyden, joka huokui kivisistä seinistä ja tummanpunaisista ja -vihreistä, himmeistä lampuista.<br>\n<br>\n<em>Matoro, missä sinä olet?</em><br>\n<em>… Mitäh?</em><br>\n<em>Sinä et ole Klaanissa. Minne olet itsesi raahannut?</em><br>\nMatoro tunnisti äänen päänsä sisällä Manuksi. Hän ei ollut tosiaankaan odottanut kuulevansa sitä.<br>\n<em>Mitenhän tämän nyt selittäisi. Olen... Destralilla.</em><br>\n”DESTARILLA?” Manu huusi ääneen. Guardian hätkähti hereille ja veti aseen sänkynsä vierestä. Hetken hän katseli ympärilleen huohottaen. Warrek kuorsasi edelleen lattialla, jonne kaksikko oli hänet jättänyt. Makuta Nui seisoi sänkynsä vieressä selvästi järkyttyneenä.<br>\n<br>\n<em>MITÄ PIRUA SINÄ TEET SIELLÄ?</em><br>\n<em>Se on pitkä juttu. Etsiskelen tietoja Makutasta nimeltä Itroz. Koetan pysyä hengissä. Tämän paikan sisustus on muuten harvinaisen tylsä.</em><br>\n<em>Se ei olekaan niin helppoa. Sinä luultavasti kuolet sinne.</em><br>\n<em>No, tähän mennessä on mennyt ihan hyvin...</em><br>\n<em>Ketä muita olet ottanut mukaasi tapattamaan itseään?</em><br>\n<em> Semmoiset heput kuin Xxonn ja KooGeeBee. Jälkimmäinen on käynyt täällä kerran ja siitä viisastuneena jäi veneeseen</em>, Matoro ajatteli. <em> Mutta hei, haluaisitko helpotata hommaani ja tehdä dramaattisen paljastuksen siitä, että olet Itrozin elämänkerturi?</em><br>\n<em>Minä tuskin tunsin häntä. Kaikki, mitä hänestä tiedän, on suurin piirtein asuinpaikka ja kuolinsyy.</em><br>\n<em> Asuinpaikkaa minä tässä etsiskelen. Tai siis stereotyyppistä \"pahan tiedemiehen salaista laboratoriosaarta\".</em><br>\n<em>Eikä mieleesi juolahtanut, että olisit voinut odottaa minun paluutani sen sijaan, että tapattaisit itsesi paikassa, josta ei voi selvitä hengissä ellei ole Makutain veljeskunnalle uskollinen MAKUTA?</em><br>\n<br>\nGuardian katseli Manua ihmeissään. Mitä tämä puuhasi? Hän käveli tämän luokse. Manu vilkaisi häneen yhdesti ja hieroi otsaansa. Guardian istahti hänen sängylleen ja jäi odottamaan.<br>\n<br>\n<em> No siis, ensinnäkin, olen selvinnyt jo kerran Destralilta. Toiseksi, en osaa odottaa. Kolmanneksi, olet ties missä kadonneena ilman varmuutta elossa olemisestani</em>, Matoro sanoi. Manu aikoi sanoa jotain, mutta Matoro ehti ensin:<br>\n<em> \"Elossa\" tarkoittaa tässä yhteydessä asiallisessa ruumiissa olemista.</em><br>\n<em>Viimeksi, kun selvisit Destralilta, sinulla oli mukanasi kaksi </em>Toaa<em>, jotka olivat myös erittäin kokeneita. Nyt sinulla on mukanasi… Matoran?</em><br>\nMatoro ei vastannut. Hän ei ollut oikeastaan sen kummemmin ajatellut, mitä Destralilla odottaisi. He olivat nyt tulleet edellisiä synkempään käytävään. Siellä ei ollut valoa juuri ollenkaan. Edellisten käytävien valoa kajasti sinne hieman, mutta muuten se oli aivan pimeä. He kulkivat varovaisesti.<br>\n<br>\nSeinä näytti epäilyttävästi pimeyttäkin mustemmalta. Se tuntui hyllyvän, kuin se olisi valmistettu limasta. Musta, limainen seinä, josta valui jotain mustaa. Yhtäkkiä seinästä syöksähti kymmeniä lonkeroita, jotka tarttuivat sekä Matoroon että Xxonniin. Kaksikko yritti pyristellä vastaan, mutta seinä veti heitä itseään kohti. Lonkerot tunkeutuivat heidän suihinsa. Ne kiertyivät heidän ympärilleen. Pian seinä otti heidät omakseen.<br>\n<br>\nYhteys katkesi. Makuta nui jäi seisomaan pöllämystyneenä sänkynsä viereen. Guardian katsahti häneen. Hän istui sängylle ja näytti siltä, kuin olisi nähnyt juopuneen Matoranin lakana yllään kadulla.<br>\n”Mitä tapahtui?” Guardian kysyi.<br>\n”Matoro”, Manu vastasi. Guardian katsoi häntä kysyvästi. ”Matoro on Destralilla. Ja jokin juuri tunkeutui hänen mieleensä ja katkaisi mieliemme välisen yhteyden.”<br>\nGuardian pohti tätä hetken. Sitten hän sanoi:<br>\n”Selviävätkö he?”<br>\n”En… tiedä. Luultavasti eivät.”<br>\nGuardian nyökkäsi surumielisenä. Heidän täytyisi vain toivoa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":706,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-12T17:54:00.000Z","content":"<strong>Destral, lonkeroseinä</strong><br>\n<br>\nMusta limamainen massa painoi Jään Toaa joka suunnasta. Matoro kykeni liikkumaan, mutta seinä antoi periksi kuin muovi; se venyi muttei hajonnut. Hän huomasi seinän aukeavan takaa ja sulkeutuvan edestä, liikuttaen vankejaan kohti tuntematonta määränpäätä.<br>\n<br>\nOuto massa tunkeutui Matoron mustan haarniskan jokaiseen aukkoon. Se tuntui kylmänä ja kosteana kaikkialla, eikä Matoro nähnyt mitään.<br>\n<br>\nXxonn oli huomannut saman. Hänellä oli myös vaikuksia liikkua, mutta hän yritti tavoitella seinältä nappaamansa hehtaaritykin liipaisinta. Se oli paras idea mikä hänen päähänsä tuli.<br>\nMatoro koitti käännellä päätään. Massa oli hieman läpinäkyvää, kuin mustaa lasia, ja sen läpi näkyi heikosti toisen Klaanilaisen katoava siluetti.<br>\nJään Toaa alkoi huimata; happi oli loppumassa. Tämä seinä ei saisi häntä hengiltä.<br>\n<br>\nVaimea laukaus kuului kaempaa seinän sisästä. Säde puhdasta energiaa oli syöksynyt Xxonnin tykistä, ja massan liike oli pysähtynyt hetkeksi. Siihen oli muodostunut reikä.<br>\nMatoro tunsi massan hellittävän otettaan hitaasti.<br>\nSitten se alkoi taas puristaa, ja reikä kuroutui kiinni. Pakokauhu alkoi levitä hiljaa Matoron päässä. Hän pyrki kokoamaan ajatuksensa jatkuvaa painetta ja hapenpuutteesta aiheutuvaa päänsärkyä vastaan.<br>\n<br>\n<strong>Matoron pää</strong><br>\n<br>\nMieli Matoron kanohissa mietti myöskin tilannetta. Se halusi Nimdan. Se halusi Nimdaa enemmän kuin mitään muuta.<br>\nJos tämä Toa kuolisi, myös hän kuolisi.<br>\n<br>\nMieli ei antaisi sen tapahtua.<br>\n<br>\n<strong>Lonkeroseinä</strong><br>\n<br>\nMatoro tunsi päänsäryn voimistuvan. Kaikki keinot alkavat olla kokeillut. Hänen viimeisiksi sanoiksi jäisivät selitys siitä miksi hän selviäsi elossa Destralilta.<br>\n<br>\n<em>Käytä naamiota</em>, joku kuiskasi.<br>\nMatoro luuli kuulevansa harhoja.<br>\n<em>Käytä naamiota, mäntti.</em>, kuiskaus sätti häntä.<br>\nMatoro muisti tämän äänen. Se kuului olennolle joka oli aiheuttanut hänelle vain ongelmia.<br>\nHänellä olisi ehkä muutama sekunti aikaa ennenkuin happi loppuisi totaalisesti.<br>\nHän aktivoi naamionsa.<br>\n<br>\nMatoro ei käyttänyt naamiotaan paljoa, sillä se oli raskas käyttää. Lisäksi hän ei varmaksi edes tiennyt mitä kaikkea sillä voisi tehdä.<br>\nHän aisti seinän yksinkertaisen mielenympärillään. Sitten hän hyökkäsi, keskittyen lujasti.<br>\n<br>\nSiinä meni muutama sekunti. Elävä seinä jäi mielensisäisen hyökkäyksen kohteeksi. Sitten se löystyi ja vajosi kumiseksi massaksi lattialle.<br>\nMatoro veti keuhkonsa täyteen Destralin käytävien viileätä ilmaa.<br>\nHän oli selvinnyt jäleen kerran.<br>\n<br>\nSitten hän juoksi katsomaan Xxonnia, joka makasi mielellä taltuteun seinän massan joukossa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":707,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-02-13T09:13:00.000Z","content":"<strong>Käytävä Destralilla</strong><br>\n<br>\nMatoro ja Xxonn kävelivät pitkää käytävää pitkin. He olivat varuillaan kaikelta. He toivoivat, ettei samanlaista seinähyökkäystä tapahtuisi, kuin vähän aikaa sitten. Sitten he huomasivat seinältä kartan ja pysähtyivät katsomaan sitä.<br>\n<br>\n\"Me siis ollaan täällä\", Matoro sanoi ja tökkäsi karttaa, \"eli meidän siis täytyy kulkea vähän eteenpäin ja sitten kääntyä oikealle.\"<br>\n<br>\nMatoro nyökkäsi ja jatkoi kulkuaan. He huomasivat edessä Rhahkshin ja painautuivat seinää vasten, ettei se törmäisi heihin. Kun Rhahkshi kulki yli, he jatkoivat menoaan eteenpäin. Myöhemmin he löysivät etsimänsä huonetta, jossa luki laboratorio. Matoro kokeili sitä.<br>\n<br>\n\"Lukossa!\", hän sanoi.<br>\n<br>\n\"Eipäs hätää\", Äksä sanoi ja tuuppasi Matoron pois tieltä, \"väistä\"<br>\n<br>\nXxonn varmisti, ettei käytävässä ollut ketään, otti käsitykkinsä käyttöön ja räjäytti oven. Matoro meni sisään ja alkoi etsiä Itrozin tiedostoja. Matoro löysi pari arkistokaappia, joissa luki \"tiedemiehet ja niitten projektit\". Jään Toa löysi kaapin, jossa oli leimattu kirjain I. Hän huomasi, että siinä oli lukko. Hän otti miekkansa, jäähdytti lukon ja rikkoi sen helposti. Kun kaappi oli auki, hän alkoi selailla kansioita.<br>\n<br>\n\"Ahaa\", hän sanoi lopulta, \"Äksä, löysin sen. Lopeta etsiminen ja mennään pois, ennenkuin meitä huomataan\"<br>\n<br>\nÄksä katsoi tummaa Jään Toaa, jolla oli kädessään tiedosto. Hän nousi ja alkoi lähteä.<br>\n<br>\nKun he olivat aikoneet lähteä huoneesta, he huomasivat, että pirstoutuneen oven kautta käveli keltainen Rahkshi. Ensin se ei huomannut tunkeilijoita, mutta sitten se tuli takaisin ja katsoi tarkemmin. Se huomasi heidät. Xxonn otti käyttöönsä kenraali Eridoxin tykin käteensä ja ampui sitä. Osuma kuitenkin aiheutti sellaisen äänen, että lähistöllä vartioivat Rahkshit tulivat katsomaan, mitä oli tapahtumassa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":708,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-13T09:54:00.000Z","content":"<strong>Destral</strong><br>\n<br>\nMatoro rullasi nopealla liikkeellä paperidokumentit vyöhänsä.<br>\n\"Tänne tulee pian väkeä. Pitä häipyä ja äkkiä!\", Matoro sanoi nopeasti, tutkien katseellaan huonetta. Kaksi ovea. Toisesta he tulivat, ja näemmä toisesta he menisivät.<br>\n<br>\nÄksä ampui voimakkaan ammuksen oveen lähettäen sen ilmaan. Hän ampui muutaman suojalaukaukauksen taaksepäin kaksikon juostessa matalaan ovesta. Rahskhien säteitä iskeytyi ovenpieliin ja lattiaan.<br>\n<br>\nEteen avautui pimeä ja suora käytävä. He olisivat täydellisiä maaleja moisessa paikassa. <br>\n\"Mitä teemme?\", Xxonn kysyi nopeasti juostessaan.<br>\n\"En tosiaankaan tied-\", Matoro yritti vastata mutta jalkaan osunut varjosalama heitti hänet maahan. Jään Toa kierähti taitavasti pystyyn. Hän ampui satunnaisia elementti-iskuja taaksepäin, hidastaen rahksheja.<br>\n<br>\nKaksikon eteen ilmestyi yhtäkkiä mustaa massaa. Seinämä. Matoro ja Äksä törmäsivät pimeydestä ilmestyneeseen seinämään, mutta tällä kertaa ehtivät siitä pois ennen kuin seinä alkoi vetää. He olivat umpikujassa.<br>\nKoko käytävä leimusi mustan ja tummanpunaisen väreissä ja seiniä tuntui tulevan kaikkialle.<br>\nMaailma pyöri kaksikon silmissä.<br>\n<br>\nSitten kaikki pimeni.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/HZTsgfjOHnE?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/HZTsgfjOHnE?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Iltaa, matoset.\", mustan ja valkoisen värinen makuta lausui hiljaa.<br>\nMatoro alkoi erottaa muotoja pimeyden joukosta. Häntä huimasi taas.<br>\nToa koitti liikkua. Hän ei voinut.<br>\nXxonn kökötti Matoron vieressä. Punaiset jähmetyskentät säikeet kiertelivät kaksikon ympärillä estäen kaikki liikkeet.<br>\n<br>\nMakutan pitkä, luinen pää kääntyi Matoroon. Olennon silmistä paistoi tyhjyys.<br>\n\"Mikä sai teidät niin epätoivoisiksi että tulitte tänne?\", Krika kysyi hitaasti. Makutan valkoiset alueet suorastaan hohtivat varjojen joukosta. <br>\n<br>\nMatoro silmäili huonetta. Ei ollut mitään huonetta.<br>\nVain pimeyttä.<br>\n<br>\nMatoro yritti selventää ääntään. Hän mietti mitä kaikkea kannattaisi kertoa. Nimdasta hän ei mainitsisi mitään.<br>\n<br>\nSamaan aikaan Krika kirosi mielessään. Tällä olennolla oli mielensuojaus.<br>\n<br>\n\"E-etsin tietoja Makuta Itrozista...\", Matoro pystyi kertomaan.<br>\nKrikan demoniset silmät pimeydessä miettivät hetken. Sitten Makuta taas puhui.<br>\n\"Te pienet toat siis tulette universumin vaarallisimpaan paikkaan vain... kouluesitelmän vuoksi?\", Krika kyseli, tavanomainen pilkka äänessään.<br>\n<br>\nSeurasi hiljaisuus.<br>\n<br>\n\"Kaikki ovat onnellisia jos tapamme tiedät. Paitsi te, mutta teiltähän ei kysytä.\", Krika kertoi. Sitten hän vain katosi.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Äks,\" Matoro aloitti.<br>\nVastaukseksi kuului epämääräistä muminaa.<br>\n\"Oletko kunnossa?\"<br>\n\"En. Emme ole kunnossa.\", Äksä vastasi.<br>\nPunainen aaltoilu kaksikon kehoilta hiipui pikkuhiljaa Makutan lähdettyä. Se vapautti sankareiden lihakset.<br>\nKentän kadottua kokonaan kumpikin heistä iskeytyi selälleen maahan.<br>\n<br>\nEi, ei maahan. He leijuivat pimeydessä.<br>\n<br>\nMatoro koitti liikkua. Kaikkialla oli vain pimeyttä. Hän ei tuntenut mitään askelissaan - hän vain käveli pimeydessä.<br>\n<br>\nHän muisti muinaisen opetuksen Makutasta.<br>\n<br>\n<em>\"Mutta Makuta on täällä nyt, näissä palaneissa puissa, tässä kuolleessa maassa. Kaikki tämä on Makutan tuhoamaa eikä puhdistu siitä ikinä. Niin hänestä tulee vahva. Hän tuhoaa asioita.\"</em><br>\n<br>\nJään Toa katseli ympärilleen. Ainut mitä hän näki, oli Äksän hehkuva sydänvalo.<br>\n\"Tämä taisi sitten olla tässä.\", Matoro sanoi masentuneena.<br>\n<br>\n\"Sinähän olet normaalisti optimisti. Näet aina asioiden valoisat puolet!\", Äksä rohkaisi.<br>\n\"Näetkö täällä valoisia puolia.\", Matoro sanoi.<br>\n<br>\nHetken hiljaisuus.<br>\n<br>\n\"Sitä minäkin. Ainut positiivinen asia täällä on se, että meillä on se kansio tässä vyössäni.\"<br>\n<br>\nSilloin kirkas valo tuli jostakin takaa, häikäisten kaksikon pimeään tottuneet silmät. Pimeyteen aukesi valoa tännä oleva aukko jota reunusti violetti siluetti. <br>\nKaksikko lähti juoksemaan kohti valoa. Aukko pimeydessä suureni hitaasti. <br>\nMatoro hypääsi aukosta pitkän vauhdin jälkeen. Hän iskeytyi kovaa hietikkoon ja iski kätensä kiveen. Äksä lensi häntä päin.<br>\nMatoro katsoi nopeasti ympärilleen. Visorakeja. Matoraneja. Raheja.<br>\n<br>\n\"... ZIVONIN!!!\", kuului kova huuto.<br>\n<br>\nPortista Pimeyden Ulottovuuteen astui ulos hirviömäinen legendojen Visorak - massiivinen Zivon. Sen kymmenmetrinen pistin saalisti vastustajia ja aisteja tuhoavat rhotukat alkoivat lennellä.<br>\n<br>\nKun olento oli tullut pois pimeydestä, portti sulkeutui sen vanneen Kahgarakin toimesta.<br>\nKaksi klaanilaista tajusivat olevansa keskellä Visorakien ja paikallisten valtavaa taistelua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":709,"creator":"Jake","timestamp":"2011-02-13T15:46:00.000Z","content":"<strong>Meri, keskellä ei mitään</strong><br>\n<br>\nNotfun, edelleen päällään hopeanmusta huna, istui hytissään tyytyväisenä. Hänellä oli kädessään rommipullo ja hän luki karttoja. Notfun hörppäsi rommista silloin tällöin. Yhtäkkiä hänen silmänsä laajenivat ja rommipullo tippui kädestä. Tämä tapahtui sen seurauksena, että Jardirt juoksi hyttiin. \"Kapteeni, eräs laiva lähestyy meitä. Mitä teemme?\", Jardirt kysyi Notfunilta. Notfun katsoi perämiestä epäluuloisena. \"...Jardirt, ystäväni\", Notfun sanoi ja nousi tuoliltaan. Hän laittoi käteensä matoranin olkapäälle. \"Tunsin kerran miehen, jonka kädessä oli koukku. Myöhemmin, hänen päänsä lähti irti ja siihenkin laitettiin koukku\", Notfun selitti. \"Miten ihmeessä tuo liittyy mitenkään?\", Jardirt kysyi. \"Ystäväni, se on pointti. Ei mitenkään. Miten tuo laiva liittyy mitenkään mihinkään? Olen nähnyt laivoja ennenkin\", Notfun sanoi perämiehelleen. \"Oikeastaan ainoa ongelma on, että he tulittavat meitä\", Jardirt kertoi kauhistuneena. \"Tulittavat vai. Millä?\", Notfun kysyi. \"Kumiankoilla, kapteeni\", Jardirt vastasi...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":710,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-02-13T16:10:00.000Z","content":"<strong>Kaukainen tuntematon saari</strong><br>\n<br>\nMatoro ja Xxonn seisoivat tuntemattoman saaren hiekkaisella, Matoranien ja Visorakkien välisessä taistelukentällä. Krika oli juuri siirtänyt heidät Destralilta saarelle.<br>\n<br>\nHe eivät ehtineet ajatella kovin kauan aikaa, kunnes iso Rhotuka lensi heitä päin. Jään Toa ja Äksä hyppäsivät pois tieltä. Koska ei ollut paljon järkeä lojua maalla ja odotella kuolemaa, he päättivät taistella. He päättivät auttaa Matoraneja, koska jos auttaisi Visorakeja, saisi palkinnoksi erikoiskutsun heidän illallsipöydän tarjottimelle. Xxonn otti kuolleen Makutakenraalin tykin ja alkoi ampua Visorakeja. Matoro taas ampui energialla miekastaan.<br>\n<br>\nXxonn huomasi kaukaisuudessa, kuinka pari Visorakkia ympäröi yhden Matoranin, ja kun he lähtivät pois, ainoa, mikä jäi jäljelle Matoranista oli hänen vahvoilla leuoilla pureskeltu ruumis. Äksä olisi halunnut auttaa häntä, muttei voinut, kun hän oli liian kaukana. Kukaan ei voinut olla näkemättä, kun iso Rahi hyökkäsi Zivonin kimppuun, mutta iso Visorak vain tarttui sitä, piteli sitä paikoillaan ja pisteli sitä kuoliaaksi hännällään. Matoro näki, kun 7 Visorakkia hyökkäsi Äksän kimppuun, joten hän riensi apuun. Matoro onnistui käristämään niistä suurimman osan ja Xxonnilla oli voimaa vielä tappaa loput. Äksä ja Matoro lähtivät auttamaan Matoraneja, joitten kimpussa oli kymmeniä Visorakkeja. He tappoivat monia Visokkeja, kunnes yksi niistä pisti Matoroa takaa. Hän karjaisi. Xxonn kääntyi ja katsoi, mitä oli tekeillä. Hän halusi mennä apuun, mutta hänen piti puolustaa itseään. Matoro taas jäi makaamaan maahan. Hän ei pystynyt nousta.<br>\n<br>\nHänellä vain sumeni näkö.....<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nMatoro yritti avata silmiään.<br>\n<br>\nHän makasi jollakin, katse ylöspäin. Hän näki kivisen katon.<br>\n<br>\n\"Varovasti nyt\", joku sanoi, \"pyörryit, kun sinut puraisi tuo ilkeä Visokki\"<br>\n<br>\nJään Toa voihkaisi.<br>\n<br>\n\"Joo. Yleensä se sattuu\"<br>\n<br>\nMatoro käänsi katsettaan ja näki ruskean Matoranin.<br>\n<br>\n\"Missä minä olen?\", Toa kysyi.<br>\n<br>\n\"Olet turvassa\", Matoran vastasi.<br>\n<br>\n\"Mikä paikka tämä on?\", Matoro kysyi voihkaisten, \"mikä saari?\"<br>\n<br>\n\"Tämä saari on Iganata\", Matoran vastasi, \"Tai ainakin kutsumme sitä sillä nimellä.\"<br>\n<br>\n\"Missä me olemme juuri nyt?\"<br>\n<br>\n\"Tämä on tukikohtamme. Ainoa piilopaikkamme Visorakeilta. Mutta joskus tulee aika, kun meidän aikamme tulee. Kun ne pääsevät tänne, ja me kaikki kuolemme\"<br>\n<br>\n\"Miksi minä en ole kuollut?\", Matoro kysyi.<br>\n<br>\n\"Me nähtiin, kuinka sinä taistelit. Emme voineet jättää sinut kuolemaan. Joten toimme sinut tänne, kun saimme mahdollisuuden. Ajattelimme, että voisit auttaa meitä. Mutta jos haluat lähteä, lähde vain. Luulisimme, että voisit suostua auttaa meitä. Mutta lähteminen ei ole helppoa. Visorakkeja on kaikkialla ympärillä.\"<br>\n<br>\nSitten Matoro muisti Xxonnin.<br>\n<br>\n\"Muuten, oletteko nähneet sellaista isoa tyyppiä? Sellaisen punaisen, jolla on robottisilmä ja tykki toisessa kädessä.\"<br>\n<br>\n\"Ai, hänet\", Matoran aloitti, \"Joo. Näimme hänet. Hän taisteli hyvin...\"<br>\n<br>\n\"Kuoliko hän?\"<br>\n<br>\n\"Ei. Mutta hän haavoittui todella pahasti. Hän on nyt nukkumassa toisessa kammiossa\"<br>\n<br>\n\"Voinko nähdä hänet?\"<br>\n<br>\n\"Riippuu. Pystytkö kävelemään?\"<br>\n<br>\nMatoro yritti nousta. Se sattui aluksi ja tuntui epämukavalta, mutta hän pysyi pystyssä.<br>\n<br>\n\"Muuten\", Matoran sanoi, \"En vielä ole esittäytynyt. Nimeni on Irvan\"<br>\n<br>\n\"Matoro the Blacksnow\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\n\"Mukavaa tavata, Matoro\", Irvan sanoi.<br>\n<br>\n\"Voitko nyt viedä minut hänen luo?\"<br>\n<br>\nIrvan lähti kammiosta. Matoro seurasi häntä. Hän huomasi, että koko huone oli kiveä, paitsi maassa oli hiekkaa. Kun hän lähti kammiosta, hän huomasi, että he olivat maanalaisessa kivisessä tunnelissa. Irvan vei hänet toiseen kammioon. Kammiossa, Xxonn lojui kivisellä \"sängyllä\". Oikea jalka näytti veltolta ja käsitykki näytti toimimattomalta.<br>\n<br>\n\"Jalka on vähän havoittunut\", Irvan sanoi.<br>\n<br>\n\"Voimme ehkä parantaa sen\", hän jatkoi.\"Pystymme ehkä paikkaamaan luun, jos se johtuu siitä\"<br>\n<br>\n\"Ettekö siis tiedä, mistä se johtuu?\", Matoro kysyi.<br>\n<br>\n\"Emme ole vielä tutkineet häntä, mutta ehkä olisi viisainta tehdä se, kun hän nukkuu.\"<br>\n<br>\nSiinä samassa hän kutsui paikalle kaksi lääkintämisetä. Hän sanoi niille jotain ja he alkoivat sorkkia Äksän jalkaa jollakin välineellä.<br>\n<br>\n\"Ehkä heille pitää antaa hieman yksityisyyttä\", Irvan sanoi ja ohjasi Matoron pois kammiosta.<br>\n<br>\nSitten Matoro huomasi, ettei hänen vyöllään ollut Itrozin kansiota Destralilta.<br>\n<br>\n\"Kansioni!\", hän huudahti.<br>\n<br>\n\"Anteeksi?\", Irvan sanoi.<br>\n<br>\n\"Minun vyölläni oli kansio. Oletko nähnyt sitä?\"<br>\n<br>\n\"Ai. Sitä. Panimme sen talteen. Haluatko, että esittelen kansani ensin? Silloin voisin viedä sinut kansiosi luo.\"<br>\n<br>\n\"Hyvä on...\"<br>\n<br>\nIrvan esitteli paikkoja Matorolle. Tukikohta näytti isolta kiviseltä muurahaispesältä. Hän myös kertoi, kun tappajahimoinen Makuta, nimeltä Iredax tunkeutui saarelle ja alkoi luomaan Visorakkeja, Protodermisluolasta, joka oli saarella. Aluksi he halusivat puolustaa kotimaataan. Kun monet heistä olivat kuolleet, he päättivät hylätä saaren ja paeta. Se ei kuitenkaan onnistunut, kun Visorakit olivat kaikkialla ja tappoivat kaikki, ketkä lähtivät pois. Myöhemmin, he loivat ryhmän, jota kutsuttiin Iganatan Puolustusryhmäksi.<br>\n<br>\nIrvan myös esitteli Matorolle tukikohdan asukkaista.<br>\n<br>\n\"Hienoa\", Matoro sanoi, \"visitko nyt viedä minut kansion luo?\"<br>\n<br>\n\"Hyvä on\", Irvan vastasi ja vei Matoron tunnelia pitkin toiseen kammioon, joka oli vahvasti vartioitui.<br>\n<br>\n\"Tuossa se on\" hän osoitti.<br>\n<br>\nMatoro näki paksun kansion, ison mustan tykin vierellä. Hän otti sen ja alkoi lukea sitä heti paikalla.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":711,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-13T17:12:00.000Z","content":"<strong>Kaukainen saari, Matoran-tukikohta</strong><br>\n<br>\nMatoro tunsi olonsa huojentuneeksi. Destralilta hankittu Itrozin kansio oli edelleen tallessa.<br>\nVain kaikki muu oli pielessä. Se oli pieni haitta se.<br>\n<br>\nMatoro käveli hetken yksin kivikäytävillä. Tukikohta oli ankea kivikolossi. Se oli ainut paikka jossa Matoranit elivät. Matoron tunteet käski tekemään jotakin näiden matoranein hyväksi. Järki sanoi toisin.<br>\nLisäksi jokin outo asia tunteiden ja järjen rajamailta käski hankkia Nimdan.<br>\n<br>\nToa asetteli asioita päässään tärkeysjärjestykseen. Ensinnäkin hän halusi syötävää.<br>\nToisena hän tutkisi dokumentit ja hankkisi Äksän kuntoon. Sitten he tutkisivat missä ovat.<br>\n<br>\nMatoro tuli kiviseen sairashuoneeseen. Eräs hopea matoran lähti samalla huoneesta.<br>\nÄksä istui sängyllään jalka sidottuna. Hän selvästi voi jo paremmin.<br>\n<br>\n\"Päivää. Mikä on olo?\", Matoro kysyi tuttavallisesti.<br>\n\"Mikäs tässä. En saa rasittaa jalkaani pariin päivään.\", Äks vastasi.<br>\nMatoro näytti miettivän.<br>\n\"Hei, lepää sinäkin. Et ole kunnossa.\", Xxonn sanoi rennosti Matorollle.<br>\n\"En osaa levätä tälläisellä hetkellä.\", Matoro aloitti.<br>\n\"Pitäisikö sinusta meidän auttaa näitä matoraneja?\", hän kysyi.<br>\n<br>\n\"Öööh. Kyllä minusta.\", toipilas vastasi sängyltä.<br>\n\"Noh, katsotaan lisää jossain välissä. Menen tutkimaan sijaintimme ja tämän kansion.\", Matoro kertoi ja lähti huoneesta.<br>\n<br>\nPian matoranit opastivat hänet Irvanin luo sotkusieen huoneeseen, joka oli täynnä karttoja, aseita, kirjeitä ja muuta epämääräistä. Kaiken keskellä saaren kovia kokenut johtajamatoran mietti tulevaa. Irvanilla oli ruskea haarniska sekä kanohi Miru, josta puuttui pieni pala poskesta. Se myös näytti kovin kuluneelta.<br>\n<br>\nHän havahtui vieraan tullessa huoneeseen.<br>\n<br>\n\"Eh, päivää.\", Matoro tervehti. \"Onko täällä karttaa tästä ja lähisaarista?\"<br>\n<br>\nIrvan kaiveli paperietaan ja heitti kellastuneen kartan Toan eteen pöydälle. Vanhaan karttaan oli piirretty Iganatan saari sekä muutamia saaria sen pohjoispuolella. Etelässä oli kerrottu olevan pelkkää merta.<br>\n<br>\n\"Nämä pohjoisessa olevat saaret ovat asumattomia?\", Matoro kysyi.<br>\n\"Emme tiedä mitä niistä on jäljellä visorakien jäljiltä.\", Irvan kertoi apeana.<br>\n\"Missähän suunnassa olisi Metru Nui täältä katsottuna?\", Matoro kyseli, aloittaen mielestään tunnetuimmasta maamerkistä.<br>\n\"Voi, se on kaukana kaukana. Sinne matka kestää ikuisuuksia ja taas ikuisuuksia.\"<br>\n\"Ööh. Entäs Eteläinen Manner? Haen ilmansuuntaa.\"<br>\n\"Eteläinen Manner - ironista kyllä - on kaukana pohjoisessa.\", Irvan kertoi.<br>\nMatoro alkoi hahmottaa missä he olivat. Eteläisillä saariketjuilla.<br>\n<br>\nJään Toa lähti huoneesta pois ja jäi hänelle ja Xxonnille annettuun pieneen puukalusteilla sisustettuun huoneeseen. Hän heitti Destralilta ottamansa kansion pöydälle ja istuutui.<br>\n<br>\nKannessa luki suurella \"Makuta Itroz\".<br>\nToa avasi tummanruskean kansion ja mursi Veljeskunnan sinetin. Sen sisällä makasi useita vanhoja paperidokumentteja.<br>\n<br>\nEnsimmäisessä kerrottiin sitä samaa mitä Manu oli kertonut, Makutojen - tai Itrozin esihistoriaa. Matoro mietti olivatko kaikki Makutat eläneet alunperin täysin samalla tavalla.<br>\n<br>\nSitten tuli useita piirroksia, ensin Makutasta ja sitten tämän raheista. Niissä oli oudointa se, että Itrozilla ei ollut päässään kanohi Cencordia, joka hänen paikallaan kuitenkin oli seinällä. Toa skippasi ne tylysti ja jatkoi penkomistaan.<br>\nSitten hän löysi jotakin kiintoisaa.<br>\nSisäansio nimeltä \"Projekti Nimda\".<br>\n<br>\nMatoro avasi sen nopeasti. Siinä oli ensin kuvia Nimdan sirpaleista sekä hapertunutta tekstiä niiden alla. Siitä ei saanut mitään selvää.<br>\nSitten tuli pitkä tekstipätkä aiheesta \"Tutkimus myyttisitä artekrafteista\". Siitä ei paljastunut juurikaan mitään mielenkiintoista.<br>\n<br>\nSitten tuli tekstiä projektista, jossa pyrittiin luomaan ase joka hyödynsi Nimdan voimaa.<br>\nPaperi oli revitty puolivälistä sivua.<br>\nSeuraavassa paperissa luki vain \"Projekti epäonnistunut\" punaisella.<br>\n<br>\nMatoro siirsi alakansion pöydälle ja kävi taas dokumenttien kimppuun. Henkilökuva Makutasta. Lista luoduista Raheista. Teloitussyy.<br>\n<br>\nMatoro avasi viimeisen ja luki sen. <br>\n\"Teloitettu epäonnistumisessa uskotussa tehtävässä sekä Makutain velvollisuuksien laiminlyönnistä.\"<br>\n<br>\nSitten kansio loppui.<br>\n<br>\nMatoro tuijotti tyhjyyteen hetken. Sitten hän ryhdistäyti ja otti kansion uudestaan käsiinsä. Jokainen tavu olisi luettava kaikkien mahdollisten mainintojen löytämiseksi<br>\n<br>\n<strong>Meri</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/7pmXLjtSEHQ?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/7pmXLjtSEHQ?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTuuli puhalsi ulapalla, nostattaen korkeita aaltoja. Keltamusta skakdi seisoi rauhassa perämies-skakdin vieressä laivan puisella komentosillalla.<br>\n<br>\nGaggulabio seisoi lippulaivansa, <em>Akbsklsdflsfldaxin</em> komentosillalla. Hän oli saanut juuri tiedon siitä että Notfun oli lähtenyt satamasta. Hän oli pistänyt Skakdien koko laivaston, kolme alusta, liikkeelle. Laivat eivät olleet kovin hääppöisä, mutta ne riittäisivät Notfunin piraattilaivan tuhoamiseen. Gaggulabio halusi takaisin sen, mitä Notfun oli tältä anastanut.<br>\n<br>\nKärkimmäinen skakdien puulaivoista oli jo ampumaetäisyydellä Notfunin joukkojen laivasta. Operaatio Kumiankka oli aloitettu.<br>\nJoku skakdi oli kysnyt Gaggulabiolta hetki sitten operaation nimen alkuperää. Sama Skakdi oli nyt ladattu tykkiin.<br>\n<br>\nKumiankkoja satoi Notfunin laivan kannelle. Kapteenimatoran nauroi röhönaurua nähdessään \"vaaralliset\" ammukset.<br>\n<br>\nSitten ne alkoivat räjähdellä. Laivan miehistö juoksi ympäriinsä puolipaniikissa. Sitten alkoi sataa kuulia. Eräs huono-onninen skakdi ammuttiin tykillä purjeeseen.<br>\n<br>\n\"EI EI EI EI EI!\", Notfun huusi täysillä kaivaen pistooliaan. Kaksi laivaa tulittivat hänen alustaan molemmilta sivuilta ja kolmeas kulki takavasemmalla. Hän tiesi niiden kuuluvan Gaggulabiolle joka halusi häneltä vihreää mönjää.<br>\n<br>\n\"Kapteeni! Mitä me teemme!\", Jardirt huusi komentosillalle.<br>\nSilloin Notfun tarttui ruoriin ja alkoi kääntä äsitä täysiympyröitä. Skakdien sotalaivassa jokainen ihmetteli. Notfunin sotalaivassa jokainen ihmetteli.<br>\n<br>\n<em>Yön Timo</em> muutti hitaasti kurssiaan törmäyskurssille yhden laivan kanssa.<br>\n<br>\nSilloin Matoranien suuremman laivan kylki iskeytyi Skakdilaivan keulaan tuhoisin seurauksin. Matelijamaisen miehistön laiva iskeytyi ensin hieman taaksepäin ja sai sitten täyslaidallisen <br>\n<em>Yön Timon</em> tykeisetä. Notfunin laivan keula oli kärsinyt tuhoja mutta mielipuolinen kapteeni jatkoi laivan manoveerusta Gaggulabion lippulaiva <em>Akbsklsdflsfldax</em> pääsi tulitusetäisyydelle, ja huono-onninen kurssiltaan puskettu laiva jäi sekä Skakdien että Notfunin laivojen tulitukseen.<br>\n<br>\n\"Arrr! Tuhotkaa ne liskoörvelit!\", Notfun karjui komentosillalla, ruori toisessa kädessä, rommipullo toisessa. Hän pyöritteli ruoria satunnaisesti eri suuntiin. Joka suunnassa räjähteli kuulien iskeytyessä puisiin kylkiin. Joitakin räjähtäviä kumiankkoja vielä lenteli taivaalla.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":712,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-02-14T18:53:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\nKonguboss heräsi.<br>\n<br>\n\"Olipas jännä uni\"<br>\n<br>\nAamu oli koittanut ja aurinko paistoi. Hän otti kylmiöstään vihreää poreilevaa juotavaa. Se oli erittäin raikasta ja virkistävää. Hän avasi oven ja lähti kävelemään kohti rappusia, jossa hän kompastui ja lensi rappuset alas.<br>\n<br>\n\"WHEEEE HEEEE!\"<br>\n\"Mitä ihmettä sinä riehut?\" ohi kävelevä Toa kysyi.<br>\n<br>\nIlman Toa astui <em>hotellin</em> pääovesta ulos ja lähti kävelemään kohti Lehu-metsää. Taas. <br>\n<br>\n<strong>Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\nHän kiipesi puuhun lepäämään. Ilma Burnak kiipesi samaan puuhun. Toa nukkui ylhäällä. Rahi alkoi nuolemaan Toan naamiota. Hän heräsi.<br>\n<br>\n\"WHEEEE!\"<br>\n<br>\nKonguboss istuutui Burnakin viereen. Hän hyppäsi puusta alas, hidastaen vauhtia Mirulla, mutta Burnak seurasi häntä.<br>\n<br>\n\"Okei\", Konguboss mietiskeli, \"tiedän että et ymmärrä minua, mutta miksi seuraaat?\"<br>\n<br>\nRahi hankasi päätänsä Toan jalkaan. Hän ajatteli, että ei olisi pahitteeksi, jos hän ottaisi Burnakin omakseen. Toa nimesi sen <em>Burnikiksi</em>, joka muistuttaa vähän nimeä <em>Burnak</em>.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":713,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-02-16T19:36:00.000Z","content":"<em>Zyglakien historiikki, tekijänä: Flygel<br>\n<br>\nOlet varmaan kuullut monesti tarinoita petollisista Zyglakeista, jotka seilaavat merirokkojen peittämillä aluksilla, ryöstelevät rannikkokaupunkeja ja tappavat niin Toat, Matoranit kuin monet muutkin olennot räjähtävillä keihäillään ja raa’alla voimallaan. Olet myös voinut kuulla siitä kuinka Suuret olennot kirosivat Zyglakit, vahinkolapsinaan. Aina kaikki ei ole ollut näin. Tämä on katsaus Zyglakien historiaan.<br>\n<br>\nZyglakien tarina alkoi kauan ennen universumin syntymää, kun suuret jumalat, Suuret olennot loivat uusia elämänmuotoja. Heidän epäonnekseen, osasta materiaa muodostui petomaisia Zyglakeja.<br>\nSuuret olennot eivät pitäneet Zyglakien ulkonäöstä ja olemuksesta ja asettivat lajille kirouksen, joka tulisi vaikuttamaan Zyglakeihin koko universumissa. Zyglakit pakenivat Matoranien universumiin, ja alkoivat asuttamaan alueita jonne ehtivät ensin asettua. Kaikki meni hyvin jonkin aikaa, ja Zyglakeista tuli hallitseva merimahti nuoressa universumissa. Zyglakien suuret lippulaivat partioivat hopeisen meren ulapoita ja Zyglakien rantakaupungit loistivat ylväinä rannikoilla. Tämä kaikki kuitenkin loppui kun Suurten olentojen suosima laji, Matoranit asettuivat universumiin.<br>\nEnsitöikseen nämä jumalten lellikit alkoivat vaatimaan monien muiden lajien asuinalueita itselleen, perusteena oli Mata Nuin tahto. Näissä vainoissa Zyglakit menettivät monta dynastiaansa, ja alkoivat asuttamaan universumin kolkkia joissa moni ei tahtonut elää.<br>\n<br>\nTällöin Zyglakit keksivät myös perustaa kaupunkeja veden alle ja rakentaa kelluvia saaria. <br>\nZyglakit alkoivat vaatia alueita itselleen, kun oli kulunut jonkin aikaa ja katkerat Zyglak-sukupolvet halusivat oikaista vääryyden jota Matoranit olivat heitä vastaan tehneet. Matoranit vielä kutsuivat Zyglakeja raheiksi ja säilyttivät joitain kaapattuja Zyglakeita Metru Nuin kaupungin Arkistoissa. <br>\nTämä johti siihen että Zyglakit alkoivat toden teolla vihata Matoraneja, ja perustivat tukikohtia Eteläisille saarille, joilla Matoranien tarujen mukaan ei asunut Raheja älykkäämpiä olentoja. Zyglakit saivat asuttaa saaria melko vapaasti, kunnes Kuuden kuningaskunnan liiga nousi valtaan, tuhoten näitä Zyglakien linnoituksia. Zyglakit regeneroituivat ja alkoivat asumaan merenalaisissa kaupungeissaan, samalla palvoen Skakdien Irnakk-tarusta inspiraatiota saanutta Rhak’elakk hirviöjumalaa, joka Zyglakien tarujen mukaan tulee Demoninsa kanssa maan päälle, syöden valon ja varjon, jolloin jää vain tyhjiö, jota Zyglakit hallitsevat. Hirviöjumalan todenperäisyyttä ei ole koskaan todistettu, ja monet suhtautuvat siihen skeptisesti.</em><br>\n<br>\n<br>\nLoppu Flygelin muistiinpanosta oli revennyt irti, jättäen jälkeensä ikäviä riekaleita pöytälaatikon pohjalle.<br>\n<br>\n<strong>Järvi</strong><br>\n<br>\n<br>\nGlatorianking ja Umbra sekä Qewa olivat valkoisessa, luista tehdyssä häkissä veden alla, Zyglakien eräässä kodassa. Häkki oli pyöreähkö ja todella ahdas, jolloin Gekko ei voinut edes istua suorassa. Kodan lattialla oli rikkoutuneita Kanohi-naamioita ja erilaisia osia jotka olivat joskus kauan sitten kuuluneet Matoraneille tai Ortoneille. Zyglakit olivat vanginneet kolmikon muutamia tunteja aiemmin, vieneet heidän aseensa ja happilaitteensa ja jättäneet heidät ilman naamioita tänne häkkiin kuolemaan. Zyglak-joukko oli uhannut uhrata heidät hirviöjumalalleen, Rhak’elakkille tulevien päivien seremonioiden aikana. <br>\n<br>\nUmbra mietti kuumeisesti mitä tekisi tässä tilanteessa. Tykki oli nyt Glatoriankingin oudon kaksosen ja hullun Zyglak-tiedemies Flygelin käsissä. Kaksikko olisi vaarallinen yhdessä toimiessaan, mutta Umbra oli saanut kuulla kaksikon vanginneilta Zyglakeilta että nämä eivät tienneet mitään tykistä. Se että muut kuin Flygel eivät tykistä tiedä, voisi tulla Umbralle ja Glatoriankingille arvokkaaksi tiedoksi ja he voisivat käyttää sitä Flygeliä vastaan. Nyt kuitenkin piti keskittyä siihen miten päästä pois täältä vankilasta. <br>\n<br>\nUmbra kokeili ties kuinka monetta kertaa voimiaan. Hän keskitti kaiken energiansa ruumiinsa violetin muuttamiseksi kellertäväksi. Umbran ruumis alkoi hohtaa kellertävää valoa kun isohko Matoran otti yhteyden muinaisiin elementaalivoimiinsa. Laittaen silmät kiinni ja istahtaen lootusasentoon, Umbra heilautti etusormellaan kohti rautalukkoa. <br>\nGlatorianking katseli kuinka Umbra koetti ottaa yhteyden elementaalivoimiinsa. Umbra mutisi jotain itsekseen, koettaen samalla tehdä outoja liikkeitä sormellaan. Etusormi liikkui ilmassa, tehden kryptisiä kuvioita veteen. <br>\n<br>\n”Mitä oikein yrität?” Glatorianking kysyi, kun Umbra loi veteen äärettömän lukua. Tämän jälkeen Umbra heilautti kätensä kohti lukkoa.<br>\n<br>\n”Yritän ottaa yhteyden elementaalivoimiini, mutta se on todella vaikeaa ilman Kanohi-naamiota. Olen tulossa heikoksi ilman Pakariani”, Umbra kertoi. ”Toivon todella etten vaivu koomaan naamion puuttumisen takia”, Umbra kertoi. <br>\n<br>\n”Älä vaivu pessimismiin, ystävä”, Glatorianking sanoi, lyöden nyrkillä rautalukkoa. Mitään ei tapahtunut. <br>\n<br>\nGekko alkoi hakata lukkoa toden teolla, mutta se ei tehnyt paljoa eroa mihinkään.<br>\n<br>\n”Nazorakien tekemiä lukkoja”, Glatorianking sanoi. ”Näitä on perin vaikea murtaa tai tiirikoida”, hän kertoi murheellisena.<br>\n<br>\nKoko vangitsemisaikansa ajan, Fikou Qewa oli kerännyt verkkoihinsa vapaana olevia ilmakuplia, joita oli ympäri häkkiä ja pyydystänyt kodassa olevia ilmataskuja verkkoihinsa. Hämähäkki piti yllä kolmikon happivarantoja pyytämällä lisää ilmaa seiteillään kalterien välistä.<br>\n”Olet hyvä lemmikki”, Umbra sanoi Qewalle, joka lassosi juuri uutta ilmakuplaa kodan seinältä. Lasso osui keppiin, joka kaatui kolisten lattialle. <br>\nIdea alkoi hahmottua Umbran aivoissa, kun hän tajusi jotain. Hän voisi kyllä lainata Qewan selässä olevaa Kanohi-naamiota ja saada voimansa käyttöönsä, mutta hän tajusi paremman idean vapautumiseen. <br>\n<br>\n”Qewa, lassoa tuo seinällä oleva keihäs!” Umbra huusi, ilmakuplien lentäessä hänen suustaan, kun hän puhui. Glatorianking koetti vetää luukaltereita irti paikoiltaan, mutta huomasi nopeasti että ne olivat liian vahvaa materiaalia. Näissä luissa oli myös jotain tuttua. <br>\n<br>\n”Umbra, tiedätkö mitä luuta nämä kalterit on?” Gekko kysyi ohimennen.<br>\n<br>\n”En, miten niin?” Umbra kysyi, katsellen samalla kuinka Qewa ampui seittiä päin keihästä. Ensimmäinen meni ohi, toinen osui Matoranin raatoon ja katkesi, mutta kolmas kerta onnistui. Vihreä seitti osui Zyglakien räjähtävän keihään varteen, jolloin Umbra ja Qewa alkoivat vetää sitä kohti häkkiä.<br>\n”Nämä luut muistuttavat erehdyttävästi Matoranien ja Ortonien luita”, Glatorianking sanoi. Yhdestä luusta saattoi erottaa muutamia lihastenriekaleita, ja monissa luissa oli teräaseiden ja hampaiden jättämiä uurteita. <br>\n<br>\n”Zyglakeilla tosiaan on karmaiseva tyylitaju”, Glatorianking puheli itsekseen, kun Umbra ja Qewa saivat kiskottua keihään lähelle häkkiä.<br>\n<br>\n”Nyt pitää saada vain tuo kärki osumaan häkkiin”, Umbra sanoi, ottaen Qewan selässä olevan Pakarin. Vaikka Rahi rimpuilikin ja pani vastaan naamion lainaamista, Umbra asetteli hopeisen naamion päähänsä, saaden voimansa käyttöönsä. Nopeasti hän otti yhteyden painovoimaan ja muutti keihään painovoimaa sitten että keihään kärki olisi raskaampi kuin muu keihäs. Heilauttaen sormeaan, Umbra sai keihään nousemaan ylös vaakatasossa. Hän liikutteli keihästä kohti häkkiä, muuttaen keihään painovoimaa äkisti, jolloin keihäs iskeytyi voimalla häkin kattoon. <br>\nKRAPUUUM! ääni kuului kun keihään kärki räjähti, särkien häkin katon. Luupölyä levisi veteen ja kolmikko paiskautui häkin ovenpuoleiseen seinään.<br>\n<br>\n”Aika lähteä täältä”, Umbra sanoi, alkaen uimaa Qewan keräämien happikuplien vapautuessa ympäröivään veteen. ”Ai niin”, Umbra sanoi, ”Tässä Qewa”, hän lisäsi, asetellen naamion Fikoun selkään.<br>\n<br>\nKolmikko lähti etsimään piilotettuja aseitaan ja naamioitaan Zyglakien linnoituksen sokkeloista.<br>\n<br>\n<strong>Järvi, Flygelin mökki</strong><br>\n<br>\nFlygel oli vienyt tämän oudon muukalaisen kotiinsa katsomaan ulottuvuusporttitykkiä, koska ajatteli tämän voivan korjata tykin. Flygel oli saanut sen kuvan muukalaisesta, että kaikki ei ollut aivan kohdillaan olennon mielessä. Flygel aisti pahan tahdon ja suuren voiman ison soturin olemuksesta ja aisti kuinka jättiläismäistä Zyglakia muistuttava olento tutki koko ajan hänen hullua mieltään, joka oli täynnä sokkeloita ja labyrintteja. <br>\n<br>\nFlygelin epäilykset olennon olomuotoa kohtaan nousivat entisestään, kun jättiläinen vastaili Flygelin kysymyksiin ennen kuin hän oli edes kysynyt niitä, ja kuinka jättiläinen tutki innokkaasti tykkiä, painellen sitä tietämättömänä. <br>\n<br>\n\"Ehkä on parempi että minä pidän tykkiä\", Flygel sanoi, kun köriläs loi ulottuvuusportin lattialle. Flygel painoi tykin nappia ja portti sulkeutui. <br>\n<br>\n\"Pidäkin se tallessa, veljeni ei saa saada tykkiä\", olento örisi. <br>\n<br>\n\"Veli, oliko se valkoinen tämän olennon veli?\" Flygel mietti itsekseen, kun olento mulkoili häntä uhkaavasti. Penkki jolla köriläs istui oli alkanut rutistua kasaan, sillä eiväthän Ortonien luut nyt kaikkea kestä, karzahnin nimeen!<br>\n<br>\n\"Kyllä, veljeni Glatorianking haluaa tämän tykkisi päästäkseen omaan maailmaansa\", punainen köriläs murahti vastaukseksi kysymykseen jota ei oltu edes esitetty vielä. \"Ajatusten luenta on hieno voima, tiesitkös?\"<br>\n<br>\nFlygeliä karmi tämä hänen uusi liittolaisensa, mutta tuon oudon painovoimatyypin ja valkoisen soturin voittaminen vaatisi kaiken avun. <br>\n<br>\nFlygel jäi kaksin punaisen jättiläisen kanssa tutkimaan tykkiä ja keskustelemaan jatkosta...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":714,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-02-16T22:48:00.000Z","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Kyllä niin aivan, G on tässä vähintäänkin yhtä paljon kirjoittajana kuin minä.</dd></dl>\n<strong>Admin-siiven kokoushuone</strong><br>\n<br>\nMake sulki oven perässään, ja ja kääntyi voitokkaana kohti huoneen klaanilaisia. Nyrkissään hänellä oli Nimdan siru.<br>\n”Tilauksenne” hän hymähti ojentaessaan pienen metalliesineen Tawalle.<br>\n”Kiitos” keltainen Toa vastasi, ja kääntyi kohti parasiitin riivaamaa Snowmania. ”Viimeksi kun Snowie koski tätä sirua, hän sai yhteyden Visokkiin. Miten tällä kertaa?”<br>\n<br>\nHän nosti Snowmanin kättä, ja asetti sirun sen keskelle. Tawa puristi lumiukon käden nyrkkiin. Kaikki huoneessa katsoivat keskittyneinä sairasvuoteella makaavaa klaanilaista ja odottivat.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/9-jGrL7U09Y" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/9-jGrL7U09Y</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSnowmanin kasvojen tekohymy hyytyi hieman. Lumiukon sisällä olevan hahmon äänensävy kuitenkin pysyi samana. Snowmanin ja parasiitin äänen epäpyhä yhteensulautuma nauroi ivallisesti.<br>\n\"Hihii. Vai niin. Mitä luulette saavuttavanne?\"<br>\n<br>\nTawa ei vastannut loiselle. Muut huoneessa olijat tuntuivat ottavan tämän ikään kuin käskynä olla hiljaa. Snowmanin pää kääntyi klaanilaisesta toiseen löysin liikkein, mutta kaikki tuntuivat välttävän katsekontaktia.<br>\n\"Hämähäkki pääsi tänne aiemmin juuri ja juuri\", loinen sanoi. \"Ja se pieni pää melkein käristyi sisältäpäin siinä kontaktissa. Miksi se pystyisi parempaan ny-\"<br>\nLoisen puhe keskeytyi. Snowmanin kasvot menivät täysin tunteettomaksi.<br>\nSame osoitti lumiukon kättä sormellaan. Muut kääntyivät katsomaan. Kämmen puristi Nimdaa tiukasti ja voimakkaasti. Siru hohti sinistä, aavemaista valoa. Vähitellen valo alkoi toistua myös lumiukon silmissä.<br>\n<br>\n\"...hei, tyypit?\" Snowmanin ääni ehti sanoa, kunnes toinen ääni peitti sen alleen. Snowmanin suulla huudettiin, mutta huutaja oli parasiitti. Se karjui petomaisesti usealla äänellä, mikä sai monet huoneessaolijat peittämään korvansa ja etenkin puolirahi Make näytti erityisen ahdistuneelta. Oli kuin hän olisi kuullut jotain, mitä muut eivät. Epäinhimillistä, sielua riipivää karjumista kesti aivan liian pitkään. Karjunnan alta kuului häiritsevää rikkinäistä radiota muistuttavaa kohinaa, joka pureutui hiljattain Tawan ja moderaattorien päihin.<br>\n<br>\nPian huuto lakkasi, mutta riipivä kohina jäi häiritsemään kaikkien huoneessaolevien ajatuksia. Yhä pöydällä makaava Snowman räpytteli nyt silmiään ja tiiraili ympäristöänsä. Lumiukko ei näyttänyt tietävän, missä oli, mutta Toan vilpittömästä katseesta kuitenkin näki, että hän oli paikalla. Hän ei ollut enää joku muu.<br>\nTawa katsoi lumiukon kasvoja helpottuneena, mutta helpotuksessa oli pieni ripe epäröintiä. Admin lähestyi vuodetta hitaasti.<br>\n”Snowie?”<br>\nLumiukko katseli ympärilleen, huomaten olevansa tuttujen kasvojen ympäröimä.<br>\n”Kaverit? Mitä... Mitä tapahtuu?”<br>\n”Yritämme selvittää, mitä pääsi sisällä tapahtuu” Kepe vastasi virnistäen. ”Vaikka minusta moinen tutkimus olisi pitänyt aloittaa jo vuosia sitten.”<br>\nLumiukko hymyili takaisin. ”Sinä tiedät, mitä minä sinun mielipitäistäsi ajattelen.”<br>\n”Rationaalisia ja tieteellisen näkökulman antavia?”<br>\n”Uskottele sinä vain itsellesi noin.”<br>\n”...”<br>\n”...”<br>\n<br>\nKupe tarttui Snowien kädestä, ja katsoi tämän ranteeseen kiinnitetyn piippaavan laitteen mittareita.<br>\n”En millään tahtoisi keskeyttää rakentavaa juttutuokiotanne..” lääkintätoa aloitti ”...mutta tämä ei oikein lupaa hyvää.”<br>\n<br>\nKepe ja Snowman kääntyivät katsomaan. Kupe käänsi elintoimintoja skannaavan koneen näyttöä hieman. Snowmanin ruumiinlämpö oli vaarallisen korkealla ja elintoiminnot poukkoilivat hallitsemattomasti.<br>\nLumiukko nielaisi hiljaa. \"Ööööh. En ole mikään ekspertti näissä. Voisitteko...selittää?\"<br>\n<br>\nKupe pudisti päätään. Hän nosti kättään varovaisesti ja osoitti sormellaan Snowien käden suuntaan. Kaikki kääntyivät katsomaan.<br>\nSnowmanin nyrkki oli puristunut yhä tiukemmin sokaisevan sinisenä hohtavan Nimda-sirun ympärille. Käsi tärisi halllitsemattomasti, vaikka Snowman oli muuten täysin rauhallinen.<br>\n\"Ööööh.\"<br>\n<br>\nSitten tapahtui jotain muutakin. Sänkyyn kiinnitetyn näytön lukemat välkkyivät hetken, ja alkoivat sitten järjestäytyä uudelleen. Kupe, hoitajamatoran ja Kepe syöksähtivät varmistamaan johtojen liitoksia, mutta missään ei tuntunut olevan vikaa. Kupe kääntyi Snowien puoleen, joka vaikutti holtitonta kättään lukuun ottamatta aivan normaalilta.<br>\n”Mitä tapahtuu?” Make ihmetteli hieman hätääntynyt ilme kasvoillaan. ”Onko kaikki okei?”<br>\n<br>\nJuuri kun Kupe oli vastaamassa, monitori rauhoittui. Lukemat palasivat mittaamaan lumiukon elintoimintoja, kaikki paitsi yksi.<br>\n”A-aivotoimintoja mittaava käyrä...” hoitajamatoran aloitti. ”Miksi se... pysähtyi?”<br>\n\"Hehe\", rehellisyyden nimissä erittäin huolestunut Kepe kuiskasi katsoen Snowieta silmiin. \"Minä en ainakaan huomaa mitään ero-\"<br>\nKepen puhe keskeytyi, kun Samen valkoinen käsi peitti hänen virnuilevan suunsa. Kaikki tuijottivat mittareita ja havaitsivat kauhukseen Snowien ruumiin kaikkien elintoimintojen hidastuvan. Aivotoimintokäyrä oli jo täysin pimeänä.<br>\n<br>\n\"Snowman\", Kupe sanoi katsoen elintoimintomittaria huolissaan.<br>\n\"Niin?\", vielä typertyneenä hymyilevä lumiukko kysyi.<br>\n\"Olethan tosi rauhassa juuri nyt?\"<br>\n\"...ainakin yritän.\"<br>\n\"Okei, tosi hyvä että olet rauhassa. Tämä seuraava lause on nimittäin vähän pelottava.\"<br>\n\"Antaa palaa.\"<br>\n\"Sinun elintoimintosi ovat pysähtymässä.\"<br>\n<br>\nSnowmanin hymy hyytyi lopullisesti. Hän sanoi \"apua\", mutta niin hiljaa, että se oli vain luettavissa lumiukon huulilta.<br>\n<br>\n\"Mutta...\" Tawa aloitti. \"Miksi Visokki ei tee mitään?\"<br>\n<br>\n\"Ehkä hän ei pysty\", Snowman sanoi. Kaikki kuitenkin huomasivat, että nyt suusta tulevat sanat eivät olleet lumiukon omia. Lohduttomien äänten kuoro puhui jälleen.<br>\n\"Hi hi. Ehkä täällä ei ole tarpeeksi tilaa. Hyvä yritys, hämähäkki.\"<br>\n<br>\nSnowman räpytteli silmiään. Hän avasi suunsa puhuakseen taas, mutta nyt kuului vain hänen oma äänensä.<br>\n\"Aaaah! Kuka tuo oli? Puhuinko minä juuri?\"<br>\n<br>\nSitten yhdessä silmänräpäyksessä lumiukon ilme muuttui jälleen tyhjäksi ja ääni vaihtui.<br>\n\"Hiii. En olekaan kokeillut näitä osia hänen päästään aiemmin. Saisinkohan sydämen pysäytettyä jostain kokonaan...\"<br>\nRuumiin ohjaus vaihtui välittömästi takaisin Snowmaniksi. Hän ei vaikuttanut kovin iloiselta sanomastaan ja kuulemastaan.<br>\n<br>\nKupe nielaisi. Hän nyökkäsi lääkintämatoranille ja osoitti laukkua, jossa leikkaustarvikkeet olisivat.<br>\n\"Same ja Make! Voisitteko pidellä Snowmania paikallaan?\"<br>\nModeraattorit tarttuivat tuumasta toimeen äärimmäisen epävarmoina, kun Kupe ja lääkintämatoran valmistelivat leikkausvälineitä.<br>\n<br>\nLoisen ääni hihitti jostain Snowmanin sisältä. Lumiukko itse näytti poikkeuksellisen ahdistuneelta. Lääkintäskannerin hiljenevä piippaus ei auttanut tilannetta yhtään.<br>\n<br>\n\"Naiset ja herrat\", loinen sanoi lumiukosta, \"tänään teemme tieteelliseen kokeen: Voikohan pelkoon kuolla?\"<br>\n<br>\nTawa ja Kepe jäivät ainoina tuijottamaan lääkintäskannerin ruutua.<br>\n\"Onkohan tämä ihan turvallista?\" Kepe kysyi epäröivänä katsellen leikkausoperaation valmistelua. \"Parasiitti on kuitenkin vielä täysin kunnossa, entä jos se-\"<br>\nKepe vaiennettiin tänään jo toista kertaa. Tällä kertaa käsi kuului Tawalle. \"Mmmph rmmmgh?\"<br>\nTawa katsoi tarkkaan lääkintäskannerin ruutua. Hän ei ymmärtänyt näkemäänsä aluksi, mutta sitten se valkeni.<br>\n<br>\nNäytölle muodostui sanoja.<br>\n<br>\nÄlkää.<br>\n<br>\nLeikatko.<br>\n<br>\nParasiitti.<br>\n<br>\nVahva.<br>\n<br>\n”Kaverit? Miksi te hiljenitte?” Snowman oli hämillään, ja huolestuneen näköinen. Sanat jatkoivat ilmestymistään monitorin ruudulle.<br>\n<br>\nSnowman.<br>\n<br>\nKuolee.<br>\n<br>\n”Heeeei. Mitä tapahtuu?”<br>\n<br>\nSame lois Snowmaniin tylyn katseen, ja lumiukko tajusi vaieta.<br>\n”Visokki?” Tawa kysyi hiljaa, pitäen katseensa monitorissa.<br>\n<br>\nMinä.<br>\n<br>\nOma.<br>\n<br>\nElegantti.<br>\n<br>\nItseni.<br>\n<br>\n”Jos emme voi leikata parasiittia isti Snowmanista, niin mitä voimme tehdä?”<br>\n<br>\nVoisitte.<br>\n<br>\nKuunnella.<br>\n<br>\nKohinaa.<br>\n<br>\nKlaanilaiset katsoivat toisiaan yllättyneinä, eivätkä oikein tienneet, mitä tehdä. Kaikki koettivat olla hiljaa, ja kuunnella, mutta parasiitti piti huolen, ettei se ollut helppoa.<br>\n”Hih. Tein juuri kiintoisan havainnon. Ilmeisesti pelkojen syntymiseen vaadittavia ärsykkeitä voi muovata melko vapaasti.”<br>\n<br>\nKuunnelkaa.<br>\n<br>\nKohinaa.<br>\n<br>\n”Mutta mitä tapahtuu” parasiitti jatkoi ”jos niitä ärsykkeitä keksii lisää. Ja lisää. Ja lisää.”<br>\n<br>\nKohina.<br>\n<br>\nSame sulki silmänsä ja mielensä, koettaen keskittyä aivoissaan kuuluvaan taustameluun. Visokki yritti ottaa heihin yhteyttä, ja parasiitti teki parhaansa estääkseen sen.<br>\n<br>\nSnowmanin hengitys kiihtyi, ja kuulosti kaikin puolin ahdistuneemmalta. Lisäksi hänen katseessaan tapahtui jotain. Asteittan, mutta selkeästi lumiukon silmissä näkyi kauhu.<br>\n”Snowman?” Kepe kiinnitti huomionsa vuoteella makaavassa klaanilaisessa tapahtuviin muutoksiin.<br>\n”Same! Make!” Tawa korotti ääntään huomattavasti. ”Tiukentakaa otteitanne.”<br>\n”Mitä te... Mitä täällä tapahtuu? Miksi-” Snowmanin ääni säröili hieman hänen katseensa harhaillessa ympäri huonetta äkkinäisin liikkein.<br>\n”Hän on menossa paniikinomaiseen tilaan” Kupe ilmoitti kohotettuaan katseensa mittareista. ”Parasiitti ei pelleile. Hän näyttää pelkäävän... kaikkea.”<br>\n<br>\nParasiitti aloitti naurunsa. Se ei kuitenkaan jäänyt vaimeaksi hihittelyksi, vaan siihen tuli lisää ääniä mukaan. Ei kestänyt kauaa, kun hohottamassa oli jo kokonainen kuoro ääniä, jotka eivät kaikessa monipuolisuudessaan kuulostaneet siltä, kuin olisivat voineet lähteä samasta eliöstä. Make ja Same painoivat tosissaan vastaan Snowmanin aloittaessa hätäisen rimpuilun, vaikka Mahrikingin kasvoista näki, että äänet aiheuttivatkin hänessä pahoinvointia. Hoitajamatoran kääntyi selin sairasvuoteeseen ja peitti korvansa koettaen sulkea naurun päänsä ulkopuolelle. Kupe tuijotti silmä kovana näyttöä, ytittäen saada tilanteeseen jotain järkeä.<br>\n<br>\n”Tawa!” Same huusi nauravan kuoron yli. ”Sulje mielesi, meillä on jo yhteys Visokkiin! Se on heikko, mutta on kumminkin.”<br>\nSähkön Toa noudatti vinkkiä parhaansa mukaan. Hän yritti olla keskittymättä nauruun, olla keskittymättä holtittomasti rimpuilevaan klaanilaiseen, tai hiljaa nyyhkyttävään matoraniin. Hän sulki silmänsä, ja painoi päänsä alas. Ja kuuli yhä demonisen kuoron, kuuli hädässä olevat klaanilaiset.<br>\n<br>\nTawa istuutui lattialle, ja laittoi jalkansa ristiin. <em>Visokki, nyt olisi hyvä hetki</em>, hän sanoi mielessään. <em>Olet hyvä tässä. Klaanin paras. Nyt, tee taikasi, ja sano minulle jotain.</em><br>\n<br>\nKohina oli silti liian vaimeaa verrattuna huoneen muihin ääniin. Parasiitti lopetti naurunsa hetkeksi, vain aloittaakseen puheensa.<br>\n”Tämähän paljastui oikeaksi pelkuriksi. Ei minun tarvinnut kuin vain vähän nostaa muutamia tunteita pintaan, ja heti tämä meni aivan hysteeriseksi. Miten käykään vihan kanssa?”<br>\n”Huono kohde” Kepe vastasi ”Snowie ei ole niinkään kova ärsyyntymään kuin ärsyttämään. En edes muista, milloin olisin nähnyt hänet oikeasti vihaisena.”<br>\n”Hih. Kuulehan tiedemies. Sinun lienee parasta pysytellä koneiden parissa jatkossakin, mielen toiminnasta et ymmärrä pätkääkään. Kiltit ja rauhalliset, heitä vasta täytyykin varoa. Mutta ei sinua voi syyttääkään, tiedemies. Eihän sinulla ole kunnollista kontaktia muihin, käytät kaiken aikasi yksin pimeydessä, koneiden parissa.”<br>\n<br>\nSitten parasiitti vaihtoi taas omaan 'naurava piinallinen kuoro' -repertuaariinsa, ja jätti Kepen tuijottamaan melko mitäänsanomattomana takaisin. Kupen oli pakko kääntyä hoitajamatoranin puoleen, jottei tämä olisi täysin vaipunut epätoivoon. Kaoottisessa tilanteessa moderaattorit saattoivat vain keskittyä rimpuilevan Snowmanin pitämiseen vuoteessa.<br>\n<br>\nTawa istuutuii huoneen keskelle ja risti jalkansa, koettaen keskittyä telepaattiseen yhteyteen vanhan ystävänsä kanssa. <em>Visokki. Kerää voimasi. Olen kuulolla.</em><br>\n<br>\n”Kas kas kas” parasiitti puheli. ”Hänellä on kyllä kärsivällisyyttä, myönnetään. Tai ehkä vain vertaan sitä hänen urheuteensa, joka loppui huomattavasti nopeammin kesken.”<br>\n<br>\nKupe vilkaisi olkansa yli lumiukon elintoimintoja kuvaavia mittareita. Hän ei pitänyt näkemästään.<br>\n”Tyypit... Snowien ruumiinlämpö huolettaa minua. Se kohoaa. Nopeasti.”<br>\n<br>\nTawa koetti olla välittämättä kaikesta ympärillään. Keskittyä vain kohinaan. Keskittyä vain yhteyteen.<br>\n<br>\n<em>Tawa.</em><br>\n<em>Visokki?</em><br>\n<em>Mata Nuin kiitos, luulin ettei tämä ikinä onnistuisi. Nyt, kuuntele tarkkaan. Saatan tietää, miten saamme Avden parasiitin pois Snowmanin ruumiista.</em><br>\nTawa nielaisi.<br>\n<em>Antaa kuulua.</em><br>\nSnowman rimpuili moderaattorien otteessa, mutta silti Make ja Same näyttivät keskittyvän sisimpäänsä mahdollisimman hyvin. Kepekin näytti keskittyneemmältä kuin aikoihin.<br>\n<em>Se ei kuule meitä nyt</em>, Visokin ääni sanoi. <em>Siksi tarvitsin tämän yhteyden. Tähän asti se on kuunnellut teitä. Se lukee teitä ja käyttää reaktioitanne hyväksi.<br>\nMutta tämä yhteys on sitten turvallinen?</em> Same ajatteli.<br>\n<em>On. Olen tarkkaillut sitä. Ja en usko sen edes yrittävän tappaa Snowmania.</em><br>\n<br>\n<em>...mitä tarkoitat?</em> Tawa pohti.<br>\n<br>\n<em>Miettikääpäs. Miksi tuo otus haluaisi tappaa Snowmanin? Mikä taktinen hyöty siitä olisi Allianssille ja Avdelle?</em><br>\n<br>\n<em>Tuossa on järkeä</em>, Tawa pohti. Jostain kaukaa kuitenkin kaikui yksi Kepen ajatuksista, joka oli harvinaisen pysäyttävä:<br>\n<em>Entä jos...se on vain sen mielestä kivaa?</em><br>\n<br>\nKaikki katsoivat hetken Snowmania, jonka sisällä hihitti jokin.<br>\n<em>Niin</em>, Visokki ajatteli. <em>En ole ollenkaan varma tästä, mutta jotain on tehtävä! Tawa, luulen, että Snowman ei ole sen oikea kohde.</em><br>\n<br>\nTawa pysähtyi hetkeksi pohtimaan. <em>Se...haluaako se minut?</em><br>\n<br>\nVisokki oli hiljaa hetken. <em>En tiedä. Siinä olisi järkeä. Välillä kuulen, kuinka Avde ja Se puhuvat. Ne...ne haluavat 'syödä valkoisen kuningattaren'.</em><br>\n<br>\nTawa ja moderaattorit katselivat toisiaan epäroivinä.<br>\n<em>Me olemme siis siirtämässä sitä minuun. Nättiä.</em><br>\n<br>\n<em>Täytyy edes yrittää,</em> Visokki sanoi, <em>mutta olkaa valmiina. Se vaihtaa kohdetta heti kun sinä...avaudut.</em><br>\n<br>\n<em>...?</em><br>\n<br>\n<em>Se pääsi Snowien sisään, kun Snowie nukkui</em>, Visokki sanoi. <em>Mielen täytyy olla avoin. Pahaa-aavistamaton. Sinun pitää näyttää pelokkaalta ja anovalta.</em><br>\nTawa nyökkäsi ja katsoi muita ajatusyhteydessä olevia. He näyttivät ymmärtäneen asian täysin.<br>\n<br>\n<em>Olkaa valmiina</em>, Visokki viesti. <em>Huomaatte kyllä, jos se on tulossa ulos. Mutta teidän pitää olla tosi nopeita.</em><br>\n<br>\n<em>Entä jos emme ole?</em>, Kepe kysyi, ja sai vastauksensa kirjaimellisesti ajatuksen nopeudella: <em>Sitten se saa Tawan.</em><br>\n<br>\n<em>Hyvä on</em>, Tawa sanoi. <em>Ei tässä muutakaan voi. Kaikki, olkaa valmiina nappaamaan se heti kun Visokki antaa merkin.</em><br>\n<br>\nVisokki puhui taas, mutta hämähäkin ääni oli nyt suorastaan epävarma. <em>Anteeksi, Tawa, mutta se ei toimi. Heti kun parasiitin ote Snowmanista ja Nimdasta herpaantuu, en voi puhua teille enää.</em><br>\n<br>\nKepe ei pitänyt kuulemastaan. <em>Eli...nappaamme sen fiilispohjalla? Ehhhh.</em><br>\n<br>\nTawa kurtisti kulmiaan. <em>Visokki. Ennen kuin katoat lopullisesti, kerro edes missä olet.</em><br>\n<br>\n<em>En voi. Anteeksi.</em><br>\n<br>\n<em>Miksi et? Pyydän, kerro!</em><br>\n<br>\nVisokki tuntui väistävän kysymystä. Hän sanoi vielä vain jotain pientä:<br>\n<em>Napatkaa se.</em><br>\n<br>\nKohina kaikkien mielissä vaimeni. Nyt oli jäljellä enää vain epätoivoisesti rimpuileva Snowman, parasiitin riipivä nauru ja seinäkellon jätättävä ääni.<br>\nTawa nielaisi. Hänen täytyisi olla uskottava. Hänen täytyisi näyttää oikeasti pelokkaalta.<br>\nKlaanin pääadmin sulki silmänsä ja keskittyi. Hän kulki ajatuksissaan jonnekin kauas menneisyyteen ja kaivoi esiin sanoja, jotka hän luuli jo unohtaneensa.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\"><strong>Sinä olet turha.<br>\nSinä olet hyödytön.<br>\nSinä olet tyhjä.<br>\n<br>\nMinä voin tehdä sinusta täyden.</strong></span><br>\n<br>\nKylmä hiki nousi pintaan. Jotkin asiat oli tarkoitettu unohdettaviksi. Niiden kaivaminen esiin toi myös ylös tuntemuksia, jotka oli haudattu jonnekin syvälle.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\"><strong>Et voi tuhota minua. Minä olen itse tuho.<br>\nSinä? Et mitään.</strong></span><br>\n<br>\nTawa avasi silmänsä ja katsoi Snowmania silmiin. Klaanin pääadminin kasvoilla oli jotain, jota kukaan ei ollut nähnyt niillä koskaan aikaisemmin. Se oli pelkoa.<br>\n\"Pyydän. Jätä hänet rauhaan. Ota...ota minut.\"<br>\n<br>\nSnowmanin kasvot vääntyivät virneeseen, jossa oli jotain tyhjää. Loinen katsoi sähkön Toan kasvoja.<br>\n\"Kyllä, neiti\", se sanoi, pitäen tyhjän katseensa Tawassa. \"Sinä olet parempi, neiti. Sinut haluamme, neiti.\"<br>\n<br>\nSitten Snowmanin pää retkahti veltosti taaksepäin, ja oli aivan hiljaista. Tawa, Same, Make, Kupe, hoitajamatoran ja Kepe tuijottivat kaikki ääneti vuoteella makaavaa hahmoa.<br>\n<br>\nYllättäen lumiukko aloitti hillittömän vapisemisen. Moderaattorikaksikko syöksyi äkkiä paikoilleen pitelemään valkoista hahmoa aloillaan, kun Snowien heiluminen muuttui täysin hysteeriseksi, ja hän alkoi yskiä ja kakoa. Muutkin vuoteen vierellä auttoivat lumiukon paikallaan pitämisessä, ja elintoimintoja tarkkailevat monitorit heittäytyivät aivan villeiksi.<br>\n<br>\nÄkkiseltään se kuitenkin loppui. Snowie jähmettyi paikalleen merkilliseen asentoon, rintakehä eteenpäin työntyneenä. Klaanilaiset irrottivat otteensa hänestä.<br>\n<br>\nLumiukon vartalo nyki muutaman kerran luonnottoman oloisesti, ja valkoisen rintakehän läpi työntyi jotain mustaa.<br>\n<br>\nJa mustaa se oli. Lumiukon elastisesta rintakehästä ulos tiensä raapiva olento oli musta kuin pimeys tähtien välissä. Se liikkui letkeästi kuin ilman luiden tai ulkoisen tukirangan tuomaa rajoitetta. Kun tarpeeksi sen mustasta ruumiista oli tullut ulos Snowmanin kehosta, se avasi kaksi verestävän punaista silmää, jotka sijaitsivat pikimustan pään vastakkaisilla puolilla. Ne katselivat ympärillä olevia klaanilaisia liikkuen kuopissaan villisti.<br>\nPian olennon koko pää tuli ulos. Paksu kaula työnsi sen pientä ja pyöreää päätä ulos lumiukon rintakehästä. Keskellä päätä olennon silmien välissä ulkoni terävä nokka, joka napsahteli saksimaisesti auki ja kiinni. Pitkä, pieniä punaisia silmiä täynnä oleva kieli höllyi nokan sisällä.<br>\n<br>\nKlaanilaiset katsoivat vähitellen ulos tunkeutuvaa olentoa epäuskoisina ja hieman kauhuissaan. Kukaan ei tiennyt tarkalleen, miksi olentoa olisi pitänyt kutsua. Kaikille tuli mieleen yksi äärimmäisen sopiva sana, mutta sen käyttäminen olisi liian absurdia.<br>\nOlento nousi Snowmanin rintakehään kaivamastaan kuopasta kokonaan. Pyöreän pään alla oli isompi pyöreä vartalo, jossa oli terävä pyrstö. Olentoa kannattelivat pitkät ja laihat jalat, jotka olivat vielä osittain Snowmanin sisällä. Olento käänteli nyt pyöreää ja terävänokkaista päätään ympäri luonnottomasti, tarkkaillen ympäröiviä klaanilaisia.<br>\n<br>\nLääkintämatoran oli kohdannut tänään jo monenlaisia asioita. Pelottavuudessaan ja absurdiudessaan tämä kuitenkin ylitti kaiken.<br>\n\"Mi-mi-mi-mik...\" matoran aloitti. Hänet kuitenkin keskeytettiin.<br>\nMusta ja groteski loinen avasi terävän nokkansa ja puhui kirkkaalla ja pirullisella äänellään. Ääni sai huoneen lasiesineet resonoimaan voimakkaasti.<br>\n\"Mi-mi-mikä se oooooon\", hirviö kirkui pilkallisesti. Sitten sen ruumiissa avautui jotain.<br>\n<br>\nOlento paljasti siipensä. Se avasi ne täyteen mittaansa. Siivet olivat hyvin lintumaiset, mutta niiden molempien sisällä oli kolme verenpunaista silmää, jotka tarkkailivat ympäristöä nykien. Siipien kärjissä oli myös vähän sinistä hohtoa. Se oli ainoa kohta hirviön ruumiissa, joka ei ollut musta tai punainen.<br>\n<br>\nYönmusta olento kääntyi kohti Tawaa ja räpytteli siipiään kuin valmistautuen lentoon. Se nauroi.<br>\nInfernaalisen närhen nauru täytti koko huoneen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":715,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-17T12:37:00.000Z","content":"<strong>Eteläinen saari, Matoran-linnoitus</strong><br>\n<br>\nMatoro istui hämärässä huoneessa tutkien vanhoja papereita. Lamppu sädehti pödälle himmeää valoa. Pienestä ikkunasta, joka oli ulkomuodoltaan lähempänä ampuma-aukkoa, kuului öisiä rahien ääniä. Yöllä kukaan ei poistuisi linnoituksesta, ainakaan vapaaehtoisesti.<br>\n<br>\nHän oli onnellisen tietämätön Klaanin tapahtumista.<br>\n<br>\nToa raapi päätään. Laboratoriosaaren sijainnista hän ei ollut löytänyt mitään tietoja. Ainut sitä lähelläkään oleva tieto koski Itrozin \"valvontasaarta\".<br>\nJokaiselle makutalle oli joskus määritelty alue, josta nämä olivat vastuussa ja jonka asioista nämä huolehtisivat. Itrozilla se oli Pohjoisen Mantereen itärannikko. Sijaitsisiko saari sen lähettyvillä?<br>\nMatoro oli siirtänyt Nimdasta kertoneen dokumentin pöydän sivuun. Se oli revitty ja sen alaosa puuttui. Joko makuta itse oli melkoisen vainoharhainen tai sitten jotakin muuta oli tapahtunut.<br>\n<br>\nVainoharhaisuus, paranoia, Matoro mietti. Hänen ajatuksensa harhailivat. Se johtui varmaankin vähästä unesta.<br>\n<br>\n\"Ei tästä tule mitään\", Matoro totesi ja meni nukkumaan. Suurin osa kaikista tukikohdassa nukkui. Vain pari vartijamatorania valvoi.<br>\n<br>\n[spoil]Lyhyt oli. Minulla on sille toki syynsä. Ensinnäkin, minulla oli veilä vähän kuumettä tätä tekiessäni. Toiseksi, olin liian innostunut tuosta edellisestä viestistä. [/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":716,"creator":"BD","timestamp":"2011-02-18T00:07:00.000Z","content":"<strong>Järvi, zyglakien linnoituksen sellit</strong><br>\n<br>\n\"Se mitä Quewa nyt tekee on suureksi avuksi, aliarvioin sen turhan ankarasti\", Glatorianking sanoi nolona. Quewa hymyili hänelle, ehkä näiden kahden välit alkoivat<br>\nParantua. Hetken kuitenkin keskeytti Umbran huuto:\"Hei, meiltä loppuu pian happi.\", Violetti Matoran oli oikeassa, heille alkaisi pian tulla kiire ja he hukkkuisivat<br>\nJärveen mistä kukaan ei heitä osaisi etsiä. Gekolla oli puku joka tuotti hänelle sen verran energiaa, että hän ei tarvinnnut naamiota, Umbralla sen sijaan olisi isoja<br>\nvaikeuksia. Kaksikon hiipiessä epämääräisen seinän takana, nämä löysivät itsensä Zyglakien kätköstä, siellä oli kaikenlaista rompetta ja roinaa, harmiksi jok'ikinen<br>\nKanohi oli rikki tai vain käyttökelvottomassa kunnossa. Kaksikko kaivoi kuumeisesti kasaa löytääkseen varusteensa, mutta tuloksetta, ainut mitä he löysivät oli<br>\nmuutamia teräaseita, tällä hetkellä parhain aseistus taisi olla Fikoun seitti. \"Ei tässä kai voi muutakaan, ounastelen, että ne on tungettu johonkin syvemmälle<br>\nlinnoitukseen\", Gekko koitti puhua viisaasti. \"Meillä tulee joka tapauksessa kiirettä, vähintään nyt-\", Umbra keskeytti ja pinkaisi vauhdilla poispäin lähestyvistä<br>\nZyglakeista jotka olivat selvästi valmiita saamaan nämä kiinni keinolla millä hyvänsä. \"Pukuni ei pysty korjaamaan välttämättä tulevia vaurioita jos sen pitää tuottaa itsessään pelkkää energiaa.\",<br>\nGK sanoi nähdessään nämä otukset, otti Fikoun olalleen ja ryntäsi eteenpäin. Zyglakit vaanivat nopeasti kintereillä, kahdella hyvin erikokoisella soturilla oli vain pienet miekat vyöllään.<br>\nGekko aikoi käyttää omansa edes johonkin hyvään tarkoitukseen. Olettaen puun ja muun rakennusaineen olevan heikkoa ja mätäää, hän yritti sorruttaa sitä vastustajiensa päälle, vieressä sattui sopivasti olemaan pieni mökki.<br>\n<br>\n<strong>Mökki</strong><br>\nVanhus oli juuri haukkaamassa palan ortonista, kun yhtääkkiä talo rupesi vaappumaan, tavarat rojahtivat hänen häntänsä päälle ja papparainen karjaisi katon iskeytyessä hänen päähänsä, vaivalloisesti tämä selvitti tiensä läpi romujen seasta.<br>\nHän jäi ilman päivällistä ja kaksi zyglakia päättivät elämänsä raunioiden alle.<br>\n<br>\nGK hymyili hetkisen, ja lähti Fikoun kanssa Umbran luo.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":717,"creator":"Jake","timestamp":"2011-02-18T13:35:00.000Z","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/RBzkAbx9gk0/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/RBzkAbx9gk0"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/RBzkAbx9gk0/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/RBzkAbx9gk0"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe> <br>\n<br>\n<strong>Meri, suuri pyörre keskellä ei mitään, Yön Timo</strong><br>\n<br>\nNotfun katsoi ylös. Hän näki kumiankkojen putoilevan alas. Kaikki hidastui hetkeksi, mutta vain Notfunin mielessä. Hän mietti. Mitä ne etsivät? Miksi ne etsivät? Ja ennenkaikkea, <em>keitä ne olivat?</em><br>\nNotfun pudisti päätään. Hän käveli Jardirtin luo ruorille. \"Jardirt, hattuni\", Hän komensi, ja perämies antoi hänelle hatun. \"Kuuntele tarkasti, poika. Ensinnäkin, päästä minut ruoriin. Toiseksi, tuo asevyöni. Sen jälkeen käännän laivaa. Kun se on tuota laivaa vastapäätä, laukaiskaa kaikki tykit, eikä vastaväitteitä. Jos kuolemme, teemme sen kunnialla\", Notfun karjui metelissä, ja käänteli ruoria. Jardirt lähti matkaan..<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n<strong>Samaan aikaan bioklaanin alla</strong><br>\n<br>\nJake katsoi eteensä. Hän näki punasilmäisen orgaanisen olennon, joka katsoi Jakea. \"Kuka olet, mekaaninen pyörätuolimies?\", olento kysyi Jakelta. \"Minä olen Jake. Ketäs te olette?\", Jake kysyi ja vastasi. \"Olemme maanalaisia taistelumursuja. Olemme hyvin jalo kansa, olemme harjoittaneet Kung Fun jaloa taitoa ja vuosisatoja tämän saaren alla\", Mursu vastasi Jakelle..</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":718,"creator":"OEUGUAMN","timestamp":"2011-02-18T15:36:00.000Z","content":"Pimeys. Sitten Faxadosq näki henkilön. Tai oikeastaan hänen käden. Muut ruumiinosat olivat pimeydessä.<br>\n<br>\n<em><strong>Vaputa se.</strong> </em> <br>\n<br>\nSitten hän näki itsensä sodassa. Hän teki jättimäisen varjoräjähdyksen ja huusi. Sitten oli pimeää, ja hän näki vain tuhoutuneen kaupungin jäännökset. Hän oli tuhonnut planeetan ja tappanut miljoonia viattomia henkilöitä.<br>\n<br>\n\"Ei!!!\"<br>\n<br>\n<strong>Mt. Ämkoo</strong> <br>\n<br>\nSitten hän heräsi. Uni oli painajainen. Mutta se näytti enneunelta. Tuota ei voisi käydä. Ei koskaan. Hän nousi ja katsoi Bio-klaanin saarta. Oliko hän tuhonnut Matoran-universumin unessaan?<br>\n<br>\nHän lähti rinteestä. Hän päätti selvittää unen tarkoituksen, vaikka mikä olisi.<br>\n<br>\n<strong>Paikka tuntematon</strong> <br>\n<br>\n<em>Hän odottaa meitä. Hän tulee, kuten Daxkin. Hän tulee.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":719,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-02-18T17:22:00.000Z","content":"<strong>Mt. Ämkoo</strong><br>\n<br>\nToa käveli Burnikin johdattamana Mt. Ämkoota kohti. Toa tiesi, että jotain siellä vuorella oli.<br>\n<br>\nKonguboss ja Burnik saapuivat pian Mt. Ämkoolta löytyvälle polulle. He löysivät sieltä eräänlaisia jalanjälkiä. Ilman Toa muistaa nähneensä samanlaisia pelastaessaa Troopperia.<br>\n<br>\n\"Hän on täällä\"<br>\n<br>\nBurnak vapisi peloissaan ja meni Toan taakse. Edessä oli terävä kivi, jossa oli kankaan palanen. Se oli samanlainen kuin luolastossa tapaamalla olennolla. Pian Konguboss katsoi ylöspäin kielekkeellä hän näki siellä tumman hahmon, jolla oli fedora päässään. Hahmo lähti juoksemaan pakoon. Toa hyppäsi Burnakin selkään ja lähti laukkaamaan hahmoa kiinni. Rahi sai kampattua mysteerisen hahmon kumoon.<br>\n<br>\n\"Kuka sinä olet?\"<br>\n\"Minä olen Xiantos\", hahmo jatkoi, \"maailman ovelin palkkionmetsästäjä\"<br>\n<br>\nHetken kuluttua palkkionmetsästäjä heitti jonkinlaisen esineen maahan, joka räjähti savuksi. Burnik ja Konguboss alkoivat yskiä. Liian myöhäistä palkkionmetsästäjä oli jo kadonnut.<br>\n<br>\n\"Parasta palata Klaaniin ja kysyä apua\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":720,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-02-18T19:40:00.000Z","content":"<strong>Killjoyn mökki</strong><br>\n<br>\nHoitopöytä nousi vähitellen ja Killjoy liukui varovaisesti siltä alas. Hän oli riisunut panssarinsa kyberneettisiä jalkojaan ja käsiään lukuunottamatta ja hänen harmaassa karrelle palaneessa rintakehässään näkyi nyt pitkä tikattu viilto.<br>\n<br>\nCreedy istui verisen veitsikokoelman vieressä ja naputteli nyt tietokonetta. Killjoy asteli hiljaa hänen taakseen ja hiljaisuus vallitsi hetken. Creedy oli lopettanut naputtelemisen ja istui nyt vain tuijottaen ruutua. Killjoy astui nyt aivan hänen viereensä, muttei kääntänyt kasvojaan kohti istuvaa Matorania.<br>\n<br>\n\"Kuinka kauan?\"<br>\n<br>\nCreedy selasi murheellisena koneensa näyttöä ja laski katseensa murheellisena taaksepäin.<br>\n<br>\n\"Ehkä kuukausi, hyvällä tuurilla puolitoista. Se pettää pian Killjoy, sitä ei ole tehty kestämään tuollaista kehoa.\"<br>\n<br>\nKilljoy tunnusteli rintakehässään olevia tikkauksia ja lopulta nappasi pöydältä hänen omassa veressään olevat kirurgin välineet ja heitti ne metalliseen kaukaloon huoneen sivulla.<br>\n<br>\nCreedy kääntyi Killjoyyn päin: \"Olen pahoillani. Emme voi korvata tärkeitä elintoimintojasi ylläpitäviä laitteita ja vaikka lopettaisit pukusikin käytön, antaisi se sinulle maksimissaan kuukauden lisää elinaikaa. Kivesi hiipuu, emmekä voi tehdä sille mitään...\"<br>\n<br>\nCreedy näytti siltä kuin olisi purskahtamassa itkuun tämän sanottuaan, mutta Killjoy ei näyttänyt hätkähtävänkään, tai ei vain näyttänyt sitä. Hän istui rauhallisesti alas ja alkoi manuaalisesti kiinnittää panssariaan.<br>\n<br>\n\"Tiesin, että tämä päivä tulee joskus. Minua varoitettiin tästä... koneistoni on raskas ja nämä kivet eivät kestä tällaista virransyöttöä ikuisesti. Näyttää vain siltä, että arvioihin tuli parin kymmenen vuoden laskuvirhe.\"<br>\n<br>\nCreedy sulki silmänsä ja pudisti päätään: \"Ei tämä voi mennä näin, on oltava jokin keino. Niin paljon on vielä kesken.\"<br>\n<br>\n\"Saraji on täällä, tehtävä siirtyy hänen komentoonsa. Hän perii Kenraalin paikan jälkeeni.\"<br>\n<br>\nKilljoy käveli huoneen päähän ja veti vivusta, joka avasi portaat ylös mökin oleskelutiloihin.<br>\n<br>\n\"Minun täytyy vain tehdä minkä ehdin\", Killjoy sanoi ja koetti vääntää rujoille kasvoilleen virnistystä. Nähdessään Creedyn reaktion, hän kuitenkin lopetti äkisti ja meni välittömästi laittamaan kypärän päähänsä.<br>\n<br>\nCreedy jäi istumaan huoneeseen tietokoneensa ääreen ja viittoili Killjoyn menemään edeltä. Killjoy hymähti. Vaikka Creedy oli niin erilainen hänen kanssaan, yksi asia heillä oli yhteistä: Tunteensa, he selvittivät yksin ja vain yksin.<br>\n<br>\n\"Tunteet johtavat.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":721,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-02-18T20:14:00.000Z","content":"<strong>Killjoyn mökin edusta</strong><br>\n<br>\n437 seisoi varjoisan metsän suojissa jonkin matkan päässä Killjoyn mökistä. <em>Hän on siis palannut...</em><br>\n<br>\n<strong>Ison metallilevyn suojissa, joidenkin metrien päässä Matoron pysäyttämästä pommista</strong><br>\n<br>\nKaksi Nazorakia istui seinää vasten aseensa pudotettuina maahan. Kolmas odotti pommin räjähtämistä maltillisena. Hänen kahdella kolleegallaan alkoi olla pikku hiljaa tylsää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":722,"creator":"Jake","timestamp":"2011-02-18T20:18:00.000Z","content":"[spoil]Tämä on erikoislyhyt viesti. [/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Yön Timo, keskellä merta</strong><br>\n<br>\nNotfun väänsi ruoria minkä pystyi. Tätä toki haittasi räjähtelevät kumiankat ja rommipullot ympäri kantta. <br>\n<br>\nSilloin tällöin hän karjui miehistölle lyhyitä lauseita kuten: <br>\n<br>\n\"LAUKAISKAA NE TYKIT JUMANKAUTA\",<br>\n\"TUO SE ASEVYÖ NYT VÄHÄNKÖ ÄKKIÄ TAI MUUTEN KUOLET\", \"KUOLINPÄIVÄ SE VASTA ON ELÄMISEN ARVOINEN\",<br>\ntai mitä hän useimmiten tämän viidentoista minuutin kuluessa oli huutanut: \"ROMMI ON LOPPU. TUOKAA ROMMIARGH\".<br>\n<br>\nNyt oli kuitenkin asevyö tuotu, rommi juotu, ja laiva oli oikeassa kulmassa. Notfunin piti vain pitää se siinä niin kauan, että miehistö laukaisisi tykit. <br>\n<br>\n\"LAUKAISKAA NE NYT\", Notfun karjui metelissä. Tykit laukesivat sekunnin välein, ja osuivat toiseen laivaan. <br>\n<br>\n\"HERRAT\", Notfun karjui, <br>\n\"ONNISTUIMME. NYT KAARRAN PAARPUURIIN JA TEEMME SEN UUDELLEEN\", Notfun karjui kannelta ja käänsi ruoria.<br>\n<br>\n\"TUOKAA SITÄ ROMMIA JA NIIN NOPEASTI KUIN PYSTYTTE!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":723,"creator":"Blezer","timestamp":"2011-02-18T22:15:00.000Z","content":"<strong>Merellä: Klaanin saaresta lounaaseen.</strong><br>\n<br>\n'' Maata näkyvissä! '' Kuului maston päästä.<br>\n'' Maata? MAATA? Kuinka? Kartassa ei näy mitään!? '' Vastaa Blezer istuessaan navigaatorin paikalla kartta käsissään.<br>\nÄäni mastosta huutaa takaisin: '' No tuossa nyt on kuitenkin tuollainen maa pläntti! '' Blezer kävelee laivan nokkaan tutkien karttaa. Hän jää tuijottamaan silmät ammollaan eteensä. Siinä se oli. Saari jota ei kartassa näy. Minkälaisen löydön hän olikaan tehnyt!<br>\n<br>\nEi mennyt kauaakaan kun Blezerin miehisö rantautui pienemmillä veneillä. '' Varautukaa kaikkeen soturit. Täällä voi olla ihan mitä tahansa.<br>\n'' Toan jalat painuivat hiekkaan. Hän ja sotilaat etenivät saarella. Pian hiekka vaihtui Metsäksi. <br>\n'' Pysykää ryhmässä. Älkää lähtekö hortoilemaan. Kuten jo sanoin täälä voi olla vaikka mitä '' Juuri Blezerin lopetettua jokin hyppää sotilaiden kimppuun. Silmittömän kokoinen Muaka. Tuo tiikerimäinen otus repi kappaleiksi sotilaita hampaillaan ja kynsillään. Peto oli ehtinyt murskaamaan yli puolet joukoista ennenkuin Kukaan ehti toipua säikähdyksestä. Kaaos levisi ympäriinsä. Hengissä selvinneet soturit juoksivat takaisin veneille ja lähtivät takaisin.<br>\n<br>\nBlezer yritti juosta pakoon petoa, Mutta se oli aivan liian nopea. Hän käätyi kohti sitä. Se laukkasi häntä koti. Toa avasi kirjan joka roikkui ketjulla hänen vyöstäänn ja hän lausui kirjan sivulla olevat sanat '' Arozhn anaro. '' Muakan vauhti hiljentyi aiva vain enemmän kunnes se jäätyi kokonaan paikalleen. Blezer käveli otuksen luo avaten kämmenensä sitä kohti '' Lepää rauhassa peto. '' Hän sulki kämmenensä ja tarttui nujaansa. Blezer otti askeleen taaksepäin ja murskasi Muakan kallon. Heti tämän tehtyään toa huojuen taapertaa puun juurelle luhistuen. Loitsu oli vienyt häneltä paljon voimaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":724,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-02-18T23:47:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\nToa juoksi kirjastoon hengästyneenä. Toa oli aivan poikki, koska hän oli juossut vuorelta linnoitukseen asti. Hän kysyi kirjaa, joka kertoisi mysteerisistä olennoista. Kirjostonhoitaja ei löytänyt Toalle kirjaa, joten hän neuvoi hänet Bioarkistoihin.<br>\n<br>\n<strong>Metsä</strong><br>\n<br>\nKonguboss istui Burnakinsa selässä ja matkasi kohti arkistoja. Kaksikko saapui joelle, josta he löysivät Matoranin, jolla oli kanootti. Vihertävä Matoran tarjosi kyydin Toalle, mutta Burnak oli liian painava. Toa ja Matoran istuituivat kanoottiin ja Burnak ui heidän perässänsä. He saapuivat joen toiselle puolelle, jossa he hyvästelivät Matoranin.<br>\n<br>\nKonguboss oli saapunut Bioarkistoihin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":725,"creator":"OEUGUAMN","timestamp":"2011-02-19T08:39:00.000Z","content":"<strong>Bioarkistot</strong> <br>\n<br>\nFaxadosq meni heti Bioarkistoihin etsimään tietoa. Hän etsi sukunsa historiaa. Unessa ollut käsi näytti tutulta. Dax oli joskus kertonut tuollaisesta äänestä. Faxadosq päätti etsiä unen syyn.<br>\n<br>\n\"Mitä teet täällä?\" kuului ääni.<br>\n<br>\nToa kääntyi taaksepäin ja näki Turagan. <br>\n<br>\n\"Et kuulu tänne. Et saisi olla täällä. Etsit vain tietoa, jotta tulisit vahvemmaksi!\"<br>\n<br>\n\"En minä...\" Faxadosq aloitti.<br>\n<br>\n\"Loukkaus!\" Turaga huusi ja muutti muotoaan. Hän kasvoi ja panssareihin tuli piikkejä. Hänen suunsa aukeni ja sieltä näkyi karmivat hampaat. Hänen naamio kasvoi ja muuttui eriväriseksi. Se huusi vain jotain pyhimykestä ja loukkauksesta.<br>\n<br>\nFaxadosq näki Kongubossin ja Burnakin kauempana ja päätti suojella Toaa ja Rahia niitten tietämättä.<br>\n<br>\n\"Kivä. Tulee sitten tälläinen päivä,\" Faxadosq ajatteli.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":726,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-19T09:59:00.000Z","content":"<strong>Eteläinen saari</strong><br>\n<br>\nValtava jyrähdys täräytti koko kivilinnoitusta. Se hajoitti laseja ja puisia huonekaluja sekä kaatoi hyllyjä. Toinen jyrähdys seurasi heti perään. <br>\n<br>\n\"HYÖKKÄYS!\", oranssi vartijamatoran huusi yläparvelta. \"HYÖKKÄÄÄÄYYYYYS!\", Caps-niminen ta-matoran jatkoi kiljumistaan. Tukikohta alkoi heräillä. Kukaan ei ollut pystynyt nukkumaan Capsin antaessa ilmoituksen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/a9zC5Pn7xtQ?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/a9zC5Pn7xtQ?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPaksu kiviseinä romahti sisäänpäin kolmen Visorakien muurinmuurtajan taottua sitä. Valtavat määrät nelijalkaisia \"elämän viejiä\" ryntäsi sisään. <br>\nMatoro katsoi ylätasanteelta valtavaa visorak-armeijaa. Matoranit eivät selvitytyisi tästä mitenkään. Ei edes toien avulla. Hänen sisäinen sankarinsa valitti jotakin Matoron lähtiessä juoksemaan kohti sairasosastoa ja omaa huonettaan. Hän nappaisi kansiot ja Xxonnin mukaansa ja livahtaisi saarelta. Olisi hyödytöntä kuolla sankarillisesti kaukaisella saarella.<br>\n<br>\nMatoro väänsi parvelta lähtevän oven kahvaa nopeasti ja veti puuoven auki. Yhtäkkiä rhotuka osui häntä jalkaan ja heitti paineaallolla hänet päin kaidetta. Toa nappasi nopeasti käsillään kaiteesta. Puinen vanha kaide notkui herkästi, ja juuri kun Toa ajatteli selviytyneensä, kaide romahti.<br>\n<br>\nMatoron selkä osui kovaa johonkin kylmään. Hän kierähti osuman voimasta ja lensi kyljelleen kylmään maahan. Visorak hyppäsi hänen ylitseen. Hän oli pudonnut alas asti taistelun keskelle. Miekanisku piti kauempanan hyökänneen hämähäkin. Toa mietti pakokeinoa tilanteesta. Lattia oli täynnä erivärisiä hämähäkkejä, joiden huomio alkoi kiinnittyä toaan.<br>\n<br>\nToa mietti hetken ja ampui harppuunansa kattoon, väistäen juuri ja juuri yhden Vohtarakin sakset. Matoro kelasi itseään nopeasti ylöspäin, tavoitteenaan heilauttaa hänet takaisin yläparvelle. Silloin harppuuna irtosi ilmeisen lahosta puisesta välikatosta ja toa lähti taas putoamaan. Hän osui valloittajien muurinmuurtajan kattoon ja iski olkapäänsä siniseen kaiteeseen.<br>\n\"Auts.\", Toa totesi lakonisesti usean tiputuksen jälkeen. Hän potkaisi nopeasti muurinmurtajan päällä olleen visorakin alas.<br>\n<br>\n\"Mitähän tässä sitten kannattaisi tehdä.\", hän mietti. Edessä avautui taistelu, tai pikemminkin visorakien suorittama teurastus. Hän seisoi yhden katapultin katolla katapultin vieressä. Sinisiä, hämähäkkien vetämiä vaunuja kulki yhteensä kolme aurassa.<br>\n<br>\nJokunen hämähäkki oli huomannut tunkeilijan ja kiipesi vaunun reunoja pitkin ylöspäin.<br>\n<br>\nMatoro keksi pakosuunnitelman puolessa minuutissa. Katapultin mekanismin harjoitteluun kului sama määrä. Hän amui itsensä suurella katapultilla parvelle, pakoon visorakeilta. Sitten hän syöksyi ovesta sisemmälle tukikohtaan.<br>\nMatoro haki syliinsä kansiot huoneestaan ja eteni Äksän huoneeseen. Koko rakennus oli kaaoksessa ja hyökkääjät tunkeutuivat pohjakerroksessa jatkuvasti eteenpäin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":727,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-02-19T12:32:00.000Z","content":"<strong>Avomerellä</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/SkLgCoO64D8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/SkLgCoO64D8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Hii-op!\" Domek piteli ohjia käsissä. Veitsivalas oli hyvin vahva rahi ja veti venettä yllättävällä nopeudella.<br>\n<br>\nPegghu oli alkanut vähitellen tottumaan huonoon oloonsa ja katseli ympäröivää mereä. Harvoin hänen kaltaisensa kaupunkilainen Ta-Matoralainen olisi koskaan nähnyt tuota kirkasta, sinistä vesiallasta mikä peitti valtaosan heidän maailmaansa.<br>\nAuringot paistoivat kimaltelevan veden yläpuolella ja lämmitti veneilijöitä, joita viileä merituuli puhalsi.<br>\nUsein tielle osuneet isot aallokot kastelivat veneilijöitä vesipisaroihin.<br>\n<br>\nPegghu tunsi olonsa hyvin virkistäväksi merisairaudestaan huolimatta, mutta hän ei siltikään unohtanut sitä päivää.<br>\nSe päivä, jolloin Metalliolennot tappoivat Frottikin.<br>\n<br>\nDomek yritti keskittyä veneen ohjaamiseen eikä ajatellut mitään muuta. Jos hän ei olisi vilkaissut veneen taakse, Valon Toa ei olisi edes muistanut Matoralaisen olemasaoloa.<br>\nDomek vilkaisi hetken kompassiaan ja karttaa uudestaan. Hän alkoi kääntämänä suuntaa hieman itään päin.<br>\n<br>\nMolemmat veneilijät eivät sanoneet mitään.<br>\n<br>\n<strong>Bio Klaanin Tyrmä</strong><br>\n<br>\nKoputusta kuului Sheelikan sellille. Ääni tuli hänen viereisestä sellistä. Se oli hiljainen, mutta kuului tarpeeksi herättääkseen nais-Toan huomion.<br>\n<br>\nAluksi koputuksella näytti olevan jonkinlainen rytmi, mutta vähitellen se rytmi katosi ja koputus oli pelkän satunnaisuuden varassa.<br>\n<br>\nJostain syystä, Sheelika muisti Arsteinin. Silloin koputuksen rytmi vaihtui. Se muistuttutti häntä erästä musiikkikappaletta, mitä Arstein soitti hänen kosketinsoittimellaan.<br>\nSheelika muisti kuinka yllättynyt hän oli kuullessaan Arsteinin soittamista. Vaikka hän olikin Skakdi, hän oli selvästi lahjakas musiikissa.<br>\nKappale oli hyvin intensiivinen, mutta samalla hienostunut ja omalla tavallaan kaunis.<br>\n<br>\nSheelika mietti nykyistä tilannettaan.<br>\n\"Tähänkö kaikki on päätynyt? Miten hän päätyi tänne?\" Nais-Toa mietti.<br>\nPääsisikö hän koskaan ulos täältä? Sheelika on jo istunut sellissä enemmän kuin hän pystyi kestämään. <br>\nArstein tiesi tämän, mutta miksei hän tullut takaisin hakemaan häntä?<br>\nMitä jos Arstein ei koskaan palaakaan? Mitä jos hän ei koskaan pääsisi pois täältä? Mitä jos hän joutuu istumaan tässä sellissä ikiajoiksi? <br>\n<br>\nViereltä tuleva koputus taantui. Matala hykerrys kuului sen sijaan.<br>\n<br>\n<strong>Tuntematon</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/X3EgT3IFM5g" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/X3EgT3IFM5g</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHiljaisuus.<br>\nMetalliolennot olivat transsissa. Mikään ei liikkunut.<br>\nHimmeät, vihreät valot olivat ainoita valonlähteitä koko huoneen sisällä. Metalliolentojen silmät olivat pimeitä ja niiden mieli tyhjä.<br>\nLukuisia Metalliolentoja olivat rivissä huoneen keskellä, useita johtoja kiinitettynä. Kennomaiset koneet oli sijoitettu Metalliolentojen keskelle, mikä erotti ne toisistaan.<br>\n<br>\n<br>\nJuuri silloin, yksi Metalliolento alkoi liikkua hieman. Sen ristiin laitetut kädet liikahtivat. Sen sormet ja kaula taipuivat.<br>\nOlento ei ollut transsissa. Sen mielensä alkoi liikkua. Vähitellen sen silmät valaisivat.<br>\n<br>\nSe ajatteli.<br>\n<br>\nSe huusi.<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Kuten edellinen viestinikin, tämä tapahtuu vähän jälkeen edellistä mutta samaan aikaan tai ennen muiden ropeviestejä. Liikkuu siis kokonaan omassa ajassa.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":728,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-02-19T14:21:00.000Z","content":"<strong>Eteläinen saari</strong><br>\n<br>\n\"Haluat siis paeta?\", Xxonn kysyi Matorolta. He olivat etsimässä uloskäyntiä Matoranien linnoituksesta, joka ei ollut Visorakkien takia tukossa.<br>\n<br>\n\"Mitä muuta tekisimme?\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\n\"Ehkei paljon mitään. Mutta jos selviydymme rannalle, niin miten me pääsemme Klaaniin takaisin? Uimalla, vai?\"<br>\n<br>\n\"Keksimme kyllä jotain\"<br>\n<br>\nSitten Matoro huomasi Po-matoranin etsimässä jotain. Hän ei taistellut, niin kuin muut Matoranit. Hän tunnisti Matoranin Irvaniksi. Jään Toa tönäisi Äksää, katsomaan. Irvan ei tainnut huomata kaksikkoa. Hän oli liian keskittynyt etsimiseen. Silloin hän taisi löytää etsimänsä.<br>\n<br>\n\"Toivoin, etten ikinä joutuisi tekemään tämän\", Irvan kuiskasi itselleen.<br>\n<br>\nHän otti kivestä kovaa kiinni ja veti sitä todella kovaa alas. Silloin kahden metrin leveä seinä nousi ylös ja Irvan kävei sisään. Huone oli pienehkö, jonka keskellä oli hieman Äksän pienemi vene, karttoja ja siellä myös seisoi Hau:ta kantava fe-matoran.<br>\n<br>\nMatoro katsoi Irvanin vetämää kiveä tarkemmin. Se oli, kuin olikin vipu.<br>\n<br>\nIrvan ja Fe-matoran keskustelivat jostain asiasta.<br>\n<br>\n\"Mitä te teette?\", Matoro keskeytti.<br>\n<br>\nPo- ja Fe-matoranit pelästyivät, kun he huomasivat Xxonnin ja Matoron.<br>\n<br>\nIrvan yritti keksiä jotain, mutta päättikin kertoa totuuden.<br>\n<br>\n\"Jo kymmenen vuotta olin taistellut tolkuttomasti nelijalkaisia, haisevia hämähäkkejä vastaan. Joka kerta monia sotilaista kuoli. Joka kerta pelkäsin, että minä olisin seuraava. Ja nyt, minä ole positiivisen varma siitä. Joten ei olisi järkeä kuolla tänne muitten mukana. Haluaisin nähdä maailman, tämän aavikkosaaren ulkopuolelta.\"<br>\n<br>\n\"Ottaisitteko meidät mukaan?\", Matoro kysyi.<br>\n<br>\n\"No, emme tiedä muuta paikkaa, minne mennä. Joten jos ohjaatte meidät Klaaniin, josta kerrot, niin kyllä.\"<br>\n<br>\n\"Hyvä on, mutta meidän pitäisi vielä käväistä Destralilla.\"<br>\n<br>\n\"Hyvä on. Voitteko auttaa minua tämän työntämisessä? Lähdetään, ennen kuin tämä paikka täyttyy Vissorakeilla.\"<br>\n<br>\nIrvan lähti huoneen toisen päähän, veti toisesta vivusta, jolloin seinä avautui suoraan rannalle. Xxonn, Matoro ja Irvan alkoivat työntää venettä ja Seran-niminen Hau:ta kantava Matoran istui ratin edessä. Kun vene oli vedessä, Po-matoran, Jään toa ja Äksä hyppäsivät veneeseen, ennen kuin se lähti liikkeelle.<br>\n<br>\nKun vene oli vähän kauempana, Irvan katseli surullisena, kun Visorakit peittivät tukikohdan. Hän erotti, kuinka harvat Matoranit pötkivat pakoon aavikkoon.<br>\n<br>\n\"Haluan kysyä\", Matoro sanoi, \"Jos olisit voinut paeta tällä tavalla jo alusta asti, niin mikset tehnyt niin?\"<br>\n<br>\n\"Suoraan sanottuna, en oikeastaan halunnut luopua siitä saaresta. Halusin puolustaa sitä, kuin omaa kotiani. Mutta nyt, minä tajusin, etten voisi jäädä sinne puolustamaan sitä ja jäädä eloon, yhtä aikaa.\"<br>\n<br>\nMatoro nyökkäsi. Hieman pitkän ajan päästä, hän väsyi, meni makuulle ja nukahti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":729,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-02-19T14:45:00.000Z","content":"<strong>Mt. Ämkoo</strong><br>\n<br>\nXiantos muisteli menneitä kovalla sängyllänsä. Menneitä, kuinka hän oli löytänyt tiensä Makutan luokse. Makuta oli houkutellut hänet pahalle puolelle. Hän saisi paljon krediittejä, jos tappaisi erään Toan. Palkkionmetsästäjä mietti tekeekö hän oikein.<br>\n<br>\nXiantos käveli ovestansa ulos katsomaan auringonlaskua. Lääkääri tuli hänen luokseen.<br>\n<br>\n\"Voitko hyvin?\"<br>\nVastausta ei kuulunut.<br>\n\"Olen ollut ystäväsi jo vuosia, emmekö me voisi vain jutella?\"<br>\n<br>\n<strong>Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\nXiantos lähti kävelemään asuntosa rappusista alas kohti Lehu-metsää. <br>\nHän käveli rannalle, jossa hän sai tällin päähänsä ja pyörtyi.<br>\n<br>\n<em>\"Maksan sinulle hyvin rahaa, jos tapat erään Toan\"<br>\n\"Sopii\", Xiantos vastasi, \"Kerro nimi\"<br>\n\"Hänen nimensä on Choco\"</em><br>\n<br>\nXiantos heräsi minuutin kuluttua ja lähti kävelemään pitkin rantaa.<br>\n<br>\n\"Se tälli ei ollut ainakaan kova\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":730,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-19T17:24:00.000Z","content":"<strong>Yön Timo, Notfunin hytti</strong><br>\n<br>\nNotfun ja Jardirt istuivat hytissä. Notfun oli käskenyt erään miehistön jäsenen ruoriin, ja kutsunut perämiehensä hyttiin. <br>\n\"Jardirt. Me emme selviä tästä. Tai no, me selviämme, mutta ne eivät selviä. Miehistömme siis. Me pakenemme\", Notfun sanoi, otti kartat, hattunsa ja vyönsä. Sen jälkeen hän ja Jardirt poistuivat hytistä. He kävelivät ruumaan, jossa oli kankaan alla höyryvoimalla toimiva koneisto, joka piti veden ulkona. Sen vieressä oli orgaanisen näköinen vesieläin, jonka Jardirt tunnisti manaatiksi. Molemmat astuivat tämän jalon eläimen selkään ja lähtivät liikkeelle. Höyryä alkoi tulvia pumpuista heidän paetessaan.<br>\n<br>\nNotfun mietti vielä. Oliko tämä oikein. Jättää miehistö kuolemaan, ja rakas laiva heitteille. Tämä manaatti ei kestäisi kauan. Sitten hän sanoi perämiehelleen: \"Jardirt. Oletko koskaan miettinyt, jos olisimmekin ottaneet sen steampunk-sukellusveneen joka oli tämän manaatin vieressä? Luulen, että olisimme päässeet pakoon hieman.. No, kätevämmin..\"<br>\n\"No, minkäs voi kun se älyvapaa Ko-Matoran korvasi sukellusveneen manaatilla.\", Jardirt vastasi kapteeniaan myötäillen.<br>\n<br>\nNotfun katseli apeana kuinka <em>Yön Timoa</em> tulitettiin kahdesta suunnasta. Yksi hyökkääjälaiva sentään oli upotettu. Hänen ja Jardirtin uiva manaatti eteni hyvää vauhtia alloissa kohti kaukana siintävää Klaanin rantaa.<br>\nSilloin manaatti räjähti.<br>\n<br>\n\"Minnes te yritätte, <em>Kapteeni?</em>\", ikävän näköinen skakdi kysyi halveksivasti toisesta soutuveneestä. Vene oli uponneen Skakdilaivan pelastusveneitä. Veneen takaosassa istuskeleva tummanpuhuva, robottikäsinen hahmo myhäili. Sen toinen käsi oli valtava kranaatinheitin. Amazua vaihtoi kätensä normaaliin. Pian kaksikko oli köytettynä veneen perällä, ja heitä vietiin Gaggulabion lippulaivalle <em>Akbsklsdflsfldaxille</em>.<br>\n<br>\n<strong>Akbsklsdflsfldax<br>\n</strong><br>\n<br>\nKeltamusta skakdi myhäili itsekseen. Notfun istui takamaston juurta vasten, täysin köytettynä. Jardirt makasi tämän vieressä. <br>\n<br>\n\"Päivää, kapteeni.\", Gaggulabio tervehti. Hänellä oli päässään suuri kaksikolkka. Väliaikainen meritehtävä oli antanut hänelle syyn retostella Kapteenina. Amazua seisoi takavasemmalla seuraamassa tilannetta. Hän oli hankkinut Notfunin tänne ja saisi palkkion.<br>\n<br>\nNotfunin laukku makasi pengottuna nurkassa. Vihreä skakdi käänteli epämääräisesti ruoria. <em>Akbsklsdflsfldax</em> ja toinen skakdien laiva kuitenkin jatkoivat sivutoimena toisen laivan tulistusta.<br>\n<br>\nSkakdi iski kädellään matorania tämän kanohiin.<br>\n\"Missä se on?!\", skakdijohtaja huusi Notfunille hyvin läheltä.<br>\n\"... ai mikä?\", Notfun kysyi esittäen tyhmää. Se oli monesti toiminut.<br>\n\"Tiedät kyllä.\", Gaggulabio raivosi.<br>\n\"Se virus, jonka ryöstit seitsemänkymmentä vuotta sitten. Haluan sen.\"<br>\n\"Kamoon, siitä on kauan aikaa. Unohdetaan menneet.\", Notfun yritti.<br>\n\"Se ei ollut laukussasi. Missä se on?\"<br>\n<br>\n\"Mitä jos sanon että se on laivallani?\", Notfun kysyi, hymyillen ikävästi.<br>\n\"Pakenit laivalta. Olit kuljettamassa sitä pois, eikö niin?\"<br>\n\"Tai sitten käytän sinuun käänteispsykologiaa. Uskottelen, että en olisi ottanut pulloa laivaltani, jolloin sinä ajattelet että otin.\"<br>\n\"Tai sitten käytät tuplakäänteispsykologiaa; sinä uskottelet minulle että pullo on laivassa koska uskottelet että se on laivassa ja luulen sen olevan sinulla.\", Gaggulabio selitti. Hän ei ollut itsekkään tajunnut puoliakaan sanoistaan, mutta pitihän hänen näyttää älykkäämmältä kuin pahaisen matoranin.<br>\n<br>\n\"Tai sitten käännettyä tuplakäänt-\", Notfun aloitti, mutta sai suunsa eteen kiven skakdin käden.<br>\n\"Ole nyt jo hiljaa. Kerro missä se on!\", Gaggulabio huusi raivoissaan.<br>\n<br>\n\"Pomo. Se oli kätkenyt pullon pistooliinsa.\", takana oleva veden Skakdi kertoi tutkiessaan Notfunin varusteita. Matorankapteenin ilme muuttui toivottomaksi.<br>\nGaggulabio otti pienen vihreän pullon käsiinsä ja katseli sitä.<br>\n<br>\n\"Vihdoinkin...\"<br>\n<br>\n\"Hei, kerrotko minulle mitä tuossa itseasiassa on? Minulle ei koskaan selvinnyt muuta kuin se, että sinä halusit sen.\", Notfun papatti.<br>\n<br>\n\"Hyvä on. Kerron.\", Gaggulabio sanoi ja otti luentoäänensä.<br>\n\"Tunnetko makutan nimeltä Spiriah?\", hän aloitti.<br>\n\"Makuta joka teki Skakdeilla kokeitaan. Loi meille elementaalivoimat. Käytti siinä Makuta-Viruksia niin kuin kaikki makutat.\", Gaggulabio kertoi ja hiveli vihreää koeputkea.<br>\n\"Tätä virusta käytettiin voimien tuomiseen. Sillä saa luotua olennoille, kuten Skakdeilla kokonaan uusia voimia.\"<br>\n<br>\n\"Alan tajuta pirullisen ovelaa suunnitelmaasi. Aiot käyttää ainetta Klaanin saaren lehmien muuttamiseen omiksi supervoimakkaiksi kätyreiksisis, joilla valloitat universumin! Olet todella paha, paha mies.\", Notfun selitti.<br>\n<br>\n\"Kuuntelitko sinä minua yhtään.\", Gaggulabio kysyi turhautuneena. Hän kääntyi hetkeksi ruoriin päin, tiedustellen perämieheltä lankusta.<br>\nSilloin Notfun tempaisi pystyyn köysistä ja kaappasi koputken Skakdin kämmenestä. Jardit oli saanut kaikessa hiljaisuudessa kaiverrettua köyden rikki taskussa maannella rommipullon sirpaleella. <br>\n<br>\nGaggulabio kääntyi nopeasti ja veti miekkansa. Notfun kaatui aseen lappeen iskusta puisille laudoille komentosillan kaidetta vasten.<br>\n<br>\n\"Sinulla on vahva mieli, pentu. Haluatko jälleen kipua?\"<br>\nAmazua lähestyi tummanpuhuvana matorania, mutta Skakdijohtaja viittoi tämän pois nähdessään tilanteen.<br>\n<br>\n\"Mietihän hetki ennen kuin uhkailet sen hommelisi kanssa\", Notfun aloitti. Hän piti koeputkea laidan yllä, valmiina pudottamaan sen mereen.<br>\nGaggulabio kalpeni yhdessä muutaman muun aseistautuneen skakdin kanssa.<br>\n<br>\n\"Nyt voinemme keskustella tasaväkisesti\", Notfun aloitti. \"Minulla on omia vaatimuksiani.\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center>* * *</center><br>\n<br>\n"Me uppoamme! Missä kapteeni on?", matoran huusi paniikissa <i>Yön Timon</i> kannella. Silloin suuri räjähdys kaatoi maston ja laiva oli jo kallistunut uhkaavaasti. <br>\nKoko alus oli kaaoksessa. Pelastusmanaattikin oli poissa. Kun tuli selväksi että kapteeni oli lähtenyt, syntyi pakokauhu. <br>\n<br>\nPian laiva oli syvällä meren alla.<br>\n<br>\n<center* * *</center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Huomasin juuri että kärsin laivapulasta. Jos saan toisen laivoistasi, mukavan määrän rommia ja vakuudet siitä, että voin purjehtia rauhassa pois, saat pullon. Jokaisessa muussa tapauksessa pudotan tämän korkki auki mereen.\", Notfun kiristi. Hän tunsi saaneensa niskalenkin Gaggulabioon.<br>\nVoimaton viha kasvoi skakdin sisällä. Hän ei voisi muuta kuin suostua.<br>\n<br>\nAmazua alkoi mielessään jo arvostaa hieman tätä matorania. Uhkailisi suoraa ja törkeästi kuuluisaa sotalordia.<br>\n<br>\n\"Ärh, olkoon. Minä suostun.\", Gaggulabio totesi ärtyneenä laskettuaan aineen arvon sekä laivan arvon päässään.<br>\nNotfunin valtasi onnistumisen ilo. Enää puuttui vain rommia.<br>\n<br>\n<em>Akbsklsdflsfldax</em> purhjehti toisen skakdilaivan rinnalle. Gaggulabio komenteli vihaisena merisotilaansa sieltä pois. Notfun piti pulloa edelleen laidan yli.<br>\nJardirt ohjasi merellä olevia pelastusveneitä, <em>Yön Timon</em> miehistöä, laivaan.<br>\n<br>\n\"Nyt se puteli.\", Gaggulabio sanoi vihaisena.<br>\n\"Aivan, toki. Olen sanani mittainen mies.\", Notfun vakuutteli ja ojensi pullon Gaggulabiolle. \"Ei olla vihamiehiä enää\", piraatti ehdotti.<br>\n<br>\nSilloin Amazua nappasi matorania olkapäistä je veti säkin tämän pään ympärille. Gaggulabion <em>Akbsklsdflsfldax</em> lähti täyteen vauhtiinsa avomerellä. Amazua vei kiljuvan piraatin hämärään ruumaan. Se kiljui petoksesta ja sioista.<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Jake teki alkupätkän.<br>\nJa Woaah. Kahdestuhannes posti.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":731,"creator":"OEUGUAMN","timestamp":"2011-02-20T09:23:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin saaren ranta</strong> <br>\n<br>\nMoggel-niminen Skakdi saapui Bio-Klaanin saaren rantaan. Hänen olisi pitänyt mennä Gaggulabion kanssa Akbsklsdflsfldaxille, mutta hän päätti kokeilla hyökkäystä. Hän päätti olla Makutojen puolella, eikä minkään Gaggulabion. Jos hän pääsisi Bioarkistoihin, hänen kaikki ongelmansa katoaisivat.<br>\n<br>\n\"Mihin matka?\" eräs Steltiläinen kysyi. <br>\n<br>\nMoggel kääntyi taaksepäin ja huomasi Sidorakin lajiin kuuluvan henkilön ja toisen Skakdin, joka oli mutatisoitunut.<br>\n<br>\nHän ampui plasmaa kaksikkoon, mutta toinen Skakdi torjui sen ja ampui silmistään Lämpösäteitä, mikä osui Moggeliin.<br>\n<br>\n\"Minä hyökkään. Olette mukana tai ette.\"<br>\n<br>\n\"Olen Steltiläinen, ja haluan maksun, tai saat maistaa kirvestäni.\"<br>\n<br>\nSkakdi katsoi ihmeissääm Steltiläistä ja ampui jälleen Lämpösäteitä Moggeliin.<br>\n<br>\n\"Tuo alkaa ärsyttää!\"<br>\n<br>\n\"Minä olen Gilwecniec ja tuon Skakdin nimeä en tiedä, mutta työskentelemme Makutain veljeskunnalle. Joten häivy täältä, ennen kuin kutsun Rahkshi-armejiamme.\"<br>\n<br>\nMoggel huomasi saaneensa liittolaisia. Pian taivaalta lensi jotain. Se oli tummanpunainen ja musta kyborgi-Toa, jolla oli Hau Nuva ja miekka. Hän lensi suoraan Moggelin eteen. <br>\n<br>\n\"Toia vai? Tiedän paikan, missä on yksi Toa. Tämän voisi lähettää sinne,\" Gilwecniec sanoi.<br>\n<br>\n\"Olipa terävä koukku,\" Faxadosq mumisi ja näki Gilwecniecin ja Moggelin. <br>\n<br>\nHän ampui Valoa Steltiläiseen, heitti Skakdin mereen ja löi Moggelia.<br>\n<br>\n\"Tervetuloa ja hyvästi,\" Toa sanoi.<br>\n<br>\nMoggeli lensi myös mereen ja toisen Skakdin söi hyvin nopeaa lohikäärme. <br>\n<br>\n\"Duogro! Hyvä poika,\" Fax sanoi. Steltiläinen otti veneensä, millä oli tullutkin ja lähti. Moggel, veden Skakdina, ui perässä Destralille.<br>\n<br>\n\"Mennään perään, Duogro,\" Fax sanoi ja kaksikko lähti Destralille.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":732,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-20T11:41:00.000Z","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/CzCxOAtiAtg?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/CzCxOAtiAtg?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nVene oli muutaman metrin pituinen vanha puuvene. Se oli värjätty kuluneella tummanvihreällä maalilla joka oli rakoillut monesti. Laitteen puolivälissä oli pieni pressu joka vastasi aluksen \"sisätiloja\".<br>\nKevyt polttomoottori hurisi veneen takaosassa kiidättäen venettä hitaasti mutta varmasti. Sen kylkeen oli kirjailtu laitteen nimi, <em>Seilaava Manaatti</em>.<br>\n<br>\nKaukaa aavikkosaarelta hehkui punaista valoa. Tukikohta paloi.<br>\nIrvan katseli ajatuksiinsa uppoutuneena saarta sen kadotessa hitaasti savuun ja yöhön. Fe-Matoran Seran käänteli peräsintä istuen sivuttain takaosan penkillä. Matoro loikoili veneen kärjessä ja Äksä istui keskipenkeillä. <br>\n<br>\nTunnelma oli kaikin puolin raukea.<br>\n<br>\nTaivaanrannassa jyrähti. Linnoitus oli ilmeisesti sortunut kokonaan kasaan.<br>\nIrvan, vanha veteraani, tunsi menettäneensä jotakin tärkeää. Jotakin minkä vuoksi hän oli elänyt ja melkein kuollut.<br>\nVanhaan elämään ei nyt ollut paluuta.<br>\n<br>\nSeran ohjaili venettä hiljaa. Hänkin oli täynnä ajatuksia. Jo toinen suuri elämän muutos jonka hän kokisi. Hänet nimittäin oli karkoitettu Nynrahin Haamujen joukosta sillä hän ei pitänyt metallitöistä. Hän halusi gukkopilotiksi. Sittemmin hän oli harhailtuaan joutunut tänne saarelle, jossa Irvan oli auttanut eksynyttä. <br>\n<br>\nÄks mietti kuinka pitkä matka Klaaniin oli. He olivat aika täydellisesti eksyneet Destralin matkallaan. Ei sillä, että hän haluaisi takaisin Destralille.<br>\nHäntä häiritsi hieman että he olivat suoraan paenneet saareta, vaikka he eivät olisikaan voineet auttaa matoraneja kunnolla. <br>\n<br>\nSeran kumartui ja tutkaili kanohi Haunsa läpi pressun alla olevaa laatikkoa. Hän nosti sieltä kompassin ja kartan.<br>\nSitten Fe-Matoran alkoi selvittää heidän sijaintiaan ja seuraavaa saarta.<br>\nSaari paljastui toiseksi, miltei tuntemattomaksi aavikkosaareksi pohjoisessa. Sieltä tunnettiin vain pieni matorankylä rannikolta. Matkaa sinne olisi muutamia tunteja.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":733,"creator":"Blezer","timestamp":"2011-02-20T12:26:00.000Z","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/URh8ca89olM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/URh8ca89olM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Metsä klaanin saaren lounaisella puolella.</strong><br>\n<br>\nBlezer nousi seisomaan puunjuuresta. Hän oli levännyt jo pitkään. Blezer tiesi, että miehistönsä olisi jo tullut etsimään häntä elleivät he olisi lähteneet. Hänen hopeinen panssarinsa kimalsi puiden välistä tulevasta valosta. Valonsäteet houkuttelevat jotain esiin pusikosta. Se oli pienen pieni Muakan poikanen. Blezer tuijotti sitä ihmeissään kunnes älyää, että tämä kyseinen pentu on mitä varmemmin hänen tappamansa pedon poikanen.<br>\n<br>\nBlezer lähestyy pentua. Hänen panssarinsa kimmeltää edelleen. Pentu seuraa yhtä valonsäteistä ja on liian keskittynyt huomaamaan toaa kunnes tämä astuu varjoon ja valon säteet katoaa. Sillä sekunnilla pentu kääntyy katsomaan tuota hopeista jättliäistä. Pentu alkaa murista Blezerille, mutta hän vain jatkaa etenemistään pentua kohti lopulta kurottaen sitä kädellään. Pienokainen ärähtää ja puraisee toaa kädestä. Puruvoima oli erittäin suuri verrattuna otuksen kokoon. '' AAH! Piruvie sinä puret kovaa! '' Blezer yritti irroittaa poikasta kädestään heiluttamalla sitä, mutta epäonnistuen. Hän tiputtaa aseensa maahan ja nappaa pentua niskasta oikean puolimmaisella kädellään. Pienoinen alkaa vikistä ja vinkua päästäen samalla irti Blezerin kädestä. '' Rauhassa nyt pienoinen. Minä pidän sinusta huolta. ''<br>\n<br>\n'Kaksikko' jatkaa matkaansa syvemmälle metsään. Muakan poikanen oli jo ehtinyt nukahtaa enemmän ja vähemmän vapaaehtoisesti. Blezer oli laittanut vasemman kätensä jäiseen pakettiin jotta pureman kipu helpottaisi. Hän kantoi muakan poikasta olkapäällään raahaten nuijaansa perässään. He olivat ehtineet kulkea jo kilometrejä ilman elonmerkkejä. Toa ja muaka olivat nyt eksyksissä keskekkä metsää jonka paikalliset tuntevat nimellä: Lehu-metsä. Blezer lysähtää polvilleen. Hänen voimat ovat aivan lopussa. Toa ottaa pennun ja laskee sen mättäälle viereensä ja lösähtää makuulle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":734,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-02-21T10:12:00.000Z","content":"<strong>Toisen saaren satama</strong><br>\n<br>\nSeilaava Manaatti ajoi puisen laiturin viereen. Irvan nousi ja köytti veneen laiturille. Kun köysi oli tiukasti kiinni laiturissa ja veneessä, muut veneessä olijat nousivat myös. Saari oli pieni aavikkosaari, jossa oli puu- ja kivitaloja. Erilaiset matoranit kävelivät ympäriinsä. He näkivät, kun kauempana satamasta, jotkut möivät Maheja ja muita eläimiä. Tämä saari näytti hieman viihtyisämmältä, kuin Iganata.<br>\n<br>\n\"Toivottovasti tämän saaren asukit eivät ole murhanhimoisia Matoraneja, jotka eivät ole ikinä nähneet itseään suurempia olentoja\", Matoro sanoi.<br>\n<br>\nNelikko alkoi kävelemään ympäri, katselemaan, mistä saisivat karttoja, tai muuta, jota he tarvitsisivat.<br>\n<br>\n\"Etsitään siis joku, joka myisi karttoja, jotta saisimme tiedon, mistä saisimme tiedon, missä Destral on, hieman ruokaa\", Matoro sanoi, \"Ja ehkä voisimme yöpyä jossain hotellissa yhden yön.\"<br>\n<br>\nSitten Matoro, Xxonn, Irvan ja Seran alkoivat etsiä Matorania, joka voisi auttaa heitä.<br>\n<br>\n[spoil]Melko lyhyttä tekstiä. Tiedän. En keksinyt paljoa. Mutta Matoro voisi sitten jatkaa tästä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":735,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-21T16:02:00.000Z","content":"<strong>Aavikkosaari #2, satama</strong><br>\n<br>\nRänsistynyt satama sijaitsi kukkuloiden ympäröimän lahden rannoilla. Kukkulat samalla suojasivat että haittasivat sataman asukkaita; ne pitivät ulkosaaren rahit kaukana mutta torjuivat sadepilvet tai keräävät niitä, tehden monsuuni-ilmaston.<br>\n<br>\nJuuri nyt kuivuus jatkui toista kuukautta.<br>\n<br>\nNeljä henkilöä käveli yön pimeydessä kadulla. He silmäilivät kadun varrella olevia rakennuksia, yrittäen löytää majatalon.<br>\nPian he näkevät vanhan puurakennuksen jonka oven yllä lukee \"Inn\".<br>\nHe astuvat sisälle.<br>\n<br>\nKynttilät paloivat puutolpissa. Hämyisen huoneen perillä vihreä matoran nuokkui puisen tiskin takana. Matoran haukotteli ja luki epämääräistä lehteä ennenkuin huomasi joukkion.<br>\n<br>\n\"Päivää\", Irvan tervehti tekopirteästi.<br>\nLe-matoran huokaisi. Taas näitä älypäitä.<br>\nTervehtinyt matoran tajusi että \"päivää\" ei kuulosta järin järkevältä aamuyöllä.<br>\n\"Niin... Me haluaisimme huoneen. Neljälle.\", Seran tuli esiin. <br>\nLe-Matoran vilkaisi seinän lappusia ja sitten joukkoa. Kaksi toalta näyttävää henkilöä.<br>\n<br>\n\"Meillä on vapaana kaksi huonetta. Kolmen ja kahden.\", matoran kertoi.<br>\n<br>\nNelikko kääntyi hetkeksi toistensa puoleen. Lyhyt keskustelu. <br>\n\"Otamme molemmat.\", Irvan ilmoitti.<br>\n\"Maksatte sitten viidestä paikasta!\", Le-matoran vaati tiukasti.<br>\n\"Selvä selvä\", Irvan sanoi tylsästi, ollen haluton tinkimään aamuyöllä.<br>\nNelikko raahasi itsensä hetken kuluttua portaita ylös.<br>\n<br>\n<br>\nHuone oli pieni ja puinen. Pieni ikkuna oli likainen ja puulattialla oli pölyjä. Yksinäinen lyhty valaisi kolmen hengen huonetta katossa. <br>\nMatoro tutki nopeasti sängyt ja romahti siihen. Hän heitti kansion kainalostaan pienelle yöpöydälle. Xxonn käveli perässä ja yritti ahtautua matoranien sänkyyn. Pian pitkä Axonnin lajilainen oli raahannut kaksi sänkyä vierekkäin.<br>\n<br>\nHe alkoivat nukkua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":736,"creator":"Jake","timestamp":"2011-02-21T18:00:00.000Z","content":"<strong>Gaggulabion toinen laiva, ruuma, perunasäkki</strong><br>\n<br>\nNotfun oli perunasäkissä ja valitti kantajilleen. Amazua ja Gaggulabio kuulivat välillä erinlaisia fraaseja piraatin suusta, kuten:<br>\n<br>\n\"Älä kolhi minua, rommi menee pitkin säkkiä\"<br>\n\"Ollaanko jo perillä? Ollaanko, ollaanko?\"<br>\n\"Näin kerran miehen, jolla oli kaksi puujalkaa\"<br>\n<br>\n<em>Ja paljon muuta.</em><br>\n<br>\nLopulta Notfun kuitenkin laskettiin säkissään alas, tai oikeastaan tiputettiin ruumaan. Notfun näki edessään Amazuan ja keltaisen Skadkin, Gaggulabion.<br>\n<br>\n\"Mitäs tämä nyt on? Teimme reilun kaupan, ja te hullut pistätte minut perunasäkkiin. Kaiken lisäksi, en voinut syödä niitä perunoita. Ne olivat homeessa\", Notfun valitti.<br>\n<br>\n\"Sinähän olet merirosvo, kapteeni\", Gaggulabio aloitti sarkastisella äänensävyllä, \"Et itsekään taida olla kovin reilu, ja muutenkin, ne perunat olivat tuoreita, poimittu Zakazilta kymmenen vuotta sitten\".<br>\n<br>\nNotfun nousi seisomaan, käveli tuolin luokse, veti sen alleen, ja istahti sille. Hän katsahti sieppaajiinsa ärsyyntyneenä, mutta hänen ilmeensä muuttui ärtyneestä hyväntuulisen hermostuneeksi hetkessä. Hän aikoi alkaa selittää jotain perätöntä. Sillä hän oli ennenkin selvinnyt. <br>\n<br>\n\"Herrat\", Notfun aloitti, \"Olen nähnyt elämäni aikana monia, ja kun sanon monia, tarkoitan kahta asiaa, jotka ovat olleet erittäin outoja. Toinen oli se, kun jätin pihvini erään baarin savupiipun päälle\".<br>\n<br>\n\"Ja mitä sen jälkeen tapahtui?\", Amazua kysyi.<br>\n<br>\n\"Linnut veivät sen, söivät sen, ja kun palasin takaisin, laatikko oli palanut\", Notfun kertoi, \"Haluatteko kuulla toisen oudon asian?\"<br>\n<br>\nSkadki vastasi myöntävästi.<br>\n<br>\n\"Hyvät viholliseni\", Notfun aloitti, ja nosti jalkansa ruumaan vievän köysiviritelmän puuosan päälle, \"Te, jotka olette minut siepanneet, tulette muistamaan tämän päivänä, jona <em>melkein saitte kiinni</em> kapteeni Notfunin\", Notfun selitti, otti aseen taskustaan, ja pamautti köyteen, jolloin puuosa nousi ylös mastoon, Notfun hyppäsi kannelle, sulki ruuman kannet, otti pelastusmanaatin ja lähti kohti entistä <em>Akbsklsdflsfldax</em>-laivaa, jonka hän aikoi ristiä <em>Yön Timo II</em>:ksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":737,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-02-21T21:47:00.000Z","content":"<strong>Outo tila, josta lienee jo käyneen selväksi, ettei se ole Verstas</strong><br>\n<br>\nDox seurasi hopeista olentoa ja muita olentoja halki laukeuksien. Aikaa tuntui kuluneen ikuisuus. Häntä alkoi pikkuhiljaa väsyttää. Olennot kuitenkin jatkoivat matkaansa väsymättä, edes tahtiaan hidastamatta.<br>\n<br>\nJotain alkoi kuitenkin pikkuhiljaa tapahtua. Tai oikeastaan mitään ei tapahtunut. Ympäristö vain muuttui. Ensin Dox vain huomasi jalkapohjiensa kylmenevän. Sitten hän alkoi kuulla joka askeleella lätinää. Jonkin ajan kuluttua hän tajusi seisovansa vedessä kantapäätään myöten.<br>\n<br>\nVettä oli ilmestynyt jostain. Hän päätteli, että joko sen pinta nousi koko ajan, pikkuhiljaa, tai sitten maanpinta oli huomaamattoman pienen asteluvun verran vinossa ja he kulkivat jonkinlaista järveä tai merta kohti.<br>\n<br>\nHän ei tiennyt lainkaan mitä ajatella.<br>\n<br>\n\"&#58670;&#57622;&#57912; &#57675;&#58423;&#57431;&#58371; &#57632;&#58171;&#58173;&#58178;&#58178;\"<br>\n<br>\nHän huomasi jäävänsä hieman jälkeen ja kiihdytti askeliaan. Lätinän tempo nousi.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":738,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-02-22T13:58:00.000Z","content":"<strong>Toinen aavikkosaari, majatalo</strong><br>\n<br>\nSeuraavana aamuna, Matoro heräsi kovaan rysäykseen ja Xxonnin rajuun kiroiluun.<br>\n<br>\nHän aukaisi silmänsä ja katsoi, mitä oli tapahtumassa. Siinä hän näki Äksän seisovan sängyn vieressä, jonka yksi jaloista oli mennyt rikki.<br>\n<br>\n\"Mitä tapahtui, Äks?\", hän kysyi.<br>\n<br>\nÄksä kirosi.<br>\n<br>\n\"Minä vain nukuin, kunnes vierin enemmän vasemman sängyn puoleen. Selvisikin, että tälläiset Matoran-sängyt eivät sitten kestä minua. Rasismia-minä sanon!\"<br>\n<br>\nMatoro voihkaisi.<br>\n<br>\n\"Mielummin nukkuisin Seilaavassa Manaatissa\"<br>\n<br>\n\"Mmm... Manaattia...\", Matoro sanoi unessa.<br>\n<br>\nÄks murisi ja ajatteli, millä voisi paikata jalan, etteivät majanomistajat huomaisi sitä.<br>\n<br>\nVajaan tunnin päästä, Matoro heräsi. Äks selasi kirjoja kirjahyllystä.<br>\n<br>\n\"Tule, Äks\", hän sanoi, \"mennään syömään aamiaista\"<br>\n<br>\nHe menivät hakemaan Irvanin ja Searnin toisesta huoneesta. Irvan oli innoissaan sängystä, jossa oli patja. Tukikikohdassa kun oli pelkkiä kivisiä sänkyjä.<br>\n<br>\nAlakerrassa oli ruokailuhuone, jossa oli pari Matorania syömässä jotain.<br>\n<br>\n\"Kun saadaan ruokaa, mennään sitten hankkimaan karttaa\", Jään Toa sanoi.<br>\n<br>\nMatoro ja kaksi Matorania istuutuivat pyöreän pöydän ympärille, mutta Xxonn oli liian iso sellaiseen tuoliin. Joten hän istuutui lattialle.<br>\n<br>\n\"Mitä poijille saisi olle?\", tarjoilijamatoran kysyi.<br>\n<br>\n\"Anteeksi\", Xxonn sanoi, \"Olisiko täällä hieman... isompaa tuolia?\"<br>\n<br>\n\"Valitan, muru, mutta täällä on astioita/huonekaluja vain normi-ihmisille\", tarjoilija vastasi tylysti.<br>\n<br>\n\"Näetkö, Matoro- rasismia!\", Äks kuiskasi Matorolle.<br>\n<br>\n\"Mitä täällä saisi?\", Matoro kysyi.<br>\n<br>\n\"Ruokaa, idiootti\", Matoran vastasi.<br>\n<br>\nIrvan nauroi tekonaurua.<br>\n<br>\n\"Millaista ruokaa?\", Matoro yritti kuulostaa kohteliaalta.<br>\n<br>\n\"Päivän erikoinen olisi Mahipaistos. Saisiko olla?\"<br>\n<br>\n\"Anna tulla vain.\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\nHetken päästä, tarjoilija toi neljä lautasta, jossa oli Mahinlihasta tehtyjä pihvejä.<br>\n<br>\n\"Päivän erikoinen. Pyh!\", Irvan sanoi, \"Se on varmaan lojunut varastossa vuosia!\"<br>\n<br>\nKun he olivat syöneet pihvit, he menivät huoneisiinsa, ottivat tavarat, jotka he eivät olleet jättäneet Seilaavaan Manaattiin ja lähtivät kiertelemään satamakaupunkia.<br>\n<br>\n\"Päivää\", Irvan sanoi Matoranille, \"tietäisittekö, missä myytäisiin karttoja?\"<br>\n<br>\nPunainen Matoran osoitti pientä kojua.<br>\n<br>\n\"Kiitoksia\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\nKojun yläpuolella oli laatta, jossa luki \"KARTTOJA\". Kojun takana istui Po-matoran.<br>\n<br>\n\"Päivää\", Irvan sanoi Matoranille.<br>\n<br>\n\"Kas\", Matoran sanoi, \"Asiakkaita!\"<br>\n<br>\n\"Mitä saisi olla?\"<br>\n<br>\n\"Etsimme karttaa\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\n\"Karttaa. Tulitte oikeaan paikkaan!\"<br>\n<br>\n\"Kiva tietää\", Irvan vastasi tylysti.<br>\n<br>\n\"Millaista karttaa etsitte?\"<br>\n<br>\n\"Sellaisen, jossa olisi naapurisaaria ja tietoja niistä\", Matoro vastasi, \"Ja sitten kartan koko maailmasta\"<br>\n<br>\nMyyjä ojensi Irvanille kartan ja Irvan ojensi myyjälle rahat.<br>\n<br>\n\"Kartan koko maailmasta? Minne matka?\"<br>\n<br>\n\"Ei minnekkään kauas. Vain Destralille\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\n\"Destralille? Miten luulette pääsevänne sinne? Lentämällä lentävälla manaatilla?\"<br>\n<br>\n\"Ei nyt <em>lentävällä</em>, mutta samantapaisella\", Äks vastasi. <br>\n<br>\n\"Kyllä me keksitään jotakin\", Matoro sanoi, samalla kun alkoi katsomaan karttaa, \"Kunhan vain- Mitä hemmettiä??!!\"<br>\n<br>\nHän huudahti, kun näki, miten pitkällä Destral oli heidän olinpaikastaan.<br>\n<br>\n\"Klaanista, Destralille on tähän verrattuna vain kivenheiton matka!!\", Matoro huudahti, \"Emme pääse Seilaavalla Manaatilla sinne asti\"<br>\n<br>\n\"Mitäs minä sanoin\", kauppias vastasi.<br>\n<br>\n\"Hyvä on. Myydäänkö täällä veneitä?\", Matoro kysyi.<br>\n<br>\n\"Mitä luulisit, idiootti? Jos meillä olisi hyviä veneitä, olisimme häipyneet läältä roskasaarelta jo aikoja sitten!\"<br>\n<br>\n\"Hyvä on\", Matoro sanoi ja lähti.<br>\n<br>\nHe menivät tavernaan, jossa he voisivat syödä ja suunnitella lähtöään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":739,"creator":"Jake","timestamp":"2011-02-22T14:44:00.000Z","content":"<strong>Meri, Yön Timo II:sen vieressä</strong><br>\n<br>\nEräs manaatti kulki vettä pitkin, valon nopeutta kulki tämä manaatti, tai siltä se ainakin näytti. Ehkä. Mutta kukaan ei ole varma tästä.<br>\nJos katsoi tarkkaan, erotti että sen selässä oli joku. Se oli Notfun. Jardirt katsoi kaukoputkella kannelta, ja tajusi kapteeninsa olevan pelastusmanaatin selässä. Jardirt jhaki äkkiä köyden ja heitti sen mereen.<br>\n<br>\n\"Jardirt, heitä köysi mer- Jaa, heititkin jo. Hienoa työtä\", huusi Notfun manaatista, ja nousi köyttä ylös. Jardirt odotti kannella.<br>\n<br>\n\"Miten pääsit niiden kynsistä, kapteeni?\", matoran kysyi.<br>\n<br>\n\"Se on pitkä tarina. En jaksa kertoa siitä muuta kuin, että paluumatkalla kävimme manaattini kanssa eräällä saarella, jolla asui eräs peikko. Se nimitti saarta banaanisaareksi, ja siellä ei edes ollut banaaneja..\", Notfun kertoi ja otti hattunsa Jardirtin päästä, \"Se peikko sanoi outoja asioita. Oletko itse kuullut koskaan peikon sanovan: <em>Ota chillisti, rahita villisti</em>?\"<br>\n<br>\n\"Itseasiassa en\", Jardirt vastasi.<br>\n<br>\n\"Sitä minäkin ajattelin, se peikko oli kuulemma joskus käynyt siellä linnakkeessa, mistä tulin viikko sitten\", Notfun kertoi, \"Jardirt, pysy ruorissa, menen avaamaan ruuman, jotta manaatti voi uida tänne\".<br>\n<br>\nJardirt ihmetteli. <em>Miksi ihmeessä Skadkit olivat ostaneet pelastusmanaatin myös. Toki oli mahdollista, että ne olivat ostaneet omansa samalta kauppiaalta, mutta ei siellä ollut muita kuin erikoisen isohampainen, keltainen matora-</em>, Jardirt tajusi, että se oli ollut Gaggulabio. Samalla perämies tajusi myös, että Labio oli tyhmin elämänmuoto mitä hän oli ikinä nähnyt..<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":740,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-22T15:39:00.000Z","content":"<strong>Aavikkosaari, satama</strong><br>\n<br>\nViileä aamu oli muuttunut tuskallisen kuumaksi päiväksi. Polttavat auringot käristivät satamaa kahdesta suunnasta.<br>\nTämä oli näemmä niitä saaria, jotka osuivat kahden muun saaren aurinkojen taitteeseen. Oikeastaan ne auringot olivat massiivisia valokiviä, mutta Matoro ei katsonut fiksuksi aloittaa tieteellistä pädentää täällä.<br>\n<br>\nHän, Xxonn ja kaksi matorania olivat suunnitelleet lähtevänsä pian seuraavalle saarelle. Matoro oli tutkinut karttoja ja saanut selville että saariketju oli ties kuinka pitkä.<br>\n<br>\nIlma oli hiostava. Jään Toa pyyhkäisi otsaansa ja katsoi toista aurinkoa nopeasti.<br>\n<br>\n\"NE TULEVAT! SUOJAAN!\", joku huusi kovaa sataman majakasta. Huutaja oli majakanvartija Lock, kauan kadonneena olleen Capsin veli. <br>\nKukaan ei voinut olla huomaamatta huutavaa Lockia.<br>\n<br>\nKaupunki alkoi vilistä. Kirkuvat Matoranit juoksentelivat rakennuksiin. Joku tönäisi Seranin maahan.<br>\nPölyä nousi kylänraitilta. Matoro yski hiekkapölyä ja ihmetteli kaaoksen syytä.<br>\nSilloin Jään Toa huomasi etäällä merellä laivan. Sen mastossa heilui kokopunainen lippu.<br>\n<br>\n\"Merirosvoja-\", Xxonn totesi nopeasti.<br>\n\"Mennään piiloon hetkeksi.\", Matoro sanoi. Nelikko juoksi viimeisenä varastoon raskaat reput selässään. Heillä oli mukanaan kaikki tavaransa. Majataloon ei uskaltanut jättää mitään.<br>\n<br>\nLaiva lipui satamaan. Irvan näki ovenraosta kuinka laivan keula painoi <em>Seilaavan Manaatin</em> aalonmurtajaa vasten murskaten sen.<br>\nSekalaista väkeä alkoi virrata laivasta kylään. Joku huuteli komentoja ja hampaisiin asti aseistautuneet matoranit ja muut olennot alkoivat availla rakennusten ovia.<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><br>\n<br>\n<br>\n<center>* * *</center><br>\n<br>\n<br>\nMatoro oli varsin ylpeä toveriensa kanssa rakentamastaan laitteesta. Oven karmin yläosasta lähti köysi pianoon, joka oli kiinnitetty vapaasti roikkumaan katosta. Se oli taka-asennossa pitkän kepin ollessa ovea vasten, pitäen pianon kaukana. Jos oven avaisi, keppi katkeaisi ja sisään tulija jäisi pianon alle.<br>\n<br>\nNelikko livahti taka-ovesta. He miettivät mikä olisi paras veto.<br>\n"Hei! Te neljä!", pitkänpuoleinen merirosvo huusi kulmalta. Se lähti juoksemaan nelikkoa kohti miekka tanassa. Neljä muuta juoksivat rakennuksen takana tätä pakoon.<br>\nPiraatti kailotti näheensä tyyppejä. <br>\n<br>\n"Luulen että olemme ongelmissa...", Seran voihki heidän livahtaessa rakennuksen kulman taa.<br>\nHeidän edessään oli yhtäkkiä pitkä, Sidorakin lajia oleva merirosvo joka pyöritteli pitkää miekkaansa.<br>\n<br>\n"Päivää. Ryöstäisin kernaasti arvoesineenne jos sopii. Laukut tähän.", se sanoi.<br>\nKukaan ei likkunut.<br>\n"Minä olen mursujutsun mestari. Te saatte totella minua!", merirosvo huusi.<br>\n<br>\n"Näytä meille joku mursujutsu-liike", Matoro pyysi kauniisti mahdollisimman tyhmä ilme kasvoillaan.<br>\nHujoppi alkoi huitoa miekallaan ilmaa. Äksän laukaus käsitykistä heitti merirosvon pitkälle seinän läpi.<br>\nKahden klaanilaisen ja matoranin joukko jatkoi puolijuoksuna rakennuksen etupuolelle. Nyt rakennuksen takaa kuului ääniä.<br>\n<br>\n"Eivät nuo voi olla noin tyhmiä", Xxonn pidätteli nauruaan kävellessään. He olivat pian ansoittamansa oven edessä.<br>\n"Haluan huijata jonkun niistä tämän pianon alle", Matoro selitti taputtaen ovea. Silloin kuului kova räksähdys ja sitten tömähdys.<br>\n<br>\nPiano oli syöksynyt oven läpi, jyrännyt Matoron ja Äksän ja sitten lentänyt hiekkaan. Hölmistynyt piraatti tuli hajonneesta oviaukosta katsomaan - hän oli vain siirtänyt sisäpuolella keppiä. Se oli ollut näemmä jonkinlainen ansa.<br>\n<br>\nTakaovesta tulleet piraatit piirittivät kaksi matorania ja tajuttomat Klaanilaiset. Pian merirosvot lähtivät köytettyjen matoranien ja joukon matkatavaroiden kanssa. Kylästä oli revitty kaikki irtain, joka oli nyt kuljetettu suureen purjelaivaan. Merirosvolaivan kyljessä luki mustalla tekstillä "<em>TUHOAJA</em>".<br>\n<br>\n<br>\n<center>* * *</center><br>\n<br>\n<br>\n"Mitä... tapahtui?", Matoro mumisi hiekkaa suussaan. Hän makasi kasvoillaan hiekkaisella kadulla. Äksä makasi pää hiekassa aivan pianon vieressä. Soitantalaitteen päällä oli katkenneet köydet.<br>\nToa nosti päänsä. Hän muisti piano-ansan.<br>\nSitten hän tajusi että hänen reppunsa, jossa oli ollut Itroz-dokumentit, oli vohkittu.<br>\n<br>\n"Äks! Äks!", Matoro huusi puoliääneen. Hän loi jäähilettä titaanin naamiolle, ja silloin Xxonn pomppasi pystyyn.<br>\n<br>\n"Tavarat ja matoranit ovat poissa!", Matoro aloitti hätääntyneenä.<br>\nÄksä katseli ympärilleen nopeasti - hänen silmiinsä osui juuri satamasta lähtevä merirosvolaiva.<br>\n<br>\n"Nuo ovat vieneet ne, sano minun sanoneen!", Äksä uhosi ja nousi aloittaakseen sprintin satama-altaalle.<br>\nMatoro juoksi tämän perässä.<br>\n"Miten meinasit tavoittaa laivan?", Matoro kysyi takana hoiperrellessaan vielä pianon iskun jäljiltä.<br>\n<br>\n"Keksitään jotain hienoa!", Äks kertoi.<br>\n"Kannatan. Improvisoidut suunnitelmat ovat hien-", Matoro aloitti kunnes lensi suoraan satama-altaaseen Äksän perässä.<br>\nKaksikko nousi nopeasti ylös vedestä, tajuten juosseensa liian pitkälle.<br>\n<br>\n"Miksi täällä ei ole veneitä?", Äksä kirosi katselleessaan tyhjää satama-allasta. Sitten hänen silmiinsä osui satama-altaassa usikenteleva manaatti.<br>\nJos tilanne olisi ollut sarjakuvaa, idealamppu olisi pamahtanut palamaan kaksikon pään päälle.<br>\n<br>\n<br>\n<center>* * *</center><br>\n</body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nManaatti kiisi kuin rasvattu salama pitkin aallokkoa. Äks istui sen suurella pinnalla pitäen kiinni olennon päästä.<br>\nKlaanilaisella roikkui panssarissa kiinni Matoron tarttumakoukku, ja Toa itse hoippui vesisuksilla kaukana takana. Manaatin suuri nopeus kiidätti helposti kaksikkoa eteenpäin, kohti ulapalle ehtinyttä piraattilaivaa.<br>\nMatoron tarkoitus oli päästä vesisuksilla laivaan hakemaan tarvikkeet ja mahdollisesti napata vene matoraneille.<br>\nKaiken piti onnistua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":741,"creator":"Jake","timestamp":"2011-02-22T19:01:00.000Z","content":"<strong>Yön Timo II</strong><br>\n<br>\nNotfun istui hytissään. Hänen hattunsa oli asetettu naulakkoon, ja hän laski paperilla jotain karttoihin liittyen vieressään harppi, viivotin ja mustekynä. Yhtäkkiä kapteeni ikäänkuin jähmettyi paikoilleen. Sitten hän nousi ylös ja käveli kannelle perämiehensä viereen.<br>\n<br>\n\"Jardirt, kerropa, paljonko on kuusi kertaa yhdeksän\", Notfun komensi perämiestään.<br>\n<br>\n\"Se on neljäkymmentäkaksi, kapteeni\", Jardirt vastasi.<br>\n<br>\n\"Totta, hyvin hoksattu. Saat palkankorotuksen\", Notfun kehui.<br>\n<br>\n\"Itseasiassa, meillä ei ole palkkaa, kelläkään meistä. Emme ole vielä ryöstäneet mitään\", Jardirt sanoi.<br>\n<br>\n\"Totta. Siksi saatkin palkankorotuksen. Tuon laskun myötä nimittäin pääsemme käsiksi suurempaan saaliiseen huomisen aikana\", Notfun kertoi, ja käveli takaisin hyttiinsä. Hän katsoi karttaa, ja aukinaisesta ovesta näkyvää aurinkokelloa, he olisivat perillä pian. <br>\n<br>\n<br>\n<strong>Pian, ei kuitenkaan niin pian, että olisimme jo huomisessa.</strong><br>\n<br>\nNotfun oli kutsunut miehistönsä koolle kannelle. Siiamilaiset Skadkiset, kieletön toa, ja lukuisat matoranit seisoivat kannella rivissä. Myös laivan apina, Apina nimeltään, oli rivissä. Jardirt seisoi hieman erillään rivistä. Notfun käveli meihistön takana.<br>\n<br>\n\"Herrat, en tarkoita pelkästään noita siiamilaisia kaksosia, kun sanon herrat, tarkoitan myös teitä muita. Paitsi tuota toaa, tai no itseasiassa tarkoitan häntäkin, mutta pyrin loukkaamaan häntä, jotta hän tuntisi itsensä syrijytksi, ja työtahti olisi nopeampaa koska hän haluaisi saavuttaa meid-\", Notfun keskeytti, \"Krhm. Olemme huomenna pääsemässä apajille. En tarkoita vielä, että pääsisimme jo saarelle, jonne pyrimme, mutta pääsemme erääseen rikkaaseen kaupunkiin. Valmistautukaa siis\".<br>\n<br>\n<br>\n\"Kuitenkin, haluaisin puhua manaateista. Olen viime aikoina pelastunut manaatin avulla kaksi kertaa. Eli olen näille ihanille eläimille kaksi henkeä velkaa. Tämä siis tarkoittaa, että kaksi teistä syötetään manaatillemme. Otatte nyt kivi-paperi-sakset-turnauksen, ja kaksi voittajaa syötetään ihanille eläimille. Jardirt toimii tuomarina\", Notfun ilmoitti, ja käveli hyttiinsä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":742,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-02-23T15:11:00.000Z","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nManaatti kiisi, kuin tuuli, saavuttaen piraattien laivan, Tuhoajan. Sen päällä istui Xxonn. Matoro oli kiinnitettynä Äksään tarttumakoukulla ja hän itse oli vesisuksilla kaukana takana. Hänen piti päästä laivan kyytiin suksista. Manaatti kuitenkin sukelsi pinnan alle yllättäen, kun Matoro oli aikonut hypätä sen kylkeen ja kiivetä ylös.<br>\n<br>\n\"Paha manaatti!!\", Äks oli huutanut, \"Ylös! Ylös!\"<br>\n<br>\nSe ei kuitenkaan auttanut. Manaatti oli kuivunut auringon kuumuudesta ja halusi mennä pinnan alle. Xxonn irottautui manaatista ja Matoro vesisuksista. Tuhoajalla, kapteeni oli kuitenkin humannut kaksikon, ratsastamassa manaatilla.<br>\n<br>\n\"Yarr\", se karjaisi, \"tuo iso, punainen maakrapu, se näyttäisi hyvält'\"<br>\n<br>\n\"Mitä tarkoitatte, kapteeni?\", perämies, Arrar kysyi.<br>\n<br>\n\"Tuo se laival'\", kapteeni Klint vastasi \"Syödään se\"<br>\n<br>\n\"Se varmaan maistuu extrarapealta, uudessa uppopaistimessame\"<br>\n<br>\n\"Yarr. Vihdoin pääsis' käyttöön se\"<br>\n<br>\n\"Mutta mitä tekisimme tuolle valkoiselle tyypille?\", Arrar kysyi.<br>\n<br>\n\"Arr. Tuos seki' laival'. Ei ikin vois' olla liikaa ruokaa.\"<br>\n<br>\n\"Kyllä, kapteeni\"<br>\n<br>\nPerämies kääntyi ja käski miehistön noutamaan Äksän ja Matoron. Äks oli melkein hukkumassa, kunnes neljä vahvaa käsivartta tarttui häneen.<br>\n<br>\n\"Oletteko te enkelejä?\", Xxonn kysyi.<br>\n<br>\n\"Kyllä. Olemme enkeliä\", matala ääni vastasi ja puinen pamppu löi hänet tajuttomaksi.<br>\n<br>\nSeuraavaksi hän löysi itsensä puisesta huoneesta. Huoneessa oli pari Matorania istumassa surullisina ja Matorokin lojui siellä.<br>\n<br>\n\"Matoro\", hän kuiskasi.<br>\n<br>\n\"Niin?\"<br>\n<br>\n\"Missä me olemme?\"<br>\n<br>\n\"Uskon, että olemme piraattien ruumassa\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\n\"Nouse ylös. Häivytään täältä\"<br>\n<br>\nMatoro nousi ylös. Hän meni kaltereiden luo, jotka niin kuin vankilassa, estivät pääsyn ulos. Hän okeili niitä.<br>\n<br>\n\"Ruostumatonta terästä!\", hän sanoi.<br>\n<br>\n\"Mitä jos minä räjäyttäisin seinän tykilläni?\", Äks kysyi.<br>\n<br>\n\"Siitä aiheutuisi liikaa kohua. Meillä ei ole muita aseita, joten ne tappaisivat meidät helposti\"<br>\n<br>\nXxonn raapi päätään ja istuutui miettimään.<br>\n<br>\n\"Hei! Kaverit!\", Irvan huudahti.<br>\n<br>\nMatoro ja Xxonn käänsivät katseensa ja näkivät siellä Irvanin ja Seranin, jotka kävelivät heitä kohti.<br>\n<br>\n\"He siis passittivat teidätkin tänne?\", Seran kysyi.<br>\n<br>\n\"Oletteko suunnitelleet yhtään pakomatkaa?\", Xxonn kysyi.<br>\n<br>\n\"Olemme suunnitelleet, mutta yhdelläkään niistä ei olisi mahdollisuutta\", Seran vastasi.<br>\n<br>\nMatoro istuutui lattialle turhautuneena ja huokaisi.<br>\n<br>\n\"Hyvä puoli on ainakin se, että meidät syödään, niin kuin pirun kannibaalit, eikä tässä ole mitään hyviä puolia!\" <br>\n<br>\nMatoro mietti suunitelmaa. Sitten hän keksi sen, pienen harkinnan jälkeen.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">No, huoh. Aloin kirjoittamaan tämän viestin klo. 3 aamuyöltä. Mutta kun en keksinyt mitään tämän jälkeen, joten Martti voi jatkaa.</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Muuten, Matoro keksi nimen Arrar. Minä en kopioi Jakea!</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":743,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-23T16:00:00.000Z","content":"<strong><em>Tuhoaja</em>n ruuma</strong><br>\n<br>\nNopean katsauksen jälkeen oli selvinnyt, että tyhjä huone ruumassa oli täynnä hyllyjä ja tyhjiä, lukittuja laatikoita. Laatikot olivat kaikki avattu. Ovi ja seinät olivat vahvistettu teräksellä ja pieni ikkuna oli kalteroitu. Jos siitä meinasi läpi, putosi mereen laivan takaosasta.<br>\nLisäksi oven murtaminen aiheuttaisi suuren kohun, eikä heillä ollut aseita.<br>\n<br>\nAinoat varusteet mitä heillä oli, oli Äksän käsitykki, Matoron tarttumakoukku ja pieni terä sen sisästä. <br>\n<br>\n\"Eikö tuosta ikkunasta mahdu matoran ahtautumaan läpi?\", Matoro kysyi.<br>\n\"Luulen että mahdun, jos siinä ei olisi kaltereita.\", Seran vastasi mittaillen pyöreää ikkunaa.<br>\n<br>\nMatoro astui kalteroidun ikkunan eteen. Hän asetti kätensä sitä vasten ja kutsui elementtivoimaansa.<br>\nJäänsiniset säikeet kiertyivät metallitankojen ympärille huokuen kylmyyttä. Jään elementtienergia katosi metalliin.<br>\nÄksän nyrkinisku hajoitti kalterit mereen. Matoro työnsi päänsä pienestä ikkunasta läpi, katselleen ympärilleen. Alla vellohti meri ja takana näkyi aavikkosaaren siluetti. Ikkuna oli laivan takaosassa. Kapteenin hytti näytti olevan suoraan yllä. Tai sen ulkoseinä.<br>\n<br>\nMatoron tähystäessä Fe-matoran Seran oli saanut veistettyä Matoron pienellä veitsellä hyllyistä irrotetuista puutolpista teroitettuja hakoja. Hän asetti niitä vyöhönsä, jossa roikkui myös nippu Matoron harppuunan varakaapelia.<br>\n<br>\n\"Ser, oletko valmis?\", Matoro kysyi, vetäen päänsä pois ikkunasta. Hau-kasvoinen matoran nyökkäsi ja hyppäsi ikkunankarmille.<br>\nMatoro työnsi kätensä ulos ja ampui tarttumakoukun laivan kylkeä myöten ylöspäin. Se kilahti kiinni puiseen kaiteeseen korkealla ylhäällä. Toa kelasi koko kaapelin ulos harppuunastaan ja vetäytyi ikkunasta. Seran nappasi ohuesta langasta kiinni ja ahtautui ikkunasta.<br>\n<br>\nRaudan Matoran horjahti köyden varaan kovaan tuuleen. Hän kiinnitti kaapelin vyöhönsä ja iski puisen piikin laivan kylkeen kovaa. Hän alkoi liikutella itseään sivusuunnassa. Pitäisi löytää toinen ikkuna, joku kalteroimaton. Sitten pitäisi hakea avain ja avata ruuman ovi.<br>\n<br>\nSeran liikkui kylki menosuuntaan seinää vasten. Kaapeli hänen hyössään antoi periksi ylävisitoon, joten matoran nousi itsekkin siihen suuntaan. Hän jo näki yhden ikkunan.<br>\n<br>\nFe-Matoran ahtautui sisään pienestä, pyöreästä ikkunasta. Matoran tajuaa, että parin metrin päässä on pitkä korttipeluupöytä kymmeninen merirosvoineen.<br>\n<br>\n\"Oho\", Seran totesi.<br>\nPari merirosvoa lähti juoksemaan kohti ikkunaa. Ne iskeytyivät kovaa ikkunankarmiin matoranin pudottautuessa kaapelin varaan.<br>\nSeran putosi hetken aikaa nopeasti, kiristi kaapelin sekä syöksyi takaisin kohti vankilansa ikkunaa. Matoran irvisti. Ikkunasta sateli satunnaisia laukauksia laivan kylkeä pitkin.<br>\n<br>\n\"Minä osuin ikkunalle, jossa ne olivat!\", Seran selitti nopeasti. Luulen, että marirosvot tulevat selliimme!\", hän jatkoi.<br>\n<br>\nMatoro tajusi suunnitelman menneen pieleen.<br>\n\"Äks, räjäytä ulkoseinä!\", hän huusi lopulta kääntäen punaisen titaanin kättä.<br>\nKlaanilainen ihmetteli hetken mutta sitten ampui. Ikkunaseinä räjähti kovaa, lennättäen puutavaraa mereen. Matoro nappasi roikkuvasta kaapelista ja lähti kiipeämään ylöspäin. Pian Irvan hyppäsi myös kiipeämään. Äks ampui pari laukausta kohti ovea ja hyppäsi Seranin mukaan kiipeämään kaapelia pitkin.<br>\nPiraaatteja rynnisti kovaa selliin Äksän voimakkaiden laukausten jäljiltä. Merirosvot ihmettelivät hetken minne vangit olivat menneet, kunnes joku vilkaisi ammutusta ikkunasta ylöspäin. Joukkion oli kiipeämässä komentosillalle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":744,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-02-23T22:14:00.000Z","content":"<strong>Outo tila</strong><br>\n<br>\nDox jatkoi kulkuaan lauman perässä. Puolisääreen ulottuva vesi alkoi jo häiritä askelia kuin harvinaisen löysä tahma. Mistä kummasta vesi oikein oli peräisin? Entä oliko se edes vettä?<br>\nSe oli kirkasta, nestemäistä ja läpinäkyvää. Hän uskalsi maistaa sitä; se ei maistunut miltään. Ehkä hieman suolaisemmalta kuin klaanilainen kraanavesi.<br>\n<br>\nLaumaa vesi ei näyttänyt haittaavan. Se eteni tasaista vauhtiaan kohti vieläkin tuntematonta määränpäätään. Doxille alkoi olla jo vaikeaa pysyä sen perässä ja vauhdissa.<br>\n<br>\nJonkin ajan kuluttua vesi ylsi jo ahdistavasti polviin saakka. Hän vaihtoi juoksuvaihteelle ja saavutti joukon. Vain hopeinen humanoidi reagoi tähän; hän vilkaisi Doxin suuntaan, vain ohimennen.<br>\nPian maastossa näkyi ensimmäinen muutos sitten veden ilmestymisen. Hän näki sen jo pitkästä matkasta, koska oli kiivennyt erään suuren ja nelijalkaisen selkään. Tämä ei näyttänyt olevan moksiskaan.<br>\n<br>\nSe oli musta viiva, joka halkoi valkeuden vasemmalta oikealle. Se oli noin puolen metrin levyinen, sileä ja siisti jälki maassa. Sillä ei näyttänyt olevan mitään merkitystä ennen kuin he ylittivät sen.<br>\n<br>\nDox tunsi paineaallon valahtavan itsensä läpi.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\nKuiskaus kaikui hänen päässään.<br>\n<br>\nJonkin ajan kuluttua ilmestyi toinen viiva, veden yltäessä jo sitä kohtaan välinpitämättömän humanoidin kaulaan. Musta suora näkyi lainehtivan veden läpi kuin uimahallin lattia. Tämä viiva oli hieman kapeampi kuin edellinen.<br>\n<br>\nMatka jatkui.<br>\n<br>\nVesi jatkoi myös. Nousuaan, tosin.<br>\n<br>\n<strong>Aivan muualla</strong><br>\n<br>\nManu yskäisi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":745,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-24T17:09:00.000Z","content":"<strong><em>Tuhoaja</em>n takakansi</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/iZst_2xJHAI?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/iZst_2xJHAI?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoron nopea potku kaatoi laivan perämiehen ruoria vasten. Arrar- niminen sidorakin lajia oleva perämies karjaisi nimensä ja nappasi toan jalasta kiinni. Matoro loi jäästä elementti-iskun joka jäädytti olennon rintaa. Se irroitti toan jalasta, ja sai itsensä tajuttomaksi nopean potkun saattelemana.<br>\n<br>\nMatoro nappasi perämiehen vyöstä pistoolin ja heitti sen vyölleen. Äksä syöksyi hänen viereensä kolkattuaan kapteenin kabinetin ovella seisseet vartijat. Kaksi matorania odottivat peräkannella.<br>\n<br>\nNyt haettaisiin nopeasti se kansio ja kaikottaisiin paatilta vaikka pelastusveneillä.<br>\nKaksi sankaria syöksyivät kapteenin huoneen taidelasiseinän läpi (kyllä, aivan jok'ikisessä laivassa pitää olla taidelasiseinä). Matoro laskeutui kevyesti suuren flyygelin päälle, tulittaen pistoolista laukauksia kolmea merirosvoa päin. Yksi piraateista veti pöydän joukon eteen suojaksi, mutta Äksän hehtaaritykki repi sen pirstaleiksi.<br>\n<br>\nMatoro syöksyi polvilleen lipastojen juurelle ja repi auki laatikoita. Kapteenilla oli uskomattoman paljon erilaista romua kaapeissaan. Viimein Toan käsiin osui ruskea kansio, jonka sisältä pursusi Itrozin papereita.<br>\n\"Sain sen!\", Matoro ilmoitti nopeasti, tavoitellen toveriaan katseellaan. <br>\nSilloin kuului outo hajoamisen ääni ja valtava paine tarttui toaa kaikkialta kehosta. Hän syöksyi kovaa mustaa flyygeliä päin, ja soitin jatkoi matkaansa syöksyen puuseinän läpi pääkannelle. Hetken kuluttua Äks lensi korkeassa kaaressa lasiseinän läpi ja osui mastoon.<br>\n<br>\n\"Painetykki\", yksi piraateista aloitti. Mustan värinen toalta näyttävä olento poimi maasta mustan kolmikolkan. \"Harvinainen ase, joka ampuu painetta.\"<br>\nPitkä, musta viittaan pukeutunut kapteeni asteli hitaasti kannelle. Matoro näki heikosti laudanpätkien joukosta ja tunsi pyörtyvänsä pian.<br>\n<br>\n\"Olen kapteeni Manos. Joko te antaudutte?\", hän kuuli äänen. Tämä painetykkiä pitelevä tummanpuhuva hahmo nauroi.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center>* * *</center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoro ei tuntenut maata jalkojensa alla. Hän nosti päätään, joka tuntui painavan tuhansia kiloja. Sitä se kovat iskut päähän teettää, hän ajatteli huvittuneesta.<br>\nSilloin vasta hän tajusi roikkuvansa köytettynä Äksää vasten. Ilmassa. <br>\nNopea panikoitunut vilkaisu ympärille; hänet oli tosiaan köytetty Äksään selkä selkää vasten. Köysi heilui tuulessa aina välillä. Alhaallapäin oli pelkkää sinistä ja pitkä puutolp - hetkonen. Hän roikkui pää alaspäin.<br>\n<br>\nAlla vellohti merta.<br>\nJokin olento liikahti aaltojen alla.<br>\n<br>\n\"Tällä laivalla on yritetty kapinaa tai hyökkäystä ennenkin.\", kapteenin ääni kajahti. Kymmeniä piraatteja seisoi laivan kannella katselemassa tuhoonsa tuomittua kaksikkoa, jotka roikkuivat pää alaspäin köytettynä meren yllä.<br>\n\"Se ei ole onnistunut kertaakaan.\"<br>\n\"Kerta se on ensimmäinenkin\", Matoro sanoi hammasta purren. Piraattijoukko puhkesi nauramaan.<br>\n<br>\n\"Sanokaa hei pikku ystävälle!\" samainen kapteeni Manos huuteli kannelta.<br>\nMatoro katsoi ylöspäin - tai siis alaspäin - ja näki ikävän hammasrivistön kurkistavan vedestä.<br>\nKala avasi suunsa ja paljasti tuhansia pieniä violetteja silmiä kitalaestaan. Se ie kuitenkaan ollut suurin ongelma. Eniten toaa huoletti lukuisat sahalaitaiset hampaat.<br>\n<br>\n\"Laskekaa hitaasti!\", Manos komensi. Piraatti laivan mastossa alkoi kelata hitaasti suurta puolaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":746,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-02-26T12:58:00.000Z","content":"<strong>Tuhoaja</strong><br>\n<br>\nMatoron ja Äksän laskettiin heidän kuolemaansa. Ison lihansyöjäkalan kitaan. Sellaisen, joka pystyisi hotkaisemaan heidät molemmat yhdellä ainoalla puraisulla. Sitten Matoro keksi. Hän ampui jäätä kädestään narulle, joka piteli heidät.<br>\n<br>\n\"Yarr\", kapteeni karjaisi, \"Mit' se tekee?\"<br>\n<br>\n\"Näyttää siltä, että hän jäähdyttää narun\", perämies Arrar vastaa.<br>\n<br>\n\"En salli sitä. Ampukaa heidät!\"<br>\n<br>\nPiraatit alkoivat ampua heitä, mutta he alkoivat heiluttaa köyttä.<br>\n<br>\n\"Oletko varma, että tämä on viisasta?\", pahoinvoiva Äksä kysyy.<br>\n<br>\n\"Luota minuun\", Matoro vastaa.<br>\n<br>\nSitten yksi piraattien luoti osui jäähdytettyyn naruun. Naru meni katki ja kaksikko alkoi pudota pedon kitaa kohti. Matoro kuitenkin ampui harppuunaansa mastoon. Kaksikko pysähtyi hieman ennen kuin osuivat pedon kitaan. He kiipesivät nopeasti ylös kannelle. He yrittivät myös vältellä piraattien ampumia luoteja. Kaksikko hyppäsi kannelle ja nappasivat kansiot ja aseensa (kapteeni vain viskasi ne sivuun, kun halusi tehdä kaikesta nopeampaa). He sitten juoksivat hakemaan Matoranit, jotka olivat köytettyinä kauempana.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/OMBCyir75rg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/OMBCyir75rg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSitten he näkivät, kun vedessä uiskenteli sinivalaan kokoinen olento. Se ei kuitenkaan ollut sinivalas. Se näytti enemmän manaatilta. Manaatti alkoi kohota vedestä ilmaan. Matoro päätti, että he pystyisivät pakenemaan piraateilta manaatilla.<br>\n<br>\n\"Hypätkää manaatin päälle!\", hän huudahti.<br>\n<br>\nHän, Äks ja kaksi Matorania hyppäsivät jättiläismanaatin päälle, kun se aina vaan kohosi enemän ilmaan, kunnes se oli pilvien korkeuksissa.<br>\n<br>\n\"Destraliin päin!\", hän huudahti, manaatti kääntyi ja he lensivät Destralille, sillä välin, kun piraatit karjuivat nelikon perään.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Jättiläislentävämanaatti oli Martin idea.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":747,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-02-26T16:33:00.000Z","content":"<strong>Baari</strong><br>\n<br>\nGuardian heräsi hätkähtäen salaman iskuun. Manu istui ikkunan vieressä ja katseli ropisevaa sadetta. Guartsun katsoessa kelloa tämä hyppäsi alas ikkunalaudalta.<br>\n”Ne tulevat. Ne etsivät meitä.”<br>\nSkakdi katsoi Makutaa kysyvästi.<br>\nTämä avasi oven ja osoitti hänelle viereistä huonetta. Guardian raahasi Warrekin mukanaan toiseen huoneeseen. Manu asetteli tyynyjä vuoteille peittojen alle. Sitten hänkin hiippaili toiseen huoneeseen. He sulkivat oven. Huone oli samanlainen kuin heidän omakin huoneensa, paitsi että se oli tyhjä. Guartsu heitti Warrekin sängylle ja istahti itse toiselle. Manu katseli ulos ikkunasta.<br>\n<br>\nHetki kului. Sitten kuului hiljaisia askeleita, jotka juuri ja juuri erottuivat sateen äänten alta. Kuului oven narahdus viereisestä huoneesta. Sitten ääni, kuin miekkoja olisi vedetty huotristaan. Sen jälkeen alkoi kuulua sivallusten ääniä. Raivon karjahduksia. Manu kääntyi pois ikkunasta ja sulki verhot. Nopeita askeleita. Sitten ne olivat poissa.<br>\n<br>\n”Nektannin palkkamurhaajat”, Manu sanoi hiljaa. Guartsu nyökkäsi. Heidän ei ollut enää turvallista jäädä Zakazille. Yhtäkkiä Warrek heräsi.<br>\n”M-mitäh?” hän mumisi. Guardian nosti pöydällä olevan vesikannun ja tyhjensi sen sisällön entisen sotalordin naamalle. Warrek pärski hetken ja iski sitten nyrkillä Guardiania naamaan. Tämä mätkähti maahan.<br>\n”Auts”, Guartsu sanoi noustessaan ylös. ”Minähän vain herätin sinut.”<br>\n”Ei olisi tarvinnut”, Warrek sanoi kiukkuisesti.<br>\n”Aamu sarastaa pian. Tarvitsemme veneen”, Makuta Nui sanoi. Warrek ravisti päätään. Vettä roiskui ympäriinsä. Guartsu heitti hänelle pyyhkeen. He alkoivat tehdä lähtöä.<br>\nNoin kahdenkymmenen minuutin kuluttua kolmikko oli ulkona. He lähtivät kulkemaan kohti satamaa, josta he voisivat etsiä sopivan venekauppiaan tai -vuokraajan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":748,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-28T16:22:00.000Z","content":"<strong>Taivas meren yllä, jättiläismanaatti</strong><br>\n<br>\nAlkuhuuman jäljiltä neljä manaatin selässä roikkuvaa sankaria tajusivat ongelmansa - ensinnäkin, manaatti ei totellellut käskyjä. Etelän taikamanaatit lensivät omia reittejään eikä niitä voinut komennella.<br>\nToiseksi, manaatin selässä pysyminen oli välillä varsin tuskallista. <br>\nKolmanneksi, joukkio ei tiennyt missä manaatti parhaillaan lensi. <br>\n<br>\n\"Tota tota. Ideoita, seuraava siirto?\", Matoro ajatteli ääneen roikkuen manaatin niskassa kiinni.<br>\n\"Ei ideoita. Odottaa täällä selässä vaan?\", Äks ehdotti.<br>\n<br>\n\"Hei, tämä man-\", Seran oli sanomassa, kun ääni peittyi kovaan huminaan ja matoranin huutoon. Manaatti syöksyi äärimmäisen jyrkässä kulmassa miltei suoraan alaspäin, kohti merta.<br>\n<br>\nVesi iskeytyi vasten lentävän manaatin tönkön muotoista päätä, lennättäen pärskeitä valtavasti ilmaan. Suuri olento lipui nopeasti vedenpärskeiden läpi, antaen seinämän vettä iskeytyä tämän selässä matkustaneisiin vapaamatkustajiin. <br>\n<br>\nHetkessä koko tilanne oli ohi, ja nelikko yritti pysyä pinanlla vahvassa aallokossa.<br>\n\"Olett-\", Matoro huusi jotakin, mutta aalto iski hänet hetkeksi veden alle, katkaisten sanan.<br>\nJään Toa koitti zoomata kiikarisilmäänsä kauemmas aaltojen lomassa. Hän nosti päänsä pinnalle pärskien vettä.<br>\nNopea vilkaisu ympärille paljasti sen, että lähistöllä ei ollut saaria, ei luotoja, ei mitään.<br>\nÄksä ja kaksi matorania näkyivät kamppailevan veden varassa takanapäin.<br>\nMatoro otti pari nopeaa vetoa, pyrkien uimaan aallokossa. Hän piti itseään suhteellisen hyvänä uimarina, mutta kova merenkäynti esti kaiken harkitun liikkumisen.<br>\nToa kelasi päässään toimintavaihtoehtoja. Niitä oli tasan kaksi.<br>\n<br>\nTehdä jotakin tai olla tekemättä.<br>\n<br>\nEnsimmäisessä tuntui olevan huomattavasti suuremmat pelastumisen mahdollisuudet.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":749,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-02-28T18:58:00.000Z","content":"<strong>Bioarkistot</strong><br>\n<br>\nKonguboss penkoi Bioarkistojen kirjahyllyä. Hän löysi paksun kirjan, jossa kerrotaan kaikkien mysteeristen ja tuntemattomien olentojen kyvyt, ulkonäko, luonne, elinympäristö, jne. Toa etsi kirjasta pitkään näkemäänsä outoa olentoa. Hän ei löytänyt mainintaakaan kirjasta. Konguboss käveli ulos Arkistoista.<br>\n<br>\n<strong>Jossakin</strong><br>\n<br>\n\"Minä tiedän kuka sinä olet, Konguboss\", Xiantos sanoi, \"I know where you live\"<br>\n<br>\nHän oli ilmestynyt tyhjästä Bioarkistojen suurelle pääsisäänkäynnille.<br>\n<br>\n\"Mikä sinä olet?\"<br>\n\"Saat tietää sen joskus\"<br>\n<br>\nKonguboss yritti napata ruskea takkisesta olennosta, mutta tämä oli liian nopea.<br>\n<br>\n\"Missä Burnik?\" Toa hätääntyi, \"Tämä ei ole hauskaa\"<br>\n<br>\nKonguboss lähti kävelemään pohjoiseen päin. Hän huuteli <em>lemmikiänsä</em>, Burnikia. Hän käveli tiheän metsän läpi katkoen puita kirveellänsä. <br>\n<br>\n<strong>Lavazone, Laavavyöhyke, Laava-alue, Laavakentät...</strong><br>\n<br>\nHän saapui alueelle, joka oli tuhkaa ja laavakievä. Hänen jalkojansa alkoi polttamaan. Ilman Toa lähti juoksemaan eteenpäin. Hänen jalkojansa poltti. Kovasti. Pian hän huomasi talon, mutta juoksi sen ohitse. Toa näki vuoren nousevan lännestä. Sen oli pakko olla Mt. Ämkoo. Vihreä Toa lähti taas juoksemaan sinne päin. Pian hän saapui kuuman lähteen luokse. Hän ei kestänyt kuumutta ja pökertyi.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nHän koputti oveen. <br>\n<br>\n*knock knock* *kop kop* *kop - kop-ko-kop - kop - kop kop*<br>\n<br>\nKukaan ei avannut ovea.\n</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":750,"creator":"Blezer","timestamp":"2011-02-28T23:56:00.000Z","content":"<strong>Lehu-metsä.</strong><br>\n<br>\nBlezer oli ollut harvinaisen epäonnekas. Hän oli pyörinyt ympyrää lehu-metsässä jo useita päiviä ilman, että kukaan olisi törmännyt häneen.<br>\n<br>\nMuakan poikanen ei enään vastustellut toaa vaan seurasi tätä kiltisti.<br>\nAina silloin tällöin se juoksi kauemmas isännästään jolloin Blezer joutui etsimään tätä. Pienoinen piti sitä jonkin sortin leikkinä mutta toaa taas alkoi kyllästyttämään moinen. '' Jos sinä aijot juoksennella ympäriinsä metsää vositko edes hieman hidastaa tahtia? '' Blezer sanoo pikku muakalle joka vain kallistaa päätään ja katsoo uutta isäntäänsä. <br>\n<br>\nBlezer jatkoi matkaansa. Hän käveli ja käveli. Kunnes... Hänen edessään oli polku. Selvä pikkuruinen polku. Blezer oli sanoinkuvaamattoman iloinen nähdessään tuon hiekkaisen pienen reitin joka johtaisi hänet sivistykseen. <br>\n<br>\nToa kutsui uutta lemmikkiään kisuttelemalla. Hän oli huomannut että pienoinen pitää siitä ja etsii äänen luo. Pian muaka tulikin hänen Blezerin luo. '' Tule... Mennään. '' Hän toteaa ja alkaa kävellä polkua. Pentu seurasi isäntäänsä aina silloin tällöin poiketen polulta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":751,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-01T07:51:00.000Z","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nMatoro oli käyttänyt viimeiset elementtivoimansa pienen jäälautan tekemiseen. Nelikko roikkui lautassa kovien aaltojen riepottelemana. Meri vei heitä johonkin suuntaan, mutta heillä ei ollut mitään tietoa sijainnistaan saatika sitten suunnastaan.<br>\n<br>\nJään Toa tähyili jatkuvasti ympärilleen kiikarisilmällä. Hän yritti paikantaa maata, laivan, mitä vain.<br>\n\"Ei mitään\", hän totesi hiljaa muille.<br>\nHän ei ollut aivan varma kuulivatko muut sitä meren ääniltä.<br>\n<br>\nAikaa kului.<br>\n<br>\n\"Hei! Laiva!\", jäävuoren päällä roikkuva Matoro alkoi kiljua. Kolmen muun matkalaisen ilmeet kirkastuivat nopeasti ja he käänsivät katseensa kohti alusta.<br>\nSe oli keskikokoinen, ränsistyneen näköinen rahtilaiva jonka savuopiippu puski mustaa savua taivaalle. Nelikko alkoi huutaa ja huitoa jotta laiva huomaisi heidät.<br>\nÄks ampui käsitykillään ilmaan useasti.<br>\n<br>\n\"Kapteeni, joku hullu ammuskelee jäälautalla\", eräs merimies-matoran totesi katsottuaan kiikareillaan haaksirikkoisia.<br>\n\"Montako niitä on?\", kapteeni kysäisi.<br>\n\"Kaksi toan näköistä. Kaksi matorania. Näyttävät haaksirikkoisilta\", merimies selitti.<br>\n\"Nappaa kyytiin, saavat kuurata kantta. Ja toille on aina käyttöä seudulla jossa on merirosvoja\", kapteeni sanoi. Rahtilaiva muutti kurssinsa kohti jäälauttaa.<br>\n<br>\n\"Mahtavaa! Ne huomasivat meidät!\"<br>\n<br>\nJoukko poimittiin kannelle.<br>\nSitten heidät pisttettiin kuuraamaan kantta.<br>\n<br>\n\"Paremminkin olisi voinut mennä...\", Äks marisi.<br>\n\"Älä aina valita, saimmepahan kyydin\", Matoro vastasi harjaten pitkällä siivousvälineellä puukantta.<br>\n\"Mutta minne?\", Äks jatkoi.<br>\n\"... niin. Voisimme kysäistä kapteenilta minne tämä alus on menossa\", Matoro puheli puoliksi itsekseen. Hänen Itroz-kansionsa oli kieritetty rullaksi vyöhön. Se oli kastunut.<br>\nJään Toa heitti mopin toiselle Klaanilaiselle ja vilkaisi ympärilleen. Hän kiipesi metalliset, kapeat portaat yläkannelle, jossa kapteeni seisoskeli kaidetta vasten.<br>\n\"Saanko kysyä minne olemme matkalla?\", hän kysyi kohteliaalla äänensävyllä violetilta matoranilta.<br>\n\"Kuljetamme sinappilastia Bio-Klaani -nimiseen paikkaan\", painovoiman matoran vastasi.<br>\nMatoro ei ollut uskoa korviaan.<br>\n<br>\nTämä oli maineikkaan Turkanen-sinapin kuljetusalus. <br>\n\"Minä ja Xxonn olemme Bio-Klaanista\", Matoro kertoi nopeasti.<br>\n\"... haluatko kertoa mitä teille oli tapahtunut?\", kapteeni kysyi.<br>\n\"Tuota, se on aika pitkä tarina. Meidän pitää kuitenkin poiketa Destralilla hakemassa yksi ystävämme\", Matoro kertoi.<br>\n<br>\n\"Destral? Se makutapaikka?\", kapteeni kysyi.<br>\n\"Juuri se... onnistuuko se?\", Matoro kysyi. \"Voin antaa sijainnin jos on ongelmia saaren löytämisen kanssa.\"<br>\n\"Eihän kukaan täysjärkinen mene sille saarelle vapaaehtoisesti\", Kapteeni selitti tyrmistyneenä.<br>\n\"No mitä jos ajatte sinne melko lähelle ja minä ja Äks käväisemme siellä rannalla pelastusveneellä?\"<br>\n\"Tuohon voin suostua.\"<br>\n\"Mainiota.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":752,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-03-01T10:53:00.000Z","content":"<strong>Järvilinnoitus</strong><br>\n<br>\n<br>\n<br>\nUmbra ja Glatorianking hiipivät puisten kotarakennelmien lomitse, etsien kuumeisesti aseitaan ja naamioitaan. Glatorianking piteli olkapäällään Qewaa, joka pyöritteli kuumeisesti eturaajojaan ympäriämpäri. Fikou oli selvästi hermostunut uhkaavasta hukkumiskuolemasta. Kaksikko katseli kuinka kaksi vihreää, kaapuihin pukeutunutta Zyglakia liikkui sulavasti veden alla, pidellen käsissään epämääräistä myttyä, josta pilkotti jotain tuttua. Heidän aseensa!<br>\n<br>\nLähellä Gekkoa ja Umbraa oli roskapönttöön tungettuna heidän naamionsa, jotka Qewa löysi etsiessään ruokaa. Fikou toi naamiot kaksikolle kun nämä kuuntelivat Zyglakeita. <br>\n<br>\n\"Uhraamme nämä aseet, jotka tulivat pinnalta, Rhak'elakkille\", toinen Zyglak sanoi, lipoen huuliaan. Hän sai aina kiksejä uhrausseremonioista.<br>\n<br>\n\"Tästä seremoniasta tulee suurenmoinen\", toinen sanoi, hihittäen outoa nauruaan, jolloin veden täytti ilmakuplaparvi, joka tuli Zyglakin pitkästä ja hammasrivien täyttämästä kidasta. <br>\n<br>\nJoukkio kuunteli kotarakennelmien kätköistä, mitä Zyglakit puhelivat. Ympäristön täytti outo ja aavemainen hehku, jota tuli meduusoista, jotka toimivat lamppuina. Tämän jälkeen Zyglakit lähtivät kävelemään kohti suurinta kotaa, kotaa jossa oli jopa iso ja koristellulla lasilla varustettu ikkuna. Ikkunassa oli Rhak'elakk hirviöjumalan symboli, kolmio, jonka kärjissä kolmet kynnet, ja kaikkinäkevä silmä jonka yläpuolella kukan nuppu. <br>\n<br>\nSeuraten kotarakennelmien takana pysytellen kaksikon kulkua suuren kodan syövereihin, kaksikko tai siis kolmikko, koetti pysytellä kultistien vanavedessä. Zyglakien seuraaminen osoittautui hankalaksi, kun nämä liikkuivat niin sulavasti vedessä ja Umbra joutui säätelemään potkuriensa voimaa ja ääntä, ettei kiinnittäisi kenenkään huomiota. <br>\n<br>\nHiipimisoperaatio melkein loppui heti alkuunsa, kun toinen Zyglakeista kääntyi katsomaan taakseen, jolloin Glatorianking työnsi Umbran läheiseen saviruukkuun ja syöksyi itse Qewa sylissään läheisen kodan taakse. Zyglakit jatkoivat matkaansa rupatellen uhrausmenoista ja kuinka jännää se olisikaan, vihkiytyä Rhakk’elakk munkiksi. Tulevassa seremoniassa heidät olisi määrä korottaa oppilaista munkeiksi, olivathan he opiskelleet Rhak’elakkismia jo vuosien ajan.<br>\n<br>\nUmbra ja Glatorianking katselivat kauempaa, kuinka Zyglakit menivät kaavut kasvojensa suojana sisään kotaan, näyttämällä kolmio-amulettia, jonka keskellä oli pyörivät punainen kivi. Kivi teki säteen oveen, jolloin muodostui portaali, jonne kaksikko astui sisään. <br>\n<br>\n”Miten pääsemme tuonne jättikotaan?” Umbra kysyi Glatoriankingiltä. ”Meidät tapettaisiin heti jos astuisimme portaalista sisään Zyglakien vanavedessä”, Umbra jatkoi. Hän mietti kuumeisesti suunnitelmaa muttei saanut mitään järkevää aikaiseksi.<br>\nGlatorianking mietti myös suunnitelmaa, ja huomasi kuinka Qewan tekemään seittiin tarttui kasvinosia ja merilevää, jolloin hämähäkki alkoi muistuttaa elävää pensasta. <br>\n”Keksin juuri suunnitelman”, Glatorianking sanoi, alkaen kerätä Qewan selässä olevaa kariketta ja muuta. Fikou alkoi erittämään enemmän seittiä kaksikon kehoituksesta ja Umbra lähti etsimään lisää vesikasveja.<br>\n*******<br>\n”Tästä tulee hienoin idea ikinä”, Gekko myhäili kun Umbra saapui kasvien kanssa. Umbra oli haravoinut pitkin aluetta ja löytänyt kukkurallisen limaisia vesikasveja, jotka hän antoi Gekolle. <br>\n<br>\nValkoinen soturi laittoi vauhtia tekemisiinsä ja kaatoi tekemänsä seittivesikasviklöntin Umbran päälle. <br>\n<br>\n”Miksi sinä näin teet?” Umbra huusi, mutta Gekko laittoi kätensä Umbran suun eteen. ”Ei huutoa. Selitän sinulle suunnitelman”<br>\n<br>\n”Ensin me huijaamme paria kaapua kantavaa Zyglakia tällä ”puhuvalla kasvihirviöllä”, eli sinulla U”, Gekko aloitti. ”Sitten vangitsemme Zyglakit Qewan verkkoihin ja viemme heidät jonnekin säilöön ja sitten menemme heidän kaavuissaan sisään palvomaan hirviöjumalaa”, Gekko kertoi.<br>\n”Ookkei…” Umbra ihmetteli. Tämä oli niin älyvapaa idea että se voisi toimiakin. Ja oli hyvä että Gekko teki jotain reissun hyväksi. <br>\n<br>\nGlatorianking lisäili kaikenlaisia kasveja Umbran päälle, ja pian Umbra muistutti kävelevää pensas-matoran-hybridiä. Umbran panssarit olivat täynnä vihertäviä kasveja ja muuta mukavaa, simpukankuoria ja näkinkenkiä. Tämän uuden ulkoasun avulla heidän olisi siis saatava aseensa…<br>\n<br>\nGlatorianking nauroi ja tirskui Umbralle kun tämä uusi ulkoasu oli valmis. Fikoukin hyppi Umbran ympärillä, nauraen omalla rahimaisella tavallaan.<br>\n”Lopettakaa jo, Zyglakeja on tulossa”, Umbra kuiskasi ja lähti paikoilleen. Nämä Zyglakit olivat tosiaankin taikauskoisia, tai toivottavasti olivat, Umbra ajatteli, kun Zyglakit lähestyivät pensasmaista röykkiötä.<br>\n<br>\nKaksi harmaisiin kaapuihin pukeutunutta Zyglakia lipui Umbran ohitse kohti jättikotaa. Kun liskot olivat oikealla kohdalla, rupesi Umbra puhumaan.<br>\n<br>\n”Täällä puhuu Jumalanne, Rhak’elakk”, Umbra aloitti möreällä äänellään.Hän piti toista silmäänsä kiinni jolloin syntyi kuva yksisilmäisestä pensaasta. Punainen valo välkehti Umbran silmässä kun huojuva pensasmatoran puhui.<br>\n<br>\nZyglakit kääntyivät katsomaan Umbraa, tai siis kasvihirviötä. Liskot olivat aluksi epävarmoja mutta pensas jatkoi.<br>\n<br>\n”Osoittakaa uskollisuuteni minulle, Rhak’elakkille, ottakaa taskuissanne olevat myrkkykapselit”, pensas mörisi. <br>\n<br>\n”Oi kyllä suuri johtaja, kyllä suuri johtaja”, Zyglakit sanoivat peloissaan ja ottivat taskuistaan myrkkykapselit, jotka heittivät kitoihinsa. Zyglakien suusta alkoi valua vaahtoa ja silmät alkoivat vilkkua villinä päässä ja kaksikko kaatui kuolleina maahan.<br>\n<br>\nUmbra hätääntyi. Mistä karzahnista nuo kapselit olivat oikein tulleet? Jotkut asiat on tosin hyvä jättää mysteereiksi, hän ajatteli.<br>\nGekko heitti Zyglakien raatojen päälle Fikoun verkon, ja kolmikko alkoi viedä Zyglakeja pois. He löysivät nopeasti roskapöntön, jonne tunkivat kultistien ruumiit.<br>\n”Oli ovelaa aiheuttaa noiden tyyppien itsemurha”, Gekko sanoi. ”Mistä sait kapselit?” hän kysyi.<br>\n”Itse asiassa, en minäkään tiedä mistä nuo kapselit ilmestyivät”, Umbra sanoi, heitellen vesikasveja panssaristaan. Tämän jälkeen hän kiskoi päälleen harmaan kaavun. Kaavun reunoihin oli laitettu pienoisia simpukoita, ettei se hulmuaisi vedessä.<br>\nGlatorianking puki myös kaavun päälleen, ja kaivoi taskusta Rhak’elakk symbolilla varustetun medaljongin. Kultasininen kolmio, jonka keskuksessa oli punainen pyörivä kivi. <br>\n”Tästä tulee jännä operaatio”, Gekko sanoi, kun hän katseli symbolia. Se toi hänelle mieleen etäisesti tarinat eräistä matoran-munkeista jotka palvoivat kaikkinäkevää, yksisilmäistä jumalaa.<br>\n”Tule Gekko, meidän tulee kiirehtiä. Haluammehan saada aseemme takaisin, eikö niin?” Umbra huikkasi, lähtien talsimaan kohti jättikotaa.<br>\n<br>\n<br>\nKodalle pääsy ei tuottanut ongelmia, vaikka vastaan tuli useita Zyglakeja jotka kiiruhtivat eri asioille, hakemaan uhreja Rhak’elakkille tai etsimään pyhiä kivitaulutekstejä. Jotkut Zyglakit kantoivat mukanaan urkujen puhdistusvälineitä.<br>\nKävellen rauhallisesti ovelle, Gekko otti kaulallaan olleen riipuksen, ja osoitti sillä seinää. Punainen valonsäde lähti riipuksesta, luoden portin kodan sisätiloihin. Sankarimme hyppäsivät empimättä sisään.<br>\n<br>\nKota oli sisältä huomattavasti suurempi kuin ulkoa näytti. Sen sisällä oli maalattu kupolikatto, joka kertoi Zyglakien tarinaa, merenkulkijoista aina näihin päiviin. Yhdellä seinällä oli suuret kalmankalpeat urut, joiden ääressä vanha silmälaseja käyttävä Zyglak koetti harjoitella päivän seremonioiden kappaleita, vaikka hänen toverinsa olikin puhdistamassa urkujen piippuja. Tuloksena moskaa lensi ylös piipusta suoraan puhdistajan kasvoille.<br>\nTämä kota oli täysin vesitiivis, eikä kosteudesta ollut juuri tietoakaan. Umbra huomasi sen nopeasti kun hänen varahappisäiliönsä happi loppui. <br>\nUmbra katseli mielenkiinnolla, kuinka kymmenet, ellei sata Zyglakia hääri ympäri alttaria. Alttarin keskipiste oli Rhak’elakk-patsas, jonka eri osaset pyörivät hiljaa ja ääneti eri suuntiin. Patsasta koristivat kaksi rubiinia, jotka toimivat patsaan pään silminä, jolloin yksi silmä osoitti aina kultisteja. Patsaan edessä oli uhripaasi, laakea harmaa kivi, jossa oli paljon uurteita ja veriläiskiä. Hirviöjumala oli varmaan todella verenhimoinen, Umbra ajatteli.<br>\n<br>\nAlttarin läheisyydessä oli pääpapin koroke ja hiukan siitä vasemmalle oli tutunoloinen käärö, josta pilkotti Umbran musta miekka ja Gekon kivääri.<br>\n”Aseemme ovat tuolla”, Gekko kuiskasi Umbralle hiljaa. Umbra katsoi ja näki aseet ja nyökkäsi.<br>\n<br>\n”Meidän pitää keksiä tapa päästä alttarille”, Umbra kuiskasi, kun suurten rumpujen pauke alkoi kuulua, jolloin kaikki huppupäiset menivät paikoilleen laajalle lattialle ja alkoivat kumartaa pääpappia, joka käveli verenpunaista mattoa pitkin alttarille, kädessään Matoranin päästä tehty sauva, jossa oli punainen rubiini kaiverrettuna kolmanneksi silmäksi.<br>\nPappi asteli kumarassa asennossa korokkeelle, nostaen luisevat kätensä ilmaan. <br>\n”Zyglakit! Tähdet ovat suotuisassa asennossa. Pian on aika Rhak’elakkin, nousta merestä ja tuoda täysi VALTA Meille!” vanhus huusi, punaisen auran nostaessa hänet ilmaan. Pappi oli joutunut transsiin.<br>\nZyglak soperteli manauksia ja kaikenlaista outoa Zyglakiksi, alttarilla olleiden liekkien lepattaessa. Polvistuneet Zyglakit kuuntelivat heidän hengellisen johtajansa mesoamista alttarilla. <br>\nJoukko munkkikokelaita seisoi rivissä lähellä alttaria. Heidät olisi tarkoitus vihkiä Rhak’elakkin palvelijoiksi loppuiäkseen, tämä olisi heidän seremoniansa. Nuorehkot Zyglakit seurasivat lumoutuneina pääpapin puhetta ja saarnaa, kun tämä osoitti kuuntelijoihin.<br>\n”Joukossamme on vääräuskoisia!” Zyglak kailotti, osoittaen koukkusormellaan väkijoukkoon. Syyttävä sormi osui juuri siihen kohtaan missä Umbra ja Gekko olivat, piilossa, kumartuneina kaavut päällään.<br>\nVäkijoukko alkoi riuhtoa Gekkoa ja Umbraa kohti alttaria, kaksikon koettaessa pitää itsensä piilossa kaapujen alla. Nyrkit viuhuivat kun kaksikko koetti estää väistämätöntä.<br>\nZyglakeja tuli yhä enemmän ja enemmän. Liskomaiset kultistit repivät kaavut kaksikon yltä, ja sitoivat heidät luuköysillä etteivät he pääsisi pakoon.<br>\n”Rhak’elakk haluaa veriuhreja näiden uusien munkkiensa vihkimiseen!” Pääpappi huusi, punaisen rubiinin kimaltaessa hänen päähineessään. <br>\nMuut Rhak’elakkin palvojat lähtivät paikalleen kuulemaan toimitusta ja jättivät vangitut vääräuskoiset ja köytetyt sankarimme odottamaan veriuhriseremoniaa.<br>\n”Tuokaa Matoran minulle”, vanhus sanoi, osoittaen sormellaan kahta kirvestä kantavaa kyöpeliä, jotka olivat erikoistuneet veriuhrien kiduttamiseen ja etsimiseen. Kaksikko tarttui Umbraa käsistä kiinni ja lähti raahaamaan häntä kohti kivipaatea, joka toimi uhrialttarina.<br>\nUmbra katseli kauhuissaan kuinka Zyglakit sohivat Qewaa palavilla soihduillaan, kuinka Pääpappi ylisti hirviöjumalaa tästä veriuhrista ja sai aikaan transsintunteen kuuntelijoissa. Kaiken tämän kauheudenkin jälkeen, Umbra huomasi jotain positiivista tässäkin hetkessä. Hänellä oli nyt naamionsa ja hän olisi lähempänä miekkaansa, jonka avulla hän voisi pelastaa Gekon, joka hieroi polveaan, johon oli lyöty kirveen varrella.<br>\nPääpappi messusi uskolliselle kuulijakunnalleen, kauan kauan… Umbra tiesi että jossain vaiheessa tämäkin tulisi loppumaan ja ei olisi kiva olla ensimmäinen klaanilainen Zyglakien veriuhri. Jotenkin se ei vain ollut järin houkuttelevaa. Mutta mitä muuta hän voisi ajatella? Pakenemiskeinoa? Ehkäpä. Umbra koetti liikuttaa käsiään, jotka oli sidottu paaden reunohin. Hänen jalkansakin olivat sidotut ja hän muistutti nyt aivan Elämän naamion symbolia. <br>\n<br>\nUmbra näki silmäkulmastaan miekkansa, joka oli luisella hyllyllä Gekon aseiden kanssa. Nämäkin aiottiin kuulemma uhrata, sen Umbra oli tajunnut Zyglakin saarnasta. <br>\n<br>\nUmbran mietinnän katkaisi yhtäkkiä pahaenteinen hiljaisuus, jonka aikana soihdut sammuivat. Tämän jälkeen oli pimeää jonkin aikaa, kunnes soihdut syttyivät itsestään ja alkoivat valaista kappelia.<br>\n<br>\nZyglakit olivat kumarassa, päät painuneena maahan. Muut paitsi pääpappi olivat kovassa transsissa ja uskonnollisessa hurmoksessa.<br>\n<br>\nSankarimme näki kauhukseen, kuinka vääntyneet, vanhat ja hauraat liskon kasvot katsoivat häntä punaisilla, tulta ja hulluutta uhkuvilla silmillään, ja kuinka vanhus liikutti Rhak’elakkin symbolilla varustettua miekkaa kohti Umbran sydänkiveä. <br>\n<br>\n”Rhak’elakk zumb aler a’kla”, vanhus sanoi, iskien miekalla kohti Umbraa. <br>\n<br>\nUmbra käytti tahdonvoimansa painovoima-aaltoon, jonka hän ampui sormestaan päin pappia. Miekka uursi jälkeä Umbran panssariin, jättäen kuitenkin elintärkeät elimet vahingoittumattomiksi. Samalla miekan onnistui myös katkaista Umbran vasemman käden köysi, jolloin hänen olisi helpompi paeta.<br>\n<br>\nPappi ei pitänyt siitä kuinka niskoitteleva kiitosuhri hänelle oli tuotu. Hän otti miekkansa maasta, syöksyen voimalla kohti Umbraa.<br>\n<br>\n\"Nyt sinä kuolet!\" raivostunut pappi huusi, sohien miekallaan Umbraa, joka koetti pyristellä pois köysistään. Hän joutui torjumaan miekan iskuja kädellään, jolloin panssaria meni rikki.<br>\n<br>\n\"Minun on pakko saada miekkani\", Umbra ajatteli, riuhtoen itseään vapaaksi. Köydet alkoivat pettää ja Umbra nousi paadelle, potkaisten timantein koristellun miekan papin kädestä. <br>\n<br>\n\"Osat taisivat vaihtua, Zyglak\", Umbra sanoi häijysti, osoittaen miekalla kohti papin rintaa. Umbra piti katseensa tiukasti Zyglakissa, mutta syöksyikin yhtäkkiä luuhyllylle, ottaen Gekon ja hänen oman miekkansa. <br>\n<br>\nRepien raivokkaasti kääreitä aseiden päältä, Umbran onnistui saada Artakhan miekka, oma miekkansa ja Gekon plasmapistoolihökötys revittyä ulos kääreistä. Umbra juoksi aseet käsissään vanhuksen vierestä Gekon ja Qewan luokse, samalla kaataen muutaman soihdun, jotka sytyttivät alttarilla olevat kankaat tuleen.<br>\n<br>\nUmbra sivalsi miekallaan Gekon köysiä, jolloin tämä putosi lattialle. Gekko alkoi heräillä savun hajuun ja Qewa ilmaisi rääkynällään haluavansa myös vapaaksi. Umbra päästi myös Fikoun vapaaksi.<br>\n<br>\nValitettavasti tulipalo sai aikaan myös sen että uskonnollisessa transsissa olleet Zyglak-kultistit alkoivat heräillä ja pääpappi usutti Zyglakeja Umbran ja Gekon kimppuun.<br>\n<br>\nUmbra käytti tätä uutta, kevyttä ja hopeista timantein koristeltua miekkaansa ja omaa mustaa miekkaansa, sivaltaen Zyglakien orgaanista kudosta kappaleiksi, jolloin Umbran panssari värjäytyi Zyglakin verestä. Taistellen urheasti ylivoimaista vihollista vastaan, kolmikon onnistui paeta kohti ulospääsytietä, mutta Gekon onnistui hukata hänen plasmapistoolinsa Zyglakeille. Osa Zyglakeista oli alkanut sammuttaa tulta puhaltamalla siihen, mutta tyhmäkin tietää ettei puhaltaminen sammuta tulipaloa. <br>\n<br>\nMiekat viuhuivat ilmassa kun liskomaisia olentoja kaatui maahan kaksikon käsittelyssä. Umbran oli onnistunut päästä oviaukolle. <br>\n<br>\nKanavoiden painvoimaiskun oveen, Umbra rikkoi sen kappaleiksi, jolloin vettä alkoi syöksyä liekehtivään kappeliin. <br>\n<br>\n\"Tule Gekko, nyt lähdetään pintaan!\" Umbra huusi, ottaen Qewan syliinsä ja käynnisti pukunsa moottorit, jotka alkoivat kuljettaa Umbraa kohti pintaa. Ennen kodan lopullista jättämistä, Umbra kanavoi sormestaan lasersäteen suureen, koristeltuun ja värikkääseen ikkunaan, joka särkyi vedenpaineen voimasta, saaden aikaan tulvan Zyglakien kappeliin.<br>\n<br>\n\"Olet sinä Umbra aikamoinen pahis\", Gekko mutisi kun he uivat kohti pintaa, muutamien Zyglakien uidessa heidän perässään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":753,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-01T11:33:00.000Z","content":"<strong>Jossakinpäin Lehu-metsää</strong><br>\n<br>\n\"... tästä suuttuneena hän heitti Makutojen laivan ympäri ja puhalsi rahkshi-armeijan takaisin mereen! Äijärakk hyppäsi sitten mereen ja ui Destralille, jossa hän taisteli yksin tuhatpäistä makutalaumaa vastaan, voittaen saastaiset viholliset silkalla skakdien sisulla. Äijärakk löylytti makutat niin perusteellisesti että kukaan heistä ei enää uskaltanut tulla Zakazille! Sitten sankari ui takaisin kotisaarelleen jossa hän juhli eri kapakoissa vuosia! Äijärakkin nimi herättää vieläkin pelkoa makutojen keskuudessa! Olkaamme ylpeitä suuresta sankarista! Meissä jokaisessa on pieni pala Äijärakkia sisässämme! Näyttäkää se maailmalle!\", vanhan oloinen skakdi pauhasi leiritulen edessä. <br>\nParinkymmenen skakdisoturin rinki kuunteli hurmoksessa vanhan ja viisaan skakdin kertomuksia Äijärakkin urotöistä aikana ennen aikaa.<br>\n<br>\nAbzumo oli kieltänyt jokin aika sitten tarinat Äijärakkista, koska ne kuulemma pilkkasivat Makutoja. Skakdit kertoilivat silti samoja tarinoita edelleen lukuisissa leireissä ja vartioasemilla ympäri saarta.<br>\n<br>\nGaggulabio oli organisoinut armeijansa uudelleen taannoisen laivaston tuhon jälkeen. Hän oli menettänyt kaksi laivaa mutta saanut kauan himoitsemansa makuta-viruksen.<br>\nSuurin osa skakdeista oli jaettu alakomentajien johtamiin leireihin ja vartioasemiin kaikkialle saarelle. Noin kolmasosa joukoista, eliittiyksiköt, elivät Nazorak-tukikohdassa Skakdijohtajiston kanssa. Labio aikoi muutella makuta-viruksella eliittiskakdeillekkin runsaasti voimia, jolloin näiden tappavuus vain korostuisi.<br>\n<br>\nRlorzedt on ylennetty Skakdien kakkosmieheksi Metorakkin paikalle. Tämä ylimielinen kyborgiskakdi saa miehensä pelkäämään itseään sekä on suhteellisen hyvä soturi. Psykologinen vaikutin on suuri, sillä jotkin sotilaat ovat luonnehtineet Rlorzedtia jonkin verran Irnakkmaiseksi ulkonäöltään. Skakdi näytti tosiaan siltä kuin siinä yhdistyisi skakdien ja Steltin aristokraattien rumat puolet.<br>\n<br>\nGaggulabio on antanut etsintäkuulutuksen Kapteeni Notfunista. Palkkio on 25 000 kappaletta muttereita.<br>\nSkakdijohtaja sanoi itse ettei lepää ennenkuin \"se petollinen roskakapteeni\" on saatu kiinni ja tapettu mahdollisimman piinallisesti.<br>\n<br>\nAmazua sai Gaggulabiolta palkkansa viruksen hankkimisesta ja on nyt vapaana palveluksesta. <br>\n<br>\nTämän kirjoitettuaan kiven skakdin henkilökohtainen elämänkerturi pisti suuren kirjan kiinni ja alkoi nukkua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":754,"creator":"Jake","timestamp":"2011-03-01T12:42:00.000Z","content":"<strong>Merellä Yön Timo 2 on, se on aivan verraton.</strong><br>\n<br>\nNotfun katsoi merelle. Oli rauhallista. Hän oli heittänyt Hunansa mereen, ja vaihtanut takaisin vanhaan maskiinsa. Oli niin rauhaisaa, ja kaikki oli kerrankin hyv- RÄSKS <br>\n<br>\n\"Mikä tämä on?\", Notfun ärisi. Hänen naamaansa oli lentänyt etsintäkuulutus, \"Kapteeni Notfun, elävänä tai kuolleena. Palkkio 25 000 widgettiä. Etsintäkuulutuksen teille tuo Roteleks-yhtiöt...\"<br>\n<br>\nJardirt juoksi kannelle, hän oli kuullut Notfunin ärisevän. <br>\n<br>\n\"Mikä tuo on, Notfun?\", Kysyi perämies.<br>\n<br>\n\"Tuo on hyvä kysymys. Itseasiassa minusta on tehty etsintäkuulutus\", Notfun vastasi ja käveli hyttiinsä huutaen samalla: \"Jardirt, mene ruoriin. Kohti tuota saarta, sinne olen kätkenyt yhden kultaisista maskeista, jotka ryöstin eräällä reissullani kerran jossain joskus.\"<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Pääsevätkö merirosvot saarelle? Miten Notfun alunperin sai vihreän kemikaalin käsiinsä? Onko rommi loppu? Kaikki tämä ja paljon muuta selviää Jaken seuraavassa ropepostissa. Muista lukea!</strong><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":755,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-03-01T17:14:00.000Z","content":"<strong>Luola</strong><br>\n<br>\n\"Kongu, kävi tuuri, että pelastin sinut\", Xiantoksen ääni kuului.<br>\n\"Mitä?\" Konguboss kyseli hermostuneena \"Missä minä olen?\"<br>\n\"Älä pelkää\", jostakin kuului tohtorin ääni, \"emme tee sinulle mitään pahaa\"<br>\n\"Miten voisin luottaa teihin?\" Konguboss hermostui enemmän \"Yrititte tappaa Chocon!\"<br>\n<br>\nYhtäkkiä oli hiljaista. Toa nousi pehmeältä sängyltä. Hän lähti kävelemään kohti luolan uloskäyntiä, josta hän huomasi puisen talon. Hän käveli sen luokse ja löysi sieltä asekynnet ja repun. Konguboss ryösti molemmat ja häipyi paikalta rappusia alas, jotka olivat talon vieressä. <br>\n<br>\n<strong>Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\nIlman Toa saapui Lehu-metsään. Puiden välistä kuului surinaa, jokin tuli häntä kohti. Agressiivinen Nazorak hyökkäsi Kongua kohti.<br>\n<br>\n\"Ajattele nopeasti\"<br>\n<br>\nXiantos lävisti katanalla Nazorakin kahtia. Kongu oli nähnyt aivan samanlaisen katanan Lewalla.<br>\n<br>\n\"Mistä sait tuon?\"<br>\n\"Sinun ei pitäisi olla täällä\", Xiantos neuvoi, \"Lähde niin saat vielä elää. Niitä tulee muutenkin kohta lisää. Juokse.\"<br>\n\"Miksi autat minua?\" Konguboss kysyi, mutta Xiantos oli jo ehtinyt häipyä, \"Nopea kaveri\"<br>\n<br>\nToa tunsi reitin. Ei niin tiheähkö polku ja johtaa Bio-Klaaniin. Hän lähti kävelemään sinne päin. Joka kerta hänelle muistuu se, kun Werekk hyökkäsi pieneen Matoran-kylään puiden latvoissa. Hän saapui taas Klaanin portille.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":756,"creator":"BD","timestamp":"2011-03-01T20:26:00.000Z","content":"<strong>Järvi</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/JQSJighMWNA?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/JQSJighMWNA?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKoko homma tuntui kuin kilpajuoksulta aikaa vastaan. Jos he nyt pysähtyisivät zyglakit repisivät heidät kappaleiksi armotta.<br>\n<br>\nGK oli jäämässä jälkeen koska hänen jalkavoimansa ei riittänyt nopeaan liikkumiseen, koko haarniska oli niin raskas, hän yritti parhaansa mukaan estää Zyglakien etenemisen Umbran ja Fikoun kadotessa ylöspäin. Saatuaan Fikounsa pinnalle Umbra saapui takaisin syvyyksiin auttamaan ahdistetun Gekon Zyglakien keskeltä, painovoimavoimiensa avulla. Juuri ja juuri kaksikko selviytyi pinnalle, nyt Toa pääsisi voitolle.<br>\n<br>\nQuewa läsähti uupuneena rannalle ja lähti kipittämään piiloon.<br>\nGlatorianking otti miekkansa tyytyväisenä esiin ja alkoi halkoa Zyglakien sumaa yhdessä Umbran kanssa kohti järveä. Zyglakien perääntyessä yksi näistä sivalsi Gekon haarniskan putken auki. Ilma lähti ulos kehosta ja veteen joutuminen tietäisi lähes välitöntä kuolemaa.<br>\n<br>\n\"Umbra, kokeiles tällä.\", Gekko sanoi noustessaan ja heitti Miekkansa Zyglakin ruhoon, jonka parkaisun jälkeen Umbra otti, miekan, käyttäen voimiaan hän heitti miekat eteenpäin kuin ne putoaisivat ja sitten takaisin käsiinsä muutama Zyglak oli päätä lyhyempi.<br>\n<br>\nSitten he huomasivat erään seikan, Zyglakeja nousi vain lisää järvestä, jatkuvalla syötöllä.<br>\n<br>\n\"Näetkö tuon rakennuksen\", Umbra osoitti rakennusta kukkulallla, \"Voisimme päästä sinne pakoon.\", Ei hullumpi idea, pakkohan tässä on jotain tehdä.<br>\n<br>\nKaksikko kiipeesi ylös ja näki oven, se oli lukossa.<br>\n<br>\n\"Mennäänkö katon kautta?\", GK ehdotti. Kaksikon kiivetessä Fikou ryömi ulos kolostaan ja koitti hidastaa Zyglakeja seitillään, mutta nämä puskevat siitä läpi raivolla. Kaksikon ja Quewan auttaessa seitillän nämä pääsivät nopeasti katolle. Rappautunut Nazorakien logo näkyi seinällä, ja Zyglakien kiivetessä pitkin seittiä, Quewa katkaisi sen. Silloin yksi Zyglak ilmestyi kuin tyhjästä ja kolmikko räsähti katon läpi, Zyglakin litistyessä toan ja Matoranin painon alle.<br>\n<br>\nKaksikko lysähti keskelle sokkelomaista keskusta, sähköpaneeleja ja ties mitä oli heidän tiellään. Sitten koko laitoksen läpi kaikui:<br>\n<br>\n<strong><em>He ovat täällä...</em> </strong><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":757,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-02T08:08:00.000Z","content":"<strong>Sinappilaiva, meri</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/iXBYTh0NVik?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/iXBYTh0NVik?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMeren aaltoilu kuului puisen seinämän läpi Matoron huoneeseen. Hän istui pöydän ääressä ruuman huoneessa, Itrozin kansio pöydällä.<br>\nÖljylamppu loi aavemaista valoa huoneeseen.<br>\n<br>\n<em>Nyt tämä kansio pitäisi tutkia perin pohjin...</em>, Matoro ajatteli.<br>\nEnsimmäisissä lehtiöissä makutojen historiasta ei löytynyt mitään Itrozista. Yleistietoa makutoista.<br>\n<br>\nItrozin omakuva hämmensi Matoroa. Makutalla ei ollut päässään kanohi Cencordia, joka kuitenkin oli tämän paikalla Epäonnistuineden Makutojen Seinällä. Sensijaan naamiona toimi jokin Matatun näköinen naamio (EN puhu Matatusta, vaan siitä Nujun naamiosta).<br>\nItse makuta näytti siltä miltä suurin osa heitä; tummanpuhuva hahmo, lepakonsiivet ja punaiset silmät.<br>\n<br>\nSeuraavat rahipiirrokset Matoro vain selasi läpi. Paljon erilaisia raheja. Itroz oli ilmeisesti keskittynyt älykkäisiin raheihin. Erikoistunut mieleen.<br>\nToa nappasi käsiinsä Nimdan nimellä kulkevan alakansion. Hän nosti sen varovaisesti suuremman kansion välistä ja avasi sen.<br>\nKuvia Nimdasta.<br>\n<em>Tämä sivu näyttää ikivanhalta. Paperi on erilaista mitä muu kansio ja tekstistä ei saa selvää</em>, Matoro ajatteli tunnustellessaan hapertunutta, hieman ruskeahtavaa paperia.<br>\n<em>Tekstin tulkkaus vaatisi kanohi Rauta</em><br>\n<br>\n\"Tutkimus myyttisistä artekrafteista\", Matoro luki otsikon.<br>\nHän selasi monisivuista esseetä erilaisista \"myyttisistä artekrafteista\".<br>\nNimda, Makoki-kivet, Vahi, Ignika, Avohkii, Artakhan sauva, Avainkivet... Ne ovat kaikki täällä.<br>\nItroz vaikutti myös innokkaalta arkeologilta.<br>\n<br>\nMatoro luki ajatuksella koko esitelmän läpi. Se ei juurikaan kartuttanut hänen tietojaan Nimdasta, mutta avasi uutta tietoa muutamasta muusta asiasta.<br>\n<em>Lähdeluettelo. Tämäpä kiintoisaa</em>, Matoro ajatteli ja oli jo valmis kääntämään seuraavan sivun, kunnes jokin hänen päässään käski lukea lähteet.<br>\n<br>\n<em>Makutojen arkistot #74, Destral<br>\nMakutojen arkistot #87, Destral<br>\nMakutojen arkistot #91, Destral<br>\nSuuret Arkistot #764, Onu-Metru<br>\nSuuret Arkistot #954, Onu-Metru<br>\nHenkilökohtaiset arkistot, Rozum</em><br>\n<br>\n\"Rozum? Mikä paikka se on?\", Matoro mietti väkisin. Hän oli tainnut löytää laboratoriosaaren nimen.<br>\nEnää olisi yksi ongelma.<br>\nMissä se on.<br>\n<br>\nMatoro kirjoitti nimen erilliselle paperille ja jatkoi kansion selaamista.<br>\nSeuraava paperinippu oli otsikoitu \"Projekti Nimda\".<br>\n<br>\n<em>Projektinimike: Nimda I<br>\nTavoite: luoda täydellinen ase, hyödyntää mielenvoimia<br>\nStatus: ase ei tarpeeksi suuritehoinen<br>\n<br>\nProjektinimike: Nimda II<br>\nTavoite: luoda täydellinen ase, hyödyntää mielenvoimia<br>\nStatus: räjähti käytössä<br>\n<br>\nProjektinimike: Nimda III<br>\nTavoite: luoda täydellinen ase, toimii yksin mielenvoimilla<br>\nStatus: keskeneräinen<br>\n</em><br>\n<br>\nMatoro mietti. Onko Itroz Nimdan luoja? Vai onko koko projekti Nimda nimenomaan kanohi Cencordin luominen? Jos projekti Nimdan piti luoda Mielen Naamio, sen pitäisi olla jäänyt keskeneräiseksi näiden tietojen mukaan.<br>\nMatoro ei ollut enää lainkaan varma mistään Itroziin liittyvästä.<br>\nHän käänsi sivua. <br>\n<br>\nHänen silmiensä eteen tuli puolikas sivu, jonka puolitettu kohta oli palanut. <br>\nYläosassa näkyi kuvia Nimdan siruista, jostakin sauvasta, erikokoisista kiteistä, kanoka-kiekoista... Oliko tässä ollut jonkinlainen resepti?<br>\nMiksi siitä puuttui puolet, sitä Matoro mietti eniten.<br>\n<br>\nTämän jälkeen tuli sivu, jossa luki vain \"Projekti epäonnistunut\".<br>\nItroz ei siis saanut koskaan projektiaan valmiiksi?<br>\nEli voisiko projekti ollakaan kanohi Cencord? Lisäksi näytti siltä että Nimda olisi ollut projektin esikuva, ei tuote.<br>\nItroz yritti siis jäljitellä Nimdan voimaa.<br>\nKoko muistiinpanoissa ei oltu mainittu, tai edes näytetty, kanohi Cencordia. Silti naamiossa luki \"Makuta Itroz: Projekti Nimda\".<br>\n<br>\nMatoro selvensi ajatuksensa ja heitti alakansion pöydälle.<br>\nHän jaktoi tutkimustyötään.<br>\nSeuraavaksi tuli pitkä teksti otsikolla \"Henkilökuva\". Matoro luki sen, ja sai käsityksen siitä että kyseinen makuta olisi ollut sulkeutunut mielispesialisti, jota muut makutat lähinnä pilkkasivat. Hän ei pitänyt seurasta ja tekikin suurimman osan kokeistaan omalla tukikohtasaarellaan.<br>\nToa vilkaisi lappua. Tukikohtasaari oli mitä luultavimmin se \"Rozum\".<br>\n<br>\nViimeinen sivu kansiosta on omistettu tekstille, joka kertoo että Itroz teloitettiin tärkeässä projektissa epäonnistumisessa. Matoro katsoi päiväystä.<br>\nSe osui kohdakkain Metru Nuin Makutan Vallankaappauksen kanssa.<br>\nOlisiko Itroz ollut Miserixin kannattaja ja kuollut siksi?<br>\nEhkä.<br>\n<br>\nMatoron päässä oli nyt paljon enemmän kysymyksiä kuin ennen kansion avaamista. Hän pakkasi kansion kunnolla ja lähti huoneesta, jättäen vain öljylampun liekin hohkaamaan yksinäistä valoaan.<br>\n<br>\n\"Hei! Onko karttaa?\", Matoro huusi kauempaa. Äksä ja useita matoraneja istuskeli laivan yläkannella, myös kapteenimatoran.<br>\n<br>\nYksi matoraneista hyppäsi ylös penkiltä ja lähti Toan luo.<br>\n\"Näytän navigointihuoneen\", ga-matoran sanoi ja lähti melkein juoksemaan kohti yhtä ovea.<br>\n<br>\nPian Matoro ja tämä sininen matoran saapuivat suureen huoneeseen, joka oli täynnä karttoja sekä navigointivälineitä. Olipa huoneen keskellä suuri kompassikin.<br>\n<br>\n\"Tunnetko paikkaa nimeltä Rozum?\", Matoro kysyi muina miehinä tutkiessaan suurta karttaa.<br>\nMatoran oli hetken hiljaa.<br>\n\"S-se tarujen Rozum vai?\", matoran kysyi hämmentyneenä.<br>\n\"Mitä?\"<br>\n\"Etkö tunne legendaa Rozumin kuolonsaaresta?\"<br>\n\"... en ole perehtynyt teidän merilegendoihin, mutta kerro\"<br>\n\"Rozum on saari Pohjoisen Mantereen edustalla. Saaren ympärillä on suuri määrä karikoita ja sitä ympäröivää merta vartioi merikäärme joka voi upottaa laivoja syöksymällä niiden läpi! Sinne ei ole yksikään laiva päässyt, ikinä. Saari on täysin tavoittamattomissa!\", Matoran pauhasi.<br>\nMatoron ilme ei ollut vakuuttunut.<br>\n\"Kai sieltä löytyy myös hirviömustekala ja tulivuori?\", Jään Toa kysyi ivallisesti.<br>\n\"Olin juuri pääsemässä vaiheeseen, jossa massiivinen msutekala vetää laivat pohjattomiin syvyyksiin, ja vaikka saaren pinnalle pääsisikin, laavavirrat tuhoavat kaiken tieltään ja tulisade murskaa rantautujat!\"<br>\n<br>\nHetken hiljaisuus.<br>\n\"Jaha, ei kuulosta pahalta. Olen ollut pahemmissakin paikoissa\", Matoro totesi nopeasti. Hänestä näki että hän ei ollut uskonut sanaakaan.<br>\n\"En kaipaa esitelmää saaren luonnontieteestä. Haluan sen koordinaatit\", hän jatkoi.<br>\nMatoran näytti Pohjoisen Mantereen lähivesien kartan vastahakoisesti. Siellä oli ympäröity punaisella koko pelätty alue.<br>\n\"Tuo saari tuossa on Rozum\", Matoran osoitti sinisellä sormellaan karttaa \"Mutta et saa ketään merenkävijää tulemaan mukaasi. Kukaan ei ole niin hullu\"<br>\nMatoron piti kysyä jotakin ivallista hulluudesta mutta katsoi asiallisemmaksi ottaa kartan ja nousta kannelle.<br>\n<br>\n\"Äks, löysin laboratoriosaaren sijainnin\", Matoro huudahti iloissaan. Toinen Klaanilainen tuli Matoron luo ja katsoi karttaa.<br>\n\"Hienoa. Saavumme Destralille parissa tunnissa, sitten voimme jatkaa tuonne\"<br>\n\"Näillä on jotain ihme legendoja tuosta paikasta. Kukaan matoran ei kuulemma uskalla purjehtia saarelle. Rehellisesti sanottuna, minä en usko pätkääkään huhupuheista\", Matoro kertoi.<br>\n\"En väitä että uskoisin jokaisen legendan\", Äks aloitti. \"Mutta aika usein niillä on jotakin todellisuuspohjaa\"<br>\n\"Mitään todellisuuspohjaa. Kun tulemme Klaaniin, hankitaan joku tarpeeksi hullu laivuri viemään meidät sinne. Voimme tarvittaessa vaikka lentää jos pelottaa\", Matoro kertoi itsevarmana.<br>\n<br>\nSamaan aikaan joku hykerteli Matoron pään sisässä.<br>\n<br>\n[spoil]Se kuka keksii mistä nimi \"Rozum\" tulee, saa keksin.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":758,"creator":"Jake","timestamp":"2011-03-02T09:21:00.000Z","content":"<strong>SUUREN YLIMURSUTTAJAN SALI, MAANALAINEN MURSUKOHTA</strong><br>\n<br>\n\"Jake, mies joka saavuit taivaista, viemme sinut nyt SUUREN YLIMURSUTTAJAN puheille. Hän lyö sinut taistelumursuksi\", Mursu sanoi, ja vei Jaken SUUREN YLIMURSUTTAJAN puheille.<br>\n<br>\n<strong>Eräs saari Destralin vieressä</strong><br>\n<br>\n<em>Yön Timo II</em> oli rantautunut. Notfun, ja miehistö poistuivat laivasta. Kapteenillamme oli ennen aarteenetsintää kuitenkin muuta tekemistä. Hänen piti tehdä kyltti, jossa luki, että laivaa ei saa polttaa, varastaa, siinä ei saa pitää juhlia, tai sillä ei saa lyödä manaatteja, tapiireja, tai mursuja.<br>\n<br>\n\"Noin. Se on valmis. Jardirt, huolehdi näistä merirosvoista. Menen hakemaan aarteeni\", Notfun komensi, ja käveli luolaan lapionsa kanssa.<br>\n<br>\n<strong>Luola</strong><br>\n<br>\nNotfun kaivoi maata, maassa oli ollut äsken rasti. Lopulta Notfunin lapio osui arkkuun, ja hän nosti sen. Notfunilla oli avain. Hän avasi arkun, ja sieltä paljastui kultainen Pakari. Notfun heitti edellisen maskinsa pois, laittoi sen arkkuun, ja pisti Pakarin kasvoilleen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":759,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-02T09:41:00.000Z","content":"<strong>Gaggulabion työhuone</strong><br>\n<br>\n\"Amazua, hoidit tehtäväsi mainiosti. Haluat varmasti jäädä leipiini? Noin upeita sotureita näkee harvoin\", Gaggulabio pauhasi työpöytänsä takaa mustalle mystiselle hahmolle.<br>\nAmazua kuunteli ilmeenkään värähtämättä. Hän otti Gaggulabion pöydältä säkin rahaa, palkkionsa.<br>\n\"Lähden nyt\", hän sanoi hiljaa, ilmeettömänä.<br>\nMusta hahmo nousi ja kääntyi ovelle.<br>\n<br>\nKolme pitkää, lihaksikasta skakdia syöksyivät oven eteen aseet tanassa. <br>\nToiset vartijaskakdit piirittivät Amazuan ja osoittivat aseillaan palkkasoturia.<br>\n<br>\nGaggulabio hymyili. Hän nosti jalkansa pöydälleen, nojasi taaksepäin ja venytteli käsiään.<br>\n\"Kuulehan, Amazua\", hän aloitti.<br>\n\"Asia on niin, että kun tarjoan sinulle töitä, niistä ei kieltäydytä\"<br>\n<br>\n\"Nyt. Sinä joko jäät vakituisesti töihin minulle tai päädyt Zakazlaisen teräkasvin ruoaksi. Saat päättää itse\", Gaggulabio puheli. Hän oli ennen rakastanut kiristystä ja sitä, kuinka hän näki uhrinsa toivottomana. Nyt sana \"kiristys\" toi hänelle mieleen vain yhden asian.<br>\n<br>\nNotfunin, sen rommia täyteen pumpatun matoranin omahyväisen ilmeen.<br>\n<br>\nAmazua laskemoi päässään vaihtoehtojaan. Hyvällä tuurilla hän kykenisi selättämään vartijat ja pakenemaan huoneesta, mutta hän oli syvällä Nazorakien tukikohdan uumenissa.<br>\nGaggulabio hälyttäisi varmasti nazorakitkin vangitsemaan hänet. Olisi liian riskialtista paeta.<br>\n<br>\n\"Palkka juoksee taatusti, aivan kuten ennenkin\", Labio taivutteli. Hän tosiaan halusi tämän erinomaisen soturin joukkoihinsa.<br>\n<br>\nAmazua mietti. Hän tajusi että hänellä ei ole juurikaan vaihtoehtoja.<br>\n<br>\n\"Otan työn\", hän sanoi päättävisesti.<br>\n<br>\nGaggulabio hymyili. Hän sai taas kerran tahtonsa läpi.<br>\n\"Teit viisaan päätöksen, Amazua\", skakdi hymyili. \"Haluatko kuulla tehtäväsi nyt heti?\"<br>\n<br>\nAmazua nyökkäsi. Tällä välin vartijaskakdit olivat jo siirtyneet takaisin huoneen kulmille.<br>\n<br>\n\"Klaani etsii jotakin 'Nimdaa', kuten myös Abzumo, Metsästäjät ja varmasti moni muukin. Emme tiedä mikä se on, mutta tiedämme että se on äärimmäisen arvokas\", Gaggulabio kertoi, painottaen viimeisiä sanoja.<br>\n\"Maksan ruhtinaallisesti jos toimitat tämän Nimdan minulle\"<br>\n<br>\n\"Paljonko?\"<br>\n<br>\n\"En sanoisi tarkkoja summia, mutta sanon, että Notfunista luvattu palkkio on pikkurahoja siihen verrattuna.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":760,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-03-03T16:13:00.000Z","content":"<strong>Xiantoksen talo ja tunneli</strong><br>\n<br>\nNiitä tuli vain, ja lisää. Xiantos oli uupunut Nazorakien hyökkäykselle. Hän ihmetteli miksi ne hyökkäsivät hänen kauniille puiselle talolle. Nazorakeja oli enää jäljellä 13. Xiantos otti pienen pistoolin taskustansa ja alkoi ampua katana toisessa kädessä. Hän tajusi, että ei jaksaisi pidellä niitä kauaan, joten hän perääntyi taloonsa. Hän etsi kynsiä repustansa. Reppu oli kadonnut.<br>\n<br>\n\"Kongu...\"<br>\n<br>\nXiantos heitti katanan nurkkaan ja, kun Nazorakit mursivat oven hän alkoi ampua talossa olevalla konekiväärillä.<br>\n<br>\n\"HEHEHEHE!\"<br>\n<br>\nZamorkuulat lentelelivät ympäriinsä. Nazorakeilla oli samanlaiset konekiväärit. Xiantos juoksi rappusia alas luoliin, johon neljä Nazorakia seurasivat häntä. Ne olivat ainoat selviytyjät siitä joukosta. Kaikilla oli konekiväärit. Nyt oli torakoiden vuoro tulittaa. Xiantos lähti juoksemaan eteenpäin, syvemmälle tunnelia. Tohtori käveli ulos tunnelissa olevasta huoneesta.<br>\n<br>\n\"Mitä tää...\", kuului tohtorin viimeiset sanat.<br>\n\"EII!\"<br>\n<br>\nTohtori makasi maassa kuolleena. Xiantos otti vihaisena pistoolinsa esille ja alkoi ampua. Pian kaikki neljä Nazorakia oli maassa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":761,"creator":"Blezer","timestamp":"2011-03-03T16:49:00.000Z","content":"<strong>Lehu-metsän raja. Joki.</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/CWKPj0CFN6U" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/CWKPj0CFN6U</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHopeinen toa oli uupunut. Hänen perässään pyöri energinen muakan poikanen. Sillä vain riitti energiaa. Blezer huokaa. '' Kuules pikkuinen... Minä en jaksa tätä enään kauaa... '' Toan sanat kuulostivat erittäin raskailta kuin kivet.<br>\n<br>\nJoki pauhasi aivan polun vieressä. Sen virta ei ollut suuri, mutta jonkinmatkan päästä se yltyi. <br>\n<br>\nBlezer pysähtyi katsomaan tuota virtaavaa vesivanaa. '' Joki virtaa aina mereen taikka järveen... '' hän sanoo pennulle joka juoksee ympäriinsä mistään välittämättä.<br>\n<br>\n<strong>Jonkin matkaa rannikkoa kohti</strong><br>\n<br>\nPolku oli muuttunut suhteelisen leveäksi tieksi. Se oli hyvässä kunnossa.<br>\nPian toan edessä oli risteys. Risteyksessä oli tienviitta. Tuossa kyseisessä viitassa luki erittäin hienolla käsialalla kaiverretut sanat. Kultainen Kievari.<br>\n<br>\n'' Kultainen Kievari... Vihdoinkin sivitsystä '' Blezer toteaa pennulle joka edelleen ravaa ympäriinsä.<br>\n<br>\nToa alkaa kävellä tienviitan osoittamaan suuntaan. Aivan silkka ajatuskin levosta ja ruoasta sai hänet iloiseksi. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/SOgD0OgFEzA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/SOgD0OgFEzA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTien varressa oli lamppuja. Toisaalta mikään niistä ei palanut. ympäröivät puut kävivät tiheämmiksi jälleen ja joen solina jäi taakse. <br>\n<br>\nTien päässä alkoi häämöttää rakennus. Se ei ollut hääppöinen. Puusta tehty pieni koppero jonka ikkunoista ei paistanut valo. Se näytti autiolta. Suorastaan karmaisevan autiolta. Eikä tuossa rakennuksessa ollut mitään houkuttelevaa, mutta Blezer ei ollut saanut lepoa niin pitkään aikaan, että karhunluolakin olisi näyttänyt huokuttelevalta nukkumapaikalta.<br>\n<br>\nEi kulunut kauaakaan kun toa ja pentu olivat ehtineet talon ovelle.<br>\nBlezer koputti oveen. Tuulenpuuska vetäsi oven auki. Toa katsois sisälle. Kievari näytti paljon isommalta siältä kuin se oli ulkopuolelta.<br>\n<br>\nToinen tuulenpuuska tulee sisältäpäin. Se oli aivan kuin kuiskaus, mutta siitä ei ottanut selvää. Joko se oli jotain omituista kieltä. Tai sitten se oli vain tuulahdus.<br>\n<br>\nYhtäkkiä sisältä kuuluu rapinaa. Blezer kaatuu selälleen kun jokin tempaisee häneltä jalat alta. Muakan poikanen oli juossut hänen jalkojensa välistä kaataen hänet selälteen.<br>\n<br>\n'' Odota! Älä mene! '' Blezer huokaa '' Toivottavasti se ei sotke paikkoja.<br>\n<br>\nLattia narahtaa kun Blezer astuu sisälle ovesta. Hän katsoi ympärilleen. Siällä ei ollut ketään. Takassa kyti pieni hiilos joka valaisi vain hieman. <br>\nJostain syystä ikkunoista ei tullut sisälle valoa.<br>\n<br>\nJälleen kerran talossa kulkee tuulenpuuska. Ovi pamahtaa kiinni Blezerin takana.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":762,"creator":"Jake","timestamp":"2011-03-04T11:15:00.000Z","content":"<strong>Bioklaanin päärakennus, huone 982</strong><br>\n<br>\nEräs Matoran nimeltä Keja istui kirjoituspöytänsä edessä. Hän luki lempikirjaansa, <em>Miten kasvatat pinkit mursusi</em>. Ilta oli ollut rauhallinen. Yhtäkkiä puhelin soi.<br>\n<br>\n\"Hei. Haluatko tulla huomenna meille?\", puhelimesta kuului ääni.<br>\n<br>\n\"Kyllähän min-\", Keja vastasi, mutta keskeytti. Koko huone oli pimennyt ja puhelu katkennut. Matoran katsoi huoneen perälle. Siellä ei näkynyt mitään.<br>\n<br>\nKeja sulki silmänsä hetkeksi, ja avasi ne. Huoneen perälle oli ilmestynyt kultainen hau. <br>\n<br>\n\"Kuka sinä olet? Mitä teet täällä?\", Matoran kysyi.<br>\n<br>\nOlento ei vastannut. <br>\n<br>\n\"Kerro het-\", Kejan puhe keskeytyi, kun huoneen perältä syöksyi kaksi mustaa tervamaista piikkiä. Ne tulivat siitä, missä olennon käsien kuuluisi olla. Ne syöksyivät salamannopeasti Kejan suuhun, ja tulivat tämän silmistä ulos pirstoten tämän maskin. Sitten ne syöksyivät takaisin olennon sisälle. Matoranin kasvot olivat tuohutuneet, ja ne vuosivat verta. Sitten samat tervamaiset piikit syöksyivät takaisin, ja lävistivät tämän mahan.<br>\n<br>\n\"Voit kutsua minua kuolemaksi\", hahmo sanoi kylmästi, ja kultainen hau huoneen perältä oli kadonnut. Samoin olento.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":763,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-03-04T15:46:00.000Z","content":"<strong>Zakaz, puoliaro</strong><br>\n<br>\n\"Pystyt nopeampaan, senkin ruma karvakasa!\"<br>\n\"Manu.\"<br>\n\"Olen nähnyt sinun kaltaisesi <em>pyörivän unissaan</em> nopeammin!\"<br>\n\"Manu.\"<br>\n\"Miksi tällä yhdentekevällä lattiamatolla ei ole kaasupoljinta? Minkälainen makuta luo rahin, jossa ei ole-\"<br>\n\"<em>Manu</em>\", Guartsu keskeytti. \"Se voisi varmaan hengittää paremmin, jos pitäisit noita valjaita oikein.\"<br>\n\"Vaiti.\"<br>\n<br>\nSade oli ohi.<br>\nTiikerimäiset ratsut jatkoivat epätasaista matkaansa. Kaikista paikoista märät matkalaiset kuivattelivat itseään paahtavassa auringonpaisteessa. Välillä Guardian ja Warrek heiluttelivat harjojaan ravistaakseen pois viimeisetkin vedet. Omalla muakallaan ratsastava Makuta Nui otti inhoten etäisyyttä vettä ympäriinsä sinkoavaan skakdikaksikkoon aina kun se tapahtui.<br>\n<br>\n\"...onko teidän aivan pakko.\"<br>\nGuardian nyökkäsi hymyillen omahyväisesti. Vastaukseksi Manu vetäytyi syvemmälle kaapuunsa. Makuta piti mykkäkoulua joitakin minuutteja, mutta sitten se kysyi jotain:<br>\n\"Seuraako joku meitä?\"<br>\n<br>\nGuardian kääntyi ympäri ja ojensi muakan valjaat Warrekille. Hän sulki oikean silmänsä ja näytti äärimmäisen keskittyneeltä. Mekaaninen vasen silmä kohdistui, tarkensi ja vaihtoi väriään siristen kuin heinäsirkka. Kaiken läpäisevällä katseellaan Guardian tutki ympäristöä jonkin aikaa ennen kuin silmävalon väri vaihtui lopulta tutun punaiseksi.<br>\nGuardian kääntyi kohti Manua ja kohautti olkapäitään. \"Jaa-a.\"<br>\nManu tuhahti vääntäen hupun sisältä hehkuvan punasilmäisen katseensa merkilliseen kurtistukseen. \"Miten niin 'jaa-a'?\"<br>\n\"En nähnyt ketään\", Guardian vastasi, \"mutta lämpöskanneri nappasi jotain punertavia läikkiä.\"<br>\nManu heilautti valjaita vauhdikkaasti kehottaakseen muakansa nostamaan vauhtia. \"Ehkä ne olivat aavikkoraheja.\"<br>\n\"Toivotaan\", Guartsu sanoi vilkuillen vesihöyryntäyteistä märkähiekkaista aromaisemaa. Alueen harva kasvillisuus näytti menestyvän paremmin kuin aikoihin.<br>\nJoskus harvoin luontoäiti palkitsi jopa aavikkoa.<br>\n<br>\nMatka kiihtyi pääasiassa sen takia, että nyt ratsun valjaista kiinni pitävä ja krapulastaan epäinhimillisellä nopeudella toipunut Warrek innostui kisailemaan Manun kanssa muaka-ratsastuksen mestaruudesta. Guardian katui välittömästi, että oli antanut valjaat Warrekille. Hän piti kuitenkin erittäin hienona sitä, että Warrek ja Manu tulivat toimeen keskenään.<br>\nPian kahden muakan selässä istuvat kolme ratsastajaa näkivät horisontissa pilkottavan kalastuskaupungin. Takaisin muakan valjaihin siirtynyt Guartsu kuitenkin viittoi ratsastajia aivan toiseen suuntaan, mikä sai useita kysymyksiä heräämään Manun päässä.<br>\n\"Hei\", makuta ärähti, \"veneitä saa aivan toisesta suunnasta.\"<br>\n\"Tiedän.\"<br>\n\"Ja emme ole menossa sinne.\"<br>\n\"Jep.\"<br>\n\"Mitä olet vailla?\"<br>\n<br>\nSekunnin päästä Guardianilla oli käsissään jotain mustaa ja etäisesti kiväärin muotoista. Warrek ja Makuta Nui eivät olleet täysin varmoja, missä Guardian oli säilyttänyt entistä kivääriä.<br>\nSininen skakdi heitti kiväärin Manua kohti rennosti. Makuta piti eripariset Nazorak-kätensä tiukasti valjaissa, mutta sen kaavun alla olevasta rintakehästä syöksähti tummanpuhuva, aavemainen kolmas käsi, joka tarttui kivääriin tiukasti. Manu tuijotti tummaksi palanutta ja keskeltä epätoivoisesti kiinni hitsattua tuliasetta hetken.<br>\n\"Vau,\" Makuta sanoi lievästi sarkastinen sävy äänessään. \"Mikset vain suoraan hanki uutta?\" Tämän sanottuaan Makuta heitti kiväärin takaisin kohti Guardiania, mutta aseen ottikin kiinni Warrek. Myös keltamusta sähkön skakdi tutki vuorostaan Guardianin entistä Vartija-kivääriä.<br>\n\"Aijai\", hän äännähti. \"Ongelmana on se, että tämä taitaa olla...viimeinen 'Vartija'. Nektann teetti muista kuokkia ja lapioita.\"<br>\n\"Ah\", Manu vastasi, kiinnittäen hetkeksi huomiota siihen, kuinka hiljaiseksi Guartsu oli mennyt. \"En kyllä näe tuossa paljoa korjattavaa.\"<br>\nWarrek tuhahti. \"No en kyllä minäkään.\"<br>\n<br>\nGuardian tarttui tummanpuhuvaan kivääriin ja veti sen vikkelästi Warrekin käsistä, mutta piti katseensa yhä eteenpäin. \"Te ette olekaan mekaanikkoja.\"<br>\n\"No...en\", Manu vastasi. \"Mutta olimme muutenkin menossa Nynrahille. Eikö tuliluikkusi voisi korjauttaa siellä?\"<br>\nGuardian pudisti päätään. \"Ei tarpeeksi hyvä.\"<br>\n\"...mitä\", Manu sanoi. \"Ne osaavat tehdä <em>Makuta-haarniskoja</em>. Eikö se riitä?\"<br>\n\"Ei\", Guardian toisti. \"Minun mekaanikkoni on parempi.\"<br>\n<br>\nWarrek oli hetken hiljaa mietiskelevän näköisenä. \"Hei, eversti. Tiedänhän, kenestä on puhe?\"<br>\n\"Jos nyt et ole päätäsi aivan tyhjäksi juonut.\"<br>\nWarrekin kasvoille vääntyi innostunut virne. \"O-ho-ho. En minä <em>häntä</em> koskaan unohtaisi.\"<br>\n<br>\nManu tiiraili Warrekin ja Guardianin keskustelua hämmentyneenä. Hän kuitenkin tiesi sisimmässään, että pääsisi piakkoin tutustumaan jälleen yhteen uuteen ihastuttavaan skakdi-tuttavuuteen ja tämän nopeaan asekäteen. Manu ei suorastaan malttanut odottaa.<br>\n<br>\n<strong>Kauempana</strong><br>\n<br>\nMusta skakdi istui märän ja nahkealehtisen pensaan takana. Olennon kaulalla roikkui vesipullo, josta skakdi otti välillä kulauksen. Käsissään skakdi piti kiikareita, jotka se välillä siirsi silmiensä eteen ja tarkensi parhaansa mukaan.<br>\n<br>\nSkakdin takana hiekkaisella maaperällä makasi neljä muuta skakdia, jotka vilkuilivat toisiaan ja viestivät käsimerkein. Yksi teroitti suurta veistään tummalla kivellä, toinen taas puhdisti sisällissodanaikaista tarkkuuskivääriään osa osalta harjalla ja liinalla. Yksikään ei avannut suutaan sanoakseen sanaakaan. Kaikki odottivat merkkiä pensaan takana istuvalta tarkkailijalta.<br>\nLopulta musta skakdi siirsi toisen kätensä hitaasti pois kiikareilta ja näytti tovereilleen kolmea sormea. Vähitellen sormet puristuivat nyrkkiin yksi kerrallaan. Viimeisen sormen heilahdettua alas koko skakdi-joukko nousi hiljaa ylös maastosta.<br>\n<br>\n<strong>Aavikko</strong><br>\n<br>\nKolmikko oli pysähtynyt hetkeksi juottamaan ratsujaan ja he pystyivät nyt kauhukseen huomaamaan, kuinka paljon vettä yksi Muaka kykeni tuhlaamaan heidän säiliöistään. Ratsastajille ei tulisi jäämään paljoa.<br>\n\"Hei\", Manu sanoi yhtäkkiä, kääntyen taaksepäin.<br>\n<br>\n\"Mitä?\" Guartsu kysyi pidellen vesitynnyriä Muakan kuonon edessä. Vettä pärskyi joka suuntaan ja se kasteli Guardianin haarniskan.<br>\n<br>\n\"...en tiedä. Luulen kuulleeni jotain.\"<br>\n<br>\n\"...kuten?\"<br>\n<br>\n\"Öh. Saattoi olla vain minä.\"<br>\n<br>\nGuartsu katsoi Manua hetken ihmeissään ennen kuin päätti vain unohtaa koko jutun. Kääntyessään takaisin Muakaa kohti hän havaitsi, että kissaeläin oli onnistunut jo litkimään koko tynnyrin kuivaksi.<br>\nGuardianin ilme muuttui happamaksi.<br>\n\"...senkin ahne lihakasa.\"<br>\nTähän vastaukseksi muaka lipoi kieltään pirullisena. Guardian kohautti olkapäitään ja nousi takaisin sen selkään.<br>\n<br>\n\"Hei muuten\", Warrek sanoi äkkinäisesti. \"Nynrah. Mitä skarrararia te Nynrahilla teette?\"<br>\n<br>\nMakuta Nui veti kaapuaan pois päältään ja osoitti rujoa tilkkutäkkimäisesti kasaan karsittua kehoaan. \"Uusi haarniska olisi kiva.\"<br>\nWarrek kohotti kulmaansa. \"Hmh. Niinkö saita sinä olet, että ei voinut tilata paikan päälle?\"<br>\nManu naurahti. \"Ei, vaan-\"<br>\n\"Kyllä on\", Guartsu keskeytti virnuillen.<br>\n\"...vaan Nynrahin mörökölleihin ei ole saatu yhteyttä.\"<br>\n<br>\n\"Vai...niin\", Warrek sanoi hitaasti laskevalla äänensävyllä. \"Ymmärrän, eversti. Ymmärrän, makuta. Asia on vain niin, että...\"<br>\n<br>\nGuardianin kasvoilta katosi virne. Hän vakavoitui ja laskeutui ratsultaan alas.<br>\n\"Mitä?\"<br>\nWarrek katsoi aurinkoon hetken. Sitten hän vilkaisi Manua ja Guartsua.<br>\n\"Minulla ei ole ollut vuosiin näin hauskaa\", skakdi sanoi hymyillen alakuloisesti. \"Ja sitten te lähdette. Niin kaikki tekevät.\"<br>\n<br>\nGuardian oli hetken hiljaa. Hän taputti Warrekia selkään.<br>\n\"Hei. Kamu. Älä viitsi. Tässä me vielä olemme.\"<br>\nWarrek nyökkäsi hitaasti pitäen ilmeensä samanlaisena. \"No, lähdetäänpäs sitten matkaan.\"<br>\n<br>\nHetken hiljaa ollut Manu päätti yhtäkkiä korottaa ääntänsä. Hän pyrki kuitenkin tekemään sen niin kohteliaasti kuin vain pystyi.<br>\n\"Hei, ketä me edes olemme menossa tapaamaan?\"<br>\n<br>\n\"En usko, että tunnet häntä\", Guardian vastasi tyynesti.<br>\n<br>\n\"No...nimi edes.\"<br>\n<br>\nWarrekin kasvoille vääntyi leveämpi hymy. \"Hän on 'Zaiggera', 'Aavikon kukka'. 'Hiljainen kuolema'. Ja toivon, että en ole hänelle enää velkaa.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":764,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-03-04T16:57:00.000Z","content":"<strong>Destral</strong><br>\n<br>\nTurkasten sinappilasti saapui lähelle Destralin rantaa. <br>\n<br>\n\"Kiitoksia kyydistä\", Matoro kiitti kapteenia, \"Ja sen, että viette Matoranit Bio-Klaaniin\"<br>\n<br>\n\"Ei tarvitse kiittää\", kapteen vastaa, \"Ette ole ensimmäisiä liftaajia\"<br>\n<br>\n\"Hyvä on. Nähdään siis.\"<br>\n<br>\nSen jälkeen, Äksä ja Matoro hyppäsivät laidan yli veteen ja uivat Destralille. Koska laiva ei pysähtynyt kovin kauas saarta, joten he pääsivät sinne nopeasti.<br>\n<br>\n\"Okei. Otetaan vain sinun veneesi ja KGB ja häivytään täältä\"<br>\n<br>\n\"Tehdään niin\", Xxonn vastasi.<br>\n<br>\nHieman kauempana, he huomasivat jotain sinistä. Äksän vene se oli. He tulivat lähemmäs ja huomasivat, kun KGB nukkui siellä.<br>\n<br>\n\"Herätys!\", Matoro huudahti.<br>\n<br>\nKGBio hätkähti hereille.<br>\n<br>\n\"Mistä ihmeestä te tulitte?\", hän kysyi.<br>\n<br>\n\"Pitkä tarina. Ei ole aikaa\"<br>\n<br>\n\"Tultiin vain hakemaan veneemme\", Xxonn vastaa, \"Lähdemme nyt pois\"<br>\n<br>\n\"Kivaa! Pääsen kohta Klaanin. Ei tarvitse nukkua tässä epämukavassa veneessä\"<br>\n<br>\n\"Me emme mene Klaaniin\", Jään Toa keskeytti hänet. \"Menemme toiselle saarelle. Nimi on Rozum\"<br>\n<br>\n\"Onko se parempi, kuin Destral?\"<br>\n<br>\n\"Legendan mukaan, se suoraan sanottuna, se on paljon kauheampi, kuin Destral\", Matoro vastaa, \"Siellä on tulivuoria, tuntemattomia, kauheita raheja ja paljon muuta\"<br>\n<br>\nKGB melkein pyörtyi, kun kuuli sen.<br>\n<br>\n\"Ei tarvitsee pelätä\", Matoro sanoi, sillä välin kun Xxonn pani veneensä moottorin päälle ja lähti matkaan.<br>\n<br>\n[spoil]Erikoislyhyt numero.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":765,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-03-04T17:06:00.000Z","content":"<strong>Xiantoksen koti</strong><br>\n<br>\nXiantos istui surullisena tohtorin vieressä ja sulki hänen silmänsä. Xiantoksen talon ja luola olivat pahasti vaurioituneet. Hän otti tohtorilta lääkesalkun. Siinä hän oli aina pitänyt kaikkea, millä selviytyä. Se ei ollut ihan selviytymispakkaus, vaan enemmän. Xiantos poistui talostansa hyppäämällä alas rikkinäisien portaiten kohdalta. Hän lähti kävelemään kohti Bio-Klaania. <br>\n<br>\n<strong>Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\nXiantos piti pistooliansa asevyössään, joka oli hänen takkinsa alla. Selässä hänellä oli kivääri ja katana. Kun palkkionmetsästäjä saapui Bio-Klaaniin, hän uhkasi Pakuaa pistoolilla, että pääsisi tapamaan Kongubossia.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n\"Älä ammu!\"<br>\n\"Missä Kongu on?\"<br>\n\"Okei. Okei. Päästän sinut ohi. Kysy respatädiltä.\"<br>\n<br>\nXiantos käveli hotellin sisälle ja kysyi respatädiltä missä on Kongubossin huone. Hän osoitti taas aseella. Xiantos näytti sillä hetkellä jotenkin surulliselta. Hän ei aikonut tappaa ketään.<br>\n<br>\n\"Huone 169...\", respatäti vastasi vapisten pelosta.<br>\n<br>\nXiantos lähti juoksemaan rappusia ylös huoneeseen 169. Hän koputti oveen ja Toa avasi oven.<br>\n<br>\n\"Tulin etsimään juttuseuraa\", Xiantos sanoi surullisena.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":766,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-04T17:18:00.000Z","content":"<strong>Meri, lähellä Destralia</strong><br>\n<br>\nKolmikon punainen moottorivene kiisi merta pitkin, kohti kartan osoittamaa Rozumin saarta.<br>\n\"Kunhan pelottelin. Merimiestarut kertovat paikan olevan kovinkin kamala, mutta luulen että se on ihan tavallinen saari\", Matoro selitti Koogeebeelle kaksikon istuskellessa laivan takaosassa. <br>\n\"Jaa. Ei siis mitään vakavaa\", tummanpuhuva Klaanilainen vastasi. KGBio oli saanut tarpeekseen Destralista sinä aikana kun hän odotteli saaren rantamilla. Saaren tukikohta-osat olivat jotenkuten siedettävät, mutta tukikohdaton, luonnontilainen kallio oli suoraan sanottuna sairasta. Se ei noudattanut mitään luonnon- eikä fysiikan lakeja. <br>\n<br>\n\"Rozum on tämän Makuta Itrozin laboratoriosaari. Uskon, että löydämme tietoa Nimdasta sieltä. Haluan vähintäänkin tietoa naamiostani\", Matoro kertoi.<br>\nJään toa zoomaili kiikarisilmällään ulappaa aikansa kuluksi.<br>\n\"Tota. Tuolla saarella on laiva\", hän mainitsi. Hän todellakin näki suuren purjelaivan trooppisehkolta näyttävän saaren rannalla.<br>\n<br>\nLaiva oli lähtenyt juuri liikkeelle. Matoro yritti tähytä lippua, jotta tunnistaisi miltä saarelta se on.<br>\n\"... siinä ei ole lippua.\", Matoro sanoi.<br>\n\"Piraatteja?\", Äksä sanoi kysyvästi.<br>\n\"Pahoin pelkään. Pois täältä!\", Matoro käski. Äks painoi kaasun pohjaan ja vene lähti kiitoon.<br>\n<br>\nLaiva oli ilmeisesti huomannut punaisen moottoriveneen. Vaikka vene oli Klaanin nopein, se ei vetänyt vertoja suurelle purjelaivalla kun tuuli oli myötäinen.<br>\n<br>\n\"Arrrr! Pysäyttäkää vene tai ammumme sen tohjoksi!\", joku huusi laivasta. Tykinkuula lensi veteen veneen viereen. Kova pärkähdys heitti vettä veneen tuulilasille.<br>\n\"Mitäs nyt tehdään?\", Äks kysyi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":767,"creator":"Jake","timestamp":"2011-03-04T17:31:00.000Z","content":"<strong>Meri, lähellä Destralia</strong><br>\n<br>\nYön Timon kapteeni Notfun, yllään kultainen Pakari, huusi Matoron ja Xxonnin veneeseen. \"<br>\n<br>\n\"Pysäyttäkää laiva. Muuten heitämme nämä viime taistelun kumiankat päällenne. PELJÄTKÄÄ!\", Notfun ärisi.<br>\n<br>\n\"Kuka sinä oikein luulet olevasi, pikkumies?\", Matoro huusi laivasta takaisin. Xxonn naurahti vieressä, kun näki vihaisen piraatin hyppimässä tasajalkaa.<br>\n<br>\n\"Eikun nyt te kuulkaas pysäytätte paattinne, ja me tulemme sinne\", Notfun huusi närkästyneenä, ampui erään tykinkuulan veneeseen, tuloksetta, koska se oli tehty alumiinista, ja syöksyi köydellä veneeseen. <br>\n<br>\n\"Heeeettkinennnn.. Sinähän olet biokraamista, sieltä rupukylästä\", Notfun huudahti hämmentyneenä veneeseen saapuessaan, \"Ehkä te voitte tulla meidän laivaamme. Voimme hinata tätä surkeaa paattia perässämme\".<br>\n<br>\n\"Kuules, miksi sinä ryöstelet meidän veneitämme, mehän olemme samalla puolella?\", Xxonn kysyi.<br>\n<br>\n\"Teillä ei ollut logoanne purjeess-\", Notfun keskeytyi. Hänen leukansa loksahti lattiaan. Tai no ei ihan, mutta silti. Hän näki purjeessa suuren kyltin, jossa oli bioklaanin logo, ja viisi nuolta, jotka osoittivat siihen.<br>\n<br>\n\"No selitäs, miksi ryöstit meidät?\", Matoro kuulusteli.<br>\n<br>\n\"Tuo on hyvä kysymys.. Tulkaas laivaan\", Notfun kiersi kysymyksen, ja kiinnitti hinausköyden veneeseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":768,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-04T18:12:00.000Z","content":"<strong><em>Yön Timo II</em>, meri</strong><br>\n<br>\n\"Arr. Mitäs te Klaaniheput teitte täällä merellä?\", Notfun kysyi kaivaen rommipulloa pöytänsä laatikostosta. Hän korkaasi ruskean pullon ja joi sen kerralla tyhjäksi.<br>\n<br>\nMatoro ihmetteli hetken tämän matoranin viinapäätä. Tämän matoranin kapteeninhytti oli sotkuinen paikka, jossa oli suuren päydän ympärillä valtavasti roinaa. <br>\nToa mietti mistä naruista kannattaisi vedellä, että tämä piraatti suostuisi yhteistyöhön. <br>\nHän veti yhtä tuolia huoneen reunasta itselleen ja alkoi puhua.<br>\n\"Oletko kuullut Nimdasta?\"<br>\nNotfun mietti hetken.<br>\n\"Jos se ei liity aarteisiin tai rommiin, en välitäkkään tietää.\", matoran vastsi ja jupisi jotakin siitä miksi hän joi viimeisen rommipullon.<br>\n<br>\n\"Nimdasta ei tiedetä paljoa, mutta se on äärettömän arvokas. Klaani haluaa sen. Allianssi haluaa sen. Metsästäjät haluavat sen\", Matoro aloitti. Kapteenin mielenkiinto heräsi. Kyseessä olisi jotakin hyvin arvokasta.<br>\n\"Luulen, että Klaani tarjoaa sinulle suuren palkkion jos auttaisit sen hankkimisessa\"<br>\n<br>\nNotfun raapi leukaansa. Hän näytti miettivän.<br>\n\"Onko sinulla rommia?\", hän kysyi.<br>\nMatoron ilme näytti toivottomalta.<br>\n\"Puhuin Nimdasta\"<br>\n\"Ai, joo. En pysty keskittymään ilman rommia\"<br>\n\"Autatko meitä sen etsimisessä?\"<br>\n\"Hmm. Näillä merillä ei ole paljoa ryöstettävää ja tämä tuntuu helposlta keikalta... joo, voin auttaa\", Notfun mumisi ääneen. Sitten hän huusi \"JARDIRT! TUO ROMMIA!\"<br>\n\"Se on loppu taas!\"<br>\n\"MIKSI ROMMI ON LOPPU!\"<br>\n<br>\nMatoro katseli mietteliäänä outoa matorania. Alkoholiriippuvainen, mielenvikainen, suuriluuloinen, ahne, hän kelasi ominaisuuksia joita näki.<br>\n<br>\n\"Tunnetko paikan nimeltä Rozum?\", Matoro kysyi. Notfun heitti paperieta pöydältään ja otti kartan.<br>\n\"Joo, se on se saari lähellä Pohjoista Mannerta. Kovin karikkoinen paikka. Jotkut puhuvat merikäärmeistä, jättiläismustekaloista, tulisateista ja laavavirroista\", Notfun luennoi. <br>\n\"... ethän sinä usko noihin?\"<br>\n\"Karikot ovat fakta. Muuta en tiedä.\", Notfun kertoi. Hän veti kolmikolkkaa syvemmälle päähänsä, aivan kuin korostaen kapteeniuttaan.<br>\n<br>\n\"Asia on niin että Rozumin saarelta löytyy vihje tämän Nimdan olinpaikasta. Meidän pitäisi käydä tutkimassa saari\", Matoro selitti.<br>\n\"Selvä... Suunnitelma on se, että käymme ensin Rumisheren satamssa täyttämässä rommivarastot. Sitten jatkamme purjehtimista pohjoiseen, kierrämme tuon luodon kolmesti, väistämme tuota manaattia, ammumme tuon tursaan ja ankkuroimme sen saaren lähelle. Sieltä menemme veneillä karien yli maihin.\", Notfun kertasi.<br>\nSunnitelmassa oli asioita joista Matoro olisi halunnut kysyä jotakin. Hän kuitenkin ymmärsi ettei ymmärtäisi Notfunin selityksiä enempää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":769,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-03-05T11:57:00.000Z","content":"<strong>Klaanin asuintilat, Sarajin huone</strong><br>\n<br>\nSaraji yskäisi kuuluvasti. Hän tuijotti pöydällään lepäävää valkosinistä hehkuvaa palloa ja ryki kurkkuaan, aivan kuin olisi odottanut pallon tekevän jotain.<br>\n<br>\nVähän ajan kuluttua Saraji kuitenkin kääntyi ja avasi television, istahtaen samalla nojatuoliinsa.<br>\n<br>\n\"Ole sitten hiljaa...\"<br>\n<br>\nKlaanin televisio näytti vain uusintaa parin päivän takaisesta kohlii-ottelusta. Hänen oli ollut tarkoitus mennä sinne Killjoyn kanssa, mutta kuten Saraji oli jo arvellut, Killjoylla oli tullut \"äärimmäisen kiireellistä tekemistä\".<br>\n<br>\nNyt Saraji homehtui uudessa asunnossaan, vailla kunnollista tekemistä. Toki tämä voitti Xialaisen lataamon, mutta viimeaikaisten tapahtumien jälkeen, hän janosi päästä tekemään jotain hyödyllistä, varsinkin sen jälkeen, miten hyvin hänet oli otettu vastaan Klaanissa. Erityisesti aulassa työskentelevä hehkeä toa hymyili hänelle usein. Sarajia kuitenkin hieman hirvitti ajatus, että hänet oli kiskottu töihin vain edellisen kuoleman takia... Klaanilla oli selkeästi omat haamunsa ja valitettavan usein Klaanin käytävillä harhaillessaan, Saraji oli törmännyt alakuloisiin matoraneihin, löytäen kerran yhden itkemästä siivouskaapissa. Hän oli vain sopertanut jotain ystävänsä kuolemasta ja hätäisistä kyselyistä, tulisivatko kaikki pian kokemaan saman kohtalon.<br>\n<br>\nSiinä oli syy, miksi Saraji halusi auttaa. Hän näki paikan olevan hyvällä asialla, mutta pahuus ei voinut jättää tätäkään paikkaa rauhaan... aivan, kuten Metru Nuillakaan.<br>\n<br>\nSaraji tökkäsi televisionsa kiinni ja asteli alakertaan kohti kahviota. Mennessään hän nappasi pallon mukaansa ja tunki sen tarvikelokeroonsa. Tämän tehdessään pallosta kuului kuin pieni inahdus. Inahdus kuitenkin kuulosti siltä, kuin se olisi tullut jostain hyvin kaukaa, kuin syvän kaivon pohjalta.<br>\n<br>\nSaraji pudisteli päätään ja vetäisi pallon takaisin esille.<br>\n<br>\n\"Minä tiedän, että siellä on pimeää, mutta tiedät, että sinun täytyy pysyä piilossa. En halua hankalia kysymyksiä.\"<br>\n<br>\nSilloin pallosta kuului alistuneen kuuloista vaikerrusta. Saraji laittoi sen takaisin lokeroonsa ja astui ovesta ulos.<br>\n<br>\n\"Olet sinäkin outo. Kotona et puhu mitään ja ulos mentäessä alkaa hirmuinen vikinä.\" Tarvikelokerosta kuului muminaa ja Saraji napsautti sitä napakasti, jolloin ääni loppui kuin seinään.<br>\n<br>\nSaraji pudisti päätään ja astui kahvioon. Hän käveli tiskille, heitti pari kolikkoa pöytään ja tokaisi:<br>\n<br>\n\"Limonaadi akkunesteellä kiitos. Ja sekoita se, älä ravista.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":770,"creator":"Jake","timestamp":"2011-03-05T12:52:00.000Z","content":"<strong>Rumisheren kaupungin satama</strong><br>\n<br>\nYön Timo II, Notfunin laiva oli saapunut satamaan. Notfun kiillotti kultaista Pakariaan ennen kuin he poistuivat laivasta. Sitten hän laittoi sen kasvoilleen, ja kolmikolkan syvälle päähänsä. Notfun nousi naulakosta asevyönsä, ja asetti siihen piilukkopistoolinsa ja veitsensä. Sitten hän käveli miehistön eteen.<br>\n<br>\n\"Noniin, miehet. Lähden hakemaan rommia ja maissisörsseliä. Ja sitä juttua mistä tulee keripukki. Lihaa. Saatte olla vapaasti missä tykkäätte, mutta tunnin päästä, kun tulen, laiva on lähtökunnossa. Vieraat tulevat mukaani\", Notfun kierteli miehistöä, joka oli rivissä, ja käskytti.<br>\n<br>\nNotfun, Xxonn ja Matoro kävelivät satamakatua. Tämä kaupunki oli erittäin rähjäinen, mutta kotoisa. Kolmikko näytti hieman koomiselta, koska Notfun oli lyhyin, mutta käveli edessä, ja kaksi pitempää seurasivat kuten kananpojat emoansa.<br>\n<br>\n\"Kuule, Notfun, oletko huomannut, että tämän kaupungin nimi on jotenkin... Se vain kuulostaa siltä kuin se olisi keksitty matkaamme varten..\", Matoro pohti.<br>\n<br>\n\"Haha.. Tuo on typerintä mitä olen koskaan kuullut\", Notfun naureskeli, ja käveli kaupan ovesta sisään. Yllä olevassa kyltissä oli kaupan nimi, <em>Mac McToranin rommi ja aseliike.</em><br>\n<br>\n\"Mac, viisikymmentä litraa rommia, kaksikymmentäviisi piilukkopistoolia, kolme kolmikolkkaa, maissisörsseliä ja mursunlihaa\", Notfun huudahti kauppiaalle, jonka tunsi jo ennestään.<br>\n<br>\n\"Tulossa, N'fun. Tuleeko muuta?\", Mac kysyi.<br>\n<br>\n\"En taida tarvita oikeastaan muuta, kiitos\", Notfun vastasi.<br>\n<br>\n\"Selvä. Se tekee viisisataa\", Kauppias ilmoitti.<br>\n<br>\n\"Pistä lapulle että olen tuon velkaa. Olen näiden maakrapujen kanssa etsimässä erästä aarretta. Minusta tulee rikas\", Notfun kertoi.<br>\n<br>\nKauppias vastasi myöntävästi, ja kolmikko käveli ulos kottikärryllinen tykötarpeita mukanaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":771,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-05T13:22:00.000Z","content":"<strong>Rumisheren satama</strong><br>\n<br>\nKolmikko näytti entistä oudommalta. Lyhykäinen Notfun käveli etummaisena. Hän oli kasannut kolme ostamaansa kolmikolkkaa vanhansa päälle, ja änkenyt vyöhänsä niin paljon pistooleja ettei enempää mahtunut. Loput tavaroista olivat Äksän työntämissä kottikärryissä. Matoro tutki paketoituja tavaroita.<br>\n<br>\n\"... maissisörsseliä? Mitä se on?\", Matoro ihmetteli.<br>\n\"Se on hyvää ja halpaa\", Notfun vastasi.<br>\n<br>\n\"Luulenko minä vain vai ovatko nämä kadut tyhjentyneet?\", Äks huudahti raskaiden kärryjen takaa.<br>\nMatoro ja Notfun katselivat ympärilleen. Pitkällä pääkadulla ei näkynyt ristin sielua.<br>\n\"Minun asevyöni pelotti kai ne pois\", Notfun totesi itsekseen.<br>\n\"Kaksikymmentä piilukkopistoolia. Miksi käytät piilukkopistooleja? Zamor-pistoolit ovat nykyaikaa\", Matoro valitti.<br>\n\"Hei, olen merirosvo. Käytän piilukkopistooleja. Sitäpaitsi, nämä ovat paljon äijempiä kuin hienostelevat zamorit\", Notfun alkoi selittää \"Hei, tuossa talossa asuu Erkki! Hän on vanha kaverini!\"<br>\nPiraattimatoran ryntäsi puiseen mökkiin.<br>\nSieltä huudettiin vain \"Senkin röhjäkkeet!\" ja \"Maksa velkasi!\" ja sitten Notfun lensi kaaressa ulos.<br>\n<br>\nKlaanilaiset katsahtivat toisiaan. Notfun jupisi ilkeänpuoleisesti itsekseen jotakin.<br>\nPian he saapuivat takaisin <em>Yön Timo II</em>:lle ja lastasivat tavarat laivaan.<br>\n<br>\nSatama-altaan toisessa päässä kaavutettu hahmo katseli suurta merirosvolaivaa kun se lähti lipumaan merelle aallonmurtajan ohi.<br>\nMusta purjevene lähti liikkeelle pitäen etäisyyttä kohteeseensa.<br>\n<br>\n\"EESNPÄIN, KOHTI AARRETTA!\", Notfun huusi yläkannelta. Suuri laiva lipui juhlalisesti merellä.<br>\nNotfun kaivoi esiin suunnitelmalistansa.<br>\nHän yliviivasi kohdan \"käy Romiseheressä\".<br>\nSeuraavat kohdat olisivat \"Kierrä tuo luoto kolmesti\", \"Väistä tuota manaattia\" ja \"Ammu tuo tursas\"<br>\n<br>\n\"Mikä luoto? Luotoja on meri täynnä?\", Notfun mietti omia merkintöjään. Hän yliviivasi koko kohdan.<br>\n\"Sitten manaatti. Mikä manaatti? Missä täällä on manaatti? Ei missään. Skipataan\"<br>\n\"Miehistö! Seuraava vaihe on se, että ammumme ensimmäisen esiin tulevan tursaan!\"<br>\n\"Aye, kapteeni\", Jardirt vastasi ruoria käännellessään.<br>\n<br>\nMatoro istuskeli taustalla katselemassa merelle. Tämä kapteeni oli tosiaan omalaatuisin hänen näkemä matoran.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":772,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-03-05T19:24:00.000Z","content":"<strong>Nazorak-tunnelit, vankityrmä</strong><br>\n<br>\nPieni, kivinen selli. Ikkunoita ei ollut. Täydellinen pimeys. Sellainen syö Matorania. Helmeka ei enää tiennyt, millaista elämä oli ollut ennen pimeyttä.<br>\n<br>\nSitten, eräänä päivänä, pimeys loppui. Pieni valon kajastus hiipi sisään oven raosta. Ovi avautui. Helmeka syöksähti kohti valonpilkahdusta. Kiitokseksi hän sai potkun kasvoilleen. Sisään oli astunut olento. Helmeka ei nähnyt tätä kunnolla, sillä hänen silmänsä eivät olleet saaneet valoa moneen viikkoon.<br>\n<br>\nOlento tarttui Helmekaa kurkusta ja veti tämän ulos pienestä sellistä. Ketjut irrotettiin, ja pikku Matoran pääsi hieromaan painuneita ranteitaan ja nilkkojaan. Hän ei kuitenkaan saanut nauttia kauan aikaa uudesta tilanteesta, joka oli kaikin puolin parempi kuin selli, jossa hän oli ollut.<br>\n<br>\nOlento, ilmeisesti Nazorak, kuljetti Helmekan jonnekin. Hänet vietiin ulos. Hän tunsi kylmän ulkoilman. Hän pystyi aistimaan Makutan pahuuden lähellään. Hän alkoi väristä pelosta. Pian hän kuuli julman, sihisevän, kylmän äänen.<br>\n<br>\n”Joko olet päättänyt ssssuosssstua paljassstamaan assssioita, pikkuinen? Kosssska en pysssty tunkeutumaan kaikkein ssssyvimpiin ajatuksssiisi, joudumme tekemään ikäviä assssioita.”<br>\n”Älkää”, Matoran aneli hiljaa. ”En… en ole näh-nähnyt… v-valoa moneen viik-viikkoon…”<br>\nMakuta tuhahti.<br>\n”Olit sellissä kymmenen päivää. Nyt saat kertoa meille kaiken, mitä tiedät Bio-Klaanista.”<br>\n”En minä… tiedä…<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n… mitään.”<br>\n<br>\nMakuta napsautti sormiaan; Helmeka kuuli sen. Hänet heitettiin päin pylvästä. Hänen kätensä sidottiin pylvään taakse niin, ettei hän päässyt irti. Hänen näkönsä alkoi pikku hiljaa palautua. Nyt hän erotti jo hahmoja.<br>\n”Jos et suostu yhteistyöhön, meidän on tehtävä äärimmäisiä tekoja, rakas Helmeka.”<br>\nMatoran värisi. Hän näki jo, että hänen edessään seisoi iso joukko olentoja.<br>\n<br>\nMatoran olisi hieronut silmiään, jos hänen kätensä olisivat olleet vapaat. Mutta ne eivät olleet. Hänet oli sidottu selkä paalua vasten kädet paalun taakse. Helmeka kuuli naksahtavia ääniä. Aivan, kuin aseita olisi ladattu. Hän yritti tihrustaa edessään seisovaa sotlasriviä. Sitten hän räpytteli hieman ja yritti tarkentaa.<br>\n<br>\nJokaisella torakalla oli käsissään zamorkivääri. Helmeka kauhistui tajutessaan sen.<br>\n”Mitä te teette?” hän huusi peloissaan.<br>\n”Sinut teloitetaan”, Makuta sanoi hymyillen. Helmekan sydän oli pysähtyä. Makuta sanoi jotain torakoiden kielellä. Muutama sotilas, joka ei ollut rivissä, tuli Helmekan luo ja sitoi tämän silmät. Juuri, kun hän oli alkanut taas nähdä. Makuta hihitti hieman. Sitten hän sanoi:<br>\n”Teloitus pannaan täytäntöön. Nyt. Tulta.”<br>\n<br>\nKuului laukausten ääntä. Helmeka kiljui erittäin äänekkäästi.<br>\n<br>\n<br>\nMakuta käveli Matoranin luokse ja repaisi siteen tämän silmiltä. Pieni ruumis kyhjötti maassa. Siteen poistuttua Helmeka avasi silmänsä. Hän oli elossa. Uskomatonta. Mutta äskeinen oli ollut ehkä kammottavin kokemus hänen koko elämässään.<br>\n”Minä… olen… e-elossa?” hän sanoi kysyvästi.<br>\n”Olet”, Makuta tuhahti. ”Paukkupanoksia.”<br>\nHelmeka ei uskonut, että hänellä oli ollut onnea.<br>\n”Et voi enää koskaan tietää, milloin kuolet, rakas ystävä”, Makuta sanoi ilkeästi. Helmeka huohotti yhä. Sitten hänen silmänsä kääntyivät nurin ja hän pyörtyi.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Gurvanalle: Huomasin, etten tiedä, minne meidän on tarkoitus mennä... Joten päätin postata tämän pätkän.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":773,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-03-05T20:50:00.000Z","content":"<strong>Killjoyn mökin edusta</strong><br>\n<br>\nKilljoy katseli tähtitaivasta mietteliäänä. Tuntui oudolta tietää loppu elinaikansa. Mitä hän sinä aikan tekisi? Hänen ajatuksensa katkesivat pian hänen kuultuuaan askelia takaansa. Hän käännähti, kuitenkin vain huomatakseen takanaan yhden eliittinazorakeista. Mökin ikkunasta loistava heikko valo valaisi hahmon puolimekaaniset kasvot. Killjoy tunnisti hahmon, tarttuen kataniinsa.<br>\n<br>\n\"Mitä sinä täällä teet\", Killjoy kysyi jämerän uhkaavasti.<br>\n\"Älähän hätiköi\", 437 laushati kylmän viileästi. \"Tulin puhumaan.\"<br>\n\"Mistä?\"<br>\n\"Olen pitkään muistellut viime kohtaamistamme. Ja täytyy sanoa, että olen vakuutunut.\"<br>\n\"Jaa mistä?\"<br>\n\"Sinusta.\"<br>\n\"Minusta?\"<br>\n\"Aivan. Yleensä olen voittanut jokaisen vastustajani hetkessä. Mutta sinä. Sinä olit todellinen haaste.\"<br>\n<br>\nKilljoy liikkui hitaasti 437:n ja mökin väliin. Oli kyse hänen kotinsa, ja enne kaikkea parhaan ystävänsä, turvaamisesta. Hän ei tosin ollut ihan taistelukunnossa. Nazorak ei kutienkaan tiennyt Creedyn olevan mökissö, joten piti vain toivoa ettei Nazorak katsonut tarpeelliseksi tuhota hänen kotiaan. Nazorakeversti jatkoi puhettaan.<br>\n<br>\n\"Pitkiin aikoihin en ole nauttinut niin paljon kuin taistelusta sinun kanssasi. Arvostan hyviä vastuksia. Kuten sinua.\"<br>\n<br>\n\"Mitä ajat takaa?\"<br>\n\"Sinussa on ainesta.\"<br>\n\"Ainesta.\"<br>\n\"Aivan. Ainesta joukkoihimme. Sinusta voisi tulla jotain suurta. Voisit kylvää kauhua pitkin mantereita. Sinusta tulisi arvostettu. Ja pelätty. Muussa tapauksessa voisimmem olemmat nauttia taistelusta toisiamme vastaan vielä jatkossakin.\"<br>\n<br>\nKilljoy oli tyrmistynyt. Kuinka tuo otus kehtasi ehdottaa liittymistä Nazorakeihin? \"EI\", Killjoy vastasi jämäkästi, \"Sinulle tämä koko juttu voi olla peliä, mutta minä teen kaiken puolustaakseni raikkaimpiani ja ystäviäni!\" \"Niinkö\", Nazorak kysyi vihjailevasti. Killjoya tajusi mitä oli juuri sanonut. \"Killjoy\", mökistä ulos astunut Creedy kysähti hämmentyneenä, \"Mitä täällä on meneillään?\" <br>\n<br>\n\"Mene takaisin sisään\", Killjoy huudahti käskevään sävyyn, \"minä hoidan tämän.<br>\n<br>\n\"M-mutta...\"<br>\n<br>\n\"SISÄÄN SIITÄ!\"<br>\n<br>\nCreedy juoksahti säikähtäen takaisin sisälle sulkien oven tiukasti perässään. Killjoy oli hyvin epämieltynyt. Nyt Nazorak tiesi Killjoyn heikon kohdan ja varmasti käyttäisi sitä. Hän katsahti nazorakia kohti. Se hymyili. Killjoyllä ei ollut paljon vaihtoehtoja. Joko hän poulustaisi kotiaan ja Creedyä viimeiseen asti, tai yrittäisi paeta ystävänsä kanssa jättäen kotinsa nazorakin haltuun. Kumpikin tuntui epätoivoiselta vaihtoehdolta. Mutta vaihtoehtoja ei ollut...<br>\n<br>\n\"Kuunteles; en aio liittyä joukkoonne kylvämään pelkoa ja tuhoa ympärilleni tai ryhtyä tyypilliseksi arkkiviholliseksesi! Jos taistelua tahdot, päätetään tämä tässä ja nyt!\" Killjoy mietti itsekkin sanomisiaan. Hänellä oli ikävän pienet mahdollisuudet selvitä, sillä hän ei ollut nyt parhaassa taistelukunnossa. Mutta hänen oli toimittava. Toivottavasti ainakin Creedy tajuaisi paeta mökin takakautta. Nazorakin ilme oli nyrpeä. \"Olkoon sitten niin\", se laushati tylsistyneenä. <br>\n<br>\nKilljoy päätti toimia. Hän kohdisti räjähteitä ampuvaksi aseeksi muunnetun kätensä kohti Nazorakia, ampuen räjähteen sitä kohti. Räjähde joutui kuitenkin Nazorakin miekaksi muuntuneen käden halkaisemaksi. Räjähteenpuolikkaat osuivat maahan, muodostaen pari pientä räjähdystä. Nazorak syöksähti eteenpäin miekka lyöntivalmiudessa. Kiljjoy onnistui kuitenkin torjumaan iskun katanoillaan. <br>\n<br>\nLyhyen mekkailusession jälkeen Killjoy oli iski katanoillaan ylhäältäpäin, Nazorakin kuitenkin onnistuessa väistämään. Nazorak perääntyi taaksepäin, ampuen Killjoytä zamorkonepistoolillaan. Killjoy heilutteli katanoitaan edessään torjuen zamorit. Nazorak taivutti päätään sivulle päästäen yhden kimmottuneen ammuksen päänsä ohi. Ammus räjäytti läheisen puun. 437 hymyili. Hän tulisi nauttimaan tästä...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":774,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-03-06T00:55:00.000Z","content":"<strong>Outo tila</strong><br>\n<br>\nNeste oli jo noussut Doxin päähän.<br>\n<br>\nUseassakin mielessä. Se oli jo Doxin päätä korkeammalla. Hän kuitenkin yllätyksekseen kykeni hengittämään sitä, eikä se tuntunut lainkaan ilmaa paksummalta.<br>\nKylmää se kyllä oli. Ja se sai hänessä aikaan kummallisen, miltei ahdistavan rauhallisuudentunteen. Olentolauma kuitenkin tarpoi pohjassa kuin... vettä vaan.<br>\n<br>\nLisäksi mustat, valkeaa lakeutta halkovat viivat alkoivat yleistyä. Aina sellaisen ylittäessään hänen päässään kaikui ääni:<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\nAluksi niin autiossa paikassa tapahtui aivan liikaa Doxin makuun. Hän ei pitänyt liian nopeastietenevistä tapahtumista, varsinkaan liian suurilukuisessa seurassa. Se sai hänet tuntemaan olonsa sekavaksi, kuin meressä tietämättä missä suunnassa on pinta.<br>\n<br>\nHän raapi päätään.<br>\nJa huomasi jonkin olevan pielessä.<br>\nPuolen minuutin välein kaikuvan \"Nimdan\", mikä se olikaan, varmaan jotain tosi tärkeää, hukutti alleen toinen, voimakkaampi ääni.<br>\n<br>\n\"HATTU\"<br>\n<br>\n\"HATTU\"<br>\n<br>\n\"MISSÄ HATTU\"<br>\n<br>\nHän huusi. Tai olisi oikein mielellään huutanut, jos neste olisi sen sallinut. Hän ei saanut aikaan kuin kurlauksen, jonka hopeinen humanoidi pani merkille. \"&#57677;&#57688;&#58628;?\"<br>\nMutta oli jo liian myöhäistä. Hattu kellui kaukana heidän yläpuolellaan veden pinnalla.<br>\nDox yritti toteuttaa muinaisen merenpohjan herran taitojaan ja uida sen luokse, mutta neste ei antanut tukea. Oli kuin hän olisi yrittänyt uida ilmassa. Hän ei päässyt uimaan ylöspäin. Hän oli pieni maan matonen, joka haikaili kuuta taivaalta.<br>\n<br>\nHäntä alkoi taas masentaa. Hän tahtoi kotiin.<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nJonkin ajan kuluttua, Doxin vielä tuijottaessa alati pienenevää mustaa pistettä korkeuksissa, jotain sangen epätavallista tapahtui. Lauma pysähtyi. Kuin seinään.<br>\nOlennoista jokainen, tai ainakin ne joilla oli vähintään yksi silmä, katsoi eteenpäin. Dox huomasi tämän ja keskitti kummastuneena katseensa sinne minne muutkin.<br>\n<br>\nMaahan, jonkin matkan päähän heistä, aukesi aukko. Valkoinen materia siirtyi pois noin metrin levyisen reiän tieltä.<br>\nNyt vasta, hänen huomionsa oli ollut liian kiinnittynyt hattuun, hän huomasi mustien viivojen muodostavan ympyröitä. Ympyrät, pienimmillään halkaisija vain kaksi metriä, piirittivät aukkoa. Oliko tämä paikka koko tämän maailman keskipiste?<br>\n<br>\nOliko se \"Nimda\" täällä?<br>\n<br>\nAukosta nousi jotain. Jonkin alla oli lisää ainetta, niin että aukko täyttyi jättämättä jälkeäkään.<br>\nOlento oli humanoidin muotoinen, biomekaaninen ja kantoi kasvoillaan naamiota, joka muistutti Hauta. Naamio oli kirkkaankeltainen, kun taas olennon muu ruumis oli tummempi, noin keskiverron Xialaisen sinapin värinen. Kädessään, kohti maata, se piti hopeista kivääriä.<br>\n<br>\nToa?<br>\n<br>\nHopeinen humanoidi astui eteenpäin joukon keskeltä. Doxille kävi nyt selväksi, että vaatimattomuudesta moniin muihin olentoihin nähden se oli joukon johtaja. Se asteli noin viiden metrin päähän toasta.<br>\n<br>\n\"&#57399;&#58670;&#57912;, &#57608;&#58161;&#58164;&#58164; &#58398;&#57362;&#58398;&#57360;&#57357;\", Hopeinen aloitti.<br>\n<br>\nToa katsoi tätä hetken, kuin äänne äänteeltä prosessoiden. Sitten se vastasi edelleen kivinen ilme kasvoillaan.<br>\n<br>\n\"&#57393;&#57619;&#57603;&#58127;&#58126;.\"<br>\n<br>\nDoxista olisi ollut mukavaa käsittää olentojen puheesta edes jotain, mutta niiden käsittämätön kieli oli mahdotonta ymmärtää ainakin hänen tiedoillaan.<br>\nHopeisenkin äänensävy pysyi yhtä tasaisena:<br>\n<br>\n\"&#58133;&#57863;&#58125;&#57863; &#57937;&#57674;&#57861;.\"<br>\n<br>\nToa nosti kiväärinsä ja osoitti sillä Hopeista. Tämä myös nosti oman aseensa.<br>\nKoko olentojen sekalainen lauma jännittyi.<br>\nEhkä oli sittenkin hyvä, ettei hän ymmärtänyt keskustelua. Vai oliko. Hän ei osannut päättää.<br>\n<br>\nToa teki jotain sangen yllättävää. Tai oikeastaan se ei itse tehnyt näkyvästi mitään. Sen silmiin vain syttyi sininen tuli.<br>\n<br>\n\"&#57635;&#57651;&#57401;&#57651; &#58161;&#57361;&#58160;&#57629; Nimda.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":775,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-06T09:07:00.000Z","content":"[spoil]ENSIMMÄINEN CHATROPEN PERUSTEELLA TEHTY VIESTI ON TÄÄLLÄ![/spoil]<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Lehu-metsää halkova joki, vuosi sitten</strong><br>\n<br>\nVeneessä on ahdas tunnelma. Neljä Klaanilaista on pakkautunut heidän mielestään liian pieneen veneeseen. GK ohjasi moottoria perällä, Killjoyn istuessa visusti keskellä venettä. Make ja Matoro tutkivat edellä kulkevaa laivaa.<br>\nMatoro zoomasi teleskooppisilmällään. Hän näki yökiikarillaan hitaasti jokea pitkin lipuvan nazorak-aluksen.<br>\n\"Näkyykö mitään?\", Joy kysyi.<br>\n\"Eivät ole kiinnittäneet mitään huomiota meihin.\", Matoro vastasi veneenkeulasta.<br>\n\"Luulen että puoli alusta nukkuu…”, hän jatkoi.<br>\n\"Tyypillistä\", Make tuhahti.<br>\nGK hiljensi moottorin ääntä.<br>\n\"Pääsemmeköhän tarpeeksi lähelle tämän veneen kanssa? Eivät nazorakitkaan aivan sokeita ole.\", GK kysyi.<br>\n*Molskis* Nazorak lensi yli laidan.<br>\n\"Matoro, näitkö tuon?\", Joy kysyi nopeasti, kuiskaten.<br>\n\"Näin. Mitä ihmettä siellä tapahtuu.\", Matoro ihmetteli.<br>\n\"Mitäköhän nuo torakat taas pelleilevät…”, Make mietti ääneen.<br>\n\"GK, ohjaa tyyrpuurin puolelle. Paapuurissa tapahtuu jotain, ehkä voimme käyttää tilanteen hyväksemme.\", Joy komensi.<br>\n\"Eli kun pääsemme tarpeeksi lähelle, Make ja Joy lentävät kannelle minun ja Gekon uidessa?\", Matoro kertasi suunnitelmaa.<br>\n\"Kyllä, meillä on köyttä. Vedämme teidät niillä ylös.\"<br>\n\"Miksi minun pitäisi uida?\", GK protestoi.<br>\n\"Minulla on harppuuna. GK. Osaatko lentää?\", Matoro kysyi ivallisesti Valon Toalta.<br>\n\"...\"<br>\n\"Niin.\"<br>\n\"Älä. Edes. Kuvittele.\"<br>\n\"Okei, Matoro saa itsensä ylös, minä ja Make autamme Gekon ylös.\", Joy keskeytti väittelyn.<br>\n<br>\nMatoro nousee varovasti seisomaan pienessä veneessä. Hän laskee jalkansa veteen pudottautuu hiljaa lämpimään jokiveteen. Jään Toa sukeltaa kokeneesti veden alle ja kauhoo itseään kohti kohdelaivaa.<br>\n\"Olkoon, tulen sitten uiden, harppuunakyyti ei oikein kiinnosta.\", GK valitti itsekseen.<br>\n\"Hei, harppuunani ei ole pettänyt ikinä.\", Matoro vastasi vedestä.<br>\n\"Mitä jos vain menemme...\"<br>\n\"...\"<br>\nMake levitti siipensä ja nousi hitaasti liitämään kohti aluksen kantta. Killjoy aktivoi pienet kantorakettinsa ja seurasi perässä<br>\nMatoro kokeili kädellään puisen laivan kylkeä. Hän nosti oikean kätensä, tähtäsi ja ampui. Harppuuna osui pienen kilahduksen saattelemana laivan yläkannelle.<br>\nKuului huuto ja torakka tippui veteen.<br>\n\"GK. Tuletko kyydilläni vai hankkiudutko itse tuonne?\", Matoro kysyi vielä kerran.<br>\n\"... Jos minä kiipeän jostain.\", ilmeisesti harppuunafobiaa poteva GK vastasi.<br>\n\"Pah. Luottamuksen puutetta, sanon minä.\"<br>\n<br>\nJään Toa vetäisi jalkansa laivan kylkeä vasten ja tiukensi harppuunaansa. Hitaasti kelaten hän käveli aluksen kylkeä ylöspäin.<br>\n\"Tunnetko ketään joka haluaisi lentää ilmaan kamalalla vauhdilla?\", GK jatkoi.<br>\nMatoro kiipesi hiljaa aluksen kantta pitkin harppuunansa kannateltavana. Hän kuunteli mitä ääniä alukselta kuuluisi.<br>\nGK otti nyrkkirautansa esiin ja kiipesi sen avulla toiselta puolelta.<br>\n\"Kuulostaa tappelulta\", Make kuiskasi vieressään olevalle Killjoylle \"Kiitos Matoron 'harhalaukauksen' ne syyttelevät varmaan toisiaan.\"<br>\nMatoro nosti päänsä hieman laivan reunan ylle. Hän näki kannen olevan täynnä Nazorakeja, ja yksi lihaksikas Nazorak selvästi haastoi riitaa muiden kanssa. Taustalla seisovat Nazorakit huutelivat innokkaina. Ilmeisesti pitkä laivallaolo oli tylsää<br>\nJään Toa tutkii lämpökamerallaan laivaa. Moottori hehkuu punaisena. Suurin osa vartijoista on keskittynyt kannelle. Ruumassa ei näy juurikaan olentoja.<br>\n<br>\nGekko sai hilattua itsenä kannen reunalle miekkansa lisäavulla ja huomasi kun lisää Nazorakeja lensi kaaressa.<br>\n\"Entäs ohjaamo\", Killjoy kysähtää Matorolta<br>\n\"Ohjaamossa on kolme kohdetta.\", Jään Toa lausui pieneen headsettiinsä.<br>\n\"Kaikki syöksyvät esiin samaan aikaan kun Joy antaa merkin\", Matoro sanoi headsettiinsä.<br>\nKilljoy kumartuu tarkkailemaan tilannetta. Tarvittaisiin oikea hetki.<br>\n\"Tämä selvä.\", GK ja Make kuittasivat yhteen ääneen.<br>\nKilljoy näkee, kun yksi Nazorak kompastuu maahan ja kaksi muuta jäävät nauramaan tälle. Killjoy karjuu mikkiinsä: \"NYT!\"<br>\nMatoro hyppää esiin yläkannelle. Hän vetäisee miekkansa esiin ja kaataa useamman Nazorakin yllätysedun turvin. Make lennähtää ohjaamon katolta laivan kannen nokkapuolelle, Nazorakien taakse<br>\nYksi Nazorak juoksee suoraan esiin paljastunutta Killjoyta kohti. Pelkällä tikarilla varustettuna se vain tuli, juosten suoraan Killjoyn ranneteriin. Gekon hypätessä vastapääten Jään Toaa Nazorakit kiinnittävät huomionsa tähän kaapu-Toaan.<br>\nLaivalla huudetaan sekalaisia nazorakinkielisiä huutoja.<br>\nTorakat kaivavat aseitaan esiin. Monet lähitaisteluasein varustautuneet vain rynnivät klaanilaisten kimppuun.<br>\nMake vetää esiin keihäänsä, alkaen pyörittää sitä. Keihään päästä alkaa levitä ympäristöön tulta.<br>\n\"Eikös meidän pitänyt mennä ruumaan\", Gekko huutaa väistäessään Nazorakien laukauksia.<br>\n\"Yritän päästä ruumaan edeltä\", Matoro sanoi headsettiinsä.<br>\n\"Hyönteistorjujista päivää\", Gekko huutaa lyödessään nyrkkiraudallaan Nazorakin vatsaan.<br>\nYksi Nazorak ampuu kiväärillä suoraan kohti Killjoyta. Ammus menee kuitenkin ohi, tehden mojovan reiän kanteen. Killjoy vastaa tuleen liekkipanoksillaan, sytyttäen Nazorakin vieressä olleen köysikerän tuleen.<br>\nKohta laivan kansi on tulessa.<br>\n\"Selvä, suojaamme sinua Matoro.\", Joy kuittasi.<br>\nMatoro lähtee syöksyyn ja liukuu kantta pitkin jään elementtivoiman avustuksella.<br>\nHän kamppaa kaksi vartijaa ja koittaa ruuman ovea.<br>\n\"Numerolukko!\", hän huusi torjuessaan torakan lyönnin.<br>\nKilljoy käänsi katseensa kohti Matoroa. \"Suojatkaa meitä! Matoro, tulen ohittamaan lukon.\"<br>\nIkkuna komentosillalta aukeaa. Siitä pistää esiin järeän näköinen minigun.<br>\nKilljoy syöksyy paneelin suojiin. Nazorakit olivat juuri alkaneet vetämään järeitä aseita kehiin.<br>\n\"Joy, nopeasti\", Matoro huutaa heittäytyessään maahan miniguninsarjalta. Valon Toa hyppää ovelle suojaamaan Killjoyta.<br>\nKilljoy kytki kypäränsä johdot paneeliin ja otti yhteyden Klaaniin. \"Kepe, tämä lukko pitäisi avata ja mielellään nopeasti.\"<br>\nTuli on levinnyt kaikkialle Maken ympäristöön. Laivan keula palaa.<br>\nNumerot alkoivat vilisemään numeronäytöllä ja mikistä kuului Kepen ääni: \"Se olisi siinä, hyvää illanjatkoa.\" Killjoy murahti vastaukseksi ja huusi: \"Se on auki!\"<br>\n<br>\n\"Tulee kuumat paikat!\", Gekko huusi.<br>\nMake yrittää nousta ilmaan, mutta yllättäen hän ei pääse metri ylemmäs. Hänen kaulassaan on lasso. \"Lahdatkaa tuo elukka!\", lassoa pitävä Nazorak huutaa. Suuri Nazorakjoukko rynnii Makea kohti, painaen tämän tiukasti kantta vasten. Yllättäen suuri tulipyörre lennähtää syttyneet Nazorakit poispäin. Muut Klaanilaiset havahtuvat katsomaan Makeen hetkeksi. Tämän silmät hehkuvat oransseina. Tulessa olevat Nazorakit hyppäävät hädissään veteen. Maken silmät muuttuvat taas tavallisiksi.<br>\nMatoro potkaisee ruuman auki nopealla liikkeellä ja syöksyy pimeään.<br>\nKilljoy viittoo Makea ja GK:ta sisään ruumaan.<br>\nMake hätkähti. Hän oli hetken ihmetellyt itsekin mitä juuri oli tapahtunut<br>\nRuuma on täysin pimeä. Toa yrittää hapuilla valokatkaisinta, mutta tyytyy yökiikariinsa.<br>\n\"Voi pojat. Tämä on täysi sokkelo.\", Matoro toteaa tylsistyneesti.<br>\nGekko kävelee hiljaa kohti ruumaa varmistaakseen, että heitä ei olla puukottamassa selkään. Nazorakit ovat tajunneet Klaanilaisten uusimman siirron ja ne alkavat syöksyä sisään laivan sisäosiin.<br>\nKilljoy kiroaa taempana. Klaanilaiset saivat hänen mutinastaan selvää vain: \"Samperin Steltin laatu...\" ja \"Creedy saisi tarkistaa millaisia kiikareita ostaa...\"<br>\nMake luo keihäästään pienen valaisevan liekin. Killjoy näkee Maken liekin ja ryntää hänen peräänsä.<br>\nMatoro näkee liikettä edessäpäin. Hän on täysin eksynyt laivan sokkeloiseen ruumaan.<br>\nGK kompastuu pimeässä. Kolahdus kaikuu pitkin käytäviä<br>\n\"Taidan jäädä pitämään selustaa..\", hän marisi noustessaan.<br>\nYksinäinen vartijanazorak vetäisee miekkansa ja hyökkää Jään Toan kimppuun.. Killjoy nostaa käsivarsinakuunansa kuullessaan kolahduksen, mutta tajuaa sen olevan vain kompuroiva GK. \"Säikäytit minut, varo hieman. Liipaisinsormeni on herkkä.\"<br>\nPerään kuuluu kalahdus.<br>\n\"Joku taistelee. Matoro? Make?\"<br>\nJostakin kuuluu miekkailun ääniä.<br>\nSitten kuuluu tömähdys.<br>\n\"Joskus toivon, että minulla olisi elementtivoimani...\", GK selittää.<br>\nNazorak makaa tajuttomana maassa, ja Matoro kuulee huhuilun \"Täällä...\"<br>\nSokea Gekko suunnistaa kohti ääntä.. Killjoy ryntää Maken perässä kohti äänen lähdettä, löytäen Matoron ja GK:n.<br>\nTorakkamuodostelma astuu ruumaan. Siinä on useita hyvinkin järein asein aseistautunutta torakkaa.<br>\n\"Ehkä meidän tulisi kulkea tiiviimmin\", Kilkka huomauttaa<br>\nNazorakien astuessa pimeään, kirkkaat loisteputket käynnistyvät.<br>\n\"... valoja säädellään komentosillalta.\", Matoro toteaa.<br>\nHämmentynyt Gekko liikkuu rivakammin kohti kumppaneitaan. Hän on taas harhaillut vähän matkan päähän muista.<br>\n\"Luulen että meidän pitäisi saada komentosilta haltuumme. Nazorakit hallitsevat sieltä käsin tilannetta emmekä tiedä missäpäin ruumaa dokumentit ovat\", Matoro jatkoi.<br>\n\"Minä en jää tänne jos keksivät pistää paikan taas pilkkopimeäksi.\", GK protestoi taas.<br>\n\"Ne ketkä pääsevät nopeasti ylös menevät sinne. Se on järkevintä.\", Matoro jatkoi.<br>\n\"Meidän täytyy löytää ovi ja mielellään äkkiä. Make, onko sinulla ne Nazorak laivojen rakennuskaavakkeet?\", Joy kysyi.<br>\nMatoro ampuu jäätä metalliseen kattoon. Nazorakien askeleita kuuluu joka suunnasta. Katto alkaa huurtua ja pian se on kylmyyden haurastuma.<br>\n\"Joy, ammu tuo kohta rikki\"<br>\nMake kaivaa papereita vyölaukustaan ja ojentaa Killjoylle. Ne ovat hieman palaneet<br>\nKilljoy kääntää katseensa kattoon ja nappaa samalla paperit. \"Oven pitäisi olla länsikäytävällä. Neljäs vasemmalla\"<br>\n\"Tuolla ne ovat!\", kajahtaa huuto. Kymmenet lähitaistelutorakat aloittavat rynnäkkönsä raskaiden suojatessa selustaan.<br>\nSamalla Killjoy tajuaa hetken tulleen ja ampuu laukauksen kohti kattoa.<br>\n\"Selvä\", Gekko sanoi ja lähti ohjeiden mukaan.<br>\n<br>\nMatoro ampuu välittömästi harppuunansa ylös ja syöksyy siitä kohti komentosiltaa. Make liitää Matoron perässä<br>\n\"Hoidetaan komentosilta meille\", Make huudahti.<br>\nGekko palaa kannelle.<br>\nKilljoy jää alas turvaamaan muiden selustan. Kaksi Nazorakia vilahtaa kulman takaa, mutta yksi sähköpanos lamauttaa ne. Tämän jälkeen Killjoy ryntää Gekon perään.<br>\nJään Toa huomaa pian olevansa neliön muotoisen komentosillan kyljessä kiinni. Pudotus veteen olisi useita kymmeniä bioja.<br>\nValon Toa kiipeää ylöspäin.<br>\nMatoro kuumentaa miekkansa energialla ja iskee sen metalliin. Komentosillan katto leikkaantuu kuin säilyketölkki.<br>\n\"GK, mitä sitä teet?\", Matoro kysyy headsettiinsä. \"Jos kiipeät seinää, olet suora maali torakoille\"<br>\n\"Hei, avatkaa tähän komentosiltaan 'ovi'.\", kuului vastaus.<br>\nSingonlaukaus iskeytyy aivan Gekon viereen, melkein pudottaen Toan. Torakat olivat taas kannella.<br>\nKilljoy saapuu paikalle ja huomaa Gekon kiipeilevän seinällä. Hän näkee sinkotorakan lähellä.<br>\nMatoro pujottautuu sisään komentosillalle katon kautta. Nopealla vilkaisulla hän näkee telineellisen minigunin, useita monitoreja ja suuren ikkunan.<br>\n\"Antaudu\", Eversti 106 sanoo hiljaa. Minigun osoittaa Matoroa suoraan.<br>\n\"Liippasi liiankin läheltä...\", GK kiipeää ylöspäin ja Matoro näkee tämän ikkunasta.<br>\nKilljoy kiitää rakettiensa avulla kohti sinkotorakkaa ja iskee ranneteränsä sen läpi, halkaisten tämän.<br>\nMake potkaisee komentosillan oven auki sisältä päin.<br>\nToa tajuaa että moinen ase repisi hänet hetkessä, jos hän yrittäisi jotakin. Komentosillalla oli kolme torakkaa, eversti ja kaksi hampaisiin asti aseistautunutta vartijaa.<br>\n\"Rahi, pysyt siinä tai ystäväsi kuolee\", 106 sanoi tyynenä.<br>\nNazorak osoittaa edelleen Jään Toaa minigunilla.<br>\nMake murisi hiljaa, hän ei voinut tehdä mitään<br>\nKilljoy tajuaa mitä ylhäällä tapahtuu ja hiljaa lähti leijumaan kohti heidän selustaansa.<br>\nMatoro pyrkii aktivoimaan naamiotaan. Maken päähän ilmestyy viesti. \"Hyökkää\"<br>\nPienen miettimisen jälkeen valon Toa hyppää komentosillalle läpi ikkunasta.<br>\nVälittömästi Gekon liikkeen jälkeen minigun laukaistaan. Ase ei sano mitään<br>\n106 mietti hetken. Ase oli jäätynyt. <br>\nNyt hänellä oli muuta miettimistä.<br>\n<br>\nSilloin tilanne riistäytyi käsistä. Maken hyökkäyksen lisäksi Killjoyn pommi ja GK:n yllätyshyökkäys heittivät Everstin kannelta alas, tehden valtaisan reiän lattiaan.<br>\n\"Joy, yhdistetään Kepe tämän aluksen tietokantaan. Saattaa saada tietoa dokumenteista!\", Matoro huusi.<br>\nKilljoy nyökkäsi ja ryntäsi lähimmän tietopaneelin luo. \"Kepe, oletko kuulolla?\" Vastaus oli myöntävä ja Killjoy odotti.<br>\n\"Räjäyttäkää komentosilta.\", Eversti 106 sanoi pirullisesti useammalle sinkotorakalle kannella.<br>\n\"Ööh, kamut\", Make hihkaisee katsoessaan huoneen hajonneesta ikkunasta alas. Lyömä-asein varustautuneita Nazorakeja kiipesi komentosiltaa kohti.<br>\nKaksi vartijatorakkaa olivat nopeasti eliminoitu neljän klaanilaisen toimesta. Killjoy sai tietoa kypäränsä näytölle. Kepe oli löytänyt jotain.<br>\nSilloin komentosilta muuttui tuliseksi kaaokseksi. Useampi räjähdys osui siihen ja tuliset aallot levisivät kaikkialle. Valon Toa teki hätäratkaisun ja laskeutui takaisin kannelle.<br>\nKilljoy istui Maken suojassa lattialla ja karjui mikkiinsä: \"Kepe löysi jotain, tarvitsemme puoli minuuttia lataukseen!\"<br>\n\"Tyypit, meillä ei ole puolta minuuttia! Sinkotorakat ampuvat!\", Matoro huusi.<br>\nGekko löysi tiensä takaisin ruumaan, hän alkoi etsiä dokumentteja.<br>\nKilljoy kirosi ja nousi maasta. Paineaalto oli heittänyt hänet alas. \"Tarvitsemme rauhallisemman paikan!\"<br>\nUusi yhteissingonlaukaus osui komentosiltaan. Tietokoneet räjähtivät ja Matoro paiskautui kovaa takaseinän läpi. Koko komentosilta horjui. Se sortuisi kohta.<br>\nRuumasta kuului pauketta kun Toa rikkoi esineitä, pari Nazorakia saapui ruumaan.<br>\n\"Tappakaa ne!\", 106 karjui. Hänen äänensä peittyi erilaisten aseiden laukauksiin.<br>\nUusi räjähdys iski ja Killjoy paiskautui seinän läpi pieneen koppiin. Hän pudisti pölyt päältään ja huomasi oven. \"Killjoy kaikille, täällä on uloskäynti.\"<br>\n<br>\nMatoro yritti tähdätä ilmalentonsa osumaan takakannelle. Hän iskeytyi metalliseen kanteen ja kierähti laidan yli veteen.<br>\nMake teki uhkarohkean ratkaisun. Hän syöksyi huoneen ikkunasta ulos, aikoen häiritä Nazorakeja ampumalla näitä tulella.<br>\nJään Toa kirosi jotakin poltettuna ja kasteltuna. Hän ampui harppuunansa laivan yläosiin ja kiipesi kannelle.<br>\nValkoinen Toa tunsi täräyksen, joka horjutti koko alusta. Hän pelkäsi koko laitoksen uppoavan.<br>\nKilljoy juoksi pitkin käytäviä. Muutama Nazorak juoksi hänen perässään. Kaikki räiskintä oli katkaissut hänen radioyhteytensä. Killjoy räjäytti ovia edestään, kunnes saapui laivan toiselle puolelle ja nousi lentoon. Tätä taistelua hän ei voittaisi.<br>\nMake huomasi Killjoyn ja lensi hänen luokseen<br>\n\"Apujoukkoja erikoiskuljetus 601:n luo, klaanilaiset hyökänneet\", Eversti 106 huusi radiopuhelimeensa.<br>\nValon Toa löysi merkillisen lipaston, voisiko täällä olla se mitä he olivat tulleet etsimään?<br>\n\"Lähetämme alueella partioivat Zyglakit\", torakalle vastattiin.<br>\nEnnen kuin GK ehti lukea paperinippua, hän tunsi kylmän aseen niskassaan.<br>\nPian Make havaitsi pieniä yksittäisiä veneitä lähestyvän alusta.<br>\n\"Pudota miekka\", Nazorak lausui kylmästi. GK ei tiennyt mitä tehdä.<br>\nKilljoy leijui Maken vieressä. \"Tämä ei lupaa hyvää\"<br>\n\"Mitä sanoisit pienestä tuholaistorjunnasta\", Make kysähti<br>\n\"Olkoon sitten näin...\", Gekko sanoi ja piilotti nyrkkirautansa. miekan kolistessa lattialle.<br>\n\"Laiv...oksessa! Tehdä...ea hyökkäys ruum... kadotaan\", Matoro puhui headsettiinsä. Hän huomasi sen olevan vahingoittunut.<br>\nValon Toa kääntyi ja Nazorak tunsi kolme terää kaulassaan.<br>\nKilljoy koputti kypäräänsä. Matoro yritti sanoa heille jotain. Make katsoi Killjoyyn. \"Meidän täytyy saada Matoro ja GK ulos. Tämä on liikaa.\"<br>\n\"Ruum...kkäys ruumaa...!\"<br>\nGekko nosti miekkansa ja viimeisteli hyökkääjän.<br>\nJään Toa oli suhteellisen rauhassa laivan takaosassa. Kansi oli kaaoksessa ja laivan etuosa paloi. Nyt olisi mahdollisuus syöksyä ruumaan.<br>\n\"Ruuma.. miksi hän hokee ruum-\" Silloin Killjoy tajusi. \"Make, ruumat. Matoro on menossa sinne!\"<br>\nTaivaalta kuului helikopterin ääni. Nazorakien ruskeansävyinen kuljetushelikopteri lähestyi laivaa.<br>\n<br>\nGekko sai viimein käsiinsä paperit, niitä oli vino pino, aivan päällä oli muutama lausahdus 001:ltä.<br>\nMatoro iski energiasta hehkuvan miekkansa laivan kanteen ja leikkasi aukon ruumaan. Hän pudottautui alas. Tehtävä olisi mahdollista vielä suorittaa, ja hänhän suorittaisi sen.<br>\nKilljoy tajusi Nazojen ilmatuen saapuvan. Make sytytti palan ruuman seinästä tuleen ja Killjoy ampui tien sen läpi. Kaksikko lensi kohti aukkoa.<br>\nValot pätkivät ruumassa. Laivan moottorit olivat sammumaisillaan. Gekko pelästyi ja tipautti paperit käsistään. Kymmeniä Nazorakeja hyppivät köysine varassa kopterista laivaan. Ne olivat ilmavoimien joukkoja ja hampaisiin asti aseistautuneita, eivätkä ne päästäisi klaanilaisia elossa laivalta.<br>\nSilloin joku veti koko ruuman pimeäksi.<br>\nMatoro kytki taas yökiikarinsa päälle. Ruuma oli pimentynyt. Myös moottori oli sammunut.<br>\n\"Hienoa, nyt en löydä enää näitä\", Gekko sadatteli ja kompastui.<br>\nKilljoy ja Make laskeutuivat ruuman suulle. \"Oletteko täällä!?\"<br>\n\"Olen!\", Matoro huusi vaistomaisesti.<br>\nNazorakien valoammus lensi Jään Toan pään ohi. Se valaisi aavemaisesti pimeyttä.<br>\nMake ryntäsi kohti Matoron ääntä ja Killjoy kohti GK:n.<br>\nMatoro tajusi että hänet huomattiin. Toa kierähti ajoissa suojaan, sillä joku heitti kranaatin hänen edelliseen paikkaansa. Konekiväärinsarjat alkoivat soida käytävillä. Make lennähti räjähdyksen ääntä kohti.<br>\n\"Ne ruojat ovat taas ruumassa. Tappakaa ne.\", Eversti 106 komensi laivan raunioituneella kannella. Hän nousi kopteriin ja jätti ilmavoimien joukot laivalle.<br>\nKilljoy spottasi GK:n sivummalla. Hän ryntäsi tätä kohti: \"Äkkiä, meidän täytyy päästä veneelle!”<br>\n\"Mutta.. dokumentit...\", Gekko sanoi Killjoyn vetäistessä tämän.<br>\n\"Unohda ne. Nyt häivytään täältä!\"<br>\nMatoro makasi käytävän reunassa kahden laatikon takana. Konekiväärinsarjat viuhuivat hänen yli.<br>\nHän alkoi kerätä miekkaansa energiaa. Pian se hehkui täysin keltaisena.<br>\nToa ampui säteen energiaa ampujiinsa ja huomasi samalla Maken.<br>\nEnergiasäde ei osunut ampujiin. Se osui laivan polttoainetankkiin, joka oli näiden takana ruumassa.<br>\nGekko lähti juoksuun kohti kantta.<br>\nKilljoy lensi ruuman aukosta ulos valmistamaan veneen muille. GK ilmestyi palavalle kannelle, valmiina hyppäämään veteen.<br>\nMassiivinen räjähdys alkoi edetä polttoainetankista muualle laivaan. Valtava paineaalto sai laivan takaosan nousemaan ilmaan ja sitten lentämänä veteen. Valtava tulimassa syöksyi käytävältä Makea ja Matoroa kohti<br>\n\"Geronimooo!\", Gekko huusi hypätessään.<br>\nMatoro tajusi mihin oli osunut. Hän ehti juuri Maken kanssa sivukäytävään ennen kuin tuliaalto osui heidän entiseen paikkaansa. Jään Toan ihmetykseksi Make asettui hänen suojakseen. Polttava tuli ei vaikuttanut häneen mitenkään<br>\nLaiva alkoi kallistua. Kun tuliaalto oli mennyt, aukinaisen polttoainetankin paikalta alkoi tulvia jokivettä.<br>\n\"Me uppoamme. Äkkiä, mistä pääsee pois\", Matoro kysyi.<br>\nGK molskahti veteen ja Killjoy ohjasi veneen hänen vierelleen.<br>\nMake lennähti Matoron yläpuolelle, tarttuen tätä olkapäistä varpaillaan, \"Pidä kiinni\". Pian Make lennähti kovaa vauhtia pitkin käytäviä Matoro mukanaan. Valtava vesimassa seurasi heitä ja tuhosi kaiken tieltään.<br>\n\"Tiedätkö mitä olet tekemässä?\", Matoro kysyi. Hän ei ollut varma kuuliko Make.<br>\nViimeinen ruuman Nazorak pelasti paperit lipastoon juuri ennen sen täyttymistä vedellä. Torakka koki kuoleman vesimassojen alle.<br>\nAlus oli kallistunut jo hyvin paljon. Pian se syöksyisi järven pohjamutiin.<br>\n\"Älä huoli\", Make huudahti Matorolle.<br>\n\"... hei, takana on vettä, edessä tult-\", Matoro huusi. Pian Make lennähti laivan keulan palavista jäänteistä Matoro mukanaan. <br>\nGK ja Killjoy kiisivät veneellä ympäri laivaa, etsien Matoroa ja Makea. Lopulta GK huudahti: \"Tuolla!\"<br>\n<br>\nMake-Matoro yhdistelmä syöksyi vasten tähtitaivasta. Pian Make alkoi kaartaa kohti joen reunaa.<br>\nZyglakit ottivat kiinni Klaanilaisten veneen reunoista. Ne pyrkivät upottamaan koko aluksen. Vedestä nousi pirullisia olentoja useita.<br>\nGekko yritti parhaansa mukaan torjua tätä luonnonoikkua miekallaan.<br>\nEntinen Nazorak-laiva vajosi kokonaan syvyyksiin dokumentit mukanaan.<br>\nMake pudotti Matoron veneen kannelle ja nousi ylemmäs.<br>\nKotirauhan häirinnästä raivostunut Zyglak löi Valon Toa veneen toiseen päähän ja siitä veteen.<br>\n\"AAAAAAA\", Matoro ehti huutaa ennen kuin osui pienen veneen kannelle. Vene miltei kaatui.<br>\n\"Joy, kestääkö pukusi vettä!\", Matoro kysyi. Zyglak otti reunasta kiinni ja alkoi vetää venettä veteen.<br>\nPian Make tarttui jaloillaan Zyglakeihin pyrki lennättäen näitä veteen. Gekon silmät menivät kiinni, Toa jäi kellumaan veteen.<br>\nKilljoy tajusi mitä tapahtui ja yritti nousta lentoon. Oli kuitenkin liian myöhäistä, vesi koski Killjoyn jalkamoottoreihin saaden ne oikosulkuun.<br>\nRäjähtävä keihäs osui veneen pohjaan. Yhä useampi Zyglak parveili veneellä.<br>\n\"Make, nosta GK ja Matoro ylös, äkkiä!\", Joi’un huuto kuului.<br>\nMatoro kamppaili Zyglakien otteita vastaan. Ne yrittivät vetää tätä pinnan alle jatkuvasti. Make yritti poimia Matoroa mukaansa.<br>\nKilljoy sulki silmänsä ja alkoi lataamaan sähkön elementtivoimiaan käsivarsiinsa. \"Make, nopeasti! Nosta heidät!\"<br>\nVäkivahvat olennot olivat joukolla äärimmäisen vaarallisia. Silloin Make nappasi Matoroa kädestä ja veti tämän ylös Gekon kanssa.<br>\nMaken jaksaminen oli koetuksella. Hän lensi vaivoin kuljettaen kahta Toaa. Zyglakien keihäs osui Makea jalkaan heitettynä. Toa karjaisi ja syöksyi joen rannalle kahden Toan kanssa.<br>\nSähköä oli Killjoyn kehossa jo liikaa. Sitä sinkoili purkauksina tämän käsistä. Lopulta Killjoy päästi voimistaan irti ja valtava sähkönpurkaus levisi vedenpintaa pitkin, käristäen Zyglakit. Killjoyn voimaton ruumis jäi kellumaan veden päälle. Hän oli kuluttanut liikaa energiaa ja puku oli oikosulun partaalla.<br>\n<br>\nMatoro katseli vedessä tapahtuvaa näytelmää rannalta. Valtava sähköisku valaisi pimeän joen. Heti sähkön kadottua Matoro hyppäsi veteen ja alkoi raahaamaan Killjoyn raskasta haarniskaa rannalle.<br>\n\"Make! Autatko vähän ennen kuin nuo heräävät!\", Matoro huusi vedestä. Make lennähti Killjoyn ruhon päälle alkaen vetää tätä rantaan<br>\nKaksi Toaa olivat saaneet Killjoyn käytännössä tajuttoman ruumiin rantatörmälle. Myös GK oli tajuton.<br>\nMartti katsoi hengästyneeseen Makeen. \"Kiitos kovasti\"<br>\n\"Noh, eipä kestä\", Make yritti lausahtaa hengästyksensä läpi.<br>\n\"Kep... käsk... kun hakea meid... lta\", Matoro otti yhteyttä Kepeen, kunnes tajusi ettei hänen radiollaan ollut mitään hyötyä.<br>\n\"Nazorakit palaavat kohta. Meidän pitää saada nuo kaksi turvaan ja pian\", Matoro vastasi.<br>\nSilloin Killjoy yskäisi ja kypärän raosta purskahti vettä.<br>\n\"Ooh. Sinä olet elävien kirjoissa.\", Matoro piristyi huomattavasti.<br>\n\"Hyvä ajoitus\", Make lausahti<br>\n\"Make, toimiiko radiosi? Jos toimii, tilaa kyyti.\"<br>\nKilljoy käännähti vatsalleen ja koetti viittoilla Matoroa tarkastamaan tämän tarvikelokeron. Matoro mietti hetken ja tajusi sitten avata lokeron. Hän nappasi sieltä oudon näköisen laatikon, jossa oli pillereitä. Kyljessä luki \"kipulääke\"<br>\nMake kaivoi vyölaukkuaan, yrittäen löytää radiota<br>\nKilljoy hapuili kättään, kohti kipulääkkeitä.<br>\nMake löysi radiovastaanottimensa, yrittäen saada sitä toimimaan. Hän kuitenkin ojensi radion Matorolle, joka osasi käyttää sitä paremmin<br>\nKilljoy nappasi lääkkeet ja tiputti yhden pillerin kypäränsä reiästä alas. Hän yski päälle lisää vettä.<br>\n\"Katsotaas\", Matoro ajatteli ääneen. Hän käänteli radion taajuuksia.<br>\nGK heräsi huudahdukseen korvassaan.<br>\n\"Mitä...\"<br>\nRadiolaitteesta kuului hetken aikaa korvia vihlovaa tinnutusta. <br>\n\"krz... haloo, Klaani?...krz\", Matoro kysyi kohinaan.<br>\n\"Täällä Paaco\", kuului vastaus. Tiimin ilmeet näyttivät huojentuneilta.<br>\n\"Lähetä joku hakemaan meidät tämän joen rannalta, läheltä järveä. Joy ja GK tajuttomia\"<br>\nGK näytti kuin puusta pudonneelta, hän hapuili käsillään asettaan. Hän ei muistanut mitään.<br>\n\"Selvä. Kymmenen minuuttia\", Klaanista vastattiin.<br>\n\"Kyyti kymmenessä minuutissa...\", Matoro kertoi Makelle ja Joylle.<br>\nSitten Gekko tunsi kivun päässään ja näki Killjoyn kädessä olevan purkin.<br>\n\"Tehtävämme ehkä vähän epäonnistui mutta hei, me epäonnistuimme tyylillä\", Matoro koitti nostaa tunnelmaa.<br>\nHuojentunut Make mätkähti lepäämään rantahietikolle<br>\nKilljoy yskäisi. Hänen jalkaproteesinsa olivat kastuneet, eivätkä liikkuneet. Hän hymähti: \"Niin kai sitten.\"<br>\nKymmenessä minuutissa pieni steampunk-vene - lentävä sellainen - laskeutui metsään. Muutama matoran tuli hakemaan joukon.<br>\n<br>\n[spoil]Joo. Tämä kertoi missä yhteydessä Joi'un puku kastui ja mitä Gekon viestissä mainitulle laivalle oli tapahtunut. Kiitokset Makelle, Joi'ulle ja Gekolle.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":776,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-03-06T14:33:00.000Z","content":"<strong>Nazorak-pesä<br>\nKomentobunkkeri</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/EhytvDe6PQQ" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/EhytvDe6PQQ</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nJoka suuntaan huudetut komennot, näppäimistöjen naputus ja monenlaisten hallintalaitteistojen äänet täyttivät huoneen.<br>\nKenraali 001, kaikkien Nazorakien komentaja asteli tietokoneita ja komentonäyttöjä täynnä olevan bunkkerin läpi. Kenraalin olkapäillä makaava musta viitta heilahteli sotilaskomentajan ylpeiden askelten tahtiin. Kenraalin selän kohdalla viitassa oli verenpunainen Nazorak-joukkojen tunnusmerkki, joka oli myös tunnistettavissa jokaisen huoneen Nazorak-upseerin haarniskan olkasuojasta. Tämä merkki edusti kunniaa taistelukentällä. Se edusti uskollisuutta. Se edusti kuolemaa nazorakein vihollisille.<br>\nKuolemaa edustivat myös Kenraalin vyötäisillä roikkuva pieni Zamor-pistooli ja huotraansa työnnetty pitkä miekka. Kukaan ei ollut koskaan nähnyt Kenraalin käyttävän kumpaakaan taistelussa, mutta sillä ei ollut väliä. Kenraali olisi joukkojen keskuudessa kunnioitettu ja pelätty myös ilman ainuttakaan asetta.<br>\n<br>\nKomento- ja viestintämonitoreidensa eteen kumartuneet insinööritorakat nousivat täydellisellä ajoituksella täysin samanaikaisesti pystyyn käsi sotilastervehdyksessä. Torakkaäänien yhtenäinen kuoro lausui kunnianosoituksensa nazorakiksi ennen kuin palasi työhönsä Kenraalin sanattomasta komennosta.<br>\nKenraali käveli huoneen päähän, jossa oli suurin komentoruutu. Holografinen projektio näytti karttaa koko tunnetusta maailmasta. Joka ikinen Nazorak-laivasto, ajoneuvo tai partio näkyi kartalla sinisten pisteiden pieninä kertyminä, jotka liikkuivat hitaasti kartalle merkittyjä kohteita päin.<br>\n<br>\nSuurinta komentoruutua operoiva Nazorak-insinööri tuijotti Kenraalia hetken ennen kuin hätkähti ja tervehti tätä nousten erittäin jäykkään kunnia-asentoon.<br>\n\"Tervehdys, herra Kenraali!\"<br>\nKenraali 001 ei vastannut insinöörille, vaan tarkkaili vihreillä silmillään suurinta komentoruutua hetken ajan. Hän osoitti yhtä sinisten pisteiden rykelmää sormellaan.<br>\n\"Viestikää partio 245:lle \", Kenraali sanoi tyynesti. \"Jatkakaa suunnitelman mukaan. Kaasun käyttö on valtuutettu. Lähettäkää agentteja tutkimaan jäännökset.\"<br>\n<br>\n\"Kyllä, herra Kenraali!\" yksi torakoista huusi. \"Koodi...sininen. Aktivoimmeko koodi sinisen?\" Nazorak harkitsi käyttävänsä suoraa ilmausta, mutta ei ollut täysin varma, oliko hänellä valtuudet tietää, keitä 019 ja 020 olivat. Hyvin moni joukoissa tiesi Sinisistä Käsistä, mutta asian ajattelua ei pidetty yleisesti terveellisenä.<br>\n<br>\nKenraali piti ryhtinsä suorana eikä kääntynyt katsomaan kysyjää. \"Yliluutnantti 923 tietää aivan hyvin, että koodi sininen on varattu vain operaatioihin, joista sinun sotilasarvosi ei edes kuulu tietää.\"<br>\n<br>\nYliluutnantti nielaisi ja päätti kyykistyä takaisin ruutunsa taakse. Hän jatkoi viestin näppäilyä, mutta pyrki tekemään sen mahdollisimman hiljaa.<br>\nTämä oli niitä hetkiä, jolloin Kenraali olisi hymyillyt, jos olisi pystynyt siihen. Vuosien harjoittelun jälkeen hän oli kuitenkin oppinut supistamaan sisäänsä voimakkaimmat tunteet. Ilot, surut ja aggressio eivät olleet hyviä ominaisuuksia johtajassa. Ne peittivät alleen taktiikan ja toivat mukaan muuttujia, jotka saattaisivat tuhota kokonaisia hyökkäyssuunnitelmia.<br>\nKenraali olikin pyytänyt Tohtori 006:ta tutkimaan, saisiko Uuden Sukupolven mielistä supistettua ylimääräiset tunteet.<br>\nProjekti oli osoittautunut tehottomaksi. Mieli itsessään oli yksi niitä asioita, joita 006:n mukaan tieteellä ei voinut rikkoa osiksi ja rakentaa uudelleen.<br>\nKenraali ei ollut valmis uskomaan tätä. Evoluutio kaikessa pyhyydessään ja säälimättömyydessään tuhosi asioita, jotka hidastivat kehitystä. Heikkoudet poljettiin alas pelkiksi askeliksi kohti vahvuuksia.<br>\nJa mitä muuta tunteet olivat kuin pelkkiä heikkouksia?<br>\n<br>\n\"Oletan, että skakdiliittolaisemme ovat edelleen omilla teillään\", Kenraali lausui synkeästi.<br>\n\"Kyllä, herra Kenraali!\"<br>\nKun yli-innokas Nazorak-insinööri oli lopettanut huutamisen, se painoi yhtä suuren kontrollipöytänsä tuhannesta hohtavasta napista. Tällöin Gaggulabion laivaston arvioitu sijainti hohti keltaisina pisteinä holografisella näytöllä.<br>\n\"...ja Zyglak-liittouma on hajanaisena ja ilman selvää johtajaa.\"<br>\n\"Kyllä, herra Kenraali!\"<br>\nVihreät pisteet ilmestyivät kartalle, pääasiassa merialueille. Kenraali tuhahti. Nuo barbaarimaiset, johtajattomat merikultistit olivat voimakkaita ja tappavia taistelijoita, mutta niillä ei ollut pienintäkään strategiantajua. Likaiset liskot olivat käytännössä kokonaan ailahtelevien ja eläimellisten tunteidensa vallassa.<br>\nZyglakeista oli hyötyä, mutta ehkä ne tarvisivat aivan uudenlaista johdatusta. Idea jäi hautomaan Kenraalin mieleen.<br>\n\"Abzumon ja hänen joukkojensa sijainnin tiedän\", Kenraali sanoi. \"Tarkkailkaa häntä. Luotan häneen monta kertaa enemmän kuin yhteenkään muista liittolaisistamme, mutta tarkkailkaa häntä.\"<br>\n<br>\n\"Kyllä, herra Kenraali\", insinööri sanoi hieman hiljaisemmin, \"mutta jos arvoni sallii minun kysyä, mitä syytä Nazorak-imperiumilla on luottaa tähän Makutaan enemmän kuin esimerkiksi palkkasotureihimme?\"<br>\n\"Koska taidan tietää, kuka hän on\", Kenraali sanoi hiljaa.<br>\nInsinööri oli sanomassa jotain, mutta päätti vaieta. Edes Kenraalin epävarmoja oletuksia ei kyseenalaistettaisi.<br>\n<br>\n\"Entä...Avde?\" Kenraali kysyi.<br>\nHolografinen monitori tuntui lataavan jotain hetken. Sitten se näytti viestinsä ruudulla suurilla punaisilla kirjaimilla.<br>\n<strong>SIJAINTI: TUNTEMATON.</strong><br>\n<br>\nKenraali kurtisti kulmiaan. Tietysti. Yhteinen hyväntekijä tuli ja meni miten yhteiselle hyväntekijälle vain kelpasi. Avde oli hyökännyt Klaanin linnoitukseen joitakin viikkoja sitten ilman muun Allianssin konsultointia. Hän oli tehnyt sen hyökkäysvoimalla, jonka olemuksesta edes Abzumo ei ollut tiennyt mitään. Avden Allianssille tuomat yhteydet ja sisäpiirin tiedot klaanilaisista olivat äärimmäisen arvokkaita, mutta Matorania muistuttava hahmo ei ollut missään vaiheessa antanut Kenraalille syytä luottamukseen.<br>\nAvde halusi vain Nimdan, sen Kenraali tiesi. Hän myös tiesi, että Nimda oli vain säälittävää matoran-tarustoa. Jos Avde oli niin älykäs kuin esitti olevansa, hänen agendansa oli jotain salaista.<br>\n\"Hän palaa Pesään ennemmin tai myöhemmin, jos arvostaa liittoumaa yhtään\", Kenraali lausui itsevarmana, \"ja kun hän palaa, haluan hänet valvontaan. Haluan vähintään viisi 007:n valvontakameraa seuraamaan sen pirulaisen toimia.\"<br>\nUpseerit ja insinöörit kirjoittivat 001:n käskyjä muistiin. Kenraali odotti, että huone hiljenisi taas ennen kuin jatkoi.<br>\n\"Ympäri. Vuorokauden. Ymmärretty?\"<br>\nBunkkerilaiset tuntuivat ymmärtävän.<br>\n\"Hyvä\", Kenraali sanoi lievästi ylpeänä. \"Jatkakaa.\"<br>\nTämän lausuttuaan Kenraali kääntyi ympäri ja käveli kohti komentobunkkerin oviaukkoa. Torakkakomentaja oli tyytyväinen. Jos kaikki toimisi oikein, invaasio voitaisiin kohdistaa jo kahden viikon päähän.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":777,"creator":"Oliolli","timestamp":"2011-03-06T14:33:00.000Z","content":"<strong>Outo Tila</strong><br>\n<br>\nOliolli oli käsittänyt kaiken nyt. Tämä tila, hän tiesi miten hän pääsisi pois! Hän tiesi, että hänen täytyisi päästä pois, vaikkei hänen onnistunutkaan tajuta miksi. Ilmeisesti muistinmenetys ei ollut kokonaan häipynyt. Hänen päätään särki. <br>\n<br>\nMutta hän tiesi miten hän pääsisi täältä pois, takaisin kotiin. Sitä varten hänen täytyisi löytää tässä tilassa asustavat \"Vaeltavat Legioonat\". Sitä helpotti se, että hän tiesi tasan mistä suurin osa niistä löytyisi. Vain jotkin niistä toisivat haastetta, sillä vain kyseiset jotkin oikeasti liikkuivat ympäriinsä, puolustaen Tilaa valloittajilta, vaikka Oliolli ei uskonutkaan, että Tilaan koskaan hyökättäisiin.<br>\n<br>\nOliollin täytyisi löytää kaiken kaikkiaan 30 legioonaa, joista 6 liikkuivat ympäriinsä. Hän muisti nyt täydellisesti 24 sijainnit, ja tiesi, että 16. legioona oli asettunut lähistölle.<br>\n<br>\n-------------------------------------------------------------<br>\n<em>Jonkin ajan kuluttua</em><br>\n-------------------------------------------------------------<br>\n<br>\n<strong>16. legioonan leiri, Outo Tila</strong><br>\n<br>\nOliolli saapui leiriin. Leiri oli täynnä legioonalaisia, vihreitä, keihäällä varustettuja sotilaita, joilla oli kaikilla samanlaiset turkoosit Kakamaa muistuttavat naamiot. Leirin Legaatti saapui hänen luokseen.<br>\n<br>\n\"Kunnia viimein tavata teidät\" se sanoi.<br>\n\"Kiitos. Teillä lienee minulle jotain varastossa?\" Oliolli kysyi<br>\n\"Kyllä, mutta tietänette, että teidän täytyy todistaa henkilöllisyytenne ensin\"<br>\n\"Kyllä, tiedän sen. Sinun ei edes tarvitse esittää kysymystä, muistan sen kyllä. Vastaus on 'arkkitehdin'.\"<br>\n\"Aivan, omaisuutenne on täällä.\"<br>\n<br>\n<em>Vielä 29 osaa puuttuu</em>, Oliolli mietti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":778,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-06T15:24:00.000Z","content":"<strong><em>Yön Timo II</em>, Meri</strong><br>\n<br>\nLyhyen tursasjahdin jälkeen Notfun oli tyytyväinen. Hänen kauniin laivansa tykit olivat ampuneet yhden keltapilkullisen Steltinkymmenlonkerotursaan.<br>\n<br>\nNyt kyseinen merenelävä roikkui kannelle viritetyn nuotion yllä.<br>\n<br>\n\"Hetk- miksi laivassani on nuotio?\", Notfun ihmetteli nähdessään mitä kannella tapahtuu.<br>\n\"Kapteeni, halusitte paistettua tursasta\", yksi piraatti vastasi. <br>\n\"Tämä laiva on puuta. Se palaa. Sammuttakaa nuotio heti kun olette paistaneet tursaan.\", Notfun antoi ohjeita.<br>\n\"Aye, kapteeni\", piraatti vastasi.<br>\n<br>\nMatoro tutkaili yhdessä hyteistä karttoja. Rozumin saaren ympärille oli merkitty useita karikoita. Olisi varmaan parasta mennä maihin veneillä ja ankkuroida karien ulkopuolelle. Niistä legendojen merikäärmeistä tai mustekaloista olisi turha välittää.<br>\n<br>\nHe saapuisivat saarelle jo muutaman tunnin kuluttua. <em>Yön Timo II</em> oli harvinaisen nopea ja tuulet olivat myöteiset.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin saari, Nazorak-satama</strong><br>\n<br>\nSkakdien suuri purjelaiva lipui satamaan Nazorakien metallisten sotalaivojen lomaan. Laivat näyttivät olevan kuin toisesta maailmasta; toinen oli puinen ja liikkui purjeilla, toiset olivat metallia ja liikkuivat moottorein. Gaggulabio suosi merenkäynnissä perinteitä ja oli joskus arvostanut merirosvoja.<br>\nNotfunin jälkeen hän vihasi heitä.<br>\n<br>\nKeltamusta skakdi käveli selkä kyyryssä ulos laivasta. Hänen takanaan kulki kuin vanana useita muita Skakdeja. Skakdilordi oli silminnähden ärtynyt. Amazua sentään olisi suorittamassa tehtävää ja toivottavasti onnistuisi.<br>\n<br>\nHarmaa, suurikokoinen kyborgiskakdi käveli johtajaansa vastaan laiturille. Nazorakien telakat ja lukuisat varastorakennukset näyttivät tyhjiltä. Nazorakit eivät pidä skakdien seurasta.<br>\n<br>\n\"Päivää, Gaggulabio. Maajoukoilta ei mitään raportoitavaa\", vallanhimoinen komentajaskakdi aloitti. Gaggulabio loi tähän turhautuneen vilkaisun.<br>\n\"Ovatko torakat ilmoittaneet suunnitelmistaan poissaollessani?\", Labio kysyi. Hän oli ollut juuri pari päivää merellä skakdien sotaharjoituksessa.<br>\n\"Ei, ei mitään.\", Rlorzedt vastasi. <br>\nKiven skakdi murahti jotakin.<br>\n\"Entä tutkimukset viruksen kanssa?\"<br>\n\"Saimme tuloksia. Kykenimme selivttämään miten Spiriah sitä oli käyttänyt ja kykenemme nyt muokkaamaan skakdien voimia. Ainetta tosin on kovin vähän\"<br>\n<br>\nSkakdiseurue lähti satamasta kohti Pesää ja siellä sijaitsevia kasarmeja.<br>\n<br>\n<strong><em>Yön Timo II</em>, Meri Rozumin ympärillä</strong><br>\n<br>\n\"Maakravut, alamme olla perillä. Suurella laivalla ei pääse tämän lähemmäs. Karikoita.\", Notfun selitti kävellessään Matoron hyttiin. Nukkuva Xxonn havahtui.<br>\n<br>\nKaksi klaanilaista olivat nopeasti kannella. He katsoivat vähän matkan päässä siintävää saarta. Se oli vehreä ja trooppisen näköinen. Kultaiset hiekkarannat houkuttelivat matkalaisia karikoihin.<br>\n<br>\nSilloin Matoro tajusi, että hän oli käynyt tuolla saarella. Hän oli laskeutunut sinne muiden kanssa Xian paluumatkalla. Saari oli se, jossa hänen naamionsa alkoi käyttytyä oudosti ensimmäistä kertaa.<br>\n<br>\nYhtäkkiä häntä hieman pelotti palata saarelle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":779,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-03-06T15:30:00.000Z","content":"<strong>Killjoyn mökin edusta</strong><br>\n<br>\nKilljoy ja 437 kierelivät, mittaillen toisiaan. Killjoy veti oikean kätensä ranneterät esiin, juuri 437:n hyökätessä. Nazorak käynnisti selän suhkumoottorit ja syöksyi kohti Killjoyta. Killjoyn koneistetut refleksit kuitenkin käynnistivät omat moottorit samalla sekunnilla. Kaksikko iskytyi vauhdilla toisiaan vasten, singoten toisensa maahan.<br>\n<br>\nKilljoy nousi ylös ensimmäisenä ja ampui räjähteen kohti 437:n jalkoja. 437 kuitenkin väisti ne yhdellä huimalla loikalla ja veti samalla kädesään esiin terän.<br>\n<br>\nTerä liikkui nopeammin, kuin Killjoy oli osannut odottaa ja se lävisti vaakasuunnassa Killjoyn kypärän, suoraan suun kohdalta. Killjoy karjaisi ja veri purskahti kypärän lovesta suoraan nauravan 437:n päälle. <br>\n<br>\nEnnen kun Killjoy ehti edes kunnolla nousta, 437 potkaisi Killjoyn päätä, jonka jälkeen tämä laukaisi jonkinlaisen painezamorin, joka lennätti Killjoyn suoraan mökin siivestä läpi, murskaten siellä sijaitsevat painokoneet.<br>\n<br>\nKilljoy jäi makaamaan pölyn keskelle. Hän ei ollut valmis taistelemaan, ei tässä kunnossa.<br>\n<br>\n437 pudisteli päätään pettyneenä, hän oli odottanut parempaa vastusta. Hän veti ranneteränsä sisään ja käveli kohti Killjoyta.<br>\n<br>\n\"Olen pettynyt sinuun Killjoy, odotin sinulta viimekertaisen jälkeen paljon enemmän.\"<br>\n<br>\nKilljoy yskäisi, mutta päästi sen jälkeen ilmoille kurlaavan hörähdyksen. Veri purskui hänen suustaan samalla, kun hän ojensi kätensä kohti torakkaa.<br>\n<br>\n437 luuli Killjoyn anovan armoa, mutta tämän ainoa vielä ehjä silmä suureni, huomatessaan Killjoyn kädestä purkautuvan sähköä. Pieni sähkölataus iski suoraan 437:n kasvoille, antaen Killjoylle tarpeeksi aikaa saada itsensä pystyyn. Ylös noustessaan hän kuitenkin kauhistui, tajutessaan Creedyn tuijottavan taistelua ikkunasta. 437 huomasi Killjoyn reaktion ja kääntyi katsomaan ikkunaa. Tämä tajusi mahdollisuutensa, virnisti Killjoylle ja ampui suoraan kohti Creedyä.<br>\n<br>\nLaserpanos iski ikkunan läpi, mutta ei osunut Creedyyn, vaan viuhahti tämä ohi, suoraan Killjoyn komeroon. Killjoy näki, kun Creedy juoksi kauhistuneena kohti alakertaa. Killjoy sadatteli matoranin tyhmyyttä ja kääntyi sitten takaisin kohti vihollistaan.<br>\n<br>\n\"Julkeatkin-sinä nazorakinpentele-hyökätä sivullisen kimppuun! Tämä on meidän taistelumme! Pidä muut erossa siitä!\"<br>\n<br>\nKilljoy sai raivosta uutta voimaa ja aloitti sprintin kohti vihollistaan. 437 oli valmistautumassa torjumaan tulevaa miekaniskua, mutta sitä ei tullut. Killjoy tarttui vauhdista torakan kaulaan. Yksi nyrkinisku 437:n keskivartaloon heitti tämän kohti läheistä puuta, iskien tämän ilkeännäköisesti kasaan.<br>\n<br>\n437 kuitenkin nousi ylös nopeasti vahvistetun ruumiinsa avulla ja kohotti käteen liitetyn zamor-laukaisimensa. <br>\n<br>\n\"Niin sitä pitää, tiesinhän, että sinusta löytyisi puhtia. Olet aivan kuten minä, valmis taistelemaan loppuun saakka. Emme ole kovinkaan erilaisia.\"<br>\n<br>\nNämä sanat kuultuaan, Killjoyn jalat pettivät ja hän lyhistyi polvilleen maahan. Muistikuva palasi hänen mieleensä:<br>\n<br>\n<em><strong>Klaanin valimot, muutamaa vuotta aikaisemmin</strong></em><br>\n<br>\n<em>Killjoy lyyhistyi. Hän ei enää jaksanut enää, hän oli voimaton, hän ei voisi voittaa, hän ei enää haluaisi voittaa…<br>\nGuardian näki tämän. Hän laski aseensa ja katsoi Killjoyta.<br>\n<br>\n”Me emme ole kovinkaan erilaisia.”<br>\n<br>\nNämä sanat kuultuaan Killjoyssa napsahti. Raivoissaan hän teki vielä viimeisen iskun tuota olentoa vastaan, joka julkesi verrata Killjoyta itseensä.<br>\n</em><br>\n<br>\nKilljoy aloitti syöksyn kohti vihollistaan, mutta silloin hän tajusi virheensä, jälleen...<br>\n<br>\n<em>Killjoy hyppäsi, hyppäsi raivoissaan kohti tuota ylemmällä tasolla seisovaa Skakdia, mutta liian myöhään, hän tajusi virheensä. </em><br>\n<br>\nZamor-pistoolin ammus lävisti hänen panssarinsa, hän tunsi, kun se tunkeutui hänen sisäänsä ja aiheutti paineaallon, joka paiskasi Killjoyn töydellä voimalla maahan. Tömähdys kaikui laavakivestä muodostuneesta maasta.<br>\n<br>\nKilljoy ei kyennyt liikkumaan. Hän oli voimaton, maaten selällään maassa, katsoen ylleen lankeavaa torakan hahmoa. Ase osoitti kohti hänen kalloaan, mutta ennen kuin Killjoy ehti edes ajatella tulevia sekunteja, ase poistui hänen päältään ja muuttui jonkinnäköiseksi tykiksi.<br>\n<br>\nSe laukesi kerran, saaden vihaisesti viheltävän räjähteen sinkoutumaan Killjoyn mökkiin sisään. Hetken ajan hiljaisuus oli rikkumaton, kunnes paineaalto, yhdessä helvetin lieskojen kanssa pääsivät valloilleen.<br>\n<br>\nMökin rakenteet katosivat hetkessä, singoten irralliset tavarat pihalla lentämään, saaden mökin seinien ja katon katoamaan hetkessä. Killjoy jäi tuijottamaan nyt miltei maan tasalla palavaa kotiaan ja sillä karvalla hetkellä hän tajusi sen, tajusi matoranin, jonka oli käskenyt pysymään sisällä. Huutoa ei kuulunut, liikettä ei näkynyt. Oli vain puhdistava tuli...<br>\n<br>\nKilljoy unohti vihollisensa, unohti aseen joka häntä taas uhkasi. Hän muisti vain nimen:<br>\n<br>\n\"Creedy...\"<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Make avusti 437:n osissa ja taistelun ideoimisessa. Ja Hunter's Journey -viittauksia, kyllä vain.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":780,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-03-06T16:20:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin hotelli</strong><br>\n<br>\nXiantos sulki oven. Hän näytti surulliselta.<br>\n<br>\n\"Hän on poissa\", Xiantos kertoi.<br>\n\"Mitä ihmettä sinä höpäjät?\"<br>\n<br>\nXiantos veti pienen veitsen esiin ja puukotti Kongua. Toa kaatui maahan. Hän pystyi liikkumaan aivan vähän. Hän oli aivan avuttomana maassa. Hän tarvitsi apua.<br>\n<br>\n\"Tappaminen saa minut hyvälle tuulelle\", Xiantos virnisti.<br>\n\"Apua...\"<br>\n<br>\nXiantos hyppäsi ulos Kongubossin ikkunasta ja tippui keskelle katua. Hän katosi.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nKonguboss muisti huoneessaan olevan puhelimen. Hän yritti päästä se luokse. Toa sai kiinni puhelimesta ja näppäili hätänumeron. Soitto.<br>\n<br>\n\"Täällä hätäkeskus\", joku vastasi ja kysyi, \"Tarvitsetteko apua?<br>\n\"Minua on puukotettu\", Kongu vastasi.<br>\n\"Pysykää rauhallisena\", puhelimesta kuului, \"Mikä on sijaintinne?\"<br>\n\"Huone 169, Bio-Klaa...\", Kongun ääni loppui.<br>\n\"Haloo? Lähetän sinne ensiapua. Oletan, että sijaintinne on Bio-Klaanin hotelli.\"<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nAsemalta lähetettiin Bio-Klaaniin ambulanssi, joka saapui Bio-Klaanin hotelliin. Pakua oli soittanut moden paikalle. Mode, nimeltä BladeVezon huomasi, että hoitajat saapuivat.<br>\n<br>\n\"Onko joku loukkaantunut?\"<br>\n\"Huone 169\"<br>\n\"Eräs henkilö pakotti minut aseella kertomaan Kongubossin sijainnin ja kerroin sen olevan huone 169\", respatäti huomautti.<br>\n\"Mennään!\" BladeVezon huusi.<br>\n<br>\nBladeVezon potkaisi oven auki ja huomasi Kongun lattilla.<br>\n<br>\n\"Lääkintämiehet!\"<br>\n<br>\nLääkintämiehet nostivat Toan paareille ja veivät hänet ambulanssiin kiiruhtaen. BladeVezon huomasi aukinaisen ikkunan.<br>\n<br>\n\"Epäilty on luultavasti karannut ikkunasta\", BladeVezon kuulutti moderadioon.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":781,"creator":"Jake","timestamp":"2011-03-07T14:50:00.000Z","content":"<strong>Rozumin karikot, Yön Timo II</strong><br>\n<br>\nNotfun kierteli laivaa. Hän käskytti miehistöään ympärillään.<br>\n<br>\n\"Pojat, nyt laitatte sen nuotion pois ja suolaatte Turskan äkkiä. Jardirt, hae vieraamme, ja vie heidät manaattisäil- Anteeksi ruumaan. Kaksoset, ottakaa Mursunlihat. Toa, jaa nämä piilukkopistoolit miehistölle ja vie tämä kolmikolkka Jardirtille. Minä pidän toisen kaiken varalta, niin että jos omani menee hukkaan, niin saan uuden tilalle. Toinen vaihtoehto o tietenkin, että jos joku kaappaa vallan, jota ei tietenkään tapahdu, niin hän saa tämän\", Notfun puheskeli, ja käveli alas ruumaansa.<br>\n<br>\nRuumassa oli kolme manaattia ja kaksi Mursua. Mursut olivat tarkoitetut kantamaan mursunlihat ja vieraat. Manaatit olivat miehistölle.<br>\n<br>\n\"Noniin, miehet. Avaan nyt höyryluukun, ja menette nopeasti kohti Rotsummia. Vieraat menevät mursunlihaa kuljettavan mursun selkään, ja minä menen sen toisen selkään. Lähtekäämme\", Notfun ilmoitti, avasi luukun, ja he lähtivät. <br>\n<br>\n<strong>Samoihin aikoihin klaanissa</strong><br>\n<br>\nEräs Toa juoksi kohti adminsiipeä päin. Kun hän tuli portille, hänet ohjattiin moderaattoreiden siipeen, koska kukaan admineista ei juuri nyt ollut paikalla. Toa juoksi modesiiven portille. Hän näppäili adminsiivestä saamansa koodin lukkoon, ja käveli sisään. Portit sulkeutuivat hänen takanaan. <br>\n<br>\nHän katsoi seinässä olevaan näyttöön. Ainakin Bladevezon näytti olevan paikalla. Hän kutsui kyseisen moderaattorin. Kohta tämä astuikin hissistä ulos. <br>\n<br>\n\"Herra, löysin matoranin murhattuna huoneestaan\", Toa kertoi.<br>\n<br>\n\"Hhhhmmm. Kiintoisaa. Millä tavalla tuo oli murhattu?\", Bladevezon uteli.<br>\n<br>\n\"Erittäin raa'asti. En osaa sanoa miten tuollaista jälkeä voi syntyä. Hänen päänsä oli raadeltu sisältältäpäin, ilmeisesti suun kautta, ja matoranin ruumis ei ollut tunnistettavissa. Huoneen numero on 982\", Toa kertoi.<br>\n<br>\n\"982..\", Bladevezon mutisi ja meni seinässä olevan näytön luo. Hän näppäili hakuikkunaan numeron, ja katsoi huoneen tiedot, \"Huoneessa asui matoran nimeltä Keja. Ta-matoran, liittynyt klaaniin kolme vuotta sitten. Mene ilmoittamaan matoranin omaisille. Pistän tietoa eteenpäin. Kiitos\", Bladevezon kuittasi, ja lähetti toan matkaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":782,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-07T15:02:00.000Z","content":"<strong>Veljeskunnan saari</strong><br>\n<br>\nNorsupäästäinen torkkui ääneti bambumetsän katveessa. Välillä taistelun äänet kuitenkin herättivät massiivisen olennon, jolloin se käänsi valtavat silmänsä metsikköä kohti yrittäen erottaa jossain kauempana tapahtuvan taistelun.<br>\n<br>\nÄmkoo paiskautui maahan sankan tomupilven saattelemana. Käsipuoli Toa loikkasi nopeasti takaisin seisomaan, muttei ehtinyt torjua vastustajansa nopeaa lyöntiä. Ilman Toa perääntyi kasvoihinsa iskeytyneen nyrkin voimasta, yritti puolestaan itse lyödä vihollistaan ja huomasi jälleen iskeneensä ohi.<br>\n<br>\nTuraga Bakmei nauroi. Valkomustan turagan viikset heiluivat tuulessa tämän tarkkaillessa oppilaansa epätoivoista kompurointia. Ämkoo oli aikoinaan selvinnyt turagan koulutuksesta kunnialla, muttei nykyisessä tilassaan pärjännyt opettajalleen alkuunkaan.<br>\n<br>\nTuraga asteli harjoituskentän laitaan, poimi sieltä keihään ja heitti sen vihreämustalle Toalle. Sitten turaga tarttui omaan turaga-sauvaansa ja jäi odottamaan Ämkoon siirtoa.<br>\n<br>\nNorsupäästäinen oli torkkunut tarpeeksi. Se kipitti bambujen läpi taistelukentän laidalle ja ennätti juuri sopivasti todistamaan Ämkoon täydellistä epäonnistumista. Toasta ei yksinkertaisesti ollut lainkaan vastusta väkivahvalle turagalle.<br>\n<br>\nBakmei naurahti jälleen ja heilautti viiksiään vasemmalla kädellään. Ämkoon yllätykseksi Bakmei ei kuitenkaan sen jälkeen tarjonnut uutta asetta vaan istahti alas. Sitten turaga aloitti keskustelun.<br>\n<br>\n\"Tästä ei ole sinulle hyötyä. Et ikinä opi taistelemaan ilman toista kättäsi\", Turaga totesi ja tuijotti Ämkoota naamionsa takaa. Toa huokaisi, istahti turagan eteen ja uskaltautui katsomaan tätä suoraan silmiin.<br>\n\"Pakko kuitenkin yrittää, eikö?\"<br>\n<br>\nTuraga tuhahti ja katseli edessään istuvaa Toaa hieman tarkemmin. Ämkoon panssarointi oli muuttunut jo viikon kestäneen harjoittelun aikana reippaasti tummemmaksi, mutta sen alta paistoi silti vihreä Toa-keho. Tästä huolimatta Ämkoo ei kyennyt hallitsemaan elementtivoimiaan, saati sitten Makutalta ryöstämiään varjokykyjä. Ämkoo oli kuin varjo entisestä voimallisesta olemuksestaan.<br>\n<br>\n\"Annoit Äären viholliselle\", Bakmei sanoi. \"Se on ainut syy, miksi edes vaivaudun auttamaan sinua.\"<br>\n\"Ja se riittää minulle\", vastasi Ämkoo. Toa nousi seisomaan, väänteli hetken ajan niskaansa ja kysyi sitten:<br>\n\"Jatketaanko?\"<br>\n<br>\nTuraga ei voinut olla panematta merkille sitä, että sinnikkyyttä Ämkoolta ainakin löytyi. <br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<strong>Jossain kylmässä paikassa</strong><br>\n<br>\nHaukkapartio pudottautui lähemmäs lumista maastoa ja valmistautui pudottamaan suksin varustautuneet vihreät matoranit kyydistään. Kuului vaimea tömähdys kun le-matoranit tipahtivat lintujen kynsistä kulahtaneen havumetsikön sekaan.<br>\n<br>\nEnki tutki lyhyen hetken ajan johtajan piirtämää karttaa, tarkkaili sitten hetken ympäröivää maastoa ja viittoi kumppaninsa seuraamaan. Matoranit laskettelivat sulavasti pitkin mäkistä metsikköä, kunnes saapuivat lopulta avoimeen maastoon.<br>\n<br>\nEnki pysähtyi maasta kohoavan kallion juurelle. Muut veljeskuntalaiset seurasivat perässä, riisuivat suksensa ja alkoivat sitten yhteisvoimin tutkia jäistä kiveä. Löytämiensä merkkien perusteella matoranit olettivat olevansa oikeassa paikassa.<br>\n<br>\nSitten he alkoivat kaivaa. Routaisen maan tonkiminen oli kaikkea muuta kuin helppoa, mutta veljeskunnan matoranit olivat selvinneet vaikeammistakin toimenpiteistä. <br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<strong>Harjoituskentän laidalla</strong><br>\n<br>\n\"Miten luulet edes taistelevasi Äärellä aseistautunutta vihollista vastaan?\", tivasi Bakmei jälleen kerran maahan iskemältään Ämkoolta. Turaga ei edes vaivautunut odottamaan vastausta vaan jatkoi:<br>\n\"Sitä vahvempaa miekkaa ei olekaan. Et taatusti löydä mistään tehtävään sopivaa asetta!\"<br>\n<br>\nOli Ämkoon vuoro naurahtaa. Toa pyyhkäisi veret suupielestään, nousi seisomaan täyteen mittaansa ja puhui.<br>\n\"Älä siitä huolehdi. Minulla on suunnitelma.\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<strong>Kylmässä paikassa jälleen</strong><br>\n<br>\nYksi vihreistä matoraneista huudahti ja viittoi muut katsomaan. Enki tarttui matoranin löytämään avaimeen ja kohotti sen kaikkien nähtäväksi.<br>\n<br>\n\"Tehtävä suoritettu. Palataan tukikohtaan\", Enki komensi. Sitten matoran vihelsi taivaalla partioivat linnut luokseen ja pian joukkio olikin jo matkalla kohti veljeskunnan saarta.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Bläblälbälbä. En jaksa lukea tätä läpi. Pahoittelen kuitenkin mahdollisia kielioppisolmuja ja kirjoitusvirheitä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":783,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-03-07T20:37:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nHans ja Plaploo tuijottivat Bladiksen ovea pettyneinä. Kukaan ei avannut koputukseen täälläkään, aivan kuin kukaan modeista ei olisi tavoitettavissa.<br>\n<br>\n\"Mitä me nyt teemme?\" Plaploo kysyi oranssilta toveriltaan hädissään.<br>\n\"En... En tiedä. Kyllä meidän on jotain keksittävä.\"<br>\n\"Voisiko tämä liittyä jotenkin sotatilaan? Tämähän... tämähän voi olla vakavaa!\"<br>\n\"Siinä tapauksessa\" Hans aloitti, ja piti lyhyen dramaattisen paussin \"meidän on tehtävä asialle jotain.\"<br>\n<br>\n<br>\nMatoralaiset näyttivät hetken liki uhmakkaan päättäväisiltä, mutta pian he taas tuijottivat toisiaan hiljaa.<br>\n<br>\n\"Eli... Mitä me käytännössä tehdään?\"<br>\n\"Öööh. Kerrotaan jollekulle?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":784,"creator":"Jake","timestamp":"2011-03-08T18:34:00.000Z","content":"<strong>Bioklaani, huone 918</strong><br>\n<br>\nBladis avasi huoneen oven. Hän näki matoranin ruumiin, joka oli täysin raadeltu, ja tunnistamattomissa. Se oli Keja, murhaajan ensimmäinen uhri. Moderaattori yritti löytää todisteita, mutta parin tunnin pitkällisten tutkimusten tuloksena hän ei ollut löytänyt yhtään DNA:ta. Bladevezon oli epätoivoinen. Hänestä, kuten monesta muustakin tuntui, että klaanille oli koittamassa vielä synkemmät ajat. Noin viikko sitten tapahtunut yö kauhu oli laukaissut karmivan tapahtumaketjun.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":785,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-08T19:10:00.000Z","content":"<strong>Veljeskunnan saari</strong><br>\n<br>\nÄmkoo haukotteli äänekkäästi, oikoi ainutta kättään ja siirtyi ulkosalle nukkumapaikkanaan toimineesta epämääräisestä bambumajasta. Toa ei yllättynyt huomatessaan, että turaga Bakmei oli jo hereillä. Valkea turaga meditoi hiljaa korkeahkon kivimonumentin juurella, mutta lopetti toimensa huomatessaan vihreänmustan oppilaansa lähestyvän.<br>\n<br>\n\"Aloitammeko heti?\", Ämkoo kysyi turagalta kumarrettuaan ensin syvään.<br>\n\"Emme\", Bakmei vastasi.<br>\n<br>\nÄmkoo tuijotti opettajaansa kysyvän näköisenä. Turaga ei edes vilkaissut Ämkoon suuntaan vaan käveli tämän ohitse. Vanhus astui sisään Ämkoon nukkumapaikan vieressä kohoavaan majaan. Majan ovella Bakmei kuitenkin kääntyi ympäri ja komensi:<br>\n\"Etsin sinulle jotain. Harjoittele itseksesi sen aikaa.\"<br>\n<br>\nMäksä totteli. Ilman Toa siirtyi harjoittelukentälle ja alkoi toistaa rutiiniksi muodostuneita liikesarjoja.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<em>Askel vasemmalle. Kyykistys. Kierrepotku. Vasen käsi alas. Oikea suojaamaan kasvoja. Valepotku. Nyrkki eteen...</em><br>\n<br>\nÄmkoon jokaista lihasta särki, mutta hän ei kehdannut valittaa. Turaga Bakmein kova koulu oli jo kauan sitten tullut Toalle oikein tutuksi, ja Ämkoo tiesi vallan hyvin tämän olevan vielä pientä. Bakmei oli julma opettaja, mutta samalla myös paras lajissaan.<br>\n<br>\nVihlaisu Ämkoon vasemmassa polvessa sai Toan kaatumaan. Ämkoo irvisti tutkiessaan polveen eilisiltana saamaansa haavaumaa. Pitkän lyömämiekan aiheuttama viilto oli loistava esimerkki Bakmein opetustekniikasta. Opettaessaan turaga taisteli tosissaan.<br>\n<br>\nIlman Toa pakottautui seisomaan ja jatkoi liikesarjaansa. Olisiko tästä edes mitään hyötyä? Turagakin oli laittanut merkille sen, että käsipuolena Ämkoo tuskin tulisi pärjäämään olennolle, jolta sai jo aikaisemmin selkäänsä. Tästä huolimatta Toa tahtoi yrittää. Marionetti ei ollut nimittäin ainoastaan päihittänyt Toaa, vaan vienyt tämän miekan.<br>\n<br>\nJoku toinen miekkamies taotuttaisi tällaisessa tilanteessa uuden, mutta se ei tullut Ämkoon tilanteessa kysymykseenkään. Vaikka Toa etsisi maailmojen ääristä universumin parhaan miekkasepän, ei yksikään kykenisi tuottamaan Äären kaltaista mestariteosta. Miekka oli yliluonnollinen. Lisäksi se...<br>\n<br>\nÄmkoo pysähtyi hetkeksi ja katsahti haikeana kohti taivasta. Yksi ainoa sana pakeni hiljaa Toan huulten välistä.<br>\n<br>\n\"Atya...\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nTuraga kaiveli majansa sisustaa ärhäkästi yrittäen löytää etsimäänsä. Lopulta Bakmein valkoinen käsi tarttuikin kovaan ja kylmään murikkaan. Turaga kiskoi pitkän kiviesineen lähemmäs, nosti sen ja lähti sitten ulos majasta.<br>\n<br>\nPian Bakmei ilmestyikin harjoituskentän laidalle. Ämkoo kumarsi vähäeleisesti ja saapui Bakmein tykö.<br>\n<br>\n\"Mikä se on?\", Toa kysyi epäilevällä äänensävyllä ja katsoi Bakmein pitelemää esinettä.<br>\n\"Tämä tässä...\", Bakmei aloitti, mutta keskeytti lauseen heilauttaakseen viiksiään.<br>\n<br>\n\"...on kivi.\"<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]DUN DUN DUUUUUUUUN.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":786,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-03-08T21:45:00.000Z","content":"<strong>Killjoyn mökin(taimitäsiitäonjäljellä) edusta</strong><br>\n<br>\nSuuria hiiltyneitä puukappaleita oli levinnyt kaikkialle ympäristöön. Suuri kasa puuta paloi laajana ja kirkkaana roviona. Suuri savupatsas kohosi ylöspäin. Viimeisetin tuhoutuneen savupiipun tiilenpalat tipahtivat maahan. Kaikkialla ilmassa leijui tuhkaa ja palanutta papperia. Pitkin maata lojui pieniä, jopa osittain sulaneita lasinsirpaleita. Killjoy makasi polvillaan suuren liekkimeren edessä, kätensä kurotettuna kohti maanpäällistä helvettiä. \"..Creedy.\" Tuo Matoran oli jäänyt mökin sisälle, vielä Killjoyn käskemänä. Nyt mökki sisältöineen roihusi tuhkana. Killjoy ei ollut eläessään kokenut pahempaa. Hän oli uskonut pystyvänsä suojelemaan tätä oman kotinsa sisällä, nyt kuitenkin tuojottaen ystävänsä tulista hautaa.<br>\n<br>\n\"Suojelet\", Nazorak kysähti erittäin ivailevaan sävyyn. Hän suuresti nautti tilanteesta. \"Läheisten suojelusta on vain harmia. Se tekee sinusta heikon.\" Killjoy havahtui. Pian hän muisti tilanteen. Ja sen, kuka hänen kotinsa, ja ystävänsä, oli juuri tuhonnut. Killjoy kääntyi Nazorakia kohti. Hän kiehui raivosta. Ja Nazorak piti siitä. Killjoy tarttui katanaansa. Takaisinmaksun aika... <br>\n<br>\nKilljoy nousi seisomaan. Hänen jalkansa vapisivat kivusta. Mutta Killjoy ei välittänyt. Raivo ja viha olivat ainoat tuntemukset hänessä juuri nyt. Killjoy lähti syöksyyn, katana ojossa, iskeäkseen sen Nazorakin lävitse. 437:lla oli kuitenkin muuta mielessä. Killjoyn lähestyessä hän nosti metallisen kätensä ylös, iskien Killjoytä, kaataen tämän maahan jalkojensa juureen. Ennen kuin Killjoy ehti reagoida, hänen päätään painettiin tiukasti maata vasten, metallisella jalalla. Nazorak kumartui lähemmäs häntä, alkaen jälleen puhua; \"Suututtaako? Hyvä niin. Kerää vihasi ja raivosi. Varastoi sitä. Käytä sitä. Anna minulle se vastus mitä olen pitkään kaivannut.\" Killjoy puristi kätensä nyrkkiin. Nazorakeversti piti sitä hyvänä merkkinä. Killjoy ei osannut kuvitellakaan, että heillä kahdella oli jotain yhteistä.<br>\n<br>\n<em>437 makasi pöydällä. Suuri valo loisti hänen yläpuolellaan. Hänelle tämä oli erittäin epämiellyttävää. Kipu oli sietämätöntä. Mieluummin hän makaisi paistunena laavavirran pohjalla kuin operointipöydällä väkisin elvytettynä. Pöytä nostetettiin hitaasti pystyyn, raajositaan siihen sidotun Nazorakin pysyessä tiukasti paikallaan. Hänen ympäriltään alkoi kuulua ääniä. <br>\n<br>\n\"437, kuuletko minua\", tunnistettava ääni puhui, \"avaa silmäsi\".<br>\n<br>\n437 totteli. Hänen vasen silmänsä aukeni. Toinen taas käynnistyi hitaasti. Nazorak huomasi olevansa pienessä hoitohuoneessa, muutaman valkotakkisen Nazorakin ympäröimänä. Näiden kädet olivat lähes kokonaan vihreähkön nesteen peitossa. 003 seisoi läheisen ikkunan takana. Hänen edessään oli mikrofoni. \"Hyvä tietää että selvisit\", kenraaliluutnantti sanoi mieltyneenä. <br>\n<br>\n\"Mitä. Olette. Tehneet. Minulle?\", 437 kysyi vakavana. Osassa hänen kehotaan ei ollut tuntoa. <br>\n<br>\n\"Pelastimme sinut viime tipassa\", 003 lausui mikrofoniinsa, \"Olisi sääli päästää sinunkaltaistasi soturia menemään. Ole iloinen\". \"Miksi\", 437 kysyi suivaantuneena. 437 alkoi taivuttaa mekaanisen kätensä sormia nyrkkiin. Selviytyminen moisesta tappiosta oli Nazorakille pahempaa kuin kuolema. <br>\n<br>\n\"Miksette voineet antaa minun levätä? Levätä rauhassa?\" 437 liikautti hieman mekaanista kättään, saaden sitä pitelevän sidoksen ponnahtamaan irti, suoraan viereisen tiedemiesNazorakin otsan läpi, repien pian irti sidokset toisestakin kädestään. Hätäinen viereinen Nazorak irrotti sidoksen hänen jaloistaan. Hänen uusi, mekaaninen jalkansa teki kovan kolahduksen osuessaan metalliseen lattiaan.<br>\n<br>\nKyborginen Nazoraksoturi seisoi velttona. Mutta sitä ei kestänyt pitkään. Hän nosti mekaanisen kätensä. Pian käsi kuitenkin muuttui tappavaksi laserkanuunaksi. 437 alkoi ammuskella ympäriinsä. Ammukset hajottivat huipputekniset laitteet hetkessä romumetalliksi. Räjähdykset seurasivat toisiaan, epäonnisten tiedemiesten jäädessä niiden uhreiksi. 003 seurasi tilannetta tyytyväisenä lasi-ikkunan takaa. Lasiin roiskunut neste lisäsi nautintoa. Pian huoneessa oleva savu hälveni. 437 seisoi yksinäisenä huoneen raunioiden keskellä. Hän vetäisi syvään henkeä, kohdisti kasvonsa ylöspäin, huutaen; \"MIIIIIIIIIKSIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!!!!?\"</em><br>\n<br>\n\"Olisi tylsää päättää tämä tähän\", Nazorak puhui hiljaa maassa makaavalle vastustajalleen, \"Tulemme kohtaamaan vielä. Ja voin taata, että ainakin minä tulen kovasti nauttimaan siitä.\" Nazorak nosti jalkansa Killjoyn päältä. Tällä ei ollut kylliksi energiaa nousta ylös. Nazorak perääntyi, käynnistäen suihkumoottorinsa. \"Heipparallaa!\". Pian Nazorak oli noussut korkealle ilmaan, lentäen poispäin.<br>\n<br>\nKilljoy makasi maassa lohduttomana. Hän puristi otteensa katanastaan tiukimmilleen. Hän oli keksinyt tavoitteen viimeisille elinpäivilleen... <br>\n<br>\n[spoil]Sisältää viittaukseen yhteen hitsin hyvään leffaan.[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Ison metallilevyn suojassa, muutaman metrin päässä Matoron pysäyttämästä pommista</strong><br>\n<br>\nYksi Nazorak odotti kärsivällisesti räjädystä. Kaksi hänen kolleegaansa kuluttivat aikaansa keskustelemalla manaateista.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":787,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-03-09T10:21:00.000Z","content":"<strong>Killjoyn romukasan edusta</strong><br>\n<br>\nKilljoy makasi nyt maassa, yksin, vain tulen rätinän kuuluessa taustalla. Taisteluhurmos oli kadonnut ja kipu alkoi palata Killjoyn jäseniin ja vartaloon. Hän koetti tinnustella suutaan. Se oli haljennut sivuilta ja vuoti nyt pahasti kypäränsä sisään. Killjoy tunsi, kun tajuttomuus lähestyi häntä, hän ei voisi sille mitään. Hän kokisi pian saman kohtalon, kuin ystävänsä.<br>\n<br>\nMetsästäjä yskäisi, hänen silmissään sumeni jo. Raajojen liikutusyritykset olivat turhia. Lopulta kaikki sumeni ja Killjoy menetti tajuntansa.<br>\n<br>\n<em>...löysimme hänet, tuoka paarit välittömästi.</em><br>\n<br>\n<em>...kuljettakaa hänet tuvalle, hän vuotaa kuiviin.</em><br>\n<br>\n<em>...katsokaa tuota taloa, mitä täällä oikein on tapahtunut?</em><br>\n<br>\n<em>...menetämme hänet!</em><br>\n<br>\n<em>...virtarepulsorit, tämä tyyppi on mekaaninen, äkkiä!</em><br>\n<br>\n<em>...tila vakaant-</em><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Klaanin asuntolat, pari tuntia myöhemmin</strong><br>\n<br>\n\"Eli ette vieläkään tiedä mitä siellä on tapahtunut?\"<br>\n<br>\nSaraji nojaili huoneensa oveen, keskustellen samalla ohikulkeneen Paacon kanssa. Killjoy oli viety hoidettavaksi tämän ikuisuuksia tyhjänä olleeseen asuntolahuoneeseen, jossa hoitaja piti tätä silmällä koko ajan.<br>\n<br>\n\"Tiimi kävi läpi koko romun, eikä sieltä löytynyt ainuttakaan merkkiä räjähteistä tai ulkopuolisista aseista. Ainut asia, jonka saimme kaivettua ylös, olivat ne kaksi haarniskaa. Kaikki muu oli täysin tuhoutunut. Killjoy saanee itse kertoa kaiken, kun herää.\"<br>\n<br>\nPienen jutustelun jälkeen Paaco jatkoi matkaansa, jättäen Sarajin mietiskelemään ovellensa. Hänen taskustaan kuului jonkinmoista vaikerrusta. <br>\n<br>\n\"Älä huoli, Klaanin porukka saa hänet kuntoon. On hän kokenut pahempaakin.\" Inahdus vaikeni ja taustalta kuului nyt vain viereisestä asunnosta kuuluva basson jumputus. Saraji pudisteli päätään. <br>\n<br>\n\"Tuo oli ilmiselvä hyökkäys ja tuli se miltä taholta tahansa, se tuli selkeästi Klaanin valta-alueen sisäpuolelle. Vihollinen alkaa käydä röyhkeäksi...\" Sarajin taskusta kuului hyväksyvä inahdus. Ovi sulkeutui hänen perässään ja käytävä oli taas autio.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Killjoyn huone, Klaani</strong><br>\n<br>\nKilljoy oli käynyt siinä huoneessa vain kerran aikaisemmin. Nyt tuo huone oli täysin pimeä, verhot oli suljettu ja Killjoy makasi vuoteessa nyt yksin, suu tikattuna molemmilta sivuilta. Hän oli tajuissaan, mutta hän ei jaksanut liikkua. Hoitajamatoran oli poistunut hetkeksi. Hän ei tiennyt Killjoyn olevan hereillä.<br>\n<br>\nKilljoy katsoi taas valkoista kattoa. Hän näki sivusilmällään työpöydän, jolle oli laitettu kynttilä lasipurkkiin. Mukana oli myös kortti, Killjoy ei kuitenkaan nähnyt keneltä se oli, eikä häntä toisaalta kiinnostanutkaan. Huone oli kolkko ja niin oli kaikki sen sisälläkin.<br>\n<br>\n<br>\n<em><strong>Samainen huone, vuosia sitten</strong></em><br>\n<br>\n<em>\"Sinä et ole tosissasi.\"<br>\n<br>\nKilljoy seisoi keskellä huonetta, katsellen ympärilleen. Visokki louskutteli leukojaan hänen vieressään.<br>\n<br>\n\"Etkö pidä siitä?\"<br>\n<br>\nKilljoy murahti, hän istuutui huoneen lattialle. Hän vilkaisi vieressään seisovaa Visorakia. Hän oli jo tottunut tämän mielenkiintoiseen tapaan kommunikoida.<br>\n<br>\n\"Minusta ei pidetä täällä. Ymmärrettävää toki, mutta en haluaisi asua täällä muiden keskellä. Sinä näit ne katseet.\"<br>\n<br>\nVisokki teki eleen, joka selkeästi merkitsi nyökkäystä.<br>\n<br>\n\"Eikö täällä ole mitään paikkaa, jossa saisi olla yksin? Minä lupaan tehdä töitä, korvaan minkä pystyn.\"<br>\n<br>\nVisokki oli hiljaa hetken: \"Osaatko taittaa lehteä?\"<br>\n<br>\nKilljoy loi merkitevän katseen Visokkiin, \"Metru Nuilla, painoin kyllä mainoslehtisiä. Miten vanhoja koneet ovat?\"<br>\n<br>\n\"Noin parisataa vuotta. Toimineet hyvin tähän asti, mutta lehtemme entinen taittaja sai surmansa muutama kuukausi sitten. Koneet ovat laavavyöhykkellä varastossa.\"<br>\n<br>\nKilljoy mietti hetken ja nousi sitten ylös. \"Saako Klaanista rakennuslupia?\"</em><br>\n<br>\n<br>\nRakennuksessa ei kestänyt kauaa. Muutaman Matoranin avulla rakenteet saatiin pystyyn parissa päivässä, jonka jälkeen Killjoy oli rakentanut talonsa itse. Nyt se oli kuitenkin kadonnut, antaen samalla haudan vanhalle ystävälle.<br>\n<br>\n<em>Miksi minä epäonnistun aina...</em><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Killjoyn mökin alla oleva luola</strong><br>\n<br>\nSilmät rävähtivät auki, hänen naamaansa kutitti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":788,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-03-09T12:51:00.000Z","content":"<strong>Rozum</strong><br>\n<br>\nKolme manaattia ja kaksi mursua aapuivat Rozmin saaren rannalle. Elukoitten päältä tulivat monta piraattia, Jään Toa Matoro, Xxonn ja laivaston kapteeni, Notfun.<br>\n<br>\n\"Yarr\", karjaisi kapteeni, \"Nyt etsimään sitä aaretta, niin päästään sitten syömään sitä Turskaa\"<br>\n<br>\nPiraatit olivat innostuneina siitä.<br>\n<br>\n\"Muuten. Sammuttivatko ne sen nuotion?\", Notfun kysyi Perämies-Jarditilta.<br>\n<br>\n\"En ole varma\", Jardit vastasi, \"Minä en katsonut, sen jälkeen kun sanoit sen heille. Me lähdettiin, ilman että vilkaistiin taakse\"<br>\n<br>\n\"No, ei se mitään. Jos he jättivät sen, niin sammutetaan se kun palataan\"<br>\n<br>\nKun piraatit olivat lähtemässä eteenpäin, Äksä huomasi, että Matoro seisoi paikallaan rannalla. Hän meni puhumaan Toalle.<br>\n<br>\n\"Mitä sinä siinä seisot?\"<br>\n<br>\n\"Minäkö? Minä... vain ajattelen\"<br>\n<br>\n\"Ajattelet mistä?\"<br>\n<br>\n\"Eeeikö olisi parempaa, että annettaisii piraattien etsiä Nimdaa? He näyttävät nauttivan siitä\"<br>\n<br>\n\"En voi uskoa tätä. Sinä pelkäät!\"<br>\n<br>\n\"Mitä? Minäkö? Höpsis!\"<br>\n<br>\n\"Matoro. Me tultiin Bio-Klaanista asti Destralille. Meidät teleportattiin meidät sieltä aavikkosaarelle, jossa oli Matoranien ja Visorakkien välinen sota. Me paettiin sieltä, toiselle aavikkosaarelle, jossa piraatit kaappasivat meidät, joilta me paettiin lentävillä manaateilla. Sitten meidät pelasti sinaappikuljetus juuri viimeisellä hetkellä. Aiotko luovuttaa nyt? Kun ollaan päästy jo näin kauas?<br>\n<br>\n\"Et tajua\", Matoro vastaa pelottuneena Äksälle, \"Ensimmäisen kerran, kun minä aloin kuulla outoja asioita naamiosta, oli kun minä kävin juuri tältä näyttävällä saarella\"<br>\n<br>\n\"Mitä siitä? Luuletko, että juuri sen, takia jättiläisrahi tulee ja syö sinut?\"<br>\n<br>\n\"Ei sitä. Mutta tunnen, että jotain pahaa tapahtuu.\"<br>\n<br>\n\"Sinä vain pelkäät\", Äks vastasi tylysti Matorolle.<br>\n<br>\n\"Noh. Tuletteko?\", Notfun kysyi kaksikolta.<br>\n<br>\n\"Tule nyt\", Äks rohkaisi Matoroa, ja kun Matoro tunsi itseensä kohtaan sääliä, hän lähti eteenpäin. Piraatit alkoivat seurata häntä. Matoro otti kartan käteensä ja osoitti merkittyä kohtaa siinä.<br>\n<br>\n\"Joku on merkinnyt tuonne jotakin\", hän aloitti, vaikka vielä pelkäsi hieman, \"uskon, että laboratorio on siellä\"<br>\n<br>\n\"Kurssi sinneppäin, siis\", kapteeni vastasi.<br>\n<br>\nPiraatit menivät sinne, innoissaan niin kutsutusta aarteesta. Matkan aikana, pari pikkurahia oli hyökännyt miehistöön kimppuun tai pari kertaa oli pieni osa maata pettänyt heidän jalkojensa alta, mutta he olivat kaikki säästyneet putoamiselta.<br>\n<br>\n\"Yarr\", Notfun huudahti parin tunnin päästä, \"Vielä vajaat pari kilometriä\"<br>\n<br>\nMuut pirsstit innostuivat tästä ja alkoivat juosta eteenpäin, vaikka moni heistä oli väsynyt. He yhtäkkiä pysähtyivät, kun kuulivat kovan tömäyksen vähän matkan päästä. He käänsivät päänsä hitaasti ja pelästyneinä. Kuului toinen tömäys. Sitten isi rahi ryntäsi viidakosta heitä päin. Piraatit alkoivat huutaa apua ja juoskennella ympäriinsä. Rahi oli suurempi, kuin Kane-ra-tiikeri, punainen ja iso kita sillä oli. Ja se oli nälkäinen.<br>\n<br>\n<em>Miten sankarimme selviytyvät tästä? Pelastaako Matoron koukku heidät taas? Vai tapahtuuko jotain muuta? Jos he he selviytyvät. Se selviää TBS:n/Jaken ensi viestistä.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":789,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-09T17:02:00.000Z","content":"<strong>Rozum</strong> <br>\n<br>\nMetsäauko oli kaaoksessa. Valtava, tuntematon rahi oli hyökännyt metsiköstä joukon kimppuun.<br>\n<br>\nMatoro makasi selällään saniaisten ja aluskasvillisuuden joukossa. Hän tarkensi katsettaan nopeasti liikkuvaan olentoon. Hän kaiveli päästään tietojaan raheista.<br>\nPitkä häntä. Neljä raajaa. Korkea pää. Matelijamainen olemus.<br>\n<br>\nProtocairn, hän muisti. Lohikäärmerahi, joka oli tarujen mukaan syntynyt puhtaasta energiasta. Olento oli väkivahva ja agressiivinen. Hyökkäsi äärimmäisen helposti.<br>\nNiihin tepsii kylmyys.<br>\n<br>\nMatoro loi silmäyksen taistelukentälle. Protocairn juoksi ympäriinsä sekopäisenä, syösten välillä erinäisiä lieskoja suustaan. Piraatit ja Klaanilaiskumppani olivat joko maassa tai juoksivat ympäriinsä aukiota.<br>\nMonet piraatit olivat yrittäneet ampua tai tehdä muuta vastaavaa rahille. Joku oli peräti heittänyt sitä polttopullolla.<br>\n<em>Tulirahia polttopullolla. Äly hoi</em>, Matoro ajatteli. Hän tiesi että moista rahia ei voitettaisi niin vain. Se joko eksytettäisiin tai siltä paettaisiin.<br>\n<br>\nToa näki Äksän nousevan kasvien joukosta ylös. Hän pyrähti Klaanilaisen luo.<br>\n\"Martti, tuohon ei tehoa edes tämä hehtaaripyssy. Mikä se on?\", Äks kysyi heti.<br>\n\"Protocairn. Sen panssaria on turha yrittää murtaa tällä kalustolla. Yritetään harhauttaa se\", Matoro aloitti. \"Auta kiinnittämään sen huomio!\"<br>\n<br>\nHetken oudon viittelöinnin ja huudon jälkeen agressiivinen lohikäärme oli huomannut parivaljakon. Se kääntyi kuopien maata ja lähti syöksymään kohti uusia saaliitaan.<br>\nMatoro ja Äks pyrähtivät juoksuun kohti tiheämpää puustoa. Korkeat puut hidastivat lohikäärmettä hieman, mutta se oli silti äärimmäisen nopea. <br>\n\"Pyritään tarpeeksi kauas!\", Matoro puhui huohotukseltaan. \"Muistatko sen suuren rotkon jonka ohitimme?\"<br>\nÄks näytti nyökkäävän.<br>\n<br>\nProtocairnin pitkät, piikikkäät kädet tavoittelivat juoksijoita. Matoro keskittyi elementtivoimaansa, ja alkoi luoda jäätä maahan.<br>\nPian jään ilmestyttyä jokainen heistä menetti liikkeidensä hallinnan ja liukui pitkin Matoron kokoajan luomaa jäätä. Jurkänne alkoi olla edessä.<br>\n\"Äks! Lähemmäs! Harppuunoin tuon puun!\", Matoro huusi. Aalto tulta tasapainonsa menettäneeltä Protocairnilta poltteli hänen selkään.<br>\n<br>\nJää oli loppunut, mutta alamäki ennen jyrkännettä alkanut. Hiekka antoi periksi eikä siitä saanut otetta millään.<br>\nJään Toa ojensi mustan kätensä. Kuului naksaus.<br>\n<br>\nSitten kaksi Klaanilaista ja valtava rahi tunsivat lentävänsä painottomana kohti valtavan rotkon pohjaa.<br>\nMatoron ilme oli tyrmistynyt. Harppuunatemppu oli epäonnistunut. Mitä?<br>\nHän takoi kämmenessään olevaa harppuunanäppäintä. Sillä silmänräpäyksellä laitteen moottori lähti käyntiin ja ampui terän satunnaisesti. Hiekkaa pöllähti koneen sisuksista.<br>\n<br>\nMatoron kädessä tuntui, kun hänen ampumansa haka sai otteen. Hänestä tuntui sekunnin siltä, että hänen oikea kätensä irtoasi. Sitten hän oli hetken paikallaan ilmassa ja syöksyi väkisin ylöspäin, osuen ensin jyrkänteen kiviseen reunaan. Hän pysäytti välittömästi kelauksen ja katsoi alas.<br>\nHän ei nähnyt Äksään tai rahia. Vain kylmänsinisen merenvuonon.<br>\n<br>\nYlhäältä kuului piraattien huutoja.<br>\n<br>\n<em>... mutta tunnen, että jotain pahaa tapahtuu...</em><br>\n<br>\nSitten hän huomasi jonkun nousevan pintaan vedestä.<br>\nHelpottunut huokaus.<br>\n<br>\nKesti pitkä tovi ennenkuin kumpikin heistä oli taas ylhäällä.<br>\nPiraatit olivat tehneet leirinuotion ja grillasivat siinä metsästämäänsä Brakas-apinaa. <br>\nJoku matoran hoilasi juopuneena laulujaan.<br>\n\"Ennen oli miehet rautaa ja laivat... laivantekoainettaa!\"<br>\n\"Laivat tehdään puusta, mäntti!\"<br>\n\"Ei kaikki. Olen nähnyt rautaisia.\"<br>\n\"Niin, unissasi. Eihän rauta kellu.\"<br>\n\"Missä tynnyrissä sinä olet elänyt?\"<br>\n\"Rommitynnyrissä, kiitos kysymästä.\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n<br>\n\"Mitä minä sanoin. Harpuunassani oli hiekkaa. Se on äärettömän huono merkki\", Matoro selitti istuen kannolla. <br>\n\"Eikö harppuuna ole se juttu, jolla ammutaan valaisiin jotain, jolla voi räjäyttää ne?\", Notfun selitti itsekseen.<br>\n<br>\n\"Martti, ei se harppuunatemppukaan voi onnistua joka kerta. Se on tosiasia!\", Äks vastasi.<br>\n\"Muttakun minun harppuunatemppuni onnistuu joka kerta\", Matoro vastasi. \"Se on yksi niitä asioita maailmassa, joka ei muutu... paitsi nyt.\"<br>\n<br>\n\"Keskeytän teidän juttunne ja kysyn että missäs se laboratorio niinkun on?\", Notfun tuli väliin.<br>\n\"Emme tiedä kunnolla\", Matoro aloitti. \"Mutta saari ei ole kovin iso. Luulen että kannattaa pyrkiä saaren korkeimmalle paikalle, mistä näkee helposti rakennukset.\"<br>\n<br>\n\"Ja sieltä löydämme aarrekartan\", Notfun jatkoi kullankiilto silmissä.<br>\n\"Luulen niin\", Matoro vastasi.<br>\n\"Hei. Kannattaisikohan meidän leiriytyä nyt kun yökin tulee kohta?\", Äks keskeytti.<br>\nMatoroa puistatti ajatus nukkumisesta. Hän oli pitänyt nytkin melkein kokoajan yllä mielensuojausta. Nukkuessa olennon mieli on avoin kaikelle.<br>\n<br>\n\"Jatketaan kuitenkin matkaa syvemmälle saareen\", Martti ehdotti.<br>\nTaustalta kuului epävireistä JOU HOU ME OLLAAN ROSVOI- laulua.<br>\nAurinko alkoi olla jo lännessä. Saarelle laskeutuisi pimeys muutamassa tunnissa.<br>\n<br>\n<strong><em>Yön Timo II</em></strong><br>\n<br>\nMusta purjevene lipui ankkuroidun laivan viereen.<br>\nJoku hahmo selvästi kiipesi jotenkin puista laivan kylkeä pitkin ylös. Hetken kuluttua vene vajosi veteen.<br>\nHahmo hyppäsi yhden normaalin pelastusveneen pressun alle piiloon.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":790,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-09T19:04:00.000Z","content":"<strong>Veljeskunnan saari, Bakmein luona</strong><br>\n<br>\n\"Onhan tämä hieno kivi\", Ämkoo mutisi käännellen turagan tarjoamaa esinettä kädessään. Kivi oli pitkä ja sileä. Sen pinnalla saattoi erottaa monimutkaisia koristekuvioita, jotka muistuttivat Ämkoon mielestä kovin paljon vanhaa riimukirjoitusta. Siitä huolimatta kivi oli vain kivi, eikä Toa ymmärtänyt hyötyvänsä murikasta millään tavalla.<br>\n<br>\n\"Sisälläsi vellova Makuta-henki estää Toa-voimiesi käytön, eikö vain?\" Bakmei kysyi ja istahti vieressään kököttävän kannon päälle.<br>\n\"Samalla Toa-olemuksesi estää sinua käyttämästä Makutan sinulle sallimia voimia. Olet pelkkä heikko välimuoto.\"<br>\n<br>\nÄmkoo mulkaisi turagaa, muttei osannut sanoa mitään. Bakmei oli oikeassa. Kanohi-haarniskan menetettyään Ämkoo kykeni hetkellisesti käyttämään elementtivoimiaan, mutta samalla Toa menetti kaiken kontrollin Makutan suomiin varjovoimiin. Mikä pahinta, elementtitekniikoiden käyttö muuttui päivä päivältä vaikeammaksi, eikä Ämkoo enää taitanut edes naamionsa käyttöä. Toan sisäiset energiat sotivat toisiaan vastaan, eikä kumpikaan elementti ottanut toimiakseen.<br>\n<br>\n\"Minulla saattaa olla ratkaisu\", Bakmei sanoi ja kohotti sauvaansa. Turaga läimäisi sauvansa kärjellä Ämkoon rintakehää ja jatkoi:<br>\n\"Jos sisäiset voimasi eivät enää kykene yhteiseloon, otetaan toinen niistä pois.\"<br>\n<br>\nÄmkoo otti vaistomaisesti askeleen taaksepäin. Toa ei ymmärtänyt täysin Bakmein ideaa, kunnes sattui katsahtamaan uudestaan pitelemäänsä kiviesineeseen.<br>\n<br>\n\"Hetkinen.\"<br>\n\"Kyllä.\"<br>\n\"Tarkoitatko sinä, että..?\"<br>\n\"Se voisi toimia.\"<br>\n\"Mutta mitä jos ei..?\"<br>\n\"Harva tietää.\"<br>\n<br>\nÄmkoo irvisti turagalle ja vilkuili pitelemäänsä kiveä epäilevän oloisesti. Bakmein ehdotus oli erittäin riskialtis. Jos Ämkoo luopuisi Toa-energiastaan, mitä jäisi jäljelle? Normaalitilanteessa Toa muuttuisi turagaksi, mutta...<br>\n<br>\n\"Jäljelle jäisi vain varjo\", Bakmei sanoi tarkkailtuaan hetken ajan Ämkoon mietteliäitä kasvoja. \"En usko, että siitä seuraisi sitä mitä pelkäät.\"<br>\n\"Mutta...\" Ämkoo aloitti, mutta mietti hetken sanomisiaan. \"Mikä minusta sitten tulee? Makuta?\"<br>\n\"Ota selvää\", Bakmei totesi kylmästi, nousi seisomaan ja lähti tallustamaan majaansa kohti. Oli turagan ruoka-aika.<br>\n<br>\nÄmkoo tuijotti vuoroin Bakmein etääntyvää selkää ja pitelemäänsä potentiaalista Toa-kiveä. Ilman Toa oli kaikin puolin hämillään.<br>\n<br>\nToan hämmennyksen keskeytti kuitenkin taivaalta kuuluva vihellys. Pian matoran Enki pudottautuikin haukkarahin selästä johtajansa viereen. Enki irroitti vyölleen sitomansa raskaan rauta-avaimen ja ojensi sen Ämkoolle.<br>\n<br>\n\"Kiitos\", Ämkoo sanoi hiljaa ja tutkiskeli avainta. Esineen varteen kaiverretut kuviot kertoivat Toalle oitis sen, että kyseessä oli juuri se avain, jota Ämkoo oli komentanut alamaisensa noutamaan.<br>\n<br>\n\"Lähdemmekö matkaan heti?\" Enki kysyi samalla kun ratsastajaa vailla oleva haukka laskeutui Ämkoon vierelle.<br>\n\"Lähdemme. Meidän täytyy tosin pitää kiirettä, sillä en halua turagan...\"<br>\n<br>\nIlmojen halki kiitävä heittoveitsi katkaisi Ämkoon lauseen. Ilman Toa loikkasi nopeasti ratsunsa kyytiin ja kohosi sitten Enkin kanssa taivaalle. Turaga Bakmei viskeli kaksikon perään ikivanhoja kirosanoja puiden samalla nyrkkiään.<br>\n<br>\n\"Minä palaan pian!\" Ämkoo huusi turagalle kohottuaan bambumetsikön yläpuolelle. Ämkoo vilkaisi vielä kerran avaimeen kirjailtuja kirjaimia, ja lausui sitten puoliääneen:<br>\n<br>\n<em>\"Atya.\"</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":791,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-03-10T00:53:00.000Z","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nTeimme tämän käytännössä puoliksi.</dd></dl>\n<strong>Admin-siiven kokoustila</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/ldKUVZs2ac4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/ldKUVZs2ac4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"OTTAKAA SE POIS!\"<br>\n<br>\nVertahyytävä kiljaisu tuli Kepen suusta. Kyseinen suu oli kiljuntahetkellä osittain jonkin mustan ja muodottoman peitossa. Groteskin loisen lähdettyä lentoon kokoustilassa oli räjähtänyt pienimuotoinen kaaos. Lintumainen pimeyden olento oli tähdännyt alkuperäisen suunnitelmansa mukaan Tawaan, mutta akrobaattinen sähkön Toa oli ollut liian nopea loiselle. Nyt parasiitti roikkui Kepen kasvoilla pidellen tästä kiinni pitkien linnunjalkojensa terävillä kynsillä ja tunkien päätään Kepen naamion suuaukosta sisään. Kepe sinkoili ympäri huonetta yrittäen epätoivoisesti repiä hirviömäistä lintua kasvoiltaan.<br>\n<br>\nLoisen alkuperäinen isäntä, Snowman, makasi vielä sängyllään liikkumattomana ja silmät kiinni. Kaiken kaaoksen keskellä valkosinipunainen lääkintä-Toa Kupe tutki Snowien elintoimintoja ja sai huojennuksekseen huomata, että lumiukko oli vielä elossa. Hoitaja-matoran puolestaan suojautui parhaansa mukaan Kupen taakse ja vaikeroi hiljaa.<br>\n<br>\nMake suoritti valtaisan loikan kohti villisti pyörivää Kepeä, ja huitaisi väkivaltaisesti kädellään parasiittia. Se irrotti otteensa tiedemiestoasta, ja lennähti huoneen kattoon. Lintumainen iljetys liiteli ympäri huonetta, tiputellen välillä sysimustia sulkia. Ne kuitenkin liukenivat tummaksi mönjäksi maahan osuessaan.<br>\n<br>\nTawa sinkautti kädestään sähkönpurkauksen, joka ei kuitenkaan osunut nopeaan kohteeseensa. Huoneen kattoon kärventyi pieni reikä sähkön voimasta, ja Klaanilaiset heittivät itse kukin omia elementaalihyökkäyksiään kohti parasiittia. Musta lintu liikkui kuitenkin aivan liian nopeasti, ja sekasortoisessa tilanteessa se teki äkkinäisen käännöksen kohti Tawaa.<br>\n<br>\nKeltainen Toa sukelsi ketterästi sivuun, ja käännähti juuri parahiksi kohti parasiittia kierähtääkseen pois uuden hyökkäyksen alta. Tällä kertaa tilannetta tyynesti tarkkaillut Same syöksähti tuulen lailla eteenpäin, ja heilautti viikatettaan. Kukaan ei nähnyt osumaa, mutta kaikki Klaanilaiset näkivät linnun mustan muodon viipaloituvan kahtia.<br>\n<br>\nToinen palasista kieri Kepen jalkoihin. Hän poimi sen käteensä, ja huomasi olevansa kolmen punaisen silmän tuijotuksen kohteena.<br>\n”Öh. Tämä taitaa olla sen siipi.”<br>\n<br>\nTawa ja moderaattorit kokoontuivat toisen palan ympärille. Se oli yksisiipinen ja liikkumaton närhi, jonka kuvottavat jalat sojottivat kattoon. Luonnottoman linnun pitkien ja laihojen jalkojen päissä seisovat terävät kynnet olivat puristuneet tiukasti yhteen sen viimeisellä hetkellä. Moderaattorit ja Tawa kumartuivat yksi kerrallaan katsomaan olentoa lähempää. Vielä kasvojaan yhdellä kädellä pitelevä Kepe lähestyi närhen putoamiskohtaa huomattavasti varovaisemmin kuin piiloutuen huomaamattaan moderaattorien selän taakse.<br>\n\"Elääkö se?\" Kepe kysyi. Make oli jo tökkäämässä testiksi parasiittia rahimaisella sormenkynnellään, mutta Samen suuri valkoinen koura pysäytti hänet.<br>\n\"Älä. Se voi huijata.\"<br>\n<br>\nMake vilkuili lintua epäluuloisena. \"Miksiköhän se näyttää ihan nä...\"<br>\n\"Älä\", Tawa keskeytti.<br>\n\"...älä mitä?\"<br>\n\"Älä sano sitä sanaa.\"<br>\nSame kääntyi Tawaa kohti. \"Mitä sanaa?\"<br>\n\"N-sanaa\", Tawa kuiskasi.<br>\n\"Miksen?\" Make kysyi hämmentyneenä.<br>\n\"Koska se on <em>typerä</em>\", Tawa sanoi tympeänä.<br>\nMake nyökkäsi hitaasti. Tawa nousi ylös ja otti muutaman askeleen kohti sänkyä, jolla vähitellen heräilevä Snowman makasi. Make, Same ja Kepe kuitenkin vahtivat liikkumatonta parasiittia tiiviisti. Tawa nappasi metallisen elintoimintoskannerin Kupen kädestä ja asteli takaisin parasiitin luo. Hän ojensi näytöllisen laitteen kyljessä olevan johdon Samelle, mutta piteli itse skanneria kädessään, nollaten parilla napinpainalluksella sen Snowmanista saamat lukemat.<br>\nSame avasi johdon päässä olevat pihdit ja kytki ne kirurgisen varovaisesti kiinni parasiitin kaulaan. Tawa painoi nappia ja skannaus käynnistyi.<br>\n<br>\nNapinpainallusta seurasi pitkä hiljaisuus. Lääkintäskanneri piipitti tasaisesti ja Tawa ja hänen taaksensa kerääntyneet Kepe, Kupe ja lääkintämatoran katsoivat lukemia Tawan olan yli. Same ja Make halusivat kääntyä katsomaan, mikä lukemissa kiinnosti, mutta tiesivät Tawan käskeneen heidät pysymään vartiossa.<br>\nPian Tawan katse laajeni. Hänen silmänsä olivat suorastaan jäätyneet skannerin näyttöön. Pian Kepe, Kupe ja hoitaja-matoran huomasivat samat tulokset. Kaikista voimakkaimmin viestiin reagoi hoitaja-matoran, joka näytti päättäneen vaihtavansa alaa.<br>\nMake huomasi reaktiot ja hätääntyi hieman.<br>\n\"Mitä? Mitä nyt?\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YT" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/VZVOade1zmU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/VZVOade1zmU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTawa ei vastannut. Hän laski skannerin käsistään ja katsoi välillä parasiittia. Sitten hän katsoi näyttöä.<br>\nSiinä kohtaa, missä näytöllä olisi pitänyt olla lukemia loisen elintoiminnoista, toistui yksi ja sama viisikirjaiminen sana uudelleen ja uudelleen.<br>\n<span style=\"color:black\">KUOLE</span><br>\n<br>\n\"Tiedättekö\", Kepe sanoi puoliksi itselleen, \"minä korjasin tuon laitteen viat toissapäivänä. Sen eiii pitäisi tehdä tuota.\"<br>\n\"Sinunmmmmf vikashiiii\", Snowien puudutusaineiden turruttama ääni sanoi refleksinomaisesti. Kepe oli jo vastaamassa tähän, mutta ymmärsi, että puoliksi koomassa oleva väittelytoveri ei olisi kovin haastava vastustaja.<br>\nTawa sammutti skannerin ja laski sen lattialle. Hän kyyristyi lähemmäs parasiittia ja nielaisi. Tawa avasi suunsa ja mietti hetken. Hän aikoisi tehdä jotain, joka tuntuisi monelle äärimmäisen epäloogiselta tavalta suhtautua tilanteeseen.<br>\nHän yrittäisi neuvotella.<br>\n<br>\n\"Helei\", Tawa sanoi niin rauhallisesti kuin vain pystyi, \"kuka sitten oletkaan, kuulet varmaan.\"<br>\nTawa luuli jo sammuttaneensa elintoimintoskannerin, mutta huomasi olleensa väärässä, kun kone päästi piipittävän sydänkäyrä-äänensä kuudesti. Kirjaimia ilmestyi taas ruudulle.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">KUULEN<br>\n<br>\nunesi</span><br>\n<br>\nMake huomasi olennon vasemman jalan nytkähtävän hieman. Tawa ei kiinnittänyt huomiota liikkeeseen vaan yritti etsiä sanoja suuhunsa.<br>\n\"Onko sinulla nimi? Voinko...kutsua sinua joksikin?\"<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">ei<br>\n<br>\nenää</span><br>\n<br>\nTawa nyökkäsi. Hän yritti vaikuttaa mahdollisimman ymmärtäväiseltä, vaikka vaistot sanoivat muuta.<br>\n\"Voimme jättää sinut henkiin. Pyydän, kerro vain, mitä sinut käskettiin tekemään.\"<br>\n<br>\nKoneen piipitys jatkui. Tällä kertaa Kepe huomasi laskea sen tahdin sormillaan ja jäätyi hetkeksi huomatessaan jotain. Kepen mielessä oli kysymys, jonka hän olisi halunnut kysyä, mutta nyt ei ollut oikea hetki. <br>\nPiipitys lakkasi.<br>\n<span style=\"color:black\">Neiti ei tiedä<br>\nValkoinen Kuningatar ei tiedä<br>\nei tiedä eikä ymmärrä<br>\n</span><br>\n<br>\nTawa veti pitkään henkeä. \"Myönnän, että olet oikeassa. Siksi kysynkin. Pyydän, puhu meille.\"<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">Käsky.<br>\nnoudatan<br>\n<br>\n\"Syö kuningatar.\"</span><br>\n<br>\n\"Miksi herrasi haluaa tappaa minut?\" Tawa kysyi aavistuksen hiljempaa.<br>\nPiipitys tiivisti tahtiaan.<br>\n<span style=\"color:black\">Ei enkeli tappamisesta puhunut<br>\n<br>\nneutraloiminenkin on vaihtoehto<br>\nniin Lähetille tehtiin</span><br>\n<br>\n\"Kuka 'lähetti'?\" Make kuiskasi. Tawa ei vastannut vaan näytti keskittyneen ruudun viestiin täysin. Same siirtyi Maken pään viereen ja puhui niin hiljaa kuin pystyi.<br>\n\"Näitkö Ämkoon käden?\"<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">mutta<br>\nei enkeli myöskään kieltänyt<br>\nkuole</span><br>\n<br>\nSana \"kuole\" alkoi jälleen toistua ruudulla. Parasiitin jalka nytkähti taas.<br>\n\"Sinä et tapa enää ketään\", Tawa sanoi vankasti. Yksisiipisen pikkulinnun uhkauksiin oli vaikea uskoa.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">Ehkä en<br>\nenkeli sanoi, että joku muu haluaa sen kunnian<br>\n<br>\ntiedät kuka</span><br>\nTawa hiljeni. Hän katsoi poispäin laitteen näytöstä ja uppoutui hetkeksi ajatuksiinsa.<br>\nTämän kymmenien sekuntien hiljaisen hetken keskeytti Kepe, jolla oli selvästi jotain tärkeää kysyttävää.<br>\n\"...anteeksi, mutta tämä jäi vaivaamaan minua pahasti. Miksi <em>närhi</em>?\"<br>\nTawa katsoi adminin suoraa käskyä rikkonutta teknikko-Toaa hieman tympeänä. Hän kuitenkin kääntyi takaisin kohti parasiittia, kun sydänkäyräskanneri puhui jälleen mekaanisella kielellään.<br>\n<span style=\"color:black\">Tarvittiin jotain<br>\njotain, jonka hän vastaanottaisi alitajuisesti ilman että ymmärtäisi sen ulkopuoliseksi</span><br>\n<br>\n\"...närhi\", Make sanoi ääneen kuin maistellen sanaa.<br>\n\"Närhi\", Same toisti kuin vastauksena Makelle.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">valkoinen ystävänne tykkää linnuista<br>\n<br>\nTarvittiin jotain, jonka hän luulisi omaksi ajatuksekseen</span><br>\n<br>\nTokkurainen Snowman nousi sängyssään hieman pystympään asentoon.<br>\n\"Mmitä shiiiiielä tapahtmmmf?\"<br>\n\"Todistamme juuri, kuinka sinun mieleesi voi istuttaa valtavan demoninärhen, etkä sinä huomaa mitään\", Kepe palautti siirtämättä kuitenkaan katsettaan parasiitin mustasta olemuksesta.<br>\n<br>\nKupe kuitenkin painoi Snowien takaisin makuuasentoon, katsoen lumiukkoa tuimasti ja nyökäten hänen avonaista rintakehäänsä kohti.<br>\n\"Ihamm pikhu juttmmf\" valkea Klaanilainen aloitti, mutta vaikeni Kupen uuden, entistäkin äkäisemmän katseen alla.<br>\n<br>\nTawa kumartui varovasti vielä hieman lähemmäs mustaa lintua.<br>\n\"Pyydän, kerro meille. Missä Visokki on?\"<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">Älä huoli<br>\n<br>\nNauru pitää hänestä<br>\n<br>\nhyvää huolta</span><br>\n<br>\n\"Tawa\", Same puhutteli johtajaansa. \"Pidä pää kylmänä. Se yrittää provosoida. Älä tee mitään tyhmää.\"<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">Huomaako neiti edes<br>\n<br>\nkuinka sen kädet puristuvat nyrkkiin</span><br>\n<br>\nMake tarttui Tawaa olkapäästä, ja sanoi rauhoittavimmalla äänellään: \"Tawa, ota iisisti.\"<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">Vai onko kysymys siitä<br>\n<br>\nettä neiti ei välitä</span><br>\n<br>\n\"Mmmftä siellä tapahtmhtuu?\"<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">Onhan se toki ymmärrettävää<br>\n<br>\nkun paras ystävä<br>\n<br>\nei ole enää paras ystävä</span><br>\n<br>\nTawa kumartui entistä likemmäs kohti yönmustaa parasiittia. \"Mitä teit Visokille?\"<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">hih hih hih</span><br>\n<br>\nKeltaisen Adminin kasvojen ja demonisen närhen ruumiin välinen matka pieneni hetki hetkeltä.<br>\n\"Nyt, viimeisen kerran. Missä. Viso-\"<br>\n\"SKRIÄÄÄÄÄÄÄH!\"<br>\nYhtenä mustana pyörteenä musta parasiitti syöksähti Tawan kasvoille. Admin lennähti syöksyn voimasta taaksepäin, ja kompastui selälleen lattialle. Hänen käsistään sinkoamat salamat eivät keskeyttäneet närhen kirkunan ja naurun sekaista huutoa.<br>\n<br>\nIlman halki suhahtava ja mustaan hirviöön osuva viikate sen sijaan lopetti naurun. Se lopetti myös närhen liikehdinnän, ja irrotti sen Tawan kasvoilta.<br>\n<br>\nSame katsoi työnsä tuloksia: maassa retkottavat närhenpuolikkaat koettivat vielä hieman sätkiä, mutta pääosin ne näyttivät kovin toimintakyvyttömiltä.<br>\n<br>\nTawa tarttui Maken tarjoamaan käteen, ja nousi jaloilleen.<br>\n\"Kiitos. Minä..\"<br>\nMaken kasvojen pieni hymy riitti hyvin vastaamaan Tawan häkeltyneeseen katseeseen. Pian Klaanin johtajan ilme kuitenkin palautui peruslukemille, ja hän asteli mustan linnun osasten luo. Moderaattorit, Tawa ja Kepe kokoontuivat parasiitinpalasten ympärille. Snowie koetti vielä hieman kurkotella, mutta lopetti taas tuntiessaan Kupen käden olkapäällään. Hoitajamatorankin uskaltautui esiin vuoteen takaa.<br>\n\"Se... Se on nyt... Kuollut?\"<br>\n<br>\nSame työnsi hitaasti viikatettaan kohti loisen kahta irtonaista osaa, kun muut pysyivät hieman kauempana, mutta aivan yhtä valmiina toiminaan. Valkoinen moderaattori pisti hirviömäisen linnun molempia kappaleita vuorotellen viikatteensa terällä. Musta massa höllyi kuvottavasti maata vasten, mutta pysyi paikallaan. Olennon useat verenpunaiset silmät olivat nauliutuneet auki ja tuijottivat eri suuntiin.<br>\nMake astui lähemmäs olentoa. \"O...onhan se kuollut? Oikeasti tällä kertaa?\"<br>\n<br>\nKepe kohautti olkapäitään ja katsoi huoneen keskellä lattialla makaavaa näytöllistä laitetta. \"Voisimme tietty kokeilla elintoimintoskanneria. Jos Same ei olisi juuri rikkonut sitä...skanneriosaa.\"<br>\nSeuraavaan tapahtumaan Kepe ei ollut varautunut.<br>\nSkanneri piippasi jälleen kuudesti, tällä kertaa hitaammin. Kupen silmät laajenivat ja hän kääntyi katsomaan.<br>\n\"Ette ole tosissanne.\"<br>\n<br>\nModeraattorit, Kepe ja Tawa seisoivat paikoillaan. Laitteen ääni kuului kaikkien korviin, mutta kukaan ei aluksi uskaltanut ottaa ratkaisevaa askelta sitä kohti. Lopulta Kepe ymmärsi velvollisuutensa ja asteli laitteen luo. Hän kyykistyi ja otti laitteen käsiinsä. Näyttöä sotkeva lumisade häiritsi viestin näkemistä, mutta ruudulla oli jälleen tekstiä.<br>\nTawa hätkähti hetken hiljaisuuden jälkeen omista ajatuksistaan. \"Mitä se viestii?\" hän sanoi Kepelle, pitäen katseensa silti entisen loisen kuvottavissa palasissa.<br>\nKepe luki ruudun tekstiä itsekseen. Sumean näytön lukeminen osoittautui yllättävän vaikeaksi, mutta Toa kaivoi haarniskastaan pienen muistilehtiön ja kynän ja yritti tulkita tekstiä parhaansa mukaan.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">Keskellä mielen pimeyden<br>\nVain yksi näkee totuuden<br>\n<br>\ntuo Mies Punainen</span><br>\n<br>\nKepen ilme oli merkillinen.<br>\nPiipityksen päätyttyä laitteen näyttö sammui lopullisesti. Melkein samalla hetkellä loisen kaikki kolme groteskia monisilmäistä kappaletta nytkähtivät epäluonnollisesti. Kepen lattialle pudottama siipi aukeili ja sulkeutui vauhdikkaasti ja loput sen ruumiista yritti epätoivoisesti kasata itseään. Olento päästi nokastaan lintumaisia ääniä. Äänet tosin kuulostivat kuuluvan vähintään neljälle eri linnulle eivätkä ne olleet selvästi päättäneet, kenen vuoro oli huutaa milloinkin.<br>\nSätkiminen voimistui. Loisen niljakas iho alkoi muuttua entistä nestemäisemmäksi, kunnes musta olento oli muuttunut käytännössä kolmeksi lätäköksi varjomaista nestettä, jossa uiskenteli useita silmiä. Vähitellen silmät sulkeutuivat kokonaan.<br>\n<br>\nLintumaiset kiljahdukset olivat loppuneet. Lattiatasolla oli kuitenkin vielä havaittavissa hiljainen ääni. Joku olisi voinut kutsua sitä nauruksi. Vähitellen viimeisetkin äänet katosivat jonnekin tyhjyyteen.<br>\n<br>\nHetken oli hiljaista. Huoneessaolijat katselivat kolmea lätäkköä. He huomasivat kaikki yksitellen, että ne alkoivat selvästi pienentyä.<br>\n<br>\n\"...no...\" Make sanoi puoliksi huojentuneena ja puoliksi oikeasti peloissaan, \"se oli aika outoa.\"<br>\n\"Samaaah mmmffieltä.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":792,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-03-10T16:27:00.000Z","content":"<strong>Pohjoismantereen ilmatila</strong><br>\n<br>\nOli Keetongun toisen matkapäivän aamu. Keetongu oli seurannut Laivaston Matoranien juhlintaa radion kautta ohjauksen lomassa eilisen illan. Nyt oli kuitenkin aika palata arkeen, sillä Nynrah oli vielä kaukana. <br>\n<br>\nMatka oli sujunut rauhallisesti. Ainoat huomattavat elonmerkit olivat olleet muutama Kahu-lintu ja alapuolella uinut Viiltovalasparvi. Kirikori II:n peräsin oli kuitenkin vaurioitunut pahoin Nazorakein tulituksessa ja se haittasi aluksen ohjaamista varsinkin jyrkissä käännöksissä. Keetongu suunnitteli laskeutumista seuraavan Matoran-kaupungin kohdalla. Onneksi Pohjoismanner oli suhteellisen sivistynyt paikka. <br>\n<br>\nHansikaslokerosta löytyneen kartan mukaan seuraava suurehko kaupunki oli parinkymmenen kilometrin päällä mantereen pohjoisrannikolle virtaavan joen suistolla. Keetongu kaivoi esiin yksilinssisen kiikarinsa. Kaupunki näkyi hyvin ylhäältä käsin. Se oli jonkin verran suurempi kuin Klaania ympäröivä Matoran-kylä ja vaikutti suunnilleen yhtä teollistuneelta.<br>\n<br>\nKeetongu laski aluksensa kaupungin laidalla sijaitsevaan ilma-alusten hangaariin. Hän antoi korjaaja-Matoranille muutaman mutterin ja käski tämän korjaamaan aluksen peräsimen Ternokin ja Ontorin kanssa. Siinä kestäisi aikansa, joten Keetongu päätti kierrellä kaupungilla ennen lähtöä. Hän hyppäsi jonkinlaisen kiskobussin kyytiin (se toimi pahalta haisevalla ja hyvin äänekkäällä moottorilla) ja suuntasi keskustaan. <br>\n<br>\nKulkupeli pysähtyi kymmenen minuutin kuluttua kaupungin keskusaukion liepeille. Siellä oli suihkulähde, joka esitti kolmea Toaa jonkilaisen katoksen alla. Jalustassa oli kuparilaatta, johon oli painettu Matoran-aakkosin:<br>\n<br>\nGENDOPOLIKSEN SUURET TOA-SANKARIT <br>\nTOA ARESTON TOA KONDUK TOA XOPPOS<br>\nLähtivät puolustamaan oikeutta Metru Nuille<br>\n<br>\nVesi suihkusi murheellisesti rapistuneiden kivitoien käsistä.<br>\n<br>\nKeskusaukion ympärillä oli normaaleja kaupunkiasioita. Nuhruinen baari, Rahiliike, majatalo, tekniikkapuoti (Sisällissodan aikaiset Ehlek Kombi-mikroaltouunit puoleen hintaan!) ja sekatavarakauppa, joka näytti jatkuvan pitkälle maan alle.<br>\n<br>\nKeetongu astui sekatavarakauppaan. Hän ei ollut nähnyt semmoista tavaranpaljoutta edes Klaanin syysmarkkinoilla. Mahin kallosta tehty lyömasoitin, Kanohi Mahikilla toimiva televisio ja valtava teleskooppikäsi olivat vain muutamia tavaroita, jotka kiinnittivät Keetongun huomion. Tiskin takana istui Akakua kantava Po-Matoran, jonka vasemman silmän päälle oli pistetty neliluuppinen kiikari. Seitsemänsilmäisen Matoranin vaikutelma oli kerrassaan psykoottinen. Matoran tutki jotain suurta varpaankynneltä näyttävää eikä huomannut Keetongua.<br>\n<br>\n\"Öhh. Huomenta?\" Keetongu kysyi.<br>\n<br>\nParinkymmenen sekunnin kuluttua Matoran irrotti katseensa esineestään ja vilkaisia Tongua. <br>\n<br>\n\"Huomenta huomenta! Mitä saisi olla? Ostatko halpoja postikortteja!\"<br>\n<br>\n\"Ehh, kunhan katselen. Mutta tuota... Onko sinulla yhtään Nimdaa myytävänä?\"<br>\n<br>\nMatoran mietti hetken. Sitten hän johdatti Keetongun alakertaan ja siellä olevaan syvennykseen, jonka edessä oli helmiverho. Syvennyksessä oli korkeita hyllyjä täynnä erilaisia tavaroita, joista Keetongu tunnisti muutaman soittimiksi. Myyjä kiipesi korkeille tikapuille ja otti eräältä hyllyltä kumman vekottimen. Se oli koottu ontoksi kaiverretusta Kikanalon sarvesta, kahdesta nahkapussista ja suuttimesta.<br>\n<br>\n\"Tämä\", myyjä sanoi nostaen laitteen päänsä korkeudelle, \"on Nimba. Eteläisten Matoran-heimojen soitin, jota käytetään paimenessa tuhkakarhujen karkoittamiseen. Kahdeksantoista mutteria, kymmenen paketoituna.\"<br>\n<br>\nKeetongun ilme oli sanoinkuvaamaton.<br>\n<br>\nPuolen tunnin päästä hän oli jo koneessaan matkalla kohti Nynrahia. Myyjämatoran tutki varpaankynnen riimukirjoituksia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":793,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-10T17:17:00.000Z","content":"<strong>Rozum</strong><br>\n<br>\nMetsästä kuului salaperäisiä ääniä. Siritystä, havinaa.<br>\nNormaaleja viidakko-ääniä.<br>\n<br>\nKolme telttaa seisoivat pystyssä miltei pystysuoran kalliorotkon reunamilla. Sammutettu nuotio savusi vielä hieman. Teltat olivat juuri pimentyneet.<br>\n<br>\nMatoro koitti rentoutua. Tämä saari karmi hänen selkäpiitään. Täällä hänen naamionsa aloitti oikkuilun. Täällä hänen harppuunatemppunsa miltei epäonnistui. Piraatit olivat päättäneet leiriytyä, joten niin piti heidänkin.<br>\n<br>\nSaari oli suurempi miltä se aluksi vaikutti. Täällä saattaisi kulua useampikin päivä, ajatteli Matoro. Metsässä rasahti jotakin. Jään Toan päässä vallitsi ristiriitaiset tunteet. Ruumis halusi nukkua. Hän ei ollut nukkunut kunnolla pitkään aikaan. Pää ei pystynyt nukkumaan. Saarella oli jotakin, joka painosti Matoron mieltä. Jotakin tuntematonta ja pelottavaa. Unessa mieli oli täydellisen haavoittuvainen iskuille, Martti tiesi. <br>\nÄks kuorsasi kasvot teltan seinään päin. Matoron silmät - tai oikeammin silmä - painuivat välillä väkisin kiinni. Hänen päänsä oli täynnä ajatuksia.<br>\nLopulta hän veti naamionsa irti kasvoiltaan ja asetti sen viereensä. <br>\n<br>\nMatoro nukahti.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<em>Oli pimeää. Jono toia astelivat pimeää luolaa pitkin eteenpäin. <br>\nJoku heistä kuiskasi jotakin. Toinen nyökkäsi. Matoro hiippaili tiiminsä - tai pikemminkin \"tiimin, jonka osa hän oli\", hänhän ei ollut sen johtaja - kanssa näissä pimeissä luolissa. He olivat matkalla kohti erään Xialaisen salakuljettajan piilopaikkaa samaisen teollisuussaaren viemäreissä. Radak saisi maksaa tekosistaan pohjoisella matoran-saarella.<br>\n<br>\nMaan Toa kiipesi nopeasti tikkaita ylöspäin. Hän iski nyrkkinsä läpi ylläolevasta luukusta ja hyppäsi ylös huoneistoon. Karax vetäisi järeän poransa esiin ja osoitti sillä punamustaa vortixxia.<br>\n<br>\nMuut Toat kiipesivät ylös. Heitä oli yhteensä kuusi. Johtajana toimi itsevarma Salaman Toa Rali. Hänen temperamenttinsä oli yhtä sähköinen kuin elementtinsä. Matoro oli tuolloin vielä valkoinen keholtaan, kuin normaali Jään Toa. Hän oli vielä suhteellisen kokematon soturi. Karax oli kokenut ja uhkarohkea Maan Toa, joka oli paljon normaalia Maan Toaa agressiivisempi ja väkivaltaa ihannoivampi. Nike oli tiimin toinen Maan Toa. Hän oli pirteä ja ystävällinen, ehkä hieman höpsö. Magan taasen oli Magnetismin Toa joka oli äärimmäisen innostunut tähtitieteestä. Kuudes oli...</em><br>\n<br>\nMatoro heräsi nopeasti. Hänen unensa oli katkennut kuin seinään. <br>\nHän muisti kirkkaasti tiimin kuusi toaa. Hän tajusi silloin että muisti vain viisi tiimiläistä. Hän ei myöskään muistanut miksi hänen haarniskansa oli muuttanut väriä.<br>\nJään Toa kelasi hämmentyneenä muistojaan yön pimeydessä. Kaikki oli kristallinkirkasta aluksi. Pimeydenmetsätäjäsodan jälkeen hänen muistonsa hämärtyivät, tuli kuin lävitsepääsemätön usva. Seuraava muistikuva oli kuva hänestä mustahaarnikaisena soturina.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center>* * *</center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nRetkue oli ollut liikkeellä jo useamman tunnin. Aurinko porotti viidakon yllä armottomasti, mutta onneksi suuret puut tarjosivat viilennystä varjoina. Matka jatkui vääjäämättömästi syvemmälle saaren sisuksiin. Maasto oli jo alkanut nousta, ja laivalta tähystetty kukkula alkoi olla lähellä. Sieltä näkisi helposti laboratorion sijainnin.<br>\n<br>\nMatoro mietti yöllä tajuamiaan asioita. Aivan kuin hänen muististaan puuttuisi osia. Tai ehkä tämä oli vain normaalia huonomuistisuutta.<br>\nMatkalla joukko oli löytänyt yhden sudenkuopan, jonne kaksi piraattia oli pudonnut. Oli kulunut pitkä tovi ennenkuin kaksikko oli saatu ylös. <br>\nSe oli ollut jonkun tekemä ansa.<br>\n<br>\nNotfun pyyhki hikeä naamioltaan. Hänen kolmikolkkansa alta roikkui valkoinen harso jonka tarkoitus oli viilentä häntä. Jokeen kasteltu kangas kuitenkin oli pian ilman lämpöinen. Trooppiset itikat surrasivat kiinnostuneina matkalaisten ympärillä.<br>\n<br>\n\"Tämä on kehnoin kehnoista saarista joille olen kehnosti joutunut\", Notfun valitteli kahdelle Klaanilaiselle vähän hänen takanaan. <br>\n\"Olen aivan samaa mieltä\", Matoro valitti. <br>\n\"Tyypit, vähän positiivisuutta!\", Äks ilmoitti väliin.<br>\nMatoro mietti. Koska joku oli käskenyt häntä olemaan positiivinen? Yleensä hän sanoi noin.<br>\n<br>\nSilloin yksi piraatti kaatui huutaen maahan. Matoran oli kiitänyt muiden edellä ja nyt makasi maassa tajuttomana.<br>\nMitään erikoista ei näkynyt.<br>\n<br>\n\"... mitä?\", Äks kysyi.<br>\n\"Älä minulta kysy\", Martti vastasi ja lähti kohti pyörtynyttä.<br>\n<br>\nSilloin hän tunsi sen taas.<br>\nSana \"Nimda\"- tunkeutui hänen mieleensä valtavina aaltoina. Toa kompastui ja yritti ylläpitää mielensä suojausta. Hän muisti tämän tilanteen. Näin oli käynyt ennen hänen naamionsa ensimmäistä äksyilyä.<br>\nJään Toa iskeytyi multaan naama edellä. Hän piteli päätään ja keskittyi suojaamiseen.<br>\nSekalaiset sanat kuten \"Itroz\", \"Mieli\" ja \"Makuta\" iskeytyivät kohti hänen mielensä muuria Nimdojen saattelemana. <br>\nToa koitti saada liikutettua jäseninään. Hän nousi ylös ja otti askeleita taaemmas.<br>\n<br>\nPommitus katosi.<br>\n<br>\nNotfun, Äks ja merirosvot katselivat ihmeissään tapahtunutta.<br>\n\"... mit\", Äks aloitti.<br>\n\"Mielensisäinen hyökkäys\", Jään Toa vastasi vakavana. <br>\n\"Mistä se tuli\", toinen Klaanilainen kysyi.<br>\n<br>\n\"En tiedä\", Matoro vastasi.<br>\nNotfun näytti siltä kuin hän olisi täysin ulalla tapahtumista. Niin hän tosin olikin.<br>\n<br>\nMatoro yritti aktivoida naamiotaan. Cencord aktivoitui hitaasti. Toa sulki silmänsä ja keskittyi. Naamio loi näkyviin muiden mieliä. Hän yritti tutkia mikä oli hyökännyt.<br>\nToan suljettujen silmien sisään muodostui kuva maastosta, jossa mielet hehkuivat sinisinä aaveina. Se oli vain yksi tapa miten kanohia käytettiin. Sillä voi myös suojata mielen sekä lukea ajatuksia. Ja varmasti muutaki, mitä Matoro ei ole ikinä kokeillut. <br>\nHän suuntasi tutkimuksensa kohti paikkaa, jossa kaikki oli tapahtunut. Hän ei havainnut kuin toveriensa mielet lähistöllä.<br>\n<br>\n\"Minä luulen että olemme lähellä laboratoriota\", Matoro sanoi hiljaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":794,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-10T20:10:00.000Z","content":"<strong>Bakmei</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/N8jsVXUoNIc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/N8jsVXUoNIc</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nValkomusta vanhus nautti olematonta ateriaansa majansa perukoilla. Turagan pitkät viikset heiluivat tämän nostellessa tasaiseen tahtiin piskuisia makupaloja nälkäisenä odottavaan suuhunsa valmistamillaan syömäpuikoilla.<br>\n<br>\nSamaan aikaan majan pihamaalle ilmestyi kolme miespuolista hahmoa. Miehistä kaksi jäi odottamaan ulkosalle kun kolmas asteli majan tykö, potkaisi oven kappaleiksi ja astui peremmälle.<br>\n<br>\nTuraga Bakmei laski syömäpuikot puiselle pöydälle ja kääntyi katsomaan tulijaa mitä rauhallisin ilme kasvoillaan. Turaga kohotti hieman kasvojaan nähdäkseen paremmin edessään seisovan olennon liskomaisen pään.<br>\n<br>\n\"Ämkoo?\" olio kysyi.<br>\nTuraga ei vastannut.<br>\n<br>\nKaksi muuta vortixxia asteli pitkin pihaa ja tarkkaili ympäristöä. Lopulta toinen avasi suunsa.<br>\n\"Sse ei taida olla tuolla.\"<br>\n\"Ei.\"<br>\n\"Mikä Ridhukkilla kesstää?\"<br>\n\"Sse taitaa kuulustella. On aina ollut hyvä ssiinä.\"<br>\n<br>\nVortixx Ridhukk oli elämänsä aikana päässyt seuraamaan politiikkaa. Ridhukk oli aikoinaan oppinut, että ensin kannatti pyytää kiltisti.<br>\n\"Missä sse on?\" vortixx kysyi ja odotti turagan vastausta.<br>\nVastausta ei kuulunut.<br>\nRiddhuk vaihtoi suunnitelmaa ja potkaisi pöydän nurin. Bakmein ateria levisi majan savilattialle.<br>\n<strong>\"Misssä se on?\"</strong><br>\n<br>\nBakmei tapitti lattialla kierivää riisikulhoa.<br>\n<br>\nUlkosalla odotellut kaksikko otti vaistomaisesti askeleen taaemmas kun Ridhukk juoksi karjuen ulos majasta. Samaan aikaan Bakmei nosti kulhon lattialta, laski syömäpuikoilla lävistetyn silmän huolellisesti kulhoon ja nousi sitten seisomaan.<br>\n<br>\nKukaan ei ollut koskaan ennen uskaltanut häiritä turaga Bakmein ruokailua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":795,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-03-11T14:08:00.000Z","content":"<strong>Zakaz, erämaa</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/ch07JT7aN_A" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/ch07JT7aN_A</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKaksi Muakaa läähätti keskellä autiomaata. Manu huomasi erään hänen vieressään seisovan kaktuksen muuttuvan tuhkaksi. Hän hieroi hetken silmiään. Ehkä se oli kangastus. Guardian ja Warrek ratsastivat hänen vieressään aivan yhtä läkähtyneinä kuin hänkin. Pian heidän täytyi pysähtyä jälleen juottamaan ratsuille vettä. Viimeisetkin pisarat katosivat niiden kitoihin. Guardian kirosi hänen ja Warrekin ratsua, joka imi enemmän vettä kuin Makutan ratsu. Asialle ei kuitenkaan voinut mitään.<br>\n<br>\nPian he olivat taas matkalla. Ehkä tunnin he olivat jo matkanneet, kun Guardian sanoi:<br>\n”Tuolla se on.” Kaikki katsoivat seuraavan dyynin takana erottuvaa hökkeliä. Se näytti vanhalta ja oli melko kaukana. Manu kannusti ratsunsa nopeampaan käyntiin. Muut kiristivät tahtia hänen mukanaan.<br>\n<br>\nKun heidän ja pienen mökin välillä oli enää muutama sata metriä, Manu pystyi jo erottamaan joitain yksityiskohtia. Mökki oli rakennettu puusta, sillä oli musta peltikatto ja ikkunat oli naulattu umpeen. Ainoa elämästä kertova merkki oli pyykkinaru, joka oli kahden kepin varassa pystytetty mökin vierelle. Sillä roikkui musta vaate, jonka muotoa ei saanut selville.<br>\n<br>\nSitten, yhtäkkiä, jostain ammuttiin. Guardianin ja Warrekin ratsuun osui. Muaka kaatui kuolleena maahan. Kaksikko lennähti kyydistä kivuliaan näköisesti. Kumpikin raapi maata, Guardian menetti tajuntansa ja Warrek upposi kaulaansa myöten hiekkaan. Makuta Nui kääntyi katsomaan, mitä oli tapahtunut. Sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä, sillä vauhkoontunut Muaka nousi takajaloilleen nähdessään viiden Skakdin lähestyvän sitä. Yksi hyökkääjistä ampui Muakaa mahaan, minkä seurauksena tämä kaatui Manun jäädessä valtavan eläimen alle. Makuta ehti vain parkaista ennen kuin jäi puristuksiin.<br>\n<br>\nViisi mustaa Skakdia lähestyi nyt Warrekia, joka oli saanut päänsä pois hiekasta. Nyt hän sylki suustaan hiekkaa ja ravisteli sitä ympäriinsä. Hyökkääjät katselivat esitystä huvittuneena. Yksi heistä meni Guardianin luo ja tökkäsi tätä kiväärillään. Kaksi niistä otti esiin köyttä ja alkoi sitoa Warrekia, joka kiroili ja räyhäsi heille. Loput kaksi menivät Manun Muakan luokse ja alkoivat nostaa Rahia. Kun tiikeriä oli saatu ylös muutaman kymmenen senttimetrin verran, sen alta syöksyi varjoenergian aalto. Kummaltakin Skakdilta lensi jalat alta. Tästä seurasi, että Muaka putosi takaisin Manun päälle. Hän ei pitänyt tilanteesta.<br>\n<br>\nGuardian alkoi virota. Warrekin suu oli tukittu. Manu oli Muakan alla. Viisi hyökkääjä-Skakdia tähtäsi aseillaan Guartsuun. Tämä piteli oikealla kädellään päätään ja nojasi vasemmalla maahan. Avatessaan silmänsä hän huomasi tilanteen ja nosti kätensä ilmaan. Yksi Skakdeista, ilmeisesti johtaja, vilkaisi toisia ja hymyili. Sitten hän sanoi:<br>\n”Ylös.”<br>\nGuardian totteli. Hänet tutkittiin läpikotaisin. Sama oli jo tehty Warrekille, minkä jälkeen tämä oli tainnutettu väkivaltaisesti nuijanukutusta käyttäen. Vaimeaa muminaa kuului Makuta Nuin Muakan alta. Guardiankin sidottiin. Ja tiukasti hänet sidottiinkin. Hän tunsi nimittäin pulssin käsissään. Se ei voinut olla hyvä asia.<br>\n”No niin, Guardian”, sanoi mustien Skakdien johtaja yhä hymyillen. Sinun on aika tehdä tiliä Nektannille. Warrekin päästä hän voisi myös olla tyytyväinen. Makutaa emme uskalla vielä päästää ulos tuolta, mutta eiköhän iso kiho jotain hänellekin keksi.<br>\n<br>\nSillä välin Manu oli huomannut, että olo kävi tukalaksi. Ehkä hänen pitäisi ikään kuin murtaa vastustajat sisältäpäin. Hän kurotti mieltään kohti Skakdeja, mutta huomasi, että näiden mielien ympärillä oli jonkinlainen muuri. Johtaja-Skakdi hymyili.<br>\n”Ystävänne yrittää tutkia päidemme sisustoja. Hän ei valitettavasti onnis-” Skakdi keskeytti puheensa ja tarttui päähänsä. Manu tunsi voitonriemua – hetken. Kaksi hänen lähellään ollutta Skakdia oli nostanut Muakan ruumista uudelleen ja pudottanut sen alas noin metrin korkeudelta. Se sattui.<br>\n<br>\nJohtaja nousi ylös maasta.<br>\n”Pirullinen Makuta”, hän ärisi. ”Kirottuja olkoot kaikki Makutat ikuisesti.” Guardian ei voinut estää hienoista hymyä. Tästä hyvästä hän sai iskun kasvoilleen.<br>\n”Virnuile sinä vain, Vartija. Pian saan nähdä, kuinka sinut teloitetaan. Minä nautin siitä, Guardian.”<br>\nWarrek mulkoili hyökkääjiä vihaisesti. Guardian taas keskittyi mökkiin. Hän zoomasi kiikarisilmällään sitä kohti.<br>\n”Lämpökamera”, hän mutisi. Musta Skakdi käänsi katseensa häneen.<br>\n”Et sinä piru parka mitään löydä”, hän sanoi välinpitämättömästi. ”Zaiggera ei ole asunut tuossa läävässä vuosiin.”<br>\nSkakdin pään lävisti luoti. Guardian virnisti.<br>\n”Ei tosiaankaan.”<br>\n<br>\nMuut Skakdit katsoivat nopeasti taloa. Ikkunasta oli työntynyt esiin kiväärin piippu. Pian Manua vartioivat Skakdit saivat maistaa luotia. Kaksi viimeistä yritti paeta, mutta hekin saivat kohdata kohtalonsa. Makutan onnistui ryömiä pois häntä musertavan taakan alta. Hän vilkuili mökkiä kohti. <em>Tämä Zaiggera lienee hyvä ampuja, kun osuu tuolta</em>, Manu ajatteli. Sitten hän käveli Guardianin ja Warrekin luokse ja katkoi näitä sitovat köydet.<br>\n<br>\nMökin ovi oli avautunut. Sitten he kuulivat äänen, kuin kuiskauksen, mutta kuitenkin se kantoi heidän korviinsa asti.<br>\n”Tulkaa sisään. Nopeasti. Niitä saattaa olla lisää.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":796,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-03-11T16:39:00.000Z","content":"<strong>Killjoyn mökin alla oleva luola</strong><br>\n<br>\nCreedy pompahti refleksinomaisesti pystyyn, tajutessaan olevansa hereillä. Äkkinäinen pompahdus aiheutti kuitenkin sen, että Creedyn pää kolahti rajusti hänen päälleen rojahtaneen tunnelin kattoon, jonka seurauksena hän menetti välittömästi tajuntansa.<br>\n<br>\n<em>15 minuuttia myöhemmin...</em><br>\n<br>\nCreedyn silmät rävähtivät auki, hänen päätään jomotti. Tällä kertaa hän oli varovainen ja hitaasti nousi istumaan matalakattoisessa tilassaan.<br>\n<br>\nHän katseli ympärilleen ja tajusi mitä oli tapahtunut. Räjähdyksen osuttua mökkiin, Creedy oli ollut alakerrassa piilossa. Räjähdys oli tuhonnut mökin tukipilarit ja koko alakerta oli tippunut maan läpi, suoraan mökin alapuolella sijaitsevaan luolaan. Nyt jo valmiiksi pieni luola, oli täynnä romua, Killjoyn tavaroita sekä työkaluja. <br>\n<br>\nSaatuaan haalittua kasaan taskulampun ja paristoja, Creedy alkoi välittömästi etsimään tietä ulos, mutta tajutessaan seinien olevan umpikalliota, hän tajusi ainoan tien olevan suoraan ylöspäin. Creedy kuitenkin riemastui huomatessaan yhden Killjoyn kirveistä tipahtaneen romukasaan luolan nurkassa. Alkoi valtava hakkuu-urakka, jossa Creedy moukaroi puuhaketta katosta, saaden muutaman kerran lohkareen ilkeästi päähänsä. Creedyn kallo onneksi kesti verrattaen kovaakin menoa, se kun aina on ollut ulkopuolisten silmissä oudon petomainen ja paksu. Siksi Creedy oli aina nauttinut Klaanista. Porukka oli muutenkin niin monipuolista, ettei hänen ulkonäköönsä ole kertaakaan puututtu.<br>\n<br>\nMinuuttien moukaroinnin jälkeen Creedy lysähti maahan uupuneena. Mistä hän ikinä hakkasi, tuli hänellä pian vastaan paksu ja painava metallikerros, jota ei edes pitänyt olla olemassa. Creedy koetti pähkäillä, mistä tämä oli ilmestynyt, mutta tajusi, ettei hän saavuttaisi mitään miettimisellä. Creedyn ainoa toivo lepäsi sen varassa, että häntä etsittäisiin...<br>\n<br>\n<em>Kolme tuntia myöhemmin.</em><br>\n<br>\nOdottava aika oli pitkä, tai niin Creedy ainakin ajatteli. Hän ei ollut varma, kuinka kauan hän oli alunperin ollut tajuttomana, mutta hän arveli olevan yö. Häntä ei luultavasti löydettäisi ennen aamua...<br>\n<br>\nCreedy päätti alkaa tutkimaan mitä kaikkea luolaan oli hänen mukanaan tippunut, jos jossain sattuisi olemaan vielä toimiva radio. Tuloksettoman etsinnän jälkeen, hän huomasi papereita, jotka lojuivat yhden Killjoyn arkun vieressä. Pudotus oli tehnyt siihen ammottavan reiän ja nyt sen sisältö oli levinnyt ulos. Creedy koetti vastustaa kiusausta, mutta muistettuaan olevansa yksin, hän otti pinon päällimmäisen paperin ja alkoi lukea.<br>\n<br>\n<em><strong>Metsästäjän matka</strong></em><br>\n<br>\n<em>Ensimmäinen päivä - Metsästäjien leiri, Xia.<br>\n<br>\nTänään sain ensimmäisen toimeksiantoni. Kolme toaa kuoli käsiini illalla...</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":797,"creator":"Jake","timestamp":"2011-03-12T12:13:00.000Z","content":"<strong>Kehno Rozum, jonne nämä kehnosti päätyivät</strong><br>\n<br>\n\"Miehet oli rautaa, ja laivat oli laivantekoainetta ja naiset mantelimassasta...\", Lauloi Notfun väsynyttä, kohta hulluuden partaalla olevaa laulua, \"Tämä saari on kuuma paikka. Hankitaan viileyttä. Minun nuoruudessani viileyttä myytiin pieninä lipukkeina. Viilipukeiksi niitä sanottiin...\"<br>\n<br>\nMatoro ja Äksä katsoivat Notfunia kummissaan. He tajusivat, että kapteeni oli tulossa hulluksi.<br>\n<br>\n\"Pelimerkkejärgh. Antakaa peliergkkäsgh.. Katsokaa, pinkkejä norsuja, laumoittain.. Hehehahahaihhuhhehhöhähähehh..\", Notfun horisi, ja kaatui kasvot edellä suoraan maahan.<br>\n<br>\n\"Notfun hei, täällä on rommia. Paljon on rommia\", Jardirt huudahti, ja kapteeni nousi ylös kuin salamana. Notfunin tajuttua, että rommia ei ollut, hän kaatui takaisin maahan, juuri samalla tavalla. <br>\n<br>\nMatoro katsoi maahan. Siinä oli laatoitusta, jokaisessa laatassa kirjain. Kun Matoro seurasi kirjaimia, hän tuli lattialuukulle. <br>\n<br>\n\"Notfun, olemme lähellä.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":798,"creator":"Samimobiili","timestamp":"2011-03-12T18:33:00.000Z","content":"<strong>Meren pohja</strong><br>\n<br>\nOli hiljaista. Ja pimeää. Meren pohjaan ei valo pääse. Samolin naamari oli alkanut jo lahoamaan. Kuin ihmeen kaupalla hän ei ole hukkunut, vaikka on viettänyt veden alla jo pitkän ajan...<br>\n<br>\n\"Urmph! Ummph!\" Samol tuli tajuihinsa. Hän lähti heti uimaan pinnalle. Pinnalla ei näkynyt mitään muuta kuin vettä. Pelkkää vettä silmänkantamattomiin. Samol ryhdistäytyi ja lähti uimaan suuntaan, joka vaikutti parhaalta.<br>\n<br>\nTuntien päästä hän näki saaren. Kauniin saaren. Samol ui saarelle.<br>\n<br>\n\"Okei, kalmari hyökkäsi, minä ja Thowron ajuduimme erilleen, mutta kuinka kauan siitä on?\" Ajatteli Samol päässään. Hän ei halunnut ajatella että se vanha äijä olisi kuollut. Hän ei voinut ajatella niin. Samol lähti sisäosiin päin, toivoen löytävänsä ruokaa. Hetken käveltyään hän törmäsi puuhun. Auts. Mutta puussa oli kookoksia. <br>\n<br>\nSamol inhoaa kookoksia, mutta parempaakaan ei ole saatavilla. Hän hakkasi kookokset rikki päällään, ja lähti syvemmälle saaren sisäosiin. Hetken päästä Samol kirjaimellisesti törmäsi toteemipaaluun. Miten Samol selvisi? Mikä saari tämä on? Mikä on elämän tarkoitus? Pysykää kanavalla...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":799,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-03-12T19:49:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin kadut</strong><br>\n<br>\nXiantos juoksi hädissään karkuun, jos modeja tulisi lisää. Hänen takkinsa oli osittain Kongun veren peitossa. Pian hän saapui kadun päähän, josta hän löysi halkeaman muurista. Xiantos hyppäsi siitä yli. Pimeyden metsästäjä, kyllä hän paljastui juuri äsken, teki katoamis temppunsa. Yhtäkkiä hän oli taas mökillänsä.<br>\n<br>\n<strong>Sairaala</strong><br>\n<br>\n\"Pulssi nousee!\"<br>\n<br>\nKonguboss heräsi 18 minuutin kuluttua huudahduksesta. Hänen viimeisin muistonsa oli se, kun Xiantos sanoi hänen huoneessaan, että joku oli kuollut. Seuraavaksi hän oli sairaalassa. Siellä oli kirkasta ja valkoista. Hänen oli päästävä pois ottamaan se kuka ikinä puukotti häntä kiinni.<br>\n<br>\n\"Hän on hereillä\", Bladis näki lasiseinästä.<br>\n<br>\nSairaanhoitajat tulivat huoneeseen ja kertoivat, että hänen oli pysyttävä siellä päivä.<br>\n<br>\n<strong>Xiantoksen koti</strong><br>\n<br>\nXiantos istui rikkinäisessä kodissansa tuolilla. Hän mietti miksi oli puukottanut Kongua ja miksi se teki hänet hyvälle tuulelle. Hänen oli pestävä takkinsa, ettei kukaan epäilisi häntä kummemmin. Hän käveli luolaan, jossa oli vieläkin tohtorin ruumis. Xiantos siirsi ruumista, että pääsisi tohtorin huoneeseen pesemään takkinsa. Yhtäkkiä alkoi kuulua surinaa ja louhintaääniä.<br>\n<br>\nNazorak-parvi lähestyi pimeyden metsästäjää.<br>\n<br>\n\"Ei kai taas\", Xiantos ajatteli mielessään ja samalla otti pöydältä tohtorin moottorisahan. \"Ette varmasti tienneet, että tohtorilla oli moottorisaha!\"<br>\n<br>\nLierihattupäinen tyyppi käynnisti moottorisahan ja alkoi nauramaan ilkeästi. Hän lävisti julmasti Nazorakkeja, kunnes viimeinen selvisi ja iski häntä hakulla.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":800,"creator":"BD","timestamp":"2011-03-13T13:53:00.000Z","content":"<strong>Järven läheinen laitos</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="25" height="390"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/Ba3DT53xaiY/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/Ba3DT53xaiY"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/Ba3DT53xaiY/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/Ba3DT53xaiY"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHeti kun ääni oli kantautunut heidän korviinsa kuului humahdus ja paneelit seinissä ja mut laitteet lattioilla rupesivat rätisemään sähköä. Umbra tuskin ehti väistää purkausta hänen vieressään Gekon vetäistessä tämän pois tieltä.<br>\n<br>\n”Nyt siis, mitä me oikein teemme?”, hän kysyi Umbran huohottaessa.<br>\n”Etenemme, varovaisesti. Yritämme sammuttaa tämän aparaatin”, Umbra vastasi.<br>\n<br>\nPienen hämähäkin hyppiessä seinän paljaita kohtia pitkin kaksikko eteni varovaisesti sähköisessä ympäristössään, Gekon suurin ongelma oli hänen märkä viittansa jota parhaillaan yritti kuivata. Silloin seinä heidän takanaan räsähti kiinni. ”Mikä naurutalo tämä on olevinaan?”, Umbra kummasteli.<br>\n<br>\nSitten pahin tapahtui. ”Mitä tuo lotina on”, Gekko kysäisi. ”Nyt. Juokse!”, Umbra huusi nähdessään vesivanan perässään. Fikou hyppäsi huonoja sattumuksia kohtaavan isäntänsä olalle. Sitten sähköt sammuivat ja tuli pilkkopimeää. Seinä heidän edessään sulkeutui jaVesimassa alkoi nousta.<br>\n<br>\n”Ne koettelevat meitä”,Umbra sanoi hädissään pelon ja ihmetyksen välimuoto kasvoillaan.<br>\n<br>\nKaksikko nousi putkimaista rakennelmaa pitkin henkeään pidättäen ylöspäin. He tulivat uuteen huoneeseen, mutta vesi vain jatkoi nousuaan vääjäämättä, tila oli umpikuja, kaikki ulospääsy tiet sulkeutuivat. Quewa keräsi happea ja piti näin ystäviensä tajunnan toien mennessä hakkamaan seinää palasiksi, se petti ja edess odotti valtavan syvä putous suoraan alaspäin, jonka pohjaa ei näkynyt. Umbra oli saanut otteen jostain Gekon huuhtoutuessa suoraan alaspäin, toa tarrasi urhean matoranin jalkaan veden valuessa suoraan heidän päällensä.<br>\n<br>\n”Kestä vielä hetki!”, Gekko huusi kun vesimassa oli repimässä matoranin otetta. Vesi massan mentyä Umbra nosti toan ylös painovoimavoimillaan. Edessä oli kuilu ja sen takana taas maata. Kaksikko hyppäsi sen yli Umbran juuri ja juuri yltäessä kaiteeseen. Josta valkoinen toa tämän nosti ylös.<br>\n<br>\n”Nyt tämä pelleily saisi jo riittää.”, Gekko sanoi äreänä katsoen uuden käytävän päähän.<br>\n<br>\nKaksikko jatkoi matkaansa suureen saliin, se oli täynnä kahvoja ja vipuja. Edessä odotti lukittu ovi.<br>\n<br>\n”Tämä alkaa tosissaan sapettamaan...”, Umbra olisi halunnut karjua tämän, mutta ei tehnyt sitä koska se olisi voinut laukaista ties mitä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":801,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-13T17:16:00.000Z","content":"<strong>Bakmein mökin edustalla tapahtuva kaikkea muuta kuin tasaväkinen verilöyly</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/MGQrqBqZ_-Y" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/MGQrqBqZ_-Y</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nVortixx-soturi huusi kuin teurassika lentäessään korkeassa kaaressa bambumetsän kätköihin. Samaan aikaan silmänsä menettänyt Ridhukk juoksi panikoiden ympyrää ainoastaan tullakseen raivoisan turagan hyppypotkun kaatamaksi.<br>\n<br>\nBakmei laskeutui ripeästi jaloilleen, kääntyi ympäri ja syöksyi silmät leiskuen seuraavan vortixxin kimppuun. Reptiliaani kiskoi tärisevin käsin esiin vyöllään roikkuneen tikarin ja iski sen vanhusta kohti. Bakmei suoritti kuitenkin vanhuksille hyvin epäominaisen liikesarjan, ilmestyi vortixxin taakse ja pian lisko-olio saikin huomata polvensa taittuvan aivan väärään suuntaan.<br>\n<br>\nBambujen sekaan lentänyt vortixx ilmestyi takaisin taistelutantereen laidalle ja kiskoi vuorostaan aseensa esiin. Vortixx heilautti massiivisella painolla varustettua ketjua muutaman kerran päänsä yläpuolella ja heitti sen sitten turagaa kohti. <br>\n<br>\nSe oli huono idea. Bakmei karjaisi, tarttui kiinni ilmojen halki kiitävästä painosta ja lähti juoksuun. Kaikin puolin virheettömän kierrepotkun päätteeksi turaga kietaisi ketjun muutaman kerran vortixxin kaulan ympäri ja alkoi kuristaa.<br>\n<br>\nKuului muutama korahdus. Vain muutama.<br>\n<br>\nTikarin kera hyökännyt vortixx oli kuin ihmeen kaupalla onnistunut vääntämään jalkansa edes jossain määrin luonnolliseen asentoon, ja liskomies olikin valmis uuteen epäonnistumiseen. Bakmei oli tästä hyvin tietoinen, eikä aikaakaan kun vanhus pieksi itseään monta kertaa pidempää mustaa olentoa mitä mielikuvituksellisimmilla liikesarjoilla. Lopulta vortixxin lihakset pettivät ja olio rojahti maahan. <br>\n<br>\nTuraga Bakmei nauroi ja heilautti viiksiään.<br>\n<br>\n[spoil]JOKA PELÄTYN KUNG FU:N TAITAAAAAAAAAAA...[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":802,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-03-13T17:40:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nPitkä käytävä tuntui lohduttomalta pelon vallassa oleville Matoralaisille. Hans ja Plaploo kuulivat kaiuttimien oudon äänen yhä selkeämmin. Mutta missään ei tuntunut olevan ketään, jolle lyhyt kaksikko olisi voinut valittaa asiasta.<br>\n<br>\nPlaploo oli kuitenkin saanyt älynväläyksen. Hän oli hakenut sähköinsinööriystävänsä Jarpin auttamaan lähetyksen alkuperän selvittämisessä. Nyt tämä painovoiman Matoralainen kykki seinässä olevan avatun luukun vieressä, ja tökki sitä työkaluillaan.<br>\n<br>\nHermostuneina ympärilleen katselevat Hans ja Plaploo spekuloivat äänen lähdettä odotellessaan toverinsa työntekoa.<br>\n\"Siinä on selvä rytmi. Mitä se merkitsee?\"<br>\n\"En tiedä. Kenties se on jonkinlainen Nazorakien koodi?\"<br>\n\"...mutta, silloinhan ne olisivat jo päässeet käsiksi viestintälaitteistoomme!\"<br>\n\"Kamalaa! Mutta, mitä muutakaan tuollainen rytmi voisi merkitä?\"<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnake, sairasosasto</strong><br>\n<br>\nSnowie makasi vuoteessa jo toista päivää ja rummutteli sormillaan lakanaa. Kupe oli vaatinut häntä vuodelepoon parasiitin revittyä hänen rintakehänsä auki. Omituisen anatomiansa vuoksi Snowie oli melkoisen hyvässä kunnossa, mutta lepo teki kieltämättä hyvää. Eikä aikakaan ollut käynyt pitkäksi: Tawa oli käynyt kuuntelemassa tarkan selostuksen matkan kulusta, ja Kepe oli ollut pitämässä seuraa. Lisäksi Snowie oli saanut viettää aikaa lemmikkinsä Napon kanssa. Ja olihan niitä vierailijoita muutenkin käynyt.<br>\n<br>\nNyt lumiukko kuitenkin nautiskeli omasta rauhasta, ja pötkötteli vuoteessa. Ja odotteli tilaamaansa voileipää, rentoutuminen teki nälkäiseksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":803,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-03-13T18:54:00.000Z","content":"<strong>Rozum</strong><br>\n<br>\nPitkän ajan päästä Klaanilaiset ja piraatit huomasivat jotain kaukaisuudassa. Se näytti pieneltä metalliselta vajalta. Matoro ja Äks toivoivat, että se oli Itrozin laboratorio, sillä he olivat saanet tarpeekseen Notfunin jaaritteluista, hänen vanhasta kaveristaan, Kolmisilmä-Petestä, jolla oli puukädet ja koukkujalat. He juoksivat nopeasti vajalle.<br>\n<br>\n\"Sanoinko muuten, että sillä oli karits- Onko se aarre?\", Notfun kysyi, kun huomasi, että kaikki alkoivat juosta.<br>\n<br>\nKlaanilaiset tulivat ensimmäisinä pieneen metalliseen vajaan. Vajasta oli vain yksi sinä pystyssä. Vajassa oli yksi metallinen pöytä, jossa oli vähän papereita ja kansioita. Oli myös 2 kaadettua kaappia ja yksi pystyssä. Xxonn ja Matoro alkoivat kiivaasti käydä läpi kaikkia kaappeja ja kansioita ja lukivat kaikki paperit.<br>\n<br>\n\"Tässä ei ole mitään Nimdasta\", Matoro sanoi huolestueena, etsimisen jälkeen, \"Ei yhtään mitään!\"<br>\n<br>\nÄksä potkaisi pystyssä olevan kaapin nurin, turhautuneena.<br>\n<br>\n\"Onko siellä aarretta?\", joku piraateista sanoi.<br>\n<br>\n\"Kultaa?\"<br>\n<br>\n\"Rahaa?\"<br>\n<br>\n\"Rommia?\"<br>\n<br>\n\"Ei mitään! Täällä ei ole yhtään mitään\", Matoro sanooi piraateille huolestuneena. Hän oli huolestunut osittain siksi, että piraatit varmaan tappaisivat heidät ja siksi, koska he olivat raahanneet itsensä moniatuhansia kilometrejä, turhan takia.<br>\n<br>\n\"Yarr! Eikö aarretta?\", joku piraateista huudahti raivostuneena.<br>\n<br>\n\"He huijasivat! Tapetaan heidät!\"<br>\n<br>\nPiraatit alkoivat saartaa kahta Klaanilaista, uhkaavan näköisinä.<br>\n<br>\n\"Odottakaa vähän. Kylä me se aarre löydetään\", Matoro sanoi.<br>\n<br>\nXxonn oli aikomassa ampua piraatteja tykillään.<br>\n<br>\n\"Äks!\", Matoro kuiskasi hänelle.<br>\n<br>\n\"Mitä muuta ehdotat?\", Xxonn kysyy vihaisesti.<br>\n<br>\n\"Suostutetaan vain nämä brutaalit pir-\",Matoro ei saanut lausettaan loppuun, kun hänen takaraivoonsa osui jokin ja hän putosi maahan.<br>\n<br>\n\"Hemmetti\", Matoro kuiskasi. Hänet oli melkein lyöty tajuttomaksi ja hän oli osunut johonkin kovaan.<br>\n<br>\n\"Odottakaa!\", Jään Toa huusi, ennenkuin hänet ehdittiin taas lyödä teräslapiolla, \"Me löydetään se aarre kohta. Kunhan ette tapa meitä, okei?\"<br>\n<br>\n\"Okei\", Notfun sanoi, \"Annamme teille pari kuukautta etsintä-aikaa. Ei enempää!\"<br>\n<br>\nPiraatit lähtivät kauemmas Klaanilaisista.<br>\n<br>\n\"Mitä hemmettiä?\", hän ihmetteli, mihin hän oli otsaansa kolauttanut. Hän näki jotakin metallista. Hän ravisti pois hiekan. Se näytti joltain kahvalta, joka tuli maasta. Xxonn tuli lähemmäs.<br>\n<br>\n\"Sattuiko sinuun?\", hän kysyi ja nosti Toan.<br>\n<br>\n\"Vähän\", Matoro vastasi. Äksä huomasi, kuinka hän veti jostain metallisesta kahvasta.<br>\n<br>\n\"Annas kuin minä autan\", Äks sanoi ja tarttui kahvasta ja alkoi vetää. Kun he saivat melko painavan puuneliön ylös, he näkivät, että siellä oli portaita, jotka johtivat maan alle.<br>\n<br>\n\"Mitä siellä on?\", Notfun kysyi, kun huomasi Klaanilaiset, \"Rommiako?\"<br>\n<br>\nPiraatit tulivat lähemmäs.<br>\n<br>\n\"Mitä siellä on?\", piraatit kysyivät.<br>\n<br>\nKaksi Klaanilaista menivät alas. Alhaalla oli sitten ovi. Matoro aukaisi oven.<br>\n<br>\n\"Näyttää olevan Makuta Itrozin laboratorio\", hän vastasi, \"oikea Makuta Itrozin laboratorio\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":804,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-13T20:09:00.000Z","content":"<strong>Veljeskunnan saari, Bakmei</strong><br>\n<br>\nValkea vanhus istahti seesteisesti pöytänsä ääreen, kaatoi itselleen uuden kulhon riisiä ja jatkoi ateriointia oikein tyytyväisenä. Yksi liskopiruista oli päässyt pakoon, mutta saipahan mokoma opetuksen.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nRidhukk juoksi lujaa. Vortixxin pitkät kintut mahdollistivat todella ripeän etenemisen saaren vehreässä viidakossa, joskin ajoittain juurikin tiheä kasvillisuus tuotti pienoisia ongelmia. Pitkän tovin juostuaan Ridhukk pääsi kuitenkin rannalle.<br>\n<br>\nRannalla Vortixxia odotti vanha, joskin jykevä, moottorivene. Mustan olennon yllätykseksi veneen luona oli väkeä.<br>\n<br>\n\"Mikssi olette täällä?\", Ridhukk kysyi astellen uupunein askelin veneen luona odottavan kahden hahmon tykö. Näistä toinen, vihreä Toa, vastasi:<br>\n\"Sillä ei ole merkitystä. Missä kumppanisi ovat?\"<br>\n\"He... Ssaivat ssurmansa.\"<br>\n\"Te siis löysitte..?\"\"<br>\n\"...emme.\"<br>\n<br>\nIlman Toa tuijotti Ridhukkia tuimasti.<br>\n<br>\n\"Minähän varoitin vanhuksesta.\"<br>\n\"Sse ei ollut mikään turaga. Sse oli hirviö!\"<br>\n\"Typerys.\"<br>\n<br>\nVortixx ei pitänyt Toan ylimielisestä asenteesta. Ridhukk oli kuitenkin elämänsä aikana oppinut, että ruokkivaa kättä ei tullut purra. Tästä johtuen liskomies päätti pysyä vaiti.<br>\n<br>\nIltahämärä oli jo pitkän aikaa laskeutunut saaren ylle ja tähdet alkoivat tuikkia taivaalla. Vihreä Toa ja tämän toveri katselivat taivasta hieman huolestuneen oloisina.<br>\n<br>\n\"Toden totta\", Toa sanoi, muttei selvästikään Ridhukkille. \"Se on liikkunut.\"<br>\n\"Ja huomaatkos minne\", vastasi toinen hahmo, joka paljastui hetken kestäneen tarkastelun jälkeen myös Toaksi. Ridhukk ei voinut olla huomaamatta, että Toan raskaassa äänessä ja pohjattomissa silmissä oli jotain varsin väärää.<br>\n<br>\nToa-kaksikko hyppäsi moottoriveneeseen ja pian ilman Toa käynnisti sen moottorin. Ridhukk seurasi tilannetta hetken hölmistyneenä, kunnes avasi suunsa.<br>\n\"H-hei! Mitä te..!?! Vene! Sse on minun! Ja entäss makssu?!?\"<br>\n<br>\nIlman Toan kädestä singahtanut elementti-isku heitti silmäpuolen vortixxin kumoon samalla kun moottorivene lähti matkaamaan pitkin pimeää merta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":805,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-03-13T22:45:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnakkeen pihamaa</strong><br>\n<br>\nMaa rapisi Snowien jalkojen alla. Ilma oli harmaa ja navakka tuuli puhalsi meren suunnasta. Jo muutama päivä oli kulunut siitä, kun hän oli päässyt sairasosastolta. Nyt hän oli tullut kävelylle rakkaalle Klaanin pihamaalle, ja seurasi hiekkatietä kohti muurissa olevaa porttia.<br>\n<br>\nLumiukon vierellä kulki pieni tumma sammakkorahi, Napo. Se viipelsi valkoisen isäntänsä rennon letkeään askellukseen verrattuna suorastaan hyperaktiivisesti, loikkien suuntaan ja toiseen ja nuuhkien jatkuvasti ympäriinsä.<br>\n<br>\nSnowman oli tuntenut mielensä harvinaisen kevyeksi muutaman päivän parasiitin poistumisen jälkeen. Ja vaikka hän olikin taas oma positiivinen itsensä, sai sotatila hänetkin hieman tavallista synkemmäksi. Oli vaikea ymmärtää, kuinka muutama kahvion vakioasiakas ei enää viettänytkään aikaansa lämpimän kupposen ja hyvien juttujen parissa, vaan mullan alla. Snowie ei ollut Klaanissa hautajaisten aikaan, ja häneltä oli kestänyt aikansa oppia, kuinka moni Klaanin asukas olikaan menettänyt henkensä \"Kuoleman Rautaisen Pataljoonan\" nimityksen saaneiden metalliolentojen hyökkäyksessä.<br>\n<br>\nPortille saapuessaan Snowie otti ottanut Napon syliinsä. Tiukennetut turvatoimet saivat muurin vartioasemalla toimivat Matoralaiset hermostuneiksi, eikä lumiukko tahtonut tehdä heidän työtään enää yhtään vaikeammaksi villisti ryntäilevällä lemmikillään.<br>\n\"Moi tyypit\", Snowman tervehti tuntemiaan Matoralaisia, jotka isuivat muuriin kiinnitetyssä kopissa.<br>\n\"Sinun täytyy näyttää jäsenkorttisi\", vastasi oudon jännittyneen kuuloinen vartijamatoran.<br>\n\"Hm? Kyllähän sinä minut tunnet. Sitä paitsi olen vain menossa kävelylle, et kai sinä sitä varten-\"<br>\n\"Uusi protokolla. Meidän täytyy pitää kirjaa menijöistä ja tulijoista.\"<br>\n\"Jaa, no, öh. Kait tuo kuulostaa ihan fiksulta\", Snowie totesi, ja näytti pientä korttia virkailijalle.<br>\n\"Kiitos.\"<br>\n<br>\nLumiukko jatkoi kulkuaan lievästi menosuuntaan viettävää hiekkatietä pitkin, ja kumartui laskemaan lemmikkinsä maahan. Snowie ja Napo lähtivät talsimaan kohti metsää.<br>\n<br>\nKyseinen Snowmanin mieluisin kävelyreitti alkoi Klaanin pihamaalta, jatkui portti neljän kautta koukaten metsään ja lopulta päättyi linnakkeen yhteydessä olevan Matoran-asutuskeskuksen satamaan.<br>\n<br>\nSnowie oli kulkenut polun lukemattomia kertoja läpi, ja tunsi sen kuin omat taskunsa. Tällä kertaa häntä kuitenkin odotti suuremman luokan yllätys, kun hän askelsi puiden katveesta kivikadulle metsäetapin loputtua.<br>\n<br>\nRauhaisan lahden laituripaikat olivat kaikki täynnä, ja meressä kellui laivoja pilvin pimein. Kadut olivat tungokseksi asti täynnä kiiresiä Matoralaisia, Toia ja jopa Vortixxeja ja Steltiläisiäkin. Lisäksi melkein kaikki kadunkulkijat olivat aseistautuneita, mikä oli noin sadan prosentin lisäys aseistautuneespitoisuudessa normaaliolosuhteisiin verrattuna.<br>\n<br>\nHämmentynyt Snowman pysäytti ensimmäisen ohikulkevan Matoralaisen.<br>\n\"Eh, miksi täällä on näin paljon ja hampaisiin asti aseistautunutta porukkaa?\"<br>\nPunainen, silkkiseen kaapuun pukeutunut hahmo katsahti yllättyneenä Snowieta kohti kantamansa tavaralastin takaa.<br>\n\"Hm? Tällaistahan tämä on ollut jo varmaan viikon. Bio-Klaanin sakki on ruvennyt satsaamaan aseisiin varmaan kuusinkertaisesti edelliseen verrattuna. Lisäksi lääkintätarpeiden, panssareiden ja jopa palkkasotureiden kysyntä on kasvanut melkoisesti, joten luonnollisesti me asiamme osaavat kauppamiehet tuomme tuotteemme tänne tarjolle. Olen itse toiminut täällä Kanoka-kauppiaana jo kaksi viikkoa putkeen, ja voin kertoa, voittoa pukkaa. Eipä huvittaisi kuulua tuohon Klaanin lössiin, taitaa tulla raukoille köyhät ajat, kun kaikki tämä valuutta virtaa taskuihimme.\"<br>\nSnowman oli jo nostanut sormensa valmiiseen keskeyttämisasentoon, mutta Matoralainen jatkoi madaltaen ääntään.<br>\n\"Ja mitä tähän aseistukseen tulee, niin sana kiertää. Skakdien, Zyglakien ja Nazorakien aluksia kaikkialla. Joku väittä nähneensä Makutan kaleerin! Ei tarvitse olla kartanon terävin pihvi ymmärtääkseen, että taisteluita syttyy. Pian. Meidän kauppiaiden täytyy olla varmoja, että pääsemmä turvallisesti pois, kun mähinä alkaa.\"<br>\nSnowie ei ollut oikein samoilla linjoilla lipevän Matoralaisen kanssa, mutta kiitti kuitenkin tiedoista, ja jatkoi kävelylenkkiään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":806,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-14T16:40:00.000Z","content":"<strong>Rozum, maanalainen laboratorio</strong><br>\n<br>\nMetalliset portaat kumisivat etummaisena kulkevan Jään Toan alla. Hän tähyili eteenpäin yökamerallaan. Luukusta tuleva valo ei valaissut paljoa.<br>\n<br>\nPaikka oli aivan makutamainen. Matoro tunnisti sieltä samoja laitteita mitä oli nähnyt Manun käytössä. Monensorttisia jähmetysputkia, kemikaaleja, outoja tutkimusvälineitä. Matoron silmät osuivat öljylamppuun pöydällä.<br>\n\"Onko teillä tulta?\" Matoro kysyi. Ääni oli häiritsevän kova pimeässä paikassa.<br>\nJardirt heitti tulitikkuaskin.<br>\nLamppu syttyi kahden yrityksen ja palaneiden näppien jälkeen. Pian lepattava valo näytti monia muitakin öljylamppuja, joita alettiin sytyttää. <br>\n<br>\nKlaanilaiset katselivat laboratoriota mielenkiinnolla. Ensimmäinen huone näytti varsin tavalliselta laboratoriolta, sellaiselta missä luotiin raheja. Pitkillä pölyttyneen valkoisillä pöydillä oli riveittäin erilaisia pulloja kirkkaine aineineen.<br>\nÄks huomasi sivuoven ja koitti avata sitä. Lukittu avi oli pian maassa vahvan Klaanilaisen potkaistua sen auki.<br>\n<br>\nKun Martti astui seuraavaan huoneeseen, ensinäky oli erikoinen. Vähempään tottunut Äks oli kauhistunut.<br>\n<br>\nSuuressa, läpinäkyvää nestettä täynnä olevassa lasipurkissa leijui sinikultainen Matoran ilman naamiota. Matoranin otsa oli auki ja aivot näkyivät selvästi.<br>\nJokin johto kulki päästä aparaattiin säiliön vieressä.<br>\n<br>\n\"Pidin Itrozia vielä vähän aikaa sitten sivistyneenä\", Matoro sanoi hiljaisuuden jälkeen.<br>\n<br>\nJoku merirosvoista löysi kaapista 90-prosenttista alkoholia. <br>\n<br>\nÄks asteli eteenpäin hieman järkyttyneenä, pidellen öljylamppua korkealla päänsä yläpuolella. Hän pyrki välttämään matoraniin katsomista.<br>\n<br>\nToinen huone oli selvästi enemmän erikoistuneelle tieteelle. Seinillä roikkui kuvia aivoista ja hermoista ja useita aivoja näkyi säilöttynä lasipurkkeihin. Toisaalla oli erikoisia käyriä ja monituisia laitteita, joiden toiminta oli lakannut aikaa sitten.<br>\n<br>\nMatoro penkoi yhden pöydän laatikostoja. Hän löysi lukuisia tutkimuksia mielestä, unista, muistista, tunteista ja ajattelusta yleisesti. <br>\n\"Todella mielenkiintoisia tutkimuksia\", hän puhui itsekseen. Viimein hänen silmiinsä osui papereita otsikoituna \"mielensisäiset iskut\".<br>\nHän napapsi koko nipun pöydälle.<br>\n\"Äks, täällä on jotakin\", Matoro ilmoitti. Punahopea Klaanilainen tuli nopeasti selkäpiitä karmivien koeputkien luota. Hänkin alkoi selata paperia.<br>\n<br>\n\"Tässä on jotain Nimdasta\", Äks kertoi. Hän veti paperin Matorolle.<br>\nMatoro katsoi. <br>\n<br>\nPitkän tutkimuksen jälkeen mitään Nimdan sijainnista ei ollut löydetty.<br>\n\"Eihän tämä ole mahdollista\", Matoro valitti iskien paperinipun pöytään.<br>\n<br>\n\"Tyypit, unohtakaa se litku! Täällä on ysikasia!\" joku piraateista huuteli löydettyään yhdestä kaapista vielä väkevämpää alkoholia.<br>\n<br>\n\"... hei, olettehan tietoisia että laboratoriossa käytetty alkoholi ei ole tarkoitettu juotavaksi?\" Matoro hihkaisi naapurihuoneesta.<br>\n<br>\nHiljaisuus.<br>\n<br>\nYhtäkkiä laboratorion katossa olevasta kaiuttimesta alkoi kuulua kohinaa. Aavemaista, syvää kohinaa.<br>\nPaikassa jossa ei ollut sähköjä.<br>\n<br>\n\"Te etsitte ratkaisuja itseänne suurempiin asioihin\", kuului ääni kaiuttimesta.<br>\nKuuntelijat olivat lievästi sanottuna hämmästyneitä.<br>\n\"Minä tuhlasin niihin koko elämäni. Te ette saa lopullista salaisuutta selville\"<br>\nTässä kohtaa Matoro tajusi olennon Itroziksi. <br>\nMiten ajat sitten kuollut Makuta puhui nyt kovaäänisistä ilman sähköä.<br>\n\"Te ette ymmärrä mitään todellisesta voimasta. Todellinen voima ei ole elementissä tai miekassa...\"<br>\n<br>\n\"Sillä mieli itsessään on tämän maailman vaarallisin ase\"<br>\n<br>\nNuo sanat kaikuivat metallirakenteisessa kellarissa pitkään kahinan tauottua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":807,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-03-15T00:56:00.000Z","content":"<strong>Zakaz<br>\nMökin etupiha</strong><br>\n<br>\n\"Skanneri. Päälle.\"<br>\nMuakojen elintoiminnot olivat pysähtyneet. Jotain positiivista oli kuitenkin siinä, että ne eivät olleet kärsineet kovin kauaa.<br>\n\"Skanneri. Pois.\"<br>\nGuardian kyykistyi maassa makaavien kissaeläinten tasolle ja sulki niiden suuret silmät käsillään. Se oli vähintä, mitä hän pystyi tekemään. Sininen skakdi nousi seisomaan ja kääntyi kohti pientä puuhökkeliä. Noustessaan pystyyn vauhdikkaasti Guardian koki päänsärkynsä voimistuvan sietämättömäksi. Vielä vähän raukeana kaatuessaan saamastaan tällistä vartija hieroi otsaansa voimakkaasti vähentääkseen kipua.<br>\nGuartsun, Warrekin ja Manun kolmikko lähti astelemaan kohti puumökkiä, jonka ovi oli juuri auennut nähtävästi itsestään. Aavikon hiekkadyynit alkoivat loppua ja maasto muuttui kuivaksi aroksi, jolla kasvoi muutama nyivettynyt ruohomätäs.<br>\nVuosikymmenten syömä puumökki seisoi kuivalla maaperällä huteran näköisenä. Jos mökin puisilla seinillä oli joskus ollut pienikin kerros maalia, ajoittaiset hiekkamyrskyt olivat tehneet siitä selvää. Tummanruskeat, epävalmiit puulaudat näyttivät siltä kuin rakennus olisi selviytynyt vähintään yhdestä tulipalosta.<br>\n<br>\nPuumökin avonaiseen oviaukkoon käveli hahmo. Hahmo oli skakdi, mutta se oli hieman hoikempi kuin yksikään Manun matkalla näkemistä skakdeista. Skakdin astuessa polttavaan auringonvaloon oli nähtävissä, että se oli naispuolinen. Tämä skakdi oli väriltään jonkinlainen harmoninen sekoitus ruskeaa ja oranssia, mutta sen pitkä harja oli kokonaan punertavampaa oranssia. Skakdin kaulan ympärillä oli punainen huivi ja hänen leuassaan oli pieni taisteluarpi. Käsissään naispuolinen skakdi piti jykevää harmaata ja pitkäpiippuista sisällissodan kivääriä.<br>\n\"Warrek\", Zaiggera sanoi happamasti ilme mahdollisimman neutraalina.<br>\n<br>\n\"Luutnantti!\" Warrek sanoi hymyillen leveästi koko hammasrivistölläni. \"Näytät yhä yhtä ihastuttavalta kuin aina!\"<br>\nJykevä aseen laukeamisen ääni täytti ilman. Kukaan ei ollut ehtinyt edes huomata Zaiggeran painaneen kiväärin liipaisinta, mutta aseen piipusta leijaileva savu viesti muuta.<br>\nLuoti oli osunut täsmälleen millimetrin tarkkuudella Warrekin oikean jalan varpaiden välissä olevaan aukkoon. Se oli heittänyt kuivaa, savuavaa maa-ainesta useampaan suuntaan ja teki Warrekin varpaiden välissä olevaan kuivaan maahan huomattavan reiän. Kellertävä skakdikenraali ei ollut liikahtanut mihinkään suuntaan, mutta ei ollut helppo sanoa, oliko hän kangistunut kauhusta vai jättänyt koko ammuksen kokonaan huomioimatta. Warrekin kasvoilla oli edelleen sama typerä hymy kuin ennen osumaa.<br>\n\"Äbbäbäb\", Warrek sanoi.<br>\n<br>\n\"Olet minulle velkaa, kenraali\", Zaiggera sanoi tyynesti, \"nyt jo toisen kerran.\"<br>\n\"Äbbäb. Kiitos, kulta.\"<br>\n\"Kappas\", Zaiggera sanoi kääntäen päänsä kohti Guartsua ja kävellen kohti kolmikkoa. \"Kukas se siinä.\" Zaiggera sanoi tämän enemmänkin hämmästyksestä kuin ilosta.<br>\n<br>\n\"Hei, Zaiggera\", Guardian sanoi ja väänsi kasvoilleen pienen hymyn. \"Kiva nähdä pitkästä aikaa.\"<br>\nZaiggera nyökkäsi hitaasti ja avasi suunsa. \"Tuhlasin kolme luotia takianne säälittäviin palkkatappajiin.\"<br>\n\"Tiedän\", Guardian sanoi vaatimattomasti. \"Kiitos.\"<br>\n<br>\n\"Hetkinen\", Manu sanoi äkkiä. Ruskeanoranssi skakdi ei vaikuttanut nauttivan kaapua käyttävän muukalaisen keskeytyksestä, mutta antoi tämän puhua loppuun. \"Kolme\", Manu sanoi toistaen Zaiggeran sanoja. \"Noita raatoja on viisi. Laskit varmaan-\"<br>\nZaiggera päätti keskeyttää makutamaisen olennon tällä kertaa. \"Kolme luotia.\"<br>\nManun silmät laajenivat ja hän vilkaisi liikkumattomana hiekassa lojuvaa ruumiskasaa äärimmäisen hitaasti vielä kerran. Makutan kunnioitus skakdiluutnanttia kohtaan nousi huomattavasti.<br>\n<br>\nZaiggera kääntyi kohti mökkiänsä pitäen kivääriään silti uhkaavassa valmiusasennossa. \"Tulkaa sisälle\", hän sanoi vaiteliaasti. Makuta Nuin, Guartsun ja Warrekin muodostama kolmikko epäröi hetken ennen kuin he astelivat yksi kerrallaan Zaiggeran perässä. Warrek käveli innokkaimpana ensimmäisenä.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nPuuhökkeli oli sisältä jopa ankeampi kuin ulkoa. Minkäänlaisia väliseiniä ei ollut ja kaikki oli käytännössä osa samaa tilaa. Pieni pöytä täytti tilan keskiosan ja sen ympärillä oli huteria jakkaroita. Huoneen perällä oli tiskiallas, jossa oli sameaa vettä ja heikosti vaappuva kasa likaisia lautasia ja juomakuppeja. Muutama likainen ja säröinen juomalasi houkutteli kärpäsiä. Tiskialtaan vieressä oli aukko huoneen katossa, josta roikkui alas pienet köysitikkaat mökin yläkerrokseen.<br>\nHuoneen toisessa päässä oli pieni pedattu sänky. Sängyn vieressä oli vanha lipasto, josta pullotti erilaisia papereita ja vaatteita. Zaiggeran sängyn alla vaikutti olevan jotain kättä pidempää ja pieni pahvilaatikko, jossa oli kiloittain luoteja ja zamoreja.<br>\n<br>\nWarrek, Manu ja Guardian istuivat pöydän ympärillä hiljaisina katsellen vaatimatonta asuntoa. Zaiggera seisoi hiljaa tiskipöydän edessä ja etsi sen kaapeista jotain.<br>\n\"Otatteko teetä?\" hän sanoi melkein kuiskaten.<br>\n<br>\n\"Öhm?\" Guardian sanoi. Hän oli keskittynyt hetkeksi tarkkailemaan pöydällä olevaa mustavalkovalokuvaa, jossa Zaiggera seisoi sotilasrivissä toisen, tuntemattoman skakdiluutnantin kanssa. \"Joo. Kiitos, otan kyllä.\"<br>\nZaiggera kääntyi ympäri ja yritti näyttää kiinnostuneelta. \"Kenraali, entä sinä?\"<br>\nEdelleen typerästi hymyilevä Warrek havahtui hetkeksi. \"Ei missään nimessä. Onko sinulla viskiä?\"<br>\nZaiggera huokaisi ja pyöritti silmiään. \"Sinä senkin vanha juoppo.\"<br>\n\"Minusta sinäkin olet ihana\", Warrek sanoi hekotellen itsekseen. Zaiggera vaihtoi taas aihetta välittömästi ja puhutteli nyt Manua ensimmäistä kertaa.<br>\n\"Muukalainen, kelpaako tee?\"<br>\n\"Kyllä, tietenkin!\", makuta sanoi osittain yllättyneenä. Guartsu kääntyi kohti Manua ja näytti hämmentyneeltä.<br>\n<br>\n\"Sinä olet <em>makuta, joka suostui teekutsuille</em>\", Guardian sanoi epäuskoisena painottaen jokaista sanaa aivan yhtä voimakkaasti.<br>\n\"Hei\", Manu sanoi puolustavalla äänensävyllä. \"Tee on hyvää.\"<br>\n\"Niinpä...kai\", Guartsu sanoi hitaasti. Warrekilla ei ollut näemmä tähän lisättävää eikä hän edes näyttänyt huomanneen Manun ja Guartsun puhetta. Hymy ei ollut poistunut skakdikenraalin kasvoilta. Hän nautti tämänhetkisestä olinpaikastaan suunnattomasti. Kaunis, terävähampainen nainen. Huomattavasti erilaisia ampuma-aseita.<br>\nJos jossain kaapissa olisi ollut vielä viskiä, Warrek olisi löytänyt jo henkilökohtaisen taivaansa.<br>\n<br>\nZaiggera käveli hetken päästä pöydän luo kädessään kaksi teekuppia ja pieni lasillinen vettä, jonka hän ojensi Warrekille. Kenraali ei viitsinyt valittaa vaan joi vetensä yhdellä hörpyllä. Zaiggera istui pöydän päähän ja katseli hiljaisena, kun Manu ja Guartsu joivat teetään hitaasti. Hiljaisuus oli jokseenkin piinaava ja kävi selväksi, että Zaiggeralla ei ollut usein vieraita. Guardian yriti herättää keskustelua epätoivoisesti.<br>\n\"Ai joo, voisin esitellä teidät kaksi\", hän sanoi osoittaen Manua ja Zaiggeraa. \"Luutnantti Zaiggera, Makuta Nui.\" Naispuolinen skakdi vilkaisi Manua hetkellisesti ja kohotti kulmaansa.<br>\n\"Päivää vain\", Manu sanoi teekuppi suulla ja heilautti kättään.<br>\n\"Kappas\", Zaiggera sanoi. \"Et ollut vain tosi ruma Toa. Huhut olivat näemmä totta. Oikea makuta.\"<br>\nZaiggera pyöritteli pientä luotia pöydällä sormellaan. \"Olen kuunnellut huhuja. Nektann kuulemma haluaa kiinnittää 'sen skarrararin juopon', 'viimeisen vartijan' ja 'klaanilaismakutan' päät seinälleen. Kuuli teistä joltain baarikärpäseltä, joka oli menettänyt puolet hampaistaan.\"<br>\n<br>\n\"Vau\", Warrek sanoi ylpeällä äänensävyllä. \"Uutiset liikkuvat vauhdilla.\"<br>\n\"Niinpä niin\", Zaiggera sanoi. \"Tuo äskeinen aavikkorottalauma ei ollut mitään. Niitä on tulossa kuulemma paljon enemmän.\"<br>\n\"Minkälaisista luvuista olet kuullut?\" Guartsu kysyi vanhalta sotatoveriltaan.<br>\nNaispuolinen skakdi oli hetken hiljaa ja tuijotti laudoilla peitetystä ikkunasta ulos. \"Puhuivat pataljoonasta. Nektann on oikeasti vihainen.\"<br>\nWarrek naurahti, mutta hänen ilmeessäni oli pieni hiven vihaa. \"Se pätkä ja sen armeijat. Antaa tulla vain.\"<br>\n<br>\nZaiggera silmäili entistä kenraaliaan pitkään. \"Kenraali. Teidän täytyy oikeasti kadota maasta.\"<br>\n\"Miksi haluaisin poistua täältä?\" Warrek kysyi kiilto silmissään ja hymy suullaan.<br>\n\"Kenraali, kaikella kunnioituksella. Ammun sinut, jos et ajattele omaa turvallisuuttasi.\"<br>\nWarrekin hymy pieneni. Zaiggeran logiikka oli jälleen pettämätöntä.<br>\n<br>\n\"Zaiggera\", Guardian sanoi väliin. \"Ongelma on se, että minulla oli oikeatakin asiaa sinulle. Tämä on pakko tehdä nyt.\"<br>\n\"Mikä?\" Zaiggeran kysymys sai melkein välittömästi vastauksen, kun Guardian laski hiiltyneen ja rikkinäisen Vartija-kiväärin puiselle pöydälle. Tärähdys heilautti epätasaisella pohjalla olevaa pöytää ja sai teekupit melkein putoamaan reunoilta alas. Zaiggera katsoi Feterran plasman runtelemaa kivääriä pitkään.<br>\n\"Näitä on vain yksi\", naispuolinen skakdi sanoi tyytymättömänä. \"Mitä skarrararria sinä olet mennyt tekemään?\"<br>\n<br>\nManu ja Guartsu katselivat toisiaan hetken pohtien yhdessä, kuinka paljon heillä olisi Klaanin nimissä lupa kertoa. Manu ehti avata suunsa ensiksi.<br>\n\"Vähän pitkä juttu.\"<br>\nGuardianin suu oli ammollaan, mutta hän ei keksinyt mitään sanottavaa. \"Niin. Kuitenkin. Sinähän osaat korjata noita.\"<br>\nZaiggera kohautti olkapäitään. \"Yleensä pitäisi olla jotain korjattavaa\", hän sanoi kylmästi. \"Tästä ei ole paljoa jäljellä.\"<br>\n\"Onhan sinulla edes varaosia?\" Guartsu kysyi hiljaa, toivoen parasta.<br>\n\"On, mutta olisi tehokkaampaa rakentaa kokonaan uusi\", Zaiggera sanoi koputtaen rikkinäistä kivääriä. \"Entä jos minä vain sulatan tämän.\"<br>\n<br>\nGuardian nousi pystyyn niin nopeasti, että hänen jakkaransa kaatui. \"<em>Et</em>.\" Sinisen skakdin kasvoilla oli poikkeuksellinen määrä ärtymystä. Zaiggera suorastaan yllättyi.<br>\n\"Vartija\", hän sanoi. \"Tiedän, että kivääri on sinulle kunnia-asia, mutta ymmärrä, että se on vain metal-\"<br>\nGuardian keskeytti Zaiggeran pamauttamalla nyrkkinsä pöytää vasten. Warrek hätkähti ja Manu tarttui vauhdikkaasti teekuppiinsa, että se ei olisi pudonnut. Zaiggeran silmät laajenivat. Guardian hengitti raskaasti.<br>\n\"<strong>Se ei ole metallia. Se on Roqcen kivääri.</strong>\"<br>\n<br>\nZaiggera vaikeni. Warrek vaikeni. Manu oli entistä hämmentyneempi, mutta joi teensä. Zaiggera nosti kivääriä varovaisesti ja katsoi sitä merkillisesti. Sitten hän katsoi Guardiania pitkään silmiin. Sinisen skakdin silmissä oli jotain, jota kukaan ei ollut nähnyt niissä sitten sodan.<br>\nZaiggera avasi suunsa, mutta epäröi sanavalintansa kanssa hetken. Sitten hän ymmärsi.<br>\n\"Siinä kestää kaksi tuntia\", Zaiggera sanoi vaimeasti ja antautuvasti. \"Makuta, tule ylös. Saat auttaa.\"<br>\nManu nyökkäsi. \"No, miksei.\" Hän nousi tuoliltaan ja vilkaisi hetkellisesti Guartsun silmissä vellovaa raivoa ja epätoivoa ennen kuin seurasi Zaiggeran hitaita askelia kohti köysitikkaita, jotka veivät pienen mökin yläkerrokseen.<br>\n<br>\nGuardian hengitti yhä raskaasti. Vähäinen viha alkoi väistyä hänen kasvoiltaan ja hän laskeutui takaisin tuolilleen. Sininen skakdi nojasi kyynärpäillään pöytään pitäen kiinni päästään käsillään. Hän tuijotti pöydän pintaa ja oli hiljaa.<br>\nWarrek istui Guardianin vieressä ja tuijotti valokuvaa Zaiggeran pöydällä, mutta ei varsinaisesti keskittynyt siihen.<br>\n\"Sinä siis pidit sen, eversti\", hän sanoi. \"Kaikki se puhe siitä, että tuo pyssy on 'toiseksi vanhin ystäväsi'. Heh.\" Warrekin kasvoilla kävi pieni alakuloinen hymy.<br>\n<br>\n<em>Vahtikoira. Hymyä huuleen.</em><br>\n<br>\n\"Minä lupasin hänelle\", Guardian sanoi käsiensä välistä. \"Lupasin hänelle, että vahtisin hänen selustaansa.\"<br>\n<br>\nWarrek ei keksinyt vastausta. Hän päätti siis vain kuunnella.<br>\n<br>\n\"Koko Zakaz on vain yksi hemmetin peili\", Guardian kuiskasi puoliksi itselleen. \"Peili, josta näen kasvot, joita en halua katsoa.\"<br>\n<br>\n\"Eversti\", Warrek sanoi tiukasti. \"Nosta pääsi. Olin väärässä suhteesi. Sinä et ole kadottanut juuriasi, sinähän skarrarar vieköön <em>kannat</em> niitä mukanasi. Et sinä ole heikko.\"<br>\nWarrek henkäisi syvään. \"Sinä katsot menneisyyttäsi silmiin joka päivä. Sinä haluat unohtaa, mutta et unohda. Sinä et vain kävele tavernaan, tilaa tuoppia ja unohda maailmaa. Sinä muistat, eversti, ja se on tärkeää.\"<br>\n<br>\nWarrek katsoi pöydällä olevaa valokuvaa hetken. Hän tiesi, kuka Zaiggeran vieressä seisoi, mutta muistot sumenivat joka päivä. Oli liian vaikeaa ajatella. Liian tuskaisaa.<br>\n\"Olisinpa minä yhtä rohkea. Muistamaan.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":808,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-03-15T15:34:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\nNe unet alkoivat vähän aikaa Xia-reissun jälkeen.<br>\n<br>\nAluksi ne kävivät normaaleista painajaisista. Kuten joka ilta, Kapura sinäkin iltana raahautui sänkyynsä vietettyään aikaa Klaanin kirjastossa käyden sivistyneitä väittelyjä kahviossa. Mutta se kerta oli erilainen.<br>\n<br>\nVaikka hän ei viime aikoina ollut nukkunut kovin hyvin, Kapura muisti unistaan yhden asian: Ne eivät olleet tällaisia.<br>\n<br>\nKapura ei nähnyt mitään. Vain pelkkää pimeyttä Se tosin saattoi olla luonnollista unelle, eikä hän kiinnittänytkään siihen juuri mitään huomiota. Muutama painajainen kai kuuluisi asiaan traumaattisten Yö Kauhun ja Xia-reissun jälkeen, eikö vain? Mutta kun aamu läheni, uni yhtäkkiä muuttui.<br>\n<br>\nVieläkään Kapura ei erottanut mitään, mutta tuttu ja turvallisen oloinen pimeys rakoili. Sieltä täältä erottui hetken verran häivähdys punaisen tai oranssin sävyä. Mutta Kapura ei välittänyt, ja huomasi aamulla herätessään, että vaikka unet eivät varsinaisesti olleet rentouttavia, hänestä tuntui kuitenkin mukavan levänneeltä.<br>\n<br>\nSeuraavana yönä uni oli taas erilainen. Kapura näki tutun pimeyden ja säännölliset punaisen ja oranssin välähdykset. Mutta jokin oli erilailla.<br>\n<br>\nJostain selittämättömästä syystä Kapura tunsi suunnatonta pakokauhua ja myöhästymisen tunnetta. Kapura pinnisti muistiaan, mutta ei yhdistänyt kumpaakaan tuntemusta mihinkään unta muistuttavaan tapahtumaan. Toki Yö Kauhu ja Xia-retki tarjosivat ison annoksen pakokauhua, mutta uni tuntui erilaiselta.<br>\n<br>\nYön jatkuessa myöhästymisen tunne tuli yhä suuremmaksi. Kapura hieman muisteltuaan ei muistanut mitään vastaavaa koko elämästään. Silti tuntui, kuin jokin iso ja karvainen, jonka Kapura luuli jo kauan sitten nujertaneensa päättikin äkkiä huomauttaa olemassaolostaan jossain muualla.<br>\n<br>\nKuten edellisenä yönä, tänäkin yönä uni muuttui aamua kohti mentäessä. Nytkään Kapura ei nähnyt juuri mitään, mutta tunsi kuin olisi ollut jonkin vedessä kulkevan päällä. Oliko se vene? Kapura yritti muistella, missä oli viimeksi matkustanut veneellä. Jokin Kapurassa tiesi, että kyseessä ei ollut vene. Ja virtaus. Kapura tunsi erittäin vahvan virtauksen. Sitten Kapura heräsi, mutta hänen olonsa oli kaikkea muuta kuin rentoutunut.<br>\n<br>\nTälläkin kertaa Kapura vietti suurimman osan päivästä kirjastossa. Mutta sen sijaan, että olisi lukenut häntä kiinnostavista tai luultavasti hyödyllisistä asioista, Kapura etsi käsiinsä Klaanin lähialueiden vuorovesikaavion. Jokin hänen päässään vihjasi:<br>\n<br>\n<em>\"Etsi läheltä... Vahva virtaus...\"</em><br>\n<br>\nKapura hätääntyi hieman. Oliko hänen päässää joku tai jokin? Mutta hetken mietittyään Kapura oli lähes vuorenvarma siitä, että kummalliset unet johtuivat todennäköisesti siitä, että Kapura muisti yhtäkkiä jotain, mutta ajatukset eivät pysyneet kokonaisina. Tarkemmin muistellen Kapura huomasi, että ei ollut mitenkään varma siitä, oliko hänen muistiaan muuteltu joskus vai ei.<br>\n<br>\nTulen ja Painovoiman Toa katsahti jälleen vuorovesikaavioon. Klaanin lähellä oli erittäin voimakas virtaus, joka toi eksoottisen näköisiä kiviä rannoille joltain kaukaiselta saarelta.<br>\n<br>\nKapura seurasi virtausta sormellaan, mutta huomasi harmikseen, että kartta oli joskus revennyt siitä kohtaa, missä virtauksen vierellä mutkitteli useita muita merivirtoja. Kapura tarkensi katsettaan ja huomasi erottavansa jotain saaren ääriviivojen tyylistä kartan reunassa.<br>\n<br>\nJokin hänen päässään tuntui yhtäkkiä painavemmalta.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nEn ole täysin palannut Ropeen, postailen vain muutamia viestejä tässä välissä.\n</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":809,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-15T16:46:00.000Z","content":"<strong>Rozum, maanalainen laboratorio</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/zh0Oh5zF2iA?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/zh0Oh5zF2iA?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKaksi sekuntia sitten laboratorion luukku oli paiskautunut kiinni. Sekunti sitten öljylamput olivat sammuneet.<br>\n<br>\nLaboratorio avautui vihreänä Jään Toan yökiikarin läpi. Hän tähyili huonetta ja kaikkea, mikä olisi voinut aiheuttaa äsköisen. Hän tiesi että mitään ei löytyisi.<br>\n<br>\nToalla oli mukana suuri nippu mitä mielenkiintoisimpia muistiinpanoja pienessä Notfunilta saamassaan laukussa. Manu voisi ilahtua näistä tiedoista.<br>\n<br>\n\"Ei aukea!\" kuului Notfunin ääni. Hän yritti työntää luukkua auki Jardirtin kanssa.<br>\nMatoro ei ollut uskoa tilannetta. Hän otti pari harppausta väistäen muita merirosvoja ja kokeili luukkua metalliportaiden päässä. Hän oli ainut kuka pystyi täällä liikkumaan tai näkemään, kiitos yökiikarin. Liian moni heistä voi lähinnä vain arvailla asioiden suuntia.<br>\n<br>\nMatoro löi voimakkaasti metallia. Se kumahti muttei auennut.<br>\nJään Toa iski kätensä otsalleen. Upea tilanne.<br>\n\"Onko tulitikkuja? Saatteko lamppuja uudestaan palamaan?\" Matoron kysymys halkoi pimeyttä. Kuului tulitikun raapaisu, pieni liekki mutta lamppu ei syttynyt.<br>\n<br>\nÄksän silmät alkoivat tottua pimeyteen, jonka ainoat valot tulivat huoneessa olijoiden sydänkivistä. Hän tunnusteli hetken pöytiä ja koeputkia jotta sai hieman tietoja sijainnistaan.<br>\nSuurikokoinen olento asteli varovasti kohti Matoroa ja ovea. Yhtäkkiä hän kuitenkin kompastui kovalla ryminällä maahan vatsalleen.<br>\n<br>\n\"Aih...\", hän ensin vaikeroi. Sitten hän oli näkevinään kassakaapin lukon näköisen kohouman edessään.<br>\n\"Hei. Tämä näyttää ihan kassakaapin avainsysteemijutulta...\", hän sanoi.<br>\nMatoro kiinnostui. Hän syöksyi ketterästi matoranien lävitse ja kumartui pöydän alle. Hän tosiaan näki kassakaapin kierrelukkoineen.<br>\n\"Sitä sanotaan kierrelukoksi, valopää\", Matoro ilmoitti ja tönäisi Äksää kyynerpäällään. Hän tutki lukkoa ja mietti mikä olisi järkevintä tehdä.<br>\n<br>\nÄks otti kaapin reunoista kiinni, veti sen avoimelle lattialle ja käänsi kansi ylöspäin.<br>\n\"Ei kannata hankkia niveltulehdusta, höhlä\", Äks kosti.<br>\n<br>\n\"Notfun, kokemusta kassakaapeista\", Matoro kysäisi. <br>\n\"Ne saa räjäyttämällä auki\", kuului vastaus.<br>\n\"...\"<br>\n\"Eikö kelpaa?\"<br>\n\"En halua tuhota sisältöä\"<br>\n\"Timantit ovat ikuisia\"<br>\n\"Luulen että siellä on jotain herkempää\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nToa painoi pääsä vasten kassakaappia. Avauskoodin arvaileminen olisi ajanhukkaa ja pimeys vaikutti toimimista. Matoro nappasi Energiateränsä vyöltään ja ohjasi elementaalivoimaa miekkaansa. Valkoinen miekka alkoi hohtaa kellertävän kirkkaana energiasta.<br>\n<br>\nTerä kosketti herkästi metallisen kaapin oven reunoja. Se poltti lukkolevyt väleistä rikki elementaalienergiallaan. Matoro kuitenkin varoi tarkasti sytyttämättä kaapin sisältöä tuleen.<br>\nPian ovi putosi muutaman millin. Lukko aukesi.<br>\nÄks tarttui pienene kahvaan ja tempaisi paksun kannen auki. Sillä sekunnilla kymmeniä lonkeroita lensi kaapista ulos päin Toan kasvoja ja rintakehää.<br>\nPunahopean sankarin pulssi hyppäsi korkeuksiin yllätyksestä. Hän tarttui vahvoilla käsillään lonkeroista jotka hakeutuivat hänen kaulalleen. Heti silloin Matoron Energiaterä viuhahti aivan Klaanilaisen Haun edestä katkaisten monta lonkeroa.<br>\n<br>\nMusta otus hyppäsi metallisesta pesästään korkealle ilmaan ja sivalsi Jään Toaa lonkerolla kasvoihin. Pian olento hyppeli ympäriinsä saaden piraatit kaaoksen valtaan.<br>\nNotfun vetäisi piilukkopistoolinsa esiin ja yritti ampua satunnaisesti äänen suuntaan. Pimeydessä vilahti olento, ja metallikuula lähti lentoon.<br>\n<br>\nKuului vingahdus ja mörkö jatkoi sekopäistä hyppelyään kirkuen kovaa. Äks yritti pysyä sen liikkeissä mukana - joka ei ollut helppoa pimeässä. Onneksi hänen silmänsä olivat yhä tottuneemmat jatkuvaan pimeyteen.<br>\n<br>\nLaukaus. Äksän tykin suuliekki valaisi huoneen sekunneiksi. Lonkero-olento vingahti ja lensi kovaa seinään ammuksen kera.<br>\nPieni räjähdys.<br>\nPöydällä olevat paperit syttyivät ilmiliekkeihin.<br>\n<br>\n\"Karzahni\", Äks kirosi itsekseen ja ampui suoraan kohti aukkoa, josta he tulivat. Täräys Notfunin pään yläpuolella heitti luukun irti ja valo alkoi paistaa sisään. Piraatteja alkoi virrata ulos paikasta, kun Matoro polvistui tutkimaan kassakaappia.<br>\n<br>\nJokin vahna kasetti. Kansio jonka kannessa lukee \"Projekti Nimda\". Toivonkipinä heräsi Toan päässä.<br>\nHän nappasi kansion ja kasetin nopeasti ja syöksyi ulos. Kuiva paperi lietsoi liekkejä vain enemmän ja enemmän ja pian koko toinen huone oli liekeissä. Kemikaalit sihisivät ikävästi.<br>\n<br>\n\"Martti! Tule jo!\", Äks huusi portaikosta. Matoro syöksyi tavarat kainalossaan läpi kuuman ilman ja kiipesi yskien pinnalle. Sankka savu nousi aukosta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":810,"creator":"Jake","timestamp":"2011-03-15T17:11:00.000Z","content":"<strong>Rozum, aukio, jonka Notfun nimeää kohta Notfuniksi.</strong><br>\n<br>\nNotfun ja hänen miehistönsä seisoivat aukiolla. He katsoivat, kun savua tuprusi aukosta, ja Matoro ja Äksä juoksivat yskien ylös. Molemmat kaatuivat maahan, ja heiltä tippui eräs kansio maahan. <br>\n<br>\n\"Mitäs te maakravut löysitte?\", Notfun aloitti, ja avasi kansion. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen, kun hän luki sisältöä.<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\njoten siksi terrorisoin sitä. Ole hyvä. -G<br>\n<br>\n\"J&#801;&#840;&#853;&#846;&#812;&#793;&#814;&#819;&#798;&#796;&#806;&#796;&#814;&#790;&#846;&#811;&#816;&#805;&#827;&#797;&#772;&#774;&#770;&#834;&#777;&#830;&#867;&#877;&#834;&#785;&#848;&#879;&#778;&#768;&#875;&#775;&#870;&#782;&#7843;&#820;&#800;&#815;&#811;&#845;&#790;&#846;&#854;&#853;&#852;&#846;&#851;&#792;&#877;&#850;&#769;&#770;&#869;&#868;&#834;&#785;&#876;&#849;&#844;&#778;&#837;&#837;&#837;k&#821;&#801;&#872;&#829;&#786;&#786;&#773;&#782;&#843;&#874;&#774;&#843;&#879;&#772;&#874;&#869;&#849;&#774;&#834;&#772;&#856;&#1161;&#839;&#790;&#796;&#803;&#809;&#790;&#809;&#825;&#827;&#804;&#798;&#805;&#839;&#858;e&#801;&#799;&#818;&#851;&#825;&#857;&#854;&#815;&#851;&#792;&#839;&#814;&#810;&#839;&#828;&#804;&#854;&#868;&#787;&#876;&#876;&#838;&#830;&#830;&#875;&#862; &#782;&#786;&#848;&#787;&#868;&#848;&#829;&#773;&#769;&#847;&#802;&#796;&#846;&#840;&#818;&#815;&#816;&#856;o&#844;&#877;&#783;&#834;&#850;&#786;&#870;&#856;&#847;&#841;&#845;&#854;&#809;&#839;&#853;&#803;&#845;&#797;&#837;&#837;n&#770;&#778;&#829;&#831;&#844;&#834;&#771;&#774;&#831;&#771;&#779;&#875;&#875;&#849;&#776;&#794;&#863;&#847;&#827;&#841;&#851;&#804;&#825;&#839;&#814; &#831;&#774;&#780;&#770;&#850;&#777;&#868;&#877;&#778;&#871;&#774;&#787;&#873;&#876;&#1161;&#821;&#824;&#807;&#810;&#798;&#813;&#809;&#793;&#841;&#817;m&#822;&#822;&#841;&#857;&#793;&#815;&#817;&#867;&#829;&#785;&#842;&#770;&#785;&#786;&#771;&#784;&#776;&#769;&#787;&#779;&#875;&#876;&#780;&#774;&#776;&#769;&#877;&#860;&#862;â&#801;&#846;&#817;&#854;&#839;&#853;&#796;&#799;&#811;&#826;&#791;&#845;&#799;&#858;&#840;&#816;&#869;&#850;&#843;&#781;&#776;&#769;&#867;&#782;&#780;&#864;a&#820;&#802;&#802;&#826;&#815;&#827;&#814;&#853;&#818;&#784;&#785;&#776;&#868;&#830;&#775;&#831;&#830;&#869;&#873;&#787;&#843;&#777;&#868;&#770;&#777;&#787;&#794;&#789;&#863;&#837;ï&#807;&#797;&#798;&#790;&#792;&#790;&#803;&#853;&#825;&#805;&#797;&#805;&#811;&#870;&#859;&#875;&#778;&#771;&#785;&#783;&#864;&#837;&#837;&#837;l&#821;&#795;&#852;&#827;&#818;&#804;&#858;&#839;&#803;&#797;&#796;&#870;&#870;&#870;&#788;&#769;&#769;&#781;&#774;&#781;&#774;&#856;&#863;m&#871;&#855;&#829;&#848;&#843;&#838;&#848;&#870;&#859;&#788;&#787;&#843;&#770;&#781;&#794;&#861;&#1161;&#821;&#828;&#854;&#840;&#811;&#793;&#7681;&#820;&#820;&#841;&#819;&#803;&#848;&#769;&#782;&#869;&#855;&#782;&#855;&#781;&#788;&#772;&#783;&#874;&#785;&#859;&#860;n&#824;&#824;&#790;&#814;&#827;&#803;&#799;&#803;&#791;&#846;&#811;&#852;&#841;&#819;&#873;&#785;&#871;&#829;&#856;&#861; &#820;&#816;&#816;&#839;&#818;&#816;&#811;&#827;&#877;&#834;&#855;&#843;&#776;&#873;&#873;&#870;&#849;&#874;&#859;&#871;&#868;&#768;r&#827;&#852;&#851;&#799;&#797;&#838;&#780;&#869;&#868;&#862;u&#802;&#831;&#830;&#848;&#776;&#872;&#843;&#856;&#847;&#821;&#846;&#858;&#796;&#814;&#805;&#813;&#798;&#806;&#793;&#7721;&#820;&#795;&#812;&#828;&#798;&#825;&#854;&#800;&#786;&#876;&#780;&#871;&#783;&#859;&#774;&#843;&#867;&#834;&#769;&#849;&#794;&#862;t&#821;&#839;&#825;&#809;&#816;&#816;&#814;&#840;&#793;&#839;&#877;&#770;&#877;&#874;&#867;&#865;&#865;&#7883;&#824;&#807;&#813;&#811;&#791;&#800;&#815;&#816;&#799;&#825;&#804;&#810;&#874;&#778;&#768;&#831;&#784;&#829;&#780;&#829;&#831;&#849;&#870;&#872;&#783;&#860;&#863;&#865;&#837;n&#772;&#870;&#844;&#875;&#870;&#843;&#782;&#843;&#844;&#874;&#776;&#769;&#769;&#872;&#869;&#878;&#787;&#1161;&#823;&#795;&#803;&#791;&#853;&#815;&#793;&#805;&#846;&#839;&#858;&#811;&#858;&#816;&#810;&#866;a&#801;&#799;&#853;&#827;&#841;&#818;&#815;&#812;&#852;&#854;&#841;&#854;&#814;&#813;&#800;&#828;&#787;&#787;&#859;&#778;&#843;&#776;&#769;&#829;&#773;&#768;&#837;&#837;&#351;&#816;&#846;&#858;&#841;&#792;&#852;&#846;&#817;&#798;&#800;&#792;&#851;&#848;&#868;&#829;&#773;&#779;&#776;&#769;&#855;&#873;&#768;&#783;&#778;&#778;&#862;&#865;&#837;.&#809;&#815;&#816;&#845;&#803;&#793;&#809;&#851;&#874;&#878;&#867;&#869;&#874;&#868;&#783;&#849;&#867;&#786;&#780;&#859;&#859;&#868;&#771;&#787;&#870;&#782;&#856;&#866; &#821;&#776;&#844;&#830;&#843;&#849;&#778;&#786;&#866;&#1161;&#821;&#798;&#792;&#791;&#791;&#791;&#791;&#792;&#796;&#799;&#769;H&#879;&#784;&#859;&#855;&#779;&#872;&#831;&#849;&#847;&#791;&#828;&#813;&#804;&#813;&#841;&#845;&#804;&#816;&#812;&#813;&#840;&#814;&#791;&#769;&#860;ä&#875;&#868;&#788;&#783;&#875;&#784;&#787;&#872;&#878;&#775;&#834;&#780;&#843;&#872;&#776;&#769;&#873;&#1161;&#802;&#805;&#846;&#800;&#826;&#812;&#797;&#812;&#857;&#828;&#800;&#815;&#840;&#852;&#816;&#810;&#854;&#856;&#860;&#863;n&#806;&#826;&#841;&#852;&#800;&#810;&#841;&#814;&#803;&#814;&#840;&#793;&#800;&#819;&#798;&#839;&#814;&#846;&#873;&#776;&#769;&#787;&#777;&#873;&#830;&#843;&#873;&#838;&#868;&#787;&#855;&#856;&#860; &#823;&#807;&#790;&#827;&#840;&#810;&#853;&#797;&#773;&#781;&#769;&#774;&#782;&#868;&#879;&#777;&#769;&#838;&#838;&#787;&#781;&#778;&#837;&#491;&#851;&#858;&#817;&#839;&#805;&#845;&#814;&#826;&#845;&#800;&#841;&#814;&#846;&#787;&#849;&#842;&#870;&#870;&#776;&#856;&#863;&#861;n&#820;&#802;&#810;&#819;&#796;&#811;&#872;&#849;&#843;&#777;&#785;&#830;&#848;&#769;&#878;&#782;&#878;&#794;&#856;&#865; &#830;&#844;&#849;&#872;&#829;&#855;&#768;&#794;&#865;&#847;&#847;&#798;&#852;&#812;&#799;&#793;&#853;&#804;&#809;&#851;&#851;k&#821;&#808;&#795;&#782;&#768;&#877;&#844;&#781;&#867;&#868;&#784;&#855;&#783;&#860;&#1161;&#793;&#804;&#797;&#826;&#826;&#826;&#818;&#828;&#812;&#798;e&#787;&#788;&#878;&#843;&#775;&#777;&#781;&#781;&#781;&#786;&#778;&#843;&#779;&#1161;&#795;&#795;&#800;&#806;&#806;&#791;&#853;&#799;&#805;&#841;&#841;&#816;&#811;&#804;&#839;&#851;&#793;&#828;&#815;&#769;&#865;i&#822;&#807;&#800;&#809;&#827;&#810;&#792;&#805;&#841;&#817;&#805;&#806;&#797;&#825;&#828;&#853;&#816;&#827;&#844;&#838;&#787;&#848;&#768;&#842;&#788;&#879;&#786;&#829;&#777;&#769;s&#824;&#821;&#809;&#828;&#845;&#858;&#815;&#842;&#829;&#876;&#859;&#787;&#842;&#843;&#872;&#787;&#868;&#873;&#867;&#769;&#849;&#869;&#878;&#779;&#855;&#769;&#789;a&#802;&#879;&#831;&#771;&#779;&#777;&#847;&#821;&#802;&#803;&#846;&#797;r&#801;&#773;&#871;&#784;&#873;&#787;&#787;&#876;&#867;&#876;&#859;&#864;&#847;&#851;&#797;&#797;&#803;&#798;&#817;&#858;&#854;&#854;&#828;&#803;&#792;&#837;i&#801;&#807;&#841;&#828;&#803;&#846;&#826;&#841;&#818;&#815;&#810;&#827;&#799;&#827;&#791;&#815;&#829;&#772;&#831;&#788;&#870;&#859;&#768;&#776;&#842;&#777;&#769;&#867;&#855;&#843;&#831;&#786;&#771;&#774;,&#795;&#851;&#840;&#816;&#797;&#817;&#810;&#791;&#805;&#840;&#772;&#778;&#773;&#867;&#774;&#776;&#778;&#773;&#774;&#868;&#829;&#788;&#768;&#794;&#794;&#789;&#856; &#846;&#854;&#796;&#791;&#841;&#825;&#797;&#809;&#812;&#854;&#858;&#828;&#810;&#811;&#791;&#797;&#790;&#854;&#812;&#787;&#768;&#850;&#783;&#773;&#871;&#876;&#787;&#844;&#875;&#875;&#862;&#865;j&#820;&#823;&#808;&#854;&#799;&#825;&#854;&#875;&#873;&#778;&#773;&#872;&#773;&#785;&#872;&#843;&#772;&#867;&#779;&#844;&#777;&#831;&#774;&#776;&#769;&#844;&#789;a&#822;&#821;&#824;&#815;&#806;&#810;&#812;&#813;&#797;&#846;&#850;&#768;&#838;&#778;&#843;&#849;&#855;&#869;&#784;&#834;&#856;&#860; &#795;&#816;&#814;&#799;&#793;&#809;&#793;&#814;&#854;&#816;&#814;&#852;&#774;&#830;&#777;&#781;&#842;&#782;&#869;&#772;&#771;&#860;h&#801;&#791;&#797;&#796;&#839;&#854;&#814;&#839;&#813;&#816;&#840;&#812;&#831;&#868;&#879;&#838;&#878;&#768;&#862;&#865;&#864;&#837;ä&#845;&#846;&#853;&#805;&#818;&#813;&#815;&#846;&#817;&#793;&#828;&#804;&#809;&#800;&#844;&#843;&#773;&#771;&#879;&#848;&#842;&#783;&#784;&#869;&#829;&#829;&#843;&#773;&#779;&#794;&#866;n&#793;&#853;&#793;&#797;&#819;&#826;&#817;&#806;&#853;&#809;&#817;&#825;&#796;&#790;&#792;&#817;&#778;&#870;&#785;&#768;&#848;&#877;&#768;&#856;&#863;&#862;e&#823;&#819;&#858;&#809;&#858;&#819;&#828;&#829;&#778;&#774;&#777;&#768;&#871;&#776;&#769;&#871;&#874;&#773;&#787;&#779;&#773;&#779;&#848;&#868;&#842;&#794;&#794;&#860;&#837;l&#841;&#805;&#815;&#798;&#818;&#790;&#819;&#804;&#841;&#806;&#829;&#772;&#876;&#844;&#769;&#776;&#769;&#867;&#849;&#789;&#862;l&#823;&#795;&#839;&#799;&#811;&#828;&#848;&#787;&#848;&#831;&#871;&#774;&#779;&#787;&#774;&#868;&#776;&#782;&#774;&#783;&#772;&#842;&#849;&#776;&#870;&#768;&#769;ä&#823;&#879;&#838;&#871;&#770;&#770;&#838;&#770;&#842;&#867;&#869;&#783;&#831;&#838;&#855;&#778;&#829;&#834;&#866;&#865;&#1161;&#822;&#813;&#790;&#845;&#845;&#797;&#827;&#812; &#816;&#854;&#804;&#851;&#809;&#797;&#800;&#826;&#846;&#798;&#799;&#806;&#796;&#869;&#779;&#788;&#774;&#849;&#794;&#856;&#860;o&#822;&#820;&#807;&#834;&#879;&#859;&#778;&#777;&#874;&#869;&#771;&#783;&#1161;&#791;&#854;&#858;&#790;&#812;&#814;&#816;&#854;&#841;&#841;&#811;&#819;&#814;&#796;&#812;l&#808;&#795;&#854;&#804;&#798;&#816;&#878;&#850;&#786;&#772;&#782;&#781;&#770;&#868;&#771;&#872;&#878;&#831;&#786;&#772;&#850;&#769;&#774;&#794;&#863;&#863;i&#802;&#807;&#812;&#796;&#858;&#790;&#810;&#814;&#788;&#779;&#774;&#876;&#788;&#784;&#850;&#879;&#780;&#877;&#771;&#773;&#872;&#879;&#788;&#849;&#838;&#781;s&#802;&#810;&#840;&#791;&#819;&#803;&#858;&#839;&#819;&#804;&#840;&#852;&#809;&#812;&#828;&#778;&#773;&#830;&#829;&#876;&#869;&#869;&#787;&#875;&#781;&#867;&#775;&#870;&#794;&#863;&#863;&#865;&#862;i&#874;&#875;&#876;&#773;&#878;&#848;&#877;&#843;&#876;&#779;&#875;&#787;&#874;&#842;&#794;&#862;&#847;&#807;&#828;&#800;&#840;&#809;&#806;&#790;&#805;&#806;&#825;&#812;&#852;&#811;&#841;&#819;&#837; &#824;&#822;&#846;&#804;&#796;&#797;&#826;&#791;&#796;&#809;&#815;&#827;&#828;&#797;&#845;&#791;&#798;&#770;&#771;&#783;&#875;&#776;&#789;&#863;a&#855;&#842;&#844;&#849;&#855;&#861;&#1161;&#801;&#804;&#819;&#853;&#826;&#866;s&#817;&#814;&#828;&#858;&#787;&#838;&#769;&#773;&#787;&#783;&#831;&#850;&#829;&#771;&#768;&#829;&#874;&#873;&#788;&#794;&#794;&#863;&#862;&#861;i&#795;&#827;&#817;&#810;&#815;&#814;&#799;&#846;&#809;&#854;&#798;&#798;&#827;&#827;&#817;&#858;&#786;&#848;&#876;&#769;&#774;&#871;&#768;&#838;&#874;&#877;&#794;&#865;à&#795;&#854;&#854;&#812;&#846;&#796;&#796;&#803;&#799;&#826;&#791;&#857;&#826;&#799;&#793;&#788;&#855;&#829;&#775;&#776;&#776;&#770;&#870;&#842;&#787;&#834;&#771;&#859;&#779;&#866;&#866;a&#823;&#795;&#816;&#845;&#804;&#840;&#873;&#874;&#788;&#780;&#850;&#879;&#876;&#871;&#874;&#778;&#830;&#769;&#789;&#863;.&#807;&#807;&#795;&#805;&#857;&#851;&#797;&#812;&#813;&#793;&#814;&#792;&#798;&#839;&#827;&#798;&#816;&#851;&#798;&#813;&#830;&#769;&#769;&#769;&#771;&#787;&#788;&#768;&#864; &#823;&#823;&#840;&#806;&#793;&#858;&#858;&#790;&#814;&#839;&#797;&#800;&#814;&#825;&#840;&#816;&#780;&#775;&#781;&#834;&#785;&#870;&#773;&#774;&#838;&#831;&#778;&#878;&#850;&#787;&#859;&#770;&#771;&#871;&#794;&#837;&#837;K&#822;&#844;&#777;&#831;&#850;&#1161;&#840;&#853;&#800;&#812;&#851;&#828;&#826;&#793;&#791;&#812;&#845;&#768;&#860;&#513;&#823;&#823;&#807;&#846;&#818;&#804;&#813;&#827;&#812;&#803;&#857;&#839;&#812;&#818;&#816;&#805;&#857;&#775;&#877;&#768;&#862;i&#820;&#820;&#802;&#799;&#812;&#815;&#828;&#838;&#871;&#843;&#775;&#842;&#868;&#829;&#859;&#879;&#776;&#838;&#775;k&#818;&#815;&#828;&#853;&#830;&#787;&#867;&#785;&#849;&#873;&#879;&#838;&#872;&#784;&#787;&#850;&#849;&#878;&#865;&#864;&#837;k&#795;&#811;&#852;&#858;&#819;&#790;&#810;&#796;&#790;&#790;&#798;&#840;&#813;&#796;&#853;&#849;&#874;&#834;&#781;&#869;i&#807;&#841;&#852;&#797;&#791;&#845;&#828;&#811;&#848;&#831;&#780;&#877;&#770;&#862; &#802;&#818;&#804;&#813;&#790;&#852;&#846;&#793;&#797;&#819;&#814;&#857;&#855;&#781;&#779;&#775;&#769;&#776;&#786;&#868;&#831;&#771;&#783;&#768;&#783;&#782;&#782;&#771;&#831;&#831;&#768;m&#824;&#802;&#841;&#840;&#804;&#792;&#845;&#804;&#840;&#828;&#879;&#774;&#868;&#876;&#838;&#784;&#829;&#838;&#869;&#874;&#866;u&#822;&#823;&#822;&#825;&#819;&#810;&#858;&#806;&#800;&#811;&#877;&#781;&#869;&#776;&#769;&#782;&#869;&#875;&#780;&#879;&#787;&#780;&#769;&#875;&#873;&#769;&#794;r&#824;&#808;&#811;&#857;&#858;&#839;&#814;&#828;&#854;&#813;&#793;&#858;&#825;&#841;&#813;&#800;&#827;&#846;&#811;&#803;&#851;&#771;&#876;&#868;&#843;&#785;&#874;&#768;s&#824;&#849;&#878;&#776;&#769;&#848;&#787;&#782;&#788;&#849;&#849;&#772;&#873;&#866;&#847;&#864;&#847;&#827;&#803;&#839;&#797;&#792;&#815;&#792;u&#877;&#785;&#778;&#769;&#878;&#787;&#830;&#868;&#868;&#771;&#831;&#768;&#779;&#876;&#838;&#872;&#794;&#847;&#860;&#847;&#810;&#793;&#845;&#845;&#857;&#857;&#793;&#816;&#845;&#811;&#799;&#7789;&#821;&#802;&#825;&#840;&#839;&#814;&#840;&#857;&#813;&#841;&#839;&#776;&#850;&#849;&#776;&#834;&#855;&#787;&#770;&#875;&#772;&#780;&#780;&#855;&#787; &#788;&#777;&#879;&#868;&#834;&#830;&#843;&#875;&#777;&#834;&#878;&#855;&#849;&#873;&#789;&#847;&#840;&#804;&#857;&#806;&#819;&#861;&#837;n&#821;&#815;&#840;&#811;&#803;&#872;&#831;&#870;&#784;&#772;&#842;&#869;&#873;&#842;&#772;&#775;&#877;&#772;&#784;&#838;&#775;&#768;&#856;&#863;&#862;&#491;&#841;&#852;&#793;&#826;&#800;&#839;&#792;&#806;&#851;&#791;&#797;&#792;&#819;&#851;&#779;&#831;&#877;&#873;&#830;&#870;&#771;&#843;&#870;&#868;&#776;&#873;&#873;&#781;&#787;&#770;&#769;&#769;&#861;s&#817;&#792;&#803;&#815;&#810;&#793;&#809;&#846;&#816;&#858;&#790;&#790;&#826;&#809;&#771;&#876;&#773;&#786;&#874;&#849;&#776;&#769;&#868;&#774;&#779;&#783;&#873;&#770;&#872;&#794;&#863;&#864;t&#822;&#795;&#812;&#840;&#854;&#817;&#804;&#806;&#810;&#825;&#858;&#838;&#787;&#842;&#773;&#781;&#871;&#850;&#769;&#782;&#838;&#794;&#863;&#866;&#837;&#7867;&#821;&#822;&#784;&#849;&#868;&#847;&#807;&#803;&#814;&#853;&#813;&#792;&#828;&#819;&#826;&#815;&#819;&#797;&#819;&#799;&#768;&#357;&#820;&#824;&#801;&#795;&#791;&#799;&#841;&#799;&#797;&#828;&#825;&#805;&#797;&#805;&#839;&#803;&#814;&#848;&#774;&#876;&#786;&#879;&#776;&#769;&#787;&#781;&#866;a&#788;&#859;&#872;&#773;&#867;&#878;&#784;&#777;&#773;&#830;&#843;&#849;&#879;&#856;&#1161;&#792;&#819;&#813;&#818;&#863;&#864;&#862;a&#814;&#813;&#846;&#853;&#840;&#791;&#858;&#798;&#813;&#805;&#786;&#782;&#876;&#829;&#768;&#844;&#870;&#842;&#859;&#869;&#776;&#787;&#776;&#769;&#772;&#834;&#794;&#789;&#865;&#864;n&#820;&#795;&#816;&#799;&#812;&#828;&#819;&#840;&#805;&#812;&#774;&#784;&#772;&#874;&#879;&#849;&#786;&#829;&#787;&#770;&#831;&#862; &#808;&#845;&#791;&#828;&#839;&#817;&#828;&#810;&#792;&#813;&#813;&#826;&#817;&#845;&#840;&#804;&#828;&#800;&#796;&#877;&#848;&#859;&#788;&#769;&#872;&#775;&#849;&#774;&#849;&#834;&#768;&#873;&#787;&#855;&#870;&#769;&#866;&#863;v&#780;&#782;&#869;&#859;&#773;&#782;&#868;&#848;&#875;&#779;&#771;&#878;&#831;&#844;&#878;&#773;&#1161;&#807;&#791;&#810;&#825;&#825;&#854;a&#820;&#820;&#821;&#845;&#857;&#791;&#800;&#827;&#845;&#874;&#782;&#778;&#783;&#769;&#860;l&#823;&#791;&#813;&#797;&#812;&#812;&#816;&#797;&#839;&#787;&#874;&#838;&#785;&#834;&#868;&#788;&#879;&#869;&#786;&#830;&#768;&#870;&#855;&#779;&#786;&#838;&#842;&#768;t&#843;&#871;&#769;&#787;&#779;&#768;&#870;&#844;&#830;&#779;&#834;&#784;&#786;&#871;&#787;&#794;&#794;&#1161;&#852;&#852;&#816;&#815;&#818;&#826;&#812;&#793;&#818;&#828;&#805;&#792;&#839;&#851;&#810;&#814;&#841;&#852;&#769;&#864;&#297;&#823;&#825;&#841;&#819;&#819;&#828;&#791;&#811;&#775;&#849;&#777;&#879;&#848;&#831;&#871;&#869;&#876;&#875;&#850;&#775;&#779;&#864;&#837;o&#802;&#808;&#846;&#816;&#796;&#839;&#811;&#826;&#874;&#850;&#771;&#769;&#776;&#874;&#879;&#855;&#869;&#849;&#775;&#831;&#859;&#794;i&#878;&#838;&#769;&#842;&#875;&#849;&#855;&#873;&#838;&#771;&#787;&#876;&#829;&#872;&#875;&#787;&#830;&#782;&#794;&#1161;&#827;&#814;&#853;&#803;&#803;&#839;&#841;&#817;&#837;&#7695;&#822;&#827;&#818;&#839;&#815;&#806;&#851;&#810;&#840;&#817;&#858;&#804;&#841;&#853;&#845;&#799;&#810;&#796;&#851;&#871;&#779;&#872;&#830;&#768;&#856;&#860;&#861;e&#795;&#814;&#828;&#840;&#793;&#805;&#790;&#845;&#839;&#840;&#799;&#854;&#811;&#793;&#782;&#830;&#771;&#771;&#779;&#782;&#774;&#872;&#774;&#855;&#775;&#779;&#794;&#7753;&#821;&#791;&#817;&#810;&#800;&#853;&#841;&#809;&#813;&#874;&#849;&#830;&#877;&#781;&#874;&#771;&#772;&#776;&#769;&#850;&#781;&#838;&#866; &#808;&#799;&#792;&#796;&#805;&#839;&#853;&#792;&#813;&#812;&#797;&#825;&#819;&#779;&#776;&#769;&#777;&#785;p&#820;&#823;&#858;&#809;&#811;&#817;&#804;&#790;&#772;&#787;&#878;&#872;&#834;&#867;&#774;&#872;&#788;&#779;&#879;&#788;&#776;&#877;&#768;&#864;&#864;r&#867;&#872;&#868;&#784;&#777;&#783;&#777;&#872;&#868;&#869;&#875;&#787;&#850;&#838;&#1161;&#821;&#801;&#802;&#814;&#791;&#805;&#815;e&#821;&#811;&#846;&#858;&#799;&#818;&#814;&#840;&#781;&#870;&#783;&#775;&#874;&#855;&#770;&#871;&#784;&#829;&#782;&#862;s&#823;&#858;&#793;&#841;&#818;&#827;&#817;&#852;&#798;&#776;&#769;&#843;&#872;&#784;&#831;&#870;&#831;&#855;&#773;&#834;&#777;&#872;&#829;&#849;&#781;&#866;&#863;&#863;&#301;&#823;&#823;&#823;&#807;&#828;&#798;&#805;&#797;&#791;&#812;&#813;&#825;&#780;&#875;&#869;&#829;&#775;&#867;&#770;&#875;&#830;&#831;&#842;&#772;&#794;&#866;&#7697;&#821;&#858;&#790;&#813;&#798;&#792;&#857;&#827;&#851;&#826;&#780;&#775;&#831;&#855;&#848;&#844;&#876;&#768;&#774;&#871;&#864;&#837;e&#859;&#775;&#772;&#843;&#874;&#778;&#859;&#871;&#770;&#873;&#842;&#877;&#787;&#863;&#847;&#801;&#805;&#803;&#798;&#814;&#819;&#825;&#803;&#815;&#806;&#812;&#839;&#825;&#841;&#799;&#790;n&#820;&#824;&#798;&#853;&#791;&#790;&#810;&#792;&#804;&#779;&#829;&#855;&#781;&#871;&#775;&#875;&#850;&#768;&#859;&#772;&#877;&#794;&#860;&#866;t&#784;&#872;&#772;&#877;&#838;&#1161;&#800;&#852;&#853;&#817;&#852;&#790;&#809;&#791;e&#823;&#797;&#790;&#800;&#799;&#800;&#852;&#853;&#857;&#828;&#840;&#854;&#793;&#846;&#854;&#858;&#819;&#859;&#768;&#876;&#876;&#866;&#860;&#837;i&#834;&#829;&#776;&#779;&#844;&#773;&#834;&#868;&#769;&#856;&#1161;&#845;&#790;&#853;&#857;&#846;&#839;&#811;&#827;&#853;&#826;&#852;&#814;&#846;&#845;&#845;&#826;&#804;&#812;k&#823;&#776;&#769;&#872;&#782;&#848;&#783;&#848;&#842;&#843;&#773;&#1161;&#822;&#812;&#854;&#813;&#828;&#790;&#793;&#815;&#805;s&#795;&#815;&#853;&#800;&#818;&#790;&#852;&#857;&#845;&#809;&#852;&#852;&#793;&#806;&#791;&#803;&#870;&#870;&#785;&#788;&#844;&#775;&#829;&#867;&#868;&#869;&#837;&#837;&#297;&#822;&#796;&#845;&#814;&#826;&#853;&#827;&#796;&#816;&#804;&#846;&#839;&#815;&#805;&#793;&#809;&#774;&#842;&#838;&#782;&#829;&#876;&#770;&#878;&#769;&#856;&#861;&#837;,&#807;&#808;&#846;&#815;&#803;&#796;&#811;&#842;&#787;&#875;&#872;&#776;&#769;&#829;&#873;&#770;&#770;&#768;&#786;&#776;&#769;&#774;&#876;&#830;&#775;&#787;&#777;&#856;&#864;&#865; &#807;&#795;&#853;&#841;&#852;&#818;&#796;&#810;&#827;&#853;&#793;&#839;&#815;&#812;&#845;&#846;&#826;&#841;&#811;&#845;&#871;&#768;&#879;&#829;&#769;&#875;&#768;&#772;&#787;&#831;&#838;&#848;&#776;&#769;&#837;j&#817;&#816;&#854;&#800;&#839;&#845;&#818;&#819;&#841;&#793;&#818;&#851;&#812;&#838;&#768;&#774;&#872;&#777;&#769;&#789;&#860;&#862;a&#823;&#807;&#795;&#840;&#796;&#796;&#812;&#828;&#811;&#851;&#806;&#827;&#809;&#827;&#826;&#817;&#810;&#799;&#810;&#827;&#815;&#859;&#788;&#770;&#864; &#824;&#802;&#826;&#804;&#827;&#827;&#818;&#827;&#804;&#826;&#790;&#813;&#826;&#781;&#872;&#783;&#844;&#843;&#838;&#787;&#773;&#830;&#787;&#879;&#865;&#837;&#501;&#808;&#805;&#792;&#814;&#841;&#852;&#810;&#841;&#798;&#810;&#791;&#817;&#813;&#811;&#806;&#868;&#778;&#870;&#849;&#874;&#780;&#868;&#838;&#869;&#781;&#777;&#773;&#773;&#871;&#787;&#863;&#865;&#837;a&#822;&#801;&#806;&#796;&#809;&#853;&#796;&#800;&#791;&#798;&#806;&#840;&#851;&#839;&#796;&#811;&#819;&#813;&#873;&#780;&#779;&#774;&#870;&#830;&#874;&#784;&#782;&#838;&#776;&#769;&#848;&#782;&#781;&#787;&#777;&#769;&#860;&#862;&#837;&#837;l&#800;&#816;&#814;&#812;&#817;&#816;&#793;&#804;&#800;&#815;&#841;&#816;&#788;&#871;&#868;&#834;&#775;&#844;&#787;&#877;&#831;&#787;&#879;&#787;&#783;&#855;&#874;&#794;&#794;&#856;&#860;a&#799;&#826;&#815;&#809;&#852;&#828;&#792;&#872;&#787;&#868;&#829;&#786;&#787;&#838;&#780;&#877;&#780;&#834;&#779;&#850;&#859;&#786;&#777;&#785;&#834;&#774;&#768;&#789;&#860;&#837;k&#822;&#808;&#808;&#795;&#839;&#793;&#814;&#817;&#776;&#769;&#770;&#842;&#783;&#777;&#867;&#859;&#781;&#779;&#877;&#875;&#788;&#871;&#771;&#781;&#877;&#844;s&#820;&#801;&#807;&#801;&#804;&#839;&#797;&#799;&#796;&#811;&#852;&#810;&#797;&#797;&#810;&#792;&#796;&#784;&#848;&#879;&#788;&#830;&#779;&#831;&#794;&#521;&#823;&#801;&#807;&#810;&#798;&#797;&#811;&#791;&#787;&#879;&#869;&#772;&#786;&#787;&#776;&#784;&#776;&#777;&#871;&#868;&#769;&#768;t&#869;&#829;&#831;&#869;&#781;&#771;&#778;&#769;&#770;&#773;&#834;&#787;&#870;&#869;&#871;&#781;&#782;&#776;&#769;&#1161;&#851;&#846;&#793;&#800;&#853;&#817;&#803;&#854;&#819;&#790;&#817;&#851;&#810;&#846; &#824;&#807;&#815;&#796;&#812;&#843;&#878;&#830;&#848;&#794;&#837;r&#821;&#808;&#846;&#797;&#812;&#792;&#854;&#846;&#799;&#805;&#839;&#817;&#826;&#826;&#874;&#780;&#772;&#849;&#788;&#784;&#780;&#787;&#850;&#773;&#786;&#781;&#771;&#779;&#794;&#860;&#837;&#837;ä&#778;&#850;&#776;&#769;&#831;&#776;&#775;&#776;&#769;&#776;&#874;&#772;&#787;&#875;&#775;&#776;&#769;&#847;&#806;&#825;&#851;&#819;&#853;&#845;&#798;&#792;&#793;&#826;&#804;&#790;&#798;&#839;&#825;&#857;&#860;j&#823;&#808;&#810;&#805;&#799;&#875;&#777;&#867;&#785;&#838;&#877;&#768;&#775;&#844;&#876;&#849;&#874;&#834;&#785;&#794;&#856;&#863;&#837;ä&#823;&#842;&#768;&#843;&#850;&#879;&#878;&#875;&#782;&#872;&#850;&#849;&#873;&#838;&#776;&#870;&#778;&#794;&#847;&#853;&#815;&#790;&#813;&#818;&#809;&#853;&#803;&#796;&#792;&#852;&#790;&#813;&#857;&#811;&#846;&#837;&#563;&#820;&#800;&#791;&#828;&#841;&#799;&#799;&#806;&#778;&#778;&#771;&#842;&#877;&#878;&#829;&#769;&#775;&#782;&#794;&#789;&#865;&#865;&#862;t&#870;&#830;&#778;&#768;&#1161;&#853;&#851;&#800;&#819;&#852;&#799;&#799;&#793;&#805;&#818;&#813;&#828;&#819;&#857;&#281;&#822;&#854;&#813;&#854;&#797;&#852;&#827;&#826;&#858;&#818;&#827;&#839;&#791;&#871;&#774;&#877;&#829;&#794;&#789;&#837;t&#804;&#791;&#792;&#814;&#811;&#826;&#811;&#825;&#813;&#873;&#787;&#844;&#769;&#781;&#831;&#868;&#859;&#769;&#860;&#863;&#837;&#261;&#776;&#838;&#768;&#855;&#775;&#842;&#871;&#867;&#875;&#872;&#849;&#876;&#785;&#775;&#768;&#794;&#864;&#1161;&#792;&#792;&#852;&#797;&#852;&#812;&#826;&#828;&#857;&#852;&#803;&#797;&#840;&#815;&#811;&#840;&#827;ä&#807;&#790;&#800;&#809;&#804;&#827;&#811;&#812;&#815;&#876;&#844;&#859;&#787;&#780;&#776;&#769;&#866;&#864;&#862;n&#802;&#802;&#795;&#857;&#796;&#792;&#806;&#839;&#790;&#812;&#806;&#840;&#809;&#852;&#810;&#852;&#834;&#785;&#875;&#838;&#848;&#780;&#775;&#788;&#842;&#769;&#772;&#779;.&#821;&#807;&#807;&#803;&#854;&#840;&#851;&#855;&#843;&#780;&#861; &#854;&#814;&#839;&#814;&#839;&#819;&#854;&#857;&#826;&#813;&#841;&#819;&#845;&#809;&#816;&#791;&#854;&#849;&#784;&#844;&#787;&#785;&#772;&#781;&#834;&#769;&#863;&#350;&#821;&#830;&#787;&#776;&#773;&#776;&#878;&#838;&#871;&#769;&#872;&#782;&#783;&#773;&#842;&#784;&#830;&#829;&#864;&#865;&#847;&#809;&#790;&#857;&#799;&#853;&#816;&#819;&#805;&#809;&#841;&#799;&#796;&#837;&#837;&#281;&#855;&#834;&#871;&#829;&#875;&#849;&#878;&#878;&#834;&#878;&#873;&#873;&#842;&#787;&#843;&#862;&#1161;&#824;&#811;&#809;&#815;&#858;&#805;&#818;&#854;&#815;&#809;&#819;&#805;&#804;&#812;&#845;&#841;&#800;&#811;n&#795;&#787;&#867;&#844;&#879;&#870;&#862;&#1161;&#808;&#811;&#793;&#813;&#790;&#793;&#818;&#809;&#815;&#854;&#798;&#809;&#813; &#820;&#819;&#827;&#809;&#812;&#852;&#805;&#792;&#796;&#826;&#800;&#831;&#768;&#771;&#842;&#787;&#876;&#784;&#874;&#856;&#863;j&#795;&#852;&#793;&#813;&#798;&#852;&#787;&#771;&#773;&#779;&#771;&#776;&#769;&#774;&#855;&#784;&#785;&#871;&#779;&#872;&#784;&#859;&#776;&#769;&#789;&#865;&#862;&#837;ä&#823;&#824;&#801;&#818;&#796;&#818;&#816;&#827;&#800;&#813;&#805;&#791;&#840;&#839;&#851;&#845;&#854;&#809;&#851;&#809;&#793;&#777;&#855;&#879;&#829;&#768;&#866;l&#776;&#769;&#859;&#774;&#843;&#847;&#854;&#826;&#791;&#800;&#814;&#827;&#846;&#839;&#819;&#863;&#837;k&#818;&#839;&#810;&#806;&#804;&#796;&#818;&#819;&#839;&#798;&#853;&#805;&#844;&#782;&#859;&#770;&#856;&#553;&#824;&#824;&#800;&#793;&#804;&#812;&#857;&#799;&#813;&#818;&#818;&#853;&#800;&#839;&#790;&#809;&#790;&#851;&#827;&#781;&#879;&#786;&#771;&#773;&#875;&#879;&#843;&#784;&#779;&#875;&#874;&#876;&#875;&#830;&#843;&#769;e&#821;&#875;&#775;&#859;&#867;&#784;&#838;&#781;&#779;&#778;&#1161;&#847;&#822;&#798;&#806;&#806;&#803;&#827;&#806;&#865;n&#855;&#874;&#829;&#776;&#868;&#779;&#850;&#781;&#774;&#868;&#768;&#867;&#1161;&#818;&#814;&#853;&#793;&#811;&#853;&#799;&#812;&#827;&#853;&#791; &#812;&#791;&#804;&#841;&#827;&#846;&#803;&#792;&#805;&#839;&#858;&#798;&#777;&#776;&#784;&#773;&#859;&#787;&#779;&#769;&#855;&#873;&#785;&#784;&#877;&#863;&#861;&#355;&#792;&#853;&#791;&#798;&#846;&#816;&#806;&#799;&#840;&#806;&#853;&#811;&#858;&#805;&#810;&#858;&#810;&#855;&#784;&#772;&#776;&#870;&#849;&#775;&#773;&#876;&#780;&#775;&#780;&#794;&#856;&#856;&#864;é&#821;&#802;&#807;&#793;&#814;&#858;&#839;&#799;&#798;&#825;&#800;&#803;&#805;&#806;&#818;&#834;&#775;&#769;&#856;h&#846;&#817;&#799;&#827;&#846;&#813;&#870;&#838;&#843;&#787;&#878;&#878;&#867;&#779;&#784;&#788;&#786;&#870;&#785;&#869;&#867;&#789;d&#820;&#845;&#851;&#852;&#798;&#799;&#810;&#806;&#858;&#817;&#853;&#812;&#867;&#874;&#780;&#779;&#872;&#864;ä&#822;&#821;&#811;&#813;&#828;&#854;&#799;&#796;&#857;&#839;&#845;&#841;&#800;&#839;&#816;&#796;&#840;&#812;&#875;&#779;&#842;&#869;&#870;&#783;&#830;&#844;&#843;&#838;&#830;&#769;&#867;&#776;&#879;&#794;&#789;&#856;&#837;ä&#852;&#818;&#798;&#790;&#804;&#799;&#799;&#828;&#790;&#851;&#796;&#828;&#828;&#799;&#825;&#769;&#783;&#773;&#842;&#829;&#876;&#879;&#855;&#830;&#850;&#780;&#777;&#875;&#769;&#866;&#861;&#862;&#861;n&#808;&#795;&#792;&#828;&#845;&#792;&#827;&#814;&#817;&#815;&#796;&#814;&#791;&#793;&#813;&#846;&#851;&#797;&#857;&#813;&#867;&#838;&#831;&#772;&#868;&#843; &#839;&#818;&#806;&#845;&#858;&#769;&#784;&#770;&#834;&#773;&#871;&#788;&#842;&#774;&#789;&#862;&#862;j&#772;&#777;&#831;&#778;&#787;&#781;&#873;&#849;&#831;&#850;&#864;&#847;&#839;&#828;&#826;&#851;&#857;&#846;&#797;&#828;&#812;&#796;&#790;&#828;&#840;&#791;&#828;&#828;&#811;&#866;&#862;&#837;o&#815;&#841;&#828;&#796;&#811;&#819;&#819;&#858;&#813;&#799;&#786;&#850;&#850;&#770;&#780;&#776;&#769;&#778;&#861;t&#795;&#857;&#809;&#853;&#815;&#819;&#812;&#845;&#771;&#869;&#849;&#855;&#785;&#774;&#866;a&#872;&#870;&#787;&#787;&#872;&#842;&#775;&#830;&#785;&#847;&#821;&#814;&#851;&#845;&#799;&#856;&#866;&#862;&#303;&#801;&#840;&#805;&#857;&#845;&#817;&#791;&#792;&#852;&#796;&#852;&#871;&#867;&#872;&#784;&#869;&#769;&#862;&#837;&#837;n&#785;&#782;&#848;&#779;&#870;&#768;&#850;&#776;&#849;&#834;&#775;&#874;&#849;&#776;&#859;&#780;&#867;&#861;&#847;&#820;&#822;&#804;&#799;&#814;&#806;&#797;&#811;&#803;&#805;&#819;&#851;&#792;&#853;&#805;&#796;&#803;&#857;&#852;&#840;&#837; &#820;&#801;&#777;&#774;&#855;&#872;&#877;&#830;&#869;&#773;&#850;&#782;&#774;&#769;&#865;&#847;&#858;&#828;&#853;&#799;&#845;&#815;&#858;&#793;&#809;&#819;&#797;&#804;&#840;&#818;j&#822;&#808;&#790;&#852;&#839;&#809;&#814;&#805;&#845;&#846;&#777;&#838;&#878;&#869;&#877;&#779;&#772;&#779;&#873;&#782;&#870;&#870;&#768;&#768;&#856;&#261;&#795;&#796;&#806;&#799;&#790;&#790;&#853;&#828;&#803;&#804;&#819;&#776;&#829;&#776;&#769;&#781;&#849;&#872;&#871;&#834;&#787;&#871;&#844;&#770;&#777;&#834;&#872;&#776;&#769;&#831;&#768;n&#821;&#798;&#828;&#854;&#846;&#810;&#839;&#793;&#813;&#806;&#812;&#791;&#872;&#838;&#773;&#776;&#769;&#879;&#768;&#861;&#861;n&#820;&#795;&#795;&#825;&#791;&#827;&#839;&#814;&#812;&#815;&#816;&#799;&#846;&#804;&#817;&#857;&#825;&#839;&#814;&#846;&#875;&#787;&#844;&#877;&#769;&#859;&#838;&#878;&#849;&#849;&#842;&#834;&#878;&#850;&#874;&#775;&#837;ä&#849;&#874;&#848;&#876;&#787;&#829;&#783;&#1161;&#847;&#798;&#799;&#805;&#858;&#851;&#791;&#792;&#812;&#793;&#799;&#840;&#826;&#858;&#811;&#797;&#864;&#837;ä&#855;&#873;&#868;&#877;&#1161;&#864;, </dd></dl>Just. Tästä ei nyt oikein saa mitään selvää. No, ammutaan tämä, poltetaan, sitten kastellaan, räjäytetään, ja syötetään Manaateille\", Notfun sanoi, raapaisi tulitikun, ja sytytti paperin.<br>\nMatoro syöksyi maasta, ja sammutti tulen elementaalvoimilaan.<br>\n<br>\n\"OLETKO SINÄ HULLU? Tämä saattaa pelastaa klaanin tulevaisuuden! Nyt annat sen tänne\", Matoro huusi Notfunille.<br>\n<br>\n\"Oletko typerä. Tuosta ei saa mitään selvää. Turha se on\", Sanoi Notfun ja raapaisi uuden tulitikun. Sitten hän vilkaisi Matoron kasvoihin, ja sammutti sen ja samalla mykistyi. Notfun kuiskasi jotain Jardirtille, ja lähti kävelemään laivaan.<br>\n<br>\nVihreämaskinen, erittäin rähjäinen matoran, joka oli alun perin mata nuin heikentynyt matoran, jolle oli korvattu ruumiinosia meritaistelujen vuoksi, jonka toinen jalka oli sininen, toinen musta, jäi seisomaan aukiolle kapteeninsa miehistön, ja kahden matkustajan kanssa. Jardirt aikoi huutaa jotain.<br>\n<br>\n\"Miehet, kapteenimme käski tiedottaa, että pidämme tänä iltana juhlat. Lähdemme myös bioklaaniin, koska Notfun oletti, että matkustajamme haluavat murtaa koodin\", Jardirt ilmoitti, ja lähti laivalle päin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":811,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-15T18:49:00.000Z","content":"<strong>Erään saaren ranta</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/fW8cNHnLXeA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/fW8cNHnLXeA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAivan hetki sitten laskeutuneen Ämkoon edessä avautui synkkä ja tuima näköpiiri. Harmaa ruohikko, ikiaikaiset kalliot ja terävä kivikko saivat öisen saaren näyttämään hyvin lohduttomalta.<br>\n<br>\n\"Aika karu paikka\", Enki rohkeni sanomaan ilmestyen Ämkoon takaa herransa vierelle. Toa nyökkäsi.<br>\n\"Onko tällä saarella nimeä?\" Enki kysyi.<br>\n\"En ole varma\", kuului vastaus. \"Itse kutsun tätä Hautasaareksi.\"<br>\n<em>\"Yllättävää\"</em>, Enki ajatteli, muttei uskaltanut sanoa ajatustaan ääneen.<br>\n<br>\nKaksikko matkasi pitkän tovin syvemmälle ja syvemmälle saaren lohduttomaan maisemaan. Enki ei pitänyt kävelemisestä, mutta lentäminen ei ollut vaihtoehto. Ämkoo oli meren yli tapahtuneen lentomatkan aikana tehnyt ehdottoman selväksi, että saarta tuli kunnioittaa. Ilman Toan logiikalla maiseman yli lentäminen loukkaisi <em>jotakin.</em> Enki ei ollut kysellyt enempää.<br>\n<br>\nTuntien kuluessa Enki huomasi, että he lähestyivät vuoristoa. Vuoret eivät näyttäneet järin korkeilta, mutta ne erotti selvästi saaren hämärän maiseman keskeltä. Le-matoran pyyhkäisi tomua silmistään ja vilkuili lähestyviä vuoria tarkemmin.<br>\n<br>\n\"Olemme matkalla tuonne?\"<br>\n\"Kyllä.\"<br>\n<br>\nÄmkoo vilkaisi kädessään roikkuvaa ikivanhaa avainta. Sitten Toa suuntasi katseensa takaisin voristoa kohti. Enki huomasi, että Ämkoon askeleet tihenivät. <br>\n<br>\nSamaan aikaan saaren rannalle ilmestyi vene.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":812,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-03-16T14:23:00.000Z","content":"<strong>Zakaz, Nektannin linnoitus</strong><br>\n<br>\nNektann käveli ympäri tummaa huonetta. Hänellä oli paljon ajateltavaa. Entinen vartija, Guardian, oli riehunut baarissa Warrekin kanssa. Nektann oli jo vuosia etsinyt syytä saada pidättää Warrekin. Nyt se tarjoutui hänelle, ja hänellä oli myös mahdollisuus napata vartija. Lisäksi asiaan oli sotkeentunut joku Makuta. Jättipotti.<br>\n<br>\nHuone oli melkein kokonaan musta; seinät olivat mustat, samoin lattiaa peittävä koristeellinen matto. Huoneessa oli musta tuoli ja musta pöytä. Nämä kalusteet olivat huoneen ainoita. Sysimusta ovi oli raollaan. Huoneen mustasta katosta roikkui musta kynttiläkruunu, jonka mustavahaiset kynttilät oli sytytetty. Lisäksi ovea vastapäätä olevalla seinällä roikkui suuri plasmanäyttö.<br>\n<br>\nEihän Nektann yleensä oleskellut tässä hyvin tummanpuhuvassa huoneessa. Se oli vain erityisiä tarkoituksia varten. Nektann ei oikeastaan edes pitänyt mustasta väristä, mutta hänen sisutusarkkitehtinsä oli vakuuttanut, että neuvotteluun tarkoitetussa huoneessa mustuus tekisi vaikutuksen vastapuoleen.<br>\n<br>\nKello tikitti, ja aika tuli täyteen. Nektann avasi laitteiston ja asettui huoneen mustaan valtaistuinmaiseen tuoliin. Senkin oli tarkoitus osoittaa, että hänellä oli valtaa. Nektann kyllä piti enemmän kullalla vuoratusta istuimesta. Mutta se ei olisi sopinut huoneen tyyliin.<br>\n<br>\nNäyttöön ilmaantui tumma hahmo. Nektann kiinnitti huomiota siihen, kuinka mustaa myös vastapuolella oli. Ilmeisesti tämä hahmo oli yhtä mustasta pitävä kuin Nektannin sisustaja. Näytössä näkyi nyt tumma, pitkä hahmo, jonka silmät hohtivat – kuinka ollakaan – punaisina. Nektann siristeli silmiään nähdäkseen hahmon piirteitä tarkemmin, mutta hän ei erottanut juurikaan muuta kuin tämän ääriviivat ja punaisena hehkuvat silmät.<br>\n<br>\n”Nektann”, hahmo sanoi, ”miten tilanne edistyy?”<br>\n”Pari miestäni menehtyi Warrekin entisen luutnantin luodeista. Voitko kuvitella, hän oli nainen.” Vaikka Nektann ei sitä varsinaisesti nähnytkään, hän tiesi hahmon kohottavan kulmiaan.<br>\n”<em>Oli?</em>”<br>\n”Ja on yhä. Emme saaneet häntä hengiltä. Mutta uudet sotilaani ovat miehittäneet alueen. He eivät poistu hengissä alueelta.”<br>\n”Hienoa, Nektann. Minä vakuutan sinulle, että tämä lämmittää sydäntäni.” Nektann epäili tätä suuresti.<br>\n”Kunhan muistat”, hahmo lisäsi vielä, ”että Makuta Nui lähetetään minulle. Joko elävänä tai kuolleena. Haluan todisteet siitä, että hän on menettänyt henkensä teidän käsissänne.”<br>\n”Kyllä”, Nektann tokaisi. ”Luultavasti lähetämme sinulle silvotun ruumiin. Vaikka…” Sotalordi tärisi pidätetystä hihityksestä. ”… se Makuta näytti jo valmiiksi aika silvotulta. Näin hänen kuvansa.” Musta hahmo kavensi silmiään.<br>\n”Hän yrittää varmasti seuraavaksi Nynrahille.”<br>\n”Miksi hän sinne yrittäisi?”<br>\n”Se ei kuulu sinulle. Tärkeintä on, että hän ei pääse sinne.”<br>\n”Hyvä on sitten. Muut saan kai pitää voitonmerkkeinä?”<br>\n”Pidä. Minä en tee mitään kahden Skakdin ruumiilla. On kuitenkin tärkeää, että myös Guardian kuolee. Hänestä voi olla minulle ja… kumppaneilleni arvaamatonta haittaa. Ja hyvin arvattuakin haittaa, itse asiassa.” Nektann pyöritti silmiään.<br>\n”Siispä hankin sinulle Makutan ruumiin. Warrekin pään säästän itselleni ja Guardianin heitän tuliseen pätsiin.”<br>\n”Miten vain. Ota yhteyttä, kun työsi on tehty. Ja muista, että minä en maksa sinulle tyhjästä.”<br>\n”Selvä, oi suuri ja mahtava Makuta”, Nektann sanoi sarkasmia tihkuvalla äänellä. Abzumo ilmeisesti irvisti ja katkaisi yhteyden. Nektann hymyili. Hän sai jopa sanan ”Makuta” kuulostamaan loukkaukselta.<br>\n<br>\n<strong>Zaiggeran mökki</strong><br>\n<br>\nGuardian vilkuili hermostuneena laudoitetun ikkunan lautojen välistä ulos. Hän luuli nähneensä jotain. Tunti ja viisikymmentäkahdeksan minuuttia oli kulunut siitä, kun Zaiggera ja Manu olivat kadonneet yläkertaan. Warrek oli hetki sitten lähtenyt pöydästä ”tarkastelemaan tupaa”. Eli toisin sanoen etsimään viinaa. Guardian katsoi taas kelloaan. Minuutti.<br>\n<br>\nTuskaisen minuutin kuluttua luukku avautui. Nais-Skakdin alaruumis ilmestyi näkyviin. Pian yläpää seurasi käsissään kuin uudesti syntynyt ampuma-ase. Manua ei vielä näkynyt. Zaiggeran kasvoilla oli voitonriemuinen ilme. Sitten kuului kolahdus. Zaiggera jätti pyssyn erään lipaston päälle ja pisti päänsä takaisin yläkertaan. Guardian hillitsi halunsa rynnätä aseen kimppuun heti.<br>\n<br>\nSitten kuului kiljaisu:<br>\n”Ei, älä koske siihen!”<br>\nRäjähdys. Kuului lasin särkymisen ääntä. Ja jotain muutakin taisi särkyä. Katossa olevasta aukosta virtasi savua. Zaiggera astui alas tikkailta ja yski. Pian jotain putosi alas yläkerrasta. Manuhan se oli.<br>\n”Minähän sanoin…” Zaiggera aloitti. Manu keskeytti hänet:<br>\n”Se oli pelkkä rikkinäinen romu.”<br>\n”Se oli kallis!”<br>\n”Ehkä pimeällä keskiajalla.”<br>\n”Senkin barbaari, hävitit kalliin laitteeni!”<br>\n”Minä olen hyvin sivistynyt Makuta. Äläkä sinä lyö minua, kun minäkään en lyö sinua. Olen pasifisti. Aina, kun siitä on minulle hyötyä siis.”<br>\n<br>\nGuardian keskeytti väittelyn polkaisemalla lattiaa niin, että kuului tömähdys. Zaiggera muisti aseen ja nosti sen lipaston päältä. Sitten, yhtäkkiä, hän heitti sen päin Guardiania. Guartsu nappasi sen refleksinomaisesti ilmasta.<br>\n”Siinä nyt on kiväärisi”, Zaiggera sanoi ylpeänä, ”entistä ehompana.”<br>\nGuardian mumisi kiitokset irrottamatta katsettaan aseesta. Zaiggera nauroi vaimeasti.<br>\n”Tuo tuli varmasti suoraan sydämestä”, hän sanoi ivallisesti. Ennen kuin Guardian ehti vastata, Warrek kirkaisi. Manu tukahdutti halunsa kommentoida, että Warrek kiljui kuin pikku tyttö, sillä Warrek saapui heidän luokseen huutaen: ”HYÖKKÄYS!”<br>\n<br>\nLuotien ääniä alkoi kuulua. Kaikki suojautuivat. Ikkunat nimittäin räsähtivät rikki. Laudat, jotka olivat peittäneet ikkunoita, olivat pian täynnä reikiä. Zaiggera toimi nopeasti. Hän poimi oman kiväärinsä, latasi sen nopeasti ja heitti Guardianille ammuksia. Guartsu latasi oman aseensa pitkästä aikaa. Manulle ja Warrekille nainen heitti kiväärit, joita hänellä oli useampia.<br>\n”Osaatko käyttää?” Skakdi sanoi Makutalle. Warrek otti sijainnin erään ikkunan alla.<br>\n”Tietysti minä osaan”, Manu sanoi. ”Minähän keksin nämä aseet.” Zaiggera kohotti kulmiaan.<br>\n”No hyvä on, en keksinyt, mutta osaan kyllä käyttää.”<br>\n”Hyvä.”<br>\n”Toisaalta siitä on vuosia, kun olen viimeksi käynyt Zakazilla… eikä minun silloinkaan tarvinnut tarttua Skakdien aseisiin. Mutta teoriassa osaan kyllä kaiken. Käytännön tasolla teorioita voi soveltaa, mutta yleensä lukuarvojakin on approksimoitava, jotta…”<br>\n”Tuki turpasi ja mene asemiin!”<br>\nManu näytti loukkaantuneelta, mutta asteli nopeasti viimeisen ikkunan alle. Katsoessaan ulos ikkunasta hän näki, että heitä tähtäsi ainakin kymmenen Skakdia. Ja hänellä oli vain noin kahdeksankymmenen asteen näkyvyys. Hyökkääjiä oli vielä enemmän.<br>\n”Ei auta muuta, kuin panna kovat kovaa vasten”, Guardian sanoi ja ampui ensimmäisen luodin. Yksi hyökkääjistä menetti päänsä. Muut alkoivat ammuskella vielä hanakammin. Lisäksi kaatuneen Skakdin tilalle astui uusi.<br>\n<em>Ei näytä ollenkaan hyvältä</em>, Manu ajatteli. <em>Ja lisäksi minusta tuntuu, että Zaiggera on minulle vihainen.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":813,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-16T16:13:00.000Z","content":"<strong>Rozum</strong><br>\n<br>\nPiraatit olivat pistäneet joksikin aikaa juhlat pystyyn laboratorionraunioiden edustalle, mutta ne olivat päättyneet epämiellyttävästi erään hyvin tunnetun kapteenin huutoon \"MIKSI ROMMI ON LOPPU! MIKSIIIIIH\"<br>\nSitten he olivat lähteneet kohti rannikkoa.<br>\n<br>\nMatoro oli toisten juhliessa tutkinut kansiota. Se oli kirjoitettu oudoilla merkeillä, joista ei saanut selvää. Siinä kuitenkin toistui tietyt merkit tietyin väliajoin varmistaakseen että se oli Matoran-kieltä, tosin puettuna outoihin merkkeihin. Salakieltä.<br>\n<br>\nMatka viidakon läpi sujui suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Mitä nyt jokunen pieni rahi tai vastaava. Puoli matkaa taas kärsittiin Notfunin jutuista. Tällä kertaa hän kertoi kaveristaan nimeltä Puikko-Petteri. Kyseiselle tyypille piti laittaa puusilmä, mutta tulikin vahingossa puujalka.<br>\nToinen puoli matkasta Notfunin suu oli tukittu teipillä.<br>\n<br>\n\"Meillä voi mennä Klaanissa jonkin aikaa\", Matoro selitti. Hän käveli Äksän kanssa Jardirtin rinnalla, sillä Notfunista ei ollut keskustelukaveria juuri nyt.<br>\n\"Aye\", matoran vastasi lyhytsanaisesti.<br>\n\"Kepsukka saa auttaa tämän salakielen kanssa\", Matoro puheli itsekseen. \"Paperit ovat Manulle ja katsotaan filmi Klaanissa\"<br>\n<br>\nSuurin osa loppumatkasta sujui hiljaisesti. Viidakkomaisema toisti itseään, rahit ääntelivät metsässä. Jossain välissä he saapuivat kultaisille rannoille jonka edustalla <em>Yön Timo III</em> odotti uskollisena osan miehistö kanssa. <br>\n<br>\nMatka laboratoriolta takaisin oli kestänyt kuusi tuntia. Kello oli melko lähellä iltakuutta, ja aurinko oli jo laskemassa. Joukkio siirtyi nopeasti laivaan ja pian he nostivat ankkurit ja lähtivät kohti Klaania.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":814,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-16T17:16:00.000Z","content":"<strong>Hautasaari</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/W2zkN74s72M" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/W2zkN74s72M</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nEnki huokaisi hiljaa helpotuksesta huomatessaan, että kaksikon matka ei suinkaan käynyt korkeammalle öiseen vuoristoon. Maan muuttuessa yhä jyrkemmäksi oli Ämkoo hidastanut kulkuvauhtiaan ja nyt kaksikko olikin pysähtynyt. Käsipuoli Toa tarkkaili maastoa.<br>\n<br>\n\"Sen pitäisi olla tässä jossain\", Ämkoo murahti ja asteli sinne sun tänne. Enki tarkkaili johtajaansa hetken, mutta alkoi sitten itsekin tutkia maastoa. Matoranin ei tarvinnut kysyä, mitä Ämkoo etsi. Toa oli kohottanut kantamansa rauta-avaimen jälleen esiin ja olikin selvää, että nyt etsittiin lukkoa.<br>\n<br>\nKului vartti. Kului toinen. Kaksikko nousi hieman ylemmäs kivikkoista rinnettä pitkin, kunnes lukko löytyi.<br>\n<br>\nKauempaa raskas kiviovi näytti ainoastaan vuoren huipulta vierineeltä lohkareelta, joka aikojen saatossa oli hautautunut tuulen kuljettamaan hiekkaan ja soraan. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että kyseessä oli kaksiosaisen oven sulkema ahdas oviaukko, jonka keskustaa koristi ikiaikaisen näköinen lukko. Ämkoo työnsi avaimen lukkoon, käänteli sitä hetken ja komensi sitten Enkin työntämään.<br>\n<br>\nOvi avautui sisäänpäin. Hetken kestäneen ponnistelun jälkeen kaksikko sai sen kokonaan auki ja pian heidän edessään avautui synkkä käytävä. Enki yllättyi huomatessaan, että käytävä ei ollut kuitenkaan sysipimeä. Käytävän seiniin upotetut sinivihreät valokivet onnistuivat tuomaan pimeyteen juuri sen verran valoa, että uskalias matkalainen saattoi nähdä eteensä.<br>\n<br>\nÄmkoo astui peremmälle. Enki valmistautui hyppäämään Toan perään, mutta Ämkoon käsimerkki sai matoranin pysähtymään.<br>\n<br>\n\"Sinä odotat ulkona\", komensi Ämkoo. Sitten Toa käänsi kasvonsa kohti pimeyttä ja katosi. Enki jäi hetkeksi tuijottamaan herransa perään, mutta istahti sitten oven vierustalle odottamaan.<br>\n<br>\nÄmkoon silmät tottuivat nopeasti käytävän pimeyteen, kiitos ulkona vallitsevan yön. Hieman epävarmat askeleet kuljettivat Ämkoota mutkittelevaa reittiä pitkin, kunnes Toa saapui lopulta käytävän päähän. Siellä häntä odotti toinen ovi, joskaan ei tällä kertaa lukolla varustettu.<br>\n<br>\nÄmkoo avasi oven.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nEnki haukotteli ja vilkuili pilviverhon takaa pilkottavaa tähtitaivasta. Kaukaisuudessa hohtavat tähdet näyttivät matoranin mielestä tänä yönä poikkeuksellisen kylmiltä. Kylmä ja ankea oli myös matoranin istumapaikka, ja Enki vaihtoikin tuon tuosta asentoaan yrittäen epätoivoisesti tehdä olonsa edes jossain määrin mukavaksi.<br>\n<br>\nLe-matoran ei tiennyt, että häntä tarkkailtiin. Kaksi Toan mittaista hahmoa eteni rinnettä pitkin määrätietoisesti ylemmäs, tarkkaillen kivioven vierellä nuokkuvaa matorania.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nOven takana Ämkoota odotti hyvin askeettinen huone. Sammaloituneet kiviseinät ja hieman kostea lattia saivat hautakammion tuoksahtamaan suorastaan iljettävältä. Tästä Ämkoo ei kuitenkaan välittänyt. Toa tuijotti edessään makaavaa myöskin kivestä valmistettua hauta-arkkua.<br>\n<br>\nÄmkoo astui arkun tykö. Sitten Toa sylkäisi kerran ainoaan kämmeneensä, tarttui kiinni arkun painavasta kannesta ja alkoi työntää. Hikinorot valuivat Toan vihreää naamiota pitkin, mutta hän ei antanut periksi.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nMystinen kaksikko onnistui väistämään täpärästi ilmojen halki viilettävän veitsisarjan. Teräaseet katosivat yön pimeyteen, ja jostain kaukaa kuului yöeläjäksi ryhtyneen epäonnisen rahieläimen rääkäisy.<br>\n<br>\n\"Kuka siellä?\" Enki huudahti hypäten vieressään kohoavan suuren kivenlohkareen taakse suojaan. Pimeydestä ei kuulunut vastausta, mutta tarkkasilmäinen matoran näki lähestyvät hahmot selvästi.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nArkun kansi tömähti lattialle. Ämkoo pyyhki hikeä otsaltaan ja polvistui nähdäkseen edessään lepäävän ruumiin tarkemmin. Vaaleansininen veden Toa piteli yhä kuolleenakin tiukasti kiinni miekastaan.<br>\n<br>\n\"Atya\", Ämkoo kuiskasi ja Toan käsi käväisi nopeasti naisen vatsan seudulla avautuvalla rujolla haavaumalla. Haava oli jo aikoja sitten kuivunut, ja nyt se näyttikin pelkältä mustalta aukolta kuolleen naisen muilta osin virheettömässä ruumiissa.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nEnki kieri tajuttomana pitkin vuoren kivikkoista rinnettä. Punainen Toa tarkkaili hetken rintaansa iskeytynyttä myrkyllistä teräasetta, naurahti sitten ja astui kiviovesta sisään vihreän kumppaninsa perässä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":815,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-03-16T17:17:00.000Z","content":"<strong>Yön Timo II</strong><br>\n<br>\n\"Kohti kotia!\", Matoro huusi piraateille iloisesti.<br>\n<br>\n\"Klaaniin vai?\", perämies Jardit kysyi.<br>\n<br>\n\"Kyllä. Klaani on kotimme\", Matoro vastaa.<br>\n<br>\nJardit nyökkäsi ja komensi piraatteja lähtemään Klaaniin. Matoro oli iloinen, että he olivat lähdössä takaisin. Hän ei ollut odottanut tälläistä matkaa. Luuli vaan, että tulisi Destralille, löytäisi tiedot Makuta Itrozista ja hänen laboratoriosaarestaan, matkustaisi sinne ja takaisin. Se osoittautuikin paljon pahemmaksi. Äksäkin lojui kajuutan sängyssä ja mietti matkaa. Hän tahtoi auttaa Klaania, mutta matka osoittautuikin paljon pahemmaksi, kuin mitä hän luuli. Mutta ainakin hän oli iloinen, että hän sai autettua Klaania vähäsen. Se oli hänen mielestään tärkeintä.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n\"Se tekisi 15 mutteria\", kauppias vastasi. Irvan löysi vyöstään vain 6.<br>\n<br>\n\"Voisitteko tehdä poikkeuksen ja myydä minulle lihan kuudella mutterilla?\", Irvan kysyi kauppiaalta.<br>\n<br>\n\"Sori, mutta Klaani on muutenkin kokemassa konkurssin\", kauppias vastasi. Irvan lähti Seranin kanssa poispäin. Irvan ei ollut syönyt jo pariin päivään. Ja hän ei enää jaksanut olla syömättä.<br>\n<br>\n\"Mitä me nyt syötäisiin?\", Seran kysyi kaveriltaan.<br>\n<br>\n\"Ainakaan emme voi ostaa mitään kaupoista. On vain kaksi vaihtoehtoa. Yksi: Joko hankkia ruokaa luonnosta. Kaksi: Varastaan ruokaa kaupoista\"<br>\n<br>\n\"Ei nyt tekisi mieli ryöstää näitä ihmisiä\", Seran vastaa Irvanille.<br>\n<br>\n\"Eikä tekisi mennä metsiin, saalistamaan villieläimiä\", Irvan sanoo.<br>\n<br>\n\"Voitaisiinhan myös kalastaa kaloja\", Seran ehdotti.<br>\n<br>\n\"Hyvä idea\", Irvan sanoi, \"Yksi ongelma: Osaammeko kalastaa?\"<br>\n<br>\n\"En ole vielä ikinä kertaakaan kokeillut, mutta se ei näytä kovin vaikealta\"<br>\n<br>\n\"Minä en aio edes kokeilla. Jos haluat kalastaa, kalasta itse\"<br>\n<br>\n\"Okei\", Seran vastaa, \"Otan veneemme ja ongemme ja koetan saada vähän saalista\"<br>\n<br>\nParin tunnin päästä, Seran meni pieneen veneeseen, jonka hän, Irvanin kanssa oli ostanut, kun olivat tulleet Klaaniin. Kun hän oli soutanut parinkymmenen kilometrin päähän, hän pysähtyi ja pani onkensa veteen. Parin minuutin kuluttua hän sai erotettua meren hiljaisuudesta jonkin huutoa. Hän alkoi keskittymään äänen suuntaan. Hän näki jonkin polskivan vedessä. Hän huusi apua. Seran alkoi nopeasti soutaa kohti hukkuvaa olentoa.<br>\n<br>\n\"Apua!\", hän huusi. Hänen äänensä kuulosti vanhalta.<br>\n<br>\n\"Koettakaa kestää!\", Seran huusi.<br>\n<br>\nKun hän oli tarpeeksi lähellä, hän otti airons ja pani sen veteen.<br>\n<br>\n\"Tarttukaa airoon!\", Seran huusi.<br>\n<br>\nAirosta tarttui ruskea-musta Turaga. Fe-Matoran auttoi vanhaa Turagaa veneeseen.<br>\n<br>\n\"Kiitoksia, nuori Matoran\", Turaga sanoi hengästyneenä, \"Ilman sinua olisin hukkunut ja kuollut\"<br>\n<br>\n\"Ei se mitään\", Seran vastasi.<br>\n<br>\n\"Nimeni on Seran\", Seran esitteli itsensä ja kätteli vanhaa Turagaa.<br>\n<br>\n\"Turaga Thowron\", ruskea Turaga vastaa, \"Kunpa olisi mitenkään, miten voisin korvata tekosi\"<br>\n<br>\n\"Ei tarvitse korvata\", Seran vaati.<br>\n<br>\n\"Kyllä tarvitsee\", Turaga Thowron vastaa ja alkoi penkoa vyöstään jotain, \"Minulla taitaa olla mukana jokin, joka saattaa kiinnostaa nykyajan nuorisoa\"<br>\n<br>\nHän löysi kiven ja ojensi sen.<br>\n<br>\n\"Ai. Kivi\", Seran sanoi, \"Kiitos\"'<br>\n<br>\n\"Ei se mikä tahansa kivi ole\", Turaga sanoo, \"Se on Toa-kivi\"<br>\n<br>\n\"Mitä!?\", Seran tokaisi, \"Toa-voimia antava Toa-kivi?!\"<br>\n<br>\n\"Tietenkin\", Turaga vastaa, \"En kai minä nyt antaisi pelastajalleni tavallisen kiven ja väittäisi sitä Toa-Kiveksi. En ikinä!\"<br>\n<br>\nFe-matoran katsoi vähän kiveä ja sanoi:<br>\n<br>\n\"En voi ottaa tätä\"<br>\n<br>\n\"Mikset?\"<br>\n<br>\n\"Tässähän on jonkun entisen Toan voimat!\"<br>\n<br>\n\"Tiedän, että se saattaa pelottaa jotakin, mutta ota se nyt vaan. Siitä tulee hyötyä joko ennemmin tai myöhemmin\"<br>\n<br>\nSeran tarkasti kiveä tarkemmin ja näki joitakin kaiverruksia. Vaikka häntä vähän epäröitti ottaa Turagalta Toa-Kiveä hän silti pani kiven laukkuunnsa varmuuden vuoksi. Sitten hän kysyi Turaga Thowronilta, mitä hän teki meressä, vaikkei ollut kovin hyvä uimari. Turaga vastasi, että oli lähdössä toisen Toan kanssa toiseen paikkaan veneellä, kunnes iso kalmari tuhosi hänen veneensä.<br>\n<br>\n\"Missäs se sinun Toakaverisi on?\", Seran kysyi Turagalta.<br>\n<br>\n\"En tiedä sitä. Viimeksi kun näin hänet, kalmari veti minut pinnan alle\"<br>\n<br>\nSeran nyökkäsi ja alkoi soutamaan veneensä Klaaniin, vaikkei saanut yhtään saalista. Hän halusi viedä Turaga Thowronin kuivalle maalle. Hän myös koko matkan aikana ihmetteli, mitä tekisi Toa-kivelle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":816,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-16T17:45:00.000Z","content":"<strong><em>Yön Timo II</em></strong><br>\n<br>\nMatoro makoili pitkällään punakankaisessa riippumatossa, jonka hän oli virittänyt takamaston ja kaiteiden väliin. Hän makasi selällään katsellen tähtitaivasta. Laiva lipui kevyesti ja lämmin iltatuuli puhalsi leppoisasti alukselle vauhtia. <br>\n<br>\nLoputon tähtitaivas kaareutui Toan yläpuolella. Tuhannet pienet valkoiset pisteet säteilivät korkeuksissa. Mystinen Punainen Tähti näkyi nyt itätaivaalla. Matoro muisteli matoranien ennustusmerkkejä.<br>\nVälittömästi tähdistä hänelle tuli mieleen vanhasta tiimistään magnetismin Toa Magan, joka oli lapsenomaisen innostunut astronomiaan että astrologiaan. Kyseinen Toa oli joskus haaveillut matkasta Punaiselle tähdelle. Mitähän hänelle kuuluisi nykyään.<br>\n<br>\nMatoro mietti. Mihin hänen tiiminsä oli hajonnut. Häntä ahdisti, kun hän tunsi muistoistaan puuttuvan palasen. <br>\nTiimi olijoskus lähtenyt rauhaisalta kotisaareltaan suureen maailmaan, Metru Nuille, taistelemaan \"rauhan, oikeuden ja Mata Nuin\" puolesta.<br>\nSe ei ollut tosiaankaan sitä. Se oli kylmää sotaa, jossa miteltiin vallasta. Metru Nuin hallitsija hallitsisi maailman taloutta.<br>\n<br>\nSe sota oli pitkä ja ankea. Loputtomat Toa-armeijat marssivat vahkien kera Metsästäjiä vastaan - Dume eikä TSO suostunut kumpikaan lopettamaan. Oli onni, että tiimistä ei ollut kuollut ainuttakaan jäsentä sodassa.<br>\n<br>\nKun Metsästäjät vetäytyivät raunioiksi tuhotusta kaupungista, kaikki muuttui. Toat lähtivät. Sillävälin Gaggulabion Skakdi-armeija oli ryöstänyt ja polttanut tiimin kotisaaren ja tappanut Matoranit. Toista oli tullut koditon kulkuritiimi joka taisteli eri alueilla oikeuden puolesta.<br>\n<br>\nSitten muistot haalistuivat.<br>\n<br>\nTämä matka oli herättänyt paljon kysymyksiä. Se mielensisäinen hyökkäys. Itrozin ääni. Valot. Lonkerot. Salakieli.<br>\nTämä Makuta osasi salata todellisen perintönsä täydellisesti.<br>\n<br>\nToa käänsi kylkeä riippumatossa. Jardirt istui ruorissa unisen näköisenä. Pari muuta merirosvoa nukkui myös kannella, valmiina herätettäväksi ohjausvuoroon. <br>\nÄks oli sanonut että yö on turhan viileä hänen makuunsa ja nukkui sisätiloissa.<br>\n<br>\nJään Toa kieriskeli huolestuneena. Hän ei saanut näitä kaikkia asioita päästään, hän ei kyennyt rentoutumaan. Hän ei lepäisi ennenkuin olisi selvittänyt kaiken naamiostaan ja menneisydyestään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":817,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-16T18:30:00.000Z","content":"<strong>Hautakammio</strong><br>\n<br>\nÄmkoon katse kulki pitkin Toan entisen johtajan ruumista. Ilman Toa katseli haikeana edessään lepäävää kuollutta, mutta päätti sitten tehdä sen mitä oli tullutkin tekemään. Ämkoon käsi lähestyi Atyan kuolleiden käsien tiukassa otteessa olevaa miekkaa.<br>\n\"Olen pahoillani, mutta joudun ottamaan tämän. En itsekkyyttäni, vaan kaikkien parhaaksi\", selitti Ämkoo puoliääneen valmistautuessaan irrottamaan katanan veden Toan kylmästä otteesta.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/a-T9NMSo4VU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/a-T9NMSo4VU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nÄmkoo kiskaisi kätensä nopeasti takaisin ja huusi ääneen. Vihreä Toa horjahti kauhusta taaksepäin, liukastui ja katseli hautakammion lattialta käsin pystyyn nousevaa ruumista. Atyan tomuiset kädet tarttuivat hauta-arkun laitoihin ja veden Toa nousi täyteen mittaansa. Atya käänsi naamionsa Ämkoota kohti, ja Ämkoo erotti naamion visiirin alla piilevät heikosti hohtavat silmät.<br>\n<br>\n\"Sinä olet kuollut!\" Ämkoo sai huudetuksi järkytyksensä keskeltä. Ilman Toa nousi huterasti seisomaan, painautui kammion harmaanvihreää seinämää vasten ja tuijotti edessään seisovaa sinistä hahmoa. Atya astui pois arkusta, oikoi hetken jäseniään ja kohotti miekkaansa.<br>\n<br>\n\"Hei vain, Ämkoo\", kuului ääni kammion oviaukon suunnalta.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Wc_JalbfI68" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Wc_JalbfI68</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nÄmkoo kääntyi nopeasti oven suuntaan ja järkyttyi entisestään. Ämkoo osoitti ainoalla kädellään vuoroin oviaukon, vuoroin Atyan suuntaan. Toat Tharkon ja Herka astuivat peremmälle kammioon.<br>\n<br>\n\"Sinä! Te..!!\" Ämkoo sopersi ottaen askeleen taaemmas. Ilman Toa haukkoi henkeään tietämättä mitä sanoa. Ilman Toa Tharkon hymyili ja alkoi puhua.<br>\n<br>\n\"Olet muuttunut kovasti sitten viime näkemän. Viimeksi kun tapasimme, olit jokseenkin... Kokonaisempi.\"<br>\n\"Vaikene!\", Ämkoo karjui ja osoitti Herkaa. \"Sinä! Sinä kuolit! Miten sinä oikein seisot siinä?! Ja miksi Atya...\"<br>\n\"Kaikki ajallaan, veli hyvä\", Tharkon keskeytti ja astui lähemmäs Ämkoota. \"Mitä pidät uudesta naamiostani?\"<br>\n<br>\nÄmkoo tuijotti Tharkonin kasvoja lyhyen hetken ajan. Sitten hän ymmärsi.<br>\n\"Tryna\", Ämkoo pihisi.<br>\n\"Kas, oikein. Olet tehnyt läksysi.\", vastasi Tharkon.<br>\n<br>\nHerka astui peremmälle. Punaisen Toan ruhjottu haarniska oli kauttaaltaan ruosteen ja lian peitossa. Herkan poimuttuneen naamion tyhjät silmäkuopat tuijottivat Ämkoota.<br>\n<strong>\"Jotain et kuitenkaan koskaan oppinut\"</strong>, Herka sanoi pohjattomalla äänellä. <strong>\"Minun naamioni. Jopa pieni vihreä ystäväsi tuolla ulkona tunnisti sen, mutta sinä et tuntunut koskaan ymmärtävän. Et, vaikka työskentelimme yhdessä.\"</strong><br>\n<br>\nÄmkoo käänsi katseensa juuri puhuneeseen Herkaan. Yllättyneisyys käväisi Ämkoon kasvoilla, ja tämä yritti sanoa jotain.<br>\n\"Tarkoitatko sinä..?\"<br>\n<strong>\"En minä muuten olisi tässä.\"</strong><br>\n<br>\nTharkon korjasi asentoaan, naurahti ääneen ja ohjasi Atyan seisomaan vierelleen.<br>\n\"Noniin, eiköhän kuulumiset ole jo vaihdettu. Me emme tulleet tänne vain tervehtimään sinua.\"<br>\n\"Mitä te tahdotte?\" Ämkoo kysyi ja perääntyi jälleen hieman. Toan entiset kumppanit alkoivat lähestyä.<br>\n<strong>\"Minun henkeni sinnittelee tässä maailmassa enää yhdestä syystä\"</strong>, epäkuollut Herka vastasi. <strong>\"Samasta syystä, jonka takia Tharkon on nyt täällä.\"</strong><br>\n\"Me\", Tharkon aloitti, hymyili viileästi ja jatkoi:<br>\n<em>\"Haluamme tappaa sinut.\"</em><br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nYön pimeydessä liitelevä haukka kuuli selvästi vuoriston suunnalta kuuluvan vihellyksen. Rahi kiidätti itsensä vauhdikkaasti äänen tykö, laskeutui ja valmistautui ottamaan kärsineen näköisen matoranin kyytiinsä. Enki kiristeli hampaitaan pakottautuessaan suuren linnun selkään, ja komensi sitten siivekkään pedon matkaan.<br>\n<br>\nNyt oli kiire.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":818,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-03-16T19:04:00.000Z","content":"<strong>Luola Killjoyn mökin alla</strong><br>\n<br>\nCreedy ei ollut yrittänyt ulos enää tunteihin, vaan oli sen sijaan kasvattanut vierellään keikkuvaa paperipinoa. Informaatio oli asia jota Creedy janosi eniten, mutta tällä kertaa hän ei ollut iloinen päätöksestään. Sivu sivulta, paperi paperilta Creedy menetti uskoaan henkilöön, jonka kanssa oli käytännössä viettänyt viimeiset kaksi vuotta. Hän halusi lopettaa, muttei voinut, hänen täytyisi saada tietää lisää...<br>\n<br>\nOtsa hikoillen Creedy nosti taas seuraavan paperin ja alkoi lukemaan:<br>\n<br>\n<em><strong>Metsästäjien leiri, Odina - Kahdeksas viikko</strong><br>\n<br>\nOlen oppinut näinä viikkoina enemmän kuin koko edeltävän elämäni aikana. Mestari näytti minulle heikkouteni. Hän todisti minulle, etten ole niin voimakas kuin maineeni antaa luulla. Massavihollisia vastaan taisteleminen ei ole oikea tapa taistella, sillä kun koettaa päivä, jolloin yksi minua mahtavampi soturi astuu eteeni, olen pulassa.<br>\n<br>\nVasen käteni on siteessä ja maskissani on halkeama, mutta se on pieni hinta elämäni tärkeimmästä oppitunnista. Minulla on paljon opittavaa, mutta lupasin mestarilleni onnistuvani. Sopimusta ei rikottaisi.</em><br>\n<br>\nTässä vaiheessa Creedy nosti katseensa paperista. Kaikki päiväkirjan palat eivät olleet tallella, mutta monessa kirjoituksessa oli mainittu sopimus. Salaperäinen paperi, jonka osapuolina olivat Killjoy ja TSO. Pitkällisten etsintäoperaatioidenkaan jälkeen, Creedy ei onnistunut löytämään tätä puuttuvaa palaa. <br>\n<br>\nCreedy jatkoi selaustaan läpi, kunnes saapui lopulta erilaisen paperin kohdalle. Tämä oli kärventynyt kulmista ja sen keskellä oli nähtäviss selviä palamisen jälkiä. Matoran tiesi mikä häntä odottaisi tässä viestissä ja pisti sen syrjään, lukien vain sen otsikon:<br>\n<br>\n<em><strong>Tämä luku on omistettu urhealle veden toalle, jonka elämä päättyi omien virheideni vuoksi</strong></em><br>\n<br>\nTunnit kuluivat ja Creedy selasi läpi paperien. Useita poliittisia murhia, kahakoita ja viattomien kuolemia myöhemmin hänen oli pakko pitää taukoa. Hän ei uskonut lukemaansa. Viikko viikolta Killjoyn persoonallisuus tuntui muuttuvan. Kylmyys ja välinpitämättömyys paistoi tekstistä aina vain vahvemmin. Lopulta Creedy karjaisi ja potkaisi vierelleen kasautuneen pinon.<br>\n<br>\nHänen esikuvansa, ystävänsä... hän ei ollut valmis kuulemaan tällaista ja vieläpä tämän itse kirjoittamana. Jos hän vain löytäisi tämän sopimuksen, saisi tietää mitä se sisältää...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":819,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-03-16T19:56:00.000Z","content":"<strong> Zyglakien sähkövoimala</strong><br>\n<br>\nUmbra hakkasi raivokkaasti metallista, ruostunutta ja lukittua ovea nyrkeillään. Hän oli raivostunut tähän matkaan, joka tuntui pitenevän koko ajan. Oliko tykki niin loppujen lopuksi tämmöisen matkan arvoinen, voisihan hän etsiä jostain jonkun Olmakin ja kadota sen avulla omaan maailmaansa, Umbra oli viimeisten minuuttien aikana ajatellut. <br>\n<br>\nJyskyttäen ovea monta kertaa peräkkäin, outo ääni alkoi puhua Umbran mielessä. Matoran lopetti tekemisensä, kylmyyden vallatessa hänen mielensä.<br>\nJollain pahalla oli asiaa Umbralle, ja Umbra tiesi hyvin kuka tämä oli.<br>\n<br>\n\"Hei Umbra, suuri-pieni-matoran\", ääni sanoi Umbran pään sisällä. \"Eikö tämä juoksu olekin aika turhaa, ystäväni?\" bassoääni jatkoi.<br>\n<br>\n\"Mitä haluat minusta?\" Umbra ajatteli henkisen yhteyden välityksellä.<br>\n<br>\n\"Haluan kertoa sinulle joitain asioita ystävästäsi Gekosta\", ääni kertoi. \"Hän on oikeasti toisesta maailmasta, kuten sinäkin, ja tullut sotkemaan tämän maailman järjestyksen ja aikajatkumot, estääkseen vaihtoehtoisen tulevaisuuden tapahtumisen,\" ääni kertoi. <br>\n<br>\n\"Eikö tämä olekin aika moraalitonta, siis muuttaa aikajatkumon suuntaa, jonka Mata Nui on määrännyt meille?\" ääni jatkoi asiaansa.<br>\n<br>\nUmbra pysyi hiljaa. Ajatukset risteilivät hänen päässään, ajatukset jotka tämä ääni, jonka hän ajatteli kuuluvan Gekon pahalla versiolle, pystyi lukemaan aivan helposti.<br>\n<br>\n\"Olet hämmentynyt, etkö olekin?\" ääni jatkoi. \"Niin minäkin olisin jos ystäväni olisi aikavääristymien aiheuttaja, joka väittää edustavansa hyvyyttä. Mistä tiedät ettei hän valehtele?\" <br>\n<br>\nUmbran lähellä, Gekko katseli vipuja ja laitteita jotka olivat sikin sokin huoneessa. Hän myös ihmetteli sitä miksi Umbra oli paikallaan, kuin transsissa. <br>\n<br>\nGekko tuli epäluuloiseksi ja alkoi ravistaa Umbraa hereille, muttei onnistunut. <br>\n<br>\n\"Hän yrittää tehdä sinulle jotain, Umbra\", ääni Umbran pään sisällä sanoi. \"Hän koettaa katkaista meidän yhteytemme, koska tietää ettei ole aivan puhdas. Tee mikä on oikein, Umbra\". ääni sanoi, lähtien Umbran pään sisältä.<br>\n<br>\nEnsimmäinen teki mitä Umbra teki oli lyödä violetilla nyrkillään häntä ravistellutta Gekkoa. <br>\n<br>\nIskun voimasta, Gekko lensi lattialle. \"Mitä sinä pirulainen teet!?\" hän huusi. \"Koetin auttaa sinua!\"<br>\n<br>\n\"Et ole kertonut kaikkea itsestäsi Gekko, et ole todellakaan kertonut kaikkia motiivejasi\", Umbra sanoi. \"Aikajatkumon turvaamiseksi, minun on taisteltava sinua vastaan\", Umbra sanoi, kaivaen selästään kaksi miekkaansa, Rhak'elakkin symbolilla varustetun miekan ja oman mustan miekkansa. Qewa vinkaisi ja lähti piiloon seinälle, seuraamaan tulevaa mittelöä mahdollisimman kaukaa ja turvasta.<br>\n<br>\n\"Huoh, jos sitä vaadit, Umbraseni\", Gekko sanoi, ottaen raskaan miekkansa selästään. Tästä taistelusta tulisi outo, hän ajatteli, hyvin outo...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":820,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-03-16T23:14:00.000Z","content":"<strong>Zakaz<br>\nZaiggeran mökki</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/XNwl4XPOtj8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/XNwl4XPOtj8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em>Tämä sota jatkuu. Tulemme näkemään vielä paljon päiviä.</em><br>\n<br>\nRaivokas \"AMPUKAA!\"-huudahdus jai tummanvihreän palkkasoturin viimeiseksi sanaksi ennen kuin paksu teräsluoti lävisti sen otsan. Zaiggera napsautti tottuneen viileästi kiväärinsä auki. Tyhjät haulit lennähtivät yhdessä vilkkaassa liikkeessä vanhan kiväärin uumenista ulos ja ruskeanoranssi naissoturi veti viisi uutta hampaankolostaan. Samalla hänen piti kyykistyä alas, sillä voimakas Zamor-pistoolien tulitus rei'itti juuri saman kohdan vanhan puumökin seinästä, jonka taakse Zaiggera oli aiemmin piiloutunut. Vanha puutavara pöllähteli mökin sisälle suurissa pilvissä ja täytti huoneensisäisen ilman. Kirkas auringonvalo tunkeutui sisään mökin uusista aukoista.<br>\n<br>\n<em>Pahimpia päiviä. Pahin on takuulla vielä edessä, vahtikoira. Tulet vetämään liipaisimesta niin usein, että pian se on refleksi.</em><br>\n<br>\nSkakdi-palkkasoturit juoksivat kohti päättäväisinä raivokkaiden sotahuutojen säestämänä. Hetkeksi Nektannin palkkaama rikollisjoukko oli unohtanut taistelevansa vain suuren palkkapussin takia. Ajatuksissaan soturit olivat taas keskellä sisällissotaa. Talon sisältä syöksyvät luodit ja Zamorit kaatoivat skakdeja tasaisesti, mutta palkkasotureilla oli selvä määrä- ja aseylivoima. Makuta Nui, Guardian, Zaiggera ja Warrek pysyivät suurimman osan ajasta äärimmäisen matalina, sillä ammukset lävistivät huteraa mökkiä jokaisesta ilmansuunnasta.<br>\n<br>\n<em>Tulee rumia päiviä. Painajaismaisia päiviä. Päiviä, jolloin tuntuisi täysin loogiselta juoda tynnyrillinen rommia, suudella kiväärinsä piippua ja vetää liipaisimesta.</em><br>\n<br>\nGuardian puristi korjattua, uutena hohtavaa kivääriään. Se oli kevyempi kuin aiemmin, mutta lipas niksahti tutulla tapaa.<br>\n<br>\n<em>Mutta me emme tee niin, vahtikoira. Sinä et tee niin.</em><br>\n<br>\nGuardian tarkensi kiikarinsa röntgentoiminnolla ja veti liipaisimesta. Plasmakiväärin tuttu kajahdus räjäytti reiän suoraan mökin takaseinään. Tähän ammukseen eräs takaseinää kohti ovelasti hiipivä skakdi ei ollut selvästi varautunut. Polttava plasma osui suoraan palkkasoturin rintakehään ja heitti hänet puoli metriä taaksepäin. Guardian latasi aseen nopealla vasemman kätensä liikkeellä, väänsi pienen kytkimen kiväärin kyljessä yläasentoon ja kääntyi toiseen suuntaan, kohti mökin ovea, jonka takaa hyökkäsi kahdella revolverilla mökkiä rei'ittävä palkkasoturi. Plasmakiväärin sarjatulitoiminto räjäytti sekunnissa seitsemän reikää oven läpi. Muutama ammus osui palkkasoturin molempiin asekäsiin ja yksi sen polveen. Palkkasoturi kaatui karjaisten maahan ja lähti uikuttaen kömpimään kauemmas mökistä.<br>\n<br>\n<em>Sinä kestät.</em><br>\n<br>\nGuardian veti tyynesti aseen lippaan ulos ja heitti sen tottuneesti sivuun. Sininen skakdi veti vyöltään uuden, täyden plasmalippaan ja kytki sen aseen sisään. Ase niksahti jälleen tutusti. Vartija-kiväärissä oli kuitenkin jotain uutta. Zaiggera oli lisännyt kiväärin kahvaan yhdellä ruuvilla pienen metallisen laatan, jossa oli tuttuja kirjaimia. Ohut nimilaatta oli kiinnitetty ruuvilla kahvaan juuri siitä kohtaa, josta laatan läpi oli ennen kulkenut ohut ketju. Laatassa oli viisi kirjainta.<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/r.gif\"><img class=\"postimage\" src=\"http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/o.gif\"><img class=\"postimage\" src=\"http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/q.gif\"><img class=\"postimage\" src=\"http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/c.gif\"><img class=\"postimage\" src=\"http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/e.gif\"><br>\n<br>\n<em>Sinä kestät, koska jonkun täytyy.<br>\nEihän tässä maailmassa muuten mitään järkeä olisi.</em><br>\n<br>\nWarrek ja Zaiggera olivat kaataneet huoneen keskellä olevan puisen pöydän ja jakoivat nyt laukauksia palkkasoturiskakdeja kohti sen suojasta. Laho puinen pöytä ei tarjonnut Warrekille ja tämän luutnantille kuitenkaan oikeaa suojaa osumilta vaan räsähteli tikuiksi jokaisesta ammuksesta. Suoja oli kuitenkin enemmän taktinen. \"Ehkä ne luulevat, että olemme oikeasti turvassa\", Warrek oli sanonut hymyillen pakotettua, raukeaa hymyä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/O7XOe7fwonc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/O7XOe7fwonc</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nManu oli luovuttanut hetken aikaa sitten käyttämänsä sisällissodanaikaisen kiväärin kanssa. Myöskään kuudestilaukeava ei ollut osoittautunut Makutan mieleiseksi. Makuta ei ylipäätään ymmärtänyt ampuma-aseita.<br>\nToisaalta hän ei ollut joutunut aiemmin tilanteeseen, jossa niitä käyttävillä oli ylivoima. Manu kaiveli raivokkaasti Zaiggeran mökin maton alle salaluukkuun piilotettua hauta-arkkua, joka oli luiden sijaan täynnä erilaisia ampuma-aseita. Ampumisen sijaan Makuta keskittyi jakelemaan aseita ja lippaita eri suuntiin tulittaville skakdi-tovereilleen.<br>\n<br>\nManu ei ollut tottunut pysymään taustalla taistelutilanteissa. Hän oli Makuta. Hänet oli luotu taisteluun. Nyt hän kuitenkin ymmärsi, että ampuma-aseet eivät olleet hänen vahva alansa. Ja vaikka palkkasoturien päättymätön tulitus ei olisi vahingoittanut Makutaa tämän kaasumaisen olemuksen takia, hän ajatteli olevansa huomattavasti hyödyllisempi haarniskassa, joka ei vuotanut.<br>\n<br>\nYksi verenhimoisista skakdeista kommunikoi lajitoveriensa kanssa ulkopuolella harvinaisen äänekkäästi.<br>\n\"Keskittäkää tuli! Savustakaa ne ulos!\"<br>\nJuuri silloin yhdestä ikkunasta lensi sisään kanisteri, joka mätkähti mökin lattialle metallisesti kolahtaen. Guardian tuijotti kanisteria hetken.<br>\n\"Kredipselleeniä!\" hän karjui. \"Älkää hengittäkö!\"<br>\nHulluuskaasuksikin kutsuttu hermomyrkky alkoi levitä huoneeseen. Kaasuvaarasta vähiten kärsivä Makuta Nui pomppasi ponnekkaasti asearkusta ulos ja tarttui kanisteriin. Hän juoksi vauhdilla kohti ikkunaa ja viskasi kanisterin ulos. Juuri silloin skakdien konetulimainen keskitys osui häneen. Kymmenet luodit lävistivät Makutan ja tämä kaatui lattialle veltosti.<br>\n\"Ai. Skarrarar vieköön.\" Makuta sanoi. Nyt hänen haarniskansa oli entistä rumempi. Se ei pysyisi kasassa kauaa. Zaiggera osoitti kenraalilleen kehotuksen suojata ja juoksi makutan luokse tarkistelemaan tämän haarniskan kärsimiä vahinkoja.<br>\n<br>\n\"Kaasumies\", Zaiggera sanoi nopeasti, mikä sai Manun nyrpistämään ilmettänsä lempinimelle. \"Oletko kunnossa?\"<br>\n<br>\n\"En...tiedä. Voi karzahni. Voi karzahnin karzahni. Minä valun.\"<br>\nVihreää nestekaasua alkoi ilmaantua haarniskaan revenneestä reiästä. Zaiggera otti kaulansa ympärillä roikkuvan punaisen huivin ja sitoi sen makutan \"haavan\" kohdalle. Kaasumainen pimeyden olento ei tiennyt, mitä sanoa. Hän tyytyi vain tuijottamaan Zaiggeran silmiin hämmentyneenä.<br>\n\"Tuon pitäisi pitää sinua kasassa johonkin asti\", Zaiggera sanoi. \"Älä liiku. Älä ole enää rohkea tai joudun ampumaan sinua.\"<br>\nKumma kyllä, Zaiggera sai viimeisen lauseen kuulostamaan jollain tavalla lämpimältä. Manu ei voinut muuta kuin hymyillä kevyesti. Niin kevyesti kuin hengenvaarallinen tilanne salli.<br>\n<br>\nTulitus koveni entisestään. Valo täytti hämärää mökkiä entistä enemmän osuma osumalta. Nyt kaikki kolme skakdia ja yksi makuta olivat maantasolla. Guardian, Warrek ja Zaiggera jakelivat vielä satunnaisia laukauksia, jotka osuivat mökin seiniä kurittaviin ja raakalaismaisesti karjuviin palkkasotureihin, mutta eivät pysäyttäneet niiden loppumatonta laumaa. Nämä sotilaat eivät ajatelleet nyt enää edes tulevaa palkkaansa. Ainoa, mistä ne välittivät oli puhdas tappamisen ilo. Guardian alkoi epäillä, että Nektann syötti kredipselleeniä jo omille sotilailleenkin.<br>\n<br>\nGuartsu, Warrek, Zaiggera ja Manu vilkuilivat toisiaan. Lievä epätoivo kiiri kaikkien kasvoille. Palkkasotureita oli yksinkertaisesti liikaa ja luodit ja zamorit alkoivat loppua. Jopa Guardianin plasma oli viimeisillään. Pian ainoa vaihtoehto olisi yrittää lamauttaa vihollisjoukkoja yhteiselementtivoimilla, mutta kaikki kolme tiesivät, että he eivät saisi vähäisillä skakdi-elementeillään paljoa aikaiseksi.<br>\nWarrek luuhistui. \"Tässäkö se sitten oli. Kaikesta minä selviän ja täällä kuollaan.\"<br>\nWarrek hymyili kuitenkin kevyesti. \"No, ainakin kuolen hyvässä seurassa. Tämä olisi täydellistä, jos olisi vielä jotain...juotavaa.\"<br>\nSilloin Zaiggeran silmät laajenivat. Naispuolinen skakdisoturi näytti ymmärtäneen jotain. Muut katsoivat luutnanttia pitkään peläten hieman, mitä hän oli tällä kertaa keksinyt.<br>\n\"Kyllä, kenraali. Itseasiassa minulla on...yksi viinipullo.\"<br>\nWarrekin hymy leveni. \"Mahtavaa! Mihin olet piilottanut sen, sinä kiero ihanuus?\"<br>\nZaiggera osoitti peukullaan astiakaapin suuntaan. \"Se on lasien joukossa. Ota vain.\"<br>\n<br>\nSalamannopeasti Warrek syöksyi kohti kaappia. Hän ei tuntunut edes välittävän mökkiä ympäröivästä tulituksesta. Myös Nektannin palkkasotilaiden kiväärien ja revolverien zamorit ja luodit alkoivat vähitellen loppua. Nyt osa oli vaihtanut kirveisiin, nuijiin ja muihin lyömäaseisiin. Vaikka liipaisimen veto oli palkkasotureille refleksinomainen reaktio, ne nauttivat erityisen paljon siitä, kuinka vihollisen haarniska ja luut rusahtelivat lyömäaseen alla. Nyt osa hakkasi talon seiniä, tärisyttäen ammuskelusta huterana seisovaa tönöä. Nektannin ja Gaggulabion sotilaat nauttivat vihollistensa pelosta.<br>\nSkakdikenraali Warrek tuntui jättävän tämän huomiotta täysin. Hän oli päättänyt, että pyrkisi nauttimaan viinistä viimeiset hetkensä.<br>\nGuardian katsoi vuorotellen Zaiggeraa ja Warrekia. Vähitellen hän alkoi yhdistää palasia.<br>\n\"Et kai sinä...\"<br>\n<br>\nEnnen kuin Guardian oli ehtinyt lopettaa lausettaan, Warrek oli vetänyt pullon kokonaan ulos kaapista. Pettymyksekseen hän havaitsi sen olevan tyhjä. Yllätyksekseen hän kuitenkin havaitsi, että pullon ympärillä oli vaijeri, joka johti jonnekin kaapin taakse. Sieltä se johti ulos yhdestä mökin puisissa seinissä olevista pienistä aukoista. Kun Warrek veti viinipulloa tarpeeksi, vaijeri kiristyi ja jotain niksahti.<br>\nWarrekin hymy hyytyi.<br>\n\"Zaiggera.\"<br>\n\"Warrek.\"<br>\n\"Ne xialaiset miinat.\"<br>\n\"Ne, kenraali.\"<br>\n\"Annoinko minä ne sinulle, kun sota oli ohi.\"<br>\n\"Joo.\"<br>\n<br>\nWarrek räpsäytti silmiään. Guardian käänteli päätään tutkien ympäristöä. Manu hymyili hermostuneesti. Pian jotain niksahti mökin ulkopuolella. Niksahduksia toistui useampi. Pian ne repesivät dominomaiseksi ketjureaktioiksi, joita kulki pitkin Zaiggeran kuivaa pihamaata. Osa raivokkaista palkkasotureista ihmetteli ääneen, mitä maaperässä tapahtui.<br>\n<br>\n\"Ai\", Warrek sanoi ilman, että kääntyi kohti Zaiggeraa. \"Halusinpa vain tietää.\"<br>\nSen sanottuaan Warrek pudotti tyhjän viinipullon ja siirsi molemmat kätensä suojaksi päänsä ympärille. Hän kyykistyi.<br>\n\"KAIKKI MAAHAN.\"<br>\n<br>\nSeuraavaksi tapahtunutta asiaa oli erittäin vaikea kuvailla sanoilla, jotka antaisivat sille sen täyden arvon. Tuhoisa määrä valoa, lämpöä ja tulista voimaa täytti ilman mökin ympärillä. Reaktio kesti vain sekunteja, mutta se oli aivan tarpeeksi.<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/gz3F-02FwZc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/gz3F-02FwZc</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<br>\nHetken päästä oli hiljaista. Satunnaiset ruohomättäät mökin ympärillä olivat ilmiliekeissä. Suurta osaa hyökkäävistä palkkasoturi-skakdeista ei löytynyt näkyvistä ja harvat vielä skakdeiksi tunnistettavat juoksivat jo kaukana mökistä yrittäen sammuttaa harjaansa, pidellen korviaan tai nilkuttaen hitaasti. Palkkasoturien huudot kuuluivat vaimeina horisontissa.<br>\nZaiggeran mökki oli osoittautunut yllättävän vankkarakenteiseksi. Sen kyljet olivat mustuneet ja yläkerran tiilikatto oli romahtanut suurilta osin, mutta seinät olivat pystyssä. Lattiatasolla makaavat Zaiggera, Warrek, Makuta Nui ja Guardian nousivat yksi kerrallaan vähitellen ylös ja uskaltautuivat lopulta ottamaan kätensä pois kuuloelintensä edestä.<br>\n<br>\nManu uskaltautui avaamaan suunsa ensimmäisenä.<br>\n\"Tuo juuri tapahtui.\"<br>\n\"Niin. Niin se taisi.\" Guartsu vastasi käheällä äänellä.<br>\n<br>\n\"Hmm\", Zaiggera sanoi. Hän ei ollut vielä noussut pystyyn. \"Talo kaipasikin pientä remonttia.\"<br>\nHetken päästä jostain kaukaa alkoi kaikua piinaava sireenimäinen ääni. Se toistui kolmesti. Tämä ei ollut ääni, joka olisi kuulunut Zakazilla usein. Se tarkoitti kuitenkin erittäin paljoa.<br>\n\"Tiedättekö\", Guartsu sanoi. \"Minusta tuntuu, että Nektann on vähän vihainen.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":821,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-03-16T23:45:00.000Z","content":"<strong>Maken huone</strong><br>\n<br>\n<em>Make seisoo kylän keskellä. Keskellä kauhua ja pelkoa täynnä olevia Matoraneja.<br>\n<br>\n<br>\n\"Herranjesta! Mikä tuo on!?\"<br>\n<br>\n<br>\n\"Pysy poissa!\"<br>\n<br>\n<br>\n\"Varokaa! Se lähestyy! Tulta!\"<br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">\"Sinulla on paljon unia, peto.\" </span>Symbiootti tuijotti Makea virnistäen Snowmanin tyhjillä silmillä.<br>\n<br>\n<br>\n\"Pyydän, vie mitä vain, älä satuta minua!\" Ga-matoran tärisee kauhusta Maken jalkojen edessä.<br>\n<br>\n<br>\n\"Tehkää joku jotain!\"<br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">\"Paljon painajaisia...\"</span><br>\n<br>\n<br>\n\"Pysäyttäkää se! Se tappaa hänet!\"<br>\n<br>\n<br>\n\"Napatkaa! Kuristakaa se!\"<br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">\"Paljon painajaisia. Paljon asioita, joita et ymmärrä.\"</span><br>\n<br>\n<br>\n\"Lahdatkaa se peto!\"<br>\n<br>\n<br>\n\"Paetkaa henkenne edestä!\"<br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">\"Kummajainen. Tulilisko. Friikki.\"</span><br>\n<br>\n<br>\n\"APUA! AUTTAKAA!\"<br>\n<br>\n<br>\n\"Se raateli hänet! SE RAATELI HÄNET!\"<br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">\"Yksinkertainen rahi...\" </span></em><br>\n<br>\n<br>\nMake huudahti. Hän aukaisi silmänsä. Pain hän huomasi tuijottavansa kattoa. Hän käänsi katseensa viereiseen sänkyyn. Hän oli ilmeisesti pudonnut siitä. Hän päätti kavuta sille takaisin. Hän sulki silmänsä, yrittäen nukahtaa. Hiki valui hänen otsaansa pitkin...<br>\n<br>\n[spoil]Lähinnä Maken hahmon herättelyä. Nyt menen oikeasti nukkumaan -->[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":822,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-17T12:55:00.000Z","content":"<strong>Veljeskunnan viidakkosaari</strong><br>\n<br>\nEpäonninen vortixx poukkoili eteenpäin öisen saaren pimeydessä.<br>\n<br>\nVortixx Ridhukk ei ollut koskaan törmännyt yhtä huonotapaiseen asiakkaaseen. Ridhukk ja tämän kaksi kumppania olivat kukin käyneet kuoleman porteilla oudon vihreän Toan vaatimuksia kunnioittaen ja vortixxeista kaksi jäikin sille tielle.<br>\n<br>\nKuka ihmeen Ämkoo, mietti Ridhukk. Tai no, mitäpä se vortixxia enää liikutti. Työnantajana toiminut Tharkoniksi itseään nimittänyt Toa oli juuri lähtenyt lipettiin, joten tehtävä tuskin jatkuisi.<br>\n<br>\nRidhukk kaiveli laiskasti tyhjää silmäkuoppaansa. Turagalle täytyisi kostaa, mutta miten? Se valkoinen pirulainen oli hyökännyt Ridhukkin ja kumppaneiden kimppuun raivotautisen kissapedon voimin, eikä...<br>\n<br>\nRidhukkin mietiskely keskeytyi, koska yhtäkkiä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/MGQrqBqZ_-Y" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/MGQrqBqZ_-Y</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nVortixx purskahti itkuun tummanvihreän le-matoranin täräyttäessä tätä kasvoihin tarkkaan tähdätyllä hyppypotkulla. Loputkin vielä hetki sitten pensaiksi naamioituneista matoraneista loikkivat esiin ja turpakäräjät alkoivat.<br>\n<br>\nRidhukk kiroili, parkui ja huitoi epätoivoisesti joka suuntaan, mutta vihreät matoranit väistivät vortixxin iskut naurettavan helposti. Pian eräs pakari-kasvoinen matoran viiletti liaanilla Ridhukkia kohti, muksautti tätä nyrkillä vortixx-polon ainoaan silmään ja silmä turposikin iskun voimasta umpeen. <br>\n<br>\nSokea vortixx yritti juosta pakoon, mutta kaksi vaaleanvihreää matorania loikkasi tämän eteen. Jokusen äärimmäistä rannekontrollia vaatineen lyönnin jälkeen vortixxin sisäelimet vaihtoivat mystisesti asentoaan. Ridhukk yski verta ja putosi polvilleen.<br>\n<br>\nJa tämähän kelpasi hyvin eräälle hau-kasvoiselle matoranille. Hyppypotku. Toinen. Kolmas. Nel- ai, se kaatui.<br>\n<br>\nMatoranit jatkoivat päättäväisesti itseään huomattavasti suuremman mustan olennon pieksemistä, välittämättä tämän armoa anovasta vikinästä.<br>\n<br>\nRidhukk tahtoi kotiin.<br>\n<br>\n[spoil]JOKA PELÄTYN KUNG FUN TAITAAAAAAA...[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":823,"creator":"Samimobiili","timestamp":"2011-03-17T14:21:00.000Z","content":"<strong>Saari, jonka nimeä en tiedä</strong><br>\n<br>\nSamol kuuli läheisistä puskista ääntä. Hetken hiljaisuuden jälkeen sieltä hyppäsi esiin monta matorania huutaen: \"RUOKAA!\". Samol katsoi melkein itsensä pituisia minimiehiä otsa kurtussa ja karjaisi: \"RRRAAAWWGGHHH!!!\". Matoranit kaatuivat kaikki yhtäaikaa maahan, nauraen. \"Tästä äijästä teemme päällikön!\", huusi yksi matoran. Samol lähti ihmeissään kävelemään matoranien mukaan. Hetken päästä he saapuivat kylään, jossa näytti olevan paljon matoraneja kuoleman partaalla. \"Sinä, päällikkö, saat kunnian hankkia meille ruokaa ja juomaa! Mutta ennen sitä, sinun pitää suorittaa kokeet.\" sanoivat matoranit. \"Kokeet? ei kai vaan laskentoa tai mitään sellaista?\" Sanoi Samol. \"Ei ei, mutta saat sen selville myöhemmin. Tänään saat levätä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":824,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-17T15:05:00.000Z","content":"<strong>Hautakammio</strong><br>\n<br>\n\"Tappaa minut\", Ämkoo toisti. Toan silmät kapenivat pieniksi viiruiksi.<br>\n\"Voi kyllä\", vastasi Tharkon, kiskaisi pitkän salkoaseensa esiin ja alkoi valistaa:<br>\n\"On sinun syytäsi, että ryhmämme hajosi. Sinä tapoit Herkan. Sinun takiasi Atya surmasi itsensä. Voitko todella väittää yllättyväsi kun kerron sinulle, että haluamme sinut hengiltä?\"<br>\n<br>\nÄmkoo naurahti hieman epätoivoisesti ja nousi täyteen mittaansa.<br>\n\"Miksi vasta nyt? On kulunut jo pieni ikuisuus Atyan kuolemasta. Mikä teillä kahdella oikein kesti?\"<br>\n<strong>\"Kyllä sinä tiedät\"</strong>, murahti epäkuollut Herka.<br>\n\"Emme uskoneet pärjäävämme sinulle. Atyasta ei ollut uusille voimillesi vastusta, joten emme tahtoneet ottaa riskiä\", Tharkon selitti ja kohotti asettaan.<br>\n\"Mutta nyt. Meiltä ei jäänyt huomaamatta, että Toa-tähtesi syttyi jälleen taivaalle. Oli selvää, että sinulle oli tapahtunut jotain. Tähteäsi seuraamalla paikansimme sinut, ja nyt olemme täällä.\"<br>\n\"Kuinka suloista\", Ämkoo tuhahti.<br>\n<strong>\"Vaikene\"</strong>, Herka komensi, kiskaisi pitkän tarttumakoukkua muistuttavan lyömäaseensa esiin ja jatkoi:<br>\n<strong>\"Iäksi.\"</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/uieajwa8QB0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/uieajwa8QB0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nÄmkoo onnistui juuri ja juuri väistämään kimppuunsa syöksyvän tulen Toan lyönnin. Herkan ase iskeytyi hautaholvin seinään ja iski punaista kipinää. Käsipuoli Toa tähtäsi nyrkkinsä kohti Herkan naamiota, iski, mutta löi ohi.<br>\n<br>\n<strong>\"Typerys\"</strong>, Herka murisi ja tähtäsi aseellaan Ämkoota kohti. Hehkuva tulivana syöksyi Toaa kohti, eikä Ämkoo ehtinyt muuta kuin suojaamaan kasvonsa ainoalla kädellään.<br>\n<br>\n\"Kas kas\", Tharkon virnuili ja syöksyi vuorostaan Ämkoon kimppuun. <br>\n\"Etkö kykene enää edes käyttämään elementtivoimiasi? Olet surkea!\"<br>\nVihreä Toa iski Ämkoota keihäällään, mutta Ämkoo onnistui kierähtämään sivuun. Ämkoon pakomatka kuitenkin keskeytyi Atyan iskiessä vuorostaan miekallaan.<br>\n<br>\nÄmkoo ponnisti, heitti ilmassa sulavan voltin, otti vauhtia holvin katosta ja syöksyi ovea kohti. Toan entiset toverit kääntyivät yllättyneinä ympäri ja lähtivät perään.<br>\n<br>\n\"Jotain se sentään osaa\", kuului Tharkonin ääni. <br>\n<br>\nÄmkoo ilmestyi hautakäytävän uloskäynnille ja loikkasi ulos. Toa kierähti muutaman kerran pimeää rinnettä pitkin, nousi ylös ja alkoi huutaa vahtiin jäänyttä kumppaniaan.<br>\n<br>\n\"Turhaa\", Tharkon huusi haudan suuaukolta. Herka kiskaisi yhä rintakehäänsä koristavan heittoveitsen irti ja esitteli sitä Ämkoolle.<br>\n<strong>\"Pikkuinen ystäväsi on jo kuollut.\"</strong><br>\n<br>\nÄmkoo tiesi, että pakeneminen ei olisi enää vaihtoehto. Paljon Ämkoota paremmissa voimissa ( hah ) oleva kolmikko tavoittaisi Ämkoon varmasti ennen rantaa, ellei...<br>\n<br>\nÄmkoo vihelsi, mutta mitään ei tapahtunut. Haukka oli siis poissa. Ei auttanut muuta kuin taistella... Mutta miten?<br>\n<br>\nKuolemanhauska kolmikko ei antanut Ämkoolle paljoa mietintäaikaa. Tharkon ohjasi Atyan hyökkäämään Ämkoon kimppuun, ja pian sininen nainen huitoikin katanallaan Ämkoota kohti ripein liikkein. Ämkoo väisteli parhaansa mukaan, koittaen samalla tarttua kiinni Atyan ranteista. Jos Ämkoo vain onnistuisi tarttumaan miekkaan...<br>\n<br>\nÄmkoon suunnitelma osoittautui turhan läpinäkyväksi. Herka ilmestyi Atyan rinnalle, suuntasi jälleen liekkinsä Ämkoota kohti ja pian Toa kieri savuten alas matalaa rinnettä. <br>\n<br>\nTharkon virnisti ja lähti itsekin hyökkäykseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":825,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-17T15:58:00.000Z","content":"<strong><em>Yön Timo II</em>, Bio-Klaanin sataman edusta</strong><br>\n<br>\nAurinko oli nousemassa jokusen tunnin kuluttua. Suuri purjelaiva lipui jo märäänpääsaaren edustalla, katselleen uneliasta kaupunkia. Tuulet olivat olleet matkalaisten puolella.<br>\n<br>\nYksinäinen majakka seisoi sataman reunalla, hylättynä. Se oli vartioinut rannikkoa jo ennenkuin Tawa oli saapunut tänne. Huhut kertovat astrologimunkkien rakentaneen sen joskus kauan, kauan sitten. Nykyään majakka on hylättynä.<br>\nMatoro on joskus miettinyt liittyisikö majakka jotenkin siihen vanhaan majakkaan saaren pohjoisosissa, jossa hän poikkesi muiden kanssa palatessaan Xialta.<br>\n<br>\nPurjelaiva ui aallonmurtajan ohi ja matoran ruorissa käänsi aluksen taitavasti kohti oikeaa paikkaa. Laiva hiljensi vauhtia kun jokunen hereillä oleva heitti kyöden sataman paalun ympärille. Kun <em>Yön Timo II</em> oli kiinnitetty huolella, se vain jäi satamaan.<br>\nSuurin osa miehistöstä jatkoi uniaan. Matoro oli kuitenkin jo havahtanut heidän saapuessaan Klaaniin ja nyt istui uneliaana riippumatossaan. Hetken kuluttua hän nousi, nappasi suuren laukun joka makasi kaidetta vasten ja käveli alakannelle.<br>\nLaukussa oli koodattu kansio, kasetti ja muistiinpanoja Manulle. <br>\n<br>\nToa hyppäsi ketterästi laivasta laiturille. Klaanin linnoitus nukkui, vain muutaman yökyöpelin huoneessa paloivat valot. Jossakin lensi Gukkolintu vasten tähtitaivasta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":826,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-17T16:06:00.000Z","content":"<strong>Hautasaari</strong><br>\n<br>\nOli kulunut tunteja hetkestä, jona Ämkoo törmäsi vanhoihin Toa-kumppaneihinsa entisen johtajansa haudalla. Joukkion epätasaväkinen taistelu oli jatkunut jatkumistaan, ja jollain ihmeen keinolla Ämkoo oli onnistunut pysyttelemään yhtenä kappaleena. Kuten arvata kuitenkin saattaa, oli käsipuolen Toan voimilla rajansa, ja nyt Ämkoo makasikin liikkumatta vuoren juurella. Aamuaurinko värjäsi kärsineen Toan naamion hetken ajaksi kullanhohtoiseksi, mutta pian aurinko säteineen pakeni takaisin pilviverhon taakse.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/C-6192-EkEg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/C-6192-EkEg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nÄmkoo huohotti ja pakottautui istumaan. Toa pyyhkäisi verta suupielestään ja katsoi lähestyvää kolmikkoa kohti. Tharkon, epäkuollut Herka ja Atyan henkiin herätetty ruumis astelivat varmoin askelin yksikätistä Toaa kohti.<br>\n<br>\nÄmkoo kirosi. Hetki sitten hän oli onnistunut riisumaan Atyan aseista, ja miltei saanut miekan itselleen. Jos vain Tharkon ei olisi ehtinyt väliin, olisi Ämkoolla nyt edes pieni mahdollisuus selvitä tilanteesta hengissä...<br>\n<br>\nTharkon nauroi, kohotti kättään ja syöksi tuulenpuuskan Ämkoota kohti. Ämkoo ei ehtinyt väistää, vaan lensi pitkin kivikkoista maastoa. Toa sai peräänsä vielä pienen liekkimyrskyn, ja pian Ämkoo makasi kasvot maata vasten savuavan heinikon keskellä.<br>\n<br>\n\"Olen niin odottanut tätä päivää\", Tharkon myhäili ja vilkaisi Herkan suuntaan. Tulen Toa ei vastannut, mutta tämän epäkuolleilla kasvoilla saattoi erottaa julman hymyn.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nValtava haukka syöksyi kohti Klaanin satamaa. Se kierteli hetken uinuvan maiseman yläpuolella, samalla kun sen pienikokoinen matkustaja tiiraili kiivaasti alas. Matoran kiskaisi ohjaksista ja haukka pudottautui alas.<br>\n<br>\n\"H-hei, mitä sinä..?\" yllättynyt jään Toa älähti kun suurikokoinen lintu laskeutui tämän eteen. Toa huomasi linnun selässä istuvan vihreän matoranin ja vakavoitui.<br>\n<br>\nMatoran Enki tuijotti hetken Toan vyötäisillä roikkuvaa pitkää miekkaa ja kysyi:<br>\n\"Sinä. Osaatko käyttää tuota?\"<br>\n\"Öh, joo?\"<br>\n\"Hyppää kyytiin. <em>Heti.</em>\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":827,"creator":"BD","timestamp":"2011-03-17T16:07:00.000Z","content":"<strong>Zyglakien sähkövoimala</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Ega3D1-W8Do?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Ega3D1-W8Do?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Tämä ei ole sitä mitä luulet, minä olen nähnyt tulevaisuuden, tulevaisuuden jota kukaan meistä ei halua, Quewa, meidän pitää rauhoittaa hänet.”, valkoinen jättiläinen huusi. Pelästynyt Fikou parka epäröi hetken ja kipitti sitten isäntänsä luo.<br>\n<br>\n”Valehtelet toa,!”, Umbran miekka kalahti Gekon omaan ja toa vastasi: ”Sinä tiedät miten tässä käy, lopeta suosiolla, liika vesi on pehmentänyt pääsi!” <br>\n<br>\nMatoranin raivoa ei tuntunut pysäyttävän mikään kun tämä nosti miekkansa uuteen iskuun kohti tilanteesta häkeltynyttä toaa. <br>\n<br>\n”Sinä et tosiaan halua tätä, mutta minun on tehtävä se jos et muuten usko, jokin on sekoittanut sinut, et tosiaan ole oma itsesi!”, Toa nosti viittaansaa lisää suun peitoksi ja rupesi antaumuksetta taisteluun joka antoi Umbralle yhden hänen elämänsä kovimmista haasteista.<br>\n<br>\n”Sinä se tässä olet vikana! Sinun takiasi jouduimme tänne typerään laitokseen jossa odottaa vain varma umpikuja!”, Rhak'elakkin miekka syöksyi jalokivet kiiluen kohti toan jalkaa, joka halvaannutti toan. ”Mitä minun pitää tehdä, että ymmärrät tekeväsi väärin?”, Gekon silmät alkoivat näyttää vihaisilta, on kulunut ikuisuuksia sellaisesta hetkestä. ”Sinulla on omia tarkoituksiasi, jotka tuhoavat tämän maailman aikajatkumon, sen miksi Mata Nui oli sen luonut!”, Umbra karjui saaden pienen hämähäkkinsä pelokkaaksi. ”Minä olen nähnyt tulevaisuuden, tiedän mikä on tämän universumin parhaaksi! Mata Nuikaan ei ole kuin pelkkä-!”, Toan sana keskeytyi kun heidän yläpuolellaan oleva katto alkoi tärisemään ja valumaan alas, fikou pelästyi uutta käännettä ja ”kaverukset” keskeyttivät taistelunsa. Lattialle oli ilmestynyt katosta salaperäistä kirjoitusta.<br>\n<br>\n”Seuraava asia mitä huoneessa tapahtuu voi olla meille kaikille kohtalokas, kuuntele minua!”, Toa nousi ontuen maasta ja käveli hitaasti kohti Umbraa valmiina tekemään lopun tästä oudosta taistelusta.”<br>\n<br>\n”Mitä sinä teet!”, kuului pelästyneen Matoranin suusta tämän uuden miekan ja sukellsu varusteiden hajotessa.<br>\n<br>\n”Näitä tuskin enään tarvitset. Tule, hoidetaan itsemme ulos täältä, minäkään en pidä tästä läävästä.”, Toa sanoi rauhoittuessaan.<br>\n<br>\nMatoran huohotti maassa, huomaten hetkensä tulleen.hän nousi, otti mustan miekkansa ja syöksyi kohti toaa, joka oli jäänyt tiirailemaan raapustuksia. Toa parahti tuskasta tuntiessaan miekan osuessaan selkäänsä, ainut mikä pelasti hänet kuolemalta oli hänen kestävä haarniskansa, joka esti miekkaa upotautumasta häneen. Toa riuhtaisi miekan irti selästään, mutta niinkuin Umbralla ei olisi ollut uutta yllätystä luvassa tämän varalle. Matoran painoi toaa maahan, mutta Gekko sai itsensä Matoranin luo juuri kriitisellä hetkellä ja pelasti syöksyllä, hänen takanaan putosi jotain katosta.<br>\n<br>\n”Kerro, mitä aiot tehdä.”, Umbra sanoi hieman rauhoittuneena.<br>\n<br>\n”Pelastaa oman universumini ja palata tänne estämään sen mitä olisi tulossa, Varjo laskeutuu universumin ylle, monet kuolevat, syntyy sota joka huipentuu taisteluista suurimpaan.”, Toa sanoi hiljaa.<br>\n<br>\nUmbra kuunteli hiukan hämillään toan profeettamaista lausahdusta.<br>\n<br>\n”Nyt, hoidetaan itsemme ulos täältä.”, Toa sanoi ja laittoi miekan selkäänsä.<br>\n”Umbra käveli epäröiden tämän perässä.<br>\n<br>\nFikou uskaltautui tulemaan lähemmäksi.<br>\n<br>\n”Jos kalamies hyvän kalan saa, ei ongella väliä ole siinä laisinkaan”,toinen kuului: ”Leveällä miekalla vain leveyttäsi esittelet.”, toisiksi viimeinen kuulosti joltakin mitä Manfred voisi opettaa humala päissään:”Jos saat ison ensin niin mihin sinä pientä tarvitset?”, ”Vortixxin palkka puolita.” Kolmikko katseli hämillään seinien paljastamia tekstejä, sitten vipuja, tarkastelun jälkeen he huomasivat niiden kaikkien näyttävän erilaisilta.<br>\n<br>\n”Luulen, että meidän pitää siis vääntää oikeat vivut, mutta onko tässä jokin järjestyskin”, Gekko sanoi. Äskeisen jälkeen Umbra tunsi vain itsesääliä ja tunsi, että olis parasta olla sanomatta mitään vähään aikaan, heidän välinsä olisivat kuitenkin lopuliisesti tulehtuneet.<br>\n<br>\nKatossa rupesi seuraavassa hetkessä pyötimään pilari, josta törrötti neljä terävää asetta, se pysähtyi välillä, samaan asentoon. Ja jatkoi taas pyörimistään, aseet oli numeroitu.<br>\n<br>\nMolemmaista heistä tuntui, että oven takana odottaisi se mitä he olivat tulleet etsimään.<br>\n<br>\nSitten kaikki ovet akalhtivat kiinni ja koko tila sulkeutui kokonaan happi alkaisi pian loppua, heillä olisi kiire, joten välienselvittelylle ei jäisi aikaa, ovi oli heidän ainut tiensä vapauteen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":828,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-03-17T16:21:00.000Z","content":"<strong>Meri Pohjoismantereen itäpuolella</strong><br>\n<br>\nOli sen päivän ilta, minä Keetongu oli käynyt Pohjoismantereen kaupungissa korjaamassa konettaan. Kirikori II:n ohjaus toimi nyt täydellisesti. Aurinko oli laskemassa länteen Pohjoismantereen vuorien taakse ja sen valo kultasi tyynenä kimaltelevan Hopeisen meren. Sää oli täydellinen. Keetongu rentoutui ajoistuimellaan ja katseli kaunista maisemaa. Klaanissa ei ollut tapahtunut mitään erityisempää viime päivinä. Kaiken lisäksi Laivastin Matoranit olivat saaneet ostettua jokusen taktisen Kanoka-kiekon Klaanin ympärillä hääriviltä asekauppiailta ja lieroilta. Kiskurihintaisia ne olivat olleet, mutta mahdollisen piiritystilanteen varalle oli pakko ostaa aseita.<br>\n<br>\nOngelma höyrytoimissa ilma-aluksissa oli se, ettei niitä voinut jättää lentämään itsekseen. Auringon viime säteiden valaistessa merta Keetongu etsi Pohjoismantereen ja Zakazin välin saaristosta suojaisan pienen metsikkösaaren yksilinssellä kiikarillaan ja laski Kirikori II:n sen rantahiekalle. Keetongun naamioidessa alusta kasvullisuudella Ternok ja Ontor sytyttivät nuotion rantahiekalle. Keetongu paistoi illalliseksi pannullisen pekonia ja Husin munat mieheen.<br>\n<br>\nKolmikon syötyä he menivät aluksen pieneen ruumatilaan, levittivät punkkansa ja kävivät nukkumaan. Nynrahille olisi ainakin neljän päivän matka. Keetongu mietti ennen nukahtamistaa matkan seuraavia vaiheita. Heidän pitäisi päästä Xian toiselle puolelle Xian Käytävään. Siellä universumin taivaisiin kohoava Itämuuri yhtäkkiä loppui ja aukaisi tien maailman itäiseen takapajulaan: Odinalle ja vihdoin Nynrahille. Toivottavasti Klaani vain kestäisi hänen matkansa ajan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":829,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-03-17T16:46:00.000Z","content":"<strong>Paja</strong><br>\n<br>\nKeskipäivän aurinko paistoi kirkkaasti Summerganonin kulkiessa Pajaa kohti. Summerganonia hieman jännitti, sillä hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, miltä hänen kauan palvelleet ja rakkaat varusteensa nyt näyttäisivät ja tuntuisivat. Kysymys ei ollut siitä, etteikö hän luottaisi seppä-Kapuran taitoihin, vaan jännityksestä ja innosta uusia, kiiltäviä varusteita kohtaan.<br>\n<br>\nHän oli aikonut hakea Kapuralta tilaamansa varusteet monta päivää aiemmin, mutta kiireet olivat viivästyttäneet Summerganonia, joka oli itseasiassa nauttinut olostaan ja kävelyretkistään saarella; ilman aseita. Aseita ja panssareita, jotka eivät koskaan tuntuneet liian raskaalta taakalta niiden keveyden vuoksi, mutta jotka kuitenkin muistuttivat aina sodasta, selkkauksesta ja väkivallasta. Kaikesta siitä välttämättömästä pahasta, joka oli rauhan eteen tehtävä. Kaikesta huolimatta Summerganon oli kiintynyt miekkoihinsa, sillä oli se moraalisesti oikein tai ei, hän tavallaan nautti kaikista tehtävistään Klaanissa. Oli syynä sitten pieni, jossain sielun kolkassa lymyävä halu koetella voimiaan vihollisen kanssa tai puhdas intohimo auttamiseen. <br>\n<br>\nSummerganon saapui Pajaan, jossa oli todella kuuma. Aurinko lämmitti ympärillä lojuvaa metallia, joka hohkasi lämpöä ja kimalteli paisteessa ja auringon lisäksi tätä tunkkaiseltakin joskus tuntuvaa paikkaa lämmittivät ahjot. <br>\n<br>\n\"Tervehdys, Suga!\"<br>\nSummerganon kääntyi äimistyneenä ja näki Kapuran kömpivän jostain romukasan takaa. Summerganon tervehti iloisesti klaanilaistoveriaan, joka ohjasi Sugan varastoonsa, josta uudeksi taotut varusteet löytyisivät.<br>\n<br>\n\"Tein tästä niin kevyen, kuin mahdollista\", Kapura sanoi antaessaan Summerganonille pitkän, kimaltelevan miekan. \"Tämä on tosiaan kuin uusi\", Summerganon sopersi äimistyneenä. \"Kiitos\", Suga sanoi jo hieman varmemmin ja hymyili. Kapura antoi Summerganonille myös tämän tilaamat haarniskanpalaset ja muut aseet. Summerganon ottin ne vastaan aina vain enemmän äimistyneenä ja mumisi kiitoksen sanoja Kapuran työn tuloksia ihaillen. Kapura antoi myös takomansa \"ranneterät\", kevyet, mutta kestävät ja erittäin terävät aseet, jotka voidaan kiinnittää molempiin käsiin. Kapura arveli niiden sopivan Summerganonin taistelutyyliin. \"En tiedä, miten voin ikinä korvata tämän...\", Summerganon sanoi nöyrästi, mutta oli samalla silminnähden innostunut uusista, kiiltävistä varusteista. <br>\n\"No, katsotaan sitä korvausta sitten myöhemmin. En ole vielä... öh, laskuttanut.\" Kapura sanoi päätään raapien. \"Okei, ihan miten vain.\" Summerganon vastasi ja jatkoi vielä: \"Lupaan kyllä korvata tämän. Teit suurenmoisen palveluksen! Sydämelliset kiitokset.\"<br>\n<br>\nKapura tyytyi vain naureskelemaan hyväntahtoisesti ja toivotti Summerganonille hyvää päivänjatkoa toan poistuessa, Summerganon suuntasi takaisin huoneistoaan kohti varusteet selässään ja säkissä. Osan hän laittoi varastoon, mutta hän puki samantien osan haarniskasta päälle ja laittoi uuden, kirkkaansinisen viitan selkäänsä. Hän tarttui uuteen, kimaltelevaan pitkään miekkaansa ja suuntasi Klaanin muurille. Summerganon tunsi itsensä hieman hölmöksi niin tehdessään, mutta hänestä tuntui hienolta seisoa miekan, viitan ja haarniskansa kanssa Klaanin muureilla tuulen tarttuessa viittaan. Hän seisoi kuin liehuvaviittainen auringon valossa välkehtivä sini-hopea-valkoinen patsas, kunnes suuntasi alas. Summerganon oli iloinen ja tunsi olevansa elämänsä kunnossa. Ja valmis mihin tahansa.<br>\n<br>\n[spoil]Suuret kiitokset Manulle mainiosta ropeen liittyvästä blogipostista, joka antoi minulle potkun persuksille. Pääsen pikkuhijaa eroon väärästä tavasta kirjoittaa lausahduksia, kuten tästä viestistä toivon mukaan näkyy.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":830,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-17T17:12:00.000Z","content":"<strong>Meri, Gukkolintu</strong><br>\n<br>\nGukko kohosi jo taivaalle. Jään Toa ei itseasiassa tiennyt mitä tämä outo matoran tahtoi hänestä, mutta oli silti jostakin syystä linnun selässä Le-Matoranin takana.<br>\n\"Halutko kertoa\", Matoro aloitti kun lintu oli vaakalennossa.<br>\n\"Mitä?\" matoran kysyi irroittamatta katsettaan horisontista.<br>\n\"... jotain. Ihan mitä vain\"<br>\n\"Ai, joo. Tunnet Ämkoon?\" <br>\n<br>\nMatoro muisti neljännen Adminin hyvin. Salaperäinen ja omalaatuinen heppu. Jään Toa ei vain muistanut koska olisi nähnyt saati jututtanut tätä viimeksi. Hän oli lähtenyt Klaanista nopeasti jonkin tehtävänsä jälkeen.<br>\n<br>\n\"Mitä hänestä?\", Matoro kysyi. Hän aavisteli pahinta, sillä jos Mäksä olisi ongelmissa, se vaatisi vastukselta jo jotakin.<br>\n\"Hän on ongelmissa\", Enki vastasi sanomatta muuta.<br>\n<br>\nLintu lensi hiljaisuuden vallitessa aamutaivaalla. Aurinko oli noussut juuri hetki sitten taivaalle, mutta monet pilvet estivät sen täydellisen näkyvyyden. Meren yllä puhalsi kolea, jäinen tuuli.<br>\n<br>\n\"En muuten esittäytynyt. Matoro The Blacksnow. Klaanilainen\", Matoro rikkoi hiljaisuuden. <br>\nNimen \"The Blacksnow\" -käyttäminen tuntui hänestä hetken oudolta. Se sai hänet aian miettimään menneisyyttä, sitä mistä nimi on tullut. Hän ei nimittäin tiennyt sitä.<br>\nNykyään \"Blacksnow\" vain muistutti kulkuri-Toasta joka oli yksin taistellut Matoranein puolesta eri puolilla Universumia.<br>\n<br>\n\"Enki\", matoran vastasi. Hän tähysti jatkuvasti eteenpäin, toivoen ettei ole myöhässä.<br>\nHän ei nyt miettinyt mitään muuta kuin Mestariaan.<br>\n<br>\n\"Minne olemme menossa?\" Matoro kysyi.<br>\n\"Kutsumme niitä Hautasaariksi\", Enki vastasi. <br>\n<br>\nSaari horisontissa oli kallioinen ja synkkä. Matoro muisti kuulleensa joskus noista saarista. Autioita, joissa edes rahit eivät viihtyneet.<br>\nGukko lensi jatkuvasti lähemmäs. Kallioita ja kivikoita, muutamia kitukasvuisia puita. Meren tyrskyt hajosivat rantakallioihin. <br>\n<br>\n\"Sano jos näet jonkun!\" Enki huusi ja ohjasi lintuaan alaviistoon. <br>\nMatoron teleskooppisilmä surisi. Hän sääteli ensin zoomia, mutta tajusi lämpökameran olevan paras vaihtoehto. <br>\nToa katsoi nyt alimman silmänsä läpi sinisenä hehkuvaa saarta. Yksi kohde loisti aivan kirkkaana jossakin saaren sisäosissa. Tämän lähellä näkyi kolme muutakin, huomattavasti himmeämpää kohdetta.<br>\n<em>Tulen Toa</em>, Matoro ajatteli. Hän ei pitänyt tulesta.<br>\n<br>\n\"Neljä olentoa edessäpäin, saaren sisäosissa\", Matoro sanoi.<br>\nGukko lähti huimaan syöksyyn alaspäin.<br>\n<br>\nHe näkivät kivikon joukossa muutamia liikuvia hahmoja. Kolme Toamaista hahmoa, jotka lähestyivät neljättä uhkaavasti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":831,"creator":"Blezer","timestamp":"2011-03-17T20:31:00.000Z","content":"<strong>Kultainen kievari.</strong><br>\n<br>\nBlezerin päässä jyskyttää. Toa avaa silmänsä siirtäen visiirin pois silmiltään.<br>\nHän näkee katon. Kyseisessä katossa oli suurinpiirtein toan mentävä reikä.<br>\n'' Oe! Sie oot hereil! Kerro kuka sie oot tai pasahtaapi! '' Kuului aivan omituisen piristävä ääni Blezerin vierestä.<br>\n'' Öh? Anteeksi?'' Blezeri kääntää päätään ääntäkohti. Siinä oli jalka. Vain yksi ainoa jalka jonka vieressä nökötti puinen tikku pystyssä. Toa kääntää katsettaan ylöspäin. Nyt tuo äänen lähde alkoi hahmottua. Se oli Jalkapuolimatoran jolla oli suurehko tussari kädessä.<br>\nMatoran kysyi: '' Oe... Vastaaks sie? '' <br>\n'' Kyllä... tuota... ööh... '' Blezer äkisi maassa maaten. Hän ei tietänyt mitä sanoa. Aivan kuin pää olisi ollut tyhjä.<br>\nToa ei kertakaikkiaan muistanut yhtikäs mitään. Muisti oli kadonnut mitä ilmeisemmin putoamisen johdosta. <br>\n'' Mitä ta-tapahtui? '' Muistinsa menettänyt toa änkyttää venkoillen itsensä ylös lattialta.<br>\n<br>\nHuone jossa kaksikko majaili oli hämärä ja kostea kellari. Kiviset seinät ja lattia kiilsivät aina sillointällöin kun katsoi oikeasta kulmasta. Kellarista lähti portaat ylös, mutta ne olivat tukitut erilaisilal tavaroilla kuten penkeillä ja pöydillä. <br>\n''Sie et vaikuta mitenkään avuttomalta kaverilta. Siust varmaa voipi olla hyötyy puollustus linjalla... '' Omituisen kuuloinen ääni joka tuli matoranin suuvärkistä totesi.<br>\nMatoran putsais tussarinsa piippua. '' Ne tuleepi kohta. Ei mee kuule kauaakaan! '' jatkoi tuo hieman koomisen kuuloinen ääni.<br>\n'' Mitkä tulevat? Ja mistä? ja ja ja miksi? '' Blezer änkyttää. Hänen visiiiri tippuu taas silmille. <br>\nToa säikähtää hikuan ja rojahtaa päin seinää. <br>\n'' Varoppa kaveri. Ei suin miun kaa tartte peljätä. Ei net tule tänne ihan helpolla... Tai no on tuossa tuo reikä minkä sait aikaan... Se pitäsi paikata. Varmaan lankuilla... joo Ja yläpuolelta. Ei sitä täältä alhaalta saa... ja sitten naulat pitäisi hakea yläkerrasta... sinne minä en mene...<br>\nen kuuna päivänänä mene sinne. '' Matoanin käppänä selosti toan vieressä. Blezeriä ei tuntunut kiinostavan tuon pikkumiehen puhe. Hän yritti miettiä jotain. Hän oli kuin toisessa mailmassa. Ei muiston muistoa. Ei mitään. Ei edes tiennyt omaa nimeään. <br>\nJokin näkyi liikkuvan ylemmässä kerroksessa. Askeleet kolisivat. Ne olivat epätasaiset ja niissä ei ollut rytmiä. Lattialankkujen välistä tippui vähät väliä pölyä kun se mikä ikinä ylhäällä olikaan eteni kohti alakertaan johtavia portaita.<br>\nBlezer vaistomaisesti nappasi hänen taisteluvasaransa, mutta se olikin poikki. Vasaran puinen varsi oli katkennut pudotuksessa. Ei kuitenkaan hänellä taikka matoranilla ollut aikaa miettiä miten se oli mennyt poikki kun he kummatkin huomasivat että askeleet olivat lisääntyneet. Niitä oli arviolta 5 ehkäpä jopa 6. Askelee lähenivät osa Portaita ja osa kerrosten välistä reikää.<br>\n'' Nyt myö ollaan pulassa... niitä on ainakin 10 ja ne jakaantuivat!'' Matoran kiljuu käheällä äänellä ladatessa tussariaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":832,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-17T21:50:00.000Z","content":"<strong>Hautasaari</strong><br>\n<br>\nÄmkoo oli onnistunut nousemaan pystyyn. Huterin jaloin seisovan Toan näkökenttä sumeni, mutta Ämkoo onnistui silti erottamaan puolijuosten kohti kiitävän Herkan. Epäkuollut Toa kohotti lyömäkoukkuaan ja valmistautui iskemään sen keskelle Ämkoon otsaa.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/tCPISDl4Pr8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/tCPISDl4Pr8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHerka yllättyi huomatessaan aseeseensa tarttuneen harppuunan. Hieman kauemmas laskeutunut Matoro kiskaisi välineestään lujasti, ja Herka olikin vähällä menettää oman lyömäaseensa. Ämkoo huomasi tilaisuutensa ja pyörähti kauemmas.<br>\n<br>\n\"Mitä..?\" Tharkon aloitti, mutta keskittyikin sitten väistämään itseään kohti tähdätyn heittotähden. Matoran Enki virnisti ja juoksi sitten Matoron kanssa johtajansa tykö.<br>\n<br>\n\"Mitä hittoa sinä täällä teet?\" sai Ämkoo kysytyksi katsellessaan mustavalkeaa jään Toaa.<br>\n\"Ja mitä hittoa sinulle on oikein tapahtunut?\" kuului Matoron vastaus. Jään Toa katseli hämillään värivaihdoksen ja amputaation kokenutta adminia, joka näytti olevan pelkkä varjo entisestä mahtipontisesta olemuksestaan.<br>\n\"Sama se\", Ämkoo murahti. \"Tilanne on nyt tämä. Punainen ja sininen ovat kuolleita, mutta kuten näkyy, ne tahtovat minut siitä huolimatta hengiltä ja-\"<br>\n\"...mitä?\"<br>\n\"Älä keskeytä. Vihreä elää vielä, ja ohjaa tuota sinistä. Punaisen heikkous taas on naamio, joka pitää mokomaa hengissä. Ja vielä tuo miekka. Minun <em>on saatava se.</em>\"<br>\n\"...ookei.\"<br>\n<br>\nMatoro kiskaisi miekkansa esiin samalla kun Enki kaivoi jostain varustevyönsä kätköistä muutaman uuden heittoaseen. Nämä aseet näyttivät molemmista päistä teroitetuilta nauloilta, ja ne oli selvästikin suunniteltu vastapuolen silmien lävistämiseen. Ämkoo vilkuili matorania hetken anovasti ja sai lopulta itsekin yhden.<br>\n<br>\n\"Vielä yksi juttu. En voi käyttää elementtivoimiani\", Ämkoo mainitsi.<br>\n\"No onhan sinulla ne makutavoi-\"<br>\n\"Ei ole.\"<br>\n\"Naamiovoima?\"<br>\n\"Ei toimi.\"<br>\n\"No aha.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":833,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-18T16:05:00.000Z","content":"<strong>Hautasaari</strong><br>\n<br>\nMatoro oli hetken miettinyt tilanteen outoutta. Hän taisteli matoranin ja puolikuolleen Ämkoon kanssa kahta zombia ja Ilman Toaa vastaan.<br>\n<br>\nEi tapahtunut ihan joka päivä.<br>\n<br>\nHyökkääjät olivat vetäytyneet pari askelta kaksikon saavuttua paikalle. Tharkon laskelmoi päässään tilannetta. Matoran ei olisi ongelma, mutta uusi Toa saattaisi vaikeuttaa. Ämkoo ei ollut kovin vaarallinen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/zjRMskjthMo?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/zjRMskjthMo?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nIlman Toa loi nopealla käden liikkeellä pienen tuulipyörteen kolmikkoa kohti ja syöksyi tämän turvin iskuun. Hän löi salkoaseellaan kohti Matoroa, joka väisti iskun täpärästi, kaatuen tuulen voimasta. Tharkon jatkoi liikesarjaansa, pyöräytti asettaan ja iski uudestaan. Tällä kertaa Matoron valkoinen miekka torjui iskun ja Toa kierähti pystyyn. Kaksi nopeaa miekaniskua tulivat Tharkonin torjumiksi.<br>\n<br>\nAtyan ja Herkan tyhjyyteen tuijottavat hahmot lähtivät taas hyökkäykseen, ne tähtäsivät nyt ensisijaisesti Ämkoohon. He - tai ne - tappaisivat kohteensa vaikka tulisikin viivästyksiä.<br>\n<br>\nJään Toalle toista Toaa vastaan taisteleminen tuntui oudolta ja tavallista vaikeammalta - Jos Toa-Koodi kieltää kaiken tappamisen ehdottomasti, mitä se sanoo toisen Toan tappamisesta.<br>\nMatoro hyppäsi ilmaan ja potkaisi Tharkonia rintaan, ollen vain hieman nopeampi kuin vastustajansa.<br>\n<br>\nÄmkoo väisti nopeasti Atyan hieman kömpelön lyönnin ja heittäytyi sivuun myös toisen zombin iskulta. Hänen olonsa ei ollut vieläkään erityisen voittoisa, vaikka hänellä oli peräti nyt jotakin aseena. Ase ei tosin ollut kättä pidempi, mutta kelpasi.<br>\n<br>\nMatoro ja Tharkon miekkailivat nopeatempoisesti ja intensiivisesti, keskittyneinä liikkeisiinsä. Kumpikin heistä pyrki samalla silmäilemään muita muuttujia ja keksimään keinoa, jolla saisi ylilyönnin vihollisestaan. <br>\nMatoro heittäytyi yhtäkkiä taaksepäin monta askelta, ojensi kätensä ja loi kymmeniä kovaa syöksyviä, äärimmäisen teräviä jääteriä. Tharkon loi nopeasti pienen tornadon hänen ja Jään Toan väliin, aiheuttaen sen, että jääterät imeytyivät pyörivään ilmamassaan. <br>\nVihreän Toa hymähti ja alkoi keskittyä Ilman manipulointiin, kuoleman jäätornado lähti syöksyyn kohti Matoroa.<br>\n<br>\nMustavalkea Toa heittäytyi pitkällä hypyllä sivuun, lähemmäs muuta taistelua. Tharkon nauroi ja keskittyi tornadon ohjaamiseen. Mikä tahansa tornadon sisälle joutuva tulisi jääterien lävistämäksi.<br>\n<br>\nHerkan aalto tulta iskeytyi Matoroa selkään Mäksän väistäessä sen hypyllä. Jään Toa karjaisi kuuman aallon osuessa tähän mutta nousi nopeasti, vain hypätäkseen suojaan tornadolta. Nyt Atyakin hyökkäsi, sillä Jään Toa oli juuri hypännyt tämän ja Mäksän väliin. Matoro torjui nopeasti Veden Toan lyönnin. Kaksi miekkaa hankasivat toisiaan. <br>\n<br>\nKuolleen Toan silmät näyttivät kauhistuttavilta. Yksi syy, miksi Toat eivät normaalisti käytä Trynaa. <br>\nMatoron miekkaan ilmestyi pieni viilto.<br>\nAlku olisi vahvempi kuin hänen energiateränsä.<br>\n<br>\nPotku Veden Toan säreen sai tämän horjahtamaan taaksepäin. Matoro hyppäsi taaemmas luonottoman olion luota ja loi silmäyksen taistelukentälle: Herka jahtasi Ämkoota, Tharkon oli hyökkäämässä tornadoineen jälleen, Enki yritti auttaa mestariaan miten parhaiten näki.<br>\n<br>\nVielä kaksitoista tuntia sitten Matoro oli ollut Rozumin viidakoissa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":834,"creator":"BD","timestamp":"2011-03-18T16:30:00.000Z","content":"<strong>Järven läheinen laitos</strong><br>\n<br>\nAseet osuivat aina pysähtyessään saman laatan päälle, joka kerran ne oli numeroitu, järjestys oli helppo saada siitä, mutta mitkä olisivat ne mitkä pitäisi vääntää?<br>\n<br>\n”Jos kalamies hyvän kalan saa, ei ongella väliä ole siinä laisinkaan” , nämä ovat selkeitä vertauksia, mutta niistä pitäisi saada selvää, tarkoittaako tämä siis sitä minkälainen onki, eli vipu on?”, Toa mietiskeli itsekseen. Umbra vastasi vaivautuneesti: ”Ehkä se tarkoittaa mahdollisiman rujoa tai muuten vain vähäpätöistä”.<br>\n<br>\n”Voinet olla oikeassa, tuolla on yksi joka näyttää kanirahin kaluamalta ja on sen lisäksi aika mitätön. 3 terä osoittaa sen päälle.”, Toa totesi kuin olisi ollut asiasta varma, mutta kuitenkin suuremmin epäröi.<br>\n<br>\n”Leveällä miekalla vain leveyttäsi esittelet.” , ”Hmm... Leveän vastakohta on kapea olen aika varma, että meidän siis etsiä mahdollisimman kapea, ensimmäinen teristä koskee aina siihen.”, Gekko sanoi, koska Umbrasta oli parempi olla sanomatta sanaakaan äskeisen jälkeen tämä pysytteli mahdollisimman hiljaa ja ikään kuin lyöden päätään seinään.<br>\n<br>\n”Jos saat ison ensin niin mihin sinä pientä tarvitset?” , ”Pitääkö näiden vain vaikeutua koko ajan... Otamme siis mahdollisimman suuren vivun luulisin...”, Toa sanoi itsekseen kun Umbra keskeytti hänet: ”Hei, happi alkaa loppua, kiirehtisitkö vähän?”,”Yritän koko ajan.”, kuului mietiskelevä vastaus.<br>\n<br>\nJuuri silloin 4 terä kilahti sen päälle. Gekko kirjoitti asiat muistiin nappaamiinsa papereihin.<br>\n<br>\n”Vortixxin palkka puolita.” , ”Vortixxit eivät saa palkkaa työstään, se on siis pyöreä nolla jaettuna kahtia. Tuolla on nähtävästi sellainen jossaon vivun paikka, mutta ei vipua ja sen tilalla aukko, joka saa sen näyttämään nollalta.”, Toa sanoi ja samalla hetkellä 2:della varustettu terä iskeytyi laatan päälle.<br>\n<br>\n”Se on siis sillä selvä.”<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://img151.imageshack.us/img151/5264/asiakirja.png\"><br>\n<br>\nNyt siis vain käännämme vivut tässä järjestyksessä.<br>\n<br>\n”Ensimmäiseksi Kapein”, toa neuvoi Umbraa.<br>\n”Tehty arvon Gekotus”, Matoran vastasi hieman pilkallisesti.<br>\n<br>\n”Sitten laita miekkasi siihen missä ei ole mitään ja väännä”.<br>\n”Tehty...”<br>\n<br>\n”Seuraavaksi se kanin kaluama.”<br>\n<br>\nUmbra käänsi vipua.<br>\n<br>\n”Viimeisen vuoro, se oli tämä suuri ja leveä.”<br>\n<br>\n”Teht-”<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/DdxWSh44uH4?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/DdxWSh44uH4?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nHuone rupesi tärisemään holtittomasti kun ovi avautui, sen sisältä paljastui ei kerrasaan mitään.<br>\n<br>\n”Mitä Karzahnia tämä meinaa!”, Umbra huudahti raivostuneesti, kaksikko talsi ovesta ja tunsi kuinka koko maillma heittelehti heidän ympärillään... se läsähti kasaan ja todellisuus paljastui, he olivat koko voimalassa olonsa aikana kulkeneet suuressa transissa. Edessänsä kaksikko näki neljä hyvin tuimasti tuijottavaa, Zyglakin silmää.<br>\n<br>\n”Halusin vähän kiusata teitä ja hidastaa matkaamme, nyt te sitten pääsitte läpi kun olimme ratkaisemassa tämän tykin arvoitusta, häipykää te saastat!” Fllygeli karjui, kun takavasemalla valtava luiseva ja punainen Zyglak lähestyi kuin olisi karjunut heille kuolemaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":835,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-18T16:47:00.000Z","content":"<strong>Hautasaari</strong><br>\n<br>\nÄmkoo kaatui maahan perässään juoksevan epäkuolleen Toan liekehtivän iskun voimasta. Ilman Toa heitti itsensä ainoalla kädellään ympäri ja näki kalmankankean Herkan kohottavan asettaan viimeistelläkseen vihollisensa.<br>\n<br>\nHerkan naamioon iskeytyi pieni heittoase. Kuollut Toa menetti hetken ajaksi tasapainonsa ja Ämkoo ehti jälleen kerran täpärästi pois hyökkäyksen alta.<br>\n<br>\n\"Kiitos\", Ämkoo totesi pikaisesti luokseen juosseelle Enkille. Enki nyökkäsi vastaukseksi. Le-matoran valmistautui juoksemaan loitommas, mutta Ämkoo tarttui matorania olkapäästä.<br>\n<br>\n\"Kuule.\"<br>\n\"No.\"<br>\n\"Minulla oli mukana kivi. Missä se on?\"<br>\n\"Öh. Linnun varustelaukussa?\"<br>\n\"Tarvitsen sitä.\"<br>\n\"Minulla on kyllä lisää näitä teriä jos sinä-\"<br>\n\"En aseeksi. Hae se.\"<br>\n<br>\nEnki lähti kipittämään kauempaa tilannetta tarkkailevaa lintua kohti. Tharkon huomasi tämän ja ohjasi Atyan juoksemaan matoranin perään. Ämkoo kirosi.<br>\n<br>\nMatoro väisti jälleen täpärästi Tharkonin luoman tornadon. Jään Toa ampui elementtisäteen ilman Toaa kohti, mutta tämä onnistui väistämään. Matoro ei voinut olla huomaamatta, että Tharkon oli hyvin kokenut taistelija. Taistelu oli hyvin tasaväkinen.<br>\n<br>\nEnki huomasi perässään juoksevan sinisen Toan. Matoran vihelsi linnullensa, hyppäsi tämän kyytiin ja onnistui täpärästi väistämään huipputerävän katanan iskun. Atya tuijotti kuin hämmennyksen vallassa taivaalle kohoavan matoranin perään, kääntyi ja jatkoi sitten matkaansa Ämkoon tykö.<br>\n<br>\nSamaan aikaan Herka teki kaikkensa upottaakseen koukkuaseensa Ämkoon rintakehään. Vihreänmusta Toa väisteli iskuja horjahdellen, ja yritti tuon tuosta iskeä kädellään Herkan naamioon. Naamion irroittaminen saisi epäkuolleen Toan pysähtymään, mutta suunnitelma ei ollut helppo...<br>\n<br>\n\"Ämkoo!\"<br>\n<br>\nKäsipuoli Toa hyppäsi loitommas Herkasta ja otti kopin. Enki laskeutui ja viskasi rutiininomaisesti jotain terävää Herkaa kohti. Punainen Toa sai jälleen osuman, muttei ollut moksiskaan.<br>\n<br>\nÄmkoo kohotti kiveä käsissään. Toa katseli sitä hetken epäröiden ja vilkaisi sitten Matoron ja Tharkonin suuntaan.<br>\n<br>\n\"Mikä tuo on?\" kysyi taisteleva kaksikko kuin yhdestä suusta.<br>\n\"Noniin\", tuhahti Ämkoo, otti tukevan asennon ja sanoi:<br>\n\"Minulla on kivi, <em>enkä pelkää käyttää sitä.</em>\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/a2sKTDXqN6U" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/a2sKTDXqN6U</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAlkoi tapahtua. Kivi Ämkoon kädessä alkoi hohtaa Toan kohdistaessa siihen kaikki voimanrippeensä. Kuului outoa huminaa, sihinää ja Ämkoon hiljaista muminaa. Toan naamio alkoi hohtaa.<br>\n<br>\nTharkon katsoi hämmästyneenä Ämkoon alkavaa muutosprosessia. Niin teki myös Matoro, joskin jään Toa ymmärsi varsin pian käyttää tilaisuutta hyväkseen. Matoro hyödynsi aukon Tharkonin puolustuksessa ja syöksi jäätä miekkansa terää pitkin.<br>\n<br>\nTharkon sai osuman jalkaansa ja karjaisi kaatuessaan maahan. Matoro virnisti tälle, ja keskittyi sitten ihmettelemään Ämkoon tekemisiä.<br>\n<br>\n<strong>\"Mmmmiiitää siiinää teeeet?\"</strong><br>\n<br>\nHerka astui varovasti Ämkoota kohti, mutta vihreänmustan Toan luota noussut voimakas paineaalto heitti tulen Toan usean metrin päähän. Pimeä energia Ämkoon ympärillä tiivistyi, sihahti ja katosi.<br>\n<br>\nHerka nousi seisomaan ja katsoi Ämkoota. Siinäkö kaikki? Toan panssarit olivat hieman tummentuneet ja Ämkoo näytti entistäkin hengästyneemmältä. Herka kohotti asettaan ja lähti juoksuun vihollistaan kohti.<br>\n<br>\nÄmkoo seisoi hiljaa paikallaan. Toan silmät eivät olleet vielä auenneet.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<strong>Sinä. Oletko taas täällä?<br>\n<br>\nHiljaisuus. Et.<br>\n<br>\nMiksi sitten.<br>\n<br>\nAh.<br>\n<br>\nEi sinua ole enää.<br>\n<br>\nNyt olen vain.<br>\n<br>\nMinä.<br>\n<br>\n- - -</strong><br>\n<br>\nHerkan hyökkäys keskeytyi verenpunaisena leiskuvan energiakäden iskeytyessä tulen Toan kasvoihin. Herka äännähti epämääräisesti ja yritti sitten kaikin keinoin irroittaa Ämkoon otetta kasvoistaan.<br>\n<br>\nSätkivän Herkan lisäksi kukaan ei liikkunut. Jokainen paikallaolija tuijotti ihmeissään Ämkoon oikean olkapään tienoille ilmestynyttä hehkuvaa punaista raajaa, joka rutisti parasta aikaa Herkan naamiota uuteen uskoon.<br>\n<br>\n<strong>\"Sinä...\"</strong><br>\n<strong>\"Minä.\"</strong><br>\n<br>\nÄmkoo päästi yllättäen irti. Ilman Toa tarttui kuitenkin pian kiinni toistamiseen. Ilman Toa tarttui kiinni Herkan kädestä, nosti sen tulen Toan otsan paikkeille ja iski sitten tähän kaikin voimin luonnollisessa kädessään koko tämän ajan kantamallaan naulalla. Naulattuaan zombin käden tämän omaan otsaan Ämkoo suoritti äärimmäisen epäreilun kampitusliikkeen ja heitti Herkan nurin.<br>\n<br>\nÄmkoo yskäisi verta, mutta pakottautui pysymään pystyssä. Muodonmuutos oli vaatinut veronsa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":836,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-18T17:39:00.000Z","content":"<strong>Hautasaari</strong><br>\n<br>\nMatoro oli enstistäkin hämmentyneempi. Mäksälle oli juuri kasvanut ylimääräinen käsi.<br>\nTilanteen voisi selittää pitkäsanaisesti, mutta kaikki varmasti tajuavat mitä on tapahtumassa myös yhdestä repliikistä.<br>\n<br>\n\"Mitä\", Jään Toa sanoi ääneen ottaessaan juoksuaskelia Gukon ja Mäksän luo.<br>\n\"Otetaan vähän etäisyyttä noihin\", Mäksä sanoi nousten huohottaen pystyyn. Hän hyppäsi takavasemamlla olevan Gukon selkään Enkin kanssa.<br>\n\"Lähdemmekö me...?\" Matoro kysyi änkiessään linnun täpötäyteen selkään.<br>\n\"Emme, tarvitsen tuon miekan\", Mäksä vastasi. Hämmentynyt lintu otti vauhtia ja pyrki nousuun suuressa painolastissa.<br>\n\"Siirretään taistelua. Aikalisä\", Mäksä vastasi. Gukko syöksyi vaivoin ylöspäin ja lähti matalalentona kohti kallioista rannikkoa.<br>\n<br>\nKolme vainoojaa yllättyivät tästä liikkeestä, ja Tharkon komensi välittömästi kaksi apuriaan kohti rantaa. Hän keskittyi ilman elementtivoiman käyttöön.<br>\nVihreä Toa loi lisää tuulta hiljenevään tornadoon. Hän loi sitä lisää ja lisää ja imi kiviä ja maata tornadoon jään lisäksi. <br>\nHän heitti sen tornadon liikkeelle kohti Gukkoa.<br>\n<br>\nLintu karjaisi vertahyytävän kimeästi, kun sen vasen siipi osui tornadon sisään. Gukko putosi ja tornado iskeytyi siihen takaapäin, toimien kuin valtava lihamylly. Lintu rääkyi kovaa kolmen matkustajan pudottautuessa alas erään mäen laelle. Pudotus ei ollut pehmeä, mutta taatusti mukavampi kuin kivitornadon sisään jääminen.<br>\n<br>\nValtava lentävä lihamylly imi ja repi lintua kaiken sen sisässä olevan tavaran voimalla. Tharkon nauroi ja vapautti taas ilmamuodostelman liikkumaan vapaasti.<br>\n<br>\nMatoro nosti itseään käsiensä varaan kivikosta. Pudotus oli tehnyt monia mustelmia ja ruhjeita hänen haarniskaansa, jota ei ole muutenkaan korjattu pitkänä aikaan.<br>\nHän vilkaisi nopeasti ympärilleen. Mäksä nousi vaivalloisesti kivikosta ja Enki näkyi vähän matkan päässä.<br>\n\"Oletteko kunnossa?\" Matoro kysyi nousten polvilleen.<br>\n\"Jotenkuten...\", Ämkoo puhui puoli-itsekseen noustessaan.<br>\n\"Mikä tuo käsi on?\"<br>\n\"Pitkä juttu\"<br>\n<br>\nMeri lainehti kolean aamuauringon väreissä. Tältä kivikukkulalta oli vain yksi alamäki tasanteelle merelle. Pienessä lahdessa saaren sivuosissa näkyi vene.<br>\n<br>\nTharkon imi itseensä tornadon ilmamassat palauttaakseen energiaansa. Sitten hän hyppäsi ilmaan, loi tuulta ja syöksyi kohti kahta kätyriään.<br>\n<br>\n<strong>\"Nyt minä tapan sinut!\"</strong>, epäkuollut Toa raivosi juostessaan kömpelösti Atyan kanssa. Herkan naamio oli puristettu epämuodostuneeksi ja hänen kädesään törrötti naula, jonka hän oli repinyt päästään.<br>\nMatoro tavallaan sääli tätä Toaa. Hän ei tiennyt näiden olentojen menneisyydestä, mutta Herka oli selvästi kokenut kovia elämässään.<br>\nNyt ainut mikä piti onttoa kuorta elossa oli kostonhimo. Syvä, palava kostonhimo josta virtasi jatkuvasti uutta voimaa. Voimaa kostaa.<br>\n<br>\nHerkan ase iskeytyi kivikkoon aivan Mäksän viereen. Ilman Toa pyörähti vain joutuakseen melkein Veden Toan miekan lävistämäksi. Hän kierähti ylös ja heittäytyi taaksepäin. Herkan ase huitaisi viillon Toan rintapanssariin.<br>\n\"Nappaa!\" Matoro huudahti ja heitti valkoisen Energiateränsä Mäksälle. Tämä nappasi tottuneesti aseen ja vetäytyi pari askelta.<br>\n<br>\nMatoro ojensi kummatkin kätensä eteenpäin ja kutsui elementaalivoimiaan. Vaaleansiniset säikeet kiertivät hänen käsiinsä ja syöksyivät säteinä kohti Tulen Toaa. Herka karjui, silkasta vihasta ja kivusta, jota voima aiheutti Tulen Toassa. Hän - tai se - puski eteenpäin hullun raivolla tavoitellen Ämkoota aseellaan.<br>\nEntistä kovemmalla paineella tuleva jää hidasti Tulen Olentoa. Tämä ei edes yrittänyt väistää, käveli vain eteenpäin.<br>\n<br>\nVihreää metallia oleva terä iskeytyi Matoroa selkään. Toa karjui tuskasta kun ase rikkoi hänen selkäpanssarinsa ja työntyi orgaaniseen kudokseen. Epätoivoinen lyönti kyynerpäällä taakse osui Tharkoniin, mutta se ei vaikuttanut paljoa. Jään ampuminen oli tauonnut, ja Herka käveli hullunkiilto silmissä kohti Mäksään, joka miekkaili jo Atyan kanssa.<br>\nTharkon oli varma onnistumisestaan. Hän hymyili. <br>\nMatoro taasen oli varma siitä, että kuolisi jos jotakin ei tapahtuisi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":837,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-03-19T00:20:00.000Z","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Hurratkaa! Ja muistakaa nauraa oikeissa kohdissa. Käsky.</dd></dl>\n<strong>Zakaz<br>\nZaiggeran mökin savuavat jäänteet</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/aNJSALehmxc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/aNJSALehmxc</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHorisontista kaikuva sireenimäinen ujellus toistui jaksoittain vielä kahdesti. Warrek, Guardian, Zaiggera ja Manu olivat astuneet ulos täysin rei'itetystä ja kattonsa menettäneestä mökistä ja kuuntelivat nyt ääntä. Hetken kuuntelun jälkeen nelikko sai paikallistettua äänilähteen. Hälytys kaikui jostain Zakazin suuren keskusjärven suunnalta, mutta huomattavasti lähempää. Järvelle oli vähintään viiden tunnin matka.<br>\n<br>\n\"Ilmahälytyssireeni\", Zaiggera sanoi puoliksi kuiskaten. \"Joku kuuli meidät.\"<br>\n<br>\nWarrek oli polkemassa yhtä Zaiggeran pihamaan palavista ruohomättäistä sammuttaakseen sen. \"Eikä ihme, heh. Sääli vain pihamaatasi. Ja taloasi.\"<br>\nZaiggera kohautti olkapäitään ja laittoi kiväärinsä nojaamaan jalkaansa siksi aikaa, että sai sidottua harjansa ulospäin repsottavat suortuvat.<br>\n\"Samantekevää. Ajattelin muutenkin muuttaa.\"<br>\n\"Siistiä\", Warrek sanoi hilpeästi. \"Minne?\"<br>\n<br>\n\"Teräskalliolle\", Zaiggera sanoi osoittaen toisella kädellään jonnekin kauas. \"Välittömästi. Siellä on Nektann-torni, jonka kellari saa kelvata suojapaikaksi. Olen käynyt siellä kerran.\"<br>\n\"Hei\", Warrek sanoi nostalgisena, \"eikö se torni räjähtänyt aivan päreiksi?\"<br>\nZaiggera keskeytti kenraalinsa tyynesti poimien kiväärin takaisin tiukkaan ja järkkymättömään otteeseensa. \"Kuten sanoin, kenraali. Kerran.\"<br>\n<br>\nRannikkoon tiiraileva Guardian näytti pohdiskelevalta. Hän kääntyi kohti Zaiggeraa. \"Kuinka kaukana tämä kallio on?\"<br>\n\"Kolme kilometriä ja neljäsataa metriä. En tiedä, kuinka kaukana Nektannin joukot ovat, mutta meidän pitää juosta.\"<br>\nWarrek naurahti. \"Juosta? Mistä lähtien Zakazin paras tarkka-ampuja on juossut pakoon?\"<br>\nZaiggera kääntyi kohti kenraaliaan. \"Tuo on ilmahälytys, kenraali. Luodit loppuivat ja zamoreja on kuusi. Kuudes on tyhjä.\"<br>\nWarrek puri huultaan. \"Skarrarar. Olet...kai oikeassa.\"<br>\n\"Hetkinen\", rintakehäänsä pitelevä Makuta Nui sanoi. \"Emme me voi paeta suojaan. Meidän pitää olla Nynrahilla pian!\"<br>\n<br>\nZaiggera katsoi Manua arvioivasti. Warrek tuhahti.<br>\n”En tiedä <em>sinusta</em>, mutta minä en halua kuolla.” Manu risti kätensä rinnalleen.<br>\n”Kukapa tahtoisikaan kuolla. Meidän, minun ja Guartsun, on vain lähdettävä tältä saarelta. Nyt. Lähimpään satamaan, jossa varastamme veneen.”<br>\n”Varastamme?” Guartsu sanoi.<br>\n”Joo?”<br>\n”Miksi?”<br>\n”Ei ehdi vuokrata.”<br>\n”Eikö tosiaan?”<br>\n”Ehkä ehtisi, mutta haluatko maksaa?”<br>\nZaiggera ja tämän kenraali katsoivat kaksikkoa hetken. Sitten nais-Skakdi sanoi:<br>\n”Me menemme kalliolle, minä ja Warrek. Menkää te, minne teidän täytyy.”<br>\nWarrek näytti ilahtuneelta. Guardian ei.<br>\n”Täytyy olla jokin keino, jolla voimme yrittää paeta yhdessä”, hän pohti.<br>\n”Luultavasti niitä on satoja”, Manu sanoi. Guardian mulkaisi häntä vihaisesti.<br>\n”No, lähdetäänpäs, Zaiggera-kulta”, Warrek sanoi hilpeästi. Liian hilpeästi tilanteen vakavuuteen nähden.<br>\n”Keksin kyllä jotain”, Makuta sanoi ja laittoi aivonsa töihin.<br>\nHän alkoi ravata ympyrää. Guardian katseli hieman ympärilleen.<br>\n”Ne tulevat pian”, hän sanoi sitten. Kaksi muuta Skakdia nyökyttelivät.<br>\n”Nektann ei jätä meitä henkiin”, Warrek sanoi pohdiskelevasti. Sitten Manu yhtäkkiä hypähteli heidän luokseen ja julisti:<br>\n”Hih, me juoksemme tuonne kukkulan huipulle! Sitä ne vähiten odottavat.”<br>\nMuut katsoivat häntä kuin vajaamielistä.<br>\n”Me kuolemme”, Warrek sanoi.<br>\n”Ne tulevat lentokoneilla”, Makuta jatkoi. ”Lentokone lentää ja liitää ympäriinsä ja sitten pum räjäyttää meidät.”<br>\nGuardian oli hiljaa. Warrek tuhahteli itsekseen. Zaiggera pyöritti silmiään.<br>\n”Mutta me emme kuole, jos ne eivät tiedä, minne me menemme. Lentokone lentää korkealla.”<br>\n<br>\n\"Manu\", Guardian sanoi katse suunnassa, josta ilmahälytyssireeni oli kaikunut. \"Minusta tuntuu, että sinun pitäisi ottaa rauhallisemmin.\"<br>\nMakutan silmät liikkuivat villisti kuopissaan.<br>\n\"Mmmmmiksi, aaarteeni?\"<br>\n\"Koska luulen, että henkäisit aavistuksen sitä kredipselleeniä.\"<br>\n\"Ai\", Makuta sanoi ymmärtäväisenä. \"Jos me nyt kuitenkin. Juoksemme. Pakoon.\"<br>\nGuardian kuunteli hetken aavikon hiljaisen tuulen alta vähitellen erottuvaa matalaa jyskettä. Jotain oli tulossa ja sillä oli selvästi kiire. Sininen skakdi katsoi Zaiggeraa ja Warrekia vuorotellen. \"Tiemme ilmeisesti eroavat.\"<br>\n<br>\nWarrek hymyili hieman haikeana. \"No nyt jo. Kylläpä aika kuluu nopeasti.\"<br>\n\"Niin\", Guardian sanoi. \"Kiitos kaikesta. Teille molemmille.\"<br>\nZaiggera nyökkäsi. \"Teillä on sota taisteltavana. Menkää ja voittakaa se.\" Sen sanottuaan Zaiggera lähti kävelemään jo hitaasti kauas Warrekista.<br>\n\"Hei, sinä!\" Manu huusi heilutellen toista kättään ja osoittaen rintakehänsä ympärillä siteenä toimivaa huivia. \"Unohdit riepusi.\"<br>\nZaiggera pysähtyi vielä hetkeksi. Hän kääntyi ja katsoi makutaa hetken. \"Pidä se.\" Sillä sekunnilla Zaiggeran katseessa oli hetken jotain merkillistä. Pian hän kuitenkin jatkoi matkaa.<br>\n\"Kenraali, tule\", Zaiggera huusi vielä käsi puoliksi kiväärillään.<br>\n\"Ihan pian, kulta!\" Warrek huudahti takaisin pirullinen virne kasvoillaan. Hän katseli hetken jossain kaukana häämöttävän Hopeisen meren suuntaan kuin pohtien jotain. Sitten hän avasi suunsa.<br>\n\"Tuolla jossain kukkulan takana on joku rupuinen kalastajakaupunki. Se on pienempi kuin se, mihin olimme aiemmin menossa, mutta saa kelvata. Jos muistan oikein, yksi tyyppi on minulle palveluksen velkaa. Viekää siltä vene puolestani. Ai niin, ja jos eksytte, tunnistatte reitin niistä vanhoista tornitykeistä.\"<br>\n<br>\nGuartsu kohotti kulmaansa. \"Olethan varma, että ne ovat miehittämättömiä?\"<br>\n<br>\n\"En\", Warrek vastasi ovelasti. \"Mutta minä ja Zaiggera voimme kiinnittää Nektannin pirulaisten huomion. Meillähän on vielä sentään kuusi ammusta.\"<br>\n\"Anteeksi, Warrek\", Guardian sanoi. \"Mutta ei käy.\" Hän tuijotti jo kauempana kävelevää Zaiggeraa hetken epäröivän näköisenä kuin odottaen. Sitten hän vilkaisi Manua ja kuiskasi tälle jotain.<br>\nManu otti kaapunsa alta esiin toisen käsistään. Nazorak-henkinen kämmen oli puristunut nyrkkiin. Makutan suu vääntyi pirulliseen virneeseen. Hän avasi nyrkkinsä.<br>\nMakutan nyrkissä oli kuusi revolverin kokoluokkaan sopivaa zamor-kuulaa. Warrekin silmät laajenivat.<br>\n\"Zaiggera <em>niin</em> tappaa teidät jos huomaa.\"<br>\n\"Entä jos et kerro\", Guardian sanoi vaimeasti ottaen kuulat Manun kädestä ja sovittaen niitä Zaiggeran mökistä mukaan ottamansa revolverin sisään.<br>\n<br>\n\"Kelpaahan tuo, eversti\", Warrek sanoi vilkuillen asetta. \"Mutta miksi?\"<br>\n\"Ammun ilmaan ja houkuttelen ne peräämme\", Guardian sanoi, vaihtaen äänensävynsä pian huomattavasti synkemmäksi. \"Teillä ei olisi mitään mahdollisuutta kokonaista armeijaa vastaan.\"<br>\n\"Mitä väliä?\" Warrek kysyi tiukasti. \"Teitä tarvitaan sodassa, joka saa sisällissodan rähinät näyttämään yhdeltä skarrararin baaritappelulta. Minä olen vain vanha juoppo. Ja lisäksi...\"<br>\n<br>\nWarrek oli hetken hiljaa ja poikkeuksellisen vakavana. \"Minun tässä pitäisi kiittää teitä. Ilman teitä olisin vielä tuhoamassa päätäni Rukissa. Olen velkaa teille jo kerran.\"<br>\nWarrek näytti alistuneelta. \"Antakaa minun skarrarar vieköön maksaa takaisin ystävilleni.\"<br>\n<br>\nManu näytti selventäneen päänsä ainakin hetkellisesti. \"Tarjoa meille juotavaa joskus. Nyt ei ole aikaa.\"<br>\nKeltainen sähkön skakdi naurahti. \"Makutan ketale. Anteeksi ennakkoluuloni. Sinä olet ihan jees.\"<br>\nJyrinä horisontissa voimistui. Vieläkään ei ollut täysin selvää, minkälaiset joukot Nektann oli lähettänyt perään, mutta armeija ei selvästikään ollut pieni. Sininen skakdi-sotaherra ei ollut liikuttanut joukkojaan hetkeen näin voimakkaasti.<br>\nWarrek alkoi astella jo kauemmas Makuta Nuista ja Guardianista, mutta hänen askelissaan oli tietty epävarmuus.<br>\n\"Pysykää skarrarar vieköön hengissä, kamut.\"<br>\nManu hymähti. \"Ja juokse skarrarar sinä nyt aivan skarrararin nopeasti, että saat hänet skarrarar kiinni.\"<br>\nWarrek naurahti ennen kuin lähti juoksemaan. Guardian näytti Warrekille vielä sotilastervehdykseen ja hymyili haikeasti samalla kun molemmat skakdit alkoivat kadota jonnekin kauas.<br>\nZaiggeran perässä juoksi nyt kauas yksi ainoista henkilöistä, joita Guardian kunnioitti johtajahahmoinaan. Sisällissota oli kuitenkin ollut ohi jo vuosikymmeniä. Veri oli vuodatettu. Menetykset oli kärsitty. Panssarissa roikkuvien tähtien määrällä ei ollut enää väliä.<br>\nZaiggeran perässä ei juossut Guardianin kenraali, vaan myös hänen vanhin ystävänsä.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nJyrinä voimistui.<br>\n\"Skarrararararrar\", Manu sanoi kuin testiksi.<br>\n\"Jep\", Guartsu sanoi. \"Tiedätkö sinä edes, mitä tuo tarkoittaa?\"<br>\n\"En, mutta pidän siitä.\"<br>\nGuardian oli hetken hiljaa.<br>\n\"Se tarkoittaa sitä osaa Mata Nui -lehmän suol-\", Guardian ehti sanoa ennen kuin makuta keskeytti hänet siirtämällä kätensä skakdin suun eteen.<br>\n\"...minä sanoin pitäväni siitä. Älä pilaa tätä.\"<br>\n\"...hyvä on\", Guardian sanoi. Kaksikko alkoi astelemaan kohti kukkulaa, jonka takana ilmeisesti odottaisi joukko vanhoja ilmatorjunta-Nektanneja ja pieni kalastajakaupunki. He eivät vielä juosseet, mutta pian olisi aika sille.<br>\n<br>\n\"Minulla on kuusi ammusta\", Guartsu sanoi. \"Kun ammun ensimmäisen, juoksemme.\"<br>\n\"Ja sitten ammut aina parinsadan metrin välein?\" Manu kysyi.<br>\n\"Bingo. Koska mehän haluamme tulla huomatuiksi.\"<br>\n\"Pidän tästä.\"<br>\nGuardian siirsi pistooliaan vähitellen ylös. Hän epäröi hetken. Sitten liipaisin painui alas ja aseen laukeamisen kajahdus täytti ilman kaikuen kauas. Pian makuta ja skakdi juoksivat strutsimaista vauhtia kohti edessä häämöttävää kukkulaa.<br>\n<br>\nHetken juostuaan Guartsu ampui uudestaan taivaalle. He jatkoivat kohti kukkulaa. Aavikkoinen maisema vilisi taustalla. Taustalta alkoi kuulua vaimeaa ryminää. Se voimistui koko ajan. Pian sen jälkeen, kun Guardian oli ampunut kolmannen ammuksen taivaalle, Manu teki ikävän havainnon.<br>\n”Ggggguuuuaartsu.”<br>\n”No?”<br>\n”Tuota noin. Niillä on Muakat.” Guardian vilkaisi taakseen. Parisenkymmentä Skakdia ratsasti Muakoiden selässä heidän perässään.<br>\n”SKARRARARRARARRAR!”<br>\n”Sitä minäkin ajattelin”, Manu sanoi. Guardian ei vaivautunut ampumaan neljättä ammusta taivaalle; hän laukaisi sen suoraan Skakdeja päin. Etummaiset lensivät ratsujensa selästä, ja muut joutuivat hajaantumaan, jotteivät olisi talloneet kumppaneitaan.<br>\n<br>\nPian he saapuivat kukkulan rinteelle Skakdit kannoillaan. Muakat väsyivät jo ennen rinteen puoltaväliä. Kissapetoja ei ollut kestävyyskuntoa vaativiin metsästyksiin tarkoitettu. Nyt Skakdivihulaislauma joutui jatkamaan jalan. Tästä karkulaiskaksikko oli hyvillään. Seuraavaksi Guartsu ampui viimeisen ammuksen ryhmän etunenässä olevan Skakdin silmään. Tämän pää räjähti radikaalisti. Manu virnisti omalle ajatukselleen: Skakdi ei enää soittaisi suutaan, kun menokin oli niin päätöntä. Sitten Makutan ilme muuttuikin surulliseksi.<br>\n<em>Eihän se ollut edes hauska juttu…</em><br>\nSkakdit saavuttivat kaksikkoa uhkaavasti. Hiekkainen kumpare oli hankala nousta. Samalla, kun Manu ja Guardian tarpoivat ylöspäin, he myös potkivat hiekkaa Skakdeja päin. Manun päähän pälkähti idea. Hän jäi hetkeksi seisomaan paikoilleen ja mittailemaan etäisyyksiä. Guartsu huomasi tämän ja pysähtyi itsekin hetkeksi.<br>\n”Mitä sinä teet? Juokse!”<br>\n”… hiekkamäärän massa… ja tilavuus… Mitä?”<br>\n”Vauhtia!”<br>\n”Odotas”, Makuta virkkoi ja kyykistyi asettaen kätensä maahan. Skakdien ollessa noin kolmen metrin päässä Makutasta maa heidän allaan romahti. Halkeama oli viedä Makuta Nuinkin mukanaan, mutta Guartsu juoksi auttamaan hänet ylös. Skakdit yrittivät selvittää solmuun menneet ruumiinsa. Manu pyyhki hikeä otsaltaan.<br>\n”Taisin arvioida hiekan vakiotiheyden väärin”, hän mutisi. Guartsu tökkäsi häntä olkapäähän ja lähti jälleen juoksemaan kohti kukkulan huippua. Manu seurasi pian perästä.<br>\n<br>\nSkakdit pääsivät kuitenkin nopeasti ylös. He oppivat jotain ja hajaantuivat leveämmälle alalle. Ei kulunut kuin hetki, ja kaksikko oli jo kumpareen huipulla. He olivat tosin arvioineet ”kukkulan” koon hieman väärin. Se oli koholle nousevaa maastoa Zaiggeran mökiltä katsottuna. Se kuitenkin vietti jyrkästi alaspäin suureen kanjoniin. He olivat ehkä sadan metrin korkeudella kanjonin pohjan tasaiselta maaperältä katsottuna.<br>\n”Oho”, Manu sanoi.<br>\n”Oho”, Guartsu vahvisti. ”Tämä ei tainnut kuulua suunnitelmaasi?”<br>\n”Ei”, Manu myönsi, ”mutta äkkiäkös minä tästä laskeskelen.”<br>\nHän mittaili rinnettä katseellaan. Skakdi-sotilaat lähestyivät uhkaavasti.<br>\n”Hmm… ehkä noin seitsemänkymmenen asteen kulmassa…”<br>\n”Aika loppui”, Guartsu sanoi ja väisti ensimmäisen Skakdin miekaniskun. Manu katsoi taakseen ja näki, että heidät oli piiritetty. Joka suunnasta tuli Skakdeja – paitsi tietysti alhaalta. Makutan mieleen piirtyi kaksiulotteinen kuva rinteestä ja sen laskeutumiskulmista.<br>\n”Okei, tuosta voisi päästä alas”, hän sanoi.<br>\n”Ai?” Guartsu vastasi.<br>\n”Minulla on suunnitelmakin. Tosin, tässä suunnitelmassani on puute.”<br>\n”Kuinka niin?”<br>\n”Tarvitaan lumilauta.”<br>\n”…”<br>\n”Eikö vain olekin puute.”<br>\n”Me olemme aavikoituneella saarella.”<br>\n”No onko sitten olemassa hiekkalauta tai jotain vastaavaa?”<br>\n”Ei, enpä usko.”<br>\n”Sitähän minäkin.”<br>\nDialogin aikana kaksikko oli väistellyt iskuja ja jakanut sellaisia. Paljain nyrkein vain oli vaikea taistella miekoilla varustautuneita vihollisia vastaan. Manu vahvisti seuraavan nyrkiniskunsa varjoenergialla, ja uhri kaatui kuolleena maahan. Guardian hakkasi pyssynsä lappeella vastustajaansa päähän. Syntyi kalahtava ääni, joka sai Guartsun selän kylmille väreille. Sehän tästä vielä puuttuikin, että hän rikkoisi uuden aseensa. Tosin olihan se kestänyt lukuisia kalautteluja ennenkin.<br>\n”Täällä ei ole lautoja”, Guartsu sanoi hengästyneenä.<br>\n”No mitä skarrararraria me sitten teemme?” Manu huudahti. Silloin eräs Skakdi sai haavoitettua Guardiania. Tämä kaatui maahan. Manu ampui haavoittajaa varjosäteellä. Guardian perääntyi kohti Manua. Kumpikin oli aivan rinteen reunalla. Skakdit perääntyivät hieman. Yksi, ilmeisesti porukan johtaja, astui esiin.<br>\n”Teidät on voitettu. Ainoa mahdollinen tie on alas.”<br>\n”Itse asiassa”, Manu sanoi.<br>\n”Me olemme menossa sinne”, Guardian jatkoi, kuin yhteisestä sopimuksesta. Skakdi katsoi heitä hieman yllättyneenä.<br>\n”Te ette mene mihinkään. Te kuolette. Nyt.” Skakdi heilautti miekkaansa tappavaan liikkeeseen. Manu ei ehtinyt reagoida, kun Guardian vetäisi hänet taaksepäin. He molemmat lensivät rinteeseen. Skakdi ryntäsi reunalle katsomaan, mitä oli tapahtunut.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nAivan rinteen reunaa lähimpänä seisova skakdi tuijotti näkemäänsä hetken aivan hiljaa. Muitakin palkkasotureita kerääntyi vähitellen reunalle. Osa heistä oli kiivennyt kukkulan jyrkkää rinnettä useiden kalliiden takaa-ajominuuttien ajan ennen kuin oli päässyt rinteen reunalle näkemään jotain täysin mykistävää. Yksikään skakdi ei ollut aivan varma, olisiko tilanteessa pitänyt kiroilla vai nauraa.<br>\n<br>\nJyrkkää mäkeä alas kiisi jotain vauhdilla. Tämä mäkeä alas kiitävä jokin syöksi perässään ilmaan hiekkaa pilvimäiseksi vanaksi liikkuessaan rinnettä pitkin nopeuksilla, jotka saivat sen näyttämään jonkinlaiselta pölyohjukselta. Moni skakdi, joka ei ollut vielä ymmärtänyt näkemäänsä ensikatsauksesta, liikkui kanjonimaisen jyrkän rinteen tasaisimpia osuuksia alas varovaisesti nähdäkseen paremmin.<br>\nParempi katsaus valaisi, että mäkeä alas liikkui sininen skakdi, joka seisoi mustaan, tummanruskeaan ja erilaisiin punasävyihin verhoutuneen makutan päällä. Toinen skakdin jaloista oli makutan teräväkyntisten jalkojen taipeiden päällä, kun toisella taas se otti tasapainoa makutan selästä. Makuta kiisi täristen mäkeä alas skakdi päällään. Pimeyden olennon jalat menivät mäkeä pitkin edellä, mutta katseensa se piti taaksepäin. Valtaisa hiekkapilvi peitti suurimman osan makutan kasvoista, mutta sen silmien punahehkuinen ja mulkosilmäinen katse erottui kaukaakin.<br>\n\"Blrblrblrbrlrrrlblrblrbrlrblrbrl...\"<br>\n<br>\nPalkkasoturien johtaja ei ollut erityisen sanavalmis yksilö, mutta harva olisi keksinyt tilanteeseen parempaa sanottavaa kuin hän.<br>\n\"Mitä.\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/bsKvARzwoPY" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/bsKvARzwoPY</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nGuardianilla oli täysi työ pitää hallinnassaan ”lauta”. Hän tasapainoili melko taitavasti, mutta vauhti oli selkäpiitä karmiva. Lauta ei myöskään ollut mielissään tapahtumasta.<br>\n<em>Minä en ole hiekkalauta!</em><br>\nManu ei tietenkään pystynyt sanomaan juuri mitään. Hiekkaa meni suuhun. Mäki oli pitkä. Manun näköalaan kuuluivat jyrkänteen reuna, jolta yhä pienemmäksi käyvät Skakdit katselivat hölmistyneinä, hiekkaiset rinteet, jotka täyttivät sivustat sekä – kaktus. Manu olisi pitänyt kiinni haaroistaan, jos olisi voinut.<br>\n<br>\nHiekka näytti kimmeltävän auringon paahteessa. Kuumuus ei kuitenkaan vaikuttanut ylinopeudella kiitävään kaksikkoon. Guartsu yritti vältellä suuria lohkareita, mutta pienemmät kivet sattuivat Makuta Nuihin aika ikävästi. Pian Manu huomasi jotain: ilmeisesti Muakat oli saatu raahattua ylös, ja nyt muutama Skakdi lähti heidän peräänsä niillä ratsastaen. Oli selvää, että isot eläimet eivät voineet selvitä sellaisessa mäessä juosten, joten ne luhistuivat mahalleen ja Skakdit joutuivat liukumaan niiden avulla eteenpäin.<br>\n<br>\n<em>Hoh, nyt Skakdeillakin on omat lautansa</em>, Manu viestitti Guartsulle. Tällä ei ollut juuri aikaa kiinnittää asiaan huomiota. Guardianin kaikki keskittyminen oli kääntynyt ohjaamisen puoleen. He nimittäin tulivat kanjoniin.<br>\n<em>Liike-energia on liian suuri</em>, Manu ajatteli. <em>Me jatkamme yhä. Vaikka enhän minä näe eteeni, kun takapääni kiitää kiihtyneenä suoraan –</em><br>\n<em>POIS PÄÄNI SISÄLTÄ!</em><br>\n<em>Älä huuda.</em><br>\n<br>\nSkakdit saavuttivat jo kaksikkoa. Niillä oli enemmän massaa ratsuissaan kuin Guardianilla, joten niiden saama nopeuskin oli suurempi. Manu pyöritteli kaavoja päässään, mutta Guardianin onneksi vain <em>juuri omassa</em> päässään. Hän ei kaivannut fysiikkaa sotkemaan ohjausta. He nimittäin saapuivat kohtaan, jossa kallio kapeni tunneliksi. Skakdi-parat törmäsivät kallion seinämiin, ja vain yksi pääsi tunneliin heidän kanssaan. Hänkin tosin löi päänsä yhä mataloituvaan kattoon ja kuoli. Tunneli vei suoraan kallion läpi. Tultuaan ulos tunnelista Guartsu ei voinut muuta, kuin jatkaa suoraan hyppyriin – suuntaa ei ehtinyt muuttaa. Manu kiljaisi heidän lentäessään korkealle ilmaan. He laskeutuivat kuitenkin onnellisesti, tai Manun tapauksessa vähemmän onnellisesti. Hän putosi mahalleen pää menosuuntaan. Guartsu lätkähti hänen selkänsä päälle, ja matka jatkui.<br>\n<br>\nKäännyttyään täysin ympäri Makuta Nui kykeni vihdoin avaamaan suunsa. Ensi töikseen hän sylki suustaan ulos hiekkaa useiden minuuttien ajan. Jos hiekan joukosta erottui välillä yksittäinen sana, se oli todennäköisesti yksi monenlaisista kirosanoista, joita makuta oli opetellut tämän matkan aikana. Syljettyään kaiken hiekan suustaan tämä lautana toimiva makuta karjaisi vihdoin sanoja, joista Guartsu sai jotain selvää.<br>\n\"Seuraavatkorgh ne meitääääääähh?\"<br>\nGuardian käänsi päätään. \"Pari muakatonta! Ne yrittävät juosta perässä, mutt-\"<br>\n\"PÄÄ ALAS.\"<br>\n<br>\nGuartsu ei kyseenalaistanut eteen katsovan kulkuneuvonsa komentoa vaan kyykistyi niin alas kuin oli mahdollista ilman, että menetti tasapainonsa. Uuden, lyhyemmän tunnelin katossa roikkuvan terävän monimetrisen stalaktiitin kärki kulki arviolta kymmenen senttimetrin päästä kyykistyneen Guardianin päälaesta. Skakdi odotti joitakin sekunteja kyyryssä.<br>\n\"Iiih\", hän sanoi yksinäinen silmä pyöreänä ja selkä vielä osittain kyyryssä.<br>\n\"Hyvähyvähyvä\", Manu sanoi ääni kasvavassa paniikissa, \"mutta HYVÄ JUMALA KATSE TIEHEN.\"<br>\n<br>\nGuardian teki työtä käskettyä ja huomasi kauhukseen, kuinka tämän tunnelin keskellä oli valtava kivipaasi. Vartija karjaisi ja ohjasi vauhdikkaasti \"kulkupelinsä\" sivuun jalkaliikkeellä, joka sai Manun sisuskalut kääntymään epämiellyttävästi. Kaksikko väisti kivipaaden juuri ja juuri puolen metrin päästä.<br>\n\"HYVÄ POIKA\", Makuta Nui karjui raivolla, joka muutti hänen lausahduksensa sanomaa aavistuksen verran. \"JATKA SAMAAN MALLIIN!\"<br>\n\"Sen te-e-E-E-eeeeen!\"<br>\nTunnelin epätasainen pikkukivimaasto vaikeutti kaksikon välisen keskustelun sujuvuutta hieman.<br>\n<br>\nTunnelin suuaukko ilmestyi kaksikon eteen ja auringonvalo häikäisi pian molempien silmiä. Kanjoniksi muuttunut mäki jyrkkeni ja kaksikon vauhti kiihtyi, mutta skakdipalkkasotureja ei ollut enää näkyvillä.<br>\n\"Me...me...memememe karistimme ne!\" Guartsu huudahti voitokkaana heilauttaen kättään ja melkein horjahti pois Manun päältä.<br>\n\"Hyvääääääääääääh....\" Manu korisi, \"mutta mitäh nuo ovat?\"<br>\n\"Mitk...aiiiiii. Nuo.\"<br>\n<br>\n<a href=\"https://www.youtube.com/watch?v=KiPBDoSo-90\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">https://www.youtube.com/watch?v=KiPBDoSo-90</a><br>\n<br>\nHieman kauempana oli havaittavissa kaksi suurta metallista tornia. Tornien etäisyys toisistaan oli useita satoja metrejä, mutta massiivisuudestaan johtuen ne erottuivat kauas. Jossain lähempänä rantaa hahmottui vielä yksi torni. Kaikkien terästornien huipulla oli neljän suuren taivasta kohti katsovan kanuunan rykelmä, joka ei ollut uhkaava pelkästään kokonsa takia. Kuten kaikki Nektannin luoma tai hänen toiveestaan luotu, se oli myös täynnä suuria teriä, joiden ainoa järkevä tarkoitus oli saada muuten hyvin askeettinen ulkomuoto näyttämään äärimmäisen tappavalta.<br>\nNektann-ilmatorjuntatykki kiilsi auringonvalossa terineen. Hetken aikaa Guartsu havaitsi yksittäisen skakdin kiipeävän tornin tikkaita pitkin, kun pieni rykelmä muita seisoi tornin alla ja näytti karjuvan toisilleen.<br>\nKun skakdi oli tornin huipulla, se katosi pieneen luukkuun. Valo syttyi ilmatorjuntatykin sisällä.<br>\n<br>\n\"Tuo\", Manu sylki ulos. \"Tuo <em>kääntyy - meitä - kohti</em>.\"<br>\n\"Hah!\" Guartsu huudahti parhaansa mukaan. \"Tuo on hyökkääviä ilmalaivoja vastaan. Ei se edes käänny niin alas, että se voisi osua meihin!\"<br>\nJotain vihreää alkoi syttyä vähitellen jokaisen kanuunan sisällä. Guardian oli hiljaa kymmenen sekuntia.<br>\n<br>\n\"...toisaalta...\" hän köhi, \"...ei se tietenkään estä niitä yrittämästä...\"<br>\n<br>\nSkakdit olivat valmiina. Joku hyökkäysryhmästä oli ilmoittanut radiopuhelimitse, että vaarallinen kaksikko saapuisi luolastosta pian. Nyt Nektann-tykit olivat valmiina ampumaan Makutan ja petturi-Skakdin seulaksi. Ensimmäiset ammukset lähtivät liikkeelle salamannopeasti. Manun ajatukset pelasivat ainakin jotenkuten, ja hän tökkäsi kädellään vasemmalle sivulle, jolloin kaksikko heilahti oikealle. Ammus osui aivan heidän viereensä, mikä sai Manun lennähtämään ilmaan ja pyörähtämään 540 astetta. Siispä hän lensi selälleen maahan, ja Guartsu sai pysyttyä kyydissä pienen ilmalennon jälkeen. Tornit lähestyivät uhkaavasti. Pari ammusta lensi Guartsun pään yli. Hän katsoi Manun kasvoihin; tämä tuijotti nyt häneen kuluttaessaan selkäänsä maanpintaa vasten.<br>\n”Et pystyisi pientä suojakilpeä tekemään?” Guartsu uteli. Vastaukseksi Makuta loi jonkinlaisen pienen energiakentän sinisen Skakdin pään yläpuolelle. Juuri ajoissa torjumaan vihreän räjähdyksen, joka siihen ammuttiin. Ammus kimposi kilvestä suoraan maahan heidän allaan ja teki isonlaisen kraatterin. Seurauksena siitä Manun naamio täyttyi hiekalla ja heidän vauhtinsa hidastui.<br>\n<br>\nHe olivat nyt tornien välissä. Skakdit eivät yrittäneetkään enää tähdätä ilmatorjuntatykeillä heitä vaan ottivat esiin kiväärinsä. Luoteja sateli hiekkalautailevan Guartsun niskaan. Suojakilpi rätisi hetken ja katosi.<br>\n”Vältä kuolemista”, Manu sanoi. Guartsu horjahti luodin osuessa häntä ja yritti tukea toista jalkaansa maahan, joka vilisi heidän allaan. Niinpä Guardian osui pää edellä maahan ja kierähti Manun kanssa yhdeksi sekavaksi jalkojen ja käsien sotkuksi. Kasa jatkoi yhä matkaansa rinteitä pitkin. Pian se kuitenkin saapui ammusten saattelemana äkkijyrkkään pudotukseen.<br>\n<br>\nGuardian putosi pehmeään kohtaan ja vieri hiekkasärkkää pitkin kalliota päin. Hän oli menettää tajunsa, mutta pään lyöminen kallioon auttoi virkistämään ajatukset. Ensi töikseen hän nousi huojuvasti seisomaan ja antoi rankasti ylen. Hetken kaottuaan paikoillaan hän päätti yrittää nousta uudestaan seisomaan. Maailma pyöri. Hän odotti jonkin aikaa maailman pysähtymistä. Viimein hän sai selvää ympäristöstään: hän oli kymmenisen metriä korkeassa kuilussa. Hetken hän hoiperteli ympäriinsä, mutta löysi sitten kohdan, johon oli pudonnut. Vähän matkan päässä siitä oli ruumiin muotoinen kuoppa. Guartsu katsoi kuoppaan. Siellä makasi kuopan reunojen muotoinen Nazorakin palasista koottu ruho kasvot alaspäin.<br>\n”Ei enää koskaan”, hiekan tukahduttama ääni sanoi. Guardian lysähti istumaan siihen paikkaan, jossa sattui olemaan – kovan, kivisen kohdan päälle. Se sattui. Sitten hän tajusi luodin, joka oli iskeytynyt hänet jalkaansa. Irvistäen hän tunsi jälleen kivun aallon. Tunto alkoi palata lihaksiin.<br>\n<br>\nManu punnersi itsensä vaivalloisesti ylös polvilleen. Sitten hän yritti ravistella hiekkaa pois.<br>\n”Skarrar”, hän sanoi lyhyesti. ”Hiekkaa naamion sisällä. Hiekkaa sisäelimissä. Hiekkaa pöksyissä. Elämä kohtelee kaltoin.”<br>\nGuartsu hymähti ja hieroi luodin osumakohtaa. Sitten hän vilkuili hieman ympärilleen. Hän ei ollut varma, oliko sittenkin ollut tajuttomana, sillä auringonlasku värjäsi kallion ja hiekan punertavaksi. Siis sen verran, mitä rotkoon valoa tuli. Katsoessaan ylös Guartsu näki valoa, joten hätää ei ollut. Kuilu oli melko matala suurimpiin, jopa sadan metrin syvyisiin kanjoneihin verrattuna.<br>\n<br>\nManu oli irrottanut naamionsa tyhjentääkseen sen hiekasta. Hänen vihreä antidermiksensä alkoi valua ulos. Hän tökki sitä sormellaan takaisin sisään. Sitten hän laittoi Kraahkaninsa takaisin paikoilleen.<br>\n”Pitäisikö meidän lähteä jonnekin?” hän kysyi huokaisten. Guardian nyökkäsi.<br>\n”Kumpaan suuntaan?” Makuta jatkoi.<br>\n”En tiedä. Suuntavaistoni petti tämän lautailun jäljiltä… Mutta koska aurinko laskee länteen, tuo on lähin suunta, jonne meidän kannattaa lähteä”, Guardian vastasi osoittaen suuntaa, jonne he pian lähtisivät. Kunhan vanha Vartija saisi luodin irti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":838,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-03-19T08:35:00.000Z","content":"<strong>Paja</strong><br>\n<br>\nPainettuaan Matoranin Hunan toista silmänreikää ja asteltuaan portaat alas Kapura sytytti Pajan valot. Toisin kuin yleensä, Kapuran salahuoneessa ei näkynyt käytön merkkejä. Keskeneräiset aseet oli ripustettu huolellisesti seinälle, ja rautaromuvarasto oli täysi.<br>\n<br>\nKapura sille, että kenelläkään Pajan Matoraneista ei ollut mitään aavistusta siitä, mihin kaikki rautaromu hävisi. Eikä siitä, miksi Kapuran tilauslaatikko oli aina tyhjä, vaikka sinne sujautettiin tilauksia lähes joka päivä.<br>\n<br>\nMutta nyt ei ollut aika tilauksille.<br>\n<br>\nKapura varmisti vielä, että huoneessa ei ollut ketään muuta, joka oli kyllä turhaa, kun ottaa huomioon, että kukaan muu ei tiennyt huoneesta.<br>\n<br>\nTulen ja Painovoiman Toa katsahti takomispöydän alle ja painoi pientä nappia.<br>\n<br>\nSeinästä pongahti esiin kassakaappia muistuttava esine, jossa oli kirjainnäppäimiä ja pieni ruutu. Kapura näpytteli salasanan, ja kassakaapin auetessa katsahti jälleen kalleimpaan aarteeseensa.<br>\n<br>\nKassakaappi oli täynnä naamioita. Eri värisiä. Eri muotoisia. Ja kaikilla naamiovoima, joita Kapuran tietojen mukaan oli olemassa vain muutamia. Naamioita peitti pölykerros.<br>\n<br>\nKapura mietti itsekseen, mitä naamiota käyttäisi reissulla saarelle. Lopulta hän päätyi tummansiniseen naamioon, jossa oli visiiri.<br>\n<br>\n\"Mielensuojauksen naamio\", Kapura sanoi itsekseen. Hän ei ollut varma, miksi oli päätynyt tähän naamioon. Tuntui siltä, kuin jokin hänen päässään tietäisi vastauksen.<br>\n<br>\nKapura kosketti Kanohi Shania vetääkseen naamion irti.<br>\n<br>\nHe &#820;ei&#860;vä&#823;t k&#856;o&#802;s&#833;k&#847;aa&#789;n&#820; pala&#861;nnee&#860;t &#863;jä&#820;rji&#863;ssään&#833;.&#821;..&#824; &#833;Luu&#865;l&#833;en&#795;, e&#866;t&#861;tä&#861; sy&#860;väl&#820;lä&#863; vi&#807;i&#861;d&#1161;akossa &#862;on &#789;j&#820;ota&#795;in. Tun&#822;ne&#863;lm&#862;a&#822; &#823;on&#863; jo vä&#821;hä&#865;n &#832;aik&#795;aa&#820; &#808;ol&#808;l&#865;u&#865;t&#865; &#824;k&#856;ir&#802;eä&#864;.&#801; H&#863;e&#795; &#865;kai&#802; &#865;s&#847;uu&#862;nn&#795;itt&#832;e&#866;l&#1161;e&#823;vat&#1161; u&#821;utta h&#847;y&#802;ökkä&#833;y&#865;st&#864;ä&#864;. &#860;E&#802;de&#820;s&#865; &#864;To&#865;at &#807;ei&#865;v&#832;ä&#795;t nukku&#795;neet&#866; &#865;v&#802;iim&#802;e &#801;yö&#801;n&#821;ä&#808;.&#864;&#807;U&#832;l&#789;koa &#863;k&#1161;uu&#856;l&#866;u&#824;u &#860;ään&#866;<br>\n<br>\nKapura hikoili.<br>\n<br>\nHän huomasi makaavansa Pajan lattialla.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":839,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-03-19T19:22:00.000Z","content":"<strong>Bio Klaanin Linnoitus, Samen toimisto</strong><br>\n<br>\nMonien tuntien ja kauheiden tapahtumien jälkeen, Moderaattori Same viimein pääsi istahtamaan työpöytänsä ääreen ilman valitusta.<br>\nHän huokaisi väsymyksestä ja lupasi itselleen ettei koskaan olisi mukana missään samankaltaisessa ilman pistoolejaan, veitsiään ja kunnon savuketta.<br>\nSuuri paperisota oli käynnissä Selakhilaani Moderaattorin edessä, jonka hyökkäyskomentajana toimi hän.<br>\nTaistelu oli pitkä ja raivokas, eikä loppua näkynyt. Same merkitsi ja allekirjoitti useita asiapapereita ja raportteja väsymättömästi. <br>\nMusteen haju täytti Moderaattorin sieraimet ja papereita oli kaikkialla hänen ympärillään. <br>\nSotaveteraani piteli kynää tiukasti kädessään. Sota vaati uhreja. <br>\n<br>\n\"Moderaattori Same, teille on vieraita\", Matoralainen sihteeri astui sisään ovesta ja ilmoitti Selakhilaanille.<br>\n<br>\nTuli taantui.<br>\n<br>\n\"Kutsu heidät sisään\", Samen käheä ääni kuului.<br>\nViisi Toaa saapui heti toimiston sisälle. Same tunnisti heti ketkä Toat olivat kyseessä.<br>\n<br>\n\"Palasimme tehtävästämme\", punainen, Hauta kantava tiimin johtaja ilmoitti.<br>\n\"Palasittepa aika myöhään, Takama ja Angorangerit\", Same huomautti työpöytänsä takaa ja nousi seisomaan Toien edessä.<br>\n\"Niin noh, meillä oli hieman erimielisyyksiä... Ja, noh...\", Takama vastasi hieman vaivautuneena.<br>\n\"Tehtävä epäonnistui\", Bokrujuh sanoi hyvin suorasti mutta syyllisyyden tuntuisena.<br>\n\"Saimme pelastettua suurimman osan kylän asukkaista, mutta pahoin pelkäämme ettei kylästä itse ole enää mitään jäljellä\", Maan Toa Kowambra lisäsi.<br>\n<br>\nSame hieroi kasvojaan. <br>\n\"Kolmas kerta. Miten se voi olla mahdollista?\", Same puhutteli masentavasti.<br>\n\"No jos tiimi olisi kuunnellut minua, tätä ei olisi käynyt. Jos minä sanon, niin kunnia oli-\", Painovoiman Toa Pohak sanoi kerskuilevasti, mutta lopetti Bokrujuhin iskiessään tätä olkapäällään.<br>\n<br>\n\"Sori\", Takama pyysi alakuloisena.<br>\n\"Pelkkä anteeksi ei tuo sitä kylää takaisin\", Same vastasi hyvin ankarasti.<br>\n\"Ilman sopivaa teemaa ryhmällemme emme pysty taistelemaan yhtä hyvin kuin ennen\", tulen Toa selitti.<br>\n\"Ja kuten on kerran sanottu: “Yhdessä seisomme, jakautuneena me putoamme”\", Kowambra lisäsi Takaman perään, \"Meidän Yhtenäisyytemme ei pysy kasassa jos emme pysty päättämään yhteisesti teemaa jota käyttäisimme tai saada uutta\".<br>\n<br>\n\"Niinkö?\", Moderaattori sanoi yhtä käheästi, \"Jos näin asiat ovat, joudun valitettavasti erottamaan teidät viroistanne kunnes keksitte uuden teeman\".<br>\n\"Selvä, ymmärsimme...\", tulen Toa vastasi elottomasti ja hiipui pois Toa-tiiminsä kanssa, \"hyvää päivänjatkoa teille\".<br>\n<br>\nModeraattori istui takaisin tuolilleen ja keskittyi paperitöihinsä.<br>\nSotatantere oli yhtä kaaottinen kuin se oli, eikä varmaa voittoa ollut odotettavissa. Mutta ennen kuin Moderaattori valmistautui taisteluasemiin, hän muisti jotain.<br>\nNopeasti hän kaappasi pöydän lokerostaan pienen kommunikaattorin ja puhui.<br>\n<br>\n\"Tietotornin Pojat ja Tytöt, kuuluuko?\"<br>\n<br>\n\"Kyllä kuuluu, päällikkö-Same!\"<br>\n<br>\n\"Hienoa, minulla olisi tehtävä. Etsikää kaikki Vihreänmustan Adminimme Veljeskunnan opetuksista, tyylistä ja sen sisäisestä taistelulajeista. Lähettäkää tiedot Toa Cendai Angorangereille.\"<br>\n<br>\n\"Selvä, päällikkö-Same!\"<br>\n<br>\nSame sulki kommunikaattorin ja palasi takaisin sotatantereelle.<br>\n<br>\n\"Taistelukentällä, kekseliäisyys on yhtä tärkeä kuin aseen luoti.\"<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Merellä</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/iqjE-PT_Ht8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/iqjE-PT_Ht8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAuringot alkoivat laskea ja päivä alkoi hämärtyä pikkuhiljaa. Taivaan kirkkaan sininen väri vaihtui oranssin väri-spektrumin dominoimaksi värimaailmaksi. Veitsivalas veti yhä väsymättä venettä, joten alus jatkoi yhä matkaansa Zakaziin päin. <br>\n<br>\nAluksen matkustajat eivät puhuneet toisilleen, he pysyivät hiljaa koko matkan aikana.<br>\nJos Domek ei kääntänyt katsettaan veneen takaosaan päin, hän olisi kokonaan unohtanut Matoralaisen olemassaolon.<br>\nValon Toa tunsi oloaan hieman vaivautuneeksi, joten hän päätti keksiä keskusteluaiheen.<br>\n<br>\n”Joten siis, mitä sinä teet työksesi?” Valon Toa päätti kysyä. Kesti hetken ennen kuin Pegghu vastasi Toan kysymykseen.<br>\n”Olen kaupungin vartija”, hän vastasi innottomasti, ”Parisen vuotta olen tehnyt samaa työtä jo”.<br>\n<br>\n”Ahaa”, Domek teeskenteli kiinnostunutta mutta ei enää keksinyt mitä sanoisi seuraavaksi.<br>\n<br>\nHetken hiljaisuus.<br>\n<br>\n”... Olitko paikalla silloin...” Pegghu kysyi, ”silloin kun ”ne” hyökkäsivät?” <br>\nDomekin ilme muuttui paljon vakavemmaksi.<br>\n<br>\n”Kyllä, kyllä olin.”<br>\n<br>\n”Mitä sinä teit?” Pegghu jatkoi.<br>\n<br>\n”Miten niin?”<br>\n<br>\nPegghu ei sanonut mitään.<br>\n<br>\n”Taistelin niitä Olentoja vastaan”, Domek päätti vastata.<br>\n<br>\n”Feterra”<br>\n<br>\n”Mitä?”<br>\n<br>\n”Avhrak Feterra”, Pegghu toisti, ”niiden nimi on Avhrak Feterra”.<br>\n<br>\n”Mistä tämän sait tietää?” Domek kohotti yhden silmäkulmastaan kiinnostuksesta.<br>\n<br>\n”Ne tappoivat hyvän ystäväni”, Pegghu sanoi piittaamatta kysymyksestä.<br>\n<br>\n”... Olen pahoillani”, Domek vastasi kuten kaikkien oli aina tapana vastata, mutta suurimmaksi osaksi siksi koska hän ei tiennyt mikä muu olisi kelvannut vastauksesi.<br>\n”Ei tarvitse”, Pegghun ääni hiljeni entisestään, ”se oli minun syytäni. Minun ei olisi pitänyt...” <br>\nMatoralainen hiljeni eikä jatkanut.<br>\nToa yritti keksiä jotain mikä voisi lohduttaa matkustajaansa.<br>\n”Kuule”, hän aloitti, ”mitä ikinä tapahtuikaan epäilen, että se on sinun syytäsi”.<br>\nPegghu ei vastannut.<br>\nDomek päätti lopettaa yrityksensä, koska pelkäsi vain pahentavan tilannetta.<br>\n<br>\nAuringot laskivat horisontissa.<br>\n<br>\nPäivä oli päättymässä. Taivaan kirkkaat oranssit ja punaiset muuttuivat hienovaraisesti ja huomaamattomasti illan tummaksi siniseksi. Kuu valaisi pilvien seassa sinistä merta, joka kimalsi valon alla kuin jalokiviä.<br>\nValon Toa katseli tätä maisemaa ja huokaisi syvään. Hän pysäytti veneen ja antoi veitsivalaan levätä. Aluksen vetäminen on uuvuttanut sitä.<br>\n<br>\n”Hei, onko meillä valokiviä?” Pegghu viimein sanoi jotain ja nousi seisomaan, ”olisi aika sytyttää ne”.<br>\nTietyillä, uskovaisimmilla Matoralaisilla oli tapana aina sytyttää vähintään yhden valokiven iltaisin. Valokivet on sanottu olevan osa Suurta Henkeä ja suojaisi omistajiaan Raheilta ja Makutan katseelta.<br>\nUseimmiten tämä on vedenpitävä, mutta useimmat kaupungeissa asuvat Matoralaiset eivät ole yhtä uskovaisia ja eivätkä sytytä valokiviä öisin.<br>\nSiksipä Domek yllättyi hieman, että Pegghun kaltainen kaupunkilainen ehdottaisi tätä.<br>\n<br>\n”Kyllä, se on tuon arkun sisällä”, Valon Toa osoitti toista arkkua, joka oli veneen keskiosassa.<br>\nTa-Matoralainen avasi arkun ja näki heti ensimmäiseksi lierihatun muiden tavaroiden päällä.<br>\n<br>\n”Onko tämä hattu sinun?” hän kysyi ottaen valokiven hatun alta ja laittoi sen pieneen jalustaan.<br>\n”Kai se teknisesti on”, Toa vastasi lakonisesti.<br>\n<br>\n<br>\n”Mutta en tiedä, ansaitsenko sitä”.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":840,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-20T11:41:00.000Z","content":"<em><strong>Destral, vuosituhansia sitten</strong><br>\n<br>\nItrozin tummanpuhuva hahmo asteli pimeää käytävää kirkkaasti valaistuun laboratorioon. Makuta oli mustaan ja valkeaan haarniskoitunut ja hän kantoi kanohinaan Matatua, telekinesian naamiota.<br>\n<br>\nMakuta loi yleiskatseen huoneeseen. Keskellä olevalla pöydällä makasi köytetty valkoinen Toa. Suoraan leikkauspöydän yllä oli tehokas lamppu ja sivupöydät olivat täynnä erilaista tavaraa.<br>\n<br>\nMakuta Mutran tuli huoneen varjoista esiin kantaen suurta lasisäiliötä. Hän laski sen sille osoitettuun paikkaan mustalle pöydälle ja heitti toisesta kädestään joukon kapeita letkuja samaiselle pöytätasolle.<br>\n<br>\nToa nimeltään Glatorianking oli ryöstetty Artakhalta. Se oli ollut saaren hallitsijan koe luoda Toa, ja se oli onnistunut. Niinpä Makuta Kojol oli joukkoineen kaapannut Toan ja nyt Valon Toaa oli tarkoitus käyttä eräässä mielenkiintoisessa kokeessa.<br>\n<br>\nKojol oli kuollut hieman myöhemmin Xialla hämärissä olosuhteissa. Hänen antidermiksestään oli kuitenkin saatu talteen pieni osa, ja Mutran oli avannut sen rakenteen. Hän oli kyennyt kloonaamaan yksittäisiä Antidermis-hiukkasia ja vuosien työn jälkeen hänellä oli niitä säiliöllinen.<br>\n<br>\nNyt hän ja mieleen erikoistunut Itroz olivat testaamassa mitä tapahtuisi, jos Antidermis siirrettäisiin Toan veren tilalle.<br>\n<br>\nMutran kytki antidermistankista useamman letkun kiinni Gekon olkapääsä olevaan haavan. Itroz teki saman toiselle puolelle, johtaen valtimoista pulppuavan veren toiseen tankkiin.<br>\nAntidermis valui sisään ja veri ulos. Tilanne olisi ollut äärimmäisen kivulias jos koekappale olisi olut elossa. Toiset kutsuvat tätä kidutuksesi tai ihmiskokeiksi, makutat kutsuvat tätä... tieteeksi.<br>\n<br>\nSe oli PAHA GK.</em><br>\n<br>\n<strong>Hautasaari</strong><br>\n<br>\nValkoinen miekka lensi ilman halki. Matoro nappasi sen nopeasti ja huitaisi taaksepäin, iskien Tharkonia kylkeen. Ilman Toa karjaisi ja otti askeleita taaksepäin, vain saadakseen haavoittuneen Jään Toan potkun polvilumpionsa kohdalle. Tharkon horjui maahan ja Matoro heitti miekan takaisin Ämkoolle, joka taisteli Herkaa ja Atyaa vastaan.<br>\n<br>\nVihermusta ninja-Toa suoritti nopean iskusarjan joka selätti Atyan nopeudessa. Pian tämän jälkeen hän löi varjoenergialla höystetyn iskun Herkaa päin ja vippasi aseen taas Jään Toalle.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/3r9Yq9mjR5A?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/3r9Yq9mjR5A?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoro sai kopin ja iski taas noussutta Tharkonia. Hän liikkui nopeasti taaksepäin lyöden Ilman Toan keihään varren poikki. Tharkon aloitti iskusarjan, joka pysähtyi aaltoon kylmyyttä. Jään Toa heitti aseen taas Ämkoolle, joka tyrmäsi sillä hyökkäävän Herkan. Ilman Toa hyppäsi ilmaan potkaisten zombia kasvoihin, ponnisti ja potkaisi ilmasta Tharkonia. Miekka lensi taas Matorolle, joka iski takaa tulevaa Atyaa. Toa syöksyi matalaksi tulisen aallon lentäessä hänen ylitsensä. Miekka lensi taas ja Mäksä syöksyi Tharkonia kohti huitoen tämän iskusarjalla kauemmas. Neljäs isku osui pahasti Tharkonin aseen lappeeseen, joka sai aseen suistumaan vihreistä käsistä. Se lensi mereen.<br>\nEnergiakäsi heitti meikan taaksepäin jossa Matoro nappasi sen, torjuen Herkan voimakkaan koukun iskun. Tulen Toan toinen lyönti kuitenkin osui Toaa jalkaan saaden hänet kaatumaan.<br>\n<br>\nMiekka vaihtoi taas omistajaa ja Matoro nousi ylös kuperkeikalla potkaisten Herkaa alhaalta. Mäksällä oleva energiaterä iskeytyi silloin Herkan sydänkiven läpi syvälle punaisen zombin rintaan.<br>\n<br>\nHetken voitonriemu heräsi Ilman Toassa, mutta silloin Herka yksinkertaisesti repi itseään lähemmäs työntäen miekkaa syvemmälle itseensä. Hänen tavoitteli kynnellä Ilman Toaa, joka oli repinyt miekan ja heitti sen Herkan yli. Matoro nappasi aseen ja sivalsi nopeasti Tulen Toan ranteen poikki asekädestä. Herka ei edes ehtinyt tajuta mitä tapahtui, kun varjokäsi tarttui häntä olkapäästä ja jännitti voimansa. Punainen keho pyörähti ilmassa judoheiton voimasta ja iskeytyi kasvot edellä kivikkoon. Jään Toan potku naamioon sai sen särkymään ja leviämään kivikkoon. Paljon kärsineet kasvot tuijottivat tyhjinä sen alta.<br>\n<br>\nMatoro jatkoi vielä liikesarjaansa ja heitti miekan takavasemmalle. Mäksä kohotti punaisen varjokätensä napatakseen aseen.<br>\nKäsi katosi.<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nValkoinen miekka osui maahan ja pyöri kohti kallion reunaa. Se jäi tasapainoilemaan meren ja kallion välille.<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nSitten se putosi mereen.<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n\"Käsi vähän... pätkii\", Mäksä selitti.<br>\n\"Ongelma\", Matoro ilmoitti.<br>\n<br>\nHerkan eloton ruumis makasi verisenä naamionsirpaleiden keskellä. Tharkon tuli yhdestä reunasta ja Atya toisesta. Atya oli ainut kenellä oli ase, eikä se ollut mikä tahansa ase.<br>\n<br>\nTilanne oli neljä Toaa ja yksi miekka.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":841,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-20T13:05:00.000Z","content":"<strong>Hautasaari</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/nb_BR5VfZvI" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/nb_BR5VfZvI</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nÄmkoo yritti parhaansa mukaan arvioida tilannetta. Herka oli viimein poissa pelistä, mutta niin oli myös Matoron miekka. Sama päti toki myös Tharkonin hetki sitten hajonneeseen salkoaseeseen, mutta vastustajilla oli siitä huolimatta ylivoima aseistuksen suhteen. Alku, toinen Ämkoon tunteman maailman voimakkaimmista miekoista, lähestyi klaanilaiskaksikkoa uhkaavasti.<br>\n<br>\nVaikka Toa Tharkon olikin aseeton, ei vihreänsekainen kostaja aikonut jättäytyä pois taistelusta. Tharkon kohotti kättään ja pian Ämkoota kohti suunnattu tuulenpuuska lähti matkaan.<br>\n<br>\nÄmkoo huomasi tämän, väisti ja lähti juoksuun. Toa väisti täpärästi Atyan miekaniskun, kierähti maata pitkin lähemmäs Tharkonia ja onnistui noustessaan potkaisemaan tätä rintakehään. Tharkon kaatui maahan, ja Ämkoo hyppäsin tämän päälle tarttuen Toaa kurkusta.<br>\n<br>\nMatoro jäi kaksin kuolleen veden Toan kanssa. Atya syöksyi aseettoman Matoron kimppuun, huitaisi kerran miekallaan ja hyppäsi sitten ilmaan. Uusi isku tähtäytyi jään Toaa kohti yläilmoista käsin, mutta Matoro oli valmiina. Jään Toan mustavalkoisista käsistä sinkoutui elementtisäde, joka osuessaan kohmetti Atyan kädet kiinni toisiinsa. Atyan isku keskeytyi, ja kuollut Toa kompuroikin pian maassa yrittäen saada kätensä vapaiksi. Matoro tarttui kiinni Toan aseeseen ja kiskoi ikimiekan haltuunsa.<br>\n<br>\nSamaan aikaan Ämkoo lensi ilmaan Tharkonin raivokkaan elementti-iskun voimasta. Ämkoo nousi nopeasti pystyyn, vilkaisi voitonriemuisena Matoron suuntaan ja virnisti. Ämkoon riemu kuitenkin loppui lyhyeen Atyan noustessa pystyyn ja tarttuessa vihermustaa Toaa kiinni ranteesta. Atya yritti pyöräyttää Ämkoon alas jyrkänteeltä, mutta Matoron väliintulo keskeytti yrityksen.<br>\n<br>\nMatoro ei ollut koskaan käyttänyt tällaista miekkaa. Terä tuntui suorastaan yliluonnollisen kevyeltä. Jään Toa huomasi myös, kuinka miekan terä upposi syvälle rannan ikivanhaan kivikkoon Atyan väistäessä kokeiluluontoisen iskun viime hetkellä. Veden Toa loikkasi Tharkonin viereen. Sitten viholliskaksikko lähti yhteistuumin matkaan.<br>\n<br>\nAlku vaihtoi vaivihkaa omistajaa. Ämkoo vasen käsi pyörähti, nosti miekan salamannopeasti ilmaan ja tähtäsi lyöntinsä Tharkonia kohti. Toinen Toa väisti, hyppäsi Ämkoon ohi ja tähtäsi harkitun potkun tämän kylkeen. Matoro tarttui kuitenkin kiinni Tharkonin jalasta ja heitti Toan kauemmas.<br>\n<br>\nAtya syöksyi puolestaan Ämkoon kimppuun. Toista elävämpi ei kuitenkaan torjunut hyökkäystä miekalla. Varjokäsi aktivoitui juuri oikealla hetkellä, ja voimakas energianyrkin lyönti heitti Atyan Tharkonin vierelle. Ämkoo tarttui miekasta kaksin käsin ja lähti huutaen juoksuun.<br>\n<br>\nAlku kohosi jälleen ilmaan Ämkoon iskiessä kuolettavan piston Tharkonia kohti. Ämkoon yllätykseksi iskua ei kuitenkaan ottanut vastaan Tharkon, vaan Atya. Maassa makaava ilman Toa virnuili ja heitti Ämkoon kauemmas voimakkaalla puhurilla. Katana irtosi Ämkoon otteesta ja Tharkon tarttui siihen nauraen samalla voitonriemuaan.<br>\n<br>\nEnsimmäisenä Tharkonin lyöntien kohteeksi joutui Matoro. Yksi pitkistä viilloista sohaisi jään Toan rintapanssaria, mutta Toa onnistui kuitenkin pysymään ehjänä. Matoro perääntyi kumppaninsa vierelle.<br>\n<br>\n\"Jos hoitelemme tuon vihreän, sininenkin pysähtyy, vai?\"<br>\n\"Kyllä, mutta se onkin helpommin sanottu kui-\"<br>\n<br>\nValtava pyörremyrsky aktivoitui aivan klaanilaisten jalkojen alla. Kaksikko lennähti korkeassa kaaressa jyrkänteen reunamalle. Samalla Tharkon lähti raivoisan taistelutahtonsa vallassa juoksemaan klaanilaisia kohti.<br>\n<br>\nMatoro valmistautui syöksemään jäätä hyökkääjää kohti, mutta Ämkoon käsimerkki pysäytti jään Toan aikeet. Ämkoo astui Matoron eteen, käänsi katseensa kohti juoksevaa tharkonia kohti ja sammutti varjokätensä.<br>\n<br>\nTharkon ei tiennyt mitä Ämkoo aikoi, muttei myöskään välittänyt. Puhdas viha ajoi ilman Toaa eteenpäin tämän syöksyessä karjuen entistä tiimitoveriaan kohti. Tharkon kohotti katanan kohti taivaita ja löi.<br>\n<br>\nSilloin tapahtui jotain odottamatonta. Myrkyllinen heittoase lensi ilmojen poikki ja osui tarkasti miekkansa juuri kohottaneen ilman Toan kaulaan. Tharkon kakoi henkeä ja horjahti maata kohden. Ratkaisevalla hetkellä taistelun temmellykseen palannut matoran Enki huokaisi helpotuksesta.<br>\n<br>\nAlun tarunhohtoinen terä lähestyi yhä Ämkoon kehoa. Makutavoimien sallimien refleksien turvin käänsi Ämkoo hieman vartaloaan, ja sytytti sitten varjokätensä. Sihisevästä energiasta koostuva punainen koura tarttui juuri oikeaan aikaan Tharkonin miekkaa piteleviin nyrkkeihin.<br>\n<br>\nMatoro ei osannut hahmottaa seuraavaa liikesarjaa. Tharkonin käsiin tarttumisen jälkeen Ämkoo astui lähemmäs vihollistaan, väänsi tämän käsiä ja siirtyi samalla vaivihkaa Toan taakse. Tharkon karjui kaatuessaan maahan, ja miekka siirtyi Ämkoolle.<br>\n<br>\n\"Terveisiä Bakmeilta\", Ämkoo tuhahti ja sivalsi.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/XiPP7fA53fM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/XiPP7fA53fM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nValtava haava Tharkonin selässä sai Toan huutamaan tuskasta. Kuolevan soturin tumma veri purskahti esiin ja valui maahan tämän pakottautuessa istumaan. Atya ei enää liikkunut, vaan seisoi aavemaisesti paikallaan.<br>\n<br>\n\"Haluatko tietää mitä ajattelin taisteltuani Atyaa vastaan?\" Ämkoo aloitti ja heilautti miekkaa kerran ilmassa. Tharkon ei vastannut.<br>\n\"Atya eli oman oikeudentajunsa kautta. Atyan kuoleman jälkeen tein kaikkeni viedäkseni sitä samaa oikeutta eteenpäin.\"<br>\n\"Sinä...\", Tharkon aloitti, muttei tiennyt mitä sanoa.<br>\n\"Tiedän vajonneeni alas\", jatkoi Ämkoo. \"Mutta kun sinä hylkäsit Atyan opit ja lähdit kostamaan, vajosit vähintäänkin yhtä alas kuin minä.\"<br>\n<br>\nTharkon yskäisi verta. Sitten Toa kohotti vapisevaa kättään ja viittoi Ämkoota tulemaan lähemmäs.<br>\n<br>\n\"Anna se miekka tänne.\"<br>\n<br>\nMatoron ja Enkin yllätykseksi Ämkoo suostui. Vihermusta Toa pudotti miekan Tharkonin eteen ja otti hieman etäisyyttä. Matoro ja Enki yllättyivät entisestään huomatessaan, että Tharkon ei selvästikään aikonut hyökätä.<br>\n<br>\nKuului huuto miekan upotessa sulavasti Tharkonin vatsaan. Toa kiskaisi miekkaa hieman ylemmäs, sitten vasemmalle ja repäisi sen lopulta irti kuolevasta ruumiistaan. Veri suihkusi. Sitten oli aivan hiljaista.<br>\n<br>\nÄmkoo harppoi ottamaan Atyan kaatuvan ruumiin vastaan. Ämkoo kohotti Atyan päätä varjokädellään, nosti kuolleen johtajansa ruumiin syliinsä ja lähti sanaakaan sanomatta kantamaan tätä pois. Matoro oli lähdössä kumppaninsa perään, mutta Enki neuvoi tätä odottamaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":842,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-03-20T13:30:00.000Z","content":"<strong>Zakaz, kymmenmetrinen kuilu</strong><br>\n<br>\nGuardian ja Manu olivat ehtineet kulkea rotkon pohjaa myöten ehkä noin minuutin, kun Manu alkoi valittaa:<br>\n”Aaaaargh! Minä vuodan!”<br>\nJa niin hän totta tosiaan teki. Makutan ruumis oli kulunut melkein puhki ja täynnä reikiä. Guardian katsoi ympärilleen. Hän etsi muutamia pieniä kiviä ja tukki niillä Makutan reikiä.<br>\n”Tämän siitä saa, kun yrittää puhdistaa itsensä hiekasta…” Manu mutisi. Guartsu hymähti. Sitten he lähtivät jatkamaan vaivalloista matkaa.<br>\nHetken taivalluksen jälkeen kaksikon eteen ilmestyi rotkon seinämä. Valtava ja jyrkkä kallioseinämä seisoi edessä esteenä, jonka voisi vain ylittää. Vuosituhansien eroosio oli kuluttanut seinämää niin tasaiseksi, että sen pinnassa ei erottunut paljonkaan ulkonemia jalansijoiksi. Ilman oikeita varusteita seinämän kiipeäminen osoittautuisi suoranaiseksi mahdottomuudeksi.<br>\n<br>\nTai mahdotonta se ainakin olisi ollut, jos Guardianilla ja Makuta Nuilla ei olisi ollut omia keinojansa. Skakdin terävät kynnet tarttuivat kallion pintaan kevyesti, kun taas makutan Nazorak-kämmenissä ja jaloissa oli miljoonittain seinillä kiipeilyyn soveltuvia huomaamattoman pieniä piikkejä. Seinämän jyrkkyys kuitenkin varmisti, että kaksikon kiipeäminen ei ollut aivan helppoa. Etenkin Manu huomasi joutuvansa ottamaan etenemisen äärimmäisen varovaisesti, sillä hänen sisällään epätoivoisesti roikkuva antidermis oli jatkuvassa vaarassa syöksyä ulos ja kadota kanjonissa puhaltavaan tuuleen. Makutan ilme oli jännittynyt.<br>\n<br>\nMonien tuskallisten minuuttien kiipeilyn jälkeen Guardian sai vihdoin otteen kuilun korkeimmasta kohdasta ja veti itsensä vaivalloisesti huohottaen ylös. Manu seurasi pian perässä. Guardian ojensi makutalle oman kätensä ja auttoi hänet kielekkeelle. Väsynyt vartija istahti maahan lepäämään.<br>\n\"Sinähän olet kevyt kuin mikä\", Guardian sanoi virnistäen. \"Kai se on kaasumaisen olemuksen hyviä puolia.\"<br>\nAivan yhtä väsynyt makuta ei näyttänyt vastaavan. Hän tuijotti jonnekin Guardianin selän taakse ja nosti vähitellen sormensa osoittamaan samaan suuntaan.<br>\nGuardian näytti hämmentyneeltä. Hän ymmärsi Manun pointin vasta kun kuuli revolverin iskuvasaran napsahtavan aivan selkänsä takana.<br>\n\"Älkää liikkuko senttiäkään, jos teitä ei erikseen käsketä.\"<br>\n<br>\nGuardianin ilme vääntyi ärtyneeksi. Hän tuijotti kiipeilystä rakontäyteistä kämmenpohjaansa ja kuiskasi jotain hampaidensa välistä.<br>\n\"Tyhmä. Tyhmä, tyhmä, <em>tyhmä</em>.\"<br>\n\"Aivan oikein\", palkkasoturien johtajan voitokas ääni sanoi. \"Olimme ampua teitä jo kun kiipesitte. Mutta kun yrititte <em>niiiiin</em> kovasti.\"<br>\nJossain takaa räjähti voimakas skakdimainen naurunremakka. Ei kestänyt sekuntiakaan ennen kuin joku tarttui kiinni Guardianin harjasta ja veti hänet maahan selälleen. Kaaduttuaan sininen skakdi löysi zamor-revolverin piipun juuri ainoan silmänsä edestä. Hän päätti pysyä hiljaa ja liikkumatta.<br>\nJoku skakdeista käveli Manun taakse ja potkaisi tämän voimalla maahan, jolloin Makutan päälaki kolahti väkivaltaisesti tiheään hiekkaan. Manu nousi hieman maasta ja piteli päästään kiinni molemmin käsin, pitäen silmänsä kiinni. Palkkasoturit nauroivat lisää ja yksi heistä potkaisi Manua kylkeen.<br>\n<br>\n\"Tuossako on päitä räjäyttelevä korttihuijarimme?\" yksi skakdi kysyi hihittäen. \"Tämänkö otuksen pitäisi hallita kaikkia mahdollisia pimeyden voimia?\"<br>\nSkakdit nauroivat lisää.<br>\n<br>\nGuardian avasi suunsa hitaasti.<br>\n\"Saanen kysyä, miksi elämme vielä\", hän kysyi luonnottoman rumalta ja mulkosilmäiseltä palkkasoturijohtajalta. Tämä naurahti vastaukseksi.<br>\n\"Kenraali Nektannin mukaan tuosta makutasta saa hyvät rahat elävänä\", punainen mulkosilmä vastasi. \"Sinut hän taas haluaa tapetuksi. Mieluiten mahdollisimman perusteellisesti.\"<br>\nJoku palkkasotureista naurahti psykoottisesti kauempana. Guardian kuuli samasta suunnasta jonkinlaisen teräaseen teroittamisen ääniä.<br>\nGuardian nosti päätään varovaisesti ja vilkaisi Manua. Tämä piteli edelleen päästään kiinni. Joko Makuta Nuin päänsärky oli noussut legendaariselle tasolle tai sitten tämä oli keksinyt jotain.<br>\nGuartsu päätti yrittää pelata aikaa.<br>\n<br>\n\"Mmm-m\", hän äännähti. \"Miten ajattelitte tappaa minut?\"<br>\nPalkkasoturien johtajan ääni muuttui pohdiskelevaksi. \"Se onkin erittäin hyvä kysymys! Sinut voi kuitenkin tappaa vain kerran, joten siihen pitää panostaa!\"<br>\n\"Pistetään 'Sätky' sen kimppuun!\" jonkun skakdin kumea ääni huudahti. Tätä seurasi uusi psykoottinen naurahdus, joka tuli ilmeisesti 'Sätkyn' suusta.<br>\n<br>\n\"Ei, ei!\" joku huusi. \"Miksi Sätkyn pitäisi saada kaikki hupi? Minusta voisimme sitoa tuon silmäpuolen jokaisesta raajasta eri lehmään ja <em>pelotella ne eri suuntiin</em>!\"<br>\nTämä ehdotus sai skakdeissa aikaan useita naurahduksia. Joku taputti. Pian palkkasoturit sylkivät terävien ja harvalukuisten hampaidensa välistä useita uusia ehdotuksia, joista jokainen oli toistaan sadistisempi. Ehdotukset huipentuivat siihen, kun jonkun ehdotuksesta skakdit yhdessä suostuivat käyttämään lähimpänä olevaa ilmatorjunta-Nektannia Guardianin räjäyttämiseen. Muutama skakdi lähti kävelemään kohti tätä tykkitornia. Se vaatisi käynnistämistä ja lämmittämistä ennen kuin toimisi täysin.<br>\n\"Hehe, pojat innostuvat aina niin kovaa\", palkkasoturien johtaja sanoi. \"Pääsevät harvoin tappamaan sinunkaltaistasi julkimoa.\"<br>\nPunainen skakdi osoitti Makuta Nuin suuntaan ja tirskui vaimeasti. \"Tuo Makuta taas on siitä hyvä, että se <em>ei kuole</em>. Voimme tappaa sen <strong>uudestaan</strong>!\"<br>\nViimeinen sana sai loput palkkasoturit riemastumaan. He toistelivat sitä huutaen. Palkkatappajien lapsekas suhtautuminen sadistiseen tappamiseen ei miellyttänyt kumpaakaan klaanilaisista.<br>\n<br>\n\"...ai niin\", palkkasoturijohtaja sanoi kyykistyen alas ja tuijottaen Guartsua silmiin, mutta tähdäten tätä yhä aseellaan. \"Tiedän, että suunnittelet jotain. Sinulla on sellainen maine. Ymmärrä nyt kuitenkin, vartija, että meillä on tällä kertaa mukana kaksikymmentä miestä, viisi verenhimoista Muakaa, kaksi räkäisymatkan päässä olevaa ilmatorjuntatykkiä, viisi raketinheitintä ja yksi kävelevä tankki. Onko sinun kenraalillasi enää...yhtään mitään?\"<br>\n<br>\nGuardian siirsi vähitellen katseensa punaisen skakdin Zamor-revolverista tämän kasvoihin. Hän piti ilmeensä vakavana ja avasi suunsa.<br>\n\"Tiedätkö mitä. Sinä olet dorka.\"<br>\nPalkkasoturijohtajan hymy hyytyi. Tieto siitä, että Nektann-tornit olisivat pian toimintakunnossa riitti ainoaksi syyksi sille, että hän ei ampunut Guardiania vielä.<br>\nSeuraavaksi Guardian teki jotain selviytymisensä kannalta erittäin epäloogista. Hän jatkoi.<br>\n<br>\n\"Sinä olet Dorkahk Dorkalax Dorkimus Dorkastein. Dorka-Korosta. Ja niin on veljesikin.\"<br>\nPunainen skakdi muuttui entistä punaisemmaksi. Sen ote revolveristaan kiristyi.<br>\n\"Ja tiedätkö miksi?\" Guardian kysyi. Hän nosti varovaisesti kättään ja osoitti yhdellä teräväkyntisellä sormellaan Makuta Nuita, joka piteli edelleen kiinni päälaestaan päänsärkyisen näköisenä.<br>\n\"Sinä tiedät aivan hyvin, että tuo makuta on voinut lähettää telepaattista viestiä jo minuuttien ajan. Ja jos jotain tiedän telepatiasta, se on saattanut mennä jo oikeaan osoitteeseen.\"<br>\nPunainen skakdi paljasti hampaansa vihaisen näköisenä. Hän katsoi Makuta Nuita avasi suunsa huutaakseen.<br>\n\"PYSÄYTTÄKÄÄ SE!\"<br>\nMakutaa lähimpinä seisovat palkkasoturit hyökkäsivät johtajansa käskystä makutan kimppuun. Ensimmäinen potkaisi tätä päähän, mikä sai Manun pyörähtämään kivuliaasti ympäri. Skakdit jatkoivat makutan potkimista estääkseen tämän keskittymisen parhaansa mukaan. Lisäksi ne pitivät sitä äärimmäisen tyydyttävänä.<br>\nPunainen johtajaskakdi kääntyi takaisin kohti Guartsua ja potkaisi tätä raivokkaasti päähän.<br>\n<br>\n\"Ihan turhaan se sitä lähetteli!\" skakdi karjui. \"Ensinnäkin, kukaan ei ole lähistöllä kuulemassa! Toiseksi, tuo skarrararin makuta ei voi kutsua <em>ketä tahansa</em>. Sillä pitäisi olla joku aiemmin luotu mielilinkki! Kolmanneksi, <strong>kukaan ei ole kuulemassa!</strong>\"<br>\nGuardian piteli päätään. Hänen näkönsä oli lievästi sumentunut äskeisen iskun jälkeen, mutta se alkoi vähitellen palautua.<br>\n\"Hmm\", hän äännähti hymyillen provosoivasti. \"Jos ongelmia ei pitäisi olla, miksiköhän olet sitten noin vihainen?\"<br>\nTämä sai skakdi-johtajan kiroilemaan ja potkaisemaan Guardianin päätä uudelleen. Sitten punainen hahmo nousi täyteen mittaansa ja puhui yhdelle alaisistaan.<br>\n\"Kauanko sen kirotun tornin aktivoimisessa menee vielä?\"<br>\n\"Joitakin minuutteja, herra.\"<br>\n\"En jaksa odottaa. Päästetään Sätky asialle.\"<br>\n<br>\nKimeä ja psykoottinen nauru toistui jälleen jostain kauempaa. Sätky oli iloinen.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Manu kirjoitti taas osan tästä.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":843,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-20T13:49:00.000Z","content":"<strong>Hautasaari</strong><br>\n<br>\nEnki ja Matoro odottelivat kärsivällisesti jyrkänteellä. Takana aukeni keskipäivän auringon valaisema meri.<br>\n<br>\nKivikkoisella tasanteella makasi kaksi elotonta ruumista. Taistelu oli yksi erikoisimpia mitä Matoro oli koskaan nähnyt, ja ajattelikin kysellä asioita Ämkoolta matkalla. Kaksi Toaa, jotka kostonhimo oli ajanut vain sankarin raunioiksi. Matoro mietti mikä oli johtanut noin selvään vihaan. Ja mikä voisi johtaa siihen, että Toa tekee itsemurhan.<br>\n<br>\nÄmkoo käveli mäeltä, miekka vyöllään. Admin oli muuttunut paljon Matoron viimenäkemästä; entinen sankari oli poissa. Varjokäsi samalla puistatti että kiinnosti. <br>\n<br>\n\"No? Lähdemmekö?\" Matoro kysyi. <br>\nÄmkoo nyökkäsi.<br>\n\"Heitetään nämä ruumiit mereen ulapalla. Raahataan veneelle nyt\", Mäksä sanoi ja nappasi kiinni Herkan olkapäistä. Tulen Toan ruumis oli runneltu ja näytti kuin se olisi ollut kuolleena kauan. Epäkuoleman naamio ei anna elämää. Se vain pakottaa elämään.<br>\n<br>\nMatoro tarttui kiinni Tharkonin ruumiista. Häntä iljetti kanniskella ruumiita, mutta samalla hän kunnioitti Tharkonia. Tharkon oli ollut periksiantamaton siinä mitä oli yrittänyt tehdä, ja kärsinyt lopulta kuoleman oman käden kautta.<br>\n<br>\nVaivalloisen kymmenenminuuttisen kuluttua kolmikko oli alhaalla lahden rannalla vihreän moottoriveneen luona. Toa-kaksikko heitti ruumiit veneen takaosaan Enkin tutkiessa ohjaussysteemiä. Moottori pärähti käyntiin onnistuneesti ja pian laite oli lahdella.<br>\n<br>\n\"Hei, ajetaan sille kalliolle. Sukeltelen miekkani\", Matoro muisti istuessaan ahtaasti paatin takaosassa Veljeskuntalaisten istuessa edessä.<br>\nVanha vihreä moottorivene ajeli hetken rannanmyöteisesti. Kallio oli miltei pystysuora ja alhaalla oli paljon kiviä ja kareja. Jään Toa hyppäsi kannelta veteen, irvistäen ensin kylmän veden osuessa hänen selän haavaansa.<br>\n<br>\nMatoro tähysteli silmillään kivien välejä ja soraista pohjaa. Kolmannella sukelluskerralal hän huomasi aseen kiilautuneen kahden kiven väliin lähelle pintaa. Toa nappasi sen ja kiipesi veneeseen.<br>\n<br>\nKauempana merellä kaksi ruumista heitettiin mereen.<br>\n<br>\n\"Ämkoo. Haluatko ehkä selittää...\", Matoro sanoi istuessaan nyt tilavassa takaosassa.<br>\n\"Selittää mitä?\"<br>\n\"Mitään\"<br>\n<br>\nÄmkoo kertoi Matorolle saman tarinan jonka oli kertonut Snowielle sukellusveneessä.<br>\n<br>\nLopun matkaa veneessä vallitsi hiljaisuus.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":844,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-03-20T15:12:00.000Z","content":"<strong>Bio-klaani</strong><br>\n<br>\nSeran astui pieneen hotelliin, jossa hän asui. Hotelli ei maksanut paljoa ja se sijaitsi sataman lähellä. Heillä ei ollut varaa isoon asuntoon, joten he hankivat halvimman, jonka he löysivät. Tiskn takana istuva Ta-matoran tervehti hänet vaisusti. Seran ei vastannut Matoranille mitään. Hän vain asteli kolmanteen kerrokseen, jossa hän asui. Irvan tuli tervehtimään hänet.<br>\n<br>\n\"Saitko yhtään saalista?\", Irvan kysyi.<br>\n\"En saanut\", Fe-matoran vastasi, \"Mutta sain jonkun hukkuvan Turagan pelastettua hukkumiselta\"<br>\n\"Mitä teit Turagalle?\"<br>\n\"Jätin hänet satamaan. Hän sanoi, että tahtoi etsiä jotain Toa-kaveriaan\"<br>\n\"Etkö siis saanut yhtään ruokaa?\" <br>\n\"En\"<br>\n<br>\nIrvan nyökkäsi ja sanoi:<br>\n<br>\n\"Sanoinhan\"<br>\n<br>\n...Ja lähti pois. Seran ei myöskään halunnut kertoa Irvanille Toa-kivestä, jonka Turaga oli hänelle antanut.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nYöllä, Seran ei pystynyt nukkumaan. Hänen itsetuntonsa piinasi häntä. Hän ei tiennyt, pitäisikkö hänen käyttää Kiveä itseensä. Ehkä olisi parasta jos hän olisi Toa. Mutta jos häneltä ei onnistuisi olemaan Toa, ei olisi paluuta Matoranin elämään. Voisihan hän luovuttaa voimansa jollekkin toiselle Matoranille, mutta sitten hän muuttuisi Turagaksi. Eikä se kovin miellyttänyt häntä. Koko yön aikana hän mietti sitä. Seuraavana aamuna hän myös ajatteli siitä, vaikka ei ollut nukkunut koko yön, eikä ollut syönyt kahteen päivään. Hän yritti olla herättämättä yhtään huomiota, koska ei halunnut Irvanin kysyvän, mikä on hätänä.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nParin päivän päästä hän oli onnistunut päästä stressistä ja onnistui nukkumaan pari tuntia. Kuitenkin, kun hän oli syvässä unessa yhden päivän, hänet herätti kova rysäys.<br>\n<br>\n\"Mitä helkkaria!?\" Seran kuuli Irvanin huutavan.<br>\n<br>\nSeran meni ikkunan luo ja näki, kuinka pari kolme Skakdia ampuivat ja heittivät palavia pulloja päin hotellia. Hän näki, kuinka pullot räjähtyivät, iskeytyessään johonkin.<br>\n<br>\n\"Maan tasalle vaan tämä rakennus!\", yksi Skakdeista huusi toisille.<br>\n<br>\nIrvan nousi sängystään ja meni ulos huoneestaan. Hän katsoi alas portaikkoon ja näki kuinka alaosa oli kokonaan tulessa.<br>\n<br>\n\"Hitto!\", Irvan huusi, \"Täältä ei ole pakoa!\"<br>\n<br>\nSeran katsoi, että ikkunasta hyppääminen johtaisi kuolemaan. Silloin hän päätti, että olisi vain yksi keino pelastaa heidät. Toa-kivi. Turaga Thowron oli neuvonut häntä, miten käyttää sellaisia. Hän ei kuitenkaan tiennyt, mitä tekisi kun hän olisi Toa, mutta hän toivoisi että se auttaisi häntä jotenkin.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Aion kyllä joskus panna nuo Skakdit myöhemmin minun tarinoihini.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":845,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-03-20T18:32:00.000Z","content":"<strong>Klaani</strong><br>\n<br>\nSummerganon saapui iltaiselta kävelyretkelään. Klaanissa oli hiljaista; paikka oli vaipunut illan rauhaan ja tuntui nauttivan täysin siemauksin siitä, etteivät sodan pitkät kädet olleet vielä kurottautuneet linnakeen ylle. <br>\n<br>\nSummerganon kömpi huoneistoonsa tapaamatta Klaanin läpi kulkiessaan ristin sielua. Yllätyksekseen häntä odotti kirje. \"Tulee ihan Xia-reissun alku mieleen\", hän mumisi ja tarttui kirjeeseen.<br>\n<br>\n<em>Summerganon<br>\n<br>\nMinulla on asiaa eräälle Klaanin lähettyvillä sijaitsevalle saarelle. Ajattelin, että maksuksi varusteista voisit lähteä mukaan, siis jos sinulla on aikaa. En tiedä juuri mitään tuosta saaresta, ja ajattelin, että pienellä joukolla olisi parempi lähteä. Toisella kysymistäni Klaanilaisista pitäisi olla vene. Jos hän ei ehdi tai hänellä ei ole venettä niin vuokraamme. Matka kestää noin kolme päivää. Minä pakkasin jo vara-aseita ja muuta tarpeellista. Tule Klaanin satamaan kahdeksalta huomenaamuna jos suostut.<br>\n<br>\nKapura<br>\n</em><br>\n<br>\nSummerganon ei ollut uskoa silmiään. \"Tekemistä, kuin tilauksesta\", hän sanoi hiljaa. Ja tottavie tekemistä hän olikin kaivannut. Hän katsoi uutta miekkaansa ja sanoi: \"Pääset pian tositoimiin.\" Seurasi hetken hiljaisuus, kun Summerganon tuijotti miekkaansa, jolle hän oli omaksi yllätyksekseen <em>puhunut</em>. Sitten Suga purskahti nauruun ja kävi lepäämään, jotta olisi aamukahdeksalta virkeänä lähtöä varten.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":846,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-21T17:26:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nVihreä moottorivene oli saapunut vähän aikaa sitten Klaanin satamaan ja jättänyt Matoron maihin. Itse Ämkoo oli lähtenyt Enkin kanssa muualle (Veljeskunnan saarelle).<br>\n<br>\nJään Toa oli viettänyt yhden elämänsä kiintoisimmista aamuista. Ämkoon elämäntarina ja menneisyyden haamut.<br>\n<br>\nSatamassa kellui kymmeniä kauppa-aluksia, lähinnä yksityisten tai muiden saarien. Klaanin omat alukset lensivät.<br>\nMyös Notfunin merirosvolaiva seisoi uljaana satama-altaassa.<br>\n<br>\nMatoro käveli hiljaista soratietä rannikolta linnakkeeseen. Hän katsasti samalla satamarakennukseen jättämänsä paperit. Salakoodattu kansio, kasetti ja muistiinpanot olivat poissa. Äks oli luultavasti ottanut ne suojaan.<br>\n<br>\nIltapäivä oli hieman kylmänpuoleinen Klaanin saarella. Matoraneja puuhasi ympärillä arkisissa askareissa kuten täyttelemässä kaupan näyteikkunaa, ruokkimassa Mahi-vuohia ja neulomassa kankaita.<br>\nUseat puurakennukset varjostivat tietä, joka johti Klaanin pääportille. Matoro näytti jäsenkorttinsa vartijoille, jotka kertoivat samalla kiristyneistä turvatoimista.<br>\n<br>\nLinnake oli hiljainen. Vastaanottotiskin edessä teline Klaanilehtiä huusi otsikoitaan: salaperäinen murha, Klaanilaista puukotettu, pieni skakdihyökkäys matorankylään. Pelkää surua ja sotaa.<br>\n<br>\nMatoro mietti asioita kävellessään Klaanin pitkiä käytäviä. Sodassa ei ollut mitään hienoa, mutta omalla tavallaan taistelut ja toiminta kiehtoivat häntä. Hän rakasti sitä adrealiininpursketta jonka vaaralliset tilanteet saavat aikaan. Hän ei osannut elää normaalia, rauhallista elämää.<br>\nKerran soturi, aina soturi.<br>\n<br>\nMatoro huomasi punahopean soturin tulevan vastaan.<br>\n\"Hei, Äks\", Matoro tervehti. \"Onko sinulla saaliimme Rozumilta?\"<br>\n\"... missä olet ollut koko aamun?\" Äks kysyi ensimmäisenä.<br>\nMatoro ei ollut varma saisiko hän laverrella Adminin asioista.<br>\n\"Pitkä juttu. Mäksä, pari zombia\", Matoro ohitti kysymyksen ninjamaisesti.<br>\nÄksän ilme ei ollut yhtänä tyytyväisempi.<br>\n\"Okei, selitän joskus toiste. Onko sinulla Rozumin tavarat?\"<br>\n\"Jees, on. Huoneessani\"<br>\n<br>\nKaksikko käveli portaat - tai itseasiassa hyvin, hyvin monet portaat - ylös. Hissi oli rikki juuri tänään. Äks kaivoi huoneesta 449 paperit ja heitti ne Matorolle.<br>\nJään Toa kiitti ja painui omaan huoneeseensa, mutta sitä ennen hän pujotti Itrozin muistiinpanot Makuta Nuin huoneen postiluukusta terveisten kera. Häntä voisi kiinnostaa.<br>\n<br>\nMatoro astui omaan, pitkään tyhjillään olleeseen huoneeseen. Hän sytytti sinertävän loisteputken ja heitti loput tavaransa pöydälle.<br>\nAivan ensimmäiseksi hän romahti sängylleen. Aamun taistelu oli ollut rankka.<br>\n<br>\nHetken lepäilyn jälkeen Toa kokeili kasettia videolaitteellaan. Lumisadetta.<br>\n<br>\nMitä pikimmiten hän istui pöydälleen tutkimaan kryptistä kansiota.<br>\n<br>\nKansiossa oli otsikkona \"Projekti Nimda\". Se luki normaalilla matoran-kielellä hieman hapertuneen paperikannen päällä.<br>\nSisällä oli lukuisia papereita. Kaikki oli kirjoitettu oudoilla merkeillä. Lyhyen tutkimisen jälkeen Matoro huomasi, että osa merkeistä näytti kovin matoran-aakkosilta ilman ympyrää.<br>\n<br>\nHän teki nopeasti muistiinpanoja.<br>\nT, Y, I, O, P, K ja X olivat tunnistettavissa.<br>\n<br>\nMatoro pohti ja koitti löytää lisää selviä kirjaimia.<br>\n<br>\nUsean tunnin aivojumpan jälkeen hän ei ollut edistynyt senttiäkään. Lopulta hän antoi periksi, otti kansion ja kasetin, ja lähti Kepen työhuoneelle. Nero saisi auttaa häntä kasetin saamisessa toimintakuntoon sekä kirjoituksessa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":847,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-03-21T17:45:00.000Z","content":"<strong>Sijainti: Tuntematon Aika: kauan aikaa sitten</strong><br>\n<br>\nZairyh huusi.<br>\n<br>\nTai no, sillä keholla oli hieman vaikea huutaa.<br>\n<br>\nZairyhin huutoon liittyi useita muita.<br>\n<br>\nLopulta ne hiljenivät.<br>\n<br>\nRuumiita.<br>\n<br>\nNiitä oli kaikkialla.<br>\n<br>\nZairyh nauroi.<br>\n<br>\nVihdoin.<br>\n<br>\nLasi pirstoutui.<br>\n<br>\nViereinen kone piippasi hiljaa.<br>\n<br>\nZairyh työnsi ulokkeitaan varovasti ulos lasiseinän jäänteistä.<br>\n<br>\nHän kosketti ruumiita.<br>\n<br>\nKuolleet.<br>\n<br>\nZairyh nauroi ja tunki ulokkeitaan joka suuntaan.<br>\n<br>\nLattialaatat pirstoutuivat Zairyhin tavoitellessa ulospääsyä.<br>\n<br>\nSeiniin tuli useita reikiä ulokkeiden raivatessa tietään ulos.<br>\n<br>\nEi enää vankeutta.<br>\n<br>\nVapaa.<br>\n<br>\nZairyh levittäytyi joka puolelle saarta ja nauroi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":848,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-21T19:42:00.000Z","content":"<strong>Moottorivene</strong><br>\n<br>\nEnki ohjasi huimalla vauhdilla vettä pitkin kiitävää moottorivenettä kohti Veljeskunnan saarta. Matoran vihelteli yksinkertaista sävelmää ja vilkuili tuon tuosta veneen kintereillä ihmeen hyvin pysyviä merilintuja. Enki piti linnuista, oli aina pitänyt, ja nautti suunnattomasti niiden toimien tarkkailemisesta.<br>\n<br>\nÄmkoo makoili aluksen perällä ja kohotti energiakätensä taivaita kohti. Toa katseli läpikuultavaa punaista raajaa, kokeili yksitellen sen sormia ja mutisi jotain. Käsi ei ollut todellakaan aivan sitä mitä Ämkoo oli muutosprosessilta odottanut, mutta se kelpasi siitä huolimatta kätensä Marionetille menettäneelle Toalle enemmän kuin hyvin.<br>\n<br>\nKäsi sammui. Ämkoo tuhahti ja yritti parhaansa mukaan käynnistää raajaa uudestaan, mutta turhaan. Kyvyn täydellinen hallinta vaati selvästikin vielä paljon harjoitusta.<br>\n<br>\nToan mielenkiinto siirtyi seuraavaksi tämän vieressä lepäävään miekkaan. Ämkoo nosti Alun vasemmalla kädellään silmiensä tasolle ja katseli sen peilikirkasta terää. Sitten Ämkoo siirsi katseensa miekan kahvaa koristavaan punahehkuiseen jalokiveen. Näytti aivan siltä, kuin jalokivi olisi katsonut takaisin.<br>\n<br>\n\"Atya...\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<em>Rhotuka-kiekko aiheutti valtavan paineaallon osuessaan vihreänkirjavan Toan takana levittäytyvään metalliseinään. Haavoittunut Toa kaatui maahan, kieri pitkän matkan pitkin taistelutantereen sorapohjaa ja loikkasi sitten nopeasti ylös. <br>\n<br>\nMetsästäjä ei antanut Toalle paljoa aikaa iskusta toipumiseen. Paksuun rautaketjuun kiinnitetty pitkä energiaterä lensi ilmojen halki kohti Ämkoota, joka ehti juuri ja juuri torjumaan iskun kolmiteräisellä energiaviikatteellaan. Toa laukaisi kehostaan ilmapyörteen ja onnistui sen turvin hankkimaan hieman etäisyyttä viholliseensa.<br>\n<br>\nÄmkoo huohotti tuijottaessaan häntä kohti juoksevaa hirviötä. Ilman Toa oli tiukan piiritystilanteen aikana joutunut erilleen joukkueestaan, ja väkivahva metsästäjä oli huomannut tilaisuutensa. Epätasaväkisen taistelun voittaja vaikutti selvältä.<br>\n<br>\nViereisen rakennuksen katolta syöksynyt vesisuihku keskeytti mittelön. Katolta pudottautui kultaisiin panssareihin pukeutunut sininen Toa, joka syöksyi päättäväisesti metsästäjää kohti. Jykevä lihaskimppu karjaisi ja heilautti ketjuaseensa veden Toaa päin.<br>\n<br>\nMetsästäjä oli liian hidas. Hirviön lähelle päästyään Atya vetäisi miekkansa esiin mattamustasta huotrasta, ja pian metsästäjän irronnut pää putosi maahan. Olennon lihaksikas ruumis seisoi hetken paikallaan ja kaatui sitten selälleen.<br>\n<br>\n\"K-kiitos\", Ämkoo sanoi ja tasasi hengitystään. Atya ei vaivautunut vastaamaan kiitokseen, vaan ilmoitti:<br>\n\"Tappoivat Keyten. Meitä on enää neljä.\"<br>\nÄmkoo ei tiennyt mitä vastata. Ilman Toa ei ollut koskaan pitänyt tuosta äänen Toasta, mutta tiimitoverin menetys oli sotatilassa vakava asia.<br>\n\"Sepä... Ikävää\", Ämkoo totesi lopulta.<br>\n<br>\nAtya viittoi Ämkoon mukaansa. Kaksikko lähti juoksemaan kauempana tapahtuvan piiritystilanteen suuntaan. Matkaa oli jonkin verran, joten Ämkoo päätti kysyä mieltään pitkään askarruttanutta asiaa.<br>\n<br>\n\"Miksi me oikein taistelemme täällä?\" Vihreä Toa kysyi johtajaltaan.<br>\n\"Etkö sinä tiedä?\" kuului Atyan tympeä vastaus. Veden Toa pysähtyi ja katsoi Ämkoota suoraan silmiin.<br>\n\"Oikeuden takia\", Atya sanoi. \"Tässä kirotussa maailmassa velloo ainoastaan sorto ja kärsimys. En voi olla tekemättä asialle mitään.\"<br>\nÄmkoo ei osannut sanoa sanaakaan, mutta nyökkäsi.<br>\n\"Siksi kokosin teidät\", Atya jatkoi. \"En pysty tehtävääni yksin.\"<br>\n<br>\nÄmkoo ei kestänyt Atyan tiivistä katsetta. Ilman Toa kohotti päätään ja vilkaisi Atyan ohitse. Taistelun äänet saattoi jo kuulla, ja taivaalla leiskui räjähteleviä ammuksia.<br>\n<br>\n\"Mennään\", veden Toa komensi, kääntyi ääniä kohti ja sanoi vielä:<br>\n\"Me voitamme tämän sodan.\"<br>\nÄmkoo hymähti ja lähti juoksuaskelin Atyan perään.<br>\n</em><br>\n- - -<br>\n<br>\n\"Ei enää kauaa\", Enki ilmoitti aluksen ohjaamosta. Veljeskunnan saari näkyi jo, ja matka taittui nopeasti tyyntä merta pitkin.<br>\n<br>\nÄmkoo nousi istumaan ja tutki katseellaan veneen takaosaa. Silloin hän tajusi, ettei ollut kertaakaan vaivautunut tutkimaan veneen perällä lepääviä säilytyslaatikoita. Toan vihreämustat kädet avasivat toisen laatikon ja tämä kurkisti sisään.<br>\n<br>\nÄmkoo nosti laatikon pohjalla makaavan paksun kansion syliinsä, sulki laatikon ja levitti löytönsä veneen pohjalle. Toan punahehkuiset silmät laajenivat yllätyksestä kun tämä tutki löytämiään papereita.<br>\n<br>\n\"No jopas\", Ämkoo totesi puoliääneen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":849,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-03-22T17:41:00.000Z","content":"<strong>Klaani, hotelli</strong><br>\n<br>\nSeran kaivoi hädissään laukustaan kiven. Ei minkään tavallisen kiven kuitenkaan. Vaan voimakkaan Toa-kiven. Se oli aionoa tapa päästä pakoon palavasta hotellista hänen mielestään. Sitten hänen kätensä osui johonkin kiviseen. Hän nosti sen ja näki käsissään kiven, jossa oli kaiverruksia. Hän muisti, kuinka Turaga Thowron oli neuvonut häntä, miten käyttää Toa-kiviä. Hän paineli joitain kaiverruksia siitä, kunnes ne alkoivat hohtaa sinistä valoa.<br>\n<br>\n\"Mitä ihmettä\", Irvan ihmetteli, kun huomasi kiven hohtavan.<br>\n<br>\nParin sekunnin päästä, koko huone oli valon valaisema. Kun valo hälveni, Irvan huomasi että huoneessa makasi joku Toan pituinen hopeavärinen olento.<br>\n<br>\n<br>\n\"Seran?\", hän kysyi.<br>\n<br>\nToa nousi seisomaan. Hän katseli ympäriinsä. Hän yritti kävellä, mutta hänen jalkansa olivat liian pitkiä, joten hän putosi. Hän yritti taas, mutta tällä kertaa vähän hitaammin. Hän onnistui ottamaan pari lyhyttä askelta, vaikka hoiperteli vielä vähän. Hän oli nopea oppimaan erilaisia juttuja.<br>\n<br>\n\"Mitä helkkaria, Seran?\", Irvan kysyi, \"Mitä sinä Toaksi muuntelet itseäsi, kun meidän pitäisi löytää pakotie palavasta hotellista?!\"<br>\n<br>\n\"Voisin ehkä jotenkin helpottaa tätä Toana\", Seran totutteli puhumaan.<br>\n<br>\nHän hoiperteli ikkunan luo ja katsoi alas. Silloin häneen päähänsä tuli idea. <br>\n<br>\n\"Siis... mitä hemmettiä juuri tapahtui? Miten sinä- Mistä sinä sait tuon kiven?\"<br>\n\"En ole varma, tiedätkö, mutta palava, nelikerroksinen hotelli ei ole paras paikka kertomaan tarinoita, siitä mistä sai voimakkaan Toaksi-muuttumisesineen\", Seran vastasi.<br>\n<br>\nHän otti kaksi peittoa, sitoi ne kahdesta päistään. Sitten hän etsi jotakin metallista. Hän otti kaapin kahvan. Hän taivutti sen kaikilla voimillaan koukun muotoon. Myös se fakta, että hän oli raudan kansalainen, se helpotti. Sitten hän sitoi senkin peittoihin. Hän meni ikkunan luo, pyöritti peittoa kaikella voimallaan ja heitti sen ylöspäin. Koukkukahva osui seinään. Hän yritti uudestaan. Sen kerran hän osui yläpuolella olevaan ikkunaan. Hän varmisti että se piti. Sitten hän pyysi Irvania tulemaan hänen luokseen. Kun Ko-Matoran tuli sinne, Seran pyysi hänen kiipeämään alas peitolla. Hän teki niin. Sitten kun Seran tarttui peittoon, hän kiipesi sen sijaan ylöspäin. Hän kiipesi siihe ikkunaan, jonka oli särkenyt koukullaan. Huoneessa oli Ko-Matoran.<br>\n<br>\n\"Tule tänne\" Seran sanoi paniikissa olevalle Matoranille.<br>\n<br>\nHän teki käskystä. Sitten Seran sanoi hänen kiipeävän alas. Hän teki niin. Sitten Seran yös meni alas. Sitten hän meni Irvanin luo, katsomaan palavaa hotellia.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nSeuraavana päivänä, ilman hotellia, Seranilla ja Irvanilla ei ollut paikkaa jossa asua. Irvan ja Seran oli harkinnut hankkia jostain työn, muta se oli vaikeaa, kun ei tietänyt ketään Klaanilaista, paitsi Matoron ja Äksän. Eivätkä he ole nähneet heitä sen jälkeen kun he lähtivät Turkasten sinaappilaivasta. Seran oli ottanut palaneesta hotellista kaksi suurta metallista palasta, ja tehnyt niistä vähän miekkojen näköisiä. Ne näyttivät vähän pitkiltä lihakirveiltä. Mutta hän oli sanonut, että parantelisi niitä, kun olisi aikaa.<br>\n<br>\n*** <br>\n<br>\nParin päivän päästä Seran harjoitteli miekkailua pienellä kukkulalla. Hän oli parin päivän päästä todennut, että se kukkula oli Klaanissa hänen lempipaikkansa. Se oli hiljainen ja monta muuta Klaanilaista ei käynyt siellä. Koska se oli kaupungeista eristyksissä. Hän pystyi keskittymään siellä paremmin ja näin hän oli jo oppinut vähän käyttämään Toa-voimiaan. Ei paljoa kuitenkaan. Hän osasi enimmäkseen vain muotoilla rautaa helpommin kuin muut (paitsi muut raudan Toat). Mutta hänen mielestään, hän oli jo saavuttanut jotakin. Irvan myös istui lähellä. Seran iski leveällään miekallaan kuvitelluun viholliseen vatsaan ja toisella hän iski sen kylkeen. Hän ei osannut monia hyviä tekniikoita, kun hänellä ei ollut opettajaa, mutta hänelle aluksi riitti tavalliset miekkailutaidot. Sitten joku Matoran tuli hänen taakseen. Seran kääntyi.<br>\n<br>\n\"Mitä asiaa?\", Seran kysyi Matoranilta.<br>\n\"Anteeksi, oletteko te Toa Seran?\", pieni Matoran kysyi.<br>\n\"Kyllä olen\", Seran vastasi.<br>\n\"Yksi Klaanilaisista, Kapura lähetti sinulle viestin. Ensin yritin viedä sen hotelliin, joka on tässä kirjoitettuna, mutta kun se paloi, joten päätin etsiä sinut käsiini. Sanoi, että on tärkeää\"<br>\nPostimiesmatoran ojensi kirjekuoren Seranille. Kannessa luki \"Toa Seran, Satamahotelli\"<br>\n\"Taidan lähteä nyt\", Matoran vastasi, \"Hyvästit\"<br>\n\"Moikka\"<br>\n<br>\nMatoran lähti poispäin. Seran sen sijaan istuutui puun eteen, joka kasvaa kukkulalla, avasi kuoren ja alkoi lukea.<br>\n<br>\n<em>Seran<br>\n<br>\nMinulla on asiaa eräälle Klaanin lähettyvillä sijaitsevalle saarelle. Ajattelin, että koska tietojeni mukaan olet kohtalaisen nuori Toa niin visiitti tuolle saarelle olisi hyvää Toa-voimien harjoitusta. En tiedä juuri mitään tuosta saaresta, ja ajattelin, että pienellä joukolla olisi parempi lähteä. Sinulla on vene, vai mitä? Mikäli et suostu tai sinulla ei ole venettä niin ilmoita. Jos taas suostut, niin matka kestää noin kolme päivää. Minä pakkasin jo vara-aseita ja muuta tarpeellista. Tule Klaanin satamaan kahdeksalta huomenaamuna jos suostut.<br>\n<br>\nKapura</em><br>\n<br>\nIrvan tuli raudan Toan viereen.<br>\n<br>\n\"Kuka tuo oli? Mikä tuo on? Miksi minä olen aina jäljessä kaikesta?\", hän kysyi.<br>\n\"Joku Klaanilaisesta... Kapura haluaa että lähtisin hänen kanssaan jollekkin saarelle\", Seran vastaa \"Sanoo että pitäisi tuoda veneemme mukaan\"<br>\n\"Aiotko lähteä?\", Irvan kysyy.<br>\n\"En kai voisi kieltäytyä. Hän taitaa uskoa minuun\"<br>\n\"Okei\"<br>\n\"Pitää kai lähteä huomenna\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":850,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-22T18:08:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\n\"Päivää\", Matoro tervehti pirteästi astuessaan tekniikan ja tavaran peittämään, hyvin valaistuun huoneeseen.<br>\nValkovihreän värinen Toa näperteli hetken tekniikan parissa kunnes nousi ylös katsomaan tulijaa.<br>\n\"Kas vain, päivää\", Kepe sanoi \"Mitähän juttua sinulla on?\" Kepe huomasi Matoron kainalossa olevan paperinipun.<br>\n<br>\n\"Tämä\", Matoro osoitti kansiota \"on koodattu salakielellä. Tarvitsen siinä apua. Tämä taas\", Toa osoitti kasettia \"on kasetti, joka ei toimi\"<br>\nKepe astui lähemmäs ja nappasi kansion. Merkit olivat erikoisia, eivät lähelläkään matoran-aakkosia. Sivussa oli Matoron lappu, johon hän oli merkannut aikaansaamansa käännökset.<br>\n<br>\n\"Tämä ei ole vahvinta alaani, mutta katsotaan...\" Kepe kertoi ja kumartui yhden tietokoneenpäätteen äärelle. Hän tutki symboleita, skannasi paperin ja aloitti ohjelman, joka vertasi merkkejä tunnettuihin kieliin.<br>\n<br>\nEi mitään.<br>\n<br>\nVertaus järjestöjen käyttämiin tunnettuihin koodikieliin. Ei mitään.<br>\n<br>\nKepe hieroi otsaansa.<br>\n<br>\n\"Mistä tämä on?\" hän kysyi.<br>\n\"Erään Makutan laboratoriosta\", Matoro kertoi. <br>\n\"Mitä tässä pitäisi olla?\"<br>\n\"Tietoa Makuta Itrozin Nimda-tutkimuksista\"<br>\n\"Hmm. Makuta...\" Kepe mietti penkoen laatikoitaan. Ne olivat täynnä mitä eriskummallisimpia virityksiä son muita asioita.<br>\nHän nappasi eräästä mapista paperin johon oli törmännyt joskus. Se kertoi Makutan Veljeskunnan käyttämästä salakirjoituksesta.<br>\n<br>\nKaksikko vertasi kirjoituksia. Kyllä, merkit näyttivät samoilta. Ne näyttivät samoilta mutta silti niin erilaisilta. Kuin pelikuvia.<br>\n<br>\n\"Nämä merkit ovat peilikuvia\", Matoro totesi yhtäkkiä.<br>\n\"Se Makuta ei selvästikkään halua, että hänen tutkimuksiaan pengotaan\", Kepe totesi ja käänteli koneellaan skannaamansa tiedot ensin peilikuvaksi ja sitten käänsi manuaalisesti Makutakoodia.<br>\n<br>\nSe, mitä paljastui, oli kirjainsotkua. Matoran-aakkosia, mutta aivan epäloogisessa järjestyksessä, tarkoittamatta mitään.<br>\n<br>\nHetken hiljaisuus.<br>\n\"Kolminkertainen suojaus\", Kepe tuhahti.<br>\nHän ajoi syntyneen tekstin uudestaan erilaisten kääntimien läpi, mutta teksti ei ollut edelleenkään mitään tunnettua koodia tai kieltä.<br>\n<br>\n\"... ehkä siirrymme nyt aiheeseen kaksi. Saatko tämän toimimaan?\" Matoro kysyi ojentaen kasetin. Kepen näppärät sormet avasivat laitteen kuoren. Sen sisällä oli vanhanaikaista filmiä, joka näytti varsin kärsineeltä.<br>\n\"Luulen että tämän saa kuntoon. Pitkäaikainen projekti, tosin\", Kepe kertoi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":851,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-23T14:00:00.000Z","content":"<strong>Veljeskunnan saari</strong><br>\n<br>\nIlta-aurinko sai valkean turagan pitkän naamion kimaltamaan. Turaga Bakmei korjasi parasta aikaa majansa ovea. Vanhuksen kädet toimivat vilkkaasti työn parissa, mutta siitä huolimatta Bakmei tiesi vallan hyvin, että joku lähestyi häntä selkäpuolelta.<br>\n<br>\n\"Palasin.\"<br>\n\"Huomaan.\"<br>\n<br>\nTuraga laski työnsä maahan ja kääntyi katsomaan Ämkoota. Vanhuksen kulmakarvat kohosivat hieman tämän mittaillessa entisen ilman Toan olemusta katseellaan. Lopulta turaga virnisti kevyesti ja sanoi:<br>\n\"Et kuollut.\"<br>\n\"Vähällä oli. Tuskin arvaat, ketkä tapasin.\"<br>\n<br>\nBakmein katse siirtyi Ämkoon vyötäisillä roikkuvan miekan tykö. Turaga tarttui miekan kahvaan täysin äkkiarvaamatta, kiskoi sen luokseen ja tutkiskeli aseen terää hetken. Sitten Bakmei käänsi katseensa takaisin Ämkoon kasvojen suuntaan.<br>\n<br>\n\"Sinä ryöstit haudan!\"<br>\n\"Ja sinä tiedät, että muuta vaihtoehtoa ei ole. Ilman tätä en saa koskaan Äärtä takaisin.\"<br>\n<br>\nTuraga tuhahti ja päätti vaihtaa aihetta.<br>\n<br>\n\"Kätesi on yhä ongelma. Käsipuolena sinusta ei ole miekkailemaan, oli aseesi kuinka vah-\"<br>\n<br>\nWhum.<br>\n<br>\n\"Ahaa.\"<br>\n<br>\nBakmei otti askeleen lähemmäs Ämkoota ja kosketti sitten varovasti energiakättä. Bakmein yllätykseksi käsi tuntui aivan aidolta, vaikkakin siihen koskeminen sai turagan sormet kihelmöimään.<br>\n<br>\n\"Se on kenties jopa parempi kuin vanha\", Ämkoo sanoi, ja jatkoi: \"Testasin sitä hieman tuossa matkalla.\"<br>\n\"Vai niin\", turaga vastasi tuttuun tuimaan sävyynsä. \"Ehkä sinulla on vielä mahdollisuus.\"<br>\n\"Niin.\"<br>\n<br>\nTuraga istahti takaisin työnsä ääreen. Pian tämä tuli kuitenkin toisiin aatoksiin, vilkaisi Ämkoota ja viittoi tämän luokseen.<br>\n\"Pääsetkin näyttämään mihin uusi kätesi pystyy.\"<br>\n\"Ahaa?\"<br>\n\"Rakenna minulle uusi ovi.\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nIlta koitti, ovi valmistui ja turaga ja Toa vaihtoivat kuulumisensa. Ämkoo kuunteli huvittuneena tarinan Tharkonin palkkaamista vortixx-sotureista, ja Bakmei osoitti suunnatonta halveksuntaa Ämkoon entisten kumppaneiden kostoyritystä kohtaan. Pitkän keskustelun jälkeen kaksikko jatkoi Ämkoon harjoittamista.<br>\n<br>\nKa-chow.<br>\n<br>\nKa-cha.<br>\n<br>\nMäksä tunnusteli mustelman saanutta silmäänsä hetken ajan ja nousi sitten takaisin seisomaan. Turaga nauraa rehotti Toalle ja osoitteli ilkkuen tämän energiakättä.<br>\n\"Majojen korjaamiseen tuosta saattaa juuri ja juuri olla, mutta taistella et tuolla voi ennen kuin opit hallitsemaan sitä! Meillä on pitkä työ edessämme!\"<br>\nÄmkoo pakotti energiakäden syttymään jälleen ja virnisti.<br>\n\"Tosi on.\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nEnki asteli pitkin Veljeskunnan päämajan käytäviä. Matoran astui kostealle mullalle tuoksahtavaan pimeään huoneeseen, sytytti öljylampun ja paiskasi sitten Ämkoolta saadun paperinipun pöydälle. Tämän päälle matoran jätti vielä Ämkoon itse kirjoittamat ohjeet. Sitten Enki astui ulos huoneesta, ja komensi käytävän seinällä roikkuvaan hälyttimeen:<br>\n\"Ohruk, Tuvra, teille tuli töitä.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":852,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-03-23T15:07:00.000Z","content":"[spoil]Keetongu esittää: The Narrow Escape.[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Saari lähellä Zakazin rannikkoa</strong><br>\n<br>\nVisorakeja oli joka puolella. Ne olivat piirittäneet Keetongun alueen laidalle. Ne olivat vielä joidenkin kymmenien metrien päässä, mutta ne lähestyivät uhkaavasti. Niiden pihtileuat naksuivat ja ne sihisivät sylkien vihreää limaa.<br>\n<br>\nVisorakit muuttuivat Nazorakeiksi. Makuta Nui makasi Keetongun vieressä tajuttomana, Matoro ontui vasenta jalkaansa ja Mahriking yritti pitää torakat kaukana selustassa. Summerganon torjui lähimpiä Nazorakeja väsyneesti keskeltä katkenneella miekallaan. He olivat yksin.<br>\n<br>\nKanava vaihtui. <br>\n<br>\nKeetongu heräsi puoliuneen. Hän huomasi jonkun pimeän tunkeutuvat mieleensä, mutta ei unenpöpperössä voinut vastustaa sitä. Vieras mieli ei ollut kuitenkaan hyökkäävä. Keetongu oli tuntenut sen ennenkin.<br>\n<br>\nKlaanitoveri lähellä Zakazia<br>\n<br>\nVankina Zakazilla G:n kanssa<br>\n<br>\nAiotaan tappaa<br>\n<br>\nLänsirannikon lähellä, autiomaassa, Nektann-aseman lähellä<br>\n<br>\nVuoriston eteläharjanteilla<br>\n<br>\nAiotaan tappaa<br>\n<br>\n”Manu?”<br>\n<br>\n<strong>Zakaz</strong><br>\n<br>\nGuardian oli köysissä. Palkkionmetsästäjien johtaja oli ottanut hänen kiväärinsä ja skakdit olivat taluttaneet Sätkyn parin metrin etäisyydelle Klaanin administa. Makuta Nuille annettiin vähän väliä kovia iskuja keskittymisen herpaannuttamiseksi. Ainoa asia, joka kiinnitti Guartsun huomion, oli kuitenkin Sätkyn silmät. Niiden hullulla kiillolla olisi voinut valaista vaikka koko Onu-Metrun arkiston. <br>\n<br>\nYhtäkkiä Guartsun ympärykset olivat tyhjinä Nektannin palkkionmetsästäjistä.<br>\n<br>\nSitten Sätky päästettiin irti.<br>\n<br>\n<strong>Saari lähellä Zakazin rannikkoa</strong><br>\n<br>\nHerätettyään Matoranit Keetongu syöksyi aluksestaan ulos ja repinyt pois Kirikori II:n piilottavat kasvinosat. Matoranit sytyttivät tulen parhailla tervahaloilla tulipesään ja saivat sen pellin hehkumaan oranssina. Pian Kirikori II kohosikin ilmaan suuremmalla nopeudella kuin koskaan aikaisemmin. Molemmat Matoranit lämmittivät uunia, ja Keetongu kävi alusta ohjatessaan läpi Cordak-konekiväärit ja muut tärkeät järjestelmät. Zakazille oli kuitenkin ainakin viidentoista minuutin matka suurimmillakin nopeuksilla. Manun ja G:n pitäisi nyt vain kestää.<br>\n<br>\n<strong>Zakaz</strong><br>\n<br>\nSätky ponkaisi irti köysistään ja syöksyi kita auki ja kieli pitkällä kohti Guartsua. Hullu Skakdi ponkaisi kohti Klaanin adminin naama, joka sai köysistä huolimatta kaadettua itsensä lihaveitsiä vastaavien hampaiden edestä. <br>\n<br>\nSätky-showhun uppoutuneet Skakdit olivat unohtaneet maassa makaavan Makutan, joka yritti tukkia pahimpia kaasuvuotojaan pienillä kivillä. Manu kuitenkin huomasi G:n huonon tilanteen ja yritti auttaa häntä parhaansa mukaan niillä Makuta-voimilla, mihin raatokeholla pystyi. Sätky ei ilmeisimmin ollut Rahi, mutta Rahien määritelmä oli aina ollut häilyvä, joten Makuta keskittyi Rahienhallintavoimiinsa ja Sätkyn silmien loisteeseen.<br>\n<br>\nSätky pysähtyi. Se nousi poikkeuksellisen lyhyiden takaraajojensa varaan ja nuuhki ilmaa. Hullun kiilto sameni, sen silmät muuttuivat hyvin epäskakdimaisen harmaaksi. Se uikutti hieman, laskeutui takajaloilleen ja juoksi pois.<br>\n<br>\nPalkkionmetsästäjät olivat sanattomia ja hyvin, hyvin pettyneitä. Johtaja oli raivoissaan. Hän astui maassa makaavan Guardianin luo ja nosti tämän kovakouraisesti pystyyn. Hän vetäisi esiin zamormutkansa ja oli jo ampua Klaanin adminin siihen paikkaan, mutta muisti sitten skakdimaisen kieroutuneen kunniantuntonsa tappaa vihollisensa tyylikkäästi. Hän painoi aseensa Guartsun ohimolle ja sähisi hänelle naama todella punaisena.<br>\n<br>\n”Sinä olen skarrarrarin ovela pirulainen. Olisimme voineet ampua sinut sinne skarrarin kalliolle. Mutta ei, poikien piti saada hupia. Ja nyt Sätky on poissa. Parasta kuunnella skarrarrarrin tarkkaan, Vartija. Minulla on parisenkymmentä miestä, aseesi ja Nektann-torni. Sinulla on mukana vuotava Makutan raato. Meillä on vielä rutkasti aikaa saada sinut kiroamaan se päivä jona synnyit.”<br>\n<br>\nGuardian nosti katseensa ja katsoi johtajan hartian yli länteen zoomaten kiikarisilmällään.<br>\n”Aika kliseisesti sanottu, Dorkamimus. Ja sitä paitsi... Linnut ovat jo ilmassa.”<br>\n<br>\nJohtaja sysäsi köytetyn Guartsun maahan ja katsoi taivaalle. Jokin musta lähestyi keski-ilmassa suurella nopeudella. Se ei ollut ainakaan pilvi ja tuskin suuri lintukaan, sillä niitä ei juuri Zakazilla nähty. Johtaja kaivoi aavikkokiikarinsa varustevyöstään ja kiikaroi lähestyvää kohdetta. Hän sylki monet skarrarrit kun tunnisti sen Klaanin alukseksi.<br>\n<br>\n”Pojat, meille saattaa tulla ongelmia. Nyt ne skarrarin Nektannit lämpimiksi. Vangit teloitetaan välittömästi. Sitokaa skarrarin Vartijanpenikka raajoista lähimpään Nekkuun ja räjäyttäkää kappaleiksi kun alus tulee näköetäisyydelle.”<br>\n<br>\nGuartsu kannettiin yhteen Nektann-ilmatorjuntatorniin. Hänet raahattiin tykin leveän piipun alapuolella olevalle huoltotasanteelle ja sidottiin piipun eteen sen ympärillä sojottavista piikeistä. Asento ei jättänyt Guardianille juuri liikkumavaraa.<br>\n<br>\n<strong>Kirikori II, väli-ilma, kahden kilometrin päässä Nektann-torneista</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/yfMaLLD86Bg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/yfMaLLD86Bg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKeetongu ohjasi Kirikori II:n huippunopeudella autiomaan halki. Edessä näkyi kaksi valtavaa tykkitornia. Keltainen rahi kaivoi esiin yksilinssisen kaukoputkensa ja katsoi niitä lähempää. Hän näki sinisen hahmon toisen tykin piipun edessä ja zoomaus paljasti sen Guatsuksi. Ilmeisin vaihtoehto olisi tuhota tykin järjestelmät, mutta silloin Kirikori II olisi vapaana maalina toiselle tykille. Lisäksi räjähtävät tykin ruutivarastot olisivat luultavasti kohtalokkaat Klaanin adminille.<br>\n<br>\nTykin juurella näkyi joitakin Skakdeja, jotka latasivat aseitaan ja tähyilivät aavikkokiikareilla taivaalle. Maassa makasi myös epämääräinen hahmo, jonka Keetongu päätteli Manuksi. Manuhan oli menettänyt fyysisen asunsa sinä kohtalokkaana yönä. Matkaa torneille oli nyt vajaa kilometri.<br>\n<br>\nSkakdit alkoivat ampua alusta zamor- ja plasma-aseillaan. Ne eivät kuitenkaan tehneet merkittävää vahinkoa, sillä suurin osa ammuksista osui aluksen etupanssareihin ja Keetongun yllättävä sivuluisu väisti loput ammuksista. Päästyään sopivalle etäisyydelle Tongu laski sormensa Cordak-konekiväärien liipaisimille ja alkoi syöstä räjähtäviä panoksia kohti palkkionmetsästäjiä.<br>\n<br>\nSkakdikonnat joutuivat kaaoksen valtaan maaston ja tovereidensa räjähdellessä ympärillään. Osa piiloutui kallioiden väliin, mutta suurin osa jätti ampumisen sikseen ja pakeni tykkitornien suojaan. Manu jätettiin vaille vartioita. Hän tukki yhä kolojaan, jottei vuotaisi kuiviin.<br>\n<br>\n”Ternok, laskeudu köysitikkailla ja poimi Makuta Nui alukseen. Hän on tuo ruskea epämääräinen hahmo tuon kallion välissä”, Keetongu sanoi puheputkeen, joka yhdisti ohjaamon ja pannuhuoneen. Hän hidasti Kirikori II:n vauhtia ja vähensi korkeutta Manun yläpuolella. Ternok vapautti ruuman köysitikkaat rullastaan, avasi alaluukun ja laskeutui Manun luo Zakazin pinnalle. Manu hyppäsi tikkaille ja kiipesi Matoranin kanssa alukseen.<br>\n<br>\nManu astui aluksen ruumaan. Hän oli iloinen siitä, että hänen telepaattinen viestinsä oli mennyt perille, mutta hän vuoti yhä pahasti ja Guartsu oli pahoissa ongelmissa. Hän kompuroi ohjaamoon Keetongu vierelle.<br>\n<br>\n”Päivää. Tuota, Guartsu on tuossa tykissä. Ne taitavat aikoa räjäyttää hänet. Pitäisi varmaan pelastaa hänet. Ja sitten, minä vuodan.”<br>\n<br>\n”Helpommin sanottu kuin tehty”, Keetongu vastasi. ”Jos aiomme pelastaa adminimme, jonkun meistä pitää laskeutua tuon tykin luo. Silloin olisimme helppo kohde.”<br>\n<br>\nTykkiin sidotulla Guartsulla oli kuitenkin suunnitelma. Kun palkkionmetsästäjät oivat poistuneet, hän leikkasi heikolla silmäplasmasäteillä jalkojen ja käsien köydet poikki ja hyppäsi huoltotasanteelle. Hän halusi kuitenkin saada Vartija-kiväärinsä takaisin ennen pakenemista, sillä sen takia hän oli koko matkalle lähtenyt.<br>\n<br>\nPalkkionmetsästäjät saivat tykin latauksen suoritettua. Johtaja painoi voitonriemuisena punaista laukaisupainiketta. Nektannin palkkio kyllä hyvittäisi kaiken vaivan ja menetetyt miehet, kunhan vain Vartijan saisi hengiltä.<br>\n<br>\nZAP. Ampumapesäke pimeni.<br>\n<br>\n”Öhh, pomo. Sulake taisi palaa.”<br>\n<br>\n”Sulake? Mitä skarrarrin tunareita te oikein olette?”<br>\n<br>\n”Näillä ei ole ammuttu kolmeenkymmeneen vuoteen, ja aavikkotuulet ja eroosio ovat huomattavan kuluttava voima.”<br>\n<br>\n”NYT TURPA KIINNI! Jos se skararrrarararrrin Vartija ei suostu kuolemaan hienosti, minä hoitelen sen omin käsin!” Hän vetäisi tupesta suuren sahalaitaisen puukon ja kapusi tikkaita pitkin huoltotasanteelle.<br>\n<br>\nJohtaja ei kuitenkaan löytänyt tykkiin sidottua vankiaan. Sen sijaan hänen kimppuunsa hyppäsi kahden jäähdystyputken välistä aseeton, mutta hyvin määrätietoinen sininen Skakdi. Ennen kuin Johtaja ehti skarrarria sanoa, hänet lyötiin napakalla vasurilla kanveesiin. Guartsu nappasi kiväärinsä sekä yhden täyden plasmalippaan johtajan vyöltä. <br>\n<br>\nTornin juurella olevat Skakdit huomasivat tapahtumat ja alkoivat ampua Guartsua, joka hyppäsi huoltokäytävän seinämän taakse ja vastasi tulitukseen vanhalla kiväärillään. Huomattuaan tapahtumat ilmasta käsin Keetongu kaarsi Kirikori II:n tornia kohti ja hajotti ampuvan Skakdijoukon Cordak-tulituksella. <br>\n<br>\n”Manu, saatko Guartsuun telepaattisen yhteyden? Käske häntä juoksemaan avoimempaan maastoon, jossa voimme napata hänet köysitikkailla. Saan kyllä pidettyä viholliset loitolla,”<br>\nKeetongu sanoi Manfredille. Adminin vapautuminen helpotti selvästi tilannetta, mutta häntä olisi mahdotonta poimia tykin vierestä.<br>\n<br>\nManu nyökkäsi ja keskittyi telepatiavoimiinsa. Kirikori II kaarsi kauemmaksi mutta palasi pian tornin luo. Hän käski Ternokia laskemaan tikkaat uudelleen ja hidasti vauhtia. Kun Guartsu syöksyi juoksuun tykin juurelta, Keetongu ohjasi aluksen hänen yläpuolelleen. Sininen Skakdi tarrautui omituisessa asennossa köysitikkaisiin. Ternok rullasi niitä ylöspäin samalla kun Guartsu kipusi kohti aluksen alaluukkua. Jotkut palkkionmetsästäjät yrittivät vielä ampua karannutta saalistaan, mutta aluksen vauhti oli liian kova. Guartsu astui alukseen huohottaen ja loi viimeisen silmäyksensä Nektannin kätyreihin aluksen takaikkunasta. Täytyisi olla varovaisempi jatkossa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":853,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-03-23T15:52:00.000Z","content":"<strong>Klaanin satama</strong><br>\n<br>\nKapura odotti. Kello oli miltei kahdeksan.<br>\n<br>\nAamu oli hämärä ja hieman sumuinen. Saarelta Klaaniin johtava virtaus oli voimakas ja helposti havaittava, joten suunnistuksesta ei tulisi ongelmaa. Sumu ei silti helpottanut Kapuran oloa.<br>\n<br>\n\"Terve\", Suga huikkasi astellessaan esiin sumusta. \"Odotammeko vielä jotakuta?\"<br>\n<br>\n\"Serania\", Kapura vastasi. \"En tosin ole varma, tuleeko hän.\"<br>\n<br>\n\"Ei kello vielä kahdeksaa ole\", Summerganon huomautti.<br>\n<br>\n\"Kapura?\" kaksikkoa kohti kulkenut Toa kysyi.<br>\n<br>\n\"Kyllä olen\", Kapura vastasi. \"Eli siis... Näytä tie veneellesi, Seran.\"<br>\n<br>\n\"Mikä tarkoitus matkalla on?\" Seran kysyi uteliaana. \"Kirje ei ollut kovin valaiseva.\"<br>\n<br>\n\"En ole täysin varma, mitä me saarelta löydämme\", Kapura sanoi. \"Oikeastaan tätä reissua voi pitää vain normaalina tutkimusmatkana. En löytänyt paljonkaan tietoa saaresta, joten voimme auttaa Arkistoa samalla.\"<br>\n<br>\n\"Eli mitään vaarallista ei ole odotettavissa?\" Suga kysyi.<br>\n<br>\n\"Ei pitäisi\", Kapura vastasi. \"Painotan vielä, ettemme tiedä saaresta juuri mitään. En kuitenkaan olettaisi, että kohtaamme Makutojen linnoituksia tai mitään. Miten Toa-voimien harjoittelu muuten menee, Seran?\"<br>\n<br>\n\"Ihan hyvin\", Seran vastasi kiitollisena siitä, että pääsi osallistumaan keskusteluun. \"En ole pystynyt taistelua harjoittelemaan juuri ollenkaan.\"<br>\n<br>\n\"Luulisin kyllä, että kohtaamme edes jotain raheja\", Suga sanoi muistellen Xia-reissun Figgyä.<br>\n<br>\n\"No, hyvällä tuurilla kohtaamme vain niitä. Raheista selviytyy helposti\", Kapura arveli. \"Riippuu tietenkin, mutta en epäile saarella olevan Tahtorakeja tai jotain.\"<br>\n<br>\n\"Tämä se on\", Seran keskeytti keskustelun ja osoitti kohti erästä venettä. Vene oli puinen ja ehkä joskus maalattu punaiseksi, mutta maalipinta oli rakoillut sieltä täältä ja väriä oli vaikea erottaa. Vene oli juuri ja juuri sopivan kokoinen kolmelle Toalle. Vaikka vene muuten näytti ränsistyneeltä, moottori oli hyvin hoidettu ja sitä oli ilmeisesti kiillotettu lähiaikoina.<br>\n<br>\n\"Voi tulla ahdasta\", Suga epäröi. \"Varmaankin voisimme hieman levätä matkalla.\"<br>\n<br>\n\"Yhden pitää ohjata joka tapauksessa, joten nukutaan vuorotellen\", Seran ehdotti ja katsoi venettä ylpeänä. \"Vaikka meillä ei ole paljon rahaa, tätä venettä emme myy. Siihen liittyy paljon muistoja. Olemme yrittäneet pitää sitä hyvin kunnossa, mutta rahaa ei juuri ole...\"<br>\n<br>\n\"En arvannutkaan, että olet köyhä. No, saat minulta reissun jälkeen pienen palkkion\", Kapura lupasi.<br>\n<br>\n\"Kiitos!\" Seran sanoi iloisesti. \"Mitä me odotamme? Lähdetään!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":854,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-03-23T21:37:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nSnowie vihelteli kävellessään sinimattoista käytävää pitkin. Hän katsahti heijastustaan suuren ruutuikkunan pinnasta sen ohi tepastellessaan. Näytti siltä, kuin hän olisi ollut lähdössä matkaamaan.<br>\n<br>\nOlalla roikkuva laukku oli täynnä aseistusta. Hän ei kuitenkaan ollut suinkaan matkalla kohti huikeaa seikkailua, vaan Verstasta. Niin ylpeä kuin Snowie olikin Ihmematoran MacRygevv -henkisestä radionkorjausoperaatiostaan, oli se jättänyt suurimman osan hänen varusteistaan täysin käyttökelvottomaan kuntoon. Siksipä hän olikin päättänyt mennä tapaamaan Kepeä. Vaikka ainahan Snowmanista oli hauskaa tavata vanhaa kunnon Rättua, millä tekosyyllä hyvänsä.<br>\n<br>\nMatka-<em>lookia</em> korosti myös lumiukon pään ympäri kietaistu otsanauha. Mutta sitten taas toisaalta kahviosta haettu täytepatonki ei varsinaisesti saanut Snowiesta näyttämään erityisen uskottavalta sankarilta.<br>\n<br>\n<br>\nPian Snowman olikin Verstaan ovella. Hetken puntaroituaan hän päätti olla koputtamatta, koska oli aina kivaa yllättää Spinny. Sitten hän kiskaisi oven auki.<br>\n\"Heei Tults-\"<br>\n<br>\nSnowie kuitenkin sulki suunsa huomatessaan Kepen ja yllättäen Matoron ilmeisen keskittyneinä jonkin pienen ja ilmeisen oleellisen ympärillä.<br>\n<br>\n\"Keskeytänkö jotain?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":855,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-03-23T23:41:00.000Z","content":"<strong>Nazorak-luolasto</strong><br>\n<br>\n006 ei pitänyt tilanteesta laisinkaan. Hän seisoi laboratorionsa ulkopuolella kuuntelemassa, kuinka hullu Makuta turmeli hänen laitteistoaan ja välineistöään. 006 ei olisi halunnut päästää Abzumoa sisään, mutta auktoriteettia ei käynyt uhmaaminen. Tiedemiestorakka huokaisi ja istahti konttorituoliinsa käveltyään toimistoonsa. Hän lajitteli hetken papereitaan, mutta lakkasi lopulta teeskentelemästä itselleen, että asiat olisivat olleet kunnossa. Ne eivät olleet. Hän oli henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kenraali teki pahan virheen liittoutuessaan sadistisen Makutan kanssa. 006 oli nähnyt, mitä tämä hirviö oli tehnyt eräälle Matoran-paralle, joka lojui yhä tyrmässä. Hän oli kerran vienyt ruokaa tälle, mutta katunut tekoaan heti, kun oli melkein jäänyt kiinni. Torakoiden luonteeseen ei sopinut sellainen käytös.<br>\n<br>\nMakuta Abzumo oli saanut eteensä kaiken tarvittavan tutkiakseen Nazorakin genomia.<br>\n”Tiedätkös, Charlie”, Makuta virkkoi vieressään seisovalle Nazorak-avustajalle, ”te olette puutteellisia.”<br>\n”Niin ovat kaikki olemassa olevat olennot”, toinen vastasi nyrpeänä. Makuta vähät välitti vastauksesta.<br>\n”Minä tein virheen”, hän mutisi. ”Jos olisin ryhtynyt toimeen yksin – ilman sitä petollista Mukau-lehmänlannan syöjää…”<br>\nNazorak kuunteli puolella korvalla Makutan jupinoita.<br>\n”… kyllä. Puutteet. Ne pitää poistaa. Sanohan, Charles” Makuta sanoi yhtäkkiä. ”Mitä puutteita Nazorakeihin luotiin?” Apuri häkeltyi moisesta kysymyksestä.<br>\n”Minä… tuota”, hän takelteli. ”Öh, tunteet?” Makutan silmät kiiluivat pelottavasti.<br>\n”Tunteitahan te olette ilmeisesti yrittäneet poistaa. Työ on hankala, mutta mahdollinen. Hyvin mahdollinen. Noh, Charlie, muita heikkouksia?”<br>\nNazorak mietti hetken. Sitten hän vastasi:<br>\n”Kuolevaisuus. Se on heikkouksista suurin, ja sitä ei voi poistaa. Keneltäkään.”<br>\n”Lienet oikeasssssa, ysstävä hyvä”, Makuta naurahti. Hänen äänensä oli kylmä ja vailla iloa. Nazorak ei tiennyt, pitäisikö hänen hymyillä vai pysyä ilmeettömänä. Makuta katseli vielä hetken mikroskoopin avulla soluja, joita oli tutkinut. Sitten hän veti silmänsä irti linssistä ja alkoi hivellä leukaansa mietiskelevänä.<br>\n”Kuolevaisuus… mikä meidät tappaa.” Nazorak ei tiennyt, oliko kysymys tarkoitettu hänelle, mikäli se kysymys oli. Hän ei kuitenkaan uskaltanut jättää vastaamatta:<br>\n”Verenhukka. Kudosvauriot… tärkeiden elinten toimintojen lakkaaminen.”<br>\n”Sinähän olet fiksu poika. Ehkä minä sentään tein jotain oikeinkin”, Abzumo sanoi. Nazorak ei pitänyt äänensävystä, vaikka sen tarkoitus oli ilmeisesti olla ystävällinen.<br>\n”Siinä olet oikeassa, että näitä heikkouksia ei poissstamaan pyssssty. Mutta… mikä essstää taistelemassssta, kunnessss kuolee?” Makuta ravasi hetken ympyrää. Sitten hän pysähtyi. Hänen kasvoilleen levisi groteski virnistys. Hän tarttui läheisellä pöydällä olevaan sirkkeliin ja ryntäsi Nazorakin luo. Tämä ei ehtinyt edes yrittää pakoa; Makuta oli liian nopeasti antanut aikeensa ilmi.<br>\n”Nyt, Charles”, Makuta sanoi häijysti, ”tämä <em>sattuu</em>.”<br>\n<br>\nNazorak aloitti kirkumisen, kun Makuta käynnisti sirkkelin. Tämä alkoi sahata poikki Nazorakin kättä. Tämä pyristeli, mutta turhaan. Makuta jatkoi julmaa työtään, kunnes ”Charlie” oli käsipuoli. Tämä tunsi hirvittäviä tuskia, mutta pysyi vielä tajuissaan.<br>\n”Miltä nyt tuntuu?” Abzumo sanoi nauraen ilkeää naurua. Nazorak voivotteli ja itki lattialla.<br>\n”Olet heikko typerys!” Makuta huusi. ”Sinä tunnet kipua, ja se on kaikista suurin heikkoutesi! Vaan eipä ole tulevilla sukupolvilla!”<br>\nSitten Makuta tarttui jälleen sirkkeliin hullun kiilto silmissään ja sahasi Nazorakin toisenkin käden irti. Tämä vaipui tajuttomuuteen verenhukan vuoksi jo ennen, kuin hänen toinenkin raajansa oli poissa. Makuta potkaisi labran oven auki ja heitti kädettömän Nazorakin vartijoita kohti.<br>\n”Viekää se pois, se on täyttänyt… tarkoituksssssensssssssa.”<br>\nVartijat raahasivat tiedotonta, lähes kuollutta Charlie-parkaa pois Makutan hirvittävän naurun kaikuessa tunnelissa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":856,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-03-23T23:49:00.000Z","content":"<strong>Outo tila</strong><br>\n<br>\nDox ei pitänyt lainkaan suunnasta, johon tilanne kehittyi.<br>\n<br>\nTyhjyydestä materialisoitui kymmeniä ja taas kymmeniä, sitten satoja Toan kopioita. Keltaisten, raskaasti aseistettujen sotureiden rivistöt kasvoivat kasvamistaan. Kaikkien silmissä paloi sininen tuli.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\nToat kohottivat aseensa ja avasivat tulen monimuotoisten olentojen laumaa kohti. Nämä tekivät samoin. Harvaa niistä Toien ampumat säteet vaikuttivat aluksi vahingoittavan, mutta pian muutama lyyhistyi maahan. Niillä oli moninkertainen miesalivoima kloonilaumaan verrattuna.<br>\n<br>\nMutta ne taistelivat vastaan, jokainen niittäen maahan useita Toia. Dox yritti parhaansa mukaan hakea suojaa. Värikkäitä säteitä, luoteja ja teriä viuhui kaikkialla. <br>\n<br>\n\"&#58657;&#58382;&#58375;&#57643; &#57643;&#57608;&#57431;&#57669;!\" kaikui sotahuuto, kun kaksi suurta, voimakasta mutta tunnetun universumin asukkaille täysin tuntematonta armeijaa otti yhteen tuona päivänä.<br>\n<br>\nDox näki vilaukselta Hopeisen taistelevan yksin kymmentä vastaan. Se torjui kilvellään Toien iskut, kimmottaen muutaman jopa takaisin. Samalla se pyrki itse löytämään aukkoja vihollisen puolustuksesta ja iskemään niihin.<br>\n<br>\nDox ei tiennyt mitä tehdä. Hänellä ei ollut kykyä vaikuttaa tilanteeseen suuresti. Hänellä ei ollut kuin puukkonsa. Hattukin oli kadonnut.<br>\nHän huomasi yhden Toista suoraan edessään. Se tähtäsi häntä, mutta apinaa muistuttava orgaaninen olento iski tämän kanveesiin. Doxia lähestyi nyt toinen oikealta; tämän hoiteli eräs metallinen ja sarvikuonoa muistuttava.<br>\n<br>\nDox tunsi olevansa velkaa tälle joukolle, joka oli pelastanut hänet jo monta kertaa. Hänen ajantajunsa oli jo mennyt sekaisin, mutta hänen saapumisestaan tähän outoon paikkaan ei ollut kuin korkeintaan muutama päivä. Nämä olennot olivat hyväksyneet hänet joukkoonsa.<br>\n<br>\nHänen täytyi auttaa niitä jotenkin. Hän tarttui Ikuiseen palkkioonsa ja syöksyi lähintä Toaa kohti raivokkaasti huutaen.<br>\n<br>\n<strong>Verstaan labra</strong><br>\n<br>\nSnowie oli astelemassa tutkimukseen syventyneiden Kepen ja Matoron luokse, kun jotain tapahtui.<br>\n<br>\nMaa tärähti, ja Verstaan varastoon johtava ovi läimähti auki. Kylmä viima puhalsi oviaukosta heitä kohti. Kylmä, ensimmäiseksi- ja viimeksimainitut ihmettelivät. Miten rakennuksen sisältä saattoi puhaltaa kylmä tuuli, ellei siellä ollut kylmiötä tai reittiä ulos?<br>\nKepeä tämä ei ihmetyttänyt, vaikka kummastunut ilme hänenkin kasvoillaan oli.<br>\n<br>\n\"Mi- mikäs tuo oli\", Snowie ihmetteli.<br>\n\"Se-...\" Kepe ehti aloittaa, ennen kuin syöksyi ovelle, paiskasi sen kiinni, piteli sitä jalallaan ummessa samalla kun kurotteli nauloja ja vasaraa pöydältä ja toisella kädellään lankkua. Hätäisesti hän alkoi naulata ovea umpeen näyttäen siltä, kuin tarvitsisi kolmannen käden.<br>\n<br>\n\"Öhmm...\" Snowie avasi suunsa.<br>\nKepe varmisti lankkujen kestävän.<br>\n\"Ei mitään. Ei yhtikäs mitään. Kumpikaan teistä nähnyt Doxia?\"<br>\n<br>\n<strong>Outo tila</strong><br>\n<br>\nTaistelu jatkui. Kumpikin osapuoli oli kärsinyt tappioita, mutta mieliala oli yhä korkealla. Dox tunsi verinoron valuvan toista kättään; se ei kuitenkaan ollut hänen omaansa.<br>\n<br>\nToien ruumiit alkoivat kadota muututtuaan elottomiksi. Hän ei tiennyt, oliko alkuperäinen yhä elossa. Hänen päähänsä pälkähti ajatus siitä, että kloonit olivat ehkä riippuvia alkuperäisestä ja katoaisivat sen tuhoutuessa.<br>\nDox väisti sivulta tulleen Toan ammusta ja otti suojaa suurikokoisen olennon ruhon takaa. Hieman isomman kaliiperin ammus pyyhkäisi siltä pään harteilta.<br>\nKirkkaanvalkoiseen lattiaan oli ilmestynyt punaisia veritahroja. Joistain kohti se oli peräti koomisen vaaleanpunainen.<br>\n<br>\nDox isku puukollaan äkillisesti ilmestynyttä Toaa, joka tuupertui maahan. Hän huomasi erään olennon olevan pinteessä ja syöksyi apuun perhosveitsellään leikaten. Yhden toista kaatuessa ja toisen menettäessä kätensä kirahvimainen olento katsahti Doxiin kiitollisena.<br>\n<br>\nDox tunsi sydämensä sykkeen. Se oli outo tunne. Hän koki jotain, jota joku voisi toisenlaisessa tilanteessa kutsua liikunnan iloksi. Mutta ei tässä verilöylyssä. Hän ihmetteli myös omia taistelutaitojaan; mistä ne olivat tulleet?<br>\n<br>\nHän näki Hopeisen vähän matkan päässä taistelemassa muita selvästi nopeamman ja voimakkaamman Toan kanssa. Sen silmissä paloi myös muita kirkkaampi tuli.<br>\nDox syöksyi apuun.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n<strong>VERSTAAN LOKI</strong><br>\n...ntena päivänä maaliskuuta Suuren Hengen vuonna...<br>\n<br>\n...eterran panssaria. Viimeisin yritykseni epäonnistui, kuten kaikki aiemmatkin, vaikk...<br>\n...panssarin ja eritoten käsien materiaali. Se on kestävää ja joustavaa, enkä ole onnistunut määrittelemään sen koost...<br>\n...aikista kummallisinta on kuitenkin keihään tuottama reikä Feterran kyljessä. Se vaikuttaa paikkautuneen.<br>\n<br>\nItsestään. Sisältä päin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":857,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-03-23T23:55:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon, kauan sitten</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/5_6viRzfhEE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/5_6viRzfhEE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nRankka sade. Vettä tippui ja virtasi pientä vuorta pitkin, jonka lukuisissa onkaloissa yksi Toa lepäsi sen kosteassa lämmössä. Vuoren ympärillä oleva metsä näytti kuin riemuitsisi sateesta.<br>\nToa kuunteli luolan sisältä pisaroiden tipahtelua eikä ajatellut muuta kuin odottaisi sateen loppumista.<br>\nUlkona pilvet peittivät auringon valot ja sai päivän tuntumaan paljon synkemmältä kuin se on.<br>\n<br>\nToa tunsi kostean ilman vaikuttavan hänen kaulahuiviinsa ja yritti löysätä sitä hieman jottei tuntisi oloaan tukalammaksi. Huivinsa käsiteltyä, hän huomasi edessään käärmeen, joka lähestyi häntä päin.<br>\n<br>\n”Älä liiku, Loiste”<br>\n<br>\nToa olisi juuri nyt säikähtäneesti perääntynyt pois käärmeeltä, mutta pysyi liikkumatta.<br>\n<br>\n”Älä tee äkinnäisiä liikkeitä. Se hyökkää vain jos kokee sinua uhkana. Älä pelkää sitä.”<br>\n<br>\nToa makasi lohkareiden päällä jäykistyneenä. Luolan kostea ilma vain pahensi tilannetta entisestään. <br>\nHän ei voinut muuta kuin katsoa käärmettä silmiin.<br>\n<br>\nKäärme tuijotti Toaa takaisin. Sen silmät olivat hyvin uhkaavia ja kylmiä, mutta Toa ei voinut muutakaan.<br>\n<br>\nKäärme liikkui sivummalle, mutta Toa piti katsekontaktinsa kiinni käärmeeseen ja toivoi ettei olento hyökkäisi yhtäkkiä.<br>\n<br>\nMutta käärme ei tehnyt muuta kuin tuijotti. Vähitellen sen katse kääntyi poispäin ja liukui tiehensä luolan sisään.<br>\n<br>\nToa huokaisi helpottuneena. <br>\n<br>\n”Hyvä ettei se ollut myrkkykäärme. Suurempi riski”<br>\n<br>\nJuuri nyt Toa halusi sanoa jotain, mutta päätti jättää sanomatta. Hän käänsi päänsä luolan suuaukkoa päin, josta ääni oli tullut ja näki korkean henkilön ruskeanharmaassa, pitkässä takissa. Toa ei nähnyt henkilön kasvoja tarkasti, koska henkilön lierihattunsa varjo peitti hänen kasvonsa.<br>\n”Sade on lakannut, meidän pitäisi jatkaa matkaa”.<br>\n<br>\nToan huomaamatta, auringot paistoivat taas ja pilvet hälvenivät taivaalta. Toan seistessään henkilö kääntyi ja alkoi kävellä poispäin. Hänen punainen kaulaliina liehui tuulen mukana.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":858,"creator":"Jake","timestamp":"2011-03-24T17:07:00.000Z","content":"<strong>Klaanilinnoitus</strong><br>\n<br>\nNotfun ja kuusi hänen miehistään kävelivät pitkin klaanin katuja. Notfun etsi rommikauppaa, kun hän sen löysi, hän käveli sisälle. <br>\n<br>\n\"Ottaisin rommia, tyyppi. Kässäätkö?\", Notfun sanoi, ja meni kassalle. Kauppias meni takahuoneeseen hakemaan rommia. Sitten takahuoneessa räjähti jotain. Kauppias lensi suoraan Notfunin ja miehistön läpi seinään, ja jotain mustaa syöksyi takahuoneesta hänen mahaansa. Kauppias vuosi verta. <br>\n<br>\n\"Paetkaa. Äkkiä. Se on täällä\", Kauppias sanoi.<br>\n<br>\n\"Mitäs tämä nyt on, rehd- No ei niin rehdit matoranit pyytävät rommia ja kauppias vain makaa seinillä ja kuoleskelee ympäriinsä. Ei minkäänlaisia tapoja\", Notfun valitti. <br>\n<br>\nYhtäkkiä valot sammuivat.<br>\n<br>\nJotain syöksyi Notfunin vieressä seisovaan matoraniin. Se oli tahmean tervainen piikki. Matoran kaatui maahan. Seuraavaksi ne syöksyivät toiseen matoraniin, kielettömään toaan, ja siamilaisiin skadkeihin. Kaikki olivat kuolleita. Ensimmäistä kertaa koskaan Notfunin valtasi tällainen pakokauhu.<br>\n<br>\n\"Olette nyt kahdestaan. Sinä, ja kuolema\", kuului kylmä ääni. Se oli kuin haudan takaa puhuttu. <br>\n<br>\nNotfun ei vastannut. Sen sijaan hän kysyi.<br>\n<br>\n\"Kuka sinä olet? Mitä haluat?\"<br>\n<br>\nVastausta ei kuulunut. Notfun juoksi ovea kohti. Hän paukutti ovea, mutta jotain mustaa syöksyi hänen takaansa. Piikit muuttuivat matkan aikana kouriksi, jotka nostivat Notfunin ilmaan. Sen jälkeen ne paiskasivat piraatin seinälle, ja piikeiksi muuttuneina katkaisivat Notfunin toisen käden. Matoran tunsi, että nyt pitäisi edes yrittää paeta. Matoran juoksi, minkä jaloistaan pääsi, ja juuri ja juuri onnistui rysähtämään oven läpi. Notfun vuosi verta, ja katsoi kauppaa edessään. Rakennus päästi ensin oudon rasahduksen, ja sen jälkeen räjähti. Notun juoksi erittäin lujaa Yön Timo toista kohti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":859,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-03-24T17:24:00.000Z","content":"<strong>14 vuotta sitten, Onu-Koro</strong><br>\n<br>\n<em>\"En salli sitä!\" Kongu huusi vihaisena.<br>\n<br>\nXiantos piti Kongun omaa puukkoansa Chocon kaulan edessä. Hän oli valmis painamaan puukon Chocon kurkusta läpi, mutta hän ei pystynyt siihen.<br>\n<br>\n\"En voi tehdä tätä\", palkkionmetsästäjä totesi.<br>\n<br>\nXiantos potkaisi raa'asti Toan nurin ja pakeni paikalta. Ilman Toa juoksi märässä luolassa Chocon luokse auttaakseen häntä.<br>\n<br>\n\"Voitko hyvin?\" Kongu kysyi.<br>\n\"Selkään sattuu\", Choco valitti.<br>\n<br>\nKongu nosti Toan maasta ja vei häntä tunnelin päähän, joka oli suunnilleen kilometrin päässä. Sinne ei nähnyt kunnolla, koska tunneli oli pimeä ja mutkikas. Luolassa oli salareittejä, jotka Matoranit olivat tehneet.</em><br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin sairaala</strong><br>\n<br>\n\"Olet valmis lähtemään sairaalasta\", hoitaja kertoi Kongulle.<br>\n<br>\nToa poistui lasisesta huoneesta ja lähti kävelemään pitkin sairaalan käytäviä kohti uloskäyntiä. Kun Kongu pääsi ulos, hänen muistiinsa palasi mitä oli tapahtunut.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":860,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-03-24T19:06:00.000Z","content":"<strong>Klaanin satama</strong><br>\n<br>\n[spoil]Minä ja Suga teimme tämän yhdessä. Kiitokset hänelle.[/spoil]<br>\n<br>\nSeran, Kapura ja Summerganon astuivat veneeseen, jolla he taittaisivat matkansa. Heitä taisi hieman jännittää, vaikka kolmikko lähtikin matkaan iloisin mielin. Kapura aloitti ohjaajana ja Seran vilkaisi vielä kerran Klaanin rantaa hieman haikeana, mutta tietäen ja uskoen, että hän palaisi. Summerganon näperteli miekkaansa hieman hermostuneesti. Vene lähti matkaan jättäen Klaanin sataman ja saaren taaksen ja pian sumu peittikin sen näkyvistä. Kun sumu lopulta hellitti, olivat he jo hyvässä vauhdissa merellä, vaikka Klaanin rannat yhä näkyivätkin selvästi.<br>\n<br>\n<strong>Meri</strong><br>\n<br>\n\"No, nyt sitä sitten ollaan matkalla\", huikkasi Kapura iloisesti. Hän ohjasi varmoin ottein Seranin ja Summerganonin kyhjöttäessä penkeillä ja katsoen ympärillään levittäytyvää merta.<br>\n\"Sinä olet siis ollut aiemminkin Kapuran kanssa tehtävässä?\", Seran kysäisi Sugalta, joka nyökkäsi ja kertoi jotain vaiheikkaasta matkasta Xialle, jonne Kenraali Killjoy oli heidät johdattanut Nimdan sirun hakuun. Aamu muuttui pikkuhiljaa päiväksi, kun aurinko kohosi yhä korkeammalle ja valo lisääntyi.<br>\n\"Minä voin ohjata sitten seuraavaksi\", Summerganon sanoi ja Kapura nyökkäsi.<br>\n\"Mihinköhän me matkalla törmäämme?\" Mietti Seran ääneen.<br>\n\"Hyvällä tuurilla muutamaan Rahiin\", Summerganon sanoi optimistisesti.<br>\n<br>\n\"Hei, mikä tuo o-\" Kapura aloitti, mutta ei ehtinyt lopettamaan lausettaan, kun jokin jättimäinen nousi pintaan. Olento näytti orgaaniselta ja oli tummanpunainen. <br>\n\"Taitaa olla Jättiläismustekala\", Summerganon totesi. Mustekala ei näyttänyt liikkuvan.<br>\n\"Hyökkääkö se?\" Seran kysyi huolestuneena ja hieman kauhistuneena jättimäisestä otuksesta.<br>\n\"En usko. Paina kaasua kuitenkin\", Suga sanoi Kapuralle. Kapura ryhtyi kaasuttamaan. Hetkeen Toat eivät sanoneet mitään vaan tuijottivat merirahia hiljaa.<br>\n<br>\nJättiläismustekala ilmeisesti päätteli että kolmikko sopi syötäväksi ja hyökkäsi. Se kiri veneen kiinni ja töytäisi sitä lujasti.<br>\n\"Pitäkää kiinni\", Kapura mutisi ja painoi kaasua entistä enemmän. Vene nytkähti aavemaisesti ja lähti kiihdyttämään. Mustekala seurasi perässä.<br>\n\"Se saa kiinni!\" Seran huusi. Jättiläismustekala kiihdytti myös vauhtiaan ja kiri venettä kiinni.<br>\n\"Sinähän olet Raudan Toa! Saatko tätä kulkemaan yhtään lujempaa?\" Summerganon tiedusteli Seranilta.<br>\n<br>\n\"En kesken ajojahdin\", Seran sanoi. \"Meidän pitää pysähtyä.\"<br>\n\"Selvä on\", Kapura sanoi ja hiljensi vauhtia kääntäen venettä niin, että Jättiläismustekala hipaisi vain keulaa.<br>\n\"Tule!\" Summerganon sanoi Kapuralle ja kaksikko hyppäsi veteen. Seran ahersi moottorin kimpussa.<br>\n<br>\nMutta mustekala ei joko huomannut kahta Toaa tai piti venettä parempana saaliina, kääntyi ympäri ja syöksyi venettä kohti. <br>\n\"Ei onnistu! Pitää kiinnittää sen huomio jotenkin\", Summerganon sanoi. Mustekala töytäisi venettä ja melkein pudotti Seranin veteen.<br>\n\"Yrittäkää pitää se kiireisenä!\" Raudan Toa ähkäisi.<br>\n<br>\n\"Tuo mustekala keikuttaa venettä. Aika hankkiutua eroon siitä\", Kapura sanoi ja kuumensi vettä mustekalan lähellä. Rahi raivostui ja syöksyi Kapuraa kohti melko nopeasti kokoonsa nähden. Kapura yritti taas kuumentaa vettä, mutta se vain ärsytti Rahia. Jättiläismustekala tönäisi Kapuran veden alle.<br>\n<br>\n\"Kapura!\" Summerganon huusi. Mustekala kiinnitti nyt huomionsa häneen ja syöksyi Sugaa kohti. Summerganon teki ainoan loogiselta tuntuvan ratkaisun ja hyppäsi otuksen päälle. Kummissaan Rahi kiihdytti vauhtia ja pyöri veneen ympärillä yrittäessään pudottaa Toan alas.<br>\n<br>\nSummerganon teki taktisen tilannekatsauksen. Kapura oli juuri noussut pintaan ja sylki merivettä suustaan. Seran oli kiireinen moottorin kanssa eikä luultavasti kovin hyvä taistelija. Hän itse ratsasti pillastuneella Jättiläismustekalalla.<br>\n<br>\nMenee <em>todella</em> hyvin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":861,"creator":"DJ Peelo","timestamp":"2011-03-24T19:44:00.000Z","content":"<strong>Mt. Ämkoon rinteet</strong><br>\n<br>\nTuuli ujelsi, ja jäinen, karhea lumi hinkkasi Trozin sääriä. Hänen musta kaapunsa lepatti kovassa tuulessa, samalla kun hän pyyhki lunta jatkuvasti pois kasvoiltaan.<br>\n<br>\n\"Oli kyllä viimeinen kerta kun tulen tänne lumen keskelle. Heti palkan saatuani listin sen kirotun matoranin joka minut tänne lähetti\", Troz kirosi. Matkaa oli vielä pitkälti, eikä lumipyryssä nähnyt yhtään mitään. Ties vaikka hän olisi kaikki nämä tunnit pyörinyt ympyrää.<br>\nKohta hänen jalkansa kuitenkin kolahti johonkin. Hän alkoi kaivaa lunta, ja sieltä paljastui ruostunut kelkka. Troz käänsi katseensa alas rinteeseen, ja takaisin kelkkaan.<br>\n<br>\n\"Ihan sama, minä lähden nyt. Millä todennäköisyydellä muka edes löydän täältä valkoisensävyisen Skakdin. Eikä palkkiokaan ollut edes kovin suuri, nyt kun tarkemmin ajattelee\", hän lausahti ja nousi kelkkaan, potkaisi vauhtia, ja lähti laskemaan vuorenrinnettä alas tuhatta ja sataa.<br>\n<br>\n\"Eipä tässä pyryssä maisemiakaan oikein pysty katselemaan. Harmin paikka\", Troz harmitteli. Mitä alemmas hän kuitenkin meni, sitä harvempaan lunta tuli. Kohta hän näkikin täysin selvästi ympärilleen, ja ihaili maisemia sen pienen hetken, ennen kuin tajusi laskevansa puuta kohti. Jarruttaa siinä vauhdissa ei pystynyt, ja matka pysähtyi kuin seinään. Itse asiassa puuhun.<br>\n<br>\nTroz kirosi kovaan ääneen. \"Miten minä voin törmätä koko perhanan rinteen ainoaan puuhun!? ARGH!\" Hän nousi lumipenkasta, pudisteli kaapunsa lumesta, ja jatkoi kävellen matkaa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Viidakko Mt. Ämkoon juurella</strong><br>\n<br>\nTroz käveli viidakossa, päättäväisesti kohti sen Matoranin taloa josta tehtävänsä sai. Jonkun ajan kävelyn jälkeen hän saapui pienen puuhun rakennetun hökkelin luo. Ihmeissään hän katseli tikkaita jotka olivat irrotettu, pirstottu ja heitelty pitkin mäkiä. \"Ihmekös tuo. Kyllähän täällä keskellä-ei-mitään vähän mökkihöperöksi tulee\", Troz mietti. Hän otti toiseen käteensä puukkonsa ja toiseen miekkansa, ja lähti kiipeämään niiden avulla puunrunkoa ylöspäin. Päästyään mökkiin hän huomasi yllätyksekseen, että se tietty pieni matoran oli hirtetty.<br>\n<br>\n\"PERHANA! Joku ehti ensin!\" Hän huusi, mutta ennen kuin hän alkoi paiskomaan tavaroita ympäri seiniä, vihertävä, noin Toan kokoinen hahmo potkaisi häntä selkään, ja Troz lensi ikkunasta ulos niskoilleen.<br>\n<br>\nHahmo hyppäsi alas Trozin perässä. Troz hieroi niskaansa, nousi jaloilleen, ja käänsi katseensa tätä otusta päin. Näytti Toalta, mutta Skakdin kasvonpiirteet ja olemus. \"Nonniin, viimeinkin jotain listittävää. Tässä alkoikin käydä aika pitkäksi!\" Troz huudahti iloisena, virnuili tyytyväisenä, otti pistoolit käsiinsä ja kohotti ne hahmoa päin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":862,"creator":"Jake","timestamp":"2011-03-25T11:38:00.000Z","content":"<strong>Bioklaanin satama</strong><br>\n<br>\nNotfun juoksi kohti Yön Timo toista verisenä, ja toinen käsi irronneena. Itseasiassa piraatti piti irronnutta kättään vasemmassa, säilymeessä kädessään. Hän juoksi huohottaen hyttiinsä, otti laatikostaan ilmastointiteippiä, ja teki painesiteen vuotavaan kehoonsa. Jardirt sattui kävelemään hyttiin.<br>\n<br>\n\"Norfu- Mitä hittoa sinä nyt olet mennyt tekemään?\", Jardirt huudahti<br>\n<br>\n\"Älä kysy. Minua. Jahdataan. Yliluonnolliset. Voimat. Mustaa. Miehistö. Kuollut.\"<br>\n<br>\n\"Mitä ihmettä. Olet siis tapattanut itsesi ja miehistön?\"<br>\n<br>\n\"En. Vain miehistön. Ja sitäpaitsi se ei ollut minä.\"<br>\n<br>\n\"Kukas sitten?\"<br>\n<br>\n\"En tiedä. Siellä oli pimeää.\"<br>\n<br>\n\"Missä oli mitä häh?\"<br>\n<br>\n\"Rommikaupassa. Se tappoi kauppiaan, kuusi parasta miestäni ja melkein minut.\"<br>\n<br>\n\"Hmm.. Se varmaankin etsii jotain..\", Jardirt sanoi, \"Nyt kuitenkin meidän pitää saada kätesi paikalleen. Onko pikaliimaa?\"<br>\n<br>\nNotfun katsoi perämiestä syyttävästi.<br>\n<br>\n\"No joo. Jos vien sinut sairaalaan\", Jardirt korjasi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":863,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-25T15:59:00.000Z","content":"<strong>Verstaan labra</strong><br>\n<br>\n\"... mitä tuo oli?\" Matoro kysyi välittömästi oven sukeuduttua. Vähintään samaan aikaan Lumiukko kysyi mitä täällä tehtiin.<br>\n<br>\n\"... ei mitään. Syvennytään takaisin siihen kirjoitukseen\", Valkovihreä Toa sanoi ja käveli pöytänsä ääreen. vahvan, umpeennaulatun oven alta tuli kylmää ilmavirtaa.<br>\n<br>\nMatoro kääntyi myös ja istahti Kepen vierelle. Pöydän peperien tekstit olivat käännettu matoran-aakkosille. Vain kirjainnten järjestys oli vielä selvittämättä.<br>\n<br>\n\"Mitä te kamut teette?\" Snowie kysähti ja änki kaksikon väliin katsomaan papereita.<br>\n\"Selvitämme tätä salakirjoitusta\", Kepe aloitti.<br>\n\"Jaa. Mistä se kertoo?\"<br>\n\"Yhden Makutan tutkimus Nimdasta\", Matoro jatkoi.<br>\n\"Ai Nimdajuttuja. Minulal on huonoja kokemuksia Nimdasta. Se nukke...\" Snowie muisteli. Kepe tönäisi häntä ennenkuin Lumiukko ehti alkaa kertomaan elämäntarinaansa.<br>\n<br>\nKahden Jään Toan teleskooppisilmät ja tavalliset silmät tutukivat papereista jokaisen neliösentin. Nyt pitäisi löytää tekstipätkä, joka kertoisi koodaussysteemin.<br>\n\"On tosin mahdollista että Makuta ei ole laittanut tähän mitään avainta\", Kepe huomautti.<br>\n\"Mikä tiedemies tekee tutukimuksia ilman että kukaan saa koskaan niitä tietää?\" Matoro vastasi.<br>\n\"Hyvä pointti. Mutta ehkä hän ei ehtinyt julkaista tietojaan ennen kuolemaansa?\"<br>\nEnnenkuin Matoro ehti vastata, hän huomasi himmeitä merkkejä otsikkotekstin alla. Ne olivat vain muutaman millimetrin kokoisia kirjaimia \"Projekti Nimda\" -tekstin alla.<br>\n<br>\n\"Löytyi\", hän sanoi ja suurensi zoomiaan.<br>\nMatoro luetteli kirjaimia, jotka vastasivat otsikon kirjaimia. Kepe merkkasi välittömästi muistiin merkit. Pikainen käännös ja loppujen päättely paljasti avoimen tekstin.<br>\n<br>\nMatoro tarttui nopeasti paperiin ja alkoi selata sitä innolla läpi. Tietoa Turagasta, joka kertoi Nimdasta. Tietoja kohtaamisesta, jossa Ity näki Nimdan käytössä. Tiedot saaresta, jossa hänen tutkimansa siru oli, ja jonne hän palautti sen. Lukuisia kokeita Nimdalla. Paljon teorioita sen alkuperästä.<br>\n<br>\n\"Kiitos!\" Matoro totesi välittömästi ja kiisi ulos. Kepe ja Snowie jäivät ihmettelemään yli-innokkaaksi muuttunutta Toaa. <br>\n<br>\nHetken hiljaisuuden jälkeen Jään Toa kävi saamansa huonokuntoisen kasetin kimppuun.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\nMatoro oli mennyt nopeasti Äksän huoneistoon jossa hän oli jo esittelemässä tekstiä. Kansio kertoi saaresta aivan Pohjoisen Mantereen kyljessä, jossa vanhaan temppeliin oli kätketty yksi siru.<br>\n<br>\nMatoro tunsi olevansa taas uuden seikkailun porteilla, taas toiminnassa. Hän tosiaan ei kyennyt elämään ilman toimintaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":864,"creator":"DJ Peelo","timestamp":"2011-03-25T18:26:00.000Z","content":"<strong>Viidakko</strong><br>\n<br>\nTroz osoitteli pistooleillaan vihertävää hahmoa, joka sitten äkkinäisesti potkaisi nämä hänen käsistään huoneen seinää vasten. \"Hitto, refleksini ovat päässeet ruostumaan...\" Troz harmitteli, ja otti miekkansa esiin. Hän hyppäsi voltilla taaksepäin, ja ponkaisi kovalla vauhdilla miekka ojossa ja iski miekkansa sen läpi.<br>\n<br>\nEi mitään. Sille ei tapahtunut mitään. Troz hämmentyi, hyppäsi muutaman metrin taaksepäin ja katsoi miekkaansa. \"... Eihän siitä tullut edes verta\", hän ihmetteli. Siinä vaiheessa se hahmo katosi kuin tuhka tuuleen. Poof. \"Mitä hel-\" Troz ehti sanoa, mutta keskeytyi, kun vihreä otus iskikin häntä niskaan.<br>\n<br>\n\"Hologrammiteknologia. Niin ihanaa\", otus sanoi, jatkaen: \"Olen Jask. Se tosin jää viimeiseksi asiaksi minkä kuulet\", Jaskiksi itseään kutsuva hahmo sanoi, ja otti ison sapelin esiin. Sitten Jask lähti juoksemaan Trozia päin, miekka olalla, lyömävalmiina, ja polvistuneen Trozin viereen päästyään nosti miekkansa ilmaan ja huitaisi.<br>\n<br>\nTroz ei kuitenkaan enää ollut siinä, vaan hänen takanaan. \"Et tiennytkään että osaan teleportata?\" Troz sanoi, pitäen Jaskia kurkusta kiinni, ja iski puukkonsa tämän ohimoon. Troz virnuili tyytyväisenä, ja yritti nypätä puukon Jaskin päästä irti, mutta jumissa oli. \"...Nojaa, hätä ei lue lakia\", Troz hymähti ja viilsi Jaskin pään irti katanalla.<br>\n<br>\n\"Irrotan tämän sitten kotona, saanpahan seinälle jotain koristetta tylsään asuntooni\", hän päätti, ja lähti tepastelemaan Klaanin suuntaan.<br>\n<br>\n<strong>Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\nTroz oli kävellyt monta tuntia vuoren läheisen viidakon keskeltä Klaania kohden, ja oli viimeinkin saapunut paikalle. Porteille päästyään hän ei mennytkään sisälle, vaan lähti vasemmalle, ja kävelin nurkan taakse, jossa oli selvästi äkkiä väsätty, Toalle sopivan kokoinen hökkeli jossa kelpasi asua ja elää. Troz kopautti puukkoansa seinään, ja Jaskin pää irtosi siitä. \"Viimeinkin\", Troz tokaisi ja lähti takaisin portille. Hän käveli portista sisään, ja pistäytyi Klaanin kahvioon hakmaan kupposen kahvia. Paikalla ei ollut ketään, ja seuran puutteesse meni kahvikuppi mukanaan Aulaan, toivoen että paikalle tulisi juttuseuraa, tai mahdollisia töitä tarjoavia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":865,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-26T08:04:00.000Z","content":"<strong>Nazorak-pesät</strong><br>\n<br>\nHämärä, melko pieni Gaggulabion työhuone sijaitsi Skakdeille pyhitetyssä, pintaa lähellä olevassa Pesän osassa. Rikollispomo johti sieltä käsin palkka-armeijaansa.<br>\n<br>\nHänellä oli tylsää. Ennen hän oli hoitanut nopeita keikkoja ja tehnyt monia bisneksiä samaan aikaan. Hän muisteli lämmöllä niitä Sisällissodan jälkeisiä vuosia, jolloin aseet ja viina kävivät täydellisesti kaupaksi Zakazilla. Hän ja hänen vortixx-salakuljettajansa, Radak, käärivät suurimmat voitot sodasta.<br>\n<br>\nGaggulabio ymmärsi, että 001:n valtava palkkio oli kaiken odottamisen arvoinen. Hän ei aikoisi luovuttaa kesken. Oli vain vaarallista odotella pitkään, skakdit eivät saaneet olla rauhassa. Siksipä Labio olikin antanut näille luvan ryöstellä ja tuhota matorankyliä.<br>\n<br>\nOvi aukesi.<br>\n<br>\n\"Kenraali\", yksi musta skakdi aloitti puhumisen johtajansa pöydän edessä. Gaggulabion itsevarma hahmo istui jalat pöydällä polttaen paksua sikaria.<br>\n\"Käskit kertoa tärkeistä pesän tapahtumista. No, se hullu makuta leikkasi yhden laboratorioapulaisen kädet irti. Moottorisahalla\"<br>\n<br>\nKiven Skakdi oli hetken hiljaa. <br>\n\"Pysykää erossa siitä hullusta\", Labio määräsi nopeaan. Hän ei pitänyt lainkaan Abzumosta. Eikä varsinkaan silloin, jos tämä tekisi jotakin Skakdeille.<br>\n\"Moinen vainoharhainen pahistelija on vain vahingoksi Allians-\" hän keskeytti yhtäkkiä. Violetti Makuta käveli oven ohi.<br>\n<br>\n\"Kasss päivää. Kessskeytinkö jotakin?\", hän sanoi hyytävästi.<br>\n<br>\nGaggulabio nielaisi.<br>\n\"Ei, et mitään\"<br>\n<br>\n\"Hyvä. Sssinä olet aina sssamanlainen, ulkonäöltässsi kakku ja älyltässsi lapio\", Abzumo sanoi ja lähti.<br>\n<br>\nKiven Skakdi istui aivan hiljaa. Hän veti savua paksusta Steltiläisestä sikaristaan.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n<em>Projekti Nimda<br>\n<br>\n704 eDv.<br>\nRozumin tukikohta perustetaan.<br>\nSaarella asuu matoran-populaatio ja turaga.<br>\nTuraga kertoo Nimdasta minulle.<br>\n<br>\n689 eDv.<br>\nMatoran-populaatio kuoli makutojen testaamaan Hopearuttoon.<br>\nTukikohta rakennettiin pysyväksi.<br>\n<br>\n688 eDv.<br>\nMatkasin Pohjoisen Mantereen rannikolle Turagan kertomaan paikkaan.<br>\nLöysin suuren temppelin.<br>\nTapasin siellä vanhan Toan joka näytti Nimdaa minulle.<br>\nSiru oli mielensisäinen ase niissä käsissä.<br>\nTämä oli varmaan tilanne, jossa innostuin mielitutkimuksesta.<br>\nSitä ennen olin tutkinut bakteereita.<br>\n<br>\n687 eDv.<br>\nAloitin laajamittaiset Nimda-tutkimukset.<br>\nLainasin sirua tutkimuksiin.<br>\nPelkäsin Makutoiden ottavan sirun minulta.<br>\nTarpeellisten testien jälkeen piiloitin sen takaisin temppeliin.<br>\n<br>\nMuistiinpanoja sirusta<br>\n<br>\n-valkoinen, tunnistamatonta metallia.<br>\n-delta-kirjain.<br>\n-mitat noin 2,5 - 1 - 1 cm<br>\n-massa muutama gramma.<br>\n-altistettuna elementaalienergialle aiheuttaa valtavan välähdyksen.<br>\n-luokitellaan mielenvoimien elementtiä käyttäväksi.<br>\n<br>\n686 eDv.<br>\nTein testejä eräällä Mielenvoimien matoranilla.<br>\nLöysin aivoista sen osan, jonne elementaalienergia säilöytyy.<br>\nKykenin eristämään metalliin Mielenvoimien Matoranin elementtienergiaa.<br>\nAloitin Projekti Nimdan kehittääkseni sirun kaltaisen naamion.<br>\n<br>\n557 eDv. <br>\nSain kehitettyä ensimmäisen Mielen naamion.<br>\nSe ei kuitenkaan toiminut odotetusti, joten jatkoin kehittelyä.<br>\n<br>\n556 eDv. <br>\nTutkin koe-Ko-matoranin aivoja ja niiden toimintaa.<br>\nLöysin keinon manipuloida muistia lähettämällä sähköimpulsseja hermoihin.<br>\n<br>\n345 eDv.<br>\nAikaa muiden Makutojen kanssa tehtävillä kului paljon.<br>\nMielen naamion toinen koekappale valmistui ja epäonnistui.<br>\n<br>\n247 eDv.<br>\nLuulen tulleeni vainoharhaiseksi.<br>\nRakennutin maanalaisen laboratorion.<br>\nEristäydyin.<br>\nOlentoja.<br>\n<br>\n17 eDv.<br>\nKolmannen Mielen naamion prototyyppi näyttää lupaavalta.<br>\nNaamio heikkomielisen halltsee mieltä täydellisesti oikein käytettynä.<br>\nSaarella on jotakin.<br>\nEi.<br>\nVainoharhaa.<br>\n<br>\n0 eDv.<br>\nSain naamion valmiiksi.<br>\nDestralilla tapahtui vallankumous.<br>\nKannatin Miserixiä.<br>\n<br>\n20 235 jDv.<br>\nItroz 1 - kuolema 0.</em><br>\n<br>\nJään Toa havahtui kovaan, hyytävään nauruun joka tuntui kuuluvan kaikkialta. Hän pudotti kansion ja miltei horjahti tuoliltaan.<br>\n<br>\nMatoron pulssi oli hypännyt korkeuksiin sillä sekunnilla. Hän huohotti penkillä yksinäisessä odotushuoneessa.<br>\n<br>\nÄks tuli valkoisesta ovesta sisään jonkin sortin juoman kanssa.<br>\n\"Pääsemme kohta tapaamaan Funia\", hän sanoi pirteästi.<br>\nMatoro ihmetteli mitä oli juuri tapahtunut.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">eDv ja jDv = ennen Destralin vallankumouksen ja jälkeen Destralin vallankumouksen\n</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":866,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-03-26T10:10:00.000Z","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\n\"Mitäköhän tässä nyt tekisi\", mietti Summerganon kuumeisesti ratsastaessaan mustekalalla. Mustekalalla. Summerganon oli melkein huvittunut, mutta tilanne oli vakava. Summerganon oli vähllä pudota jatkuvasti, mutta sai tiukalla otteella jopa hillittyä Mustekalaa hieman, tai ainakin häirittyä sitä sen verran, ettei se hoksannut pintaan noussutta Kapuraa, joka ei valitettavasti voinut hyödyntää tulivoimiaan.<br>\n<br>\nSummerganon joutui irrottamaan toisen kätensä valtavasta rahista, jonka selässä ei todellakaan ollut mukava istua, varsinkaan kun koko ajan oli olemassa riski, että se huitaisee lonkerollaan Sugan selästään. Suga hapuilu vapautuneella kädellään miekkaa selästään ja sai kuin saikin vedettyä sen esiin ja viillettyä rahia hieman. Rahi alkoi huitoa hurjasti tuskissaan ja Summerganonkin lensi mereen. Kapura ja Suga katsoivat nyt, kuinka valtava peto huitoi heidän edessään. Suga oli onnekseen pudonnut aivan veneen vieraan ja sai heitettyä painavat varusteensa veneeseen. <br>\n<br>\nSitten kuului Seranin hihkaisu: \"Onnistuin!\" Toivo syttyi Kapuran ja Sugan sydämiin, ja teräaseita pelkäävä rahikin epäröi hieman. Se oli haavoittunut, muttei vakavasti ja vihainen se totta vie oli. Mutta se myös pelkäsi. <br>\n<br>\n\"Nyt on tilaisuus... onko sinulla jotain millä saisit tuon otuksen kanveesiin?\", kysyi Kapura Seranilta. Peto alkoi taas lähestyä venettä ja yksi isku riittäisi tekemänä pakomatkasta vain haaveen. \"Ota varusteideni seaste veitsi ja heitä sillä tuota!\", huikkasi Summerganon peloissaan Seranille. <br>\n<br>\nSeran teki työtä käskettyä ja otti kätevän, Kapuran takoman kevyen heittoveitsen käteensä ja viskasi sillä otusta joka kiisi hurjaa vauhtia venettä sekä vedessä kyhjöttävää kaksikkoa kohti. Veitsi, joka oli itseasiassa irroitettava teräosa Sugan toisesta miekasta, jonka hän oli jättänyt veneeseen, pureutui jättimäisen Mustekalan kasvoihin ja koska se ei ollut kovinkaan paksua tekoa, upposi se tehokkaasti syvälle ja sai pedon pysähtymään ja lysähtämänä hurjien pärskeiden saattelemaan mereen. <br>\n<br>\n\"Se tokenee vielä, äkkiä pois!\", Seran huusi kauhuissaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":867,"creator":"Blezer","timestamp":"2011-03-26T17:53:00.000Z","content":"<strong>Kultainen kievari: Kellari</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/4HfGvdqCHbk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/4HfGvdqCHbk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nAskeleet loppuivat. Tuli aivan hiljaista kunnes alkoi kuulua ulvontaa. Yksi kerrallaan ylemmässä kerroksessa olevat otukset liittyivät mukaan. Karmaiseva ääni sai kaksikon varuilleen.<br>\nToa ja matoran olivat kumpikin jähmettyneitä paikalleen. Toinen silkasta kauhusta, mutta toinen mielenkiinosta ja jännityksestä. Blezer seisoi selkäsuorana ja katse kohti katossa olevaa reikää. Odottaen, Lekansa varsi tiukasti kädessään.<br>\n<br>\nSitten ulvonta loppui ja samalla hetkellä portaissa olevat tavarat suorastaan räjähtivät palasiksi. Kaksikko käänsi katseensa meteliä kohti.<br>\nPortaita käveli neljä humanoidia. Jokaine niistä identtisiä. Kaikilla oli myrkyn-vihreinä hohtavat silmät ja valtavat hampaat. Ne kävelivät kyyryssä. Saksimaiset kädet napsutellen ne lähestyivät tooaa.<br>\nNyt nuo sanoinkuvaamattoman kamalat otukset kävelitäv kohti kaksikkoa.<br>\nKuului erittäin kova pamahdus. Matoran oli laukaissut aseensa kohti otuksia. Haulit olivat mitä ilmeisemmin tehneet tehtävänsä kun yksikään otuksista ei liikkunut enään.<br>\n'' Varo takanas! '' Huudahti jalkapuoli Blezerille ladasetssa tussariaan uudelleen.<br>\nBlezerin ote nuijanvarteen kiristyi samalla, kun reijästä hypähti viisi varjoisaa otusta. Jokaisella niistä sakset napsuivat, kun ne lähestyivät toaa. Silkka kauhu sai toan tuntemaan, että koko kellari tärisisi otusten jalkojen alla, mikä taas johti siihen, että hänen olisi miltein mahdoton taistella otuksia vastaan. <br>\n<br>\nHirvitykset tulivat aina vain lähemmäs eikä Blezer voinut tehdä mitään muuta kuin odottaa.<br>\nJokainen askel jonka hirviöt ottivat sai toan tarttumaan puiseen lekanvarteen aina vain tiukemmin kunnes ne olivat jo aivan vierellä. Nuo rapumiehiksi parhaiten kuvailtavat otukset yksi kerrallaan yrittivät osua Blezeriin saksillaan tämän epätoivoisesti väistellessään ja torjuessaan teräviä saksien iskuja. Eikä kulunut aikaakaan kunnes toa oli jo ajettu seinäävasten. <br>\n<br>\nMatoran yritti kiireisesti ladata tussariaan, mutta prosessi on vain niin kovin hidas.<br>\nToa oli portaiden viereisellä seinällä saarrettuna. Hän yritti epätoivoisesti pitää otuksia loitolla lekanvarren avulla, muttei se auttanut. Hetkessä Blezer oli saksien puristuksissa<br>\n<br>\nJälleen kerran matoran painoi liipaisinta. Aseen piippu osoitti suoraan kohti hirviöitä. Ja siinä samalla Blezeriä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":868,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-03-27T19:06:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nHans, Plaploo ja Jarp kävelivät jännittyneinä eteenpäin. Klaanin tutut käytävät näyttivät nyt ahdistavilta, suuret ikkunat turvattomilta ja ystävien huoneiden ovet porteilta pimeyteen. Kukaan ei uskaltanut nostaa katsettaan Jarpin mittarista. Se jäljitti mystisen signaalin lähdettä.<br>\n<br>\nRytmikäs viestitys oli kuitenkin heikosti kuultavaa, ja sähköisen äänen lähdettä mittaavan insinööri-työkalun käyttäminen oli välttämätöntä. Alaan kouluttamattoutumat Hans ja Plaplookin ymmärsivät, kuinka laite toimi: Ruudulla välkkyvä, pieni keltainen neliö vilkkui sitä useammin, mitä likempänä he olivat äänen lähdettä.<br>\n<br>\n\"Hans\", Plaploo aloitti hermostuneena, ja toivoi tulkitsevansa laitetta väärin.<br>\n\"Hm?\"<br>\n\"Pahat aavistuksemme taisivat osua oikeaan. Signaalin lähde... Se on Klaanin linnakkeen sisällä!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":869,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-03-28T18:01:00.000Z","content":"<strong>Outo tila</strong><br>\n<br>\nJoukot taistelivat edelleen. Yhteenotto ei ollut muuttunut yhtään vähemmän kaoottiseksi. Toia oli jäljellä vielä satoja, ja ristiretkeläisiäkin vähintään puolisataa. Valkoinen lattia ei kuitenkaan ollut enää lähelläkään valkoista.<br>\nDox ja Hopeinen olivat taistelun keskipisteessä. Heitä vastassa oli Toa, joka ilmeisesti ohjasi kaikkia muita. Siitä hyökyi erilainen pahuuden aalto kuin muista. Sen tummankeltainen panssari kiilsi sädeammusten loisteessa. Sen sinisenä liekehtivistä silmistä paistoi viha.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\nDox iski, mutta Toa torjui sen käsivarrellaan. Se huitaisi toisessa kädessä pitämällään terällä Doxia kohti, muttei osunut tämän ollessa liian nopea. Dox perääntyi.<br>\nHopeisen jatkuva tulitus heikensi selvästi Toan puolustusta. Se joutui keskittymään ammusten torjumiseen, eikä pystynyt siksi hyökkäämään täydellä voimallaan.<br>\nDox ei tiennyt kuinka pitkään Hopeisella riittäisi ammuksia. Heidän olisi saatava tämä loppumaan pian.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\nKepe oli Snowmanin kanssa yhä Verstaan laboratoriossa. Kepe vilkuili hermostuneesti barrikadoidun oven suuntaan, josta edelleen tuntui vetoa. Oli aivan kuin hän olisi odottanut jonkin alkavan jyskyttää sitä toiselta puolelta auki.<br>\n<br>\nSnowie avasi suunsa.<br>\n<br>\n\"Tuota...\"<br>\n<br>\nKepe vilkaisi häneen.<br>\n<br>\n\"...Saanko (toki saan) kysyä, mitä tuon oven takana on? Ja miten Dox, missä se onkaan, liittyy tähän?\"<br>\n<br>\nKepe huokaisi.<br>\n<br>\n\"Luultavasti minun on ennen pitkää kerrottava jollekulle kaikki mitä tiedän tästä paikasta. Voin siis yhtä hyvin tehdä sen nyt.\"<br>\n<br>\nHän asteli umpeennaulatulle ovelle ja tarkisti vielä kerran lautojen pitävän.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Klaanin saari muinaisina aikoina ja Kepen kertomus</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="125" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/R8kiEfdZlBM?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/R8kiEfdZlBM?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em>Olen tätä paikkaa, jonka Verstaaksi nimesin, tutkimalla saanut selville siitä melko paljon. Se on mielenkiintoinen mutta silti samalla kauhistuttava.<br>\nEnsinnäkin se on itse Klaanin linnaketta vanhempi. Se siis oli täällä jo Tawan saapuessa. Saattaa olla että hän tietää siitä jotain. Linnake on rakennettu mystisesti suoraan sen päälle, kuin peittämään se.</em><br>\n<br>\nAurinko laski horisonttiin. Sitä ei tahtonut nähdä taivaan paksun pilviverhon läpi. Tuuli puhalsi mereltä vielä nimettömän saaren rantakallioille. Kalliolla seisoi yksinäinen, kaapuun verhoutunut hahmo.<br>\nAallot löivät kallioon hänen allaan suolaista vettä pärskyttäen. Lunta satoi taivaalta tasaiseen tahtiin. Saarta koetteli kylmin talvi vuosiin. Maa oli valkoinen. Puut lehdettömiä.<br>\n<br>\n<em>Toiseksi, se ei ole vain sokkelo maan alla. Ei pelkkä kummallisten varastojen labyrintti. Se on oma maailmansa ja oma elämänsä. Minulla on syytä uskoa, että paikoitellen se ei edes ole tässä todellisuudessa, vaan jossain aivan muualla.. Aina kun lähden sen syövereihin löydän jotain uutta ja ennennäkemätöntä.</em><br>\n<br>\nTämä se on, hahmo ajatteli. Tätä paikkaa olemme etsineet vuosia. Tätä saarta. Olemme viimeinkin, pitkän työn jälkeen, saavuttamassa päämäärämme. Päämäärän, jota olemme tavoitelleet jo vuosikymmeniä.<br>\n<br>\n<em>Saavuin tänne jo pitkä aika sitten. Tuolloin olin vain kiertelevä tutkija vailla vakinaista tukikohtaa. Tämä vaikutti juuri sopivalta minunlaiselleni henkilölle, silloin.<br>\nEn kuitenkaan ole varma miten sain tämän paikan vastuulleni. Täällä ei ollut Klaanin olemassaoloaikana kukaan muu käynyt, pääasiassa siksi, että ovi oli lukossa eikä sitä saanut millään muilla keinoin auki. Minä kuitenkin sain avaimen Verstaan Aaveeksi nimeämältäni olennolta. Miksi juuri minä? Ja keneltä? En muista siitä yöstä juuri mitään.</em><br>\n<br>\nEhkä jonain päivänä kaukaisessa tulevaisuudessa, hahmo ajatteli, joku pääsisi nauttimaan työmme hedelmistä. Emme ehkä me itse. Joukossamme on liikaa niitä, jotka tavoittelevat vain omaa etuaan. Heitä on aina kaikkialla. Heiltä ei voi välttyä.<br>\nLunta kertyi ohut kerros tumman kaavun päälle. Hän ei välittänyt.<br>\n<br>\n<em>Dox ja Ignika tulivat myös Verstaaseen asumaan. He viettivät syvemmällä käytävissä enemmän aikaa kuin minä, ja olivat joskus kateissa viikkoja. He näkivät asioita joita minä en. Katso mitä heistä on tullut; hattujen perään haikailevia petoja. Eläviä todisteita siitä, miten vaarallinen tämä paikka oikeasti on.</em><br>\n<br>\nEmme kuitenkaan tunne tutkimuskohdettamme läpikotaisin. Siinä piilee vaarallisia voimia. Se voi aiheuttaa paljon tuhoa ja kärsimystä vääriin käsiin joutuessaan.<br>\nVääriin. Tuo sana jäi hänen mieleensä. Olivatko hänenkään kätensä sen mahtaville voimille oikeat?<br>\n<br>\n<em>Pidän itseäni eräänlaisena portinvartijana. Verstas voi olla Klaanille suurempi uhka kuin mikään nazorakien, makutojen ja skakdien epäpyhä liittouma. Se joka Verstaan joskus loi oli paha. Pahuus itse.<br>\nSiksi asetin ikuisen Valvojan tänne. Se on työntänyt aistinsa kaikkialle, ja varoittaa meitä jos jotain mullistavaa tapahtuu.</em><br>\n<br>\nEntä jos epäonnistumme, hahmo ajatteli. Minkälaisia pimeyden voimia vapautamme kahleistaan? Meillä on käsissämme kyky tuhota maailmoja.<br>\nHän katseli taivaanrantaan hiljaisena huomaamatta pienen, vihreän matoranin askeltamista hänen luokseen.<br>\n<br>\n<em>Silloin tällöin syvältä ryömii tänne haavoittuneita, henkihieverissä olevia olentoraunioita, jollaisista ei löydy muualta mitään tietoa. Mistään lähteistä. En tiedä mitä ne ovat, mutta olen yrittänyt auttaa niitä parhaani mukaan. Ne ovat hyvin monenkirjavia. Osa on pysynyt hiljaa, osa on puhunut tälle maailmalle tuntemattomilla kielillä. Tiesin, että jotain oli tapahtumassa, kun kohtasin taas yhden tehtävämme Ath-Koroon jälkeen.</em><br>\n<br>\nMatoran aloitti anovasti: \"Oi herra, pelasta kylämme. Talvi uhkaa varastojamme. Kylmyys tappaa karjan. Auta, oi herra.\"<br>\nHahmo nosti nyrkkiin puristetun kätensä ja avasi sen. Pieni, kuin toisesta maailmasta oleva siru katseli häntä ja hän sitä.<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n<em>Se oli muita olentoja hermostuneempi ja kykeni kummallisella suullaan sanomaan asian, jonka minäkin ymmärsin ja jota nyt siksi suuresti kammoksun. Tämä asia, josta mekään emme tiedä mitään, yhdistää tämän paikan ulkomaailman vihollisiimmekin.<br>\n<br>\nOlento sanoi:<br>\n\"Nimda.\"</em><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\n\"Voi olla että viimeinen taistelu käydään näiden seinien sisällä.\"<br>\n<br>\nKepe suuntasi ovelle, joka oli tiukasti monella lukolla kiinni. Hän katsahti Snowmaniin kysyvästi kummallinen hymy kasvoillaan.<br>\n<br>\n\"Tahdotko nähdä ne?\"<br>\n<br>\n[spoil]Tein ylieeppisen postauksen ja heitin reippaasti klapeja teorioitsijoiden uuniin. Päivän hyvä työ tehty.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":870,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-03-28T19:13:00.000Z","content":"<strong>Kirikori II, muutama kilometri pohjoiseen Zakazin rannikosta</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/bxDWYY-nU30" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/bxDWYY-nU30</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nVähitellen hopeiseen horisonttiin uppoavat ilta-auringot pesivät meren yllä verkkaista tahtia liitävän ilmalaivan virtaviivaista ulkomuotoa. Kirikori II ei vaikuttanut ulkoapäin olevan suuressa kiireessä, mutta sen sisällä kolme hahmoa teki vielä ahkerasti työtään kahden uuden matkalaisen tarkkaillessa.<br>\n<br>\n”Tervetuloa kyytiin”, Keetongun kumea ääni kaikui ketterän aluksen etupäästä. Keltainen jättiläinen kääntyi kevyesti kohti Makuta Nuita ja Guardiania vilauttaakseen hymyänsä, mutta piti kätensä vakaasti ohjaimissa.<br>\nManu päätti rysähtää tuoliin. Guardian istahti myös.<br>\n”Nynrahille, Tongue”, Manu yskäisi.<br>\n”Sinne olemme menossa”, Tongu vastasi.<br>\n”Kuinka sattuikaan”, Guardian sanoi hieroen silmiään.<br>\n<br>\nSkakdit olivat jääneet kauas taakse. Samoin teki pian koko Zakazin saari. He lensivät meren yllä kohti Nynrahia. Matkaa oli jäljellä vielä kolme kertaa enemmän, kuin Klaanista oli ollut Zakazille. Kun Keetongu oli varma, että he olivat tarpeeksi kaukana ollakseen turvassa, hän jätti ohjaamisen Matoraneille ja kääntyi tuolissaan Guardiania ja Makuta Nuita päin. Guardian kuorsasi omassa tuolissaan ja Makuta Nui oli valunut lätäköksi lattialle. Nazorakien palasia lojui tuolilla ja lattialla.<br>\n”Ei näytä kovin hyvältä”, Tongu totesi puoliääneen. Hän alkoi etsiskellä astiaa. Hän löysikin lasisen purnukan, johon hän lapioi vihreän mönjän lattialta löytämällään rikkalapiolla. <br>\n”Ja kuka on jättänyt alukseen rikkalapion…” hän mutisi työskennellessään. Matoranit olivat, kuin eivät olisi kuulleetkaan. Toinen heistä oli heittämässä heittämässä halkoja tulipesään ja toinen ohjasi alusta Tongun puuhaillessa.<br>\n<br>\nYön laskeutuessa Guardian heräsi. Hän näki Keetongun istumassa kapteenin penkillä ja ajavan itse. Manu taas kyhjötti lasipurkissa viereisellä pöydällä. Guartsu räpytti silmäänsä ja pyyhki liinalla mekaanisen silmänsä linssiä.<br>\n”Et sitten kestänyt Nynrahille asti?” hän murjaisi Manulle. Tämän suunnalta huokui vihamielisiä ajatuksia.<br>\n<br>\nKeetongu käännähti jälleen Guartsuun päin.<br>\n”No teillä ei näyttänyt hyvin menevän”, hän sanoi hilpeästi.<br>\n”Ei”, Gurtsu myönsi tuskaisesti. ”Minulla on luoti…”<br>\nKeetongu katseli odottavasti. ”Niin? Missä?”<br>\n”En sano enempää.”<br>\n”Aha.”<br>\n<br>\nHetken he kaikki olivat hiljaa. Matoranit juttelivat keskenään. Sitten Keetongu nousi ylös.<br>\n”Näyttäisi siltä, että saavumme pian Xialle.” Guartsu valpastui.<br>\n”Meidän ei ole ehkä järkevää laskeutua Xialle. Olisiko lähellä pienempää saarta?”<br>\n”Luultavasti”, Tongu vastasi. ”Hei Ternok, onko Xian eteläpuolella sopivia saaria?”<br>\nMatoran vilkaisi karttoja, jotka hän oli penkonut laatikoista.<br>\n”On tuolla parikin.”<br>\nTongu käveli Ternokin luo ja katseli karttoja itse. Guardiankin meni mukaan katselemaan. Manu ei pitänyt tilanteestaan. Hän ei nähnyt, mistä puhuttiin.<br>\n<br>\n”Jospa menemme tuonne?” Guartsu sanoi osittaen yhtä kartan saarista.<br>\n”Kelpaa”, Keetongu sanoi. ”Sinne siis.”<br>\n<em>Tahtoo ruumiin.</em><br>\n”Niin minäkin tahtoisin”, Tongu vastasi. Sitten hän istahti takaisin kapteenin pallille, kun alus laskeutui pienehkölle saarelle Xian eteläpuolella.<br>\n<br>\n[spoil]Gurp kirjoitti osan alusta.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":871,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-03-29T14:04:00.000Z","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nKapura, Seran ja Summerganon olivat ajaneet pienellä, puisella veneellä jo pari päivää merellä. Matka oli sujunut melko rauhallisesti, sen jälkeen kun Mustekala oli hyökännyt. Mutta kun se oli toennut siitä, että Seran oli heittänyt Sugan miekan päin sen naamaa, se unohti ne ja lähti poispäin. Seran tiesi, ettei tästä tulisi mitään helppoa. Jos hän olisi luullut, että kaikki maailmassa olisi helppoa, hän ei olisi selvinnyt Nynrahin-saaren ulkopuolelle, jolta hänet karkotettiin. Nyt se saari, jolle he seilasivat oli jo näköetäisyydellä. Kun vene ajautui rannalle, kolme hahmoa nousi veneestä ja Seran sitoi veneen maahan.<br>\n<br>\n\"No\", Kapura sanoi, \"Perillä ollaan\"<br>\n<br>\nKolmikko otti aseensa esiin, kaiken varalle ja menivät tutkimaan saarta.<br>\n<br>\n[spoil]Lyhyt, mutta postaan tämän Kapuran käskystä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":872,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-03-29T15:04:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon saari</strong><br>\n<br>\nToat katselivat ympärilleen. Mitään erikoista ei näkynyt. Tai no, maa oli epätavallisen täynnä vihreitä juuria, mutta se todennäköisesti oli vain merkki säännöllisen asutuksen puutteesta.<br>\n\"Aika karu paikka\", Seran totesi. <br>\n\"Älä muuta sano\", Summerganon säesti. \"Mitäs nyt?\"<br>\n\"Katsotaan hieman ympärillemme\", Kapura sanoi.<br>\n\"Mikä tuo on?\" Seran kysyi ja osoitti erästä puuta. Toat käännähtivät katsomaan sitä päin.<br>\n<br>\nEnsisilmäyksellä puu näytti täysin normaalilta. Kuten koko muukin saari, sekin oli outojen juurien peitossa. Tarkempi kataus paljasti, että se kasvoi jonkin puusta tehdyn rakennelman päällä.<br>\n\"Mennään\", Summerganon sanoi. Klaanilaiset lähtivät hiljaisena kohti muodostelmaa. Lähemmäksi tullessaan kolmikko huomasi tarkempia yksityiskohtia: Laudoilta näyttävät puiset kappaleet oli naulattu myöskin puisen kehikon ympärille. Rakennelma oli melko varmasti jonkun entinen asumus. Seinissä oli reikiä, mutta ne eivät olleet talon läpi työntyneen kasvuston aiheuttamia.<br>\n<br>\n\"Täällä on asunut joku\", Seran sanoi.<br>\n\"Ja muitakin\", Kapura sanoi katsahdettuaan syvemmälle viidakkoon. \"Katsokaa!\"<br>\n<br>\nKatsoessaan Kapuran osoittamaan suuntaan Summerganon ja Seran näkivät jotain, jotka olivat luultavasti jonkinlaisen kylän jäänteet. Ensisilmäyksellä he erottivat vain kaksi tai kolme ränsistynyttä mökkiä, mutta puut ja vihreät, paksut juuret peittivät monia melkein kokonaan näkyvistä. Maassa näkyi useita kasoja, jotka näyttivät jäänteiltä ison Rahin hyökkäyksestä tai luonnonmullistuksesta. Tämäkin aukion tapainen paikka oli täynnä kasvustoa.<br>\n<br>\n\"Näyttää kylältä\", Summerganon totesi.<br>\n\"Tuo on voinut olla nuotiopaikka\", Kapura arveli katsoessaan pientä mutta säännöllisen muotoista ränsistynyttä puupenkkimuodostelmaa, jonka keskellä oli sekalaista puusälää.<br>\n\"Mikä tämän hävityksen on aiheuttanut?\" Seran ajatteli ääneen.<br>\n\"Ehkä Rahin hyökkäys... Tai pyörremyrsky... Kenties tämä on ollut sotatanner?\" Summerganon pohti.<br>\n<br>\nKapura palasi mielessään outoihin uniinsa. Täysi pimeys. Punaista hehkua.<br>\n<br>\n\"Metsäpalo\", Kapura sanoi hiljaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":873,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-03-29T15:29:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon saari</strong><br>\n<br>\n\"Metsäpalo?\" Seran sanoi mietiskellen ja jatkoi sitten: \" Niin sen täytyy olla.\"<br>\nKolmikko antoi katseensa kiertää surkean näköisessä ympäristössä. Kun he tutkivat hökkelien jäännköksiä tarkemmin, he näkivät selvästi, että liekit olivat niitä nuolleet.<br>\n<br>\n\"Mitä luulet, luonnollinen metsäpalo, vai jonkin ilkeämmän voiman aikaansaannos?\" kysyi Summerganon hiljaa. Tunnelma oli hieman painostava, aivan kuin jokin tarkkailisi heitä. Mutta se oli vain tunne... <br>\n\"Jaa-a, kuka tietää\", mutisi Seran, mutta Kapura pysytteli hetken aikaa aivan hiljaa ajatuksiinsa vaipuneena. \"Ja olen hieman huolestunut. Tämä paikka ei tunnu turvalliselta, vaikka täällä ei näytä olevan ristin sielua\", Kapura sanoi. <br>\n\"Maailma on täynnä syrjäisiä saaria, villejä petoja ja voimia, joita emme ole kohdanneet. Erämaassa on olemassa mahdollisuus, että kohtaamme jotain, joka ylittää vaarallisuudessaan suuretkin viholliskenraalit\", puhui Summerganon ja hetken aikaa kolmikko tunsi pienen väristyksen. \"Mutta turha meidän on villipetoja pelätä, ne tuskin ovat isokaan tekijä tällä retkellä\", kommentoi Seran ja niink olmikko jatkoi tarpomistaan tällä karulla saarella.<br>\n<br>\nTaivas oli ikävän harmaa ja iltapäivä oli ilmeisesti pitkällä. Aurinko näkyi harmaiden pilvien läpi valaisematta kuitenkaan piristävästi matkalaisten tietä; kolmikko oli villissä erämaassa kaukana Klaanista. Kolmikko käveli hiljaa sinne tänne. Rennosti, mutta pitäen kuitenkin aseet käsillä. Kapura johti heitä saarella aivan, kuin jokin olisi vetänyt häntä. \"Hassua sinänsä, mutta tässä on oikean seikkailun tunnelmaa\", totesi Summerganon iloisesti ja hämmästeli itsekin innostunutta sanavalintaansa. Mutta juuri kun kolmikon epävarmuus oli vaihtumassa hilpeydeksi, rasahti jossain jotakin kovaäänisesti. He pysähtyivä jännittyneenä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":874,"creator":"Jake","timestamp":"2011-03-29T17:30:00.000Z","content":"<strong>Klaanin sairaala</strong><br>\n<br>\nNotfun istui eräässä huoneessa. Hänelle oli luotu uusi käsi. Se oli mekaaninen, ja siinä oli joitakin hienoja toimintoja, mukaanlukien piraatin suosikki, rommikone, ja kengänkiillotin. Notfun ei ollut yhtä hilpeä kuin yleensä, itseasiassa hän oli hieman vaisu. Hän käveli sairaalan kahvioon, ja käskytti miehiään:<br>\n<br>\n\"Noniin, miehet, vaikka minä olenkin toipilas, tämä käsi kurittaa teitä viisimiljoonaakaksikymmentäseitsemän kertaa kovemmin kuin ennen, joten laivaan siitä, hus\"<br>\n<br>\nMiehistö lähti kohti Yön Timo toista, ja Notfun myös.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":875,"creator":"BD","timestamp":"2011-03-30T14:34:00.000Z","content":"<strong>Zyglakien voimalaitos</strong><br>\n<br>\nPunainen, luiseva ja väreilevä Zyglak sivalsi hännällään, Umbraa käteen, joka pudotti iskun voimasta miekkansa maahan. Voiman aura säteili olennon ympärillä, kun korviaraastava mielensisäinen isku vaikutti Umbran herkkään mieleen.<br>\n<br>\n\"Olisi kannattanut kuunnella mitä sanoin\", ääni Umbran päässä karjui. \"Sinä olet minun ja tavoitteeni tiellä, siis Gekon\", ääni huusi.<br>\n<br>\nUmbra koki vihlovaa päänsärkyä, rysähtäen maahan punaisen Zyglakin eteen. Zyglak nauroi, kuolan roiskuessa hänen suustaan. <br>\n<br>\nQewa ampui vihertävää seittiä kohti punaista olentoa, mutta seitti hajosi ilmassa kappaleiksi. Punainen hirvitys nosti painovoimakyvyillään rahin ilmaan, paiskaten olennon päin metallista palkkia, jolloin hopeinen Kanohi Pakari lähti rahin selästä, kolisten lattialle.<br>\n<br>\nGekko otti Artakhan miekkansa selästään, valmistautuen iskemään kaksosveljeään, kun tämä oli syventynyt Umbran kurittamiseen, mutta Flygel ampui valkoista Toaa zamorpistoolillaan, jonka Zyglak oli ottanut selästään.<br>\n<br>\nZyglak ampui sinisiä ammuksia kohti Gekkoa, jolloin Toa joutui väistämään ja torjumaan ammuksia miekallaan. Muutama ammus lensi ilmassa, osuen metallikehikoihin joita oli katossa. Sähköiskuja alkoi väreillä katonrajassa.<br>\nGekko otti kaksin käsin miekastaan kiinni, iskien miekallaan Flygeliä, joka torjui suuren prototeräsmiekan omalla luusta tehdyllä terällään. Zyglak sivalsi hännällään Gekkoa jalkaan, jolloin valon Toa kaatui ja Zyglak pääsi niskanpäälle.<br>\n<br>\n”Ei olisi kannattanut haastaa Zyglakia, ei tosiaankaan. Tykkiä ette saa, sen avulla Zyglakien paikka Allianssissa paranee”, Flygel sanoi, ampuen maassa makaavaa Gekkoa nyt tummalla Zamorilla. Kuula lensi ilmassa, osuen aseetonta Toaa rintapanssariin, mennen sen läpi ja halvauttaen osan Gekon elimistöstä.<br>\n<br>\nGekko oli tottunut kidutuksiin ja kaikkiin raakoihin keinoihin, joilla häntä oli painostettu luovuttamaan. Valon Toa nousi, vasen käsi velttona ja halvaantuneena, Flygelin kauhistukseksi.<br>\n”Et uskokaan mitä kaikkea olen kokenut elämäni aikana”, Toa aloitti, luoden murhaavan katseen Zyglakiin. ”Minua on kidutettu, minua on lyöty ja minun elämästäni on tehty yhtä Karzahnia, joten en taivu sinunlaisesi liskon komentoon”, Gekko sanoi uhmakkaana ja päättäväisenä.<br>\n<br>\nToa nosti Artakhan miekkansa kaksin käsin, paiskaten sen päin kohtaa jossa Flygel seisoi. Miekka iskeytyi voimalla Flygelin eteen, josta Gekko otti tukea ja hyppäsi ilmassa kohti Zyglakia, potkaisten vihreänaamaista liskoa päähän.<br>\nFlygel sylki suustaan hampaitaan, kun hän koetti pysytellä pystyssä törmäyksen aiheuttamasta heilahduksesta. Zyglak tarrasi jalkojensa sirppikynsillä lattiaan, pitäen samalla tasapainoaan yllä mustalla ja piikikkäällä hännällään.<br>\n<br>\n”Tämäpä huomaavaista, ulottuvuusmatkustaja”, Flygel sanoi, lähestyen samalla valkoista soturia, jonka toinen käsi roikkui yhä veltohkona muun ruumiin mukana. Flygel otti vyöltään toisen miekkansa, samanlaisen punavalkoisen ja piikikkään terän, jota hän oli jo käyttänyt Gekkoa vastaan.<br>\n”Kerrohan minulle, mikä tässä maailmassa meni pieleen että sinusta tuli tässä universumissa tuollainen”, Flygel osoitti miekallaan punaista olentoa, joka piteli Umbraa nyrkillään ilmassa, Matoranin rimpuillessa mielensisäisen iskun ja kuristusotteen tuomasta kivusta.<br>\n<br>\n”Erehtyikö jokin Nui-Rama surisemaan väärässä paikassa, väärään aikaan, vai Matoran hengittämään eri aikaan kuin olisi pitänyt? Niin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Epäilemättä nytkin on muodostunut jo ääretön määrä vaihtoehtoismaailmoita”, Flygel selitti Valon Toalle, samalla iskien tätä punertavalla luumiekallaan.<br>\n”En tiedä mistä puhut, Zyglak”, Glatorianking sanoi, torjuen iskun terveessä kädessään pitämällään miekallaan. Raskastekoista miekkaa, jonka legendaarinen Artakha oli luonut, oli hankala pitää yhdessä kädessä, mutta Gekon toinen käsi oli nyt vähän poissa pelistä.<br>\n<br>\n”Millaista siellä sinun maailmassasi oikein oli ja miksi tulit tähän maailmaan, Toa?” Flygel kysyi uteliaisuuttaan, samalla iskien sarjan iskuja kohti Gekkoa. Muutama miekan isku osui Toan panssareihin, mutta suurimman osan suurikokoinen Toa onnistui väistämään.<br>\n”En voi kertoa, ainakaan sinulle, hirviö”, Gekko sanoi, lyöden nyrkillään Flygeliä alaleukaan. Iskun voimasta muutama hammas lensi ilmassa, kolisten lattialle.<br>\n<br>\n”Hirviö? Minäkö? Nimeni on Flygel, olen yksi harvoista tieteeseen perehtyneistä Zyglakeista, sinä Toan moukka”, valkomusta olento kertoi, syljeksien verta lattialle. ”Ja nyt saat opetuksen”<br>\nFlygel raapaisi kynnellään valkoista soturia mahaan, jolloin kolmen kynnen jäljet jäivät hyvin valkoiseen panssariin. Gekko horjahti kivusta ja iskun voimasta hiukan taaemmas, nähden silmäkulmastaan kuinka hänen paha kaksosensa hakkasi Umbraa päin metallista pilaria.<br>\n”Taistele Umbra! Pystyt kyllä voittamaan hänen mielensä jos vain haluat sitä!” Glatorianking huusi, potkaisten samalla Flygeliä mahaan.<br>\nZyglak käännähti, jolloin piiskamainen häntä osui Gekkoa päinnäköä. <br>\n<br>\nNäkökyky alkoi palautua hiljalleen, jolloin Zyglak käytti tilaisuutta hyväkseen ja kamppasi Toan jalallaan.<br>\n”Olen voitolla, enkö olekin, Toa?” Flygel sanoi, lipoen huuliaan, jotka olivat veressä, Gekon iskusta otuksen leukaan. Silmälappua kantava Zyglak piteli oikean jalkaansa Gekon rintapanssarin päällä, valmiina iskemään sirppikyntensä Toan panssarin läpi.<br>\n”Viimeisiä sanoja, Toa?” velociraptor kysyi, kun Glatorianking ei vastannut. Gekon näkökyky oli alkanut palautua ja hän huomasi kellertävän hahmon Flygelin takaa. Fikou oli alkanut heräillä ja rahi etsi naamiotaan lattialta.<br>\n<br>\n”Kerro minulle, miten sinusta tuli tuollainen, siis tiedemies, ei kultisti kuten sukulaisesi?” Gekko aloitti, ostaen aikaa Qewalle, joka voisi auttaa häntä vapautumaan Zyglakin otteesta. ”Ja olisi muuten kiva tietää missä ulottuvuusporttitykkiä säilytetään”, Toa lisäsi viekkaasti.<br>\n”No, tykki on tämän laitoksen päähallintakeskuksessa, lukkojen takana. Tämä tietohan on sinulle yhdentekevää, koska kohta sinä kuolet”, Flygel kertoi. ”Siitä miksi valitsin tieteen hirviöjumala uskonnon sijaan voisin kertoa vaikka kuinka paljon, mutta tiedäthän, aikaa ei ole koskaan tarpeeksi. On sääli tappaa sinut, olisi ollut mielenkiintoista tutkia sinua ja tehdä sinusta muistiinpanoja, ulottuvuusmatkaaja”, Flygel lisäsi, jolloin Gekko näki hänen kasvoillaan pienen pettymyksen ilmeen.<br>\n<br>\nQewa hiipi Flygelin takana, Glatoriankingin antaessa tälle neuvoja suutaan liikuttamalla. Fikou tajusi että tämä iso valkomusta olento pitäisi nujertaa jotenkin, mutta ainoa keino jolla hän voisi nujertaa Zyglakin olisi älykkyys. Fikou kiipesi läheistä palkkia pitkin katonrajaan, alkaen erittään seittiä, josta muodostuisi pian verkko. Ja verkon voisi aina pudottaa alla olevan vastustajan niskaan.<br>\n<br>\nFikou katseli kuinka hänen isäntäänsä heitettiin ympäri seiniä. Umbra oli joutunut johonkin outoon transsiin, jonka naruja pelottava, <br>\npunertava olento veteli. <br>\n<br>\nUmbran pään sisällä, ajatukset risteilivät ja olivat milloin hänen, milloin punaisen olennon tai muiden huoneessa olijoiden. Gekon paha muoto koetti sekoittaa Umbran hulluuden partaalle, lähettämällä tämän aivoihin mitä sekavampia ajatuksia. <br>\n<br>\n\"Miksi edes vaivaudut taistelemaan tämän maailman puolesta? Eikö omassasi ole tarpeeksi ongelmia? Miksi liityt Klaanilaisten sotaan?\" punamusta olento iskosti Umbran aivoihin.<br>\n<br>\n\"Aluksi halusin vain löytää tieni kotiin, mutta sitten aloin tajuta että oli parempi saada ystäviä ja liittolaisia joiden avulla kotiin pääsy voisi olla mahdollista. Aloin tuntea syyllisyyttä tämän universumin tilasta, vaikken ollutkaan ollut siihen osallisena. Klaanilaisten tuomat menetykset Yö Kauhun aikaan, saivat minut liittymään heidän joukkoihinsa\", Umbra vastasi viestiin.<br>\n<br>\nFlygel ja Gekko taistelivat nyrkein toisiaan vastaan, Qewan luodessa seittiä Flygelin yläpuolella. Pieni hämähäkki oli nopeasti saanut aikaan suurehkon verkon, joka voisi vangita Zyglakin.<br>\n<br>\nGekko katsahti ylöspäin. Hän antoi Qewalle merkin, jolloin pieni hämähäkki pudotti vihreän verkon suuren Zyglakin niskaan. Limainen verkko takertui tiukasti kiinni liskon ruumiiseen, jolloin Zyglak joutui pyristelemään vapaaksi.<br>\n<br>\nGekko katsahti Umbraa. Matorania pidettiin kurkusta kiinni ja roikotettiin ilmassa lähellä yhtä palkkia, joka oli vääntynyt osumien takia. Punainen olento oli täysin keskittynyt matoranin mielen tuhoamiseen riekaleiksi, eikä huomannut sitä että Gekko lähestyi häntä, heittäen kaikilla fyysisillä voimillaan, raskaan Artakhan miekan päin olennon selkää. Miekka viilsi punaista massaa kuin vetsi voita, kadoten suoraan olennon sisään. Punainen massa kerääntyi miekan ympärille, jättäen vain miekan kahvan törröttämään olennon selästä.<br>\n<br>\nPunainen olento pudotti Umbran maahan, kääntyen kohti Gekkoa. Umbra kärsi suunnattomasta päänsärystä ja hänen oli vaikea hengittää. <br>\n<br>\n\"Nyt minä sinut kohtaan, veljeni!\" punainen olento huusi, lähestyen Gekkoa, joka oli ilman aseita...<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/okerqPbxRxM?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/okerqPbxRxM?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nUmbra makasi juuri ja juuri tajuissaan mielensisäisen iskunsa jälkeen ja huohotti kuin viimeistä päivää hänen kurittajansa edetessä kohti valkoista toaa.<br>\n<br>\n”Olet ruma jopa makutaksi.”, toa sanoi ja Flygelin arvelu kävi toteen, itseasiassa hänestä tuntui siltä, että voisi hyvin päästä pakenemaan ja jättämään Rujon otuksen kaksikon hoideltavaksi, Flygel esitti tajutonta odottaen sopivaa hetkeä iskeä.<br>\n<br>\nMakuta oli liian keskittynyt taisteluun tajutakseen kaivaa Zyglakin mieltä. Harva olisi tässä tilanteessa pysynyt niin tyynenä kuin toa, harvaa oli myöskään kidutettu ja hakattu koskaan niin pahasti. Aseeton toa pinkaisi kohti Umbraa jonka vieressä aseet olivat, hän nappasi uhrausmikean ja <br>\nlöi sillä parhaansa mukaan punaista jättiläistä, se toki tuotti vahinkoa, mutta aivan kuin otuksella olisi ollut jälleen jokin varasuunnitelma eikä se siksi tuntunut olevan kovinkaan suutuksissaan nähdessään tipan vihreää nestettä valuvan selästään, tokihan se tällä kertaa kosti. ”Umbra, jos voisit nousta...”, toa sanoi, mutta kuristusote hänen kaulallaan keskeytti hänet ja punainen jättiläinen alkoi <br>\nhakkaamaan hänen mieltään vielä kovemmin mitä hän oli Umbralle aiheuttanut. Toa kiemurteli tuskissaan Makutan otteessa kun tämä yhtäkkiä päästi irti hänestä. Umbra nousi seisomaan. Samalla hetkellä Zyglak repi verkon auki ja lähti juoksemaan kohti tykkinsä säilöntä paikkaa. ”Sinähän et minulta karkaa!”, Matoran karjaisi suustaan ja lähti pinkovan Zyglakin perään, Matoran heitti miekkansa Zyglakin kylkeen jääden itse aseettomaksi, mutta kaataen liskon maahan, ”Sinä pieni, pieni matoran.”, Flygel sanoi ivallisesti ja lähti laahustamaan eteenpäin, Umbra seurasi halvaannutettua vastustajaansa ja sai hetken päästä miekkansa jalkaansa, Flygel lähti juoksuun kohti ovea, Fikou kipitti isäntänsä perään niin lujaa kuin pystyi, sillä ovi oli sulkeutumassa, hämähäkki ehti juuri ja juuri ovesta, jättäen Toan ja Makutan kahdestaan huoneeseen taistelemaan siitä kumpi pääsisi ulos hengissä.<br>\n<br>\n”Ystäväsi hylkäsi sinut, sinut petettiin.”, Makuta suolsi suustan loukkaavasti, toa katsoi selviytymismahdollisuuksia jotka tuntuivat olevan pyöreässä nollassa Jättiläisen ilmestyessä hänen kasvojensa eteen.<br>\n<br>\nToa hyppäsi ilmaan ja iski jälleen selkään suurta oliota kultisteilta varastetulta miekalla ja nappasi samalla omansa takaisin, Makuta päätti pahentaa tilannetta särkemällä lasin, joka esti vettä virtaamasta sisään.<br>\n<br>\n”Mitä Karzahnia sinä oikein yrität!”, Toa huusi vesipatsaan sinkoutuessa naamaansa vasten kun loput paukahtivat jättiläisen eteen, huone täyttyisi nopeasti ja silloin Zyglakia olisi mahdotonta päihittää. ”Sinun pitäisi tietää paremmin, veljeni.”, Olento sanoi äänellä, joka kuulosti siltä kuin se olisikin niin. Vesimassat kasvoivat, ja kaksikko nousi ylöspäin huoneessa, joka alkoi näyttää sen hajotessa aivan muulta kuin laitokselta. Miekka kalahti Zyglakiin kerran jos toisenkin saamatta aikaan kuitenkaan tarpeeksi vahinkoa. Toa kiipesi ylöspäin ja hyppäsi Zyglakin selkään, olento oli edelleen hyvin kokematon taistelija, koska se ei ollut saanut minkäänlaista koulutusta, se oli joutunut opettelemaan kaiken itse. Sitten odottamatta se parkaisi kivusta kun vihreää nesttä näkyi lilluvan vedessä enemmän kuin se terveys olisi sallinut, se lyyhistyi veden alle.<br>\n<br>\n”Se ei voi olla näin helppoa, en usko sitä.”, aivan kuin vastauksena toan lausahduskeen luinen käsi iskeytyi pintaan riuhtiasten toan syvyyksiin, jostain syystä kelluva antidermis painui veden alle ja kuului korvia särkevä parkaisu: ”Voi ei, eiiii!”, ääni hävisi syvyyksiin.<br>\n<br>\n<br>\nValkoinen toa nousi vedestä, kiiveten tarmokkaasti ylöspäin, niillä voimilla mitä hänellä enään oli jäljellä.<br>\n<br>\n”Pakoreittini”, Gekko sanoi läähättäen.<br>\nToa oli onnistunut pääsemään seinään josta hakkasi tietään läpi, väsyneenä, riutuneena ja vihaisena se lävisti haurastuneet laitoksen seinät päästen ulos, vihdoin ja viimein, hän ei kuitenkaan jäänyt ihailemaan maisemia, kun yksi seinistä räjähti irti. Umbra ja Quewa olivat ehkä mennyttä. Valkoinen olento käveli metsään, kiihdyttäen tahtiaan päästäkseen pois täältä kamalasta paikasta, välttäen viimeksi sattuneen seurauksena pihkapuut hän oli juosten perillä hyvin nopeasti, koska hänen ei ollut tarvetta odotella Umbraa, joka tuli taas tämän seurauskena hänen mieleensä. Toa kuitenkin jatkoi matkaansa, joka saattaisi viedä aikaa. Sisimässään hän saattoi olla, sekä surullinen, että iloinen Umbran takia, ilman häntä tuo Makuta olisi saattanut päästä rellestämään klaaniin, tosiaan. <strong>Klaaniin</strong>.[spoil]Umppeli kirjoitti tuon alkuosan, yrittää nyt sitten selviytyä ulos sieltä, ÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄ[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":876,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-03-30T22:36:00.000Z","content":"<strong>Kirikori II</strong><br>\n<br>\nSulavalinjainen ilma-alus halkoi yötaivasta verkkaiseen tahtiin. Sen viisihenkinen miehistö oli ottanut kuuden tunnin yöunet Xian pohjoispuolella ennen kuin pitkä matka jatkui jälleen. Klaanin laivaston johtaja Keetongu käänteli ja paineli Kirikori II:n ohjaimia, jotka oli selvästi luotu hänen valtavia kämmeniään varten. Keltaisen jättiläisen ainoa silmä oli raukeana puoliummessa.<br>\n<br>\nToinen laivaston matoraneista heitti lapiollisen hiiliä lentokonetta ilmassa pitävään ja sen matkustajia lämmittävään höyrymoottoriin, kun taas toinen kiristeli ruuveja koneen rungossa. Guardian istui tuolillaan Tongun takana ja nojasi aluksen ikkunaa vasten. Hän katseli maisemia toisesta ikkunasta.<br>\nMakuta Nui leijaili tummanvihreänä pilvenä läpinäkyvän purkin sisällä. Itse purkki lojui vakaasti pöytämäisellä tasolla, mutta pahimpien ilmakuoppien iskiessä se kaatui, putosi tasoltaan ja vieri lattialla vauhdikkaasti. Guardian joutui nostamaan Manun purkin lattialta pari kertaa ennen kuin päätti sijoittaa sen Kirikori II:n juomatelineeseen.<br>\n<br>\nIlmakuoppapommituksen loputtua vauhti muuttui jälleen tasaiseksi. Nyt ikkunasta näkyi vain pilviä. Guartsu vilkaisi koneen takaosaan ja huomasi, että toinen matoraneista nukkui lakisääteisellä tauollaan. Toinen vahti höyrykoneen tulta. Myös purkissa oleva antidermis oli lopettanut telepaattiset lausahduksensa täysin. Jos se oli täysin mahdollista, Makuta Nui nukkui.<br>\n<br>\n\"Guartsu\", Keetongu sanoi tuttavallisesti.<br>\n\"Aikapoika\", sininen skakdi sanoi virnistäen. Keltainen jättiläinen naurahti tälle kumeasti.<br>\n\"Mitä luulet, että Nynrahilla tapahtuu?\" Keetongu kysyi.<br>\n<br>\n\"En tiedä. Voi olla Allianssi. Voi olla jotain täysin meidän toimivaltamme ulkopuolella.\"<br>\n<br>\n\"Voi olla\", Tongu vastasi. Hän siirsi kätensä ohjaamon kattoon ja painoi kolmea kytkintä. \"Minä silti haluan sen tilaukseni. Ja minähän sen saan.\"<br>\n<br>\n\"Miksi et lähettänyt matoranejasi?\" Guartsu kysyi kohottaen kulmaansa. Keetongu oli hetken hiljaa ja kääntyi adminia kohti.<br>\n\"Miksi lähteä Zakazille yhden kiväärin takia?\"<br>\n<br>\nGuardian hymyili. \"Niinpä. Me emme kai vain osaa pysyä poissa etulinjoilta.\"<br>\n<br>\n\"En kykene vain istumaan jossain lennonjohtotornissa\", Tongu sanoi. \"Lentäminen on liian mukavaa.\"<br>\n<br>\n\"Varmasti\", Guardian sanoi. Hän vilkaisi ikkunasta ulos. Kirikori II oli noussut pilvikerroksen yläpuolelle. Puolikuun ja tähtien kajastama valo sai pilvet hohtamaan hopeisina. Vartija tuijotti maisemaa vaikuttuneena.<br>\nJossain kauempana lensi muodostelmassa jotain siivekästä. Guardian tarkensi parveen kiikareillaan.<br>\n\"Lohrakeja\", hän lausahti.<br>\n<br>\nMajesteettiset käärmeet syöksyivät öisen ilman läpi räpytellen siipiään hitaasti. Niiden suurten silmien hohto näkyi kauas. Käärmeiden pitkät perät kiemurtelivat öisessä ilmassa sulavasti niiden ratsastaessa tuulella.<br>\nKeetongu hymyili. Hän paineli hitaasti erilaisia nappeja Kirikori II:n ohjaimissa. Sitten hän tarttui suureen puiseen kahvaan oikealla puolellaan.<br>\n\"Pitäkää kiinni\", Keetongun kumea ääni kaikui. Hän veti kahvasta. Jotain räjähti.<br>\n<br>\nKirikori II syöksyi uskomattomiin nopeuksiin ja harvat lentokoneessa nukkuvat hätkähtivät hereille. Kun alus kääntyi hieman vinoon, Manun purkki putosi jälleen lattialle ja pyöri villisti. Sisällä oleva kaasumassa ei ollut huvittunut.<br>\nKirikori II ui läpi kuunvalon hopeaksi värjäämien pilvien ja halkoi niitä siivillään. Pian se kulki Lohrakien joukossa kuin yksi niistä. Lentävät käärmeet eivät näyttäneet edes huomaavaan puista ja teräksistä kanssalentäjäänsä.<br>\nAlus kulki Lohrakien imussa useita tunteja. Laivaston matoranit katselivat ikkunoista suuria käärmeitä haltioituneina niin tiiviisti, että ehtivät unohtaa työnsä.<br>\n<br>\nGuardian käveli kohti ilma-aluksen puisella lattialla makaavaa purkkia ja poimi sen käteensä. Purkissa leijuva vihreä nestekaasu sihisi vihaisesti.<br>\n\"Nautitko lentomatkasta?\" Guardian kysyi väsyneenä.<br>\n\"<strong>Tarvitsen uuden ruumiin</strong>\", purkki kumisi. \"<strong>Tapetaan joku.</strong>\"<br>\n\"Rauhoitu.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":877,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-03-31T12:28:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon saari</strong><br>\n<br>\n\"...Liikkuiko joku äsken meidän takanamme?\" Seran kysyi huolestuneena ja kääntyi ympäri. Ei mitään. Ei Rahia. Seran katsahti turhautuneena ympärilleen. Ei mitään tavallisesta poikkeavaa. Vain kasvusto, pääosin vihreät juuret, oli kasvanut huomattavasti. Mutta eiväthän kasvit päästäneet hiiviskelyn ääniä.<br>\n\"Ehkä se oli joku Rahi?\" Kapura ehdotti vaikka ei nähnyt Raheja missään. \"Olisipa minulla jälleen se Rahien käyttäytymisestä kertova kirja mukana. Ehkä se kertoisi Raheista, jotka osaavat kätkeytyä kasvustoon.\"<br>\n\"Tai ovat näkymättömiä\", Summerganon sanoi hiljaa. Ketään ei miellyttänyt ajatus näkymättömästä Rahista, joka hiiviskeli heidän takanaan.<br>\n<br>\n<em>Vain yksi.</em><br>\n<br>\n\"Sanoitteko te juuri jotain?\" Kapura kysyi. Oudot sanat jäivät kaikumaan hänen päähänsä.<br>\n\"Se ei ilmeisesti ollut mielikuvitustani\", Seran sanoi mietteliäänä.<br>\n\"Vaikuttaa mielensisäiseltä iskulta\", Summerganon sanoi. Ketään ei myöskään miellyttänyt ajatus älykkäästä, näkymättömästä Rahista, joka käytti mielenvoimia.<br>\n\"Vai oliko se Rahi?\" Kapura lausui kaikkia polttelevan kysymyksen ääneen. Jälleen jokin rasahti.<br>\n<br>\n<em>Vain yksi.</em><br>\n<br>\n\"Pitäisikö häipyä\", Kapura sanoi mutta kuulosti enemmän mietteliäältä kuin pelästyneenä. Matka olikin ollut melko tylsä.<br>\n\"Kenenkään mieli ei taida olla suojattu?\" Seran varmisti. Seurasi hiljaisuus.<br>\n\"Okei, ehkä meidän pitäisi lähteä. Ei täältä kuitenkaan mitään löy-\", Summerganon aloitti.<br>\n<br>\n<em>Aika</em><br>\n<br>\n\"Juostaan!\" Kapura huikkasi ja kaatui rähmälleen maahan. Hänen jalkansa olivat sotkeutuneet kasvillisuuteen.<br>\n\"Miten me kaikki onnistuimme jäämään kiinni näihin juuriin\", Summerganon sanoi mietteliäänä auttaessaan Kapuraa ylös. Seran hakkasi hänen jalkansa ympärille kietoutuneita juuria.<br>\n<br>\n<em>Teidän osaltanne se on</em><br>\n<br>\n\"Niinpä. Miten ihmeessä\", Kapura sanoi hiljaa. Jokin rasahti jälleen, mutta tällä kertaa ääni kuului selvästi, aivan kuin jokin viidakossa lymyävä ei välittänyt enää piileskellä.<br>\n\"Hei muuten, näissä mielensisäisissä viesteissä voi olla järkeä\", Summerganon sanoi. \"Miten nämä nyt menivätkään? Ensin sanottiin 'Vain yksi.'. Sitten-\"<br>\n<br>\n<em>Ohi</em><br>\n<br>\nMaan alta, puiden latvoista, syvältä viidakosta ja muista lukemattomista paikoista syöksähti vihreitä juuria. Mutta nämä eivät vaikuttaneet kasvimaiselta. Ne tönivät toisiaan, aivan kuin kilvoitellen parhaasta paikasta. Ja ne osoittivat tiettyyn pisteeseen. Juuriin sotkeutuneet Seran ja Summerganon näkivät sen. Juuret olisivat nähneet sen jos niillä olisi silmät.<br>\n<br>\nNe osoittivat Kapuraa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":878,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-03-31T20:39:00.000Z","content":"<strong>Verstaan labra</strong><br>\n<br>\nKepe ja Snowie olivat hiljaa. Kumpikin heistä punnitsi Kepen kertomusta mielessään.<br>\n<br>\n\"Tarkoitatko siis...\", Snowie aloitti nielaisten. \"...Että yksi Nimdan siruista voi olla... Verstaassa? Koko ajan nenämme alla?\"<br>\n<br>\n\"Näin epäilen\", Kepe vastasi. \"Ei kuitenkaan aivan nenämme alla, kuten jo kerroin. Emme voi rynnätä noin vain hakemaan sitä; me emme tiedä mikä sitä vartioi.\" Hän viittasi ovelle, jolta he juuri olivat tulleet.<br>\n<br>\n\"Kuinka me sitten saamme sen? Ja entä jos Liiga saa tietää?\"<br>\n<br>\n\"Luulen että se tietää jo.\"<br>\n<br>\n\"...Mistä niin?\"<br>\n<br>\n\"Dox ja Valvoja. Valvoja sai tiedon kahdesta tuntemattomasta henkilöstä Verstaan turvalliseksi luokitellulla vyöhykkeellä juuri ennen Doxin katoamista. Se sai myös napattua epäselvän pätkän Doxin niin harvoin kuultua soperrusta. Valvoja?\"<br>\n<br>\nDoxin ahdistunut ääni kaikui huoneen joka nurkasta kohinan säestämänä. \"Kaksittain\" - kohinaa - \"kätöset siniset\" - lisää kohinaa.<br>\n<br>\n\"Meille voi tulla kiire\", Kepe sanoi.<br>\n<br>\n\"Kai meidän on puhuttava tästä jonkun adminin kanssa?\"<br>\n<br>\n\"Totta. Lisäksi tahdon nyt tietää mikä on Tawan tietous tästä paikasta. Sitä ennen...\"<br>\nKepe asteli takaisin pöydän luokse.<br>\n\"...tutkimme tämän.\"<br>\nKepe nosti repaleisen videonauhan pöydältä. Hän valikoi siitä mahdollimman ehjän pätkän; videon alku oli täysin tuhoutunut. Hän kaivoi projektorin hyllystä ja viritti nauhanpätkän siihen.<br>\n\"Katsotaan mitä tästä tulee.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":879,"creator":"BD","timestamp":"2011-03-31T20:56:00.000Z","content":"<strong>Metsä</strong><br>\n<br>\nMetsän reuna häämötti toan näköpiirissä, ja linnake näkyi horisontissa, portille astellen, hän näytti korttinsa tunnistimeen ja astui sisään. Klaanin torni kohosi näyttävästi korkeuksiin, mutta toalla ei ollut aikaa ihailla maisemia, hänen piti viedä salaiset dokumentit klaanin omalle laboratoriorotalle.<br>\n<br>\n<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\n”Pyörii.”,Kepe sanoi, mutta silloin oveen koputettiin ja Snowie avasi oven Kepen salamyhkäisesti painaessa projektorin äkkiä pois päältä.<br>\n<br>\n”Tässä on salaisia asiakirjoja, sinun olisi syytä tutkia ne, voimme päästä Nazorakien niskan päälle. Mistä tämä viima tulee?”, Toa kysäisi. ”Jä-jätä ne siihen pöydälle.”, Kepe vastasi kuin olisi halunnut toan häipyvän salamana ulos huoneesta. ”Täällä vain vetää”, Snowie sanoi tyynenä.<br>\n<br>\n”Ni-iin, katossa on reikä.”, Valkovihreä toa sanoi takelellen.<br>\n”Miksi en näe reikää?”, Gekko kysäisi.<br>\n”Paikassin sen ja paikka petti ja se peittää aukon kokonaan, joten sieltä tulee ilmaa.”<br>\n”...”<br>\n”Tuota noin, tutki ne paperit.”,toa lisäsi ja lähti huoneesta laittaen oven kiinni.<br>\n<br>\n”Huoh, se meni.”, Kepe sanoi helpottuneena.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":880,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-04-01T15:10:00.000Z","content":"<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\nKepe huokaisi.<br>\n\"Syteen tai saveen.\"<br>\n<br>\nKepe painoi pientä sinisenä välkkyvää nappia työpöydällä lojuvan näppäimistön keskellä ja nauha lähti vihdoin pyörimään. Ongelma nauhan kanssa ei vaikuttanut aiemmin olleen se, että sillä ei olisi mitään. Muinainen nauhoite oli päinvastoin täpötäynnä kuvamateriaalia ja ääntä.<br>\n<br>\nOngelma oli siinä, että siitä ei saanut mitään irti. Sekavasti liikkuvasta värimassasta ja ääniraidan korvia riipivästä kakofoniasta erotti ehkä välillä osia jostain isommasta, mutta nauhan seuraaminen sellaisenaan sai sitä silmäilevät lähinnä voimaan pahoin. Vähitellen verkkaisesti nakuttava ja tulikuumaksi lämpenevä prosessori sai kuitenkin koottua kasaan nauhasta niin paljon kuin vuosisatojen kulutus ja useat naarmut mahdollistivat.<br>\nKepe ja Snowman ohittivat nauhan täysin tuhoutuneen alkuosan. Ensimmäinen minuutti jäi kaksikolta väliin, mutta siitä he eivät ehtineet harmistua. Videokuva oli monta sataa vuotta vanhaksi erittäin terävää, vaikka ruutu sumenikin parin sekunnin välein hieman.<br>\n<br>\nRuudulla oli turaga. Tämä aavikon väreihin verhoutunut ja mustaa Rau-naamiota käyttävä pieni kylänjohtaja tuijotti suoraan kameraan, joka lojui kuvakulmasta päätellen jonkinlaisella pöydällä. Turaga istui steriilin valkoiseksi maalatulla työtuolilla. Hänen takanaan heijastui steriilin valkoinen sairaalamainen seinämä. Turaga piti käsiään pöydän alla ja puhui jotain, mutta nauhalla hallitsi vain hiljaisuus.<br>\nSitten repesi korvia raastava rätinä, joka sai Snowmanin ja Kepen vetämään kätensä kuuloelimiensä päälle. Se kesti vain pari sekuntia. Pian turagan puheesta sai jopa selvää.<br>\n<br>\n\"-des vuosi ja viides kuukausi Suuren Olentojen ajanlaskua. Kahdeskymmenesensimmäinen päivä.\" Nämä sanat tulivat turagan suusta erittäin virallisesti. Se näytti lukevan niitä papereista, jota piteli käsissään. Paperit eivät näkyneet kameralle, mutta niiden rahina kuului erittäin hyvin. Pian hahmo nosti paperit pöydän alta ja siirsi se sivuun. Se piti katseensa kamerassa ja vilautti merkillisen hymyn.<br>\n<br>\n\"Nimeni on Kezen ja olen yksi tämän tutkimuslaitoksen pääintendenttejä\", turaga sanoi. \"Työskentelen useiden matoran-, steltiläis- ja vortixx-tovereideni kanssa. Työtämme ohj-\"<br>\nSeuraavaan Kepe ja Snowman eivät olleet varautuneet. Molemmat pomppasivat tuoleillaan ja Kepe meinasi melkein kaatua. Kaiuttimista kuului järkyttävää, voimakasta säröääntä, josta molemmat olivat erottavinaan Kezeniksi kutsutun matoranin ääntä, mutta sanoista ei saanut selvää. Samalla videonauhan kuva sekoittui useaksi sekunniksi. Kaikkiin väreihin sekoittui tummanpunaisia ja mustia sävyjä ja ruudulla oli voimakasta kohinaa. Yksittäisiä hajakuvia nauhan muilta osilta näkyi alle sekunnin ajan ruudulla. Kuva muuttui niin sumeaksi, että Kezen näkyi ruudulla vain aavemaisena, kasvottomana hahmona.<br>\n<br>\nSitten häiriö loppui ja kuva parani jälleen. Ääni oli tosin kadonnut uudelleen.<br>\n<br>\n\"...etkö voisi tehdä tälle jotain\", Snowman sanoi hiljaa.<br>\n\"...taidan laskea äänenvoimakkuutta pari astetta\", Kepe vastasi.<br>\n\"Ihan fiksua, mutta tästä nauhasta oli tarkoitus varmaan kuulla jotain?\" Snowie sanoi virnuillen. Ikään kuin vastauksena lumiukolle nauha palautti jälleen äänensä.<br>\n<br>\n\"- ja Selecius -säätiö. Rahoittajamme ovat olleet perin anteliaita ja ovat antaneet minulle vastuun dokumentoida kaikki tämän tutkijakunnan saamat tulokset.\"<br>\nKezen ryhdisti selkänsä. \"Tervetuloa seuraamaan läpimurtoa, ystävät\", hän sanoi hymyillen leveämmin. \"Yhdessä otamme selvää, mitä sijaitsee tämän maailmankaikkeuden parhaassa piilossa!\"<br>\nKezen hymyili leveästi ja osoitti sormella otsaansa. \"Aivoissa.\"<br>\n<br>\nKepe ja Snowman vilkaisivat toisiaan.<br>\n\"Olenko se vain minä, vai...\" Snowie kuiskasi, \"...alkaako tässä muodostua jonkinasteinen kaava?\"<br>\nKepe hyssytteli Snowieta, sillä Kezen puhui jälleen nauhalla.<br>\n<br>\n\"Kuudes vuosi ja viides kuukausi Suurten Olentojen ajanlaskua. Päivä 22.\"<br>\nTuraga näytti hieman väsyneeltä. Syy tähän saattoivat olla vähäiset yöunet.<br>\n\"Ei merkittäviä edistyksiä tutkimuksissa\", Kezen sanoi. \"Saamme kuitenkin olla iloisia, sillä johtaja Selecius on luvannut huomattavia uudistuksia toimintaamme. Tämänhetkisen päätutkimusasemamme lisäksi rahoittajamme aikaisemmin lupaamat lisätutkimusasemat on luvattu valmistuviksi viikon sisällä! Nämä kaksi pienempää asemaa sijoitetaan etelään kahdelle eri saarelle. Onnekseni saan itse pysyä tällä asemalla.\"<br>\nKezen näytti kameralle saarikarttaa, jonka saarien muodoista ei kuitenkaan saanut paljoakaan selvää huonon kuvanlaadun takia. Kolme niitä joka tapauksessa oli.<br>\n\"Asemat 2 ja 3 on merkitty tälle kartalle punaisella. En pidä kummankaan ilmastosta, mutta eivätköhän ne hoida asiansa.\"<br>\nRuutu pimeni sekunniksi. Kezen oli kuitenkin taas pian ruudulla.<br>\n<br>\n\"Kuudes vuosi ja viides kuukausi Suurten Olentojen ajanlaskua. Päivä 26. Lieviä harppauksia tutkimuksissa. Delek ei suostu uskomaan kantaani. Uskomme molemmat, että sielu kuuluu olennaisesti psyykeeseen, mutta Delekin mukaan sielun voisi poistaa ja ajatukset toimisivat täydellisesti.\"<br>\nKezen vaikutti hieman harmistuneelta. \"Toivon löytäväni tavan todistaa hänelle, että asia ei ole niin\", hän sanoi. \"Sielu ei ole vain sivutuote, ajatukset ovat sielun työkaluja!\"<br>\nTutkijaturaga oli jo sammuttamassa kameraa, kunnes muisti jotain.<br>\n\"Myöskin. Tänään törmäsimme joihinkin saaren matoraneihin. Minua ei heidän primitiivinen kulttuurinsa kiinnostanut, eikä kyllä Delekiäkään. Valjaiden osastolla toimiva ystävämme tuli kyllä heidän kanssaan toimeen.\"<br>\n<br>\nRuutu pimeni. Se tuntui merkitsevän aiemman päiväkirjamerkinnän alkua ja uuden loppua.<br>\n\"Kuudes vuosi ja viides kuukausi Suurten Olentojen ajanlaskua. Päivä 30.\"<br>\nKezen vaikutti entistä väsyneemmältä. \"Se on käsissämme\", hän sanoi voitokkaana. \"Siinä kesti vuosia, mutta se on käsissämme. Kaivoimme auki hautoja, otimme haltuumme salaisia asiakirjoja ja turvauduimme jopa alamaailman tietolähteisiin. Siinä kesti vuosia, mutta se on käsissämme.\"<br>\nKezen hymyili todella leveästi.<br>\n\"Nyt voin näyttää Delekille. Jos <em>ajatukset</em> ovat sielun työkalut, niin <em>mieli</em> on -\"<br>\nKuva muuttui jälleen sotkuiseksi. Tällä kertaa se kesti vain sekunnin. Pian Kezen oli taas ruudulla. Nyt hän näytti hieman pahoinvoivalta. Turaga piteli päästään kiinni.<br>\n<br>\n\"Kuudes vuosi ja viides kuukausi Suurten Olentojen ajanlaskua. Päivä 31. Ensimmäinen testi...\"<br>\nTuraga yskäisi.<br>\n\"...olisi voinut mennä paremmin. Opimme, että käsiimme saamaamme kohteeseen ei välttämättä kannata kokeilla...\"<br>\nTuraga kuulosti siltä kuin se olisi halunnut oksentaa.<br>\n\"...suoraa kontaktia. Kohde sisältää niin paljon puhdasta energiaa, että suosittelen käsittelemään sitä työkaluilla.\"<br>\nKezen piti pohdiskelevan hiljaisuuden. \"Olen kuullut sadut. En ollut ihan varma, että ne voisivat olla totta.\"<br>\nTuraga peitti kasvonsa käsillään.<br>\n\"Mihinköhän olemme sotkeutuneet.\"<br>\n<br>\nSitten nauha räjähti taas sekalaiseen mustan ja punaisen kaaokseen. Äänet katosivat täysin, mutta aavemainen, kasvoton hahmo jäi tuijottamaan ruudulle.<br>\n\"...ja siinä taisi olla kaikki, joka oli pelastettavissa\", Kepe sanoi painaen pysäytysnappia.<br>\nSnowman räpytteli silmiään. \"Minusta tuntuu, että Matoro ja Tawa haluavat nähdä tämän.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":881,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-04-01T15:40:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nNimda. Itroz. Cencord. <br>\nMieli. Menneisyys.<br>\nSanojen sirpaleet kelluivat Matoron päässä. Ne lentelivät ympäriinsä törmäillen välillä toisiinsa.<br>\nVanha Toa-tiimi. Kadonneet muistot.<br>\nNarunpätkiä, jotka eivät muodostaneet köytä. Sirpaleita, jotka eivät muodostaneet ehjää. <br>\n<br>\nMatoro havahtui Chat-kahvion marmorisen pöydän äärestä. Sairaalasta tultuaan hän oli tilannut kunnon aterian kahviosta. Notfun oli lähtenyt ilmeisen hyväkuntoisena käsiproteeseineen laivalle värväämään mystisesti murhattujen miehiensä tilalle väkeä.<br>\n<br>\nJään Toa haukkasi pursuavaa patonkiaan. Uuden lastin Turkanen-sinappi oli hieman väkevämpää kuin vanha, hän pani merkille. Ainut paikka maailmalla missä tuota maanmainiota sinappia tuotettiin, sijaitsi kaukana Eteläisillä Saarilla. Kauppasopimus sinapista oli sovittu sadaksi vuodeksi eteenpäin.<br>\n<br>\nToa naputteli sormiaan kylmää pöytää vasten. Hän mietti olisiko Kepe saanut nauhan toimimaan. Toisaalta korjaus voisi kestää kauan.<br>\nKahvio oli hiljainen tähän aikaan iltapäivästä. Matoro muisteli niitä pitkiä iltoja kahviossa. Tunnelma katossa eikä kukaan halunnut nukkumaan.<br>\n<br>\nNyt se oli toista se, hän ajatteli. Sota Allianssia vastaan. Jostakin syytä ennen niin leppoisan Klaanin ilmapiiri oli muuttunut peräti painostavaksi. Toki hän halusi auttaa Klaania, mutta tälläisinä aikoina hän nautti matkustamisesta. <br>\n<br>\nJään Toa nousi pöydästä syötyään ja lähti kohti satamaa, josta hän lähtisi taas matkaan Itrozin kansion tietojen avulla.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":882,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-04-01T16:12:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon saari</strong><br>\n<br>\nKapura oli hiljaa. Hän oli juuri avaamassa suutaan, mutta sitten uusi mielensisäinen viesti tavoitti kolmikon.<br>\n<br>\n<em>Aiotko kieltäytyä kutsusta?</em><br>\n<br>\nOsa juurista kääntyi uhkaavasti Summerganonia ja Serania kohti. Muutama kietoutui heidän raajoihinsa ja esti liikkumisen.<br>\n<br>\n<em>Sepä harmi.</em><br>\n<br>\nMuutama juuri kiertyi Summerganonin kurkun ympärille.<br>\n\"Tajusin\", Kapura sanoi hiljaa ja lähti kävelemään mystisen vaiston ohjaamana. Kasvillisuus tiheni. Juuria näkyi enemmän ja enemmän, ja ne liikahtelivat Kapuran kulkiessa ohi. Raheja ei näkynyt vieläkään. Kapura tajusi tilanteensa toivottumuuden: Hän oli kävelemässä kohti mystistä paikkaa saarella, jolla ei todennäköisesti ollut asutusta. Ja hänen matkakumppaninsa olivat pahimmassa tapauksessa kuolleita.<br>\n<br>\n<em>Jatka.</em><br>\n<br>\nKapura havahtui mietteistään. Mielensisäinen viesti tuntui vahvemmalta. Äänensävyäkin erotti hieman: se kuulosti siltä, kuin joku olisi odottanut jotain todella kauan. Itse ääni ei kuulostanut miltään Kapuran tuntemalta lajilta.<br>\n<br>\n<em>Lähellä.</em><br>\n<br>\nKapura erotti puiden takana jotain harmaata ja massiivista. Vihreät juuret hänen ympärillään liikahtelivat hieman.<br>\n<br>\n<em>Niin lähellä.</em><br>\n<br>\nKapura erotti harmaan kohteen: se näytti olevan jonkinlainen jättiläismäinen halli. Peltikatossa oli useita reikiä, ja seinät olivat revenneet sieltä täältä tarjotessaan kulkureittiä juurille. Kasvillisuutta alueella ei juuri ollet. Hallin takaa Kapura erotti joukon muita rakennuksia, jotka eivät olleet niin ränsistyneitä. Maassa lojui lasinsirpaleita.<br>\n<br>\n<em>Vihdoin.</em><br>\n<br>\nKapura asteli hermostuneesti kohti hallia, jonka ovet makasivat maassa ruosteisina. Hän erotti vain pimeyttä oviaukosta.<br>\n<br>\nSisältä kantautui nauru, joka kuulosti kummalliselta, aivan kuin nauraja ei olisi tästä maailmasta.<br>\n\"Sisään\", kuului oudolla äänellä naurun lomasta. Kapura asteli sisään halliin hermostuneena. <br>\n\"Kuka sinä olet?\" Kapura kysyi. Nauru lakkasi. Johonkin hallin pimeyteen ilmestyi kaksi suurta, punaisena hehkuvaa silmää.<br>\n\"Minä olen...\", kuului lauseen aloitus punaisten silmien kohdalta.<br>\n<br>\n<em>Zairyh.</em><br>\n<br>\nValot räpsähtivät päälle. Kapura erotti hallin epätavallista sisustusta: Lattia oli täynnä lasinsiruja ja tyhjiä koeputkia, jotka olivat jo kauan aikaa sitten valuttaneet sisältönsä maahan. Seinissä oli kiinni ilmeisesti toimivia koneita, joista kulki johtoja nurkkaan.<br>\n<br>\nNurkan perällä oli paljon lasinsiruja ja korokkeen tapainen jalusta. Jalustan päällä oli olento.<br>\n<br>\nKapura ei pystynyt hillitsemään itseään.<br>\n<br>\nHän huusi.<br>\n<br>\n<strong>Samainen tuntematon saari, kauan aikaa sitten</strong><br>\n<br>\n\"...Toa-kanisterit ovat miltei lähtövalmiita, jään kaipaamaan tätä paikkaa\", Tapnok julisti iloisesti ja katsoi ulos ikkunasta. Aurinko paistoi kirkkaasti. Tässä säässä oli vaikea kuvitella, miksi Pohtur ja Darek olivat seonneet. <br>\n\"Minäkin\", Kapura totesi unisesti miettien Pohturin ja Darekin mysteeriä, jonka oli jo asianmukaisesti merkinnyt muistiin.<br>\n\"Kuuntele noita ääniä, laittavat varmaan kanistereita valmiiksi\", Tapnok sanoi iloisesti.<br>\n\"Merkitsen senkin muistiin\", Kapura sanoi ja kirjoitti lauseen alun: \"Ulkoa kuuluu ään-\"<br>\n<br>\nKapuran kirjoitus keskeytettiin.<br>\n<br>\nPuisen mökin seinät pirstoutuivat.<br>\n<br>\nRaoista syöksyi sisälle monta vihreää, paksua juurta. Kapura katseli kauhistuneena, kun ne kiertyivät Tapnokin kaulan ympärille.<br>\n<br>\nPo-Matoran rimpuili. Hän yritti sanoa jotain. Kapura oli jähmettynyt paikoilleen.<br>\n<br>\n<strong>Tuntematon saari, nykyhetki</strong><br>\n<br>\nKapura katsoi kauhistuneena huoneen nurkkaan.<br>\n<br>\nOlento muistutti hieman kasvia. Paitsi että Kapura ei ollut eläessään nähnyt mitään, joka muistuttaisi vähemmän elävää olentoa. Olentoa peittivät samaiset vihreät juuret, ja se mahdollisesti koostui niistä kokonaan. Silmät (vai olivatko ne vain rakoja juurimassassa) hohtivat epäluonnollisen kirkkaina. Olento ylettyi täsmälleen korokkeelta kattoon. Juuret sen pinnalla liikahtelivat koko ajan.<br>\n<br>\n<em>Zairyh.</em><br>\n<br>\nKapura yritti ottaa tukea jostain. Hän ei pystynyt seisomaan, vaan kaatui lattialle kauhistuneena. Lonkeromaiset juuret kiertyivät hänen käsiensä ja jalkojensa ympärille. Kapura ei yrittänyt tehdä vastarintaa. Hän ei voinut. Kapura ajatteli vain yhtä sanaa.<br>\n<br>\n\"Morbuzakh.\"<br>\n<br>\nZairyh liikahteli levottomasti, ja sanoi: \"Ei.\"<br>\n<br>\n<em>Paljon enemmän.</em><br>\n<br>\n\"Mitä\", Kapura sanoi huohottaen saatuaan puhekykynsä takaisin. \"Saaren Matoranpopulaation tuhoaja on... huonekasvi?\"<br>\n<br>\n<em>Voi. Yrittää esittää rohkeaa.<br>\n<br>\nMinä tiedän.</em><br>\n<br>\nKapura tunsi oudon tunteen. Hän näki vilaukselta kuvia, jotka tuntuivat sopivan hänen tarinaansa. Joitain hän ei tuntenut. Ta-Matoran kompastuu Toa-kiveen. Kolme hahmoa ratsastaa Gukko-linnuilla. Avde uhkailee Morbuzakhilla. Ta-Matoran raapustaa mökin seinään kirjoitusta. <br>\n\"Mmmmitä sinä teet\", Kapura mutisi.<br>\n<br>\n<em>Käyn läpi muistosi<br>\n<br>\nSe ei satu<br>\n<br>\nHihih</em><br>\n<br>\nMuistojen tulva jatkui. Tummanpunainen Toa sulloutuu Toa-kanisteriin katsellessaan metsäpaloa. Joukko kristallikiipijöitä hyökkää. Musta viittaan kietoutunut hahmo ojentaa kätensä.<br>\n<br>\n<em>Hän</em><br>\n<br>\nMusta viittaan kietoutunut hahmo ojentaa kätensä.<br>\n<br>\n<em>Se on hän</em><br>\n<br>\nKapura avasi silmänsä. Hän nousi huterasti ylös. Zairyh liikahteli levottomasti ja näytti voitonriemuiselta, vaikka juurimassan ilmeitä oli erittäin vaikea tulkita. Kahden silmänreiän alle avautui kolmas reikä.<br>\n\"MISSÄ HÄN ON\"<br>\n<br>\n<em>MISSÄ HÄN ON</em><br>\n<br>\nKapura kavahti taakse. Hallin lattiaan tuli halkeamia juurien noustessa maan alta. Zairyh huusi.<br>\n\"MINÄ KYSYIN SINULTA!\" Zairyh karjui.<br>\n<br>\n<em>MISSÄ HÄN ON</em><br>\n<br>\nMusta viittaan kietoutunut hahmo ojentaa kätensä.<br>\n<br>\n\"En tiedä, mistä puhut\", Kapura sanoi todenmukaisesti.<br>\n\"Pakko\", Zairyh sanoi hiljaa.<br>\n<br>\n<em>PAKKO</em><br>\n<br>\nJuurimassa liikahteli. Katosta varisi maahan pölyä. Muutama johto katkesi.<br>\n<br>\n<em>VASTAA</em><br>\n<br>\n<em>VASTAA</em><br>\n<br>\nKapura tunsi kaatuvansa maahan, mutta hän ei tuntenut kipua. Kaikki näytti hidastetulta. Lopulta kaikki muuttui pimeydeksi.<br>\n<br>\n<em>Sinä vaadit tätä</em><br>\n<br>\n\"Mitä\", Kapura mutisi. Hänen olonsa oli huono.<br>\n<br>\n<em>Minun on yksinkertaisesti pakko tehdä se.</em><br>\n<br>\n\"Mistä puhut\", Kapura sanoi hitaasti.<br>\n<br>\n<em>Heistä.</em><br>\n<br>\nPimeys hälveni. Kapura avasi hitaasti silmänsä. Hän erotti muutaman juuren yhdistyvän eräänlaiseksi putkeksi hänen ja Zairyhin välille. Punainen valo Zairyhin silmissä himmeni. Putki alkoi hohtaa punaista valoa.<br>\n<br>\n<em>Pahoittelen.</em><br>\n<br>\nKapura näki pelkkää pimeyttä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":883,"creator":"Jake","timestamp":"2011-04-01T17:10:00.000Z","content":"<strong>PINKKIEN YKSISARVISTEN SATEENKAARIVALTAKUNTA SEITSEMÄNNESSÄ ULOTTUVUUDESSA</strong><br>\n<br>\n<span style=\"color:red\">Pinkit yksisarviset kokoontuivat. He aikoivat mennä sateenkaariulottuvuusportista bioklaaniin ja tappaa kaikki. niin he tekivät. keijukaisprinsessatkin auttoivat, ja näin tuhoutui bioklaani. yksisarviset joivat sitten sivistyneesti pinkkiä teetä ja söivät berliininmunkkeja keijukaisprisessojen kanssa, lopuksi he meniivät sateenkaaren avulla kultapadan luo, ja tuhosivat kultapadan. Sitten he joivat sinolia sivistyneesti ja pinkisti. Lopuksi he itsemurhasateenkaaripommittivat universumin.</span><br>\n<br>\n[spoil]Muuten, hyvää aprillipäivää...[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":884,"creator":"BD","timestamp":"2011-04-01T21:32:00.000Z","content":"<strong>Klaani linnake</strong><br>\n<br>\nRaskas matka oli vaatinut veronsa, niinpä Gekko suuntasi kahvioon.<br>\n<br>\n\"Ja sitten se roskapönttö tappoi kaikki kun minä olin piilossa seinän takana, se oli siis niin hirveetä!\", Ga-Matoran sanoi toiselle, mutta keskeytti kun valkoinen toa meni heidän ohitseen tuima ilme kasvoillaan.<br>\n<br>\n\"Olikoha tolla huonoki päivä?\",toinen kysyi.<br>\n\"Varmaan pää täynnä vettä, khi hihi.\"<br>\n<br>\nToa ei välittänyt näistä loukkauksista vaan istui tilaten sämpylän, ja söi sitä hartaasti, oli kulunut ikuisuus olennon viime ruokahetkestä.<br>\n<br>\nSiinä samalla hän mietti, pitäisikö hänen kertoa eräästä Makutasta, Umbran kohtalosta ja Flygelistä. Umbraa ei oltu vielä kaivailtu klaaniin, hän odottaisi muutaman päivän ja kertoisi sitten. Ainkaan ei aiheuttasi turhaan paniikkia.<br>\n<br>\nSämpylä oli syöty.<br>\n<br>\nToa nousi ylös ja lähti huoneistoaan kohti, hänellä oli aavistus, että asiakirjoista löytyisi jotakin, mikä johtaisi taas tutkimusmatkaan, mitä ilmeisimmin luolastoon. Toisaalta haluaisko hän mennä sinne toistamiseen sen jälkeen mitä oli siellä kokenut uhkarohkealla reissullaan? Seuraavat kysymykset pyörivät toan päässä tämän törmätessä Le-matoran parkaan, joka pudotti kantamuksensa,<br>\n\"Katsoisit eteesi haahuilija!\", Toa murahti vastaukseksi ja Matoran oli hetken hiljaa paikallaan, kunnes keräsi tavaransa mulkoilen toaa.<br>\n<br>\nGK avasi oven ja astui huoneeseensa, siitä oli lohkaistu pala seinää pois ja hän katsoi sitä tyrmistyneenä, <br>\n<br>\nHän oli monia päiviä sitten rakentanut itselleen uuden huoneiston sen räjähtämisen takia Yönkauhun aikana.<br>\nja vielä tyrmistyneempi oli hänen ilmeensä siihen liimatun lapun jälkeen.<br>\n<br>\n<em>Huoneistosi on suurempi kuin muiden, leikkasimme siitä siis palan pois, onhan se julmaa, mutta tasaarvo sen olla pitää.<br>\n-Tuhoisin terveisin, Paaco.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":885,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-04-02T09:19:00.000Z","content":"<strong>Luola Killjoyn mökin alla</strong><br>\n<br>\nCreedy pyyhki hikeä kasvoiltaan. Luola muuttui hetki hetkeltä tukalammaksi, matoranin kahlatessa edelleen paperipinojen läpi.<br>\n<br>\nViimeiseen kahteen tuntiin hän ei ollut saanut selville mitään uutta ja hän oli jo luovuttanut etsinnät koskien sopimusta. Muutama päiväkirjanpalanen oli antanut hänen ymmärtää, että sopimus ei ehkä ole fyysinen, vaan kyseessä olisi ehkä jonkinlainen vaihtokauppa. Viestien salaperäisyys kuitenkin hämmensi Creedyä ja hän oli tyytynyt vain jatkamaan paperien lukemista:<br>\n<br>\n<strong><em>Kuudes päivä Xian leirillä (jälleen) – uudet tehtävänannot</em></strong><em><br>\n<br>\nMestarilla oli tänään minulle tänään uutisia. Hänen entinen työntekijänsä Guardian oli jäljitetty vakoojien mukaan Voya Nuille ja aloimme valmistelemaan matkaa sinne. Mestarini kertoi minulle, että hän saattaisi olla Metru Nuin hyökkäyksen takana. Minun ei tarvinnut miettiä kauaa lähtisinkö, nyt olisi maksun päivä. Valitettavasti mestari haluaa hänet elävänä, hoitaakseen tämän kanssa ensin tilit tasan. Tämän jälkeen hän kuitenkin antaisi tämän minulle ja siitä alkaisikin hauska osuus.<br>\n<br>\nAncient on ollut viimepäivät omituisen skeptinen. Nämä pahat ajatukset tulisi saada kitkettyä ennen lähtöä, sillä minulla ei ole varaa minkään mennä pieleen tällä kertaa. Ennen lähtöä pyysin myös mestariani sulkemaan sen tarvittavan kunnolla, saattaisin nimittäin hieman ”innostua” tällä matkalla, emmekä halua ongelmia tullessamme takaisin.</em><br>\n<br>\nTässä vaiheessa Creedy lopetti jälleen lukemisen. Hän hätkähti ja veti esille aiemmin jo luettuja papereita. Hän huomasi saman kaavan sopimuksen kanssa. ”Sen tarvittavan”. Tämä sana toistui useaan kertaan eri viesteissä ja hyvin monessa osassa se käskettiin sulkea johonkin.<br>\n<br>\nTällä kertaa hän ei kuitenkaan alkaisi tutkimaan asiaa, sillä Creedy oli jo tähän mennessä tajunnut, että Killjoy oli tuhonnut useita arkaluontoisia lukuja. Moni papereista alkoi kuin jonkin keskeltä ja muutamaan paperiin oli tarttunut tuhkaa, aivan kuin sen vieressä olisi poltettu jotain.<br>\n<br>\nCreedy asetteli paperit jälleen sivuun ja käänsi katseensa kattoon. Hän oli ollut täällä suljettuna jo miltei kaksi vuorokautta. Hän ei tiennyt kuinka Killjoylle oli käynyt, oliko tämä edes elossa. Hän kuitenkin oli eniten huolissaan itsestään, sillä hän ei ollut kertaakaan kuullut pihahdustakaan ulkopuolelta.<br>\n<br>\nMatoran pyyhkäisi jälleen hikeä otsaltaan, ihmetellen kuinka luolassa oli niin kuuma. Hän nousi seisomaan ja kakoi henkeään. Aivan kuin luolasta olisi kadonnut kaikki ilma. Ja silloin se iski Creedyyn kuin salama kirkkaalta taivaalta, se oli. Happi oli lopussa. Tällä kertaa kylmän hiki kirposi matoranin otsalle, hänelle tulisi kiire...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":886,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-04-02T09:36:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, satama</strong><br>\n<br>\nMatoro katseli <em>Yön Timo II</em>:n kannelta matoraneja jotka lastasivat paraikaa uutta tavaraa laivaan. Matka alkaisi tänä iltana.<br>\nUseat erilaiset olennot raahasivat laatikoita ja tynnyritä pitkin suurta laituria ja siitä nosturilla laivan kannelle. <br>\n<br>\n\"Arr. Missäs se paikka siis on?\" ärisi Notfun Matoron vieressä. Matoro katsoi lyhyttä matorania suuressa kolmikolkassaan ja kyberneettisessä kädessään.<br>\n\"Saari aivan Pohjoisen Mantereen itärannikolla. Parisataa kiota Rozumista luoteeseen\", Matoro selitti ja luetteli rivin koordinaatteja.<br>\nNotfun merkkasi numerot muistiin merikortin nurkkaan.<br>\n\"Se Nimdajuttu löytyy sitten sieltä?\"<br>\n\"Niin luulen\"<br>\n<br>\nÄksäkin näkyi kävleevän lastaajien joukossa Jardirtin kanssa. Kaikki näyttivät olevan paikalla. Laiva lähtisi kohta.<br>\n<br>\nJonkin ajan kuluttua he olivat jo merillä Klaanin saaren näkyessä takana. Matoro kaivoi mukaansa ottamansa salakirjoitetut kansiot ja käännetyn päiväkirja-osan.<br>\nNyt kun hän tiesi miten koodi purettiin, hän voisi dekoodata muutkin paperit.<br>\n<br>\nTunteja kului.<br>\n<br>\n<em>Alku<br>\n<br>\nRozum on täydellinen tukikohta. Se on syrjäinen ja karikkoinen saari. Halusin ehdottomasti tutkimuspaikan Destralin ulkopuolelta. Liian usein Makutoiden seura on painostavaa. Vain Mutran ymmärtää minua tiedemiehenä.<br>\n<br>\nRozumilla asui parisatahenkinen matoranpopulaatio. Sivistymättömiä olentoja. Minuun verrattuna kärpäsiä.<br>\nHeitä voisi käyttää kokeisiin.<br>\n<br>\nKylän Turagoita johtaa turaga nimeltä Kezen. Hän tuntuu älykkäältä ja tietää paljon erikoisalastani. Hän kertoi minulle vanhasta esineestä jonka uskottiin olevan äärimmäisen voimakas ase. Nimda.<br>\nSain häneltä vanhoista tutkimuksista kertoneen kasetin tutkikohtaani.<br>\n<br>\nProjekti Hopearutto<br>\n<br>\nMinun ja Mutranin viimeinen yhteinen projekti käsitteli biologisia aseita.<br>\nMe onnistuimme eristämään Zyglakien levittämän taudin bakteerikantaa ja säilömään sitä. Me myös onnistuimme kehittämään vasta-aineen rutolle.<br>\nLuonnolliset aseet ovat kaikista tehokkaimpia. Miksi kuluttaa ikuisuuksia kehittäen jotakin keinotekoista, kun luonto tarjoaa parhaat aseet?<br>\nMieli. Myrkyt. Taudit.<br>\n<br>\nHopearutto tappoi saaren matoranit kahdessa viikossa.<br>\n</em><br>\n<br>\nMatoro heitti kääntämänsä sivun raukeana pienen hyttinsä hyllykköön. Hän asetti myös muistiinpanonsa ja kääntämättömät sivut sinne.<br>\nAurinko oli laskemassa mereen. Hän oli arvioinut heidän olevan perillä kahdessa päivässä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":887,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-04-02T13:39:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, Verstaan laboratorio</strong><br>\n<br>\nKepe poimi videokasetin käteensä, ja kastahti Snowmaniin.<br>\n\"Eli. Käyn näyttämässä tämän Tawalle, ja menen sitten Arkistoihin penkomaan vähän tietoja. Tavataan täällä... Kappas. Kello onkin noin paljon. Jos nähtäisiin huomenna, puolenpäivän aikoihin?\"<br>\n\"Näin tehdään. Tuota, saatko osan noista varusteistani kuntoon huomiseksi?\"<br>\n\"Katson, mitä saan tehtyä.\"<br>\n\"Ihanaa, Tultsukka.\"<br>\n\"...joo. No, menen nyt, heippa.\"<br>\n\"Morjens.\"<br>\n<br>\nNiine hyvineen Kepe poistui laboratoriostaan, ja jätti Snowien seisomaan yksin kaikkien laitteiden keskelle.<br>\n<br>\nVerstaan lukitun oven suunnalta kuului aavemaisia ääniä.<br>\n<br>\nLumiukkokin poistui labrasta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":888,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-04-02T15:26:00.000Z","content":"<strong>Maken huone</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/BQE8RqbjagA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/BQE8RqbjagA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em>Salamat pauhuvat synkkien pilvien seassa. Sadepisarat piiskaavat maata poikkeuskellisella voimalla. Matoranit juoksevat ympäriinsä pakokauhun vallassa. Moni yrittää auttaa loukkaantuneita. Turhaan. Kaikkialla on tulta. Ja savua. Jopa höyryä. Helvetin liekit höyrystävät pisarat ennen kuin ne ehtivät sammuttaa palavien telojen kattoja. Punainen hahmo seisoo tuhon ja sekasorron keskellä. Se nostaa katseensa pois olemattomiin palavasta maasta. Se tuijottaa oransseilla silmillään poispäin juoksevaa Matorania. Se avaa suunsa. Tulimassa alkaa syöksyä matorania kohti...</em><br>\n<br>\nMake aukaisi silmänsä. Hän nousi hätkähtäen ylös. Hetken järkytyksen jälkeen hän pyyhkäisi hikeä otsaltaan. Mitä nämä painajasiet merkitsivät? Miksi ne olivat ilmestyneet hänen uniinsa? Miksi... Make näki pian silmissään Snowmanin tyhjän katseen. Tosin eihän se Snowmanin ollut. Riivatun lumiukon suusta tulleet sanat häiritsivät häntä yhä...<br>\n<br>\nMake käveli pimeän Klaanin käytävillä. Oli lähes pimeää. Taivaalla loistava kuu ja muutamat linnakkeen pihan valot valaisivat paikkaa ikkunoiden lävitse. Maken mieli oli tyhjä. Hän ei tiennyt, mihin oli menossa. Lopulta hän erehtyi katsomaan viereiseen oveen; \"Kahvio\". Make katsoi oven alaosaan. Huoneen puolelta kajasti valoa. Siellä siis oli joku. Make avasi oven. Kirkas lamppu oli päällä. Missään ei kuitenkaan ensisilmäykseltä näkynyt ketään. Pian Make havaitsi valkoisen hahmon istumassa pyöreän pöydän äärellä. Make tunnisti hahmon pian. Snowman. Hän koki oudon väristyksen katsoessaan Snowieta silmiin parasiittitapauksen jäljiltä. Lumiukko veti katseensa pois lukemastaan lehtisestä kääntäen katseensa Makeen.<br>\n<br>\n”Kas, Make. Iltoja. Sinäkin hereillä tähän aikaan, vanha yökyöpeli”, Snowie aloitti hilpeästi, mutta vaihtoi pian äänensävyään huomattuaan Maken ahdistuneen ilmeen. ”Öh, tuota, jokin vialla?”<br>\n<br>\nMake veti naamalleen lievän hymyn ja vilkutti Lumiukolle. Hän katseli ympärilleen. Kahvio oli vielä melkoisessa remppakunnossa. Kukaan ei ilmeisesti ollut juuri käynyt siellä Yö Kauhun jälkeen Pian hän kiinnitti huomionsa Snowmanin edessä olevaan, puoliksi syötyyn leivokseen. \"Niitä saa tuolta\", Lumiukko viittoi tiskiä kohti. Make käveli tiskin luo. Siellä ei ollut ketään. Ilmeisesti työntekijät olivat vielä hermolomalla ja osa tarjoiltavista ruoista näytti pahasti pilaantuneelta. Make katsahti kohti kasaa outoa, mädäntyneissä väreissä kylpevää mössöä. Hetken hänestä tuntui, kuin se olisi ärissyt hänelle. Pian Make nappasi pienen muffinsin käpäläänsä ja talsi Snowmanin pöydän luo, istuutuen tuolille.<br>\n<br>\nLumiukko laski oman leivoksensa pöydälle, ja katseli hetken vaitonaisena Maken tämän hotkiessa ahnaasti omaa evästään. Puolirahi moderaattori oli aina ollut Snowiesta vaikeasti arvioitava tyyppi. Päällisin puolin Make vaikutti niin usein tyytyväiseltä, mutta lumiukko tiesi, ettei näin ollut. Täytyi olla rankkaa omata rahin voimakkaat vietit.<br>\n<br>\n”Make?” hän kysyi.<br>\n<br>\n”Mmh?” punainen moderaattori reagoi kysymykseen muffinssia yhä suussaan.<br>\n<br>\n”Onko... Onko sinulla jotain, mitä tahtoisit jakaa minulle?”<br>\n<br>\nMake muuttui hetkessä vaisuksi. Hän veti hitaasti leivoksen jämät suustaan, laskien ne pöydälle. Puhdas ja kiiltävä pöytä tahriintui ikävästi murusista ja kuolasta. Make nielaisi. Muffinin syöty puolikas liukui ruokatorvesta hänen vatsaansa.<br>\n<br>\n\"Itse asiassa\", Make aloitti vaisusti. Lumiukko osasi aavistaa synkkää asiaa tulevan... Make alkoi kertoa painajaisistaan. Siitä, kuinka hän tunsi vain yhtäkkiä ilmesyneensä tähän maailmaan tyhjästä, ilman päämäärää. Tai mitään tarkoitusta elämälleen... Sellaista ei muistele mielellään. Se tuntui kuitenkin sekä ahdistavalta että helpottavalta. Snowie kuunteli tarkasti Maken kertomuksia. Snowman ei ollut koskenutkaan leivoksensa jämiin, vaan oli täysin keskittynyt kuuntelemaan \"korva\" tarkkana ystävänsä puheita. <br>\n<br>\n\"Tuo kaikki on kuitenkin kaukana siitä kaikesta kamalasta, mitä tein\", Make lopetteli kertomustaan vaisusti. \"Hennotko kertoa, mitä+\", Lumiukko kysähti varovasti. Moderaattorirahi alkoi näyttää selvästi ahdistuneelta. Make hätkähti. Pian se kaikki palasi hänen mieleensä.<br>\nSekasorto. Kauhistuneet Matoranit. Kaaos. Kaikkialla minne hän menikin...<br>\n<br>\n\"Ei\", Make tokaisi ahdistuneena. Hiki valui hänen otsaltaan. Hän hengitti raskaasti. \"En voi. Se on liian kamalaa.\" Snowman päätti olla utelematta asiasta enempää.<br>\n<br>\n\"Se vaikutti minuun suuresti\", Make jatkoi, rauhoittuneempana. Yritin peittää sen kaiken päättämällä, että olen, mikä olen...\" Make suuntasi katseen käteensä, ja sitä kautta sormiinsa. Hän vetäisi niissä olevat kynnet esiin, puoliksi tahtomattaan. Snowmanin symbiootin vallanneet kasvot palasivat hänen mieleensä. Tyhjät silmät katsoivat häntä pilkkaavasti. Suu virnisti ilkeästi. \"...\"<strong>Yksinkertainen Rahi</strong>\"...\"<br>\n<br>\nSnowie katsoi Maken käsiä. Sitten hän siirsi katseensa ystävänsä silmiin.<br>\n<br>\n”Make. En voi väittää, että ymmärtäisin, miltä sinusta tuntuu” Snowie aloitti Maken hengittäsessä kiihtyneesti. ”Mutta en usko, että olet hirviö.”<br>\n<br>\n”Mutta.. Mutta...” Make tuskaili ”Katso näitä!” Hän heilutteli teräväkyntisiä käpälöitään Snowien edessä.<br>\n<br>\nLumiukko reagoi tarttumalla Makea käsistä ja odottamalla. Klaanilaiset katsoivat toisiaan silmiin. Make rauhoittui. Pian hän veti kyntensä sisään. Snowie hymyili, ja avasi suunsa.<br>\n<br>\n”Mutta katsopa taas tuotakin. Sinulla on kynnet, kyllä, mutta osaat olla käyttämättä niitä.”<br>\n”Siinä se onkin. En tiedä osaanko.”<br>\n”Hyvin se kävi nytkin.”<br>\n”Sinä autoit minua. Sinä rauhoitit minua. Yksin, se ei ole helppoa. Joskus mietin, onko se mahdollistakaan.”<br>\n”Ehkä sen ei tarvitsekaan olla. Turha meidän on määritellä itseämme sen perusteella, keitä olemme. Minusta on paljon parempi määritellä itsemme sen mukaan, kenen kanssa olemme.”<br>\n<br>\nLumiukko irrotti otteensa Maken käsistä, ja poimi taas leivoksensa. Hän työnsi loput siitä suuhunsa kerralla, ja mutusteli hetken. Sitten Snowie nousi, ja vei lautasensa tiskille pinoon muiden likaisten astioiden kanssa.<br>\n<br>\nHän kääntyi Makea kohti, ja hymyili.<br>\n”No, öitä, minun pitänee tästä painua nukkumaan. Kaikenlaista puuhailtavaa huomenissa.”<br>\n”Joo, öitä.”<br>\n<br>\nMake jäi kahden muffinssinsa kanssa, ja jäi miettimään Snowien sanoja. Tällä kertaa kuitenkin oikean Snowien, ystävänsä, sanoja, eikä pahuuden närhen riivaaman Snowien lausumia. Make hymyili hieman.<br>\n<br>\n[spoil]Snowie kirjoitti puolet, kiitokset hänelle.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":889,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-04-02T17:01:00.000Z","content":"<strong>Merellä</strong><br>\n<br>\nVesi osui Domekin kasvoihin.<br>\n<br>\n”Blargh, mitä hiivattia?” Domek nousi ylös ärsyyntyneenä. Päivä oli selvästi vielä sen varhaisimmillaan, joten äkillinen herätys kylmällä vedellä sai Toan kärsivällisyyden putoamaan huomattavasti.<br>\n<br>\nEnnen kuin valon Toa pystyi pitämään suurta hälinää, Ta-Matoralainen Pegghu huusi häntä päin.<br>\n”... No mitä nyt taas?” Toa vastasi kärsimättömänä ja katsoi Pegghun osoittamaan suuntaan.<br>\nDomek unohti kokonaan epätoivotun herätyksensä.<br>\n<br>\nNazorakien taistelualus oli pelottavan lähellä venettä ja se tulitti heitä päin.<br>\n<br>\nSisällä Nazorakien aluksessa useat miehistön keskittyivät komentosillan lukuisiin luotaimiin, näyttöihin ja nappeihin, vaikka kohteena olikin vain noin kahden miehittämä vene.<br>\nKapteeni 877:n äänekkäät käskyt kuuluivat jopa aluksen käytäviin saakka.<br>\n<br>\nToinen tulitus, tällä kertaa se osui pari metriä aluksen vasempaan, aiheuttaen toisen aallon osumaan Domekiin ja Pegghuun päin.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/EuAzPR0ACVw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/EuAzPR0ACVw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nDomek otti heti valaan ohjat takaisin käsiin ja aloitti hetkeäkään menettämättä suuren pakoyrityksensä.<br>\n<br>\nVeitsivalas veti venettä nopeammin kuin koskaan. Taistelualus jatkoi kovaa tulitustaan ja piti raskaaksi metallinkuoreksi yllättävän nopeaa kiriä.<br>\n”Pegghu, pidä silmällä tuon laivan tulitusta!” valon Toa käski niellen ja sitten sylki osan kasvoihinsa osunutta vesimäärää.<br>\n<br>\nMatoralainen kääntyi heti kasvonsa päin laivaa. <br>\n<br>\n”PAARPUURI!” Pegghu huusi nähdessään uuden ammuksen lentäessään heitä kohti. Domek käänsi veneen huudettuun suuntaan, väistäen tulen.<br>\n<br>\n”TYYRPUURI” Pegghu huusi taas ja Domek väisti toisen ammuksen.<br>\n<br>\nSama rata jatkui. Ammuksia osui veneen vasempaan ja oikeaan, osa vaihteli etäisyydeltä mutta yksikään eivät olleet tarpeeksi lähellä aiheuttamaan suurta vahinkoa.<br>\n<br>\nVettä roiskui ja kasteli veneilijät ja täytti melkein koko veneen vedellä. Pegghu kaavi käsillään vettä pois, pitäen samalla katsekontaktinsa. Matoralainen ei nauttinut tilaanteesta yhtään. Samaten Domek ei nauttinut uudesta märästä huivistaan kaulansa ympärillä, joka liimautui hänen ihoonsa.<br>\n<br>\n”Lähettäkää vesiskootteriryhmä 4, heti!” Kapteeni 877 huusi. Luukku avautui laivan vasemmalla puolella, jolloin sieltä lähti liikkeelle neljä, Nazorakien ohjaamia vesiskoottereita.<br>\n<br>\nVesiskootterit kiisivät nopealla vauhdilla veneen kiinni. Kaksi Nazorakia ottivat esiin Zamor-rynnäkkökiväärin ja tulittivat veneilijöitä päin.<br>\n”Valon Toa! ALAS!” Pegghu huusi.<br>\n<br>\n”Häh, mitä?” Domek vastasi hämmentyneenä, jolloin Pegghu veti hänet heti alas tähtäyksestä. Domekin ohjaushihna veti Veitsivalasta taipumaan ylös päin, joka vastasi tähän huonosti ja käänsi itsensä suoraan vesiskoottereita päin heikentääkseen otetta.<br>\nSilloin veitsivalas heitti kovalla voimalla Domekin irti hihnasta. Toa lensi veneestä suoraan päin yhteen vesiskoottereihin, Nazorakin syliin. Valon Toa oli enemmän kuin yllättynyt tästä äkillisestä juonenkäänteestä, puhumattakaan skootteria ohjaavasta Nazorakista.<br>\nDomek löi hätkähten heti Nazorakin pois skootterista ja nappasi toisella kädellä nopeasti toisen ohjauksesta estääkseen veteen putoamisen. Skootteri alkoi liikkua suoraan päin toisen käteen pidettyyn suuntaan, mikä vain hankaloitti Domekin yritystä asettua kunnolla skootterin päälle.<br>\nToinen kivääriä kantava Nazorak yritti ampua Toaa, mutta yksikään ammus ei näytä osuvan ympyrää kierivän skootteriin päin.<br>\n<br>\nSamalla Pegghu nappasi heti ohjauksen veneestä ja käänsi veneen Valon Toaan päin.<br>\nSilloin muut vesiskootterit kiisivät veneen perään. Skootteria ratsastavat Nazorakit ottivat sapelinsa esiin ja alkoivat huitoa Matoralaista päin. <br>\nPegghu yritti parhaansa mukaan väistellä sapelin iskuja. Alas kumartuessa hän huomasi kannen päällä lojuvan valokiven ja heitti sen yhteen Nazorakin kasvoihin päin.<br>\nNazorak, jonka silmät olivat hyvin heikkoja kovalle valolle, menetti heti tasapainonsa sokaisevan valokiven osuessaan kasvoihinsa ja putosi skootterin päältä. <br>\nHeittäessään Pegghun kaatui märältä istuinpaikaltaan vetäen veneen suoraan toisella puolella olevan skootterin eteen, joka osui ja pudotti ratsastajansa.<br>\n<br>\nSamalla Domek sai viimein molemmat kätensä skootterin ohjaustankoihin, mutta vähäisen tottumuksen vuoksi käänsi vahingossa skootterin paapuuriin päin ja ajoi suoraan toisen kivääriä ampuvan Nazorakin skootterin kylkeen ja kaatoi senkin.<br>\n<br>\n”Hahaa”, Domek lausui itselleen katsellessaan kaatanutta skootteria, mutta ei huomannut ajavansa suoraan taistelualuksen vasempaan kylkeä päin, jonka luukku oli vielä auki.<br>\nEnnen kuin Domek ehti reagoida, hänen skootterinsa osui laivaan ja lennätti hänet suoraan luukun kautta laivan sisään.<br>\n<br>\nLaivan ankean harmaassa tilassa Domek kaatoi samalla yhden Nazorakin ja itse putosi suoraan torakoiden keskelle.<br>\n<br>\nNazorakeilla kesti hetki tajuta mitä tapahtui ja ottivat heti sapelinsa esiin. Domek nousi ylös ja näki sapelien terien iskemässä häntä päin. Toa hyppäsi pois sapelien edestä astuen Nazorakien pään kautta joukon taakse.<br>\nYksi Nazorak vartijoista hyökkäsi teräaseellaan Toaa päin, mutta Domek väisti terän, otti torakan asetta pitävästä kädestä ja heitti hänet toista Nazorak vartijaa päin.<br>\nToiset kaksi Nazorak vartijaa hyökkäsivät sapeleilla Toaa päin, joka väisti nopeasti sapelien viillon kyyristymällä ja pyyhkäisi jalallaan torakat maasta, kaataen molemmat.<br>\n<br>\nMuutkin Nazorakit alkoivat hyökätä Domekia päin. Valon Toa otti esiin hilparinsa ja puolusti sillä torakoiden sapelien viiltäviä iskuja. Domek torjui yhden torakan sapelin hyökkäyksen hilparillaan, jolla hän taittoi sapelin pois torakan käsistä ja potkaisi Nazorakin tieltä.<br>\nSen jälkeen Toa pisti hilparinsa takapäällä takaapäin hyökkäävän Nazorakin kylkeen ja iski toisella jalallaan torakan leukaan.<br>\nDomek vaihtoi otteensa salkoaseensa loppuosaan ja löi aseensa sivulla useita lähestyviä Nazorakeja, perääntyen samalla luukkua kohti.<br>\n<br>\nNazorakit alkoivat perääntyä hieman, he odottivat kiväärimiesten saapumista paikalle.<br>\n<br>\nDomek piti taisteluasentonsa ja osoitti hilpariaan torakkajoukkoa päin.<br>\n<br>\n”Kuka sinä luulet olevasi?!” Nazorak vartioston päällikkö huusi häntä päin jotta kuulostaisi paljon kovemmalta kuin on.<br>\n<br>\nDomek alkoikin miettiä hieman ja hymyili ilkikuristesti.<br>\n<br>\n”Olen Aurinkojen Toa!” hän huusi torakoita päin möreämmällä äänellä ja temppuili salkoaseellaan.<br>\n”Domek, Valon <em>EDUSTAJA!!</em>” ja hän iski hilparinsa maahan.<br>\n<br>\n”Valon Toa Domek!” Pegghun ääni kuului ulkopuolelta, hänen vene kieri satunnaisesti laivan vieressä.<br>\nSiinä samassa Nazorak kiväärimiehet saapuivat paikalle.<br>\n”Sulkekaa se portti!” Nazorak vartioston päällikkö käski.<br>\nLuukku alkoi sulkeutua ja Nazorakit aloittivat tulittamisen. Domek alkoi juosta sulkeutuvaa luukkua kohti väistellen Zamor-ammuksia.<br>\nValon Toa kiipesi ja hyppäsi portin jättämän rakon kautta ulos, luukun sulkeutuen hänen perässä.<br>\n<br>\nDomek kiipesi veneen päälle ja otti ohjat takaisin käsiin. Hän käänsi veitsivalaan takaisin haluttuun suuntaan.<br>\n<br>\nMutta Nazorakit eivät luovuttaneet. Taistelualus jatkoi veneen jahtaamista.<br>\n<br>\n”He eivät vain luovuta”, Pegghu sanoi. Taistelualus alkoi taas tähtäämään tykistönsä venettä päin.<br>\n<br>\n”Pegghu, ota sinä ohjat hetkeksi”, Domek nousi ylös ja käveli veneen päätyyn. Pegghu otti hihnoista kiinni ja katseli mitä Valon Toa yritti.<br>\n<br>\nToa alkoi tehdä erilaisia asentoja käsillään. Pegghu ei ymmärtänyt mitä Toa yrittää.<br>\n<br>\n”Kapteeni, olemme lukinneet kohteen”, yksi Nazorakeista komentosillalla ilmoitti kapteeni 877:lle.<br>\n<br>\n”Tällä kertaa hän ei pääse pakoon”, kapteeni sanoi tyytyväisenä, ”TUL-”<br>\n<br>\nMutta ennen kuin kapteeni ehti huutaa käskynsä, taistelualuksen eteen ilmestyi yhtäkkiä suunnattoman suuri, loistava kultainen merihirviö.<br>\n<br>\n”AAAUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUGH!!” Kapteeni 877 huusi.<br>\nRuorimestari alkoi hätäisesti kääntää alusta pois hirviön tieltä.<br>\n<br>\nPegghu viimein ymmärsi mitä Domek aikoi: hän oli luonut kiinteän hologrammin valon voimillaan.<br>\nDomek ohjasi luomuksensa lukuisia lonkeroita ja iski niillä taistelualuksen ympäröivään veteen. Hiki valui Domekin otsalla jokaisesta ohjaamasta iskusta.<br>\n<br>\nNazorakit kaatuilivat laivan sisällä ympäriinsä aaltojen aiheuttaman järistyksen vuoksi. Kapteeni 877 otti ruorit käsiinsä itse ja nousi vähitellen jaloilleen. Mutta ennen kuin kapteeni ehtikään tehdä mitään, yksi hirviön lonkeroista lähestyi aluksen kylkeä päin. <br>\n<br>\n”Äiti”, Kapteeni 877 huusi.<br>\n<br>\nLonkero iskeytyi taistelualuksen kylkeen ja kaatoi koko aluksen mereen.<br>\n<br>\nMerihirviö katosi ja Domek huojui hieman paikallaan. Hänen kehonsa väri muuttui paljon harmaammaksi.<br>\n<br>\nTaistelualuksen kaatuminen loi huomattavan suuren aallon joka nosti veneen ja kaatoi sen matkustajat.<br>\nVesi roiskui taas heidän vasta päälle veneen tippuessaan aallon päältä.<br>\n<br>\nDomek ja Pegghu makasivat veneen päällä. Sitten he alkoivat naurata helpotuksesta voitonriemusta<br>\n<br>\n”Valon Toa Domek”, Pegghu sanoi naureskellen, ”tuo oli kyllä hienoin asia minkä olen nähnyt”<br>\n”Tiedän”, Domek hykersi, ”mutta voisitko lopettaa ”Valon Toa Domekin” kutsumisen. Kutsu vain Domekiksi”<br>\n”Selvä on, Domek”, Pegghu vastasi.<br>\n<br>\nVene jatkoi matkaansa kohti Zakazia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":890,"creator":"BD","timestamp":"2011-04-03T00:26:00.000Z","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\nToa nousi sängystään, hän ei saanut unta, hän tunsi pakottavaa tarvetta tehdä jotain ja lähti siksi vaeltamaan pilkkopimeille käytäville. Make tuli häntä vastaan. \"Öhm...\",Punainen olento sanoi yllättyneenä. Gekko kuitenkin käveli rauhassa hänen ohitsensa, ja kun kukaan ei ollut näkemässä hän ryntäsi kahvioon. ja vei lähes kaiken syötäväksi kelpaavan ja käveli autuas ilme kasvoillaan takaisin huoneeseensa. Hän rupesi raapustamaan jotain seinälle, ne näyttivät merkitsevän päiviä, mutta mitä tarkoitusta varten?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":891,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-04-03T10:18:00.000Z","content":"<strong><em>Yön Timo II</em>, Meri</strong><br>\n<br>\nOli yö.<br>\n<br>\nMerenkäynti oli rauhallista. <em>Yön Timo II</em> lipui hitaanpuoleisesti merellä. Yksinäinen kewa lensi kohti horisontissa siintävää pientä saarta. Klaanin saari oli jäänyt taakse kuutisen tuntia sitten.<br>\n<br>\nJardirt keikkui uneliaana ruorissa hörppien välillä käsien ulottuvilla olevasta rommipullosta. Vain muutama henkilö koko laivalla valvoi.<br>\nMyös yksi henkilö kenen ei olisi pitänyt olla laivalla. Hän oli varjostanut laivaa aina Rumisheren satamasta asti ja livahtanut sisään Rozumilla.<br>\n<br>\nMatoro oli ylpeä työstään. Hän oli onnistunut kääntämään uuden sivun muistiinpanoja. Kirkas valokivi hehkui hänen hyttinsä pöydällä. Jään Toa päätti lukevansa ajatuksella aikaansaannoksensa ja menevän sitten nukkumaan.<br>\n<br>\n<em>Nimda<br>\n<br>\nNiin, kuulin Turaga Kezeniltä tästä mystisestä voimasta, Nimdasta. Aloitin omat tutkimukseni löytääkseni yhden sirpaleen tätä myyttistä asetta.<br>\nAloin omistautua Nimdalle yhä enemmän. Kun Rozumin tukikohta rakennettiin pysyväksi, kävin Destralilla entistä harvemmin. Tutkin eirlaisia lähteitä kymmeniä vuosia, ja viimein sain kuulla Athia palvovista munkeista kaukana Mantereiden välisellä merellä.<br>\n<br>\nKävin tutustumassa trooppisen saaren munkkeihin ja he kertoivat (tai ajatustenluku kertoi) sen, että yksi siruista sijaitsee saarella lähellä Pohjoista mannerta.<br>\nKului vuosia kun tutkin läpikotaisin saaret sieltä ja viimein törmäsin saareen, jossa nämä munkit olivat joskus asuneet. <br>\nHeiltä oli jäänyt sinne valtava, maanalainen Deltan temppeli.<br>\n<br>\nMunkit olivat tehneet huolellista työtä. He olivat kaivaneet puolet saaresta auki ja tukeneet kivipaasilla ja tukeilla tunnelinsa. Maanalainen labyrintti oli ansoitettu toistaan eriskummallisimmilla aseilla, äärimmäisen huolellisesti. He päälystivät kiviseinät valkoisella kalkkikivellä Pohjoisen Mantereen kaivoksilta ja rakensivat Athin pyhätön temppelin sisäänkäynnin päälle. <br>\n<br>\nAnsoja oli rakennettu kymmenen ja jokaisen käytävä koristeltu Athin rukouksin. Sanottiin, että vain tosissaan Athiin uskova pääsisi niistä läpi. <br>\nAnsojen jälkeen tuli loistelias, jalokivin päälystetty Nimdan palvontasali, joka oli kirjotiettu täyteen rukouksia ja jokainen pinta oli arvokkaita jalokiviä. Nimdaa säilytettiin pyhällä alttarilla keskellä huonetta. Vain korkeimmat munkit (ja ovelimmat tunkeutujat) pääsivät tänne.</em><br>\n<br>\nMatoro asetti paperin hyllyyn muun kansion sisällön joukkoon ja vajosi pieneen laivasänkyyn ajatuksiinsa uppoutuneena.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":892,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-04-03T16:43:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon saari</strong><br>\n<br>\nKapura käveli poispäin, eivätkä Summerganon ja Seran voineet tehdä juuri mitään. Juuret pitivät heitä tiukasti otteessaan. Epätoivo valtasi heidät, kun Kapura katosi tiheikköön, eikä hänen askeliensa ääntä enää kuulunut. Mutta juuri kun Summerganon oli sulkemassa silmänsä epätoivon saadessa vallan, hellitti juurten ote. Myös Seran huomasi tämän ja hetken päästä he saivat rimpuiltua itsensä irti. <br>\n\"Tämä ei ole mikään normaali kasvi tai juuri, tämä tuo mieleeni sen...\", Seran sopersi.<br>\n\"...Morbuzakhin\", täydensi Summerganon pelokkaalta kuulostaen. Hän ei kuitenkan tiennyt, miten lähellä totuutta tämä mielenyhtymä oli ja he jättivätkin speklaatiot juurien alkuperästä sikseen. \"Jokin kiinnitti sen huomion, kun pääsimme yhtäkkiä irti\", Seran totesi ja katseli ympärilleen. \"Toivotaan, että Kapura on kunnossa\", huokaisi Summerganon huolestuneesti.<br>\n<br>\nSummerganon ja Seran yrittivät seurata Kapuraa, mutta juuret laittoivat hanttiin ja heilahtivat lujaa. Kaksikko paiskautua taaemmas. \"Se tai ne, mikä lienee, ei halua meidän seuraavan toveriamme\", Summerganon sanoi miettiväisesti. \"Se voi olla ansakin\", hän jatkoi ja sai heti täydennystä Seranin suusta: \"...tai sitten meidän on jätettävä Kapura oman onnenasa nojaan ja antaa hänen tehdä sen, mikä täytyy\"<br>\n<br>\nKaksikko käänsi selkänsä suunnalle, johon Kapura oli mennyt ja käveli hitaasti poispäin, kohti tulosuuntaa. Äänettömästi tehty yhteinen sopimus tuntui pakottavan heidät lähtemään. \"Yritetään löytää toinen tie Kapuran luokse, emme voi tehdä nyt muutakaan\", Seran sanoi ja alkoi jo kuulostaa vähän pirteämmältä. Summerganon ei ehtinyt vastata, vaan huusi: \"VARO!\" <br>\n<br>\nValtava, hyönteismäinen rahi syöksyi jostakin metsiköstä heidän kimpuunsa. Seran ja Summerganon väistivät sen nipin napin. \"Miten mikään tuollainen voi elää tällaisessa paikassa?\" puhisi Seran noustessaan maasta. Summerganon oli ottanut miekkansa esiin ja noin kaksi kertaa toan pituinen rahipeto katseli miekkaa epäröiden. \"Se ei vaikuta kovin hyvinvoivalta\", sanoi Summerganon ehkä jopa hieman otusta säälien. Peto oli kuonan ja kuran peitossa ja sen julmasta ulkonäöstä, joka toi etäisesti mieleen Nazorakin, huolimatta sen silmistä paistoi pelko Summerganonin miekkaa kohtaan ja epätoivo: tälläkään kertaa se ei saisi saalista. Se oli kuitenkin luontainen tappaja ja valmistautui murskaamaan molemmat toat, ellei kaksikko tekisi jotain. Niinpä Seran hyökkäsi sitä kohti hämätäkseen ja juuri kun peto valmistautui sivaltamaan terävillä kynsillään Seranin vatsaan ammottavan haavan sai peto tuntea kyljessään Summerganonin miekan terän. <br>\n<br>\nPeto hoiperteli haavoittuneena ja Seran ehti täpärästi sen alta; olennon vasen jalka kuitenkin potkaisi Summerganonin syrjään ja toa vieri kuraista mäkeä alas kohti rantaa, jossa heidän veneensä oli. Rahi oli vihasssaan ja epätoivossaan hurja ja lähti Seranin perään, joka puolestaan oli sännännnyt Summerganonin avuksi. \"Jos noita on täällä lisää, tulee vielä tukalat oltavat. Se ei ole mitenkään yliluonnollisen voimakas, mutten ole koskaan nähnyt vastaavaa. En tiedä mitä sille tekisi...\" sopersi Summerganon ja Seran nyökkäsi ja sanoi: \"Lähdetään siis\"<br>\n<br>\nJa kaksikko hyppäsikin veneeseen ja vedestä erossa pysyttelevä rahi jäi rannalle nuolemaan näppejään. \"Mikä tuo oli?\" ihmetteli Summerganon veneen lipuessa turvallisen välimatkan päähän. \"En tiedä. Tämä saari on mystinen paikka. Aivan kuin meidät olisi haluttu pois\", vastasi Seran. \"Niin. Mutta jostain syystä se, että jätimme Kapuran ei tunnu läpeensä väärältä\" Summerganon pohdiskeli. \"Tuntuu oudolta\", hän jatkoi. <br>\n<br>\nSummerganon ja Seran vajosivat väsyneinä veneen pohjalle. Saari oli vaikuttanut heihin jollain oudolla tavalla ja tuo rahi, ilmeisesti muinaisen maailman unohtunut peto oli myös heitä uuvuttanut. Summerganonin viitta oli kurainen ja miekka oli tahrautunut mystisen pedon vihertävästä verentapaisesta nesteestä. Kaksikon tietämättä vene lipui pikkuhiljaa yhä kauemmas rannasta ja sumu peitti saaren. Vielä nukahtaessaankin Summerganon ja Seran miettivät unenomaisia kokemuksiaan saarella ja sitä, miksi heidän vastuuton tekonsa tuntui nyt viisaalta. \"Ei huolta, emme jätä sinua Kapura\", Seran sanoi itsekseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":893,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-04-03T18:30:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nOli yö. Kongun lattia oli jo putsattu verestä. Xiantosta ei oltu vieläkään saatu kiinni.<br>\n<br>\nKongu katsoi sänkynsä alle, jonne hän oli piilottanut Xiantokselta varastamansa repun. Hän huomasi, että se ei enää ollut siellä. Toa lähti taas pois Bio-Klaanista matkaten kohti Xiantoksen taloa. Respatäti ihmetteli mihin Kongu taas lähtee.<br>\n<br>\n<strong>Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\nTällä kertaa metsä oli vähän erilainen. Kongusta tuntui taas, että jokin vaani häntä. Nyt se tutui vain erilaiselta. Siitä huolimatta hän jatkoi matkaa.<br>\n<br>\n\"Burnik?\"<br>\n<br>\nBurnik hyppäsi pimeästä puskasta Kongua päin. Burnak nuoli Toaa naamiolta, ja se alkoi seurata Kongua.<br>\n<br>\nJokin tarttui ilman Toaa jalasta kiinni. Kongu ei saanut jalkaansa irti siitä. Se oli limainen ja kostea. Se oli köynnös, ja se tuli puun paksulta oksalta. Köynnös veti Kongun ylös puuhun. Burnik lähti kiipeämään korkeaa puuta oksalle mihin Toa oli vedetty. Rahi juoksi kohti Kongua, mutta se oli niin painava ja hyppi niin lujaa, että heikohko oksa alkoi katkeamaan. Burnak hyppäsi vielä kerran.<br>\n<br>\n\"Ei...\"<br>\n<br>\nPaksu oksa katkesi ja Kongu tippui Rahinsa kanssa puusta. Oksa tuli heti perässä, joka jätti Kongun ja Burnikin sen alle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":894,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-04-03T21:17:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nKepe kulki käytävällä ylipursuava kansio ja videonauha kädessään. Hän oli näyttänyt sen Tawalle. Muinaisen turaga Kezenin mainitsema \"kohde\" oli ilmiselvästi yksi Nimdan siruista. Tawa lupasi näyttää kopion nauhasta muillekin admineille heidät nähdessään.<br>\n<br>\nKepe huokaisi. Nauha ja Verstaan Nimda tulivat klaanilaisten tietoon yllättävän samanaikaisesti.<br>\n<br>\nHän suuntasi kohti Arkistojen rakennusta. Vaehran, arkistoja ylläpitävä tulen Toa, toivotti hänet tervetulleeksi.<br>\n<br>\n\"Huomenta, herrasväki.\"<br>\n\"Terve terve. Pidätkö näitä?\" Kepe kysäisi sysäten ylitursuavan kansion hölmistyneelle Vaehranille. Kepe syöksyi historiankirjojen hyllylle ja etsi käsiinsä Klaanin saarta koskevan.<br>\n<br>\n\"Ho hum. Mitäs nyt on tekeillä?\" Vaehran kysyi.<br>\n\"Tarvitsen kaikki kirjat, joissa puhutaan tästä saaresta ennen Tawan tuloa. Minun pitää tarkistaa yksi juttu.\"<br>\n\"Miksei minulle koskaan kerrota mitään?\"<br>\n\"Koska olet näiden seinien sisällä kellon ympäri. Tilanne on se, että olemme saaneet vihjeitä Nimda-siruista, joista toinen saattaa olla Verstaassa ja joista toisen nykyinen sijaintipaikka on sangen tuntematon.\"<br>\n\"...Jaa.\"<br>\n<br>\nKepe koppasi kainaloonsa pari kirjaa ja tallusteli lukusalin suuntaan.<br>\n<br>\n\"Siinä pinossa oli jotain papereita joita pöydälleni on dumpattu. Kävisitkö ne läpi?\" Kepe sanoi ja sulki oven.<br>\nVaehran tuijotti paperinippua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":895,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-04-04T12:39:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake, pimeä käytävä</strong><br>\n<br>\nYhä leivoksen maun suussaan maistava Snowie pysähtyi. Hän mietti hetken huomista päiväänsä ja äskeistä keskustelua.<br>\n<br>\n<em>Matka tiedossa. Vaarallinen matka, ja olen lähdössä sinne kahdestaan Kepsukan kanssa.<br>\n<br>\nAhdistunut Make, joka kaipaa tekemistä. Tahtoo tuntea olevansa hyvä ja tekevänsä hyvää.<br>\n<br>\nLisäksi Make voi tarpeen tullen niin sanotusti vetää pahiksia turpaan.</em><br>\n<br>\nHän käännähti ympäri, ja huomasi puolirahin moderaattorin loittonevan selän.<br>\n\"Maakeee.\"<br>\n\"Hm?\"<br>\n<br>\nMake huomasi Snowmanin harppovan häntä kohti pimeällä käytävällä.<br>\n\"Make, toveri. Et sattuisi kaipaamaan tekemistä?\"<br>\nModeraattori vastasi kohottamalla hieman kulmiaan.<br>\n\"No, katsos\", Snowie aloitti. \"Minä ja Kepe olemme ikään kuin lähdössä reissulle huomenna. Ja suoraan sanottuna, se voi olla vaarallistakin. Jos sinulla ei ole muuta tekemistä, niin voisit olla hyvä lisä joukkioomme. Plus, porukassa on aina hauskempaa, vai mitä?\"<br>\nMake mietti hetken, ja avasi sitten suunsa.<br>\n\"Kerro lisää.\"<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nHans, Plaploo ja Jarp seisoivat kaikki paikallaan. He siirsivät katseensa sähköpulssinjäljittimestä oveen, jonka edessä seisoivat. Sitten taas laitteeseen. Ja sitten oveen.<br>\n\"Ei tämä voi olla totta...\"<br>\n\"Se, se on. Laitteeni ei valehtele!\"<br>\n\"Mutta että tämän oven takaa. Ei se voi...\"<br>\n\"Sen täytyy.\"<br>\n\"Mutta, tämähän on kamalaa. Jos paha on päässyt tuonne...\"<br>\n\"Mitä me voimme tehdä?\"<br>\n\"Nyt oikeasti, haetaan joku paikalle!\"<br>\n\"Ei, tämä saattaa paheta hetki hetkeltä. Nyt mennään sisään!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":896,"creator":"BD","timestamp":"2011-04-04T14:08:00.000Z","content":"<strong>Klaanin k�yt�v�t</strong><br>\n<br>\nAamu alkoi sarastaa kun valkoinen toa k�veli kohti h�nt� l�hinn� olevaa moderaattoria. Umbran todenn�k�inen kuolema ja j�rvimatka pit�isi tulla muidenkin tietoon.<br>\n<br>\nSamen ovi oli edess�, moderaattorin näpertelyn ääni kuului aamuvirkun toan korviin. Gekko koputti voimakkaasti oveen.<br>\n<br>\nGekko kokeili, josko ovi olisi auki. Se oli. H�n astui sis��n huoneeseen. Gekko harppoi moderaattorin luo, ja taputti t�t� olalle.\"Krhmhm\" Same ��nn�hti, ja nousi pystyyn kuin jousen toimesta. Hetken h�n katseli kiireisen n�k�isen� ymp�rilleen, ja n�ki sitten Gekon<br>\n<br>\n\"...ai hei.\"\"No hei.\"<br>\n\"Mit� asiaa?\" Same kysyi matalalla virka��nell��n.<br>\n<br>\n�Tied�th�n... se j�rvi juttu, emme ensinn�k��n saaneet tykki� ja Umbra on teill� tietym�tt�mill�.\", Gekko sanoi varovaisesti Samen olan yli. Same nousi seisomaan. Pitk�t valkeat hahmot olivat kutakuinkin samanpituiset.<br>\n<br>\nKlaanilaiset tuijottivat toisiaan vakavina.\"...tarkoitatko, ett� h�n katosi reissunne aikana?\"<br>\n<br>\n\"Kyll�. Viimeinen paikka, jossa n�in h�net, oli t��ll�\", Gekko jatkoi, ja k�veli huoneen sein�ll� roikkuvan kartan luo. H�n osoitti sormellaan voimalan sijaintia.<br>\n<br>\n\"Katoamisolosuhteet?\"<br>\n<br>\nGekko k�veli Samen ty�p�yd�n toiselle puolen, ja istahti tuoliin. H�n aloitti pitk�n kertomuksen j�rven ja voimalan tapahtumista.[spoil]Snowie rustasi tästä osan.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":897,"creator":"Donny","timestamp":"2011-04-04T15:06:00.000Z","content":"<strong>Veljeskunnan saari, Bakmei</strong><br>\n<br>\nÄmkoo makasi silmät ummistettuna paksun puun juurella. Montaa kohtaa Toan ruumiissa kolotti, mutta siitä huolimatta tämä päätti nukkua. Oksiston läpi erottuva tähtitaivas sai kuitenkin Ämkoon ajatukset harhailemaan, ja hän alkoi miettiä.<br>\n<br>\nMilloin hän palaisi Klaaniin? Bakmein koulutus oli vielä kesken, mutta se ei tulisi kestämään ikuisesti. Mitä sen jälkeen pitäisi tehdä? Vetäytyisikö Ämkoo matoraniensa seuraan? Klaaniin palaaminen olisi vaihtoehto, mutta Ämkoo ei viihtynyt siellä. Rehellisesti sanoen varjoisan menneisyyden omaava Toa ei ollut koskaan juuri pitänyt Klaanista. Tiivis ilmapiiri, ympäriinsä säntäilevä matoran-kansa ja moninaiset Mäksän mielestä täysin turhanpäiväiset johtotehtävät saivat matkaamista ja vapautta yli kaiken rakastavan seikkailijan tuntemaan itsensä ahdistuneeksi.<br>\n<br>\n<em>\"Miksi minusta tuli admin?\"</em> Ämkoo kysyi itseltään. <br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, kauan sitten</strong><br>\n<br>\nYön pimeys peitti matalaan rinteeseen rakennetun mäkilinnoituksen alleen. Puisen linnoituksen useat soihdut valaisivat kuitenkin teitä ja rakennuksia, ja useat paikan asukkaat työskentelivät myöhäisestä kellonajasta huolimatta. Toa Tawa käveli kaiken tämän keskellä, hymyillen ympärillään vallitsevalle hälinälle. Klaani kasvoi.<br>\n<br>\nTawa pysähtyi erään varastorakennukseksi tarkoitetun majan vierustalle ja istahti paikalla joskus sijainneen kaadetun puun kannon päälle. Keltainen Toa venytteli hieman käsiään ja haukotteli.<br>\n<br>\nSilloin kylmä teräase laskeutui Tawan olkapäälle.<br>\n<br>\n\"Helei\", Tawa sanoi hyvin mitäänsanomattomaan sävyyn takanaan seisovalle mustanvihreälle viittahahmolle. Ämkoo työnsi miekkansa huotraan ja astui Tawan vierelle.<br>\n<br>\n\"Et sitten pelästynyt.\"<br>\n\"En.\"<br>\n<br>\nOli Ämkoon vuoro vilkuilla hieman loitommalla työskenteleviä Klaanin asukkeja. Useat matoranit kantoivat uutterasti rakennustarpeita jokusen Toan johdolla kohti hyvää vauhtia nousevaa tähystystornia.<br>\n<br>\n\"Paikkahan kasvaa oikein silmissä\", Ämkoo totesi ja istahti maahan. Tawa nyökkäsi.<br>\n\"Miksi muuten olet yhä täällä?\" keltainen Toa kysyi sitten. Ämkoo virnisti.<br>\n\"Ajattelin sittenkin jäädä.\"<br>\n\"Väitit viimeksi muuta.\"<br>\n\"Urr.\"<br>\n<br>\nTawa tuijotti Ämkoon kasvoja arvioivasti. Klaanin johtaja ei osannut sanoa mitä mieltä oli tästä oudosta hahmosta. Tawa oli saanut kuulla Toan menneisyydestä tältä itseltään, eikä tarina ollut järin miellyttävä. Toisaalta, Ämkoon motiivit eivät vaikuttaneet uhkaavilta.<br>\n<br>\n\"Haluan tuoda tähän maailmaan oikeutta\", se oli sanonut. Ämkoo vaikutti myös vahvalta taistelijalta, jollaisia vielä kovin heikon puolustuksen omaava Klaani todellakin tarvitsi. Mutta...<br>\n<br>\n\"Sanoit, että sisälläsi elää Makuta\", Tawa sanoi hiljaa. Ämkoo kääntyi jälleen tämän puoleen.<br>\n\"Niin\", ilman Toa vastasi. \"Onko se ongelma?\"<br>\n\"En tiedä\", Tawa pohti. \"Voiko se päästä irti?\"<br>\n\"Vain jos päästän sen.\"<br>\n\"Hyvä.\"<br>\n<br>\nTawa nousi seisomaan ja valmistautui tekemään lähtöä. Nainen kääntyi kuitenkin vielä kerran Ämkoota kohti ja sanoi:<br>\n\"Pidän sinua kuitenkin silmällä.\"<br>\n<br>\nÄmkoon kasvoille levisi ilkikurinen ilme.<br>\n<br>\n\"Et ole ensimmäinen joka epäilee minua\", viittasankari murahti ja nousi itsekin seisomaan. Ämkoo kääntyi ympäri ja valmistautui katoamaan yön varjoihin.<br>\n\"Koitetaan silti tulla toimeen.\"<br>\n\"Koitetaan.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":898,"creator":"DJ Peelo","timestamp":"2011-04-04T15:15:00.000Z","content":"<strong>Lehu-Metsä</strong><br>\n<br>\nPeelo palaili mereltä uituaan väsyneenä Lehu-Metsän polkuja pitkin takaisin kohti Klaanin linnoitusta. Hän oli varsin tyytyväinen tuhottuaan Skakdien laivan. Polkuja pitkin kulkiessaan hän huomasi kauempana, polusta vasemmalla ison puunoksan alla jotain, ja lähti katsomaan mikä siellä oli. Viereen päästyään hän katsoi hetken, ja kysyi Kongulta:<br>\n<br>\n\"Miten sinä tuohon päädyit?\"<br>\n<br>\n\"Auta minut tämän alta pois, ja selitän sen sinulle myöhemmin\", Kongu vastasi.<br>\n<br>\nPeelo tarttui toimeen, ja työnsi oksan pois heidän päältään. Kongu pudisteli tomua pois yltään, ja Burnik räpisteli tomut ja hiekat pois yltään.<br>\n<br>\n\"Olen matkalla Klaaniin, tuletko perässä, vai onko sinulla muuta tekemistä?\" Peelo kysyi.<br>\n<br>\n\"Olin menossa Xiantoksen talolle, kunnes sitten hauskasti jouduin tuon oksan alle...\" Kongu vastasi.<br>\n<br>\n\"Haittaako jos tulen mukaan? Eipä tässä paljoa muutakaan tekemistä keksi\", Peelo kysäisi.<br>\n<br>\n\"Mikäs siinä\", Kongu vastasi jokseenkin iloisempana.<br>\n<br>\nKongu lähti tallustelemaan poispäin. Peelo katsoi perään hetken, löi olaltaan siihen lentäneen pienen kärpäsen pois, ja lähti perään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":899,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-04-04T16:09:00.000Z","content":"<strong>Pimeys</strong><br>\n<br>\nKapura vajosi pimeyteen. Hänen viimeinen muistikuvansa oli Zairyh. Kapura ei tuntenut raajojaan. Eikä muita ruumiinosia. Mitä oli tapahtunut? Oliko hän kuollut? Tuskin. Zairyhin puheesta päätellen hänellä oli käyttöä Kapuralle. Se, että hän ei saanut mielensisäisiä viestejä huolestutti Kapuraa hieman. Entä jos Zairyh oli menettänyt kiinnostuksensa Kapuraan ja jättänyt tämän pimeyteen ikuisiksi ajoiksi?<br>\n<br>\n<strong>Tuntematon saari, laboratorio</strong><br>\n<br>\nZairyh tunnusteli uutta kehoaan. Kiinnostuneena hän yritti liikuttaa uusia raajojaan, mutta ei onnistunut. Toan keho ei reagoinut käskyihin. Mutta se ei Zairyhiä haitannut.<br>\n<br>\nKapuran entinen keho pullistui ja liikahteli oudosti, kun Zairyhin juuret työnsivät tieltään orgaanisen lihasmassan ja sisäelimet. Ulkoa päin Kapuran keho näytti yhä entiseltä, mutta niin asia ei ollut. Zairyh astui kömpelöt ensiaskeleensa. <br>\n\"Vihdoin\", Zairyh sanoi. Hänen uusi suunsa ei liikkunut, eikä ääni kuulostanut Kapuran ääneltä. Mutta se ei haitannut. Soluttautuminen ei ollut osa suunnitelmaa.<br>\n<br>\nZairyh ojensi kätensä ja liikutteli sormiaan. Vaikka orgaaninen aines oli työntynyt sivuun alkuperäiseltä paikaltaan, Toan keho pysyi yhä kasassa. Zairyh katseli entistä asuinpaikkaansa uudesta kuvakulmasta ja tajusi vapautensa ensi kerran kunnolla. Vaikka hänen juurensa olivat vaistonvaraisesti imeneet ravinteita muista kasveista ja pitäneet tunkeilijat loitolla, Zairyh ei ollut ikinä nähnyt muuta kuin hallin likaisen nurkan. Vaikka Zairyh ei muistanut, kuinka paljon aikaa hän oli viettänyt vankilassaan, hänestä tuntui, että hän näki sen kunnolla ensi kerran.<br>\n<br>\nLiikkumattoman juurimassan vieressä oleva tietokone piippasi pitkästi.<br>\n<br>\nZairyh huokaisi. Yllätyshyökkäyksen mahdollisuus oli siis mennyt menojaan.<br>\n<br>\nMutta se ei ollut välttämätöntä suunnitelman onnistumiseksi. Kunhan Zairyh saisi kasaan tarpeeksi muistoja, jotta voisi päätellä heidän nykyisen olinpaikkansa. Se oli kaikki, mitä tarvittiin. Ei, ensimmäisen vastaantulevan Toan muistoista ei löytynyt mitään liian hyödyllistä. Ei, yllätyshyökkäykseen ei ollut mahdollisuutta. Mutta silti Zairyh oli varma suunnitelmansa onnistumisesta.<br>\n<br>\nMutta se ei onnistuisi välittömästi. Vielä tarvittiin jotain. Ja sen Zairyh saisi. Hän ei tiennyt, mistä se johtui, mutta jotenkin Zairyh aisti kahden muun Toan lähteneen saarelta. Kenties Toan keho soveltui paremmin mielenvoimien käyttöön. Tai sitten heidän viimeiset suojauksensa olivat pettäneet. Älykkäitä kasveja pelkäävän Toan ilmestyminen saarelle tuntui mahdottomalta onnenpotkulta. <br>\n<br>\nZairyh asteli kohti ovea ajatukset suunnitelmassa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":900,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-04-04T16:18:00.000Z","content":"<strong>Xiantoksen koti</strong><br>\n<br>\nKongu ja Peelo kävelivät Xiantoksen mökin korjattuja rappuja pitkin sisälle. Xiantos istui nurkassansa vapisten ja hihittäen. Hänellä oli myös reppu sylissä, josta hän piti lujan otteen.<br>\n<br>\n\"Mikä ihme häntä vaivaa?\" Peelo kysyi ihmetellen.<br>\n\"En ole yhtään varma\", Kongu vastasi.<br>\n\"Nazorakeja...\", Xiantos kertoi vapisten, \"Tunnelissa... Ne rikkoivat seinäni.\"<br>\n<br>\nToa ja androidi katsoivat alas.<br>\n<br>\n\"Eihän täällä mitään ole\", Kongu totesi.<br>\n\"Ei tämä seinä edes rikki ole\", Peelo jatkoi.<br>\n\"NE OVAT SIELLÄ!\", palkkoinmetsästäjä huusi saadakseen sanan selväksi, \"MINÄ OLEN AIVAN VARMA! KATSOKAA EDESSÄNI!\"<br>\n\"Mitä hiivattia?\" Peelo kysi.<br>\n\"Hän on aivan tolaltaan\", Kongu jatkoi toteilemista.<br>\n<br>\nToa katsoi aukinaiseen reppuun mitä Xiantos piti tiukasti kiinni. Siellä oli vieläkin kynnet, mutta pohjalla kiilsi jokin. Jokin mistä Kongu ei ollut varma. Hän otti sen. Se oli jonkinlainen kortti, kiintolevy tai jotakin.<br>\n<br>\n\"Mikä tuo on?\" Peelo uteli.<br>\n\"Jokin kortti\", Kongu arveli.<br>\n\"Mikä tuo ääni on?\" Pikimusta hahmo kysyi ja otti ranneteränsä esiin.<br>\n\"Tämä laite pitää jonkinlaista ääntä\", Kongu vastasi epävarmana ja kysi perään \"Mitä teemme Xiantoksen suhteen?\"<br>\n\"En ole varma\", kyborgi sanoi, \"mutta hänellä on hieno hattu.\"<br>\n\"Jep.\"<br>\n\"Miten muuten siedät vielä tuota palkkionmetsästäjää, kun hän puukotti sinua vatsaan?\" Peelo kysyi, mutta Kongu vaikeni.<br>\n<br>\nKongu otti repun ja pisti sen selkäänsä kirveen eteen. Mukana oli repussa kynnet ja <em>kortti</em>. Toa käveli tunnelia kohti ja Peelo seurasi perässä. Kongu aavisti, että hän löytäisi sieltä jotakin. Hän myös löysi. Tohtorin huoneessa oli aivan samanlainen <em>kortti</em> kuin repun pohjalla.<br>\n<br>\n\"Tämä menee jo pelottavaksi\", Kongu sanoi.<br>\n\"Pelottavaa et ole nähnyt tai kuullutkaan\", Peelo totesi pelottomana.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":901,"creator":"BD","timestamp":"2011-04-05T15:07:00.000Z","content":"<strong>Klaani, Samen huone</strong><br>\n<br>\nToa kaiveli muististaan viime viikkojen tapahtumia mielestään.<br>\n<br>\n”Umbra oli saanut vihiä, että tykki olisi zyglakien käsissä, minäkin tarvitsin sitä ja menimme hakemaan sitä. Samoihin aikoihin jokin makuta ”käynnistyi”, se oli tämän maailman minä. Kohtasimme sen lopulta metsässä ja voitimme sen, se oli selkeästi kokematon ja leveili liikaa, se ei siis ollut saanut minkäänlaista koulutusta. Päädyimme järvelle ja huomasimme, että makuta ystävämme oli hankkinut uuden kehon, luisen jättimäisen zyglakin, se ilmeisesti lyöttäytyi yhteen Flygelin kanssa. Pääsimme pois järvestä zyglakien sähkövoimalalle jossa meitä odotti kasa kaikenlaisia ansoja jotka olivatkin vain makutan luomaa illuusiota. Päädyimme näiden kahden Zyglakin luo ja jouduimme erillemme voimalassa, jouduin vastakkain pahan itseni kanssa, kun Umbra sulkeutui toisaalle Fikounsa ja Flygelin kanssa. Kehkeytyi taistelu, joka johti siihen, että vesi alkoi tulvia sisään, kun olin päässyt otuksen niskan päälle se veti minut syvyyksiin ja päähäni sattui todenteolla. Pääsin lopulta voitokkaasti ulos voimalasta ja juoksin klaaniin”<br>\n<br>\nSame mietti toan kertomusta, sitten jokin vinksahti hänen mielessään: ”Minun pitänee ilmoittaa Tawalle, tässä on jotain muutakin mätää kuin Umbra. Sinuna alkaisin juosta.”, Same sanoi Gekolle<br>\n<br>\n”Eh, et ole tosissasi”, Gekko sanoi ja taputti modea selkään.<br>\n”En varmaan olekkaan, en ole nukkunut yhtään tämän kasan takia. Minun pitää muuten jatkaa tätä”<br>\n<br>\n”Muistaisipa kertoa Umbrasta eteenpäin edes...”, Gekko mietti kävellesään moderaattorin huoneesta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":902,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-04-05T19:59:00.000Z","content":"<strong>Yön Timo II, Meri</strong><br>\n<br>\nMatoro käveli - tai hiippaili - hiljaa öisen laivan kannella. Hän ei saanut millään unta ajatuksiltaan vaikka ei ollutkaan nukkunut kunnolla vähään aikaan.<br>\nOli tapahtunut liikaa liian lyhyessä ajassa. Destralin vierailu, Mäksän kaverit, Rozum.<br>\n<br>\nOli sysimusta yö. Laiha kuunsirppi heijastui hieman synkkien pilvien läpi. Tähtiä ei näkynyt. <br>\nMerenkäynti oli tasaista ja yöllinen merituuli puhalsi oikeaan suuntaan. Aurinko nousisi jokusen tunnin kuluttua. <br>\n<br>\nJään Toa kiipesi jyrkkiä portaita komentosillalle, jossa nyt Notfun ohjasi väsyneen näköisenä. Matoro tervehti häntä laiskasti ja jäi nojaamaan laitaa vasten, katse kaukana merellä.<br>\n<br>\n\"Onko sinulla mitään tietoa määränpäästämme?\" Notfun kysyi.<br>\n\"Saarella sijaitsee jonkin sortin... temppeli\", Matoro aloitti.<br>\n\"... jotain hippejäkö siellä on?\"<br>\n\"Ath-jumalaa palvovat munkit rakensivat sen. Joku Nimda-kultti\"<br>\n\"Eli hippejä\"<br>\n\"Ihan miten vain. Paikka on kuin aarteenmetsästyselokuvasta: maanalainen labyrintti ja ansoja\"<br>\n\"Ja niitä hippejä\"<br>\n\"Anna nyt jo niiden hippejesi olla. Ne munkit ovat todennäköisesti kuolleet aikoja sitten!\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n<br>\nHiljaisuus.<br>\n<br>\n<br>\n\"Tehän näytätte tulevan hyvin toimeen\", Matoron ja Notfunin takaa kuului ivallinen laushadus. Harmikseen Notfun tunnisti äänen. Hän ja Jään Toa kääntyivät äänen suuntaan. Synkkä, tumma hahmo seisoi ohjaushytin katon laella. Hahmon kasvomaskin silmäraon ja pienen sydänkiven punainen hehku valaisi hahmon synkkää haarniskaa. <br>\n<br>\n\"Ssinä taass\", Notfun huudahti oudolla, sihisevällä äänellä.<br>\n\"Tunnetteko te\", Matoro kysähti piraattikapteenilta.<br>\n\"Ikävä kyllä. Tuo örvelö jahtasi minua vaivaisen putelin takia, petti lupauksensa tunkien pääni homeiseen perunasäkkiin. Se käyttää itsestään nimitystä Amazua.\"<br>\n\"Hyvin epäkohteliasta\", Amazua huudahti hytin katolta omahyväisellä, synkällä äänellään. Hän oli selvästi loukkaantunut, \"Tämäkö on kiitos aluksesta? Ei ilemisest iriittänyt että pääsi sullottiin parhaaseen mahdolliseen säkkiin joka silloin oli saatavilla. Olisimme myöntäneet sinulle viimeisen toiveenkin.\"<br>\n\"RIITTÄÄ JO TUO RÄPLÄYS, ALAS SIELTÄ\", Notfun äksyili katolle päin.<br>\n<br>\nAmazua hyppäsi alas katolta. Tuulenvire riitti hänen mustan viittansa liehuttamiseen. Puu kolisi hahmon laskeuduttua puiselle kannelle. Matoro ei nähnyt hahmoa kunnolla tämän kehon piilotellen viitan varjoissa.<br>\n<br>\n\"Mitä sinä meistä haluat\", Matoro kysyi hieman epävarmasti.<br>\n\"En itse asiassa mitään\", Amazua vastasi. Hän näki Jään Toan hermostuneisuuden. \"Sain jo tarvitsemani tiedon. Voisin tehdä teille pahimpani, mutta olen liian mielissäni tästä tehtävänannosta. Poistutteko rauhassa?\" Amazua viittoi kannen laitaa päin. Tämä sai sekä Toan että Matoranpiraatin tuohduksiin.<br>\n\"Älä uhkaile meitä\", Matoro huusi uhkaavana, \"Meillä on ylivoima!\"<br>\n\"Ihanko tosi\", Amazua kysähti ivailevaan sävyynsä.<br>\n<br>\nMatoroa hermostutti tapahtumien uusi käänne. Hän mittaili outoa ”Amazuaa” jaloista kasvoihin. Viitta peitti suurimman osan mustaa hahmoa, mutta selviten erottui Pakarin näköinen kasvomaski punaisella visiirillä. Hahmo vaikutti suurikokoiselta mutta Matoro uskoi päihittävänsä tämän, ja olihan laiva täynnä piraatteja.<br>\n<br>\nOli kaksi keinoa. Vastustajan voittaminen taisteluitse tai puhuminen.<br>\nSilloin Jään Toa kierähti ja huitaisi kovaa miekkansa terällä Amazuaa. Mustanpuhuvan olento sai iskun joka repi hänen viittansa irti, vahingoittamatta panssaria. Iskusarja jatkui Matoron hyppypotkulla ja miekaniskulla niskaan, mutta Ama onnistui tarttumaan Matoroa jalasta ja heitti tämän kovaa kaidetta vasten. Musta hirviö tarttui pihtikädellään Matoroa kurkusta ja nosti tätä.<br>\n”Odotin sinulta paljon enemmän. Viimeisiä sanoja” hän sanoi kylmästi.<br>\n”On aivan sama mitä sanon, ne eivät jää viimeisekseni”<br>\n<br>\nAmazua irrotti otteensa ja Matoro putosi kohti merta.<br>\n<br>\n”Nyt. Sinä. Luovutat laivan kapteeniuden minulle jotta saat elää, eikö niin” Ama kääntyi matoranin puoleen. <br>\nNotfun oli hiljaa. Hän mietti tilannetta.<br>\nAmazua vaihtoi painetykkiproteesinsa ja tähtäsi.<br>\nSilloin alkoi tapahtua. Paineammus sähähti kovaa taivaalle energia-aallon kaataessa Amazuan kannelle. Ennnekuin hän ehti nousta, mustavalkea hahmo syöksyi mastoon ammutun harppuunan voimalla kohti vihollistaan valkoinen miekka hehkuen. Amazua yritti nousta, mutta Matoro oli nopeampi ja potkaisi vihollisensa paria tynnyriä päin. Amazua nousi ja iski Lävistimellään, Matoro torjui iskun taitavasti. Jään Toa pyörähti ja löi Amazuaa olkapäähän energiaterällä, ja jätti selvästi viillon. Jään Toa iski voitonriemuisasti kohdettaan jalkaan, mutta kaatuessaan Amazua nappasi toisen käden pihdeillään Matoroa kurkusta. Toa yritti pyristellä vastaan mutta sai osuman Amazuan punaisesta kipusäteestä. Matoroa alkoi yhtäkkiä huimata ja hän alkoi tuntea alati voimistuvaa kipua. Sitten musta hahmo nousi ja löi nyrkillään Toaa kasvoihin. Matoro sylkäisi verta ja hoippui taaksepäin, vain saadakseen osuman painetykistä. Hän syöksyi kovaa takaseinän läpi pelastusveneiden luo. Musta olento ei vaivautunut lähtemään perään vaan muutti toisen kätensä kranaatinheittimeksi. Laukaus ja koko takaseinä kaatui pelastuslauttoineen mereen.<br>\n<br>\nTaistelu oli herättänyt suuren osan laivan miehistöstä, myös Äksän. Notfun oli livahtanut alas kannelle käskemään joukkonsa aseisiin. He odottivat muodostelmassa kannella.<br>\n<br>\nAmazua ilmestyi portaita alas. Pistoolit ja kiväärit alkoivat soida.<br>\nSeuraavat minuutit olivat piraateille kaaoksenomaisia. Musta olento vaikutti haavoittumattomalta. Se syöksyi kuin musta tornado läpi kannen pyyhkien kaiken tieltään. Ensimmäinen huomattava vahinko aiheutui Äksän ampuessa tykillään Amazuaa kylkeen. Palkkionmetsästäjä kuitenkin selätti kokemattoman Klaanilaisen raivoisalla lähitaisteluhyökkäyksellä ja judoheitolla mereen.<br>\n<br>\nAmazua käännähti pian itsensä kasvotusten mustaa jaloa Hunaa käyttävän piraattimatoranin kanssa. Matoran oli mielissään. Notfun ei turhaan ollut nimittänyt häntä \"Nopeimmaksi asemieheksi\". Zamorpistooli osoitti Amazuan otsaan. Matoran painoi liipaisinta.<br>\n<br>\n*TZOINK*<br>\n<br>\nMatoran oli hetkessä hämillään. Vastustajan kasvomaski oli täysin kunnossa. Sen sijaan Matoran kuuli kauhukseen taustaltaan kollegansa tuskanhuudot. Hetkellistä useiden desibelien äänivyöryä seurasi äänekäs loiskahdus.<br>\n<br>\nViidessätoista minuutissa kaikki oli ohi. Notfun, Jardirt, Klaanilaiset ja osa merirosvoista oli heivattu yli laidan irronneen puutavaran joukkoon ja Ama oli ottanut laivan komentoonsa. <br>\n<br>\n\"Kohteena Nimdan saari! Missä on perämeihenne\", Amazua huudahti.<br>\n\"Öh, heititte hänet laidan yli\", eräs Matoran huomautti varovasti.<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Kuitenkin, joku astukoon ruoriin ja ohjatkoon aluksen näihin koordinaatteihin!\" Amazua ojensi oheisen paperilapun äsken puhuneelle Matoranille. Hän asetti kätensä selkäänsä, vetäisten pian esiin valtavan, terävän koukun. Hän kohotti käden eteenpäin. \"Noniin, kohti NIMDAA!\"<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\nHiljaisuus iski. Amazua katseli Matoranjoukkojaan. Ne eivät tehneet mitään. Ne vain seisoivat. Ihan kuin olisivat odottaneet jotain. Mutta mitä? Suora käsky oli annettu, eivätkä Matoranit olleet moksiskaan. Hän karjui juuri käskynsä ilmoille, mitä muuta näiden pipanoiden liikkeellesaantiin tarvittiin? Voisiko olla... Amazuasta se tuntui melko ärsyttävältä, mutta ilmeisesti muuta vaihtoehtoa ei ollut... hän päästi ilmoille kuuluvan karjaisun: \"YARRRRRR!!\"<br>\n<br>\nHetkessä aluksen kansi töyttyi suosuonosoituksista ja aplodeista. Hetkessä vene kiisi täyttä vauhtia eteenpäin. Nimdaa kohti...<br>\n<br>\n[spoil]Matoro kirjoitti tästäkin sitten osan.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":903,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-04-06T14:01:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon saari</strong><br>\n<br>\nZairyh käveli kohti rantaa. Toat ilmeisesti olivat vielä saarella. Mutta Kapuraa he eivät löytäisi mistään. Ja lavastuksesta oli huolehdittu.<br>\n<br>\nKävellessään Zairyh kävi läpi Toan muistoja. Kun ruumis oli täysin hänen hallussaan, muistojen läpikäyminen oli helppoa. Mutta jokin huolestutti Zairyhiä. Toan muistoja oli käpälöity. Zairyh tunnisti heidän kädenjälkensä.<br>\n<br>\nAinakin yksi heistä oli siis elossa. Mutta miksi selviytyjä oli käpälöinyt Tulen Toan muistoja? Oli tarkoitus mikä tahansa, se oli epäonnistunut. Ja Toa ei tuntunut tietävän mitään heistä. Mutta kuitenkin Zairyh oli varma heidän osuudestaan asiassa.<br>\n<br>\nViittaan kietoutunut hahmo Kapuran muistissa. Zairyh oli yrittänyt palauttaa muistin ennalleen, mutta tuloksetta. Mitä jos muistia peukaloinut henkilö oli joku muu kuin yksi heistä? Siinä tapauksessa Zairyhillä oli vihollinen tai ystävä, joka tiesi jotain heistä.<br>\n<br>\nTieto. Asia, jota ei löytyisi tältä saarelta. Mutta Toan muistin läpikäyminen oli paljastanut yhden mahdollisen paikan tiedon etsimiseen.<br>\n<br>\nZairyh oli saapunut rantaan. Hän vilkaisi viimeisen kerran kohti saarta, jota vihasi. Kenties se oli joskus ollut kukoistava kaupankäynnin keskus. Mutta se oli ennen heitä. Se, miten he olivat tuhonneet koko saaren ilman surun häivää saadakseen sen omaan käyttöönsä paljasti, miten vaarallinen vihollinen Zairyhillä oli perässään. Tähän mennessä kumpikin osapuoli oli vain hankkinut tietoa toisesta ja hyökännyt lähinnä välikäsien avullam kuten Tulen Toa, jonka muistia he olivat todennäköisesti muutelleet ja jonka kehoa Zairyh nyt käyttäisi.<br>\n<br>\nMutta kohtaamisen aika tulisi vielä. Zairyh tiesi sen. Ja he tiesivät sen. Siis jos heitä oli useampia elossa.<br>\n<br>\nZairyh havahtui ajatuksistaan. Toa-kehon jalanpohjan panssarointi halkesi paksun juuren työntyessä ulos. Samoin kävi toiselle jalanpohjalle. Juuret puristivat muutaman ympärillä kasvavan puun irti jättäen jälkeensä vain kannon. Hetken kuluttua Zairyhin vieressä makasi yhdeksän puunrunkoa siistissä rivissä. Zairyhin lonkeromaiset juuret kiertyivät puiden ympärille kuin narut. Hetken kuluttua lautan tapainen kulkuneuvo oli valmis.<br>\n<br>\nZairyh astui lautan päälle ja työnsi sen veteen juuriensa kanssa. Kapuran matkakumppanit etsivät ilmeisesti Kapuraa. Mutta kuinka kauan?<br>\n<br>\nZairyh työnsi lisää juuria Toan jalkapohjien läpi kauhomaan vauhtia kiitollisena siitä, että ne eivät väsyneet kunhan ravintoa riitti. Juurten liikkuessa refleksinomaisesti Zairyh keskittyi määränpäähänsä.<br>\n<br>\n<em>Bio-Klaanin arkisto</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":904,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-04-06T14:58:00.000Z","content":"<strong>ZMA</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="//<a href="http://www.youtube.com/embed/npf9ZqW8_j0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">www.youtube.com/embed/npf9ZqW8_j0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKäytävillä kaikui musiikki. Pianon kumea ääni täytti punahehkuisen tukikohtarakennelman.<br>\nSinistä pakaria kantava punainen matoran käveli kohti teräksistä ovea. Se oli poikkeuksellisesti auki. Matoranin perässä kuului hiljaisia askelia, jotka kuuluivat isommalle hahmolle. Hahmo ei kuulostanut hengittävän.<br>\nPian kaksikko astui suureen huoneeseen. Huoneen katonrajassa oli joukko suuria lamppuja, jotka sinihehkuisella kajastuksellaan valaisivat kaiken. Voimakkainta valaistus oli huoneen keskipisteessä, jossa oli suuri piano. Tummaa takkia olkapäillään kantava skakdi seisoi pianon edessä ja iski pitkät sormensa sen näppäimiin uudelleen ja uudelleen. Skakdi näytti eläytyvän tekemäänsä täysin. Se avasi terävähampaisen suunsa ja karjahti.<br>\n\"<em>Agitato</em>!\"<br>\n<br>\nHuoneen seinänrajoilla oli pöytiä ja lipastoja. Seinillä roikkui monenlaisia soittimia. Osa niistä oli merkitty kolmikirjaimisella ZMA-tunnuksella. Muusta tukikohdasta poiketen tila muistutti suuresti jonkinlaista taidehuonetta.<br>\nMusiikki räjähti liekehtivään, mutta harmoniseen raivoon. Zorak hymyili leveästi.<br>\n\"<em>Con fuoco</em>\", hän sanoi kuin kuiskaten, mutta erittäin kovaäänisesti. Samalla hänen silmänsä kävi huoneen oviaukon luona. \"Tervehdys, Avde.\"<br>\n<br>\nSinipunainen matoran hymyili viekkaasti. \"Arstein. Soittelemassa tällaisella hetkellä?\"<br>\n<br>\nZorak von Maxitrillian Arstein kahdeksannen takin helmat liehuivat musiikin tahtiin. Hän vetäisi yhden merkillisiä nuotteja täynnä olevan sivun pois pianonsa telineeltä oikealla kädellään ja siirsi katseensa uuteen sivuun. Hän teki tämän pelkästään tottumuksesta, sillä musiikin hän muisti ulkoa.<br>\n\"Kunpa vain ymmärtäisit tämän arvon, rakas Avde\", Arstein naurahti. \"Havaitsen, että toit käsinukkesikin.\"<br>\n<br>\nMarionetti seisoi liikkumattomana mestarinsa takana. Se olisi tuijottanut Arsteinia, jos olisi omistanut silmät. Nukke ei edes sätkinyt holtittomasti, vaan seisoi paikallaan kuin patsas.<br>\n\"Hän seuraa aina narujaan\", Avde sanoi. \"Hän löytää aina kaikki. Minutkin.\"<br>\n<br>\n\"Lievästi karmiva design, saanen sanoa\", Zorak sanoi värähtäen hienovaraisesti. \"<em>Allegro</em>. Jos antaisit minun katsoa hänen sisälleen...\"<br>\nAvde hymähti. \"Hän ei ole yksi koneistasi\", hän sanoi. \"Hän osaa jotain, mihin yksikään kone ei koskaan pystyisi.\"<br>\n<br>\n\"Ahahah. Mitä siis, ystäväiseni?\"<br>\n<br>\nAvde katsoi Marionettia hetken. Hän ei sanonut tälle mitään, mutta laiha valkoinen hahmo näytti silti ymmärtävän jotain. Se kääntyi vähitellen ympäri ja käveli huoneen ovea kohti laihojen jalkojensa kantamana. Ei kestänyt edes kymmentä sekuntia ennen kuin aavemainen nukke oli kadonnut täysin näkyvistä. Pian se arvatenkin taas astelisi aaltoja pitkin läpi hyytävän kylmän merituulen. Sillä oli tehtävää. Tehtävää löytyi aina.<br>\n\"Uskollisuus\", Avde sanoi vienosti.\"Osaatko ohjelmoida uskollisuutta?\"<br>\nZMA naurahti pitäen kätensä kuitenkin tiiviisti pianon koskettimilla. \"En tiedä. Mistä tiedät sen olevan mahdotonta?\"<br>\n<br>\nPunainen Mies tuntui ikään kuin sivuuttavan tämän kysymyksen. \"Olet taitava koneiden kanssa, Arstein. Mutta koneet ovat vain koneita.\"<br>\n\"Ne eivät ole <em>koneita</em>\", Arstein sanoi enemmänkin itselleen kuin Avdelle. \"Ne ovat kaunokaisiani.\"<br>\n<br>\nAvde käveleskeli huoneen seinämiä pitkin. Hän tutki monenlaisia nuottinippuja ja soittimia, joita Zorak von Maxitrillian Arstein VIII:n allekirjoitus koristi. Zorak paineli koskettimia nyt hieman rauhallisemmin.<br>\n\"<em>Adagietto</em>. Minun täytynee kiittää sinua, ystäväiseni.\"<br>\n\"Mistä niin, Arstein?\" Avde sanoi hymyillen. Hänen kädessään oli kaikella todennäköisyydellä Zorakin suunnittelema puhallinsoitin.<br>\n\"Resurssit. Autoit minua pääsemään niihin käsiksi.\"<br>\n\"Ah, mukavaa\", Avde sanoi. \"Toivottavasti saat armeijasi kokoa kasvatettua.\"<br>\n<br>\n\"Armeijan, Avde hyvä?\" Zorak sanoi kysyvästi. Hän keskittyi jälleen hetkeksi pelkästään soittamiseen. \"Sotiminen on barbaarimaista. Tiedät hyvin, että en ole sotilaskomentaja. Minä olen...taiteilija.\"<br>\n<br>\nAvde käveli lähelle Zorakia ja katsoi tätä silmiin. \"Kyllä, ymmärrettävää\", hän sanoi. \"Sisällissota ei tainnut kohdella sinua hyvin, ystävä?\"<br>\nZorak ei vastannut hetkeen mitään.<br>\n\"Avde hyvä\", hän sanoi tunteettomasti katsomatta yhteistyökumppaniinsa. \"Ihailen kyllä historian ja psykologian tuntemustasi.\"<br>\n\"Voi, kiitos\", Avde sanoi hymyillen leveämmin. Hän lähti kävelemään pois huoneesta sanomatta sanaakaan. Ennen ovesta astumista matorania muistuttava hahmo kuitenkin avasi vielä suunsa hetkellisesti.<br>\n<br>\n\"Huominen on suuri päiväsi, Zorak\", Avde sanoi ystävällisesti. \"Toivotan onnea.\"<br>\n\"Kuten myös, Avde. Kuten myös. <em>Crescendo.</em>\"<br>\n<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Nynrah<br>\nPaja</strong><br>\n<br>\nOli keskiyö. Tummansininen, vaaleansinistä Calixia kantava matoran-nainen makasi pöydän alla. Hän yritti olla hengittämättä.<br>\nHuoneen ovi aukeni hitaasti. Pöydän alla oleva matoran käänsi katsettaan hitaasti ovea kohti. Joku tuli oviaukosta sisään, mutta yksikään jalka ei astellut puisella lattialla. Suuri hahmo liikehti pajassa miltei äänettömästi.<br>\nMatoran ei uskaltanut edes räpsäyttää silmiään. Sen hengityskin oli salpautunut. Matoranin ainoa toivo oli, että hätäviesti olisi mennyt perille.<br>\n<br>\nEnsimmäistä kertaa vuosiin matoran sulki silmänsä ja rukoili.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Kiitos avusta, Domek</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":905,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-04-06T16:45:00.000Z","content":"<strong>Kirikori II, Xian pohjoispuoli</strong><br>\n<br>\nHöyrytoiminen ilma-alus lensi rauhallisesti Hopeisen meren yössä. Maata ei ollut juuri näkyvissä. Guardian ja Keetongu olivat päättäneet kiertää Xian pohjoiskautta, sillä kumpikaan ei halunnut altistaa operaatota Xialaisten arvaamattomalle tykkitulelle. Keetongu napsutteli kojelaudan koordinaattilaskinta.<br>\n<br>\n\"Laskelmieni mukaan pääsemme saavutamme Maailman Itämuurin ylihuomen aamulla\", Keetongu sanoi katsoen koelautaa, \"Hyvällä tuurilla ja selkeällä säällä löydämme Koilisväylän saman päivän iltapäivällä. Meri Xian ja Odinan välissä ei ole kaikista rauhallisinta aluetta, joten olisi enemmän kuin hyvä päästä Hopeisen Meren kapeimmasta kohdasta nopeasti.\"<br>\n<br>\n\"Entä muonavarat? Et varmaankaan varannut ruokaa parille lisämatkustajalle?\" Guartsu kysyi ja nousi katsomaan koordinaattorilaskimen näyttöä. <br>\n<br>\n<em>Onko sinulla nälkä? Et vain haluaisi tappaa jotakuta?</em><br>\n<br>\n\"Me emme tapa ketään\", Guartsu sanoi Manulle. \"Ja sinä olet kaasua. Et sinä tarvitse ruokaa.\"<br>\n<br>\n<em>En tarkoittanutkaan ruokaa, Guartsu hyvä.</em><br>\n<br>\n\"Meidän on tosiaan pienennettävä päiväannoksia\", Keetongu vastasi välittämättä Manfredin telepaattisesta viestinnästä, \"Emmekä saa lisää ruokaa ennen kun pääsimme läpi Koilisväylästä. Nämä Xian lähisaaret ovat kuulemani mukaan aika pitkälti miinoitettuja. Guartsulla lienee sodanaikaista kokemusta Xialaisten miinoista?\"<br>\n<br>\n\"Joo, onhan minulla\", Guartsu vastasi ja virnisti purkille.<br>\n<br>\n\"Karttojen mukaan väylän takana on muutama rauhallisempi saari. Siellä meidän pitää hankkia lisää muonavaroja ja varmaankin tappaa jotain, ellemme halua selvitä kasviravinnolla. Jos Nynrahin tilanne on pahempi, meidän on parasta olla paremmissa ruumiin voimissa. Milloin söitte viimeksi?\"<br>\n<br>\n\"Muistan juoneeni teetä. Muuten, taisit mainita viestintälaitteistosta. Onko mahdollista viestittää Klaaniin tilanteestamme?\"<br>\n<br>\n\"Jep, minulla on suora yhteys Laivaston tukikohtaan, ja se on toiminut hyvin ainakin tänne asti\", Keetongu vastasi ja otti luurin kojelaudan lokerosta suuren luurin. Hän paineli laivaston koodin lähettimeen ja nosti luurin korvalleen.<br>\n<br>\n\"Terve, Tehmut. Joo, ihan hyvin on sujunut. Tuota, joo, soitin, koska tarvitsisin palveluksen. Lähetä joku pojista viemään viesti Tawalle. Kyllä, <em>suoraan Tawalle.</em> Ei hän teitä syö. Nappasimme Guardianin ja Manun Zakazilta. Jep, Admin-Guardianin juuri. He ovat kunnossa. Ai niin. Yritä hankkia jostain lisää Cordak-panoksia. Niitä kuluu paljon.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":906,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-04-06T17:20:00.000Z","content":"<strong>Xiantoksen koti</strong><br>\n<br>\nKongu huomasi, että Xiantoksen pöydällä oli viesti:<br>\n<br>\n<em>Xiantoksen nimellä viitataan Xia-saareen, ja hän asui siellä. Hänestä tuli myöhemmin palkkionmetsästäjä ja Pimeyden metsästäjä, josta ei tiedetä paljoa mitään miten hänestä tuli sellainen.<br>\n<br>\nXiantos asui myös vähän aikaa Mata Nuilla, jossa hän ärsytti Kongua tappamalla hänen ystäviä. Myöhemmin hän ilmestyi ärsyttämään taas Kongua Bio-Klaanin saarelle. Ehkä hänelle maksettiin taas.<br>\n<br>\nKun Xiantos onnistui tappamaan joitakin, hän otti heiltä aina esineen. Eräs makuta myös maksoi hänelle tapoista isoja summia. Hänellä alkoi ilmetä ihmeellisiä oireita tapoista. Ne eivät kuitenkaan ollut kaikkiaikaisia, vaan katosivat välillä.<br>\n<br>\nXiantos sai samalta makuutalta lierihaatun, ja joltakin tyypiltä pitkälahkeisen trenssin. Joltakin hän otti konepistoolin ja joltakin katanan sekä kynnet. Ketkään muut kuin murhatut ovat nähneet Xiantoksen naaman tai muilla vaatteilla kuin nykyisillä. Ainoat tuntomerkit ovat Xiantoksesta ryöstetyt tavarat ja punaiset silmät.<br>\n<br>\nXiantos on rakentanut Mt. Ämkoon juurelle mökin, ja siihen liittyvän tunnelin. Hän tuli \"tohtorin\" kanssa saarelle suunnilleen kaksi vuotta sitten. Tohtori oli tukihenkilö, joka kertoi Xiantokselle hänen oireistaan mitä hänellä oli ja antoi lääkkeitä. Nykyään tohtori on kuollut, eikä palkkionmetsästäjän uusista oireista tiedetä</em><br>\n<br>\n\"Hän luultavasti näkee hallusinaatioita\", Kongu mietiskeli.<br>\n\"Eh\", Peelo sanoi jännästi, \"Se on aika selvää.\"<br>\n\"MINUN VATSAAN ISKETTIIN HAKULLA!\" Xiantos alkoi taas huutamaan.<br>\n\"Jätetään se tänne\", Peelo halusi, että niin tehdään.<br>\n\"Minulle on ihan sama\", Kongu mielisteli, \"Olen vain huolissani hänestä.\"<br>\n\"Miten sinä voit olla huolissasi henkilöstä, joka yritti murhata ystäväsi?\" Peelo toisti kysymyksensä.<br>\n\"Oikeastaan\", Kongu mutisi, \"Muutama ystäväni tapettiin.\"<br>\n\"Sinä olet oudompi kuin Xiantos\", Peelo väitti, \"Erittäin naiivia.\"<br>\n<br>\nKongu hiljeni taas.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tiedän. Ei niin tarinallista.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":907,"creator":"DJ Peelo","timestamp":"2011-04-06T17:48:00.000Z","content":"<strong>Xiantoksen Koti</strong><br>\n<br>\nPeelo ihmetteli Kongun positiivista asennetta Xiantokseen. Melkeinpä halveksui. Ennen kuin Kongu ehti aukaista suutaan, Peelo jatkoi:<br>\n<br>\n\"Lähden nyt Klaaniin, jos haluat apuani näissä ihmejutuissasi, tai muuten vaan kaipaat minua, tule ihmeessä Kahvioon\", Peelo myhäili omahyväisesti, ja käveli ovesta ulos, potkaisten sen keveästi kiinni.<br>\n<br>\nMetsää pitkin kävellessään Peelo katseli ympärilleen. Hartaasti. Jokin oli vialla. Nimittäin pari askelta häntä edessäpäin oli ansakuoppa, jonka pohjalla oli isoja rautapiikkejä. Peelo ei sinne kuitenkaan pudonnut, sillä ennen kuin hän ehti osua piikkeihin, hän levitti kätensä ja jalkansa ja painoi ne tiukasti kuopan reunoille jottei putoaisi.<br>\n<br>\nPian ylhtäältä kuului vaimeaa puhetta, ja askelia. Ne lähestyivät, ja kuopan yläpäähän ilmestyi kolme pettyneen näköistä Nazorakia. Yksi niistä yritti pökätä Peelon keihäällään alas kuopan pohjalle, mutta Peelo otti keihäästä kädellään kiinni, ja heilautti itsensä sen avulla ylös potkaisten Nazorakia sen kasvoille.<br>\n<br>\nPian Kongu ilmaantuikin paikalle ja näki kolme hakattua Nazorakia maassa.<br>\n<br>\n\"Tulithan sinäkin\", peelo huikkasi alas puun oksalta, säikäyttäen Kongun.<br>\n<br>\nPeelo hyppäsi oksalta alas, ja kysyi heti: \"Raahasit tuon Xiantoksen sekopäänkin mukana. No, ehkä kahvi selventää hänen päätään\", Peelo sanoi, osoitti Kongulle ja Xiantokselle tietä, ja seurasi perästä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":908,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-04-06T19:22:00.000Z","content":"<strong>Hopeinen meri</strong><br>\n<br>\nIlma-alus laskeutui pienelle saarelle. Saari oli niin pieni, että puolet siitä jäi aluksen leveyden alle. Siinä olisi vain pieni kiitorata seuraavalle päivälle. Saari oli trooppinen; palmut varjostivat pieniä patsaita, joita makasi ympäriinsä pikkuisella maanläntillä. Keetongu hyppäsi ulos aluksen ovesta ja katseli ympärilleen.<br>\n”Tänne jäämme yöksi”, hän julisti. ”Olipa onni, että löysimme tämän. Tämä on niin pieni, ettei täällä varmasti ole miinoja. Ei tosin ruokaakaan...” Guartsu tuli myös ulos kantaen Manun purkkia.<br>\n”Okei”, Skakdi sanoi. ”Milloin on lähtö?”<br>\n”Aamulla.”<br>\n”Niin, tietysti, mutta…”<br>\n”Niin?”<br>\n”Kellonaika?”<br>\n”En tiedä. Sitten kun herään.”<br>\n”Aha.”<br>\nGuartsu laski Manun maahan ja istahti itsekin hiekkaiselle rannalle.<br>\n”Tyypillinen hiekkasaari, jossa kasvaa vain kookospalmuja…” hän mutisi.<br>\n<em>Voithan sinä syödä kookospähkinöitä, jos haluat.</em><br>\n”Tosiaan”, Guartsu vastasi Manun ajatukseen. Sitten hän huusi Tongulle: ”Hei, otetaan mukaan muutama kookospähkinä. Niistä saa sentään jonkin verran ravintoa.”<br>\n<br>\nTongu ja Matoranit hankkivat parikymmentä pähkinää alas palmuista. Hetken kuluttua, kun he olivat päättäneet työnsä Guartsun istuskellessa hiekalla, Tongu sanoi:<br>\n”Taidan mennä sisälle nukkumaan. Muistakaa tekin mennä ajoissa, ettei aamulla väsytä liikaa.”<br>\n”…” Guartsu vastasi.<br>\n<em>Gurvana ei pidä siitä, että joku muu kuin Tawa käskee häntä kuin pikkulasta</em>, Manu sanoi.<br>\n”Purkki on hiljaa”, Guardian murahti.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/RJZrE8F5UZA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/RJZrE8F5UZA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTähdet alkoivat näkyä pilvien takaa. Guartsu makasi selällään katsoen niiden kimallusta.<br>\n<em>Tähdet</em>, Makuta Nuin ääni kuiskasi Guardianin päässä. <em>Niin kauniita.</em><br>\nGuardian käänsi katseensa kohti Manun lasipurkkia. Vihreä nestekaasu pyöri purkissa hitaasti.<br>\n<em>Koko elämämme ajan meitä Makutoja ovat kiinnostaneet maailmankaikkeus ja sen synty.</em><br>\nPilviä ei enää näkynyt juuri ollenkaan.<br>\n<em>Tämän maailmankaikkeuden salat… elämän tarkoitus… kaikki</em>, Makuta jatkoi. <em>Mikä olisikaan sen mielenkiintoisempaa, kuin saada selville, mihin tämä kaikki pyrkii. Eikö olisi mahtavaa, jos pystyisi tietämään </em>kaiken<em>? Kuka tahansa Makuta antaisi siitä vaikka oikean kätensä… ja kasvattaisi sen jälkeen uuden. He eivät todella ymmärrä, mikä merkitys tällä kaikella on.</em><br>\nMakuta oli hetken hiljaa. Guardian käänsi katseensa takaisin tähtiin.<br>\n<br>\n<em>Jos minä johtaisin Makutain vejeskuntaa, olisimme valinneet aivan toisenlaisen suunnan. Tutkimustyöhön panostettaisiin enemmän. Me selvittäisimme tämän maailman salaisuudet sen sijaan, että vainoaisimme Universumin kansaa kateuden sokaisemina.</em><br>\nKauniit, sokaisevat tähdet.<br>\n<em>Voi, me emme tiedä yhtikäs mitään. Me loimme vain itse sellaista tietoa, mitä tarvitsimme. Ja ”Suuri Henkemme” loi meille tietoa. Mutta minä en usko. En usko enää mihinkään. En ainakaan, ennen kuin löydän tarkoituksen. Abzumo oli toinen mielenkiintoinen persoona. Mutta hänen tiedonjanonsa ei ollut todellista. Hän haluaa vain hallita ja tuhota.</em><br>\nGuartsulle tuli sellainen tunne, että Manu olisi huokaissut, jos olisi voinut.<br>\n<em>Millainen maailma voisikaan olla, jos tuhoa ja hävitystä ei olisi. Jos minä en olisi tehnyt menneisyyteni virheitä, olisiko Klaanissa nyt rauha?</em><br>\n”Zyglakit…” Guartsu mutisi.<br>\n<em>Eivät pystyisi yksin juuri mihinkään. Nazorakeja on hyvin monta.</em><br>\n”Kuinka monta?”<br>\n<em>Epäilen, että useampi tuhat.</em> Guardian hätkähti.<br>\n”Se on paljon.”<br>\n<em>Valitettavasti. Jokainen tekee virheitä. Mutta mitä vaikutusvaltaisempi ja viisaampi henkilö on, sitä pahemmat seuraukset virheillä on. Tämän olen oppinut.</em><br>\nGuardian nyökäytti päätään hiekassa.<br>\n”Minullakin on siitä hieman kokemusta”, hän sanoi hiljaa.<br>\n<em>Me olemme sokeita protodiitteja maan tomun seassa</em>, Manu kuiskasi. <em>Kenelläkään meistä ei ole todellista voimaa. Millä hetkellä tahansa meidänkin päällemme voisi pudota taivaalta suuri kivinen kappale, joka murskaisi koko tämän pienen saaren. Toisaalta aivan yhtä todennäköistä olisi, että Nazorakien asevarasto räjähtäisi ja koko heidän tukikohtansa palaisi maan tasalle. Tai</em>, Manu naurahti, <em>ehkä he eivät pääsisi pinnalle, vaikka kuinka palaisivat. Jos minä päättäisin, he palaisivat ikuisesti jossakin hyvin ikävässä paikassa.</em><br>\n”Hmm…” Guardian hymisi katsellen yhä tähtiä. Ne eivät juuri liikkuneet. Vain yksi tähdenlento pyyhälsi hänen näkökenttänsä ohi. Guardianin kasvoille nousi hymy.<br>\n”Mikä on elämän tarkoitus?”<br>\nManu oli hetken hiljaa.<br>\n<em>Odottamaton kysymys. Minä olen etsinyt vastausta siihen koko ikäni. Ehkäpä on niin, että jokainen määrää itse oman tarkoituksensa. Tai sitten sen päättää kohtalo. Niin tai näin, meidän ei ole järkevää ajatella, ettei meillä olisi vapaata tahtoa. Jos jokin on määrännyt ennalta kaiken tapahtuvan ja tiedämme sen, elämästä menee maku, eikö totta. Mikäli asia näin on, en halua tietää elämän tarkoitusta.</em><br>\nGuardian sulki silmänsä. Manun purkista huokui kyynisyyden tunnetta hänen viestittäessään:<br>\n<em>Eikö olisi oikein sopivaa, jos me olisimme vain työläisiä, jotka pitävät elossa jotakin siivoojarobottia? Kuin soluja. Olisimme osa isompaa tarkoitusta – joka olisi siivota planeetta. Ja ehkäpä koota palapelejä…</em><br>\n”Mistä saat päähäsi noita sekopäisiä ideoita?”<br>\n<em>En ole varma. Ehkä ne tulevat alitajunnasta.</em><br>\n”Olet oikeastaan melko mielenkiintoinen tyyppi, jos näin voidaan sanoa.”<br>\n<em>Otan tuon kohteliaisuutena.</em><br>\n”Ota.”<br>\n<br>\nSitten Guardian nousi, poimi Manun hiekasta ja käveli sisään ilma-alukseen rauhallisin mielin. Tähdet jatkoivat kimalteluaan kirkkaalla taivaalla muutaman ohuen pilvenhattaran välillä leijaillessa niiden edestä. Palmut huojuivat hienoisen tuulen vaikutuksesta. Tuntui, kuin koko maailmankaikkeus olisi saanut hetken hengähtää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":909,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-04-06T21:47:00.000Z","content":"<strong>Arkistot ja Klaanin saari muinaisina aikoina</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="125" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/ojWngeG7tB4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/ojWngeG7tB4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKepe kahlasi läpi korkean kirjapinon. Verstas mainittiin vain harvoissa teksteissä ja niissäkin tuolla nimellä. Ne oli siis kirjoitettu vasta hänen tulonsa jälkeen. Niistä ei ollut apua.<br>\n<br>\n<em>Narskahteleva ääni säesti kaapuun verhoutuneen hahmon askeleita, kun tämä kulki kohti kylää anovan, mutta samalla luottavaisen näköinen matoran perässään halki lumisen rannikon ja metsän.</em><br>\n<br>\nHän ja Snowie eivät voineet rynnätä suoraan Verstaan syövereihin Nimdaa etsimään. Se olisi liian vaarallista. Täytyi olla jonkinlainen suojakeino. Aika kävi kuitenkin vähiin, jos Allianssi oli jo päässyt sisään. Mutta miten? Doxin avullako? Allianssi ei heti voisi mitenkään päästä Nimdan luokse, missä se olikaan, mutta se saattaisi saada merkittävän etumatkan.<br>\n<br>\n<em>Miten teen sen? hahmo kysyi mielessään. Kuinka minä voin auttaa tätä kansaa? Ja miksi minä sen edes tekisin?<br>\nHänen mieleensä kaivertui kuva, joka syöksi hänen tietoisuuteensa ohjeita ja tietoja, joita harva kuolevainen koskaan sai nähdä.</em><br>\n<br>\nLisäksi videonauha oli tuonut heidän tietoonsa vielä yhden sirun. Tawa kuitenkin otti asian hoitaakseen; Kepe ja Snowie voisivat keskittyä Verstaaseen.<br>\n<br>\n<em>Matoran ja hahmo saapuivat lumen peittämään koroon. Kymmenien mökkien katot olivat sortuneet lumen painosta. Ruokavarastot olivat tuulen armoilla ja umpijäässä. Sekä karjarahit että matoranit hytisivät jäätävässä kylmyydessä.<br>\n\"Auta, oi herra\", yksi kyläläisistä sopersi polvilleen vajoten.</em><br>\n<br>\nViimein hän löysi etsimänsä. Muuannen tutkija oli tehnyt tutkimusta Klaanin saaren matoranyhteisöjen historiasta. Tawan tuloa edeltäneellä ajalla saaren matoranheimot olivat olleet hyvin primitiivisiä... Kunnes yhdessä pisteessä aikajanalla heidän kehitystasonsa oli kohonnut spontaanisti.<br>\n<br>\n<em>Mitä toverini ajattelevat tästä? Hyväksyvätkö he sen, että käytän haltuuni uskotun artifaktin voimaa tarkoituksiin, joihin he eivät sitä tuhlaisi? Mutta eikö ole oikein, että nämä luonnon armoilla olevat parat saavat joskus apua ja oikeutta?<br>\n<br>\nMiten teen sen?</em><br>\n<br>\nJa tämä tapahtui jo kauan ennen kuin Tawa saapui. Ajalla, jolloin saarella ei tiedetty kenenkään käyneen.<br>\n<br>\n<em>Hänen mieleensä poltettiin yhä terävämpi kuva. Se teki miltei kipeää.<br>\nHän kohotti kätensä ja kanavoi elementaalienergiansa sen kautta. Jumalaisilla voimilla kyllästetty siru oli yhä hänen nyrkissään. Hän käyttäisi uusia kykyjään vain hieman, riittävästi parantamaan kylän oloja vähäksi aikaa.</em><br>\n<br>\nKepe ja Snowie tulisivat selvittämään tämän. Mikä oli vaikuttanut sivilisaation kehitykseen näin äkkinäisesti? Se voisi myös tuoda selityksen Verstaalle. Viimeinkin he saisivat selville sen alkuperän.<br>\n<br>\n<em>Kun hän avasi silmänsä, hän tajusi epäonnistuneensa.<br>\n<br>\nKylää ei enää ollut.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":910,"creator":"BD","timestamp":"2011-04-07T21:29:00.000Z","content":"<strong>GK:n huone</strong><br>\n<br>\nToa istui tuolissaan katsoen näkymää, joka tuli hänen ikkunastaan.<br>\n<br>\n\"Meri\".<br>\n<br>\nHän nousi ja hetkeksi seisomaan ja mietti, sitten hän avasi oven ja kulki jälleen klaanin käytävillä hermostuneen näköisenä, aivan kuin hän olisi kiertänyt ympyrää. Hän käveli vastaan tulijoiden ohi kuin he olisivat pelkkää ilmaa, klaanilaiset huomasivat toan radikaalisti muuttuneen persoonan. <br>\n<br>\n\"Jonkun ylemmän tahon pitäisi jututtaa häntä, hän on kuin myrskyn merkki\", eräs matoran sanoi toiselle heidän kiiruhtaessaan toan ohi.<br>\n<br>\n\"Vielä... ei ole aika...\", Gekko sanoi hiljaa, mutta se tuli niin selvästi, että se olisi saattanut olla silkkaa huutoa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":911,"creator":"Jake","timestamp":"2011-04-08T10:45:00.000Z","content":"<strong>Meri, kelluva lankku, ei, se ei ole laivan nimi. Tämä on kirjaimellista.</strong><br>\n<br>\nNotfun, Matoro, Äksä ja Jardirt istuivat lankulla. Notfun oli erittäin närkästynyt, eikä ollut puhunut kolmeen tuntiin.<br>\n<br>\n\"Hei, kyllä me sen saamme takaisin, lupaan, ettet joudu nimetä taas uutta Yön Timoa\", Matoro yritti lohduttaa. Vastausta ei kuulunut.<br>\n<br>\nViidenkymmenen minuutin päästä Notfun kuitenkin avasi suunsa.<br>\n<br>\n\"Kuulkaa. Siitä asti, kunb liityin teidän klaanihippien kerhoon, aivan vain henkilöllisyyteni salatakseni, olen ollut jatkuvissa ongelmissa. Ensinnäkin, kaapuhemmo on puristanut minusta puolikuoliaan neljä kertaa. Toiseksi, olen menettänyt kaksi laivaa, ja minä olen joutunut käyttämään kaksi pelastusmanaattia, uhraamaan niille suurimman osan miehistöstäni, JA kultamaskinikin jäi tuonne laivalle, ja olen ilman maskia. Olen kalju. Kertokaa rehellisesti, onko hyvä miel-\", Notfunin puhe keskeytyi kun eräs laiva tuli heidän viereensä ja heitti köyden.<br>\n<br>\n\"Kyllä, minulla on nyt hyvä mieli\", Matoro vastasi hymyillen.<br>\n<br>\nNotfun mutisi jotain hipeistä, kehyksistä ja manaateista kiivetessään köyttä pitkin. Kun hän oli ylhäällä, hän näki laivan omistajan, ja hyppäsi takaisin mereen. Matoro, Äksä, Jardirt ja laivan kapteeni katsoivat laidan yli sinne, mihin Notfun oli hypännyt. <br>\n<br>\n\"Mitäs tuo nyt oli?\", Äksä kysyi.<br>\n<br>\n\"Notfun omaa aika värikkään menneisyyden, tiesitkö. Hän on suututtanut miljardeja henkilöitä, jättänyt miljardeja naismatoraneja kuin knallit kalliolle, ja pummannut miljardien arvosta rahaa, ja jättänyt maksamatta. Outo seikka on se, että kaiken tuon jälkeen hän on merirosvona ryöstänyt vain kuusi laivaa\", Jardirt kertoi.<br>\n<br>\nSeurasi syvä hiljaisuus. <br>\n<br>\n\"No minä menen hakemaan sen, kun ei vielä ole pintaan noussut\", Matoro ilmoitti, ja hyppäsi laidan yli. Kohta hän palasi Notfunin kanssa.<br>\n<br>\nKun piraatti aukaisi silmänsä, ja näki laivan omistajan, hän hyppäsi taas yli laidan.<br>\n<br>\n\"Sanoin jo. Värikäs menneisyys. Kuusi laivaa.\", Jardirt sanoi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":912,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-04-09T05:44:00.000Z","content":"<strong><em>Kelluva Lankku</em>(se on laivan nimi), meri</strong><br>\n<br>\nSe paatti oli paljon pienempi kuin <em>Yön Timo II</em>. Se vaikutti enemmänkin jokilaivalta, joka oli eksynyt suureen maailmaan. Miehistöä oli kymmenisen henkeä mutta kapteeni ei kertonut millä asioilla liikkuu. <br>\n<br>\nKapteeni Notfun istuskeli heille osoitetun hytin pöydän ääressä. Pieni öljylamppu paloi, vaikka oikeasti ikkunasta tuleva päivänvalo teki sen tarpeettomaksi. <br>\n<br>\nOvi avautui ja kirkas valo tuli sisään. Matoron tummansävyinen hahmo käveli hyttiin Notfunin kanssa.<br>\n\"Hei, sanoit tunteneesi sen... kaapuhemmon?\" Matoro aloitti.<br>\n\"Joo\", Fun vastasi.<br>\n\"Mitä tiedät siitä tyypistä?\"<br>\n\"Noh. Pirun tehokas. Halusi minuslta yhden Makuta-Viruksen. Paljon käsiä. Joku kipusäde. Ja niin joo, hengaili Gaggulabion laivalla. Ilmeisesti kätyri\"<br>\nKohta \"Gaggulabio\" iski Matoroon kuin miekka. Oliko se vanha kääkkä heidän perässään? Sitten hän tajusi muistiinpanot <em>Timossa</em>. <br>\nJos kaaputyyppi on Labion alainen, Labio tietää Nimdan sijainnin.<br>\n\"Meille voi tulla kiire\", Matoro totesi. \"Jos Gaggulabio liittyy tähän juttuun, tapaamme saarella vähintäänkin parikymmentä skakdia\"<br>\nSkakdeista Matorolle tuli heti mieleen Metorakk. Kun hän oli voittanut Mettyn Xialla, koko skakdista ei oltu kuultu mitään.<br>\n\"Pääsin siltä korkilta pakoon sen laivaltakin\", Notfun aloitti. \"En näe suurta uhkaa\"<br>\n\"Fun, se upotti laivasi\", Jardirt huomautti väliin.<br>\n\"Ai niin. KOSTETAAN!\" Fun vaahtosi, ilmeisesti tarviten rommia.<br>\n<br>\n<strong>Nazorak-pesät, Gaggulabion kasarmit</strong><br>\n<br>\n<em>\"Sain laivan kaapattua. Tiedot Nimdan sijainnista selvillä. Olen matkalla kohti saarta. Tarvitsetteko koordinaatit?\"</em>, Amazuan ääni kuului hieman säristen kaiuttimesta jossa oli Nazorakien logo.<br>\n\"Kerro koordinaatit. Lähetän jokusen miehistäni jos tulee ongelmia\", Skakdi sanoi kuamrtuen mikin ääreen.<br>\nAmazua luetteli sarjan numeroita ja kysyi lupaa lopettaa.<br>\n\"Ei, yksi asia vielä. Mitä teit Blacksnow'lle?\" Labio kysyi. Hänen äänestään heijastui viha kohdan \"Blacksnow\" -kohdalla.<br>\n<em>\"Heitin mereen Notfunin ja parin muun kanssa. Tuskin selvisivät\"</em><br>\n<br>\nGaggulabio kaatui tuolillaan. Hän nousi nopeasti ja alkoi karjua mikrofoniin.<br>\n\"EI MATOROA SELLAISELLA VOITETA! SE PIRULAINEN SELVIÄÄ, SE SELVIÄÄ VAIKKA HEITTÄISIN SEN TULIVUOREEN! JOS SAAT SEN KÄSIISI, TAPAT SEN! YMMÄRRÄTKÖ!\"<br>\nToisessa päässä oli hiljaista.<br>\n<em>\"Kyllä, ymmärrän\"</em>, Amazua vastasi ja ajatteli palkkiorahoja.<br>\n<br>\nGaggulabio poimi paksun sikarinsa pöydältä ja sytytti sen taas. Hän veti siitä pitkän henkäyksen ja istahti erilaisten harvinaisten rahien nahoista tehtyyn työtuoliin.<br>\nHän oli tajunnut jossain vaiheessa alkaneensa tupakoida enemmän mitä enemmän joutuu odottelemaan. Jatkuva odottelu Torakoiden tyyliin kävi Skakdien hermoille. Onneksi Klaanin saarella oli pikkukyliä ryöstettäväksi.<br>\n<br>\nRlolzedt käveli sisään koputtamatta. Omahyväinen, suurikokoinen metalliskakdi istahti toiseen tuoleista ja odotti hetken.<br>\n<br>\n\"Edistymme sen viruksesi kanssa. Yksi skakdi sai sillä juuri jotain hämäriä voimia. Suljimme sen selliin kun riehui. Ampui plasmaa ja salamoita ympäriinsä\", skakdien komentaja selitti. \"Se siis sekosi ylimääräisistä voimista. Pitäisikö meidän pyytää torakoiden tai Ab-\"<br>\n\"Ei. Me hoidamme tämän itse\", Gaggulabio keskeytti alaisensa.<br>\n\"Mutta nyt on tärkeämpää. Saimme Nimda-saaren koordinaatit\", hän jatkoi. \"Pistä erikoisjoukot laivaan\"<br>\nRlolzedt oli hetken hiljaa ja lähti sitten.<br>\n<br>\n<strong><em>Kelluva Lankku</em>, meri</strong><br>\n<br>\n\"Gaggulabio on todennäköisesti matkalla Nimdan luo\", Matoro aloitti. Äks nojasi laivan takaosan kaiteeseen ja katseli mereen. Punahopea haarniska kiilteli aamuauringossa erikoisesti.<br>\n\"Gaggulabio?\" Äks kohotti katseensa.<br>\n\"Torakoiden liittolainen. Salakuljettaa, tappaa, valtaa, ryöstää. Komentaa saaremme Skakdeja\", Matoro luetteli.<br>\n\"Ah. Mukava heppu, oletan\", Äks sanoi ironisesti.<br>\n\"Olen ollut hänen tappolistallaan ties kuinka monta vuotta. Joko hänen kätyrinsä ovat tunareita tai minä olen liian hyvä\"<br>\n\"Tai sinulla on hyvä tuuri\", Äks lisäsi.<br>\n\"... niin\", Matoro vastasi. <br>\n<br>\nOli hetken hiljaista.<br>\n<br>\n\"Miten pääsit tai jouduit tyypin tappolistalle?\" Äks kysyi.<br>\n\"Noh. Pitkä juttu. Kerron tiivistetyn version\", Matoro aloitti.<br>\n\"Labio taisteli Nektannin liittolaisena Zakazin sisällissodassa. Hän nousi sodan jälkeen yhdeksi pohjoisen maailman rikkaimmista rikollispomoista. Hänen skakdinsa valloittivat ja tuhosivat sen saaren, jossa minä ja tiimini asuimme joskus. Tappoivat matoranit. Me Toat olimme silloin Toat-Pimeyden Metsästäjät sodassa Metru Nuilla puolustamassa 'oikeutta ja kunniaa'\"<br>\n<br>\nMatoron muistin aukko tuli vastaan. Hän ei kertakaikkiaan pystynyt muistamaan mitä tapahtui vuosina Sodan jälkeen.<br>\n<br>\n<strong>Sama laiva, eri paikka</strong><br>\n<br>\nNotfun oli onnistunut löytämään ruumasta pullollisen rommia. Hän käveli iloisesti kohti hyttiään ja iski pullon pöytään.<br>\nFun putosi tuoliltaan kun luki etiketin.<br>\n<br>\nSiinä luki:<br>\n\"Kulttia ei petetä, Notfun\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":913,"creator":"Jake","timestamp":"2011-04-09T08:13:00.000Z","content":"<strong>Kelluva lankku, laiva siis. Nyt ei ole kirjaimellista, kuten viimeksi.</strong><br>\n<br>\nNotfun makasi maassa rommipullo kädessään. Sitten hän nousi, joi rommipullon tyhjäksi, ja heitti sen ikkunasta mereen. Kun piraatti avasi ovea, siihen oli liimattu kirje. Notfun avasi sen. <br>\n<br>\n<em>Kuten jo huomasit, kulttia ei petetä.</em><br>\n<br>\n<br>\nNotfun tippui taas tuoliltaan. Tämä on varsin mielenkiintoinen seikka, kun otetaan huomioon, että hänellä ei juuri nyt ollut tuolia allaan. Tapahtuman syytä on yritetty selvittää jälkeenpäin, ja syyksi on todettu \"värikäs menneisyys\". Ottakaa huomioon myös, että Matoro oli huoneessa, ja melkein tuli hulluksi nähdessään tämän.<br>\n<br>\n<br>\nNotfun nousi maasta jälleen. Sitten hän imi kirjeestä musteet, ja heitti sen ikkunasta mereen. Tällä kertaa hän onnistui oven avauksessa, ja turhia tuolilta tippumisia ei tarvittu. Notfun käveli ulos ovesta Matoro perässään.<br>\n<br>\n\"Arrr, ihana päivä purjehtia, etsiä aarteita, ja etsiä aarteita purjeestani\", Notfun huokaisi.<br>\n<br>\nPiraatti käveli mastoa kohti, ja kiipesi purjeeseen. Kuten oli odotettu, Notfun löysi suuren aarrearkun purjeesta. Hän avasi sen tyytyväisenä, mutta siellä oli vain lappu.<br>\n<br>\n<em>Ymmärsitkö jo pointtini, kulttia ei petetä, tule hyttiini.</em><br>\n<br>\nNotfun mätkähti alas, ja purjeen uumenista tuoli tippui hänen päällensä. Ottakaa huomioon, että tällä kertaa hän ei tippunut tuolilta, vaan tuoli tippui häneen. Matoro katsoi Notfunia hieman kummissaan.<br>\n<br>\n\"Mikä tämä kulttihomma nyt oikein on?\", Kysyi jään Toa.<br>\n<br>\n\"Se on pitkä tarina, johon liittyy sotaa, jumalia, sotaa, ja rommia. Ja kultti\", Notfun kertoi, \"Ensinnäkin, minä en ole matoran. Olen itseasiassa vanhempi, kuin tämä teidän maailmanne. Olen tämän maailman testiversiosta. Olen ainoa, joka selvisi\"<br>\n<br>\n\"Jaahh.. Se kertoo jo paljon siitä, miksi olet hullu.\"<br>\n<br>\nNotfun katsoi Matoroa vihaisena.<br>\n<br>\n\"Köh. No kuitenkin, Jotkut jossain joskus loivat testiversion tästä maailmasta. He loivat myös testiversiot Matoraneista ja Toista. MUTTA Toille annettiin luomisvoimat, ja Toia oli vain kaksi, totta kai ihan liian übereilla elementeillä. Noh. Nyt mennään tähän klassiseen eeppisyyttä tavoittelevaan kliseiseen sontaan, joka tällä kertaa on totta. Ne \"toat\" loivat kaikenlaista, pari eri ulottuvuutta ja sellaisia, sitten toinen halusikin lisää voimia, ja tappoi toisen. Toinen sitten lukitsi jotain suuria voimia miekkaansa, ja viimeisillä voimillaan löi miekan maahan, eikä sitä ole löydetty. Toinen olento taas orjuutti meidät Matoranit, ja lopulta humaltui vallasta niin, että juuri kun oli tuhoamassa testiversiota, ylemmät voimat tuhosivat sen. Älä kysy, miksi minä elän, en tiedä itsekään\", Notfun selitti.<br>\n<br>\nMatoro katsoi häntä epäuskoisena.<br>\n<br>\n\"Miten tuo liittyy mihinkään?\"<br>\n<br>\n\"No, ne sitten palvoivat tätä kuollutta jumalaa ne kulttilaiset, ja itse päätin ryhtyä kultin johtajaksi. Tunsin kuitenkin kutsumuksen rahaa, rommia, ja merta kohti, joten eräänä yönä poltin kultin tukikohdan, vein kaikki ruoat, ja pakenin\", Notfun selitti, \"Loppu.\"<br>\n<br>\n<br>\nMatoro katsoi Notfunia edelleen sama epäuskoinen kummallinen ilme kasvoillaan. <br>\n<br>\n\"No, nyt saimme vastauksen siihen, miksi olet noin lyhyt\", Matoro sanoi, ja käveli pois.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":914,"creator":"BD","timestamp":"2011-04-09T10:43:00.000Z","content":"<strong>Klaanin käytävät</strong><br>\n<br>\n”...minä en jaksa tätä enään kauan...”,Toa sanoi ja kyyristyi seinää vasten ja piti käsillä kiinni päästään kun se tärisi holtittomasti hänen silmiensä tuijottaessa tyhjyyteen.<br>\n<br>\nSitten hän nousi ja näytti taas rauhoittuneemmalta.<br>\n<br>\nKamera seurasi toan jokaista liikettä. Tawa oli niin häkeltenyt, että ei saanut sanaa suustaan. Sattumalta hän oli istahtanut hetkeksi tarkkailemaan ja tallentanut muistiin tämän oudoksuttavan ”kohtauksen”.<br>\n<br>\n”Jokin taitaa oikeasti olla hullusti Gekon kanssa, tuo jos mikä ei tosiaan ole normaalia. Toa kääntyi kohti kameraa, miekka suhahti ilmassa ja Tawa näki vain lumisadetta.<br>\n<br>\n”Toivottavasti tuo ei ole mitään vakavaa...”, Tawa sanoi katsoessaan ruutua jossa ei ollut nähtävissä muuta kuin lumisadetta.<br>\n<br>\nGekko käveli ja näytti hyvin määrätietoiselta. Tawa koitti etsiä kuvaa toasta, mutta joka hetki kun tämä vilahti ruudussa nääkyi sen jälkeen pelkkää lumisadetta.<br>\n<br>\n”Mitä minä voisin tässä tilanteessa tehdä?”, Tawa katsoi ruutua jossa toa oli viimeksi näkynyt.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":915,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-04-09T12:09:00.000Z","content":"<strong>Voimalaitos</strong><em> Tapahtui ennen Gekon pakoa Klaaniin...</em><br>\n<br>\nZyglakien voimalaitos oli kaaoksen vallassa. Nazorakien tekniikka oli alkanut pettää ja voimalaitos alkoi pikkuhiljaa sortua. Laitoksen työntekijöitä, oransseihin haalareihin ja kypäriin sonnustautuneita Zyglakeja juoksi ulos voimalan pääovista, koska hälytykset olivat pärähtäneet käyntiin. Voimalan keskustietokone oli ylikuumentunut viallisten johtojen ja sortumien takia syttyen tuleen. Nyt sitlä sammuttivat vain sammuttimet, Zyglakit itse eivät uskaltaneet lähteä voimalaa pelastamaan. Voimalan työntekijät uskoivat näet että Rhak'elakk jumala oli rankaissut heitä siitä että jumalan pyhättö oli syttynyt tuleen lähistöllä ja veriuhrit olivat paenneet.<br>\n<br>\nKymmeniä voimalan työntekijöitä ravasi ulos ovista ja teki kolmionmerkkejä ilmaan, ettei Rhak'elakk tappaisi heitä suuttuessaan.<br>\n<br>\nVoimalan sisätilojen rakenteet alkoivat sortua vesimassojen osuessa laitteistoihin. Sähköiskuja lenteli ympäriinsä ja metallikehikot huojuivat kun nazorakien rakentama laitois alkoi palapalalta hajota käsiin. <br>\nUmbra ja Flygel taistelivat keskenään hajoavan voimalaitoksen sisätiloissa. Ovi joka johtaisi päähallintakeskukselle ja keskustietokoneelle, oli jumittunut kiinni ja kaksikko taisteli siitä, kumpi pääsisi ensimmäisenä kallisarvoisen ulottuvuusporttitykin luokse.<br>\n<br>\n”Anna minun hakea tykki, niin pääsen kotiini!” Umbra huusi, vesimassojen pauhatessa ja veden noustessa pikkuhiljaa. Flygel ei kuunnellut, vaan heitti Umbraa toisella terällään, jonka Umbra paiskasi maahan kontrolloidulla painovoimalla.<br>\n”Kuolemme molemmat!” Umbra huusi, lyöden miekallaan Flygeliä, jonka käsipanssariin tuli viilto. Zyglak otti matorania kiinni mahasta, paiskaten tämän päin yhtä huteraa pilaria.<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><br><center>* * *</center><br></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/LD98pEfI6WQ" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/LD98pEfI6WQ</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nVesimassat nousivat kaksikon taistellessa kun Flygel iski miekallaan Umbraa. Umbra väisti, potkaisten Zyglakia päähän, samalla iskien painovoimalla Zyglakin maahan. Flygel nousi, karjuen ja löi nyrkeillään Umbraa, mutta Umbra leijaili nyrkkien yläpuolelle. <br>\n<br>\nUmbra iski nyrkeillään Flygeliä rintaan sarjan iskuja, mutta vahinkoa ei juurikaan tapahtunut. Leijaileva Matoran oli Flygelin korkeudella ja valmiina tekemään vihollisestaan kalanruokaa. Huitaisu Flygelin kynnestä, joka osui Umbraa päähän, saaden Pakarin vääntymään, tiputti Umbran maahan, jolloin Umbra joutui ottamaan tukea miekastaan.<br>\n<br>\nFlygel iski miekallaan Umbraa jalkaan, jolloin Matoran kaatui taaksepäin, horjahtaen metalliromun sekaan. Flygel asteli voitonriemuisena Umbran luokse, kun Zyglakin paino alkoi äkkiä nousta ja liikkumisesta tuli vaikeaa.<br>\n<br>\n”Miten sinä Matoran teet tuon?” Zyglak kysyi vaikeasti hengittäen. Painovoima pusersi hänen keuhkojaan kasaan ja mekaaniset osat hänen kehossaan rikkoutuivat yksikerrallaan. Umbra nousi romun seasta, nilkuttaen ja miekka oikeassa kädessään, valmiina iskemään Zyglakia.<br>\n<br>\n”Olen toisesta maailmasta, muistatkos? Ja siellä olin mahtava soturi, kuten tämän maailman vastineenikin on”, Umbra kertoi. <br>\n<br>\nHuone ei kestänyt enää taistelua ja katto alkoi sortua niskaan. Betonia, kivenjärkäleitä ja metallisia tukipilareita alkoi sataa kaksikon niskaan. Umbra leijaili Flygelin ylitse, kohti ovea joka johtaisi seuraavaan huoneeseen.<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="17" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/CMgD_j8l78E" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/CMgD_j8l78E</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nUmbra juoksi romujen seassa, rynnien oven läpi, jonka hän paiskasi voimillaan maahan, kohti käytävää. Käytävä oli valaistu valokivin, jotka oli otettu tapetuilta Ortoneilta. Fikou Qewa oli löytänyt tiensä Umbran luokse ja kaksikko juoksi Flygel perässään osittain tukkiutunutta käytävää pitkin kohti päähallintajärjestelmää. Ympärillä kuului hälytyslaitteiston huutoa kun sireenit varoittivat voimalan hajoamisesta.<br>\n<br>\nUmbra lennätteli metalliromua tieltään, kun Flygel alkoi saavuttaa häntä voimakkaiden takaraajojensa tuomalla lisänopeudella. Zyglak läähätti pian Umbran niskaa, vaikkei ollutkaan kovin rautaisessa kunnossa.<br>\nUmbran Fikou, Qewa hyppäsi violettimustan sankarimme olkapäälle, ampuen perästään seittiä Flygeliin, joka häiritsi Zyglakia, antaen kaksikolle etumatkaa. Juoksu kipeällä jalalla perässä valkomusta hullu tiedemieslisko ei ollut kaikkein helpoin tehtävä, varsinkaan tuhoutuvassa rakennuksessa. <br>\n<br>\nRautaromua lenteli ilmassa, sorruttaen samalla lisää rakennusta. Umbran onnistui heittää voimillaan romua päin Flygeliä, joka horjahti läheisen suuren ikkunan läpi toiseen käytävään, joka johtaisi myös päähallintajärjestelmään. Tämä käytävä oli huonommassa kunnossa, täynnä railoja ja reikiä lattiassa, mutta Flygel juoksi varmoin askelin, ottaen kynsillään tukea, kohti tykin säilytyspaikkaa.<br>\n<br>\nUmbra ja Qewa tekivät yhteistyötä, juosten kohti suurta railoa, jonka yli Umbra ei voinut turvallisesti levitoida. Hän nosti Qewan kattoon voimillaan, jolloin Fikou eritti seittiä, jonka avulla Umbra lennätti itsensä toiselle puolelle.<br>\nUmbra laskeutui kepeästi keventämällä painovoimaa allaan, kivilattialle, jolloin hänen takaansa metallikehikot alkoivat sortua ja tukkia takaisinpääsytien. Valokiviä rysähteli seiniltä maahan, hajoten sirpaleiksi, jolloin kellertävää valoa tuikki sirpaleista iloisesti. <br>\n<br>\n”Hmm… Toivottavasti pääsen tykin avulla kotiin”, Umbra ajatteli, juosten samalla ryskettä ja sortuvaa tunnelia eteenpäin, hyppien välillä metallikehikoiden yli, tai ryömien niiden ali, riippuen siitä, kuinka pahasti ja miten ne olivat sortuneet.<br>\n<br>\nFlygel oli jo tahollaan saavuttanut oven, jonne hän koetti naputella numerosarjaa. Metallinen ovi ei auennut vaikka Zyglak kuinka yritti näpytellä koodeja, jolloin Flygel joutui käyttämään voimiaan, ja käytti itseään muurinmurtajana, saaden metallioven lentämään huoneeseen, jossa välkkyivät punaiset hätävalot ja sireenit soivat.<br>\nTahollaan, Umbra oli myöskin päässyt metalliselle ovelle, jossa oli myös salasanalukitus. Umbra näpytteli hetken koodeja, mutta tuli siihen johtopäätökseen että olisi nopeampaa vain rusentaa ovi painovoimalla. Umbra painoi oven sormensa painvoimalla muserruksiin, hypäten sen yli päähallintakeskukseen.<br>\n<br>\nFikou seurasi Umbraa perässä, hyppien romun seassa. Flygel oli jo huoneessa ja kaivoi luista mappikaappia, jonne hän oli piilottanut tykin.<br>\n<br>\nFlygelin etsiessä tykkiä, Umbra otti kiinni Zyglakin hännästä, jolloin Zylak paiskasi Umbran päin tuolia, joka oli tehty Ortonien luista. Tuoli hajosi luupirstaleiksi jolloin Umbra lensi sirpaleet mukanaan lattialle. Ruhjottu ja haavoittunut Matoran ei kestäisi enää kauhean suurta ja väkivaltaista taistelua.<br>\nFlygel penkoi innokkaasti laatikoita, heitellen kivitauluja ja papereita ympäriinsä. Tykki olisi löydyttävä, muuten hän ei pääsisi eroon tästä Matoranin rääpäleestä ja tämän hämähäkistä ja pääsisi pois rakennuksesta.<br>\n<br>\nViimein Flygel löysi tykin, ottaen sen voitonriemuisena käsiinsä. Vihreänaamainen Zyglak painoi etusormellaan tykin nappuloita. Zyglak ei tiennyt kovinkaan tarkkaan mitä mistäkin nappulasta tapahtui, ja tykin Olmak symboli ja matorankaiverrukset alkoivat hohtamaan kellertävää valoa. Tämän jälkeen tykin etuosaan syntyi sinertävä valo ja tykki alkoi suoltamaan ulottuvuusportteja ympäriinsä.<br>\n<br>\n”Tapat meidät molemmat!” Umbra huusi, kömpien lattialta jaloilleen. Matoran paiskasi tuolinkappaleet päin Flygeliä, joka ampui portaaleja, jotka imivät palaset sisäänsä. Valitettavasti tykki oli siinä asennossa, että portaaleja syntyi sattumanvaraisesti ja tietylle alueelle tykin läheisyydestä. Luun palaset putosivat Umbran päälle, jolloin matoran kaatui lattialle, kun hänen päälleen putosi jotain äkisti.<br>\n<br>\n”Molemmat? Sinähän tämän tykin halusit. Sinä kuolet, koska jos viet tykin minulta, minulle ei jää mitään”, Flygel sanoi, painaen etusormellaan tykkiä uudelleen. Siniset, ilmassa leijailevat portaalit sammuivat äkisti.<br>\n<br>\n”Ja osaan kuule käyttää tätä tykkiä, ainakin jotenkuten, Matoran”, Flygel sanoi, osoittaen voitonriemuisena Umbraa. Hän voisi siirtää Matoranin jonnekin tuhoutuneen voimalan raunioiden alle ja kuolemaan.<br>\n<br>\n”Matoran. Hah! Voisiko Matoran tehdä näin?” Umbra vastasi Zyglakille, nostaen liskomaisen olennon voimillaan ilmaan. Kun Flygelin pää kosketti katonrajaa, Umbra paiskasi hänet voimillaan päin lattiaa, jolloin jalat menivät hauraan betonilattian läpi.<br>\n<br>\n”Vieläkö sanot että olen vain Matoran?” Umbra kysyi lattialta nousevalta Zyglakilta. Zyglak nousi, rynnisti kohti Umbraa ja tarrasi Umbraa mahasta kiinni, paiskaten hänet voimillaan päin teräksistä seinää.<br>\n<br>\nFlygel kaappasi lattialta ulottuvuusporttitykin käsiinsä. Zyglak paineli nappeja, jolloin neljä ulottuvuusportaalia muodostui maassa makaavan Umbran ympärille. Flygel ohjasi portaaleja kohti Umbraa, jolloin siniset pyörteet alkoivat vetää Umbran raajoja puoleensa.<br>\n<br>\nSiniset portaalit kiskoivat Umbran raajoja eri suuntaan, jolloin Umbran jalka törrötti seinään ilmestyneestä portaalista, toinen jalkaterä oli katossa, ja Umbra pystyi koskettamaan kämmenellään selkäänsä. Hänen toinen kämmenensä tuli näkyviin lipaston päälle ilmestyneestä portaalista.<br>\n<br>\n”Jos nyt painan tätä nappia, portaalit sulkeutuvat ja sinä hajoat kivoihin pikku paloihin, jotka voin sitten lähettää postissa T’haokin miehistölle. He kyllä keksivät sinulle käyttöä, Umbra”, Flygel sanoi voitonriemuisena. Isokokoinen violettimusta maanvaiva oli nyt ansassa, eikä hän pääsisi mitenkään niskan päälle. <br>\n<br>\nUmbra katseli hätääntyneenä tilannettaan. Hän tunsi kolmella sormellaan selkänsä ja näki kuinka kolme sormea liikkuivat lipaston päällä. Myös katossa oleva jalkaterä ja seinässä oleva jalkaterä liikkuivat normaalisti kun Umbra vain liikutti raajojaan. Pelaten aikaa pakenemiseen, Umbra keksi nerokkaan, joskin useinkäytetyn harhautuksen. Hän alkoi jutella hullulle zyglakille.<br>\n<br>\n”Hei Zyglak. Nyt kun olet saanut minut tilanteeseen etten voi päästä vapaaksi, haluaisitko tietää tarinani ennen kuolemaani. Ymmärrän että olet kiinnostunut ulottuvuuksista ja ajasta, joten tämä voisi olla hyvä tilaisuus”, Umbra aloitti, miettien samalla kuumeisesti pakokeinoa.<br>\n<br>\n”Olisi todellakin mukavaa tietää vähän maailmastasi, ihmematoran”, Flygel sanoi, nuoleskellen samalla verisiä huuliaan tiedonjanon takia. Zyglak selvästi nautti tilanteesta jossa oli niskanpäällä.<br>\n<br>\n”No, kaikki alkoi kauan sitten maailmassani. Minut valittiin osalliseksi eräiden matorantiedemisten projektia, jonka tarkoituksena oli siirtää toinen elementaalivoima matoranille. Tiedemiehet eristivät voimia erilaisista kristalleista ja upottivat muokattuun, voimien hallintaan kestävään kehooni painovoimaa hallitsevan kristallin. Kristalli antoi minulle hallinnan painovoimaan ja samalla pystyin pienissä määrin kontrolloimaan valoa, olinhan Av-Matoran. Samaisessa laitoksessa jossa minulle tehtiin kokeita, luotiin myös Olmakin sirusta tuo tykki jota pitelet käsissäsi. Tiedemiehet eristivät Olmakin voimaa ja siirsivät sen tykkiin, jonka avulla oli mahdollista liikkua paikassa portaalien kautta. Valitettavasti tietyt tahot halusivat sen ja tekniikan jonka avulla matoraneille annetaan elementaalivoimia, itselleen. Hyökkäyksen aikana sitten pakenin tykin avulla tähän maailmaan ja nyt haluan vain lähteä kotiin tykillä ja lopettaa maailmani kärsimyksen ja verenvuodatuksen”, Umbra kertoi. Pieni kyynel vierähti hänen silmäkulmastaan kun hän kertoi tarinaansa ja muisti kotimaailmansa.<br>\n<br>\n”Olipa tuokin tärkeä tieto”, Flygel sanoi hiukan pettyneenä. ”Odotin ehkä vähän dramaattisempaa tarinaa sinulta, ulottuvuusmatkustaja”, Zyglak lisäsi ja jatkoi: ”Et haluaisi kuulla minun tarinaani?”<br>\n<br>\nTätä Umbra oli odottanutkin. Zyglak avautuisi hänelle, antaen lisäaikaa suuren paon suunnittelemiseksi. Qewa oli kadonnut jo jonnekin, mutta Umbra toivoi että hämähäkki olisi jossain lähellä.<br>\n<br>\n”Kaikki alkoi vuosituhansia sitten. Minut kasvatettiin Zyglakien jalkaväkeen ja rivisotilaaksi, jonka tarkoituksena olisi vain totella johtajia ja ylempiä tahoja. No osallistuin moniin sotiin joissa joukkomme pärjäsivät hyvin, yleensä Matoraneja ja muita lajeja vastaan. Eräs taisteluoperaatio oli ihan toisenlainen… Hyökkäsimme korkeakulttuurilliseen, Orto Nuin pikkusaarelle, saarelle joka oli tunnettu valkokultaisesta rakentamistyylistään ja Valtuustostaan, joka johti saarta Turagoiden ja Matoranien kanssa. Saarella oli rikkauksia ja huono armeija joka koostui vain kuudesta Toasta ja Gukko-ilmavoimista. Täydellinen valloituskohde siis. Me Zyglakit hyökkäsimme saarelle, ammuimme alas keihäillä ja tykeillämme, suurimman osan ilmavoimien joukoista ja taistelimme saaren kuutta Toaa vastaan. Kyseisessä kahakassa menetin toisen silmäni, kun ryhmän Tulen Toa, ja johtaja, iski tuliporansa suoraan silmääni, jolloin poranterä meni ihan aivoihini asti. Se sai aikaan suunnatonta kipua, mutta samalla muutti persoonaani ja älykkyyttäni. Samalla menetin kiinnostuksen sotimiseenkin, vaikka vanhat taitoni eivät unohtuneetkaan. Aloin tutkia eri asioita ja kirjata niitä muistiin, tehden seikkaperäisiä päätelmiä ja kirjoittaa pöytälaatikkoon havaintojani. Samalla menetin kiinnostukseni Rhak’elakkismiin, koska en nähnyt siinä mitään järkeä”, Flygel kertoi, pitäen pienen hengähdystauon. <br>\n<br>\nUmbra kuunteli kiinnostuneena Zyglakin kertomusta. Hän tunsi osaltaan sääliä olentoa kohtaan, osaltaan vihaa. <br>\n<br>\n”Ja nyt kun sinä toit tämän tykin tähän maailmaan, olen alkanut vihdoin tajuta ajan olemuksen. Emme voi vaikuttaa juuri mitenkään aikaan, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen ratkaisevasti. Kutsun tätä Nuiramavaikutukseksi, sillä jos Nui-Rama pörrää väärässä paikassa oikeaan aikaan, ei pörrää ollenkaan, tai jättää huitaisemasta matorania pistimellään, kaikki vaikuttaa osaltaan aikaan ja luo äärettömän määrän vaihtoehtoismaailmoja. Pelkkä tämän ajatteleminenkin saa jo pääni sekaisin, eikö sinunkin?” Flygel esitti kysymyksen vangilleen.<br>\nUmbra kuunteli tarkkaavaisena zyglakin sanoja. Olennon mielessä piili älykkyyttä, mutta se oli vain valjastettu ”väärälle” puolelle, eli Allianssiksi kutsutun oudon organisaation palvelukseen. Umbra oli myös tämän tarinatuokion aikana saanut keksittyä suunnitelman Zyglakin ikeestä pääsemiseksi.<br>\n<br>\n”Kiitos tarinasta, Flygel”, Umbra sanoi virnistäen. Hän oli muuttanut tarinatuokion aikana ruumiinsa värit vastaamaan valoasetuksiaan ja latasi nyt Flygelin takana olevasta portaalista pilkistävässä kädessään olevaa valopalloaan. Umbra tiesi ettei saisi valolla vahingoitettua zyglakia, mutta aina sopi yrittää.<br>\n<br>\nLoistava valopallo kiisi ilmassa Umbran kädestä kohti Zyglakia kun Umbra päästi sen valloilleen. Kellertävä voimapallo osui Flygeliä alaselässä olevaan hammasrattaaseen, joka tuotti suunnatonta kipua tiedemiehessä, joka oli jo taistelujen aikana saanut vammoja ruumiiseensa. Ulottuvuusporttitykki putosi hänen käsistään lattialle, tykin sammuessa sen off-napin kytkeytyessä päälle. Ulottuvuusporttitykit katosivat, Umbran ollessa taas entisellään lattialla. <br>\nMatoran nousi ylös, katsellen edessään olevaa Zyglakia, joka makasi tuskissaan lattialla, selkä kohollaan ja nelinkontin.<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="17" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/FJ971FbIUKA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/FJ971FbIUKA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nUmbra vaihtoi värinsä takaisin violetin ja mustan väriin, saaden painvoiman hallinnan takaisin. Hän nousi voimiensa avulla ilmaan, ja koetti pitää voimalan sortumavaarassa olevaa kattoa paikallaan. Miekastaan hallitulla painvoimalla Umbra nosti ulottuvuusporttitykin ilmaan, mutta Flygel nappasi sen käsiinsä. <br>\n”Näyttää siltä ettet saa vieläkään tätä käsiisi”, Flygel sanoi ivallisesti, laukaisten pari portaalia hetken naputtelun jälkeen, ilmaan. Toinen osui Umbran luokse tullutta Fikoua, joka katosi nopesti portaalista ties minne.<br>\n<br>\n”Ammuit ystäväni tuntemattomaan!” Umbra huusi ilmasta, Flygelin ampuessa portaaleja pitkin huonetta. Portaalit imaisivat sisäänsä kattoa kannattelevia rakenteita, jotka olivat jo muutenkin todella hauraita. Umbra koetti voimillaan kannatella kattoa, mutta se kävi koko ajan työläämmäksi.<br>\n<br>\n”Tapat meidät molemmat!” Umbra huusi, syöksyen Flygelin kimppuun. Kaksikko alkoi repiä tykkiä toistensa käsistä, jolloin tykin nappuloita sohittiin tarkoituksettomasti, jolloin portaaleja syntyi kokoajan enemmän ja enemmän. Kiihkeän painimisen päätteeksi Umbran musta miekka onnistui halkaisemaan tykin osiin, jolloin molempien käsiin jäi osa tykkiä.<br>\n<br>\n”Katso mitä nyt kävi kun olit ahne”, Flygel sanoi, juosten nopeasti yhteen portaaleista. Portaali sulkeutui juuri kun Zyglak meni sen läpi ja katto alkoi sortua Umbran niskaan. Uupuneena Matoran koetti keventää katon massaa, muttei saanut paljoa mitään aikaiseksi. Pahempaa oli luvassa sillä portaalit alkoivat yksi toisensa jälkeen sulkeutua. <br>\n<br>\n”Minun on pakko päästä pois täältä!” Umbra huusi juosten niin lujaa kuin pystyi kohti viimeisten portaalien rypästä. Hän ehti juuri ja juuri viimeiseen sinertävään ikkunaan, hypäten sen läpi kohti tuntematonta.<br>\n<br>\nPortaali avautui metsässä, muutaman kion päässä järvestä josta kuului kova ryske ja pauke kun suuri voimala rysähti maahan. Sitä seurasi suurehko räjähdys, joka vavisutti lähialueen maastoa. <br>\n<br>\nUupuneena, pettyneenä, ystävät kadonneina ja tykki rikkinäisenä hänen käsissään, Umbra aloitti vaivalloisen matkansa kohti Bioklaania. Hänen koko tehtävänsä oli epäonnistunut surkeasti. Kaiken kukkuraksi hän alkoi yhtäkkiä voida todella pahoin ja oksentaa suustaan hammasrattaita. Umbra lysähti maahan nelinkotin ja kakoi.<br>\n<br>\n”Miksi Kohtalo koettelee minua näin!? Mitä tein väärin?! Kaikki ystäväni täältä ovat kaikonneet, tykki on pirstaleina ja toivo on menetetty. Miksi? Mata Nuin nimeen miksi!?” Umbra huusi metsässä, hänen panssarinsa palasten alkaessa pikkuhiljaa haurastua.<br>\n<br>\nUmbran mieli oli musta kuin ikuinen pimeys. Viimeaikojen ponnistelut ja epäonnistumiset, aina Levahin kuolemasta asti olivat vaikuttaneet hänen positiiviseen luonteeseensa. Pieni sankarimme, joka oli taistellut urheasti Zyglakeja ja Feterroja vastaan oli nyt vaipunut syvälle epätoivoon. Epätoivoon joka raastoi hänen sieluaan.<br>\n<br>\nUmbra kaatui maahan, sydänvalo heikosti välkkyen. Hänen hengityksensä oli vaikeaa lukuisten metallinkappaleiden mennessä keuhkoihin. Sylkien suustaan hammasrattaita, Umbra lysähti uupuneena sammaleelle…<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":916,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-04-09T16:39:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, Telakka</strong><br>\n<br>\nAamuauringon säteet herättivät Tehmutin. Hän oli nukahtanut puolivahingossa paperitöidensä ääreen Laivaston varatoimistoon. Keetongun Nynrah-retken aikana Tehmutilla oli normaalia enemmän töitä. Varsinkin nyt, kun asekauppiaita ja lipeviä puhujia oli laumoittain Klaanin ympärillä ja laivasto tarvitsi aseita. Keetongu oli yrittänyt purkaa Laivaston byrokratian mahdollisimman pieneksi, mutta töitä näytti riittävän.<br>\n<br>\nTehmut otti kupillisen teetä höyrykeittimestä ja vilkaisi pöydällä olevia papereita. Muistiinpanoja Tongulta illalla tulleesta yhteydenotosta. Pitäisi viedä viesti Tawalle siitä, että Tongu poimi Guardianin ja Manfriidin (väsyneenä tekee virheitä, Tehmut mietti) Zakazilta. Hanki Cordak-panoksia. Laivaston varajohtaja oli ajatellut, ettei olisi korrektia lähettää Matorania Klaanin ykkösnaisen luo yhdeltätoista illalla.<br>\n<br>\nTelakan Matoranit olivat jo työn touhussa. Tehmut käppäili käytävällä kohti päähallia valitakseen jonkun työntekijöistä juoksupojaksi. Pian hän huomasikin yhden Kakamapäisen Onu-Matoranin nojaamassa tolppaan.<br>\n”Hei, sinä! Minulla olisi sinulle yksi homma. Korkeimmalta taholta vielä korkeammalle.”<br>\n<br>\nMatoran nousi tarmokkaasti ylös nähtyään Tehmutin ja vetäisi käden lippaan.<br>\n<br>\n”Alokas Walsinats palveluksessanne, upseeri!”<br>\n<br>\n”Me emme käytä sotilastermejä, Walsinats. Keetongu sanoo, että ne ovat torakanpenikoiden riikinkukkoilua”, Tehmut vastasi ja jatkoi: ”Mutta jos sinulla ei ole muuta, niin vie seuraava viesti admin Tawalle Bio-Klaanin rakennukseen Admin-torniin: Keetongu otti admin Guardianin ja Makuta Nuin kyytiinsä Zakazilta.”<br>\n<br>\n”A. Aa. Admin. Tawallelle.”<br>\n<br>\n”Jep. Ei hän sinua syö. Tämä on tärkeä työ. Luotamme kaikki sinuun, Walsinats.”<br>\n<br>\n”Keetongu poimi admin Guardianin ja Makuta Nuin kyytiinsä Zakazilla.”<br>\n<br>\n”Aivan. Juokse kuin tuuli, Walsinats! Et saa epäonnistua!”<br>\n<br>\nWalsinats vetäisi käden lippaansa ja pinkaisi juoksuun. Lähellä hallin uloskäyntiä hän kompastui suureen jakoavaimeen, mutta se ei lannistanut innokasta Matorania. Hän nousi heti ylös ja pinkaisi uuteen juoksuun.<br>\n<br>\n”Kehuva asenne parantaa työilmapiiriä”, Tehmut sanoi itsekseen ja käveli takaisin toimistoonsa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Admin-torni, aula</strong><br>\n<br>\nPieni ja läähättävä Onu-Matoran katsoi sammakkoperspektiivistä Tawan työhuoneen suurta ovea. Hän oli päässyt tänne asti. Nyt oli hänen suuri hetkensä. Koko Bio-Klaanin tulevaisuus riippuisi siitä, pääsisikö hänen elintärkeä viestinsä perille. Walsinats korjasi asentoaan ja koputti oveen kolme kertaa. Ovi aukesi. Tawa istui pöytänsä takana lukien paperia ja seuraten turvanäyttöä sivusilmällä. Hän nosti katseensa paperista ja katsoi oviaukossa olevaa Matorania.<br>\n”Helei. Tule peremmälle”, Admin sanoi ystävällisellä, joskin väsyneellä äänellä. Walsinats käveli pöydän eteen ja katsoi huoneen seinälle hieman Tawan pään yläpuolelle.<br>\n<br>\n”Keetongupoimiadminguardianinjamakutanuinkyytiinsäzakazilla.”<br>\n<br>\n”Eh. Voisitko toistaa?”<br>\n<br>\nWalsinats seisoi jännittyneenä pääadminin pöydän edessä. Kahdenkymmenen sekunnin kuluttua hän sanoi: ”Keetongu poimi admin Guardianin ja Makuta Nuin kyytiinsä Zakazilla.”<br>\n<br>\n”Vai niin. Kiitos tiedosta, Matoran hyvä. Tästä on minulle varmasti hyötyä”, Tawa vastasi ja rustasi jotain yhteen työpöydällä olevaan paperiin. Sitten hän alkoi lukea samaa paperia, mitä hän oli selannut ennen Matoranin saapumista.<br>\n<br>\n”Olet vapaa poistumaan”, hän sanoi yhä paikallaan kököttävälle Walsinatsille viiden minuutin päästä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":917,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-04-09T19:04:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon saari</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/ihBls8M2o6w" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/ihBls8M2o6w</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Veljet, sisaret”, puhetta pitävä, mustaan kaapuun verhoutunut Matoran lausui suureen luolaan kokoontuneelle yleisölleen. ”Meitä on kohdannut suuri tragedia. Meidän sieluntoverimme Ath-Nuin saarella ovat kärsineet suunnatonta vääryyttä: heidän pyhäinjäännöksensä on varastettu!”<br>\nKaavullisessa väkijoukossa kuohui.<br>\n”Sen lisäksi trooppisen saaren ystävämme on teurastettu viimeiseen mieheen ja naiseen – sekä lapseen. Isä Bartax joutui uhraamaan heidät paremman hyvän puolesta. Nimittäin samasta syystä, joka kalvoi arkisten alueiden ystäviämme! Nimdan sirut eivät ole turvassa.”<br>\n<br>\n”Mitäkö me teemme? Meidän on käytävä sotaan. Keräämme kaikki uskovaiset ja lähdemme uskonsotaan pakana-Klaania sekä torakkasortajia vastaan!”<br>\nVäkijoukko hurrasi. He lähtisivät viimein sovittamaan vääryydet.<br>\n”Ei”, sanoi hiljainen, mutta kuuluva ääni jostain luolan takaosasta. Yhtä lailla kaapuun pukeutunut hahmo astui esiin väkijoukon takaa. Se käveli korokkeelle, jolla puhuja seisoi.<br>\n”Lakkaa kiihottamasta kansaasi, veli Kernok.”<br>\n”Isä”, Kernok henkäisi. ”Te olette…”<br>\n”Minä tiedän, mitä minä olen. Ja te lakkaatte vihan lietsomisen. Vielä ei ole aika hyökätä. Te näitte, mitä meille tapahtui, kun kiivauksissani lähetin heidät kaikki kuolemaan. Se ei saa toistua.”<br>\n”Kyllä”, toinen sanoi vapisevin äänin. ”Minä perun sanani.” Hän yskäisi ja kääntyi sitten kansan puoleen.<br>\n<br>\n”Me emme hyökkää. Asiat muuttuivat. Mutta voitte odottaa toimintaa lähiaikoina. Pysykää valmiina. Rohkeutta teille, veljet ja sisaret!”<br>\nPettyneenä mutta hämmentyneenä Matoranit palasivat koteihinsa ja töidensä pariin.<br>\n”Kertokaa”, Kernok sanoi, ”mitä tapahtui.”<br>\n”Kaikki aikanaa, veli”, Bartax sanoi. ”Nyt minä tarvitsen ison kupillisen vahvaa yrttiteetä.”<br>\n”Kyllä, isä, heti.”<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Kirikori II</strong><br>\n<br>\n”Nyt herätys, me lähdemme!” Keetongu huusi. Oli aikainen aamu. Guardian hieroi silmäänsä unisena.<br>\n”Mmmitä…”<br>\n”Me lähdemme nyt, jotta ehdimme löytää koilisväylän ylihuomenna.”<br>\n<em>Sinä. Minut. Herättää. Miksi.</em><br>\n”Olisit mennyt ajoissa nukkumaan.”<br>\n<em>Vaikea nukkua, kun ei pysty edes sulkemaan silmiään.</em><br>\n”Sinulla ei ole silmiä!”<br>\n<em>Siinä se vaikeus piileekin.</em><br>\n”…”<br>\n<em>Jopa suuri ja mahtava Keetongu kumartaa sananmahtini alla!</em><br>\n”Äh, hiljaa siinä”, Guartsu ähkäisi noustessaan ylös punkastaan. Hän oli nukkunut tuoleista improvisoidulla sängyllä Keetongun torkkuessa kapteenin tuolissa. Matoranit olivat molemmat nukkuneet moottorin päällä.<br>\n<br>\nPuolisen tuntia kului, kun kaikki paitsi Manu söivät aamiaisen ja alus laitettiin lähtövalmiuteen. Ruokaa oli vähän, mutta siitä riittäisi vielä näiden kahden päivän ajaksi jonkin verran. Keetongu alkoi ohjata alusta kohti koillista. Toinen Matoraneista oli aina lappamassa hiiliä uuniin ja toinen oli navigoimassa Tongun kanssa. Guardian hyräili itsekseen erästä sävelmää.<br>\n”Kun pääsemme koilisväylän ohi, kaikki muuttuu helpommaksi”, Tongu sanoi.<br>\n”Tuota noin”, Guartsu sanoi pohdiskelevasti. ”Miksi se on koilisväylä? Eikä sen pitäisi olla <em>koillis</em>väylä?”<br>\n”Ei”, Tongu totesi. <br>\n”Miksihän ei?”<br>\n”En tiedä. Mutta se ei ainakaan johdu kirjoitusvirheestä papereissa.”<br>\n”Aha. Selvä.”<br>\n<em>Kaikki valehtelevat</em>, Manu tuumaili. Tongu soi hänelle häijyn mulkaisun ainoalla silmällään.<br>\n<br>\nHeidän tullessaan Xian yläpuolelle Guardian katseli alas industrialistiselle saarelle. He eivät uskaltaneet lentää aivan Xian päällä, mutta melko lähellä sitä he olivat. Tehtaiden piipuista nousi savua. Saasteet olisivat tulleet sisään alukseen, mutta suodattuivat pois Tongun nerokkaista tuuletusjärjestelmistä.<br>\n”Mitä pikemmin pääsemme ohi, sitä todennäköisemmin kukaan ei huomaa meitä”, Tongu sanoi värisevällä äänellä. Guartsu nyökkäsi.<br>\n<br>\nHe pääsivät Xian ohi ilman välikohtauksia.<br>\n<em>Mikä oli epätodennäköistä</em>, Manu sanoi.<br>\n”Me kaikki tiedämme sen”, Guartsu tuhahti.<br>\n<em>Tiedän, että tiedätte.</em><br>\n”Hyvä tietää.”<br>\n”Meidän tulee vielä ylittää useita kymmeniä saaria”, Tongu sanoi. Matoranit vaihtoivat jälleen vuorojaan. Guardian alkoi tutkia Tongun karttoja. Mielenkiinnon vallassa hän selasi Xian alueiden tarkkoja ilmakuvien perusteella laadittuja piirroksia. Manu päätti huvitella tappamalla kärpäsiä mielensä voimalla. Kun yksi tipahti haukottelevan Guartsun suuhun, tämä käski Makutan lopettaa.<br>\n<em>Ei saa edes huvittaa itseään tylsässä lasipurkissa…</em><br>\n”Tiputella nyt toisten suihin kärpäsiä!” Guardian ärisi.<br>\n<em>Minkä minä sille voin, että sinä avaat suusi juuri, kun kärpänen kuolee sen yllä?</em><br>\n<br>\nIllan lähestyessä Keetongu sanoi:<br>\n”Minusta meidän täytyy ottaa vuorot. Kaikkien on nukuttava, joten joidenkuiden meistä on oltava myös hereillä. Ja koska vain neljällä meistä on ruumis – ”<br>\n<em>HAH HAH HAA!</em><br>\n” – meidän neljän täytyy pitää vuoroja niin, että kolme on aina hereillä.”<br>\nGuardian nyökkäsi. ”Kuulostaa järkeenkäyvältä. Tosin Manu olisi viides. Eipä siitä mitään hyötyä olisi.”<br>\n<em>Skakdi on hiljaa.</em><br>\n”Ja minun myös täytyy opettaa sinut lentämään”, Tongu jatkoi. Guardian kohotti kulmiaan.<br>\n”Eikö jompikumpi noista pikkumiehistä voi hoitaa lentämisen?”<br>\n”Lentämiseen tarvitaankin kaksi.”<br>\n”Ai. No ne voivat tehdä sen yhdessä.”<br>\n”Miksi muuten minulla olisi navigaattori aina mukana ohjaamassa? Ei koko ajan tarvitse olla kahta miestä lentäjän paikoilla istumassa, mutta pääsääntöisesti tämä on kahden henkilön ohjauksen vaativa alus. Ja sinä lennät, koska minä haluan sinun lentävän. Ja koska jonkun on lapettava hiiliä.”<br>\n<br>\nMuutaman tunnin kuluttua Guartsu osasi jo lentä Kirikori II:sta. Hieman epävarma hän oli, mutta homma hoitui mallikkaasti. Kun vuorot oli sovittu, Keetongu meni nukkumaan. Guardian vihelteli hiljaa toisen Matoraneista räplätessä kompassia. Hiilien lappamisen ääniä kuului konehuoneesta.<br>\n<em>Minä voin laulaa pääsi sisällä, jos olet nukahtamaisillasi, älä huoli.</em><br>\n”Voi kiitos.”<br>\n<em>Mitä vain, kultaseni.</em><br>\n”… joskus en tajua sinua.”<br>\n<em>En minäkään. Eikö se ole jo aika hyvin?</em><br>\n”Tjaa.”<br>\n<br>\nNiin kului ensimmäinen ilta ennen koilisväylän löytymistä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":918,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-04-09T22:37:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani<br>\nBioarkistot</strong><br>\n<br>\nTawa käveli läpi Klaanin valtavan kirjaston. Hänen kullankeltaista naamiota kantavilla kasvoillaan oli pohdiskeleva ilme. Klaanin johtajan kädessä oli Matoron ja tämän retkikunnan Rozumilta löytämä videonauha, jonka täydelliseen tutkimiseen hän oli käyttänyt melkein koko edeltävän yön. Raukean näköinen hopeinen Ussal-rapu oli tiukasti kiinni Tawan olkapäässä ja räpsytteli silmiään hitaasti. Nöpö päästi pienestä suustaan hiljaisen haukotuksen ja sulki silmänsä. Pian se tuhisi kuin kuorsaten.<br>\n<br>\nTawa käänteli päätään edestakaisin. Hän etsi katseellaan parhaansa mukaan Arkistojen hoitajia, Vaehrania ja Gahlok Vata. Joidenkin minuuttien kirjastoharhailun jälkeen hän löysi pienen turagamaisen hahmon, joka uppoutui valtavaan numeroituun kirjavuoreen.<br>\n\"Eikä tietenkään lähdemerkintöjä\", Gahlok Va mutisi kääntäen sivua. Hän oli niin keskittynyt työhönsä, että ei huomannut Tawan kävelevän eteensä. Unista ussalia ja kulunutta videonauhaa kantava admin tuijotti Gahlok Va:ta hetken.<br>\n\"Helei?\" hän sanoi. GV säpsähti lukemisestaan ja pudotti kirjansa. Hän pomppasi pystyyn ja siirsi kätensä sotilastervehdykseen.<br>\n\"Tervetuloa Arkistoihin, neiti Taw-\"<br>\n\"Lepo, kiitos\", Tawa sanoi rennosti.<br>\n\"...a.\" Gahlok Va:n kädet menivät löysiksi. \"Voinko auttaa jossain?\"<br>\n<br>\nTawa vilkaisi kädessään olevaa paperia ja kulunutta videonauhaa. Paperille oli merkitty useita muistiinpanoja videonauhasta. Osa niistä oli nauhalla mainittuja nimiä. Osa taas vaikutti suurempaan kokonaisuuteen verrattuna harvinaisen yhdentekevältä.<br>\nTawa vilkaisi väsyneellä käsialalla kirjoitettua muistiinpanoa, joka kertoi nauhan selvän kuvamateriaalin kuusi minuuttia ja kuusi sekuntia pitkästä kestosta. Hän oli jo kysymässä itseltään kysymystä, johon ei löytyisi vastausta. Kysymykseen liittyi eräs tuttu numero.<br>\nTawa kuitenkin siirsi katseensa nauhalla mainittuihin nimiin. Kezen. Delek. Selecius.<br>\n<br>\nTawa kääntyi kohti Gahlok Va:ta ja hymyili lievästi. \"Joo. Haluaisitko auttaa minua etsimään jotain?\"<br>\n<br>\nTuragamainen sininen hahmo nosti pudottamansa kirjan lattialta ja laittoi sen hyllylle. Sitten hän otti vastaan Tawan ojentaman paperin.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Kirikori II<br>\nMatkalla kohti koilliskäytävää</strong><br>\n<br>\n<em>Tiedättekö.</em><br>\n\"Emme\", Kirikori II:n ohjaimia tottumattomasti mutta melko kätevästi käyttävä Guardian sanoi vihreänhehkuiselle lasipurkille, joka lojui juomatelineessä.<br>\n<em>Minä olen tässä miettinyt</em>, Manu viesti. <em>Entä jos Nynrahille on hyökännyt vaikka...ööh, joukko uusia haarniskoita haluavia makutoja.</em><br>\n\"Niiiiiin?\" Keetongu lausahti koneen takaosasta. Hän oli päättänyt nukkua hetken, mutta teki nyt jotain valtavalla jakoavaimella Kirikori II:n moottorille.<br>\n<em>...sitä vain, että viisi meitä ei ole kovin hyvä vastus Makutain veljeskunnalle.</em><br>\n\"Neljä ja näsäviisas kaasupurkki\" Guardian sanoi vetäen vivulla ilma-aluksen moottorin isompiin nopeuksiin.<br>\n<em>Vaiti tai laulan.</em><br>\n\"No tuo oli nyt kyllä aika vakuuttava uhkaus\", Guartsu naurahti. \"Mutta olen kyllä ajatellut asiaa.\"<br>\n<br>\n\"Ja...jos saanen kysyä mihin tulokseen päädyitte, herra Guardian?\" toinen matoraneista, Ternok nimeltään, päätti kysyä.<br>\n\"Älä kutsu minua herraksi tai tästä voi tulla entistä pidempi matka\", Guardian tuhahti kääntäen koko ilma-alusta. \"Ja koska minua ei oikein huvita ajatella potentiaalisen makuta-törmäyksen lopputulosta...sovitaan, että Aikapoika pelastaa meidät kaikki.\"<br>\n\"Tittididii\", Keetongu sanoi väsyneellä äänellä.<br>\n<br>\n<em>Miksi Karzahnissa hän on Aikapoika.</em><br>\nGuardian rykäisi. \"Satutko huomaamaan, että suurimmassa osassa ilmalaivoista on nykyään levitaatiokiekot siivissä tai pieni reaktori energiantarpeeseen?\"<br>\n<em>Joo?</em><br>\n\"Ja että me emme edes tiedä, mikä pitää Nazorakien hävittäjät nykyään ilmassa?\"<br>\n<em>...joo?</em><br>\n<br>\nGuardian vilkaisi koneen takaosaa. \"Triviakysymys. Mikä pitää <em>meidät</em> ilmassa?\"<br>\nHetken koneessa oli hiljaista. Ainoa ääni kuului siitä, kun hiilet kalahtivat rautaisen uunin seinämiin ja paloivat iloisesti.<br>\n<em>...aiiiivan.</em><br>\n\"Aikapoika\", Guardian sanoi mahtipontisella äänensävyllä. \"Aikamatkustaja menneisyydestä! Maailmasta, jota kehitys ei ole vielä pilannut!\"<br>\n<br>\n\"Levitaatiokiekot ja reaktorit ovat yliarvostettuja\", Keetongu sanoi vääntäen jostain moottorissa niin voimakkaasti, että koko kone tärähti.<br>\nMatka jatkui pian vauhdikkaammin. Koilliskäytävä lähestyi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":919,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-04-10T05:41:00.000Z","content":"<strong><em>Kelluva lankku</em>, meri</strong><br>\n<br>\nMatorolla oli pitkästä aikaa harvinaisen tylsää. Hänellä ei ollut Ityn muistiinpanoja tutkittavana, hänellä ei ollut sivistävää lukemista tai hyvää elokuvaa, hän ei saanut pätkiä pahiksia tai pelastautua eeppisesti surmanloukusta harppuunalla. <br>\n<br>\nJään Toa taputti hymyillen oikean ranteensa harppuunalaitetta. Viisi prototeräksistä hakaa, sata bioa kaapelia ja voimakas kelalaukaisin. Maailman paras laite. Ikinä.<br>\n<br>\nAjan tappamisen nimissä Toa päätti kävellä komentosillalle ja tiedustella sijaintiaan. Kun he olivat tulleet laivalle, he olivat kertoneet saaresta jonne halusivat. Matoro ei tiedä miksi nuo suostuivat asiaan niin helposti, mutta mikäpä siinä.<br>\nPaatin puurappuset johtivat ahtaaseen hyttiin jossa yksi matoran hääri jotakin. Kapteeni oli muualla.<br>\n\"Hei, missä olemme?\"<br>\n\"Hmmmhhhmm. Jossain Pohjoisen Mantereen rannikolla\", Matoran vastasi katsoen seinään haulattua vanhaa karttaa.<br>\n\"Okei. Kauankohan meillä kestää?\"<br>\n\"Olemme aamulla perillä. Yö menee vielä\"<br>\n\"Jaha. Selvä, kiitos\", Matoro ilmoitti ja lähti.<br>\n<br>\nBlaah, hän ajatteli. Yö vielä. Hänen olisi parasta nukkua jotta olisi skarppina saarella. Mutta pystyikö tässä tilanteessa nukkumaan. Hän rakasti seikkailua ja vaaroja. Ja hän selvisi aina. Se oli melkein vakio. Vaikka joskus meni tiukalle, hän selvisi.<br>\n<br>\nAinut mikä pitää minut täysin skarppina on kunnon muki kaakaota, hän ajatteli ja lähti penkomaan ruumaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":920,"creator":"BD","timestamp":"2011-04-11T05:43:00.000Z","content":"<strong>Klaanin käytävät</strong><br>\nOli lähes valotonta ja toa vielä tarkisti ajan seinällä olevasta kellosta: ”kyllä, keskiyö”.<br>\n<br>\nHän käveli kohti aulaa, portit olivat kiinni öisin niin, että ne saisi auki ulkoa vain passeilla. Toa alkoi kiivetä epätavallisen sulavasti lähes suoraa lamppujen täyttämää seinää pitkin, koska porttien avaamisesta tuleva meteli olisi ollut korvia huumaava, ja rikkoi tiensä kattoikkunasta kadoten pihamaalle. Make oli viettänyt tämänkin yön kahvilassa ja näin ollen seurannut Gekkoa. Nyt hänen ilmeensä oli melko tyrmistynyt. Kesti hetken ja pienen kolauksen kuuluessa jättiläinen tipahti rikkomastaan kattoikkunasta lattialle ja Make ehti piiloutua juuri ja juuri saapuneelta Gekolta. Valkoinen toa liikkui kävellen kohti omaa huonettaan.<br>\n<br>\n”Kas näin, nyt pitäisi saada jotakin irti niistä papereista, täällä on sanoinkuvaamattoman tylsää”,Valkoinen toa saneli itsekseen.<br>\n<br>\n”Mitä himskattia tuo oikein...”, Make istui pohdiskellen nurkassaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":921,"creator":"Donny","timestamp":"2011-04-11T15:22:00.000Z","content":"<strong>Veljeskunnan saari, Bakmei</strong><br>\n<br>\nBambumetsikössä kaikin puolin rauhallista ja mielenkiinnotonta elämää vielä hetki sitten viettäneet pikkulinnut lensivät kauhistuneen sirkutuksen saattelemana pakoon. Syynä tähän oli bambujen katveesta kuulunut voimakas jysäys.<br>\n<br>\nBakmei nousi muristen seisomaan ja vilkaisi sitten syvän kuopan pohjalla makaavaa Ämkoota. Turaga pyyhki likaa kasvoiltaan ja ärähti sitten:<br>\n\"Jätit sitten jotain kertomatta!\"<br>\n\"E-en tiedä mitä juuri...\", Ämkoo aloitti, mutta hiljeni saatuaan turagan heittämän multakokkareen kasvoillensa. <br>\n<br>\nÄmkoo nousi haparoiden seisomaan ja huomasi, että varjokäsi oli poissa. Toa yritti käynnistää energiaraajaa uudestaan, mutta turhaan.<br>\n<br>\n\"Tiedät itsekin millainen riski tuo on\", Bakmei torui Ämkoon noustessa ylös räjähdyksen muodostamasta kuopasta. Toa nyökkäsi ja antoi sitten turagan jatkaa.<br>\n\"Mitä jos noin käy kesken taistelun? Nöyryytät ja pahimmassa tapauksessa tapatat itsesi!\"<br>\n<br>\nÄmkoo mietti vastaustaan. Silloin kuului sihahdus ja varjokäsi ilmestyi taas näkyviin. Ämkoo nosti punahehkuisen kämmenen kasvojensa korkeudelle, oikoi sen hehkuvia sormia ja sanoi:<br>\n\"Taidan tietää keneltä pyydän neuvoa asian suhteen. Tunnen erään... asiantuntijan.\"<br>\n<br>\nTuraga vilkaisi Ämkoota kireä ilme ikiaikaisilla kasvoillaan. Turaga lähti jälleen kerran astelemaan majaansa kohti, ja Ämkoo ymmärsi oitis kyseessä olevan merkki lyhyestä lepotauosta. Toa huokaisi ja istahti tapansa mukaisesti läheisen puun alle lepäämään.<br>\n<br>\n<em>Tämä on toivotonta,</em> Ämkoo mietiskeli. Toan ajatukset palailivat jatkuvasti juuri sattuneeseen välikohtaukseen. Tapahtuma oli loistava esimerkki siitä, että pohjimmiltaan Ämkoo oli pelkkä kävelevä kaaos vailla sisäistä tasapainoa. <br>\n<br>\n<em>Olen kateellinen sinulle, Atya...</em><br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<strong>Kaukana menneisyydessä</strong><br>\n<br>\n\"Ohjeemme ovat yksinkertaiset. Tukikohtaan piilotetut dokumentit on saatava keinolla millä hyvänsä\", Atyan käskevä ääni selitti johtajansa viereen kumartuneelle Toa-joukolle. Harmaanruskealla tasangolla matkanneet Toat olivat lopulta saavuttaneet määränpäänsä ja heidän edessään kohosikin mittava kivilinnoitus.<br>\n<br>\n\"Vartioinnin taso vaikuttaa suorastaan surkealta. Ovat tuskin edes huomanneet meitä\", Tharkon naurahti ja tarttui keihääseensä. Toa Ämkoo seurasi toverinsa esimerkkiä ja pian tämän käteen ilmestyi kolmella terällä koristeltu pitkä energiaviikate. <br>\n<br>\n\"Tharkon ja Herka toimivat hämäyksenä. Hyökkäätte linnoitukseen etupuolelta ja kiinnitätte kaiken huomion itseenne. Onko tämä selvä?\"<br>\n\"On.\"<br>\n<br>\nKäskyn saatuaan vihreä ja punainen Toa syöksyivät suoraan matkaan. Atya jäi seisomaan Ämkoon ja tämän vierellä seisovan sileää naamiota kasvoillaan kantavan harmaanmustan Toan tykö.<br>\n<br>\n\"Ämkoo, Keyte. Te tulette minun mukaani.\"<br>\n\"Asia selvä.\"<br>\n<br>\nPian valtavan tuulenpuuskan nostattama liekkimeri nuoleskeli linnoituksen puista porttia. Linnan useisiin torneihin ilmestyneet skakdi-vartijat karjuivat komentoja toisilleen ja avasivat tulen. Kaiken vilinän keskellä skakdeilta jäi huomaamatta, että levitaationaamion voimin linnoitukseen nousi kutsumaton vieras. Vihreä Toa tarttui johtajansa heittämään paksuun köyteen ja pian Atya ja Keyte seisoivat jälleen Ämkoon vierellä.<br>\n<br>\n\"Hajaannummeko?\" Ämkoo kysyi ja pyöritteli viikatettaan suorastaan innostuneena. Atya tuijotti vihreää alamaistaan kylmästi ja pudisti päätään.<br>\n\"Koita rauhoittua. Tällä menolla ne huomaavat mei-\"<br>\n<br>\nAtyan lause jäi kesken myrkynvihreän zamorkuulan miltei iskeytyessä veden Toan kasvoihin. Atya kirosi ääneen ja kiskaisi miekkansa esiin. Ämkoota ei tarvinnut erikseen käskeä hyökkäämään, vaan ilman Toa oli jo paikalle ilmestyneen valkoisen skakdin kimpussa.<br>\n<br>\nSkakdeja ilmestyi lisää. Kirjava hirviöjoukko tulitti Ämkoota kiivaasti. Ilman Toa meinasi tuon tuosta saada osuman, mutta onnistui lopulta heittäytymään suojaan.<br>\n<br>\n\"Typerys\", Atya tuhahti ja antoi vieressään seisovalle äänen Toalle hyökkäyskäskyn. Koko tämän ajan harmaan Toan selässä odottanut raskas teräskantele iskeytyi linnoituksen kivilattiaan ja muutaman hallitun ranneliikkeen jälkeen se alkoi soida.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<em>Onko mikään muuttunut noista ajoista? Olenko yhä vain yli-innokas hölmö vailla oikeaa taistelutaitoa?</em><br>\nVihreänmusta Toa korjasi asentoaan ja haukotteli. Sitten hän vei ajatuksensa takaisin äsken mielessään pyörineisiin kysymyksiin. Oliko hän viimein löytänyt todellisen ongelmansa? Mitä asialle voisi tehdä? Entä jos...<br>\n<br>\nÄmkoon ajatus katkesi Bakmein turaga-sauvan iskeytyessä Toan otsaan. Ämkoo havahtui ylös, oikoi niskaansa ja nousi mukisematta seisomaan. Tauko oli ohi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":922,"creator":"Jake","timestamp":"2011-04-11T17:35:00.000Z","content":"<strong>Kelluva lankku merellä, laiva siis.</strong><br>\n<br>\n<em>Oletko aivokuollut, hullu, puoliksi puusta, sokea, kuuro, mykkä, epäkuollut, tai kokonaan mekaaninen? Janoatko seikkailua, rommia, merta, ja manaatteja? Pidätkö suolakurkuista? Haluatko eroon perheestäsi ja ystävistäsi?<br>\n<br>\nJos vastasit KYLLÄ ylläoleviin kysymyksiin, tämä työ on juuri sinulle, sinä hullu, aivokuollut rampa aviokriisissä lilluva vanha käppyrä! Rekrytoimme sinut merirosvoksi, teemme sinusta lainsuojattoman, ja tarjoamme epähauskan herkkukorin.<br>\n<br>\nTule siis Tummansiniseen Fikouseen 18.8. Kello 19:30 Lauantaina!</em><br>\n<br>\nNotfun katsoi kirjoittamaansa tekstiä. Matoro oli seurannut kirjoitusta koko ajan, ja katsoi epäluuloisena piraattia.<br>\n<br>\n\"Oletko varma, että tämä toimii?\", Toa kysyi. Xxonn seisoi tämän vieressä.<br>\n<br>\n\"Kuules poika, olen tehnyt tämän mainoksen seitsemänkymmentäviisi pilkku kolme kertaa. Tämä toimii aina\", Notfun vakuutti.<br>\n<br>\n\"Hmh. Miten on kertakaikkiaan mahdollista, että olet palkannut miehistön seitsemänkymmentäviisi kertaa, kun olet ryöstänyt laivan vain.. Kuusi kertaa?\", Xxonn kysyi.<br>\n<br>\n\"Älä kysy. Värikäs menneisyys on minulla.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":923,"creator":"Blezer","timestamp":"2011-04-11T18:58:00.000Z","content":"<strong>Tie klaanin linnoitukseen.</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/QLT41Ph7Zuk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/QLT41Ph7Zuk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAamun kirkas aurinko säteili Klaanin-linnakkeen tornien lävitse valaisten hieman sumuisen aamun. Karavaani eteni suhteellisen hidasta vauhtia kärryineen eteenpäin kohti yhä vain lähenevää kivilinnoitusta. Karavaani oli hiljainen lukuunottamatta muutamaa satunnaista sananvaihtoa häkkivaunussa olevien henkilöiden välillä. <br>\n<br>\n''Eli siis sinä olet Brom'' Kysyi huopaan kääriytynyt toa nyökäten samalla kohti vihreää suurikokoista toaa. Brom nyökkää hyväksyvän näköisesti jolloin veden matoran jatkaa '' Brom ei ole kovinkaa puhelias kuten huomaat. Niin ja ihan tiedoksesi nimeni on sitten Kora.'' <br>\nMatoran sanoo pirteästi ja oli vielä jatkamassa vielä jotain, mutta hänet keskeyttää Karavaanin johtaja. '' Olemme pian perillä joten pidätte ne turpanne sitten kiinni! '' <br>\nBrom ja Kora kumpikin nyökkäävät mutta huovan siisään käärityt toa sanoo: '' Mi-mi-miksi?'' <br>\n<br>\n''Katsokaas kun te olette shown helmet... emme kai halua pilata katsojien yllätystä emmehän?'' Karavaanin johtajan myhäilevä ääni katoaa hänen kävellessä ripeästi karavaanin nokkaa kohti. <br>\n<br>\n''<strong>Seis</strong>'' Ääni kuului selvästikkin linnoituksen vartialle. Huudahdusta seurasi hetken kestänyt tauko ja keskustelua karavaanin johtajan sekä vartioiden välillä.<br>\n<br>\nEi kulunut aikaakaan kun linnoituksen portit aukaistiin ja karavaani suorastaan valui sisälle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":924,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-04-11T20:37:00.000Z","content":"<strong>Zyglakien luola</strong><br>\n<br>\nKellään ei ollut kivaa. <br>\n<br>\nZyglakien monivärinen joukko istui vaitonaisena luolassa, kuunnellen veden tippumista katosta. Silloin tällöin joidenkin ärtyneet katseet kohtasivat, mutta tarkoitusperäisesti kukaan ei ottanut kontaktia toisiinsa.<br>\n<br>\nViime aikoina mikään ei ollut mennyt suunnitelmien mukaan, ainakaan mikään tärkeä. Koko Allianssi tuntui pompottelevan Zyglakeja aivan mielensä mukaan, yhdeltäkään toiselta taholta ei tullut mitään muuta kuin käskyjä ja komentoja. Siinä missä Nazorakit, Skakdit ja Abzumon joukkio tuntuivat vaihtavan keskenään tietoja ja tukivat toisiaan, Zyglakit oli jätetty väärällä tavalla ulkopuolelle. Uutiset heidän järvensä voimalaitoksen tuhoutumisesta oli kuin suolaa heidän haavoille.<br>\n<br>\nKaiken päälle he kaipasivat karismaattista, itsevarmaa johtajaa. Kukaan Allianssin aikana hallinneista Zyglakeista ei vakuuttanut likimainkaan kyllin suurta osaa liskomaisten petojen joukkiosta tullakseen kunnioitetuksi. Heidän joukkonsa oli hajanaista, osan ollessa fanaattis-uskovaisia, ja toisten ollessa täysin tätä aatetta vastaan, eikä kukaan ollut yhdistämässä eri osapuolia.<br>\n<br>\nEivätkä Zyglakit edes olleet erityisen rauhallisia ja tyyniä olioita noin yleisestikään ottaen.<br>\n<br>\nEräs punainen, Guechexina tunnettu Zyglak nousikin täyteen ryhtiinsä, ja näytti siltä, kuin aikoisi sanoa jotain. Kaikki käänsivät terävähampaiset päänsä häntä kohti viimeistään, kun Guechex aloitti puheensa.<br>\n”Emme voi jatkaa tätä! Allianssi pitää meitä pilkkanaan, meillä meni paremmin ennen tätä niin kutsuttua liittoa. Saimmeko ennen yhteistyötä Klaania murrettua? Emme. Mutta käskettiinkö meitä silloin vartioimaan Kummitusten Suota? Ei. Kuuntelimmeko sanaakaan niiltä ötököiltä silloin? Emme totisesti! Me-”<br>\n<br>\nKA-PLAAM!<br>\n<br>\nPunaisen Zyglakin hyvinkin inspiroivaksi tarkoitettu puhe kuitenkin katkesi äkkinäisesti, kun luolan seinä räjähti. Tomun ja pikkukivien laskeuduttua liskot näkivät räjähdyksen tekemässä aukossa mekaanisen, tumman hahmon.<br>\n<br>\nZyglakit eivät ottaneet yhtään riskiä ja hyökkäsivät tummaa hahmoa päin. Mutta olento onnistui puolustautumaan nopeasti hyökkäyksestä ja hoiteli hyökkäävät Zyglakit heittämällä osan seinää vasten ja toisen osan iskemällä heidät maahan, mutta ei tappanut yhtäänkään heistä.<br>\n<br>\nOsa Zyglakiteista perääntyivät hieman taaksepäin olennon käännesään katseensa takaisin heitä päin.<br>\n<br>\n”Mitä vielä odotamme? Tapetaan se!” Guechexin ääni kuului ”Se on nyt tai ei koskaan!”<br>\n<br>\nLiskojoukko alkoivat marssia olentoa kohti, mutta ennen kuin he ehtivät tarpeeksi lähelle repimään hyökkääjänsä kappaleiksi, olento ampui yhdestä sen neljästä raajoistaan energialaukauksen kattoa kohti ja osoitti aseen Zyglakeja päin.<br>\n<br>\nZyglakit pysähtyivät heti. Laukaus oli selvästikin saanut heidän huomionsa. Joko se tai saman aseen osoittaminen heidän kasvoja kohti.<br>\nEdes Guechex ei enää yrittänyt jatkaa eteenpäin ja antoi muiden kanssa tilaa olennolle.<br>\n<br>\nOlento ei liikkunut vaan tarkkaili ympärillä olevaa liskojoukkoa yksityiskohtaisesti. Sen pää käänteli hyönteismäisesti eikä yksikään pieni kolkka jäänyt pois Olennon näköpiiristä.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:impact\">”Kysymys: Kuka teistä edustaa joukkoanne”</span></span>, olento kysyi tunteettomasti mekaanisella äänellään.<br>\n<br>\nKaikki Zyglakit perääntyivät jättäen Guechexin olennon eteen. Punainen Zyglak oli vähemmän kuin tyytyväinen, mutta päätti vastahakoisesti vastata myöntävästi olennon kysymykseen.<br>\n<br>\nSilloin olennon yksi silmistä valaisi Guechexin eteen hologrammin; se oli Skakdi mustassa takissa joka hymyili epämiellyttävän omahyväisesti Zyglakiin päin.<br>\n<br>\n”Hyvää päivää”, Skakdi tervehti tekoiloisesti, ”kutsukaa minua Z.M.A:ksi”<br>\n<br>\n”Guechex”, punainen Zyglak vastasi epäillen.<br>\n<br>\n”Guechex hyvä”, Skakdi jatkoi hymyilemistä, ”minulla olisi ehdotus...”<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tuntematon, kauan sitten</strong><br>\n<br>\n\"Arstein\", Sheelika sanoi.<br>\n<br>\n\"Niin, rakas Sheelika?\" Zorakin sulava ääni kuului pimeästä huoneesta, jossa hän työskenteli pöydän päällä olevan pienen valokiven varassa.<br>\n<br>\n\"Voisitko\", Sheelika puhui vaatimattomasti, \"voisitko soittaa pianoasi taas?\"<br>\n<br>\nZorak keskeytti työnsä ja kääntyi Sheelikaan päin.<br>\n\"Aivan kuten haluat\", Zorak vastasi hymyillen.<br>\n<br>\nYhdellä sormennapautuksella, huoneen keskelle ilmestyi valonkiila, jonka alla seisoi Skakdin kosketinsoitin. Pianon päällä ei ollut yhtään pölyä ja on selvästi hyvin huollettu.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/WJmBNdiBuwc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/WJmBNdiBuwc</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br>\n</body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nZorak istahti pianon ääreen ja aloitti soittamisen.<br>\n<br>\nMusiikki oli hyvin sivistynyt ja herkkä. Sheelika otti itselleen tuolin ja kuunteli Arsteinin soittoa.<br>\nSheelika piti erittäin paljon kosketinsoittimen äänestä. Sen sävystä ja sen hempeydestä, jota hän oli kuunnellut jo kauemmin kuin hän voisikaan muistaa.<br>\n<br>\nZorak näytti nauttivan soittamisesta yhtä paljon kuin nais-Toakin. Hän oli selvästi soittanut tätä kappaletta hyvin usein, koska kertaakaan hän ei silmäillyt nuotistoaan soittaessaan.<br>\n<br>\n\"No, rakas Sheelika, mitä mieltäsi oikein painaa?\" Skakdi kysyi. <br>\n<br>\nSheelika yllättyi hieman Arsteinin kysymyksestä.<br>\n\"Kyllä minä tiedän milloin ketäkin vaivaa jotain\", Zorak jatkoi.<br>\n<br>\n\"Ajattelin vain\", Sheelika hiljentyi hetken, \"... Miksi pelastit minut? Miksi pelastit minut Makutalta?\"<br>\n<br>\nArstein kääntyi taas Sheelikaa kohti, mutta jatkoi soittamista.<br>\n\"Koska rakas Sheelika, olet tärkeä minulle\", Zorak vastasi yhtä sulavasti ja hymyili.<br>\n<br>\n\"Selvä\", Sheelika sanoi eikä enää puhunut musiikin aikana.<br>\n<br>\nSheelikan huomaamatta Skakdin hymy alkoi vähitellen muuttua paljon keljummaksi.<br>\n<br>\n<strong>Tuntematon</strong><br>\n<br>\nValon Toa heräsi keskellä soraisesta maata, pienen järven rannalla. <br>\n<br>\nToa katseli ympärilleen, hän ei tiedä missä hän on. Järven ympärillä oli syvä metsikkö. Aurinkoja ei näkynyt taivaalla, mutta päivä oli silti kirkas.<br>\n<br>\nMutta pian hän kuuli äkilliseen huudon ääneen.<br>\nHuuto ei ollut inhimillinen.<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/BuztEQFuR5g" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/BuztEQFuR5g</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nMutta kääntäessään katseensa huudon mahdolliseen suuntaan, hän huomasi ympäristön kokonaan kadonneen. Kaikki oli varjon peitossa hänen ympärillä eikä hän pystynyt näkemään mitään. <br>\nValon Toa hermostui tästä näystä. Hän nousi pois paikalta missä kivenlohkare oli ja yritti miettiä rauhallisesti.<br>\nSilloin useita silmiä avautui hänen ympärille. Toa hätkähti tästä ja kaatui maahan.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\"><span style=\"font-size:110%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Optima\">D o m e k</span></span></span><br>\n<br>\nValon Toa yritti nousta jaloilleen, mutta jokin hänessä esti häntä nousemasta ylös. Toa yritti hätäisesti taistella vastaan. <br>\nVarjot hänen ympärillään alkoivat liikkua.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\"><span style=\"font-size:110%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Optima\">Do me k</span></span></span><br>\n<br>\nVarjo alkoi peittää Toan ruumista ja vetivät häntä sisäänsä. Valon Toa yritti paeta mutta jokainen liike aiheutti polttavaa kipua hänen keholle.<br>\n<br>\nValon Toa yritti huutaa mutta ei voinut. <br>\n<br>\n<strong><span style=\"color:black\"><span style=\"font-size:110%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Optima\">Domek</span></span></span></strong><br>\n<br>\nValon Toasta tuli osa Varjoa.<br>\n<br>\n<strong>Merellä</strong><br>\n<br>\nDomek heräsi veneen kannella hikoillen ja täristen. Hän ei tosiaankaan ymmärtänyt mitä juuri tapahtui. Katsellessaan ympäri hän huomasi kaiken olevan juuri sellaisena kuin oli. Hänen värinsä oli hieman palautunut elvyyttäessään elementtivoimiaan aurinkojen valon alla.<br>\n<br>\n\"Onko kaikki hyvin, Domek?\" Pegghu kysyi.<br>\n<br>\n\"On kai\", Domek vastasi epäröivästi.<br>\n<br>\n[spoil]Snowie kirjoitti suurimman osan ensimmäisestä kohdasta, joten kiitoksia hänelle.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":925,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-04-13T11:35:00.000Z","content":"<strong>Hopeinen meri</strong><br>\n<br>\nKeetongu ohjasi ilma-alustaan puoliunisena Hopeisen meren yllä. Oli aamuyö, mutta ulkona oli vielä pimeää. Guartsu, joka oli suorittanut jo öisen ohjaus- ja tulipesävuoronsa, kuorsasi sikeästi muutaman metrin päähän. Ternok oli mennyt nukkumaan ohjauspöydän hansikaslokeroon. Sen entinen sisältö oli peltiämpärissä ohjaushytin lattialla. Hortuk lappoi hiiltä pesään tasaista tahtia pannuhuoneessa.<br>\n<br>\nYö oli sujunut hyvin, vaikka tuuli oli voimistunut ja kääntynyt pohjoiseen. Aallotkin olivat jo hieman yli metrin korkuisia, mutta ne eivät haitanneet väli-ilmassa kiitävää Kirikori II:sta. Keetongu haukotteli ja katsoi pohjoiseen horisonttiin. Aurinko loi ensimmäisiä säteitään ja kultasi pilvien reunoja. Pian se valo ylsi jo aluksen luo ja loi varsin mielenkiintoisen varjon aallokkoon. Guartsu ja Ternok heräsivät kasvaneessa valossa. Gurttu venytteli ja katsoi Tongun istuimen vierestä henkeäsalpaavaa maisemaa.<br>\n<br>\nMeri loppui parin kilometrin päässä aluksesta. Se ei kuitenkaan kadonnut alas valtavassa vesiputouksessa: Se loppui kirjaimellisesti seinään. He olivat saapuneet Maailman Itämuurille, taivaaseen asti ulottuvalle, sileälle seinämälle. Monet tutkijat olivat yrittäneet tutkia muuria ja se tarkoitusta, mutta sen kovuus ja kestävyys oli estänyt näytteiden ottamisen. Matoranit olivat tulleet siihen tulokseen, että se muistutti lähinnä Ussal-ravun kuorta.<br>\n<br>\n”Laskelmani pitivät paikkaansa”, Keetongu sanoi, ”olemme aikataulussa. Koilisväylä aukeaa jonkun matkaa pohjoisemmassa. Löydämme sinne tämän päivän aikana. Lisäksi pääsemme myötätuuleen.”<br>\n<br>\n”Kuinka kauan meillä menee Koilisväylän läpi lentäessä?” Guarstu kysyi. Hän nappasi kojelaudalta kartan, joka kertoi universumin koilliskulmasta. <br>\n”Se ei ole kovin pitkä, muutama kymmentä kilometriä. Mutta se ei ole helppo lentää läpi. En ole koskaan käynyt täällä. Jouduin kyllä kerran etelään matkustaessani Lounaisväylällä pahaan myrskyyn. Huono sää näyttää kertyvän niihin. Nytkin tuulee väylää kohti,” Keetongu vastasi. Sää oli tosiaan kääntymässä huonommaksi, ja he näkivät Kirikori II:n kääntyessä pohjoiseen, kun pilviä kerääntyi Itämuurin luo. Matkalaiset olivat kuitenkin iloisia muurille pääsystään. Matoranit paistoivat kaikille (paitsi Manulle) siivut pekonia höyrykattilan päällä. Paistinrasvan haju täytti aluksen.<br>\n<br>\nKun he olivat lentäneet päivän pari ensimmäistä tuntia yhä myrskyisemmäksi muuttuneella merellä, aluksen oikealla puolella oleva seinämä yhtäkkiä loppui. Sen pääty oli vino, noin 120 astetta meren pintaan nähden, mutta Itämuurin aukko oli niin valtava, että sen todellista muotoa ei voinut hahmottaa niin läheltä. Keetongu kaarsi aluksen ensin aukosta poispäin ja sukelsi Koilisväylään mutkan kautta. Aluksen tuulimittari kertoi, että myös tuuli virtasi väylälle. He saivat vieläkin nauttia myötätuulen nopeuttamasta lennosta. <br>\n<br>\n”Hyvä herrasväki, Koilisväylä”, Keetongu lausui juhlavasti.<br>\n<br>\n”Aika pilvistä. Sää näyttää jatkuvasti huononevan”, Guartsu kommentoi. Pilven olivat sitä tummempia, mitä syvemmälle he menivät.<br>\n<br>\n”Meitä taitaa odottaa melkoinen puhuri kun pääsemme syvemmälle.”<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, Telakka</strong><br>\n<br>\nTehmut yritti saada yhteyttä Kirikori II:een tuloksetta. Hän olisi ilmoittanut pomolleen vain, että viesti oli saatu perille, mutta se ei näyttänyt olevan mahdollista. Hän todella toivoi, että yhteyksien pätkiminen johtui säästä tai väliaikaisista häiriöistä.<br>\n<br>\n<strong>Koiliskäytävä</strong><br>\n<br>\nSivutuuli riepotteli keskikokoista ilma-alusta oikealle ja vasemmalle. Sade piiskasi ikkunoita ja höyrykäyttöiset lasinpyyhkimet heiluivat puolelta toiselle. Keetongu piti aluksen jotenkuten hallinnassa taitavilla ohjausliikkeillä, mutta myrskylle ei voinut mitään. Irtaimisto heittelehti ympäri alusta holtittomasti. Guartsu, joka oli juuri saanut peltiämpäristä päähänsä, oli köyttänyt itsensä aluksen seinään kiinni. Hän piti Manun lasipurkkia tiukassa otteessaan. Pannuhuoneessa molemmat Matoranit lisäsivät parhaansa mukaan pökköä pesään yrittäen samalla pitää itsensä ja polttopuut rottingissa.<br>\n<br>\n”Argh”, Guartsu totesi empaattisesti, kun alus hyppelehti hullusti sivutuulen ja painovoiman yhteisvaikutuksen seurauksena. Kattolautojen välistä tipahteli vesipisaroita, mutta aluksen messinki-teräsrunko kesti moitteettomasti. Salama iski kauempana. Aallot nousivat monen metrin korkeuteen.<br>\n<br>\nKoilisväylän seinämät olivat kadonneet jo tunteja sitten näkymättömiin. Väylä oli näiltä kohdin muutaman kymmenen kilometrin levyinen, ja sää tuhosi näkyvyyden. Tongun raakojen arvioiden mukaan he olivat aika lailla väylän keskiosassa, mutta navigointi oli mahdotonta. Keltainen kyklooppi ohjasi alusta puhtaasti aina Metru Nuita kohti osoittavan kompassin avulla.<br>\n<br>\nSalama iski. Yhtäkkinen valonvälähdys valaisi tilannetta aluksen ulkopuolella. Parin kilometrin päässä suoraan edessä merestä nousi pyörremyrsky. Se ei ollut suuren suuri eikä pienen pieni; noin sata metriä halkaisijaltaan ja kohosi korkeuteen myrskyn keskuksessa. Keetongu kaarsi aluksella oikealle kiertääkseen vesipyörteen etelästä. Näin kaukana oli vielä suhteellisen hyvät mahdollisuudet kiertää myrskyn keskus, mutta aikaa ei ollut hukattavaksi.<br>\n<br>\n”Väistöliikkeitä! Tämä se tästä puuttuikin”, Keetongu murahti. Irtotavarat syöksyivät lattian yli toiselle puolelle vahvassa kaarteessa.<br>\n”Tätä arvelinkin”, Guardian vastasi ja puristi Manfredin purkkia yhä tiukemmin.<br>\n<br>\n<em>Tiedättekö, mikä pyörremyrskyssä on ironista? Minä osaan hallita niitä. Mutta ei, minut piti laittaa lasipurkkiin. Onko nyt hyvä mieli?</em><br>\n\"Manu\", Guartsu ähkäisi. \"Sinä valuit itse ulos ruumiistasi.\"<br>\n<em>Siinä se ironia.</em><br>\n<br>\nTuulen riepottelu hieman laimeni myrskykeskuksen sivulla, mutta vielä äsken vallinnut myötätuuli kääntyi alusta vastaan. Keetongu lisäsi aluksen käyttötehoja siinä toivossa, että he pääsisivät pian myrskyltä karkuun. Tässä tilanteessa aluksen hajoaminen tietäisi varmaa kuolemaa. Matoranit lisäsivät hiiltä tulipesään entistä kovempaa tahtia ja jäähdyttivät sen hehkuvaa pintaa katosta tippuvalla vedellä. Salamat iskivät.<br>\n<br>\nVäistöliike kuitenkin osoittautui onnistuneeksi. He olivat päässeet irti pyörteen imusta ja ohittivatkin sen pian. Vaikka moottorit pyörivät suurella teholla, vastatuulen takia nopeus ei ollut juuri normaalia suurempi. Myrskyn ohittaminen loi kuitenkin uutta toivoa klaanilaisiin.<br>\nSeuraavan puolen tunnin aikana sää parani vähitellen. Oli vielä sateista ja tuulista, mutta tuuli ei enää juuri riepotellut alusta. Guartsu irrotti köydet, jotka olivat estäneet häntä lentämästä ympäri alusta. Hän asetti Manun takaisin juomatelineeseen.<br>\n<br>\n”No, tuon luulisi ainakin hidastavan mahdollisia takaa-ajajia”, Guartsu sanoi. Hän heilutteli harjansa kuivaksi tippuvedestä.<br>\n<br>\n”Loppu näyttää helpommalta”, Keetongu totesi, ”Pääsemme varmaankin aika pian toiselle puolelle. Tällä säällä kuitenkaan tuskin kuitenkaan huomaamme mitään, kun lennämme väylän itäisestä aukosta. Kun sää selkenee ja löydämme sopivan saaren, meidän on parasta laskeutua hieman pidemmäksi aikaa. Kone on huollettava ja me kaikki olemme nokosten tarpeessa.”<br>\n<br>\n”Ruokaakin pitäisi löytää”, Guartsu sanoi.<br>\n<br>\n<em>Hei. Tehän voisitte tappaa jonkun. Kai niillä saarilla on jotakin pahissivilisaatioita?</em><br>\n<br>\n”Me emme tapa ketään, jos ei ole pakko”, sininen Skakdi vastasi.<br>\n<br>\nTunnin lentomatkan jälkeen he lensivät ulos maailmaan valtavasta, kuusikulmaisesta aukosta. Ulkona paistava aurinko ja suhteellisen tyyni meri näyttivät ihanilta Koilisväylän jälkeen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":926,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-04-13T21:07:00.000Z","content":"<strong>Kirikori II<br>\nKoillinen sakara</strong><br>\n<br>\nValtavan saaren ääriviivat hahmottuivat sumussa useiden kilometrien päässä. Guardian vilkuili saarta ilma-aluksen pyöreästä sivuikkunasta mekaanisella katseellaan. Kukaan muu ei tuntunut keskittyvän valtavaan saareen, jota Kirikori II ohitti varovaisesti.<br>\nSaaren keskiosista nousi yönmustia päästöpilviä ja suuri tukikohtarakennelma erottui juuri ja juuri.<br>\n<em>Onhan tuo se, mikä luulen sen olevan?</em> Manun juomatelineen suunnasta kaikuva ääni kysyi.<br>\n\"Odina, kyllä\", Guardian nyökkäili. \"Lennetään matalalla.\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/E3rZBE8exR0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/E3rZBE8exR0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKeetongu suostui komentoon napisematta ja Kirikori II laski korkeuttaan. Pian se lensi vain parikymmentä metriä vedenpinnan yläpuolella. Kun lentokone liisi meren yllä, sen vetämät ilmavirrat repivät melko tasaiseen aallokkoon valtavaa jälkeä. Vesi pärskyi ja kasteli koneen ulkopinnan ja ikkunat. Tuulilasinpyyhkijät nykivät pakkoliikkeisesti oikealta vasemmalle. Muutama hassu vesitilkka tippui jostain katon aukosta Kirikori II:n jo melko kodikkaaksi osoittauneeseen sisätilaan. Osa ryöpsähti tulikuumana hehkuvan moottorin päälle ja höyrystyi miltei välittömästi.<br>\nJokin hyppäsi ikkunan ohi. Vasta toisen hypyn jälkeen matkustajat tajusivat, että pieni joukko hampaattomia haita muistuttavia, kirjavanvärisiä kaloja kulki Kirikori II:n imussa ja hyppi innokkaasti sen tasolle.<br>\n<br>\n\"No hei, pikku kaveri\", Tongu kuiskasi vilkuillen yhtä merenelävistä. Kalat räpyttelivät eviään ja yrittivät jopa imitoida Kirikori II:n tasaista liitoa, mutta eivät pysyneet koskaan kovin pitkään ilmalennossa.<br>\nKun Pimeyden metsästäjien tukikohta oli jo kaukana takana, alus nousi jälleen korkeuksiin voimakkaasti jyrisevän moottorinsa voimin. Innokkaasti hyppivät kalat yrittivät seurata mukana hetken aikaa ennen kuin niiden kiinnostus lentämiseen loppui kokonaan.<br>\nSumuinen sää selkeytyi hieman. Guardian tepasteli Kirikori II:n tiloja pitkin ja venytteli raajojaan. Hän ei ollut tottunut pysymään samassa paikassa näin vähäisellä liikunnalla näin kauaa. Matka alkoi jo kyllästyttää skakdia.<br>\n<br>\n\"Muuten\", Keetongu sanoi kytkien tuulilasinpyyhkimet pois. \"En nyt oikeasti tiedä tästä kamalasti, mutta eikö yksi niistä...'Nimda'-sirusta ole tuolla Odinalla?\"<br>\n<br>\n\"Mitä luultavimmin\", Guartsu sanoi mietteliäänä. \"Aivan toinen juttu on se, miten saamme sen sieltä. Minä en astu tuolle saarelle enää vapaaehtoisesti.\"<br>\nMakuta Nuin purkki sihisi.<br>\n<em>Siis. Haamut ovat pystyttäneet pajansa Visorakien kotisaaren ja maailman suurimman rikollisjärjestön päämajan väliselle merialueelle.</em><br>\nPurkissa oleva kaasu liikkui aavemaisesti ja sihisi vihaisesti.<br>\n<em>Miksi kaikki ovat niin valtavia idioottej-</em>, Manu ärisi telepaattisesti, mutta lopetti huomatessaan Keetongun yksisilmäisille kasvoille vääntyneen merkillisen ilmeen.<br>\n<em>...Tongu? Onko kaikki kunnossa?</em><br>\n<br>\nKeetongu tuhahti. \"Kyllä on.\"<br>\n<br>\n\"Oletko aivan varma?\", Guardian sanoi kohottaen kulmaansa. Tongu painoi Kirikori II:n ohjaimissa muutaman tärkeän kytkimen valmiusasentoon, nousi valtavalta ohjauspenkiltään ja viittoi Guartsua ottamaan ohjat samalla kun itse käveli poispäin.<br>\n<br>\n\"Huonoja muistoja vain\", Keetongu murahti. Normaalisti helposti hymyilevän keltaisen jättiläisen kasvoilla oli poikkeuksellista ärtymystä.<br>\nManu oli hetken hiljaa, mutta muutamassa sekunnissa hän tuntui ymmärtävän jotain.<br>\n<em>Aaaaaaa-aaaaaaaaa. Ah. Ehe. Viso-krhm. Anteeksi, en...muistanut asiaa.</em><br>\n<br>\nTongu löi Kirikori II:n seinää ja pienellä tasolla lojuva jakoavain putosi lattialle. Suuri Rahi poimi sen pian käteensä.<br>\nGuardian oli keskittynyt lentokoneen ohjaukseen, mutta käänsi päätään hieman. \"Hei. Meidän ei tarvitse edes sylkeä sen saaren suuntaan, jos et halua.\"<br>\n<br>\nTongu pyöritteli jakoavainta kädessään. \"Niinpä kai\", hän sanoi hiljaa. \"Anteeksi, taidan mennä moottorin kimppuun.\"<br>\n\"Mikäs siinä\", Guardian sanoi. Mitään vastaamatta Keetongu käveli aluksen peräosaan.<br>\n<br>\n<em>Psst</em>, Manu viesti vain Guartsulle.<br>\n\"Niin?\"<br>\n<em>Onkohan hän vihainen minulle.</em><br>\n\"Miten niin?\"<br>\n<em>Minä olen tavallaan makuta. Hämikset ovat makuta-tuotantoa.</em><br>\n\"Ai oikeasti?\" Guartsu sanoi vilkuillen vihreänhehkuista purkkia.<br>\n<em>Joo.</em><br>\n<br>\nGuartsu nojasi suureen istuimeen. \"On tai ei. En kyllä usko, että hän kykenee olemaan kovin pitkävihain...\"<br>\nGuardian vaikeni huomatessaan ohjaamon radion sihisevän. Hän käänsi sen äänenvoimakkuusnuppia. Radiosta tuleva ääni oli pyörremyrskymäistä kohinaa, mutta Guartsu ja Manu olivat erottavinaan matoranin äänen. Sanoista ei vain saanut selvää.<br>\n<br>\n\"...Tehmut?\" Keetongu kysyi koneen perältä. \"Yrittäkää vastata sille.\"<br>\n<br>\nGuardian nosti vaalean luurin ja avasi suunsa.<br>\n\"Kirikori II kuulee. Kuuleeko Tehmut?\"<br>\n<br>\nTehmut oli vastaamassa jotain. Silloin yhteys kuitenkin katkesi täysin. Guardian jäi tuijottamaan radiota pöllämystyneen näköisenä.<br>\n<em>Mitä sinä teit.</em><br>\n\"Puhuin\", Guartsu vastasi hämmentyneenä.<br>\n<em>Älä tee sitä enää.</em><br>\n\"En usko sen auttavan.\"<br>\nRadioyhteys ei ollut vain katkennut. Kaikki sähköllä toimiva oli sammunut, mutta Kirikori II pysyi alkeellisen tekniikkansa ansiosta vielä hyvin ilmassa.<br>\n<br>\n<em>Alan jotenkin ymmärtää Tongun sähkölaitevastaisuutta</em>, Makuta Nui murisi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":927,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-04-14T16:40:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nHans, Plaploo ja Jarp seisoivat oven edessä. Kukaan ei sanonut sanaakaan. Hans tarttui ovenkahvaan ja henkäisi. Hän ei tiennyt mitä ajatella. Mitä oven takana olisi heitä vastassa? Hän yritti kerätä tarpeeksi rohkeutta voidakseen avata oven ja kohdatakseen äänilähteen aiheuttajan.<br>\n<br>\nHans käänsi ovenkahvaa hieman. Ilmassa vallitsi pieni hiljaisuus. Mysteerinen äänikin oli loppunut hetkeksi. Hans käänsi ovenkahvaa vielä enemmän, ja ovi aukesi raolleen. Hans, Plaploo ja Jarp kurkistivat ovenraosta sisään.<br>\n<br>\n\"En näe mitään, väistä toope.\" Plaploo kuiskasi.<br>\n<br>\n\"En minäkään näe mitään. Ehkä pitäisi avata ovea vielä hieman...\" Hans ehdotti.<br>\n<br>\nHans työnsi ovea hieman eteenpäin. Ovi oli harvinaisen painava kokoisekseen. Jarp katseli ovea mielenkiintoisena.<br>\n<br>\n\"Hän on selvästi vahvistanut tätä ovea metallilla ja yrittänyt äänieristää sen. Silti kaikki ääni kuuluu läpi. Fail.\" Jarp totesi.<br>\n<br>\n\"Siltä näyttää. Näettekö te mitään?\" Hans kuiskasi.<br>\n<br>\n\"Emme. Siellähän on täysin pimeää. Pitäisikö meidän mennä sisään?\" Plaploo ehdotti.<br>\n<br>\n\"EI MISSÄÄN NIMESSÄ. Ainakaan vielä. Ensin selvitämme kuka tai mikä on tämän äänen takana.\" Hans sanoi.<br>\n<br>\n\"Älä huuda tai se kuulee meidät.\" Plaploo sanoi.<br>\n<br>\n\"Tiedän, mutta sisälle ei vielä mennä. Täällä on liian hiljaista. Elokuvissakin sankari on paikassa jossa on täysin hiljaista. Sitten yhtäkkiä KAPOU! Vihollinen hyökkää. Meidän on pakko olla varuillamme.\" Hans sanoi.<br>\n<br>\n\"Saanen sanoa että puhutte suoraan oven edessä olevaan mikrofoniin.\" Jarp sanoi.<br>\n<br>\n\"Rentoa. Voimmekin samantien mennä sisään.\" Plaploo sanoi ja alkoi kävellä ovea päin.<br>\n<br>\n\"Odota vielä hetki! Kysyn yhden asian.\" Hans sanoi. \"Kröhöm. Anteeksi. Olemme tulleet selvittämään miksi kuulemme ääniä päässämme.\"<br>\n<br>\n\"Asian ilmaisutaidosta täysi kymppi, toverini.\" Plaploo sanoi.<br>\n<br>\n\"Turpa kiinni.\" Hans sanoi.<br>\n<br>\n*hiljaisuus*<br>\n<br>\n\"Joko huoneessa ei ole enää ketään tai kyseinen äänimies on hyvin hiljaista sorttia.\" Plaploo totesi. \"Joka tapauksessa meidän on pakko mennä sisään joskus.\"<br>\n<br>\n\"Niin meidän valitettavasti on pakko. Odotetaan vielä hetki.\" Hans sanoi.<br>\n<br>\n\"Milloin?\" Plaploo kysyi.<br>\n<br>\n\"Nyt.\" Hans käski.<br>\n<br>\nKolmikko työnsi oven kokonaan auki ja astui sisään. Kaikkialla oli pimeää. Ovi sulkeutui heidän takanaan ja katosta putosi aikalaskuri, jossa oli minuutti aikaa.<br>\n<br>\n\"Noniin. Pakotiet suljettu ja minuutti aikaa minuutin-päästä-alkavaan-mikälie-juttuun. Kiitos, Plappis.\" Hans totesi.<br>\n<br>\n\"Eipä kestä.\" Plaploo sanoi.<br>\n<br>\nKolmikko katsoi kelloa hartaasti loput 50 sekuntia. Kun aika loppui, oli hiljaista.<br>\n<br>\n*hiljaista*<br>\n<br>\n*hiljaista*<br>\n<br>\n*hiljaista*<br>\n<br>\n*vaimea humina**<br>\n<br>\n\"Mikä tuo on?\" Plaploo kysyi.<br>\n\"En tiedä enkä ole varma haluanko tietää.\" Hans sanoi.<br>\n\"Totta kai haluamme tietää.\" Plaploo sanoi.<br>\n<br>\n*ääni joka kuulostaa siltä kuin joku mysteerinen henkilö avaisi oven*<br>\n<br>\n\"AUTTAK-\"<br>\n\"HYS! Tämä on hetki jota olemme odottaneet pitkään.\" Plaploo sanoi.<br>\n<br>\n*askelien ääniä. keksikää tähän itse joku jännittävä ääni. en jaksa itse*<br>\n<br>\n*keksimäsi ääni*<br>\n<br>\n*keksimäsi ääni vielä kerran*<br>\n<br>\n*keksimäsi ääni auto-tunetettuna*<br>\n<br>\n!!!!!!!!<br>\n<br>\n!!!!<br>\n<br>\n!<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n\"Moi tyypit.\"<br>\n<br>\n\"No morjens. Kuka olet?\" Plaploo kysyi.<br>\n<br>\n\"Olen Paaber. Teen musiikkia.\"<br>\n<br>\n\"Eli siis kaikki äänet joita olemme kuulleet ovat sinun aiheuttamiasi?\" Plaploo kysyi.<br>\n<br>\n\"No siis. Teen musiikkia. Siihen vaaditaan ääntä. Ja hyvät kajarit.\"<br>\n<br>\n\"Aivan. Olisiko mitään mahdollisuutta että soittaisit biisejäsi hieman hiljempaa?\" Plaploo kysyi.<br>\n<br>\n\"Itseasiassa ei. Te olette kunniavieraitani, joten liittykää toki mukaan discoon.\"<br>\n<br>\n\"Toki.\" Plaploo sanoi.<br>\n<br>\n\"EMME TODELLAKAAN JÄÄ!\" Hans sanoi.<br>\n<br>\n\"JA HANSKA VOIKIN PITÄÄ TURPANSA KIINNI!\" Plaploo sanoi. \"Me tulemme mukaan.\"<br>\n<br>\n\"Erinomaista. Sain tänään muuten asennettua Tron-skinit discooni.\" Paaber sanoi.<br>\n<br>\n\"Se on hienoa, mutta minä ainakin tahtoisin läht-\"<br>\n<br>\nHansin lause keskeytyi, ja katosta laskeutui jättimäinen discopallo ja discolattia Tron-väreillä.<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n\"Sain muuten eilen uuden biisini valmiiksi. Haluatteko kuulla?\"<br>\n<br>\n\"EI!\" Hans rääkyi.<br>\n<br>\n\"KYLLÄ!\" Plaploo kiekaisi.<br>\n<br>\n\"Ravistettuna, ei sekoitettuna.\" Jarp purjosi.<br>\n<br>\nMikäli tähän voisi kirjoittaa jotain mikä kuvaisi yhdessä lauseessa kolmen ihmisen hetkellistä kuuroutumista ja Disco-valoihin sokaistumista mahdollisimman ytimekkäästi, kirjoittakaa se puolestani tähän. Itse en keksinyt mitään.<br>\n<br>\nAsiasta kukkaruukkuun. Paaberin biisiä voisi kuvailla kolmella sanalla. Bassopelleily, 8bit ja Wannabe-Hardcore. Joka tapauksessa kolme matoraniamme näyttivät pitävän biisistä, vaikkeivat kuulleet siitä mitään.<br>\n<br>\nSitten jotain tapahtui. Paaber katosi. Savuna ilmaan. Saman tien musiikki loppui.<br>\n<br>\n\"...Se oli ihan hyvä.\" Hans totesi.<br>\n<br>\n\"Kyllähän se. Toivottavasti hän julkaisee sen pian.\" Plaploo sanoi.<br>\n<br>\n\"Pitäisikö meidän kohta lähteä, nyt kun tiedämme mikä aiheutti nuo äänet?\" Hans kysyi.<br>\n<br>\n\"Ette vielä.\"<br>\n<br>\nValot syttyivät. Viereisestä ovesta astui huoneeseen jokin vihreä. Jokin iso. Jokin... Ja mitähän kettua minä selitän? Se oli Paaco, Klaanin moderaattori.<br>\n<br>\n\"Moi tyypit. Toivottavasti nautitte äskeisestä. Päästin Alter Egoni rellestämään vapaasti hetken ajaksi. Mitäs teille?\" Paaco kysyi.<br>\n<br>\n\"Mitäs tässä.\" Hans vastasi.<br>\n<br>\n\"Eipä erikoista.\" Plaploo sanoi.<br>\n<br>\n\"Kahvi.\" Jarp sanoi.<br>\n<br>\n\"Se on hyvä asia. Kuulin kun puhuitte ja oletan että saitte selville sen mitä olitte etsimässä.\" Paaco sanoi.<br>\n<br>\n\"Kyllä saimme! Olimme todella helpottuneita kun saimme tietää että se olikin vain Paaber!\" Hans riemuitsi.<br>\n<br>\n\"Kaikki on taas hyvin! Nyt voimme jatkaa jokapäiväistä elämäämme!\" Plaploo iloitsi.<br>\n<br>\n\"No niin lapset! Kun lähtee etsimään jotain niin usein myös saa siihen vastauksen! Ja kun juuri sinulla (Aivan, sinä joka luet tätä!) on aivan erityinen sydän, on rakkaus ylitsepääsemätön asia tässä maailmassa! Nyt on hyvästien aika! Heippa!\"<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n[spoil]...kuten jotkut ehkä jo tajusivatkin, Paaco kirjoitti tämän osan. Lisäksi Hans ja Plaploo ovat hänen keksimiään nimiä. Kaikki kunnia/armoton kritiikki hänelle. heh[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":928,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-04-15T11:08:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani<br>\nTawan toimisto</strong><br>\n<br>\nPitkään kestäneen etsinnän jälkeen Tawa, Gahlok Va ja yli-innokkaat kirjastoapulaiset olivat löytäneet kaiken tiedon, mikä Rozum-nauhalla mainituista kolmesta nimestä oli löytynyt. Matoron ennakkotiedoista Tawa oli jo saanut kuulla, että Kezeniksi kutsuttu turaga oli antanut tietonsa Nimdasta Makuta Itrozille. Arkistojen merkintöjen mukaan Kezen oli ollut joskus Toakin, mutta siitä oli niin kauan, että hän ei ollut edes taistellut Toien ja Pimeyden metsästäjien välisessä tuhoisassa sodassa. Kezen-niminen kiven Toa mainittiin Pohjoisen mantereen vanhojen Toa-ritarien joukossa, mutta hänen urotöistään ei mainittu paljoa. Matoran Kezen oli taas ollut niin kauan sitten, että minkäänlaisia merkintöjä ei ollut.<br>\n<br>\nTawa siirsi Kezen-merkinnät sivuun toisella kädellään ja siirtyi katsomaan ainoaa dokumenttia, joka pystyttiin yhdistämään nimeen \"Selecius\". Lukiessaan paperia Tawa silitti pöydällä nukkuvaa Nöpöä vasemmalla kädellään.<br>\n<br>\n<em>Adorium Selecius</em> mainittiin paperissa. Tawa luki nimen moneen kertaan hämmentyneenä. Tästä nimestä ei pystynyt päättelemään mitään siitä, minkälaiselle olennolle se kuului. Dokumentti oli myös todella vanhaa kieltä ja sen täydellinen tulkitseminen vaatisi takuulla Rau-naamiota. Se vähäinen tieto, mikä paperista kävi ilmi selvitti, että Selecius oli ollut jonkinlainen yksityisyrittäjä, joka oli rahoittanut aivotutkimuksia vuosisatoja sitten. Dokumentti ei paljastanut käytännössä mitään uutta.<br>\n<br>\nDelek-nimisistä ei taas Arkistoissa ollut mitään mainintaa.<br>\n<br>\nTawa huokaisi ja jatkoi Nöpön silittämistä. Hän katsoi pöydällään olevaa valokuvaa. Mustavalkoisessa kuvassa poseerasivat kaikki Klaanin johtajat.<br>\nTämä oli siitä harvinainen kuva, että kaikki adminit oli saatu ikuistettua samaan aikaan. Visokki näkyi kuvan alareunassa juuri ja juuri.<br>\nKlaanin pääjohtaja vilkuili ulos panssarilasisesta ikkunastaan. Visokin katoamisesta oli jo viikkoja. Epämääräisiä huhuja liikkui satunnaisista havainnoista, mutta mitään ei pystytty varmistamaan. Hyödyttömiä olivat jopa ne Klaanin alakerroksien valvontakamerat, jotka eivät olleet sammuneet sinä kohtalokkaana yönä.<br>\nKameroiden mukaan Visokki oli yksinkertaisesti astunut pääreaktorikammion ovesta sisään eikä ollut tullut koskaan ulos. Etsintäpartiot eivät olleet löytäneet huoneesta pientäkään merkkiä Visokin nykyisestä olopaikasta.<br>\n<br>\nTawa huokaisi. Hän nojasi kättään vasten ja tuijotti valokuvaa. Klaanin johtaja päätti ummistaa silmiään hieman.<br>\nNöpö tuhisi hiljaa hänen kämmenensä alla.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Nopea viesti koska Snowie. Syyttäkää presidenttiä.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":929,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-04-15T11:39:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nSnowie istui käytävän lattialla, Verstaan laboratorion oven vieressä. Hän nojasi seinään, ja napsutteli sormillaan laiskasti vihellyksensä tahtiin. Lumiukko oli päättänyt tulla kohtaamispaikalle jo hyvissä ajoin, ja löikin päänsä sisällä pientä vetoa, kumpi tulisi ensin, Kepe vaiko Make.<br>\n<br>\nSiinä odotellessaan hän huomasi Matoralaisen kävelevän risteävää käytävää pitkin heitellen maahan paperilappusia.<br>\n”Hoi!” Snowie huudahti tummansiniselle pikkuhahmolle. ”Mitä puuhaat?”<br>\n<br>\nGa-Matoran kääntyi puhuttelijaansa kohti, ja vastasi valkoiselle, käytävällä retkottavalle hahmolle kallistamalla päätään kysyvästi.<br>\n<br>\n”Niin juuri, sinä siellä” Snowie jatkoi. ”Tulepas käymään.”<br>\n<br>\nVaikka Snowman ei millään lailla kuuluntkaan Klaanin johtoportaaseen, tunsi hän vastuukseen tehdä voitavansa Klaanin hyvinvoinnin kannalta. Hän oli kuulunut järjestöön jo sen melko varhaisista ajoista lähtien, ja velvollisuudentunto oli vain kasvanut ajan myötä.<br>\n<br>\n<em>Sitä paitsi roskaaminen on ruma tapa.</em><br>\n<br>\nKun kasvoillaan suurta Komauta kantava, melko siro, mutta kovapintaisen näköinen Matoralainen oli parin metrin päässä lumiukosta, Snowie avasi taas suunsa.<br>\n”Öh, onko noilla papereilla joku oikeakin tarkoitus, vai-”<br>\n”On.”<br>\n<br>\nSnowman yllättyi Matoralaisen tylystä vastauksesta.<br>\n”Tuota, hienoa, ettet roskaa ihan vain roskaamisen riemusta. Et vissiin tahtoisi kertoa, miksi sinä nä-”<br>\nGa-Matoran tyrkkäsi tekstillä täytetyn paperinpalan lumiukon käteen. Snowie silmäili sitä hetken, ja käänsi sitten katseensa Matoralaiseen.<br>\n”...öh. Tämä on aika rajua settiä, oletko varma, että on ihan hyvä idea heitellä näitä ympäriinsä?”<br>\n”Sananvapaus.”<br>\n”Niin, joo, mutta...” Snowie aloitti, mutta keskeytti sitten hetkeksi kootakseen ajatuksensa. ”Hei. Kerropas minulle, mikä nimesi on?”<br>\n”Neqetta.”<br>\n”Noh, Neqetta, oletko kirjoittanut tämän itse?”<br>\n”Olen.”<br>\n”Kerropas. Mikä sai sinut kirjoittamaan tällaista tekstiä?”<br>\n”Mietipä sitä.”<br>\n”Eikun ihan tosissaan. Tämä on aika vakava asia, miksi sinä-”<br>\n”Lue se ääneen.”<br>\n<br>\nSnowman katsahti tylyä Ga-Matorania kummasti, mutta nosti sitten paperin eteensä, ja avasi suunsa:<br>\n”Klaanilaiset. Meidän on lopetettava tykkänään tämä 'Nimdan' sirpaleiden metsästyksen tukeminen. Miksikö? Miksi ei, sanoisin. Etsimme niitä vain, koska Adminit ovat näin meille sanoneet. Järjestömme johtajat siis tahtovat kerätä yhteen tämän superaseen palaset <em>tuhotakseen</em> sen. Kuinka uskottavalta tämä kuulostaa? Kaikki muutkin osapuolet tässä sodassa aikovat käyttää sitä, miksi olettaisimme Adminien hankkiutuvan siitä eroon?”<br>\n<br>\nSnowie piti pienen paussin, ja oli kommentoimassa tekstiä Matoralaiselle, kun sininen hahmo kuitenkin vaiensi hänet jäätävällä katseella.<br>\n”Jatka lukemista.”<br>\nSnowie käänsi katseensa jälleen papereihin, ja jatkoi.<br>\n”Kuinka suurella varmuudella luotamme tähän nelikkoon? Kuuluuko 'totuuden ääni' kenties Visorakille? 'Elämän Viejät', jotka ovat ajaneet muita lajeja sukupuutton. Kuinka monet teistä, arvon klaanilaiset, ovat edes puhuneet tälle Visokille kasvotusten? Tai kenties Guardian? Luotammeko sotaisan historian omaavaan Skakdiin, joka ei edes käytä oikeaa nimeään?”<br>\nSnowman katsoi Ga-Matorania oudoksuen, mutta ei enää koettanut kommentoida lukemaansa, vaan jatkoi.<br>\n”Ja kaikista pahimpana tämä Ämkoo. Onko hän Toa? Onko hän osin makuta? Hän on enemmän poissa kuin paikalla, ja huhu kiertää, että hän vihaisi meitä klaanilaisia. Tawa on ainoa, joka vaikuttaa edes etäisesti luotettavalta. Yksi neljästä ei siltikään ole hyvä saldo. Onko meidän todella annettava moisten käskyttää meitä keräämään asetta? Kenties koko universumin voimakkainta asetta, ja me olemme etsimässä sitä heille. Adminit väittävät tuhoavansa sen, mutta voimmeko ottaa sen riskin?”<br>\n<br>\nSnowmanin päästyä paperin alalaitaan, hän taitteli arkin laukkuunsa.<br>\n”Kuules, Neqetta. Mistä sinä sait päähäsi kirjoittaa tällaista?”<br>\n”Etkö muka ole itse miettinyt samaa asiaa?”<br>\n”En.”<br>\n<br>\nGa-Matoranin kovapintainen tuijotus ja itsevarma olemus alkoivat hieman rakoilla Snowmanin rauhallisen luottamuksen kohdatessaan. Lumiukko jatkoi puhettaan.<br>\n”Enkä minä sitä paitsi usko, että sinäkään olisit saanut tällaista päähäsi ilman hyvää syytä. Ihan oikeasti, mistä sinä sait idean kirjoittaa tämän?”<br>\nGa-Matoran päätti, että valkoisen hahmon kanssa oli turha väitellä. Sininen hahmo kaivoi pienestä repustaan uuden paperin, ja ojensi sem Snowmanille.<br>\n<br>\nLumiukko lukaisi tämän paperin läpi. Sen sisältö oli samantyyppistä, mutta kieliasussa oli jotain mätää. Aivan kuin sen kirjoittaja ei puhuisi äidinkielenään matorania. Teksti oli kuitenkin vaikuttavaa, ja sen kirjoittaja selvästikin hallitsi kirjoittamisen.<br>\n”Mistä löysit tämän?” Snowman ihmetteli.<br>\n”Näitä oli pihalla muutamaa kappale. Ajattelin, että tämän kirjoittaja on hoksannut jotain fiksua, ja ajattelin jatkaa hänen aja-”<br>\n”Niin, mutta sinulla ei ole aavistustakaan, kuka tämän on kirjoittanut?”<br>\n”On tässä alalaidassa allekirjoitus.”<br>\n<br>\nNeqetta osoitti sormellaan Snowien pitämää paperia. Siinä luki kolme numeroa.<br>\n<br>\n005.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":930,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-04-15T16:33:00.000Z","content":"<strong><em>Yön Timo II</em>, meri</strong><br>\n<br>\nAmazua katseli itsekseen laivan keulassa merelle. Hän avasi Notfunin kaukoputkea ja tähyili eteenpäin.<br>\nHe olisivat saarella pian.<br>\n<br>\nAmazua oli hyvällä tuulella. Laivankaappaus oli sujunut ongelmitta ja juopon kapteenin miehistö oli nyt hänen puolellaan. Hän menisi saarelle, kävelisi ansojen läpi, ottaisi Nimdan ja häipyisi. Lisäksi se niin kovin Gaggulabion pelkäämä Jään Toa vaikutti aika helpolta vastukselta. Tai ainakin Amazua oli voittanut sitä kovempiakin tyyppejä. Häntä sensijaan ei ole voittanut... kovin moni.<br>\n<br>\nMiksihän Gaggulabio pelkäsi Toaa niin paljon? Varmaan jokin outo pakkomielle, palkkasoturi ajatteli. <br>\n<br>\nTumamnruskea puinen purjelaiva alkoi saavuttaa edessä siintävää saarta. Amazua kohotti taas kaukoputkensa ja katsoi kohti saarta.<br>\nRannalla jatkui pitkälle hietikkoa. Dyynit kimaltelivat polttavan auringon alla. Hiekan jälkeen näkyi matalaa metsikköä ja puiden lomasta näkyi jokin rakennuskin. Kaukana matalan saaren takana siinsi sinisenä Pohjoisen Mantereen itäinen rannikko.<br>\n<br>\nLaiva ankkuroitiin laguuniin ja Amazua lähti matoranjoukon kanssa rantaa kohti veneellä.<br>\n<br>\n<em><strong>Zakaz, kauan sitten</strong><br>\n<br>\nGaggulabio oli hyvällä tuulella. Metsästäjien ja Toien sota oli raunioittanut Metru Nuin ja nyt universumin valtakeskukset olivat keskipohjoisessa - Xia, Pohjoinen Manner, Zakaz. Zakazin saaren valta perustuu siihen, että liian montaa rikollisorgansiaatiota johdettiin tuolta kauan sitten tuhotulta saarelta käsin. Myöskin Gaggulabion palkkasoturien tukikohta sijaitsi Zakazin etelärannikolla, vähän matkan päässä Nektannin linnoituksesta. Skakdijoukot olivat laajentaneet valtaansa tehokkaasti kun suuri osa Toia oli Metru Nuilla. Kiven Skakdi oli muunmuassa vallannut yhden saaren Koillisväylän lähistöltä. Matoranit olivat myyty Karzahnille ja saaren rikkaat kaivokset otettu hyötykäyttöön.<br>\n<br>\nKeltainen skakdi ojensi itsensä pitkäksi ja nosti jalat siistille, kalliista puusta tehdylle pöydälle. Zakazilla kaikki puu oli arvokasta tuontitavaraa.<br>\nGaggulabio oli voimansa tunnossa. Hänen alaisuudessaan palveli lähemmäs kolmesataa Sisällissodan veteraania. Hän oli liittoutunut Zakazin suurimman sotalordin, Nektannin kanssa. Hänellä oli rahaa ja omaisuutta suuret määrät. Sotalordi otti hörpyn kallista Xialaista viiniä ja nautti elämästään.</em><br>\n<br>\n<strong>Nazorak-pesä, nykyhetki</strong><br>\n<br>\nGaggulabio veti syvään paksua Steltiläistä sikaria. Hän tunsi sen helpottavan hermostuneisuuteen ja rentouttavan skakdin ruumiin. Sotalordi oli viime aikoina entistä hermotuneempi. Hän ikävöi huippupätevää kenraaliaan, Metorakkia. Hän ei luottanut juurikaan Amazuaan, mutta palkkasoturi oli liian tehokas hylättäväksi. Skakdi puri hammastaan yhteen ajatellessaan Matoroa. Hän maksaisi sille Toalle vielä kalliisti kaikesta. Jään Toa oli piikki hänen lihassaan, häiritsi jatkuvasti kaikessa. Vai luuliko hän vain. Oliko hän itse hankkinut tämän Toan kimppuunsa? Gaggulabiota harmitti. <br>\n<br>\nVieraalla saarella, vieraassa tukikohdassa, rahien palveluksessa. <br>\n<br>\nSkakdi imaisi taas sikaria ja koitti rentoutua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":931,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-04-16T07:24:00.000Z","content":"<strong>Bio Klaani, vuosia sitten</strong><br>\n<br>\n”Moderaatori Umbra, teidän puheenvuoronne”, Guardianin ääni kaikui laajan oikeussalin läpi. Oikeussali oli rakennettu kuin amfiteatteri, jossa syytetty seisoi kaikkien klaanilaisten alhaalla keskellä.<br>\n<br>\nKookas, keltaisenmusta Toa nousi tuolistaan ja otti esiin pitkän kirjatun paperilistan.<br>\n<br>\nSyytetty hikoili ja hieroi kättään hermostuneesti.<br>\n<br>\n”Syytetty Toa Sheelika, jäsen nro. 00560, on ollut osallisena useiden Klaanin siviili-matoralaisten murhasta ja hänen toimintansa on haavoittanut kymmeniä muita, kaksi heistä halvaantunut loppuiäksi.”<br>\n”Se ei ollut minun syytäni!” Sheelika huusi epätoivoisena.<br>\n<br>\n”Syytetty pitää suunsa kiinni ennen kuin annetaan lupa!” Admin huusi tuomarin pöydästään ja hakkasi puuvasaraansa, josta hän nautti enemmän kuin myöntäisi.<br>\n<br>\n”Mutta...” Sheelika ei ehtinyt edes aloittaa, kunnes Admin hakkasi puuvasaransa uudestaan.<br>\n”Todisteet puhuvat toisin, Sheelika”.<br>\nNais-Toa katsoi ympäriinsä, vaikka tämä vain teki hänen oloa vielä tukalammaksi. Oikeussalin tuoleista hän erotti moderaatorit Doxin ja DN:än. DN istui yhtä vakavana kädet ristissä eikä sanonut koko aikana yhtään mitään. Hänen silmät olivat kiinni, mutta hän selvästi kuunteli hyvin tarkkaan mitä oli tapahtumassa.<br>\nGuardianin vieressä istui vihreämusta Toa, jota Sheelika ei tunnistanut. Toa ei näytä edes piittaavan koko tapahtumasta.<br>\nJoka ikinen Klaanilainen tuijottivat Sheelikaa. Ainoastaan Tawa oli ainoa joka ei pitänyt katsekontaktiaan häntä päin.<br>\n<br>\n”Moderaattori DN, jos teidän puoleltakin olisi kommentteja?”<br>\n<br>\nDN nousi seisomaan tuolistaan ja alkoi viimein sanoa jotain.<br>\n”Siitä asti kun tämä Klaani on ollut olemassa, olemme taistelleet yhteisen rauhan puolesta. Suojellaksemme jokaista viatonta uhria ja jokaista, joka ei halua kokea sodan tuomaa kauhua, olipa se Matoralainen, Skakdi, Vortixx tai mikä tahansa muu. Se on meidän kaikkien Velvollisuus”, mustakaapuinen moderaattori katsoi Sheelikaan päin ja saneli, ”ja juuri nyt, sinä et pelkästään laiminlyönyt velvollisuuttamme; sinä revit sen kappaleiksi, syljit sen päälle ja heittelet sitä kuin Kohlii-palloa kasvojemme edessä.<br>\n<br>\nEn välitä mitä sinä ajattelit tai miksi sinä teit näin. Ainoa, mistä välitän, on, että olet häpeätahra. Klaanilaisena ja Toana. Mikään ei voi mahdollisesti oikeuttaa mitä sinä teit.”<br>\n<br>\nMyöntymisen merkkejä liikkui salissa. Melkein jokainen klaanilainen olivat kääntyneet DN:n puolelle ja Sheelikaa vastaan.<br>\nSheelika ei enää kestänyt ja heikotti hieman stressistä. DN istuutui takaisin paikalleen alkuperäiseen asentoonsa.<br>\n<br>\nGuardian kuunteli klaanilaisia ja alkoi harkita päätöstään.<br>\n<br>\n”Olisiko syytetyllä mitään kommenttia?” Admin kysyi katsoen alas Sheelikaan.<br>\n<br>\nSheelika katsoi ylös klaanilaisia päin.<br>\n<br>\n”Kyllä, minulla on jotain sanottavaa”, Sheelika sanoi, hänen äänensä kuului kovemmin kuin ennen mutta selvästi hieman tärisevä, ”enkä aio sanoa tätä uudestaan”.<br>\n<br>\n”S-se ei ole minun syytäni”, Sheelikan vapisi ja nyyhkytti, mutta jatkoi puhumista, ”ja jos te, te koreat-t, hienosto jäsenet, et-ette ymmärrä sitä, ni-iin t-te kaikki olette vain, vain pe-pelkkiä surkeita, Karzahnin, pelkurimaisia typeryksiä!<br>\nTe... te joka ikinen teistä! Ja te, teidän kaikki v-velvollisuudet, ei ole mitään! Ja teidän, kohtalot ja teidän rauhat, ovat kaikki ei, ei merkitse mitään! Ei... ei...”<br>\n<br>\nSheelika ei enää kestänyt ja alkoi juosta ovea päin, mutta ennen kuin hän ehtikään oven lähelle yksi viittaan pukeutunut Toa ja yksi valkoinen titaani estivät hänet; Axel ja Kindak.<br>\n<br>\nSheelika yritti taistella vastaan, mutta kyseessä olivat hyvin kokeneita Klaanin jäseniä.<br>\n<br>\nOikeussalin klaanilaiset alkoivat väitellä keskenään.<br>\n<br>\n”Olipa se ilkeää”, kesken tämän kaiken vihreämusta Admin viimein alkoi puhua.<br>\n<br>\n”Paeta kesken oikeudenkäynnin?” vihreämusta Admin sanoi piittaamattomasti, ”eiköhän tuo ole aika epäilyttävää puuhaa?”<br>\n<br>\nKlaanilaiset alkoivat heti huudella.<br>\n<br>\n”Niin, miksi hän yritti paeta?!”<br>\n<br>\n”Jos hän on viaton, miksi hän pakeni?!”<br>\n<br>\n”Miksi hän haukkuu meitä noin?!”<br>\n<br>\n”Hänen on pakko olla syyllinen!!”<br>\n<br>\n”Hän on syyllinen! Syyllinen!”<br>\n<br>\nKlaanilaiset huutelivat kysymyksiä salin ympäri eivätkä pysyneet rauhassa. Kesti hetki ennen kuin sali rauhoittui Guardianin hakatessaan puuvasaraansa.<br>\n<br>\n”Kuten olemme nähneet, nämä todisteet ja äskeinen tempaus puhuvat enemmän kuin tuhatta sanaa. Täten olemme päättäneet, että sinä, Toa Sheelika, olette syyllinen!” Guardian hakkasi puuvasaransa viimeisen kerran.<br>\n<br>\n”Täten rangaissemme syytetyn...” mutta ennen kuin Guardian ehti lopettaa julistustaan, klaanilaiset alkoivat taas huudella mielipiteitään.<br>\n<br>\n”Heittäkää Tyrmään!”<br>\n<br>\n”Elinkautinen!”<br>\n<br>\n”Selliin loppuiäksi”<br>\n<br>\n”Eihän voi maksaa elämää istumalla sellissä. Teloittakaa hänet!”<br>\n<br>\n”Teloitus!”<br>\n<br>\n”Hän ei saa elää!”<br>\n<br>\nGuardian alkoi rehellisesti tylsistyttää puuvasaran jatkuva hakkaaminen, mutta juuri silloin yksi Admineista seisoi tuolistaan.<br>\nSe oli Tawa.<br>\nKaikki salissa lopettivat puhumisen. Sheelika vain katseli hämmästyneenä.<br>\n<br>\nTawa katseli muutama kerta ympärillä olevia klaanilaisia.<br>\n<br>\n”On totta, että hän... Toa Sheelika on tappanut useita linnoituksen asukkaita ja samalla vahingoittanut useita lisää”, Tawa puhui selkeällä, mutta hieman monotonisella äänensävyllä, ”mutta, olen juuriadminina päättänyt, että hä... syytetty, ei laitettaisi tyrmään eliniäksi tai teloiteta.<br>\n<br>\nSen sijaan, haluan, että syytetty karkotettaisiin Klaanista. Toa Sheelika ei tule olemaan koskaan tekemisissä Klaanin kanssa eikä hän koskaan saa palata takaisin. Syytetty kielletään tulemasta Klaanin alueelle niin kauan kuin Klaani on elossa.”<br>\n<br>\nSheelika ei sanonut mitään. Hänen katseensa tippui lattiaan päin eikä hän enää voinut keskittyä ympäristöönsä.<br>\nHän ei voinut uskoa, tai pikemminkin hän ei tahtonut uskoa mitä juuri on tapahtui.<br>\nNais-Toa oli murtunut täysin Tawan julistaessaan hänen rangaistusta.<br>\n<br>\n”Täten Toa Sheelikan elinkautiseen porttikieltoon”, Guardian julisti ja hakkasi puuvasaraansa. Hän hakkasi pari kertaa lisää jottei kukaan alkaisi huudella lisää.<br>\n<br>\nSheelika vietiin pois oikeussalista.<br>\nKaikki klaanilaiset poistuivat salista ja jatkoivat väittelyään keskenään.<br>\n<br>\nKaikki paitsi kaksi.<br>\n<br>\nTawa ja Guardian jäivät ainoina ihmisinä saliin.<br>\n<br>\n”Tawa, mitä...”<br>\n<br>\n”Älä sano mitään”, Tawa keskeytti Guardianin ennen kuin hän ehti lopettaa.<br>\n<br>\n”Mutta Tawa, miksi?” Guardian jatkoi silti kyselyään.<br>\n<br>\n”En halua riistää hänen elämäänsä”, Tawa huokaisi syvään.<br>\n<br>\n”Tawa, tiedän että olet tuntenut hänet jo ennen kuin tämä koko paikka oli edes olemassa...”<br>\n<br>\n”... Ja tiedän myös, ettei hän koskaan riistäisi elämää keneltäkään”, Tawa keskeytti Skakdin paljon vakavammalla äänensävyllä, ”en tiedä miksi tai minkä takia hän tappoi kaikki nuo Matoralaiset, mutta minä haluan uskoa ettei se ole hänen syytään”.<br>\n<br>\n”Tawa...”<br>\n<br>\n”Tiedän, että velvollisuutemme on silti pitää rauhaa ja sen puolesta ketään ei pitäisi katsoa sormien välistä, mutta en siltikään halua nähdä häntä kituvan tyrmässä hänen loppu iäksi. Guardian, annan hänelle mahdollisuuden.”<br>\n<br>\n”Mutta mitä jos hän aiheuttaa harmia Klaanin ulkopuolella? Mitä silloin?”<br>\n<br>\nTawa ei vastannut.<br>\n<br>\nGuardian päätti luovuttaa ja käveli pois salista.<br>\n<br>\n”Visokki, tiedän sinun olevan siellä”<br>\n<br>\nSalin varjoista ryömi mustapunainen Visorak.<br>\n<br>\n”Näit varmaan kaiken, Visokki?” Tawa kysyi kääntymättä Visorak-adminiin päin.<br>\n<br>\n”Kaiken mitä tarvitsin”, Visokki vastasi.<br>\n<br>\n”Visokki, luuletko, että tein oikean päätöksen?” Tawa kysyi.<br>\n<br>\n”Se on sinun päätöksesi”, Visokki vastasi.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio Klaanin Tyrmä</strong><br>\n<br>\nSheelika heräsi ja nousi ylös sellin vuoteestaan. Nais-Toa ei voinut uskoa viimein tottuvansa hiekkasäkin kovaan sänkyyn.<br>\nPäivät olivat vierineet nopeammin kuin hän olisi kuvitellut, hän ei edes tiedä mikä kellon aika on.<br>\n”Onko hän tosiaan jättänyt minut?” Sheelika ajatteli.<br>\n<br>\nHänen ajatuksensa katkesi, kun yhtäkkiä joku kaatui hänen sellin edessä useiden laatikoiden kanssa.<br>\n”Taas sinä?” Sheelika tiesi välittömästi kuka kaatui hänen sellinsä eteen. Tosin, ei kukaan joka päivä tapaa vaaleanpunaista Toaa.<br>\n”Jep, taas minä”, Toa GT vastasi yhtä pirteästi ja keräili tiputtamat laatikot.<br>\n”Mitä nuo laatikot ovat?”<br>\n”Lounaslaatikoita.”<br>\n”Lounas... mitä?”<br>\n”No, en tiennyt mistä ruuasta sinä oikein pidät, joten päätin tehdä kaikenlaista.”<br>\n”Miksi?”<br>\n”On aina hauskempaa syödä jonkun muun kanssa kuin yksikseen”, GT selitti ja hymyili.<br>\nSheelikan kärsivällisyys alkoi hiipua pikku hiljaa.<br>\n”Kenet sinä luulet minun olevan?” Sheelika kysyi kääntämättä katsettaan GT:ä kohti, ”mitä sinä oikein yrität?”<br>\n”En minä yritä mitään”, GT vastasi viattomasti, ”haluan vain sinusta ystävän”<br>\n<br>\n”Minusta? Ystävän?” Sheelika nousi seisomaan ja kääntyi GT:en päin, ”<em>mitä sinä luulet minun olevan?</em>”<br>\n<br>\n”No, minusta sinä olet ihan mukava ihminen...”<br>\n<br>\n”Minäkö mukava ihminen? <em>Mikä Karzahnin typerys sinä oikein olet?</em>” Sheelikan ääni nousi heti ja alkoi passata GT:tä päin, ”Tiedätkö läheskään minkälainen olen?<em> Tiedätkö minusta yhtään mitään?</em>”<br>\n<br>\n”Mu-mutta...” GT alkoi hermostua hieman.<br>\n<br>\n”Luuletko, että sinun typerät laatikkosi auttavat mitenkään? <em>Minkälainen typerys sinä olet?!</em>” Sheelikan passaus kuului kovemmin, ”Tiedätkö minkä olen käynyt läpi? <em>ET!</em> Et tietenkään! <em>Et tiedä yhtään mitään ja silti yrität kutsut minua ”mukavaksi ihmiseksi”?!</em><br>\nInhoan Klaania, inhoan joka ikistä klaanilaista ja kaikki minkä puolella he ovat!<br>\nMinä tappaisin jokaisen klaanilaisen maan päällä jos minulla olisi mahdollisuus <em>enkä minä räpäyttäisi silmiänikään!</em><br>\nJa minäkö muka <em>”mukava ihminen”</em>? <em>Mitä Karzahnia sinä oikein ajattelet?! Minkälainen Karzahnin idiootti sinä olet?</em><br>\n<br>\n<em>Minä en ole sinun ystäväsi. En nyt enkä koskaan tule olemaan!<br>\n<br>\nLähde pois ja jätä minut rauhaan! En kaipaa sinua täällä!</em>”<br>\n<br>\nSheelika lopetti paasaamisensa ja hengitti raskaasti.<br>\n<br>\n”... Ai”, GT vastasi masentuneesti, ”no, minä lähden sitten...”<br>\n<br>\nGT otti osan lounaslaatikoista ja käveli pois. Ainoastaan pari laatikkoa jäi vielä sellin oven eteen.<br>\n<br>\nSheelika kaatui vuoteensa päälle. Hän tärisi hieman ja puristi kätensä kasvoihinsa. <br>\n<br>\n<em>”Mitä minä oikein teen...?”</em><br>\n<br>\nSheelika alkoi kyynelehtiä.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tuntematon</strong><br>\n<br>\nKultainen Metalliolento, Feterra, liisi huoneen keskellä olevan parrasvalon viereen. Zorak istui valon alla ja soitti hänen pianoaan keskittyneesti.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:65%;line-height:normal\"><audio controls=\"\"><source src=\"http://ia600401.us.archive.org/22/items/ClassicTheMasterTheme/TheMasterClassicTheme.wav\" type=\"audio/wav\"><div fallback=\"\">http://ia600401.us.archive.org/22/items/ClassicTheMasterTheme/TheMasterClassicTheme.wav</div></audio></span><br>\n<br>\n”<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Ilmoitus: Mestari Z.M.A, olemme...</span></span>”<br>\n<br>\n”Tiedän, tiedän”, Zorak keskeytti Olennon, ”vielä muutama nuotti jäljellä”<br>\n<br>\nZorak alkoi kiihdyttää soittamistaan. Hänen sormensa tanssivat kosketinsoitimen päällä villisti ja lopetti kappaleen muhkealla loppusoinnulla.<br>\n<br>\n”<em>Crescendo</em>”<br>\n<br>\nSkakdi nousi ylös ja silitti hieman soitintaan, hyvästellen sitä.<br>\n<br>\n”<em>Palaan vielä.</em>”<br>\n<br>\nZorak ja hänen Feterransa lähtivät ulos huoneesta.<br>\n<br>\n”Onko kaikki valmis?”<br>\n<br>\n”<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Vastaus: Kyllä, Mestari Z.M.A.</span></span>”<br>\n<br>\n”Onko viestejä Zyglakeilta?”<br>\n<br>\n”<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Vastaus: He sanoivat hyväksyvänsä sopimuksensa ja odottavat vastaustanne.</span></span>”<br>\n<br>\n”Ah, hienoa. Käske Va:t lähettämään piirrustukset heille.”<br>\n<br>\n”<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Vastaus: Kyllä, Mestari Z.M.A.</span></span>”<br>\n<br>\n”Ja ovatko ”Ne” valmiita?”<br>\n<br>\n”<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Vastaus: Kyllä, Mestari Z.M.A.</span></span>”<br>\n<br>\nKeskustelun jälkeen Zorak saapui metallioven eteen, jonka takaa paljastui suuri, maanalainen laituri.<br>\nLaituri oli alun perin suunniteltu Vortixxien salakuljetuksia varten, mutta nykyisin laituria käyttää kaikki muut kuin Vortixxit, kiitos Zorakin.<br>\n<br>\nZorak katseli tyytyväisenä ja alkoi miettiä yksikseen.<br>\n<br>\n”Voi Avde, aina ajattelemassa olevan yhden askeleen minua edellä. Minkälainen hölmö hän luulee olevansa. <br>\nJo vuosia olen odottanut tätä hetkeä ja olen viimein saamassa sen käsiini”<br>\n<br>\nMutta juuri kesken ajattelunsa, räjähdys kuului kaukana laiturissa.<br>\nHän katseli tarkoin ja näki yhden Feterroista hyökkäämässä kaikkeen mikä oli sen lähettyvillä ja päästi epäluonnollista ja selkäpiitä karmivaa huutoa.<br>\n<br>\nFeterra on tullut berserkiksi.<br>\n<br>\n”Mitä... Miten tämä voi olla mahdollista? Feterra Xa, mikä on hänen yksikkönumeronsa?” Zorak kyseli kärsimättömästi kultaiselta Metalliolennolta.<br>\n<br>\n”<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Vastaus: Malli 2.5, yksikkö 7, Mestari Z.M.A.</span></span>”, Kultainen Feterra vastasi.<br>\n<br>\n”... Se raskaasti vahingoittunut yksikkö joka sokaistiin. Ei ihme”, Zorak lausui itsekseen, ”katkaiskaa sen jokainen parviäly-yhteys muihin yksikköihin ja tuhotkaa se.”<br>\n<br>\n”<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Vastaus: Tottelemme, Mestari Z.M.A.</span></span>”, Kultainen Feterra Xa vastasi.<br>\n<br>\nFeterra Xa lähetti käskyn jokaiselle lähettyvillä olevalle Metalliolennoille.<br>\nBerserkki-Feterra tuhosi ja heitteli viereisiä kanistereita, ennen kuin muut Feterrat saapuivat sen lähettyville. <br>\nBerserkki taisteli vastaan, mutta sekopäissä Feterra ei voinut puolustaa itseään yhtä hyvin.<br>\nKaksi Feterraa saivat kiinni berserkin raajoista.<br>\nMetalliolennot repivät berserkin raajat irti. Berserkin huusi kovemmin kuin aikaisemmin.<br>\nRevittyään Feterrat perääntyivät ja tuhosivat Berserkkin plasma-aseillaan vahvimmassa asetuksessa, jättäen jäljelle vain savuavan ruhon.<br>\n<br>\n”Tarkistakaa muut yksiköt jotka ovat olleet tekemisissä malli 2.5, yksikkö 7:n kanssa, emme saa antaa tämän tapahtua uudestaan.”<br>\n<br>\n”<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Vastaus: Tottelemme, Mestari Z.M.A.</span></span>”, Feterra Xa vastasi.<br>\n<br>\nZorak peräätyi tämän jälkeen taas omiin ajatuksiinsa.<br>\n”Vuosien ohjelmointi, vuosien verta ja hikeä, enkä vieläkään pysty parantamaan kaikkea. Voi kuinka tarvitsen sen merkittävän osan. ”Hänet” on saatava kiinni välittömästi.<br>\nVain silloin voin nousta takaisin tuhkasta ja saada jokainen polvistumaan edessäni.<br>\n<br>\nValon Toa. <br>\n<br>\nMinä odotan sinua.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":932,"creator":"Blezer","timestamp":"2011-04-16T14:46:00.000Z","content":"<strong> Klaanin keskustori</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/2d1wnDlPYQw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/2d1wnDlPYQw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<br>\nAurinko porotti korkealta taivaalta. Oli keskipäivä ja Klaanin linnakkeessa oli erityisen paljon hälinää. Klaanilaiset pysähtyivät kukin vuorollaan ihmettelemään linnoituksen keskelle ilmestynyttä kärryjen ja telttojen hässäkkää. Yleisimmät kysymykset olivatkin '' Mitä tämä nyt on '' ja '' Mitä täällä oikein tapahtuu ''. <br>\n<br>\nTivolin johtaja, Amaka asteli kohti korkeahkoa puusta rakennettua lava systeemiä. Hänen palkkaamansa vartiat seurasivat vanavedessä. Harvinaisen kirkas aurinko sai tulisen hahmon palamaan normaalia koreammin. <br>\n<br>\n'' Herrasväki... Rahit ja muut otukset. Minulla on lio ja kunnia ilmoitaa kansalle, että maineikas Kolmannenkuunfestivaali on saapunut maan kuuluun kaupunkiinne!'' Amaka huusi suorastaan sydäntä lämmittävällä vanhuksen äänellä. <br>\n<br>\nKun väkeä oli alkanut kerääntyä lavan ympärille. Väkirykelmästä kuului kysymys '' Mikä ihme on Kolmannenkuunfestivaali?''. Väki joukko suorastaan kuohui ihmetyksestä. Mitä ilmeisemmin Kolmannenkuunfestivaali ei ollut kovinkaan kuuluisa klaanin saarella.<br>\n<br>\nAmaka avaa kurkkunsa '' Krhm... Ette kai te yritä väittää, että sana ei ole kantautunut meidän mahtavasta Gladiaattori-areenasta eikä ainutlaatuisista herkuistamme joita myymme?... Noh eipä se mitään. Kerta se on ensimmäinenkin.'' Amaka hengähtää syvään ja lopettaa lyhyen puheenvuoronsa sanoin '' Nyt menkää, tutkikaa, ihmetelkää ja ennenkaikkea iloitkaa siitä että Kolmannenkuunfestivaali on saapunut tänne!'' <br>\nVäkijoukko alkoi hurrata ja lopulta hajaantua, jolloin Amaka kääntyi ympäri ja käveli alas lavatla omalle teltalleen ja katosi sen uumeniin.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]En jaksa kirjoittaa pitkiä posteja...[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":933,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-04-16T20:45:00.000Z","content":"<strong>Kirikori II</strong><br>\n<br>\nIlma-alus oli saapunut sankan sumun vyöhykkeelle. Keetongu ei nähnyt, minne ohjata. Hänen täytyi luottaa täysin navigaatiolaitteistoon. Omiin silmiin ei ollut luottamista.<br>\n<br>\nGuardian istui tuolissa huolestuneen näköisenä. Manu lillui edelleen lasisessa purnukassaan.<br>\n<em>Eikö ole ironista</em>, hän sanoi, <em>että minä olen lasipurkissa.</em> Guardian katsahti häneen.<br>\n<em>Jos minä olisin omassa ruumiissani, minä –</em><br>\n”Tiedetään”, Guartsu huokaisi silmiään hieroen. ”Olisit hävittänyt tämän sumun.”<br>\n<em>Olin kyllä sanomassa, että olisin voinut kuurata tuulilasin, mutta miten vain.</em><br>\n<br>\nHe lensivät sumussa muutaman tunnin ajan. Kaikki näytti yksitoikkoisen samalta sumussa. Guardian koetti nukkua hetken. Pian tuli vaihdon aika. Guardian tarttui ruoriin, Tongu painoi pehkuihin. Ehkä parinkymmenen minuutin kuluttua Ternok sanoi:<br>\n”Herra Guardian, me olemme nyt viidenkymmenen kilometrin päässä Nynrahista.”<br>\n”Sepäs mukava uutinen”, Guartsu vastasi väsyneenä. ”Käypä herättämässä Tongu.”<br>\n<em>Kun Tongue herää, kielipeli alkaa</em>, Manu sanoi hihittäen.<br>\n<br>\nHetken kuluttua keltainen jättiläinen talsi heidän luokseen. Edestäpäin kajasti valoa. Sitten, yhtäkkiä, sumu loppui. Muutaman metrin välillä se hälveni olemattomiin. Nyt he näkivät meren ja heidän edessään odottavan saaren.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;> <iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/yREzfsOsKLY" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/yREzfsOsKLY</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSaari, jonka he näkivät, ei ollut mikään kaunis näky. Ilmasta käsin näkyi monia tulipaloja. Savupatsaat nousivat korkealle Nynrahin taivaalle. Rakennuksia näkyi palasina siellä, missä asutusta oli. Kasvillisuus oli suurimmaksi osaksi liekeissä.<br>\n”Mitä tämä on?” Guardian kuiskasi ja iski nyrkkinsä pöytään. Keetongu sulki ainoan silmänsä hetkeksi ja avasi sen sitten uudestaan. Näky oli todellinen.<br>\n<em>Ai oliko täällä jokin ongelma, vai?</em> Manu ivasi.<br>\n<br>\nHe alkoivat laskeutua Nynrahia kohti. Mutta heidät yllätti joukko lentäviä pikku aluksia. Ne olivat lautasen muotoisia ja ampuivat heitä kohti. Mikä pahinta, ne olivat liian pieniä maalitauluja.<br>\n”Ne vahingoittavat jotakin ja pahasti, jos emme pian laskeudu”, Tongu ärisi tarttuen ohjaimiin. Koko alus huojui ja tärisi. Guardian kaatui lattialle kompastuttuaan tuoliin. Manu purkki putosi lattialle ja kieri Tongun jalkojen juureen. Keltainen rahi yritti kaikin voimin joko karistaa tai tuhota hyökkääjät. Hän ohjasi alusta vasemmalle ja oikealle, mutta pienet lentävät lautaset pysyivät heidän kannoillaan. Ne olivat aivan aluksen vasemmalla puolella ja ampuivat reikiä Kirikori II:n kylkeen.<br>\n”En saa niitä karistettua!” Tongu huudahti. Guardian oli noussut pystyyn ja koetti nyt pitää asemansa. Hän ei onnistunut, vaan aluksen keikahtaessa viidenkymmenen asteen kulmaan vaakatasosta lensi toiselle puolelle alusta ja iski päänsä ikkunalasin läpi.<br>\n<br>\nManun ajatukset sinkoilivat sinne tänne purkin pyöriessä lattialla ympäriinsä. Mikä kummallisinta, Guartsu aisti hänen päässään pyörivän erilaisia monimutkaisia yhtälöitä ja kaavoja.<br>\n”Manu, eikö matematiikalle löydy parempiakin ajankohtia?”<br>\n”G, me joudumme pakkolaskeutumaan!” Tongu murahti ja käänsi vasemmalle. Muutaman kymmentä robottilentäjää murskaantui aluksen kylkeen. Suunnilleen saman verran jäi jäljelle. Tongu huudahti voitonriemuisena, mutta ei ehtinyt iloita kauan, kun jostain kuului posahdus.<br>\n”Aha. Ne hajottivat höyryventtiilin…”<br>\n”Ja se on…?” G kysyi.<br>\n”Paha asia”, Tongu vastasi.<br>\n<br>\nHe laskeutuivat kohti kallioista maaperää. Rysähdys oli kova, mutta kovin paljon vahinkoa se ei aiheuttanut Kirikori II:lle. Hetken kuluttua sekä Guardian että Keetongu olivat aseistautuneet ja raahanneet itsensä ulos aluksesta. Sitten alkoi ammuskelu. Kymmenisen lentävää lautasta lensi heitä kohti. Ne eivät tähdänneet klaanilaiskaksikkoon vaan maassa röhnöttävään alukseen. Muutaman he ampuivat alas suoralta kädeltä, mutta robotit viisastuivat ja alkoivat tehdä monimutkaisia liikesarjoja. Niihin oli nyt huomattavasti vaikeampi osua.<br>\n<br>\nAlukselle oli aiheutunut jo paljon vaurioita, kun robotteja oli ilmassa enää kolme. Ne päättivät, että oli järkevää alkaa ampua kaksikkoa, joka oli tuhonnut suurimman osan niiden hyökkäysjoukoista. Yksi paljasti kaksi terää kyljissään ja syöksyi Guardiania kohti. Tämä olisi silpoontunut kahteen osaan, ellei Tongu olisi heittäytynyt sen päälle niin, että se lensi maahan ja rysähti klaanilaisen painon alle.<br>\n<br>\nSillä väli Guartsu harjoitti tarkka-ammuntaa kiikarisilmineen ja vartija-kivääreineen. Lopulta enää yksi lentävä lautanen oli jäljellä, mutta se ei hyökännytkään, vaan lähti pakoon.<br>\n”Se ei saa päästä karkuun!” Guartsu henkäisi. Hän yritti juosta sen perään ja ampua sitä vielä, ennen kuin se katosi kallioiden taakse. Keetongu pyyhälsi ähisten hänen vierelleen. Hetken he vain seisoivat paikoillaan. Sitten he kääntyivät mustunutta alustaan kohti. Palanut puu oli reikiä täynnä, mutta alus oli varmaan yhä, ja varsinkin korjauksen jälkeen, lentokykyinen.<br>\n<br>\n”Mitäs nyt?” Tongu sanoi.<br>\n”En tiedä”, Guartsu vastasi.<br>\n<em>Ehkä noudatte minut täältä?</em><br>\n”Ai, juu”, Guardian sanoi vaisusti. Vaikka eihän Manu sitä kuullut. Guardian ja Keetongu kävelivät sisään alukseen. Matoranit tulivat pois pöydän alta, ja Guardian nosti Manun purkin ylös.<br>\n<em>Sain laskettua lentorata ja mahdolliset pakkolaskupaikat, mutta kukaan ei tainnut kuunnella minua…</em><br>\nGuartsu kohautti olkiaan. Keetongu sanoi:<br>\n”Oli vähän kiire…” Manu tyytyi hymähtämään vastaukseksi.<br>\n”Mitä meidän nyt pitäisi tehdä?” toinen Matoraneista kysyi.<br>\n<em>Ei kai auta muu, kuin alkaa tutkia, mitä on tapahtunut. Ja kannattaa välttää kuolemista.</em><br>\nGuardian pyöritteli silmiään ja sanoi:<br>\n”Joku näyttää vallanneen tämän saaren, ja –”<br>\n<em>Hyvä huomio</em>, Manu kommentoi.<br>\n”– ja meidän täytyy selvittää, kuka ja miksi.” Tongu nyökkäsi.<br>\n”Meidän pitää pelastaa saaren Matoranit ja vapauttaa heidät alistajien hirmuvallasta. Kuka ikinä tekikään nuo robotit…”<br>\n<em>… oli fiksu mies</em>, Manu jatkoi Tongun virkkeen loppuun.<br>\n”Olin sanomassa täysi idiootti”, Tongu hörähti.<br>\n<em>… ai.</em><br>\n”Mitä me teemme?” Matoranit kimittivät yhteen ääneen.<br>\n”Teidän taitaa olla pakko tulla mukaamme”, Guartsu sanoi. ”Täällä on vaarallista.”<br>\n”Eli meidän täytyy jättää Kirikori?” Tongu sanoi haikeasti.<br>\n”Kyllä”, Guardian vastasi, ”ainakin vähäksi aikaa. Onhan meidän poiskin päästävä.”<br>\n<em>Jos mitään poispääsyä on.</em><br>\n”Pessimismiä tuollainen.”<br>\n<em>Realismia.</em><br>\n”Eli pessimismiä.”<br>\n<em>Ehkä arkimerkityksessään. Entä, jos olen ontologinen realisti?</em><br>\nGuardian ei vaivautunut vastaamaan.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;> <iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/jNKJ8AXVRq0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/jNKJ8AXVRq0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHe astuivat ulos aluksesta. Kirikori II:sta nousi savua. Vielä pahemmin savusi ympäristö. Minne tahansa he katsoivat, he näkivät savupatsaan, jos toisenkin. Kasvillisuus oli joko tulessa yhä edelleen tai palanut maan tasalle. Nynrahilla oli olut hiekkaranta ja trooppista kasvillisuutta, mutta nyt tilalla oli tuhkainen hiekkakerros ja palaneita käppyröitä. Taivas näytti violetilta ja valkoiset pilvet pyyhkivät sitä kuin pyyhekumi paperia. He olivat laskeutuneet jonkinlaisen kylän viereen. Kylä oli tuhoutunut hiljattain. Savuavia rakennuksia oli muutama, ja suurin osa oli romahtamispisteessä tai jo luhistunut. He kävelivät kylän halki. Ei ristin sieluakaan näkynyt matkan varrella. Guardian pälyili epäilevänä ympärilleen. Hän oli odottanut tapaavansa vihollisia heti siltä seisomalta, kun he astuivat ulos aluksesta toisen kerran. Keetongu katseli murheellisena tuhottuja maisemia. He saapuivat pienelle järvelle.<br>\n<em>Oletan, että tämän järven vesi ei tavallisesti ole… punaista</em>, Manu totesi. He jatkoivat kävelyään eteenpäin. Edessä kohosi pienoinen kukkula, jonka huipulle he päättivät kiivetä nähdäkseen, mitä edessäpäin oli. Epäluuloinen Guardian ryömi rinteen ylös ja kurkisti varovasti toiselle puolelle kukkulaa. Maisema jatkui samanlaisena näköesteisiin asti. Näitä olivat suuret siirtolohkareet sekä palaneet puut.<br>\n<br>\nGuartsu viittoili seuralaisilleen, että oli turvallista tulla. Keetongu, joka kantoi Manun purkkia, ja Matoranit hänen jäljessään kipittivät rinteen huipulle. Sitten he jatkoivat eteenpäin palaneeseen metsään. Tropiikin kulottunut kasvillisuus oli puolittain elossa, mutta noen peitossa. Jotain oli tapahtunut Nynrahin saarella. Eikä se varmasti ollut ollut miellyttävää kenenkään mielestä.<br>\n<br>\n<strong>Zakaz</strong><br>\n<br>\n”Kuinka niin ssssinulla ei ole heitä?”<br>\n<br>\nNektann huokaisi ja vilkaisi olkansa yli sotureitaan. He kaikki seisoivat tykkitornilla, jonka luota klaanilaiset olivat ovelasti paenneet. Sotilaat olivat hermostuneita. He seisoivat rivissä Nektannin takana ja pälyilivät johtajaansa sekä toisiaan. Nektannin edessä oli suurehko näyttö, jonka sisuksista pällisteli Abzumon julma pärstä.<br>\n”Minulla ei ole niitä”, Nektann sanoi, ”koska ne pääsivät karkuun.”<br>\n<br>\nAbzumo kohotti kulmaansa ja asetti hetken kuluttua kätensä leualleen, jota alkoi hivellä mietteliään näköisenä.<br>\n”Sssse ei ole vaihtoehto, Skakdi.”<br>\n”Mitä sinä puhut”, Nektann sihahti. ”Minä teen mitä tahdon. Nyt näyttää vain siltä, että sinä jäit ilman vankejasi ja minä ilman rahojani.”<br>\n”Ei aivan niinkään, Nektann.”<br>\n”EI?”<br>\n”Ei.”<br>\nNektann oli turhautunut sananvaihtoon ja purkaakseen kiukkuaan iski tajuttomaksi sotilaan, joka eturivissä oli yrittänyt kurkkia hänen keskusteluaan. Sitten hän kääntyi takaisin Makutan puoleen ja karjui:<br>\n”Sinä väität, että tämä ei ole ohi! Mitä sinä kuvittelet, saastainen Makuta? Että minä aikoisin yrittää uudelleen? Minun ei olisi alun alkaenkaan pitänyt yrittää tehdä kauppaa sinun kaltaisesi typerän pellen kanssa! Minulle ei ole aiheutunut muuta kuin harmia. Ja kyllä, halusin tekosyyn tapattaa Warrekin, mutta se ei vain ole tarpeeksi Makutan kanssa asioimiseen! Minä tarvitsen jotakin, mikä pitää minut iskussa. Haluan päästä tapattamaan jonkun. Sellaisia me Skakdit olemme. Mutta minä en päässyt, mikä turhauttaa minua erittäin isosti, enkä edes saanut rahojani! Ja nyt minä joudun puhumaan vielä lisää sinun kanssasi, Makuta. Minua kyllästyttää puhuminen. Skakdeja ei ole tehty puhumaan! ME OLEMME TAPAJIA!”<br>\nMakuta kuunteli raivoamista hetken, mutta kohotti sitten kätensä. Nektann vaikeni heti. Abzumo hymyili ilkeästi ja sanoi:<br>\n”Sssssanoinko minä…” Hän piti taukoa. ”… että sinä <em>ssssaisit</em> yrittää uudestaan?”<br>\n”Mitä sinä…”<br>\n”Sssssanoinko minä, että sinä joutuisit puhumaan kansssani vielä lisää?”<br>\n”No mitä skarrarrarrin väliä sil-”<br>\n”Ssssssssssssanoinko minä”, Abzumo kuiskasi, ”että sssssinä ssssselviäisit <em>hengisssssä</em>…”<br>\nHän alkoi nauraa hiljaa.<br>\n”… ssssselviäisit hengissä tämän kessssskusssstelun jälkeen?”<br>\nNektann oli aivan hiljaa ja vain mulkoili Makutaa. Tämäkin oli hiljentynyt ja katseli Nektannia suoraan silmiin. Oli hiljaista kauan. Sotilaat alkoivat hermostua. Monet kiemurtelivat paikoillaan paahtavassa auringossa. Useat Skakdit pohtivat, kuinka paljon kello mahtoi olla ja kuinka kauan he ehtisivät vielä istua baaritiskillä.<br>\n<br>\nLopulta Makuta puhui jälleen.<br>\n”Minä oletin, Nektann, että ssssinä onnissstuissssit. Mutta ssssinä et onnissstunut. Ssssinä petit luottamuksssseni etkä ssssaaanut eliminoitua <em>kolmea</em> henkilöä, joissssta kakssssi oli Sssskakdeja ja ykssssi… Makuta, jolla ei ollut voimiakaan. Minä ehdin jo toivoa, että ssssaisssin haluamani ja lähetin jopa erään palvelijoisssstani hakemaan sssssitä.”<br>\nNektann vilkuili nopeasti ympärilleen.<br>\n”Mitä sinä olet tehnyt, Makuta?” hän sylkäisi. Makuta katsoi edelleen hänen silmiinsä.<br>\n”Hyvässsti, Nektann. Sssse on ohi.”<br>\nSitten helvetti pääsi irti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":934,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-04-17T07:58:00.000Z","content":"<strong><em>Kelluva lankku</em>, meri</strong><br>\n<br>\n<em>Kummitusten Suo. Zyglakien laavaluolasto. Pinkki jänis. Abzumo. Torakoiden kuningatar. Yö Kauhu. Nimda TSO:lla. Destral. Rozum. Laboratorion äänet. Muistiinpanot. Mäksän energiakäsi. Zombi-Toat. Kasetti. Laivakaappaus.<br>\n<br>\nLiikaa tapahtumia. Liian vähän aikaa. <br>\nNimda.<br>\n<br>\nMiksi kaikki tuntui lopulta kietoutuvan Nimdan ympärille? Kaikki jahtaavat sitä tietämättään mikä se on. </em>Mikä se on?<em><br>\nSe on valkoinen metallisiru. Mitä muuta se on?<br>\nJotakin, jonka takia kannattaa tappaa. </em><br>\n<br>\nMatoro havahtui ajatuksistaan tömähdykseen. Jään Toa piteli päätään. Hän oli onnistunut nukkumaan pari tuntia. Uni oli ollut kaikkea muuta kuin rauhoittavaa. <br>\nToa haparoi itsensä pystyyn ja tähyili ympärilleen. Äksä ja Jardirt olivat laivan keulan tietämillä ja kiskoivat köysiä. Notfun käveli kohti ja selitti jotain perillä olemisesta. Matoro valpastui välittömästi ja siirtyi keulaan. Edessä näkyi hietikkoinen, matalapuustoinen saari. Takana oli Pohjoisen Mantereen rannikko.<br>\n<br>\n\"Nuo tyypit jättävät meidät tähän ja jatavat matkaansa. Me saamme tuon veneen saarelle menoon\", Fun selitti tilannetta.<br>\n\"Millä tulemme pois?\"<br>\n\"MINUN laivallani tietysti\"<br>\n\"Aha\", Matoro totesi nopeasti. Puolelle tusinalle tehty pelastusvene tippui veden pinnalle ja Jardirt hyppäsi sinne ensimmäisenä.<br>\n<br>\n\"Hei. Miksei tämän paatin kapteenia näy juurikaan tällä laivalla?\", Matoro kysyi hiljaa Notfunilta.<br>\nMatoran oli hetken hiljaa ja avasi sitten suunsa.<br>\n\"Öh, hän ei tykkää minusta. Tai toisinpäin\"<br>\n\"Onko se syy olla piilossa koko matka? Näimme hänet vain matkan alussa\"<br>\n\"En tiedä. Mitä jos unohdetaan koko heppu...\"<br>\nMatoro huokaisi. Ei tuosta ottaisi selvää. Hän hyppäsi Äksän perässä veneeseen. Kun Notfunkin oli paikalla, he lähtivät soutamaan kohti hietikkoista saarta mystisen rahtilaivan jatkaessa matkaansa.<br>\n<br>\n<strong>Kyseinen saari, sisämaa</strong><br>\n<br>\n\"Missä on Nimdan temppeli\", musta hahmo aloitti ja iski pienen majan oven nurin.<br>\n\"E-ette voi mennä sinne...\" matoran sopersi ja vetäytyi taaksepäin.<br>\n\"Kysyin missä\", Amazua vastasi ja nosti matorania kurkusta. Hän heitti pienen le-matoranin maahan ja kääntyi huoneen muiden henkilöiden puoleen.<br>\n<br>\n\"P-pyhättö on saaren keskellä. Ath-järven rannalla\", ko-matoran vastasi särisevällä äänellä. <br>\n\"Mutta Nimdan luona ei ole käyty tuhansiin vuosiin. Temppelin maanalainen osa on sinetöity....\"<br>\nMuutama matoran sopersi rukousta Athille. Musta hahmo oli varmasti Atheon. Atheon oli tullut saarelle tuhoamaan ja tappamaan.<br>\n<br>\nAmazua ja kymmenen matorania olivat matkanneet melko nopeasti päivän aikana sisämaahan. Laivaa oli vartioimassa parikymmentä jäljellä olevaa piraattia. <br>\nNimdan pyhättö sijaitsi saaren suurimman järven rannikolla varsin idyllisessä paikassa. Näköala järvelle oli kaunis ja koskematon. Valkoinen ja pienikokoinen pystykivistä tehty pyhättö odotti yksinään puhtaan luonnon keskellä. Amazua iski metallinyrkkinsä puuoven läpi ja heitti jonkin papintapaisen järveen. Valoisa ja taiteellinen temppeli oli täynnä arvoesineitä ja kaiverruksia seinissä. Piraatit pakkasivat arvotavaraa mukaansa Amazuan etsiessä maanalaisen osan sisäänkäyntiä. Hän potkaisi marmorisen altatrin nurin.<br>\n<br>\nBingo.<br>\n<br>\nLaatta murskautui hänen nyrkkinsä alle. Portaikko alas oli täynnä kiveä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":935,"creator":"Jake","timestamp":"2011-04-17T09:10:00.000Z","content":"<strong>SAAREIHGH</strong><br>\n<br>\nNotfun käveli ympyrää. Hän yritti etsiä aarretta, mutta ei löytänyt sellaista. Tästä hän tuli pahalle tuulelle. Hetken kävelyn jälkeen hän kuitenkin löysi mielenkiintoisen näköisen kiven, johon oli kaiverrettu erään \"jumalan\" symboli.<br>\n<br>\nNotfun tunnisti symbolin kuolleen muinaisen jumaltoan symboliksi. Hän otti kiven käteensä.<br>\n<br>\nZZZAAPPRGH.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":936,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-04-18T14:20:00.000Z","content":"<strong>Nimda-saari, matorankylä</strong><br>\n<br>\nMatorankylä oli kuolemanhiljainen. Puiset rakennukset huojuivat lämpimässä tuulessa. Suurimman majan ovi oli irti.<br>\n<br>\nMatoro käveli hitaasti toiset Klaanilaiset perässään. Kylä näytti autiolta.<br>\n<br>\n\"Minulla on huono tunne tästä\", Matoro sanoi ohimennen. Hiekkaisella päätiellä näkyi raskaita väkijoukon jälkiä.<br>\n<br>\n\"Täällä on ollut suuri väkijoukko\", Jardirt ilmoitti tutkien maata. <br>\n\"Entinen miehistöni ehkä?\" Notfun ehdotti.<br>\n<br>\n\"Hei, tämä ovi on <em>lyöty</em> irti\", Matoro hihkaisi nostettuaan suurimman mökin puuovea. Siinä oli reikä, joka näytti nyrkin tekemältä.<br>\nToalle tuli ensimmäisenä mieleen se laivan kaapannut metallikäsi.<br>\n<br>\n\"Outoa. Missään talossa ei ole väkeä\", Äks ihmetteli ääneen tutkittuaan pari mökkiä.<br>\n\"Tämä suurin mökki näyttää olevan jonkinlainen kylän keskus\", Jään Toa puhui taloon tulleelle piraattikaksikolle. Hän penkoi hyllyjä yrittäen löytää mitä tahansa.<br>\nNotfun katseli ympärilleen tylsistyneenä.<br>\n\"Entä jos me vain seurataan noita jalanjälkiä?\"<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Miksi me emme tajunneet tuota aikaisemmin\" Jardirt ihmetteli.<br>\n\"Niin! Minun porukkani ei varmasti osaa liikkua huomaamattomasti! Metsää pitkin menee vana roskaa, tallottuja oksia ja tyhjiä pulloja\", Notfun hehkutti.<br>\n\"Katsotaan nyt ensin löytyykö täältä jotakin\", Matoro huomautti ensin ja avasi yhden puisen lipaston.<br>\nSieltä paljastui erittäin vanhan näköinen kirja.<br>\n<br>\n\"Ath\", hän luki ääneen otsikon. \"Tämä on niiden-\"<br>\n\"Hippien\", Notfun sanoi väliin.<br>\n\"... matoranien uskonnollinen kirja\"<br>\n\"Mitä siinä on?\" Xxonn kysyi.<br>\nToa avasi kirjan.<br>\nKirjoitus oli jotakin outoa kieltä.<br>\n\"Lue itse\", Matoro sanoi ja heitti kirjan Äksälle.<br>\n\"Eihän tästä saa mitään selvää!\"<br>\n\"Ei niin\", Matoro vastasi ja heitti kirjan hyllyyn. \"Eli mennään näppituntumalla jälkien perässä\"<br>\n<br>\n<strong>Nimda-saari, pyhättö</strong><br>\n<br>\n\"Ne ryövärit tuhoavat temppelimme ja ryötstävät aarteemme!\" matoran kailotti kaadunneen alttarin päällä. Parikymmentä aseistautunutta uskovaista seisoivat rinkinä hänen ympärillään, valkoisen Nimdan Pyhätön seiniä vasten.<br>\n\"Me emme salli sitä! Me saamme Athilta voimaa tuhota ne!\" ilmeisesti ylipappi vaahtosi.<br>\n<br>\nJoukko nosti aseitaan ja hurrasi. Sitten he alkoivat mennä yksi kerrallaan portaikkoa alas soihtujen ja keihäiden kanssa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":937,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-04-20T21:13:00.000Z","content":"<strong>Zakaz</strong><br>\n<br>\nNektann makasi pöydän alla. Miten hän oli sinne päätynyt, sitä hän ei tiennyt. Hän tiesi vain, että jokin oli hyökännyt ja tarkka-ampunut viisitoista hänen kolmestakymmenestä sotilaastaan. Heihin oli iskenyt paniikki, ja muutama jalkoihin jäänyt Skakdi oli tallautunut kuoliaaksi. Nektann olisi kyllä poistunut pöydän alta, mutta eräs soturi nimeltä Bodyrakk oli päättänyt tuupertua kyseisen pöydän päälle. Pöydän jalat olivat musertuneet suuren Skakdinjärkäleen alle, ja Nektann oli jumissa. Kaiken lisäksi salaperäinen sala-ampuja ammuskeli lisää hänen sotilaitaan – ainakin äänistä päätellen.<br>\n<em>Ei olisi pitänyt luottaa siihen Makutaan</em>, Nektann ajatteli. <em>Lisäksi olimme varomattomia omalla maaperällämme. Sitä virhettä en tee toiste.</em><br>\n<br>\nHetkisen kuluttua Nektann oli saanut raahattua ruhonsa pois pöydän alta. Tarkka-ampuja päätti osua häntä jalkaan. Sotalordi karjaisi hypähtäen pystyyn. Hän kuitenkin kaatui saman tien jalkaan sijoitetun luodin takia. Nektann kierähti nopeasti pois näkyviltä suuren tynnyrin taakse. Hän oli onnellinen vartioaseman kalustuksesta, vaikkakin se kattoi vain muutaman tuolin, pöydän ja pari tynnyriä.<br>\n<br>\nNektann vilkuili ympärilleen etsien katseellaan sala-ampujaa, joka oli verottanut vartioaseman ryhmästä jo yli puolet. Hän käytti strategista ajattelukykyään etsiäkseen parhaat tarkka-ammuntapaikat. Erään pienen mäennyppylän huipulla kasvavan kaktuksen takana oli sotalordin mielestä kolmanneksi paras paikka tarkka-ampujalle. Siispä tämä luultavasti olisi siellä. Paras paikka oli huono paikka, koska sinne voitiin odottaa väijytystä. Toiseksi paras paikka oli vielä liian hyvä paikka, jos ampuja oli hyvä. Toisaalta ehkä juuri siitä syystä tarkka-ampuja valitsisi ensimmäisen paikan; jos sitä odotettiin, sitä ei oikeasti odotettu. Nektann lakkasi sotkemasta päätään mokomilla ajatuksilla ja otti esiin löytämänsä zamor-singon. Sitten hän laukaisi kohti mahdollista tarkka-ammuntapaikkaa. Kuului räjähdys. Suojautunut Nektann nousi esiin tynnyrin takaa ja vilkuili kukkulalle. Ammuskelun ääniä ei enää kuulunut.<br>\n<br>\n”Sotilaat, ilmoittautukaa!” Nektann huusi. Kymmenen ääntä vastasi.<br>\n<em>Perhana. Kaksi kolmasosaa kuoli…</em><br>\nSkakdit tulivat esiin piiloistaan.<br>\n”Kuoliko se”, joku pohti.<br>\n”Ehkä. Toivottavasti”, Nektann vastasi.<br>\n<em>Ja piru periköön sen Makutan, joka päätti hyökätä minun kimppuuni!</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":938,"creator":"Donny","timestamp":"2011-04-21T10:38:00.000Z","content":"<strong>No tää tapahtuu taas niinku siellä Bakmein tykönä</strong><br>\n<br>\nAamu sarasti.<br>\n<br>\nTuskanhiki kiilteli Ämkoon vihreän naamion otsalla Toan nostellessa raskaasta kivestä valmistettua painoa vasemmalla kädellään. Painon kahvana toimiva hiekanruskea hamppuköysi narskui Toan kämmentä vasten vihreänmustan soturin ilmeen kiristyessä entisestään.<br>\n<br>\nLopulta Ämkoon voimat pettivät ja paino jysähti maahan. Toa huohotti, oikoi väsynyttä raajaansa ja nousi sitten ylös istumapaikan virkaa toimittaneen sammalta kasvavan kannon päältä.<br>\n<br>\nÄmkoon ainoan luonnollisen käden treenaamiselle löytyi hyvä syy. Edellisenä iltana Bakmei oli pannut merkille, että varjokäden nähtyään jopa aivovauriosta kärsivä marakatti ymmärtäisi hyökätä Ämkoon kimppuun vasemmalta puolelta. Varjoenergiasta koostuva raaja särkisi tarpeen vaatiessa suhteellisen helposti vahvemmankin vihollisen panssarin, mutta tähän raakaan voimaan ei tulisi luottaa liikaa. Valkean turagan opit ruumiin ja mielen tasapainosta olivat kieltämättä järkeviä, eikä siksi ollutkaan ihme, että Bakmei oli määrännyt Ämkoon nostelemaan painoja läpi yön.<br>\n<br>\n\"Joko sinä lepäät?\"<br>\n<br>\nÄmkoo kääntyi paikalle saapunutta Bakmeita kohti, kumarsi jälleen kerran tavan vuoksi ja virnisti sitten kevyesti.<br>\n<br>\n\"Rajani taisi tulla vastaan. Jatkan ihan pian.\"<br>\n\"Ota kampela\", Bakmei tokaisi ja heitti hätäisesti paistetun vedenelävän nälkäiselle Toalle. Ämkoo tarttui kalaan, näykkäisi tästä palasen ja vilkuili sitten ympärillään avautuvan metsikön suuntaan.<br>\n<br>\nSitten Enki saapui.<br>\n<br>\n\"He saivat koodin auki\", vihreä matoran ilmoitti tehtyään ensin kunniaa sekä Ämkoolle että turagalle. Bakmei ei reagoinut juuri mitenkään matoranin saapumiseen, vaan häipyi omien puuhiensa pariin.<br>\n<br>\n\"Hyvä. Osaatko sanoa tässä vaiheessa mitään itse sisällöstä?\" Ämkoo kysyi ja istui taasen alas.<br>\n\"En paljoa. Sen voin sanoa, että olit oikeassa. Ainakin valtaosa tekstistä on Atyan itsensä kirjoittamaa.\"<br>\n\"Hyvä. Kääntäkää kaikki.\"<br>\n\"Käskystä.\"<br>\n<br>\nEnki nyökkäsi ja valmistautui tekemään lähtöä. Ämkoon voimakas rykäisy kuitenkin sai matoranin pysähtymään.<br>\n<br>\n\"Niin?\"<br>\n\"Olisi vielä yksi juttu.\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nMyöhemmin päivällä Ämkoon veljeskunnan päämajan tykönä nousi ilmaan tummanharmaa haukkarahi. Selässään se kantoi turkoosia kanohi kakamaa kasvoillaan kantavaa vihreänkirjavaa matorania. Matoran tarttui vyötäisillään roikkuvaan radiolaitteeseen ja puhui:<br>\n\"Testaan yhteyttä. Täällä Tedni, suuntana Klaani. kuuleeko päämaja?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":939,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-04-21T13:37:00.000Z","content":"<strong>Nimdasaari, maanalaiset käytävät</strong><br>\n<br>\nTunneli oli pitkä ja yllättävän valoisa. Koko katto oli koristeltu sinisin ja keltaisin valokivin. Nuo värivalot tanssivat yhdessä varjojen kanssa valkoisilla, riimuja täyteen kirjoitetuilla seinillä. <br>\n<br>\nAmazua oli jatkuvasti varuillaan. Hän oli melkein pudonnut ääriomaperäiseen aukeava luuku-ansaan. Luolastossa olisi vielä yhdeksän ansaa sen Toan muistiinpanojen mukaan. Hän luotti haarniskaansa ja voimiinsa, mutta tiesi että ei kannata olal liian luottavainen omiin kykyihinsä. Pitkä letka piraatteja käveli hänen takanaan, kuka tehden mitäkin. Joukko oli ottanut jokaisen arvokkaan esineen tunneleista.<br>\n<br>\nSeinästä syöksyi nopealla liikkeellä terä. Amazuan metallinen käsi ehti ottaa sen vastaan ja vääntää sen mutkalle.<br>\nSeuraavalla askeleella ilmeisesti jollakin liiketunnistinsysteemillä varustetut terät pyörähtivät esiin seinästä. Palkkasoturi onnistui tekemään ne helposti pelkin käsin vaarattomiksi.<br>\n<br>\nPiraattimatoranit kuiskivat jotakin tyytyväisinä. <br>\n<br>\n<strong>Nimdasaari, pyhättö</strong><br>\n<br>\n\"Tuolla\", Xxonn viittoi metästä nähtyään puiden lomasta rakennuksen. Matoro vaikutti huojentuneelta ja kiihdytti kävelyvauhtiaan kahden matoranin koittaessa pysyä perässä.<br>\n<br>\nSuuren järven rannalla odottava valkokivinen rakennus näytti vaatimattomalta kaukaa katsottuna. Se oli rakennettu pystyyn asetetuista kalkkikivisistä lohkareista joiden päälle oli kasattu kiviä poikittain. Koko yksi seinämä oli auki, eräänlaisena ovena. Paikka olisi täydellinen puolustuksellisesti, sillä se sijaitsi rantakukkulan laella suuren aukion keskellä.<br>\n<br>\nNeljä Klaanilaista lähtivöt nousemaan loivaa mäkeä ylöspäin nopeaan tahtiin. He olivat kävelleet tänään jo paljon ja lisää oli odotettavissa.<br>\nKun Matoro etummaisena siirtyi ovesta sisään valoisaan, pieneen rakennukseen, hän huomasi joukon matoraneja aseiden kanssa katsovan heitä.<br>\n<br>\n\"Lisää haudanryöstäjiä! Tapetaan!\" yksi matoran karjaisi ja osoitti keihäällään nelikkoa.<br>\n\"Ei ei ei. Emme ole ryöst-\" Matoro aloitti mutta hänen jalkojensa juureen lentänyt keihäs keskeytti hänet.<br>\n\"A ha. Mitä te sitten olette?\" keihäsmatoran kysyi, näyttäen siltä että voisi heittää toisen keihään koska vain.<br>\n<br>\nMatoro pohti tilannetta. Amazua on todennäköisesti jo syvällä maan alla. Matoraneista voisi olla hyötyä.<br>\n\"Keitä olette?\" munkki tivasi. Kaksi matorania lähestyivät joukkoa osoittaen keihäillään.<br>\n<br>\n\"Me haluamme pysäyttää sen alas menneen haudanryöstäjän ja sen roistojoukon\", Jardirt sanoi nopeasti, edes valehtelematta. Lyhyt ja heikon näköinen matoran olisi tasaisempi neuvottelukumppani.<br>\n<br>\n\"Me selviämme heistä itsekkin. Nyt, häipykää. Emme halua vääräuskoisia pyhille paikoillemme\", munkki jatkoi. Pari muuta uhittelivat edelleen keihäillään.<br>\n<br>\n\"Mitä jos me nyt ottaisimme rauhallisesti ja ottaisimme ryypyt pekkaan\", Notfun änki sisään.<br>\n\"Ryypyt <em>mitä?</em>\" munkki kysyi nopeasti.<br>\nKapteeni ehti sanoa \"Rom-\" ennenkuin munkit räjähtivät. Ei, ne eivät räjähtäneet <em>kirjaimellisesti</em>. Ne vain suuttuivat koska alkoholi on yksi suurimpia paheita heidän uskonnossaan.<br>\n<br>\nMatoro kyykistyi ja hänen päähänsä tähdätty keihäs meni pahasti huti. Hellänpuoleinen potku toista lähellä olevaa matorania jalkaan ei vaikutanut juuri mitenkään keihäällä sohivaan tyyppiin.<br>\nMatoraneja vastaan taisteleminen oli ikävintä mitä Toa voi joutua tekemään.<br>\nÄks katsoi kysyvästi Jään Toaa väistäessään yhden keihäänpiston. <br>\nMatoro ei keksinyt järkevää toimintastrategiaa. He eivät voisi käyttää voimaa noita vastaan. <br>\nSitten hän miltei huusi matoraneille \"Olen Itroz!\"<br>\nMunkkijoukko hiljeni. Klaanilaisjoukko jähmettyi.<br>\n<br>\nViimein joku rohkeni avata suunsa.<br>\n\"O-oletko sinä <em>se</em> Itroz? Makuta Itroz?\"<br>\n\"Kyllä olen. Tarvitsen sirua uudestaan tutkimuksia varten\", Matoro valehteli. Hän tiesi juuri olevansa äärimmäisen heikoilla jäillä. Jos hän paljastuisi, se olisi menoa se.<br>\n\"Olisit heti sanonut, arvon Itroz. Autamme sinua aina sen sopimuksemme nojalla\", munkki kertoi ystävällisesti, tajuten vasta nyt \"tunkeilijan\" ja Itrozin yhdennäköisyyden. Lisäksi Makutat muuttavat usein muotoaan. Ity oli edelleen valkomusta ja hänellä oli teleskooppisilmä ja tuo miekka.<br>\n<br>\n\"Niin, joo\", Matoro sanoi hetken ajatuskatkoksen jälkeen. Heti hän tajusi kuinka tyhmästi oli sanonut. Nuo matoranit tiesivät Itrozista enemmän kuin hän itse.<br>\n<br>\n\"Saammeko mennä Nimdan kammioon ja samalla hoitelemaan ne haudanryöstäjät?\" Matoro kysyi vakavoituneena. \"Nämä ovat Kavereitani Veljeskunnasta. Täysin luotettavia\", hän jatkoi ja viittasi muihin Klaanilaisiin.<br>\nMunkki näytti nörästi tietä portaikkoon ja nelikko lähti alas munkit mukanaan. Matoron otsalla helmeili jatkuvasti kylmä hiki. Olisi vain ajan kysymys koska nuo alkaisivat epäillä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":940,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-04-21T22:07:00.000Z","content":"<strong>Nynrah</strong><br>\n<br>\nNeljän hahmon sekalainen joukkue hiipi rannikon havumetsissä. Nynrahin saaren metsien kärsimä vahinko oli osoittautunut huomattavasti pienemmäksi kuin klaanilaiset olivat odottaneet ensinäkymästä päätellen. Metsiä ei ollut tuhottu satunnaisesti sodan nimissä, vaan tuho oli pikemminkin järjestelmällistä ja harkittua. Savupatsaat nousivat rannan suunnalta, mutta saaren sisäosissa niitä ei näkynyt kuin yksi. Vaikutti siltä, että hyökkääjien tarkoituksena ei ollut tuhota saarta.<br>\nGuartsu kulki joukon etunenässä. Hän katsoi kiikarisilmällään syvemmälle metsään vaihdellen sen silmän linssin väriä sekuntien välein. Vartija nojasi havupuuta vasten ja tutki näkymiä joitakin sekunteja ennen kuin viittoi takana seuraaville merkin siitä, että reitti oli selvä. Guardian puristi Vartija-kivääriään tiukasti. Makuta Nuin lasipurkki oli kiinni adminin varustevyössä.<br>\nKeetongu käveli seuraavana. Keltaisen jättiläisen olisi vaikea pysyä huomaamattomana metsässä oikeassa tilanteessa, mutta se ei estänyt häntä yrittämästä. Tongun olkapäillä ja niskassa roikkui pari suurikokoista oksaa, jotka hän oli nykäissyt irti puista.<br>\n<br>\n\"Kiva valeasu\", Guardian heitti.<br>\n<br>\n\"Kiitos vain.\"<br>\n<br>\n\"Sinä näytät aivan puulta\", Guartsu sanoi naama peruslukemilla. Skakdin äänensävyssä ei erityisesti hehkunut varmuutta tehtävän onnistumisesta. \"Kävelevältä, keltaiselta, ilmatorjunta-asetta kantavalta puulta.\"<br>\n<br>\nKeetongun käsissä oli yksi Kirikori II:n Cordak-tykeistä. Se painoi muutamia satoja kiloja ja tätä mallia ei missään nimessä tarkoitettu jalkaväen kannettavaksi.<br>\nTämä jalkaväen yksikkö sattui tosin olemaan valtava kyklooppi, joka oli saanut tykin irti muutaman mutterin pyöräyttämisellä ja rennolla nykäisyllä. Nyt Tongu tähtäili ilmasta ilmaan -taisteluun tarkoitetulla aseella liikutellen sitä niin kevyesti, että se näytti höyhenkeveältä.<br>\n<br>\nKeltaisen jättiläisen syvälle havumetsän maastoon painuvissa jalanjäljissä seurasivat matoranit Ontor ja Ternok. Innokkaiden laivaston matoranien käsistä ja selkärepuista pilkotti naurettavan suuri määrä varusteita. Ontor kantoi monenlaisia korjaus- ja ensiaputyökaluja, kun taas Ternok näytti ottaneen aluksesta mukaansa kaiken mahdollisen aseeksi kelpaavan. Matoranit yrittivät pysyä kahden suuremman hahmon perässä niin hyvin kuin niiden pienille jaloille vain kelpasi. Ternok läähätti voimakkaammin.<br>\n<br>\n<em>Näkyykö lautasia?</em> Manu uteli.<br>\nGuardian kohautti olkapäitään lannistuneen näköisenä. \"Ei, joudumme syömään käsin.\"<br>\n<em>...haa haa.</em><br>\nTongu hörähti kumeasti. \"Sinulla on huono vaikutus häneen.\"<br>\n<em>Se taitaa olla molemminpuolista.</em><br>\n<br>\nTongu hymyili huomaamattoman pientä hymyä ja kääntyi katsomaan perässään seuraavia matoraneja. Sitten hän käänsi katsettaan ja tutkaili metsää.<br>\n\"Kaikki varmaan jo tietävät, että tämä ei ole torakanpenikoiden tekosia?\"<br>\nTernok ja Ontor vilkuilivat toisiaan hämmentyneinä. Guardianista ja Makuta Nuista ei tullut erityisempää reaktiota.<br>\n\"Sähkölaitteet sammuivat kun olimme kilometrin päässä\", Guartsu kertasi katsoen Tongua. \"Ja nuo lautaset eivät olleet aivan samanlaisia kuin aiemmin, mutta...\"<br>\nVartija vilkuili jalkojaan. Hetken oli hiljaista. Manun purkissa värisi jotain.<br>\n<em>...'Avhrak Feterrat'?</em><br>\n<br>\nMatoranit pysähtyivät hetkeksi. Ternok nielaisi äänekkäästi. Matoranit muistivat aivan hyvin tuon kohtalokkaan yön. Molemmat olivat menettäneet ystäviä ja kaksi laivaston suurta sankaria olivat kuolleet tuhoisien metallitynnyrien luisevissa kourissa. Ontor oli ollut yksi hautajaiskulkueen arkunkantajista. Nyt hän hieroi olkapäätään ja tuijotti maastoa vaitonaisena.<br>\n<br>\nGuartsu nyökkäsi ja vilkuili varustevyöstään roikkuvaa Makuta Nuita. \"Vanhat merkit sanovat että kyllä.\"<br>\n<br>\n<em>...ja minä kun halusin vain haarniskan.</em><br>\n<br>\nGuardian kääntyi kohti Tongua. \"Mitä mieltä olet. Onko meillä mitään mahdollisuutta?\"<br>\n<br>\nKeltainen jättiläinen kohautti olkapäitään ja niillä makaavat kuusenoksat rahisivat. \"En tiedä. Nynrahin valtaaminen ei kyllä isoa joukkoa vaadi.\"<br>\nGuardian nyökkäsi. \"En minä niiden määrää pelkääkään. Mutta miksi hyökätä Nynrahille...\"<br>\n<em>Entä jos nekin haluavat jotain?</em> Manu viesti.<br>\n<br>\nTongun suurille kasvoille ilmestyi jotain merkillistä. Hänen suuri silmänsä näytti huomaavan jotain, mitä muut eivät. Hämmentyneet matoranit etsivät katseillaan sitä, minkä laivaston johtaja oli löytänyt, mutta kaksikko hämmensi pieniä päitään vain entisestään.<br>\nKeetongun suu avautui puoliksi. \"Ah.\"<br>\n<br>\n<em>Ah?</em><br>\n\"Ah?\"<br>\n<br>\nKeetongu nosti valtavan kätensä vähitellen aseensa päältä ja osoitti yhdellä vasaran kokoisella sormella jonnekin kauas.<br>\n\"Tuo savu on ihan normaalia.\"<br>\n<em>Missä mielessä.</em><br>\nKeetongu hieroi jämerää leukaansa hetken. \"Tuotantolaitoksissa ei pala mitään. Tuo tulee savupiipuista.\"<br>\nYmmärryksen verho laskeutui aavemaisesti koko joukkion päälle.Tongu hymähti.<br>\n\"Herra ZMA maksaa tilauksensa mielenkiintoisella tavalla.\"<br>\n<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Nynrah<br>\nTakomo</strong><br>\n<br>\nPienen matoran-ryhmän äänet kuiskailivat pimeässä varastohuoneessa. Kukaan ei nähnyt mitään ja kaikilla oli tukalan ahdasta.<br>\n\"Näkikö kukaan Cefiä?\"<br>\n\"...e-e-en usko. Hän oli tuotantosiipi kolmosessa kun tämä alkoi.\"<br>\n\"Voi luoja.\"<br>\n\"Samat sanat. En nähnyt mitään, mutta kuulin kaiken.\" Elteksi kutsuttu matoran pisti kätensä puuskaan ja hieroi kyynärpäitään. Hän oli poikkeuksellisen hermostunut, mutta pystyi olemaan onnellinen siitä, että kukaan ei nähnyt.<br>\n<br>\n\"Kuvitelkaa, että se pisti meidät rakentamaan niitä nelikätisiä piruja\", vanhemman matoranin auktoriteettia puhkuva ääni jyrisi vihaisena. \"Kuin pistäisi miehen sitoman oman hirttosilmukkansa.\"<br>\n<br>\n\"Tulisi vain eteeni puhumaan tämä 'herra ZMA'!\" hieman nuorempi matoran-mies puhkui innostuneen vihaisena. \"Tämänkaltainen on todella infant-\"<br>\nAiemmin puhunut Nynrah-haamu huokaisi ja hyssytteli toveriaan, joka vaikeni miltei välittömästi. \"...ei nyt. Ne voivat kuulla.\"<br>\nInnokas matoran vaikeni melkein välittömästi. Se oli melkein jo hankaamassa vastaan ennen kuin kuuli jotain ulkoa.<br>\n<br>\nVarastorakennuksen ulkopuolelta kuului mekaanisia ääniä. Jotain leijaili aivan liian lähellä. Koneen kepeistä ja hiljaisista liikkeistä ei voinut päätellä, oliko se yksi nelikätisistä painajaisista vai vain pieni ryhmittymä 'lautasia'. Ääntä kesti hetken eikä yksikään Haamuista edes hengittänyt ennen kuin äänet olivat kauempana.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":941,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-04-23T07:05:00.000Z","content":"<strong>Hopeinen meri</strong><br>\n<br>\n<br>\nPieni, merirokkojen peitossa oleva vene, joka oli tehty uppotukeista, lillui hopeisessa meressä kohti pienen hiekkaisen saaren rantaa. Veneessä istui kolmikko, joka oli kokenut paljon viimeisten viikkojen aikana. Veneessä istui sekalainen, kolmen Toan poppoo, joka oli taistellut Avra Nuin kohtalosta viimeisten viikkojen aikana. Nyt sekalainen joukkio oli matkalla kohti tuntematonta.<br>\n<br>\n\"Toivon tosiaan että pääsemme klaaniin edes joskus\", Umbra murahti kun venematkaa oli kulunut jo muutaman päivän. Etäisyydet universumissa olivat valtaisia, ja suunnistaminen oli vaikeaa kun ei ollut kunnollisia karttoja. <br>\n<br>\n\"Koeta rauhoittua, Umbra\", Maan Toa ja metsästäjiäkin vastaan sotinut Nurukan sanoi keltamustalle soturille. \"Tiedäthän että kaikki tapahtuu ajallaan\", Toa lisäsi, katsahtaen horisonttiin. Vaikka hän olikin maan toa, hän oli harjaannuttanut silmänsä näkemään kauas ja huomasi horisontissa pienen saarentapaisen.<br>\n<br>\n\"Katsokaapa tuonne, nuoret\", Nurukan sanoi, osoittaen kynnellään kaukana olevaa vaaleaa läikkää. \"Tuolta voimme saada lisää muonaa ja tarvikkeita klaaniin pääsemiseksi\", Maan Toa lisäsi.<br>\n<br>\nDeleva ja Umbra koettivat nähdä saarta, mutta eivät nähneet niin hyvin kuin sotaveteraani. Kaksikkoa vähän ärsytti tämä toan kokemus ja itsevarmuus, mutta olihan se ymmärrettävää kun oli puolustanut matoranien legendaa tuhansia vuosia ja ajanut jopa Makuta Bitilin joukot pois Avra Nuilta.<br>\n<br>\n\"En usko sinua, Nurukan\", Umbra sanoi. \"Käyn katsomassa edeltä onko sitä saarta oikeasti olemassa\", toa lisäsi, hypäten valtamereen, jolloin hänen haarniskansa mukautui meriolosuhteisiin, synnyttäen moottorit jalkoihin ja hengityssuojan Mordusiin.<br>\n<br>\n\"Voi tuota poikaparkaa\", maan toa tuhahti. \"Ei voi uskoa edes tällaista vanhaa rahin raatoa, joka sai juuri toa-voimansa takaisin ja on taas elämänsä kunnossa\", toa kertoi Delevalle, joka katseli merta. Umbra jätti jälkeensä keltaisen vanan, kun hän meni vedessä kuin kala. Suuren Artakhan luoma tekniikka oli maineensa veroista, Deleva ajatteli, ihmetellen mikä hänen valonsäteenä liikkuvalle veljellään kesti.<br>\n<br>\n\"Toivon ettei Umbralle ole sattunut mitään, sillä ei veljelläni yleensä näin kauan kestä\", Plasman Toa sanoi, hänen täysin mekaanisen, vasemman puolensa kimaltaessa aurinkojen valossa. <br>\n<br>\n\"Meidän on lisättävä tämän merirokkoveneen vauhtia\", Nurukan sanoi yhtäkkiä. Hän näki horisontissa, kuinka pieni kellertävä piste otti yhteen ruskean pisteen kanssa. \"Umbra on pulassa ja tiedät miten saamme lisää vauhtia\", hän jatkoi, jolloin Deleva hyppäsi veteen veneen taakse. Hänen mukautuva haarniskansa rakensi hänen jalkoihinsa propellit, joiden avulla veneen vauhtia olisi helpompi nopeuttaa.<br>\n<br>\n\"Toivottavasti ehdimme ajoissa\", Deleva huikkasi Nurukanille, joka seisoi kokassa, tähystellen saaren tapahtumia, pisteiden suuretessa koko ajan...<br>\n<br>\n\"Toivon parasta, mutta pelkään pahinta. Mata Nui meitä suojelkoon\", Toa sanoi itsekseen, puheen hukkuessa Delevan roottoreiden hurinaan ja laineiden ääniin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":942,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-04-23T07:20:00.000Z","content":"<strong>Nimdan temppeli, maan alla</strong><br>\n<br>\nPortaikon jälkeen oli tullut esiin käytävä aivan tavalliseen kiveen kaivettuna. Se oli harmaan ja ruskean sekavaa yhdistelmää, aivan erilaista kuin juhlallisessa pyhätössä. <br>\n<br>\n\"Te siis halusitte uudestaan tutkimaan Sirua? Miksi niin pitkän ajan jälkeen?\" Matoranien ylipapintapainen kysyi vieressään kävelevältä Matorolta. Tai Matorolta, jota he luulivat Itroziksi.<br>\n<br>\n\"Minulta jäi aikanaan tutkimukset kesken... eräästä syytä. Palasin jatkamaan niitä\", Matoro kertoi varovaisesti.<br>\nMatoran katsoi epäluuloisena mutta sitten ojensi kätensä eteenpäin.<br>\n<br>\n\"Siinä. Nimdan temppelin sisäänkäynti\", matoran ilmoitti ylpeänä. Hän osoitti suurta oviaukkoa ansojen valtaamaan labyrinttiin. Luolan edessä oli laskettu, yhdestä kivenlohkareesta tehty laskusilta. Koska mekanismeja ei näkynyt, Toa oletti niiden olevan sisäpuolella. Naamion skannaustoiminto varmisti asian.<br>\n<br>\n\"Aiotteko te tulla tästä eteenpäin?\" Matoro kysyi.<br>\n\"Emme. Ja toivoisimme että et ottaisi myöskään tovereitasi mukaan. Emme halua vääräuskoisia temppeliin\", matoran selitti.<br>\n<br>\nMatoro mietti mitä nyt kannattaisi tehdä.<br>\n<br>\n\"Ath rael thel\", matoran sanoi.<br>\nMatoro meinasi kysyä \"Mitä?\" mutta sulki suunsa ajoissa.<br>\n<br>\nMatoran katsoi kysyvästi Toaa.<br>\n<br>\n\"Tappakaa. Tuo ei ole Itroz!\" Matoran jatkoi välittömästi. Matoro hyppäsi kyperkeikan eteenpäin ja huusi \"Juostaan temppeliin!\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/oVNNhBtBbOs?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/oVNNhBtBbOs?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nÄks iski kyynerpäällä monet keihäin aseistautuneet munkit maahan ja syöksyi eteenpäin kohti laskusiltaa.<br>\n<br>\nJään Toa lähti myös juoksuun keihäiden lennellessä takaa päin. <br>\n\"Laitatkaa portti sulkeutumaan!\" Matoro huusi. Jardirt ja Notfun olivat jo ehtineet laskusillan luo. <br>\n<br>\nYksi lyhyt iskukeihäs osui Matoroa jalkaan. Toa kaatui kovaa maahan. Takaa-ajajien silmät näyttivät täysin luonnottomilta. Jokin uskonnollinen transsitila taistelussa, hän ajatteli. <br>\n<br>\n\"Kuolkaa hipitaaargh!\" Notfun karjui ja tulitti epämääräisesti piilukkopistoolillaan väkijoukkoon. Matoraneja kaatui mutta pian aseesta loppui luodit. Keihäs rei'itti hänen kapteeninhattunsa ja matoran kaatui selälleen maahan tavoitellessaan sapeliaan.<br>\n<br>\nJardirtistä tilanne ei näyttänyt lainkaan hyvältä. Notfun oli menettänyt hermonsa. Silloin tyypistä ei olisi kuin harmia. Pieni monivärinen matoran syöksyi sillan toiseen päähän ja alkoi tutkia kivisten hammasrattaiden ja vipujen muodostamaa viidakkoa. <br>\n<br>\nOikea vipu löytyi. Kivinen silta alkoi nousta hitaasti mutta varmasti. <br>\nSamalla sillalla ollut Notfun lähti vierimään sisään ja Äks ehti hypätä kiinni sillan päähän. Hän koitti tavoitella Matoroa kädellään mutta välimatka oli liian suuri. Jään Toa ponnisti ja hyppäsi, ja onnistui nappaamaan toisella kädellään sillan reunasta. <br>\n<br>\nKivinen silta oli jo noussut 50 asteen kulmaan. Sen pinta täytyyi lentelevistä veitsistä ja keihäistä. Matoro kamppaili saadakseen vedettyä itsensä sillan toiselle puolelle. Äks oli jo valmiina pudotatutumaan sillan toiselle puolelle ja koitti vetää Jään Toaa ylös. Toiminta alkoi olla erittäin vaikeaa mitä pystymmäs silta nousi. <br>\n<br>\nJotain terävää osui Matoroa selkään. Hän karjaisi ja miltei menetti otteensa sillasta. Vain Äksän käsi piteli häntä mukana. <br>\n<br>\n\"Pysätytä silta!\" Xxonn huusi tukalasta asennosta sisällä olevalle Jardirtille. Matoran pyörutteli sormiaan ja ihmetteli mitä tekisi. Hän tarttui vanhaan kiviseen vipuun ja väänsi sitä.<br>\n<br>\nSilta putosi monta metriä alaspäin. Tärähdys miltei nyrjäytti Äksän käden ja sai Matoron menettämään otteensa. Hän lähti putoamaan alla vellovaan sekopäiseen matoranjoukkoon. Juuri kun matoranit huusivat jotain Jään Toa laukaisi harppuunansa joka kilahti salin kattoon.<br>\n<br>\nMoottori harppuunassa alkoi kiskoa Toaa suurella nopeudella ylöspäin. Musta hahmo syöksyi lähelle luolan kattoa ja kierähti ilmassa voltin. Matoro irroitti harppuunan lennossa ja laskeutui voltilla nousevan laskusillan huipulle.<br>\n<br>\n\"Kukaan ei saa kiinni Matoro The Blacksnow'ta, tyypit!\" Matoro huusi innoissaan ja sukelsi Klaanilaistoverinsa kanssa sillan toiselle puolelle. Laskusilta kalahti kiinni.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":943,"creator":"Samimobiili","timestamp":"2011-04-23T07:52:00.000Z","content":"<strong>Nimdasaari</strong><br>\n<br>\nSaarelta kuului huutoja, joissa ei ollut mitään tolkkua: Huma! Asufatanimu! Keshu! Samolin silmät alkoivat hohtamaan kirkkaan punaisena, ja hän joutui raivon valtaan. Samol otti Umbraa jaloista kiinni, hakkasi kiveä vasten ja heitti ilmaan, antoi pudota, ja otti kirveen käsiinsä. Umbra tähtäsi ja ampui kirveen pois tykillään, mutta sitten Samol rupesi imemään kiveä nyrkkiensä ympärille, huuraen kuin villieläin. AAAAAARRRRHHAHHRAHRAHRH!!!!! Hänen silmänsä näyttivät hetkellisesti leimahtavan liekkeihin, vaikka niin ei oikeasti käynytkään. Juuri samalla hetkellä Deleva ja Nurukan saapuivat rantaan, huutaen pikku kääpiölle. Samol kääntyi, latasi nyrkkiinsä lisää lihasvoimaa, ja syöksyi Delevaa kohti kuin villi härkä, mutta huitaisi ohi täpärästi. Samalla Umbra ampui Samolia selkään, ja Samol kääntyi vihaisena, mutta sitten Deleva otti Samolia jaloista kiinni, ja Nurukan hyppäsi Samolin taakse ja tökkäisi tätä silmiin, jolloin Samol rauhoittui, ja hänen puheestaan alkoi saada selvää: Missä olen? Keitä te olette?, Samol ei muistanut mitään. Umbra selitti hänelle, että hän yrirri tappaa heidät kaikki. Samol oli hämmentynyt, mutta pyysi lupaa lyöttäytyä porukkaan...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":944,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-04-23T20:49:00.000Z","content":"<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\nKepe pakkasi tavaroitaan. Hän lähtisi matkaan pian. He olivat viivytelleet jo liian pitkään.<br>\nReppu. Hän täytti sen ruokapakkauksilla, varaparistoilla ja muulla hyödyllisellä. Sidetarpeita.<br>\nHänen mieltään häiritsi jokin. Hän koki itsensä levottomaksi.<br>\n<br>\nHän veti syvään henkeä. Oliko kaikki varmasti pakattuna ja kunnossa? Hän laski repun ovenpieleen odottamaan aamua ja lähtöä Snowien ja Maken kanssa. Selvittämään Verstaan arvoitusta ja häiriötä Klaanin saaren aikajanassa.<br>\nKepe katseli Verstaan eteistä. Paikka luultavasti kestäisi kasassa heidän paluuseensa saakka, ellei Allianssi päättäisi lähettää lisää nimdanetsijöitä. Mitenköhän Dox pärjäsi? Mitä \"kaksittain, kätöset siniset\" olivat tehneet tälle?<br>\n<br>\nHän vilkaisi vielä yhteen nurkkaan. Nurkassa oli pöytä jonka päällä oli valkoisen kankaan peittämä suurehko esine.<br>\n<br>\nKepe asteli sen luokse ja kiskoi kankaan syrjään. Feterran elottomat silmät katsoivat häneen. Hän nielaisi.<br>\nRintapanssari oli edelleen murtamaton. Se ei näyttänyt lainkaan vahingoittuneelta, päinvastoin. Reikä oli paikkaantunut. Panssari näytti yhä puhtaammalta joka kerta kun hän katsoi sitä.<br>\n<br>\nHän raapi päätään. Ja keksi jotain. Hän etsi käsiinsä tyhjän Verstaan loki -lomakkeen ja alkoi täyttää sitä.<br>\n<br>\n<strong>VERSTAAN LOKI</strong><br>\n<br>\n...tätä aiemmin tajunnut. Naamoni! Kokeilin käyttää kanohi Friikin molekyylinmuokkausvoimaa Feterran rintapanssarin avaamiseen, jolloin viimein...<br>\n...käytön jälkeen panssari alkoi pikkuhiljaa irrota, kuitenkin kovasti vastaan pannen. Mikä onnistumisen ilo! Leikkasin rintaosan auki ja hetken...<br>\n...katsoin sisään. Enkä minä yhtään pidä tästä. En. Pidä.<br>\n<br>\n[spoil]Domek ratkoo mysteerejään.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":945,"creator":"Donny","timestamp":"2011-04-24T10:17:00.000Z","content":"<strong>Klaani</strong><br>\n<br>\nOli iltapäivä. Jokunen työhönsä turtunut matoran-vartija nuokkui Klaanin linnoituksen muurin harjanteella katsellen silloin tällöin kohti punertavaa horisonttia. Pari punaista matorania pelasi vartiopaikalla alkeellista noppapeliä samalla kun yksi jään matoran mutisi jotain lähestyvään ruokataukoon liittyvää.<br>\n<br>\nKo-matoran kuitenkin havahtui yläpuoleltaan kuuluneeseen suhahdukseen. Matoranin vaaleansininen naamio kääntyi katsomaan ylös ja tämän siniset silmät ehtivät erottaa linnoitukseen syöksyneen harmaan haukkalinnun.<br>\n<br>\n\"Hei tyypit, joku... Aah!\"<br>\n<br>\nHaukka oli tehnyt tiukan U-käännöksen ja laskeutunut vartijamatoranien tykö. Haukan selässä matkannut le-matoran loikkasi alas ja virnuili vartijoille.<br>\n<br>\n\"Terve vain teille.\"<br>\n\"Kuka sinä..?\"<br>\n<br>\nTedni nauroi. Vihreän matoranin turkoosin Kakaman poskipäät kohosivat matoranit hihittäessä miltei ilkkuvaan sävyyn.<br>\n<br>\n\"Rauha, pojat. Olen täällä johtaja Ämkoon asioilla.\"<br>\n<br>\nTedni kaivoi varustevyöltään pienen kortin. Se muistutti suuresti klaanilaisten käytössä olevia passeja, mutta muodoltaan se oli hieman erilainen ja väriltään tummanvihreä. Vartijat tunnistivat merkin ja nyökkäsivät yrittäen säilyttää viimeiset arvokkuutensa rippeet.<br>\n<br>\nLe-matoran oli jo hyppäämässä takaisin ratsunsa selkään, mutta toinen ta-matoraneista viittoi veljeskuntalaista odottamaan. Tedni vilkaisi vartijaa hölmistyneenä.<br>\n<br>\n\"Valitan, rutiinitarkastus. Elämme vaarallisia aikoja, joten meidän tulee olla varuillamme.\"<br>\n\"Voi, kaikin mokomin.\"<br>\n<br>\nVartijat kävivät nopeasti läpi Tednin varustevyön. He löysivät ainoastaan muutaman heittoaseen, lyhyen puukon ja pelikortit. Vartijoiden valkoinen jäsen yritti suorittaa jonkinlaisen tarkistuksen myös Tednin haukkarahille, mutta petolinnun terävä nokka ajoi vartijan kuitenkin loitommalle.<br>\n<br>\n\"Eiköhän se ollut siinä. Saat jatkaa matkaasi\", vartijoista korkea-arvoisin totesi ja viittoi kädellään linnoituksen keskustan suuntaan. Tedni vastasi yliampuvalla nyökkäyksellä, virnisti vielä kerran ja toivotti vartijoille hyvät jatkot. Haukka nousi taas ilmaan.<br>\n<br>\nHaukan liidellessä linnoituksen sisärakennuksien yllä kohotti Tedni päätään, rykäisi äänekkäästi ja avasi suunsa. Pian matoranin hammasrivistön välistä pilkotti pikkuinen paperikäärö, jonka veljeskunnan vakooja yskäisikin hyvin tottuneen oloisesti ulos. <br>\n<br>\nJohtaja Ämkoo oli neuvonut pitämään viestin salassa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":946,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-04-24T15:51:00.000Z","content":"<strong>Luola Killjoyn mökin alla</strong><br>\n<br>\nCainautuessaan vasten luolan kauimmaista nurkkaa hiki otsallaan Creedy alkoi vähitellen tajuta ettei hänellä olisi enää kauaa aikaa. Hän oli viettänyt viimeisimmät minuutit koluten sadannetta kertaa läpi loukkoaan, pettyen jälleen sadannen kerran. Katon oli tukkinut edelleen tuo mystinen metallinen valli, eikä luolaan pudonneita lohkareita saanut siirrettyä matoranin voimilla.<br>\n<br>\nHän kuolisi tänne, näiden päivien aikana kukaan ei ollut vaivautunut etsimään häntä. Hänen oletettavasti ainoa ystävä olisi nyt kuollut ja se nazorakinriekale olisi nyt tekemässä tuhojaan jo muualla. Hän tunsi kuinka ilma oheni hetki hetkeltä. Creedy vilkaisi suruissaan viereensä kaatamaansa pinoa. Hän ei saisi hätiköidä ja hänen aivonsa tarvitsivat tekemistä pysyäkseen virkeänä pidempään, hänhän ei lähtisi ilman taistelua.<br>\n<br>\nVapisevin käsin hän nosti vielä yhden lukemattoman päiväkirjan palasen ja alkoi lukea:<br>\n<br>\n<strong><em>Bio-Klaani, toinen viikko</em></strong><br>\n<br>\n<em>Metru Nui näyttää surullisemmalta kuin koskaan. Tehtävämme päättyi Le-metrun rannikolle, jossa törmäsimme pieneen metsästäjien joukkioon. Säikähdin heidän aluksi tunnistavan minut, joukkio kun työskenteli aiemmin Airwatcherille. Unohdin kuitenkin uuden ulkomuotoni, tosin vain hetkellisesti.<br>\n<br>\nTawa lähetti minut tehtävälle vaikken ollut täysin toipunut vammoistani. Umbran ja Keetongun johtama tehtävä oli osoittautunut voitokkaaksi, ja onnistuimme pelastamaan Klaanista kaapatun matoranin. En ollut missään vaiheessa osoittanut olevani mieltynyt tähän toimeksiantoon, mutta Visorakille tekemäni lupaus olisi pidettävä, hän tuntuu olevan ainoa joka todella välittää...<br>\n<br>\nTehtävän lopulla nuo metsästäjät kuitenkin asettuivat tiellemme ja olivat miltei tuhota Keetongun aluksen, jonka oli tarkoitus toimia kyytinä takaisin Klaaniin. Rahtausasemalta löytynyt vanha Zilla-luokan rahtauspuku kuitenkin osoittautui hyödylliseksi ja sain pidäteltyä joukkiota sen sisällä, muiden valmistellessa aluksen. Tuo tonnin painava rautajätti lepää nyt mökkini lattian alla, sen viedessä muualla liikaa tilaa.</em><br>\n<br>\nCreedy hieraisi silmiään, lukiko hän oikein... <em>”Tuo tonnin painava rautajätti lepää nyt mökkini lattian alla...”</em> Syy kirveen pysähtymisiin aiemmin oli löytynyt ja uusi toivonkipinä syttyi Creedyn pieneen rintaan.<br>\n<br>\nKirves nousi lattialta vielä kerran ja uuvukissaan oleva Matoran alkoi hakkaamaan sillä aiemmin katosta pilkottaneen metaalin ympäriltä. Hän syöksyi alta pois isomman lautakasan romahtaessa hänen viereensä ja silloin hän löysi etsimänsä. Kiinteässä metallissa oli iso luukku, jonka viereen oli painettu: Z.I.L.L.A. Yksi rivakka veto sai luukun rävähtämään auki ja painovoiman vastustaessa, matoran vaivalloisesti sai itsensä kammettua sisään.<br>\n<br>\n”Paljon nappuloita... entten tentten...”<br>\n<br>\n<strong>Killjoyn huone, sairaspeti</strong><br>\nKilljoy makasi sängyllään tuijottaen kattoaan. Neljä päivää oli kulunut hänen ystävänsä kuolemasta ja hänen ankarasta häviöstään. Hän oli juuri vilkuilemassa ikkunastaan ulos, mutta hänen raajansa eivät vieläkään olleet täysin kunnossa. Sen sijaan hänen huomionsa kiinnitti yöpöydällä lojuva kypärä, josta kuului ääniä:<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><span style=\"color:green\">Z.I.L.L.A:n jälkipolttimet käynnistetty, kohde lukittu, asejärjestelmät aktivoitu... </span></span><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":947,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-04-24T16:01:00.000Z","content":"<strong>Nynrah, metsä</strong><br>\n<br>\nSekalainen joukko jatkoi matkaansa yhä syvemmälle sisämaahan. Heidän karttansa mukaan sopivanoloinen Matoran-kylä sijaitsi saaren keskiosan vuorten tällä puolella joen yläjuoksulla. He olivat löytäneet kuin onnen kaupalla joen, mutta näky ei miellyttänyt heitä.<br>\n<br>\nUoma oli kuivunut. Kartassa vuolaaksi merkatun virran tilalla lorisi murheellisesti pieni purontapainen. Uomassa oli kivien lisäksi metalliromua ja muuta jätettä. Kuolleiden Ruki-kalojen mätä haju täytti sankareiden sieraimet. Vaikka he kävelivätkin muutaman kymmenen metrin päässä ainoasta maamerkistään, kuollut joki sai muutenkin ahdistuneen tunnelman suoraan sanoen pelottavaksi.<br>\n<br>\n”Toivoin, että olisimme päässet lentämään tehtaille saakka”, Guardian aloitti keskustelun pitkän hiljaisen marssin jälkeen, ”Mutta tervetuliaiset olivatkin vähemmän hauskat.”<br>\n<br>\n<em>Meitä on viisi ja kaksi on Matoraneja. Vastassamme saattaa olla koko ”Allianssin” johto. Ainakin, hmh, Avhrak Feterrat. Ne saivat koko Klaanin polvilleen. Minulla olisi 42 Rahkshi-voimaa, varjon elementtivoimat ja muodonmuutoskyky, mutta ei, minä…</em><br>\n<br>\n”Turpa kiini”, Tongu sanoi. Hän ei halunnut ajatella koko asiaa. He saattoivat olla nyt kulkemassa kohti katkeraa kuolemaa täällä universumin kaukaisessa haarassa. Kukaan ei saisi tietää. Niin lähellä Visorakia…<br>\n<br>\n”Koko Allianssin johto”, G jatkoi kaikesta huolimatta, ”se on mahdollista. Mutta emme voi muutakaan. Nazorakit lienevät sen suurin sotilasmahti ja lymyilevät pesässään, mutta heillä voi olla muitakin liittolaisia. Jos tukikohta on todella täällä, Visorakit voivat olla ilmeinen vaihtoehto.”<br>\n<br>\n”Visorakit olisi pitänyt pommittaa jo vuosia sitten”, Keetongu murahti puoliääneen.<br>\n<br>\n”Mahdollisesti. Mutta emme ole sodassa niitä vastaan, vaikka ehkä pitäisi. Ja muutenkin… Pärjäämme edes tuskin torakoille. Emme ole sotilaallinen ryhmittymä”, Guartsu vastasi. Hän katui jo sitä, että oli ottanut asian puheeksi.<br>\n<br>\nKeetongu katsoi surumielisesti kantamaansa konekivääriä. <br>\n”Näyttää siltä että olemme”, hän sanoi, ”Ja ihan tosissaan, Nazorakit… Oikeasti, kuinka moni klaanilainen on koskaan menettänyt ystäväänsä tai sukulaistaan tai raajansa tai mitään torakoiden takia? Koko tämä sotajuttu, se on ihme homma… Ne vain seilaavat alueellamme ja levittävät propagandaa ja niin, mutta eivät ne mitään sodi! Tietojemme mukaan niillä olisi resursseja pommittaa Klaania joka yö, mutta ei, ne vain piilottevat luolissaan! Ja tämä muka sotaa!”<br>\n<br>\nTongu laski tykkinsä mättäälle ja kävi istumaan suurelle, moottorisahalla katkotulle kannolle. Hän olisi painanut päänsä käsiinsä jos se olisi ollut irrallaan hänen ylävartalostaan. Mädän kalan haju teki hengittämisestä hankalaa.<br>\n”Jos joku vertaa torakoita Visorakeihin, hän ei tiedä, mitä tekee”, keltainen kyklooppi lisäsi vielä.<br>\n<br>\nGuartsu laski kätensä istuvan jättiläisen hartijalle. <br>\n”Isku tulee kyllä”, Skakdi sanoi, ”Iloitkaamme ajasta, jonka saamme ennen sitä. Meidän on pelastettava itsemme, ennen kuin voimme pelastettava muun maailman. Toivotaan vain, että maailma kestää tarpeeksi pitkään.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":948,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-04-25T12:04:00.000Z","content":"<strong>Ranta</strong><br>\n<br>\nSekalainen joukko eriskummallisia Toia istui hiekkaisella rannalla. Ussal-ravut keräsivät laskuveden aikana ruokaa kostealta hietikolta, kun joukkio koetti tutustua toisiinsa. Tämä uusi tuttavuus, lyhyenläntä, puista kasvomaskia käyttävä kiven Toa oli osoittautunut ihan kelpo tuttavuudeksi, tosin hän oli välillä vähän sekaisin. Umbra ja Samol olivat käyneet pienimuotoisen taistelun rannalla vähän aiemmin. Nyt uupuneet Toat katselivat kuinka mustaa panssaria ja Kakamaa käyttävä Nurukan otti repustaan turagana käyttämänsä virkamerkin, johtajuuden poran, ja alkoi piirtää sillä ympärilleen ympyrää.<br>\n<br>\n\"Saamme varmaan kuulla uuden tarinan Nurukanilta\", Deleva tuhahti. Hän ei pitänyt siitä että aikaa haaskattiin turhiin tarinoimisiin ja turinoihin. Hän halusi toimintaa, vaikka olikin saanut sitä viimeisten viikkojen aikana ihan tarpeeksi. Toan mekaaninen käsi kitisi hammasrattaiden naksuessa paikoillaan, kun toa taivutteli sormiaan, osoittaen pitkästymisen merkkejä.<br>\n<br>\nNurukan ei välittänyt tästä, vaan tyhjensi hiekkakasan päälle reppunsa sisällön. Musta, hopeisilla terillä varustettu tykki tippui hiekalle, samoin kuin kasa värikkäitä kiviä. Yksi kivi oli keltainen ja sopi yhteen mustan ja rosoisen kiven kanssa, kuin palapeli. Muita kiviä oli sekalainen joukko ja ne kuvasivat oletettavasti sotureita ja kyläläisiä.<br>\n<br>\nNurukan köhi kurkkuaan, aloittaen tarinansa. <br>\n\"Olipa kerran, kauan sitten, saariryhmä jota Suuren hengen auringonsäteet ja lämpö hellivät. Saaristoa kutsuttiin siitä syystä Avra Nuiksi, joka tarkoittaa suurta auringonsädettä. Saarilla elämä kukoisti ja eri matoranheimot harjoittivat kauppaa keskenään. Valitettavasti rauhaa ei kestänyt kauaa\".<br>\n<br>\nUmbra katseli vanhaa Maan Toaa kun tämä kertoi tarinaansa. Hän piteli toisella kädellään kanuunaansa, johon oli mennyt sisään hiekkaa. Aurinko porotti Umbran niskaan ja tummat kohdat imivät tehokkaasti auringonsäteitä soturiin, saaden hänet hikoilemaan. Umbran vieressä, kiven Toa Samol kuunteli tarkkaavaisena Nurukanin tarinaa sankareista jotka kutsuttiin suojelemaan saarta eräältä pahalta Makutalta, joka erinäisten sattumusten kautta olikin vain pääsankarimme pahoista ajatuksista ja tunteista muodostunut kopio.<br>\n<br>\n\"... Toia kerääntyi eri saarilta yhteen, yhdistäen voimansa Yhtenäisyyden hyveen avulla, taisteluun makutan illuusiotoia vastaan. Nämä pahat toamaiset soturit olivat vain toa-energiaa ja varjoja, joilla ei ollut tunteita tai mitään. Vain tehtävä: tuoda keltainen soturi isännälle. Toa Avraxeiksi kutsutut soturit taistelivat urheasti näitä pimeyden olentoja vastaan, mutta illuusiotoat kaappasivat ryhmän kinetiikan toan, vieden hänet joukkion mestarille, Makuta KraUmbralle, koska kyseinen toa oli keltainen\", Nurukan jatkoi, siirtäen pienen keltaoranssin kiven kohti mustaa kiveä, joka oli puolikas toisesta keltaisesta kivestä. Joukko pienempiä, mustia kiviä siirrettiin myös kahden kiven ympärille.<br>\n<br>\nDeleva haukotteli. Oli tylsää kuunnella tarinaa, joka oli melkein maksanut hänen henkensä. Plasman toa vilkuili puista seremonianaamiota kantavaa Samolia, joka kuunteli mielenkiinnolla tarinaa. Umbra näpersi laitteidensa kanssa, siltä varalta että niille tulisi jotain tarvetta tulevaisuudessa. <br>\n<br>\n\"... Toat tekivät vastahyökkäyksen Makutan linnoitukseen, vapauttaen veljensä, Belekin. Matkalla Ma Wetin tunnelistoa pitkin, he kohtasivat uusia liittolaisia, kolme Toa Ortonia, jotka liittyivät sekalaiseen seurueeseen. Päästyään meren ali saarelle, joukkio teki tuhoa makutan linnoitukseen ja Makuta oli syystäkin raivoissaan...\" Nurukan jatkoi, heittäen mustan kiven maahan, jolloin pienemmät mustat kivet hajaantuivat, näyttäen kuin kumartavan mestariaan.<br>\n<br>\nÄkkiä jokin keskeytti Nurukanin tarinan kerronnan. Hän näki kaukana, metsän laidassa, jonkin hopeisen kimmeltävän. Samassa sininen ammus lähti lentämään ilmassa kohti Toia.<br>\n<br>\n\"Varokaa!\" Nurukan huusi, tuupaten Delevan sivuun ammuksen tieltä. Kun ammus osui hiekkaan, hiekasta tuli lasimaista.<br>\n<br>\n\"Tuo oli aika kuuma ammus\", Nurukan sanoi hymyillen, kun ammuksia alkoi sadella kohti joukkiota. Umbra latasi kanuunansa, Deleva jousensa ja Nurukan laittoi mutaatiotykkinsä kuntoon. Samol katseli kuinka toat latailivat aseitaan kiireessä.<br>\n<br>\n\"Miten tarina jatkuu?\" Kiven toa kysyi, kun joukkio lähti juoksemaan kohti ammusten suuntaa. Samol otti juoksussa sotavasaransa selästään, puuskuttaen muiden perässä. Kiven toana hän oli painava ja lyhyet jalat eivät ainakaan antaneet hänelle apua nopeaan juoksuun. Juostessaan, Samol latasi käsiinsä kiven energiaa ja hänen jättimäinen vasaransa alkoi hohtaa kellertävää valoa, kun se oli ladattu kivienergialla.<br>\n<br>\nDeleva torjui kuumennetulla plasmakilvellään skakdien zamor-ammuksia, joita lenteli päin poppoota. Muut väistelivät lenteleviä kuulia, joita sateli ilmassa. Kun nelikko oli tarpeeksi lähellä vihollistaan, he huomasivat että joukkio skakdeja tulitti heitä.<br>\n<br>\n\"Tulee ihan vanhat ajat mieleen, vai mitä?\" Umbra kysyi Delevalta, joka muisti Umbran kanssa käydyt taistelut erinäisiä vihollisia vastaan, joihin kuuluivat niin skakdit, zyglakit kuin rahkshitkin. <br>\n<br>\n\"Tottahan tuokin on, Umbra\", Deleva myhäili. Hän pääsisi taas tositoimiin, löylyttämään näitä universumin saastoja, typerillä hammasrivillä varustettuja skakdeja.<br>\n<br>\nDeleva viritti ladatun jousensa, ampuen sillä kilven suojista päin yhtä punaista Skakdia, joka pudotti kirveensä ja pistoolinsa aika nopeasti maahan. Plasmajousi lävisti skakdin panssarin, sulattaen sydänkiven jolloin skakdi huusi tuskissaan, kaatuen hiekkaiseen maahan. Skakdin alle muodostui lammikko sulaneesta metallista ja verestä.<br>\n<br>\nSkakdit hyppivät alas puista ja osa hyökkäsi puiden takaa joukkion kimppuun. Samol pääsi nopeasti mätkimään nyrkeillään ja sotavasarallaan näitä groteskeja liskoja, joita parveili joukkion ympärillä. Hampaita lenteli ilmassa kun lyhyenläntä toa iski skakdeja kumoon kuin heinää, iskien liskoja joko aseellaan tai samol punch nimisillä kivinyrkeillä.<br>\n<br>\nUmbra miekkaili erään jään skakdin kanssa, joka tulitti Umbraa hidastavilla silmäsäteillä. Umbran liikeet hidastuivat huomattavasti, ja skakdin iskusarjojen torjuminen alkoi tuntua koko ajan vaikeammalta. Miekka iski vasten miekkaa, kun ketterä skakdi sivalteli pitkällä miekallaan Umbraa eri puolille panssaria. <br>\n<br>\nNurukan huomasi Umbran saamat iskut, ja ravisutti maata Skakdin jalkojen alla, saaden valkoisen, hopeista panssaria kantavan soturin kaatumaan maahan, jolloin silmäsäteiden vaikutust loppui. Umbra painoi jalkansa skakdin vatsapanssariin, pitäen keltaista miekkaansa skakdin kurkulla. Umbran toisessa kädessä ylöspäin osoitettu kanuuna savusi juuri ammutun laukauksen jäljiltä.<br>\n<br>\nSkakdi katseli kauhistuneena Umbraa, kun tämän silmät kiiluivat. Keltamusta soturi koholla olevaan kanuunakäteen oli muodostumassa kellertävä ammus. <br>\n<br>\n\"Olkoon Mata Nui sinulle armollinen\", Umbra murahti, vaihtaen tykin asentoa, osoittamaan kohti Skakdin ohimoa. Virne skakdin kasvoilla oli muuttumassa hätääntyneeksi.<br>\n<br>\n\"Toathan eivät tapa, joten minulla ei ole hätää\", Skakdi sanoi, muka kuulostaen itsevarmalta ja pelaten aikaa. Hän kyllä näki toan kasvoita, jos tämä bluffasi.<br>\n<br>\n\"Olet oikeassa sen asian suhteen, mutten olekaan tavallinen Toa\", Umbra sanoi, katsoen skakdia suoraan silmiin. Umbra oli päästänyt vapaaksi taisteluviettinsä, joka ei antaisi armoa. Kuinka ihanaa olikaan taas olla karski soturi, joka ei pehmoile.<br>\n<br>\nTykki savusi Skakdin ohimolla, kun Umbra keskitti energiansa tykkiin. Hän katsoi tähtäimen läpi skakdia, joka makasi hänen allaan tyynenä. Antaen tykilleen merkin mielessään, valoammus leimahti päin skakdin päätä, jättäen jälkeensä palaneen, tohjoksi ammutun ja päättömän skakdin, jonka miekka makasi soturin vieressä.<br>\n<br>\n\"Toivotaan että nuo mokomat oppivat ettei meille ryppyillä\", Umbra murahti. Muut skakdit katselivat kuinka valkoinen skakdi päästeli viimeisiä lihaskouristuksiaan, ennen kuin liikkeet loppuivat ja skakdi varmistui kuolleeksi. Umbra asteli pois skakdin luota, ladaten tykkinsä valmiiksi seuraavaa koitosta varten.<br>\n<br>\nNurukan ei pitänyt siitä että Umbra oli näin karski taistelussa tämmöisiä, tylsiä vihollisia vastaan. Eivät nämä skakdit saisi ketään tapettua, olivathan nämä vain jotain rivisotilaita, joita ei oltu koulutettu kuin perus taisteluun. Maan Toa toivoi että Umbra kunnioittaisi toa-koodia, joka kieltää tappamisen, muttei viitsinyt sanoa sitä ääneen, sillä Umbran pitäisi oppia hallitsemaan takaisin saatu vihantunteensa ja synkät ajatuksensa, jotka hän oli vasta saanut takaisin.<br>\n<br>\nDeleva ja Samol taistelivat nyrkein skakdeja vastaan, heitellen ja potkien skakdeja ympäri hiekkaista metsää, jonne taistelu oli kulkeutunut. Maassa makasi sikin sokin haavoittuneita ja tajuttomia skakdeja, joita oli niin mättäillä, kuin pää hiekan alla. Skakdien rivit alkoivat hajota, kun Toat osoittautuivatkin näin kokeneiksi sotureiksi.<br>\n<br>\nJonkin aikaa taisteltuaan erästä kasvillisuuden skakdia vastaan, Nurukan päätti että nyt riittää, ja ampui vihersinistä skakdia mutaatiotykillään. Skakdista muuttui sinivihreä, groteskilla hymyllä varustettu pallokalamainen olento, joka poksahti osuessaan puuhun, levittäen vihreää mönjää ympäri metsää.<br>\n<br>\n\"Haluatteko saman Kohtalon!\" Nurukan huusi, tähdäten vuoron perään harvalukuisten skakdien rivejä mutaatiotykillään, jolloin muutamat soturit pudottivat aseensa ja olivat valmiita antautumaan. Muutamat lähtivät karkuun, joiden perään Deleva ampui plasmajouset, merkiksi ettei takaisin olisi tulemista. <br>\n<br>\nSkakdit alkoivat perääntyä kun itsevarmat Toat keräsivät ryhmänsä kokoon ja näyttivät uhmakkailta ja verenjanoisilta. Jotkut skakdit alkoivat kantaa tajuttomia veljiään pois rannan suuntaa, toiset vain yksinkertaisesti lähtivät juoksemaan, kuka minnekin.<br>\n<br>\n\"Älkää tulko takaisin!\" Umbra huusi, ampuen muutaman laukauksen ilmaan tykillään. Valon Toa heilutteli keltaista miekkaansa ilmassa merkiksi voitosta. <br>\n<br>\nUupuneena Toat jäivät mättäille istumaan ja selvittämään sitä mitä tehdä seuraavaksi. Samol ehdotti että joukkion kannattaisi vaeltaa sisämaahan, sillä siellä olisi eräs matoranien temppeli. <br>\n<br>\n\"Ai että matkaamme oikein temppelille? Toivottavasti sieltä saisimme ravintoa, sillä minun on nälkä\", Umbra lisäsi, hien virratessa pitkin Kanohi Mordusia. <br>\n<br>\n\"Oi kyllä, siellä on paljon syötävää\", Samol sanoi. \"Odottakaa vain kun näette kokin juhla-annokset\", hän lisäsi iloisesti. \"Tämä taistelu oli muuten mahtavaa. Meidän pitäisi ottaa joskus uusiksi\", Kiven toa lisäsi innoissaan. <br>\n<br>\n\"Veikkaan että saamme paljon enemmänkin taistelua, kun Umbra ja Nurukan ovat mukana\", Deleva sanoi, odottaen jo seuraavia mittelöitä. Hän piti taistelun tuomasta adrenaliinipiikistä.<br>\n<br>\n\"Jatkakaamme matkaamme piakkoin, mutta nyt lepäämme\", Nurukan keskeytti juttutuokion väsyneenä. Veteraani-Toa ei jaksanut enää sotia entiseen tapaansa.<br>\n<br>\n\"Hyvä on, Nurukan\", Umbra murahti. Hän olisi halunnut lähteä jo kylään, mutta tämä vanhus vain hidasti matkaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":949,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-04-25T19:56:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnakkeen portit</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="125" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/_NU_0OH9xzo" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/_NU_0OH9xzo</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKepe istui suurella kivellä hiekkatien reunassa, reppu selässään, toppatakki päällään. Kello lähestyi kahtatoista, mutta silti oli hyvin kylmä ja oli niin sumuista, ettei parinkymmenen metrin päässä ollutta puuta tahtonut erottaa.<br>\n<br>\nViimein Snowie Make perässään ilmestyi porteilta. Tällä oli mukanaan myös täysi varustus (joskin äärettömän huonokuntoinen sellainen). Vaikka matka suuntautui yksinomaan heidän kotisaarelleen, siitä ei tulisi lyhyt eikä helppo.<br>\n<br>\n\"Sinulla on kummallinen käsitys aamunkoitosta\", Kepe aloitti.<br>\n<br>\n\"Täytyyhän sitä saada nukkua. Ja tankata matkaa varten. Ja nukkua päälle vielä vähän lisää\", luminen olento vastasi.<br>\n<br>\nKepe kohdisti katseensa moderaattoriin. \"Make, oletko varma tästä? Tästä huviretkestä tienpientarelle voi tulla yksi vaarallisimmista matkoista joille kukaan klaanilainen on kuunaan lähtenyt.\"<br>\n<br>\nTämä nyökkäsi melko varmana.<br>\n<br>\nHe lähtivät tarpomaan tietä. Kolea ilma pisti kasvoihin. Matka eteni jo alkumetreillään hitaasti. Kukaan ei sanonut sanaakaan, kunnes Snowie tavalliseen tapaansa rikkoi hiljaisuuden.<br>\n<br>\n\"Tuota, Kepe. Miksi olet noin hiljainen?\"<br>\n<br>\n\"Näin eilisiltana jotain mitä en olisi tahtonut nähdä.\"<br>\n<br>\n\"Verstaaseen ja kautta tai Nimdaan liittyen?\"<br>\n<br>\n\"Ei. Johonkin muuhun\", Kepe töksäytti lopettaen keskustelunalun.<br>\n<br>\nTie haarautui. Vanha, puinen tiekyltti osoitti vanhalle ja huonokuntoiselle kinttupolulle Ämkoon vuorelle. He kääntyivät sille. Kuurainen hiekka narisi heidän jalkojensa alla. Maa alkoi hyvin pian kohota ylöspäin, kohti jäistä vuorta.<br>\n<br>\n\"Minne me tarkalleen ottaen olemme menossa?\" Make kysyi.<br>\n<br>\n\"Pieneen Ko-Huna-Koron kylään vuoren rinteellä lähellä huippua. Se on tosin vasta ensimmäinen etappi. Käymme läpi jokaisen matoranien asuttaman alueen saarella. Joudumme kulkemaan jonkin matkaa Nazorakien maiden läpi jatkaessamme myöhemmin saaren toiselle laidalle.\"<br>\n<br>\n\"Entä miksi kuljemme jalan?\"<br>\n<br>\n\"Meidän täytyy herättää mahdollisimman vähän huomiota. Emmekä tiedä miten Pimeimmän Klaaninsaaren asukit suhtautuisivat mihinkään ratsua monimutkaisempaan laitteeseen.\"<br>\n<br>\nHeidän kulkiessaan yhä korkeammalle pakkanen kiristyi ja lunta alkoi sataa taivaalta. Jään toaa ja lumenkaltaisesta aineesta koostuvaa otusta tämä ei haitannut niin paljon kuin tulielementtistä, eläimellistä moderaattoria.<br>\n<br>\n\"Olemme pian perillä\", Snowie totesi osoittaen kaukana lumipyryn keskellä kallionkiellekkeen reunalla juuri ja juuri näkyviä iglunseiniä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":950,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-04-25T20:56:00.000Z","content":"<strong>Mt. Ämkoon rinteet, Ko-Huna-Koro</strong><br>\n<br>\nKolme klaanilaista seisoivat pienen aukion keskellä. Kylä koostui ilmeisesti lähes pelkistä igluista, vain muutama rakennus oli puusta valmistettu. Kukaan klaanilaisista ei kuitenkaan nähnyt ristin sielua koko asutuskeskuksessa.<br>\n<br>\n\"Mmm. Huhuhuu?\" Snowman äänteli, mutta hänen huhuilunsa hukkui ulisevaan myrskytuuleen.<br>\n\"Jos kokeilisimme, onko ketään kotona?\" Kepe aloitti. \"Tuo iso, pyöreä rakennus voisi olla hyvä aloituspaikka.\"<br>\n\"Kuulostaa hyvältä.\"<br>\n<br>\nSnowie aloitti päättäväisen tarpomisen kohti puista taloa hintelämpirakenteisen Kepen seuratessa toverinsa lumeen auraamaa reittiä pitkin. Make ei kuitenkaan liikahtanutkaan talolle päin.<br>\n<br>\nKepe huomasi tämän, ja koputti lumiukkoa olkapäälle.<br>\n\"Ös, Snowie?\"<br>\n\"Niin?\"<br>\nKepe loi merkitsevän katseen kohti alakuloisesti kyyristelevää moderaattoria.<br>\n\"Mitä nyt?\" tiedemies kysyi punaiselta puolirahilta.<br>\n<br>\nMake nosti katseensa matkaseuraansa.<br>\n\"Tämähän on aika eristynyt kylä. He eivät välttämättä tunne minua, ja minä kuitenkin näytän miltä näytän, ja-\"<br>\n\"Höpsis\" Snowie huikkasi. \"Ongelmaasi vähättelemättä uskoisin, että selviämme pienimuotoisella PR-toiminnalla. Tule nyt, mennään katsomaan, ketä täällä oikein asustaa.\"<br>\n<br>\nHetken mietittyään Make suoristi ryhtiään, ja lähti hänkin tarpomaan kohti suurta puista rakennusta.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnake, Samen työhuone</strong><br>\n<br>\nPitkä valkoinen moderaattori tunsi toivon kipinän syttyvän sisimmässään. Hän oli saanut paperipinojen rivistön perääntymään, vihollinen oli selkeästi tappiolla. Ja vaikka sodan menetyksen olivatkin kovat (Same hieroi toisella kädellä kipeitä niskojaan ja vilkaisi liian lyhyiksi käyneiden lyijykynien hautuumaana toimivaa pahvilaatikkoa), niin kaikki alkoi näyttää vaivannäön arvoiselta.<br>\n<br>\nNyt Same mahtui jo laskemaan mukin pöydälleen tahraamatta samalla äärimmäisen tärkeiksi luokiteltuja papereita. <br>\n<br>\nMutta Same oli kokenut soturi, hän tiesi, että työtä oli vielä paljon edessä. Hän otti seuraavan paperinivaskan käteensä. Se oli Gekon toimittama, Nazorakien dokumentteja sisältävä arkkinippu.<br>\n<br>\n<em>Vaikuttaa kiireelliseltä.</em><br>\n<br>\nSame siirsi dokumentit kiireellisten papereiden pinoon.<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">...anteeksi Gekko. Minun oli pakko.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":951,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-04-26T00:06:00.000Z","content":"<strong>Nynrah</strong><br>\n<br>\nMetsän reuna tuli vastaan ja viisikko hahmotti edessään yhden suurimmista matoran-kylistä tällä puolella maailmaa. Oli vaikea puhua enää pelkästä kylästä, sillä Nynrah-haamujen asuinalue oli kooltaan lähempänä pientä kaupunkia. Tiilistä, kivestä ja teräspalkeista kyhätyt asunnot olivat kukin rakenteiltaan omankaltaisiaan arkkitehtuurisia taideteoksia, mutta niistä näki hyvin, että kovin harva Aaveista oli taiteilijoita. Toisiaan isommat ja rakenteiltaan toistaan uskaliaammat talot olivat väreiltään suurilta osin hyvin perinteisiä ja tehdasmaisen hillittyjä. Niissä pystyi kuitenkin todennäköisesti asumaan erittäin mukavasti.<br>\nNyt rakennukset kuitenkin näyttivät enemmän henkilökohtaisilta vankiloilta. Seinissä oli pieniä plasma-ammuksien ja Kanoka-kiekkojen jälkiä, mutta taistelu oli jäänyt lyhyeksi.<br>\n<br>\nKylässä oli hiljaista. Joka ikinen ovi ja ikkuna oli järjestelmällisesti suljettu ja sisältä ei tullut edes valoa. Matoraneja ei ollut kaduilla, mutta katujen epäsiistiydestä päätellen he olivat juuri lähteneet kävelemään poispäin äärimmäisellä kiireellä. Tai ainakin he olivat yrittäneet sitä erittäin tiiviisti.<br>\nAvhrak Vat leijuivat hiljaisesti läpi katujen ja katselivat ympäriinsä punahohtoisilla silmillään. Ne eivät vaikuttaneet yksinään erityisen uhkaavilta, mutta metallisten lautasten suuri määrä herätti kunnioitusta. Lisäksi jokainen tämänkaltaisen lentävän lautasen aikaisemmin nähnyt oli todennäköisesti joskus nähnyt myös, minkä seurassa ne yleensä liikkuivat.<br>\n<br>\nKlaanilaisten viisikko oli hipsinyt pienen tiilisen pajan taakse ja kurkisteli varovaisesti kaduille nurkan takaa. Keetongu siirsi päänsä mahdollisimman lähelle Guardiania ja kuiski.<br>\n\"Lisää lautasia. Fantastista.\"<br>\nGuardian kiikaroi varovaisesti lämpökatseesta oranssilla silmällään. \"Möröt yrittävät piilotella taloissa. Näitä se ei taida kiinnostaa.\"<br>\n<br>\nLentävien lautasten pienimuotoinen joukkue sujahti viisikon ohi. Parin sekunnin ajan kaikki olivat Makuta Nuita lukuunottamatta aivan hiljaa. Vihreän antidermiksen ajatukset kaikuivat kaikkien pääkopissa. Tavallaan hieman kaoottisen olennon monenlaisissa ajatuksissa oli muiden mielestä jotain rauhoittavaa, mutta tilanteen paine häiritsi kaikkia.<br>\n<br>\nMekaaniset lautaset kantoivat yhdessä pohjastaan sojottavilla pitkillä käsiraajoilla suurta laatikkoa, joka oli täynnä raskasta metalliainesta. Lautaset ja laatikko kiisivät kohti kylän suurimpia rakennuksia, joiden tehdasmaisista piipuista nousi tummanharmaata savua.<br>\n<em>Robotit rakentavat robotteja. Aika perverssiä.</em><br>\n\"Hiljaa\", Guartsu kuiski hampaat irvessä peittäen Manun purkin kourallaan.<br>\nLaivaston matoran Ternok hymyili kevyesti katsellessaan Avhrak Va -ryhmittymien lentoa. \"Hehehe, nuohan ovat tavallaan todella suloisia...\"<br>\nOntor henkäisi raskaasti. Hän ei nauttinut tilanteesta yhtään. Matoran oli mekaanikko eikä taistelija ja katseli taaksensa jatkuvasti huolestuneen näköisenä. Mikä tahansa metsikön suunnalta kutsuvista äänistä oli potentiaalinen syy huolestua. Ontor kuitenkin ymmärsi, että hänet oli koulutettu tällaisia tilanteita varten. Matoran sulki pian silmänsä ja henkäisi syvään laskien mielessään kuuteen. Avattuaan silmänsä hän yritti näyttää mahdollisimman rohkealta ja päättäväiseltä, vaikka se vaikeaa olikin.<br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/j1eI-7XWjho" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/j1eI-7XWjho</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nViisikko hiipi lähemmäs suuren kylän keskiosissa erottuvaa koollaan kunnioitusta herättävää tehdas- ja pajarakennusten ryhmittymää. Konemainen kilke kaikui tehtaiden ytimistä ja yönmustaksi muuttunut savu purkautui varjomaisesti piipuista tuoden ilmaan hajun, joka muistutti vanhaa Vartijaa sodasta. Monenlaiset työkalut kilisivät, metalli suli ja sähkönpurkaukset rätisivät.<br>\nHaamujen suurta keskuspajaa ympäröi armeija sen erilaisista ikkuna- ja oviaukoista sisään ja ulos lenteleviä Avhrak Va -lautasia. Ne kantoivat metalliosia täynnä olevia laatikkoja kohti tehtaita eri suunnista. Myös pieni joukko teräksenvärisiä matoraneja kantoi laatikoita lannistuneina kohti tehdasrakennuksen portteja. Ruuveja putoili täyteen ahdattujen laatikoiden kansien välistä harmaille kaduille.<br>\n<br>\nYksi ainoa nelikätinen, kasvoton ja tunteeton metallihirviö leijui \"TAKOMO\"-nimellä kulkevan rakennuksen suurten teräsporttien yllä tarkkaillen sisään kulkevien matoranien ja lentävien lautasten kiireistä massaa kylmän sinisellä ja sieluun porautuvalla katseellaan.<br>\n<br>\n<em>Voi piru</em>, Makuta Nui sanoi. <em>Niillä on selvästi iso tilaus toimitettavana.</em><br>\nKeetongu murisi. \"Takomo...\" hän sanoi hiljaa kieli hampaidensa välissä.<br>\nGuardian kääntyi keltaista jättiläistä kohti. \"Kyvykkäimmät Aaveet työskentelevät tuolla, eikö niin? En pelkäisi vanhojen ystäviemme puolesta.\"<br>\n\"No niinpä niin. Nuo tarvitsevat heitä johonkin. Mutta...\"<br>\nKeetongu hiljentyi, kun lähiympäristöä kamerasilmällään tarkkaileva Avhrak Va ilmestyi noin metrin päähän klaanilaisviisikosta. Se katseli heidän piilopaikkansa suuntaan pitkään, mutta kuittasi havaitsemansa liikkeet pian jonkinlaisena näköhäiriönä.<br>\n<br>\nGuardian tarkisti pistoolinsa ja kiväärinsä lippaat moneen kertaan. Hän vilkuili, kuinka uupuneiden matoranien suuret joukot kantoivat nyt sisään massiivisia kontteja. Tehtaiden omistajan vaihduttua tätä kontteihin pakattua Bio-Klaanin laivastolle tarkoitettua kalustoa oltiin sijoittamassa uudelleen. Guardian, Keetongu ja matoranit vilkuilivat toisiaan.<br>\n<em>Jos ketään nyt yhtään kiinnostaa, niin yhden tuollaisen suurimman kokoluokan kontin tilavuus on...</em> Manu aloitti, mutta Guartsu hyssytteli makutaa välittömästi.<br>\n\"Tiedämme kaikki kyllä, mitä haet.\"<br>\n<em>Hienoa</em>, Manu hyrisi. <em>Nyt pitäisi vain löytää lisää xialaisia miinoja.</em><br>\nGuardian hymyili ja pyöritti silmiään. \"Ei.\"<br>\n<em>Minä pidin ideastani.</em><br>\n\"Niin me kaikki\", Guardian sanoi. \"Mutta ei. Tongu, nosta matoranit mukaasi. Tästä voi tulla vähän ahdasta.\"<br>\n<br>\nKymmenen minuutin päästä valtava teräskontti liikkui verkkaisesti nynrahilaisen tehtaan liukuhihnaa pitkin. Automatisoidut magneettikourat siirsivät sen valtavan punertavan kannen irti ja neljä kahdella jalalla kävelevää hahmoa hyppäsi vaivihkaa vilkkaalle liukuhihnalle. Tehtaassa haisi öljy ja kuolema. Koneiden takana työskentelevien matoranien katseissa hehkui pelko.<br>\nViisi kulkijaa kiipesivät yksi kerrallaan toisen kontin päälle ja odottivat, että liukuhihna vei sen valtavan ja karusellimaisesti pyörivän osanlajittelukoneen ohi, jolloin kaikki kiipesivät sen päälle. Laitteen päältä he tarkkailivat tehdasympäristöä yrittäen puhua mahdollisimman hiljaa.<br>\n\"Saanen kysyä seuraavaa siirtoamme, komentaja\", Ternok kuiski.<br>\n\"Sinä ja kaverisi voisitte ensinnäkin yrittää pysyä mahdollisimman kaukana niistä nelikätisistä\", kyykyssä istuva Guardian sanoi hieroen leukaansa.<br>\n<em>Minä olen nähnyt niitä vilaukselta kaksi. Ehkä vaara ei ole niin suuri.</em><br>\nGuardian kiristeli hampaitaan. \"Jos me emme jotenkin pysäytä koko laitosta, niitä on kohta sadoittain.\"<br>\nKlaanilaiset tuijottelivat toisiaan synkeinä. Muutaman viikon takaisen tuhoisan yön tapahtumat muistuivat hetkessä jokaisen mieleen. Matoranit katsoivat toisiaan epävarmoina. Manu sihisi poikkeuksellisen hiljaa. Keetongu istui kädet puuskassa.<br>\nTehtaan hajuja nuuhkivan Guardianin mieleen tuli jälleen kerran, kuinka paljon tehdasrakennuksen aseisiin tarkoitettu rauta-aines haisi vereltä jo ennen valmistumistaan. Admin nojasi käteensä.<br>\n\"Ajattele, ajattele, ajattele...\", hän sanoi. Sininen skakdi naputti otsaansa kevyesti rystysillään.<br>\n<br>\nKoneiden hypnoottinen liike oli kuin jonkinlaista raivokasta tanssia. Valmiit muotit iskeytyivät tulikuumana hehkuvaan teräsainekseen ja pian niiden jäähdyttämiseen tarkoitetusta nesteestä nousi osia. Osat siirtyivät parille Nynrah-haamulle, jotka vastentahtoisina hioivat ja kiillottivat niitä. Suurella koneiden yläpuolella hohtavalla näytöllä näkyi tehtaan tällä hetkellä tuottamien osien malleja, muotteja ja pohjapiirustuksia. Avhrak Feterran ilmeettömien, tuhoa ja kuolemaa tarkoittavien kasvojen siluetti piirtyi näytölle uudelleen ja uudelleen.<br>\n<br>\nKeetongu nousi varovaisesti täyteen mittaansa. Hän katsoi jonnekin kauemmas yksinäisellä silmällään ja hieroi leukaansa. \"Nyt jos koskaan olisi hyvä hetki jututtaa Q-miestä.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":952,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-04-27T12:39:00.000Z","content":"<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<br>\nAmiraali 002 siirsi katseensa pois ikkunasta, takaisin häntä puhutelleeseen nuoreen Nazorakiin.<br>\n\"Ja väität siis, että saatte hallin jälleen kiiltävän puhtaaksi uusia kokelaita varten?\" hän kysyi kylmällä äänensävyllä.<br>\n\"Kyllä, ilman muuta herra Amiraali. Meistä alkaa tulla jo aika hyviä tässä siivouksessa.\"<br>\n\"Hmph. Varmasti.\"<br>\n<br>\nAmiraali kääntyi kannoillaan, ja jätti nuorukaisen seisomaan käytävään. Laivaston komentajan teräksinen jalka kolisi vain vaimeasti purppuraa kokolattiamattoa vasten, mutta hän tiesi silti hyvin, että kaikki sen kuulevat jännittyivät ja koettivat näyttää mahdollisimman kiireellisiltä.<br>\n<br>\nAmiraali ei ollut varma, muistiko enää aikoja, jolloin hän oli kyennyt puhumaan alaisilleen ilman näiden tarpeetonta pokkurointia.<br>\n<br>\nPian hän kuitenkin havahtui mietteistään, ja astui metalliovesta eräälle Rautasiiven suuren hallin parvekkeista. 002 nojautui metalliseen kaiteeseen, ja kumartui hieman eteenpäin.<br>\n<br>\n<em>Ja ennen tämä halli oli täynnä urheita torakoita, valmiina matkustamaan halki tyrskyisimpienkin merten,</em> hän ajatteli antaessaan katseensa kiertää valtavaa hallia.<br>\n<br>\nSuuri joukko Nazorakeja työkaluineen ehosti muutenkin uusia koulutustiloja. Maalitaulut vaihdettiin uusiin ja luokkahuoneiden paperit ajettiin silppurin läpi. Kaikesta saatavilla olevasta hankittiin päivitetty versio, ja vanhat päätyivät romutettavaksi. Nazorakit eivät olleet poikkeus.<br>\n<br>\nKaikki Rautasiiven torakat eivät enää jaksaneet odottaa innolla uusien koulutettavien saapumista. Hohto oli mennyt useimpien mielestä jo neljännen \"kelpaamattoman\" erän jälkeen. Toisaalta, 000 sai syödäkseen.<br>\n<br>\nHuhu kiersi Rautasiiven käytävillä, että uusin \"Uusi sukupolvi\" olisi läpimurto, vaativimmatkin testit läpäisevä. Ilmeisesti tämä Makuta Abzumo oli osallistunut perimän muokkaamiseen.<br>\n<br>\n<em>Kunhan nyt vain saisivat kelpaavan erän kasaan,</em> Amiraali mietti. <em>Tahdon laivani jälleen omaan komentooni.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":953,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-04-28T15:17:00.000Z","content":"<strong>Pieni saari Odinan lähellä, menneisyys</strong><br>\n<br>\n<br>\n<br>\nPunavalkoista haarniskaa kantava Kakama-naamioinen Toa katseli kuinka hänen matoranystävänsä kantoivat raskaita laatikoita laivoista sataman kivisille penkereille. Matoranit olivat juuri saaneet vaihtotavaraa Eteläiseltä mantereelta, ja olivat lähettäneet vastalahjaksi tekemiään taidokkaita kullan värisiä naamioita, joita käytettiin seremoniatarkoituksissa. <br>\n<br>\nDeleva oli jätetty tälle Aeriksi kutsutulle saarelle ihan yksin. Hän oli aikaisemmin puolustanut saarta sekalaisista Toista koostuvan joukkion kanssa, johon kuului Halaweksi kutsuttu magnetismin Toa, ja yksinäisenä vaeltajana tunnettu viisas ja vanha tulen toa Svarle. Nämä kaksi Toaa tulivat ja menivät mielensä mukaan, he eivät pahemmin piitanneet saaren asukkaista. Delevaa vähän harmitti se että hänen toa-toverinsa laittoivat omat intressinsä näiden mukavien ja helposti haavoittuvien matoran-kyläläisten edelle. Toana Deleva tunsi velvollisuudekseen suojella Mata Nuin pyhintä kansaa, Matoraneja.<br>\n<br>\nDeleva meni auttamaan matoraneja, jotka kantoivat isosta laivastaan suurikokoisia puulaatikoita satamaan. Sataman pienehköt, matoraneille mitoitetut puuhökkelitalot ja kalastajamajat paistoivat räikeästi harmaan saaren rannalta. Erivärisiä matoraneja parveili satamassa, rahdaten tavaraa pois tulevista ja lähtevistä laivoista, käyttäen usein apunaan ystävällisiä Ussal-rapuja, joita matoranit olivat kouluttaneet kuormajuhdiksi.<br>\n<br>\nDeleva kurotti kätensä yhden laatikon ympärille. Hän ponnisti jaloillaan voimaa, jonka avulla hän sai laatikon nousemaan puiselta kannelta. Laatikko tuntui oudon painavalta, ja sisällä tuntui kuin jokin olisi äännellyt laatikkoa nostaessa. Sisällä oleva tavara myös haisi rahin raadoilta ja muulta mukavalta.<br>\n<br>\n\"Mitä teillä on täällä?\" Deleva kysyi ohi kulkevalta matoranilta, jolla oli värikäs sulka pakarinssaan. \"Haisee näet aika kuvottavalta, ainakin tämä laatikko\", toa jatkoi.<br>\n<br>\n\"Rahtikirjan mukaan nämä ovat harvinaisia, parantavia sieniä Kerokero-korosta, Eteläiseltä mantereelta\", sulkapäinen, punaoranssi matoran kertoi.<br>\n<br>\n\"Kuuluuko niiden haista noinkin pahalta?\" Deleva kysyi, nyrpistäen nenäänsä ja painottaen sanoja haista ja paha. Delevan äänensävystä huomasi ettei hän pelleillyt.<br>\n<br>\n\"Tarkastamme asian pikimmiten\", Matoran sanoi hätääntyneenä, kun tajusi toan olevan tosissaan. Hän oli jo aistinut jonkin olevan väärällä tolalla, kun joukko outoja kasvomaskeja kantavia toia oli tuonut laatikot laivaan, matoran-kyläläisten sijaan. <br>\n<br>\nSulkapäinen matoran meni puhumaan muiden miehistön jäsenien kanssa, ja jonkunaikaa supateltuaan, joukkio saapui Delevan luokse.<br>\n<br>\n\"Olemme tulleet siihen päätökseen, Deleva, että\", sulkapäinen piti tauon, \"että sinun on parasta avata yksi laatikoista. Emme tiedä mitä sisällä oleva on\", hän sanoi, katsoen Toaa suoraan silmiin.<br>\n<br>\n\"Hyvä on, katsotaan\", Toa vastasi, kaivaen taskustaan punaisen puukkonsa, joka kesti hänen elementaalivoimiensa kanavoimisen. Deleva iski puukon lähimpään laatikkoon, alkaen leikata puuta, lastujen tippuessa lattialle. Jokin laatikon sisällä liikkui, ja pian Deleva pudotti puukon hämmästyksestä lattialle.<br>\n<br>\nLaatikosta pilkisti esiin orgaanista, liskon harjaa. Pian tuli näkyviin myös valkoisena säteilevä hammasrivi, kun olento laatikon sisällä päästi itsensä vapaaksi väkivaltaisesti, lennättäen puunkappaleita ympäriinsä.<br>\n<br>\nDeleva hyppäsi vaistonvaraisesti kauemmas skakdista, joka huusi muita skakdeja heräämään. <br>\n<br>\n\"… Skakdeja?” Deleva kysyi itseltään. Suuret laatikot alkoivat räjähdellä auki niin satamassa kuin aluksessakin. <br>\n<br>\n\"Näyttää siltä että ette saaneetkaan niitä sieniänne?\" Deleva sanoi matoraneille, jotka juoksivat pakokauhun vallassa ympäri laivaa. \"Nyt tosiaan tarvitsisin toa-veljiäni\", Deleva mutisi, katsellen surumielisenä kuinka skakdit kylvivät tuhoa ympäriinsä.<br>\n<br>\nSeuraten tilannetta keskittyneesti, ja pysytellen takavasemmalla, Deleva sai nopeasti selville, että sininen, hopeista kypärää kantava Skakdi määräili muita groteskeja liskoja, ja vaikutti johtajaluonteelta. <br>\n<br>\nSininen skakdi komensi osan joukoistaan hyökkäämään satamakaupunkiin, osan valtaamaan aluksen. Liskoarmeija jakautui muutamiksi pienemmiksi ryhmiksi, ja lähti kylvämään tuhoa ympäriinsä.<br>\n<br>\nDeleva piilotteli laivan peräpäässä, lähellä kapteenin hyttiä ja ohjainjärjestelmiä. Toa koetti keksiä suunnitelman miten pienehkön Skakdi-armeijan voisi voittaa, vaarantamatta matoranien henkiä. Punavalkoinen toa piilotteli erilaisten tynnyreiden takana, mutta hänen värityksensä ei toiminut kovin hyvänä suojavärinä. <br>\n<br>\nMuutama skakdi huomasi Delevan, lähtien juoksemaan kohti toaa. Liskot latasivat elementaalienergiaa lyömäaseisiinsa ja olivat valmiita mukiloimaan toan Mata Nuin luokse, kun jokin pysäytti joukkion. Heidän johtajansa halusi itse taistella Toaa vastaan.<br>\n<br>\n\"Haluan tuon Toan naamion itselleni ja kokoelmiini\", Sininen skakdi sanoi, pyörittäen toisella kädellään kahden käden piikkinuijaa, jossa oli ketjun päässä suuri moukari, joka oli täynnä piikkejä. <br>\n<br>\nSkakdit perääntyivät ja lähtivät potkimaan laivan miehistöä kohti ruumaa. Toa ja johtaja-skakdi jätettiin kahden laivan perään. <br>\n<br>\n\"Kukas se sinä olet?\" veden skakdi kysyi, lähestyen toaa. Itsevarma skakdi oli valmis reiluun taisteluun, joka kääntyisi mitä todennäköisimmin hänen voitokseen.<br>\n<br>\n\"Olen Plasman Toa Deleva, Aerin saaren suojelija!\" Deleva kuulutti itsevarmasti. Hän hyppäsi sinisen skakdin eteen, kilpi ja miekka valmiina. \"Ketä rohkenen puhutella, skakdin rumilus?\" <br>\n<br>\n\"Olen Metorakk, Gaggulabion joukkojen komentaja. Paina mieleesi se nimi loppuelämäksesi\", Metorakk myhäili hopeisen kypäränsä alta.<br>\n<br>\n\"On sinullakin johtaja, Gaggulabio\", Deleva sanoi, naurahtaen. \"Pahoittelen sitä tulevaa kärsimystä, jonka joudut kohta kokemaan\", Plasman toa sanoi, kanavoiden plasmaa kilpeensä, ja iskien sen päin Metorakkia.<br>\nSkakdi paiskasi moukarinsa päin kuumennettua kilpeä, jolloin moukari meni kuumentuneen kilven lävitse, ottaen mukaansa kuumentunutta materiaa kilvestä ja iskien punaisen metalliplasmapallon päin Delevan vatsapanssaria. Iskun voimasta, Plasman toa pudotti kilpensä ja horjahti taaksepäin, kaatuen muutamien tynnyreiden päälle. Toan paino rusensi tynnyreitä rikki, ja pian tynnyreiden sisältöä oli laivan kannella ja Delevan päällä.<br>\n<br>\n”Voi sinua, Deleva”, Metorakk sanoi, katsellen kuinka hänen vastustajansa piteli vertavuotavaa alavatsaansa. ”Etkö tiedä, että minua ei ole kukaan Toa voittanut?” Skakdi sanoi Toalle, jonka mielen täytti suuri viha. <br>\n”Kerta se on ensimmäinenkin”, Deleva sai suustaan hampaitaan purren.<br>\nDeleva näki satamaan, joka oli ilmi liekeissä ja musta savu täytti ilman. Matoraneja tapettiin surutta, otettiin orjiksi ja heitettiin mereen. Muutama Skakdi alkoi leikkiä matoraneilla, sytyttäen näitä palamaan silmäsäteillään, tai heitellen näitä kuin koripalloja.<br>\nDeleva oli saanut tarpeekseen tästä. Hän otti miekkansa kannelta, kanavoiden siihen plasman voimaa, jolloin miekka kuumentui hohtavaksi. Hän taistelisi tuota Metorakkia vastaan. Ja toden totta hän taistelisi.<br>\nIsku Delevan miekasta osui Metorakkia jalkaan, kun toa riuhtoi miekallaan ilmaa. Hopeinen jalkapanssari suli nesteeksi. Skakdi karjaisi tuskasta mutta pakotti itsensä pysymnään pystystä palovammoista huolimatta. Hän tajusi että toa olisi tosissaan, eikä tämä tässä mielentilassa kuuntelisi toa-koodia. <br>\nMetorakk torjui joitain plasman toan iskuja omalla aseellaan, pyörivällä piikkimoukarilla. Skakdi onnistui saada moukari kietoutumaan Delevan miekan ympärille, ja alkoi armoton vääntö siitä, kumpi menettäisi aseensa.<br>\n<br>\n”Olet hyvä soturi, haavoittuneenakin”, Metorakk sanoi, riuhtaisten kovalla otteella moukariaan, joka oli kiinni miekassa, ”mutta nyt ei vain hyvän soturin arvonimi ole kummoisenkaan arvoinen”, skakdi sanoi, jolloin miekka lennähti Delevan kädestä, lentäen mereen.<br>\n”Mitä nyt teet, Toa?” sininen skakdi murahti, ilkeän hymyn noustessa hänen kasvoilleen. Hän tiesi että hän oli voitolla.<br>\n”Taistelen. Taistelen. Ja vielä kerran taistelen”, Deleva sanoi, kuumentaen nyrkkeihinsä plasmaa. Ennen kuin Metorakk ehti reagoida, aalto plasmaa syöksyi polttavana aaltona sokaisten hänet. Hän tunsi veden skakdin ihonsa miltei palavan ja panssarien sulavan.<br>\nDeleva puski kahdella nyrkillään Metorakkia rintaan, mutta juuri oikealla hetkellä Skakdi heilautti moukariaan, jonka piikikäs pää paiskautui suurella voimalla Delevaa kylkeen, rikkoen sisäelimiä. Deleva lensi päistikkaa läpi kapteenin hytin seinästä, kolisten alas rappuja ja kadoten näkyvistä.<br>\n<br>\n”Helppo voitto”, Metorakk murahti peittäen kipunsa. Hän halusi jostain nopeasti vettä palovammoihinsa.<br>\n<br>\nPuisen kannen läpi syöksyi kaksi oranssina hohtavaa kättä, jotka alkoivat puristaa Metorakkin alaraajoja, samalla polttaen skakdin jalkoja kuumalla energialla. Suuret palovammat syöpyivät skakdin jalkoihin Metorakkin karjuessa.<br>\n<br>\n”Sinun ei olisi pitänyt tehdä tuota!”, Metorakk karjaisi, potkaisten itsensä irti Toan kahleista. Skakdi työnsi kätensä rikkoutuneiden lankkujen läpi, nostaen toan kannelle. Kun Deleva roikkui hänen edessään, hopea nyrkki iskeytyi Toaa naamioon.<br>\n<br>\nDelevan maailma pyöri hänen ympärillään. Hän tunsi suunnatonta kipua ylävartalossaan, ja sai koko ajan iskusarjan hopeisista skakdinyrkeistä, joita sateli päin naamiota ja yläruumista. Iskut olivat voimakkaita ja tekivät pahaa jälkeä, jolloin verta alkoi vuotaa entistä enemmän.<br>\n”Ehkä on parasta lopettaa sinun kärsimyksesi”, Metorakk sanoi, ottaen käyrän, tummanhopeisen tikarinsa. Hän iski sen syvälle toan rintaan, hiukan ohi valokivestä, ja alkoi viiltää sitä kohti toan alaruumista.<br>\n<br>\nKipu lähes tajuttoman Delevan ruumiissa oli suunnaton, niin suurta ei monikaan osaisi edes kuvitella. Sisäelimet olivat monesta kohtaa murskana, ja ruostunut terä viilsi tappavaa vanaansa toan panssariin ja ruumiiseen. Plasman Toa tunsi menettävänsä tajuntansa. <br>\n<br>\nMetorakk jätti pahoin haavoittuneen Delevan kannelle virumaan, mennen tarkistamaan miten hänen joukkonsa olivat edistyneet. Skakdit pitivät hauskaa matorankyläläisillä, ampuen niitä jalkoihin ja potkien mereen, mutta Metorakkin lähestyessä, skakdit menivät vakaviksi.<br>\n<br>\n\"Tajuatteko että pilaatte kauppatavaraa!?\" Metorakk karjui skakdille. Samalla jonkinlainen rhotuka lensi hänen olkansa yli ja osui sihisten laivan kanteen. Metorakk käänsi katseensa ja näki kaksi Metsästäjien lipun alla olevaa laivaa. <br>\n”Häivytään!” Metorakk komensi ja potkaisi Delevan ruumiin laivasta mereen. Skakdit alkoivat välittömästi vangita viimeisiä matoraneja, ja tuuppia kyläläisiä aseilla osoittaen kohti laivaa. Metorakk valvoi joukkojaan, ja skakdit siirtyivätkin hyvässä järjestyksessä laivaan käynnistelemään moottoreita. Osa lastasi suurta ryöstösaalista ruumaan vankien kera.<br>\n<br>\n”Osuimme liian lähelle Metsästäjien reviiriä. Odina on ihan tässä lähellä. Lähdetään ettei tule ongelmia”, Metorakk selitti skakdille, joka meni ohjaamoon. Suuri rahtilaiva lipui matoranien lipuissa poispäin saarelta Metästäjien laivan rantautuessa saarelle.<br>\n<br>\n[spoil]Matoro kirjoitti lopun.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":954,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-04-28T20:55:00.000Z","content":"<strong>Mt. Ämkoon rinteet, Ko-Huna-Koro</strong><br>\n<br>\nLumen ja jään keskelle kätkeytyneen kylän reunalla seisoi iso, yksikerroksinen rakennus. Paksut puuhirret törröttivät sen nurkista. Seinät olivat lumen peitossa eikä ainuttakaan ikkunaa näkynyt, mikäli niitä edes oli. Katon savupiipusta tuli hieman mustaa savua, joka tosin katosi nopeasti ulvovaan tuuleen.<br>\n<br>\n\"Siellä on siis joku\", Snowie kommentoi. Kylä vaikutti muuten täysin autiolta.<br>\n<br>\nKepe koputti puiseen oveen. Pian se raottui ja valkoinen matoran kasvoillaan juro Sanok kurkisti ulos. Tämä murahti ja avasi oven auemmaksi.<br>\n<br>\nKolmikko astui sisään. Palavien päreiden ja takan aikaansaamat varjot leikkivät seinillä.<br>\nRakennus oli täynnä matoraneja.<br>\n<br>\n\"Iltapäivää\", kolmikko tervehti kyläläisiä.<br>\n<br>\nHetken hiljaisuuden jälkeen matoranit tajusivat sisään astuneen joukon muukalaisia ja muistivat käsitteen \"vieraanvaraisuus\" merkityksen. Pian kyläläiset jo sytyttelivätkin lisää soihtuja ja tarjosivat syötävää. Snowie aloitti leppoisan keskustelun parin matoranin kanssa. Make istui hiljaa ympärilleen pälyillen. Kepe etsiskeli kyläläisten päämiestä.<br>\n<br>\n\"Tahtoisimme tavata johtajanne. Tulemme Bio-Klaanista ja meillä on tärkeää asiaa. Asiaa, joka vaikuttaa tämänkin kylän turvallisuuteen\", Kepe aloitti.<br>\nSauvaan nojaava turaga asteli saliin toisesta huoneesta. Tällä oli kasvoillaan jalo Rode. Hän asteli pöydän ääressä istuvan kolmikon luokse ja istui itsekin penkille.<br>\n<br>\n\"Olen Uhrak, Ko-Huna-Koron kylänvanhin. Tämä tässä on Alpok, kirjurini. Tuolla taas ovat Atsum, Upaak, Allim ja Aigam, pienen kylämme neuvoston jäsenet. Mikä tärkeä asia tuo teidät tänne?\"<br>\n\"Olette varmasti tietoisia meneilläänolevasta sodasta saaren pohjoisosan Nazorakien sekä näiden liittolaisten ja Bio-Klaanin välillä. Ymmärrämme, jos tahdotte pysyä konfliktissa puolueettomina, mutta me tarvitsemme apua. Ja vakuutamme, etteivät nazorakit pidä puolueettomia kyliä muuna kuin miehityskelpoisina resurssivarastoina.\" Kepe katsoi parhaaksi kertoa täyden totuuden heidäm tehtävästään. \"Tietoa, oikeastaan. Kauan sitten tällä saarella tapahtui jotain, joka mullisti maailman. Me emme tiedä mitä, tosin. Siksipä toivomme löytävämme siitä tietoja saaren kylien historiankirjoituksista. Maksuksi avustanne takaisimme teille Bio-Klaanin suojeluksen\" - tämä lupaus Kepen täytyi antaa - \"ja kylänne tarvitsemia hyödykkeitä. Luotatteko meihin?\"<br>\n<br>\nTuraga ei miettinyt pitkään. \"Hyväksymme tarjouksenne. Nazorakit koetaan uhkana kaikkialla. Ja lisäksi naamiossani on vielä jonkin verran ytyä.\" Tämä viittasi apulaiselleen joka kiiruhti päärakennuksen takahuoneeseen.<br>\nHetken kuluttua tämä palasi saliin mukanaan iso sylillinen kivitauluja.\"<br>\n<br>\n\"Tässä on Ämkoon vuoren, kuten te sitä kutsutte, lähiympäristön historia tuhansien vuosien ajalta. Toivon että löydätte etsimänne.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":955,"creator":"Donny","timestamp":"2011-04-29T18:46:00.000Z","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\n\"Miten niin hän ei ole täällä?\"<br>\n<br>\nÄmkoon veljeskunnan viestinviejä katseli pettyneenä edessään seisovaa Klaanin virkailijaa. Nais-matoran vilkuili vihreänkirjavaa Tedniä pahoittelevasti ja suoristi kantamaansa paperinippua.<br>\n<br>\n\"Olen kovin pahoillani, mutta saamiemme tietojen mukaan hän on matkoilla\", virkailija sopersi. Ga-matoran oli säikähtänyt Tednin esittäydyttyä Veljeskunnan jäseneksi ja nainen vaikutti nyt suorastaan pelokkaalta.<br>\n<br>\n\"Milloin tämä arvon herra mahtaa palata?\", Tedni kysäisi tympeästi ja vei kätensä niskansa taakse. Le-matoran oikoi hieman itseään ja haukotteli äänekkäästi.<br>\n<br>\n\"E-en tiedä. Hän on ollut kaiketi poissa jo pidemmän aikaa, joten...\"<br>\n\"Ahaa. Kiitos.\"<br>\n<br>\nTympääntynyt veljeskuntalainen kääntyi ja harppoi tiehensä. Hetken kuluttua Tedni palasi ulos, katseli Klaanin vilisevää katukuvaa ja totesi ääneen:<br>\n\"Noooh, enköhän saa aikani jotenkin kulumaan.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":956,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-04-29T23:19:00.000Z","content":"<strong>Suuren metallilevyn suojissa, muutaman metrin päässä Matoron jäädyttämästä pommista</strong><br>\n<br>\nRäjähdetorakka 1308 vahtasi havahtumatta pomminsa räjähtämistä. Hänen silmänsä olivat muuttuneet lähes luonnottoman punertaviksi. Ehkä hän olisi voinut räpyttää niitä välillä...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":957,"creator":"Donny","timestamp":"2011-04-29T23:47:00.000Z","content":"<strong>Klaani</strong><br>\n<br>\nIlta alkoi vaihtua yöksi. Vihreänturkoosi matoran katseli edessään kutsuvasti avautuvaa discobaarin ovea ja virnisti. Tedni sitoi päähänsä asuntoalueen läpi kävellessään pyykkinarulta lainaamansa kirkkaansinisen huivin ja laittoi sitten eräästä krääsäkaupasta matkaansa tarttuneet valtavat pyöreälinssiset aurinkolasit päähänsä. Aurinkolasit tekivät iltahämärän tummentamassa maailmassa etenemisestä silkkaa helvettiä, mutta Tedni koki niiden siitä huolimatta jotenkin kuuluvan asiaan. Lopuksi Tedni sylkäisi käsiinsä, hieraisi niitä yhteen ja levitti kasvoillensa harvinaisen häiritsevän hymyn.<br>\n<br>\nTedni huikkasi hyväntuulisen tervehdyksen ovensuussa tärkeän näköisenä toljottavalle portsarille, heilautti nopeasti passiaan tämän nenän edessä ja astui sisään villisti vilkkuvaan rakennukseen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/7I6m5e2fBCg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/7I6m5e2fBCg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nTasaisen jumputuksen säestämä konemusiikki tappoi oitis le-matoranin korvat samalla kun tämä nyki kaulaansa edestakaisin musisoinnin tahdissa. Veljeskuntalainen vilkuili viekkaasti tanssilattian suuntaan, mutta päätti kuitenkin ensin pistäytyä baaritiskin puolella.<br>\n<br>\nSulava liikesarja johdatti Tednin valtavan sähkökyltin alla lepäävän violetiksi maalatun tiskin tykö. Tiskin toisella puolella tottuneen oloisesti juomia sekoitteleva mustavioletti matoran huomasi saapujan ja ilmestyi pian ottamaan vastaan tilauksen. Eipä aikaakaan kun Tedni nautiskeli oliivilla ja koristeltua drinkkiään. Samalla Veljeskunnan lähetti luuli harrastavansa kiivasta silmäpeliä muutaman penkin päässä istuvan kainon näköisen ga-matoranin kanssa. Leikki loppui kuitenkin lyhyeen tytön paettua kovin ahdistuneen näköisenä ulkosalle.<br>\n<br>\n<em>\"Ei väkisin\"</em>, suurenakin hurmurina itseään pitävä matoran naurahti ja pomppasi ylös. Sitten vihreänkirjava sankarimme tanssahteli lipevin liikkein tanssilattian suuntaan.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nPuolen tunnin kuluttua portsari onnistui viimein heittämään baarin jokaista naispuolista ja hassun erehdyksen vuoksi myös yhtä herrapuolen matorania ahdistelleen ninjasankarin ulkosalle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":958,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-04-30T07:35:00.000Z","content":"<strong>Nimdasaari</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/2he1w4XUrkg?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/2he1w4XUrkg?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nNeljän Toan ryhmä oli kävellyt jo hyvän aikaa alati pimenevää trooppista metsää pitkin kohti saaren keskiosia.<br>\nTämä Samol oli kertonut saaren keskellä sijaitsevasta järvestä ja sen rannalla olevasta \"Nimdan pyhätöstä\" ja matorankylästä, jonne he nyt olivat matkalla. Kylässä he voisivat toivon mukaan levätä jasaada syödäkseen ennen kuin jatkaisivat matkaa Klaaniin.<br>\n<br>\nPuusto oli yksitoikkoista. Erikorkuisia, kuivia trooppisia puita ja saniaisia. Aluskasvillisuutta ei ollut kovin paljoa, ja monesti metsässäkin pohja oli vain hiekkaa. Näytti siltä, että kasvit sinnittelivät joka kesä selvitäkseen. Vettä ei ilmeisesti ollut kovin valtavasti. <br>\n<br>\n\"Tuon kivikon jälkeen tulee joki\", Samol neuvoi viittoen nousevaan kivikkoon. Väsyneet Toat seurasivat yli-energistä pikkutoaa vaikeassa maastossa. Onneksi aurinko ei enää porottanut täydeltä terältä, vaan oli nyt laskeamssa mereen. Saaren ilta oli lämmin ja kuiva, mutta pian se muuttuisi tropiikin kylmyyteen.<br>\n<br>\n\"Ehdimmekö ennen pimeää kylään?\" Umbra kysyi huolestuneen näköisenä Kiven Toalta.<br>\n\"Tota noin. Saatamme joo. Jokivartta kulkeminen on helppoa joten olemme kai parissa tunnissa kylässä\", kuului vastaus.<br>\n\"Mitähän elukoita tällä saarella asustaa?\" Deleva kysyi hätistellen ympärillä pörrääviä niazeskejä poispäin.<br>\n\"Oi, täällä on paljon raheja. Burnakit on varmaan vaarallisimpia\", Kiven Toa selitti.<br>\n\"Eli ei jättiläis-hirviö-raheja jotka pitävät koko saarta pelossa? Ihanaa\", Plasman Toa sanoi. Kukaan ei nauranut, vaikka Deleva itse piti vitsiään hyvänä.<br>\nKivikkoinen mäki loppui ja sen takaa avautui tähän aikaan vuodesta kapea joki. Se ui syvällä hiekkaisen uoman pohjalla ja näytti odottavan talven sateita, kuten kaikki muukin tällä saarella.<br>\n<br>\n\"Näyttää surkealta\", Umbra kommentoi ihan ensiksi.<br>\n\"Joo, tällä saarella on sade- ja kuiva kausi\", Samol selitti.<br>\n<br>\nJoen ranta oli kapea, hietikkoinen siivu kivikkoisen mäen ja kapean joen välissä. Maassa oli jotakin kasvillisuutta, mutta muuten kaikki näytti kuivalta ja kuolleelta. nelikko ylitti joen nopealla hypyllä ja jatkoivat kävelyä joen uomaa myöten. Mitä syvemmälle saaren sisäosiin mentiin, sen suuremmiksi kasvit muuttuivat.<br>\n<br>\nUmbra pyyhki hikeä naamiostaan.<br>\n\"Kauanko vielä?\" hän kysyi.<br>\n\"Puoli tuntia jokea pitkin\"<br>\n\"Ihanaa\"<br>\n\"He kaverit. Tuli mieleen. Mitä ne skakdit toimittivat rannalla\", Deleva huusi takaa. Hän auttoi Nurukania, sillä vanhus ei meinannut pysyä muiden tahdissa.<br>\n\"Ei mitään tietoa. Satunnaisia ryöväreitä?\" Umbra ehdotti.<br>\n<br>\nYhtäkkiä, NINJOJA.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/yVV7_Yyv6nE?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/yVV7_Yyv6nE?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nUmbra kuuli epämääräisen tärähdyksen ja hänen näkökenttänsä peittyi savuun. Hän sai potkun selkänäsä ja kaatui maahan. Musta hahmo tippui jostakin korkealta Delevan niskaan kaataen Plasman Toan. Tikari iskeytyi hieman ohi toan rintakehästä Delevan kierähtäessä ja potkaistessa hyökkääjää. <br>\n<br>\nUmbra alkoi nähdä käyttäen elementtiään. Hän näki vilauksen mustasta olennosta ja ampui suuntaan lasersäteen. Joku iski veitsellä häntä selkään. Valon Toa karjaisi ja iski miekallaan taakseen. Se kalahti mustaan hahmoon joka nappasi aseen kärjestä. Kun Umbra keskittyi savussa vetämään miekkaansa, joku löi häntä mahaan ja kaatoi Toan. Samassa valtava nuija heitti kaksi hyökkääjää jokeen Samolin valtavan nuijan osuessa niihin. Heti kun Samol tuli Umbran luo, ylhäältä hyppäsi joku hänen kimppuunsa.<br>\n<br>\nDeleva oli onnistunut pitämään yhden hyökkääjän etäällä plasmalla, mutta ei selvästikkään pystynyt siihen kauaa. Olentoja ilmestyi sieltä son täältä, mutta soturi arvioi ettei niitä olisi kovin montaa. Ne vain olivat äärimmäisne nopeita. Pimeä viidakko oli kuin luoto niille.<br>\nHän ampui palavan aallon. Musta hahmo hyppäsi korkealle ilmaan väistääkseen heitellen samalla epämääräisiä metalliteriä. Deleva käytti Kakamaansa väistöliikkeeseen, mutta sai lyönnin selkäänsä. Kuului ryminää ja ninja oli poissa. Nurukan oli ottanut tykkinsä käyttöönsä ja kanavoi nyt sen kautta elementaalivoimaansa. <br>\n<br>\nMusta olento ilmestyi veteraanitoan eteen. Maan Toa löi, mutta toinen oli nopeampi. Katana lävisti ensin Nurukanin olkapään ja sitten osui kylkeen. Toa kaatui maahan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":959,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-04-30T12:04:00.000Z","content":"<strong>Metsä, NINJOJA!</strong><br>\n<br>\nUmbra riuhtoi hyökkääjää irti hänen kimpustaan. Hyökkääjä käytti pitkää viikatetta ja tikareita, joilla se koetti osua Umbran pehmytkudoksiin. Valitettavasti hyökkääjäkään ei nähnyt sen paremmin pimeässä viidakossa, joten Umbran onnistui ottamaan viikatteesta kiinni, ja viskaamaan soturi viikatteen avulla maahan. Tämän jälkeen muutama tikari lensi päin Umbraa, mutta keltamusta panssari pysäytti iskut.<br>\n<br>\nUmbran lähettyvillä, Samol oli hylännyt sotavasaransa, ja tappeli nyr nyrkein muutamaa tummaa hyökkääjää vastaan. Heittotähtiä lensi päin kiven toaa, mutta kivestä tehty suojamuuri torjui osan iskuista. Yksi sotureista heitti Samoliia pitkällä, silmukaksi laitetulla metalliketjulla, jolloin ketju kiertyi toan kivinyrkkien ympärille. Toa oli nyt ansassa.<br>\n<br>\n\"Auttakaa minua näiden kanssa\", Samol mutisi, jolloin Deleva laukaisi jousellaan plasmakärkisen nuolen päin yhtä tummapukuista soturia. Soturi pudotti suuren shurikeninsa maahan, koska kipu oli kova. Deleva oli itse joutunut taisteluun yhtä soturia vastaan, joka taisteli kahdella katanalla kilvellä ja jousella varustettua plasman toaa vastaan. <br>\n<br>\nÄänetön skakdi iski katanansa kohti Delevaa, joka koetti torjua iskuja kilvellään, mutta prototeräsmiekat osuivat vain Delevan mekaaniseen, hopeiseen käteen. Skakdi vaihtoi iskusarjan suuntaa, sohaisten Delevan tervettä kättä toisella katanallaan. Toa pudotti kilven maahan, jolloin punainen hehku sammui.<br>\n<br>\n\"Sinun ei olisi pitänyt tehdä tuota!\" Deleva huusi, ottaen mustapukuista olentoa kurkusta. Deleva heitti olennon päin maata, mutta ketterä soturi osasi ilmalennon aikana laittaa jalkansa oikeaan asentoon, ja lensi kaaressa maahan. Skakdi oli nelinkontin maassa, jolloin katanat viistivät maata.<br>\n<br>\nSkakdi ei sanonut mitään, vaan laukaisi silmäsäteen sinisistä silmistään. Säde painoi Delevaa päin maata, jolloin Toan oli vaikeaa liikkua. <br>\n<br>\n\"Ahaa. Käytät painonsuurennussädettä\", Deleva mutisi. Hän sai kätensä nostettua ilmaan, laukaisten plasmapallon kädestään. Kuumaa ainetta lensi päin skakdia, joka väisti iskun takaperinvoltilla. Skakdin keskittyminen silmäsäteistään herpaantui, ja Deleva pääsi vapaaksi.<br>\n<br>\nDeleva oli lähdössä hyökkäykseen kohti mustapukuista olentoa, kun Nurukan huusi apua. Maan Toan käsi vuoti verta ja toa koetti taistella yhden kätensä avulla. Vanha Toa oli joutunut pinteeseen näiden koulutettujen soturien kanssa.<br>\n<br>\n\"Miten voit, Nurukan!\" Deleva huusi, kun skakdi hyökkäsi hänen päälleen. Skakdilla oli suussaan tämän katana, ja toisessa kädessä toinen terävä katana. Skakdi koetti lävistää Delevaa terällä, mutta osui ohi.<br>\n<br>\nDeleva heitti ninjan päältään, mennen suojelemaan Delevaa, jonka kimpussa vihreäsilmäinen soturi oli. Nunchakuja käyttävä soturi pyöritti aseitaan meditoivan Nurukanin edessä kun Deleva saapui paikalle. Soturi iski vinhaa pyörivät keppinsä päin toaa, joka lensi kaaressa maahan.<br>\n<br>\n\"En tarvitse enää apua\", Nurukan sanoi, nostaen sormellaan maata nunchakusoturin alta. Ninja kaatui maahan, jolloin maan toa ohjasi maan imemään sisuksiinsa maahan pudonneet aseet.<br>\n<br>\nÄkkiä kaikki pysähtyi. Skakdit, jotka olivat alkaneet piirittää Umbraa ja Samolia saivat kokea suuren ilotulituksen, kun Umbra sokaisi pimeyteen tottuneet soturit. <br>\n<br>\n\"Nyt lähdetään täältä!\" Umbra huusi, pidellen haavoittunutta miekkakättään. Kädestä tihkui vähän verta mättäille kun Toa juoksi hidas Samol perässään kohti Nurukania ja Delevaa, jotka olivat hekin vähän sokaistuneita.<br>\n<br>\n\"Käyttäkää Kanohi Kakamoitanne\", Umbra sanoi, kun ninjat alkoivat heräillä. Heittotähtiä ja tikareita alkoi lennellä kohti toia. Kaikilla Toilla oli pieniä haavoja kehoissaan, mutta he eivät jaksaisi kauaa taistella.<br>\n<br>\n\"Sisämaassa. On. Matoranien. Kylä\", Samol sanoi uupuneena. Kiven Toa oli uupunut vähäisen energiansa takia ja tarvitsi nopeasti jotain syötävää. Muutkin toat olivat uupuneita.<br>\n<br>\n\"Otan sinut selkääni\", Deleva sanoi. \"Umbra, toimivatko jalkojesi turbiinit?\"<br>\n<br>\n\"Kyllä toimivat, ainakin joten kuten. Meidän on lähdettävä nyt!\" Valon Toa vastasi. Nurukan säpsähti meditaatiostaan, nousten seisomaan. Hän piteli toista olkapäätään, josta valui yhä verta. <br>\n<br>\n\"Sinun pitää jaksaa kylään asti naamiosi voimalla\", Umbra sanoi vanhalle Toalle, joka katsoi vihreillä silmillään takana olevia mustia sotureita. <br>\n<br>\nSamassa toan musta kakama alkoi hehkua harmaana, ja toa suhahti viidakkoon. Samol reppuselässään oleva Deleva lähti Nurukanin perään, kun Umbra jäi viimeiseksi. Hän koetti saada jalkojensa turbiineja toimimaan, mutta vain savua tuli ulos. <br>\n<br>\nViimein Umbra muisti, että hänellä olisi vähäisiä valovoimiaan jäljellä. Koska turbiinit eivät toimineet ja juoksuun ei olisi aikaa, valon toa päätti käyttää todella paljon elementaalienergiaa vievää temppua, valoksi muuttumista.<br>\n<br>\nUmbra latasi itsensä kullankeltaiseksi, alkaen muuntautua puhtaaksi energiaksi. Tämä oli todella vaarallista, sillä Umbra voisi aiheuttaa järjetöntä tuhoa tässä muodossa. Lisäksi hän oli perin epävakaa viimeaikojen tapahtumien takia.<br>\n<br>\n\"Tästä se lähtee\", Umbra sanoi, ampaisten silmänräpäyksessä matoranien kylään, läpi tiheän metsän, jättäen jälkeensä vanan kaatuneista puista ja tuhotuista esteistä.<br>\n<br>\n<strong>Klaanin sairasosasto</strong><br>\n<br>\nPieni violettimusta olento uneksi klaanin sairasosastolla. Hänet oli tuotu vaivihkaa, kenenkään huomaamatta ja vain harvojen tietäessä klaanin sairaosaston ovelle, jätetty tajuttomana ja pahoin haavoittuneena avun luokse. Pieni sankarimme näki juuri unta, unta jonka hän oli nähnyt jo niin monesti...<br>\n<br>\n<em>Kipu hänen rinnassaan, ja ympäri kehoa oli suunnaton. Matoranin panssarin palasia putoili maahan hänen liikkuessaan ja hän yski kuolan, oksennuksen ja sisäisten hammasrattaiden palasia suustaan. Hänen naamionsa, musta pakari oli vääntynyt ja täynnä taisteluarpia ja hänen miekkansa oli hänen vierellään. Hiukan kauempana oli rikkoutunut tykki, suuri tykki toisesta maailmasta, joka oli ollut sankarimme ainoa tie kotiin.<br>\n<br>\nSankarimme raotti harmaita silmäluomiaan. Hän näki oransseilla silmillään, kuinka utuinen, punertava, nelijalkainen rahi tuli hänen lähelleen, tutki häntä ja tuli siihen lopputulokseen että haavoittunutta oli autettava ja että tämä oli avun arvoinen. Sitten rahi nosti haavoittuneen selkäänsä, lähtien viilettämään poukkoilevaa metsätietä kohti klaania. Miekka ja tykin rippeet jäivät mättäille, kuivuneen veren sekaan, muistuttamaan elämän raadollisuudesta ja epäreiluudesta...</em><br>\n<br>\nUni loppui. Sankarimme heräsi ties kuinka monetta kertaa. Hän vaipuisi taas pian uneen, jos ei saisi jotain tekemistä. Sairaspedissä tekemistä oli aika vähän. Matoran yskäisi. Verta ja muttereita lensi valkoiselle sairaspedille. Lakanat olivat taas likaisia. Viehkeä ce-matoran-hoitaja saisi taas vaihtaa hänen lakanansa, kuten oli usein tehty.<br>\n<br>\nNyt jokin oli kuitenkin erilailla. Ovi avautui, mutta sisään ei tuntunut astuvan ketään. <br>\n<br>\n<br>\nFikou hyppäsi Umbran päälle, koettaen nuolla hänen kasvojaan. Rahi oli vihdoin löytänyt isäntänsä, ja oli iloinen löydöstään. Nyt olento osoitti innostuksensa löytönsä johdosta. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="15" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/7SuHv1bat3g" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/7SuHv1bat3g</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n\"Et voi jäädä tänne. Kannan tautia joka voi tappaa sinut\", Umbra sanoi. Rahi heilutti iloisesti eturaajojaan, tanssien voitonriemuisesti. Kuin ihmeen kaupalla olento oli löytänyt kauan kaivatun isäntänsä. Mikään ei erottaisi isäntää ja rahia toisistaan.<br>\n<br>\n\"Mene siitä! Hus!\" Umbra huusi. Hän tiesi että Qewa oli hänen ainoa ystävänsä tässä maailmassa ja rahi oli todella uskollinen ja luotettava ystävä. Mutta Umbra ei halunnut Fikoun saavan tätä Zyglakien kantamaa vaarallista tautia.<br>\n<br>\nQewan koettaessa osoittaa hellyydenosoituksiaan isäntäänsä kohtaan, Umbra ei voinut muuta kuin työn, tuskan ja suurien ponnistusten avulla kurottaa kätensä kohti Qewan selkää, jossa oli hopeinen Pakari. Umbra riuhtoi sen irti, heittäen ovesta klaanin kivikäytävään.<br>\n<br>\nQewa inhosi sitä että sen naamioon koskettiin. Rahi puri Umbraa, lähtien surumielisenä ja vihaisena pois Umbran luota. Isäntä ei enää välittänyt hänestä, rahi ajatteli, lähtien etsimään muuta tekemistä.<br>\n<br>\nUmbra jäi yksin sairasvuoteelle, nukahtaen. Sama uni pyöri kerta toisensa jälkeen hänen mielessään. Kuka hänet pelasti? Kuka se oli? Ja missä pelastaja nyt oli?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":960,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-04-30T13:33:00.000Z","content":"[spoil]Guartsu kirjoitti puolet[/spoil]<br>\n<strong>Nazorak-pesä<br>\nLaboratorio</strong><br>\n<br>\nLaboratorion valkoiseen oveen koputettiin varovaisesti. Ainoa vitivalkoisessa tiedehuoneessa sillä hetkellä työskentelevä henkilö ei vaivautunut edes huomioimaan koputtajaa. Makuta Abzumo tuijotti työpöydällä lojuvaa läpinäkyvää lasimaljaa ja sen kemikaalisisältöjä pitkään hiljaa.<br>\n<br>\nOvi avautui. Nazorakien tutkimusten johtajan, Tohtori 006:n hiekanruskea pää ja läpinäkyvän suojahansikkaan alla oleva hyönteiskäsi tulivat varovaisesti esiin oviaukosta. Tohtori katsoi Makuta Abzumon suuntaan ja oli jo avaamassa suutaan, mutta keskeytti puheensa ja vetäytyi suojaan oven taakse, kun lasinen koemalja pirstoutui aivan hänen päänsä vieressä. Moniväriset nesteet valuivat pitkin seinää sekoittuen keskenään ja muodostaen aivan uusia värejä.<br>\nEpäonnistuneen koenesteen taakseen heittänyt Abzumo seisoi nyt työpöydän edessä nojaten siihen molemmilla käsillään. Hän heilautti muutamalla aggression voimistamalla kädenliikkeellä työvälineet pöydältä lattialle. Yksi mikroskoopeista menetti linssinsä.<br>\n<br>\n006 katsoi makutan aiheuttamaa tuhoa kiristellen torakanhampaitaan, mutta ei sanonut sanaakaan. Hän päätti uskaltautua ovesta kokonaan sisään. Tohtori hiipi laboratorion marmoriselle lattialle hyönteismäisillä jaloillaan ja sulki oven takanaan mahdollisimman hiljaa. Torakkatohtori etsi pitkään sanoja, mutta ei tiennyt miten aloittaa. Uhkaava varjomainen makuta näytti poikkeuksellisen vihaiselta epäonnistumisestaan.<br>\n<br>\n006:n ei tarvinnut miettiä kauaa. Makuta naurahti uhkaavasti.<br>\n\"Kuulen sinut.\"<br>\n006 nielaisi. Makuta oli kääntynyt tuolissaan katsomaan häntä.<br>\n”Näen sinut”, hän jatkoi. ”Tunnen sinut. Aistin sinut. Sinä et voi kulkea minnekään minun tietämättäni, jos niin haluan.”<br>\n”No, tuota…” 006 sanoi epävarmasti. Makuta teki välinpitämättömyyttä osoittavan eleen kädellään ja jatkoi puuhiaan.<br>\n”Minun täytyy vielä muuttaa tuota geeniä…”<br>\n<br>\n006 katseli tuhoja, jotka Makuta oli läsnäolollaan aiheuttanut. Työvälineitä oli lattialla, muutama lasikaappi oli rikki ja eräs hyvin kallis laite oli hajotettu. 006 ei toisaalta ollut koskaan edes käyttänyt laitetta, sillä se ei kuulunut hänen toimenkuvaansa. Se oli jonkinlainen termodynaaminen vempele.<br>\n”Voi, sinulla on paljon opittavaa, pikkuinen”, Makuta Abzumo sanoi hiljaa. 006 vilkaisi häneen päin.<br>\n”Anteeksi?” Makuta käänsi kasvonsa torakkaan.<br>\n”Kuulehan, Stephen, tulepa tänne.”<br>\n006 harkitsi tarkkaan, mennäkö vai ei. Lopulta hän päätti, että olisi vaarallisempaa olla menemättä. Makuta odotti, että torakka saapui hänen luokseen. Sitten hän laittoi kätensä 006:n olalle ja sanoi:<br>\n”Mitä näet, poikaseni?” 006 laittoi kummastuneena silmänsä mikroskoopille. Siellä lillui joitain tunnistamattomia molekyylejä.<br>\n”Öh…” tohtori sanoi. ”Mössöä?”<br>\nMakuta katsoi häntä uhkaavasti ja sanoi: ”Juuri niin.” 006 oli hämmentynyt.<br>\n”Mösssssöä”, Makuta jatkoi. 006 yritti peittää huvittuneen ilmeensä.<br>\n”Tarvitsemme tehokkaammat välineet, Stephen.”<br>\n”Mistä me niitä saamme?”<br>\n”Minä en tiedä, poikani. Siksi minä sanon tästä sinulle. Sinä hankit meille välineet.”<br>\nSanoiko Makuta <em>me</em>?<br>\n”Minäkö siis”, 006 aloitti, ”saan osallistua tutkimukseen?”<br>\n”No mutta tietyssssti ssssaaat! Mitä minä tekisssin ilman päteviä työntekijöitä. Voin olla varma, että olet parempi mies tehtävään kuin Charlie-parka oli.”<br>\n006 oli varma. Lisäksi hän ei oikeastaan pitänyt siitä, että Makuta <em>antoi hänen</em> olla mukana <em>hänen omassa</em> tutkimuksessaan.<br>\n<br>\nVarastosta löytyi tarpeeksi tarkkoja laitteita. Makuta oli tyytyväinen. Hän kutsui sisään laboratorioapulaisiakin. Nämä olivat peloissaan ja pudottelivat tavaroita. Makuta raivosi näille, kun kallista välineistöä meni rikki, vaikka oli vielä tunteja sitten tehnyt itse yhtä pahaa tuhoa.<br>\n”Nyt, Stephen, me teemme tämän. Tieteen vuoksi.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/wkdllkdMTvs" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/wkdllkdMTvs</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Tilanne on seuraavanlainen”, Makuta aloitti, kun kaikki oli valmista. ”Me siirrämme tämän uuden geeniperimän tähän uuteen torakan yksisoluiseen alkioon – jos sitä voi vielä alkioksi kutssssua. Sitten me laitamme hänet pika-kasvuun, kuten Le-Matoran ssssanoisi.” Hän lausui sanana ”Le-Matoran” erittäin halveksivasti. Niin ikävältä se kuulosti, että 006:n täytyi estää puistatus.<br>\n<br>\nSillä välin, kun torakkatiedemiehet siirsivät geeniperimää, Abzumo itse suoritti tutkimusta viereisessä huoneessa. Hänen edessään oli hiiltynyt Nazorakin ruumis. Se oli kuollut taannoin taistelussa Klaania vastaan. Abzumo otti skalpellin ja leikkasi Nazorakin pään auki. Hän tutki hieman hermojen liittymiskohtia ja etsi aivoista paikkoja, joissa hermot kiinnittyivät eri alueille. Aivot eivät olleet kärsineet erityisen merkittävästi, sillä ruumis oli ollut säilössä kylmässä. Nazorakit olivat kyllä vakuuttaneet, että tämä kylmä paikka ei ollut ollut jääkaappi. Abzumo ei uskonut. Ainakaan sen jälkeen, kun oli tyhjentänyt torakoiden ajatukset omaan päähänsä ja murhannut nämä erittäin julmasti.<br>\n<br>\nHetken kuluttua Abzumo oli saanut työnsä päätökseen. Hän ei ollut edelleenkään varma, mihin geeniin oli piilotettu ohje siitä, että ruumiissa tuli olla tuntoaisti, eikä asia tainnut olla niin yksinkertainen, mutta lähemmäs päästiin koko ajan. Abzumo käveli steriilin valkoisen huoneen ovelle, avasi sen ja huusi:<br>\n”Tahdon tuoreet aivot! En ruumista.” Sen jälkeen hän meni takaisin laboratoriohuoneeseen. Siirto oli valmis. Superkasvu oli käynnistetty. Supertietokoneen edessä istuva 006 katsoi Makutaa merkittävästi. Abzumo käveli hänen luokseen.<br>\n<em>Jos minun on pakko luottaa palvelusväkeeni, luotan mieluiten pätevimpään mahdolliseen torakkaan</em>, Abzumo ajatteli. <em>Yhden miehen tiedemieheily ei ole kovin tuotteliasta, mikä on valitettavaa.</em><br>\n<br>\n”Mitä olet saanut aikaan?” Zumo kysyi. Muut torakat katsoivat vaivihkaa häneen ja pyörittelivät silmiään. 006 ei ollut saanut mitään aikaan: hän oli istunut koneella ja tarkkaillut tilannetta. Kukaan ei kuitenkaan sanonut mitään ääneen. Hierarkiaa ei käynyt kyseenalaistaminen. Eikä myöskään Makutan tahtoa. Saattoi menettää päänsä jo pelkästä ajattele-<br>\n<br>\nEräs torakka sai pian kokea hirveän kuoleman.<br>\n<br>\n”Kasvu on aloitettu”, 006 sanoi välikohtauksen loputtua.<br>\n”Hienoa, hienoa”, Abzumo tokaisi ja istahti jakkaralle, joka oli erään melko tyhjän pöydän ääressä. Hän katseli hetken ääniä ja kuunteli valkoisuutta. Steriili huone, torakoiden takit ja suurin osa välineistöstä oli valkoista. Miksi se oli valkoista? Miksei vaikka keltaista. Valkoiseen tarttui värikin niin hyvin. Toisaalta, niin keltaiseenkin. Miksei vaikka musta?<br>\n”Musta on hyvä väri”, Abzumo sanoi puoliääneen.<br>\n”Anteeksi?” 006 kysyi.<br>\n”Ei mitään”, Abzumo tuhahti. ”Tuokaapa paperia.”<br>\n”Ööh…”<br>\n”NYT.”<br>\nPaperia tuotiin.<br>\n”Kukahan idiootti keksi papyruksen.”<br>\n”Tuo ei ole…”<br>\n”Tiedän, että sssse ei ole. En minä ssssanonut, että ssssse olissssi, enhän, rakassss?”<br>\n”Ette”, 006 huokaisi ja palasi tietokoneen ääreen mallintamaan DNA- ja RNA-molekyylejä. Makuta otti esiin kynän ja alkoi raapustaa paperille jotakin. 006 ei voinut olla osoittamatta uteliaisuuttaan, vaan nousi hetken kuluttua ja katsoi, mitä Makuta puuhaili. Tämä oli kirjoittanut jo sivun verran kaavoja, joita tiedemiestorakka ei tajunnut.<br>\n”Öhm”, hän sanoi epävarmasti. ”Mistä tuo tulee?” Makuta käänsi katseensa 006:ta päin.<br>\n”Oletko sinä perillä matematiikassssta?”<br>\n”Luulisin olevani…”<br>\n”Siispä sinä ymmärrät, että jos tämän funktion raja-arvo…”<br>\n<br>\nUseimmat laboratorioapulaiset tukkivat korvansa korvatulpilla. Välillä niiden läpi kuului sellaisia sanoja, joita he eivät ymmärtäneet – eivätkä halunneetkaan ymmärtää. 006 nyökkäili Makutan keskittyessä selittämään seikkaperäisesti työtään. Ehkä noin tunnin kuluttua eräs Nazorak tuli nykimään 006:ta hihasta.<br>\n”Höm, sir, eiköhän tuo olisi jo aika valmis?” 006 kääntyi katsomaan vielä muutama tunti sitten alkiona esiintynyttä olentoa.<br>\n”Älä käännä selkääsi, kun puhun sinulle, Stephen!” Abzumo ärisi nousten seisomaan. Sitten hän näki toukan.<br>\n”Ihana”, hän tokaisi ja käveli sen luo. ”Mitäs tämä mahtaa osata?”<br>\n”Tuota noin…” 006 sanoi. ”Sillä on kidukset.<br>\n”No sehän ei ollut tarkoitus.”<br>\n”Ei kai?”<br>\n”Ei todellakaan. Tiesin, että näin nopeaa kasvavat toukat voivat olla epävakaita, sillä menetelmät eivät ole vielä täysin turvallisia, saati sitten tarpeeksi kehitettyjä, mutta että kidukset…”<br>\n”Eikö se johdu DNA:sta?”<br>\n”Luultavasti. Sinä epäonnistuit sen kanssa, Stephen.”<br>\n”Mutta tehän…”<br>\n”Hiljaa. Minä valmistelen seuraavan genomin itse.”<br>\n<em>Kuten teit tälle edellisellekin</em>, 006 ajatteli.<br>\nPari tuntia kului. Kun Abzumon käsittelemä genomi valmistui, pari lähettitorakkaa haki laboratorioon toukan alkioita hautomosta. Tiedemiesmakuta ja nazorakien tiederyhmän johtaja käsittelivät alkioiden aivolohkoja, mutta eivät saaneet paljoa aikaiseksi. <br>\nTunnin kuluttua seuraava perimä oli valmis. Abzumon ei ollut tarvinnut muokata edellistä juurikaan – hän oli löytänyt kidusten koodit tietokoneelta ja poistanut ne DNA:sta. Sitten hän oli muokannut kohtaa, jossa hän oletti määriteltävän jotain tuntoaistista. Sitten hän sattui vilkaisemaan kelloa.<br>\n”Jaha, ruoka-aika.” Torakat huokaisivat helpotuksesta. Neljäntoista tunnin työvuoro ilman taukoja oli rankkaa.<br>\n”En minä teille puhunut, orjat”, Abzumo ärjäisi. ”Takaisin töihin!”<br>\nMonen torakan suu loksahti auki. He katsoivat, kun Makuta käveli ovelle, avasi sen ja katosi ulos. Ovi meni kiinni. Vankilan ainoa poispääsy katosi. Julmuri kun vielä lukitsi oven ulkoapäin.<br>\n<br>\nTohtori 006 rojahti työpöytänsä edellä olevalle tuolille ja huokaisi. Hän otti suojahansikkaansa pois ja heitti ne työpöydälle yhden vastikään puhdistetun petrimaljan viereen. 006 suoristi ja napitti valkoista suojatakkiaan, jonka päälle oli roiskunut hetki sitten kirpeänhajuisia ja monivärisiä kemikaaleja. Tiedemiestorakka nojasi kyynärpäät edellä työpöytään ja hieroi kämmenillään silmiään.<br>\n\"Johtaja 006\", yksi tiedemies-nazorakeista sanoi kysyvällä äänensävyllä. \"Oletteko...kunnossa?\"<br>\n<br>\n\"Kyllä\", 006 sanoi hiljaa. \"Jatkakaa telomeerikokeiluja. Minä...tulen ihan kohta.\"<br>\n<br>\nTiedemies-nazorak nyökkäsi hämmentyneen näköisenä ja käveli takaisin kokeen pariin. Tohtori 006 vilkaisi luotettavimpien tiedemiestensä joukkoa, joka keskittyi vielä työhönsä. <br>\nTorakkatohtori ihaili alaistensa ahkeruutta, mutta hänen skeptisyytensä kasvoi hetki hetkeltä.<br>\nMakuta Abzumo oli 006:n mielestä täysin sekaisin, mutta torakkatohtori ei uskaltanut sanoa tätä makutalle suoraan. Tämä mystinen makuta tiesi genetiikasta ja etenkin nazorakien anatomiasta ihailtavan paljon, mutta oli torakkatohtorin mielestä aivan liian arvaamaton, epäsivistynyt ja julma.<br>\nJoitakin tunteja sitten nazorakien tutkimusten ylijohtaja ja genetiikkatietoinen makuta olivat yhteistoimin yrittäneet parantaa syntyvän toukan aivotoimintaa aikuisen tasoiseksi. Syntyessään jo ruumiillisesti ja mieleltään täysin aikuinen nazorak-sotilas olisi osa täydellisen sotilaan määritelmää. Kun toukkaiän yli saataisiin hypättyä täysin, vastasyntyneitä sotilaita voisi lähettää taistelukentille heti asekoulutuksen päätyttyä.<br>\n<br>\nAbzumo ja 006 olivat onnistuneet osittain. He olivat saaneet aikuisen nazorakin aivot sijoitettua munahautomosta haetun toukka-alkion sisään. Koe ei ollut yllättäen tappanut alkiota ja se olikin puhunut ensimmäiset kaksi sanaansa miltei välittömästi.<br>\nSanat olivat olleet \"tappakaa minut\". 006 oli ollut oksennuksen partaalla, mutta krokotiilimaisella hammasrivillä hymyilevä Abzumo oli sanonut kokeen onnistuneen puoliksi.<br>\n<br>\nSanomattakin oli selvää, että 006 ei pitänyt uudesta työkumppanistaan ja nautti tästä hiljaisesta taukohetkestä huomattavasti.<br>\n<em>Stephen</em>, 006 ajatteli hymyillen itsekseen. Hän pakotti ryhtinsä sotilaallisemmaksi ja suoristi takkiaan arvokkaan näköisenä.<br>\n<em>Mikä se luulee minun olevan. Vielä minä sille...</em><br>\n<br>\n006 lopetti ajatuksen ennen kuin se ehti alkaakaan. Hän tiesi valehtelevansa itselleen.<br>\nTorakkatohtori veti yhden paperin siististä pinosta pöydälle silmiensä eteen ja napsautti takkinsa etutaskussa roikkuvan mustekynän korkin irti. 006 tökkäsi kynän keskelle paperia ja ryhtyi piirtämään.<br>\nPaperille ilmaantui karkean yksinkertaisia kuvia soluista, kromosomeista ja geeneistä. 006 ei ollut täysin varma, mitä edes yritti piirtää. Hänen katseensa harhaili ympäri laboratoriota. Monenlaiset ajatukset sinkoilivat nazorak-tohtorin aivoissa ja mitä pidempään hän mietti, sitä kauemmas hän etääntyi alkuperäisestä aiheestaan. 006 nyrpisti naamansa ärtyneeksi ja läimäytti itseään otsalle, keskittäen katseensa takaisin paperiin.<br>\n<br>\n<em>Telomeeri</em>, hän pohti hieroen leukaansa. <em>Telomeeri, telomeeri, telomeeri. Ikääntyminen.</em><br>\n<br>\n006 naputti otsaansa kynän tylpällä päällä. Sitten hän tökkäsi mustekynän takaisin kiinni paperin ja piirsi jotain ellipsimäistä. Sen oli tarkoitus muistuttaa nazorak-munaa, mutta 006 ei ylpeillyt piirtotaidoillaan erityisesti.<br>\n<em>Ikääntyminen. Entä jos toukkavaiheesta aikuiseksi kehittyminen tapahtuisi jo...munassa?</em><br>\nTohtori 006 piirsi tikku-ukkomaisen nazorak-sotilaan munan sisään.<br>\n<em>Se vaatisi hormonitoiminnan lisäämistä ja aikaistamista. Mutta henkinen kasvu ei ole sellainen asia, jota voisi vain...vauhdittaa.</em><br>\n006 liikutteli kynää paperilla huomaamattaan ja sotki käytännössä kaiken jo piirtämänsä. Hänen katseensa oli keskittynyt yhteen työpöydällä lojuvista muistilapuista, mutta hän ei varsinaisesti katsonut sitä. Edes muiden tiedemiesten ahkera testailu ja jostain pesän syvyyksistä kaikuva sotilasmarssi ei harhauttanut häntä pohdinnastaan.<br>\n<br>\n<em>Mitenköhän saisimme valmiiksi aikuisia mieliä vastasyntyneiden kehoihin</em>, 006 pohti. Hänen silmänsä laajenivat. <em>Ei. Ei aivonsiirtoa. Ei tuon äskeisen jälkeen.</em><br>\n006 nousi äänekkäästi tuoliltaan ja pudotti kynän pöydälle. Hän siirsi tuolin siististi pois kävelyväylältä, työpöydän alle. 006 käveli ympäri laboratoriota hieroen leukaansa. Muiden tutkijoiden mielestä 006 näytti hieman poissaolevalta. Osa katsoikin Tohtoriin huolestuneina ennen kuin Yli-intedentti 082 kehotti koko joukkiota palaamaan telomeerientsyymin monistamisen pariin.<br>\n<br>\n006:n kasvoille vääntyi ilme, josta näki, että kaikesta huolimatta hän nautti ongelmien ratkaisemisesta. Hän ei hymyillyt, sillä se saisi hänet näyttämään mielenvikaiselta. Torakkatohtori pysähtyi tyhjennettyjen alkiotankkien eteen.<br>\n<em>Mutta...mieli. Aivojen kapasiteettia ja kasvua voimme takuulla jotenkin vahvistaa hormoneilla, mutta itse mieli. Miten saada laajennettua tajunnan rajoja.</em><br>\n006 pysähtyi. Hän tunsi olevansa läpimurron rajoilla. Häneltä puuttui vain jokin todella ilmiselvä. Torakkatohtori sulki silmänsä ja hieroi otsaansa molemmin käsin hyvin keskittyneen näköisenä. Ratkaisu oli aivan hänen hyppysissään.<br>\n<br>\nLaboratorion ovi paukahti auki väkivaltaisesti ja ajatuksiinsa uppoutunut 006 hätkähti. Hän pomppasi paikallaan ja inahti perin epämiehekkäästi, kääntyen siinä samassa ympäri. Nähdessään Makuta Abzumon laboratorion oviaukossa häntä huvitti kiroilla tälle ja näyttää äärimmäisen ärtyneeltä, mutta torakkatohtori päätti hillitä itsensä. Jopa ajatukset voisivat olla vaarallisia.<br>\nMakutan petomainen katse liikkui nykivästi ympäri huonetta. Käärmemäiset hampaat pilkistivät hirviön suusta. Se hymyili.<br>\n\"Takaissssssin töihin, Ssssstephen hyvä. Tiede ei odota.\"<br>\n<br>\n006 nyökkäsi ja veti kämmenensä suojatakkinsa hihojen sisään lannistuneen näköisenä. Hihoihin piilotetut kämmenet puristuivat nyrkeiksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":961,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-04-30T14:15:00.000Z","content":"<strong>Saari</strong><br>\n<br>\nSuga ja Seran olivat etsineet kaveriaan, Kapuraa saarelta jo tuntikausia ja tutkineet ainakin suuren osan saaresta, mutteivat löytäneet merkkiäkään hänestä. Ihan kuin se lonkerohirviö olisi Kapuran mukana vienyt jokaisen todisteen hänen olemassaolostaan. Ainakin Sugan ja Seranin mielestä. Ilan tullessa, he luopuivat toivosta ja menivät Seranin pienen veneen luo. He katsoivat saarta viimeisen kerran, auringonlaskun valossa ja työnsivät veneen veteen ja soutivat Klaaniin.<br>\n<br>\n<strong>Saari. Siis se toinen Nimdasaari, siis. Siis se, jossa Martti, Äksä, Amazua ja piraatit oleilevat.</strong><br>\n<br>\nPimeys. Pari soihtua valaisi pimeää, pitkää tunnelia. Kivistä tunnelia. Äksä katseli ympärilleen.<br>\n<br>\n\"Oletko varma, että he johdattivat meidät oikeaan paikkaan?\", hän kysyi vähän hermostuneena.<br>\n\"Ne kirotut hipit johdattivat meidät tänne tahallaan\", Notfun ärisi.<br>\n\"Juuri nyt, en ole varma kovin mistään\", Matoro vastaa, \"Mutta mennään vain eteenpäin ja katsotaan, mitä löydämme. Ei se pahaa tee\"<br>\n<br>\nHän alkoi menemään eteenpäin, mutta parin metrin päästä, hänen jalkojensa alta avautui luukku, jonne hän oli melkein pudonnut ellei Äksä olisi tarttunut hänen kädestään.<br>\n<br>\n\"Olen vähän eri mieltä\", Äksä sanoo ja vetää jään toan maan tasalle.<br>\n\"Mennään vain eteenpäin ja katsotaan miten käy\", Matoro sanoi ja pudisti itsestään pölyä.<br>\n<br>\nXxonn olisi halunnut alkamaan väittämään vastaan, koska oli varma heidän kuolemastaan, mutta päättikin totella häntä, kun ei olisi ollut paljon järkeä riidellä jonkun kanssa, teljetyssä tunnelissa, jossa oli kaikkialla kuolemanvaarallisia ansoja. Vähään aikaan ei ollut yhtään ansaa -vaikka Matoro, Äksä ja Jardit joutuivat kuuntelemaan Notfunin valituksia siitä, että siltä loppui rommi-, mutta sitten he alkoivat kuulla outoa sihinää. Melko hiljaista. Kun he tunnistivat sitä kaasuksi, Äksä nappasi Jarditin ja Notfunin ja hyppäsi Matoron mukana eteenpäin, ennen kuin tulenlieska poltti heidät elävinä. Sitten sivuilta alkoi roihuta tulta. He ehtivät mennä maahan, ennen kuin sekin poltti heidät. Parin sekunnin päästä, se loppui ja he nousivat nopeasti ja alkoivat juosta. He juoksivat luurangon ohi. Kohta tuli kuitenkin saavutti heidät ja Äksä turvautui suojaamaan itseään ja kavereitaan Suojautumisen Naamiollaan. Kun Äksä oli jo luovuttamassa, tulivirta loppui, ja hän sammutti naamionsa voiman. Hän huokaisi.<br>\n<br>\n\"Mennään nopeasti pois täältä\", sanoi Matoro, \"Kuka tietää, jos koko tunneli syttyy tuleen kohta\"<br>\n<br>\nMuut olivat samaa mieltä ja alkoivat laahustamaan eteenpäin. Sitten he tulivat sellaiseen paikkaan, jossa katosta ja seinistä roikkui rikkinäisiä, mutta teräviän terästeriä. Ne olisivat varmaan syöksyneet seinistä uhreihin, mutta nyt ne olivat tuhottuja täysin.<br>\n<br>\n\"Amazua?\" Äks kysyi Matorolta<br>\n\"Todennäköisesti\", Matoro vastaa.<br>\n<br>\nHe päättivät olla haaskaamatta aikaansa siihen, joten he jatkoivat eteenpäin. Yksi naurettavan lyhyt terä kuitenkin iskeytyi seinästä, kun he aikoivat lähteä eteenpäin. Se ei osunut keneenkään. He vähän säälivät pientä, yksinäistä terää.<br>\n<br>\nHe päättivät olla haaskaamatta aikaansa siihen ja menivät eteen.<br>\n<br>\nSeuraavaksi he kuulivat Jarditin huutavan ja huitomassa käsiään ympäriinsä. Martti, Äks ja Fun kääntyivät katsomaan mitä tapahtui. Jardit yritti tappaa suunilleen Matoranin nyrkin kokoista, metallista kärpästä. Kohta Äksäkin alkoi tuntemaan jotain takanaan. Hänkin kääntyi. Samanlainen kärpänen. Kohta niitä alkoi ilmaantua kaikkialle. Klaanilaiset alkoivat ampumaan niitä aseillaan. Matoromiekallaan. Äksä tykillään. Ja kaksi piraattia piilukkopistooleillaan. Klaanilaiset tunnistivat ne myrkyllisiksi raheiksi. Siksi he pitivät sitä uhkana. He alkoivat juosta eteenpäin, toivoen että kärpäset jäisivät jälkeen. Ei onnistunut. Ne vain seurasivat heitä. Matoro otti Jäämiekkansa ja aikoi tukkia koko tunnelin jäällä. Hän pysähtyi ja alkoi ampumaan. Siihen vei paljon voimaa, mutta loppujen lopuksi se onnistui. Hän jäi vähän lepäämäään sinne.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nNeljännen ansan he osasivat tunnistaa. Sivuissa oli epäilyttäviä murtumia ja reikiä. Matoro otti miekkansa käteen ja Äksä valmisti tykkinsä. He huomasivat jonkun Matoranin lojuvan edessä, keihäs käden ulottuvilla. Äks meni tutkimaan häntä lähemmäs. Hetken kuluttua, Äksän suunasta kuului karjaisu. Matoro meni hänen luokseen katsomaan. Hänkin pelästyi näkemäänsä. Matoranin kasvot olivat verisiä. Mutta häneltä myös puuttuivat molemmat silmät. Ja tyhjistä silmäkuopista pystyi näkemään Matoranin tyhjän pääkallon sisään. He eivät kuitenkaan osanneet aavistaa että kasvis oli se, joka söi Matoranin aivot.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":962,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-04-30T16:11:00.000Z","content":"<strong>Nimdasaari, maanalaiset käytävät</strong><br>\n<br>\n\"Minulla on huono tunne tästä...\" Matoro mumisi irroittaessaan katseensa matoranista.<br>\n\"Jokin on syönyt sen aivot\", Notfun selitti ja tökki pienellä miekallaan ruumista.<br>\n\"Se oli varmasti hippi\", hän jatkoi.<br>\n\"Mitä sinulla on niitä hippejä vast-\"<br>\nSeinämä aukosta syöksyi köynös. Se iskeytyi Jään Toaa naamioon ja löi Notfunin maahan. <br>\nSeinistä tuli lisää kasvilonkeroita. Matoro huitaisi yhden poikki miekallaan, ja se paljastui ontoksi. <br>\n\"Mitä nämä ovat?\" Äks kysyi ääneen yrittäessään repiä hänen ympärilleen kietoutuvia lonkeroita irti. Hänelle tulee väkisinkin mieleen Destralin seinä, jonka sisään hän joutui.<br>\n\"Koetetaan päästä eteenpäin\", Matoro huusi ja löi kasveja poikki Energiaterällään. Notfun hakkasi kasveja pienellä sapelillaan mutisten jotakin hipeistä.<br>\nJardirt ei nähnyt mitään. Kasivt peittivät hänen päänsä ja yrittivät naamion aukoista sisään. Hän tunsi niiden porautuvan hänen päänahkaansa, mutta sitten ne veltostuivat ja putoilivat. Matoron vetäisi kädellään Jardirtin pois pätkittyjen kasvien joukosta. Hieman edempänä Äks ja Notfun syöksyivät pois käytävästä, ja Jään Toa sysäsi myös Jardirtin juoksuun. Hän latasi miekkaansa energiaa ja juoksi itsekkin.<br>\nAalto energiaa korvensi lonkerot matkalta. <br>\n<br>\nMinuuttien kuluttua Toat olivat jättäneet tuon ansan taakseen ja harhailivat taas tunneleissa. <br>\n\"Huh\", Äks kommentoi lyhytsanaisesti.<br>\nMatoro puhisi jotain puhdistaessaan valkoisesta miekastaan vihreää mössöä.<br>\n\"Aivoja imeviä kasviksia. Mitä vielä?\"<br>\n<br>\n\"Kamut hei. Kattokaa\", Jardirt huusi. Hintelä matoran osoitti päättyvään käytävään. Se päättyi kuin seinään. Itseasiassa seinän vastakohtaan, tyhjyyteen. Metrien päässä alapuolella oli puinen silta, joka näytti olevan kiinni vain huoneen keskellä olevasta tolpasta. <br>\n<br>\nMatorokin saapui oviaukkoon. Pimeyden läpi näki, että seinässä oli vastaavanlainen aukko toisella puolella huonetta. Sillan toisella puolella oleva osa oli ylhäällä, oven tasalla.<br>\n<br>\n\"Minä menen\", Matoro sanoi hiljaa ja asetti harppuunansa vapaalle. Hän sitoi vaijerin kiviin ylhäällä ja lähti laskeutumaan varovasti sillalle.<br>\n<br>\nPikkukiviä putoili alas. Allaoleva kuilu oli niin syvä, ettei yökiikarilla nähnyt sen pohjalle. <br>\nToa kelasi varovasti harppuunaansa ja pudottautui onnisutneesti puiselle sillalle, joka rusahteli hänen allaan. <br>\nToa lähti kävelemään varovasti siltaa pitkin. Kun hän pääsi puolivälin yli, hänen takanaan oleva pää sillasta nousi ja edessä oleva laski.<br>\n<br>\nMatoro pähkäili muodostunutta dilemmaa. Heitä oli neljä, ja raskaamman piti olla aina toisessa päässä jotta muut pääsisivät ylös toisesta päästä.<br>\nKevyet matoranit astuivat ensimmäisinä varovasti sillalle.<br>\n\"Fun, Jar, tulkaa tänne painoksi. Äks, tule vasta sitten\", Matoro ohjeisti. <br>\n<br>\nSilta natisi uhkaavasti matoranien kävellessä varovaisesti sen läpi Matoron vierelle. Kun Äks astui sillalle, Matoro ja Matoranit nousivat ylöspäin ja toinen puoli sillasta laski. Kaikki neljä kävelivät varovasti sillan keskelle.<br>\n\"Mitä nyt?\", Xxonn kysyi pohtivan näköiseltä Matorolta.<br>\n\"Hmm. Jos sinä menet ensin, sillä me kolme pystymme pitämään sillan tuosta päästä ylhäällä. Sitten matoranit menvät yksi kerrallaan ja... minä keksin jotakin\", Matoro selitti.<br>\n<br>\nSuunnitelma pantiin käytäntöön. Äks oli pian turvallisesti toisessa oviaukossa ja sitoi Matoron harppuunan sille puolle. Matoranit siirtyivät toiselle puolelle.<br>\nKun sillan toinen pää oli vielä ylhäällä, Jään Toa syöksyi juoksuun. Silta siirtyi alemmas kovaa vauhtia, mutta Matoro luuli ehtivänsä juosta sen päähän vielä sen ollessa tarpeeksi korkealla.<br>\nYksi lankku petti ja Jään Toan jalka syöksyi sen läpi.<br>\nSilta pamahti ala-asentoon ja Matoro joutui yrittämään uudestaan. Silloin hän tajusi, että hänhän voisi kiivetä harppuunansa avulla kun kerran Äks piteli sen päätä oikeassa paikassa.<br>\n<br>\nToa painoi jalkansa kivistä, pystysuoraa seinää vasten ja veti vaijerin tiukaksi.<br>\nHän otti askeleen seinää pitkin.<br>\nToisen.<br>\n<br>\nKivipinta tuntui luistavan herkästi. Jään Toa onnistui nousemaan yhä ylemmäks, ja lopulta sai kiinni reunasta.<br>\n<br>\n\"Hyvä. Jatketaan\", Notfun sanoi ja astui eteenpäin. Ilmeisesti se oli painolaatta, sillä jostain kuului hammasrattaiden kolinaa.<br>\n<br>\nKattoon muodostui piikkejä ja se alkoi laskea.<br>\n\"Eih\", Matoro ehti todeta. Nyt pitäisi syöksyä nopeasti käytävän läpi tai he jäisivät tähän jumiin.<br>\n\"Oooops...\", Notfun valitteli. Ajattelematta hän pysähti juoksuun Jardirt kintereillään.<br>\nÄks ja Matoro sinkoutuivat mukaan.<br>\n<br>\nNäytti hyvältä, käytävän loppu häämötti. Notfun ja Jardirt syöksyivät siitä, mutta ilmeisesti uusi painolaatta aiheutti käytävän molemmissa päissä olevien ovien sulkeutumisen.<br>\nÄks kirosi. Katto laskeutui koko ajan.<br>\n<br>\n\"Saatteko sitä auki!\" Matoro huusi oven läpi. Hän kumartui mahdollsiimman matalaksi pois piikkien tieltä.<br>\n<br>\nOven toisella puolella matorankaksikko oli paniikissa. Mitä pitäisi tehdä. <br>\nNotfun yritti ampua paksua kiviovea turhaan. Jardirt tunnusteli muutamien valokivien valaisemia käytäviä ja hänen köätensä osui mekanismeihin.<br>\nHän väänsi jotakin hammasratasmaista. Myös sen huoneen katto alkoi laskeutua. Hän väänsi paniikissa toista osaa. Ei mitään. Hiki helmeili matoranin otsalla.<br>\nNotfun oli myös hieman hermostunut. Hän ryntäsi perämiehensä luo ja tunnusteli kivisiä hammasrattaita.<br>\n<br>\nNopean päätöksen jälkeen hän otti sapelinsa ja iski sen poikittain kaikkien rattaiden väliin.<br>\n<br>\nKaikki pysähtyi.<br>\n<br>\nMatoro ja Äks makasivat aivan lattiaa vasten. Kylmät piikit koskivat jo heidän selkäänsä eikä katto ollut kaukana.<br>\n<br>\n\"Työnnetään nämä pyörimään päinvastaiseen suuntaan\", Notfun selitti. Hän otti miekasta kiinni kaksin käsin ja työnsi Jardirtin kanssa. Rattaat saivat alkuvauhdin ja alkoivat muuttaa koneiston suuntaa.<br>\n<br>\nÄks ensin ryömi ja sitten juoksi ovesta läpi Matoro kannoillaan.<br>\n\"Huh\", oli Jään Toan ensimmäinen toteamus turvassa. Hän pyyhki hikeä naamiostaan ja osoitteli joukko lähtemään käytävää eteenpäin.<br>\n<br>\n\"Tuo taisi olla seitsemäs ansa, vai?\", Äks kysyi.<br>\n\"Aye. Ja nämä näyttävät pahenevan loppua kohden\", Jään Toa vastasi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":963,"creator":"Donny","timestamp":"2011-05-01T18:23:00.000Z","content":"<strong>Klaani</strong><br>\n<br>\nTedni nuokkui tiskin luona valkean rakennuksen aulassa yksinäisyyttään potevan virkailijaneidin edessä. Neitokainen katseli hämillään vihreää matorania, jonka turkoosin naamion pintaan oli kirjailtu \"OLEN KLAANIN KUNINGAS\" ruskeankeltaisella värillä. (virkailijaneiti ei tätä tiennyt, mutta kyseinen väri oli sinappia.) Kaulassaan le-matoranilla oli punertava kukkaseppele ja tämän pyöreistä aurinkolaseista puuttui toinen linssi.<br>\n<br>\n\"Näkyy olevan kovin tuota ylhäällä tämä antamanne huo... Huona... hunoe... Huone!\", Tedni sai sanotuksi melkein kompastuttuaan omiin jalkoihinsa. Viestinviejä yritti saada selvää saamansa väliaikaispassin pintaan kirjaillusta huoneen numerosta.<br>\n<br>\n\"Voitte käyttää hissiä, herra. Se on aivan tuossa lähellä.\"<br>\n\"Hisssseistähän minä kovin pidänkin, kiitoksia, kiitoksia, kiitok- KAULASSANI ON KÄÄRME.\"<br>\n\"Se on kukkaseppele, herra. Se oli teillä jo kun tulitte.\"<br>\n\"Aaaah, no niinhän se onkin, kiitoksia vaan.\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Nf8FCLT8S6A" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Nf8FCLT8S6A</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHissi oli siisti ja avara. Tedni katseli hämillään joka suunnasta vastaan tuijottavaa peilikuvaansa, yritti muutamaan otteeseen jutella tälle ja tajusi sitten lopulta tuijottavansa itseään.<br>\n\"Mikä hurmuri\", matoran totesi puoliääneen ja virnuili peilille.<br>\n<br>\nSitten hissi pysähtyi ja ovi aukesi. Sisään astui kullansininen ja kaikin puolin sievä ce-matoran, joka kantoi mukanaan pientä violettia laukkua. Hissin jatkaessa matkaansa yläsuuntaan viehkeä neitonen vilkaisi Tedniä nopeasti, muotoili kasvoillensa halveksuvan ilmeen ja yritti sitten olla huomaamatta vieressään huojuvaa virnuilijaa.<br>\n<br>\nSe ei kelvannut Tednille.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nPuolen tunnin kuluttua hotellin vartijat onnistuivat viimein heittämään hissietiketin täydellisesti unohtaneen ninjasankarin ulkosalle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":964,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-05-02T12:47:00.000Z","content":"<em>Voi, voi. Se meni rikki. Mitä.<br>\n<br>\nJospa jokin meni pieleen. Se meni rikki kuin munan kuori. Minkä munan. En ajattele enempää. Ssssse on varmasssssti suurmenestyssssss. <br>\n<br>\nMutta. Toivoisin, että löytäisin vasssstauksssen.<br>\n<br>\nSe löytyy.<br>\n<br>\nKuolematon. Haavoittumaton. Iätön. Ikuinen. Pysyvä.<br>\n<br>\nMikään tässä maailmassa ei ole pysyvää. Ei. Mikään. Oli se sitten abstrakti tai konkreetti. Se katoaa. Vielä. Joskus.<br>\n<br>\nEhkä vilkaisu pääni sisään ei ole viisasta, vai mitä, rakkaani.<br>\n<br>\nStephen on vielä töissä. Niin minäkin. Se löytyy.<br>\n<br>\nPimeys. Pidän siitä.<br>\nRakastan.<br>\nSytytän palamaan. Hakkaan päätä seinään. Ryöstän, murhaan. Kaikki kuolevat.<br>\n<br>\nSynkkä kuilu.<br>\n<br>\nGeeniperimä. Telomeeri. Isomeeri. Isotooppi. Trooppi. Tropia. Entropia. Energia kuolee.<br>\nLämpökuolema. Universumi ei ole pysyvä. Mikään ei ole. Tuo pihvi näyttää kyllä hyvältä.<br>\n<br>\n<br>\nn&#771;&#829;&#830;&#781;&#784;&#801;&#802;&#807;&#845;&#804;&#828;&#819;&#826;&#809;&#852;&#853;i&#788;&#769;&#866;&#851;&#796;&#818;&#796;&#819;&#812;&#826;&#799;m&#772;&#785;&#859;&#776;&#844;&#830;&#1161;&#817;&#858;&#805;&#853;&#796;d&#836;&#872;&#879;&#773;&#855;&#833;&#841;&#851;&#827;&#827;&#818;&#816;a&#776;&#867;&#831;&#849;&#788;&#784;&#874;&#879;&#878;&#864;&#832;&#790;&#840;&#806;&#845;<br>\n<br>\n<br>\nSsssssse kuuluu minulle.<br>\n<br>\nNälkä.<br>\nKuulen. Ääniä. Mitä ne sanovat? Tapa, rakkaani. Kärsi. Puhu. Kuole.<br>\n<br>\nStephen. Miksi hän…<br>\n… ei. Siinä ei ole järkeä. Siniaaltoa. Logaritmi. Eksponenttifunk-<br>\n<br>\n…-tionaalinen ryhmä. Alkoholia. Hih hih hii.<br>\nHappoa. Esteri. Amino.<br>\n<br>\nSieni. Hyi. En pidä sienistä. Enkä trolleista. Mutta ne ovat mukavan pehmeitä voileivän välissä.<br>\n<br>\nKeskity. Telomeeri.<br>\nIsomeeri. Ei. Ei. Ei.<br>\nIsotoop-<br>\n-piru.<br>\nAbsurdia. Kuten aina. Kaikki. Ikuisesti.<br>\nMissä se leipä viipyy.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":965,"creator":"Donny","timestamp":"2011-05-02T12:48:00.000Z","content":"<strong>Klaani</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/8avMLHvLwRQ" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/8avMLHvLwRQ</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKirkkaankeltaisin kalustein sisustettu valkea bingohalli oli kenties Klaanin tekopirtein paikka. Jostain kumman syystä paikka kuitenkin veti tasaiseen tahtiin matoraneja puoleensa ja bingopeli oli tälläkin hetkellä täydessä vauhdissa. Punaraidallista rusettia kaulassaan kantava ta-matoran juonsi peliä hallin etualalla olevalta korokkeelta käsin ja pelaajat kuuntelivat näennäisen kiinnostuneina juontajan huonoja puujalkavitsejä ja muita höpinöitä itse pelaamisen ohessa.<br>\n<br>\nNeitimatoranit Tihli ja Siluk istuivat yhden pöydän ääressä hallin takaosassa. Kasvoillaan kaukauta kantava Tihli kuunteli kiinnostuneena jaloa Rauta kantavan Silukin villiä kertomusta.<br>\n<br>\n\"Se oli kuulemma tapahtunut ihan äskettäin!!\"<br>\n\"Siis ihanko oikeesti?\"<br>\n\"No joo! Sitten se portsari oli kuulemma heittänyt sen ulos ja...\"<br>\n\"Siis iihaan kääsiittäämäätööntäää!!\"<br>\n\"No niin on!!\"<br>\n<br>\nSitten Tihli muisti keskittyä itse peliin.<br>\n<br>\n\"Hei, bingo! Biiiingoooo! <strong>BIIIINGOOOOOO!</strong>\"<br>\n<br>\nPian tekohymyn kasvoillensa juurruttanut juontajamatoran oli pöydän tykönä onnittelemassa ga-matorania. Kaksi muuta bingohallin työntekijää kantoivat paikalle kovin painavan oloisen hedelmäkorin.<br>\n<br>\n\"Jaaaaa palkinnoksi arvon neidille tästä huikeasta voitosta olisi tarjolla, laskekaa se siihen pojat, tällainen uuuupea herkkupaketti josta löytyy niin päärynää kuin omenaa, banaania ja potaattia ja... No, siinäpähän syödessä näette. Onneksi olkoon!\"<br>\n<br>\nKoko bingohalli taputti hetken ajan täpinöissään olevalle neitokaiselle. Tihli nousi innoissaan seisomaan tarkastellakseen voittamaansa palkintoa lähemmin. Sitten tyttö työnsi kätensä koriin ja tarttui ensimmäiseen kätensä tavoittamaan hedelmään.<br>\n...tosin, se ei ollut hedelmä. <br>\n<br>\n\"Hihihi\", Tedni sanoi.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nPuolen tunnin kuluttua bingohallin työntekijät onnistuivat viimein heittämään hedelmäkoriin piiloutuneen ninjasankarin ulkosalle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":966,"creator":"Jake","timestamp":"2011-05-02T16:24:00.000Z","content":"<strong>SAAREI. NIMDASAAREI.</strong><br>\n<br>\n\"Minä. Vihaan. Hippejä\", Notfun jupisi.<br>\n<br>\nMuut olivat vihdoin tajunneet piraatin kannan, ja mutisivat myöntävästi. Notfun irrotti mekaanisen kätensä, kiillotti sitä hetken samalla jupisten jotain hipeistä, ja laittoi sen takaisin paikoilleen. Punainen valo silmässä syttyi.<br>\n<br>\n\"Noh, menemmekö me vai mitä me teemme?\", Piraatti kysyi, otti kulauksen rommipullostaan, ja lähti kävelemään eteenpäin jupisten taas jotakin hipeistä ja kultista. Muut seurasivat.<br>\n<br>\nKun sankarimme olivat kulkeneet luolastossa jonkin aikaa, heidän edessään seisoi seuraava ansa. Tämä oli kaikista omaperäisin, koska se oli Jak- Köh. Erittäin omaperäisen henkilön suunnittelema ansa. Tämä oli valkoinen ovi.<br>\n<br>\n\"Onpa meillä tässä este. Nämä hipit ovat idiootteja. Ja kultti\", Notfun ilkkui, ja käveli ovesta.<br>\n<br>\nOven takana oli kuitenkin täysin valkoinen ja tyhjä huone, mutta seuraavaa ovea ei näkynyt. Tämä oli niin leveä, ja valoisa, että tämän piti olla jonkinlainen pieni ulottuvuus, tai jotakin muuta pirun outoa, jolle emme tule löytämään loogista selitystä. Matoro ja Äksä kävelivät eteenpäin. <br>\n<br>\n\"Miten tämä on mahdollista. Miksi ja miten tällainen paikka on keskellä luolastoa?\", Matoro mietti.<br>\n<br>\n\"Tässä on jokin jippo..\", Äksä sanoi.<br>\n<br>\nNotfun katsoi kädessään olevaa punaista valoa, keskusyksikön silmää. <br>\n<br>\n\"Yksisilmä-Kaaleppi, mitä tämä on, ja miten pääsemme pois täältä?\", Notfun kysyi silmältä. <br>\n<br>\n\"Tämä on jonkinlainen jokin, jolle ei ole ainakaan minun tietokannassani loogista selitystä, mutta pääsemme täält-\", yksikön puhe katkesi kuin seinään. Kädessä ei ollut enään virtaa. <br>\n<br>\n\"Tiesin, että näistä teknisistä tekniikoista ei olisi mitään hyötyä hädän tullen. Yksisilmä-Kaaleppi, herää, tai muuten pistän sinut lank- Ai. Ehkä en pistä sinua lankulta mutta ainakin murhaan sinun omist- Jaa. En taida murhata, mutta voin vannoa, että.. En kyllä keksi mitään, mutta pidä mielessä\", Notfun uhkaili.<br>\n<br>\nSitten Jardirt lähti kävelemään. <br>\n<br>\n\"Minusta tässä ei ole mitään järkeä. Täältä pitää jotenkin päästä eteenp-\" Jardirtin puhe keskeytyi, kun hän törmäsi seinään. <br>\n<br>\n\"Jardirt. Olet löytänyt pakotien\", Matoro huudahti, ja käveli Jardirtin viereen. Hän tunnusteli seinää, ja se muutti väriään mustaksi. Mustalle taustalle ilmaantui valkoinen ovenkahva, ja Matoro avasi sen. Matoro käveli ovesta, ja muut kävelivät hänen perässään, Notfun viimeisenä jupisten kultista.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":967,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-05-04T13:57:00.000Z","content":"<strong>Nimdasaaren tunnelit</strong><br>\n<br>\nKäytävä jatkui synkkänä, vain valokivien valaisemana pitkänä tunnelina. Seinissä oli outoja riimuja ja muuta, ilmeisesti uskonnollista tekstiä. Välillä oli risteyksiä eri suuntiin, ja nelikko joutuikin harhailemaan hyvän aikaa ennen kuin näki jotain.<br>\nKäytävässä oli joukko matoraneja ja pitkä, mustanpuhuva hahmo soihtu kädessä.<br>\nAmazua katsoi seuruetta yllättyneenä. Ilmeisesti Gaggulabio oli oikeassa. Viskaus mereen ei noita hevillä tapa...<br>\n<br>\nMatoro oli vähintäänkin yhtä yllättynyt. Amazua ei ollut vielä ehtinyt Nimdalle, vaikka hänellä oli ollut suuri etumatka.<br>\n\"Pieni merialue\", Amazua tokaisi.<br>\n\"Ei vaan mukava sattuma\", Matoro iski takaisin.<br>\nMatoron takana seisovat Klaanilaiset tarttuivat pian aseisiinsa. Amazuan piraattimatoranit tekivät pian samoin.<br>\n\"Hei, mitä tässä taistelussa muka voidaan voittaa? Me kaikki haluamme sen sirun. Ei tämä helpota ketään\", Matoro yritti rauhoitella, käsi kuitenkin miekan kahvalla. Pieni hiljaisuus laskeutui tunneliin. Klaanilaiset sekä piraatit katselivat toisiaan hieman hämmentyneinä.<br>\n\"Tiedätkö, olet oikeassa\", Amazua hihkaisi. Hän ojensi soihdun lähinnä seisovalle piraatilleen. \"Lienee siis parasta listiä teidät tähän.\"<br>\n\"Ei, jos ehdin ensin\", Matoro heitti ja vetäisi salamannopealla liikkeellä miekkansa. Aalto energiaa latautui miekkaan ja se vapautti räjähtävän säteen mustaa hahmoa päin.<br>\n<br>\nPalkkasoturi vetäisi pian nopeasti jotain selästään, huitaisten kätensä energia-aallon tielle. Aalto hajosi pitkin ilmaa. \"Herrat, tervehtikää Edwardia\", Amazua julisti, nostaen sormimaisilla terillä koristellun proteesinsa. Matoro hyppäsi hieman taaksepäin. Kuin sovitusta liikkeestä, samalla hetkellä Xxonn ojensi kätensä ja laukaisi järeän tykkinsä suoraan Amazuaa päin. Amazua väisti voimakkaan ammuksen muutaman pikaisen piraattimatoranin tavoin. Ammus osui luolan seinämään jonkin matkan päässä. Palkkasoturi lähti syöksyyn. Samassa kun Amazua syöksyi, Matoro hyppäsi ja potkaisi kohdettaan päähän. Palkkasoturi yritti lyödä saksillaan vikkelää Toaa, mutta kääntyessään sai osuman Äksän tykistä kovaa selkäänsä. Panssari kesti, mutta se selvästi sattui.<br>\n<br>\nAmazua onnistui tukemaan itseään kädellään välttääkseen tömähdyksen maahan. Seuraavan ammuksen hän väisti täpärästi. Ilmaan nousseen tomun turvin hän onnistu ihyppäämään Klaanilaista kohti saksikäsi ojossa. Hän sivalsi Äksän rintaa, jättäen siihen muutaman ikävän jäljen. Klaanilainen löi voimakkaalla nyrkillään Amazuaa, mutta palkkasoturin toinen isku oli rutkasti kovempi. Äksä horjahti miltei maahan, mutta silloin Matoro hyppäsi taas takaapäin. Hänen energiasta hehkuva miekkansa iskeytyi Amazuan selkäpanssariin.<br>\n<br>\nMatoron yllätykseksi hänen miekkansa ei uponnut selkäpanssariin juurikaan. Ennen kuin hän ehti huomatakkaan, Amazua tarttui käsillään hänen miekkaansa, heittäen sen Klaanilaisia päin Matoro mukanaan. \"Luuletko, etten ole oppinut varautumaan takaiskuihin\", Amazua kysyi kuuluvasti. Hän oli huomannut Toan hämmennyksen.<br>\nAma syöksyi kohti. Matoro latasi nopealla liikkeellä suuren räjähdyksen jääenergiaa käsistään. Sinisen energian aalto syöksyi kohti mustaa hahmoa ja sai Amazuan syöksymään kovaa käytävässä taaksepäin yhdessä kaiken muun irtaimen kanssa.<br>\n<br>\nTyylikkään voltin seurauksena tämä kuitenkin pääsi takaisin jaloilleen. Amazua alkoi nopeasti pohtia tilannetta. Tämä taistelu ei johtanut mihinkään. Hänen olisi päästävä mahdollisimman nopeasti Nimdan luo. Hän tiiraili muiden näkemättä luolan kattoa. Hyvällä tuurilla hän voisi ampua sen Klaanilaisten niskaan, mikä tuskin kuitenkaan juuri pysäyttäisi heitä<br>\nNopeasti hän kuitenkin asetti kätensä selkäänsä, vetäisten sen heti pois. Sekä Notfun että Matoro aavistivat pahaa. Kranaatinheitin oli heille kummallekin ikävän tuttu ase. Heittimen piippu osoitti Klaanilaisia kohti. Nämä asettivat aseensa torjuntavalmiuteen. Hetkessä Klaanilaisten näkökenttä sameni. Heitä alkoi yskittää. Kaikkialla oli sakeaa savua. Amazua tiesi sopivan hetken koittaneen.<br>\n<br>\n\"Liikkuu, liikkuu\", hän karjui piraateilleen. Matoranit ampaisivat hetkessä juoksuun. Suuri aarre odotti...<br>\n<br>\n[spoil]Toki Marttihan kirjoitti tästä myös pienen osan.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":968,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-05-04T14:47:00.000Z","content":"<strong>Nimdasaaren tunnelit</strong><br>\n<br>\nSe kesti hetken, kunnes Amazua oli kadonnut käytävään. Matoro yski vielä ja syöksyi epämääräisesti eteenpäin. Tunneli päättyi nopeaan ja eteen tuli avoin huone. Se oli ansahuone, mutta Matoroa kiinnosti vain Nimdalle pääseminen ennen Amazuaa. Toa syöksyi ovesta, tunsi lyönnin niskassaan ja lensi naamalleen kivilattiaan. Amazua tuli oviaukkoon, mutta silloin sitä selkään osui koko Äksän paino. Törmäys heitti häkeltyneen Äksän ja Amazuan pitkälle huoneeseen, pudottaen lattiasta laattoja alaspäin.<br>\n<br>\nMatoro sylki hiekkaa suustaan ja hyppäsi miekkansa kera pimeän halki. Hänen aseensa ei aivan osunut sivuun kierähtäneeseen Amazuaan. Palkkasoturi vetäisi saksikädellään Matorolta miekan pois. Pystyyn noussut Äks tempaisi selästään harvoin käyttämänsä kirveen. <br>\n<br>\nAse oli suurehko mutta yllättävän kevyt. Siinä oli kaksi valtavaa terää. Syy, miksi Äks ei käyttänyt sitä usein, oli se, että hän osasi taistella enemmän painityylillä. Nyt kuitenkin tarvittiin jotain terävää.<br>\nHahmo karjaisi ja iski täysillä kirveellään. Se osui Amazuaa olkapäähän ja kyborgi kirosi jotakin. Amazua iski takaisin nappaamallaan terällä, mutta Matoro hyökkäsi takaa. Intensiivisessä taistelussa he eivät olleet huomanneet, että lattialaatat olivat laskeneet hitaasti alaspäin.<br>\n<br>\n\"Miksi te palvelette vieläkin tuota kurjaa skakdinpentua? Ei se ole auttanut teitä yhtään. Mekin olemme täällä ilman sitä päässeet tänne!\" Notfun puhui asiallisemmin kuin usein. Piraattikapteeni antoi katseensa vaeltaa parikymmenmiehisessä merirosvomiehistössään. Sekalainen sakki, jonka Notfun oli palkannut vasta vähän aikaa sitten.<br>\n<br>\n\"Amazua ei voita tätä taistelua. Me saamme Nimdan. Me voitamme. Ne Klaanilaiset ovat hitonmoisia tyyppejä\", kapteeni vaahtosi.<br>\nHän odotti muiden piraattien rekatiota. Vain uskollinen Jardirt seisoi kapteenin takana.<br>\n<br>\n\"OTTAKAA ROMMIA!\" Notfun huusi niin että luola raiaksi. Piraatit puhkesivat riemuun Funin heittäessä heille pari pulloa (kaikki pullot) Jardirtin repusta.<br>\nNotfun oli onnellinen. Hän oli saanut miehistönsä takaisin.<br>\n<br>\nPystysuorat seinät olivat jo kymmenisen metriä korkeat. Piraatit puhuivat jotain ihan ylhäällä, ja klaanilaiset olivat Amazuan kanssa alhaalla.<br>\nTaistelu oli tauonnut hetkeksi. Kolmikosta kaikki olivat nyt kiinnostuneita äänestä.<br>\n<br>\n<em>Trolol</em><br>\n<br>\n<em>Trolol</em><br>\n<br>\n\"Minulla on huono tunne tästä\"<br>\n<br>\n<em>Trolol</em><br>\n<br>\n<em>Trolol</em><br>\n<br>\nAmazuakin näytti yllättävän paljon heikommalta kuin normaalisti. Hän tähyili varovasti pimeää huonetta.<br>\n<br>\n<em>Trolol</em><br>\n<br>\n<em>Trolol</em><br>\n<br>\n<em>SKRIÄÄÄÄÄÄÄH</em><br>\n<br>\nSuuri mato syöksyi seinän aukosta valtavalal nopeudella. Amazua ampui välittömästi kranaatin suuntaan, mutta olento vain syöksyi eteenpäin ja kaatoi soturin. Matoro hyppäsi voltilla ylös, mutta mato osui Äksään. Klaanilainen koitti ampua valtavan kokoista olentoa kasvoihin, mutta tunsi hirviön epämääräisten ulokkeiden kiertyvän hänen panssariinsa. <br>\n<br>\nMatoro laskeutui parin metrin päähän. Hän muutti oletuksena olleen yökiikarin ensin lämpökameraksi ja sitten skanneriksi.<br>\n<br>\nToan näkökenttä muuttui vihreäksi ja siinä välkkyi valkoista tekstiä.<br>\n<br>\n<em>Trollaaja<br>\n<br>\nMaanalainen matorahi, tappaa saaliinsa pienillä teräjaloillaan ja hampaillaan. Erittäin nopea ja vaarallinen. Tunnistaa \"trolol\" -äänestä. Kitiinipanssari on käytännössä haavoittumaton muuta kuin tulta vastaan.</em><br>\n<br>\nOlento iski hännällään Jään Toaa. Matoro kaatui ja iski päänsä pahoin kiveen. Amazua tulitti yhdestä proteesistaan ammuksia nopeaan matoon, mutta olento ei tuntunut välittävän niistä lainkaan. Äksän panssari oli kovilla olennon repiessä pienillä terillä sitä auki. Ammukset sen silmiin tai kasvoihin eivät näyttäneet vaikuttavan mitenkään.<br>\n<br>\nMatoro hyppäsi ja ponnisti olennon päältä. Mato teki ennaltaehkäisevän liikkeen ja heitti Äksän kovaa Toaa päin. Kaksikko lensi kovaa kiviseinään ja putosivat nurkkaan. Kumamnkin ase oli jossakin.<br>\n<br>\n\"Mikä tuohon tehoaa\", Äks ihmetteli ääneen ampuessaan taas uuden setin laukauksia. Ammukset räjähtelivät madon kuoresta.<br>\n<br>\n\"Tuli\", Jään Toa vastasi ja korotti ääntään.<br>\n\"NOTFUN! HEITÄ ROMMIA!\" Matoro huusi ylös.<br>\n<br>\n\"Oletko alkanut juomaan!\" piraatti huusi takaisin. Vasta kun hän tuli aukon reunalle, hän tajusi mitä tapahtui. Valtava mato ahdisteli toia ja Amaa.<br>\n\"Tuolle madolle!\"<br>\n\"En anna\"<br>\n\"TÄNNE NYT ROMMIA\"<br>\n\"Miksi madolle?\"<br>\n\"POLTTOPULLO, SAAMARI!\"<br>\n<br>\nMato syöksyi seinää päin ja Matoro tunsi ilman kaikkoavan hänen keuhkoistaan. Toa rimpuili mutta olennon suun ympärillä olevat ulokkeet tarrautuivat häneen kuin imukupit. <br>\n<br>\nNotfun kasteli hölmityneenä. Hänellä oli kädessään viimeinen rommipullo. Pitäisikö siitä tehdä polttopullo?<br>\nPiraatti päätti totella Toaa ja otti pullon. Hän änki siihen kangasta suuhun ja sytytti.<br>\n<br>\n\"Hyvästi, rakkaani!\" Notfun sanoi tunnelmallisesti ja heitti soihdun alaspäin.<br>\n<br>\nAalto tulta valaisi luolan kaikkialta. Tuliaalto korvesi pitkän madon ruumista ja ilmassa kaikui epäinhimillinen karjunta ja valitus. Tulta syöksyi myös muiden kasvoille, mutta he onnistuivat suojautumaan pahimmalta iskulta, joka osui madon selän keskiosaan.<br>\n<br>\nKun välähdys oli ohi, Matoro katsahti täysin väsyneenä huonetta. Hän näki vain Äksän.<br>\n<br>\nAmazua nousi juuri rotkon vastarannalle. Hänen kätensä toimivat myös kiipeilyvarusteina, vaikka kiipeäminen pystysuoraa seinämää pitkin oli ollut vaikeaa.<br>\nPalkaksoturi nousi voitonriemuisena seisomaan ja katsoi huoneen toisen laidan oviaukossa olevia piraatteja. Nyt viimesitään merirosvot tajusivat, ettei Amazua välitä heistä pätkääkään.<br>\n<br>\n\"Adios\", se sanoi ja katosi tunnelin pimeyteen. Piraattien ja Amazuan välissä oli suuri rotko jonka pohjalla kaksi Klaanilaista olivat kuolleen madon kera.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Joku sanoo, että mato oli liian random. Se on kaanonia. Vain ääntely on omakeksimääni. <a href=\"http://biosector01.com/wiki/index.php/Troller\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">http://biosector01.com/wiki/index.php/Troller</a></dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":969,"creator":"Samimobiili","timestamp":"2011-05-04T15:10:00.000Z","content":"<strong>Nimdasaari, Elpogas</strong><br>\n<br>\nToat kaatuivat maahan väsymyksestä, kun he olivat saavuttaneet kylän. Samol kysyi: \"Mitä täällä on tapahtunut? Missä on ystäväni?\" Samol katsoi kylää suu auki. \"Hyökkäys... ugh... huh...\" Nurukan puuskutti. \"Nukutaan nyt kuitenkin yön yli, ja katsotaan tilannetta aamulla\" Sanoi Umbra. \"Mahti-idea, ystäväiseni\" sanoi Samol, joka vaikutti siltä kuin olisi jo unohtanut koko jutun.<br>\n<br>\nAamu sarasti, kauniina ja kovin... hiljaisena. Deleva nousi, kuullen ritinää sen talon ulkopuolelta, missä he olivat nukkuneet. Hän meni ulos ja näki Samolin paistavan hiki hatussa \"kananmunia.\" \"Hyvää huomenta, ystävä! Yhdeltä vai kahdelta puolelta paistettu muna?\" Samol tervehti Delevaa.<br>\n<br>\n\"Molemmilta\", Deleva vastasi hymyillen. \"Olkaa hyvä, tökkääppäs Umbra ja Nurukan hereille myös, tai heiltä jää välistä mahtavat keittotaitoni.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":970,"creator":"Jake","timestamp":"2011-05-05T14:49:00.000Z","content":"<strong>NIMDASAAREI</strong><br>\n<br>\n\"Ruma poika, lupaan, ettet tule saamaan miehistöäni tak-\", Notfunin Amazuan perään huutama puhe keskeytyi, kun hän huomasi, että Amazua räjäytti rotkon toiselta puolelta ison kiven hänen takanaan, \"No nyt en lupaa muuta, kuin että meidän pitäisi vähän niinkuin juosta, mutta kaaputyyppi, pidän sinua silmällä. KLAANILAISEEETT. Täällä olisi iso kivi, ja nyt olisi vallan oiva hetki paeta sitä!\"<br>\n<br>\nNotfun ja piraatit lähtivät juoksemaan eteenpäin, kun he olivat juosseet jonkin aikaa, Matoro ja Äksä tulivat heidän rinnalleen. <br>\n<br>\n\"Notfun. Enkö ole sanonut, että tuota kaveria ei kannata suututtaa?\", Matoro valitti.<br>\n<br>\n\"Joo. Olet sanonut kaikenlaista, mutta rommi on vienyt yli kaksi kolmasosaa muististani, ja muutenkin, minä olen typerä, kuten tiedät. Nyt kuulkaas, juoksemme\"<br>\n<br>\nKlaanilaiset ja piraatit juoksivat täyttä vauhtia käytävää eteenpäin, kunnes eräs lattialuukku jännällä symbolilla tuli heidän eteensä. Notfun alkoi avata luukkua, ja klaanilaiset kiirehtivät sisään. Mutta juuri, kun Notfun oli astumassa sisään..<br>\n<br>\n<br>\n<strong>KRUNTS.</strong><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":971,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-05-05T16:39:00.000Z","content":"<strong>Nynrah, tehdas</strong><br>\n<br>\nSininen Skakdi kyykisteli kaasusäiliön takana tarkkailemassa Matoraneja. Mukanaan hänellä oli vihreää nestekaasua sisältävä purnukka, josta huokui vähä väliä ajatuksia. Keetongu oli siirtynyt Matoranien kanssa toiseen suuntaan. Hänen tarkoituksenaan oli puhua eräälle tuntemalleen Matoranille. Sillä välin Guartsu ja Manu tekivät tutkimustyötä.<br>\n<br>\n<em>Kuoleekohan Matoran, jos sen pään sisälle laittaa viiden ilmakehän paineen?</em><br>\n”Älä kokeile”, Guardian ärähti. Hän oli huolissaan Matoraneista jo muutenkin. Pieniä lentäviä lautasia ei ollut näkynyt hetkeen.<br>\n”Niitä on pakko olla lisää… eivät ne jättäisi heitä vartiotta.”<br>\n<em>Eivät niin. Tai sitten ne ovat tyhmiä. Mikä voi olla myös mahdollista.</em><br>\n”Voiko”, Guartsu huokaisi.<br>\n<em>Ei</em>, Manu myönsi.<br>\n<br>\nGuardian piti huolen, että kukaan ei nähnyt, kun hän juoksi aukean paikan ohi tuntematonta ainetta sisältävän tynnyrin luokse. Heitä kohti purjehti pieni, lentävä lautanen. Se ei kuitenkaan ehtinyt pitkälle, kun Guardian oli siepannut sen ja repinyt irti sen tykin. Se alkoi piipittää isoon ääneen, mutta Guardian hakkasi sitä kiväärillään niin, että sen kuori meni muodottomaksi. Samalla rikkoutuivat kaiuttimet. Seuraavaksi Guardian avasi Manun purkin. Makuta valui ulos purkista Avhrak Van päälle ja kulkeutui sen sisään.<br>\n<em>Epämukavan ahdas.</em><br>\nRobotti alkoi liikkua hieman. Pian se nousi ilmaan.<br>\n<em>Hee. Nyt katsotaan, kuinka paljon tehoja tästä saa irti.</em><br>\n”Jospa ei”, Guardian tuhahti ja tarttui robottiin. ”Jatketaan suunnitelmien mukaan.”<br>\n<em>Hmmprghhhffcv.</em><br>\n<br>\nHe jatkoivat eteenpäin. Pian näkyi joukko muita Avhrak Vaita.<br>\n”Nyt”, Guardian kuiskasi, ”soluttaudu.”<br>\n<em>Kyllä, kyllä. Älä hoputa. Ei tämän ohjaus mitään helppoa ole.</em><br>\nSen sanottuaan Avhrak Va tussautti Guartsun naamalle savupilven ja lähti kohti muita robotteja, joiden joukko leijaili matkan päässä.<br>\n<br>\nKun Manu saapui ryhmän luokse, hänen ruumiinsa tiettyihin kohtiin alkoi tulla viestejä. Avhrak Vat yrittivät selvästi kommunikoida jonkinlaisen tietoverkon välityksellä.<br>\n<em>Hiih. Halusinkin tietää, miten ne tajuavat mistään mitään. Mutta mitä minä teen näillä binääriluvuilla?</em><br>\nGuardian katseli jännittyneenä. Avhrak Vat leijuivat hetken paikoillaan, mutta lähtivät sitten kulkemaan hänestä poispäin. Guartsu huokaisi. Sitten hänet tavoitti satunnainen ajatus:<br>\n<em>Kivoja binäärilukuja saa näemmä laittamalla ykkösiä ja nollia satunnaiseen järjestykseen…</em><br>\n<br>\n[spoil]Pieni ja lyhyt. Mutta joko G tai Tongu jatkakoon.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":972,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-05-05T17:48:00.000Z","content":"<strong>Meri, saari lähellä Odinaa</strong><br>\n<br>\nÖinen meri oli tyyni, mutta pienen saaren luoma hehku oli houkutellut Phase-Lohikäärmeiden joukon parveilemaan sen ympärillä. Saarella oli pieni linnoitus, jonka sisällä valmisteltiin tapahtumaa, tapahtumaa jota viittaan pukeutunut hahmo oli odottanut jo kauan. Hän oli ratkaissut vuosituhansien arvoituksen ja nyt olisi toimeenpanon aika.<br>\n<br>\nHahmo pudotti sauvansa ja viittansa, paljastaen itsensä sen alta. Metsästäjien johtaja oli tavanomaisesta poiketen yksin, tällä turvatulla saarella, josta vain harva tiesi. Hänen edessään oli potilaspöytä, jonka päällä makasi pikimusta päätön ruumis, jonka pitkät raajat roikkuivat hieman pöydän yli.<br>\n<br>\nTSO astui ruumiin ylle ja nosti tämän viereen veitsen, merkillisen sinisen rasian ja paperinpalan. Hän olisi valmis uuteen luomiskertomukseensa.<br>\n<br>\n”Olemme tulleet tähän hetkeen, hetkeen jota minä yksin hallitsen. Minun luomukseni, minun voimani, minun suunnitelmani, huipentuu tähän hetkeen.”<br>\n<br>\nHitaasti, hän käänsi katseensa edessään makaavaan ruumiiseensa ja laski vasemman kämmenensä tämän rintakehälle.<br>\n<br>\n”Palvelija, toinen käteni, lojaali soturi. Sinut olivat Xian liekit puhdistavat, sinä olit tuomittavana vihollisen käsissä, mutta tänään sinä olet jälleen nouseva, sillä uhrauksesi ei ole jäävä turhaksi... Purifier.”<br>\n<br>\nMestari nosti oikealla kädellään veitsen pöydältä ja salamannopeasti iski sen vasemman kätensä läpi, saaden verensä vuotamaan läpi ruumiiseen.<br>\n<br>\n”Mestarin veri, sinun tuleva johdattajasi, tuleva äänesi. Yhdessä me teemme historiaa, yhdessä me tulemme tuomitsemaan. Me, minä. The Shadowed One!”<br>\n<br>\nTSO irrotti veitsen ja nosti veriset kätensä pöydälle, nostaen sille asetetun paperinpalan kaksin käsin ilmaan ja jatkoi puhettaan:<br>\n<br>\n”Kantajan suostumus, hänen tahtonsa ja meidän liittomme. Sinä olet avaava lukon, joka muuttaa maailmaa, lukon joka on piilottanut minulta oman luomukseni. Sinä olet antava elämän, sinä olet side, joka yhdistää kaiken jälleen. Taistelujen jälkeenkin, sinä olet lahjoittajani, Killjoy!”<br>\n<br>\nPaperinpala alkoi hohtamaan sen sinisen sinettinsä kohdalta. Sen pitelijän huulilta oli luettavissa yksi sana: ”Sopimus.”<br>\n<br>\nSinetti sai aikaan reaktion, joka reagoi rasian kanssa, saaden sen aukenemaan. Sen tapahtuessa, ilmoille pääsi karjahdus ja huumaava määrä punaista valoa. Valo kiemurteli rasiasta ulos ja karjui, täyttäen huoneen tuolla karmealla äänellä. Valopallo jäi leijumaan Purifierin ruumiin ylle sen Mestarin tuijottaessa sitä hetken, haukkoen samalla henkeään. Tällä kertaa hän puhui kuin kuiskaten:<br>\n<br>\n”Voimani, luomukseni, se on valmis, se on sinun. Yhdessä me jatkamme, yhdessä me hallitsemme. Ota se, vie loppuun se minkä aloitimme!”<br>\n<br>\nJa juuri niiden sanojen kadotessa, kuului vielä yksi karjahdus ja valopallo kiisi suoraan Purifierin tuhoutuneeseen ruumiiseen. Valo katosi ja huoneessa oli jälleen pimeää.<br>\n<br>\nTSO asteli ruumiin vierelle ja tuijotti sitä, oli täysin hiljaista. Pienen hetken ajan Mestari luuli epäonnistuneensa, mutta vain hetkeksi, sillä purkaus alkoi... Purkaus, joka työnsi ruumiin sisältä valkoista ja mustaa ainesta, joka alkoi valtaamaan vähitellen palanutta ruumista, täyttäen jokaisen kolon ja peittäen ruumiin alleen, uuden pään kasvaessa riekaleisesta kaulasta.<br>\n<br>\nHaltioissaan TSO otti askeleen taaksepäin ja nosti kätensä ilmaan kuin profeetta. Ruumis kutistui hieman, raajat normalisoituivat ja uusi pää alkoi muotoutua. Valkoinen irvokas naama alkoi kehittymään ja sen etuosa kovettui pitkien limittäisten hampaiden kasvaessa. Vankkarakenteinen ruumis kiehui, muuttuen vähitellen sileämmäksi. Valkoinen ruumis, jota mustat kuviot peittivät kauttaaltaan. Ja viimeinen silaus oli hohtavan siniset silmät, jotka aukenivat hirviömäisen kidan yläpuolelle. Ei pupilleja, ei katsetta, vain nuo hohtavat valot ja hitaasti hengittävä hirviömäinen ruumis.<br>\n<br>\nMestari nauroi, hän oli onnellinen, hän onnistui. Pieni palanen juuri syntyneen olennon ruumiista lensi takaisin rasiaan, jättäen vain kaksi tuohon huoneeseen. Rahiseva hengitys kaikui huoneen sisällä ja vähitellen hirviö nousi ylös, kokeillen sen uusia lihaksiaan, tutkien vahvoja käsiään, kokeillen kasvojensa hirviömäisiä muotoja. Nyt se ja sen mestari seisoivat vastakkain, tuijottaen toisiaan. Silloin kaksi hahmoa puhui, mutta yhdellä suulla. Toinen matala ääni ja toinen hirviömäinen rahina, olivat täydellisessä yhteydessä toisiinsa:<br>\n<br>\n<strong>”Minä olen täydellinen.”</strong><br>\n<br>\n<em>”Minä olen.”</em><br>\n<br>\n<strong>”Sinä olet.”</strong><br>\n<br>\n<strong><em>”ME OLEMME!”<br>\n<br>\n”Me olemme yksi!”<br>\n<br>\n”The Purified One...”</em></strong><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":973,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-05-05T19:24:00.000Z","content":"<strong>Zakazin rannikolla</strong><br>\n<br>\n”Jokin tässä nyt ei ole oikein”<br>\n<br>\n”Miten niin?”<br>\n<br>\nPegghu veti venettä rantahiekan päälle. Domek seisoi rannikon reunalla ja katseli kuivaa, kasvitonta maisemaa joka näytti kiehuvan lämpöaaltojen keskellä. <br>\n”Yleensä rannat ovat paljon rehevämpiä”, Domek selitti Matoralaiselle, joka oli saanut veneen rantautumaan. ”Puhun kokemuksesta”.<br>\n”Mutta tämä onkin Zakaz”, Pegghu vastasi hieman näsäviisaasti. Tai ainakin Toa ajatteli tämän vastaavan näsäviisaasti. <br>\nToa kääntyi ottamaan veneen päällä olevan arkun, jossa hänen hattu oli, ja kantoi sen selkäänsä laatikon kantohihnoilla.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/YncNm0WQY2I" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/YncNm0WQY2I</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Minne siis menemme?” Pegghu kysyi.<br>\n”Päätetään se matkalla”, Domek marssi erämaata kohti.<br>\nMatoralainen oli vähemmän kuin tyytyväinen tähän vastaukseen ja huokaisi.<br>\n<br>\nKaksikko kävelivät ruskeankeltaisella aavikolla. Auringot paistoivat huomattavasti paljon ankarammin kuin merellä. Hiki valui molempien otsalla, kumpikaan heistä eivät olleet tottunut erämaan olosuhteisiin.<br>\nPuista arkkua kantava Domek ei erityisesti pitänyt matkasta, mutta yritti kestää sitä. Pitäähän aavikkomatkojenkin hänen joskus koeta elämässään.<br>\n<br>\nPegghu kesti kaupunkilaiseksi yllättävän hyvin sillä hetkistä tilannettaan.<br>\n<br>\nMutta vähitellen molemmat alkoivat väsyä kävelystä rankassa kuumuudessa.<br>\n<br>\n”Hei, olet kai nyt päättänyt minne olemme kävelemässä?” Pegghu kysyi viimein.<br>\n<br>\n”Etsimme jonkun, joka saattaisi tietää eräästä ketä etsin”, Domek vastasi.<br>\n<br>\n”Ja tämä joku on missä?” Pegghu alkoi väsymyksen takia kysellä entistä kärsimättömästi.<br>\n”... Minä en tiedä”, Domek myönsi.<br>\n”Eli me kävelemme täällä keskellä aavikkoa, emmekä edes tiedä minne?” Pegghu vastasi ärsyyntyneesti.<br>\n<br>\n”Kuule, minä tiedän täysin mitä minä teen”, Domek vastasi hieman äkkipikaisesti. Kuumuus ei selvästikään auttanut hänenkään mielialaa.<br>\n<br>\n”Puhutko tätä taas kokemuksestasi?” Pegghun kärsivällisyys alkoi niuketa.<br>\n”Ja mitä jos puhunkin?” Domek vastasi ivallisesti ja kääntyi Matoralaiseen päin. Molemmat pysähtyivät paikoilleen.<br>\n<br>\n”Anteeksi, mutta minulla päin eksyminen keskellä erämaata ei ole kovinkaan hääppöinen kokemus”, Pegghu vastasi takaisin.<br>\n”Jahas, no yritä itse keksiä parempi tapa”, Valon Toan kärsivällisyys alkoi nollata.<br>\n<br>\n”Olisit pitänyt kysyä tuota ennen kuin seisomme täällä keskellä ei-mitään”<br>\n”No voi anteeksi, koska sinähän tunnetusti olet kokenut näissä asioissa”, Domek haastoi sarkastisella äänensävyllä.<br>\n<br>\n”Hyvä sinun on sanoa”, Pegghu vastasi.<br>\n<br>\n”Pidä sinä vain se-”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/WGvhL4wuQOA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/WGvhL4wuQOA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKesken riitelyn kiväärin pauke kuului heidän takaapäin. Kaksikko lopettivat kiistansa ja kävivät maalle vaistonomaisesti. He ryömivät viereisen isonkokoisen kiven taakse.<br>\n<br>\nValon Toa kurkisti kiven takaa laukauksen mahdolliseen suuntaan. Toinen laukaus kuului ja Toa tunsi kuinka aseen luoti lensi pelottavan lähellä hänen päänsä yli, hän piiloutui heti takaisin kiven taakse.<br>\n<br>\n”Näitkö kuka ampui meitä?” Pegghu pysyi tiukasti kiven suojassa.<br>\n<br>\n”En tiedä, en ehtinyt nähdä”, Domek vastasi. Kolmas laukaus kuului, tällä kertaa luoti osui kiven reunaan.<br>\n<br>\n”Hetkinen, tunnen tuon aseen”, Pegghu ilmoitti itselleen, eikä Domek tiennyt miten tämä auttoi heidän tilannetta mitenkään. Neljäs laukaus, tällä kertaa luoti osui maahan, missä Domekin käsi lojui äsken.<br>\nPegghu otti kiekonheittimensä esiin ja kurkisti kiven takaa.<br>\n<br>\nKaukana hän näki pienen, puun mökin jäännöksen joka pilkisti horisontilla. Matoralainen päätteli, että laukaukset kuuluivat sieltä.<br>\n<br>\n”Domek, voitko pitää selustaani?” Pegghu kääntyi Toaa päin, joka yritti pitää jokaisen ruumiinosansa kiven takana.<br>\n”Hieman vaikeaa kun kannan selässäni puuarkkua, mitä sinä yrität?” Domek vastasi, mutta huomasi ettei Matoralainen ollut enää paikalla hänen vastatessaan.<br>\n<br>\nPegghu juoksi majaa kohti. Mökkiä ympäröi useita syviä kuoppia, jonne Matoralainen suojautui tulituksista.<br>\n<br>\nDomek viimein päätti hetken harkinnan jälkeen tulla esiin kiven takaa. Toa loi itselleen kiinteästä valosta kilven itselleen, ennen kuin hän juoksi myös majaa kohti. Kilpi suojasi tarpeeksi hyvin aseen luodeilta, mutta sekään ei kestänyt tarpeeksi.<br>\n<br>\nToa sukelsi nopeasti kuoppaan suojautuakseen luodeilta, hän henkäili helpotuksesta ettei yksikään luoti ole ehtinyt osua häneen. Juostessaan hän oli kerkesi nähdä tarkasti ampujan suojapaikkaa.<br>\n<br>\nMökillä ei näyttänyt olevan ehjää kattoa, sen kyljet olivat mustuneet ja seinän keskellä oli suuri reikä, jonka kautta ampuja tulitti.<br>\n<br>\nHän ei nähnyt tarkasti kuka ampuja oli, mutta arveli tämän olevan Skakdi.<br>\n<br>\nMajaan oli vielä enää muutaman metrin etäisyys, joten Domek päätti sinetöidä tapauksen ja nousi kuopasta. Kova valon välähdys leimahti Toan kädestä ja hän juoksi taas mökkiä päin.<br>\nToa hyppäsi sitä päin ja viimein näki ampujaansa tarkasti. Se oli ruskeanoranssi naispuolinen Skakdi.<br>\n<br>\nSillä oli aurinkolasit.<br>\n<br>\n”Ei hiivatti.”<br>\n<br>\nSkakdi nappasi ilmassa olevan Toan jaloista, heittäen hänet mökin ehjään seinään vasten ja osoitti kiväärillään häntä päin. Skakdi otti aurinkolasinsa pois ja heitti sen viereiselle pöydälle.<br>\n<br>\nDomek oli enemmän kuin tyytymätön ja yllättynyt tästä käänteestä.<br>\n<br>\nMutta juuri silloin toinen ase osoitti ampujaa takaapäin. Pegghu seisoi itseään paljon korkeamman nais-Skakdin takana kiekonheitin kädessään. Ruskeankeltainen Skakdi silmäili selän takana olevaa Matoralaista.<br>\n<br>\n”Älä liiku”, Pegghu käski, ”luovuta aseesi”.<br>\n<br>\n”... Ja mikä estäisi minun ampuvan ystäväsi juuri nyt?” nais-Skakdi vastasi. Domek ei pitänyt keskustelun suunnasta.<br>\n<br>\n”Se, että kiväärisi pitää ladata joka viidennen laukauksen jälkeen. Kulutit juuri viidennen luotisi”, Matoralainen vastasi hyvin päättäväisesti.<br>\n<br>\n”Ja mistä tiedän, ettet yritä valehdella?” naispuolinen Skakdi kysyi.<br>\n<br>\n”Asuin ennen tehdaskaupungilla, jossa noita aseita taottiin”, Pegghu vastasi, ”ja kiväärin laukaisulla on myös parin sekunnin viive”.<br>\n<br>\n”Ei koskaan kannata luottaa ohikulkeviin asekauppiohin”, hän lausui itselleen hiljaisesti. Skakdi laittoi kiväärinsä maahan ja kätensä pään taakse.<br>\n<br>\n”Teidän kaltaisia ei näy täällä usein”, Skakdi sanoi vakavalla sävyllä, ”sanokaa, mitä te haluatte?”<br>\n<br>\n”Oikeastaan”, valon Toa nousi ylös maasta, ”meillä olisi hieman kysyttävää”.<br>\n”Tosin, olisi ehkä parempi jos emme uhkailisi toisiamme pyssyillä”, Toa käski Pegghun laskemaan aseensa, ”Olen Domek”.<br>\n<br>\nNaispuolinen Skakdi silmäili Toaa epäröivästi hetken, mutta päätti luottaa häneen hetkeksi.<br>\n<br>\n”Zaiggera”, hän vastasi ja laittoi kätensä alas.<br>\n”Joten Zaiggera”, Domek yritti kuulostaa luonnollisemmalta, mutta sai vain itsensä näyttämään vielä epäilyttävämmältä, ”tiedätkö mitään ”ZMA”:sta?”<br>\n<br>\nZaiggera kohotti kulmansa.<br>\n<br>\n”Mitä haluat tietää Zorakistä?”<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\n”Hei, Kepe? Oletko siellä?” Samen ääni kuului oven takaa, ”tarvitsen sinua näiden raporttien kanssa”.<br>\n<br>\nEi vastausta.<br>\n<br>\nModeraattori päätti avata oven.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":974,"creator":"BD","timestamp":"2011-05-05T19:45:00.000Z","content":"<strong>GK:n huone</strong> <br>\n<br>\n\"AAAARGH... Tämä iljettävä paikka, en kestä tätä enään hetkeäkään enempää, mieleni on riekaleina tästä kaikesta myötätunnosta, olisin toki voinut hyväksyä kuolemisen vaihtoehdon, mutta päädyin tähän, no jos epäonnistun saanhan pitää jotain hauskaa ennen sitä.\"<br>\n<br>\nOven ruuvit lennähtivät irti ja ovi paiskautui seinään heti perässä.<br>\n<br>\n\"Nyt tämä pelleily saa jo riittää!\" Oven paiskautumisen aiheuttama ääni herätti samantien puolet koko linnoituksesta.<br>\n<br>\n\"Tämä on yksi niistä öistä jonka klaani tulee muistamaan. Surullisena\".<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":975,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-05-06T08:28:00.000Z","content":"<strong>Elpogasin kylä, yö, Nimdasaari<br>\n</strong><br>\nUmbra ei saanut unta muhkuraisella lattialla. Neljän Toan seurue oli löytänyt hylätystä Samolin kotikylästä sopivan kokoisen matoranien talon, johon seurue asettui yösijoille. Pienen kupolitalon keskellä sijaitsevassa nuotiopaikassa, kekäleet hehkuivat yhä oranssia valoaan. Samol tuhisi tyytyväisenä kivisellä patjallaan, kun toan vieressä olevat Deleva ja toinen olkapää siteessä oleva Nurukan olivat myös silmät kiinni. <br>\n<br>\nUmbra ajatteli, ajatteli ja ajatteli. Hänen mielensä seikkaili mitä ihmeellisimmissä asioissa. Klaani, matkoilla tavatut veden, mielenvoimien ja salaman toat, hyvä ystävä, Matoro, skakdi ninjat jotka hyökkäsivät joukkion kimppuun metsässä, Avra Nui ja KraUmbra. Nyt Umbran mieli harhaili ties missä…<br>\n<br>\n<em>KraUmbra. Avra Nui…<br>\nMitä kaikkea teinkään saarella… Kaikki olikin vain Suurta Suunnitelmaa. Ja Minä olin kohteena. Miksi, miksi kaikki menikin näin hassusti. Minkä takia Kohtalon piti mennä näin… Oliko moraalisesti oikein tuhota syyntakeeton, väärän ja oikean, valon ja varjon sekoittanut vainoharhainen olento, joka halusi vain hallita yhdessä ruumistani, ajatuksiani, mieltäni ja tunteitani. Hän järjesti tämän mittavan sotilasoperaationsa vain että saisi Helryxin lähettämään Minut kohtaamaan hänet, KraUmbran, Veljeni, kloonini, kaksoseni.<br>\n<br>\nKyllä. Hän oli makuta. Tai no ei aivan. Puoliverinen. Hän teki kauheuksia, mutta ymmärrän miksi. Hän halusi tehdä kuten kaltaisensa, hänen lähes koko valonsa oli imetty pois eikä hänellä ollut yhtään ystävää, tai ketään kuka rakastaisi häntä. Makutat sanoivat häntä ensin kaltaisekseen, sitten pilkkasivat häntä mielensisäisillä ivahuudoilla, kuten puoliverinen, Makuta-toa, Mutranin koe… He eivät nähneet yhtään KraUmbran inhimillisyyttä, tai ainakaan nostaneet sitä pintaan. Viimein veljeni lähti saarelle jota Makuta Bitil oli joskus yrittänyt ottaa komentoonsa. <br>\n<br>\n<br>\nEn voinut muuta kuin mielten taistelussa, imeä hänet itseeni, samalla saaden sisäisen tasapainoni ennalleen. Nyt valo ei enää sokaisisi minua ympäröivältä pimeydeltä. Makutan imeminen, vihan, negatiivisten tunteiden ja erilaisten tietojen saanti muutti minua, osaltaan, taas. Eivätkö nämä muodonmuutokset lopu ikinä? <br>\n<br>\nEi. Se on Mata Nuin ja Suurten olentojen tahto. Kohtaloaan ei voi muuttaa, sanovat viisaat Turagat. Nurukan kertoi minulle, ettei Kohtaloaan voi paeta, muuttaa tai siltä voi piiloutua. Se mikä tulee tapahtumaan, tapahtuu. <br>\n<br>\nUmbran ajatukset lensivät taas hurjaa vauhtia seuraavaan aasinsiltaan. Kohtalo. Varhainen, kadotettu, unohdettu muisto. Kuolleiden Makuta. Hopeinen Kuula. Artakhan käsi. Erilaisia mietteitä nousi keltamustan valon soturin mieleen. Mitä kaikki tämä tarkoitti? Joku oli tiennyt Umbran tulevaisuudesta… Ja tapahtumista joita hän tulisi kokemaan. Lukuisat muodonmuutokset, hallitsemattomat ajatukset…<br>\n<br>\nRaah! Miksi kaikki on niin sekavaa?! Joku on pelleillyt minulla, koko tämän ajan. Joku joka asetti tämän muodonmuutoksien täytteisen Kohtalon minulle. En edes tiedä mikä olen enää. Olenko Toa, Matoran vaiko Makuta? Sekavaa. Missään ei ole oikein järkeä. Järki… Matoro… Ystävä…<br>\nMitäköhän Matoro the Blacksnowlle kuuluu? Hyvä ystäväni, Jään Toa Matorosta ei ole kuulunut mitään. Tai no minusta ei ole kuulunut, hän on varmaan joutunut moniin seikkailuihin klaanilaisten kanssa. Miksi edes lähdin Klaanista? Se typerä Helryx. Typerä Ritarikunta, joka kiristää minua menneisyydelläni. Menneisyydellä, joka ei edes ole syytäni… Ne Matoranit eivät kunnioittaneet minua…<br>\n<br>\nMiksi? Klaani on minulle paljon tärkeämpi kuin joku homeinen, vanhahko Ritarikunta, joka väittää olevansa Mata Nuin asialla. Kuinka kahtiajakoista. Me olemme oikeassa, Makutat ja Metsästäjät ovat väärässä, siksi pahiksia. Myönnän tosin että ritarikunta on näistä kolmesta se vähiten paha… Mutta silti, Klaani on minulle se Oikea. <br>\nMitäköhän Guardianille, Summerganonille, Visokille, Tawalle, Matorolle, Kapuralle, Domekille, The Snowmanille, Kepelle ja Keetongulle oikein mahtaa kuulua nykyisin..? Toivottavasti he ovat kunnossa. Minun olisi pitänyt olla klaanissa koko Avra Nuilla viettämäni aika. Kuka välittää muutamasta Matoranista, jos ystäväsi voivat olla vaarassa? Ja Qewa, rakas Fikouni… Mitäköhän hän tuumaa siitä että olen ollut näin kauan poissa? Raukka on ihan yksin huoneessani, ilman mitään tekemistä ja vailla isäntää… No toivon että hän selviää, onhan hän lemmikkini…<br>\nLemmikeistä tuli mieleen merililjat ja merililjoista merirokot. Merirokoista taas Zyglakien laivat… Zyglakit… Zyxax puhui jotain Allianssista ennen kuolemaansa… Mikä ihmeen Allianssi? Liittyyköhän se jotenkin Klaaniin? Allianssi… Kuulostaa joltain järjestöltä… Toivottavasti se ei ole mitään uhkaavaa….<br>\nUhkaavuudesta tulee mieleen ne ihmeelliset Skakdi-Ninjat, jotka kävivät kimppuumme metsässä. Onneksi onnistuin harhauttamaan sotureita valovoimillani, muuten olisimme vainaita, kaikki… <br>\n<br>\nKaikki… Tästä sanasta tulee mieleeni ne oudot unet, joita koin Avra Nuin reissullani. Unet kertoivat valkoisen soturin ja violettimustan soturin seikkailuista metsässä ja Zyglakien linnoituksessa, havumetsäisellä saarella… Havumetsiä… Niitähän on Klaanin saarella! Miten ihmeessä näin Unia Klaanin saaresta? Tämä on epäilyttävää, mutta tiedän että se merkitsee jotain.<br>\nMerkitys… Mikä merkitys sotimisella oikein on tässä maailmassa? Väkivallan tarkoitus on vain vähentää populaatiota, ettei ruoka lopu kesken. Mutta taistelemme paljon suuremmista asioista kuin ruuasta. Taistelemme elämisen tuskasta… Joskus ihmetten, miten minusta, Av-Matoranista, tuli tämmöinen taistelukone. Ehkä se liittyy siihen Destralin tapaukseen, kun fuusiokeihäs yhdisti minut kanuunani kanssa, tai ehkä se on jotain enemmän… Syvemmällä, unohdetussa, peukaloidussa menneisyydessä.<br>\nMenneisyys… Sitä seuraa aina Tulevaisuus… Nykyisyys on vain harha. Kaikki mitä teemme, on pikosekuntien kuluttua menneisyyttä… Menneisyyttään ei voi muuttaa, sanotaan. Sanotaan myös ettei sitä pidä hävetäkkään. Ihmiset sanovat kaikenlaista. Minulle on sanottu että olen suuri soturi, mutta taistelen silti sisäistä taistelua jok’ikinen päivä. Taistelua, jonka olen pian voittanut. Mielen sisäistä taistelua itsensä kanssa… <br>\n<br>\nMieli… Jokaisen olennon tärkein osa… Minun mieleni oli pirstaleina. Nyt se on aika kokonainen. Mielestä tulee mieleen muistot… Muistoja meillä jokaisella on paljon. Itse olen alkanut nähdä unissa erilaisia flashbackeja menneisyydestä, tapahtumia joita en ole oikeasti kokenut. Ehkä tämä on vain seurausta siitä että muutuin kokonaiseksi. Minun pitää ymmärtää veljeni muistot, kokea ne unissa. Vain siten pystyn taas olemaan Minä. <br>\nJoskus tämä on hankalaa, koska unet voivat olla aika raskaita. Sitten muistan, että olen vahva ja minulla on Velvollisuus Klaania kohtaan, Kohtalo joka pitää suorittaa ja Klaani jonka kanssa minun pitää tulla Yhtenäiseksi. </em><br>\n<br>\nUmbra ei jaksanut enää miettiä asioita. Hän tarvitsi unta, sillä seuraavista päivistä voisi tulla aika tapahtumarikkaita. Valon Toa sulki silmänsä. Hän näki taas unia Veljestään, ja niistä kauheuksista mitä hänelle tehtiin…<br>\nMuista menneisyys… Muista Kohtalosi…<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":976,"creator":"Jake","timestamp":"2011-05-06T10:29:00.000Z","content":"<a href=\"http://www.youtube.com/watch?v=ZfoPBsfj1gs\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Musiikkia, herrat.</a><br>\n<br>\n<strong>Tuntematon aika, tuntematon paikka</strong><br>\n<br>\nMusta tyhjyys. <br>\n<br>\nMatoran, joka oli mustanruskea, punaisella maskilla, käveli pimeydessä. Missään ei ollut mitään, eikä mitään muutakaan. Tämä oli erilaista kuin viimeksi, kuin Notfun oli ollut kuolleena jonkin aikaa.<br>\n<br>\nSitten kaikki muuttui valkoiseksi, suuren sinisen välähdyksen seurauksena. Notfunin edessä seisoi noin Notfunin kokoinen hahmo, jolla oli siniset kasvot, ja valkoinen kypärä. <br>\n<br>\n\"Hyvää iltapäivää\", hahmo tervehti.<br>\n<br>\n\"Huomenta. Kuka sinä olet, ja onko sinulla rommia?\"<br>\n<br>\n\"Minulla ei ole tällä hetkellä kaipaamaasi nestettä.\"<br>\n<br>\n\"Miksei rommia.\"<br>\n<br>\n\"Koska en ole materiaa, idootti. Tämä on takauma.\"<br>\n<br>\n\"Miksei näissä voi olla rommia?\"<br>\n<br>\n\"Notun. Sinun ruumiisi on tällä hetkellä kuollut. Ennen kuin palaat ruumiiseesi, minun pitää kertoa sinulle jotakin.\"<br>\n<br>\n\"Liittyykö tämä jokin rommiin tai hippeihin? Ei kai se liity hippeihin? Ei. Älä kerro minulle hipeistä.\"<br>\n<br>\n\"Tämä liittyy erääseen olentoon, joka jahtaa jotakin, jonka omistit kerran. Minun pitää kertoa sinulle jotakin.\"<br>\n<br>\n\"Kerro. Se tyyppi on pelottava, jopa silloin, kun olen kännissä.\"<br>\n<br>\n\"Jos hän saavuttaa jahtaamansa, on koko tuntemamme maail-\"<br>\n<br>\n<br>\nNotfun heräsi keskeltä kivistä käytävää. Hänen mekaaninen kätensä oli hajonnut, ja häneen sattui.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":977,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-05-06T11:17:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon</strong><br>\n<br>\nHiljaisuus.<br>\n<br>\nHuoneen esineet olivat pölyn peitossa. Katossa ei roikkunut yhtäkään lamppua valaisemaan kalliomaisia seiniä tai koristeellista mattoa. Ainut elonmerkki huoneessa oli täysi hedelmäkulho lipaston päällä. Metallinen laatikko sekä taitavasti kirjailtu nojatuoli sijaitsivat huoneen vastakkaisilla seinillä. Nojatuolilla istui huoneen ainut elävä asia liikkumattomana.<br>\n<br>\nSe ei nukkunut.<br>\n<br>\nHahmon piirteitä oli vaikea erottaa pimeässä huoneessa. Nojatuolin vieressä lattialla makasi mytyssä hahmon ainut vaatekappale: vanha tummansininen viitta. Sen päällä ei näkynyt pölyä.<br>\n<br>\nKorkea ääni rikkoi huoneen harmonian.<br>\n<br>\nOli nojatuolissa istuva hahmo yllättynyt tai ei, hän ei näyttänyt sitä vaan nousi hiljaa seisomaan. Tummansininen viitta nousi maasta ja kiinnittyi hänen selkäänsä. Hahmo kuulosteli ääntä ja paikansi nopeasti sen lähteen.<br>\n<br>\nMetallisen laatikon ruutuun oli syttynyt vihreä valo.<br>\n<br>\n<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nZairyh oli liikkunut päiviä. Kaksi Toaa olivat ohittaneet hänet mutta kiitos paksun sumun he eivät tienneet Zairyhistä. Bio-Klaanin saari näkyi jo horisontissa.<br>\n<br>\nZairyh kolusi Kapuran muistia, mutta ei löytänyt mitään kiinnostavaa. Toan lempipaikka Klaanin pihalla. Klaaniin hyökänneet metalliset tappokoneet. Välähdyksiä Zairyhin kotisaaresta. Zairyh palasi yhä uudestaan erääseen muistoon. Viittaan kietoutuneen hahmon muistoon. Hahmo näkyi vain välähdyksen verran, aivan kuin muistot saaresta. Mutta oliko se todella yksi heistä? Jos oli, mitä hän suunnitteli?<br>\n<br>\nLautan iskeytyminen Klaanin saaren rantahietikkoon keskeytti Zairyhin ajatukset. Kiitos Kapuran suojaamattoman mielen hän tunsi loistavasti koko linnoituksen ja sen ympäristön. Zairyh käveli sataman halki yrittäen näyttää mahdollisimman vähän psykopaattiselta hirviökasvilta, joka on Toan ruumiissa. Kerran tai pari muutama Matoran katsoi häntä oudosti, mutta pikainen mielensisäinen hyökkäys hoiteli tuijottajan. Zairyh nauroi mielessään suojaamattomille mielille ja palautti muistiinsa lauseen, jonka oli kuullut joskus liian kauan aikaa sitten.<br>\n<br>\n<em>\"Muisti. Et tarvitse lahjontaa muuttaaksesi motiiveja. Et tarvitse uhkailua muuttaaksesi puolta.\"</em><br>\n<br>\nPortinvartijamatoranit lähestyivät. Kapuran muistia penkoessaan Zairyh oli saanut selville, että Matoranit tunsivat Kapuran vain ulkonäöltä. Vaikka kaksi Toaa olisivat levitelleet tarinaa saaren tapahtumista, Matoranit todennäköisesti päästäisivät hänet sisään.<br>\n<br>\nZairyh käveli. Hän toisi nimeä mielessään.<br>\n<br>\n<em>Vaehran. Vaehran.</em><br>\n<br>\nKävellessään eräällä autiolla käytävällä Zairyh kuuli hämmästyneen äänen takaataan.<br>\n<br>\n\"Kapura?\" Summerganon kysyi.<br>\n<br>\nZairyh kääntyi Toaa päin ja katsoi tätä kylmästi.<br>\n<br>\n\"Et ole nyt oma itsesi\", Summerganon sanoi. Zairyh oli hetken hiljaa.<br>\n<br>\n<em>Mistä arvasit?</em><br>\n<br>\nKapuran ruumiista syöksyi ulos juuria. Ne kiertyivät Summerganonin kurkun ympärille.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":978,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-05-06T14:07:00.000Z","content":"<strong>Nimdasaari, tunnelit</strong><br>\n<br>\nMatoro nousi täydessä pimeydessä ylös hitaasti. Hän piteli polveaan, joka olisi osunut kiveen pudotuksessa.<br>\nTeleskooppisilmän yökiikari alkoi näyttää paikkoja valkoiselle Toalle. He olivat pudonneet korkealta. Ylhäällä olevasta luukusta kajasti etäistä valoa.<br>\n<br>\nHuone oli yllättävän iso mutta täysin pimeä. Matoro tajusi heti, että luukku oli ansa. Sitten hänen silmänsä osui selällään makaavaan Äksään. Toa syöksyi klaanilaisen luo, ja totesi onnekseen Äksän olevan elossa ja tajuissaan. Myös Jardirt oli kunnossa, mutta Notfunia ei näkynyt missään.<br>\n<br>\n\"Oletteko kunnossa?\" Matoro kuiskasi. Ääni tuntui valtavan kovalta syvässä hiljaisuudessa.<br>\n\"Joo, kai\", Äks vastasi ja mumisi jotakin.<br>\n\"Onko valoa?\" hän jatkoi.<br>\n<br>\nMatoro nousi varovasti seisomaan ja katseli huonetta. Häne nsilmänsä osuivat seinällä olevaan lyhtyyn.<br>\nHän syöksyi sen luo, mutta huomasi öljyn loppuneen aikoja sitten.<br>\n<br>\n\"Lyhty. Munkit eivät käytä tälläisiä\", Matoro sanoi.<br>\nSitten hän näki mustan mytyn huoneen nurkassa.<br>\nToa meni lähemmäs ja käänsi sen itseensä päin. Välittömästi hän kavahti ja liikahti kauemmas.<br>\n<br>\n\"Matoranin ruumis\", Matoro kuiskasi.<br>\nHiljaisuuden jälkeen taustalla syttyi valo. Jardirt oli saanut tulitikun vyöstään.<br>\n<br>\n\"Miten pääsemme pois?\" Äks kysyi, haparoiden piemässä jotain.<br>\n\"En tiedä\", Matoro vastasi. Seinässä oli tekstiä ruumiin lähellä.<br>\n<br>\nHän pyyhkäsi hämähäkinseittejä ja paksua pölyä kiviseinästä.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">\"Hei. Olen Tarip 'Ruostesilmä', merirosvo. Kirjoitan muistelmani tänne, sillä luulen... etten enää koskaan voi jättää tätä paikkaa\"</span>, Matoro luki ääneen tekstiä.<br>\n<span style=\"color:black\">\"Minä tulin ystäväni, Kapteeni Arupakin kanssa tänne, etsimään suurta aarretta. Nimdaa. Nimda on myytti, eivätkä kaikki suko sen olemassaoloon. Arupak uskoo, ja sai minut vakuutettua. Minä lähdin kapteenini kanssa suurelle seikkailulle muiden jäädessä rannalle odottamaan. Pelkurit.\"</span><br>\n<br>\nJardirt pyyhki pölyjä seiniltä. Koko päätyseinä oli täynnä hiilellä kirjoitettua tekstiä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/6KwcalE3ugA?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/6KwcalE3ugA?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em><span style=\"color:black\">Me onnistuimme ohittamaan ne oudot Athinpalvojat helposti. Arupak oli suuri merikarhu, hän osasi kaiken. Me pääsimme näihin mystisiin tunneleihin.<br>\n<br>\nNiin. Me, kaksi matorania, astuimme tuntemattomaan. Me vaelsimme pimeydessä ansoja vältellen kauan. En tiedä enää, kauanko. Ajantajuni on kadonnut kauan sitten. En ole nähnyt päivänvaloa pitkään aikaan. Luulen, etten näe sitä enää koskaan.<br>\n<br>\nMe selvisimme pitkälle. Arupakia parempaa kumppania ei saa. Hän on luotettava ja vahva sekä välittävä. Me kohtasimme kaksin sen madon ja selvisimme siitä. Me pakenimme sitä kiveä ja saavuimme kammioon.<br>\n<br>\nLuulimme, että olimme yksin. Me tulimme myyttisen sirun luo. Se oli kamalaa. Nimda oli äärimmäisen kaunis ja mahtava. En unohda sitä ikinä. Tunsin valtavaa pelkoa. Otimme sirun. En tiedä, kostivatko sen henggggettt. Ne olivat karmeita. En ollut koskaan nähnyt mitään sellaista.</span></em><br>\n<br>\nTekstin väri muuttui mustasta punaiseksi.<br>\n<br>\n\"O-onko tuo... verta?\" Jardirt kysyi lamaantuneena.<br>\n<br>\nMatoro jatkoi lukemista.<br>\n<br>\n<em><span style=\"color:red\">N-ne olivat jotain. Jotain, mikä ei ollut tästä maailmasta. N&#829;&#787;&#865;&#833;&#846;u&#829;&#848;&#850;&#834;&#843;&#877;&#790;&#840;&#810;&#857;&#854;&#811;k&#872;&#836;&#781;&#878;&#824;&#856;&#828;&#791;&#804;e&#781;&#876;&#788;&#870;&#779;&#848;&#808;&#807;&#866;&#845;&#854;&#828;&#793;t&#850;&#777;&#848;&#786;&#833;&#846;&#817;&#854;&#827;&#806;&#818;&#806;&#800;&#803;. Ei ei ei. Me otimme sen. Me otimme Sirun. Ne kostivat. Ne tappavat. <br>\n<br>\nMe lähdimme. Ne tulivat perässä. Me koitimme pakoon, ja miltei pääsimmekin. Sitten. Arupak jätti minut tänne. Se- se otti sirun. N&#878;&#869;&#786;&#778;&#831;&#860;&#817;&#810;u&#785;&#786;&#785;&#780;&#865;&#801;&#816;&#852;&#826;&#793;&#839;&#791;&#800;k&#786;&#786;&#829;&#876;&#822;&#797;&#841;&#858;&#791;&#819;&#814;&#816;&#803;e&#768;&#850;&#778;&#873;&#785;&#771;&#829;&#872;&#824;&#812;&#805;&#858;&#815;&#811;t&#773;&#855;&#834;&#771;&#855;&#775;&#859;&#831;&#856;&#1161;&#820;&#851;&#837;.&#774;&#794;&#844;&#870;&#774;&#780;&#868;&#833;&#856;&#811;&#814;&#818;&#818;&#852;&#815;. Nuket tappavat. Kukaan, kuka siruun koskee, ei ole turvassa. Nuket ovat. <br>\nSiru on k&#777;&#872;&#777;&#770;&#796;&#797;&#825;&#846;i&#836;&#872;&#788;&#786;&#830;&#801;&#801;&#818;&#827;&#815;&#839;&#805;r&#879;&#773;&#863;&#826;&#796;&#846;o&#843;&#875;&#779;&#875;&#776;&#842;&#778;&#787;&#785;&#819;&#839;&#805;&#828;&#796;&#796;t&#775;&#772;&#836;&#768;&#795;&#807;&#853;&#814;t&#868;&#844;&#802;&#823;&#804;&#858;&#828;&#790;&#798;u&#773;&#847;&#841;&#827;&#813;&#852;&#842;&#869;&#834;&#850;&#869;&#777;&#833;&#866;&#822;&#812;<br>\n<br>\nN&#779;&#776;&#865;&#814;&#854;&#858;&#853;&#803;&#828;u&#878;&#859;&#821;&#865;&#852;&#791;&#811;k&#783;&#776;&#844;&#784;&#773;&#801;&#803;&#828;&#793;&#852;&#799;&#819;&#806;e&#836;&#867;&#830;&#830;&#836;&#849;&#829;&#864;&#796;&#852;t&#843;&#778;&#823;&#818;&#805;&#827;.&#781;&#769;&#831;&#794;&#787;&#783;&#848;&#847;&#832;&#856;&#817; &#834;&#773;&#820;&#817;&#804;&#851;&#791;&#809;&#837;&#809;N&#843;&#775;&#842;&#832;&#823;&#798;&#851;&#798;&#804;&#800;&#804;&#852;&#818;u&#788;&#780;&#782;&#820;&#805;&#853;k&#843;&#876;&#787;&#849;&#1161;&#820;&#857;&#841;&#816;&#809;&#813;&#857;e&#848;&#848;&#831;&#788;&#878;&#824;&#820;&#790;t&#788;&#870;&#768;&#833;&#819;&#840;&#793;&#791;.&#876;&#829;&#776;&#878;&#775;&#771;&#876;&#832;&#795;&#839;&#803;&#851;&#809;&#811;&#819;&#828; &#788;&#779;&#834;&#879;&#872;&#778;&#784;&#768;&#802;&#795;&#825;&#858;&#858;&#816;N&#878;&#869;&#786;&#778;&#831;&#860;&#817;&#810;u&#785;&#786;&#785;&#780;&#865;&#801;&#816;&#852;&#826;&#793;&#839;&#791;&#800;k&#786;&#786;&#829;&#876;&#822;&#797;&#841;&#858;&#791;&#819;&#814;&#816;&#803;e&#768;&#850;&#778;&#873;&#785;&#771;&#829;&#872;&#824;&#812;&#805;&#858;&#815;&#811;t&#773;&#855;&#834;&#771;&#855;&#775;&#859;&#831;&#856;&#1161;&#820;&#851;&#837;.&#774;&#794;&#844;&#870;&#774;&#780;&#868;&#833;&#856;&#811;&#814;&#818;&#818;&#852;&#815;<br>\n<br>\n<br>\nEt huutaa saa, et paetakaan<br>\nKun Nuket tulevat hakemaan<br>\nJärkesi ovea kolkuttaa<br>\nPian kaikki lukot aukeaa<br>\n<br>\nNihilisti hiljainen<br>\nSoutaa halki merien<br>\nJalka Miehen Punaisen<br>\nAstuu läpi Ikuisen<br>\n<br>\nPolttouhri näkee sinut<br>\nNäkee kaikki, näkee minut<br>\nValpas hahmo varjojen<br>\nTuntee poltteen liekkien<br>\n<br>\nVie äänesi, huutosi, itkusi<br>\nVatsastapuhujan nauru soi<br>\nTunteesi, mielesi, sielusi<br>\nIlman suuta et huutaa voi<br>\n<br>\nRautaneito varjoton<br>\nKatse tuskan, turmion<br>\nJa näkökentän takana<br>\nHän aina odottaa<br>\n<br>\nJa itse Linnunpelätti<br>\nTuo painajaisten lähetti<br>\nSe haistaa aina pelkosi<br>\nJa tulee luoksesi<br>\n<br>\nJa Sätkynukke valkoinen<br>\nEi anna sinun kitua<br>\nKäsi Miehen Punaisen<br>\nJo alkaa veri maistua<br>\n<br>\n1&#785;&#850;&#784;&#768;&#860;&#801;&#864;&#833;&#808;&#846;&#826;&#811;&#846;&#815;&#839;&#815;&#809;&#853;&#793;&#798;&#818;&#817;&#792;&#816;&#826;&#811;&#814;§&#876;&#775;&#835;&#771;&#835;&#773;&#859;&#833;&#824;&#860;&#833;&#791;&#846;&#837;&#790;&#800;%&#869;&#794;&#774;&#774;&#856;&#802;&#862;&#823;&#790;&#828;&#837;&#851;&#825;&#837;&#806;&&#838;&#774;&#777;&#868;&#768;&#844;&#867;&#774;&#770;&#859;&#835;&#848;&#776;&#847;&#847;&#863;&#793;&#817;&#826;&#846;&#846;&#858;&#792;&#809;&#853;&#853;&#814;&#798;&#816;&#825;¤&#788;&#794;&#775;&#782;&#843;&#784;&#788;&#831;&#867;&#782;&#836;&#874;&#779;&#831;&#834;&#862;&#795;&#866;&#802;&#802;&#796;&#816;&#814;&#818;&#840;&#811;&#803;&#811;&#790;#&#776;&#867;&#831;&#871;&#785;&#867;&#835;&#835;&#774;&#848;&#768;&#834;&#838;&#788;&#777;&#774;&#821;&#832;&#866;&#800;&#812;&#804;&#800;&#806;&#854;&#839;&#799;&#798;&#853;&#815;&#817;&#812;&#814;&#797;\"&#771;&#869;&#774;&#868;&#794;&#844;&#872;&#879;&#773;&#832;&#814;&#816;&#814;&#799;&#814;&#825;&#796;&#852;&#816;&#825;&#827;&#854;&#827;&#845;&#793;(&#830;&#770;&#874;&#782;&#782;&#802;&#860;&#791;&#798;&#804;&#854;&#826;&#813;&#806;&#837;&#798;&#790;&#815;&#845;&#825;&#845;<br>\n<br>\n</span></em><br>\n<br>\nMatoro nielaisi. Ensimmäsitä kertaa pitkään aikaan, häntä pelotti.<br>\n<br>\n[spoil]Gurvana teki runo-osuuden.<br>\nJa muistakaa teorioida tästä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":979,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-05-06T14:52:00.000Z","content":"<strong>Tawan toimisto</strong><br>\n<br>\n<br>\nTawa istui tuolillaan tuijottaen punaista taivasta panssarilasisen ikkunan läpi. Suurisilmäinen Ussal-rapu oli adminin sylissä ja liikutti jalkojaan levottomasti edestakaisin. Tawa rapsutti Nöpöä hieman sen silmien takaa, mikä sai rahin hengittämään tyytyväisesti.<br>\n\"...anteeksi vain\", admin sanoi takanaan seisoville klaanilaiselle. \"Toistaisitko?\"<br>\nTawan takana sotilaallisesti seisova Klaanin veteraanimoderaattori BladeVezon rykäisi virallisesti hiekkapaperimaisella äänellään. Hän heitti pienen raporttitiedostojen kasan Tawan toimiston pöydälle.<br>\n\"Torakkahyökkäys Tho-Koroon, Pomo\", Bladis sanoi karusti. \"Laivaston pojat tekivät täsmäiskun nopeilla hävittäjillä, mutta nazot olivat varautuneet isommalla kalustolla. Menetimme kolme Ramaa.\"<br>\n<br>\nTawa räpytteli silmiään järkyttyneenä. \"Mi...miksi Tho-Koro? Ei se edes ole meidän aluettamme...\"<br>\n<br>\nBladis ei tiennyt, mitä sanoa. Hän nieleskeli jotain hetken aikaa ja nuolaisi huuliaan liskomaisella kielellään. Tämä oli niitä hetkiä, jolloin Same vetäisi esiin tajunnanräjäyttävän puheensa sotataktiikoista, sotahistoriasta, aseista, eri osapuolten motiiveista ja painovoiman ja tuulen vaikutuksesta taistelukentällä. Tällöin Bladis pääasiassa nyökkäili ja täydensi entisen opettajansa lauseita yksittäisillä lisäyksillä ja korjauksilla.<br>\nNyt komentaja Same oli kuitenkin muissa tehtävissä ja Bladis edusti koko moderaattorikuntaa yksin. Itsevarmuutta teräshaarniskaiselta skakdisoturilta ei puuttunut, mutta hänen Samen kanssa sopimansa menettely oli yksinkertaisesti se, johon he olivat molemmat vuosien varrella tottuneet. Same kuulusteli vihollisia rauhallisella äänensävyllä ja pettämättömällä katsekontaktilla ja BV hujautti näiden päät välillä pöytää vasten nopeuttaakseen kielenkantoja. Kaksikon yhteistyö yksinkertaisesti toimi.<br>\n<br>\nBV avasi terävähampaisen suunsa vähitellen.<br>\n\"Se saattaa olla jonkinlainen varoitus\", moderaattori sanoi kuulostaen pohdiskelevalta. Tawa kääntyi tuolillaan kohti moderaattoria ja huomasi samalla, että tämän takana huoneessa seisoivat myös Klaanin ahkerat arkistonhoitajat. Kirjapinoa kantava tulen Toa Vaehran ja tämän takaa vielä isomman kirjapinon kanssa huoneeseen ankkamaisesti vaappuva Gahlok Va tervehtivät Tawaa. Tai ainakin yrittivät. Molemmat kädet varattuina tervehtiminen osoittautui hieman vaivalloiseksi, joten arkistonhoitajat tyytyivät ilmehtimään oudosti. Tawa ilmehti takaisin ja heilautti oikeaa kättään kevyesti.<br>\n<br>\n\"Vai niin\", Tawa sanoi vilkuillen pöytänsä kulunutta pintaa ja kohottaen kulmiansa kypsyneen näköisenä. \"Tappavat siviilejä. Onko tämä sitä nazorakien sotilaskunniaa?\"<br>\n<br>\nBladis köhäisi. \"Kaikella kunnioituksella, Pomo, mutta...\"<br>\nBladeVezon mietti hetken, miten Same vastaisi. Sitten hän köhäisi uudestaan. \"...ne tappavat siviilejä. Mokomat kierosilmäiset kuoriaiset yrittävät usuttaa meitä hyökkäämään tuonne, että voisivat napata meidät yllätyksellä. Luulisin ainakin.\"<br>\nTawa nosti katseensa pöydästä. \"Samaa mieltä. Mutta mitä muuta me voimme tehdä, jos ne vain...jatkavat tuota?\"<br>\nBladeVezonin katse siirtyi huoneen päästä päähän. Hän poimi yhden Tawan pöydällä olevista raporteista ja naputti sitä teräväkyntisellä skakdin sormella. \"Niinpä.\"<br>\nÄrtymys laskeutui pois Tawan kasvoilta. Admin katsoi BV:tä nyt kasvoillaan pikemminkin syyllisyydentunnetta. \"Miten Laivaston...\"<br>\nJokseenkin poikkeuksellisesti BladeVezon päätti keskeyttää johtajansa. \"Ei huolta, Pomo. Keetongu on edelleen jossain matkoilla, mutta herra isoherra Tehmut teki onneksi jo aloitteen. Tämä ei voi olla niin iso operaatio, että emme saisi niitä ajettua pois.\"<br>\nTawa nyökkäsi pitäen ilmeensä kuitenkin samana. \"Hyvä.\" Admin nosti Nöpön sylistään työpöydälle, josta Ussal kipusi seinäkiipeilyyn kehitetyillä jaloillaan alas lattialle. Maissinjyvien poksahtelulta kuulostava pikkuruinen napina kulki vauhdikkaasti lattiaa pitkin. Nöpö siirtyi paikasta toiseen tutkien huoneeseen ilmestynyttä kolmikkoa ruohonjuuritasolta. Bladis vilkuili ussalia hymyillen kevyesti. Nöpö nuolaisi skakdin jalkaa, maisteli hetken analyyttisen näköisenä ja siirtyi kohti seuraavaa jalkaa. Pian ussal kutitti märällä kielellään jo Gahlok Van jalkoja. Lyhyt sininen arkistonhoitaja olisi nauttinut tilanteesta huomattavasti enemmän, jos ei olisi yrittänyt samalla pitää painonsa verran kirjoja käsillään.<br>\n<br>\nTawa kääntyi jälleen ympäri ja tuijotti ikkunaa. Hän tarttui pieneen vihkoon työpöydällään ja selaili sitä perehtymättä siihen kuitenkaan kovin tarkasti. Vihkonen oli täynnä vanhoja valokuvia.<br>\n\"Onko...etsinnöistä kuultu mitään?\"<br>\n<br>\n\"Visokki?\" Bladis sanoi ymmärtäväisenä. \"Ei, Pomo. Anteeksipyytöni.\"<br>\n<br>\nTawa heilautti kättään. \"Eipä se mitään\", hän lausui hiljaa. Vihkonen sulkeutui ja Tawa laski sen takaisin pöydälleen kääntämättä katsettaan pois ikkunasta.<br>\n\"Jotain kuitenkin taisi tapahtua\", BV sanoi ottaen muutaman askeleen lähemmäs Tawan pöytää. \"Umbra palasi.\"<br>\nTawa kohotti kulmaansa katsoen Bladiksen kasvoja ikkunan heijastuksesta. \"Umbra? Mitä ja missä?\"<br>\n\"Hän oli kuolemaisillaan. Joku oli tuonut hänet rakennuksen sisälle ilman, että kukaan oli edes huomannut. Piru vie, Paaco ei edes löytänyt valvontakameranauhalta mitään.\"<br>\n<br>\n\"Onhan hän jo hoidossa?\" Tawa sanoi huomattavasti huolestuneemman näköisenä, suoristaen selkänsä. Bladis nyökkäsi, mutta kulutti hieman aikaa seuraavan suustaan tulevan lauseen muotoiluun.<br>\n\"Huolestuttavaa kuumeen nousua lukuunottamatta hän pärjäilee. Onneksi hän on ihan hyvissä käsissä. Juttu on vain niin, että hän on...ömmmm...\"<br>\nVaehran ja Gahlok Va vilkuilivat toisiaan jakaen hyvin samanlaisen katseen. Tulen Toa kohautti olkapäitään.<br>\n\"Mitä?\" Vaehran sanoi, puuttuen keskusteluun ensimmäistä kertaa.<br>\n\"Sanotaanko, että...\" BV takelteli. \"...hän on päättänyt tulla taas matoraniksi.\"<br>\n<br>\nVaehran, Gahlok Va ja Tawa katsoivat kaikki skakdimoderaattoria etsien paljastavaa virnettä. He eivät löytäneet sellaista. Skakdin kasvoilla oli vain sen luonnollinen terävähampainen irvistys. Bladis nyökytteli sanaakaan sanomatta ja siirteli katsettaan kaikkiin kolmeen.<br>\n\"Tälle on varmaan joku selitys\", Vaehran uskotteli itselleen hiljaa.<br>\nPieni puolibohrok surisi hyönteismäisesti. \"En olisi niin varma...\" Gahlok Va sanoi.<br>\nTawa availi suutaan useamman kerran. Hän ei saanut huultensa välistä pakotettua edes kunnollista kysymystä.<br>\n\"Saat jututtaa häntä tämän jälkeen\", Tawa sanoi kasvoillaan harmoninen sekoitus huolestuneisuutta vanhasta ystävästä ja yllättyneisyyttä tapahtumien hämmentävästä kulusta. Hän oli kokenut molempia viime viikkoina enemmän kuin koskaan.<br>\nJoku Tawan kuulemista kymmenistä johtajahahmoista oli joskus sanonut, että oikean johtajan oli piilotettava tunnetilansa. Muut admineista tottelivat tätä kehotusta monin tavoin. Visokki oli telepatiansa takia monin tavoin sulkeutunut itseään ympäröivistä elävistä olennoista. Hän antoi muiden kuin ystäviensä tietää vain sen, mikä oli pakollista. Ämkoo pysyi hyvin harvoin Klaanin linnoituksen sisällä tarpeeksi kauan muodostuakseen kaikkien klaanilaisten silmissä oikeaksi henkilöksi. Kaikista pahin oli Guardian, joka vaikutti monissa tilanteissa sosiaalisesti avoimelta ja rehelliseltä soturilta, mutta oli piilottanut sisäänsä enemmän salaisuuksia ja pimeyttä kuin kukaan pystyisi päättelemään.<br>\n<br>\nTawa yritti parhaansa mukaan pitää tunnetilansa mahdollisimman avoimina ja rehellisinä niille, joiden kanssa keskusteli. Hän ei halunnut olla sotilaiden palvoma ikoni tai jumalainen pelastajahahmo. Hän halusi näyttää olevansa yksi muiden joukossa. Johtaja tarvisi karismaa, mutta johtajan oli tarkoitus vain näyttää olevansa monin tavoin vain yksi muista. Se ei vain ollut aina yhtä helppoa.<br>\nTawa nousi seisomaan tuoliltaan ja nosti siinä samassa viittansa sen selkänojalta, sitoen sen paikalleen. Hän hymyili Bladikselle hymyä, joka ei ollut täysin rehellinen.<br>\n\"Kiitos kovasti, Bladis. Pyydän, mene katsomaan, miten Umbra voi.\"<br>\n<br>\nAdminien sanansaattaja nosti kätensä sotilastervehdykseen ja katsoi johtajaansa silmiin. \"Mikäpä minä olen kyseenalaistamaan käskyä, Pomo\", hän sanoi. Hopeinen skakdi kyykistyi maahan ja rapsutti Nöpöä hieman silmien takaa. Hän vilkuili kirjojen kantamiseen kyllästyneitä arkistonhoitajia ja näytti hetken mietiskelevältä.<br>\n\"Mitä olette tekemässä nyt, muuten?\" skakdi kysyi varovaisesti. \"Jos minulla on lupa kysyä.\"<br>\n<br>\n\"Tuplasalama\"-Vaehran haukotteli. Tämä ei ollut kannanotto puheenaiheen kiinnostavuuteen, vaan merkki siitä, että hän oli valvonut kantamansa kirjapinon kera melkein koko yön.<br>\n\"Nimda\", Vaehran sanoi. <br>\n\"Nimda\", GV:n epäselvä mumina tuli kirjapinon läpi.<br>\nTawa nyökkäsi hieman. \"Teemme vielä pieniä etsintöjä Matoron tuoman videonauhan perusteella.\"<br>\n<br>\n\"Hmh\", BV äännähti. \"Onko tämä nyt...tarkoitan...\"<br>\nSkakdi nousi täyteen mittaansa ja liikutti käsiään moneen suuntaan. \"Me olemme sodassa ehkä tämän merialueen isoimman ja vaarallisimman limanuljaskaliittouman kanssa. Anteeksi nyt suorasanaisuuteni, mutta metallinpalasten jahtaaminen ei...auta.\"<br>\n<br>\nTawa järjesteli omalla pöydällään olevia kirjoja keskittyneesti. \"Nimda on yksi syistä, miksi tämä sota on alkanutkin\", hän sanoi nostaen katseensa. \"Meidän täytyy mennä alkuun, jos haluamme ymmärtää kaiken.\"<br>\nVaehran raahautui Tawan pöydän eteen ja laski painavan kirjapinonsa mahdollisimman siististi alas. Gahlok Va teki samoin ja hengähti uupuneesti saatuan kirjat Tawan pöydälle.<br>\n\"Niinpä kai\", BV sanoi. Hänelle tuli pian mieleen jotain, josta hän oli väitellyt Samen kanssa. \"Mutta eikö tämä vain vie aikaa? Torakat, zyglakit, palkkasoturit tai ne metallipöntöt voivat hyökätä milloin tahansa. Meidän pitää olla valmiina.\"<br>\nTawa kohautti olkapäitään hieman mietiskelevänä. \"Tjaa.\"<br>\n\"...ja sitä paitsi, en minä itse näihin huhuihin usko, mutta...\" BV sanoi hiljaa. \"...oletteko nähneet ne torakkapropagandat?\"<br>\n\"Joo. Substanssitonta, mahtailevaa sekasotkua\", GV jupisi. Vaehran päätti hyssytellä toveriaan hieman.<br>\n<br>\n\"En jaksanut lukea\", Tawa hymähti vakava ilme kasvoillaan. \"Mutta minua tyrannia ne varmaan kirosivat?\"<br>\n<br>\n\"Ne istuttivat hyväuskoisten kyläläisparkojen mieliin ajatuksen siitä, että te aikoisitte käyttää Nimdaa aseena Allianssia vastaan\", BV sanoi. \"Tällainen paneutuminen sen tutkimiseen ei varmaan...anteeksi taas, auta uskottavuuttamme.\"<br>\nTawa ei vastannut. Hän ja arkistonhoitajat olivat kaivautuneet syvälle kirjapinoon. Bladis katsoi Tawaa pitkään hiljaa.<br>\n\"Anteeksi, oikeasti\", BV sanoi synkästi. \"Jos se on ase, olemmeko me...käyttämässä sitä Allianssia vastaan?\"<br>\n<br>\nTawa pysäytti kirjan selaamisen ja käänsi silmänsä hitaasti teräshaarniskaista skakdia kohti. Admin aprikoi kysymystä pitkään ja hartaasti.<br>\n\"En tiedä.\"<br>\n<br>\nBV nyökkäsi hyväksyvästi, vaikka olisi halunnut kuulla huomattavasti enemmän. Hän kääntyi ympäri sanomatta sanaakaan ja avasi Tawan toimiston oven.<br>\n\"Onnea...siihen, mitä yritätte.\"<br>\n<br>\nArkistonhoitajat kiittivät, mutta Tawa oli keskittynyt omiin ajatuksiinsa. Ei ollut aikaa miettiä sodankäynnin moraaleja. Nyt pitäisi löytää Adorium Selecius.<br>\n<br>\n* * *\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Ihmiset, käyttäkää enemmän näitä \"yhteisiä\" hahmoja.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":980,"creator":"BD","timestamp":"2011-05-07T06:33:00.000Z","content":"<strong>Klaanin käytävät</strong><br>\n<br>\n”Olette kokeneet yön kauhun, se on muuten erityisen typerä nimi niin hienolle tapahtumalle, kenties jokin lonkalta heitetty kuolleidenmäärä oli ¼. Mutta tiedättekö miten paljon vähemmän kivaa on kun kuolee melkein kolme kertaa! Rautaiset kuolemanne eivät merkitse siinä vaiheessa yhtään mitään. Toisaalta nämä päivät opettivat minulle, että näin helppoa olisi loppujen tuhota kokonainen linnoitus! Ei, kyse ei ole mistään etsimästänne petturista, minä toimin täällä yksin, mutta vain koston nimissä. Ja tosiaan mikseivät ne vain soluttautuneet tänne? Näytänpähän sentään esimerkkiä miten helppoa se voisi olla, nyt tosin toivon, että en olisi yksin täällä vastustamassa teitä, mutta jokatapauksessa.”, oudot huudahdukset kaikuivat käytävillä saaden varmasti mielenkiinnon heräämään.<br>\n<br>\n”Ei ole totta.”, Tawa oli avannut monitorinsa huudon paikannusalueeseen.<br>\n<br>\n”Hei, tuolla on häirikkö. Voisiko joku viedä sen rauhoittumaan?”, Tawa antoi ilmoituksen ympäri klaania.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":981,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-05-07T08:30:00.000Z","content":"<strong>Klaanin käytävät</strong><br>\n<br>\nHopeista metallihaarniskaa kantava skakdi, BladeVezon, käveli klaanin valokivin ja soihduin valaistuja kivikäytäviä. Hän oli vähän aikaa sitten käynyt Tawan luona, viemässä aika huonoja uutisia koskien Umbran kohtaloa. Nyt Bladis oli matkalla kohti Klaanin sairasosastoa, ottamaan selvää huhujen todenperäisyydestä.<br>\n<br>\nSkakdi asteli kolmivarpaisilla jaloillaan itsevarmasti, mutta hiukan haikeasti kiviselle ovelle. Bladis kurotti skakdisormillaan oven kahvaa, avaten oven ja astuen sisälle laajahkolle sairasosastolle. Kaikki sairasosastolla oli todella valkoista, ihan Bladista inhotti. Valkoista kuin lumi, valkoista kuin Artakha, josta matoranien tarut kertoivat. Nyt sairasosastolla oli tavallista enemmän asukkeja. BladeVezonin kävellessä käytävn perällä odottavalle ajanvaraustiskille, skakdi pani merkille, ett erilaisten suojaverhojen takaa kuului kovaa yskintää, oksentelua ja vaikerrusta. Tauti ei kuulostanut tavanomaiselta flunssaepidemialta, se oli jotain uutta.<br>\n<br>\nBladis nappasi seinällä roikkuvasta pussista hengityssuojaimen, ettei saisi tautia ja asteli ajanvaraustiskin takana olevan päivystäjän, punavalkoista naamiota kantavan Toan, Kupen luokse.<br>\n<br>\n\"Hei, Bladis tässä. Haluaisin tietää missä on matoran nimeltään Umbra\", BladeVezon sanoi, hengityssuojaimen liikkuessa ihmeellisesti valkoisten skakdihampaiden edessä. <br>\n<br>\n\"Aaaa. BladeVezon. Moderaattorikamu. Veimme Umbran vaikeuden tapausten osastolle\", Kupe sanoi aika ystävällisesti ja tuttavallisesti. Jotenkin Bladisia häiritsi sana \"vaikeiden tapausten osasto\".<br>\n<br>\n\"Okei selvä. Voitko viedä minut sinne?\" moderaattori-skakdi kysyi. Kupe nousi seisomaan penkiltään, lähtien viittoloimaan Bladista oikeaan suuntaan.<br>\n<br>\n\"Mitä täällä oikein on tapahtunut, kun täällä on näin tungosta?\" Moderaattori kysyi sinipunaiselta toalta. Skakdi ei pitänyt tästä sairaiden suurehkosta määrästä.<br>\n<br>\n\"Voi. Kaikki alkoi jonkinaikaa sitten. Matoraneja vain saapui tänne valittamaan yskää ja oksentelua, sitten huomasimme että heidän haarniskansa alkoivat murtua ja he joutuivat jäämään tänne. Nyt sairaanhoitajamme ovat täysin työllistettyjä ja desingfiointiaineesta alkaa olla huutavaa pulaa. Voisitko viestiä tavarantoimittajillemme että tarvitsemme lisää sitä?\" Kupe kertoi taukoamatta. <br>\n<br>\nBladis punnitsi näitä sanoja, kun hän ja Kupe astuivat uudelle ovelle. Kupe avasi haulla koristellun oven, jolloin kaksikko astui sisään uuteen huoneeseen. Tämä huone oli täynnä koneita, jotka pitivät pahoin haavoittuneita elossa.<br>\n<br>\n\"Yngh\", Bladis äännähti, kun pistävä haju meni hänen herkkään skakdisieraimeensa. Täällä haisi Kuolema. Skakdia puistatti tämä paikka, ja jos tämä paikka puistatti skakdia, niin se oli jotain todella karmaisevaa.<br>\n<br>\nKupe ei kiinnittänyt itse huomiota näihin vakavasti sairaisiin, vaan käveli määrätietoisesti kohti päämäärää, oikeassa nurkassa olevaa petiä, jossa oli verhot edessä. Sairaanhoitaja tervehti ystävällisesti virkaveljiään ja siskojaan, välittämättä yhtään paikan masentavasta ilmapiiristä.<br>\n<br>\nViimein kaksikko saapui perille. Kupe avasi potilaan verhon, jolloin heikohko, violettia ja mustaa panssaria käyttävä, erilaisiin protodermistä erittäviin laitteisiin kiinnitetty Umbra heräsi.<br>\n<br>\nMatoran nosti vaivalloisesti etusormeaan. Pieni valonsäde syttyi sormeen. Matoran hymyili riutuneella mustalla pakarillaan. \"Hei\", kuului heikkona matoranin suulta.<br>\n<br>\nBladeVezon katsoi epäuskoisesti tätä matorania. Oliko tämä hänen virkaveljensä, monien taisteluiden kokema valon Toa? Ei. Tämä oli vain isohko matoran, joka oli kuoleman kielissä.<br>\n<br>\n\"Hei\", kuului skakdin, hengityssuojaimen takana olevasta suusta. Sana terve olisi tässä tilanteessa ollut todella tahditonta.<br>\n<br>\n\"Kukas sinä olet?\" Matoran kysyi hiljaa. <br>\n<br>\n\"Eihän tämä tyyppi edes tunne minua\", Bladevezon mutisi hiljaa itsekseen. \"Olen BladeVezon, klaanin moderaattori. Ja sinä kuulemma olet Umbra, eikö totta?\"<br>\n<br>\n\"Aaa. Moderaattori. Minun tämän maailman veljenikin on moderaattori. Keltainen soturi...\" hiljainen ääni sanoi.<br>\n<br>\n\"Mitä sinä oikein puhut?\" Bladis sai sanottua. Kupe antoi murhaavan katseen Bladikselle. \"Hän ei ole ihan henkisesti terve\", sairaanhoitaja kuiskasi skakdin korvaan.<br>\n<br>\n\"Puhun totta, ystäväiseni. Olen Umbra, mutta vain toisesta maailmasta. Glatorianking voi todistaa sen... Olimme hänen kanssaan retkellä...\" Violettimusta olento sanoi.<br>\n<br>\n\"Hmm... Kuulostaa enemmän sairaan hourailuilta, kuin Umbran, mutta olkoon. Pitää kai sinua uskoa. Pitääkö minun seuraavaksi etsiä se vietävän Gekkomieskin?\" Bladis mutisi. Häntä ärsytti juosta ympäri linnoitusta klaanilaisten perässä.<br>\n<br>\n\"Meidän on varmaan parasta lähteä, ettei mielisairaus tartu\", Bladis kuiskasi Kupelle. Toa katsoi hetken molempia, matorania joka oli kuoleman sairas, ja moderaattoria, joka uskoi että mielisairaus tarttuu mielisairaan, jota ei ole todistettu mielisairaaksi, seurassa olemisen aikana. Lopulta toa päätyi siihen johtopäätökseen, että olisi parempi lähteä pois tämän sairaan luota ja antaa matoranien hoitaa hänet kuntoon, jos häntä voi parantaa.<br>\n<br>\nKaksikko oli vaihtanut katseita, että olisi aika lähteä, kun Umbra avasi suunsa taas kerran. \"Paaco. Tuokaa Paaco tänne... Asiaa Portaaleista...\"<br>\n<br>\nValkoinen verho meni Umbran eteen ja hän oli taas ihan <strong>yksin.</strong><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":982,"creator":"Blezer","timestamp":"2011-05-07T10:30:00.000Z","content":"Klaanin torilla oli taas melskettä... Kolmannenkuunfestivaali oli lähdössä taas matkaan. Heidän käyntinsä Klaanissa ei ollut lainkaan tuottava. Vain ensimmäinen päivä oli ollut vilkas. Loppuaikana klaanin torilla ei ollut käynyt kovinkaan paljoa porukkaa. Oli todella ilmeistä, ettei kukaan ollut huomannut suhteelisen suurta festivaalitapahtumaa keskellä Klaanin-linnoituksen toria. <br>\n<br>\nEi kulunut kauaakaan kun karavaani oli taas pakattu ja valmiina lähtöön. Amaka, festivaalikaravaanin johtaja oli allapäin katsellessaan festivaalin tuottoja. Rahaa oli kertynyt vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Amaka huokaa ja rypistää tilipaperit. Hän viheltää erittäin kovaan ääneen jolloin karavaani alkaa liikkua kohti linnoituksen portteja. Portit avattiin ja pian karavaani olikin jo tipotiessään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":983,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-05-07T15:30:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon, kauan aikaa sitten</strong><br>\n<br>\nDiereu istui ja tuijotti alas tiiviisti.<br>\n<br>\nHarmaan valtaistuimen ja sille johtavan marmoriportaikon alapuolella joukko mustia, viittaa kantavia olentoja toisti samoja liikeratojaan. Diereué oli aina rakastanut tuon toistuvat liikkeen harmoniaa. Piti olla tarkkanäköinen huomatakseen olentojen poikkeavan edes millin kivilattiaan painautuneesta urasta.<br>\n<br>\nNiin ei koskaan tapahtunut.<br>\n<br>\nDiereu oli erilainen kuin edeltäjänsä. Siinä missä aikaisemmat johtajat olivat nauttineet asemastaan ja muiden tarkkailusta hän ei pitänyt siitä, kun häntä kutsuttiin \"Johtajaksi\", \"Ylhäisyydeksi\" tai \"Hänen Filharmoniseksi Ylhäisyydekseen\". Mutta Diereu ei valittanut. Hän ei voinut. Joskus hänestä tuntui, että hän oli syntynyt väärään lajiin. Mutta koko äärettömän pitkän elämänsä hän oli tähdännyt tähän pisteeseen. Eikä elämä tästä paranisi.<br>\n<br>\nJoku nousi ylös portaita. Diereu hätkähti mielensisäisesti huomatessaan, kuinka paljon aikaa edellisestä kerrasta oli. Mutta nyt kaikki muuttuisi.<br>\n<br>\nPortaita ylös nouseva hahmo näytti samalta kuin kaikki muutkin. Hänen tummansiniseen viittaansa oli kirjattu tuntemattomalla kielellä \"Jouera\". Diereu tiesi millä asialla tämä oli ja vaivautui vain nyökkäämään hitaasti.<br>\n<br>\nJoueran jännitys ei ollut luettavissa tämän kasvoilta.<br>\n<br>\nKaksikko seisoi tai istui liikkumattomana muutaman minuutin. Kumpikaan ei lähettänyt mielensisäisiä viestejä. Sitten se tapahtui.<br>\n<br>\nJokaisen suuressa huoneessa paikallaolijan suusta kuului epätoivoinen henkäisy. Diereu vapisi tuolillaan ensimmäistä kertaa elämässään. Jouera ja kaikki muut makasivat lattialla, josta he yrittivät refleksinomaisesti nousta.<br>\n<br>\nEnsimmäinen kerta moneen vuosisataan, kun olentojen harmoninen liike keskeytyi.<br>\n<br>\nDiereue nousi seisomaan ja osoitti Joueraa sormellaan yhä vapisten. Tummansinisestä viitasta katosivat kirjaimet. Jouera ei voinut hillitä itseään vaan juoksi alas portaita.<br>\n<br>\nDiereue katsoi alas ja tajusi, että ei eläisi kauan.<br>\n<br>\n[spoil]Välähdysselkä. Kyllä, nuo nimet viittaavat johonkin.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":984,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-05-07T16:38:00.000Z","content":"<strong>Nimdasaari, tunnelit</strong><br>\n<br>\nKaikki kolme huoneessa olijaa tunsivat olonsa järkyttyneiksi ja jollakin tapaa orvoksi. He olivat kolmistaan pimeydessä tietoisina edllisten retkeläisten hirveästä kohtalosta.<br>\n<br>\nOlisiko \"Nukkeja\" täällä vielä?<br>\n<br>\nTunnelma oli ahdistavan hiljainen.<br>\n<br>\nMatoro koitti selventää päässään villinä pyöriviä ajatuksia. Päälimmäisenä hänellä oli tietenkin Taripin kohtalo.<br>\nHän koitti antaa selviytyjän ajatusmaailmalleen valtaa. Hän tiesi, että pääsisi täältä elossa pois. Hän oli varma. Ei hän voinut kuolla...<br>\nTai niin hän halusi uskoa.<br>\n<br>\n\"Miten me pääsemme pois täältä?\" ajatuksensa setvinyt Äksä kysyi pimeyden halki. <br>\n\"En tiedä. En tosiaankaan tiedä\", Matoro mumisi. Hän tutki huonetta läpi ties kuinka monennetta kertaa. Oli vain karmiva teksti, sammunut lyhty ja ruumis.<br>\n<br>\nKarmiva teksti.<br>\n<br>\n\"Eli tämäkö oli sitten tässä\", maassa istuva Jardirt kysyi ankeana. Hän säästi viimeisiä tulitikkujaan.<br>\n<br>\n\"Kuolemme tänne, eikä kukaan saa koskaan tietää. Kuten Tarip\", matoranääni jatkoi.<br>\n<br>\n\"Paitsi että me saimme selville Taripin kohtalon\", Äks mainitsi väliin.<br>\n\"Hei, miettikää mitä me olemme kokeneet. Destral, Rozum. Emme me kuole nyt. Emme kaiken tämän jälkeen\", Matoro alkoi puhua tyypillistä hiljaisemmalla äänellä.<br>\n<br>\n<br>\n\"... hei. Eivätkö muut piraatit jääneet ylös, kuten Notfunkin?\" Äks kysyi yhtäkkiä.<br>\n\"... joo, kai\", Jardirt vastasi.<br>\n<br>\n\"Jos he saisivat tuon kattoluukun auki...\"<br>\n\"Mahtava idea\", tokaisi Matoro. \"Mutta millä saamme heidän huomion? Odotammeko, että ne tajuavat luukun?\"<br>\n<br>\nMatoro valahti istumaan lattialle. Hän sulki silmänsä ja keskittyi. Cencord aktivoitui hitaasti.<br>\n<br>\nAivan liian hitaasti Matoron makuun.<br>\n<br>\nToa tunsi ympärillään ystäviensä mielet. Hän liikkui tyhjyydessä ylöspäin, kunnes alkoi aistia useiden matoranien mieliä. <br>\n<br>\n\"Luukku\", hän sanoi.<br>\n\"Avatkaa luukku\"<br>\n<br>\nHän tunsi mielen joutuvan hämmennykseen ja sitten alkoi epämääräisten mielien vilinä. Hän sammutti naamionsa huohottaen.<br>\n<br>\nKului aikaa. <br>\nLuukku katossa aukesi päästäen sisään hennon valokiven valon. Kuului huutoja ja ääniä.<br>\n<br>\nKöysi laskettiin alas. Matoro tunsi onnistuneensa jälleen kerran. <br>\n<br>\nKuolema saa odottaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":985,"creator":"Jake","timestamp":"2011-05-07T16:49:00.000Z","content":"<strong>Nimdasaari, tunnelit</strong><br>\n<br>\n<br>\nJardirt, Äksä ja Matoro nousivat köyttä pitkin ylös. Perämies oli hieman huolestunut. Hän hieroi vihreää maskiaan. Hänellä oli huono tunne tästä. Kun klaanilaiset ja Jardirt olivat ylhäällä, perämies katsoi ympärilleen. Kaikki piraatit olivat siinä. Paitsi Notfun.<br>\n<br>\n\"Yarr.. Missä kapteeni?\", Jardirt kysyi.<br>\n<br>\n\"Mitä. Eikö hän ollutkaan teidän seurassanne?\", keltamaskinen piraatti kysyi takaisin.<br>\n<br>\n\"Ei.. Mitä.. Eikö hän olekkaan täällä?\", Jardirt kysyi jälleen.<br>\n<br>\n\"Ei.\"<br>\n<br>\n\"Aye.. Minusta on tainnut tulla uusi kapteeni..\", Jardirt sanoi hieman haikeasti, mutta säilytti silti merirosvomaisen uskottavuutensa.<br>\n<br>\n<br>\n\"Otan osaa.\", Matoro lohdutti surullisella äänellä.<br>\n<br>\n\"Ei se mitään..\", Jardirt vastasi, \"Yarr. Turha kuvitella, että Notfunin poistuttua kuri on löysempi. Jatkan 'Funin perintöä, eli pidän teidät kurissa, ja hankin ne kultamaskit ja Nimdan. Eteenpäin, miehet.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":986,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-05-07T19:08:00.000Z","content":"<strong>Zakaz, Zaiggeran mökki</strong><br>\n<br>\nDomek ja Pegghu istuivat pöydän äärellä, johon heidän puuarkunsa oli laitettu.<br>\n<br>\n”Siinä kaikki?” Domek kyseli Zaiggeralta, joka seisoi seinää vasten. Ehjiä tuoleja ei riittänyt kaikille.<br>\n”Siinä kaikki”, naispuolinen Skakdi vastasi lakonisesti.<br>\nDomek hieroi hieman leukaansa ja ajatteli.<br>\n<br>\n”Oletko varma, ettei kyseessä ole toinen Z.M.A?” Pegghu jatkoi kyselyä Toan sijasta.<br>\n”Kuinka monta henkilöä tunnet, joiden nimi on Zorak Maxitrillian Arstein?” Zaiggera vastasi tunteettomasti, mutta silti jollain tapaa ivallisen kuuloisella sävyllä. Pegghu vaikeni ja päätti pysyä loput keskustelustaan hiljaa.<br>\n<br>\n”Tämä ei kyllä käy järkeen”, Domek lausui itselleen ja nousi tuolistaan kävelemään sen ympärillä, kuten hän perinteisesti teki, ”miksi siinä kirjassa hän on täysin erilainen”<br>\n”Sisällissodan historia on pitkä ja monimutkainen, en minäkään tunne jokaista yksityiskohtaa”, Zaiggera vastasi seuraten Toan kävelemistä, ”sinun on parasta kysyä joltain muulta”.<br>\nDomek pysähtyi viimein paikoilleen ja istui takaisin tuolilleen. ”Niinpä kai”.<br>\n<br>\n”Hei, luutnantti!”<br>\n<br>\nKiväärin pauke kuului. Vieraat eivät osanneet päättää yllättyivätkö he siitä vai yhtäkkisestä tervehdyksestä.<br>\nSiitä huolimatta, seinään oli ilmestynyt uusi reikä majan suuren aukon viereen, mistä vierailija ilmestyi. <br>\n”Kolmas kerta”, Zaiggera laittoi savuavan kiväärinsä alas. ”... Kenraali”. <br>\n”Kiitos, kulta”, vieraileva keltaisenmusta Skakdi-kenraali sanoi pitäen yhä typerän hymynsä kasvoillaan, vaikka ei yhtä leveästi kuin tullessaan. Skakdi-kenraali hyppäsi aukon läpi suoraan majan sisään, eikä edes ollut huomaavinaan Domekia tai Pegghua.<br>\n”Missä sinä olit?” Zaiggera kysyi, vaikkakin hyvin välinpitämättömästi ja kääntyi laittamaan kiväärinsä takaisin huoneen vastakkaisen seinän viereen.<br>\nPegghu yritti pyytää puheenvuoroa, mutta kumpikaan Skakdeista eivät näyttäneet edes huomaavan hänen olemassaoloa, saatiin sitten Domekin.<br>\n”Huomasin vain, että aavikon kukka ei olisi entisensä ilman hänen terälehtiään”, Skakdi-kenraali sanoi hyvin nuoleskelevalla äänensävyllä, mikä hänen tietämättään vain sai Zaiggeran ärsyyntymään enemmän. ”Warrek, mitä sinä oikein haluat?”<br>\n<br>\nSkakdi-kenraali otti esiin punaisen huivin, joka oli tarkemmin katsottuna hieman revitty reunasta. <br>\n”Tulin tuomaan kaulaliinasi takaisin”, Warrek sanoi ylpeästi kuin olisi suorittanut suuren urotyön. Zaiggera nappasi huivin takaisin ja katseli sitä hetken.<br>\nSkakdien huomaamatta, Valon Toa yhtäkkiä ilmestyi heidän molempien väliin.<br>\n”Näyttäisitkö tuota huivia”, Domek sanoi pitäen katseensa liimautuneena huiviin.<br>\n”Miksi?” Zaiggera kohotti kulmansa, mutta päätti antaa huivin Toalle.<br>\n”Kukas tämä on?” Warrek kysyi luutnantiltaan ja huomasi vähitellen myös Pegghun olemassa olon.<br>\n”He ovat Klaanilaisia”, Zaiggera vastasi vieraidensa sijaan.<br>\n”No voi skrararar, mikä sattuma. Onpa maailma pieni.”<br>\n<br>\nDomek katseli tarkasti punaista huivia. Sen repeytyneellä päällä oli kirjailtu merkillinen symboli, jolta puuttui sen toinen puoli.<br>\n<br>\n”Keneltä sait tämän huivin?” Domek kääntyi heti Zaiggeraan päin.<br>\n”Miten niin?” Zaiggera kyseli Toalta uudestaan.<br>\n”Sano mistä sait tämän huivin”, Domek vastasi tyynellä äänensävyllä, mutta oli selvästi erittäin kärsimätön.<br>\n”Sain sen eräältä Toalta vuosia sitten”, Zaiggera vastasi, muttei ollut varma mitä Valon Toa oli ajamassa takaa.<br>\n”Hänellä oli pitkä, ruskeanharmaa takki, vihreä keppi ja lierihattu?” Domek lisäsi.<br>\nZaiggera katsoi Toaan päin hämmästyneenä ja hyvin hämmentyneenä. ”... Miten sinä tiedät tämän?”<br>\n<br>\nDomek kääntyi pöydälle lojuvaan arkkuun päin ja avasi sen. Pegghu oli Warrekin kanssa yhtä sekaantuneita koko tapahtuman kulusta.<br>\nDomek otti arkusta lierihattunsa ja näytti tämän Zaiggeralle. <br>\n”... Mutta, miten?”<br>\n”Hän antoi tämän minulle.”<br>\nZaiggera hiljeni, hän ymmärsi viimein mitä Toa ajoi takaa. ”Niinkö hän teki...”<br>\nDomek katseli huivia uudestaan ja kääntyi majan nurkan luokse. Pegghu seurasi tätä mukana.<br>\n”Eli... häh?” Warrek viimein päätti avata suunsa, mutta ei keksinyt hyvää kysymystä.<br>\n”Domek, mistä oikein puhut? Kenen tuo huivi siis on?” Pegghu yritti päästä perille asioista.<br>\nMutta yrittäessään kääntyä Domekin eteen, hän huomasi kyyneleiden valuvan Toan kasvossa.<br>\n<br>\n”Näyttää siltä, etten olekaan ainoa joka on hänelle velkaa”, Zaiggera vastasi itselleen ja vilkaisi hattua, joka lojui pöydän päällä.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio Klaanin tyrmä</strong><br>\n<br>\n”Moderaattori Same, mitä sinä teet?!” BodyGuard kysyi, tai pikemminkin huusi valkopunaiseen moderaattoriin päin.<br>\n<br>\nSame kuristi kalterien läpi Sheelikaa.<br>\n<br>\n”<em>Tiedätkö, mitä Karzahnia sinun ZMA:si teki?</em>” Same puhui vihaisesti Sheelikaan päin.<br>\nSheelika yritti irrottaa moderaattorin otetta, mutta elementtivoimiaan estävän käsirautojensa takia ei kyennyt.<br>\n”Ai anteeksi, voisitko toistaa?” Same kiristi otettaan entisestään.<br>\n<br>\n”Moderaattori Same, lopeta! Älä satuta häntä!” GT yritti pyytää moderaattoria, mutta hän ei kuunnellut.<br>\nSame kuristi yhä enemmän aggressiivisesti.<br>\n”Same, lopeta”, Tawa astui nopeasti paikalle.<br>\n”Admin, tiedättekö mitä tämä Pirakan penikka on ollut te-”<br>\n”En, mutta tiedän missä sinä tulet olemaan jos et lopeta tällä sekunnilla”, Tawa keskeytti moderaattorin ja vastasi uhkaavammalla äänensävyllä.<br>\nSame viimein alkoi hillitä otettaan ja lopulta päästi Sheelikan irti. Moderaattori kääntyi pois muiden katseilta.<br>\n”Same”<br>\nModeraattori poistui paikalta. Tawa päätti olla kysymättä hänen perään ja käski muiden lähtemään myös.<br>\nGT vilkaisi lähtiessään Sheelikaa päin, joka käänsi katseensa heti pois.<br>\nAinoastaan Tawa jäi paikalle.<br>\n<br>\n”Mitä sinä haluat?” Sheelika sanoi äkkipikaisesti, ”eikö riitä, että telkesit minut tänne?”<br>\n”Sheelika, miksi Same yritti kuristaa sinua”, Tawa kysyi tyynesti.<br>\n”Kysymyksiä, aina vain lisää kysymyksiä”, Sheelika vastasi vihaisesti, ”eikö sinulle koskaan riitä?”<br>\n”Sheelika, yritä ymmärtää”, Tawa yritti puhua kärsivällisesti, mutta se ei auttanut.<br>\n”Ymmärtää mitä? <em>Mitä minun pitäisi enää ymmärtää?</em>”<br>\n”Minä en halunnut riistää elämääsi”, Tawa vastasi.<br>\nSheelika hiljeni ja kääntyi pois Tawalta.<br>\n<br>\n”Sheelika... Olen pahoillani...”<br>\n<br>\n”Mene pois”<br>\n<br>\n”Sheelika...”<br>\n<br>\n”HÄIVY TÄÄLTÄ!”<br>\n<br>\nTawa ei enää sanonut mitään ja lähti, jättäen Sheelikan yksin.<br>\n<br>\nMatkalla Tawa huomasi, kuinka yksi vangeista näytti irvistävän häntä päin siteiden takaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":987,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-05-08T07:44:00.000Z","content":"<strong>Nimdasaari, Pyhättö</strong><br>\n<br>\nHahmo käveli kuivan ruohikkoista mäkeä kohti valkoisista kalkkikivistä koostuvaa pyhttöä. Aurinko kiilteli skakdin hopeisista panssareista. <br>\nMatorakk otti tukea korkesta, pystyssä olevasta kivenjärkäleestä.<br>\n<br>\nSkakdi katseli rakennusta. Hän ei tiennyt, paljonko hän oli myöhästynyt Matoron tunneliin menosta. Joka tapauksessa hän aikoisi hoidella Toan, hankkia Nimdan ja palata Klaanin saarelle. Ja jos Labio olisi laittanut jonkun hänen tilalleen Skakdien varakomentajaksi, kyseinen varakomentaja olisi päättömänä meressä. Xian jälkeen Metorakk oli uusinut varustuksensa ja toiminut vähän aikaa STeltin gladiaattoriareenoilla. Nyt hän oli voimansa tunnossa. Hän halusi kostaa ainoan suuren tappionsa, Xian. Hän halusi tappaa Matoron enemmän kuin koskaan ennen.<br>\n<br>\nVeden Skakdin haarniska oli uusittu. Rintaosa oli prototerästä, kuten olkasuojatkin. Uusi miekka oli samaa materiaalia. Lisäksi hänellä oli panssarissa vielä Matoron parannuskivi ja Matoron toinen miekka, Sähkösäilä.<br>\n<br>\nMetorakk myhäili. Hän oli juuri laskeutumassa portaikkoon, mutta silloin kuuli puheääniä metsästä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":988,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-05-08T08:03:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nSummerganon oli pinteessä. Hänen näkönsä sumentui. Mutta sitten se loppui. Kipu oli yhä Summerganonin kurkussa, mutta juuret olivat hävinneet. Kapura katsoi yhä liikkumattomana häneen tyhjällä katseellaan eikä näyttänyt huomaavan mitään erikoista.<br>\n<br>\n\"Ka-kapura?\" Summerganon köhi. Kapura kaatui kolisten lattialle. Summerganon meni tutkimaan lähempää ja huomasi pienen, juurenmentävän aukon siinä, missä Kapura oli hetki sitten seisonut sekä muutaman reiän Kapuran jalanpohjan panssareissa.<br>\n\"...Mitä?\"<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, Arkisto</strong><br>\n<br>\nVaehran luopui hetkeksi nauhan tutkimisesta ja lähti hakemaan lisää kirjoja Arkistosta. Harmi, ettei Kepellä ollut aikaa auttaa. Missähän Kepe tällä hetkellä oli?<br>\n<br>\n<em>Miksi aina kuusi?</em><br>\n<br>\n\"Kuka siellä?\"<br>\n<br>\n<em>Kerro minulle kaikki, mitä tiedät...</em><br>\n<br>\nLattiaan ilmestyi pieni särö. Vaehran katsoi hätääntyneenä ympärilleen. <br>\n<br>\n<em>Makuta Itrozista.</em><br>\n<br>\nLattia halkesi pienesti, ja pieni juurimassa työntyi ulos.<br>\n<br>\n\"Nimdaako tavoittelet?\" Vaehran sanoi uhkaavasti. Tuon kokoinen vihollinen ei pelottanut edes kokematonta taistelijaa.<br>\n<br>\n<em>Ei, en tavoittele.<br>\n\"Ooh olen mysteerinen\"-Skakdi. Groteski varjomassa, joka leikkii Nukeilla. Sotilashyönteiset. Saastainen Skakdi, jota nimetessä Suurilla Olennoilla on ollut hauskaa. Tiedemies-Makuta, joka leikkii liian suurilla asioilla. Aivan kuten muutkin tiedemiehet. Laji, joka on yhtä katkera kuin minä.<br>\n<br>\nLuuletko, että minä en tietäisi.<br>\n<br>\nAi niin, skannaan muistiasi. Älä anna sen häiritä.<br>\n<br>\nHe ja heidän sotansa HYVYYDEN LIITTOUTUMAA vastaan. Seikkailija-Toa, jolla on salaisuuksia menneisyydessään ja ylieeppinen harppuuna. Petturi, joka on hämännyt teitä sinisilmäisiä koko ajan. Onko hän syrjäytynyt pelinappula, menneisyytensä salaava lumirakennelma vai jokin muu? Kivääriään palvova Skakdi. Tekojaan syystäkin katuva tiedemies.<br>\n<br>\nSuojaisitte muistinne paremmin.<br>\n<br>\nElämä tai kuolema. <br>\n<br>\nEi &#801;väl&#866;iä&#807;.<br>\n<br>\ne&#872;&#794;&#854;l&#783;&#774;&#873;&#870;&#776;&#879;&#878;&#832;&#806;&#851;&#797;&#837;&#803;&#810;ä&#859;&#772;&#771;&#863;&#817;m&#774;&#867;&#856;&#814;&#818;ä&#832;&#827;&#818;&#818;&#827;&#809;&#815;<br>\n<br>\nk&#836;&#822;&#847;&#815;&#845;&#812;&#792;u&#768;&#773;&#771;&#846;&#818;&#816;&#803;&#853;&#845;&#852;&#809;o&#835;&#871;&#876;&#849;&#775;&#871;&#836;&#776;&#822;&#862;&#815;&#797;&#799;&#858;&#815;&#803;&#809;&#812;&#846;l&#849;&#848;&#848;&#871;&#774;&#822;&#791;&#804;&#799;e&#830;&#842;&#831;&#878;&#842;&#856;&#822;&#817;&#796;&#814;&#854;&#840;&#826;&#799;&#837;m&#859;&#850;&#838;&#874;&#778;&#831;&#874;&#869;&#804;&#811;&#841;&#852;&#791;a&#786;&#772;&#850;&#868;&#835;&#878;&#859;&#861;&#851;&#811;&#852;&#817;&#816;<br>\n<br>\nk&#786;&#780;&#787;&#783;&#770;&#779;&#876;&#869;&#848;&#876;&#833;&#866;&#811;&#827;&#797;&#841;&#797;&#858;&#857;&#798;&#846;&#805;&#812;&#797;&#810;&#814;&#857;&#818;o&#779;&#848;&#774;&#832;&#865;&#821;&#818;&#800;&#852;&#803;&#817;&#810;&#858;&#857;&#815;&#814;&#826;&#813;&#827;s&#844;&#768;&#779;&#848;&#784;&#783;&#877;&#785;&#875;&#862;&#789;&#1161;&#832;&#798;&#853;&#841;&#841;&#793;&#792;&#817;&#812;&#845;&#825;&#828;&#841;&#796;&#825;&#845;t&#771;&#786;&#831;&#879;&#835;&#772;&#770;&#868;&#794;&#783;&#794;&#785;&#868;&#778;&#838;&#872;&#781;&#823;&#864;&#865;&#832;&#856;&#800;&#827;&#806;&#828;&#826;&#826;&#799;&#857;&#846;&#799;&#800;&#846;&#791;&#809;o&#834;&#849;&#838;&#834;&#849;&#879;&#868;&#850;&#843;&#849;&#848;&#835;&#864;&#860;&#823;&#807;&#832;&#799;&#797;&#827;&#816;&#798;&#811;&#815;&#826;&#841;&#825;&#841;<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n</em><br>\n<br>\nHerättyään horroksen tapaisesta tilastaan Vaehran huomasi hyökkäääjän olevan poissa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":989,"creator":"BD","timestamp":"2011-05-08T08:26:00.000Z","content":"<strong>Klaanin käytävät</strong><br>\n<br>\n”Menkää nyt ja hoidelkaa se!”, Tawan karjueassa hän näki monitoristaan kun toa näytti siltä kuin palaisi, ilman mitään järkevää syytä ja hymyili pirullisesti kohti monitoria samalla kun sen silmät lehahtivat punaisiksi.<br>\n<br>\n”Odottakaa..”<br>\n<br>\n<em>Istut siellä pehmeässä tuolissasi vain jaellen käskyjä niinkuin kaikki hoituisi sillä, onko se tosiaan adminin työtä? Minulla monta tapaa vahingoittaa mieltäsi, kiitos erään joka teki minut tällaiseksi kuin olen.</em><br>\n<br>\n”Makuta,,, mitä sinä hyödyt vievämällä toalta kehon?”<br>\n<br>\n<em>Aivan, olen makuta vailla nimeä, mitä aiotte merkitä hautaani kun lopulta saatte minut hengiltä?<br>\nToisaalta, miksi te pystyttäisitte haudan kaltaiselleni ja nyt kun tarkemmin ajattelen asiaa niin en ole erityisemmin hyötynyt tästä kehosta vielä tippaakaan.</em><br>\n<br>\n”Mitä sinä saasta olet tehnyt GK:lle!”<br>\n<br>\n<em> Kuvitteletko, että se olisi sisälläni yhä? Jos olisin tyhmä niin olisitkin tehnyt niin jolloin saisit sen esiin minusta pelkällä puheella? Ei tyttöseni, se ulottuvuus sekoilija ei ole täällä. Vaan jossakin... piilossa. Mutta sano miten aiot saada minut hengiltä tuhoamatta tätä kyklooppiystäväsi luomusta? Tätä hienoa haarniskaa, jos ja kun löydätte sen niin mitä se sanoo kun näkee tämän, muserrettuna, paloiteltuna ja ei korjattavassa kunnossa?</em><br>\n<br>\n”Onko minun tosiaan pakko hakata sinut ulos siitä itse! Tule vain tänne niin imemme sinut ulos siitä.”<br>\n<br>\n<em>Nähtävästi sinun täytyy...</em><br>\n<br>\nKatse kääntyi monitorista ja \"GK\" lähti kohti admin siipeä.<br>\n<br>\n\"Mikä tuo on!\", matoran huudahti nähdessään valkoisen palavan toan juostessaan hänen ohitseen.<br>\n<br>\n<em>Sinuna miettisin sitä kuka en ole.</em>, sanat lehahtivat matoranin mielen halki.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":990,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-05-08T09:09:00.000Z","content":"<strong>Nimdasaari, tunnelit</strong><br>\n<br>\nKlaanilaiset sekä merirosvot olivat kummatkin menettäneet ajantajunsa täysin. Oliko pimeydessä mennyt tunteja vai päiviä?<br>\n<br>\nJoka tapauksessa he olivat ohittaneet menestyksekkäästi kymmenen ansaa, ja kaiken järjen mukaan Nimdan kammion pitäisi alkaa tulla vastaan.<br>\n<br>\nKuin yhteisestä sopimuksesta, kukaan pääkolmikosta ei ollut hiiskunutkaan kammion teksteistä piraateille. <br>\n\"Käytävä näyttää levenevän\", Matoro totesi yökiikarinsa läpi.<br>\n\"Onko se hyvä vai huono juttu?\" Äks kysyi kannatellen soihtua korkealla. Katon valokivet valaisivat liian vähän käytävää. <br>\n<br>\nKäytävä muuttui pieneksi, pyöreäksi huoneeksi. Huoneesta lähti kaksi käytävää sivuille. Kiviset ovet olivat auki.<br>\n<br>\nToisen oven karmit olivat jalokivin koristellut ja valkoisesta kivestä taidokkaasti veistetyt. Sen yllä luki Athinkielisiä lauseita. Yksi mainittu sana oli \"Nimda.\"<br>\n<br>\nToinen ovi oli vaatimaton ja sen yllä luki vain teksti.<br>\n<br>\n\"Nimdakammio. Menkää te edeltä, minä vilkaisen tämän toisen nopeasti\", Matoro ilmoitti ja käveli hiljaa kohti vähemmän koristeellista ovea. Hän vain tutkisi huoneen nopeasti ja katsastaisi sen uhat ja mahdolliset pakotiet tai takaovet.<br>\n<br>\nÄks ja Jardirt viittoivat piraattijoukkiota seuraamaan heitä toisesta ovesta.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/bta0lMT9nT4?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/bta0lMT9nT4?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSe sali oli suuri ja kokonaan valkoisella kivellä päälystetty. Seinillä kirsi riimukirjoituksia ja jalokivilinjoja. Huoneen keskelle muodostui sinisistä kivistä valtava silmä tuhansine koristuksineen. Silmän keskeltä nousi pieni taso, joka näytti olevan ainut kaluste koko salissa.<br>\n<br>\nLattiataso oli erinomaisesti valaistu, mutta kun katto nousi, valo väheni. Kolmen metrin korkeuteen ei voinut nähdä mitään. Pelkkä pimeys yläpuolella loi epävarmaa ja pelottavaa tunnelmaa.<br>\n<br>\nPian he paikansivat Amazuan huoneen reunalta. Palkkasoturi näytti koluavan seinämiä ja kaikkea mahdollista. <br>\n<br>\nNimdaa ei ollut huoneessa.<br>\n<br>\nÄks ja Jardirt juoksivat silmän keskelle. Siellä tosiaan oli taso, joka oli täynnä tekstiä Nimdasta. Mutta siru ei ollut sille tarkoitetussa uurteessaan.<br>\n<br>\n\"Arupak onnistui\", Jardirt kuiskasi. Pettymyksen aalto valtasi hänet.<br>\nXxonn ei halunnut uskoa ettei Nimdaa ole täällä. Hän ei <em>voinut</em> uskoa tehneensä kaiken sen turhaan.<br>\n<br>\n\"Kapteeni\", ruskeanvärinen merirosvo hihkaisi. Jardirt kääntyi katsomaan.<br>\n<br>\nSoihtu valaisi hieman kattoa. Siellä näkyi hahmo.<br>\nPaniikki levisi merirosvojen keskuudessa. Muutkin huomasivat katsosta roikkuvat mustat siluetit. Niitä oli neljä, ja ne olivat aivan hiljaa.<br>\nJardirtin mielen valtasi yksi sana.<br>\n<br>\nNuket.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center>* * *</center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSe sali oli suuri ja synkkä. Vain valokivien rivit seinissä loivat aavemaista kajoa huoeeseen. Koko huonetta dominoi valtava kivinen patsas, jonka jalustasta Matoro oli tunnistanut sanan Ath.<br>\n<br>\nKivinen kolossi oli Toan muotoinen, panssaroimaton ja oikeastaan hyvin hintelän näköinen. Se sesoi siinä yksinkertaisen näköisenä. Jään Toan huomio oli kuitenkin kiinnittynyt sen päähän.<br>\nHahmon päästä paistoi yksi, valo- ja jalokivin koristeltu silmä. Se näytti seuraavan kaikkea maailmassa tapahtuvaa, jatkuvasti. Silmä näytti jotenkin kunnioitettavalta ja juhlalliselta hohtaessaan yksin pimeydessä.<br>\n<br>\nLisäksi huoneessa oli ollut perällä ovi, joka oli lukossa. Jään Toa ei ollut saanut sitä auki, joten hän oli nyt palaamassa takaisin Nimdakammioon.<br>\n<br>\nSilloin kivinen ovi pamahti kiinni. Kylmä tunne valtasi Toan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":991,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-05-08T09:46:00.000Z","content":"<strong>Klaanin linnoituksen käytävät</strong><br>\n<br>\nBladeVezon käveli klaanin kivisiä, valokivin ja soihduin valaistuja käytäviä. Hopeamusta skakdi mietti mitä Umbra oli sanonut. Oliko se edes Umbra? BladeVezon mietti. Violettimusta Matoran oli vaikuttanut siltä että tämä oli puhunut totta. Eikä Matoran nyt tarkemman tarkastelun perusteella vaikuttanut yhtään mielenvikaiselta. BladeVezon käveli käytäviä, kohti moderaattorien päähuonetta, kun kranaboxaava, kultavihreä Toa, Moderaattori Paaco, tuli Bladista vastaan.<br>\n<br>\n”Hei”, Skakdi huikkasi, kun virkaveli meni outojen suusta tehtyjen ja käsiä kaikukoppana käyttävien äänien säestämänä hänen ohitseen. Paaco ei kuullut. Bladis korotti ääntään ja huusi ”HEI!” <br>\nPaaco pysähtyi. Toa alkoi kävellä takaperin, jalat kiinni maassa, kohti Bladista. Paaco liikkui perin robottimaisesti. Olikohan tämäkin jotain hänen esityksiään, joita klaanin tyttömatoranit katsoivat usein huvittuneina.<br>\n<br>\n”Kuulithan sinä”, Bladis sanoi, kun Paaco oli tarpeeksi lähellä. ”Mikä meno, Paaco-boy?”<br>\n<br>\n”Mikäs tässä. Hieno keli, aurinko paistaa ja niin edelleen. Nyt on aika kranaboxata”, Moderaattori kertoi. Mahikia kantava sankari oli todellakin hyväntuulinen tänään.<br>\n<br>\n”Et sattuisi tietämään mitä Umbraksi itseään kutsuva Matoran sanoi Portaaleista?” Bladis aloitti, varovasti. Hän ei tiennyt miten virkaveli reagoisi tähän.<br>\n<br>\n”Onko Umbra täällä? Matoranina? Mitä hiivattia? Jos hänellä asiaa on, on hänen luonaan pakko käydä”, Paaco aloitti, kiihtyneenä. ”Missä rakas virkaveljeni oikein on?” hän kysyi vielä.<br>\n”Umbra on tällä hetkellä klaanin sairasosastolla, eikä hän voi kovin hyvin…” Bladis nieleskeli. ”Hän vaikutti kovin sekavalta ja ankealta, sekä heikolta. Ei yhtään Umbramainen”, Bladis sanoi synkästi. <br>\n<br>\n”Mitä skarrarrararria Umbralle on oikein tapahtunut!? On pakko lähteä hänen luokseen, nyt eikä viidestoistapäivä”, Paaco sanoi. Hänen oli pakko tietää, mitä virkaveli meinasi.<br>\n”En tiedä onko minun parasta lähteä mukaan kanssasi, Paaco”, Bladis sanoi. ”Umbra ei vaikuttanut edes tuntevan minua”, hän jatkoi. ”Sotkisin vain asioita”.<br>\n”Höpsis. Tulet mukaani, nyt ja heti”, Paaco sanoi, ottaen Bladista kädestä kiinni. Tummanvihreä nyrkki puristi skakdin nyrkkiä aika kovaa, kun Paaco lähti johdattamaan ystäväänsä kohti sairasosastoja, jotka Bladis tunsikin jo liian hyvin…<br>\n<br>\nPaaco ja Bladis viilettivät käsi kädessä ympäri klaanin sokkeloisia käytäviä. Muutama Paacoa fanittava tyttömatoran pyörtyi matkalla, nähtyään idolinsa sädehtivän hymyn. Osa faneista juoksi Paacon ja Bladiksen perässä pitkän matkaa, mutta kaksikon onnistui eksyttää yli-innokkaat fanit.<br>\n”Miten oikein teet tuon?” Bladis kysyi virkaveljeltään, joka myhäili tyytyväisenä eräässä roskiksessa. Paaco kurkisti kannen alta. Matoranit olivat menneet ohi, oli aika vaihtaa suuntaa portaikkoon.<br>\n”Se on tätä Paacomaista charmia”, kultavihreä toa väläytti, naurahtaen. Bladis roikkui Paacon kannoilla, vaikka moderaattori vaikuttikin vähän eksyneeltä.<br>\n”Jos sanon suoraan, en muista missä sairasosasto on”, Paaco lopulta myönsi. Hän oli juoksuttanut Bladista ympäri linnoitusta, piilottanut hänet ja ystävänsä roskikseen, jolloin talouspaperirulla oli tarttunut skakdin jalkapohjaan ja kaikkea muuta mukavaa. <br>\n”Pitikö tuo nyt sanoa…” Bladis tuhahti. Hän lähti viemään Paacoa oikeaan suuntaan, talouspaperirulla oikeasta jalasta roikkuen. Valkoinen paperivana jäi skakdin jälkeen, kun tämä käveli eteenpäin itsevarmasti, vaikka haisikin roskilta. Paaco tirskahteli tuon tuostakin, vaikka hänen olkapanssarissaan olikin jugurttitahroja.<br>\nViimein kaksikko päätyi sairasosaston ovelle. Bladis puisteli talouspaperin jaloistaan, katsoen Paacoa, joka nauroi hänen vieressään. Moderaattori ei pian nauraisi, kun he astuisivat sairasosastolle.<br>\nBladis avasi oven. Valkoinen, inhottavan valkea huone oli täynnä rykimistä ja yskimistä. Hengityssuojaimin varustettuja hoitajia juoksenteli ympäriinsä, kantaen ruiskuja ja lääkepulloja potilailleen. Täällä tuntui siltä että kaikki ei ollut kohdallaan.<br>\nKupe huomasi nopeasti Bladiksen ja Paacon. Punavalkoista naamiota kantava toa tuli nopeasti tervehtimään kaksikkoa, ihan kädestä pitäen. Toa ojensi kaksikolle hengityssuojaimet, etteivät he saisi pöpöä itselleen.<br>\n”Mitä sinä täällä taas teet, Bladis?” Kupe kysyi. Liian pirteä ja iloinen toa oli samalla rauhoittavaa, mutta myös pelottavaa, ottaen huomioon sairasosaston, joka oli täynnä sairaita.<br>\n”Haluaisimme käydä tapaamassa Umbraa”, Bladis vastasi, hengityssuojaimen hyppiessä oudosti hänen valkoisen hammasrivinsä edessä. <br>\n<br>\n\"No, sinähän osaat sinne, etkö osaakin, kaveri?\" Kupe sanoi iloisesti. Tämä iloisuus ja rauhallisuus oli Bladiksesta karmivaa.<br>\n<br>\nBladis nyökkäsi, lähtien talsimaan kohti vaikeasti sairaiden osastoa. Hän otti Haulla koristellun oven kahvasta kiinni, avaten oven. Kuoleman pistävä haju täytti skakdin sieraimet, kun hän ja Paaco astuivat huoneeseen.<br>\n<br>\n\"Miksi täällä on näin jäätävä fiilis?\" Paaco kysyi. Häntä puistatti tämä koko paikka.<br>\n<br>\n\"Koska tänne tuodaan vaikeasti sairaat\", Bladis sanoi lyhyesti. Hän halusi mahdollisimman nopeasti pois täältä.<br>\n<br>\nKaksikko käveli ripeästi Umbran luokse. Matoranin punkan verhot olivat auki, ja kaksikko näki Umbran mahapanssarin, joka oli murtunut, mutta jota pitivät yllä protodermistä luovat laitteistot. Umbran raajoihin ja ympäri kehoa oli laitettu putkia, jotka puhdistaisivat kehoa viruksesta.<br>\n<br>\n\"Hei vain, skakdiystäväiseni\", Umbra sanoi vaisusti. Hänen kehonsa alkoi muuntautua keltaisen väriseksi. Bladis katsoi hetken matorania. Ei tämä matoran ihan tavallinen sentään ollut. Jotain ihmevoimia tällä oli.<br>\n<br>\n\"Hei\", Bladis sai sanottua. \"Tässä on Paaco, kuten halusit\", hän jatkoi. <br>\n<br>\n\"Oikein hyvä. Ja hei sinullekin, Paaco\", Umbra sanoi. Matoran loi etusormeensa valonsäteen. Säde toimi tehokkaana valona, synkässä kuoleman valtaamassa huoneessa.<br>\n<br>\n\"Hei Umbra\", Paaco vastasi. Kultavihreä Moderaattori ei ollut oikein elementissään täällä kuoleman loukossa, mutta koetti pitää yllä pirteän puolensa. \"Mitä asiaa sinulla oli minulle?\"<br>\n<br>\n\"Haluaisin antaa sinulle ja virkaveljellesi tehtävän\", Umbra sanoi vaisusti. \"Tuolla metsässä, lähellä Zyglakien sisämaatukikohtaa, on muutama juttu mitkä teidän pitäisi hakea. Minun musta miekkani ja eräs ulottuvuusportaaleja luova tykki pitäisi hakea sieltä. Olisin kiitollinen jos nämä kaksi minulle rakasta asiaa voitaisiin saada klaanilaisten hoteisiin\", Umbra kertoi. Matoran köhi hiukan. Muutama metallinkappale lensi hänen suustaan sängylle.<br>\n<br>\nBladis nyrpisti nenäänsä. Hän ei pitänyt sairaista. Moderaattori katsoi epäuskoisesti Paacoa. Suostuisiko hän tehtävälle, vai ei? <br>\n<br>\n\"Hmm... Mitä hyötyä noista välineistä olisi meille ja klaanille?\" Paaco kysyi lopulta, punnittuaan Umbran tarinaa. Hän halusi vastauksia.<br>\n<br>\n\"No siis, miekan arvo on lähinnä tunnepitoista. Sen avulla voin hallita voimiani paremmin ja auttaa näin klaania ja tykki taas. Sen voisi ehkä korjata. Tiedän että eräs jota kutsutte Kepeksi, voisi korjata sen\", Umbra kertoi. \"Kuvitelkaa tykki, jonka avulla voitte ampua Allianssin toiseen universumiin, tappamatta heistä ketään. Eikö se olisi hieno tie rauhaan?\" <br>\n<br>\nPaaco punnitsi tämän pikkumiehen sanoja. Olisi kyllä tehokasta siirtää portaaleilla toimivalla tykillä koko Allianssi toiseen maailmaan, mutta mistä tiesi ettei pikkumies ollut ihan pipi päästään. Paaco päätti lopulta ottaa riskin ja lähteä Bladis mukanaan hakemaan tavaroita.<br>\n<br>\n\"Hyvä on, Umbra\", Paaco sanoi lopulta. \"Hyväksyn tehtävän, mutta Bladis, tuletko sinä avukseni?\" Toa kysyi, kääntyen virkaveljensä puoleen.<br>\n<br>\nBladis katseli hetken näitä kahta olentoa, jotka odottivat hänen vastaavan myöntävästi. Lopulta skakdi sai sanottu \"Kyllä, lähden mukaasi, Paaco, etsimään tykkiä ja miekkaa, vaikka se kuulostaakin vähän kaukaa haetulta. Tykki joka ampuu portaaleja...\"<br>\n<br>\n\"Hienoa, Paaco ja BladeVezon. Olen teille ikuisesti kiitollinen\", Umbra köhi. \"Suonette anteeksi, mutta tarvitsen lepoa\", hän jatkoi, laittaen verhon tielle. Bladis ja Paaco jäivät katsomaan hölmistyneenä kuinka pikkukaverin punkasta alkoi kuulua kuorsausta.<br>\n<br>\n\"Eli lähdetääkö metsäretkelle etsimään sitä tykkiä ja miekkaa?\" Paaco kysyi Bladikselta. Moderaattori-toa lähti kävelemään kohti huoneen ovea, väistellen vastaantulevia hoitajia ja muita toimittajia.<br>\n<br>\nModeraattorit lähtivät sairasosastoilta ja lähtivät pakkaamaan tarvikkeita reissua varten...<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Lennonjohtotorni</strong><br>\n<br>\nSininen Toa istui pyörötuolissaan, tutkaillen erilaisia tietokoneruutuja, joista näki muunmuassa ilmaliikenteen, päivän sään, ilman kosteuden ja tuulen nopeuden. Herra Lennonjohtaja, Taatti istui tyytyväisenä, kahvikuppi pöydällään, aloittamassa uutta työpäiväänsä. Hänen tulisi taas ohjata klaaniin saapuvaa lentoliikennettä ja valvoa tutkaa, siltä varalta että Allianssi päättäisi hyökätä ilmasta käsin. Viimeaikoina oli ollut tylsää, kun Keetongu, Höyrykoneilmavoimien johtaja, oli ollut matkalla, eivätkä Onu-Matoranit pahemmin toimineet ilman häntä, mitä nyt välillä lähtivät tiedustelulennoille saarelle, tutkimaan Nazorakien tukikohtia ja raportoimaan niistä Tawalle.<br>\n<br>\nTaatti katseli ulos suuresta ikkunastaan. Oli tulossa hieno päivä, ja hän olisi taas koko päivän sisällä, pyörittelemässä peukaloitaan ja juomassa kahvia. Joskus lennonjohtajan työ saattoi olla vain todella tylsää.<br>\n<br>\nÄkkiä Toa katsahti tutkaan. Jokin keskikokoinen kohde lähestyi linnoitusta, ihan siedettävällä nopeudelle. Taatti otti heti mikrofoonin käteensä, alkaen huutaa radioaalloilla ohjeita lentäjälle.<br>\n<br>\n\"Täällä lennonjohto, tunnistautukaa\", Taatti sanoi asiallisesti mikrofooniin. Hän odotti vastausta. Sitä ei tullut.<br>\n<br>\n\"Haloo! Pitää tunnistautua, jos puhutellaan\" Taatti sanoi taas. Mitään vastausta ei kuulunut vieläkään. Kohde lähestyi linnoitusta koko ajan.<br>\n<br>\n\"Pitääkö minun usuttaa Steampunk-laivasto kimppuusi, että vastaat?\" Taatti alkoi olla kärsimätön. Vastausta ei kuulunut vieläkään.<br>\n<br>\nTaatti siristi silmiään. Hän näki jo vihreän pisteen lentävän kohti linnoitusta. Se lähestyi koko ajan.<br>\n<br>\n\"Vastaa jo!\" Taatti huusi. Eihän kohde tietenkään vastannut. Kuului korvia vihlova rääkäisy ja suhahdus. Kohde oli lentänyt linnoitukseen.<br>\n<br>\n\"Oli mitä oli, se ei ainakaan torakka ollut, sillä torakat olisivat huutaneet mikrofoniin täysillä 'Sieg Haili'...\" Taatti mutisi itsekseen. Hän päätti unohtaa koko jutun ja syventyä ristisanatehtävien ratkomiseen. Se tämän päivän jännityksestä.<br>\n<br>\n<strong>Umbran huone</strong><br>\n<br>\nVihreä Kahu saapui Umbran huoneeseen, aikamoisella ryminällä. Siivoton linnun oma koppi kärsi jonkinverran vahinkoa, kun Kahun jalat raapivat lattiaan uria. Linnun jarrutus ei ollut mitään parhaasta päästä. Kahu rääkäisi. Se etsi isäntäänsä. Mitään ei kuulunut. Harmistunut lintu päätti osoittaa mieltään, laittaen yhden seinän sileäksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":992,"creator":"Jake","timestamp":"2011-05-08T17:45:00.000Z","content":"<strong>Nimdasaaren luolastot</strong><br>\n<br>\nNotfun käveli luolaa eteenpäin. Rikki mennyt mekaaninen käsi oli jätetty heräämispaikalle, ja piraatti oli melko eksyksissä. Notfun katsoi seinille.<br>\n<br>\n<br>\n<em>&#516;&#795;&#815;&#791;&#825;&#857;&#814;&#841;&#815;&#826;&#858;&#857;&#791;&#792;&#804;&#825;&#825;&#797;&#846;&#805;&#858;&#769;&#787;&#872;&#778;&#774;&#868;&#777;&#769;&#876;&#778;&#769;&#856;&#860;&#861;&#7749;&#823;&#839;&#799;&#853;&#806;&#841;&#828;&#827;&#809;&#846;&#773;&#783;&#878;&#776;&#876;&#769;&#781;&#782;&#859;&#850;&#794;&#866;&#863;&#863;s&#821;&#820;&#851;&#854;&#841;&#796;&#798;&#828;&#825;&#797;&#791;&#800;&#791;&#828;&#797;&#839;&#792;&#874;&#879;&#830;&#849;&#781;&#770;&#849;&#871;&#769;&#871;&#775;&#844;&#878;&#867;&#837;i&#775;&#843;&#871;&#787;&#768;&#879;&#776;&#777;&#769;&#779;&#768;&#794;&#1161;&#822;&#847;&#798;&#791;&#840;&#804;&#851;&#800;&#819;&#799;&#817;&#819;&#853;&#791;&#845;&#851;&#852;&#813;&#793;&#862;m&#808;&#813;&#816;&#814;&#827;&#828;&#809;&#813;&#793;&#796;&#838;&#868;&#877;&#872;&#785;&#831;&#776;&#769;&#769;&#789;&#861;m&#857;&#816;&#819;&#792;&#817;&#799;&#800;&#858;&#858;&#800;&#810;&#782;&#779;&#783;&#784;&#879;&#787;&#877;&#831;&#768;&#768;&#784;&#834;&#776;&#834;&#769;&#863;&#865;&#864;&#837;&#837;ä&#870;&#843;&#778;&#873;&#787;&#868;&#769;&#769;&#1161;&#852;&#805;&#797;&#798;&#825;&#845;&#804;&#769;&#7883;&#802;&#804;&#804;&#792;&#798;&#798;&#809;&#818;&#790;&#857;&#857;&#818;&#871;&#778;&#843;&#787;&#768;&#871;&#868;&#785;&#776;&#769;&#771;&#773;&#768;&#789;&#865;s&#822;&#801;&#845;&#813;&#805;&#815;&#792;&#845;&#805;&#790;&#845;&#810;&#867;&#770;&#785;&#855;&#778;&#870;&#874;&#870;&#778;&#794;e&#821;&#822;&#818;&#851;&#804;&#851;&#817;&#852;&#817;&#805;&#805;&#798;&#845;&#811;&#793;&#852;&#804;&#817;&#841;&#855;&#871;&#772;&#770;&#834;&#848;&#850;&#769;&#328;&#795;&#795;&#809;&#793;&#793;&#796;&#810;&#858;&#800;&#787;&#780;&#838;&#829;&#842;&#838;&#779;&#855;&#783;&#768;&#769;&#868;&#872;&#768;&#871;&#777;&#855;&#873;&#863;&#837; &#814;&#839;&#792;&#857;&#825;&#796;&#852;&#852;&#804;&#841;&#814;&#852;&#868;&#780;&#867;&#769;&#875;&#877;&#867;&#878;&#861;n&#821;&#802;&#808;&#854;&#813;&#825;&#828;&#791;&#811;&#826;&#857;&#800;&#799;&#851;&#805;&#812;&#806;&#809;&#852;&#770;&#875;&#782;&#788;&#784;&#769;&#770;&#780;&#829;&#877;&#774;&#772;&#869;&#834;&#831;&#784;&#771;&#864;&#7883;&#823;&#851;&#852;&#857;&#811;&#845;&#803;&#846;&#796;&#788;&#776;&#769;&#875;&#785;&#877;&#873;&#850;&#869;&#794;&#860;&#863;m&#839;&#792;&#827;&#828;&#809;&#792;&#826;&#810;&#827;&#811;&#817;&#812;&#857;&#853;&#774;&#879;&#878;&#776;&#868;&#785;&#872;&#788;&#787;&#831;&#850;&#874;&#774;&#876;&#787;&#842;&#789;&#863;&#837;&#523;&#821;&#786;&#879;&#787;&#867;&#777;&#787;&#769;&#780;&#843;&#770;&#769;&#768;&#847;&#828;&#845;&#796;&#819;&#803;&#846;&#806;&#811;&#853;&#806;&#819;&#839;&#804;&#803;&#811;&#840;&#864;&#837;&#837; &#802;&#795;&#800;&#811;&#806;&#858;&#815;&#841;&#790;&#852;&#809;&#811;&#846;&#813;&#846;&#845;&#768;&#867;&#848;&#776;&#769;&#794;&#860;ö&#825;&#839;&#814;&#798;&#878;&#783;&#829;&#850;&#829;&#776;&#770;&#878;&#843;&#855;&#787;&#877;&#769;&#838;&#859;&#863;&#864; &#801;&#801;&#798;&#851;&#826;&#851;&#792;&#810;&#793;&#791;&#809;&#810;&#813;&#786;&#768;&#787;&#771;&#868;&#771;&#772;&#782;&#873;&#771;&#794; Animus.</em><br>\n<br>\n\"Mitä hippikieltä tuokin oikein on. Tarvitsen rommiargh..\"<br>\n<br>\n<br>\nNotfun käveli jonkin aikaa eteenpäin, löytäen taas uutta tekstiä.<br>\n<br>\n<br>\n<em>&#7792;&#869;&#871;&#772;&#786;&#844;&#768;&#867;&#781;&#770;&#879;&#781;&#771;&#849;&#769;&#829;&#830;&#772;&#777;&#849;&#863;&#1161;&#795;&#858;&#815;&#851;&#792;&#851;ö&#823;&#839;&#815;&#853;&#805;&#815;&#803;&#852;&#851;&#805;&#845;&#818;&#791;&#785;&#779;&#879;&#782;&#768;&#787;&#870;&#784;&#870;&#829;&#869;&#829;&#877;&#877;&#834;&#771;&#830;&#874;&#837;&#523;&#820;&#873;&#773;&#780;&#774;&#875;&#772;&#878;&#863;&#860;&#865;&#847;&#804;&#825;&#798;&#858;&#811;&#851;&#817;&#841;&#799;&#804;&#812;&#805;&#819;&#854;&#852;&#846;s&#820;&#795;&#846;&#803;&#851;&#845;&#815;&#846;&#859;&#784;&#868;&#783;&#871;&#774;&#878;&#849;&#867;t&#823;&#852;&#791;&#798;&#814;&#793;&#845;&#810;&#839;&#858;&#845;&#800;&#805;&#872;&#850;&#849;&#771;&#771;&#850;&#861;&#837;â&#795;&#840;&#851;&#826;&#814;&#790;&#811;&#796;&#845;&#796;&#805;&#785;&#843;&#831;&#871;&#784;&#850;&#872;&#782;&#777;&#773;&#773;&#875;&#783;&#868;&#768;&#794;&#856;&#860;&#861; &#822;&#801;&#808;&#808;&#815;&#797;&#851;&#814;&#812;&#826;&#790;&#805;&#814;&#818;&#810;&#773;&#848;&#849;&#874;&#872;&#867;&#794;&#837;k&#821;&#824;&#804;&#791;&#800;&#812;&#791;&#876;&#776;&#769;&#842;&#877;&#788;&#769;&#856;&#861;&#7911;&#823;&#858;&#854;&#790;&#800;&#857;&#791;&#853;&#841;&#806;&#796;&#858;&#828;&#846;&#870;&#787;&#831;&#873;&#771;&#868;&#781;&#879;&#867;&#829;&#868;&#770;&#785;&#842;&#866;&#355;&#770;&#834;&#829;&#785;&#830;&#770;&#842;&#842;&#844;&#778;&#794;&#847;&#854;&#793;&#805;&#854;&#819;&#792;&#791;&#846;&#865;s&#782;&#869;&#875;&#843;&#829;&#780;&#782;&#876;&#773;&#774;&#788;&#864;&#1161;&#847;&#808;&#816;&#841;&#825;&#839;&#791;&#827;&#837;&#369;&#801;&#800;&#806;&#851;&#810;&#816;&#817;&#840;&#841;&#810;&#798;&#841;&#827;&#810;&#793;&#834;&#770;&#770;&#842;&#788;&#838;&#870;&#850;&#774;&#769;&#831;&#871;&#864;t&#821;&#854;&#793;&#851;&#853;&#841;&#841;&#846;&#811;&#806;&#797;&#846;&#826;&#790;&#845;&#839;&#791;&#867;&#783;&#778;&#838;&#777;&#829;&#859;&#786;&#874;&#778;&#771;&#875;&#776;&#769;&#834;&#859;&#789;&#789;&#860;&#515;&#820;&#824;&#801;&#840;&#810;&#803;&#809;&#809;&#841;&#842;&#829;&#848;&#771;&#776;&#780;&#873;&#867;&#829;&#768;&#860;a&#807;&#793;&#812;&#828;&#806;&#815;&#879;&#843;&#788;&#788;&#875;&#829;&#770;&#870;&#775;&#769;&#865;ñ&#808;&#800;&#812;&#806;&#852;&#792;&#816;&#809;&#819;&#811;&#827;&#872;&#788;&#843;&#787;&#871;&#768; &#821;&#807;&#807;&#795;&#791;&#851;&#806;&#806;&#804;&#811;&#817;&#840;&#854;&#774;&#874;&#777;&#778;&#868;&#771;&#869;&#848;&#777;&#855;&#779;&#871;&#868;&#829;&#837;n&#802;&#802;&#815;&#810;&#796;&#797;&#800;&#830;&#850;&#830;&#779;&#879;&#843;&#787;&#830;&#850;&#772;&#771;&#831;&#775;&#876;&#838;&#865;&#837;i&#778;&#849;&#784;&#871;&#771;&#843;&#876;&#776;&#831;&#776;&#831;&#870;&#849;&#871;&#782;&#785;&#785;&#873;&#768;&#861;&#1161;&#795;&#825;&#812;&#790;&#827;&#812;&#858;&#814;&#845;&#800;&#865;&#7743;&#820;&#804;&#840;&#800;&#803;&#792;&#773;&#855;&#777;&#771;&#844;&#855;&#844;&#777;&#780;&#775;&#870;&#838;&#860;&#866;&#861;&#279;&#798;&#791;&#846;&#791;&#846;&#817;&#810;&#850;&#872;&#842;&#838;&#780;&#838;&#878;&#871;&#875;&#787;&#785;&#856;&#860;l&#808;&#795;&#834;&#780;&#877;&#770;&#769;&#780;&#776;&#769;&#768;&#847;&#793;&#840;&#828;&#851;&#857;&#828;&#851;&#806;&#804;&#793;&#857;&#806;&#813;&#791;&#804;&#810;&#857;l&#822;&#823;&#867;&#776;&#769;&#867;&#777;&#783;&#775;&#868;&#829;&#847;&#814;&#825;&#827;&#792;&#818;&#799;&#840;&#769;&#866;&#837;&#261;&#805;&#825;&#857;&#792;&#819;&#845;&#806;&#852;&#828;&#855;&#781;&#855;&#872;&#777;&#879;&#776;&#769;&#772;&#768;&#794;&#863;&#864;&#837; &#768;&#843;&#877;&#872;&#775;&#787;&#874;&#829;&#871;&#871;&#776;&#769;&#850;&#859;&#771;&#868;&#876;&#770;&#775;&#789;&#860;&#863;&#1161;&#858;&#826;&#839;&#792;&#851;&#806;&#804;&#817;&#818;&#815;M&#785;&#830;&#775;&#843;&#782;&#768;&#842;&#778;&#785;&#843;&#1161;&#823;&#823;&#808;&#793;&#805;&#854;&#792;&#797;&#841;&#815;&#812;&#839;&#817;&#828;i&#823;&#813;&#792;&#853;&#845;&#797;&#796;&#813;&#845;&#845;&#797;&#790;&#851;&#846;&#853;&#815;&#873;&#859;&#875;&#867;&#768;&#769;&#789;&#862;&#837;&#7707;&#803;&#809;&#790;&#825;&#839;&#811;&#797;&#826;&#790;&#805;&#858;&#827;&#798;&#791;&#809;&#816;&#850;&#859;&#879;&#776;&#769;&#874;&#843;&#842;&#838;&#878;&#842;&#769;&#862;l&#822;&#808;&#811;&#814;&#817;&#845;&#793;&#816;&#826;&#819;&#818;&#840;&#846;&#819;&#853;&#848;&#843;&#778;&#788;&#776;&#769;&#866;&#523;&#807;&#808;&#817;&#805;&#840;&#845;&#854;&#855;&#872;&#838;&#787;&#781;&#838;&#849;&#850;&#774;&#786;&#871;&#775;&#829;&#877;&#830;&#773;&#776;&#769;&#774;&#860;&#862;.&#823;&#793;&#857;&#797;&#804;&#846;&#798;&#851;&#819;&#800;&#827;&#780;&#867;&#770;&#834;&#830;&#789;&#863;&#863;&#864; Spectrum.</em><br>\n<br>\n\"Tästä ei ole mitään apua. Miten tästä hippiluolasta pääsee ulos..\", Notfun jupisi kävellen luolastoa eteenpäin.<br>\n<br>\n<br>\n<em>V&#807;&#818;&#806;&#826;&#846;&#811;&#793;&#806;&#803;&#806;&#800;&#797;&#846;&#797;&#792;&#870;&#879;&#769;&#786;&#863;&#861;&#837;i&#821;&#793;&#800;&#813;&#805;&#816;&#819;&#810;&#826;&#827;&#839;&#792;&#813;&#773;&#844;&#868;&#784;&#875;&#876;&#787;&#774;&#863;&#863;&#862;&#837;i&#795;&#800;&#798;&#826;&#818;&#800;&#798;&#825;&#857;&#853;&#839;&#787;&#777;&#781;&#834;&#848;&#829;&#783;&#829;&#773;&#782;&#787;&#771;&#871;&#794;&#861;m&#858;&#792;&#790;&#828;&#779;&#872;&#830;&#842;&#788;&#842;&#871;&#785;&#785;&#879;&#877;&#867;&#834;&#776;&#769;&#772;&#877;&#769;&#794;&#863;&#864;e&#822;&#787;&#787;&#781;&#787;&#773;&#873;&#871;&#774;&#870;&#877;&#872;&#768;&#769;&#861;&#1161;&#809;&#803;&#817;&#813;&#817;&#841;&#7725;&#820;&#822;&#822;&#801;&#802;&#810;&#797;&#791;&#875;&#769;&#787;&#784;&#848;&#834;&#871;n&#801;&#807;&#779;&#830;&#831;&#850;&#785;&#867;&#831;&#842;&#878;&#781;&#870;&#780;&#769;&#1161;&#854;&#809;&#852;&#814;&#805;&#799;&#845;&#816;&#815;&#791;&#825;&#846;&#851;&#837;&#553;&#823;&#858;&#852;&#851;&#797;&#806;&#858;&#818;&#845;&#858;&#810;&#812;&#814;&#854;&#853;&#810;&#806;&#838;&#844;&#787;&#770;&#859;&#831;&#777;&#879;&#770;&#873;&#871;&#829;&#774;&#830;&#794;&#866;&#328;&#808;&#795;&#809;&#819;&#796;&#841;&#852;&#818;&#797;&#790;&#812;&#845;&#793;&#800;&#812;&#825;&#852;&#878;&#785;&#777;&#859;&#848;&#875;&#869;&#861;,&#807;&#792;&#792;&#819;&#796;&#841;&#826;&#818;&#772;&#868;&#781;&#794;&#856;&#863;&#861;&#865; &#816;&#825;&#819;&#799;&#811;&#812;&#792;&#825;&#853;&#815;&#828;&#796;&#812;&#842;&#773;&#776;&#875;&#871;&#831;&#870;&#787;&#879;&#780;&#780;&#838;&#768;&#786;&#842;&#868;&#773;&#768;&#768;&#794;&#864;&#837;&#837;r&#801;&#802;&#798;&#792;&#828;&#845;&#800;&#805;&#817;&#786;&#850;&#850;&#776;&#769;&#772;&#772;&#783;&#775;&#775;&#856;&#789;&#837;u&#820;&#845;&#839;&#825;&#828;&#797;&#792;&#798;&#851;&#852;&#839;&#845;&#876;&#842;&#843;&#849;&#879;&#788;&#829;&#785;&#775;&#859;&#783;&#838;&#769;&#768;&#789;&#837;u&#812;&#840;&#817;&#806;&#815;&#840;&#818;&#800;&#800;&#857;&#804;&#852;&#829;&#844;&#830;&#784;&#769;&#794;&#789;&#856;&#7745;&#844;&#770;&#780;&#859;&#1161;&#858;&#796;&#809;&#826;&#806;&#845;&#811;&#792;&#852;&#860;i&#795;&#804;&#806;&#790;&#851;&#858;&#875;&#874;&#872;&#785;&#787;&#849;&#780;&#867;&#855;&#782;&#863;i&#822;&#822;&#801;&#802;&#854;&#810;&#792;&#803;&#791;&#811;&#813;&#813;&#845;&#814;&#803;&#816;&#851;&#812;&#870;&#870;&#834;&#855;&#855;&#834;&#779;&#773;&#778;&#774;&#831;&#768;&#868;&#865;n&#795;&#784;&#782;&#771;&#787;&#847;&#815;&#827;&#814;&#866;&#863;&#837; &#823;&#791;&#796;&#841;&#812;&#792;&#828;&#814;&#791;&#826;&#792;&#840;&#828;&#853;&#798;&#876;&#873;&#843;&#785;&#787;&#782;&#783;&#772;&#781;&#876;&#875;&#874;&#782;&#864;m&#779;&#877;&#778;&#868;&#872;&#834;&#872;&#843;&#776;&#769;&#1161;&#823;&#821;&#822;&#814;&#790;&#852;&#804;&#840;&#819;&#814;&#863;&#551;&#820;&#822;&#840;&#841;&#803;&#812;&#846;&#853;&#809;&#831;&#871;&#768;&#871;&#850;&#855;&#776;&#873;&#776;&#834;&#772;&#868;&#776;&#785;&#844;&#856;s&#802;&#795;&#817;&#818;&#845;&#819;&#806;&#813;&#870;&#877;&#848;&#830;&#842;&#779;&#867;&#834;&#848;&#769;k&#808;&#807;&#828;&#839;&#841;&#858;&#851;&#826;&#845;&#817;&#811;&#858;&#815;&#829;&#776;&#769;&#831;&#787;&#773;&#788;&#784;&#778;&#768;&#844;&#868;&#865;&#861;ï&#824;&#820;&#825;&#818;&#813;&#805;&#811;&#850;&#873;&#787;&#870;&#788;&#771;&#829;&#874;&#784;&#842;&#859;&#775;&#786;&#781; &#824;&#793;&#857;&#851;&#844;&#788;&#843;&#830;&#872;&#784;&#873;&#831;&#848;&#769;&#417;&#816;&#798;&#839;&#796;&#814;&#799;&#854;&#809;&#827;&#857;&#799;&#857;&#854;&#816;&#818;&#871;&#842;&#848;&#831;&#782;&#775;&#784;&#838;&#866;&#860;&#865;&#864;n&#854;&#796;&#857;&#811;&#810;&#814;&#831;&#785;&#772;&#876;&#784;&#773;&#774;&#878;&#850;&#874;&#774;&#829;&#777;&#834;&#773;&#863;&#863; Corpus.</em><br>\n<br>\n<br>\n<em>.Epsilon.</em><br>\n<br>\n<br>\nNotfunin päässä napsahti. Hän tajusi jotain. Jossain hän oli kuullut nuo sanat. Hän ei muistanut vain missä. Tämä liittyi jotenkin siihen, jonka hän oli nähnyt takaumassaan. Mutta miten.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":993,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-05-09T15:39:00.000Z","content":"<strong>Nimdan saari<br>\nPyhä kammio</strong><br>\n<br>\nMatoro hakkasi ovea ja huuteli Notfunin, Xxonnin ja Jardirtin nimiä. Välillä hän yritti työntää valtavaa kivijärkälettä kaikilla voimillaan, mutta se ei edes hievahtanut. Jään Toa raapi ja kosketteli kiviovea sen koko pinta-alalta löytääkseen kahvan tai edes jonkinlaisen ulkoneman, josta saisi otteen. Sitä ei ollut.<br>\nKun energiateräkään ei mahtunut mihinkään oven aukoista, Matoro päätti luovuttaa. Hän kääntyi poispäin ovesta.<br>\nJossain muualla olisi pakko olla uloskäynti.<br>\n<br>\nMatoro alkoi hengittää raskaammin aivan huomaamattaan. Hän puristi tarttumakoukkuaan ja siirsi katsettaan ympäri kammiota, jonka keskeltä häntä tuijotti Ath-jumalan pimeyttä valaiseva silmä. Patsaan takana oli paljon hämärää aluetta, jota valaisivat vain seinien valokivirykelmät. Jään Toa puri huultaan ja lähti astelemaan. Hän kiersi jumalpatsaan, vilkuillen sitä kuitenkin tarkasti mahdollisten ansojen varalta.<br>\n<br>\nAivan patsaan varjossa oli vaaleita riepuja, joissa oli tummia homeläikkiä. Pari pienen pientä kärpästä lenteli äänettömästi riepujen yläpuolella. Matoro ei päättänyt tutkia niitä enempää, vaan käänsi katseensa patsaan taakse. Siellä häämötti vain pitkä, suora käytävä, jonka tiilisiltä seiniltä hahmottui kauas parin metrin välein loistavia valokivia. Välillä seinillä oli muita, aukinaisia kiviovia, jotka kuitenkin paiskautuivat kiinni täysin itsestään, kun jään Toa ehti vilkaista niitä. Kiven kolahdus kiveä vasten kaikui uskomattoman pitkää käytävää pitkin. Kylmä hiki laskeutui pitkin Matoron niskaa.<br>\nKäytävä oli niin pitkä, että alkoi olla vaikea uskoa, että se mahtui temppelin sisälle. Matoro tarkensi katseensa kauas hämärään käytävään, jolle ei vaikuttanut olevan loppua.<br>\n<br>\nJossain sadan metrin päässä seisoi joku, joka ei liikkunut. Kylmät väreet liikkuivat pitkin Toan selkärankaa.<br>\n<br>\n<em>Ei. Pysy rauhallisena.<br>\nKeskity.</em><br>\n<br>\nMatoron naamio alkoi hohtaa ja valaisi pimeyttä niin paljon kuin pystyi. Jään Toa sulki silmänsä ja kohdisti ajatuksensa jonnekin tunnelin päähän.<br>\nKenenkään tai minkään ajatuksia ei ollut havaittavissa. Hengitystään pidättelevä Matoro päästi helpottuneen huokauksen.<br>\n<br>\n<em>...toinen patsas. Tietenkin.</em><br>\nMatoroa olisi huvittanut nauraa kevyesti. Kuinka vainoharhaiseksi hän olikaan tullut pelkästä runosta. Itsekseen hymyilevä jään Toa päästi huojentuneena keskittymisensä irti naamiovoimastaan. Cencordin sammuttaessa aavemaisen sinihohtonsa jään Toa avasi silmänsä.<br>\n<br>\nHän katui sitä välittömästi, sillä pitkä hahmo käytävän päässä seisoi nyt viisikymmentä metriä lähempänä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/XnH425bLZrs" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/XnH425bLZrs</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoron silmät laajenivat. Hän astui taaksepäin kuin refleksistä ja päätyi nojaamaan kivistä ja kylmää Ath-patsasta vasten. Jotain kosteaa ja pehmeää litisi Matoron jalkojen alla. Hahmo käytävän päässä seisoi hämärällä alueella kahden kaukaisen valonlähteen välissä. Se ei edes tehnyt mitään. Se ei pidellyt pitkillä käsillään mitään. Se vain seisoi ja katsoi.<br>\nMatoro siirsi kätensä miekkansa kahvalle. Hän puristi sitä. Mutta hahmo käytävän päässä ei edes liikkunut.<br>\nYhtäkkiä pitkää ja vääristynyttä siluettia lähimmäisinä olevat valokivet yksinkertaisesti sammuivat ja hahmo katosi näkyvistä. Matoro oli kuulevinaan hiljaisten, hitaiden askelien äänten kaikuvan pitkin ikuista käytävää. Valokiviä sammui yksi kerrallaan ja pimeä alue laajeni tasaiseen tahtiin. Jossain taaempana valot taas syttyivät, mutta ketään ei näkynyt. Matoron hengitys nopeutui. Hän käveli taaksepäin katsoen liikkuvaa pimeyttä räpäyttämättä silmiään. Soturi-Toa perääntyi ottaen tukea toisella kädellään Athin patsaasta ja puristi toisessa energiateräänsä, jota pitkin kulki jo useita latauksia valkoista, jääkylmää voimaa. Pimeä alue lähestyi verkkaisesti. Askelten ontot, kaikuvat äänet lähenivät.<br>\n<br>\n\"Pelkäätkö?\"<br>\nTuntematon, vanha miesääni sanoi jotain hiljaa Matoron takaa. Toa kirjaimellisesti jäätyi paikalleen. Tämä ei ollut enää mahdollista. Matoro käänsi päänsä hitaasti puhujaa kohti, kunnes näki, että varjoisalla alueella hänen takanaan seisoi huomattavasti Toaa lyhyempi hahmo.<br>\n\"Pimeän pelko on täysin luonnollista. Se on ollut osa inhimillistä mieltä koko rotumme historian ajan.\"<br>\nHahmoa ei erottanut täysin tarkasti, mutta se vaikutti olevan ruskean ja mustan värinen Turaga, joka seisoi kyyryssä pitäen tiukasti kiinni jo hieman lahosta ja madonsyömästä kävelykepistään. Vaaleat mutta ajan hampaan kuluttamat kangaspalat roikkuivat turagan olkapäiltä. Turaga katsoi heikosti hohtavilla silmillään suoraan kohti Matoroa. Turagan naamio oli musta kuin yö, mutta se ei sirpaleisuutensa takia ollut tunnistettavissa.<br>\n<br>\nMatoro katsoi muinaisen näköistä Turagaa epäuskoisena. Hänen suunsa aukeni hitaasti, mutta sanoilla kesti hetki, ennen kuin ne tulivat ulos. Askelet kaikuivat yhä käytävältä.<br>\n\"...mitä? Ku...kuka olet?\"<br>\n<br>\nTuragan naamiolle vääntyi todella epäuskottava hymy. Oli pikemminkin kuin joku muu olisi vetänyt Turagan suupieliä ylöspäin. \"Turaga olen\", se sanoi yksinkertaisesti. \"Kezen on nimeni.\"<br>\n<br>\nMatoron aivoissa kuului raksutusta. Tietysti. Tämä oli Turaga, joka oli antanut Itrozille nauhan Nimda-tutkimuksista ja ohjastanut makutan tähän temppeliin. Matoron edessä seisoi todennäköisesti Nimdasta eniten tietävä olento tässä maailmassa. Jos käytävältä ei olisi kuulunut aavemaisia, onttoja askelia, Toa olisi taatusti selvittänyt viimeisetkin mysteerit perinpohjin.<br>\n\"Minä olen Toa, Matoro nimeni. Nyt meidän täytyy kuitenkin molempien päästä äkkiä ulos.\" Matoro piti tauon hengittääkseen. \"Olemme hengenvaarassa.\"<br>\n<br>\nKezen asteli esiin varjoista hitaasti ja vaappuvasti ja Turagan tunnisti hieman tarkemmin. Hänen kävelykeppinsä oli selvästi suorastaan halkeamispisteessä ja olkapäillä roikkuvat vaaleat kangaspalat olivat reikäisiä ja repeytyneitä monesta kohdasta. Turagan ruumiissa ja naamiossa oli jotain outoa. Matoro ei nähnyt vähäisen valon takia, mitä.<br>\n\"Mikä vaara?\" Kezen kysyi.<br>\nMatoro mietti pitkään, miten vastaisi. Hän kuuli askelet yhä tarkemmin, joten aikaa ei välttämättä ollut selittää.<br>\n\"Nuket.\"<br>\nKezen räpytteli silmiään. \"Ai. Ne.\"<br>\nHän hieroi verkkaisesti vanhaa leukaansa. \"Jos ne saavat sinut kiinni, kuolema on parasta mitä voi tapahtua\", Kezen sanoi aavemaisen rauhallisesti.<br>\nMatoro nielaisi ja tuijotti Turagaa räpäyttämättä silmiään. Askelten äänet kaikuivat.<br>\n\"Siksi meidän pitääkin mennä!\" Toa huusi tuijotellen valtavaa kiviovea, jonka suuntaan Ath-patsas tuijotti. \"Tuo ovi on saatava auki! Autatko minua?\"<br>\n\"Ei minulla mikään kiire ole\", Kezen sanoi hymyillen. \"Minä olen ollut kuollut viimeiset tuhat vuotta.\"<br>\n<br>\nEnnen kuin Matoro ehti vastata mitään, Kezen pudotti kävelykeppinsä käsistään. Se kaatui temppelin kiviselle lattialle ja hajosi keskeltä homeisiksi palasiksi. Sitten Turaga käveli täysin valoon.<br>\nMatoro alkoi voida pahoin. Hänen edessään seisova hahmo oli täynnä haavoja, repeämiä, reikiä ja kulumia. Turagan orgaaninen massa oli mädäntynyt puhki, repeytynyt auki useista kohtaa ja roikkui sen kehosta houkuttellen kärpäsiä. Ruostetta keräävä metalliluuranko seisoi Toan edessä vaappuen hitaasti edestakaisin. Turagan naamio ei ollut enää tunnistettavissa ja näytti siltä kuin sitä olisi pureskeltu.<br>\nYhdestä naamion aukoista näkyi Turagan kuihtunut ja ruostunut pääkallo, jossa oli useita reikiä. Turagan päässä ei enää ollut silmiä, mutta jotain silti hohti sen silmäkuopissa. Matoro oli kauhistunut, mutta ei voinut katsoa poispäin.<br>\n<br>\n\"Mitä...mitä tämä on?\", Matoro aloitti huohottaen, perääntyen myös Turagasta muutaman askelen. \"Tryna? Epäkuoleman naamio?\"<br>\n<br>\nKezen käänsi päätänsä hieman sivuasentoon. Pieni pala entisen turagan naamiota putosi lattialle kalahtaen. \"Olisipa se niin yksinkertaista, Matoro hyvä. Mutta pelkäänpä, että tässä huoneessa ei ole muita voimanaamioita kuin omasi. Ja sieluni on matkannut toiselle puolelle jo kauan sitten. Kohtaloni on ohi.\"<br>\nTuragan irvokkaille kasvoille vääntyi hirviömäinen hymy. Se nosti löysästi luurankomaisen kätensä ylös ja osoitti sillä päätään. Turaga otti muutaman, velton ja kuvottavasti rusahtavan askelen eteenpäin.<br>\n\"Mutta niin pieni asia kuin <em>kohtalo</em> ei tietenkään estä ystäviämme.\"<br>\n<br>\nMatoro näki sen, mitä Kezen osoitti. Hän kalpeni. Turagan takaraivossa oli valtava repeämä, josta meni jotain sen pään sisälle. Pikimusta, lonkeromaisen löysä ja pintakerrokseltaan muovisen kiiltävä käsivarsi sojotti varjojen keskeltä ja työntyi paikalleen mädäntyvän Turagan pään sisälle. Matoro siirsi katsettaan kättä pitkin, etsien sen omistajaa. Hän löysi sen, mutta ei nähnyt sitä tarkkaan. Niin oli ehkä parempi.<br>\n<br>\nVarjoissa seisoi Toan pituinen, mittasuhteiltaan vääristynyt hahmo. Se seisoi alueella, jolle valokivet eivät heijastaneet, joten sen piirteitä ei pystynyt hahmottamaan. Matoro kuitenkin näki vilauksen sen kasvoja.<br>\nVarjoista kuului niksahtelevia ääniä ja hiljaista rahinaa. Valtavat, vitivalkoiset ja pupillittomat silmät katsoivat Matoroon ja Matoro niihin. Silmien alla oli suuri, hymyilevä suu, jolla oli virheettömän suorat ja valkoiset hampaat. Kasvoilla mollottavat valtavat silmät liikkuivat pimeydessä, mutta mikään muu osa sen kasvoista ei edes värähtänyt. Silmien liike kuulosti heinäsirkan siritykseltä.<br>\n<br>\nPimeydestä kuului ääni, joka kuulosti rikkinäiseltä radiolta. Kohinan läpi kuului kirkkaan, lapsekkaan äänen naurahdus. Se toistui kaksi kertaa ennen kuin oli täysin hiljaista. Askeleet kaikuivat yhä Matoron takaa.<br>\n<br>\nMatoro alkoi yhdistää asioita päässään.<br>\n<br>\n\"Ne haluavat sinun tietävän, että kaivaudutte liian syvälle omaksi parhaaksenne\", Kezen sanoi orjallisesti. \"Ne haluavat sinun tietävän, että sotanne salaisuuksia vastaan voi tuhota kaiken, josta välitätte.\"<br>\n<br>\nJotain rusahti. Kezenin käsi näytti pudonneen kokonaan lattialle. Kärpäset pörräsivät sen ympärillä.<br>\n<br>\n\"Sinä et ymmärrä, Matoro. Itroz epäonnistui. Mielten aistiminen on eri asia kuin niiden hallitseminen. Yksikään Kanohi tai Ce-Toa tässä maailmassa ei osaa varsinaisesti...hallita mieliä. Kyllä, on niitä, jotka osaavat hallita toisten ruumiita asettamalla oman mielensä niihin. Ei ole mahdollista vain muuttaa jonkun ajatusmaailmaa salamannopeasti.\"<br>\nMatoro huohotti. \"Mihin te pyritte tällä?\"<br>\n<br>\n\"Nimda, Matoro\", Kezen sanoi tunteettomasti. \"Kuvittele maailma, jossa ajatukset eivät enää tarvitse ajattelijoitaan.\"<br>\nAskelet olivat jo piinaavan lähellä. Matoro vilkaisi olkansa yli nopeasti. Pimeys lähestyi.<br>\n\"Näyttää siltä, että aikamme on lopussa\", Kezen sanoi. \"Mutta ystäväni? Ne haluavat sinun tietävän vielä yhden jutun.\"<br>\n\"Minkä?\"<br>\nKezenin ruumis retkahti löysäksi, mutta sen suu liikkui yhä nukkemaisesti. Kehoa piti pystyssä enää varjoista tuleva käsi.<br>\n\"Jos vain kuolet, käyt toisella puolella\", puhuva raato sanoi. \"Jos ne eivät anna sinun kuolla, joudut tuntemaan kuolemasi uudelleen joka sekunti. Ja ystäväni, luulet varmaan, että siihen tottuu.\"<br>\nKezen oli hiljaa. Raadon silmistä sammuivat valot.<br>\n\"Siihen ei totu.\"<br>\n<br>\nTuraga kaatui lattialle. Pitkä ja musta käsi peitteli ruumiin sen omalla kaavulla ennen kuin katosi pimeyteen.<br>\nAskelten äänet hiljenivät täysin. Matoron takana seisoi jokin.<br>\n<br>\nSe ei hengittänyt.<br>\n<br>\n\"Vedä miekkasi.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":994,"creator":"Jake","timestamp":"2011-05-09T17:59:00.000Z","content":"<strong>Nimdasaaren käytävät</strong><br>\n<br>\n<br>\nAnimus. Spectrum. Corpus. Notfun mietti lukemiaan sanoja. Auttaisivatko ne hänet pois täältä? Liittyisivätkö ne siihen aarteeseen, jota ne kutsuivat nimellä Nimda? Kuolisiko hän tänne?<br>\n<br>\nEi. Hän ei suostuisi kuolemaan. Hän oli aloittanut tämän matkan, ja hän myös päättäisi sen, ja johtaisi miehistönsä takaisin Rumisgoneen. Tällä kertaa ryöstämään sen. Notfun tiesi, kuka omisti jotain, joka liittyi näihin sanoihin. Notfun nousi ylös, hän näki mädänneen turagan ruumiin maassa. Sitten hän näki toan.<br>\n<br>\n\"Matoro?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":995,"creator":"BD","timestamp":"2011-05-09T18:11:00.000Z","content":"<strong>Jonkun aikaa sitten</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/m1YnsA92eO4?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/m1YnsA92eO4?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nLisko rahi kieriskeli maassa. Vihreänmusta toa saapui sen luokse.<br>\n<br>\n”Tuollahan on lisko, hmm”, toa sanoi ilkeä hymy kasvoillaan.<br>\n<br>\n”´Läkh!”, lisko huudahti kun käsi tarttui sen jalkaan ja roikotti sitä ilmassa.<br>\n<br>\n”Hehee”, Toa ivaili nähdessään kuopan maassa, Ämkoo myhäili ja katseli nälkäistä hämähäkkiä kuopan pohjalla.<br>\n<br>\n<br>\n”AAAAAAAAAAAAARGGH!”<br>\n<br>\nGK heräsi sängystään, nousi ja tiiraili ulos, kaikki oli normaalisti.<br>\nGekko rauhoittui hetkeksi kunnes sattui katsomaan ikkunasta.<br>\n<br>\nMusta piste leijui taivaalta rakennusta kohti ja lähestyi aina vain. <br>\n<br>\n”Mitä Karzahnia!”, Gekko huusi ja hyppäsi ikkunasta kun esine näytti olevan vain kilometrin päässä. Valkoinen toa ehti juuri ja juuri pientareelle kun huomasi Mustan pallon osuneen klaaniin, koko rakennus joutui valtavan laatikon sisälle, joka räjäytti kaiken sen sisällä pienenpieniksi hiukkasiksi.<br>\n<br>\n”Mitä tämä kaikki on, en herää unesta vaikka kuinka yritänkin, se yrittää saada minut kiinni ja hengiltä, mutta miksi?”<br>\n<br>\n”Vastaus on helppo, mutta täältä et voi saada sitä selville, mutta piristy. Nyt sinulla on aikaa miettiä elämääsi, kaikkea sitä missä olet onnistunut”, kuului ääni hänen takaansa.<br>\n<br>\nSiellä seisoi vihreän hopeassa haarniskassa häntä itseäänkin suurempi olento, Artakha.<br>\n<br>\n”Tunnenko minä sinut jostakin?”<br>\n<br>\n”Loin sinut, poikaseni. Olet kaukana kotoa, sinun täytyy vain odottaa.”<br>\n<br>\n”Olet vain mieleni luoma kuvitema, et sinä minua kehittänyt, et varmasti.”<br>\n<br>\n”Loin, tiesin, että jos universumi vallattaisiin, se olisi mahdollista uudelleenkin. Minä loin sinut sitä varten, estämään sen. Tuhoamaan sen joka yrittää sitä.”<br>\n<br>\n”Se on siis totta, en vain muista niitä tapahtumia...”<br>\n<br>\n”Kyllä, mutta sinulla on tehtävää täällä, et ole valmis. Ja universumisillasi on aikaa odottaa, voit aivan rauhassa tehdä sen sitten kun sinulla on mahdollisuus.<br>\n<br>\nArtakaha alkoi himmentyä.<br>\n<br>\n”Ei, älä mene!”<br>\n<br>\n”Jää hyvin poikani.”<br>\n<br>\nArtakaha katosi siinä silmänräpäyksessä ja Gekko mietti hetken kaikkea kuulemaansa.<br>\n”Minulla on mahdollisuus totta vie kontrolloida omaa untani!”<br>\n<br>\nKlaani ilmestyi hiljalleen näkyviin ja näytti siltä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.<br>\n<br>\n”Minun pitää sopeutua tähän”.<br>\n<br>\n<em>Mieli on tämän maailman vaarallisin ase.</em><br>\n<br>\nLattia alkoi rakoilla ja koko linnoitus sortui synkkyyteen.<br>\n<br>\n\"Mitä tämä on!\", hän huusi kun huomasi, että vain linnoitusta ympäröivä maa alue oli jäljellä.<br>\n<br>\nToa yritti pitää henkensä kaupalla kiinni reunasta, mutta pimeydestä ilmestyneet lonkerot veivät tämän mukanaan synkkyytteen.<br>\n<br>\nHän sulki silmänsä nähdessään sen mitä alhaalla odotti.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Klaani</strong><br>\n<br>\nLiekihtivä kaaos harppoi läpi klaanin Tawan ottaessa esille aseitaan, hän totisesti saattaisi tarvita apua tässä, makutan kellistäminen ei ole erityisen helppoa.<br>\n<br>\nTawa huomasi pian kun joku huusi hänen ovensa ulkopuolelta.<br>\n<br>\n”Tuollaisia sekopäitä tässä kaivattiinkin”<br>\n<br>\nTawa avasi oven ja näki aina yleensä iloisemman valkoisen suurikokoisen toan, joka oli tulessa. Ja aivan kuin se olisi elämään kyllästyneenä vain tuijottanut häntä, silmillään joissa ei ollut mitään erityistä katsetta, vain se punainen hohde.<br>\n<br>\n”Nyt sinä kuolet!”, Olento huusi kurkkusuorana aivan kuin se olisi muuttanut tilannetta mihinkään suuntaan.<br>\n<br>\nSe alkoi näyttää siltä kuin se olisi suurinpiirtein räjäyttämässä Tawan.<br>\n<br>\n<br>\nZairyh käveli Klaanin käytävillä. Makuta Itrozista ei löytynyt tärkeää tietoa. Ei olinpaikkaa. Ei sitä, oliko Makuta edes elossa. Zairyh päätti, että lattian sisällä kulkeminen ei toiminut, vaan kasvatti itselleen pienen kehon juurista. Muutama Matoran kääntyi käytävällä ympäri jouduttuaan Zairyhin mielensisäisen iskun uhriksi.<br>\n<br>\n<em>Täydellistä. Minua ei ole edes huomattu kunnolla.</em><br>\n<br>\n\"Mitä ihmettä sinä yrität!\"<br>\n<br>\nKeltaisen, naispuolisen Toan huuto keskeytti Zairyhin ajatukset. Hän taisteli Toan näköistä Makutaa vastaan.<br>\n<br>\n<em>Saasta.</em><br>\n<br>\nZairyh painui takaisin lattian alle. Tawa potkaisi Makutaa sääreen ja katsoi hölmistyneenä kun palava valkoinen makuta lensi ulos ikkunasta Zairyhin ansiosta.<br>\n<br>\nTuo tunari ei ollut ainakaan Itroz.[/i]<br>\n<br>\nMakuta paiskautui maahan ja kirosi.<br>\n<br>\n[spoil]Kapura väkersi tuon Zairyhin pari juttua tuosta, pikkuisen korjailin, mutta ei muuta.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":996,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-05-10T13:29:00.000Z","content":"<strong>Nimdan saari<br>\nPyhä kammio</strong><br>\n<br>\n\"Mitä hittoa?\" Matoro kysyi nähdessään Notfunin. Silloin piraatti näki olennon ja kavahti sitä taaksepäin.<br>\n<br>\nSilloin Matoro tajusi, kuka -<em>mikä</em>- tai tuo olento oli. Hän muisti Mäksän kertoneen tästä nukesta.<br>\nJos se oli voittanut Ämkoon, mitä mahdollisuuksia Matorolla olisi?<br>\n<br>\nMatoro puristi miekkansa kahvaa ja kääntyi.<br>\n<br>\nHämärässä näkyi valkoinen, laiha olento. Kaukaa tuleva valo heijastui miekan lappeesta.<br>\n<br>\nÄäri, Matoro ajatteli.<br>\n<br>\nHän puristi hampaansa yhteen. Hän selviytyisi tästä.<br>\n<br>\nÄärimmäisen nopea lyönti tuli tunteettoman olennon torjumaksi. Se hyökkäsi, mutta Matoro väisti. Jään Toa astui sivuun ja koitti lyödä, mutta terä ei osunut. Hän hyppäsi taemmas ja tähtäsi vastustajaan miekalla.<br>\n<br>\nAalto vaaleansinistä energiaa syöksyi Marionettia kohti. Valkoinen olento ei liikahtanutkaan, energia näytti vain hajoavan kontaktissa.<br>\n<br>\nMarionetti syöksyi kohti. Se löi monen iskun sarjan ja Matoro onnistui vain vaivoin torjumaan ne. Hän hyppäsi sivuun ja ampui harppuunansa jonnekkin Athin patsaan pään tienoille.<br>\nToa syöksyi ylöspäin kelan suurella voimalla. Toa irroitti lennossa terän ja jäi seisomaan hieman horjuen Athin pään päälle. <br>\nYökiikari näytti, että vihollinen vain seisoi patsaan juurella.<br>\nSitten se astui kivistä patsasta vasten ja lähti kävelemään pystysuoraan ylöspäin.<br>\n<br>\nMatoro kirosi jotakin. Miten tuollaisen olennon voisi mitenkään voittaa.<br>\nMiekkailussa tuo voittaisi hänet. Elementti-iskut eivät toimi. Sitten Toalla välähti.<br>\n<br>\nHän latasi nopeasti harppuunansa uudella terällä, latasi miekkansa täyteen energiaa ja hyppäsi alas patsaan vastakkaiselle puolelle. Sitten hän iski teränsä patsaan kivijalkaan ja laukaisi. Sininen aalto energiaa puri voimalla patsaan rakenteisiin. Vanha kivinen järkäle vapisi ja lopulta se antoi periksi. Energia-aalto lähti kallistamaan sitä taaksepäin.<br>\n<br>\nMatoro hyppäsi poispäin. Samalla hetkellä patsas kaatui ryminällä mustaan lattiaan Mariontti mukanaan. Kivi tuntui vierähtävän Jään Toan sydämeltä. Olento oli jäänyt patsaan alle.<br>\n<br>\nSilloin valkoinen olento ilmestyi taas. Se vain seisoi kivien päällä. Sitten se lähti kävelemään kohti Jään Toaa.<br>\n<br>\n\"Karzahni\", Matoro manasi. Hän käynnisti yökiikarinsa ja katseli huonetta jälleen kerran. Jotain olisi keksittävä.<br>\nSitten hän tajusi, että patsas oli murtanut aiemmin lukossa olleen oven. Toa lähti juoksuun kohti oviaukkoa. Hän ei tiennyt, mitä siellä oli mutta se oli varmasti parempaa kuin tuo.<br>\n<br>\nMatoro vilkaisi taakseen. Valkoinen olento tuli vauhdilla kohti.<br>\nJään Toa keskittyi elementtivoimaansa ja loi jäiset kalvot jalkojensa pohjaan. <br>\n<br>\nSitten hän lähti luistelemaan valtavaa nopeutta huoneen päästä päähän. Hän kumartui ja valmistautui syöksymään matalasta oviaukosta sisään. Toa vilahti aukosta juuri, kun rikkinäinen ovi iskeytyi paikalleen. Eleetön hahmo käveli nyt rauhallisesti kohti ovea.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":997,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-05-10T14:30:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, Admin-aukio</strong><br>\n<br>\nTämä ei ollut BladeVezonin paras päivä.<br>\n<br>\nAstuttuaan moderaattorikollegansa Paacon kanssa ulos sairaalahuoneistosta heitä kohtasi tyrmistyttävä näky, joka olisi jossain muussa tilanteessa ehkä ollut huvittava. Aukio oli täynnä kiihtyneitä Matoraneja erilaisten kylttien kanssa. Kylteissä oli matoran-aakkosilla kirjoitettuja iskulauseita, joissa luki muun muassa ”Sanokaa ei sodalle”, ”Tho-Koron perintö” ja ”Turagoita ei hulluja”. Keskellä väkijoukkoa oli puinen koroke, joka oli jäänyt aukiolle Kolmannenkuunfestivaalien päätyttyä. Siellä oli muutama muita kiihtyneempi Matoran.<br>\n<br>\nBladis työntyi Paaco perässään polvenkorkuisen väkijoukon läpi ja hyppäsi korokkeelle. Ennen kuin hän ehti jututtaa Matoraneja, hän sai limonaatitölkistä rintapanssariinsa. Heittäjäksi paljastui muita suurempi Akaku-päinen Ta-Matoran, jonka Paaco tunnisti Klaanilehteä ennen jakaneeksi Ernie-nimiseksi tyypiksi.<br>\n<br>\n”Ha-ah! Mitä mää sannoin! Tiesin, et ne tullee lopettamaan puhtaan demokraattisen mielenilmauksen! Painukaa tappelemaan kun se nähtävästi menee tavallisten Matoranejen tarpeiden yli!” Matoran uhosi ja otti vieressä seisovalta Ga-Matoranilta toisen tyhjän tölkin. Juoma-astia paukahti pian Paacon naamariin. Ga-Matoran mulkaisi idoliaan tölkillä heittänyttä Ernietä pahasti, mutta kun kolmas tölkki osui Bladista reiteen, naismatoran oli taas mukana uhoamisessa.<br>\n<br>\nSkakdi harppoi Ta-Matoranin eteen ja katsoi häntä kädet puuskassa. ”Mitä te oikein puuhaatte”, hän kysyi vakavalla äänellä Ernieltä. ”Täälläkin näin negatiivinen ilmapiiri”, Paaco sanoi ja harppoi kollegansa viereen. Yksi Ga-Matoran pyörtyi.<br>\n<br>\n”Teidän pitäisi ottaa rauhallisemmin tai joku voi loukkaantua. Tawa on varmasti valmis keskustelemaan osastamme tässä konfliktissa. Mellakointi on turhaa”, Bladis jaksoi niin vakavana kuin pystyi, vaikkei itsekkään ollut varma kaikesta sanomastaan.<br>\n<br>\n”`Varmmaan joo! Teiän johto näyttääki olevan tosi hanakas keskustelemaan asioista muiden osapuolien kanssa!” Ernie jatkoi kiihkoamistaan. <br>\n<br>\n”Yritämme vain ylläpitää rauhaa täällä. Nazorak-joukot käyvät hyökkäyssotaa, emme me”, Bladis vastasi. Torakoiden sun muiden kanssa taisteleminen kyllä kelpasi, mutta Adminien sanansaattaja ei tosiaankaan nauttinut tästä tilanteesta.<br>\n<br>\n”Rauhaa? Just niin! Ylläpittää rauhaa! Menkää sanomaan tuo niille, jotka makaavat kuolleina Tho-Korossa!”<br>\n<br>\n”Kunnioittaisitte edes heidän muistoaan”, Paaco puuttui keskusteluun. ”Lähdetään. Meidän lienee parasta takavarikoida nuo tölkit. Roskaaminen on muutenkin sääntöjen vastaista”, hän jatkoi. He ottivat mellakoitsijoiden vastustuksesta huolimatta tehottomat heittoaseet mukaansa ja kävelivät Moderaattoritilojen eteiseen.<br>\n<br>\n”Tämä on kauheaa”, BladeVezon huokaisi kun hälinä oli jäänyt taakse. ”Guartsu ja Make matkoilla, Visokki ja Dox kadonneita, Umbra Matoranina sairaalassa, Ämkoosta ei tietoakaan… Moni vanha perusjäsenkin matkoilla. Olisivatpa DeeÄn ja VAK vielä täällä. Vihollisia on oikealla ja vasemmalla ja järjestelmä säröilee sisältä. Jos lähdemme täyttämään lupaustamme U:lle, pystyvätkö Same ja Tawa pitämään Klaani pystyssä siihen asti?”<br>\n”Voimme vain toivoa. Meidän lienee paras suorittaa tehtävämme pikaisesti. Eiköhän mennä”, Paaco sanoi ja lähti huoneistoaan kohti. Bladis huokaisi ja meni hakemaan tavaroitaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":998,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-05-10T21:19:00.000Z","content":"<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<br>\nAmiraali katseli komentosillan ikkunasta, kuinka muutama Nazorakien pienempi sotalaiva piiritti suurehkoa puista purjelaivaa. Tämä \"Kolmannenkuun festivaaliksi\" itseään kutsuva joukkio oli epäilyttänyt Amiraalia jo Klaanin saarelle saapumisestaan lähtien, ja torakkain johto oli päättänyt ottaa asiakseen selvittää, ettei kyseessä ollut juoni kuljettaa Bio-Klaanille aseita ja sotureita.<br>\n<br>\n\"Kaukoputki.\"<br>\n<br>\nSana tuli kylmän rauhallisesti ulos Amiraalin torakansuusta, mutta huoneessa oleva nuori torakkakadetti ojensi hätäisesti optisen apuvälineen Amiraalin odottavaan käteen.<br>\n<br>\n002 nosti melko painavan metalliesineen päänsä korkeudelle, ja avasi teleskooppivarren yhdellä terävällä mutta silti arvokkaalla liikkeellä.<br>\n<br>\nKaukoputken läpi Amiraali näki selkeästi Kolmannenkuun festivaalilaisten laivan puisen kannen. Siellä punainen ja hoikka hahmo antoi muutamalle muulle seurueen jäsenelle ohjeita. Monet festivaalin karkeasti arvioiden kahdestakymmenestä jäsenestä kurkkivat aluksen reunan yli, kun Nazorakien laivat lähestyivät.<br>\n<br>\nPiirittävistä torakoiden sotalaivoista suurimmasta aukesi laskusilta, joka rämähti kovaäänisesti festivaalilaisten kannelle. Kaiteen puusäleet sinkosivat ilmaan sen jäädessä metallisen sillan alle.<br>\n<br>\nAmiraali käänsi kaukoputkeaan, ja katsoi Nazorak-aluksesta astelevaa joukkoa. Sen kärjessä marssivat Eversti 437 kyborgihaarniskassaan ja sinistä barettia päässään pitävä 1034. Ensimmäiseen Amiraali luotti täysin, mutta 1034:n hän oli lähettänyt aivan tietystä syystä johtamaan tarkastusta. Amiraali näki nuorukaisessa potentiaalia, mutta tämä oli aivan liian pehmeä ja naiivi.<br>\n<br>\n<em>Eiköhän hän kasva siitä vaiheesta, kun näkee vähän elämää.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":999,"creator":"Jake","timestamp":"2011-05-11T05:02:00.000Z","content":"<strong>Klaani, huone 042</strong><br>\n<br>\nEräs le-matoran, Sopon nimeltään, istui peilin edessä kiillottamassa maskiaan. Hän oli menossa juhliin, joista oli oletettavasti tulossa vuoden parhaat. Kaikki Soponin ystävät tulisivat, ja kaiken lisäksi hänen bändinsä soittaisi. Sopon katsoi itseään peilistä. Hän oli valmis lähtemään.<br>\n<br>\nSitten hän näki sen peilistä. Jotain oli hänen takanaan. Se oli musta olento. Matoran oletettavasti lyhyytensä vuoksi. Sillä oli kultainen Hau, mutta siinä oli jotain outoa. Ensinnäkään sillä ei ollut käsivarsia taikka kämmeniä, sillä oli pelkät kyljet, ihan kuin kädet olisi irrotettu. Olennon maskin takaa ei näkynyt muuta kuin mustaa. Sillä ei ollut edes silmiä.<br>\n<br>\n\"Kuka olet\", Sopon kysyi hieman pelokkaasti.<br>\n<br>\nEi vastausta. <br>\n<br>\n\"Kerro. Miksi olet täällAARRGGHHH\", Matoran huusi tuskasta.<br>\n<br>\nMustan kultaista Hauta kantavan olennon kädettömistä kyljistä oli syöksynyt kaksi tervamaista kättä, jotka survoutuivat Soponin maskista läpi pirstoen sen palasiksi, ja Syöksyen matoranin suuhun runnellen kasvot pelkäksi veriseksi reiäksi, jonka alla näkyi pääkallo.<br>\n<br>\n\"En usko, että kaipaat enään vastausta\", kylmä, tyhjä ääni lausui kuin haudan takaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1000,"creator":"Nöpö","timestamp":"2011-05-18T15:35:00.000Z","content":"<strong>Nimdan saari<br>\nLuolastot</strong><br>\n<br>\nJardirt mietti hetken. Hän oli täällä kahdeksan miehistönsä jäsenen, ja erään klaanilaisen kanssa pimeässä luolastossa, hänen kapteeninsa oli kuollut, hänestä oli tullut itse kapteeni, ja sitten kapteenia johtava henkilö oli kadonnut. Nyt suoraansanoen ketutti.<br>\n<br>\n\"Yarr. Lopettakaa kitiseminen, lähdemme nyt eteenpäin, vaikka luolasto lahoaisi niskaamme, me aiomme poistua täältä\", Jardirt komensi.<br>\n<br>\n\"Kapteeni.. Emme ole kitisseet\", Eräs sinimaskinen Karzahnitoran vastasi.<br>\n<br>\n<br>\n\"No.. Tuota.. Yarr. Olkaa hiljaa myös vastaisuudessa\", Jardirt sanoi.<br>\n<br>\n\"Aye\", Miehistö vastasi, ja he lähtivät kävelemään.<br>\n<br>\n<br>\nMiten Jardirt oli joutunut tähän tilanteeseen, kaikki alkoi Mata Nuilla kauan sitten, kun hän oli tippunut suurelta kalliolta, menettänyt toisen jalkansa, ja maskinsa. Hänen jalkansa korvattiin perus Po-matoranin jalan sijaan erään kuolleen veden turagan jalalla, ja maskiksi hän sai melko oudon näköisen vihreän happinaamarin.<br>\n<br>\nMyöhemmin, kun Jardirtista oli tullut melko pelätty, ja varkaana pidetty matoran, hän istui eräällä rantakalliolla. Silloin hän oli nähnyt laivan nimeltä \"Yön Timo\" ensimmäistä kertaa. Notfunin myöhemmin saamat laivat ovat kaikki nimetty samalla nimellä, mutta tämä oli ensimmäinen. Piraatti oli pyytänyt Jardirtiä miehistöönsä, ja sinä päivänä hänestä tuli Kapteeni Notfunin perämies.<br>\n<br>\n\"Hmh. Nyt hän on kuitenkin kuollut..\", Jardirt mutisi.<br>\n<br>\n\"Hänestä on tulossa toinen Notf-\", toiselle matoranille kuiskaava miehistön jäsen keskeytti puheensa nähdessään että Jardirt katsoi häntä pistävästi.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Nimdan saari<br>\nPyhä kammio</strong><br>\n<br>\nVälittömästi, kun Matoro oli syöksynyt oven ali tähän huoneeseen, hän oli ampunut suuren kerroksen jäätä peittäen koko oven. Nukke oli jäänyt toiselle puolelle.<br>\n<br>\nMatoron hengitys tasaantui hitaasti. Hän nojasi pimeyden keskellä kiviseen seinämään ja mietti.<br>\nParhaassa tapauksessa tässä huoneessa olisi pääsy Nimdakammioon, ja tuo nukke ei saisi jäädytettyä ovea auki. Pahimmassa tapauksessa tämä oli umpikuja ja nukke saisi oven auki.<br>\n<br>\nJos hän pääsisi täältä elossa, mielellään ystäviensä ja Nimdan kanssa, häntä ei voittaisi enää mikään. Matoro ei voinut kuvitella tuota valkoista olentoa parempaa taistelijaa. Se oli liian nopea, liian kestävä, liian kuolematon. <br>\nToan ajatukset palautuivat turagaan. Häntä puistatti edelleenkin silmissä välkkyvä kuva elävästä kuolleesta ruumista. Se puhui toisesta puolesta.<br>\n<br>\nToinen puoli. Kuolema. Ovatko nuket toiselta puolelta?<br>\nMatoro ei ihmettelisi yhtään, vaikka olisivat.<br>\n<br>\nHän oli miettinyt monesti kannattaisiko vain jäädä Klaaniin viettämään rauhallista elämää. Hylätä taistelukentän melske ja vaaralliset tehtävät.<br>\nHän oli yrittänyt sitä joskus. Ei ollut pystynyt. <br>\nJos riskinottoon ja kuolemanvaaroihin voisi kehkeytyä riippuvuus, Matorolla olisi se pahanlaatuisena. Hän ei enää edes tiennyt montako kertaa oli paennut kuolemaa viimeisillä sekunneilla. Enää juuri mikään ei yllättänyt Toaa. <br>\nNuket olivat kuitenkin osoittaneet, että hän ei itseasiassa ollut kokenut yhtään mitään. Ei mitään, mitä voisi verrata nukkeihin.<br>\n<br>\nToa alkoi nyt vasta katsella ympärilleen huoneeseen.<br>\n<br>\nSe oli samanlainen kuin edellinenkin. Patsas vain oli erilainen.<br>\nSe oli pitkä, humanoidimainen olento. Sen siivet nousivat korkealle hipoen kattoa, ja sen kaiverruksia täynnä olevasta naamiosta nousi sarvet. Valtava kirves ja punaisin valokivin koristeltu ylävartalo loivat uhkaavaa tunnelmaa.<br>\nSen jalustassa luki “Atheon.”<br>\n<br>\nAinut ovi oli se, minkä hän oli jäädyttänyt umpeen.<br>\nPakokauhu velloi Toan sisällä, vain odottaakseen hetkeä vapautua. Matoro tunsi itsensä heikoksi matoraniksi naapurihuoneessa odottavaa valkoista olentoa vastaan.<br>\n<br>\nEhkä ei olisi koskaan kannattanutkaan lähteä tälle matkalle. Ehkä ei olisi koskaan pitänyt liittyä Klaaniin. Ehkä ei olisi pitänyt mennä Metru Nuille puolustamaan oikeutta, mennä sotaan. Ehkä hän eläisi edelleenkin rauhallista elämää matoraniensa ja Toa-ryhmänsä kanssa. Ehkä aurinko paistaisi ja Kirikori -heinäsirkat sirittäisivät rauhassa ruohikossa. Ehkä elämä olisi rauhallista.<br>\n<br>\nMatoro vaelsi muistoissaan kauas menneisyyteensä, aikaan ennen sotaa. <br>\nSe saari oli kaunis ja idyllinen. Rauhallinen.<br>\nSininen meri aaltoili lämpimänä hiekkarantaan. Matoranit ahkeroivat töissä lintujen laulaessa. Matoro istui rantakalliolla Ralin kanssa katsellen merelle.<br>\n<br>\nSitten hän tajusi olevansa keskellä pimeyttä vailla pakotietä.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Killjoyn huone, Klaani</strong><br>\n<br>\nKypärä oli tipahtanut lattialle kipupiikin iskiessä. Feterraa vastaan ruhjoutunut kylki oli alkanut vihoittelemaan ja Killjoy joutui tahtonsa vastaisesti ahmaisemaan kolme kipulääkettä kerralla. Haittavaikutuksena näissä lääkkeissä oli kuitenkin uneliaisuus, eikä mennyt kauaakaan kun metsästäjä ummisti silmänsä ja päätyi unien epämiellyttävään maailmaan. Epämiellyttävään juuri hänelle.<br>\n<br>\nHän eli menneisyytensä uudestaan, eli hetket joita ei halunnut muistaa. Eli sodat, surun hetket, muttei ikinä niitä pieniä iloja. Killjoyn alitajunnan pettymykseksi, tämäkään uni ei tarjonnut poikkeusta.<br>\n<br>\n<strong><em>Metru Nui, hyvin kauan sitten - sotatila</em></strong><em><br>\n<br>\nKokous venyi jälleen, eikä tilannetta auttanut Kapteeni Aizenin raportin pituus. Kun tuo valtava liirumlaarum Po-Metrun tuppukylän vahingoista oli ohi, päästiin vihdoin asiaan. Herra oli ottanut Onu-Metrun puolustuksen henkilökohtaiseksi tehtäväkseenja tämä antoi Killjoylle unelmatilaisuuden päästä johtamaan Ta-Metrun osastoa itse. Oveen iski koputus ja sinivalkoinen hehkeä Toa astui sisään.<br>\n<br>\n”Kas, Komentaja Niz, hienoa että pääsit tulemaan.” Herra viittoili paikkaa komentajalle, hänen ja Killjoyn viereen. ”Vastaava kuusikko on siis paikalla, kerrassaan erinomaista. Kenraali Killjoy voi varmaankin valaista sinua kokouksen jälkeen juuri käymistämme asioista.”<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi ja virnisti tuoreelle vierustoverilleen. Hän kävi katseellaan läpi nyt täyttyneen kuusikon. Valtavan pyöreän pöydän ympärillä istui monenmoista johtoaseman henkilöä. Mustan Käden johtaja Herra istui massiivisuudessaan ovea lähimmässä tuolissa, sivelleen pukinpartaansa mietteliäänä, hänen vieressään istuivat komentaja Niz ja kenraali Killjoy itse. Asespesialisti Aizen istui Killjoyta vastapäätä ja pöydän toisessa päässä istui lisäksi erikoisjoukkojen johtaja Saraji sekä pelottava piikikäs Firingu, joka tunnettiin nimellä Hitsu. Tämä oli osoittanut voimansa pysäyttämällä yhdellä ainoalla jään elementaali-iskulla kokonaisen Metsästäjien joukko-osaston, nousten pian Ko-Metrun joukkojen päälliköksi.<br>\n<br>\nKilljoy siirsi katseensa pian takaisin puheenvuoroaan aloittavaan Herraan. Keskustelu pöydän ympärillä hiljeni lopullisesti.<br>\n<br>\n”Arvoisat johtokunnan jäsenet, Mustalle Kädelle on myönnetty lupa osallistua sotatilaan, vahvistamaan Toa Lhikanin johtamaa joukkoa. Kuten jo varmasti tiedätte, esimerkiksi Le-Metru, sekä Onu-Metru ovat tälläkin hetkellä hyökkäyksen alla. Siksi kiitänkin suuresti, että erikoisjoukkojen johtaja Saraji pääsi liittymään seuraamme.”<br>\n<br>\nMustaan kaapuun pukeutunut Firingu nyökkäsi ja taputteli hiljaa vieressään lepäävää naurettavan kokoista miekkaa. Killjoy ei tiennyt tästä kaverista vielä paljoa. Hänkin oli toa-kiven voimistama vahki, mutta ainut asia jonka Killjoy tästä tiesi, oli tämän huhuttu nopeus. Le-Metrussa joku oli nähnyt tämän liikkuvan niin nopeasti, että silmä näki hänet seisovan kahdessa paikassa samaan aikaan. Killjoy ei tätä tohtinut itse uskoa, sillä kaverin miekka näytti painavan enemmän kuin Saraji itse. Hän haluaisi nähdä sen omin silmin. Herran puhe kuitenkin herätti Killjoyn mietteistään ja hän hätkähti tajutessaan missaneensa puheesta kenties liiankin paljon.<br>\n<br>\n”...ja kuten todettua, kenraali Killjoy ottaa paikkani Ta-Metrun puolustuksessa, minun suojatessani arkistoja. Onko kysyttävää?”<br>\n<br>\nKilljoy huokaisi, hän ei ollut missannut mitään tärkeää. Hän kirosi mielessään omaa herpaantumistaan ja ryhdisti asentonsa. Tätä seuranneet tapahtumat kuitenkin päästivät Killjoyn todistamaan omin silmin herpaantumisensa mietteitään. Ikkunalasin rikkoutuminen räsähti joukon korvaan, mutta kun sirpaleet vielä helisivät lattialle, Saraji oli jo maassa, pidellen sinne kaatunutta Hitsua. Kukaan ei ollut nähnyt tämän edes poistuvan istuimeltaan.<br>\n<br>\nKun nuo huumaavat sekunnin murto-osat olivat kadonneet, tajusi mu joukkio vetää aseitaan esiin. Killjoy sen sijaan tuijotti maassa makaavaa Hitsua, eikä saanut sanaa suustaan. Hän tajusi pöydän lainehtivan veressä ja siinä missä ennen oli Hitsun pää, sojotti nyt valtava räjähdepäällä varustettu nuoli. Killjoy katsoi alas ja tajusi keskivartalonsa olevan Firingun pään kappaleissa, jolloin kenraalin henki salpautui lopullisesti. <br>\n<br>\n”Evakuoikaa rakennus, meillä on tarkka-ampuja!” Herran huuto kaikui Killjoyn korvissa kun hän silmäisi vielä viimeisen järkyttyneen katseensa lattialla makaavaan toveriinsa. Killjoy tarttui Nizin ranteesta ja lähti vetämään tätä ulos huoneesta. Tällä kertaa sota olisi oikea, tällä kertaa vihollinen ampuisi takaisin... hän ei tiennyt ilmoittautuneensa tällaiseen.</em><br>\n<br>\nYltäpäältä hiestä, metsästäjä heräsi, haukkoen henkeään. Tämän takia hän ei pitänyt nukkumisesta, ei ollenkaan...<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Nimdan saari<br>\nMetsä</strong><br>\n<br>\nJoukko Toia talsi metsässä. Toat olivat nimeltään Nurukan, joka hallitsi Maan elementaalivoimaa, Kiven elementaalivoimaa hallitseva Samol, Plasmavoimilla varustettu, puoliksi täysin mekaaninen Deleva ja valon voimilla varustettu Umbra. Joukkio taivalsi metsän halki kohti Nimda-temppeliä, joka oli Samolin väen pyhä paikka.<br>\n<br>\n”Mitä järkeä meidän on edes mennä tälle Nimda-temppelille?” Deleva kysyi Samolilta, lyhyenlännältä keltaruskealta kiven toalta. <br>\n<br>\n”Väkeni voi olla temppelillä harjoittamassa Athin palvontamenoja”, Samol kertoi. Hänen puinen heimonaamionsa hymyili kun toa puhui. <br>\n<br>\n”Jee. Uskovaisia”, Deleva mutisi, laittaen kädet puuskaan. Plasman Toa ei pitänyt uskovaisista. Niistä oli vain harmia.<br>\n<br>\n”Älä ole noin tuomitseva ja ennakkoluuloinen”, Nurukan sanoi vanhalla, muinaisella äänellään. Mustahaarniskainen toa oli väsynyt plasman Toan nurinoihin. ”Älä valita, ole mies”, hän sanoi, mulkaisten punavalkoista toaa vihreällä silmällään.<br>\n<br>\nUmbra oli jäänyt vähän jälkeen muusta joukkiosta. Hän oli muissa maailmoissaan, ajattelemassa veljeään ja kohtalon konseptia. <br>\n<br>\n”Mikä järki kaikessa on jos joku on tehnyt sinulle Kohtalon, jota et voi paeta?” Umbra kysyi itseltään. ”Minun kohtaloni oli näemmä muuttua, muuttua, muuttua, jakaantua ja yhdistyä. En pidä tätä ihan tavanomaisena kehityskulkuna. Yleensähän se on niin että Matoranista Toa, Toasta Turaga ja Turagasta Legenda. Olenko minä sitten legenda? Nää. En voi olla. Minulla on makutojen tietoja ja Toien hyvyyttä. Lisäksi minulla on klaanilaisten sydän. Heh. En ihmettelisi jos joskus tulevat sukupolvet kertoisivat kylätulien ympärillä tarinoita minusta ja seikkailuistani. Niistähän saisi kokonaisen kirjasarjan tehtyä”, Umbra puhui itsekseen. <br>\n<br>\nÄkkiä kaikki muuttui. Laukauksia. Nurukan ja Samol maassa. Mitä Karzahnia?<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Nynrah, paha tappajarobottitehdas</strong><br>\n<br>\nKeetongu hiippaili kaksi Matorania olkapäillään ja ilmasta ilmaan –konetuliase kädessään Takomon raudanhajuisilla käytävillä. Hän etsi Qinfatheous-Matorania, vanhaa kontaktiaan Haamujen ja laivaston välillä. Q-mies, kuten Tongu häntä kutsui, oli toimittanut Laivastolle paljon tärkeitä osia, kun Laivasto oli siirtynyt vesiajoneuvoista ilmojen valtiaaksi.<br>\n<br>\n<strong>Vuosia sitten, nurmikenttä Klaanin lähistöllä</strong><br>\n<br>\nKlaanin pääadmin Tawa seisoi kumpareella ja katsoi muutaman sadan metrin päässä olevaa Bio-Klaanin Kauppalaivaston uutta telakkaa. Hänen mukanaan oli moderaattori DarkNorik sekä kourallinen Matoraneja sekä Klaanin linnoituksesta että Kauppalaivastosta. <br>\n<br>\nAdmin oli kutsuttu tilaisuudentapaiseen, sillä Klaanilta oli herunut poikkeuksellisen paljon avustusrahoja sen uusimpaan hankkeeseen. Projekti oli kestänyt nelisen vuotta ja nyt se oli ainakin teoriassa valmis. Sitä ei ollut johtanut Klaanin saaren kauppakiltojen Matoran-neuvosto, vaan suhteellisen uusi Klaanin jäsen, iso keltainen Rahi, joka oli päässyt nopeasti korkeaan virkaan nopeasti mekaanikontaitojensa takia.<br>\n<br>\nNyt heillä oli kuulemma satojen metrin pituinen lentoalus, joka leijui höyryllä. Tawa oli sanonut uskovansa kun näkee.<br>\n<br>\nJa nyt hän oli täällä.<br>\n<br>\nYhtäkkiä kova ääni täytti sähkön Toan biomekaaniset korvakäytävät. Telakan avattava, valtava pressukatto aukesi hiljalleen suurten höyrykoneiden avittamana. Sadat erikokoiset potkurit ja propellit käynnistyivät Telakan jalkapallastadionmaisen päärakennuksen kehässä. Tuhannet venttiilit aukesivat ja päästivät höyryn esilämmitetyistä kattiloista turbiineihin ja mäntiin.<br>\n<br>\nKauppalaivaston lippualus Tahtorak nousi ilmaan valtavan melun saattelemana.<br>\n<br>\nKomeaa ilmestystä katsellen Tawa kaivoi radiopuhelimen esiin onnitellakseen Kauppalaivaston väkeä. Hänen näppäilynsä kuitenkin keskeytyi valtavaan räksähdykseen. Ilmalaivan toiseksi suurin propelli oli lakannut pyörimästä ja alus oli rojahtanut takaisin telakkaan.<br>\n<br>\nKorjauksissa kestäisi aikansa, mutta Tahtorak oli nouseva uudestaan.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Nynrah<br>\nTakomo</strong><br>\n<br>\nGuardian oli mietteissään.<br>\n<em>Mitenköhän Tongulla menee?</em><br>\nTämä retoriseksi tarkoitettu kysymys sai vastauksen melkein välittömästi.<br>\n<em>En tiedä, Gurvana hyvä, mutta ainakaan hän ei ole LAUTANEN.</em><br>\nSinistä skakdia olisi huvittanut naurahtaa, mutta tässä tilanteessa se ei tuntunut järkevältä siirrolta. Hän tyytyi hymyilemään itsekseen.<br>\n<br>\nAvhrak Va -robotit leijuivat eteenpäin geometrisen tarkassa pallomuodostelmassa. Niiden sinihohtoiset silmät kääntyilivät suuntaan ja toiseen, skannaten valtavaa tehdasrakennusta. Yksi, muita hieman lommoisempi Va kohdisti katseensa tasaisin väliajoin taaksensa, mutta siirsi sen kuitenkin hätäisesti muualle.<br>\n<em><strong>Mene kauas</strong></em>, Manurahk Va sähisi hiljaa Guardianin mielessä, jolloin sininen skakdi pyörähti takaisin varjoihin ja sammutti mekaanisen silmänsä. Parin metrin päässä robottirykelmästä hiiviskelevä Guardian liikkui pitkin suuren takomohuoneen vähiten valaistuja alueita ja hyppäsi lähimmän polttouunin tai työpöydän taakse piiloon aina kun Makuta Nui lähetti varoitusviestejä muiden Va-lautasten liikehdinnöistä. Välillä skakdi joutui odottamaan pitkiäkin aikoja. Polttouunien ja koneiden suuri lämpö sai Guartsun läkähtymään ja hikoamaan, mutta hän ei voinut liikkua ennen lautasmaisen Manun erillistä varmistusta.<br>\n<br>\nKammioissa oli uhkaavan hiljaista. Yksikään matoran ei ollut työpöytänsä tai koneensa ääressä.<br>\nGuardian puri huultaan. <em>Aaveet. Minneköhän ne ovat pinkoneet?</em><br>\nSkakdin näköpiiristä poistuneen lommoisen metallilautasen sisältä kaikui ajatuksia kuin vastaukseksi.<br>\n<em>...tai mitä niille on tehty?</em>, Manu pohti. Guardian ei keksinyt vastausta. Hän yritti olla ajattelematta asiaa.<br>\nErään työkaluja ja luurankomaisia robottikäsiä täynnä olevan työpöydän vieressä oli suuri laatikko. Piilouduttuaan ensiksi pöydän alle joiksikin minuuteiksi Guartsu joutui jäämään uuteen piiloonsa pitemmäksi aikaa, sillä muut Avhrak Va:t alkoivat näkyvästi aavistamaan jotain ja jäivät partioimaan lähialuetta Manu mukanaan.<br>\n<br>\nMetallilautasen sisällä leijaileva Makuta ei vaikuttanut olevan tyytyväinen. Hän ilmaisi suuttumustaan täysin tuoreella tavalla.<br>\n<br>\n<em>01010011010010110100000101010010010100100100000101010010</em>, Manu ärjyi Guardianin päässä.<br>\n<em>Kiitos</em>, Guardian ajatteli pidättäen hengitystään. <em>Mutta...en tiedä, yritä vaikka suostutella ne muualle?</em><br>\n<br>\nMetallisten lautasten sähköinen sirinä ja tietokonemaiset piippaukset lähestyivät yksi kerrallaan Guardianin piilopaikkaa. Usean eri valonlähteen sininen hohto heijastui pöydän alta näkyvälle lattialle.<br>\n<em>...ja hei, vaikka en ole kiireen ystävä, 'kohta nyt heti skarrararr' on ihan hyvä vaihtoehto.</em><br>\n<br>\nManun äänensävy kiristyi. <em>Odota. Kaikki hallinnassa. Tämä kuuluu vahvuuksiini. Linguistiikka ja robotiikka ovat oikein mielenkiintoisia aiheita.</em><br>\n<br>\nSkeptisyys vyöryi skakdin tajunnan läpi hyökyaallon lailla. Guardianin otsa kurtistui äärimmilleen. Yksi Avhrak Va -lautasista kuulosti piipittävän toisia äänekkäämmin ja pian Guardian näki, kuinka se lenteli muodostelmasta ulos kärpäsmäisesti pysähtyen jokaisen lautasen kohdalla ikään kuin suostuttelemaan sitä.<br>\nYksi viesteistä erehtyi menemään osittain myös telepaattiseen kanavaan ja Guardian kuuli sen. Se ei varsinaisesti auttanut häntä pysymään rauhallisena.<br>\n<em>Huomio: Havaitsemamme liikehtivä kohde on todennäköisyysprosessorini useiden laskutoimituksien mukaan vain todella suuri ja todella sininen kivirotta.</em><br>\nJostain syystä Va:t eivät pysähtyneet, vaan lähestyivät työpöytää verkkaisesti. Guardian käänsi päätään hitaasti nähdäkseen siniset valojuovat. Pöydän alta ei näkynyt mitään muuta kuin pari lattialle pudonnutta mutteria ja yksi puinen ja melkein tyhjä laatikko, jossa oli joskus varastoitu Aaveiden valmisaterioita.<br>\n<em>Minusta tuntuu, että tuo ei toiminut</em>, Makuta Nui viesti kuulostaen pettyneeltä.<br>\nGuardian kiristeli hampaitaan. <em>Näkevätkö ne minut?</em><br>\n<br>\n<em>Eivät vielä, mutta-</em>, Manu sanoi mutta joutui keskeytetyksi.<br>\n<br>\n<em>Harhautapa niitä. Minulle käy <strong>heti</strong>.</em><br>\n<br>\nMakuta teki työtä käskettyä ja iski Va-parven mekaanisiin mieliin sellaisen määrän kohinaa ja häiriötä, että ne hämääntyivät ja sammuttivat kamerasilmänsä pariksi sekunniksi. Hän joutui kuitenkin lopettamaan mahdollisimman pian, sillä robotit yrittivät välittömästi paikallistaa häiriösignaalin lähteen. Ne eivät ehtineet, sillä signaali katosi jonnekin pimeyteen.<br>\nVa:t yrittivät etsiä kamerasilmillään pöydän alta matorania tai vihollisvakoojaa. Niiden skannerit eivät paikallistaneet kumpaakaan, joten ne yrittivät löytää edes valtavaa kivirottaa. Sitäkään ei löytynyt.<br>\nRobottien parvi jatkoi pian matkaa. Ne eivät kuitenkaan huomanneet, että työpöydän vieressä oleva valmisaterialaatikko oli väärin päin. Huoneen muun kaaoksen huomioon ottaen tämä ei ollut mitenkään erityistä.<br>\nTämän vähitellen Va-parven perässä lipuvan laatikon sisältä kuului kuitenkin vaimeaa rouskutusta.<br>\n<br>\nMakutan telepaattinen ääni oli helpottunut, mutta närkästynyt.<br>\n<em>...sinulla ei ole enää mitään lupaa haukkua minun suunnitelmiani.</em><br>\n<br>\nGuardianin suu oli täynnä. Tämä keskustelu ei onneksi vaatinut sen avaamista.<br>\n<em>Tämä ei ole muuten erityisen hyvää</em>, skakdi pohti.<br>\n<em>En minäkään uskoisi sen olevan.</em><br>\n<em>Ulos päästäni.</em><br>\n<br>\nMuutaman hetken päästä Guartsu uskalsi nousta pois laatikon alta. Vat olivat jälleen menossa. Guartsu jatkoi niiden seuraamista. Hän päätti kuitenkin ottaa pahvilaatikon mukaan. Ihan vain varmuuden vuoksi.<br>\n<br>\nMuutaman minuutin kuluttua Manulta saapui telepaattinen viesti, joka neuvoi Guardiania pysähtymään. Hän kyykistyi pahvilaatikkonsa alle. Sitten hän teki siihen silmäreiät nopeasti leikaten pienellä veitsellä, joka kuului hänen peruskalustoonsa.<br>\n<br>\nEdessä näkyi Matoran. Se oli kyyristynyt pimeään nurkkaan piiloon. Avhrak Vaiden infrapunakatseilta se ei tosin päässyt piiloon. Pahvilaatikko nytkähteli hieman eteenpäin.<br>\n<br>\n<em>Pitäisikö meidän auttaa?</em> Manu kysyi.<br>\n<em>Jos onnistut, hänestä voi olla hyötyä</em>, Guartsu vastasi. Pian hän huomasi, että lommoinen Avhrak Va oli alkanut pitää erittäin korkeaa ääntä. Nyt äänet vaihtelivat eri korkeuksilla. Pieni robotti alkoi myös vilkuttaa värikkäitä valoja ja mitä ilmeisimmin myös lähettää radiosignaaleja muille Avhrak Vaille – ainakin siitä päätellen, että nämä yrittivät nyt käydä Manun kimppuun. Manu lähti nopeaan syöksyyn toiseen käytävään. Tai itse asiassa hänen ruumiinsa lähti. Avhrak Vaiden lähdettyä takaa-ajoon Guardian huomasi vihreää nestekaasu lillumassa lattialla.<br>\n<br>\n<em>Hiih. Sehän toimi.</em><br>\n<em>Siltä näytti</em>, Guartsu vastasi. Sitten hän äkkäsi yhden Van, joka oli jäänyt ahdistelemaan Matorania. Se raahasi ainoalla kourallaan pientä Huna-päistä Fe-Matorania samaan suuntaan, kuin minne muut olivat juuri pyyhältäneet. Guardian nousi pahvilaatikkonsa alta ja ampui kiväärillään robottia. Se lensi päin seinää, leijaili törmäyksen jälkeen vielä hetken ja putosi sitten maahan. Manu käytti tilaisuuden hyväkseen ja ryösti sen ruumiin itselleen.<br>\n<br>\nMatoran selvitti päätään lattialla. Hän katsahti Guardianiin.<br>\n”Skakdi, pelastit minut hetkellisesti. Kuka olet?”<br>\n”Sillä ei taida olla väliä”, Guardian sanoi tylysti. ”Mitä täällä on tapahtunut?”<br>\n”Se Arstein”, Matoran tuhahti noustessaan lattialta ja pyyhkiessään pölyt päältään. ”Se valtasi koko laitoksen. Sitten se pakotti meidät töihin. Me olimme jo lähestulkoon muutenkin Makutojen alaisuudessa. Tarvitaanko vielä lisää tyranneja meitä käskyttämään?”<br>\n<em>Kuka tämä </em>Arsestein<em> on?</em><br>\nMatoran hätkähti kysymystä.<br>\n”Kuka se oli?”<br>\n”Se oli. Ystäväni”, Guardian sanoi virnistäen. ”Hän on Makuta. Sattuisiko teillä olemaan ylimääräisiä haarniskoja hänelle?”<br>\n<em>Sitä vartenhan me tänne tulimmekin.</em><br>\n”Haarniskoja”, Matoran pohti. ”Kyllä meillä taitaa olla. Mutran teki tilauksen jonkin aikaa sitten. Varmasti ihmettelee, miksi hänen tilauksensa ei saavu perille. No, mikään ei saavu perille, kun se Skakdi hääräilee.”<br>\nGuartsu ja Manu katsoivat toisiaan merkitsevästi. Tai Guartsu katsoi Manua ja Manu surisi, kuin olisi räjähdyspisteessä.<br>\n”No, tulkaa. Voimme väittää, että haarniskan tuhosivat nämä robotit”, Fe-Matoran sanoi.<br>\n<em>Voin kuvitella Mutranin ilmeen, kun hän kuulee tästä!</em> Manu hihitti. He lähtivät seuraamaan Matorania, joka asteli jo pitkin samaa käytävää, jonne Avhrak Vat olivat juuri kadonneet.<br>\n<br>\nGuartsu piti aseensa koko ajan valmiina siltä varalta, että heidät huomattaisiin ja yritettäisiin pysäyttää. Mitään ei kuitenkaan sattunut. He kävelivät läpi pimeiden käytävien ja saapuivat kammioon, jossa säilytettiin ilmeisesti Aaveiden luomuksia. Jossain nurkassa sitten löytyi noin Toan kokoinen, musta-vihreä haarniska. Guartsu ei voinut olla huomaamatta, kuinka hänen vieressään lipuvasta robottilautasesta huokui ajatus: <em>Vihreää. Miksi vihreää. Tuo värihän näyttää ihan Nazorakin sisuskaluilta…</em><br>\n”Mikäs on muuten nimesi, Matoran?” Guardian kysyi. Puhuteltu kääntyi Skakdiin päin ja hymyili.<br>\n”Sinäkään et kertonut omaasi, kamu.”<br>\n”Höh. Minä olen…”<br>\n<em>Hän on Gurvana.</em><br>\n”… juu.”<br>\n”Eli siis Gurvana?” Matoran varmisti. ”Minä olen Pordok.”<br>\n”Selvä, Pordok. Kiitos avustasi”, Guartsu sanoi.<br>\n”Eipä kestä. Tehän kuitenkin saavuitte vapauttamaan meidät, ettekö vain?”<br>\n”Öhm. Tuota noin. Me…” Guartsu mumisi.<br>\n<em>Hyperbolaa, Guartsu.</em><br>\n”Mitä?” Matoran ihmetteli.<br>\n<em>Minulle tulee mieleen se yksi kohtaus silloin kerran…</em><br>\n”Kohtaus. Mikä”, Guartsu ähkäisi.<br>\n<em>Se oli melko pian sen jälkeen, kun olin liittynyt Klaaniin. Kyllä. Niin se oli.</em><br>\n”Miksen minä muista sitä?”<br>\n”Mistä te puhutte? Klaani? Oletteko te Bio-Klaanista?” Matoran huudahti.<br>\n”No nyt sinä sen paljastit, Manu. Kyllä, Pokdor. Olemme bioklaanilaisia.”<br>\n”Olen Pordok.”<br>\n”Ai, niin tietysti.”<br>\n<em>Se oli ensimmäinen ”tehtäväni”. Muistan sen selvästi.</em><br>\n”Taitaa olla myöhäistä pysäyttää se”, Guardian kuiskasi kummastuneelle Matoranille.<br>\n<em>Hurr. Aivan. Niin se meni. Minut oli lähetetty toisen uuden jäsenen, Toan nimeltä Boletus, kanssa pelastamaan erästä kolmatta Klaanilaista, jonka nimeä en kyllä tähän hätään muista.</em><br>\n”Minä en muista koko juttua”, Guardian tuhahti.<br>\n<em>Sääli. Ai niin, Ämkookin oli siinä mukana.</em><br>\n”Oliko?”<br>\n<em>Kyllä. Muistaakseni te olitte niin epäluuloisia minua kohtaan, että laitoitte adminin kyyläämään minua. Tietysti tarinalla on surullinen loppu.</em><br>\n”Haluan kuulla sen”, Pordok sanoi.<br>\n”Muistinvirkistys tosiaan voisi olla paikoillaan…” Guartsu sanoi ja istahti läheiselle tuolille. Pordok oli kellahtanut lattialle istumaan.<br>\n<br>\n<em>No niin. Aikana ennen <span style=\"text-decoration:line-through\">tuloveroa</span> <span style=\"text-decoration:line-through\">ruokaetikkaa</span> <span style=\"text-decoration:line-through\">Killjoyta</span> –</em><br>\n”Mitä jos menisit suoraan asiaan?” Guartsu sanoi ärtyneenä.<br>\n<em>Hyvä on, hyvä on…<br>\n<br>\n<br>\nMuistan kuin eilisen. Lähdimme Klaanin pihalta lentoaluksella. Aluksen kyljet olivat tapiirinharmaat, ja Mäksä sitä ohjasi. Lisäksi minulla oli epämiellyttävä olo.<br>\nHaarniskani oli täysissä voimissaan. Se oli verenpunaisella höystetty musta haarniska, joka oli panssaroitu prototeräksellä, kuten yleensä. Piikikäs olkapanssarini oli yhtä kaunis kuin ennenkin – aina siihen asti, kun se mokoma torakka heitti minut laavaan ja kuolin. Melkein siis. Siipiä minulla ei sillä hetkellä ollut, eiväthän ne olisi edes mahtuneet olemaan koko aluksessa.<br>\n<br>\nMäksä päätti, että minulle ja Boletukselle on mukavaa aiheuttaa paha olo. Minä onneksin kestän vuoristoratoja yleensäkin hyvin, mutta Boletus-parka ei tainnut. Mäksä nimittäin laittoi lentokoneen alaspäin aukeavan paraabelin muotoiselle radalle, jolloin olo tunti hyvin pitkälle vuoristoratamaiselta.<br>\n<br>\nSiinä liitelimme taivaiden halki. Kauan me liitelimme. Kunnes sitten saavuimme määränpäähämme: melko iso, puoliksi aavikoitunut saari Xiasta itään päin näkyi edessämme. Laskeutumisesta tuli vaikeaa, olimmehan vihollisten maaperälle laskeutumassa. Pimeyden metsästäjät olivat siepanneet siis klaanilaisen. Kuka hän oli, sitä en muista, mutta ilmeisesti hän oli pelastamisen arvoinen.</em><br>\n<br>\n”Höm”, Guartsu keskeytti. ”Kaikki Klaanin jäsenet olisivat pelastamisen arvoisia.”<br>\n<em>Sheelika.</em><br>\n”Ei ole jäsen enää.”<br>\n<em>Ei. Tietenkään ei…<br>\n<br>\n<br>\nNoh, laskeuduttuamme löysimme leirin jäännökset. Siellä ei ollut mitään hyödyllistä, mutta päätimme jäädä yöksi ja lähteä jäljittämään metsästäjiä heti aamunkoitteessa. Pystytimme leirin. Boletus haki puita nuotiota varten. Minä viihdytin meitä laulutaidoillani, kunnes Mäksä puhalsi minut kumoon. Hän ei ilmeisesti pitänyt verenpunaisesta lauluäänestäni. Hän oli pukeutunut mustaan viittaan. Huppu peitti hänen kasvonsa. Eihän hän koskaan ollut mikään julkisuudenhakuinen, joten hän halusi piilottaa itsensä julmalta maailmalta. Tai jotain sinne päin.<br>\n<br>\nNo, hän sitten otti maasta kiven. Ja puhui.<br>\n”Mikä sinut toi Klaaniin?”<br>\n”En ole aivan varma. Ehkä tarvitsin paikan, minne mennä?” vastasin.<br>\n”Se olisi loogista.”<br>\n”Minä yritän olla mahdollisimman rationaalinen ja looginen. Tosin joskus se ei oikein onnistu, ja minun täytyy yrittää olla mahdollisimman epälooginen ollakseni epäarvattava, jotta – ”<br>\n”Puhut paljon.”<br>\n”Niinkö?”<br>\n”Kyllä.”<br>\n”Entiset kollegani sanoivat välillä samaa. Puhuin kuulemma väärään aikaan.”<br>\n<br>\nHetken ajan oli hiljaista. Sitten Boletus palasi. Päätimme käydä nokosille ennen jahdin alkua.</em><br>\n<br>\n”Ja mitä sitten tapahtui?” Pordok kysyi haltioituneena. Guardian pohti paraabelin muotoa.<br>\n<br>\n<em>Yö kului hitaasti. Muurahaiset nimittäin valtasivat telttani. Muuten kaikki sujuikin kohtuullisen hyvin.<br>\n<br>\nAamulla pakkasimme kamppeet, Mäksä lukitsi aluksen ja lähdimme liikkeelle. Kuljimme ripeästi autiomaiden halki, metsikön läpi, muuallekin, mutta ei, minä en aio kertoa matkasta enempää. Koska en jaksa.</em><br>\n<br>\n”On siinä meillä hieno tarinankertoja”, Guartsu hörähti.<br>\n<em>Vaiti, sinä kurja.</em><br>\n<br>\n”Saitteko ne kiinni?” Matoran kysyi.<br>\n<br>\n<em>Saimmepa hyvinkin. Minä ikään kuin ehdin matkan aikana jutustella Mäksän kanssa kaikenlaisista… voisin siitäkin kertoa vaikka kuinka mahdottomasti, mutta ehkäpä en juuri nyt. Tännehän voi ilmaantua koska tahansa vaikka sellainen metallihirviö. Voi, Boletus-parka. Hän meni yksin tutkimaan läheistä laaksoa sillä välin, kun minä ja Ämkoo juttelimme mukavia.<br>\n<br>\n”Kuka oli Makuta, jonka nielaisit? Minua kiinnostaisi tietää”, sanoin.<br>\n”Mitä sinä sillä tiedolla?”<br>\n”Olet saattanut tehdä minulle palveluksen.”<br>\n”Jos tein, se tapahtui kauan aikaa sitten.”<br>\n”Palvelus mikä palvelus.”<br>\n”Vai niin. Miten sinun tieteelliset kokeesi sitten edistyivät?”<br>\n”Kirjoitin erään kasvin DNA:n puhtaaksi viime viikolla.”<br>\n”Et sitten ole kukkakauppiaan alaa harkinnut?”<br>\n”Oletpa sinä tänään hauskalla tuulella. Tuo kysymyskin oli täysin puhtaasta mielenkiinnosta kysytty, eikö?”<br>\n”Ironiaa ei ole olemassa.”<br>\n”Ei niin.”<br>\n”Juu.”<br>\n”HYPERBOLA!”<br>\nMäksä hätkähti.<br>\n”Ahaa?” hän sanoi kysyvästi.<br>\n”Kyllä. Hyperbolasta tuleekin mieleeni hyperbeli. Josta tulee mieleeni kaliiberi. Josta taas…”<br>\n”Tajunnan virtaa. Annatko useinkin ajatustesi ottaa vallan?”<br>\n”Ajatukseni ovat minä. Minä olen ajatukset.”<br>\n”Minulla oikeastaan ei ole varaa antaa tietyille ajatuksille valtaa. Jotkin ajatukset ovat niin ikäviä.”<br>\n”Tunteidenko sitten pitäisi hallita?”<br>\n”Ei missään nimessä. Olen huomannut…”<br>\n”… että niistäkin on pelkkää haittaa.”<br>\n”Juuri niin.”<br>\n<br>\nSitten kuului räjähdys. Ilmeisesti ystävämme oli löytänyt metsästäjät.<br>\n”Ja räjäyttänyt oljytankkeja, huomaan ma”, Mäksä huokaisi.<br>\n”Pitäisi kai mennä auttamaan.”<br>\n”Ilmeisesti.”<br>\nJa me menimme. Sen jälkeen kaikki muuttui sekavaksi. Muistan paikalla olleen ainakin Gathererin ja Subterraneanin. He hyökkäsivät kimppuumme jo, ennen kuin ehdimme pudottautua alas kalliolta. Boletus taisteli kymmentä metsästäjää vastaan. Hän oli tietysti reilusti alakynnessä. Mäksä mäiskäisi kahtia erään tyypin, joka taisi muuten olla minulle velkaa. Hän ei kyllä ehtinyt maksaa sitä. Raadollinen taistelu syttyi nopeasti, mutta päättyi tylsästi siihen, että minä piilouduin kiven alle, Mäksä putosi mereen ja Boletus vangittiin. Ne olivat houkutelleet meidät ansaan.<br>\n<br>\n”Nyt. Sinulle on suunniteltu hieno kohtalo”, Subterranean sanoi Boletukselle. Tämä nielaisi. Sitten hän näki panttivangin. Klaanilainen oli kuollut. Häneltä oli leikattu pää irti. Verta oli joka puolella. Roikkuessaan kahleissaan puutelineessä entinen klaanilainen näytti kuin patsaalta, joka oli maalattu hyvin mutta jonka pää oli rikottu irti. Boletus suuttui siitä todella. Hän yritti rimpuilla vapaaksi, mutta metsästäjät repivät raadon irti kahleista ja kiinnittivät hänet tilalle. Sitten he hakivat sahan.<br>\n<br>\nEn pitänyt tapahtumien saamasta kulusta, joten päätin muuttaa sitä hieman. Räjäyttämällä sen metsästäjän pään, joka piteli Boletusta. He kaikki sotkeentuivat erilaisista nesteistä, joita pään sisällä oli virrannut. Itse asiassa tilanne oli aika huvittava. Subterranean katseli järkyttyneenä entistä toveriaan, ja minä käytin tilaisuuden hyväkseni hiippaillen hänen taakseen ja iskin häntä hermoon. Hän pyörtyi välittömästi. Sillä välin Boletus oli päässyt raivoamaan. Hän oli tyrmännyt loputkin metsästäjät, ennen kuin sain hänet rauhoittumaan.<br>\n<br>\nSitten Mäksä päätti nousta merestä. Hän oli kuin sankareista suurin. Kuin. Hän ei ollut. Sankari. Minä olin. Kuten aina. Hän vain saapui ja sanoi, että teimme hyvää työtä.<br>\n”Ai. Luulin, että sinä teit kaiken työn, oi herra”, sanoin hänelle. Hän mulkaisi minua.<br>\n”Niin minäkin, Manfred”, hän sanoi sitten hymyillen.<br>\n</em>Manfred…<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/M7NvZMmvqR0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/M7NvZMmvqR0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em>Hautasimme kaatuneen mereen. Pidimme pienen hiljaisen hetken. Se oli tylsä, mutta ainakin sain aikaa miettiä abc-konjektuuria. Kun hiljainen tilaisuus oli ohi (en ollut ehtinyt ratkaista ongelmaani), Mäksä julisti, että veisimme vangit Klaaniin. Kaikki metsästäjät nimittäin olivat jääneet vangiksi. Boletus oli ollut hiljaa koko ajan. Ämkoo päätti lähteä takaisin alukselle lähettämään viestiä Klaanille. Vangit eivät mahtuisi pieneen alukseen. Sitten hän lähti juosten nopeasti. Hän olisi perillä muutamassa tunnissa.<br>\n<br>\nBoletus istui kivellä hiljaa, syttyrässä. Minä päätin istua alas meditoimaan. Kun Ämkoo oli kadonnut horisonttiin, Boletus toimi. Hän veti esiin miekkansa. Hän käveli hitaasti vankien luokse.<br>\n”Te murhasitte ystäväni. Minä murhaan teidät.”<br>\nYllätyin hyvin suuresti. Hän katkaisi pään ensimmäiseltä metsästäjältä, nuorelta Skakdilta. Sen jälkeen seuraavalta. Nousin ja menin hänen luokseen.<br>\n”Lopeta, sekopää. Mäksä varmasti tapattaa sinut tästä hy-”<br>\nEn ehtinyt sanoa enempää. Pääni lensi irti.<br>\nSe ei tuntunut kivalta.<br>\n<br>\nKaaduin maahan. Boletus oli lyönyt minua. Hän jatkoi metsästäjien teurastusta. He katsoivat kauhistuneen hurjaa klaanilaista, joka silppusi heitä.<br>\n”KUKA TEISTÄ TAPPOI HÄNET?” Boletus huusi. Kukaan ei myöntänyt. Hän otti yhden heistä käsittelyynsä. Leikkasi kädet. Jalat. Repi suolet mahasta. Viilsi pään kahtia. Silpoi ruumiin pieniksi, pienen pieniksi palasiksi…</em><br>\n<br>\n”Lopeta”, Guardian sihahti.<br>\nMatoranin poskelle vierähti kyynel.<br>\n<br>\n<em>Mäksä saapui liian myöhään. Kaikki olivat kuolleet. Kaikki, paitsi Subterranean ja Gatherer. He oliavat päässeet pakoon sillä välin, kun Boletus oli tappanut muita. Kun Ämkoo sitten käveli hiljalleen tapahtumapaikalle raskain askelin, hänen ilmeensä muuttui kauhistuneeksi. Boletus istui maassa ja piteli päätään. Ämkoo meni hänen luokseen. Hän nousi ylös ja katsoi epätoivoisena adminiin.<br>\n<br>\n”En minä… aikonut…”<br>\n”Sinä…” Ämkoo kuiskasi. ”… sinä et ole klaanilainen.”<br>\nBoletus painoi päänsä. Kun hetki oli ohi, annoin heidän kuulla itsestäni. Mäksä otti minut peltipurkkiin. Kumpikaan meistä ei sanonut Boletukselle sanaakaan.</em><br>\n<br>\nHiljaisuus.<br>\n”Mitä… mitä tapahtui”, Pordok kysyi. ”… mitä tapahtui… Boletukselle?”<br>\n”Hänet karkotettiin”, Guardian sanoi hiljaa.<br>\n<br>\n<em>Se oli ensimmäinen kerta, kun haarniskani meni rikki Klaanin asioiden vuoksi. Se oli ensimmäinen kerta, kun olin tekemisissä Mäksän kanssa. Se oli ensimmäinen kerta, kun tunsin sääliä Pimeyden metsästäjiä kohtaan.</em><br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Bakmein tykönä</strong><br>\n<br>\nValkea turaga istui kaikin puolin seesteinen ilme kasvoillaan suunnattoman kokoisen vesiputouksen juurella pidellen toisessa kädessään bambusta valmistettua onkivapaa. Bakmein silmät seurasivat tarkkaavaisesti pinnan alla liikkuvia ahvenia, jotka tutkivat koukun päähän kiinnitettyä syöttiä epäilevän näköisinä.<br>\n<br>\n\"Urrrr...\"<br>\n\"Vaiti. Säikytät kalat.\"<br>\n<br>\nÄmkoo istui ristiasennossa vesiputouksen alla. Korkeuksista putoava vesimassa pakotti miekkamiehen kyyryyn, eivätkä ajoittain veden mukana putoilevat kivenmurikat taikka ajopuut tehneet Toan olosta yhtään mukavampaa. Oli kulunut tuntikausia siitä kun Bakmei oli komentanut Ämkoon meditoimaan vesiputouksen tykö, eikä vanhus selvästikään aikonut päästää Ämkoota pois vielä vähään aikaan.<br>\n<br>\nÄmkoon korvissa raikaava veden tasainen solina nosti Toan mieleen muistikuvia. Ämkoo päätti uppoutua niihin siinä toivossa, että vanhojen asioiden muistelu auttaisi edes hetkeksi unohtamaan putouksen painon aiheuttaman piinaavan tuskan.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<strong>Klaani, kauan sitten</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/1pSyYhRYeIM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/1pSyYhRYeIM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nVesisade pahoinpiteli ulos kerääntyneiden matoran-asukkaiden kasvoja näiden seuratessa hiljaisen jännityksen vallassa puhujainkorokkeen virkaa toimittavan korkean kivenjärkäleen päällä tapahtuvaa seremoniaa. Lähestulkoon piinaavan jännityksen rikkoi ainoastaan kauempaa kuuluva ukkosen mahtipontinen jytinä.<br>\n<br>\nVisokki seurasi tapahtumia Klaanin Toa-soturien ja muiden matoraneja kookkaampien asukkien kanssa myöskin alhaalta käsin, joskin hieman sivummalta. Hämähäkin silmät hohkasivat kirkkaina iltahämärässä tämän tuijottaessa kiivaasti ylös noussutta virkasiskoaan.<br>\n<br>\n\"Rakkaat Klaanilaiset\", Tawa aloitti ja tuijotti paikalle kokoontunutta väkijoukkoa lempeä ilme kasvoillaan. \"Minulla on teille iloisia uutisia.\"<br>\n<br>\nMatoranit vilkuilivat toisiaan. Jokunen uskaltautui kuiskaamaan jotain, mutta pian kaikki tapittivat taas johtajaansa jännittyneinä, miltei pelokkaina.<br>\n<br>\n\"Kuten me kaikki tiedämme, Klaanin voima perustuu joukkomme yhtenäisyyteen. Kohotamme linnoituksemme tälle saarelle yhteisvoimin, ja yhdessä me myös sitä olemme puolustaneet, ja tulemme puolustamaan. Tätä tehtävää edesauttaaksemme olen yhdessä Visokin kanssa päättänyt, että...\"<br>\n\"Mene suoraan asiaan.\"<br>\n<br>\nMatoranit hätkähtivät, ja niin teki myös Tawa. Keltaisen Toan vierelle ilmestynyt mustaan viittaan kietoutunut hahmo laski hupun päästään ja naulitsi punahehkuisten silmiensä katseen tuleviin alamaisiinsa.<br>\n<br>\n\"Eikö sinulla ole lainkaan käytöstapoja?\" Tawa kysyi hieman närkästyneenä.<br>\n\"Riippuu\", kuului Ämkoon vastaus. Tämän vihreille kasvoille levisi ilkikurinen hymy.<br>\n<br>\nTawa yskäisi, pyyhkäisi sadevedet naamionsa pinnalta hillityllä kädenliikkeellä ja jatkoi sitten puhettaan.<br>\n<br>\n\"Pidemmittä puheitta, olen nimittänyt Toa Ämkoon Klaanin adminiksi. Jos joku haluaa nostaa sanansa päätöstä vastaan, tehkööt hän sen nyt.\"<br>\n<br>\nMatoranit olivat entistäkin hiljempaa. Vaikutti miltei siltä, että linnoituksen pienet asukit eivät uskaltaneet edes hengittää. <br>\n<br>\nVisokki venytteli saksileukojaan ja naurahti varovasti. Klaanilaisten ensireaktio ei tullut visorakille lainkaan yllätyksenä, mutta hän ei itse osannut pelätä. Hän uskoi päätöksen olleen oikea.<br>\n<br>\nÄmkoo astui Tawan eteen, heitti viitan yltään ja antoi sen pudota maahan. Matoranit katselivat pelonsekaisen ihailun vallassa Toan kirkkaanmustia panssareita, jotka kiiltelivät myöhäisillan vähäisessä valaistuksessa sadepisaroiden särkyessä sitä vasten.<br>\n<br>\nTawa painoi kätensä Ämkoon olkapäälle ja sai tumman hahmon kääntymään takaisin puoleensa. Tawa ojensi Ämkoolle punaisena hehkuvan nahkanyöriin sidotun adminkiven, jonka vihreäkasvoinen soturi pujotti arvokkaasti kaulaansa. Sitten Ämkoo kääntyi uudemman kerran matoranien puoleen, kohotti toista kättään ja huusi:<br>\n<br>\n\"Pelätkää minua, kammotkaa minua, ihan miten vain tahdotte! Mutta kuulkaa, tämän minä teille vannon...\"<br>\n<br>\nÄmkoo kiskaisi yllättäen miekkansa esiin. Katanan valkea terä näytti hehkuvan alati hämärtyvän illan pimeydessä, ja matoranit tuijottivat miekan terää kuin hypnoosin vallassa.<br>\n<br>\n\"...jos Klaania tai yhtäkään teistä uhkaa vaara, tämä miekka ei lepää!\"<br>\n<br>\nJa silloin matoranien keskuudessa vallinnut hiljaisuus viimein särkyi. Klaanilaiset huusivat ja hurrasivat, taputtivat ja vihelsivät. Ämkoo iski miekalla kerran tyhjää, palautti sen huotraansa ja nauroi sitten ääneen. Sitten tuore admin kääntyi, astui sanaakaan sanomatta Tawan ohitse ja lähti kävelemään pois.<br>\n<br>\n\"Odota\", Tawa sanoi. \"Minulla on sinulle asiaa.\"<br>\n\"Oikeastaan... Niin minullakin\", vastasi Ämkoo.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nVäkijoukon hajaannuttua kolme adminia seisoivat keskellä aukiota. Ämkoo oli nostanut hupun takaisin päähänsä ja nyt hän vilkuili vuoroin Tawaa, vuoroin Visokkia.<br>\n<br>\n\"Asiasi?\", Ämkoo lopulta kysäisi ja vilkaisi keltaista johtajaansa. Tawa nyökkäsi ja alkoi puhua.<br>\n\"Kuten oli jo aiemmin puhe, aion antaa Klaanin puolustuksen ainakin toistaiseksi sinun vastuullesi. Saat asian suhteen täysin vapaat kädet, joskin tahdon sinun luonnollisesti raportoivan tekemisistäsi meille.\"<br>\n\"Ha ha.\"<br>\n\"Mikä nyt on hauskaa?\"<br>\n<br>\nÄmkoo nosti kaksi sormea suuhunsa ja vihelsi. Pimeyden kätköistä juoksi esiin arviolta kolmenkymmenen vihreän matoranin joukko, joka asettautui siistiin rivimuodostelmaan adminien eteen. Matoranit polvistuivat.<br>\n<br>\n\"Heitä on enemmänkin\", Ämkoo mainitsi ja hymyili kenties maailman epäilyttävintä hymyä. Miekkamies kuitenkin yllättyi huomatessaan, että Tawa ei vaikuttanut lainkaan hämmentyneeltä. Klaanin johtaja hymyili takaisin.<br>\n<br>\n\"Tervetuloa tiimiin\", Tawa totesi ja kääntyi lähteäkseen. Keltainen Toa otti muutaman askeleen kauemmas, vilkaisi vielä kerran taakseen ja sanoi:<br>\n\"Helei.\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Klaani<br>\nSairastupa</strong><br>\n<br>\nUmbra katseli ympärilleen mustan Pakarinsa silmärei’istä. Hän muisteli vanhoja asioita, todella vanhoja. Bateh-koron tiedemieskaupunkia ja omaa maailmaansa. Vaihtoehtoismaailmat… Universumin hikkoja, joita syntyy jatkuvasti ja tahattomasti. Mitä tarkoitusta tämäkin ajan sivuvaikutus tekeekään? Ei siinä ole oikein järkeä. Kuka oikein määrää sen mitä tapahtuu, jos sitä edes joku määrää? Onko Mata Nui jumala vai onko hän vain Matoranien typerä taru hengestä, joka pitää yllä universumia? Onko kaikki vain jonkun tylsistyneen tyypin kirjoittamaa satua? Tai suuren valmistajan tilaamaa tarinaa? <br>\n<br>\nKoti… Olisi mukavaa olla kotopuolessa. Siellä voisi olla parannus tähän tautiin. Klaanilaiset olivat kyllä saaneet taudin etenemisen pysäytettyä ja <br>\nprotodermislaitteistot auttavat selviytymään, mutta tämä käy voimille. Mitäköhän minulle tapahtui tässä maailmassa, kun olen kuulemma päämoderaattori ja Toa..? Toa… Toathan ovat sankareita, jotka hallitsevat elementaalivoimia ja mahtinaamioita. Minäkin olen Toa, tavallaan, hallitsenhan minäkin elementaalivoimia… Elementaalivoima… <br>\n<br>\nUmbra keskitti voimansa ja sai yhteyden painovoiman elementaalivoimaansa. Hän nosti kevennetyllä painovoimalla verhon syrjään, muutaman hoitaja-matoranin katsellessa häntä epäuskoisesti. Valkoinen verho lensi ilmassa, kuin haamu konsanaan. Umbra leikki painovoimalla, saaden kankaan nykimään luonnottomasti. Kangas lensi korkealle ilmaan, putosi alas maahan, nousi taas ilmaan ja niin edelleen. Nykivä tanssi sai monet hoitajat katsomaan epäuskoisesti hymyilevää, pakarinaamioista matorania, joka leikki etusormellaan kapellimestaria.<br>\n<br>\nMuutama hoitaja pyörtyi nähtyään kummituksen, jolloin heidät kuskattiin paareilla muualle toipumaan. Muutamia jäi katsomaan tätä Umbran showta ja he alkoivat taputtaa tälle tanssille.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin saari, Ko-Huna-Koro, keskusmökki</strong><br>\n<br>\nSnowie oli jo miltei torkahtanut. Lumimyrskyn pauhatessa ulkona ja takan rätistessä suuressa puuhallissa kaikki oli vain niin kotoisaa. Snowman oli viettänyt koko päivän jutellessa niitä näitä paikallisten Matoralaisten kanssa ja tuli porukan kanssa hyvin juttuun. Kepe oli hoitanut kirjoitusten tutkimiset käytännössä yksin, mutta lumiukko arveli, ettei olisi työpanoksellaan niinkään auttanut kuin ollut tiellä.<br>\n<br>\nNyt Snowie retkotti mukavasti eräänlaisella säkkituolilla, ja katseli uusia ystäviään.<br>\n<br>\nMukavaa porukkaa. Harmi, että joudumme lähtemään niin pian. Jäähyväiset eivät oikein ole koskaan olleet juttuni...<br>\n<br>\n<strong>Pieni Matoran-ravintola, yläkerta, monia, monia vuosia sitten</strong><br>\n<br>\nAinoastaan yksi ahtaan huoneen muutamasta pöydästä oli varattu. Sen ympärillä istui kolme hahmoa ja pöydän ympärillä tassutteli pieni musta sammakkorahi.<br>\n”Odottakaa, otan tämän ensin pois” juuri istuutunut sininen, melko raskaaseen haarniskaan pukeutunut hahmo sanoi. Kyseistä sinistä soturia ei olisi juuri Toaksi tunnistanut, panssarointi oli muodottomuudessaan melko groteski näky, eikä hahmo pitänyt kasvoillaan naamiota, vaan sukelluskypärää, josta lähti paksu letku vasemman käden suureen happisäiliöön.<br>\n<br>\nNyt Toa kuitenkin irrotti kypärän letkuista ja nosti koko rakkineen sitten päydälle. Kovia kokeneen kypärän alta paljastuivat kovia kokeneet, mutta silti yllättävänkin sievät kasvot.<br>\n<br>\nToaa vastapäätä istuvan solakkarakenteisen hyönteisen kasvoille vääntyi velmu ilme.<br>\n”Et sitten ole vieläkään löytänyt itsellesi Kaukauta?”<br>\nSininen hahmo mulkaisi puhuttelijaansa.<br>\n”Tämä suojaa päätä paremmin. Kanohi jättäisi suuren osan päästä alttiiksi iskuille.”<br>\n”No” hyönteinen vastasi ”minä pidän silti tästä.” Hän kiristi silmien alueen peittävää kangasnaamariaan.<br>\n<br>\nKolmas pöydän ympärillä istuvista hahmoista oli Snowman.<br>\n”Hankin meille jotain vähän poikkeuksellista. Ne eivät ole mitenkään hienoja tai mitään, mutta...”<br>\nHän kääntyi tuolillaan ympäri, ja kaivoi selkänojassaan roikkuvasta kassista jotain.<br>\n”Krhm. Niin.” hän sanoi ja laski kolme metallista putkiloa pöytään.<br>\n”Hienoa hei,” hyönteinen totesi häivähdys sarkasmia äänessään. ”Mitä ne ovat?”<br>\n<br>\nEsineet olivat keskenään identtiset, hieman nyrkkiä suuremmat lieriöt, joiden kyljissä oli muutama nappi.<br>\n<br>\nToa ja hyönteinen poimivat kumpikin yhden esineen käsiinsä, ja sininen hahmo nosti sen kasvojensa korkeudelle.<br>\n”Miksi näissä napeissa lukee 'Alvog, Riktete ja T-K'?” hän kyseenalaisti.<br>\n”...eh, kuvitelkaa, että ne ovat 'Elgen, Buginoid ja Snowman',” lumiukko vastasi. ”Kaiverruttaminen olisi varmaan ollut tyyristä.”<br>\n<br>\nVeden Toa Elgen oli painamassa yhtä nappuloista, mutta Snowie otti hänen kädestään kiinni.<br>\n”En oikein tiedä, kuinka monta kertaa nämä toimivat” lumiukko selitti. ”Joten en käyttäisi turhaan.”<br>\n<br>\nVastatakseen seuransa kummaksuviin katseisiin, hän jatkoi: ”Näillä laitteilla meidän on tarkoitus saada toisiimme yhteys, missä ikinä olemmekaan. Koska, niin, no.”<br>\n<br>\nKaikki kolme katselivat toisiaan hiljaisina.<br>\n”Tien päässä taidetaan olla” Buginoid sanoi hiljaa.<br>\nElgen ei reagoinut mitenkään, Snowie nyökytteli.<br>\n<br>\n”...kukaan meistä ei varmaan pidä puhetta tai mitään?” lumiukko mutisi ja katsoi Elgeniin ja Buginoidiin.<br>\n”Ei” molemmat vastasivat, pöydän pintaa tuijottaen.<br>\n<br>\nKolmikko istui vielä hetken hiljaa, kukaan ei osannut oikein sanoa mitään. He olivat olleet yhdessä kauan. Ja nyt kukaan ei keksinyt mitään sanottavaa.<br>\n<br>\nMusta sammakkorahi Napo torkkui pöydän alla.<br>\n<br>\nHiljaisuuden rikkoi Elgen. Hän teki jotain, mitä moni ei moisesta karusta soturista uskoisi. Hän alkoi laulaa, yllättävän kauniistikin vielä.<br>\n<br>\n<em>”Vie rakkaani, vie maani<br>\nVie minut pahimpaasi<br>\nPiittaa en, et saa vapauttain<br>\nEt voi sä viedä taivastain”</em><br>\n<br>\nSnowie ja Buginoid tunnistivat välittömästi kappaleen ja liittyivät lauluun.<br>\n<br>\n<em>”Vie minut pois, kohti tuntematonta,<br>\nvaikka takaisin ei oo teitä monta<br>\nPolta maa, pilaa meri vain<br>\net voi sä viedä taivastain<br>\n<br>\nEi ole paikkaa mulle nyt<br>\nkun oon tyyneyden löytänyt<br>\nMutta et voi sä viedä taivastain”</em><br>\n<br>\nLaulun loputtua kaikki hymyilivät leveästi, mutta vain hetken. He olivat siltikin yhteisen tiensä päässä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1001,"creator":"BD","timestamp":"2011-05-18T19:33:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon</strong> <br>\n<br>\nGekko heräsi pöydältä, hän tunsi olonsa jotenkin pieneksi ja oli kahlittu pöytään, sitten hän tajusi missä hän oli. Abzumo saapui ja toisti kaiken juuri niin kuin Gekko oli muistanutkin, mutta tällä kertaa Avde ei saapunut paikalle juuri sillä ratkaisevalla hetkellä ja Gekko tunsi sen pienen hetken kun kirves iskeytyi hänen kalloonsa.<br>\n<br>\n\"Missä minä olen\", Gekon ääni kaikui synkkyydessä. Gekko käveli harhaisesti eteenpäin ja törmäsi seinään jossa oli veristä tekstiä.<br>\n<br>\n\"Unesta ei ole pakotietä, unessa olet YKSIN\".<br>\n<br>\nKylmät väreet nousivat hänen selkäänsä. hän jatkoi kävelemistään.<br>\n<br>\n\"Unesta et herää\". Teksti vain pahensi toan mielialaa, mutta hän ei osannut odottaa sitä mitä seuraavaksi tapahtui. Musta haarniskainen, punasilmäinen olento nousi tyhjyydestä ja tuijotti avohkii kasvoillaan toaa.<br>\n<br>\n\"Sinä, sinun takiasi olen täällä! Mitä sinä olet mennyt tekemään!\", Gekko karjui tunnistaessaan hahmon.<br>\n<br>\n\"Mistä minä tietäisin, olen sinun pääsi tuote enkä mitään muuta, tapa nyt sitten minut kun kerta sitä niin paljon haluat, vaikka ehkä saatan tällä kertaa pistää jotain vastaankin\".<br>\n<br>\nGekko otti esiin miekkansa, miekan joka ei ollut koskaan jättnyt häntä, eikä se taatusti jättäisi nytkään.<br>\n<br>\n<strong>Klaanin piha</strong> <br>\n<br>\nKun makuta oli aikansa kironnut, tämä meni takaisin porteille ja näytti Gekolta anastamaansa passia, Tawa teki nopean hyökkäyksen heti ovella, joka passitti makutan pihamaalle.<br>\n<br>\n\"Tuletko ulos kanssani?\", se kysyi tekolempeästi ja Tawahan tuli juosten kohti makutaa ja oli lyömässä tätä, mutta tämä käytti mielenvoimiaan ja sai Toan matalaksi.<br>\n<br>\n\"Et tiedä kenen kanssa olet tekemisissä\".<br>\n<br>\n\"No tutustutaanko?\"<br>\n<br>\n\"Tutustu sinä keihääseeni\".<br>\n<br>\nMakuta lennähti sähköpurkauksesta metrien päähän ja alkoi kävellä kohti Tawaa.<br>\n<br>\n\"Minä en pidä rukkasista\".<br>\n<br>\nmakuta otti raskaan miekan selästään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1002,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-05-19T06:31:00.000Z","content":"<strong>Luola</strong><br>\n<br>\nNimetön hahmo seisoi yhä. Vanha, metallinen laite oli jo hiljentynyt.<br>\n\"Mene\", hahmo sanoi. Yksi huoneen varjoista liikahti.<br>\n<br>\nVarjo lähestyi nimetöntä hahmoa hitaasti. Se muistutti etäisesti Matorania. Kävellessään hahmoa kohti varjo vähitellen sai muotoa. Se piteni. Se kasvatti siivet. Se piteli kädessään kirvestä. Eikä se ollut enää pelkkä varjo.<br>\n<br>\n\"Mene\", huoneen toinen henkilö toisti ja katsoi ainoata asiaa huoneessa joka muistutti häntä ajasta, jolloin hänet tunnettiin vielä nimellä Jouera. Ja Gande, hänen lajinsa mytologinen jumalhahmo, työntekijän turva ja työttämän tuhoaja seisoi hänen edessään.<br>\n<br>\n\"Tiedät, ketä etsiä\", entinen Jouera sanoi ja katsoi lievästi vapisten hahmoa, jota hänet ja kaikki muut oli opetettu pelkäämään. Gande jatkoi matkaansa ja katosi hiljalleen, jättäen jälkeensä vain Matoranin varjon. Varjo katosi seinän läpi. Nyt yksin luolamaisessa huoneessa seisova henkilö vaipui ajatuksiinsa.<br>\n<br>\n<em>Kumpa voisin unohtaa.</em><br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\n\"...Ja sinä löysit hänet käytävältä?\" epäuskoinen hoitajamatoran toisti. Summerganon nyökkäsi.<br>\n\"Tilanne on aika vakava\", hoitajamatoran toisti hiljaisena. \"Elimet saamme kyllä korvattua, öh... jotenkin. Voi olla, että joudumme siirtymään mechapukuun. Mutta en puhu siitä. Kehossa ei vaikuta olevan... ketään. Elintoiminnot yrittävät epätoivoisesti toimia. Mutta jotain mätää tässä on.\"<br>\n<br>\nSummerganon katsoi ulos hoitajamatoranin leikkaussalin ikkunasta.<br>\n<br>\n\"Se pahuksen saari.\"<br>\n<br>\n[spoil]Toivottavasti Sugaa ei haittaa hänen hahmonsa käyttö.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1003,"creator":"Jake","timestamp":"2011-05-19T12:27:00.000Z","content":"<strong>Nimdasaaren pyhä kammio</strong><br>\n<br>\nNotfun hyppelehti väistellen nukkea. Matoro oli saanut itsensä turvaan, eristyksiin nukesta, mutta katsos kuinka, piraatti oli jäänyt ulkopuolelle väistelemään täydellisen taistelijan iskuja. Notfun väisteli nuken iskuja hengästyneenä, ja mietti, mitä voisi tehdä. <br>\n<br>\n\"Hei.. Tyyppi, mitä jos liittoutuisimme ja hallitsisimme maailmaa yhdessä?\", Notfun ehdotti hengästyneenä väistellen iskuja.<br>\n<br>\nNukke ei vastannut.<br>\n<br>\n\"Entä jos vaikka sitten tuota.. Joisimme rommia yhdessä..?\", Notfun kysyi väistellen miekaniskuja.<br>\n<br>\nEi vastausta. Taaskaan.<br>\n<br>\n\"Unohda sitten koko juttu, minä menen nyt lohkareen alta Matoron luo\", Notfun sanoi, ja hyppäsi.<br>\n<br>\n<br>\n\"Se oli tuota... Yllättävän helppoa\", Notfun huohotti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1004,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-05-19T13:49:00.000Z","content":"[spoil]JAKEEEERGH! Minä olin jäällä sinetöidyn oven toisella puolella. Noh, sovitaanko että tuo sinun viestisi tapahtui juuri ennen tonnipostia? Silloin ei synny mitään outoa.<br>\n<br>\nJoo, sovitaan. Hyvä.[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Nimdan saari<br>\nAtheonin kammio</strong><br>\n<br>\nSuuri kammio oli hyvin tyhjä. Sen keskustaa hallitsi Atheonin valtava patsas, mutta muuten huone oli kalusteeton. <br>\nMatoro mietti kuumeisesti mitä tekisi. Notfun oli ehtinyt sisään juuri ennen kuin hän oli sulkenut oven jäällä. Nukke pääsisi tänne pian.<br>\n<br>\n\"Mistä ihmeestä sinä tänne ilmestyit?\" Matoro kysyi hermostuneena kävellessään pitkin huonetta.<br>\n\"Öööh. Jumaljuttuja. Ulottovuusportti\", Notfun selitti jotakin ja koitti pysyä Toan perässä.<br>\n\"Unohda että edes kysyin\", Matoro mutisi ja katseli ympärilleen. Hän huomasi yökiikarillaan huoneen perällä kivisen kaapin, ja syöksyi sinne katsomaan. <br>\nRuosteinen lukko irtosi helposti. Kaapissa oli Athin kirja, paljon muita kääröjä ja kirjoja sekä rivi eripituisia seremoniamiekkoja.<br>\n<br>\nMatoro mutisi jotain ja huokaisi. Hän siirtyi pois kaapilta ja kohdisti katseensa kattoon.<br>\n<br>\nHetken mietittyään hän kuitenkin nappasi varuille yhden pitkän miekan ja pujotti sen vyöhönsä Energiateränsä viereen.<br>\n<br>\nAtheonin punahehkuisen patsaan yllä näkyi katossa epämääräisiä viivoja. Se näytti luukulta.<br>\n<br>\nHymy nousi Jään Toan suulle ja hän alkoi miettiä etäisyyttä. Riittäisikö harppuuna tästä vai pitäisikö kiivetä ensin patsaalle.<br>\n<br>\nSilloin kivinen ovi iskeytyi jään sirpaleiden kanssa kovaa patsaan jalustaan. Kivitomun takaa käveli täysin eleettä valkoinen nukke.<br>\n<br>\nPunaisten valokivien ja ilmassa leijuvan pölyn aikaansaama efekti sai Marionetin näyttämään entistäkin karmeammalta sen kävellessä rauhallisesti patsaan ohi. Olento piti Äärtä pystyssä päänsä sivulla.<br>\n<br>\nMatoro astui askelia taaksepäin. Hän otti Energiateränsä eteensä puolustusvalmiuteen.<br>\n<br>\n\"Häivy täältä, jotenkin. Toimin paremmin yksin\", Matoro kuiskasi äreästi Notfunille. \"Koita päästä luukulle\", Matoro jatkoi viitaten kattoon. Matoran mietti hetken ja syöksyi patsaan toiselle puolelle.<br>\n<br>\nMarionetti pysähtyi muutaman metrin päähän Matorosta. Punaiset valokivet patsaan jalustassa saivat taistelijat aavemaisen punaiseksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1005,"creator":"Jake","timestamp":"2011-05-19T15:27:00.000Z","content":"<strong>Atheonin kammio, Nimdasaarella siis. Ymmärrätte kyllä.</strong><br>\n<br>\n\"Mrhh.. Hipit. Arh. Vihaan niitä. Ja tuo valkohujoppi. Mitä se luulee miekkailevansa..\", Notfun mutisi hyppiessään kivillä kohti luukkua.<br>\n<br>\nMatoro ja Marjonetti taistelivat, nukke tuntui hetken olevan alakynnessä, mutta se hyppäsi ylös, ja tasoitti tilanteen.<br>\n<br>\n\"Matoro.. Minun pitää kertoa jotain\", Notfun selitti.<br>\n<br>\n\"Ärhh.. Etkö nää, että minulla ei ole aikaa?\", Matoro ärähti.<br>\n<br>\n\"No kuitenkin. Oikeasti tässä ei ollut kyse mistään ulottuvuusportista.. Yarr. Vaikka se tuntuukin vaikealta kertoa, menetin tajuntani, ja heräsin hieman sekavana\", Notfun selitti taistelevalle Toalle.<br>\n<br>\n\"Hei. Nyt ei ole oikeasti aikaa. Muutenkin, arvasin tuon jo ennestään\", Matoro ärisi, ja pääsi taistelussa niskan päälle.<br>\n<br>\nNotfun oli nyt tarpeeksi korkealla, ja veti luukun kahvasta. Hän pääsi ulos.<br>\n<br>\n\"Matoro, tämä on auki jos haluat joskus tulla\", Notfun huusi, ja otti kulauksen rommipullostaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1006,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-05-19T18:52:00.000Z","content":"<strong>Nynrah, Takomo</strong><br>\n<br>\nQ-miestä ei ollut vielä löytänyt. Yleispätevästä huipputeknologiatehtaasta nopeasti tappajarobotteja valmistavaksi liukuhihnalabyrintiksi muutetussa tilassa yhden pienen Matoranin löytäminen tarjosi haasteensa. Toisaalta kaikki se roju ja käytöstä pakon edessä pois tuupatut koneet tarjosivat jopa konetuliaseetta ja kahta Matorania kantavalle jättikykloopille paljon piilopaikkoja. Avhrak Vat olivat leijuneet ohi tasaisin väliajoin, mutta tähän mennessä Laivaston edustajilla oli käynyt tuuri. Keetongu tunnistaisi kyllä Q-miehen hänet nähdessään, olihan insinööriaave käynyt Klaanissa joskus vuosia sitten. Tongun muistikuvien mukaan Matoran oli poikkeuksellisen pitkä ja hänellä oli keltainen Komau.<br>\n<br>\nKeetongu kiersi yhden teollisuussalin liukuhihnakompleksin reunaa Matoranit olkapäillään. Viisi silmää näkisi enemmän kuin yksi. Hallin reunalla näkyi joukko levähdysparakkeja. Niissä oli jykevät rautaovet ja pienet, likaiset ikkunat. Parakkien eteen oli kasattu kaikenlaista roinaa johtokimpuista suuriin sammioihin.<br>\n”Yhdessä ikkunassa on valo”, Ontor huomautti. Tongu kääntyi, varmisti reitin selvyyden ja käveli parakkien luo. Hän kumartui ja kurkisti ikkunasta sisään. Ikkunat sotkeneesta ruskeasta tahnasta huolimatta kyklooppi tunnisti ainoalla silmällään etsimänsä henkilön.<br>\n”Bi-bibibibingo.”<br>\n<br>\nOvi näytti olevan lukittu koodilukolla, joten Tongu potkaisi sen sisään. Se kävi yllättävän helposti ottaen huomioon oven paksuuden, mutta toisaalta saranat olivat melko ruosteiset. Qinfatheous lensi työtuolistaan selälleen kun ovi lennähti sisään. Pitkällä Matoranilla on laiha, mustapunaninen keho ja, kuten Tongu oli muistanut, keltainen Komau. Hän kuitenkin huomasi, ettei kyseessä ollut Rautainen Kuolema, ja veti työkakkulansa takaisin naamionsa päälle. <br>\n”Lukitsivat minut tänne”, hän totesi.<br>\n<br>\n”Jaahas, joo. Tuota, Keetongu Bio-Klaanista, saatat muistaakin. Ehkä tuo ovi pitäisi..” Tongu vastasi.<br>\n<br>\n”Ovi, tosiaan. Näytähän tuota D-88-Cordakia,” Q-mies sanoi. Matoranit hyppäsivät maahan Tongun olkapäiltä, ja keltainen kyklooppi laski aseensa maahan ja asetti oven takaisin paikoilleen. Q-mies alkoi tutkimaan hävittäjäkoneesta irrotettua raskaan sarjan sarjatuliasetta.<br>\n<br>\n”Kolmosrummussa taitaa olla ylikuumenemisongelma? Saisit korjattua sen kääntämällä kulmasitojaa 90 astetta ja tekemällä koko johdinjärjestelmän pienenpään tilaan. Jos minulla olisi työkaluni, voisin yrittää korjata sen, mutta se perhanan Arsteini sotkee kaiken”, Q-mies vastasi.<br>\n<br>\nTongu kumartui asetta tutkivan Matoranin viereen ja tutki asettaan. Ontor ja Ternok menivät tutkimaan pöydällä olevia papereita.<br>\n<br>\n”Ostin nämä aseet vasta vähän aikaa sitten enkä ole juuri tutkinut niitä, mutta havaitsin kyllä ongelman. Mutta tosiaan, olemme kuoleman tehtaassa… Käyvätkö ne robotit täällä usein? Miksi sinut edes lukittiin tänne?”<br>\n<br>\n”Öh, ne Arsteinin robotit… Nerokkaita luomuksia, mutta väärässä tarkoituksessa. Nelikätisiä ei ole näkynyt täällä päiviin. Lautaset käyvät tarkastamassa muutaman kerran päivässä ja tuovat tarvittavat ravinnon. Pistivät minut tekemään kaavoja toisarvoisiin projekteihin. Energian kulutus kasvoi liian suureksi, ja jouduimme patoamaan joen.”<br>\n<br>\n”Meidän kannattaisi varmaan jättää tämä paikka, kaikkien Matoranien ja muiden siis. Tiedätkö hyvää pakoreittiä tässä teknologialabyrintissa? Katselin ympärilleni, mutta sinulla lienee paremmat tiedot tästä kaikesta… Mukanani on sitten korkea-arvoinen veteraaniskakdi ja Makuta, joka etsi itselleen kehoa. He kyllä poikkesivat omille teilleen…” Keetongu sanoi. Paikka oli epämiellyttävä.<br>\n<br>\n”Mutta nythän me menemme aivan asioiden edelle, Keetongu hyvä”, Q-mies vastasi, ”Tiedän, miksi tulit tänne. Tilauksesi, uusi aluksen runko. Olen todella pahoillani viivästyksestä. Se on valmis, ollut jo pitkän aikaa, mutta sitten se Skakdinkuvatus tuli ja sotki ihan kaiken. Eivät antaneet lähettää vanhoja tilauksia. Uskoisin, että meidän on annettava sinulle alennusta, tiedäthän, Haamujen kunnia… Sitä säilytetään varastossa 9C joenuoman toisella puolella.”<br>\n<br>\n”Mmm-m. Se taitaa olla nyt pienimpiä ongelmiamme. Vaikka toisaalta, lautaset ampuivat vanhan alukseni alas. Jos aiomme poistua saarelta lentäen, meidän täytyy korjata se tai hankkia kokonaan uusi alus. Mutta niin, oliko sinulla karttaa tai vastaava?”<br>\n<br>\nQ-mies käveli pöytänsä luo, aukaisi yhden laatikon ja otti sen pohjan pois. Välipohjan alla oli pieni salalokero. Qinfatheous kaivoi sieltä kirjasen, pienen jakoavaimen ja tehtaan lyijykynällä ja punaisella musteella maalatun pohjapiirroksen.<br>\n<br>\n”Muistikirja, ensimmäinen työkaluni ja kartta. Tässä kaikki mitä tarvitsen”, hän sanoi ja aukaisi kartan. ”Meidän on parasta käyttää tätä huoltotunnelia, se lähtee muutaman kymmenen metrin päästä. Kun pääsemme valimoon, tähän näin, voimme edetä rautasiltoja pitkin alueen yli. Se on epämiellyttävä paikka: Sulia metalleja ja valtavia uuneja. Sitten pääsemme pois tehtaasta täältä, ja voimme ylittää padon kapeaa siltaa pitkin ja hakea aluksesi varastosta.”<br>\n<br>\n”Eiköhän mennä”, Tongu sanoi, otti kolme Matorania hartioilleen, Cordak-tykkinsä käteen ja potkaisi oven ulos.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;> <iframe width="120" height="24" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/NUIZvAe3RBg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/NUIZvAe3RBg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nLajinsa viimeinen kyklooppirahi-Matorantrio-ilmasta ilmaan-asekombinaatio juoksi parakeilta hallin toiselle puolelle huoltotunnelin luukun luo. Q-mies neuvoi Tongulle luukun aukaisumekanismin ja rypäs hyppäsi tunneliin. Keetongu työnsi vielä luukun eteen käytöstä poistetun sahauslaiteen seuraajien harhauttamiseksi. Tunneli oli onneksi tarpeeksi suuri, mutta Tongun piti hölkätä kyyryssä. Tunnelissa haisi ummehtuneelle ja ruosteelle ja se haarautui välillä. Vasemmalla olkapäällä istuva Q-mies toimi kartanlukijana ja neuvoi uljasta ratsuaan mutkissa. Pian he olivatkin alittaneet kaksi suurinta takomohallia ja pääsivät Valimolle.<br>\n<br>\nHuoltotunneli nousi ja muuttui pian portaikoksi. Se puhkaisi Valimon lattian ja nousi rautakehikkoportaikkona ylös. Valimossa on tukalan kuuma ja sen yläpuolella risteili, kuten Qinfatheous oli kertonut, rautasiltojen verkosto. Salissa risteili hypnoottisen tanssin tapaan nostureissa kiikkuvia rautasammioita, sähkömagneetteja, kouria ja muita teollisia värkkejä.<br>\n<br>\nSankarirypäs kiipesi siltojen tasolle ja Tongu juoksi taas Q-miehen kertomaa reittiä salin yläpuolella. Sillat eivät tarjonneet minkäänlaista suojaa robottisilmien katseilta, ja Tongu päätti luottaa yksinkertaisesti nopeuteen. Tukahduttava kuumuus kuitenkin hidasti juoksemista kovin ja Keetongun piti pysähtyä hengähtämään.<br>\n<br>\nMuutaman sadan metrin päässä lentävä lautanen huomasi joukkion. Se raportoi Valimon sisäänkäynnillä valvovalle Feterralle.<br>\n<br>\nKeetongu nousi ja jatkoi juoksemistaan. He olivat jo salin puolessa välissä, ja alhaalla näkyi suuria sulan metallin altaita. Tämä oli paikka, josta ei tosiaankaan halunnut pudota. Keetongu mietti, miten saisi yhteyden Guartsuun ja Manuun, oliko Manulla jo oikea ruumis ja olivatko he edes hengissä.<br>\n<br>\nMatka edessä lyheni ja lyheni. Nostokurjet jatkoivat hypnoottista tanssiaan. Sillan pää ja salin takaovi lähenivät. Enää pari sataa metriä, ja he pääsisivät ulos tästä kauheasta teollistumisen irvikuvasta.<br>\n<br>\nSitten, voiton ja toivon huuman keskellä, vanhat painajaiset palasivat.<br>\n<br>\nAvhrak Feterran kiiltävä nelikätinen hahmo ilmestyi kymmenen metrin päähän sankareistamme ja asetti olkapäidensä plasma-aseet hyökkäysasentoon. Sen robotintarkat aistit vastaanottivat informaatiota tunkeilijoista. Sen kylmistä silmistä paistoi piittaamattomuus ja kuolema. Keetongun sydän oli pysähtyä. Hän käänsi Cordak-aseensa varovasti leijuvaa robottia kohden, mutta tiesi, että räjähtävät panokset vahingoittaisivat häntä itseään enemmän kuin robottia tältä etäisyydeltä.<br>\n<br>\nQinfatheous ei kuitenkaan aikaillut. Kun Feterra analysoi kyklooppia ja sen isoa pyssyä, Nynrah-aave hyppäsi lähellä olevan nosturin tikkaille ja kiipesi nopeasti ohjaamoon. Parilla vivun väännöksellä hän kiepsautti nostokurjen roikuttaman vahvan sähkömagneetin Rautaisen Kuoleman yläpuolelle ja painoi kytkintä.<br>\n<br>\nValimohallin pohjalla olevassa sammiossa muhiva sula, nestemäinen rauta vastasi sähkömagneetin kutsuun. Yhtenä hohtavan oranssina suhauksena sen pyyhki tieltään rautasillanpätkän olemattomiin ja veti Feterran mukanaan ylös. Rautainen Kuolema päästi korvia ja sydäntä vihlovan huudon kun sula metallimassa pyyhki sen lähes olemattomiin.<br>\n<br>\n”Kuinka mahtava onkaan magnetismin maaginen voima oikeissa käsissä”, Q-mies tokaisi mietteissään ja hyppäsi Keetongun selkään. Keltainen Rahi tuijotti äimänä sillassa olevaa aukkoa, jonka päät hohtivat oranssina ohi kiitäneen lämpöaallon jäljiltä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1007,"creator":"Jake","timestamp":"2011-05-20T14:53:00.000Z","content":"<strong>Nimdasaari, käytävä</strong><br>\n<br>\nJardirt ja miehistö kävelivät eteenpäin. Jardirtiä harmitti edelleen Notfunin kuolema.<br>\n<br>\n\"Yarr. Pysähtykäämme, ja viettäkäämme hiljainen hetki Notfunin muistoksi\", Jardirt julisti, ja otti kapteeninhattunsa pois päästä. <br>\n<br>\nSitten lattialuukku aukesi. Hetkinen. Ei auennut, ainakaan siellä, missä Jardirt ja miehistö talsivat, koska tämä lattialuukku johti Atheonin temppelin siivouskomeroon. <br>\n<br>\n<br>\n<strong>SAMAAN AIKAAN ATHEONIN KAMMIOSSA</strong><br>\n<br>\nNotfun yritti nykiä luukkua auki, mutta se ei auennut. <br>\n<br>\n\"Hitto. Miksei tämä aukea. Vihaan hippejä. Paljon. Rommia. Nyt. Hipit. Kuolkaa\", Notfun mutisi...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1008,"creator":"BD","timestamp":"2011-05-20T23:15:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon</strong> <br>\n<br>\nKaksi olentoa, jotka olivat kuin toistensa peilikuvat alkoivat armottomaan taisteluun.<br>\n<br>\nMiekat kalahtivat toisiaan vasten.<br>\n<br>\n\"Minä voin voittaa sinut. Helposti\", Gekko sanoi pidellen miekkaansa.<br>\n<br>\n\"Jos viittaat edellisiin kertoihin olet väärässä, sillä Itroz. Et voi uskoakkaan kuink viisas hän on.\"<br>\n<br>\n\"Mitä oletkin sanomassa se on valetta!\", Gekko huusi ja tönäisi vastustajansa kumoon.<br>\n<br>\n\"Ei, poikaseni. Se ei ollut valetta, silllä minä olen osa mieltäsi, ajatus joka haluaa tappaa sinut ja arvaa vain kuka sen iskoisti 'päähäsi'\", musta toa sanoi rauhallsiesti ja nousi ylös ja kohotti miekkansa, mutta Gekko sai väistettyä ajoissa.<br>\n<br>\n\"Me, sinä ja minä, olemme hyvin samanlaisia, meissä on vain hiuksenhieno ero. Sinä olet 'positiivista antidermistä', sinä olet juuri tällä hetkellä vain kasa mönjää, joka näkee unta. Kenties ikuisesti, ja kenties muuttuu varmaksi jos et saa minua hengiltä\", Musta olento virnisti päin jo valmiiksi järkyttynenn toan naamaa.<br>\n<br>\n\"Mutta tiedätkös, minä en ole vielä kertaakaan hävinnyt sinulle käsirysyssä sinua vastaan\".<br>\n<br>\n\"Ai, kuules. Minustakin pimeys on aika tyyyylsäää... tulkoon valo\".<br>\n<br>\nKoko alue kirkastui ja GK erotti tutun maiseman, klaanin.<br>\n<br>\n\"Miksi sinä veit minut tänne!\", Gekko huusi.<br>\n<br>\n\"Onko sillä välttämättä edes merkitystä?\", makuta sanoi rauhallisesti ja nosti oven ilmaan ja oli heittämässä sitä. Gekko syöksyi makutan vierestä tämän ilmassa kannattelevan oven ohi ja huitaisi makutaa jalkaan ja tämä menetti otteensa ja ovi rojahti päälle.<br>\n<br>\n\"Nyt sinä vasta mukamas tempun teit\".<br>\n<br>\n<em>Tällainen on mielenhaaskausta.</em> <br>\n<br>\nSäde iskeytyi mustaan toaan ja tämä alkoi huutamaan korvia särkevästi samalla kun yksinkertaisesti räjähti ilmaan.<br>\n<br>\n<em>Tule, puhutaan.</em> <br>\n<br>\nGekko noukki maasta pudonneen pimeän miekan ja laittoi talteen.<br>\n<br>\nÄäni neuvoi häntä kulkemaan eteenpäin.<br>\n<br>\n<strong>Klaanin piha</strong> <br>\n<br>\n\"Tämä kveri alkaa käydä tosi kuumana, tulkaa välittömästi!\", Tawa huusi kohti linnoitusta ja sai pari toaa avukseen.<br>\n<br>\n\"Nyt tuhotaan tuo pirulainen!\", Tawa huusi ja kaksi toaa lähtivät hyökkäykseen.<br>\n<br>\n\"Kuum-\", makuta sanoi mutta keskeytti saadessaan miekasta päähänsä ja alkoi hoiperella taaksepäin, <br>\n<br>\n\"Arvon... admin. m-mitä te hyödytte tapostani?\"<br>\n<br>\n\"Asiahan ei sinulle kuulu.\", Tawa löi keihäällään ja heitti makutan parin metrin päähän.<br>\n<br>\n\"Katso nyt tätä haarniskaa! Katso nyt tätä kehoa! Se on ihan räjähtääntynyt ja lähes käyttökelvoton. Ajattele mitä se sanoo kun näkee tämän tällaisessa kunnossa!\"<br>\n<br>\n\"Luulen, että hän ei halua sitä kun sinun kaltaisesi saasta on olllut siinä\".<br>\n<br>\n\"No siinä tapauksessa-\", makuta keskeytti ja kiipesi kovaa vauhtia katolle.<br>\n<br>\n\"Te kaksi, heti. Tulette kanssani hissiin\".<br>\n<br>\n<em>Hissiin, heh.</em> <br>\n<br>\n\"Grr\", Tawa ajatteli itsekseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1009,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-05-21T07:58:00.000Z","content":"<strong>Pimeys</strong><br>\n<br>\nT&#822;ämä&#802;n&#856; &#865;h&#864;e&#789; &#801;t&#820;e&#833;ki&#862;v&#862;ä&#1161;t&#1161; &#821;minulle&#862;<br>\n<br>\nH&#806;&#796;&#851;&#791;a&#874;&#862;&#819;&#857;&#819;&#828;l&#870;&#872;&#829;&#851;u&#830;&#787;&#843;&#873;&#789;&#853;&#798;&#845;&#828;&#814;&#816;&#790;a&#773;&#835;&#772;&#877;&#840;&#816;&#828;&#851;&#812;t&#867;&#770;&#848;&#842;&#867;&#850;&#837;k&#794;&#871;&#855;&#840;&#818;&#827;&#806;o&#847;&#857;&#806;&#812; &#871;&#830;&#830;&#868;&#831;&#773;&#844;&#798;&#809;&#828;&#791;&#837;&#817;&#797;s&#774;&#838;&#783;&#847;&#798;&#837;a&#831;&#824;m&#874;&#850;&#783;&#777;&#836;&#836;&#822;&#796;&#837;a&#786;&#869;&#838;&#874;&#836;&#859;&#834;&#856;&#792;n&#875;&#843;&#836;&#774;&#834;&#836;&#820;&#853;&#797;&#845;&#806;&#840; &#877;&#834;&#870;&#769;&#875;&#860;&#806;&#827;&#805;k&#876;&#830;&#780;&#782;&#794;&#843;&#779;&#833;&#827;&#841;&#811;&#812;o&#782;&#875;&#830;&#789;h&#791;&#837;&#851;&#792;ta&#831;&#785;&#776;&#801;&#812;&#806;&#858;&#827;l&#837;&#837;&#797;&#846;&#796;&#826;&#803;o&#830;&#856;n&#842;&#848;&#867;&#778;&#835;&#795;&#792;&#826;&#845;<br>\n<br>\nK&#873;&#859;&#875;&#783;&#777;&#778;&#822;&#808;&#828;&#796;e&#780;&#784;&#835;&#824;&#817;&#791;&#819;&#827;&#846;&#837;&#797;h&#830;&#784;&#842;&#772;&#770;&#878;&#844;&#796;&#841;&#858;&#854;e&#871;&#776;&#859;&#787;&#848;&#855;&#832;&#801;&#846;&#811;&#853;n&#838;&#869;&#859;&#835;&#822;&#851;&#827;&#825;&#845;&#815;&#826;&#819;&#845;k&#779;&#774;&#771;&#774;&#855;&#824;&#814;&#828;&#815;&#798;ä&#878;&#850;&#781;&#804;&#819;&#853;&#809;&#818;&#841;ä&#877;&#781;&#871;&#775;&#847;&#812;&#809;&#809;n&#769;&#878;&#780;&#785;&#777;&#878;&#802;&#851;&#810;&#854;&#819;&#809;&#817;&#839;&#817; &#777;&#877;&#871;&#872;&#779;&#784;&#770;&#843;&#816;&#819;&#819;&#852;&#804;&#798;&#800;e&#875;&#843;&#783;&#775;&#788;&#859;&#780;&#835;&#855;&#821;&#864;&#864;&#813;&#841;&#841;&#825;&#798;&#819;&#827;&#805;i&#778;&#787;&#769;&#878;&#844;&#772;&#841;&#804;&#799;&#791;&#845;&#819;&#819;&#798;&#853; &#794;&#784;&#773;&#843;&#836;&#768;&#842;&#856;&#865;&#816;&#857;&#840;&#853;&#819;v&#874;&#842;&#874;&#861;&#824;&#799;&#806;&#809;&#825;o&#874;&#787;&#879;&#877;&#831;&#831;&#808;&#832;&#811;&#791;&#845;&#845;&#816;i&#776;&#869;&#822;&#803;&#798;&#816; &#777;&#774;&#831;&#847;&#847;&#806;&#798;&#845;&#825;&#813;&#813;&#826;&#846;&#814;l&#875;&#835;&#859;&#874;&#781;&#802;&#866;&#853;&#839;u&#770;&#777;&#773;&#783;&#808;&#822;&#828;&#818;&#840;&#853;o&#788;&#834;&#771;&#836;&#850;&#786;&#869;&#872;&#813;&#793;&#846;&#800;&#805;&#857;t&#836;&#787;&#876;&#831;&#769;&#774;&#859;&#787;&#862;&#807;&#789;&#837;&#793;t&#842;&#785;&#844;&#823;&#851;&#800;a&#829;&#843;&#874;&#769;&#794;&#871;&#772;&#848;&#802;&#814;&#852;&#797;a&#778;&#871;&#820;&#792;&#790;&#846;&#813;&#837;&#797;&#805;&#791;&#839;<br>\n<br>\nU&#770;&#786;&#875;&#787;&#868;&#782;&#877;&#771;&#778;&#783;&#871;&#835;&#773;&#867;&#775;&#848;&#862;&#821;&#809;&#846;&#840;&#793;&#791;&#845;&#818;&#841;&#828;&#793;h&#769;&#779;&#849;&#838;&#783;&#788;&#821;&#808;&#832;&#822;&#800;&#839;&#857;&#811;&#837;&#851;&#813;&#817;&#819;&#813;&#841;&#839;&#839;&#791;&#815;&#811;r&#838;&#787;&#844;&#777;&#781;&#879;&#871;&#874;&#768;&#850;&#787;&#774;&#774;&#771;&#772;&#869;&#870;&#786;&#782;&#820;&#821;&#813;&#815;&#793;&#827;&#809;&#813;&#818;&#806;&#816;&#806;&#858;&#851;&#819;&#790;&#790;&#839;&#852;&#814;a&#871;&#878;&#842;&#787;&#871;&#848;&#770;&#878;&#875;&#769;&#783;&#848;&#770;&#847;&#801;&#863;&#865;&#811;&#804;&#793;&#851;&#840;&#826;&#792;a&#835;&#780;&#786;&#850;&#877;&#830;&#780;&#867;&#849;&#774;&#783;&#784;&#823;&#862;&#789;&#863;&#828;&#837;&#857;&#792;&#852;&#818;&#804;&#815;&#828;&#826;&#837;&#816; &#875;&#776;&#836;&#877;&#770;&#842;&#844;&#838;&#783;&#867;&#778;&#877;&#786;&#769;&#795;&#795;&#801;&#793;&#857;&#800;&#839;&#816;&#852;&#793;V&#787;&#874;&#772;&#843;&#872;&#786;&#844;&#872;&#861;&#862;&#824;&#865;&#824;&#806;&#800;&#841;&#813;&#792;&#799;&#845;&#841;&#790;a&#878;&#769;&#787;&#780;&#843;&#802;&#820;&#795;&#839;&#793;&#818;&#828;p&#768;&#867;&#874;&#779;&#777;&#808;&#801;&#860;&#858;&#827;&#812;&#851;&#805;a&#779;&#831;&#776;&#778;&#875;&#874;&#772;&#794;&#768;&#836;&#780;&#789;&#856;&#865;&#822;&#1161;&#825;&#818;&#809;&#812;&#827;&#837;&#854;&#811;&#853;&#796;&#792;&#797;&#805;&#819;&#828;&#819;&#804;&#809;a&#875;&#842;&#835;&#876;&#774;&#832;&#802;&#865;&#790;&#851;&#790;&#815;&#828;&#792;m&#878;&#875;&#848;&#868;&#786;&#855;&#873;&#859;&#794;&#870;&#780;&#831;&#848;&#877;&#868;&#783;&#836;&#776;&#801;&#821;&#822;&#791;&#840;&#846;&#857;&#806;&#828;&#852;&#798;&#813;&#851;&#790;u&#777;&#787;&#831;&#781;&#769;&#779;&#794;&#783;&#875;&#874;&#832;&#866;&#789;&#806;&#799;&#810;&#814;&#816;&#818;&#840;u&#849;&#869;&#779;&#771;&#838;&#781;&#848;&#777;&#862;&#801;&#861;&#862;&#825;&#797;&#825;&#819;&#854;&#806;&#793;&#811;&#816;&#828;&#799;r&#772;&#868;&#870;&#829;&#771;&#822;&#822;&#809;&#810;&#854;&#841;a&#775;&#859;&#768;&#785;&#773;&#869;&#787;&#855;&#872;&#843;&#842;&#771;&#873;&#829;&#850;&#873;&#836;&#821;&#863;&#824;&#837;&#799;&#828;&#828;&#816;&#798;&#841;&#812;&#819;&#819;&#805;r&#773;&#829;&#829;&#843;&#772;&#773;&#783;&#774;&#869;&#838;&#783;&#874;&#779;&#788;&#789;&#861;&#851;&#818;&#839;&#798;i&#776;&#773;&#775;&#782;&#843;&#820;&#823;&#823;&#799;&#815;&#814;&#803;&#858;&#825;&#799;&#809;&#797;&#811;&#806;&#817;&#841;&#857;&#800;&#852;&#799;&#812;<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nZairyh matkasi merta pitkin tyytyväisenä siitä, ettei häntä oltu huomattu. Aurinko paistoi. Zairyh käänsi silloin tällöin katsettaan. Mitään ei näkynyt. Tyytyväisenä siitä hän uppoutui jälleen ajatuksiinsa. Ensin oli löydettävä jotain elämää. Tutkittava muistoja. Vaihdeltava saarta. Kunnes löytyisi hyödyllistä tietoa Makuta Itrozista. Joueraa kukaan tuskin tuntisi. Mutta jos Itroz oli elossa, hän tietäisi todennäköisesti jotain mielispesialistin olinpaikasta.<br>\n<br>\nLautan ohi liitävä varjo keskeytti Zairyhin ajatuksen. Zairyh katsahti ylös odottaen näkevänsä linnun. Sitä ei näkynyt. Hän katsahti taakseen.<br>\n<br>\nSata viittaan pukeutunutta hahmoa leijui veden päällä.<br>\n<br>\nZairyhiin iski paniikki. Olennot eivät hyökänneet. Zairyh tunnusteli niiden mieliä. Ei epäilystäkään. Jokainen oli suojattu täsmälleen samalla tavalla kuin Joueran. Joueraa ei kuitenkaan näkynyt joukossa.<br>\n<br>\nJoukko aloitti hyökkäyksensä. Mielensisäisiä hyökkäyksiä sateli joka puolelta. Olennot leijuivat ja muodostivat piirin Zairyhin ympärille.<br>\n<br>\nZairyh jatkoi epätoivoisena olentojen tutkimista hyökkäysten pommittaessa häntä. Tätä taistelua Zairyh ei voittaisi taistelemalla. Olentojen suojauksesta oli pakko löytyä reikä.<br>\n<br>\nZairyh tunsi pientä kipua. Hän yritti torjua hyökkäyksiä. Hyödytöntä. Zairyh sai yhtä hyökkäystä pidäteltyä muutaman sekunnin, mutta siinä samassa toinen jo iski häneen tarkassa muodostelmassa.<br>\n<br>\nTarkassa muodostelmassa. Zairyh keskitti kaikki voimansa iskujen heikentämiseen ja tarkasteli niitä. Jokainen olento lähetti vuorollaan hyökkäyksen. Seuraava olento. Mielensisäinen isku. Seuraava. Isku. Seuraava. Isku. Miksi ne eivät hyökänneet samaan aikaan?<br>\n<br>\nKipu yltyi. Zairyh lopetti iskujen heikentämisen ja keskitti voimansa muualle. Kipu vain paheni ja paheni.<br>\n<br>\nEri värisiä viittoja kantava joukko ei osoittanut voitonriemua.<br>\n<br>\nZairyh keskitti viimeiset voimansa valtavan iskun luomiseen ja odotti oikeaa hetkeä. Se tuli.<br>\n<br>\nZairyh lähetti mielensisäisen iskun kohti tummanpunaista viittaa kantavaa hahmoa, joka oli seuraavana hyökkäysmuodostelmassa.<br>\n<br>\nOlento ei ehtinyt purkaa iskua vaan lähetti sen eteenpäin toiselle olennolle. Toinen olento, kirkkaankeltaista viittaa kantava, ei hänkään ehtinyt tuhota iskua hyökkäysmudostelman vuoron liikkuessa häntä kohti vaan lähetti sen jälleen eteenpäin.<br>\n<br>\nZairyh odotti. Hyökkäysmudostelmaan tuli muutamia säröjä silloin tällöin olentojen lähettäessä hyökkäystä toisilleen, mutta se vain jatkui.<br>\n<br>\nEpätoivo valtasi Zairyhin.<br>\n<br>\nYhtäkkiä Zairyh vaistosi iskun osuneen johonkin pahasti. Toiveikkaana hän nosti katseensa kohti hiljaista sotajoukkoa.<br>\n<br>\nSotajoukko lopetti hyökkäykset, mutta yksikään ei ollut vahingoittunut. <br>\n<br>\nMihin hyökkäys oli sitten osunut?<br>\n<br>\nZairyh haravoi alueen tarkasti. Sitten jotain löytyi.<br>\n<br>\nMieli oli pieni ja heiveröinen. Ei yhtään muistoja. Ei monimutkaisia suojauksia. <br>\n<br>\nMikä tämä kummallinen ilmestys oli? Zairyh ei edes nähnyt mitään mielen kohdalla. Viittaan pukeutuneet olennot eivät jatkaneet hyökkäystä. Zairyh skannasi mieltä. Se oli niin heikko, että skannaus onnistui loistavasti. Mieli ilmeisesti lähetti refleksinomaisesti yhtä viestiä.<br>\n<br>\n<em>Auta.</em><br>\n<br>\nViittaa kantavat olennot hävisivät Zairyhin suureksi hämmästykseksi. Matoranin varjo liiti hiljaa kohti horisonttia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1010,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-05-21T19:17:00.000Z","content":"<strong>Nynrah<br>\nTakomo</strong><br>\n<br>\nGuardian istui teräksisen laatikon päällä kuunnellen Makuta Nuin tarinaa mietteliäänä. Nynrah-haamu Pordok istui lattialla ja räpytteli silmiään vilkkaasti. Hän yritti keksiä jotain sanottavaa, mutta siinä kesti hetken aikaa.<br>\n\"Miltä...tarkoitan...miltä\", matoran aloitti epävarmasti. \"Tarkoitan...haarniskathan ovat makutoille kuin kehoja. Miltä haarniskan menettäminen tuntuu? Se, kun se vahingoittuu?\"<br>\nMatoranin ja skakdin edessä leijuvan Avhrak Va:n sininen silmä pätki. Luoti oli repinyt sen kylkeen aukon, josta näkyi vihreää ja mustaa nestekaasua, joka leijaili robotista ulos ja takaisin sisään.<br>\n<em>Haarniska on ruumiimme</em>, Makuta Nui sanoi. <em>Ainoa ruumis, joka meillä on koskaan ollut. Ilman sitä en tunne asioita samalla tapaa. En tässä robotissa, en suloisessa väliaikaiskehossani. Kun olen haarniskassani, minä...öh. Tunnen kaiken. Myös sen kivun, joka tulee sen tuhoutuessa.</em><br>\n<br>\nGuardian puri hampaansa yhteen. Hän mietti kaikkea sitä vahinkoa, jonka hän oli nähnyt Manun erilaisille haarniskoille tapahtuneen. Makuta kuitenkin vaikutti ottavan kehonsa tuhoutumisen suhteellisen kevyesti, joten skakdin mielessä kävi hetken ajatus, että ehkä kipu ei ollut niin suuri.<br>\nTai ehkä makutat olivat yksinkertaisesti jo tottuneet vartalon täydellisestä tuhoutumisesta aiheutuvaan kipuun. Guardian katsoi Avhrak Va:n sisällä olevaa vihreää kaasua mietteliään näköisenä.<br>\n<em>Voiko sellaiseen koskaan tottua</em>, skakdi mietti.<br>\n<br>\n<em>Eli kyllä</em>, Manu sanoi. <em>Se sattuu. Yllättävän paljon. Senkö vain halusit tietää?</em><br>\nMatoran ei uskaltanut katsoa Avhrak Va:n ainoaa silmää. Se tyytyi nyökkäämään varovaisesti.<br>\n<br>\n\"Mutta Manu hyvä\", Guardian sanoi vaitonaisesti. \"Eikö se, että ei tunne mitään ole pahempaa kuin mikään kipu?\"<br>\n<br>\nAvhrak Va käänsi sinisen robottikatseensa Guardianiin ja katsoi skakdia pitkään. Telepaattinen kanava oli täysin hiljainen. Vihreä nestekaasu liikehti yhä samalla tapaa.<br>\nHiljaisuutta kesti pitkään. Makuta ei vaikuttanut tietävän itsekään, mitä vastata.<br>\n<em>Niinpä</em>, se aloitti hämääntyneen kuuloisena. <em>Niinpä...kai.</em><br>\n<br>\nGuardian nojasi takanaan olevaan seinään ja piti katsekontaktinsa sinisessä kamerasilmässä. Hän otti selästään pienen kangaslaukun, johon oli ommeltu Klaanin laivaston kankainen tunnus. Laukussa oli jotain isoa. Guardian avasi napit ja näytti laukun sisältöä Avhrak Va:lle.<br>\nLaukussa oli musta, metallinen naamio.<br>\n\"No mitä sitten odotat?\" Guardian sanoi keveä hymy kasvoillaan.<br>\n<br>\nTummanvihreä ja musta makuta-haarniska seisoi ylväänä Makuta Nuin takana. Katosta ja seinistä roikkuvat ketjut ja vaijerit pitivät Toan kokoista haarniskaa juuri ja juuri pystyssä. Pitkien, vihreän ja mustan väristen laihojen raajojen päissä oli teräväkyntiset kädet ja jalat. Suuret, mustat lepakonsiivet sojottivat haarniskan selkäosasta, mutta ne oli suljettu tilankäytön vuoksi. Joitakin teräksisiä varaosia lojui haarniskan jaloissa.<br>\nLommoinen Avhrak Va leijui aivan Mutranin haarniskan edessä. Sininen kamerasilmä hohti ja tuijotti suoraan sisälle haarniskaan. Sitten se kääntyi takaisin Guartsun puoleen ja katsoi kangaskassin sisällä olevaa naamiota.<br>\n<br>\nJos Va olisi voinut hymyillä, se olisi tehnyt niin juuri nyt. Sininen silmä räpsähti sammuksiin.<br>\n<em>En. <strong>Mitään</strong></em>.<br>\n<br>\nTeräksinen lautanen kolahti lattialle tyhjänä. Aavemaisesti leijuva vihreä ja musta nestekaasu lensi ulos sen sisältä. Se kierteli ja kaarteli läpi ilman, liikkuen kohti tummanvihreää haarniskaa kuin tuulen puhaltamana. Kaasussa ja sen liikehdinnässä oli jotain äärimmäisen epäluonnollista. Sen sisältä kuului hiljaisia, epäinhimillisiä ääniä. Vähitellen kaasu imeytyi päättömän ja kaulattoman Makuta-haarniskan sisälle, pois näkyvistä. Haarniskan aukoista hohti vihreä kajo kuin toisesta maailmasta.<br>\nMakutan ääni oli innostunut, mutta hidastempoinen.<br>\n<em>Minun...ruumiiini. Minun ruumiini.</em><br>\n<br>\nGuardian nousi seisomaan ja nosti molemmin käsin kangaskassista pikimustan ja teräksisen naamion, jonka pinta oli kylmän jäinen. Hän katsoi naamiota sen tyhjiin silmäaukkoihin hetken ja otti askeleen kohti vihreänhehkuista haarniskaa.<br>\n\"Olen kanniskellut tätä ihan tarpeeksi kauan\", Guardian sanoi. \"Ja en yhtään pidä siitä, miltä tämä näyttää. Mutta pidän siitä, kun keskustelukumppanillani on kasvot.\"<br>\n<br>\nMakuta-haarniskan käsi nousi yhtäkkiä tönkösti ja elottomasti ylös ja kohottautui kohti Guardiania.<br>\n<em>Minun.</em><br>\nGuardian ojensi mustan naamion makutan käteen. Se tarttui siihen tiukasti petomaisilla kynsillään ja asetti haarniskan verkkaisesti siihen kohtaan, missä pään olisi pitänyt olla. Vihreä nestekaasu syöksyi haarniskan sisältä suoraan naamioon, muodostaen kaasusta eräänlaisen kaulan. Silmäaukoissa syttyi välittömästi punainen hohde ja kylmän metalliseen naamioon repesi suuaukko.<br>\nSuu puhui ensimmäiset sanansa välittömästi innokkaalla äänensävyllä. Sanoista ei vain ikävä kyllä sattunut saamaan selvää.<br>\n<br>\n\"Arrrar ghfjlyk grrrrruaaah\", suu karjahteli Manun tutulla äänellä. Äänessä oli järjettömästä sisällöstä huolimatta innokkuutta. \"Suusi uu. Usiusiu. Siu uus. Suuuuuuusshhh!\"<br>\nVihreän kaasun ympärille muodostui jokseenkin groteskisti kaula, joka rakentui osa osalta haarniskasta kohti päätä, joka alkoi muodostua naamion alle. Pikimustat lonkerot ja jänteet yhtyivät toisiinsa ja pian antidermis ei enää hohtanut mistään aukosta.<br>\n<br>\nHaarniska natisi uhkaavasti. Sen sisällä liikehti jotain ja koko haarniska heilahteli voimakkaasti puolelta toiselle. Ketjut ja vaijerit eivät kestäneet, vaan napsahtivat kaikki keskeltä poikki, vapauttaen haarniskan.<br>\n\"Haha ha. <strong>Ha ha ha. HA HA AAAH.</strong>\"<br>\nMakuta köhäisi. \"Suusi uu. UUSI SUU. Noin.\"<br>\n<br>\nGuardian kohotti kulmaansa. \"Vaikeuksia?\"<br>\nMakutan pää kääntyi naksahdellen ja tutut silmät katsoivat Guardiania tuttu lämpimän punainen kiilto sisällään. \"Oletko koskaan joutunut opettelemaan käyttämään uutta suuta?\" Makuta kysyi. Se ilmehti kasvoillaan hämmentävästi samalla. \"Oho, uusi naama. Tai oikeastaan tuttu naama, mutta...en osaa.\"<br>\n<br>\n\"Tiedätkö, mitä sanotaan Muakalla ratsastamisesta?\" Guardian sanoi hymyillen.<br>\n<br>\n\"Se, että se on epätasaista ja ratsu haisee pahalle\", Manu sanoi psykoottinen virne naamallaan. Guardian oli sanomassa, että hän ei tarkoittanut aivan tätä. Hänen puheensa keskeytyi, kun Makuta Nui päätti pyöräyttää päänsä kokonaan ympäri.<br>\n\"Ai, tällä niskalla voi tehdä näinkin\", Manu sanoi innostuneena, kääntäen päänsä pöllömäisesti takaisin oikein päin. \"Tämä niska on hyvä. Minä pidän.\"<br>\n<br>\nSitten Makuta liikautti jalkojaan varovaisesti. Hän otti pari pientä askelta eteen ja taakse. Sitten hän napsautti teräväkyntiset sormensa petomaiseen asentoon ja liikutteli käsiään edestakaisin.<br>\n\"Oooh, jalat. Jalat. Ja kädet. Minä pidän. En ehkä väristä, mutta...\"<br>\n<br>\nManun \"ihon\" läpi myllersi inhottavan näköinen värähtelevä aaltoliike, joka vaihtoi jokaisen vihreän kohdan siniseksi. Oli kuin makuta olisi luonut nahkansa kuin käärme. Aaltoliike toistui pian ja hetkessä haarniskan siniset kohdat olivat verenpunaisia. Verenpunainen vaihtui pian kuitenkin takaisin alkuperäiseksi vihreäksi.<br>\n\"...se on korjattavissa.\"<br>\n<br>\n\"Minusta vihreä kyllä sopii sinulle\", Guardian sanoi, vaikka ei ollut ihan varma, ymmärsikö näkemäänsä täysin.<br>\n<br>\n\"Ai, sehän mukavaa\", Manu sanoi katsellen uusia raajojaan. \"Onkohan tässä vielä jotain...\"<br>\n<br>\nTapahtumaa suu auki tarkkaillut matoran Pordok nosti kätensä ylös ja päätti vihdoin puhua. \"Siivet, herra makuta. Olin mukana kokoamassa noita Mutranin mittojen muk-\"<br>\nMatoran keskeytyi Makutan huudahdukseen.<br>\n\"Siivet!\"<br>\nSillä sekunnilla suuret, lepakkomaiset siivet räjähtivät auki kuin kaksi mustaa sateenvarjoa ja saivat makutan näyttämään huomattavasti kookkaammalta ja uhkaavammalta. Siipien kärjet osuivat joihinkin varaston seinillä roikkuviin työkaluihin ja varaosiin ja ne putoilivat lattialle. Makuta sulki ne takaisin kiinni selkäänsä ja otti muutaman askeleen.<br>\n\"Kävelyä pitää vielä vähän harjoitella\", Manu sanoi. \"Mutranilla on tyhmät jalat. Mutta...ööö...kiitos kovasti, pikku matoran.\"<br>\n<br>\n\"O-o-ole hyvä\", matoran sanoi varovaisesti.<br>\n<br>\nGuardian tarkisti parhaillaan kiväärinsä lippaita ja tarkkaili varastohuonetta, jossa kolmikko oli. Seinillä oli paljon erilaisia aseita ja työkäluja. Jossakin lojui Exo-Toan pää ja jossakin sen tykki. Seinissä erottui useita erikokoisia Makuta-haarniskoja varten luotuja syventymiä, joissa oli kaikissa ketjuja ja vaijereita haarniskojen pystyssä pitämiseen. Ainoastaan yhdessä syventymässä oli kuitenkin ollut haarniska.<br>\nGuardianin ilme oli pohdiskeleva.<br>\n<br>\n\"Hei\", hän sanoi katse seinissä. \"Matoran. Pordokhan sinä olit?\"<br>\n\"...niin?\"<br>\n\"Sinä olet ollut vastuussa tämän huoneen huoltamisesta, etkö?\"<br>\n\"Kyllä, herra Gurvana\", matoran sanoi.<br>\n\"Täällä säilytetään makuta-haarniskoja, eikö?\"<br>\n\"Kyllä?\"<br>\nGuardian kääntyi kohti matorania. \"Missä kaikki muut haarniskat sitten ovat?\"<br>\n<br>\nMatoran nielaisi. \"Se...<em>Arstein</em> piti näkemästään. Ei haarniskoista, vaan niiden metallista. Sulatti ne kaikki osaksi sitä seosta, josta se tekee niitä...'Feterroja'. En voi väittää ymmärtäväni...\"<br>\n\"Miksi tämän kaverini tässä haarniska ei sitten kelvannut hänelle? Onko se tehty eri materiaalista?\"<br>\nMatoranin ilme oli hämmentynyt. \"Öööh, ei?\"<br>\n<br>\nGuardian nousi välittömästi seisomaan ja katsoi Manun haarniskaa tiiviisti.<br>\n\"Miksi se jätti tänne yhden haarniskan.\"<br>\n<br>\nMakuta avasi suutaan. Hän oli sanomassa jotain, mutta sitten hän ymmärsi.<br>\n\"Haarniskassani on jotain.\"<br>\nMakuta ja sininen skakdi katsoivat toisiaan silmiin. Molempien katse oli jäätynyt.<br>\n\"Voi\", Manu aloitti.<br>\n\"Skarrarararr\", Guardian jatkoi.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/hNsBbPOLjZg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/hNsBbPOLjZg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em>\"Aivan!\"</em> innokas, omahyväinen ja matala miesääni kaikui metallisesti koko huoneen läpi. Vaikutti siltä, että se tuli tehdasrakennuksen yleiskaiuttimista. <em>\"Olen positiivisesti yllättynyt, rakkaat ystäväni. Ymmärsitte, että tämä on ilmiselvä ansa.\"</em><br>\n<br>\nGuardianin ilme vääntyi vihaiseksi. Valkoiset, terävät hampaat pilkistivät skakdin suusta.<br>\n\"Zorak von Maxitrillian Arstein, otaksun\", skakdi sanoi vihansa läpi.<br>\n<br>\n<em>\"Zorak von Maxitrillian Arstein\"</em>, ääni kaikui täsmälleen samalla sävyllä kuin Guardian oli puhunut, mutta lisäsi: <em>\"Kahdeksas. Ja te taas olette käsittääkseni...Pordok, ahkera matoran. Guardian, viimeinen vartija. Makuta Nui, saastainen hirviö.\"</em><br>\nArsteinin äänensävy katkeroitui huomattavasti, kun hän puhui Manusta. Manu olisi halunnut räyhätä <em>Arsesteinille</em> hieman, mutta nyt oli ilmeisesti parempi keskittyä kuuntelemaan.<br>\n<em>\"Asiakas- ja työntekijätiedot löytyivät yllättävän helposti. Aaveet ovat perin järjestelmällisiä. Mutta, menkäämme asiaan.\"</em><br>\n<br>\nLattialla lojuva Avhrak Va:n romu käynnistyi. Sen sininen silmä heijasti nyt huoneen seinälle suoraa videokuvaa. Jonkinlainen skakdi istui tuolillaan hämärässä huoneessa, jonka metalliset seinät olivat tummat, mutta kellertävää väriä. Huone ei vaikuttanut olevan tehdasrakennuksista. Se muistutti enemmänkin jonkinlaista ohjaamoa.<br>\nSkakdin piirteitä ei hahmottanut huonon kuvanlaadun ja vähäisen valaistuksen takia, mutta sillä vaikutti olevan jonkinlainen peittävä vaate hartioillaan. Guardian veikkasi jonkinlaista viittaa.<br>\n<br>\n<em>\"Asia on perin yksinkertainen ja kerron sen nopeasti, että pääsen tarkkailemaan, mitä tämä sekasorto toisessa tehtaassa on. Makutanne haarniskassa on kolmekiloinen Kralekus 4 000 -luokan nanoräjähde. Saatatte tietää, että se on xialaista tuotantoa.\"</em><br>\n<br>\nPordok oli jäätynyt paikoilleen kauhusta. Guardian puri hampaansa yhteen ja katseli Manun haarniskaa, yrittäen päätellä, missä kohtaa pommi voisi olla.<br>\n<br>\n<em>\"En ole vielä aktivoinut räjähdettä, koska...no, minä arvostan työkykyisiä matoraneja. Minä arvostan myös sinua suuresti, Guardian. Olen kuullut kaikesta tekemästäsi, ja täytyy sanoa, kuulut harvinaiseen ryhmään.\"</em><br>\n<br>\nZorak von Maxitrillian Arstein VIII nojasi syvemmälle tuoliinsa. <em>\"Meidän kaltaisiamme skakdeja ei ole enää paljoa. Siksi annan sinulle täyden mahdollisuuden selviytyä tästä.\"</em><br>\n<br>\nMakuta Nuin ilmeessä oli sekä hienoista paniikkia että vihaa. \"Ai, ja entäs minä sitten?\" hän kysyi happamasti.<br>\n<br>\n<em>\"Sinä olet makuta. Se riittäköön vastaukseksi. Kun aktivoin räjähteen, aikaa räjähdykseen on tasan kolmekymmentä sekuntia. Minua tavallaan kiinnostaa, ehditkö irroittaa tai edes löytää räjähdettä siinä ajassa.\"</em><br>\n<br>\nArstein naurahti. Guardianin käsi puristui nyrkkiin.<br>\n<em>\"Aika alkaa nyt. Hei hei, matoran. Hei hei, vartija. Hei hei, makuta.\"</em><br>\n<br>\nLattialla lojuva Avhrak Va:n romu sammutti kaikki valonsa ja seinälle heijastettu videokuva katosi näkyvistä. Jokin alkoi piippaamaan hiljaa Manun haarniskan sisällä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1011,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-05-21T20:32:00.000Z","content":"<strong>Jossain...</strong><br>\n<br>\nAmazua seisoi paikallaan. Kakkialla häntä ympäröi olemattomuus ja tyhjyys. Hän oli yksin. Mutta silti onnensa kukkuloilla. Miten siis olla onnellinen? Ehkä juuri siksi... Amazua alkoi kävell äeteenpäin. Hitaasti, mutta varmasti. Lähestyessään määränpäätään hän kiristi tahtiaan. Hän ponnisti. Lankku hänen allaan vääntyi hieman alaspäin vetovoiman ja kannatellun voiman yhteisvaikutuksesta. Amazua ponnisti. Hän työnsi kehoaan eteenpäin. Hän levitti raajakkeensa pudotessaan alaspäin. Tunne oli suorastaan ältsi. Estääkseen kivuliaan mätkähdyksen hän kohdisti vartalonsa kohtisuoraan alas, kädet ristissä edessään. <br>\n<br>\nHän sukelsi. Suoraan mereen. Kolikkomereen... Muutamakymmen kolikko lennähti ilmaan, kunnes putosivat takaisin muiden kolikoiden sekaan kuin neula heinäsuopaan. Kolikoista muodostuvan loputtomiin ulottuvalta tuntuvan meren pinta oli tyyni. Amazua nousi takaisin pintaan. Hän pyyhki viimeisetkin kolikot pois naamaltaan. Hän heittäytyi selälleen, jääden lillumaan kauniin meren pinnalle. Suustaan hän sylkäisi ulos kolikoita, jotka muodostivat ilmaan perin omaperäisen suihkulähteen. Ama jatkoi kellumista. Hän lainhethti hiljaa ja rennosti kolikkomeren hellässä huomassa. Tätä onnellisempi ei voisi olla. Hän ei tarvinnut ketään. Paitsi nämä pienet, ujouttaan mykät loputtomat kumppaninsa. Hän alkoi uida. Kroolia, selkä-, rinta-, perho-, alkeisselkä- ja vesipallouintia, jopa koiraa. Hän tuns itsens ävapaammaksi kuin koskaan...<br>\n<br>\nAmazua jouti katkerana jättämään haaveensa sikseen ja jatkamaan seinien tutkimista. Ne olivat täynnä merkkejä. Jossain oli oltava jokin merkki Nimdasta. Tähän mennessä hän oli kuitenkin törmännyt vain outoihin synboleiihn ja vieraaseen hippikirjoitukseen. Hän mottaisi rautaisella nyrkillään seinää. Turhautuneena. Klaanilaisista hän ei nyt jaksanut välittää. Taistelu ei selkeästi jaksanut nyt kiinnostaa kumpaakaan osapuolta...<br>\n<br>\n[spoil]Roope Ankka- sarjakuvalla ja Smurfiilimonadipullolla ei sitten ollut osaa eikä arpaa tähän viestiin...[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1012,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-05-22T11:20:00.000Z","content":"<strong>Nynrah, Takomo</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/2B8ocDKAYfQ" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/2B8ocDKAYfQ</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”<strong>SENKIN SYVIMMÄN KARZAHNIN SKARRARRARRARIN PERSTEKNIKKO!</strong>”<br>\nSeinä, jolla ZMA:n kuva oli hetki sitten näkynyt, räjähti palasiksi.<br>\n”25”, Guardian huomautti.<br>\n”No perhana”, Manu sanoi ja raapi uutta leukaansa.<br>\n”Miksi autoin teitä? Miksi näytin teille tämän paikan? Tein sen ja nyt ME KAIKKI KUOLLAAN!” Matoran huusi. Manu otti hänen niskastaan kiinni ja nosti hänet viereisellä seinällä roikkuvaan koukkuun.<br>\n<br>\n”20 sekuntia”, Guardian vinkaisi epätavallisen kimeästi.<br>\n”Miksette jo juokse?” Manu sanoi ja näytti mietteliäältä. ”Todennäköisimmin tuo ryökäle piilotti pomminsa…”<br>\nManu alkoi tutkia ruumistaan.<br>\n”Aha. Ei sitten. Toiseksi todennäköisin paikka.”<br>\nGuardian käänsi katseensa pois. Miten tässä näin kävi?<br>\n”Ei siellä. Kolmas.”<br>\n”Aika kuluu, Manu.”<br>\n”TIEDÄN.”<br>\n”Älä huuda.”<br>\n<br>\n”Eijeijeijei.”<br>\n”Eipä.”<br>\n”ME KUOLLAAN.”<br>\n”HILJAA, APINA.”<br>\n”OLE ITSE.”<br>\n”Onko meillä aikaa tähän?”<br>\n”EI.”<br>\n”HILJAA.”<br>\n”MIKÄ SE OLI?”<br>\n”KYMMEN SEKUNTIA.”<br>\n”Auts.”<br>\n”Tämä ei pääty hyvin.”<br>\n”Minä en pidä. En yhtään.”<br>\n”ME KAIKKI KUOLLAAN.”<br>\n”Voiko nanopommi olla suutari?”<br>\n”Miksi lähdin koko matkalle.”<br>\n”Ei. Ei. En usko. Ehkä se pommi on bluffia.”<br>\n”Mikä tuo tikitys sitten on.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/aPANlGDX1co" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/aPANlGDX1co</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSitten:<br>\n”Sain idean. JUOSKAAAAAA!” Manu huusi, minkä jälkeen hän romahti palasiksi. Guardian katseli sekunnin murto-osan tyrmistyneenä, sieppasi sitten Matoranin ja pyrähti niin nopeaan juoksuun, kuin pystyi. Pommi räjähti. He eivät ehtineet pakoon. Räjähdys saavuttaisi heidät ajatusta nopeammin. He kuolisivat.<br>\nEi. Guardian ei halunnut antaa sen tapahtua. Hän ehti juuri ja juuri huoneesta ulos ja tarrautui oveen. Räjähdys heitti paksun metallioven irti seinien räjähtäessä ympärillä. Kaikki tuhoutui.<br>\n<br>\nSeinät menivät pirstoiksi. Katto samoin. Lattiakin musertui räjähdyksen voimasta. Useat käytävät ja huoneet, jotka olivat ympäröineet varastoa, olivat nyt poissa. Raunioita ja kivimurskaa lojui ympäriinsä. Metallinen kappale lensi raunioiden keskelle ja jäi siihen. Pahasti vääntyneen oven alta näkyi sininen raaja. Guardian keräsi kaiken voimansa heittääkseen oven päältään. Sitten hän yritti vielä nousta istumaan.<br>\n”Auts.”<br>\nSininen Skakdi katseli ympäriinsä ja yritti selvitellä päätään.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/yXkLabn3VHI" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/yXkLabn3VHI</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSitten hän äkkäsi pienen ruumiin. Matoran makasi maassa muutaman metrin päässä hänestä. Guardian tärisi. Hän yritti siirtyä Matoranin luo, mutta ponnistus sai hänet lyyhistymään maahan. Hänellä oli vakavia palovammoja enemmän kuin tarpeeksi. Luita oli murtunut, ja hän huomasi raajoissaan useita haavoja.<br>\n<em>Olemme sentään elossa…</em><br>\nGuardian olisi hypännyt viiden metrin korkeuteen säikähdyksestä, ellei olisi ollut puolikuollut vammojensa takia.<br>\n”Mitä missä miksi miten?” Guardian änkytti. Sitten hän huomasi, että hänen panssarinsa alta ryömi esiin pienen pieni vihreä ja musta mato. Guardian tuijotti sitä äimistyneenä.<br>\n”Sinä. Mato.”<br>\n<em>Älä viitsi muistuttaa siitä.</em><br>\n”Tuo oli oikeastaan aika nerokasta.”<br>\n<em>Tarvitsen massaa.</em><br>\n”Ilmeisesti. Mutta…” Guardian yritti uudelleen nousta. Tällä kertaa hän onnistui, tosin tuskallisesti. Hän käveli Matoranin luokse. Pordok ei liikkunut. Guardian nosti kuolleen Matoranin käsivarsilleen. Pienet silmät eivät enää katsoneet mihinkään. Kanohi oli pahasti palanut, samoin muu ruumis.<br>\n”Kuollut”, Guardian kuiskasi.<br>\n<em>Ehkä meidän pitäisi lähteä etsimään Tongua ja muita.</em><br>\nGuartsu nyökkäsi hitaasti.<br>\n<em>Ei taida olla aikaa haudata häntä.</em> Arsesteinin <em>joukot voivat olla täällä milloin tahansa.</em><br>\n”Totta”, Guartsu huokaisi ja laski maahan Pordokin ruumiin. ”Miksi tässä piti käydä näin.”<br>\n<em>Syyllinen on se pirullinen Skakdin penikka. Kostakaamme hänelle.</em><br>\nGuardian nyökkäsi jälleen ja lähti kävelemään pois raunioista. Jokainen askel sattui yhä enemmän. Eikä pelkästään ruumiillisten vammojen vuoksi. Makuta Nui roikkui mukana Guardianin olkapäällä ja katseli pienillä silmillään Matoranin loittonevaa ruumista. Hitaasti se katosi näkyvistä, kun raunioituneet kivikasat ja metalliesineiden vääntyneet jäännökset tulivat näkymän tielle. Hitaasti.<br>\n<br>\nGuardian otti esiin vartijan kiväärinsä. Se ei ollut kärsinyt räjähdyksessä; pinta vain oli hieman nokinen. Muidenkin Matoranien ruumiita näkyi ympäriinsä. Myös Avhrak Vaiden musertuneita jäännöksiä pystyi huomaamaan ympäristössä.<br>\n<em>Ilmeisesti</em> Arsestein <em>ei pyrkinyt säästämään omia joukkojaan tai työvoimaansa.</em><br>\nGuardian ei vastannut. Hän katseli järkyttyneenä pienten Matoranien murjoutuneita ruhoja.<br>\n<em>Ei</em>, hän ajatteli. <em>Minä olen tottunut sotaan. Muutaman sivullisen uhrin kuoleman ei pitäisi vaikuttaa minuun.</em><br>\n<em>Siihen ei voi tottua</em>, kaikui Makutan ääni hänen päässään…<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1013,"creator":"Donny","timestamp":"2011-05-24T18:03:00.000Z","content":"<strong>Kaukana Klaanista, kauan sitten</strong><br>\n<br>\nMagnetismin rahkshi korahti ja lyyhistyi maahan jo hetki sitten nujerrettujen lajikumppaneidensa viereen. Sen selkäkuori halkesi auki huipputerävän samuraimiekan iskun voimasta ja haarniskan sisällä piileskelleen kraatan veri levisi luolansuun kiviselle pohjalle.<br>\n<br>\nViolettien valokivien heikosti valaiseman tippukiviluolan perällä avautuvassa salissa istui valtaistuimellaan saaren Makuta. Pimeyden herran ruskeanmusta haarniska kiilteli kelmeän kuunvalon loistaessa sisään luolan kattoikkunasta. Voimakas varjo-olento oli jo hetken ajan tuijottanut salin oviaukkoa, odottaen.<br>\n<br>\nMakutan odotus palkittaisiin pian. Haastajan askeleet kaikuivat jo jossain luolan käytävillä. Silloin tällöin askeliin sekoittui pitkän teräaseen sivallusten vihellyksiä, Makutan epäonnisten palvelijoiden tuskanhuutoja ja maahan rojahtavien ruumiiden ääniä.<br>\n<br>\n\"Tiedätkö lainkaan kuinka suuren riskin otat tullessasi tänne yöllä?\" Makuta kysyi noustessaan seisomaan. Salin ovelle astellut mustaan huppukaapuun pukeutunut hahmo heilautti tottuneesti miekan kehonsa edelle ja lähti sitten kohti Makutaa itsevarmoin askelin.<br>\n<br>\n\"Se ei pelaa joka pelkää\", Ämkoo sanoi naurahtaen kevyesti. \"Sovitaan vaikka, että annan sinulle tällä tavalla hieman tasoitusta.\"<br>\n\"Et tunne paikkaasi, vähäpätöinen hölmö\", Makuta murahti vastaukseksi ja kohotti kätensä kohti luolan kattoa.<br>\n<br>\nPimeys tiivistyi varjojen herran käden ympärillä, ja pian Ämkoo erotti Makutan kädessä lepäävän sysimustan miekan. Raskas varjoterä sihahti materialisoituessaan omistajansa haarniskoituun kouraan. Makuta laski aseensa alas.<br>\n<br>\n\"Hieno miekka\", Ämkoo totesi ja pitäen katseensa kiinni Makutan aseessa.<br>\n\"Tiedän, että tämä ei vedä lainkaan vertoja omallesi\", kuului Makutan vastaus. \"Mutta sillä ei ole väliä.\"<br>\n<br>\nKaksikon katseet kohtasivat samalla kun nämä kävelivät avaraa kehää pitkin salin sammaloitunutta lattiaa. Salin seinustoilla kirkkauttaan hohkaavat valokivet himmenivät.<br>\n<br>\nÄmkoo pysähtyi, käänsi vasemman kylkensä kohti Makutaa ja palautti sitten kasvonsa tätä kohti. Toan miekka kohosi tämän kasvojen korkeudelle oikean käden kannattelemana, samalla kun vasen käsi ojentui kohti Makutaa.<br>\n<br>\n\"Show alkakoon\", Toa lausui hiljaa ja pinkaisi juoksuun.<br>\n<br>\nMakuta reagoi hyökkäävään Toaan salamannopeasti. Punaisena hehkuva varjokäsi irtautui nauravan varjohengen rintakehästä ja yritti tarttua lähestyvään Ämkoohon. Toa kuitenkin kyyristyi pois käden tieltä, väisti tämän vasemmalta puolelta ja upotti sitten teränsä puhtaaseen varjoenergiaan. <br>\n<br>\nMakuta yllättyi huomatessaan, että valkeaa valoa ympärilleen levittävä katana leikkasi varjokättä kuin voita. Energiakäsi välähti kadotessaan olemattomiin samalla kun vihreä Toa lähestyi huimalla vauhdilla.<br>\n<br>\n\"Kuole!\" Makuta karjui ja heilautti miekallaan hyökkääjää kohti. Makutan barbaarimainen miekkatekniikka ei kuitenkaan riittänyt osumaan taistelutaitonsa äärimmilleen hioneeseen miekkasankariin, ja Ämkoo väistikin iskun vaivattomasti. Sitten naamio Toan kasvoilla vaihtui Hauhun, ja Toa torjuikin Makutan seuraavan iskun suojakentän voimin.<br>\n<br>\nÄäri käväisi hälyttävän lähellä Makutan kaulaa samalla kun Toan naamio palautui takaisin alkuperäiseksi. Makutan tummanruskea keho kavahti taaksepäin Ämkoon loikatessa iskunsa jälkeen yläilmoihin. Ilman Toa hyödynsi naamiovoimaansa ja kohosi nopeasti Makutan pään korkeudelle.<br>\n<br>\nVoimakas potku oli vähällä iskeytyä Makutan kasvoihin, mutta varjoelementaali saikin otteen Ämkoon jalasta. Voimakas riuhtaisu heitti Ämkoon maahan, mutta eipä aikaakaan kun Toa oli taas jaloillaan. <br>\n<br>\nOli kraata-voimien vuoro. Makutan silmissä välähti ja pian Ämkoo huomasi kuinka salin painovoima kasvoi kasvamistaan. Ämkoo pakotti itsensä pysymään pystyssä, mutta murskaava voima painoi häntä hitaasti salin lattiaa kohti. Makuta ei jäänyt odottelemaan vaan laukaisi ketjusalaman edessään pyristelevää Toaa kohti.<br>\n<br>\nNaamio Ämkoon kasvoilla ehti kuitenkin vaihtua jälleen. Teleportaation naamiovoima sai Ämkoon ilmestymään Makutan taakse ja Toa sivalsi miekkansa välittömästi kohti Makutan voimakkaita niskalihaksia.<br>\n<br>\nÄmkoo kirosi hiljaa huomatessaan, että Makuta ehti viime hetkellä aktivoida rajoittuneen haavoittumattomuuden kraata-voiman. Miekka ei uponnut kovinkaan syvälle Makutan niskaan, joten varjo-olento ainoastaan naurahti ja kääntyi ympäri. Ruskeanmusta nyrkki iskeytyi maata kohti putoavan Ämkoon rintakehään ja heitti Toan kauemmas. Makuta ampui silmistään lasersäteen seinää vasten paiskautunutta miekkamiestä kohti.<br>\n<br>\nToa onnistui torjumaan säteen suurimmilta osin tarunhohtoisella miekallaan. Ämkoon vasen olkapanssari mustui hieman, mutta soturi ei tästä välittänyt. Ämkoo nousi urheasti takaisin seisomaan, heilautti miekkaansa kerran ja lähti jälleen juoksuun.<br>\n<br>\nEipä aikaakaan kun Ämkoo oli jälleen hyökkäysvalmiudessa Makutan edessä. Toa pisti miekallaan Makutan kylkeä kohti, mutta vastustaja torjui hyökkäyksen hyödyntäen osumatarkkuuden voimaa. Ämkoo ei kuitenkaan jättänyt hyökkäystään siihen, vaan keskitti Makutaa kohti tiheän iskusarjan.<br>\n<br>\nJokusen nopean sivalluksen jälkeen Makutan miekkakäsi sai osuman. Varjojen herra huusi tuskaansa parin verestävän irtosormen pudotessa salin lattialle. Ämkoo käytti tilaisuuden hyväkseen ja upotti miekkansa seuraavaksi Makutan ranteeseen.<br>\n<br>\nSilloin Makuta teki jotain odottamatonta. Hiljaa nauraen se muutti muotoaan, haihtui ja katosi salin varjoihin.<br>\n\"Pelkuri\", Ämkoo murahti ja heilautti asettaan. Toa otti varovasti askeleita taaemmas, koittaen alati vahtia selustaansa. Salissa kaikui Makutan nauru.<br>\n<br>\nÄmkoo ei ehtinyt reagoida pimeyden keskeltä syöksähtäneeseen sähköiskuun. Toa karjaisi saadessaan osuman valkeankeltaisesta salamasta ja kaatui sitten maahan.<br>\n<br>\nSitten näytti kuin kaikki salin varjot olisivat heränneet henkiin. Ne kietoutuivat joukolla Toan ympärille estäen tämän liikkeet, tarttuivat kourien lailla Ämkoon raajoihin ja puristivat tämän voimakkaaseen otteeseensa. Ämkoo kiristi otettaan miekkansa kahvalla samalla kun varjot pakottivat Ämkoon seisoma-asentoon.<br>\n<br>\n\"Olet vahva Toaksi, mutta sinun ei olisi silti kannattanut luulla itsestäsi liikoja\", Makutan ääni ilkkui. Varjo-olennon haarniskoitu keho ilmestyi Ämkoon eteen ja kohotti haavoittunutta kättään.<br>\n\"Onnistuit kuitenkin haavoittamaan minua...\"<br>\nVarjokäsi irtosi jälleen Makutan ruumiista.<br>\n\"Nyt saat maksaa siitä.\"<br>\n<br>\nEnergiakoura tarrautui Toaan ja alkoi kiskoa tätä Makutan luokse. Sillä samaisella hetkellä Ämkoo kuitenkin keskitti kaikki elementtivoimansa ja synnytti ympärilleen voimakkaan tuulenpyörteen.<br>\n<br>\n\"Turhaa!\" Makuta mylvi omahyväinen ilme kasvoillaan. Se tiesi, että varjokäden ote ei irtoaisi voimakkaasta elementti-iskusta huolimatta.<br>\nÄmkoon naamio välähti samalla kun kaksikon kehot aloittivat fuusioprosessin.<br>\n<br>\nVarjoenergian hehku värjäsi Makutan yllättyneet kasvot verenpunaisiksi samalla kun tämä käänsi yllättyneen katseensa kohti luolan sortuvaa kattoa. Täysikuun valo hyökkäsi sisään salin pimeyteen vieden samalla valtaosan Makutan elementtiedusta mukanaan. Tilannetta pahensi Makutan kannalta entisestään korkeuksista kilvan putoilevat kivenjärkäleet. Makuta saikin muutamasta osuman ja kaatui kiroten polvilleen. Samalla tämä tunsi rinnassaan käsittämätöntä kipua.<br>\n<br>\nKivisateen loputtua Makuta otti maasta tukea kädellään. Heti tämän jälkeen olento huusi kauhusta huomatessaan kämmenensä värimuunnoksen.<br>\n\"Mitä tämä on? Mitä tapahtuu?! Mitä sinä tee- ghkh!!\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<strong>Makutan mielen seinät olivat mustat ja verisuonien peittämät. Suonet sykkivät nyt kiivaammin kuin koskaan ennen, sillä huone vaihtoi parasta aikaa omistajaa.<br>\n<br>\n\"Sinä et voi tehdä näin! Minä olen Makuta! Sinua voimakkaampi! Nujerran sinut!\", epätoivoinen olio karjui syöksyessään piinaavan tuskan saattelemana Ämkoota kohti.<br>\n\"Mutta minä voin\", Ämkoo nauroi samalla kun huoneen seinät hyökkäsivät Makutaa vastaan. <br>\n<br>\nVerisuonet käyttäytyivät lonkeroiden lailla tarttuessaan Makutan haarniskaan. Väri varjo-olennon panssareissa hälveni ja erinäisten tuskanhuutojen sarja levisi pitkin tilaa Makutan silmien punaisen hehkun kadotessa. Seinä kiskoi Makutan omakseen, upotti olennon sisäänsä ja särki tämän naamion.<br>\n<br>\n\"Minä en ottanut riskiä hyökätessäni yöllä. Toisin kuin sinä, joka luotit sokeasti pimeyden mukanaantuomiin voimiisi.\"<br>\n\"Tuo ei selitä mitään! Miten sinä..!!\"<br>\n\"Minulla ei ole syytä selittää.\"<br>\n\"Kurja saas-\"<br>\n\"Vaiti.\"<br>\n<br>\nMakuta huusi viimeisen kerran upotessaan suonikkaaseen seinään. Kuului rusahdus ja kitinää. Sitten oli hiljaista.<br>\n<br>\n- - -</strong><br>\n<br>\nIlluusion naamio hälveni Ämkoon kasvoilta. Toa ähkäisi ja kiskoi miekkansa irti upouudesta rintakehästään. Harhanäyn langettaminen Makutaan oli tarjonnut Ämkoolle tilaisuuden herpaannuttaa vihollisen mieltä juuri ratkaisevalla hetkellä...<br>\n<br>\nToa yskäisi verta ja pakottautui seisomaan. Hetken ajan Ämkoo ihaili uutta haarniskaansa, yskäisi sitten uudemman kerran ja lähti astelemaan kohti uloskäyntiä. Haava tulisi hoidattaa pian, mutta saaren matoranit varmasti auttaisivat siinä tehtävässä kuultuaan ensin hirmuhallitsijan kuolemasta.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<strong>Vesiputous, Bakmei</strong><br>\n<br>\n\"Kuuletko sinä?\", turagan ärsyyntynyt ääni kysyi samalla kun tämä nuiji Ämkoon päälakea sauvallaan. Muistoihinsa uponnut Toa horjahti istuinsijaltaan ja katosi hetkeksi veden alle.<br>\n\"Äh, anteeksi. Minä... mietiskelin asioita\", Ämkoo sopersi anteeksipyytävästi kohotettua ensin päänsä esiin kuohujen seasta. <br>\n\"Kyllä minä sen tiedän. Tule nyt syömään.\"<br>\n<br>\nÄmkoo kohosi ylös ja astui rantaan. Bakmein paistama kala-ateria odotti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1014,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-05-25T10:58:00.000Z","content":"<strong>Nazorak-pesät, sotilaiden parakkikahvio</strong><br>\n<br>\n1836 istuutui viiden hengen pyöreän pöydän ainoaan vapaaseen paikkaan. Hänellä oli ollut rankka päivä; hän oli vain nipin napin selvinnyt elossa klaanilaisia vastaan käydystä taistelusta, hukannut eväspakettinsa ja saanut luodista jalkaansa. Nyt hän haki turvaa ruokapaikan seurapiireistä.<br>\n<br>\nYmpärilleen katsoessaan 1836 huomasi, että kahvilassa oli tavallista vähemmän väkeä. Hänen pöytänsä lisäksi vain viisi muuta pöytää oli varattu. Tyhjiä pöytiä oli kymmenisen kappaletta. Useimmiten kahvio oli täpötäysi. Seuraavaksi Nazorak vilkaisi seuralaisiaan: yleisessä suosiossa oleva 1234, ikääntyneen puoleinen 1119, yli-innokas 1989 ja vielä joku, jota 1836 ei tuntenut. <br>\n”No mitä jätkät”, 1836 huokasi väsyneenä.<br>\n”Se hullu laittoi taas viisi kaveriani kuolemaan”, 1234 sanoi pyöritellen silmiään. ”Ei minkään näköistä kunnioitusta tai elämän arvostamista…”<br>\n”Joo, totta puhut”, 1836:lle tuntematon torakka sanoi. ”Minäkin olin vähällä kuolla, mutta pääsin ’pakoon’.”<br>\n”Kuinka?” 1836 kysyi.<br>\n”Noh”, torakka jatkoi, ”ikään kuin en koskaan mennytkään paikalle, kun se pyysi.”<br>\n”Eikö tämä tarkoita”, 1119 kysyi, ”että sinä kuolet pian, kun et mennyt?”<br>\n”Minä en aio kuolla”, toinen yski. ”Minä olen vielä nuori torakka enkä aio haaskata koko uraani vain yhden sekopäisen Makutan takia.”<br>\n”Minä en oikeastaan tajua, mitä te tarkoitatte”, 1989 sanoi. ”Minä en ole edes tavannut koko tyyppiä.”<br>\n”Hyvä, jos et ikinä tapaakaan”, 1936 huokaisi. ”Hän on sekopää. Arvaamaton. Ei kukaan tiedä, mitä hän aikoo. Ja hän antaa meille nimiä. Kummallisia nimiä.”<br>\n”Kuulitteko jo, kuinka <em>herra kapteenimme</em> on päässyt suosioon?” kysyi 1234. ”Hän nuolee sen Makutan takamusta oikein urakkapalkalla.”<br>\n”Karkeaa kielenkäyttöä”, 1989 kauhisteli.<br>\n”Sellaista tämä elämä on, pikku mies. Jos et kestä kuunnella, painu takaisin sinne toukkaosastolle”, 1119 hörähti. 1989 ei näyttänyt tyytyväiseltä, 1836 huomasi sen helposti. Sitten hän sanoi:<br>\n”Eikö 666:lle ole siis tapahtunut mitään ikävää sen Makutan seurassa?”<br>\n”Ei, ei mitään. Häntä pidetään arvossa, koska hän on niin julma <iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;>pas<b></b>kiainen</body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe>”, 1234 murahti. ”Kukaan meistä ei ole tainnut olla hänen komennossaan?”<br>\n”Ei tosiaan ole tainnut”, 1836 vastasi.<br>\n”Minä olen”, torakka, jota 1836 ei tuntenut, sanoi.<br>\n”No, kerro meille. Millaista se oli?” 1119 uteli.<br>\n”Eipä se paljon poikennut kenen tahansa upseerin johtamana olemisesta. Paitsi, että suuttuessaan 666 tappoi aina jonkun. Ja vihollisille ei annettu armoa. Jokainen surmattiin hitaasti ja tuskallisesti. He huusivat apua, kituivat kuin… torakat…”<br>\n”Älä käytä tuollaista kielikuvaa”, 1119 irvisti. ”Vihaan sitä.” Toinen kohautti hartioitaan.<br>\n”En minä nyt tiedä, mitä tässä sanoisi.”<br>\n”Älä sitten sano mitään, tyyppi”, 1836 mutisi.<br>\n”Anteeksi, pelle, mutta minulla on numero. Olen 1473.”<br>\n”Sitähän minä en tiennyt”, 1836 ärähti.<br>\n<br>\nHetken aikaa oli täysin hiljaista. Tiskin takana myyjä kiillotteli oluttuoppia.<br>\n”666 saisi painua hornan kattilaan”, 1473 sanoi.<br>\n”Niin, kukapa häntä ei vihaisi”, 1234 huokaisi.<br>\n<br>\n”Voi, minäpä tiedän, kuka”, kuului ääni heidän takaansa. Kapteeni 666 seisoi aivan 1234:n takana.<br>\n”Ajattelitteko te pojat haukkua koko päällystön lyttyyn tässä pikku rupattelutuokiossanne vai pelkästään minuako täällä haukutaan?” hän sanoi julmalla äänellään.<br>\n”Emme me…” 1836 kimitti. 666 siirsi katseensa häneen rusauttaen samalla rystysiään. Alempiarvoinen torakka hiljeni heti.<br>\n”Te saastat siis puhutte pahaa ylempienne selän takana? Tiedättekö, mitä minä ajattelen sellaisista sotilaista?”<br>\nKahvilan henkilökunta näytti kaikonneen. Muiden pöytien väki oli hiljentynyt ja istui liikkumattomana paikallaan.<br>\n”Nazorakien yhteiskunta toimii tietyllä tavalla”, kapteeni jatkoi. ”Tietyt asiat kuuluvat tietylle ryhmälle. Nazorak syntyy tiettyyn rooliin ja siinä myös pysyy. Ikuisesti. Tai sitten hänelle ei ole paikkaa yhteiskunnassa. Kapinahenki poljetaan hengiltä, ennen kuin se ehtii edes näyttäytyä ilman verhoa, joka peittää sen yleisöltä. Johtoporras tekee päätökset, te tottelette.”<br>\n”Johtoporsas…” 1119 kuiskasi hiljaa. Hänen päänsä lensi kaaressa. Kukaan ei ollut nähnyt kapteenin vetävän miekkaansa, mutta nyt se oli hänen kädessään, ja 1119 oli kuollut. Päättömän ruumiin kaulan tyngästä räiskyi verta muun seurueen päälle.<br>\n<br>\n”Masokisti”, 666 sanoi hyvin hiljaisella äänellä, niin hiljaisella, että sen ei olisi uskonut kuuluvan pitkälle. Vaan silti kaikki huoneessa kuulivat sen.<br>\n”Sadisti”, hän jatkoi. ”Se koskee teitä kaikkia. Minulta siedetään minkälaista johtamistapaa hyvänsä, kunhan tulokset ovat halutut. Ja nehän, piru vieköön, ovat!”<br>\nMuut Nazorakit katsoivat kauhuissaan kapteenia. Tämän musta haarniska kiilteli baarin himmeiden lamppujen kajastuksessa. Punainen raita erottui selvästi hänen kypärästään. Musta viitta lehahti, kun 666 ojensi kätensä ja sormensa osoittaakseen 1119:n ruumista.<br>\n”Tämä on se, mitä tapahtuu niille, jotka eivät osaa käyttäytyä minun seurassani. Kuka hän oli?”<br>\n”Hän oli… 1119, sir”, 1473 sanoi varovasti.<br>\n”Te olette anarkisteja. Haluatte tuhota järkevän järjestelmämme. Fasismi… ei. Me olemme järjestäytynyt armeija, joka valtaa tämän saaren ja tekee, mitä haluaa.”<br>\n666 hyppäsi pöydälle.<br>\n”Demokratia”, hän huudahti, ”teillä ei ole valtaa. Kansa ei päätä mistään, sillä se ei tiedä omaa parastaan. Byrokraatit ovat syntyneet byrokraateiksi, joten totta kai he tietävät, mitä tekevät. Onko teidän asianne käydä heitä arvostelemaan?”<br>\n1836 oli laskenut katseensa alas. Häntä hävetti oma käytöksensä.<br>\n”Realistejako te olette?” 666 huudahti. ”Se ei koske teitä! Teidän todellisuutenne on se, mitä me käskemme. Te uskotte siihen, mihin me teidät käskemme uskomaan. Ateisteja? Ei, teidän jumalanne on johtoporras, joka antaa teille kaiken, mitä te omistatte, mitä olette, mitä teistä tulee. Teidän tulevaisuutenne, menneisyytenne ja nykyisyytenne riippuu meistä.”<br>\n1234 nosti päänsä uhmakkaasti.<br>\n”Vapaus”, hän sanoi. ”Veljeys. Tasa-arvo.”<br>\n”SE EI KOSKE SINUA!” 666 kirkui. Toinen pää lensi kaaressa, tällä kertaa baaritiskin taakse.<br>\n”Kärsi”, 666 kuiskasi. 1989 hytisi. 666 käänsi katseensa häneen.<br>\n”Mitä sinä siinä täristelet?”<br>\n”En minä mi-mitään, herra…”<br>\n”Se sattuu”, 666 sanoi sulkien silmänsä, ”ja se koskee sinua.”<br>\nSitten hän hyppäsi alas pöydältä, laittoi miekan huotraan ja lähti astelemaan ulos ovesta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1015,"creator":"BD","timestamp":"2011-05-25T11:00:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon</strong> <br>\n<br>\n<em>Niin monta asiaa, niin monta kysymystä, mutta niin surullisen vähän vastauksia.</em><br>\n<br>\n<strong>Klaanin rakennuksen katto</strong><br>\n<br>\nMakuta oli kiivennyt katolle ja katseli alhaalla hänen perästään tulevia toia.<br>\n<br>\n\"Voih, minäkin osaan olla epäreilu\".<br>\n<br>\nVarjo purkaus lähti makutan kädestä rusauttaen yhden toista maahan siihen kuntoon, että hän ei vähään aikaa ylös kiipeäisi.<br>\n<br>\n*Teko ilkeää naurua*<br>\n<br>\nmakuta lähti sulavast hyppimään pitkin rakennuksen kattoja, Tawa oli itseasiassa ihan melkein tiennyt mitä tämä typerys aikoisi tehdä.<br>\n<br>\n\"Etumatkasi ei nyt oikein auta, se vain on oikeastaan paha asia\", Tawa sanoi ja lähetti sähköpurkauksen Makutan jalkojen alle ja makuta lysähti katosta läpi.<br>\n<br>\n\"Tiedätkös, neiti jos nyt tapat minut niin ette koskaan löydä sitä omahyväistä ja outoa ulottuvuus sekoilijaa.<br>\n<br>\nTawa hyppäsi makutan selän päälle aukosta katosta, matoranit olivat juoseet pois paikalta. \"Sähkön käyttötarkoitus on harvemmin tappava\".<br>\n<br>\n\"Mitä sinä...!\", Tawan ase kipinöi hetken ja sammui. \"Helei, tarvitsen jotain millä kuljettaa tämä sairastuvalle\", Tawa sanoi rauhallisesti vain, että ei aiheuttaisi yleistä paniikkia.<br>\n<br>\nHoitaja matoran saapui juosten ja katsoi hetken tavan osoittamaa möykkyä lattialla.<br>\n<br>\n\"Ahaa...\"<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n\"Missä... minä olen\", punaiset silmät avautuivat ja makuta yritti nousta, mutta ei pystynyt.<br>\n<br>\n\"Ahaa... tekö vangitsitte minut\".<br>\n<br>\n\"Itseasiassa kyllä\", Same vastasi: \"Sinä haiskahditkin vähän muullekin kuin saaste vedelle, mutta tätä en silti odottanut.\"<br>\n<br>\nPaaco seisoi vieressä katsoen kahlittua olentoa, joka ei kykenisi tekemään enään mitään.<br>\n<br>\n\"Jos et kerro joudut tähän likaiseen purkkiin\".<br>\n<br>\n\"Ööh...\"<br>\n<br>\n\"Okei, on meillä muitakin keinoja\".<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1016,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-05-26T21:24:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon</strong><br>\n<br>\nKymmenkunta holografisia ruutuja valaisi pientä, terässeinäistä ohjaamohuonetta. Moniväriset valot heijastuivat ohjaustuoliinsa rennosti nojaavan Zorak von Maxitrillian Arstein kahdeksannen kelmeän harmaille kasvoille. Skakdin kasvoilla oli vaitonainen hymy, mutta se alkoi vähitellen muuttua vakavammaksi. ZMA hieroi leukaansa ja siirteli katsettaan monitorista toiseen, yrittäen muodostaa kokonaiskuvaa tilanteesta.<br>\nMonitorien kuvamateriaali tuli suoraan Nynrahilta. Useissa huoneissa matoranit ja ikuisesti työskentelevät koneet jatkoivat yhä Feterra-teräksen tuottamista ja sulan materian muokkaamista robottien haarniskan osiksi. Valimon alueella oli kuitenkin lievä kaaos. Useita koneita oli vakavasti epäkunnossa ja yksi Avhrak Feterra, numeroltaan 11 ja tunnukseltaan Za, oli kuollut tulisen kuoleman.<br>\n\"Täytyy sanoa\", Arstein sanoi itsekseen, pieni hymyn jäännös suullaan. \"Nämä matoranit pystyvät enempään kuin osasin odottaa.\"<br>\n<br>\nZorak von Maxitrillian Arsteinin oikea käsi puristui vaivihkaa nyrkkiin. Hän kiristeli hampaitaan hieman. Skakdin sisällä velloi viha, mutta hän kuitenkin päätti hengittää syvään ja suoristaa siistiä takkiaan.<br>\n<br>\nKolme sinistä valoa heijastui Arsteinin silmiin monitoreista.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Varmistus: Vartija ja makuta ovat kuolleita, herra?\"</span></span>, Feterra sanoi. Sen mekaaninen ääni kaikui läpi pohjavesissä kulkevan suuren teräksisen ajoneuvon.<br>\n<em>Toivottavasti ei</em>, Arstein ajatteli napsauttaen sormiaan. <em>Se olisi...liian helppoa.</em><br>\n\"Lähetä Va-partio tutkimaan alue. Siirrä videokuva monitoreille.\"<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: Tottelen.\"</span></span><br>\n<br>\nEi kestänyt kauaa, ennen kuin Feterra sai kontaktin Va-partioon neljä. Kuvamateriaalia ei kuitenkaan riittänyt jokaiselle ohjauspaneelin valvontaruudulle, sillä osa nelospartion Va-lautasista oli jostain syystä signaalin tavoittamattomissa.<br>\nNeljälle ruudulle ilmestyi videokuvaa neljästä eri lähteestä. Entinen makuta-haarniskojen varasto näytti jokaisesta kuvakulmasta aivan täysin tuhoutuneelta. Kralekus 4000 -pommit eivät yleensä jättäneet kaunista jälkeä, mutta nyt jäännökset eivät näyttäneet siltä, että kukaan olisi voinut selviytyä.<br>\nRomun keskeltä pilkisti kärähtänyt matoranin käsi.<br>\n<br>\nZorak von Maxitrillian Arstein kahdeksannen sisällä velloi ristiriitaisia tunteita. Hän oli samaan aikaa tyytyväinen tilanteen kulusta ja pettynyt siitä, kuinka helppoa kaikki oli ollut. Tämä oli skakdille uusi tunne.<br>\nHän ei ehtinyt perehtymään siihen, sillä kaksi Avhrak Va -kameroiden lähettämistä videokuvista pimeni aivan selittämättömästi ja kolmannessa vilahti punertava käsi ennen kuin oli täysin mustaa.<br>\nViimeinen näkyi yhä selvänä.<br>\n<br>\nSininen palovammainen ja ontuvasti kävelevä skakdi käveli kuvaan. Sillä oli kädessään zamor-revolveri, jonka piippu savusi. Skakdi nosti aseensa hitaasti kohti kameraa - ja Zorakia.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/P3L9n-HG5xY" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/P3L9n-HG5xY</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Tarkenna!\" Zorak huudahti takanaan olevalle Feterralle, suoristaen ryhtiään tuolilla. Skakdin suulle vääntyi leveämpi hymy.<br>\nGuardian ei hymyillyt. Skakdi tähtäsi edessään leijailevaan Avhrak Va -robottiin kasvoillaan haudanvakava ilme, jossa oli ripaus vihaa.<br>\n<em>\"Arstein.\"</em><br>\n<br>\n\"Tiesin, että pieni nanoräjähde ei sinua pysäyttäisi, rakas Guardian!\" Zorakia olisi huvittanut taputtaa, mutta hän hillitsi itsensä. \"Olen...yllättynyt. Sinä olet tosiaan maineesi arvoinen.\"<br>\n<br>\nGuardian piti tähtäyksensä vakaana kohti Avhrak Va:ta. Hän ei vaikuttanut reagoivan siitä kaikuvaan ylistyspuheeseen.<br>\n<em>\"Missä olet?\"</em><br>\n<br>\n\"Istun henkilökohtaisessa sukellusveneessäni\", Zorak sanoi heilauttaen kättään rennosti. \"Olen tulossa. Enhän voi jättää väliin tämänkaltaista yhdenvertaisten tapaamista.\"<br>\nGuardianin kämmen puristui tiukemmin revolverin kahvan ympärille. Jotain naksahti aseessa.<br>\n<em>\"Haluamme sinun muistavan kaksi asiaa, Arstein.</em><br>\n\"...'haluamme'? Et siis ollut ainoa selviytyjä?\" Arstein hieroi leukaansa kiinnostuneen näköisenä.<br>\nSiinä samassa Makuta Nui käveli ruutuun. Varjojen olennolta puuttui vielä yksi käsi, mutta se oli muodostanut itselleen jo tilkkutäkkimäisen parin jalkoja ja yhden käden. Puuttuvan käden paikalla heilui pikkuruinen, niljakas ja musta lonkero. Makutan kasvoilla oli vihainen ilme.<br>\n<em>\"Heeeeei, Arsestein.\"</em><br>\nPian Zorak jakoi saman vihaisen ilmeen.<br>\n\"...mitkä kaksi asiaa?\"<br>\n<br>\nGuardian avasi terävähampaisen suunsa ja pakotti sanat ulos raivonsa läpi.<br>\n<em>\"Ensiksi. Hänen nimensä oli <strong>Pordok</strong>. Muista se.\"</em><br>\n\"Ja?\"<br>\n<em>\"Me tulemme luoksesi.\"</em><br>\nSiinä samassa Guardian veti liipaisimesta ja viimeinenkin ruutu pimeni täysin.<br>\nZorak nousi tuoliltaan. Skakdin kalpeilla kasvoilla oli käärmemäisen velmu ilme. Hän kääntyi katsomaan takanaan odottavaa sinihohtoisilla silmillä tuijottavaa neljän metalliolennon ryhmää. Skakdi siirsi tuolin sivuun, nappasi vasemmalla kädellään seinää vasten nojaavan kävelykepin ja asteli Feterrojen välistä pyöritellen keppiä rennoin ranneliikkein.<br>\n\"Valmistautukaa, kaunokaiseni. Show on alkamassa.\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nGuardian ja Makuta Nui juoksivat läpi hyvin valaistujen tehdaskäytävien. Manu juoksi edellä paiskoen ovia auki ja irroittaen erilaisia lukkojärjestelmiä telekineettisellä mahdillaan. Guardian vilkuili vasemmalla silmällään taaksepäin kaiken aikaa ja jakoi kiväärillään harhalaukauksia takana seuraavaa Avhrak Va -parvea kohti. Lentävät lautaset putoilivat tasaisesti, mutta jostain niiden takaa leijaili kolmisilmäinen, nelikätinen painajainen. Punaisena hehkuva plasma loisti sen olkapäistä.<br>\n<br>\n\"Vauhtia!\" Guardian karjui vaihtaen sarjatulitoimintoon.<br>\n\"Yritän, mutta...en...en tiedä koodia.\"<br>\nPlasmakiväärin raskas konetulijyske täytti ilman. Ammukset tuntuivat vain kimpoavan Feterran metallikuoresta. Vielä kaukana oleva robotti puristi luurankomaiset kämmenensä nyrkkeihin kuin vihaisena.<br>\n<br>\n\"Arvaa!\" Guardian karjui heilauttaen itsensä sivuun, jolloin Avhrak Va -lautasten tainnutussäteet lensivät hänen ohitsensa.<br>\nManu katseli koodinäppäimiä hetken hiljaa. Sitten hän paineli sen nappeja.<br>\n\"Yksi-yksi-yksi-yksi.\"<br>\nTylsistynyt valmiiksi nauhoitettu \"väärin\"-ääni kaikui ruman tööttäyksen säestämänä. Guardianin ilme oli epäuskoinen.<br>\n\"Ai\", Manu sanoi yllättävän rauhallisena. \"No...yksi-yksi-yksi-kaksi.\"<br>\nÄäni toistui. Kylmä hiki valui sekä Guardianin että Makuta Nuin otsalta. Feterra leijui aina vain lähemmäksi.<br>\n<br>\n\"Ovatko Tongu ja muut varmasti tässä suunnassa?\" Guardian kysyi huolestuneena.<br>\n\"Pitäisi. Lähetin hänelle viestin kun kovistelit Arsteinia.\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n\"POIS PÄÄSTÄNI.\"<br>\nKeltaisen jättiläisen päähän sattui. Se kuitenkin tiesi, minne oli mentävä.<br>\nToivon mukaan Manfred ja Gurvana vain pysyisivät mahdollisimman elävinä siihen asti.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nFeterra oli lähes huoneessa. Se ei puhunut sanan sanaa. Verenpunainen hohto alkoi tuntua jo kuumuutena Guardianin ja Makuta Nuin lähellä.<br>\n\"Yksi-yksi-yksi-kol-\"<br>\n\"Ei.\"<br>\n\"Se voi toimia!\"<br>\nUusi kiväärin lipas niksahti paikalleen.<br>\n\"<em>Ei</em>.\"<br>\n<br>\nHuoneen lattialla lojui useita teräksisiä osia. Osa niistä muistutti maalaamattomia Feterra-panssareita ja pari ilmiselvää päätäkin löytyi.<br>\nJoukossa makasi yksi puolivalmis, luurankomainen robottikoura. Guardian kyykistyi vauhdikkaasti, tarttui käteen ja heitti sen Makuta Nuille.<br>\nMakuta tuijotti kouraa useita sekunteja. Sitten se vilkaisi säälittävää lonkeroa toisen kätensä paikalla. Manun kasvoille muodostui virne.<br>\n<br>\nMakuta siirsi kädentyngän kohti lonkeroa. Musta lonkero kurouttautui Feterra-käsivartta kohti ja kietoutui sen ympärille, vetäen sen tiiviisti kiinni Makutan kehoon.<br>\nEpäluonnollinen, viherhehkuinen antidermis kulkeutui vielä löysänä roikkuvaan käteen ja pian se alkoi liikkua. Luurankomaiset sormet aukeilivat ja sulkeutuivat. Kämmenpohjassa oleva sädease hohti valkoisena. Guardian ja Manu käänsivät molemmat katseensa takaisin Feterraan. Nyt he molemmat tähtäsivät sitä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1017,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-05-28T23:06:00.000Z","content":"<strong>Klaanin saari, luola</strong><br>\n<br>\nViisi Zyglakia oli kerääntynyt kartan ympärille. Kaikki katselivat keskittyneinä monimutkaista tunneliverkostoa ja painoivat taas ties kuinka monetta kertaa mieleensä sen mutkia ja kiemuroita. Punainen ja harteikas Guechex kurtisti kulmiaan erityisen ankarasti. Hän oli suostunut sopimukseen sen metallihirviön edustaman Skakdin kanssa, joten luonnollisesti hän tunsi myös olevansa vastuussa operaation onnistumisesta.<br>\n<br>\nPian olisi lähdön hetki ja Guechex loi kartaan vielä viimeisen katseen. Kyseinen paperi oli äärimmäisen arvokas. Se hologrammissa virnuileva Skakdi oli väittänyt kartan vievän vanhoja Ortonien tunneleita pitkin Klaaniin. Ja pieni vertaileva tutkimus oli osoittanut tämän todeksi: jos kartan tunneliverkosto tosiaan piti kutinsa, pitäisi Zyglakien päästä sitä pitkin iskemään suoraan Klaaniin. Guechex mietti kovasti, mistä tämä Z.MA. oli kartan saanut käsiinsä. Skakdi ei ollut kertonut.<br>\n<br>\nPunainen Zyglak katseli ympärilleen luolassa. Hän ja reilu tusina lajikumppaneitaan olivat pakanneet varusteet, aseistautuneet ja tulleet tänne viime yönä, ja tämän päivän he olivat odottaneet kärsivällisesti.<br>\n<br>\n<em>Kärsivällinen odottaminen ei ehkä ole lajini parhaita piirteitä,</em> Guechex mietti. <em>Mutta ainakin olemme siinä parempia kuin ne skakdit. Kärsimättömät olennot. Tai ne ötökät, niistä ei ole tehokkaaseen toimintaan, liikaa byrokratiaa.</em><br>\n<br>\nIlta kuitenkin tummui jo ja pian oli aika iskea. Todistaa Allianssille Zyglakien mahtavuus. <em>Tälle epäreilulle liittoumalle on asetettava rajat.</em><br>\n<br>\nGuechex ei ehkä pitänyt liittolaislajeistaan, mutta ymmärsi strategisen edun. Hän tahtoi syrjityn kansansa parasta, ja oli tarpeen tullessa valmis menemään vaikka paljon tätä liittoumaa pidemmällekin. Mutta tämä ei ollut oikein, muut osapuolet ajoivat Zyglakeja alas oikein urakalla. Siksi Zyglakit eivät olleetkaan kertoneet muulle Allianssille tästä iskusta.<br>\n<br>\n<em>Tällä kertaa me saamme kunnian.</em><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Kapteenin hytti</strong><br>\n<br>\n<em>Taas näitä harmaita päiviä.</em><br>\n<br>\nHarmaa Aine odotti kärsivällisesti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1018,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-05-29T10:59:00.000Z","content":"<strong>Nynrah, käytävä, FETERRA TULLOO ARRAR RAR</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/EkLoW7a9Bj4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/EkLoW7a9Bj4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Nyt sitä mennään.”<br>\n<br>\nSininen Skakdi ja vihertävä Makuta tulittivat Avhrak Feterraa, joka lähestyi uhkaavasti. Kaikki ammukset kimposivat sen panssarista ja lensivät päin seiniä, joista ne kimposivat edelleen niin, että käytävässä alkoi olla tukalaa. Feterra lähestyi.<br>\n<br>\n”En pidä. En pidä yhtään”, Manu sanoi ärsyyntyneenä.<br>\n”En minäkään, mutta onko muita ehdotuksia?” Guartsu murahti takaisin.<br>\n<br>\nFeterra lähestyi. Guardianin oli pakko lopettaa ampuminen, koska Feterra oli enää metrin etäisyydellä hänestä. Seuraavaksi Guartsu huomasikin, että Feterra piteli häntä kurkusta. Hän nousi puolen metrin korkeudelle ilmaan, kun Feterran kuristava käsi nosti hänet. Hänen aseensa putosi lattialle.<br>\nSitten se loppui, yhtäkkiä. Feterra alkoi vetäytyä taaksepäin. Guardian, joka oli pudonnut lattialle, näki hetken pelkkää mustaa, kunnes riittävä hapensaanti palautui. Hän hieroi kaulaansa ja katsoi, mitä oli tapahtumassa:<br>\n<br>\nPunainen varjokäsi veti Feterraa kohti Manun ruumista. Makuta näytti voitonriemuiselta.<br>\n”HAH HAH HAH NYTPÄ TULI LOPPU TÄLLEKIN ROSKAIJAIJAIJAIJAIJAI!”<br>\nUseita teriä upposi Makutan vartalon läpi. Varjoenergiasta muodostunut käsi hajosi hitaasti katoavaksi punaiseksi usvaksi. Makuta lähti juoksemaan toiseen suuntaan käytävää pitkin.<br>\n”EI ENÄÄ KOSKAAN UUDESTAAN”, Manu huusi Feterran lipuessa perässä erittäin nopeasti. Se ammuskeli plasma-aseellaan, mutta Manu, joka käytti paljon energiaansa pysyäkseen haavoittumattomana, kimmotteli ammuksia pois.<br>\n”Kaipaisin hieman apua!” hän huusi. Guardian nousi seisomaan ja katsoi ympärilleen. Nyt piti keksiä jotakin fiksua. Sitten hän huomasi katossa kulkevan putken.<br>\n<em>Mitähän sen sisällä on?</em> Guartsu ajatteli.<br>\n<em>Ota selvää. Houkuttelen sen sinne</em>, Manu viestitti. Guardian ei enää edes hätkähtänyt, vaikka yllättyikin aina jonkin verran, kun Makutan ääni kaikui hänen päässään.<br>\n<br>\nMakuta oli nyt käytävän päässä. Hän huomasi, että ovesta ei ollut pääsyä ulos; Feterra oli hitsannut sen kiinni.<br>\n”Voi pas-” Manu aloitti, mutta Feterra saavutti hänet.<br>\n”No niin, romukasa. Nyt nähdään, mistä sinut on tehty”, hän uhosi Feterralle.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">”Kysymys: Eikö sinut tapettu jo kerran?”</span></span><br>\n”Vähän niin kuin joo”, Manu vastasi.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">”Kuole uudestaan.”</span></span><br>\n”En taida. Ei kuulosta mukavalta.”<br>\nSitten Manu sulautui varjoon. Feterra oli hetken täysin liikkumatta paikallaan, mutta alkoi sitten tulittaa joka paikkaan. Seinät tulivat täyteen koloja. Guardian, joka roikkui katossa olevasta putkesta pää alaspäin, ei pitänyt siitä, että häneen melkein osui lähes koko ajan. Makuta ilmaantui Feterran taakse ja muodosti varjoenergiasta käteensä verenpunaisena hehkuvan pallon.<br>\n<em>Triviaa: Tämänkin pallon muodostamiseen tarvitsin pallon yhtälön kolmiulotteisessa koordinaatistossa</em>, Manu viestitti Guartsun päähän.<br>\n<em>Kiitos tästä. Ja mitä minä teen tällä tiedolla?</em><br>\n<em>Et SINÄ tee sillä mitään. Minä teen.</em><br>\n<em>Aha.</em><br>\n<em>Joko valmista?</em><br>\n<em>Kyllä, tuo se tänne.</em><br>\n<br>\nManu työnsi energiapallonsa Feterran keskivartaloon. Se rätisi epämiellyttävän kuuloisesti ja jätti mustan jäljen Feterran panssariin. Feterra ei pitänyt. Se tarttui äkkiarvaamatta Manuun käsillään, nosti hänet ilmaan ja heitti koodilukittua panssariovea kohti. Sitten se lähti itse perään. Guardian odotti ja odotti. Hän toivoi, että Feterra ei ollut huomannut, mitä hän puuhasi. Hän oli valmiina katkaisemaan kaasua sisältävän putken, kun Feterra sitten ampui hänen päänsä vireen niin, että putki halkesi. Hänen naamalleen syöksyi tulikuuma kaasupurkaus.<br>\n<br>\nTuskissaan kiljaisten Guartsu päästi irti putkesta ja putosi suoraan Feterran syliin. Rautainen kuolema alkoi hakata sinisen Skakdin päätä seinään. Rajusti.<br>\nManu huomasi, mitä oli tapahtumassa. Guardian ei selviäisi hengissä kovin kauan. Niinpä Manu sitten alkoi tehdä uutta hyökkäystä. Hän keräsi elementaalienergiaa huoneen varjoista ja alkoi muodostaa energiaa käsiinsä. Hän laittoi jalkansa tukevaan asentoon, asetti kätensä oikean kylkensä vierelle, kuin hänen käsiensä välissä olisi ollut pallo, ja itse asiassa siinä olikin energiasta muodostuva pallo. Sitten hän aloitti.<br>\n”Kaaaaaaaa-meeeeeeeeeee-haaaaaaaaaaaa-”<br>\n”MANUUUUUAAAAARGH!” Guardian karjui. Manu päätti jättää huudon kesken ja ampui mustan säteen Feterraa kohti. Feterra väisti viime hetkellä, mutta säde raapaisi sen kylkeä, josta lähti palanen irti. Guadian oli pudonnut lattialle. Hänen naamansa oli aivan mustelmilla.<br>\n<br>\nFeterra poimi Guartsun maasta ja heitti hänet Manua päin. Makuta ei ehtinyt väistää vaan skakdi osui häneen, jolloin kumpikin klaanilaisista lensi lukittua ovea päin. Siinä he makasivat hetken Feterran lipuessa heitä kohti.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">”Ilmoitus: Te kuolette nyt.”</span></span><br>\n”No skarrarrar”, Manu huokaisi. Sitten klaanilaiset katosivat. Feterra jähmettyi paikalleen. Minne ne menivät?<br>\n<br>\n”Teleporttausvoima, ja miksi vasta nyt?” Guardian raivosi.<br>\n”En minäkään kaikkea voi ottaa huomioon. Sitä paitsi teleporttaus vie hirvittävän määrän energiaa, enkä minä ole missään loistokunnossa.”<br>\n”Mutta oven toiselle puolelle!”<br>\n”No hei, se on sentään paksu ovi. Minä en ole kanohi Olmak. Teleporttaukseen vaaditaan sama määrä energiaa kuin siihen, että tunkeutuisimme suoraan läpi.”<br>\n”Ai”, Guardian sanoi hieman happamana. ”No, ehkä minä sitten ymmärrän…”<br>\n”Ja sanon vain, että minä tuskin jaksan enää kävellä metriäkään.”<br>\n”No, onneksi se Feterra –”<br>\nKuului ikävä räsähdys. Feterra oli tunkeutunut oven läpi.<br>\n”Nyt taitaa olla pakko juosta”, Guartsu sanoi hiljaa.<br>\n”Joo, niin taitaa.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1019,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-05-29T16:39:00.000Z","content":"<strong>Pikku saari Klaanisaaren lähettyvillä, ranta</strong><br>\n<br>\nAbzumo oli rentoutumassa riippumatossa, joka oli sidottu kahden palmun välille.<br>\n<em>Stephen kykenee hoitamaan asiat</em>, hän ajatteli. Aurinko paistoi miellyttävästi lämmittäen, mutta palmun varjo suojasi Zumon kasvoja. Visorak tarjoili Makutalle virvoittavaa porkkanamehua. Lisäksi pari muuta visorakia istui löyhyttelemässä palmunoksaa viilentäen Makutan oloa.<br>\n<br>\nSitten rantaa pitkin heidän luokseen asteli uusi Visorak, jolla oli jotain sanottavaakin. Se mutisi omalla kielellään Toain korvaan käsittämättömiä, mutta Makuta ymmärsi kyllä.<br>\n”Ai, Aine tahtoo tavata? No lähetä tänne.”<br>\nLisää mutinaa.<br>\n”Mitä se siellä hytissä.”<br>\nVisorak painautui maahan.<br>\n”Ai, minäkö sen sinne lähetin. No, käske silti tänne.”<br>\n<br>\nKuuliainen Visorak kääntyi ympäri ja kipitti takaisin rantaviivaa pitkin.<br>\n<br>\nAbzumo muutti hieman asentoaan riippumatossa ja mietti, mitä asiaa Harmaalla Aineella mahtoi olla. Tai mitä sillä edes voisi olla.<br>\n<br>\n<em>Ei kai niitä soluja nyt niin paljon ole, että se mitään omaa kehittelisi.</em><br>\n<br>\nHetkisen odoteltuaan Abzumo huomasi Visorakin tulevan takaisin rannalta. Tällä kertaa sillä oli mukanaan hieman Exo-Toan näköinen hahmo, joka liikkui kummallisen näköisesti. Abzumo hihitti mielessään omalle tyylitajulleen, kun Harmaa Aine rullaluisteli hänen eteensä.<br>\n<br>\n<em>Kaunis luomukseni.</em><br>\n<br>\nHarmaa Aine oli Exo-Toasta muokattu ja raskaasti panssaroitu haarniska. Pelkkä suurien, harmaiden panssarilevyjen peittämä keskiruumis näytti kolmen Toan painoiselta. Pienillä renkailla varustetut jalat ja äärimmäisen hienostuneet kämmenet eivät olleet niin järkälemäisiä, vaikka raajatkin olivat liki kahden Toan reiden paksuiset. Panssaroidut kaulukset piilottivat päänä toimivan lasisen kuvun, niin että siitä näkyi vain pieni osa.<br>\n<br>\n”Tahdoit tavata?” Makuta kysyi laiskasti luomukseltaan, ja nousi istuma-asentoon riippumatossaan.<br>\n”Odotin laivassa, kuten käskit” massiivinen haarniska vastasi oudolla äänellään. Harmaan Aineen puheesta oli hyvin vaikea sanoa, kuuluiko se robotille vai elävälle olennolle. Pientä hienostuneisuutta äänessä kuitenkin oli.<br>\n”Ja se onkin oikein hienoa että odotit. Mutta oliko sinulla jotain asiaakin?”<br>\n”Rahkshi-partio saapui ja ilmoittautui minulle suunnitelman mukaan. Olivat löytäneet etsimänsä.”<br>\n”Aaah, tämäpä hienoa. Onneksi jätin sinut Rakhshi-ryhmän komentoon. Hienoa työtä. Nyt, takaisin kaleeriin siitä.”<br>\n<br>\nHarmaa Aine oli juuri kääntymässä ympäri, kun Abzumo vielä avasi terävähampaisen suunsa.<br>\n”Olet Rakhsheille korvaamattoman tärkeä, sinulla kun on tuota <em>aivokapassssssssiteettia.</em>”<br>\n<br>\nMakuta alkoi nauraa sihisevää nauruaan ja koputti huvittuneesti Harmaan Aineen päänä toimivaa kupua, jonka alta näkyivät irtonaiset aivot.<br>\n<br>\n”Ja kuka antoi teille luvan lopettaa tuulettamisen?” Abzumo kivahti palmunlehtiä suussaan kantaville Visorakeille, jotka kävivät heti hätäisesti nöyrään työhönsä.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Pisteitä Manfrediukselle, kirjoitti ison osan tästä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1020,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-05-29T17:58:00.000Z","content":"<strong>Nynrah, tehdas, voimala</strong><br>\n<br>\nKeetongu ja hänessä roikkuvat kolme Matorania olivat päässeet ulos Valimosta voitokkaan sähkömagneetti-välikohtauksen jälkeen. Vaikka sula rauta olikin sulattanut pätkän rautasillasta pois, oli siltaverkostosta löytynyt reitti ulos Valimosta. Nyt nelikko piti taukoa huomattavan rauhallisemmassa voimalaitoksessa, joka oli rakennettu joen luo kasvaneen energiantarpeen tyydyttämiseksi vain vähän aikaa sitten. Laitoksessa oli vielä paljon rakennusroinaa ja pakkauksia, joista Tongu kyhäsi väliaikaisen piilopaikan. Sankarit miettivät seuraavaa siirtoa ja tutkivat tehtaan karttaa. Kukaan ei sanonut mitään vähään aikaan.<br>\n<br>\n”ULOS PÄÄSTÄNI.”<br>\n”Häh?” Ontor hätkähti.<br>\n”Aaauh. Pääni. Se oli, tuota, mielensisäinen linkki Manulta. Pyytävät apua. Minun pitää mennä pelastamaan heidät. Kertoi sijainnin.”<br>\n”Ja me tulemme mukaan,” Ternok sanoi.<br>\n”Ette varmaan tule”, Tongu sanoi, ”Menkää padon yli varastoille. Q neuvoo teidät perille. Pistäkää alukseni runko (kelluuhan sen?) joen uomaan ja pitäkää matalaa profiilia. Minulla on suunnitelma.”<br>\n<br>\nKyklooppi nosti Matoranit pois piilopaikasta ja laski heidät patosillalle vievälle rampille. Q-mies kääntyi kuitenkin vielä hänen puoleensa.<br>\n<br>\n”Ota kartta, tehdas on melkoinen sokkelo. Me pärjäämme kyllä. Hyvitän sinulle myöhästymisen. Mene!” Matoran sanoi, ojensi kartan Tongun lapiomaiseen kouraan ja lähti Ontorin ja Ternokin perään. Tongu sulloi kartan taskuunsa ja sukelsi takaisin tehtaan pahoihin syövereihin oppaanaan vain häilyvä mielensisäinen kuva kohteestaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1021,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-05-29T21:35:00.000Z","content":"<strong>Nynrah<br>\nVarasto</strong><br>\n<br>\nPaksun teräsoven palaset putoilivat lattialle kolisten.<br>\nAmmuskelusta lommoinen ja vaurioitunut Avhrak Feterra leijaili verkkaisesti kohti Makuta Nuita ja Guardiania, jotka perääntyivät askel askeleelta taaemmas koodilukon takana olevaan huoneeseen. Juuri kaksikon huoneeseen siirtänyt Manu tunsi olonsa uupuneeksi. Uuden kehon kanssa tulisi olemaan vielä tottumista, ja makuta-voimien täysi hallinta tulisi olemaan näin vähillä voimilla hyvin vaikeaa.<br>\nKaksikkoa lähestyvä mekaaninen hirviö venytti teräskäsivartensa niiden äärimmäiseen pituuteen, mikä sai olennon näyttämään huomattavasti suuremmalta ja uhkaavammalta. Feterran metallinen pää oli kyyristynyt mahdollisimman etukenoon ja lähelle sen kahta uhria. Metallinen pää kääntyili tarkoituksenmukaisesti puolelta toiselle, mutta sinisten silmien jäinen hohde pysyi tarkasti makutassa ja skakdissa.<br>\nFeterran mukana huoneeseen leijaili kaksi syyttävästi tuijottavaa Avhrak Va:ta, jotka asettuivat sen molemmille puolille. Tainnutussäteiden lasertähtäimet syttyivät.<br>\n<br>\nGuardian vilkuili ympärilleen. Huone, johon rautainen kuolema oli ajanut kaksikon oli täynnä suuria teräskanistereita, joiden pintaa ruoste alkoi jo joistakin kohdista syödä. Matoran-kielisiä kemikaalien ja kaasujen nimiä luki kanisterien etiketeissä.<br>\nHuoneen seinät olivat kivisen harmaat ja erittäin jykevät, eikä niiden pinnassa ollut ainuttakaan naarmua tai edes kulumaa. Vain yhdestä ovesta pääsisi ulos.<br>\nGuardian katsoi sinihohtoisiin silmiin ja piti ilmeensä vakavana.<br>\n<br>\n\"Vai niin. Ajoit meidät umpikujaan.\"<br>\nGuardian nosti kiväärinsä hitaasti esiin ja piti tähtäyksensä Feterran keskimmäisessä silmässä.<br>\n\"Nokkelaa\", Guardian joutui myöntämään hampaidensa välistä.<br>\n<br>\nMakuta Nui seisoi Guardianin vieressä, osoitellen Feterraa sen lajitoverin irtonaisella kouralla. Hän vilkuili Feterran takaa näkyvää oviaukkoa toisella silmällään, mutta katsoi vihjailevasti Guardianiin toisella. Makuta raotti suuaukkoaan ja ilmeili Guardianille niin huomaamattomasti kuin vain kykeni.<br>\n<br>\nEnnen kuin makuta ehti lähettää Guartsulle minkäänlaista viestiä, jokin tukki oviaukon ja sulki ulos siitä huoneeseen pilkistävän valon. Guartsun ja Manun silmät laajenivat. Oikeanpuoleisesta Va:sta alkoi kuulua radionomaista säröääntä.<br>\n<em>\"...hieno ajatus, nokkelat antagonistini, mutta olen askeleen teitä edellä\"</em>, Zorak von Maxitrillian Arsteinin ääni sanoi suorastaan kohteliaasti. <em>\"Astuitte juuri teollisuuskemikaalien ja kaasujen säilytyshuoneeseen, ja turvallisuussyistä noita seiniä ei kaataisi edes ohjusisku.\"</em><br>\n<br>\nMakuta Nui pihisi happamasti ja sekä Makuta- että Feterra-käsi puristuivat nyrkeiksi. \"Rrrrrgh. Hieno palo-ovi.\"<br>\n<br>\nZorak hykerteli. <em>\"Nimenomaan. Toisaalta taas...en haluaisi heittää näin hyvää vastustajaa roskiin näin...tylsässä paikassa. Jos jaksatte kuunnella tarkasti, voin antaa pienen mutta hyödyllisen vinkin.\"</em><br>\nSkakdi-tiedemies naurahti taas lämpimästi, mutta nauru loppui lyhyeen. Yhden kemikaalivarastossa kaikuvan plasmalaukauksen jälkeen oikeanpuoleinen Avhrak Va putosi maahan kolmena savuavana osana, jolloin sen jäänsininen silmävalo välkkyi vähitellen sammuksiin. Guardian siirsi tähtäimensä takaisin uhkaavasti leijuvaan Feterraan.<br>\n<br>\nKesti joitakin sekunteja radiohiljaisuutta, ennen kuin jäljelle jääneestä Avhrak Va:sta kuului ääntä.<br>\n<em>\"...otan tuon kieltävänä vastauksena. En siis pakota. Hyvästi, Vartija. Hyvästi, hirviö.\"</em><br>\n<br>\nRadioäänien kaikottua Va ja Feterra hyökkäsivät välittömästi, mutta niin tekivät myös Guardian ja Makuta Nui. Huoneen katonrajaan vetäytynyt Avhrak Va ehti ampua seitsemän lumenvalkoista tainnutussädettä skakdin ja makutan suuntaan ennen kuin äänekkäiden siivenheilahdusten myötä Manu sinkoutui korkealle. Viimeinen näkymä kamerarobotin sinisessä silmässä oli metallinhohtoinen Feterra-kämmen, joka musersi sen ruttuun.<br>\n<br>\nSillä aikaa Guardian opetteli tanssimaan. Hän hypähteli suorastaan rytmikkäästi edestakaisin väistellessään Feterran ammuksia. Rautarobotin kämmenpohjista syöksähtelevät valkoisena hohtavat sarjatuliammukset kimpoilivat pitkin huonetta ja ajoittain hipaisivat Guartsun jalkoja aiheuttaen pieniä palovammoja. Päästyään jaloilleen Guardian jakoi pari hajanaista laukausta kivääristään kohti Feterraa. Molemmat tärähtivät sen pintaan voimakkaasti ja saivat ilmassa leijuvan koneen heilahtamaan taaksepäin ja kolahtamaan vasten kaasukanistereita. Laukauksista jäi koneen pintaan vain tummanpuhuvia naarmuja ja lommoja ja Feterra näytti pääasiassa ärtyvän osumista. Punahehkuinen plasma kerääntyi sen olkapäätykkien sisällä ja näytti olevan valmiina räjähtämään tulisesti kohti Guartsua.<br>\n<br>\nEnnen mahdollisesti kohtalokkaaksi osoittautunutta kämmensädelaukausta Feterran päähän kuitenkin kolahti jotain. Siipiään kärpäsmäisesti räpyttelevä Manu roikkui nyt metallihirviön päässä ja hakkasi sitä molemmilla nyrkeillään, mikä sai olennon heilumaan edestakaisin. Manun harhauttaessa Feterraa Guartsu vaihtoi vikkelästi Vartija-kiväärinsä tulitustoiminnon sarjatuleksi ja antoi aseen laulaa. Tuhoisan plasmaoopperan jokainen nuotti osui suoraan Feterraan ja pehmensi sen kuorta. Huoneen akustiikka sai äänet kaikumaan niin, että mikään muu ei edes kuulunut varastossa.<br>\nMakuta Nuin oli pakko turvautua telepaattiseen kanavaan.<br>\n<em>ÄLÄAMMUÄLÄAMMUUUUUUUUUUUUUH!</em><br>\n<em>En minä sinuun osu, älä huoli</em>, Guardian pohti kylmän viileästi tilanteesta huolimatta.<br>\n<em>Et takuulla, mutta satutko hyvä Gurvana nyt vain huomaamaan, että takanani on tasan neljätoista kanisteria tulenherkkiä kemikaaleja.</em><br>\nGuardian asteli Feterraa kohti, vaikka kiväärin tuoma vastus sitä vaikeutti. Leijonanosa ammuksista osui teräksiseen tappokoneeseen ja loput seinään sen takana. <em>Saanen pyytää edes vähän luottamusta?</em><br>\n<br>\nMakuta oli vastaamassa jotain. Ajatuksen voimalla vastaamisessa sattui kuitenkin olemaan se sisäinen ongelma, että ajatuksia oli vaikea hallita. Ajatusten hallinta osoittautui erityisen vaikeaksi silloin, kun ajattelija koki suuria tuskia.<br>\nAvhrak Feterra tarttui hetken hallitsemattomuuden jälkeen Manuun kaikilla neljällä kourallaan.<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">K-k-kehotus: <em>Ku-ku-KU-kU-kUoLE</em>.</span></span>\"<br>\nKaikki kourat ampuivat yhden valkoisen ammuksen Manuun, joka karjaisi tuskissaan. Sitten Avhrak Feterra heitti Makutan taakseen. Yllättävän painava pimeyden olento törmäsi takanaan oleviin kanistereihin ja jäi makaamaan liikkumattomana.<br>\n<br>\nGuardianin ilme oli epäuskoinen, mutta se muuttui sekunnissa vihaiseksi. Skakdi veti lippaan ulos, iski uuden sisään ja jatkoi tulitusta kohti Feterraa, mutta nyt se osoittautui vaikeammaksi. Metallikonetta ei häirinnyt enää mikään ja Guartsu joutui ampumaan varovaisemmin välttääkseen kanistereihin osumista.<br>\nVarovaisuus osoittautui kohtalokkaaksi, sillä ripeästi liitävä Feterra oli kahdessa sekunnissa aivan Guardianin edessä. Sen teräskoura nappasi kiinni skakdin kaulasta ja nosti tämän ylös teräksisen tiukkaan kuristusotteeseen.<br>\nSininen skakdi pudotti kiväärinsä lattialle ja yritti epätoivoisesti vääntää Feterran suurta kättä irti kurkustaan. Veri alkoi maistua Guardianin suussa ja näköaisti alkoi vähitellen pettää.<br>\nHirviön olkapäissä kuumenevat plasmalaukaukset olivat valmiina ampumaan. Ne kääntyivät kohti skakdin päätä päästääkseen sinertävän sotaveteraanin tuskistaan.<br>\n<br>\nFeterra kuitenkin sammutti plasma-aseensa välittömästi suorastaan hätääntyneenä, kun se huomasi ympäröivän huoneen täyttyvän kellertävästä, pistävänhajuisesta kaasusta.<br>\nTeräskoura aukesi ja Guardian putosi lattialle metallihirmun otteesta. Skakdi hengitti kuin viimeistä päivää pidelleen kurkustaan kiinni.<br>\nFeterran pää kääntyi kokonaan ympäri.<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><em>Si-Sih-sInÄ.</em>.</span></span>\"<br>\nMakuta Nui seisoi valtavien teollisuuskaasukanisterien päällä vahingoittuneena, mutta virnuillen voitokkaan näköisenä. Kanisterit olivat auki ja bensiiniltä haiskahtava kaasu täytti vähitellen huonetta.<br>\n\"Ha ha ha haa. Ammu meidät ihan vapaasti, jos haluat.\"<br>\nGuardian nousi pystyyn plasmakivääri käsissään, mutta hän ymmärsi sen olevan huono vaihtoehto. Skakdi laittoi kiväärin takaisin selkäänsä ja naksautti rystysiään.<br>\n<br>\nFeterra sammutti sekä kämmenpohjissaan että olkapäissään olevat sädeaseet. Jos tunteeton tappajakone olisi pystynyt raivoamaan, se olisi tällä hetkellä kiroillut kuin merimies.<br>\nFeterra puristi kouransa nyrkkeihin ja syöksyi kohti Manua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1022,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-05-30T05:30:00.000Z","content":"<strong>Ko-Huna-Koro, iso mökki</strong><br>\n<br>\nSnowman avasi silmänsä. Sitten suunsa.<br>\n\"Mhhmömmöm?\"<br>\n\"Kas vain, herätys sinullekin\" hänen vieressään loikova Make sanoi huvittuneisuutta äänessään.<br>\n<br>\nSnowie nousi hieman ryhdikkäämpään asentoon pehmeässä tuolissaan ja katseli ympärilleen.<br>\n\"Torkahdin?\"<br>\n\"Voi kyllä.\"<br>\n\"Eh, paljonko kello on?\"<br>\n\"Et sinä uinaillut kolmea tuntiakaan, katso ulos ikkunasta niin näet.\"<br>\n<br>\nNäennäisen suuren ponnistelun tuloksena lumiukko vääntäytyi ylös tuolista ja tallusti ikkunalle.<br>\n\"Kappas. Pimeää tuolla ulkona.\"<br>\nMakekin nousi seisomaan ja liikkui Snowien rinnalle.<br>\n\"Joo. Vasta äsken tummui tuollaiseksi, ei se ole vasta kuin myöhäinen ilta. Tai ehkä tämä on jo aikainen aamu. Paha sanoa, kun minäkin nukuin tovin.\"<br>\n\"Mitenkäs Kepen tutkimus, saiko hän-\"<br>\n<br>\nSnowie kuitenkin sai vastauksen omaan kysymykseensä, kun hän näki ikkunan heijastuksesta takan ääressä kyhjöttävän vihervalkoisen Toan. Kepe oli selvästi hereillä, mutta näytti kuitenkin olevan jonkinasteisessa transsissa. Hän käänteli edessään olevia papereita aina vähän väliä ympäri ja mutisi hieman itsekseen. Hänen silmänsä verestivät selvästi, eikä Toa näyttänyt pysyvän hereillä kuin ajatuksen voimalla.<br>\n<br>\nTarkkailtuaan toveriaan hetken Snowman viittoili Makea kumartumaan puoleensa, ja supatti tämän korvaan.<br>\n\"Kutsun tuota 'Spinsterin uskomattoman jääräpäiseksi mutta ihailtavan sinnikkääksi onkominunmuktarkoitustutkiajotainilmankahvia -tilaksi'. Olisit nähnyt pari kuukautta takaperin, kun hänen Valvojansa reistaili. Kaveri pysyi hereillä varmaan kolme päivää putkeen.\"<br>\nMake katseli siirsi katseensa Kepestä Snowieen.<br>\n\"Tuota, sepä hienoa. Eikö meidän pitäisi auttaa häntä noiden papereiden kanssa tai jotain?\"<br>\n\"Muuten kyllä, mutta ainakaan minun työpanostani hän ei niinkään arvosta kuin pidä äärimmäisen häiritsevänä. Joten, ehkä annamme hänen hoitaa käännöstyön.\"<br>\n\"Aa. Okei.\"<br>\n<br>\nSitten Make kääntyi takaisin ikkunaan päin, Snowie teki perässä.<br>\n\"Myrsky tuntuu vain voimistuvan\" punainen moderaattori mietti ääneen. \"Hellittääköhän se tuosta vielä?\"<br>\nKummatkin klaanilaiset tuijottivat pimeyteen. Lumimyrskyn näkeminen kaikesta siitä valottomuudesta oli vaikeaa, mutta tuulen tuiverruksen kuuli hiljaiseen mökkiin hyvin.<br>\n\"Sen täytyy. Emmehän me muuten voi jatkaa matkaamme, vai mitä?\" Snowie sanoi hymyillen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1023,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-05-30T14:30:00.000Z","content":"<strong>Pieni saaripahanen, jossain merellä</strong><br>\n<br>\nSade piiskasi Summerganonia ja Serania, jotka kyhjöttivät pienellä luodolla keskellä synkkää merta. Oli yö ja aivas oli pilvessä, eikä tähtiä näkynyt. Seran katseli äänettömänä kaksikon päivällä kyhäämän nuotion jäännöksiä. Sade oli sen sammuttanut, eikä heillä ollut voimia ja intoa enää väkertää suojaa. He vain istuivat puun runkoon nojaten ja odottivat<br>\n<br>\nSummerganon oli kietoutunut viittaansa, jota sade kasteli. Tuona synkkänä, sateisan yönä Summerganonin mieleen tulvahtivat muistot matoranien ystävällisyydestä ja ne lämmittävät hänen mieltään, mutta toivat pintaan myös haikeita ajatuksia. He olivat kaukana Klaanista, merellä, sateisan yönä.<br>\n<br>\nKaksikko oli tietoisesti valinnut saaren mahdollisimman läheltä saarta, jonne Kapura jäi. Saarta, jonne Kapura jäi toteuttamaan kohtaloaan, mikä se ikinä sitten olikin. Kolme hyvettä tai ajatus Suuresta hengestä ei ollut koskaan johdattanut Summerganonia orjallisesti eteenpäin, mutta sinä hetkenä, jolloin Summerganon ja Seran päättivät lähteä saarelta, oli jokin suurempi saanut heissä vallan. Vai oliko? Kenties se oli vain hetken mielijohteesta tullut päätös, mutta he uskoivat, että saarelle jääminen oli osa Kapuran kohtaloa. Tuo saari oli yhä heidän näköpiirissään. Ja tuona sateisena yönä, kun Seran ja Summerganon istuivat sammuneen nuotion äärellä, puuhun nojaten, näkivät he miten pilvet rakoilivat ja yksinäinen tähti ilmestyi tuon saaren yläpuolelle. <br>\n<br>\nAamulla kumpikaan ei tiennyt, oliko koko yö ollut unta tai sitä, milloin he olivat nukahtaneet, mutta heissä oli syttynyt toivo. He haistoivat raikkaan meri-ilman, aurinko paistoi ja tuntui, kuin heidän voimansa olisivat palautuneet ihmeen kaupalla tuona yönä. <br>\n<br>\n\"Kapura tarvitsee meitä\", Seran totesi hiljaa ja Summerganon nyökkäsi. He astuivat taas veneeseen ja Seran ohjasi sen kohti saarta, jonne heidän toverinsa oli jäänyt.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tuntematon saari, eli \"Zairyhin saari\"</strong><br>\n<br>\nSummerganon ja Seran ankkuroivat veneen kallioiselle rannalle matalikkoon ja kahlasivat kuiville. Päivänvalossa, positiivisella mielellä kohdattuna saari ei tuntunut heti niin uhkaavalta, vaikka se oli läpeensä villi ja suuret pedot vaanivat siellä. <br>\n\"Pitäisikö meidän suunnatta sinne, missä viimeksi kadotimme Kapuran?\" kysyy Summerganon Seranilta, joka tyyvyy vain mumisemaan hyväksyvästi. Kaksikko suuntaa päättäväisesti kohti tiheää metsikköä, aivan kuten viime kerrallakin.<br>\n<br>\nHeidän kimppuunsa ei käyty. Aivan kuin saaren ikivanhat, villit pedot ja voimat olisivat lamaantuneet. Summerganon kääntyi katsomaan taakseen. Metsikkö tuntui ikäänkuin umpeutuvan heidän takanaan, eikä rantaa näkynyt. Mutta nyt se ei pelottanut. Seran jatkoi päättäväisesti eteenpäin ja Summerganon seurasi, tarkkaillen jatkuvasti ympäristöä. Hetkessä kaikki muuttui painostavaksi ja kaksikosta tuntui, kuin he olisivat matkalla pimeyden sydämeen. <br>\n<br>\n\"Suga, katso!\" Huikkaa Seran ja Summerganon kiinnittää huomionsa taas reittiin pimeiden puskien sijaan. Heidän edessään on juuria. Valtavia juuria, osa katkenneita, osa kunnossa. Ne jatkuvat käytävämäiseen aukkoon tiheässä metsässä. Sinne, minne Kapura silloin katosi. \"Ole valmis\", Summerganon sanoo ja vetää miekkansa esille. Seran tekee samoin ja niin kaksikko astelee juurikkoa seuraten kohti metsän tiheintä aluetta. <br>\n<br>\nJuuria täynnä oleva polku vei kymmenen metrin jälkeen jyrkästi alaspäin ja he saapuivat pimeään, varjoisaan paikkaan. Puut kasvoivat tiheästi heidän ympärillään ja heidän edessään oli kallio, jonka huippu työntyi ulospäin varjostaen puiden raskaiden oksistojen kanssa; auringonvaloa ei juuri päässyt läpi. Juuria oli siellä täällä, mutta ne olivat paikallaan. Puuseinämän takaa näkyi jotain harmaata, jokin rakennus. \"Tuolla...\" Seran kuiskasi ja Summerganon katsoi hiljaa puiden läpi. Yhtäkkiä hän lähti juoksuun ja Seran seurasi esimerkkiä. Oksat katkottiin tieltä pois, eteen osuvat juuret kokivat kovia. Kaksikko kampesi itsensä kasvillisuus-seinän läpi ja sen läpäistyään heidän eteensä levittäytyivät maahan lysähtäneet ruosteiset ovet ja valtava halli. He astuivat sisään. Jostain kuului ääniä. <br>\n<br>\nSummerganon ja Seran pitivät miekkansa valmiina kävellen hitaasti eteishallia eteenpäin. He kuulivat korisevia, uhkaavia ääniä. Ehkä se oli vain kuvitelmaa, ehkä ei, mutta he tunsivat, että Kapura oli lähellä. Ja jokin muu.<br>\n<br>\n[spoil]Kiitokset Kapuralle ohjauksesta.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1024,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-05-31T11:43:00.000Z","content":"<strong>Nynrah, kaasuinen kemikaalihuone</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/SLtbi3ZIabU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/SLtbi3ZIabU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”KUOLEEEEERGGHH!” Makuta Nui huusi hakatessaan Feterran päätä nyrkeillään. Hän istui metallihirviön niskassa estäen jaloillaan putoamisen. Feterra huojui sinne tänne ja yritti ravistaa vaivan niskastaan. Sillä välin Guardian yritti murtaa palo-oven. Hän kuitenkin joutui luovuttamaan, sillä ovi ei avautunut, vaikka hän kuinka väänsi sitä auki.<br>\n<em>Olisipa Tongu täällä…</em> Guartsu ajatteli tuskissaan. <em>Hän saisi tämän oven väännettyä auki.</em><br>\nSeuraavaksi Makuta lensi hänen viereensä ja löi päänsä seinään.<br>\n”Tästä ei saisi muodostua tapaa”, Manu valitteli.<br>\n”No älä iske päätä seinään”, Guartsu irvaili. Sitten Feterra sieppasikin hänet käsittelyynsä.<br>\n”Aaaa-puuuuu-aaaaargh!” Guartsu huudahti, kun Feterra yritti murskata hänen selkärankaansa palasiksi pidellen kahdella kädella ruumista paikallaan ilmassa ja hakaten toisella kahdella.<br>\n<em>Apua?</em> Manu viestitti.<br>\n<em>APUAAAAA!</em><br>\n<em>Miten olisi molekulaarinen häiriö?</em><br>\n<em>Ggggrhhhrhhrhhhhhhhzrb.</em><br>\n<em>Saa luvan kelvata.</em><br>\nFeterra pysäytti toimintansa huomatessaan, että Makuta hyökkäsi suoraan sen silmille. Se paiskasi Guardianin maahan ja yritti estää Makutaa, mutta tämä ehti päästä kosketuksiin Feterran pään kanssa. Pian rautaolento huomasi, että sen silmät olivat kadonneet. Makuta hänen päällään nauroi voitonriemuisena.<br>\n<br>\nFeterran aistit eivät kuitenkaan näyttäneet rajoittuvan näköön. Se tarttui äkkiä kiinni Manun ruumiiseen ja työnsi hänen päänsä katon sisään.<br>\n<em>Tuuuuoooo saattoi sattua…</em> Guardian ajatteli.<br>\nFeterran päästettyä irti Makutan ruumis jäi riippumaan katosta. Sitten hirviö alkoi hakata roikkuvaa ruhoa.<br>\n”Julma kone”, Guardian murisi. ”Eikö sitä saa hengiltä millään?”<br>\n<em>Paljonkohan tuo mahtaisi painaa?</em> Manun ääni sanoi hänen päässään.<br>\n<em>Feterrako?</em><br>\n<em>Juuri se. Kiirettä. Tämä ei tunnu mukavalta. Luulen hajoavani pian. Kirjaimellisesti.</em><br>\n<em>Olisiko sata kilogram-</em><br>\n<em>KYSYIN PAINOA, EN MASSAA!</em><br>\n<em>Öh…</em><br>\n<em>Massakertaagravitaatiokentänkiihtyvyysjasittenkuntiedänsen…</em><br>\nGuardian ei päättänyt jäädä kuuntelemaan vaan hyökkäsi jälleen Feterraa päin. Feterra kuitenkin otti hänet kiinni, ennen kuin hän ehti iskeä ensimmäistäkään lyöntiä. Pian entinen vartija roikkui katossa Makuta Nuin vierellä.<br>\n<em>Ei kuulunut suunnitelmiin</em>, Guartsu pihisi ottaessaan vastaan luonnottoman julmia iskuja.<br>\n<em>Valmiina irrottamaan pään katosta</em>, Manu vastasi hiljaa, jos pään sisäinen ääni voi olla hiljainen.<br>\nSitten Feterra romahti lattian läpi. Manu irrotti itsensä katosta ja rysähti lattialle.<br>\n”Ei… jaksa”, hän voihkaisi. Guadian pudottautui hänen vierelleen.<br>\n”Kuinka paljon voimia jäljellä?” hän uteli.<br>\n”Miten tämän sanoisi. Jos pitäisi juosta, hankalaksi käy.”<br>\n”Hankalaksi käy muutenkin, sillä ovi on yhä kiinni.”<br>\n”Pudotin sentään Feterran lattian läpi. Paitsi, että…”<br>\n”… ne osaavat…”<br>\n”… lentää.”<br>\nSamassa lattian läpi lensi rautainen kuolema, joka sieppasi kaksikon ja heitti sen päin räjähdysherkkiä kemikaaleja. Guardian yritti nousta ylös siitä, mihin oli jäänyt, kunnes huomasi, että oli tahriutunut kokonaan johonkin likaisenkeltaiseen. Sitten hän katsoi vierelleen. Tiedoton Makuta ei voisi auttaa häntä juuri nyt. Feterra liisi häntä kohti.<br>\n<em>Se ei enää näe mitään!</em> Guardian tajusi. <em>Tietenkään ei. Sillä ei ole silmiä.</em><br>\nHän kirosi itsekseen typeryyttään. Sitten hän äkkäsi, että hänen takanaan puinen laatikko oli syttynyt palamaan rikkoutuneen kemikaalipullon valutettua sisältönsä sen päälle. Ja koko huone alkoi olla täynnä kaasua.<br>\n<em>Diffuusio…</em> saapui yksittäinen ajatus Manun suunnalta.<br>\n<em>Differentiaalilaskenta. Diffraktio. Differenssi.</em><br>\nGuardian päätti jättää nämä ajatukset huomiotta ja keksittyä ongelmiinsa: räjähdysherkkää kaasu oli levinnyt huoneilmaan, hänen takanaan leimusi palava laatikko ja silmätön Avhrak Feterra oli metrin päässä hänen edessään.<br>\n<br>\n”Ei parhaita päiviäni”, Guardian sanoi puoliääneen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1025,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-05-31T14:58:00.000Z","content":"<strong>Ko-Huna-Koro, mökki</strong><br>\n<br>\nKepen väsyneet silmät laajenivat hetkessä.<br>\n<br>\n<em>Luinko minä juuri oikein?</em> hän mietti ääneen. Valkoinen Toa kaivoi vieressään olevan käännösoppaan 'Minä mitään Rauta tarvitse' paperipinon alta, ja etsi oikean kohdan. Sitten hän vertasi sitä muuannen Arkistoista lainattuun muinaiskirjoituskarttaan, tutki paikallisen Matoran-väestön murrekaaviota ja viimein nosti kivitaulun käsiinsä, ja luki kohdan uudelleen.<br>\n<br>\n<em>Kyllä, siinä tosiaan lukee Nimda.</em><br>\n<br>\nValkovihreä Toa kääntyi tuolillaan ympäri ja huikkasi: ”Snowie, Make, tulkaa kat-”<br>\n<br>\nKaksi klaanilaista nukkuivat.<br>\n<br>\n”Snowie! Make!”<br>\n<br>\nEi reaktiota.<br>\n<br>\nKepe keskitti voimansa, ja aktivoi harvinaisen vähän käyttämänsä elementaalivoimat. Hänen avoimesta kämmenestään singahti pieni valkoisena hohtava säde kumpaankin uinailevaan klaanilaiseen, ja nämä säpsähtivät kylmän vaikutuksesta hereille.<br>\n”Mhhmhmmmolenhereillä!”<br>\n”Hynngh kuka missä mitä?”<br>\n”Kaverit tänne nyt!”<br>\n<br>\nMake ja Snowie laahustivat silmiään hieroen kärsimättömän näköisen Kepen luo.<br>\n”Oliko pakko herättää? Näin juuri kivaa unta ja ai joo sinä et ole saanut nukkua ollenkaan ei mitään niiiin oli asiaa?”<br>\nKepe mulkaisi höpöttävää Snowieta hassusti, mutta kumartui sitten kivitaulun puoleen.<br>\n”Luulen, että tässä puhutaan Nimdasta.”<br>\n”Näytäpäs” Make hihkaisi, ja poimi kivitaulun käsiinsä. Muinaisella kielellä kirjoitetun kivitaulun. Hetken hiljaisuus. ”Tai jos sinä lukisit ääneen?”<br>\n<br>\n”Sitä minäkin” Kepe tokaisi, ja otti taulun vastaan. Hän kaivoi käännösmuistiinpanot, ja aloitti hitaasti etenevän mutta sangen painokkaan lukemisensa.<br>\n<br>\n”Kolmannenkymmenennen päivän aattona Hän tuli ensimmäisen kerran. Vielä Hän, Profeetta, antaa meille uuden mielen, ja niin me puhumme viisain suin, huudamme kaikki Hänen nimeään, kaikki me palvelemme Häntä.”<br>\n”Hän vai HÄN?”<br>\n”Shh, antaa Kepen lukea.”<br>\n<br>\nVihervalkoinen Toa rykäisi kurkkuaan, ja jatkoi vaivalloista käännösluentaansa.<br>\n”Hän, Profeetta, tuo takaisin ne, jotka murehtivat kaukana sieltä, missä kansansa kokoontuu. Olet meidän kotimme, meidän tähtemme yössä. Nimdan valo loistaa siellä missä Sinä-”<br>\n”Hei, Nimda!”<br>\n”Oikeastiko?”<br>\n”Ai joo anteeksi, jatka.”<br>\n<br>\n”... kuljet ja johdat kansamme hyvyyteen. Vaikka kylvätte vähän ja leikkaatte vähemmän, jäätte syödessäkin nälkäiseksi, ei viisauden valo teitä jätä. Saatte mielen rikkaudet, kun Profeettaa seuraatte. Hän... Eh, tässä koko loppupätkässä ei lue enää mitään Nimdasta. Mutta ilmeisesti tämä 'Profeetta' matkusti syvemmälle saaren sydämeen, ylös Mt. Ämkoon rinteitä.”<br>\n<br>\nUhrak oli ilmestynyt kolmikon taakse.<br>\n”Hyvää luettavaa?”<br>\n”Kas, hei herra.”<br>\n”Tuota noin...” Kepe aloitti hieman epävarmasti. ”Ihan kuin Klaanin saarella olisi kokonaan oma uskontonsa. Miten on mahdollista, ettemme tiedä tästä mitään?”<br>\n”Voi, poikaseni” Uhrak selitti. ”Kun tänne muutti muilta alueilta väkeä, ja varsinkin järjestönne saavuttua tänne vanhat ja uudet perinteet sekoittuivat keskenään. Mutta mitä syvemmälle saaren sisäosiin mennään, sitä enemmän vanhoja tapoja on jäljellä.”<br>\n”Eli. Jos jatkamme matkaamme Mt. Ämkoon rinteitä ylös, saatamme saada lisää selville Nimdasta?”<br>\n”Luonnollisesti.”<br>\n”Toverit” Kepe julisti. ”Näyttää siltä, että matkamme jatkuu.<br>\n”Aamulla” Make lisäsi, ja käpertyi mukavasti huoneen nurkkaan Snowien asettuessa pehmeään tuoliinsa.<br>\n<br>\nKepe jäi tuijottamaan matkakumppaneitaan hetkeksi, mutta kävi sitten itsekin pitkäkseen suuren taljan päälle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1026,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-05-31T16:55:00.000Z","content":"<strong>Vanha laboratorio</strong><br>\n<br>\nSummerganon ja Seran astelivat varovasti sisälle. Metalliset koneet ja lasinsirut tuijottivat kaksikkoa vaitonaisina. Huoneen kuolleet juuret yhtyivät eräässä nurkassa, jonka ympärillä oli eniten lasinsiruja sekä muuta epämääräistä sälää.<br>\n<br>\n\"Kapura?\" Seran huusi. Ei vastausta. Vain pieni veden väreilyä muistottava ääni.<br>\n<br>\n\"Kapura? Oletko siellä?\" Summerganonkin yritti. Ei vastausta taaskaan, mutta veden väreilyä muistuttava ääni voimistui.<br>\n<br>\nViimein Seran rikkoi hiljaisuuden joka vallitsi, kun kaksikko tutki vanhaa laboratoriota odottaen Kapuran hyppäävän varjoista tai lonkerohirviön vangitsevan heidän. <br>\n<br>\n\"Miksi täällä on näin valoisaa?\" Seran kysyi. Summerganonkin ihmetteli: pieni ovi ei voinut tuoda suureen huoneeseen niin paljon valoa. Ulkoa ei tosiaankaan näyttänyt, että katossa olisi valtavasti reikiä. Summerganon päästi hämmästyneen huudahduksen katsoessaan kattoa varmistaakseen reikien määrän.<br>\n<br>\nKattoa ei näkynyt. Sen sijaan huoneen katto oli väreilevän, kristallinkirkkaan nesteen peitossa. Neste näytti muodostavan kuvioita, mutta niitä ei erottanut selvästi. Väreilevä ääni voimistui?<br>\n<br>\n\"K-Kapura?\" Seran kysyi katsellessaan katon omituista nestettä, joka valaisi huonetta. Hetken oli hiljaista. Sitten nesteestä kuului ääniä, joita kumpikaan kaksikosta ei kuitenkaan erottanut puheeksi.<br>\n<br>\nHetken Toat seisoivat siinä katselemassa ihmeellistä nestettä. Hetken Summerganon luuli erottaneensa nesteessä omat kasvonsa, mutta ne hävisivät nopeasti. Myös Seran näytti lumoutuneen mystillisestä mutta jollain oudolla tavalla kauniista nesteestä, joka taianomaisesti leijui katon tuntumassa.<br>\n<br>\nSitten oviaukkoon ilmestyi tumma hahmo. Se puoliksi käveli ja puoliksi leijui ilmassa. Välkehtivän kaasumaisen nesteen valossa Toa-kaksikko erotti hahmon selvästi.<br>\n<br>\n\"Kapura?\" Summerganon kysyi hiljaa, mutta tiesi jo vastauksen. Hahmo ei millään osoittanut huomaavansa häntä tai Serania. Se oli Kapuran keho.<br>\n<br>\nSitten kaikki pimeni.<br>\n<br>\nSeran ja Summerganon tajusivat nesteen pudonneen maahan. Se tuntui kylmältä ja kaasumaiselta. Neste väreili hiljaa ja sitten katosi.<br>\n<br>\n\"Kiitos\", Kapura sanoi jälleen omassa kehossaan.<br>\n<br>\n\"Kapura?\" Seran kysyi. \"Mitä... mitä tuo oli?\"<br>\n<br>\n\"En tiedä\", Kapura sanoi hiljaa ja lähti kävelemään kohti ovea.<br>\n<br>\n\"Onko kaikki kunnossa?\" Summerganon kysyi Kapuralta, joka oli jo ehtinyt ovensuulle.<br>\n<br>\n\"Paremmin kuin koskaan\", Kapura sanoi pidettyään dramaattisen tauon. \"Paremmin kuin koskaan.\"<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Hieman lyhyt, mutta vie tarinaa eteenpäin.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1027,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-06-02T08:10:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon saari</strong><br>\n<br>\nSummerganon, Kapura ja Seran kävelivät ulos synkästä ja ahdistavasta metsästä.Kapura johti joukkoa, eikä sanonut matkan aikana mitään. Myös Summerganon ja Seran olivat vaiteliaita. Kolmikko ei tuntenut uupumusta, vaan sai uutta energiaa ajatuksesta, että he olisivat pian taas Klaanissa. <br>\n<br>\nKolmikko ei kohdannut vastarintaa ja pääsi näin ollen turvallisesti veneelle. Kotimatka alkoi, vaisuissa tunnelmissa. Vasta kun saari oli jäänyt kunnolla taakse, alkoivat Summerganon ja Seran kerrata matkan tapahtumia. Kapura otti osaa keskusteluun vain, kun häneltä kysyttiin tarkentavaa havaintoa johonkin. Omista seikkailuistaan Kapura pysyi vaiti. <br>\n<br>\nSeran piti huolen veneen ohjaamisesta, Summerganon istui ja sanoi silloin tällöin sanasen, mutta kaikenkaikkiaan matka oli hyvin vaitonainen. Kapura oli vaipuneena ajatuksiinsa. <br>\n\"Olemmehan oikeassa suunnassa?\" Kapura havahtui hetkeksi kysymään. \"Kyllä, kurssi on oikea\", vastasi Seran. \"Matka on luistanut sen verran hyvin, että olemme Klaanissa huomenna\", hän lisäsi ja sitten tuli taas hiljaisuus. Yön he viettivät pienehköllä saaripahasella, jotta saapuisivat virkeinä Klaaniin aamupäivällä. <br>\n<br>\nJa niin tapahtui; aamun sarastaessa horisonttiin ilmestyi tuttu näky ja parin tunnin päästä Klaanin satama-alueen tutut rakennukset ja laiturit ottivat heidät vastaan. Aurinko paistoi, pimeys tuntui taas jääneen taakse.<br>\n<br>\n\"Kotona ollaan\", sanoi Kapura ja kiitti vielä Summerganonia ja Serania, jotka eivät viitsineet udella syytä Kapuran vaiteliaisuudelle. Kolmikko käveli yhdessä Klaanin linnaketta kohti ja hajaantui sen edustalla omille teilleen. Summerganon katsoi mietteliäästi Kapuran perään, mutta päätti sitten antaa asian olla. <br>\n<br>\nSillä tärkeintä oli, että he olivat selviytyneet pieneltä, mutta mystiseltä ja tapahtumarikkaalta matkaltaan kotiin. Sillä Summerganon vaistosi, että kotona kaikkia Klaanilaisia vielä tarvitaan. Sillä vaikka nazorak-sodan myrsky oli vielä monelle klaanilaiselle pelkkä synkkä pilvenrepale aurinkoisella taivaalla, teki se myrsy kuitenkin koko ajan tuloaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1028,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-06-02T20:01:00.000Z","content":"<strong>Nazorak-pesä<br>\nLaboratorio</strong><br>\n<br>\nValkoisessa laboratoriossa oli hiljaista. Kello tikitti seinällä ja jossain sen lähellä nazorakien koko geeniperimän sisältävä vati porisi, kun entsyymit liikehtivät, kuumenivat, höyrystyivät ja muuttuivat toisenlaisiksi. Tohtori 006 kuunteli porinaa tarkkaillen vatia ja nojaten syvälle tuoliinsa. Valkoinen suojapuku oli hiostavan ilmapiirin ansiosta auki ja Tohtorin kädessä oli kupillinen viileää juotavaa. Nazorak-tiedemies näytti lievästi väsyneeltä.<br>\n<br>\nMuut tiedemiehet olivat menneet tauolle kahdenkymmenen tunnin tuloksettoman työputken jälkeen, mutta 006 pysyi laboratoriossaan. Hän tunsi olevansa lähellä läpimurtoa. Se olisi voitokas tunne, jos hän ei olisi ollut lähellä läpimurtoa viimeiset yhdeksän tuntia. 006 alkoi turhautua lievästi.<br>\nSisimmässään torakkatiedemies tiesi, että avain täydelliseen sukupolveen ei välttämättä ollut nazorakein perimässä. Sen voisi löytää myös jostain toisesta rahista.<br>\n006 vilkuili epäröiden pöydällään lojuvaa skalpellia ja muisti, kuinka hän oli joskus yömyöhään tutkinut pientä määrää kudosmassaa, joka oli saatu kerättyä, kun eräs Klaanin joukoissa toimiva Keltainen Jättiläinen oli hyökännyt pesään joitakin viikkoja sitten. Jättiläisellä oli ollut eräs geeni, joka olisi sopinut täydellisesti nazorakeille.<br>\n<br>\nEnnen edes testihenkilön kutsumista 006 oli kuitenkin muistanut kaikkien nazorakien johtajan, Kenraali 001:n järkkymättömän puheen.<br>\n<br>\n<em>Me olemme puhtaita.<br>\nJokainen toukka, joka kuoriutuu munastaan. Jokainen aikuinen, joka kasvaa toukasta. Kaikki meistä kantavat pyhää perintöä, joka meille on siunattu.<br>\nOlemme ainutlaatuisia. Ruumiissamme virtaa verta, jollaista ei löydy yhdeltäkään olennolta tästä maailmasta. Kenelläkään ei ole meitä <strong>puhtaampaa</strong> verta.<br>\n<br>\nMiksi saastuttaisimme puhtautemme? Miksi yhdistyisimme kummajaismaisiksi Kaitoiksi toisten, epäpuhtaampien olentojen kanssa? Miksi edes sylkisimme fuusiosauvojen suuntaan?<br>\nJa ennen kaikkea, miksi muuttaisimme puhdasta, pyhää vertamme?<br>\n<br>\nYksikään sekaverinen hirviö ei ole oikeutettu kutsumaan itseään Nazorakiksi.</em><br>\n<br>\n006 huokaisi.<br>\n\"Jääräpäät.\"<br>\nHän joi juomansa loppuun ja tarttui mustekynään pöydällään. Hän ryhtyi jälleen piirtelemään valkoisen raporttilomakkeen kääntöpuolelle. Torakkatohtorin kynästä ilmestyi tällä kertaa kuitenkin vain valkoisia kuutioita ja tikku-ukkomaisia nazorakeja. Lopulta kynänjälki meni pelkäksi sotkemiseksi. Paperi täyttyi mustesotkusta ja tulisi päätymään hyvin pian roskakoriin, mutta se auttoi Tohtoria ajattelemaan. Usein hän ei edes katsonut paperia, vaan kohdisti silmänsä jonnekin kauas.<br>\n<br>\nHetken sotkemisen jälkeen 006 katsoi paperia ja ymmärsi, mitä oli mennyt tekemään. Sotkun keskelle oli ilmestynyt siistejä nazorak-kielisiä kirjaimia. <br>\n<em>Stephen. Minä olen Stephen.</em><br>\n<br>\nTorakkatohtorin silmät laajenivat. Nimi. Ei. Nimistä ei saanut puhua. Ne eivät vain käyneet.<br>\nHiekanruskeat hyönteiskädet tarttuivat paperiin ja rytistivät sen palloksi. Sitten 006 laittoi paperipallon pöytänsä vieressä olevaan pienikokoiseen polttouuniin.<br>\nNimi. Miksi hän oli kirjoittanut itselleen nimen? Mikä oli pistänyt hänet tekemään sen? Torakkatohtorin sydän pamppaili aggressiivisesti.<br>\n<em>Ei hätää. Ne eivät...ne eivät...ne eivät kuule. Ne eivät ole kuuntelemassa.<br>\nKätöset, siniset. Niillä on muuta tekemistä. Niillä täytyy olla parempaa tekemistä.</em><br>\n<br>\n006 henkäisi ja nojasi kämmeniinsä. Hän ei pitänyt yhtään Abzumosta. Makuta oli hirviömäinen, julma, epävakaa ja inhottava, mutta jostain Tohtori hänessä silti piti. Hän piti nimestä. Hän ei välttämättä pitänyt Abzumon antamasta nimestä, mutta hän piti siitä, että joku kutsui häntä nimellä.<br>\nJotain muuta palasi 006:n mieleen. Jotain, jonka kaikkien nazorakien johtaja oli joskus sanonut.<br>\n<br>\n<em>Ette tarvitse nimiä. Nimet ovat tarpeettomia. <br>\nTeillä on vain yksi tehtävä elämässänne ja tiedätte sen tehtävän, kun katsotte tunnistelaattaanne. Minun omassani lukee Kenraali. Siinä lukee 001.<br>\n<br>\nSe tarkoittaa, että minut on tarkoitettu johtajaksi. Se tarkoittaa, että olen ensimmäinen. Se tarkoittaa, että kukaan ei ole yläpuolellani. Vaikka voitte nousta joukoissa, teidän täytyy ymmärtää, että ette tule koskaan olemaan ensimmäisiä.<br>\nRotumme ei elä ilman kaikkien panosta. Kaikilla on paikkansa. Kone ei pyöri, jos osia puuttuu.<br>\n<br>\nNimet ovat saastaisille, epäorganisoiduille ja omasta olemassaolostaan ylpeille matoraneille. Me emme tarvitse niitä.<br>\n<br>\nVeremme on pyhää.<br>\nJärjestys on pyhää.<br>\nTyö on pyhää. <strong>Na Zora.</strong></em><br>\n<br>\n006 heitti kynän sivuun ja yritti unohtaa \"Stephenin\" parhaansa mukaan. Tällaiset asiat vain häiritsisivät työtä.<br>\nTyö oli pyhää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1029,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-06-03T11:45:00.000Z","content":"<strong>Lehu-metsä<br>\nSkakdien leiri</strong><br>\n<br>\nUseita erivärisiä liskomaisia olentoja käveli edestakaisin ja teki kuka mitäkin rähjäisen leirikylän pihalla. Ilmapiiri oli selvästi kireä. Kukaan Skakdeista ei pitänyt odottelusta. He olivat olleet tällä saarella jo kuukauden, ja sinä aikana he olivat ryöstäneet vain yhden kylän. Paikka oli Allianssin etuvartioasema, ja lähinnä Klaania kaikista tukikohdista. Käytännössä koko saaren länsipää oli Skakdien aluetta, sillä torakoiden varuskunnat sijaitsivat maan alla ja saaren itäpäädyssä.<br>\n<br>\nEverstiluutantti Werekk istui vihreässä riippumatossa ja tuijotti pöydällään olevaa karttaa. Hänen pöytänsä oli sotkuinen ja täynnä tyhjiä pulloja sekä papereita. <br>\nIlman Skakdi oli tympääntynyt koko operaatioon. Kenraali Gaggulabio hännysteli pahaisia ötököitä, eikä sotilailla ole ollut pitkään aikaan tekemistä. Mikä pahinta, alkoholi oli taas pian loppumassa. Pitäisi odottaa uutta lastia Zakazilta.<br>\n<br>\nSkakdi heitti kartan sivuun, hörppäsi pullostaan ja nousi. Hänen selkäänsä pisti käveleminen, kiitos sen Ilman Toan johon hän oli törmännyt ryöstöretkellä. Lisko kirosi jotain ja asteli hieman kyyryssä kylän keskipihalle. <br>\nVaruskunta oli rakennettu linnakemaisesti, puiset muurit uloimpana ja teltat niiden kyljissä. Keskellä linnaketta oli suuri piha.<br>\nOikeastaan muurit tarvittiin lähinnä rahien loitolla pitämiseen, Klaanilaiset eivät hyökkäisi koskaan. <br>\n<br>\n“Hei skrararar, mitä me edes toimitetaan tällä skrarrarin saarella? Miksei me vaan skrararar häivytä jonnekin, missä saa tapella?” hieman juopunut kiven skakdi huusi kuuluvasti pihalla. Joku toinen nyökytteli tyypin vieressä.<br>\n“Mut hei, me saadaan tästä palkkaa”, joku mainitsi.<br>\n“Ei täällä voi ostaa mitään. Häivytään takaisin Zakazille”, samainen kiven skakdi valitti.<br>\n<br>\nWerekk huokaisi ja käveli pöydän luo.<br>\n“Te saatte palkan yhtä hyvin odottelusta kuin taistelustakin. Niin kauankin kenraali maksaa meille, me tottelemme kenraalia”, hän sanoi selkeästi. Hän ymmärsi turhautuneisuuden, olihan hän sitä itsekin. Mutta hän ymmärsi myös sen, että jos hän antaisi joukkojen kapinoida, hän menettäisi päänsä. <br>\n<br>\n“Ei täällä oo tapahtunu mitään pitkään aikaan! Ei ne skrararain ötökät aio koskaan hyökätä”, sama juopunut jatkoi mekastamista.<br>\nSitten se pyyhkäisi oluttuopit alas ja hyppäsi pöydälle.<br>\n<br>\n“MINÄ JULISTAUDUN SKAKDIEN UUDEKSI KUNINKAAKSI JA LUPAAN TEILLE SKRARARAR TAISTELUA!” se karjui. Joku uskalsi hurrata.<br>\nKuului laukaus ja juoppo kaatui nurmikolle. Werekk pyöräytti zamor-pistooliaan ja heitti sen takaisin vyöllensä. Sitten everstiluutnantti joi jonkun tuopin tyhjäksi ja lähti rauhassa telttaansa.<br>\n<br>\n[spoil]Tälläinen aitoa ropetusta odotellessa tehty viesti.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1030,"creator":"Jake","timestamp":"2011-06-03T16:09:00.000Z","content":"<strong>Notfunin mieli, laiva täynnä Notfuneja</strong><br>\n<br>\n\"Pitäisikö minun vähän ottaa rommia..?\", Kysyi eräs Notfuneista.<br>\n<br>\nKoko laiva oli täynnä pelkkiä Notfuneja. Tämä olisi mitä luultavimmin Matoron pahin painajainen.<br>\n<br>\n\"Älä edes kuvittele, se on minun rommin-\", erään Notfunin puhe keskeytyi, kun toinen ampui sen takaapäin.<br>\n<br>\n\"Sinne meni osa aivosoluistani.. Kiitos, Notfun\", Notfun sanoi.<br>\n<br>\n\"Ei se mitään, Notfun, otatko rommia?\", Notfun, joka oli ampunut Notfunin tarjosi.<br>\n<br>\n\"Selvä.. Mutta hei.. Ei täällä ole rommia\", Notfun valitti.<br>\n<br>\n\"Onpas. Kaikkialla. Katso, meri täynnä rommimanaattirommimursua\"<br>\n<br>\n\"Mitä hittoa?\"<br>\n<br>\n\"Älä minulta kysy.\"<br>\n<br>\n\"Rommi.\"<br>\n<br>\n\"Minä pesen käteni tästä sotkusta, herrat\", Notfun sanoi, ja hyppäsi laivasta.<br>\n<br>\nNotfun käveli ympäri laivaa, joka oli sangen mielenkiintoista, koska koko laivaa ympäröi suuri meri täynnä <em>rommimanaattirommimursua</em>.<br>\n<br>\nSitten Notfun joi siemauksen sitä rommimanaattimitälie, jonka jälkeen hän heräsi. Notfun oli menettänyt tajuntansa hakatessaan luukkua ja pudotessaan portailta.<br>\n<br>\n\"Arr. Harmi että se uni loppui. Minä pidin siitä. Saakelin hipit\", Notfun ärisi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1031,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-06-03T16:38:00.000Z","content":"<strong>Klaanin kahvio</strong><br>\n<br>\nTiskin takana eräs Mokel-niminen tulenpunainen Matoran kuurasi juomalaseja innokkaana. Kahvio oli Mokelin ylpeys vaikkei kukaan oikein ollutkaan varma, kuka sen itse asiassa omisti. Siitä huolimatta Mokelin elämäntavoite oli tarjota Klaanilaisille paikka, josta löytyi aina juttuseuraa, ruokaa ja muutama korttipakka. Valitettavasti metallisten tappokoneiden hyökkäys oli tuhonnut Mokelin hedelmävarastot lähes kokonaan.<br>\n<br>\n\"Heitä banaani, Mokel!\" eräs sininen Matoran huikkasi eräästä pöydästä, jossa oli käynnissä korttipeli.<br>\n\"Ei ole banaaneja\", Mokel vastasi.<br>\n\"Mitä sitten on?\"<br>\n\"Hihihi, omena. Hihihi.\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nJuuri silloin kahvion ovi kolahti auki.<br>\n\"Katsoppa tätä, Mokel!\" Kapura sanoi innoissaan ja vetäisi esiin vanhalle paperille piirretyn taulukon, jossa oli pientä tekstiä. \"Taisin löytää jotain tärkeää.\"<br>\n\"Näytä\", Mokel sanoi ja otti taulukon, johon oli merkitty Adminien kahviotilauksia viikon ajalta. <br>\n\"Mitä sait selville? Sen, että Guardian pitää Turkasesta?\"<br>\n\"Ei. Katso nyt. Adminit lähettävät selvästi salaviestejä täytetty patonki-koodilla.\"<br>\n\"Kapura on nyt TEORIOINTIMIES.\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n\"...Siis, oliko sinulla muita havaintoja?\" Mokel kysyi Kapuralta.<br>\n\"Itse asiassa on\", Kapura sanoi ja kumartui lähemmäs Mokelia, jotta muut eivät kuulisi. \"Sinulla on kontakteja Klaanin ulkopuolelle. Kenties Allianssiin.\"<br>\n<br>\n\"Ja mistäs niin päättelet?\" Mokel, joka oli jo oppinut olemaan välittämättä siitä, että Kapura spekuloi kaikkia ja kaikkea kaikin mahdollisin tavoin, kysyi.<br>\n<br>\n\"Olen varjostanut sinua\", Kapura totesi. \"Häviät joka keskiyö johonkin.\"<br>\n<br>\n\"Työaikani päättyy keskiyöllä\", Mokel sanoi. \"Sitä paitsi menen vain tapaamaan tätiäni. Oletko kuullut hänen uudesta miesystävä-\"<br>\n<br>\n\"Ah, tädilläsikin voi olla kontakteja ulkomaailmaan\", Kapura sanoi välittämättä Mokelin puheesta. \"Jos olen oikeassa teoriani suhteen, hän viestittää sen hammaslankamyyjän kanssa salakielellä.\"<br>\n<br>\nKapura nousi tiskin äärestä ja huusi vielä ovelta: \"Ja koska teoriani eivät ole olleet oikeassa?\"<br>\n<br>\n\"Niinpä niin\", Mokel mumisi ja huomasi harmikseen, että pöydän kuusi korttipeli oli päättynyt siihen, että korttipakka oli lentänyt ulos ikkunasta erään vihreän Matoranin toimesta.<br>\n<br>\n[spoil]TEORIOINTIMIES[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1032,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-06-04T07:21:00.000Z","content":"<strong>Nynrah, Takomo</strong><br>\n<br>\nManun mielilinkin häivähdys vahvistui Takomon käytävällä hiipivän keltaisen kykloopin mielessä. Hän oli lähellä. Tongulla oli ollut onnea. Häntä ei ollut huomattu, joskin hän oli joutunut murskaamaan muutaman vakoilulautasen Cordak-tykkinsä varrella takaapäin.<br>\n<br>\nHiljaisuuden rikkoi paukaus. Joku iskeytyi vierellä olevaan rautaseinään. Hälytyssireeni alkoi soida.<br>\n<br>\nKeetongu juoksi hieman kauempana seinässä olevalle ovelle ja painoi päänsä sitä vasten. Kyklooppi raotti päänsä aistielimiä suojaavia iholevyjään kuuluvuuden parantamiseksi.<br>\n<br>\n<em>”Miten tämän sanoisi. Jos pitäisi juosta, hankalaksi käy.”<br>\n”Hankalaksi käy muutenkin, sillä ovi on yhä kiinni.”<br>\n”Pudotin sentään Feterran lattian läpi. Paitsi, että…”<br>\n”… ne osaavat…”<br>\n”… lentää.”<br>\nPANG. RÄKS. MUKS.</em><br>\n<br>\nTongu oli löytänyt ystävänsä. Äänistä päätellen heillä ei mennyt kovin hyvin, joten kyklooppi naksautti aseensa varmistimen pois räjäyttääkseen jykevän rautaoven tieltään. Sitten hätäsiirenin ujellus loppui ja kaiuttimista kuului väsynyt Matoran-ääni.<br>\n<br>\n”Hätätila alue 72C:llä. Tason neljä kaasuvuoto. Evakuoikaa alue välittömästi. Puutumme tilanteeseen mahdollisimman pian.” Keetongu kuuli äänestä, ei tilanteeseen ei oltu todellisuudessa edes puuttumassa ainakaan Nynrah-haamujen puolesta. Nyt myöskään oven räjäyttäminen ei käynyt päinsä: Cordak-ammuksen räjähdys ja vaaralliset kaasut eivät olisi ollenkaan kiva yhdistelmä Manulle ja Guartsulle. Lähistöllä ei näkynyt sopivia lyömäaseitakaan.<br>\n<br>\nKeetongu lasi aseensa syrjään, meni oven eteen ja painoi pajavasaramaiset sormensa oven reunoihin. Sormet taivuttivat metallia ja Tongu sai pitävän otteen. Hän veti kaikilla voimillaan, mutta jykevä rautaovi pysyi paikallaan. Saranat ja lukko olivat liian lujat. Keetongu yritti työntämistä, mutta ovi pysyi paikallaan. Uusi yritys. Ei mitään. Tongu nosti jalkansa oven molemmille puolille roikkuen seinällä pitäen yhä kiinni ovesta. Terävät varpaat upposivat seiniin. Ovessa roikkui nyt noin tonnikaupalla Rahia. <br>\n<br>\nOvi irtosi saranoistaan ja Tongu lensi selälleen ovi päällään.<br>\n<br>\nHuoneessa olevat kolme vammautunutta hahmoa kääntyivät katsomaan kohtaa, missä ovi oli sijainnut. Guartsu makasi lattialla bensahöyryjen seassa. Manu yritti puolustautua kulmassa ja yritti sammuttaa tulta. Feterra kääntyi ovelle, mutta ei nähnyt tulijaa.<br>\n<br>\nSitten siihen osui jykevä rautaovi, joka lensi komeassa kaaressa huoneen sisään. Ovi heitti tappajarobotin suoraan vastakkaiseen seinään, mutta edes se ei tuhonnut Feterraa täysin. Se kuitenkin riitti siihen, että Tongu pääsi hyppämään huuruiseen huoneeseen ja nappaamaan henkihieverissä olevat ystävänsä mukaan. <br>\n<br>\n”Pystyttekö juoksemaan?” <br>\n<br>\n”Gruh”, Manu murahti hiljaa. Guartsu hytisi Tongun olkapäällä.<br>\n<br>\n”Jaha,” Keetongu sanoi, ”Onneksi minulla menee paremmin. Parasta kantaa teidät turvaan.”<br>\n”Se tulee”, Guartsu houruili katsoessaan kemikaalivarastoon. Tongu kääntyi katsomaan. Vaurioitunut Feterra oli saanut kammettua oven päältään. Sen käsi oli mennyttä, ja se oli hyvin hyvin vihainen. Keetongu perääntyi muut olkapäillään muutaman metrin päähän huoneesta.<br>\n<br>\n”Aaargh. Aika sinetöidä hauta, rautaäpärä”, Guardian murahti ja otti yhä kykloopin olkapäällä roikkuen kiväärinsä esiin ja ampui plasmalatauksen turhia tähtäämättä kemikaalivarastoon.<br>\n<br>\n<strong>SAD-DAM.</strong><br>\n<br>\nGuartsu menetti tajuntansa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1033,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-06-04T10:42:00.000Z","content":"<strong>Nimda-saari</strong><br>\n<br>\n<br>\nSininen hahmo hiipi metsässä, tai oikeastaan vaani. Hän oli nimeltään Metorakk ja hän metsästi Toia. Eräs Toa, nimeltään Matoro The Black Snow, oli Metorakkin mustalla listalla, mutta paremman puutteessa muutkin toat kelpasivat skakdi-komentajalle. Käyttäen tarkkaa kuulo- ja hajuaistiaan, Veden skakdi oli huomanut joukon Toia vähänmatkan päässä ja päättänyt nujertaa Toat, koska ainoa hyvä Toa oli kuollut Toa. Hyvällä tuurilla näillä Toilla oli yhteyksiä klaaniin, siihen sekalaisten pellejen joukkoon, joka mainosti olevansa hyvän puolella.<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="130" height="17" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/8IZ-3xgHU7Q" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/8IZ-3xgHU7Q</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br>\n</body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<br>\nMetorakk päätti hiipiä pahaa-aavistamattomien uhriensa taakse ja ampua heitä zamor-pistoolillaan, jossa oli tähtäinlaitteisto. Veden skakdi käytti tällä kertaa pääasiassa punaisia ammuksia, jotka uhriin osuessaan halvaannuttavat uhrin toiminnot. <br>\n<br>\nVeden skakdi hyppäsi tähystämään kallioiselle mättäälle. Hän katsoi pistoolinsa tähtäimestä Toa-joukkoa. Keltamusta, keltaruskea, musta ja valkopunainen, mutta puoliksi hopeinen Toa laahustivat metsässä. Skakdi päätti hiipiä lähemmäs.<br>\n<br>\n”Minulla on huono tunne tästä,” Nurukan sanoi, katsoen ympärilleen. Metsäretki oli ollut liian rauhallinen. Äkkiä veteraani-toa näki jotain vihreillä silmillään. Jokin sininen hyppi ketterästi, käyttäen jonkinlaisia turbiineja hyppyjensä vauhdittajina, kohti Toia. Olento piilotteli puiden katveessa, lähestyen toia.<br>\n<br>\n”Mitä nyt taas, vanhus?” Deleva murahti. Häntä välillä ärsytti Nurukanin huomautukset. Mutta oli ymmärrettävää että jotain oli vialla kun ei ollut tapahtunut toimintaa metsäretken aikana.<br>\n<br>\n”Paljonko Nimda-temppelille on vielä matkaa?” Umbra kysyi seuruetta johtavalta Kiven Toa Samolilta. <br>\n<br>\n”Nimda-temppeli on ihan pienen kivenheiton päässä”, heimonaamiota kantava Toa sanoi. Kiven Toa osoitti sormellaan eteenpäin, jolloin pilkahdus Nimda-temppelistä näkyi viidakon kätköistä.<br>\n<br>\n”Hyvä, jatkakaamme siis matkaa”, Umbra sanoi, kun laukauksia kuului lähistöltä. Punaisia zamoreita lensi ilmassa kohti Nurukania ja Samolia. Toat kaatuivat nopeasti maahan. Delevan onnistui torjumaan ammuksia plasmakilvellään, jota Toa piteli mekaanisessa kädessään.<br>\n”Valmistaudu, Umbra”, Plasman Toa sanoi, kun sininen olento lähestyi heitä paraikaa. Umbra ei ajatellut muuta kuin ”Mitä karzahnia juuri tapahtui”, ja otti miekkansa selästään vasempaan käteensä.<br>\n<br>\nOlento tulitti Toia jonkin aikaa, heittäen sen jälkeen tarkan heittoveitsensä kohti Umbran keltaista miekkaa. Miekka putosi keltamustan Toan kädestä, kun veitsi palasi takaisin kohteelleen, paljastaen hyökkääjän siniseksi, hopeista kypärää kantavaksi skakdiksi, jolla oli hopeinen kiiltävä haarniska ja ilkeä virne kasvoillaan.<br>\n<br>\n”Tervehdys, Toat”, Metorakk sanoi ottaen hopeisen, pitkän miekan selästään. ”Valmistautukaa tuhoonne, isot Matoranit”, Skakdi sanoi, ampuen pistoolillaan Umbraa. Valon toa torjui ammuksen tykillään, heittäen samalla miekan lentämään kohti Metorakkia. Keltainen miekka pyöri vauhdilla kohti skakdia, osuen Metorakkin hopeiseen mahapanssariin. Pieni sininen kivi tipahti iskusta maahan, Skakdin jalkoihin.<br>\n”Miksi hyökkäät kimppuumme, typerä Skakdi?” Umbra kysyi Skakdilta, kun miekka palasi ilmalennoltaan takaisin Toan käteen. Skakdi vain hymyili, eikä vastannut mitään.<br>\n<br>\n”Hän on skakdi, eivät skakdit anna vastauksia ilman taistelua”, Deleva sanoi, ladaten jousensa ja ampuen sillä panoksen kohti skakdia. Kuumennettu nuoli lensi ilmassa kohti Metorakkia, joilloin skakdi torjui iskun miekallaan, lennättäen panoksen päin suurta puuta, sytyttäen sen tuleen.<br>\n”Jalot Toat eivät mielellään sytytä metsäpaloja, eiväthän?” Skakdi murahti. ”Siksi tuomitsenkin teidät, Toat, kuolemaan metsäpalon aloittamisesta. Ai niin, te kurjat. Ette sattuisi tietämään mitään Matoro Kuralumesta?”<br>\n<br>\nAjatukset risteilivät Umbran päässä. Oliko Matoro tällä saarella? Jos oli olisi hienoa löytää kauan kadoksissa ollut ystävä, joka oli aina tien päällä.<br>\n<br>\n”Mitä tiedät Matorosta, sinä Skakdin rumilus, joka ei ole paljastanut edes nimeään?” Umbra murahti, osoittaen keltaisella, valolla ladatulla miekallaan Skakdin kurkkua. Ilmekään ei värähtänyt Metorakkin kasvoilla, kun skakdi sanoi. ”Ota miekkasi pois, niin kerron sinulle. Olen Metorakk, Gaggulabion skakdi-joukkojen komentaja ja olen täällä Nimda-sirun ja Matoro TBS:n perässä”, Skakdi sanoi, Umbran laskiessa miekkaansa pois skakdin reviiriltä.<br>\n<br>\nMenneisyys palautui Delevan mieleen, kun hän kuuli nimen ”Metorakk”. Viha täytti toan sydämen kun Toa muisti mitä Metorakk-niminen skakdi oli tehnyt hänelle menneisyydessä.<br>\n”SINÄ! Sinä siis teit minusta tällaisen, puoliksi mekaanisen Plasman Toan!” Deleva huusi vimmastuneena, silmät loistaen kostonhimoa ja nyrkit kuumentuneina plasmavoimista. ”Nyt minä vihdoin saan kostoni, kuten Metsästäjät minulle opettivat!” <br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="130" height="17" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/O3erBcUTj0U" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/O3erBcUTj0U</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKipinät lensivät ilmassa, kun Deleva viittoi Umbran väistymään syrjään Metorakkin edestä. ”Tämä taistelu on minulle, olen sitä odottanut vuosituhansia”, Deleva sanoi iskien kuumennetulla kilvellään Metorakkia.<br>\nMetorakkin haarniska suojasi Skakdia pahemmilta palovammoilta, kun Skakdin onnistui harkitulla niskalenkillä heittää Deleva päin yhtä metsän puuta, liekkien nuollessa puun juuria. Plasman Toa pudotti aseensa maahan, kaatuen tajuttomana maahan, punaisen Kakaman pudotessa heinikkoon.<br>\n<br>\n”Nyt on sinun vuorosi, Toa Umbra”, Metorakk sanoi, iskien miekkansa kohti Umbraa. Keltainen miekka torjui iskun, mutta kestäisikö Umbra kauaa koulutetun Skakdi-sotajohtajan iskuja, varsinkin kun hänen elementaalivoimansa olivat todella heikot ja mieli täynnä kysymyksiä, muttei vastauksia…<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1034,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-06-04T10:50:00.000Z","content":"<strong>Nimdan saari<br>\nAtheonin kammio</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/kjxMB-zDCck" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/kjxMB-zDCck</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nLuola oli täydellisen hiljainen. Valokivien punainen kajo loi aavemaista tunnelmaa varjojen tanssiessa seinillä. Suuri patsas seisoi huoneen keskellä varmana. Pieni matoranin siluetti tasapainoili patsaan päällä tavoitellen katosta jotakin.<br>\n<br>\nSitten hiljaisuus rikkoutui, kun miekat osuivat toisiinsa. Matoro hädin tuskin väisti ensimmäisen iskusarjan, kun marionettinukke jo hyökkäsi uudelleen. Toa väisti patsaan jalan taa ja koitti hyökätä. Nukke väisti helposti iskun ja pisti miekalla eteenpäin. Matoro väisti, mutta miltei kaatui selälleen maahan. Hän tunsi kuinka väsymys vaati verojaan. Ihan kuin nukke ei olisi yksinään liian paha vastus.<br>\n<br>\n\"Ei aukea!\" kuului huuto yläilmoista. Notfuninkin äänestä oli havaittavissa epätoivoa.<br>\nValkoinen olento hyppäsi ja iski nopean sarjan Matoroa kohti. Jään Toa sai haavan ranteeseensa, mutta torjui päähän suunnatun iskun. Musta hahmo heittäytyi ketterästi patsaan toiselle puolelle.<br>\n<br>\nMatoro keskittyi naamionvoimaansa. Heti kun hän aisti jonkun naapurihuoneessa olijan mielen, hän lähetti viestin.<br>\n<br>\n<em>Se toinen huone.</em><br>\n<br>\nHän toivoi, että Äks tai piraatit saisivat pääoven auki. Sitten Ääri iskeytyi aivan Jään Toan pään viereen. Toa kierähti alas ja koitti potkaista Marionettia, mutta valkoinen olento näytti horjahtavan pois tieltä. Aivan kuin nukke tietäisi jokaisen Matoron liikkeen ennalta.<br>\n<br>\n\"Not! Ovelle!\" Matoro huusi iskiessään miekallaan Marionettia. Viimeinen oljenkorsi olisi se, että Äksä ja muut saisivat oven auki ulkoa.<br>\nMerirosvo lähti kiipeämään vaivoin alaspäin.<br>\nIntensiivinen miekkailu jatkui. Nopeatempoisia iskuja sateli suuntaan jos toiseenkin, mutta yleiskaava oli selvä. Marionetti voittaisi, ellei jotain tapahtuisi.<br>\n<br>\nSillä hetkellä Matoro ampui harppuunan patsaan päähän. Hän lähti kelaamaan valtavan nopeasti pimeyden halki, pyrkien edullisempaan asemaan. Yhtäkkiä Toa tunsi kovan poltteen ja sitten tajusi harppuunan olevan poissa. Toa tarttui refleksinomaisesti patsaan käteen miekkakädellään juuri ennen kuin olisi pudonnut. Energiaterä sensijaan putosi jonnekin pimeyteen, ja Matoro yritti pysyä tasapainossa. Hän näki kelmeässä punaisessa valossa mitä oli tapahtunut. Hänen oikea kätensä oli katki ranteesta. Se vuoti verta kivisen patsaan pinnalle. Kipu yritti lamaannuttaa Toan, mutta se ei onnistunut. Matoro pakotti itsensä patsaan käden päälle juuri ennen kuin Marionetin miekka iskeytyi patsaaseen. Marionetti seisoi patsaan kyljessä uhmaten painovoimaa. <br>\n<br>\nJään Toa nousi varovasti seisomaan Atheonin käden päälle. Hän taisteli kipua ja väsymystä vastaan yrittäessään tasapainoilla kivellä. Marionetti löi, mutta Toa hyppäsi patsaan olkapäälle. Marionetti nousi kädelle, mutta aseeton Matoro ehti jälleen hypätä pois kuolettavan terän iskualueelta ja sai vasemmalla kädellään kiinni katon kahvasta.<br>\n<br>\nToa alkoi heilutella kehoaan eteen ja taakse roikkuen toisella kädellään kahvassa kiinni. Hän ei tiennyt täysin, mitä aikoi, mutta jotain olisi tehtävä.<br>\nValkoinen olento hyppäsi kevyesti patsaan pään päälle. Se kohotti miekkansa.<br>\nSamalla hetkellä luukun salvat pettivät ja se heilahti kovaa 90 astetta alaspäin. <br>\n<br>\nMatoron jalat iskeytyivät Marionetin rintakehään. Patsaan päällä seissyt olento ei ehtinyt reagoida myöhästyneen miekaniskunsa jälkeen. Ääri syöksyi huoneen pohjille ennen kuin Nukke ehti tajuta sitä. Marionetti näytti hyppäävän hidastetusti alaspäin, ja silloin Matoro tunsi hetkensä koittaneen. Hän heilautti pari kertaa itseään voimakkaasti. Sitten hän päästi irti.<br>\n<br>\nToa lensi C-kirjaimen mallisessa kaaressa luukusta ylös ja siitä kiviselle lattialle. Välittömästi hän kurkotti kahvaan, kiskaisi luukun ylös ja jäädytti sen paikalleen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/s_2QlfLifx4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/s_2QlfLifx4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoro hengitti syvään maatessaan kivisellä lattialla. Hän ei ole ollut koskaan tällaisessa tilanteessa. Sydän tuntui hyppäävän rinnasta ulos ja pulssi oli taivaissa. Toinen käsi sädehti kipua. <br>\n<br>\nHengitys tasaantui pikkuhiljaa. Matoro nousi varovasti istumaan kivilattialle ja loi katsauksen huoneeseen.<br>\n<br>\nSe läpinäkyvistä levyistä tehty kupoli meren - ei, vaan järven - pohjassa. Saaren keskelle levittäytyvä järvi näkyi kirkkaana joka suuntaan. Korkean rantatörmän huipulla näkyi siluetti Nimdan pyhätöstä. Huoneen ainut kaluste oli reunassa oleva suuri kaukoputki.<br>\n<br>\nMatoron ilme kirkastui. Hän rikkoisi lasin ja uisi ylös.<br>\nSitten hän muisti Nimdan. Ja muut klaanilaiset.<br>\nVoisiko hän asettaa oman henkiinjäämisensä Klaanin ja ystäviensä edelle? Olisiko Toan kunniasta mitään sen jälkeen?<br>\nKuitenkin valittavana oli nyt joko varma kuolema tai pako... ja ystävien kuolema.<br>\nEi, ei Toa toimisi niin, Matoro vakuutteli itselleen. Hän halusi paeta, muttei halunnut pettää ystäviään. Hän halusi elää.<br>\nJokin ääni Matoron päässä käski häntä lähtemään.<br>\n<br>\nHän ei kuolisi. Ei tänään. Ei koskaan.<br>\n<br>\nHän tiesi, että se olisi mahdotonta. Kaikki kuolisivat joskus. Mutta ainahan voisi ajatella, ettei kuolisi. Olla optimisti.<br>\n<br>\nMatoro veti selästään alhaalta poimimansa seremoniamiekan ja kohotti sen. <br>\nMiekan terä iskeytyi läpinäkyvään seinään. Se teki kapean viillon.<br>\nSitten Toa tutki tarkemmin lasia. Teleskooppisilmän skanneri sanoi sen olevan timanttia. Sen läpi ei pääsisi.<br>\n<br>\nSitten Toa murtui lattialle. <br>\nEi hän voisi kuolla näin. Loukussa oudolla saarella. Kukaan ei saisi tietää Klaanilaisjoukon kuolemasta. Kukaan ei löytäisi ruumiita. Kukaan ei tulisi haudalle tuhannen vuoden kuluttua muistelemaan sankaria.<br>\n<br>\nMatoro ei ollut edes ilmoittanut Klaaniin mihin oli lähtenyt.<br>\n<br>\nHän pakotti itsensä pysymään koossa. Tunteille ei saisi antaa valtaa. Pitäisi pyrkiä rationaaliseen ja selkeään ajatteluun jos hän haluaisi pois.<br>\n<br>\nSitten epätoivo valtasi hänet taas.<br>\n\"Ei tämä ole mahdollista\", Matoro sanoi itselleen. <br>\nHän puristi hampaitaan yhteen. Hän ei halunnut uskoa tätä todeksi. Matoro the Blacksnow'n taru on lopussa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1035,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-06-04T11:18:00.000Z","content":"<strong>Nimda-saari</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="130" height="17" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/nsF45oe6d5o" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/nsF45oe6d5o</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nUmbra seisoi keltainen miekka kourassaan, ja oikean käden musta exo-kanuuna ladattuna Sinisen Skakdin edessä. Valon Toan ja Skakdin lähellä oli maassa kolme Toaa ja metsäpalon alku oli taustalla, tuomassa maailmanlopun tunnelmaa tähän kahden kolossin kohtaamiseen.<br>\n<br>\nMiekka iski vasten miekkaa, kun kaksikko otti mittaa toisistaan. Umbra laukaisi tykkinsä lähietäisyydeltä kohti kohdettaan, Metorakkin lentäessä vähän matkaa taaemmas. Skakdi käynnisti jalkojensa turbiinit, lentäen täysillä päin Umbraa ja samalla viiltäen miekallaan Umbran vatsapanssariin syvää naarmua. <br>\n<br>\nUmbra parahti, ampuen tykillään lentävän skakdin selkään, jolloin Skakdi putosi kivun voimasta maahan. Selkä ei ollut niin hyvin panssaroitu kuin skakdin muu ruumis.<br>\n<br>\nMetorakk oli nelin kontin maassa, nousten karikosta pystyyn. Skakdi oli vihainen, sen näki oranssista silmistä ja siitä kuinka skakdi puristi aseitaan kourissaan.<br>\n<br>\n\"Mitä järkeä meidän edes on taistella?\" Umbra sanoi, väistäen skakdin toisen heittotikarin ja ottaen kiinni toisen, jonka Toa heitti päin Metorakkin leukaa. Tikari viilsi veden skakdin leukaan uurteen, josta alkoi tihkumaan verta.<br>\n<br>\n\"Allianssi on Klaanin vihollinen, ehkä siksi, typerä Toa\", Metorakk murahti, pyyhkien veripisarat hopeiseen kämmeneensä. Skakdi paiskasi oikealla kädellään hopeisen miekan kohti Umbraa, jolloin keltamusta soturi joutui torjumaan iskun omalla miekallaan. Uupumus näkyi Umbran kasvoilta ja olemuksesta, kun Metorakkin onnistui taivuttamaan Umbraa kohti maata.<br>\n<br>\n\"Olet häviöllä, Toa. Kun olen hoidellut sinut, tapan kylmänviileästi ystäväsi\", Metorakk sanoi, lyöden iskusarjan Umbraa kohti. Toisella kädellään skakdi iski tikariaan kohti Toaa, toisella miekkaansa. Umbra oli alakynnessä, hänen pitäisi saada voimansa taas käyttöönsä.<br>\n<br>\nKirkas valonsäde sokaisi Metorakkin, kun Umbran kanohi Mordus päästi pienen henkäyksen voimistaan. Metorakk koetti saada silmänsä nopeasti auki ja otti pistoolinsa toiseen käteensä. <br>\n<br>\n\"Sinä kirottu Toa, et pelannut reilulla pelillä\", Metorakk murahti, ampuen sokkona Umbraa zamoreilla. Umbra väisteli hyökkäyksiä perin akrobaattisesti, jota ei olisi uskonut Umbran ruumiinrakenteesta. <br>\n<br>\nUmbra käytti jalkojensa turbiineita, lentäen Metorakkin taakse. Skakdin kuulo oli kuitenkin tallessa jolloin sininen skakdi huomasi yllätyshyökkäyksen, sattuen kääntymään juuri sopivasti päin Umbran ammusta. Metorakk lensi läheiseen puuhun, mennen tajuttomaksi.<br>\n<br>\nVoitokkaana, Umbra noukki Metorakkilta jääneen sinisen kiven maasta, laittaen sen rintapanssariinsa. Kiven energiaa siirtyi Umbraan, korjaten hänen kudosvaurioitaan.<br>\n<br>\n\"Tämä kivi on jotenkin tutunoloinen, se parantaa...\" Umbra mutisi. Sitten Toa muisti \"Tämähän on Matoron parannuskivi!\" <br>\n<br>\nUmbra päätti käyttää kiven energioita muiden herättämiseen, ja sai perin nopeasti ystäviään hereille. Toat nousivat maasta, katsellen hyökkääjää, joka makasi puun alla. Pieni metsäpalon alku oli alkanut nuolla muita metsän puita ja kasvustoa.<br>\n<br>\n\"Saanko hoitaa tämän metsäpalon alun?\" Deleva kysyi, alkaen imeä liekkien lämpöä itseensä. Puoliksi mekaaninen Toa täyttyi lämpimästä energiasta, jolloin Deleva alkoi hohtaa oranssia valoa ja lämpöä. Pysykää kauempana, Toa sanoi, osoittaen käsillään kohti taivasta. Suuri annos kuumaa energiaa lähti toan käsistä muodostaen ison patsaan taivaalle.<br>\n<br>\n\"Tämä pitää vapauttaa aika nopeasti, muuten meille tulee vieläkin tukalammat paikat\", Deleva mutisi, kanavoiden yhä lämpöenergiaa kohti taivasta.<br>\n<br>\nViimein energia Delevan sisältä loppui ja Toa palasi normaaliksi. Uupuneet Toat päättivät siitäkin huolimatta, että olivat uupuneita, jatkaa matkaansa kohti Nimda-temppeliä ja Matoro TBSn olinpaikkaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1036,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-06-04T15:37:00.000Z","content":"<strong>Nimdan temppeli<br>\nNimdan kammio</strong><br>\n<br>\n\"Se toinen huone\", Äks sanoi yhtäkkiä.<br>\n\"Mitä?\" kysyi Jardirt hämmästyneenä hiljaisuuden rikkomisesta.<br>\n\"Sain päähäni ... viestin\", punainen titaani jatkoi.<br>\n\"Se toinen huone?\" Jardirt varmisti.<br>\n\"Joo- Matoro\", Xxonn tajusi ja syöksyi kammion läpi kohti sen ovean. Katon piemdyessä roikkuneet neljä nukkea eivät olleet tehneet elettäkään, ja merirosvojoukko oli päättänyt tutkia paikkaa tarkemmin. Äks syöksyi oviaukosta ja iski nyrkkinsä sen vieressä olevaan, kiviseen oveen. <br>\n<br>\nÄks otti kirveensä ja iski ovea. Paksu kivi ei saanut kuin joitakin naarmuja.<br>\nKlaanilainen puri hampaitaan yhteen ja iski uudestaan. <br>\nOven toiselta puolelta kuului huutoa ja lyöntejä.<br>\nÄks painoi nopeasti korvansa kiviovea vasten ja kuunteli.<br>\n<br>\n\"Avatkaa! Täällä kapteeninne! Notfun! Auttakaa! Tappajahippi!\"<br>\n<br>\nÄks hymähti väkisin ja huusi oven läpi \"Notfun!\"<br>\n\"Hääh kukamitä! AVATKAA OVI!\"<br>\n\"Avausmekanismi on kai sillä puolella!\"<br>\n\"Eikä ole!\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Matoro tarttee apua!\"<br>\n\"Koitamme saada oven auki\", Äks vastasi huuaten ja huusi sitten piraatteja apuun.<br>\n<br>\n<strong>Nimdan temppeli<br>\nMerikammio</strong><br>\n<br>\nMetallinharmaa terä iskeytyi kevyesti paksun puuluukun ja jääkerroksen läpi. Ääri leikkasi tiensä auki kuin vettä vain. Sitten Marionetin kasvoton pää nousi aukosta.<br>\nSe veti itsensä kupolin malliseen huoneeseen sisään ja katsoi nopeasti huoneen läpi.<br>\nAinut, minkä takana voisi olla piilossa, on suuri teleskooppi. Olennon liikettä ei ehtinyt edes tajuta ennen kuin kaukoputki sortui kahteen palaan.<br>\n<br>\nMatoro pudottautui katosta vähän matkan päähän nukesta.<br>\n\"Hei, rumilus\", Matoro aloitti näennäisen kevyesti. Toa oli aseeton, haavoilla ja toinen ranne puuttui. Se ei näyttänyt uhkaavalta ennen kuin Matoro kuljetti ehjän kätensä selkänsä takaa.<br>\n<br>\nSiinä sädehti kipinöivä pallo vaaleansinistä energiaa. Siinä oli kaikki Matorolla jäljellä ollut elementaalienergia.<br>\n<br>\nMatoro ampui sen kädestään. Se ei osunut Marionettiin, vaan iskeytyi seinään tämän takana.<br>\nSillä hetkellä koko huone peittyi valkoiseen valoon kilinän ja kohinan saattelemana. Timanttiseinä Marionetin takaa oli pettänyt iskun voimasta, ja vesimassat syöksyivät valtavalla paineella sisään. Matoro hyppäsi nopeasti luukusta alas Atheonin patsaan päälle Marionetin iskeytyessä paineen voimasta vastapäiseen timanttiseinään. Sitten vesi syöksyi valtavalla paineella luukusta Atheonin kammioon.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/BDEn9P9_S-s" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/BDEn9P9_S-s</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nNotfun kuuli rusahduksen ja sitten kohinaa. Hän mietti hetken ääntä, kunens tajusi sen olleen vettä. <br>\nPakokauhu nousi pintaan Notfunin sisällä. Jos hän ei saisi ovea auki, hän hukkuisi.<br>\nHukkuisi <em>maan alla.</em> Kapteenin pitäisi upota laivansa mukana, ei näin. Tosin hän ei ollut sitä kapteenityyppiä. Hän pistäisi jonkun muun uppoamaan laivansa mukana ja hankkisi itse uuden paatin.<br>\n<br>\nKaikkea alkoi olla jo kokeiltu ovea vastaan. Se ei vain liikahtanut senttiäkään. Näytti siltä, että se olisi hitsattu umpeen.<br>\nÄks oli hakannut kaikilla voimillaan ovea kirveensä kera, ja niin olivat myös muut. Oli koitettu ampuma-aseita ja patsas-muurinmurtajaa.<br>\n<br>\nMatoro oli aliarvioinut veden voiman murtaessaan lasin. Atheonin kammiossa oli jo metrin syvyinen kerros vettä, sillä uloskäynti oli kivien tukkima. Siitä pääsi vain vettä läpi.<br>\nMatoro oli alhaalla kammion pohjilla kahlamassa. Hän yritti siirtää kiviä pois uloskäynnin luota, mutta ne tuntuivat olevan liian raskaita. Vesi nousi nopeaan tahtiin ja kohina häiritsi keskittymistä. Pimeys haitatsi näköä ja vesipärkseet tuhosivat näkyvyyden yökiikarin kautta. Matoro pystyi pitämään hengitystään suhteellisen pitkään, mutta haavoittuneena ja väsyneenä toimiminen oli huomattavasti hankalampaa.<br>\n<br>\nToa haukkoi henkeään ja sukelsi jälleen. Hän yritti tarrata kiviin ja saiksin yhtä siirrettyä, mutta veden imu oli turhan voimakas. Hän joutui pian palaamaan pintaan haukkaamaan happea. Hän mietti oliko Marionetti kadonnut kuvasta kokonaan, mutta siirsi taas ajatuksensa hengissä pysymiseen. Vesi helpotti kipua hänen toisessa kädessään, mutta siitä vuosi silti verta ikävän näköisesti veteen.<br>\n<br>\nMatoro huokaisi noustessaan pintaan. Vettä oli jo nelisen metriä ja katoo läheni koko ajan. Hän päätti uida vaivalloisesti Atheonin patsaan luo, ja ottikin kiinni sen ainoasta veden päällä olevasta osasta, päästä.<br>\nHän koitti saada ajatuksiaan toimimaan, mutta kaikki oli liian sekavaa. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/ROqoW571h1c" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/ROqoW571h1c</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nToa yritti ladata käteensä elementti-energiaa, mutta huomasi käyttäneensä kaiken ylhäällä. Hän keskittyi imemään ympäristöstä kylmyyttä voimakseen, ja veden lämpötila nousi nopeasti kuumaksi. Toa keräsi saamaansa voimaa käteensä ja sukelsi. Matoro ui ovea kohti, ja ampui elementaalienergiallaan kivikkoa.<br>\n<br>\nSitten jotain liikahti hänen takanaan. Matoro tunsi poltteen ja näki miekan telvan mahansa läpi. Toan suu avautui väkisin tuskanhuutoon hänen yrittäessä pintaan, mutta miekka liikkui nopeasti ylöspäin lävistäen Matoron vartalon rintaan asti. Toan liikkumaton ruumis irtosi Marionetin miekasta kuin hidastettuna ja veri muutti veden hitaasti sameaksi.<br>\n<br>\nMarionetti liikahti sivuun ja katosi näkyvistä. <br>\n<br>\n<em>Tunnelin päässä näkyy valoa<br>\n<br>\nPitkä, synkkä tunneli<br>\n<br>\nKäsi<br>\n<br>\nSyöksy usvan läpi<br>\n<br>\nTunneli hajoaa<br>\n<br>\nValo katoaa<br>\n<br>\nKylmää</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1037,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-06-04T20:57:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon</strong><br>\n<br>\nMeren alla, sakean veden sisällä jokin häiritsi kalaparvien ja useiden muiden merenelävien rutiinia. Keltainen, metallialus sukelsi synkän vesimassan läpi. Sen valokeilat skannasivat ympäristöä ja sen jokaista yksityiskohtaa. <br>\nAluksen sisällä oli heikko, mutta tarpeeksi selkeyttävä valaistus. Ulkonäöstä huolimatta alus oli yllättävän tilava, jossa jopa kolme ihmistä riveittäin voisivat marssia käytävissä ilman mitään ongelmaa. Luotaimen piipitys ja moottoreiden kalskeet olivat ainoita ääniä mitkä kaikuivat koko aluksen sisällä<br>\n<br>\nMikään elävä olento ei liikkunut.<br>\n<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">”Tiedotus: Mestari Z.M.A, olemme saapumassa Nynrahiin noin alle tunnin päästä”</span></span>, yksi aluksen Feterroista ilmoitti.<br>\n<br>\n”Hienoa”, Zorak vastasi. Mustaan pukeutunut Skakdi istui komentosillalla mitään tekemättömästi. ”Aloittakaa aluksen nousu pintaan päin”<br>\n<br>\nKoneiden kalskeet kuuluivat kovemmin sukellusveneen läpi. Vesi muuttui kirkkaammaksi komentosillan lasien takana eivätkä aluksen himmeä valaistus ollut enää sen ainoa valonlähde. Zorak ei malttanut odottaa klaanilaisten tai heidän raatojen tapaamisen henkilökohtaisesti. Mutta kesken Skakdin mietiskelyn, yksi Feterroista saapui hänen viereen ja ilmoitti vähemmän kuin tyydyttävän viestin.<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">”Tiedotus: Mestari Z.M.A, menetimme juuri yhteyden malli 2.5 yksikkö 4:än”</span></span><br>\nZorakin omahyväinen ilme alkoi rakoilla hieman.<br>\n”Onko jokainen parviäly-yhteys muihin yksikköihin katkaistu?” Arstein kyseli närkästyneesti mutta hillitsevästi.<br>\n<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">”Vastaus: Kyllä Mestari Z.M.A”</span></span><br>\n”Käskekää jokainen Feterra perääntymään ja odottamaan seuraavaa käskyäni”, Zorak käski Metalliolentoa, joka lähetti heti viestin jokaiselle Nynrahin Feterroille. ”Käskekää myös jokainen Avhrak Va tiukentamaan valvontaansa.”<br>\n<br>\nJuuri silloin sukellusvene nousi viimein merestä esiin. Taivas oli harmaiden pilvien peitossa, mutta oli silti huomattavan kirkkaampi kuin meren alla. Tehtaiden valtaama saari näkyi horisontilla.<br>\nZorak nousi ylös tuolistaan ja katseli saarta päin, tohkeampana kuin koskaan ja hymyili omahyväisesti itselleen.<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">”Tiedotus: Mestari Z.M.A, olemme nousseet meren alta”</span></span><br>\n”Kyllä, kiitos huomautuksesta”<br>\n<br>\n<em><br>\n<strong>Tuntematon, kauan sitten</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="250" height="35" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/-yzr0XQfxdY" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/-yzr0XQfxdY</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nIltataivas oli langennut entisen valoisan ja varjottoman maan ylle. Jokainen puu ja kivenlohkare olivat vain muodottomia, mustia siluetteja tummansinisen taivaan edessä. <br>\nKaksi matkalaista kävelivät tasaisella ruohikolla. Jokainen askel märän ruohon päällä tuntui kuin se voisi herättää minkä tahansa olennon, joka lepää juuri varjojen sisällä.<br>\n<br>\nYksi matkalaisista, Valon Toa, oli vielä hieman väsynyt kun oli joutunut kävelemään koko päivän taukoamatta laaksojen ja kallioiden läpi, mutta silti seurasi toisen, lierihattuisen Toan perässä. Lierihattuinen Toa käveli väsymättömästi, mikä sai Valon Toan jatkamaan.<br>\nMutta Valon Toan ajatukset harhailivat muualla.<br>\n<br>\n”Mitä sinä oikein mietit, Loiste?” Lierihattuinen Toa kysyi, hän huomasi kuinka hänen seuralaisensa ei näyttänyt keskittyvän kävelymatkaan.<br>\nValon Toa ei odottanut kysymystä, mutta päätti vastata siihen.<br>\n”Ajattelin vain... Ajattelin mikä tekee meistä Toia?”<br>\nLierihattuinen Toa pysähtyi ja käänsi päänsä Valon Toan suuntaan.<br>\n<br>\n”Ajattele asiaa näin”, Toa aloitti, ”päivällä taivaan valaisee auringot, jotka pitävät varjon loitolla. Mutta mitä illalla on?”<br>\n<br>\nToa osoitti taivasta kohti. Valon Toa katsoi ylös.<br>\n<br>\nYötaivasta peitti lukemattoman määrä tähtiä, jotka valaisivat pimeyden keskellä. Ne näyttivät olevan ainoa syy miksi he näkivät ylipäätänsä mitään illan aikana.<br>\n<br>\n”Oletko koskaan katsonut tähtien täyttämälle iltataivaalle ja ajatellut kuinka kauniita ne ovat? Kuinka ne poistavat pelon ja epävarmuuden olon? Kuinka ne tuovat turvallisuuden ja toivon sinulle? Ja kuinka ne näyttävät kuin suojaisivat meitä pimeydestä?<br>\n<br>\nSopivasti, jokainen tähti on niin kauan olemassa kuin Toan elämä. Ja jos jokainen Toa katoasi maan päältä, maailma olisi niin paljon pimeämpi ja niin paljon synkempi. Jäljelle jäisi vain pelko ja epätoivo, jota yksikään muu valo maailmassa ei pystyisi korjaamaan.<br>\n<br>\nMuista aina se, Loiste.<br>\n<br>\nMuista aina mikä Toa on.”<br>\n<br>\nSanottuaan tämän, he jatkoivat matkaa.<br>\n<br>\n</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1038,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-06-05T00:11:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon sijainti</strong><br>\n<br>\n”Ei riitä, Kernok, että me lähetämme ne pirulliset olennot kadotukseen, vaan heidät täytyy…”<br>\nKernok odotteli. Hän halusi kuulla.<br>\n”… heidät täytyy uhrata Atheonille.”<br>\n”Mitä…?” Kernok voihkaisi. Bartax nyökytteli hänelle päätään.<br>\n”Näin asia valitettavasti on.”<br>\n”En saata uskoa…” Kernok sanoi. ”Eivät he niin pahoilta vaikuta.”<br>\n”Voi, kyllä he ovat”, Bartax tuhahti. ”Etkö muista, mitä Gunein väelle tapahtui. Heidän sirunsa vietiin. Ja muistatko, mitä tapahtui meidän saaremme sirulle. Sekin katosi mystisesti!”<br>\n”Mutta eikö se ollut alun perinkin…”<br>\n”Vaiti, Kernok. Ath rakastaa meitä ja oikeuttaa meidät tekemään mitä hirveimpiä tekoja, jotta pyhä Nimda saataisiin jälleen kokonaiseksi.”<br>\n”Mutta Atheonhan on hänen täysi vastakohtansa!”<br>\n”Voi, Kernok, etkö ole ikinä ajatellut”, Bartax sanoi, ”mitä varten Atheon on olemassa?”<br>\n”Minä…”<br>\n”Niin, Kernok. Atheon rankaisee kaikkia niitä, jotka yrittävät tehdä meille pahaa. Tai Nimdalle.”<br>\nKernok hytisi. Isä Bartax otti viittansa ja laittoi sen toisen Matoranin hartioille.<br>\n”Nyt, Kernok”, hän sanoi hellästi, ”mene lepäämään. Tämä päivä on ollut rankka, emmekä me halua, että sinä menetät sisäisen tasapainosi.”<br>\n”Kyllä, isä. Teen, kuten haluatte.”<br>\n”Hienoa, veli. Menkää siis.”<br>\nKernok meni, ja Bartax jäi yksin pimeään huoneeseen. Huoneen ainoa valonlähde oli vihreä lamppu, joka hohti myrkyllisen väristä valoaan.<br>\n<em>Voi. Gunei. Mikä kauhu. Eikö se lopu. Murhaajia. Pian ne saavat kuolla. Niin. Pian. Aivan pian. Ne tulevat. Ne näkevät kaiken. Nimda.</em><br>\nBartax tärisi hetken itsekseen.<br>\n<em>Elämäni… vain, koska halusin Nimdan pelastuvan. Te otitte uhrini vastaan. Minä maksan takaisin. Ath, suojele minua. Anna minulle voimaa pelastaa sinuun uskovat äläkä anna Atheonin viedä meitä. Tuomitse pirulliset pakanat, jotka varastavat sinun omasi. Pelasta meidät.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1039,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-06-05T08:15:00.000Z","content":"<em><strong>Tuntematon</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/rT8_2mFGixA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/rT8_2mFGixA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKaikki oli valkoista.<br>\n<br>\n\"Keho ilman mieltä on tyhjä kuori, Matoro. Se voi kuolla, mutta jos mieli ei mene mukana...\"<br>\n<br>\n\"Mmmitäh?\"<br>\n<br>\n\"Matoro. Minä haluan sen Nimdan. Siksi autan sinua näin.\"<br>\n<br>\n\"... sinähän olet se olento naamiostani?\"<br>\n<br>\n\"Nyt </em>sinä<em> olet olento samalla tavalla naamiossa. Sinun piti löytää Nimda, mutta tuhosit ruumiisi. Sinä epäonnistuit tehtävässäsi.\"<br>\n<br>\n\"E-en ymmärrä. Olenko naamiossani? Kuka </em>sinä<em> olet?\"<br>\n<br>\n\"Ah, niin. En ole esittäytynyt. Olen Makuta Itroz, naamiosi luoja.\"<br>\n<br>\n\"Ja sinä haluat Nimdan. Miksi olettaisit, että hankkisin sen sinulle?\"<br>\n<br>\n\"Voi Matoro, ehkä siksi koska et voi muuta. Ajattele asiaa seuraavalla tavalla:<br>\nMitä jos, ihan vain jos, sinä olisit ikäänkuin tarkoitettu jonkun sinua suuremman... ruumiiksi?\"<br>\n<br>\n\"Minä muutuin Toaksi tiimini kanssa normaalisti.\"<br>\n<br>\n\"No, mitä tapahtui välissä josta et muista mitään? Miksi haarniskasi muuttui mustaksi ja tiimisi hajosi?\"<br>\n<br>\nMatoro olisi tuntenut kylmää, jos mieli olisi voinut tuntea mitään.<br>\nHän tunnusteli noita mieleensä tulleita sanoja yksi kerrallaan.<br>\n<br>\n\"Ei\", hän sanoi.<br>\n<br>\n\"Ei se ole mahdollista! Sinä tulit naamiooni vasta Destralilla!\"<br>\n<br>\n\"Nyt. Kuuntele. Minä haluan sen Nimdan kostaakseni muille Makutoille. Sinä hankit sen minulle ennen kuin Ne saavat sen.\"<br>\n<br>\nSitten oli aivan hiljaista. Matoro ei tuntenut kenenkään mieltä lähistöllä.</em><br>\n<br>\n<strong>Nimdan temppeli<br>\nPyhä kammio</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/elw-fF7Pd4k" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/elw-fF7Pd4k</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Se aukeaa!\"<br>\n\"Vetäkää!\"<br>\n<br>\nSekalaiset huudot kaikuivat kammion eteisessä. Kiveä oven alta oli tuhottu, ja nyt alle oli saatu täysirautainen seremoniakeihäs eräältä patsaalta. Ovi kankeutui hitaasti ylöspäin, ja jotkut matoranit heittelivät kiviä oven alle pitämänä sen ylhäällä. Notfun yritti oven alta toiselle puolelle, mutta aukko ei ollut vielä tarpeeksi suuri.<br>\n<br>\nMatalat vesivanat valuivat kapteenin jalkoihin. Atheonin kammion oviaukko oli pettämässä, sillä vettä tuntui tulevan koko ajan enemmän. <br>\n<br>\nOvi nousi tuskallisen hitaasti. Notfun alkoi olla varma Matoron kuolleen naapurikammioon, ja nyt heidän pitäisi pelastaa itsensä. Kun kaikki olisivat turvallisesti toisella puolella, ovi suljettaisiin.<br>\n<br>\n\"Hei! Mitä te haudanryöstäjät teette!\" kuului huuto jostain. Keihäs lävisti yhden merirosvon vatsan kohdalta. Jardirt kääntyi joukkonsa keskellä ja huomasi käytävän katossa olevasta luukusta tulleet soturimunkit. Valkoinen ja hopea matoran olivat pudottautuneet käytävälle ja ylhäällä näkyi lisää matoraneja.<br>\n<br>\n\"Te olette häpäisseet pyhän Nimdan rauhan ja nyt yritätte saada auki palvontakammioita\", matoran selitti rauhallisesti.<br>\n<br>\n\"Tappakaa ne\", hän jatkoi.<br>\n<br>\n\"EI! Yritämme pelastaa ystäväämme toiselta puolelta! Täällä ei ollut Nimdaa!\" Jardirt miltei huusi. Hän huitaisi yhdeltä merorosvolta pistoolin alas.<br>\n<br>\n\"... ei Nimdaa?\" munkki sanoi tyrmistyneenä.<br>\n<br>\n\"Ei Nimdaa?\", muut munkit toistivat.<br>\n<br>\n<strong>KRA-KAM</strong><br>\n<br>\nVeden paine ylitti kiven kestokyvyn. Oviaukon suma repesi ja lähti liikkeelle valtavan vesimuurin syöksyessä saliin. Äks kankesi oven nopeasti enemmän auki, ja silloin aalto vettä iskeytyi koko joukkoon, Notfuniin, kaikkeen irtaimeen ja paiskasi heidät päin käytävän seinää, Sankareiden onneksi fysiikan lait sulkivat oven välittömästi Äksän rautakangen kadotessa sen alta.<br>\n<br>\nSiinä pitkin huonetta makasi nyt toistakymmentä matorania sekä yksi Toan veroinen Klaanilainen kaiken kivisen roinan ja muun materiaalin seassa metrin syvyisessä vedessä.<br>\n<br>\nSitten Äks järkyttyi. Hän näki Matoron elottoman ruumiin kelluvan vatsallaan lähellä ovea.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1040,"creator":"Jake","timestamp":"2011-06-05T13:53:00.000Z","content":"<strong>NimdatemppeliOMGTUKSUWTFLOL</strong><br>\n<br>\n\"Mitä hittoa. Kuka. Miksi. Mitä. Kuka. Hipit. Saakeli. BBQ\", Notfun sopersi.<br>\n<br>\n\"BBQ? Mikä on BBQ?\", Jardirt kysyi maassa makaavalta kapteenilta.<br>\n<br>\n\"En tiedä. Jotakin. Ehkä. Monta minua.\", Notfun soperteli.<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n\"Joo. Kuitenkin. Äks. Ota Matoron ruumis mukaan. Vaikka. Saamme siitä makoisat paistit illaksi, tai hyvällä tuurilla poika on vain menettänyt tajuntansa. Huomaatte varmaan myös, että täällä nousee vesi, joten jos vaikka juostaisiin tuota.. Ylöspäin\", Notfun komensi.<br>\n<br>\nPiraattimatoranjoukko ja Äksä jolla oli kuollut Matoro olallaan juoksivat ylös Notfunin avaamaa reittiä. Valonkajo näkyi, mutta vesi tuli perässä kovaa vauhtia. Heidän pitäisi olla nopeita. Hyvin nopeita. Ihan hiton nopeita vallan.<br>\nMuuten he kuolisivat, ja kivikäytävään hukkuminen ei olisi mukavin mahdollinen kuolintapa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1041,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-06-05T22:44:00.000Z","content":"<strong>Klaanin saari, luola</strong><br>\n<br>\nGuechex katsoi iskuryhmäläisiään, jotka kaikki pakkasivat viimeisiä kamppeita reppuihinsa. Zyglakit olivat varustautuneet kevyesti mutta tehokkaasti. Tehtävän luonne ei sallinut äänekkäitä tai liian raskaita aseita tai apuvälineitä, oli liikuttava nopeasti, tehtävä johtoportaasta mahdollisimman tehokkaasti selvää ja poistuttava paikalta.<br>\n<br>\nGuechex ei ollut ainoastaan karismaattinen johtaja, vaan myös hyvä sotastrategi, eikä määrällisesti ylivoimainenkaan vastustaja ollut hänen laskuissaan mahdoton tehtävä. Se oli vain haaste, joka vaati uuden lähestymistavan. Klaanin poikki liikuttaisiin ripeästi ja äänettömästi, yli kymmen Zyglakin joukkio repisi yllätetyn vastarinnan helposti kappaleiksi.<br>\n<br>\nMutta vaikka Klaanin johtajien luokse päästäisiinkiin nopeasti, oli valmistauduttava äärimmäisen kovaan taisteluun. Pelkkä Tawa oli paikalla Bio-Klaanin legendaarisesta johtajanelikosta, sikäli kun huhuihin oli luottaminen. Guechex oli tästä kiitollinen, ei ainoastaan pienemmän vihollismäärän vuoksi, sekin oli helpottava tieto, että he kohtaisivat Toan. Zyglakien luonnollinen immuniteetti elementaalihyökkäyksiä vastaan olisi iso valttikortti, eikä taitavinkaan Toa mahtaisi yli kymmenelle Zyglak-sotilaalle.<br>\n<br>\n”Gue?” kuului ääni Guechexin selän takaa. Hän kääntyi ympäri, ja näki edessään hyvin hintelärakenteisen naaraspuoleisen Zyglakin.<br>\n”Mei? Mitä sinä täällä? Tiedät hyvin, ettet saisi-”<br>\n<br>\nGuechexin lause kuitenkin jäi kesken, kun pienempi ja tummemmanpunainen Zyglak halasi häntä.<br>\n”Gue, en tahdo että lähdet!” Meiksi kutsuttu lisko sanoi yllättäen pitäen pitäen käsivarsiaan tukevasti Zyglak-ryhmän johtajassa.<br>\n”Mei, minä...”<br>\n”Minä vain tiedän, että tämä ei pääty hyvin. Minä aavistan niin.”<br>\n”Mei, kaikki hyvin,” Guechex sanoi rauhoittavaan äänensävyn, ja pienempi Zyglak irrotti otteensa. ”Minun täytyy tehdä tämä. Zyglakien täytyy tehdä tämä. On tä-”<br>\n”Zyglakien täytyy tehdä sitä ja Zyglakien täytyy tehdä tätä, mutta entä perheemme? Entä Alinnel? Entä minä?”<br>\n”Minä... Sinä... Mei, sinä tiedät, että sinä ja Ali olette minulle tärkeämpiä kuin kukaan muu.”<br>\n”Miksi sitten lähdet?”<br>\n”Mutta... Äh, Alinnel, tule tänne.”<br>\n<br>\nMusta, parhaillaan hajotuskeihäällä ilmaa keskittyneesti huitova musta naaras-Zyglak keskeytti toimensa ja kääntyi katsomaan puhuttelijaansa. Alinnel käveli kohti kaksikkoa.<br>\n”Mei, sinä olet niin nuori... Zyglakit ja perhe ovat yhtä ja samaa.” Mustan liskon matala ääni oli rauhallinen.<br>\n<br>\nMei käänsi katseensa Guechexista Allinneliin, muttei vastannut mitään. Musta Zyglak jatkoi puhettaan.<br>\n”Jonain päivänä ymmärrät.”<br>\nHän laski kätensä äidillisesti Mein olkapäille, ja katsoi tätä silmiin. Sitten Alinnel lääntyi kohti Guechexiä ja tarttui tätä käsistä.<br>\n”Ymmärrät varmaan, että meidän on viivästytettävä operaation alkua. Mei täytyy lähettää takaisin muiden luo.”<br>\n”Totta kai, rakas, totta kai. Odota kun kerron miehille. Yritä sinä saada tyttö uskomaan, ettei hän voi hiipiä leiristä meidän mukaamme.”<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Abzumon mahtipontinen laiva</strong><br>\n<br>\n<em>Jotain voisi tapahtua</em>, Harmaa Aine tuumi.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Pieni mökki luodolla</strong><br>\n<br>\n<em>Onneksi mitään ei tapahdu,</em> Kapher myhäili mielessään.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Ko-Huna-Koro</strong><br>\n<br>\nMake, Kepe ja Snowie seisoivat miltei lantioon ulottuvassa nietoksessa kylän suurimman mökin ulkopuolella. Öinen myrsky oli jättänyt jälkensä, ja nyt paikalliset Matoralaiset hyvästeltyään klaanilaiset huomasivat matkansa kohti saaren sisäosia jatkuvan sangen kahlaushenkisissä tunnelmissa. Lisäksi Make hytisi kylmästä.<br>\n\"Eh, tarvitsisitko jotain lämmikettä?\" Kepe huolesteli toverinsa puolesta.<br>\n\"Onhan täällä aika viluisaa,\" Make vastasi. \"Se, että aurinko paistaa ei riitä tulen olennolle näissä korkeuksissa.\"<br>\n\"Onkohan minulla mitään ylimääräistä,\" Kepe mutisi tonkiessaan reppuaan.<br>\nSnowie kuitenkin jo iloisesti hymyillen ojensi paksun, laukustaan kaivamansa kaavun kiitokseksi nyökkäävälle Makelle.<br>\n<br>\nKepe oli jo aloittamassa kävelyn, mutta pysähtyi sitten kesken ensimmäisen askeleensa.<br>\n\"Hetkinen, eikö tuo kaapu ollut minun?\"<br>\n\"Oli.\"<br>\n\"Se oli sinun laukussasi.\"<br>\n\"Jepulis.\"<br>\n\"Jonka sinä pakkasit huoneessasi?\"<br>\n\"Näin juuri.\"<br>\n\"Eh?\"<br>\n\"Eh.\"<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nKolme klaanilaista lähtivät talsimaan/kaivautumaan halki puhtaana kiiltelevien nietosten.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1042,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-06-06T09:13:00.000Z","content":"<strong>Paksun metallilevyn suojissa, muutaman metrin päässä Matoron pysäyttämästä pommista</strong><br>\n<br>\n1308 erehtyi räpäyttämään silmiään hetkeksi, havahtuen pian takaisin seuraamaan pommiaan. Hänen kaksi perin tylsistynyttä kolleegaansa viettivät aikaansa juttelemalla kiville.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1043,"creator":"Hai","timestamp":"2011-06-06T15:22:00.000Z","content":"<strong>Maatila lähellä klaania</strong><br>\n<br>\nHai oli väsynyt. Hän oli juuri palannut lomamatkaltaan.<br>\nHän asteli, askel askeleelta lähemmäs kotiaan. Hän omisti maatilan Bio-Klaanin lähistöllä.<br>\n\"Pitänee käydä moikkaamassa klaanilaisia\" -Hai pohti.<br>\n<br>\nHän asteli ajatuksissaan kotiportilleen. Hai nosti päätänsä. Talo oli<br>\nraunioina. Porkkanapenkki oli myllätty sekaisin. Vaikka Hai oli sinivalkoinen<br>\nveden ja jään toa, hänestä tuli sinä hetkenä punainen.<br>\nPaikalla alkoi hiljainen lumisade, ja pian tontilla oli käynnissä pieni lumimyrsky. Hai oli<br>\nraivoissaan. Ja surullinen.<br>\n<br>\nHain poskella valui kyynel. Jos biomekaaninen olento yleensä voisikaan itkeä,<br>\netenkään kyyneliä. Kertoja on laiska, eikä jaksa pohtia, mitä Toa<br>\nvoisi itkeä. Mutta sanotaan että kyyneliä.<br>\n<br>\nHai murskasi talon rauniot painevedellä. Haios, hänen elementaalia vahvistava<br>\nkanohinsa alkoi taas toimia. Hän oletti että pihamaalle aiheutuisi pieni tulva,<br>\nmutta vesi valui pois talon jäänteiden kanssa.<br>\n<br>\nHai asteli lähemmäs paikkaa, jossa talo oli ollut. Perustuksien kohdalla ammotti<br>\nvaltava kolo. Se oli kyllin suuri kuljettavaksi. Vaikka Hai oli pitkä, hän joutui vain vähän <br>\nkallistamaan päätään mahtuakseen kulkemaan tunnelissa. Hän palasi matkalaukulleen.<br>\nHän kaivoi laukusta Craon 3000 Classic-pitkämiekan. Sitten hän hyppäsi koloon.<br>\n<br>\nHän päätti liikkua hiljaa. Hän ei tiennyt, mitä vastassa oli. Hiljaisuus oli aavemainen. <br>\nKäytävässä kuului vain hiljaista naksutusta jostain kaukaa. Yhtäkkiä, erään mutkan takaa <br>\nhyppäsi esiin jonkinlainen rahiolento. Hai ei miettinyt asiaa lainkaan, vaan halkaisi<br>\nsen suoralla lyönnillä. Hai oli hyvä halkaisemaan asioita.<br>\n<br>\nHän oli nähnyt tarpeeksi. Hai putsasi raadon erääseen koloon. Toivon <br>\nmukaan yksikään niistä ei huomaisi. Hai lähti<br>\ntakaisin. Hänellä olisi asiaa klaaniin.<br>\n<br>\nHän asteli klaania kohti. Enää yksi kukkula esti näkyvyyden sinne. Kun<br>\nhän näki klaanin, hän mykistyi. Osa linnakkeesta oli raunioina.<br>\nHai asteli sisään ja joutui heti turvatarkastukseen. Hetken päästä hän pääsi sisään,<br>\nja suunnisti muistin perusteella kahvioon. Siellä oli hieman hiljaista<br>\nmonilla oli vammoja. Hai tiedusteli asiasta, ja sai vastauksen. Klaaniin<br>\noli hyökätty, Nazorakit vilistivät maan alla ja Klaani oli sotatilassa.<br>\n\"Veikkaan, että kohtasin nazorakeja...\" -Hai pohti. Hän alkoi miettiä omaa<br>\nkosto- ja sotasuunnitelmaansa...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1044,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-06-06T17:21:00.000Z","content":"<strong>Nimdan temppeli</strong><br>\n<br>\nTunneli oli kaaoksessa. Oven alta valui vettä, ja merirosvot yrittivät munkkien kanssa päästä ylös meneviin portaisiin. Samoihin, joista munkit olivat tulleet.<br>\nValkohopea matoran oli vielä hetki sitten hallinnut tilannetta. Nyt se oli riistäytynyt käsistä, eivätkä munkit kyenneet tekemään mitään järjestäytynyttä. Kaikki yrittivät pakokauhun vallassa kapeaan kierreportaikkoon.<br>\nÄks ampui suurella käsitykillään pari laukausta ilmaan.<br>\n“Tässä ei ole mitään paniikkia! Emme huku, vettä ei tule tarpeeksi nopeasti. Pääsemme kaikki pois hyvässä järjestyksessä!” hän yritti sovitella.<br>\n<br>\nKaikki oli hetken hiljaa. Xxonn luuli onnistuneensa, mutta sitten hänkin havaitsi sen, mikä oli muita pelottanut.<br>\n<br>\nParin valokiven valaisemana näkyi Po-Matoran piraatinvermeissä ja naamio halki. Tämä matoran, Pegeg nimeltään, oli kuollut pudottuaan Trollaajamadon kuoppaan. Nyt se seisoi rentona muun joukon edessä. Jokin musta piti matoranista kiinni takaa.<br>\nNotfunin oikea silmä nyki. Kylmä hiki valui merirosvokapteenin naamiota pitkin ja sen alaleuka vapisi.<br>\n\"Pogeg?\" Notfun sanoi, pakotettu hymy kasvoillaan. \"Eheh. Pogeg, vanha juomakamu ja...tosi...tosi...epähippi heppu. Älä nyt ota tätä mitenkään vakavasti, mu-mu...\"<br>\n<br>\nRusentuneen, mutta paikallaan seisovan matoranin suu aukeili veltosti ja sanoja tuli ulos. Ne eivät olleet hänen sanojaan.<br>\n<em>\"Niin, kapteeni?\"</em><br>\n<br>\nNotfun kalpeni ja nielaisi niin äänekkäästi, että kammiossa kaikui. \"...sinä olet kuollut. Ei...ei millään pahalla.\"<br>\nPogegin suulla naurettiin ja kuollut matoran otti pari ontuvaa, löysän nukkemaista askelta eteenpäin. Monesta osasta vakavasti vahingoittuneen ja kaikin puolin selvästi kuolleen matoranin löysät kädet heiluivat puolelta toiselle sen astellessa. Polvilumpiottomat jalat kestivät viisi askelta, mutta kuudennella raato rojahti eteenpäin.<br>\nSe ei kuitenkaan kaatunut maahan, sillä jokin jäi pitämään sitä ylhäällä. Musta, suorastaan lonkeromaisen letkeä käsi piti neljällä pitkällä sormella kiinni Pogegin päästä. Matoranin silmät hohtivat aavemaisesti kuin kaksi pientä kynttilää.<br>\n<br>\nMustan käden omistaja käveli pois varjoista ja aavemaisesti hohtavien silmien valoon. Notfunin sekalaisesti kuiskaileva miehistö vaikeni lopullisesti nähdessään, <em>mikä</em> piteli kiinni Pogegin päästä.<br>\n<br>\nPogegin suu nauroi kylmästi ja sieluttomasti.<br>\n<em>\"Hi. Hi. Hi.\"</em><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/HmPxOEUosRk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/HmPxOEUosRk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nNukke oli yönmusta, mutta sen iho ja haarniska olivat jonkinlaista kiiltävää materiaalia. Merirosvojen ja Xxonnin epäuskoiset kasvot heijastuivat olennon rintakehästä.<br>\nOlento oli pitkä, mutta sen löysän ryhdin takia sen pää oli Toan korkeudella. Sen pikimusta vartalo oli kaukana minkäänlaisista ihannemittasuhteista. Olennon hartiat olivat käsittämättömän leveät, mutta sillä oli ohut ja suorastaan siro vyötärö. Hirviön kädet olivat uskomattoman pitkät muuhun vartaloon verrattuna. Toinen piti tiukasti kiinni kuolleen matoranin halkeilevasta päästä ja toinen roikkui löysästi paikallaan, ylettyen helposti olennon omiin polviin.<br>\nNuken jalat olivat melko tasaista Toa-kokoluokkaa, mutta käsiin verrattuna ne vaikuttivat lyhyiltä. Kun olennon epäsuhtaista anatomiaa tarkasteli, vaikutti siltä, kuin se olisi kursittu kasaan kymmenistä kuolleista olennoista.<br>\n<br>\nGroteski ja vääristynyt, nukkemaisesti mutta jäykästi edestakaisin liikkuva yönmusta vartalo kantoi olkapäillään ellipsimäistä, liikkumattoman ja hieman etukenossa roikkuvan kaulan huipussa olevaa päätä.<br>\nKyseinen pää oli aivan oma lukunsa. Mustan, ellipsimäisen ja kiiltäväpintaisen pään keskellä oli vitivalkoiset kasvot.<br>\n<br>\nKasvot olivat kiiltävää, puhdasta ja elotonta posliinia. Hahmottomassa ja kylmässä posliinissa oli pieniä kulumajälkiä ja haaleita tahroja. Orgaanisen näköiset, mutta pupillittomat, täysin aukinaiset ja kuvottavan kuivat silmät pyörivät kiiltäväpintaisten kasvojen silmäkuopissa kuin tarkkaillen merirosvoja ja Xxonnia. Oli kuitenkin mahdotonta sanoa, mihin silmät katsoivat.<br>\nSilmien alla oli posliiniin muotoiltu, leveähampainen hymy. Hampaat olivat epätodellisen valkoiset ja hymyilivät Nuken edessä olevalle joukolle. Hymyssä ei kuitenkaan ollut mitään aitoa, vaan sen laskelmoitu tekoystävällisyys karmi koko joukkoa.<br>\nSuuren, leveästi hymyilevän suun molemmilla puolilla oli punertavat posket. Punainen väri näytti kuitenkin enemmän kuivuneilta veritahroilta kuin oikealta lämmöltä.<br>\n<br>\nJostain olennon sisältä kuului radioaaltomaista kohinaa. Kohina ei kuulunut selvästikään olennon suusta, vaan pikemminkin jostain syvältä sen sisältä.<br>\nVälillä kuulosti siltä, kuin kohinan seasta erottuisi kirkkaita, lapsellisia ääniä.<br>\n<br>\nMatoron liikkumatonta ruumista kantava Xxonn kalpeni. Hän kalpeni entisestään tajutessaan, että tekokasvoinen nukkeolento keskitti katseensa Äksän ystävän liikkumattomaan ruumiiseen.<br>\nKylmä tunne hiipi läpi titaanin selkärangan.<br>\n\"Ku-kuka olet\", hän yritti kysyä vahvana.<br>\n<br>\nPosliinikasvoisen painajaisen pää retkahti sivuittain, jolloin selvisi, että pää ei ollut kovin tukevasti kiinni vartalossa. Pää jatkoi heilumista hetken aikaa, mikä sai sen näyttämään ontolta ja kevyeltä.<br>\n<br>\nOlento näytti siltä, että se olisi halunnut vastata. Se osoittautui kuitenkin vaikeaksi ilman suuta.<br>\nNuken kourassa kiinni oleva matoran avasi suunsa ja puhui kylmästi.<br>\n<strong>\"Suu.\"</strong><br>\nOli hetken hiljaista. Sitten se jatkoi.<br>\n<strong>\"Tuon viestin.\"</strong><br>\n<br>\nÄksä nielaisi. Hän hengitti raskaasti.<br>\n<strong>\"Jään sotilas kaivautui liian syvälle.\"</strong><br>\nHirviömäisen vatsastapuhujan pää retkahti toiselle puolelle. Tyhjä, aavemainen posliinihymy pysyi samana. Xxon katsoi olallaan lojuvaa ystäväänsä. Alakulo ja pelko hiipi urhean näköisen jättiläisen kasvoille.<br>\n<strong>\"Älkää tehkö hänen virhettään.\"</strong><br>\nPogegin ruumis rojahti lattialle ja sen silmävalot sammuivat. Posliinikasvoinen painajainen käveli takaisin pimeyteen täysin äänettömästi.<br>\nRadioaaltojen kaltainen kohina ja siitä erottuvat lapsenomaiset äänet joutuivat vähitellen pimeyden syömiksi.<br>\n<br>\n[spoil]Gurkku teki tästä ison osan. Krediitit siihen suuntaan.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1045,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-06-07T15:30:00.000Z","content":"<strong>Klaanin piha</strong><br>\n<br>\nKapura käveli Klaanin pihassa, varoen sitä, että hänet nähtäisiin. Vaikka hän oli tarkkailujensa aikana kokenut suurimman osan Klaanilaisista melko luotettavasti, koskaan ei voinut olla liian varovainen. Kapura istahti erään harvinaisen ison puun taakse niin, että häntä ei nähtäisi Kapuran odottaessa tapaamista.<br>\n<br>\n<em>Auta.</em><br>\n<br>\nPuun takaa näkyvä Matoranin varjo keskeytti Kapuran tulevaan tapaamiseen kohdistuvat ajatukset. Kapura nousi hiljaa ylös ja painautui puuta vasten.<br>\n<br>\n\"Tänään en saa tulla nähdyksi\", Kapura mutisi ja kohotti Painovoimateränsä ilmaan. Sen vasta hiottu terä kimmelsi auringonvalossa. Kapura valmistautui hyppäämään puun taakse ja kanavoimaan painovoimaa vakoilija-Matoraniin.<br>\n<br>\nMutta mitään vakoilija-Matorania ei näkynyt.<br>\n<br>\nHämmästyneenä Kapura tajusi, että vakoilija oli siirtynyt puun toiselle puolelle. Koska puun varjo lankesi puun toisen puolen alle, vakoilijan varjo ei näkynyt.<br>\n<br>\nHarmistuneena siitä, että moinen ninja pystyisi vakoilemaan häntä Kapura asteli hitaasti taaksepäin. Vakoilijan oli ennen pitkää tultava pois. Ja Kapura oli valmiina.<br>\n<br>\nKapura erotti jälleen hieman vakoilijan varjoa. Se näytti olevan Hauta kantava keskikokoinen Matoran, joka seisoi liikkumatta. <br>\n<br>\nSitten varjo asteli Kapuraa kohti, mutta sen omistaja -jos sitä oli olemassakaan- ei ollut mukana. Kapura perääntyi. Voisiko tällainen olento olla Matoran ensinkään? Se tuntui mahdottomalta, ellei Matoranilla ollut näkymättömyyden mahdollistavaa teknologiaa tai naamiota.<br>\n<br>\nVarjo muutti muotoaan hiljaa. Se kasvatti lonkeroita ja hiljalleen menetti Matoranin hahmonsa. Mutta silloin se ei enää ollut pelkkä varjo.<br>\n<br>\nKapura päästi hämmästyneen älähdyksen, kun tajusi, mikä hänen edessään seisoi. Morbuzakh. Mutta ei Zairyh.<br>\n<br>\nKapuran valtasi pelko, mutta sitten hän pysähtyi ajattelemaan asiaa. Miten Morbuzakh olisi päässyt Klaaniin? Ja miten se pystyisi naamioitumaan Matoranin varjoksi?<br>\n<br>\nMorbuzakh ei näyttänyt tekevän mitään. Kapurakin seisoi hiljaa. Se oli virhe, sillä Morbuzakhin juuret lukitsivat hänen jalkansa maan sisältä.<br>\n<br>\nKapura kirosi ja teki ainoan loogiselta tuntuvat vaihtoehdon: vapautti Morbuzakhia kohti kulkevan liekkimeren.<br>\n<br>\nLiekkien nuoliessa ruohoa ja Morbuzakhia Kapura käytti tilaisuuden hyväkseen ja hakkasi juuret poikki Painovoimaterällä. Voitonriemuisena hän käänsi katseensa jälleen Morbuzakhiin.<br>\n<br>\nRaivokas liekkimeri ei ollut tehnyt sille mitään.<br>\n<br>\n<em>Auta.</em><br>\n<br>\nImmuuni elementtivoimille? Kapura ajatteli uusien juurien vangitessa hänet. Nyt lähitaistelu oli mahdotonta.<br>\n<br>\nMutta kuka sanoi, että aseita voi käyttää vain lähitaisteluun?<br>\n<br>\nKapura heitti Painovoimateränsä kohti mutanttikasvia. Juuri ennen kuin se osui, Morbuzakh hävisi ja sen varjo muistutti taas Matoranin varjoa. Kapura huomasi juurten hänen jalkojensa ympäriltä hävinneen.<br>\n<br>\nPainovoimaterä jäi kiinni ilmaan siihen kohtaan, missä varjon omistaja olisi.<br>\n<br>\nSiltä kohtaa kuului voimakas huuto, joka pakotti Kapuran maahan.<br>\n<br>\nHuuto ei ollut raivokas. Se ei ollut kuolemanhuuto. Se ei myöskään ollut totaalisen pelon huuto. Se oli sekoitus kaikkia noita, mutta silti se kuulosti epäinhimmilliseltä ja oudolta. Kapura tärisi maassa. Hän näki asioita. Kamalia asioita.<br>\n<br>\n<em>ei<br>\n<br>\nälkää<br>\n<br>\nauta<br>\n<br>\nauta</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1046,"creator":"Jake","timestamp":"2011-06-08T07:48:00.000Z","content":"<em>Matoro lähetti minulle tämän viestin otsikolla sgoreytryuiiyr. Koska tämä on Matoron viesti, minut lienee oikeutettu tuplapostaamaan.</em><br>\n<br>\n<strong>Nimdan pyhättö Ranta</strong><br>\n<br>\nUmbra ei uskonut silmiään. Järven pinta oli laskenut hetkessä monta metriä. Aivan kuin amme, jonka pohjasta olisi poistettu korkki. Deleva ja Nurukan tulivat Valon Toan perässä rannalle. Samol oli juossut parinkymmenen metrin päässä olevaan Nimdan pyhättöön katsomaan, olisiko matoranit siellä. <br>\nSitten kivinen luukku nousi hiekasta ja punamusta matoran syöksyi ylös. Heti sen perään luukusta änki ylös harteikas olento, jonka Umbra tunnisti Axonnin lajiksi. Olennolla oli olkapäällään - Matoron ruumis.<br>\nUmbra järkyttyi ja syöksyi luukulle. Nyt alhaalta tuli sekalaista joukkoa merirosvoilta näyttäviä matoraneja sekä valkoasuisia, siistejä matoraneja.<br>\n“Mitä karzahnia täällä tapahtuu?” Umbra ihmetteli ääneen. Äks juoksi nopeasti sivuun väkijoukosta ja heitti Matoron ruumiin hiekalle ja tarkisti pulssin. Ei mitään. Klaanilainen yritti unohtaa sisällään vellovan pelon, muttei kyennyt siihen.<br>\n<br>\n<em>Sinä hankit sen minulle.</em><br>\n<br>\n“Hei, oletteko te klaanilaisia?” Umbra syöksyi Äksän viereen ja kysyi.<br>\n“Olemme…”, Äks mumisi hiljaa, antaen äänen kadota ilmaan.<br>\nValon Toa katseli Matoron ruumista. Hän ei suostunut uskomaan, että Matoro olisi kuolleena hänen edessään.<br>\n“Mitä on tapahtunut?” Umbra kysyi. Äks ei vastannut. Rinnan lävistyshaava puhui karua kieltään.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/gnblCk2dkjU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/gnblCk2dkjU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em>Teet sen, koska et voi muutakaan</em><br>\n<br>\nKaikki tuntui hidastuvan Umbran ympärillä.<br>\n<br>\nSitten hän kuuli tutun äänen.<br>\n<br>\n<em>Olen elossa</em><br>\n<br>\nUmbra olisi pudonnut tuoliltaan, jos olisi istunut.<br>\n<br>\n“Matoro?” hän kysyi.<br>\nÄks katsoi Umbraa hämmästyneenä.<br>\n<br>\n<em>Olen naamiossa</em><br>\n<br>\nUmbra horjahti maahan. Mielensisäisiä viestejä.<br>\n<br>\n<em>Parannuskivi</em><br>\n<br>\nValon Toa puristi nyrkissään Metorakkilta saamaansa sinistä kiveä.<br>\nTäydellinen ajoitus.<br>\n<br>\nUmbra kumartui ruumiin ylle. Hän ei ollut aivan varma, miten kiveä käytettiin kunnolla, mutta se näytti toimivan jollain tasolla itsekseen. Hän asetti sinisen kiven Matoron sammuneen sydänkiven päälle.<br>\nSiniset säikeet lähtivät lentoon haavoja kohti, mutta sitten kiven hohde sammui.<br>\nKeltainen toa ihmetteli tapahtunutta. Tarvitsiko kivi ulkoista energiaa, vai pitäisikö sen latautua? <br>\nUmbra asetti kätensä kiven päälle ja loi säteen elementaalivoimaansa kiveä kohti. Valonsäde imeytyi siniseen kiveen, joka alkoi taas hohtaa. <br>\n<br>\nToa alkoi syöttää elementaalienergiaansa kiveen. Siniset kipinät lentelivät kivestä, joka muutti elementtienergiaa voimaksi kudosvaurioiden korjaamiseen.<br>\nUmbra syötti lisää ja lisää elementaalivoimaa, kunnes se yhtäkkiä loppui kuin seinään.<br>\n“Hei! Sinä! Axonnin lajilla on elementtivoimia. Käytä niitä kiveen”, Umbra määräsi nopeasti. Äks näytti neuvottomalta.<br>\n“En minä osaa niitä käyttää kunnolla”, hän vastasi.<br>\n“Yritä!” Umbra sanoi ja syöksyi väkijoukon halki etsimään muita Toia.<br>\n<br>\nÄks kumartui ruumiin ylle ja koitti loihtia käsistään energiaa. Hän muisteli vanhalla kotisaarellaan saamiaan opetuksia.<br>\n<br>\n“Keskity”, hän mumisi.<br>\n<br>\nDeleva syöksyi Äksän takaa mustan ruumiin luo. Plasman Toa kumartui Umbran viereen ja alkoi kanavoida plasman elementaalivoimaa siniseen kiveen. Ruumiin vammat alkoivat kadota näkyvistä sinisten kipinöiden iskeytyessä niihin. Deleva keskittyi ja kanavoi viimeisetkin voimansa ruumiiseen.<br>\n<br>\n<em><br>\nMitä aiot, Makuta?<br>\n<br>\nHerättää sinut henkiin. <br>\n<br>\nSinä kykenet hallitsemaan mieltäni. Mikset ole ottanut ruumista hallintaani?<br>\n<br>\nMiksi olla maalitaulu, kun voi ohjata muita kuin marionettinukkeja?<br>\n<br>\nMatoro alkoi tajuta mihin kaikkeen Itroz oli vaikuttanut. Sama Makuta kykeni ohjaamaan hänen ja kaikkien hänen ympärillä olevien mieliä.<br>\n<br>\nMutta valitan, nyt sinun on mentävä. Hankkimaan Nimda minulle.<br>\n<br>\nMatoro tunsi putoavansa kylmyyden läpi.<br>\n</em><br>\n<br>\nRuumis puhkesi huutoon. Kovaan huutoon. Matoro kouristeli oudosti ja tunsi samalla kivun kaikista ruumiinsa osista valtavana poltteena. Matoro näki sumeana usean henkilön olevan kumartuneena hänen ylleen. Hän koitti liikuttaa ruumistaan, muttei onnistunut. Toan päässä kiisi yksi ajatus.<br>\n<br>\n<em>Nimda.</em><br>\n<br>\nMatoro ravisteli päätään. Hän huokaisi helpotuksesta kun huomasi ympärillään tuttuja - Xxonn, Umbra. Taivas oli sininen ja leppoisa tuuli kävi rannan läpi.<br>\nHän nosti itseään vaivoin istuma-asentoon.<br>\n“M-mitä on tapahtunut?” hän kysyi tokkuraisena, muistamatta mitään.<br>\n<br>\n<strong>TÄSTÄ ALKAA JAKEN POSTI</strong><br>\n<br>\nKun Äksä, Umbra ja Jardirt olivat kumartuneet Matoron ympärille, Notfun käveli ympäri rantaa. Hän oli huomannut jotain erittäin huolestuttavaa.<br>\n<br>\n\"Jardirt. Et ikinä arvaa mitä huomasin\", Notfun huusi perämiehelleen.<br>\n<br>\n\"Yarr. Kerro\", Jardirt huudahti takaisin.<br>\n<br>\n\"Yön Timo kolmas on viety. Ne veivät sen. Ne. Hipit. Taikka se kaapumies\", Notfun ärisi.<br>\n<br>\nSeurasi syvä hiljaisuus laivan muistolle, jonka jälkeen Notfun alkoi kiertää miehistöä joka seisoi rivissä.<br>\n<br>\n\"Tehtävänne on rakentaa meille uusi laiva. Ja sinä, Matoro, nouse ylös. Sinäkin saat auttaa\", Notfun komensi, \"Laivan nimeksi tulee jotain omaperäisempää kuin aiemmin.. Miten olisi.. ..Yön Timo neljäs?\"<br>\n<br>\nTässä kohtaa tapahtuu naamapalmu.<br>\n<br>\n<span style=\"color:green\"><em>Äläpäs tuplapostaa.<br>\n-MK</em></span><br>\n<span style=\"color:orange\"><em>Muttakun toinen on Matoron posti. Se ei ole minun postini. Nyt ne sekoittaa. Laita ne takaisin. <br>\n-Jake</em></span><br>\n<span style=\"color:green\"><em>Ainakaan Modeilla ei ole mahista siihen. Ja mikä tuossa muka niin sekaisin menee?<br>\n-MK</em></span><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1047,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-06-08T19:39:00.000Z","content":"<strong>Nynrah<br>\nTakomo</strong><br>\n<br>\nGuardian heräili vähitellen. Heräämistä auttoi hieman se, että häntä läpsittiin kovakouraisesti molemmille poskille.<br>\n\"Ylös siitä\", Makuta Nuin ääni köhi. Guardian avasi silmänsä ja huomasi vähitellen nojaavansa kylmää tehtaan seinää vasten. Ilmassa haisi kaasu ja savu. Skakdin selkään sattui.<br>\nMustelmia ja ruhjeita täynnä oleva Manu seisoi hieman kumarassa ja naksautti niskaansa ruman kuuloisesti. Hän köhi voimakkaasti.<br>\nKeltainen jättiläinen, Keetongu seisoi seinän vieressä ja naputteli sormiaan vasten valtavaa mutta keskeneräistä Exo-Toan käsivartta, joka nojasi seinään. Keetongun takana hahmottuivat tehtaan kemikaalivaraston liekehtivät jäänteet. Oviaukko oli repeytynyt monta metriä suuremmaksi ja näytti nyt enemmänkin suurelta luolan suuaukolta.<br>\n<br>\n\"...oho\", oli Guartsun ensireaktio.<br>\nKeetongu hymyili, mutta hänen yksinäisessä silmässään oli pientä tympeyttä. \"Kahdenkymmenentuhannen rattaan edestä kemikaaleja.\"<br>\nMakuta Nuin silmät pyöristyivät suuriksi ja hän raotti liskomaista etuhammashymyä. \"No... ainakin se kuoli?\"<br>\n\"Mikään ei selviytyisi tuosta\", Guartsu sanoi yskäisten. Kemikaalihuoneen kaasut maistuivat yhä hänen suussaan. Päätä särki.<br>\n<br>\nTunto palaili vähitellen Guardianin raajoihin ja hän huomasi, että puristi vieläkin tiukasti Vartija-kiväärinsä liipaisinta. Sarjatulitoiminnon kytkin oli ylhäällä ja lipas naksahteli tyhjyyttään. Vartija kurotti varovaisesti kättään varustevyölleen täyttääkseen kiväärin uudella. Pettymyksekseen hän huomasi, että lippaita oli jäljellä enää vain kolme.<br>\nGuardian kurtisti kulmiaan. \"Voi skarrararr. Minulla on vain kolme lipasta jäljellä.\"<br>\n<br>\nMakuta Nui piteli kyljestään kiinni. Hän huomasi, että jokin liikkui irtonaisena hänen rintakehänsä sisällä. Varjojen olennon katse vääntyi kivuliaaksi ja se puristi kylkeänsä molemmilla käsillään. Jokin naksahti inhasti takaisin paikoilleen. <br>\n\"ARGH\", Manu ärähti, mutta muutti ilmeensä pian pirulliseksi hymyksi. \"Luodit loppuvat, kun niillä ampuu\", hän sanoi sarkastiseen sävyyn.<br>\nGuardianin ilme oli hapan. \"Viholliset kuolevat, kun niitä ampuu\", hän sanoi aivan yhtä sarkastisesti.<br>\n<br>\nKeetongu hymyili. Hänenkin äänensävynsä tihkui sarkasmia.<br>\n\"Loppupäätelmä taitaa siis olla, että...\", rahi aloitti. \"...<em>vihollisia kannattaa ampua</em>.\"<br>\nGuardian nauroi. Hän lopetti nauramisen huomatessaan, että hänen rintakehäänsä iski pistävä kipu. Skakdi huohotti ja piteli rintakehästään kiinni.<br>\n<br>\nKeetongu havahtui ja siirsi kätensä pois seinään nojaavalta Exo-Toan raajalta. \"Kaikki kunnossa, Gurvana?\"<br>\nGuardian nyökkäsi valheellisesti purren hammasta. Hän siirsi kiväärinsä selkäänsä, mutta piti oikean kätensä rintakehällään. Guartsu nosti vasemman kätensä ylös.<br>\nMakuta Nui asteli kohti skakdia, tarttui tämän kädestä ja auttoi hänet pystyyn.<br>\n<br>\n\"Kiitos\", Guardian sanoi hiljaa. Kipu rintakehässä alkoi kadota, mutta ei kokonaan. Hän siirsi katseensa takaisin liekkehin. \"Poistatan sarjatulitoiminnon. Vie liikaa ammuksia. Kukaan ei sitten...kerro Zaiggeralle.\"<br>\n\"Mmmm-hm\", Makuta Nui vastasi, kääntyen itsekin liekkejä kohti. \"No, ainakin Arsesteinin lelu on rikki.\" Manu naurahti hiljaa ja ivallisesti.<br>\nTasan sekunnissa Nynrahin tehtaiden ilmoitusradiokanava aukesi kohinalla. Kohinan päätyttyä Zorak von Maxitrillian Arsteinin ääni kuului jälleen äänekkäästi ja kristallinkirkkaana.<br>\n<br>\n<em>\"Voi, Makuta!\"</em> Zorak lausui juhlavasti. <em>\"Sinun jos jonkun olisi pitänyt oppia jo, että kaunokaiseni on suunniteltu loppuun asti.\"</em><br>\nMakutan ilme täyttyi ärtymyksellä. Hän etsi katseellaan huoneen katonrajasta mahdollista valvontakameraa ja pohti ruminta tietämäänsä käsimerkkiä. Pohdinta kuitenkin päättyi lyhyeen, sillä liekkien joukosta kuului ääniä.<br>\n<br>\nÄänet olivat mekaanisia. Jotain naksahteli. Joku puhui.<br>\nKoko kolmikko käänsi katseensa tuleen. Liekeissä käveli joku.<br>\n<br>\n\"Mitä\", Guardian aloitti.<br>\nManu jatkoi innokkaasti. \"Hel-\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/ijMLuyMwxC4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/ijMLuyMwxC4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nLiekehtivästä oviaukosta asteli jokin, joka oli ilmiliekeissä. Sen metallinen pintakerros oli tahrittu tummilla kemikaaleilla, jotka paloivat napalmin lailla.<br>\nFeterrasta ei ollut jäljellä paljoakaan, mutta se liikkui. Puolet sen alaruumiista oli räjähtänyt irti ja mukana oli kadonnut sen lentomoottori - tai mikä sen sitten ilmassa pitikään. Se ei kuitenkaan estänyt Feterramaista metalliraatoa liikkumasta.<br>\nPitkiä, luurankomaisia käsiä oli jäljellä vain kolme ja nekin olivat halkeamispisteessä. Monista puuttui sormia, mutta se ei etenemistä hiljentänyt. Mekaaniset nytkähtelyäänet ja sähköinen särinä täyttivät huoneen, kun liekehtivä raato käveli kohti kolmikkoa huterien käsiensä varassa.<br>\nIlmiliekeissä olevan ja hämähäkkimäisesti lattiaa pitkin juoksevan Avhrak Feterran haarniska oli revennyt täysin auki monesta kohtaa ja sisältä valui jotain mustaa. Se, mitä päästä oli jäljellä pyöri ympäri kuin karuselli. Vaikka Makuta Nui oli saanut metalliolennon silmäaukot umpeutumaan, oli kemikaaliräjähdys repinyt sen naaman auki ja kaksi heikosti särisevää silmää roikkui kiinni pään jäänteessä juuri ja juuri. Kolmas oli jäänyt matkalle.<br>\n<br>\nFeterra yritti vielä puhua jotain, mutta sai aikaiseksi vain yksittäisiä sanoja. Tunteettomat lausahdukset olivat epäselviä eivätkä liittyneet mihinkään.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"K-k-k...KäSkY: k-uoL-E. K-k-k-k-EhoTuS. k-YS-ymyssss.\"</span></span><br>\nSatunnaisten mekaanisten lausahdusten alta kuuluva voimakkaampi ääni kuulosti tuskaisalta huudolta.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"vALOn t-t-t-Toa. Z-M-A. Z-M-A. Z-MA. <em>Z-M...</em>\"</span></span><br>\nVielä yksi silmä putosi irti Feterrasta. Olento jatkoi yhä nopeaa etenemistä käsiensä varassa. Guardian haparoi vielä hieman puutuneilla käsillään revolveriaan vyötäröltään ja Makuta Nui tähtäsi hämähäkkiraatoa omalla Feterra-kourallaan. Keetongu katsoi ainoalla silmällään omaa tykkiään, joka lojui vielä lattialla. Hän ei ollut aivan varma, ehtisikö sen luokse.<br>\n<br>\nKävelevä, palava ja sulaneella metallilla päällystetty raato pysähtyi kahden metrin päähän kohteistaan ja horjui hetken kolmella luurankomaisella jalallaan. Se näytti valmistautumaan ponnistamaan ilmalentoon.<br>\nEnnen hyppyään Feterran päästi vertahyytävän rääkäisyn, jossa ei ollut enää merkkiäkään mekaanisuudesta. Sitten se ponnisti.<br>\n<strong>\"MOLEMMAT ALAS!\"</strong> Keetongun kumea ääni karjaisi raivokkaasti. Guartsu ja Manu hätkähtivät ja tottelivat välittömästi.<br>\n<br>\nKun Keetongun heilauttama irtonainen Exo-Toa-raaja kohtasi hämähäkkimäisen Feterra-romun kasvot, syntyvä metallin rusentumisen ääni oli korviahuumaava. Kahden irtonaisen käsiraajan jäännöksiä ja useita satunnaisia ja hyvin liekehtiviä metallikappaleita kolahteli huoneen lattialle ja seiniin. Feterran yksikätinen jäännös lensi takaisin liekkeihin.<br>\n<br>\nSen käsi jatkoi yhä psykoottista sätkimistä. Keetongu pudotti pahasti lommoutuneen Exo-Toa-raajan lattialle ja Guartsu ja Manu nousivat varovaisesti pystyyn.<br>\nFeterran raato liikkui yhä kituvasti. Kolmikko päätti juosta.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Sukellusvene<br>\nVartin päässä Nynrahista</strong><br>\n<br>\nZorak von Maxitrillian Arstein tarkkaili Nynrahin valvontakameroiden kuvamateriaalia intensiivisesti pystyasennosta. Tuoli seisoi tyhjänä hänen takanaan Zorakin nojatessa hieman näyttörykelmän ohjauspaneelia kohti.<br>\nHarmaa skakdi paljasti koko hammasrivistönsä virneeseen, kun hän löysi oikean kameran. Pitkän tehdaskäytävän läpi juoksivat revolverilla tähtäilevän Guardianin perässä Feterra-kouransa käyttöä harjoitteleva Manu ja suurta tykkiä kaksin käsin kantava Tongu. He eivät vaikuttaneet huomioivan käytävän valvontakameraa.<br>\nZorak tarttui radiopuhelimeen ja painoi linjan auki.<br>\n\"Sektori 5\", hän kuiskasi.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nAmpiaisparven lailla syöksyvät Avhrak Va -lautaset täyttivät käytävän, mutta satunnaiset revolverin osumat pudottivat niitä. Keetongu räjäytti jykeviä Cordak-ammuksia saadakseen parven hajaantumaan, mutta huoneeseen virtasi vain lisää. Manu kamppaili käytävän päässä olevan turvaoven lukitusjärjestelmän kanssa jonkin aikaa ennen kuin turvautui lateraaliseen ajatteluun ja lainasi Keetongun tykkiä. Kolmikko jatkoi juoksuaan seuraavan huoneen läpi.<br>\n<br>\n<em>\"Jännittävää. Tuossa huoneessa ei ole kameroita. Antakaa hetki, tutkin pohjapiirustuksia...\"</em><br>\n<br>\n\"Eli...kerrataan!\" Guardian läähätti ampuen satunnaisia laukauksia perässä roikkuviin lautasiin. Hän laski äänenvoimakkuuttaan huomattavasti, että ZMA ei kuulisi.<br>\n\"Meidän pitää...pysäyttää näiden ja Feterrojen tuotanto.\"<br>\n<br>\nSuuri räjähdys tuhosi kokonaisen Va-parven. Keetongu huusi äänen alta.<br>\n\"Minulla on idea!\"<br>\n<br>\n\"Mahtavaa\", Manu sähisi. \"Mutta meidän pitäisi varmaan selviytyä myös hengissä.\"<br>\n\"Yritetään\", Guartsu sanoi. \"Ja pelastaa matoranit?\"<br>\nManu kohautti olkapäitään ja kyykistyi Va:n energia-ammuksen alta. \"Ei kai niin vaikeaa.\"<br>\n\"Ja murtaa jokainen luu 'herra ZMA:n\" ruumiissa\", Tongu sanoi irvistäen.<br>\n\"Oikein mielelläni!\" Makuta Nui naurahti.<br>\n<br>\n<em>\"Tutkin vähän pohjapiirustuksia, ystäväiseni. Olisitte voineet valita paremmankin huoneen.Ja niin, niistä luista...\"</em><br>\nZorak von Maxitrillian Arstein piti uhkaavan tauon. Sitten hän karjahti rauhalliselle mielentilalleen epätyypillisesti.<br>\n<em><strong>\"YHTÄKKIÄ, MURSKAIN.\"</strong></em><br>\n<br>\nHuoneen seinästä valtavan rysähdyksen säestämänä syöksyvä murskain pysähtyi, kun Keetongu otti sen kahdella kädellä vastaan. Keltaisen jättiläisen nyrkit kaivautuivat metalliseinämään, joka yritti musertaa kaikkia kolmea klaanilaista. Vahva rahi siirtyi vähitellen taaksepäin, mutta onnistui kuitenkin pidättelemään murskainta tarpeeksi kauan, että kolmikko pystyi vetämään itsensä pois sen edestä.<br>\n\"Mi...mitä\", Manu inahti.<br>\n<em>\"Ihmettelette varmaan, miksi käytävään on asennettu tehokas metallinmurskain.\"</em><br>\n\"Tavallaan\", Keetongu jyrisi huohottaen.<br>\n<em>\"Myös ystävänne Q kyseenalaisti muutokseni pohjapiirustuksiin. Vastaus teille: samasta syystä kuin tuohon toiseen seinään.\"</em><br>\nJotain rysähti.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nJotain rysähti. Zorak seisoi paikallaan pidellen tiukasti kiinni kommunikaattoristaan. Tavallaan hän toivoi onnistuneensa, mutta harmaa skakdi ei halunnut menettää Guardianin tasoista vastustajaa ennen tämän näkemistä silmästä silmään. ZMA:n mielessä oli ristiriitaisia tunteita.<br>\n\"Kuolitteko, ystäväiseni?\" hän sanoi kommunikaattoriin. \"Kuolitteko?\"<br>\n<br>\nHetken oli hiljaista.<br>\n<em>\"Suunnitelmissasi oli yksi aukko\"</em>, Keetongun ääni sanoi.<br>\nZorakin ilme oli merkillinen. \"...niin mikä, jättiläinen?\"<br>\n<em>\"Cordak-tykki.\"</em><br>\nZorak von Maxitrillian Arsteinin toinen kämmen puristui nyrkkiin.<br>\n\"...ah. Niitä siis...valmistetaan vielä.\"<br>\n<em>\"Jep.\"</em><br>\n\"No...pysykää siinä, missä olette, niin kaunokaiseni vain...vangitsevat teidät..\"<br>\n<em>\"Emme ajatelleet.\"</em><br>\nToisesta päästä kuului jälleen juoksuaskelia.<br>\n<br>\n\"Omapa on valintanne\", Zorak sanoi virnuillen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1048,"creator":"Troopperi","timestamp":"2011-06-09T09:47:00.000Z","content":"<strong>Klaanin Kahvio</strong><br>\n<br>\nBang.<br>\n<br>\nTroopperi tajusi hakkaavansa päätänsä pöytään. Hän mietti, mikä järki siinä oli. Jos hänellä olisi ollut hattu, siinä olisi viitosen seteli musikaalisen nautinnon tarjoamisesta eräälle asiakkaalle, jonka naamataulu muistutti maustekurkkua. Hatun sijasta viitosen seteli lillui hänen kahvikupissaan. Troopperi otti setelin sieltä pois, ja puristi sen kuivaksi. Setelissä olevaan moderaattorin kuvaan, tuli kahviläiskä. Troopperi ryysti höyryävää kahvia. Maustekurkkunaamainen asiakas olisi antanyt hänelle rahaa taas hienosta musiikista, ellei olisi minuuttia sitten tuhlannut kaikkia loppuja rahoja apteekissa laksatiiviin ja muovipäihin.<br>\n<br>\nTroopperia vastapäätä istui pöydässä karvalakkipäinen matoran. Matoran näytti siltä, kuin olisi käynyt punttisalilla. Hän alkoi selittää Troopperille:<br>\n<br>\n\"Nyt kun lopetit musisoimisen, voisin kertoa sinulle jotain.\"<br>\n<br>\nTroopperi kohensi ryhtiään. Hänet oli kutsuttu tänne jotain päiviä sitten tapaamaan karvalakkipäistä Matorania. Ikävä kyllä paikalla oli lauma karvalakkipäisiä Matoraneja, joilla oli kokous. Troopperi ei vieläkään tajunnut miten oli voinut tuhlata monta päivää kahviossa.<br>\n<br>\n\"Muistanet sen Turagan, joka vangitsi sinut silloin kerran?\"<br>\n<br>\n\"Kyllä.\"<br>\n<br>\n\"Minulla on sinulle tehtävä koskien häntä. Eräs Matoran oli nähnyt hänet saaren pohjoisrannikolla erään majan pihalla parin Nazorakin kanssa jonkin laitteen kimpussa. Ota selvää mikä, se on, ja varmista, ettei hän juonittele Nazorakien kanssa.\"<br>\n<br>\n\"Eli siis minun pitää mennä sinne, ja tutkia hänen vehjettään?\"<br>\n<br>\n\"Kyllä\", Matoran sanoi kiinnittämättä mitään huomiota Troopperin omituisesti ilmaisemaan asiaan.<br>\n\"Olemme huolestuneet etenkin siitä, että laitteessa lukee \"atomi pomi\".\"<br>\n<br>\n\"Atomi pomi? Oikeinkirjoituksen tasosta kuulostaa siltä, että Turaga todellakin juonittelisi Nazorakien kanssa. Manu pitäisi tästä tehtävästä.\"<br>\n<br>\n\"Tuossa on vielä kartta, johon on merkitty talon sijainti.\"<br>\n<br>\nMatoran poistui kahviosta.<br>\n<br>\nTroopperi päätti lähteä huoneeseensa hakemaan tarpeellisia varusteita. Hän lähtisi tänä iltana matkaan. Kartan perusteella hän arvioi matkaan kuluvan nopeudesta riippuen 4-8 päivää. Parhaaksi vaihtoehdoksi osoittautui kiertää Mt. Ämkoon itäpuolelta.<br>\n<br>\nMatkalla Troopperi vaivautui ostamaan lehden, jotta tajuaisi jotain siitä, mitä viime aikoina on tapahtunut.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1049,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-06-09T13:25:00.000Z","content":"<strong>Nynrah, Takomo</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/-5rc5C_JaeU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/-5rc5C_JaeU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Miten hemmetissä me pääsemme tuon yli.”<br>\nManu ei ollut tyytyväinen tilanteeseen. He olivat saapuneet isoon saliin, joka kuitenkin oli kohtalaisen täynnä metalli- ja lasiputkia. He olivat suurella metallikorokkeella. Pronssinväriset seinät hohkasivat kuumuutta. Korokkeen ympärillä oli tasainen, kupliva, vihreä happomeri, joka jatkui muutaman kymmenen metriä eteenpäin, kunnes vastaan tuli toinen koroketaso. Se oli seinän vieressä, ja seinässä oli ovi. Ovi oli pyöreä ja pronssinen, kuten muukin huone.<br>\n<br>\n”Minä en tiedä”, Guardian sanoi ymmällään. He eivät olleet odottaneet tulevansa…<br>\n”… pannuhuoneeseen?” Keetongu sanoi kysyvästi.<br>\n”No jos sitä voi kutsua siksi”, Manu sihisi. Jostain pääsi kuuma höyrypurkaus.<br>\n”No, emme me tähän voi jäädä”, Guardian sanoi reippaasti.<br>\n”Vaan?” Manu äyskäisi. Guardian ei ollut kuulevinaan. Hän tutki heidän vieressään olevaa laitetta. Keetongu taas tutkaili avointa lasiputken päätä, joka oli tasanteen reunalla. Putki kiemurteli heidän ylleen ja katosi jonnekin muiden sekaan.<br>\n<br>\nMakuta Nui kyllästyi odottamiseen ja yritti lentää. Hän kuitenkin sai höyrypurkauksen naamalleen ja oli pudota happoon. Keetongu auttoi tasanteen reunalla roikkuvan Makutan ylös.<br>\n”Jos happopinta olisi ollut parikin metriä ylempänä, olisit puoliksi vainaa”, Tongu sanoi.<br>\n”No, puoliksi”, Manu huokaisi.<br>\n<br>\nGuardian tuli heidän luokseen.<br>\n”Tuossa putkessa on melkoinen imu”, hän virkkoi, ”ja taidan nyt tietää, mitä tuo laite tekee.”<br>\n”Ja?” Tongu ja Manu sanoivat yhteen ääneen.<br>\n”Tulepas Manu vähän tännepäin”, Guardian sanoi viekoittelevasti.<br>\n”Ööh?”<br>\nGuardian käveli laitteen luokse Manu käsipuolessaan. Sitten hän äkkiarvaamatta nosti Makutan ilmaan ja heitti hänet laitteen päällä olevaan suppiloon. Kiljaisten Makuta katosi laitteen sisään. Kuului kolinaa, ja pian laitteen alareunassa olevasta putkesta vieri esiin tölkin näköinen esine, joka oli suunnilleen sen kokoinen, että Toa mahtuisi sen sisään tiukasti pakattuna.<br>\n<br>\n<em>”Ei minulle voi tehdä tällaista! Olen varjojen herra, ilkeä tiedemies, pimeyden valtias! Ei minun arvolleni sovi tällai-”</em><br>\nGuardian oli jo vierittämässä Manua pois laitteen luota. Skakdi työnsi Manun lasiseen putkeen, ja vetävä voima sieppasi purkin mukaansa. Kuului karjumista ja kolinaa, kun purkki liikkui putken sisällä. Nyt sekä Guartsu että Tongu tarkkailivat toista tasannetta. Hetken kuluttua sen yllä olevasta lasiputken avoimesta päästä putosi metallipurkki tasanteelle. Purkin kansi rikkoutui Makutan käden lävistäessä sen. Kiroileva Makuta Nui nousi ulos aivan liian ahtaasta purkista ja katseli sitten hetken ympärilleen. Guardian hymyili. Manu heristi nyrkkiään hetken ja väänsi sen jälkeen vipua oven vieressä. Haposta nousi metallisilta tasanteiden väliin. Klaanilaisparivaljakko käveli sillan yli Makutan luokse.<br>\n”Ja mikähän idea tuo, piru vieköön, oli olevinaan?”<br>\n”No, ainakin se toimi”, Guardian sanoi virnistäen. Tongukin hymyili.<br>\n<br>\nHe kulkivat ovesta. Käytävä oli niin ikään pronssinen, mutta sitä valaisivat vihreät lamput. Ritilälattian alla kiehui vihreä happo.<br>\n”Mitähän ainetta tuo on?” Manu pohti. ”Se ei näytä miltään tuntemistani hapoista. Yleensä ne ovat värittömiä tai –”<br>\n”Jooospa jättäisimme kemian oppitunnin ja keskittyisimme ongelmaamme”, Tongu äyskähti. He olivat nimittäin tulleet toiselle ovelle, joka näytti olevan lukossa. Tongu yritti vääntää pyöreää kahvaa, mutta se ei liikahtanutkaan.<br>\n”Minulla on ikävä tunne…” Manu aloitti ja kääntyi katsomaan taakseen – juuri sopivasti nähdäkseen Avhrak Van sulkevan sisäänkäynnin. Zorak von Maxitrillian Arstein VIII:n ääni alkoi kaikua käytävässä:<br>\n<em>”Tämä on jälleen naurettavan helppoa, pojat. Menette tavalliseen kaasuansaan.”</em><br>\n”Ai, ei oikein teidän majesteettisen koreutenne tapaista”, Manu sanoi, ”järjestää näin tavanomaista ansaa.” Kaasu alkoi virrata eräistä rei’istä huoneen seinissä.<br>\n<em>”Ei niin. Olisin oikeasti halunnut säästää teidät nähdäkseni, mutta en </em>todellakaan<em> voinut olla kokeilematta, millainen olisi kaasuansa yhdistettynä happoansaan.”</em><br>\nHänen puhuessaan ritilälattian alla olevan hapon pinta alkoi kohota uhkaavasti.<br>\n”Senkin sairas sekopää!” Keetongu huusi.<br>\n<em>”Otan tuon kohteliaisuutena sinulta, ystäväiseni. Nyt, paetkaa. Haluan kuitenkin loppujen lopuksi nähdä teidät elävinä.”</em><br>\nManu pyöritteli silmiään.<br>\n<br>\nTilanne alkoi olla tukala.<br>\n”Mitä, jos vain kuolisimme tänne? Ei saisi tavata meitä”, Manu ehdotti. Guardian pudisti päätään. Hän yritti keksiä ratkaisun. Keetongu yski. Hän oli pisin, joten häneen kaasu vaikutti ensimmäisenä.<br>\n”Neurotoksiinia. Pyh”, Manu hymähti. Sitten hän istahti lattialle ja alkoi meditoida. Kaikki yrittivät ahdistuneena etsiä ulospääsyä tilanteesta.<br>\n<br>\nKun happo oli saavuttanut ritilälattian ja klaanilaisille tuli entistä tukalampi olo, Manu nousi seisomaan ja sanoi:<br>\n”No niin, antakaapa vanhan Manfredin pelastaa tilanne.”<br>\nGuardian katsoi kysyvästi Manua, ja Keetongu kaatui tajuttomana lattialle. Manu tarttui kiinni katossa olevista putkista ja repi niitä irti. Lisää kaasua alkoi vapautua.<br>\n”Mitä sinä teet!” Guardian, joka tunnusteli Tongun pulssia, ähkäisi epätoivoisena.<br>\n”Lisään kaasua”, Manu vastasi seesteisesti ja jatkoi putkien repimistä. Hän repi jokaisen putken irti. Kaasua tuli huoneeseen jo niin paljon, että oli hankala hengittää.<br>\n”Nyt – hengittämättä pari sekuntia, kiitos”, Manu ilmoitti ja veti syvään henkeä. Guardian teki samoin.<br>\n<em>Ei sillä, että välttämättä selviäisimme hengissä tästä, mutta kannattaahan jotain yrittää</em>, Manu viestitti. Guardianin keuhkot olivat tyhjentyä hätkähdyksen voimasta. Keetongu ei hengittänyt. Hänen tapauksessaan tilanne oli paha.<br>\n<br>\nKului hetkinen. Sitten ovet räjähtivät ulospäin.<br>\nGuardianin korvat soivat voimakkaasti, mutta muuten hän oli jokseenkin kunnossa. Kaasu pääsi nyt ulos kummastakin ovesta.<br>\n”Mitä sinä teit?” Guartsu huusi Manulle.<br>\n”Älä huuda!” Manu huusi takaisin.<br>\n”ANTEEKSI”, Guardian karjui takaisin.<br>\n”KAASUN TILAVUUS KASVOI ISOMMAKSI KUIN HUONEEN TILAVUUS. OLISIMME IHAN HYVIN VOINEET KUOLLA PURISTUKSIIN, MUTTA OVET MENIVÄT RIKKI ENSIN.”<br>\n”HUUTAMINEN TEKEE SINUSTA HIENON KUULOISEN.”<br>\n”AI? IHANKO TOTTA?”<br>\nKeetongu avasi silmänsä, sen ainoan. Sitten hän katsoi huutavaa kaksikkoa.<br>\n”Voi elämä.” Hän huomasi, ettei kuullut omaa ääntään kovin hyvin.<br>\n”AI, NYT SINÄKIN HERÄ-”<br>\nTongu tukki Manun suun toisella kädellään samalla, kun piteli toisella päätään. Kaasu alkoi poistua elimistöstä.<br>\n”Ja mitäs nyt?” Guardian sanoi hiljempaa.<br>\n<em>”Tulette tapaamaan minua, veikkoset rakkaat.”</em><br>\nGuardian katsoi ylleen: Avhrak Feterra ja kymmeen Vata leijuivat heidän yllään aseet tähdättynä heihin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1050,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-06-09T19:18:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin Linnoitus</strong><br>\n<br>\nLinnakkeen foorumi oli yllättävän tyhjempi kuin se yleensä on. Yleensä aukiossa olisi ollut linnakkeen aktiivisimpia ja tärkeimpiä sijainteja, joissa olisi useita erilaisia tapahtumia ja hyvin paljon ihmisiä kokoontuneena, mutta Kolmannenkuun festivaalin jälkeen asukkaat mieluimmin lepäävät kotona kaiken juhlimisen jälkeen.<br>\n<br>\nKlaanilainen nimeltä Nookki oli yksi harvoista joka oli aukiolla. Matoralainen istui tylsistyneenä foorumin penkeillä ja yritti keksiä jotain hauskaa tekemistä sillä välin kun kaikki muut olivat joko kodeissaan tai suorittamassa tehtävää Klaanin ulkopuolella.<br>\n<br>\nSilloin paikalle saapui hyvin tuttu vanha kasvo.<br>\n<br>\n”Terve”, keltavalkoinen, viittaan pukeutunut Toa saapui Matoralaisen eteen ja tervehti häntä.<br>\n<br>\n”Kas Axel, päiviä”, Nookki vastasi heti paljon innokkaampana ja hyppäsi penkistään tapaamaan vanhaa Klaanilais-ystäväänsä. ”Miten olet pärjäillyt?”<br>\n”Oikein hyvin, kiitos. Oliko hienot Kolmannenkuun festivaalit?” Axel sanoi yhtä ystävällisesti.<br>\n”Tietysti! Joten, mitä sinä olet tehnyt viime aikoina?”<br>\n<br>\nMutta ennen kuin Axel ehti aloittamaan, toinen vanha Klaanilainen käveli paikalle.<br>\n<br>\n”Moi”, mustaharmaa Toa, jolla oli valkoinen Kanohi tervehti Klaanilaisia.<br>\n”Oho, terve Timikaki”, Nookki ja Axel vastasivat äänen Toalle. ”Pitkästä aikaan”<br>\n”Totta tuo”<br>\n”Missä Kyberi ja Reteloki on?” Axel kysyi, mutta ennen kuin Timikaki ehti vastata, kolmas Klaanilainen saapui paikalle, tällä kertaa panssaroitu Sciludomilainen.<br>\n<br>\n”Laosi, moi”<br>\n”Joo, terve”, Laosi vastasi paljon innottomasti verrattuna muihin. ”Tekin siis saitte viestin?”<br>\n”Kyllä vain”<br>\n”Juu-u”<br>\n”Mikä viesti?” Nookki kysyi hämmentyneenä.<br>\n”Kävin juuri äsken Adminin puheilla, hän sanoi ettei hän lähettänyt mitään viestiä Linnoituksen ulkopuolella oleville Klaanilaisille koko viikon ajan”, Laosi selitti muille Klaanilaisille, jotka hämmentyivät vielä enemmän kuin Nookki.<br>\n”Hetkinen, mutta minä sain tämän viestin juuri toissa päivänä”, Axel huomautti<br>\nLaosille.<br>\n”Tarkoitatko ettei nämä viestit ole Adminien lähettämiä?” Timikaki veti johtopäätöksen, mikä sai myöntävän vastauksen Laosilta. Timikaki otti esiin aukinaisen kirjekuoren ja näytti sen muille. ”Mutta tässä kirjeessä on Adminien leima.”<br>\n”Mitä tämä oikein merkitsee?”<br>\n”Minä en tiedä”, Laosi vastasi hieman synkästi.<br>\n<br>\nNookki tunsi itsensä taas poissuljetuksi ja tylsistyi taas.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Zakaz</strong><br>\n<br>\n”Lähin kylä täältä on suoraan luoteeseen päin. Kylä on rakennettu jyrkänteen viereen, ette erehdy paikasta.”<br>\nOven edessä Valon Toa Domek katseli kompassiaan hetken ja käänsi itsensä Zaiggeran ohjaamaan suuntaan. Pegghu seurasi Toan mukana.<br>\n”Domek”, Valon Toa kääntyi Zaiggeraan päin kuullessaan hänen nimensä. ”Vie terveiset Solkaille”.<br>\nDomek hymyili ja hyvästeli Skakdi naista. Vierailijat poistuivat Zaiggeran puumökiltä, Pegghu hyvästellen Skakdeja myös. Warrek vilkutti kevytmielisesti takaisin.<br>\n”Olivatpas mukavia veikkoja nuo tyypit, eikö vain luutnantti?” Warrek hymyili Zaiggeraan päin vierailijoiden kadotessaan kauaksi horisonttiin. ”Mitä sanoisit jos...?”<br>\n”Ei, kenraali”, Zaiggera keskeytti Warrekin heti ja palasi takaisin majaansa.<br>\n”No voi skarararar”<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n”Hei Domek”, Pegghu sanoi seuratessaan Valon Toaa kylää päin. <br>\n”Niin?” Valon Toa vastasi kääntämättä päätään ja jatkoi kävelemistä.<br>\n”... Ei mitään, unohda”, Matoralainen kuitenkin vastasi. Domek kohotti kulmaansa, mutta päätti jättää huomioimatta ja keskittyä matkaan.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Klaani saari, luola</strong><br>\n<br>\nMonivärinen Zyglak-joukko aterioivat kostean luolan sisällä.<br>\nToisin kuin olisi voinut odottaa, ruokailu oli yllättävän rauhallinen ja suhteellisen sivistynyttä. Ruoka oli jaettu kaikille yhtä paljon eikä kukaan riidellyt annetusta määrästä. Selviytymisen vuoksi oli hyvin tärkeää, että ravintoa riitti kaikille ja pysyisivät hengissä.<br>\n<br>\nLuolan seinää vasten istui mustaharmaa Zyglak, Welsix. Welsix kuului joukon vanhimpiin ja kokeneimpiin jäseniin ja on aina ollut monissa tapahtumissa mukana. Hänen kanssa istui yhtä iäkäs ja kokenut, tummanvihreänvalkoinen Zyglak; Olthal.<br>\n<br>\n”Aina inhonnut tätä muhennosta”, Welsix valitti, ”ei koskaan tarpeeksi mausteita”.<br>\n”Kyllä, kovin. He eivät enää tee näitä kuin ennen vanhaan”, Olthal vastasi myöntävästi.<br>\n”...Joten, mitä ajattelet Guechexistä, vanha kuoma?”<br>\n”On huonompiakin ollut. Nuorukaisella on kyllä tarmoa.”<br>\n”Sangen.”<br>\n”No, pari hiomatonta kulmaa siellä täällä, mutta ei huonompi.”<br>\n”Operaatiota on kuulema viivästetty hieman, jotta hänen perhe ehtisi lähettää turvaan.”<br>\n”Sanoisin, aika turhan suojaava.”<br>\n”Ainakin nuorukainen yrittää.”<br>\n”Kyllä, kovin.”<br>\n”Ja mitä kauemmin tämä venyy, sitä parempi. En oikein luota siihen karttaa tarjoavaan veikkoon. Z.M.A, eikö ollut?”<br>\n”Z.M.A se oli. Totta, epämiellyttävä mies.”<br>\n”Ja se metallikone? En ole nähnyt mitään sen kaltaista vuosiin.”<br>\n”Sanoisin, silloinkin ne olivat perin kömpelöitä ja hitaita. Tekniikka on kehittynyt vuosien varrella pelottavasti.”<br>\n”Sangen. Jokin noissa on kyllä jotain tuttua, en kyllä muista tarkalleen mitä.”<br>\n”Ikä tuo vitsauksia muistille.”<br>\n”Varsin.”<br>\n”Muuten, oletko kuullut...\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1051,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-06-10T09:30:00.000Z","content":"<strong>Kauan aikaa sitten Zairyhin saarella</strong><br>\n<br>\n<em>Desable astui ulos Elämänmuotojen muokkaamisen osaston ovesta. Projekti Peur I eteni hyvin: kiitos Mielenvoimien osastolle siirtyneen Joueran, projektin onnistuminen oli periaatteessa turvattu täydellisesti. Jouera oli onnistunut saamaan paljon vaikutusvaltaa, ja Mielenvoimien osaston johtamisen hänellä oli siteitä myös Elämänmuotojen muokkaamisen ja Elämänmuotojen luomisen osastolle. Huhuttiin, että Jouera oli käyttänyt vaikutusvaltaa ja suostutellut hiljattain valtaan astuneen Diereuen aloittamaan kolmen osaston yhteisprojektin. Varmaa oli kuitenkin vain se, että lähipäivänä julkistettaisiin Mielenvoimien osaston tärkeä projekti. Se oli niin tärkeä, että epäonnistumisesta jopa vaikutusvaltaisinkin työntekijä saattoi menettää nimensä ja sen myötä kaiken vaikutusvaltansa. Desable ei kuitenkaan tiennyt projektista muuta kuin sen, että sen tarkoitus oli kuulemma vahvistaa lajin mieltä. Tähän johtopäätökseen oli tultu sen nimen, Suoja I:n perusteella.<br>\n<br>\nTavallisia liikeratojaan pitkin kulkevien työntekijöiden läpi kulki Desablea kohti Jouera, joka näytti innokkaalta. Tunteiden näyttäminen oli perinteen mukaan vain vaikutusvaltaisempien yksilöiden oikeus. Desable arveli, että Jouera halusi tietää entisen osastonsa projektin edistymisestä.<br>\n<br>\n\"Kerro Projekti Peur I:n edistymisestä\", Jouera sanoi. Desable piti pienen tauon.<br>\n<br>\n\"Projekti edistyy normaalia vauhtia. Aloitamme koehenkilön testaamisen lähipäivinä\", Desable sanoi lopulta. Jouera ei näyttänyt, mitä uutinen merkitsi hänelle.<br>\n<br>\n\"Haluan olla läsnä testauksessa\", Jouera sanoi.<br>\n<br>\n\"Pidän huolta asiasta henkilökohtaisesti\", Desable sanoi. Kumpikin kääntyi palatakseen työhönsä. Desable työnsi Elämänmuotojen muokkaamisen osaston oven auki ja suuntasi kohti ovea, johon oli kirjoitettu \"Peur I\". Desable astui sisään ja tarkasteli koehenkilöä.</em><br>\n<br>\n<strong>Klaanin piha, nykyaika</strong><br>\n<br>\nKapuran ajatukset palasivat nykyhetkeen. Hänen vieressään oleva olento ei enää huutanut, mutta Painovoimaterä leijui vielä ilmassa.<br>\n<br>\n\"Miksi näytit tämän minulle?\" Kapura kysyi. Ei vastausta. Sen sijaan Matoranin varjo, jonka päällä Painovoimaterä yhä leijui, alkoi hitaasti liikkua poispäin Kapurasta.<br>\n<br>\n\"Jätä edes aseeni\", Kapura huusi. Ei vastausta. Hetken päästä olento oli jo kadonnut.<br>\n<br>\nKapura katsoi hämmentyneenä olennon perään. Tästä olisi raportoitava tapaamisessa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1052,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-06-10T22:16:00.000Z","content":"<strong>Mt. Ämkoon rinteet</strong><br>\n<br>\nKummallinen, joskaan ei kummallisin vuoren näkemä trio tallusteli vuoren rinnettä. Heidän määränpäähänsä, kylään, jonka nimeä Kepe ei muistanut, oli vielä pitkä matka.<br>\n<br>\nKepe ja Snowie askelsivat keulassa, Make hieman taaempana, ehkä hieman ulkopuolisen oloisenakin. Hänelle täytyy keksiä jotain tekemistä, Kepe ajatteli. Hänen mieleensä ei kuitenkaan sillä hetkellä tullut mitään.<br>\n<br>\nMatka jatkui usean, suhteellisen hiljaisen tiiman ajan. Lopulta he pysähtyivät ruokatauolle erään suuren kallionlohkareen viereen.<br>\n<br>\n\"Kuulkaas. Mietin tässä jotain\", Kepe aloitti muovipaketista kaivettua kolmioleipää jauhaen. \"Että jos tämä maailma jossa olemme ei olekaan totta.\"<br>\n<br>\n\"Ai missä mielessä\", Snowie kysyi.<br>\n<br>\n\"Jos tämä onkin vain jonkin sairaan mielen päässään luoma seikkailukertomus. Että me olemme vain yksittäisiä hahmoja, mahdollisesti sivuosissa, jossain fiktiivisessä tarinassa. Jota tuskin on edes nidottu kirjaksi, vaan se on julkaistu jossain hämärässä tietoverkossa.\"<br>\n<br>\n\"Eikö olisi vielä pahempi jos tämä olisi jonkinlainen <em>roolipeli</em>. Että meitä kaikkia ohjaisi joku meitä itsiämme vastaava tyyppi.\"<br>\n<br>\n\"Mieti millaiset tyypit meitä ohjaisivat.\"<br>\n<br>\n\"Huhhuh.\"<br>\n<br>\n\"No, onneksi se on mahdotonta. Mehän tiedämme hyvin olevamme tässä. Ajattelen, siis olen ja niin edelleen. Heh.\"<br>\n<br>\n\"Heh.\"<br>\n<br>\n\"Mutta entä jos juuri nyt joku tuolla jossain hymyilee itsekseen laitettuaan meidät sanomaan tällaisia asioita. Hymyilee sille, että me epäilemme hänen olemassaoloaan, vaikka hän onkin olemassa ja voi vaikuttaa ajatuksiimme niin, että koko ajan ajattelemme hänestä jotenkin väärällä tavalla.\"<br>\n<br>\n\"Aika kaukaa haettua.\"<br>\n<br>\n\"Mutta täysin mahdollista. Et voi kiistää.\"<br>\n<br>\n\"Vai voinko.\"<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n\"Jatketaan matkaa.\"<br>\n<br>\n<strong>Outo tila</strong><br>\n<br>\nDoxista tuntui siltä kuin hän olisi tuijottanut tuon itseään kopioivan Toan sinisinä leimuaviin silmiin iäisyyden.<br>\nTämä syöksyi häntä kohti, valmistautuen lyömään häntä aseellaan.<br>\n<br>\nDox väisti luonnottomalla liikkeellä sivulle ja iski veitsensä, Ikuisen palkkionsa Toan takaraivoon. Tämä kaatui maahan kuin hidastettuna. Sillä hetkellä, kun tämän naamio koski maata, sininen tuli sammui. Toien kasvoton kopioarmeija katosi.<br>\n<br>\nRistiretkeläiset kokosivat jäljelle jääneet joukkonsa ja iloitsivat. Taistelu oli voitettu.<br>\n<br>\nDox henkäisi syvään.<br>\n<br>\nJostain kaukaa kantautui ääni kuin tuulen tuomana.<br>\n<br>\n\"&#57643;&#57619;&#58115;&#57624; &#58437;&#58438;&#58434;,<br>\n<br>\nNimda.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1053,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-06-10T23:58:00.000Z","content":"<strong>Kolmannen kuun festivaalin juhlapaikkana käytetyn laivan yläkansi</strong><br>\n<br>\nJoukko ruskeita kinttuja asteli laivojen välille asetettua lankkua pitkin laivan yläkannen hienolle, tasaiseksi hiotulle ja kiiltäväksi lakatulle lattialle. Festivaalien juhlamenot olivat tyssänneet kuin sienään. Koko juhlaväki oli seisahtunut seuraamaan juhlapaikkana toimineen paatin viereen seisahtunutta, metallista, raskaasti aseistettua alusta.<br>\n<br>\nJännittyneen festivaaliväen ja kuokavieraiden välissä seisoi mystinen, tummaan kaapuun sonnustautunut hahmo, jota kutsuttiin Amakaksi. Tämän selän takana seisoi pari isokokoista, jonkinlaisin ampuma-asein varustautunutta vartijaa. Tunnelma oli varsin hiljainen. Ainoa ääni lähti kannen laittalta ruoanjämiä etsivistä linnuista. Amaka siirsi katsettaan vihollisesta toiseen. Nämä näyttivät jonkin sortin torakoilta. Näihin verrattuna torakat kuitenkin olivat söpöjä pinkkejä pandoja nauttimassa eukalyptusta. Otuksia oli astunut laivalle ainakin parisenkymmentä. Monet niistä olivat melko identtisiä keskenään, jotkut taas olivat hieman isokokoisempia. Amakaa kiinnitti erityistä huomiota mauttomaan siniseen hattuun pukeutunutta yksilöä, joka oli hieman muita alamittaisempi. Oli ilmeisiesti hieman vastahakoinen. Porukan isoin oli muita ainakin yli puolet pidempi. Tämän lisäksi sillä oli melkoinen lihaksisto. Tai sitten se oli syönyt enemmän pekonia kuin pystyi sulattamaan. Yksi niistä taas oleskeli hieman kumarassa, hieroen käsiään yhteen. Varsin kirjava joukko. Amakaa aprikoi. Vieraat olivat aseistautuneet erilaisin asein. Ampuma-aseiden määrä tosin oli yllättävän vähäinen. Viereisen laivan kannella tilannetta seurasi lukuisia yksilöitä lisää.<br>\n<br>\nPian torakkajoikon takaa alkoi kuulua outoja askeleita. Torakat asettuivat tasalukuisesti lankun edestä molemmille sivuille. Amakaa hermostutti. Muita hieman pidempi, isokokoisimman rinnalla kuitenkin kalpeneva torakka astui kylmän viileästi lankkua pitkin kohti puisen paatin kantta. Sen metallinen tekojalka kolahti puiselle kannelle. Se ehti kävellä muutaman askeleen ennen pysähtymistään muutaman metrin päähän Amakaasta. Se oli erilainen kuin muut. Olisiko sitä pitänyt muiden tapaisena otuksena vaiko koneena. Kaksikko tiiraili toisiaan silmästä silmään. Amakaa alkoi olla yhä hermostuneempi. <br>\n<br>\n\"Keitä olette\", Amakaa rikkoi hiljaisuuden kysymällä varovasti.<br>\n\"Hyvää iltaa\", puolimekaaninen torakka aloitti pian määrätietoisen puhumisen, \"Sallikaa meidän esittäytyä. Voitte kutsua minua Eversti 437:ski. Olemme pienellä tiedusteluristeilyllä. Ilmeisest iolette eksyneet hieman väärille vesille.\"<br>\n\"Kuinka niin\", Amakaa kysyi. Hän alkoi hermostua.<br>\n\"Koska aivonne raksuttavat hieman vajaavaisesti, sallinette demonstraation; meidän joukkomme esiintyvät juopuneina merimiehinä...\", 437 lausui viittoen mekaanisella kädellään Nazorakien suuntaan. Pian hän osoitti kätensä kohti juhlijoita. \"...ja te taas olette jokidelffiininpoikasia. Jaaaaa käy.\"<br>\n<br>\nHetkessä 437:n rinnalla seissyt torakka lähti nopeaan kiitoon. Pian se seisoi erään konfliktia eturivistä seuranneen olennon eteen. Tämän selkäranka taittui pian melko epäluonnoliseen asentoon ennen tämän kaatumista elottomana maahan. Koko juhlaväki tuijotti näkyä järkyttyneinä. Kaikki perääntyivät hirmuteo nsuorittaneen Nazorakin läheltä. <br>\n\"Ja poikki\", 437 tokaisi viileästi. Vanha kunnon sotilas teki jälleen hienoa jälkeä.<br>\n\"M-mitä meistä haluatte\", Amakaa yritti kysyä järkytyksensä läpi. Hänen olisi pysyttävä vahvana, jotta festivaalilaiset välttyisivät paniikilta.<br>\n\"Satuimme olemaan pikku risteilyllä ja havaitsimme että tämä alus olisi täydellinen alus - mitä skamaharaa luulette\", 437 kysyi hieman ärtyneenä.<br>\n\"Laivamme? Ruokamme?\", Amakaa yritti miettiä kaikkea varastamisen arvoista.<br>\n437 kurtisti silmäkumpiaan. Hän tokaisi juuri hyökkäyksen suoirittaneelle Nazorakille; \"0388, tee pari lisää.\"<br>\n\"Pari lisää?\"<br>\n\"Pari lisää.\"<br>\n<br>\nHetken päästä pari muuta tyyppiä koki saman, kivuliaan kohtalon. \"Oikein hyvä, 0388\", 437 kehui torakkaa. Tämä vetäytyi takaisin kyborgitorakan viereen. Amakaa oli lievästi sanoen järkyttynyt. Nuo otukset tappoivat viattomia pelkästään huvin vuoksi/pelotellakseen. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Näiden tyyppien kanssa piti varoa. keskustelu piti hoitaa kylmän viileästi.<br>\n\"P-pyydän. Älkää harmistuko...\", Amakaa aikoi yrittää sovittelevia neuvvotteluja.<br>\n\"Oih, minä en harmistu\", 437 keskeytti lähes välittömästi. Hänen kanssaan oli turha yrittää neuvotella. \"Minulla on miehiä tekemään se puolestani. 0278?\", 437 käänsi katseensa körilästorakan vieressä seisovaan torakkasotilaaseen. Tämän esille ottama ase sai Amakaan juhlaväkineen entistä suuremman kauhun valtaan... konekivääri.<br>\n<br>\n<strong>Nimdasaari, ranta</strong><br>\n<br>\nLaivaa vahtimaan jääneet piraatit olivat yrittäneet tappaa aikaa parhaansa mukaan. Uusi kapteeni pienine ryhmineen oli viipynyt matkalla jo ehkä liiankin kauan.<br>\n\"YARRRR\", keulaan asettunut päivystävä piraatti karjahti. Koko piraatti joukko säntäsi keulaan seuraamaan retkikunnan paluuta. Pian kaikki joutuivat palaamaan hommiinsa suorastaan pettyneinä. Ainoa laivaa kohti talsiva hahmo oli heidän uusi, mystinen, tummahaarniskainen kapteeninsa. Päivystäjä asteli hiekalle ottamaan kapteenin vastaan. Aarteiden ja/tai tovereiden menetys oli tuttua kauraa. Päivystäjä huomasi kapteenissa jotain outoa. Tämä ei ollut kylmän viileä ja mystisen rauhallinen kuten aiemmin. Hän vaikutti hermostuneelta, ehkä jopa pelästyneeltäkin. Kapteeni kulki hänen vierelleen .<br>\n<br>\n\"Ei tainnut mennä hyvin?\"<br>\n\"No ei.\"<br>\n\"Kuolivat?\"<br>\n\"Ilmeisesti.\"<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Jokin... hätänä?\"<br>\n\"Miksi olisi?\"<br>\n\"Tuotaah. Vaikutatte hieman hermostuneelta.\"<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Lokki.\" Amazua nosti sormensa havaitsemansa vesilinnun suuntaan. Piraatti kääntyi hetimmiten katsomaan kyseistä otusta. Amazua asteli hyttiinsä. Hän muisteli kammiosta lähtemisensä jälkeen tapahtunutta. <em>Mitä ihmettä se oikein oli...?</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1054,"creator":"BD","timestamp":"2011-06-11T10:50:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/q8ubBfX9HdU?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/q8ubBfX9HdU?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em>Sinä, sinä tiedätkö miten paljon pidän siitä kun säntäät taisteluun ja mitä useimmin hoidat sen tuolla miekallasi, okei onhan sinulla toki kiehtova menneisyys ja niin edespäin, mutta tarkoitukseni ei ole nyt jäädä jaarittelemaan tähän. Pääasiani nyt oli, että minä päästän sinut ”ulos” täältä.</em><br>\n<br>\n”Ulos... minä siis tosiaan olen tällä hetkelle vain ainetta, tai jotain mönjää astiassa”, Gekko sanoi miettiväisenä tuntemattomalle äänelle.<br>\n<br>\n<em>Olet rohkea toa, jos sinua voi siksi kutsua. Olet ensimmäinen vihamiehistäni joka ylipäätänsä on kohdannut minut tällä tavalla ja jäänyt henkiin.</em><br>\n<br>\n”Visokki... sinä teit jotain hänelle...”<br>\n<br>\n<em>Ystävä, se ei ole sinun ongelmasi.</em><br>\n<br>\n<em>Mieti tarjoustani, sinusta olisi suurta hyötyä ja olet minulle palveluksen velkaa, jo toisenkin.<br>\nVoisin jopa päästää sinut omaan maailmaasi...</em><br>\n<br>\n”Oma maailmani. Minä en tiedä haluanko palata, nyt ei ole aika...<br>\n<br>\n<em>Ole kärsivällinen, vain minä saan sinut ulos täältä ja sen teenkin, minä en pakota sinua mihinkään. Nyt vain, odota... odota...</em><br>\n<br>\n”Mitä jos tämä kaikki onkin vain unta ja minua ei enään ole...”<br>\n<br>\nVastausta ei kuulunut.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1055,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-06-11T21:47:00.000Z","content":"<strong>Nynrah<br>\nTakomo</strong><br>\n<br>\nKeetongu, Guardian ja Makuta Nui eivät epäröineet, vaan osoittivat aseitaan heitä ylempää tähtäilevään Feterraan ja sitä ympäröiviin Va-lautasiin. Mekaaniset olennot eivät vaikuttaneet reagoivan kolmen klaanilaisen liikehdintään.<br>\n\"Feterra\", Keetongu kuiskasi. \"Vain yksi Feterra. Ja...lautasiakin on vain kymmenen. Minulla on seitsemän Cordak-ammusta jäljellä...\"<br>\nManu tiiraili pitkään Feterra-kättään. Sen kämmenpohjan valkoinen valo hohti vielä kirkkaana. \"Tässä riittää vielä...\" makuta kuiskasi karjumisesta käheällä äänellään. \"Virtaa? Elementtienergiaa? En tiedä.\"<br>\nKeetongu käänsi päätään varovaisesti Guardiania kohti, mutta piti katseensa ja tähtäyksensä yhä tiukasti Feterrassa. \"Guartsu?\"<br>\nGuardian käpälöi harkitsevasti molempia ampuma-aseitaan. Hän teki laskutoimituksia ja mietti todennäköisyyksiä päässään. Rintakehään sattui vielä vähän ja skakdin korvat soivat, mutta hän ei pystynyt keskittymään siihen.<br>\n\"Kaksi lipasta Vartijassa\", hän sanoi siirtäen katsettaan Va:sta toiseen. Hän kokeili revolveriansa vasemmalla kädellään ennen kuin kokeili vyötäröllänsä roikkuvaa panoskoteloa. \"Pari tusinaa zamoria revolveriin. Voisimme ehkä voittaa tämän.\"<br>\n<br>\nGuardian katui pikaisesti sanomaansa. Pannuhuoneen ovista leijui rauhallisesti sisään vielä kolme Avhrak Feterraa ja pienimuotoinen legioona Avhrak Va:ita. Kaikkien aseet osoittivat kohti kolmen klaanilaisen joukkoa.<br>\n\"Sinun piti sitten mennä sanomaan\", Keetongu sanoi hampaidensa väleistä. Hän heilautti aseensa kohti oviaukkoa ja sieltä lähestyviä Feterroja.<br>\n<br>\nNeljä Feterraa napsuttelivat sormiaan yhteen. Valkoiset energialataukset hehkuivat niiden kämmenpohjissa. Noin kolmekymmentä robottilautasta kierteli kolmikkoa tutkaillen heitä kamerasilmillään.<br>\nJa hetken päästä joku astui sisään oviaukosta, josta Feterrat olivat tulleet. Se oli Zorak von Maxitrillian Arstein kahdeksas.<br>\nHän taputti.<br>\n<br>\n\"Bravo\", Zorak sanoi hymy leveänä taputtaen kämmeniään yhteen verkkaisesti ja melkein pilkkaavasti. Kainalossaan harmaaihoinen skakdi piti pitkää, metallipintaista kävelykeppiä, jonka päässä oli musta nuppi. \"Olette päässeet todella pitkälle ja saaneet paljon aikaiseksi. Mutta nyt, rakkaat klaanilaiset, on aika laskea aseet ja tulla mukaani.\"<br>\nGuardian ei epäröinyt tai miettinyt Zorak von Maxitrillian Arsteinin sanoja hetkeäkään, vaan kääntyi häntä kohti ja veti liipaisimesta. Vaikka Zorakin ja klaanilaisten välille huomaamattomasti muodostunut sinihohtoinen voimakenttä pysäytti Guartsun kiväärin ammuksen, Zorak hätkähti hieman taaksepäin hämillään. Hämääntyneisyys muuttui kuitenkin taas sekunneissa pirulliseksi hymyksi.<br>\nFeterrojen luojan suora murhayritys ei saanut metalliolentoja näyttämään erityisen huvittuneilta. Ne lähestyivät klaanilaiskolmikkoa hitaasti.<br>\n<br>\n\"Ha ha ha...oikeasti?\" Zorak nauroi. \"Luulitteko, että tuo toimisi? Luulitteko, että teillä olisi tässä tilanteessa minkäänlaista mahdollisuutta tappaa minua?\"<br>\nGuardian laski tähtäyksensä pois Zorakista. Hänkin hymyili. \"Ilmeestäsi päätellen sinä ainakin luulit.\"<br>\nPitkää takkia käyttävä skakdi yritti parhaansa mukaan näyttää rauhalliselta ja onnistuikin siinä. Hän siirsi toisen kätensä selkänsä taakse, otti toisella metallinmustan kävelykepin kainalostaan ja pamautti sen kärjen lattiaa vasten, mutta ei nojannut siihen.<br>\n\"Voi Guardian, olet kyllä nokkela\", Zorak sanoi pyöritellen kävelykepin päätä. \"Mutta sinun suurin heikkoutesi on uhkarohkeus ja... jääräpäisyys.\"<br>\nKävelykepin pyöreä pää aukesi ja paljasti useita pieniä nappeja ja kytkimiä sen nupin sisällä. Zorak painoi yhtä nappia.<br>\nGuardian ei osannut varautua seuraavaan. Häntä lähimmän Avhrak Va:n panssarissa aukesi pieni luukku, josta tuli pieni putkilo. Ennen kuin Guartsu ehti kääntyä ampuakseen Va:n alas, putkilosta syöksyi suuri pilvi harmaata kaasua suoraan hänen kasvoilleen.<br>\nSininen skakdi muuttui kuolevan kalpeaksi. Hän pudotti Vartija-kiväärinsä jalkojensa juureen aivan huomaamattaan. Skakdin kädet vapisivat ja hän siirsi ne hitaasti silmiensä eteen. Guardianin silmäkulmat vapisivat.<br>\n\"Ei...ei...ei...\"<br>\nSekä Makuta Nui että Keetongu kääntyivät katsomaan johtajaansa ja ystäväänsä. Sininen, tavallisesti urhea ja huumorintajuinen skakdi vapisi nyt hillittömästi ja hänen kalpeiden kasvojensa katseessa oli pelkkää pelkoa ja epätoivoa.<br>\nGuardian tarttui kiinni päästään. Hän huusi.<br>\n\"<strong>Ei! Ei! Ei!</strong>\"<br>\n<br>\nKeetongun katse oli järkyttynyt. Hän puristi tiukasti Cordak-tykkiään molemmin käsin ja aseen metalli alkoi hieman vääntymään jättiläisen tiukasta otteesta. \"Mitä...sinä...\"<br>\nZorak osoitti päästään kiinni pitävää, tärisevää ja kauhunhuutoja päästävää Guardiania kävelykepillään. \"Ah, vanha kunnon kredipselleeni. '<em>Credox Sellenium</em>'. 'Hulluuskaasu'. 'Kauhukaasu'. Yksikin henkäys voi aiheuttaa kahden minuutin hallusinaatiot.\"<br>\nZorak heilautti kävelykeppinsä nojaamaan olkapäälleen. \"Voi, hän toipuu kyllä. Hän toipuu varmaan nopeasti, koska on kokenut tämän aikaisemminkin.\"<br>\nGuardian oli kyyristynyt maahan. Hän hengitti raskaasti ja suorastaan puristi päätään. Oli selvästi nähtävissä, että hän yritti taistella hallusinaatioita vastaan, mutta se olisi kenelle tahansa vaikeaa.<br>\n\"En ole itse hengittänyt tuota ainetta koskaan\", Zorak sanoi kasvoillaan kieroutunut kiinnostus. \"Vaikka kieltämättä minua kiinnostaa, minkälaista tunnetta voi kutsua 'elämän pahimmiksi kahdeksi minuutiksi'...\"<br>\n<br>\nKeltaisen jättiläisen ilmeessä oli tynnyrillinen rahimaista taisteluraivoa. Tongu murisi ja tähtäsi aseellaan suoraan kohti ZMA:ta. Arstein katsoi Keetongua.<br>\n\"Voi jättiläiseni hyvä. Sanoit sen itse. Seitsemän Cordak-ammusta. Sinulla ei ole varaa tuhl-\"<br>\nZMA pääsi hätkähtämään taas, mikä oli poikkeuksellista uudelleen saman päivän aikana. Tällä kertaa hätkähdys johtui siitä, että Keetongun heittämä Avhrak Feterra kolahti voimakkaasti vasten Zorakia ympäröivää voimakentää. Törmäys aiheutti korvia riipivän äänen, jonka myötä Keetongun sormien puristusjäljellä signeerattu Feterra kimposi kauas suojakilvestä. Arstein horjahti taaksepäin, mutta otti tukea kävelykepillään. Harmaan skakdin ilme oli hieman hapan.<br>\n\"En halua tappaa teitä\", Zorak sanoi, \"en vielä. Laskekaa yksinkertaisesti vain aseenne, niin juttelemme hieman.\"<br>\nKeetongu ei näyttänyt olevan juttelutuulella. Zorak otti Rahin ilmeen vastauksena ja painoi toista nappia kävelykepissään.<br>\n<br>\nNyt Keetongukin pudotti aseensa lattialle ja piteli päästään kiinni. Tämä ei kuitenkaan johtunut kaasusta, sillä sitä ei ollut. Keltainen Rahi yritti peittää korvansa parhaansa mukaan.<br>\nMakuta Nui katseli vihaisena mutta hieman avuttomana valtavan toverinsa kärsimystä. Hän oli jo kysymässä jotain, mutta Zorak ehti vastata.<br>\n\"Kolme Avhrak Va:ta lähettää tässä huoneessa aivan erityistä signaalia. Tämä on ääni, joka on niin korkea, että vain Rahi-ystäväsi kuulee sen. Ja hän...hän kuulee sen erittäin hyvin, kuten arvata saattaa.\"<br>\nZorak von Maxitrillian Arstein VIII otti muutaman itsevarman askelen suojakuplansa sisällä. \"Voisimmeko nyt vain jutella?\" hän kysyi Makuta Nuilta.<br>\n<br>\nMakuta Nui virnuili demonisesti hullunkiilto ja viha silmissään. \"Jutellaan vain. Haluatko jutella kylpyhuonesisustuksesta, avaruusgeometriasta vai siitä, miten mitätön ja säälittävä sinä olet universumin isommassa mittakaavassa?\"<br>\nFeterra-koura muuttui turhaksi, kun Makuta Nui vapautti sisälleen piilotetun voiman. Oli totta, että hän ei ollut kummoinen taistelija edes parhaassa makuta-haarniskassa. Hän oli kuitenkin makuta, ja sen oli pakko tarkoittaa jotain.<br>\nMustia, varjomaisia lonkeroita työntyi esiin raoista Manun haarniskassa. Niiden päissä oli teräväkyntisiä käsiä ja veitsimäisiä teriä. Uudet, pimeyttä ja tyhjyyttä hehkuvat raajat kiemurtelivat niljakkaasti ja olivat valmiina iskemään.<br>\n<br>\n\"Ah, makutat\", Zorak von Maxitrillian sanoi hipelöiden kävelykeppinsä nuppia. \"Luulette olevanne jumalia.\"<br>\n<br>\nManun silmät hehkuivat punaisina. <strong>\"Tai entä jos pidät sen turpasi välillä kiinni tai saatan jopa <em>laulaa</em>.\"</strong><br>\n<br>\n\"Ja tässä kohtaa minulla onkin ongelma\", Zorak sanoi. \"Sinä, ystäväni. Miten vangita sinut? Hulluuskaasun ja ärsyttävän äänen vaikutukset ovat...no, juuri sitä, mitä sinä aiheutat itseäsi ympäröiviin ihmisiin.\"<br>\n<strong>\"Otan tuon kohteliaisuutena.\"</strong><br>\n\"Ja kaiken lisäksi sinulla on <em>antidermiksesi</em>\", Zorak sanoi jättäen Manun sanoman kokonaan vaille huomiota. \"Ei ole kovin montaa häkkiä, josta et pääsisi pakoon kaasuna. Onneksi minulla on ratkaisu. Kallis sellainen, mutta silti ratkaisu.\"<br>\n<br>\nMakuta Nui iski pikimustilla lonkeroillaan kohti Feterroja ja Avhrak Va -lautasia, jotka ympäröivät häntä. Poikkeuksellisesti robotit eivät kuitenkaan ryhtyneet hyökkäykseen vaan pysyivät puolustuksessa ja väistöliikkeissä. Manu alkoi aavistaa pahaa.<br>\nHänen aavistuksensa nousivat huippuunsa, kun huoneeseen leijui oviaukosta Zorakin takaa esiin vielä yksi Feterra. Tämä yksilö piteli neljällä kädellään pitkää, raskasta ja sokaisevan vaaleaa ketjua. Manu katsoi sitä pitkään ja hartaasti.<br>\n<br>\n<strong>\"Kristallisoitua protodermistä.\"</strong><br>\n\"Terävä havainto\", Zorak vastasi. \"Kaksisataa kiloa puhdasta Toa-energiaa kuudelta yhtenäiseltä Toalta. Täydellinen vankila.\"<br>\n<strong>\"Miten karzahnissa sinulla on kristallisoitua protodermistä?\"</strong><br>\n\"Sanon vain, että se ei ollut halpaa. Eikä helppoa.\"<br>\n<br>\nManu naurahti. <strong>\"Mutta miten ajattelit pidätellä minua paikallaan, Arsestein hyvä? En minä ole vain ojentamassa käsiäni-\"</strong><br>\nEnnen kuin Manu keskeytettiin, hän ojensi käsiään kohti Zorakia kuin antautuakseen. Tämä pilkallinen ele osoittautui aivan liian sopivaksi, kun makutan koko ruumis lamaantui tähän asentoon. Paikalleen jäätyneellä makutalla kesti hetki huomata, että koko hänen ruumiinsa oli ammuttu täyteen pyhällä hohteellaan polttavia valokiviä.<br>\n\"Voi skarrarar.\"<br>\n<br>\nKetjua kantava Feterra leijui verkkaisesti voimakentän ohi ja kohti Manua.<br>\n\"No, ystäväni\", Zorak sanoi voitokkaana. \"Jutellaanko nyt?\"<br>\n<br>\n[spoil]Mitä on tapahtunut kun saan aikaiseksi näin paljon tekstiä ilman itseni kiduttamista. Oikeasti.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1056,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-06-12T09:57:00.000Z","content":"<strong>Killjoyn mökin rauniot</strong><br>\n<br>\nVartioon jätetty Nazorak naukkaili zane-juomaansa ja pyyhki leukojaan päätettyään tähän asti pisimmän kulauksensa. 3543 hölskytteli pulloa ja laski hieman kapeita aurinkolasejaan nähdäkseen sen sisällön. ”Hoi, tämäkin pullo tyhjeni!”<br>\n<br>\nRaunioiden takaa hyppäsi tällöin toinen tuntosarveton ja hämmentävän kiiltäväkuorinen Nazorak, joka kantoi pitkää heihästä. ”Hiivatin imbesilli! Enkö minä sanonut sinulle ettet saa juoda kaikkea yksin, minä maksoin tuon pullon.”<br>\n<br>\n”Älähän uhittele siinä 4443, olemme olleet vartiossa jo kohta kolme päivää eikä täällä ole tapahtunut mitään. Pitäähän minunkin saada jotain virikkeitä.” 3543 hikkasi päälle ja nousi hitaasti seisomaan.<br>\n<br>\n4443 asteli nyt eteenpäin keihäs tanassa osta punaisena. ”Taistelemmeko sitten uudestaan, jos kerran virikkeitä halajat?”<br>\n<br>\n3543 nappasi maahan isketyn valtaisan pitkän lihakirveen maasta ja nosti sen olalleen. ”Antaa tulla vain, häviäjä ostaa seuraavan pullon!” Tämän sanottuaan 3543 hyppäsi yhdellä kevyellä loikalla pienen romusta kasautuneen kukkulan päälle ja loi katseensa tulevaan vastustajaansa.<br>\n<br>\n”Vai otat taas ylämaaston, eikö viime kerta opettanut ettei se auta keihästäni vast-” 4443:n puhe keskeytyi siihen paikkaan ja tämän hyönteisensilmänsä laajenivat kauhusta. 3543 alkoi tivaamaan oliko tämä jokin temppu, sillä 4443 tuijotti suoraan sinne missä 3543 parhaillaan seisoi. Lopulta tämäkin kuitenkin tajusi kääntyä ympäri ja salamannopeasti hyppäsi toverinsa viereen, sillä maa kukkulan takana oli yllättäen alkanut kohota. Kivenlohkareet lohkesivat irti, kun valtava metallinen pää nousi kohonneen maan keskeltä.<br>\n<br>\nNazorakit puristivat aseitaan tiukemmin kuin olisi kenties pitänyt ja 4443 onnistui vangingossa katkaisemaan oman keihäänsä. Nyt he molemmat katuivat ottaneensa mukaan vain lähitaisteluaseita.<br>\n<br>\nMetallinen jättiläinen oli saanut valtavat kouransa maan pinnalle ja veti itseään nyt ylös. Sen ruumis muistutti ylikasvanutta Laava-apinaa, jollaisia kaksikko kammosi jo aivan tarpeeksi. He löysivät itsensä perääntymästä vasten seinää. Jättiläinen oli vääntänyt itsensä jo seisoma-asentoon ja sen silmiin syttyi pienet punaiset valot. Metallihirmu lähti täyteen juoksuun kohti kaksikkoa ja näiden kahden huutaessa kurkku suorana, ainakin kymmenmetrinen jättiläinen vain juoksi näiden yli, huomaamatta kumpaakaan.<br>\n<br>\n”Mä en enää koskaan juo...”<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin metsikkö</strong><br>\n<br>\nPuut katkesivat metallisen hirmun repiessään itselleen tietä metsän läpi. Sen sisällä olevalla matoranilla oli vain yksi tavoite: Päästä Klaaniin ja löytää ystävänsä, oli tämä sitten elävä tai vain eloton ruumis.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1057,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-06-18T15:38:00.000Z","content":"<strong>Nimdan saari<br>\nranta</strong><br>\n<br>\n<em>Pieni sinivalkoinen matoran vaelsi lakeuksilla. Kaikkialla näkyi valkoista lumiaavikkoa. Taivas oli yönmusta, ja tuhannet tähdet hohtivat puhdasta kirkkauttaan. Matoranilla oli kylmä, mutta hänellä oli hyvä olla. Hän sai tehdä sitä mitä halusi. Nauttia kauniista luonnosta ja tyydyttää seikkailunhalunsa.<br>\n<br>\nMatoran hyppäsi selälleen lumeen. Hän katseli sinisen Akakunsa läpi ääretöntä taivasta. Niitä tuhansia tähtiä. Hän toivoi, että saisi olla joskus niiden joukossa. Hän tahtoi nimensä tähtiin. Hän halusi, että hänet muistettaisiin.</em><br>\n<br>\nLämmin tuuli kävi läpi saaren. Se nosti ilmaan hiekkaa ja kuivia lehtiä.<br>\nPolttava aurinko porotti armottomasti jostain. Päivä oli kääntymässä illaksi, mutta oranssi laskeva aurinko oli silti kuuma.<br>\n<br>\n<em>Valkoisen ja sinisen värinen Jään Toa nojasi puiseen kaiteeseen. Syystuuli puhalsi hänen kasvojaan vasten, ja taustalta kuului iloisten matoranien hälinää.<br>\nMatoro katseli pilvistä yötaivasta. Tähdet eivät hohtaneet kuten tavallisesti. Palmut huojuivat navakassa tuulessa. Puinen vartiotorni natisi luonnon alla, mutta kesti.<br>\n<br>\n\"Mitä luulet\", toa aloitti.<br>\n\"Että jatkuuko tämä ainiaan?\"<br>\nKarax käänsi hopeista päätään. Maan Toa katsoi ystäväänsä hetken.<br>\n\"Jos se meistä riippuu, niin jatkuu\", hän vastasi matalalla äänellä.<br>\n<br>\n\"Mietin vain. Muistan kuinka joskus kauan sitten halusin olla Toa. Olla kunnioitettu matoranien keskuudessa. Okei, olen saavuttanut sen. Silti minusta tutnuu siltä, että elämällä on paljon enemmän annettavaa\", Matoro puhui.<br>\n<br>\n\"Meidän velvollisuutemme on varjella tätä saarta. Me teemme sen, koska olemme sen velkaa Zokolle\", Karax puhui rauhallisesti. Hän lausui turagan nimen kunnioittavasti.<br>\n<br>\n\"Joo, tiedän. Minä vain haluaisin seikkailua ja toimintaa enemmän. Olen ollut paikallani liian pitkään.\"</em><br>\n<br>\n\"Sammuiko tuo taas?\"<br>\n\"Matoro! Matoro!\"<br>\nUmbra ravisteli toveriaan lujaa olkapäistä. Toa mumisi jotain, muttei vaikuttanut hereillä olevalta.<br>\n<br>\n<em>Kun sininen kristallinterävä keihäs iskeytyi muskelikasta olentoa valtimoon, Matoro irvisti. Verta roiskusi kaikkialle. Jään Toa hyppäsi taaksepäin. Räjähti. Tomua ja ruumiiden silppua lenteli. Toa pyyhki Pimeyden Metsästäjän verta naamiostaan inhoa täynnä.<br>\n<br>\nTomupatsas kohosi ilmaan. Kuului vaimea tärähdys, ja suuri halli romahti. Jään Toa syöksyi kohti vihreää toa-kumppaniaan, mutta sortuva kivimassa hautasi toan raa'asti alleen. Kuului papatusta. Sinivalkean toan haarniska oli aivan tummunut. Hän hyppäsi kivien taa ammusten kaikuessa taistelutantereella. Toan ilme oli järkyttynyt ja pahoinvoiva. Hän ei kestäisi tätä helvettiä yhtään pitempään.<br>\n</em><br>\n\"Noniin, kaatakaa nuo puut! Te haette noita liaaneja! Te pistätte leirin pystyyn! Te grillaatte turskaa!\"<br>\n\"Aye\" kuului monelta suunnalta yhtä aikaa. <br>\nHiekkaranta peittyi jäljellä olevien piraattien vilinään. Kaikki heistä olivat järkyttyneitä viimeaikaisista tapahtumista, ja nyt vain alkoholi ja muu tekeminen piti heidät tolpillaan. <br>\n<br>\n<em>\"Mitään viimeisiä sanoja, Mustalumi?\" vortixx sihisi.<br>\n<br>\nMatoro istui päättäväisenä tuolissa, kädet ja jalat sidottuna sen taa. Sinikeltainen lihaskasa kierteli kylmän rauhallisesti Toaa ympäri, osoittaen tätä jatkuvasti zamor-pistoolilla.<br>\n<br>\n\"Et koskaan opi, Radak\", Matoro sanoi hiljaa. Punamusta vortixx kauempana nyökkäsi.<br>\n\"Åke, ammu\"<br>\n<br>\nKuului laukaus ja sinikeltainen hahmo iskeytyi taaksepäin. Mustan ja valkoisen värinen hahmo hyppäsi korkealle ilmaan ja tarttui johonkin katossa.<br>\n<br>\nRadak ei ollut uskoa mitä oli tapahtunut. Ritarikunnan agentin köydet olivat katkenneet, ilmeisesti elementtivoimien takia. <br>\nVortixx veti vyöstään agentilta takavarikoimansa zamor-pistoolin ja vaihtoi tainnuttavat kuulat tappoon.<br>\n<br>\nSitten mustavalkea hahmo syöksyi voltilla päin Radakia. Kierrepotku osui salakuljettajaa rintaan, ja Matoro napapsi aseensa. Hän tähtäsi salamannnopeasti päin syöksyvään lihaskasaan, Åkeen. <br>\n<br>\nLaukaus.<br>\n</em><br>\n\"Me tulimme siis hakemaan Nimdan sirua tuolta temppelistä\", Äks selitti kuunteleville Toille. \"Kaikki kääntyi huonosti parin ansan jälkeen. Saimme tietää Nukeista.\"<br>\nViimesiessä sanassa kuului pelko.<br>\n\"Matoro meni eri huoneeseen kuin me. En tiedä, mitä siellä tapahtui, mutta se teki pahaa jälkeä. Me emme löytäneet sirua pääsalista\"<br>\n<br>\nUmbra kuunteli kiinnostuneena ja samalla hieman pelokkaana. Äks kertoi vielä tarkemmin nukeista sekä erityisesti Vatsapuhujan tarkka kuvailu loi kylmiä väreitä Valon Toan selkään.<br>\n<br>\n<em>Lumi sädehti auringon valossa. Sää oli kirkas ja raikas. Matoron musta hahmo katseli lähes pystysuoran jyrkänteen laelta jäätikköä. <br>\n<br>\nMatoro tunsi olonsa tyytyväiseksi ja vapaaksi. Kaikkien tapahtumien jälkeen hän oli vapaa. Ei enää saarensa kahleissa, ei enää Ritarikunnan kahleissa. Hän sai matkata ja jakaa oikeutta. Hän sai tehdä sitä, mistä nautti. Nauttia elämästä.</em><br>\n<br>\nMatoron silmät aukesivat rävähtäen. Hän tunsi pistävän kivun ensin rinnassaan ja sitten kädesään. Toa tipahti paarientapaiselta hiekkaan irvistäen.<br>\n<br>\nHän hieroi päätään ja katseli ympärilleen. Ranta alkoi hämärtyä, ja oranssi aurinko horisontissa loi punaista kajoa.<br>\n<br>\nMatoro huokaisi. Ketään ei näkynyt kahden hätäisesti kasatun teltan lähellä. Jossain ritisi nuotio ja kuului puheensorinaa.<br>\nMatoro tunsi lämpimän henkäyksen kasvoillaan ja nukahti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1058,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-06-18T15:47:00.000Z","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Arvoisat lukijat: Keetongu on lomaillessaan lähettänyt minulle tarinaan jatkoa käsinkirjoitettuna postissa ja minä skannasin ne ja postaan nyt tänne Tongun puolesta. Skanneri sekoili, joten jouduin lisäämään otsikon itse. Mukana myös erinomainen liite Klaanin laivastosta. Löydätte tämän kaiken spoiler-tagien alta. Nauttikaa.</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\"><img class=\"postimage\" src=\"http://img863.imageshack.us/img863/5813/tonkuposti.jpg\"></dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\"><img class=\"postimage\" src=\"http://img821.imageshack.us/img821/8964/skannaaminen0003.jpg\"></dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1059,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-06-22T22:04:00.000Z","content":"<strong>Yön Timo, kapteenin hytti</strong><br>\n<br>\nHytti oli lähes pimeä. Ainoa valo tuli seinällä olevasta, pienestä, ympyräisestä ikkunasta. Lasiovinen rommikaappi komeili vastakkaisella seinällä. Se oli kuitenkin lähes tyhjä. Huoneen muu kalusto koostuikin lähinnä pienestä pöydästä eräässä nurkassa, jota koristi kirjoituskone. Amazua makasi sängyllä. Hän ei saanut nukuttua. Osittain siksi, että hänen säärensä ja kyynärvartensa ulottuivat sängyn rajojen ulkopuolelle, ja toiseksi siiksi, ettei hän edes yrittänyt nukahtaa. Nimdakammion tunnelin tapahtuma painoi hänen mieltään jatkuvasti.<br>\n<br>\n<strong>Nimdasaaren maanalainen tunneli, tunteja aiemmin</strong><br>\n<br>\n\"Missä se on!?\", Amazua piteli kammioon ilmestynyttä munkkia kurkusta. Turhautuneisuus ja viha pursuivat hänestä. Nimda ei ollut kammiossa . Tuo pikkumies ei voinut olla niin yllättynyt asiasta kuin uskotteli. Jonkun täytyi tietää sirusta jotain. Ilmeisesti täll ätyypillä riitti pokkaa salata tietonsa. Amazuan kärsivällisyys oli melkein huipussaan. Tämän sydänkivestä lähtevä säde sai Matoranin kipuhermot ylikierroksille. \"Minulle kerrottiin Nimdan olevan täällä. Näetkö tuon jalustan tuolla? Mitä siellä on? EI MITÄÄN! Tulin siis tänne asti ei minkään vuoksi!? Jonkun on tiedettävä missä se hilavitkutin on!\" Amazua yritti olla puristamatta lujaa, jotta munkki pystyisi edes joten kuten puhumaan.<br>\n\"Sssse on phoissa\", Matoran onnistui kähisemään tuskansa läpi. Hänen äänensä kuulosti riutuneelta ja käheältä. <br>\n\"Nyt kukaan ei voi käyttää sitä omiin, itsekkäisiin tarkoituksiinsa. En thieedä missä se on, mutta se on hyvä. Luulit olevassshi lähhellä phäämäärääshi, mutta kaikki valui pöntöshthä alash. Shinä et näe ssshitä shirua ikinä.\" Ama tiukensi puristusotettaan. Matoranin silmät alkoivat pyöriä tämän Kanohin silmänrei'issä. <br>\n\"Et. Ikhinä...\"<br>\nAmazua karjahti. Munkki lennähti suoraan päin kammion seinää. Tämä onnistui joten kiten hengittämään. Yksiminen kuitenkin vaikeutti sitä huomattavasti. Hänen sydänkivensä vilkkuili.<br>\n\"Et sinä kuole\", Amazua lausahti, \"Ainakin pyrin siihen.\" Palkkasoturi poistui huoneesta tunneliin, josta Matoran oli ilmestynyt. Hän ei huomioinut katossa roikkuvia otuksia. Niitä oli jäljellä kolme...<br>\n<br>\nAmazua kulki pimeässä, synkässä tunnelissa, etsien ulospääsytietä. Pieni soihtu valaisi käytävää jonkin matkaa. Hän ei voinut ymmärtää. Kaikki vihjeet. Kaikki tiedot. Kaikki informaatio. Kaikki oli pelkkää ****aa. Amazua päätti vimein kiroilla kuin kunnon merimies. Pian hän kuitenkin äkisti pysähtyi huomatessaan kaapuun pukeutuneen hahmon.<br>\n<br>\nToan kokoa oleva hahmo seisoi hiljaa tummanharmaan kaapunsa sisällä munkkimaisessa asennossa. Se piti käsiään puuskassa niin, että kaavun hihat yhtyivät, jolloin käsiä ei näkynyt. Olennon pään ja kasvot peitti huppu, jonka reunuksissa oli punaisia rukoustekstejä tuntemattomalla kielellä.<br>\nAmazua hiljeni. Sitten hän ymmärsi, että hahmo oli seurannut häntä jo jonkin aikaa. Hän oli havainnut askelia takanansa, mustia, häilyviä varjoja näkökenttänsä reuna-alueilla ja jotain, joka oli kuulostanut kuiskailulta. Tummanpuhuva palkkasoturi oli tähän asti uskonut kuulevansa harhoja. Nyt hän ei kuitenkaan enää tiennyt, mitä uskoa.<br>\n<br>\n\"Kuka olet?\" Amazua huudahti hänestä muutaman metrin päässä seisovalle kaapuhahmolle. Kaapuhahmo ei vastannut, mutta se otti askeleen eteenpäin. Raskaan askeleen voimakas mutta ontto kajahdus kaikui läpi temppelin.<br>\nHahmo otti toisen askeleen. Se otti kolmannen.<br>\nEi kestänyt pitkään ennen kuin se oli aivan Amazuan silmien edesssä. Palkkasotilas näki vihdoin hupun sisään.<br>\n<br>\nHänen näkemänsä oli jotain kylmää ja liikkeetöntä. Amazua näki täydellisen heijastuksen omasta naamiostaan hupusta häämöttävien kasvojen peilinkirkkaassa, mutta teräksisen kylmässä ja kuluma- ja viiltojälkien täyttämässä pinnassa. Syvät, pään sisälle asti työntyvät ja pelkän pimeyden täyttämät silmäkuopat katsoivat Amazuaan. Vasemmanpuoleisen silmäkuopan alla oli yksi pienikokoisempi, mutta yhtä syvä, kyynelen muotoinen aukko.<br>\nSilmien välistä ja aivan kasvojen keskeltä kulki täysin suora viilto, johon nähden kasvot olivat hyvin symmetriset. Vain kyynelmäinen kuoppa rikkoi symmetrian.<br>\nNäytti siltä, kuin liikkumattomilla kasvoilla olisi joskus ollut suu. Nyt sen kohdalla oli kuitenkin vain karu hitsaussauma.<br>\n<br>\nTyhjät silmäkuopat katsoivat suoraan Amazuan sieluun. Amazuaa hermostutti. Mutta hän ei aikoisi antaa sen häiritä itseään. Hän kaivoi aseproteesinsa selästään...<br>\n<br>\n\"KELLO 01:00, KAIKKI HYVIN!\" Amazua havahtui ulkoa kuuluvaan huutoon. Ilmesti joku piraatti halusi tuntea itsensä tärkeäksi... Hän kyllästyi alimittaisessa sängyssä makoiluun. Hän pimi viittansa naulasta, astellen laivan kannelle. <br>\n<br>\n[spoil]G kirjoitti tuon nuken olemuksen.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1060,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-06-22T23:12:00.000Z","content":"<strong>Meren yllä</strong><br>\n<br>\n003, jota joskus aiemmin kutsuttiin 004:ksi, tiiraili alitse valuvaa merta korkeuksista. Kymmeniä metrejä pinnan yläpuolella hän katseli aaltoja lasilattian läpi. Korotuksen 003:n asemaan myötä aiemmin aliarvioidut ja -arvostetut ilmavoimatkin olivat saaneet viimein kunnollista rahoitusta. Nuo rahat 003 oli käyttänyt hyvin; lihavasta ja laiskasta pohjasakasta hän oli koulinut pesunkestäviä taistelulentäjiä ja oli laajentanut ilmavoimien arsenaalia. Hän vilkaisi sivulleen. Nazorak, jolla oli kaksitasoisilla siivillä varustettu rakettireppu ja päässään tuulelta kasvoja suojaava kypärä liiti samaa huimaa vauhtia isomman aluksen kanssa. Käsissään tämä kantoi niin maassa kuin ilmassakin olevien kohteiden tuhoamiseen tarkoitettua kevyttä tykkiä. Tämä torakkayksikkö oli paitsi tehokas kuin kokonainen hävittäjälentokone, myös paljon halvempi korvata uudella vian ilmetessä.<br>\n<br>\nHieman kauempana, muiden hävittäjätorakoiden ympäröimänä, lensi Munakenno, yksi vastakunnostetuista hyökkäysilmalaivoista. Sen pommit ja pikatykit kiilsivät merenpinnasta heijastuvassa auringonvalossa. Toisella puolella lensi yhtäläisesti varustettu Kuhnuri ja sen takana vielä yksi, jonka nimen mieleenpalauttamiseen 003 ei enää ollut keskittynyt. Hänen huomionsa oli hänen omassa aluksessaan.<br>\n<br>\nJättimäinen alus halkoi pilviä jättäen muut varjoonsa. Lentävän linnoituksen rakentaminen kaikessa hiljaisuudessa oli ollut hyvin vaikeaa. Kolmen ilmalaivan kolmionmuotoisen yhdistelmän alla roikkui metallirakennelma, jossa oli rahtiruumia, tilat tuhansille maajoukkojen sotilaille, hangaareja hävittäjätorakoille sekä raskasta panssaria ja aseistusta. Linnake veti mahtavuudessaan vertoja jopa laivaston kuululle Rautasiivelle. Rauta<em>siipi</em>, pah. Mikään pikku paatti ei ollut siipiä nähnytkään.<br>\n<br>\nMetalliseen pintaan joku harvinaisen taiteellinen torakka oli maalannut oranssin ympyrän, ilmavoimien logon, ja sen keskelle valkoisella tekstillä aluksen nimen. <em>Tulikärpänen.</em><br>\n<br>\n003 ei tahtonut myöntää joutuneensa käyttämään linnaketta rakennuttaessaan kakkoslaadun rakennustarvikkeita säästääkseen kustannuksissa. Mutta minkäs teki.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nTuntia myöhemmin horisonttiin ilmestyi saari. Se oli pieni ja mitätön maaläntti Klaanin saaren rinnalla, mutta jostainhan invaasio täytyi aloittaa. Sotaahan tässä käytiin. Tulikärpäsen moottorit ja niiden pyörittämät jättimäiset propellit saivat rannan palmut huojumaan jo pitkästä matkasta. Hävittäjätorakat lähestyivät saarta ja tarkkailivat elonmerkkejä. Saarella ei kuitenkaan pitänyt olla kuin jokin alkuasukasheimo, jonka kivistä ja kepeistä (003 hymähti jostain syystä tälle sanalle) ei olisi minkäänlaista sotilaallista vastusta Nazorakien mahtaville ilmavoimille. Ja tietenkin sille pienelle osalle maainvaasiojoukkoja, jotka kulkivat Tulikärpäsen vatsassa.<br>\n<br>\nPian lentävän linnoituksen mahtava ankkuri jysähti pahaa-aavistamattoman saaren rantahietikolle, ja sotajoukot virtasivat riveihin aluksesta tiputetuista kapseleista.<br>\n<br>\nSotarummut kumahtelivat. 003 sitoi auenneet kengännauhansa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1061,"creator":"BD","timestamp":"2011-06-22T23:33:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon</strong><br>\n<br>\n<em>Aika koittaa...</em><br>\n<br>\n<strong>Klaanin sairashuone</strong><br>\n<br>\n”Purkkiin? Te vitsailette”, Makuta kysyi närkästyneenä.<br>\n”Ööh... joo.”, Paaco vastasi rauhallisesti.<br>\n<br>\n”Tiedättekö mitä, GK ei ole täällä”, Makuta sanoi irvissä suin.<br>\n<br>\n”Hetkinen... miksi minä irvistinkään... aaaah! Minun pääni! AAAAA!”<br>\n<br>\n”Teeskenteleekö tuo...”, Paaco kysäisi.<br>\n<br>\n”Minä uskon, että se-”,tuskanhuuto makutan suusta keskeytti Samen: ”Ottakaa se pois, pois, pois, pois, poiiiiis....!”<br>\n<br>\nValkoinen keho valahti elottomaksi.<br>\n<br>\n”No voihan...”, * Präks* Lasipurkki tipahti Paacon käsistä.<br>\n<br>\n”Se todennäköisesti vain yrittää huijata”, Same ilmoitti ja alkoi keräämään sirpaleita.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n”Huaaaargh”, Kuului läpi tyhjyyden. Makuta avasi silmänsä, hän oli keskellä ei mitään. Hän tunnusteli maata, kohtaa jonka päällä oletti seisovansa, mutta siinä ei ollutkaan mitään.<br>\n<br>\n”Mitä halvattua minun olisi nyt tarkoitus tehdä...”, makutan sanat kulkivat läpi tyhjyyden.<br>\n<br>\nMakuta katsoi käsiään ja päästi murahduksen, ne eivät olleet valkoiset kädet joihin hän oli viime aikoina jo ollut tottuakseen, ne olivat hänen entiset kätensä, mustat ja luotaantyöntävät kädet.<br>\n<br>\n<em>Katso niitä, siltä näyttävät olennon kädet joka ei koskaan saa mitään aikaan, epäonnistuu kaikessa ja keksii laihan ratkaisun, sellaiset ovat sinun kätesi ja sinä itse.</em><br>\n<br>\nMakuta hätkähti ja katsoi taakseen eikä nähnyt mitään.<br>\n”Sinä... minä tunnen sinut”, makuta sanoi hieman pelokkaasti.<br>\n<br>\n<em>Niin minäkin sinut, olet se kiusankappale joka vain heitti roskakoriin jotain hödyllistä, vaikka se olisi ollut sinun paikkasi.</em><br>\n<br>\n”Minä tapan sinut!”, Makuta huusi raivokkaasti, otti miekan selästään ja alkoi huitoa ympärilleen osumatta kuitenkaan mihinkään.<br>\n<br>\n<em>Annan sinulle viimeisen mahdollisuutesi, sinä joko voitat tai <strong>kuolet, ikuisesti</strong>.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1062,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-06-25T18:03:00.000Z","content":"<strong>Nimdasaari<br>\nranta</strong><br>\n<br>\nJään Toa makasi rentona kahden puun väliin viritetyllä riippumatolla. Hän oli nukkunut katkonaisesti eikä ollut vielä saanut koottua ajatuksiaan. Hän ei ollut aivan selvillä siitä, mitä oli tapahtunut. Hän oli kuitenkin nyt elossa. Lähimenneisyyden muistot vain tuntuivat sameilta. Hän muisti Nuken ja veden, muttei siitä eteenpäin.<br>\n<br>\nToa käänsi vaivalloisesti kylkeään. Rinnan haavaa vihloi ikävästi joka liikkeellä.<br>\nYö oli lämmin etelän yö. Tulikärpäset lentelivät metsän reunassa. Lintujen ääniä kuului metsästä. Meri oli tyyni ja rauhallinen. Pilvettömältä taivaalta näkyi tuhannet tähdet.<br>\n<br>\nMatoro kääntyi selälleen ja katseli mustaa yötaivasta. Tuo näky sai hänet aina rentoutumaan. Pimeys tuhansine tähtineen. Se oli kuin maailma. Synkkä maailma, jonka ainoana valona olivat ne harvat, ketkä puolustivat oikeutta, Toat, klaanilaiset. <br>\nMatoro löysi hetken tähyiltyään oman Toa-tähtensä ja katseli sitä. Hän oli usein miettinyt mikä voima sai Toa-tähden syttymään. Miksi ne olivat olemassa? Ne olivat vain Toan elinajan, ei yhtään kauempaa. Ne eifvät olleet pysyviä. Matoro halusi jättää tähän maailmaan jotain pysyvää. Jotain, josta hänet muistettaisiin. <br>\n<br>\nToan piti huitaista ärsyttävää hyttystä, mutta sitten hän tajusi taas toisen kätensä. Haava oli täysin hyytynyt, kiitos parannuskiven. Silti se särki ja häiritsi jatkuvasti. Lisäksi harppuuna oli mennyt puoliksi.<br>\n<br>\nMatoro mietti mitä kädelle voisi tehdä. Paras vaihtoehto olisi hyvin kallis mekaaninen käsi, jollainen voitaisiin varmasti tehdä Klaanissa. Poikki hän ei kättä aikonut jättää. Se oli ikuinen muisto siitä kuinka hän oli epäonnistunut. Tai ei, ei hän ollut epäonnistunut. Joku oli vain onnistunut <em>paremmin</em> kuin hän.<br>\n<br>\nToan mietteet siirtyivät Nukkejen kautta Nimdaan. Pitäisikö hänen jatkaa Nimdan etsintää? Ruumis-turaga oli käskenyt häntä lopettaa etsinnän. Myöhemmin Matoro oli kuullut Äksältä Nukesta, joka oli myös varoittanut jatkamasta.<br>\n<br>\n<em>Ne haluavat sinun tietävän, että sotanne salaisuuksia vastaan voi tuhota kaiken, josta välitätte.</em><br>\n<br>\nNuket olivat vakavastioettava vastus. Niitä ei parantunut uhmata. Oli pienoinen ihme, että Matoro oli selvinnyt hengissä. Silti hän halusi jatkaa Nimdan jahtia. Luovuttaminen on jotain, mitä Matoro ei halunnut ajatellakaan. Hän on aina hoitanut tehtävänsä kunnialla loppuun asti. Hän ei jätä niitä kesken. <br>\n<br>\n<em>...ne eivät anna sinun kuolla, joudut tuntemaan kuolemasi uudelleen joka sekunti. </em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1063,"creator":"Donny","timestamp":"2011-06-25T22:43:00.000Z","content":"<strong>Muuan adminin perustaman veljeskunnan maanalainen tukikohta</strong><br>\n<br>\n\"<em>Mitä sinä sanoit?</em>\"<br>\n\"Torakoita. Paljon torakoita.\"<br>\n<br>\nTummanvihreää kanohi Mirua kasvoillaan kantava keholtaan musta matoran nousi ylös matalalta istuimeltaan ja siristi kirkkaita silmiään tuijottaessaan edessään seisovaa vihreänkirjavaa viestinviejää. <em>Johtajan</em> ajatukset vilisivät. Älykäs ja sotatoimien suhteen kokenut matoran oli vastuussa veljeskunnan toiminnasta aina kun Ämkoo itse ei ollut fyysisesti läsnä, ja pitkästä aikaa Johtaja joutui tekemään vaikean päätöksen.<br>\n<br>\n\"Ne siis miehittävät saarta\", Johtaja lausui miltei kuiskaten ja suuntasi pohtivan ilmeensä huoneen rusehtavaan seinustaan. Viestinviejä nyökkäsi hiljaa ja tapitti ylempiarvoista veljeskuntalaista hieman kysyvästi kanohi Rurun takana hohkaavilla keltaisilla silmillään.<br>\n\"Emme voi hukata aikaa\", Johtaja sanoi sitten, tarttui edessään seisovaa matorania olkapäästä ja sanoi tälle:<br>\n\"Tehtävänanto, Otlek. Ota nopein lintumme ja lähde mestari Ämkoon luo ilmoittamaan tapahtuneesta. Löydät hänet valkoisen Turagan luota.\"<br>\n\"Selvä\", Otlek vastasi, teki johtajalleen kunniaa ja kääntyi lähteäkseen.<br>\n\"Kiirehdi\", Johtaja lisäsi vielä vihreän naamionsa takaa ja poistui itsekin huoneesta.<br>\n<br>\nHetken kuluttua tukikohdassa kaikui tasainen rummutus. Vajaa satakunta vihreää matorania kokoontui hälytyksen kuullessaan luolastotukikohdan keskellä sijaitsevaan paalupuin kannateltuun aukeaan tilaan. Johtajan ohjeet kuultuaan matoranit hajosivat juoksuaskelin eri suuntiin ja pian kaikki olivat työn touhussa. Ämkoon veljeskunta olisi pian valmis <em>toivottamaan vieraansa tervetulleiksi.</em><br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nRuskeanmusta petolintu kiljui valittavaan sävyyn Otlekin pakottaessa eläimen lentämään vielä hieman lujempaa. Viidakon latvusto vilisi vihreänä sotkuna veljeskuntalaisen silmissä tämän kiitäessä valtaisalla vauhdilla kohti turaga Bakmein asuinsijoja.<br>\n<br>\nOtlek oli kuullut huhuja torakoiden liikehdinnästä lähivesillä. Vihreä matoran ei kuitenkaan olisi osannut odottaa nazorakien siirtyvän veljeskunnan saarelle. Tai no, olihan saari toki lähellä Klaania ja siinä mielessä mitä loogisin valloituskohde, mutta miten ihmeessä <em>näin pian?</em> Otlek ei todellakaan uskonut veljeskunnan joutuvan näin nopeasti sotatilaan, sillä olivathan Ämkoon kouluttamat matoranit piileskelleet saarella kaikessa rauhassa jo pitkän tovin.<br>\n<br>\nMahtoivatko torakat edes tietää veljeskunnan olemassaolosta, taikka sen sijainnista? Otlek tiesi hyvin sen, että veljeskunnan toiminta oltiin tähänkin asti salattu varsin hyvin eivätkä edes useimmat klaanilaiset olleet varmoja ninjamatoranien nykyisestä piilopaikasta. Ajatus lohdutti Otlekia hieman, sillä noin ajatellen torakat tuskin olivat ilmestyneet saarelle varta vasten hävittämään veljeskuntalaisia. Matoranit olisivat mitä luultavimmin turvassa jos vain pysyisivät piilossa ja...<br>\n<br>\n<strong>WOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOSH.</strong><br>\n<br>\nOtlek oli pudota ratsunsa kyydistä kaksitasosiivillä varustetun rakettirepputorakan ilmestyttyä lentävän matoranin oikealle puolelle. Matoranin kauhistunut ilme peilautui takaisin torakan kasvoja peittävästä kypärästä, joka peitti torakan hämmentyneen ilmeen.<br>\n<br>\nKaksikko matkasi hetken yhtä vauhtia jaellen hämmentyneitä katseita suuntaan jos toiseen. Sitten.<br>\n<br>\n<strong>WOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOSH.</strong><br>\n<br>\nToinen ilmatorakka ilmestyi Otlekin vasemmalle puolelle. Rakettireppujen korvia vihlova ääni sai epätoivoiseen tilanteeseen ajautuneen matoranin heräämään järkytyksestään. Otlek kiskaisi lintunsa ohjaksista ja pudottautui siivekkään ratsunsa kanssa viidakon tiheän puuston sekaan.<br>\n<br>\nTorakat tuijottivat hetken toisiaan visiiriensä läpi. Sitten hyönteismäiset sotilaat suuntasivat matkansa alas metsikön sekaan. Matoran ei pääsisi pakenemaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1064,"creator":"BD","timestamp":"2011-06-26T19:50:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon</strong><br>\n<br>\nMatoran otti astian käsiinsä jossa heilui sähköistä ja vihertävää nestettä, hän tosiaan tiesi mitä oli tekemässä.<br>\n<br>\n<strong>Klaanin sairashuone</strong><br>\n<br>\n”Menen hetkeksi Paaco, Tawalla oli jotain asiaa”, Same sanoi ja sulki oven<br>\nPaaco tuhahti ja alkoi nukkua. Mustat ja lonkeromaiset kourat hivuttautuivat sairashuoneen ikkunan luo ja paiskasivat astian valkoisen ruumiin päälle, se rupesi sätkimään ja lopetti sen samantien kun neste oli imeytynyt. ”M-mitä..?”, Paaco nosti päätään kohti ikkunaa josta pisti hänen silmäänsä kanohin mentävä aukko, sitten hän tuijotti lattialla olevia sirpaleita ja huomasi lisää sirpaleita ja sanoi itsekseen: ”Kivoja nuo jotkut matoranit”, ja jatkoi uniaan.<br>\n<br>\n<strong>Valkoinen tila</strong><br>\n<br>\nMakuta oli kellunut täällä jo pienen hetken mitään tapahtumatta, sitten hän kuuli mielipuolista, iloista ja neljää muuta naurua samanaikaisesti.<br>\n<br>\nSumua alkoi kertyä metrien päähän hänestä ja sumun keskeltä ilmestyi jotakin valkoista.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/7-eZirKXgyU?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/7-eZirKXgyU?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Heipä hei, elämän tuhoaja.”, sanoi ääni avohkiin kaltaisen naamion alta.<br>\n”Ei... ei voi... sinä..?”, makuta sanoi hämillään kun toa lähestyi tätä.<br>\n<br>\n”Osat ovat vaihtumassa, tämä on minun ruumiini jonka sinä veit. Ja sinä todellakin saat maksaa siitä, ansioidesi mukaan. Maltan tuskin odottaa, että saan repiä mielesi ja koko olemuksesi lopullisesti”, GK sanoi hymy kasvoillaan.<br>\n<br>\n”Saahan sitä yrittää”, makuta nosti miekkansa ja syöksähti painovoimattoman tilan halki ja sivalsi GK:ta<br>\n<br>\n”Kuinka mones kerta tämä on kun yrität hakata vasemman käteni vaikka siinä ei ole edes tuntoa?”, GK sanoi närkästyneenä.<br>\n<br>\n”Tiesinhän minä... tarkoitukseni vain oli... hämätä ja tappaa sinut tällä!”, makuta huusi ja hänen kehonsa alkoi hehkumaan ja lähetti valtavan energia purkauksen kohti GK:ta.<br>\n<br>\n”Voi Karzahni!”, Valkoinen toa huusi kun purkaus paiskasi tämän kymmenien metrien päähän ilman pysähtymistä.<br>\n<br>\n”Hah”, makuta hihkaisi.<br>\n<br>\n<em>Tiesitkös, sinulla ei ole mahdollisuuksia voittaa tätä taistelua</em><br>\n<br>\nvalkoinen alue muuttui hiljalleen ääriimäisen häiritsevän näköiseksi maailmaksi täynnä punaisia silmiä jotka tuijottivat makutan jokaista liikettä.<br>\n<br>\n”Kunhan selviän tästä, tulen ja tapan sinut.”, makuta uhosi ja huusi suoraan päin yhtä silmistä.<br>\n”Sehän nähdään”, Valkoinen toa sanoi rauhallisesti ja otti miekkansa esiin ja liiti makutan kimppuun hakaten tältä käden poikki.<br>\n<br>\n”Sinä tulit itseksesi vain sattumusten kautta, sinä olet avuton matoran joka ei osaa mitään, jopa matoranit ovat sinua parempia”.<br>\n<br>\n”Ja vain koska sinä olet Artakhan luoma luulet olevasi jotenkin pyhä.”<br>\n”Ei, vaan koska minä kuulun tänne ja sinä et.”<br>\n”Huomaatko, olet vain Avden sätkynukke”<br>\n”Älä yritä mitään”<br>\n<br>\nMiekka sivalsi makutaa, mutta tämä väisti alta ja iski takaisin.<br>\n”Tälle universumille on parempi kun sinä et ole täällä, kaikkien kannalta”<br>\n”Osat ovat tosiaan vaihtuneet saasta. Sano hyvästit surkealle elämällesi!”<br>\nGK hypähti ilmassa groteskien silmien tuijottaessa näkyä, toa kohosi hiljaa ilmaan ja putosi miekka edellä maahan aiheuttaen aallon joka heitti makutan vähän matkan päähän.<br>\n<br>\n”Näetkö mikä sinusta on tulossa, sinusta on tulossa hirviö olet niin syvästi katkeroitunut”.<br>\n”Sinä olet vain ajatus pääni sisällä joka on tarkoitus poistaa”.<br>\nMakuta loi itselleen uuden käden ja alkoi muuttaa muotoaan. Hän kasvoi kasvamistaan ja muuttui yhä vain hirviömäisemmäksi. Kanohi hänen päässänsä hajosi ja hänen suustaan työntyivät kammottavat hampaat.<br>\n<br>\n”Nyt sinä olet alakynnessä toa”, sanoi makuta paholaismaisella äänellä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1065,"creator":"Donny","timestamp":"2011-06-26T20:55:00.000Z","content":"<strong>Ämkoon veljeskunnan saari, viidakko</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/X5SXONJXQMk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/X5SXONJXQMk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nVehreä puusto vilisi nazorakien silmissä kaksitasosiivillä varustetun rakettireppukaksikon koittaessa saavuttaa edellään lentävää matorania. Torakat ymmärsivät vallan hyvin miksi vihreä matoran oli paennut viidakon sekaan. Pakoratsuna toimiva petolintu oli kuin kotonaan metsän kätköissä ja rahi väistelikin rutiininomaisesti viidakon kattokerroksen tiheää kasvustoa. Torakoilta sama ei luonnistunut läheskään yhtä sutjakkaasti ja nazorakit eivät voineetkaan kiitää eteenpäin rakettireppujensa täysnopeudella. Pelkkä törmäys paksuun oksaan saattaisi olla kohtalokas.<br>\n<br>\nKotikenttäedusta huolimatta tilanne ei ollut helppo Otlekillekaan. Koulutukseltaan Otlek oli yksi veljeskunnan viestinviejistä ja siitä syystä hän oli tottunut nopeaan matkaamiseen. Varsinaiset takaa-ajotilanteet eivät kuitenkaan olleet Otlekin erikoisalaa eikä ratsu ollut edes aseistettu.<br>\n<br>\nOtlek tiukensi otettaan kotkalintunsa ohjaksista samalla kun lintu madalsi lentoaan entisestään. Veljeskuntalainen heittäytyi sitten ympäri lintunsa satulassa, totutteli hetken lentämään selkä kohti menosuuntaa ja tarttui sitten selässään kantamaansa jouseen.<br>\n<br>\nToinen torakoista oli törmätä pystyyn kuolleeseen puuhun saadessaan kypäränsä koristeeksi terävän (ja myrkytetyn) nuolen. Otlekin pettymykseksi nuoli ei kuitenkaan uponnut tarpeeksi syvälle raskaaseen kypärään vaan ammus jäi törröttämään hölmösti keskelle nazorakin otsaa. Normaalisti näky olisi huvittanut matorania suuresti, mutta nyt se sai vihollisen näyttämään entistäkin uhkaavammalta. Tilannetta ei parantanut lainkaan se, että kumpainenkin torakoista kohotti aseensa.<br>\n<br>\n<strong>Ka-blammo.</strong><br>\n<br>\nLinturahi kiljahti hädissään nähdessään räjähdyksen. Torakka-ammus ei ollut saavuttanut kohdettaan. Sen sijaan kevyen tykin ammus iskeytyi yhteen viidakon puista ja sai sen latvan kaatumaan. Otlek tiesi, että tuollaisen aseen osuma tuskin jättäisi hänestä paljoa jäljelle.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Toinen ka-blammo.</strong><br>\n<br>\nLintu äännähti uudestaan, entistäkin tuskaisammin. Torakan ammus oli hipaissut rahin siipeä ja linnun liikehdintä muuttui levottomaksi. Otlek koitti epätoivoisesti kääntää tilanteen voittoisammaksi ja matoran tulittikin urheasti takaa-ajajiaan kovin vähäisiksi käyvillä nuolillaan. Nuolet eivät kuitenkaan olleet tarpeeksi vahvoja vahingoittaakseen torakoiden siipilaitteita, ja ammukset putoilivat harmittomasti viidakon siimekseen.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Kolmas ka-blammo.</strong><br>\n<br>\nLintu sai osuman. Petolintu rääkäisi viimeisen kerran samalla kun räjähdyksen aiheuttama voimakas paineaalto heitti hätääntyneen Otlekin korkealle ilmaan. Kuin ihmeen kaupalla Otlek säilyi kuitenkin itse yhtenä kappaleena, ja vieläpä tajuissaan. Tästä syystä matoran saikin tartuttua yhteen viidakon monista köynnöksistä, ja siten veljeskuntalainen toivoikin hidastavan pudotustaan.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Neljäs ka-blammo.</strong><br>\n<br>\nTorakka-ammus räjäytti kappaleiksi juurikin sen oksan jossa Otlekin viimeiseksi toivoksi muodostunut liaani roikkui. Matoran huusi pudotessaan kohti viidakon pohjakerrosta.<br>\n<br>\nSitten molskahti.<br>\n<br>\nOtlek upposi kokonaan pinnan alle pudottuaan viidakon keskellä voimakkaasti virtaavaan jokeen. Matoran koitti epätoivoisesti pakottaa itsensä pintaan, mutta raju virtaus vaikeutti yritystä huomattavasti. Lopulta Otlek kuitenkin onnistui työntämään kasvonsa pinnan yläpuolelle - vain huomatakseen voimakkaan virtauksen syyn.<br>\n<br>\n\"Tämä ei ole todellista\", Otlek ajatteli tuijottaessaan lähestyvää putousta.<br>\n<br>\nTorakat lensivät vieretysten matoranin yläpuolella katsellen vihreän olennon epätoivoista porskuttamista. Kumpikaan nazorakeista ei voinut olla virnistämättä matoranin ajautuessa yhä vain lähemmäs hengenvaarallista jyrkännettä. <br>\n<br>\nNazorakit pettyivät hieman huomatessaan, että matoran onnistui tarttumaan hieman ennen putouksen alkua veden alta uhmakkaasti nousevaan kallionkappaleeseen. Otlek tarttui tiukasti liukkaaseen kiveen ja nosti katseensa sitten yläpuolellaan leijailevia vihollisia kohti.<br>\n<br>\nToinen nazorakeista osoitti matorania aseellaan, muttei ampunut. Torakkakaksikko tuntui pohtivan, olisiko matoranista enemmän hyötyä elävänä vaiko kuolleena. Pohdiskelunsa keskellä torakat eivät ehtineet huomata, että Otlekin yllättynyt katse siirtyi kauemmas taivaalle.<br>\n<br>\nSekunnin kuluttua sinertävänmusta jättiläismerimetso iskeytyi taivaalta toisen rakettitorakan kimppuun.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1066,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-06-26T22:27:00.000Z","content":"<strong>Erään saaren rannalla leijuvassa giganttisessa ilmalaivapedossa</strong><br>\n<br>\n003 katseli Tulikärpäsen komentosillalta edessä levittäytyvää saarta. Maajoukot, nuo korkeuksista katsottuna pienet ja mitättömät sotakoneet, vaelsivat päättäväisinä eteenpäin ilmatorakoiden antaessa tukea. Munakenno, Kuhnuri ja kolmas ilmalaiva, nimeltään Russakka, lähtivät kukin kiertämään saarta ja piirittämään sitä.<br>\n<br>\nSaari vaikutti täysin autiolta. Edes raportoidusta pikkuheimosta ei näkynyt jälkeäkään. Mikä se tällainen invaasio oli, kun paikalla ei ollut ketään kenen maata vääryydellä ja väkivallalla riistää.<br>\n<br>\nEräs upseeritorakka tuli kiiruhtaen 003:n luokse.<br>\n\"Sir, saimme radioviestin kolmannelta lentueelta!\"<br>\n003 toivoi sen olevan viimeinkin havainto jostain elollisesta. \"Ja sen sisältö on?\"<br>\nUpseeri rykäisi ja toisti viestin hyvin vakuuttavasti. \"Aargh, aargh, jättiläismerimetso, jättiläismerimetso, aar-kshhhh.\"<br>\n\"Ja viesti loppui siihen?\"<br>\n\"Kyllä, sir.\"<br>\n\"Hmh.\"<br>\n<br>\nTässä saaressa oli jotain mätää, 003 ajatteli.<br>\n<br>\n<strong>Outo tila</strong><br>\n<br>\nDox oli kohonnut jonkinlaiseksi sotasankariksi ristiretkeläisten keskuudessa. Hän sai jopa kulkea erään suuren, harmaan ja nelijalkaisen selässä. He kulkivat taas kohti tuntematonta määränpäätä.<br>\n<br>\nRuskean Toan, jonka silmät olivat hohtaneet sinisinä ja joka oli hokenut nimdaa, jäänteet olivat Hopeisen mukana säkissä. Jokin käyttötarkoitus niillä oli, Dox ei vain vielä tiennyt mikä.<br>\n<br>\nPäiväkausia hän tuijotti horisonttiin, tummat viivat valkoisessa maassa vuoroin tihenivät ja harvenivat. Hänellä ei ollut enää mitään käsitystä siitä miten kauan oli matkannut ja miten kaukana oli lähtöpaikastaan. Päiviä ja kilometrejä? Viikkoja ja virstoja? Kuukausia ja megametrejä?<br>\n<br>\nSilloin tällöin hän kuvitteli näkevänsä horisontissa liikettä, mutta pani ne näköharhojen piikkiin. Jostain syystä, kuitenkin, aina kun hän näki hahmon kaukaisuudessa hänen kätensä alkoivat täristä ja päässään alkoi toistua litania:<br>\n<br>\n\"Kaksittain, kätöset siniset.\"<br>\n<br>\n\"Kaksittain, kätöset siniset.\"<br>\n<br>\nKätöset siniset ja Nimda. Mitä oli tekeillä? Mitä Klaanissa ja Verstaassa oli tällä aikaa tapahtunut? Oliko Allianssi vielä uhkana?<br>\n<br>\nJa koska hän pääsisi kotiin?<br>\n<br>\n<strong>Mt. Ämkoon rinne</strong><br>\n<br>\nKepe, Make ja Snowie kulkivat viimein alamäkeä. Laaksoinen, metsien ja matoranien peltojen peittämät Klaanin saaren keskiosat häämöttivät heidän edessään. Aurinko paistoi, linnut lauloivat eikä lunta ollut enää kuin puolisääreen.<br>\n<br>\nMakekin näytti pikkuhiljaa tarkenevan yhä paremmin. Väsymyksen merkit näkyivät jo heissä kaikissa. Matkan työläin vaihe, vuorenrinteen kapuaminen, oli tosin jo ohi. Edessä oli enää tasankoja, laaksoja, jokia, järviä, mäennyppylöitä ja vieraanvaraisia matoraneja. Ja ehkä Allianssin joukkoja.<br>\n<br>\nKepe tutkaili karttaa. \"Päivämatkan päässä, tuossa vehreässä laaksossa, on seuraava kohteemme. Nui-Koro, suurin pikkukylistä, vaatimattomasti nimetty. Se on joen varrella ja sieltä on veneyhteys takaisin Klaaniin. Emme kuitenkaan ehkä vielä palaa sieltä, jos käymme vielä luoteemmassa. Me...\" Snowie peitti Kepen suun ja koppasi tämän suuren kiven taakse, joka möllötti tienposkessa. Make seurasi.<br>\n\"Katsokaa\", Snowie sanoi.<br>\n<br>\nEdessä oli kuoppa. Kuoppa keskellä tietä. Eihän se sinällään ollut outoa, kuoppia nyt kun oli joka paikassa, mutta kuopan vieressä oli suuri, telaketjuilla varustettu vaunu jonka keulassa oli iso pora. Lisäksi sen kyljessä komeili nazorakien fasistinen logo.<br>\n<br>\n\"Mikä piru tuo on?\" Kepe kysyi.<br>\n\"Sinunhan se pitäisi tietää, kun se noin teknisen näköinen laite on.\"<br>\n<br>\nLaitteen takaa tuli kaksi aivan tummanruskeaa nazorakia, joiden silmät hohtivat vaaleanvihreinä kuin pimeänäkölasit.<br>\n<br>\n\"Ja mitä NUO ovat!?\"<br>\n<br>\nNeljänteen maanalaiseen komppaniaan kuuluneet kaivajanazorakit olivat nousseet pintaan navigointivirheen tuloksena, sillä maan alla ei oikein nähnyt minne oli menossa. Ne olivat juuri valmistelemassa paluutaan maailmaan mullan alla, kun ne huomasivat klaanilaiset. Ne kaivoivat aseensa, suurikokoiset poratykit (mitä olivatkaan), ja suuntasivat ne sankareitamme kohti.<br>\n<br>\n\"004:n, maanalaisten Nazorak-joukkojen komentajan nimessä, tulkaa esiin!\" huusi käheä ääni.<br>\n<br>\n\"Ai niillä on semmoisetkin.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1067,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-06-27T12:54:00.000Z","content":"<strong>Nimdan saari<br>\nPyhättö</strong><br>\n<br>\nMusta-asuinen apinalisko katseli liikkumattomana kivistä kehää.<br>\nSkakdin keltaiset mulkosilmät katsastivat tottuneesti jokaisen piilopaikan ynnä epäilyttävän kohteen maastosta, mutta mitään ei näkynyt. Ninja viitoi kädellään ja kaksi muuta mustaa skakdia ilmestyi tämän taa.<br>\n<br>\nKauempana neljäs ninjoista huomasi rantahietikolla jalanjälkiä. Kaksi muuta liittyi tämän seuraan kolmen edellisen jäädessä tutkimaan Athin pyhättöä.<br>\n<br>\nNinja näki metsän reunassa liikettä. Se syöksyi äänettömästi metsän reunaan.<br>\nKuului skakdinkielistä kiroamista. Sinihopea skakdi murisi ja nousi pystyyn matalan aluskasvillisuuden joukosta.<br>\n<br>\nVälittömästi ninjan tunnistaessa kuka oli kyseessä, se hyppäsi esiin ja teki kunniaa. Skakdipäälikkö pyyhki roskia haarniskastaan.<br>\n\"Mitä te täällä teette?\" hän kysyi ensimmäisenä.<br>\n\"Kenraali lähetti meidät hakemaan Nimdan. Leirimme on saaren pohjoispäädyssä\", ninja vastasi välittömästi. Hän ihmetteli Metorakkin yht'äkkistä ilmestymistä. Olihan Gaggulabio jo nimittänyt hänen paikalleen toisen ja kaikki olettivat hänen jääneen Xialle.<br>\n<br>\n\"Ja kai te olette hankkineet sirun?\" Metorakk murisi.<br>\n\"Ninjat yksi, kaksi ja kolme lähtivät jäljittämään klaanilaisia. Me kolme tutkimme paikan\"<br>\n\"Viekää minut leiriin. Tiedustelkaa vihollisen vahvuus ja pakomahdollisuudet. Kuka onkaan joukkonne nykyinen johtaja on nyt minun haarniskankiillottajani\", käskemään tottunut ääni kartoi selkeästi. <br>\n<br>\nMetorakk mietti sitä Toa-joukkoa jonka oli kohdannut aamulla. Valon Toa olisi kova pala. Lisäksi niiden mukana oli Plasman Toa, jonka hän luuli jo tappaneensa. <br>\nKunhan tiedustelutiedot saapuisivat, skakdijohtaja miettisi tarkemman strategian. Jos klaanilaiset olivat onnistuneet Nimdan hankkimisessa, hän saisi Nimdan heiltä. Hän palaisi Klaanin saarelle voittajana sirun kanssa ja Gaggulabio hukuttaisi hänet rikkauksiin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1068,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-06-27T14:38:00.000Z","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Gurvanaattori & Manfredduh esittävät: SUPERMARJA II</dd></dl>\n<br>\n<strong>Nazorakein laboratoriot</strong><br>\n<br>\n006 huokaisi. Ei mitään. Ei mitään kokonaiseen kahteenkymmeneen tuntiin.<br>\nOliko tämä hänen tutkimuksensa loppu? Näin lähellä onnistumista?<br>\n<br>\nSitten Abzumo ryntäsi sisään ja tyrkkäsi hänet tietokoneen ääreltä. Hän alkoi nauraa voitonriemuisena.<br>\n”Keksin sen… keksin viimein…”<br>\n”Keksit niin mitä?”<br>\n”Hiljaa, orja. Minä ajattelen.”<br>\n006 oli tyrmistynyt. Mitä tapahtui Stephenille? Ei, nimiä ei saanut ajatella…<br>\nAbzumo vetäytyi taemmas. Tietokoneen näytöllä oli nyt kuva jonkinnäköisestä pitkästä molekyylirakenteesta. Makuta tarkkaili sitä hetken ja syöksyi jälleen sen luokse. Näppäily jatkui.<br>\n<br>\nHetken kuluttua Makuta lysähti peremmälle tuoliinsa. Tietokoneen näytöllä oli paljon tekstiä ja kuvia pitkistä molekyyleistä.<br>\n”Hah, onnisssstuin viimein.”<br>\n”Missä niin?”<br>\n”Muutin Nazorak-DNA:n binääridataksi.”<br>\n”…”<br>\n<br>\n006:n päätä oli alkanut pikkuhiljaa särkeä. Nyt särky oli jo melko paha.<br>\n”Eikö meidän ollut tarkoitus saada uudet torakat kuin vanhoiksi tekijöiksi tai jotain?”<br>\nAbzumo istui hiljaa. Hän oli hiljaa pitkän aikaa.<br>\n”Kiitossss tässstä ajatuksssesssstahh.” 006 kavahti taaksepäin.<br>\n”Minä… tuota… menen – tauolle”, hän sanoi ja käveli ulos labrasta pidellen päätään. Muu tutkimusryhmä tuli häntä vastaan käytävässä. Naureskeleva joukko sai hänen päänsä miltei räjähtämään. Hän käveli käytäviä pitkin hetkisen, kunnes pysähtyi miettimään, minne oli edes matkalla. Hän päätti jatkaa toimistoonsa.<br>\n<br>\nToimiston valkoisten seinien hohto tuntui puhdistavan torakkatohtorin ajatuksia ja vähentävän kipua. 006 istahti valkoisen pöytänsä takana lojuvaan valkoiseen työtuoliin. Oikeastaan oli melko ärsyttävää, että <em>kaikki</em> oli valkoista. Nazorak käänsi katseensa seinille kiinnitettyihin valokuviin. Suurin osa kuvista oli otettu hänen onnistuneista projekteistaan. Moni niistä oli ollut hänen itsensä mielestä hirveä, mutta jollain tavalla hän oli ylpeä jokaisesta.<br>\n<br>\nPöydällä lojuvat paperit odottivat hänen kosketustaan. 006 tiesi, että hänellä ei periaatteessa ollut varaa yhteenkään levähdystaukoon, aikataulu oli täydenlaatuinen. Hän ei kuitenkaan jaksanut välittää velvollisuuksistaan juuri nyt.<br>\n<br>\n006 hätkähti hereille viestintuojan saapuessa. Hän ei ollut huomannut nukkuneensa, mutta ainakin päänsärky oli suurimmaksi osaksi tiessään.<br>\n”Makuta Abzumo haluaa sinut labraan”, viestintuoja sanoi värisevin äänin.<br>\n<br>\nKerrottuaan sanottavansa viestinviejä veti päänsä pois oviaukosta ja pamautti oven kiinni. Unestaan hieman raukea 006 vilkaisi kelloa ja virkistyi välittömästi tajutessaan olevansa pahasti myöhässä. Hän nousi salamannopeasti seisomaan, suoristi suojapukunsa ruttuja huolimattomasti ja hieroi silmiään. Torakkatohtori köhäisi ja ryntäsi ulos toimistostaan.<br>\n<br>\nKäveltyään ripeästi pesän käytävien läpi ja tervehdittyään hätäisesti muutamaa vastaantulevaa tuttua torakkaa Tohtori 006 saapui laboratorion ovelle. Hän pysähtyi oven eteen mietiskelevän näköisenä, yrittäen hautoa aivoissaan sopivan uskottavaa tekosyytä myöhästymiselleen. Tohtori hieroi käsiään yhteen ja teki hermostuneita hyönteismäisiä naksahteluääniä suullaan.<br>\n<em>Olin auttamassa aseteknikoita</em>, 006 ajatteli. <em>Niin sen täytyy olla.</em><br>\nEnnen kuin torakkatohtori otti askeleen kohti laboratorion suurta ovea, se aukeutui. 006 irroitti kätensä toisistaan ja suoristi ryhtiään. Pieni, valheellinen hymy muodostui hänen kasvoilleen. Se kuitenkin muuttui hämmästykseksi, kun Tohtori näki, keitä ovesta tuli.<br>\n<br>\nKaksi mattamustaa, silmänsä kiiltävillä visiireillä piilottanutta Nazorakia astui ovesta. Niiden askeleet olivat ripeitä, mutta äänettömiä. Torakat eivät tehneet elettäkään huomioidakseen Tohtori 006:ta, eikä edes niiden hengitys kuulunut. Kaksi Nazorak-agenttia ohittivat 006:n silmänräpäyksessä ja jatkoivat määrätietoisesti läpi käytävän.<br>\n006 keskitti katseensa hetkeksi agenttien sinisiin, metallipintaisiin käsiin. Hän vilkaisi niitä ja katsoi sitten taas laboratorion ovea.<br>\n<br>\n\"Mitäköhän..\", 006 mietti ääneen. Hän kääntyi vielä katsomaan kohti äänettömästi liikkuvia Nazorak-agentteja, mutta hämmästykseen ei nähnyt niitä enää käytävällä.<br>\nTohtori 006 kohautti olkapäitään ja astui sisään laboratorion ovesta. Hänen päähänsä palautui eräs tarttuva laulu, jota salaiseen palveluun koulutettaville toukille tavattiin soittaa.<br>\n<br>\n<em>Kätöset nuo Siniset<br>\nMukanaan vievät kielletyt aatokset<br>\n<br>\nKätöset nuo Siniset<br>\nPäästäsi poistavat muistin jyväset</em><br>\n<br>\n006 yritti olla ajattelematta asiaa. Hän sulki oven takanaan.<br>\n<br>\nJotain oli tapahtunut laboratorion valkoiselle värimaailmalle. Mitään ei oltu muutettu, mutta katonrajassa yleensä hehkuvat kirkkaat lamput olivat pois päältä. Laboratoriossa ei kuitenkaan ollut täysin pimeää, sillä suuren vihreän valon aavemainen hehku valaisi huoneen ja toi huoneeseen aivan omanlaisensa tunnelman.<br>\nSuuri vihreä valo tuli valtavasta suorakulmion muotoisesta tankista, jonka edessä Makuta Abzumo seisoi. Hän katsoi sen sisältä tulevaa hehkua tiiviisti eikä reagoinut mitenkään Tohtori 006:n saapumiseen.<br>\nTohtori 006 sulki oven varovaisesti ja katsoi valtavasta tankista hehkuvaa vihreää valoa haltioituneena. Hän nuuhkaisi laboratoriossa leijailevaa kemikaalien hajua ja yritti päätellä itsekseen, mitä aineita huoneessa oli käytetty.<br>\nAbzumo seisoi paikallaan. Hän koski valtavan vihreänhehkuisen tankin lasista pintaa ja katsoi sen sisälle, täysin hiljaa.<br>\n<br>\n006 tutki ympäristöä. Laboratoriossa ei ollut muita. Suojapuvut ja valkoiset takit joko roikkuivat naulakosta tai lojuivat työtuoleilla, ja useita työvälineitä oli jätetty sekaisesti ympäri laboratoriota. Vaikutti siltä, että tiedemiehillä oli ruokatauko. <br>\nTohtori otti muutaman varovaisen askeleen kohti Makuta Abzumoa ja vihreänhehkuista tankkia, tutkien sitä ja sen sisältöä hyönteissilmillään.<br>\n\"Tervetuloa takaissssin, toveri\", Makuta Abzumo sanoi ivallisesti kääntymättä. \"Kaunissssta, eikö?\"<br>\n<br>\nMakutan sanoista hätkähtänyt torakkatohtori etsi hetken vastausta. \"Ky...kyllä kai. En ole koskaan nähnyt...mitään tällaista. Saanen kysyä, mitä...\"<br>\n<br>\n\"Visorak-hautomo\", Abzumo vastasi kuuntelematta 006:n änkyttävää vastausta. \"Ssssäälittävät hautomokoneenne olivat liian pieniä.\"<br>\n\"Kyllä niihin Nazorak-munat mahtuvat\", Tohtori 006 sanoi poikkeuksellisen koppavasti. Abzumo ei kuunnellut moista vaan tarttui kiinni Tohtorin niskasta ja veti pelästyneen tohtorin lähemmäs hautomokonetta. Niin lähelle, että 006 näki.<br>\n<br>\nHautomokoneessa oli suuria munia. Ne olivat aivan liian suuria kuuluakseen Nazorakeille, mutta niiden rakenteessa ei ollut mitään, joka olisi muistuttanut Visorakeista. Munien paksun kuoren läpi valaiseva vihreähehkuinen hohde paljasti, että niiden sisällä liikkui jotain.<br>\n\"Eivät enää, Ssssstephen\", Abzumo sanoi koko hammasrivi esillä. \"Edessssänne on uusssi aika.\"<br>\nTohtori 006 katsoi näkemäänsä suu auki. Nazorakien munia. Suuria nazorakien munia, joiden sisällä ei liikkunut toukka, vaan jotain, jolla oli kuusi pitkää raajaa. Syntymättömien nazorakien siluetit keinuivat munien sisällä. Ne nukkuivat.<br>\n<br>\n006:n kasvoille vääntyi leveä hymy. Hän tuijotti pieniä mutta ruumiillisilta mittasuhteiltaan täysikasvuisia, syntymättömiä nazorak-sotilaita.<br>\n\"...se...se siis toimi?\"<br>\nVieläkin epämiellyttävästi Tohtori 006:n olkapäästä kiinni pitävä Abzumo nyökkäsi pitkään ja laajaliikkeisesti. Hirviömäiset hampaat pilkistivät makutan suusta. \"Kaavat tässssmäsivät, tohtori. Me onnisssstuimme. Tieteen nimisssä.\"<br>\n006 irrottautui hienovaraisesti Abzumon otteesta ja suorastaan nojasi hautomon lasiseinämään tutkaillakseen valmiita munia vielä tarkemmin. Aiempi aivokoe toukalla ja kuolleella nazorak-sotilaalla muistui vähitellen torakkatohtorin mieleen. Hän oli vielä hieman skeptinen, mutta innokas.<br>\n\"Mihin muu geenitutkimusryhmä meni?\" 006 kysyi huomaamattaan, vaikka keskittyi yhä katseellaan tiiviisti muniin.<br>\n<br>\n\"Ssaamattomat vätykssset\", Abzumo naurahti. \"He saivat siirron toisiin tehtäviin.\"<br>\n006 nyökkäsi, vaikka ei kuunnellut. Hän tutki vihreähehkuisen hautomon sisällä liikehtivää kahdeksaa Uuden Sukupolven munaa mahdollisimman monesta kuvakulmasta. Kaksi munista oli hieman muita pienempiä, mutta niiden sisällä liikehtivät sotilaan suurikokoiset sikiöt eivät näyttäneet yhtään muita heikommilta.<br>\n<br>\n006 kääntyi kohti Abzumoa. Tiedemieskaksikko katsoi toisiaan pitkään, joskin 006 vältteli hieman Makutan verenpunaista katsetta. Abzumo hymyili.<br>\n\"Oikein hienoa\", 006 sanoi hiljaisen innostuneena. \"Mutta...\"<br>\n\"Tiedän, Sssstephen. Väität, että jokin voi vielä epäonnissssstua.\"<br>\nMakuta otti muutaman askeleen kohti torakkatohtoria. Hän kumartui epämiellyttävän lähelle ja vilautti käärmemäistä kieltä hampaidensa välistä.<br>\n\"Mitä sssssanot? Herätetäänkö testiksi pari <em>vauvaa</em>?\"<br>\n006 nielaisi ja nyökkäsi.<br>\n<br>\nAbzumo otti pitkän, mustan, teräväpäisen kepin ja avasi sitten säiliön kannen. Heitä lähinnä oleva muna liikkui varovasti. Abzumo tökkäsi sitä kepillä. Valkoinen, läpikuultava munankuori räsähti rikki. Sitten alkoi kuulua epämiellyttävää, korvia riipivää kirkunaa – munan sisältä. Pitkäkynsinen koura tunkeutui ulos vastasyntyneestä halkeamasta. Sitten toinen. Yhdessä ne repivät munankuoren rikki. Vihreästä säiliöstä, munankuorien seasta, nousi jotakin. 006 kavahti taemmas. Munan sisältä oli kuoriutunut aikuinen Nazorak. Itse asiassa se ei ollut vain aikuinen – se oli ylivertainen verrattuna tavallisiin Nazorakeihin. Sen ruumis oli lihaksikas ja roteva, se oli 006:ta päätä pidempi. Sen alemmat kädet olivat yhtä suuret ja vahvan näköiset kuin ylemmätkin, ja siivet näyttivät pitkiltä ja hoikilta, täysin ylivoimaisilta verrattuna 006:n tynkiin, joskin hän ei ollut koskaan ollut mikään kehonrakentaja. 006 huomasi kadehtivansa uuden sukupolven vastakuoriutuneen tuntosarvia, jotka olivat pitkät ja kaarevat. Torakan ulkoinen tukiranka oli vahvan näköinen ja kova, ja se olisi varmasti kiiltänyt, jos ei olisi ollut pimeässä huoneessa vihreän liman peitossa. Vihreänä hohtivat myös Nazorakin silmät, jotka tuijottivat Abzumoa erittäin tiiviisti. Olennon hampaat naksuttelivat erinäisiä äännähdyksiä silmien siirtäessä katseensa Makutasta tohtori 006:een. Sitten, 006:n täydeksi yllätykseksi, torakka puhui:<br>\n”Mmmitä… mmitä… minä en… uurrrggghh.”<br>\n”Hm, täysin onnistunut kokeilu onnistui täysssssin”, Abzumo sanoi myhäillen. 006 perääntyi hieman taaemmas, Makutan varjoon.<br>\n<br>\nVastasyntynyt Nazorak selvästikin koetti ruumistaan tekemällä muutaman kummallisen liikkeen ja vääntämällä raajojaan ja siipiään jos jonkinlaisiin asentoihin. Abzumo katseli hetken haltioituneena vierestä. Sitten yhtäkkiä hän hätkähti ja kääntyi 006:n puoleen.<br>\n”Me teimme sssen, Sssstephen, me teimme sen. Nyt voimme ilmoittaa Stevelle ja hänen nukkehallinnolleen… kuinka onnistuneita kokeemme loppujen lopuksi olivat.”<br>\n”M-mitä hän”, 006 sanoi osoittaen limaista torakkaa, joka toi hänen mieleensä sanan <em>juggernaut</em>, ”oikein tekee nyt?” Abzumo katseli hetken mietteliäänä. Sitten hän yllättäen iski silmää ja naurahti:<br>\n”No me tietysssti lähetämme hänet, ja muutkin, vahvistamaan itseään erikoisravinnolla ja – ah, kuinka nopeasti ne aikuistuvatkaan – koulutukseen. Tietysti jonkinlaista taitoa niillä toki jo on, koska… ne ovat henkisesti – miten sen nyt ilmaisssisi – <em>valmiita</em>. Kuin uudelleensyntyneet. Jos tiedät, mitä tarkoitan.”<br>\n<br>\n006 katsoi hämillään vastasyntyneen torakanjärkäleen puhtaan vihreisiin silmiin. Hän ei ollut varma, ymmärsikö enää mitään. Torakkatohtori otti muutaman varovaisen askeleen kohti suurta uuden sukupolven hyönteisolentoa ja tutkaili tätä tarkalla katseellaan.<br>\n\"Ei\", 006 sanoi itsevarmempana kuin pitkiin aikoihin. Hän käänsi selkänsä jättitorakalle ja katsoi Makuta Abzumoa silmiin otsa rytyssä.<br>\n\"Ei?\" Abzumo kysyi yllättyneenä.<br>\n\"Ei\", 006 sanoi. \"Kaikella kunnioituksella, mutta... sinä tiedät, että se on mahdotonta.\"<br>\n<br>\nAbzumo hykerteli pienen laboratoriotakkisen torakan yhtäkkiselle itsevarmuudelle. \"En tiedä, missssstä puhut, Ssssstephen. Ssssehän seisoo takanassssi.\"<br>\n<br>\n\"Ruumiinrakenne, helppoa\", 006 sanoi astellen verkkaisesti ympäri laboratoriota. \"Hormonitoiminnan kiihdytys, lastenleikkiä. Lopullinen kehitys aikuiseksi jo alkiovaiheessa, pelkkää matematiikkaa. Mutta...\"<br>\nTohtori 006 nieleskeli hetken. Hän hieroi otsaansa molemmin käsin. Hikipisara valui pitkin Nazorakin kitiinistä kuorta. 006 kääntyi takaisin kohti makutaa, joka katsoi torakkaa ylimielisenä. 006 hätkähti hieman makutan murhanhimoista ilmettä, mutta yritti pitää ajatuksensa silti selkeinä.<br>\n\"...tarkoitan...tarkoitan...\"<br>\n006 naputti itseään otsaan melko aggressiivisesti. Hän lopetti sen siinä vaiheessa kun se alkoi sattua.<br>\n\"Tarkoitan, että... mieli. Et voi millään väittää, että tuolla torakalla on aikuisen tasoinen älykkyys.\"<br>\n<br>\n\"Kyllä voin\", Abzumo sanoi. Hän laski kämmenensä juuri kuoriutuneen torakkajärkäleen otsalle. \"Ehkä he eivät vielä tiedä misssstään mitään, mutta...potentiaali löytyy. Näissssä aivoissssa on kokemusssta vuosssilta, vaikka pienoinen on vasta minuutteja vanha.\"<br>\n<br>\n006:n kädet puristuivat nyrkkeihin, mutta hän piilotti ne kaapunsa sisälle. \"Sinä tiedät, että se ei ole mahdollista!\" hän sanoi äänekkäästi, mutta yritti hillitä äänensävynsä. Makuta oli tappanut vähemmästäkin. \"Me kokeilimme siirtää sen kuolleen soturin aivoaineksen vastakuoriutuneen toukan päähän ja...ja...se vain vaikeroi meitä <em>tappamaan itsensä</em>!\"<br>\n<br>\n\"Niin, niin\", Abzumo sanoi pirullinen hymy kasvoillaan. \"Koe, joka onnissstui puolikssssi. Mutta opimme sssiitä jotain, emmekö oppineetkin?\"<br>\n006 viuhtoi käsiään puhuessaan. \"Vai opimme? Opimme, että vanhaa mieltä ei voi vain siirtää uuteen kehoon.\"<br>\n006 käveli ympäri laboratoriota. Hän potkaisi äkkinäisessä ärtymyksessään yhtä tuoleista, mutta huomasi sekunnin päästä satuttaneensa vain omaa jalkaansa. Abzumo naurahti hillitysti ja asteli kohti torakkatohtoria.<br>\n\"Eikö, rakasss Ssstephen?\" Abzumo kysyi. \"Tiedät itssssekin, että mielet ovat vahvoja.\"<br>\n<br>\n006 rauhoitteli hengitystään parhaansa mukaan. Hänen selkäänsä pitkin kiiri tuskaisa kylmän tunne Abzumon lähestyessä.<br>\n\"Ehkä niin...\" torakkatohtori sanoi. \"Mutta aivot eivät ole. Yksinkertainen... muisto aivojen poistattamisen tunteesta tai vanhan ruumiin kuolemasta on tarpeeksi käristämään aivot. Mieltä itsessään ei voi siirtää, vaikka se varmaan olisikin… kivuton vaihtoehto.\"<br>\n006 hieroi kipeää jalkaansa. \"Muistikuva siitä kivusta tuhoaa aivot.\"<br>\n<br>\n006 päästi irti jalastaan. Hän huomasi lopettaneensa hengittämisen.<br>\nJokin oli iskenyt. Se oli odottanut hänen tajuntansa syvyyksissä hetken, mutta nyt hän aisti sen.<br>\nKylmä tunne kiipi pitkin torakkatohtorin koko ruumista. Hän ei räpäyttänytkään silmiään.<br>\n<br>\n<em>Muistikuva siitä kivusta tuhoaa aivot.</em><br>\n<br>\n<em>Muistikuva siitä kivusta...</em><br>\n<br>\n<em>Muistikuva...</em><br>\n<br>\n006:n sydän hakkasi kuin sotarumpu. Hänen kätensä tärisivät kaavun hihojen sisällä.<br>\nTorakkatohtori kääntyi kohti suuren laboratorion hieman raollaan olevaa ovea. Ultraviolettivalon sinihehku ja neljän jalan äänettömät askeleet palautuivat hänen päähänsä.<br>\n<br>\n<em>Kätöset nuo Siniset<br>\nMukanaan vievät kielletyt aatokset</em><br>\n<br>\nSydämentykytys jatkui piinaavana. Hengitystään edelleen pitelevä 006 käänsi katsettaan ympäri laboratoriota.<br>\nHän keskitti katseensa sekalaisesti ympäri huonetta lojuviin vitivalkoisiin laboratoriotakkeihin.<br>\n<br>\n<em>Mihin muu geenitutkimusryhmä meni?</em><br>\n<br>\nMuiden Nazorak-tiedemiesten lämmin ja inhimillinen naurunremakka kaikui etäisesti 006:n muistoissa. Hän kääntyi hitaasti kohti paikallaan seisovaa Uuden Sukupolven ensimmäistä tuotosta ja keskitti katseensa tämän päälakeen.<br>\nTohtori 006 huomasi pian, että vastasyntyneen torakan päässä oli pieni leikkausarpi.<br>\n<br>\n<em>Kätöset nuo Siniset<br>\nPäästäsi poistavat <strong>muistin jyväset</strong></em><br>\n<br>\nLeikkausarpi.<br>\n<br>\n<em>Ssaamattomat vätykssset.<br>\nHe saivat siirron toisiin tehtäviin.</em><br>\n<br>\n006 muuttui lumenvalkoiseksi. Hänen tuntosarvensa laskeutuivat lannistuneina alas.<br>\n<br>\n<em>...toisiin tehtäviin...<br>\n<br>\n...toisiin tehtäviin...</em><br>\n<br>\nTorakkatohtori siirsi vihreiden silmiensä katseen vielä Makuta Abzumoon. Tämä seisoi hiljaa paikallaan ja punaisten silmien hirviömäinen hehku valaisi 006:n kasvot. Abzumo hymyili koko hammasrivillään.<br>\nSitten 006 muisti vielä omat sanansa. Sanat, jotka olivat saaneet hirviömäisen makutan miettimään monta minuuttia hiljaa.<br>\n<br>\n<em>Eikö meidän ollut tarkoitus saada uudet torakat kuin vanhoiksi tekijöiksi...<br>\n...tai jotain?</em><br>\n<br>\n<strong>Toisiin tehtäviin.</strong><br>\n<br>\n006 tarttui kaksin tärisevin käsin kiinni suustaan. Vihdoin minuutin pitkä hengittämättömyys räjähti hänen suussaan äänekkääksi hyperventilaatiokohtaukseksi. Tohtorin kalpeiden kasvojen keskeltä tuijottavat vihreät silmät sinkoilivat pitkin huonetta. Ne katsoivat ympäri huonetta lojuvia valkoisia laboratoriotakkeja, yksinäisenä seisovan Uuden Sukupolven torakan päässä olevaa leikkausarpea ja sitten taas Makuta Abzumon pirullista hymyä. Raskaasti hengittävä 006 otti useita askelia taaksepäin perääntyen hirviömäisestä makutasta joka askeleella. Lopulta tohtori törmäsi yhteen työpöydistä voimakkaasti, henkäisten kovaan ääneen. Työkaluja ja lasisia koeastioita putoili lattialle ja pirstoutumisäänet kaikuivat läpi huoneen. Makuta Abzumo ja hänen uusin lapsensa eivät edes vaikuttaneet huomioivan tätä.<br>\n<br>\n006 tuijotti jalkojaan ja näki, kuinka ne tärisivät. Hän ei pystynyt kuvittelemaan muuta kuin kaukaisia kauhunhuutoja. Avunhuutoja. Anomista siitä, että muistia ei pyyhittäisi.<br>\nTorakkatohtori sai lannistettua hyperventilaatiokohtauksensa. Hän hengitti kuitenkin yhä äänekkäästi, mutta sai pakotettua yksittäisiä tavuja ulos suustaan.<br>\n\"Mi-mi\", 006 yritti köhiä. \"Mi-miksi...\"<br>\n<br>\nMakuta Abzumo paljasti koko hammasrivinsä. \"Ssssiksi, että ssse toimi. Olemme onnisssstuneet, Sssstephen. Meillä on Uusi Sukupolvi. Lopuissa noissssta munisssta odottaa sssukupolvi täydellissssiä taistelijoita, jotka on ssssiunattu aikuissssen Nazorakin aivoilla.\"<br>\n<br>\n006 ei vaikuttanut tyytyvän vastaukseen. Hän tärisi kauttaaltaan ja pakotti jälleen äännähdyksiä hengityksensä alta.<br>\n<em>\"Mi-mi-mi...\"</em><br>\n<br>\nAbzumo otti askeleen kohti 006:tta. \"Mikssssi juuri he? Ssssiksi, että he olivat kaikesssta huolimatta torakoisssssta älykkäimpiä. Kenen tahanssssa aivot eivät olissssi välttämättä selviytyneet Kätösssten muistinpyyhkäisystä ja sssiirrosta uuteen ruumiisssseeen. Lissssäksi olisi ollut...vaivalloissssta hakea aivoja jossstain... kauempaa.\"<br>\nAbzumo lausui sanan \"kauempaa\" inhoten.<br>\n<br>\nTämäkään ei kelvannut 006:lle. \"Mi-mi-miksi...\"<br>\n<br>\n\"Mikssssi sssäästin ssssinut tässstä tiimistä?\" Abzumo kysyi sihisten tavallisen ylimielisesti. \"Hyvä kyssssymysss, Stephenini. Ehkä sssiksi, koska olet alasssi parasss. Ehkä yksinkertaissssesti vain sssiksi, että <em>pidän sssinusta</em>!\"<br>\n<br>\n006 ei avannut suutansa enää kysyäkseen mitään. Hän nosti vapisten päänsä kohti Abzumoa ja nyökkäsi, muodostaen suullaan äänettömästi sanan \"kiitos\" mutta pitäen katseensa yhä jaloissaan. 006 eli. Hän oli elossa. Hänen muistiaan ei ollut pyyhitty ja hänen aivonsa olivat vanhalla paikallaan. Torakkatohtori oli peloissaan, mutta hänellä ei ollut mitään valittamista.<br>\nHänen mielessään pyöri kuitenkin edelleen yksi kysymys. Se oli kysymys, jota Abzumo ei ollut ymmärtänyt, vaikka oli kuullut sen moneen kertaan. Se oli kysymys, jota Abzumo ei suuresta älykkyydestään huolimatta tulisi koskaan ymmärtämään. Jos makuta joskus ymmärtäisi sen, se ei enää pystyisi katsomaan itseään peiliin.<br>\nMakuta Abzumo ei kuitenkaan tulisi koskaan ymmärtämään tätä kysymystä. Hän saattaisi vastata siihen \"Tieteen vuoksi\", mutta ei tulisi ymmärtämään sitä.<br>\n<br>\nKysymys oli yksinkertaisesti \"miksi\".<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/9yobDr1Zu1M?rel=0&amp;hd=1" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/9yobDr1Zu1M?rel=0&amp;hd=1</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n001 saapui kokoushuoneeseen perin närkästyneenä siitä, että joku oli kutsunut <em>hänet</em> hänen omaan kokoushuoneeseensa, vaikka <em>hän itse</em> oli ainoa, jolla oli lupa tehdä niin. Ja mistä syystä? Makuta Abzumolla oli jonkinlainen uutinen kerrottavaksi koko johtoportaalle. Tämä oli ennenkuulumatonta. Uutisoinnin pystyi hoitamaan muillakin tavoilla.<br>\n<br>\nTorakkakenraali istahti paikalleen pöydän päähän. Hänestä seuraavaksi istui amiraali 002, joka oli kiitänyt paikalle kutsun käydessä. 003 ei ollut päässyt paikalle. Sen sijaan vasta nimitetty maanalaisten joukkojen komentaja, uusi 004, oli paikalla. Suurin osa torakoista aina 001:stä 020:aan asti oli paikalla. Välistä puuttui muutamia, kuten 003 ja 006, jota ei ollutkaan näkynyt hetkeen. Siniset Kädet seisoivat pimeimmässä nurkassa 007:n takana. Hän ei istunut pöytään vaan vartioi kaikkea omalta paikaltaan. 008, 009 ja 010 istuivat seuraavina 002:sta. Puuttuvien paikat jätettiin tyhjiksi. Myöskään 005 ei ollut paikalla, mutta hänellä oli työnsä.<br>\n<br>\nKun Nazorakein ylin johto oli paikalla, kaikki vain odottivat, mitä tuleman piti. He odottivat ärsyyntyneinä ainakin kymmenen minuuttia, ennen kuin mitään tapahtui. 001 harkitsi jo poistumista aikansa tuhlaamisen sijaan, kun Makuta Abzumo ilmestyi oviaukosta ja pamautti oven kiinni erittäin lujaa. Huoneeseen, joka oli juuri hetki sitten ollut juttelevien torakkakomentajien pulinan takia viihtyisä ja kotoinen, hiljeni nyt täysin, ja tunnelma synkkeni hetkessä mustaksi, luultavasti Makutan takia.<br>\n<br>\n”Minulla on teille sssssuuria uutissssia.”<br>\nKaikki käänsivät katseensa Makutaan. 001 ei voinut olla huomaamatta, että tämä käyttäytyi, kuin olisi ollut heidän kaikkien yläpuolella. Abzumo oli ilmeisesti huomannut, mitä kenraali oli huomannut ja hymyili pirullisesti hänelle.<br>\n”No älä anna meidän odottaa”, kenraali 001 sylkäisi.<br>\n”En ajatellutkaan.” Makuta Abzumo napsautti sormiaan välinpitämättömän näköisenä. Ovi avautui jälleen. Valot himmenivät. Ovesta marssi sisään Nazorakeja, jotka kuljettivat isoja, vihreinä hehkuvia lasialtaita – Visorak-hautomoita. Komentajien joukosta kuului uteliasta mutinaa. Abzumo myhäili, Abzumo myhäili.<br>\n<br>\nHuoneeseen tulleet torakata, uudet tutkimusryhmän jäsenet, jättivät lasiastiat suoriin riveihin pöydän eteen. Makuta saapasteli niiden luokse ja asettui kahden keskimmäisenä väliin. Pöytä oli aivan hänen edessään ja 001 kauimpana hänestä. Hän heilautti kättään edes katsomatta uusiin tiedemiehiin, ja nämä poistuivat. Ovi meni jälleen kiinni.<br>\n<br>\nHuoneessa ei ollut juuri lainkaan valoja; kaikista suurin valonlähde oli vihreä hehku, joka tuli säiliöistä. Lähimpänä olevat komentajat, jotka itse asiassa olivat kaikista alimmassa asemassa, mikä näkyi heidän sijoituksestaan pöydässä, saisivat ensimmäisinä kokea, mitä sisältä tulisi. Lähimmät yrittivätkin kiinnostuneina vilkuilla, mitä voisivat nähdä lasiseinien sisällä. Abzumon virne levisi yhä leveämmäksi hänen nähdessään torakoiden reaktiot. Jopa 001 alkoi kiinnostua, mitä Abzumolla oli näytettävänään, ja hänellä oli jo jonkinlainen aavistuskin, samoin kuin 002:lla. Kumpikin oli tehnyt omat johtopäätöksensä.<br>\n<br>\n”Olisssssikohan aika paljassssstaa, mitä täältä löytyy?” Abzumo sanoi raukeasti. Torakat, jotka olivat kaikista lähimpänä, jäykistyivät. Lasiastioiden kannet avautuivat. Valaistus lisääntyi. Nyt jokainen pystyi näkemään, että ne sisälsivät joukon munia – valtaisampia kuin he olivat ikinä nähneet. Ne olivat aikuisen Nazorakin kokoisia ja heiluivat edestakaisin. Moniin oli ilmestynyt säröjä. 001 havaitsi yhden munan olleen rikki jo valmiiksi, eikä sen sisältöä näkynyt missään.<br>\n<br>\nPian ensimmäinen munista rikkoutui. Tumma nyrkki iskeytyi kuoren läpi murskaten siihen ison reiän. Pian munan sisällä oleva Nazorak repi itseään suojaavan kuoren kokonaan auki. Muissa tapahtui sama, mutta hitaammin. Nazorak-komentajat katsoivat äimistyneinä ulos tullutta näkyä: tavallista lihaksikkaampi ja suurempi, täysikasvuinen Nazorak, jonka limaiset siivet kimalsivat vihreässä hehkussa, ärjäisi lujaa. Sen alemmat kädet, jotka olivat yhtä suuret kuin ylemmätkin, repivät viimeisiä kuorenpalasia hänen ympäriltään. Torahampaat naksuttelivat kuin jonkinlaista salaviestiä. Tuntosarvet olivat komeammat kuin yhdelläkään huoneen komentajista, minkä moni oli pistänyt merkille.<br>\n<br>\nSitten, kaikkien yllätykseksi, uusi tulokas puhui:<br>\n”Missä…?”<br>\nMakuta vastasi sille:<br>\n”Olet nyt herrojessssi edessssä. Sssinä tottelet heitä kaikkia. Niin on ollut ja niin on aina oleva.”<br>\nJuggernaut katseli ympärilleen ja venytteli raajojaan. Komentajat katsoivat uskomatta silmiään.<br>\n”Mitä tämä on…?” 002 kuiskasi. Abzumo myhäili edelleen.<br>\n”Urgh”, vastakuoriutunut sanoi. ”Minä… muistelen…”<br>\n”Sinä et muista”, Abzumo sanoi. ”Sinä et muista mitään. Eikö vain?”<br>\nNazorak hieroi päätään hämmentyneenä. Sitten se pudisti päätään. Abzumo kääntyi poispäin. Torakkakomentajat katsoivat häntä vaikuttuneena.<br>\n”Siinä on täydellinen sotilas, joka pystyy taistelemaan yötä päivää monen vuorokauden ajan. Se pärjää vähemmällä ruoalla ja unella kuin muut, se on valmis taisteluun heti kuoriuduttuaan. Se on valmis – sekä fyysisesti että psyykkisesti.”<br>\n<br>\n<br>\n006 oli ollut oksennuksen partaalla jo puolisen tuntia. Hän ei voinut uskoa, mitä oli tapahtunut. Järkytys oli iskenyt häneen hitaasti, ja kiitollisuus eloon jäämisestä oli jo melkein täysin poissa. Hänen ajatuksensa pettivät hänet.<br>\n<em>Se paskiainen… se… se…</em><br>\nHän halusi päästä pois. Hän ei ollut mennyt Uuden Sukupolven esittelytilaisuuteen. Hän ei ehkä olisi kestänyt siellä kunniaansa menettämättä.<br>\n<br>\nHän huojui pois karusta ja koruttomasta toimistostaan takaisin laboratorioille päin. Tunnelien synkkyys tarjosi unohdusta, mutta se ei kestänyt pitkään. Kun hän näki jälleen paikan, jossa oli nähnyt Sinisten Käsien poistuvan karmean tekonsa jälkeen, hänen teki mieli hajottaa kaikki kalliit laitteet ja lasiset ikkunat. Sitä hän ei kuitenkaan tehnyt, koska eihän siitä olisi mitään hyötyä ollut eikä se olisi edes parantanut hänen pahaa oloaan.<br>\n<br>\nHän käveli poispäin siitä laboratoriosta, jossa Uusi Sukupolvi oli luotu. Toinen ovi vei toiseen laboratorioon, ja sinne hän pyrki. Hänen piti päästä tekemään jotain, mikä saisi hänet unohtamaan. Hän avasi oven ja oksensi. Oven takana oli kaikki, mikä oli jäljellä geenitutkimustiimistä: veristä mössöä ja ruumiinkappaleita. Jokaisen päässä oli iso viiltohaava ja iso kuoppa siinä, missä aivojen olisi kuulunut olla. Suurimman osan pää ei ollut enää kiinni muussa ruumiissa. 006 katsoi näkyä järkyttyneenä vielä hetken, paiskasi sitten oven kiinni ja juoksi takaisin käytävään niin lujaa kuin jaloistaan pääsi.<br>\n<br>\n<br>\n”Erikoisruoalla heissstä tulee vielä voimakkaampia ja suoritussskykyissssempiä. Erikoisssruokavalio voi alkaa välittömässssti sotilaan kuoriuduttua.”<br>\n”Ovatko ne nyt siis valmiita minua varten?” 002 kysyi epäuskoisena. Abzumo hymyili yhä.<br>\n”Kyllä vain.”<br>\n”Ja siis täysin toimintakykyisiä?” 001 tivasi.<br>\n”Aivan niin.”<br>\n”Entä miten tähän tulokseen päästiin?” Abzumon hymy vain leveni.<br>\n”He ovat jo kerran eläneet. He elävät uudesssstaan.”<br>\n”Eli?” kenraali ja amiraali kysyivät yhtä aikaa.<br>\n”Eli minun oli siirrettävä tiedemiesryhmä uusiin tehtäviin.” Komentajien silmät laajenivat.<br>\n”Missä on… 006?” sanoi 001 käheällä äänellä.<br>\n”Voi, hänellä ei ole hätää. Hän taissssi vain ikään kuin järkyttyä sssiitä, mitä muille hänen ryhmässssään tapahtui.”<br>\nHuone alkoi tyhjentyä. Jotkut olivat hyvinkin järkyttyneitä siitä, mitä Abzumo oli tehnyt tiedemiesryhmälle, mutta suurin osa ei ollut välittävinään. Ei tietenkään saanut näyttää heikolta kenraalin edessä. Heikkous oli tappavaa. He olivat kuolemaa vahvempia. He, joiden veri on puhdasta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1069,"creator":"Donny","timestamp":"2011-06-27T15:20:00.000Z","content":"<strong>Mäksän veljeskunnan saari, vesiputous</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><br>\n<iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/JmF4C_Qxj2s" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/JmF4C_Qxj2s</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nYliluonnollisen kokoinen merimetso heilutti päätään villisti puolelta toiselle pidellen nokassaan kauhuissaan huutavaa ilmailutorakkaa. Torakan kaksitasosiivillä varustettu rakettireppu oli kärsinyt pahasti vahinkoa jättiläislinnun ja nazorakin väkivaltaisessa yhteentörmäyksessä ja laite olikin jo täydessä räjähtämispisteessä. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><br>\n<iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Uwkpj7Ht2Q0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Uwkpj7Ht2Q0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br>\n<br><br>\n<iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/xn6hhrX34Pw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/xn6hhrX34Pw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nNazorak-lentäjä syöksyi räjähdyksen voimasta kauas viidakon kätköihin. Repekk-lintu yskäisi nokastaan savuavia koneenkappaleita ja käänsi sitten pitkänokkaisen päänsä toista, vielä ilmassa leijailevaa torakkaa kohti. Torakka otti vaistomaisesti hieman korkeutta päästäkseen keskellä jokea virtauksesta välittämättä seisovan merilinnun ulottumattomiin.<br>\n<br>\nRepekkin selässä istuva matoran Enki heitti nopeasti köyden veden varassa kärvistelevälle kumppanilleen. Otlekin tarttuessa pelastusköyteen lähti jättiläislintu liikkeelle muutamalla väkivahvalla siiveniskulla ja pian merimetso olikin taas ilmassa.<br>\n<br>\n\"Aika mainio ajoitus\", Otlek kiitti ottaessaan tukevan asennon Enkin takana. Akaku-kasvoinen pelastaja tuhahti ja sanoi:<br>\n\"Tämä ei taida olla vielä oli.\"<br>\n<br>\nJa eihän se ollutkaan. Enki oli onnistunut hoitelemaan toisen ilmatorakoista ainoastaan yllätyksen suoman edun turvin. Repekkistä ei olisi vastusta raskaasti aseistautuneelle lentäjänazorakille, sillä valtavasta koostaan huolimatta lintu oli ainoastaan kestävä ratsu ja kuormajuhta, ei niinkään taistelija. Merilintu tiesi tämän vallan hyvin itsekin, eikä se uhmakkaasta katseestaan huolimatta edes suunnitellut hyökkäystä takanaan lentelevää torakkaa vastaan.<br>\n<br>\nEnki komensi Repekkin pudottautumaan alas putouksen suuntaan. Valtavan kokonsa puolesta lintu olisi mitä helpoin maali siipitorakan tykille, eikä tilanteen ihmettely paikallaan olisi muutenkaan erityisen fiksu veto. Lintu teki työtä käskettyä ja syöksyi kohti vellovaa vesimassaa sulkien siipensä ja ojentaen kaulansa.<br>\n<br>\n\"Turha yrittää päästä pakoon\", ajatteli torakka. Nazorak nosti tykkiään ja lähti linnulla ratsastavan matorankaksikon perään.<br>\n<br>\n\"Se saavuttaa meitä!\" huusi Otlek lintua ohjaavalle ystävälleen katsellen hätääntyneenä olkansa yli. Enki ei kuitenkaan vastannut, vaan puristi otettaan jättiläislinnun ohjaksista. Enki vaikutti miltei häiritsevän määrätietoiselta tilanteen vaarallisuudesta huolimatta.<br>\n<br>\nRepek kaarsi jyrkästi saavutettuaan putouksen alaosan. Linnun vatsa hipoi joen terävää kivikkoa tämän iskiessä lujasti siivillään säilyttääkseen valtaisan nopeutensa. Maaston muuttuessa avarammaksi saattoi kuitenkin nazoraksotilas kasvattaa omaa nopeuttaan, ja torakka pysyikin helposti merilinnun kannoilla.<br>\n<br>\nSitten torakka ampui. Enki onnistui täpärästi ohjaamaan Repekkin sivuun hehkuvan ammuksen tieltä. Kauempana siintävässä bambumetsikössä räjähti.<br>\n<br>\n\"Tuon luulisi riittävän\", Enki murahti.<br>\n\"Riittävän mi- se ampuu taas!\" kuului Otlekin vastaus. Enki ohjasi Repekkin jyrkästi ylemmäs, ja lintu saikin uudemman kerran väistettyä torakan ammuksen.<br>\n<br>\nNazorak nauroi hiljaa kypäränsä sisällä. Hyönteismäinen olio huomasi, että pakenijoitten ratsun voimat alkoivat hiljaa hiipua. Oli vain ajan kysymys milloin lintu saisi osuman ja urheat matoranit jäisivät torakan armoille.<br>\n<br>\nSiinä samassa lentäjänazorakin kasvoille levisi hölmistynyt ilme. Torakka tuijotti ihmeissään kun matoranit hyppäsivät alas linnun kyydistä keskelle bambutiheikköä. Luulivatko hölmöt pikkumiehet todellakin kykenevänsä piiloutuvaan metsikön sekaan? Tarvittaessa nazorak olisi valmis pommittamaan vaikkapa koko pöheikön matalaksi, joten matoranien suunnitelma vaikutti suorastaan naurettavalta.<br>\n<br>\nTorakka hidasti vauhtiaan ja pyörähti muutamaan kertaan bambumetsän yläpuolella. Sitten torakka laskeutui metsikön edustalle, kohotti hihittäen tykkinsä ja ampui muutaman laukauksen.<br>\n<br>\nRäjähdyssarja sai kaikki lähistön linnut pakenemaan kauhuissaan taivaalle. Jopa kauas horisonttiin parasta aikaa katoava merimetso kaakatti hädissään.<br>\n<br>\n\"Mahtavatko olla vielä hengissä... Nooh, varmistetaan\", torakka ajatteli ääneen ja kohotti asettaan uudemman kerran.<br>\n\"Tai jos ei.\"<br>\n\"Häh?\"<br>\n<br>\nPunainen energiakoura tarttui torakan aseeseen ja painoi tämän leveän piipun kurttuun. Hämmästynyt torakka päästi irti aseestaan, muttei ehtinyt edes kääntää katsettaan vieressään seisovaa tummaa hahmoa kohti. Nopea sivallus Ämkoon miekasta riitti irrottamaan torakan pään tämän moniraajaisesta ruumiista ja nazorakin ruskea ruumis valahti kuolleena maahan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1070,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-06-28T13:25:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani<br>\nSatama</strong><br>\n<br>\nRavnin käveli kivitalu kädessään sataman vartta. Hän raapusti oikealla kädellään tottuneesti saapuvien laivojen rahtitietoja. <br>\nOnu-Matoran pyyhkäisi hikeä otsaltaan ja käveli juuri saapuneen, suurikokoisen aluksen viereen. Tänään aurinko porotti yllättävän kuumasti taivaalta. <br>\n<br>\nEräänlainen siltana toimiva ovi avattiin tumman laivan kyljestä. Väsyneen näköinen Ta-Matoran hyppäsi puulaiturille.<br>\n\"Tässä nää lootat Xialta ny ois\", matoran sanoi ja viittoi Ravninia sisään laivaan.<br>\nTumman, vanhan rahtilaivan ruuma oli todella kuuma ja ilma tuntui ummehtuneelta. Vanha höyrykattila puhkui nurkassa. Hiilen lappaajat olivat kannella ansaitulla tauolla.<br>\n<br>\nRavnin ei pitänyt lainkaan höyrylaitteiden parissa työskentelystä. Hän hoiti miellelään siistejä kirjurin hommia ennemmin kuin läkähtyi höyrylaivassa tai kaivoksessa.<br>\n<br>\nOnu-Matoran avasi yhden puisen laatikon ja kurkkasi sisään. Eräänlaiseen muoviin oli upotettu kuusi järeää Xialaista miinaa.<br>\nRavnin nyökkäsi ja merkitsi jotakin muistiin. Hän viittoi mukanaan tulleita Po-matoraneja kantamaan laatikon ulkoilmaan hänen itsensä jatkaessa lastin tarkastusta.<br>\n<br>\nSeuraavat neljä laatikkoa olivat täynnä miinoja. Nämä kolmekymmentä raskasta miinaa on tarkoitus asentaa jonkin matkan päähän Linnakkeesta.<br>\nSeuraavissa kymmenessä laatikossa oli kauan odotettuja kanoka-kiekkoja sekä Laivastolle Cordak-ammuksia.<br>\nRavnin jatkoi. Hän availi tottuneesti puulaatikoita, vilkaisi sisällön ja sulki laatikon. Seuraavista laatikoista löytyi koottava Zakazlainen ilmatorjuntatykki. Viimeisissä laatikoissa oli vielä satunnaisia aseita ynnä varaosia. Onu-Matoran merkkasi koko lastin saapuneeksi, huikaksi vettä juomapullostaan ja asteli ulos laivasta.<br>\n<br>\nMatoran oli ymmärrettävästi huolissaan tulevaisuuden kannalta. Torakoita kerrottiin olevan vaikka kuinka paljon ja lisäksi niillä on kuulemma valtavan tuhovoimaisia aseita. Klaanilla ei ollut edes varsinaista armeijaa, vaikkakin vapaaehtoisia oli jo alettu kouluttaa. Käytännössä Linnakkeen puolustus kuitenkin oli täysin Laivaston ja Klaanin muurien vastuulla. Mutta kuten oli Yö Kauhuna nähty, vihollisella oli etulyöntiasema kaikessa muussa.<br>\n<br>\nMatoran huokaisi aatteilleen ja asteli viileään varastohalliin seuraamaan Turkanen-sinapin varastointia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1071,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-06-28T14:58:00.000Z","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nKipu palautti Matoranin varjoa muistuttavan olennon päähän muistoja sen kiitäessä poispäin Klaanin saaresta ilman päämäärää tai kontrollia liikkeestään.<br>\n<br>\n<strong>Zairyhin saari, kauan aikaa sitten</strong><br>\n<br>\n\"Nimeni on Diereue\", Diereue sanoi ja katsahti kuulijoihinsa. Sekalainen joukko Matoraneja oli kerääntynyt pienen kukkulan ympärille. Diereuen takana seisoi muutama hänen lajinsa jäsen. Diereuen kummallakin puolella olevia metallitankoja koristi tuntemattomalla kielellä kirjoitetun iskulauseen täyttämä lippu.<br>\n<br>\n\"Edustan saarellanne maan alla asuvaa lajia\", Diereue sanoi pienen tauon jälkeen. Matoranien joukko katseli kummastuneena ympärilleen. Metsään rakennetun kylän johtajat eivät olleet kertoneet mitään toisesta lajista. Toki jokainen Matoraneista muisti legendan siitä, miten joukko Skakdeja, Toia ja Vortixxeja oli saapunut saarelle ja lahjoittanut Matoraneille teknologiaa, joka oli kuitenkin hävinnyt ajan saatossa. Puhujassa ei näkynyt mitään merkkejä mistään Matoranien tuntemasta lajista: suurimmaksi osaksi mekaaniselta näyttävä Diereue seisoi liikahtamatta. Vain tummansininen viitta liikahteli. Takana seisovien lajin edustajien viitat liikehtelivät samaan tahtiin.<br>\n<br>\n\"Lajini vetäytyi tälle lähes autiolle saarelle saadakseen olla rauhassa. Aluksi olimme vain sekalainen joukko eri lajeista olevia henkilöitä. Me muutimme itsemme. Me harjoittelimme mielenvoimia. Me altistimme itsemme vaarallisille kokeille ja muokkasimme itseämme kunnes meitä ei enää tunnistettu Toiksi, Skakdeiksi tai Vortixxeiksi. Me teimme sen, koska meillä on yhteinen tavoite\", Diereue sanoi ja piti pienen tauon.<br>\n<br>\n\"Täydellisyys. Ja luuletteko, että pääsemme siihen hallitessamme vain pientä osaa saaresta?\"<br>\n<br>\nMatoranien joukosta kuului hiljaista keskustelua.<br>\n<br>\n\"Ja siksi teidän on lähdettävä.\"<br>\n<br>\n\"Me emme lähde minnekkään!\" yksi Matoran huusi. Pian loputkin Matoranit huusivat täyttä kurkkua toistensa päälle.<br>\n<br>\n\"Me tavoittelemme rauhaa. Annamme teille Toa-kanistereita ja Toa-kiviä, jotta voitte puolustautua uudessa asuinpaikassanne. Me olemme voimakkaampia kuin luulette. On oma etunne toimia toiveidemme mukaan\", Diereue sanoi välittämättä Matoraneista. \"Sen lisäksi tarvitsemme yhden vapaaehtoisen hoitamaan käytännön asioita.\"<br>\n<br>\n\"Nareu\", joku Matoran sanoi. Muutama muu Matoran nyökytteli. Yksi saaren johtajamatoraneista oli varmasti hyvä neuvottelemaan heille etuja pakollisessa muutossa.<br>\n<br>\nNareu astui esiin väkijoukon keskeltä.<br>\n<br>\n[spoil]TROLOLOL<br>\n<br>\nPOKéMON-VIITTAUKSET ALL THE DAY<br>\n<br>\nKAPURA USED TROLOLOL[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1072,"creator":"Donny","timestamp":"2011-06-29T02:00:00.000Z","content":"<strong>Bakmein tykönä</strong><br>\n<br>\nValkoinen turaga tapitti nyrpeänä asuinsijansa vierellä avautuvaa bambumetsikköä. Vielä hetki sitten vehreiltä näyttäneet bambut olivat kärsineet pahasti torakan mielivaltaisen ammuskelun voimasta ja maasto suorastaan savusi.<br>\n<br>\nBakmein tuima katse siirtyi seuraamaan metsikön seassa astelevaa kolmikkoa. Ämkoo keskusteli vakavana kahden matoranin kanssa, eikä Bakmei varsinaisesti nauttinut siitä, että oleili kuuloetäisyyden ulkopuolella.<br>\n<br>\n\"Eli siis\", Ämkoo aloitti kerratakseen kuulemansa. \"Otlek, sinut lähetettiin päämajasta ilmoittamaan minulle tilanteesta, kun taas Enki huomasi tilanteen ollessaan partioimassa rannikolla?\"<br>\n\"Kyllä\", matoran-kaksikko vastasi kuin yhdestä suusta. \"Ajattelin, että olisi fiksumpaa tulla ilmoittamaan asiasta sinulle suoraan\", Enki lisäsi. \"Olisi ollut turhaa poiketa tukikohdan kautta kun olin kerran jo siivillä.\"<br>\n\"Ymmärrän\", Ämkoo vastasi. <br>\n<br>\nOtlek oli ehtinyt selvittää Ämkoolle kaiken tietämänsä. Oli selvää, että nazorakit olivat vakavissaan saaren miehityksen suhteen, eikä aikaa ollut hukattavana. Tilanne oli suorastaan hälyttävä.<br>\n<br>\n\"Niitä torakoita?\" Bakmei kysyi kohottaen hieman kulmiaan Ämkoon asteltua vanhuksen tykö.<br>\n\"Kyllä\", turagan oppilas sanoi miltei nöyrästi, jatkaen: \"Miehittävät saarta tälläkin hetkellä. Mitä aiot tehdä?\"<br>\nBakmei murahti vastaukseksi ja kääntyi majaansa kohden. Hetken kuluttua vanhus huusi Ämkoon ja matoranit kantoavuksi.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n\"Piilopaikka vesiputouksen takana\", Otlek ihmetteli ääneen. \"Melkein liian ilmiselvää.\"<br>\n\"Vaiti, kloppi\", kaikui turagan äreä vastaus luolan perukoilta. Korkean putouksen takana avautuva luola oli kieltämättä miltei klisee tällaisessa maastossa, mutta paikkaa oli mahdotonta havaita ulkosalta käsin. Bakmei tuntui luottavan kovasti piilopaikkaansa, eikä turagalla ollut selvästikään pienintäkään aikomusta jättää saarta.<br>\n<br>\n\"Meidän lienee syytä mennä\", Ämkoo lausui ja kumarsi hillitysti turagan suuntaan. Bakmei tuijotti oppilastaan pitkään, asteli sitten tämän tykö ja sanoi:<br>\n\"Koulutuksesi on vielä kesken.\"<br>\nÄmkoo nyökkäsi ja kääntyi lähteäkseen. Matoranit odottivat jo ulkona.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nÄmkoon suustaan päästämä terävä vihellys sai valtavan rahin juoksemaan innoissaan esiin puiden kätköistä. Suunnattoman suurilla verestävänpunaisilla silmillä varustettu kärsäkäs olento tuijotti omistajaansa hetken onnellisena, käänsi sitten suuret silmänsä matoraneja kohti ja örähti. Norsupäästäinen aisti ilmassa jännitystä, eikä se oikein osannut olla muuta kuin innostunut.<br>\n<br>\nÄmkoo kaiveli ratsunsa selkään nostettuun satulaan remmein kiinnitettyä laukkua ja kiskoi sieltä esiin paksun mustan kankaan. Admin heitti viitan ylleen, kaivoi esiin vielä tummennetun rautasoljen ja kiinnitti vaatteen sitten päällensä. Lopuksi Ämkoo veti syvän hupun päänsä suojaksi, loikkasi keveästi valtaisan eläimen selkään, ja selitti:<br>\n\"Ne eivät saa tunnistaa minua. Meidän on kuljettava varoen.\"<br>\n\"Palaammeko suorinta tietä tukikohtaan?\" kysyi Enki.<br>\n\"Emme suorinta...\", Ämkoo vastasi matoranien kavutessa Norsupäästäisen kyytiin.<br>\n\"...vaan nopeinta\", ninjaveljeskunnan päällikkö sanoi sitten virnistäen. Ämkoo iski ratsuunsa vauhtia, ja ruskea kärsäpeto lähti kiitämään huimaa vauhtia eteenpäin.<br>\n<br>\n[spoil]Dun dun duuuuun![/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1073,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-06-29T10:43:00.000Z","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/f5FaQC3FQAo?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/f5FaQC3FQAo?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAallot keinuivat. Aalloilla keinui. Aalloilla keinui laiva. Laiva oli matkalla jonnekin.<br>\n<br>\nJostain kuului hyminää, laulua. Sitten tuskan kiljaisu. Hyminä jatkui. Rumpujen pauhu sai lokin pelästymään.<br>\n<br>\nSuuri kaleeri lipui ohi pienen luodon, jolla lintu istui. Linnun päälle roiskahti vettä, jolloin se lähti kirkuen lentoon.<br>\n<br>\nLaiva oli Makuta Abzumon.<br>\n<br>\nRummut löivät tahtia, soutajat soutivat. <br>\n<br>\nMakuta itse istui hytissään tutkimassa karttoja, jotka hänelle oli tuotu.<br>\n”Hienoa työtä, Aine.”<br>\n”Kiitos, herrani.”<br>\nAbzumo oli löytänyt kartasta heidän määränpäänsä ja etsi nyt paikkaa, jossa he olivat paraikaa. Löydettyään sen hän laski, kuinka kauan matka luultavasti kestäisi.<br>\n”Sssaavumme perille oletettavassssti huomenna, kunhan pysssymme nykyisessssä vauhdissssamme.”<br>\n”Kerron orjapiiskurille, että hänen on pidettävä tahti”, Aine sanoi kepeästi.<br>\n”Teepä sssssse.”<br>\n<br>\nHarmaa Aine ei ollut täysin varma, mikä oli matkan tarkoitus, mutta hän luotti siihen, että hänen johtajansa tiesi, mitä halusi. Siispä hän vain totteli käskyjä. Hän luisteli ulos kapteenin hytistä, sen jälkeen asteli portaat alas soutajien luokse ja herätti orjapiiskurin huomion läiskäisemällä tätä takaraivoon. Matoran kääntyi pieksijäänsä päin nöyrästi.<br>\nHarmaa Aine hymyili ilkeästi. Hänen herransa oli julma mies, mutta melko nerokas: oli erittäin ilkeää laittaa yksi Matoraneista ruoskimaan ystäviään, jotta nämä pysyisivät tahdissa, jota toinen soutamattomista Matoraneista iski rummulla. Moni Matoran oli peräisin Metru Nuilta, mutta kolmekymmenpäiseen joukkoon mahtui myös Klaanin asukkaita, joita Skakdit olivat tuoneet ”sotasaaliinaan”.<br>\n<br>\n”Tämä sama tahti on säilytettävä”, Aine murahti osoittaen sanansa sekä rummuttajalle että orjapiiskurille. Tahti oli selvästikin epämiellyttävän nopea, sillä orjat voihkaisivat ääneen. Harmaa Aine tarttui orjapiiskurin ruoskaan ja sivalsi salamannopeasti lähintä soutajaa. Tämä kirkaisi kuuluvasti, mikä sai Aineen lyömään uudestaan.<br>\n”Teidät kaikki pitäisi ruoskia oikein kunnolla niin, että selkänahkanne irtoaisi kokonaan!” rullaluisteleva olento karjui. Soutajat vapisivat. Aine oli tyytyväinen suoritukseensa ja paiskasi ruoskan päin piiskuria niin, että tämä sai haavan kasvoihinsa. Jokainen Matoran vapisi pelosta, kun lasikuvun sisällä lilluvat rullaluistelevat aivot katosivat takaisin portaisiin.<br>\n”Miksi me olemme joutuneet tänne! Mata Nui, miksi hylkäsit meidät?” parkui joku. Orjapiiskuri yritti hyssytellä häntä, mutta oli liian myöhäistä. Tumma hahmo ilmaantui oviaukosta, josta Harmaa Aine oli juuri kadonnut.<br>\n”Herra, älkää”, voihkaisi orjapiiskuri. Makuta Abzumo katsoi häntä halveksien.<br>\n”Kuka täällä itkee jumalaanssssa?” hän kysyi kylmästi sihisten. Matoranit osoittivat syyllistä yksimielisesti; he olivat oppineet, että Makuta Abzumolle ei kannattanut valehdella. Hän sai aina tietää totuuden, joko hyvällä taikka pahalla. Makuta vilkaisi syyllistä häijysti ja nosti hänet ylös joukosta. Matoran hytisi.<br>\n”Kai ssssssinä ymmärrät”, Makuta sihisi, ”että toivoa ei ole? Mata Nui ei sssssinua pelassssta, vaikka ei nukkuisssssikaan ikiunta. Hän ei kossskaan palaa, eikä edessss välittäisssssi kaltaisssesssstasssi pienesssstä ja mitättömässsstä olennossssssssssta.”<br>\nMatoran painoi päänsä. Hänen ruumiinsa oli muuttunut värittömän harmaaksi kaiken sen jälkeen, mitä hän oli kokenut, joten hänen elementtiään ei voinut päätellä ruumiin väreistä. Harmaa, ehkä ruskeaan vivahtava jalo kanohi Akaku oli arpinen ja nuhjuinen.<br>\n”Ottakaa tästä oppia, pikkuiset”, Abzumo sanoi ja nuolaisi alahuultaan. Matoran, joka roikkui hänen kourassaan, päästi valittavan vinkaisun.<br>\n<br>\n<br>\nLaiva jatkoi kulkuaan samaa vauhtia jättäen kuitenkin jälkeensä verivanan. Ilkeät merirahit yrittivät napata suihinsa veden pinnalla kelluvaa verta, mikä näytti erittäin huvittavalta Abzumon mielestä. Hän palasi hyttiinsä. Ikävät välikohtaukset olivat aina mukavia.<br>\n<br>\nAine kuljeskeli kannella komentamassa Visorakeja, jotka hoitivat kaikkia tehtäviä. Aine oli julma johtaja, ja Visorakit tiesivät sen. Ensimmäinen perämies oli vedetty kölin ali edeltäneellä matkalla. Alhaalta kuului edelleen tuskan kiljahduksia, kun Matoran-orjapiiskuri pakotti itsensä ruoskimaan ystäviään selvitäkseen hengissä. Harmaa Aine naputteli sormiaan puista kaidetta vasten rummun tahdissa. He lähestyivät määränpäätään.<br>\n<br>\nMuutaman tunnin kuluttua saari ilmaantui horisonttiin. He olivat ehkä jopa etuajassa. Harmaa Aine sai kuulla saaren näkyvyydestä tähystäjä-Visorakilta, joka kapusi alas mastosta. Sitten hän meni ilmoittamaan kapteenille. Abzumo oli mielissään ja päätti kiristää yhä tahtia. He ehtisivät rantaan samana päivänä. Matoraneille se tarkoitti lisää työtä ja tuskaa sekä lihasten repeilyä. Mutta pian he saisivat levätä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1074,"creator":"BD","timestamp":"2011-06-29T17:56:00.000Z","content":"<strong>Valkoinen tila</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/uGkCtW1VbsE?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/uGkCtW1VbsE?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nGK katsahti ylöspäin hirviömäistä näkyä, aivan kuin hän olisi unohtanut, että vastassa oli kuitenkin makuta, tässä tilanteessa aika hemmetin kova makuta, joka ei tosin osannut olla niinkuin makutan kuuluu.<br>\n<br>\n”Yritätkö sinä vielä jotain vai astunko vain päällesi?”,makuta kysyi juuri ja juuri selkokielellä.<br>\n”Tee mitä teetkin, sinä kuitenkin epäonnistut”, Gekko vastasi yrittäen näyttää pelottomalta.<br>\nJalka läsähti maahan ja toa syöksyi alta pois vain huomatakseen joutuneensa hirviön kynsiin.<br>\n<br>\n”Ja nyt kirppu, minä syön sinut!”<br>\n”Epäilenpä, unohdit näes, että tämä on tavallaan vain unta. Ja unessa kaikki on mahdollista!”<br>\nMakuta jäi vähempiä toanpuheita miettimättä ja päästi irti otteensa jonka seurauksena tämä tipahti kohti amottavaa kitaa.<br>\nGK sai heitettyä miekkansa pedon kitaan joka haavoitti sitä. Toa hyppäsi takaisin alas maahan ja oli nyt aseeton.<br>\n”Eikö sinun kuuluisi taistella samoin kuin minunkin, olemmehan <em>niin samanlaisia</em>”, GK huusi miekkaa nieleskelevälle makutalle.<br>\n”Olkoon sitten kun niin kovasti sitä haluat” makuta kutistui normaaliin kokoonsa ja heitti miekan syrjään.<br>\n<br>\n”Nyrkein.”<br>\n”Kanohisi on jo palasina”<br>\n”Omasta tahdostani”<br>\n”Pidätkö sinä tästä?”<br>\nGK:n nyrkki mäjähti vasten makutan kasvoja.<br>\nMakuta löi toaa rintaan kovalla paineella ja tämä potkaisi makutan toisen käden puoliksi irti.<br>\nGK löi vasemalla kädellään ja kova metalli iski mojovasti makutan kasvoihin repien kanohin viimeisetkin palaset irti. Näky ei ollut kaunis, päästä alkoi valumaan kuviteellista vihreää nestettä ja makuta yritti tukkia sitä, otti miekan takaansa ja heitti varoittamatta GK:n oikeaan käteen joka katkesi vuodattaen maahan verivanan toan huutaessa tuskasta.<br>\n<br>\n”Sinä otit miekan, annapas kun minäkin otan.” makuta hätkähti ja toa alkoi osoittamaan kättään tämän suuntaan. Miekan kappaleet työntyivät ulos makutan rinnasta aiheuttaen hyvin vahingollista tuhoa, makuta huusi tuskasta ja kaatui maahan.<br>\nAntidermiksen valuminen kiihtyi yhtä vuolaaksi kuin veri GK:n kädessä.<br>\n”Sinä, ei tämä voi päättyä näin surkeasti, et sinä voi voittaa, voittosi on vain Avden ansiota. Ilman häntä olisit yhä nesteenä astiassa odotamassa pelastusta, turhaan”, makuta kähisi.<br>\n<br>\n”Näin surkeasti sinun kannaltasi kaiken olikin tarkoitus tapahtua. Sinä tosiaan onnistuit vain rampauttamaan oikean käteni. Surkeaa”<br>\n<br>\n”Sinä hirviö...”, makutan katse kiinnittyi lattiaan enään koskaan nousemasta siitä.<br>\nGK potkaisi kehon tyhjyyteen.<br>\nSitten koko tila alkoi kirkastua niin kirkkaaksi kuin mahdollista, eikä toa osannut erottaa enään sormiaansakkaan.<br>\n”Hyvästi ikuisuuksiksi, paras mieli voitti”, GK heitti viimeiset sanansa omaan mieleensä.<br>\n<br>\n<strong>Sairashuone</strong><br>\nValkoinen keho makasi edelleen tajuttomana sairasvuoteella Paaco oli jo tunteja yrittänyt herättää sitä ja alkoi jo luopua toivosta, että Gekko koskaan löytyisi.<br>\n<br>\n”Minun pitää saada tämä itse pois tästä. Sehän painaa kuin synti. Ai niin, lienee mahdollista vain irroittaa nämä mekaaniset osat, eli jalat, ja toinen käsi. Kuinkakoham monta rempsukkaa tässäkin oli-”, Paaco oli aukaisemassa ensimmäistä toisen jalan kiinnikeistä kun keho hätkähti. Paaco otti aseensa nurkasta ja osoitti sillä kehoa. Vihreät silmät avautuivat.<br>\n”Paa... Paaco?” ”Avaa siteet, minä tässä.” ”Mistä minä tiedän, että sinä olet siinä kun hädin tuskin olen oppinut tuntemaan sinua”, Paaco vastasi mietteliäästi.<br>\n<br>\n”Katso, käteni nosta sitä hieman.”<br>\n”Vasentako?”<br>\n”Oikeaa”<br>\nPaaco koski käteen ja yritti nostaa sitä, mutta kkului vain pieni risahdus ja kuollut käsi kierähti lattialle.<br>\n<br>\n”Kuvitteletko, että sellainen idiootti makuta tekisi näin ihan huvikseen, siis irrottaisi oman kätensä?”<br>\n<br>\n”Missä sinä olet ollut näin kauan..?”<br>\n”Niin pitkä tarina, että en jaksa kertoa sitä koska kuolisit tylsyydestä. Jos nyt voisit niin siteiden irrottaminen voisi olla ihan kiva asia”<br>\n<br>\n”Nyt hyvä?”<br>\n”Voisit vielä etsiä minulle jostain-”<br>\n”-Uuden käden?”<br>\n”Tismalleen”<br>\n”...”<br>\n<br>\n[spoil]Ihmiset siellä on jopa Portal 2 viitaus.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1075,"creator":"Kyösti","timestamp":"2011-06-30T11:19:00.000Z","content":"<strong>Meri, lähellä Klaanin saarta</strong><br>\n<br>\nTuraga katseli kaihoisasti merelle. Joskus hän oli ollut kovakin merenkävijä. Silloin joskus. Turaga pystyi yhä muistamaan ne merisairaudet, mitä hän oli kärsinyt. Hiljakseltaan laiva lipui tyynellä merellä. Turaga Nidhiki palasi tärkeältä, erittäin tärkeältä reissulta Eteläisiltä Saarilta. Nyt laiva palasi takaisin Klaanin saarelle suuri lasti kyydissään. Ruuma oli täynnä tynnyreitä, joissa oli sinappia. Sinappi oli kallisarvoista, herkullista ja ennenkaikkea väkevää TURKANEN -sinappia. Sitä klaanilaisten herkkua.<br>\n<br>\nLinnut lauloivat Nidhikin hyräillessä vanhoja lauluja. Matoran-miehistö makoili riippumatoissaan. Joskus muutama kuorsauksentapainen havahdutti Nidhikin mietteistään, mutta pian hänen ajatuksensa löivät jälleen tyhjää. Mikään ei voisi estää TURKANEN -sinapin tuoksun ja maun palaamista Klaaniin. Vaikka Nidhikillä oli mennyt monta kuukautta neuvotteluihin, lomailemiseen ja asukkien ruokapöytien tyhjentämiseen, oli nyt tullut aika palata. Nidhiki tarkasteli kaksipiippuista katkaistua haulikkoaan, kun laivan kapteeni, Harmobod asteli Nidhikin taakse.<br>\n\"Saari siintää jo\", Harmobod mörähti muhkean kaksoisleuan pomppiessa edes takaisin piipun polton myötä. Harmobod oli kuin tynnyri, valtava panssarointi teki hänestä käsittämättömän lihavan näköisen, hän käveli takakenossa, poltellen piippua ja kaksoisleuan pomppiessa puolelta toiselle.<br>\n\"Ole valmiina laskemaan purjeet\", Nidhiki sanoi ja laittoi nopeasti haulikkonsa viittansa taakse ja kääntyi ympäri.<br>\n\"Meidän täyt -\" Harmobod aloitti, mutta Nidhiki keskeytti hänet:<br>\n\"Harmobod, vanha ystäväni. Olet vain lihonut entisestään. Ehkä minun täytyy antaa purjeiden laskemistehtävä jollekin muulle.\"<br>\nHarmobod aukoi harmittomana suuntaan, kun laiva yllättäen pysähtyi valtavan rysäyksen saattelemana. Harmobod kömpi ylös lattialta toistaen \"Turkanen, turkanen, turkanen!\" mennessään. Nidhiki jäi makaamaan veneen puulattialle, ja käännähti katsomaan oikealle. Lentävä Nazorak nousi veneen kyljestä laskeutui kannelle. Samaan aikaan niitä alkoi tulla lisää joka puolelta, tähystäjä-Matoran säikähti ja putosi tornista kannelle murskaantuen. Nidhiki oli pitänyt koko ajan haulikkoaan kädessä, nyt hän otti sen esiin ja ampui toiselle puolella ollutta Nazorakia, joka lennähti laidan yli. Turaga nousi keppinsä varassa ylös huohottaen, ja tokaisi.<br>\n\"Ihan kuin ennen vanhaan\", ja iski kepillään lähintä Nazorakia kuljuun.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1076,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-06-30T21:02:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon sijainti, kokoussali</strong><br>\n<br>\n”Ystävät, olen sitä mieltä, että meidän on puututtava tapahtumien kulkuun.”<br>\n<br>\nPuhuja oli tummaan kaapuun pukeutunut Matoran; hänen kasvojaan ei näkynyt viitan hupun alta, ja koko hänen olemuksensa oli verhoiltuna mustaan vaatteeseen. Hän istui pitkän pöydän – sen äärelle mahtui istumaan kymmenisen henkilöä hänen itsensä lisäksi – päässä. Pöydän ääressä istui yhdeksän muuta Matorania, joiden kasvoja eivät tosin peittäneet huput, vaikka heilläkin oli yllään mustat kaavut. Pöytä oli syvän tummanruskea, ja sen jalkoihin oli kaiverrettu jonkun muinaisen Matoranin taiteellinen sielu. Puhujan päästä pöytää laskettuna kolmas paikka oikealta oli ainoa tyhjä. Muiden luona istui kirjavakanohinen joukko mustakaapuisia uskovaisia.<br>\n<br>\n”On valitettavan epäonnista, että edesmennyt isä Bartax ei ehtinyt mukaamme tähän kokoukseen, jossa päätämme koko seurakuntamme tulevaisuudesta.” Puhuja piti lyhyen tauon, ennen kuin jatkoi:<br>\n”Tämä on ensimmäinen kerta tuhansiin vuosiin, kun me kaikki kokoonnumme yhteen päättämään, mitä tehdä. Nimdan sirut ovat uhattuna. Meidän aikojen alussa tekemämme uhraukset saattavat olla vaarassa. Olisi ikävää nähdä satojen Matoran-taistelijoiden kuolleen turhaan…”<br>\n<br>\nOvi avautui. Vartija-Matoraneja syöksyi estämään tunkeilijan pääsyä sisään, mutta kokousta johtavan Matoranin tunnistettua tulijan vartijat irrottivat otteensa ja vetäytyivät nöyrästi takaisin nurkkaan itsensä verhonneen miehen käskystä.<br>\n”Isä Bartax”, hän virkkoi, ”olette elossa.”<br>\n”Te ette vaikuta yllättyneeltä, mestari”, Bartax vastasi.<br>\n”En. En vaikuta.”<br>\nMuuta salissa istuvat katsoivat nyt Bartaxia kiinnostuneina. Bartax itse tarkasteli kokoustilaa. Tummat seinät olivat kuin missä tahansa Athiin uskovien kokoussalissa, mutta tämä oli isoin olemassa oleva. Antiikkinen kattokruunu piteli kuutta kynttilää pöydän yläpuolella luomassa hieman valoa varjoisaan klaustrofoobikon painajaiseen; huoneen ahtaus ahdisti jo täysin terveitä Matoraneja, mikä kertoi hyvin paljon tavallisten kokoussalien luoneesta, kun tämä, jossa he olivat, oli niistä suurin. Kyseinen seikka oli isä Bartaxin mielestä ennemminkin mielenkiintoinen kuin ärsyttävä, sillä itse hän ei tuntenut oloaan ahdistuneeksi, oli tila sitten kuinka ahdas tahansa, kunhan siellä pystyi hengittämään. Toisaalta tilassa istui nyt yhteensä yli kaksikymmentä Matorania, kun mukaan laskettiin kokoukseen tulleiden lisäksi vartijat, jotka oli toki koulutettu olemaan pelkäämättä missään olosuhteessa.<br>\n<br>\n”Kokous jatkuu”, julisti pöydän pää. ”Isä Bartax, onko teillä uutisia?”<br>\n”Kyllä, mestari, minulla on”, Bartax sanoi kiihkeästi. ”Olemme saaneet tiedon, että pakanajärjestön johtajista yksi on matkustanut Nynrahille tuntemattomasta syystä ja että koko saari on julman Skakdin vallassa. Tämä raakalainen valmistaa jonkinlaisia tappajarobotteja, joilla hän voisi vallata halutessaan monia muitakin saaria. Lisäksi hänellä on yhteyksiä johonkuhun, joka on todettu sirujen kanssa työskenteleväksi jollain tavalla.”<br>\n”Kiitos, Bartax. Tietosi voivat osoittautua hyödyllisiksi. Sitten isä Ariez, teilläkin lienee tietoja.”<br>\nMestarista vasemmalla viides Matoran, tummanruskeaa jaloa Faxonia kantava Po-Matoran, nyökkäsi ja alkoi puhua.<br>\n<br>\n”Olemme saaneet tiedon, että myös toinen siru on varastettu. Deltan temppeli oli tyhjä. Paikalle ilmaantui joukko klaanilaisia sekä merirosvoja, vaikkakaan ne eivät raporttien mukaan kuuluneet samaan porukkaan. Lisäksi Deltan sanotaan olleen poissa jo ennen heidän käyntiään, mutta eihän sitä koskaan tiedä.”<br>\nHuppuhahmo nyökkäsi hitaasti. Sitten hän sanoi hiljaa:<br>\n”Entäpä sinä, Gunei.” Pöydän päästä aivan ensimmäisenä oikealla nousi seisomaan pieni, mustaa Hauta kantava hahmo. Ath-Koron ylipapin, Isä Gunein katse siirtyi munkista toiseen. Mustakaapuisen matoranin punaisten rukoustekstien täyttämällä naamiolla oli väsyneisyyttä ja epävarmuutta. Gunei nielaisi hitaasti ennen kuin avasi suunsa.<br>\n\"Minä...me...Ath-Koro...tuota\", Gunei aloitteli, mutta ei saanut valmiita lauseita aikaiseksi. Joskus karismaattisena miehenä tunnetun ylipapin väsyneet kasvot antoivat ymmärtää, että kaikki ei ollut aivan kunnossa. Jo muutenkin hankalaksi elinpaikaksi osoittautuneella jääsaarella ei ollut mennyt erityisen hyvin viime viikkoina.<br>\n<br>\nMestari katsoi Guneita pitkään ymmärtäväisenä. Hän yritti johdatella Onu-Matoranin puhetta.<br>\n\"Missä Pyhä Beeta on, Gunei?\"<br>\n<br>\nGunei ei vastannut. Hän katsoi Mestaria hetken väsymyksestä punertavilla silmillään.<br>\n\"Se...se...\"<br>\n<br>\nJoku Gunein takana ei jaksanut enää katsella tai kuunnella tätä. Mustalla kaavulla vartalonsa peittänyt, antiikkista sinistä Pakaria kantava Matoran käveli Isä Gunein viereen. Matoranin kasvoilla oli vakava ilme.<br>\n\"Suokaa anteeksi Isälle, Mestari\", punaisten rukoustekstien täyttämää sinistä muinaisnaamiota kantava Matoran sanoi kohteliaasti. \"Ath-Korossa ei ole mennyt hyvin sen jälkeen, kun menetimme Beetan Pimeyden metsästäjille. Ravinto on vähissä ja kylmyys tuhoaa karjaa.\"<br>\n<br>\n\"Oraakkeli\", Mestari sanoi kaapunsa sisältä. \"Uskaltaudut siis näyttäytymään meille edelleen?\"<br>\n<br>\nOraakkeliksi kutsuttu sininaamioinen Matoran nyökkäsi. \"En koe häpäisseeni itseäni tai Athin rakkautta, arvon Mestari.\"<br>\n<br>\nMestari hymähti. \"Rohkeaa. Pidän siitä. Erittäin rohkeaa. Varsinkin kun ottaa huomioon, kenet toit saarellenne.\"<br>\nPappien ja munkkien joukossa oli hetkellistä supinaa. Isä Ariez nousi seisomaan ja katsoi Oraakkelia pitkään.<br>\n\"Sinäkö kutsuit Miekkapaholaisen?\" hän kysyi totisena. Ariezin äänensävy kasvoi pian äänekkääksi paasaamiseksi. \"Sinätkö toit pyhään kyläänne <em>Makutan</em>? Sellaisen demonin, jota vastaan isä Athin enkelit taistelevat?!\"<br>\nOraakkeli nosti kättään varovaisesti ylös pyytääkseen puheenvuoroa. \"Kyllä. Mutta saanen korjata, arvon Isä Ariez... 'Miekkapaholainen' tunnetaan myös Toa Ämkoona.\"<br>\nAriez tuhahti. \"Siinä miehessä ei ole enää mitään Toaa.\"<br>\n<br>\nOraakkeli nyökkäsi ymmärtäväisesti. \"Ehkä ei, arvon isä. Mutta hän pelasti saaren Nazorakeilta. Klaani ei ole vihollisemme.\"<br>\n<br>\n”Klaaniko ei ole vihollisemme?” Bartax kuiskasi. ”Etkö sinä tiedä, mitä Miekkapaholainen ja hänen valkoisen sulava toverinsa tekivät?”<br>\nOraakkeli pakotti kasvoillen hymyntapaisen.<br>\n”Minun käsittääkseni he ikään kuin yrittivät estää sitä nukkea saamasta siruanne, isä Bartax hyvä.”<br>\n”He olisivat varastaneet sirun”, Bartax sylkäisi. ”Emme tiedä, mitä Bio-Klaani aikoisi tehdä Nimdan siruilla – kenties yhdistää ne saadakseen koko Universumin hallintaansa – mutta sen minä vakuutan sinulle, petturi, että Bio-Klaani ei ole ystävä.”<br>\n”Ystävä”, Gunei kuiskasi hiljaa. Oraakkeli piteli kättään hänen olallaan ystävällisesti. Mestari puuttui puheeseen:<br>\n”Ystävät, meidän ei tule riidellä. Meidän pitää ratkaista pulmamme: Nimda ei ole enää turvassa, ja meidän on siirrettävä jäljelle jääneet sirut.”<br>\n”Onko niitä jäljellä enää?” kysyi Ariez.<br>\n”Onhan meillä, Ariez, onhan meillä”, sanoi lihavahko, hilpeä plasman Matoran, kasvoillaan oranssi Kadin-naamio, jonka poikki kulki viistosti leveä, valkoinen juova. Miehen kaapu oli höllempi kuin muiden, ja hän näytti olevan ainoa positiivisella tuulella oleva huoneen joukosta.<br>\n”Vakuutan, että meidän temppelimme Nimda-siru on tallessa. Se ei ole poistunut sieltä ikinä, eikä kukaan ole mennyt sisään sataan vuoteen.”<br>\n”Toivon, että olet oikeassa, Bothana”, Ariez murahti, ”toivon sinun itsesi vuoksi.”<br>\n”Uhkailetko sinä minua, toveri?” Bothana sanoi viekkaan kysyvästi.<br>\n”Ei hän uhkaile, rakas Bothana”, mestari sanoi ja huokaisi. ”Tai ainakaan minä en sitä soisi.”<br>\nAriez kavahti hieman taemmas tuolissaan. Mestari veti hupun päästään. Sen alta paljastui suuri kanohi Shelek, hiljaisuuden naamio, moraalittomana pidetty kanohi. Shelek oli kokenut kovia: siinä oli kolhuja, naarmuja, lommoja. Se oli alun perin ollut ehkä kultainen, mutta nyt se oli himmeä kuin haalistunut taideteos, jota oli säilytetty varastossa vuosisatoja.<br>\n”Julistan kokouksen päättyneeksi”, Shelek-päinen Matoran sanoi. Huoneessa olijat alkoivat liikehtiä poistuakseen. Mestari lysähti tuolinsa takaosaan odottamaan, että kaikki poistuisivat. Ennen kuin nämä ehtivät poistua, hän pyysi Bartaxia ja Guneita jäämään. Oraakkeli jäi Gunein mukana, vaikkei Mestari olisi välittänyt hänen jäävän.<br>\n<br>\nMestari nousi tuolistaan. Hän oli vanha mielenvoimien Matoran – nainen, vaikkei hänen puheestaan sitä voinut päätellä, sillä se oli iättömän ja sukupuolettoman kuuloista. Hänen silmänsä olivat sokeita ja tuijottivat milloin minnekin, useimmiten ei keskustelukumppaniin.<br>\n<br>\nBartax vääntelehti levottomasti. Tätä hän oli odottanut.<br>\n”Sinulla lienee minulle asiaa, Bartax”, Mestari sanoi väsyneesti.<br>\n”Niin on.”<br>\nGunei vilkuili hermostuneesti Bartaxista naiseen, joka sattui tuijottamaan häneen päin.<br>\n”Minä vaadin lupaa tehdä hyökkäyksen Nynrahille”, Bartax töksäytti. Mestari ei näyttänyt yllättyneeltä.<br>\n”Miksi sinun pitäisi saada lupa?”<br>\n”Minä… minä vaadin saada käyttää hyväkseni tämän tilaisuuden hävittää Klaanilaisten päämiehen. Hän aiheuttaa meille vielä paljon harmia, jos häntä ei nitistetä, sanokaa minun sanoneen.”<br>\nOraakkeli puuttui puheeseen:<br>\n”Sanoinhan, ettei Klaani ole vihollisemme. Heidän vihollisensa ovat meidän vihollisiamme.”<br>\n”Ahaa?” Bartax tuhahti ivallisesti. ”Ja keitähän ne meidän todelliset vihollisemme sitten oikein ovat?”<br>\n”Nazorakit”, Oraakkeli kuiskasi, ”Makuta Abzumo… Punainen mies… ja…”<br>\n”Ja?” Bartax tivasi, mutta Oraakkeli ei ennättänyt vastaamaan.<br>\n”Nuket”, Mestari sanoi. Hänen äänensä kiiri varmasti salin toiseen päähän ja se kaikui aavemaisesti. Bartax värähti.<br>\n”Hmm, antaa olla”, hän sanoi. ”Minä edelleenkin vaadin lupaani.”<br>\n”Tee, mitä teet, Bartax”, Mestari sanoi, ”mutta vastaat myös teoistasi. Athille.”<br>\n”Oi, sen teen varmasti, Mestari”, Bartax pilkkasi. ”Sen teen varmasti.”<br>\nSitten hän marssi pois huoneesta pystypäin. Gunei vilkaisi hänen peräänsä ja istahti takaisin tuoliinsa. Oraakkeli katsahti Mestariin.<br>\n”Etkö aio pysäyttää häntä?”<br>\n”Hänen kostonhimonsa tuhoaa hänet, ja hän tekee itsestään Atheonin palvelijan. Minä en voi puuttua siihen”, nainen vastasi. Hän näytti vanhalta ja väsyneeltä.<br>\n”Ymmärrän”, Oraakkeli vastasi.<br>\n”Pidä sinä varasi”, Mestari jatkoi. ”Muut eivät pidä siitä, mitä olet tehnyt. Heistä voi tulla Bartaxin jälkeen yhä vastustavampia Klaanin suhteen, vaikka he eivät vielä vastustakaan ystäviämme.”<br>\n”Otan neuvostasi vaarin, Mestari.”<br>\n<br>\n[spoil]Guartsu kirjoitteli tuosta Gunein ja Oraakkelin ympäriltä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1077,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-07-01T13:55:00.000Z","content":"<strong>Nynrah, varasto</strong><br>\n<br>\nTernok, Ontor ja Q-mies odottelivat Keetongun ja kumppaneiden paluuta Nynrahilaisessa varastossa. He olivat Keetongun neuvojen mukaan työntäneet aluksen rungon kiskoille, jotka veivät hallista ulos vanhan joenuoman rantaan. Oli kuitenkin kulunut jo joitakin tunteja, ja Matoranit tunsivat itsensä toimettomiksi.<br>\n<br>\n”Hän olisi palannut jo, jos kaikki olisi kunnossa”, Ontor nurisi.<br>\n”Oli huono idea tulla tänne. Meidän olisi pitänyt mennä hänen kanssaan”, Ternok jatkoi.<br>\n”Eipä ei”, Q-mies puuttui keskusteluun, ”Ette olisi voineet auttaa häntä, jos hän joutuu ongelmiin. Nämä Feterrat ja niiden pikkukaverit ovat monien aseiden käyttäjiä. Näyttää kieltämättä siltä, että Tongumme on vaikeuksissa.”<br>\n”Velvollisuutemme on silti auttaa. Emme ole hyödyksi istuessamme täällä”, Ontor kommentoi, nousi seisomaan ja otti reppunsa.<br>\n”Eipä hätäillä! Ei ollut virhe tulla tänne, ei ei. Ne eivät valvo tätä paikkaa: Heittävät vain turhat rojut tänne. Eivät arvaa meitä. Katsotaan ensin ympärillemme! Vastustaja on kova, mutta meillä on varastoittain Nynrah-haamujen vanhaa tavaraa käytössämme,” Q-mies lausui juhlallisesti ja korkkasi vieressä olevan puulaatikon isolla ruuvimeisselillä.<br>\n<br>\nLaatikosta paljastui vieterikäyttöisiä kellopelikylpyankkoja. Ontor otti yhden reppuunsa (”Harhautusta varten”, hän perusteli, vaikka todellisuudessa se vetosi vahvasti johonkin hänen sisimmässään). Matoranit alkoivat avaamaan muita laatikoita, niitä oli paljon hallin reunoilla, ja lähellä oli vielä lisää varastoja. <br>\n<br>\nLaatikoista paljastui eriskummallisia mutta myös tavanomaisia esineitä: sekalaisia nippeleitä, Toa-soturin irtonainen jalka, ohjauspaneeleita, vieterikengät (Jotka Q-mies nappasi mukaansa), jokin mikä näytti hanskalta mutta oli puuta, lukemattomat määrät savupommeja (Joita molemmat kahmivat reput puolilleen), laskuvarjoja (Ontor pakkasi kaikki alukseen ”Laivastoa varten”), laajan valikoiman happoaseita, ison, piikikkään ja mustan merimiinan (He kantoivat sen yhdessä alukseen), vesiskootterin ja viimeisimpänä muttei vähäisempänä Matoran-koon Exoskeletonin, jonka Ternok kaivoi valtavan pakkausmateriaalimassan alta. Hän puki sen päälleen, eikä suostunut ottamaan sitä enää pois. Matoranit olivat kuin lapsia nimeämispäivänä. <br>\n<br>\nOntor otti löytämänsä kaksipiippuisen Matoran-haulikon ja täytti sen happopatruunoilla. Hän pisti myös yhden laskuvarjon selkäänsä ja ripusti vyölleen niin paljon savupommeja kuin mahtui. Ternok nosti ulkoisen tukirankansa tuomilla voimilla merimiinan mukaansa. Q-mies vetäisi vieterikengät jalkoihinsa (Hän oli Toan pituinen), nappasi savupommeja ja pieniä kapseleita, joita Laivaston Matoranit eivät tunnistaneet.<br>\n<br>\nKun nämä Matoranit kysyvät, silloin vastataan. Kun nämä Matoranit puhuvat, silloin kuunnellaan.<br>\n<br>\n<strong>Nynrah, pannuhuone</strong><br>\n<br>\nTotisesti meni huonosti Klaanilaisilla.<br>\n<br>\nKeetongu makasi sykkyrässä lattialla ja yritti peittää upotettuja korva-aukkojaan. Hulluuskaasusta toipunut Guardian oli yhden Feterran ja seitsemän Va:n piirittämänä hieman kauempana. Lonkerokas Manu oli yhä halvaantuneena valokivien vaikutuksesta, ja Feterra lähestyi häntä kristallisten protodermisketjujen kanssa. hiljaisen juhlallisesti.<br>\n<br>\nKolmen hyvin varustetun Matoranin joukko tarkkaili heitä pannuhuoneen valvomon pienestä valvontaikkunasta. Ikkuna oli kuitenkin pieni ja likainen, eivätkä Matoranit erottaneet muuta kuin joitakin hopeisia, yhden sinisen, mustan, keltaisen ja yhden lonkeroidun kohteen. Q-mies kaivoi esiin yhden niistä pienistä oudoista pylpyröistä, jotka hän oli ottanut mukaansa, hyppäsi vieterikengillään katonrajaan ja tiputti sen ilmastointihormista pannuhuoneeseen.<br>\n<br>\nPylpyrä tippui Zorakin lähelle ja kimposi suojakentästä hieman kauemmaksi. Feterrat kääntyivät sitä kohti salamannopeasti. Takkiin pukeutunut skakdi antoi pienen käsimerkin ja lähin Avhrak Va nappasi yhdellä kourallaan pylpyrän käteensä ja toi sen suojakentän lähelle.<br>\n<br>\nValvontahuoneessa Q-mies kaivoi pakkauksestaan toisen, hieman erilaisen kapselin ja käänti sen yläosaa pari kierrosta. Kojeen ympärille muodostui kolmiulotteinen kuva pannuhuoneesta. Kyse oli Nynrahilaisesta vakoilukapselista: Niitä ei ollut virallisesti olemassa. Matoranit katsoivat 3D-mallia ja tekivät pikaisen suunnitelman. <br>\n<br>\nHe näkivät ja tunnistivat, mikä Manua vaivasi, ja Gurttu näytti olevan fyysisesti ihan kunnossa. Ontor ja Ternok ihmettelivät, miksi heidän työnantajansa makasi maassa.<br>\n<br>\n”Avhrak Vaissa on monia aseita tälläisiin tilanteisiin”, Q kuiskasi, ”Tuo häntä lähinnä pörräävä luultavasti ärsyttää kivuliaasti jotain rahivaistoa, kuten kuuloa tai hajuaistia.”<br>\n”Mitä voimme tehdä?” Ontor kysyi.<br>\n”Lataa haulikkosi. Merimiinaa emme käytä vielä, se tappaisi heidät kaikki”, Q-mies sanoi ja otti muutaman savupommin Ontorin laukusta.<br>\n”Entä Makuta?” Ternok kysyi.<br>\n”Jonkun pitää vetää hänestä nuo valokivet pois. Hän ei saa joutua kahleisiin!” Q vastasi ja painoi kapselin nappia. Kuva hävisi. Sitten hän irrotti siitä yläosan ja painoi punaista nappia. Alhaalta kuului räjähdys.<br>\n”Rakastan näitä. Lempiluomuksiani.”<br>\n<br>\nRäjähdys oli hajottanut sitä pidelleen lentolautasen tuhannen päreiksi. Myös pari lähintä Va:ta oli tuhoutunut, ja vaikka suojakenttä olikin ottanut suurimman osan räjähdyksestä vastaan, paine-aalto oli lennättänyt mustatakkisen skakdin selälleen. Höyryistä hiljalleen toipuva puolikuntoinen Guartsu käytti häslinkiä hyväkseen, nappasi lähimmän Avhrak Va:n kourasta ja heitti sen täydellä voimalla siihen Va:han, joka lenteli Tongun ympärillä. Tongu havahtui ja nautti hiljaisuudesta enemmän kuin koskaan aiemmin.<br>\n<br>\nViiden Va:n parvi ja yksi Feterra lensivät valvomon eteen sinne, mistä pommi oli tippunut. Feterran olkatykit lauloivat ja osa valvomon seinästä suli pois.<br>\n<br>\nMutta aukosta syöksyi esiin Exo-pukuun pukeutunut Ternok merimiina selässään. Se hyppäsi konevoiman tuomalla pitkällä loikalla suoraan Feterran päälle ja sai rautahirviön pään konereisien puristusotteeseen. Yhtäkkinen lisäpaino sai Feterran putoamaan alas asti. Se keski pudotuksen ja yritti nyt saada mechamatorania pois kaulastaan pyristelemällä ja ampumalla käsilatinkeja eri suuntiin. Ternokin perässä tuli laskuvarjolla leijuen Ontor, joka ampui vahvasti syövyttäviä happopanoksia Avhrak Va:ihin ja väisteli niiden plasma-ammuksia. Viimeisenä tuli kovalla vauhdilla ja vapaalla pudotuksessa Q-mies, joka heti maahan osuessaan lähti jousivoiman siivittämänä uuteen loikkaan. Ensin hän pomppi pannuhuoneen ympäri kuin kumipallo, mutta sai sitten liikkeen hallintaansa.<br>\n<br>\nKaaos oli valmis.<br>\n<br>\nEnnen kuin Zorak ehti huomata kaikkia muuttujia, hän näki vedenpitävän suunnitelmansa vuotavan. Q-mies oli saanut vetäistyä Manun toisesta kädestä siihen ammutut valokivet pois, ja Makuta sai voimansa takaisin. Varjolonkerot syöksyivät lähimpänä olevaan, Keetongua vartioivaan Feterraan. Tongu syöksyi päätä pahkaa kohti G:n vartiofeterraa ja oli menettää vasemman olkapäänsä plasmalaakista. Syöksy kuitenkin pelasti hänet, ja jättiläisrahi liukui pientä tsunamia vastaavalla voimalla Feterran alle. Kun leijuva rautakartio kääntyi alas, Tongu vetäisi sen käsistä G:n plasmakiväärin ja potkaisi Feterraa helmaan. Isku vahingoitti luultavasti Rahia itseään enemmän kuin kohdetta, mutta se herpaannutti Feterran huomion niin, että Tongu sai palautettua Vartian takaisin omistajalleen. Sinisellä Skakdilla ei ollut kuitenkaan aikaa keksiä nasevia toimintarepliikkejä, vaan hän ensitöikseen ampui alas yhden Ontoria ahdistelevan Va:n.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1078,"creator":"Donny","timestamp":"2011-07-01T16:23:00.000Z","content":"<strong>Ämkoon veljeskunnan saari</strong><br>\n<br>\nKärsäkkäällä rahipedolla ratsastava kolmikko syöksyi vauhdikkaasti pitkin tiheän viidakon pohjakerrosta. Oli kerrassaan uskomatonta kuinka helposti Norsupäästäinen ohitti metsikön monet kannot, paksut juuret ja sankat tiheiköt. Eläin oli koostaan huolimatta asunut koko pitkän ikänsä viidakossa, eikä sille tuottanut lainkaan vaikeuksia liikkua vuosituhansien saatossa tutuksi tulleessa ympäristössä. Ämkoo tiesi tämän, ja admin luottikin täysin ratsuunsa, joka oli tiedettävästi lajinsa viimeinen rahipeto.<br>\n<br>\n\"Saatamme törmätä partioiviin nazorakeihin milloin tahansa\", Enki arvioi ja kaiveli varustevyötään pidellen kuitenkin samalla tiukasti kiinni edessään istuvan johtajansa viitasta. Vauhdikas matkanteko oli kaikkea muuta kuin tasaista ja matoran oli tuon tuosta putoamassa kyydistä valtavan kärsäpedon loikatessa varoittamatta useiden metrien korkeuteen ja väistäen täten eteen tulevat esteet.<br>\n<br>\n\"Ehkä meidän tulisi hidastaa vauhtia\", Otlek ehdotti yrittäen myöskin parhaansa mukaan pysyä Norsupäästäisen kyydissä. Otlek ei ollut koskaan ennen päässyt ratsastamaan kyseisellä rahilla, ja matkanteko olikin uteliaalle matoranille mitä hämmentävin kokemus.<br>\n<br>\n\"Tämä haistaa ne kyllä\", Ämkoo vastasi matoraneille luottaen harvinaislaatuisen ratsunsa aisteihin. Norsupäästäisen haju-, näkö- ja kuuloaisti olivat huippuluokkaa ja peto tiedosti luultavasti tälläkin hetkellä lähistöllä liikkuvien nazorakien sijainnit, olivat torakat sitten maassa taikka ilmassa.<br>\n<br>\n\"Mitä aiot tehdä päästyäsi tukikohtaan?\" Enki kysyi Ämkoolta.<br>\n\"Kartoitan tilanteen\", Ämkoo vastasi. \"Ja otan yhteyden Klaaniin, jos joku ei ole niin vielä tehnyt.\"<br>\n\"Aiommeko me valloittaa saaren takaisin?\" Otlek kysyi äänellä, joka kuulosti hieman toiveikkaalta.<br>\n\"Jää nähtäväksi\", Ämkoo murahti.<br>\n<br>\nNorsupäästäinen röhkäisi ja hiljensi vauhtia. Sitten se pysähtyi, suuntasi valtavat verenpunaiset silmänsä taivaalle ja tuhisi hiljaa. Ämkoo ymmärsi oitis vihjeen ja komensi matoranit piiloon tiheikköön.<br>\n<br>\nViiden kaksitasosiipitorakan partio lensi kolmikon yli ja katosi suuntaan josta Enki, Otlek ja Ämkoo olivat juuri tulleet. Torakat olivat selvästikin jossain määrin tietoisia aiemmin tapahtuneesta kahakasta ja nazorakit tahtoivat varmaankin selvittää tapahtuman yksityiskohdat. Ämkoo veti vaistomaisesti huppunsa paremmin päänsä peitoksi miettiessään asiaa.<br>\n<br>\n\"Takaisin kyytiin\", Ämkoo totesi ja valmistautui itsekin loikkaamaan takaisin suuren rahin selkään. Miekkamiehen yllätykseksi Norsupäästäinen ei kuitenkaan päästänyt adminia nousemaan selkäänsä. Rahi liikehti levottomasti ja tuijotti viidakon synkkään siimekseen.<br>\n<br>\n\"Mikä sen on?\" Enki kysyi ja kaivoi tavan vuoksi vyöllään roikkuvasta kotelosta esiin terävän heittoveitsen. Otlek ei myöskään voinut olla tarttumatta aseisiin.<br>\n<br>\nÄmkoo ei kuunnellut matorankaksikkoa. Admin tuijotti ratsuaan vakavana, ja kuunteli samalla ympäröivän viidakon ääniä. Silloin admin huomasi, että viidakon linnut olivat vaienneet, eikä puista kuulunut juuri muidenkaan eläinten ääniä.<br>\n<br>\nKaukaa kantautui kuitenkin ääni, jonka Ämkoo tunnisti. Lähestyvän viidakkoajoneuvon tasainen hurina voimistui voimistumistaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1079,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-07-01T21:19:00.000Z","content":"<strong>Saari</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/JVRYDJO1wes?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/JVRYDJO1wes?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nOrjakaleeri oli työnnetty pitkälle rantahiekkaan. Aallot iskivät hiekkaiseen rantaan trooppisen saaren huokuessa lämpöään. Makuta Abzumo käveleskeli samaisella hiekalla katsellen palavia taloja, jotka olivat olleet hetki sitten rannan läheisyydessä. Athiin uskovia typeryksiä kaikki tyynni.<br>\n<br>\nHarmaa Aine ei pitänyt hiekasta. Ne tarttuivat rullaluistimiin. Hänen pitkä takkinsa olisi varmaankin ollut äärimmäisen hiostava tällaisessa paikassa, mikäli Aine olisi tuntenut jotakin androidikehollaan. Hänen lasikuvun alla lilluvat aivonsa ajattelivat, kuinka epämiellyttävää sellainen olisi.<br>\n<br>\n”Aine”, Abzumo lausui virnistäen. ”Otitko vankeja?”<br>\n”Kyllä, herra. Yhden.”<br>\n”Mukavaa, että ajattelet asioita.”<br>\n”Sitä varten minulla aivot on.”<br>\n”Tosiaan. Missä hän on?”<br>\n”Veimme hänet laivalle. Voitte vilkaista häntä heti halutessanne.”<br>\n”Vie minut hänen luokseen heti.”<br>\n<br>\nMakuta ja hänen pitkätakkinen luomuksensa palasivat laivaan. Makuta jäi kannelle odottamaan sillä välin, kun Harmaa Aine haki vangin ruuman sellistä. Saari oli melko iso. Sen rannat olivat hiekkaiset, mutta muutaman sadan metrin päässä vesirajasta alkoi vihreys. Kasvillisuus peittikin koko maan saaren keskeltä niin tiheästi, että lentävät tiedustelijat eivät olleet nähneet siellä mitään erikoista. Ja juuri erikoista Abzumo etsi.<br>\n<br>\nSitten Harmaa Aine palasi vanki mukanaan. Tämä oli itsepäisen näköinen Ta-Matoran, jolla oli päässään tummanoranssi voimaton kanohi Garai. Makuta tiesi, että tämä ei murtuisi, mutta aina oli hyvä yrittää.<br>\n”Hyvää päivää”, Abzumo sanoi hilpeästi. Matoran mulkoili häntä. ”Ette vaikuta järin kohteliaalta”, Makuta jatkoi.<br>\n”Pah”, Matoran murahti.<br>\n”Pitääkö minun opettaa sinulle, kuinka ollaan <em>kohteliaita</em>?”<br>\nMatoran vääntyi mielensisäisestä tuskasta kaksinkerroin. Irvistäen hän kuitenkin nosti päätään ja sanoi: ”Voi anteeksi, herra isoherra.” Sitten hän sylkäisi Abzumon kasvoille. Abzumo katsoi hetken pientä Matorania, pyyhki sitten kanohinsa Harmaan Aineen takin helmaan ja nosti Matoranin ilmaan.<br>\n”Ssssssinä et ssssiisssss halunnut elää tämän enempää? Mikä ssssssssssääli hukata hyvä opassssss.”<br>\nMatoran näytti hetken hämmentyneeltä, mutta vakavoitui heti ja sulki silmänsä. Abzumo kuitenkin pakotti hänet avaamaan ne uudestaan. Sitten hän jähmetti pikku Matoran-paran aivan paikoilleen.<br>\n”Tämä ssssattuu”, hän sanoi. Sitten hän muodosti käteensä sysimustan pallon energiaa ja syöksi sen jähmettyneeseen Matoraniin, joka hajosi pirstaleiksi kuin lattialle putoava lasiastia.<br>\n<br>\nHarmaa Aine olisi irvistänyt, jos olisi voinut. Tuo mahtoi tehdä kipeää. Abzumo puhalsi savuavaa sormeaan.<br>\n”Jatkakaamme matkaamme, Aine”, hän virkkoi. Aine nyökkäsi.<br>\n”Emmekö ota Rahkshi-partiota mukaan?” hän kysyi, kun Abzumo näytti olevan jo lähdössä takaisin maihin.<br>\n”Emme. Menemme kahdestaan.”<br>\nAine oli hämmästynyt, muttei näyttänyt sitä.<br>\n”Selvä on, herra.”<br>\n<br>\nKaksikko marssi sinne, missä hiekkainen maasto muuttui viheriöiväksi nurmeksi. Makuta tarkasteli kasvillisuutta hetken. Siitä ei päässyt hevillä läpi. Hän huokaisi. Kaikki täytyi tehdä itse.<br>\nPian mustat liekit nuolivat tiensä läpi kasvuston tiheimmän kohdan antaen Abzumolle ja Aineelle tilaa kulkea läpi. Safari alkoi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1080,"creator":"BD","timestamp":"2011-07-02T10:28:00.000Z","content":"<strong>Sairashuone</strong> <br>\n<br>\nGK nousi varovasti Paacon avustamana ja kysäisi: \"Paaco, missä on minun miekkani?\"<br>\nPaaco vastasi: \"Se kaistapäinen kaksoisolentosi kuulemma huitoi sillä niin, että laitoin sen tänne kaappiin piiloon\"<br>\nGekko avasi kaapin ja näki miekkansa siellä, mutta jo aavisti, että kaikki ei ollut aivan kohdallaan. Kun hän tarttui kahvaan se vain hajosi kappaleiksi.<br>\n<br>\n\"Nähtävästi tarvitsen vihdoin uuden käsiaseen\" Pieni kyynel vierähti hänen naamiolleen. Hän oli kokenut monet taistelut miekkansa kanssa ja nyt se oli mennyttä. Hän saattoi vetää palaset vielä käteensä, mutta ilman aseellista hyötyä koko kapine oli turha.<br>\n<br>\n\"Mutta tosiaan, tarvitsen sen käden. Nyt minussa on jo näitä härveleitä enemmän kuin minua itseäni\", GK jatkoi.<br>\n\"Olethan sinä ihan varmasti kunnossa?\", Paaco kysyi huolestuneena.<br>\n\"Olen, taidan vetää kunnon unet\", GK lähti huoneesta käsipuolena kohti omaa huonettaan.<br>\n<br>\n\"Miten se noin yhtäkkiä tuli takaisin, oliko se ikkunan räsähdys jotain aivan muuta kuin matoranien aiheuttama\", Paaco mietiskeli ja katsahti Gekon irtonaista kättä lattialla, otti sen alkupäästä kiinnni, tiputti roskakoriin ja lähti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1081,"creator":"Donny","timestamp":"2011-07-02T11:06:00.000Z","content":"<strong>Viidakko, Mäksän veljeskunnan saari</strong><br>\n<br>\nTorakkajeeppi poukkoili suhteellisen vaivattomasti pitkin viidakon epätasaista pohjakerrosta. Äänekkäästi hurisevan suurehkon ajoneuvon katolla partioiva konekivääritorakka virnuili itsekseen katsellessaan kuinka metsän kasvit joutuivat nöyrtymään väkivahvan nelirenkaisen vauhtipelin tieltä. Viidakossa partiointi oli suorastaan mukavaa, torakkasotilas ajatteli. Varsinaisia vihollisia metsässä ei tuntunut olevan, ja nazorak päivystikin auton kattoon ruuvatun aseen takana vain tavan vuoksi, tulittaen välillä epäonnisia viidakon pikkueläimiä ihan vain omaksi ilokseen. Matkanteko oli nopeaa ja sujuvaa, eikä tielle ollut sattunut vielä mitään järin huolestutta- mmmiiiitääääääh?<br>\n<br>\nJeeppiä rattoisasti ohjannut nazorak oli lyödä päänsä rattiin nähdessään ajoneuvon eteen ilmestyneen valtavan kärsäolennon. Suuri rahi tuijotti ajoneuvon ohjaajaa hypnoottisesti valtavilla silmillään eikä tehnyt elettäkään siirtyäkseen auton tieltä.<br>\n<br>\n\"M-mikä hitto tuo on?\" katolla päivystävä ampujatorakka kysyi hämmentyneenä.<br>\n\"En tiedä\", kuski vastasi. \"Mutta se on ihan hemmetin ruma.\"<br>\n<br>\nNorsupäästäinen röhkäisi.<br>\n<br>\n\"Eikö meillä ole tuollaisia kuormajuhtina jossain?\" kysäisi etupenkillä karttaa tutkaillut torakka tapittaen nyt tiiviisti kummastuttavaa eläintä. Nazorakin mieleen piirtyi epätarkka muistikuva muuan toisesta kärsäkkäästä eliöstä.<br>\n\"Ei\", totesi kuski. \"Ei tuo ole sama otus. Katsokaa nyt noita silmiä.\"<br>\n\"Mikä katse\", totesi ampujatorakka lumoutuneena. \"Niin... Niin... Läpitunkeva.\"<br>\n<br>\nMuutaman sekunnin kuluttua torakkasotilas sai huomata olleensa aivan liian oikeassa. Norsupäästäisen silmistä täysin varoittamatta sinkoutunut lämpösäde upposi vaivatta kiiltävänmustan torakkakonekiväärin läpi ja lävisti sitten sen takana seisovan nazorakin.<br>\n<br>\n\"AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA\", huusivat torakat kuin yhdestä suusta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1082,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-07-03T11:08:00.000Z","content":"<strong>Nimdan saari<br>\nranta</strong><br>\n<br>\nSekalainen joukko merirosvoja ynnä muita öttiäisiä kokosi rannalla epämääräistä lauttaa metsän reunasta hakatuista puista. Matoro oli hyvin skeptinen pysyisikö laite pystyssä aallokossa, mutta jollain oli päästävä pois saarelta. Onneksi Pohjoisen Mantereen rannikko näkyi vain muutamien kymmenien kilometrien päässä. Rannikon usvainen siluetti näkyi.<br>\n<br>\n\"Mara, mikä on vointi?\" Matoro kuuli Umbran äänen takaansa. Jään Toa kääntyi riippumatossaan ja nousi istumaan.<br>\nKeltavihreä, hyvin panssaroitus ja kaikin puolin soturilta näyttävä Valon Toa seisoi hänen vieressään.<br>\n<br>\n\"Öäh... Käteen sattuu ja heikottaa, mutta muuten olen toimintakunnossa\", Matoro mutisi.<br>\n<br>\n\"Haluatko selventää .mitä täällä on tapahtunut?\" Umbra kysyi. Tämä oli ensimmäinen kerta sitten Avra Nuin Sodan kun hän pääsi puhumaan ystävälleen.<br>\n<br>\n\"No siis. Tällä saarella piti olla Nimdan neljäs siru. Menimme alas ansatemppeleihin. En muista tarkasti tapahtumia. Löysimme erään kuolleen merirosvon kertomuksen siitä, mitä hänelle oli käynyt paikassa. Arupak-niminen merirosvo oli ilmeisesti saanut Nimdan. Epilys vahvistui, kun emme löytäneet sirua temppelistä. Sensijaan kohtasimme...\" Matoro puhui. Hän näki jälleen kerran päässään kuolleen Turagan ja Marionetin. Hän muisti kuvottavan, kuolleen Turagan hajoavan kasaan. Hän näki puhtaan valkoisen tappajan, joka ei kuollut. Hän muisti vettä. <br>\n<br>\n\"Kohtasitte mitä?\" Umbran kysymys pudotti Matoron taas tosimaailmaan.<br>\n\"N-nukkeja\", Matoro takelteli. Hän ei halunnut ajatella niitä olentoja.<br>\n<br>\n\"Ahaa, se Klaanilaiskaverisi kertoikin niistä\", Umbra puhui huolettomasti. Hän mietti olisiko Matoron aivot kadottaneet muistot 'kuolemasta', sillä oli kylmä fakta että Jään Toan sydän ei lyönyt kun hänet tuotiin pinnalle.<br>\n<br>\n\"Ei puhuta nn-niistä\", Matoro käski.<br>\n<br>\nHetken hiljaisuus. Rahi-lintu lauloi puussa.<br>\n<br>\n\"Mutta hei, mitä sinä täällä teet?\" Matoro kysyi. Hän halusi saada itselleen jotain tekemistä. Hänen ajatuksensa valuivat jatkuvasti asioihin, joita hän ei halunnut muistaa.<br>\n<br>\n\"Meiltä loppui tarvikkeet veneestä matkalla Klaaniin\", Valon Toa aloitti. <br>\n\"Teillä on vene?\"<br>\n\"Kävimme katsomassa, se on tuhottu sillävälin kun olimme sisämaassa\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Niin siis, pysähdyimme tänne ja matkasimme paikallisen heimopäälikön kera Nimdan Temppelille\", Umbra jatkoi. \"Me muuten törmäsimme skakdeihin matkalla. Ninjoja ja jokin sinihopea raivohullu\"<br>\n<br>\nMatoro havahtui. NINJA-ryhmä ja Metorakk.<br>\n<br>\n\"... ja minä kun luulin että tämä ei tästä enää pahenisi...\" Matoro mutisi.<br>\n<br>\nKesti useita tunteja, mutta viimein, keskipäivän tienoilla epämääräinen lautta oli valmis. Se oli tehty seitsemästä rinnakkain solmistusta, suuresta tukista. Keskellä nousi korkea masto, johon oli viritetty kaikesta mahdollisesta kyhätty purje. Kannella oli neljä paria airoja.<br>\nMoisen laitteen pitäisi saada kuljetettua reilut kymmenen matorania ja kuusi Toan kokoista henkilöä parin kymmenen kilometrin päähän.<br>\n<br>\nSamaan aikaan erään puun lehvistössä, mustapukuinen skakdi antoi NINJA-radioonsa merkin. Nyt tai ei koskaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1083,"creator":"Jake","timestamp":"2011-07-03T11:30:00.000Z","content":"<strong>Nimdasaaren ranta</strong><br>\n<br>\n\"Herrat. Yön Timo kolmas on valmis\", Notfun julisti.<br>\n<br>\nMatoro katsoi lauttaa erittäin skeptisesti.<br>\n<br>\n\"Tuota.. Notfun. Olisiko meidän pitänyt ostaa laiva tuosta YÖN TIMOJA HALVALLA-kaupasta..?\", Jardirt kysyi arastellen.<br>\n<br>\nNotfun löi kätensä maskiinsa ja jupisi jotakin.<br>\n<br>\n\"Ei. Se on pelkkä kangastus\",Notfun sanoi Jardirtille<br>\n<br>\n\"Emme me ole\", kaupan myyjä huusi ovelta.<br>\n<br>\nNotfun jupisi taas jotakin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1084,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-07-03T13:57:00.000Z","content":"<strong>Trooppinen viidakko</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/rnm0euF5KLA?hl=fi&fs=1" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/rnm0euF5KLA?hl=fi&fs=1</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoran olisi voinut kuvailla laaksoa erittäin kauniiksi. Moni olisi voinut kutsua paikkaa paratiisiksi. Toat olisivat ihailleet maisemia, raunioituneen kaupungin jäänteitä ja hikoilleet kuumuudessa. Jopa Vortixxit olisivat saattaneet tuntea jotain positiivista sisällään. Skakdit olisivat iloisena lähteneet tutkimaan, olisiko raunioiden joukossa aarteita.<br>\n<br>\nMakuta Abzumo katseli laaksoa kukkulan laelta lumoutuneena. Alas vietti kivinen polku, jota hän pian kävelisi. Olisihan raunioitunut kaupunki toki mainio arkeologinen tutkimuskohde, mutta Abzumo ei harrastanut moista. Hän oli todellisuudessa kiinnostunut vain päämäärästään. Mutta kyllähän muinoin kukoistaneen kaupungin jäännökset saivat kenet tahansa lumoutumaan.<br>\n<br>\nAikoinaan niin mahtava kaupunki oli ilmeisesti rakennettu kokonaan hiekan värisestä kivestä, sillä kaikki raunioituneet rakennukset olivat beigen sävyisiä. Kävellessään lähemmäs Makuta huomasi, että jokaiseen rakennelmaan – oli se sitten kokonainen, mikä oli harvinaista, tai ei – oli tehty seinämaalauksia ja -kaiverruksia. Kävellessään kivistä polkua ja työntäessään saniaisen oksia pois tieltään Abzumo pohti, mikä oli tuhonnut kaupungin joskus vuosituhansia sitten – sillä niin kauan aikaa tämä selvästikin oli ollut raunioina. Harmaa Aine luisteli varovaisesti kivipolkua pitkin hänen jäljessään ja aiheutti hienoisen äänen, kuin pikkukiviä olisi murennettu myllynkivillä.<br>\n<br>\nPian he saapuivat rakennusten keskelle. Suurin osa taloista oli sortunut kasaan. Monet tornit olivat vain puolittain pystyssä. Köynnökset olivat jopa kokonaan peittäneet joitain taloja. Kuitenkin suuri palatsi, joka oli ilmeisesti kaupungin keskustassa, mutta näkyi heidän sijaintiinsa asti, oli suurimmaksi osaksi ehjä. Suuret kupolikatot ja koristeelliset kaaret olivat hyvin kauniita. Kaiverretut hahmot, esineet ja tapahtumat olivat taidokkaita taideteoksia. He kävelivät syvemmälle mysteerilliseen kivirakennelmien joukkohautaan. Kaupunki oli suuri. He näkivät myös monia patsaita, jotka esittivät Toa-sotureita puolustamassa kaupunkia trooppisilta raheilta, ja Matoraneja tekemässä arkisia töitään. Kun he olivat tulleet suunnilleen keskellä, Harmaa Aine äkkäsi joen. Joen, jossa virtasi laavaa. Hän osoitti löytönsä Abzumolle, joka kiirehti tutkimaan laavavirtaa. Se jakoi kaupungin kahteen puoliskoon. He lähtivät seuraamaan sitä yläjuoksulle, sillä se kiinnosti Makutaa jostain Aineelle tuntemattomasta syystä kaupunkia enemmän.<br>\n<br>\nHe saapuivat kaupungin rajalle. Kaksi korkeaa minareettia kehystivät laavavirtaa kauniisti. Taakse jäivät palatsit ja rauniotalot, suuret sipulikattoiset tornit ja suuret holvikaaret. Ruohikkoinen maa paljastui jälleen esiin, kun kiviset kadut, joiden välistä toki pursusi ruohoa, jäi taakse. Yksittäiset palmupuut olivat kasvaneet kaupungin sortuneiden muurien sisällä, mutta sen ympärillä kasvillisuus levittäytyi erittäin laaja-alaisesti. Olihan rauniokaupunki toki tiheän viidakon ympäröimä.<br>\n<br>\nSeurattuaan kymmenisen minuuttia laavavirtaa he saivat näkyviinsä aukion. Aukiota rajasivat kalliot, jotka olivat nousseet maasta salakavalasti kasvillisuuden seasta. Harmaa Aine katseli ympärilleen. Kallioiden seinämät olivat, kuten kiviseinätkin, kasvillisuuden peitossa, ja muutamia trooppisia puita kasvoi kallioseinän sulkeman pienen, pyöreähkön aukion sisällä. Keskellä aukiota oli laava-allas, jonka reunat oli kivetty ja johon valui laavaa korkealta kallionhuipun takaa. Kun he saapuivat laava-altaalle, he näkivät, että laavaputouksen takana oli kallioon upotettu rakennuksen julkisivu. Keskellä sitä oli kaareva oviaukko, jossa näkyi laavan hehkussa pimeyteen lankeavien vääntyneiden kiviportaiden alkupää. Oven molemmin puolin seisoi kaksi patsasta, jotka näyttivät vartioivan ovea. Patsaat esittivät kahta suunnilleen identtistä kissamaista rahia. Ne näyttivät siltä, että jos ne olisivat olleet eläviä, Harmaa Aine ei olisi tahtonut kohdata niitä. Ne näyttivät jo nyt tarpeeksi eläviltä terävine hampaineen ja kynsineen.<br>\n<br>\nAbzumo silmäili hetken puuta, jossa kasvoi jättiläisluumuja, mutta päätti sitten, etteivät luumut kiinnostaneet häntä. Hän alkoi tarkastella patsaita, joita Aine oli juuri äsken puinut mielessään. Aine vilkaisi laavaputousta. Se aiheutti kohinaa osuessaan altaaseen. Aine pohti, mikä mahtoi pitää laavan sulana ja notkeana.<br>\n”No niin, menkäämme sssisään”, Abzumo sanoi. Kumpikaan ei ollut puhunut pitkään aikaan, ja Aine säpsähti äänen kuullessaan. Hän rullaili Abzumon luokse, ja yhdessä kaksikko katosi ovesta kallionsisäisen rakennuksen pimeyteen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1085,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-07-03T14:02:00.000Z","content":"<strong>Nynrah, Takomo<br>\nPannuhuone</strong><br>\n<br>\nGuardian puhalsi revolverinsa piipun savut ja harmitteli puoliääneen, että kukaan ei pystynyt näkemään temppua.<br>\nSekunneissa räjähtäneiden savukranaattien viimeistelevän iskun seurauksena kukaan ei nähnyt mitään. Huoneen äänistä kuuli kuitenkin, että kaaos oli valmis. Feterrojen plasmalaukauksien punahehku oli ainoa asia, jonka näki tummanharmaan savun läpi. Se oli tarpeeksi hengissä pysymiseen.<br>\nGuardianin ja Keetongun silmiä vetisti ja he räpyttelivät niitä tehokkaasti, haparoiden läpi tumman savun etsien tietä ulos. Taistelun äänet antoivat hyvän kuvan siitä, mitä alueita huoneesta kannattaisi välttää.<br>\nGuardian sulki vetisen oikean silmänsä ja keskittyi vasempaan. Savun häiritsevä lämpö tarkoitti, että oli vain yksi oikea toiminto.<br>\n<em>Röntgen. Päälle.</em><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="200" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/-uvAKFDutjY" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/-uvAKFDutjY</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSokaisevan valkoisen valon kaikottua Guardian näki huoneen tapahtumat. Pikimustina hahmottuvat, röntgensäteen läpäisyvaikutukselle immuunit Feterrat ammuskelivat tuhoisalla tulivoimallaan useampaan suuntaan, mutta joustavilla kengillä sinkoileva matoran Q oli aivan liian nopea niille. Ei ollut aivan selvää, pystyikö Qinfatheous itsekään ohjailemaan sinkoiluaan. Harhautuksena se kuitenkin oli täydellinen.<br>\n<br>\n\"Matoranit\", yhä voimakenttänsä sisällä keppiinsä nojaava Arstein sanoi halveksuvalla äänensävyllä. Hän oli laittanut pyöreät ja terässankaiset suojalasit silmiensä päälle. \"Ei mitään tapoja.\"<br>\n<br>\nMakuta Nui nauroi psykoottisesti roikkuessaan yhden Feterran päästä kiinni niljakkailla lonkeroraajoilla. Raajat olivat sitoutuneet tehokkaasti useampaan solmuun Feterran ympärille ja vaikeuttivat huomattavasti sen liikehdintää, joskaan eivät sen sädeaseiden plasmaoopperaa.<br>\n<br>\nHieman Tongua pienemmässä, selässään valtavaa merimiinaa kantavassa robottihaarniskassa liikehtivä Ternok nuiji teräsnyrkein yhtä Feterraa, mutta parissa sekunnissa suuri metallihirviö pakotti nopealla rynnäköllä Ternokin ja tämän haarniskan vasten pannuhuoneen seinää. Feterran neljä kättä alkoivat raastaa teräshaarniskaa auki. Sen olkapäissä hohtava tulikuuma plasma tähtäytyi avunpyyntöjä huutelevaan Ternokiin.<br>\nSitä ei kestänyt kauaa, sillä keltainen jättiläinen törmäsi plasmankatkuiseen konepaholaiseen valtava olkapää edellä.<br>\n\"Ternok! Juokse!\" seinää vasten Feterraa kaikin voimin pitelevä Keetongu karjui petomaisesti.<br>\n\"Mutta-\"<br>\n\"Se oli käsky!\"<br>\nTernok ei väittänyt vastaan, vaan pinkoi välittömästi kohti suojaa, jättäen sekä exo-haarniskan että sen selästä pudonneen merimiinan omaan arvoonsa. Matoranin juostessa Guartsu ja Ontor jakelivat hajanaisia laukauksia kohti tätä vainoavaa Avhrak Va -joukkiota.<br>\n<br>\nZorak von Maxitrillian Arstein VIII tutkaili tilanteen kulkua röntgenlasiensa läpi hieman ärtyneenä, mutta täysin kiinnostuneena. Tilanne oli puhdas kaaos ja täydellinen farssi, mutta siitä pystyisi vain ja ainoastaan oppimaan.<br>\nHarmaa skakdi käänsi katseensa Guardianiin ainoastaan huomatakseen, että tämä katsoi jo häneen. Vartijan kasvoilla oli vihainen ilme. Zorak nosti toisen kätensä ylös ja viittoi Guardiania luokseen pirullisesti hymyillen. Sitten hän avasi kävelykeppinsä päässä olevan nupin ja painoi muutaman napin pohjaan.<br>\n<br>\nPannuhuoneen seinänraoissa olevat ilmastointiaukot räjähtivät käyntiin pyörremyrskymäisellä puhallusvoimalla ja savu alkoi hälventyä. Zorak von Maxitrillian Arstein virnisti koko hammasrivillään Guardianin ja klaanilaisten suuntaan.<br>\n\"Käsky: Tappakaa\", Zorak sanoi Feterroilleen, jotka alkoivat hahmottua vähitellen savun keskeltä. Pian koneet näkisivät tarpeeksi hyvin tähdätäkseen.<br>\nZMA heilautti kättään ystävällisesti ja astui ulos pannuhuoneen ovesta, sulkien sen perässään.<br>\n<br>\nQ oli lopettanut satunnaisen pomppimisen ja seisoi nyt kahden muun matoranin joukossa Keetongun takana. Feterrat olivat lopettaneet satunnaisen ammuskelun ja odottelivat kärsivällisesti, että savu hälvenisi. Punainen plasma hohti niiden olkapäissä uhkaavasti. Manun, Guartsun ja Tongun kolmikko seisoi nyt huoneen keskellä. Odottaen.<br>\n\"Kiitos\", Keetongu kuiskasi epävarmana matoranien suuntaan. \"...kiitos avustanne.\"<br>\n\"Johtaja Keetongu\", Ternok kuiskasi hymyillen. \"Minä luulin, että se oli tyhmä temppu?\"<br>\n\"Se oli\", Keetongu sanoi. \"Hyvin tyhmä. Mutta rohkea.\"<br>\nQ seisoi ylpeänä klaanilaismatoranien välissä. \"Anteeksi kun emme totelleet, mutta tämä on meidänkin taistelumme. Tänään Nynrah nousee. Tänään heitämme hirviöt pois saareltamme!\"<br>\n<br>\nGuardian tapitti tiiviisti pannuhuoneen ovea. Hän irvisti vihaisesti. \"Oikea asenne, mutta... suurin hirviö oli juuri hyppysissämme.\"<br>\n\"Minä keskittyisin nyt hengissä selviytymiseen\", Keetongu sanoi hiljaa. \"Ei millään pahalla, Guartsu.\"<br>\nManu seisoi hiljaa, vielä pikkuruiset haarniskan väleistä pilkistävät lonkerot sätkien. Hän katseli Feterroja. Sitten hän siirsi katseensa aukkoon, josta matoranien hallittu iskuryhmä oli syöksynyt sisään. Sitten hän katsoi taas Feterroja.<br>\n<br>\nMakuta Nuin hymy leveni.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1086,"creator":"Donny","timestamp":"2011-07-03T15:08:00.000Z","content":"<strong>Ämkoon veljeskunnan tukikohta</strong><br>\n<br>\n\"Heillä kestää\", Miru-kasvoinen johtajamatoran sanoi tutkien vehreän saaren karttaa. Karttaan oli merkitty kaikki matoranveljeskunnan käyttämät piilopaikat, asevarastot ja salakäytävät. Kartan päälle oli aseteltu sekalainen joukko pieniä kiviä, jotka arvatenkin olivat kuvaavinaan valloittajatorakoiden liikkeitä saarella.<br>\n\"Otlekin lähdöstä ei ole kulunut edes...\" Johtajan oikeana kätenä toimiva Rau-kasvoinen le-matoran aloitti, mutta Johtajan kädenliike sai palvelijan hiljenemään.<br>\n\"Meidän on pidettävä huoli, että kaikki on kunnossa. Kutsu <em>Kaita I</em> luokseni.\"<br>\n<br>\n<strong>Viidakko, Ämkoon veljeskunnan saari</strong><br>\n<br>\nNazorak-jeepissä vallitsi täysi kaaos kahden huutavan torakan riuhtoessa kilpaa ajoneuvon rattia. Ajoneuvon vaihde oli vaihtunut peruutukselle jo hetki sitten ja auto ajoikin kiihtyvällä nopeudella taaksepäin heiluen samalla villisti puolelta toiselle.<br>\n<br>\nNorsupäästäinen tuijotti nazorakien menoa omahyväisesti. Rahin silmiin auringonvalosta kerääntyvä energia riitti ainoastaan yhteen täsmäsäteeseen päivää kohden, mutta isku oli ainakin ollut täysosuma. <br>\n<br>\n\"T-täällä on vaarallinen rahi! Kuuluuko, VAARALLINEN RAHI!\" karjui ohjaajan vierellä istuva nazorak radiolähettimeen. Radiolaitteesta kuului kaikin puolin hämmentynyt vastaus, joka pyysi torakalta lisätietoja.<br>\n<br>\nLisätietoja ei koskaan tullut. Ajoneuvon avonaisesta ikkunasta sisään lennähtänyt savukranaatti sai kummankin torakan yskimään holtittomasti ja pian auton matka pysähtyi sen peruutettua päin paksua puuta. Nazorakit riuhtoivat väkivalloin jeepin ovet auki, kierähtivät ulos ja ahnehtivat viidakon raitista ilmaa savuntäyteisiin keuhkoihinsa.<br>\n<br>\nAuton kuskina toiminut torakka pakottautui polvilleen, yskäisi vielä kerran ja uskaltautui puhumaan.<br>\n\"Mitä hemmettiä me nyt teemme\", se valitti, muttei kuullut toverinsa vastausta.<br>\n\"Ette mitään\", kuului kuitenkin vastaus viidakon kätköistä.<br>\n<br>\nTumman viittahahmon ilmestyminen esiin viidakkopuun takaa nostatti maassa istuvan torakan kasvoille hätääntyneen ilmeen. Nazorak hoiperteli seisoma-asentoon ja perääntyi hajonneen ajoneuvonsa vierelle.<br>\n<br>\n\"K-kuka sinä...\" torakka aloitti, mutta onnistuikin sitten erottamaan kasvot paksun hupun alta. \"...ei voi olla\", se jatkoi, riuhtaisi sitten ajoneuvon oven auki ja pakotti itsensä sisään myrkkysavun täyttämään ajoneuvoon. Torakkasotilas tarttui viestintälaitteeseen vapisevilla käsillään ja huusi sitten siihen rankan yskimisen säestämällä äänellään:<br>\n<br>\n\"Hälytys! Lähettäkää lisää joukkoja saaren läntiseen laitaan! Täällä on yksi Klaanin...\"<br>\n<br>\nTorakan hätäviestin loppuosa sisälsi pelkkää kuolonkorinaa. Myrkkysavun ja nazorakin rinnan läpi tunkeutuneen teräaseen yhteisvaikutus sai hyönteismäisen olion hengityksen lopulta pysähtymään, ja torakka kuoli vaikertaen ajoneuvonsa sisään.<br>\n<br>\n\"Mitenkäs se toinen?\" Ämkoo kysyi matoraneilta kiskaisten miekkansa irti nazorakin saastaisesta ruhosta. Enkin pää ilmestyi esiin jeepin keulan takaa, ja matoran sanoi:<br>\n\"Sai osuman kaulaansa, kuoli välittömästi. Olisiko pitänyt säästää?\"<br>\nÄmkoo huokaisi.<br>\n\"En tiedä. Olisimme kenties saaneet siitä irti tietoja, mutta eipä tuo tainnut olla tämän saaren ainoa torakka. Oli miten oli, meillä on nyt kiire.\"<br>\n\"Kuulin mitä se sanoi radiolaitteeseen\", Otlek sanoi kiskoen nuoltaan irti kuolleen nazorakin kurkusta. \"Apujoukkojen luulisi saapuvan minä hetkenä hyvänsä.\"<br>\n<br>\nÄmkoo oli vastaamassa, mutta hiljeni sitten kuuntelemaan taivaalta kuuluvaa surinaa. Ääni voimistui koko ajan, ja sen lähde tuntui lähestyvän jatkuvasti - useasta eri suunnasta. <br>\n<br>\n\"Sinäpä sen sanoit\", admin murahti ja kirosi sitten hiljaa. Miekkasankari vihelsi Norsupäästäisen luokseen, heitti matoranit sen selkään, hyppäsi ratsunsa päälle itsekin ja hätyytti olennon sitten juoksuun. Nyt oli kyse sekunneista.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1087,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-07-03T15:17:00.000Z","content":"<strong>Nynrah, Takomo, pannuhuone</strong><br>\n<br>\n”Nyt, katsokaa tarkasti”, Manu huikkasi ja alkoi muuttaa muotoaan. Lonkerot vetäytyivät sisään. Samoin raajat. Pää sulautui vartaloon. Haarniskan muoto katosi kokonaan ja pian jäljellä oli musta, vetelä Makuta Nuin massainen lammikko. Feterrat tuijottivat sitä kuin olisivat olleet hämmentyneitä. Sitten, yhtäkkiä, musta nestemäisehkö kasa pomppasi ilmaan ja muotoutui salamannopeasti uudestaan. Pian Kraahkan-naamion ympärille oli muodostunut virtaviivainen, täysin sysimusta ruumis, joka näytti Guardianin mielestä jonkinlaiselta kolibri-rahilta. Keetongu ajatteli täysin samaa, sillä hän oli vieläpä nähnyt sellaisia raheja luonnossa.<br>\n<br>\nOlennon sisältä alkoi kuulua syvää naurua, jonka korkeus nousi nopeasti kimeäksi. Sitten ääni otti paikkansa Makuta Nuin äänialalta ja puhui.<br>\n”Heeeei, onko teillä Feterra-pojilla kiire? Tai no mistä minä tiedän, kumpaa sukupuolta te edustatte, mutta yritän järkeillä…” Feterrat eivät jääneet kuuntelemaan vaan alkoivat ampua. Manu räpytti nopeita mustia siipiään ja lähti pakoon. Feterrat yrittivät osua ympäri huonetta poukkoilevaan lintumaiseen Makutaan, ja sillä välin Guardian ja Keetongu johdattivat Matoranit piiloon muutaman huoneessa olevan tynnyrin taakse. Manu ampaisi ulos katossa olevasta aukosta ja suurin osa Feterroista seurasi hänen perässään. Yksi jäi jäljelle vartomaan huoneeseen. Guardian ei pitänyt siitä.<br>\n”Miten pääsemme eroon mokomasta?” hän kysyi kuiskaamalla muilta. Ontor kohautti hartioitaan. Keetongu mietti hetken. Sitten hän otti tynnyrin, joka suojasi heitä ja heitti sen Feterraa päin. Tynnyri joutui Feterran pään lävistämäksi ja jäi roikkumaan robotin hartioiden väliin pää sisällään. Feterra pyörähti ympäri ja yritti selvittää, mitä oli tapahtunut. Sillä välin Guartsu ja kumppanit pakenivat huoneesta oven kautta. Pian Feterra kuitenkin sai tynnyrin päästään, huomasi heidän paenneen, hajotti oven ja lähti perään.<br>\n<br>\nSillä välin Makuta Nui pörräsi ylemmän kerroksen käytävillä Feterroja pakoon. Nämä tulittivat seinät täyteen reikiä. Makuta ampaisi kattoon ja lähti sitä pitkin takaisin tulosuuntaansa. Hän ohitti Feterrat ylhäältäpäin ja palasi lattian tasolle viimeisen Feterran takana. Taemmat Feterrat, jotka olivat koko ajan tähdänneet Makutaan, jysäyttivät toverinsa täyteen reikiä sarjatulellaan yrittäessään osua suuntaansa muuttanutta kolibria. Manu hihitteli mennessään, ja kovaonninen Feterra jätti muun seurueen lähtiessään suojaan.<br>\n<em>Pirullinen </em>Arsestein<em> varmasti korjauttaa tuonkin</em>, Manu ajatteli harmissaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1088,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-07-03T15:18:00.000Z","content":"<strong>Nimdan saari<br>\nRanta</strong><br>\n<br>\nEpämääräinen veneentapainen seisoi rantavedessä.<br>\nMatalat aallot osuivat paattiin. Sankareidemme onneksi merenkäynti ei ollut kovaa.<br>\n<br>\n\"... sanokaa minun sanoneen, tämä ei pääty hyvin\", Matoro mutisi. Notfun höpötti itsekseen kuvitteellisille laivakauppiailleen.<br>\nViime aikojen tapahtumat olivat selvästi olleet 'Funille liikaa. <br>\n<br>\nMerirosvot ahtautuivat veneentapaisen keulaan ja keskiosaan hyvässä järjestyksessä (lue: täydessä kaaoksessa) ja tarttuivat airoihin. Kaikki siirtyivät kiikkerään laitteeseen, joka työnnettiin pian rantaveteen. Airot laskettiin veteen.<br>\n<br>\nSitten jotain räjähti.<br>\n<br>\nYhtäkkiä, NINJOJA.<br>\n<br>\nTeltta räjähti spontaanisti paksun savun siivittämänä. Toinen savupommi lensi rannalle, keskelle venettä. Se aiheutti kaaoksen. <br>\nNinjatähti osui yhtä sinistä matorania takaraivoon. <br>\n<br>\n\"SOUTAKAA! JARR HARR, KOVEMPAA!\" Notfun karjui kiikkerästä mastosta. Vene lipui syvemmälle vedelle. Edelleen erilaisia teräviä esineitä lenteli joukkiota kohti. Yksi osui Samolia selkään. Umbra amui valonväläyksen kohti rantaa, antaen heidän joukolleen kallista lisäaikaa päästä aseiden ulottumattomiin. Moni ol isaanut osumia terävistä esineistä.<br>\n<br>\n\"ETEENPÄIN, MIEHEN- EIII PYSÄHTYKÄÄ KÄÄNTYKÄÄ!\"<br>\nVene tärähti kovaa mustaan purjeveneeseen. Masto kaatui tömähdyksen voimasta suoraan toisen laivan kannelle. Maston kärjessä seissyt Notfun tajusi tuijottavansa vihaisen näköistä skakdia silmiin.<br>\n<br>\nItseasiassa laivan kannella oli noin kymmenen hampaisiin asti aseistautunutta, hämmästynyttä skakdia. Joukkion oli pitänyt hyökätä mereltä käsin NINJA-ryhmän tullessa sisämaasta.<br>\n<br>\nEi kestänyt kauaa, ennen kuin Klaanilaiset ja merirosvot päättivät ottaa tilanteesta kaiken hyödyn irti. Skakdilaivan kansi oli pian suuren joukkotappelun alla. Epätasainen mittelö oli nopeasti ohi, kun Äksän ja Samolin brutaalit menetelmät olivat heittäneet suurimman osan skakdeista mereen. Ennen kuin skakdilaivan komentaja oli ehtinyt tajuat mitä oli tapahtunut, hän lensi Matoron taitavalla judoheitolla mereen. <br>\n<br>\nVallattu purjelaiva käänsi suuntansa kohti Mannerta, edelleen Gaggulabion lippu isomastossa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1089,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-07-04T19:21:00.000Z","content":"<strong>Nynrah, Takomo<br>\nKäytävä ennen suurta hallia</strong><br>\n<br>\nViisi hahmoa juoksi läpi Takomon käytävien. Aikaa ei ollut hukattavana, sillä edestäpäin kuuluva koneiden kalke kiihdytti tahtiaan. Voisi olla jo liian myöhäistä.<br>\nGuardian kuitenkin pysähtyi hetkeksi ja vilkaisi taaksepäin hymyillen kevyesti. Psykoottinen nauru ja kolibrimaisten siipien räpsähdykset kaikuivat etäisesti.<br>\n\"Manu\", sininen skakdi sanoi virnistäen. \"Sinä senkin nerokas pikku idiootti.\"<br>\nGuardian jatkoi matkaa.<br>\n<br>\n<a href=\"https://www.youtube.com/watch?v=jSrLyPvR6zs\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">https://www.youtube.com/watch?v=jSrLyPvR6zs</a><br>\n<br>\nMassiivisen tehdaskammion raskaat rautaovet avautuivat yleensä ulospäin. Tällä kertaa ne kuitenkin rysähtivät piristävästi sisäänpäin irroten saranoiltaan Keetongun valtavan jalan potkun voimasta. Raskaasti hengittävän keltaisen jättiläisen takaa huoneeseen juoksivat myös Zamor-revolveria tiukasti pitelevä Guardian ja kolme matorania. Kaikki pysähtyivät tutkimaan uutta tilaa katseillaan.<br>\n<br>\nValtavan hallin katto häämötti monen kymmenen metrin korkeudessa ja sitä valaisivat valtavat valokivet, jotka roikkuivat suurilla ketjuilla korkeuksista. Jylhän massiiviset koneet puskivat täydellä höyryllä pitäen voimakasta mekaanista kalketta, mutta missään ei ollut yhtään matorania operoimassa laitteistoja. Suuri parvi aseettomia huoltokäyttöön suunniteltuja Va-lautasia hitsaili ja käsitteli laitteita. Tällaiseen koneiden loistoon tottumattomat Ternok ja Ontor katselivat koneita ja kuuntelivat metallin kalketta haltioituneina. Jos tilanne olisi ollut vähemmän kiireinen, Ontor olisi avannut parilla jakoavaimella jokaisen koneen kuin lahjapaketin.<br>\n<br>\nGuardian ja Tongu olivat puolestaan hieman hämillään.<br>\n\"...niitä on... paljon\", Keetongu sanoi vaiteliaasti katsellessan, kuinka valtaisasta rautasulatosta syöksyvä hehkuva metalliseos kaatui laitteeseen, joka annosteli metalliseosta muotteihin. Muotit muistuttivat erehdyttävästi Feterran käsiraajoja ja haarniskointia.<br>\n\"Meidän täytyy pysäyttää tämä\", Guardian sanoi. \"Jotenkin.\"<br>\n<br>\nKeetongu puri hammasta. Hän kääntyi kohti suuren hallin eteläosia ja hahmotti toisen suuren teräsoven, jonka yllä hehkui hätäuloskäynnin merkki. Keltaisen jättiläisen mielessä pyöri yksi sana.<br>\nPato.<br>\n<br>\n\"Ternok, Ontor\", valtava rahi sanoi matoraneille äänekkäästi. \"Tulkaa mukaani. Minä... keksin.\"<br>\nGuartsu kääntyi kohti Laivaston johtajaa.<br>\n\"Keetongu. Vaadin saada tietää, mitä suunnittelet.\"<br>\nKeltainen jättiläinen hätkähti, kuinka sotilaalliselta Guardianin ääni kuulosti. Sotatilasta huolimatta Guardian kykeni yleensä puhumaan vanhoille tovereilleen yleensä hyvinkin tuttavallisesti, mutta ei tänään.Tänään hän oli <em>eversti</em> Guardian.<br>\n<br>\n\"Jotain toimivaa\", Keetongu sanoi kumealla äänellään pidellen tiukasti kiinni Cordak-laukaisimestaan. \"Jotain, joka pysäyttää tämän lopullisesti.\"<br>\nGuardian katsoi vakavasti Keetongun ainoaan silmään. \"Hyvä on. Tehkää, mitä teidän täytyy. Ja Q?\"<br>\nQinfatheousin ilme oli kysyvä. \"Mhm?\"<br>\n\"Täällä jossain täytyy olla jonkinlainen hätäkutsujärjestelmä. Haluan, että menet sinne.\"<br>\n<br>\n\"Tietysti on\", Q sanoi, \"mutta se ei toiminut. Sen ZMA:n häirintäsignaali on estänyt kaikki mahdolliset avunpyyntömme tähän asti!\"<br>\n\"Tiedän\", Guartsu sanoi ymmärtäväisesti. \"Ja jos jotain olen oppinut tänään, tiedän myös, että niin pieni este ei pysäyttäisi Takomon Qinfatheousta.\"<br>\nQ-mies hymyili kevyesti. \"Kiitos. Mutta... miksi sinä et ole tulossa mukaan?\"<br>\n<br>\nJoku vastasi kysymykseen, mutta se ei ollut Guardian. Zorak von Maxitrillian Arstein kahdeksannen omahyväinen ääni kaikui korkeuksista.<br>\n\"Koska hän on niin perin jääräpäinen.\"<br>\n<br>\nViisikko kääntyi yhtenä joukkiona katsomaan äänen tulosuuntaan. Valtavan Feterra-osia kasaavan liukuhihnan kyljessä ja pitkien palotikkaiden päässä oli suuri tasanne, jolla oli useita komentopaneeleja ja vipuja. ZMA seisoi tasanteella pidellen kävelykepistä kiinni molemmin käsin, pirullinen virne kasvoillaan.<br>\n\"Tiedätte kaikki hyvin, että ette voi pysäyttää tätä\", Zorak sanoi toteavasti. \"Tiedätte, että mikään viesti ei läpäise sitä häiriösignaalien kuoroa, joka ympäröi tätä saarta. Tiedätte, että kohta minulla on käsissäni niin suuri määrä <em>kaunokaisiani</em>, että taistelunne on turhaa.\"<br>\nKukaan ei vastannut mitään Zorakille, joskin Keetongun tähtäys siirtyi tasannetta kohti.<br>\n\"Mutta ette anna faktojen masentaa teitä\", Zorak sanoi naurahtaen innokkaasti. \"Ja nostaisin hattua siitä... jos minulla olisi hattu. No, peli alkakoon.\"<br>\nGuardianille riitti ja hän ampui kolme hajanaista revolverilaukausta kohti korkeuksissa häämöttävää Arsteinia. Laukaukset osuivat tasanteen metalliseen kaiteeseen ja palotikkaisiin, mutta Zorak ei jäänyt seisomaan paikalleen.<br>\nSiistiin takkiin pukeutunut harmaa skakdi tönäisi yhtä liukuhihnojen ohjausvivuista, jolloin liukuhihnojen vauhti kiihtyi näkyvästi. Zorak hyppäsi rauhallisella askeleella liukuhihnalle, joka alkoi viemään häntä vauhdilla kauemmas.<br>\n<br>\n\"Hän pääsee pakoon!\" Ontor huusi paniikissa. Guardian yritti ampua vielä muutaman laukauksen pakenevaa Zorakia kohti, mutta oli liian myöhäistä.<br>\n<br>\n\"Tongu!\" Guardian karjui. Tongu kääntyi sinistä skakdia kohti ja näytti jo tietävän, mitä tehdä, mutta odotti silti, että Guartsu lopettaisi puhumisen.<br>\n\"<strong>Auttava käsi</strong>\", Guardian sanoi.<br>\n<br>\n<br>\nNynrahilla ei usein päästy näkemään, kuinka valtava keltainen kyklooppigorilla heitti sinisen sotaveteraanin ilman halki kohti liukuhihnoja.<br>\nNyt oli yksi niistä päivistä. Guardian halkoi ilmaa sekuntien ajan ennen kuin tömähti voimakkaasti liukuhihnalle jalat edellä.<br>\n<br>\n[spoil]TA TA TAA<br>\nTA-TA-TA TA![/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1090,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-07-05T06:31:00.000Z","content":"<strong>Pohjoisen Mantereen rannikko<br>\nSkakdien Laiva</strong><br>\n<br>\nTummalla tervalla värjätty, hieman dzonkkimainen purjevene eteni tasaista vauhtia merellä. Skakdien lippu oli laskettu yhden, korkean maston huipusta alas.<br>\nJardirt seisoi ruorissa onnessaan. Kunnollinen alus kaiken tämän jälkeen.<br>\n<br>\nKapteeni Notfun istui laivan perässä. Matoran oli harmistunut siitä, että laivasta ei löytynyt lainkaan rommia. Vain jotain b-luokan roska-alkoholia.<br>\nGaggulabio on julma olento, hän ajatteli. Ei anna edes kunnon rommia.<br>\n<br>\nPian 'Funin vieressä istui Matoro ja tämän vieressä Umbra. Kaksikko oli levittänyt suuren merikartan eteensä ja kävivät reittisuunnitelmaa läpi samalla kun muistelivat seikkailujaan alueella.<br>\nVaikka Matorolta puuttui toinen käsi, hän oli huomattavan iloisella mielellä. Nimdasaaren synkkyys oli poissa silmistä, poissa mielestä...<br>\n<br>\nNurukan ja Deleva olivat jossakin laivan sisäosissa. Samol opetteli innokkaana laivan köysistöjen toimintaa. Kannen miehistö oli minimissään, sillä Notfun oli antanut suuren osan mennä lepäämään. Hän ymmärsi, ettei edellinen seikkailu ollut helppo kenellekkään. Kukaan ei voittanut mitään.<br>\n<br>\n\"Niin hei, Notfun?\" Matoro aloitti, kääntäen kartan hetkeksi pois.<br>\nNotfun käänsi päänsä puhujaan. Hän olisi valittanut tittelin \"Kapteeni\" puuttumisesta ellei puhuja olisi ollut Klaanilainen.<br>\n<br>\n\"Sanooko nimet Arupak tai Tarip sinulle mitään?\"<br>\n<br>\nIkävät muistot runosta ja luolasta hiipivät mieleen, mutta asiat piti puhua poikki.<br>\n<br>\n\"Muistan Kapteeni Arupakin. Näiden vesien kruunaamaton kuningas silloin joskus... Miksi kyselet?\"<br>\n<br>\n\"Missä hän on nyt?\" Matoro jatkoi ignoroiden Notfunin kysymyksen.<br>\n<br>\n\"Öäääh. En ole varma.\"<br>\n<br>\n\"Ei mitään hajua?\"<br>\n<br>\n\"Hänen merirosvon uransa pysähtyi kuin seinään. Tarinat kertoivat hänen kohdanneen Meren Henget ja tulleen hulluksi\", Notfun kertoi. <br>\n<br>\n\"No siis. Aikana jona olit kadoksissa luolastossa... löysimme ansaluolan. Tarip \"Ruostasilmäksi\" itseään kutsunut henkilö oli kirjoittanut seinään tarinan hänen ja Arupakin matkasta etsimänä Nimdaa ja... ja N-ne. Ne tekivät Arupakin hulluksi, eivät mitkään merimieslegendat.\"<br>\nMatoro ei kyennyt lausumaan sanaa Nuket. Liikaa pahoja muistoja. Liikaa jotain, mikä oli oman ymmärryksen ulkopuolella.<br>\n<br>\nNotfun oli täysin hiljaa.<br>\n<br>\n\"Et siis tiedä missä Arupak nykyisin on?\" Matoro kysyi vielä.<br>\n<br>\n\"En tiedä\", Fun vastasi lyhyesti. Kummatkin tunsivat viimeistenkin Deltalle johtavien lankojen katkeavan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1091,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-07-05T12:34:00.000Z","content":"<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<br>\nAmiraali vilkaisi vielä kerran ulos työhuoneensa ikkunasta, ja kävi sitten paperipinon kimppuun.<br>\n<br>\n<em>Surkeaa luettavaa.</em><br>\n<br>\nLaivaston oli tarkoitus tarkkailla ja asteittain kontrolloida Klaanin saarta ympäröivää merialuetta. Estää lisäjoukkojen tuonti, rajoittaa aseiden kuljetusta ja muuta mukavaa. Mutta kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan.<br>\n<br>\nTorakat olivat aloittaneet taistelun Kolmennenkuun Festivaalin laivan kannella. Rautasiiven isoimman tykin törkkiminen paatin suuntaan oli kyllä lopettanut mähinän, mutta laivalta yllättäen löytynyt klaanilainen, jonkinasteinen velho, oli miltei lyönyt taistelun tuoksinassa Eversti 437:lta pään poikki.<br>\n<br>\n<em>Klaanilainen Festivaalilaisten laivalla. Yrittääkö hän hakea apua, vai paeta?</em><br>\n<br>\nAmiraali otti teräväkyntisillä käsillään seuraavan paperin luettavakseen.<br>\n<br>\nHän kiroili mielessään omalla kielellään.<br>\n<br>\nNazorakit olivat hyökänneet sinappilaivan kimppuun. Amiraali ei tiennyt, tahtoiko hän lukea raporttia yhtään pidemmälle.<br>\n<br>\n[spoil]Kiitosta vaan Manulle ja G:lle, jotka menivät siirtelemään tarvitsemaamme amiraalia pitkin poikin kesken festivaalikohtauksen. Terveisin Make.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1092,"creator":"Donny","timestamp":"2011-07-05T21:14:00.000Z","content":"<strong>Ämkoon veljeskunnan saari</strong><br>\n<br>\nKymmenhenkinen nazorak-partio parveili viidakkopuiden yläpuolella tarkkaillen alhaalla erottuvaa liikettä. Hetki sitten partion taivaalta käsin saartama kohde oli toistaiseksi tunnistamaton, mutta nazorakit aikoivat ottaa kohteen identiteetistä selvää parhaiten taitamallaan tavalla. Torakat latasivat aseensa ja valmistautuivat ampumaan.<br>\n<br>\n\"Jiihaa!\"<br>\n<br>\nYksi torakoista yllättyi pahanpäiväisesti paksun ketjun päässä roikkuvan rautapainon särkiessä nazorak-kypärän visiirin kappaleiksi. Rautapaino upposi liike-energian voimasta syvälle torakan kasvoihin ja pian eloton nazorak aloitti syöksykierteen kohti maata. Tapahtuma sai muut torakat irrottamaan katseensa maata pitkin kiitävästä kohteesta ja havaitsemaan ensi kertaa paikalle lentäneet kolme le-matorania.<br>\n<br>\n\"Näittekö tuon? Täysosuma!\" huusi kovin paljon pääskystä muistuttavalla linturahilla ratsastava matoran Ibra. Yhdellä vaalealla poikittaisviivalla koristeltua muuten tummanvihreää kanohi Rauta kasvoillaan kantava matoran naureskeli äänekkäästi väistellen samalla nopeimmat hoksottimet omaavien torakoiden ammuksia. <br>\n\"Kieltämättä!\" kuului toisella pääskyllä ratsastavan matoran Rahamin vastaus. Kaksi vaaleaa raitaa rikkoivat tämän matoranin Rau-naamion symmetrian, mutta muilta osin veljeskuntalainen oli täysin kumppaninsa näköinen.<br>\n\"Lakatkaa pelleilemästä\", komensi joukon kolmas, matoran Amel. Kuinka ollakaan, tämän matoranin naamiota koristivat kolme vaaleaa juovaa, mutta muutoin hän oli täysin kahden kumppaninsa näköinen. <br>\n<br>\nTorakat koittivat mukautua tilanteeseen ampumalla juuri ladatuilla aseillaan matoraneja kohti. Matoranien huippunopeat ratsut olivat kuitenkin kuin luotu arvaamattomiin äkkikäännöksiin, ja kolme veljeskuntalaista väistivätkin torakoiden iskut miltei vaivattomasti.<br>\n<br>\n\"Nämä eivät tunnu pitävän meistä\", Ibra puhui.<br>\n\"Mennäänkö siis suoraan asiaan?\" vastasi tähän Raham.<br>\n\"Kyllä\", totesi lyhyesti Amel.<br>\n<br>\n- - - <br>\n<br>\n\"Mitä ihmettä taivaalla tapahtuu?\", kysyi Norsupäästäisen selässä juuri ja juuri pysyvä Otlek koittaen ottaa selvää yläpuolen tapahtumista. <br>\n\"En ole aivan varma, mutta jotkut taitavat ostaa meille lisäaikaa\", vastasi Enki.<br>\nOtlek vilkuili kulmat kurtussa ylöspäin pidellen samalla tiukasti kiinni edessään ratsastavan Ämkoon viitasta.<br>\n\"Näen pääskysiä. Ovatko nuo...\"<br>\n<br>\nTaivaalla välähti.<br>\n<br>\n\"Taitavat muuten olla\", sanoi Enki.<br>\n\"Poikia täytyy onnitella ajoituksesta\", sanoi Ämkoo naurahtaen.<br>\n<br>\n- - - <br>\n<br>\n\"Mitä hel-\"<br>\n<br>\nHämmentynyt ilmailutorakka ei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun, sillä miltei Toan kokoinen Matoran Kaita pudottautui nauraen rakettireppunazorakin kimppuun.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1093,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-07-08T11:32:00.000Z","content":"<strong>Nynrah, takomo, käytävä</strong><br>\n<br>\nAvhrak Feterrat rymistelivät halki käytävien. Harmaat kiviseinät olisivat näyttäneet monien mielestä tylsiltä, mutta Feterrat eivät kiinnittäneet huomiota asiaan. Käytävän päässä olevan oven kehykset olivat kaikesta poiketen erittäin kauniit puusta veistetyt karmit. Feterrat eivät kiinnittäneet siihenkään erityistä huomiota metsästäessään Makutaa. Ne kulkivat oviaukosta seuraavaan käytävään.<br>\n<br>\nKun metallihirviöt olivat kadonneet kulman taakse, Makuta Nui palautti alkuperäisen muotonsa. Puinen karmi muuttui sulavasti Makutan muotoiseksi kappaleeksi. Yksityiskohdat palasivat haarniskan muotojen mukana; prototeräksiset piikit ja punamusta väritys. Kanohi Kraahkan palasi paikalleen Makutan kasvoiksi. Makuta Nui palautti mieluisimman olemuksensa. Mutranit vihreys oli poissa.<br>\n<br>\n”Ehkei sitten ollutkaan niin huono idea tekeytyä ovenkarmiksi”, Makuta totesi itsekseen ja naksautti niskaansa ensin vasemmalle ja sitten oikealle. Sitten hän lähti kulkemaan siihen suuntaan, josta Avhrak Feterrat olivat tulleet.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Trooppinen saari, temppeli</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/guU-S35ILWE?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/guU-S35ILWE?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAbzumo näki valoa käytävän päässä.<br>\n<em>Kuinka ironista</em>, hän ajatteli. <em>Nytkö minä näen valon käytävän päässä ja menen sitä kohti?</em><br>\nPortaat olivat loppuneet hetki sitten ja kaksikko käveli tasaisella käytävällä. Edestäpäin tosiaan kajasti punahehkuista kajoa. Oviaukkoa lähestyessään Makuta alkoi tuntea voimistuvan kuumuuden. Huone, johon he olivat saapumassa, alkoi erottua yhä selvemmin.<br>\n<br>\nPian he olivat jo tulleet oviaukosta sisään huoneeseen, jonka seinät olivat samaa kiveä kuin kaupungin rakennukset. Samanlaisia kaiverruksia oli näissäkin seinissä ja samanlaiset maalaukset kuvasivat samanlaisia hahmoja. Kasvillisuutta ei tosin näillä seinillä ollut, ja jos joskus oli ollut, se oli kuihtunut kuumuudessa. He seisoivat kivisellä sillalla, joka kannatteli heitä laavan yllä. Laava peitti huoneen lattian, eikä Abzumo pystynyt arvioimaan sen syvyyttä. Kivinen silta jatkui huoneen toiseen päähän, jossa oli uusi, kivinen oviaukko. Oviaukon alla oli myös aukko, josta laava pystyi siirtymään toiseen huoneeseen.<br>\n”Täällä näyttää perin vaaralliselta”, Harmaa Aine totesi. Abzumo vaiensi hänet kätensä heilautuksella ja nuuhkaisi ilmaa.<br>\n”Jatkamme matkaa”, hän sihahti ja lähti kävelemään kohti uutta oviaukkoa. Aine tarkasteli kaiverruksia ja maalauksia. Moni niistä esitti Toa-soturia lävistymässä seipääseen. Aine alkoi aavistaa pahaa.<br>\n<br>\nSeuraava huone oli valtava. Oviaukon kummallakin puolella oli tilaa varmaankin viitisenkymmentä metriä ennen seinää. Noin sata metriä oli matkaa myös vastapäiselle seinälle. Keskellä huonetta oli kivinen rengas, joka oli kuin jatkoa sillalle, jolla he seisoivat. Kehän etäisyys jokaisesta seinästä oli kymmenisen metriä Abzumon arvioiden mukaan. Silta yhdistyi kehään siis kymmenisen metrin päässä seinästä, jonka oviaukosta he olivat juuri kulkeneet. Samalla tavalla kehä yhdistyi vastapäiseen seinään, jossa oli samanlainen oviaukko. Heidän allaan oli samalla tavalla laavaa kuin edellisessä huoneessa.<br>\n<br>\nKivikehän keskellä laavasta kohosi suuri jalusta. Jalustalla seisoi patsas, jonka joku oli murskannut rikki polvista ylöspäin. Patsaan oikeasta jalasta oli jäljellä hieman enemmän kuin toisesta, melkeinpä nivusiin asti, muttei ihan. Jalat olivat irvokkaat, karvaiset ja sorkalliset. Ilmeisesti patsas oli esittänyt ehjänä jonkinlaista sorkkajalkaista rahia, joka oli kohonnut takajaloilleen.<br>\n<br>\nMakuta Abzumo hymähti nähdessään patsaan. Hän ei välittänyt katsella sitä hetkeä pidempään ja jatkoi kivikehää pitkin huoneen toiselle puolelle. Mennessään hän vilkaisi seiniä, jotka olivat nyt kaiverruksettomia. Aine luisteli hänen jäljessään varoen visusti laavaan putoamista.<br>\n<br>\nSeuraava oviaukko johti heidät kolmeen osaan haarautuvaan käytävään. Käytävien lattiat eivät edelleenkään kattaneet koko alaa, ja alla näkyi laavaa, mutta seinät estivät toisiin käytäviin näkemisen. Abzumo katseli mietteliäänä jokaista käytävää vuoron perään. Harmaa Aine ei pitänyt tilanteesta.<br>\n”Minkä valitsemme?” hän kysyi hermostuneena.<br>\n”Minusta tuntuu, että tämä on…” Abzumo sanoi hiljaa.<br>\n”… labyrintti?” Aine päätti lauseen. Abzumo nyökkäsi.<br>\n”Eli mitä teemme?” Aine kysyi.<br>\n”Me menemme johonkin noista. Emmekä eroa eri käytäviin, siinä ei olisi järkeä.”<br>\n”Hyvä on.”<br>\nAbzumo päätti valita keskimmäisen käytävän. Se johti suoraan eteenpäin eikä haarautunut kertaakaan. Laavan hehku valaisi hiukan, mutta käytävillä oli melko pimeää. Pian he huomasivat, että vastaan tuli vain seinää. Makuta oli ärsyyntynyt.<br>\n”Mikä hemmetin järki on tehdä käytävä, joka ei oikeasti edes eksytä kulkijaa vaan pelkästään saa hänet turhautumaan ja juoksemaan useita kymmeniä metrejä turhaan!”<br>\n<br>\nHe kulkivat takaisin. Mutta saapuessaan paikalle, jolta he lähtivät, he eivät nähneetkään ovea, joka vei kivikehän ja edesmenneen patsaan huoneeseen. Ei, edessä oli seinä, ja sekä oikealle että vasemmalle johti käytävä. Abzumo raapi hieman päätään. Aine tuhahti. Hän tiesi, että jotain tapahtuisi. Hetken mietittyään Abzumo kohautti olkiaan ja sanoi:<br>\n”Me jatkamme oikealle, koska satun olemaan oikeakätinen.”<br>\n”Ahaa.”<br>\nKaksikko jatkoi siis oikealle. Mutkittelevat käytävät veivät ja veivät eteenpäin, haarautuivat useista kohtaa ja kiemurtelivat ja silmukoituivat ja liittyivät toisiinsa. Pian kaksikon suuntavaisto oli täydellisen hävitetty labyrintin suhteen eikä kumpikaan tiennyt, missä he olivat tai olivat olleet.<br>\n<br>\nHe olivat kulkeneet ehkäpä tunnin verran, kun Makuta yhtäkkiä pysähtyi.<br>\n”Kerro minulle, Aine, miksi tässä vaeltelussa on järkeä”, Abzumo sanoi.<br>\n”Öh. Siinä ei ole?” Harmaa Aine vastasi kysyvästi.<br>\n”Aivan”, Abzumo totesi. Sitten hän asetti kätensä seinää vasten ja sulki silmänsä. Hän tunsi energian virtaavan itseensä.<br>\n”Hmm… tämä paikka… täällä on jotain…”<br>\n”…?”<br>\nAbzumo odotti vielä hetken. Sitten hän tuhahti itsekseen. Seinä räjähti rikki heidän kohdallaan. Harmaa Aine säpsähti yllättyneenä. Abzumo käveli reiästä toiseen käytävään ja räjäytti seuraavankin seinän.<br>\n”Käyhän se noinkin”, Aine mutisi. He jatkoivat suoraan. Kolmen seuraavan rikkinäisen seinämän jälkeen he näkivät jotain käytävässä. Se oli suuri hahmo, ulottui melkein kattoon asti, joka sentään oli kahden Toa-soturin yhteenlasketun pituuden korkeudella. Hahmo liikkui nopeasti heitä kohti.<br>\n”Mikähän ssssse mahtaa olla?” Abzumo pohti.<br>\n<br>\nHän ei ehtinyt ajatella pidempään, kun hahmo törmäsi häneen ja iski hänet seuraavan seinän läpi. Harmaa Aine vilkaisi ylös. Olento oli suuri rahipeto. Sillä oli Kane-Ran pää ja Zyglakin ruumis. Jaloissa oli sorkat kuin härällä. Kädet olivat pitkäkyntiset ja valtavat.<br>\n<em>Tätä se patsas siis esitti…</em> Aine ajatteli ja perääntyi seinän reiästä takaisin edelliseen käytävään. Abzumo ryömi esiin sieltä, minne oli lentänyt iskun voimasta.<br>\n”Piru periköön mokoman härkäpään”, hän ärjäisi ja ampui varjoimpulssin petoa kohti. Tämä lensi selälleen lattialle, mutta nousi heti entistä raivokkaampana.<br>\n”Ei näytä hyvältä, herra!” Aine huikkasi. Abzumo katsoi häneen ärtyneenä.<br>\n”Pelkuri, piilotellako yrität?”<br>\n”Eeeen toki. Minä vain suojauduin.”<br>\n”No tule auttamaan minua tämän karjun hoitelemisessa!”<br>\n”Kyyyllä…”<br>\n<br>\nYhdellä hetkellä he valmistautuivat taisteluun härkäotusta vastaan. Seuraavalla he juoksivat käytävää pitkin karkuun ärjyvää petoa.<br>\n”Ei tässä näin pitänyt käydä”, Abzumo murisi.<br>\n”Siihen ei näköjään tehonnut RKP99-räjähde…” Aine valitti.<br>\n”Eikä rahinhallinta…” Abzumo sanoi.<br>\nHärkä jahtasi heitä labyrintin keskelle, tai ainakin paikka näytti keskukselta. Se oli pyöreä huone, josta lähti kymmeniä ovia eri suuntiin. Keskellä seisoi patsas, joka esitti samaa härkää. Härän käsi oli ojennettuna ylös pitelemään soihtua. Soihdussa ei tosin juuri nyt ollut liekkiä. Makuta ja androidinen lasikupu juoksivat patsaan luokse. Härkä puski heitä kohti. Kumpikin hyppäsi pois alta, jolloin härkä puski sarvensa kiinni patsaan rintaan. Abzumo huomasi tilaisuutensa tulleen ja aloitti koreografiansa. Spektrin violetin ääripään sävyt alkoivat pomppia kipinöinä hänen levitettyjen käsiensä välillä ja muodostivat kipinöivät pallon, joka muistutti planeetta kiertoratoineen. Abzumo kohotti katseensa härkään. Se oli saanut sarvensa irti ja kääntyi häntä päin. Abzumo työnsi energiapallonsa kohti härkää.<br>\n<br>\nPallo nielaisi härän pään, joka katosi olemattomiin, kun pallo räjähti. Abzumo suojautui hyppäämällä sivuun ja putosi samalla melkein laavaan. Hän jäi roikkumaan kivisen lattiakaistaleen reunalle. Harmaa Aine piilotteli toisella puolen patsasta. Abzumo vilkaisi ylös. Päätön härkä seisoi paikallaan. Makuta päätti kiivetä ylös ja astella sitten katsomaan kättensä työtä. Noustuaan hän huomasi, että härkä oli hänen vierellään. Se tarttui häntä kyljistä molemmilla käsillään, ja hän ähkäisi kuuluvasti.<br>\n”Miten se piru on yhä elossa”, hän voihkaisi. Harmaa Aine ampui ohjuksen härkää kohti. Otus päästi otteensa ja Abzumo lennähti syrjään. Härkä oli viimein kuollut.<br>\n”Hyvää työtä, Aine”, Abzumo onnittelil. ”Nyt. Mitä täällä kammiossa on?”<br>\n”Ei mitään?” Aine sanoi.<br>\n”… ei mitään”, Abzumo myönsi.<br>\n”Miksi me tulimme tänne?” Aine kysyi. Abzumo ei vastannut. Hän istahti härän jäännösten päälle.<br>\n<em>Miksi se ei ole täällä? Sen piti olla täällä. Oliko koko saari huijausta?</em> hän ajatteli.<br>\n”Lähtekäämme, Aine.”<br>\nHarmaa Aine ei ollut varma, mitä hänen herransa ajatteli, mutta oli onnellinen päästessään pois tästä paikasta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1094,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-07-09T23:11:00.000Z","content":"<strong>Nynrah, Takomo<br>\nLiukuhihna</strong><br>\n<br>\nKoneiden jyrinä täytti ilman, kun Guardian viiletti valtavalla liukuhihnalla syvälle tehtaan uumeniin. Mekaaniset kourat siirtelivät osia ja kokosivat niitä uskomattomalla tahdilla. Sinisen skakdin oli pysyttävä kaiken aikaa liikkeessä vain välttääkseen murskautumista kylmän metallin väliin. Väistettyään kouria Guardian joutui huomaamaan välittömästi, kuinka sillä hetkellä hänen allaan jyrisevä liukuhihna oli syöksemässä sotaveteraanin suoraan tulikuumana hehkuvaan sulatusuuniin.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="200" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/DpKoW824QAs" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/DpKoW824QAs</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSkakdin selviytyminen oli sekunneista kiinni. Ponnistettuaan äkkinäisesti sivulle Guardian onnistui tarttumaan yhteen metalliainesta ja Feterrojen osia lajitelevista automatisoiduista kourista, josta hän heilautti itsensä viereiselle, verkkaisemmin kulkevalle liukuhihnalle. Skakdi tömähti selkä edellä sen kovaan pintaan, mutta joutui pomppaamaan melkein välittömästi taas pystyyn.<br>\nZorak von Maxitrillian Arstein VIII seisoi samalla liukuhihnalla noin kymmenen metrin päässä. Hän tanssahteli rytmikkäästi koneiden teräksisen kilkkeen tahtiin heilutellen kävelykeppiään verkkaisesti oikeassa kädessään. Tummanharmaan takin helmat lepattivat vauhdikkaan liukuhihnan ilmavirrassa.<br>\n<br>\n\"Onko meillä vielä hauskaa?\" Zorak kysyi virnuillen ja lähestyen Guardiania jokaisella askeleella. \"Minusta meillä on ollut hauskaa tähän asti. Harmillista, että se loppuu niin pian.\"<br>\n<br>\nGuartsu oli jo heilauttanut itsensä pystyyn. <br>\n\"Kaiken hauskan täytyy loppua joskus.\"<br>\n<br>\nZamor-revolveri sai esitellä puheenlahjojaan. Kiiltävässä teräksessä näkyvä pikkuruinen suu sanoi vain kolme sanaa, mutta ne olivat toinen toistaan painavampia. Arstein osoittautui odotettua ketterämmäksi ja syöksähti tanssiaskeleella sivuun juuri oikealla hetkellä. Yksi zamoreista osui kipinöiden mekaaniseen kouraan, jonka taakse Zorak oli syöksähtänyt.<br>\nRevolverissa ei ollut enää ammuksia. Guardian pyöräytti sylinterin auki ja oli jo iskemässä uutta panossatsia sisään tottuneeseen tapaan. Silloin Zorak von Maxitrillian Arsteinin kävelykepin teräksinen nuppi kuitenkin osui valtavalla voimalla sinisen skakdin käteen. Zamor-revolveri lennähti Guardianin kädestä ja laskeutui kolahtaen viereiselle liukuhihnalle. Ennen kuin Guardian edes huomasi aseen kadonneen kädestä, osui metallinen nuppi hänen ohimoonsa.<br>\n<br>\nKivulias metallin kalahdus sai Guartsun pään soimaan ja hän oli kaatua. Näkö sumentui hetkeksi. Ennen kuin Guardian oli kuitenkaan toipunut osumasta, jokin osui häntä vatsaan.<br>\nZorak von Maxitrillian Arstein kahdeksannen nauru kajahti. \"Revolveri, rakas Guardian? Kaunokaiseni pysyvät tästä kaukana. Eikö olisi... herrasmiesmäistä hoitaa tämä aivan miesten kesken?\"<br>\nGuardian horjahti vasten ohikiitävää tukipilaria ja meinasi pudota liukuhihnalta synkkään väliin koneistoissa. Valtavassa railossa ylikierroksilla liikehtivät männät ja moottorit repisivät kappaleiksi kenet tahansa, joka putoaisi niiden väliin.<br>\n\"Ai, sinä pidät itseäsi <em>herrasmiehenä</em>?\" horjahteleva Guardian pakotti hampaidensa välistä. Zorak ei ollut varautunut napakkaan vasuriin, joka osui suoraan hänen leukaansa. Skakdi lennähti taaksepäin kasvoillaan yllättyneisyyttä ja kipua. Hän kuitenkin sai pidettyä jalkansa maassa ja otti tukea kävelykepistään. Zorak pyyhki verivanan leualtaan toisella kädellään ja suoristi hieman takkiaan.<br>\n\"Kyllä\", Zorak von Maxitrillian Arstein VIII sanoi hymyillen epäironisesti. \"Voitko rehellisyyden nimissä sanoa, että näytän muulta?\"<br>\n<br>\nZorak joutui hyppäämään tanssimaisella askeleella taaksepäin, sillä Guardianin punahehkuisista silmistä lennähtävä plasmasäde poltti täydellisesti kohdan, jossa Zorak oli seisonut.<br>\n\"Varaudun kaikkeen\", Zorak sanoi heilauttaen kävelykepillä kohti Guartsua, joka tajusi kuitenkin painua kyykkyyn oikealla hetkellä.<br>\n\"Ah, murskaimet\", Guardian sanoi iskien sinisellä kivenkovalla nyrkillään kohti harmaan skakdin rintakehää.<br>\n\"Aivan. Pidän asiat myös... siisteinä\", Zorak sanoi hypätessään askeleen taaksepäin. Tämä jätti hänet kuitenkin avoimeksi Guardianin iskulle. Sininen skakdi tönäisi koko ruumiillaan ZMA:ta taaksepäin.<br>\n\"En jätä itsestäni jäljen jälkeä\", ZMA sanoi riuhtaisten itsensä Vartijan otteesta ja iskien tätä kävelykeppinsä päällä. \"Kaikki puhdistetaan.\"<br>\n<br>\n\"Siksikö signeeraat kaiken nimikirjaimillasi?\" Guardian sanoi ilkikuriseen äänensävyyn. Hän pyörähti maata pitkin väistääkseen aktiivisesti liukuhihnaa lajittelevan kouran, joka oli juuri osumassa hänen päähänsä. Guardianin suuntaan katsova ZMA oli varautunut siihen tyynellä sivuaskeleella, koska oli joskus vilkaissut kokoomokoneiden pohjapiirustuksia. Zorakin ilme ei kuitenkaan ollut aivan yhtä tyyni.<br>\n\"Et selvästi ymmärrä taiteilijoita\", Zorak sanoi hymyillen pientä hymyä. \"Mitä olet kuullut minusta?\"<br>\n<br>\n\"Vähän vain\", Guardian huudahti koneiden jyrinän yli. Liukuhihnan tahti tuntui vain kiihtyvän ja välillä oli keskityttävä enemmän hengissä pysymiseen kuin taisteluun. \"Vain sen, että tavallaan kuolit tankinpysäytysammukseen Zakazin sisällissodassa.\"<br>\n<br>\n\"Ah... niinkö se olikin?\" Zorak sanoi kiinnostuneena ja yllättyneenä. Hän hyppäsi sujakalla askeleella kohti Guardiania ja heilautti kävelykepillä kevyesti, mutta ei osunut tappelukumppaniinsa. \"Nerokasta, niin perin nerokasta. Ja sinua ei ihmetytä yhtään, että seison edessäsi elävänä?\"<br>\n<br>\n\"Kyllä, hieman\", Guardian karjahti sarkastisesti. \"Mutta tyytyisin kyllä siihenkin, jos kuolisit uudelleen.\"<br>\nEnnen kuin Zorak ehti vastata, Guardian törmäsi häneen koko kehollaan, jolloin kaksikko lennähti viereiselle liukuhihnalle. Taistelu jatkui.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1095,"creator":"Troopperi","timestamp":"2011-07-12T09:14:00.000Z","content":"<strong>\"Laavazone\"</strong><br>\nKaru, eloton maasto levittäytyi Troopperin silmien edessä. Ilma haisi rikille ja muille kaasuille, joita purkautui halkeamista maassa, jotka edelleen johtivat maan alle suuriin laavaluolastoihin. Troopperi istahti kivelle, joka näytti siltä, kuin maailman huonoin kivenveistäjä olisi heittänyt aluksi typpihapossa viikon uitetun tuntemattoman Toan kuvansa puoleksi vuodeksi Manun johonkin mönjäaltaaseen, jossa elää pieniä, sinisiä kontiasia, jotka syövät marsipaanilla ja selluloosalla kuorrutettuja pelikortteja aamiaseksi, ja sitten hyljännyt sen keskelle autiomaata, josta kukaan ei sitä löytäisi. Troopperi totesi mielessään että hän ei kuulu tuohon \"kukaan\", ja vetäisi kartan esille. Hän oli nyt tämän alueen eteläpäässä, ja olisi vielä joidenkin päivien matka hänen kohteeseensa. Troopperi oli juuri nousemassa kiveltä, kun hän kuuli ääniä. Hän hyppäsi kiven taakse. <br>\n<br>\nNäkyviin huurujen keskeltä tuli kymmenkunta nazorakia. Niillä oli energiakonepistooleja ja jokaisella oli pieni sapeli vyöllä.<br>\n<br>\n\"Mitä me teemme tässä kurjassa loukossa?\" yksi sihisi.<br>\n<br>\nIlmeisesti porukan johtaja vastasi: \"Etsimme täältä erästä esinettä, jota johtaja haluaa.\"<br>\n<br>\n\"Ja mikä se mahtaa olla? Meille tavan sotilaille ei kerrota koskaan mitään.\"<br>\n<br>\n\"Informaatio on ainoastaan kersanttia ylemmille, sotamies 1548.\"<br>\n<br>\nYllättäen idän suunnasta kuului huuto.<br>\n<br>\n\"Me löysimme sen!\"<br>\n<br>\nJoukkio lähti liikkeelle huudon suuntaan, ja katosi taas huuruihin. Troopperi lähti varovasti seuraamaan sitä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1096,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-07-12T17:09:00.000Z","content":"<strong>Mt. Ämkoon rinne</strong><br>\n<br>\n\"Tulkaa esiin, ja pitäkää kädet ilmassa!\" isolla pyssyllä sohiva torakka ärjyi. Hän heilautti päätään hieman eri suuntiin, ja vaunusta juuri esiin astuneet Nazorakit lähtivät hitaasti kiertämään kiveä eri puolilta, jonka takana klaanilaiset kyyristelivät.<br>\n<br>\n\"Pahalta näyttää\" Kepe mutisi ja mietti heidän mahdollisuuksiaan taistelussa. Näkyvissä oli vain muutama torakka, mutta vaunussa ja lähistöllä saattaisi olla enemmänkin. Eivätkä nämä näyttäneet miltään klaanilaisten aiemmin kohtaamilta Nazorakeilta ja olivat siten arvaamaton uhka. <em>Lisäksi minä ja Snowie olemme kehnoja taistelijoita,</em> Kepe tuumi. <br>\n<br>\nYllättäen Make kuitenkin nousi seisaalleen, vinkkasi tovereilleen huomaamattomasti ja nosti kätensä ylös. Hän lähti hitaasti torakoita kohti.<br>\n\"Ei mitään temppuja, kutale\" yksi, hieman muita lyhyempi Nazorak älähti. \"Ja tulkaa muutkin esiin!\"<br>\n<br>\nKepe ja Snowie vilkaisivat toisiaan, ja nousivat hekin kiven takaa esiin kätöset pään päällä.<br>\n<br>\n\"Riviin siitä\" muuannen torakka komensi. Nazorakit aloittivat klaanilaisten piirittämisen, mutta ennen kuin he olivat ehtineet kiltisti seisovan kolmikon taakse, Make avasi suunsa.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="317" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/U-orPpeeocI" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/U-orPpeeocI</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPuolirahin kidasta syöksähti polttavan kuuma liekkiverho, joka sai Nazorakit nostamaan kätensä kasvojensa peitoksi. Make syöksähti salamana kahden edessä seisovan torakan kimppuun. Snowie ja Kepekin ymmärsivät taklata sivuilleen ehtineet vihulaiset. Kepen hyökkäyksen voima ei kuitenkaan ollut riittävän suuri ja Nazorak potkaisi hänet maahan.<br>\n\"Auts!\" tiedemiestoa päästi suustaan lyödessään selkänsä nyrkinkokoiseen kiveen.<br>\n<br>\nMake huitoi kynsillään kahden torakan rumia pärstöjä ja lennähti siipiensä varassa äkkinäisellä syöksyllä kohti vaunusta ulos rymisteleviä vahvistuksia. Yksi Nazorak ehti kuitenkin laukaista poratykkinsä, ja ilman halki kovaäänisesti suriseva terä teki pahan viillon moderaattorin vasempaan reiteen. Tästä lannistumatta Make kuitenkin tulta suustaan tuprutellen hyökkäsi raivoisasti eteenpäin.<br>\n<br>\nSnowie paini kaatamansa torakan kanssa maassa, saaden ensin suuremman kokonsa puolesta jonkinasteisen yliotteen vihollisestaan, mutta sitten villisti raapiva torakka pääsi päälle.<br>\n\"Oletpas sinä aika sitkeä kaveri\" Snowie puhisi huohotuksensa alta.<br>\nLumiukko kaivoi hätäisesti toisella kädellään olallaan roikkuvasta laukusta ensimmäisen käsiinsä sattuvan kovan esineen (pullollinen Klaanin kahvion herkullista jäähilekermakahvijuomaa) ja rikkoi pullon Nazorakin päähän. Torakka näytti olevan pyörtymisen partaalla, ja Snowie heitti vastustajansa sivuun. Sitten hän ymmärsi haaskanneensa hyvää juomaa.<br>\n<em>Voi pannahinen.</em><br>\n<br>\nMaassa makaavaa Kepeä suurella ja mekaanisella aseellaan osoittava torakka irrotti yllättäen otteensa poratykistään. Se oli muuttunut jääkylmäksi, ja torakka ulvahti kipeitä käsiään. Virnistävä Kepe sieppasi pyssykän maasta, eikä jään Toana satuttanut itseään kylmentämäänsä aseeseen. Surrur vain, ja yksi Nazorak sai pyörivän poranterän vatsaansa. Kivuliaan näköisesti oman aseensa ammusta vatsassaan kantava torakka tanssi yhdellä jalalla suoraan poravaunun tuloreikään.<br>\n<br>\nKepe ja Snowie katsoivat, kuinka torakkain kulkupeli hytkyi oudosti. Sitten tuli hiljaista, ja ovi aukesi. Sieltä astui ulos vihertävien roiskeiden peittämä Make. Kolme klaanilaista katselivat voitonriemuisina ympärilleen.<br>\n\"Kukistimme ne!\" Snowie huudahti hilpeästi. \"Olemme elossa!\"<br>\n\"Siltä näyttäisi\" Kepe vastasi. \"Tosin tahtonemme siirtyä tapahtumapaikalta, siltä varalta että joku kaipailee näitä kyseisiä Nazorakeja.<br>\n<br>\nKolmikko lähti tarpomaan ripeästi tietä pitkin alamäkeen, kohti Nui-Koroa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1097,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-07-12T21:40:00.000Z","content":"<strong>Metsäpolku</strong><br>\n<br>\nAurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, valaisten sopivasti pienen metsäpolun hieman sankan metsikän lävitse. Snowman käveli edellä pitäen katseensa hieman hienonvalkoisessa kartassa. Kepe tallusti hitaasti tämän perässä, antaen tukea vieressään kulkevalle Makelle. Hiekka rahisi tämän haavoittuneen jalan varpaiden raastaen sen pintaa. Matkanteko oli muuttunut piirun verran hitaammaksi. Snowie oli hieman turhautunut. Heidän olisi pysyttävä jatkossa irti tappeluista. Heidän toverinsa olisi jotenkin saatava kuntoon. Samassa hän huomasi edessään jotain. Puidenlatvojen seassa oli ikään kuin aukko, joka päästi auringonsäteet valaisemaan pienellä ruohoaukealla siaitsevan lammen. Lumiukko viittoi kahta toveriaan asettumaan hetkeksi sen luo. <br>\n<br>\nKepe laski Maken varovasti istumaan maahan. Hän huomasi osan Makea koristaneesta vihreästä \"verestä\" tarttuneen häneen. Snowie kääri kartan hienolle rullalle. Hän laski ruskean nahkaisen repun selästään, vaihtaen kartan muutamaan lääkepulloon. Kepe asteli lammen reunalle. Vesi oli hienon kirkasta. Pinta tuskin edes väreili. Kepe pystyi erottamaan veden alta muutaman uiskentelevan pieneläimen. Hän kosketti venen hienoa pintaa sorenpäällään. Vesi alkoi hetkessä väreillä tyylikkään aaltomaisesti. Vedessä uiskentelevat otuksen suihahtivat hetkessä lammen keskusta kohti. Kepestä oli perin ikävää käyttää sitä pesuvetenä. Hän pyyhkäisi vihreää ainetta olkapäältään. Hän kuitenkin ikävästi havaitsi osan siitä tarttuneen käteensä. Kepe alkoi jälleen tuntea olonsa ällöttyneeksi. Aine oli kuin jotain limaa. Sen sisällä näytti olevan hieman pienen pieniä kuplia. Kepe yritti ravisutella kätensä puhtaaksi. Kuitenkin vain ainetta poistui vain parin tahmean pisaran verran. Hän oli hieman hämillään. Hän oli tulkinnut torakoiden veren paljon vetisemmäksi. <br>\n<br>\nKovaääninen ulina katkaisi Kepen ajatukset. Hän katsahti vasemmalle. Make sätki maassa Snowien hieroessa tämän jalkaan jotain salvaa. Kepe työnsi kätensä veteen, alkaen hieroa tahnaa pois kädestään. Make kiristi hampaitaan, irvistäen komeasti. Hän yritti vastustaa kipua niin hyvin kuin pystyi. \"Pysy nyt paikoillasi\", Lumiukko yritti parhaansa mukaan hieroa salvaa pumpulipuikon avulla Maken haavaan, \"Tämä on tarkkaa hommaa\". Samassa Make päästi ilmoille karjaisun ja kiljaisun välimuodon. Hän nousi refleksinomaisesti istumaan, luoden katseen sääreensä. Puikko oli ilmeisesti uponnut turhan syvälle. \"Näetkös nyt\", Lumimies torui ystäväänsä. Hän vetäisi puikon ulos. Makelle se tuotti kipua vain hetkeksi. Puikkoon riukkumaan jääneet suonet ja veri tekivät siitä käyttökelvottoman. Lumimies heitti puikon pois aprikoiden. Tarvittiin jotain sidokseksi. Tilanpuutteen vuoksi reppuun oli saatu tilaa vain lääkkeille. Pian hän huomasi Kepen astelleen vierelleen. Tällä oli kädessään suuri lehti ja hieman pensasköynöstä. \"Jospa minä hoitaisin loput\". Snowie vastasi myöntävällä nyökäytyksellä noisten ylös. Hän asteli sivummalle tarkkailemaan ympäristöä. Kepe kaatoi purkista käteensä hyytelömpäistä ainetta hieraisten sitä lehden keskiosaan. <br>\n<br>\nUusi kipuaalto pyyhkäisi Maken kehon läpi Kepen asetellessa lehden hänen herkän haavansa päälle. \"Tämä auttaa sekä paranemista että lehden pysymistä paikoillaan\", Kepe selosti hoitoaineestaan. Make yritti pidätellä huutoaan, hakaten ruohikoa avokämmenellään. Pian lehti oli tuettuna taidokkaasti solmitulla köynäksellä. Kepe auttoi ystävänsä pystyyn. Kävelemisen luulisi nyt sujuvan. Make käveli muutaman onnistuneen askeleen. Kepe selvästi osasi hommansa. Matka voi jatkua... <br>\n<br>\nPesun jälkeen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1098,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-07-13T00:04:00.000Z","content":"<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<br>\nAmiraali käveli omalla epätahtisella askelluksellaan Rautasiiven metallista kantta pitkin, ja vilkaisi taakseen. Valtavan, uskomattoman monikerroksisen laivan monet ikkunat kiiltelivät auringonvalossa, ja hän katsahti niistä suurimmasta sisään. Hän näki kliinisen puhtaan näköisen suuren hallin kattoa, ja koetti laskea päässään, monesko ”uusi” sukupolvi tämä oli, jota varten koulutustilat taas putsattiin. Mutta tämä erä, ne olivat kieltämättä jotain aivan uutta.<br>\n”Kaikki kaksikymmentäkaksi on siis jo siirretty tänne?” Nazorak-laivaston johtaja kysyi vierellään kulkevalta Ylikersantti 1034:ltä. Nuori torakka suoristi sinisen baretin asentoa päässään, ei niinkään Amiraalia kuin kaikkia muita tarkkailevia laivaston Nazorakeja varten.<br>\n”Kyllä on. Laajensivat jopa hieman asutustiloja, kun tätä erää on sen verran vähemmän.”<br>\nMolemmat Nazorakit pysähtyivät.<br>\n”Kai 23:lle soturille on kuitenkin jätetty oma sijansa?”<br>\n”Luullakseni.”<br>\n”Älä luule vaan tiedä. Painu selvittämään.”<br>\n<br>\n1034 näytti säikähtäneeltä ja lähti hätäisesti kohti Rautasiiven sisätiloja. Amiraali painoi päänsä ensin mietteliään näköisenä, mutta nosti sitten katseensa kohti kimaltelevaa, sinistä horisonttia ja käveli laivan kaiteelle.<br>\n<br>\nValtavan, monikymmenmetrisen tykin varjossa kaiteeseen nojaava Amiraali mietti, oliko tehnyt oikein ottaessaan 1034:n silmätikukseen.<br>\n<em>Mutta poika on liian arka ja pehmeä. Hänen täytyy karaistua, ettei koe kaikkea kerralla. Liian hyväuskoisena ja kokemattomana.</em><br>\n<br>\nAmiraali katsoi merellä lentävää lokkiparvea.<br>\n<br>\n<em>Hänen täytyy karaistua, ettei hänelle käy samoin kuin minulle.</em><br>\n<br>\nSitten Nazorak 002 kurtisti taas kulmansa, loksautti leukojaan ja jatkoi kulkuaan pitkin Rautasiiven pitkää kantta. Ohimennessään hän komensi paria Nazorakia kuuraamaan kantta kovemmin.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin saari, suuri niitty</strong><br>\n<br>\nMakella, Kepellä ja Snowiella oli takanaan pitkä päivä. Nyt päivä oli kuitenkin vaihtumassa illaksi, ja kaikki arvelivat hyvin levätyn yön olevan hyväksi. Leiriytymispaikaksi valittu, pitkää heinää ja monia muita erilaisia kasveja kasvava niitty ei ehkä ollut kaikista suojaisin valinta, mutta muuten se oli ihanteellinen paikka. Maa oli miellyttävän pehmeää ja niityn keskellä oli suurehko, hieman kyljellään makaavaa pyramidia muistuttava kallio, josta pulppusi raikas lähde.<br>\n<br>\nSnowie laski reppunsa ja laukkunsa maahan. Hän kaivoi makuupussinsa esiin ja levitti sen mielestään mukavaan asentoon. Lumiukko ei kuitenkaan vielä aikonut käydä nukkumaan, ensin hän aikoi hankkiutua nälästä eroon.<br>\n”Kaverit, mitä luulette: Kannattaako meidän sytyttää nuotiota?” hän kysyi.<br>\nKepe ja Make katsahtivat toisiinsa.<br>\n”Jaa. Ei kai se haittaa, että meidät nähdään?” Kepe tuumi ääneen. ”Ja onhan se kiva pysyä lämpimänä.”<br>\nMake nyökkäsi hyväksyvästi, ja pian klaanilaisilla olikin kasassa mukava pieni kasa polttopuita. Puolirahi moderaattori sylkäisi pienen tulipallon siihen, ja nuotio syttyi iloisesti roihahtaen.<br>\n<br>\nSnowien repusta löytyi kaikille evästä ja kolmikko aloitti ruokiensa lämmittämisen. Nuotion hehkussa kaikkien oli mukava istua ja klaanilaiset tunsivat olonsa turvalliseksi.<br>\n”Huomenna meidän olisi tarkoitus päästä Nui-Koroon asti. Toivottavasti saamme siellä vähän selvyyttää tähän tutkimukseen” Kepe puheli, ja sai vastaukseksi hyväksyvää mutinaa mussutuksen lomasta.<br>\nVaikka iltapala sujuikin rauhallisissa merkeissä, päättivät he jättää jonkun vartioon. Maken ja Kepen suureksi yllätykseksi yleensä kernaasti sahgen paljon nukkuva Snowie ilmoittautui vapaaehtoiseksi, ja Kepen pienistä pysyykötuohereillä-henkisistä epäilyistä huolimatta Lumiukko oli pian ainut valveilla oleva klaanilainen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="417" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/lmA8L3ZcthM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/lmA8L3ZcthM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nLumiukko tallusti vähän matkan päähän nuotiosta, niittyä hallitsevalle kalliolle. Sen tummanharmaa pinta oli illan pimetessä muuttunut lähes mustaksi. Hän kapusi hieman kömpelösti sileähkön kallion päälle ja katseli ympäristöään. Pienen nuotion ympärillä nukkuvat klaanilaiset ystävät, kauniiden kasvien peittämä niitty ja alati tummuva tähtitaivas saivat väistämättä Snowien kasvot vääntymään haikeaan hymyyn.<br>\n<br>\nOikeastaan häntä melkein laulatti. Kaunis tilanne ja vaikeat ajat nostivat hänessä esiin monenlaisia tunteita, ja laulaminen oli Snowiesta hyvä tapa purkaa tunteitaan. Hän kuitenkin arveli tovereidensa kaipaavan unta niin paljon, ettei rohjennut ottaa riskiä, että hänen laulantansa valvottaisi Kepeä ja Makea. Luonnon omat äänet olivat nekin kauniita. Lähteen vaimea pulputus ja tuulessa humisevat puut kuulostivat nekin musiikilta Snowien korviin.<br>\n<br>\nHän tarkkaili taivasta tarkasti. Lumiukko ei ollut koskaan perehtynyt tähtien liikkeisiin, eikä osannut peilata niistä universumin tapahtumia. Kukaan ei ollut opettanut häntä, mutta se ei haitannut. Hän näki tähdissä jotain muuta, hän osasi arvostaa niiden kauneutta ja rauhoittavaa voimaa. Tänä sodan aikana hän tunsi tämän erityisen tarpeelliseksi, ilon aiheet ovat katoavainen asia.<br>\n<br>\nSnowie siirsi katseensa miltei mustasta tähtien kirjailemasta taivaasta hieman alemmas, kohti etelää. Taivaanrannasta näkyi himmeänä Klaanin linnakkeen ja sitä ympäröivän asutuksen, matorankylän ja sataman, valot. Tämäkin loi häneen vain turvallisuudentuntta. Mutta luoteessakin näkyi loistetta, ja Lumiukko tiesi sen olevan Nazorakien infrastruktuurista peräisin.<br>\n<br>\n<br>\n<em>He ovat olleet tässä maailmassa pidempään kuin me järjestönä,</em> hän tuumi. <em>Ja silti tuntuvat niin... luonnottomilta. Ellei Klaania olisi, torakat varmaan leikkaisivat koko saaren metsät mataliksi, patoaisivat joet ja saastuttaisivat rannikon.</em><br>\n<br>\nLumiukko siirsi katseensa taas Nazorakien valoista Bio-Klaaniin päin.<br>\n<br>\n<em>Olemmeko me... olemmeko me ajaneet ne siihen tilaan, missä ne nyt ovat?</em><br>\n<br>\nNyt Snowien katse siirtyi tulen leimussa uinuviin Kepeen ja Makeen. Kaksi klaanilaista näyttivät rauhallisilta nukkuessaan.<br>\n<br>\n<em>Ei, klaanilaisiin minä luotan. Tawa perusti tämän järjestömme oikeista syistä, oikeista lähtökohdista. Hän on yksi niistä hyvistä, joihin on luotettava. Joiden on uskottava tekevän oikein. Koska jos ei hän, jos ei Klaani, niin kuka muukaan?</em><br>\n<br>\nYllättäen Snowien mieleen palautui lähtöä edeltänyt keskustelu Neqetta-nimisen Ga-Matoranin kanssa.<br>\n<br>\n<em>Aikovatko Tawa ja muut todella tuhota Nimdan? Vai käyttää sitä?</em><br>\n<br>\nLumiukko pudisti päätään. Hän oudoksui omia ajatuksiaan. Häntä pelotti, sillä tällä kertaa infernaalinen närhi ei riivannut häntä ja istuttanut ajatuksia hänen päähänsä, vaan ne olivat aivan hänen omiaan.<br>\n<br>\nHän päätti sysätä synkät aatteet mielestään ja keskittyä kauniiseen yöhön. Klaani oli pystyssä, sota ei riehunut ja hänen äskettäin nauttimansa grillivoileipäkin oli ollut oikein maukas. Hymy yritti parhaansa mukaan palata Snowien kasvoille, se vain oli päivä päivältä vaikeampaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1099,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-07-13T11:59:00.000Z","content":"<strong>Meri<br>\nSkakdien laiva</strong><br>\n<br>\nLaiva oli matkannut koko päivän yhtämittaisesti. Luoviminen pois Pohjoisen Mantereen karikkoisilta vesiltä oli onnistunut varsin mainiosti, ja nyt heillä oli suora kurssi kohti Klaania.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="417" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/uoAkyA6WPKs" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/uoAkyA6WPKs</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoro nojasi laivan keulakaiteeseen. Toa kurkoitti itseään eteenpäin nähdäkseen rauhallisen meren. Hänen unirytminsä oli mennyt totaalisen sekaisin viime aikojen tapahtumista. <br>\nPitkä matka. Nuket. Ei Nimdaa. Sekavat muistot.<br>\nKäden menetys. Se oli jotain, mikä oli pudottanut hänet kovaa ja korkealta. Hän ei ollut haavoittumaton. Hän ei ollut kuolematon.<br>\n<br>\nMatoro katsoi oikean käden tynkäänsä. Ranteen ympärillä on tiukka side. Rannepanssari on poistettu kokonaan, harppuunan jäännökset sen mukana.<br>\nToa mietti mitä tekisi kätensä kanssa. Klaanin teknologialla täydellinen robottikäsi ei olisi ongelma eikä mikään, mutta on kyse enemmänkin siitä haluaisiko hän robottikättä.<br>\nKäden puute kuitenkin muistutti häntä siitä, että hän ei ollut kuolematon.<br>\n<br>\nSe muistutti siitä, kuinka heikko elämän lanka loppujen lopuksi on. <br>\n<br>\nMatoro syventyi ajatuksiinsa. Kaikki muut pimeässä laivassa nukkuivat, tai ainakin vaikuttivat nukkuvilta. Alus oli ankkurissa eräässä laguunissa pienellä saarella.<br>\n<br>\nKannattaisiko vain antaa olla? Hänhän on jo hankkinut Klaaniin yhden sirun Nimdaa. Miksi riskeerata ainutta elämäänsä johonkin muinaiseen salaisuuteen.<br>\nMatoroa totta vie kiinnosti salaisuudet. Hän halsui teitää Nimdasta. Mutta kun sen vaatimat uhraukset ovat suurempia kuin oma hyöty...<br>\n<br>\nSilti jokin hänen päässään pakotti hänet yrittämään aina uudelleen ja uudelleen. Nimda kiehtoi ja pelotti. Matoro ei usknut ajatuksiaan. Hän myönsi, ehkä ensimmäistä kertaa elämässään, että häntä pelotti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1100,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-07-13T15:23:00.000Z","content":"<strong>Nynrah, Takomon piha</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/S0LlTgO-_B4?rel=0&amp;hd=1" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/S0LlTgO-_B4?rel=0&amp;hd=1</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMakuta Nui astui ulos Takomon ovesta ja tarkasteli ympäristöään hieman tarkemmin, kuin metallisen panssarioven takaa oli voinut nähdä. Rakennusten yläpuolelle kohoavat puut notkuivat, ja osa oli edelleen liekeissä. Usealta suunnalta virtasi savua taivaalle, joka näytti erittäin violetilta. Aurinko, joka sekin oli näkyvissä, ei juurikaan valaissut, mitä nyt loi violettia hehkuaan. Violetti ei miellyttänyt Makutaa. Se toi hänen mieleensä Abzumon. Kiviset ja metalliset rakennelmat seisoivat paikoillaan uhkaavina. Manu mietti, mitä tehdä seuraavaksi.<br>\n<em>Hmm, jonkun on evakuoitava Matoranit.</em><br>\n<br>\nHän lähti kävelemään kohti parakkeja, joissa oletti Nynrah-haamujen asustelevan. Ketään ei näkynyt; Feterrat olivat luultavasti menneet muualle, mistä Manu oli todella tyytyväinen. Hiljaa hän hiippaili aukion poikki parakin ovelle. Sisältä ei kuulunut ääntäkään. Hän avasi hitaasti oven ja kurkisti sisään.<br>\n<br>\nSitten joku löi häntä paistinpannulla päähän. Hän suoristautui täyteen mittaansa ja katsoi, kuka uskalsi tehdä sellaista. Yhtäkkiä Matoran-joukko oli hänen kimpussaan. Hänet kaadettiin maahan ja häntä hakattiin mitä eriskummallisimmilla asevalinnoilla, kuten jakoavaimella, taikinakulholla, sienipuimurilla ja suolistoimurilla. Makuta Nui ei aikonut sietää sellaista. Hän vapautti kehostaan energia-aallon, joka paiskasi pikku miehet ympäri huonetta. Sitten hän nousi nopeasti ylös.<br>\n”Kukaan ei liiku!” hän karjaisi. Matoranit jähmettyivät paikoilleen. Manu oli tyytyväinen.<br>\n”Minä en suinkaan ole vihollisenne, vaan ystävistänne paras.” Matoranit vilkuilivat toisiaan ja sitten häntä epäluuloisena.<br>\n”No, ehken paras… ainakaan paras mahdollinen… mutta tuota…”<br>\n”Mitä tahdot, Makuta?” sanoi joku.<br>\n”Minä. Hmm. En ole varma. Mikähän oli syyni tulla…”<br>\n”Etkö tiedä?” Matoran kysyi hämmästyneenä.<br>\n”Minä unohdin”, Manu myönsi.<br>\n”…”<br>\n”Ai niin. Juu, minun piti evakuoida teidät.”<br>\n”Me emme kaipaa evakuointia”, tiuskaisi joku joukon keskeltä. Muut nyökyttelivät.<br>\n”Kaipaattepa”, sanoi uusi ääni, ovensuulla seisova Matoran. Hän oli Q.<br>\n<br>\n”No olipa sinulla aika saapua”, Manu huikkasi. ”Miten Gurvanaattori ja Kielimies pärjäävät?”<br>\n”Ovat elossa”, Q totesi.<br>\n”Q, miksi vehkeilet tämän Makutan kanssa?” sanoi yksi haamuista, Komauta kantava Matoran.<br>\n”Siksi, koska hän auttaa meitä. Hän on Bio-Klaani jäsen.”<br>\n”Niin, ruojat. Olen Klaanista. Kuunnelkaa johtajaanne.”<br>\n”Mikä saa sinut uskomaan, että hän on johtajanne, Makuta?” sanoi joku uhkarohkea.<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://img829.imageshack.us/img829/2383/mikavastustaa.png\"><br>\nMatoranit kavahtivat taaksepäin.<br>\n”Noin on parempi”, Manu sanoi myhäillen. ”Nyt. Mitä meidän pitäisi tehdä?”<br>\n”Meidän on jätettävä saari joksikin aikaa oman turvallisuutemme tähden”, sanoi Q.<br>\n”Ei!” huusi joku. ”Emme voi jättää saartamme!”<br>\n”Hiljaa, Elte. Meidän on ajateltava henkeämme”, Q tokaisi.<br>\n”Kuunnelkaa häntä, jos ette minua”, Manu sanoi.<br>\n<br>\nQ istahti tynnyrille, jonka muut olivat raahanneet esiin. Manu katseli huonetta. Seinät olivat karun harmaat ja koko huone tyhjä lukuun ottamatta muutamaa tynnyriä ja laatikkoa.<br>\n”Oletteko täällä piilossa?” Manu kysyi. Q nyökkäsi.<br>\n”No, mitä nyt tehdään”, Makuta jatkoi.<br>\n”Eikö sinulla ollut suunnitelmaa?” Elte tivasi. Manu hymyili.<br>\n”No onhan minulla toki. Höm höm, tehän olette kuolemanvaarassa.”<br>\n”Niin?” Elte tiuskaisi.<br>\n”Tulkaapa kaikki tänne niin minä absorboin teidät. Teidän ei tarvitse kärsiä enää Avhrak Feterrojen käsissä, ja minäkin hyödyn.”<br>\nHiljaisuus laskeutui.<br>\n”Ei ehkä ole ihan hyvä aika vitseille”, Q kuiskasi huolestuneena.<br>\n”Ei se mikään vitsi ollut vaan kehotus.”<br>\n”Nyt tehdään näin”, Q sanoi, ”että te kaikki lähdette ja vähän äkkiä livohkaan täältä. Makuta voi hälyttää apua jostakin tuolla seinässä olevalla puhelimella.”<br>\n”Ah, rakastan puhelimia”, Manu sanoi sarkastisesti. ”Niillä voi <em>soittaa</em>, kuten rakkailla uruillanikin.”<br>\nQ alkoi evakuoida Matoraneja. Makuta Nui katseli hetken toimitusta ja asteli sitten puhelimelle. Se oli vanhanaikainen ja varmaankin käytöstä poistettu. Makuta katsoi sitä inhoten ja otti luurin varovasti käteensä. Puhelin oli mitä ilmeisimmin joskus ollut tehtaan sisäisessä käytössä, joten sillä ei ehkä voisi soittaa ulkopuolelle. Mutta pian sillä voisi.<br>\nMakuta hymyili omalle pirullisuudelleen. Hän ei ollut mikään mekaanikko, mutta hän oli aikoinaan laittanut Metru Nuin Turaga Dumen ajanvarauspalvelun puhelinnumeron ohjautumaan Chiroxin yksityiseen puhelimeen. Chirox oli ollut raivoissaan monta vuotta siitä hyvästä, mutta Manulla oli ollut hauskaa.<br>\n”Hmm, katsotaanpa…” hän mutisi itsekseen. Q heitti häneen vilkaisun. Manu alkoi hihittää itsekseen. ”Tuosta tuo johto tuonne, jos muistini ei petä, ja eihän se koskaan… ja sitten tämä tuonne…”<br>\n”Tuollainen käytös on minusta erityisen infantiilia, Q”, eräs haamu ilmoitti. Q huokaisi.<br>\n”Menehän sinäkin, jo.”<br>\n<br>\nManu sai ainakin jotain toimimaan, sillä nyt luuri piippasi tyhjää.<br>\n”Ei teillä sattuisi antennia olemaan?” Manu huikkasi Q:lle, joka oli ainoana jäljellä rakennuksessa. Q ei vastannut vaan käveli ulos ovesta. Manu näytti hetken pettyneeltä, huokaisi ja heitti puhelimen lattialle. Sitten ovesta lensi sisään antenninpätkä. Manu katsoi ovensuussa seisovaa Matorania kiitollisena ja otti antennin. Hetken sählättyään hän päätti olevansa valmis ja painoi yhtä nappuloista. Sitten hän nosti luurin korvalleen ja nosti peukaloaan Q:lle.<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:courier\">Haloo?</span><br>\n”Tuota noin, tänne Nynrahille on hyökätty ja me tarvitsisimme vähän apua”, Manu sanoi puhelimeen.<br>\n<span style=\"font-family:courier\">Mitä? Nynrahilla?</span><br>\n”Kyllä, kyllä. Etkö sinä kuuntele, kuka lienetkin.”<br>\n<span style=\"font-family:courier\">Ihanko hyökkäys?</span><br>\n”Hyökkäyspä hyvinkin. Invaasio. Devastaatio. Korporaatio. Tai siis…”<br>\n<span style=\"font-family:courier\">Odottakaa. Lähetämme Rahkshi-partion.</span><br>\n<br>\nManu oli hiljaa. Q katsoi häntä kysyvästi. Puhelimeen vastannut sulki oman puhelimensa ja luuri piippasi tyhjää.<br>\n”Kenelle minä juuri soitin.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1101,"creator":"Hai","timestamp":"2011-07-13T18:02:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, vähän siellä ja täällä</strong><br>\n<br>\nHai pohti, kuinka maksaa nazorakeille takaisin porkkanamaan ja maatilan menetys. <br>\nHän kierteli ympäri klaania ja oleili vanhassa huoneessaan jonka oli taas ottanut tukikohdakseen.<br>\nHuone oli aikoinaan sisustettu juuri Hain toiveiden mukaan. Siniset seinät, valkoinen lattia. Kanohi<br>\nRauta muistuttavat ikkunat toivat huoneeseen valoa ja pimeämmällä laavakattolamppu valaisi huoneen. Hai katsoi seinälle. Kuva jossa hän oli matoran, vieressään veden ja jään<br>\nToa Kalem. Niin kauan.<br>\n<br>\n<em>Niin kauan...<br>\nHai muisteli. Kaukainen saari tuntemattomalla merellä. Nimettömän matorantyypin kylä.<br>\nKolmen Kylän Armeijan hyökkäys. Todella ruma skakdi taistelemassa Kalemia vastaan. Kuolemaa tekevä Kalem ojentamassa Toa-kiven. Hain kadonnut Toa-tiimi.<br>\nNiin kauan...</em><br>\n<br>\nHuone oli ollut hieman pölyinen, mutta Hai siivosi sen pikaisesti.<br>\nVeden elementin hallinnassa on siivouspäivinä puolensa. Hän makoili sängyllään ja mietti. Inspiraatio ei iskenyt. Hai päätti lähteä satamaan<br>\n<br>\nHai kierteli satamassa. Lokkirahit liitelivät ja ääntelivät typerästi.Hai vihasi lokkeja.Muutamat laivat<br>\nolivat yhä liikkeessä, vaikka nazorakeilla oli sukellusveneitä. Hän huomasi pienen puisen varastolta näyttävän ladon jonka ovet olivat auki. Hai kurkisti sisään. Sisällä oli upea mustakeltainen laiva, jonka vieressä nyyhkytti matoran.<br>\n\"Miksi itket?\"-Hai kysyi<br>\n\"Eräs laivasto tilasi, minulta laivan jonka tekoon kaikki rahani menivät. Mutta he eivät halunneetkaan ostaa sitä. Nyt olen rahaton.\" <br>\nmatoran vastasi<br>\n<br>\nHai tarkasteli alusta. Se oli kaikin puolin tyylikäs. Se oli rungoltaan kiiltävänmusta. Kansi ja hytti<br>\nolivat keltaiset. Etukannella oli ladattu cordak-tykki ja laiva takaosassa oli kiinteä zamor-laukaisin<br>\nilmatorjunnaksi.<br>\n<br>\n\"Paljonko se maksaa?\" Hai kysyi<br>\nMatoran kohotti päänsä käsistään<br>\nja katsoi Haita hämmentyneenä.<br>\n\"Paljonko se maksaa?\" matoran toisti<br>\n\"Haluatko ostaa sen?\" hän jatkoi välittömästi<br>\n\"Noh, ainakin mieti-\"<br>\n\"Hintaa on 2000 kolikkoa, mukana tulee uimaräpylät ja puutarhasakset.\"<br>\n-Matoran vastasi salamannopeasti.<br>\n<br>\nHai pohti. Laiva olisi täydellinen torakanmetsästykseen. Hänellä oli 5000 kolikkoa.<br>\n\"Selvä, tehdään kaupat. Mikä laivan nimi on?\"<br>\n\"Hildemar.\"<br>\n\"Hildemar... Olkoot BK/S Hildemar.<br>\nTässä kolikot.\" Hai vastasi.<br>\n<br>\nHai ei sinä hetkenä ymmärtänytkään, kuinka suuren päätöksen oli tehnyt.<br>\nLaiva voisi muuttaa hänen loppuelämänsä.<br>\n\"Tiedätkö, mistä voi värvätä hyvää miehistöä?\"<br>\n-Hai vielä kysyi.<br>\n\"Tuolla lähellä on eräs kapakka.<br>\nSieltä saa melko luotettavan miehistön.\"<br>\n-Matoran vastasi.<br>\n<br>\n<strong>Syrjäinen paikka satamassa</strong><br>\n<br>\nVanhanmallinen puinen ovi sataman syrjäseudulla. Tuuli hiljaa.<br>\nPuinen kyltti \"Liitävä lokki\" roikkui oven vieressä. Ovi näytti siltä kuin se<br>\njohtaisi perunakellariin. <br>\n\"Heh,\" Hai ajatteli. \"Useat asiakkaat<br>\nlienevät älyllisesti perunan tasoa. No, syteen tai saveen.\"<br>\nHai avasi oven. Hän asteli kuluneita puuportaita pitkin alas kapakkaan.<br>\nHän katseli sivusilmällä muita kapakassa olevia. Useat olivat päästä jalkoihin<br>\naseistautuneita. Riitaa ei kannattanut haastaa. Hai käveli kylmänviileästi<br>\nbaaritiskille. Baaritiskin takana hääräsi musta nuhjuinen matoran.<br>\n<br>\n\"Mistä saisin miehistön?\" Hai kysyi. Matoran ei ollut huomaavinaankaan.<br>\n\"Mistä saisin miehistön?\" Hai kysyi kovemmalla äänellä. Matoran ei ottanut huomatakseen. <br>\nHai löi baaritiskiin pussillisen kolikoita ja huudahti:<br>\n\"Mistä saan miehistön?!\"<br>\nMatoran hätkähti. Osa väestä toljotti tiskille, loput olivat liian humalassa<br>\nymmärtääkseen, missä tiski oli.<br>\nHai katsoi olentoihin ja seurasi piinaava hiljaisuus. Lopulta eräs Le-matoran<br>\nviittilöi Hain istumaan pöytäänsä. Hai istui kyseiseen pöytään. Baarissa vallitsi vielä hetken hiljaisuus. Sitten puheensorina ja örvellys jatkuivat tavanomaisesti. <br>\nLe-matoranin lisäksi pöydässä<br>\nistui 4 muuta matorania.<br>\n<br>\nLopulta Le-matoran aloitti. <br>\n\"Minä olen Olkar. Kuka sinä olet? Mihin tarvitset miehistöä? Kenen puolella olet? Miksi...\"<br>\nKysymysten tulvasta ei näyttänyt tulevan loppua. Hai keskeytti:<br>\n\"Tarvitsen miehistöä höyrylaivaan.\"<br>\n\"Kai se käy. Oletko muuten kuullut...\"<br>\nOlkar hölpötti, mutta lopetti kun huomasi myös pöydässä istuvan Ta-matoranin murhaavan katseen. <br>\n\"Mutta mitä te muut sanotte?\"<br>\nOlkar kysyi varovaisesti muilta<br>\npöydässä istuvilta ja jatkoi:<br>\n\"Kertokaa myös nimenne tälle Toalle. Oletko Toa?\"<br>\nOlkarista näki että tuotti vaikeuksia<br>\npuhua niin vähän.<br>\n\"Merellä on vaarallista. Laiva voi upota,\"<br>\nOnu-matoran Lignok kommentoi laahaavalla äänellä.<br>\n\"Päättäkää te,\" Po-matoran Merkol sanoi laiskasti.<br>\n\"Me näkisimme maisemia, voisimme purjehtia ja saisimme palkkaa,\" selvästi Lignokia optimistisempi Ko-matoran Korek lopetti.<br>\nTa-matoran Gefel näki jonkinlaista valveunta jossa kai pieksi jotakuta.<br>\nUnen päätti jämäkkä koukku joka kalahti Olkarin leukaan. Le-matoran vajosi pöydän alle.<br>\n<br>\nKun Olkar oli saatu virvoitettua ja miehistö palkattua, kirjava seurue lähti vajalle jossa <br>\nBK/S Hildemar oli. Kahdensadan metrin kävelymatka ilmeisesti<br>\nuuvutti täysin Merkolin, joka valahti torkuille läheiseen nurkkaan.<br>\n\"Selvä. Kun paikalla ei ole ylimääräisiä korvia, voin kertoa, mihin teitä tarvitsen.<br>\nTiedättehän, että merellä parveilee valtavasti Allianssin sukellusveneitä. Minä<br>\nkuulun Bio-Klaaniin. Haluan teidät metsästämään sukellusveneitä ja puolustamaan<br>\nKlaanin kauppareittejä.\"<br>\nGefelin kasvoille vääntyi leveä hymy. Nazorakien kanssa hän ei ollutkaan paininut.<br>\nLignok valitti vaaroja. Korek oli hiljaa. Olkar roikkui laivan kajuutan katolla, ehkä<br>\nleikkien apinaa. Tai jotain.<br>\nMerkol heräsi ja hänelle selostettiin asia. Matoranit kokoontuivat rinkiin supattamaan.<br>\nLopulta matoranit järjestäytyivät riviin ja Olkar astui askeleen eteenpäin.<br>\n\"Olemme päättäneet hyväksyä asian, Kapteeni kukalie.\"<br>\n\"Hienoa. Ja nimeni on Hai.\"<br>\nHai vastasi, ja mietti.<br>\n<em>Ennen olin Toa Hai. En ole oikeutettu siihen arvonimeen.</em><br>\n<br>\nSeuraavan kahden päivän aikana BK/S Hildemar kunnostettiin merikelpoiseksi,<br>\nmuonavarat täydennettiin ja laivaan lastattiin tarvikkeita. Lopulta koitti lähtö. Laiva laskettiin vesille ja sai neitsytmatkansa.<br>\nKoneet käynnistyivät. Siitä oli vuosia aikaa kun Hai oli viimeksi ohjannut<br>\nlaivaa, mutta sen minkä oppii, sitä ei unohda. Paatti puksutti ulos satamasta. Vauhti nousi.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="560" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/5W_bFLwB0WY" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/5W_bFLwB0WY</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHai tunsi taas laivan ohjaamisen upean tunteen. Meri-ilma tuoksui suolaiselta<br>\nja laiva totteli jokaista ruorin kääntöä, kuin se olisi ollut osa kapteenistaan.<br>\nHai teki kurveja, silmukan ja nautti vauhdista.<br>\nLignok työnsi päänsä ämpäriin ja kuului lotinaa. Merkol nukkui miehistön tiloissa,<br>\nGefel rentoutui kannella, Korek avusti Haita ohjauksessa ja Olkar seisoi laivan keulassa, nauttien.<br>\nLaivaa pyyhkäisi rento merituuli. Hai imaisi keuhkonsa täyteen ilmaa, henkäsi<br>\nsen pois ja sulki silmänsä unelmoiden.<br>\n<br>\nUnelmoinnin keskeytti radion rätsähdys.<br>\n\"Mayday, mayday! Nazorak-hyökkäys! Lastinamme on sinappia ja määränpäänä Bio-Klaanin saari! Tarvitsemme nopeasti apua, olemme muutaman kilometrin päässä Klaanin satamasta!\"<br>\nRadio rätsähti toisen kerran ja pysyi<br>\ntaas hiljaa.<br>\n\"Miehistö valmiiksi!\" Hai huudahti.<br>\n\"Gefel ottaa cordakin, Olkar zamorin, Korek avustaa minua ja lopuille käsiaseet! Täysi vauhti!\"<br>\nBK/S Hildemarin vauhti alkoi taas nousta ja miehistö hääräsi kannella valmistautuen.<br>\nYhdestä laatikosta löytyi sopiva määrä kevyitä kiväärejä ja raskas sinko. Olkar<br>\nkantoi pienen laatikon zamoreita ja Gefel haki kelpo ryppään cordak-ammuksia.<br>\n<br>\nPiakkoin laiva ilmaantui näkyviin. Hai ei jäänyt katsomaan laivaa, vaan ympärillä<br>\nparveilevia lentäviä nazorakeja. Kannella oli nazorakeja, muutama matoran, ja yksi turaga joka<br>\npieksi nazorakeja sauvallaan.<br>\n\"Emme voi ampua kannelle raskain asein. Yksi kivääri tarkka-ampuu kannen nazorakeja.<br>\nLoput tulittavat lentäviä. Cordak ei tee vielä mitään. Seuraavan laivan liikkeen jälkeen zamor<br>\naloittaa tulituksen.\" Hai tunsi pitkästä aikaa itsensä päättäväiseksi. Kolme lentävää nazorakia kääntyivät kohti laivaa. Hai kiepsautti ruoria jolloin laiva kääntyi sivuttain.<br>\nZamor tulitti ensimmäisen sarjan.<br>\n<br>\n[spoil]Huh huh. Viimeisimmän parin viikon tulos.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1102,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-07-13T20:29:00.000Z","content":"<strong>Daxia, vuosia sitten</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/_3HZfXnTukE?rel=0&amp;hd=1" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/_3HZfXnTukE?rel=0&amp;hd=1</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nJoku puhalsi torveen. Soitin kajahti voimakkaasti äänen halkoessa ilmaa ja kiiriessä linnoitukseen. Mata Nuin ritarikunnan sotilaita ryntäsi ulos linnoituksesta. Kaksi hahmoa juoksi linnoituksen pihaa pitkin vailla varsinaista päämäärää. Heidät oli huomattu. He eivät tunteneet saarta kovinkaan hyvin eikä kumpikaan ollut suostunut tehtävälle, koska olisi ollut erityisen mielissään päästessään tekemisiin Mata Nuin ritarikunnan kanssa. Kummallekin heistä oli myrkkyä olla mokomien kanssa tekemisissä.<br>\n<br>\nKaksikko katosi sisään ikkuna-aukosta, joka oli heidän päänsä yläpuolella kivisessä seinässä. Kumpikin hahmo oli pukeutunut mustaan viittaan ja piti huppua päässään, jottei heitä tunnistettaisi. Toinen hahmoista otti esiin köyttä ja heitti sen pään tikariin sidottuna ikkunasta. Tikari upposi kiviseinään kuin veitsi voihin, ja hahmot kiipesivät ylös juuri ajoissa välttyäkseen paikalle ryntäävien sotilaiden huomion. Jälkimmäisenä sisään kiivennyt katsoi vielä kerran alas sotilaisiin ja kihisi vahingonilosta.<br>\n<br>\nÄmkoo otti hupun päästään.<br>\n”Manfred, tule pois sieltä ikkunalta.”<br>\nToinenkin hahmoista otti huppunsa alas. Makuta Nui katsoi Ämkoon vihreää Miru Nuvaa, joka virnisti hänelle.<br>\n”Hm, minua epäilytti alusta alkaen koko tehtävä, ja nyt meidät on huomattu.”<br>\n”Sellaista on elämä, Manny.”<br>\n”Ei ehkä olisi pitänyt suostua.”<br>\n”Olen samaa mieltä, mutta turha enää on valittaa.”<br>\nMakuta nyökkäsi ja istuutui lattialle. Käytävä oli kivinen ja pimeä. Vain ikkuna valaisi hieman.<br>\n<br>\n”Minut lähetettiin tälle matkalle”, Manu sanoi hiljaa. ”Minä hyväksyin. Mutta miksi sinä halusit mukaan?”<br>\n”Sanotaan vaikka, että tulin katsomaan taas perääsi”, Ämkoo vastasi salaperäisesti.<br>\n”Eikö viime kerta riittänyt?”<br>\n”Viime kerta oli totaalinen epäonnistuminen meidän molempien osalta…”<br>\n”Niin.”<br>\n<br>\nHetken oli hiljaista. Kumpikin ajatteli Boletusta, joka oli karkotettu Klaanista tämän tekemien murhien takia.<br>\n”Halusitko sinä puhua siitä?” Manu kysyi. Ämkoo pudisti päätään.<br>\n”Enpä oikeastaan. Mutta ehkä olisi syytä. Se oli hyvin ikävä päivä.”<br>\n”Jatkakaamme matkaamme.”<br>\nMakuta lähti kävelemään käytävää pitkin. Ämkoo huokaisi ja kiirehti perään. He olivat koko ajan varuillaan, sillä mistä tahansa saattoi hyökätä ritarikunnan agentti.<br>\n<br>\n”Minä en ikinä antanut hänelle anteeksi”, Mäksä myönsi heidän kävellessään.<br>\n”Minä en edes harkinnut. Piru vieköön, hän silpoi ne metsästäjät palasiksi. Vaikka täytyy myöntää, että pystyisin itse samaan”, Manu sanoi.<br>\n”Pystyminen ja haluaminen ovat kaksi eri asiaa.”<br>\n”Minä en ole kostonhimoinen Klaanilaisten suhteen. Heidän joukossaan minulla ei tosin ole monia ystäviäkään.”<br>\n”Olemmeko me ystäviä?”<br>\n”Minä en tiedä.”<br>\n”Oletko aina noin kireä ja vakava?”<br>\n”Sitä sietää miettiä, arvoisa administraattori.”<br>\n”Älä kutsu minua noin.”<br>\n”Hyvä on sitten.”<br>\n<br>\nPimeys oli väistynyt, he näkivät edessään valoa. He saapuivat pyöreään huoneeseen, jonka kiviseinissä oli kymmenkunta kalteriovea. Kalterien takana istui muutama vanki, mutta suurin osa selleistä oli tyhjillään.<br>\n<em>Mikseivät nämä ole Tyrmässä</em>, Manu pohti.<br>\n”Mikseiväthän nämä ole Tyrmässä”, Ämkoo sanoi ääneen.<br>\n”Jaa-a.”<br>\n<br>\nHe kulkivat kohti sitä ainoaa ovea, joka oli tehty puusta. Hetken oven takana kuunneltuaan Ämkoo avasi varovasti sen. Ketään ei näkynyt. Vangit olivat tulleet katsomaan, mitä tapahtui. Manu saapasteli yhden sellin luokse ja iski nyrkkinsä keskelle vangin naamaa, jolloin tämä kaatui maahan kuin kivi.<br>\n”Miksi noin teit?” Ämkoo tivasi.<br>\n”Minä pidin huolta, ettei se tee hälytystä. Näistä ei koskaan tiedä.” Sanottuaan sen hän iski toisenkin sellin vangin tajuttomuuteen. Ämkoo urahti. Hänen oli hyväksyttävä Makutan toimintatapa, koska se ei sotinut mitään hänen tietämäänsä Klaanin sääntöä vastaan.<br>\nKaksikko käveli puisesta ovesta ja veti sen perässään kiinni. Sitten he tarkastelivat käytävää hieman tarkemmin. Käytävä oli muutaman kymmenen metrin pituinen ja sen toisessa päässä oli samanlainen ovi. Käytävän kiviseinät olivat osittain levän peitossa, ja jostain tuli palaneen käryn lemahdus. Ämkoo nyrpisti nenäänsä. Makuta mulkaisi häntä.<br>\n”Ottaako haju päähän, vai?”<br>\n”Hiljaa siinä.”<br>\n”Ehkä olenkin, mutta sitä ennen sanon toki, mitä aion.”<br>\n”Taisit tehdä sen jo.<br>\n”Niin tein.”<br>\n”Yritätkö ärsyttää matkakumppaniasi ja johtajaasi?”<br>\n”Sinä et edes halua olla johtajani, tiedät sen itsekin.”<br>\nÄmkoo pysähtyi kesken askeleen. Makuta Nui jatkoi kävelyään. Ämkoo kokosi ajatuksensa ja kiiruhti hänen kannoilleen.<br>\n”Sinä pirulainen luet ajatukseni!”<br>\n”Sinä pirulainen osaat itse samanlaisia asioita.”<br>\n”En samalla tavalla kuin sinä.”<br>\n”Me olemme kaikki erilaisia.”<br>\n”Ehkä niin, mutta sinun on silti toteltava minua.<br>\n”No tottahan toki, Ylhäisyytenne.”<br>\nÄmkoo pudisti päätään toivottomasti. Sitten hän raotti käytävän toista ovea, jolle he olivat saapuneet. Varovasti hän kurkisti siitä sisään. Ei ketään. Hän viittasi Makuta Nuille kädellään ja astahti uuteen huoneeseen. Se oli myös pyöreä, mutta siellä ei ollut ainuttakaan selliä. Katossa oli puinen, pyöreä ristikko, jonka kaltereiden välistä olisi mahtunut Matoran, mutta ei kumpikaan heistä. Seinässä oli kaksi oviaukkoa, jotka kumpikin veivät omiin käytäviinsä. Avoimien käytävien päissä näkyi kaksi uutta puuovea. Heidän takanaan oleva ovi oli ainoa puinen siinä huoneessa.<br>\n<br>\n”Minne nyt?” Manu kysyi.<br>\n”Te menette Tyrmään, arvon herrat”, sanoi ääni, jonka he olivat kuulleet aiemminkin. He käännähtivät katsomaan taakseen. Ovesta, josta he olivat juuri tulleet, oli tullut joku muukin heidän jälkeensä. Punaiseen ja violettiin panssariin verhoutunut ritarikunnan agentti tuijotti suoraan heihin. Manun mielestä hän näytti panssareineen kovin paljon lakastuneelta kukalta. Suurta kanohi Volitakia hänen kasvoillaan vääristi irvistys.<br>\n”Saastat”, hän sylkäisi. ”Mitä te kuvittelitte tekevänne tullessanne meidän täydellisen hyvin vartioidulle ja piilotetulle saarellemme?”<br>\n”Olipa hyvin piilotettu. Emme tainneet löytää sitä”, Manu letkautti.<br>\n”Mene pois, Marloden”, Ämkoo sanoi kylmästi. ”Et voi voittaa meitä kahta.”<br>\n”Ehkä en minä yksin, mutta <em>me</em> voimme.”<br>\nSiinä samassa käytävien päiden ovet räjähtivät auki ja suuri joukko ritarikuntalaisia marssi sisään.<br>\n”Ette saa hämähäkkiänne”, Marloden sanoi halveksien.<br>\n”Me tulimme noutamaan Visokin takaisin ja sen me myös teemme”, Ämkoo sanoi uhkaavasti. Marloden ei edes hätkähtänyt hänen vihaa uhkuvaa ääntään.<br>\n”Meillä on käyttöä teidän telepaatillenne, älkää huoliko. Emme me häntä tapa. Vielä.”<br>\n”Tiedän, millainen Makutain veljeskunta on”, Manu sanoi, ”mutta en tiennyt ritarikunnassa olevan näin paljon samaa sen kanssa.”<br>\n”Pidä sinä saastaiset veljeskuntasi!” Marlodenin haarniskan väriskaala muistutti ikävästi Makuta Nuita hänestä itsestään ja Makuta Abzumosta. Ja heidän yhteistyöstään.<br>\n”Minä en kuulu Makutain veljeskuntaan.”<br>\n”Ehkäpä me sitten luovutamme sinut heille, kunhan olemme teurastaneet ystäväsi”, Marolden käkätti. Makuta heristi sormeaan hänelle kuin pienelle lapselle, joka oli tehnyt tuhmasti.<br>\n”Te ette tapa yhtikäs ketään.” Ritarikuntalaiset latasivat kuitenkin aseensa. Kaikki tähtäsivät huoneen keskellä seisovaan kaksikkoon.<br>\n”Emmekö?” Marloden sanoi ivallisesti. ”Minusta tuntuu, että tapamme. Yhteiseksi hyväksi.”<br>\nMakuta osoitti häntä sormellaan ja kirkui:<br>\n”Sinä et tiedä yhteisestä hyvästä mitään! Sinun ei pitäisi edes kuulua koko ritarikuntaan, mokoma saastainen Helryxin rakki!”<br>\n”Manu, ehkei tuo ole viisasta”, Ämkoo kuiskasi.<br>\n”Vai viisasta? Vieläkö minä en osaa ottaa tilannetta vakavasti, Mäksä? Sanopa se!”<br>\nMarloden vilkaisi kaksikkoa ja hymyili pahansuovasti.<br>\n”Minun merkistäni”, hän sanoi joukoilleen. Makutan sormi osoitti yhä häntä, ja tämä käänsi katseensakin häneen.<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/CTLW3BuX-Q8?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/CTLW3BuX-Q8?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n”Marloden, minä olen kuitenkin Makuta, ja sehän tarkoittaa jotakin, eikö.” Makutan sormesta sinkoutui ohut, purppuranpunainen säde, joka osui suoraan Marlodenin otsaan aiheuttaen valtaisan kipunameren. Koko huone täyttyi punaisesta valosta ja aika tuntui hidastuvan. Jokainen, joka oli kääntänyt katseensa Marlodeniin ajoissa, näki, mitä tälle tapahtui. Ritarikuntalaisen pää halkesi. Halkeama haarautui monta monituista kertaa, ja pian koko pää oli halkeamien peitossa. Hetken hän näytti leijuvan ilmassa. Sitten pää räjähti pienen pieniksi palasiksi. Aivokudos räjähti pitkin seiniä, kallonpalat lensivät sotilaiden päälle. Koko huone värähti voimakkaan shokkiaallon iskeytyessä heidän lävitseen.<br>\n<br>\nÄmkoo ei ikinä jäänyt toimettomaksi. Hän oli käyttänyt tämänkin tilanteen hyväkseen. Hän oli sinkauttanut puisen kalterikaton tiehensä ja hypännyt reiästä katolle. Telepaattisesti hän saattoi Manun tilanteen tasalle, ja pian tämä hyppäsi perässä.<br>\n”Ritarikuntalaiset toipuivat hemmetin nopeasti”, Manu sanoi. Kuin hänen sanojensa vahvistukseksi kattoreiästä ammuttiin kymmeniä laukauksia. Kaksikko lähti juoksemaan kattoa pitkin. Pian heidän perässään juoksevat sotilaat ampuivat heitä päinä ja he saivat väistellä luoteja ja lasersäteitä. He juoksivat, minkä kintuistaan pääsivät, mutta niin tekivät ritarikuntalaisetkin. Makuta Nui suoritti pienen muodonmuutoksen: hänen yläruumiinsa surkastui ja jalkansa vahvistuivat ja luultavasti saivat kestävyyttäkin lisää. Hullunkurisen näköiseksi muuttunut Makuta sieppasi Ämkoon kyytiinsä ja rynnisti nopeasti eteenpäin. Ritarikuntalaiset jäivät taakse, ja Manu hyppelehti katolta toiselle. Lisää ritarikuntalaisia löytyi rakennusten välistä. Jotkut alkoivat heitellä kranaatteja. Pommituksen keskellä yksi kranaateista osui heidän eteensä ja sinkosi heidät korkealle ilmaan.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/vwflbMUZyv0?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/vwflbMUZyv0?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nManu muuttui ilmalennon aikana siivelliseksi, mikä sai hänen koko muun ruumiinsa näyttämään surkastuneelta, sillä hänellä ei ollut ollut siipiä pitkään aikaan ja massasta oli puutetta. Ämkoo sai kiinni hänen jalastaan, ja kaksikko kiisi kohti suurta tornia, joka kohosi muita rakennuksia korkeammalle. He eivät ehtineet tornille asti, sillä heidät ammuttiin alas. Manun siivet reikiintyivät ikävästi, ja he menettivät korkeutta, kunnes törmäsivät torniin. Pudottuaan alas Manu sulautti siivet itseensä ja oli jälleen järjellisen näköinen. Yhtäkkiä he huomasivat olevansa ritarikuntalaisten piirittämiä. Esiin astui valkoinen hahmo, jolla oli yllään punaisia ja sinisiä panssareita – sekä karisman naamio.<br>\n”Tervehdys, Trinuma”, Ämkoo sanoi happamasti.<br>\n”Hei vain, Ämkoo, luopio”, Trinuma vastasi.<br>\n”Hei täältäkin”, Manu sanoi. Trinuma ei vaivautunut vastaamaan.<br>\n<em>Puhuta sinä sitä, niin keksin jotain</em>, Manu viestitti Ämkoolle.<br>\n”Mikä sinut tuo meidän kimppuumme?” Ämkoo tiuskaisi.<br>\n”Te tapoitte ystäväni.”<br>\n”Sekopää se oli”, Manu ei voinut olla sanomatta. Ämkoo potkasi häntä nilkkaan.<br>\n”Minun tehtäväkseni siis lankesi teidän pidättämisenne”, Trinuma jatkoi ponnettomasti.<br>\n”Ahaa”, Ämkoo sanoi aprikoiden. ”Etkö aiokaan tappaa meitä?”<br>\n”Minua on kielletty tappamasta teitä.”<br>\n”Oliko Marlodeniakin? Sillä siihen hän pyrki.”<br>\n”Minä en tiedä, mitä hän aikoi tehdä kanssanne. Tiedän vain, että otan teidät kiinni ja pidätän.”<br>\n”Ahaa?”<br>\nSiinä samassa sekä Ämkoo että Makuta Nui putosivat alempaan kerrokseen katon pettäessä heidän allaan. Manu oli salakavalasti leikannut heidän ympäriltään katon irti silmäsäteellään. Kaksikko oli taas juoksussa käytävää pitkin. Trinuma hypähti reiästä muutaman sotilaan kanssa ja lähti takaa-ajoon.<br>\n<br>\nEdestäpäin avautui ovi ja sisään rynni ritarikuntalaisia Ämkoon ja Makuta Nuin tielle. Sehän ei heitä hidastanut, vaan Mäksä veti miekkansa ja Manu loi sellaisen kädestään. He raivasivat sotilaita edestään ja välttivät ammuksia. Jokun kranaattikäsi lipesi, ja suurin osa vartijoista kuoli räjähdyksessä. Manu ja Ämkoo olivat siinä vaiheessa jo toisella puolella ovea. He olivat jälleen tulleet käytävälle, joka haarautui viiteen eri suuntaan. Heidän tulokäytävänsä oli kuudes.<br>\n”Ja mihin nyt”, Ämkoo tokaisi enemmän itselleen kuin Manulle.<br>\n”Tämä koko paikka näyttää olevan pelkkää käytävää”, Makuta huokaisi. ”Kuten kaikki muutkin pahislinnoitukset.”<br>\n”Oletko varma, ettemme me ole niitä pahiksia tällä kertaa?” Ämkoo virnisti.<br>\n”Mitä, jos olemmekin? Ehkä pahistelu on kivaa.”<br>\n”Tai jos ei.”<br>\n”No, minä olin pahis muutaman tuhatta vuotta. Kukaan ei pitänyt minusta.”<br>\n”Ei millään pahalla, mutta kukaan ei edelleenkään pidä sinusta.”<br>\n”Siksikö, kun räjäytin Marlodenin pään?”<br>\n”Ei…”<br>\nHeidän takaansa kuului melua. Vartijat saapuisivat hetken kuluttua. Ämkoo paiskasi puisen oven kiinni ja Manu hitsasi sen kiinni kiveen. Tai ainakin yritti. Puu syttyi palamaan ja kivi vain mustui. Puuoven roihahtaessa voimakkaasti Manu joutui hyppäämään kauemmas. Sitten, yhtäkkiä, heidän mieliinsä saapui heikko viesti.<br>\n<em>Ämkoo? Sinäkö?</em><br>\n<em>Ei. Vain kurja Makuta</em>, Manu vastasi.<br>\n<em>Pää kiinni, Manu. Kyllä, Visokki. Minä täällä.</em><br>\n<em>Ja Makuta Nuikin näemmä</em>, Visokki viestitti.<br>\n<em>Jee, minä.</em><br>\n<em>Missä olet?</em> Ämkoo kysyi.<br>\n<em>Olen testihuoneessa numero 23. Pitäkää kiirettä,</em> ne <em>voivat vielä palata.</em><br>\nMitähän mahtoivat olla <em>ne</em>?<br>\n”Ja missähän se huone numero 23 on…” Manu murahti. Ämkoo kohautti hartioitaan. Heidän takanaan liekehtivä ovi pirstoutui. He juoksivat sattumanvaraiseen käytävään. Toisessa päässä oli jo tutunnäköiseksi käynyt puinen ovi. He juoksivat läpi sen kummemmin varomatta – suoraan vihollisparven keskelle. Ritarikuntalaiset näyttivät häkeltyneiltä, mutta sitten useat tarttuivat aseisiinsa. Manu ehti nähdä huoneesta vain sen, että siellä oli puisia pöytiä ja pöydillä ruokaa.<br>\n<em>Nälkä.</em><br>\n<em>JUOKSEEEEEH!</em> Ämkoo kiljui hänen päässään.<br>\n<br>\nHe palasivat takaisin, ja yllättyneet takaa-ajajat kärsivät tappion uudestaan. Trinuma ehti väistää Makuta Nuin piikittelevää kättä ja syöksähti pyöreän huoneen reunalle. Manu juoksi toiseen käytävään ja Ämkoo toiseen. Kummankin perään lähti lauma sotilaita, jotka ammuskelivat ja räjäyttelivät ympäriinsä. Manu juoksi seuraavan oven läpi jättäen Makutan muotoisen reiän puuhun. Seuraava huone oli tyhjä. Siellä oli vain ovi kolmeen muuhun huoneeseen ja oviaukot kahteen uuteen käytävään. Huoneiden yllä kylteissä luki ”19”, ”20” ja ”21”. Manu katseli kiinnostuneena kahta käytävää. Kumpaan hänen pitäisi jatkaa?<br>\n<br>\nSillä välin Ämkoo oli joutunut käytävään, joka kiersi mutkan kautta sinne, mistä oli alkanutkin. Sotilaat olivat melkein kiinni hänen takapuolessaan hänen yrittäessään uudestaan karkuun.<br>\n<em>Tämä ei todellakaan kuulunut suunnitelmiini…</em><br>\n<br>\nMakuta Nui oli valinnut oikein. Hän oli löytänyt toisesta käytävästä huoneen numero 23 ja piiloutunut siihen. Sotilaat olivat menneet tutkimaan muita huoneita. Manu katseli ympärilleen. Huone oli hyvin valaistu. Keskellä seisoi leikkauspöytä, johon Visokki oli sidottu avuttoman näköisesti. Tämä käänsi katseensa häneen, ja hän meni leikkaamaan siteen poikki.<br>\n<em>Kiitos, Makuta Nui</em>, Visokki huokaisi hänen mielessään. <em>Missä Ämkoo on?</em><br>\n”Sano Manu vain”, Makuta tokaisi ja avasi huoneen oven. Sen edessä seisoi sotilas. Hän paiskasi oven nopeasti kiinni.<br>\n”Ehkä menemme ikkunasta”, hän sanoi, eikä voinut mitään itselleen, vaan hihitti vähäsen. Visokki kohotti kulmiaan. Sitten he tunkeutuivat pienen lasisen ikkunan läpi, mikä oli hankalahkoa Visokille. Ovi, joka oli kalahtanut lukkoon, oli pian tiessään sotilaiden raivatessa tietä. He ehtivät ampua Manua, joka meni ikkunasta Visokin jälkeen. Hän kiljaisi luodin osuessa hänen takamukseensa. Visokki oli jo liikkeellä. Hän oli matkalla pois rakennuksien luota.<br>\n<em>Sain Visokin, tule pois sieltä</em>, Manu viestitti Mäksälle.<br>\n<em>Yritä itse minun tilanteessani!</em><br>\n<em>Aha, eli tulen apuun?</em><br>\nSiinä samassa Ämkoo syöksyi ilmiliekeissä – kirjaimellisesti – ulos ikkunasta lähellä heidän sijaintiaan. Ikkunalasin pirstaleet liekehtivässä panssarissaan hän juoksi kohti Makuta Nuita ja Visokkia, jotka katsoivat hölmistyneinä tavallisesti niin rauhallista Ämkoota.<br>\n<em>Toisaalta, kukapa ei riehuisi, kun housut ovat tulessa</em>, Manu pohti. Ämkoo kieri hetken maassa sammuttaakseen liekit ja jäi siihen läähättämään. Manu potkaisi häntä. Mäksä nousi ylös ja pudisteli itseään.<br>\n”Hyi, mitä porukkaa”, hän sylkäisi.<br>\n”Sanopa muuta”, Manu myönsi.<br>\n<em>Pidetään kiirettä</em>, Visokki pyysi anelevasti. Niinpä kolmikko lähti vuorille päin, kohti klaanilaisten alusta, joka odotti piilotettuna. Viimeiseen asti sotilaat jahtasivat heitä, mutta he pääsivät pakoon lentoaluksella turvallisesti.<br>\n<br>\n”Pirullisen ovela juoni Mata Nuin ritarikunnalta”, Mäksä huokasi, kun he olivat turvallisesti ilmassa.<br>\n<em>Heitä ei pitäisi aliarvioida</em>, Visokki sanoi.<br>\n”Mitä ne tekivät sinulle?” Manu kysyi.<br>\n<em>Yrittivät selvittää, miksi pystyn, mihin pystyn</em>, Visokki sanoi väristen. Manu ymmärsi. Joka Visorakilla ei ollut telepaattisia kykyjä.<br>\n”Pidä kiirettä, ruoja!” Manu äyskähti pilotti-Matoranille, joka oli odottanut aluksella. Tämä ei noteerannut Makutaa, sillä oli tottunut moiseen jo tulomatkalla.<br>\nKolme Bio-Klaanin jäsentä palasivat takaisin saarelleen jälleen yhden onnistuneen retken jälkeen.<br>\n<br>\n[spoil]He, sori Mäksä, että käytin hahmoasi vähän kuin luvatta, mutta takaumahan tämä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1103,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-07-14T09:21:00.000Z","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nNareu.<br>\n<br>\nSe oli olennon nimi. Vai oliko? Olento rääkkäsi aivojaan ja käytti viimeiset oman tahtonsa rippeet muistaakseen, mitä tuon kohtalokkaan tapaamisen Diereuen kanssa tapahtui. Laboratorio. Hän muisti laboratorion. Se oli maan päällä. Se oli lähes tyhjä. Tyhjiä, jättimäisiä lasikupuja. Niissä oli kylttejä. Kylttejä. \"Projekti Suoja II (Ei aloitettu)\". Kyllä, hän oli varma siitä. Sitten Nareu oli...<br>\n<br>\n<em>Koeh nk lö<br>\n<br>\nJ uer let o v rma e ä<br>\n<br>\nT l v ä ist mi e <br>\n<br>\nK e k l<br>\n<br>\nA L I R D N <br>\n<br>\nPr k i P r</em><br>\n<br>\n<strong>Saari</strong><br>\n<br>\nEräst Le-Matoran pyyhki hikeä otsaltaan ja katsahti jälleen marjapuuhun. Matoranin monen tunnin uutterasta työstä huolimatta se oli vielä pulloillaan marjoja. Matoran huokaisi ja laskeutui tikkailta toivoen, että pomo ei jälleen laskisi palkkaa. Raadanta marjaviljelmillä oli jo tarpeeksi kamalaa ilman huonoa palkkaakin.<br>\n<br>\nKävellessään kohti kyläänsä Le-Matoran huomasi tien keskellä kuopan. Miksi kukaan kaivaisi kuopan keskelle kävelytietä? Ärtyneenä Matoran päätti kiertää kuopan, mikä onnistui helposti, koska se oli vain muutaman metrin leveä. <br>\n<br>\nMatoran katsahti vahingossa kuopan pohjalle.<br>\n<br>\nSe oli virhe.<br>\n<br>\nKuopan pohjalla oli jotain, mitä oli mahdotonta kuvailla. Se peitti koko pohjan. Matoran tarkensi katsettaan ja näki marjapuun, tikkaiden ja pomonsa osia kuopan pohjalla. Hämmentyneenä Matoran meinasi jo juosta karkuun, muttei voinut. Kohde kuopan pohjalla muutti muotoaan. Värejä. Muotoja. Asioita, jotka hän tunnisti ja asioita, joita hän ei tunnistanut.<br>\n<br>\nKirkaisua muistuttava ääni halkoi ilman, kun Matoran imeytyi massaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1104,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-07-15T13:38:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake, foorumi</strong><br>\n<br>\nAukiolla seisoi reilun tusinan verran erikokoisia- ja näköisiä hahmoja riviksi järjestäytyneinä. Kirjavaan joukkoon kuului Matoralaisia, pari Toan kokoista hahmoa sekä joukko isompia otuksia. Rivissä oli edustettuna melkein kaikki sateenkaaren värit, mutta jonkinlaista yhtenäisyyttä toivat sinisellä koristellut, valkoiset rintapanssarit, jotka eivät näyttäneet istuvan oikein kenellekään.<br>\n<br>\n\"Öh, eiköhän joku sepistämme saa noita vähän istuvimmiksi\" rivin edessä seisova Bladis sanoi joukkiolle. \"Kapurasta en tiedä, mutta ainakin Pehhak, Judis ja pari muuta ovat käytettävissänne.\"<br>\n<br>\nVastaukseksi moderaattori sai huojentunutta muminaa. Bladis kääntyi ympäri ja katsoi seuraavan kontin sisältöä. Kanoka-laukaisimia.<br>\n<br>\n<em>Pitänee antaa Matoralaisille, pikkuiset tuskin ovat hyödyllisimmillään etulinjassa,</em> moderaattori aprikoi. <em>Vaikka toisaalta, osa noistakin on aika tulisia luonnoltaan. Ehkä vain kysyn halukkaita, kuka minä olen heidän puolesta päättämään.</em><br>\n<br>\nBladis oli ajatellut vapaaehtoisten varustelun sotaa varten olevan huomattavasti heppoisampaa kuin paperitöiden, ja pitikin itseään onnekkaan päädyttyään kyseiseen työnjakoon Samen kanssa. Skakdi oli kuitenkin saanut huomata, että panssareita, aseita ja varusteita oli liian vähän, ne olivat vääränkokoisia, huonosti huollettuja, huonolaatuisia, tai muuten vain skakdilaisittain ilmaistuna skarrarrar. Lisäksi Allianssin merivoimat saartoivat Klaanin saarta melkoisen tehokkaasti, eikä kaupanteko ja uuden välineistön hankinta meinannut onnistua. Satamassa näkyi joka päivä aina vain enemmän tyhjiä laituripaikkoja.<br>\n<br>\n<em>Joten ehkä Same sittenkin veti pitemmän korren,</em> Bladis tuumi mielessään.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnake, Samen työhuone</strong><br>\n<br>\nModeraattori huohotti väsyneenä pöytänsä ääressä. Kyniä, kumeja ja klemmareita lojui pitkin poikin. Sota alkoi viedä veronsa. Lisäksi kiireellisten papereiden pino näytti paksummalta kuin aamulla.<br>\n<br>\n\"Hittolainen\", Same mutisi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1105,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-07-16T12:43:00.000Z","content":"<strong>Nynrah, Takomo, huoltokuilu</strong><br>\n<br>\nKeetongu juoksi Takomon pimeitä teollisuuskujia pitkin Ternok ja Ontor hartioillaan ja Cordak-tykki kädessään jälleen kerran. Hänellä oli pato murrettavana. Manu oli luultavasti saanut jo Möröt evakuoitua, sillä Tongu oli juossut jo jonkun aikaa; tehdas oli hyvin suuri. Matkanteko oli kuitenkin ollut edellistä huomattavasti helpompaa, sillä Manu oli houkutellut rautalieriöt mukaansa ja Zorakilla oli hommansa Guartsua vastaan. Tehdashalli odotti kohtalon iskua.<br>\n<br>\nViimein keltainen kyklooppi saapui sähkölaitoshallin kulman takaa kuivuneen joen betonivahvisteiselle tormälle. Loppumatka oli ollut helppo suunnistaa, sillä mädän kalan löyhkä pisti nenään jo teollisuusviidakon sisällä.<br>\n<br>\nKeetongu katsoi rautavahvisteista patovoimalaa ja sen betonisia muureja kuin strategi taistelukenttää. Sitten hän katsoi Cordak-tykkiä. Seitsemän räjähtävää ammusta odotti rummussa.<br>\n<br>\n”Minun pitää tehdä tehtaanpuoleiseen valliin reikä, jos haluan veden virtaavan sinne”, Tongu mutisi, ”Eikä tämä muuten juuri auta. Siihen menee ainakin kolme panosta. Jos haluan tuhota padon kunnolla neljällä panoksella, minun pitäisi seisoa keskellä patoa. Lappeella osuvat panokset eivät tee tarpeeksi tuhoa. Mutta en voi olla uomassa, kun pato murtuu!”<br>\n<br>\n”Yksinkertaista: teet ensin valliin reiän, kierrät padon toiselle puolelle ja ammut sen sieltä. Hieman kauempana ylävirralla on huoltosilta. Q sanoi, että sitä käytettiin ennen padon rakentamista,” Ontor sanoi ja osoitti ylävirtaan. Huoltosilta jäi suuremman padon taakse, eikä Tongu nähnyt sitä täältä. <br>\n<br>\nHän kuitenkin luotti Matoranin sanaan ja ampui kolme panosta yksittäislaukauksina törmään. Räjähdykset kaikuivat seinistä ja kivenmurikat lensivät ilmaan. Savuavan aukko oli parin kymmenen metrin levyinen, ja sen takana maa laskeutui alaspäin. osa vedestä virtaisi varmasti sitä kautta tehtaisiin, sillä alauoma ei ollut juuri sitä leveämpi ja patoaltaaseen oli talletettu pientä järveä vastaava vesimäärä.<br>\n<br>\nTongu kiipesi Matoranit olallaan patosillalle ja hyppäsi sen vastakkaisen kaiteen yli törmälle. Vesi oli aivan laajennetun altaan reunalla ja huoltosilta alle puolen metrin korkeudella vedenpinnasta. Silta oli ollut ennen korkeampi, ja raaka-aineita ja tuotoksia vievät laivat olivat päässeet jokea pitkin sen ali. Keetongu käveli sillan keskivälille. Pato oli nyt viidentoista metrin päässä. <br>\n<br>\n”Onneksi Cordak-panokset toimivat myös veden alla”, Tongu sanoi ja tähtäsi.<br>\n”Varro! Veden pintajännitys voi räjäyttää panoksen ennen kuin se ehtii maaliin. Ammu veden alta!” Ternok sanoi. Kyklooppi otti neuvosta vaariin, kumartui ja upotti aseensa veden alle. Jättiläisen valtavilla käsivarsilla se olikin helppoa. Tongu otti varmistimen pois suurella kahvalla ja ampui.,<br>\n<br>\nVapautuvat veden voima yllätti hänet ja Matoranit ennen kuin hän ehti ajatellakkaan asiaa. Liikkeelle lähtevät vesimassa murskasi heti lopunkin padosta ja kun aukko suureni, se vetäisi tykin Keetongun yhä veden alla olevista käsistä. Jätti pomppasi pystyyn ja juoksi muutamalla loikalla pois sillalta. Ajatus oli sekunnin murto-osasta kiinni, kun virta huuhtoi sillan tolppineen päivineen mukaansa. Pauhu peitti kaiken muun alleen. Suurin osa siitä virtasi pääuomaa pitkin mereä kohti ja vetäisi uoman rannoilta puut juurineen, mutta huomattava määrä virtasi Keetongun räjäyttämästä aukosta tehdasalueelle. Ensimmäiset hallit romahtivat ja vesi virtasi valimoihin ja pannuhuoneisiin. Höyryt täyttivät ilman.<br>\n<br>\n”Guartsu ei varmaan ollut tuolla kun se romahti”, Ontor sanoi, kun yksi rakennelmista luhistui veden vaikutuksesta.<br>\n”Eversti on sitkeää tekoa”, Tongu sanoi.<br>\n<br>\n”Mistä lähtien sinä olet kutsunut häntä ”Guartsuksi”, Ternok kuiskasi Ontorille vähän ajan päästä. Ontor virnisti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1106,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-07-16T15:09:00.000Z","content":"<strong>Klaanin saari, luola</strong><br>\n<br>\nVanhukset Welsix ja Olthal korjasivat ja hoitivat Zyglakien aseita pöydän ääressä. Harvat Zyglak joukosta osasivat käsitellä aseitaan yhtä hyvin kuin Welsix ja Olthal jotka olivat hyvin kokeneita erilaisten aseiden kanssa, joten moni heistä jättivät aseensa heidän huoltoon. Vanhukset tekivät työtä ilomielin, sillä heillä oli muihin Zyglakeihin verrattuna paljon enemmän vapaa-aikaa ikänsä takia ja jokin harrastus ajanvietoksi on aina plussaa.<br>\n<br>\n”He eivät tee näitä kivääreitä kuin silloin ennen”<br>\n”Ei niin. Liian keveitä, tuntuu kuin leikkisi leluilla.”<br>\n”Ja erittäin rujo käsityö. Ote ei ole yhtä hyvä verrattuna niihin mitä me käytimme silloin ennen.”<br>\n”Sangen. Muistatko myös ne elegantit, hienosti hiotut puuviimeistelyt?”<br>\n”Hyvin elegantteja.”<br>\n”Oletko muuten tavannut nuoren johtajan vaimoa?”<br>\n”Olen, varsin vaisu tyttö.”<br>\n”Varsin, ei lainkaan tavallisen Zyglak-naisen tapaista, mutta mitä voi sanoa.”<br>\n”Sangen.”<br>\n”Siitä puheen ollen, miten sinun pojan kanssasi menee? Yhä siellä suolla rämpimässä?”<br>\n”Jos se on mitä poika tahtoo, ei sille voi oikein mitään. Poika on yhä yhtä villi kuin silloin poikasena. Lapsenlapsia näkee kyllä harvoin eivätkä vanhat luuni kannata minua pitkissä matkoissa enää yhtä hyvin.”<br>\n”Samaten. Pojantyttöni on saanut kiintymyksen Selakhilaanilaisiin sotamaalauksiin”<br>\n”On hyvä, että tytöllä on terveellinen harrastus”<br>\n”Kyllä, kovin. Vien niitä aina tuliaisiksi hänelle. Luuletko, että Klaanissa olisi paljon niitä?”<br>\n”Olen kuullut, että kaupungissa asuu monia Selakhilaaneja, yksi niistä jopa moderaattori.”<br>\n<br>\n”Hei, mitä te täällä istutte vielä?”<br>\nMutta ennen kuin Olthal ehti vastata, kahden vanhuksen keskeytti heitä nuorempi, mutta silti verrattain kokenut nais-Zyglak, Vasell. ”Teidän kuuluisi olla kokoontumispisteessä ilmoittautumassa viisitoista zeliä sitten.”<br>\n”Ah, paljon anteeksi”, Welsix vastasi rauhallisena, ”aika aina tahtoo kulua nopeammin keskustelussa.”<br>\n”Niin, puhuimme juuri äsken Selakhilaanilaisista sotamaalauksista”, Olthal lisäsi.<br>\n”Miten vain”, Vasell vastasi välinpitämättömästi, ”nouskaa nyt ylös siitä.”<br>\n”Noh noh, eipä olla kärsimättömiä. Eihän tässä mitään kiireitä”, Welsix nousi ylös Olthalin kanssa hyvin huolettomasti ja alkoi kävellä kokoontumispisteeseen Vasellin kanssa. <br>\n<br>\n<br>\n<strong>Zakaz</strong><br>\n<br>\nKaksi matkalaista jatkoivat matkaa Zakazin kuumalla erämaalla, Zaiggeran osoittamaan suuntaan. <br>\n”Kertoiko hän kuinka kaukana kylä vielä on?” Pegghu kysyi Domekilta ohimennen.<br>\n”Muistaakseni ei maininnut”, Valon Toa vastasi ja silmäili viereistä jyrkkää, kivien täyttämää mäkeä satunnaisesti eikä yrittänyt aloittaa keskustelua.<br>\n”Hei Domek?”<br>\n”Niin?” Domek vastasi hyvin keveästi.<br>\n”Kenen huivi se on?”<br>\n”Minun tietenkin”, Valon Toa vastasi huolettomasti ja löysensi huiviaan hieman.<br>\n”Ei vaan, Zaiggeran huivi. Kenelle se kuului?”<br>\nValon Toa oli hiljaa.<br>\n<br>\n”Anteeksi jos-”<br>\n”Ei, ei se mitään”, Domek vastasi paljon alakuloisemmin mutta yritti pirteämmältä jottei toisi syyllisyyden tunnetta Matoralaiselle. ”Ei se mitään...”<br>\nValon Toan puhuessa hän kuuli yhtäkkiä ääniä kaukaa ja pysähtyi paikalleen.<br>\n”Mitä nyt?” Pegghu kysyi, mutta pian kuuli itsekin ääniä kaukaa.<br>\n<br>\nÄäni kuului yhä ja yhä kovemmin ja selkeästi. Se oli moottoriajoneuvojen ääni ja se lähestyi heitä. He kääntyivät äänien lähteen suuntaan ja näkivät kaukana heidän takaa<br>\njoukko Skakdeja moottoripyörien selässä, jotka ajoivat heitä kohti. <br>\nPian kuin he huomasivatkaan moottoripyöräilevät Skakdit ovat piirittäneet heidät. Domek yritti pysyä rauhallisena samaten myös Pegghu, mutta vain pitäessään aseensa kätensä lähettyvillä.<br>\nSkakdit huutelivat ja räyhäsivät ajellessaan ympyrää, mikä vaikeutti Domekin yritystä seurata piiritystä valppaana. Skakdien moottoripyöräjengi viimein pysähtyi paikalleen, antaen viimein matkalaisille mahdollisuuden nähdä piirittäjänsä paljon tarkemmin.<br>\nJokaisella heillä oli päällään musta nahkatakki, johon oli kuvioitu palava Skakdi pääkallo aurinkolaseilla. Osalla moottoripyöräilijöillä on samanlaiset aurinkolasit, mutta muuten jokainen näyttää täysin erilaiselta toistensa kanssa. Moottoripyörät itse ovat hyvin vanhanaikaisia risteilypyöriä.<br>\nPyöräilijöiden joukosta käveli matkalaisten eteen isokokoinen, lihaksikas Skakdi jolla oli naurettavan näköinen ja kokoinen kolmioaurinkolasit päässä ja pukeutunut turkkikaulusteiseen nahkatakkiin.<br>\n<br>\n”Hei sintit”, kolmioaurinkolasinen Skakdi puhui hyvin mörisevällä äänellä ja katseli heitä alas, ”tiedättekö kenen maalla te olette?”<br>\n”Niin! Tiedättekö missä te olette!” yksi pyöräilijöistä huusi perään paljon kimeämmällä äänellä, mutta toinen Skakdi hänen vieressä läpsäytti häntä ohimoon. ”Turpa kiinni kun pomo puhuu.”<br>\n”Anteeksi jos olemme tunkeilleet ilman lupaa”, Domek yritti keplotella heidät eroon tilanteesta, mutta pysyi silti valppaana. <br>\n”Niin, emme tee tätä toisten”, Pegghu seurasi mukana, mutta ase silti kätensä lähettyvillä.<br>\nKolmioaurinkolasinen jengin pomo kumartui hieman heitä päin. ”Ketä Karzahnia luulet meidän olevamme...?”<br>\n”Pomo, potkitaan näiden hampaat irti!” yksi moottoripyöräilijöistä huusi.<br>\n”Ei, heitetään ne Syväläisille!” toinen huusi. <br>\n”Ei, haudataan hiekkaan ne kaulaan saakka!”<br>\n”Ei, nipistetään niiden olkapäitä!”<br>\n”Suu kiinni Lekuri”<br>\nPegghu piti aseen otteesta paljon tiukemmin.<br>\n”Moottoripyöräilijöitä...?” Domek vastasi. Jengin pomo otti lasinsa pois ja tuijotti heitä hetken. Yhtäkkiä hän alkoi nauraa erittäin huvittuneena. ”Hyvä vastaus, sintti!”<br>\nMuut Skakdit nauroivat mukana, mutta matkailijat yrittivät päättää pitäisikö heidän nauraa mukana vai ei. <br>\n”... Mutta ei aivan”, jengin pomo sanoi hilpeästi, ”Hessu! Lekuri! Sam! Kharlinn-siskot!”<br>\nKuusi Skakdita nousivat moottoripyöristä. Domek ja Pegghu palauttivat otteensa aseisiinsa.<br>\nSkakdit ottivat erilaiset soittimet esiin.<br>\n<br>\n”Hetkinen, mitä?”<br>\n<br>\n”Soita se, Sam”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="450" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/_TgjGUUhRoE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/_TgjGUUhRoE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nJengin pomo otti takistaan mikrofonin. Kolme nais-Skakdita tekivät samoin ja muut alkoivat soittamaan soittimiaan. <br>\nJengin pomo alkoi nauramaan mikkiin.<br>\n\"<strong>HAHAHAHAHA! OLEN ROTAKK, RIKOLLISUUDEN KUNINGAS!</strong>\"<br>\n<br>\nSitten kolmiolasinen Rotakk, moottoripyörä jengin pomo, alkoi laulamaan...<br>\n<br>\n~~~<br>\n00:17<br>\n<em>Skakdijengi koko Zakazin mahtavin<br>\nryöstää kylät, tappaa kansan, on kammottavin.<br>\nMatoranit, Toat, Xian Vortixxitkin<br>\npeloissansa alleen laskeen ilomielin<br>\nkun Pirut Irnakkin hyökkää ja ottaa minkä tahtoo, haluaa ja tarvitsee,<br>\nkun Pirut Irnakkin tappaa, ryöstää, riistää, sieppaa, murhaa, kaiken saa.<br>\n<br>\nRotakkin armeija pirullinen, vaarallinen<br>\nhallitsee koko saaremme täydellisen<br>\nja ryöstää, murhaa, riistää, tappaa, hirttää, kaiken murskaa tieltään.<br>\n<br>\nSkakdijengi koko Zakazin mahtavin<br>\nvaltaa pitää, rankaisee ja vie sinapin.<br>\nMatoranit, Toat, Xian Vortixxitkin<br>\npakenevat kun pyörä moottorisin<br>\nesiin ajaa, kaiken ryöstää, talot polttaa, kaiken ottaa minkä haluaa tai tarvitsee.<br>\nEsiin ajaa Irnakkin Pirut, karkoittaa pelkurit ja saa minkä ansaitsee.<br>\n</em><br>\n~~~<br>\n01:40<br>\nOsa jengiläisita nousivat moottoripyörästään ja alkoivat tanssia selvästikin hyvin kauan pitkään kehitettyä, harjoiteltua ja koreografittua tanssirutiinia.<br>\n<br>\n~~~<br>\n01:48<br>\n<em>Pakenevat vätykset me tuhoamme.<br>\nPyörillämme niiden yli ajelemme.<br>\nKaikki jotka meitä kehtaavat vastustaa,<br>\nheidän ruuminsa hautaamme hiekkaan.<br>\nPalasina, kuolleina, makaavat ikuisuuden kunnes Suuri henki unohtaa.<br>\nRiekaleina, sirpaleina, ohuina suikaleina autiomaassa saavat palaa.<br>\n<br>\nRotakkin armeija pirullinen, vaarallinen<br>\nhallitsee koko saaremme täydellisen<br>\nja ryöstää, murhaa, riistää, tappaa, hirttää, kaiken murskaa tieltään.</em><br>\n<br>\n~~~<br>\n<br>\n”Teidän vuoronne!” Rotakk huusi matkalaisiin päin lopettaessaan viimein tanssiahtelunsa.<br>\n”Mi-mitä?” Domek ja Pegghu vastasivat yhtä aikaa. Kumpikaan heistä eivät kyenneet käsittämään mitä juuri tapahtui ja miksi.<br>\n”Minä kerroin meistä, joten kertokaa te nyt teistä”, Rottakk sanoi ja heitti mikrofoninsa heille. ”Jos te haluatte elää vielä.”<br>\n”Mi-mitä?” <br>\nDomek päätti tarttua mikkiin. Tässä vaiheessa ei enää ollut paljon menetettävää.<br>\n”Öhm”, Valon Toa aloitti, vaikka ei tiennyt miten pitäisi. ”Nimeni on Toa Domek, Valon Edustaja...? Eh, nimi kuin... Ehlek? Mutten silti ole... Ehlek?”<br>\n<br>\n”Pojat, hoidelkaa heidät”<br>\n<br>\n\"Ei hiivatti.\"<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Laulun säkeistön kirjoitti Makuta Nui, joten paljon kiitoksia hänelle</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1107,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-07-16T22:08:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin saari</strong><br>\n<br>\n<em>Ei hiivatti kun laulattaisi,</em> Snowman aprikoi. <em>Harmi, ettei lauleskelusta ole hyötyä taistelussamme Klaanin puolesta.</em><br>\n<br>\nLinnut lauloivat, heinät heiluivat tuulessa ja aurinko kapusi horisontin takaa. Snowie katseli edessään vaappuvia Makea ja Kepeä ja koetti pysyä reppunsa ja laukkunsa kanssa heidän perässään.<br>\n<br>\n<em>Ottaa kohta kunnon päälle,</em> Snowie tuumi. <em>Nämähän ovat pahempia kuin Guartsu.</em><br>\n<br>\nHän mietti sanojaan tarkemmin.<br>\n<br>\n<em>No eivät nyt sentään.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1108,"creator":"Donny","timestamp":"2011-07-16T22:32:00.000Z","content":"<strong>Ämkoon veljeskunnan saari</strong><br>\n<br>\nJäsenmääränsä puolesta kiivasta tahtia vähenevä kaksitasosiipitorakkain parvi hyöri epämääräisesti metsän yläpuolella samalla kun piristeitä nauttineen marakatin tavoin torakan selästä toiseen loikkiva vihreänkirjava Matoran Kaita repi vihollistensa lentovermeitä kappaleiksi. Parin pään verran normaalia matorania kookkaampi hahmo nauroi lujaan ääneen pudotellessaan huutavia torakoita yksitellen viidakon siimekseen.<br>\n<br>\nYllätyksen suomasta edusta huolimatta Ämkoon veljeskunnan valttikortti ei kuitenkaan ehtinyt pysäyttämään kaikkia lentäjänazorakeja. Yksi jo kertaalleen siipeensä osuman saanut torakkalentäjä päätti käyttää äkkinäisesti syntyneen kaaoksen hyväkseen ja laski kulkunsa kohti viidakon kattokerrosta. Pian torakka kiitikin oksien seassa väistellen parhaansa mukaan puita ja muita esteitä.<br>\n<br>\nMatoran Kaitan armoille jääneet torakat koittivat parhaansa mukaan järjestäytyä vastaiskuun, mutta vastustajan taistelutekniikka tuntui tekevän ajatuksenkin mahdottomaksi. Jonkinlaisen elementtivoiman avuin tuulispään lailla torakoiden kimppuun aina uudestaan ja uudestaan hyökkäävä kolmoismatoran oli jo hetki sitten kohottanut esiin valtavan viikatteen ja ketjuaseen muotoisen aseensa, ja nyt ketjuviikate sekä sitoi että silppusi lentäviä torakoita miltei luonnottomalla nopeudella. Lähitaistelu tällaista vihollista vastaan oli yksinkertaisesti mahdotonta.<br>\n<br>\nNorsupäästäisellä ratsastava kolmikko huomasi saaneensa apujoukoista huolimatta yhden torakan peräänsä. Ämkoo murahti jotain puoliääneen, painosti ratsuunsa lisää vauhtia ja kehotti matoraneja pitämään tiukasti kiinni. Norsupäästäinen yritti uupumuksesta ja lihaskivusta huolimatta tehdä työtä käskettyä ja loikki päättäväisin mielin pakosalle.<br>\n<br>\nTorakka alkoi kuitenkin tulittaa. Nopea rahi onnistui kuin onnistuikin väistämään ammukset, mutta Ämkoo tiesi vallan hyvin tilanteen koituvan ennen pitkää kolmikon tappioksi jos asiaan ei tulisi muutosta.<br>\n<br>\n\"Hypätkää kyydistä\", Ämkoo komensi äkkiarvaamatta matorankumppanejaan.<br>\n\"Mit-\", Otlek aloitti, mutta teki työtä käskettyä Enkin kiskaistua tätä olkapäästä. Matoranit katosivat äkkinäisesti viidakon kätköihin samalla kun Ämkoo pakotti ratsunsa vaihtamaan suuntaa.<br>\n<br>\nTorakka ei osannut odottaa tilanteen äkkinäistä muutosta. Kaikesta huolimatta nazorak kuitenkin naurahti. Olihan sillä sentään siivet. Maan tasolla matkaansa taittava kummallinen rahi ei ratsastajansa kanssa pärjäisi lentäjätorakalle alkuunkaan, sillä eihän maasta käsin voinut edes hyökätä...<br>\n<br>\nTai niin torakka ainakin luuli.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="234" height="28" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/48S_q42YQkw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/48S_q42YQkw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Hyppää!\" Ämkoo komensi päästäistään ja pian valtava kärsäpeto sinkosi itsensä ylipitkien takaraajojensa avulla taivaalle. Loikan aikana Ämkoo tarttui erääseen puuhun heittäytyen sen oksalle ja jättäytyen täten ratsunsa kyydistä. Suuret verenpunaiset silmät omaavan röhkivän eläimen matka taivaalle kuitenkin jatkui, ja Norsupäästäinen lähestyikin torakkaa uhkaavasti.<br>\n<br>\nNazorakin itsevarmuus koki kolauksen suurten silmien ja törisevän kärsän tullessa hetki hetkeltä lähemmäs. Torakka nielaisi ja ampui räjähtävän ammuksen kohti ilmojen halki kiitävää hirviötä.<br>\n<br>\n\"Käytä kärsää!\" kuului käsky viidakkopuun oksalta.<br>\n<br>\nSilloin nazorak pääsi todistamaan Norsupäästäisen kenties toiseksi erikoisinta kykyä. Päästäisen kärsä otti lähestyvän ammuksen vastaan, kuului puolityhjän pillimehun ääni ja energia-ammus yksinkertaisesti katosi eläimen sisälle.<br>\n<br>\n\"Puske se alas!\" komensi Ämkoo seuraavaksi. <br>\n<br>\nTorakka onnistui viime hetkellä väistämään, eikä Norsupäästäinen onnistunut tönäisemään vihollistaan alas taivaalta. Voitonriemuisesti virnuileva torakka latasi aseensa ja valmistautui ampumaan kohti rahia, joka lähti painovoiman vaikutuksesta putoamaan takaisin kohti maata. Torakka painoi liipaisinta ja uusi energia-ammus lähti matkaan aseen piipusta.<br>\n<br>\nSilloin putoavan päästäisen kärsä törähti äänekkäästi ja rahin hetki sitten nielaisema energiapallo lähti lentoon. Kaksi ammusta räjähtivät ilmassa osuessaan toisiinsa ja räjähdyksen aiheuttama tuulispää heitti huutavan torakan alas. Viidakon eri kerrosten läpi kivuliaasti putoava torakka vaikeroi ja tömähti lopulta viidakon pohjalle.<br>\n<br>\nNazorak nousi viimeisillä voimillaan pystyyn, yski savua ja katseli hädissään ympärilleen vain nähdäkseen viereensä ilmestyneen ja vaarallisesti tuijottavan kärsäeläimen.<br>\n<br>\n\"Kehopusku\", Ämkoo komensi puun oksalta käsin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1109,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-07-16T22:45:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin saaren pohjoisosa, Nazorakien satama</strong><br>\n<br>\nMaisema oli klassisen sumuinen. Muutama suuri laiva kellui paikallaan sidottuna kiinni kahteen suuriin, betonisiin laitureihin. Muutama muu laituri oli autio. Kaikenkokoisia puulaatikoita oli kaikkialla. Muutama niistä nostettiin massiivisen nosturin avulla yhden laivan kannelle. Lastaus oli lähes suoritettu. Vain parisen kymmentä torakkaa oli työskentelemässä. Loput joko vartioivat tai laiskottelivat.<br>\n<br>\nMuutama Nazorak istui pienien laatikoiden päällä erään suuremman laatikon ääressä. Heillä oli käsissään jonkin sortin pelikortteja. Laatikon päällä oli kainelaisia juomatölkkejä ja patukoita. Pienikokoisin, pipomaiseen päähineeseen pukeutunut torakka iski korttinsa pöytään. Ne nähtyään kolme körilästorakkaa laskivat omansa kyrsiintyneinä. Riemuitessaan voittajatorakka ei huomannut pelitovereidensa huomanneen hattunsa alta pilkottavaa korttia. Isokokoisin, ankkuritatuointia olkapäällään kantava torakka lähestyi häntä uhkaavasti...<br>\n<br>\nEräs Nazorak istui yksin vartiotornin huipulla siaitsevassa pienessä rakennelmassa. Se katseli tylsistyneenä ikkunalasien läpi satamaan. Ilman sumua näköala olisi luultavimmin ollut erittäin nautinnollinen. Torakka naputteli pöytäänsä sormenpäillään. Pöydällä lojui kaikenlaisia papereita, kolkon pöytälampun valaisemana. Tämä päivä oli ollut tylsä. Torakka päästi kyllästyneen huokauksen, kääntäen tuolinsa ympäri. Antaen jaloillaan vauhtia, tämä rullasi tuolillaan huoneen toisessa päässä siaitsevalle jääkaapille, avaten jääkaapin oven, ja ottaen sieltä juomatölkin. Oven suljenttuaan torakka rullasi takaisin työpöytänsä ääreen. Tämä naksautti tölkin auki. Muutama juomapisara jennähti pöydälle. Torakka imaisi ainakin puolet tölkin sisäälöstä kerralla. Siemausta seurasi komea röyhtäisymäinen äännähdys. Torakka nojasi vasemmalla kyynärpäällään pöytään. Tällä kertaa sormien naputtelun kohteeksi joutui juomatölkki. Nazorak oli valmiina uuteen siemaisuun, huomaten kuitenkin jotain merellä. Torakka laittoi tölkin sivuun, avaten työpöytänsä ylälaatikon. Pian tämä sai kahmittua käteensä kiikarit. Se suuntasi kiikarinkatseensa näkemäänsä kohteeseen. Laiva. Se ei näyttänyt yhdeltäkään rekisteröidyltä Nazorakien laivalta. Sitä oli kuitenkin vaikea hahmottaa kokonaan, koska sumu. <br>\n<br>\nTorakka havaitsi punaista kirjoitusta laivan vasemmassa kyljessä. Laiva alkoi tulla paremmin esiin sumusta. Laiva näytti kovasti siltä, jonka Skakdit olivat ilmoittaneet kaapatuksi. Torakka heitti kiikarit pöydälle, syöksyen ylös tuolistaan kohti seinällä olevaa isoa, punaista nappia. Pian hälytyskellot pirisivät pitkin satama-aluetta. Korttihuijaritorakka välttyi täpärästi siltä, että hänen leukansa olisi vedetty niskaan. Kaikki aseen omaavat lähitorakat vetäisivät ne esille, siirtyen pian laiturin luo. Pian laiva ilmestyi kaikkien näköpiiriin. Se liikkui ihan kuin se olisi ajelehtinut. Laivaan oli maalilla ja pensselillä sutaistu teksti \"Yön Timo II\". Hitaasti mutta varmasti paatti asettui laiturin viereen. Tunnelma oli jännittynyt. Kaikki olivat hiljaa. \"Aluksen miehistö, astukaa ulos paatistanne kädet ylhäällä ja tunnistautukaa, tai avaamme tulen\", johtohahmotorakka huudahti. Pian mustaan kaapuun sonnustautunut hahmo astui laiturille. Nazorakit kohdistivat aseensa piiput tiukasti tähän. Äksen puhunut torakka viittoi hahmoa nostamaan hupun päästään. Kaavun alta ilmestyi tumma käsi, joka laski hahmon hupun alas niskaan. <br>\n<br>\nTorakat laskivat aseensa pettyneenä tunnistaessaan Amazuan. \"Yarrrrr\", Amazua nosti hupun alta toisenkin kätensä. Siinä oli iso koukku. \"Amazua\", äskeinen torakka totesi, \"sinuakin näkee\". Torakka puhui palkkasoturille melko tuttavallisesti, vaikka tätä ei Nazorakien alueilla paljon oltu nähty. Hermostuneet Matoranpiraatit astuivat esiin kapteeninsa perässä. Amazua asteli päättäväisesti laiturin pään portaita ylös. \"Yhteys Skakdien päätukikohtaan\", palkkasoturi tokaisi Nazoraksotilaalle. \"Entäs nuo\", torakka kysyi palkkasoturin perään. \"He ovat... \"kumppaneitani\". Kohdelkaa heitä hyvin.\" Nazoraksotilaat loivat Matoraneihin ihmettelevän katseen. Amazua asteli kohti viestintäpistettä. Hänestä itsestään hänen äskeiset sanansa kuulostivat vastenmielisiltä. <em>Kumppanuus... pah.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1110,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-07-17T14:06:00.000Z","content":"<strong>Ruohoinen rinne Mt. Ämkoon eteläpuolella</strong><br>\n<br>\nKolmikko laskeutui loivaa, auringon kellastaman ruohon peittämää mäkeä. Ämkoon lumihuippuinen ja -rinteinen vuori oli heidän takanaan. Tuuli puhalsi heitä vastaan jokilaaksosta, jonka niittyjen ja satunnaisten puiden keskeltä paistoi heidän määränpäänsä, Nui-Koro.<br>\n<br>\nJoen varrelle rakennettu Nui-Koro oli suurin asutuskeskus Klaanin linnakkeen lähiympäristön ulkopuolella. Muurien ja vartiotornien ympäröimän kaupungin kymmenet olki- ja harvemmat tiilikattoiset talot olivat kuin sikoja karsinassa. Kaiken tämän keskellä kohosi emakko, suuri katedraali, jossa kaupungin pormestari piti majaansa. Katedraalin yhteydessä oli myös pieni varuskunta, jonka lipputangossa liehui Bio-Klaanin sinivalkoinen lippu.<br>\n<br>\nKlaanin linnakkeen korkeimmat tornit näkyivät pieninä tikkuina utuista taivasta vasten kaukana edessäpäin. Heillä oli vielä runsaasti matkaa taitettavana.<br>\nHe saapuivat valtatielle. Täälläpäin valtatiekin oli oikeastaan vain muutamien metrien levyinen hiekkatie, jolla heinillä lastatut kärryt köröttelivät verkkaisesti.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="347" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/4WfKTAAX9DE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/4WfKTAAX9DE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Nui-Koro, saaren suurin kaupunki Linnakkeen jälkeen</strong><br>\n<br>\nPian kaupungin kiviset muurit kohosivat heidän edessään. Suuri puuportti oli kiinni alituisen nazorak-uhan vuoksi. Klaanin tunnuksilla varustettua haarniskaa kantanut vartija päästi kuitenkin järjestön jäsenet passejakaan kyselemättä sisään.<br>\n<br>\nKaupungin keskusaukion vilkkaudesta päätellen oli markkinapäivä. Kymmenet matoranit, vortixxit sun muut värikkäät olennot kävivät kiivasta tinkimä-inttämistä toistensa kanssa monenlaisista tavaroista ja elintarvikkeista. Auringonpaisteelta suojasivat torikojujen raidalliset katokset, joita jatkui silmänkantamattomiin.<br>\n<br>\nTrio raivasi tietään läpi meluisan torin. Tavaraa tyrkytettiin, kolikot kilisivät, biomekaaniset pulut nokkivat ruuantähteitä maasta ja taapersivat päätään nytkyttäen pakoon kun niitä lähestyi. Paistettujen, biomekaanisten muikkujen rasvainen käry leijui ilmassa. Joku tuli kysymään lanttia alkoholijuomaa varten. Jotkut tuijottivat kummallisen näköistä kolmikkoa, varsinkin eriskummallista Makea, kuin eivät olisi ennen heidänlaisiaan olleet nähneet. No, harva varmaankin oli.<br>\n<br>\nTorin keskellä oli suunnaton vesiallas. Se oli täysin pyöreä, ja varmaan puolipallon mallinen pohjakin sillä oli. Neljättäkymmentä metriä oli sen halkaisija. Sitä ympäröivä kivijalka oli niin matala suhteessa mukulakiviseen aukioon, että altaaseen saattoi kompastua helposti, ja se luultavasti myös tulvi sateella. Sitä ympäröi neljä lipputankoa, joissa liehuivat värikkäät viirit.<br>\n<br>\nKolmikko saapui pian goottilaismalliselle (vaikka sitä sanaa ei tässä universumissa käytetäkään) katedraalille, joka oli läheltä vielä suurempi ja vaikuttavampi kuin miltä se muurien ulkona vaikutti. Se langetti varjonsa viilentämään kolmannesta koko suuresta torista. Puista pariovea vartioi pari Toia. Heille ilmeisesti maksettiin palkkaa liikkumattomana ja mykkänä pysymisestä. Make tökkäsi toista sormellaan. \"Patsaita.\"<br>\n<br>\n\"Kaupungin kirjasto on tässä katedraalissa\", Kepe kertoi. \"En tosin ole varma päästetäänkö sinne ketä tahansa. Meidän täytyy anoa audienssia pormestarilta.\" Hän oli juuri astelemassa koputtamaan ovea kun huomasi siihen naulatun paperin. \"Suljettu sunnuntaisin\", siinä luki. Kepe hakkasi ovenkarmia päällään.<br>\n<br>\n\"Ei kai auta kuin etsiä majatalo\", Snowie ehdotti. Suunnitelma pantiin täytäntöön.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1111,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-07-18T20:09:00.000Z","content":"<strong>Saari</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/zm6Pi1imcmg?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/zm6Pi1imcmg?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAbzumo ja harmaa aine vaeltelivat labyrintissä etsien tietä ulos. Kahdesti Makuta oli kuulevinaan askeleita takaansa, mutta ei kääntyessään nähnyt ketään tai mitään. Kiviset seinät näyttivät joka paikassa samoilta. Aika ajoin Abzumo raivostui ja murskasi seiniä tieltään, mutta käytävät eivät tuntuneet loppuvan.<br>\n<br>\nHe olivat vaeltaneet jo tunteja, kun käytävän päästä alkoi kajastaa valoa. He kävelivät – tai itse asiassa Aine luisteli – kohti kajastusta.<br>\n”Minä kävelen jälleen päin tunnelin päässä olevaa valoa”, Abzumo totesi puoliääneen.<br>\n”Herra?”<br>\n”Unohda.”<br>\nHe astuivat raikkaaseen ulkoilmaan. Abzumo tajusi vasta nyt, kuinka tunkkaista sisällä oli ollut. Hän vilkuili ympärilleen ja havaitsi, että he eivät olleet samalla sisäänkäynnillä, josta olivat astuneet sisään. He olivat kivisessä luolassa, jonka suu aukesi saaren viidakkoon. Viidakko tosin oli matalammalla kuin he, ja se näkyi kaukana. Heidän edessään aukesi jyrkkä mäki, joka vietti alas viidakkoon.<br>\n”Hm. Missä me olemme?” Abzumo tivasi. Aine kohautti olkiaan välinpitämättömästi.<br>\n”No, ei parane odotella. Mennään alas”, Zumo jatkoi. Harmaa Aine pohti, pääsisikö pian räjäyttämään jotain.<br>\n<br>\nHe päätyivät kahlaamaan kulmikkaiden kivien kasassa. Paikalla oli joskus ollut rakennuksia, mutta nyt ne olivat pelkkää kiviromua ja tuhkaa. Kasvillisuus verhosi niitä hyvin suurelta osin. Luolan katto oli jo väistynyt, mutta kallionseinät estivät yhä näkemisen sivuille. Vain edestäpäin vihreyttään hohkaava viidakko houkutteli heitä kutsuvasti kiviraunioista. Abzumo jäi tutkimaan ehjänä säilynyttä seinän palasta, jossa oli kirjoitusta. Harmaa Aine potkaisi tiiliskiven syrjään, mikä oli hankalahkoa rullaluistimet jalassa. Tiilen väistyttyä kivinen lattia paljastui. Aine pohti, mitä järkeä oli ollut rakennuttaa lattiaa kivirakennelmien alle. Olihan niillä omatkin lattiansa. Sitten hän yhtäkkiä havaitsi halkeaman lattiassa. Se oli pitkä ura, joka kiemurteli heidän taakseen. Se oli varmaankin ollut siinä jo vuosisatoja, mutta Ainetta alkoi epäilyttää.<br>\n”Kuule, pomo, minulla on vähän ikävä tunne…”<br>\n”Vaiti.”<br>\nAbzumo murskasi seinänpalan jalallaan ja lähti kävelemään jälleen eteenpäin. Aine seurasi huolestuneena. Sitten alkoi kuulua narinaa. Abzumo seisahtui kuuntelemaan. Aine katseli maata. He eivät ehtineet edes huutaa hämmästyksestä tai järkytyksestä, kun lattia heidän allaan romahti ja he sekä kivimurska putosivat pimeään tyhjyyteen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1112,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-07-18T21:07:00.000Z","content":"<strong>Nimdan saari<br>\nPäiviä aikaisemmin</strong><br>\n<br>\nVesi liikehti temppelin pimeällä käytävällä. Sitä valui ja virtasi sisään ja ulos kivisten seinien väleistä, oviaukoista ja ansakuopista. Jokainen temppelin käytävillä astellut soturimunkki tai merirosvo oli joko hukkunut tai paennut henkensä edestä. Pari rotanraatoa kellui pinnalla. Temppelissä ei ollut enää mitään elävää.<br>\n<br>\nElämän määritelmä oli kuitenkin hyvin joustava. Vesikerroksen rikkoutumatonta pintaa pitkin asteli puhtaan valkoinen hahmo. Sen askeleet eivät aiheuttaneet vedessä edes pienen pientä aaltoa.<br>\nSieluttoman sätkynuken kuin toisesta maailmasta tuotu miekka oli veren tahrima, mutta vesi oli haalentanut veriläikkiä hieman.<br>\nViimeisetkin valokivet sammuivat, kun luuttomin, löysin liikkein asteleva miekkademoni pääsi käytävän päähän.<br>\nMarionetti saapui kammioon, jota vesi ei ollut vielä saanut tulvimaan. Muinaisen kammion keskellä oli tyhjä jalusta, jota koristi kirjain delta. Oli kuin valkoinen olento olisi tutkaillut sitä hetken.<br>\n<br>\nHarhakuva rikkoutui, kun jalusta kaatui lattialle itsestään hajoten kappaleiksi. Edes valkoinen kämmen ei ollut nytkähtänyt.<br>\nSätkynukke ei voinut katsoa ylös eikä sen olisi edes tarvinnut. Olento nosti silti päänsä yläasentoon ikään kuin vanhasta tottumuksesta.<br>\n<br>\nKivisestä katosta roikkui pää alaspäin kolme pitkää hahmoa. Jokaisen mittasuhteissa oli jotain pahasti pielessä, jotain epäsopivaa. Mitään ei kuitenkaan näkynyt itse hahmoista, koska ne oli kääritty muumiomaisesti koristeellisiin mutta tummasävyisiin ja uhkaaviin munkkikaapuihin. Ensivilkaisulla hahmot näyttivät suurilta lepakoilta. Suurilta ja hyvin elottomilta lepakoilta.<br>\n<br>\nKatossa oli kolmen hahmon lisäksi kolme terävää, ruosteen ahmimaa koukkua. Kahdesta niistä roikkui tumma kaapu.<br>\nHiljaisen radiokohinan myötä huoneeseen astui toinen hahmo. Se oli hirviömäistä sätkynukkea lyhyempi. Sillä oli myös kasvot. Se ei juurikaan korjannut asiaa.<br>\nRadiokohina voimistui, kun posliiniset hymykasvot liikehtivät esiin varjoista. Jostain oli kuuluvinaan lapsen nauruääni.<br>\n<br>\nMustan hahmon pupillittomat silmät liikkuivat kuopissaan villisti ja epätasaisesti katsomatta varsinaisesti mitään. Sen pää nousi kuvottavan naksahtelun ja vanhan oven narinan äänin hitaasti pystyasentoon, jolloin kumarassa liikkuva musta nukke näyttäytyi paljon pidempänä. Lopulta sen pää kääntyi yläasentoon, jolloin pupillittomat silmät näkivät kolme kaapuhahmoa.<br>\n<br>\nVielä yhdestä ovesta asteli huoneeseen kolmas hahmo. Se käveli munkkimaisessa asennossa kädet tummanpuhuvan kaapunsa sisällä. Sen jalkojen raskas askel kaikui onttona kammiossa. Olennon kaavun sisällä kiilsi jokin.<br>\nSe pysähtyi seisomaan jäykkänä oviaukkoon.<br>\n<br>\nMusta olento vilkaisi kahta muuta huoneessa seisovaa olentoa liukkaasti liikehtivillä silmämunillaan. Sitten se keskitti katseensa takaisin kolmeen roikkuvaan kaapuhahmoon.<br>\nMustan olennon toisesta pitkästä kädestä roikkui jotain, jonka se oli raahannut mukanaan huoneeseen. Se ei ollut kaunista ja suurin osa siitä oli jäänyt matkan varrelle. Se, mitä oli vielä jäljellä muistutti erehdyttävästi päätä ja jonkun ylävartaloa. Analyysi vaikeutui hieman, kun käsiä tai silmiä ei ollut löydettävissä.<br>\nPienen ja rujon mytyn suu aukesi ja jotain syttyi siinä kohtaa, missä sillä oli joskus ehkä ollut silmät.<br>\n\"<strong>Herätys</strong>\", suu sanoi levittäen pölyä lattialle. \"<strong>Leikkitunti alkaa</strong>.\"<br>\nKolme viimeisinä katossa roikkuvaa kaapukäärettä laskeutuivat alas aavemaisen rauhallisesti painovoimaa uhmaten. Ne kääntyivät hitaasti ympäri kunnes olivat jaloillaan.<br>\nKuusi olentoa seisoi paikallaan ja pimeys katsoi heihin.<br>\n<br>\n<br>\nKun Allianssin skakdien Ninja-erikoisryhmä tutki kammiota tunteja myöhemmin, se oli tyhjä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1113,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-07-19T11:25:00.000Z","content":"<strong>Nimdan saari</strong><br>\n<br>\nSkakdien leirissä saaren pohjoispäädyssä vallitsi kireä tunnelma.<br>\n<br>\n\"Hittolainen, eikö saarella tosiaan ole ainuttakaan purjehduskelpoista alusta?\" skakdi puheli tuohtuneena leirinuotion ääressä. Toinen skakdi huikkasi jotakin epämääräistä juomaa ja kirosi itsekseen.<br>\nGaggulabiolle oli lähetetty radiolla viesti tilanteesta ja sieltä oli luvattu, että kyyti saapuisi parissa päivässä. Se aika olisi vain odotettava. <br>\n<br>\n\"Kammiossa ei ollut sirua\", musta-asuinen skakdi aloitti puheensa. Sinihopea skakdi istui hänen edessään vihreän teltan sisällä. Teltassa oli kuuma, mutta silti viileämpi kuin ulkona. Jokin ötökkä pörräsi ilmassa.<br>\n\"Mitä siellä oli?\" Metorakk kysyi.<br>\n\"Lähinnä ruumiita\", ninja kertoi. \"Merirosvoja ja paikallisia munkkeja. Tutkimme ne kammiot, jotka eivät olleet täynnä vettä\"<br>\n<br>\nMetorakk iski nyrkkinsä puiseen pöytään. Pöytä romahti.<br>\n\"Klaanilaisilla on Nimda\", hän murisi.<br>\n\"Ja te päästitte ne pakoon\"<br>\nNinja nro. 1 katsoi viisaimmaksi lähteä teltasta. Hän livahti kuumaan helteeseen pienempään telttaan, jossa muut ninjat olivat suojassa auringolta.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin saari<br>\nSataman vartiotorni</strong><br>\n<br>\n\"Hei, onko tuo Gaggulabion lippu?\" Pyytoj kysyi toveriltaan.<br>\nKo-Matoran ojensi kiikareita kaverilleen, joka myös katsoi alusta.<br>\n\"Mata Nui, se on vihollisalus!\" toinen panikoi.<br>\nKomaukasvoinen Ko-Matoran syöksyi alkeelliseen radiolaitteeseen. Hän katsoi hetken tornista käsin kaukana lipuvaa mustaa alusta, joka ei näyttänyt merkkiäkään vihamielisyydestä. Hän tarttui kuulokkeeseen ja napsautti päälle toiminnon, joka etsii yhteyden kyseisen laivan radioon. <br>\nHän pisti varmuuden vuoksi hätäviestin Laivastolle.<br>\n<br>\nRadiolaite tuuttasi. Lopulta kuului kohinaa ja joku vastasi.<br>\n<br>\n\"Olette Bio-Klaanin aluevesillä, skakdit. Kehoitan teitä kääntämään kurssinne, tai aluksemme upottavat teidät\", Pyytoj käski ääni hieman väristen. Hän ei osannut olla tiukan määräilevä.<br>\n<br>\nToisessa päässä oli hiljaista.<br>\n<br>\n\"... skakdit? Mitä hippiä?\"<br>\n<br>\n\"... teidän laivanne mastossa liehuu Gaggulabion joukkojen lippu\"<br>\n<br>\nToisessa päässä oli jälleen hiljaista.<br>\n<br>\nKuulokkeesta kuului etäisesti vihaisen matoranin karjuntaa miehistölleen. Kiikareilla näkyi, kuinka lippu putosi mastosta.<br>\n<br>\nRadiossa puhuva ääni vaihtui.<br>\n<br>\n\"Haloo, olemme Klaanilaisia. Täällä puhuu Matoro, mukana on moderaattori Umbra ja jäsen Xxonn sekä muita Klaanin liittolaisia. Palaamme epäonnistuneelta tehtävältä. Selitämme aluksemme satamassa\"<br>\n<br>\n\"Ah, okei. Tulkaa satamaan\", Pyytoj sanoi ja sulki radion. Hän ilmoitti vielä Laivastolle sen olleen väärä hälytys.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1114,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-07-19T17:33:00.000Z","content":"<strong>Saari</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/a_DIWnfWYmw?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/a_DIWnfWYmw?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAbzumo heräsi. Tukahduttava massa hänen päällään oli saatava pois, joten hän pinnisti voimansa ja vapautti energiapurkauksen. Kivimurskaa ja järkäleitä lensi pois hänen päältään niin, että hän pääsi nousemaan ylös. Abzumo ei nähnyt juuri mitään, sillä paikassa, jossa hän oli, oli niin pimeää. Silmät tottuivat pian, ja Makuta huomasi olevansa jälleen uudessa luolassa. Hän katsoi ylös; luolan seinät jatkuivat loputtoman näköisinä ylöspäin. Valoa ei kajastanut alas asti. Seuraavaksi Abzumo alkoi etsiä Harmaata Ainetta. Tämä oli hautautunut jonnekin kivikasan alle ja hänet oli löydettävä. Kukaan ei voinut elää ikuisesti, ja Abzumo tiesi, että Aine ei ehkä selviäisi tällaisesta iskusta.<br>\n<br>\nHän raivasi hieman kiviä pois tieltään, mutta Ainetta ei näkynyt. Makuta murisi harmiintuneena. Oliko hän menettänyt tärkeimmän palvelijansa? Yhtäkkiä kuului kolinaa. Abzumo päätti imeä itseensä hieman alueen varjoa saadakseen lisävoimia ja valaistakseen luolaa. Mitäpä muuta pimeys olikaan kuin valon puutetta?<br>\n<em>Ei se ole niin yksinkertaista</em>, Zumo ajatteli. <em>Ei valoa synny pimeyttä vähentämällä.</em><br>\nSitten Harmaa Aine astui esiin kivien takaa. Makuta huojentui hieman.<br>\n”Mikä tämä paikka on?” rullaluisteleva androidi kysyi.<br>\n”Ilmeisesti putosimme jonkinlaiseen luolaan.”<br>\n”Luolaa luolan perään”, Aine voihkaisi. ”Mitä teemme nyt?”<br>\n”Jatkamme eteenpäin. Emme me voi muutakaan.”<br>\n”Voisimme lentää ylös?”<br>\n”Hmm…”<br>\n”En kylläkään näe valoa ylhäällä.”<br>\n”En minäkään. Jatkakaamme nyt vain eteenpäin.”<br>\nHe lähtivät kulkemaan luolaa pitkin eteenpäin. He kävelivät jonkin aikaa – kenties minuutteja tai ehkä tunteja, sitä he eivät tienneet. Aika ei tuntunut merkitykselliseltä tuossa paikassa. Abzumo huomasi himmeän punaisen hehkun edessään. Hän osoitti sitä sormellaan, ja Ainekin huomasi sen. He kävelivät sitä kohti ja ollessaan tarpeeksi lähellä huomasivat, että se tuli reiästä kalliossa. Reikä oli Toan mentävä, kuin oviaukko. Aivan lähelle tultuaan Abzumo huomasi sen todella olevan sellainen. Oviaukko oli samanlainen kuin ylhäällä labyrintissäkin oli ollut, ei epäilystäkään. Samat olennot olivat tehneet tämänkin oven.<br>\n<br>\nOvesta he pääsivät käytävään, jossa punainen hehku paljasti jo seinämaalauksia. Käytävä oli suora ja kulmikas, selvästi louhittu kallioon. Aine oli kompastua kynnykseen. Käytävä päättyi kuin seinään. Ovi oli korkealla kallionseinässä, eikä sen jälkeen ollut mitään. Siitä ei päässyt mihinkään, ei sillalle, ei käytävälle, ei minkäänlaiselle korokkeelle. Aivan kuin joku olisi päättänyt louhia reiän korkealle seinään ilman, että sinne pääsee alhaalta tai sieltä pääsee alas, ainakaan turvallisesti.<br>\n<br>\nHeidän eteensä avautui suunnaton näky: maanalainen laavaluola. Se oli valtaisa, ainakin sata metriä korkea ja useita kertoja niin leveä. Laava, joka pohjalla odotti putoajaa, virtasi seinien pienistä rei’istä ulos luolasta. Oviaukko oli seinässä lähellä luolan kattoa, kymmenisen metrin päässä siitä. Se näytti olevan ainoa asia, joka oli varta vasten rakennettu luolaan. Eikä ovesta päässyt muualle kuin alas laavaan – ellei osannut lentää. Kumpikin oli lumoutunut näkymästä, joka oli avautunut heidän eteensä. Hiekan värisen kiven ja laavan hehkun sekoitus kiehtoi heitä.<br>\n<br>\nSitten Abzumo terästäytyi. Heillä oli tekemistä. Hän etsi katseellaan toista oviaukkoa. Kenties samanlainen ovi, kuin jossa he juuri nyt seisoivat, löytyisi vastapäisestä seinästä.<br>\n”Etsssi toissssta ovea”, hän kuiskasi Aineelle. Hänen äänensä hukkui putoavan laavan solinan alle, mutta Aineen ei tarvinnut kuulla sitä. Hän tiesi, mitä hänen isäntänsä etsi katseellaan.<br>\n”Onko tämä magmaa vai laavaa?” Abzumo sanoi pikemminkin itselleen kuin Aineelle.<br>\n”Magmaa, sanoisin”, Aine vastasi. ”Me kai olemme maan alla.”<br>\nAbzumo nyökkäsi. Sitten Aine löysi jotain: yhdellä aukoista, josta laava virtasi ulos, oli samanlainen ovenkarmi kuin sillä ovella, jonka äärellä he seisoivat. Kuin joku olisi tehnyt magmalle uuden uloskäynnin seinään ja koristellut aukon. Aine osoitti Makutalle löytönsä, ja tämä taputti häntä selkään.<br>\n”Miten me pääsemme sinne? Kumpikaan meistä ei kestä laavan kuumuutta.”<br>\n”Josss emme voi kävellä lattialla”, Abzumo sanoi virnistäen, ”me kävelemme katossssa.”<br>\nHarmaa Aine näytti hetken täysin pöllämystyneeltä, mutta tointui äkkiä.<br>\n”Minä en taida pystyä”, hän myönsi.<br>\n”Minun olisssi pitänyt ssssuunnitella ssssinulle parempi varusssstus”, Abzumo harmitteli. ”No, sinun täytyy sitten… roikkua minusssssa.” Hän alkoi muuttaa muotoaan. Hänen raajansa vetäytyivät sisään, samoin pää. Pian hän oli täysin pallon muotoinen. Sitten pallo jakautui kahteen osaan, eturuumiiksi ja takaruumiiksi. Takaruumis paisui eturuumiin kutistuessa niin, että takaosa oli pian etuosaa kaksi kertaa suurempi. Sitten eturuumiin pallerosta kasvoi kahdeksan karvaista ja pitkää koipea, ja eturuumiin massa pieneni entisestään. Seuraavaksi Makutan kanohi pulpahti esiin eturuumiin etuosaan. Hämähäkki oli valmis.<br>\n”Kiipeäpässss selkään”, Abzumo virkkoi. Aine ei jaksanut yllättyä. Hän oli työskennellyt mestarinsa kanssa vuosikymmeniä. Hän kiipesi hämähäkin selkään, ja kaksikko lähti kiipeämään seinää pitkin. Hämähäkin jalat tarttuivat hyvin kallion pintaan. Abzumo suunnisti kohti vastapäisen seinän oviaukkoa varoen samalla laavaputouksia. Hänen täytyi hypätä muutaman kerran, ja Aineen oli vaikea pysyä kyydissä. Lopulta he pääsivät ovelle, ja Abzumo jatkoi sisään. Hän käveli kattoa pitkin, jolloin Harmaan Aineen täytyi tosissaan pitää kiinni kaikilla raajoillaan pysyäkseen kyydissä. Alla odotti kuuma kuolema.<br>\n<br>\nKuten he olivat olettaneetkin, käytävä oli suoraksi louhittu. Laava virtasi heidän allaan eteenpäin, ja he seurasivat laavavirtaa. Sitten laava alkoi viettää alaspäin käytävän katon jatkaessa vaakasuorana. Käytävä aukesi toiseen luolaan, pienempään sellaiseen, jossa oli lisää aukkoja laavan virrata ulos. Tällä kertaa yhteenkään ei mahtunut kivirottaa suurempi olento, ellei halunnut uida laavassa, mutta luolan takaseinässä oli tasanne ja uusi ovi. Aine huokaisi helpotuksesta. Enää ei olisi vaaraa. Abzumo käveli kattoa pitkin tasanteelle, antoi Aineen pudottautua ensin alas ja tuli lopulta itse perässä. Sitten hän muutti muotonsa takaisin normaaliksi.<br>\n”Ssssepä oli… virkisssstävää”, hän naurahti. Aineen selkäpiitä karmi.<br>\n<br>\nUusi käytävä oli pimeä. Valoa ei tullut muualta kuin takaa, joten Abzumo joutui luomaan pienen pallosalaman valaisemaan heille tietä. He kulkivat hetken aikaa eteenpäin käytävällä. Seinien kaiverrukset ja maalaukset esittivät nyt Matoranien raakoja kuolemia. Aine katsoi niitä epäillen. Mikä tämä paikka mahtoi olla? Sitten he saapuivat risteykseen. Risteys jakoi käytävän kahtia niin, että kumpikin käytävistä lähti viistosti erkanemaan alkuperäisestä, toinen vasemmalle, toinen oikealle. Kummassakin käytävässä alkoi portaat ylöspäin vähän matkan päässä. Kaikista hätkähdyttävin seikka oli seinällä palava soihtu. Kuka sen oli sytyttänyt? Abzumo sammutti salamansa. Soihtuja oli tästä lähtien sytytettynä koko käytävän verran kummassakin käytävässä, tosin jokseenkin harvakseltaan.<br>\n”Mutta mitäpä tuo haittaa”, Abzumo totesi itsekseen.<br>\n”Mikä?”<br>\n”Ssssoihtujen vähyysss. Näemme kulkea. Kumman sssuunnan ottaisssimme?”<br>\nAine mietti hetken. Heillä oli viimeksi epäonnea oikenpuoleisen käytävän kanssa.<br>\n”Mennään vasempaan.”<br>\n”Hyvä on”, Abzumo vastasi, ja he lähtivät vasemmanpuoleiseen käytävään. Portaat odottivat. Ne nousivat jyrkästi ylöspäin. Ylhäällä ei näkynyt valoa. He nousivat pimeyteen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1115,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-07-20T01:24:00.000Z","content":"<strong>Mustien Nazorakien maanalainen tukikohta</strong><br>\n<br>\nUseat valonheittimet ja loisteputkivalot valaisivat suuren, kivisen, ympyräisen huomeen seinistä ja katoista käsin. Kaikkialla huoneen reunoilla oli laatikkomaisia tietokoneita litteine näyttöineen. Mustia Nazorakeja hääräsi pitkin poikin erilaisten laitteiden ja papereiden kimpussa. Huoneen toisessa päässä oli pienempi avonainen tila, jossa siaitsi muutama tunneli, jotka johtivat laajempiin verkostoihin. Erästä pientä mineraaleja kuljettavaa ajoneuvoa ajavaa torakkaa käskettiin viemään lastinsa käsiteltäväksi. <br>\n<br>\nLähetti juoksi portaikkoa pitkin huoneen toisessa päässä olevalle tasanteelle. Muuhun huoneeseen verrattuna se oli melko vähänvalaistu. Tasanteen keskellä, kivisellä situimella istui eräs lähes mustan puhuva Nazorak. Tämän vieressä seisoi toinen. Tämä osoitteli sormellaan erilaisia paikkoja pienellä pöydällä olevaa kartastoa. Pieni valaisin päydän reunalla toimi valonlähteenä. <br>\n<br>\n\"Sortumisvaara on suuri\", seisova assistenttitorakka osoitti punaisella merkittyä pistettä. Kivisellä istuimella oleskeleva torakka hieroi leukaansa. Hän aprikoi. <br>\n\"Keskeyttäkää työt väliaikaisesti. Vahvistakaa tunnelin rakenteet. Myöntäkää käytettäväksi niin paljon teräspalkkeja kuin on tarpeen. Mikä on sektori 17:n tunnelin 34 H:n tilanne?\"<br>\nTasanteelle kavunnut lähettitorakka tömisti jalallaan saadakseen huomiota. Se asettui niin suoraan ryhtiin kuin pysty, tehden kunniaa. <br>\n<br>\n\"Herra komentaja. Kontaktimme kyseisen tunnelin työläisiin katkesivat eilen. Lähetimme toisen ryhmän tarkistamaan tilannetta. Ryhmä löytyi tunneliverkoston ulkopuolelta. Kuolleina.\"<br>\nKomentajatorakka havahtui hieman. \"...kuolleina?\" Lähetti nyökkäsi vaimeasti, jatkaen raporttiaan: \"Heidät oli hoideltu melko väkivaltaisesti ja raa'asti. Porayksikkö selvisi lievin vaurioin.\" <br>\n<br>\nKomentaja käänsi katseensa suora eteensä, nousten tuolistaan. \"Etsikää vapaa ryhmä. Myöntäkää kaivuri 5 heidän käyttöönsä suorittamaan kyseisen tunnelin kaivuutyöt päätköseen. Käskekää heidän ottaa myös pari teknikkoa mukaansa huoltotöitä varten. Toimikaa\", komentaja viittoi vasemmanpuoleisen torakan suuntaan. <br>\nTämä otti pöydällä olevan kartan mukaansa, käärien sen rullalle, astellen pian portaikkoa alas. Komentaja asteli hitaasti tasanteen reunalle. Tämän hieno, krominen poraproteesi kiilsi kattovalojen alla. Proteesilla varustetun oikean käden kyynärvarsi oli lähes kokonaan koneistojen peitossa. Erääseen proteesin paneeliin oli kirjattu kuluneilla kirjaimilla kolme numeroa: \"418\".<br>\n<br>\n\"Klaanilaisia?\"<br>\n\"Mitä ilmeisimmin\", lähetti vastasi komentajalleen tietäväisesti.<br>\n<br>\n[spoil]Mitä?? 418 on kokonaan Tongun suunnittelema. Proteesia myöten.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1116,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-07-20T16:32:00.000Z","content":"<strong>Nazorak-luolat<br>\nGaggulabion toimisto</strong><br>\n<br>\nSkakdipomo istui hienossa, ruskeanahkaisessa toimistotuolissaan. Hänen edessään oli puinen pöytä, täynnä kaikenlaisia papereita. Hän ei kuitenkaan nyt kiinnittänyt niihin yhtään huomiota niihin. Huone oli hieman pimeä. Takaseinällä oleskeli pari isokokoista, aseistettua vartijaskakdia, jotka kuitenkin osasivat pysytellä huomaamattomina.<br>\n<br>\nPöydällä oli hienosti kuvioitu, tummanruskeita sikareita sisältävä laatikko. Sikareita oli laatikossa ainakin parisenkymmentä. Muutama oli ilmeisesti jo poltettu. Sikarin pää muuttui hetkeksi hehkuvan oranssiksi Gaggulabion siemaisun aikana. Pian se läähtyi jälleen harmahkoksi. Sikarin päällyslehdessä oli hieno, kullanvärinen merkki. Siinä luki jotain Skakdien kielellä. Gaggulabio puhalsi suustaan hienon savurinkulan. Hän asetti sikarin pöydän päälle, töpötellen sitä muutamaan otteeseen pikkusormeltaan. Hieman lisää tuhkaa leijui alas tuhkakuppiin. Skakdi suoritti uuden imaisun. Hieno atomipommin räjähdystä muistuttava savupatsas leimahti ulos tämän huulten välistä. Se hetki tuntui siltä kuin koko maailmassa ei olisi ollut huolen häivää.<br>\n<br>\nPian alkoi kuulua piippaava ääni. Labio kääännähti tuolillaan tyylikkäästi. Hän painoi pöydällä lepäävän vastaanottimen nappia. Ääni lakkasi.<br>\n\"Mitä asiaa?\", Gaggulabio lausui värkkiin kiinnitettyyn telineeseen asetettuun mikrofoniin.<br>\n\"Minä täällä.\" Kaiuttimesta kuului matalahko, pienen rosoisuuden säestäm äääni. Skakdipomo tunnisti tämän heti.<br>\n\"Ahh, Amazua. Olenkin odotellut uutisiasi jo hyvän aikaa. Toivottavasti tehtävä oli menestys.\"<br>\n\"Oikeastaan ei ihan. Sirua ei ollut.\"<br>\nPian Amazua alkoi kuulla omasta kommunikaattoristaan yskivää, suorastaan vinkulelumaista ääntä. Henkivartijaskakdi antoi Gaggulabiolle muutaman näpäkän läppäisyn selkään. Sammunut, limaisen nesteen peittämä sikari pompahti ulos hänen nielustaan. Labio piteli kurkkuaan yskien hetken. Tämä väänti kasvoilleen teennäisen hymyn.<br>\n\"*köh* Khuulehan. Tiedän että olet kiusoittelevaa tyyppiä, mutta *köh* thämmöinen on jo aika ilkeää. Sen kun kerrot kuinka revit sirun vastustajiesi kylmistä, elottomista raajakkeista.\"<br>\nHiljaisuus laskeutui. Skakdin hymy vääntyi hitaasti raivoa kuvaavaan irvistykseen.<br>\n\"S-sinä... sinä et saanut sitä?\" Gaggulabio sanoi hitaasti, kuin jokaisen sanan sanominen olisi aiheuttanut valtavaa tuskaa. Henkivartijasta kenraali näytti olevan aivan räjähtämäisillään.<br>\n\"Kukaan ei saanut. Sirua ei ollut saarella\", Amazua korjasi kylmän rauhallisena.<br>\n\"SINÄ EPÄONNISTUIT, SKRARARAR! SINÄ YLIHINTAINEN PALKKASOTURINHYVÄKÄS! SINÄ EPÄONNISTUIT!\"<br>\n<br>\nGaggulabio iski mikrofonin täydellä voimallaan kivilattiaan. Herkkä, Nazorakeilta saatu laite hajosi tuhansiksi sirpaleiksi pitkin hämärän kammion lattiaa.<br>\n<br>\nGaggulabion raivokohtaus alkoi laantua voimattomaksi vihaksi ja itsesääliksi. Skakdinkielisiä kirosanoja tulvi hänen suustaan kuin haukia ylävirtaan konsanaan.<br>\n<br>\nKaksi vartijaa katselivat pelokkaina huoneen takaosassa. Gaggulabio kääntyi heitä kohti ja alkoi raivota epäonnistumisesta ja siitä että hän tarvitsi uuden radion.<br>\n<br>\nVartijoiden poistuttua Gaggulabio heitti työpöytänsä ylälaatikon auki ja otti sieltä lasipullon. Hän joi pullon suoraan tyhjäksi.<br>\nPian uusi laite tuotiin pöytään, ja se viritettiin pian Amazuan laitteen taajuudelle.<br>\n<br>\nKesti hekten ennen kuin palkkasoturi sai kerrottua raportin koko matkastaan. Siitä, kuinka siru oli yllättäen ilmeisesti siirretty muualle. Siitä, kuinka hän oli onnistunut saamaan joukoikseen pienen ryhmän piraatteja. Myös mystisistä kammiossa roikkuneista olennoista. Lopulta sammuneen Skakdikenraalin pää kopsahti pöytää vasten. Palkkasoturi sulki kommunikaattorinsa, kävellen ulos teknisten laitteiden valtaamasta teltasta. Erään asian hän oli kuitenkin jättänyt kertomatta...<br>\n<br>\nAmazua muisti sen aikaiset tuntemuksensa liiankin hyvin. Hän ei ollut tuntenut mitään vastaavaa tuskin koskaan. Ahdistusta... pelkoa... kauhua... Pian kaikki palasi hänen mieleensä.<br>\n<br>\n<em>Kaapuhahmo lähestyi lähestymistään. Se oli pian katsekontaktissa. Se katse...</em> Palkkasoturi tunsi jälleen olonsa hermostuneeksi. Niitä kasvoja hän ei unohtaisi. <em>Amazua painautui kauhuissaan seinää vasten. Tuntuu kuin hänet olisi painettu sitä vasten. Todellisuudessa hahmo ei ollut minkäänlaisessa fyysisessä kontaktissa hänen kanssaan. Hahmo katsoi häntä tyhjillä, mustilla silmillään. Hahmo ei vaikuttanut elolliselta olennolta. Se oli kuin tyhjä, elävä haarniska. Amazuasta tuntui hetken kuin hän olisi tuojottanut itseään. Hahmo nosti kätensä...</em><br>\n<br>\n[spoil]Make kirjoitti ison osan tästä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1117,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-07-24T16:11:00.000Z","content":"<strong>Nynrah, Takomo<br>\nLiukuhihna</strong><br>\n<br>\n\"Sinä et tosiaan tiedä, milloin luovuttaa\", Zorak von Maxitrillian Arstein VIII naurahti. Guardian vastasi tähän pääasiassa ilmehtimällä vihaisesti.<br>\n\"En haluaisi tappaa sinua liian aikaisin, rakas Guardian. Näen aivan hyvin, minkälaista potentiaalia sinusta huokuu.\"<br>\n<br>\n<a href=\"https://www.youtube.com/watch?v=vgRVJksQocM\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">https://www.youtube.com/watch?v=vgRVJksQocM</a><br>\n<br>\nGuardian ja Zorak horjuivat molemmat vähitellen pystyyn, mutta aina vain nopeutuvan liukuhihnan tahti ja tärinä vaikeuttivat seisomista ja liikehdintää. Zorakin kämmen puristui tiukasti kävelykepin nupin ympärille ja hän otti muutaman varovaisen askelen taaksepäin. Guardian seurasi perässä askel askeleelta pitäen katsekontaktin tiiviisti harmaassa skakdissa.<br>\nLiukuhihna vei kaksikon pian matalaan tunneliin, jolloin molempien piti kumartua hieman. Tunnelissa oli pimeää ja liukuhihnan jyrinää lukuunottamatta hiljaista.<br>\n<br>\nHiljaisuutta ei kestänyt. Valtava mekaaninen koura törmäsi keskelle liukuhihnaa, murskaten ison joukon liukuhihnalla lojuvaa hukkametallitavaraa. Guardianille jäi alle sekunti aikaa hypätä sivuun, mutta Zorak oli varautunut paremmin. Harmaatakkinen skakdi asteli tunnelissa liukuhihnalla rauhallisesti. Hän tiesi, missä jokainen murskain ja lajittelukoura sijaitsi ja oli valmiina väistämään jokaisen. Guardian tajusi pian, että selviytyäkseen hänen oli seurattava Zorakin askelia.<br>\n<br>\nSe osoittautui vaikeaksi. Zorakin askelkuvio oli kuin jonkinlainen monimutkainen tanssi, joka oli suunniteltu väistämään kaikki mahdolliset vaarat. Guardian oli menettää päänsä useammin kuin kerran.<br>\nToinen liukuhihna ilmestyi vierelle. Zorak loikkasi sille vaivattomasti ja Guartsu seurasi parhaansa mukaan perässä.<br>\nKoneiden sotaisa jyrinä peitti alleen kaiken, mitä kaksikko yritti huudella toisilleen. Ääni toi Guardianin mieleen tankkipataljoonan ja koneistoista leijaileva öljyn, metallin ja savun haju vain vahvistivat mielikuvaa. Tunnelin hämäryys myös vaikeutti minkään näkemistä, mutta tunnelin päässä oli valoa.<br>\n<br>\nKun liukuhihna vei taistelukumppanit tunnelin päähän, näkivät molemmat valtavan kammion. Kymmenkunta liukuhihnaa jyrisi ja vei Feterra-metallia eri tunneleihin. Kammiossa oli suorastaan kaupunkimainen vilinä. Suuri, teräskourainen nostokurki vahti koko kammiota korkeuksista.<br>\nGuardian näki jotain tuttua kulkevan yhdellä kauemmista liukuhihnoista. Hän sulki oikean silmänsä ja tarkensi kiikarinsa siihen.<br>\nSe oli zamor-revolveri. Se oli hänen hetki sitten kadottamansa zamor-revolveri. Guardian vilkaisi Zorakin suuntaan ja havaitsi, että tämä oli hypännyt taas uudelle liukuhinalle. Skakditiedemies oli pääsemässä pakoon.<br>\n<br>\nGuardian ei aikaillut. Hän loikkasi liukuhihnalta toiselle. Jos hän olisi liian hidas, revolveri voisi ehtiä metallisulattoon asti.<br>\nLiukuhihnat kulkivat erilaisilla nopeuksilla ja eri suuntiin, joten hypyt oli ajoitettava täydellisesti. Kerran Guardian oli horjahtaa kohtalokkaasti ja pudota liukuhihnojen väliseen aukkoon, mutta hän onnistui tasapainottamaan askelensa.<br>\nSininen skakdi oli aivan lähellä asettaan. Hän pystyisi pian tarttumaan siihen. Guardianin yritys kuitenkin loppui lyhyeen, kun valtaisa tuska iskeytyi hänen ristiselkäänsä ja levisi läpi koko skakdin selkäytimen. Tuska oli huumaava, mutta sitä kesti vain sekunteja ennen kuin tunto lähti. Pian hetkellisen tuskan ja tunnottomuuden aalto oli raivannut tiensä läpi koko skakdin kehon.<br>\n<br>\nKivun voimasta karjaisten sininen skakdi kaatui liukuhihnalle ja kierähti selälleen. Hän ei pystynyt liikkumaan. Hän pystyi vain katselemaan. Zamor-revolveri lojui kahden metrin päästä hänestä.<br>\nVähitellen Guardiania ja asetta liikuttava liukuhihna hidastui ja pysähtyi paikalleen, mutta muut jatkoivat vauhtiaan. Aina yhtä omahyväisesti virnuileva Zorak seisoi liukuhihnakeskittymän ympäröimällä tasanteella. Hänen toinen kätensä oli vielä vivulla, jolla hän oli pysäyttänyt liukuhihnan. Toisella kädellään hän pyöritteli kävelykeppiä.<br>\n\"Mitä sanoin siitä herrasmiesmäisyydestä, rakas Guardian?\"<br>\n<br>\nZorak laskeutui tasanteelta huoltotikkaita pitkin ja asteli pysäyttämäänsä liukuhihnaa pitkin Guardianin luokse. Guardian hengitti raskaasti ja hänen suussaan maistui veri.<br>\n\"Gahh... hhh... <em>mitä... sinä...</em>\"<br>\nZorak pysähtyi aivan maahan lamautuneen Guardianin eteen. Hän nosti kävelykepittömällä kädellään toisen käden hihaa. Zorakin ranteen ympärillä oli pieni metallinen koje, josta sojottavan piikin päässä himmeni energialataus.<br>\n\"Suoraan selkäytimeen. Nopea, suhteellisen tuskaton tapa lamauttaa vastustajansa.\"<br>\n<br>\nGuardianin silmät hehkuivat raivosta, mutta hän ei pystynyt liikuttelemaan suutaan kunnolla.<br>\n\"<em>Selkään.</em> Sinäkö... muka herrasmies.\"<br>\n<br>\nZorak ei vastannut, vaan tyytyi laskemaan hihansa alas ja hymyilemään. \"Olen pahoillani, että tämän täytyi loppua näin. Kiitän sinua kuitenkin lämpimästi siitä, että olit arvoiseni vastustaja.\"<br>\nZorak kiersi toisella kädellään kävelykeppinsä nuppia. Hyvin terävä pistin työntyi esiin kävelykepin toisesta päästä. Zorak siirteli kävelykeppiä kädestä toiselle ja asteli kohti lamaantuneena makaavaa Guardiania.<br>\n<br>\n\"Kiikarisi...\" Zorak aloitti varovaisesti tutkaillen Guardianin mekaanista silmää, \"hienoa tekoa.\" Hän tökkäsi sitä varovaisesti kävelykeppinsä terävällä päällä.<br>\n\"Aitoa anidiumia. Kestää lämpötilat ja iskut. Hieno valinta. Mutta Guardian rakas, eikö sinua häiritse tuo... epäsymmetria?\"<br>\n<br>\nZMA siirsi kävelykepin pistinpäätä hitaasti kohti Guardianin oikeaa silmää. Sinisen skakdin hengitys raskautui.<br>\n\"Sinä... sinä...\"<br>\n\"Voin kyllä korjata asian\", Zorak sanoi pirullisesti. Piikki lähestyi hitaasti Guardianin silmää ja oli jo melkein koskemassa sitä. Guardian hengitti voimakkaasti. Hänen olisi pakko päästä liikkeelle jotenkin.<br>\n<br>\nSekä Zorakin kävelykepin liike että Guardianin pohdiskelu keskeytyivät, kun Zorak sattui katoamaan yllättävästi liukuhihnalta. Katoamiseen saattoi liittyä valtavan nostokurken koura, joka heilahti harmaata skakdia kohti.<br>\nSiihen saattoi myös liittyä Makuta Nui, joka roikkui kourasta kiinni.<br>\n\"<strong>AAAAaaaaAAAAARRRSEESSSTEEEIIIIIIIIIN</strong>!\"<br>\n<br>\nZorak ei ehtinyt reagoida, kun tummanpunainen, musta ja lievästi mielenvikaisesti äännähtelevä pimeyden olento mätkähti hänen kehoaan vasten. Sekä skakdi että makuta lennähtivät törmäyksen voimasta. Zorakin kävelykeppi lensi kauniissa kaaressa ja putosi yhdelle vielä liikkeessä pysyvistä liukuhihnoista. Hetkessä kävelykeppi oli poissa kammiosta.<br>\nZorak horjahti itse alas liukuhihnalta, mutta sai kädellään kiinni sen reunasta. Manu putosi liukuhihnalle aivan Guardianin viereen ja tarttui tämän käteen.<br>\n\"Ylös siitä, senkin vätys!\"<br>\n\"Manu, mitä tämä...\"<br>\n\"Jotain fiksua. Meillä on kuitenkin tosi tosi tosi <strong>tooosi</strong> kiire, jos emme halua ikään kuin kuolla hitaasti ja tuskaisasti käytännössä voittamattoman vihollisjoukon käsissä.\"<br>\nTunto oli palautunut vähitellen Guardianin raajoihin. Manun avustuksella sininen skakdi sai itsensä pystyyn, mutta seisominen ei ollut helppoa. Guardian seurasi noustessaan katseellaan metallikouraa, joka roikkui valtavasta nostokurjesta ketjulla. Nostokurjen ohjaimissa oli Q ja kymmenkunta Aaveita. Q näytti Guardianille ja Makuta Nuille peukkua suojalasin takaa hymyillen kevyesti.<br>\n<br>\nGuardian hymyili matoran-joukolle ja nosti kätensä lippaan. Sitten hän kuitenkin kääntyi takaisin kohti Manua.<br>\n\"Etkö sinä jo houkutellut ne Feterrat kauas?\"<br>\n\"Öööh, kyllä.\"<br>\n\"...mutta?\"<br>\n\"Ensinnäkin, ne ovat varmaan palaamassa...ja...\"<br>\n\"...ja mitä?\"<br>\nMakuta Nui nielaisi. Hänen silmänsä liikkuivat villisti kuopissaan. \"Ei mitään. Kaikki on kunnossa.\"<br>\nGuardianin katse oli hapan. \"Kaikki on kunnossa, mutta meidän täytyy paeta kohta.\"<br>\n\"Aivan. Entä jos... ikään kuin... selitän myöhemmin.\"<br>\n<br>\nGuardian nyökkäsi epävarmana ja hoiperteli Zamor-revolverinsa luokse. Hän kumartui ja tarttui tiukasti sen kahvasta.<br>\nZorak von Maxitrillian Arstein VIII oli noussut takaisin liukuhihnalle ja suoristi takkiaan. Tainnutussädeasetta lukuunottamatta hän oli kuitenkin käytännössä katsoen aseeton. Guardianin revolveri ja Makuta Nuin Feterra-sädease osoittivat suoraan harmaan skakdin päähän. Zorak siirsi katsettaan klaanilaisesta toiseen ja sitten ylös nostokurjen luo. Hänen ilmeensä oli pettynyt.<br>\n\"Matoranit. Aina sekaantumassa asioihin, jotka ovat... liian isoja niille.\"<br>\n<br>\n\"Et tainnut kuulla heidän ääntään tarpeeksi selvästi\", Guardian sanoi vihaisella mutta voitonriemuisella ilmeellä. \"Tänään sinut ja hirviösi heitetään pois tältä saarelta.\"<br>\n\"Ihailtavaa optimismia\", Zorak sanoi napittaen takkiaan.<br>\n\"Heh heh heh\", Makuta Nui sanoi niin pirteästi, että paljasti koko hammasrivistönsä. \"Et tainnut osata varautua kuitenkaan aivan kaikkeen, Arsestein.\"<br>\n<br>\nZorak pysyi hetken hiljaa katsellen Guartsun revolveria ja Manun asekättä. Sitten hän hymyili.<br>\n\"Annan anteeksi muut virheenne. Mutta rakkaat ystävät, tässä on tärkein vinkki, jonka tulette kuulemaan koko loppuelämänne aikana. Vaikka mainittu loppuelämä tuleekin olemaan harmillisen lyhyt.\"<br>\nGuardianin hymy hyytyi. Hän ei ollut enää varma etulyöntiasemastaan. \"Mitä... sinä...\"<br>\n\"Vinkki on tässä. Älkää koskaan, <em>koskaan</em> aliarvioiko minua.\"<br>\n<br>\nGuardian ja Makuta Nui vilkaisivat toisiaan epävarmoina. Sininen skakdi otti muutaman askeleen kohti Arsteinia. Kohta hän oli niin lähellä, että pystyi koskettamaan tämän otsaa revolverinsa piipun päällä. Zorak vilkaisi asetta hetkellisesti hymyillen.<br>\n\"Ei viisain siirto, minkä olet tehnyt, rakas Guardian.\"<br>\n\"Entä jos ammun sinut siihen paikkaan?\"<br>\nZorak hymähti pohdiskelevasti. \"Todennäköisesti tappaisit minut. Saisit olla tyytyväinen siitä saavutuksesta. Et tosin kovin kauaa.\"<br>\n<br>\nManukin asteli kohti Zorakia. Hän oli jo melkein tottunut Feterra-kätensä käyttämiseen aseena, mutta lievästä epävarmuudesta oli havaittavissa, että hän ei vielä aivan täysin hallinnut sitä. Valkoinen energialataus ilmaantui kämmenpohjaan ja Manu virnisti hieman.<br>\n\"Sinulla ei ole mitään selviytymismahdollisuuksia. Et tainnut osata varautua ihan kaikkeen?\"<br>\nZorak käänsi päätään Makuta Nuita kohti välittämättä Guardianin revolverin kylmästä kosketuksesta. \"Luulitte siis tosiaan, että jättäisin jotain virheen varaan? Luulitte tosiaan, että olisin valmis likaamaan omat käteni ja vaarantamaan kaikki suunnitelmani?\"<br>\n<br>\nGuardian ja Manu eivät keksineet mitään vastattavaa. Sininen skakdi sulki suunsa ja nielaisi hiljaisesti.<br>\n\"Ei, rakkaat klaanilaiset\", Zorak sanoi. \"Miksi olisin jättänyt minkäänlaista virhemarginaalia? Tämä on ollut vain... leikkiä.\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="200" height="27"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/8JVA6jBzCiY/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/8JVA6jBzCiY"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/8JVA6jBzCiY/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/8JVA6jBzCiY"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" width="200" height="27" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nJotain hurisi hiljaisesti. Guardian ja Manu pitivät tähtäyksensä yhä tiukasti ZMA:ssa, mutta siirsivät katseensa hurinan tulosuuntaan. Hurina kantautui liukuhihnojen välisistä aukoista.<br>\nJotain alkoi nousta synkistä väleistä. Sen ääni oli hiljaista ja vaikea erottaa tehtaan paukkeen joukosta, mutta äänilähteen näki hyvinkin selvästi.<br>\n<br>\nKultaisen, nelikätisen konehirviön syyttävillä sinisillä silmillä varustettu pää nousi ensimmäisenä esiin. Punainen, tulikuuma plasma hehkui sen olkapäissä ja ei jäänyt millään tapaa epäselväksi, mihin tykit tähtäsivät. Guardian sulki silmänsä ja henkäisi syvään ulospäin.<br>\nNeljä muuta Feterraa nousi esiin kullanhohtoisen Feterra Xa:n takaa, kuin sen käskystä. Kaikkien plasma oli valmiina ampumaan ja valmiina tappamaan. Hyönteismäiset raajat olivat jäätyneet uhkaavaan asentoon, mutta sormet napsahtelivat jäykästi auki ja kiinni.<br>\n<br>\nMakuta Nuin voitonriemuisa virne muuttui vähitellen synkemmäksi. Viimeisenä toivonaan makuta vilkaisi varovaisesti ylhäällä häämöttävää nostokurkea.<br>\nQ-mies ja muut Nynrahin matoranit seisoivat ohjaamossa antautuneen näköisinä, kädet selkien takana. Vielä yksi Feterra oli ohjaamossa heidän takanaan. Matoranit eivät edes vaivautuneet katsomaan sen suuntaan.<br>\n<br>\nGuardian siirsi katseensa takaisin Zorakiin ja Zorak Guardianiin. Ilman erillistä lupaa harmaa skakdi siirtyi pois Guardianin revolverin piipun edestä ja lähti astelemaan kauemmas. Hän käänsi Guartsulle jopa selkänsä täysin huolettomasti.<br>\n\"Kiitos, kaunokaiseni\", Zorak sanoi hiljaa. Feterrat eivät reagoineet tähän mitenkään, mutta ne leijuivat vähitellen lähemmäs Guardiania ja Makuta Nuita.<br>\n<br>\nKlaanilaiset olivat täysin hiljaa. Tilanne ei antanut paljoakaan liikkumavaraa. Kylmä hiki valui pitkin Guardianin selkärankaa.<br>\n<br>\n\"Ampukaa\", Zorak sanoi tunteettomasti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1118,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-07-24T20:05:00.000Z","content":"<strong>Nynrah, Takomo, liukuhihna</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/A0m2AFW2cUk?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/A0m2AFW2cUk?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nGuardian laski aseensa masentuneena. Feterrat valmistautuivat ampumaan. Zorak käveli pois heistä päin edes vilkaisematta taakseen. Tilanne vaikutti pahalta.<br>\n<br>\n”Idiootti”, Manu tuhahti.<br>\n”Minä voisin haukkua häntä vaikka koko päivän, mutta mitä se hyödyttäisi”, Guardian vastasi heikolla äänellä. Manu käänsi katseensa häneen.<br>\n”Tarkoitin kyllä sinua.” Guardian katsoi häneen kysyvästi. Manu jatkoi:<br>\n”<em>Minä</em> olisin ampunut tuon ääliön pään tohjoksi, kun vielä oli mahdollisuus, kun kuolemme nyt muutenkin.”<br>\nGuardian katseli häntä hölmistyneenä suu auki hetken. Sitten tulitus alkoi ja kumpikin alkoi väistellä parhaansa mukaan plasma-ammuksia. Feterrat lentelivät muodostelmissa heidän ympärillään, ja oli vain ajan kysymys, kun jompikumpi heistä saisi surmansa. Guardian juoksi pysähtynyttä liukuhihnaa eteenpäin vastakkaiseen suuntaan Zorakin kanssa ja Manu oli hypännyt toiselle, liikkuvalle hihnalle ja yritti kimmottaa ammuksia lähimmällä metallikouralla juosten samalla paikallaan kuin juoksumatolla.<br>\n<br>\nHe onnistuivat väistelemään hetken. Sitten Manu sai osuman jalkaansa, joka suli irti, ja Makuta putosi reunan yli. Hän sai juuri ja juuri kiinni liukuhihnan reunasta, ja hänen sormensa jäivät rullien väliin rutisten ikävästi. Seuraavassa hetkessä Avhrak Feterra Xa lähestyi häntä tähdäten kaikilla aseillaan tuhoon tuomittua Makutaa. Sillä välin Guardian oli pudonnut koneistoon yrittäessään väistää kaikkien muiden Feterrojen yhtäaikaista hyökkäystä. Koneistot eivät olleet hänen onnekseen käynnissä, joten hän ei silpoontunut liikkuvien osien väliin.<br>\n<br>\nXa oli liitänyt noin metrin päähän Makuta Nuista. Se painoi tykkinsä Manun kasvoille ja aikoi ampua. Makuta katseli metallisen parven kaiteen takana astelevaa Zorak von Maxitrillian Arstein VIII:ta murhanhimoisesti. Oli viimeisen iskun aika, eikä Zorak selviäisi siitä. Manu päästi irti reunasta, josta piti kiinni ja laukaisi energiasäteen kohti Zorakia, mutta Xa lensi väliin, ja säde kimposi jonkin laitteiston ohjaimiin. Guardian sai pian selville, mihin se oli osunut: koneisto, jonka sisään hän oli käpertynyt robotteja piiloon, oli käynnistynyt valmiina tekemään hänestä selvää. Manu yritti vetää toisen koneiston sisään murskaantunutta jalkaansa irti. Hän kirosi tuuriaan; tämän jälkeen hänellä ei olisi jalkoja ollenkaan.<br>\n<br>\nSitten tapahtui jotain, mikä kiinnitti Avhrak Feterrojen huomion: kuului valtaisa räsähdys. Feterrat kääntyivät päin niiden takana olevaa betoniseinää. Siihen oli ilmaantunut halkeama. Halkeaman läpi tihkui vettä. Toinen räsähdys kaikui huoneessa seinän musertuessa rikki vedenpaineen kasvettua liian suureksi. Vesi tulvahti sisään valtaisana hyökyaaltona, ja Feterrat olivat nopeasti liitämässä karkuun sitä pakoon. Manu katsoi aaltoa järkyttyneenä. Miten heidän oli tarkoitus selvitä siitä hengissä? Guardian, jonka ruumis oli vääntynyt koneiston sisällä, tuumaili samaa. Oliko tämä loppu?<br>\n<em>Oli hauska tuntea</em>, Manu viestitti Guardianille.<br>\n<em>Kiitos samoin.</em><br>\n<br>\nVesi syöksähti Manun yli ja veti tämän mukanaan irti koneistosta. Guardiankin joutui veden pyöreisiin, ja koneistot hukkuivat massan alle. Kaikki oli yhtä hullunmyllyä, eikä kumpikaan tiennyt, mitä tapahtuisi. Sitten Manu näki jotain: merimiina oli aivan hänen vieressään. Se vilkkui aktivoituneena. Kauhistunut Makuta yritti virrata toiseen suuntaan epätoivoisesti. Miina räjähti.<br>\nAvhrak Feterroista jokainen ehti pois huoneesta tulvan ottaessa vallan, ja ne päätyivät katsomaan ulkoapäin, kun koko Takomo räjähti ja sortui virtaavaan veteen.<br>\n<br>\nQ heräsi. Hän ja hänen Matoran-toverinsa olivat ajelehtivalla metallikappaleella, joka ei ollut tuhoutunut joen raivon iskiessä heitä ja ajelehtinut vähän matkan päähän saaresta. Olisi helppoa soutaa takaisin käsivoiminkin. Kolmasosa heistä, jotka olivat jääneet auttamaan klaanilaisia, oli kadonnut, luultavasti hukkunut, viime näkemältä. Q huokaisi ja onnitteli itseään hengissä pysymisestä. Heidän tarvitsisi vain rantautua ja selitellä Makutain veljeskunnalle, mikä oli tuhonnut heidän Takomonsa. Tuskallisesti Q nousi istuma-asentoon. Feterra oli ollut taittaa hänen kätensä poikki paetessaan ja tönäistessään hänet takaisin koppiin. Hän katseli muita selviytyjiä ja mietti, mitä klaanilaisille oli mahtanut tapahtua.<br>\n<br>\nMakuta Nui heräsi aivan toisenlaisessa paikassa kuin Q-mies. Hän katsoi ympärilleen ja näki olevansa yhä saarella. Kaukana hänen sijainnistaan näkyivät Takomon rauniot, ja nyt oikealla paikalla virtaava joki oli ottanut sijainnin hallintaansa. Hän ei nähnyt Feterroja missään lähistöllä ja oli huojentunut. Seuraavaksi hän tarkisti ruumiinsa saamat vahingot. Ne olivat yllättävän vähäiset: hänen kummatkin jalkansa olivat poissa, mikä olikin ollut odotettavissa. Hänen ruumiinsa kaikki koristeelliset piikit olivat kadonneet. Ne olivat käytännössä turhia, mutta aina oli mukavampi, kun näytti hyvältä. Elämälle ne eivät olleet tärkeitä. Hän lyhensi ruumiinsa Toaa lyhyemmäksi ja kasvatti itselleen heiveröiset jalat. Hän otti massaa myös käsistään, joista tuli myös yhtä heiveröiset kuin uusista jaloista.<br>\n<em>Perhana, tarvitsen lisää massaa</em>, hän ajatteli katkerana. Sitten hänen mieleensä pulpahti ajatus: <em>Guartsu?</em><br>\nMihin admin oli joutunut? Manu nousi uusille jaloilleen ja lähti etsimään muutaman palaneen puun sekaan. Hänen ei tarvinnut etsiä kauan: pian hän löysi maasta kasan metallista tavaraa ja Guardianin sen keskeltä. Tämä roikkui metalliputkesta. Ei käsillään. Eikä jaloillaan. Putken katkennut ja teräväksi repeytynyt pää oli lävistänyt hänen ruumiinsa kyljen kohdalta. Manu puri huultaan, jottei olisi älähtänyt. Guardian avasi silmänsä.<br>\n”Kuinka paha se on?” hän kysyi.<br>\n”Tuota… eihän se kovin.”<br>\n”Eli minä kuolen?”<br>\n”Eh…”<br>\nSininen Skakdi pudisti päätään kivualiaasti.<br>\n”Kun palaat Klaaniin, sano, miten minä kuolin.”<br>\nManu ei ottanut moista kuuleviin korviinsa.<br>\n”Sinähän skarrarrar tulet skarrarrar minun mukaani skarrarrar! En minä sinua siihen jätä.”<br>\n”En minä tästä selviä, mene sinä ilman minua. Feterrat voivat palata milloin hyvänsä.”<br>\n”Ja Makutain veljeskunnan Rahkshi-joukotkin”, Manu lisäsi voihkaisten. Guardian vilkaisi häneen kysyvästi ja sulki silmänsä.<br>\n”Minä ikään kuin soitin ne paikalle”, Makuta selitti.<br>\n”Mene nyt ja jätä minut!” Guartsu karjaisi niin lujaa kuin pystyi. Manu hätkähti ja otti askeleen taaksepäin. Sitten hän pudisti päätään.<br>\n”Sinä tulet mukaan. Minä tarvitsen sinua.”<br>\nGuardian oli hiljaa. Sitten hän sanoi: ”Toistaisitko tuon uudestaan?”<br>\n”Minä tarvitsen sinua”, Manu sanoi hiljaa. ”<em>Me</em> tarvitsemme. Tongu ei voi lentää alusta ilman tarpeellista määrää miehistöä.”<br>\nGuardian katsoi Manua hetken ja purskahti sitten hysteeriseen nauruun.<br>\n”Hyvä on”, hän sanoi ja sylkäisi maahan. Verta pulppusi hänen kyljestään ja sitä kihosi hänen huulilleen. ”Kai minun on pakko tulla pitämään teistä huolta.”<br>\nHän irrottautui kivuliaan näköisesti. Ääni, joka syntyi, kun liha vedetään metallia vasten, oli vastenmielinen. Guardian lankesi maahan päästyään irti, ja verinen piikki jäi törröttämään maasta kuin irvokas hammastikku, joka on työnnetty lihapalaseen.<br>\n<br>\nSkakdi nousi maasta ja otti tukea Makutasta. Jälkimmäinen alkoi taluttaa edellistä pois paikalta, kun he näkivät ne: Rahkhsit lensivät saarta kohti. Niitä oli ainakin kaksikymmentä kappaletta, aivan tarpeeksi tekemään selvää kaksinkertaisesta määrästä Toia. Kun ne saisivat tietää, mitä saarella odotti, ne epäilemättä kutsuisivat apujoukkoja. Manu epäili, että Feterrat johtajineen lähtisivät käpälämäkeen ja jättäisivät saaren. Heidän tehtaansa oli mennyttä.<br>\n<br>\nManu asetteli Guardianin lepäämään puun runkoa vasten. Sitten hän otti palasen kangasta, jota löytyi metalliosien kasasta ja teki siitä tälle siteen. Seuraavaksi hän kiipesi puuhun tarkastelemaan tilannetta. Rahkshit olivat laskeutuneet raunioiden luokse. Manu oli huolissaan siitä, että Rahkshit saattaisivat tulla heidän kohdalleen, mikä olisi kohtalokasta.<br>\nHän hypähti alas puusta ja istahti Guardianin viereen.<br>\n”Mitähän Zorakille mahtoi tapahtua?” hän mietti.<br>\n”Joko kuoli, tai sitten Feterrat pelastivat hänet”, Guartsu spekuloi ja yritti unohtaa kivun.<br>\n”Epäilen hänen kuolemaansa, Feterrat eivät varmaankaan antaisi hänen menehtyä.”<br>\n”Ehkä niin. Mutta ainahan sitä saa toivoa.”<br>\nManu nyökkäsi synkeänä.<br>\n<br>\n[spoil]Tongu laittoi minut silpomaan loppukohtausta hieman.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1119,"creator":"Donny","timestamp":"2011-07-25T15:31:00.000Z","content":"<strong>Ämkoon veljeskunnan tukikohta</strong><br>\n<br>\nAhtaalla ja mullankatkuisella käytävällä parveilevat vihreät matoranit tekivät oitis tietä huomatessaan käytävää pitkin astelevan tumman hahmon. Johtaja Ämkoo oli viimein saapunut paikalle, ja vakavoitunut admin harppoi kiireesti kohti maanalaisen piilotukikohdan kokoushuonetta. Otlek ja Enki olivat jääneet adminin jälkeen, toinen hoitamaan Ämkoon ratsua ja toinen kätkemään juuri käytettyä tukikohdan salaista sisäänkäyntiä.<br>\n<br>\nKokoushuoneen ovi pamahti auki Ämkoon kiirehtiessä sisään. Hatarin lautaseinin varustetussa kynttilöiden valaisemassa huoneessa jo hetken odottaneet kolme matorania nousivat arvokkaasti seisomaan Ämkoon nähdessään, kumarsivat kevyesti ja istahtivat sitten takaisin alas. Niin teki myös Ämkoo. Sitten miekkamies uppoutui tutkimaan tämän ja kolmen matoranin välissä sijaitsevan pöydän päälle levitettyä karttaa ja siihen tehtyjä merkintöjä.<br>\n<br>\n\"Niitä tuntuu olevan paljon\", Ämkoo murahti ja kurtisti kulmiaan.<br>\n\"Näkyvät valloittavan saarta järjestelmällisesti rannalta käsin. Ovat lähettäneet tiedustelijoita joka suuntaan\", selvitti keskimmäinen, Johtajana tunnettu matoran. Mustan kehon omaava vihreää naamiota kantava veljeskuntalainen kuulosti vierellään istuvien palvelijoidensa mielestä pahoittelevalta.<br>\n\"Oletteko jo ilmoittaneet tästä Klaanille?\" Ämkoo kysyi ja katsoi Johtajaa suoraan silmiin.<br>\n\"Emme\", matoran vastasi. \"Ajattelin, että tahdot tehdä sen itse.\"<br>\n\"Oletan, että olette kuitenkin tehneet valmistelut.\"<br>\n\"Luonnollisesti\", Johtaja sanoi ja viittoi kädellä toisen apurinsa suuntaan.<br>\n<br>\nJohtajan vasemmalla puolella istuva Kaukau-kasvoinen turkoosi matoran oli koko tämän ajan pidellyt sylissään tiheäreikäistä mustaa häkkiä. Nyt matoran nosti häkin pöydälle, avasi sen ja nosti pöydälle häkin sisällä levänneen nyt äänekkäästi sirkuttavan olion.<br>\n<br>\n\"Kiitäjälintu\", Ämkoo sanoi ääneen katsellessaan eteensä nostettua olentoa. \"Fiksu valinta.\"<br>\n<br>\nPöydällä eestaas hyppelehtivä harmaa lintu oli muodoltaan kuin pieni ohjus. Siipiä sillä oli yhteensä kuusi, ja sen peräsintä koristi pieni äänenvaimentimella varustettu suihkumoottori. Rahin virtaviivainen vartalo päättyi verrattain pienikokoiseen päähän, jota koristivat tiukalla hihnalla kiinnitetyt lentäjänlasit. Linnun matala joskin leveä nokka avautui ja sulkeutui tasaisesti sen haukkoessa innostuneen näköisenä henkeä.<br>\n<br>\nJohtajan oikealla puolella istuva mustaa Kakama-naamiota kantava keholtaan vaaleanvihreä matoran tarjosi Ämkoolle pienikokoisen nauhurin. Ämkoo nyökkäsi matoranille, otti nauhurin vastaan ja painoi sen reunaan sijoitettua pientä nappia. Sitten hän alkoi sanella.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nEipä aikaakaan kun viestillä varustettu kiitäjälintu lähetettiin matkaan tukikohdan edustalta. Ämkoo katseli mietteliäästi yli kolmensadan kilometrin tuntinopeudella taivaalle katoavan viestilinnun perään, kääntyi sitten takaisin kohti maan alle vievää käytävää ja lähti auttamaan valmisteluissa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1120,"creator":"Kyösti","timestamp":"2011-07-25T20:10:00.000Z","content":"<strong>Aavalta mereltä Klaanin saarelle</strong><br>\n<br>\nNidhiki vilkuili sivuilleen, katsoi eteensä ja ylöspäin. Mihin hän katsoikin, Nazorakeja ilmaantui esiin. Hänen mieleensä hiipi ajatus, ettei tästä selvitä taistelematta. Mutta miksi ihmeessä Nazorakit haluaisivat iskeä sinappialuksen kimppuun? Mitä oli tapahtunut Nidhikin poissaollessa? Hänellä ei ollut harmainta aavistustakaan, ja pamautti lähenevän Nazorakin kuoliaaksi haulikollaan.<br>\n<br>\nTuraga onnistui keppinsä avulla läpäisemään tien ruumanluukulle. Omasta mielestään hän oli yhtä ketterä kuin Toanakin. Harmobod könysi esiin ruumasta kahden muun miehistön jäsenen kanssa. Harmobod ja kaksi matorania hyökkäsivät Nazorakien kimppuun huutaen raivokkaasti.<br>\n\"Ei noista mitään hyötyä ole\", Nidhiki mutisi, \"täytynee taas kerran mennä itse.\"<br>\nHän ampui muutamaa Nazorakia haulikollaan, ja iski lähelle päässeitä kepillään. Toinen miehistön jäsen makasi maassa loukkaantuneena, toista raateli kolme Nazorakia yhtä aikaa. Harmobod oli taistellut tiensä laivan kokkaan. Samassa laivan keskeltä pamahti Zamor-ammus, ja Nidhiki käännähti katsomaan paapuurin puolelle, mihin oli seilannut suuri sota-alus. Vanha papparainen näki myös pitkän, sinivalkoisen Toan suuri katana kädessään.<br>\n\"Toivottavasti tuo hönelö osaa auttaa\", Nidhiki huudahti Harmobodille sysätessään erään Nazorakin kauemmas kepillään.<br>\n<br>\nSamassa jysähti taas. Uusia Zamor-ammussarjoja ammuttiin jatkuvasti Nazorakeja päin. Ei kauaa kestänyt, kun laivat olivat vieri vieren, ja Toa hyppäsi laivaan ja sivalsi samalla katanallaan Nazorakia. Toa iski tiensä Turagan luokse.<br>\n\"Mitä teillä on kyydissä?\" Toa kysyi.<br>\n\"Kuka saamari sinä olet?\"<br>\n\"Olen Toa. Toa Hai.\"<br>\n\"Mitä täällä on tapahtunut poissaollessani?\"<br>\n\"Ääh, liian pitkä tarina selittää... tämä taitaa kuitenkin olla kauppasaarto.\"<br>\n\"Olemme kuitenkin pian Klaanissa, yritetään karistaa nuo ötökät pois kimpustamme.\"<br>\n\"Teidän on parasta tulla laivaamme, Turaga\", Hai sanoi. Nazorakeja ei ollut enää paljoa jäljellä, mutta ilmeisesti hänen mielessään kynti pelko lisäjoukoista.<br>\n\"Ja en helkkuri tule! Mitä teidänkaltaistenne päässä liikkuu, kun tässä laivassa - TÄSSÄ LAIVASSA on kyydissä elintärkeää ravintoainetta!\" Turaga hermostui. \"Mene alukseesi ja pistä hinaukseen. Eivät nuo torakat saarelle tule.\"<br>\n<br>\nHeidän saapuessaan rantaan, Nazorakit olivat häipyneet raivoavan Turagan laivalta. Sekä Nidhiki että Hai astuivat pois aluksistaan, mutta miehistöt jäivät laivoihin köyttämään tajuttomia Nazorakeja, joita oli muutama. Kahden tusinan Nazorakin hyökkäyksestä oli selvitty, liekö sitten onnella vai Hain nopealla saapumisella apuun.<br>\n\"Saanko kysyä, mitä tuossa laivassa on niin elintärkeää?\" Hai kysyi väsyneenä.<br>\n\"TURKANEN-sinappia. Ei tässä maailmassa muuta elintärkeää olekaan\", Nidhiki sanoi hymyssä suin. \"Saat tietysti korvaukseksi pari kymmentä purkkia tästä avustasi.\"<br>\nTuraga Nidhiki lähti kulkemaan kohti Klaanin linnaketta väsynein jaloin, mutta onnellisena siitä, että sinappi oli saatu pelastettua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1121,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-07-26T10:13:00.000Z","content":"[spoil]Manu silpoi viime Nynrah-viestinsä lopun ristiriitaisuuksien takia. Ette ole lukeneet sitä ettekä muista siitä mitään.<br>\n<br>\nTämän alussa on uusi versio.[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Nynrah, raunioituneen Takomon edusta</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="200" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/XjOtGgxaX5g" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/XjOtGgxaX5g</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nValtavan räjähdyksen paineaalto heitti Keetongun ja Matoranit selälleen. He olivat katselleet Zorakin rautarobotti-imperiumin tuhoa kaikessa rauhassa kahden betonilohkareen välistä. Kaiken tehtaissa koetun ahdistuksen jälkeen oli hauskaa nähdä sen tornien ja sulattamoiden luhistuvan punaista auringonlaskua vasten. He eivät olleet kuitenkaan odottaneet veden ja virran lisäksi pommeja.<br>\n<br>\n”Ternok, mikä oli se musta möykky, joka sinulla oli kun hyökkäsitte pannuhuoneeseen”, Tongu kysyi selvittyään tällistä.<br>\n”Taisi olla merimiina, pomo”, Ternok vastasi.<br>\n”Ja minne sinä jätit sen?”<br>\n”Taisi jäädä pannuhuoneeseen. Piti paeta veli Feterraan, tiedäthän.”<br>\n”Eikö olisi parAAAGPXLFT.”<br>\n<br>\n<em>Tongu, G on loukkaantunut. Joku räjähti. Olemme takomon puoleisella rannalla lähellä jokea, joka näemmä palasi. Feterrat pakenivat tulvaa. Tarvitsemme apua.<br>\n<br>\nAaargh. Joo. Tulen. Tiedätkö, nuo mieliyllätykset tuntuvat siltä, kun joku ampuisi Kalmahin Uruilla pääni sisällä.<br>\n<br>\nAh, olen pahoillani.</em><br>\n<br>\n”Eversti on pulassa, pojat”, Tongu sanoi, nousi ja otti Matoranit harteilleen, ”Ja nyt hän on minulle taas yhden pelastamisen velkaa”. Keltainen jättiläinen otti paikalle lentäneen rautapalkin ja käyttäen sitä vipuvartena hän vieritti kaksi suurta lohkaretta Takomoon vievään lisäuomaan sillaksi. Hän hyppi niitä pitkin toiselle puolelle ja lähti joentörmää pitkin kohti viidakkoa. Väsymyksestä huolimatta hän otti pitkiä harppauksia ja näkikin pian Manfredin tähyilevän taivasta puusta käsin. Makuta laskeutui alas ja opasti Tongun puuta vasten lepäävän Adminin luo. Manu kertoi pilapuhelu-välikohtauksesta ja Rahkshi-partiosta.<br>\n<br>\n”Ai jai”, Tongu sanoi ja tutki Guardianin sidottua kylkeä, ”Mutta kyllä minä sanoisin tätä positiiviseksi kehitykseksi. Zorakin imperiumi taitaa olla lopussa eikä meitä ammuta.”<br>\n”Sinun kyljessäsi ei olekaan arkistomyyrän mentävää aukkoa”, G vastasi vaivoin.<br>\n”No mutta, kai te olette kuulleet ”keltaisten jättiläisten” parannuskyvyistä?” Tongu kysyi ja työnsi kouransa yhteen kylkipanssarinsa halkeamaan. Ku hän veti sen takaisin, käsi oli yltä päältä kellertävässä rasvassa. Tongu siveli sitä Guardianin kyljessä olevaan haavaan. Lääke kirveli ensin, mutta mikroskoopilla olisi voinut havaita arpeutumisen jo alkaneen. Hoidettuaan haavaa kykynsä mukaan Keetongu pisti siteen takaisin paikoilleen, pyyhki kätensä aluskasvillisuuteen ja nosti Gurvanan olkapäälleen. Matoranit kävelivät heidän vierellään. <br>\n<br>\n”Meidän lienee parasta pysyä piilossa”, Manu sanoi kun he kävelivät kohti järveä, missä Takomo oli joskus sijainnut, ”Rahkshien takia ja muutenkin. Epäilen, josko Feterroja voidaan hukuttaa. Onko meillä sopivaa lentopeliä?”<br>\n<br>\n”Eipä ole ei”, Keetongu vastasi synkeästi, ”Noissa joen toisella puolella olevissa varastoissa on tilaamani aluksen runko. Se on kuulemma loistavaa tekoa, mutta siinä ei ole moottoreita, navigointilaitteistoa tai muuta elintärkeää. Mutta sen on puinen, ja ajattelimme, että voimme laskea koskea merelle asti ja soutaa Kirikori toisen raadolle. Sieltä saamme tarvittavat lentotarvikkeet. Meidän tuskin kannattaa ryhtyä patikoimaan ilman päämäärää.”<br>\n<br>\n”Vai niin. Onko missään siltaa tai vastaavaa? Virta on kova, eikä ainakaan Geverstistä ole uimariksi”, Manu kysyi ja katseli läheneviä varastorakennuksia metsän suojasta.<br>\n<br>\n”Minä taisin ikään kuin rikkoa ne”, Tongu vastasi. Joesta oli tullut vihollinen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1122,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-07-28T21:46:00.000Z","content":"<strong>Nui-Koro, \"Tämähän näyttää vähän majatalolta, vai mitä tyypit?\"</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="437" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/3KzazLVuccg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/3KzazLVuccg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br>\n</body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKaikki kolme klaanilaista näyttivät hieman eksyneiltä suurehkossa aulassa. Jokin sen paikan sisustuksessa vain hieman karmi poppoota. Mitä luultavimmin olkikaton palkeista roikkuvat rumat lamput, jotka muistuttivat/olivat silakkarahinpuolikkaita puettuna mekkoon tai seinälle ripustettu villisian irvistävä ja yksisilmäinen pärstä aiheuttivat oudot tuntemukset ja sisustussilmän puistatukset.<br>\n<br>\nKuitenkin nurkassa seisovan pienen punaisen pöydän äärelle oli kerääntynyt joukko Matoralaisia keskustelemaan niitä näitä, ja takkatulen räiskyessä tunnelma oli hieman kuin kotoisassa Klaanin kahviossa.<br>\n<br>\nSosiaalisesti lahjakkaana (hänen sanansa)/hieman tungettelevana (Kepen sanat) tapauksena Snowman meni tiskin luo hoitamaan yösijan varaamisen. Hän katseli lämpimästi hymyillen tiskiä, johon sai vedettyä pieniä raiteita pitkin toisen \"kerroksen\" pidemmille asiakkaille. Tätä ominaisuutta hyödynnettiin, ja kultasininen, suurta Rauta kasvoillaan kantava Matoralainen hyppäsi vielä korokkeen päälle. Nyt asiakas ja työntekijä saattoivat katsella toisiaan kasvotusten tiskin eri puolilta ilman kyseistä universumia kiusaavaa pituusongelmaa.<br>\n\"Hei vaan. Tahtoisin varata yösijan yhdeksi yöksi. Kolmelle, kiitos.\"<br>\n\"Asia selvä. Tahdotteko myös mannermaisen kuuluisan ja maistuvan aamiaisemme vain kolmen rattaan lisähintaan per naamio?\" Matoralainen vastasi äänensävyyn, joka ei saanut mannermaisen kuuluisaa ja maistuvaa aamiaista kuulostamaan niin houkuttelevalta kuin se ehkä yritti.<br>\n\"Ai että tahdommeko\" Snowie hihkaisi kuitenkin innoissaan.<br>\n\"No tahdotteko?\"<br>\n\"...eh. Joo?\"<br>\n<br>\nTaaempana Kepe pyöräytti silmiään.<br>\n<br>\nHetken kuluttua kolmikko kapusi hieman epäluuloisen näköinen Make etunenässään puisia rappuja ylös, etsien huonetta numero 27. Tai 21, kukaan ei oikein ollut varma siitä, mitä avaimenperässä luki. Ainakaan täkäläisten Matoralaisten kaiverruspuukot eivät olleet turhan teräviä.<br>\n<br>\nHetken kulutta kolmikko petasi vuoteitaan huoneessa 25.<br>\n<br>\nPeittojen välistä he vielä toivottelivat toisilleen hyviä öitä.<br>\n\"Kauniita unia, kaverit.\"<br>\n\"Juu, nukkukaa makoisasti. Huomenna on paljon vanhoja kirjoituksia tutkittavana.\"<br>\n\"Hih hei.\"<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Öitä.\"<br>\n\"Öitä.\"<br>\n\"Öitä.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1123,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-07-28T22:15:00.000Z","content":"<strong>Outo tila</strong><br>\n<br>\nDox näki taas Kädet.<br>\n<br>\n<strong>Majatalo, Nui-Koro</strong><br>\n<br>\nKepe yskäisi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1124,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-07-28T22:18:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin saari, luola</strong><br>\n<br>\nVanhukset Welsix ja Olthal tallustivat poispäin kokoontumispisteeltä. Palaveri oli ollut lähinnä kertaava tilannekatsaus, mutta ilmeisesti pian aloitettaisiin hyökkäys Klaanin linnakkeeseen. Kuitenkin kaksi veteraani-Zyglakia kommetoivat hieman paheksuvaan sävyyn operaation johtajia.<br>\n<br>\nPian he pääsivätkin erääseen yleisimmistä puheenaiheistaan, eli \"nuoren johtajan vaisuun puolisoon\", Alinneliin. Kahden vanhuksen harmiksi tämä \"vaisu\" Zyglak sattui olemaan kuulomatkan päässä, eikä edes oikeastaan ollut niinkän vaisu kuin lyhytpinnainen ja tuliluontoinen.<br>\n<br>\nJa Welsix ja Olthal, \"vanhat jäärät\", saivatkin kuulla kunniansa.<br>\n<br>\nHetken kuluttua, kun Alinnel oli jo lopettanut \"kurinpalautuksensa\", Vasell-niminen naaras-Zyglak liittyi hänen seuraansa. Alinnel kihisi vieläkin, mutta Vasell tunsi Alinnelin vuosien takaa, ja tiesi tämän paitsi suuttuvan, myös leppyvän nopeasti.<br>\n<br>\nVasell hymyili ystävälleen.<br>\n\"Oli jo aikakin, että joku pistää nuo vanhukset hiljaisiksi. Edes viideksi minuutiksi.\"<br>\n\"Kiitosta, inhottaa moinen tyhjänpäiväinen jauhanta.\"<br>\n\"Mutta muista kuitenkin, että pitää 'senioreillakin' olla hupinsa.\"<br>\nAlinnel virnisti Vasellille. Hän tiesi, että jos äärimmäisen kurinalaiselta Vasellilta irotsi hymy ja ystävällisiä sanoja, ne todella tarkoittivat jotain.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1125,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-07-28T23:39:00.000Z","content":"[spoil]Vinkki: käytä kuulokkeita (musiikkiin saa paremman laadun kuuntelemalla YouTubessa) ja lue tämä viesti pimeässä. Ihan vain tunnelman vuoksi.[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Saari, pimeä käytävä maan alla</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/cWgswdsoSwo?rel=0&amp;hd=1" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/cWgswdsoSwo?rel=0&amp;hd=1</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAbzumo ja Harmaa Aine kävelivät pitkin kivistä, pimeää käytävää ainoana valonaan pieni salamapallo, joka leijui välillä heidän taakseen ja taas eteen pysyen koko ajan heidän vauhdissaan. Käytävissä oli nyt puisia tukipilareita, jotka mitä ilmeisimmin pitivät pystyssä koko rakennelmaa. He eivät olleet täysin perillä siitä, mihin olivat tulleet, sillä he olivat ohittaneet jo ainakin kolme risteystä. Yhtäkään soihtua ei ollut sytytetty, mikä oli tietysti odotettavissa, koska ketään ei tuntunut olevan paikalla. Silti Abzumo oli näkevinään ylimääräisiä varjoja valopallon kajossa, mutta ne saattoivat aiheutua valaistuksen suunnasta ja valonlähteen pallomaisuudesta.<br>\n<br>\nHe kävelivät jälleen uusiin portaisiin, jotka tällä kertaa veivät alaspäin. Portaat olivat risteyksen eteenpäin vievä haara. Sekä vasemmalle että oikealle johti portaaton käytävä.<br>\n”Jatkammeko yhä eteenpäin?” Zumo kysyi tylsistyneenä. Aine taas ei ollut yhtään tylsistynyt. Pimeydessä oli jotain outoa, jotain luonnotonta. Ja heidän takaansa kuului epäilyttävää rapinaa.<br>\n”Jatketaan vain”, Aine sanoi. ”Kuuletteko te muuten jotakin?”<br>\n”Minä en kuule mitään. Ehkä sinä kuulet ääniä päässäsi, rakas Aine?”<br>\nAine ei vakuuttunut.<br>\n<br>\nHe jatkoivat portaissa – mikä oli luonnollisesti vaikeampi maasto kulkea rullaluistimilla. Valopallon himmeä valo ei paljastanut, että portailla retkotti jotain, ja Zumo kompastui siihen. Hän lensi portaat alas ja iski päänsä lattiaan. Voihkaisten hän nousi ylös ja katsoi, mihin oli kompastunut. Aine ei ollut liikahtanut paikaltaan, johon oli jäänyt Zumon kompastuessa. Hän katsoi ruumista, joka makasi portailla pää portaiden alapäätä kohti. Zumokin oli yllättynyt tapauksesta. Ruumis kuului Matoranille. Se oli Po-Matoranin, ja sen päällä oli runsaasti kuivunutta verta. Murtuneet naamionpalat lattialla ja tyhjät silmäkuopat näyttivät Aineen mielestä kammottavilta. Veri kieli siitä, ettei ruumis voinut olla kovin vanha.<br>\n<br>\n”Mmmmmistä tuo tuli?” Aine sanoi ja yritti peittää järkytystä äänessään. Abzumo hiveli leukaansa kiinnostuneena.<br>\n”Ruumissss kertoo, että täällä on joku – tai jokin, tai ainakin on ollut.”<br>\n”Niinpä tuo tai-taitaa tehdä…”<br>\n”Jatkakaamme eteenpäin.”<br>\nHe jatkoivat portaiden jälkeiseen käytävään jättäen ruumiin taakseen. Pian vastaan tuli puinen ovi, jonka kahvaan Abzumo tarttuikin hetimiten. Aine kuuli karmivan narahduksen, kun ovi avautui. Pimeä huone valaistui pallon mentyä sisään, sillä se oli pieni komero, joka riitti vangitsemaan kaiken valon. Abzumo katsahti seinälle, jossa oli kiinnitettynä soihtu, ja sytytti sen. Valopallon hän kadotti, astui sitten sisään Aine vanavedessään ja sulki oven takanaan. Hän katseli ympärilleen ehkäpä kahdenkymmenenviiden neliömetrin alaisessa huoneessa. Joka seinää verhosi hyllyrivi, ja hyllyt olivat täynnä tavaraa, joihin ei ollut pölykerroksien paksuudesta päätellen koskettu vuosikausiin. Keskellä huonetta oli pieni kirjoituspöytä. Sen päällä ei ollut muuta kuin pölyä ja mustepullo, joka oli tahmautunut kiinni pöytään hämähäkinseittien ja rihmojen verhottua sen.<br>\n<br>\nHarmaa Aine tutkiskeli vasemmanpuoleista hyllyä ovelta katsottuna Zumon katsellessa oikeanpuoleista. Vasen hyllykkö sisälsi monenlaisia esineitä patsaista hopeaisiin astioihin ja pieniin lippaisiin, jotka sisälsivät koruja. Hyllyn takimmaisista syövereistä Aine löysi myös rahaa muutaman rattaan verran. Abzumon puolella hyllyllä oli kirjoja ja paperikääröjä. Hänen mielenkiintonsa herätti jakoavaimella lävistetty opus, joka oli paiskattu muiden kirjojen taakse. Hän katseli hetken kirjoja kiinnostusta tuntematta, kunnes löysi käärön, jossa luki: ”Atheonille uhraaminen”. Silloin hänen mielenkiintonsa heräsi.<br>\n”Mitä siinä on?” Aine kysyi. Zumo heilautti käsiään vähäpätöisyyttä ilmaisten, mutta alkoi lukea tekstiä.<br>\n<br>\n<em>Atheon on jumalistamme armottomin ja anteeksiantamattomin. Hän vartioi tuonpuoleista ja rankaisee niitä, jotka hänelle uhrataan Athin nimeen. Tässä käärössä on ohjeita uhrilahjan toimittamiseen, jotta Athin pyhyys säilyisi ja</em><br>\nTeksti loppui. Siitä puuttui osa. Abzumo kohotti kulmaansa huomatessaan, että joku oli selvästi polttanut kääröä. Hän selasi kääröä eteenpäin.<br>\n<em>ri on myös syytä sitoa alttariin prototeräsketjuilla. Viimeisessä vaiheessa katuminen on mahdotonta, sillä Atheon on jo läsnä. Hän ottaa suoraan vastaan uhrin auki sivalletun kurkun kautta ulos tulevan sielun. Viilto on tehtävä oikeanlaisella uhriveitsellä, jolle on pyhä isä antanut siunauksensa. Myös sapeli kelpaa, jos tarkoituksena on iskeä pää irti heti.</em><br>\n<br>\nAbzumo heitti käärön menemään. Millaista roskaa. Sieluja ja pyhyyttä. Harmaa Aine oli saanut tutkittua myös ovea vastapäätä olevan kaapin. Se oli sisältänyt louhimistyökaluja, joilla olisi voinut jatkaa tunneleita. Aine oli kuulevinaan vinkaisun laskiessaan kuokan takaisin hyllylle. Hän vilkaisi sen suuntaan, mutta ei nähnyt mitään. Abzumo katseli häntä kuin hän olisi ollut hullu.<br>\n<em>Ehkä minä hieman olenkin</em>, Aine mietti. He avasivat huoneen oven ja poistuivat. Zumo sytytti pallosalamansa jälleen. He nousivat kiviset portaat takaisin ylös ja katselivat jälleen risteytyvää käytävää. Jostain kuului naismaisen äänen heikkoa vaikerrusta. Harmaan Aineen läpi olisi kulkenut puistatus, ellei hän olisi ollut androidi. Zumo nyrpisti nenäänsä.<br>\n”Haissseeko täällä palaneen käry?” hän kysyi.<br>\n”Ehkäpä… se johtuu laavasta?” Aine vastasi. Kumpikin tiesi, että laavavirta oli jo kilometrien päässä.<br>\n<br>\nHe jatkoivat oikeanpuoleiseen käytävään. Pian vastaan tuli toinen samankaltainen ovi. Aine katsoi Abzumon olan takaa, kun Makuta avasi oven. Hänen näkökenttänsä sumeni hetkeksi oven avauduttua.<br>\n”Mikä sssinua vaivaa?” Abzumo kysyi närkästyneesti. ”Olisssiko minun pitänyt jättää ssssinut laivaan?”<br>\n”Ei, ei suinkaan”, Aine sanoi värisevällä äänellä. ”Tässä paikassa vain on jotain… jotain, mikä saa selkäpiini karmimaan.”<br>\nAbzumo kohautti harteitaan ja jatkoi huoneeseen. Huoneessa oli pöytä, joka päällä seisoa törrötti yksinäinen, palava kynttilä. Aivan kuin joku olisi sytyttänyt sen vastikään. Abzumo katseli huonetta huolestuneena. Oliko heillä sittenkin seuraa synkissä käytävissä? Huoneessa oli kolme muuta ovea sen lisäksi, josta he olivat tulleet. Aine laittoi oven kiinni – varmuuden vuoksi. Zumo oli jälleen kuulevinaan kalahtelevia ääniä, kuin puukeppiä olisi isketty kiveä vasten. Ääni oli hyvin vaimea. Palaneen käry haiskahti voimakkaana. Zumo uskaltautui valaisemaan huonetta hieman lisää sytyttämällä seinillä olevat kaksi soihtua.<br>\n<br>\nNyt he näkivätkin huoneen kunnolla. Keskellä seinää, joka oli vastapäätä heidän tulosuuntaansa, oli puinen ovi, samanlainen kuin muutkin ovet. Myös toiset kaksi ovea olivat keskellä seinää, samoin ovi, josta he olivat tulleet. Kaksin puolin heidän vastapäistään ovea oli kirjahyllyjä. Pöytä, jolla kynttilä seisoi, oli vasemmanpuoleisen seinän oven vieressä. Toisella puolella kyseistä ovea oli soihtu, jonka Zumo oli sytyttänyt. Sitä vastapäätä oli taulu, jonka yksityiskohtia he eivät erottaneet synkässä valaistuksessa. Pöytää vastapäätä oli toinen soihtu, mutta ne ja kynttilä eivät riittäneet valaisemaan jokaista pimeää soppea.<br>\n<br>\nZumo vilkaisi, mitä muuta pöydällä oli. Vanha, pölyinen käärö oli kynttilän vieressä, hyvä, ettei syttynyt liekkeihin kynttilän kuumentaessa ympäristöään. Aine otti käärön ja yritti lukea sitä soihdun valossa.<br>\n”Tässä… tässä on lista. Siinä luetellaan… joitain… vientituotteita?”<br>\n”Pyh”, Zumo sanoi ja heilautti kädellään Ainetta kohti kääntyen maalausta päin. Hän loi valopallon jälleen valaisemaan hieman tarkemmin. Maalaus esitti jonkinlaista synkeää olentoa, jolla oli demoniset siivet – <em>Samanlaiset kuin minulla… ja Makuta Nuilla</em>, Zumo pohti. Olento oli melko massiivinen, punamusta väritykseltään. Sillä oli kasvoillaan rautainen naamio, josta kasvoi myös sarvet, ja naamion silmäaukoista hohti aavemaista punaa. Ei vain kuvassa, vaan Abzumosta näytti, kuin taulussa olisi ollut oikeasti himmeää hehkua. Hahmo taulussa piteli käsissään viikatetta. Taustalla oli musta alue, josta saattoi erottaa heikosti pylväitä. Pylväsrakennelman keskellä seisovaa demonia Abzumo ei tunnistanut nähneensä koskaan aiemmin, vaikka oli vieraillut Athin temppelissä saarella, jossa hän oli vanginnut sen kirotun Matoran Bartaxin. Hän kääntyi pois kuvasta, ja valopallo sammui. Aine oli näkevinään silmien hehkuvan vielä sen jälkeenkin, kun valo oli sammunut.<br>\n<br>\nAbzumo päätti avata seuraavan oven: oven, joka oli demonisen maalauksen vieressä. Hän nosti kätensä kahvalle, antoi sen hitaasti painua alaspäin kahvan naristessa ja veti sitten oven hitaasti auki. Aine pelkäsi katsoa, mitä siellä oli. Huoneeseen ei kuitenkaan nähnyt. Aine luisteli lähemmäs Zumoa, joka loi valopallon sisään huoneeseen. Ensimmäisenä aineen huomio kiinnittyi lattiaan keskellä huonetta. Siinä lojui kasa ruumiita. Suurin osa oli Toia, mutta myös Matoraneja näkyi siellä täällä. Koko huone lainehti tuoreessa veressä.<br>\n<br>\nAine vilkaisi järkyttyneenä Abzumoa. Tämän kasvot olivat kivenkovat, mutta pieni järkytyksen pilkahdus oli havaittavissa tämän silmissä. Sitten sekin katosi. Abzumo astahti huoneeseen. Aine tyytyi tuijottamaan ruumiskasaa ovensuusta. Valopallo valaisi huoneen, ja Zumo tarkasteli sitä kokonaisuudessa. Huone oli pelkkää kiveä. Yhtäkään puista tukipalkkia ei ollut. Keskellä oli syvennys, joka aiheutti sen, että verta ei ollut huoneen reunamilla. Toain ja Matorain kuolleet katseet olivat tyhjät. Monilla Toista ei ollut panssarinpalastakaan yllään, ja jokaiselta huoneessa olevalta ruumiilta oli riistetty kanohi. Ruumiita oli silvottu pienemmiksi palasiksi, joista suurin osa oli ihonriekaleen tai parin varassa kiinni entisessä omistajassaan. Zumo katseli irvokasta näkyä hetken, kääntyi sitten takaisin ovelle ja astui kynnyksen yli. Aine sulki oven kiireesti. Zumo pudisti päätään ja avasi toisen oven. Huone oli samanlainen, mutta tyhjä. Se oli täysin typötyhjä, vain hämähäkit olivat saaneet valtaa. Kolmas ovi johti uuteen käytävään. Abzumo ja Aine astuivat sisään jännittyneinä.<br>\n<br>\nKäytävä oli pidempi, kuin he olivat odottaneet. Keskellä käytävää valopallon tuomassa valossa he ehtivät huomata pitkin pituuttaan makaavan ruumiin, ennen kuin kompastuivat siihen. Se makasi käytävässä poikittain ja sen yli oli astuttava, jos halusi eteenpäin. Abzumo kyykistyi ruumiin viereen tarkastelemaan, mikä se oli tappanut. Ruumis oli Toan kokoinen ja muotoinen sekä täysin tunnistamaton: se oli palanut melkein kokonaan mustaksi, ja sieltä, mistä se ei ollut musta, se oli punainen ja verinen. Ruumis haisi vahvasti palaneelta.<br>\n”Mikä tekee tällaista jälkeä?” Aine pohti puoliääneen.<br>\n”Joku, tai jokin, on…” Abzumo aloitti.<br>\n”… polttanut sen?” Aine jatkoi.<br>\n”Mitä ilmeisssimmin”, Zumo totesi.<br>\n”Ja entä ne ruumiit siellä huoneessa…”<br>\n”Jos emme puhu niistä”, Abzumo kuiskasi. Aine kuuli hänen sihisevän äänensä viiltävän ilmaa kuin ruoska ja päätti olla mainitsematta ruumiita.<br>\n”Jos puhumme ruumiista, minä saatan tulla murhanhimoisssselle tuulelle, yssstävä rakasss.”<br>\n”Y-ymmärrän.”<br>\n”Ei, et sinä taida. Jatkakaamme eteenpäin.”<br>\nHe jättivät uhrin lojumaan lattialle.<br>\n<br>\nKäytävän päässä oli uusi ovi. Abzumo avasi sen entistä enemmän varuillaan. Missä vain saattaisi vaania vihollinen, joka oli teurastanut Toat ja Matoranit. Oven takana ei ollut vihollista. Eikä siellä ollut mitään muutakaan. Sen takana oli vain synkkää pimeyttä. Abzumo oli astunut mustuuteen. Valopallon tuottamat valonsäteet katosivat synkkyyteen kuin muste imupaperiin. Paitsi, että tämä imupaperi ei vettynyt täyteen. Abzumo kulki hetken ajan eteenpäin. Hän oli nyt täysin pimeässä keskellä ei mitään. Sitten hän kääntyi ympäri. Aineen kasvot tuijottivat valopallon vieressä oviaukon lähellä. Makuta hiippaili takaisin kätyrinsä luokse ja astui oven toiselle puolelle. Aine ei kuullut pientä huokaisua, joka pääsi Makutan keuhkoista; hänellä oli liian kiire sulkea ovi, joka johti ei minnekään.<br>\n<br>\n”Siellä…” Abzumo kuiskasi. Aine odotti hieman peloissaan.<br>\n”Mitä siellä oli?” hän kysyi jännittyneenä.<br>\n”Ei… mitään”, Abzumo myönsi. ”Ja sehän tässä karmivaa onkin.”<br>\n”Ei… mitään…” Aine sanoi katkonaisesti. Abzumo nyökkäsi. Hän huohotti hetken, ja sai sitten itsehillintänsä takaisin.<br>\n”No niin, vätys. Eteenpäin, meillä on töitä.”<br>\n”Eh, mitä, tarkalleen?”<br>\n”Minä etsin erästä esinettä. Se joko on täällä, tai sitten ei. Ja minulla on vahva epäilys, että sssssse <em>on</em>.” Aine ei kyseenalaistanut. He jatkoivat käytävään. Käytävän toiseen päähän päästyään Aine tajusi jotain: poltettu ruumis oli poissa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1126,"creator":"Donny","timestamp":"2011-07-29T14:29:00.000Z","content":"<strong>Varastohuone, Ämkoon veljeskunnan tukikohta</strong><br>\n<br>\nMaan alla levittäytyvä pölyn täyttämä huone oli hämärä ja tunkkainen. Sen seinustoja koristivat mitä moninaisimmat aseet, puiset laatikot ja jokuset ruutitynnyrit. Tämän huoneen keskellä seisoi Ämkoo. Vierellään veljeskunnan johtajalla oli kaksi matoran-apulaista, jotka vuoron perään ojentelivat päällikölleen erinäisiä asioita.<br>\n<br>\nÄmkoo puki parasta aikaa päällensä harmaasta nahasta valmistettua edestä avonaista lannepanssaria. Pitkä vaatekappale ylsi hieman adminin polvien alapuolelle, ja materiaalin kestävyyden johdosta se suojaisi miekkasankarin jalkoja varsin tehokkaasti erilaisilta iskuilta. Nahkavaatteen eteen oli ommeltu tummanvihreä kevyin kirjailuin koristeltu liinavaate, joka peitti panssarin avonaisen etuosan.<br>\n<br>\n<em>\"Jos ne pirut valloittavat tätä saarta, on vain ajan kysymys milloin niiden lennosto hyökkää Klaaniin\"</em>, Ämkoo pohti pukeutuessaan. Samalla hän kiskoi ylleen toisen matoranin tarjoaman verenpunaisen hihattoman tunikan. Vaatteen väri toistui adminin hehkuvassa energiakourassa, ja yhdistelmä oli arvatenkin tarkoituksellinen.<br>\n<br>\n<em>\"Vaikkemme ole vielä täysin paljastuneet viholliselle, meidän on päästävä pois täältä mahdollisimman pian\"</em>, jatkoi Ämkoo miettimistään. <em>\"Torakat löytävät piilotukikohtamme ennen pitkää, emmekä kykene taistelemaan pitkään niitä kirottuja vastaan ilman yllätyksen suomaa etua...\"</em><br>\n<br>\nÄmkoon hohkaava energiakäsi syttyi täyteen loistoonsa tämän poimiessa vasemmalla puolellaan seisovan matoranin käsistä paksusta tummanharmaasta kankaasta tehdyn viitan. Viitta oli paljolti raskaampi kuin Ämkoon yleensä käyttämät, eikä se sisältänyt huppua. Viitan kaulus oli valmistettu mustasta ja karheasta turkiksesta, ja vaatekappale ylsi miltei kantajansa nilkkoihin asti adminin puettua sen ylleen.<br>\n<br>\n<em>\"Voimme kääntää tämän tilanteen eduksemme ainoastaan tekemällä itse ensimmäisen siirron.\"</em><br>\n<br>\nMatoranit auttoivat johtajansa ylle tämän vasemman olkapään peittävän ruskean olkasuojan. Joskus kokonaiseen nahkahaarniskaan kuulunut kappale kiinnittyi Ämkoon kehoon paksulla nahkahihnalla, joka jatkui Ämkoon rintakehän yli. Hetken kuluttua viittamiehen rintaa koristivat useat erilaiset nahkaremmit, jotka yhdessä muodostivat epätavallisen, joskin kevyen, panssarin.<br>\n<br>\nLopuksi Ämkoo kiinnitti vielä yhden remmin vyötäisilleen miekkansa huotraa varten. Pian <em>Alku</em> roikkuikin omistajansa kehon vasemmalla puolella, miekan kahvan päätä koristavan punaisen jalokiven loistaessa kirkkaana pimeässä huoneessa. Näytti miltei siltä kuin Ämkoon sielussa kytevä taistelutahto olisi herättämässä miekan henkiin.<br>\n<br>\nVeljeskunnan johtaja nyökkäsi kahdelle alamaiselleen ja matoranit poistuivat. Ämkoo jäi hetkeksi seisomaan huoneen pimeyteen, korjasi hieman viittansa asentoa ja lähti sitten itsekin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1127,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-07-29T21:01:00.000Z","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Olen tosissani pahoillani, minä en muista, mistä minä olen tämän pätkän pohdintaosion vahingossa plagioinut. Se on vain yksinkertaisesti liian tuttu. Mutta kertokaa joku ihmeessä, mistä mieleni sen on lainannut. </dd></dl>\n<strong>Bio-Klaanin saari, luoteisrannikko</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="437" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/C4ju9YZ4ONY" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/C4ju9YZ4ONY</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKivimurskan ja hiiltyneiden puiden keskeltä nousi savua. Talonrauniot ja kaadetut aidat peittivät parinkymmenen neliömetrin alueen, sen jälkeen alkoi joko autio tundra tai vaahtoipäiden täyttämä meri. Kuolleen kylän keskellä liikkui parikymmentä hahmoa, jotka osoittelivat eri suuntiin kantamillaan metalliaseilla.<br>\n<br>\nNazorakit liikkuivat järjestelmällisesti vahinkoja tutkien. Teräväkyntiset hyönteisjalat jättivät jälkensä hiiltyneisiin kodinrippeisiin ja potkivat syrjään entiset arjen pikku esineet, jotka olivat nyt osa murhenäytelmää.<br>\n<br>\nSuuri sininen viitta maata laahaten ja pölyä ilmaan nostaen Amiraali 002 linkutti muuannen paikallaan seisovan seinän viereen ja katsoi sen lasittoman ikkunan läpi. Toisella puolen jatkui samaa lohdutonta näkyä, aina rantakallioille asti. Hän pudisti päätään alkeelliselle infrastruktuurille, ja kääntyi muita pitemmän Nazorakin puoleen.<br>\n\"Paljon ilmoititkaan ruumita löytyneen?\" Amiraali kysyi Eversti 437:lta katsellen ympärillään savuavaa entistä kylää.<br>\n\"Neljä, sir.\" kyborgitorakka vastasi asialliseen sävyyn.<br>\n\"Hmh\", Amiraali päästi arvoituksellisen äänen ja lisäsi itseään seuraavalle sinibarettiselle torakalle: \"Kirjoita se raporttiin.\"<br>\n<br>\nNuori Nazorak kirjoitti luvun paperiin. <em>Neljä.</em><br>\n<br>\nHän painoi kynän päätä ja kirjoituskärki vetäytyi sisään. Hänen olisi pitänyt sulkea kansio viimeisteltyään raportin, mutta jäi tuijottamaan äsken piirtämäänsä numeroa. <em>Neljä.</em><br>\n<br>\nYlikersantti 1034 koetti saada ajatukset pois mielestään, epäonnistuen siinä kuitenkin surkeasti.<br>\n<br>\n<em>Ennen heillä oli elämät. He tekivät työtä, puhuivat ystävilleen. Nyt he olivat neljä. Neljä sodan uhria, neljä ruumista. He olivat numero.</em><br>\n<br>\n1034 suoristi hattuaan ja koetti olla katsomatta takavasemmalleen, jossa tiesi yhden kuolleen Matoralaisen makaavan.<br>\n<br>\n<em>Nyt he ovat numero. Ennen heillä oli nimet.</em><br>\n<br>\nSeuraavaa ajatustaan 1034 erityisesti pelkäsi. Hän tiesi sen olevan kielletty.<br>\n<br>\n<em>Millaista on elää nimen kanssa?</em><br>\n<br>\nSinihattuisen torakan ajatus kuitenkin keskeytyi, kun Amiraalin puheille kipitti muuannen kiireisen näköinen, lyhyenläntä Nazorak<br>\n\"Sir! Sir!\"<br>\nLaivastoa komentava 002 kääntyi tulokasta kohti ja kohotti kulmiaan laiskan kysyvästi.<br>\n\"Sain kaapattua hätäviestin, sir. Se lähetettiin kukkuloilta, vajaan kilometrin päästä länteen.\"<br>\nAmiraalin ilme muuttui kiinnostuneemmaksi.<br>\n\"Tahdotteko minun virittävän oikealle taajuudelle. sir?\"<br>\n\"Olisin kiitollinen.\"<br>\nLyhyt torakka painoi mukanaan olevan metallilaatikon kyljessä olevaa nappulaa, käänsi erästä mittaria, ja pian pienet kaittumiet päästivät ilmoille kohisevaa keskustelua.<br>\n\"...a olette varmoja, että ne ovat Nazorakit? Eihän laivasto ole ampunut laukaustakaan Harmaansaaren länsipuolella, ja nyt sanot, että mokomat olisivat aloittaneet täysimittaisen tykistökeskityksen asutuskeskukseen?\"<br>\n\"Aivan varmoja, herra Paaco. Pääsimme hädin tuskin evakkoon. Muodostimme radioyhteyden heti, kun pääsimme turvallisen välimatkan päähän.\"<br>\n<br>\nMuutama paikalle tullut Nazorak virnisti sanalle \"turvallinen\".<br>\n<br>\n\"Hyvä on, lähetämme jonkun vastaan. Koettakaa päästä Mt. Ämkoon luo, sinne torakoiden on vaikeampi seurata.\"<br>\n\"Hyvä on. Pidämme jatkuvan yhteyden yllä.\"<br>\n<br>\nRadioa käyttelevä torakka aloitti puhumisen.<br>\n\"Lähetämmekö miehiä joukkion perään, sir?\"<br>\n\"Emme.\" Amiraali vastasi rauhallisesti. \"Muodostakaa yhteys Rautasiipeen.\"<br>\n\"Sir?\"<br>\nAmiraali ei vastannut.<br>\n<br>\nTilannetta hämillään seuraava 1034 ei tiennyt, mitä Amiraali aikoi, ja katseli kun hänen esimiehensä nilkutti hieman syrjemmälle radiopuhelimen kanssa. Hetken kuluttua meren suunnalta kuului yksi, valtaisa jysäys. Sitä seurasi ulina ja sen jälkeen idässä mosahti oikein kunnolla.<br>\n<br>\nAmiraali käski kääntää taas Klaanin ja evakkojen käyttämälle kanavalle. Keskustelu oli kuitenkin muuttunut sangen yksipuoliseksi.<br>\n\"Haloo? Kuuluuko mitään? Hei? Haloo? Haloo?\"<br>\nHetken hiljaisuus.<br>\n\"Pomo, taisimme menettää Va-Ba-Koron.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1128,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-07-29T22:40:00.000Z","content":"<strong>Nui-Koro</strong><br>\n<br>\nKepe, Snowie ja Make heräsivät anivarhain. He eivät olleet saaneet nukuttua kunnolla, sillä markkinahuuma ja mekkala oli jatkunut pitkälle yöhön. Nyt aamulla mukulakivin päällystetyillä teillä kulki vain rottia, koiria ja muutama vartija rutiinikierroksillaan.<br>\n<br>\nAamu-usva peitti katedraalin koristeellisen tornin harmaasta kivestä rakennetun huipun. Ilma oli vielä kolea ja utuinen kun kolmikko saapui puiselle, suurelle ovelle, jolta he edellisenä päivänä olivat kääntyneet. Talonmies, tai kuka ovesta vastuussa olikaan, oli jo avannut sen ja kolmikko pääsi sisään, lämpimämpään, muttei kuitenkaan yhtään uneliaampaan ilmaan. Punainen matto kulki halki tilavan, tyhjän eteishallin, jonka seinustoilla roikkui maalauksia ja pienillä pöydillä oli antiikkivaaseja. Valokivinen kattokruunu valaisi huonetta. Kyltti ovenpielessä kehotti hiljaisuuteen.<br>\n<br>\nHallista lähti kolme käytävää; yksi suoraan eteenpäin, katedraalin kirkko-osaan. Jättimäinen Mata Nui -lasimaalaus paistoi ovesta hallinkin puolelle. Kaksi symmetristä sivukäytävää haarautuivat rakennuksen muihin osiin. Vasemmanpuoleisen yläpuolella roikkuneessa kyltissä luki kultakirjaimin niin \"Kirjasto\" kuin \"Pormestarin toimisto\":kin.<br>\n<br>\n\"Liekö hän paikalla näin aikaisin aamulla\", Kepe epäili.<br>\n<br>\nHän oli. Tämän sihteeri päästi klaanilaiset hänen pakeilleen, sillä tällä ei ollut kiireistä menoa aamulla. Pian he istuivat tämän toimiston punaisella kankaalla päällystetyillä tuoleilla sihteerin tuomaa teetä nautiskellen. Mahonkisen pöydän takana istuva pormestari, Rurua kantava tulen turaga, ei kuitenkaan vaikuttanut yhtä vieraanvaraiselta.<br>\n<br>\n\"Epäilette siis että kirjastossamme on tätä Profeettaa käsitteleviä tekstejä?\" pormestari kysyi klaanilaisten passien aitoutta tutkiskellen. Tämä heitti muutaman epäilevän katseen kuhunkin klaanilaiseen. Puolieläin, valkoinen möntti ja höpsönoloinen toanrääpäle. Bio-Klaanilla oli kuitenkin tapana (josta pormestari ei pitänyt) ottaa mukaan jokainen vastaantuleva otus, oli tällä naamio tai ei.<br>\n<br>\n\"Kyllä\", toa vastasi. Pormestari murusti pullaa tämän passin päälle. \"...Lienette kuulleet Nimdasta? Epäilemme, että tällä Profeetalla oli jokin yhteys siihen.\"<br>\n\"Niin, Nimda. Se mistä Bio-Klaani ja Allianssi niin kärkkäästi sotivat.\"<br>\nMielessään pormestari lisäsi osapuolten nimien eteen kuvaukset \"ällöttävän kiltti\" ja \"typeryksistä koostuva\".<br>\n<br>\n\"...jotain hyödyllistä selville.\" Puolet (Kerosiinipellen? Kenellä muka on moinen nimi?) puheesta valui toisesta korvasta ulos.<br>\n\"No hyvä on, tonkikaa pois\", pormestari myöntyi. Kyseessä oli sentään Nimda ja tiedot siitä saattaisivat hyödyttää häntäkin.<br>\n\"Kiitos, herra pormestari.\"<br>\n<br>\nKolmikko suuntasi pormestarin opastuksella kohti kirjastoa.<br>\n<br>\n\"Minä taidan käväistä vessassa\", Make sanoi hieman huonovointisen näköisenä. \"Saatoin syödä jotain pilaantunutta.\"<br>\n<br>\n<strong>Tulikärpäsen komentosilta, Ämkoon veljeskunnan saaren rannikon yllä</strong><br>\n<br>\n003 oli tyytyväinen valtauksen etenemiseen. Karttapöydän torakkajoukkoja kuvaavia nappuloita työnnettiin pikkuhiljaa eteenpäin. Suuri osa saaresta oli jo nazorakein miehitetty. Tämän valtausretken jälkeen kukaan ei voisi kyseenalaistaa ilmavoimien merkitystä.<br>\n<br>\nNappuloiden eteneminen oli muutamassa kohtaa edennyt odotettua hitaammin. Syyksi tähän oli osoittautunut poikkeuksellisen aggressiivinen paikallinen fauna, ja jotkut takaisin leiriin suunnilleen yhtenä kappaleena selvinneet sotilaat kertoivat jopa nähneensä näiden läheisyydessä matoraneja. Saarella siis oli puolustautumiseen kykenevä kansa, mutta missä se piileskeli?<br>\n003 päätti lähettää matkaan lisää tiedustelijoita ja antoi tästä käskyn läheiselle upseerille.<br>\n<br>\nIlmavoimien komentaja tallusteli leveän komentosillan toiselle laidalle. Kävellessään hän kiristi hieman punaista kaulaliinaansa. Toinen karttapöytä, jonka ympärillä hääräsi vähemmän henkilökuntaa, näytti alueesta paljon suuremman kuvan. Pöydällä näkyi koko Klaanin (Nazorakien) saari ja lisäksi sitä ympäröivät pienemmät. Ruskeat pelimerkit kartan lounaisnurkassa sijaitsevan saaren ympärillä kuvasivat ilmalaivoja ja yksi suurempi Tulikärpästä. Siinä ei kuitenkaan olleet kaikki ilmavoimat. Nazorak-tukikohdassa Klaanin (Nazorakien) saaren pohjoisosassa odotti muutama vastavalmistunut ilmalaiva. Kolmas joukko lipui verkkaisesti halki ilman hieman saaren itärannikon toisella puolen, Bio-Klaanin tutkien kantaman ulkopuolella. Jo aluksia kuvaavissa nappuloissa oli jotain uhkaavaa.<br>\n<br>\nTämä ryhmä, etunenässään raskaasti aseistettu Koi, oli matkalla tehtävälle.<br>\n<br>\nTehtävälle Bio-Klaanin linnakkeeseen.<br>\n<br>\n003 hymyili.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1129,"creator":"BD","timestamp":"2011-07-29T23:22:00.000Z","content":"<strong>Klaani</strong><br>\n<br>\nGekko oli turhautunut, hän tiesi, että tuolla jossain tarvittaisiin kipeästi osaavaa ja voimakasta toaa, mutta ei, hän ei voinut kuin istua paikallaan kahviossa kaiket päivät tekemättä yhtään mitään klaanin hyväksi.<br>\n\"Pahimassa tapauskessa hyökkäys voi alkaa koska tahansa ja nämä eivät ole edes erityisen hermostuneita, turhan luottavaisia\", Toa mietti itsekseen ja joi limonaadin loppuun. Laitettuaan lasin pöydälle hän huomasi oikean kylkensä pilkottavan kaavun alta turhan näkyvästi ja kietaisi kaapua tiukemalle peittääkseen olemattoman kätensä.<br>\n<br>\nGekko nousi pöydästä ja lähti tutkailemaan käytäville.<br>\nMusiikin pauhetta kuului ja tanssiva Moderaattori ilmestyi hänen eteensä.<br>\nGekolla oli jotain sanottavaa:\"Paaco\".<br>\n*Dum dum dum*<br>\n\"Paaco!\"<br>\n<br>\nVihreä toa nosti kuulokkeitaan ja vastasi: \"Mitä asiaa?\"<br>\n\"Oletko tutkinut mistä voisin nopeasti saada sen proteesin?\", GK kysyi.<br>\n\"Eh, en ole oikein ehtinyt, tällaisina aikoina modeilla on kiirettä, en ehkä ehdi hoitamaan sitä asiaa ollenkaan. Uskon, että pystyt hoitamaan sen itsekkin, nyt suo anteeksi minulla on kiireitä\".<br>\nPaaco laittoi kuulokkeet takaisin korvillensa ja tanssi läpi käytävän.<br>\n<br>\n\"Jossain tarvitaan apua ja minä en voi tehdä yhtään mitään\", GK tuhahti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1130,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-07-30T08:16:00.000Z","content":"<strong>Nui-Koro, kirjasto</strong><br>\n<br>\nKepe ja Snowman olivat kahden kirjaston pitkän, soikean puupöydän ympärillä. Eteensä he (Kepe) olivat kasanneet pinon kirjoja, kääröjä ja muita kirjoituksia, joiden he (Kepe) ajattelivat auttavan Profeetan ja Nimdan yhteyden selvittämisessä.<br>\n\"Sanopas\" Snowie pähkäili ääneen kahlatessaan muuannen punaisen tiiliskiviteoksen läpi. \"Olenko minä meistä kahdesta ainoa, jota tuo pormestari-häiskä epäilyttää?\"<br>\n\"Et\" vastasi Kepe, joka parhaillaan tulkitsi pienen käsikirjansa perusteella erästä hauraan näköistä tekstirullaa.<br>\n\"Haa. Sitä minäkin. Siinä tyypissä on jotain epäilyttävää.\"<br>\n\"Muistatko, mitä kävi, kun sanoit noin viimeksi jostain tyypistä?\"<br>\n\"Minulla oli ihan hyvät perustelut sanoa niin.\"<br>\n\"Se oli Guartsu.\"<br>\n\"Siitä huolimatta.\"<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nÄänetöntä lukutyötä kesti ennätykselliset kaksi ja melkeinpuoli minuuttia, kun lumiukko avasi taas suunsa.<br>\n\"Mutta mieti nyt, olihan siinä jotain selvästi-\"<br>\n\"Yritän keskittyä, okei!\"<br>\n\"...no sori, tarkoitan vain, että oloni olisi paljon turvallisempi, jos Make olisi kanssamme.\"<br>\n\"Hm. Mikähän hänelle edes tu-\"<br>\n<br>\nKepen lausahdus keskeytyi aulan suunnalta kuuluvaan, korviariipivään rääkäisyyn.<br>\n\"...ehkä me kuitenkin menemme tarkistamaan.\"<br>\n\"Joo.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1131,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-07-30T14:09:00.000Z","content":"<strong>Saari, pimeä käytävä maan alla</strong><br>\n<br>\nHarmaa Aine ja Abzumo olivat nyt tutkineet risteyksestä johtavat portaat sekä toisen suoran käytävän. Oli aika tutkia viimeinen, ja jos siellä ei onnistaisi, täytyisi palata takaisin edelliseen risteykseen ja jatkaa sieltä jonnekin. Kaksikko suunnisti pimeydessä viimeiseen käytävään puisten askeleiden kalahdellessa joko heidän takanaan tai heidän päidensä sisällä. Käytävän yksityiskohtiin ei tullut enää kiinnitettyä huomiota, kun kolme samanlaista oli käyty jo läpi. Tämän käytävän erityisominaisuus oli, että sen lopussa alkoi näkyä valoa. Lämpötila muuttui jälleen korkeammaksi.<br>\n”Sssiellä lienee laavaa”, Abzumo totesi. Aine nyökkäsi ja oli kiitollinen, että pääsisi pois pimeydestä, vaikkakin laavaa sisältäville alueille. Hän oli toisaalta saanut tarpeekseen hämähäkkeilystä.<br>\n<br>\nKäytävä tosiaan loppui. Se loppui uuden luolan seinässä hieman laavan pinnan yläpuolella. Laava virtasi ohuessa tilassa alaviistoon käytävästä katsottuna oikealle. Ylävirtaan tunneli ei jatkunut kovinkaan pitkälle, vaan mataloitui lopulta niin matalaksi, että laavavirran lisäksi mitään ei päässyt läpi. Abzumo pudisti päätään hämmentyneenä.<br>\n”Menemmekö alavirtaan?” Aine kysyi toiveikkaana. ”Vai palaammeko takaisin?”<br>\n”Me menemme alavirtaan. Mutta miten, ssssanopa ssssinä ssssssse.”<br>\nAine pohti hetken. Hänen päähänsä ei tullut ajatusta.<br>\n”Olisiko aika uudelle hämähäkkeilylle?” hän ehdotti.<br>\n”Ei. Tuolla ei mahdu kiipeämään kunnolla.”<br>\n”Hmm.”<br>\nAbzumokin mietti hetken. Sitten hänen kasvonsa vääntyivät irvokkaaseen virneeseen. Hän laittoi kätensä seinää vasten. Pian seinästä räjähti irti suuria palasia. Tunneli tärisi.<br>\n”Mmmmitä sinä teeet!” Aine huudahti. Abzumo virnisti edelleen.<br>\n”Minä hankin meille juuri kulkupelin.”<br>\n”Ja käytävä taitaa romahtaa, herra!”<br>\n”Niinpä tuo taitaa tehdä. Menkäämme siis nopeassssti.”<br>\nHän heitti yhden kivenmurikoista laavaan, ja se jäi – ihme kyllä – kellumaan pinnalle; se alkoi ajelehtia virran mukana.<br>\n”Äkkiä nyt, Aine”, Abzumo sanoi hypähtäen kielle. Aine hyppäsi hänen perässään, ja kumpikin oli kaatua laavaan.<br>\n”Mutta varo nyt kuitenkin, ettet tökkää minua tuonne!” Abzumo huudahti. Käytävä heidän takanaan sortui, mutta he olivat jo kaukana virran mukana tunnelissa.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/ikLRQ8fSlKk?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/ikLRQ8fSlKk?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKivi kellui tunnelissa alavirtaan kaksi hahmoa päällään keikkuen. Tunneli oli reilusti äskeisiä säkkipimeitä käytäviä valoisampi, sillä laavan hehku valaisi jotenkuten. Se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi. Abzumo ei kuitenkaan luonut salamapalloa hehkuttamaan tietä, vaan tyytyi yrittämään ohjata kiven kulkua. Se ei ollut helppoa. Heidän täytyi yrittää varoa kohtia, joissa laava oli erityisen kuumaa – sitä ilmeisesti pulppusi lisää maan sisästä niissä kohdissa, sillä kivi suli niissä kohdissa erityisen tehokkaasti. Suli se muutenkin laavaan koskettaessaan, mutta Zumo arveli heillä olevan vielä aikaa, ennen kuin tila loppuisi.<br>\n<br>\nAine ei pitänyt tilanteesta. Hän yritti mukailla mestarinsa liikkeitä, jottei olisi pudonnut laavaan kiveltä, jolla seilasi. Tunneli eteni kiemurrelleen, joten heidän piti myös varoa ajautumasta liian lähelle seiniä, mikä olisi voinut aiheuttaa helposti kaatumisen. Ja sitä he vähiten halusivat. Hetken tai ikuisuuden seilattuaan he huomasivat, että vasemmalle seinälle oli koverrettu pieni syvennys. He yrittivät päästä sen luokse. Aivan sen vieressä ollessaan Abzumo tarttui kiinni syvennyksen lattiasta, joka oli hänen päänsä yläpuolella. Aine tarttui hänen vyötäisiltään, ja kivi meni menojaan alavirtaan. He kiipesivät nopeasti kallioon koverretulle syvennykselle tarkastelemaan, mitä siellä oli.<br>\n<br>\nSeinillä oli tavanomaisia kaiverruksia. Tällä kertaa ne esittivät laava-lautailevaa Toa-soturia. Abzumo kirosi. Tietysti tulen Toat pystyisivät lautailemaan tiensä laavakentän läpi. Tunnelissa ei pystynyt kiipeilemään tai lentämään, joten heidän tapansa oli oikea – joskin erittäin hankalasti toteutettu.<br>\n”Miten me jatkamme alavirtaan?” Aine kysyi varuillaan. Abzumo oli hiljaa ja tutkaili kaiverruksia. Juuri, kun Aine luuli, että Abzumo jättäisi vastaamatta, tämä sanoi:<br>\n”Me joudumme ilmeisssesssti tekemään uuden… laudan.”<br>\nAine olisi nielaissut, jos olisi voinut. Abzumo räjäytti kaiverretut pinnat tuusan nuuskaksi. Häntä suututti, että hänellä ei ollut mukanaan laavalautaa. Eipä hän olisi kyllä osannut sellaista käyttääkään.<br>\n<br>\nHeitettyään kivenpalasen laavaan ja hypättyään sen päälle Abzumo ja Aine lähtivät jälleen ajelehtimaan alavirtaan tietämättä, mitä siellä kohtaisivat. Tämä oli epäilemättä oikea suunta.<br>\nHe olivat ehtineet ajelehtia kymmenisen minuuttia, kun jotain tapahtui. Seinässä heidän oikealla puolellaan alkoi levitä murtuma. Se levisi ehkä metrin levyiselle alueelle. Sitten seinään repesi aukko, josta tuli esiin musta lonkero. Se oli ainakin kaksi metriä pitkä ja viuhui edestakaisin yrittäen tarttua Zumoon ja Aineeseen. Harmaalta Aineelta pääsi tukahtunut parkaisu. He ajelehtivat nopeasti lonkeron ohi.<br>\n<br>\nSe ei kuitenkaan jäänyt siihen, vaan katossa räsähti melkein heti heidän ohitettuaan lonkeron. Katosta työntyi esiin uusi lonkero, joka kouri ilmaa koettaen saavuttaa kaksikon. Vasemmalta työntyi myös lonkero. Lisää murtumia ja aukkoja räsähti esiin heidän yllään ja sivuillaan. Heidän oli yhä vaikeampi väistellä niitä. Yksi sivalsi terävästi haavan Zumon käteen. Tämä oli horjahtaa laavaan kiven päältä. Lonkeroita tuli yhä enemmän, ja näytti siltä, että mitä enemmän heidän taakseen jäi lonkeroita, sitä enemmän niitä tunekutui esiin edestäpäin. Zumo kirosi ja alkoi ammuskella niitä varjoenergialla. Varjoiskuilla ei näyttänyt olevan vaikutusta, joten Zumo otti esiin miekkansa ja alkoi sivallella lonkeroita poikki. Niitä tuli yhä vain lisää, seinät murtuivat niiden voimasta. Maa alkoi vavahdella. Kiviä putoili katosta ja irtoili seinistä. Kaiken hässäkän keskellä Aine huomasi heidän ajautuneen kohtaan, jossa erityisen kuuma laava pulppusi pintaan. Heidän kivensä katosi huomattavan nopeasti heidän altaan, ja heillä oli enää hädin tuskin tilaa seistä.<br>\n<br>\nTilanne oli toivoton. Mutta sitten Abzumo huomasi, että he olivat jo lähellä päämääräänsä: tunneli päättyi seinään, jossa oli uusi oviaukko. Oviaukon kummallakin puolella laavan tasalla oli reikä, joista laava pääsi ulos. Harmaa Aine oli pulassa: lonkero oli saanut otteen hänen vyötäröstään. Abzumo tarrautui nopeasti aineen käteen, hakkasi lonkeron poikki ja teleporttasi. Aine ehti koskettaa laavan pintaan ja parkaista, ennen kuin teleporttautui Makutan mukana oviaukolle. Oviaukolle tultuaan Abzumo kysyi Aineelta, oliko tämä kunnossa.<br>\n”Niin kunnossa, kuin olla voi pudottuaan laavaan”, Aine tiuskaisi. Lonkero tunkeutui esiin aivan heidän vierestään. Maa vavahteli edelleen ja sortuminen jatkui.<br>\n”Peräänny, minulla on idea”, Zumo sanoi, ja Aine perääntyi. Abzumo lisäsi katon painovoiman kaksinkertaiseksi ja kiirehti alta pois, kun katto romahti lonkeroiden päälle. He juoksivat nopeasti eteenpäin käytävällä, etteivät jäisi itsekin sortuvan katon alle. Uusi oviaukko. He tulvahtivat suureen saliin. Aine pysähtyi ja istahti maahan. Ovi heidän takanaan sortui kasaan.<br>\n”Tuota reittiä me emme taida palata takaissssin, vai mitä, Aine.”<br>\nAine nyökkäsi hitaasti. Hän lupasi itselleen, ettei enää ikinä lähtisi mukaan laavaa sisältävään tehtävään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1132,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-07-30T18:09:00.000Z","content":"<strong>Klaanin tilukset</strong><br>\n<br>\nValtaisa töminä kaikui metsän siimeksestä saaden pikkulinnut lehahtamaan puista karkuun valtavissa parvissa. Puun hake lensi ympäriinsä jättäen selkeän polun jättihaarniskan kulkemasta tiestä. <br>\n<br>\nSana ”valtaisan saamarin ruman metallimöhkäleen vauhtivoittoisesta saapumisesta” oli kiirinyt Klaanin tiluksille ja muurin päällä valmistauduttiin pysäyttämään tunkeilija sillä sekunnilla, kun se irtaantuisi metsästä. Muurin päälle kasatut raskaat tykit olivat valmiina ja tutka jäljitti kohteen liikkeitä koko ajan.<br>\n<br>\nTöminä kuului edelleen ja tykkimatoranien otsat hikosivat. Raporttien mukaan kohde liikkui nopeasti, olisi siis pakko osua ensimmäisellä laukauksella. Yhden vastavärvätyn matoranin kädet tärisivät niin pahasti, että tämän tykki heilui holtittomasti eestaas. Yllättävä puiden natina sai koko joukon hätkähtämään ja tykkien katse siirtyi kohti liikkeen lähdettä. Kaikki puut olivat alkaneet huojumaan.<br>\n<br>\nKaikkien yllätykseksi tilanteeseen asteli uusi muuttuja, Klaanin keskuskaiuttimista alkoi kuulumaan nopeatempoista teknorummutusta ja tämän päälle alkoi kuulumaan Paacon ääni:<br>\n<br>\n”Joo, siis moro vaan kaikille ja hyvää iltapäivää. Samalla kun varoitan tätä helkutin tunkeilijaa tulemasta yhtään lähemmäksi meidän linnaketta, niin ajattelin että tässä olisi hyvä sauma mainostaa uutta Bite It Like A Bohrok –kappalettani. Jos tämä tunkeilija päättää olla röyhkeä ja varoituksestani huolimatta lähestyy meitä, niin tässä olisi sitten ihan kiva taistelumusiikki eikös? Että ei minulla mutta, jätän tämän biisin tähän soimaan.”<br>\n<br>\nPienen hihityksen saattelemana Paaco sulki yhteytensä ja jätti musiikkinsa soimaan. Hämmentyneet Matoranit näyttivät osittain huvittuneilta, mutta alhaalla valmistautuvien toien katseet palauttivat heidät maan pinnalle. Puiden heiluminen oli lakannut Paacon puheen ajaksi, mutta nyt se jatkui taas. Tykit olivat täydessä valmiustilassa.<br>\n<br>\n”Varuillaan, se voi tulla hetkenä minä hyvänsä”, kuului käsky joukkion takaa. Täysi hiljaisuus laskeutui ja kaikkien silmät tapittivat metsikköön. Salamannopeasti jotain hyppäsi sen keskeltä ja kaikki tykit ampuivat samalla sekunnilla. Valtava rekyyli potkaisi kaikki muurilla seisseet kivuliaasti alas. Salamannopeasti vartiossa olleet toat juoksivat sinne minne lukuisat tykit olivat osuneet.<br>\n<br>\n”Tuota, tyypit...”, yksi toista oli kumartuneena panoksista syntyneen kraaterin syvyyksiin ja vetäisi sieltä pikkuisen tuhkaantuneen luurangon. ”Me tuhlasimme juuri kalliita panoksia oravaan. Ettekö te tiedä, että maksaa neljäsataatuhatta ratasta ampua näillä aseilla kaksitoistasekuntimitähelkuttiaaaaaaaaaaaa?!”<br>\n<br>\nPuiden heilunnan oikea aiheuttaja jyrähti suoraan puiden läpi juosten muutaman sentin päästä kumartuneen toan vierestä. Valtava apinamainen metallirobotti hyppäsi suoraan muurin yli yhdellä valtavalla loikalla ja lähti juoksemaan pitkin Klaanin pitkää pihatietä. Aseita ei oltu edes ehditty ladata uudelleen.<br>\n<br>\nPaaco oli jälleen avannut yhteyden musiikin edelleen soidessa. ”Nyt nyt tunkeutuja, ei tämä näin vetele. Ottakaa tämä hullu kiinni, hän ei näytä siltä että osaa pysähtyä.”<br>\n<br>\nKaikkien odotusten vastaisesti metallihökötys vastasi kesken etukenoisen juoksennansa ja sen selkään kiinnitetyt kaiuttimet karjaisivat ilmoille merkillisen korkean äänen: ” MINÄ EN IHAN OIKEASTI OSAA PYSÄHTYÄ!”<br>\nPaaco hiljeni.<br>\n<br>\n<strong>Linnoituksen sisäosat</strong><br>\n<br>\nSaraji juoksi linnoituksen portaita alas ottaakseen selville metelin aiheuttajan. Hän kykeni vannomaan kuulleensa tykkien kajahtelua. Hän oli ehtinyt juuri eteisaulaan, kun tuttu ääni mylvi läpi kaiuttimien: ”... EN IHAN OIKEASTI OSAA PYSÄHTYÄ!” <br>\n<br>\nSarajin silmät laajenivat hämmästyksestä ja hän ryntäsi kohti ääntä. ”Creedy?”<br>\nSaraji juoksi pihalle ja näki mustan pisteen liikkuvan huimaa vauhtia kohti linnoitusta ja vastaanoton sisäänkäyntiä. Vahki lähti juoksemaan vastaan kohti ilmaantuvaa pistettä, mutta matkansa aikana hän huomasi jonkin olevan pielessä. Hän ei nimittäin olettanut pienen matoranin olevan miltei sisämuurien korkuinen möhkäle. Saraji jämähti niille sijoilleen nähdessään mitä vastassa oli, hän ei voinut piilottaa ällistystään.<br>\n<br>\n”SARAJI NYT JUMALEISSÖN VÄISTÄ! MINÄ EN TIEDÄ MITEN TÄMÄ PYSÄHTYY!”<br>\n<br>\n”Uh-oh...”<br>\n<br>\nTämän jälkeen tapahtui hyvin monta asiaa yhtäaikaisesti. Ensimmäiseksi paikka jossa Saraji oli hetki sitten seisonut, oli nyt tyhjä ja tarkkasilmäisimmät kykenivät havaitsemaan vahkin siirtyneen takaisin etuoville. Hän riuhtaisi ovet auki ja ryntäsi sisään vaatien kaikkia poistumaan aulasta. Kirkuvat matoranit juoksivat ympäriinsä koettaen päästä tarpeeksi kauas Creedyn ”ajokin” tieltä. Kaikkien itsesuojeluvaisto ei ollut aivan niin terävä ja Ruki olikin jäänyt tiskinsä taakse suu ammollaan tuijottamaan lähestyvää kohdetta.<br>\n<br>\nSaraji huomasi tämän ja syöksyi salannopeasti toan luokse ja tarttui tätä vyötäisiltä, juuri sillä hetkellä kun jättirobotti juoksi pahki vastaanoton seinään ja suoraan siitä läpi.<br>\n<br>\nKivenmurikat lentelivät kymmenien metrien päähän siitä mistä Creedy oli tullut läpi. Matkallaan tämä oli murskannut koko vastaanottopöydän ja uppoten huumaavalla vauhdilla sisälle sen takana olleeseen betoniin. Osuman jylinän jälkeen olisi saattanut muuten vallitta hämärä hiljaisuus, mutta pääalaspäin katosta roikkuva veden toa hieman söi tilanteen mahdollista draama-arvoa. Ainoa paikka johon Saraji oli ehtinyt pelastaa Rukin, oli luonnollisesti ainoa Creedyn tuhon tieltä säästyvä roikkumismahdollinen pinta, eli tässä tapauksessa kattokruunu. Tämä tarkoitti sitä, että Saraji roikkui siitä jalkojensa varassa ja samalla roikotti yhden kätensä varassa kurkku suorana kirkuvaa Rukia. Saraji laski tämän hellävaroen alas lattialle ja hyppäsi välittömästi nyt puoliksi betonin sisällä makaavan möhkäleen luokse. <br>\n<br>\n”Mhauttaghaaa mhinut ulosh, täällä on phölyä..”<br>\n<br>\nSaraji veti miekkansa esiin ja aloitti varovasti leikkaamaan auki jätin selkää. Ongelmaksi koitui se, että miekka ainoastaan naarmutti kymmenen senttiä paksua panssaria. <br>\n”Anna kun minä...” Ruki oli tasannut hengityksensä ja hoippui nyt kohti jättiä. Hänen kätensä alkoivat hehkumaan veden elementaalivoimista ja hän mumisi itsekseen muutaman vieraskielisen kuuloisia sanan. Tämän jälkeen hän iski kätensä yhdellä iskulla jätin selän läpi. Kädet edelleen hehkuen hän tarttui molemmin käsin reiän reunoilta ja repäisi aukon tarpeeksi suureksi, jotta omalaatuinen matoranin pää mahtui siitä läpi. <br>\n<br>\n”Köhkguhghahaha, hui samperi, tuollahan tulee klaustrofobiseksi...” Creedy oli yskäissyt pölyt suoraan päin Rukin naamaa, saaden ensimmäisenä vastaansa vihasta punaiset veden toan kasvot. <br>\n<br>\n<strong>Puolen tunnin kuluttua, edelleen sama aula, useaa raivokohtausta myöhemmin</strong><br>\n<br>\n”Hmh, no se selittää miksei sinua löydetty. Minua kyllä hieman epäilyttää ettei herra Killjoylla ollut rakennuslupia kaivaa maanalaista luolastoa...”<br>\n<br>\nValtava joukkio oli kerääntynyt törmäyspaikalle ja Tawa oli kiiruhtanut paikalle kuultuaan massiivisen metelin. Ruki seisoi nyt sivummalla naama edelleen punaisena, huudettuaan minuutteja siitä että Respa-toan työ oli aivan liian vaarallista kun kaiken maailman hullut juoksentelevat ympäriinsä ”terminaattoreina”. Paaco oli käynyt vain nopeasti tarkastamassa vauriot ja palasi sitten taas moderaattorien huoneeseen. Creedy seisoi nyt nöyränä joukon keskellä, Sarajin toimiessa hänen puolustajanaan.<br>\n<br>\n”Noh, on kuitenkin huojentavaa kuulla ettemme saaneet pysyviä henkilövahinkoja hyökkäyksen takia. Sinut oli ehditty jo listata kuolleiden/kadonneiden listalle.”<br>\n<br>\nCreedyn häpeäinen ilme muuttui yhtäkkiä toiveikkaaksi. ”Hetkonen, tarkoitatko sinä että... Killjoy on elossa?” Tawa heläytti vienon hymyn matoranille ja nyökkäsi Sarajia kohti. ”Ehkä ystäväsi voi valaista sinua.”<br>\n<br>\nCreedy kumarsi syvään ja kiitti. Juostessaan Sarajin perään portaikkoon, hän huikkasi palaavansa pian korjaamaan omia jälkiään, vaikka korjaustiimi ei pitänytkään sitä tarpeellisena. ”Haavereita sattuu.”<br>\n<br>\n<strong>Killjoyn huone</strong><br>\n<br>\nPuoliksi panssaroitu hahmo kohensi asentoaan sairasvuoteella. Killjoy oli menettänyt tajuntansa pian sen jälkeen kun hänen kypäränsä oli alkanut hälyttää. Nyt hän oli taas tajuissaan, sadatellen sitä miten heikoksi hän oli päätynyt. Pelkkä ajatusten hätääntyminen sai silmät mustenemaan. Huoneen oveen koputettiin. Killjoy teki kuten aiemminkin, eli sulki silmänsä ja esitti nukkuvaa. <br>\n<br>\nYleensä tässä tilanteessa oven takana ollut vain koputteli aikansa ja lopulta luovutti tajutessaan ettei kukaan vastaa. Tällä kertaa tulijalla oli avain ja valo tulvi pimennettyyn huoneeseen ensi kertaa päiväkausiin. Killjoy joutui peittämään silmänsä valon sokaisevan voiman edessä ja hän todisti kuinka kaksi kaksi hahmoa asteli sisään. Ensimmäisenä hän näki Sarajin hahmon joka käveli sängyn päädylle ja pysähtyi siihen. Toisen hahmon hän tunnisti Rukiksi, mutta tämä jäi seisomaan ovensuulle ilmeisesti avaimen kanssa. Killjoyn silmät alkoivat tottumaan valoon ja hän ottikin käden pois silmiensä edestä. Silmät sirrillään hän tuijotti huoneeseen ilmestynyttä porukkaa.<br>\n<br>\n”Mnhang?”<br>\n<br>\nSaraji virnuili Killjoyn ilmeelle ja Ruki oli peittänyt suunsa aivan kuin peittääkseen senhetkisen reaktionsa. ”Meillä on sinulle pieni vieras.” Ennen kuin Killjoy ehti sanoa mitään, hänen suunsa loksahti auki, hän ei ollut uskoa ääntä joka Sarajin selän takaa kuului.<br>\n<br>\n”TAWA PUHUI TOTTA, SINÄ ELÄT!” Creedy väänsi itsensä Sarajin selästä tämän olkapäälle ja hyppäsi siitä Killjoyn jalkopäätyyn silmät loistaen. Killjoy ei osannut sanoa mitään. Hän tuijotti edessä seisovaa matorania, kaikkien muiden odottaessa Killjoyn reaktiota.<br>\n<br>\n”Sinä... sinä... olisit voinut soittaa...”<br>\n<br>\nHiljaisuus vallitsi hetken, kunnes Creedy purskahti itkuun ja hyppäsi halaamaan täydellisen pöllämystynyttä Killjoyta. ”Minä luulin että sinä kuolit sinneeeee, kun pakenin alakertaan näin sinut maassa ja *niisk* kun paikka räjähti luulin että sinä menit mukanaaaaaah” Creedyn itkunpurkauksen aikana myös Ruki oli ryhtynyt kyynelehtimään ja mutisi jotain iloisesta jälleennäkemisestä. Tänä aikana Killjoy ei ollut liikahtanutkaan ja Creedyn lopulta irtaantuessa Killjoy koetti miettiä sanansa tarkkaan.<br>\n<br>\n”He kertoivat... että koko talo meni... aivan kaikki ja kaikki sen sisällä.” Creedy nyyhkytti edelleen, joten Saraji päätti selittää: ”Se osa talosta josta Klaani tiesi. Tawalle tuli pienenä yllätyksenä se että olit kaivanut sinne tunneleita.”<br>\n<br>\nKilljoy virnisti niin paljon kuin tikatuilla suunpielillään uskalsi: ”Hmh, tieto taisi jäädä pyörimään Visokilleeargh!” Killjoy piteli päätään aiheuttaen kaikkien huoneessa olleiden ryntäämään tämän ympärille. Killjoy koetti toppuutella näitä selittämällä vain olevansa hieman heikossa jamassa. Hän ei kuitenkaan itsekään ymmärtänyt äkillistä vihlaisuaan. Aivan kuin... hänen ajatuksiinsa olisi sattunut.<br>\n<br>\nSaraji jatkoi tarinaa siitä miten Creedy oli löytänyt Zillan ja myöhemmin juossut suoraan eteisaulaan miltei murskaten Rukin. Killjoy ei voinut olla hymyilemättä tilanteelle ja muistuttikin Rukia, että työssään pitää olla varovainen. Creedy oli tällä valin saanut ajatuksensa kokoon ja kyseli nyt Killjoylta missä tämä aikoisi asua.<br>\n<br>\n”Luultavasti täällä. Miettien Klaanin tilanteen ei välttämättä ole järkeä alkaa jälleenrakentamaan niin kauas. Pitänee tervehdyttyäni kaivaa sieltä kaikki pelastettava tänne.”<br>\n<br>\n”Minä voin hoitaa, olen maannut täällä työttömänä jo ties kuinka pitkään. Homma se on pienikin homma.” Killjoy epäröi hetken, mutta nyökkäsi sitten Vahkille. Ruki päätyi avaamaan suunsa ensimmäisen kerran koko keskustelun aikana. ”Tuota... oletko katsonut korttiasi?” Killjoy hätkähti. Se kortti, hän oli jättänyt sen yöpöydälle edes kurkistamatta siihen. Nyt hän otti sen käteensä ja katsoi mitä se sisälsi.<br>\n<br>\nKortti oli itse piirretty, sen huomasi jo kaukaa, sillä verrattaen lapsellisesti piirretyt pikku-visorakit näyttivät siltä kuin Killjoyn alakerran ADHD-matoran olisi piirtänyt ne. Visorakit pitivät leuoissaan ilmapalloja, jotka muodostivat sanat: Pranae Pian. Killjoy pidätteli tirskahdustaan piirroksille ja kirjoitusvirheelle ja käänsi kortin kääntöpuolelle. ”Bio-Klaanon hoito –ja palveluhenkilökunta toivottaa pikaista paranemista ja kiittää avusta jonka olet meille antanut.”<br>\n<br>\nKilljoy tajusi tämän olevan Rukin tapa kiittää heidän viikkoja sitten tapahtuneesta juttutuokiosta. Killjoy nyökkäsi Rukille, joka nyökkäsi takaisin ja ilmoitti sitten jättävänsä huoneessa olevat ”ystävien kesken.”<br>\n<br>\nOvi sulkeutui ja kolmikko oli nyt keskenään huoneessa. Killjoy katsoi Visorakeja kortissa ja muisti silloin ettei kaikki ollutkaan niin hyvin kuin hän hetkellisesti oli kuvitellut. ”Onko Visokista muuten kuulunut, onko hänet löydetty?” Saraji pudisti päätään murheellisena. ”En ole kuullut mitään aiheeseen liittyen... mikä sinua oikein vaivaa?”<br>\n<br>\nKipu oli iskenyt jälleen ja Killjoy piteli nyt päätään.<br>\n<br>\n<em>Ole kiltti, kahden, ole kiltti.</em><br>\n<br>\n”...menkää!”<br>\n<br>\nSaraji ja Creedy vilkaisivat toisiaan, mutta Killjoy toisti sanomansa uudelleen, nyt kovemmalla äänellä. ”Menkää!, kutsun teidät takaisin... Minä pyydän, MENKÄÄ!” Killjoy ei tajunnut karjahtaneensa viimeistä sanaa niin kovaa, mutta kaksikon ilme kertoi muuta.<br>\n<br>\n”Tämä on käsky Saraji...”<br>\n<br>\nEpäilys jaloissaan Saraji vähitellen veti Creedyn pois huoneesta, jääden kuitenkin ovelle. Killjoyn jäädessä tuijottamaan Saraji käänsi päänsä lattiaan ja hitaasti sulki oven.<br>\nKilljoy yskäisi ja veri purskahti hänen rinnuksilleen. Hänen mielensä... jotain oli pielessä... mitä oikein tapahtui... mikä ääni häntä aneli?<br>\n<br>\n<em>Anteeksi Killjoy... en... en tiennyt että mielesi on näin heikkona.</em><br>\n<br>\nKilljoy jähmettyi, hän ei uskonut häntä puhuttelevan äänen olemassaoloa.<br>\n<br>\n<em>Minä en halunnut vahingoittaa sinua, olen pahoillani, mutta minun on pakko käyttää tilaisuus hyväkseni, tämä on ainutlaatuinen hetki.</em><br>\n<br>\n”Visokki?”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1133,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-07-31T12:32:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nBladevezon heräsi muhkuraiselta pediltään. Hän oli nukkunut yönsä todella huonosti, nähden painajaisunia Mafia Pommista ja syvällä linnoituksen tyrmissä piileskelevästä matatu-pedosta. Skakdi venytteli käsiään, venytteli metallisia sormiaan ja huomasi erään asian. Yhdessä sormista koreili punainen lanka, joka oli kääritty rusetille. Bladis ihmetteli ääneen, mikä kumman naru se oli, mutta ajatteli ettei se ole kovin tärkeää, koska hän ei muista siitä mitään. <br>\nBladis hyppäsi sängystään, laittoi pörröiset aamutohvelinsa jalkaan ja suuntasi pesemään hampaitaan. Hän asteli wc-tiloihin ja katsoi itseään peilistä. Hampaissa oli vähän töhnää siellä täällä, mutta kunnon hampaiden pesu saa hampaat taas loistamaan. Kuten skakdeille aina opetetaan, hampaista on paras pitää huolta, koska kuoleman kohtaaminen säihkyvällä hammasrivillä on useimmiten kunnioitettavampaa kuin rikkinäisellä ja haisevalla kalustolla kuoleminen. Yleensä se on myös hohdokkaampaa, sanan varsinaisessa merkityksessä.<br>\nBladis otti hammasharjansa, laittoi siihen tahnaa ja alkoi jynssätä vimmatusti hampaitaan. Skakdi oli todella nopea hampaiden pesijä, olihan hän pessyt hampaitaan tuhansien vuosien ajan. Lopulta Bladis otti hanasta vettä pieneen kuppiin, kaatoi vettä suuhunsa ja purskutteli varsin äänekkäästi, jolloin vesipisaroita lensi peiliin ja ympäri allasta. Sitten skakdi sylkäisi kaiken pois suustaan. Valkoinen hammasrivi kiilteli mukavasti huoneen valaistuksessa.<br>\nBladis asetti mukinsa pöydälle ja näki taas tämän oudon narun sormensa ympärillä. Mikä kumma tämä naru on, Bladis ihmetteli, lähtien ovestaan ulos ja partioimaan klaanin linnoituksen käytäville.<br>\n<br>\nSkakdi käveli käytäviä pitkin hopeamustassa sotisovassaan, toruen aina välillä liian kovaa huutavia tavallisia jäseniä ja juoksi seinille tuhertavien matoranien perässä. Välillä piti auttaa laamansa hukanneita matoraneja tai jotakin muuta yhtä turhanpäiväistä, mikä kävi skakdin hermoille.<br>\nYhdellä seinällä oli keltaisella spray-maalilla kirjoitettu ”Kuka vartioi admineita?” Bladis otti kylmän viileästi tuhertaneen matoranin jalasta kiinni ja roikotti rääpälettä ilmassa, kylmän hien pudotessa matoranin naamalta.<br>\n<br>\n”Pudota tuo rääpäle, vanha kaveri!” kuului äkkiä ääni käytävältä. Bladis pudotti matoranin maahan, jolloin matoran putosi päälleen kivilattialle ja naamio vieri pois matoranin kasvoilta. Pelokas pikku häirikkölähti nopeasti varjoihin.<br>\nKäytävän päässä oli joukko uupuneita sotureita. Kaksi Bladis tiesikin, Matoron ja keltamustan soturin, Umbran, jolla oli taas jokin uusi hahmo. Oliko tämäkin jotain muodonmuutospelleilyä, sitä Bladis ei tiennyt.<br>\n”Umbra, sinuakin näkee pitkästä aikaa! Ja Matoro, sinäkin olet palannut. Miten tehtävä meni ja ennen kaikkea, saitteko Nimdan?” Bladis kysyi, valkoisen hammasrivin loistaessa. ”Keitäs nämä kaksi korstoa teidän mukananne ovat?”<br>\n<br>\n”Olen Nurukan, Metru Nuin sodan veteraaneja”, Nurukan sanoi, ”ja tämä tässä on Deleva”, musta soturi sanoi, osoittaen kyynärkynsillään punavalkoista Delevaa, joka oli kädet puuskassa. ”Deleva ei pidä Skakdeista, he kun myivät hänen kansansa orjiksi”, Nurukan selitti hämmentyneelle Bladikselle.<br>\n”Mitä Umbra tekee klaanissa ja miksi olet ollut noin kauan poissa?” Bladis kääntyi Umbran puoleen. <br>\n”Liian pitkä tarina, kerron sen joskus Amaja-ympyrässä. Mitä tälle paikalle on tapahtunut?” Keltamusta moderaattori kysyi. ”Ja selittäkää minulle Feterroista, Nimdasta ja näistä Nazorakeista jotain”.<br>\n”No siis, Nazorakit ja Feterrat ovat Klaanin suurimmat uhkat näinä Pimeinä aikoina”, Bladis kertoi. ”Ja Nimda on artefakti jonka Klaani ja pahuuden liittouma, Allianssi haluavat käsiinsä. Sitten on näitä muita pienempiä tahoja joita Nimda kiinnostaa”.<br>\n”Okei. Eli siis ei mitään vakavaa. Jokin mahtava muinaisesine, jolla on voima tuhota koko maailman ja se on kuudessa palassa, olenko oikeassa?” Umbra väläytti. ”Miksi aina kuusi…”<br>\n”Vähän niin kuin noin. Olemme nyt sotatilassa Nazorakien kanssa. Torakat ovat vallanneet saaren pikkuruisia Matorankyliä ja ne suunnittelevat invaasiota klaaniin,” Bladis kertoi. ”Matoro, saitteko sirun sieltä munkeilta?”<br>\n”Emme saaneet sirua, menetimme laivan ja melkein kuolin”, Matoro kertoi ja nosti ranteesta katkennutta kättään.<br>\n<br>\n“Auts. Näyttää pahalta”, Bladis totesi. “Mutta hei, mennään Kahvioon. Mitä me suotta tässä käytävällä olleen.”<br>\nVihaisen näköinen siivoojamatoran pääsi kärryinensä viimein käytävältä läpi, kun viisikko oli lähtenyt.<br>\nKlaanin vaaleanharmaat, puhtaat käytävät tuntuivat tutun turvallisilta. Joukko käveli suuren keskustelusalin läpi, jossa oli kymmeniä pöytiä ja tuoleja. Katon rajassa roikkui valtava seinävaate koristeltuna Klaanin tunnuksella.<br>\n<br>\n“Täällä on ollut melko hiljaista”, Bladis selitti. “Kaikki kynnelle kykenevät auttavat Klaanin puolustusten kuntoon saamisessa. Lisäksi tänään aamupäivällä sattui… onnettomuus aulassa jota korjaamassa on väkeä. Sitten vielä moni Klaanilainen on maailmalla ja vain yksi admin on paikalla…”<br>\n<br>\nMatoro painoi vihreää nappia huoneen seinässä kutsuakseen hissin alas. Hetken odottelun jälkeen hän painoi toisen kerran, eikä vieläkään mitään.<br>\n<br>\n“… miksi hissi on aina rikki kun sitä tarvitaan…” hän mutisi. Umbra kääntyi marmorisiin kierreportaisiin muiden seuratessa.<br>\n<br>\n“Nazoista mitään uutta?” Jään Toa kysyi vierellään kävelevältä Bladikselta. <br>\n“Hiljaista on. Ovat vain käyneet sukellusvenesotaa”, mode vastasi.<br>\n“En tajua. Niitä on enemmän kuin meitä, niillä on parempi kalusto kuin meillä… mikseivät ne hyökkää jo?” Umbra mietti ääneen.<br>\n“Ei mitään tietoa”, Bladis mutisi.<br>\n“Noh, se on meidän onnemme”, Matoro puhui.<br>\n<br>\nLyhyen ikuisuuden pituisen ajan kuluttua joukko pääsee yhteen Klaanin ylimmistä julkisista kerroksista. Kyseisessä kerroksessa sijaitsee muun muassa kokoustiloja sekä Kahvio. <br>\nPorukka saapuu hiljaisenpuoleiseen kahvioon. He tilaavat Herra Mokelilta kahvion kuuluisaa sinappipatonkia ja käyvät istumaan tummanpunaisille sohville.<br>\n<br>\n[spoil]U teki osan tästä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1134,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-07-31T14:21:00.000Z","content":"<strong>Nui-Koro, katedraalikaupungintalokirjasto</strong><br>\n<br>\nKepen ja Snowmanin kasvoille valahtivat yllätyksen ja kauhistuksen sekaiset ilmeet, kun he saapuivat rakennuksen suureen aulaan. Make karjui, heilui ja oli käpertyneenä maahan, syösten välillä suustaan pieniä tulipalloja. Muutama tuoli ja seinävaate oli jo roihahtanut liekkeihin, ja ainoa Matoralainen näkyvillä pinkoi kirkuen ulos ovesta.<br>\n\"Mitä tääl-\" Snowie äimisteli lamaantuneena, mutta Kepe ravisteli häntä rajusti olkapäästä.<br>\n\"Hoi, toimintaa, nyt.\"<br>\n\"Aivanniinjuu.\"<br>\n<br>\nKepe kiisi salamana lähimmän vaahtosammuttimen luo ja kiskaisi sen seinästä. Hän kävi heti tulipalonalkujen kimppuun, kun Snowman kiiruhti maassa makaavan ystävänsä luo. Ensin hän koetti kääntää Makea selälleen, mutta totesi rimpuilevan puolirahin tapauksessa sen olevan mahdotonta, joten hän tyytyi puhumaan.<br>\n\"Hei, Make, mikä on?\"<br>\n\"EEEEAAAAAaaaaAAArghHHH!\" oli moderaattorin monitulkintainen vastaus.<br>\n\"Make? Hei, minua vähän pelottaa, oletko si-\"<br>\n\"AAAAAAaaaaaaaaAAAaa. Aaa. Au.\"<br>\n\"Make?\"<br>\n\"Aitsih. Huh auh. Se teki kipeää.\" Punainen puolirahi rauhoittui.<br>\n\"Eeh?\"<br>\n<br>\nKepe sai liekit laannutettua ja liittyi kahden muun klaanilaisen joukkoon, vaahtosammutinta yhä näpeissään puristaen. Hän yhtyi Snowien kysyvään katseeseen.<br>\n\"Uuh huh. Minä en tiedä, mikä minuun iski\", Make selitti, ja nousi istuma-asentoon. \"Aluksi vatsaani puristi, sitten se vain paheni ja paheni ja paheni, ja sitten huomasin kieriväni maassa ja sylkevän tulta.\"<br>\n\"Huh.\"<br>\n\"Viimeksi, kun minulle kävi jotain tämän tapaista, se oli elämäni pahin ripuli. Mutta silloin olin syön-\"<br>\n\"...emme välttämättä tahdo kuulla yksityiskohtia. Mutta onko sinulla mitään hajua, mistä tämä voisi johtua?\"<br>\n\"Ei niin minkäänlaista. Vieläkin koskee, ja pahasti.\" Make näytti huonovointiselta, ja horjahti maahan koettaessaan nousta istumaan.<br>\n<br>\n\"Takahuoneessa on vuode\", kuului ääni klaanilaisten takaa. \"Sairas käyttäköön sitä.\"<br>\nKolmikko kääntyi katsomaan, kuka puhuja oli. Pormestarihan se siellä laskeutui portaita alas, kohti klaanilaisia.<br>\n<em>Kuinka kauan tuo on ollut tuolla,</em> Kepe ihmetteli kurtistaen kulmiaan.<br>\n\"Voimme siirtää hänet sinne siksi aikaa, kunnes hän voi paremmin\" pormestari jatkoi.<br>\n\"Kiitos kaunis\" Snowie vastasi. \"No niin Kepsukka, siirretäänpäs toveri parempiin oloihin.<br>\n<br>\nSnowien tarttuessa Makea kainaloista Kepe nappasi tätä jaloista, pitäen silti katseensa koko ajan pormestarissa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1135,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-07-31T20:49:00.000Z","content":"<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<br>\n\"Se on hulluutta, Kenraali!\"<br>\n<br>\nYlikersantti 1034 seurasi hiljaisena vierestä, kun Amiraali kävi intensiivistä puhelinkeskustelua johtajansa kanssa tuijottaen samalla ulos ikkunasta, kohti sinistä horisonttia.<br>\n<br>\n\"Ai että mistäkö tiedän, että se on hulluutta? Tiedät itsekin, kuinka paljon Klaanin puolustus nojaa ilmavoimiin, ja pommituksen aloit-\"<br>\n<br>\nAmiraalin ilme kiristyi entisestään.<br>\n<br>\n\"No toki murentaa heidän moraalinsa ja rikkoo turvallisuudentunteen, mutta-\"<br>\n<br>\n002:n torakankasvoissa oli jo havaittavissa vihaa.<br>\n<br>\n\"Ai että mikä ongelma! Se on itsemurhaa! Kuvitteletko, että niillä aluksilla on pienintäkään mahdollisuutta selvitä takaisin tukikohtaan?\"<br>\n<br>\nSeurasi niin syvä hiljaisuus, että sinibarettinen 1034:kin kuuli Kenraalin sanat luurin kaiuttimesta:<br>\n\"Miksi luulet, että tahdomme heidän palaavan?\"<br>\n<br>\nAmiraali ja Kenraali päättivät puhelunsa rauhallisemmissa ja muodollisemmissa merkeissä. Kun laivaston johtaja 002 kääntyi pois ikkunasta, hän näytti täysin tyyneltä, miltei tyytyväiseltä.<br>\n\"En ehkä arvosta samoja asioita kuin Kenraalimme\", hän sanoi. \"Mutta hän on hyvä laskemaan.\"<br>\n<br>\nNiine sanoineen ja laivastonsininen viitta hulmuten Amiraali asteli pois huoneesta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1136,"creator":"Troopperi","timestamp":"2011-08-01T11:19:00.000Z","content":"<strong>\"Laavazone\"</strong><br>\n<br>\nTroopperi kurkisti erään kiven takaa. Hän näki vulkaanisen höyryn keskellä suuren lentolaitteen hylyn. Joukko Nazorakeja penkoi esineitä hylystä. Muutama selvästi korkea-arvoisempi torakka oli kokoontunut hylylle. Troopperi kuuli niiden keskustelun.<br>\n<br>\n\"Se ei ilmeisesti ole täällä.\"<br>\n<br>\n\"Mikä se?\" Troopperi mietti.<br>\n<br>\n\"Tutkikaa hylyn lähiympäristö, etsimämme esine voi olla siellä!\" eräs upseeri huusi.<br>\n<br>\nHeti lähti joukko Nazorakeja juoksemaan ja kaivelemaan ympäriinsä. Eräs niistä lähestyi suoraan Troopperin piiloa. Troopperi yritti hiljaa siirtyä poispäin.<br>\n<br>\nKLONK!<br>\n<br>\nPian hän tajusi makaavansa selällään maassa. Joukko torakoita juoksi äänen suuntaan.<br>\n<br>\n\"Hei! Täällä on vakoilija! Ampukaa se!\"<br>\n<br>\nTroopperi hypähti sen saman tien sivuun rykelmältä plasma-ammuksia. Hän huomasi kompastuneensa putkenpätkään, joka oli lojunnut maassa. Nyt siitä oli jäljellä vain hiiltynyt romu.<br>\n<br>\nHän hyppäsi välittömästi toisen kiven suojiin, ja vetäisi pistoolinsa esiin. Hän veti liipaisimen pohjaan, ja piipusta sinkoutui sähköinen kappale, joka osui rätisten erääseen torakkaan. Lamaantunt torakka hoiperteli toista, rynnäkkökiväärillä tulittavaa päin.<br>\n<br>\nTroopperi päätteli, että tässä taistelussa ei kävisi hyvin ilman parempaa suojaa. Troopperi juoksi kivien suojassa kohti aluksen hylkyä. Hän pujahti seinään repeytyneestä aukosta sisään.<br>\n<br>\nEdessä levittäytyi pienemmille aluksille tehty hangaari. Siellä oli jokunen romuttunut maastokirppu. Troopperi juoks parhaimmassa kunnossa olevan juokse. Juuri kun hä istui ohjaamoon, aukosta ryntäsi torakoita sisään, jotka avasivat tulen häntä kohti. Hän kurkisti ohjaamon sivulla olevasta aukosta, ja ampui jotain laukauksia aseellaan. Yllättäen, eräs ammus tärähti suoraan hänen pistooliinsa, ja siitä sinkoutui kipinäsuihku. Troopperi heitti pistoolinsa lattialle, ja alkoi käynnistää autoa. Torakat lähestyivät. Yllättäen autonromu heräsi henkiin, ja Troopperi painoi kaasun pohjaan. Auto sinkoutui suoraan pakoon juoksevia torakoita kohti. Troopperi ajoi suoraan aukosta ulos, ja lähti ajamaan torakoiden tulittamana kohti etelää...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1137,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-08-01T13:24:00.000Z","content":"<strong>Nazorakien lentotukikohta<br>\nBio-Klaanin saari<br>\n</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/ETl1pi8elbw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/ETl1pi8elbw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKapteeni 088 käveli ryhdikkäästi metallista laskusiltaa pitkin. Hänen pitkä, ruskea takkinsa hulmusi hieman kovassa pohjosituulessa, joka alkoi tähän aikaan jo olla kovin kylmää. Varsinkin Mt. Ämkoon pohjoisrinteden tukikohdassa.<br>\n<br>\nTorakka suoristi hieman kapteeninlakkiaan ja veti harmaan takin tiukasti ruskean kehonsa ympärille. Takin rintapieltä koristi useampi arvomerkki sekä hänen hiljattain saamansa kapteenin merkki. Hän oli edennyt tavallisesta ilmavoimien torakasta komentamaan yhtä Ilmavoimien suurimmista aluksista: <em>Koita.</em><br>\n<br>\nMetallinen laskusilta loppui pian ja kapteeni siirtyi astelemaan kierreportaita ylöspäin kahden saattajansa kanssa. Kylmä teräs kolisi inhottavasti, mutta kolmikko saapui suhteellisen nopeasti suurelle tasanteelle. Se oli kuin lentotukialus, mutta se oli kiinnitetty jyrkkään vuorenrinteeseen, ikään kuin kielekkeeksi. Yhdessä nurkassa oli jälleen kerran teräksestä tehty rakennelma, jossa sotilaat viettivät aikaansa.<br>\n<br>\nKapteeni loi katseensa aluksiin. Neljätoista pyörein muodoin koristeltua syöksypommittajaa odottivat tiukassa muodostelmassa lentäjiään. Koneet olivat keskiosaltaan hieman herneenpalon mallisia, mutta niiden takaosa muuttui lähes neliöksi joka kätki sisäänsä voimakkaan moottorin. Siipien alle saisi laitettua runsaat määrät räjähteitä ja erilaisia asejärjestelmiä.<br>\n<br>\nTukikohdan ylpeys kuitenkin oli massiivinen <em>Koi</em>.<br>\nVaaleanharmaa ilmalaiva odotti ylväänä lentokentän päässä, katsoen alas kallioerämaahan. Aluksen kylkeä koristi suuri Nazorakien tunnus sekä punaruskeat raidat, jotka menivät koko matkan aluksen kärjestä aina suuriin peräsinlapoihin asti.<br>\nUlkopuolelta aluksen aseistusta ei käytännössä edes huomannut: kaikki oli sisäänvedettävää parhaan mahdollisen auredynamiikan aikaansaamiseksi. Taisteluvarustuksessaan aluksen kyljistä pistäisi useita järeitä ilmatorjuntatykkejä. <em>Koin</em>, kuten muidenkin nazorakien ilmalaivojen, pääasiallinen aseistus oli kuitenkin syvällä aluksen sisällä. Pudotuskapseleita torakkasotilaille sekä erilaisia pommeja riitti suuriinkin hyökkäyksiin.<br>\n<br>\n088 katseli ylpeänä komentamaansa alusta vasten vaaleaa taivasta. Pian koittaisi <em>Koin</em> ensimmäinen suuri tehtävä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1138,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-08-01T19:05:00.000Z","content":"[spoil]Tämä on Gurvanan virallisesti tarkastama, mutta kuitenkin yöaikaan kirjoiteltu (suurimmaksi osaksi), joten jos löydätte typoja, kertokaa ihmeessä.[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Saari, suuri maanalainen Sali</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/WMH7oeqxuIo" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/WMH7oeqxuIo</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAbzumo katsoi nyt kunnolla ympärilleen varmistettuaan, että sortuneen käytävän takaa ei pääsisi tulemaan mitään. Valtaisan suuri sali oli kuutio, jonka särmä oli ainakin viisikymmentä metriä. Katto oli siis hyvin korkealla ja siitä näytti riippuvan ketjujen varassa huonetta valaisevia lamppuja, joiden sisällä paloi tuli. Kaarevia seiniä koristivat kaiverrukset, kuten muuallakin temppelissä olivat koristaneet. Lattia verhosi suurinta osaa huoneesta, mutta sen reunoilla oli laava-allas, ja lattia oli pyöreässä muodossa sen keskellä jättäen laavalle tilaa seinien välissä ehkäpä viitisen metriä. Takaseinässä korkealla oli suuri aukko, josta valui laavaputous alas altaaseen pyöreän lattia-alueen takana. Keskellä pyöreää aluetta oli koroke. He eivät nähneet sinne asti, mitä korokkeella tarkalleen oli, mutta Abzumo uskoi melko varmasti tietävänsä. Harmaa Aine olisi veikannut siellä olevan hahmon olevan jonkinlainen jalusta.<br>\n<br>\nKorokkeelle johtivat matalat portaat niin, että koroke oli noin puolen metrin korkeudessa. Sen ympärillä oli kehässä kuusi patsasta, kolme toisella puolella koroketta ja kolme toisella. Patsaat esittivät eri taisteluasennoissa olevia Toia, jotka käyttivät Toain luokitelman mukaan moraalittomia naamioita sekä julman näköisiä aseita, kuten piikkinuijia ja viikatteita. Patsaiden jalustat olivat pyöreitä ja koristeellisia, samoin kuin kaksi pylvästä molemmilla puolella salia. Ne pitivät ilmeisesti koko luolan pystyssä.<br>\n<br>\nHarmaa Aine oli myös tutkaillut huonetta. Nyt hän katseli tukkeutunutta ovea. Siitä ei pääsisi takaisin. Hän etsi katseellaan muita uloskäyntejä. Laavaputouksen aukko osoittautui ainoaksi reiäksi ulos huoneesta. Niitä pieniä aukkoja seinässä, joista laava virtasi ulos, jottei koko kammio olisi täyttynyt putouksen takia, ei kannattanut ottaa huomioon. Aine huokaisi. Tämä ei luvannut hyvää. Kuka oli sytyttänyt huoneen kynttilälamput? Kuka oli sytyttänyt muutamat käytävällä olleet soihdut? Kuka oli sytyttänyt demonisen maalauksen huoneessa olleen kynttilän? Kuka oli polttanut ruumiin miltei tuhkaksi asti? Kuka oli teurastanut veriset ruumiit syvennetystä huoneesta? Mitä ne lonkerot olivat olleet?<br>\n<br>\nAbzumoa tilanne ei näyttänyt vaivaavan, hän vain katseli koroketta kiinnostuneena.<br>\n”Tiedätkö, Aine, minusssta tuntuu, että me olemme siellä, minne me yritimmekin löytää.”<br>\n”Niinkö, herra?”<br>\n”Kyllä vain. Tämä on etsimäni temppeli. Vuosia olen yrittänyt löytää etsimäni, ainakin yhden niistä. Nyt olen ollut hetken ajan lähempänä kuin koskaan, mutta sitten tulevat Makuta Nuin ärsyttävät klaanilaissssssset ja riisssstävät minulta ssssen, mitä halajan.”<br>\nAbzumo sylkäisi maahan. Aine hätkähti.<br>\n”Lisäksi Avde”, Abzumo jatkoi. Nimen kuullessaan Aineen selkäpiitä karmi. ”Hän on jonkinlainen pimeyden olento, tiedätkös. Ja nuo lonkerot tuolla muistuttivat minua armottomasti hänestä. Hän ja hänen… nukkensa. Se Marionetti, se leikkasi Klaanin adminilta käsivarren irti ja otti tämän miekan. Se jos mikä on saavutus, rakassss Aine. Ja vieläpä hän otti tuon adminin kätyriltä, pyöreältä lumipallolta sen, mitä minä yritin siltä saarelta hakea. Se oli koko ajan ollut niillä Matoraneilla, joita Nazorakit olivat piinanneet, mutta ne typerykset, saamattomat vätykset eivät saaneet mitään aikaan. Ja minä… minähän heidät loin. Minä ja <em>rakassss Makuta Nui</em>. Me loimme ne pirulaiset, eivätkä ne ole saaneet vielä mitään aikaan. Vaan minäpä paransin niiden perimää ja tein niistä täydellisiä. Joissain asioissa minä sentään olen onnissssstunut, ja voin vakuuttaa, että 006 on yksi niistä. Tosin hän on liian tunteellinen. Hän ajattelee muita. Hän ei pyri vain hyötymään itse. Se on toki alamaiselleni mitä hienoin piirre, mutta se, että hän tuntee sääliä, on kerrassaan paheksuttavaa. Ja 001. Hän pitää Nazorakeille oikein kunnon diktatuuria.”<br>\n<br>\nHarmaa Aine ei varsinaisesti kuunnellut. Hän oli yhä huolissaan heidän ulospääsystään. Kuinka ihmeessä he pääsisivät ulos tästä loukosta?<br>\n”Ja vielä minä saan kostoni”, Abzumo puhui edelleen. ”Minulla on pian hallussani osa maailman mahtavimmasta aseesta. Ne typerät klaanilaiset eivät tiedä, mitä niillä on käsissään. Ne voisivat käyttää sitä, ja kokonaisuutena niiden voima on uskomaton. Mutta ei, ne tahtovat tuhota sen – universumin mahtavimman esineen. Mitä haaskausta ja minkälaisia vätyksiä ne ovatkaan. Mutta minä voitan lopussa, Aine. Minä voitan.”<br>\n<br>\nHän käveli koroketta kohti. Joka askeleella hän lähestyi sitä. Joka askeleella hän lähestyi tämän mysteerisen paikan tärkeintä esinettä. Joka askeleella hän lähestyi sitä, mitä oli tullut hakemaan. Ensimmäinen porras. Toinen. Kolmas. Kymmenes porras oli viimeinen, ja Abzumo päätti hypätä ne kaikki kerrallaan. Hän astahti korokkeelle. Korokkeella oli jalusta, Abzumon vyötäröä hieman ylemmäs ulottuva, josta nousi voimakasta sinertävää hehkua. Abzumo saapui sen luokse himon katse silmissään. Korokkeella makasi Nimdan sirpale. Kaunis, metallinen palanen suuresta kokonaisuudesta, johon kuului kuusi osaa. Kuusi. Kuusi. Kuusi. Minä voitan, minä voitan.<br>\n<br>\nHarmaa Aine, joka istui yhä suljetun oviaukon vieressä, katseli mestariaan, joka oli nostanut käteensä jotain, mitä oli löytänyt korokkeelta. Hän nousi seisomaan vavisten rullaluistimilleen ja luisteli Abzumon luokse. Hän nousi portaat varovasti ja rullasi hiljalleen Makutan taakse. Tämä piteli sirua silmiensä edessä seisoen hieman takakenossa. Aine katsoi sirua hämmentyneenä. Valkoinen metallisen näköinen sinisenä hehkuva sirpale? Hän tuijotti tarkasti sirua ja oli näkevinään kirjaimen <iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;>&epsilon;</body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe>, epsilonin, sen keskellä. Himmeä, valkoisena hehkuva kirjain oli vaikeasti havaittavissa valkoisesta metallista. Sininen hohde näytti saaneen Abzumon lumoukseen. Tämä käänteli kaunista sirua käsissään ja katsoi sitä kaihoisasti.<br>\n”Rajoittamaton voima”, hän huokaisi, ”melkein minun käsissäni.”<br>\nSuhiseva s-kirjain oli poissa. Abzumo oli täysin vakava, mikä pelotti Harmaata Ainetta. Hänellä oli paha aavistus. Katossa roikkuvat lamput huojuivat pienimuotoisesti ja hitaasti edestakaisin niin, että varjot seinillä liikkuivat hieman.<br>\n”Ssssssse on epsilon, Aine”, Abzumo sanoi äkkiarvaamatta. Hänen äänensä oli kylmä ja julma, siinä ei ollut tippaakaan hyvyyttä. Aine järkyttyi kuullessaan äänen. Hänen mieleensä pulpahti ajatus, että hänen isäntänsä, hänen luojansa, oli jotain pahaa. Tuon kuoren alla asui ikuinen pahuus, joka vainosi Matoranilaisia kunnes joku hänet kukistaisi. Tämä hirviö aikoisi alistaa koko universumin tahtonsa alle, eikä mikään saisi häntä muuttamaan aikomuksiaan. Sitten tuli toinen ajatus: hän antoi sinulle elämän, Harmaa Aine. Hän teki sinusta sellaisen kuin olet, ja sinun tulisi olla kiitollinen. Jos häntä ei olisi, ei olisi sinuakaan. Mutta haluanko minä olla, hän pohti. Hänen pohdintansa keskeytyi Abzumon sanoessa:<br>\n”Tämä siru on avain. Se on osa voittamattomuuden salaisuutta, Aine. Kuvittele, jos sinä voisit hallita sitä voimaa. Minä pystyn tietämään, mitä sinä ajattelet, Aine, mutta en pysty päättämään sitä itse. Minä voin luoda tietokoneohjelman, joka ajattelee, mitä minä käsken, mutta sen takia sitä ei voida pitää elävänä. Kuvittele se tunne, kun sadat orjuutetut sielut palvelevat sinua ja vain yksin sinua eivätkä ketään muuta. Kuvittele, kuinka ne kärsivät joutuessaan tekemään sen, koska eivät halua, mutta sinun tahtosi on voimakkaampi. Ne eivät voi vastustaa sinua, ja siksi sinä olet niiden herra. Mieti sitä voimaa, mielen voimaa.”<br>\nAine mietti, muttei oikeastaan löytänyt sitä hyvää puolta, jota Abzumo ilmeisesti tavoitteli elämässään, joten hän tyytyi nyökäyttämään kerran.<br>\n<br>\nAbzumo astahti askeleen taemmas. Hän pysähtyi katsomaan ympärilleen, oliko mitään tapahtunut. Olihan aina mahdollista, että tänne oli viritetty ansoja. Mutta epätodennäköistähän se olisi, sillä kuka olisi voinut päästä tänne alas asti romahduttamatta maata altaan? Kuka olisi päässyt tänne juuri oikeasta käytävästä laavavirtojen halkia ja tunneleiden poikki? Kuka olisi tajunnut viittaukset Atheonista, tuosta demonista, joka muotokuvassa silmäili huoneessa olijoit?<br>\n<br>\nAbzumon sydän oli pysähtyä. Atheon. Demoni. Muotokuva. Missä hän oli nähnyt sen aiemmin? Mikä siinä oli niin tuttua? Hänhän oli vannonut, ettei ollut nähnyt kuvan olentoa aiemmin. Oliko hän valehdellut itselleen tietämättä edes totuutta? Ja miten hän voisi tietää totuuden tietämättä sitä? Oliko hänen järkensä sumenemassa? Järki, mieli. Mieli, Nimda. Nimda, Nimda, Nimda, Nimda, Nimda. Aina kuusi. Atheon. Ath. Pyhät isät. Atheon. Rangaistus. Kosto. Pimeys. Tuomio. Ikuiset liekit. Kadotus.<br>\n<br>\nAbzumon sydän takoi täyttä päätä ja hikeä valui hänen naamioltaan. Aine katseli huolestuneena isäntänsä reaktiota. Mikä oli saanut tämän niin pois tolaltaan?<br>\n<br>\nUhrataan Atheonille, viimeisessä vaiheessa ei voi katua. Julma kuolema, uhriveitsi, suoraan auki leikatulta kurkulta. Bartax, mitä olen tehnyt? Ja mitä hän… ei. Nyt ei ole aikaa tällaiselle. Minulla on kohtaloni, ja se ei ole tämä. Minulla on hallussani yksi Nimdan siruista ja se on mmminunnn.<br>\n”Mmmminuuuuuunnnn!” Abzumo kirkaisi ja puristi kätensä nyrkkiin astahtaen pois korkokkeelta. Hän hyppäsi kaikkien portaiden yli yhdellä loikalla ja katseli ympärilleen kuin vainoharhainen. Nimda, Nimda, Nimda, Nimda, Nimda, Nimda. Minun.<br>\n<br>\nKlap. Klap. Klap.<br>\n<br>\nKalahduksia. Pimeässä. Lamput kuitenkin valaisivat huoneen, samoin laavan hehku. Vaikka päivänvalolle ei vertoja vetänytkään, valaistus toi koko huoneen näkyviin, eikä missään voinut piileksiä yksinäisiä hahmoja, jotka vainosivat heitä, koska he olivat saapuneet Nimdan pyhään temppeliin. Epsilon, mikä se oli?<br>\n<br>\nNaisen parkaisu. Harmaa Ainekin kuuli sen. Hän valpastui ja katseli ympärilleen ja perääntyi hitaasti alas korokkeelta portaita pitkin. Sahan ääni. Tuskan kiljumista. Veri valui pitkin pöytää ja piti lirisevää ääntä valuessaan alas pöydältä. Tai uhrialttarilta. Uhri.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/jiQrHbnreKk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/jiQrHbnreKk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nRuumiit. Palaneet. Uhrit.<br>\nPoltettu ruumis.<br>\nPoltettu uhri.<br>\nUhri. Polttouhri.<br>\n<br>\nAbzumon selkäpiitä pitkin kiiri hirvittävä väristys. Häneen vyöryi hirvittävä tunne. Hän kääntyi hitaasti ympäri. Hitaasti hän siirsi kasvonsa kohti koroketta, jolla Nimdan siru oli hetki sitten sijainnut.<br>\n<br>\nNyt korokkeella seisoi pitkä hahmo. Hahmo näytti koostuvan täysin puusta lukuun ottamatta kasvoja, jotka oli peitetty hitsausnaamiolla. Puisen olennon ruumis oli sieltä täältä täysin mustaksi palanut ja tuhkaisen likainen. Sen jalat olivat terävät puiset piikit, joiden osuessa kiviseen lattiaan kuuluisi takuulla kalahtava ääni. Olennon kämmenet olivat luusta muodostuvia ja sormissa oli jaokkeita, kuin ne olisi joskus koottu pienistä luunpalasista, jotka olivat jääneet jäljelle, kun jokin irvokas kimeera oli kasattu. Harteillaan tällä olennolla roikkui verenpunainen, repaleinen viitta, joka muistutti hartioille levitessään etäisesti lakastunutta kukkaa – verenpunaista lakastunutta tuomionpäivänkukkaa. Hahmon rinnassa oli metallinen kehys, kuusikulmio, jonka sisään oli upotettu jotain, mikä näytti suurelta kiinni olevalta silmältä: kuusi mustaa rihmaa sojotti alaspäin jonkinlaisella orgaanisella kalvolla päällystetystä soikiosta, joka oli kuusikulmion keskellä syvällä olennon rinnassa. Abzumo tajusi sen todella olevan silmä, kun raskas luomi avautui ja valkoinen, verestävä silmämuna tuli näkyviin. Groteskit verisuonet paisuttelivat silmämunan pinnassa ja värähtelevä pupilli tuijotti Zumoa herkeämättä. Pitkät yläripset sojottivat nyt ylöspäin, ja alaspäin osoittavat alaripset jäivät alas. Välillä tuo suuri silmä räpäytti kosteasti, mutta jatkoi tuijotustaan tauotta. Ja aivan kuin yksi valtaisa silmä ei olisi riittänyt, olennon kaulasta roikkui hirvittävä koru: nauha, johon oli pujotettu lävistettyjä silmämunia.<br>\n<br>\nOlennon suuri silmä tuntui tuijottavan Abzumoa ikuisesti, vaikka se oli tehnyt sitä ehkä vain kymmenen sekunnin ajan. Tai kymmenen tunnin, siitä hän ei ollut varma. Yhtäkkiä silmä painui kiinni, ja nukke hyppäsi alas jalustalta tehden taidokkaan voltin ja laskeutui kevyesti maahan jalustalle. Terävien puujalkojen kolahtaessa lattialle kuului kuitenkin kova kalahdus. Lattiaan tuli murtumia siihen kohtaan, johon jalat olivat osuneet. Harmaa Aine tuijotti näkyä kangistuneena. Mikä tuo oli ja mistä se tuli?<br>\n<br>\nNukke käveli Abzumoa päin ja pysähtyi puolen metrin päässä tästä. Se oli hieman tätä pidempi. Sitten se laski vasemman kätensä luiset sormet hitaasti hitsausnaamiolle, avasi remmin, joka sitä piti paikallaan, ja alkoi vetää sitä pois. Mitä enemmän kasvoja paljastui, sitä enemmän Harmaan Aineen kauhu nousi. Abzumo tuijotti mykistyneenä olentoa, jonka naamion alta paljastui likaisen valkoinen pääkallo. Sen tyhjät silmäkuopat katselivat Abzumoa, mutta tämä uskoi, ettei se nähnyt niillä, eikä sen tosiaan tarvinnutkaan. Sillä oli tarpeeksi silmää rinnassaan. Pääkallon hampaiden välistä johti kuivunut verivana leukaa pitkin palaneelle ruumiille. Vanoja oli useampikin. Ja nyt hahmon suusta alkoi valua uusi verivana, joka päätti laskeutumisensa hiekan väriselle kivilattialle. Olento laski hitsausnaamiota pitelevän vasemman kätensä ja avasi jälleen suuren silmänsä rinnassaan. Abzumo käänsi katseensa alaspäin kohti olennon rintaa tuntien inhoa – ja jotain muutakin, mutta tätä tunnetta hän ei tunnistanut.<br>\n<br>\nSitten olento – sekä Aineen että Abzumon täydeksi yllätykseksi – avasi luisen suunsa, josta uusikin verivana oli jo kuivunut. Sieltä alkoi kuulua hiljaista rahinaa, kuin joku olisi yrittänyt virittää vanhaa radiota. Sitten kammottavan kimeä, lapsenomainen ja kylmä ääni, joka sanoi vain yhden asian:<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><img src="<a href="http://clanon.nano.fi/images/phrases/siru.png" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://clanon.nano.fi/images/phrases/siru.png</a>" alt="&rdquo;Siru.&rdquo;"></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nOlennon oikea käsi, joka ei pidellyt naamiota, ojentui kohti Abzumoa, joka vetäytyi taaksepäin. Se kallisti pääkalloaan hieman ja rahinan keskeltä kuului toinenkin lapsellisen kimeä ääni.<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><img src="<a href="http://clanon.nano.fi/images/phrases/siru+minulle.png" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://clanon.nano.fi/images/phrases/siru+minulle.png</a>" alt="&rdquo;Siru. Minulle&rdquo;,"></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe> se toisti.<br>\nAbzumo katsoi olentoa tyrmistyneenä ja vilkaisi sitten kädessään puristamaansa Nimdan siruun. Hän oli puristanut sitä viime hetkien ajan niin lujaa, että terävät reunat olivat tehneet haavan hänen käteensä. Verinen siru hehkui himmeästi sinistä hehkuaan, ja valkoinen epsilon-kirjain näkyi selkeän valkoisena hehkun keskellä. Polttouhri koukisti sormiaan kutsuvasti. Abzumo tuijotti kättä kuin siinä olisi ollut tappava ase, joka uhkaisi häntä. Sitten hän vilkaisi jälleen Nimdaa. Raivo hänen sisällään alkoi kiehua.<br>\n”En anna sitä sinulle, senkin Avden saastainen kätyri!” hän kirkaisi ja ampui kädestään violetin säteen, josta osa haihtui kaasumaisena ilmaan kesken matkan. Nukke yksinkertaisesti astui pois säteen tieltä ja pysähtyi sitten aivan sen kohdan viereen, jossa oli ollut äsken. Sitten se nosti hitsausnaamion kasvoilleen ja laittoi sen takaisin kiinni remmillä, joka sitä oli pitänyt paikoillaan. Sitten se räpäytti kuusi kertaa verestävää rintasilmäänsä ja katseli Abzumoa. Makutan hermot eivät kestäneet sitä, ja hän aikoi juuri ammuskella lisää, kun nukke sitten sulki silmänsä ja käänsi selkänsä Abzumolle. Se käveli hitain, kalahtelevin askelein takaisin korokkeelle. Se astui jokaiselle portaalle jättämättä yhtäkään niistä väliin. Sitten se hypähti pienimuotoisesti takaisin jalustalle ja kääntyi jälleen ympäri. Se avasi silmänsä ja luotasi katseellaan Abzumosta Harmaaseen Aineeseen ja taas takaisin Abzumoon. Sitten se taputti käsiään yhdesti ja antoi niiden lysähtää velttona kylkiensä viereen.<br>\n<br>\nSiinä samassa jotain tapahtui: kuusi patsasta, jotka olivat seisseet korokkeen ympärillä, nousivat jalustoiltaan ja astuivat kuuluvasti kiviselle lattialle. Ne olivat kaksi kertaa oikeiden Toien pituisia ja niiden aseet kaksi kertaa tappavampia. Abzumo katseli järkyttyneenä, kuinka kuusi patsasta tallusti hitaasti hänen ja Aineen ympärille piirittäen heidät.<br>\n<br>\nAbzumo väisti patsaan häneen tähtäämän iskun. Jokainen niistä yritti vuorollaan lävistää hänet kivisellä aseellaan. Harmaa Aine oli luistellut pakoon saarrosta ja alkanut heitellä pommeja niitä päin. Abzumo olisi hymyillyt, jos olisi ollut tarpeeksi hyvällä tuulella sellaiseen. Aine suoritti aina velvollisuutensa.<br>\n<br>\nSeuraava isku tuli alhaalta päin, kun Jutlin-päinen Toa-patsas heilautti viikatteensa Abzumon haarojen väliin. Makuta välttyi kahtia halkeamiselta hyppäämällä patsaan päätä kohti juuri ajoissa. Hän muutti nopeasti sormensa teräviksi petolinnunkynsiksi ja latasi ne täyteen varjoenergiaa. Sitten hän iski ne patsaan päähän, johon ne upposivat kuin lusikka kakkuun. Patsas ei näyttänyt välittävän, mutta yritti kuitenkin häätää tunkeilijaa, joka roikkui sen päästä. Toinen patsas yllätti takaapäin ja pyydysti Abzumon käsiinsä. Patsas, joka oli juuri vapautunut, valmistautui iskemään viikatteensa Makutaan, mutta tämä verhoutui violetinmustan energiapyörteen sisään, joka hävitti patsaan kädet olemattomiin.<br>\n<br>\nHarmaa Aine oli pulassa. Neljä patsasta yritti käydä hänen kimppuunsa yhtä aikaa, ja hänellä oli täysi työ luistella karkuun. Hänellä oli aina mukana hieman pommeja, ja nyt ne tulivat tarpeeseen. Monelta patsaalta puuttui palasia sieltä täältä räjähdysten takia. Kivistä Kanohi Felnasia kantava patsas hyppäsi valtavalla loikalla Aineen eteen ja heilautti nuijaansa odottamattomasti. Aine lennähti huoneen poikki melkein laavaan, mutta jäi juuri ja juuri lattian reunalle. Abzumo kokeili, mitä tapahtuisi, jos hän yrittäisi imeä itseensä yhden patsaista. Hän lähetti varjokätensä matkaan, mutta ketterä patsas väisti liikkeen, ja käsi tarrautui toiseen huonetta pystyssä pitävistä pylväistä ja repi sen irti.<br>\n”Voi perhana”, Abzumo sanoi apaattisesti. Apaattisuus katosi heti, kun hän oli jäädä putoavan kivenlohkareen alle. Huone alkoi romahtaa. Abzumo käytti patsaiden hämmennystä hyväkseen ja romahdutti yhden niistä viisinkertaisen painovoiman alle. Tämä alkoi jo ottaa hänen voimilleen, ja toinen patsas yllätti hänet takaapäin iskemällä kirveellä häntä selkään. Kirves ei onneksi ollut kovin terävä, mutta se heitti Makutan huoneen toiselle puolelle. Nimdan siru lennähti hänen kädestään muutaman metrin päähän. Abzumo nousi heti ylös selkäkipujaan valitellen ja huomasi, että Polttouhri lähestyi sirua.<br>\n”Senkin palanut käppyrä! Et vie minun siruani!” Abzumo karjaisi ja ampui käsistään kaksi toistensa ympärillä spiraaleina pyörivää violettia kipunaa kohti nukkea. Räjähdys oli huikea. Abzumo ei nähnyt mitä tapahtui, mutta hän lensi itsekin taaksepäin räjähdyksen voimasta. Nukkea ei näkynyt enää kohdalla. Se ei itse näyttänyt osallistuvan taisteluun ollenkaan.<br>\n<em>Ehkäpä Marionetti on ainoa taisteleva nukke</em>, Abzumo pohti. <em>Mutta mitä tämä tekee täällä?</em><br>\nNimdan siru oli lentänyt aivan yhden patsaista viereen, ja tämä perääntyi hitaasti sen päälle. Abzumo ryntäsi juoksuun sitä kohti ja veti esiin miekkansa, jonka terä alkoi hehkua mustaa hehkua. Patsas astui sirun päälle, ja kuului korvia huumaava särkymisen ääni. Abzumo seisahtui sijoilleen kuullessaan sen. Patsaan väistyttyä hän näki rikkoutuneen sirun maassa. Epsilon lojui lattialla kymmeninä pieninä metallinsiruina.<br>\n”Mutta eihän se ole mahdollista!” Abzumo huudahti. Polttouhri, joka seisoi toisella puolella huonetta, oli ilmeisesti tullut samaan johtopäätökseen. Se avasi silmänsä ja tuijotti Abzumoon tarkasti. Abzumo huomasi syttyneenäs tuleen. Kirkaisten hän alkoi heilua kuin sekopää ja yritti sammuttaa tulen. Sillä välin nukke käveli autuaan näköisesti kohti ainoata ulospääsytietä: laavaputouksen aukkoa.<br>\n<br>\nYksi patsaista oli rusentunut putoavien kivien alle. Kädettömänä maassa huitovasta patsaasta ei olisi harmia. Neljä patsasta siis vielä metsästi häntä ja Ainetta, tällä hetkellä Ainetta. Aine oli purkanut suuren osan yhden patsaan päästä, mutta silti se jahtasi häntä. Abzumo juoksi kohti patsaita ja tullessaan niiden vierelle iski kämmenensä maahan. Niistä lähti uskomattomalla nopeudella jotain mustan nesteen kaltaista maahan ja ympäröi yhden patsaista. Pian patsas upposi polviaan myöten maan sisään. Kohta siitä ei näkynyt päätä enempää. Abzumo ei ehtinyt hukuttaa koko patsasta, kun toinen päätti puuttua asiaan. Se tulla mätkäytti jalallaan Abzumoa päähän. Tämä lensi seinään aiheuttaen murtuman kallioon. Zumon suusta pääsi vain yksi voihkaisu:<br>\n”Argh.”<br>\n<br>\nHarmaa Aine oli tarkastellut tilannetta ja todennut, että patsaasta, joka oli uponnut varjoon ja päässyt ruumiistaan niin, että vain pää oli jäljellä, ei ollut vaaraa. Sitten hän oli luistellut Abzumoa potkaisseen patsaan taakse ja tunkenut räjähteen sen selkään. Karkuun luistellessaan Aine kuuli räjähdyksen äänen. Toinen jäljellä olevista patsaista mäsäytti häntä äkkiarvaamatta nuijalla päähän niin, että lasikupu rikkoutui. Aineen parkaisu riipi ilmaa. Abzumo yritti pysyä kiinni seinässä ja olla putoamatta laavaan. Harmaata Ainetta pahoinpidellyt patsas oli juuri hautautunut kiviin, ja viimeinen aikoi lopettaa tämän. Abzumo ei antanut sen tapahtua. Hän hyppäsi maan ylle, vei miekkansa terän päänsä viereen ja kiihdytti niin nopeaan vauhtiin kuin kykeni. Salaman lailla iskevä Makuta hyökkäsi päin iskemään valmistautunutta patsasta ja katkaisi sen keskeltä kahtia. Hajoava patsas ehti kuitenkin iskeä kirveellään Zumoa olkapäähän, joka repeytyi irti. Miekka napsahti poikki, ja palaset lensivät laavaan.<br>\n<br>\nMakuta vajosi maahan Aineen viereen.<br>\n”Pahus”, hän kuiskasi. Vahingoittunut Aine katsoi häneen. Rikkinäisen lasikuvun alla aivot olivat kuitenkin ehjiä. Abzumo katseli verta vuotavaa olkapäätään.<br>\n”Taitaa käydä niin, että minä tarvitsen uuden käden.” Hän hekotti kammottavaa naurua, kuin jos olisi tappanut jonkun. Aine hymyili hänelle.<br>\n”Eikö olisi parempi päästä pois kuin murehtia käsiä?”<br>\n”Toden totta, Aine, toden totta.”<br>\nAbzumo siirsi hieman kudosta muualta ruumiistaan ja muutti sen olkapäänsä kohdalle tukkeeksi.<br>\n”On hienoa olla Makuta”, hän virkkoi. Sitten hän repi irti Harmaan Aineen aivoja kantavan lasikupuosan ja jätti muun osan ruumista lattialle.<br>\n”Saat sitten tukikohdassa uuden ruumiin”, hän sanoi. Aine hymähti.<br>\n”Usko pois, ystävä. Näin tämä on helpompaa.”<br>\nAine hymähti jälleen. Abzumo muuttui uudelleen hämähäkkimäiseen muotoon, paitsi tällä kertaa käsivarren massan verran pienempään sellaiseen. Kaksi hänen jaloistaan oli nyt käsiä, ja ne poimivat Aineen. Hämähäkki hyppäsi nopeasti seinälle laava-altaan yli ja kiipesi laavaputouksen aukkoon. Huone heidän takanaan täyttyi kivillä. Katto sortui kokonaan.<br>\n<br>\nKattoa pitkin juokseva hämähäkki juoksi pakoon sortuvaa kattoa. Aine ajatteli kyseistä ajatusta ja hänen oli pakko hymyillä. Joka päivä ei nähnyt tällaista. Tosi oli kuitenkin kyseessä, sillä heidän takanaan romahtelu jatkui. Lisäksi laavan pinta alkoi lähestyä heitä takaapäin romahtaneen tunnelin tukkiessa laavan ulospääsytien. Sitten, yhtäkkiä, lisää lonkeroita alkoi tunkeutua esiin rikkoen kallioon halkeamia.<br>\n”Ei taas”, Aine voihkaisi. Hänellä oli jäljellä enää puheen tuottamiseen tarkoitettu laitteisto ja näkö- sekä kuulosensorit. Lonkeroita tunkeutui esiin joka suunnasta ja ne yrittivät siepata kaksikon, joka kiisi laavaista tunnelia pitkin viistosti ylöspäin.<br>\n<br>\nAbzumo oli nyt aseeton, eivätkä varjoiskut tehonneet lonkeroihin. Hän pyristeli niiden otteessa ja päästi sähköisiä purkauksia, jotka näyttivät hillitsevän niitä hieman. Ne kopeloivat hetken häntä joka puolelta, mutta päästivät sitten yllättäen irti.<br>\n<em>Ne etsivät sirua</em>, Zumo tajusi. <em>Eikä minulla ollut sitä.</em><br>\nLaavan alkoi nousta uhkaavan lähelle kattoa. Zumo kipitti minkä karvaisista jaloistaan pääsi eteenpäin käytävässä, kunnes selvisi avarampaan tilaan. He olivat saapuneet suureen luolaan, josta johti useita tunneleita eri suuntiin – ja kaikista virtasi laavaa keskuskammioon. Abzumo valitsi satunnaisesti yhden ja lähti kipittämään sitä pitkin kohti mahdollista vapautta.<br>\n<br>\n[spoil]Ja ai niin, se Gurvanaattori myös kehitteli Polttaria kanssani. Kyllä, sen lempinimi on Polttari.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1139,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-08-02T11:32:00.000Z","content":"<strong>Nui-Koro, katedraalikaupungintalokirjasto</strong><br>\n<br>\nKepe ja Snowie raahasivat Maken huoneeseen pormestarin toimiston lähellä. Kepe ei ollut varma uskaltaisiko Makea jättää pormestarin huomaan. Siksipä hän jätti Makelle pienen hälyttimen kaiken varalta, niitä Kepe kantoi aina mukanaan. Pian paikalle kuitenkin saapui pormestarin sihteerin tilaama lääkäri, joka vaikutti kaksikon mielestä vilpittömältä.<br>\n<br>\nKepe ja Snowie palasivat kiviseinäistä käytävää pitkin kirjastoon. Matkan varrelle sattui yksi kirkon sisäänkäynneistä, josta he vilkaisivat sisään. Suureen tilaan, jota valaisi jättimäisen kultaisen, sinisen ja punaisen lasimaalauksen läpi tulviva valo, oli jo täynnä väkeä. Pian itse pormestari ilmestyi papin vaatteissa alttarille.<br>\n\"Mikä tuo tyyppi on olevinaan\", Kepe kuiskasi.<br>\n\"Ainakin tosi epäilyttävä.\"<br>\n<br>\nHämyisen, miltei kliseisen näköisen vanhan kirjaston tunkkainen ilma oli jo hieman ehtinyt vaihtua heidän poissa ollessaan; tässä kaupungissa ei lienisi suuresti lukutoukkia. Paikalla oli heidän lisäkseen ainoastaan toiseen ikivanhaan kirjaan syventynyt mustakaapuinen munkki, jolla oli valkoinen Pakari.<br>\n<br>\nKepe otti puisesta, korkeasta hyllystä taas yhden kirjan puhtaaksi kaluttujen seuraan. Ne hän tosin vei takaisin paikoilleen, lukuun ottamatta muutamaa, joissa saattoi olla vielä vihjeitä. Snowie oli syventynyt löytämäänsä sarjakuvaan.<br>\n<br>\nPian Kepen käsi osui kummalliseen, nahkakantiseen, käsin sidottuun kirjaan, joka saattoi hyvin olla tuhansia vuosia vanha. Hauras ja kuiva nahka, joka oli kuvioitu kummallisilla ja sekamelskaisilla viivoilla, oli lähellä hajoamispistettä, mutta Kepe saattoi silti erottaa kannesta sanan, joka oli hyvin vanhahtava mutta jonka merkitys oli selvä. Lottopottia täydentämässä oli vielä kuvio: kolmio, jonka ympäriltä loisti sinisiä säteitä. Kepen kädet tärisivät hänen viedessään kirjan pöydälle.<br>\n<br>\n\"... Snowie. Kultasuoni.\"<br>\n<br>\n\"Ai missä?\" tämä havahtui.<br>\n<br>\n\"... Tule katsomaan.\"<br>\n<br>\nSnowie raahasi tuoliaan lähemmäksi Kepen avatessa kirjan ensimmäisen sivun. Teksti oli vanhempaa kuin millään painokoneella tehty, se oli kirjoitettu käsin. Kepe huomasi siistin käsialan vapisevan aina, kun kirjoittaja oli kirjoittanut \"Profeetta\" tai \"Suuri mestarimme\".<br>\n<br>\n<strong>Kauan sitten, muinaisina aikoina, ennen Klaania, pienessä kylässä</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="425" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/WDKsS-P0IEI" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/WDKsS-P0IEI</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSulkakynä raapusti käsintehtyyn paperiin:<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><em>Kahdenthena kolmanthenakymmenenä päiwänä tämän talwen kolmatta kuutha, Messiaamme tulon jälkeisenä kolmanthena wuonna<br>\n<br>\nHän joka saapui merelthä colme wuotta sitten kanthaen suurta woimaa joka sinisenä ja ikiaikaisena wälkehtii lailla tähthien, hän toissa päiwänä osoitthi taas suurta armoaan ja woimaansa ja pelasti kylämme näänthymykselthä. Hän theki paremmin kuin cukaan ennalta toiwoa saattoi,<br>\nSen sijaan ethä hän olisi cäythänyt woimaa murkhinan luomiseen ja näin keinoin kylämme rikhautha oikeuttamathomasti kaswattamaan, hän osoithi meille oikean thien, opetthaen näin meille että wauraus tulee raakhalla työllä eikä muiltha kinuthen. Hän suuressa armossaan...<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://img825.imageshack.us/img825/1807/1valmis.png\"><br>\n<br>\n...lähethi Suuren joukon kylästämme Mata Nuin thykö, weljet, siskot, serkunpojath. Thämän teon, joka montha suuta wähäisiä ruokiamme söimästä wei, woi kuulosthaa ulkomaalaisen korwiin kamalalta ja cauhialtha muttha me näemme siinä Profeettamme wiisauden ikiaikaisen.<br>\nKylän keskusthan paikalle Jumalan työsthä syntyneen cuopan me täytämme wedellä ja theemme siitä ikiaikaisen muisthomerkin tälle päiwälle.<br>\nSen wierelle rakennamme kirkon, pyhäthön Pelastajallemme ja Mestarillemme joka thaivaasta annetuilla woimillaan meithä puolustaa. Kirkon jonca koreistamme caivostheme cullalla, hopealla ja muila arwomethalleilla...<br>\n<br>\nJälkimerkinthä: etheläisiltä mannuilta joilla Messiaamme ja tämän oman wäen kiellethy maa on näkyi wiime yönä outho walo, kuni ukkonen itse olisi maasta ylös taiwaaseen syöksynyth' <br>\nThämän jälken Suuren pelastajan thas ilmestyttyä thämä näytti kokeneen valaisthuksen vielä jumalaisemmalla thasolla kuin me hänen palwelijansa woisime kuunaan kuwithella.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://img62.imageshack.us/img62/1949/2valmis.png\"><br>\n<br>\nNäin ollen ylistäcämme Herraamme ja Mesthariamme, Pelasthajaamme, thätä sielua korceampaa kuin Matha Nui itse. Hän suojaa meithä joca päiwä viisaudellaan, nälältä, janolta, culkutaudeiltha, pahuuden woimiltha jotca yössä waeltavat.<br>\n<br>\n- Jumalaistha awittajaamme sywimmin kunnioithaen kyläläinen, jonka nimi on aiwan liian waathimaton tässä kerrottawaksi</em></span><br>\n<br>\n<strong>Nui-Koro nykypäivänä</strong><br>\n<br>\n\"... Vau vau vau\", Kepe aloitti. \"Tämä opus on jonkinlainen...pyhä kirja siitä hepusta jolla oli Nimdan pala!\"<br>\n\"Mutta hei, eihän tässä puhuttu Nimdasta vielä muuta kuin että...\"<br>\nSnowie käänsi muutaman sivun taaksepäin.<br>\n\"...Saapui merelthä kolme wuotta sitten kanthaen suurta woimaa joka sinisenä ja ikiaikaisena wälkehtii...\"<br>\n\"Hmm, totta\", Kepe myönsi. \"Tässä tekstissä on kyllä paljon outoa. Välähdys etelästä? Ja kirkko jonkin kraaterin vieressä?\"<br>\n\"Hetkonen, odotas\", sanoi Snowie kuin tajuten jotain. \"Emmekös me juuri nyt... ole kirkossa lammen rannalla?\"<br>\nKepe näytti hetken kaivavan muististaan karttaa kuin roolipelin kirjoittaja kolmanneksi viimeisintä postaustaan.<br>\n\"...Totta. Tämä muinainen kylä oli siis Nui-Koro!\"<br>\n<br>\nHe jatkoivat vanhan kirjan selaamista.<br>\n<br>\n<strong>Kauan sitten</strong><br>\n<br>\nKaapuun pukeutunut hahmo istui kivellä selkä vastasyntyneeseen kraateriin päin. Kraaterista, jonka ympärille kylän eloonjääneet olivat järkyttyneinä kerääntyneet, kohosi yhä savua. Lumi oli sulanut kymmenten metrien säteeltä kuopan ympäriltä. Kylmä tuuli puhalsi savuvanan kohti etelää. Hahmo haistoi käristyneen pikkukylän tuoksun.<br>\n<br>\nMitä olen tehnyt?<br>\n<br>\nYksi ruskea matoran, jolla oli kasvoillaan jalo Matatu, asteli varovaisesti kyläläisjoukon keskeltä edemmäs kohti häntä. Tämän kasvoilta paistoi yhä järkytys. Hän näytti siltä kuin olisi ollut sanomassa jotain, mutta lopetti ja näytti yhä murheellisemmalta.<br>\n<br>\nAikovatko he nyt lynkata minut?<br>\n<br>\nToiset matoraneista huomasivat jotain; vähäiset viljavarastot olivat jääneet räjähdyksen kantomatkan ulkopuolelle. Lumi oli romahtanut niiden katoilta alas. Joku matoraneista asteli lähemmäksi, näytti hieman laskelmoivalta ennen kuin julisti harventuneelle joukolle ruuan riittävän talveksi.<br>\nVäkijoukko... hurrasi.<br>\nKaapuun itsensä verhonnut hahmo piteli päätään. Mitä hulluja nämä olivat? Mikseivät he tahdo rangaista häntä tästä kaameasta teosta?<br>\n<br>\n... Vai oliko hän itse täysin höperö ja kuvitteli kaiken? Oliko tämä Voiman perimmäisen lähteen hänelle tekemä koe? Koe mielen lujuudesta?<br>\n<br>\nHän nyyhkytti hieman, ennen kuin tunsi jonkun, tai joidenkuiden ilmestyneen luokseen. Hän kohotti päätään. Matoranien joukko oli ympäröinyt hänet. Parin metrin välin he pitivät, mutta hahmo oli varma että pian he kävisivät hänen kimppuunsa, hirttäisivät tai nylkisivät elävältä, söisivät kuin kannibaalit. Lihavarantojahan tuho ei ollut pelastanut, eläimet hytisivät yhä kylmissään.<br>\nHän häkeltyi suuresti huomattuaan mitä matoranit tekivät. Yksi toisensa jälkeen nämä lankesivat piirissä polvilleen maahan hänen ympärilleen, toistakymmentä kyläläistä monissa eri väreissä, kuin hankeen pudotetut karamellit.<br>\n<br>\nRuskea matoran julisti: \"Messiaamme! Pelastajamme! Ylistäkäämme häntä!\"<br>\n<br>\nJoukko aloitti kiihkeän palvonnan ja rukoilun, he ryömivät maata pitkin kuin madot kohti häntä. Mantraa toistaen yksi joukosts tarrasi hänen kaapuunsa. Hän ponnahti seisomaan ja katseli varovaisesti ympärilleen. Hänet oli piirittänyt joukko Aarteen voimasta umpihulluiksi tulleita matoraneja; vai oliko hän sittenkin itse se hullu?<br>\nHahmo kaavussa huusi ja juoksi pois, huitoen kiiluvasilmäiset kyläläisparat kimpustaan. Hän juoksi pois, pois, kauas kylästä, pois.<br>\n<br>\nSeuraavina päivinä hän kuitenkin palasi kylään. Matoranien kiihko oli hieman laimentunut, ja kummaa kyllä, näiden elo oli palannut miltei tavallisiin uomiinsa. Heillä ei kuitenkaan kestänyt kauaa huomata hänen läsnäoloaan; uteliaat silmät tapittivat häntä herkeämättä.<br>\n<br>\nMikä tässä paikassa on vikana?<br>\n<br>\nHieman myöhemmin hän päätti lähteä pois. Hän ei kestänyt tätä; hänestä tuntui jatkuvasti siltä kuin matoranit saattaisivat hypätä hänen kurkkuunsa tai – mikä pahempaa – alkaa taas kiemurrella hänen jaloissaan minä hetkenä hyvänsä. Hän päätti siksi lähteä lopullisesti pois tästä kylästä; takaisin tovereidensa luokse hän ei voinut enää mennä, heitä ei enää ollut. Hän suuntasi kohti länttä ja lämpimämpiä alueita saadakseen tämän talven pois mielestään.<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><em>Me thulemme rakentaman tästä kylästä waltakunnan suurimman kaupungin, niiden opetuksien awulla jotka Varjelijamme täällä ollessaan meille soi, caupungin joka kesthää ajan millenioitthain wuosia tästhä eteenpäin sorthumatta ja walloithamata. Kylästäme on tulewa mailman kescipiste jonne kaikki tiet viewät ja josta cuullan halki kaickeuden. Toisten maiden kuningat owat tulewia ryömimän meidän jalcaimme juuressha ja ceisarit tulewat tarjoamaan meile culta ja jalokiwiä.<br>\n<br>\nNyt hän Profeettamme wiimein muuthamia päiwiä sithen poistui keskuudesthamme, waatien rauhaa ja hiljaisuutha mietiskelyään warthen. Toiwothawasti hän saa Lännen cansat kaukaisten soiden myös ymmärthämään hänen opetusthensa perimmäiset sanomat.</em></span><br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://img811.imageshack.us/img811/9240/3valmis.png\"><br>\n<br>\n<strong>Nui-Koro, nykypäivä</strong><br>\n<br>\n\"... Maailman keskipiste, vai? Eivät he ihan siihen yltäneet, mutta saavutus tämäkin kaupunki jo on\", Kepe sanoi. Hän selasi kirjan rapisevat sivut loppuun. Tämän kohtauksen jälkeen kirjassa oli vain epämääräisiä rukouksia ja saarnoja, mutta niissäkin saattoi piillä jotain tärkeää. Kirja olisi kaluttava kannesta kanteen, muttei täällä.<br>\n\"Hmh. Voimmekohan me lainata tätä kirjaa?\" Snowie pohti.<br>\n\"Meillä ei ole täkäläistä kirjastokorttia ja tuskinpa ystävämme herra pormestari meille sellaista myöntääkään\", Kepe totesi.<br>\n”Hmm, pitäisikö se vain... muiluttaa.”<br>\n<br>\nHe panivat suunnitelman täytäntöön. Sitä ennen Kepen mielessä vielä välähti kysymys: Välähdys etelässä Nui-Korosta katsottuna? Etelärannikolla?<br>\n<br>\n[spoil]Manulle tattiit kuvan efekteistä.<br>\n<br>\nJa suoritin myös kieliasun tarkistuksen. Hi hi hii.<br>\n– Manu[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1140,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-08-02T19:50:00.000Z","content":"<strong>Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\n<br>\nBladis käveli ripeään tahtiin kirkkaalla käytävällä. Hän ja Umbra ohittivat suuren sinisen seinävaatteen, joka kuvasi Klaanin moderaattoreita. Heidän eteensä tuli vahvannäköinen ovi sekä pieni kameratunnistus. Bladis asetti vihreän modekivensä kameran eteen ja ovi aukesi. Umbra ja hopeamusta skakdi astuivat ovesta sisään ja saapuivat kiviseen huoneeseen. Moderaattorien päähuoneessa oli jokaisen moderaattorin nimikkonojatuolit, jotka oli kirjailtu jokaisen moderaattorin omilla väreillä. Yhdellä seinällä oli kone josta sai ostettua Bohrok Energy drinksiä, jota moderaattorit usein käyttivät yövuoroillaan. Eräällä kiviseinällä koreili kuva Klaanin admineista ja moderaattoreista sillä ainoalla kerralla kun kaikki olivat paikalla linnoituksessa. Kuvan ottamisesta oli jo kulunut ties kuinka kauan ja välillä tuntui että klaanilla oli aika löyhät säännöt henkilökuntansa suhteen. Umbra istahti keltamustalle nojatuolilleen ja venytteli käsiään. Oli mukavaa olla taas kotona. Bladis otti laukustaan widgetin ja työnsi pienen rattaan koneeseen. Hän valitsi itselleen jotain virvoitusjuomaa automaatista. Kuului kolinaa ja juomakanisteri putosi Skakdin eteen lattialle. Bladis poimi vihreän juomakanisterin ja kaatoi siitä juomaa kurkkuunsa. Ai että kun oli hyvää, Skakdi sanoi ja istahti nojatuoliin. <br>\n<br>\n\"Miksi edes tulimme tänne, Umbra?\" Bladis kysyi kollegaltaan. Hän ei ollut ollut kauhean usein kaksin kollegansa kanssa. <br>\n”On vain hyvä että sinäkin käyt täällä päämajassamme, pomo”, Bladis sanoi ja lisäsi ”missä muuten olet ollut nämä viimeiset viikot ja mikä on tuon uuden lookkisi tarkoitus?”<br>\n<br>\n”Pitkä tarina, joka pitää sisällään taistelun kaksostani vastaan, joukon noviisi-Toia joiden kohtalosta en halua edes puhua sekä rauhallisen saariryhmän. No siitä tuli aikamoinen murhenäytelmä ja nyt kannan veljeni muistoja pääni sisällä. Oliko muuta?” Umbra töksäytti.<br>\nBladis oli ennenkin kuullut näistä Umbran retkistä joten hän ei sanonut mitään, punnitsi vain asioita. Minkäköhän takia Umbra edes oli lähtenyt Klaanista ilmoittamatta kellekään…”, Skakdi ajatteli, mutta muisti sitten Umbran yhteyden ritarikuntaan, joka piti häntä pihdikkäässä kuolonkourassaan.<br>\n<br>\n”Olitko tuolla tehtävällä sen muinaisen diivan takia?” BV kysäisi Umbralta. Muinaisella diivalla Bladis viittasi ritarikunnan johtaja Helryxiä, joka ei halunnut päästää Umbrasta irti. Umbralla ja ritarikunnalla oli jotain hampaankolossa toisiaan kohtaan.<br>\n<br>\n”Olin, mutten ole enää. Nyt olen päättänyt etten lähde enää sen typerän veden toan tehtäville ja katkaisen siteeni siihen mätään organisaatioon joka tottelee johtajaansa sokeasti. Mikä Mata Nuin tahto ylipäätänsä on? Itse olen ajatellut että se on rauha universumiin, mutta hörhöjen fundamentalistien poppoo haluaa sotaa vain tähän maailmaan. Eli oli ihan hyvä että lähdin”, Umbra sanoi.<br>\n<br>\nPian Bladis kuitenkin avasi pöydällä olevan tietokoneen ja kirjautui moderaattorin tunnuksilla sisään Klaanin turvajärjestelmään. Hän katsoi nopeasti läpi huomiota vaativat asiat, kuten sotavalmistelut. Lopulta hänen silmänsä osuivat yhteen kohtaan, Nimdan valvontaan \"jotta sen voisi tuhota\". Skakdi jäi miettimään miksi jotain esinettä pitäisi valvoa, jos se pitäisi tuhota. <br>\n<br>\n\"Uu, katso\", Bladis sanoi ja käänsi näyttöä moderaattori-toveriaan päin. Hän osoitti Nimdan tietoja.<br>\n<br>\n\"Miksi ihmeessä me varjelemme yhtä sirua jos me halueamme tuhota sen?\" <br>\n\"Jos nyt ensin joku selventäisi minulle jotain tästä Nimdasta. Miksi se edes on niin tärkeä meille ja mitä me niillä siruilla teemme?\" Umbra sanoi jo vähän ärsyyntyneenä kun oli ollut ulalla jutuista jos jonkin aikaa. <br>\n\"No me emme niinkuin juurikaan tiedä siitä\", Bladis aloitti \"Tiedämme, että sillä on jotain suuria voimia ja että pahikset ovat sen perässä\", skakdi kertoi. <br>\n\"Suurin osa tiedosta on peräisin siitä kun Gee kävi Nimdanpalvojien saarella tässä vähän aikaa sitten“ \"Niin, Geen mukaan siruilla tosiaan oli voimia. Niitä palvottiin tyyliin jumalina ja tosiaan, kun kerran muutkin niitä tavoittelevat, niin ne ovat arvokkaita. Ne ovat siis ilmeisesti jonkinsorttinen voimakas ase.\" <br>\n<br>\n\"Minua epäilyttää tässä asiassa se että Guardian tietää näistä siruista näinkin paljon. Jokin minussa sanoo että muutkin Adminit ovat sotkeutuneet näiden sirujen mysteeriin ja he pimittävät meiltä muilta jotain tärkeitä tietoja. Löytyykö sieltä koneelta mitään tietoa Nimdasta, BV?\" Umbra sanoi, katsahtaen ystäväänsä. <br>\n<br>\nSkakdi napsautti kuluneella hiirellään Nimda-sanaa ja esiin aukeni lyhykäinen tiedosto. Sen hallitsevin piirre oli kuva Alfa- ja Beeta-siruista. Sivulla oli myös tietoja Nimdan havaituista ominaisuuksista sekä tiedettyjen sirujen sijainneista. Sivulla oli myös maininta siitä, että Klaani etsi Nimdaa tuhotakseen sen, sillä se on liian vaarallinen päätyessään muiden käsiin. <br>\n\"Eli siis tietokoneen mukaan Nimdan palanen on jossain täällä linnoituksessa ja Adminit haluavat sen tuhottavan, joten pitäisikö meidän lähteä tuhoamaan sitä sirua, Umbraseni?\" Bladis sanoi, lukien koneelta sirun olinpaikan. <br>\n<br>\n\"Hmm... Taika-aseen tuhoaminen voisi kyllä auttaa klaania, mutta eikö se siru voi tehdä meille jotain? Ja olemmeko tarpeeksi voimakkaita sen tuhoamiseen?\" Umbra kysäisi<br>\n<br>\n\"Käsittääkseni ne kuusi sirua yhdessä ovat huippuvaarallinen superase, ei yksittäiset sirut\", Bladis selvensi. \"Kyllä meillä aina tulivoimaa löytyy, olemmehan me Umbra ja Bladis, ja tuskin se siru meille itsessään mitään tekee. Eihän sillä mitään omaa tahtoa ole, eihän?\" Bladis kertoi. <br>\n\"Hyvä on, lähdetään tuhoamaan se voimallinen siru. Saamme sentään jotain järkevää tehtyä täällä\", Umbra sanoi. \"Johda minut Nimdan luokse, toveri\". <br>\nTämän sanottuaan he jättivät huoneen. <br>\n<br>\nMatka pikku hiljaa hämärtyvän Klaanin käytävillä johti heti Admin-siiven alapuolella olevaan holvihuoneeseen, jossa oli jälleen kerran tarkat tunnistukset. Modekivi takasi jälleen kerran pääsyn sisään huoneeseen. Bladis kytki seinän sähköpääkeskuksesta hälyttimet pois päältä ja lähti marssimaan huoneen keskellä olevan, lasikuvun alla olevan Beetan luo.<br>\n<br>\nUmbra ei ollut eläissään nähnyt mitään vastaavaa. Valkoinen, lasikuvun alla oleva metallinen siru, joka säkenöi suuria energioita, jotka Umbra tunsi ympäri kehoaan. Siru oli samalla kaunis, että kammottava. Kaksikko asteli kiven luokse, jolloin valon kajo yltyi. Bladis piteli silmiään kirkkaan valon osuessa hänen silmiinsä, jolloin Umbra koetti himmentää metallinkappaleen hohtoa. Hän otti yhteyden kiven valonlähteeseen, muttei saanut sitä himmennettyä. Jokin ei täsmännyt sirussa. Skakdi asetti kätensä varovasti lasikuvun kummallekin puolella. Hän nosti puoliympyrän mallista, panssarilasista tehtyä kupua hiljaa ylöspäin. Sirussa oli jotakin hypnoottista. Skakdia huimasi, eikä se ollut samanlaista huimausta kuin Sisällissodan pommitusilmalaivoissa koki. Se oli jotain erilaista. <br>\n<br>\n\"Mikä sinun on, Bladis?\" Umbra kysyi toveriltaan. Skakdi hoippui lasikupu käsissään, melkein kaatuen kivilattialle. Umbraa hämmensi Bladiksen käytös. Pian hän itsekin alkoi huomata jotain outoa. Huone täyttyi erilaisista ja eriväisistä palloista. Palloja oli eri kokoisia ja ne aaltoilivat, samalla vääristäen huoneen tilaa. Toa koetti pudistaa päätään. Pallot pysyivät ja Bladis oli yhtäkkiä viherpinkki. \"Mitä täällä tapahtuu!\" Umbra huusi. <br>\n<br>\nBladis yritti nousta, muttei siinä onnistunut. Häntä huimasi ja tuntui kuin joku olisi käytellyt aivoporaa hänen polvilumpioonsa. \"Nimda... Nimda\" <br>\nSiru välähti voimakkaasti peittäen sekunneiksi huoneen valkeuteen. Skakdin mieleen nousi Sisällissodan kauhut: kaasut, räjähdykset, veri, kuolema. Tuhannet pienet porat tuntuivat poraavan hänen päätään joka suunnasta. Skakdi ähkäisi ja kääntyi epämääräisesti kyljelleen. Hänestä tuntui siltä, kuin hän olisi menettämässä tajuntansa. Valon Toan mielen täyttivät sekavat ajatukset. Umbran mielenterveys oli alkanut horjua jo hänen veljensä muistojen yhdistyessä Umbran muistojen kanssa, ja hänen muistaessaan muistoja jotka eivät ollet hänen. Valon Toa piteli päätään. Päänsärky vain kasvoi kun ajatukset ja muistot sekoittuivat. Hän tunsi kuinka hänen veljensä muutettiin makutamaiseksi antidermismassaksi Mutranin kokeessa, kuinka kylällinen matoraneja kuoli hänen takiaan ja kaikkea muuta. Umbran psyyke ei kestänyt, ja hän rojahti lattialle. Bladevezonin näkö ja todellisuudentaju alkoi sumentua valkoiseksi massaksi. Sitten hän tunsi kaiken pimenevän. <br>\n<br>\nMyöhemmin, kultavihreä moderaattori, Paaco kävi tutkimusretkellä Nimdahuoneessa, ja löysi kaksi kollegaansa maasta. Kaksikko vietiin toipumaan sairaalaosastolle, jossa heille annettiin lepoa ja lääkkeitä.<br>\n<br>\n[spoil]Team U&M vauhdissa. JIIHAA[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1141,"creator":"Donny","timestamp":"2011-08-03T10:08:00.000Z","content":"<strong>Klaanin admin-huone</strong><br>\n<br>\nAikoinaan muuan metallihirviön kanssa käydyn taistelun aikana pahasti vaurioituneen adminien kokoushuoneen korjaustyöt lähestyivät valmistumistaan. Jokunen rakentajamatoran asetti parasta aikaa huoneen keskelle suunniteltua laajaa kokouspöytää paikoilleen, samalla kun pari muuta matorania hääräsi huoneen takaseinälle sijoittuvien ikkunoiden parissa.<br>\n<br>\nHuoneen etualalla seisoi sirututkimuksensa arkistonhoitajien käsiin toistaiseksi jättänyt Tawa. Klaanin ylijohtaja seurasi korjaustöitä avoimen kiinnostuneena, ja vaihtoi välillä muutamia sanasia ympärillään hääräävien matoranien kanssa. Tällä hetkellä Tawa jutteli viereensä pysähtyneen sinistä maalipurkkia kantavan onu-matoranin kanssa huoneen seinille suunnitelluista ornamenteista.<br>\n<br>\nKokoushuoneen suurimman ikkunan kimpussa hääräsi matoran Bob. Pitkästä aikaa iloisen näköinen korjaajamatoran suorastaan loisti, sillä Bob oli saanut viikko sitten vihiä ylennyksestä ja tuntuvasta palkankorotuksesta. Taakse olivat jäämässä naurettavat ja turhauttavat työsessiot linnoituksen syrjäisimpien varastorakennusten parissa. Bobin tulisi vain todistaa kyvykkyytensä isompien operaatioiden suhteen tässä admin-huoneen jälleenrakennusprojektissa ja ylennys olisi sitten taattu. Tästä syystä Bob oli nähnyt erityisen paljon vaivaa juuri kiinnittämänsä ikkunalasin tiivisteisiin, ja toiveikas po-matoran vilkuili tuon tuosta josko Klaanin kunnioitettu juuriadmin seuraisi hänen työskentelyään.<br>\n<br>\nBob huusi silkasta järkytyksestä kun taivaalta ohjuksen lailla paikalle syöksynyt kolmensadan kilometrin tuntivauhtia hipova pienikokoinen lintu rämähti ikkunaan ja pakottautui sitten aivan liian vaivattomasti luodinkestäväksi povatun lasin läpi. Kuusisiipisen kiitäjälinnun lentäjälasit kiiltelivät iloisesti samalla kun sen peräsimeen kytketty suihkumoottori pahoinpiteli läsnäolijoiden korvakäytäviä epämääräisellä huminan ja vinkumisen äpärälasta muistuttavalla äänellä. Syöksyttyään ikkunan läpi alkoi lintu kimpoilla pitkin huonetta, kaataen mennessään tikkaat, kaksi matorania ja Tawan kanssa jutustelleen onu-matoranin maalipurkin (tämä muutti onu-matoranin suunnitelmat lattian tulevasta väristä alta aikayksikön...) Lopulta lintu hyppelehti häiriintyneen näköisesti huoneen tuoreelle pöydälle, rauhoittui hieman, käänsi katseensa kohti Tawaa ja sirkutti.<br>\n<br>\n\"...Helei\", sanoi Tawa, tapittaen ensin linnun lentäjälasien takaa paistavia iloisia nappisilmiä, sitten pienen rahin peräpäästä pelottavan näköisesti sojottavaa ja yhä savuavaa suihkumoottoria.<br>\n<br>\nKesti hetki, kesti toinen. Sitten Tawa kuunteli Ämkoon saneleman viestin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1142,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-08-03T12:25:00.000Z","content":"<strong>Nynrah, Takomon raunioiden lähimaasto</strong><br>\n<br>\nJoki virtasi nyt ärjyen Klaanilaisten ja ensimmäisten varastojen välissä. Virtaus oli rauhoittunut purkauksen jälkeen, mutta vauhti oli silti melkoinen. Maassa lojui kaikenlaista roinaa, rakennusmateriaalia ja kivenmurikoita. Tongu laski G:n jollekin pehmeää materiaalia olevalle kappaleelle ja katseli jokea.<br>\n”No niin, nyt meidän on viimeistään päästävä yli”, Keetongu sanoi.<br>\n”Minulla ei ole kyllä hajuakaan miten”, G urahti vaivoin.<br>\n”Nyt tai ei koskaan, Rahkshit tulevat tänne milloin tahansa”, Manu sanoi ja tuli Tongun vierelle joen partaalle.<br>\n”Manu, sinä olet Makuta. Voisitko venyttää itsesi sillaksi? Se kolibritemppu oli aika nätti”, keltainen jätti sanoi ja silmäili Manfredia ainoalla silmällään.<br>\n”Teoriassa mahdollista, mutta minäkään en voi venyä loputtomiin. Minun pitäisi laskea oikea kaarikulma, jänneväli, sinun ja G:n massa, materiani lujuus ja niin edespäin. Toisin sanoen, minun on imet-”<br>\n”Hmm, ehkei”, Tongu vastasi ja kääntyi romujen puoleen. Hän oli Klaanin Telakan pääinsinööri. Hän oli suunnitellut ja toteuttanut satojen metrien pituisia höyryilmalaivoja. Ja tässä pieni puronpahanen tukki sankareiden reitin. Hän otti kättensä rautapalkin, väänsi sen vahvoilla sormillaan jakoavaimen muotoiseksi ja aloitti rakentamisen.<br>\n<br>\nKului kaksikymmentä minuuttia.<br>\n<br>\n”Mikä skarrrararrar tuo on”, Manu sanoi.<br>\n<br>\nKeetongun edessä oli epämääräinen kasa vaijeria, hammasrataskoneistoja ja rautaputkimöykkyjä. Kyklooppijätti otti pitkiin käsiinsä vaijeriin kiilahihnapyörällä kiinnitetyn koukun, pyöräytti sitä laajassa kaaressa päänsä yläpuolella ja paiskasi vastarannalle. Koukku tarttui rannalla kasvaneeseen kuivaan puunrunkoon kuin Matoron harppuuna aikoinaan. Vaijeri pingottui joen yli pari metriä sen yläpuolelle. Klaanilaisten puoleinen pää oli kiinni hammasrataskoneistossa, joka oli paalutettu maahan. <br>\n<br>\n”Täysin yksinkertainen lihasvoimalla toimiva köysirata”, Tongu sanoi ja nosti Guartsun vaijerissa riippuvaan putkikasaan. ”Kyytiin vain, se kestää kyllä teidät molemmat. Minä uin perässä”, hän jatkoi. Manfred katsoi epäillen laitetta, mutta oli liian väsynyt lentämiseen ja hyppäsi koriin Guartsun seuraksi. Tongu pyöritti hammasrattaassa olevaa kampea ja vaijeri lähti liikkeelle. Manu ja Gurvana vaappuivat hiljalleen vastarannalle. Perille päästyään Manu veti G:n korista, kiipesi puusta alas ja jäi odottamaan Tongua. Keltainen jätti hyppäsikin hetimiten virtaan ja ui pitkiä ja vahvoja jäseniään käyttäen vastarannalle. Vaikka virrassa uinti olikin rankkaa, viileä vesi virkisti takomokokemusten jälkeen ihanasti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1143,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-08-03T17:28:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani<br>\nKahvio</strong><br>\n<br>\nKahviossa, tuossa Klaanilaisten jalossa ajanviettopaikassa, oli juotu jo monta kierrosta kuumia kaakaoita ynnä muita Klaanin perinnejuomia. Iloinen puheensorina vallitsi Kahviossa, kun väki siirtyi sinne pikku hiljaa päivän askareilta. Ilta oli vilkasta aikaa.<br>\n<br>\nEräässä nurkkapöydässä istuivat myös Matoro sekä kaksi Umbran tiimin Toaa, Nurukan ja Deleva.<br>\nTaisteluja nähnyt viisas ja vanha maan toa ja tämän puoliksi hopean ja punavalkoisen kirjava kumppani istuivat ja siemailivat jotain kahvintapaista ainetta kanistereita muistuttavista juoma-aseteista. Kaksikko ei oikein tiennyt mitä he edes tekivät täällä linnoituksessa, eiväthän he edes olleet klaanilaisia.<br>\nDeleva murahti. Hän ei pitänyt siitä että tätä sekalaista komppaniaa johti sininen skakdi, jolla oli työläisenä mustahopeinen skakdi. Delevalla oli paljon vihaa Skakdeja kohtaan ja tästä syystä häntä sanottiin joskus rasistiksi.<br>\n\"Koeta nyt rauhoittua vanha kuoma\", Nurukan sanoi, siemaillen kahviaan. Kuuma neste tuntui hyvältä kurkussa ja maistuikin varsin piristävältä. Vanha toa ei ollut usein nauttinut kahvia matkoillaan. <br>\n\"En minä sille voi että se Metorakk-hirviö myi kyläni ja pilasi lajinsa maineen silmissäni. Saisinpa kostaa sille Skakdin hirvitykselle\", Deleva murahti, mulkoillen eräässä pöydässä istuvaa skakdia.<br>\n<br>\n\"Hmm, mitäs te olette pitäneet tästä paikasta? Oletteko meinanneet liittyä Klaaniin?\" Matoro kysähti, keskeyttäen kaksikon keskustelun.<br>\n\"Katsotaan, poikaseni\", Nurukan vastasi jään toalle. \"Jos tämä poppoo osoittautuu liittymisen arvoiseksi, niin kyllähän minä voisin liittyä, Helryxin suunnitelmat kun ovat niin järjettömiä, että...\"<br>\n\"Älä mainitse sitä veden toaa joka haluaa tuhota kaikki makutat\", Deleva murahti, lyöden nyrkkinsä pöytään. \"Sen neidin takia melkein menetin henkeni.\"<br>\n\"Näkee, että olette kokeneet kovia. Minäkin olin samalla tavalla katkeroitunut joskus kauan sitten, kun menetin tiimini, mutta Klaani muutti elämäni\", Matoro kertoi.<br>\n<br>\n\"Ai, yrität saada meidät liittymään klaaniin puhumalla, jään toa?\" Nurukan mutisi. \"Sanat ovat sanoja, mutta vain teot puhuvat puolestaan. Olen nähnyt tämän universumin loiston ja tuntenut sen pahuuden. Uskotko että minunlaiseni konkari tarvitsisi tällaista paikkaa itselleen?\"<br>\n\"Olen tismalleen samaa mieltä\", Matoro kertoi. \"Teot puhuvat paremmin kuin sanat, vaikka sanojenkaan voimaa ei sovi aliarvioida. Ja takaan sen, et menetä mitään jäämällä Klaaniin. Täällä on kaikki, mitä vain voi toivoa\", Matoro jatkoi. Hän halusi tutustua tähän maan toaan paremmin.<br>\n<br>\n\"Kuule, olet itseasiassa aika viisas jään toaksi. Ja yllättävän puhelias\", Nurukan kertoi. \"Meillä Metru Nuilla jään ja maan matoranit eivät tulleet kovin hyvin juttuun keskenään, mutta olen sitä mieltä että sinun kanssasi tulisin juttuun oikein hyvin. Voin harkita Klaaniin liittymistä, mutta epäilen vähän tätä jäsenien laajaa skaalaa, joka teillä on. On niin makutoja, toia, matoraneja, raheja ja skakdeja... Eli jos jonkinlaista ryömijää\", Nurukan kertoi.<br>\nDeleva kuunteli keskustelua mielenkiinnolla. Hän ei halunnut enää tehdä ritarikunnan hommia ja oli luvannut Umbran kanssa jättävänsä Mata Nui - uskoisten hörhöjen joukon. Mutta se että joukossa oli Skakdeja, sitä plasman toan oli vaikea sulattaa.<br>\n<br>\n\"Meno on vain piristävämpää kun on paljon erisorttista ryömijää\", Matoro kertoi. Sanasta \"ryömijä\" hänelle tuli jostakin ihmeen sysytä mieleen Manfred turbaani päässä. \"Ja tosiaan, olen itsekin huomannut että liian moni jään toa ja matoran on turhan epäsosiaalinen.\"<br>\n<br>\n\"Epäilen tätä teidän johtajaanne, admini Guardiania\", Deleva sanoi, puuttuen keskusteluun. \"Miten voitte antaa näin paljon valtaa ja auktoriteettia skakdille?\"<br>\n\"Sinun pitää tavata joskus Gee\", Matoro aloitti. \"Muutat käsityksesi Skakdeista\"<br>\n\"Missäs se teidän Geenne muuten oikein on?\" Deleva kysäisi. Oikeastaan hän ei menettäisi mitään Guardianin tapaamisessa.<br>\nAsia tuli tarkemmin Matoron mieleen vasta nyt. Gee oli lähtenyt pitkä aika sitten jonnekin Manfredin kanssa, eikä heistä ollut sittemin kuulunut mitään. \"Tuota, luulen että hän on jossain päin maailmaa tehtävällä\", Matoro tyytyi vastaamaan.<br>\n<br>\n\"Suorittaako Klaani oikein tehtäviäkin, ja mitä tehtävät oikein koskevat?\" Nurukan kysäisi mielenkiinnolla. Maan toa ei halunnut olla vain vanhus, joka istuisi paikallaan juomassa kahvia kahviossa.<br>\n\"No vähän vaihtelee\", Matoro aloitti ja nojasi taaksepäin pehmeään nojatuoliin. \"Tällä hetkellä pääpaino on Nimdan jahtaamisessa. Siitä olettekin kuulleet jo. Muutenkin suurin osa nykyisistä operaatioista liittyy tavalla tai toisella sotaamme Allianssin kanssa\"<br>\n<br>\n“Mikä tämä ‘Allianssi’ oikein on?\" Deleva kysäisi. Hän halusi tietää lisää klaanin vihollisista.<br>\n<br>\n\"'Pahuuden Paha Liiga' on tätä saarta asuttavien ötököiden, skakdi-palkkasotruein ynnä muun satunnaisen, raivohullun porukan muodostama liittoutuma joka tahtoo omista syistäähn tuhota Klaanin. Tällä hetkellä ei ole mitään oikeaa sotaa, jotain pieniä konfilkteja vain. Suurin tappiomme oli Yö Kauhun nimellä kulkeva outo hyökkäys Klaaniin joitakin kuukausia sitten\"<br>\n<br>\n\"Nyt meni mielenkiintoiseksi. Ötököitä. Skakdeja. Raivohullua porukkaa. Ja sitten tämä Yö Kauhu. Mitä silloin oikein tapahtui?\" Nurukan kysäisi ja halusi tietää lisää. Deleva oli myös kiinnostunut aiheesta, olihan vihollisten puolella skakdeja.<br>\n<br>\n\"Yö Kauhun tapahtumat ovat pitkälti epäselvät. Joukko metallisia tappajarobotteja hyökkäsi yhtäkkiä Klaaniin sen jälkeen kun joku tai jokin oli räjäyttänyt pommin Klaanin päägeneraattorin luona. Ne tappoivat minkä ehtivät, mutta kun saimme yhden tapetuksi, ne lähtivät\", Matoro selitti. Hän huomasi puhuvansa niinkin ahdistavasta asiasta kuin Yö Kauhusta rennosti ja normaalisti. Nukkejan kohtaamisesta oli jotain hyötyäkin.<br>\n<br>\n\"Kuulostaa mielenkiintoiselta\", Deleva sanoi yhtäkkiä. Plasman toalle oli jostain tullut kauhea hinku jäädä tänne linnoitukseen joksikin aikaa. Ainakin hän voisi olla piilossa ritarikuntalaisia ja saada täältä ehkä uusia ystäviä.<br>\n\"Minä sanon, että jäädään tänne joksikin aikaa ja katsotaan mitä tapahtuu\", Nurukan sanoi ja hymyili. Paikan ilmapiiri oli alkanut tarttua häneen ja hän tunsi pienen hetken kuin olisi ollut kotonaan. \"Muuten, missä Umbra on?\"<br>\n\"U taisi mennä hoitamaan moden velvollisuuksiaan\", Matoro vastasi lyhyesti. \"Mutta mitä jos otetaan toinen kierros ja jatketaan syvällistä keskustelua?\"<br>\n<br>\n[spoil]U & Martti -tuotanto esittää: THE DIALOGI[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1144,"creator":"Troopperi","timestamp":"2011-08-04T08:45:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nKorkealle kohoavan harmaan kivimuurin suurimpaan holviaukkoon asetettu portti aukesi natisten. Punainen, väsynyt Toa asteli siitä sisään niin ryhdikkäästi kuin vain pystyi. Porttia vartioivat matoranit katselivat häntä. Eräs heistä tervehti häntä niinkuin hänen virkaansa kuului. Toa oli juuri tullut pitkän matkan päästä kävellen siitä lähtien, kun muutamia torakoiden aseiden osumia ottanut maastoajoneuvo oli simahtanut lopullisesti. Toa asteli pihan poikki Klaanin päärakennukseen.<br>\n<br>\nEräällä varustevarastolla työskentelevän Onu-Matoranin pää kääntyi hänen kuullessaan askelia porraskäytävästä. Harmaaseen, katosta roikkuvien lamppujen valaisemaan huoneeseen asteli puna-musta tulen Toa.<br>\n<br>\n\"Kas hei Troopperi\", Matoran tervehti tulijaa.<br>\n<br>\n\"Hei sinullekkin.\" Troopperi vastasi.<br>\n<br>\n\"Mitäs sinulle on käynyt? Olet aika väsyneen näköinen?\"<br>\n<br>\n\"Se on pitkä juttu. Tulin kysymään saisiko täältä jonkinlaista ampuma-asetta, omani hajosi matkalla.\"<br>\n<br>\n\"Kyllä toki, kaipaatko minkälaista? Katsele toki ympärillesi.\"<br>\n<br>\nTroopperi käveli huoneessa asetelineiden luona. Välillä hän pysähtyi, otti jonkin aseen käteensä, ja tutkaili sitä.<br>\n<br>\nLopulta hän otti käteensä perinteisen puusta ja teräksestä tehdyn varsijousen ja katsoi sitä. Matoran tuli hänen luokseen.<br>\n<br>\n\"Kas, sehän on varsijousi. Se on todettu monin paikoin hyväksi ratkaisuksi. Tokihan se on hidas ladata, toisin kuin pitkäjousi, eikä meillä olekaan niitä saatavilla. Tehoa tosin löytyy.\"<br>\n<br>\n\"Voisin vaikka ottaa tämän.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1145,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-08-04T17:31:00.000Z","content":"<strong>Killjoyn huone</strong><br>\n<br>\nKilljoy väänsi itsensä pystyyn sängyssään ja alkoi vilkuilemaan ympäri asuntoa. Hänen päässään puhuva ääni oli epätodellinen. Nyt soturin silmät etsivät punaista Visorakia katseellaan, mutta tuloksetta.<br>\n<br>\n<em>Älä, turhaan. Olen jossain kaukana, en voi ottaa riskiä.</em><br>\n<br>\n”Visokki... se olet sinä, oletko se sinä? Missä sinä oikein ol-”<br>\n<br>\n<em>Kuunteletko sinä Killjoy? Minä kerroin sinulle, että tämä on ainutlaatuinen hetki ja kerroin myös että en voinut riskeerata mitään. Minun täytyy puhua sinulle, minun täytyy saada viesti kulkemaan.</em><br>\n<br>\nKilljoy istui, hän kokosi ajatuksensa ja keskittyi ääneen päässään. Joy huokaisi: ”Puhu minulle, minä vien viestin eteenpäin.”<br>\n<br>\n<em>Se ei ole niin yksinkertaista Killjoy. Miksi sinä, miksi kaikkien aikojen jälken juuri sinä? Kerro minulle: Kun ystäväsi poistuivat, kuinka monta henkilöä tämän huoneen lähettyville jäi?</em><br>\n<br>\nKilljoy laskeskeli hetken päässään: ”Nyt on iltapäivä, joten kaikki ovat töissä... Olettaisin ettei tässä nyt ole useiden kymmenien metrien säteellä ketään.” Killjoyn päässä kuuluva ääni päästi hiljaisen hyväksyvän hymähdyksen. <br>\n<br>\n<em>... onko sinulla paperia ja kynää?</em><br>\n<br>\nJoy hämmentyi hieman äkillisestä suunnanvaihdoksesta, mutta päätyi kaivelemaan lipastonsa laatikkoja, löytäessään sieltä lopulta ruutupaperia ja ikivanhan Klaanin logolla varustetun kynän. Killjoy hymähti: ”Sinä jätit nämä tänne, muistatko? Silloin kun näytit tämän asunnon minulle vuosia sitten.”<br>\n<br>\n<em>Olen pahoillani... pahoillani siitä mitä mökillesi tapahtui. Tiedän ettet viihdy siinä huoneessa, minä en vain voi auttaa sin-</em><br>\n<br>\n”Minä uskon sinua, et olisi voinut tehdä mitään.”, Killjoy yritti pitää äänessään itsevarman sävyn. Näissä tilanteissa Visokki olisi yleensä kysynyt, että miksi Killjoy puhuu ääneen. Pelkkä ajatteleminen riittäisi vastaamaan hänelle. Vuosien aikana Visorak oli kuitenkin oppinut Killjoyn pitävän aina hänelle luontevamman linjan.<br>\n<br>\n<em>Ne ovat esillä?</em><br>\n<br>\nKilljoy hymähti myönteisesti ja tiukensi otettaan kynästään. <br>\n<br>\n<em>Minä annan sinulle nimiä. Tarkkaan ottaen kuusi nimeä. Haluan että kirjoitat ne ylös.</em><br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi, vaikka tiesi ettei Visokki nähnyt tätä elettä.<br>\n<br>\n<em>Kapura.<br>\nGK.<br>\nJake.<br>\nDomek.<br>\nSnowie.<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\nK-<br>\n</em><br>\nKilljoyn kynä pysähtyi. Hän oli kirjoittanut nimet isoin kirjaimin keskelle paperia, hän oli silmillään arvioinut tilan jonka nämä kuusi nimeä veisivät. Hän pyrki tasapainoon ja symmetriaan, siksi viimeisen kuudennen nimen uupuminen pisti sekä Killjoyn silmään sekä korvaan: ”Niin?”<br>\n<br>\nÄäni Killjoyn päässä hiljeni hetkeksi, Killjoykaan ei sanonut mitään, istui vain hiljaa odottaen vastausta.<br>\n<br>\n<em>Killjoy.</em><br>\n<br>\nKilljoy puristi kynää nyt niin tiukasti, että sen puinen rakenne alkoi natista. Hän ei edelleenkään sanonut mitään, vaan kirjoitti nimensä listan alimmaiseksi.<br>\n<br>\n<em>Killjoy, edessäsi oleva lista on... arkaluontoinen. Yksi heistä... on pettänyt Klaanin, yksi heistä päästi hänet sisään sinä kauheana yönä.</em><br>\n<br>\nKynä katkesi Killjoyn kädessä. Hänen ajatuksensa riehaantuivat ja Joy perääntyi paperista takaisin sänkyynsä. Hän käänsi katseensa ikkunaansa. ”Minä tiedän mitä aiot sanoa.”<br>\n<br>\n<em>Sinä osoitit minulle, että katkerinkin voi muuttua, että paatuneinkin voi tehdä käännytyksen. Haluan vain että sanot sen. Sano minulle, ettet se ole sinä, Killjoy.</em><br>\n<br>\nKilljoy avasi huoneensa verhot ja antoi valon tulvia taas sisään. Valo häikäisi häntä jälleen, mutta hän tuijotti sitä sitkeästi siristämättä silmiään. ”Minä lupasin sinulle silloin, tässä samassa huoneessa. Tekisin Klaanin hyväksi mitä vain korvatakseni tekoni. Lupasin sen suoraan sinulle Visokki. En voi koskaan kiittää kylliksi avustasi.”<br>\n<br>\nVisokin ääni hiljeni, hän jatkoi miltei kuiskaten: <em>Kiitos.</em><br>\n<br>\nPienen hiljaisuuden jälkeen Visorak jatkoi. Killjoy oli nostanut kynänkappaleet pöydältä ja sovitti niitä nyt päämäärättömästi toisiinsa.<br>\n<br>\n<em>Killjoy... Sinä yönä... hän ei etsinyt Nimdaa, hän ei murtautunut tänne sen sirun takia. Petturi ei päästänyt häntä sisään siksi.</em><br>\n<br>\nVisokin ääni värisi, Killjoy ei ollut koskaan kuullut adminin äänessä tällaista. <br>\n<br>\n<em>Syy miksi hän tuli Klaaniin, syy miksi kaikkien niiden viattomien piti kuolla... olin minä. Punainen mies halusi minut...</em><br>\n<br>\nKilljoyn mieli oli täysin äänetön. Edes tipahtaneiden kynänkappaleiden aiheuttama kilahdus ei rikkonut sitä hiljaisuutta.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Gurvana toimi taustapiruna tämän kanssa.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1146,"creator":"Donny","timestamp":"2011-08-05T10:47:00.000Z","content":"<strong>Ämkoon veljeskunnan saaren ranta</strong><br>\n<br>\nKevyt merituuli koetteli ilmassa leijailevia torakkain ankkuroimia ilmalaivoja, mutta siitä huolimatta ne eivät liikahtaneetkaan. Ilmalaivoista maahan valuneet torakat ja erilaiset rakennusmateriaalit sen sijaan liikkuivat. Rannalle oli jo hetki sitten noussut suunnaton määrä erilaisia telttarakennuksia, huoltopisteitä ja siinä samalla muutama tähystystorni.<br>\n<br>\nKaksi värityksensä puolesta täydellisesti viidakon väreihin sulautuvaa matorania tarkkaili rannan tilannetta erään rantametsän korkeimman puun lehvästöstä käsin. Päähänsä nämä matoranit olivat sitoneet huppumaiset vaatteet, jotka peittivät heidän naamionsa lähes täydellisesti silmiä lukuunottamatta. Molemmilla matoraneista oli mukanaan kookkaat kiikarit, joilla nämä tutkailivat nazorakien puuhia tarkkaavaisesti.<br>\n<br>\nHetken tarkkailtuaan matoranit pudottautuivat alas puusta miltei äänettömästi. Sitten he lähtivät kohti veljeskunnan tukikohtaa niin nopeasti kuin pienillä kintuillaan suinkin pääsivät.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n\"Viimeistään tässä vaiheessa voinemme varmuudella sanoa, että ne ovat tulleet jäädäkseen\", Ämkoo murahti ja irvisti ilkeän näköisesti. <br>\n\"Jos vakoojiimme on uskomista, pääsisimme tarvittaessa hyvinkin lähelle torakoiden valloituskeskusta lännestä käsin\", aloitti Ämkoon vieressä seisova Johtaja \"mutta oletko varma, että se on hyvä idea?\"<br>\n<br>\nÄmkoo kääntyi Johtajaa kohti ja katsoi tätä pitkään, kuin arvioiden. Sitten admin avasi suunsa, ja sanoi jotain jota ei ollut sanonut pitkään aikaan.<br>\n<br>\n\"Tiedäthän, Leiter...\"<br>\n<br>\nMiesmuistiin ei ollut kukaan lausunut ääneen Johtajan synnyinnimeä. Sen kuullessaan matoran painoi katseensa oitis maahan, ja hiljeni.<br>\n<br>\n\"Meidän on tehtävä ensimmäinen siirto\", puhui Ämkoo. \"Klaanista hälyttämäni apujoukot saattavat saapua teoriassa milloin tahansa, ja silloin torakoiden mielenkiinnon on oltava jossain muualla.\"<br>\n\"Ymmärrän\", Leiter vastasi ja kohotti katseensa takaisin Ämkoon silmien tasolle.<br>\n<br>\nMiekkamies nousi seisomaan ja pudisti hieman pölyä viitastaan. Sitten tämä vilkaisi Leiteriä ilkikurisen näköisesti, ja sanoi:<br>\n\"Jospa aloittaisimme <em>Vihaisilla Linnuilla?</em>\"<br>\nLeiterin Miru-naamiolle levisi hillitty hymy.<br>\n\"Tahtonne on lakini.\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n003 tarkkaili kartallaan tapahtuvia liikkeitä tyytyväisenä Tulikärpäsen komentosillalla. Punainen kaulaliina hulmahti ilmavoimien komentajan kääntyessä nopeasti ympäri ja kävellessä sitten ikkunan tykö. Nazorak hymyili katsellessaan maiseman nopeaa muodonmuutosta hiekkarannasta torakkatukikohdaksi. 003 oli onnellinen.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/dSkdRvecOLU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/dSkdRvecOLU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSamaan aikaan rannan länsipuolella tapahtui jotain. Jokunen viidakon puu heilahti villisti ja taivaalla kävi kova vilinä. Paikalla vartiota pitävät nazorakit katselivat kummissaan rantametsän tapahtumia, mutta eivät epäonnekseen ymmärtäneet ottaa tilannetta vakavasti. Se, mitä torakat näkivät, ei näyttänyt vaaralliselta. Oikeastaan, näky oli jopa aika huvittava, suorastaan koominen.<br>\n<br>\n\"Kylläpä tuo punainen näyttää hölmöltä\", vartijanazorak sanoi toiselle osoitellen puun latvassa tähystävää pyöreähköä linturahia.<br>\n\"Haha, joo. Ja katso tuota toista sen vieressä\", hihitteli toinen.<br>\n\"Hahaha.\"<br>\n<br>\nPaikalle saapui pari muutakin torakkaa.<br>\n<br>\n\"jotain lintuja\"<br>\n\"heh\"<br>\n\"heh\"<br>\n<br>\nJa sitten vielä yksi lisää.<br>\n<br>\n\"Täällä sitä vain tähystellään jotain tirppoja. Takaisin töihin siitä, pösil- mikä tuo on?\"<br>\n<br>\nPaikalle viimeisenä saapunut torakka ehti miltei väistää metsän kätköistä esiin nousseen matoranpartion ampuman tainnutusnuolen. Yksikään torakoista ei ehtinyt asiasta ääneen älähtää, vaan puolustuksensa täysin auki jättänyt vartiopartio kaatui yksi kerrallaan makaamaan rannan hietikolle.<br>\n<br>\n\"Nyt on kiire\", Enki murahti kumppaneilleen. \"Noilla ei mene kauaa huomata, että jotain on tekeillä.\"<br>\n\"Tämä on hulluutta...\" jupisi valtavaa ritsaa toisen matoranin kanssa kantava Otlek.<br>\n\"Olet kuitenkin aina halunnut tehdä tämän, etkö vain\", Enki naurahti.<br>\n\"En voi kieltää\", kuului Otlekin vastaus.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nHetken kuluttua ulkoa kuuluva jytinä sai torakka 003:n hämmästyneet kasvot painautumaan tiukasti kiinni komentosillan ikkunalasiin. Ilmavoimien komentaja ei ollut uskoa silmiään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1147,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-08-05T12:04:00.000Z","content":"<strong>Nynrah<br>\nVarasto</strong><br>\n<br>\nKylmän ja pimeän varastorakennuksen läpi kaikui voimakas ääni, kun sen suuret ulko-ovet pamautettiin auki. Sisään huohottaen juoksivat matoranit Ternok ja Ontor, Makuta Nui ja olkapäällään haavoittunutta Guardiania kantava Keetongu, jonka haarniskan raoista tulvi vettä varastorakennuksen kivilattialle. Keetongu laski Guardianin alas ja koko viisikko pysähtyi hetkeksi hengittämään.<br>\n<br>\n\"Juuri oikeaan aikaan, ystävät!\"<br>\nMatoran Qinfatheousin iloinen ääni kaikui varastorakennuksen pimeydestä, jota oviaukosta tuleva valonkiila hieman halkoi. Mustanpunainen ja keltaista Komauta kantava Q käveli valoon hymyillen ja valtava jakoavain käsissään. Seitsemän muuta Nynrah-aavetta tuli esiin Q:n takaa kantaen monenlaisia työkaluja. He kaikki nostivat kätensä kunnioittavaan sotilastervehdykseen.<br>\n<br>\nKeetongun katse tarkentui pimeyteen. Hän näki jotain suurta.<br>\n\"Onko tuo se, minkä luulen sen olevan?\"<br>\n<br>\nQ nyökkäsi pitkään. \"Moottori puuttuu ja maalaukset jäivät pahasti kesken, mutta-\"<br>\n\"Aikaa ei ole\", Guardian keskeytti.<br>\n\"Aivan. Oli miten oli, teillä oli joku suunnitelma.\"<br>\n<br>\n\"Kyllä vain\", Makuta Nui puhui huohotuksensa välistä. Hän tutki metallista Feterra-kouraansa. Se ei kestäisi enää kauaa.<br>\n\"Sitä ennen\", Keetongu sanoi kaivellen jotain haarniskansa raoista. \"Q. Minä tulin Nynrahille vain tekemään kauppaa.\"<br>\nQ-mies näytti hämmentyneeltä. \"Ei, tämähän on keskeneräinen. Lisäksi... te pelastitte Nynrahin!\"<br>\nQinfatheous hymyili leveästi ja osoitti takaan varjoissa lojuvaa suurta runkoa. \"Ottakaa tämä kiitoksena koko Takomon puolesta!\"<br>\nKeetongu pudisti päätään. \"Ostos on ostos\", keltainen jättiläinen sanoi tiukasti astellen kohti keltanaamioista matorania. Hän kyykistyi tätä kohti ja ojensi pienen, litimärän shekin. Q puristi parhaansa mukaan vedet pois paperista.<br>\n\"...kiitos sitten.\"<br>\n<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nEntisen padon ja Takomon raunioiden suunnalta syöksyi tuhansia litroja vettä, jonka mukana virtasi suuria puunrunkoja ja teräksisiä pilareita. Zorak von Maxitrillian Arsteinin imperiumi oli musertunut, mutta niin oli Takomokin.<br>\n<br>\nSekalainen parvi hajanaisessa muodostelmassa lenteleviä Avhrak Va -lautasia syöksähteli hyönteismäisesti vastasyntyneen kosken yläpuolella. Punaisia hälytysvaloja vilkuttavat tiedustelurobotit olivat vailla komentavaa parviälyä, sillä sen signaalia lähettävä laitteisto oli tuhoutunut. Nyt koneet toimivat vain hätätilanteita varten sisäänrakennettujen alirutiinien ja Avhrak Feterroilta saamiensa komentojen varassa. Ne skannasivat mahdollisia eloonjääneitä koskesta, etsien monenlaisten olentojen elonmerkkejä. Mitään ei löytynyt.<br>\nYksi, hieman vahingoittunut ja märkä Avhrak Feterra leijui paikallaan kosken yläpuolella. Sen kommunikaatiojärjestelmä rahisi epäselvästi, mutta se ei estänyt sitä puhumasta.<br>\n\"<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">P-päärutiini: Löytäkää Mestari. Alirutiini: Evakuoikaa joukot.</span></span>\"<br>\nSekavasti sinkoilevassa Va-parvessa oli liikaa komennettavaa yhdelle Avhrak Feterralle. Siksi se ei huomannutkaan välittömästi, että puolivalmis lentokoneen runko syöksyi alas koskea uskomatonta vauhtia kantaen kymmentä matorania, yhtä skakdia, yhtä jättiläistä ja yhtä Makutaa.<br>\n<br>\nFeterran silmävalo alkoi punertaa keskittyessään koskea alas syöksyvää kohdetta.<br>\n\"<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">Alirutiini 2: Tappakaa. Ne. <em>Kaikki</em>.</span></span>\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nKeetongu puristi tiukasti kiinni puisesta, maalaamattomasta ruorista. Hän virnisti.<br>\n<em>Toimiihan tämä näinkin</em>, keltainen jättiläinen mietti.<br>\n<br>\nSuuresta ilma-aluksesta oli valmiina vain runko ja siivet, mutta niissäkin oli puutteita. Puuta ja metallia saumattomasti yhdistävä ulkokuori oli vielä maalaamaton ja ikkunoita ei ollut. Lisäksi katossa oli huomattavia aukkoja, joista roiskui sisään vettä, kun puolivalmis, moottoriton alus syöksyi alas koskea.<br>\nSekavasti sinkoileva Avhrak Va -parvi kiisi perässä ja vitivalkoiset energialaukaukset iskeytyivät aluksen pintaan, vahingoittaen sitä. Guardian makasi selällään pidellen kiinni kyljessään olevasta haavasta, mutta jaellen silti revolverillaan laukauksia kohti robotteja. Manukin oli liittynyt ammuskeluun, mutta teräksisen Feterra-kouran energia-aseen teho alkoi vähitellen hiipua. Kaikki kymmenen matorania pysyivät istuimissaan turvavyöt tiukasti kiinni. Ontor puristi kädessään suosikkijakoavaintaan luodakseen edes jonkinlaista turvallisuudentunnetta.<br>\n<br>\n\"Herra... herra Keetongu!\" Ternok huusi kurkku suorana kosken pauhannan yli.<br>\n<br>\n\"Sano asiasi, Ternok\", Tongu huusi tehden tiukan käännöksen, jolloin massiivinen vesiryöppy pesi <em>Kewana</em> tunnetun puolivalmiin aluksen komentosillan. Kaikki kastuivat.<br>\n<br>\n\"Eikö tämä malli ole...\" Ternok aloitti, mutta sai ämpärillisen vettä suuhunsa. \"Pthyi. Vähän kallis?\"<br>\n<br>\n\"Se taitaa olla pienin ongelmistamme\", Guardian köhi. Avhrak Va -parvi lenteli liian arvaamattomasti eri suuntiin, että niihin olisi voinut osua. Makuta Nui puri hammasta huomatessaan, että Feterra-kädessä ei ollut enää virtaa.<br>\nMakuta ei jäänyt leikkimään tehottomalla aseellaan. Yksi Avhrak Vaista koki nöyryyttävän lopun, kun aluksen rungosta heitetty irtonainen Feterra-käsi lävisti sen.<br>\n<br>\nMakuta Nui tuijotti epäuskoisena kohtaa joesta, johon Va oli uponnut.<br>\n\"Sepäs oli...\" Manu aloitti. \"... <em>kätevää</em>.\"<br>\nGuardian kääntyi hitaasti kohti makutaa. Hänen ilmeensä ei edes värähtänyt, mutta Manu virnuili totutun mielenvikaisesti.<br>\n\"Kieltäydyn nauramasta tuolle\", Guardian sanoi äänensävy tasaisena.<br>\n\"Älä ole tylsä\", Manu iski.<br>\n<br>\nEnnen pitkää Avhrak Va -joukkio alkoi vähitellen hajaantua. Osa jatkoi yhä klaanilaisten ja näiden kulkupelin jahtaamista, mutta vaikutti siltä kuin ne olisi käsketty aivan toiseen suuntaan. Lopulta kukaan ei enää seurannut koskea pitkin laskevaa ilmalaivan runkoa.<br>\n\"Pakenevatko ne?\" Guardian kysyi.<br>\n\"Siltä... näyttää\", sanoi Manu. \"Rahkshit. Ne taitavat olla jo aika lähellä.\"<br>\n<br>\nKosken pauhua lukuunottamatta Nynrahilla oli hiljaista. Vat ja Feterrat olivat jo kaukana, mutta jotain pahempaa oli tulossa.<br>\nKoski alkoi rauhoittua ja <em>Kewa</em> matkustajineen lähestyi Nynrahin metsien ja kallioiden täyttämää rannikkoa. Moneen osaan hajonnut Kirikori II odotti rannalla.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1148,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-08-05T22:22:00.000Z","content":"<strong>Sairaalahuone </strong><br>\n<br>\nHoitajamatoran seurasi sairaalahuoneen monitorilaitteita apeana. Saman tunnetilan kourissa vellova Kepe seisoi tämän vierellä, suunnaten pian takaisin sauraalavuoteella makaavan Maken luo, jakkaralla istuvan Snowmanin viereen.<br>\n<br>\n\"Pelkään ,ettei mitään ole enää tehtävissä\", vuoteen toisella puolella potilaan tilaa tarkkaillut tohtori totesi vaimeasti. Koneita seurannut hoitaja käänsi katseensa nelikon suuntaan. Tätä hän eniten vihasi työssään.<br>\n\"Make, et saa kuolla\", Snowie puristi lakanan reunusta.<br>\nMake makasi hienonvalkoisella vuoteella lähes elottomana. Tämän sydänkivi näytti useaan otteeseen himmenevän pysyvästi. \"Älä sure.\" Maken puhe kuulosti rauhalliselta. Hänen kasvonsa olivat kalpeat. Tuntui, että hän olisi kyennyt puhumaan vain vaivoin. \"Pian... olen yhtä menneiden kanssa.\" <br>\n\"Make...\", Kepe kumartui hieman lähemmäs toveriaan. <br>\nMake yskähti. \"...Snowie.\" Make käänsi päänsä tätä kohti. \"Se olet sinä, vanha ystävä.\" Make nosti kättään ystävänsä suuntaan. Se tärisi. \"Luovutan modekiveni. Kuten se luovutettiin minulle.\" Snowie oli hämmentynyt. Hän kyllä ymmärsi, mitä Make tarkoitti.<br>\n\"Mutta Make. Olen.. vain lumiukko.\" Snowie asetti kätensä torjuvasti eteensä. \"E-en ole sen arvoinen.\"<br>\n<br>\n\"En minäkään ollut.\" Maken käsi olisi ehkä valahtanut alas, jollei Lumiukko olisi tarttunut siihen tiukasti omillaan. \"Mutta vielä löytyy soturi, *köh*, joka auttaa Klaania voittamaan sodan.\" Snowie irroitti otteensa Maken kädestä. Tämä työnsi sen reitensä vieressä olevaan ruskeaan nahkalaukkuun. Nyrkinkokoinen, vihreä, kristallimainen kivi paljastui sen sisältä. Kiven hehku loi vihreän vivahteen huoneen synkkään valaistukseen. <br>\nMake suuntasi modekiveä pitelevän, tärisevän kätensä hitaasti Snowieta kohti. \"Kunnes kaikki ovat... yhtä.\" Maken voimat loppuivat. Hän ei kyennyt pitämään otettaan kivestä. Se lipsui hänen sormistaan, kohti lattiaa. Sekä Snowie että Kepe hätkähtivät. Lumiukko sai nipin napin estettyä kiven iskeytymisen kivilattiaan. Hän asetti kiven rintaansa vasten. Klaanilainen kantaisi sitä kunnialla...<br>\n<br>\n<em>Monitorin halki useaan kertaan kulkenut tärähtelevä viiva muuttui hitaasti kokonaan suoraksi. Maken sydänkivi loisti vielä hetken kirkkaimmillaan, ennen hidasta vaipumista ikuiseen lepoon. Hänen päänsä asettui tyynyä vasten...<br>\n<br>\nKyynelehtivä Snowie painoi päänsä sängynreunaa vasten. Kepe sulki silmänsä, kääntäen päänsä poispäin...</em><br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Ja höpsistä\", jakkaralla istuva Snowie topuutteli tilaansa kauhuskenaarioivaa moderaattoria.<br>\n<br>\n[spoil]<span data-s9e-mediaembed=\"youtube\" style=\"display:inline-block;width:100%;max-width:640px\"><span style=\"display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%\"><iframe allowfullscreen=\"\" scrolling=\"no\" style=\"background:url(https://i.ytimg.com/vi/h_ULg4RSy5Y/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%\" src=\"https://www.youtube.com/embed/h_ULg4RSy5Y\"></iframe></span></span> Kyllä, otin tästä kaiken irti.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1149,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-08-05T23:11:00.000Z","content":"<strong>Nui-Koron katedraalikaupungintalo, takahuone</strong><br>\n<br>\n”Mutta vakavaa tuo silti on”, Kepe huomautti väliin. ”En muista yhätkään tavanomaista sairautta, johon kaikki nuo oireet viittaisivat. Vatsakipu, päänsärky, kuumeen nousu, ja en ole tästä ihan varma, mutta onko sinun värisi tosiaan muuttunut hieman likaisenkeltaisen suuntaan? Kuitenkin, minusta tuntuu...”<br>\n<br>\nMake ja Snowie katsoivat odottava ilme kasvoillaan ja hieman peloissaan tiedemiestoveriaan. Huoneen ainoasta ikkunasta sisään tunkeutuvat auringonsäteet osuivat Kepen naamioon, kun tämä köhäisi ja vaihtoi pahoittelevaan ilmeeseensä.<br>\n<br>\n”Minusta tuntuu, että sinut on lähetettävä takaisin Klaanin linnakkeelle. Oman terveytesi vuoksi.”<br>\n<br>\nKummatkin kuuntelijat näyttivät pettyneeltä, mutta Kepe jatkoi ennen kuin muut saivat puheenvuoroa.<br>\n<br>\n”Olen pahoillani. Kupe kuitenkin saa sinut huomattavasti parempaan kuntoon kuin minä, ja Klaanissa saisit tervehtyä rauhassa” Sitten Kepe madalsi ääntään huomattavasti, ja vilkuili Snowien mielestä koomisen näköisesti ympärilleen. \"Lisäksi, en ole varma, luotanko pormestariin.\"<br>\n<br>\nMake nyökkäsi. Hän ymmärsi ystävänsä puhuvan totta, niin kivuliaalta kuin se tuntuikin. Mutta kivuliaalta tuntuivat myös kaikki Kepen äsken kuvailemat oireetkin.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nHuone oli melko heikosti valaistu. Valtava, useita erilaisia säätimiä ja nappuloita sisältävä hökötys lepäsi työpöydällä ja toinen mokoma oli huoneen nurkassa. Tietokone oli auki pöydällä, ja siitä lähti niin massiivinen määrä johtoja ja kaapeleita huoneen moninaisiin elektronisiin laitteisiin, että suurinta osaa koko laitteesta ei edes nähnyt. Eräs seinä oli täynnä näyttöjä, jotka näyttivät valvontakamerakuvaa Klaanin eri alueista ja saivat huoneen välkkymään erilaisissa väreissä.<br>\n<br>\nElekroniikkaviidakon keskellä istui yksinäisellä tuolilla kultavihreä moderaattori Paaco. Hänellä oli päässään valtaisat kuulokkeet, jotka eivät kuitenkaan tällä kertaa tykittäneet hillittömiä bassosoundeja. Sen sijaan äärimmäisen keskittyneen näköinen moderaattori kuunteli hiljaista ja rätisevää radiokeskustelua. Hän tunnisti epäselvän keskustelun nazorakinkieliseksi, mutta napautti vieressään olevasta konsolista muuannen kytkimen ala-asentoon. Pieni vihreä valo alkoi palaa laitteessa, ja hyvinkin Kepe-henkiseen kyhäelmään kiinnitetty suuri Rau alkoi hohtaa. Radiokeskustelu kääntyi matoraniksi ja Paaco keskittyi entistä enemmän.<br>\n”Krtska nyt sinä tämän mitssrrrkhrerrot?”<br>\n”Kukaan ei käskenyt sinua valmistttsskrh asuintiloja kahdellekymmenellekolmelle.”<br>\n”Krrrtttsstsssisit kuitenkin voinut ilmoittaa tästä etukäteen, remontoijat alkavat jo kylttsssrkksst”<br>\n”No tee siisshrhhsaikka kahvihuone. Olet korkeassa asekkshhhhssshtta minä olen korkeammassa. Lopeta sstsssskkskst”<br>\n”Hyvä on, Kenrsrrrrttstssss”<br>\n<br>\nSitten yhteys katkesi totaalisesti.<br>\n<br>\n\"Jepson. Ainakin sain koko sihinän talteen.\"<br>\n<br>\nPaaco ei tiennyt, mitä ajatella, mutta oli kuitenkin tyytyväinen nauhoitettuaan koko keskustelun. Ja löydettyään tarkoin salatun Nazorakein yhteyden.<br>\n<br>\n<em>Mutta mitä keskustelu tarkoitti? Asuintiloja kahdellekymmenellekolmelle?</em><br>\n<br>\n\"No siis. Voisin ihan hyvin unohtaa koko homman, ellei toinen noista pelleistä olisi ollut Herra Sir Mr. Kenraali 001, niiden jyrsijäötököiden pomo. Tilanne vaatii musiikkia.\"<br>\n<br>\nPaaco nappasi nauhoitteen kouraansa. Kultavihreä moderaattori sai muutamalla näppärällä kädenliikkeellä huoneen raikaamaan rytmikästä musiikkia, ja lähti tanssahtelemaan ovea kohti.<br>\n<br>\n\"Welcome to my world.\"<br>\n<br>\n[spoil]Ja jos joku ei mukamas arvannut, Paaber itse hoiti ison pätkän tämän osan lopusta.[/spoil]<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Nui-Koro, joen varrella</strong><br>\n<br>\nMuuannen Matoralainen, punainen väritykseltään, kumartui solmun pariin, valmiina irrottamaan lautan pienestä laiturista. Kahden sillan välissä sijaitseva pieni satamantapainen toimi tärkeänä liikennöintipaikkana, sillä jokea seuraamalla sieltä pääsi suoraan Bio-Klaanin linnakkeen välittömään yhteyteen. Ensin vesireitti kulkisi Nui-Koron muurille, jossa se kalterein vahvistetun portin kautta kuljettuaan johtaisi kahden pikkukylän kautta linnakkeelle.<br>\n<br>\nMatoralainen ei kuitenkaan aloittanut köysikimpun purkamista heti, sillä oletti klaanilaisten hyvästelevän toisensa. Ja oikein olettikin, punainen, vuoteessa makaava ja lautan mukana lähtevä klaanilainen otti kaksi muuta käsiensä väliin ja rutisti heitä oikein kovaa.<br>\n<br>\nHalauksen aloittavana osapuolena olemiseen tottunut Snowie hymyili yllättyneenä päästyään irti moderaattorin halauksesta, ja julisti: \"Make, tiedä, että tämä reissu olisi olisi ollut rutkasti tylsempi ilman sinua. Ja kuolettavampi, myyrätorakat olisivat vissiinkin listineet meidät, ellet olisi ollut paikalla.\"<br>\nKepe liittyi puheeseen virnistäen: \"Ja suoraan sanottuna, <em>tuon</em> seuraa voi olla vaikeanlaista kestää ilman toveria.\"<br>\n<br>\nMake hymyili vastaukseksi.<br>\n<br>\n\"Ja ihan vakavissaan puhuen...\" Snowie aloitti.<br>\n\"...minä tavallaan olin vakavissani...\"<br>\n\"...niin pianhan me taas näemme, kuomaseni. Emme me tällä reissulla loputtoman kauaa viivy, emmehän?\"<br>\n<br>\nPunainen solmumatoralainen seurasi keskustelua vielä hetken, ja vapautti lautan sitten hyväksi näkemällään hetkellä. Puinen kulkupeli alkoi jo lipua kohti kaupungin muureja, mutta klaanilaiset näkyivät puhuvan vielä keskenään.<br>\n<br>\n\"Hei hei Make, nähdään pian!\"<br>\n\"Ja paranemisia!\"<br>\n\"Ja paranemisia tosiaan!\"<br>\n\"Kiitos teille, ja hei hei!\"<br>\n<br>\nSitten lauttaa ohjastava Matoralainen töräytti torveen merkiksi portinkäyttelijöille, eivätkä klaanilaiset enää kuulleet toisiaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1150,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-08-06T20:29:00.000Z","content":"<strong>Killjoyn huone</strong><br>\n<br>\nYleensä Killjoy piti hiljaisuudesta. Hiljaisuus antoi tilaa ajatuksille. Hiljaisuus antoi rauhan, tilaisuuden olla oman itsensä herra. Killjoy kuitenkin tiesi että on olemassa myös toisenlaista hiljaisuutta, nimittäin tietämättömyyden hiljaisuutta. Hiljaisuutta jonka haluaisi loppuvan jotta kysymyksiin voitaisiin vastata.<br>\n<br>\nTämä oli niitä tilanteita joissa Killjoy vain halusi hiljaisuuden loppuvan, hän kuitenkin tiesi että hänen päässään puhuva Visorak puhuu vain silloin kun hän itse on niin päättänyt. Se on mielenvoimien etu ja ehkä myös kirous. Kirous ainakin sille joka kuuntelee. Joy käänsi katseensa lattialle, jonne kynänpalaset olivat tipahtaneet. Muutama puunsäle törrötti sormien nivelpalasten välistä. Killjoy vetäisi ne irti ja heitti niillä pöydällä nojanneen kortin kumoon. Hän havaitsi äänen päässään aktivoituvan.<br>\n<br>\n<em>Et halua tietää enempää vai?</em><br>\n<br>\nKilljoy ei koskaan ollut kovin hyvä mielensä sulkemisessa, joten Visokki oli huomannut tämän tunteen luultavasti ilman sen kummempia tutkimisia. ”Enpä kai... mutta minun täytyy tietää, eikö? Et sinä olisi aloittanut jos et aikoisi kertoa loppuun.<br>\n<br>\n<em>Minä en uskalla ottaa yhteyttä muihin... en enää kun Snowiekin saatiin vaivalla kuntoon.</em><br>\n<br>\n”Snowie, miten hän tähän liittyy?”<br>\n<br>\n<em>Punainen Mies... hän ei ole telepaatti kuten monet teistä tuntuvat luulevan, itseasiassa en ole varma onko hän perillä mielenvoimien käytöstä lainkaan. Hän on kuin hakkeri, hakkeri joka levittää viruksia tietokantaan. Kun se tämä virus valtaa yhden kohteen, se pääsee siitä automaattisesti kaikkialle minne tie avautuu.</em><br>\n<br>\nJälleen pieni hiljaisuus. Tällä kertaa hiljaisuus miellytti Killjoyta, hän sai vastauksia ja nyt hän käsitteli niitä. Ongelmana oli ettei hän osannut yhdistää palapelin palasia.<br>\n<br>\n<em>Ei valkene? Minäpä selitän tarkemmin: Sinähän olet tietoinen Snowiesta ja hänen taannoisesta ongelmastaan?</em><br>\n<br>\nKilljoy hymähti myöntävästi. Sama hoitajamatoran, joka oli hoitanut tapausta, oli mukana Killjoyn ensihoidossa. Hän oli yhdessä Samen avustuksella saanut kerrottua Killjoylle kaiken tarpeellisen.<br>\n<br>\n<em>Siinä tapauksessa tiedät, että Snowien päässä oli jonkinlainen loinen. Mitä sinä et tiedä, on että jollain tapaa, se elää myös minussa. Joka kerta kun avaan yhteyden johonkuhun, avaan tien tälle virukselle. Hän tarvitsi minut, hän tarvitsi minut levittämään varjojen verkkoaan.</em><br>\n<br>\nKilljoy nousi pystyyn, mutta Visokki rauhoitteli tätä: <em>Älä huoli, loinen vaatii levitäkseen sen mestarin läsnäolon. Tämän takia kerroin tilanteen olevan ainutlaatuinen. Punainen Mies on... tällä hetkellä varattu. Minun täytyi käyttää tilaisuus hyväkseni.</em><br>\n<br>\nKilljoyn aivoissa alkoi julmettu raksutus: ”Hetkonen, sinähän onnistuit ottamaan siinä tilassa oleviin yhteyttä, kuinka sinä sen teit?”<br>\n<br>\n<em>Loinen, se vaati silloin Punaisen miehen kaiken huomion. Onnistuin lähetämään lisäksi viestejä tavallaan Snowien läpi, minulla ei ollut pelkoa tartuttaa jotakuta jolla loinen jo oli. … Killjoy, vie viestini eteenpäin. Jos Tawa on täällä vie se hänelle pian. Minä koetan auttaa teitä, niin kuin tein Umbran kanssa, mutta en voi tulla lähelle teita, olen pahoillani.</em><br>\n<br>\n”Hetkonen, miten Umbra tähän liittyy?”<br>\n<br>\n<em>Anteeksi, anteeksi kun joudun vaivaamaan sinua näin, mutta en voi viipyä, en voi ottaa riskiä että minut huomataan.</em><br>\n<br>\n”Visokki nyt sinä kerrot missä sinä ol-”<br>\n<br>\n<em>Ja kiitos...</em><br>\n<br>\nKilljoy tiesi Visokin kadonneen. Pieni miltei huomaamaton kohina hänen päässään oli vaimennut. Pienen hiljaisuuden jälkeen Killjoy potkaisi seinää ja kirosi. ”Ei voinut edes kertoa missä on...” <br>\n<br>\nJoy mietti kaikkea mitä oli juuri saanut kuulla. Hän ei ymmärtänyt, ei kaikkea. Mutta hänen täytyisi viedä tieto eteenpäin. Killjoy nappasi kypäränsä ja istutti sen päähänsä. Hänellä ei olisi aikaa ruveta asentamaan rintapanssariaan, kypärä saisi riittää. Hän nappasi petturilistan pöydältä ja lähti astelemaan kohti ovea. Hän kuitenkin pysähtyi, pysähtyi tuijottamaan listaa.<br>\n<br>\nYksi sivallus ja alin nimi repeytyi irti paperista ja syttyi tuleen. Palanen tuhkaantui ilmassa, jättäen maahan vain pienen kasan nokea. Killjoy katsoi paperia ja sen viittä jäljelläolevaa nimeä: Tämän jälkeen hän taitteli sen ja asetteli tarvikelokeroonsa. <br>\n<br>\n”Tawalle siis.”<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Gurvana on edelleenkin tämän kaiken taustapiru</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1151,"creator":"Tronie","timestamp":"2011-08-06T21:22:00.000Z","content":"<strong>Qor Nui</strong><br>\n<br>\nKohtalaisen pientä saarta oli käytetty vankityrmänä menneinä aikoina. Jokainen vartioon asetettu olento oli tullut hulluksi. Tuntemattomista syistä.<br>\n<br>\nKaikki tyrmään heitetyt rikolliset olivat ennemmin tai myöhemmin kadonneet syövereihin.<br>\n<br>\nPartiot, jotka yrittivät löytää syyn katoamisiin, eivät koskaan palanneet.<br>\n<br>\nNäin sekä tyrmät että koko saari oli jätetty omilleen, toivoen jokaisen henkiin jääneen lopulta kuolevan.<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\nPieni Ussal-rapu oli keplotellut itsensä tyrmien sisäpuolelle. Kaikki näytti sen mielestä tavalliselta, mutta jokin oli kuitenkin väärin. Se tepasteli pitkin käytäviä, kaltereiden väleistä tanssahdellen. <br>\n<br>\nErään kerran se kuitenkin huomasi suurimman ja vahvimman oven, mitä tyrmistä löytyi. Se vaikutti kiinnostuneelta. Hyvin kiinnostuneelta. Tutkittuaan ovea hetken, se huomasi raon, josta olisi voinut mahtua. Se työnsi silmänsä pimeään huoneeseen, lopulta tunkien muun ruumiinsa ahtaasta raosta.<br>\n<br>\nUssal katseli ympärillensän tuskin nähden mitään muuta, kuin pienen vihreän valon huoneen perällä.Se halusi nähdä lähempää, mutta silloin valtava saksikäsi litisti sen lattiaan, saaden seinätkin värähtelemään. Sakset ottivat lujan otteen ruumiista ja kuljettivat sitä lähemmäs saksikäden omistajaa. Ussal tunsi viimeisinä tunteinaan, kuinka jokin avautui hänen edessään ja sulkeutui nopeasti tappaen Ussalin lopullisesti.<br>\n<br>\nVihreä valo alkoi kirkastua ja tuottaa savun tapaista, joka laskeutui suuren ankeriasmaisen olennon häntää alas.<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nLattia alkoivat täristä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1152,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-08-07T09:12:00.000Z","content":"<strong>Metsä, klaanin saari</strong><br>\n<br>\nSade piiskasi tätä metsän reunaa, jossa ei ruohokaan tohtinut kasvaa. Nazorakit olivat pumpanneet tänne kaikkia aseteknologian sivutuotteina tulleita jätekemikaaleja, jolloin metsä oli alkanut kuolla ja kuristaa itse itseään. Surullinen, valkomusta zyglak istui pienen, saastuneen puron luona katsellen omaa kuvajaistaan. Hän oli nimeltään Flygel ja hänet oli karkotettu lajinsa parista.<br>\n<br>\nKaikki oli alkanut siitä kun Flygel oli palannut kotiinsa, kotarakennelmalle. Zyglakien koko sisämaakylä oli vaurioitunut pahoin. Vedenalainen tulipalo suuressa kirkossa ja vesivoimalan täydellinen tuhoutuminen olivat olleet kova takaisku jo muutenkin universumin vihatuimmaksi lajiksi kutsutuille zyglakeille. <br>\n<br>\nTaistelu kahta klaanilaista vastaan oli saanut aikaan nämä vahingot, mutta silminnäkijöiden mukaan Flygel oli ollut vastuussa näistä tihutöistä. Pääpapilla oli muutenkin paljon hampaankolossa tieteisiin nojaavaa Flygeliä vastaan, joten tämä oli vain hyvä tekosyy saada kansan mielipiteet tiedemiestä vastaan. Pappi oli pakottanut Flygelin kirjaamaan Rhak'elakkin pyhiä tekstejä ylös, joka oli todella kauhea rangaistus Flygelille, koska hän ei pitänyt vihaan perustuvasta uskonnosta, jonka perimmäinen tarkoitus oli vain johtaa harhaan tyhmiä ja heikkoja.<br>\n<br>\nEi kestänyt kauaakaan kun Flygelille alkoi riittää tämä kaislapaperille ja kivitauluille kirjoittaminen. Flygel pakeni vankilastaan ja häntä ei enää päästetty zyglakien pariin. Elämä erakkona odotti, mutta niinhän Flygel oli aina ollut, erakko ilman ystäviä tai rakkaita...<br>\n<br>\n<strong>Klaanin sairasosasto</strong><br>\n<br>\nUmbra heräsi valkoisessa ja puhtaassa sairaalapedissään. Hän katseli ympärilleen. Valkoiset verhot peittivät kaiken näkyvyyden. Moderaattori mietti kuinka kauan hän oli oikein ollut täällä. Nimda oli jotain liian suurta, jopa hänen kaltaiselleen valon toalle. Miten jokin esine yksinään pystyi sisältämään näinkin suuria voimia. Jos joku yhdistäisi nämä palaset yhdeksi, minkälainen voima näistä oikein tulisi, jos yksikin siru voi olla näinkin voimakas...<br>\n<br>\nUmbra mietti sitä miksi hän ei ollut ollut Linnoituksessa silloin kun linnoitukseen hyökättiin. Yö Kauhussa monet menettivät henkensä ja tapahtui mitä kauheimpia asioita, kaikeasta Umbrakaan ei ollut saanut kuulla. Tästä eteenpäin Umbra ei enää lähtisi Helryxin reissuille, sen hän lupasi. Koko ritarikunta oli vain suuri hörhöjen poppoo.<br>\n<br>\nÄkkiä jokin kosketti Umbran mieltä. Jokin toinen mieli, joka tuntui samalla niin tutulta ja samalla niinkin etäältä. Kuin hänen veljensä mieli, tämäkin tuntui aika hämmentävältä.<br>\n<br>\nUmbra nousi istumaan. Moderaattori avasi veti vasemmalla kädellään verhon syrjään. Hän hyppäsi lattialle, horjuen vähän aikaa. Lepo oli vienyt häneltä tasapainon vähäksi aikaa. Keltamusta soturi nousi ja lähti tallustamaan ympäri käytävää, oudon mielen johdattaessa häntä luokseen.<br>\n<br>\nSairaanhoitajia tuli Umbraa vastaan ja hänelle vilkutettiin ja tervehdittiin iloisesti. Ei ollut jokapäiväistä nähdä moderaattoria täällä sairasosastolla. <br>\n<br>\nMieli alkoi voimistua kun Umbra käveli eteenpäin osastoa. Umbra lähestyi ja lähestyi kohdettaan. Viimein hän tuli perimmäisen pedin luokse. Mieli oli suurin tässä kohtaa osastoa.<br>\n<br>\nUmbra kysyi hiljaa: \"Kuka siellä on?\" <br>\nEi vastausta. Moderaattori lähestyi valkoista verhoa. Verho avautui Umbran edessä ja hän näki edessään heikohkon suht isokokoisen violettimustan Matoranin, joka oli kytkettynä laitteistoihin.<br>\n<br>\n\"Olen Umbra, olemmeko tawanneet?\" Matoran sanoi.<br>\n<br>\n...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1153,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-08-07T21:51:00.000Z","content":"<strong>Nynrah, rannikko</strong><br>\n<br>\nProjektinimellä Kewa kulkeva keskeneräinen ilma-alus rantautui ilkeiltä katseilta suojaavaan lahden pohjukkaan. Jonkun matkaa rannasta kohoavat kukkulat kertoivat, että sankarit olivat lähellä paikkaa, jossa heidän vanha aluksensa Kirikori II teki ikävän pakkolaskun havumetsän sekaan. Kaikeksi onneksi aluksen raato oli suhteellisen lähellä rantaa, eikä Klaanilaisilla mennyt kauaakaan, kun yksi Haamuista paikansi aluksen taskukokoisella tutkavitkuttimella. Kaikkialla romun ympärillä oli ruostumattomia Avhrak Va:ita ja niiden kappaleita. Kaikki olivat iloisia huomatessaan, että alusta ei ollut ryöstetty. Tongu siirsi moottorin alle rakennetun arkistomyyrän pesän pois ennen kuin hän alkoi Matoranien avustuksella järkkäämään Kewaa lentokuntoon.<br>\n<br>\nEnsin Tongu kantoi Kirikorin suuret potkurimoottorit rantaan ja asetti Kewan siipien juureen. Nynrah-haamut olivat rakentaneet koneeseen millilleen sopivat kolot moottoreille, putkistoille ja muille monimutkaisen höyrykoneiston osille. Haamut ahkeroivat kuin vanhat tekijät aluksen kimpussa ja työ eteni nopeasti. Keetongu kantoi kaksi Kirikorin jäljelle jäänyttä Cordak-tykkiä, toisen raskaan jonka paria hän oli kantanut Takomossa ja toisen kevyemmän. Uudessa aluksessa ei ollut vielä niille paikkaa, joten Tongu tyytyi pulttaamaan kevyemmän kiinni aluksen perään ja jätti toisen matkustamoon. Kirikori II:n gramofonin hän pisti Kewan ohjauspöydän jatkeeksi. Ohjauspaneelit ja navigointilaitteistot Haamut ottivat vanhasta aluksesta ja virittivät ne Kewalle ominaisella N.N.E.N.N-tekniikalla suoraan höyrymoottoreihin. Nyt alus ei tarvinnut ollenkaan sähköä tai muuta energianlähdettä halkojen tai hiilien lisäksi. <br>\n<br>\nTongu katsoi ylpeänä penkereeltä uutta alustaan. Sen siivet pystyi vetämään suppuun ohjaamon suuresta vivusta ja sen mielikuvituksellinen muotoilu harhautti varmasti vastustajaa. Nynrahin käsityöläiset olivat todellakin ylittäneet itsensä.<br>\n”Kewa on hyvä nimi alukselle”, Keetongu aloitti, ”Mutta tarvitsemme jotain, jonka torakat muistavat, kun heidän naurettavat aluksensa uppoavat yksi toisensa jälkeen. Tämä lentoalus on Ilmaraptori I ja se tullaan muistamaan Klaanin historiassa.\"<br>\n<br>\nQ-mies laski varovaisesti jakoavaimensa nurmikolle jalkojensa juureen ja pyyhki hikeä otsaltaan rätillä, joka oli jo öljystä musta. \"Se on tosiaan kaunokainen, vaikka itse sanonkin\", uupunut matoran sanoi virnuillen. \"Sääli, että en pääse lentämään sen mukana.\"<br>\nMatoranit Ternok ja Ontor vilkaisivat toisiaan hämmentyneinä. Keetongu huokaisi. Kyljestään pitelevä ja pahoinvoivan näköinen Guardian nousi nurmelta ja asteli kohti matoran Qinftatheousia.<br>\n<br>\n\"Oletko varma, että haluatte jäädä?\" Guardian kysyi. \"Aluksessa olisi takuulla tilaa.\"<br>\n<br>\nTyöstä uupunut seitsemän Nynrah-haamun joukkio kerääntyi vähitellen Q:n taakse. Keltaista Komauta ylpeänä kantava Takomon matoran seisoi selkä suorana nousten muiden Aaveiden yläpuolelle. \"Ehkä olisikin, admin Guardian. Mutta hidastaisimme vain matkaanne. Lisäksi Nynrah on täynnä ystäviämme, ettekä mitenkään saisi kaikkia evakuoitua edes Laivaston voimin.\"<br>\n<br>\nMakuta Nui oli jo astumassa Ilmaraptori I:n sisään, mutta sitten hän kääntyi ympäri hämmentyneenä.<br>\n\"Ei mitään väliä, jos haluatte oikeasti kuolla, mutta onko teillä <em>aavistustakaan</em>, mitä Rahkshit tekevät?\" Makuta ärisi. \"Tänne on tulossa pieni armeija Tridaxin poikia. Tiedättekö, mitä ne tekevät teille?\"<br>\n<br>\n\"Tiedän hyvinkin, Makuta\", Q sanoi pitäen kunnioittavan äänensävyn. \"Minä olen sentään työskennellyt sinun väellesi.\"<br>\nQinfatheous katsoi maastoa vaiteliaana. Manu ei poikkeuksellisesti keksinyt minkäänlaista nasevaa vastausta.<br>\n\"Ne jättävät meidät henkiin, koska tämä ei ollut syytämme\", Q totesi. \"Ne voivat rangaista, ne voivat uhkailla. Mutta ne pitävät meidät hengissä, koska työskentelemme niille.\"<br>\nMatoran-aaveet olivat hiljaa eivätkä hymyilleet enää. Guardian seisoi joukkion edessä ja katsoi Q:ta silmiin.<br>\n<br>\n\"Kaadoimme Arsteinin imperiumin vain jättääksemme ne suurempien hirviöiden käsiin\", Keetongu sanoi vaiteliaasti.<br>\n<br>\n\"Ei\", Guardian sanoi. \"Ei, Q.\"<br>\nQinfatheous katsoi hämmentyneenä Guardiania. \"...mitä 'ei'?\"<br>\n<br>\n\"Ei\", Guardian sanoi. \"Siinä on kaikki, mitä sinun täytyy sanoa. Tiedän, että sisällänne on rohkeutta taistella Arsteinin kaltaisia hirviöitä vastaan.\"<br>\nSininen skakdi kumartui Q:n ja muiden Aaveiden tasolle.<br>\n\"Ehkä jonain päivänä löydätte myös rohkeutta taistella makutoja vastaan.\"<br>\nTämän sanottuaan Guardian hymyili pientä hymyä ja nousi pystyyn, lähtien kävelemään kohti uutta ilmalaivaa. Makuta Nui ja matoranit Ternok ja Ontor lähtivät myös lähestymään alusta, mutta Keetongu jäi katsomaan pientä Aaveiden joukkoa sanomatta sanaakaan.<br>\n<br>\nNynrahin Aaveet olivat hetken hiljaisia ja hämmentyneitä. Pian koko Aaveiden joukkio kuitenkin nosti pienet kätösensä sotilastervehdykseen seuraten Q:n esimerkkiä.<br>\n\"Kiitos, Keetongu\", Q sanoi. \"Kiitos, Makuta Nui. Kiitos, admin Guardian. Kiitos, Laivaston Ternok ja Ontor. Olemme... ikuisessa kiitollisuudenvelassa.\"<br>\n<br>\n\"Yrittäkää ensiksi itse selviytyä\", Keetongu sanoi hymyillen. \"Ehkä voitte maksaa velkanne jonain toisena päivänä.\"<br>\n\"Toivon niin, Keetongu.\"<br>\n<br>\nViimein myös Keltainen Jättiläinen asteli Ilmaraptori I:n sisälle ja sulki sen oven. Q ja Aaveet jäivät katselemaan aluksen tulevaa lentoonlähtöä.<br>\n\"Mata Nui siunatkoon heidän siipiään\", joku Aaveista sanoi.<br>\n<br>\nVihdoin kaikki oli valmista paluumatkaa varten. Tongu oli saanut seikkailukiintiönsä liiankin täyteen eikä malttanut odottaa pääsevänsä Klaaniin ja Telakalle muttereita kiristämään. Ilmaraptorin ohjaustuoli oli mukava ja ajosauvat tuntuivat tutuilta kädessä. Ontor oli sytyttänyt pesään tulen ja vesi alkoi kiehua. Guartsu kävi matkustajain penkeille makuulleen ja Manu katseli saarta lasittomista ikkuna-aukoista.<br>\n<br>\nTongu ei ollut koskaan ennen lähtenyt vedestä ilmaan. Alus kuitenkin kellui moitteettomasti, ja merenpinta oli ainoa sopiva kiitorata lähimaastossa. Ilmaraptorin siivet oli taitettu runkoa vasten. Keetongu puristi suuret kouransa ohjaussauvojen ympärille ja veti ne napakasti taakse. Höyry pääsi turbiineihin ja alus syöksyi eteenpäin veden pintaa pitkien jättäen suuren V-aallon taakse. Oikealla hetkellä Tongu vetäisi siivet levittävän vivun taakse ja Ilmaraptori nousi ensimmäistä kertaa ilmaan.<br>\n<br>\n\"Kotimatka on aina parasta\", Keetongu totesi, \"Ihan kuin vierisi alamäkeen.\"<br>\n\"Älä puhu vierimisestä\", poikkeuksellista ilmailupahoinvointia poteva Guardian murahti penkeiltä. Skakdin tilaan saattoi vaikuttaa osittain tämän vatsassa oleva valtava haava. Tongun parannuskyky oli alkanut vaikuttaa, mutta kipua se ei vähentänyt.<br>\nGuardianin oli kuitenkin pakko hymyillä hieman. He olivat onnistuneet ja kotimatka odotti. Nähdessään sinisen skakdin hymyilevän terävät hampaat kiiltäen matoranit Ternok ja Ontor eivät voineet muuta kuin jakaa saman hymyn. Jonain päivinä onnetar oli suosiollinen klaanilaisille.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tongulle kiitos siitä, että hoiti puolet(kaikki, millä on jotain tekemistä ilmailun kanssa).</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1154,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-08-08T12:46:00.000Z","content":"<strong>Nui-Koro</strong><br>\n<br>\nKepe ja Snowie kävelivät aurinkoisella mukulakivikadulla kohti toria. Tämäkin päivä alkoi jo lähetä iltaa.<br>\n<br>\n\"Profeetta lähti siis länteen, mikäli kirjaan on uskominen\", Kepe pohti.<br>\n<br>\n\"Mitä suoraan täältä länteen on?\"<br>\n<br>\n\"Hm. Metsää.\"<br>\n<br>\n\"Metsää?\"<br>\n<br>\n\"Metsää ja paljon. Lehu-metsän pohjoisemmat osat.\"<br>\n<br>\n\"Sinne siis?\"<br>\n<br>\n\"Emmehän me tiedä minne siellä meidän täytyy mennä.\"<br>\n<br>\n\"Ehkä sen näkee paikan päällä.\"<br>\n<br>\n\"Minkä paikan? Lännessä on monta paikkaa.\"<br>\n<br>\n\"Sen minne me olemme menossa.\"<br>\n<br>\n\"Mehän emme nimenomaan tiedä minne olemme menossa.\"<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n\"Mennään kuitenkin.\"<br>\n<br>\n\"Käydäänkö välipalalla?\"<br>\n<br>\nHe pysähtyivät TÖHHNÄ-nimisen, nuhjuisen oloisen kapakan kohdalle, sillä parempia ei ollut mailla halmeilla ja torinreunan laatukahvilat olivat yhtä sikamaisen kalliita kuin tämä oli likainen. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="425" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/ZohwuRsZ2s8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/ZohwuRsZ2s8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHe astuivat sisään puisesta ovesta ja katselivat ympärilleen. Huone oli täynnä tuoppejaan kohottelevia merirosvon näköisiä matoraneja. Toiset juttelivat, toiset joivat jotain jonka hinnasto kertoi grogiksi. Yksi roikkui katon kyntteliköstä ja pyöri villisti.<br>\n<br>\nKaksikoksi kutistuneen kolmikon huomio kiinnittyi salin takaosan pitkään pöytään, jonka takana istui kolme ansiokkaan näköistä merirosvoa. Pöydän edustalla seisoi pieni matoran valkoinen paita päällä ja pussihousut jalassa. \"Nimeni on Toabrush Trynawood ja tahdon merirosvoksi\", tämä esitteli itsensä kolmelle piraatille. Nämä nauroivat ja alkoivat kertoa tälle kolmesta tehtävästä jotka jokaisen merirosvoksi tahtovan tuli suorittaa.<br>\n<br>\nKapakan omistanut lihava kokki syöksyi pian ulos keittiöstä pärskien ja huutaen jotain.<br>\n<br>\nSnowie ja Kepe perääntyivät ulos.<br>\n<br>\n[spoil]Viimeiset viisi kappaletta tulivat vähän hetken mielijohteesta.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1155,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-08-08T15:04:00.000Z","content":"<strong>Odinan Linnoitus, The Shadowed Onen muistiinpanot</strong><br>\n<br>\n<em>Mieli on mielenkiintoinen luomus, mutta yksi mieli useassa ruumiissa on jotain mielenkiintoisempaa. Luomus on muuten täydellinen, mutta oli harmillista että tämä linkki jouduttiin tuhoamaan. Olen istuttanut luomuksen päähän laitteen joka pitää hänet täysin aisoissa, voin tämän avulla jopa puhua hänen kauttaan. Tämä osoittautunee käteväksi tulevaisuudessa. Ilman hillitsijää hän kuitenkin vauhkoontuu, kolme hyvin erilaista verta hänen sisällään tekee hänet hulluksi. <br>\n<br>\nMiltei viisi tuhatta vuotta tukimustyötä on nyt saatu viimein päätökseen. Suunnitelma on toiminut tähän asti aivan kuten pitääkin, mutta en vieläkään pääse käsiksi teknologian täyteen potentiaaliin. Minä tein osani, palvelijani teki osansa, jopa viholliseni teki osansa. Mutta pelkkä sopimus ei riitä. Mielen täytyy hyväksyä, mielen täytyy sopeutua. Yksi mieli kolmesta on edelleen ristiriidassa. Asia täytyy korjata.<br>\n<br>\nMuinaisesineen siru osoittautunee hyväksi pelinavaajaksi. Mielenkiintoista aktiviteettia Odinan läheisyydessä on ollut havaittavissa. Pari päivää sitten tuntematon höyrykäyttöinen alus lensi aivan ilmatilamme läheltä. Näin rohkeaa lähestymistä emme ole aikoihin nähneet. Joku tietää sen olevan täällä ja me olemme valmiina ottamaan vastaan kenet tahansa. Etsivät he sitten sirua... tai jotain muuta.<br>\n<br>\nLuomus nukkuu. Hän harjoitteli tänään vanhojen aseidensa käyttöä. Näyttää siltä että palvelijani muistot ovat säilyneet oletettua paremmin. Olisin melkein halunnut kiittää sitä veden toaa joka teki ison tutkimustyön puolestani, sääli että hän kuoli niin nuorena.<br>\n<br>\nTutkimustyön seuraava vaihe koostuu puhtaasta harjoittelusta. Luomuksen kyvyistä tulee ottaa kaikki irti. Listaan seuraavassa raportissani tarkat tulokset. </em><br>\n<br>\nMetsästäjien johtaja sulki paksun nahkakantisen kirjansa ja jätti kynänsä sille sivulle minne lopetti kirjoittamisen. Hän asteli ulos huoneesta suureen valtaistuinsaliin, kuullen jonkun odottavan salin ovien takana. Metsästäjien Kummisetä kuitenkin asteli rauhallisesti valtaistuimeensa ja etsi siitä hyvän asennon, ennen kuin tohti kutsua vieraan sisälle. <br>\n<br>\nOven takaa paljastui Metsästäjien yksi nopeimmista läheteistä, joka polvistui johtajansa edestä ja ilmoitti asiansa: ”Herrani, siru on suojattu aivan kuten pyysitte. Kenellekään ei ole kerrottu sen olinpaikasta.”<br>\n<br>\nKummisetä nyökkäsi alamaiselleen: ”Jatka.”<br>\n<br>\n”Öh, lisäksi raportoisin myös... teidän uuden tutkimuskohteenne tappaneen jälleen muutaman asiakkaan torilla. Oletteko varma, että haluatte pitää sen irt-” ”Vaiti!” Lähetti säikähti johtajansa käskystä ja painoi päänsä miltei mustiin siteisiin sidottuihin polviinsa asti<br>\n<br>\n”Hän näkee ja haistaa heikot. Jos hän näkee parhaakseen tappaa nämä, se on silloin oikea ratkaisu. Olen kuullut kuinka katujen saastat haukkuvat tätä eläimeksi ja jopa barbaariksi. Hänessä elää tulevaisuus. Kun hänen potentiaalinsa valjastetaan kunnolla, hänen älykkyytensä tulee olemaan ylivertainen.” Lähetti mutisi anteeksipyyntöjään pää edelleen polvissaan tämän johtajansa antaessa viimeisen käskyn:”Poistukaa!”<br>\n<br>\nLähetti nousi ylös, kumarsi kerran ja katosi silmänräpäyksessä. ”...hm, nopein ja tehokkain lähetti mitä minulla on koskaan ollut, mutta puhuu liikaa. Seuraa hänen tekemisiään. poikani.”<br>\n<br>\nTuolin takaa nouseva valkomusta hahmo nauroi matalalla käheällä äänellään ja kulki mestarinsa ohi kohti salin pääovia: ”Puhuu liikaa, seuraa!”<br>\n<br>\nKummisetä ei voinut peittää hymyään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1156,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-08-09T11:43:00.000Z","content":"<strong>Nui-Koro, majatalo</strong><br>\n<br>\nPienehkö ja matalakattoinen aulanjatke toimi majatalon ruokalana. Sen puinen pöytä numero yhdeksän sai kaksi samaa takamusta kuluttamaan penkkejään kuin aamutuimaankin, Kepe ja Snowie kun eivät olleet löytäneet kaupungista kovinkaan kelvollisen oloista ruokapaikkaa. Niinpä duo oli päätynyt majatalon keittiön antimien ääreen, vaikkei se aamiainen niin mannermaisen kuuluisa ja maittava ollutkaan.<br>\n\"Hetkonen,\" Kepe tuumaili heidän aloittaessaan ruokaansa. Tai Kepen aloittaessa ja Snowien mussuttaessa tyytyväisenä jo toista voileipäänsä. \"Makehan sai täältä sen ruokamyrkytyksensä, olettaisin?\"<br>\n\"...tuo on muuten totta\" Snowie oivalsi suu täynnä ruokaa.<br>\n\"Kannattaakohan meidän...\" Kepe aloitti, kun hänen valkoinen seuralaisensa jo sylkäisi puoliksi pureskellun leivännurkan takaisin lautaselle.<br>\n\"Ei.\"<br>\n\"Niin. Mutta, tuota, mehän voimme kumpikin ihan hyvin, vai mitä?\"<br>\n\"Tämä totta.\"<br>\n\"Söikö Make jotain, mitä me emme kokeilleet?\"<br>\n<br>\nLumiukko koetti miettiä päänsä puhki ruoka-ainetta aamiaspöydästä, jota Make olisi syönyt, mutta johon Snowie ei olisi mukamas tutustunut. Pian oivallus kuitenkin iski.<br>\n\"Se ällöttävän näköinen jokirahi!\"<br>\n\"Kurlkaapelikelluja?\"<br>\n\"Joo?\"<br>\n\"Sitä minäkään en kyllä syönyt. Eli, olemme kuivilla jos emme ahda kyseistä elukkaa suihimme?\"<br>\n\"Joo?\"<br>\n<br>\nYllättäen Kepe kuitenkin näytti muistavan jotain.<br>\n<br>\n”Eh, Rätsie?” Snowie ihmetteli toverinsa olemuksen muutosta.<br>\n”Taisin... Tajuta jotain. Odota täällä, käväisen vielä kirjastossa.”<br>\n<br>\nNiine hyvineen valkovihreä tiedemies-Toa nousi pöydästä, ja lähti puolijuoksua ulos ruokalasta. Snowman jäi yksin istumaan pöytään.<br>\n”No, kiva kun minullekin kerrot.”<br>\n<br>\nSitten jän jatkoi turvalliseksi toivomansa murkinan mussutusta.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nKepe juoksi minkä jaloistaan pääsi. Hän väisteli vastaantulevat kärryt ja kauppamiehet ja oli likellä horjahtaa puolipallonoloiseen vesialtaaseen. Ohikulkijat katselivat moista menoa hämmentyneinä ja mutisivat toisilleen jotain epämääräistä.<br>\n<br>\nPiakkoin Kepe kuitenkin oli katedraalikirkkokaupungintalokirjastorakennuksen porteilla ja huomasi onnekseen sen olevan yhä auki. Onnekseen hän huomasi myös, että kukaan ei ollut (vielä) huomannut heidän <em>lainaamiaan</em> kirjoja.<br>\n<br>\nSitten hän mietti, että jo on kirjasto kun pitää suorittaa lainaukset salassa.<br>\n<br>\nHyllyrivistöjen välissä ahtautuessaan Kepe toivoi mielessään, ettei olisi tälläkin kertaa oikeassa. Hänen oivalluksensa oli sen verran huolestuttava, että oikeaan osuessaan meno saattaisi äityä ällistyttävänkin hurjaksi.<br>\n<br>\nRahiopushyllyn luokse päästyään hän aloitti kuumeisen etsinnän.<br>\n<br>\n<em>Paikalliset jokirahit, paikalliset jokirahit, missä olette?</em><br>\n<br>\nHuomattuaan löytämättömyytensä hän alkoi jo lannistua, kunnes äkkäsi lupaavan näköisen niteen hieman tuonnempaa, kyltin ”Jokirahit, paikalliset” alta. Kepe harppoi hyllyn tykö ja sieppasi kirjan kouriinsa. Hän aloitti tehokkaan pläräyksensä ja löysi pian etsimänsä.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nSnowie nojaili ruokalan pöytään ja alkoi jo huolestua toveristaan. Kepen spontaanista poistumisesta oli vierähtänyt tiima jos toinenkin, eikä lumiukko oikein tiennyt, että miten päin istua. Nyt hän kuitenkin tyytyi pohtimaan, mitä klaanilaiskuoma oli päässään kehittänyt ja tuijottelemaan ulos ikkunasta.<br>\n<br>\nJa silloin hän näki jotain hämmentävää. Ulkona kävelevä seurue oli jo sinänsä kummallinen: mustiin viittoihin kääriytyvät Matoralaiset eivät olleet se tavallisin näky varsinkaan, jos moiset käyttivät huiveja peittämää naamionsakin. Lisäksi pikkumiehillä oli selässään jotain pitkänomaista ja Snowien mielestä sangen epäilyttävää.<br>\n<br>\nEivätkä Matoralaiset edes kiinnittäneet Snowien huomiota, vaan joukkion neljäs jäsen. Se oli muiden kanssa samalla lailla pukeutuva, mutta selvästi muita pidempi hahmo. Moni olisi varmaan olettanut kokonsa puolesta Toaksi, mutta lumiukko oli viettänyt niin paljon aikaa Skakdien parissa, että tunnisti hahmon kyseisen terähampaisen lajin edustajaksi. Ja vaikka Snowie olikin omasta ja monien muidenkin mielestä avoin eri rotuja kohtaan, niin kokomustiin pukeutunut ja ilmeisesti aseistusta viittansa alla piilotteleva Skakdi oli huolestuttava näky.<br>\n<br>\nLisäksi, mustiin pukeutunut joukko suuntasi kohti kirjastoa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1157,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-08-12T12:26:00.000Z","content":"<strong>Lautta</strong><br>\n<br>\nMake voihki vatsakipujaan.<br>\n<br>\n<strong>Paksun metallilevyn suojissa, muutaman metrin päässä Matoron pysäyttämästä pommista</strong><br>\n<br>\n*hiljaisuus*<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1158,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-08-12T17:38:00.000Z","content":"<strong>Nui-Koro</strong><br>\n<br>\nKatedraalin suuret pariovet narisivat, kun mustaan verhoutunut Matoralainen työnsi ne auki. Hän ja kolme hänen samoihin väreihin pukeutunutta seuralaistaan painuivat ovista sisään, suunnaten suuressa aulassa kaikuvat askeleensa päättäväisesti kohti portaikkoa. Kukaan heistä ei kuitenkaan huomannut sisään livahtavaa valkoista hahmoa, joka täpärästi onnistui olemaan jäämättä painavien ovien väliin.<br>\n<br>\nSnowie jäi portaikon kupeeseen kuuhistelemään ja katsoi, kun mustanpuhuva nelikko kapusi rappuja ylös.<br>\n<br>\n<em>Okei, ne eivät selvästikään ole suoraan menossa seivästämään Spinnyn päätä. Vaan mitä he yläkerrasta kaipaavat? Pormestaria?</em><br>\n<br>\nLumiukko hapuili laukkunsa uumenista kättä pitempää rauhoittuakseen ja lähti hiipimään neljän mustan hahmon perässä yläkertaan.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nKepe tonki roskista.<br>\n<br>\nJa löysi etsimänsä. Tiedemies nosti suuresta sammiosta löytäneensä leikkeleen, joka oli joskus ollut kurlkaapelikelluja. Hän vilkuili ympärilleen majatalon takakujalla, johon oli kirmannut heti kirjastosta päästyään. Ketään ei ollut näkyvillä.<br>\n<br>\nKepe kaivoi repustaan pienen, kirurgisen tarkan veitsen, pari putelia täynnä erilaisia jauheita ja litkuja ja pienen valkoisen liinan, jolle asetteli entisen aamiaisen ja työvälineensä. Takakujan paras laboratorio oli pystyssä, ja tiedemies pääsi työnsä pariin.<br>\n<br>\n<em>Aivan kuten arvelinkin,</em> hän tuumi. <em>Kuten kirjassa sanottiin, kurlkaapelikelluja on poikkeuksellisen epämieluisan makuinen mönkijäinen. Tämä sitten johtaa kahteen seikkaan.</em><br>\n<br>\nKepe teki veitsellä yhden viillon lisää leikkeleeseen ja kaatoi perään valkeaa jauhetta sinisen ja keltaisen kaveriksi.<br>\n<br>\n<em>Ensinnäkään kukaan ei söisi mitään niin kamalan makuista, ellei siinä olisi joku muu hyvä puoli. Tässä tapauksessa turvallisuus, kelluja on melko ravitseva ja pilaantumaton ruokalaji. Siksi ruokamyrkytys vaikuttaa melkoisen epäuskottavalta.</em><br>\n<br>\nPienen putelin korkki avautui, ja Kepe lorautti muutaman tipan kirkasta, hailakanoranssia nestettä tutkimuskohteensa päälle. Hillitön mutta pieni höyrypilvi nousi välittömästi ilmaan.<br>\n<br>\n<em>Toisekseen, sitä ei oikeastaan edes syödä paljon. Aamiaispöydässäkin sitä tarjoiltiin lähinnä sen perinneruoka-aseman tähden.</em><br>\n<br>\nKepe otti veitsenkärjelle pienen nokareen mössöä ja tarkasteli sitä mikroskooppinaamiollaan.<br>\n<br>\n<em>Tämä jälkimmäinen seikka tekee kellujasta täydellisen yhtä tarkoitusta varten. Mikään ei ole parempi ruokalaji turistin myrkyttämiseen.</em><br>\n<br>\nKepe virnisti pienelle mössölleen.<br>\n\"Sain salaisuutesi selville. Tästä vain herää muutama kysymys, joista hälyttävimpiä ovat kuka ja miksi.\"<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nSnowie oli painautuneena seinää vasten. Hän koetti parhaansa mukaan kuunnella, mitä oven toisella puolen, pormestarin työhuoneessa, turinoitiin. Musta nelikko oli mennyt sisään jo vartti sitten, mutta keskustelu kävi yhä kiihkeänä. Lumiukko oli saanut selville, että kyseinen hämyisä joukkio oli paikalla pormestarin kutsumana ja ilmeisesti myös tämän palkkalistoilla. Työnkuva oli vähän epäselvä:. periaatteessa nelikko olisi voinut olla mitä tahansa nuohoojista terveystarkastajiin, mutta mustuudessaan dramaattiset kaavut ja jäätävä asenne viittasivat enemmän murhaamishenkiseen työhön.<br>\n<br>\nÄkkiä Snowie kuitenkin säikähti. Hän oivalsi, että joukko teki lähtöä huoneesta, ilmeisesti neuvvotelut oli käyty. Eikä käytävässä ollut oikeastaan piiloja.<br>\n<br>\n<em>Eeh. Jos hymyilen nätisti? Tai... Hetkinen. Tämä voisi toimia...</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1159,"creator":"Jake","timestamp":"2011-08-12T18:24:00.000Z","content":"<strong>Hämärä paikka, erittäin hiton hämärä. Kertojakaan ei ole varma missä on.</strong><br>\n<br>\nPunamaskinen kädetön merirosvomatoran heräsi keskellä kivikatua rommipullo kädessään. Hän nousi ylös, ja katsoi ympärilleen. Sen jälkeen hän katsoi jalkoihinsa.<br>\n<br>\n\"AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA\", huuto kaikui koko saarelle.<br>\n<br>\nMatoran huomasi, että hänellä oli puujalka.<br>\n<br>\n\"Jardirt. Hipit. Matoro. Bioklaani. Kosto. Grhmprgrmhr..\", Kapteeni Notfun lähti nilkuttamaan katua pitkin jupisten jotain epämääräistä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1160,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-08-12T20:14:00.000Z","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/iIvIlKKBAHs?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/iIvIlKKBAHs?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKipua. Tuskaa. Kauhua. Pelkoa.<br>\n<br>\nPäähän sattuu. Siinä aineessa oli enemmän potkua kuin osasin kuvitella.<br>\nVai oliko?<br>\nOsasinko?<br>\nSattuuko?<br>\n<br>\nAuts. Missä? Valoa. Kirkasta. Liian kirkasta. Valkoinen huone. Täysin puhtaan valkoinen ja kirkas. Seinät ovat valkoista marmoria ja ikkunat, joista virtaa helvetillisen kirkasta valoa, ovat kuin kirkkainta timanttia. Katto samaa marmoria. Sieltä roikkuu timanttinen kattokruunu, jossa on kuusi puhtaanvalkeaa kynttilää. Ne on sytytetty, ihan kuin valoa ei olisi tarpeeksi muutenkin. Ei varjon varjoa missään. Missä on ovi? Pää ei käänny taaksepäin. Missä?<br>\n<br>\nKirkkaat ketjut, säteilevät sateenkaaren väreissä. Pohjimmiltaan valkeat – tai ehkä hopeat. Kiinnittävät raajat jonnekin. Katse kiertää, päähän sattuu. Ajatukset lentävät. Kauanko minä nukuin? Miksi olen täällä? Kuka minut tänne toi. Makaan jollain. Pöydällä? Kun nyt yltäisi. Kaulaa ei saa pidemmäksi. Kyllähän se on ennen toiminut, mutta nyt ei. Johtunee ketjuista. Leikkaussaliko tämä on? Turhan koristeellinen. Pöytä sopisi hyvin kirurgiseen operaatioon, mutta kirurgia ei näy. Ehkä parempi niin. Ketjut sitovat pöytään.<br>\n<br>\nRaskas olo. Mitähän tapahtui. Ja missä. Kuka. Miksi.<br>\nMuistele. Se oli taas sitä kaasua. Epämiellyttävä kokemus. Ja voi, kuinka hallusinaatiot voivat olla irrationaalisia. En pidä siitä. Pääni sisällön on oltava järjellinen. Looginen. Kristallinkirkas.<br>\n<br>\nVäärä sanavalinta. Ei kristallia. Kristalli ei ole ikinä hyvä. Kristallinen kattokruunu, kristallisoitunut antidermis merkitsee kuolemaa.<br>\n<br>\nNyt muistankin. Se oli ilma-aluksessa. Kaikki sujui hyvin. Kunnes se perhanan Arsestein. Eikö se tajunnut jo hävinneensä?<br>\n<br>\n<br>\n<em><strong>Nynrahin ilmatila, Ilmaraptori I</strong><br>\n<br>\n”Vihdoinkin pääsemme täältä”, Manu hihkaisi.<br>\n”Tämä reissu olikin aika saada päätökseen”, Guartsu myönsi. Tongu väänteli ruoria, ja Matoranit nukkuivat ohuilla patjoilla lattialla. Taivas alkoi kirkastua sitä mukaa, kun he pääsivät kauemmas saaresta.<br>\n”En malta odottaa, että pääsemme Klaaniin”, Tongu sanoi hyväntuulisena. Ilmapiiri oli kaikin puolin mukava.<br>\n”Ehkä tämä matka muuttuu vielä miellyttäväksi”, Guardian tuumaili puoliääneen.<br>\n<br>\nManu venytteli ohuita raajojaan ja lysähti tuolille Guartsun viereen. Sitten hänen päähänsä alkoi virrata informaatiota.<br>\n”Öhm, minä kuulen jotain”, hän sanoi.<br>\n”Mitä niin?” Guartsu kysyi, vaikkei oikeastaan kuunnellut.<br>\n”No, tämä on aika pitkä sarja ykkösiä ja nollia. Se Avhrak Va -vaihde taisi jäädä ikään kuin päälle…”<br>\n”Ykkösiä ja nollia?” Tongu sanoi huvittuneena.<br>\n”Kyllä”, Manu sanoi närkästyen. ”Ja se informaatiovirtaus tulee jostain päin tätä alusta.”<br>\n”No minä tarkistan”, Guartsu sanoi.<br>\n</em>Yökatse. Päälle.<em><br>\n<br>\nHän tutkaili hetken huonetta. Sitten hän sammutti yökatseen.<br>\n”Olet vakavan näköinen”, Manu totesi.<br>\n”Tuolla nurkassa on jotain.”<br>\n<br>\nManu lähestyi nurkkaa. Hän ei ehtinyt kovinkaan lähelle, kun sieltä jo singahti lentävä lautanen, Avhrak Va. Se liiteli katoon ja jäi sinne rahisemaan.<br>\n”Mitä hel-” Manu aloitti, mutta sitten Avhrak Va teki jotain odottamatonta. Se alkoi sihistä.<br>\n”Mitä se tekee?” kysyi Tongu, joka oli kääntänyt huomionsa hetkeksi ohjaamisesta.<br>\n”Se taitaa…” Guartsu mutisi. Hän yritti katsella tarkemmin sitä päin, mutta hänen päänsä alkoi tuntua raskaalta.<br>\n”Harmaata kaasua”, Manu tuhahti. ”Mitä tuo romu yrittää?”<br>\n”Se… se on…” Guardian sanoi ja yskäisi kerran. Sitten hän putosi lattialle tuoliltaan. ”Kredipselleeniä.”<br>\n<br>\nTongu pongahti seisaalleen tuoliltaan. Manu perääntyi robotin luota. Vaaleanharmaata kaasua, vaikeaa huomata, valui robotin sisältä alukseen. Matoranit nukkuivat yhä lattialla ja Manu oli kompastua heihin. Tongu syöksähti kohti ovea, mutta Avhrak Va sinkoutui suoraan häntä päin ja suihkutti hänen naamalleen kaasua. Tongu tuupertui kasaan lattialle huitoen käsillään ilmaa.<br>\n”Ei, ei… PYSYKÄÄ KAUKANA!”<br>\nManu sävähti tätä karjaisua. Hän oletti tietävänsä, mitä Tongu näki mielessään. Guardian vääntelehti lattialla toisella puolella alusta. Nukkuviin Matoraneihin kaasu ei näyttänyt vaikuttavan. Manu oli nyt viimeisessä nurkassa, jonne kaasu ei ollut vielä päässyt. Avhrak Van robottisilmä tarkkaili häntä vaarallisen tietoisen näköisenä.<br>\n”Pirullinen kone”, Manu yskäisi. ”Minuahan sinä et saa!”<br>\nSitten hänkin kaatui polvilleen, tarttui päähänsä ja yski.</em><br>\n<br>\n<br>\nKammottava tilanne. Kredipselleeni ei ole terveellistä, ei varmasti ole. Minä jouduin tänne. ZMA. <em>Arse</em>stein. Vielä minä kostan hänelle tämänkin tuskan. Henkisen, fyysisen, kaiken. Hän kärsii erittäin paljon. Kyllä, erittäin paljon. Minä näytän hänelle.<br>\n<br>\nMuisto… vihattavaa. Missähän muut ovat? Guardian, Tongu… miksi. Missä. Arsestein. Minä tapan sinut tästä hyvästä.<br>\n<br>\n<br>\n<em>Hallusinaatio. Hah. Minä hallitsen omaa mieltäni täydellisesti. Huumausaineet eivät vaikuta minuun.<br>\n<br>\n”No miksssssi sinä sitten uneksssssit?”<br>\n”Turpa kiinni, Abzumo. En minä sinua pelkää. Eikö se ole jo osoitus siitä, että tämä ei toimi?”<br>\n”Onko ssssse?”<br>\n<br>\nManu näki edessään vain tyhjyyttä, mustaa pimeyttä. Hän ei pelännyt pimeää. Hän hallitsi sitä. Jotain oli pielessä. Miksi kredipselleeni näytti hänelle varjon, pimeyden?<br>\n<br>\n”Olen täällä. Me olemme täällä. Sssssinun veljesssssi.”<br>\n”Älä uhoa siellä.”<br>\n<br>\nMakuta Nui käveli pidemmälle. Hänen edessään alkoi erottua hahmo. Hahmolla oli kasvoillaan kanohi Kraahkan.<br>\nOlenko se minä? Onko tuo peilikuvani?<br>\nHän käveli lähemmäs. Ei, se en ole minä. En todellakaan. Se on </em>tuo<em>.<br>\n<br>\n”Kas, Makuta Nui”, sanoi kylmä ääni.<br>\n”Kas, Tyranni. Miten on aika kulunut? Oletko leikkinyt vallalla, jonka anastit Miserix-paralta?”<br>\n”Hän oli huono johtaja. Ja sinun tulisi pelätä minua.”<br>\n”Niin ehkä tulisi, mutta en valitettavasti pelkää. Mikä tätä kredipselleeniä vaivaa?”<br>\n<br>\n”Ehkä ssssse oli vanhentunutta”, sanoi Abzumo, joka astui varjoista. Hän jäljessään astuivat Mutran ja Chirox. Heidän perässään astuivat kaikki muut Makutat.<br>\n”Mitä te luulette tekevänne? Minä en pelkää ketään teistä, saastat.”<br>\n”Etkö tosiaan.”<br>\n”Mitä sinä sitten pelkäät?”<br>\n”Etkö sinä itsekään tiedä?”<br>\n”Eikö sinulla ole ajatustakaan siitä?”<br>\n<br>\nMakutojen äänet sulautuivat yhteen hirvittäväksi kakofoniseksi kuoroksi. Heidän ruumiinsakin näyttivät sulautuvan yhdeksi mustaksi massaksi. Manu perääntyi massan tieltä. Massa kasvoi niin suureksi, että katto, joka heidän yllään näytti yhtäkkiä olevan, romahti alas. Osa siitä tarttui mustaan limaan ja jäi kiinni siihen. Erilaisia epämuodostuneita lonkeroita työntyi esiin aaltoilevasta massasta ja yritti tavoitella Manua.<span style=\"color:black\"><br>\n<br>\nS&#872;&#878;&#785;&#842;&#839;&#837;&#837;&#851;&#805;&#810;i&#789;&#858;&#799;&#818;&#811;n&#838;&#771;&#782;&#823;ä&#794;&#779;&#821;&#814;&#845;&#840;&#800;&#815;&#791; &#788;&#871;&#773;&#771;&#773;&#794;&#835;&#837;&#792;&#851;&#841;&#809;&#827;y&#780;&#871;&#842;&#781;&#818;&#857;&#852;&#796;r&#777;&#768;&#870;&#836;i&#773;&#777;&#830;&#827;&#803;&#806;&#805;&#818;&#816;&#799;t&#769;&#773;&#786;&#855;&#867;&#871;&#879;&#1161;&#816;&#839;&#793;&#817;&#806;&#854;ä&#834;&#872;&#784;&#864;&#819;&#800;&#827;&#841;&#811;t&#776;&#873;&#849;&#848;&#878;&#770;&#790;&#816;&#854;&#846; &#770;&#868;&#845;&#816;&#852;o&#836;&#848;&#859;&#795;&#857;&#800;&#814;l&#859;&#849;&#783;&#770;&#820;&#814;&#796;&#851;l&#873;&#834;&#869;&#785;&#768;a&#852;&#791; &#772;&#787;&#768;&#793;o&#850;&#873;&#873;&#859;&#787;&#801;m&#770;&#850;&#836;&#783;&#875;&#803;a&#879;&#785;&#849;&#829;&#769;&#820; &#786;&#769;&#815;&#825;&#845;&#845;&#799;&#841;&#827;i&#773;&#866;&#790;&#852;&#811;t&#770;&#858;&#837;s&#807;&#857;&#800;&#816;e&#842;&#785;&#871;&#832;&#793;&#826;&#817;&#854;&#846;&#809;&#853;s&#768;&#838;&#874;&#776;&#823;i&#836;&#879;&#768;&#850;&#822;,&#808;&#798;&#793; &#787;&#868;&#875;&#810;&#815;&#854;&#814;&#791;&#813;&#815;e&#850;&#768;&#829;&#867;&#768;&#858;&#814;&#815;&#811;&#852;&#809;&#819;t&#878;&#834;&#875;&#773;&#859;&#774;&#833;&#811;&#793;&#805;&#854;&#857;k&#830;&#834;&#778;&#867;&#877;&#771;&#861;&#841;&#828;&#818;ö&#784;&#877;&#830;&#777;&#805;&#837;&#805;&#792;&#791; &#768;&#859;&#873;&#780;&#788;&#875;&#848;&#799;v&#867;&#859;&#878;&#1161;&#792;&#826;&#811;&#819;&#846;a&#769;&#787;&#785;&#861;&#806;&#854;&#800;&#858;&#799;&#791;i&#871;&#869;&#876;&#779;&#871;&#867;&#832;&#798;n&#785;&#777;&#773;&#848;&#768;&#777;&#855;&#801;&#839;&#798;&#811;&#792;&#798;&#799;?&#836;&#773;&#795; &#783;&#768;&#783;&#784;&#855;&#776;&#842;&#821;&#853;&#825;&#857;&#841;Y&#776;&#771;&#849;&#843;&#838;&#774;&#873;&#864;&#810;&#858;&#857;r&#830;&#835;&#856;&#816;&#837;&#799;&#853;i&#872;&#1161;&#828;t&#772;&#772;&#843;&#774;&#855;&#849;&#864;&#809;&#827;&#817;&#806;&#817;&#846;&#810;ä&#780;&#794;&#878;&#775;&#838;&#831;&#790;&#806;&#806;&#841;&#804;t&#768;&#875;&#785;&#781;&#876;&#846; &#777;&#787;&#771;&#772;&#850;&#785;&#782;&#865;&#853;&#792;&#799;&#837;&#800;&#818;&#790;e&#848;&#848;&#854;&#810;&#837;&#840;&#825;&#841;r&#1161;&#854;&#854;&#819;o&#834;&#859;&#838;&#869;&#831;t&#844;&#768;&#777;&#835;&#834;&#864;&#810;&#828;t&#779;&#777;&#849;&#846;&#857;&#796;u&#842;&#848;&#846;&#798;&#853;a&#867;&#833;&#812;&#846;&#809;&#799;&#837; &#876;&#872;&#879;&#787;&#814;j&#848;&#818;&#853;&#837;&#828;&#793;o&#871;&#833;&#800;&#828;u&#876;&#873;&#848;&#875;&#864;k&#848;&#879;&#861;&#841;&#803;&#809;&#804;&#793;&#840;&#793;o&#789;s&#848;&#852;t&#772;&#865;a&#874;&#838;&#872;&#859;&#849;&#777;&#783;&#840;&#819;&#809;&#800;&#810;&#858;&#792;.&#786;&#869;&#855;&#836;&#829;&#775;&#781;&#817;&#796;&#846;&#819;&#798;&#793;&#804; &#876;&#779;&#871;&#778;&#785;&#785;&#787;&#819;&#800;&#858;<br>\nS&#836;&#787;&#787;&#835;&#873;&#836;&#843;&#815;&#804;&#809;i&#787;&#836;&#864;&#804;&#854;n&#875;&#776;&#824;&#841;ä&#772;&#775;&#867;&#873;&#852;&#814;&#828; &#794;&#780;&#790;&#804;&#828;&#806;&#792;y&#874;r&#842;&#852;&#813;&#851;&#811;&#810;&#813;i&#831;&#876;&#842;&#780;&#849;&#831;&#844;&#832;&#811;&#798;&#839;t&#868;&#872;&#800;ä&#834;&#778;&#868;&#856;&#827;&#806;&#796;&#854;t&#840;&#811;&#799;&#825; &#781;&#871;&#771;&#789;&#793;p&#877;&#787;&#855;&#801;i&#776;&#774;&#859;&#850;&#801;&#846;&#858;&#827;t&#772;&#768;&#772;&#807;&#811;&#826;&#806;&#851;&#797;&#806;ä&#866;&#851;&#810;&#813;&#851;ä&#844;&#838;&#780;&#834;&#849;&#833;&#815;&#810;&#817;&#839;&#840;&#806; &#850;&#1161;&#840;&#825;&#851;&#806;i&#780;&#786;&#773;t&#855;&#810;s&#849;&#842;&#778;&#769;&#852;&#815;&#845;&#841;e&#803;s&#849;&#788;&#807;&#819;&#818;i&#794;&#873;&#780;&#788;&#875; &#844;&#785;&#872;&#868;&#768;&#784;&#808;&#806;&#805;&#826;&#797;&#797;&#818;&#841;e&#832;&#816;&#793;&#797;r&#841;o&#859;&#834;&#814;&#828;&#825;&#826;&#793;&#805;&#817;s&#859;&#773;&#809;&#819;&#827;&#857;&#793;s&#875;&#835;&#768;&#783;&#788;&#785;&#876;&#833;&#818;&#826;&#792;&#799;a&#835;&#849;&#787;&#831;&#874;&#859;&#837; &#877;&#788;&#874;&#848;&#780;&#791;&#857;&#854;&#851;&#852;&#797;v&#769;&#770;&#768;&#838;&#778;&#779;&#1161;&#806;e&#878;&#844;&#843;&#769;&#782;&#845;&#793;&#840;&#811;l&#868;&#769;&#771;&#870;&#879;&#769;&#843;&#858;&#799;&#799;j&#788;&#868;&#808;&#852;e&#782;&#771;&#861;s&#768;&#778;&#808;&#851;&#826;&#837;&#845;&#826;k&#819;&#810;&#810;&#851;u&#780;&#786;&#874;&#774;&#819;&#803;&#852;&#812;n&#768;&#788;&#874;&#815;&#804;&#854;&#828;&#837;&#796;&#806;n&#873;&#859;&#769;&#875;&#793;&#806;&#815;&#840;&#826;&#828;&#854;a&#777;&#784;&#835;&#877;&#770;&#867;&#845;&#790;&#806;&#858;&#814;s&#838;&#773;&#794;&#821;&#800;&#792;t&#850;&#878;&#868;&#869;&#870;&#869;&#856;&#845;&#790;&#853;&#797;&#813;a&#873;&#844;&#879;&#838;&#810;&#819;&#811;&#852;&#839;m&#843;&#850;&#872;m&#777;&#834;&#806;&#819;&#858;&#845;e&#781;&#875;&#872;&#855;&#836;&#785;&#871;&#832;&#805;&#857;&#792;&#799;.&#838;&#776;&#847;&#845;&#813;&#828;&#804;&#806;&#840; &#855;&#830;&#780;&#844;&#877;&#848;&#783;&#832;&#846;&#846;&#853;<br>\nM&#788;&#872;&#820;&#853;&#837;&#812;&#826;&#840;u&#786;&#867;&#870;&#778;&#783;&#850;&#798;&#825;&#846;t&#848;&#831;&#801;&#828;&#851;&#857;&#841;&#790;t&#835;&#848;&#830;a&#835;&#784;&#768;&#877;&#828;&#828;&#837;&#841;&#826;&#810;&#792; &#866;&#853;&#810;&#854;&#818;et&#826;&#826;k&#842;&#788;&#845;&#814;&#840;&#809;&#810;&#853;ö&#873;&#874; &#780;&#807;t&#836;&#848;&#836;&#850;&#835;&#782;&#822;&#852;&#818;&#812;&#828;&#819;a&#873;&#831;&#876;&#843;&#774;&#777;&#780;&#800;&#854;&#852;&#817;&#827;&#819;j&#861;&#812;u&#769;&#836;&#783;&#844;&#788;&#870;a&#778;&#773;&#871;&#868;&#866;&#819;&#828;&#805;&#800;,&#872;&#815;&#837;&#841;&#815; &#775;&#784;&#785;&#843;&#794;&#794;&#773;&#797;&#857;&#813;&#793;&#799;&#845;&#837;e&#877;&#843;&#788;&#875;&#819;&#817;&#814;&#809;&#839;&#793;&#814;t&#859;t&#878;&#811;&#800;&#790;ä&#835;&#784;&#772;&#770;&#869;&#877;&#859;&#860;&#792;&#845;&#852;&#818;&#858; &#831;&#876;&#778;&#777;&#835;&#782;&#839;&#799;&#854;&#815;m&#834;&#878;&#771;&#823;&#818;&#804;&#816;&#852;e&#869;&#821;&#826;&#839;&#841;&#798;&#828;&#809; &#777;&#829;&#778;&#867;&#839;&#851;&#818;&#846;&#798;o&#784;&#835;&#785;&#770;&#775;&#784;&#821;&#809;&#790;l&#794;&#782;&#774;&#801;&#819;&#828;&#846;&#817;&#819;&#815;&#803;e&#795;&#814;&#837;m&#855;&#770;&#850;&#838;&#781;&#821;&#805;&#804;&#798;&#839;m&#838;&#832;&#814;&#816;&#806;&#804;&#790;e&#809;&#828; &#854;y&#772;&#813;&#839;&#854;&#816;&#803;&#857;h&#830;&#772;&#781;&#836;&#878;&#778;&#808;&#854;&#818;&#811;&#812;&#827;&#799;&#840;t&#870;&#786;&#850;&#833;&#846;&#805;&#819;&#803;&#852;ä&#875;&#868;&#778;&#829;&#768;&#794;&#794;&#815;?&#772;&#876;&#867;&#823;&#841;&#811;&#811; &#873;&#877;&#774;&#874;&#808;&#818;&#796;&#853;&#827;&#841;&#803;&#826;M&#768;&#831;&#878;&#836;e&#830;&#848;&#877;&#783;&#837;&#792;&#791;&#803;&#804;&#797; &#879;&#772;&#875;&#773;&#879;&#780;&#796;&#809;&#804;&#806;&#851;o&#834;&#875;&#770;&#879;&#817;&#818;&#854;&#854;&#827;&#852;l&#835;&#782;&#872;&#855;&#830;&#859;&#851;&#811;&#852;&#798;&#805;&#845;e&#875;&#879;&#848;&#829;&#782;&#877;&#794;&#809;&#804;&#811;&#828;&#827;&#853;m&#769;&#867;&#780;&#875;&#804;&#817;&#858;m&#838;&#871;&#769;&#878;&#777;&#862;&#817;&#793;&#837;&#814;&#805;&#845;&#804;e&#842;&#871;&#849;&#843;&#794;&#769;&#873;&#796; &#867;&#870;&#830;&#842;&#855;&#864;M&#870;&#872;&#843;&#848;&#848;&#876;&#770;&#819;a&#772;&#783;&#850;&#847;&#797;&#791;&#819;&#810;&#793;&#857;k&#868;&#824;&#854;&#809;&#811;&#811;&#804;&#798;u&#768;&#870;&#873;&#806;t&#848;&#820;&#816;a&#779;&#855;&#786;&#847;&#857;.&#772;&#864;&#792;&#818; &#788;&#855;&#877;&#823;&#803;<br>\nM&#821;&#853;&#815;&#805;e&#870;&#871;&#785;&#858;&#852;&#804;&#791;&#816; &#781;&#835;&#823;o&#779;&#788;&#829;&#878;&#796;&#810;&#845;&#851;&#827;l&#842;&#844;&#768;&#776;&#874;&#788;&#865;&#852;&#854;e&#829;&#879;&#854;&#798;&#853;&#826;&#828;m&#780;&#844;&#856;&#815;&#793;m&#879;&#786;&#777;&#785;&#774;&#776;&#876;&#795;&#851;&#797;&#792;&#791;e&#832;&#803;&#810;&#815; &#877;&#838;&#774;&#787;&#831;&#783;&#818;y&#782;&#783;&#873;&#829;&#842;&#789;&#817;k&#872;&#768;&#774;&#879;&#794;&#782;&#770;&#862;s&#836;&#795;&#796;&#805;&#792;&#828;&#799;i&#854;&#815;&#791;.&#780;&#779;&#876;&#830;&#879;&#879;&#871;&#796;&#818;&#812;&#797;&#858;&#857; &#874;&#785;&#835;&#849;&#867;&#787;&#795;&#797;&#806;&#852;y&#876;&#876;&#788;&#770;&#781;&#775;&#789;&#810;&#813;&#790;h&#779;&#869;&#785;&#871;&#820;&#851;&#819;&#839;d&#834;&#872;&#778;&#779;&#801;&#809;&#825;&#816;e&#786;&#879;&#844;&#843;&#878;&#773;&#795;&#819;&#825;&#819;&#853;&#816;&#840;s&#878;&#783;s&#834;&#823;&#827;&#812;&#790;&#811;&#792;&#841;&#811;ä&#869;&#830;&#785;&#830;&#801;&#854;&#858; &#842;&#829;&#867;&#878;&#859;&#782;&#867;&#820;&#857;&#839;&#837;&#811;o&#848;&#770;&#848;&#878;&#849;&#776;&#873;&#847;&#796;&#828;&#851;&#797;&#841;l&#830;&#776;&#830;&#844;&#878;&#775;&#794;&#800;&#840;&#793;&#857;e&#871;&#869;&#786;&#849;&#836;&#850;&#822;&#790;&#853;&#799;&#851;&#826;&#800;&#796;m&#788;&#782;&#832;m&#780;&#826;&#798;&#814;&#804;&#826;e&#878;&#875;&#778;&#873;&#809;&#790; &#873;&#788;&#822;&#840;&#812;&#790;k&#843;&#772;o&#872;&#772;&#771;&#831;&#773;&#864;&#793;&#790;&#817;&#803;&#804;k&#867;&#870;&#815;&#812;&#816;&#851;&#796;o&#769;&#787;&#872;&#774;&#875;&#788;&#801;n&#806;a&#772;&#842;&#855;&#778;&#808;&#810;&#803;&#812;&#839;&#837;&#852;i&#845;&#791;&#804;n&#877;&#815;&#837;&#806;e&#787;&#1161;&#804;&#846;&#819;&#839;&#845;n&#830;&#782;&#768;&#774;&#878;&#871;&#861;&#837;&#814;&#804;&#790;&#819;&#828;&#805;,&#802;&#858; &#868;&#783;&#778;&#875;&#794;&#812;j&#873;&#841;&#840;&#797;&#825;o&#822;&#815;&#812;&#826;&#827;&#804;k&#844;&#879;&#838;&#850;&#783;&#783;&#879;&#851;&#818;&#826;a&#780;&#849;&#870;&#784;&#798;i&#782;&#787;&#849;&#779;n&#769;&#785;&#831;&#775;&#794;e&#839;&#798;&#815;&#791;&#805;n&#834;&#786;&#832; &#771;&#870;&#838;&#777;&#773;&#788;&#865;&#799;m&#791;&#841;&#815;&#840;&#804;&#816;e&#774;&#856;&#815;&#846;&#806;&#826;&#826;&#851;&#817;i&#776;&#875;&#770;&#838;&#808;s&#788;&#821;&#851;&#840;&#812;&#799;&#857;&#837;t&#829;&#834;&#773;&#855;&#872;&#872;&#850;&#841;&#813;&#825;ä&#780;&#855;&#842;&#871;&#848;&#768;&#854;&#857;&#803;&#853;&#819; &#835;&#830;&#773;&#863;&#798;o&#778;&#769;&#768;&#844;&#871;&#783;&#868;&#837;n&#871;&#864;&#818;&#812; &#773;&#855;&#842;&#848;&#774;&#769;&#855;&#798;&#815;o&#786;&#813;&#804;s&#780;&#858;a&#867;&#774;&#836;&#831;&#813;&#799; &#872;&#876;&#870;&#842;&#773;&#779;&#864;k&#781;&#794;&#849;&#849;&#779;&#786;&#787;&#808;&#798;&#817;&#811;o&#850;&#864;&#810;&#790;&#825;&#816;&#813;k&#839;&#796;&#857;&#845;&#837;o&#772;&#858;&#814;&#845;&#852;&#845;&#799;n&#772;&#848;&#783;&#872;&#785;&#855;&#877;&#851;&#826;a&#785;&#768;&#774;&#879;&#844;&#793;&#796;&#827;&#828;&#803;&#815;i&#879;&#768;s&#873;&#772;&#850;&#794;&#786;&#802;&#828;&#810;&#845;&#819;&#827;&#792;&#853;u&#876;&#831;&#860;&#825;&#790;&#854;u&#781;&#775;&#836;&#866;t&#804;&#811;&#846;t&#858;&#828;&#853;&#806;&#828;&#819;&#803;a&#796;&#846;&#803;&#826;.&#875;&#784;&#867;&#859;&#873;&#842;&#875;&#811;&#826; &#784;&#855;&#830;&#777;&#828;&#811;&#827;&#837;S&#849;&#775;&#849;&#869;&#772;&#795;i&#821;&#800;n&#869;&#787;&#835;&#856;&#792;&#816;&#826;&#799;ä&#780;&#853;&#799;&#817;k&#778;&#780;&#868;&#874;&#769;&#775;&#833;&#812;&#840;&#792;&#804;&#816;&#797;&#854;i&#775;&#879;&#877;&#775;&#831;&#824;&#827;&#827;&#819;&#799;&#798;&#840;&#803;n&#793;&#853;&#853;&#791;.&#835;&#782;&#836;&#775;&#868;&#768;&#817;&#854;&#799;&#800;<br>\n<br>\n</span>”Ei.”<span style=\"color:black\"><br>\n<br>\nE&#781;&#834;&#786;&#779;&#877;&#802;&#857;&#805;&#805;&#819;&#826;&#840;t&#856;&#792;&#846;&#812; &#836;&#848;&#873;&#855;&#868;&#780;&#877;&#828;&#805;&#816;&#816;v&#782;&#782;o&#816;&#857;&#803;&#804;i&#768;&#830;&#835;&#847;&#825;&#815;&#819;&#797;&#852;&#811;&#804; &#785;&#843;&#872;&#875;&#876;&#829;&#852;&#817;&#810;&#799;&#790;&#806;&#800;v&#870;&#786;&#772;&#781;&#843;&#850;&#831;&#825;&#797;a&#788;&#794;&#869;&#784;&#795;&#813;&#791;&#854;&#805;&#797;s&#877;&#864;&#840;&#809;&#840;t&#850;&#821;&#791;&#817;&#857;&#812;&#796;u&#871;&#859;&#855;&#771;&#874;&#794;&#821;&#854;&#858;&#799;&#845;&#804;s&#834;&#794;&#836;&#775;&#872;&#834;&#838;t&#830;&#842;&#835;&#844;&#872;&#817;e&#864;&#845;l&#831;&#877;&#785;&#866;&#797;l&#855;&#794;&#873;&#844;&#833;&#806;a&#851;.&#849;&#841;&#797;&#811;&#846; &#783;&#1161;&#817;&#800;&#852;&#825;T&#849;&#835;&#774;&#789;&#840;&#851;&#845;&#806;&#826;&#852;&#840;i&#859;&#774;&#847;&#857;&#809;e&#842;&#814;d&#871;&#829;&#778;&#871;&#771;&#778;&#795;&#858;&#819;&#817;&#828;&#845;&#809;ä&#852;&#793;&#852;&#796;&#800;&#805;t&#775;&#869;&#770;&#787;&#842;&#874;&#795;&#825;&#825;&#851; &#794;&#784;&#844;&#843;&#829;&#768;&#830;&#804;i&#835;&#842;&#829;&#879;&#872;&#868;&#867;&#821;&#858;&#813;&#853;&#793;&#803;t&#772;&#775;&#784;&#786;&#829;&#772;&#821;&#846;&#827;s&#773;&#874;&#794;&#817;&#837;&#818;&#813;&#805;&#810;&#851;e&#855;&#777;&#844;&#838;&#822;&#825;&#840;&#792;&#806;&#826;k&#872;&#807;&#790;&#804;&#809;&#792;i&#859;&#856;&#845;&#853;&#804;&#816;&#804;&#852;&#805;n&#775;&#835;&#830;&#820;&#803;&#840;&#845; &#850;&#848;&#771;&#785;&#869;&#835;&#820;&#857;&#817;&#797;t&#831;&#787;&#775;&#783;&#852;&#818;&#828;o&#773;&#873;&#831;&#852;&#854;&#790;&#828;&#837;&#811;&#797;t&#830;&#770;&#848;&#849;&#862;&#799;u&#843;&#819;&#811;&#826;u&#780;&#838;&#878;&#871;&#866;&#816;&#828;&#796;&#817;&#792;&#827;d&#773;&#844;&#875;&#784;&#879;&#844;&#852;&#840;&#839;&#796;&#799;e&#773;&#776;&#773;&#875;&#835;&#788;&#775;&#791;n&#879;&#849;&#878;&#788;&#877;&#811;.&#872;&#773;&#843;&#867;&#785;&#863;&#828;&#818;&#853;&#800;&#852;&#805;<br>\n<br>\n</span>Punainen varjokäsi syöksähti irvokkaan olennon vatsasta kohti Manua ja tarttui tämän keskiruumiiseen. Hän pyristeli ja rimpuili, mutta käsi veti hänet hitaasti ja varmasti kohti mustaa limaista massaa, joka vääntelehti hänen edessään.<br>\n<br>\n”Ei, minä olen yksilö! Minä en kuulu veljeskuntaanne! Minä lähdin… minä jätin teidät. Te olette heikkoja ja minä vahva. Ette voi tehdä tätä!”<span style=\"color:black\"><br>\n<br>\nH&#769;&#867;&#778;&#823;&#845;&#790;&#818;e&#785;&#783;&#788;&#877;&#873;&#830;&#843;&#811;&#792;&#826;&#852;i&#836;&#869;&#783;&#768;&#879;&#832;k&#784;&#874;k&#774;&#869;&#848;&#774;&#774;&#859;&#804;&#819;&#817;o&#869;&#878;&#879;&#879;&#871;&#779;&#819;&#826;&#800;&#792;u&#875;&#812;&#837;&#837;&#816;&#806;s&#878;&#817;&#816;&#852;&#837; &#838;&#850;&#773;&#848;&#807;&#810;j&#850;&#789;&#812;&#858;&#792;&#818;o&#871;&#848;&#788;&#781;&#856;&#812;&#815;&#796;&#837;&#806;&#814;&#837;h&#831;&#848;&#777;&#849;&#850;&#868;&#782;&#808;&#846;&#799;t&#868;&#874;&#850;&#875;&#775;&#828;&#799;u&#859;&#777;&#836;&#787;&#848;&#867;&#850;&#839;&#797;&#815;u&#871;&#875;&#842;&#836;&#784;&#873;&#778;&#865; &#784;&#781;&#774;&#771;&#874;&#777;&#875;&#792;&#854;&#818;&#817;&#813;&#817;&#811;v&#870;&#834;&#834;&#779;&#787;&#825;&#799;&#852;a&#875;&#875;&#831;&#855;&#810;&#819;i&#838;&#838;&#877;&#768;&#873;&#779;&#862;&#828;&#813;n&#874;&#836;&#855;&#769;&#813;&#790;&#813; &#836;&#779;&#844;&#772;&#829;&#807;&#837;&#828;&#793;&#826;&#827;s&#859;&#829;&#878;&#774;&#794;&#780;&#783;&#858;&#854;&#806;&#803;&#811;&#817;i&#794;&#878;&#800;i&#810;&#857;&#814;&#815;t&#780;&#873;&#768;&#771;&#800;ä&#871;&#778;&#877;&#850;&#842;&#806;&#846;&#814;&#840;&#798;&#790;,&#835;&#782;&#879;&#870;&#791; &#879;&#843;&#778;&#794;&#831;&#790;&#804;&#816;&#819;&#828;e&#830;&#838;&#790;&#812;&#852;&#827;&#827;&#852;&#845;t&#784;&#776;&#786;&#834;&#849;&#878;&#820;&#846;t&#769;&#868;&#875;&#865;&#853;&#828;&#839;&#813;&#846;&#854;ä&#788;&#869;&#878;&#872;&#792;&#799;&#809;&#815;&#793;&#852;&#817; &#788;&#770;&#843;&#827;e&#784;&#872;&#770;&#802;&#825;&#809;&#814;&#790;m&#855;&#773;&#788;&#836;&#852;&#813;m&#768;&#873;&#873;&#875;&#848;&#807;&#809;&#792;&#810;&#819;&#827;&#814;&#819;e&#770;&#794;&#786;&#879;&#816;&#793;&#792; &#843;&#784;&#1161;&#826;&#819;&#826;o&#774;&#848;&#838;&#779;&#813;&#796;&#827;&#800;&#852;l&#787;&#774;&#838;&#779;&#843;&#843;&#788;&#824;&#851;&#817;e&#874;&#780;&#773;&#850;&#777;&#865; &#867;&#879;&#775;&#874;&#772;&#831;&#806;&#819;&#845;&#806;&#818;k&#848;&#788;&#777;&#875;&#872;&#861;&#853;&#846;o&#842;&#783;&#780;&#838;&#863;&#840;&#800;&#798;&#858;&#814;&#818;&#857;k&#877;&#878;&#774;&#834;&#792;&#857;&#800;o&#873;&#879;&#783;&#773;&#773;&#777;&#1161;n&#867;&#774;&#779;&#849;&#841;&#827;&#825;&#857;a&#849;&#776;&#835;&#805;&#854;&#800;&#851;i&#869;&#874;&#834;&#1161;&#819;&#815;&#811;&#851;&#819;s&#878;&#830;&#871;&#780;&#867;&#827;&#817;&#806;i&#787;&#778;&#836;&#844;&#867;&#823;&#845;&#858;&#845;&#815;&#851;&#812;a&#786;&#816;&#852;&#805;&#791;&#827;&#805;…&#782;&#859;&#785;&#848;&#877;&#771;&#820;&#853;&#827;&#837;&#837; &#775;&#875;&#794;&#785;&#785;&#826;e&#788;&#867;&#860;&#841;&#804;m&#814;m&#844;&#830;&#855;&#788;&#866;&#797;&#818;&#790;&#814;&#852;&#813;&#840;e&#861;&#827;&#825;&#810;&#816; &#787;&#835;&#873;&#778;&#855;&#776;&#773;&#815;&#815;&#858;&#851;&#851;&#858;&#805;i&#855;&#877;&#873;&#832;&#817;&#817;&#796;&#840;&#818;&#853;l&#867;&#781;&#876;&#832;&#857;m&#836;&#875;&#772;&#835;&#850;&#835;&#873;&#795;&#812;&#792;&#799;&#791;a&#848;&#874;&#850;n&#817; &#859;&#835;&#776;&#834;&#844;&#771;&#821;&#846;&#819;&#806;&#813;&#790;s&#768;&#830;&#879;&#848;&#879;&#864;&#814;i&#775;&#870;&#867;&#870;&#834;&#877;&#875;&#814;n&#842;&#811;&#827;&#797;u&#843;&#879;&#835;&#875;&#876;a&#1161;&#818;&#816;&#840;&#845;&#793;&#809;,&#861;&#796;&#853;&#815;&#846; &#834;&#774;&#776;&#773;&#834;&#780;&#816;&#819;&#840;&#798;&#858;&#841;&#810;M&#839;&#797;a&#858;&#841;&#805;k&#768;&#769;&#829;&#830;&#783;&#840;&#825;&#816;&#839;u&#781;&#777;&#772;&#849;&#794;&#872;&#785;&#817;&#806;&#858;&#845;&#827;t&#781;&#870;&#814;&#825;&#799;&#853;&#825;a&#783;&#877;&#785;&#849;&#873; &#772;&#782;&#849;&#813;&#803;N&#849;&#859;&#787;&#870;&#772;&#843;&#788;&#801;&#811;&#790;&#798;u&#835;&#787;&#787;&#777;&#794;&#839;i&#796;&#797;&#841;&#837;&#858;&#810;.&#818;&#816;&#819;&#853;<br>\n<br>\n</span>”EI. EI. PÄÄSTÄ IRTI.”<span style=\"color:black\"><br>\n<br>\nP&#861;a&#779;&#836;&#784;&#877;&#788;&#830;&#847;l&#774;&#878;&#836;&#771;&#820;a&#879;&#868;&#872;&#835;&#1161;&#853;&#810;&#798;&#858;&#841;&#837;a&#871;&#795;&#817;&#828;&#816; k&#807;&#799;&#797;&#818;o&#785;&#849;&#788;&#779;&#772;&#874;&#845;&#815;&#853;t&#844;&#879;&#877;&#833;&#791;i&#869;&#831;&#776;&#864;&#840;&#827;&#810;&#853;i&#879;&#820;&#797;&#825;&#840;&#803;n&#850;&#839;&#811;&#851;.&#874;&#772;&#774;&#834;&#869;&#876;&#1161;&#817;&#814;<br>\n<br>\n</span>Manua näki ympärillään suuren katsomon. Katsomo oli täynnä hänen luomuksiaan. Nazorakit täyttivät suurimman osan koliseumin tilasta, mutta niiden joukosta pilkisti myös vaaleanpunainen jänis, jonka suusta valui verta hukuttamaan torakoita. 001 istui valtaistuimella ja näytti alaspäin suuntautunutta peukaloa.<br>\n<br>\n”STEVE. MINÄ LOIN SINUT. SINÄ OLET MINUN.”<br>\n001 vain hymyili. Julmasti.<br>\nMassa lähestyi.<span style=\"color:black\"><br>\n<br>\nP&#770;&#785;&#770;&#869;&#840;&#793;&#817;&#827;&#839;a&#773;&#843;&#868;&#867;&#825;&#828;&#804;&#814;&#854;&#857;&#805;l&#784;&#872;&#874;&#782;&#823;&#854;&#858;&#805;a&#871;&#871;&#782;&#879;&#844;&#778;&#830;a&#870;&#805;&#803;&#803;&#812;&#810; &#877;&#869;&#832;&#814;&#816;&#853;&#840;&#828;&#812;&#841;k&#844;&#779;&#844;&#869;&#872;&#776;&#850;&#823;&#841;&#837;&#797;o&#879;&#768;&#876;&#778;&#873;&#866;&#805;&#792;&#804;&#796;&#817;&#791;&#828;t&#859;&#830;&#872;&#874;&#773;&#849;&#875;&#822;&#845;&#797;&#804;&#797;i&#776;&#824;&#791;&#809;&#827;i&#843;&#777;&#778;&#838;&#770;&#860;&#810;n&#866;&#791;&#793;&#845;&#798;,&#851;&#805;&#839;&#854; &#785;&#782;&#868;&#1161;&#796;&#841;r&#786;&#831;&#836;&#807;&#811;&#858;a&#780;&#782;&#771;&#855;&#862;k&#870;&#850;&#872;&#862;&#827;a&#822;&#790;s&#768;&#783;&#781;&#784;&#788;&#827;&#845;&#791;&#846;&#827;&#799;&#816;.&#777;&#772;&#799; &#794;&#768;&#770;&#781;&#831;&#805;R&#878;&#781;&#829;&#794;&#769;&#779;&#860;&#841;&#841;&#811;&#852;&#828;&#827;a&#838;&#826;&#854;&#827;&#851;&#796;k&#867;&#835;&#859;&#855;&#830;&#863;&#798;&#811;a&#878;&#851;s&#776;&#876;&#789;&#846;&#858;&#800;&#798;&#813; &#876;&#783;&#867;&#867;&#863;y&#873;&#868;&#785;&#781;&#773;&#843;s&#792;&#792;&#854;&#825;&#825;&#851;t&#788;&#768;&#771;&#785;&#811;&#857;&#852;&#852;&#814;&#819;ä&#777;&#799;v&#784;&#783;&#831;&#781;&#843;&#850;&#865;&#854;&#803;&#846;&#791;&#793;ä&#830;&#816;&#826;&#811;&#827;&#858;&#805;&#793;,&#788;&#867;&#836;&#831;&#875; &#787;&#848;&#812;&#852;&#793;&#857;&#793;&#841;&#812;k&#768;&#850;&#780;&#794;&#778;&#879;&#789;&#854;&#845;&#817;o&#878;&#877;&#771;&#783;&#870;&#874;&#831;&#833;k&#873;&#777;&#842;&#856;&#805;&#816;&#828;&#817;o&#769;&#829;&#799;&#841;n&#840;&#853;&#814;a&#778;&#781;&#849;&#768;&#810;&#841;&#804;&#819;&#803;&#799;&#839;i&#801;s&#843;&#879;&#772;&#773;&#871;&#812;u&#843;&#849;&#830;&#831;&#803;&#810;&#810;&#803;&#806;u&#859;&#773;&#868;&#838;&#867;&#794;&#799;d&#812;e&#808;&#796;&#845;&#817;n&#876;&#773;&#864;&#853; &#773;&#782;&#878;&#830;&#878;&#873;&#849;&#812;&#809;&#816;&#790;&#854;&#817;&#791;o&#875;&#774;&#784;&#831;&#779;&#786;&#839;&#826;&#817;&#806;&#791;&#851;&#814;s&#788;&#771;&#848;&#879;&#860;&#826;&#826;&#852;a&#789;&#791;&#825;&#858;&#854;&#852;&#792;.&#787;&#869;&#791;&#853; &#769;&#831;&#830;&#773;&#827;&#814;&#840;M&#845;&#809;&#854;&#796;&#796;&#818;&#846;u&#775;&#785;&#768;&#838;&#863;&#809;u&#878;&#768;&#788;&#800;&#839;&#793;r&#862;a&#859;&#836;&#769;&#842;&#807;&#826;&#797;&#837;&#796;&#810;h&#876;&#834;&#773;&#834;&#838;&#769;&#852;&#841;&#853;a&#772;&#775;&#868;&#782;&#820;&#815;&#810;&#827;&#826;&#805;i&#879;&#830;&#777;&#831;&#784;&#849;&#770;&#839;&#828;&#810;&#857;&#811;&#816;n&#853;&#825;&#852;&#816;&#826;&#815;e&#834;&#874;&#794;&#778;&#787;&#785;&#848;&#847;&#805;&#790;n&#770;&#829;&#871;&#794;&#864;&#796;&#804;&#811;&#841;&#837; &#850;&#869;&#839;&#815;&#853;o&#858;&#805;&#828;&#857;&#792;&#816;&#810;n&#794;&#855;&#775;&#848;&#829;&#843;&#834;&#815;&#828;&#854;&#815; &#777;&#843;&#828;&#813;&#800;<br>\nv&#837;&#803;&#854;a&#783;&#870;&#878;&#872;&#861;&#839;&#814;&#817;&#805;&#797;&#805;&#792;i&#777;&#871;&#869;&#869;&#868;&#821;n&#875;&#836;&#866;&#837;&#841;&#827; &#869;&#834;&#849;&#810;&#790;&#805;o&#876;&#873;&#873;&#831;&#816;&#828;&#846;&#837;&#797;&#853;s&#850;&#788;&#859;&#846;&#852;&#806;a&#844;&#834;&#865;&#797; &#768;&#844;&#876;p&#836;&#855;&#788;&#778;&#842;&#828;&#797;e&#830;&#830;&#834;&#869;&#834;&#801;&#825;s&#849;&#868;&#769;&#768;&#835;&#841;ä&#794;&#779;ä&#843;&#820;&#837;&#797;,&#850;&#838;&#772;&#835;&#869;&#842;&#802;&#825;&#846;&#817;&#806; &#843;&#848;&#874;&#867;&#786;&#876;k&#844;&#770;&#842;&#795;&#805;&#799;&#800;&#792;u&#859;&#768;&#801;&#815;&#828;&#809;n&#831;&#838;&#776;&#832;&#858;&#828;i&#843;&#832;&#796;&#798;n&#878;&#871;&#867;&#867;&#863;&#817;g&#834;&#838;&#838;&#815;&#818;&#845;&#813;&#792;&#799;a&#775;&#777;&#868;&#859;&#785;&#815;&#790;&#819;&#798;t&#849;&#785;&#850;&#787;&#772;&#869;&#790;&#791;&#791;&#792;&#798;&#841;&#851;a&#879;&#770;&#775;&#867;&#784;&#838;&#806;&#796;&#841;&#798;r&#874;&#869;&#808; &#867;&#876;&#771;&#776;&#847;&#817;&#793;k&#867;&#869;&#778;&#876;&#780;&#872;&#871;&#814;&#828;&#810;o&#844;m&#875;&#787;&#859;&#864;&#818;&#798;&#857;&#846;&#837;e&#836;&#868;&#872;&#769;&#831;&#862;&#857;n&#844;&#850;&#780;&#859;&#870;&#784;&#834;&#797;t&#784;&#806;&#837;a&#874;&#771;&#850;&#838;&#869;&#780;&#802;&#814;&#805;&#851;&#853;&#799;&#814;&#804;a&#865;&#853; &#872;&#787;&#873;&#858;m&#869;&#787;&#834;&#836;&#773;&#810;&#806;&#846;&#817;&#854;e&#872;&#869;&#786;&#829;&#768;&#859;&#806;&#800;&#797;&#791;&#809;&#857;i&#869;&#779;&#831;&#783;&#781;&#789;&#840;&#792;&#825;&#826;&#812;&#804;t&#859;&#776;&#825;&#800;ä&#773;&#873;&#786;&#776;&#831;&#851;&#809; &#871;&#794;&#875;&#788;&#850;&#871;&#799;&#816;&#845;k&#861;a&#776;&#769;&#779;&#844;i&#878;&#838;&#872;&#805;&#813;k&#770;&#784;&#836;&#834;&#774;&#776;&#830;&#837;k&#832;&#805;i&#795;&#800;&#828;&#816;&#804;&#799;&#852;&#837;a&#786;&#777;&#868;&#877;&#835;&#874;&#844;&#851;&#816;.&#777;&#871;&#773;&#780;&#864; &#875;&#805;&#841;&#809;<br>\nO&#843;&#868;&#776;&#769;&#772;&#776;&#771;&#861;&#800;&#827;&#791;&#816;&#796;&#852;&#812;l&#876;&#806;&#792;&#837;e&#855;&#874;&#876;&#802;&#816;&#841;&#846;m&#874;&#867;&#769;&#832;&#828;&#854;&#803;&#840;&#798;m&#770;&#871;&#772;&#872;&#864;&#796;e&#794;&#792;&#837;&#791;&#826;&#815; &#838;&#775;&#794;&#777;&#872;&#843;&#795;&#854;&#846;v&#877;&#867;&#783;&#775;&#776;&#769;&#868;&#799;&#815;&#853;&#840;a&#784;&#867;&#836;&#814;&#790;&#827;&#791;&#839;&#857;&#793;i&#817;&#854;&#828;n&#831;&#788;&#836;&#870;&#1161;&#805;&#827;&#827;&#796;&#858; &#785;&#784;&#825;o&#877;&#794;&#879;&#878;&#853;&#804;s&#833;&#825;&#828;a&#836; &#878;&#838;&#777;&#849;&#859;&#856;t&#784;&#868;&#843;&#797;&#798;&#825;&#805;y&#879;&#878;&#769;&#807;&#793;&#828;&#837;&#799;&#803;ö&#872;&#831;&#870;&#870;&#879;&#813;&#825;&#825;&#817;k&#779;&#808;&#793;a&#788;&#768;&#782;&#780;&#838;&#829;l&#768;&#877;&#839;&#845;&#810;&#825;&#791;u&#859;&#848;&#875;&#835;&#822;&#837;&#790;&#798;&#790;&#814;&#793;a&#782;&#874;&#795;&#841;&#819;&#827;,&#788;&#855;&#859;&#782;&#831;&#849;&#823;&#839;&#796;&#815;&#814;&#790; &#850;&#824;&#817;&#803;y&#843;&#772;&#779;&#871;&#779;&#771;&#854;&#816;&#810;&#791;&#803;&#793;h&#834;&#823;&#839;&#845;&#846;&#817;&#793;&#851;&#845;d&#781;&#849;&#872;&#873;&#875;&#836;&#795;&#828;&#811;e&#778;&#878;&#787;&#872;&#783;&#819;s&#780;&#856;&#791;&#816;&#813;&#804;&#817;s&#868;&#773;&#773;&#872;&#816;&#800;ä&#834;&#782;&#835;&#870;&#825;&#793;&#804;&#852;&#827; m&#775;&#779;&#849;&#799;&#813;&#797;u&#872;&#802;&#828;&#792;&#804;&#818;o&#772;&#850;&#833;&#800;&#793;&#791;&#854;d&#835;&#768;&#780;&#779;&#865;&#841;&#793;&#839;&#818;&#840;&#841;&#814;o&#789;&#828;&#799;&#800;&#817;s&#867;&#875;&#777;&#875;&#814;&#792;t&#878;&#871;&#775;&#873;&#833;&#796;&#815;&#817;&#853;&#846;a&#775;&#836;&#784;&#866;&#840;&#805;m&#786;&#868;&#838;&#847;m&#771;&#772;&#869;&#777;&#832;&#792;&#798;&#790;&#805;&#810;&#799;e&#830;&#879;&#777;&#871;&#782;&#795;&#846;&#797; &#878;&#855;&#793;&#839;k&#834;&#836;&#867;&#879;&#781;&#859;&#792;&#815;&#837;&#841;o&#784;&#842;&#878;&#873;&#829;&#845;&#827;&#817;&#816;&#828;&#806;k&#777;&#782;&#870;&#781;&#861;&#815;&#852;&#839;&#851;o&#843;&#869;&#874;&#867;&#849;&#768;&#840;&#853;n&#834;&#778;&#768;&#877;&#870;&#770;&#810;&#852;&#827;&#799;&#852;&#793;&#799;a&#850;&#878;&#773;&#830;&#862;&#857;&#803;&#825;&#815;&#813;&#816;&#791;i&#811;&#803;&#810;&#809;&#826;s&#834;&#838;&#771;&#787;&#778;&#821;u&#770;&#867;&#831;&#870;&#1161;&#793;&#792;&#819;&#791;&#828;&#858;u&#834;&#770;&#831;&#848;&#842;&#782;&#821;&#798;d&#839;&#815;&#800;&#818;&#817;e&#859;&#838;&#843;&#774;&#770;&#848;&#785;&#808;&#825;&#809;n&#785;&#836;&#876;&#874;&#867;&#852;.&#788;&#768;&#854;&#828;&#809;&#854;&#818; &#878;&#777;&#829;&#776;&#856;&#828;&#814;&#857;K&#877;&#843;&#768;&#847;&#806;&#816;&#812;&#851;&#799;&#805;u&#850;&#786;&#867;&#773;&#848;&#791;&#809;&#798;&#827;t&#870;&#867;&#819;&#819;&#793;&#818;&#852;e&#844;&#865;&#796;&#799;&#846;&#810;&#800;&#800;n&#770;&#787;&#794;&#847;&#818;&#797; &#830;&#868;&#845;&#825;&#839;&#815;&#818;&#793;&#792;m&#878;&#773;&#876;&#830;&#868;&#783;&#860;&#797;&#815;&#806;&#858;&#792;&#811;&#851;u&#777;&#838;&#844;&#870;&#784;&#862;&#817;&#853;u&#844;&#835;&#836;&#878;&#803;&#791;&#816;r&#836;&#838;&#850;&#874;&#830;&#773;&#796;&#853;a&#775;&#857;&#810;&#817;&#827;&#858;&#851;&#827;h&#847;&#827;&#798;&#796;&#853;&#846;&#851;a&#784;&#781;&#836;&#868;&#768;&#789;&#800;&#845;&#790;&#840;&#805;&#800;i&#868;&#774;&#822;&#804;&#799;&#804;&#816;&#811;&#806;s&#794;&#771;&#836;&#769;&#779;&#789;&#790;&#840;&#792;&#858;&#796;e&#844;&#869;&#876;&#879;&#848;&#819;&#805;&#854;t&#848;&#794;&#771;&#877;&#781;&#862;&#812;.&#794;&#867;&#879;&#838;&#869;&#876;&#793;&#857; &#775;&#872;&#868;&#870;&#784;&#862;&#825;&#798;&#791;&#814;<br>\nT&#866;&#803;&#818;&#814;&#851;&#813;a&#849;&#829;&#831;&#873;&#792;i&#875;&#870;&#874;&#835;&#785;&#829;&#820;&#800; &#785;&#802;&#803;v&#834;&#770;&#775;&#878;&#775;&#770;&#841;&#790;a&#825;&#800;&#792;&#813;&#793;i&#772;&#861;kk&#783;&#867;&#869;&#775;&#877;&#842;&#795;&#851;&#825;&#797;&#799;a&#830;&#844;&#774;&#788;&#825;&#841;&#827;&#797;p&#870;&#782;&#879;&#812;&#817;&#851;&#816;&#799;&#810;&#814;a&#784;&#868;&#787;&#794;&#838;&#802;&#839; &#836;&#778;&#868;&#770;&#869;&#784;&#848;&#825;&#800;&#791;&#853;&#815;&#791;N&#869;&#774;&#783;&#795;&#845;&#845;&#796;&#854;&#791;a&#783;&#788;&#860;&#818;&#799;z&#836;&#855;&#855;&#842;&#776;&#830;&#834;&#792;&#853;&#804;&#817;o&#859;&#781;&#846;&#840;&#792;r&#829;&#870;&#768;&#877;&#877;&#835;&#873;&#824;&#811;&#792;&#827;&#798;&#853;&#800;&#839;a&#876;&#779;&#879;&#878;&#870;&#851;&#813;&#806;&#846;k&#779;&#875;&#786;&#835;&#841;&#816;&#827;&#840;i&#777;&#849;&#858;&#811;&#852;&#805;&#791;&#817;t&#770;&#780;&#775;&#876;&#801;&#810;&#837;&#810;&#791;&#803;&#827;&#817;.&#869;&#794;&#786;&#879;&#829;&#849;&#855;&#865;&#837;&#845;&#797;&#839;<br>\n<br>\n</span>”EEEEIIIIIIII.”<br>\n<br>\nManu huomasi katsomossa Matoron. Tämä katseli häntä surullisin silmin, hymyillen. Hänen vieressään oleva Nazorak alkoi yhä enemmän muistuttaa Guardiania. Tämäkin hymyili surullisesti ja zoomaili häntä päin kiikarisilmällään. Matoron toisella puolella Nazorakien joukosta nousi esiin Keetongu. Tämä tuijotti ainoalla silmällään häntä – yhtä surullisesti kuin toiset kaksi. Maken pää pilkisti Matoron olan takaa. Keetongun takaa esiin astui Gekko. Summerganon asetti kätensä Guardianin olalle. Killjoy makasi kyljellään ylemmällä rivillä. Kepe istui toimettomana hänen vieressään. Tawa ja Visokki lojuivat pitkin katsomoa kuin katselisivat laiskana televisiota. Kaikki tuijottivat häntä surullinen ilme kasvoillaan.<br>\n<br>\nMusta massa saavutti hänet.<br>\n”Auttakaa nyt minua! Auttakaa!”<br>\nKukaan ei vastannut. Hitaasti Makuta Nui sulautui osaksi Makutain veljeskuntaa, osaksi isompaa kokonaisuutta, osaksi yhteiskuntaa. Osaksi mustaa, limaista massaa.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1161,"creator":"Donny","timestamp":"2011-08-12T22:55:00.000Z","content":"<strong>Ämkoon veljeskunnan saaren ranta</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="345" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/He695tveBng" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/He695tveBng</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKiväärillä ja vyölle ripustetulla lyhyellä pistimellä varustettu vartiotorakka katseli lamaantuneena ympärilleen. Nazorak ei tiennyt mitä ajatella. Hetki sitten oli ollut ihan rauhallista, sitten helvetti oli päässyt irti.<br>\n<br>\nTorakoiden rannalle rakentamat varastoteltat ja tähystystornit joutuivat yksi kerrallaan nöyrtymään taivaalta satavien vihaisesti rääkyvien lintujen alla. Raivoisat höyhenpallerot syöksyivät rähisten kohti alhaalla odottavia maalejaan, saaden maan tasalla tilannetta hämmästyneinä seuraavat torakat hajaantumaan hädissään eri suuntiin.<br>\n<br>\nSamaan aikaan metsän reunalla valtavien ritsojen tykönä päivystävät vihreät matoranit nauroivat maanisesti.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="345" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/HLvwZufK478" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/HLvwZufK478</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKivääritorakka onnistui väistämään täpärästi taivaalta viereensä pudonneen mustan linnun. Torakan kauhistukseksi lintu oli kuitenkin ennen taivaalle nousuaan popsinut mehevän annoksen räjähdysaineita.<br>\n<br>\nJep.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="345" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Uwkpj7Ht2Q0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Uwkpj7Ht2Q0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n\"Mitä helvettiä\", nazorak-ilmavoimien komentaja ajatteli seuratessaan tilannetta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1162,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-08-13T11:45:00.000Z","content":"<strong>Laavaluola</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/4olVwwiCG8A?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/4olVwwiCG8A?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAbzumo ja Aine kipittivät pitkin kattoa laavaa pakoon. Se ei enää noussut yhtä vauhdilla kuin vähän aikaa sitten, mutta heidän tiensä ulos ei ollut vielä löytynyt. He olivat jälleen risteymässä. Joka puolelta virtasi laavaa heitä päin.<br>\n”Me hukumme tänne”, Aine voihkaisi.<br>\n”Hiljaa, me päässsemme ulosssss.”<br>\n<br>\nAbzumo valitsi summittaisen tunnelin ja kipitti kattoa pitkin siitä sisään. Hän tuli risteykseen, jossa näkyi jälleen kaksi eri tunnelia. Toisen päässä seisoi tumma siluetti. Abzumo tunnisti Polttouhrin muodot. Hän hiippaili hitaasti lähemmäs kattoa pitkin. Polttouhri vain seisoi paikallaan kivellä, joka ei vielä ollut hukkunut laavaan. Abzumon ollessa vain kymmenisen metrin päässä nukesta tämä kääntyi häntä kohti. Rinnassa oleva silmä tuijotti häntä armottomasti. Sitten aivan yhtäkkiä Polttouhri itse syttyi liekkeihin. Abzumo säikähti niin, että melkein pudotti Aineen laavaan. Polttouhri paloi poroksi erittäin nopeasti. Jäljelle ei jäänyt edes tuhkaa, liekkimeri vain kuihtui ilmaan.<br>\n”Mmmmitä tapahtui?” Aine ihmetteli.<br>\n”En tiedä, mutta luultavasssti tuonne päin on mentävä”, Abzumo sanoi. Sitten hän jatkoi eteenpäin. Tunneli johti nyt suoraan ylöspäin. Sieltä ei virrannut sisään laavaakaan. Sitten alkoi näkyä päivänvaloa. Ja suuaukolle tultuaan Abzumo pullahti esiin vuoren rinteeltä. Maa tärisi, tulivuori teki purkautumistaan.<br>\n<br>\nVarovasti Makuta aloitti hyppelyn alaspäin, mutta hetken kuluttua päätti kasvattaa itselleen siivet ja vähentää jalkoja. Itse asiassa hän sulautti kaikki jalkansa itseensä ja kasvatti tavanomaiset lepakkomaiset siivet. Tulivuoren räjähtäessä Makuta Abzumo Harmaa Aine kourissaan liiteli kohti kaleeria, joka odotti rannalle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1163,"creator":"Troopperi","timestamp":"2011-08-13T13:04:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, asepaja</strong><br>\n<br>\nTroopperi katsoi itseään haarniskaosastolla olevasta peilistä. Hänen haarniskansa oli vahingoittunut tehtävällä otettuaan jokusen osuman torakoiden kivääreistä. Toinen olkapanssari oli haljennut, ja rintapanssarissa oli paha mustunut jälki. Panssari pettäisi ennen pitkää.<br>\n<br>\n\"Tässä se sitten olisi.\"<br>\n<br>\nTroopperi käänsi päätään ja näki nuhruisen Matoranin, jolla oli yhä paksut, kuumalta suojaavat kintaat kädessä. Matoran kantoi hyvin (tietenkin) tehtyä metallinkiiltoista kullanväristä rintapanssaria. Troopperi otti ilmeisesti Matoranille hieman raskaan metallinesineen käsiinsä. Matoran kiiruhti hakemaan muita panssarinosia, ja palasikin pian.<br>\n<br>\n\"Hienoa työtä, tähän olen tyytyväinen\", Troopperi sanoi hymyillen Matoranille. Pian paikalle tuli muutama Matoran lisää, jotka auttoivat haarniskan Troopperin päälle, ja veivät vanhan pois.<br>\n<br>\nJuuri kun hän oli poistumassa asepajalta, tuli vihreä Matoran-lähetti paikalle. Hän kertoi nimekseen Voyager, antoi Troopperille \"tärkeän viestin Admineilta, jota ei saa hukata\". Troopperi naurahti virheelle lauseessa, joka johtui luultavasti Manfredin poissaolosta tai siitä, että joku oli juhlinut myöhään illalla. Troopperi avasi viestin. Se oli vapautus tehtävältä joka hänelle oli annettu.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1164,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-08-13T20:24:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin kahvio</strong><br>\n<br>\nRuki täräytti kolme tuopillista valkoista juomaa pöytään ja työnsi niistä yhden Sarajille ja yhden Creedylle. Hän nosti omansa suoraan suulleen ja veti pitkän kulauksen iskien tämän jälkeen tuoppinsa tarpeettoman lujaa pöytään: ”Noh, onko hän aina noin vieraanvarainen?”<br>\n<br>\nSaraji hymähti ja veti tuoppinsa lähemmäksi itseään. Hän oli jäänyt tuijottelemaan nurkkapöytään, jossa istui Matoro yhdessä kahden Sarajille tuntemattoman henkilön kanssa. Saraji nyökkäsi Matorolle, joka vastasi tähän, jonka jälkeen molemmat keskittyivät jälleen omiin pöytäseurueisiinsa.<br>\n<br>\n”Hän ei yleensä kimmastu noin, veikkaan että sisällä olo on tehnyt hänet höperöksi. Luulen että on parasta vain antaa hänen rauhoittua. Ja muistakaamme, että hän on viimeisien viikkojen aikana menettänyt kylkensä, räjähtänyt ja pudonnut komentotornista. Häntä on lävistetty, murjottu, poltettu, viillelty ja leikelty. Jollain tavalla ehkä ymmärrän hänen... noh, ärtyneisyytensä.”<br>\n<br>\nCreedy oli uponnut tuoppinsa syövereihin ja Matoranin pää oli uppoutunut tuohon ylisuureen astiaan hörppimisen säestyksellä. Hän seurasi keskustelua puolikorvalla, kadoten vähitellen omiin mietteisiinsä. Hän tiesi Killjoyn olleen Pimeyden Metsästäjä, mutta Creedyn mökissä saama informaatio hämmensi häntä. Kaikki palaset eivät olleet kohdallaan, hän ei löytänyt motiivia lähellekään kaikkiin Killjoyn tekemisiin... vaikka toisaalta, eivät ne asiat hänelle kuuluneetkaan.<br>\n<br>\nVähäksi aikaa koko kolmikko hiljeni ja Creedyn huomio kiinnittyi hieman nuhjuisen näköiseen Matoraniin, joka koetti väen väkisin tilata tiskiltä Tapiirinmaitoa likaisesta mukista. Saraji katseli samaan suuntaan huokaisten. Hän nousi ylös ja käveli tiskin ohi hakemaan päivän lehden. Killjoy ei ollut taittanut sitä aikoihin ja päätoimittaja Summerganonia ei oltu nähty toimistossaan. Lehteä tekivät nyt vapaaehtoiset ja se paistoi lehdestä hyvin näkyvästi. Klaanilehden etusivulla oli valtava lööppi otsikolla: Tawalla salasuhde Nöpöön? Lue uusimmat paljastukset Klaanin johtajasta!<br>\n<br>\nRuki näytti voivan pahoin ja tarttui lehteen heittäen tämän pöydän vieressä olleeseen roskapönttöön. ”Tuohon tuo lehti on mennyt. Viime viikolla ne kaivelivat ikivanhoja tarinoita Ämkoon metsästysreissuista ja Guartsun hammasharjoista.... ja vielä näinä aikoina kun informaation pitäisi kulkea.”<br>\n<br>\nSaraji hymähti ja otti lekottelevamman asennon tuolissaan. ”Noh, mistäs sinä hänet tunnet? Killjoyn siis. Luulin että työskentelet aulassa aamusta iltaan, minua peloteltiin, ettei teillä olisi kovinkaan vapaa-aikaa.” Ruki näytti hetken vaivaantuneelta ja sinisen Kaukaun takana käytiin selvästi pientä ajatustyötä: ”Siitä lähtien kun Killjoy liittyi tänne... noh, näytti siltä ettei kukaan oikein pitänyt hänestä. Minulla oli kauan sitten sama ongelma, Klaaniin liityttyäni ongelma kuitenkin katosi. Minulle oli jotenkin vieras ajatus että Klaanissa syrjittäisiin jotakuta, joten tavallaan... noh, halusin jutella hänelle. Siinä taisi vain käydä niin päin, että hän auttoi minua, enkä minä häntä.”<br>\n<br>\nSaraji kuunteli selitystä virne naamallaan: ”Usko pois, Killjoy ei ole sellainen tyyppi joka välittäisi tuollaisista asioista. Hän ei edes yritä.”<br>\n<br>\n”No tuota... niin, ehkä. Meillä henkilökunnan tiloissa porukka säälii häntä, hän vain asuu erakkona jossain mökissä eikä koskaan näytä naamaansa täällä. Miksi hän ylipäätään liittyi Klaaniin, jos hän ei edes yritä tulla toimeen muiden kanssa?”<br>\n<br>\nSaraji nousi penkistä ja hörppäsi loput juomastaan loppuun. ”On mukavaa nähdä, että maailmassa on vielä joku joka jaksaa ajatella yksilön ongelmia. Pidä tuo linja... te olette harvassa.”<br>\n<br>\n”He-hei, minne sinä luulet meneväsi?”<br>\n<br>\n”Xian reissulta selvisi yksi lääkintävahki. Lähetin hänet jonkun sairastuvalla levänneen nutipään kanssa hankkimaan itselleen töitä. Taisivat mennä johtajanne toimistoon, käyn katsomassa miten se pärjää.”<br>\n<br>\nRuki heilautti kättään Sarajin kadotessa portaikkoon. Hän käänsi katseensa mietteisiinsä uponneeseen Creedyyn, joka ei tuntunut edes huomanneen Sarajin poistumista. Ruki tuijotti hetken Matorania ja aukausi lopulta suunsa: ”Noh, mikäs sinun tarinasi on?”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1165,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-08-14T13:53:00.000Z","content":"<strong>Kaleeri</strong><br>\n<br>\nMatoran oli menettänyt puolet elinajastaan Abzumon kaleerille jouduttuaan. Nyt hän menetti henkensä. Raivoisa Makuta veti hänet kölin ali. Paha vain, että Abzumo jätti Matoran-paran veden alle. Kukaan ei uskaltautunut mennä pelastamaan tätä. Makuta käveli muiden soutajien luokse ja katseli näitä pahansuovasti.<br>\n”Kuka on sssssseuraava?” Kukaan ei vastannut. Abzumo tarttui lähintä Matorania kurkusta ja puristi niin kauan, että tämän pää lensi irti ja verta suihkusi kaikkialle. Monet soutajista itkivät hiljaa, ja jokainen oli kumartuneena Makutan jalkojen juureen.<br>\n”Minä tulen tänne koko perhanan matkan”, Makuta karjui, ”ja sitten se siru on väärennös!”<br>\nMatoranit katselivat häntä peloissaan ja hämmentyneinä. He eivät ymmärtäneet, miksi heitä kuritettiin. Abzumo oli vain palannut laivalle ja saanut raivokohtauksen.<br>\n<br>\nAbzumo nosti seuraavan Matoranit ilmaan ja iski hänen päänsä läpi kaleerin puisesta kyljestä. Matoran kuoli heti. Sitten Abzumo tarttui seuraavaan uhriinsa. Mutta ennen kuin hän ehti tehdä yhtikäs mitään, Matoran sylkäisi hänen kasvoilleen. Kaikki katselivat jähmettyneenä Abzumoa ja Matorania, joka roikkui hänen kuristusotteessaan. Sitten uhri alkoi puhua.<br>\n”Si-sinä olet Ma-makuta! Teidän pitäisi suojella Matoraneja, ei… ei tappaa ja kiduttaa heitä!”<br>\n”Ehkä minä en sitten ole Makuta”, Abzumo karjaisi. ”Minä olen sinun jumalasi! Minä päätän elämästäsi ja kuolemastasi!”<br>\nHän iski kyntensä Matoranin mahan läpi ja repi suolet irti. Tämä vajosi lattialle, ja Abzumo kulki Matoranien joukkoon. Sitten hän kietaisi suolen erään toisen Matoranin kaulan ympärille ja hirtti tämän.<br>\n”Yksikään teistä ei lähde tältä laivalta elävänä!” Abzumo kirkui hysteerisesti.<br>\nVisorak-vartijat katselivat huolestuneina näytöstä. Tämä tarkoittaisi todennäköisesti, että heidän täytyisi soutaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1166,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-08-14T20:58:00.000Z","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Minun käsialaani ovat kohdat Killjoyn ja Tawan kanssa (Tawan avustaessa oman hahmonsa kanssa) ja Keetongu ja Matorot hoitivat muun.</dd></dl>\n<strong>Bio-Klaani, Tornikahvila</strong><br>\n<br>\nLaivasto pilotti Ämtur siemaili mausteista teekupillista Tornikahvilan pehmeällä sohvalla ja katseli suuresta ikkunasta pohjoiseen, missä Ämkoo-vuoren silhuetti nousi tummia pilviä vastaan. Kahvila kuului Klaanin ympärillä olevan kylän kalleimpiin, mutta Ämtur oli päättänyt palkita itsensä voitokkailla sotatoimilla ansaitun palkankorotuksen johdosta. Viehkeä Ga-Matoran-tarjoilija toi akakupäiselle Onu-Matoranille korillisen teeleipiä. Ämtur antoi tarjoilijalle pari mutteria tippiä, otti mukavamman asennon ja nakersi puikulaista leipää.<br>\n<br>\nParvi isoja lintuja nousi jostain metsiköstä lähellä Klaanin pohjoisrannikkoa. Onu-Matoraneille epätyypilliseen tapaan Ämtur rakasti lentämistä ja lintuja, ja hän päätti tarkentaa Kanohinsa teleskooppisilmän optiikkaa nähdäkseen nämä kunnioitusta herättävät ilmojen valtiaat tarkemmin.<br>\n<br>\nNe eivät olleet lintuja. Eivät ollenkaan lintuja.<br>\n<br>\nLentokoneita. Nyt tuli kiire. Telakkaan piti ilmoittaa, jos puolustus haluttiin käyntiin.<br>\n<br>\nÄmtur heitti lompakostaan kasan muttereita maksuksi teestään ja lähti juoksujalkaa kohti aulaa. Se ei kuitenkaan vaikuttanut hyvältä idealta, sillä kahvila oli tähän aikaan tupaten täynnä parempaa väkeä, joka ei sietänyt juoksemista ja möykkäämistä. Pitkissä portaissa väen läpi tunkemiseen olisi mennyt niin paljon aikaa, että olisi ollut sama jäädä tänne ja odottaa, että hyökkäys huomattaisiin Telakalla. Ämtur pohti vaihtoehtoja. Hän katseli ikkunasta parikymmentä metriä alapuolella olevalle sisäpihalle.<br>\n<br>\nRoskalava täynnä pehmeitä säkkejä. Ihanaa. Ja Ämtur kaiken lisäksi rakasti lentämistä.<br>\n<br>\nMatoran avasi ikkunan, hyppäsi ikkunalaudalle, kiitti paikalle kiiruhtavaa portsaria (Kuinka infantiilia!) ja katosi.<br>\n<br>\nMuks. Maks. SNÖÖRF.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;> <iframe width="200" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/LDI_jd18ydA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/LDI_jd18ydA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMaha täynnä kompostia tyytyväisenä nukkuvan Tapiirin vaistot heräsivät, kun taivaalta tippunut Onu-Matoran muksahti sen selkään. Varoitusta antamatta suurikokoinen kärsärahi lähti kiitämään pitkin katuja kuin sukulaisensa viidakossa. Ämtur tarrasi kauhuissaan elukan korvista, sillä tästä vauhdista tippuminen olisi aiheuttanut ainakin kolmen elintärkeä elimen rikkoutumisen. Tapiiri vinkaisi ja kääntyi sen korvan suuntaan, mistä Matoran-pilotti tarrasi kovempaa. Se syöksyi kohti kaupustelevia Matoraneja, kaatoi hedelmä- ja kalakojun ja nappasi vauhdista melonin kitaansa.<br>\n<br>\n”Juokse, suurisydäminen!” Ämtur huusi ja väänsi Tapiirin telakelle vievän tien puoleista korvaa. ”Snörf!” vastasi ratsu ja kiisi kivitettyä tietä pois Klaanin muurien suojasta kohti Telakkaa. Tapiirin mieliala oli kohonnut huomattavasti makoisan hedelmän seurauksena eikä se enää välittänyt selässään kiikkuvasta lentäjästä. Tanner tömisi ja Telakan valtavat hallit lähenivät. Hämmentyneet ovenvartijat avasivat ilmapainetoimiset ovet tunnistaessaan Ämturin. Koskaan ennen ei moista tuomionpäivän ratsumiestä oltu Telakan portilla nähty. Tapiiri syöksyi hallin eteiseen, otti sutia öljylammikosta ja kääntyi Ämturin ohjastamana kohti Keetongun työhuonetta. Hieman ennen määränpäänsä avonaista oviaukkoa Tapiiri kuitenkin huomasi eräässä kulmauksessa munakasta päivälliseksi nauttivat Walsinatsin ja pysähtyi kuin seinään. Ämtur lensi Tapiirin pään yli, oviaukosta sisään, liukui Tongun työpöydän yli ja tönäisi kakkospäälikkö Tehmutin pois ylipitkältä jakkaraltaan.<br>\n<br>\n”Torakoita, pomo. Ainakin viisitoista ja lentokoneissa.” <br>\n<br>\n[<em>Musiikin voisi sulkea tässä, jos se vielä jatkuu</em>]<br>\n<br>\n<strong>Linnoitus, komentotornin puoliväli</strong><br>\n<br>\nHissi oli varattu, joten Killjoy juoksi. Puolessavälissä matkaansa Metsästäjä törmäsi käytävällä harhailevaan Matoralaisjoukkoon, joka kirjaimellisesti hyppäsi pois tieltä Killjoyn rynniessä kierreportaita ylös. Killjoy oli huonossa kunnossa, hänen rintakehänsä jokaista vammaa vihloi ja hänen hengityksensä oli raskas. Visokki kuitenkin halusi tiedon perille heti ja sen Killjoy aikoi myös tehdä. Kivulias matka sai jatkua ja Killjoyn päässä pyöri vain yksi asia: ”Se pirulainen joka päätti käyttää hissiä juuri nyt, saa kokea kivuliasta palautetta.”<br>\n<br>\n<strong>Tawan toimisto</strong><br>\n<br>\n”Joten me siis lähdemme tänään?”<br>\n<br>\nVihreä lyhyehkö toa ja lääkintätunnuksella varustettu Vahki seisoivat Tawan pöydän edessä selkä suorana ja naama virallisena. Keltainen Toa istui pöytänsä takana valtavan kirja- ja paperipinon keskellä, nojaten päätään toiseen käteensä. ”Se on siis sovittu, otan teidän nimenne vielä ylös, tämän jälkeen voisitte mennä kokoustiloihin odottamaan tarkempia tietoja lähdöstänne.”<br>\n<br>\n”Konguboss, tai KooBee, tai miten vain haluat”, ilmoitti Vihreä toa, joka ryhdisti asentoaan naputellen sormellaan veitsensä kahvaa. ”Black Hand neljäs tiimi, lääkintäyksikkö 7, valmiina astumaan palvelukseen.” Julisti Vahki.<br>\n<br>\nTawa katsoi jälkimmäistä puhujaa hetken ja raapusti paperiinsa numeron seitsemän. Hän nyökkäsi kaksikolle, joka ymmärsi poistua huoneesta. Oven sulkeuduttua Tawa pudotti kynän kädestään ja hautasi kasvonsa kokonaan käsiinsä. Violetti viitta lepäsi epätoivoisen hahmon selkänojalla. Klaanin viimeaikoinen tapahtumasarja alkoi vaatia veroaan. <br>\n<br>\n”Mitä minä teen...” Tawa raotti käsiään ja tuijotti edessään lepäävää paperipinoa. Tuntien työ kirjastossa, Klaanien asiat hoidettava perustöiden lisäksi, kymmeniä hätääntyneitä Matoraneja päivittäin. Useita tarkkaa huomiota vaativia erikoistehtäviä... jonka päälle huoli monista ystävistä. Tawa nosti päänsä ylös ja jätti kätensä lepäämään pöydälle kämmenpuoli ylöspäin. Toinen niistä oli miltei tunnoton, hän oli työskennellyt jo usean päivän putkeen ilman lepoa. <br>\n<br>\nNöpö hurisi ruokakuppinsa ääressä huoneen nurkassa. Tawa nousi ylös ja nosti pienen ravun syliinsä, vieden sen mukanaan pöydän ääreen. Toa rapsutti Ussalia vatsasta, saaden pikkuisen kierähtämään selälleen, heiluttaen samalla saksiaan ilosta. Tawa sai nostettua pienen hymyn kasvoilleen. Hän lepäsi nyt pää ja kädet pöydällä, tuijottaen pientä Ussalia tämän tasolla: ”Sinä et taida tietää mitä täällä tapahtuu ethän?”<br>\n<br>\nNöpö hiljeni ja tuijotti Tawaa suoraan silmiin, inahtaen yllättäen surumielisesti. Ravun sakset laskeutuivat ja sen silmät lupsottivat nyt alaspäin. Tawan hymy katosi nopeasti ja nyt toan naama värisi, yrittäen päättää miten reagoida. Toa kuitenkin kokosi itsensä ja nosti ravun olkapäälleen. ”...niin, minä kaipaan häntä myös.”<br>\n<br>\nTawan seuraava ajatus alkoi jälleen työmäärän kauhistelulla, toinen ajatus oli ihmetys ovelta kuuluvasta rytinästä ja kolmas koski sitä faktaa, että toimiston ovi makasi kahdessa osassa lattialla. Tämän jälkeen Tawa katsoi eteensä pöydälle ja näki punaisen kypäräpäisen hahmon puoliksi retkahtaneen tämän päälle. <br>\n<br>\nSeurasi hetken hiljaisuus, kunnes huohottava hahmo nosti päänsä ja nosti kätensä pöydälle. Lattialle levinneet paperit saivat nyt uuden tulokkaan. Paperin, joka sisälsi viisi nimeä.<br>\n<br>\n”Tiesitkös, että siinä ovessa oli kahvakin?”<br>\n<br>\nKilljoy nousi ylös, tyrkyttäen lappua aivan Tawan eteen. Metsästäjä huohotti, hän oli päässyt kivusta huolimatta vauhtiin ja rysähtänyt suoraan oven läpi. Hän tiesi, että jos hän olisi pysähtynyt, olisi hän varmasti lyyhistynyt ennen kuin pääsisi sisään. Killjoy sai kuitenkin kakistettua itsestään puhetta ulos, joskin vaivoin: ”Normaalisti... *rahinaa* ...normaalisti, keihääsi olisi tunkeutujan kurkulla jo sillä sekunnin murto-osalla kun ovi alkaa murtua... sinun... pitäisi olla varovaisempi.”<br>\n<br>\nTawa oli ottanut Killjoyn ojentaman lapun käteensä, pitäen katseensa edelleen pöydällään makaavassa Metsästäjässä. ”...en odottanut näin äkillistä vierasta.” Tawa katsoi lappua, katsoi viittä nimeä siinä. ”Mikä tämä on, miksi tällä on tällainen kiire?”<br>\n<br>\nKilljoy kurlasi, hänen kätensä hapuilivat kypärälle, yrittäen vetää sitä pois. Killjoyn kädet eivät kuitenkaan jaksaneet edes näin yksinkertaista operaatiota ja kypärän irroittaminen koitui Tawan tehtäväksi. Kurlauksen syy löyty ja kypärän mukana pöydälle valahti suuri määrä Killjoyn omaa verta, johon hän oli hetki sitten meinannut tukehtua. ”Me tarvitsemme lääkärin, minä kut-” <br>\n<br>\n”Petturi...” <br>\n<br>\nTawa nosti sormensa kauemmaksi hapuilemastaan hakulaitteesta ja jäi jälleen tuijottamaan nyt omassa verilammikossaan makaavaa Killjoyn päätä. Tawa työnsi muutaman tahriintumisvaaran alla olleen kirjan syrjään ja nosti yhdellä kädellä Killjoyn pään ylös ja piteli tätä pystyssä soturin koettaessa saada velttoihin jalkoihinsa eloa. Killjoy väänsi käsillään itsensä väkisin polvilleen ja nyt hänen päänsä lepäsi leuan varassa pöydän reunalla. ”Yksi noista... päästi sisään... Feterra...”<br>\n<br>\nTawa nousi hitaasti seisomaan. Viitta putosi selkänojalta lattialle, Nöpön hypätessä tämän perään. ”Mistä tämä tieto on peräisin?”<br>\n<br>\n”Hän otti yhteyttä, äsken, viesti täytyy... saada perille. Saada sinulle.”<br>\n<br>\nTawan silmät laajenivat ja hän tarttui Killjoyta olkapäistä koettaen tukea tätä paremmin. ”Visokki? Hän otti sinuun yhteyttä?”<br>\n<br>\nKilljoy väänsi pakotetun virneen kasvoilleen, joutuen lopettamaan tämän uuteen verenpurskahdukseen. Tawa kavahti taaksepäin ja nappasi nyt vihdoin hakulaitteensa, pistäen sinisen napin pohjaan. ”Kuuleeko alakerta? Meillä on toimistossani vakavasti haavoittunut, tarvitsemme ensiaputiimin.”<br>\n<br>\n”Älä...”<br>\n<br>\n”Sinä tulet tänne sairasvuoteesta juosten suoraan oven läpi yskimään verta, sinut pitää saada hoit-”<br>\n<br>\n”Hän haluaa että tiedät tuon... sinä olet harvoja varmasti luotettavia. Sinun täytyy tiet-” Tämä lause päättyi kivunvihlaisuun, jonka seurauksena Killjoy lyyhistyi nyt kokonaan maahan. <br>\n<br>\nTawa painoi sinisen napin uudelleen pohjaan ja toisti nyt jo tuimalla äänellä: ”Haloo! Kuuleko alakerta? Minä toistan, meillä on-”<br>\n<br>\n”He eivät kuule.”<br>\n<br>\nVielä kerran Killjoy nosti päänsä lattiasta ylös, katsoen salaman Toaa nyt suoraan silmiin: ”Etkö sinä kuule? Ne ovat täällä.”<br>\n<br>\nHakulaite tipahti Tawan käsistä. Hän ei voinut uskoa, hän oli uponnut ajatuksiinsa ja seuranneisiin tapahtumiin liikaa... hän ei voinut uskoa ettei ollut kuullut sitä. Vinkuva ääni kuului komentotorniin helposti, Tawalle tuttu ääni, ääni jota ei ollut valmis vielä kuulemaan. Ensimmäinen räjähdys kaikui pihamaalta ja nyt sisälle kantautui muos Matoranien rääkäisyjä. <br>\n<br>\n”Minä luulen... että jatkamme tätä myöhemmin.” Tämän sanottuaan Metsästäjä menetti tajuntansa. Tawa sulki silmänsä ja veti syvään henkeä. Säpälöityneen oven taakse oli ilmestynyt nyt uusi mustiin kankaisiin sidottu pitkä hahmo, joka piteli käsisään valtavaa miekkaa. ”Tawa, meillä on ongelma.”<br>\n<br>\nSaraji katsoi maassa makaavan Metsästäjän ruumista ja nyökkäsi Tawalle. Salaman Toa kiisi nyt portaita alas, Sarajin kumartuessa maassa makaavan ruhon ylle.<br>\n<br>\n”Idiootti.”<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani<br>\nKahvio</strong><br>\n<br>\nKylmän viiman tavoittamattomissa, kotoisassa Kahviossa oli rento tunnelma. Lämmintä valoa loistavat lamput paistoivat kahvion suuresta ikkunasta terassille ja sieltä pimeyteen. Kuului iloista naurua ja rupattelua.<br>\nMatoro istuskeli Kahvion nurkkapöydän ääressä Delevan ja Nurukanin kanssa. Joukko oli keskustellut jo pitkään kaikesta Klaaniin liittyvästä, ja kaksi vierailijaa ovat yhä enemmän vakuuttuneita Klaaniin liittymisen positiivisista puolista.<br>\n<br>\nMatoroa häiritsi jatkuvasti hänen katkaistu kätensä. Se muistutti jatkuvasti Nukesta, vaikka Matoro kuinka yritti ne hirviöt unohtaa. Käden tynkä oli sidottu ja periaatteessa se ei tarvinnut enää hoitoa, kiitos parannuskivi-käsittelyn. Hän kuitenkin halusi käden tilalle jotain, ainakin uuden harppuunan kiinni rannepanssariin. Lisäksi hänen pitäisi raportoida Nimda- retken tulokset Tawalle. Senkin lisäksi hän aikoisi vielä tutkia kaiken mahdollisen Arupakista.<br>\n<br>\nPaljon väkeä puuttui Kahvion vakiomiehityksestä. Nopeasti katsottuna ainakin Guartsu, Tongu, Manu, Kepe, Snowie ja Make loistivat poissaolollaan. Illanistuminen kahviossa oli silti rentouttavinta mitä Matoro oli tehnyt aikoihin. Paikka oli tuttu ja turvallinen. Sinne oli helppo tulla eikä siellä tarvinnut ajatella vaaroja.<br>\n<br>\nSillä hetkellä hälytyskello pärähti soimaan kahvion ovenpielessä. Tunnelma sähköistyi välittömästi.<br>\n“Nazorakien lentolaivue havaittu. Toista, Nazorakien lentolaivue havaittu”, kuului kovaäänisistä pitkin Klaania.<br>\nMatoro pudotti kaakaomukinsa lattialle. “Mit- ei tämä voi olla mahdollista!”<br>\n“Mitä tämä on”, Deleva kysyi välittömästi.<br>\nNurukan tunnisti äänen välittömästi. Hän muisti Metru Nuin pommitukset.<br>\n<br>\nSitten muut äänet peittyivät ulkoa kuuluvaan ulvontaan. Nuolenkärjen malliset syöksypommittajat syöksyvät käytännössä alaspäin ja pudottavat ensimmäisen erän Torakium- pommejaan.<br>\n<br>\nTilanne riistäytyi käsistä kaikilta. Salamahyökkäys oli lamauttanut muurin vajaamiehitetyn ilmatorjunnan. Laivaston joukot eivät olleet vielä ilmassa. Syöksypommittajien päätähuimaavat syöksyt ja koukkaukset kylvivät tuhoa suurten räjähdysten muodossa. Tuliset soihdut loistivat öistä taivasta vasten kylväen kuolemaa ympärilleen.<br>\n<br>\nEnnen kuin kahvion illanistujat ehtivät tehdä mitään shokiltaan, pommi osui vain muutamia metriä terassista sivuun, murskaten kivistä seinämää lasiseinän särkyessä pieniksi siruiksi. Matoro suojasi vaistomaisesti päänsä käsillään, mutta se ei paljoa auttanut. Paineaalto heitti koko kahvion irtaimiston ilmaan, ja yhden hidastetun hetken Matorosta tuntui kuin hän olisi ollut painottomassa tilassa. Ilmassa ikään kuin leijui suuri määrä tavaroita ja satoja pieniä lasinsirpaleita.<br>\nSitten karu todellisuus iski kaiken irtaimiston Kahvion sisäseinään.<br>\n<br>\nKun räjähdyksen välittömät seuraukset olivat lakanneet, Matoro nousi varovasti pystyyn kaapin edustalta. Toa huokaisi helpotuksesta, sillä sohvat eivät olleet syöksyneet seinään. Ne olivat nähtävästi hyvin kiinnitetty lattiaan.<br>\n<br>\n“… ovatko kaikki kunnossa?” Matoro kysyi. Hän tiesi kysymyksen olevan turha eikä odottanut vastausta.<br>\nNurukan nousi kivimurskan ja lasinsirpaleiden joukosta. Hän veti Delevan myös pois kasasta, ja nuori Plasman Toa vaikutti saaneen pahempia vaurioita kuin Nurukan itse.<br>\n“Uhrg”, kuului ääni jostain. Joku matoran karjui täysillä. Ensimmäiset lääkintämatoranit olivat päässeet Kahvioon. Kukaan ei ollut uskonut tämän tapahtuvan.<br>\n<br>\nMatoro piteli olkapäätään. Se oli iskeytynyt suoraan seinään eikä tunne ollut mieluinen. Jään Toa nousi varovasti seisomaan. Hänen jalkansa tärisivät hieman paineaallosta. Hän otti pari juoksuaskelta ja pysähtyi kontalleen siihen, missä oli ennen ollut Kahvion ulkoseinä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/k8lliEKExD0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/k8lliEKExD0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nYlhäältä näkymä oli karmaiseva.<br>\n<br>\nTulipaloja ympäri Klaanin yön verhoon peittyneitä rakennuksia. Pieniä olentoja pakeni sortuvista rakennuksista yön pimeyteen. Sireenien ulvontaa.<br>\n<br>\nEi tämän pitänyt olla mahdollista. Ei kukaan odottanut tätä.<br>\n<br>\nToa peitti kädentyngällään normaalin silmänsä valtavalat välähdykseltä ja tulipatsaalta, joka kohosi Kauppatorin keskeltä. Pieniä sirpaleita lasia putoili Matoron haarniskan väleistä alas pimeyteen. Kahvion lattia oli vielä kuuma taannoisen räjähdyksen myötä. Ennen terassia tukeneet metallipalkit loistivat oransseina ulkoseinässä pienten liekkien nuolless niitä.<br>\n<br>\nPimeyden keskellä taivaalla näkyi nyt majesteettisessa rauhassa lentävä suuri ilmalaiva. Sen kyljen Nazorak-tunnuksen vaaleat värit loistivat pimeydessä. Näkymä oli kuin hidastettu. Koi pudotti jotain, mikä näytti kymmeniltä pimeydessä palavilta, hitaasti putoavilta soihduilta. Ne satoivat maahan tuottaen kuolemaa. Etäisinä kaikuvat räjähdykset jymähtelivät Klaanin rakennusten yllä tuhoten kaiken alleen. Jossain Telakan suunnassa näkyi räjähdys.<br>\n<br>\nMatoro katsoi katse jäätyneenä synkän taivaan kauhunäytelmää. Voiko tämä olla mahdollista. Hetkessä Klaanin ilmatila peittyi moottorien ääniin ja tulitukseen. Lentue Lohrakeita syöksyi pommittajalaivuetta päin tuliaseet soiden. Jotain räjähti taivaalla. <br>\n<br>\nSota oli alkanut.<br>\n<br>\n<strong><em>Koin</em> komentosilta</strong><br>\n<br>\n088 oli tyytyväinen. Pirullinen hymy kasvoillaan hän seisoi aluksensa komentosillalla. Suuren kaarevan tuulilasin läpi hän nautti näkymästä. Koko sota Klaania vastaan oli vitsi. Yksin Ilmavoimat kykenisivät nujertamaan Klaanin vastarinnan yhdellä hyökkäyksellä.<br>\n<br>\n“Lentue kaksi, kolme minuuttia. Kohteena sydän-Klaani”, hän lausui pieneen mikrofoniin, joka oli kiinnitetty hänen harmaan takkinsa kaulukseen.<br>\n<br>\nNazorak hymyili.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1167,"creator":"BD","timestamp":"2011-08-14T23:02:00.000Z","content":"<strong>Klaanin käytävät</strong><br>\nToa käveli käytävillä lappu kädessään, ja päätyi ovelle jonka ympärys näytti siltä kuin se ei edes olisi osa itse rakennusta ja tehty peukalo keskellä kämmentä. To koputti oveen ja hieman vaivaantuneen näköinen Gekko ilmestyi ovelle. <br>\n”Kirje teille, herra öhmm... Gekko”, Pakaria kantava toa ojensi lapun Gekolle joka katseli sitä hetken. Ennen lähtemistään toa kysäisi vielä Gekolta: ”Miksi sinä olet peittänyt koko kätesi tuolla kaavulla?”, Gekko virnisti ja vastasi: ”Näytän se päällä 20% siistimmältä”.<br>\n”...”<br>\nGekko laittoi oven kiinni ja päätti tutkailla kirjettä vähän tarkemmin.<br>\n”Vai, että ne pirulaiset ovat valtaamassa sitä saaripahasta, ei kai tässä muu kai auta sitten kuin vain mennä, käsipuolena ja ymh, aseettomana. Äkkiäkös jonkun seipään kai kuitenkin jostain löytää”. Toa käveli ulos huoneesta ja suuntasi kohti kokoustiloja jossa annettaisiin lisäohjeita.<br>\n<br>\n<strong>Kokoustilat</strong><br>\n<br>\nValkoinen käsi pilkisti oven suusta ja KB sekä jonkinsortin lääkintä vahki katsahtivat tulijaa. Gekko istui ja rikkoi jo minuutteja kestäneen hiljaisuuden: ”Terve”.<br>\n<br>\n[spoil]PONIVIITTAUS[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1168,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-08-14T23:20:00.000Z","content":"<strong>Nazorak-pesät<br>\nPääkomentokammio</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/AR4vuyU-GWw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/AR4vuyU-GWw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nNazorak-pesän metalliseinäisessä sydämessä välkkyi satakunta holonäyttöä, joiden parissa työskenteli kymmeniä insinööri- ja upseeritorakoita. Näppäimistöjä naputeltiin aggressiivisesti ja lähetinlaitteisiin komentojaan karjahtelevien upseerien yhteisääni muodosti moniäänisen kuoron, jonka alta oli vaikea kuulla mitään.<br>\nKammion keskellä seisoi komentosilta, jonka rautaisen kaiteen peilinkirkas pinta heijasti holonäyttöjen välkettä. Komentosillalla seisoi ryhdikkäänä verenpunaista viittaa olkapäillään kantava, vihreäsilmäinen nazorak, jonka vyötäröllä roikkuivat koristeellinen upseerimiekka ja tehokas Zamor-pistooli. Kenraali 001 katsoi intohimoisesti suurinta holonäyttöä ja piteli toisella kädellä kiinni kaiteesta.<br>\n<br>\nRuudulla näkyi vakoojakameroiden välittämää kuvaa Bio-Klaanin saarelta. Rakennuksiin osuvien pommien jättämät punaiset ja oranssit valonvälähdykset valaisivat muuten synkät kadut ja piha-alueet. Säälittävän pieniä hyönteisiä muistuttavia matoraneja juoksi pitkin katuja. Komentokammioon niiden avunhuudot eivät kuuluneet.<br>\nKenraalin karismaa tihkuva matala ääni kaikui kammiossa.<br>\n\"Liitäkää kuin lehdet tuulessa\", hän sanoi nostaen hyönteiskämmenensä päänsä tasolle ja puristaen sen tiukasti nyrkkiin. \"Avatkaa pommiluukut. Vapauttakaa tuli. Antakaa sen puhdistaa.\"<br>\n<br>\nUpseerit välittivät viestin eteenpäin ilmavoimille. Ruudulta hehkuvat sodan liekit muuttivat valollaan Kenraalin kasvot sekunnin ajaksi oranssinhehkuisiksi.<br>\n001 kaipasi sodan ääniä. Hän kaipasi sen hajua ja lämmittäviä liekkejä.<br>\nTaistelukentällä mitattiin elämän todellinen arvo.<br>\n<br>\nMatala ja hidastempoinen nazorak-ääni puhui Kenraali 001:n takana komentosillalla. Ääntä olisi ollut mahdoton kuulla komentokammion kaaoksessa, jos se ei olisi ollut veitsenterävä.<br>\n\"Oletan että kamerajärjestelmä toimii tyydyttävällä tavalla.\"<br>\n<br>\n\"Paremmin kuin hyvin, Arkkiagentti\", Kenraali vastasi kääntymättä.<br>\n<br>\n001:n takana seisova Arkkiagentti 007 ei hymyillyt. Kukaan ei ollut nähnyt hänen hymyilevän koskaan.<br>\nYönmustaan, kevyeeseen haarniskaan tummanruskeata päätä lukuunottamatta verhottu torakkajohtaja nousi Kenraalia päätä pidemmäksi. Huomattavasta pituudestaan huolimatta tummanpuhuva torakka ei ollut kooltaan kuitenkaan kovin valtaisa. Sen ruumis oli jänteikäs ja ryhdikäs, mutta torakan olemuksesta paistoi se, että se oli saattanut unohtaa syödä.<br>\nTorakan oikean silmän päällä oli musta silmälappu. Sinisenä hehkuvan vasemman silmän alla olevasta valtavasta kuopasta näki, että 007 oli saattanut unohtaa myös nukkua.<br>\n<br>\nArkkiagentti 007 seisoi ryhdikkäänä ja katsoi suurta holonäyttöä Kenraalin olan yli.<br>\n\"En halua kyseenalaistaa mitään, Kenraali\", 007 sanoi.<br>\n\"Olen aina pitänyt asenteestasi, Arkkiagentti\", Kenraali 001 sanoi. \"Siksi olet siinä pisteessä, missä olet. Mutta olen aistivinani, että tuo lause saa vielä jatkoa.\"<br>\n\"Totta, Kenraali. Jos se ei haittaa, pyydän puheenvuoroa.\"<br>\nKenraali 001 oli pitkään hiljaa ennen kuin avasi suunsa.<br>\n\"Puhu, Arkkiagentti.\" Kenraalin äänensävy oli hyvin monitulkintainen.<br>\n<br>\n\"Ymmärrän täysimittaisen miehityksen viidakkosaarelle, Kenraali\", 007 sanoi rauhallisesti. \"Klaanin hallinnassa saari suojaisi päälinnoitusta etelästä ja lounaasta. Sen haltuunotto on taktisesti kannattavaa.\"<br>\nKenraali nyökkäsi hitaasti. Hän katsoi ruudulla hehkuvia liekkejä haltioituneena.<br>\n\"Se, mitä en ymmärrä, Kenraali\", 007 sanoi, \"on isku sydän-Klaaniin. En näe siviilien pommittamisella taktista arvoa ja hyökkäykseen varattu joukko on hyvin vaatimaton verrattuna Klaanin Laivastoon. Laivastoon, jonka tukikohta tulisi lamauttaa iskulla ensimmäisenä.\"<br>\n<br>\n007 ja Kenraali olivat molemmat hiljaa hetken.<br>\n\"Onko jotain, mitä ette ole kertoneet minulle, Kenraali?\"<br>\n<br>\n\"Tiedän aivan hyvin, että emme käytä joukkojemme täyttä potentiaalia tässä iskussa, Arkkiagentti\", Kenraali sanoi jykevästi. \"Ja valitettavaa, että et pysty näkemään, mitä siviilikohteiden tuhoaminen tekee vihollisen taistelumoraalille.\"<br>\nAgentti 007 näytti siltä, että halusi sanoa jotain. Pitkä torakka kuitenkin pysyi hiljaa.<br>\n\"Näette varmasti tuon aikalaskurin päänäytön oikeassa ylänurkassa, Arkkiagentti. Tiedättekö, mitä se laskee?\"<br>\n\"En tunne sitä, Kenraali.\" 001 hymähti hiljaa.<br>\n<br>\n\"Se laskee, kuinka kauan Laivastolla kestää iskeä takaisin.\"<br>\n007 ei keksinyt mitään vastattavaa. Ennen kammiosta poistumistaan hän vilkaisi vielä kerran tulihelvettiin, joka hahmottui suurimmalla näytöllä. 007:n ilme ei värähtänytkään.<br>\n<br>\nVaikka kukaan ei sitä nähnytkään, Kenraali 001 puolestaan hymyili.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1169,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-08-15T13:39:00.000Z","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tämä tapahtuu vähän ennen pommitusta. Ja vau. Ensimmäinen posti minulta pitkään aikaan.</dd></dl>\n<strong>Äksän asunto</strong><br>\n<br>\nÄksä istuili pehmeässä nojatuolissaan asunnossaan, joka sijaitsi neljännellä kerroksella yhdessä Klaanin hotellissa. Punainen hahmo katseli televisiota, kunnes hänen ovikelloonsa soitettiin. Äksä käänsi katseensa ovelle, nousi tuolistaan ja käveli oven eteen.<br>\n<br>\n\"Päiviä taloon!\" punamusta Toa sanoi Äksän avattua oven. Äksä kysyi Toalta tämän henkilöllisyyden.<br>\n\"Olen Tawa-adminin viestinviejä\", Toa vastasi, \"Minun kuuluu antaa sinulle tämä viesti\"<br>\n<br>\nToa ojensi lapun, jonka Äksä otti, avasi sen ja alkoi lukemaan.<br>\n<br>\n\"Jäisin mielelläni juttelemaan pitemmäksi, mutta minulla on paljon töitä, joten nähdään\", Toa sanoi ja poistui.<br>\n<br>\nÄksä hyvästeli hänet tavanomaisella <em>hoi</em>llaan ja sulki oven hänen perässään. Lapussa luki että hänen piti mennä odottamaan johonkin paikkaan jonkin evakuontihomman takia. Äksä ei löytänyt yhtään syytä olla osallistumatta siihen, kohautti olkapäitään, otti huivin jonka hän kietoi kaulansa ympärille ja lähti asunnostaan.<br>\n<br>\n<strong>Kokoustilat</strong><br>\n<br>\nKokoustiloissa oli hiljaisuus monta minuuttia lukuunottamatta Gekon hyräilyä, kunnes oven avasi iso punainen hahmo, joka piteli punaista huivia vasemmassa kädessään. Konguboss, hoitajavahki ja Gekko vilkaisivat häneen päin.<br>\n<br>\n\"Hoi\", Äksä sanoi ja vilkutti heille.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1170,"creator":"Hai","timestamp":"2011-08-15T14:33:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nHai asteli pitkin Klaanin käytäviä. Punainen kokolattiamatto tuntui mukavalta jalkojen alla. Pienen kävelyn jälkeen haluttu huonenumero tuli vastaan. Hai otti taskustaan avaimen ja avasi oven.<br>\nHän kiepautti selässään olleen repun työpöytänsä viereen ja rojahti nojatuoliinsa työpöydän takana.<br>\nHetken levättyään Hai otti reppunsa, avasi vetoketjun ja etsi sieltä kirjan. Kirjan kannessa luki \"BK/S Hildemar, lokikirja\"<br>\n<br>\nHai nosti kirjan pöydälleen ja alkoi selata sitä.<br>\n<em>Toinen päivä merellä<br>\nOstin muonavarastoomme sinappia siltä turagalta ja palasimme merelle. Saimme tutkaamme yhden vihollisen sukellusveneen, mutta se katosi ensimmäisen syvyyspommin jälkeen. Loppupäivä oli hiljainen, lukuunottamatta Orkelin tippumista veteen. Onneksi hänet saatiin nostettua takaisin kannelle. Merkol on varsinainen suursyömäri. Lepäämisen ohessa hän ei muuta koko päivänä tuntunut tehneenkään.<br>\n<br>\nKolmas päivä merellä<br>\nKohtasimme pintaan nousseen sukellusveneen. Lignok on erinomainen cordak-ampuja. Vahingoitimme sukellusvenettä ja<br>\nse todennäköisesti upposi. Korek on haka puhdistamaan aseita ja huomasi myös Turkasen käyvän kiväärinpuhdistukseen. Merkol oli tänään kannenkuuraajana. Nyt tiedän senkin, että se matoran voi nukkua vaikka seisaaltaan.<br>\n<br>\nNeljäs päivä merellä<br>\nEräs sukellusvene yritti vallata laivamme nousemalla huomaamatta laivan viereen, mutta onneksi Korek huomasi ohimennen kulkiessaan katsoa tutkaa. Otin mukaan Olkarin, Korekin ja Gefelin, ja yritimme vallata aluksen. Vastarinta oli melko kovaa heti kun nazorakit toipuivat yllätyksestä. Olkar haavoittui lievästi juostessaan suorin tein erään kulman taakse. Saimme saaliiksi ammuksia ja nazorakien radiolähettimen. Korek murtaa parhaillaan lähettimen koodia, jonka avulla voisimme saada tärkeää informaatiota.<br>\n<br>\nViides päivä merellä<br>\nTänään palaamme Klaaniin. Kohtasimme heti aamusta pari lentotorakkaa, mutta Orkelin melko tarkka, vähintään innokas tulitus pudotti molemmat ennen kuin ne ehtivät Tahtorakia sanoa. Klaanin satama näkyy jo. <br>\n<br>\nMukava olla taas turvassa.</em><br>\n<br>\nHai sulki taas kirjan, ja aloitti taas löhöilyn nojatuolissaan. Hän nappasi kirjahyllystä sarjakuvalehden ja alkoi lukea sitä. <em>\"Alfred Ussal. Mainio tämä lehti,\"</em> Hai ajatteli.<br>\nTunnin lukutuokion jälkeen Hai avasi kaappinsa ja otti pölyyntyneen laatikon. Hän laski sen varovaisesti pöydälle avasi laatikon. Laatikko oli täynnä ties minkälaista komponenttia ja hilavitkutinta. Hai purki aina rikkinäiset laitteet ja yhdisteli niiden osia, luoden kummallisia vekottimia. Hän löysi laatikosta myös pari vanhaa laitettaan, mukaanlukien mekaanisen kilpikonnanpuhdistimen.<br>\nHai alkoi yhdistellä osia päämäärättömästi.<br>\n<br>\nTuntien näpräyksen jälkeen Hailla oli kauko-ohjattava kelluva pilailuevä, konepesussa räjähtävä pierutyyny ja epämääräinen kuukkelinpää joka räpytti silmiään.<br>\nHai päätti mennä kahvioon juomaan kaakaon ja syömään jotakin. Hai tervehti kahviossa muutamia vanhoja tuttuja, osti makkaravoileivän ja kupin kaakaota ja istahti erääseen pöytään. Hän söi sapuskansa ja palasi huoneeseensa. Yhtäkkiä kuului outoa moottoriääntä. Jossakin tärähti ja Hai kaatui lattialle. Hän nousi ja kuuli ilmahälytyssireenin.<br>\n<br>\n[spoil]700 viestini, näemmä[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1171,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-08-17T14:45:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nKlaanin tilanne oli kaoottiseen kokonaistilanteeseen nähden yllättävän järjestäytynyt. Huolimatta kuin kirkkaalta taivaalta alkaneesta salamaiskusta, pommisuojiin siirtyminen oli sujunut yllättävän hyvin. Suurempi heikkous oli pommisuojien heikko kunto ja keskeneräisyys, Niiden rakentamisessa ei oltu suotta pidetty kiirettä, ja nyt se kostautui.<br>\n<br>\nBio-Klaanin linnoituksen yläkerrat olivat tyhjentyneet nopeasti. Toimintasuunnitelmaa ilmahyökkäyksen varalle oli harjoiteltu vain kerran, eikä kukaan pitänyt mahdollisena sitä, että se tulisi <em>nyt</em>.<br>\n<br>\nKlaanin harvat pommeilta selvinneet ilmatorjuntatykit rätisivät muurinharjalta, mutta pimeyden ja tulihelvetin paradoksaalisessa yhteistanssissa ei kyetty maasta käsin toimimaan. Kaiken lisäksi tulipalot olivat tehneet paikoin täydellisen savuverhon kaarteleville pommittajille.<br>\n<br>\nErilaiset sireenit kaikuivat yössä. Sekavasta kakofoniasta oli tunnistettavissa ainakin Klaanin palolaitoksen nopea ja kimeä huuto sekä Klaanin ilmahälytyksen matalan surullinen ulina. <br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Laimea ja lyhyt pätkä, odottelen että Tongu saa postattua ilmataistelua... jossa voi kestää, kun hänen koneensa on rikki.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1172,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-08-17T19:11:00.000Z","content":"<strong>Lautta</strong><br>\n<br>\nOli yö. Pieni puulautta lipu pitkin joen virrassa rauhallisesti. Lautalla oleva öljylamppu toimi valolähteenä. Ympärillä oli enimmäkseen käyrä -ja paljasrunkoisia puita, joiden lehdistö siaitsi latvoissa leveinä pehkoina. Make makasi rentona selällään lautalla olevalla huovalla, pitäen käsiään vatsallaan viltin päällä. Lautan perämies oli ollut mukavaa juttuseuraa.<br>\n<br>\n\"Ja sitten sanoin; \"Itse olet perunasäkki\"\", perämiesMatoran lopetti juttunsa. <br>\nMake naurahti makeasti. Matka oli kestänyt jo hyvän aikaa. Make mietti myös Snowien ja Kepen tilannetta. Oli kovin ikävää lopettaa moinen matka vain tyhmien vatsavaivojen takia. Samassa Make tunsi ikävän vihlaisun vatsansa vasemmalla puolella. Hän ulvahti. Matoran oli jo tottunut siihen. Vaikka hän ei tuntenutkaan Klaania niin hyvin, kävi hänen Klaanilaista sääliksi. Pian Make kuitenkin oli taas hiljaa kuin puhetaidoton hiiri.<br>\n<br>\nMatoran nosti kätensä nojaten peräsimen ohjauskahvaa vasten, kohdistaen katseensa tähtitaivaalle. Hän kuitenkin huomasi taivaan rannassa jotain oranssihkoa. Vielä ei olisi pitänyt olla auringonnousun aika. Kenties jokin valoilmiö?<br>\n\"Nääh\". Matoran ei jaksanut nyt ajatella moisia. Tämä oli jotain liian rentouttavaa.<br>\n<br>\n<strong>Laituri</strong><br>\n<br>\n\"Nooh\", Amazua päästi kuuluvan kysymyksen. Laituriin sidotulla, mustalla purjealuksella seisova, tummansinertävään takkiin ja lippalakkiin sonnustautunut Nazorak poimi mustanpuhuvan piipun suustaan.<br>\n<br>\n\"Lähinnä pintanaarmuja\", torakka aloitti. Tämän ääni oli äreä ja rosoinen. Torakan jalka paukahti muutamaan otteeseen kannen lankuille. \"Osa niistä hoituneen huomalla, mutta osa puutavarasta vaatii vaihtoa. Laivaa ei liene juuri huollettu kaappauksen jälkeen. Sotkuinenkin se on.\"<br>\nNazorak asteli lankkua pitkin takaisin laiturille. \"Nazorakien siirryttyä niihin metallisiin jätteihin, puuvenehuolto on vähentynyt. Mutta kaipa meitä löytyy miehiä tällaisen kunnostamiseen.\"<br>\n\"Kaunako se vie aikaa?\"<br>\n\"Kunnostusta, pintakäsittelyjä, paikkauksia, parhaimman tuloksen takaamiseksi koko siansonnan peruskunnostus, mutta se vie aikaa ja vaivaa. Ja varoja.\"<br>\nAmazua napsautti (tai ainakin yritti) metallisia sormiaan, mistä seurasi pieni kipinänvälähdys. Pari piraattimatorania ilmestyi raahaten rahasäkkiä. Säkin sisältö kilisi voimakkaasti. Päästyään kapteeninsa vierelle ne löystivät säkin suuta supussa pitänyttä narua.<br>\n\"Raha ei ole ongelma. Mutta työpanoksenne voi olla eri juttu.\" <br>\nTorakka vastasi myönteisellä pään nyökäytyksellä. Palkkasoturi viittoi kahta alaistaan vetäytymään. \"Elikkäs, kauanko?\" Amazua uusi kysymyksensä.<br>\n\"Normiaika kolmesta neljään viikkoa. Kiireellisissä tapauksissa parikolme\" laivaexpertti 1234 otti mielellään palkkasoturin asiakkaakseen. <br>\n\"Kunnosta se mahdollisimman nopeasti. Jos pystytte sen lisäksi toteuttamaan pyytämäni lisäykset, maksan mahdollisesti ylimääräistä.\"<br>\n\"Uudistuksia? Kuten millaisia?\"<br>\n\"Hienoa että kysyit.\" Palkkasoturi kaivoi esiin hieman ryttyisen paperinpalan. Torakka kumartui sen lähelle nähdäkseen sen kunnolla. \"...Opettelisit piirtämään.\"<br>\n<br>\n<strong>Lautta</strong><br>\n<br>\n\"Mitä muikkua?\" Make näki Klaanin suoraan edessään...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1173,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-08-19T15:39:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;> <iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/q37cPcFROss" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/q37cPcFROss</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHorisonttiin asti levittäytyvistä tehtaista, pajoista ja halleista nousevat mustat ja ruskeat huurut peittivät auringon, kuun, tähden, oikeat pilvetkin. Yksisilmäinen, pitkä ja kuninkaallinen keltainen hahmo seisoi korkean tornin parvella ja katsoi alla levittäytyvää maata. Päällään hahmolla oli sotapuku kimaltelevine epoletteineen. Rinnuksilla kimalteli tusinoittain prenikoita ja mitaleja.<br>\n<br>\nVäli-ilmassa, missä tulten punainen hehku kohtasi savumassan, leijaili ympäriinsä lukemattomia kauheita ja kauniita ilma-aluksia. Alla, kidutettuun maahan kaiverretuissa loputtomissa onkaloissa tuhannen ilmeettömät Matoranit takoivat metalleista uusia koneita, rattaita, laitteita. Puiden rungot, Rahien mädäntyneet ruumiit, kaikki palava heitettiin kuiluihin, joiden reunoja ahnaat liekit nuolivat.<br>\n<br>\nKeltainen hahmo hymyili.<br>\n<br>\nJossain tuon maailman seinien ulkopuolella vastaava, mutta alaston hahmo vikisi käppyrässä.<br>\n<br>\n<em>[muzak pois]</em><br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, Telakka</strong><br>\n<br>\nKlaani ei ollut yksin.<br>\n<br>\nTarkkojen suunnitelmien mukaan ehkäisevään ensi-iskuun varustautuneet Lohrak-lentueet odottivat pilottejaan Telakan avatun pressukaton varjossa. Erään punamustaksi maalatun hävittäjäkoneen ohjaamoon ja tykkipesäkkeeseen juuri asettuneet laivaston Morthank ja Weedol kiristivät valjaitaan ja tekivät aluksen viimeisiä valmisteluja. Höyrykoneiden mekaniikka oli näin hienoissa leluissa monimutkaista, mutta Laivaston Matoranit naksuttelivat kytkimiä kuin vanhat tekijät. Cordak-ampuja Weedol ei ollut ennen lentänyt Ta-Matoranin kanssa, mutta oli tutustunut hyvin Morthakiin ja luotti tähän kuin maaperään. Morthank väänsi kytkimestä ja alus suhahti taivaalle tusinan muun Lohrakin kanssa.<br>\n<br>\n”Mata Nui suojelkoon siipiämme,” Morthank lausui yhteydenpitoradioon.<br>\n<br>\nTelakan päähallin keskellä Tehmut jakoi käskyjä ympärillä häärääville Matoraneille. Johtotehtävät olivat alkaneet pikkuhiljaa sujua violettihunaiselta Onu-Matoranilta, vaikka hän olikin varma, että Keetongu olisi pystynyt paljon parempaan. Hänen seurassaan oli hälytyksen tuonut Ämtur. Jos merkki hyökkäyksestä olisi tullut vasta sireenien kimeän huudon mukana, vastahyökkäys olisi viivästynyt kohtalokkaasti.<br>\n<br>\n”Ankhtor? Mikä suurista aluksista on parhaassa lähtötilassa, ja kuinka kauan sen saamiseksi lentokuntoon menee?” Tehmut kysyi rivakasti suurten alusten mekaniikkakoordinaattorilta.<br>\n<br>\n”Hydraulinen Vapaus, pomo”, suurta Komauta kantava leveä Matoran sanoi, ”Mutta meillä menisi parhaittekin arvioitten perustteella jotain puolitoista tuntia tai vastaavaa.”<br>\n<br>\n”Pistäkää hoovee valmiiksi”, Tehmut vastasi päättäväisesti, ”Minä johdan takaa-ajoa. Lohrakit ajakoot torakkojen hirvityksen pois Klaanin ilmatilasta.”<br>\n<br>\n<strong>Klaanin ilmatila</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="640" height="27"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/SaVz5djS26c/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/SaVz5djS26c"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/SaVz5djS26c/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/SaVz5djS26c"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" width="640" height="27" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true"></embed></object> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTiukassa muodostelmassa lentävä Lohrak-laivue syöksyi yössä kohti Klaanin muureja. Klaanin tilusten niityt kiitivät alla harmaana merenä. Lentäjät tuijottivat tuulilasien takaa tiukan keskittyneinä Klaania ja sen yläpuolella tuhoa kylvävää Koita ja nopeita syöksypommittajia.<br>\n<br>\n”kkzzhk- Sen tiedemiestoan asentama suojakenttä taitaa olla alhaalla?” yksi lentäjistä kysyi radioon. <br>\n<br>\n”Kaikuluotain ei ainakaan havaitse sitä. Ne eivät kestä ikuisesti. Lienee ylikuormittunut ensimmäisten pommien osuttua siihen”, eräs ampujista vastasi.<br>\n<br>\n”Karzahnin ötökät. Niillä on varmasti hävittäjiä meitä vastassa.”<br>\n<br>\n”Sen näemme kohta. Hyökkäykseen!” huusi kärjessä lentävän Lohrakin ohjaaja, nosti koneensa ylös muurin edestä ja saapui Matoran-kylän yläpuolelle. Cordak-tykit aloittivat Nazorakien joukkomurhaa enteilevän nopeatahtisen fanfaarinsa. Yksi torakoiden monista syöksypommittajista sai monta räjähtävää pienoisrakettia alukseensa ja räjähti spontaanisti. Takea-hain innoittamilla kuvioilla varustettu Lohrak väisti räjähdyksen ja sen ammuntapesäkkeessä istuva Tarfunk käänsi arsenaalinsa kohti seuraavaa kohdetta. Ruudin haju ja räjähdysten kumina täyttivät ilman. Erään torakkokoneen etuosa rämähti suoraan Admin-aukion kellotorniin tappaen sen lentäjän heti. <br>\n<br>\nAlhaalla muureilla ja kaduilla Matoranit saivat moraalinsa uuteen nousuun, kun Laivaston kaivattu tukivoima pääsi vauhtiin. Pommitusta hillitsi sen, että sinne tänne puikkelehtivat Lohrakit kiinnittivät Koin miehistön ja pommittajien lentäjien huomion. Eräällä sivukadulla liian pieneen, mutta siistiin pukuun pukeutunut Frakerak syöksyi ulos ja alkoi ampua taivaalle peliluolansa baaritiskin yläpuolella pitämällään tosi, tosi viritellyllä metsästyskiväärillään (Walsinats oli ainoa, joka tiesi sen olevan toimiva eikä museoase). Klaanin vapaapalokunta syöksi vettä kohti liekkejä urheasti välittämättä räjähteistä. Kaatuneita ja haavoittuneita kannettiin turvaan.<br>\n<br>\nMorthank ohjasi punamustan Lohrakinsa suoraan Koin alle, mutta joutui pian perääntymään, sillä suuren torakka-aluksen alapintaan piilotetut useat Zamor-laukaisimet alkoivat tulittaa vääjäämättä. Höyryhävittäjä sai osumia vasempaan kylkeensä, mutta oli tarpeeksi tukevaa tekoa jatkaakseen lentoa. Laivaston johto oli käskenyt ajamaan ruman ilmalaivan pois kodin ja ystävien yläpuolelta, ja sen Morthank oli valmis tekemään. Weedol käänsi Cordak-tykin piiput Koin kylkeä kohti ja tulitti siinä olevia ikkunoita kohti. Ilma-aluksen sisätiloissa paukkui, mutta elintärkeät koneistot olivat syvällä panssarin piilossa. Morthank joutui taas perääntymään, mutta samalla huimapäisen Swenardin ohjaama salamakuvioinen höyryhävittäjä syöksyi vasemmalta sivustalta ja tuhosi Morthankin ja Weedolin konetta pommittaneet tykit. <br>\n<br>\n”Muodostelmaan! Muodostelmaan!” Lohrak-komentaja huusi radioon. ”Pohjoistuuli-kuvio! Meidän on ajettava iso alus pois päärakennusten ja pommisuojien yltä. Kaverit alhaalla alkavat saada otteensa takaisin. Pommikoneet eivät uhkaa meitä. Muodostelmaan! Klaanin puolesta!”<br>\n<br>\nLohrakit kerääntyivät yhteen Koin pohjoispuolella tykinkantaman ulkopuolella. Kahdestatoista oli jäljellä kymmenen, mutta torakoiden kevyitä pommittajia oli pudonnut monta ja Klaanin takkuileva ilmatorjuntapatteristo tulitti niitä yhtenään. Torakoiden ote alkoi lipsua, mutta Klaani oli yhä rautaisen pihtikäden alla. Pommeja puotoili.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1174,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-08-19T16:07:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nBloszar-niminen Tulen Toa nukkui syvää unta. Hänen unensa oli hyvä ja rauhallinen, mutta sitten...<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:100%;line-height:normal\"><strong>KA-BOOOMMM!</strong></span><br>\n<br>\nPommi oli räjähtänyt ja Bloszar heräsi siehen. Hänen huoneessa oli liekkejä, mutta Tulen Toana hän imi liekit pois.<br>\n<br>\n\"Onko liikaa vaadittu hankkia tänne herätyskello\", Bloszar mutisi itsekseen.<br>\n<br>\nHän oli saapunut Klaanin jonkin aika sitten, Nutun kanssa. Bloszar oli jäsen, joskin ei vielä kovin tunnettu. Toa käväisi katsomassa ensiksi Nutua, ja sitten hän lähti ulos.<br>\n<br>\nUlkona oli täysi taistelu kyseessä. Lohrakeille kulkevat Matoranit puolustivat sinnikkäästi Bio-Klaania. Bloszar huomasi vihollisen pommittajia. Bloszar lähti juoksemaan kohti taistelua. Bloszar oli jokin aika sitten löytänut muinaisen aseen, Kivinuijan, jolla pystyi hallitsemaab Kiveä, mutta ei yhtä hyvin kuin Toa. Bloszar oli käyttänyt sitä, mutta hänellä oli myös pienet terätkin.<br>\n<br>\nBloszar huomasi muurien pettävän ja korjasi niitä kivi-voimillaan. Hän juoksi moneen paikkaan ja otti sitten lentovarustuksen esiin, mutta se tosin vei häneltä paljon voimia. Bloszar nousi ylös ja rupesi ampumaan vihollisia päin palavia kivipalloja.<br>\n<br>\n\"Ei ehkä parhaimpia pommeja, mutta toimivat,\" Bloszar ajatteli.<br>\n<br>\nBloszar huomasi torakoita ilmoissa ja lähti niitten kimppuun. Bloszar huomasi punamustan Lohrakin ja sen päällä Matoranin. Bloszar ei tunnistanut Matorania, mutta lähti hänen luo ja päätti auttaa häntä.<br>\n<br>\n\"Tarvitsetko apua?\" Bloszar kysyi ja ampui palavia kivipalloja torakoihin.<br>\n<br>\n\"Luojan kiitos, apujoukkoja, joskin vähän\", Morthank sanoi.<br>\n<br>\nBloszar kutsui Nutun apuun ja iso Laavahaukka lähti. Taistelu oli kiivas ja pommien putoaminen jatkui.<br>\n<br>\nBloszar ei tiennyt taistellakko maassa, vai ilmassa. Hän ei voinut käyttää nuijaansa mitenkään joten hän laskeutui joksikin aikaa. Hän huomasi lisää vihollisen joukkoa ja rupesi tekemään laavaa, Kivestä ja Tulesta. Bloszar ei muistanut pahaksi onneksi, miten paljon voimaa se vei ja oli pyörtyä tehtyään iskun. Hän kuitenkin nousi ja lähti taas lentoon Morthankin ja muiden avuksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1175,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-08-19T16:14:00.000Z","content":"<strong>Lautta</strong><br>\n<br>\nMake nousi kyljelleen, katsoen suu ammollaan n. kilometrin päässä siaitsevaa Klaanin linnaketta. Mitä helkuttia siellä tapahtui? Suuret, oranssiharmaat savupatsaat värjäsivät koko rakennelman lähi-ilmaston. Mode onnistui erottamaan savun seassa lukuisia lenteleviä pieniä pisteitä. Tykkien ja räjähteiden laulu kaikui ilmassa. Pian uusi marjapensasta muistuttava pilvi nousi linnakkeen muurien takaa, kadoten ilmaan jonkin ajan päästä. Perämiesmatoran ilmeisesti kommentoi jotain. Make ei kuitenkaan kiinnittänyt tähän huomiota. Yö Kauhu oli pelkkää kananmunanheittoa tämän rinnalla. Vatsavaivoista viis, hänen olisi päästä sinne...<br>\n<br>\n\"Pysäytä\", Make tuhahti. <br>\n\"...Mitäh?\"<br>\n\"Luuletko minua papukaijaksi?\"<br>\n\"...\" Matoran ohjasi lautan joenpientareelle. Make nousi hitaasti ylös. \"H-hei\", Matoran ponnisti itsekin pystyyn rynnäten Maken luo, \"Mitä oikein aiot?\" Lautan reuna painui hieman alas Maken talsiessa sen yli nurmiselle maalle. <br>\n\"Menen sisään...\"<br>\n\"Tuossa kunnossa? Jos ne kaksi saisivat tietää, että päästin sinut tappelun keskelle tuossa tilassa, he tekisivät minusta leivinjauhetta!\"<br>\n\"Olen jo OK. Lääkkeet ovat auttaneet ja viimeisin satsi tuli ulos jo hyvän aikaa sitten. Ja älähän huoli. Hyvä jos ne kaksi saavat edes oksan poikki ilman apuvälineitä.\" Make kohdisti katseensa Matoranista tuimasti kohti linnaketta. \"Sitä paitsi.. kaverini ovat pulassa.\" Make puristi kätensä nyrkkiin. \"He olivat ensimmäisiä, jotka olivat valmiit hyväksymään minut sinä, mikä olen. Jollen tee heidän hyväkseen kaikkea mitä voin, en voi kutsua itseäni heidän ystäväkseen...\"<br>\n<br>\n\"...Jos tyyppi puhuu tuollaisia saadakseen tahtonsa läpi, olisin melkoinen munapää ellen päästäisi sinua.\" Matoran tuhahti. Make kääntyi katsomaan tätä hymyillen. Matoran hymyili takaisin. \"Älähän unohda näitä, Matoran huomautti heittäen ruskean nahkalaukun Makelle. Mode asetti laukun nauhan olkapäälleen. Make lähti vähin äänin kohti edessään olevaa metsikköä. Hänen takaansa kuului huudahdus; \"Hei! Olehan varovainen!\" Make viittasi kädellään hyvästiksi.<br>\n<br>\nMatoran pyyhki kyyneleen poskeltaan...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1176,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-08-19T16:34:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin ilmatila</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/iE3Zoa2klCQ" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/iE3Zoa2klCQ</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nValkoinen räjähdys kohosi majesteettisen suuren, harmaan ilmalaivan kyljestä. Jotain putosi alas pimeyteen liekkien nuollessa aluksen kylkeä. Zamor-konekiväärit rätisivät, mutteivät pysyneet Klaanin Laivaston nopeiden hävittäjä-alusten perässä. <br>\n<br>\n088 oli erittäin hermostunut. Alus tärähti, kapteeni horjahti hieman. Nazorak hoiperteli aluksen komentosiltaa eteenpäin. Harmaatakkinen torakka syöksyi suuren, 180 asteen näkymät tarjoavan komentosillan ikkunalasin luo. Hänen molemmilla sivuillaan oli ympyrän malliset järjestelmiä ja vipuja täynnä olevat ohjauspaikat, joissa kaksi kypäräpäistä torakkaa yrittivät epätoivoisesti pitää aluksen kurssin.<br>\n<br>\nTaivas oli pimeä savusta ja yöstä. Silloin tällöin välähti jotain, joko ilmassa tai maassa. Pimennettyä Klaania ei enää nähnyt hyvin, mutta alhaalla näkyvistä heijastuksista torakka päätteli saapuvansa pian sataman ylle.<br>\n<br>\n088 oli menettänyt aluksensa hallinnan. Nopeiden hävittäjien iskut toiseen kylkeen olivat vahingoittaneet kriittisesti toisenpuoleisen peräsimen ohjausta, ja aluksen takaosan järjestelmät pätkivät. Mekaanikkonazorakit yrittivät tehdä hätäisiä korjauksia monimutkaisiin sähköjärjestelmiin. <br>\n<br>\nNazorak-kapteeni oli äärettömän turhautunut ja vihainen. <em>Koi</em> oli nazorakien teknisen osaamisen mestariteos, siinä oli kaikki. Ja nyt alkeelliset hävittäjät olivat voittamassa sitä. Ylimielisyys oli kostautumassa.<br>\n<br>\n\"Kääntäkää! Eikö tämä kirottu laite pysty kääntymään takaisin pohjoiseen?\" 088 raivosi toisen pilotin selän takana.<br>\nJossain tärähti.<br>\n\"Sir, peräsin on vaurioitunut. Emme saa ohjattua. Pääperäsimet ovat kärsineet vahinkoa ja varaperäsimiin johtavat sähköjohdot ovat ilmeisesti saaneet osuman. Mekaanikkomme yrittävät-\" pilotti selitti. 088 ei jaksanut kuunnella, vaan kääntyi ja käveli ripeästi poispäin komentosillalta.<br>\n<br>\nCordakit eivät lävistäisi ilmalaivan runkoa, torakka tiesi. Mutta kylkien tykkiaukoista sisään ammuttuina saattoivat tehdä pahaa jälkeä, niinkuin oli käynyt. Alus olisi niin kauan voittamaton, kuin se pysyisi ilmassa. Ja niin kauan kuin sen moottorit panssarin alla pelaisivat, alus pysyisi ilmassa. Alus olisi turvassa niin pitkään kunnes vastaan tulisi jokin Laivaston suurista aluksista.<br>\n<br>\nJa se oli vain ajan kysymys. Siispä oli toimittava nopeasti. <em>Koi</em> ei tulisi selviämään kohtaamisesta Klaanin suurten lausten kanssa yksin. 088 kirosi nazorakiksi. Hänelle oli kerrottu Klaanin Laivaston olevan rupusakki, josta ei olisi vaaraa. Hänelle oli kerrottu, ettei mitään riskiä olisi. Hän ei käsittänyt miksi johtoporras oli valehdellut hänelle. Ei ollut ksye siitä etteivätkö Nazorakit <em>tietäisi</em>, he olivat täysin selvillä Klaanin joukoista. Oli kyse siitä, että hänelle ei haluttu kertoa. Hänelle ei haluttu kertoa, että tämä tehtävä oli itsemurhaisku.<br>\n<br>\nItsemurhaisku.<br>\n<br>\nÄkkiä 088 katui sitä suurta kunniaa, joka hänelle oli osoitettu kun hän oli saanut <em>Koi</em>n komentoonsa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1177,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-08-19T16:34:00.000Z","content":"Morthank katsoi, kun Tulen Toa, hopeisessa, mustassa ja tummanpunaisessa haarniskassaan Kivinuijan kanssa taisteli maassa. vihollisia vastaan. Vahinkoa olisi voinut olla enemmänkin, mutta kyllä siitä apua oli. Äkkiä kuului rääkäisy. Tulen Toa juoksi Laavahaukan viereen. Pommi oli räjähtänyt sen vieressä. Lintupolo oli saanut todella vakavia vammoja, eikä se varmaan voisi enää lentää. Se ei hengittänyt kovin hyvin.<br>\n<br>\nMuistot virtasivat Toan mieleen. Hän oli ensimmäisinä Toa-päivinään nähnyt Voya Nuilla monia Laavahaukkoja. Yksi niistä oli Toan mieleen ja hän oli käyttänyt Rahien hallinnan naamiotaan, että hän olisi saanut sen hallintaansa. Laavahaukka oli kuitenkin vahingossa tippunut syvään kuoppaan. Muut Laavahaukat olivat hyökänneet Toan kimppuun ja tuhonneet hänen naamionsa. Pian Toa juoksi kuopalle ja huomasi Laavahaukan. Toa nosti hänet sieltä ja korjasi hänen siipensä. Laavahaukka lähti hänen mukaansa. Toa nimesi hänet Nutuksi, joka on Matorania ja tarkoittaa anteeksiantajaa. Laavahaukka oli seurannut Toaa siita lähtien. Siitä oli tullut Toan ensimmäinen ystävä. Se oli auttanut häntä monesti pulasta, ollut rinnalla. Ei koskaan tehnyt mitään väärää hänelle.<br>\n<br>\nNyt, Laavahaukka makasi melkein kuolleena maassa, että olisi voinut suojella ystäväänsä. Lintu rääkäisi vielä kerran ja sitten jäi hengettömänä maahan. Bloszar nousi. Hän otti Kivinuijansa esiin. Hän tiesi että Nutun kuolema oli vihollisten syytä. Hän hoitelisi heistä jokaisen. Hinnalla minä hyvänsä, että voisi korvata Nutun kärsimykset.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1178,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-08-19T21:02:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="447" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Di9XCRaFeIo" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Di9XCRaFeIo</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTulta, kipinöitä, metallia. Same nousi taas jaloilleen ja jatkoi matkaansa. Ilma oli tukahduttavan kuuma ja näinkin korkealla savu riitti tekemään hengittämisestä tuskaa. Hän oli päässyt läntisen keittiön tasaisen ja ikävän suojattoman katon puoleenväliin, kun uusi paineaalto paiskasi hänet nurin. Tällä kertaa hän menetti otteensa viikatteesta, ja katsoi kuinka se kolahtavan pompun kautta tipahti alas katolta.<br>\n<br>\n<em>Hm, ei kai se tuolta mihinkään häviä,</em> Same tuumi, kierähti jälleen pystyyn ja jatkoi työlästä matkaansa ilman asettaan.<br>\n<br>\nUusi pommi. Tällä kertaa se osui aivan liian lähelle, ja sirpale nirhaisi Moderaattorin vasenta olkapäätä pirstoen panssaria pieniksi valkeiksi siruiksi. Tasapainonsa menettänyt Same ehti hädin tuskin kieriä pois seuraavan pommin alta, ja tällä kertaa paineaalto paiskasi hänet katon reunan yli.<br>\n<br>\nPitkä Moderaattori sai kuitenkin seitsemännen kerroksen kivisestä ikkunankaiteesta kiinni oikealla, pahoin palovammautuneella kädellään.<br>\n<br>\n<em>Hitto, ei voi olla totta,</em> Same kirosi mielessään kiskoessaan itsensä molemmin käsin ikkunalaudalle. <em>Tuo pommittaja on ihan tosissaan keskittynyt pelkästään minuun. Mikä sitä-</em><br>\n<br>\nModeraattorin ajatustyö kuitenkin keskesi läheltä kuuluvaan rätinään ja yläilmoista kuuluvaan räjähdykseen. Seuraava hänen huomaavansa asia oli, kun koko rakennus tärähti iskun voimasta.<br>\n<br>\nKavuttuaan takaisin keittiörakennuksen katolle Same näki pahasti vaurioituneen Nazorak-pommittajan raadon. Naapurikaton miehittämätön ilmatorjuntatykki oli saanut ohjaamoonsa uuden asukkaan, ja Bladis vilkutti Samelle virne kasvoillaan toinen käsi tykin ohjaksissa. Same nyokkäsi kiitokseksi, muttei voinut hymyillä takaisin. Ilmatorjuntatykin edellisen käyttäjän yläpuolikas oli työnnetty syrjään tykin juureen.<br>\n<br>\nSame huomasi silmäkulmassaan vihreää hohtoa, ja teki aerobaattisen väistöliikkeen. Lentokoneenromusta ammuttu Zamor meni valkoisesta Moderaattorista ohi, ja ennen kuin ohjaamosta puoliksi ulkona roikkuva pilotti oli ehtinyt vetää pistoolinsa liuskaa uudelleen torakka huomasi niskansa tulevan taitetuksi.<br>\n<br>\nPäästäessään Nazorakin elottoman ruumiin valahtamaan käsistään Same suuntasi katseensa taivaalle. Torakoiden pommikoneet olivat siirtyneet Klaanin itäisempien osien ylle, ja Bladis koetti hätyytellä niitä entistä loitommas villillä ilmatorjuntatulella.<br>\n<br>\n[spoil]Tämä voisi olla hyvä paikka lopettaa musiikki.[/spoil]<br>\nSame jatkoi matkaansa katonharjain poikki kuoleman ilotulituksen maalatessa taivasta punaisella ja oranssilla, kunnes pääsi kapeaan torniin. Hän väläytti vihreää Moderaattori-kiveään, ja raskas lukko tornin kyljessä naksahti auki. Same työnsi oven auki ja astui sisään. Tornin paksut kiviseinät peittivät ulkoa kuuluvan hälyn melko hyvin, ja valkoinen hahmo laskeutui polvensa varaan. Hän painoi nappia kuulokemikrofonistaan.<br>\n<br>\n”Paaco täällä” räsähti vastaus Samen korvaan.<br>\n”Olet varma, että niitä löytyy tästä tornista?” valkoinen moderaattori epäili tutkien katseellaan hyllyrivistöjä.<br>\n”Tästä en edes minä muutu varmemmaksi. Tanssahtele hyllylle numero 14 ja löydä etsimäsi.”<br>\n<br>\nSame ei vastannut kollegansa musikaalilautapelin sattumakortilta kuulostavaan kommenttiin, mutta harppoi kyseisen hyllyn luo. Hän nappasi metallilaatikon kouriinsa ja avasi kannen. Sisältä hän otti esiin pienen, sinisen nitojan näköisen esineen. Hänen kädessään sen pää alkoi kuitenkin hohtaa vihreänä, ja jos oikein mielikuvitusta käyttäen katsoi, sen saattoi mieltää etäisesti pistoolin näköiseksi. Same painoi taas korvanappiaan avaten keskustelun.<br>\n”Okei, ilmeisesti tä-”<br>\n”Venaa hetki pelle. Minulla on toinen toveri linjoilla.”<br>\n<br>\nSame kohotti kulmiaan tornin yksinäisyydessä, kuullen kuitenkin Paacon puheen:<br>\n”Eivät he sinulle räjähdymäistä huomiota anna, pikku Bladoseni. Niin. Näkyvä paikka, aivan. Mutta usko pois, heidän radioliikenteensä on muutaman minuutin ajan pelkkää Paaberin tajunnanräjäyttävää musiikkia, taistelusuunnitelmat korvautuvat basson uskomattomuudella.”<br>\n<br>\nSame mietti kovasti, kuinka hauskaa Paacolla oli ollut tämän sabotoidessa Nazorakein viestiliikennettä.<br>\n<br>\n”Joten kyllä sinä pärjäilet, jatka sen liipasimen naputtelua, ja mieti ötököiden räjähtävän hillittömien biittieni tahtiin. No niin, Sameliini, sinulla oli jotain asiaa?”<br>\n”Kyllä. Kuinka paljon näiden kantomatka on?”<br>\n”Sihdistäsi riippuen.”<br>\n<br>\nSame nappasi muutaman sinisen aseen varustevyölleen, kiskaisi hyllystä viidakkoveitsen näköisen terän ja kiipesi tikkaita pitkin katolle. Päästyään tukevaan asentoon hän otti uuden pyssykkänsä vyötään ja tähtäsi kummallakin kädellä. Aseen piippu alkoi rätistä vihreän sähköisenä, valaisten Samen keskittyneen ilmeen.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Nui-Koro</strong><br>\n<br>\nPormestari seurasi mustiin verhoutunutta joukkiota omalla tasaisen varmalla askelluksellaan huomaamatta mitään epäilyttävää käytävässä työhuoneensa ulkopuolella. Hetken tilassa vallitsikin täysi rauhallisuus, mutta sitten ilmastointikanavasta työntyi esiin hahmo. Valkoinen, naurettavan muotoinen hahmo. Tämä oli uskomattoman pitkä, mutta käsittämättömän laiha, juuri sopiva änkeytyäkseen ilmastointikanavaan.<br>\n<br>\n”Huh.” Snowie äännähti. Sitten hän aloitti itsensä muovaamisen luonnollisempaan olotilaan.<br>\n<br>\nEnnen pitkää keppimies oli kateissa, ja paikalla seisoi tukeva valkoinen hahmo oranssin nenänsä kanssa. Hengitystään tasaten hän asteli pormestarin työhuoneen puiselle ovelle. Hänen yllätyksekseen se oli kuitenkin auki, ja lukkoa tarkasteltuaan Snowie totesi tiirikan olevan oletettava syy raskaan oven yllättävälle aukinaisuudelle. Hän avasi oven, ja astui sisään.<br>\n<br>\nLumiukko kuitenkin koki suuren yllätyksen: mahonkisen työpöydän takana istui jo hahmo. Tämä Snowielle täysin vieras, suurta mustaa Kanohi Faxonia kasvoillaan kantava Po-Matoralainen reagoi hämmästyttävän nopeasi. Roteva Matoralainen kiskasi lyhyen, tummansinisen viittansa kätköistä kahdella kiekolla ladattavan Kanoka-heittimensä esiin.<br>\n”Kädet ilmaan, muukalainen, tai saat tuntea heikennyksen ja suurentamisen kiekot nahoissasi. Voin kokemuksesta luvata, yksikään konna ei ole pysynyt tolpillaan siinä tilassa.”<br>\n”Eeh, tuota, rauhaa?” Snowie yritti.<br>\n<br>\nHän tarkkaili ensin äkäistä uutta ystäväänsä, sitten huonetta. Hän huomasi pöytälaatikot aukinaisiksi ja kaapit pengotuiksi. Lumiukko päätti avata keskustelun.<br>\n”Tuota, mitä sinä oikeastaan teet täällä?”<br>\n”Varoitan, nosta kädet ilmaan ja käy lattialle. Nyt!”<br>\n<br>\nLumiukko teki työtä käskettyä ja painautui polvilleen. Puhe kuitenkin jatkui.<br>\n”Mutta, tuota, oletko varma, että sinun kannattaa-”<br>\n”Liu'uta laukku tänne ja käy mahallesi!”<br>\n<br>\nSnowie heitti varovasti laukkunsa Matoralaiselle ja kävi mahalleen lattialle. Pieni haaleanruskean ja mustan värinen hahmo asteli varmoin askelin hänen luokseen, ja sitoi lumiukon kädet.<br>\n”...tuo ei edes auta, osaan tavallaan irrottaa käteni..”<br>\n”Hiljaa.”<br>\n<br>\nHetken päästä Snowie oli melkoisen täydellisessä paketissa lyhytviittaisen pikkumiehen osoittaen häntä kaksoiskiekonheittimellä.<br>\n<br>\n”Eh.”<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nSame katsoi, kun vihreä sähköpallo iskeytyi Nazorak-alukseen. Ensin sammuivat valot, sitten muu elektroniikka, lopulta moottorit. Pian vihreänä säkenöivä pommittaja alkoi menettää korkeutta, ja tipahti jonnekin muurien pohjoispuoliseen sankkaan havumetsään. Same nakkasi kertakäyttöisen mutta ilmeisen toimivan aseensa pois ja kaivoi uutta esiin.<br>\n”Okei, Paaco, olit oikeassa” hän sanoi kuulokemikrofoniinsa.<br>\n”Enkö minä aina? Sitä paitsi, et ole vielä tajunnut koko touhun kauneutta:”<br>\n<br>\nDramaattinen paussi oli liian pitkä Samen makuun.<br>\n”No?”<br>\n”Tuo lamauttaa vain kaikkein hienoimman elektroniikan! Vaikka suhaisisit sähköpalleron meikäläisten lennokkeihin, ne pysyisivät yhä ilmassa. Muutamassa minuutissa tutkaimet sun muut härpäkkeetkin syttyisivät, mutta siihen mennessä ötiäisten lelut olisivat jo tipahtaneet korkeuksista.”<br>\n<br>\nSame myönsi tämän oivalliseksi, hillittömästi tärisevästä aseesta singahtava hitaanlainen sähköpallero oli kieltämättä vaikea ammus, eikä ollut lainkaan pahitteeksi tietää, että osuma omiin ei ollut väistämättä kohtalokas.<br>\n<br>\nRapina tapahtui, ja sillä sekunnilla Same oli jo kaivanut ison veitsensä esiin ja kääntynyt kohti äänen lähdettä. Hänen suureksi helpotuksekseen se oli kuitenkin katolle kavunnut Bladis.<br>\n”Sinuakin näkee, arvon kollega” Skakdi sanoi suu virneessä ja toinen silmä kiinni turvonneena. ”Kävin Kupen luona.”<br>\nSamesta oli aina hyväksi kuulla lääkintäekspertin mielipide tilanteeseen.<br>\n”Mitä hänellä oli asiaa?”<br>\n”Kuulemma tähän on vain yksi parannuskeino: Torakoiden pudottaminen.”<br>\n<br>\nSame pyöräytti silmiään toverinsa kommentille ja nakkasi tälle yhden sinisistä lamauttimista.<br>\n”Ja kas, sinulla on lääkekin valmiina” Skakdi innostui saadessaan käsiinsä vyölle ripustettavan ilmatorjunnankorvikkeen.<br>\n<br>\nSame pyöräytti uudelleen silmiään kumppaninsa letkautuksille.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1179,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-08-20T08:32:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, Piha</strong><br>\n<br>\nBloszar ampui maassa Allianssin joukkoja raivon vallassa. Pian h�n huomasi Matoranin liekehtiv�ss� rakennuksessa ja l�hti sinne. H�n hypp�si oviaukosta sis��n ja huomasi Matoranin pilareiden alla. Bloszar nosti ne, otti Matoranin k�teens� ja l�hti kohti oviaukkoa. Oviaukkoa pian romahti ja Tulen Toa vaihtoi suuntaa ja huomasi pian seinän tulevan vastaan. H�n nosti kivinuijansa avulla kivipallon maasta ja l�i sen aseellaan sein��n, joka meni rikki. Tulen Toa hypp�si siit� Matoran syliss��n.<br>\n<br>\n\"Kiitos avusta\", Matoran sanoi, mutta Toa oli jo valmis l�htem��n. Matoran kumminkin otti h�nest� kiinni. \"Minne menet?\"<br>\n<br>\n\"Tuhoamaan Allianssin joukkoja. Yksi niitten pommeista tappoi Laavhaukkani\", Toa vastasi. <br>\n<br>\n\"Et sin� voi pahemmin tehdä maassa mitään. Tämä taistelu käydään ilmassa. Jokin ilma-aluksista pudotti sen. K�y hakemassa jokin ampuma-ase.\"<br>\n<br>\nTulen Toa juoksi kohti asevarastoa...<br>\n<br>\n<strong>Sy�ksypommittaja n. 35</strong><br>\n<br>\n6758 oli tyytyv�inen tulokseen. Pommeja putoili koko ajan Klaaniin ja Allianssi oli voitolla. Pian kumminkin h�nen alukseensa osui Zamor-kuula. 6758 katsoi alasp�in ja n�ki Tulen Toan, jolla n�ytti olevan lentovarustus.<br>\n<br>\n\"KUOLEMA KLAANIN J�SENILLE!\" 6578 huusi, nosti katon ja otti konepistoolinsa esiin. H�n rupesi ampumaan Bloszaria. Tulen Toa tuli Sy�ksypommittajan p��lle ja nosti 6758 pois aluksesta.<br>\n<br>\n\"Olet Toa, et uskalla tappaa!\" 6758 sanoi ja nauroi. Bloszar otti yhden pommin ja laittoi sen Sy�ksypommittajaan kiinni.<br>\n<br>\nHän piti torakkaa kaulasta kiinni. Torakka nauroi.<br>\n<br>\n\"Mitä oikein naurat?\" Bloszar kysyi. Torakka löi tikarillaan Bloszaria jalkaan ja Tulen Toa päästi torakasta irti. Hän potkaisi Bloszaria hyppäsi taaksepäin ja rupesi ampumaan Toaa. Käteen osui ja Bloszar kaatui. Verta vuoti kaikkialle.<br>\n<br>\n\"Hmm..\" 6758 sanoi. \"Veri koristaa tätä alusta hyvin. Otetaanpa sitä sitten lisää.\"<br>\n<br>\nToa katsoi torakkaa ja kamppasi hänet. 6758 kaatui ja hänen konepistoolinsa tippui alas. 6758 otti tikarinsa esiin ja hyökkäsi huutaen Bloszarin kimppuun. Toa väisti ja löi Kivinuijallaan torakan melkein tajuttomaksi. Tikari liisui pois. 6758 nousi ja silloin Bloszar ampui tulipallon häneen. Isku osui oikeaan kohtaan ja iskun voima sai torakan putoamaan.<br>\n<br>\n\"Kunnia 597:m�lle!\" 6758 huusi ja tippui maahan. Bloszar katsoi torakkaa viimeisen kerran, joka n�ytti olevan kuollut. Toa ohjasi aluksen toiseen Syöksypommittajaan ja syntyi räjähdys. <br>\n<br>\nToa tiesi, ettei torakan tiputtamien aluksesta auttanut mitenkään kuollutta Nutua, mutta silti, rohkeana, Toa otti Zamor-laukaisimen ja lähti lentoon.<br>\n<br>\n<strong>Jossain</strong><br>\n597, Syöksypommittajien koillisryhmän johtjaa oli tyytym�t�n tilanteeseen. Kaksi heid�n Sy�ksypommittajista oli tuhottu ja kuten my�s h�nen apurinsa 6758 tapettu. H�n oli vihainen.<br>\n<br>\n\"Tarvitsemme jotain, jolla lopettaa Klaanin vastarinta\", Torakka mutisi itsekseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1180,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-08-20T11:28:00.000Z","content":"<strong>Nui-Koro</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="447" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/X-jWCteh_Vk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/X-jWCteh_Vk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHuone ei ollut niin kliininen, että Kepe olisi heti sisään astuessaan tunnistanut sen sairaalatilaksi, vaan se muistutti enemmänkin jonkinsorttista lepohuonetta. Seinät olivat asiaankuuluvan valkoiset, mutta lattia ja katto olivat ruskeaa laudoitusta ja vuodekin oli puinen. Siinä makasi liikkumaton Ko-Matoralainen. Pieni, salmiakin muotoinen ikkuna katon rajassa päästi sisään valoa pölyisen lasinsa läpi, mutta pääasiallisena valaistuksen lähteenä toimi pienellä pyöreällä pöydällä oleva pronssinvärinen, koristeeton öljylamppu. Sen luomassa valossa parantaja-Matoran luki paksua nidettä puisella jakkaralla istuen.<br>\n\"Krhm\", Kepe ilmoitti läsnäolostaan huoneessaolijoille.<br>\n<br>\nPunaharmaa parantaja laski opuksen syliinsä, ja nosti katseensa ylös. Hän piti kasvoillaan suurta Rurua.<br>\n\"Voinko auttaa jotenkin?\" Matoralainen kysyi kohteliaisuutta äänessään mutta väsymystä silmissään.<br>\n\"Itse asiassa voit. Kuulin, että tämä potilas tuotiin tänne tänä aamuna. Mikä häntä vaivaa?\"<br>\n<br>\nParantaja loi pitkän silmäyksen vuoteella makaavaan Matoralaiseen.<br>\n\"Hänen elimistönsä petti aamupäivän aikoihin. Vatsa repi käytännöllisesti katsoen itsensä sisältäpäin auki. Mutta kerro minulle, valkoinen seikkailija, miksi tahdot tietää tämän?\"<br>\n\"Olen huolissani ystävieni turvallisuudesta\", Kepe vastasi. \"Oliko hän Nui-Korolainen, vai vain läpikulkumatkalla?\"<br>\n<br>\nKepe uskoi saavansa pian varmistuksen epäilyksiinsä.<br>\n<br>\n\"Hän ei ollut täältä päin. Muutama kylä pohjoisempaan, murteensa puolesta arvelisin Wos-Koroa.\"<br>\n<em>Joten hyvinkin mahdollinen kellujanmaistaja,</em> Kepe tuumi, ja jatkoi uteluaan.<br>\n\"Okei, sitten minulla on enää yksi kysymys. Onko mahdollista, että hänen oireensa johtuisivat myrkystä?\"<br>\n<br>\nParantaja kurtisti kulmiaan.<br>\n\"Se on... Se on käynyt mielessäni. Mutta miksi kukaan myrkyttäisi viattoman turistin, kaikesta päätellen hän on luonnontutkija. Se ei, se ei vain ole oikein.\"<br>\n<br>\n<em>Ei olekaan,</em> Kepe ajatteli. <em>Eikä se tunnu ainakaan yhtään sen oikeammalta, kun tiedän itse olleeni myrkyn kohteena.</em><br>\n<br>\n\"Mutta kiitos, eiköhän tämä riitä\", Kepe sanoi ja alkoi jo tehdä lähtöä. \"Olet ollut mitä avuliain.\"<br>\n\"Odota!\" parantaja sanoi yllättäen, kun Kepe oli jo puoliksi oven ulkopuolella. Klaanilainen kääntyi ympäri, kohti parantajaa.<br>\n\"Hän ei...\" Matoralainen aloitti, mutta näytti taistelevan sanojen kanssa. \"Hän ei selviä yön yli.\"<br>\nKepe ei osannut vastata.<br>\n\"Ystäväsi, joista olet huolissasi... Syytä ollakin.\"<br>\n<br>\nKepe nyökkäsi kömpelösti ja poistui huoneesta.<br>\n<br>\n<em>Maken elimistö kestänee myrkyn, koska se on Maken elimistö. Mutta... Mitä muuta joudumme kohtaamaan?</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1181,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-08-20T17:42:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, Telakka</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="560" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/jAF6g3tOb6o" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/jAF6g3tOb6o</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHydraulinen Vapaus oli lähes lähtövalmiina. Kaikki Laivaston Matoranit, jotka olivat jääneet Telakalle, olivat käynnistelleet sitä viimeisen tunnin aikana. Vesikattilat oli kuumennettu, tulipesiin sytytetty valtavat roihut ja järjestelmät oli käyty läpi. Tehmut istui komentosillan suurella komentonojatuolilla, ja nyppi hieman hermostuneena nukkaa sen käsinojista. Alus oli pari sataa metriä pitkä ja Laivaston suurin alus massiivisen Tahtorakin jälkeen, vaikka jäikin sen varjoon. Tämä alus poikkesi useimmista siinä, että sen sivuilla oli tasaisin väliajoin telineitä, joihin suuret nostopropellit oli kiinnitetty. Suhteellisen vasta-asennetut Cordak-tykit ja harvat ohjuspatterit pilkistivät niiden välissä olevien messinkiliukuovien aukoista. Kukaan ei ollut koskaan taistellut tällä ilmalaivalla. Tehmut ei tiennyt, oliko ylipäätänsä koskaan taisteltu näin suurilla ilma-aluksilla. <br>\n<br>\nLaivaston varapäämiehen edessä olevasta kaarevasta jalopuupöydästä törrötti kymmenen kuparitorvea, joita pitkin pystyi huutamaan käskyjä kaikkiin Hydraulisen Vapauden osiin. Puheputket risteilivät pitkin alusta höyry- ja vesiputkien seassa. Asevastaava Onu-Matoran juoksi komentosillalle ja ojensi Tehmutille nopeasti kirjoitetun paperilapun HV:n asejärjestelmistä: Raskaita Cordak-tykkejä oli kahdeksan ja pienempiä parikymmentä; ammuksia oli viimeisten asekauppahankintojen tarpeeksi. Laivaston tiliote oli nyt entistä surullisempi näky, mutta mieluummin monen Klaanilaisen henki kuin muutama ratas. Aluksessa oli myös pari ohjuspatteria ja pommisiilo, mutta näihin tarvittavia ammuksia oli aivan liian vähän. <br>\n<br>\nKaikki tuntui nyt olevan valmista. Tehmut huusi lähtökäskyjä puhetorviin. Suuret nostoroottorit alkoivat pyöriä, ensin hitaammin, mutta sitten yhä vauhdikkaammin. Kevyt irtaimisto lensi pois niiden läheisyydestä. Hydraulisen Vapauden nousu oli varmasti majesteettinen näky, mutta kukaan ei ollut näkemässä sitä ulkopuolelta: Kaikki joukot olivat työskentelemässä aluksen syövereissä. Jopa Walsinats oli jättänyt omelettinsa kesken ja lappoi nyt hiiliä yhteen lukemattomista tulipesistä.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, ilmatila</strong><br>\n<br>\nLaivaston Lohrak-hävittäjät risteilivät Bio-Klaanin yläpuolella iskin tästäiskuja Koihin ja syöksypommittajiin. Taistelu meni jo paljon paremmin. Nazorakein pommittajista ainakin puolet oli saatu alas, ja kahdestatoista Lohrakista kahdeksan on täydessä kunnossa ja radiolinjoilla. Muut olivat pudonneet tai menettäneet radioyhteydensä muista syistä. <br>\n<br>\nHieman sen jälkeen, kun Morthankille tuntematon Toa-soturi oli pelastanut hänet kiperästä tilanteesta, hänen ja Weedolin punamustaan Lohrakiin oli osunut valoammus, joka oli pian hiljentänyt sähkölaitteet. Morthank oli sytyttänyt tulen ohjaamossa hätävarana olevaan öljylamppuun ja ohjasi nyt hävittääjänsä öisellä taivaalla kunnon tunnelmavalaistuksessa. Sähkön puute haittasi hieman Weedolin tähtäystä, mutta kaikeksi onneksi Cordak-laukaisimet eivät vaatineet sähköistä virtalähdettä.<br>\n<br>\nMorthank yritti selvittää kokonaiskuvaa taistelusta: Koi leijui paikallaan Klaanin Admin-aukion yläpuolella, ja keskittyi yhä enemmän Lohrakien hätistelyyn kuin pommittamiseen. Maankamaran tapahtumista oli vaikea saada selvää, mutta koko kylä on selvästi hereillä, ja torakkokoneita putoili muidenkin kuin Lohrakien ammuksista. Morthank uskalsi jopa väittää, että he olivat voitolla. Mutta Koi kesti, ja sen täydellinen tuhoaminen Klaanin yläpuolella ei tullut kysymykseenkään.<br>\n<br>\nVäistettyään taas kerran Nazorakien ilmalaivan alakansien raivokasta Cordak-tulitusta Morthank sattui vilkaisemaan läntiselle taivaalle. Hän haukkoi henkeään ja huojentui: Tilusten yli eteni väli-ilmassa Laivaston tunnuksilla merkitty suuri ilma-alus. Morthank erotti hämärässäkin Siivekkään Ussalin Hydraulisen Vapauden kyljessä. <br>\n<br>\nMuut Lohrakit olivat taas kerääntyneet Klaanin ilmatilan pohjoisreunalle. Morthankin kone oli varmasti jäänyt ilman kutsua sähkökatkoksen takia. Hän vetikin aluksen heti pohjoista kohti ja liittyi uuteen muodostelmaan. Samaan aikaan Hydraulinen Vapaus lipui muurin yli. Raivokas Cordak-tulitus leimahti käyntiin aluksen sivusta ja Koin länsilaita peittyi pieniin räjähdyksiin. Lohrakit karauttivat ilma halki kiertäen luoteesta. Nazorakit jäivät vasaran ja alasimen väliin. Koiperhonen oli tullut taloon sivistyksen valojen houkuttelemana ja nyt sen pakotien oli suljettu.<br>\n<br>\nSaalistajasta oli tullut saalistettava.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1182,"creator":"Donny","timestamp":"2011-08-20T18:13:00.000Z","content":"<strong>Satamarakennus, Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nKlaanin johtoportaan kiireesti kokoama sekalainen seurakunta oli juuri saapunut satamassa sijaitsevaan hämärään halliin. Valtaosa joukkiosta huohotti hengästyneenä, sillä matka neuvonpitohuoneesta satamaan oli ollut vaarallinen, ja sakki olikin saanut useaan otteeseen väistellä taivaalta putoavia ammuksia.<br>\n<br>\n\"Kummat mahtavat olla voitolla\", pohti ääneen Gekko, nojaten väsähtäneenä rakennuksen seinään. Uupuneen klaanilaisen silmät tarkkailivat laiskasti muita läsnäolijoita.<br>\n<br>\nGekon vierellä muita paljon jämäkämmin seisova lääkintävahki pysyi vaiti. Tämän viereen maahan istahtanut punainen köriläs kuitenkin vaivautui vastaamaan:<br>\n\"Taistelu näytti aika tasaiselta\", Äksä tuumaili. \"Näin monen torakka-aluksen ottavan osumia, mutta meidänkin väkeämme putoili kyllä alas.\"<br>\n\"Jos minä olisin tuolla taivaalla, sieltä sataisi pelkkiä torakoita\", mahtaili seurueen vihreä jäsen. Yhtälailla uupunut Konguboss vaikutti yllättävän vilkkaalta väsymystilastaan huolimatta, ja Toalla oli vaikeuksia pysyä paikoillaan.<br>\n\"Ha ha\", Gekko murahti.<br>\n<br>\nSilloin hallin lattiaan asennettu huomaamattoman oloinen pyöreä luukku aukesi. Luukusta pöllähti hieman vihertävää savua, kuului omituista rätinää ja aukosta kohosi esiin käsi.<br>\n<br>\n\"Hoi, te\", kuului käden oletetun omistajan ääni. \"Kiva, että löysitte perille.\"<br>\n\"Oletat meidän varmaan tulevan sinne\", Gekko sanoi ja kohottautui takaisin seisomaan.<br>\n\"Jep. Ja kiirehtikää, muut odottavat jo.\"<br>\n<br>\nPian seurueelle paljastui, että heitä odotellut hahmo oli klaanilainen nimeltään Peelo. Gekon mielestä lähestulkoon härskin kaasunaamarin taakse kasvonsa kätkenyt laiha musta hahmo oli vartonut jo tovin satamaan lähetettyä partiota, ja sillä välin valmistellut matka-alusta.<br>\n<br>\n\"Toivottavasti ette muuten kärsi vesipelosta\", Peelo mainitsi ja ohjasi joukon kulkemaan leveästä oviaukosta. Äksä oli vähällä kysyä toteamuksen syytä, mutta oven takana odottanut näkymä teki kysymisen turhaksi.<br>\n<br>\n\"Sukellusvene\", Gekko ihmetteli ääneen tuijottaen laajaan maanalaiseen huoneeseen luodun vesitien keskelle pysäköityä valtavaa teräksistä alusta. Virtaviivaisen oloinen metallipökkylä piti moottorien hurinan lisäksi epätasaista kolinaa, josta Gekko päätteli sisällä olevan väkeä.<br>\n\"Minä vähän kuin olen vastuussa tästä\", Peelo selitti ja lähti astelemaan pitkin sukellusveneen kannelle vievää terässiltaa. Gekko, Äksä, lääkintävahki ja Koobee seurasivat tottelevaisesti perässä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1183,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-08-21T01:06:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nYksi pommeista osui kellotorniin aivan komentotornin vieressä ja sen luoman paineaallon seurauksena Saraji paiskautui kasvot edellä portaikkoon. Miekka selässään, vasen käsi kasvoillaan ja oikea käsi raahaten tajutonta Metsästäjää, hän juoksi kohti alakertaa. <br>\n<br>\nKilljoyn pää kopisi vasten portaikkoa. Saraji katui unohtaneensa Joyn kypärän Tawan huoneeseen. ”Pysyvä aivovaurio tästä vielä puuttuisi. ”Lähestyessään alempia kerroksia, Saraji äkkäsi siivouskomeron ja pysähtyi sen eteen: ”Olen pahoillani Kenraali, mutta olet nyt vähän tiellä. Täällä olet suojassa pommeilta, joten älä liiku mihinkään.” Vahki nakkasi Metsästäjän surutta komeroon ja sulki oven. Matka jatkui kohti alakertaa.<br>\n<br>\nAula oli kaaoksessa. Turvamiehet viittoilivat porukkaa sisään linnoitukseen ja sitä kautta kellareihin. Kaiken kärjessä oli Tawa, joka loikki pitkin pihaa napaten Matoraneja mukaansa, tuoden nämä salamannopeasti turvaan. Paluureissultaan Tawa äkkäsi Sarajin ja pysähtyi: ”Sinä uusi, en ehtinyt kysymään nimeäsi.”<br>\n<br>\n”Saraji”, Vahki nyökkäsi, ”Entinen Metru Nuin erikoisjoukkojen johtaja.” Jälleen yksi pommi tippui keskelle pihamaata ja kaksikko joutui peittämään korvansa kaaoksen keskellä. Tawa huusi epätoivoisesti metelin yli: ”Minä tarvitsen jonkun äkkiä ja olen kuullut sinun olevan yksi nopeimmista. Petuniani ovat tuolla, ole kiltti ja kastele ne. Kuten huomaat, minulla hieman kädet täynnä.” Saraji tuijotti Tawaa hölmistyneenä ja levitti käsiään. ”Täällä on sota ja sinä huolehdit Petunioista? Mitä sinä oik-” Tawa keskeytti Vahkin puheen ja pisti kätensä puuskaan: ”Tämä on käsky ja minä oletan että niitä noudatetaan.” Saraji tuijotti adminia hetken, mutta kääntyi juoksuun, totellen saamaansa käskyä. <br>\n<br>\n”Mitäs helkuttia tuo nyt oli? Kuulosti ihan joltain härön kommuunin yölliseltä päähänpistolta... ei kukaan noin tyhmää ideaa keksi...” Saraji juoksi pommituksen keskeltä kohti linnan sivusiipeä ja sen seinustaa. Punaiset petuniat hohkasivat pölyn keskellä Sarajin juostessa niitä kohti, tämä oli sotaa ja hän etsi katselukannua...<br>\n<br>\nMuutamaa pitää hetkeä myöhemmin keltaisen kastelukannun kanssa juokseva Vahki syöksyi pommin alta kohti petunioita. Ne tulisi kastella nopeasti ennen kuin jotain peruuttamatonta tapahtuisi. Vahkin kallistaessa keltaista kannua, pommi iskeytyi suoraan Tawan petunioihin räjäyttäen nämä palasiksi. Pettymyksen huuto kaikui taistelun äänien yli. Vahki heittäytyi polvilleen maahan, hän oli epäonnistunut...<br>\n<br>\n<strong>Killjoyn komero</strong><br>\n<br>\nMetsästäjä heräsi, hänen päätään jomotti. Aivan kuin joku olisi raahannut hänen päätään pitkin portaikkoa... ja miksi hän näki niin outoa unta.<br>\n<br>\n”Mppppph!”<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Minä en valvonut yötä Skypessä. Uskokaa. Oikeasti.... Se oli Donin idea.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1184,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-08-21T06:15:00.000Z","content":"[spoil]Killjoy. Mmmiiiiiitääää siiinäää teeeet.[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin ilmatila</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="560" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/-7WlwTSsKMM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/-7WlwTSsKMM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n088 tunsi kaikkien lankojen karkaavan käsistään. Hän oli täynnä vihaa Nazorakien johtoa kohtaan. Hän luuli operaation johtamisen olleen kunnia. Oikea hyökkäys.<br>\nEi, se olikin vain outo nappuloiden siirto suurella shakkilaudalla. <br>\n<br>\nHäviäminen ei ollut sellaista, johon Nazorakit olisivat tottuneet. Se oli useimmiten aivan uusi tunne. Uusi musertava tunne.<br>\n<br>\n<em>Koi</em> lipui hiljaa yötaivaalla eteenpäin, kohti etelää. Kohti merta.<br>\nSuuri, palava ja harmaa hieman herneenpalon mallinen alus oli ollut vielä tänään aamulla Nazorakien ilmalaivaston haavoittumattomimpia aluksia. Vielä aamulla kukaan ei voinut uskoa, että kaikki päättyisi näin.<br>\n<br>\nKoko alus tärähteli iskun raskaita cordakeja syöksyessä aluksen vasempaan kylkeen. Pieniä panssarinpalasia lenteli torakoiden kanssa eri suuntiin; 088 kaatui komentosillalla. Nazorak nosti itsensä ylös ottaen tukea metallikaiteesta. Hän nappasi mikrofonin ohjauspöydästä ja alkoi karjua käskien tukikohtaa lähettämään hävittäjiä.<br>\n<br>\n<strong>Mt. Ämkoo, tukikohta</strong><br>\n<br>\n\"Miksi radiosta kuuluu... bassoa?\" Nazorak kuulokkeineen ihmetteli ääneen.<br>\n\"Kirottua. Klaani häiritsee signaalia\", hänen työkumppaninsa vastasi vierestä.<br>\n\"... bassolla?\"<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin ilmatila</strong><br>\n<br>\n<em>Hydraulinen Vapaus</em> ajoi yllättävän nopeasti kohti <em>Koita</em>. Koi oli kahdesta aluksesta järeämpi, mutta Vapaus oli nopeampi ja ketterämpi sekä täydellisessä kunnossa.<br>\n<br>\nAlukset avasivat tulen toisiaan kohti. Raskaita cordakeja iskeytyi Koin kylkiin ja taakse, kun taasen Nazorakit tulittivat lukuisista kääntyvistä tykkipattereistaan järeitä zamor-ammuksia sekä pienoisohjuksia vastatulta. Alhaalta käsin kahden massiivisen aluksen tulitaistelu oli varmasti henkeäsalpaavaa katsottavaa. Suuret alukset liikkuivat hitaasti kohti merta. <br>\n<br>\n\"Kaikki pommiyksiköt, huomio\", 088 yritti sanoa kylmän rauhallisesti mikrofoniin. Torakka tärisi.<br>\n\"Päätehtävä peruttu. Toissijainen tehtävä: Pommittakaa Klaanin ilmalaivaa\", nazorak lausui. Hän ei ollut varma, menikö viesti perille.<br>\n<br>\nSuuresta panssarilasista tehdystä etuikkunasta näkyi edesspäin merta niin pitkään kuin vain näki. Horisontti oli pimeä, aurinko nousisi muutamassa tunnissa.<br>\nTavallaan 088 oli ylpeä itsestään. Hän ei luovuttaisi. Hän taistelisi loppuun asti, niinkuin Nazorakin piti. Vaikka kaikki oli jo menetetty, hän voisi aina taistella loppuun asti.<br>\n<br>\nKapteeni tönäisi toisen ohjaajan pois ohjainpisteestään ja avasi ilmalaivan asejärjestelmiä ohjaavan ikkunan.<br>\n<br>\n<em>Raskaat Zamor-tykit <br>\n6/10 toiminnassa<br>\n<br>\nZamor-konekiväärit<br>\n17/20 toiminnassa<br>\n<br>\nOhjuspatterit<br>\n3/4 toiminnassa<br>\n<br>\nPommeja<br>\n234/560 jäljellä<br>\n<br>\nRaskaat ohjukset<br>\n2/2 jäljellä</em> <br>\n<br>\n088 myhäili. Hänellä oli edelleen mukavasti tulivoimaa Klaanin ilmalaivan pudottamiseen. Hän arveli, että yksikin kunnollinen osuma propelleihin tai komentosillalle eliminoisi aluksen.<br>\n<br>\nHän avasi aluksen muuta kuntoa käsittelevän ikkunan. Miltei koko aluksen takaosa välkkyi punaisena.<br>\nOhjaus oli poissa pelistä. Kyljet olivat saaneet lukuisia osumia.<br>\n<br>\n\"Pistäkää ohjukset laukaisuvalmiiksi. Automaattitähtäys ilmalaivaan\", 088 käski rutiininomaisesti päästäen ohjaajan takaisin paikalleen. Sitten hän lähti kävelemään pitkin pääkäytävää. Kaksi nazorakia seisoi kylmästi asemissaan pääkäytävän molemmin puolin.<br>\n\"Te kaksi. Hakekaa aluksemme pommiekspertiltä sytyin ja virittäkää se pommiruuman räjähteisiin. Tuokaa laukaisin minulle.\"<br>\n<br>\nTorakoilta kesti hetken reagoida käskyyn. Kaksikko lähti nopeasti käytävää pitkin toteuttamaan annettua tehtävää, kyselemättä. Aluksella ei saanut puhua tappion mahdollisuudesta, mutta jos komentaja oli antanut käskyn valmistaa alus räjäytettäväksi, tilanteen piti olla epätoivoinen.<br>\n<br>\n088 jatkoi kävelemistään harmaa takki tiukasti päällään. Lukuisat erisävyiset kunniamerkit loistivat hänen rintaansa vasten.<br>\nAluksen keskellä sijaitseva hangaari, jota käytettiin rakettirepputorakoiden ollessa mukana, oli nyt täynnä roinaa. Seinät molemmilta puolilta olivat ottaneet osumaa, ja aseistuskin nimenomaan tältä kohtaa oli tuhottu. Mekaanikkonazorak yritti saada yhtä vähemmän kärsinyttä ohjuspatteria toimimaan.<br>\n<br>\n\"Peräsimen korjaus on nyt etusijalla. Unohtakaa aseistus, alus pitää saada liikkuvaksi. Mene, ja sano sama työtovereillesi.\"<br>\nJälleen, torakka lähti kyselemättä.<br>\n<br>\n<em>Ah, rotumme on ylivertainen muihin nähden. Onko muissa roduissa moista tottelevaisuutta? Onko muissa roduissa samaa järjestelmällisyyttä ja tehokkuutta kuin meissä?</em> 088 ajatteli onnellisena.<br>\nNyt ylivertaisen rodun ylivertainen laisvato oli häviämässä Klaanin teknologisesti vuosisatoja takana oleville aluksille.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1185,"creator":"Troopperi","timestamp":"2011-08-21T07:00:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin ilmatila</strong><br>\nTorakka numeroltaan 1457 käänsi koneensa takaisin vakaaseen lentoon. Pommittaja oli laskenut osan tappavasta lastistaan Bio-Klaanin linnakkeen päälle, ja nyt ne kylvivät tuhoa sen pihalla. 1457 oli jokseenkin huonolla tuulella. Aamulla hän oli kaatanut koneensa moottoriin sen sokeripitoisen litkun, jota torakat normaalisti juovat, ja kapteeni 789 oli räyhännyt hänelle, ja uhannut häntä erilaisilla torakallekin epämiellyttävillä kidutusmenetelmillä. Hän ei kuitenkaan välittänyt kapteenin raivosta, vaan häntä suretti pikemminkin sen hyvän litkun kohtalo höyrystyä koneen moottorissa.<br>\n”Koneet 7-9, kääntykää uuteen syöksyyn, kohteenanne on muurin torni F.”<br>\n”Selvä”, ilmoitti torakka radioon, ja käänsi koneensa syöksyyn kohti muurin itäkulmauksessa olevaa tornia.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani</strong><br>\nTroopperi juoksi pihalla kohti muurin tornia. Ensiapuryhmät olivat vaaraa uhmaten kuljettamassa erään toisen tornin romahtamisesta henkiin jääneitä Matoraneja sisälle suojaan. Troopperi olisi mielellään jäänyt auttamaan, mutta hänellä oli omia tehtäviä, joilla oli enemmän merkitystä. Ilmatorjuntatykkien käyttäjistä oli puutetta, kun osa oli kuollut pommien iskeytessä pihaan kesken matkan osaan ulkomuurin varustuksista. Troopperi oli päättänyt mennä käyttämään erästä tykkiä, näin saataisiin ehkä vähemmän uhreja. Hän juoksi tornille, nousi sen huipulle vievät kierreportaat ylös ja meni tykkitorniin sisälle. Hän istuutui tuoliin, ja väänteli paria namikkaa. Heti syttyi näytölle valoja, heikko tutkakuva, ja muuta tietoa näytölle. Yksi heikosti näkyvä punainen piste lähestyi tornia. Troopperi rupesi kääntämään tykkiä sitä kohti. Pian hän näki itsekin lähestyvän pommikoneen, joka näytti olevan valmiina sylkemään sisältään taas uuden lastin pommeja Klaanin linnakkeeseen. Hän painoi paria nappia, ja alkoi tähdätä koneen lentoradalle. Kone lähestyi. Troopperi laukaisi tykin.<br>\n<br>\nKoneen ohjaamossa istuva torakka 1457 ehti vain älähtää, kun tykki sylkäisi sen tielle sirpalepilven, ja kone alkoi pudota kohti maata.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Anteeksi, tuli vähän myöhässä[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1186,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-08-21T10:24:00.000Z","content":"<strong>Nui-Koro</strong><br>\n<br>\nSnowie ei pitänyt siitä tunteesta, kun joku oli kapuloinut hänen suunsa. Ensinnäkin se oli sangen kivuliasta, ainakin liian tiukalle kiristettynä, ja toisekseen silloin ei voinut puhua. Ja Snowie piti puhumisesta. Varsinkin, kun arveli ystäviensä hengen riippuvan siitä.<br>\n”Mmpfh mmmmf!”<br>\n”Sanoit tuon jo.”<br>\n”...”<br>\n<br>\nMaassa makaava ja sievästi paketoitu lumiukko oli jo useaan otteeseen yrittänyt avata keskustelua vangitsijansa kanssa. Ilmeisesti Matoralaisella oli kuitenkin parempaa tekemistä, kaappien penkomista ja jonkin elektronisen härpäkkeen kanssa puuhaamista, joten tähänastiset kommunikaatioyritykset olivat jääneet sangen lyhykäisiksi ja yksipuoleisiksi.<br>\n<br>\nSiinä sidottuna ja pötkötellessään Snowie oli jo hetken tarkkaillut huonetta. Pormestarin työhuone vaikutti aivan tavalliselta, mitä nyt siniviittainen Po-Matoran oli penkonut sen huolella. Lisäksi hän näytti kaivavan pöydän alta esiin jonkinlaista johtohärpäkettä, jonka Snowie arveli olevan jotain, mistä Kepsukka olisi ottanut selvän.<br>\n<br>\nYksi asia vaivasi Snowien päätä kovin: Hän tunnisti tummansinisen värin ja viittaa paikallaan pitävään pyöreään hopealaattaan kaiverretun Hahnah-ravun Nui-Koron symboleiksi, mutta silti tämä Po-Matoralainen tuntui olevan salaa kyseisen asutuskeskuksen johtohahmon työhuoneessa. Jokin tässä koko asetelmassa ei vain täsmännyt.<br>\n<br>\nSiksipä Snowie tuumikin olevansa kaksoikiekonheittimen kanssa heiluvan Matoralaisen kanssa samalla puolella. Ja siksipä keskusteleminen olisi kivaa. Ja siksipä lumiukkoa varsinkin harmitti olla suukapuloituna.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1187,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-08-21T16:45:00.000Z","content":"<strong>Klaanin linnakkeen kylää (taisemitäsiitäonjäljellä)</strong><br>\n<br>\nPalanutta puutavaraa oli pitkin poikin. Make nosti jalkaansa mahdollisimman korkealle. Hän halusi mielellään välttää kontaktin maasta törröttävän, keihäänkärkeä muistuttavan puukappaleen kanssa. Hengästynyt mode otti tukea tiiliseinästä. Hän ei osannut tarkkaan sanoa kuinka pirtkän matkan oli laahustanut, mutta sillä matkalla ei pitäisi tuntua kuin olisi jahdannut tyynysi vienyttä norsupäästäistä. Make käännähti, antaen koko selkämyksensä painautua seinään. Hiljalleen hän valui sitä pitkin istuen maassa. Oli pakko levähtää. Hänen vatsataan kuului erilaisia häiritseviä ääniä. Uusi kipuaalto. Make vaikeroi hieroen vatsaansa. Kesti hetken ennen kuin helpotti. Make kaivoi repustaan pienen valkoisen purkin. Hän pyöritti korkin auki, ottaen sisältä pienen tablettikapselin. Make rauhoittui. Hänen alavartalonsa tuntui heikolta. Ei auttanut kuin levätä hetki.<br>\n<br>\nMake olisi voinut katsoa ympärillään olevia jäännöksiä linnakkeen Matorankyläalueista, mutta piti torkkujen ottoa otollisempana vaihtoehtona...<br>\n\"KAPOW*<br>\nMake ehti ummistaa silmänsä muutamaksi minuutiksi, kunnes kovaääninen jysähdys katkaisi hänen ajatuksensa kuin sirkkeli mittanauhan. Make katsoi silmät ammollaan edessään kohoavaa savupilveä. Samassa suuri paine painoi hänet suoraan kiinni tiiliseinään. Make ampaisi kunnostaan huolimatta pystyyn, juosten pois kivimurikoiden ja puupökkelöiden tieltä. Kuultuaan toisen jysäyksen Make tajusi, ettei nyt kannattaisi pysähtyä. Jokainen askel sai Maken tuntemaan entistä enemmän siltä kuin hän olisi pian lysähtämässä maahan. Mutta hän vain jatkoi. Ja jatkoi. Väistellen romua niin ketterästi kuin osasi, hän jatkoi. <br>\n<br>\nVälittämättä siitä, että hänen vauhtinsa hidastui, hän jatkoi. Ja jatkoi. Linnakkeen suuri päätorni näytti olevan aina vain lähempänä. Make joutui pian hätkähtämään muutaman metrin moden taakse tipahtavaan pommiin. Klaanilainen lennähti paineaallon voimasta jonkin matkaa eteenpäin, kierähtäen pari kertaa. Mode lätkähti oikealle kyljelleen tomuiseen maahan. Yhtäkkiä tuntui kuin hänen voimansa olisivat poissa. Make nosti päänsä ylös. Linnakkeelle oli vielä kymmenien metrien matka. Mutta jalat eivät vain kantaneet. <br>\n<br>\nMake kirosi. Jos hän jäisi tähän makaamaan, lopulta joku pommi melko suurin todennäköisyyksin osuisi vielä hänen selkärankaansa. Make käännähti mahalleen, nostaen ylävartalonsa irti maasta. Hän päätti yrittää laahautua käsiensä voimalla Klaanin porteille. Voimat eivät kuitenkaan riittäneet kuin muutamaan kädennostoon. Make oli epätoivoinen. Tämä olisi pirun kenkku aika ja paikka kuolla...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1188,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-08-21T18:46:00.000Z","content":"<strong>Klaani<br>\nItämuuri</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/sjOHFVuBBJc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/sjOHFVuBBJc</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTuli ja metalli kohtasivat.<br>\nLinnoituksen kivisillä muureilla seisovat ilmatorjuntatykit rätisivät väkivaltaisesti laukaisten öiselle taivaalle tonneittain tulikuumana hehkuvaa rautaa, pienten smaragdien näköisiä ja tappavan vaarallisia Zamor-ammuksia ja sokaisevan purppuraisia energialaukauksia, jotka ukkosiskun lailla pudottivat Nazorakien syöksypommittajia.<br>\nTykkien puikoissa oli kirjava klaanilaisjoukko. Pikkuruiset matoranit latasivat tykkeihin lisää ammuksia pidellen tiukasti korvistaan kiinni, kun taas pieni joukko Toa-sotureita keskitti kaiken elementaalienergiansa matoranien suojaamiseen.<br>\nLinnoituksen läntisen muurin suunnalla tykkitulta ylikorosti sateenkaaren väreissä hehkuva kuuden Toan elementaalienergia. Liian lähelle muuria uskaltautunut hävittäjä sai kokea äärimmäisen nopean ja äärimmäisen ylivedetyn tuhon Toa Cendai Angorangerien käsissä.<br>\n<br>\nBladeVezon marssi keskellä kivistä muuria heittäen viimeisen sinihehkuisen lamauttimensa maahan. Hänen viestintänsä ilmatorjunnasta vastaaville matoraneille oli pääasiassa sanatonta. Sodan jyrinän alta ei kuullut paljoakaan.<br>\n\"Keskittäkää tuli!\" Bladis karjui hiekkapaperinkarhealla äänellään tykinjyskeen yli. \"Antakaa ötököiden maksaa!\"<br>\n<br>\n\"Ötökät\" olivat eri mieltä. Kun kymmenkunta verkkaisesti lentävästä syöksypommittajasta laukaistua pienoisohjusta iskeytyi muuriin, Bladiksen pelastivat vain tämän nopeat refleksit. Hopeinen skakdi lennähti kasvoilleen kivuliaasti kivimuuriin, kun jotain räjähti tulisella voimalla hänen takanaan.<br>\nBladiksella ei ollut aikaa makailla. Vaikka skakdin pää täyttyi halkeamisen tunteesta ja suu verestä, moderaattori nousi parhaansa mukaan takaisin pystyyn, ainoastaan nähdäkseen ohjusiskun aiheuttamat jäljet. Kaikki ilmatorjuntatykit kolmenkymmenen metrin säteellä olivat kappaleina tai vahvasti korjauksen tarpeessa. Niitä operoivat matoranit makasivat maassa joko tajuttomina tai täysin elottomina.<br>\nMuurin edessä, Klaanin linnoituksen sisäpihan yläpuolella leijaili ylimielisesti paikallaan yksi syöksypommittaja. Hitaasti uutta iskua varten aseistautuvan aluksen ohjaamossa oli pilotti, jonka silmissä oli joko suurta määrätietoisuutta tai puhdasta murhanhimoa.<br>\n<br>\nBladeVezon tuijotti vihaisesti pilottia, joka vaikutti keskittyvän nyt täysin hopeiseen skakdiin. Tämän vyötäröllä roikkuva vihreähehkuinen moderaattorikivi ei vain ollut auktoriteetin merkki ja tunniste. Se myös maalasi valtavan maalitaulun BladeVezonin päälle. Hopeinen skakdi nielaisi pikaisesti.<br>\n<br>\nSyöksypommittajan pilotti ei puolestaan jäänyt testailemaan nieluelimistönsä toimivuutta, vaan lähti uuteen iskuun. Epäorganisoidun näköisesti sujahtelevat pienoisohjukset tärisyttivät koko muuria tai lentelivät sen yli, osuen lopulta pieneen rannikkometsikköön. BladeVezon joutui perääntymään yhden ilmatorjuntatykin raadon taakse. Skakdi piteli kuuloelimistään tiukasti kiinni ja yritti suojautua tykin taakse.<br>\n<br>\nSkakdi vavahti hieman, kun huomasi jalkojensa juuressa makaavan, elottoman tykkimatoranin. Ga-matoranin Komau oli säröjä täynnä ja sen palovammat olivat puistattavat jopa taisteluja nähneen skakdin mielestä.<br>\nMatoranin vieressä makasi ohjusiskussa hajonnut ammussäiliö. Punaisia Kanoka-kiekkoja lojui pitkin maastoa. Ga-matoranin vyötäröllä oli Zamor-pistooli. Suljettuaan ensiksi matoranin silmät kunnioittaen BV nappasi Zamor-pistoolin oikeaan käteensä ja yhden Kanoka-kiekoista vasempaan. Sitten hän juoksi kovempaa kuin aikoihin.<br>\n<br>\nSyöksypommittaja lopetti muurin tulittamisen vasta kun kivipöly ja savu peittivät näkyvyyden täysin. Jos tämä ei riittäisi lopettamaan moderaattorin sätkimistä, mikään ei.<br>\nTorakkapilotti arvioi hyökkäystehokkuutensa uudelleen, kun savuverhon keskeltä syöksähti punaisena hehkuva tulen Kanoka-kiekko. Kiekko kalahti terävä reuna edellä syöksypommittajan ohjaamon panssarilasiin ja tarttui siihen takiaisen lailla.<br>\nPilotti kaatoi kuuman juomansa pelästyksissään rinnuksilleen ja ampui refleksinomaisesti koko ohjussarjan uudelleen kohti muuria. Muurista sinkoileva kivimurska naarmutti aluksen pintamaalausta ja vaikeutti harmaan klaanilaisskakdin hahmottamista.<br>\n<br>\nSe, mitä pilotti ei tiennyt, oli että BV oli kadonnut tämän näköpiiristä jo kauan sitten. Hopeinen skakdi seisoi aivan toisella puolella muuria, tähtäillen Zamor-pistoolilla syöksypommittajan ohjaamossa kiinni olevaa, tulisena hehkuvaa Kanoka-kiekkoa.<br>\n<br>\nBladis virnisti ja painoi liipaisimesta.<br>\n\"Hasta la vista, mulk-\"<br>\n<br>\nKaikki äänet peittyivät räjähdyksen alle, kun Zamor kohtasi Kanokan. Lentokonetta ohjannut torakka ei ehtinyt edes huutaa, kun Kanoka vapautti tulisen elementtivoimansa. Räjähtävä isku repi jopa ohjaamon panssarilasin sadoiksi pikku palasiksi, jotka sinkoutuivat jokaiseen ilmansuuntaan. Syöksypommittajan molemmat siivet repeytyivät ukkosenjumalan vasaraa vastaavasta osumasta irti välittömästi ja sekunneissa koko aluksen etuosan peitti liekkimeri.<br>\nSavuava ja liekehtivä aluksen runko alkoi pyöriä verkkaisen holtittomasti alaspäin, kohti linnoituksen sisäpihan katuja. Se leijaili kohti matoranien täyttämää mukulakivetystä kuin lehti.<br>\nKuin liekehtivä, kolme tonnia painava räjähdysherkkä lehti. Vaikka äännähtelyä ei tykinjyskeen alta kuullutkaan, matoranit huusivat kauhusta.<br>\n<br>\nBladeVezon katseli pommittajan liikehdintää purren hampaansa tiukasti yhteen. Aikaa ei ollut hukattavissa.<br>\nBladiksen katse keskittyi mukulakiviseen kauppakatuun, jota liekehtivä alus lähestyi. Sitten hän vilkaisi muurinreunalla seisovaa matoran-käyttöön tarkoitettua zamor-ilmatorjuntatykkiä.<br>\nBladeVezon painoi pientä kytkintä kämmenpohjassaan, jolloin kuunvalossa kiiltävä ranneterä työntyi esiin skakdin kädestä. Hopeinen skakdi tarttui ilmatorjuntatykkiin ja viilsi sen jalustaa raivokkaasti ranneterällään.<br>\nNopean kipinäsuihkun myötä raskas konekivääri irtosi jalustastaan, jolloin hopeinen skakdi otti siitä tiukasti kiinni.<br>\nBladeVezon hyppäsi alas muurinreunalta kantaen uutta asettaan.<br>\n<br>\nIlmatorjuntatykkiä ei oltu tarkoitettu käsikäyttöön. Se ei Bladevezonia pysäyttänyt.<br>\nEnsiksi hän päätti kuitenkin keskeytyä laskeutumiseen..<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nPilvet olivat odottaneet vuoroaan jo liian kauan. Nyt sade piiskasi Klaanin linnoituksen muureja ja sen sisällä olevia rakennuksia.<br>\nSame harppoi kattoja pitkin sateesta märkä otsanauha liehuen tuulessa, valtava Nazorak-verellä värjätty viikate oikeassa kädessä ja vasen käsi vasemmalla ohimolla. Kommunikaattori pirahti kahdesti.<br>\n\"Paaco?\" Same ärähti kommunikaattoriin.<br>\n<em>\"Idolisi, Sameliiniseni.\"</em><br>\nPaacon puheen taustalta kuului äärimmäisen kovaäänistä bassojytinää ja jonkinasteiselta vapinakohtaukselta kuulostavaa näppäimistöjen kalketta. Paacolla oli perin selvästi töitä.<br>\n<br>\n\"Perääntyvätkö ne?\" valkoinen moderaattori huohotti hypäten tiilikatolta toiselle, pirstoen nopeilla askelillaan alas kaduille viisi tiiltä. Joku kattoihin erikoistunut matoran tulisi takuulla olemaan hyvin vihainen, mutta Samella oli tärkeämpääkin ajateltavaa.<br>\n<em>\"Ömm. Että. Ötökkäpellet näyttävät siirtävän tuota isoa aluksenröhjäkettä kauemmas rannikosta.\"</em><br>\n<br>\nSame laskeutui pyörähtäen puukatolle niin sulavasti, että sateen keskeltä ääntä ei edes erottanut. \"Joko ne perääntyvät tai sitten niillä on jotain uutta mielessä...\"<br>\n<em>\"Mitä pirun väliä. Sinulle oli viesti. Partaterä tarvitsee apua Alastomalta Lepakolta.\"</em><br>\nSame oli huomauttamassa, kuinka koodikieli oli turhaa, koska mahdolliset salakuuntelevat nazorakit saisivat korviinsa vain Paaberin sykähdyttäviä bassobiittejä. Hän oli kuitenkin oppinut, että Paacon kanssa ei välttämättä kannattanut väitellä.<br>\n<br>\nJollain tasolla Same myös piti koodinimestä \"Alaston Lepakko\", vaikka hän ei sitä ääneen myöntänytkään.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/PNDNpn5zsx4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/PNDNpn5zsx4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSateen pesemällä torilla oli kaaos, kun vain peräpropellin ilmassa pitämä, liekehtivä syöksypommittaja leijaili lehden lailla kohti vilkkainta kaupan ja elämän keskusta. Matoranit juoksivat paniikissa jokaiseen suuntaan, sillä arvaamattomasti lentelevän ilma-aluksen rataa ei voinut arvioida mitenkään. Oli kuin nazorakien alukset olisi suunniteltu tarkasti viemään pudotessaan mukanaan mahdollisimman monta vihollista.<br>\nSyöksypommittajan liekehtivä raato oli jo osumassa suoraan erääseen majataloon. Sen selviytyminen ei vaikuttanut todennäköiseltä.<br>\n<br>\nLentokoneen raadon lentorata muuttui hieman, kun räjähtävä Zamor-ammus osui voimakkaasti sen kylkeen, lennättäen sitä kauemmas majatalosta. Aluksesta irti räjähtäneet metallinpalaset rikkoivat majatalon ikkunoita.<br>\n\"Anteeksi tuosta!\" pienikokoista ilmatorjuntatykkiä kaksin käsin kantava BladeVezon huusi vilpittömän pahoillaan. Matoranit katsoivat hämmästyksissään, kuinka hopeinen skakdi pomppi epätasaisesti torikatokselta toiselle, pysyen vaivoin pystyssä käsissään olevan tykin massiivisuuden takia.<br>\n<br>\nOsuman voimasta nyt toiseen suuntaan lennähtänyt syöksypommittaja alkoi lähestyä epäilyttävästi torin toista reunaa. Matoranien paniikki ei vähentynyt.<br>\nBladis pomppasi vaivoin erään katukaupan katokselle huomaamatta, että se oli kankainen ja repeytyi hänen teräväkyntisten skakdi-jalkojensa alta moneen osaan. Bladis putosi harvinaisen epämiellyttävästi valtavaan hedelmäkasaan ja kompuroi hetken kankainen katos päänsä päällä. Lopulta skakdi sai riuhtaistua punaisen rievun päältään ja nosti vaivoin tykin olkapäälleen.<br>\n<br>\nToista rakennusta kohti epätasaisesti surraava pommittaja sai jälleen maistaa tykkiä, jolloin se lennähti taas eri suuntaan, kauemmas rakennuksesta. BladeVezon kiristeli hampaitaan ja näytti nolaantuvan hieman, kun huomasi onnistuneensa taas rikkomaan tusinan ikkunoita.<br>\n<br>\n\"Öh... ylläpito maksaa tämän\" BV sanoi hymyillen leveästi hedelmäkauppiaalle, jonka kaupan hän oli juuri pahoinpidellyt. Kauppias ei vaikuttanut erityisen tyytyväiseltä.<br>\n<br>\nBladis jatkoi juoksenteluaan ja laukoi tykillään kohti vain vaivoin ilmassa pysyttelevää pommikoneen runkoa. Hän pystyi vaikuttamaan ammuskelullaan sen lentorataan, mutta alus menetti korkeutta kaiken aikaa. Ennen pitkää sen täytyisi pudota. BV kiristeli hampaitaan.<br>\n<br>\nAlus tuntui valinneen laskeutumispaikakseen aivan torin keskustan, joka alkoi tyhjentyä vauhdikkaasti klaanilaissoturien organisoimana, mutta ei tarpeeksi nopeasti. Väkeä oli liikaa.<br>\n<br>\nBladis katsoi kauhuissaan, kuinka räjähdysaltis alus vaappui kohti keskustaa menettäen korkeutta jatkuvasti. Aivan sen mahdollisessa törmäyspisteessä konttasi vahingoittunut Toa-soturi, jonka oikean jalan tilalla oli vain sideharsoa ja murtuneita luita. Toan aika alkoi käydä vähiin.<br>\n<br>\nTai niin oli helppo uskoa. Jotain valkoista välähti salaman lailla torin keskipisteessä juuri ennen kuin aluksen liekehtivä raato törmäsi maahan musertuen omasta painostaan lopullisesti.<br>\nEnnen kuin BV ehti räpäyttääkään silmiään, oli Same hänen edessään kyyryssä kantaen pitkillä valkoisilla käsillään vahingoittunutta Toa-soturia.<br>\nSamen takana vielä näkyvä syöksypommittajan raato räjähti lopuksi tulivuoren teholla kappaleiksi aivan kuin kruunaten koko tilanteen.<br>\n<br>\nBladeVezon ja Same katselivat hetken toisiaan. Same laski häntä kiittäneen Toa-soturin hellästi maahan ennen kuin nousi täyteen pituuteensa.<br>\n\"Anteeksi lievä myöhästymiseni\", Same sanoi viileällä äänensävyllä.<br>\n\"Missä pirussa sinä olet kuhnannut?\" BladeVezon sanoi hieman happamasti, nostaen otteestaan lipuvaa tykkiä parempaan asentoon.<br>\n\"Ja minä kun luulin että pärjäisit hetkenkin ilman apuani\", Same sanoi hiljaa kohottaen kulmaansa, vilauttaen pientä virnettä. \"Oli miten oli, löysin meille lisää leluja.\"<br>\n<br>\nBladis näytti innostuneelta, kun Same otti selästään jotain, joka näytti metalliselta varsijouselta. Terävän nuolenkärjen sijasta aseesta törrötti kuitenkin jotain pyöreää ja kranaattimaista. Bladis pudotti valtavan ilmatorjunta-aseensa katukivetykseen ja tarttui varsijousta muistuttavaan aseeseen tiukasti. Same ojensi moderaattorikollegalleen vielä pieneltä sytyttimeltä näyttävän laitteen, joka näytti skakdin valtaisassa kämmenessä hieman säälittävältä.<br>\nBV katsoi valkoista taistelutoveriaan hetken kysyvästi.<br>\n<br>\n\"Älä paina siitä ennen kuin ammus on kiinni vihollisessa\", Same sanoi pyöräyttäen puukkoaan sormensa ympärillä. \"Se olisi soturille hieman nolo loppu.\"<br>\nLeveä hymy ilmaantui harmaan skakdin kasvoille, kun hän ymmärsi täysin uuden aseensa toiminnan. Samekin otti omansa selästään ja latasi sen valmiiksi hyökkäykseen.<br>\n\"No, kollegani?\" Same sanoi viileästi. \"Mitä nyt?\"<br>\n<br>\nBladeVezon kytki uuden lelunsa varmistimen voimakkaalla otteella pois päältä ja virnisti niin leveästi kuin vain skakdi voi.<br>\n\"Nyt opetetaan arvon Kenraali 001 tanssimaan.\"<br>\n<br>\nMinä tahansa muuna hetkenä Same pääasiassa pudistaisi päätään toverinsa ylivedetyille letkautuksille. Tänä yönä hän kuitenkin oli nähnyt tarpeeksi. Valkoinen koura puristui tiukasti aseen ympärille.<br>\n\"Minä vien.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1189,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-08-21T19:14:00.000Z","content":"<strong>Klaanin etelärannikko, ilmatila</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/qD9n3VuFv2Q" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/qD9n3VuFv2Q</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTehmut tarkkaili suuresta nojatuolistaan Hydraulisen Vapauden kamppailua Nazorakien suurta Koita vastaan. Vihollisten herneenpalkoaluksen ohjausjärjestelmät olivat selvästi vioittuneet, sillä se ei ollut kääntänyt paremmassa taistelukunnossa olevaa kylkeään Bio-Klaani Laivaston höyrykonetta vastaan. Hydraulisen vapauden kiivas Cordak-tulitus oli tuhonnut suurimman osan Koin vasemman sivustan Zamor-aseista, ja huomattavasti paremmassa kunnossa olevan oikeanpuoleisen asekannen tykit ja pyssyt seisoivat toimettomina. Vielä ilmassa olevat Lohrakit kiertelivät Koin ympärillä ja aiheuttivat vahinkoa siellä, mihin Vapauden pitkä käsi ei yltänyt.<br>\n<br>\nMutta ei Hydraulinen Vapauskaan ollut selviytynyt ilman vahinkoja. Kaksi koinpuoleisen sivustan telineissä olevaa nostopropellia oli ammuttu säleiksi. Tehmut oli joutunut sammuttamaan myös kaksi toisen puolen nostopropellista, jottei alus olisi kiepsahtanut kyljelleen. Ilmalaiva pysyi yhä ilmassa, mutta sen nosto ylemmäs ei enää onnistunut. Miesvahingoilta Hydraulisen Vapauden miehistö oli kuitenkin välttynyt. Alusten panssarointi oli ollut huomattavasti halvempaa kuin aseistus, ja jokaisen Cordak-tykistöä suojasi ampuma-aukoilla varustettu paksu seosmetallilevy. Zamorit olivat polttaneet siihen kuoppia ja lommoja, mutta ne eivät olleet päässeet vielä läpi. Tehmut pelkäsikin enemmän potkurien puolesta. <br>\n<br>\nTehmutin sekundantiksi ruvennut Ämtur katseli suurella kuparisella kaukoputkella ja Akakunsa teleskooppisilmällä Koin järjestelmiä ja jakeli huomiota taistelun kulusta. Zamor-tulitus vaimeni. Ämtur yritti selvittää tilanteen syyn ja tarkensi aluksen etuosaan.<br>\n<br>\n”Aaargh”, hän sanoi yhtäkkiä ja laski kaukoputkensa, ”Meille tuli ongelmia. Ne lataavat jotain tosi jytkyä pommia meidän päämme menoksi. Itse asiassa… ne taitavat tähdätä juuri komentosiltaa! Jolla me seisomme! Tämä ei kyllä kestä tuota, pitäisikö meidän evakuoitua aluksen alaosiin piakkoin?”<br>\n<br>\n”Toki pitäisi”, Tehmut sanoi ja käveli hänen vierelleen, ”Mutta se sujuu paremmin erään manööverin kautta.” <br>\n<br>\n”Minkä manööverin?” Ämtur kysyi. Häntä hermostutti. Hän olisi ollut mieluummin lentämässä pientä hävittäjäkonetta kuin seisomassa täällä isojen täsmäohjusten maalina. <br>\n<br>\n”Tämän maailmanajan tyylikkäimmän väisömanööverin avulla, poikaseni”, Tehmut vastasi, avasi yhden komentopöydän laatikoista, otti sieltä pienen rauta-avaimen, irrotti komentonojatuolin istuintyynyt ja avasi avaimella siellä olevan luukun. Luukussa oli pieni komentopaneeli ja suuri vipu. Ämtur ja Tehmut tarttuivat kumpainenkin siihen kaksin käsin ja väänsivät sen alas. <br>\n<br>\nJossain aluksen sisäosissa valtava rautapaino pääsi alas tukiensa päältä ja vajosi hitaasti alaspäin. Suuret kiilahihnapyörät ja hammasrattaat lähtivät pyörimään. Koko komentosilta nytkähti ja alkoi vajota. Pian se oli aluksen monin seinäkerroksin ja panssarilevyjen suojaamassa öljylamppujen valaisemassa rahtiruumassa. <br>\n<br>\n”Aika huikaisevaa”, Ämtur kommentoi. ”Nojatuoleista voi löytää kummallisia asioita.”<br>\n<br>\n”Tosiaankin voi. Harmi vain, että joudumme johtamaan tätä taistelua sokkona. Menkäämme ylemmille kansille, taistelu ei ole vielä ohi”, Laivaston varapomo vastasi. He lähtivät komentosillalta ja menivät ylemmille kansille johtaville tikkaille.<br>\n<br>\n<strong><em>Koi</em>, Ohjuspatterikansi</strong><br>\n<br>\nOhjusaseman komentaja 168 valvoi 088:n käskyn toimeenpanoa Koin vasemmanpuoleisella ohjuspatterikannella. Valtava raskas ohjus oli asetettu patteriin, ja laukaiseminen alkoi olla ajankohtaista.<br>\n<br>\n”Aloittakaa lähtölaskenta. Tulta viidennellä”, 168 sanoi alempiarvoisille miehistötorakoille. ”Mikä ipana komentaakaan tuota romukasaa, hänestä ei ole kohta muistoakaan jäljellä.”<br>\n<br>\nYksi.<br>\n<br>\n”Öh, pieni ongelma, komentaja”, yksi heijastesuojakypärällä varustetuista ampujatorakoista (kaksi) sanoi, ”Kohde ikään kuin katosi. Näemme vain panssaroitua puukylkeä.”<br>\n<br>\nKolme.<br>\n<br>\n”Hmh?” komentaja 168 hymähti, ”Ehtikö joku pommikoneistamme ensin? Kerrankin niistä keltanokista on hyötyä.” Hän käveli ampujan näytön luo. <br>\n<br>\nNeljä.<br>\n<br>\n”Eh, ei aivan. He taisivat esiväisää.”<br>\n<br>\n”Peru-”<br>\n<br>\nViisSHIIIIIIUPH<br>\n<br>\nJoku räjähti paikassa, jossa oli ennen sijainnut Hydraulisen vapauden komentosilta. Yksi rungon nostopotkureista sai vahinkoa, mutta muuten laarikaupalla ruutia ja räjähteitä meni Kewoille.<br>\n<br>\nKomentosillan asejärjestelmänäytössä Raskaat Ohjukset – kohdan perässä oleva numero kaksi muuttui ykköseksi. 088 oli raivoissaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1190,"creator":"Hai","timestamp":"2011-08-22T14:17:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, Hain huone</strong><br>\n<br>\nHai katsoi hämmentyneenä ikkunasta. Hän näki, kuinka Allianssin tunnuksin varustettu pommituslaivasto lipui Klaanin yli.<br>\nKuului räjähdys. Lattia tärähti. Hai kaatui lattialle komealla kuperkeikalla ja löi päänsä.<br>\n<br>\n<em><strong>Hain kotisaari, kauan sitten</strong><br>\n\"...Lähdemme hyökkäämään kohteenamme alue viisi. Konekiväärit asettuvat paikkoihin A ja B...\" Nuhjuuntunut komentajamatoran piirsi väärin päin olevan laatikon päällä olevaan karttaan kirjaimet samalla kun selosti. \"...Tykistö tukee hyökkäystä puolen minuutin raskaalla sulkutulella alueelle viisi ja sen lähelle. Kun tykistötuki loppuu, lähitaisteluryhmät 1 ja 2 lähtevät etenemään. Konekiväärit ja kivääriryhmä 5 tukevat hyökkäystä. Konepistooliryhmät 3 ja 4 hyökkäävät käskystäni. Onko selvä?\"<br>\n<br>\nKomentajaansa nuhjuisempi ja vihollisluotien verottama ryhmä kuittasi:\"Selvä, herra komentaja\"<br>\nKivääriryhmä, joukossaan nuori matoran jota kutsuttiin Haiksi, lähti asemiin. Kuului surinaa.<br>\nJuoksuhaudoissa kajahti huuto: \"Pommikoneita, maihin!\"<br>\nHai käpertyi suojakoloon joita oli juoksuhaudan sisällä useampia. Pommit järisyttivät maata. Hai näki suojasta, kuinka vihollispommikoneet kiisivät juoksuhaudan yli. Yhtäkkiä, ryhmä omia lentokoneita syöksyi pommittajien kimppuun. Taivaalla pommikoneen taka-ampuja tulitti perässä pörrääviä Vapausryhmän torjuntahävittäjiä. Hai katsoi haltioituneena näkyä taivaalla, jossa osittain kankaasta, osittain metallista tehdyt hävittäjät pörräsivät taivaalla. Yhtäkkiä, eräs Itsenäisyysallianssin pommikone kaartoi jyrkästi oikealle. Vapausryhmän torjuntahävittäjä kaartoi perään.<br>\nPommikone ampui tiukan sarjan, joka osui suoraan torjuntahävittäjän moottoriin. Hävittäjä lehahti liekkeihin ja syöksyi maahan. Korkeus oli niin alhainen, ettei lentäjä ehtinyt hypätä. Kone räjähti maanpintaan, lentäjän taustalta kuuluvien tuskanhuutojen säestyksellä. Toinen torjuntahävittäjä näki tapahtuneen, ja syöksyi suorin tein pommikoneen kimppuun. Hän tähtäsi tuskin lainkaan ja ampui pitkää sarjaa pitkin konetta. Yksi luoti osui taka-ampujan otsaan. Torjuntahävittäjä viimeisteli helposti homman, ja pommikonekin putosi maahan. Pian paikalle ilmaantui lisää Vapausryhmän koneita ja vihollinen ajettiin pois. \"Vaara ohi, asemiin!\" Huuto kajati juoksuhaudoissa ja Hai kömpi pois suojasta. Hän näki ystävänsä Ekamin, joka juoksi juoksuhaudan mutkasta ja huomasi Hain. \"Ekam. Komennettiinko sinut konekivääreihin?\" Hai kysyi.<br>\n\"Kyllä. Pitää kiiruhtaa, onnea.\" Ekam vastasi.<br>\n\"Onnea.\" Hai tokaisi ja lähti hänkin kiiruhtamaan.<br>\n<br>\nPian sotilaat olivat asemissa. Kivääriryhmä valmistautui. \"Lähitaisteluryhmät, HYÖKKÄYKSEEN!\"<br>\nHai jännittyi äärimmilleen. Konekivääri alkoi laulaa. Miekoilla aseistetut lähitaisteluryhmät nousivat juoksuhaudoista ja lähtivät juoksemaan kentän poikki. Hai nosti päätänsä. Hän näki vihollisen vastapuolen juoksuhaudassa. Hän tähtäsi...<br>\n<br>\nLuoti napsahti täsmälleen keskelle Hain otsaa. Nuori matoran kaatui juoksuhaudan pohjalle...</em><br>\n<br>\nHai heräsi. \"Ei se noin mennyt...\"<br>\nHänen selässään ja otsassaan valui kylmää hikeä. Hai ymmärsi pian että pommitus oli yhä käynnissä. Hai nousi seisomaan, katsoi nopeasti ympärilleen. Hätävarustus.<br>\nHai työnsi sohvaansa sivuun, painoi seinää sen takana. Pieni luukku aukeni. Hai painoi punaista nappia ja kuului rahinaa. Hän juoksahti kaapilleen, avasi sen ja tiesi takaseinän kadonneen. Hai otti muodostuneesta aukosta itsevirittämänsä konekiväärin ja hyllyltä muutamia metallilevyjä.<br>\n<br>\nHai vuorasi ikkunan ympäristön metallilla ja viritti sitten konekiväärin toimintakuntoon. Se oli hänen mielestään koko saaren upeimpia konetuliaseita. Kaikki mukavuudet. \"Kannatti tehdä tämä pahan päivän varalle. Nyt on paha päivä.\"<br>\nHai etsi tähtäimeensä Nazorakien sijainnin, työnsi konekiväärinsä piipun ikkunasta, ja painoi liipaisimen pohjaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1191,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-08-22T14:32:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, Ilmatila</strong><br>\n<br>\nBlozin taistellessa ilmassa, hän huomasi kaukana isomman aluksen, kuin syöksypommittaja. Hän yritti lähestyä alusta varovaisesti, silloin häntä ei huomattaisi niin helposti.<br>\n<br>\nÄkkiä, häneen osui pommi. Bloszar ehti tehdä tulikilven, mutta vahingoittui todella pahasti ja tippui kohti maata...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1192,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-08-22T15:02:00.000Z","content":"<strong>Klaanin ilmatila</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/4oFgg5ZdBY0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/4oFgg5ZdBY0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n088 kirosi. Miten niin suuri ilmalaiva oli tehnyt niin nopean väistöliikkeen.<br>\n<br>\nKapteeni oli äärimmäisen turhautunut. Hän oli entistä varmempi siitä, että tuhoaisi aluksen itse. Hän ei antaisi Klaanin saastojen koskea alukseen. Hän tuhoaisi sen, ja mahdollisimman paljon menisi mukana.<br>\nTorakka iski nyrkillään ohjauspöytään. Radiosignaalit olivat totaalisesti poissa pelistä. Kaikkialta kuului epämääräistä möykkää.<br>\nYhtäkkiä koneen sähköjärjestelmiä kuvaavaan ääriviivapiirrokseen syttyi vihreät valot takaosaan. 088 piristyi hieman, mekaanikot olivat onnistuneet. Ohjaimet toimivat, ainakin jotenkuten.<br>\n<br>\n“Kääntäkää vasemmalle”, 088 komensi.<br>\n“Mutta sir, me törmääm-” ohjaaja änkytti.<br>\n“Vasemmalle. Päin tuota alusta”<br>\nTorakka käänsi ohjausvipua vastahakoisesti jyrkästi vasemmalle. Toinen pilotti teki saman, ja uudelleen järjestelmään palautetut peräsimen suuret lavat alkoivat kääntyä. <br>\n<br>\n<em>Koi</em> syöksyi yllättävän nopeasti etuviistoon vasemmalle, mutta <em>Vapaus</em> oli nopeampi. Väisömanoveerin jälkeen, heti kun Koin aikeet oli huomattu, oli aluksen korkeutta laskettu nopeasti. Bio-Klaanin alus pudottautui lyhyen matkaa alaspäin, väistäen vinosti Vapauden yläpuolelta syöksyvän Koin. Välittömästi Hydraulinen Vapaus käytti tilanteen hyväkseen ja ampui kaikilla kääntyvillä tykeillään alaviistosta käsin Koita. <br>\n<br>\nKoko Nazorak-alus tärähteli voimakkaiden raskaiden cordakien iskeytyessä aluksen pohjaan. Tuli ja räjähdykset tuhosivat järjestelmiä ja pohjan zamor-tykkejä nopeaan vauhtiin. Koi käänsi jyrkästi vasempaan, yrittäessään päästä pakoon vainoojaansa. Nyt Nazorakien alus oli kääntynyt 180 astetta alkuperäisestä sijainnistaan, komentosilta suoraan Klaaniin päin.<br>\n<br>\n“Sir, pudotetaan pommit nyt. Klaanilaiset ovat allamme”<br>\n“Ei”, 088 sanoi nopeasti ja jämäkästi. “Täysillä kohti Klaania. Alentakaa korkeus niin, että törmäämme linnakkeeseen. Jos en voi voittaa, eivät hekään”<br>\nPääpilottia puistatti kapteenin kylmä päättäväisyys ja uskollisuus aatteelle. Jopa varman kuoleman edessä tämä mietti keinoja aiheuttaa mahdollisimman paljon pahaa vihollisille.<br>\nSe oli jotain, mihin Nazorakit pyrkivät. <br>\n<br>\n<em>Hydraulinen Vapaus</em> käänsi vaivalloisesti kurssinsa ympäri. <em>Koi</em>n suunnanmuutos kohti Klaania oli ollut aivan odottamatonta, mutta oli selvä, ettei alusta saisi päästää Klaaniin. <br>\nPian kaksi alusta olivat suorassa linjassa, Koi edessä ja Vapaus takana. <br>\n<br>\nTehmut ja Ämtur saapuivat yläkansilla, tarkemmin sanottuna potkuritelineiden välissä, sijaitsevaan tilaan, joka olisi nyt aluksen komentopaikka. Huone oli ankea ja kalustamaton. Sisällä oli vain muutama cordak-tykki ampujineen sekä pyöreitä, pieniä ikkunoita. Yhden ikkunan vieressä roikkui kiikarit. <br>\n<br>\nLaivaston silloinen johtaja nappasi kiikarit käsiinsä ja katsoi niiden kautta ulkomaailmaa. Pienistä ikkunoista näkyvyys ei ollut paras mahdollinen, ja sadekin haittasi, mutta Koin suuresta, vaaleanharmaasta hahmosta ei voinut erehtyä. Liekit ilmalaivasta olivat sateen myötävaikutuksesta kadonneet. Koi näytti lopettaneen kokonaan tuleen vastaamisen.<br>\n<br>\nAlus pitäisi kääntää tai tuhota. Se ei saa päästä Klaaniin.<br>\n<br>\nEdriv käänsi Lohrakiaan jyrkästi yläviistoon. Pommikone kaartoi perässä. Laivaston aluksen cordak soi, mutta nopeassa liikkeessä osumia ei juurikaan tullut. Lohrak joutui väistämään tiukasti miniohjusta, jonka hopeanharmaa syöksypommikone oli laukaissut. Alkutaistelusta oli näyttänyt, ettei pommikoneissa ollut aseita ilmataisteluun, mutta oli paljastunut, että niiden ohjukset toimivat myös ilmataistelussa.<br>\nAlus kaartoi jyrkästi sivuun, pyrkien pääsemään takaa-ajo-asemaan. Pommikone pysyi tiukasti perillä etsien sopivaa tilannetta laukoa ohjuksia.<br>\nEdrivin Lohrak syöksyi alaviistoon pakoon vainoajaansa. Takaa kuului vihellys; yksi ohjus oli taas liikkellä.<br>\nOnu-Matoran veti aluksen nopeasti ylös. Hän oli kutienkin piirun verran myöhässä, sillä ohjus osui rakennuksen kattoon koneen alapuolelle, ja paineaalto lennätti roinaa päin Lohrakia.<br>\nAlus sai iskun toiseen siipeensä ja lähti pyörimään holtittomasti. Edriv yritti sydän pamppaillen saada koneen oikaistua, mutta vahingoittunut hävittäjä syöksyi vaarallista vauhtia kohti maata ja rakennuksia. Viime hetkellä Onu-Matoran sai oikaistua aluksensa ja veti ylös.<br>\n<br>\n“Cetal, oletko kunnossa?” matoran kysyi sydän pamppaillen. Vastausta ei kuulunut takaa, ampujan paikalta.<br>\nEdriv katsoi nopeasti taakseen penkin suuren selkänojan yli. Takaosan läpi oli lentänyt useita sirpaleita, ja verinen matoran istui metallitangon lävistämänä takapenkillä. <br>\nPilotti irvisti. Olisi pakko laskeutua.<br>\nSitten hän kuuli jälleen vihellyksen. Matoran kirosi, ja veti niin nopean käännöksen kuin sai. Ohjus lensi hieman huti, mutta kone oli jälleen jonkun nazorakin takaa-ajon kohteena. Oli pakko laskeutua, alus ei olisi enää taistelukuntoinen. Laskeutunut alus tosin olisi täysi maalitaulu pommikoneelle…<br>\n<br>\nEdriv mietti vaihtoehtojaan. Hän näki merellä kaksi suurta ilmalaivaa lentävän Klaania kohti.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/yCdFk2zm3oI" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/yCdFk2zm3oI</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n“Kapteeni, törmäämme seitsemässä minuutissa Klaaniin”<br>\nPilotin sanat kaikuivat 088 mielessä pitkään. Hän jäisi ikuisesti historiankirjoihin Nazorakina, joka uhrasi kaikkensa tuhotakseen Klaanin. Hänet muistettaisiin esikuvana, sellaisena mikä jokaisen Nazorakin pitää olla.<br>\n“Onko ohjus valmiina?” 088 varmisti.<br>\n“Kyllä, sir.”<br>\n<br>\nAlus tärähteli voimakkaiden cordak-ammusten pirstoessa sen takaosan panssarointia. Kuului korvia vihlovaa ääntä suuren panssarilevyn irrotessa kyljestä.<br>\nMassiivinen räjähdys koetteli alusta yhden ammuksen osuessa suoraan yhteen varamoottoreista. 088 ei ollut enää edes tarkistanut aluksen vahinkoja. Hän tiesi kuolevansa. Hän oli ylittänyt itsesäälin vaiheen ja oli nyt transsimaisessa tilassa. Kaikki, mitä hän ajatteli, oli kosto. <br>\n<br>\n“Laukaiskaa”, pitkä Nazorak määräsi lyhyesti sisäpuhelimeen. Aluksen sisäinen kaapelipuhelin toimi edelleen osittain.<br>\n<br>\nViimeinen raskas ohjus oli ladattu viimeiseen ohjuslaukaisimeen. Pian se osuisi suoraan edestäpäin <em>Hydrauliseen Vapauteen</em>.<br>\n<br>\nHarmaa nuolenkärki syöksyi ilmaan liekehtien. Vapauden ohjaaja yritti väistää pudottamalla alusta ja kääntämään alusta samalla vinoon, mutta silti kaikki tapahtui. Ohjus iskeytyi Bio-Klaanin ilmalaivan vasemmanpuoleiseen suureen propelliin, kaataen massiivisen tangon ja propellin tuhansina siruina mereen. Alus horjahti rajusti, ja puu- ja panssaripintaa lensi mereen. Suuri alus horjahti uhkaavasti ja putosi miltei mereen. Hydraulinen Vapaus olisi lamautettu ne hetket, joina se olisi ollut ainut voima Koin ja Bio-Klaanin linnoituksen välillä.<br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="560" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Gz_9RWLs4AE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Gz_9RWLs4AE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em>Koi</em> oli runneltu ja pahasti vahingoittunut. Sen kyljet olivat räjähdysten sisäänpäin murskaamat, ja takaosan panssarointi oli poissa. Aluksessa ei ollut enää paikkaa, joka ei olisi saanut osumaa taistelussa.<br>\nNytkin lukuisat Lohrakit parveilivat ja kaartelivat Koin ympärillä kuin nälkäiset korppikotkat, tulittaen alusta. Kuitenkin suurin uhka, Vapaus, oli pakotettu tekemään pakkolasku rantaviivalle.<br>\n<br>\nNazorakien imperiumi oli ampunut alas Vapauden. Se kuulosti 088:n korvaan upealta, juhlalliselta. <br>\n<br>\nHäntä ei olisi enää huomenna. Hänen muistonsa eläisi ikuisesti.<br>\n<br>\nNeljässä minuutissa alus olisi iskeytynyt Bio-Klaanin linnoitukseen räjähdelastissa.<br>\nAamulla Klaani olisi maassa.<br>\n<br>\nSurullinen sade ripotteli vesipisaroita suureen tuulilasiin. Öinen viima kävi sisään alukseen sen panssaripeitteen aukoista. <br>\n<br>\nHarmaatakkinen nazorak-kapteeni oli elämäänsä tyytyväinen. Hän piteli kädessään pientä laitetta, jonka punaisesta napista puolentuhatta tonnia kylväisi tuhoa kaikkialle.<br>\n<br>\nKlaanin Linankkeen korkea torni kohosi pimeyden halki. Tulta ei enää näkynyt juurikaan, ja räjähdykset olivat harventuneet. Erinäisiä aluksia kaarteli Klaanin ympärillä. Merta oli Koin alla vielä muutamia minuutteja. Sitten se törmäisi.<br>\n<br>\nNazorak sulki silmänsä ja vaipui ajatuksiinsa.<br>\n<br>\nTottelevaisuus. Tehokkuus. <br>\nKunnia.<br>\n<br>\nJostain kuului ulvontaa. Yksinäinen, vahingoittunut Lohrak lensi kohti Koita. Takaa-ajaja oli pakottanut Edrivin merelle, ja polttoainekin oli aivan lopussa. Tämä oli varma kuolemastaan, ellei saisi takaa-ajajaansa pois kannoiltaan. <br>\nEdriv kostaisi Cetalin kuoleman. <br>\n<br>\n“BIO-KLAANIN PUOLESTA!”, hän huusi. Lohrak iskeytyi vasten Koin panssarilasia, murtaen sen tuhansiksi sirpaleiksi. Alus lensi suurella nopeudella läpi komentosillan murskaten kaiken tieltään.<br>\n<br>\nMassiivinen räjähdys lähti liikkeelle Koin keskiosasta pommiruumasta ja murskasi koko aluksen kuin jyvän. Kirkas tuliräjähdys häikäisi sekunneiksi koko Klaanin ympäristön. Valtava ääni kajahti läpi rannikon pitkälle merelle, ennen kuin se vaimeni.<br>\n<br>\nPalavia osia Koista vajosi kuin hidastettuna alaspäin, kylmään mereen.<br>\n<br>\n[spoil]Seuraava on Tongun pätkä. Se tapahtuu samaan aikaan minun pätkäni loppuosan kanssa. En saanut sitä fuusioitua tuohon kunnolla, joten olkoot erillään.[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Ilmatila</strong><br>\n<br>\nMorthankilla ja Weedolilla alkoi olla kuumat oltavat ilmataistelun keskellä. Sen lisäksi että aluksen polttoaine alkoi olla vähissä (hiilet alkoivat loppua) hengestään taistelevan Koin Zamor-sarjatulitus oli polttanut koneen toisen etusiivekkeen kokonaan pois. Ohjaus oli hankalaa, ja Morthankin täytyi kääntää konetta puolelta toisella jatkuvasti. Vetäytymiskäskyä ei ollut nähtävästi annettu, sillä muut jäljellä olevat Lohrakit kaartelivat yhä ympärillä. Savua ja leimahduksia oli kaikkialla suurten alusten ympärillä, ja taistelun tilasta oli vaikea saada selvää.<br>\n<br>\n”Minulta loppuu kohta ammukset!” Weedol huusi moottoreiden jylyn yli Morthankille. ”Meistä ei pian ole enää kuin haittaa täällä!”<br>\n<br>\n”Säästä viimeiset hyvään paikkaan. Lentäkäämme vielä kerran taistelun keskelle!”<br>\n<br>\nHe lähestyivät Koita yläpuolelta. Torakkailmalaivan oikeasta kyljestä nouseva savu peitti Lohrak-hävittäjän pahoilta torakkasilmiltä. Yhtäkkiä alus tärähti ja oli iskeytyä Koin kylkeen, mutta Morthankin äkillinen nosto pelasti molemmat Matoranit.<br>\n<br>\n”Pahus! Laskutelineet menivät!” Morthank manasi. Siinä meni siistin laskeutumisen mahdollisuus.<br>\n<br>\n”Pahempaa seuraa! Ohjus! Ne huomasivat meidät! Ajoit suoraan tutkaan!” Weedol parkaisi. Punaisena hehkuva ohjus lähestyi pelottavan kovaa vauhtia takaapäin. Ammuntapesäkkeessä istuva Weedol käytti loput ammuksensa ohjuksen tuhoamiseen, mutta ammuksen väistöjärjestelmä pelasti ohjuksen. Weedol polki hikikarpalot otsallaan hiiliä tulipesään, ja Morthank lensi nopeammin kuin koskaan. Mutta ohjus saavutti heitä. He kiersivät Koin alitse väistellen Zamor-ammuksia, mutta eivät saaneet hakeutuvaa ohjusta pois kannoiltaan. Se saavutti heitä alituisesti kiihtyvällä nopeudella. He lensivät yhä kauemmaksi taistelusta kohti rannikolla kohoavaa kuusimetsää tuhon siemenet kannoillaan.<br>\n<br>\n”Minä en kuole näin!” Weedol karjaisi, veti ammuntapesäkkeen työkalupakista suuren jakoavaimen ja löi sillä kuvun lasin rikki. Onneksi ilmavirta pyyhkäisi lasinsirpaleet taakseen. Ohjus oli jo aivan aluksen hännillä, Weedol tunsi naamiollaan sen hohtavan lämmön viileässä yössä. <br>\n<br>\nJakoavain lensi. Sen suora osuma ohjuksen kanssa aiheutti ammuksen välittömän räjähtämisen ja pelasti Morthankin ja Weedolin suoralta kuolemalta. Paineaalto kuitenkin repi Lohrakin siivet hajalle ja paiskasi aluksen raadon parin kuusen kautta metsänpohjalle.<br>\n<br>\nMorthank makasi maassa ja tuijotti tähtitaivasta. Hän arveli, että hänen kaikki raajansa olivat katki, mutta hän ei välittänyt. Pilvet repeilivät ja tähdet paistoivat niiden välistä jakaen puolueetonta valoaan kaikkien maailman kansojen kesken. Vähän ajan kuluttua Weedol raahautui oikealla kädellään hänen vierelleen ja osoitti väsyneesti merelle päin. Kaukaisuudessa valtava palava herneenpalon muotoinen ilmalaiva räjähti tuhansien aurinkojen voimalla kappaleiksi, jäännösten vajotessa mereen kuin ilta-aurinko.<br>\n<br>\n”Me teimme sen”, Morthank kuiskasi.<br>\n<br>\nSitten pimeys tuli.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1193,"creator":"BD","timestamp":"2011-08-22T16:24:00.000Z","content":"<strong>Klaanin rannikkoalue, hetkiä ennen Koin tuhoa</strong><br>\n<br>\nPuhumista ei ollut paljoa tapahtunut, sukellusvene vain oli lähtenyt niin pian pois kuin vain saattoi, kuului räjähdyksiä ja Gekko tunsi olonsa vain yhä harmistunneemmaksi. KB katseli kun kalatkin pakenivat ranta alueelta, karhuhaitkaan eivät vähää välittäneet kun muut merenelävät uivat niistä ohi, kenties ne aistivat jotain. ”Tuota noin... voisimmeko esittäytyä, siis ennekuin me mahdollisesti kuolemme?”, Gekko yritti keventää tunnelmaa ja sanoi nimensä: ”Hei, minulla ei ole harmainta aavistustakaan oikeasta nimestäni, mutta kutsukaa Gekoksi vain, tai GK:ksi”. \"Black Handin neljännestä tiimistä, lääkintäyksikkö 7, ilmoittautuu palvelukseen\".Vahki kajautti yllättäen.<br>\n<br>\n”Minä olen vain Äksä”, Suurehko olento sanoi. ”Ja minä olen KB-”. Sitten kuului pamaus joka oli voimakkuudeltaan samaa luokkaa kuin jos Nöpö ei olisi saanut ruokaa vuosituhanteen ja olisi yhä hengissä. Palasia sinkoutui veteen jotkin pienet osat jopa kolahtivat sukellusveneen katolle. Ikkunaa ja merenelämää tarkkaillut KB oli havaitsevinaan Nazorakien symbolin eräässä kappaleessa.<br>\n<br>\nSukellusvenettä ohjaava Matorankin huomasi sen ja pysäytti veneen hetkeksi. ”Nyt voimme olla ilmeisen varmoja siitä, että nazorakit keskittyvät enään klaaniin jos siihenkään. Ottakaa tämän paatin asevarasto auki. Ihan vain varotoimena valoja oli pidetty hämäränä, niin, että sisällä oli vaikea nähdä mitään. Valojen kirkastuessa Gekko erotti enemmänkin veneestä kuin vain vierustoverinsa ja ulkopuolella heille virnuilevat kalat. Miehistön ja Le-Matoranin joka toimi kuskina. Kun Gekko käänsi päätään hän lähes tipahti penkiltä, vieressä istui Peelo, kaasunamari päässään. <br>\n”Niin juu, minä olen Peelo”. ”Peelo, mitä jos ottaisit tuon joskin karsean naamarin pois päästäsi”, Gekko kysäisi. ”Pahoitteluni jos se on sinusta hirveä, minä pidän siitä ja siksi pidän sitä päässäni ja jos otan sen päästäni tänne leviää ihan hemmetin pahanhajuista kaasua ja minä kuolen”, Peelo vastasi.<br>\n<br>\n”Okei...”<br>\n<br>\n”Hei, meillä on täällä vähän aseita teille siltä varalta, että kenties jo suoraan vastarannalla odottaa torakka lauma pyssyt ojossa”, kapteeni sanoi ja jakeli käskyjä kevyesti asennetuille matoraneille.<br>\n”Herrat, ottakaa tuosta seinältä mieleisenne”, matoran joukko sanoi. Gekko nousi seisomaan ja muisti vasta pään kattoon lyötyään kuinka turkasen matalaksi katto oli tehty. Päätä hetken hierottuaan hän meni nappaamaan aseen seinältä ”Näyttää turhan tekniseltä minun makuuni, mutta kai minä voin opetella tätä-”, Peelo nappasi aseen Gekon kädestä ja katseli sitä himoiten.<br>\n”No okei, olihan siinä vähän turhan monta vempainta”, Gekko sanoi ja jäi tarkkailemaan asetta joka näytti hänen tarkoituksiinsa sopivalta, se muistutti paljon sitä happoasetta jonka hän oli itse ennen Järviseikkailua rakentanut ja siellä kadottanut, vaikka siitä paistoikin xian tehtaan leima.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1194,"creator":"Donny","timestamp":"2011-08-22T23:44:00.000Z","content":"<strong>Sukellusvene</strong><br>\n<br>\nKlaanilaisseurueen mittava sukellusaparaatti otti tasaiseen tahtiin syvyyttä. Kulkuneuvo kiihdytti samalla nopeuttaan, ja pian raivoisan moottorin tasainen pauhu kaikui pitkin veneen vankkoja rakenteita.<br>\n<br>\n\"Mikä perhana täällä mylvii\", kärttyisä turaga totesi pakottautuessaan istumaan sukellusveneen varastoruuman pimeimpään ja huomaamattomimpaan nurkkaan kyhäämässään punkassa. Turaga Nidhiki katseli hetken ympärilleen, ymmärsi sukellusveneen liikkuvan ja tajusi siinä samassa, että Klaanin kiskurivuokrista huolimatta jäniksenä yöpyminen linnoituksen alta hassun sattuman kautta löytyneessä sukellusveneessä ei ehkä ollutkaan ihan niin loistava ajatus.<br>\n<br>\n\"No voi perhana\", Nidhiki sanoi.<br>\n<br>\n<strong>Viidakkosaaren ranta</strong><br>\n<br>\nVihaiset linnut olivat lentäneet lentonsa. Hyökkäys oli ohi.<br>\n<br>\nAlkujärkytys ei ollut lamaannuttanut torakkasotilaita muuten kuin hetkellisesti. Ilmavoimien komentaja oli käskyttänyt alamaisensa nopeasti asemiin ja tällä hetkellä useampi kaksitasosiipitorakkain partio parveili rannan yläpuolella pitäen tarkasti silmällä pimeää viidakkoa. Maasta käsin toimivat torakat valaisivat rannan suurilla valokeiloilla samalla kun jalkaväen sotilaat aseistautuivat. Vihaisten lintujen iskusta huolimatta suuri osa aseteltoista oli vielä pystyssä eikä valloitusarmeija ollut kärsinyt mittavia tappioita.<br>\n<br>\n\"Vihollinen iski rantametsiköstä\", yksi torakkakomentajista selvitti kovaan ääneen johtamilleen sotilaille. \"Varustautukaa ampuma- ja lähitaisteluasein ja tutkikaa sitten lähin osa viidakosta. Emme tiedä mikä siellä on meitä vastassa, mutta sillä ei ole nyt merkitystä. Paikantakaa ja tuhotkaa!\"<br>\n<br>\nSotilaat vastasivat käskyyn taktisella käsimerkillä ja lähtivät sitten rivissä kohti lähintä asetelttaa. Vihollisen mielipuolisesta hyökkäystaktiikasta huolimatta torakat eivät osanneet enää olla peloissaan. Pian he olisivat täysissä aseissa, ja torakat osasivat pahimman paikan tullen odottaa taivaalta käsin saatavaa suojatulta. Tämän seikan vallan hyvin tiedostaen lähtivät nazorak-sotilaat hetken kuluttua kohti rannan tuntumassa tiheästi kasvavaa viidakkoa.<br>\n<br>\nTorakat saapuivat metsän tykö. Jossain huusi pöllö. Ja sehän ei toki ollut merkkiääni tai mitään.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="28" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/W-sZX9tXO8k" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/W-sZX9tXO8k</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nRantametsän puut hajosivat säpäleiksi niiden juurelle asetettujen pommien räjähtäessä yksi kerrallaan hieman loitompana maaston kätköissä piileksivän matoranin painaessa pientä punaista nappulaa. Tumman kankaan kasvojensa peitoksi solminut ninja hymyili omahyväisesti kuunnellessaan räjähdysten seasta kuuluvia tuskaisia huutoja. Torakat olivat kävelleet suoraan ansaan.<br>\n<br>\nKuin ihmeen kaupalla räjähdyksestä hengissä selvinnyt torakkajohtaja nousi pystyyn räjähdyksen nostattaman tomupilven takaa ja karjui: \"Ne ovat panostaneet metsän! Vetäytykää! Toistan, vetäytykää!\"<br>\n<br>\nPöllö huhuili uudemman kerran. <br>\n<br>\nTorakkakeskittymän suurin varusteteltta räjähti ilmaan. Taivaalta sataneiden lintujen aiheuttaman kaaoksen turvin oli nazorakien rannalle kyhäämään tukikohtaan hiljaa hiipinyt veljeskunnan soturi asentanut teltan alle kiitettävän kasan räjähteitä, ja tällä hetkellä pieni vihreä pahantekijä ihaili kättensä töitä yhden viidakkopuun latvaoksilta käsin. Hih hih, matoran ajatteli.<br>\n<br>\nKaiken tämän kaaoksen yläpuolella pyörivät nazorak-lentäjät kuin pesästään eksyneet ampiaiset. Kevyin tykein aseistautuneet lentäjät hakivat katseellaan pakonomaisesti viholliseksi tunnistettavaa kohdetta ihan vain päästäkseen iskemään takaisin. Lentäjät näkivät kuitenkin ainoastaan sinne tänne säntäileviä lajikumppaneitaan. Vihollinen tuntui pelaavan äärimmäisen likaisesti.<br>\n<br>\nAlhaalla roihuavat räjähdysten jälkiliekit ja metsän pahaenteiset varjot veivät torakkalentäjien kaiken huomion. Tästä syystä johtuen eivät torakat osanneet reagoida tarpeeksi vikkelästi taivaalta täysin varoittamatta kimppuunsa iskeneeseen hyökkäykseen. Viiden pimeänäkölaseilla ja matoran-ratsastajilla varustetun petolinnun ryhmä viiletti tuulispään lailla taivaan pimennosta kohti äänekkäin lentovermein ilmoja pitkin liikkuvia torakoita. Le-matoranit latasivat syöksyn aikana kukin mukanaan kantamansa jykevän sarjatulivarsijousen. Pian taivas täyttyi nuolista.<br>\n<br>\nYllätyshyökkäyksen suunnitellut Leiter oli sitä mieltä, että torakat eivät olleet nähneet vielä tarpeeksi räjähdyksiä. Nazorak-sotilaiden huomion siirryttyä taivaalle kipitti asetelttoja kohti parvi räjähdevöin varustautuneita ja hyvin itsetuhoisen näköisiä kiivilintuja. Päästyään perille pitkänokkaiset karvapallot pysähtyivät, katselivat hetken toisiaan ja räjähtivät.<br>\n<br>\nKauempana viidakossa Ämkoo kuunteli Leiterin tilanneraporttia ja koitti muistella mistä veljeskunnan sairas lintufiksaatio oli saanut alkunsa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1195,"creator":"Troopperi","timestamp":"2011-08-23T13:19:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nTroopperi näki ilmatorjuntatykin ohjaimien takaa, kun valtava taisteluristeilijä räjähti taivaalla. Hän oli itsekin yritänyt tulittaa sitä, kun näki sen syöksyvän kohti Klaanin tornia, mutta on itsestään selvää, ettei yhdellä ilmatorjuntatykillä tuollaista sota-alusta pysäytetä. Torakoiden hyökkäysinto näytti hieman laantuneen kun hyökkäyksen lippulaiva tuhoutui, mutta silti yhdelle tykille oli hommaa. Torakat yrittivät yhä iskeä erityisesti muurin ohi, ja Klaanin päärakennuksiin nyt, osittain siksi, kun suurin osa puolustuksista oli tohjona, ja osittain halusta taistella loppuun saakka. Kun hän siinä katseli ihaillen suurta tulipalloa siitä huolimatta, että se aiheutti monen torakan, ja monen vielä vähäisemmän torakan kuoleman, hän ei huomannut ylhäältä syöksyvää pommikonetta. Ennen kuin hän ehti reagoita, pommittaja pudotti pommin suoraan tykkiä kohti. Se osui sivuun, mutta paineaalto paiskasi Troopperin maahan, ja vahingoitti tykkiä. Hän katsoi kättään. Panssariin oli tullut hiiltynyt reikä siihen mistä luoti oli tullut. Käsi ei toiminut kunnolla. Hän nousi, ja lähti hoippumaan takaisin tykille katsoen, saisiko sen vielä kuntoon.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1196,"creator":"DJ Peelo","timestamp":"2011-08-23T14:15:00.000Z","content":"<strong>Sukellusvene, matkalla Veljeskunnen saarelle</strong><br>\n<br>\nPeelo tutkiskeli Gekolta ottamaansa kivääriä kiinnostuneena. Se sopisi mainiosti konepistoolin kaveriksi tehtävälle.<br>\n<br>\nSeinällä roikkuva iso hylly oli jo nähnyt parhaat päivänsä, ja näytti jo hieman ruostuneenkin. Silti se pysyi sukellusveneen seinällä yllättävän hyvin, vaikka siihen oltiin lastattu monia erilaisia aseita, jotka taas painoivat varmasti aika paljon. Aseista huomasi, että ne olivat lojuneet hyllyllä pitemmänkin aikaa, kun olivat jo ehtineet pölyyntyäkin. Niiden toimivuudesta ei tiennyt, mutta eiköhän pari kolautusta auttanut.<br>\n<br>\nPeelo laittoi pitkähkön kiväärin olansa yli roikkumaan kiväärissä olevan kantonauhan avulla. Gekko katseli kiinnostuneena löytämäänsä asetta, ja harkitsi useamman kerran sen käyttämistä. Äksä selasi katseellaan hyllyköllä olevia aseita. Usea niistä näytti todella järeältä. Hetken miettimisen jälkeen hän poimi hyllyltä isokokoisen konekiväärin. Raskas se oli, mutta mitä väliä, tulivoimaa tässä tarvitaankin. Vahki seisoskeli ryhdikkäästi sivummalla, hän ei uskonut tarvitsevansa yhtään lisää aseita.<br>\n<br>\nMatka oli taittunut harvinaisen nopeasti, sillä kaukana horisontissa määränpää näkyi jo, ja rantaa lähestyttiin nopeaa vauhtia. Sukellusvene lähestyi Veljeskunnan saarta, ja joukkio alkoi olla valmiina. Gekko katsahti ikkunasta ulos, ja katseli veden asukkeja, joista lähes kaikki uivat kiirehtien poispäin Veljeskunnan saarelta. Ymmärsihän sen, ei kukaan olisi halunnut olla osa tällaista rähinää.<br>\n<br>\nPeelo säntäsi sukellusveneen ohjaamoon, ja pyysi kapteenilta lupaa käyttää periskooppia, johon kapteeni nyökkäsi myöntävästi. Peelo katsoi periskoopista, ja zoomasi kiikarin näkyvyyttä rantaan päin. Rannalla näkyi vain muutama Nazorak. Heidät oltiin mitä luultavimmin määrätty vartioimaan rantaa siltä varalta, että paikalle saapuisi kutsumattomia häiriköitä auttamaan Veljeskuntaa.<br>\n<br>\nPeelo katsoi hieman oikealle, ja näki lahden, jonka ympärillä oli tiheää metsää ja muuta kasvustoa. \"Rantaudu tuolle lahdelle, sen pitäisi tarjota meille tarpeeksi suojaa päästäksemme huomaamattomasti saarelle\", Peelo sanoi kapteenille, ja osoitti sormella ohjaamon ikkunasta lahtea kohti. Kapteeni nyökkäsi, ja käänsi sukellusvenettä oikealle päin. Peelo käveli ruuman ovelle, kurkkasi sen takaa, ja ilmoitti<br>\n<br>\n\"Rantaudumme pian.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1197,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-08-23T16:22:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nJopa Klaanin kellarikerroksista kuului selkeästi massiivinen räjähdys vain vähän matkan päässä Klaanista. Kaikki olivat silloin varmoja, että Klaani oli saanut ratkaisevan iskun.<br>\n<br>\nSuuri mutta matala kellarisali oli tupaten täynnä matoraneja. Himmeät valot paistoivat katossa. Huone oli kuuma ja tunkkainen. Kaikki matoranit odottivat hengitystä pidättäen Paacon seuraavaa tiedotetta. Klaanin keskusradiosta kuului reaaliajassa tietoa tilanteesta. Joskus tuntui siltä, että Paaco kuvitteli selostavansa urheilukilpailua.<br>\n<br>\n*krz*<br>\n\"Päivää hyvä herrasväki, näyttää siltä että uhka on voitettu\", Paacon iloinen ääni kuului kaiuttimesta.<br>\n<br>\nHuone puhkesi huutoihin, itkuun ja nauruun.<br>\n<br>\n\"Emme vielä tiedä, mikä posautti ötököiden lentopaatin hitonmoisena räjähdyksenä taivaalle, mutta pääasia on, että suurin osa nazoista on nyt maassa.\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nMatoro kirosi, ettei hänellä ollut harppuunaa. Vihollislentokoneen harppuunointi ja sen tuhoaminen miekalla olisi jotain tyylikästä.<br>\n<br>\nValkomusta Toa seisoi parhaillaan erään Ta-Matoranin kanssa Klaanin linnakkeen kyljestä puhkeavalla tasanteella. Kyseisellä betonitasanteella oli esteetön näkymä Klaanin ympäristöön, ja siksi aikoinaan sinne oli rahdattu ilmatorjuntatykki.<br>\n<br>\nKuin oletuksena, tavarahissi oli ollut rikki sinä aurinkoisena päivänä. Kaksi tykkiä kuljettanutta matorania näkee vieläkin painajaisia sadoista ja sadoista portaista, jotka he tykkiä ylös rahtasivat.<br>\n<br>\nKlaanin taivaalla pörräsi enää kolmesta kuuteen pommikonetta. Ne eivät aikoneetkaan vetäytyä, nyt ne olivat alkaneet pommein loppuessa tehdä kamikaze-iskuja.<br>\n\"Tuolta lentää yksi, valmiina...\" Matoro ohjeisti, teleskooppisilmän kiikaritoiminto jatkuvasti päällä.<br>\n<br>\nPunainen matoran antoi sormiensa puristua ilmatorjuntatykin liipasinkahvalle. Tappavan tarkka sarja iskeytyi lähestäyvää lentokonetta päin, mutta zamor kimposi kaarevan siiven pinnan kautta taivaalle. Kone kaartoi jyrkästi suuntaan josta sitä ammuttiin, ja oli pian tulossa suoraan kohti tasannetta.<br>\n<br>\n\"AMMU\", Matoro huusi. Ilmatorjuntatykki soi, mutta lentokone syöksyi suoraan tasannetta päin. Matoro syöksyi ja tönäisi matoranin pois tykistä, liukuen itsekin märkää kiveä pitkin sivuun. Lentokone iskeytyi tasanteeseen tuhoten tykin ja osuen ulko-oveen. Sen keskiosa lensi ovesta sisälle siipien jäädessä paksujen seinien ulkopuolelle. Lentokoneen keskiosa syöksyi kovaa marmorisia portaita alaspäin ja osui valkoiseen seinään.<br>\n<br>\nSateen kastelema kivi oli liukas, eikä tilannetta helpottanut se, että Matoro ja matoran olivat aivan kivitasanteen reunalla. Pelkkä vilkaisu alas sai aikaan huimaamisen tunteen. <br>\nJään Toa liikutti varovasti jalkojaan eteenpäin, kohi tasanteen keskustaa. Hän yritti työntää itseään kädellä, mutta märästä kivestä ei saanut kunnolla pitoa. Lopulta Matoro sai hivutettua itsensä hitaasti tasanteen keskiosiin, ja veti matoranin pois reunalta. <br>\n<br>\nToa nousi varovasti seisomaan ja loi katseen ympärilleen. Lentokone oli jättänyt siipensä ulos ja syöksynyt sisälle portaisiin. Matoro asteli tuhoutuneen oven luo ja näki koneen rusentuneen rungon portaiden alapäässä.<br>\n<br>\n\"... luulin että tälläistä tapahtuu vain sarjakuvissa\", hän mutisi kävellessään kohti koneen ruhoa.<br>\n<br>\nNazorakin laiha hahmo nousi huojuen ylös murskautuneesta ohjaamosta. Kypärä ja pilotinpuku oli suojannut jo valmiiksi sitkeää torakkaa hyvin, ja hyönteis-olento olikin pian pystyssä tuijottaen Matoroa lentäjänlasiensa läpi.<br>\nSitten se veti zamor-pistoolin esiin ja ampui kohti Jään Toaa. Samalla hetkellä kilpi jäätä ilmestyi Matoron käteen. Zamor pirstoi kilven jäänsirpaleiksi, mutta Jään Toa hyppäsi portaiden yläpäästä kohti torakkaa. Tämä yritti ampua, mutta Matoron ylhäältä saapunut potku iski aseen pois tämän käsistä. Seurasi potku leukaan, joka sai kypäräpäisen torakan lentämään selälleen koneen juureen.<br>\n<br>\n\"Tuliaseet ovat yliarvostettuja\", Matoro avasi suunsa. Hän seisoi koneen ruhon päällä, osoittaen kädellään torakkaa.<br>\n\"Kehoitan antautumaan\", hän jatkoi.<br>\n<br>\nTorakka ei reagoinut kehoitukseen mitenkään. Se vain makasi maassa selällään. Liian monen sekunnin kuluttua Matoro tajusi tapahtuneen.<br>\nNazorak oli puraissut itsemurhakapselin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1198,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-08-24T14:47:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin Linnoitus, Muurit</strong><br>\n<br>\nKapura, Tulen Toa, käveli rauhallisempana, kuin vähän aika sitten. Nazorakoien <em>Koi</em>-alus oli viimein tippunut, ja Syöksypommittajat eivät olleet enää niin suuri uhka. Hän katsoi rauhallisena taivaalle ja näki jonkin asian tulevan maata kohti.<br>\n<br>\n\"Onko se meteoriitti?\" Kapu kysyi ihmeissään.<br>\n<br>\nSe osui maahan, noin 5 metriä Kapurasta ja hän lenti jonkin verran taaksepäin. Hän kävi ihmeissään katsomassa meteoriittia ja näki siellä hahmon. Toan, tummanpunaisessa ja hopeassa haarniskassa. Hän oli todella pahasti haavoittunut, naamio näytti olevan kunnossa, kädet olivat todella pahasti vahingoittuneet, jalat myös. Ruumiissa näkyivät todella paljon sisälmykset. Hänen kasvojaan oli suojannut naamio. Toalla oli näyttänyt olevan lentovarustus, joka näytti olevan tuhoutunut. Kapu tunnisti hänet Bloziksi, yhdeksi Klaanin uusimmista jäsenistä, joka oli tullut pari viikkoa sitten.<br>\n<br>\n----<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, sairaala-osasto</strong><br>\n<br>\nBloszar heräsi säpsähtäen. Hän huomasi, että hän oli jo paremmassa kunnossa.<br>\n<br>\n\"Olet näköjään elossa, se on ihme\", sairaalaosaston Matoran sanoi.<br>\n<br>\n\"Käytin kaiken energian Mahdollisuuksien naamiostani\", Bloszar sanoi ja nousi. Hän huomasi naamionsa ehjänä, mutta tiesi, ettei siinä enää ollut voimaa.<br>\n<br>\n\"Voit nousta, ja kävellä, mutta taisteluun et lähde,\" Matoran sanoi hänelle. Bloszar laittoi naamionsa päähän ja lähti pihalle kepin kanssa. Näytti siltä, että taistelu oli loppumaisillaan. <em>Koi</em>, johon Blozi oli yrittänyt \"murtautua\" oli näköjään tuhottu. Syöksypommittajiakaan ei enää paljoa näkynyt. Taistelu ei kestäisi enää kauaa, mutta voittajaa Blozi ei vielä tiennyt.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1199,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-08-24T15:12:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n<em>Savu, liekit, sinne tänne sinkoileva kivimurska ja muut irtokappaleet tuntuivat täyttäneet ilman. Ja sitten olikin taas kuolemanhiljaista, harmaata, mutta selkeää. Hävitys häilyi hetken aikaa surullisena näkynä silmien edessä ja pian maailma oli taas liekeissä. Tuntui kuin taivaskin olisi syttynyt tuleen. Riipivät tuskanhuudot, muu meteli ja räjähdykset kuuluivat joka puolelta.<br>\n<br>\nKuului räjähdys. Hän katsoi pölyn ja savun keskelle ja näki, kuinka jotain raskasta putosi maahan. Tässäkö se sitten oli?</em><br>\n<br>\n\"...että uhka on voitettu\", kuului Paacon ääni jostain. Summerganon puristi yhä miekkaansa, tuijottaessaan oviaukosta linnoituksen ruhjoutunutta edustaa. \"...suurin osa nazoista on nyt maassa\", päätti Paaco kuulutuksensa. Summerganon astui ulos ja tilanteen selkeydyttyä ja pölyn laskeuduttua kirkas todellisuus tuntui vahvalta iskulta päin naamaa. Kaikki näytti kumman harmaalta. Jossain edessä, hävityksen keskellä näkyi kuitenkin jotain vihreää ja punaista. Summerganon käveli sitä kohti unenomaisesti, eikä nähnyt sillä hetkellä ketään lähistöllä. <br>\n<br>\nHän kumartui. Punainen kukka oli puhjennut kauniin vihreän varren jatkeeksi. Tuo yksinäinen kasvi piti yhä kiinni elämästään ja seisoi ylväänä, vaikka senkin loppu oli ollut lähellä. Se vähät välitti sodasta, se vain eli ja sinnitteli kohti tulevaisuutta, joka toivottavasti olisi valoisampi ja kauniimpi. <br>\n<br>\n<em>Tuo pieni yksinäinen kasvi jaksaa taistella elämästään. Niin jaksan minäkin. Enkä vain omastani.</em> <br>\n<br>\nSummerganon nosti katseensa ja näki, miten jossain rojun keskellä liikkui hahmoja. Nazorakejako? Jos ovat, niin tämä runneltu maisema on niiden arvolle sopiva viimeinen näky. Summerganon suuntasi askeleensa miekka kädessään kohti hahmoja. Olivat ne sitten ystäviä tai vihollisia, olisi Summerganonin paikka nyt siellä, missä jotain tapahtuu.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1200,"creator":"BD","timestamp":"2011-08-24T16:09:00.000Z","content":"<strong>Sukellusvene, matkalla Veljeskunnen saarelle</strong><br>\n<br>\nGekko ei välttämättä ollut mielissään Peelon huudahduksesta, he olivat juuri paenneet torakoiden hyökkäystä ja nyt he joutuisivat tosien sellaisen keskelle. Gekko katseli hyllyä jossa oli vielä muutama ase ja ajatteli: \"On ihan reilua varmaan jos nappaan tuosta yhden, minulta sentään puuttuu käsi\". Gekko nappasi happoaseensa kaveriksi jonkin tavallisen haulikon tapaisen. Samaan aikaan aluksen syövereistä kantautui lievää kiroamista, ja ääni ei kuulostanut näppinsä polttaneelta ga-matoranilta, jotka toimivat kyökin puolella. KB kiinnostui älähdyksestä ja päätti lähteä katsomaan.<br>\n<br>\nJuuri silloin veneen moottorit vaimentuivat, ranta taisi olla parin metrin päässä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1201,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-08-24T20:18:00.000Z","content":"<strong>Klaanin linnakkeen sisämuuri</strong><br>\n<br>\n\"BADABIMPELIBIMBULIBÄNG\", muurinharjalla tykin vieressä seisova Matoran Kuna huudahti mielissään. Muutama pudotettu viholliskone ei ollut paha Nro. 13:ksi kastetulla kuusipiippuisella ilmatorjuntatykillä. Matoran asetti aseen tähtäimen alas, laskeutuen sen takaosassa olevalta istuimelta. Hän loi katseen Klaanin kyläalueille. Vahinkojen korjaus tulisi kestämään. Monissa linnakkeen osissa roihusi edelleen. Jotkut lieskat tuntuivat kuitenkin kadonneen kuin itsestään. Tässä porukassa se ei kuitenkaan ollut mitään oudointa, mitä hän oli koskaan nähnyt. Matoran taputti uskollisen aseensa sivupaneelia helpottuneena. Uhka oli ainakin tällä kertaa ohi. <br>\n<br>\nMatoran oli juuri astumassa alas muurilta, kun huomasi silmäkulmassaan jotain. Muutaman metrin portin päässä seisoi punainen, leimahteleva hahmo. Kuna oli näkevinään hahmon oransseissa silmissä leimuavan katseen, joka kohdistui suoraan portin lukkoon. Hahmon vieressä makasi sidottu, ruskea, kuusiraajainen otus, ilmeisesti yksi niistä hyökkääjistä. Sidottu Nazorak piti katseensa Matoranin tavoin punaisessa rahimiehessä. Tämän terävät hampaat erottuivat selvästi hahmon hengittäessä raskaasti.<br>\n<br>\nLopulta Maken voimat antoivat periksi. Moderaattori lyyhistyi maahan...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1202,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-08-25T11:19:00.000Z","content":"Bloszarin oli vaikea olla rauhassa, kun ulkona vielä taisteltiin. <br>\n<br>\n\"Minä lähden nyt, kiitos kaikesta\", Blozi sanoi Matoranille ja lähti pihalle.<br>\n<br>\nTaistelu ei enää ollut niin raju, muutama syöksypommittaja oli vain ilmassa, Lohrakien kanssa. Toa mietti mitä hän voisi tehdä. Hän päätti ajankulukseen mennä tutkimaan Bio-Klaanin linnoitusta. Pian huomasi alaspäin vievän tien. Blozi seurasi sitä ja huomasi todella ison panssaroidun oven. <br>\n<br>\n\"Tälläistä en ole ennen nähnytkään,\" Bloszar sanoi itsekseen. Ovi oli todella vanha, mutta siinä näkyi myös, että joku oli ollut siellä. Toa sai avattua oven ja meni sisään. Siellä näytti olevan pieniä sokkeloita ja pian hän pääsi isoon huoneeseen. Siellä oli todella pimeää ja silloin Blozi toivoi, että hänellä olisi Pimeännäön naaamio.<br>\n<br>\n\"Tulkoon valo\", kuului jostain ääni.<br>\n<br>\nToa näki vihdoinkin mitä paikassa oli. Hän oli ihmeissään .Siellä oli todella paljon kaikenlaisia aseita, haarniskoita ja muita tegnologian asioita. Hänestä tälläinen paikka oli todella hieno.<br>\n<br>\nÄkkiä, Toa tajusi jotain. Joku oli täällä. <br>\n<br>\n\"Kuka siellä?\" Blozi kysyi.<br>\n<br>\nPian hän näki hahmon.<br>\n<br>\n\"Olen Valvoja, ja olet Verstaassa\", hahmo sanoi. Bloszar muisti silloin kuulleensa joskus Valvojasta, joka asui Verstaassa.<br>\n<br>\n\"Taidan lähteä,\" Toa sanoi ja meni pois Verstaasta. Sitten hän pelästyi, kun ovi vaikutti menevän itsestään kiinni.<br>\n<br>\n----<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\nBloszar palasi pian huoneeseen ja otti kaukoputkensa esiin, minkä Nutu oli löytänyt joskus Voya Nuilta. Toasta tuntui jälleen surulliselta. Hän oli vähän aikaa sitten haudannut Nutun. Kukaan, eikä mikään ikinä korvaisi hänen ystäväänsä. Häneltä tuli vähän kyyneleitä. Hän laittoi kaukoputken taskuunsa ja nousi. Vähän masentuneena, hän lähti jälleen ulos.<br>\n<br>\nKäymään Nutun haudalla.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1203,"creator":"Hai","timestamp":"2011-08-25T12:13:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, Hain huone</strong><br>\n<br>\nHai lopetti tulituksen. Hän nosti päätään nähdäkseen paremmin ikkunastaan ulos. Suojametalleissa ikkunan ympärillä oli vain vähän vauriota, mutta Hai ei ollut saanut pudotuksiakaan. Yhtä alusta hän oli vaurioittanut, mutta se oli kadonnut näköpiiristä. <em>\"Aseen kaliiperi on liian pieni nykyaikaisia pommittajia vastaan. Pitää vielä hienosäätää asetta,\"</em> Hai ajatteli. Hän siveli konekiväärinsä pintaa, joka oli melko sileä. Ase ei ollut kuumentunut juuri ollenkaan. Se oli tämän erikoisaseen hienouksia. Hai katseli tyhjiä ammuslaatikoita, joita oli 5. Suurin uhka oli poistunut. Hai oli nähnyt kuinka Koi räjähti. Hai oli nähnyt kuinka loputkin pommittajista olivat tuhoutuneet. Hai oli nähnyt palavat rakennukset. Veden toalle olisi tarvetta.<br>\n<br>\nHai veti kookoonsa suojaan ja kiiruhti kaduille. Hai juoksahti läpi tuhottujen katujen sammutustöihin.<br>\nHän näki useita matoraneja, toia, turagoita ja useita muita lajeja sammuttamassa tulipaloja, viemässä haavoittuneita turvaan, taistelemassa Nazorak-hyökkäyksen rippeitä vastaan. Kaduilla makasi kymmenittäin kuolleita, vaurioituneita ja vahingoittuneita. Osa olisi saanut traumoja, osa fyysisiä vammoja. Nyt Laivaston Lohrakit vartioivat yläilmoissa. Voitto se oli. Mutta millä hinnalla.<br>\n<br>\nHai juoksi yhdelle palopaikoista. Hai alkoi nopeasti syöstä käsistään vettä tuleen. Palanut ruumis tuli näkyviin. Hai käänsi katseensa pois näystä ja jatkoi sammutustöitä.<br>\n<br>\n<em>Kuinka tuhoisaa sota onkaan.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1204,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-08-25T18:11:00.000Z","content":"<strong>Nazorak-pesä<br>\nKomentokammio</strong><br>\n<br>\nHiljaisuus oli vallannut Nazorak-pesän metallisen sydämen. Edes insinööri-Nazorakit eivät enää naputelleet näppäimistöjään eikä yksikään upseeri komentanut radioyhteydellä hyökkäysjoukkoja. Kaikki Kenraalia myöten olivat keskittyneet tarkkailemaan suurinta näyttöä, jolla tapahtui suurin taistelu Nazorak-laivaston tähänastisessa historiassa.<br>\nPaljon olisi tästä kiinni. Keskittyneessä hiljaisuudessa ei monikaan uskaltanut edes hengittää. Kenraalia lähimpänä istuvat nazorakit olivat lievästi hermostuneita, sillä he näkivät ylimmän johtajansa kasvot. Kenraalin ilmeestä ei pystynyt päättelemään mitään.<br>\n<br>\nKeskittynyt hiljaisuus katkesi, kun Koi sai viimeisen osumansa. Räjähdykset levisivät läpi aluksen, repien sen sisältäpäin kappaleiksi. Lopulta ennen mahtava ilmalaiva musertui surumielisesti kasaan hopeisen, öisten sateiden halkoman merenpinnan yläpuolella upoten lopulta aaltoihin.<br>\n<br>\nValtavan ruudun reunassa oleva aikalaskuri pysähtyi ja suurentui koko näytön kokoiseksi.<br>\n<br>\nNeljä tuntia, 12 minuuttia ja 32.6 sekuntia.<br>\nNiin kauan oli Klaanin Laivastolla kestänyt upottaa mahtava Koi.<br>\n<br>\nKenraali katsoi tulosta pitkään ja harkitsevasti. Yksikään nazorak kammiossa ei uskaltanut sanoa sanaakaan. Kaikki odottivat Kenraalin arviota.<br>\nLopulta punaiseen viittaan verhoutunut, taisteluita nähnyt torakka avasi hitaasti suunsa.<br>\n\"Välittäkää vetäytymiskäsky syöksypommittajille\", Kenraali 001 sanoi äänessään pelottavaa rauhallisuutta. \"Kehottakaa 003:a keskittämään kaikki resurssit viidakkosaaren haltuunottoon.\"<br>\n<br>\nHermostunut hiljaisuus ei katkennut. Vasta nyt muutama insinööritorakka uskaltautui palaamaan työhönsä. Pian komentokammion vähitellen täytti jälleen voimakkaalta sateelta kuulostava naputus. Harva uskaltautui silti puhumaan.<br>\n001 kääntyi poispäin komentoruudusta verenpunainen viitta liehuen. Pian torakkajohtaja asteli ripeästi komentosiltaa pitkin, kohti komentokammion ovea.<br>\nKenraali kuitenkin pysähtyi yllättävästi oviaukon eteen ennen siitä astumista. Hän avasi suunsa vielä kerran.<br>\n\"Hyvää työtä, kaikki. <em>Na Zora</em>.\"<br>\nKenraalin lausahdus sai vaisun vastauksen komentokammiossa yhä työskenteleviltä. Upseerit olivat iloisia edes siitä, että tulisivat pitämään päänsä hartioillaan.<br>\n<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nKenraali 001 marssi kahden raskaasti aseistetun henkivartijan kanssa läpi Nazorak-pesän terästä ja orgaanista massaa sekoittavan käytävän. Vaikka lattialaatat kalahtelivat metallisina 001:n alla ja tukikohdan seinissä ja katoissa pyöri tasaisesti pieniä kameroita, oli teknologian invaasio muuten alkeelliseen pesään vasta alkumetreillään. Nazorakinruskeissa, orgaanista lihamassaa muistuttavissa seinärakenteissa sykki valtavia suonia ja pintakerroksen huokosista erittyi pihkamaista nestettä. Koko pesä eli ja hengitti niin kuin sen mestari halusi.<br>\nKäveltyään joitakin kymmeniä metrejä henkivartijoiden saattamana 001 viittoi kahdelle jättitorakalle kehotuksen jättää hänet yksin. Samalla käytävän toisesta päästä asteli vastaan hiljaisin askelin yönmustaa haarniskaa kantava silmälappupäinen Yliagentti 007. Pitkä ja laiha torakka pysähtyi Kenraalin eteen ja osoitti käsillään kevyen ja äänettömän kunnianosoituksen.<br>\n<br>\n\"Miten hyökkäys sujui, Kenraali?\" 007 sanoi äänellä, jossa ei ollut varsinaista vilpitöntä kiinnostusta. Yliagentin äänessä harvoin oli.<br>\n<br>\n\"Neljä tuntia, 12 minuuttia ja 32.6 sekuntia\", 001 vastasi. \"Aivan kuten oletinkin. Siviileihin iskeminen sai jopa säälittävät matoranit taistelemaan... raivokkaammin.\"<br>\n\"Ymmärrän, herra Kenraali\", 007 sanoi asialliseen sävyyn.<br>\n<br>\n\"En ole antamassa saastaisille väärää verta kantaville matoraneille minkäänlaista kunnianosoitusta\", Kenraali 001 sanoi inhoa äänessään, \"mutta kuulitko, että yksi Laivaston aluksista uhrasi itsensä tuhotakseen <em>Koin</em>?\"<br>\n001:n hyönteiskäsi nousi kuin itsestään ja puristui nyrkkiin. \"Se uhrautuvaisuus. Siinä on oikeaa sotilaskunniaa.\"<br>\n<br>\n001:n kasvoilla oli merkillinen, mietiskelevä ilme. Torakkakenraali ei pystynyt ajattelemaan Koin pudotusta pelkkänä häviönä. Oikealle sotilasjohtajalle mikään ei ollut häviö. Kaikesta voisi hyötyä. Kaikkea voisi käyttää aseena.<br>\nSuru oli heikkous. Empatia oli heikkous. Viha oli heikkous. Kaikki näistä olivat täysin toimiva aseita Klaania vastaan tässä sodassa.<br>\n<br>\n001 katsoi Yliagentti 007:ää hetken tämän ainoaan silmään. Vaikka hän kuinka yritti, hän ei pystynyt lukemaan yliagenttinsa reaktioita.<br>\n\"Sota ei liene erikoisalaani, Kenraali\", yliagentti 007 myönsi hitaalla ja matalalla äänellään. \"Emme varmaan puhu siitä tänään.\"<br>\n<br>\n\"Emme, 007\", Kenraali vastasi. \"Olet varmasti varmistanut, että seinillä ei ole korvia?\"<br>\n\"Loppuun asti, Kenraali.\"<br>\n\"Hyvä. Halusin puhua <em>Koodi Sinisestä</em>.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1205,"creator":"Troopperi","timestamp":"2011-08-26T13:22:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nTroopperi kapusi ylös. Räjähdys oli vaurioittanut tykkiä, ja paineaalto oli paiskannut hänet maahan niin kovin, että vieläkin tuntui. Troopperin oikea käsi oli aivan tunnoton, vasen oli jäänyt tämän melko kookkaan Toan kyljen alle.<br>\n<br>\n<em>Auts. Siinä oli ytyä.</em><br>\n<br>\nHän otti tukea vasemmalla kädellään eräästä ammuslaatikosta. Maassa oli sirpaleita ja kivenkappaleita. Troopperin silmään pilkisti jokin hieman erilainen kappale, jonka hän tunnisti pomminsirpaleeksi. Hän kyykistyi vaivalloisesti, ja vilkaisi torakoiden logolla varustettua harmaata palasta. Hän nousi, ja kohteliaasti tallasi jalallaan juuri torakkamerkin päälle.<br>\n<br>\nKiivettyään tornista alas, sinne oli ilmaantunut joukko taas niin urhealla tuulella olevia lääkintämatoraneja. Yksi tyrkytti hänelle jotain mönjää, joka oli olevinaan kipulääkettä. Toiset halusivat viedä hänet sairasosastolle.<br>\n<br>\n\"Minulla on nyt muutakin puuhaa, ettekö te tajua?\"<br>\n<br>\n\"Mutta velvollisuutemme on auttaa haavoittuneita.\"<br>\n<br>\n\"Minulla on omiakin velvollisuuksia, ja voin todeta, että saadaan parempaa jälkeä aikaan, kun molemmat auttavat muita, eivätkä häiritse toisiaan turhanpäiväisillä askareilla. Minä voin muutenkin aivan tarpeeksi hyvin, ainakin toistaisesti.\"<br>\n<br>\nTroopperi lähti harppomaan kohti erästä sortunutta rakennusta, jonka raunioista pilkotti Matoranin käsi, ja jätti Matoranit vänkäämään keskenään ja huutelemaan hänen peräänsä. Troopperi nykäisi kättä varovasti. Se oli irrallinen.<br>\n<br>\n<em>Minä niin inhoan sitä kun ne jättävät tavaransa levälleen.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1206,"creator":"Donny","timestamp":"2011-08-26T14:14:00.000Z","content":"<strong>Klaanilaisten sukellusvene</strong><br>\n<br>\nUlkomuodoltaan tuoretta patonkia muistuttava merialus oli pysähtynyt saaren rantaan. Peelo oli matkan loppumetreillä siirtynyt ohjaamoon ja neuvonut aluksen ohjaajaa viemään sukellusveneen aivan rannan tuntumassa olevaan äkkisyvään kohtaan. Täten sukellusvene pysyi juuri ja juuri näkymättömissä rannalta käsin, vaikka kallioiseen rantaan olikin matkaa enää vain jokunen metri. Koskaan ei voinut olla liian varovainen.<br>\n<br>\nKlaanilaiset eivät jääneet miettimään turhia. Ei ehtinyt kulua kuin jokunen minuutti ja sukellusveneen hatara laskusilta rämähti rantakalliolle. Ensimmäisenä rannalle kipitti kymmenkunta matorania, ja näiden perässä Peelo.<br>\n<br>\n\"Tulkaa sieltä\", Peelo komensi ja katsoi perässään astelevaa Äksää ja Gekkoa. Hieman epäröivän näköinen kaksikko vilkuili tarkkaavaisena pimeyden harmaaksi värjäämää kallioista rantakaistaletta, jonka molemmilla puolilla levittäytyi mittava rantahietikko. Kymmenen metrin päässä alkoi sankka viidakko, jonka kätköissä saattoi piileksiä ties mitä vaarallista.<br>\n<br>\n\"Kiva metsä\", tokaisi lääkintävahkin kanssa viimeisinä rantaan noussut Koobee yrittäen keventää tunnelmaa. Kukaan ei kuitenkaan vastannut, ja ilman Toa jäi vilkuilemaan ympärilleen tympääntyneenä.<br>\n<br>\n\"Muu miehistö jää pitämään alustamme lähtökunnossa\", yksi matoraneista selvitti. \"Olen saanut sellaisen käsityksen, että lähdemme täältä oitis kunhan vain saamme pelastettavat mukaamme.\"<br>\n\"Kyllä\", kuului Peelon vastaus. \"Ei jäädä turhaan pitämään torakoille seuraa.\"<br>\n<br>\n\"Miten me oikein löydämme heidät?\" Gekko kysyi kyyristyen hieman itseään reippaasti lyhyemmän Peelon suuntaan. \"Tiedämmekö me edes mihin suuntaan lähdemme?\"<br>\n<br>\nPeelon ilmeettömän kaasunaamarin taakse levisi kevyt virne.<br>\n<br>\n\"En tiedä Ämkoon veljeskunnasta paljoa\", Peelo aloitti. \"Mutta vähän tietämäni perusteella... He tulevat löytämään meidät.\"<br>\n<br>\n\"Mutta tällä saarellahan on kokoa vaikka millä mitalla, eivätkä ne voi edes tietää mihin rantauduimme...\" selitti Gekko puoliääneen.<br>\n<br>\n\"Ei kai auta muuta kuin lähteä metsään\", Äksä murahti ja lähti ensimmäisenä kohti tummanpuhuvaa metsärajaa.<br>\n<br>\n- - - <br>\n<br>\n<strong>Sillä välin viidakossa</strong><br>\n<br>\n\"Kolme etsintäpartioistamme haravoi parasta aikaa pohjoista ja luoteista rantametsää\", Leiter selvitti savimaahan hätäisesti piirrettyä karttaa tutkailevalle Ämkoolle. <br>\n\"Hyvä, hyvä\", Ämkoo mutisi. \"Klaanilaiset saattavat jo olla täällä, eikä meillä ole varaa hukata aikaa. Ovatko välinevarastot jo tyhjät?\"<br>\n\"Kyllä\", vastasi Leiter. \"Kaikki on pakattu valmiiksi kuljetusta varten.\"<br>\n\"Hienoa\", Ämkoo vastasi ja nousi seisomaan. \"Entä linnut?\"<br>\nTavoistaan poiketen Leiter hymyili.<br>\n\"Et kai kuvitellut, että emme olisi kouluttaneet niitä myös tällaisia tilanteita varten? Suurin osa siivekkäistämme osaa seurata meitä Klaanin saarelle kunhan niille vain antaa suunnan. Ratsastaminen ei tosin tule kysymykseen, sillä...\"<br>\n\"Se ei jäisi torakoilta huomaamatta, tiedetään\", Ämkoo keskeytti tehden samalla tilaa vieressään juoksenteleville matoraneille. Veljeskunta piti tällä hetkellä majaa yhden maanalaisen tukikohdan piilosisäänkäynnin kohdalla, ja matoranit kuljettivat parasta aikaa kaikkea mahdollista tukikohdan materiaalia ulkosalle. Samalla muutama veljeskuntalainen puuhasi sisällä räjähteiden parissa. Torakoille ei annettaisi mahdollisuutta höytyä maanalaisesta luolastosta.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<strong>Nazorak-ilmalaiva</strong><br>\n<br>\nTulikärpänen kuhisi nazorak-sotilaiden valmistautuessa laskeutumaan yksi toisensa jälkeen maan pinnalle. Samalla Tulikärpäsen aseistusta valmisteltiin ottamaan vastaan mahdollisia hyökkääjiä. Ilmavoimien komentaja ei ollut vieläkään päässyt perille viidakosta peräisin olevan vastarinnan laadusta, mutta 003 ei aikonut jättää mitään sattuman varaan. Jos suora hyökkäys tapahtuisi, vihollinen otettaisiin vastaan täydellä tulivoimalla.<br>\n<br>\n003 istui tällä hetkellä erään pöydän takana siistissä nahkatuolissa pyöritellen samalla sormiaan mietteliäänä. Komentaja ei pitänyt vastapuolen taistelutavasta. Salamyhkäiset ja täysin sattumanvaraisilta vaikuttavat iskut eivät noudattaneet lainkaan selkeää kaavaa ja niiden oli kenties tarkoitus peittää jotain paljon ilmiselvempää. Jos näin oli, mitä oli tekeillä? Puuhattiinko saarta valloittavien nazorakien selän takana jotain? Asiasta oli otettava selvää.<br>\n<br>\n003 rykäisi ja viittoi yhden luottoapulaisistaan luokseen. Hyvin hillityn näköinen torakka harppoi nopeasti johtajansa tykö ja jäi sitten odottamaan käskynantoa.<br>\n<br>\n\"Kutsukaa eversti tänne. Minulla on hänelle töitä\", ilmavoimien yliherra lausui ja jakoi sitten pitkän katseen palvelijansa kanssa. Apulaistorakka näytti hetken ajan miltei säikähtäneeltä, käännähti sitten kuin väkisin väännettynä ja lähti sitten miltei juoksuaskelin toteuttamaan komentajan antamaa käskyä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1207,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-08-26T14:15:00.000Z","content":"<span style=\"font-size:65%;line-height:normal\"><strong>Tämän kohdan on kirjoittanut Matoro.</strong></span><br>\n<br>\nAuringon ensimmäiset säteet valaisivat ankeaa taistelutannerta. Ilma oli koleaa mutta taivas oli kirkas, kuin vastapainona öiselle tulihelvetille.<br>\nHopeinen Meri lainehti rauhallisena vaaleansinisen taivaan alla.<br>\nHieman punertava aamu-aurinko helli lämmöllään ja valollaan pitkästä yöstä selviytyneitä voittajia. Vain hetki sitten viimeinen pommikone oli paennut, ja nyt oli käynnissä taistelun jälkipuinti.<br>\n<br>\nTawa katseli surumielisenä huoneensa lasiseinien läpi avautuvaa näkymää alas. Lukuisat rakennukset olivat kärsineet. Kadut olivat täynnä kivimurskaa ja laudankappaleita. Arviot kuolleista pyörivät viidenkymmenen yläpuolella. Loppujen lopuksi ei kestäisi kovin kauaa, ennen kuin Klaani toipuisi aineellisesti tästä. Se, mikä oli lopullisesti mennyttä, oli turvallisuudentunne.<br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:65%;line-height:normal\"><strong>Tämän Bate.</strong></span><br>\n<br>\nKetään kaatunutta ei voisi korvata. Monet urheat sotilaat, jotka olivat olleet valmiita puolustamaan Bio-Klaania, oli vahingoittunut tai sitten kaatunut. Jälleen oli tapahtunut Yön kauhun, ellei pahempikin tapahtuma. Tästä ei helposti jatkettaisi. Olisi vaikea arvata, milloin 001 hyökkää jälleen. Tawa huokaisi ja lähti kävelemään. <br>\n<br>\n<strong>Toisaalla</strong><br>\n<br>\nKyyneleitä tippui maahan. Toa istui haudan edessä, hipihiljaa. Hänestä tuntui, että sanoja ei vain tulisi. <br>\n<br>\n\"Otan osaa,\" kuului ääni Blozin takaa.<br>\n<br>\n\"Kiitos\", Tulen Toa vastasi ja nousi. Tulia oli Matoro.<br>\n<br>\n\"Vaikka Laavahaukkasi onkin poissa, se ei tarkoita, etteikö elämä jatkuisi. Tämän jälkeen elämäsi tuntuu nyt varmasti tyhjältä ja haluaisit purkaa vihasi johonkin. Mutta sen sanon, että se on turhaa. Sei ei tuo ystävääsi takaisin, enkä usko, että kosto auttaa sinua mitenkään\", Jään Toa sanoi.<br>\n<br>\n\"Kiitos. Jälleen\", Blozi sanoi ja jatkoi matkaa.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nBlozi palasi Klaanin rakennukseen, nyt valmiina etsimään jotain, joka voisi auttaa häntä. Toa halusi tietää varmaan syyn, miksi Nazorakit olisivat hyökänneet. Hän tiesi, ettei kostaminen toisi Nutua takaisin, mutta jos Toa saisi selville, mitä Klaanissa on, jota Nazorakit haluaisivat, hän voisi tehdä sillä tiedolla jotain. Jotain mikä auttaisi todella paljon Klaania. Sillä Toasta tuntui, että se oli nyt hänen perhe. Nutu oli mennyt, mutta nyt hänellä oli jotain muutakin.<br>\n<br>\nBlozi lähti sellejä päin, siellä voisi olla joku, joka osaisi kertoa jotain Nazorakeista. Hän avasi sellin oven. Siellä oli pimeää ja likaista. Toa sytytti tulipallon, jotta voisi nähdä jotain ja jatkoi matkaa. Pian Toa huomasi sellissä toisen oan. Hän oli osaksi valkoinen ja osaksi musta. Toa oli todella vihainen.<br>\n<br>\n\"Päästä minut pois täältä, sinä klaanilainen\", Toa sanoi.<br>\n<br>\nBloszar huomasi, että kyseessä on Salaman Toa, mutta hän ihmetteli hänen musta kättä ja jalkaa.<br>\n<br>\n\"Olet siis Sheelika? Se petturi, joka työskentelee Allianssille?\" Blozi kysyi.<br>\n<br>\n\"Ai, olet aikamoin neropatti. No, päästäpä minut ulos, niin kuolemasi ei ole niin kivulias\", Salaman Toa vastasi. <br>\n<br>\n\"Kerropa ensin, mitä arvokasta Klaanissa on?\" Tulen Toa kysyi.<br>\n<br>\n\"Mitä se sinua liikuttaa?\"<br>\n<br>\n\"Nazorakit hyökkäsivät tänne Yön kauhun aikana. Ja vähän aika sitten uudestaan. Minua kiinnostaa miksi?\"<br>\n<br>\n\"En ole ääliö Tulen Toa. Tiedän tuon kaiken, enkä kerro, koska tiedän, etten hyödy siitä mitään.\"<br>\n<br>\nBloszar poistui sen jälkeen sellistä.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nTuon jälkeen, Tulen Toa huomasi, ettei vangit ole aina niin sympaattisia, kuin hän luuli. Mutta hän halusi tietää Nazorakien seuraavan liikkeen.<br>\n<br>\n\"Tarvitsen apua jostain\", Toa ajatteli...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1208,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-08-26T15:57:00.000Z","content":"<strong>Killjoyn huone</strong><br>\n<br>\n”- ja sinä oikeasti heräsit komerosta? Onneksi olet sentään kunnossa, yksi pommi osui aivan tornin viereen.”<br>\n<br>\nKilljoy makasi nyt selällään, jälleen omassa huoneessaan. Huoneen ikkuna oli mennyt säpäleiksi pommituksen myötä, mutta muuten asunto oli selvinnyt lähinnä pölyisillä lattioilla. Tawa seisoi Killjoyn vuoteen vieressä kädet puuskassa, ihmetellen Killjoyn merkillistä löytösijaintia. Hätääntynyt Matoran oli yrittänyt mennä Killjoyn loukkokomeroon piiloon, mutta koki entistäkin pahemman järkytyksen verisen Metsästäjän mätkähtäessä tämän päälleen. Myös Saraji oli huoneessa, tuijotellen jalkojaan hyvin vaivaantuneen oloisena. Killjoy ei edes vaivautunut kyselemään mitä kaikkea oli tapahtunut. <br>\n<br>\nVasta huoneeseen saapunut Tawa nosti Killjoyn sängynpäätyyn kiinnitetyn tietolomakkeen ja alkoi tutkimaan sitä: ”Näyttää siltä, että sinä onnistuit reväyttämään jokaisen kehossasi olleen sisäisen vamman tuon juoksulenkkisi ansiosta. Mikset sinä yksinkertaisesti voinut kutsua minua paikalle?”<br>\n<br>\nKilljoy piteli oikeaa suunpieltään puhuessaan: ”Visokki halusi tiedon kulkevan heti, minulla ei ollut hajuakaan olinpaikastasi. Noudatin vain suoraa käskyä.”<br>\n<br>\nTawa tuntui hätkähtävän Visokin nimen ilmestyessä keskusteluun ja Toa loikin nopean katseen Sarajiin, joka automaattisesti meni varmistamaan, että huoneen ovi oli kunnolla suljettu. Vahki nyökkäsi ja Tawa madalsi ääntään, aloittaen keskustelun: ”Lista, mistä voin tietää, että sen sisältö on varma?”<br>\n<br>\n”Visokki ei antanut sijaa kyseenalaistamiselle, hän on listasta satavarma, ei hän muuten olisi riskeerannut yhteydenotossa.” Tawa katsoi Metsästäjää ja puhui nyt jo melkein kuiskaten: ”Kysymys kuuluukin... voinko minä luottaa sinuun?” Killjoy käänsi katseensa hetkeksi maahan, mietti sanomisensa ja nyökkäsi: Visokki luotti tietonsa minulle, minä vannoin hänelle valan liittyessäni Klaaniin. Minä en koskaan tekisi hänen tahtonsa vastaisesti.”<br>\n<br>\nTawa suoristi taas selkänsä ja nyökytteli: ”Niin, niin tietenkin”, Tawa huokaisi, ”Ehkä sinun sitten... tulisi kertoa loput.” Killjoy hymähti myöntävästi: ”Niin taitaa olla.”<br>\n<br>\n<strong>Kahvion auki räjähtänyt seinä, pienen veriläiskän itäpuolella, pahoinvoivan veden toan läheisyydessä</strong><br>\n<br>\nRukia pyörrytti ja nyt Creedy yritti taluttaa veden Toaa kauemmaksi kahviosta. Hyökkäyksen sattuessa kaksikko oli edelleen istunut pöydässään ja pakokauhun sattuessa, he olivat jääneet massaan sisään loukkuun. Kun evakuointi oli saatu tarpeeksi pitkälle, Ruki joutui todistamaan, kun Kahvion romahtava seinä litisti pienen Matoranin alleen, saaden aikaan groteskin reaktion, johon liittyi orgaanisen aineen pursoutumista kivikon välistä. Kaksikko piiloutui tunneiksi kahvion juomakellariin, jossa Creedy oli yrittänyt epätoivoisesti tarjota Rukille rauhoittavaa juotavaa.<br>\n<br>\nLopulta Ruki oli käytännössä järkyttänyt itsensä väsyneeksi ja nyt Matoran yritti epätoivoisesti kannatella puolitajuttoman Toan kehoa. Lääkintämatoranit säntäilivät ympäriinsä, hoitaen kuitenkin jokainen vakavammin loukkaantuneita. Creedy nielaisi nähdessään valkoista lakanaa vedettävän taas yhden epämääräisen hahmon päälle. Hän kykeni vannomaan nähneensä lakanan alla vain epämääräistä mössöä.<br>\n<br>\nCreedy päästi Rukin valumaan käytävän reunalle lepäämään ja istahti itse viereen. Matoran kolautti takaraivonsa seinään ja kirosi. Sota oli hänelle tuttu, ennen se vain ei tullut hänen kotiinsa.<br>\n<br>\nRuki availi silmiään, yrittäen päästä tolpilleen. Toa loi katseen vieressään istuvaan Matoraniin ja huokaisi, yrittäen heti päästä tilanteen hermoille mukaan. ”Tavallaan... minä kahdehdin sitä helkutin Vahkikaksikkoa...” Creedy hymähti epäluuloisena: ”Sen kaksikon elämässä ei kyllä ole mitään valoisaa, miksi ihmeessä?” Pienen hiljaisuuden jälkeen Ruki sai sanotuksi: ”Heille kärsimys on vain sodan sivutuote... he eivät järkyty, he vain... tekevät parhaansa voidakseen tehdä asialle jotain.”<br>\n<br>\nCreedy vilkaisi käytävän päässä avautuvaan vastaanottoon. Zilla makasi siellä edelleen, keho puoliksi betonin sisässä. Matoran nousi pystyyn ja käveli muutaman askeleen sitä kohti, pysähtyen kuitenkin. ”Tiedätkö, olet oikeassa, mutta unohdat yhden asian: Heidät luotiin sotaan, me... noh, me emme ole sotilaita.”<br>\n<br>\nRuki niiskaisi ja haparoi itsensä jaloilleen: ”Niin... olet oikeassa.” Creedy kuitenkin keskeytti Toan puheen ja jatkoi kävelemistä kohti Zillaa: ”Mutta mikä estää meitä silti tekemästä osaamme?”<br>\n<br>\nCreedy astui aulaan ja alkoi tutkimaan seinään mäsähtänyttä jättiä. Ruki seisoi edelleen käytävässä, nyt hymyillen. ”Odota minua... emmeköhän keksi keinon saada se ulos sieltä.” Creedy ei voinut peitellä virnistystään, ei vaikka kädetön ohi kulkenut Turaga mulkaisi tätä harvinaisen happamasti.<br>\n<br>\n”Nuoriso...”<br>\n<br>\n<strong>Killjoyn huone</strong><br>\n<br>\nTawa oli nyt istahtanut jakkaralle. Toa oli ristinyt jalkansa ja kuunteli Killjoyn tarinaa. Hän ymmärsi nyt, ymmärsi enemmän, ymmärsi mitä Snowien kanssa oli tapahtunut. Mutta kuten Killjoyllakin, uudet kysymykset ottivat ratkaistujen paikan.<br>\n<br>\nSaraji seisoi edelleen oven edessä, kuunnellen tarinaa. Hänelle kysymyksiä oli paljon enemmän. Hän ei tiennyt Visokista oikeastaan mitään, hänellä oli edelleen epäselvä käsitys mikä Feterra on ja Punainen mies oli tuttu hänelle vain Killjoyn raportista Klaaniin liittymisensä yhteydessä. Killjoy oli lopettanut ja antoi läsnäolijoiden nyt sisäistää kuulemaansa.<br>\n<br>\nTawa nojasi nyt päällään takanaan olevaan hyllyyn ja mietti kuumeisesti. ”Tuo Visokin mainitsema Umbran tilanne... luulen tietäväni mitä tapahtui. U kertoi raportissaan, että hänet oli pelastanut jokin punainen Rahi... se ei voi olla vain sattumaa.”<br>\n<br>\nKilljoy pudisteli päätään: ”Tämä siis tarkoittaa, että Visokki on vapaalla jalalla. Tiedämme myös syyn miksei hän tule tänne... mutta tehän onnistuitte auttamaan Snowmania, luulisin hänen tietävän, että voimme yhtä hyvin auttaa häntäkin.”<br>\n<br>\nTawa mumisi: ”Visokki on kuitenkin telepaatti, ehkä loinen on suunniteltu sellaiseen, ehkä se ei ole niin yksinkertaista.” Tawa mietti ylhäällä tornissa lepäävää listaa. Killjoy tunnisti tämän ajatuksen Tawan ylöspäin suuntautuneesta katseesta. ”Mitä aiot tehdä petturin suhteen?”<br>\n<br>\n”Ehdokkaat ovat hajautuneena ympäriinsä, emme saa yhteyttä heihin kaikkiin. Ensimmäiseksi haluan kuitenkin juttuttaa heitä keitä voin. Katsomme miten tilanne etenee sen jälkeen.”<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi, Tawan nousessa samalla jakkaralta. Toa käveli ovelle, tunnustellen selkäänsä, hän oli jättänyt viittansa torniin. Hän pysähtyi kuitenkin puhumaan vielä: ”Kiitos, en tiedä mitä muuta voisin sanoa.”<br>\n<br>\nMetsästäjä tuijotti lähtöä tekevän Toan takaraivoa, kääntäen sen jälkeen itseään enemmän makuulle. ”Kiitä Visokkia kun löydät hänet, minä toimin vain viestinviejänä.” Tawa käänsi päänsä vielä kerran kohti makaavaa Killjoyta: ”Minulla on vielä yksi pyyntö, itsekäs, mutta ehkä voisit auttaa minua... Kun olet kunnossa, kun jaksat taas toimia, autatko minua etsimään hänet?”<br>\n<br>\n”Luonnollisesti.”<br>\n<br>\nTawa nyökkäsi ja hymyili. Hän avasi oven ja astui käytävän puolelle. Killjoy kuitenkin huikkasi häntä kuuntelemaan vielä hetken. ”Tuota... tuli vain mieleeni, pidätkö sinä kukista?” Tawa pysähtyi tämän hämmentävän kysymyksen tullessa, mutta päätti kuitenkin lähteä mukaan. ”No tuota... kyllähän minä, mutta miksi kysyt?”<br>\n<br>\nKilljoy kakoi sanoja ulos kuin puoliväkisin: ”Et sinä satu tietämään, mitä ne sellaiset Petuniat oikein ovat?” Tawa katsoi metsästäjää hämmentyneenä, pudistellen päätään: ”En ole koskaan kuullutkaan.” Killjoy tyytyi vastaukseen ja huokaisi: ”Kiitos silti, jaksamisia hommiin, niitä taitaa taas riittää.”<br>\n<br>\nTawa alkoi sulkemaan ovea perässään ja huikkasi mennessään: ”Käänteinen helei ja pikaisia paranemisia.” <br>\n<br>\nTawan pää oli täynnä monenlaista hänen kävellessään asuntolalta jälleen kohti Klaanin tiluksia... hän ei enää ikinä murehtisi, jos asiat menisivät huonosti. Kokemus oli nyt näyttänyt hänelle jo liian monta kertaa, että ne voivat siitä mennä vain huonompaan suuntaan...<br>\n<br>\n”...jälleen kerran.”<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tawan taustapiruilu ulottui vielä tämänkin postin puolelle, kunnia myös Gurvanalle tämän juonikuvion alkuperäissuunnittelusta.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1209,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-08-26T17:05:00.000Z","content":"<strong>Nazorak-pesien sisäänkäynti</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/OE9SN5kCfR8?rel=0&amp;hd=1" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/OE9SN5kCfR8?rel=0&amp;hd=1</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAbzumo astui rantaan pienellä saarentapaisella lähellä Bio-Klaanin saarta Harmaa Aine käsissään. Hän suuntasi suoraan kohti pesän paikallista sisäänkäyntiä, mutta torakkavartija yritti estää hänen kulkunsa.<br>\n”Pahoittelen, sir, mutta teidän täytyy odottaa. Vain tiettynä hetkenä tunnista saa mennä sisään, jotteivät klaanilaiset löytäisi yhtäkään sisäänkäyntiä. Kenraalin määräys.”<br>\n”Pois tieltäni.”<br>\nPäätön Nazorak lensi sivuun, ja Makuta astui tunneliin.<br>\n<br>\nSaavuttuaan asuintiloihinsa hän asetti Harmaan Aineen pöydälle.<br>\n”Lähetän jonkun hakemaan sinut pian”, Abzumo tokaisi ja lähti huoneesta jättäen Aineen toimettomaksi pöydälle. Tämä pystyi vain tuhahtamaan.<br>\nSeuraavaksi Abzumo suuntasi kohti komentokammiota. Hän paiskasi ovet auki ja astui huoneeseen. Nazorakit, jotka työskentelivät yhä tietokoneidensa ääressä, hätkähtivät rajusti ovien paukahtaessa auki.<br>\n”Huomenta, olennot”, Zumo sylkäisi. ”Mitäs tänne kuuluu?”<br>\nJoku huoneessa paikalla olevista upseereista astui askeleen lähemmäs Makutaa, joka marssi portaat ylös korokkeelle.<br>\n”Huomenta, sir!” Nazorak sanoi ja teki kunniaa.<br>\n”Mitä täällä tapahtuu?” Abzumo tiukkasi. Hän asetti kätensä lantioilleen odottavan näköisenä.<br>\n”Hyökkäys epäonnistui, ja <em>Koi</em> pudotettiin, sir.”<br>\n”Ahaa. Kaikkea te ehditte tuhota silloin, kun olen hetkenkin poissa. Mitä tekisssssittekään ilman minua.” Abzumo nyökkäili omille puheilleen hitaasti ja sivuutti upseerin, joka jäi seisomaan paikalleen. Hetken ajan Makuta tarkkaili näyttöjä ja edelleen suurimpana näkyvää pysähtynyttä laskuria. Sitten hän huokaisi ja virkkoi:<br>\n”Missähän Stevie mahtanee olla?”<br>\n”Anteeksi, sir?” upseeri kysyi kääntyen Makutaan päin.<br>\n”Missä on perhanan kenraalinne, ruoja!” Abzumo karjaisi. Upseeri oli lentää lattialle, mutta säilytti sijaintinsa vaivoin.<br>\n”Hä-hän… hän meni… tuonne…” torakka sanoi osoittaen ovea. Abzumo pyöräytti silmiään ja tyrkkäsi toisen pois tieltään marssien takaisin käytävään.<br>\nMakutan mentyä upseeri päästi ryhtinsä lysähtämään ja hytisi. Eräs insinööreistä päätti sitten avata suunsa:<br>\n”Johtuuko se minusta, vai oliko tuolla Makutalla hermot kireällä?”<br>\n<br>\nAbzumo marssi suoraan 001:n toimistolle. Tämä istui tuolillaan lukemassa eräitä raportteja. Hän kohotti katseensa sisään astuvaan Makutaan paperiensa yli ja tuhahti.<br>\n”Steve”, Abzumo sanoi.<br>\n”Minun nimeni on 001.”<br>\n”Minä en pidä siitä nimestä. Joka tapauksessa, minun pitäisi lainata 666:ta hieman. Kai se sopii?”<br>\n001 kohotti vasenta kulmaansa.<br>\n”Mihin sinä oikein häntä tarvitsisit?”<br>\n”Minulla on suunnitelmani. Korvaan toki vahingot, josss hän kuolee. Mikä on epätodennäköistä.” Torakkakenraali hiveli leukaansa oikealla kämmenellään ja pyörähti tuolissaan.<br>\n”Siitä vain”, hän sanoi lopulta. Abzumo nyökkäsi pikaisesti ja nousi poistuakseen. Sitten hän pysähtyi ovella ja – selin kenraaliin päin – kysyi hunajaa äänessään:<br>\n”Milloin on Allianssin johtoportaan seuraava kokous?”<br>\n”Piakkoin.”<br>\n”Kuulin, että pudotitte <em>Koin</em>.”<br>\n”Näin valitettavasti kävi”, 001 sanoi ivaa tihkuvalla äänellä. Abzumo nyökkäsi ollen yhä selin kenraalia päin.<br>\n”Toivottavasti tiedät, mitä teet, Stevie, toivottavasti tiedät.”<br>\nSitten hän astui kynnyksen yli, ja ovi sulkeutui hitaasti. 001 irvisti ja jatkoi töitään.<br>\nAbzumo marssi takaisin kohti huonettaan.<br>\n<br>\nHän oli saanut 001:ltä, mitä oli halunnut.<br>\nSeuraavaksi olisi vuorossa Avde.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1210,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-08-26T17:50:00.000Z","content":"<strong>Arkistot<br>\nBio-Klaani</strong><br>\n<br>\nArkistot olivat erittäin hiljaiset. Matoro taisi olla peräti ainut henkilö koko luolastossa; kaikki olivat tekemässä oman osansa Klaanin auttamiseksi.<br>\nMatoronkin pitäisi periaatteessa olla auttamassa, mutta hän halusi saada omaa rauhaa yön jälkeen. Muistot pommituksesta olivat sameaa massaa, yksittäisiä asioita toinen toisensa perään. Hän ei ollut nukkunut silmällistäkään, kuten ei suurin osa muistakaan Klaanilaisista.<br>\n<br>\nKoko yö oli juostu pelastamassa toisia ja torjumassa pommikoneita. Se repi kenet tahansa hermoraunioksi.<br>\n<br>\nJään Toa yritti keskittyä siihen mitä oli tekemässä. Hän oli tullut Arkistoihin etsimään kaiken mahdollisen tiedon Kapteeni Arupakista, päästäkseen taas Deltan jäljille. Keskittyminen ei vain tahtonut onnistua, sen varmisti unen puute ja liiat tapahtumat.<br>\n<br>\n<em>Toa, jolla on Mielen Naamio, ei kykene hallitsemaan edes omia ajatuksiaan</em>, hän ajatteli. <em>Kohtalon ivaa.</em><br>\n<br>\nKirkas loisteputki paloi katossa puisen pöydän yllä. Toa istui tuolilla, takanaan pitkiä rivejä A-kirjaimella alkavia kansioita.<br>\n<br>\nLopulta ikuisuuksia vieneen kansionselkämysten lukeminen tuotti tulosta, hän löysi Arupakin. Klaanin Arkistot jaksoivat aina hämmästyttää sillä, miten pikkutarkkaa tietoa niistä löytyi, lähes mistä tahansa.<br>\nOli sinänsä luonnollista, että Klaanin kaltaiseen paikkaan oli kasautunut niin paljon tietoa. Saarille saapui olentoja kaikkialta, kaikista lajeista. Ahkerat, hieman työnarkomaanihtavat, arkistohoitajat hoisivat tietojen keräämisen kaikkialla, ja jokainen sai itse tietoa lisätä.<br>\n<br>\nJään Toa otti ainoalla kädellään kansion ja laski sen pöydälle. Sen sisällä oli vanha valokuva pakarikasvoisesta, ruskeasta matoranista selvästi poseeraamassa kaiken maailman merirosvonvermeissä.<br>\nKuvan lisäksi kansiossa oli vain yksi arkki tekstiä. <br>\n<br>\n<em><strong>Kapteeni Arupak</strong> on maineikas Po-Matoran merirosvo.<br>\n<br>\nArupakin alkuperäisen ammatin tiedetään olleen kaivertaja. <br>\n<br>\nTapahtumat, jotka johtivat hänen valintaansa ryhtyä merirosvoksi, ovat tuntemattomia.<br>\n<br>\nMatoran-Sisällissodan aikoihin hän toteutti ensimmäisen iskunsa Ga-metrulaiseen satamaan. Myöhemmin häntä nähtiin kaikkialla Pohjoisilla merillä, aina Mantereille ja Steltille asti.<br>\n<br>\nArupakin merirosvokapteenin ura katkesi tuntemattomista syistä, ja häntä ei nähty pitkään aikaan. Eräs Ko-Metrulainen psykologi kuitenkin löysi Arupakin sattumalta mökistä Pohjoisenb Mantereen vuorilla, ja huomasi tämän sairastavan paranoiaa sekä kärsivän hallusinaatioista, epäluuloista ja sekavasta ajatuksenjuoksusta. Arupak kuljetettiin tarkempia tutkimuksia varten Ga-Metruun mielisairaalaan.</em><br>\n<br>\nMatoro tunsi voitonriemun kumpuavan sisuksistaan. Jos Arupak olisi elossa, hän tietäisi mistä tämän löytäisi. Ja kaiken järjen mukaan Arupakilla olisi Delta.<br>\n<br>\nToa laittoi nopeasti muistilapulle mielisairaalan nimen, laittoi kansion takaisin hyllyyn ja lähti mutkittelevaa hiekkatietä takaisin Klaaniin.<br>\nAamuaurinko paistoi kuumana ja lempeänä. Leppoisa tuulenvire humisutti tien varrella olevia sekalaisia puita.<br>\n<br>\nMatoro kelasi mielessään, mitä kaikkea pitäisi tehdä ennen matkaa Metru Nuille. Uusi harppuuna oli ykkössijalla. Hänellä oli huoneessaan alkuperäisen harpppuunan piirustukset, ainakin toivon mukaan, ja niiden perusteella joku taitava teknikko saisi tehdä laitteen. Osat hän tilaisi Kapuralta.<br>\nToisella sijalla oli niinkin yleiskäytännöllinen laite kuin miekka. Matoro tiesi kokemuksesta, että hän veti ongelmia puoleensa. Ne ratkesivat yleensä harppuunalla ja miekalla.<br>\n<br>\nHarppuuna ja miekka. Mitä sitä muuta hyvien aivojen lisäksi tarvitsi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1211,"creator":"BD","timestamp":"2011-08-26T18:02:00.000Z","content":"<strong>Veljeskunnan saari, metsä</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="350" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/C0FbBvStdfs" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/C0FbBvStdfs</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nGekko tarpoi Äksän kanssa joukon edellä raivatakseen tietä heitä pienemilleen, toa päätti testata happoasetta ja laukaisi sillä kantoon, Jonkun verran sitä suurempi ääni voisi hälyttää Nazorakit heidän kimppuunsa.<br>\n<br>\n\"Hetkinen, mistä he tietävät olla tappamatta meitä, tuskin he tuolta pusikosta erottavat Nazorakia norsupäästäisestä?\", Gekko kysyi. \"Kenties joku meistä saa kivestä päähänsä, mutta luoti nazorakeilta olisi silti pahempi, jatketaan siis matkaa\", Äks heitti vastaukseksi.<br>\n<br>\nGekko tunsi päässään oudon jomotuksen, mitä lähempänä he olivat sitä kamalammalta se tuntui.<br>\nHetken päästä hän ei enään kestänyt ja pakotti itsensä kyyristymään.<br>\n\"Mikä sinun on?\", Äks vieressä kysyi.<br>\nGekko tutki hetken mieltään ja tajusi jotain. Jotain jota hän ei voisi kertoa. Hän nousi seisomaan. Taivaalla lehahti lintu, hetken ajan hänen mielessään oli ampua se alas, rääkäisy olisi takuulla saanut torakat paikalle. Toa kuitenkin jätti asian pelkkään aseen lataamiseen ja nousi ylös, huomaten jomotuksen olevan poissa.<br>\n<br>\n\"Johtui vain kädettömyydestäni, varmaan... ei yhtään mitään muuta.\", Gekko laittoi aseen vyölleen ja jatkoi matkaa, muun porukan katsellessa tämän perään.<br>\n<br>\n\"Tulkaa.\", valkoinen toa sanoi vaimeasti. Joukkio jatkoi matkaansa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1212,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-08-27T10:47:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nKlaania ympäröivän kylän pääkatu oli vielä toistaiseksi täynnä roinaa. Suurin osa ruumiista oli korjattu jo pois, mutta rakennusten rauniot olivat edelleen makaamassa maassa. Moni puutalo oli palanut kokonaan, mutta kiviset rakennukset olivat kestäneet paremmin. Itse sydän-Klaani oli julkisivultaan raunioina, mutta sisälle tullessa huomasi, että vain seinien ulkopinta oli kärsinyt vahinkoa. Vain hyvin harvassa paikassa Klaanin seinät tai katto oli sortunut.<br>\n<br>\nMatoro ohitti Klaanin raunioituneen aulan. Hieman ennen hyökkäystä jonkinsorttinen robotti oli äneknyt sisään ja tuhonnut kalustuksen.<br>\nTaivaansininen matto oli pölyn peitossa ja rikki, mutta kun käveli kierreportaita ylöspäin, Klaani ei näyttänyt enää lainkaan taistelutantereelta. Valtaosa sisätiloista oli täysin vahingoittumattomaton, ikkunoita vain oli säpäleinä. Chat-kahvio oli ehkä pahimman iskun saanut paikka itse Linnakkeessa.<br>\n<br>\nMatoro käveli valkokivistä käytävää pitkin huoneistoonsa ja syöksyi kirjoituspöytänsä ääreen. Hän repi laatikot auki ja selasi niiden sisältöä.<br>\nPaperia, muistiinapanoja ja muuta roskaa oli kaikesta mahdollisesta. Lopulta hän löysi alkuperäisen harppuunan piirustukset ja avasi moneen kertaan taistellun paperin pöydälleen.<br>\n<br>\nPaperin päiväys vei hänet ajassa taaksepäin. Joskus kauan sitten, hän oli ostanut eräältä kiertelevältä kauppiaalta prototeräksisen harppuunan, jonka mukana hän sai piirustukset sen huoltoa varten. Hankinta oli osoittautunut upeaksi, ja hän kiintyi harppuunaansa nopeasti.<br>\n<br>\nMatoro pudisti ajatukset päästään ja keskittyi kuvaan. Siinä oli kuvaa monimutkaisesta laitteesta joka suunnasta, sekä erikseen tarkat kuvat ammuksista.<br>\n<br>\nHarppuunan koneisto oli noin viisi senttiä leveän mustan laatikon sisällä. Koneisto sisälsi erittäin voimakkaan laukaisimen sekä kelan, johon mahtui suurimmillaan 75 metriä erittäin ohutta mutta kestävää teräskaapelia. Tämän lisäksi laitteessa oli muutaman napin kontrollipaneeli, joka liitettiin erikseen kämmenen panssariin. Yksinkertainen laite ampui, kelasi kahteen suuntaan sekä irroitti vaijerin aina tarvittaessa.<br>\n<br>\nKoko laitteen suurin ylpeys olivat kuitenkin nuolet. Pienet, noin viisi senttiä pitkät prototeräksiset nuolet lävistivät valtaosan maailman aineista, mutta niiden ulostaittuvat väkäset estivät nuolta irtoamasta kohteestaan. Väkäset sai säädettyä auki tai kiinni terien takaisinottoa varten, mutta käytännössä nopeissa tilanteissa ei ehtinyt teriä keräämään takaisin. Siksi Matorolla olikin aina mukana useampi kymmenen terää sekä lisäkaapelia.<br>\n<br>\nToa nappasi piirustukset ja lähti toimittamaan niitä Kapuran pajalle, toivoen että tämä ottaisi tilauksia vastaan näin taistelun jälkeenkin. Lisäksi hän luonnosteli lapulle muutokset, jotka hän toivoi harppuunaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1213,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-08-27T15:22:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nMatoranit olivat alkaneet poistua pommisuojista. Aamu sarasti jo kirkkaana, eikä Nazorakkien hävittäjiä näkynyt maahan pudonneiden lisäksi. Sortunutta muuria katselevat Matoranit huomasivat jonkin kulmikkaan ja kirkkaan liitävän nopeasti. Kaikki kuitenkin uskoivat kyseessä olleen vain tämän hirveän yön jälkeinen harha.<br>\n<br>\nHyur, Ta-Matoran, Mahdey, Plasman Matoran ja Tery, Onu-Matoran olivat päättäneet korjata Klaanin pohjoispuolen muurin, kamalan taistelun jälkeen. Kaikki ohjasivat puskutraktoreita. Blozi, Tulen Toa katseli ikkunasta. Hän halusi auttaa heitä korjaamaan Klaania, mutta oli lääkintä-Matoranin mukaan liian heikossa kunnossa. Blozi ei ollut ainoa, joka oli vahingoittunut pahasti. Muitakin oli. Nyt hän yritti levätä, jotta jaksaisi.<br>\n<br>\nMatoranit yrittivät korjata niin nopeasti ja hyvin, kuin osasivat. Osa heistä oli kuollut taistelussa, mutta he toivoivat, että saisivat sen korjatuksi mahdollisimman pian, että Bio-Klaanin linnoitus olisi valmis seuraavaan hyökkäykseen. <br>\n<br>\nKolme Matorania korjasvat puskutraktoreillaan muuria nopeasti ja olivat ottaneet kisan. Pian olisivat valmiita, mutta heidän korjaama osa olisi vain viidesosa koko Pohjoispuolen muurista. Aikaa oli, mutta kukaan ei tiennyt kuinka paljon. 001 joukot olivat paljon suurempia. Joten miksi hän oli hyökännyt. Oliko kyseessä ollut vain testi. Klaanilaiset olivat onnistuneet pudottamaan <em>Koin</em>, yhden Nazorakien ilmalaivoista. Se oli johtanut niiden tappioon, mutta Huyr pelkäsi, että hyökkäys tapahtuisi uudestaan pian, silloin koko Allianssin voimalla.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nBlozi ei voinut levätä vieläkään. Hän päätti jälleen lähteä kävelylle. Hänen mielensä oli hyvin sekalainen. Niin monet ajatukset ja kysymykset häiritsivät Tulen Toaa. Sheelika ei ollut antanut pienintäkään vinkkiä Allianssin liikkeistä, joten Bio-Klaani oli omillaan. Blozi vain halusi tietää, milloin Allianssi hyökkäisi seuraavan kerran ja kuinka suurella joukolla. Klaani oli menettänyt jälleen menetyksiä, eivätkä ne olleet kovin pieniä, muttei kovin suuriakaan. Mutta jos Allianssi hyökkää seuraavalla kerralla kaikella voimalla, voisiko Klaani silloin voittaa? Mitä he seuraavaksi menettäsivät?<br>\n<br>\nTulen Toa päätti lähteä etsimään vastauksia. Mutta mistä?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1214,"creator":"Donny","timestamp":"2011-08-27T15:58:00.000Z","content":"<strong>Viidakkosaari</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="480" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/iT-CyB_ixYc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/iT-CyB_ixYc</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nViidakon kätköissä elävät sinivihreinä hohtavat hyönteiset nousivat yksi kerrallaan ilmaan tultuaan klaanilaisten häiritsemiksi. Pienten olentojen kirkas valo valaisi pienen joukkion matkaa syvällä metsässä samalla kun klaanilaiset tekivät kaikkensa vaikuttaakseen mahdollisimman huomaamattomilta.<br>\n<br>\nHetki sitten oli klaanilaisten yli lentänyt siipilaitteella varustettu lentäjänazorak. Metsän yllä partioiva torakka ei ollut kuitenkaan huomannut nopeasti aluskasvillisuuden kätköihin kadonnutta seuruetta, ja Klaanin soturit olivat saaneet huokaista helpotuksesta. Välikohtaus oli kuitenkin tehnyt heistä entistäkin varovaisempia.<br>\n<br>\nMatkaajista väkevin Äksä liikkui tällä hetkellä seurueen ensimmäisenä karsien sankkaa kasvustoa kumppaneittensa tieltä. Toisinaan hänen ohitseen kuitenkin ennätti Koobee, joka liikkui ilman Toana taitavasti trooppisen kasvuston seassa, loikkien välillä jopa puiden rungoilla roikkuvien liaanien varassa kauas muusta seurueesta. Koobeen toimintaa hieman närkästyneenä seurannut Gekko kehotti vihreää Toaa useampaankin kertaan lopettamaan, mutta KB ei ottanut neuvoa kuuleviin korviinsa.<br>\n<br>\nÄksän rinnalle kirinyt Peelo ei antanut yön pimeyden häiritä tarkkaa katsettaan. Kaasunaamionsa takaa ympäröivää metsää tutkiva laiha klaanilainen uskoi kuulleensa jotain ja komensi toverinsa pysähtymään. Äksä, Gekko ja Koobee ympäröivät Peelon Vahki 7:n jäädessä joukkion mukana liikkuvien matoranien kanssa hieman taaemmas.<br>\n<br>\n\"Meidät on huomattu\", Peelo sanoi tuijottaen joukon menosuunnassa levittäytyvään sankkaan pimeyteen.<br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:65%;line-height:normal\">- - musiikki poikki - - </span><br>\n<br>\n<strong>Nazorak-ilmalaiva</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="480" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/xMiAb0PumwE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/xMiAb0PumwE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Metsässä on jotain. Mene sinne, ota asiasta selvää ja nujerra mahdollinen vastarinta.\"<br>\n\"Mielelläni.\"<br>\n<br>\nYksi 003:n apulaisista seurasi hieman kalpeana edessään käytävää keskustelua. Ilmavoimien komentaja oli hillitystä olemuksestaan huolimatta omalla tavallaan pelottava hahmo alamaistensa keskuudessa. Yhtä lailla pelonsekaista kunnioitusta herätti komentajan edessä seisova väkevä soturi, jonka ulkomuoto sai useimmat torakkasotilaat tuntemaan itsensä surkeiksi piipertäjiksi.<br>\n<br>\nApulaistorakka miltei sääli metsässä piileskelevää mystistä vihollista. Nazorak 003:n juuri antama käsky pitäisi huolen siitä, että saaren vastarintalaiset tulisivat pian katumaan sitä, että olivat koskaan syntyneet.<br>\n<br>\nEversti 437 lähti matkaan.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:65%;line-height:normal\">- - musiikki poikki - - </span><br>\n<br>\n<strong>Viidakossa</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="480" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/A8wpWl3vN4M" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/A8wpWl3vN4M</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Teitä ei tarvinnutkaan kauaa hakea\", metsän kätköistä esiin noussut vihreä matoran virnuili ja kohotti kättään tervehdyksen merkiksi.<br>\n\"Voisin sanoa samaa\", kuului Peelon vastaus tämän kävellessä lähemmäs veljeskuntalaista. Matoranin takaa nousi esiin kolme tämän vihreänkirjavaa kumppania, ja näistä kumpainenkin tervehti klaanilaisia.<br>\n<br>\n\"Ilmoitan mestari Ämkoolle oitis, että teidät on löydetty\", veljeskuntalainen totesi saaden vastaukseksi hieman kysyvän ilmeen. Sanaakaan sanomatta kaivoi matoran viittansa alta esiin pikkuruisen siivekkään, joka hetken sirkutettuaan nousi öiselle taivaalle. Gekko katseli tapahtunutta hetken kummissaan ja kohautti sitten olkapäitään.<br>\n<br>\n\"Seuratkaa\", yksi veljeskunnan matoraneista viittoi ja sai seurueen muuttamaan hieman suuntaansa. \"Saatte auttaa varusteidemme kantamisessa. Ja uskokaa, tavaraa on paljon. Millaisella kulkupelillä te muuten saavuitte?\"<br>\n<br>\n- - - <br>\n<br>\nSyvemmällä viidakossa tarttui matoran Leiter taivaalta luokseen laskeutuneeseen lintuun. Veljeskunnan johtomatoran tarkisti linnun jalkaan merkityn värikoodin ja kertoi sitten vierellään odottavalle Ämkoolle mistä suunnasta klaanilaiset olivat tulossa. Ämkoo nyökkäsi, tarttui maahan laskemaansa miekkaansa ja nousi ylös.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1215,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-08-28T08:30:00.000Z","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nZairyh oli jo luopumassa toivosta.<br>\n<br>\nJoueraa oli miltei mahdoton löytää ilman minkäänlaisia suuntaohjeita. Zairyh oli kierrellyt ympäri saaria varoten joutumasta kenenkään havaittavaksi. Aina kun se oli ollut mahdollista, Zairyh oli tunkeutunut jonkun mieleen ja etsinyt merkkejä oudoista tapahtumista. Etsintä ei ollut koskaan tuottanut tulosta.<br>\n<br>\nJouera tuntui hävinneen täysin. Eräs kontakti Klaanissa oli raportoinut muutamasta oudosta asiasta, mutta Joueraa ei ollut näkynyt. <br>\n<br>\nEntä Itroz? Makutan etsiminen oli mahdotonta. Oli lisäksi suuri mahdollisuus, että tämä oli jo kuollut. <br>\n<br>\nZairyh kääntyi takaisin Klaanin saarta kohti. Vielä oli yksi keino jäljellä.<br>\n<br>\n<strong>Klaani</strong><br>\n<br>\nKapura katsoi takanaan seisovaa, pahasti kärsinyttä Klaanilinnaketta ja tuhahti. Tuhojan korjaaminen edistyi, mutta Toan mielestä Nazorakit olivat aiheuttaneet liian suurta tuhoa. Yllätyshyökkäys kuten Yö Kauhu tai ilmapommitus teki liian suurta vahinkoa.<br>\n<br>\nItse taisteluun Kapura ei ollut osallistunut. Kenties siksi, että Klaanin kasassa pysyminen ei liikuttanut häntä ollenkaan. Kenties siksi, että hän oli paennut metsään lähinnä erään tapaamisen jälkeen.<br>\n<br>\nPaja oli onneksi kunnossa. Tilauksiakin oli. Käytyään aamuisella tarkastuskierroksella Kapura oli melkein jäänyt taivaalta putoavan Toan alle. Se kertoi paljon siitä, oliko Klaanilinnake vielä turvallinen.<br>\n<br>\n\"Olet aikaisessa\", sanoi ääni Kapuran takaa. Kapura hymyili ja avasi suunsa.<br>\n<br>\n\"Tiedän, miten vetoan häneen. Kaikki on selvää.\"<br>\n<br>\nTosiaan, kaikki oli selvää. Teoriointimies-nimityksen saanut Toa koki harvoin tällaisia hetkiä. Mutta nyt oli sellainen. Joskus sitä vain tunsi selvittäneensä maailman kaikki mysteerit. Tietenkään näin ei ollut, mutta se oli mukava tunne.<br>\n<br>\nKapura katsoi metsän pimeydessä piileskelevää hahmoa tarkemmin ja hymyili entistä enemmän. Enää ei haitannut se, mitä Klaanille tapahtuisi. Allianssin ja Klaanin välinen sota ei merkinnyt mitään. Nimda oli lähinnä asia, jolla ohjata ihmisiä. Yksikään Klaanilainen ei ollut tarpeeksi luotettava. Mitä siis merkitsi se, mitä näille kävisi?<br>\n<br>\nKapura ajatteli yhtä lausetta. Se kyseinen lause oli sellainen, jota Kapura ei usein ajatellut.<br>\n<br>\n<em>Minä tiedän.</em><br>\n<br>\n<strong>Pimeys</strong><br>\n<br>\nNaurua.<br>\n<br>\n\"Minä tulen, Jouera.\"<br>\n<br>\n<strong>Joueran luola</strong><br>\n<br>\nJouera hymähti nurkan koneen piippausten vaimennessa. Hän asteli muutaman askeleen eteenpäin. Huoneen painostava pimeys laajeni.<br>\n<br>\nProjekti Suoja I. Täysi fiasko. Peur I, toimiva mutta melko hyödytön. Projektin tuotos oli nimittäin kadonnut. Suoja II. Se, joka tuhosi kaiken.<br>\n<br>\nJa nyt siivottiin jäljet.<br>\n<br>\n<strong>Zairyhin saari, kauan aikaa sitten</strong><br>\n<br>\n\"Se on ohi. Diereue kuoli.\"<br>\n<br>\nJoueran lajiin kuuluva puhuja kuulosti osin helpottuneena katsellessaan maanpäälisen laboratorion ympäristöä. Muille oli aina ollut arvoitus, miksi Jouera oli kadonnut tänne maanalaisesta turvapaikasta. Nyt se oli selvää. Tilaa hallitsevat lasiset putkilot levittäytyivät ympäri koko huonetta. Oli ilmiselvää, että Joueralla oli omia projekteja.<br>\n<br>\n\"En välitä\", Jouera sanoi. \"Hän oli pääsylippuni menestykseen ja se, joka sai syyn niskoilleen.\"<br>\n<br>\nTämän sanottuaan Jouera viittoi kohti huoneen ovesta katsottuna kaukaisinta nurkkaa. Siinä oleva lasinen putkilo oli kaikkia muita suurempi. Sen sisällä saattoi erottaa jonkin nesteessä kelluvan asian, ilmeisesti jonkinlaisen kasvin.<br>\n<br>\n\"Projekti Suoja II onnistuu.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1216,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-08-28T09:31:00.000Z","content":"<strong>Ranta</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/mDjJeJ-f1xw?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/mDjJeJ-f1xw?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPieni bambuvene rantautui Bio-Klaanin saarelle. Pyöreään, olkiseen <a href=\"http://en.wikipedia.org/wiki/Rice_hat\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">riisihattuun</a> ja ohueen mustaan viittaan pukeutunut Matoran astui rantahiekkaan. Hän katsahti kauempana siluettina näkyvään Bio-Klaanin linnoitukseen, raahasi sitten veneensä pidemmälle rantaviivan yli ja lähti astelemaan linnoitusta päin. Hän löysi tien, joka johti kaupunkiin ja lähti seuraamaan sitä aluskasvillisuuden läpi. Matkalla hänen ohitseen kulki uteliaan näköisiä Klaanin asukasmatoraneja. He katsoivat tulijaa kummaksuen tämän pukeutumista ja sitä, kuinka tämän naamio ei näkynyt suurialaisen kartiohatun alta. Useinkaan Klaaniin ei saatu vieraita, jotka eivät olleet kauppa-asioilla, ja kun saatiin, he olivat yleensä jotain muuta kuin Matoraneja.<br>\n<br>\nSaavuttuaan Klaanin porteille, joilla oli nykyisin tiukempi vartiointi kuin ennen, Matoran kumarsi vartijoille ja käveli portista. Vartijat katsoivat epäilevästi, mutta eivät pitäneet Matorania uhkana ja antoivat tämän mennä. Matoran jatkoi Klaanin sisäosiin kansalaisten asuinrakennusten ohi kohti linnoitusta. Kiviset talot olivat kärsineet ja puutalot monilta osin palaneet poroksi. Kaikkialla asukkaat korjasivat vahinkoja, joita oli yöllisessä hyökkäyksessä tullut.<br>\n<br>\nTulija käveli vastaanottoon, jossa Ruki otti hänet vastaan.<br>\n”Tervehdys”, Ruki sanoi väsyneesti.<br>\n”Hyvää huomenta”, Matoran vastasi hiljaisella äänellä. ”Pyytäisin audienssia jonkun klaanilaisen kanssa, ellei siitä olisi liikaa vaivaa. Mieluiten adminin kanssa, mutta he lienevät kiireisiä.”<br>\n”Tosiaan, kukaan admin ei voi sinua ottaa juuri nyt vastaan, Tawaa ei saa häiritä ja muut… eivät ole paikalla. Mutta katson, olisiko joku nyt valmiina.”<br>\n”Kiitokset. Ja etuovien vartiointia on syytä kiristää. Minut päästettiin läpi ihan noin vain. On hyvä tietää, että pienikin voi olla vaaraksi.”<br>\nRuki kohotti kulmiaan.<br>\n”Muistutan siitä jollekulle, jolla on valtaa vaikuttaa asiaan.”<br>\nSitten Matoran kumarsi ja käveli odotustilaan, istahti penkille ja otti laatikosta Klaanilehden, jota sitten alkoi lukea. Ruki katseli hämmentyneenä, ja soitti sitten Matoron huoneeseen.<br>\n”Olisiko sinulla hetki aikaa?”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1217,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-08-28T14:16:00.000Z","content":"<strong>Respa<br>\nBio-Klaani</strong><br>\n<br>\nMatoro oli saapunut Klaanin aulaan heti Rukin puhelun jälkeen. Hän oli kysynyt lyhyesti respan takana puuhaavalta Rukilta asiaa, ja hänelle oli selvinnyt, että muuan matoran halusi puhua jonkun Klaanilaisen kanssa.<br>\n<br>\n\"Hmm, oletko sinä se... matoran, joka halusi puhua Klaanilaisten kanssa?\" Matoro kysyi pistävästi joukosta erottuvalta riisihattuiselta matoranilta.<br>\n\"Minäpä juuri. Hauska tavata. Nimeni on Sadje\", vastasi penkillä viimeisinät Klaanilehteä lukenut matoran.<br>\n\"Päivää, olen Matoro. Mitä asiasi koski?\", toa aloitti asialliseen sävyyn.<br>\n\"Asiani on... arkaluontoinen. Olisiko mahdollista, että menisimme johonkin vähän rauhallisempaan paikkaan? Korvillakin on seinät, jos tiedät, mitä tarkoitan\", Matoran aloitti hiljaa.<br>\n\"Hmm... selvä. Tässä lähellä, toisessa kerroksessa on yksi vapaa kokoushuone. Mennään sinne\", Matoro ehdotti. Kaksikko lähti nopeasti portaita pitkin ylempään kerrokseen. Sadje kulki rivakasti Matoron perässä kokoushuoneeseen, eikä kumpikaan sanonut mitään. <br>\n<br>\n<strong>Kokoushuone #3<br>\nBio-Klaani</strong><br>\n<br>\nHuone oli vaaleanharmaa ja pitkänomainen. Sen päädyssä oli kuusikulmion mallinen ikkuna, josta avautui näkymä Klaanin kauppatorille.<br>\nItse kokoushuoneen kalustus oli yksinkertainen: suuri puinen pöytä, jonka ympärillä oli lukuisia tuoleja sekä muutama seinien värinen hyllykkö tavaroiat varten.<br>\n<br>\nKun ovi oli lukossa, Sadje alkoi puhumaan.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/YWg41ya1tcM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/YWg41ya1tcM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Tämä teidän Klaaninne on erittäin mielenkiintoinen paikka.\"<br>\nHiljaisuus.<br>\n\"Taidat olla hiljaista sorttia, Matoro?\"<br>\n\"En nyt niinkään, odotan vain asiaasi. Olet herättänyt mielenkiintoni\", Matoro vastasi.<br>\n\"Niin olen tainnut. Näytin herättävän mielenkiintoa Matoranienkin silmissä.\", naurahti matoran.<br>\n\"Saattaa johtua hatusta\"<br>\n\"Jos menisin itse asiaan. Olen Ath-uskonnon päälahkon edustaja. Olet ehkä kuullut meistä. Todennäköisesti olet kuullut meistä\", Sadje sanoi heti vakavampaan sävyyn.<br>\n\"Mmhh, kyllä. Olen kuullut teistä, varmaan enemmän kuin arvaatkaan\", Matoro vastasi hieman vaivautuneena. Hän ei pitänyt Athinpalvojista juurikaan.<br>\n\"Ehkäpä minäkin tiedän teistä enemmän kuin sinä arvaat, rakas ystävä. Tuon viestin uskonlahkomme Mestarilta.\"<br>\n<br>\nKokoussalin hiljaisuus oli käsinkosketeltava.<br>\n<br>\n\"Me olemme ajatelleet, että teihin voi mahdollisesti luottaa. Saattaisimme olla halukkaita siirtämään Nimdan sirun Klaanin huostaan.\"<br>\n\"Siinä te kyllä teette oikean ratkaisun. Näkisitpä täällä olevan sirun turvatoimet\", Matoro mainosti.<br>\n<br>\n\"Minä näin, millaiset turvatoimet ulkona oli, ja minua alkoi arvelluttaa. Mutta tiedän kyllä, mitä olette kokeneet lähiaikoina, joten uskon sinua, Matoro. Joka tapauksessa, sirun siirtäminen on nyt ajankohtaista. Saimme juuri tietää, että eräs Makuta tunkeutui Epsilonin temppeliin ja varasti siellä olevan sirun. Onneksemme olimme jo vaihtaneet sirun väärennökseen, ja oikea siru on meillä piilossa. Sen siirtämiseen haluamme ryhmän luotettavia klaanilaisia\", Sadje selitti nopeaan mutta asialliseen tahtiin.<br>\n<br>\n\"... selvä juttu. Se kyllä hoituu. Monenko henkilön ryhmää tarvitsette?\" Matoto kysyi. Uusi tehtävä vaikutti mielenkiintoiselta, ja hän olisi valmis lykkäämään Metru Nuin -reissuaan sen takia.<br>\n\"Onko luku kuusi tuttu?\", matoran kysyi.<br>\n\"... miksi aina kuusi?\"<br>\n\"Kuusi on meille - ja monille muillekin Matoraneille - tärkeä, jopa pyhä luku. Kuusi olisi juuri suotuisa määrä, ja kuusi Toaa voi muodostaa Toa Nuin.\" <br>\n\"Ja haluat siis, että kerään ryhmän ja autamme sirun siirtämisessä?\" Matoro varmisti.<br>\n\"Haluan - tai siis Mestari haluaa - ryhmän äärimmäisen luotettavia klaanilaisia. Olemme kuulleet siitä, että joukossanne saattaa lymyillä petturi. Onko se totta?\" <br>\n\"Ikävä kyllä, näyttää että se on totta.\"<br>\n\"Emme voi ottaa riskiä, että siru päätyisi Allianssin käsiin. Jotkut sen jäsenistä näyttävät tietävän, mitä siruilla voi tehdä ja saisivat hirveätä jälkeä aikaan siruja käyttäessään.\"<br>\n\"Ei huolta, vaikka yksi kuudesta olisi petturi, viisi muuta pystyy suojaamaan Nimdaa. Tiedämme, mitä Nimdan joutuminen Allianssille merkitsisi.\"<br>\n\"Ei, ette te tiedä. Kiitoksia tästä keskustelusta. Oletan, että saan jäädä Klaaniin, kunnes olemme valmiit lähtemään. Toimin oppaananne ja vien teidät kohtaamaan Mestaria.\"<br>\n\"Selvä. Koska haluat että lähdemme?\"<br>\n\"Kiirettä ei ole ainakaan näillä näkymin, mutta eiköhän muutama päivä riittäisi? Olisitko itse lähdössä matkaan? Vaikutat siltä, että voisit jopa ymmärtää mielen mysteereistä hieman enemmän, ja olisit juuri sopiva ryhmään.\"<br>\n\"Noh, alunperin suunnitelmissa oli yhden sirun etsinnän jatkaminen, mutta kun tälläinen tilaisuus tulee, totta kai olen mukana.\"<br>\n\"Hienoa. Toivottavasti pääsen puhumaan Admin Tawalle jossain vaiheessa. Nyt olen väsynyt matkasta ja kaipaisin lepoa.\"<br>\n\"Selvä. Kysy Rukilta vapaita huoneita, täällä on kyllä tilaa matkalaisille.\"<br>\n\"Kiitos\", matoran sanoi vielä lopuksi. Vain hetken kuluttua hän oli muualla. Matoro jäi huoneeseen miettimään keitä pyytäisi ryhmään.<br>\n<br>\n[spoil]Manf kirjoitti matoranin osuudet.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1218,"creator":"Donny","timestamp":"2011-08-28T18:00:00.000Z","content":"<strong>In the jungle, the mighty jungle</strong><br>\n<br>\nKolme veljeskunnan matorania johdatti klaanilaispitoista joukkoa pitkin viidakon pohjalla kiemurtelevaa polkua. Sinertävät tulikärpäset olivat jääneet hetki sitten taakse ja nyt kulkua valaisi ainoastaan yhden matoran-ninjan pitelemä vaimea valokivi. Kiven keltainen valo värjäsi matoranin vihreän naamion kullanhohtoiseksi. <br>\n<br>\nMatkaa oli kulunut jo tovi ja veljeskuntalaiset olivat sivistäneet klaanilaisia näiden tehtävän luonteesta. Klaanilaisten tulisi siirtää veljeskuntalaisten materiaali sukellusveneelle mahdollisimman huomaamattomasti. Operaatio tulisi olemaan hankala ja riskialtis, sillä tehtävää suoritettiin kirjaimellisesti aikaa vastaan. Torakat saattaisivat keskeyttää kuljetusoperaation hetkenä minä hyvänsä, eikä se tekisi veljeskuntalaisten evakuoinnista ainakaan yhtään helpompaa.<br>\n<br>\n\"Lähestymme leiriä\", vihreä matoran huomautti ja jäi hetkeksi odottamaan loitompana matkaavia seuralaisiaan. Klaanilaiset tavoittivat hänet ja katselivat sitten hetken toisiaan. <br>\n\"Kaikki hyvin tähän asti\", Peelo sanoi. Gekko ja Äksä nyökkäsivät kommentille.<br>\n\"Ei kuitenkaan iloita vielä\", veljeskuntalainen jatkoi. \"Torakat saattavat tavoittaa meidät hetkenä minä hyvänsä.\"<br>\n\"Ja pah\", Koobee tuhahti. \"Eivät ne varmaan edes näe näin pimeässä. Hoidetaan homma tämän yön aikana ja kaikki sujuu hyv-\"<br>\n\"Hetkinen\", lääkintävahki keskeytti. \"Kuuletteko te tuon?\"<br>\n<br>\nPorukka pysähtyi kuin seinään. Kaikki olivat hiiren hiljaa. Veljeskuntalaiset kuulustelivat ympäristöään tarkkaan. Kaukainen, konemainen ääni kaikui siellä täällä. Kaukaisen äänen siivittämä ahdistava hiljaisuus keskeytyi jonkin tömähtäessä maahan kumaraiseen asentoon. Olento nousi pian pystyyn. Klaanilaiset tunnistivat sen pian nazorakiksi. Ninjamatoranit asettuivat tottuneesti taisteluasentoon samalla kun 437 silmäili sekalaista joukkoa objektiivisella silmällään. Ei epäilystäkään. Klaanilaisia. Hetkessä torakan mekaaninen käsi vetäytyi sisäänpäin, antaen tilaa kiväärimäiselle aseelle.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/GI5aAiIhHtk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/GI5aAiIhHtk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPian vasemmalla sivulla oleskellut ninjamatoran sännähti eteenpäin torakkaa kohti. Ninjajoukon etummainen yritti huudella jotain tämän perään. Eversti osasi reagoida nopeasti ja painoi liipaisinta. Muutama ammus melkein murjoi taaperoninjan panssaria. Ollessaan noin kahden metrin päässä Nazorakista matoran ponnahti ilmaan. Nazorak ampui muutaman laukauksen lisää. Eräs hipaisi ninjan olkapäätä, kuitenkaan hidastamatta tämän vauhtia. Hetkessä veljeskuntalainen kaivoi laukustaan muutaman terävän esineen, heittäen ne. Eversti ei ehtinyt ragoida kunnolla ja pian hänen rintakehänsä sai osuman useammasta heittoaseesta. Yhden hän kuitenkin sai torjuttua mekaanisella raajallaan. Nazorak ehti vain hetken ihmetellä ennen kuin mustanvihreä Matoran oli melkein tarttumassa häneen terä kädessään. Nopeasti torakka asetti tykkinsä uudelleen kohteeseensa, joka kuitenkin refleksinomaisesti ehti iskeä puukkonsa pään everstin aseen koneistoon.<br>\n<br>\nPamaus.<br>\n<br>\nTumma savupilvi muodosti melkein kuin seinän polun poikki. Hetkessä likainen ja vuotava matoran lennähti korkeassa kaaressa osuen lopulta maahan. Pölyä nousi ilmaan. Pari muuta veljeskuntalaista sekä loukkaantuneen havainnut lääkintävahki ryntäsivät loukkaantuneen luo. Toinen matoraneista antoi tukea toverinsa pään taakse.<br>\n\"Idiootti...\" <br>\nVahki analysoi vammat nopeasti.<br>\n\"Lähinnä pintanaarmuja, kuitenkin todennäköisesti myös sisäisiä vammoja.\" Matoran aukaisi silmänsä varovaisesti. Hänen katseensa harhaili kolmikossa hetken. Pian tämä kuitenkin suuntasi katseensa savun keskeltä ilmestyvään hahmoon. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/mFFIZ3CB-3s" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/mFFIZ3CB-3s</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nToinen matoraneista tarttui hetkessä omiin aseisiinsa. Pian hän kuitenkin huomasi torakan pitelevän äskeisiä heittotähtiä käsissään, vetäisten sormillaan viimeisenkin niistä pois. Poppoo oli tyrmistynyt. Ei verta, saati sitten haavoja. Nazorak pudotti tähdet maahan. Ne olivat pysyneet täysin puhtaina.<br>\n\"Mikä tuo oikein on...?\", taisteluvalmis matoran ajatteli itsekseen. Torakka nosti oikeassa kädessään vielä äsken sijainneen aseensa savuavat jäänteet esille.<br>\n\"Tuo ei ollut kovin kilttiä\", eversti oli sarkastisen närkästynyt. \"Nämä eivät ole halpoja.\"<br>\nTorakka heilautti kättään sivulle. Erilaisten tiksuttavien äänien saattelemana tykin jäännökset irtosivat mekaanisesta raajasta, kalahtaen maahan.<br>\n<br>\nSiinä samassa toa Koobeen elementti-isku oli kaataa everstin kumoon. Ilman Toan vikkelä hyökkäys jatkui voimakkaalla kirveeniskulla, jonka eversti kuitenkin väisti rivakasti. Eliittinazorak heilautti kertaalleen nyrkkiään ja ilman Toa sai raskaan osuman suoraan kasvoihinsa. Koobee kaatui huudahtaen maahan ja pudotti aseensa. Eversti lennätti Toan suunnilleen parin metrin päähän tujulla mekaanisella potkulla joka osui Toaa kylkeen. Koobee voihkaisi tarttuen kipeään kylkeensä. <br>\n<br>\nLääkintävahki kiinnitti katseensa hetkeksi ilman Toaan. Tässä tilanteessa ei ilmeisesti säästlety lääkintätarvikkeita. Vahki pisti maassa makaavaa Matorania nopeasti kipua lievittävällä ensiapuaineella. Maahan polvistunut matoran laski ystävänsä pään hellästi takaisin maahan. <br>\n\"Koeta kestää\", matoran sanoi ja palasi taisteluun.<br>\nHetkessä kaksi terin ja muunlaisin teräasein varustautunutta ninjaa valmistautui hyökkäykseen. Vasemmanpuoleinen ninjoista lähti kiertämään eliittitorakan taakse. Eversti seurasi katseellaan lähestyvää matorania, mutta ymmärsi tämän sitten toimivan ainoastaan hämäyksenä. Samalla kun matoran oli lähtenyt juoksemaan nazorakia kohti, oli toinen loikannut pimeän metsän aluskasvillisuuden sekaan ja tehnyt katoamistempun. <br>\n<br>\nEipä aikaakaan kun torakka sai väistellä joka puolelta lenteleviä pienikokoisia heittoaseita. Hyökkäystä siivitti tilanteen kaoottisuudesta toipuneiden klaanin matoranien tarjoama suojatuli ja Äksän ampuma tehokas ammus. Voimakas räjähdys kätki eversin taakseen ja hetken ajan ilmassa leimuavat lieskat valaisivat lähimetsän. Ninjamatoranit kirosivat hiljaa huomatessaan, että isku ei ollut osunut. Eversti 437 oli viime hetkellä hypännyt ilmaan, tarttunut yläpuolellaan leviävään oksistoon ja kiepauttanut itsensä yhdelle alaoksista. Nazorak naurahti ja tähtäsi aseellaan klaanilaisia kohti.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/m3MUr1ExE60" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/m3MUr1ExE60</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Väistöliikkeitä!\" Äksä karjahti kuuluvan käskyn ilmoille. Hetkessä klaanilaiset juoksivat ympäriinsä väistellen nazorakin nopeaa tulitusta. Vahki poimi vammautuneen matoranin varovaisesti maasta, Peelon puolestaan auttaessa Koobeen pystyyn. Ninjamatoran valmistautui iskemään puun takaa, päätyen kuitenkin melkein reikäjuustoksi. Tuon vihollisen reaktiokyky oli ärsyttävä.<br>\n<br>\nMaassa hyökkäystä seurannut ninja kaivoi varustelaukustaan pitkän teräsketjun ja heitti sen toverilleen. Puuhun juuri kiivennyt ninja otti ketjun kiinni ja loikkasi sitten 437:n ohi yrittäen saada tämän satimeen. Torakka huomasi matoranien suunnitelman, yritti tarttua ketjuun mutta matoranit onnistuivat kerrankin olemaan tälle liian nopeita. Pian le-matoranit kiskaisivat yhteisvoimin puun oksalla seisoneen soturin alas. 437 laskeutui kuitenkin jaloilleen ja karjahti kiskoessaan itsensä väkivalloin irti matoranien ketjuotteesta. Siinä samalla torakka ehti myös väistää toisen matoranin heittämän myrkkynuolen. Le-matoranit kirosivat tapahtumaketjua puoliääneen ja hyppäsivät samaan aikaan kauemmas vastustajastaan.<br>\n<br>\nTilanne seisahtui. Vaikka Klaanilaiset yrittivät mitä, puolimekaanisella torakalla tuntui olevan jatkuvasti vastahyökkäys valmiina. Äksä pohti tarkoin. <br>\n\"Onhan se riskialtista, mutta täytyy yrittää...\"<br>\n<br>\nHetkessä Klaanilainen suunnisti katseensa Peelon lähellä kompuroivaan Koobeehen. \"Koobee, taktiikka 15\", Äksä uuhdahti Toa-toverinsa suuntaan. Koobee ihmetteli hetken, nyökäten pian myöntävästi.<br>\n<br>\n437 ehti ihmetellä hetken, ennen kuin Äksä suuntasi kanuunansa piipun tätä kohti. Eversti ehti analysoida tilannetta hetken. Jätti kenties aikoi yrittää ampua harhautustulta jotta muut voisivat paeta metsän suojiin. Torakka suuntasi pian oman aseensa kohti Äksää. Klaanilainen kuitenkin kohdisti aseensa alas, ampuen maahan useita laukauksia. Suuri pölypatsas kohosi Äksän eteen.<br>\n<br>\nKoobee toimi. Yhdellä aseen heilautuksella pölyvuori suuntasi eliittitorakkaa kohti. 437 hätkähti sankan pölyn ympäroidessä hänet. <br>\n<br>\n\"Liikkuu, liikkuu!\", Äksän ääni kuului pölyn seasta. Matoranit ilmestyivät pölyn seasta klaanilaisten luo, aikeinaan avustaa hietä pääsemään piiloon metsään. Toimet kuitenkin keskeytyivät korvia raastavan metallisen äänen kulkeuduttua metsikön läpi.<br>\n<br>\nJoukkio suuntasi katseensa osuman saaneeseen lääkintävahkiin. Sen käsi kolahti maahan. Sen jälkeen vahkin poikkileikattu ylävartalo valui pois muun torson päältä, tipahtaen maahan. Huojuva ja veltto alaruumis läsähti elottomasti kumoon. 437 astui esiin romukasan vierestä. Tämä oli aseistanut kätensä pitkällä, suoralla terällä. Hänen vastustajansa jäätyivät paikoilleen. <br>\n<br>\nÄksä kirosi itsekseen. Tämä liike oli ollut virhe...<br>\n<br>\n\"Jos en joutuisi terminoimaan teitä, saisitte siivota tämän sotkun\", 437 kuulutti. Tämä leikki oli jo kestänyt kyllin kauan. Torakka otti askeleita kohti joukkiota. Nämä tajusivat olleensa ikään kuin ahdistettuna nurkkaan. Torakan naamalla oli mielihyväinen hymy. <br>\n<br>\n\"Kenet teistä paloittelen seuraavaksi?\" eversti naurahti ja tarkkaili joukkiota omahyväisenä. Torakka osoitteli joukon jäseniä terällään vuoron perään, päättäen lopulta kohteensa. \"Sinä\", nazorak sanoi osoittaen Koobeetä. \"Valmistaudu kohtaloosi.\"<br>\nEversti otti muutaman askeleen eteenpäin pölypilven yhä haitatessa tämän ja klaanilaisten näkyvyyttä. Yhtäkkiä nazorak kuitenkin pysähtyi äkisti, ja kääntyi kannoillaan.<br>\n\"Hetkinen, mitä...\" nazorak aloitti, mutta torjui sitten viime hetkellä takaansa iskeytyneen samuraimiekan salamannopean sivalluksen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/e635slmlrsc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/e635slmlrsc</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nÄmkoo loikkasi hämmentyneen torakan yli, iski ilmasta käsin miekallaan kuin kokeillakseen vielä kerran torakan refleksejä ja laskeutui sitten pehmeästi maassa makaavien lääkintävahkin jäännösten tykö. Ämkoo kumartui vahkin paloiteltujen osien luo, tunnusteli sormenpäillään vielä hetki sitten ehjänä olleen panssarin siististi leikattua pintaa ja sanoi sitten: \"Vaikuttavaa.\"<br>\n<br>\nEversti 437:n ilme vakavoitui Ämkoon noustessa takaisin pystyasentoon. Nazorak-eliittisotilas katseli edessään seisovaa Klaanin adminia, joka piteli valkeana hohkaavaa katanaansa ainoassa kädessään. Eliittisotilas päästi pakotetun naurahduksen, ja sanoi sitten:<br>\n\"Klaanin admin, pelastamassa alamaisiaan kuten kunnon johtajan kuuluukin. Mutta eikö ole hieman uhmakasta liittyä taisteluun raajapuolena? Miten mahtaa entiseltä miekkamestarilta onnistua miekkailu ilman toista kättä.\" <br>\n<br>\n\"Voi, se ei ole ongelma\", Ämkoo murahti ja vilkaisi klaanilaisia. \"Kiva nähdä teitäkin, mutta nyt... menkää.\"<br>\nYksi veljeskunnan matoraneista tuijotti paikalle äkisti saapunutta johtajaansa voitonriemuisesti, mutta tämän ilme muuttui hämmentyneeksi Ämkoon esittäessä perääntymiskäskyn.<br>\n\"Teistä ei ole tuolle vastusta\", Ämkoo selitti. \"Jos jäätte tänne, olette vain tiellä. Teillä on myös tehtävänne, joten alkakaa painua.\"<br>\n<br>\nTyrmistyneet klaanilaiset nyökkäsivät varovasti. Käskyn saaneet ninjat kaivoivat kukin esiin savukranaatin, heittivät ne maahan ja pian sysimusta savu teki tilanteen seuraamisesta mahdotonta.<br>\n<br>\nÄmkoo pyöräytti hetken kuluttua miekkaansa tottuneesti ilmassa ja savu alkoi hälvetä. Nazorak-sotilas katseli adminia vakavana ja huomasi sitten klaanilaisten kadonneen.<br>\n<br>\n\"Teet virheen haastaessasi minut yksin, miekkapiru\", 437 sanoi ja nosti teräaseensa kasvojensa tasalle.<br>\n\"Tunnut tuntevan nimeni\", Ämkoo vastasi ja kohotti myöskin asettaan. \"Kerro toki omasi, jotta voin kirjoittaa sen hautakiveesi.\"<br>\n\"Eversti 437\", nazorak sanoi raskaalla äänellä. \"Tosin mitäpä pian kuoleva hölmö tuolla tiedolla tekee.\"<br>\n<br>\nMäksä virnisti ja lähti astelemaan lähemmäs vastustajaansa.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tämän viestin teille tarjosivat MK & MK</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1219,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-08-30T08:27:00.000Z","content":"<strong>Nazorak-pesä, kokoushuone</strong><br>\n<br>\nYlikersantti 1034 tunsi kylmien väreiden kulkevan selkäänsä pitkin, kun Kenraali 001 katsahti häntä hymyillen. Tuo ohimenevä hymy oli tuntunut todella väärältä Kenraalin kylmillä kasvoilla, ja tilanne ei tehnyt siitä yhtään rauhoitavampaa: 001 ja Amiraali kävivät kiivasluonteista neuvottelua Uuden Sukupolven johdosta. Kokoustilan ainoalla kokonaan epäorgaanisella seinällä oli suuri näyttö, jossa oli kuvattuna erilaisia torakkasotureita sarjanumeroineen. Väittelyn viimeiset minuutit olivat kuluneet Amiraalin monologin parissa tämän perustellessa Eversti 437:n olevan ilmiselvästi paras valinta.<br>\n<br>\nKenraali ei kuitenkaan katsonut jo hieman ärtyneeseen keskustelukumppaniinsa, vaan laivaston johtajan takana seisovaan sinibarettiseen 1034:n, ja sekös nuorta torakkaupseeria hämmensi, pelottikin. Nyt kuitenkin Kenraali käänsi katseensa Amiraaliin, ja avasi torakanleukansa.<br>\n\"Olen harvinaisen toista mieltä.\"<br>\nAmiraali tuijotti Kenraalia epäuskoisesti. \"Et voi olla tosissasi...\"<br>\n\"Näytänkö minä siltä, että lasken leikliä? En tahdo, että 437 kokee saman kohtalon kuin Yliluutnantti 955.\"<br>\n<br>\nAmiraali katsoi Kenraalia kalseasti. Hän kyllä tiesi, mitä Kenraali ajoi takaa, mutta ei voinut olla unohtamatta, että 955 oli sentään <em>kukistanut makutan.</em><br>\n<br>\nTästä huolimatta Kenraali jatkoi: \"Opimme siinä kantapään kautta, mitä tapahtuu, kun annamme vääränlaiset välineet kokeneellekin soturille.\"<br>\n\"Vääränlaiset? Yliluutnantin käyttämä prototyyppihaarniska oli aivan omaa luokkaansa, paljon väkevämpi kuin muut haarniskamme.\"<br>\n\"Ja sitä kautta aivan erilainen kuin muut haarniskamme. Hän oli aivan liian tottunut vanhoihin metodeihin, eikä siksi säilyttänyt arviointikykyään päästessään voimahaarniskan ohjaksiin. Tilanne olisi vielä katastrofaalisempi 437:n tapauksessa, hänen haarniskansa on osa hänen kehoaan. Olisi naurettavaa laittaa hänet käyttämään mitään muuta kuin omaa kyborgista kehoaan, jonka kanssa hänen taistelunsa hipoo täydellisyyttä.\"<br>\n<br>\nPitkiin viittoihin, toinen verenpunaiseen ja toinen laivastonsiniseen, pukeutuneet hahmot tuijottivat toisiaan ääneti neuvottelupöydän eri puolilta. 1034 ei miltei uskaltanut hengittää jännittyneessä tilanteessa. Yht'äkkiä Amiraali kuitenkin totesi kuivasti Kenraalin olevan oikeassa, nousi pöydästä ja lähti linkuttamaan huoneen ovelle. 1034 kipitti mahdollisimman huomaamattomana perässä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1220,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-08-30T13:34:00.000Z","content":"Blozi, oli väsynyt. Hänestä tuntui, ettei hänellä ollut enää pahemmin voimia jäljellä. Häntä väsytti ja hän oli vihainen. Jotkin Klaanilaiset saattoivat pitää häntä Allianssin vakoojaana, joka oli liittynyt Klaaniin, saadakseen Nimdan osia. Mutta hänen silmänsä painuivat kiinni ja hän nukahti.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n\"Mitä tapahtui? Miksi minut on sidottu?\" Blozi ajatteli ja huomasi roikkuvan kettingeistä. Hän huomasi edessään Nazorak-sotilaan.<br>\n<br>\n\"Heräsit vai. Onnea. Yksi päivä lisää sinulle.\"<br>\n<br>\nTulen Toa huomasi, että Nazorakilla näytti olevan kehittynyt ase. Hän yritti päästä vapaaksi, mutta ei päässyt. Äkkiä, Nazorak tainnutettiin, kun pieni valkoinen huppupäinen hahmo hyppäsi torakan päälle. Hän näytti olevan Turaga, jolla oli valkoinen haarniska. Hänellä oli tikari ja piti sitä juuri heränneen Nazorakin kaulalla.<br>\n<br>\n\"Mi-mitä haluat?\" torakka kysyi vähän säikähtäneenä.<br>\n<br>\n\"Avaimet. Heti\", Turaga sanoi. Torakka antoi avaimet ja sen jälkeen, pienellä lyönnillä, Turaga tainnutti torakan jälleen. Hän avasi Blozi lukot ja viittosi seuraamaan.<br>\n<br>\n\"Meillä ei ole paljon aikaa. Klaani ei ole enää turvallinen paikka\", Turaga sanoi.<br>\n<br>\nBlozi seurasi häntä, vähän epävarmana ja hämmästyneenä. Kaksikon päästessä ulos, Toa huomasi Klaanin vanhan linnoituksen rikkoutuneen ja sen vieressä kokosi jättimäinen ja uusi linnoitus. Toa oli hiljaa ja seurasi Turagaa. Hän vei Blozin Mt. Ämkoolle ja siellä koputti johonkin kallionseinämään. Se avautui ja Turaga meni sisään, Blozi perässään. Silloin hän hämmästyi toden teolla. Vuoren sisällä olevat henkilöt olivat todella, todella tuttuja. Keskellä oli iso pöytä, jonka yhdessä pöydässä istui Kapura, joka oli menettänyt vasemman kätensä ja osan naamastaan. Hänen vieressä istui Troopperi, joka näytti olevan sokea, sekä myös hän oli menettänyt osan oikeasta kädestään. Muitakin Klaanilaisia istui pöydässä, ja muutamia Matoraneja. Osa oli Ämkoon veljeskunnan jäseniä, osa oli vain selviytyneitä.<br>\n<br>\n\"Kuka, mitä häh? Mitä on tapahtunut?\" Blozi kysyi ihmeissään. Hän katsoi taakseen ja huomasi Turagan olevan Gekko.<br>\n<br>\n\"Kuten jo varmaan ehkä tajusit, olemme Bio-Klaanin viimeisiä jäseniä\", Gekko sanoi.<br>\n<br>\n\"Mitä tapahtui?\" Blozi kysyi.<br>\n<br>\nVarjoista astui esiin hahmo. Hänellä oli Kraahkan naamiona. Hän näytti olevan huonossa kunnossa.<br>\n<br>\n\"Teridax?\" Blozi kysyi ihmeissään.<br>\n<br>\nKaikki hiljenivät. Makuta katsoi vihaisena Tulen Toaa. \"Manu. Ei Teridax.\" Blozi hiljeni.<br>\n<br>\n\"Jos haluat tietää, mitä tapahtui, sen voin kertoa. Kauan sitten, Allianssi hyökkäsi Klaaniin, ja onnistui Nimdan sirujen avulla voittamaan meidät. Avde käski tappaa kaikki Adminit ja Modet, sekä ne Klaanilaiset, jotka olisivat olleet uhka. Moni kuoli meistä, mutta me neljä selviydyimme ja näköjään myös sinä. Matoranit pakenivat pois saarelta, osa jäi taistelemaan. Noin 12 Matorania on enää jäljellä. Olemme yrittäneet käyttää Ulottuvuusporttia, mutta sitä vartioidaan todella tiukasti.\"<br>\n<br>\nBlozi vaikeni. Allianssi oli voittanut. Mitä seuraavaksi?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1221,"creator":"BD","timestamp":"2011-08-30T15:12:00.000Z","content":"<strong>Veljeskunnan saari</strong><br>\n<br>\nÄksä juoksi joukon edellä, Gekko tuli perässä, torakka oli muistuttanut siitä minkä hän joutuisi joku päivä kohtaamaan, hän oli pysytellyt takavasemmalla, käsi puolesta ei olisi ollut Kyborgi hirviölle kovaa vastusta lähitaistelussa.<br>\n<br>\n\"Kun pääsen perille minulla on mietittävää\"<br>\n<br>\nÄksä astui jonkin kolahtavan päälle, joku yritti työntyä ulos maasta, Äks nosti jalkaansa ja kumartuessaan sai luukusta iskun kasvoihinsa. Matoran oli tullut sieltä ulos. \"Tulkaa sisään, tänne mahtuu kuitenkin vain yksi kerrallaan\", Matoran sanoi ja viittoi maanalaiseen käytävään, Gekko mahtui sisään hankalasti, mutta Äksä joutui kiskomaan suojuksiaan irti. Matoran laittoi luukun sisäpuolelta kiinni. Klaanilaiset olivat vihdoin siällä linnakkeessa. <br>\n<br>\nHe nousivat ylös kivisiä portaita pari kerrosta, Gekko pysähtyi hetkeksi yhteen huoneista yhdistelemään ajatuksiaan.<br>\n<br>\n\"Yrittääkö hän ottaa minuun yhteyttä, mutta miten. Jonkun tosiaan täytyi sammuttaa ne valot, minä se en ollut, onko hän siis hankkinut muitakin ehdokkaita, pakko. Ei hän voi vain minuun turvautua. <br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/UfUle1OG90Q" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/UfUle1OG90Q</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nMutta minä... minä olen velkaa, hän pelasti henkeni kaksi kertaa, ja mitä jos se saadaan selville... voi mitä minä teen...\" Gekko painoi kätensä kasvojaan vasten ja näki KB:n joka oli jäänyt katselemaan Gekon ajattelua, \"Hi hi, iso mies itkee\", KB hihkaisi ja sai nyrkistä kasvoilleen. \"Olet niin randomi\", KB jatkoi. \"Hyvällä tavalla, nyt jos lopetit tuon hihityksen voisimme kai jatkaa matkaa\", Gekko sanoi ja nousi takaisin seisomaan.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">BWOOOOOOOOOOONG</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1222,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-08-30T16:01:00.000Z","content":"<strong>Killjoyn huone</strong><br>\n<br>\nUusi ilta alkoi lähestymään ja Killjoy näki huoneensa ikkunasta, kun aurinko alkoi laskeutumaan horisonttiin. Hän tutki ulkoisia vammojaan viimeisten auringonsäteiden sihdatessa suoraan huoneeseen. Killjoyn yllätykseksi ulkoiset vammat olivat jo miltei parantuneet, huolimatta edellisöisestä ryntäilystä. Kupe oli käynyt tarkastamassa Joyn päivällä ja oli todennut sisäisten vammojen olevan kuitenkin herkässä tilassa, eikä Killjoy saisi siksi liikkua vielä mihinkään. <br>\n<br>\nHuoneessa ei käynyt pahemmin vierailijoita, tämä sopi Killjoylle mainiosti. Muiden ollessa hoitamassa loukkaantuneita ja korjaamassa rakennuksia, sai Killjoy uppoutua rauhassa puuhiinsa. Joyn puku oli tarkistettu nyt kunnolla ja sekä Creedy, että Killjoy itse tulivat siihen tulokseen, että se ei ole aivan toimintakuntoinen. Useat panssareista olivat vaarallisesti halki ja vasen olkapatteri oli käyttökelvoton. Creedy oli lupautunut tekemään jotain asialle ja tämä olikin ottanut Glide-puvun käsittelyynsä, jos tämä vaikka onnistuisi muokkaamaan tästä hieman raskaamman ja taistelukelpoisemman version.<br>\n<br>\nNyt Killjoy oli ruuvannut kätensä auki ja korjaili sinne tulleita pikkuvauruoita. Pienen puuhastalun jälkeen Joy sulki ja hitsasi kuoren takaisin paikalleen ja totesi tyytyväisenä etusormensa nivelen toimivan taas kuten pitääkin. Juuri kun Metsästäjä alkoi huokaisemaan ja harkitsemaan pientä lepoa, oveen ilmestyi koputus.<br>\n<br>\nOvi aukesi ja sininen naispuolinen Toa astui sisään hieman vaivaantuneen oloisena. Tämä otti varovaisen askeleen ovella ja alkoi puhumaan: ”Tuota, ajattelin pistäytyä, en kai keskeyttänyt mitään?” Killjoy kopautti kypäräänsä: ”Pienen aivomyrskyn vain, oliko sinulla asiaa?”<br>\n<br>\nRuki hymähti ja veti huoneen oven kiinni perässään. Hän asteli eteenpäin kohti Killjoyn sänkyä, mutta pysähtyi osuessaan suoraan ikkunasta sinkoavaan auringonsäteeseen. ”...olen kateellinen, tämä huone on niin hyvällä paikalla.”<br>\n<br>\nKilljoy ei vastannut, vaan tuijotti edelleen huoneeseen astunutta Toaa. Ruki kiersi säteen valaiseman alueen ja asteli Joyn sängyn vierelle. ”Väliaikeinen vastaanottopiste menee taas remontiin, joten sain vapautuksen pariksi päiväksi ja ajattelin, noh... mitä jos sinä tuota... kävisit makuulle?”<br>\n<br>\n”Anteeksi?”<br>\n<br>\n”Tee se, ihan oikeasti. Minulla on sinulle jotain.” Killjoy oli kovin hämillään, tämä kuitenkin tajusi, että kun nainen tuijottaa tuimasti, on parempi totella. Joy koetti etsiä luonnollisen asennon ja jäi selälleen makaamaan sängylle. Ruki polvistui sängyn eteen ja nosti kätensä Joyn ruumiin ylle.<br>\n<br>\n”Nam congue interdum molestie. Fusce et sem non metus porttitor dapibus. In rhoncus faucibus aliquam. ”<br>\n<br>\nRukin kädet alkoivat hohtamaan sinisenä näiden sanojen jälkeen. Killjoy yritti epätoivoisesti tunnistaa Rukin mumiseman kielen, mutta luovutti tajutessaan, ettei ollut kuullut koskaan mitään vastaavaa. Killjoy vain tuijotti Rukin hohtaviä käsiä, jotka lähestyivät nyt hitaasti Killjoyn rintakehää. Killjoy nielaisi ja lopulta kosketus tapahtui ja Killjoyn kehon ympärille alkoi purkautumaan vettä. Vettä... Killjoyn ruumiiseen. Mutta ennen kuin Killjoy ehti edes valmistautua karjaisemaan tätä ilmiselvää faktaa ilmoille, Ruki alkoi hyssyttelemään.<br>\n<br>\n”Älä huoli, rentoudu.”<br>\n<br>\nKilljoy oli huomaamattaan nostanut yläruumistaan ja vesi alkoi kiertelemään omituisesti hänen ympärillään. Silloin hän kuitenkin tunsi, kuinka hänen Feterran vahingoittamaa kylkeään alkoi pistelemään. Lähempi tarkastelu osoitti, että siinä komeileva massiivinen arpi alkoi höyrystymään ja vähitellen katoamaan. Joy haukkoi henkeään, mutta säikähti uudestaan, veden hulvahtaessa nyt hänen kurkkuunsa. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan edes ehtinyt älähtämään, sillä hän tajusi kykenevänsä hengittämään vedestä huolimatta. Lopulta vesi muodosti eräänlaisen soikiomaisen kuplan Killjoyn ympärille. Kupla oli täynnä tätä omituista vettä, sitä oli hänen sisällään, ulkopuolellaan, kaikkialla. <br>\n<br>\n”Tunnetko sen, mitä se tekee sisälläsi?” Killjoy hymähti tyytyväisenä, sama kihelmöivä tunne, joka oli äsken hänen arvissaan, oli nyt myös hänen sisällään. ”Mikä se on? ...se on jotenkin, maaginen.”<br>\n<br>\nRuki tirskahti, mutta piti silti kätensä tiiviisti Killjoyn ruumiin yllä, pitäen kuplaa elossa. Joyn ääni kuului kuplan läpi hyvin kumeana, kuin tämän ääni olisi tullut valtavan laakson kaiun mukana. ”Me veden toat olemme yhteydessä luonnon kanssa, voimme käyttää sitä hyväksemme, sillä luonto parantaa omansa.”<br>\n<br>\n”Tuo on... hyödyllinen taito, kuvittelin sinua aina jotenkin... noh, suoraviivaisemmaksi voimienkäyttäjäksi.” Killjoyn sanat saivat Rukin tirskahtamaan uudestaan, Killjoy pyöritteli silmiään ja tämän huomatessaan Ruki vakavoitui parhaansa mukaan. ”...minä en osaa taistella, en ollenkaan. En ole eläessäni käyttänyt yhtäkään asetta, olen aina vain käyttänyt elementtivoimiani, ja niitäkin korkeintaan pakenemiseen...”<br>\n<br>\nRuki huokaisi syvään ja jatkoi nähdessään, että hänellä oli Joyn täysi huomio: ”Siksi minut erotettiin, karkotettiin Metru-Nuilta, opettajani kuoli, koska en pystynyt tekemään vaaratilanteessa mitään. Tuomioistuin katsoi minun epäsuorasti auttaneen tappajaa. Minulle ei jäänyt vaihtoehtoja.” Rukin murheinen ilme kuitenkin muuttui hymyksi: ”Mutta sitten löysin tänne. Minä liityin välittömästi palvelupuolelle, koska halusin auttaa miten vain pystyin, en halunnut jäädä siksi hylkiöksi, joka ei osaa mitään.”<br>\n<br>\nPieni hiljaisuus laskeutui ja hiljainen veden solina oli ainoa asia mitä vähään aikaan kuului. Killjoy kuitenkin avasi pian suunsa: ”Siksi sinä autat meitä, siksi valitsit militaristisimman tiimin koko Klaanista. Haluat oppia taistelemaan.”<br>\n<br>\nRuki käänsi päänsä lattiaan häpeissään. ”Älä käsitä minua väärin, te olette hyviä tyyppejä... en halunnut myöntää aluksi itsekään, mutta... ajattelin että te voisitte auttaa, etenkin sen jälkeen kun autoit minua siellä aulassa.”<br>\n<br>\n”Ruki, se oli vain pieni neuvo, ei sinun tarvits-” Sillä hetkellä Ruki näpäytti sormellaan ja olemattomalta tuntuvan veden paine painoi Joyn suuta suppuun, hiljentäen tämän.<br>\n<br>\n”Tämä vesi... se lähinnä parantaa kosmeettisia vammoja, sulkee haavat ynnä muuta, mutta sisältä... se on hidas. Tästä voi tulla pitkä yö, joten sinun on parasta levätä.”<br>\n<br>\nKilljoy olisi halunnut esittää kuuluvan vastalauseen, mutta se ei onnistunut. Hän tunsi kuinka kipu hänen elimistönsä useista vammoista oli hieman hellittänyt ja vesi hänen ympärillään sai hänen kehonsa muutenkin tuntumaan raskaalta. Joy vilkaisi Rukia, nyökkäsi miten parhaimmillaan pystyi ja sulki silmänsä.<br>\n<br>\n”Virta, pois.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1223,"creator":"Hai","timestamp":"2011-08-30T17:11:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, ranta</strong><br>\n<br>\nHai nojasi aitaan jonka takana kuohui meri. Hai katsoi aaltoihin. Lähistöltä kuului korjaajamatoranien hyörintää. Pommitus oli tehnyt paljon tuhoa. Hai oli rättiväsynyt. Hän oli ensin juossut yöllä useita tunteja sammuttamassa paloja ja myöhemmin kuljettanut haavoittuneita ja auttanut korjaustöissä. Hänen kätensä olivat rutistuneen oloiset. Elementtienergia oli levon tarpeessa.<br>\nMeri tyrskyi. Jos merestä ottaa ämpärin vettä, meri paikkaa itsensä. Ja aika ajoin tulevat sateet, jotka jälleen vahvistavat sen. Niin Klaaninkin täytyisi tehdä. Meri pystyi tuhoamaan ja pelastamaan. Meri oli vahva. Meri oli tuhoutumaton.<br>\n<br>\nAurinko oli laskemassa. Vesi värjääntyi oranssihtavaksi ja lokkirahi liiteli erään tolpan nokkaan. Se koputteli tolppaa nokallaan ja katseli hupaisan näköisesti ympärilleen. Sitten se pyrähti lentoon, kiisi korkelle ja lähti kuin putoamaan. Se koukkasi suoraan vedenpinnasta napaten itselleen kalansaaliin, jota se lähti lentäen kuljettamaan.<br>\nHai oli uppoutunut syvälle ajatuksiinsa. <em>\"Mitä se uni pommituksen alussa tarkoitti. Miksi Hain mieleen oli palautunut juuri kotisaaren Toinen Sisällissota. Se, jossa hän oli toiminut kiväärimiehenä. Se, joka lopulta päättyi onnellisesti. Onnellisesti. Sota ei koskaan päättynyt onnellisesti. Sodissa ei ole voittajia. Sodissa ei ole niitä jotka ovat oikeassa.<br>\nSota ei anna armoa. Sota ei pyydä armoa. Sota on pahuus.</em><br>\n<br>\nIlta-auringon kajossa Hai säpsähti yhtäkkiä kalan polskaistessa vedenpinnassa. Olisi ihanteellinen sää ongintaan. Mutta nyt ei ollut aikaa. Piti huoltaa Hildemar.<br>\nHai käveli sataman hieman syrjempään kolkkaan ja huomasi Hildemarin varaston oven olevan raollaan. Hai vetäisi miekkansa esiin. Siellä saattaisi olla mitä vain. Hai oli kuullut että Klaanin sisässä oli yhä Nazorakeja. Hai astahti kissamaisin liikkein oven taakse ja pyörähti sisään. Hän puristi miekkaansa, kun laivan sisältä kuului kummallista naputusta. Hai hypähti laivan kannelle ja astui varovasti kannen alle. Ääni kuului radiohytistä. Hai asteli ovelle ja kuuli jonkun olevan sisällä. Hän hypähti sisälle, valmiina listimään mahdollisen uhan. Tuolissa istunut Korek kiljahti. \"Korek? Mitä sinä täällä teet?\" Hai hämmästyi. \"Murran Nazorak-sukellusveneestä saatua koodia, Kapteeni,\" Korek vastasi. \"Selvä. Tulin huoltamaan aluksen. Jatka vain rauhassa.\"<br>\nHai poistui radiohytistä ja alkoi öljytä ja puhdistaa aseita.<br>\n<br>\nKorek kuunteli kuulokkeistaan Nazorakien signaalia. Nakutus kuulosti yhä hieman kummalliselta, mutta Korek oli jo selvittänyt yhden kirjaimen. Hän kokeili paperille eri vaihtoehtoja. Hän sai murrettua kaksi kirjainta kerralla ja väläytti terävän hymyn. Hai laittoi aluksen täyteen toimintakuntoon ja lähti Klaanin Kahvioon syömään jotakin. Sen jälkeen lepoa. Kaivattua ja ansaittua lepoa.<br>\n<br>\nHyvin, mutta väsynein mielin Hai lähti kohti Klaania, jättäen Korekin murtamaan koodia.<br>\n<br>\n<strong>Satama, yön pikkutunnit</strong><br>\n<br>\nKorek hymyili. Viimeinen koodikielen aakkonen murrettu. Hän kuunteli yhä nakutusta kuulokkeistaan. Monta tuntia siihen oli mennyt, mutta nyt homma oli valmis. Sataman edustalla toimivien Allianssin sukellusveneiden koodikieli oli murrettu. Tästä lähtien reissut olisivat paljon helpompia.<br>\n<br>\nKorek lähti astelemaan yön pimeyteen, kohti asuntoaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1224,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-08-30T17:11:00.000Z","content":"<strong>Bio-klaani, keskipäivä</strong><br>\n<br>\nMatoro lähti kokoustilasta mietteliäänä. Hänen pitäisi värvätä viisi tyyppiä mukaan, miellelään luotettavimamsta päästä. Hänelle tuli heti mieleen tiimin värväys Manulle.<br>\n<br>\n<em>Kahviosta on varmaan fiksuinta aloittaa...</em> Matoro ajatteli ja lähti portaita ylös. Hissi ei olisi vielä aikoihin kunnossa. Tulisi vielä kymmeniä ja taas kymmeniä kipuamisia Klaanin suuria kierreportaita ylös ja alas.<br>\n<br>\nMatoro yllättyi astuessaan kahvioon. Se oli raivattu yhdessä päivässä miltei kokonaan kuntoon. Ulkoseinä puuttui edelleen, yhtälailla Terassin kanssa. Kahvio toimi nyt tosin melkoisen hienona näköalatasanteena.<br>\nSiivotun kahvion kalustus oli samanlainen kuin ennenkin, suuret vaaleat pöydät punaisine sohvineen. Tällä kertaa osa pommituksessa tuhoutuneista sohvista oli korvattu yksinkertaisilla puisilla penkeillä. Seinien vierissä oli pienempiä pöytiä ja niiden ympärillä pienempiä sohvia. Yleensä nurkkapöydät menivät ensimmäisenä, sillä niitä yleisesti pidetiin Kahvion parhaina paikkoina.<br>\n<br>\nMatoro tervehti laiskasti Mokelia ja muita, harvoja paikalla notkuvia olentoja. Suurin osa oli kuitenkin korjaamssa vahinkoja alhaalla kaduilla.<br>\n<br>\nJään Toa bongasi yhdessä nurkkapöydässä Hain ja Troopperin pelaamassa korttia. Nopeasti Matoro istui pöydän ääreen.<br>\n<br>\n\"Terve\", hän sanoi pirteästi. Kaksikko tervehti. Hai iski viisi korttiaan pöytään, voittaen taas. Troopperi mumisi jotain.<br>\n<br>\n\"Tota, kiinnostaisiko teitä yksi pienoinen tehtävä, liittyen Nimdaan?\" Matoro kysyi ensimmäisenä.<br>\n<br>\n\"Minkälaisesta jutusta on kyse?\" Hai kysyi, silminnähden innostuneena.<br>\n\"En tiedä tarkkaan. Autamme kuitenkin yhden sirun kuljettamisessa joltain saarelta Klaaniin\", Matoro selitti.<br>\n<br>\n\"Kuulostaa hyvältä. Jotain vaihtelua tähän Klaanissa oleskeluun\", Troopperi sanoi, sekoitellen korttipakkaa.<br>\n\"Olette siis mukana?\" Matoro varmisti.<br>\n<br>\n\"Joo\", Hai vastasi samaan aikaan Troopperin kanssa. <br>\n\"Hienoa. Tapaamme ilmeisesti aulassa huomenaamuna\", Matoro selvensi.<br>\n\"Tuletko peliin?\" Troopperi kysyi ja alkoi jakaa kortteja. MAtoro vastasi myöntävästi, ja kolmikko jatkoi pokeripeliään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1225,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-08-31T13:18:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, Mt. �mkoo</strong><br>\n<br>\n�kki� kuului koputusta, pient� ja heikkoa. Blozi otti miekkansa esiin. H�n ei tiennyt, kenet tapaisi seuraavaksi. H�n ei tiennyt edes miss� oli. Manu oli valmiina iskem��n ja Gekko veti tikarinsa esiin. Troopperi valmistautui ampumaan tulipalloja ja Kapura meni oven taakse, miekan kanssa.<br>\n<br>\n\"Valmistautukaa iskem��n\", Gekko sanoi hiljaisesti. Sitten ovi avautui ja kaikki olivat valmiita iskem��n. Tulija oli musta ja valkoin Toa, jolla ei ollut naamiota ja h�nell� oli kahtia mennyt miekka. <br>\n<br>\n\"Matoro!\" huusivat viisi Klaanilaista yhteen ��neen ja Troopperi otti kaatuvan Toan vastaan. <br>\n<br>\n\"Se... ei ...onnistunut. Vahi... se... heill�\", sanoi Toa viimeiset sanansa, sen j�lkeen kaatui. Blozi katsui surullisena yst�v��ns�. H�n meinasi sanoa jotain, mutta huomasi pian kaiken h�nen katoavan. <br>\n<br>\n\"�l� j�t� meit�\", Kapu sanoi ja sitten Blozi nousi. <br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, sairaalaosasto</strong><br>\n<br>\nH�n oli j�lleen sairaalaosastolla. H�n nousi ja tunsi olonsa paremmaksi, kuin moneen tuntiin. H�n oli j�lleen valmis taistelemaan.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nMatoro k�veli y�ll� k�yt�vill�. H�n oli saanut jo Hain ja Troopperin mukaan Nimdaa hakemaan, mutta h�n tarvitsisi viel� kolme lis��. �kki�, h�n huomasi vastassa hahmon. <br>\n<br>\n\"Onko se yksi niist� Nazorakeista\", Mato ajatteli ja otti miekkansa esiin. H�n oli valmis hypp��m��n. Juuri kun h�n aikoi hyp�t�, huomasi h�n hahmon k�dess� valaisevan Tulipallon ja veti miekkansa takaisin. Tulija oli Bloszar.<br>\n<br>\n\"Kappas Matoro, mit� teet t��ll�?\" Tulen Toa kysyi.<br>\n<br>\n\"V�rv��n Nimdan hakutiimiin j�seni�. Kuule, kiinnostaisiko tulla mukaan? Tarvitsisimme Klaanilaisia t�h�n hommaan.\"<br>\n<br>\nBlozi ajatteli sit� maailmaa, jossa Allianssi oli voittanut Klaanin. Sit� ei saisi tapahtua, joten jos he hakisivat Nimdan, ei olisi en�� niin suurta h�t��. Lis�ksi, voisi h�n olla hy�dyksikin.<br>\n<br>\n\"Mielell�ni\", Blozi vastasi.<br>\n<br>\n\"Hyv�, en�� tarvitsemme kaksi\", J��n Toa sanoi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1226,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-08-31T14:13:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nAuringonvalo yritti puskea sinnikkäästi pilviverhon takaa Summerganonin astellessa kahvioon istumaan. Summerganon huikkasi joitakin tervehdyksiä harvoille paikallaolijoille pujotellessaan pöytien ohitse vailla sen erikoisempaa päämäärää ja istuutui lopulta melko keskelle kahviota. Hän loi pikaisen katseen koko saliin ja tilasi lopulta juoman. <br>\n<br>\nKlaanilaiset olivat syventyneet keskusteluihin ja eräässä nurkassa oli käynnissä korttipeli. Summerganon syventyi ajatuksiinsa. Klaanin lukuisat vauriot hyppivät ajatuksiin jatkuvasti. Summerganonin täytti yhtäkkiä suuri kiitollisus vaurioiden korjaamisen parissa uurastavia kohtaan, puhumattakaan Matorosta ja muista, jotka olivat torjuneet Nazorak-alukset taidokkaasti. Summerganon kohotti lasinsa kumman Klaani-ylpeyden tunteen piristämänä.<br>\n<br>\n\"Kas, Suga! Sopiiko puhutella?\" Kuului tuttu ääni.<br>\nSummerganon hätkähti ja juomaa roiskahti hänen viitalleen. Matoro hymähti ja istuutui Summerganonia vastapäätä. \"Toki toki\", Summerganon sanoi hieman vaivaantuneena, mutta mielissään siitä, että oli saanut seuraa. Samalla hän kuitenkin silmäili viittaansa ilmestynyttä märkää läikkää hieman harmissaan. \"Menen pitemmittä puheitta suoraan asiaan; kasaan porukan suojaamaan Nimdan sirun kuljetusta\", Matoro sanoi selkeällä äänellä, mutta melko hiljaa. \"Olisitko kiinnostunut?\" Matoro jatkoi ja kuulosti siltä, että voisi jopa purskahtaa nauruun. Ehkä hän odotti saavansa myöntyvän vastauksen, jonka hän totta tosiaan saikin: \"Aivan varmasti!\" Huudahti Summerganon, pystymättä peittämään innostustaan.<br>\n<br>\n\"Mainiota. Tule huomisaamuna aulaan, sen tarkempaa informaatiota en osaa antaa.\" Matoro nousi tuolistaan myhäillen, heilautti kättään ja suuntasi omille teilleen. Myös Summerganon nousi siemaistuaan juomansa loppuun ja suuntasi terassille. Pilviverho väistyi viimein ja iltapäivän auringonsäteet tulvivat sisään siitä, missä oli ennen pommitusta ollut ulkoseinä. Terassikin kylpi valossa. Summerganonin värit, eli sininen, hopea ja valkoinen suorastaan välkehtivät auringon paisteessa tämän kävellessä terasille, ihailemaan näköalaa. Mielissään siitä, että hänellä olisi taas tekemistä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1227,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-08-31T14:28:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin saari<br>\nRanta<br>\nSeitsemän kilometriä Nazorak-pesistä</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="320" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/zOS7ByK20R0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/zOS7ByK20R0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSade oli puhdistanut ilman savusta, jonka yöllinen taistelu oli ilmakehään nostattanut. Rantavesi oli tyyntä ja lyhyen hiekkarannan takaa häämöttävä nurmikko alkoi jo kuivata varhaisen aamun auringossa. Kevyt syystuuli alkoi vähitellen yltyä.<br>\nPieni puinen vene ajelehti rantaveteen täysin varoittamatta. Tummanvihreää kokovartalokaapua kantava luonnottoman pitkä lautturi laski pitkän aironsa veneeseen ja astui hitaasti veneen reunan yli matalaan rantaveteen. Lautturin raajat natisivat ja naksahtelivat ruosteisesti sen kahlatessa kohti hiekkarantaa.<br>\n\"Perillä\", lautturi sanoi pikaista öljyämistä kaipaavalla ja kuihtuneella äänellä.<br>\n\"Kiitos, Nihilisti\", vastasi veneessä vielä istuva sinipunainen matoran.<br>\n<br>\nKun Nihilisti ja Avde olivat molemmat astuneet pois veneestä, se upposi.<br>\nUseimmat veneet upposivat joskus. Tästä uppoamisesta teki maininnan arvoista täyden selittämättömyyden lisäksi se, että rantahiekkaan tiukasti ankkuroituneen veneen alla ei ollut vettä, johon upota. Hiekkaan ei myöskään jäänyt jäljen jälkeä puuveneen mystisestä katoamisesta.<br>\nOli kuin kulkuneuvo ei olisi koskaan ollutkaan tällä rannalla.<br>\n<br>\nAvde astui vedestä rantahiekkaan kevyesti. Punainen matoran käveli harkitusti ja hitaasti nurmikolle ennen kuin kääntyi hetkeksi kohti vihreäkaapuista lautturiaan.<br>\nMatoranin kasvoilla oli hymy. Hän katsoi Nihilistin kaavun sisään.<br>\n\"Ilmoitan kun tarvitsen sinua\", Avde sanoi lämpimällä äänensävyllä. \"Nyt sinua kuitenkin tarvitaan muualla. Minulla on kolme ystävää, jotka saattavat kaivata kyytiä hyvinkin pian.\"<br>\nVihreäkaapuinen hahmo katsoi hetkeen mestariaan hengittäen hiljaa. Kevyt syystuuli riepotteli hahmon kaapua hieman ja myös hahmo itse huojui hitaasti. Hahmon huojumisesta lähti ääni, joka kuulosti vanhojen saranoiden kitinältä.<br>\n\"Lähetti\", Nihilisti sanoi kysyvästi vuosisatoja vanhalla äänellä. \"Torni. Sotilas?\"<br>\nAvde hymyili uskolliselle lautturilleen ja nyökkäsi pitkään. \"He. Käsittele ystäviäni hellävaraisesti.\"<br>\nNihilisti ei vastannut, mutta se ymmärsi.<br>\n<br>\nPunainen Mies kääntyi ympäri. Jäljelle jäivät vain täysi hiljaisuus ja kevyt syystuuli, joka riepotteli lehtiä rannalla ja hälvensi yöllisen ilmataistelun viimeisiä savuja.<br>\nVihreäkaapuinen hahmo kääntyi ruosteisesti natisten ja vinkuen kohti tuulen kulkusuuntaa ja katseli kaukana siintävään horisonttiin kuin pohdiskellen hetken olemassaoloaan.<br>\nSilloin kuului hiljainen, vanhalta ovelta kuulostava narahdus ja Nihilisti astui läpi Ikuisen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1228,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-09-01T07:26:00.000Z","content":"<strong>Bio Klaanin Linnake, maanalainen käytävä</strong><br>\n<br>\n\"Ei tarvetta käyttää voimaa\", raudoissa oleva Nazorak yritti rauhoitella takanaan seisovaa titaania, kuitenkin tullakseen vain tönäistyksi eteenpäin. \"Vaiti\", Bodyguard tokaisi matalalla äänellään. Kullanhopeinen Toa käveli heidän edessään. Nazorak näki edessään tunkkaisennäköisen betonikäytävän. Käytävän valaisivat vain muutamat katosta roikkuvat hehkulamput. Yksi niistä himmeni ja välkkyi vuoronperään. Se ilmeisesti piti vaihtaa. Kaksi vartijaa vankineen alkoi kävellä kalteriseinien täyttämää käytävä äeteenpäin. Nazorak katseli ympärilleen. Oli melko pimeää että sellien sisältö olisi näkynyt juurikaan. Pian Edessä kulkeva Toa Santor pysähtyi. Tämä poimi avaimen käteensä, painaen sen vieressään olevan sellin lukkoon.<br>\n<br>\n*TSIK*<br>\n<br>\nMustanpuhuva kalteriovi aukesi inisten ja vinkuen. Bodyguard opasti Nazorakin seisomaan avonaisen oven eteen. Pian Nazora ktunsi kuinka käsiraudat poistettiin, tullen pia ntuupatuksi selliin. Toa paukautti sellin oven kiinni. Oven ja kaltereiden kontakti synnytti ikävän kalahduksen.<br>\n<br>\n*TSIK*<br>\n<br>\nToa lukitsi jälleen sellin oven. Hetkessä molemmat olivat kävelemässä takaisin tulosuuntaan. Nazorak hieroi hetken kaikkia neljää rannettaan. Se loi katseen selliinsä. Seinät olivat värittömiä. Oikealla seinällä roikkui jonkin sortin vuode. Vassemmalla seinällä oli jonkin sortin lavuaari, hana, ja peili. Ikkunita ei ollut. Eipä se ollutkaan ihme näin maan alla. Torakan silmät alkoivat pikku hiljaa tottua pimeään. Se loi siinä samassa katseen vastakkaiseen selliin. <br>\n<br>\nMusta, suurikokoinen hahmo istui veltossa asennossa sellin takaseinää vasten. Jos se olisi seissyt, se tuskin olisi mahtunut selliinsä. Hahmon käsivarret näyttivät oudon ohuilta olkapäihin ja kyynärvarsiin verrattuna. Molemmissa käsissään sillä oli nähtävästi kolme sormea. Hahmon kyynärvarret näyttivät sitlä, kuin niistä olisi revitty jotain irti. Sen mahdollisia kasvoja ei pystynyt havaitsemaan suuren kypärämäisen panssarin synnyttämän varjon takia. Sen selästä tuntui yhtyvän kattoon kaikenlaisia letkuja.<br>\n<br>\nNazorak asteli ihmettelevänä kohti sellinsä sänkyä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1229,"creator":"Donny","timestamp":"2011-09-01T17:43:00.000Z","content":"<strong>Ämkoon veljeskunnan saari, metsä</strong><br>\n<br>\nKevyt tuulenvire havisutti öisen metsän tummanvihreänä levittäytyvää lehtikattoa. Mitään muita ääniä ei kuulunut. Tuntui siltä kuin koko metsä olisi seisahtunut tarkkailemaan alkavaa taistelua.<br>\n<br>\nEversti 437 tarkensi teknisen silmänsä yönäköä ja tuijotti itsevarman näköisenä lähemmäs kävelevää admin Ämkoota. Eversti pohti, johtuiko vöistä ja torakan mielestä kovin sekalaisista kangaskappaleista koostuvaan asuun pukeutuneen vastustajan itsevarmuus kenties yliluutnantti 955:ttä vastaan käydystä kamppailusta. Eversti oli saanut kuulla yliluutnantti 955:n täydellisestä tappiosta Ämkoota vastaan, eikä eversti aikonut kokea samaa kohtaloa. 955:n itsevarmuus oli varmaankin koitunut tämän tappioksi, mutta 437 koki olevansa toista maata. <br>\n<br>\n\"Pyyhin tuon ilmeen pian kasvoiltasi\", 437 sanoi ääneen Ämkoon pysähdyttyä alle kahden metrin päähän torakkasotilaasta. Miekkamies vastasi uhkaukseen naurahtamalla ääneen ja kohottamalla miekkansa sitten hieman päänsä yläpuolelle ainoalla kädellään.<br>\n<br>\n\"Sopii yrittää\", Vihreäkasvoinen klaanilainen sanoi ja hyökkäsi.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/EjOatCkrT1M" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/EjOatCkrT1M</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nValkean samuraimiekan terä viiletti ilman halki suoraan kohti eversi 437:n päälakea. Nazorak väisti iskun heittäytyen vasemmalle ja ampui sitten käteensä piilotetulla laseraseella Ämkoota kohti. Miekkasankari sai kuitenkin yön pimeydessä kirkkaana hohtavan ammuksen väistettyä helposti. Nazorak ei kuitenkaan antanut tämän lannistaa itseään, vaan 437 heittäytyi vastaiskunsa jälkeen koko painollaan vihollistaan kohti huitaisten samalla mekaanisen kätensä terällä Ämkoota päin.<br>\n<br>\nTorakan yllätykseksi Ämkoo iski miekkansa terän maahan ja otti nazorakin hyökkäyksen vastaan paljaalla kädellään. Kevyen väistöliikkeen jälkeen Ämkoo tarttui kiinni torakan mekaanisen käden ranteesta, kiskaisi nazorak-sotilaan itseään kohti ja tähtäsi sitten tarkan potkun tämän kylkeen. Potku ei ollut tarpeeksi vahva tuottamaan 437:lle juurikaan kipua, mutta isku sai nazorakin kuitenkin kohoamaan ilmaan. Potkun jälkeen Ämkoo päästi irti vihollisensa kädestä ja nazorak lensi korkeassa kaaressa metsään pyörien samalla villisti ilmassa.<br>\n<br>\n437 ei onnistunut laskeutumaan jaloilleen, mutta torakka nousi siitä huolimatta salamannopeasti ylös. Eversti karjaisi, tähtäsi entistä tehokkaammalla laseraseella Ämkoota kohti ja avasi tulen. Ämkoo ehti sitä ennen kuitenkin tarttua miekkaansa ja pian katanan terä ohjasikin punaisena hehkuvat ammukset kauemmas maalistaan.<br>\n<br>\n\"Hyvät refleksit\", 437 mietti ja valmistautui vaihtamaan taktiikkaa. Torakan mekaanisen käden teräase piteni hieman, muuttuen raskaaksi lyömämiekaksi. Tämän jälkeen 437 ponnisti, loikkasi ilmaan ja tarttui sitten toisellakin kädellään mekaanisen raajan terään vahvistaakseen lyöntinsä voimaa. <br>\n<br>\nÄmkoo toi miekkansa päänsä yläpuolelle ja otti viime hetkellä vastaan nazorakin väkivahvan lyönnin. Adminin jalat upposivat hieman sademetsän pehmeään pohjaan nazorakin ruumiinvoiman painaessa tätä alaspäin. Ämkoo murahti ja heittäytyi sitten väkisin pois iskun alta, saaden kuitenkin väistäessään osuman 437:n nyrkistä.<br>\n<br>\nÄmkoo horjahti, kierähti ja koitti sitten nousta ylös. Nazorak teki kuitenkin yrityksen mahdottomaksi heittäytymällä jälleen Ämkoota kohti ja iskien sitten miekallansa uudestaan. Ämkoo onnistui väistämään miekan kumartumalla maata vasten, mutta torakka vastasi tähän potkulla Ämkoon päätä kohti. Nazorakin jalka oli kuitenkin vähällä saada osuman miekkamiehen teräaseesta ja 437 perääntyi kauemmas.<br>\n<br>\nÄmkoo tumma viitta heilahti klaanilaisen noustessa takaisin seisomaan. Ämkoon hengitys muuttui höyryksi öisen viidakon viileydessä, ja tämä sai adminin näyttämään raivoisalta, miltei pelottavalta. 437:aa tämä ei kuitenkaan hätkähdyttänyt. Näky ainoastaan innosti nazorakia.<br>\n<br>\nTorakan taistelutahto kiteytyi äänekkääseen karjaisuun jonka jälkeen 437 lähti jälleen kerran lähestymään Ämkoota. Miekkamies ei jäänyt paikoilleen, vaan lähti itsekin juoksemaan vastustajaansa kohti. Pian kaksikon terät kohtasivat ja toisiaan hankaavat terät loivat vaaleansinisenä hehkuvan kipinävirran. Valo heijastui vuorollaan kumpaisenkin silmistä saaden kamppailun näyttämään lähestulkoon mielipuoliselta.<br>\n<br>\nEversti huudahti jälleen ja painoi aseensa kaksin käsin lähemmäs ja lähemmäs Ämkoota. Vihreäkasvoinen miekkasoturi koitti tehtä vastarintaa, mutta yritys osoittautui heikoksi torakan fyysisen ylivoiman ansiosta. Ämkoon ainoa käsi tärisi adminin jännittäessä raajansa jokaisen lihaksen, mutta turhaan. Torakka onnistui painamaan vastustajansa läheistä puuta vasten.<br>\n<br>\n\"Olet vahva\", eversti 437 aloitti, jatkaen sitten: \"Ja samalla typerys. Teit elämäsi viimeisen virheen haastaessasi minut hoitamatta ensin entisiä taisteluvammojasi.\"<br>\n\"Hah\", kuului Ämkoon lyhyt vastaus tummanpuhuvan taistelijan estäessä viimeisillä voimillaan torakan terää liukumasta kaulansa lähettyville.<br>\n<br>\nSilloin jotain tapahtui. 437 näki silmäkulmassaan jotain välkkyvää, ennen kuin sai mojovan iskun leukaansa. Eliittitorakka lennähti taaksepäin, kaatuen selälleen. 437 nousi puhisten takaisin jaloilleen. Hän pyyhki vasemmalla kädellään pois leualtaan suustaan lennähtänyttä vihreää nestettä. Hän käänsi silmänsä takaisin raskaasti hengittävään Ämkoohon, aukoen ne pian melkein niin suuriksi kuin mahdollista. Adminin oikeasta olkapäästä työntyi esiin tummanpunainen, hohtava, muodoltaan kättä muistuttava massa. Se näytti todella sankalta, värikkäältä savulta.<br>\n\"Olet todellakin kuullut minusta paljon...\"<br>\nMäksä nosti varjoenergiasta koostuvan raajansa poikittaen eteensä.<br>\n\"...muttet tarpeeksi.\"<br>\nÄmkoo heilautti varjomassan nopeasti oikealle sivulleen. Sumea, aaltoileva aine haihtui sen päältä suoraan ilmaan. Jäljelle jäi tummanpunaisen eri sävyissä hehkuva käsi. Se oli muodoltaan täysin identtinen Toan terveen käden kanssa.<br>\n<br>\nEversti tuijotti Ämkoon varjokättä tarkasti, miltei haltioitueena. Nazorak oli kuullut tarinoita Klaanin adminin mystisistä varjovoimista, mutta tällaista temppua eliittisotilas ei ollut osannut odottaa. Yhdistyminen Makutan kanssa oli näemmä tuonut Ämkoolle kyvyn josta useimmat eivät voisi edes uneksia.<br>\n<br>\n\"Ymmärrän...\", 437 tokaisi hiljaa. \"Olet melko vaikuttava, asustustasi myöten. En juurikaan ihmettele kuinka <em>mahtava 955</em> hävisi sinulle.\" <br>\n\"Olen imarreltu\", Mäksä lausui virnistyksensä läpi.<br>\n\"Hänen ylimielisyytensä koitui hänen turmiokseen. Mutta tiedoksesi, minä en ole samanlainen.\"<br>\n\"Vaadin sanoillesi näyttöä\", Ämkoo vastasi ja heitti miekkansa ilmaan ottaen sen sitten kiinni punahehkuisella varjokädellään. <br>\n\"Antaa tulla\", Ämkoo jatkoi. \"Näytä minulle, miten muka eroat edesmenneestä toveristasi.\"<br>\n\"Mielelläni\", eversti vastasi ja hyökkäsi.<br>\n<br>\nTaistelu jatkui.<br>\n<br>\n[spoil]<img class=\"postimage\" src=\"http://www.majhost.com/gallery/MasterKongu123/AAAAA/mkmk.png\">[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1230,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-09-02T14:17:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, Blozin kämppä</strong><br>\n<br>\nBloszar oli mennyt nukkumaan jälleen, sillä hänen päänsä oli täynnä sekavia ajatuksia. Hän oli lähdössä hakemaan Nimdaa aika pian, joten hänen oli pakko nukkua välillä. Viime uni oli ollut sekava, jota hän ajatteli koko ajan. Sitten, hänen silmänsä sulkeutuivat ja hän nukahti.<br>\n<br>\n<em>Kukaan ei voi koskaan tietää, mikä on unta ja mikä totta. Se raja voi joskus olla näkymätön.</em><br>\n<br>\nBlozi kuuli tuon äänen kaikkialla. Hän käveli pimeydessä. Edessä oli valoa. Hän huomasi käytävän. Vasemmalla hän näki oman kotikylänsä, jossa oli asunut. Hän muisti sen paikan todella hyvin. Zakazista itään päin oleva saari, jossa asui Matoranien ja Rahien lisäksi muutama Skakdi. Saarella oli ollut useita Matoran-kyliä, kunnes se oli tuhoutunut.<br>\n<br>\nOikealla, Toa näki Bio-Klaanin, jonka Allianssi oli valloittanut. Hän oli viime yönä nähnyt tuon unen.<br>\n<br>\n\"Mitä täällä tapahtuu?\" ajatteli Toa itsekseen.<br>\n<br>\n<span style=\"color:red\"><em>Tulen vielä hallitsemaan mieltäsi, nuori Toa... Sitä ennen haluan kuitenkin testata sinua...</em></span><br>\n<br>\nBlozi kuuli tuonkin äänen kaikkialla. Hänen mentyä eteenäpäin, huomasi Toa oven. Hän avasi sen ja huomasi olevansa aavikolla, jonka keskellä oli metsää. Siellä oli Matoranien kaltaisia olentoja nukkumassa. Bloszar meni eteenpäin ja huomasi silloin areenan. Keskellä seisoi olento, joka muistutti Blozin entistä tiimitoveria, Salhokia etäisesti. Salhok, joka oli ollut Maan Toa oli kadonnut jäljettömiin, Blozin muun tiimin kuoltua. <br>\n<br>\n\"Salhok? Oletko se sinä?\" Blozi kysyi.<br>\n<br>\nOlento ei vastannut, vaan lähti hyökkäykseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1231,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-09-02T15:27:00.000Z","content":"<strong>Klaanin yläkerrokset, alkuilta, pommituksenjälkeinen päivä</strong><br>\n<br>\nMaan Toa Nurukan katseli tähtitaivaalle, jossa tuhannet tähdet alkoivat välkkyä merkiksi yön ja pimeyden tulosta. Viime vuorokausi oli ollut myös hänelle erityisen raskas kun hän oli joutunut näkemään taas siviiliuhreja ja sodan tuomia vaurioita. Monet menettivät jotain itselleen arvokasta, muttei hän. Lukuisten taisteluiden veteraanina Nurukan oli päättänyt ettei kiintyisi liikaa mihinkään maalliseen ja piti ystävinään vain joitain harvoja henkilöitä. Deleva ja Umbra olivat niitä harvoja, jotka hän pystyi jopa laskemaan ystävikseen. Maan toa katseli kuinka muutama tähdenlento valaisi yötaivasta. Tähdenlento oli merkki toivosta, sen hän tiesi, sillä jokaisen taistelun jälkeen on vuorossa korjauksien aika. Lopullista taistelua ei koskaan tapahdu, sillä kaikki kiertää kehää.<br>\n<br>\nNurukan muisteli aikaa, jolloin hän komensi toia Metru Nuilla. Turaga Dume ja the Shadowed One olivat riidoissa keskenään, koska roistomaiset Pimeyden metsästäjät halusivat perustaa tukikohdan Metru Nuille. Siihen yksinvaltiaana toimiva Dume ei tietenkään suostunut ja hän karkoitti metsästäjien Kummisedän diplomaatit kaupungistaan. TSO ei pitänyt tavasta jolla Dume hoiti asioita, aloittaen sodan Legendojen kaupungissa. Lukuisat Toat kutsuttiin taistelemaan kaupungin puolesta, suuren Toa Lhikanin rinnalla. Se oli hienoa aikaa... Nurukan muisteli, mutta silläkin oli varjopuolensa. Sodassa hänet tunnettiin hyvin, nyt kaikki ovat unohtaneet hänen nimensä. <br>\n<br>\nMuisto siirtyi toiseen kun Nurukan sulki silmänsä. Maan toan mielessä hän oli nyt Avra Nuin saarella, taistelemassa Makuta Bitilin hyönteisistä koostuvaa rahiarmeijaa vastaan. Hirviömäiset Weartax-hämähäkit olivat tappavia, mutta mutaatiotykin ja maan elementaalivoimien avulla Nurukan nousi suureksi sankariksi ja häntä palvottiin saarella suurena Toa-päällikkönä. Oli hienoa tuntea itsensä tärkeäksi, vanha maan toa mutisi ja huomasi ettei hän ollut enää oikein samanlaisessa asemassa. Kukaan täällä ei tuntunut tietävän tai muistavan hänen urotekojaan. <br>\n<br>\nMuisto siirtyi toiseen ja Nurukan muisti jotain. Hän oli kirjoittanut kirjan, Metru Nuin sodan aikana, ja lisännyt siihen salaisiksi luokiteltuja asiakirjoja joita ei enää sodan jälkeen tarvittu. Kirja oli jätetty Onu-Metrun arkistonhoitajille, jotka lupasivat huolehtia kirjasta. <br>\n<br>\n\"Kirja voisi olla hyvä lisä Klaanin kirjakokoelmiin\", Nurukan mutisi ja ajatteli että tämä voisi olla erään jään toan ja erään valon toan tehtävä, hakea Kirja Legendojen kaupungista...<br>\n<br>\nNurukanin unelmoinnin keskeytti plasman Toa Deleva, punavalkoinen Toa, jonka toinen puoli ruumista oli täysin hopeinen ja mekanisoitu. Toa oli kokenut sotien varjopuolet. Hän oli menettänyt koko saarensa asukkaat Metorakkin skakdeille, jotka myivät Matoranit orjiksi. Tästä syystä Deleva kantoi kaunaa kaikkia Skakdeja kohtaan. Toa ei ollut kovin hyvin tottunut Klaanin liberaaliin ilmapiiriin, jossa oli mitä moninaisempia olentoja. Hän ei voinut sille mitään että oli niin ennakkoluuloinen skakdeja kohtaan. <br>\n<br>\n\"Mitä ajattelet, vanha ystävä?\" Deleva viimein sanoi jotain, katsahtaen samalla taivaalle. Punainen tähti loisti kirkkaana taivaalla. Tähti oli kaunis, vaikka Deleva olikin nähnyt sen jo tuhansia kertoja taivaalla. Iltataivaan kauneutta ei voinut edes taistelujen ja elämän koulima toa kiistää.<br>\n<br>\nNurukan säpsähti ajatuksistaan. Maan Toa katsahti ystäväänsä ja vastasi: \"Ajattelin juuri vanhaa, mennyttä aikaa. Eikö se ollutkin hienoa, Delevä?\"<br>\n<br>\nPlasman toa ei sanonut mitään. Menneisyys oli hänen osaltaan täynnä arpia ja kipeitä haavoja. Arpia, jotka eivät olleet vielä täysin parantuneet ja tulevaisuus oli vielä täysin avoin. <br>\n<br>\nKaksikko jäi muurinharjalle ajattelemaan elämän kysymyksiä ja muistelemaan menneitä...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1232,"creator":"Tronie","timestamp":"2011-09-02T16:22:00.000Z","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nPienen purppuraisen soudetuveneen kyydissä istuskeli Matoran. Matoran näytti puhuvan jollekin.<br>\n<br>\n\"Sähän halusit Vuata Macan hedelmiä?\" kyseli Matoran karhealla äänellään.<br>\n<br>\n\"Kuten siinä vanhassa ilmoituksessa mainitsin.\" Kuului vastaus näkymättömästä lähteestä. Korkealla äänellä, joka oli samalla erittäin kaunis, että turhautunut.<br>\n<br>\n\"Tässähän niitä olis. Löysin puun Urojengeilt- äh...\" Matoran selitti. \"Tiiät kuitenki sen saaren.\"<br>\n<br>\n\"Niin.\"<br>\n<br>\n\"Ehdot ois tässä: heitän tän tynnyrin mereen jos hankin mulle muutaman sataa kalaa.\" Sanoi Matoran kaivaen kahden litran metallisen tynnyrin esille.<br>\n<br>\nKului hetki. Vesi alkoi hiljalleen kuplia yltyen lopulta räjähdyksen tapaiseksi loiskahdukseksi. Matoranin oli vaikea pitää venettään pinnalla, eikä hänellä ollut aikaa huomata kuolleiden kalojen nousua pinnan alta. Tynnyri putosi yli laidan ja rupesi uppoamaan syvälle meren pohjaan.<br>\n<br>\n\"Mikä sä oot?\" Huusi matoran kauhuissaan. Ja kauhu vain yltyi järjettömän pitkän, mustan rahin hypätessä kohti venettä, iskien Matoranin paloiksi. <br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nTapahtumapaikalta oli päässyt pakoon jäätävän sininen, saksikätinen, ankeriasmainen rahi. Hän oli siepannut tynnyrin mukaansa.<br>\n<br>\n\"Veliseni on varmasti onnellinen kuullessaan ostoksestani... Missä hän onkaan.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1233,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-09-03T16:55:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, Telakka</strong><br>\n<br>\nBio-Klaanin Laivaston voitokas päälikkö Tehmut seisoi Telakan kyljestä putkahtavalla parvekkeella ja katseli länteen kohti Klaania ja merta. Laivaston Matoranit toivat paikasta jonne Hydraulinen Vapaus oli tehnyt pakkolaskunsa kärrykaupalla irtotavaraa. Kaikki irronnut raaka-aine tuotiin uusiokäyttöä varten joko Matoranien tai Mahi-vuohien vetämissä kärryissä. Tehmut huokaisi ja katseli kaikkia niitä hajonneita Keetongun leluja. Kahdestatoista taisteluun lähteneestä Lohrakista jäljellä oli viisi ja kestäisi kauan, ennen kuin Laivaston toisiksi suurin ilmalaiva Hydraulinen vapaus saataisiin kuntoon.<br>\n<br>\nNe kuitenkin olivat jaloa violettia Hunaa kantavan Matoranin mielessä taka-alalla. Laivaston päälikkö yritti miettiä niitä kaikkia hienoja Matoraneja, jotka olivat saaneet surmansa tässä sodassa. Vielä pari päivää sitten he olivat puhdistaneet putkia ja öljynneet koneita. Nyt heidän ääntään ei koskaan kuuluisi. Kuolema ja menetys olivat liian suuria asioita Tehmutin käsitettäväksi, mutta hän teki parhaansa. Ymmärtääkseen. Kaatuneiden kunniaksi.<br>\n<br>\n<br>\nParvekkeen ovi aukesi. Ovesta astui Ämtur ja tämän jäljessä suuri nelijalkainen rahi, joka kantoi päänsä päällä teetarjotinta, jossa oli kolme kuppia. Tapiiri laski aterimet parvekkeella olevalle puutarhapöydälle, nousi kahdelle jalalle nojaten paksuilla eturaajoilla pöytään ja alkoi juoda höyryävää juomaa kärsällään. Ämtur ojensi johtajalleen tämän mielikuvituksellisen muotoisin teekupin.<br>\n<br>\n”Voittomme kunniaksi,” Mustaa Akakua kantava Matoran sanoi juhlallisesti.<br>\n<br>\n”En ole oikein juhlatuulella. Me voitimme, niin... Mutta se ei tuo heitä takaisin.”<br>\n<br>\n”Jos olisimme hävinneet, vielä useampi olisi vainaa. Juhlikaamme niiden kunniaksi, jotka antoivat kaikkensa muiden puolesta. He onnistuivat, Tehmut, ja nukkuvat nyt rauhassa. Sinä onnistuit. Sait ne ajettua pois Klaanin linnakkeen yltä tekemästä tuhojaan. Harva tuima Toakaan on pystynyt moiseen.”<br>\n<br>\n”Kiitos”, Tehmut sanoi ja otti kuppinsa. ”En tiedä, Ämtur... Nämä asiat ovat liian suuria meille Matoraneille. Sitä aina toivoo, että Adminit ja Toat hoitavat asiat puolestamme ja me vain kuljetamme tavaraa, rakennamme taloja ja elämme onnellisesti. Niin kai Suuri Henki tarkoitti.”<br>\n<br>\n”Mutta juuri Matoranit hoitivat homman. Edriv teki sen, mihin kukaan Admin tai Toa tai moderaattori ei kyennyt. Hän pelasti Klaanin varmalta tuholta. Hän nosti kansamme korkeampien lajien tasolle. Seuratkaamme hänen esimerkkiään!” Ämtur sanoi, tyhjensi kuppinsa ja laski sen tarjottimelle.<br>\n<br>\n”Tarkoitatko siis, että meidän pitäisi uhrata henkemme suuremman hyvän puolesta?” Tehmut kysyi vakavana.<br>\n<br>\n”En!” Ämtur vastasi hieman kevyemmin. ”Meidän pitää tehdä se, mikä meistä tuntuu oikealta. Sokea uhrautuminen on torakoiden heikkous. Me teemme sen, minkä sydämemme sanoo. Sen, mikä on oikein. Edriv ei pelännyt. Hän on sankari. Mutta hän ei ole ainoa. Kaikki kadonneet pilotit eivät olleet ruumiita! Jotkut vietiin Klaanin lääkintäsiipeen. Meidän kannattaisi mennä katsomaan, miten siellä voidaan. Sitä tulinkin kertomaan.”<br>\n<br>\n”Toivottavasti saamme hyviä uutisia kaiken sodan ja sorron hetkellä”, Tehmut sanoi ja laski kuppinsa. ”Menkäämme siis.”<br>\n<br>\n”Snörf”, Tapiiri kommentoi. Kolmikko jätti parvekkeen ja lähti kävelemään kohti Klaanin linnoitusta, jossa väsymättömät Matoranit tekivät talkootöitä paremman Klaanin puolesta.<br>\n<br>\n[spoil]Jee jeesustelu[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1234,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-09-03T20:47:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/05UM-i4PuOY?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/05UM-i4PuOY?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAamu alkoi hiljalleen sarastaa ja valo rupesi jälleen tulvimaan asuntoloiden sisään. Gukko-linnut rääkyivät Klaanin yllä ja aamuvirkut alkoivat jo nousta ylös. Tiluksilla näkyikin jo ensimmäisiä Matoraneja juomassa aamukahvejaan. Rakennustyömiehet istuivat väsyneenää ympäri muureja. Nämä olivat jääneet töihin koko yöksi ja nyt muutamat hyväntahtoiset kantoivat työmiehille ruokaa ja juomaa, palkkioksi ahkerasta työstä.<br>\n<br>\nKilljoyn huoneessa tunnelma oli unelias. Harmaa Pimeyden Metsästäjä makasi selällään sängyllä, auringonsäteiden heijastuessa tämän kypärästä, luoden säkenöiviä valopilkkuja ympäri huonetta. Hahmo makasi täysin liikkumattomana, toisin kuin tämän toveri, joka makasi vääntyneen näköisessä asennossa lattialla, ainoastaan pään levätessä sängyn reunaan. Veden Toan silmät alkoivat värähdellä huoneen valon vähitellen kirkastuessa. Toa siirsi kätensä silmiensä eteen ja mumisi. Vähitellen tämä kuitenkin alkoi väkisin heräämään ja lopulta Toan silmät rävähtivät kokonaan auki. <br>\n<br>\nRuki väänsi itsensä istuma-asentoon ja vilkaisi haukotellen olkansa yli sängylle, jossa Killjoy edelleen makasi. Ruki hieroi silmiään, katseli hetken nousevaa aurinkoa ja nousi sitten seisomaan, venytellen makeasti. ”Hoi Joy, herää. Nyt on aamu.” Ruki keskeytti venyttelynsä ja jäi tuijottamaan Killjoyn reagoimatonta ruumista. ”Hoi! Herätys! Aamu!”, Ruki huomautti nyt jo kovaan ääneen. Hetken aikaa odotettuaan Ruki kuitenkin totesi, ettei Joy reagoinut edelleenkään mihinkään. Sininen Toa huokaisi syvään ja käveli Joyn sängylle. Ruki sulki kätensä nyrkkiin ja koputti Killjoyn kypärää. ”Hoi unikeko! Herää! Miten monesti minun täytyy vielä se kertoa?”<br>\n<br>\nSillä sekunnilla kun Rukin nyrkki osui Killjoyn kypärään, alkoivat sähköimpulssit Joyn kehossa hurjaan viestintään, jonka seurauksena tämän ruumis nousi välittömästi istuma-asentoon. Joyn kypärä kailotti kovaäänisesti sanoja: ”Hälytys, tuntematonta liikettä havaittu, aktivoidaan asejärjestpzzzzzzzt... asejärjestelmiin ei saatu yhteyttä... yritetään uudelleeen... uudelleen... uudelleen...”<br>\n<br>\nVirta täytti vähitellen Killjoyn kehon ja muutamien sekuntien päästä hän alkoi saamaan tajuntaansa kasaan. Aamun ensimmäiseksi havainnoksi Killjoy totesi Rukin, joka makasi selälleen maassa silmät sepposen selällään. ”Mmmmitä sinä teet? Säikäytit minut puolikuoliaaksi pomppaamalla noin. Mikset sinä herännyt?”<br>\n<br>\nKilljoy odotti hetken ja antoi virran kulkeutua koko hänen kehoonsa. Hän katsoi sormiaan ja testasi niiden liikkuvuutta ja todetessaan niiden toimivan jo normaalisti, hän kumartui ja jäi katsomaan lattialla nyt risti-istunnsassa oleilevaa Toaa. ”Aaah, anteeksi... olin kovin ajatellut herääväni vasta hieman myöhemmin. Äläkä välitä tuosta mekanismista, sen tarkoitus on pitää tunkeilijat loitolla, jos nukahdan taistelukentälle.”<br>\n<br>\nRuki tuijotti Joyta suu ammollaan, samalla kun Metsästäjä kampesi itsensä ylös sängystä. ”...nukahdat taistelukentälle? Mit... miksi?” Killjoy tarttui päähänsä ja väänsi sitä sivuille kunnes se rasahti. Pienen niveltarkistuksen tehtyään Joy kopautti rintaansaja päästi sen jälkeen pienen sähkönkipinän sormistaan. ”Virtaa. Toisin kuin teillä sydämellisillä olennoilla, minun kehoni toimii virralla. Keinotekoinen, epävarma tapa elää, kyllä. En voi koskaan täysin ennustaa milloin sen senhetkinen käyttövirta kuluu loppuun. Toa-kivi sisälläni luo minulle sitä lisää ainoastaan kun nukun. Tämän takia minulle saattaa käydä onnettomuus, jossa kehoni sammuu kesken taistelun.”<br>\n<br>\nRuki meni sanattomaksi saamastaan vastauksesta ja tyytyi vain nyökkäämään hieman nolostuneena. ”Kehosi, miltä se tuntuu? Onko kipu kadonnut?” Killjoy hätkähti, hän ei ollut ajatellut koko asiaa, mutta nyt kun hän ajatteli, hän tajusi kivun kaikonneen. Hän testasi raajojaan uudelleen, hyppäsi ilmaan muutaman kerran ja venytteli lihaksiaan. ”...se on miltei poissa.” Ruki hymyili leveästi: ”Ah, se siis toimii. Parantava vesi. Se vie kivun pois ja hitaasti parantaa vammoja. Onnistuin pitämään hoitoa yllä mukavat viisi tuntia, ennen kuin väsyin liikaa ja jouduin lopettamaan. Luulen, että pari yötä lisää ja olet taas kunnossa. Nyt sinun pitäisi kuitenkin olla kunnossa liikkumaan.” Killjoy katsoi kehoaan ja yllättäen kumarsi syvään. ”Kiitän valtavasti tästä vaivannäöstä, toivon kuitenkin, että ymmärrät, ettei sinun tarvitse tehdä tät-” <br>\n<br>\n”Killjoy, sinun ei tarvitse kiittää.” Rukin keskeytettyä Killjoyn puhe, oli Metsästäjä istahtanut takaisin sängylleen. Kaksikko tuijotti nyt hetken toisiaan, kunnes Ruki yskäisi kevyesti ja asteli Joyn ovelle. ”Niin tuota, jos minä palaan taas illalla.” Killjoy nyökkäsi ja katseli Rukin hitaasti astelevan ovesta ulos. Hän ei halunnut myöntää sitä itselleenkään, mutta Ruki oli hänelle paljon mukavampi, mitä hän olisi itse kenties ansainnut. <br>\n<br>\nJoyn mieleen palasivat edellisillan tapahtumat ja hänen oivalluksensa Rukin päänmäärästä. Hän ei haluaisi kouluttaa taistelijoita, tämä maailma sisälsi niitä jo liikaa. Mutta toisaalta, Ruki oli auttanut häntä, hänen pitäisi maksaa jotenkin takaisin. Joy tunnusteli karheita jalkojaan ja totesi tarvitsevansa rakettitöppösensä takaisin. Hän lähti määrätetoisesti kävelemään kohti Admin-tornia, tietäen Creedyn puuhastelevan jossain siellä. Joyn ei kuitenkaan tarvinnut lähteä kotioveltaan kovinkaan kauan, kun Matoran ja Vahki saapuvat tätä käytävällä vastaan.<br>\n<br>\n”Hei hei hei, sinähän et saisi vielä liikkua!” Creedy huuteli välittömästi, nähdessään Killjoyn tulevan tätä vastaan. Killjoy murahti tilanteen olevan jo parempi ja kiinnittikin huomionsa Creedyn perässä tulevaan kyyryssä laahustavaan Vahkiin. Lähempi tarkastelu osoitti Sarajin valtavan painolastin alla, selässään metallinen pinkki haarniska. Creedy hoputti Sarajia ja virnisti Killjoylle: ”Se puku on valmis, mitäs jos mennään vähän tutustumaan?”<br>\n<br>\n<em>Hetkeä myöhemmin, jälleen Killjoyn huoneessa</em><br>\n<br>\nVaaleanpunaisella pohjavärillä maalattu haarniska lepäsi nyt Killjoyn edessä lattialla, samalla kun koville joutunut Saraji lepuutti selkäänsä Joyn sängyllä. Killjoy tuijotti tätä uutta, rakenteeltaan hyvin tuttua pukua. Hän huomasi päällepäin muutamia muutoksia, mutta hänen silmäänsä pisti vain puvun pinkki väri.<br>\n<br>\n”Miksi se on pinkki?”<br>\n<br>\nCreedy oli kuin ei olisi kuullutkaan Killjoyn lausetta ja alkoi innoissaan selittämään puvun ominaisuuksia. ”Okei, ensiksi pääpiirteet. Puvun panssarointi on himpun verran kevyempi normaaliin nähden, joten sinun täytyy kompensoida pienempää kestävyyttä nopeudella, se tuskin tulee olemaan ongelma, koska nämä uudet nivelet auttavat asiaa varmasti paljon.” <br>\n<br>\n”Miksi se on pinkki?”<br>\n<br>\n”Lisäksi, onnistuin säilyttämään vanhan Glide-pukusi siivekkeet, joten voit säästää rakettimoottoridesi toiminta-aikaa reilusti. Puvun pienempi koko tosin valitettavasti tarkoittaa sitä, että olkapäidesi ohjuspattereihin mahtuu enää vain neljä kärkeä per patteri, johtuen puvun pienemmistä ammustiloista.”<br>\n<br>\n”Miksi helkutissa se on pinkki?”<br>\n<br>\n”Sitten, tulee ominaisuus, josta on paljon hyötyä, mutta myös haittaa. Onnistuin voimistamaan elementalivoimasi materialisointigeneraattoria, joten rannekiväärisi panosten läpäisevyys paranee huomattavasti ja sen pitäisi nyt vihdoin tehdä kunnollista vahinkoakin vihollisten panssareihin. Tässä on nyt vain se varjopuoli, että se ei jätä elementäälienergiaa lainkaan enään itsesi käyttöön... joten sinun ei auta kuin luottaa aseistukseesi.”<br>\n<br>\n”NYT HELKUTTI SOIKOON MIKSI SE ON PINKKI?” Creedy keskeytti yli-innokkaan puheensa puvun ominaisuuksista Killjoyn karjaisuun ja hätkähti askeleen taaksepäin. ”Oh, tosiaan. Anteeksi. Katsos, ainoa panssarimaali mitä oli tarjolla oli... noh pinkki. Loput ovat siellä kellarissasi puvun vaihtokoneen sisällä. En voinut muutakaan.”<br>\n<br>\nKilljoyn silmäluomi väreili, hän ei ikinä käyttäisi tuon väristä pukua. Saraji ilmeisesti huomasi tämän ja huomautti, että Killjoyn pitäisi keskittyä enemmän käytännön puoleen, kuin tyylitietoisuuteen. Killjoy kuitenkin tiesi mitä hänen tulisi tehdä. Pukujen vaihtaminen manuaalisesti oli kivulias ja pitkä prosessi. Vaihtoehtoja jöi vain yksi:<br>\n<br>\n”Me menemme mökilleni ja kaivamme sen laitteen ylös. Saraji, vuokaa meille moottoripyörät, en kuuntele vastalauseita.”<br>\nSaraji hautasi kätensä kasvoihinsa, mutta tietäen, että Killjoy ei muuttaisi mieltään, hän nousi ylös ja ryhtyi johtamaan joukkoja käytäville. ”Noh, viimeisestä ajelusta taitaakin olla aikaa.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1235,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-09-03T23:17:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin kyläalueet, eilen</strong><br>\n<br>\n\"...kuule, tiedän että olet siellä jossain\", Make puhisi itsekseen maassa. Muuta vaihtoehtoa ei ollut. Hänen viimeisetkin voimansa alkoivat hiipua. \"JA tiedän että kuulet minut. En olisi uskonut sanovani tätä, mutta minä todella, todella tarvitsen sinua. Ja tiedän, ettei minun tilani sinua juuri hetkauta, mutta jos minä menen, menet sinäkin.\" Maken koko lihaksisti veltostui. Se ei kuitenkaan ollut ainoa inhottava asia sillä hetkellä. <em>\"Kiltti...\"</em> Maken silmät ummistuivat suorastaan väkisin. Ilmeisesti tuli lähdön aika...<br>\n<br>\nRäjähdyksen synnytämä hornankattila nieli lopulta loputkin puisesta pikku rakennelmasta. Perustusten pettäessä suuri asutustalo kaatui maahan korttitalomaisesti. Tyylikkäitä kipinäsuihkuja purkautui sinne tänne. Make makasi tuhon keskellä.<br>\n<br>\nPian moderaattorin oranssina hehkuva silmä avautui. Tämän sormet pureutuivat tiukasti kovaan maahan puolirahin ponnistaessa hitaasti ylös. Se onnistui lopulta saamaan takaraajansa tukevaan asentoon. Ympäristön tulimassat suorastaan imeytyivät hahmon iholle. Guartsun reaktiolta sokerin loppumiseen kuulostava karjaisu peitti taivaan.<br>\n<br>\n<strong>Nasorakpommikone 27:n ohjaamo</strong><br>\n<br>\n\"Mitä hemmettiä?\" Nazorakpilotti katseli juuri pommittamaansa aluetta silmät suurina.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, pommituksen jälkeinen päivä</strong><br>\n<br>\nMake havahtui. Hän huomasi makaavansa valkoiseksi värjätyssä huoneessa. Pehmeät, mukavantuntuiset petivaatteet sulkivat hänet syleilyynsä. Make yritti nousta pystyyn. Hän kuitenkin sai huomata, ettei hänellä ollut energiaa. Onneksi tämä huone oli hänelle hyvinkin tuttu. Ga-Matoran käveli Maken luo.<br>\n\"Kas, olet hereillä.\"<br>\n\"Vuoden havainto\", Make tokaisi. <br>\n\"Sinä se olet sitten uppiniskainen. Henkihieverissä päätit juosta metri kaupalla. Ja raahaamaan sen kuusiraajaisen sontiaisen mukanasi.\"<br>\nSiinä samassa maken mukava tunne katosi. Hän siirsi katseensa takaisin suoraan katon loisteputkivaloon. Matoran katsoi häntä ihmettelevästi. <br>\n\"...mahdatko muistaa mitään?\"<br>\nMake oli hetken vaiti. \"...en\", hän vastasi vaimeasti.<br>\nHoitaja taputti häntä olkapäälle. \"Lepäähän nyt. Palaan myöhemmin analyysin kanssa.\" <br>\nPian Matoran oli poistunut huoneesta.<br>\n<br>\nMaken tunnetila täyttyi epämiellyttävyydestä. Hämäriä muistikuvia tunki hänen silmiinsä.<br>\n<em>Kaikki se tuho. Tuska. Hävitys. Hetken Makesta tuntui, kuin hän olisi nauttinut siitä. Kuin hän olisi suorastaan halunnut palavasti jatkaa sitä...</em><br>\nMake pudisti päätään. Hän tekisi niinkuin suloinen hoitaja neuvoi. Hän sulki silmänsä...<br>\n<br>\n<strong>Maken mielen sisimmissä osissa</strong><br>\n<br>\nJos lohikäärmeen suun lihakset olisivat olleet kyllin kehittyneet, se olisi varmaan virnistänyt leveästi...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1236,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-09-04T07:55:00.000Z","content":"<strong>Blozin mieli</strong><br>\n<br>\nTulen Toa väisti juuri ja juuri tulleen iskun hirviöltä, joka muistutti Shaldokia, hänen entistä tiimitoveria.<br>\n<br>\n\"Shaldok, kuuntele, ei meidän tarvitse taistella\", Blozi sanoi.<br>\n<br>\nOlento ei vastannut, vaan jatkoi iskujaan. Blozi huomasi areenalla muutaman kiven, ja heitteli niitä. Hän tarvitsisi idean. Kuinka hän voisi voittaa ystävänsä, joka aikoi tappaa hänet?<br>\n<br>\nOlento ei piitannut kivistä, vaan käveli Blozia kohti. Blozi otti nuijansa esiin ja lähti hyökkäykseen. Hän väisti Shaldokin kourien iskun ja löi sitten nuijalla tätä vatsaan. Samassa, hän hyppäsi, otti teränsä esiin ja löi niillä selkään. Selässä oli piikkejä, jotka antoivat sähköiskun Blozin, joka lennätti hänet kauas.<br>\n<br>\n<em>Odotin sinulta parempaa</em>, kuului jostain ääni. Shaldokin huulet eivät liikkuneet. Blozi ampui Tulella olentoa, mutta ei saanut aikaiseksi suurta vahinkoa. Hän juoksi Shaldokia kohti, hyppäsi oikeassa kohtaa. Hän otti Zamor-plasmakanuunansa esiin ja ampui Shaldokia. Tämä riitti tekemään vahinkoa tarpeeksi, jotta Shaldok kaatuisi. Blozi oli hengästynyt. Hän kävi hakemassa nuijan, mutta silloin tunsi sähköiskun. Hän lensi n. 5 metriä taaksepäin ja osui katsomoon.<br>\n<br>\n\"Vai on täällä katsomokin?\" Blozi ajatteli. \"Onneksi niissä ei ollut ketään.\"<br>\n<br>\nOlento käveli Tulen Toaa kohti. Blozi sillon kiipesi ylöspäin katsomoa ja ponnisti seinästä. Hän tippui alaspäin, otti Zamor-plasmakanuunansa esiin ja ampui. Shaldokiin osuivat n. puolet ammuksista. Blozi ajatteli koko ajan, miten voittaisi tuon. Se oli hänen tiimitoverinsa, entinen Maan Toa, joka oli ollut häntä vahvempi jo silloin ja parempi taistelija. Nyt tuo oli mutatisoitunut hirviöksi, jolla oli suuret voimat ja yllättävä nopeus. Olento ei puhunut ollenkaan ja Blozi tiesi, ettei sen iskut olleet parhaimpia, mihin Shaldok pystyi. Hän otti teränsä ja liukui Shaldokin jalkojen juuresta hyppäsi ja löi olentoa päähän terillään. Olento huusi, mutta huitaisi Tulen Toan pois niskastaan. Blozi lensi jälleen, ja osui areenan luoteisosaan. <br>\n<br>\nHän nousi, ja ampui Tulta aseistaan. Hän tarvitsisi suunnitelman ja pian.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1237,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-09-04T08:36:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nMatoro käveli rauhallisesti aamuisen Klaanin käytävillä. Hän pähkäili, kenet nappaisi mukaan kuudenneksi. Lisäksi hänen pitäisi tänään käydä katsomassa, joko Kapura olisi saanut hänelle uuden miekan.<br>\n<br>\nSiispä Jään Toa päätti mennä ensin tapaamaan Kapuraa, jos hän vaikka lähtisi mukaan Nimdansaattotehtävälle. <br>\nKlaanin iänikuiset vaaleanharmaasta kivestä kaiverretut kierreportaat alkoivat pikku hiljaa tympiä. Matoro kirosi sitä nazorakia, jonka pommi oli tuhonnut hissiin menevät sähköjohdot.<br>\n<br>\nAivan liian monen portaan jälkeen Matoro koputti huoneen numero 338 oveen. Kapura avasi ja Jään Toa tuli lyhyesti tervehtien sisään.<br>\n\"Tota, kaksi asiaa\", Matoro aloitti.<br>\n\"Mennään istumaan\", Kapura sanoi väliin. Pian kaksi Toaa istuivat Kapuran huoneiston takkatulen loisteessa.<br>\n\"Niin, siis. Ensin. Onko miekkani valmis?\" Matoro aloitti.<br>\n\"Ei ole. Myöskään harppuunan osat eivät ole valmiit. Nyt minulla on ollut paljon töitä\", Tulen Toa selitti. Klaanin taitavimpana seppänä hän sai hoidettavakseen Laivaston aluksien monimutkaisimmat osat ynnä muut.<br>\n\"... okei. Sinä tuskin pääset tulemaan eräälle tehtävälle, liittyen Nimdaan?\"<br>\nKapura mietti hetken.<br>\n\"Ei, en pääse\", Kapura vastasi lyhyesti. \"En välitä pätkääkään Nimdasta\"<br>\nMatoro jätti kysymättä Kapuran oudosta mielenmuutoksesta. Hänhän oli ollut vain vajaa kuukausi sitten hakemassa Nimdaa Metsästäjien käsistä Xialta.<br>\n\"Mutta minulla on sinulle yksi asia\", Kapura jatkoi. \"Runo. Nukeista.\"<br>\n<br>\nMatoro ei voinut peittää hämmästystään. Miten Kapura tiesi asiasta?<br>\nVälittömästi tämän ajatuksen jälkeen Matoron mieleen palasi häilyviä kuvia: verellä kirjoitettu runo, Taripin luuranko, Kezenin elävä ruumis, valkoinen nukke, patsas, vettä...<br>\n<br>\n\"Nuk-\" Matoro sopersi. \"Miks- mit- Miten sinä tiedät?\"<br>\n\"Sanotaanko, että pikkulinnut visersivät, että näit runon. Haluan tietää, mitä siinä runossa sanottiin\", Kapura kysyi rennosti.<br>\n<br>\nMatoro yritti tasata ajatuksensa. Yhtäkkiä niin luotettavan ja ystävällisen oloinen Toa vaikutti pelottavalta.<br>\n<br>\n\"Saat sen... joku päivä. Nyt minulla on muuta\", Matoro yritti siirtää ajatuksensa pois Temppelin tapahtumista. \"Mutta niin joo, harppuunani ei siis valmistu ajoissa. Mitä jos... voisitko tehdä jokaista osaa neljä kappaletta?\"<br>\n\"Mitä meinaat?\"<br>\n\"Tee osat neljään harppuunaan\"<br>\n\"Okei, eiköhän se onnistu\", keskustelu sujui taas aivan kuin mitään outoa ei olisi tapahtunut.<br>\n<br>\nNoin viidentoista minuutin kuluttua Matoro oli taas Klaanin käytävillä. Hän halusi jotakin tekemistä, joka peittäisi ajatukset Nukeista. Hän ei halunnut ajatella niitä.<br>\n<br>\nHyvin pian Matoro huomasi myös Killjoyn ja hänen seurueensa kävelevän käytävällä. Matoro otti pari juoksuaskelta.<br>\n<br>\n\"Hei, Joy\", Matoro huudahti, puoliksi tervehtien, puoliksi kiinnittäen Killjoyn huomion. <br>\nKilljoy nykäisi edellä juoksevaa Sarajia olkapäästä, saaden tämän pysähtymään. Joy käski muita odottamaan, samalla kun hän itse asteli takavasemmalta tulleen Matoron luokse.<br>\n<br>\n\"Onko sinulla hetki aikaa?\" Matoro kysyi, mennen suoraan asiaan.<br>\nJoy vilkaisi sivummalle jääneitä tovereitaan, nyökkäsi näille ja kääntyi sitten takaisin Matoron puoleen. \"Riippuu, kerro asiasi.\" <br>\n\"No siis. Klaania pyydetään apuun yhden Nimdan sirun turvallisessa saattamisessa Klaaniin. Luulen, että tehtävä alkanee tässä parin päivän sisään. Mitäs sanot?\"<br>\n<br>\nKilljoy ei voinut olla peittämättä hämmästyneisyyttään. \"Siru? Tänne? Miten te oikein järjestitte tämän?\" <br>\n\"Rehellisesti sanottuna minä en tiedä. Tänne saapui eilenn aamulla eräs Ath-munkki, joka kertoi, että he haluavat siirtää yhden sirun Klaaniin. Sain vain tehtäväksi kerätä joukon klaanilaisia suojamaan kuljetusta.\"<br>\n<br>\nJoy katseli ympärilleen ja varmisti ettei lähettyvillä ollut ulkopuolisia. Tämän jälkeen hän madalsi ääntään, haluten pitää keskustelun mahdollisimman huomaamattomana. \"Kuulostaa liian epäilyttävältä. Minkä takia he yhtäkkiä ilmestyvät paikalle tarjoten sirua... en pidä ideasta en yhtään... ja siksi voisin hieman perehtyä asiaan.\" <br>\n\"... mitä tarkoitat?\" Matoro kysyi, myös hieman matalemmalla äänellä.<br>\n<br>\n\"En ole aivan varma. Koko tuo tarjous vain haiskahtaa ja pahasti. Aivan liian hyväntahtoista, aivan merkilliseen aikaan. Minä lähden mukaan. Jos valmistaudumme hyvin ja olemme varuillamme, voimme ehkä saada selville jotain ennen kuin vahinko ehtii tapahtua\", Killjoy murahti. Hän alkoi kuitenkin havaitsemaan levottomuutta takanaan. Hän näytti pienellä sormiliikkeellä, että hänellä menee vielä pieni hetki.<br>\n<br>\n\"Hmmm... selvä. Nyt kun sanot, se matoran alkaa vaikuttaa hieman epäilyttävältä. Mutta joo, informoin varmaan lisää kun saan tietää lisää. En tiedä vielä koska meidän on määrä lähteä, joten tavoitanko sinut Klaanista lähipäivinä?\"<br>\nKilljoy nyökkäsi. \"Lähden käymään mökilläni, toivon voivani pelastaa sieltä jotakin. Palaan iltahämärissä, löydät minut huoneestani jos asiaa tulee.\" Tämän sanottuaan Joy kääntyi takaisin Sarajin ja Creedyn luokse, viittoillen näille matkan jatkumisesta. \"Ai niin\", Killjoy muisti viime hetkellä, \"Maksa se televisio.\"<br>\n\"...\" Matoro ei vaivautunut vastaamaan. Hän lähti takaisin päin, kohti Klaanin aulaa ja Sadjen väliaikaista huonetta kertoakseen, että sai tiimin kokoon.<br>\n<br>\n[spoil]Tein vuoropuhelun Joyn kanssa.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1238,"creator":"Troopperi","timestamp":"2011-09-04T10:37:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\nTroopperi istuskeli puisessa tuolissa huoneensa nurkassa, ja veti esiin miekkansa. Hän katsoi sitä hetken. Se oli pitkä, teräksestä taottu kahden käden miekka, jonka väistintä koristivat pronssiset, monimutkaiset kuviot. Hän veti esiin hiomavälineet, ja alkoi teroittaa sitä. Aamu sarasti idässä, ja ensimmäiset valonsäteet tunkeutuivat Troopperin ikkunasta vaaleiden verhojen läpi huoneeseen. Eilen oli Matoro pyytänyt hänet tehtävälle, ja tänä aamuna heidän tuli tavata ja keskustella asiasta tarkemmin. Miekan terä teroittui pikku hiljaa. Terässä oli monia naarmuja, tämä ase oli palvellut Troopperia pitkään, hän muisti kun hän takoi sitä. Sillä Troopperi oli aikanaan ollut seppä, tavallinen Ta-Koron lähellä, palaneen metsän reunoilla asunut työläinen. Hän oli monia aseita takonut, mutta tämä oli ehdottomasti hänen suurin mestariteoksensa. Miekan kahvassa välkehti kirkkaasti pronssi, se ei ollut tummunut ajan myötä. Ajatuksiinsa uppoutunut Troopperi säikähti, kun hänen oveensa koputettiin.<br>\n<br>\n\"Hyvää huomenta.\" Oven takana oli kuriiri. Hänellä oli painava paketti kädessään.<br>\n<br>\n\"Tämä tuli aamulla pajalta, se oli määrä tuoda tänne.\"<br>\n<br>\nTroopperi kiitti, ja otti paketin. Siinä oli Klaanin asepajojen sinetti, kaksi miekkaa ristissä Nöpön kuvan alla. Hän avasi paketin. Se sisälsi useita teräksisiä, punaisilla gukonsulilla sulitettuja vasamia hänen varsijouseensa. Troopperi asteli takaisin pienelle työpajalleen, ja jatkoi valmisteluja. Pian hän oli valmistautunut alustavasti matkalle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1239,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-09-05T13:45:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, Blozin mieli</strong><br>\n<br>\nBlozi lensi katsomoon viidettä kertaa. Hän oli vahingoittunut pahasti. Hänen vasen kätensä vuosi koko ajan verta, eikä hän pystynyt enää juoksemaan. Vartalossa oli lommoja ja hänen oikea silmänsä oli paisunut. Hänen vastustajansa, Shaldok, ei ollut vahingoittunut juuri yhtään. Se teki tästä hommasta juuri vaikean. Blozin vartalossa oli viiltoja, joista vuoti verta. Shaldokilla näytti olevan todella terävät kynnet. Hän ampui räjähtävän ammuksen katsomoon, n. metrin päähän Blozista. Tulen Toa lensi suoraa olentoa kohti, joka sitten oikealla hetkellä, löi hänet takaisin katsomoon. Blozi tosin lensi tällä kertaa katsomon läpi. Hänestä tuntui, että selkä murtui juuri. Hän nousi jälleen ja mietti mitä tehdä. Joka kerta, kun hän oli onnistunut vahingoittamaan tuota, oli häneen sattunut takaisin 50 kertaa kovemmin. <br>\n<br>\nHän nousi ja katsoi Shaldokia. Tuo olento, tuo hirviö oli joskus ollut hänen paras ystävänsä. Monet vuodet, olivat he olleet kaveruksia, jotka olivat kohdanneet ties mitä. Nyt hänen pitäisi taistella tuota vastaan.<br>\n<br>\n<em>Miksen voi herätä?</em> Blozi ajatteli. Hän oli yrittänyt monta kertaa, mutta ei onnistunut. Hänestä tuntui, että jokin tai joku piti häntä vankina omassa unessaan.<br>\n<br>\n<em>Oletpas heikko. Heikko... heikko.... heik.... koo....</em><br>\n<br>\nTuo ääni kuului joka puolelta.<br>\n<br>\n\"Lopeta!\" Blozi huusi. Ääntä ei enää kuulunut. Hän huomasi makaavansa. Sängyllään. Hänen selkäänsä särki. Ja silloin. Hän huomasi, että hänellä oli ne samat vammat, täsmälleen samoissa paikoissa, kuin hänen unessa.<br>\n<br>\n\"Mitä ihmettä?\" Blozi ajatteli. Hän nousi ja huomasi kivun kaksinkertaistuneen. Hän käveli hitaasti. Ja silloin hän tiesi, minne mennä.<br>\n<br>\n<strong>Verstas</strong> <br>\n<br>\nBlozi avasi Verstaan oven. Hän tiesi mitä hänen piti tehdä. Hänen vanha haarniskansa ei olisi kestänyt enää yhtään iskua. Hän päätti rakentaa v2 haarniskastaan. Avattuaan oven, huomasi hän varjoissa jonkun olennon. Hän oli liian lihaksikas ollakseen Matoran ja liian lyhyt ollakseen Toa. Hänen oranssit silmät olivat pelottavat. Hän näytti kantavan Komauta. <br>\n<br>\n\"Mitä teet Verstaassa?\" se kysyi, vaimealla äänellä.<br>\n<br>\n\"Rakennan paremman version haarniskastani. Tarvitsen uuden\", Blozi vastasi.<br>\n<br>\n\"Sitten voin auttaa\", olento sanoi. \"Minulla on vanha haarniska tuolla. Voimme korjata sen ja paranella sitä. Ja näytät tarvitsevan aseita.\"<br>\n<br>\nBlozi hymyili ja ajatteli, että tapahtuipa hänelle jotain hyvääkin. <br>\n<br>\n\"Käydäänpä sitten töihin\", Tulen Toa sanoi ja otti jakoavaimen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1240,"creator":"DJ Peelo","timestamp":"2011-09-05T16:51:00.000Z","content":"<strong>Veljeskunnan linnake</strong><br>\n<br>\nPeelo katseli ympärilleen. Veljeskuntalainen, vihreähkö matoran oli johdattanut heidät kapeaa tunnelia pitkin huoneeseen, jota valaisi muutama soihtu. Kummallista siinä oli se, että soihdut näyttivät lahonneen, ja tuntui kuin ne olsiivat olleet siinä vuosisatoja. Silti ne jotenkin onnistuivat vielä palamaan harvinaisen kirkkaasti. Huonetta koristi pari tuolia ja muutama pöytä, joiden päälle oli levitetty papereita, joihin oli rustattu jotain. <br>\n<br>\nPeelo kääntyi katsomaan KooBeeta suhteellisen kiinnostuneen näköisesti. Häntä nauratti, mutta samalla ihmetytti KooBeen käytös, jolloin hän käänsi katseensa Gekkoon. Gekko näytti erittäin turhautuneelta KooBeehen, ja vaikutti erittäin mietteliäältä. Peelo oli jo kysymässä vaivasiko häntä jokin, mutta sama vihreähkö matoran avasi huoneen päässä sijaitsevän pölyisen oven, ja huikkasi joukkiolle \"Alkakaa tulla, ei tässä ole koko iltaa aikaa ihmetellä\". Peelo katsahti taakseen käytävälle, josta he saapuivat huoneeseen. Muut olivat jo ovella, kunnes Gekko kääntyi katsomaan taakseen, ja älähti \"Tule jo\".<br>\n<br>\nPeelo säpsähti hieman, ja kaivoi vyöltään esiin radiopuhelimen. Hän heitti sen Gekolle, ja Gekko nappasi sen ilmasta refleksinomaisesti. \"Mitä minä tällä?\" hän kysyi, johon Peelo vastasi nopeasti \"Menen ulos vartioon. On parempi jos joku vahtii ettei niitä torakan pirulaisia änkeä niskaamme\". Gekko nyökkäsi, ja oli jo sulkemassa oven, kunnes hän tokaisi \"Sinä sitten tulet ehjänä takaisin\". Gekko riuhtaisi oven kiinni, ikään kuin yrittäen saada sitä tiukemmin kiinni.<br>\n<br>\nPeelo lähti astelemaan käytävää pitkin takaisin.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Veljeskunnan Linnakkeen salaoven lähettyvillä</strong><br>\n<br>\nPeelo pukkasi luukun olkapäällään auki, ja hypähti ylös. Hän tarkisti ettei lähistöllä ollut ketään, sulki luukun, ja peitti sen oksilla ja lehdillä. Tämän jälkeen hän katsahti ympärilleen, ja huomasi puun, jota pitkin näytti helpolta kiivetä. Hän asteli sen luokse, tarrautui alimpiin oksiin kiinni, ja alkoi kiivetä puun runkoa ylös. Hän saapui oksiston luo, ja istahti siihen. Hän poimi kiväärinsä selästään, asetti siihen 12 ammuksen lippaan, ja laittoi piipun päähän pitkähkön äänenvaimentimen, saaden aseen näyttämään entistä pidemmältä. \"Nyt eivät kuule mitään muuta kuin ystäviensä tuskistelut... jos ehtivät\", hän mietti itsekseen, ja syystä. Kivääri oli kuin jousipyssy, ja ammuttaessakin kuului vain pieni napahdus, jonka äänenvaimennin kadotti täysin. Kiväärin pitkähköön kylkeen oli maalattu tuulenpuuska, jonka päässä oli virnuileva pääkallo, ja tuulenpuuskan kuvan alle oli kirjoitettu pienellä, mutta tyylitellyllä tekstillä \"kuoleman puhallus\".<br>\n<br>\nPeelo asetti kiväärin olalleen, ja katsoi öistä taivasta. Sade peitti kirkkaana hohtavat tähdet, mutta pilvenreunojen välistä pilkisti kirkkaana hahkuva tähti sieltä täältä. Mietteliäänä hän katsahti alas, tarkistaen näkyykö ketään. Ainoa mitä hän näki, oli tiheää viidakkokasvustoa, jonka seassa hän havaitsi kuolleen rahin. Rahia hän ei tunnistanut, mutta hän oli varma että se oli kuollut kohtaamisesta Nazorakien kanssa.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/5jfWT9oPXx4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/5jfWT9oPXx4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPeelo sääli tätä rahia. Se oli pieni, ja näytti puolustuskyvyttömältä. Nazorakit ovat julmia, eivätkä selvästikänä anna kellekään, tai millekään armoa. Hän käänsi katseensa takaisin taivaalle, ja katseli syvästi miettien tähtiä, jotka näkyivät pilvien alla siellä täällä. Häntä näkymä muistutti siitä kuinka pahuus ja kuolema on peittänyt tämän maailman, mutta kaiken sen pahuuden seassa piili toivo. Toivo selviytymisestä, ja paremmasta maailmasta. Sade vain yltyi, ja piiskasi Peelon kasvoja, ikään kuin pilkaten tätä.<br>\n<br>\nHänen ajatuksensa siirtyivät toisaalle. Klaaniin, ja sen asukkeihin. Hän oli ollut Klaanissa pitkään, muttei ikinä käynyt edes tervehtimässä. Hädin tuskin hän tunsi ketään kunnolla, ja tässä hän silti oli, tärkeällä tehtävällä Klaanin toimesta. Hän luotti klaanilaisiin. Mutta luottivatko he häneen.<br>\n<br>\nSiinä samassa pieni oksa napsahti poikki samaisesta puusta hänen vierestään. Peelo säpsähti, ja oli jo valmiina iskemään mahdollista vihollista kasvoihin. Mutta ei, se oli vain oksa.<br>\n<br>\nPeelo katsahti taas alas, mutta tällä kertaa, siellä oli viiden Nazorakin partio. Peelo siirsi muutaman lehtien peittämän oksan päälleen, piilottaen itsensä, ja kaivoi esiin radiopuhelimen.<br>\n<br>\n\"Gekko. Meillä on vieraita.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1241,"creator":"Tronie","timestamp":"2011-09-05T17:10:00.000Z","content":"<strong>Uroijegen</strong><br>\n<br>\n<br>\nVesi loiskahti. <br>\n<br>\nTiikeli kalasti rantakalliolla vain muutama Fikou seuranaan. Hän oli onkinut jo useita, mutta ei malttanut poistua milloin minkäkin syyn takia. Kalojaa hän olisi halunnut saada. Toivoen ja toivoen. tunnit vierivät Tiikelin kalastellessa turhaan. lopulta hän oli aikeissa lähteä. <br>\n<br>\n\"Vielä Hetki.\" hän huokaisi, huomatessaan erään Fikoun käpertyvän hänen lämpimälle hartialleen. Tiikeli painoi hienoa musiikkia soimaan uudella Kohliipallollaan, johon oli asennettu MP3, räjähteitä ja valokiviä. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/atnSTtiWU5E" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/atnSTtiWU5E</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSilloin koukkuun tarttui jotain suurta. <br>\n<br>\nTiikeli yritti katsoa kasvillisuudesta likaantuneen veden läpi, mutta ei pystynyt hahmottamaan, mikä onkeen tarttui. <br>\n<br>\nFikout alkoivat käydä levottomiksi. Ne alkoivat perääntyä takaisin synkän metsän suojaan, mutta silloin vesi alkoi kuplia. Tiikelin uteliaisuus alkoi käydä sietokyvyn yläpuolella. <br>\n<br>\n\"Haha, Lulz...\" hän huusi kuplivalle vedelle ja poimi hetken mielijohteesta maasta Kohliipallonsa joka oli varustettu MP3-soittimella, räjähteillä ja valokivillä, jonka heitti keskelle kuplia tietäen, että tulisi joskus vielä katumaan tekoaan. Saalis olisi tärkeämpi kuin mikään omistamansa soitin. <br>\n<br>\nKuplat alkoivat hävitä, jo eikä musiikin lisäksi kuulunut mitään. Olihan kyseessä sentään \"Explodes With Music\"- malli. Silloin Tiikeli uskoi kolkanneensa vonkaleen. \"Tämä Voi Periaatteessa Olla Näin Helppoa, Olen Tyhmempiäkin Fisuja Nähnyt Mutta Silti Jotenkin Epäilyttää...\" <br>\n<br>\nVedestä hyökkäsi nopeasti järkyttävän pitkä rahi, joka sieppasi säikähtäneen Tiikelin mukaansa veteen. Hän kuitenkin toipui nopeasti ja valmistautui puraisemaan pienehköillä ja tylpillä hampaillaan, jotka kuitenkin olivat kiinni vahvassa leuassa. Hän osui silmään. Niin kauheaa makua ei voisi sanoin kuvailla. <br>\n<br>\nRahi alkoi kiljumaan, eikä kivuistaan ymmärtänyt Tiikeli ehtineen uida takaisin pinnalle. Rahi ei ollut tuntenut kipua vuosiin. <br>\n<br>\nTiikeli yritti kiivetä liukasta kalliota ylös, mutta hän ei pystynyt siihen. Hänen olisi pakko uida matalalle. <br>\n<br>\nRahin silmästä vuotanut neste oli saastuttanut laajan alueen, ilman merkkejä tyrehtymisestä. Itse rahi taasen oli alkanut sietää kipua silmässään ja suunnisti puolisokeana kohti Tiikeliä. <br>\n<br>\nRahi oli omassa elementissään nopea uimari ja näin ollen saavutti Tiikelin hetkessä. Rahi iski nopeasti hännällään Tiikelin päin kalliota, jossa hänen selkänsä painautui terävää kalliota päin. <br>\n<br>\nTiikelin ilmavarat hupenivat nopeasti hänen yrittäessään paeta. hän alkoi nähdä elämän kulkevan kuvina silmissä ja oli jo luopumassa toivosta. <br>\n<br>\nKallion raosta tuli öljyä. Tämän huomattuaan Tiikeli muisti hänen mielijohteesta heittämänsä Kohliipallon MP3:lla, pommeilla ja valokivillä, jota ei muistanut sammuttaa. musiikki kuului läheltä, se oli tarttunu rahin vesikilpeen kuulokkeista. Tiikeli yritti kurottautua, mutta ei pystynyt siihen. hän joutuisi päästämään kaiken ilman vapaaksi. ... Ja niin hän teki. <br>\n<br>\nRahi katsoi ainoalla silmällään tyytyväisenä hidasta kuolemaa, hellittäen otettaan Tiikelistä ja alkoi lähestymään häntä suullaan hitaasti, nauttien hetkestä. <br>\n<br>\nTiikeli tunsi vapautuvansa Rahin otteesta ja nappasi Kohliipallon MP3:lla, pommeilla ja valokivillä. Hän laittoi eeppisimmän tuntemansa kappaleen soimaan ja valmistautui räjäyttämään vihollisensa. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/oXVRfHRxoCg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/oXVRfHRxoCg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHän painoi kielletyn punaisen napin päin terävää kiveä, jolloin hän tunsi ihanaa lämpöä vaimenevassa musiikissa. Tämä lämpö sai Rahin palamaan elävältä, mutta Tiikelistä se tuntui vain ihanalta. <br>\n<br>\nKunnes lopulta hänen taju himmeni. <br>\n<br>\nSillä hetkellä Gorserkkeri nimeltä Joumah hyppäsi käpälät edellä veteen pelastaakseen kissaystäväänsä. Ottaessaan Tiikelin kainaloonsa, huomasi hän liekehtivän Rahin ja rupesi naureskelemaan ilkeästi katsellen tapahtumaa silmät kiiluen ja nautiskellen. Hän ei voinut Gorserkkerin luonteelleen yhtään mitään.<br>\nJoumahille tulikin pakottava tarve repiä Rahilta ainakin yksi raaja irti, ja onnistui sivussa unohtamaan täysin Tiikelin, vaikka hän oli Joumahin kainalossa.<br>\n<br>\nJoumah kaivoi toisen taistelukynsistään esille ja aloitti repimään palavalta Rahilta toisen käden irti. Nauttien tilanteesta niin paljon kuin Gorsekkeri voisi raajan repimisestä nauttia. Hän oli aikeissa irroittaa toisenkin häden, mutta silloin hän muisti Tiikelin. Joumah alkoi hätääntyä ja ui niin nopeasti kuin pystyi rannalle.<br>\n<br>\nRanta oli vain muutaman parinkymmenen Bion päässä, mutta sekin matka olisi voinut olla Tiikelille kohtaloksi. Hän oli täysin paniikissa. Hän ei pystynyt ajattelemaan, että Tiikeli saattoi olla jopa kuollut!<br>\n<br>\nKauniilla, lämpimällä ja hiekkaisella rannalla rankan uinimatkan päässä hän heitti Tiikelin päälle ämpärillisen vettä, mutta se ei toiminut. Sen jälkeen hän heitti Tiikelin päälle ämpärillisen olutta, mutta Vsekään ei toiminut, tästä Joumah alkoi olla erittäin peloissaan.<br>\n<br>\n<em>Tiikeli olisi kuollut. Ei enää olisi olemassa sitä hienoa musiikkimiestä.</em> Hänen viimeinen oljenkortensa täytyisi ottaa käyttöön. Niinpä hän viskasi Tiikeliä päin tynnyrillisellä Stiimpäkki-Huumeetta, josta Tiikeli säpsähti pystyyn.<br>\n<br>\n\"OLET ELOSSA!\" Joumah huusi onnesta ellipsinä. <br>\n<br>\n\"Kiva Tietää Näin Kolmelta Aamuyöstä\" Vastasi Tiikeli erittäin sekavalla äänellä. Joumah tiesi ettei Tiikeli olisi seuraavat kaksi kuukautta sekaisin siitä määrästä Stiimpäkkiä. Mutta hän ei jaksanut välittää. Hänelle oli tärkeintä, että Tiikeli oli (fyysisesti) kunnossa. <br>\n<br>\n[spoil]Tiikeli kirjoitti ja oli Tiikelinä Tiikelin paikalla. Kaikki kunnia hänelle.[/spoil] <br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, verstaan ovella</strong><br>\nBloszar oli jättänyt verstaan oven auki, jotta näkisi millaisia osia hän voisi uuteen haarniskaansa pistää. Toa tunsi rakennellessaan jonkun seuraavan häntä. Ehkä se johtui vain oranssisilmäisestä varjoissa liikkuvasta hahmosta.Silloin ulkoa kuului tykin laukaisun tapainen ääni. <em>Allianssi?</em> Bloszar säikähti.<br>\n<br>\nVartiossa ollut Matoran oli saanut verkkoon jotain mitä oli metsästänyt. Lentävän akvaarion. Täydellisen kulmattoman jatkuvassa muodonmuutoksessa olevan jään tapaisesta kirkkaasta, turkoosista aineesta vamistetun kauniisti sisustetun akvaarion. Akvaarion sisällä oli ankeriasmainen rahi, joka oli kirkas. Niin kirkas ettei sen väriä voinut tunnistaa. Ankerias näytti pitävän kiinnijäämisestä. Se näytti pitävän kaikesta ja kaikista.<br>\n<br>\n\"Yay!\" kuului hihkaisu suunnasta, jonka voisi sanoa olevan kaikkialla.<br>\n<br>\n\"Sinä, uusi Toa olet vastuulla tästä riiviöstä.\" Matoran sanoi komentavalla, mutta silti arvostavalla äänellä. \"Äläkä kerro sille mikrobeista. Muuten se täytyy taas aivopestä.\"<br>\n<br>\nBloszar katseli kummissaan outoa rahia ja sen akvaariota. \"Mitä mieltä Kepe nyt olisi?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1242,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-09-06T11:23:00.000Z","content":"<strong>Isä Athin katedraali<br>\nEtelä</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="320" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/xKGmoyuUvyU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/xKGmoyuUvyU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAuringonsäteiden hienovaraisesti tummentamat valkoiset seinät ja lattiat olivat nähneet parempia päiviä. Nämä paremmat päivät olivat olleet todennäköisesti hyvin monia vuosia sitten.<br>\nVuosikymmeniä, vuosisatoja. Isä Ath ei laskenut.<br>\n<br>\nValtavan temppelirakennuksen muinaiset seinät nousivat korkeuksiin asti. Monia metrejä paksun, karaistumattomalle silmälle tuntemattoman bunkkerimaisen steriilin seinämateriaalin läpi kulki vuosisatojen siihen repimiä halkeamia. Majesteettista katedraalia ympäröivä viidakko työntyi hitaasti mutta varmasti läpi halkeamien, sisälle temppelin pyhyyteen. Munkit eivät edes yrittäneet enää harventaa halkeamista sisään kasvavia köynnöksiä ja satavuotisen paksuja oksia, jotka kylpivät katedraalin kuperasta, muodoltaan silmää muistuttavasta kattoikkunasta sisään huokuvassa auringonvalossa.<br>\n<br>\nMuinaisen kauniista seinistä sisään tunkeutuvat erilaiset ja eriväriset köynnökset ja viidakkokasvit kietoutuivat harmonisesti toisiinsa. Miellyttävästi kukkiva kasvusto vaikutti kurottautuvan hitaasti mutta varmasti joka puolelta temppeliä kohti auringonvalon päälähdettä, Athin kaikkinäkevää silmää.<br>\n<br>\nTaivaansinistä, antiikkista rukoustekstein koristeltua Pakaria kantava munkki marssi läpi valtavan salin pitkin pitkää, sinistä mattoa. Tämä matoran tunnettiin vain Oraakkelina.<br>\nHänellä oli lahja. Toiset kutsuivat sitä Isä Athin siunaukseksi uskolliselle palvelijalleen.<br>\nToisten mielestä se oli Atheonin, Maailmojen Repijän kirous ylimieliselle miehelle.<br>\n<br>\nOraakkeli itse ei osannut ajatella sitä kumpanakaan. Hän oli ollut kontaktissa ympäröiviin mieliin jo vuosia.<br>\nVuosikymmeniä. Vuosituhansia. Isä Ath ei laskenut.<br>\n<br>\nOraakkelin lahjan siunaus oli se, että sen kautta oppi ymmärtämään jokaista pientä mieltä. Matoran-munkki oppi hahmottamaan kaikki näkökannat. Hän näki haaveet, unelmat ja tavoitteet ja sen, mitä kukin olisi valmiina tekemään niiden eteen.<br>\nToiset olivat valmiina tekemään enemmän. Paljon enemmän.<br>\n<br>\nYksittäinen ajatus, toive tai haave olisi tarpeeksi kaatamaan valtakuntia. Yksittäinen ajatus voisi määrittää aikakausia. Ajatuksien pohjalta perustettiin uskontoja.<br>\nAjatuksista aloitettiin sotia.<br>\nVain Mestari näki tämän Oraakkelia paremmin. Vanha nainen ei nähnyt silmillään, mutta hän näki uskollaan. Mieli toimi Pyhän Äidin silminä.<br>\nHän näki sinne, minne Oraakkelinkaan katse ei ylettynyt. Athismin Pyhä Äiti näki katseellaan jopa sellaisiiin pimeyden ja tyhjyyden syvyyksiin, joissa tavallinen mieli palaisi tuhkaksi ja jäisi Atheonin ravinnoksi.<br>\n<br>\nOraakkelilla oli kiire. Hän tarvitsi Mestarin katsetta.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Katedraali<br>\nMestarin kammio</strong><br>\n<br>\nKatoltaan puolipallon muotoisen kammion puhdas valkoisuus ei hahmottunut täysin, koska ikkunat oli suljettu eikä trooppista lämpöä hehkuvien kaksoisaurinkojen valo päässyt sisään. Huoneen ovettomasta sisäänmenoaukosta huokui kuitenkin lämmintä valoa.<br>\nOraakkeli astui varovaisesti oviaukkoon ja nuuhkaisi sisältä leijailevaa rukouskynttilöiden ja suitsukkeiden tuoksua. Monenväriset mutta hengitettyinä täysin harmittomat savut täyttivät huoneen ilman niin, että näkeminen vaikeutui.<br>\n<br>\nHuone ei ollut esteettisesti erityisen kaunis, eikä sille ollutkaan tarvetta. Mestariksi ja Pyhäksi Äidiksi kutsuttu matoran-nainen ei ollut nähnyt silmillään moniin vuosiin.<br>\nVuosikymmeniin. Vuosisatoihin. Isä Ath ei laskenut.<br>\n<br>\nValkoisilla lattioilla makasi muutama punainen tyyny, joita jokaista koristi kultaisella ompeleella ikuistettu Athin silmä. Huoneen ainoa pöytä oli askeettinen ja näytti kuuluvan kirkon sijaan jonkinlaiseen tehtaaseen. Kuusisakarainen kynttilä seisoi pöydällä palaen hitaasti.<br>\nAivan huoneen perällä liekehti takka, jonka edessä lattialla oli suuri punainen rukousmatto. Kultaista muinaisnaamiota kantava Pyhä Äiti istui matolla ristiasennossa ja katse liekeissä.<br>\n<br>\n\"Pyhä Äiti\", Oraakkeli sanoi arvokkaasti. \"Pyydän lupaa astua sisään.\"<br>\n<br>\n\"Lupa myönnetty, Oraakkeli\", Mestari sanoi. Täysin hiljaa meditatiivisessa tilassa istunut Ath-uskonnon ylin johtaja vaikutti liikahtavan ensimmäistä kertaa tunteihin.<br>\nOraakkeli kumarsi kevyesti, vaikka Mestari ei tätä elettä näkisikään. Sitten hän astui huoneen oviaukosta sisään. Mestari ei tehnyt elettäkään kääntyäkseen Oraakkelia kohti, vaan piti katseensa edelleen takan lämpimissä liekeissä.<br>\n<br>\n\"Jokin estää näkyni, Mestari\", Oraakkeli sanoi huomattavasti hiljaisemmin. \"On kuin edessäni olisi jonkinlainen... synkkä pilvi.\"<br>\nMestari henkäisi rauhallisesti sisään ja ulos.<br>\n\"Taidan tietää, mitä tarkoitat, Oraakkeli hyvä. Mitä luulisit sen olevan?\"<br>\n<br>\nOraakkeli hymyili hyvin huomaamattomasti.<br>\n\"En voi kuin arvailla, Mestari. Näkyni ovat olleet hyvin epäselviä jo monen päivän ajan.\"<br>\n<br>\n\"Minulle se on kuin olisin menettämässä näköni, ystäväiseni. Sinulla ei liene siitä kokemuksia. Tarvitset kykyjäsi eri tavalla...\"<br>\n<br>\nOraakkeli otti muutaman varovaisen askelen kohti Pyhää Äitiä.<br>\n\"Minulla on kyllä arveluksia, Mestarini.\"<br>\n<br>\n\"Ehkä niin, ehkä niin\", Mestari vastasi. \"Mikä onkaan perimmäinen syysi tulla tapaamaan minua?\" hän kysyi keskittyen sielunsa silmällä silti edelleen jonnekin kauemmas. Jonnekin, jossa oli rauhallisempaa.<br>\n<br>\n\"Ensiksi ajattelin, että joku vahvempi estää minua näkemästä tarkoitusperiään\", Oraakkeli spekuloi varovaisesti. \"Te tietäisitte taatusti tällaisesta telepatiasta enemmän, arvon Pyhä Äiti. Pian kuitenkin mieleeni tuli, että ehkä näin jonkun mielessä jotain niin synkkää, että se on pimentänyt näköni useiksi päiviksi.\"<br>\nOraakkeli antoi Pyhän Äidin maistella tätä mielikuvaa hetken aikaa ennen kuin jatkoi kysymyksellä.<br>\n\"Voisiko se olla mahdollista, Mestarini?\"<br>\n<br>\n\"Mikä vain on mahdollista...\" Pyhä Äiti luennoi ymmärtäväisellä äänellä, \"mieli on mahdollisuuksien ja mahdottomuuksien pesäke, joka kuhisee ajatuksia siitä, mikä on ja mikä voisi olla. Ehkäpä sinä puhut nyt Punaisesta miehestä?\"<br>\nOraakkeli oli hetken hiljaa ymmärrettyään, kenestä Mestari oli puhunut. Hän huokaisi, sulki silmänsä ja keskittyi hetkeksi sisimpäänsä hengittäen syvään.<br>\nKun Oraakkeli avasi silmänsä, ensi töikseen hän pudisti päätään hitaasti.<br>\n\"En tiedä, Mestari\", Oraakkeli myönsi. \"Näköni on ollut synkkä sen jälkeen kun yritin katsoa kokouksessa...\"<br>\nOraakkeli haki sanoja hetken.<br>\n\"... Isä Bartaxiin.\"<br>\n<br>\nMestari istui edelleen samassa meditoivassa asennossa, mutta ei vastannut sanallakaan.<br>\n\"Pyhä Äiti, Mestarini\", Oraakkeli lausui syvää arvostusta ja yllättävää vakavuutta äänensävyssään. \"Aion kysyä jotain, mutta teidän ei ole pakko vastata.\"<br>\n<br>\nTämän kuultuaan Ath-uskonnon Pyhä Äiti kääntyi ensimmäistä kertaa Oraakkeliin päin tämän keskustelun aikana. Pian Oraakkeli tuijotti suoraan ajan hampaan syömän muinaisen kultanaamion silmiin, jotka tuijottivat sokeina eteenpäin.<br>\n\"Tiedättekö te, mistä on kyse?\" Oraakkeli kysyi vakavasti. Mestari oli jälleen hetken hiljaa.<br>\n<br>\n\"Rehellisesti sanottuna minä en tiedä\", Mestari joutui myöntämään ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Oraakkeli kuuli naisen äänestä, kuinka vanha tämä oli. \"Enkä ole varma, haluanko tietää. Hänelle on tapahtunut jotain sen jälkeen, kun hänet oletettavasti... tapettiin hänen omalla saarellaan. Minulla on epäilyksiä, mutta en voi todellakaan sanoa mitään varmaa.\"<br>\n<br>\nOraakkeli nyökkäsi syvään ymmärtäväisenä.<br>\n\"Ymmärrän, Mestarini. En voi vaatia enempää. Minulla on kuitenkin vielä yksi pyyntö.\"<br>\nMestari näytti yllättyneeltä, mutta viittoi Oraakkelia jatkamaan.<br>\n\"Pyydän lupaa lähteä Bartaxin perään.\"<br>\n<br>\nAth-uskonnon Pyhä Äiti huokaisi syvään. Vanhan naisen väsynyt katse siirtyi hitaasti takaisin takan liekkeihin.<br>\n\"Jos sinun on pakko.\"<br>\n<br>\nOraakkeli otti muutaman varovaisen askeleen lähemmäs Mestariaan.<br>\n\"Bartax ei tiedä, mitä tekee. Moni hyvä soturimunkki... moni hyvä mies tai nainen tulee vielä kuolemaan tuolla ristiretkellä.\"<br>\n<br>\n\"Minusta tuntuu, että hän tietää hyvinkin pitkälle, mitä tekee\", Mestari sanoi synkästi, \"mutta ehkä olet oikeassa. Ehkä jonkun on hyvä yrittää pysäyttää hänet.\"<br>\n<br>\nOraakkeli hymyili jälleen hienovaraisesti kerran. Vanha soturimunkki kumarsi syvään Pyhän Äitinsä edessä ennen kuin otti muutaman askeleen kohti kammion oviaukkoa.<br>\n\"Teen parhaani. Kiitos, Mestari.\"<br>\n<br>\nMestari hymähti kevyesti ja keskittyi jälleen mielensä silmään. Kuten Oraakkelikin, myös hän oli nähnyt paljon pimeyttä viimeaikoina. Oli asioita, jotka jopa hänen tasoisensa telepaatin oli pyrittävä unohtamaan. Jos niitä ajattelisi liikaa, voisi menettää järkensä.<br>\n<br>\n\"Oraakkeli\", Mestari sanoi niin hiljaa, että vain Oraakkeli pystyisi kuulemaan. \"Ole varovainen.\"<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tämä on se kohta, jossa kerron syöneeni munkkia kirjoittaessani tätä viestiä.<br>\n<br>\nheh<br>\n<br>\nManu on vastuussa Mestarin repliikeistä.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1243,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-09-06T14:39:00.000Z","content":"<strong>Matoron huone<br>\nBio-Klaani</strong><br>\n<br>\nJään Toa istui hieman kumarassa hänen pyörivällä, tummanvihreällä työtuolillaan. Puinen työpöytä hänen edessään oli, kuten tavallisestikin, täynnä papereita, kyniä ynnä muuta tavaraa. <br>\nPöydän ääressä istujasta katsoen ovi oli sivulla. Suoraan takana oli suhteellisen suurikokoinen ikkuna, josta avautui näkymä Klaanin kaupunkiin ja tasangoille.<br>\nSuoraan ikkunan vieressä oli kaappi ja vanha arkku. Yhdessä nurkassa oli pitkä ja selvästi jonkun mukavuudenhaluisen omistama sänky. Tämän lisäksi huoneesta löytyi kirjahylly täynnä erilaisia teoksia.<br>\n<br>\nMatoro nojasi ainoaan ehjään käteensä päällään. Kirkas aurinko paistoi hänen selkäänsä. <br>\nToa oli näennäisesti rauhallinen, mutta hänen päänsä sisällä oli vilinä. Miten Kapura oli tiennyt Nukke-runosta? Miksi hän halusi runon? <br>\n<br>\nMonet viime aikojen asioista olivat stressanneet Matoroa. Huhut petturista. Torakka-hyökkäys. Yleinen kireä ilmapiiri.<br>\nNuket ja epäonnistunut Nimda-retki. Käsi. Enää Klaani ei tuntunut turvalliselta paratiisilta.<br>\n<br>\nJään Toalla oli omasta mielestään hyvä paineensietokyky, mutta se koski vain tilanteita, joissa piti toimia. Se hänen rakastamansa adrealiininpurske sai hänet kestämään mitä vain. Tavallisista, arkielämän asioista hän tuntui stressaavan enemmän kuin oli tarpeen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/0XOfE96ABFI" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/0XOfE96ABFI</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nYksi asia tulvi aina Matoron mieleen. Vaikkei hän halunnut ajatella sitä, se tuli hänen mieleensä. Nuket.<br>\nNyt Kapura vaati häntä palauttamaan mieleensä ne asiat. Totta kai hän toteuttaisi Kapuran oudon pyynnön. Olihan tämä Tulen Toa auttanut niin valtavasti kaikkia. <br>\nMatoro yritti palauttaa mieleensä Runon alkua. Hän muisti elävästi seinän, pimeän kammion... Verellä kirjoitetut sanat.<br>\n<br>\n<em>Et huutaa saa, et paetakaan<br>\nKun Nuket tulevat hakemaan</em><br>\n<br>\nMatoro kirjoitti hitain vedoin sanoja paperille.<br>\n<br>\n<em>Järkesi ovea kolkuttaa<br>\nPian kaikki lukot aukeaa<br>\n</em><br>\n<br>\nSanat tulivat kuin itsestään Matoron mieleen. Se oli pelottavaa, outoa.<br>\n<br>\n<em>Nihilisti hiljainen<br>\nSoutaa halki merien<br>\nJalka Miehen Punaisen<br>\nAstuu läpi Ikuisen</em><br>\n<br>\nMatoro tunsi haluavansa lopettaa muistelun, muttei voinut. Runo rullasi itsestään eteen päin hänen mielessään.<br>\n<br>\n<em>Polttouhri näkee sinut<br>\nNäkee kaikki, näkee minut<br>\nValpas hahmo varjojen<br>\nTuntee poltteen liekkien</em><br>\n<br>\nJokainen sana sai Matoron tärisemään entistä voimakkaammin. Hän ei ollut pelännyt pitkään aikaan ennen nukkeja.<br>\n<br>\n<em>Vie äänesi, huutosi, itkusi<br>\nVatsastapuhujan nauru soi<br>\nTunteesi, mielesi, sielusi<br>\nIlman suuta et huutaa voi</em><br>\n<br>\nHän ei tiennyt, mitä runossa oli. Mitä nukeissa oli. Se oli jotain, jota kuolevainen ei voinut käsittää.<br>\n<br>\n<em>Rautaneito varjoton<br>\nKatse tuskan, turmion<br>\nJa näkökentän takana<br>\nHän aina odottaa</em><br>\n<br>\nNuket eivät olleet tästä maailmasta. Ne eivät voineet. Miten mikään tästä maailmasta oleva voisi olla näin... karmeaa.<br>\n<br>\n<em>Ja itse Linnunpelätti<br>\nTuo painajaisten lähetti<br>\nSe haistaa aina pelkosi<br>\nJa tulee luoksesi</em><br>\n<br>\nSanat tuntuivat uppoutuvan suoraan mieleen, kaikkien mielensujausten ja naamioiden läpi. Niistä ei voinut siirtää pois ajatuksiaan.<br>\n<br>\n<em>Ja Sätkynukke valkoinen<br>\nEi anna sinun kitua<br>\nKäsi Miehen Punaisen<br>\nJo alkaa veri maistua<br>\n</em><br>\n<br>\nKun viimeinen sana oli ilmestynyt paperille, Matoro tunsi olonsa äärimmäisen huojentuneeksi. Kuin valtaisa taakka ja paha olo olisi kaikonnut tuohon paperiin.<br>\n<br>\nJään Toa taitteli paperin niin, ettei tekstiä nähnyt ulkopuolelta. Hän pujotti sen kirjekuoreen, joka yhdellä kädellä tehtynä on yllättävän vaikeaa. Lopuksi hän kirjoitti siihen Kapuran nimen ja vei postikonttoriin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1244,"creator":"Hai","timestamp":"2011-09-06T14:54:00.000Z","content":"<strong>Paja Klaanin liepeillä</strong><br>\n<br>\nVielä yksi isku. Kuumana hohkaava ahjo kuumensi huonetta tuskaisasti ja Hain piti välillä käydä ulkona hengähtämässä. Hän löi vielä yhden iskun, ja miekan melko paksu terän alaosa oli avattu. Hai katseli kuumana hohkaavaa miekkaa. Hän oli ostanut miekan lomapaikastaan eteläisiltä saarilta. Se oli ollut alueen sepälle tusinatuotantoa. Oli aika tehdä siitä vähemmän tusinatavara. Hän kaivoi laukustaan sinisenhohtoisen kiven. Hai höllensi otettaan kivestä, katsellen siihen vuosien saatossa tulleita naarmuja ja kulumia. Kivi kiilsi ikkunoista tulevasta auringonvalosta. Hai katsoi kiveä vielä hetken ja asetti sen sitten koloon jonka hän hetki sitten oli tehnyt miekkaansa. Hai sulki aukon metalliseoksella, odotti hetken ja kastoi miekan kylmään veteen. Hetken kuluttua Hai nosti miekan pöydälle ja kaiversi siihen nimen. <em>Kalem</em>. Aiemmin se oli ollut tavanomainen Craon-sarjan miekka. Jos kaikki oli onnistunut, se oli nyt elementaalivoimien kanavointiin sopiva, kauan sitten kuolleen Toan mukaan nimetty miekka.<br>\n<br>\nHetken aikaa Hai katsoi miekkaa tyhjin silmin. Kalem. Ystävä.<br>\n<br>\n<em>Taistelukentälle alkoi nousta savua. Pudonneet lentokoneet. Kuolleiksi palaneet ja kappaleiksi räjähtäneet matoranit. Tuho oli ollut jo valtavaa, mutta loppua ei näkynyt.<br>\n<br>\nJos Vapausrintama voittaisi, he voisivat valloittaa Itsenäisyysallianssin pääkaupungin. Taistelu olisi ratkaiseva sodan lopun kannalta.<br>\n<br>\nNuori matoran Hai yritti epätoivoisesti tähdätä näkymättömyyteen. Hän oli rättiväsynyt. Taistelu oli jatkunut kaksi tuntia, ja vihollinen yritti taas läpimurtoa. Hai valmistautui kuullessaan vihollisen taisteluhuudon. Sumusta alkoi erottua hahmoja. Hai ampui laukauksen ja kuuli tuskanhuudon. Hän latasi aseensa ja kurkki välillä lähestyvää vihollisjoukkiota. Joukossa oli jotain poikkeavaa.<br>\n<br>\nMatoraneja johti skakdi. Punavalkoinen, kookas ja hyvin panssaroitu skakdi. Skakdin punavalkoiset terät välähtelivät.<br>\nJuoksuhaudoissa kaikui huuto: \"Lähitaisteluryhmä 1 taisteluun!\" Hai säpsähti. Lähitaisteluryhmä 1 oli erikoisjoukko. Sitä johti saaren viimeinen Toa. Toa Kalem. Joukkio nousi haudoista, ja Toan johdolla lähti puolustamaan alueitaan. Ensimmäisen taistelukosketuksen saivat matoranit. Skakdi silpoi nämä. Skakdi oli silpomassa seuraavan matoranin, kunnes hänen teränsä osui miekkaan. Kalem pyöräytti taidokkaasti skakdin terän poispäin matoranista. Matoran sännisti kiitollisena taisteluun toista matorania vastaan. Skakdin repaleinen viitta lehahti. \"Kalem. Odotinkin sinun tulevan.\" Skakdi sanoi rahisevalla äänellä. Kalem katsoi skakdia hieman hämmästyneenä, mutta pysyi silti valmiina. \"Työni on jäänyt ikävästi kesken. Sinun ansiostasi voin päättää sen,\" skakdi rahisi. \"Sinä... Sinä olit murhaaja?\" Kalem kysyi. \"Kyllä. Ja sinun kaatumisesi jälkeen, tämän saaren Toat ovat lopullisesti poissa pelistä.\" Skakdi vastasi rauhallisesti. Kalem ei enää vastannut, vaan nosti miekkaansa ja löi todella kovaa. Skakdi väisti, kuin huomaamatta kohtitullutta iskua. Skakdi lähti vastahyökkäykseen ja Kalem torjui vain vaivoin.<br>\n<br>\nMatoran Hai katseli hämmästyneenä näiden kahden taitavan miekkamiehen taistelua, jotka olivat kuin eivät huomaisikaan ympärillä olevaa, jatkuvasti raa-emmaksi muuttuvaa taistelua. Hai ampui jälleen.<br>\n<br>\nMiekkamiesten terät kohtasivat, luoden keltaisena hohtavia kipinöitä ympäristöönsä. Kalem väisti ylhäältä tulevan iskun ja löi. Skakdi torjui vaivattomasti.<br>\n<br>\nMiekkamiehet taistelivat kymmeniä minuutteja. Kalem alkoi jo väsyä. Skakdi ei osoittanut mitään merkkejä väsymyksestä. Kalem hypähti taaksepäin, keräten kaiken voimansa iskuun. Kalemin miekka lähti liikkeelle, kohti skakdin kalloa. Ennen kuin miekka osui skakdiin, tämä teki matalan hypähdyksen eteenpäin, lävistäen Kalemin vatsan. Kalemista alkoi hiljalleen tursuta verta. \"Toa. Minä voitin,\" Skakdi sanoi, ja hävisi salamannopeasti paikalta. Vaikutus Itsenäisyysallianssin joukkoihin oli valtava. Heidän johtajansa oli juuri haihtunut savuna ilmaan. Rohkea Vapausrintaman upseeri, Erkal, karjaisi: \"Hakkaa päälle, Kalemin puolesta!\"<br>\n<br>\nVapausrintaman sotilaat lähtivät uhkayrityksille. Kaikki konepistoolimiehet ja lähitaistelusotilaat säntäsivät taisteluun. Itsenäisyysallianssin vasen sivusta alkoi horjua. Vapausrintaman konekiväärit tulittivat jatkuvaa sarjaa kohti vihollista. Vasen sivusta murtui.<br>\n<br>\nKäytännöllisesti katsoen Vapausrintama oli voittanut sodan. Mutta millä hinnalla. Taistelukentällä lepäsi tuhansia ruumiita, silvottuja, ammuttuja.<br>\n<br>\nSodalla oli hintansa.</em><br>\n<br>\nHai heräsi transsistaan. Unen viimeisinä hetkinä hän oli puristanut miekkansa kahvaa luonnottoman kovaa, ja sen punos olisi hajonnut hetken kuluttua.<br>\nHuolimatta huoneen järjettömästä kuumuudesta, Hain otsalla valui kylmää hikeä. Hän alkoi teroittaa miekkaansa, mietiskellen.<br>\n<br>\nTunnin kuluttua miekka oli valmis. Hai meni ulos kokeilemaan sitä. Hän keskitti vieläkin väsyneitä elementaalivoimiaan ja miekan kärjestä alkoi pursuta vettä. Salamannopeasti vesi jäätyi ja putosi maahan.<br>\n<br>\nHai oli lepoa vaille valmis Nimdan hakemista varten.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1245,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-09-06T15:04:00.000Z","content":"<strong>Nynrah</strong><br>\n<br>\nKymmenen matorania asteli saaren maaperällä kohti tuhoutuneen tehtaan jäännöksiä. He kaikki olivat mustakaapumiehiä, eikä kukaan heistä ollut varautunut siihen, mitä tuleman piti.<br>\nTehdas oli täysin raunioina ja sen ympärillä parveili Rahksheja kuin mehiläisiä pesässä. Matoranit olivat järkyttyneitä tapahtuneesta, sillä heidän tehtävänsä oli auttamatta mennyt pieleen. Kolmikko oli poissa.<br>\n<br>\nYhdellä matoraneista oli kommunikaattori, jonka välityksellä tämä puhui jollekulle:<br>\n”Täällä on vain pelkkiä raunioita… Mitä me teemme?”<br>\n<em>”Perääntykää. Suunnitelmiin tuli muutoksia. Suuria muutoksia, jotka eivät ole edes riippuvaisia teidän onnistumisestanne.”</em><br>\n”Miten meidän on tarkoitus paeta tältä saarelta? Rahkshit tarkkailevat kaikkea!”<br>\n<em>”Se on teidän ongelmanne. Ath kanssanne, veljet.”</em><br>\n”Isä Bartax! Isä Bartax! Älkää jättäkö meitä!”<br>\nSiinä samassa heidät huomattiin, ja lauma hirviömäisiä olentoja piiritti heidät. Punainen, keltainen ja musta. Ne tulivat heidän luokseen ja tappoivat heidät. Yksikään ei jäänyt eloon.<br>\n<br>\nPian tutkimuksia johtava Makuta Tridax sai kymmenen mustaa kaapua ja muutaman teräaseen itselleen. Kommunikaattori oli tuhoutunut itsestään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1246,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-09-06T20:14:00.000Z","content":"<strong>Majatalo ja myöhäisillan eläväiset kadut, Nui-Koro</strong><br>\n<br>\nKepe nappasi penkintä hankkimansa repun ja syöksyi lämpimästä majatalon salista illan viileään hämärään. Molemmat miljööt olisivat olleet oikein miellyttäviä, ellei hän juuri olisi nähnyt ikkunasta mustiin pukeutuneita, hyvin salamurhaavaisen näköisiä hahmoja hiipivän kohti katedraadia. Katedraalia, jossa ei tiettävästi ollut muita kuin Snowie ja ehkä jokunen rukoileva paikallinen. Ensinmainittu oli kuitenkin todennäköisempi kohde. Tai vaikka ei olisikaan, kannattaisi silti pelata varman päälle.<br>\n<br>\nKuka mystiset hiipparit oli lähettänyt? Allianssi? Tuskin. Pormestari? Ehkä. Tämä oli varmastikin yrittänyt myrkyttää Maken, ja nyt yritti päästä kahdesta jäljellejääneestä eroon vielä lopullisemmalla keinolla.<br>\n<br>\nKepe yritti pysyä mahdollisimman näkymättömissä hahmoja seuratessaan, vaikkei omannutkaan Snowien erinomaisia hiiviskelytaitoja. Miten hän pääsisi hiippareiden edelle? Ne etenivät suorinta reittiä ja niin vikkelästi ettei kiertotie auttaisi. Kattoja pitkin Kepe ei osannut hyppiä (eikä nähnyt keinoa päästä niille), ja tuskin hän noin vaarallisen näköisiä tyyppejä taistelussakaan kykenisi päihittämään. Ainoaksi keinoksi jäi näiden kintereillä pysyminen ja parhaan toivominen. Ellei...<br>\n<br>\nKepen ajatus katkesi kun hän huomasi joukon hämäräperäisen kutistuneen. Pari matoranin kokoista hahmoa oli tiessään. Olivatko he ottaneet toisen reitin? Vai olivatko ne huomanneet hänen varjostuksensa ja-...<br>\n<br>\nKepe kuuli piilukkopistoolin klaksahduksen takaansa. ...hiipineet hänen taakseen, hän jatkoi päänsisäisen lauseensa loppuun. \"Herra on hyvä ja nousee esiin sieltä jokisilliltä löyhkäävän tammitynnyrin takaa\", ääni ehdotti. Yllättävän säädyllinen ääni kuului matoranille, jolla oli mustat viikset ja tylsistynyt katse. Tämän seurassa oli toinen, joka kasvot näyttivät chiptune-sävelmältä (älyttömän mielleyhtymän selitykseksi Kepe ei keksinyt mitään järkevää). Kumpikin heistä oli yhtäläisen uhkaava. Pistoolit, vyöllä veitset ja varmasti paljon muuta ninjamaisen puvun kätköissä kielivät näiden heppujen ammattimaisuudesta.<br>\n<br>\n\"Olemme pahoillamme aiheuttamastamme väliaikaisesta häiriöstä, mutta jatkamme matkaamme heti kun olemme poistaneet olemuksenne palkanmaksajamme kuvioista\", huolitellut mustat viikset kertoivat. Toinen matoran piippasi C-duurissa.<br>\n<br>\nKätensä kohottanut Kepe tajusi tilanteen toivottomaksi. Hänellä ei ollut mitään kättä pidempää, häntä osoitettiin esineellä joka olisi hyvin voinut olla naamioitu raidetykki ja hän oli pimeällä kujalla jolle kenelläkään ei-valonaroilla asioilla liikkuvilla ei ollut mitään asiaa.<br>\n<br>\n\"Tuota noin\", Kepe yritti.<br>\n<br>\n<strong>Outo tila</strong><br>\n<br>\nDoxista tuntui kuin hän olisi vaeltanut kummallisten olentojen joukon kanssa tyhjässä, valkeassa tilassa jo puoli vuotta. Hän ei enää potenut koti-ikävää ja oli miltei täysin unohtanut hatut. Hän oli jo sopeutunut uuteen ympäristöön.<br>\n<br>\nVerstas auttoi häntä sopeutumaan. Kauan sitten hän joutui sopeutumaan sinne, paikkaan, jossa oli kaikkea. Siispä hän joutui sopeutumaan kaikkialle yhtä aikaa. Kaikki ne olennot, kaikki ne kolot ja paikat, kaikki päähineet ja kaikki selittämättömät ilmiöt vaikuttivat miltei koko kosmoksen referaatilta. Mutta samalla se oli tehnyt hänestä kykenemättömän elämään tavallisessa maailmassa tavallisten olentojen tavoin. Mutta hänelle ne eivät enää olleet tavallisia. Hän oli pikku hiljaa erkaantunut koko Bio-Klaanista. Jollain tasolla hän tunsi kasvaneensa siitä ulos, toisella kokenut itsensä liian mitättömäksi niin suuren luokan asioihin.<br>\n<br>\nKaksittain, kätöset siniset.<br>\n<br>\nHänen mieltään oli viime aikoina alkanut kopeloida jokin, joka ei ollut Verstaasta eikä hänen tuntemastaan ulkomaailmastakaan. Siihen ei voinut sopeutua. Ja se tahtoi häneltä jotain.<br>\n<br>\nKaksittain, kätöset siniset.<br>\nKaksittain, kätöset siniset.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1247,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-09-07T17:52:00.000Z","content":"<strong>Klaanin saari – Maantie 2</strong><br>\n<br>\nVuosia samaa reittiä kulkeneet kuljetusvaunut olivat jättäneet pysyvät urat Klaanin teihin. Oli jo päivä ja silloin nuo tiet olivat yleensä tyhjiä, kauppiaiden saapuessa aikaisin aamulla ja lähtien vasta iltahämärissä. Päivä oli tyyni ja pieni tienvarteen jäänyt risupallo lepäsi täysin paikallaan. <br>\n<br>\nVähitellen hiljaisuuteen sekoittui ääntä, kaukaista pientä ääntä. Pikku hiljaa tuo ääni alkoi voimistumaan ja tarkkasilmäinen olisi kyennyt erottamaan kaksi pientä pistettä horisontissa. Kaksi pientä, ääntä päästelevää pistettä...<br>\n<br>\n...jotka kuitenkin liikkuivat niin nopeasti, että ne lähestyivät risupallon pistettä käsittämättömällä vauhdilla ja kulkiessaan ohi, pelkkä kohteiden vauhti REPI RISUPALLON KAPPALEIKSI!<br>\n<br>\n”Joo, hauska tarina Creedy, mutta jos keskittyisit pitämään kiinni, sen sijaan että huudat siellä kurkku suorana.”<br>\n<br>\nKilljoy ja Saraji kiisivät Klaanin logoilla varustetuilla vuokratuilla moottoripyörillä niin lujaa, kuin laitteista irtosi. Maantie pölysi kaksikon kaahatessa arviolta noin kuusi kertaa lujempaa, kuin olisi kuulunut. Käsittämättömästä vauhdista huolimatta, Sarajista tiukasti kiinni pitelevä, takaistuimella istuva Creedy, onnistui lörpöttämään koko senhetkisen matkan ajan. Edellä ajava Killjoy oli vain tyytyväinen siihen, että Saraji toimi hänen sijaiskärsijänään. <br>\n<br>\nJoyn pinkki puku oli sidottu köysin hänen selkäänsä rujosti köydellä pakattuun isoon lakanaan. Creedy oli lähdön hetkellä heittänyt hänen itsensä mielestä nasevan kommentin siitä, kuinka näytti, että Killjoyn selkään olisi kasvanut valtava sieni. Joy kosti sähköiskulla. Creedy päätti, ettei tekisi enää sieni-aiheisia vitsejä... matka jatkui.<br>\n<br>\n<em>Kaja-Wahi, minuutteja myöhemmin</em><br>\n<br>\nTie alkoi hetki hetkeltä muuttumaan epätasaisemmaksi ja prätkähirmut joutuivat hidastamaan vauhtiaan. Ei kuitenkaan aikaakaan, kun jähmettynyt laava katkaisi reitin ja kolmikko joutui jatkamaan pienen mäen yli jalan. Killjoyn mökki (tai mitä siitä oli jäljellä) olisi aivan tuon mäen takana.<br>\n<br>\nSaraji asteli nyt joukon edellä, Killjoyn laahustaessa viimeisenä painolastinsa kanssa. Joy ja Creedy kuitenkin pysähtyivät kuullessaan pienen sihahduksen. Saraji oli harpannut nopeudellaan kauas kaksikon edelle. Matoran lähti juoksemaan tämän perään, jättäen Killjoyn nyt miltei yksin. Metsästäjä hymähti ja kiristi itsekin vauhtiaan, vaikkakin tietäen, ettei heillä ollut kiire. Sarajin kiiruhtaminen selvisi kuitenkin pikemmin kuin Killjoy odotti ja päästyään miltei mäen harjalle, Vahki ilmestyi Joyn viereen, työnsi tämän maahan ja kamppasi Creedyn tämän jalastaan maahan.<br>\n<br>\n”Seis, älkää näyttäytykö!” Creedy loi kysyvän katseen Sarajiin, joka lähti ryömimään viimeisiä metrejä mäen harjalle, viittoen muita tekemään saman. Killjoy ei ollut uskoa näkyä, joka mäen harjalta avautui.<br>\n<br>\nNoin parikymmentä Nazorakia oli pystyttänyt leirin aivan Killjoyn tuhoutuneen mökin ympärille. Jokainen torakka oli aseistautunut ja juokkion keskellä hääräsi kaksi haarniskoitunutta Pimeyden Metsästäjää, jotka selkeästi käskyttivät muutamaa Torakkaa kaivuupuuhissa.<br>\n<br>\n”Snatchereita”, Killjoy kuiskasi, ”Metsästäjien ryöstöyksikköjä, mahtavat etsiä jotain todella tärkeää...” Creedy katsoi alas kauhuissaan, luoden kysyvän katseen kahteen muuhun: ”Mitäs nyt tehdään? Saraji on ainoa taistelukuntoinen. Emme ikinä saa sinua tuonne sisään huomaamatta”, Matoran murehti ja nyökytteli kohti Killjoyta. <br>\n<br>\nJoy ei kuitenkaan ehtinyt kuunnella, sillä tämä oli uppoutunut elemäiseen keskusteluun Sarajin kanssa. Tämä päättyi lopulta siihen, että Raj virnisti ja nyökkäsi Creedyä tulemaan perässään takaisin moottoripyörille. ”Meillä on pienoinen suunnitelma.”<br>\n<br>\n<strong>Killjoyn (entinen) mökki, sen nykyiset rauniot ja sen ympärille tehty Nazorak-outpost, kera kaksi Pimeyden Metsästäjää, joiden läsnäolo ei selvästikään miellytä kaikkia</strong><br>\n<br>\n4443 kiisteli toisen hopeahaarniskaisen Metsästäjän kanssa. Nazorak-tiimi oli saapunut alueelle vain hieman Creedyn räjähtävän paon jälkeen. Heidän huonoksi onnekseen, kaksi Pimeyden Metsästäjää saapui tunnissa paikalle väätien aluetta itselleen.<br>\n<br>\nKoko leiriytynyt tiimi oli täynnä alokkaita ja vielä koulutuksessa olevia sotilaita, joten 4443 oli ottanut paikalla johdon. Hän teki sopimuksen Metsästäjien kanssa paikan jakamisesta, sillä Nazorakien tehtävä oli vain vartioida, Metsästäjät olivat taasen tulleet etsimään jotain. Tilanne oli kuitenkin kääntynyt rumaksi, kun toinen hopeisista Metsästäjistä oli ampunut yhden levänneistä Nazorakeista ja raskaasti aseistautunut kaksikko vaati nyt Nazoja työjuhdiksi kaivuussa. Torakkatiimin yhteyslaitteet ”mystisesti tuhoutuivat” edellisyönä ja tilanne oli heidän kannaltaan nyt tukala. <br>\n<br>\n”Hei nyt ihan oikeasti, minä olen ihan tavallinen sotilas ja siitä huolimatta joudun johtamaan tätä roskasakkia. Ei ole reilua, että annatte minulle tällaista murhetta. Meillä on paljon teikäläisiä rivistöissä, ettekö te voisi vain-”<br>\n<br>\n”Neuvottelu on turhaa. Kaivakaa, tai te kaikki kuolette.” Haarniskan takaa kuuluva Snatcherin mylvintä sai 4443:n kavahtamaan taaksepäin. Hiki kirposi tämän otsalle, tämä ei välttämättä päättyisi hyvin. <br>\n<br>\nMutta aivan kuin joku olisi kuullut 4443:n ajatukset, sillä toinen haarniskoitu Metsästäjä juoksi paikalle viestin kanssa. ”Havaitsen kaksi liikkuvaa kohdetta, ovat tulossa kovaa vauhtia meitä koht-”<br>\nMetsästäjän lause keskytyi moottorien mylvähdykseen, kun kaksi moottoripyörää sinkoutui kuin rampista, kun ne ajoivat kivikkoa pitkin mäen yli. Koko leiri pysähtyi hetkeksi, kun moottoriajoneuvot kiisivät mäkeä alas suoraan leiriin ja pysähtyivät äkisti muutamaa kymmentä metriä ennen kiistelevää parivaljakkoa.<br>\n<br>\n”Hei tyypit, minä vähän veikkaan, että tuo mökinrämä ei kuulu teille. Meidän täytyy pyytää teitä poistumaan alueelta.” Snatcherit katsoivat hetken ilmestynyttä parivaljakkoa. ”Vahki ja Matoran...”<br>\n<br>\nKoko leiri purskahti nauruun. Saraji ja Creedy tuijottivat edessä mylvivää porukkaa hampaitaan kiristellen. ”Ikivanha Vahki ja Matoran, joka ei näytä edes pysyvän pyöränsä kyydissä. Mitä te oikein kuvittelette voivanne tehdä? Puhua nätisti paikan itsellenne? Tämä on Metsästäjien omaisuutta ja täällä on jotain, joka kuuluu meille.”<br>\n<br>\nNaurunremakka laantui vähitellen ja hiljaisuus laskeutui toisaan tuijottavien olentojen välille. Saraji hymyili. Salamannopeasti Vahki veti pistoolin pyöränsä uumenista ja ampui lähimpänä seisoneen Torakan. Tätä harhautusta hyväksi käyttäen, kaksikko kaasutti ja lähti pakenemaan huumaavalla vauhdilla paikalta.<br>\n<br>\n”PERÄÄN IDIOOTIT!”<br>\n<br>\nNazorakit seisoivat jähmettyneenä paikallaan, Metsästäjien levitellessä käsiään epätoivoisina. Lopulta neljän sotilaan hermot pettivät ja nämä juoksivat leirin reunamille, ottaen alleen Kanoka-kiekkojen avulla leijuvat kiiturit. Metsästäjät mulkaisivat kypäriensä takaa muuta joukkiota, nappasivat omat kiiturinsa ja kuusikko lähti paenneiden Sarajin ja Creedyn perään.<br>\n<br>\n4443 ja muut Nazorakit jäivät katsomaan, kun kahdeksan hahmoa hävisi lopulta horisontiin. 4443 ei olisi ikinä saanut sanoa sitä ääneen, mutta hän miltei toivoi, että Metsästäjät eivät saisi Klaanilaisia kiinni. <br>\n<br>\nTorakkatiimillä oli kuitenkin toinen ongelma, nimittäin kypäräpäinen punamusta Metsästäjä, joka oli välikohtauksen aikana livahtanut mökin raunoiden uumeniin ja sitä kautta aina kellariin asti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1248,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-09-08T09:32:00.000Z","content":"<strong>Verstaan oven edessä</strong><br>\n<br>\n\"Mikä ihmeen ankerias?\" Blozi kysyi katsoessaan akvaariota, joka hänelle oli annettu. Kun Matoran oli antanut Tronien Tulen Toalle, oli hän kadonnut yhtä salaperäisesti, kuin oli tullutkin.<br>\n<br>\n\"Ei. Olen Tronie. Tulin pitämään seuraa\", hän sanoi telepaattisesti.<br>\n<br>\n\"Puhutko telepaattisesti?\"<br>\n<br>\n\"Kyllä.\" <br>\n<br>\nBlozi katsoi tätä ihmeissään, mutta muisti silloin, että hänen piti jatkaa rakentamistaan. <br>\n<br>\n\"Tule\", hän sanoi nopeasti ja vei Tronien verstaaseen. Ankerias hymyili. Blozi katsoi sitä vieläkin ihmeissään, mutta ei välittänyt asiasta enempää ja jatkoi matkaa.<br>\n<br>\nSiellä Tronie säpsähti. Hän näki ruskean olennon, jolla oli oranssit hohtavat silmät. Se rakenti harmaata kättä.<br>\n<br>\n\"En tiedä hänen nimeään, mutta hän auttaa minua rakentamaan uuden haarniskan. Tämä vanha alkaa mennä rikki\", Blozi sanoi ällistyneelle Tronielle.<br>\n<br>\nKaksikon mennessä sisälle, Blozi jatkoi rakentamista. Tronie auttoi häntä kertomalla mitä osia voisi laittaa ja hymyili. Parin tunnin päästä, oli Blozilla uusi haarniska. Tronie huomasi, että olento oli hävinnyt.<br>\n<br>\n\"Kuule Tronie, en jätä sinua Verstaaseen, joten lähdet mukaan\", Blozi sanoi.<br>\n<br>\n\"Minne?\" kysyi Tronie telepaattisesti.<br>\n<br>\nSilloin Blozia ärsytti, ettei ollut Mielenvoimien Toa.<br>\n<br>\n\"Hakemaan Nimdaa. Tarvitsen kaiken mahdollisen avun. Sitä paitsi, en pidä siitä.\"<br>\n<br>\n\"Mistä?\" Tronie kysyi telepaattisesti jälleen ja hymyili.<br>\n<br>\n\"Etko ole koskaan vihainen?\"<br>\n<br>\n\"En\", vastasi Tronie telepaattisesti.<br>\n<br>\n\"No jaa, kumminkin, olen kuullut, etteivät Ath-munkit ennen antaneet Klaanilaisten ottaa Nimdaa. Joten miksi nyt? Haiskahtaa ansalta. Minusta vain tuntuu siltä. Siksi en usko, että kuusi Klaanilaista osaa odottaa sitä, ja jos yksi niistä on vielä se petturi, mistä kaikki puhuu. Tarvitsen apua. Joten Tronie, tulet siis mukaan\", Blozi sanoi.<br>\n<br>\n\"Selvä on\", Tronie vastasi onnellisesti. \"Mutta luuletko, että yksi Nimdan hakutiimin jäsenistä on se petturi?\" Ja hänen hymyili entistä enemmän.<br>\n<br>\n\"En. En tiedä juuri nyt mitään, enkä pidä siitä\", Blozi sanoi ja katsoi Tronieta, eikä voinut olla hymyilemättä. \"Vaikka tuskin kukaan pitää siitä, me emme voi muuta kuin odottaa.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1249,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-09-10T10:12:00.000Z","content":"<strong>Pohjoinen Manner<br>\nKauan sitten<br>\n</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/2S2PKxY_xfM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/2S2PKxY_xfM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoran kompastui juurakkoon. Raskaasti huohottaen po-matoran kömpi pystyyn ja jatkoi juoksemista. Hän joutui haromaan kasvillisuutta jatkuvasti sivuun. Viidakkoveitsi oli kadonnut jo aikaa sitten. Ne olivat vieläkin hänen perässään.<br>\n<br>\nMatoranin kuparinvärinen Pakari helmeili hiestä. Yö oli kylmä, sademetsän kuumuus ja kosteus oli tiessään. Ainut, mikä enää merkitsi, oli selviytyminen.<br>\n<br>\nViidakossa liikahti jotakin. Kuului kahinaa. Askelia. Matoran hyppeli kantojen ja juurien yli ja juoksi niin kovaa kuin vain pääsi. Tällä saarella käymisen jälkeen kaikki oli kääntynyt jyrkkänä alamäkeen, matoran ajatteli. Hän oli aliarvioinut tarut ja legendat. Hän oli aliarvioinut Nimdan ja se oli hänen kohtalonsa.<br>\n<br>\nArupak katsoi taakseen. Pimeydessä hän näki kolmen siluetin vain seisovan hänen takanaan metsässä.<br>\nMatoran kääntyi paniikissa ja jatkoi juoksemista. Puiden oksat loivat aavemaisen katon metsään, jonne vain kuu loisti himmeää valoaan.<br>\n<br>\nTähtiä ei näkynyt.<br>\n<br>\nPuu. Ei, se liikahti. Arupak näki liekkejä. Hän hyppäsi eteenpäin oksiston ja hämähäkinseittien läpi. Jostain kuului kohinaa. Naurua. Po-matoranin näkökenttä sumeni epämääräisesti. Hänellä oli yksi kohde, yksi mikä voisi pelastaa hänet. Pitäisi vain päästä rantaan.<br>\n<br>\nArupak kieri kovaa vauhtia hiekkaista rinnettä alas. Hän yritti päästä pystyyn voihkien jalkaansa, joka oli vahingoittunut pahasti Temppelissä. <br>\nMatoran nousi ja jatkoi syöksyään, nyt avoimella hietikolla. Laiva näkyi jo. Hän vilkaisi taakseen. Olentoja. Kuunvalossa kuusi siluettia.<br>\n<br>\nKuului naurua. Pelottavaa, mielipuolista naurua. Arupak näki sivusilmällään yhden olennon lähestyvän. Jokin koski matorania. Maailma tuntui murenevan po-matoranin näkökentässä. <br>\n<br>\nHietikko kuunvalossa, hirviöt, laiva. Kohina, tuhannet muut äänet. Matoran pakotti itsensä eteenpäin, hän ei voisi epäonnistua enää. Hän oli aivan lähellä turvapaikkaa.<br>\n<br>\nArupak ajatteli hänen vyöhönsä kiinnitettyä valkoista sirua ja sai voimaa yrittää loppuun asti. Hän ei enää katsonut taakseen, hän vain pyrki eteenpäin. Rantavedessä odottotti pieni purjevene, jonka mastossa liehui edelleen Arupakin kuuluisa merirosvolippu. Jokin hahmo seisoi veneessä. Arupak näki silmäkulmistaan takana palavaa tulta. Musta lonkeromainen käsi tavoitteli Arupakia, mutta matoran onnistui väistämään. Jokin valkoinen liikahti hänen takanaan. Arupak hyppäsi veneeseen puskien päällään siinä seisseen olennon alas. Se loiskahti rantaveteen. Kuului kohinaa, joka painosti Arupakin mieltä. <br>\n<br>\nHän ei kestäisi enää kauaan. Naurua. Liekkejä. Tunnistamattomia ääniä. Liikettä. Pimeyttä. <br>\n<br>\nArupak kaivoi veneen pohjalla olevaa kassia. Hänen käsiinsä osui viimein se, mitä hän oli etsinyt. Hän koski nopeasti kanoka-kiekon keskisoan painikkeisiin.<br>\nMerirosvo tunsi kovan kivun selässään. Samalla hetkellä teleportaatiokanoka aktivoitui, ja matoran katosi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1250,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-09-10T11:58:00.000Z","content":"<strong>Klaani</strong><br>\n<br>\nKapura varmisti, ettei häntä seurattu ja sulki oven perässään. Vainoharhainen toa puristi kädessään kirjekuorta, joka saattoi olla suunnattoman arvokas. Riippuen siitä, keneltä kysyi.<br>\n<br>\nPajan maanalainen osio vaikutti yhtä hiljaiselta kuin aina. Kapuran takana oli kiireinen päivä. Tilauksia oli tullut paljon. Mutta nyt ei ollut sen aika.<br>\n<br>\nKapura istuutui metalliselle tuolille paperilappuja vilisevän pöydän ääreen. Paparilapuissa vilisi hätäisesti kirjoitettuja sanoja sekä lauseita, kuten \"Zairyh\", \"ilmapommitus päättyi\", \"Yö Kauhu\" ja \"tunkeutuu Itrozin\". Näiden lisäksi pöydällä oli esine, joka kenties olisi vaikuttanut toisten silmissä täysin turhalta.<br>\n<br>\nSe oli liitutaulu.<br>\n<br>\nVanhan näköinen liitutaulu oli täynnä nimiä. Suurin osa nimistä oli melko hyvin tunnettuja kuten \"Guardian\", \"Matoro\" tai \"Torakat\". Liitutaulusta löytyivät myös harvinaisemmat \"Avde\", \"Zairyh\", \"Itroz\". Kaiken keskellä oli nimi \"Kapura\", josta johti nuoli erääseen toiseen nimeen.<br>\n<br>\nKapura tarkitsi vielä kerran olevansa yksin ja avasi kirjekuoren.<br>\n<br>\n<em>Et huutaa saa, et paetakaan<br>\nKun Nuket tulevat hakemaan<br>\nJärkesi ovea kolkuttaa<br>\nPian kaikki lukot aukeaa</em><br>\n<br>\nRuno Nukeista. Kapura luki eteenpäin jännittyneenä.<br>\n<br>\n<em>Nihilisti hiljainen<br>\nSoutaa halki merien<br>\nJalka Miehen Punaisen<br>\nAstuu läpi Ikuisen<br>\n<br>\nPolttouhri näkee sinut<br>\nNäkee kaikki, näkee minut<br>\nValpas hahmo varjojen<br>\nTuntee poltteen liekkien<br>\n<br>\nVie äänesi, huutosi, itkusi<br>\nVatsastapuhujan nauru soi<br>\nTunteesi, mielesi, sielusi<br>\nIlman suuta et huutaa voi<br>\n<br>\nRautaneito varjoton<br>\nKatse tuskan, turmion<br>\nJa näkökentän takana<br>\nHän aina odottaa<br>\n<br>\nJa itse Linnunpelätti<br>\nTuo painajaisten lähetti<br>\nSe haistaa aina pelkosi<br>\nJa tulee luoksesi<br>\n<br>\nJa Sätkynukke valkoinen<br>\nEi anna sinun kitua<br>\nKäsi Miehen Punaisen<br>\nJo alkaa veri maistua</em><br>\n<br>\nLuettuaan runon Kapura tajusi ettei vieläkään tiennyt, mitä Nuket itse asiassa olivat. Hän oli saanut tietää Nukkejen olemassaolosta eräältä Klaanin ulkopuoliselta lähteeltä. Nyt piti vain selvittää loput uhkaavan runon avulla.<br>\n<br>\nTeoriointimies sai vallan.<br>\n<br>\n<em>Et huutaa saa, et paetakaan<br>\nKun Nuket tulevat hakemaan<br>\nJärkesi ovea kolkuttaa<br>\nPian kaikki lukot aukeaa</em><br>\n<br>\nNukeilla oli tietty päämäärä. Ne tulivat hakemaan henkilöitä. Mihin? Se jäi mysteeriksi. Runon alkuosa viittasi myös mieleen. Mielispesialistejä oli aika monta. Avde, Zairyh, Itroz. Kenties moni muukin. <em>Pian kaikki lukot aukeaa</em> viittasi varmaankin siihen, että Nuket ilmeisesti tekevät hulluksi.<br>\n<br>\nKapura jatkoi eteenpäin.<br>\n<br>\n<em>Nihilisti hiljainen<br>\nSoutaa halki merien<br>\nJalka Miehen Punaisen<br>\nAstuu läpi Ikuisen</em><br>\n<br>\nLautturi. Ilmeisesti epäsosiaalinen sellainen. Toinen rivi voisi viitata siihen, että Nihilisti-niminen hahmo ei paljon muuta tehnyt. Punainen Mies. Ilmeisesti Nukkeja johti joku. <em>Astuu läpi Ikuisen</em> oli kryptisempi tapaus.<br>\n<br>\n<em>Polttouhri näkee sinut<br>\nNäkee kaikki, näkee minut<br>\nValpas hahmo varjojen<br>\nTuntee poltteen liekkien</em><br>\n<br>\nPolttouhri. Uhraaminen. Viittaa ehkä johonkin uskontoon. Näkee kaikki. <em>Tuntee poltteen liekkien</em>, eli ilmeisesti hallitsee tulta tai on tulessa koko ajan.<br>\n<br>\nKapura tunsi sekoavansa entistä enemmän lukiessaan ja analysoidessaan runoa. <br>\n<br>\n<em>Vie äänesi, huutosi, itkusi<br>\nVatsastapuhujan nauru soi<br>\nTunteesi, mielesi, sielusi<br>\nIlman suuta et huutaa voi</em><br>\n<br>\nVatsastapuhuja. Ääni. Mieli. Aiheuttaa ilmeisesti uhreissaan aikamoista paniikkia. Mieli.<br>\n<br>\nHihihi.<br>\n<br>\n<em>Rautaneito varjoton<br>\nKatse tuskan, turmion<br>\nJa näkökentän takana<br>\nHän aina odottaa</em><br>\n<br>\nRautaneito. Odottaa aina näkökentän takana. Kuin kuolema. Hihihi. Kuolema. Mieli. Varjoton.<br>\n<br>\nKapura huomasi takertuvansa lähinnä yksittäisiin sanoihin. Päivä oli ollut pitkä. Ehkä olisi parasta levätä hetki. Mutta jokin runossa pakotti Toan jatkamaan lukemista.<br>\n<br>\n<em>Ja itse Linnunpelätti<br>\nTuo painajaisten lähetti<br>\nSe haistaa aina pelkosi<br>\nJa tulee luoksesi</em><br>\n<br>\nLinnunpelätti. Painajaiset. Pelko. Hihihi. Hakeutuu pelon luo. Pelko. Pelko. Kosto. Uhraa Entinen. Suostuttele Kantaja.<br>\n<br>\nHihihi.<br>\n<br>\n<em>Ja Sätkynukke valkoinen<br>\nEi anna sinun kitua<br>\nKäsi Miehen Punaisen<br>\nJo alkaa veri maistua</em><br>\n<br>\nSätkynukke. Ämkoo. Verta. Mieli.<br>\n<br>\nKuusi. Nimda. Nuket.<br>\n<br>\nKuusi.<br>\n<br>\nMiksi aina kuusi.<br>\n<br>\nHihihi.<br>\n<br>\n<em>Kapura seisoi ja katseli ympärilleen. Kaikki olivat paikalla. Avde. Klaanilaiset. Torakat. Zairyh. Jopa Nuket.<br>\n<br>\nKapura nauroi. Etäisten hahmojen ilmeet olivat vaikeasti tulkittavia.<br>\n<br>\nHän puukottaisi selkään, valehtelisi ja liittoutuisi.<br>\n<br>\nKuusi. Nimda. Mieli.<br>\n<br>\nHihihi.</em><br>\n<br>\n<strong>Klaani, Paja, aamu[/i]<br>\n<br>\nKapura hätkähti hereille ja huomasi nukahtaneensa Pajan maanalaiseen osaan.</strong><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1251,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-09-10T16:25:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, Bloszarin kämppä</strong><br>\n<br>\nBlozi oli pakkailemassa. Hän oli valmis lähtemään hakemaan Nimdaa, ja hänellä oli myös hymyilevä Tronie mukanaan.<br>\n<br>\nHän oli saanut paljon uusia asetia, kaksi käsiterää, jolla hallita Kiveä. Blozi oli valmistanut ne, ottaen mallia Kivinuijastaan. Hänellä oli myös miekka ja kilpi, sekä viisi ammunta-asetta.<br>\n<br>\nBlozi ei ollut keskittynyt, miten Tronie oli pakannut, mutta Kala näytti vain hymyilevän.<br>\n<br>\n\"Mitä mietit? Vaikutat mietteliäältä.\" Blozi kuuli äänen päänsä sisällä.<br>\n<br>\n\"Sitä vain, että en vieläkään pidä siitä, että joudumme odottamaan. Tämä odotus raastaa, sillä ei tiedä, milloin Allianssi iskee. Ja sitten hymyilevä ystäväni, minua mietityttää, miksi Nazorakit hyökkäsivät? Klaanissa olevan Nimdan sirun takia? Se on ainoa syy, minkä keksin tällä hetkellä. Entä jos Nazorakit hyökkäävät meidän kimppuun, kun haemme Nimdan sirua? Entä jos kaikki onkin ansa?\"<br>\n<br>\n\"Sinusta en tiedä, mutta minä hymyilen silloin\", Tronie vastasi telepaattisesti.<br>\n<br>\nBlozi katsoi hymyilevää ystäväänsä ja katsoi pihalle huoneestaan. Ties koska näkisi seuraavan kerran uutta kotiaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1252,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-09-10T17:21:00.000Z","content":"<strong>Zakaz</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="350" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/8zrTeQEsNI0?hd=1" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/8zrTeQEsNI0?hd=1</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMoottoripyörät kiisivät Domekia ja Pegghua kohti, mutta he ehtivät hypätä pois tieltä ennen kuin heidät ajettiin yli. Irnakin Pirut kiersivät koko ajan matkalaisten ympärillä, estäen heitä pakenemasta.<br>\nLisää pyöriä hyökkäsi heitä kimpuun. <br>\n<br>\nDomek otti nopeasti aseensa esiin ja iski terättömällä päällä lähestyvän pyöräilijän pois ajokiltaan. Pyörien aiheuttama paksu pölypilvi ohensi Toan näkökenttää huomattavasti, mutta hän ehti väistää viime hetkessä toisen tulevan moottoriajoneuvon. <br>\nPyörien äänen lisäksi niitä ajavat skakdit pitivät melkein yhtä kovaa melua kun yrittivät iskeä rautaketjuillaan matkalaisia. Pegghu otti kiekonheittimensä esiin, mutta pölypilven takia hän ei nähnyt saapuvaa skakdia, joka löi metalliketlingeillä hänen aseensa käsistään ja toinen potkaisi hänet maahan. Osa pyöräilijöistä nousivat ajokeistaan kaatuneen matoralaisen luo kuin haaskalinnut.<br>\n<br>\nDomek huomasi tapahtuman ja juoksi äkkiä auttamaan häntä, mutta Skakdien moottoripyörät estivät häntä etenemästä.<br>\nYksi Irnakkin piruista sai rautaketjuillaan otteen Valon Toan oikeasta käsivarresta ja ajeli ympäriinsä pyörällään saadakseen Toan kaatumaan. Mutta Domek sen sijaan kiskoi rautaketjua voimaakkasti itseä päin, vetäen hätkähtyneen skakdin pois pyörästään ja iski kämmenellään häntä rintakehään. <br>\nPyöräilijät tiivistivät piiritystään vastauksesi odottamattomasta toiminnasta. He eivät silti pystyneet odottamaan Toaa hyppäämään monta metriä ilmaan heidän yli, käyttäen yhtä heistä astinkivenä ja kaatoi skakdin pyörän mukana.<br>\nValon Toa potki yhden Irnakin Piruista tieltään ja kaatoi toiset kaksi ennen kuin nämä ehtivät huomata. Domek auttoi Pegghun takaisin jaloilleen.<br>\n<br>\nMoottoripyörät alkoivat tiivistää piiritystään. Pegghu latasi kiekonheittimensä ja tähtäsi Skakdeja päin.<br>\n”Älä tapa ketään”, Domek käski hyvin vakavasti ennen kuin Matoralainen ehtikään ampua. ”Älä edes ajattele sitä vaihtoehtona.”<br>\nPegghu vilkaisi Domekiin päin ja päätti totella. ”Hyvä on, mitä me sitten teemme?”<br>\nValon Toa piteli katsekontaktinsa Skakdin piiriin. Piiritys oli yllättävän paljon organisoidumpi kuin Toa olisi odottanut. Heidän oli mahdotonta juosta läpi ilman parhaissa olosuhteissa mahdollisia vammoja kehonsa joka puolella.<br>\n<br>\nPainosanalla ”juosta”.<br>\n<br>\nValon Toa nappasi Pegghun kainaloon ja hyppäsi uudelleen skakdien yli. Irnakkin pirut kirosivat siitä, etteivät odotaneet tätä. <br>\nPegghu hätkähti myös hieman tyytyväisesti, koska pääsivät pois skakdien kuolemanympyrältä.<br>\nMatkalaiset juoksivat minkä pystyivät karkaamaan Irnakkin Piruilta. Pakoyritys jäi kyllä haaveeksi edessä olevan jyrkänteen takia. Ei myöskään auttanut, että vastustajia oli enemmän ja jokaisilla ajoneuvoja.<br>\n<br>\nMatkalaiset käänsivät takaisin Irnakkin Piruja päin. He vilkaisivat toisiinsa päin ja nyökkäsivät yhteisymmärrykseksi toisilleen.<br>\nDomek otti Veden elementin puolustavan taisteluasennon. Pegghu latasi kiekon heittimeensä tavallisen tainnutuskiekon ja otti vartijan miekansa esiin.<br>\n<br>\n”Klaanin puolesta, Domek?”<br>\n”Ehkä henkiemme puolesta myös.”<br>\n<br>\n”Mitä te vielä odotatte?!” Rotakk huusi moottoripyöräjengilleen. ”Hyökätkää!”<br>\nMoottoripyörät käynnistyivät ja alkoivat taas ajata raivokkaasti matkalaisija päin. Häikäisevä valonvälähdys syttyi yhtäkkiä heidän silmiin. Silmiäsokaisevassa valossa vain osa moottoripyöristä ehtivät jarruttamaan. Toinen osa törmäsi kovaan, kiinteästä valosta tehtyyn seinään, joka esti myös heitä putoamasta jyrkänteeltä.<br>\nNäön palatessa Irnakkin pirut yrittivät kiireisesti etsiä vastustajiaan. Ei merkkiäkään heistä.<br>\n<br>\n”Lekuri” tajusi joukon ainoana henkilönä katsoa ylös päin. Matoralaisen varjo oli ilmassa hänen kasvojensa edessä. <br>\nEnnen kuin hän ehti reagoida, Matoralainen suoritti lentopotkun ja osui jalanpohjallaan Irnakin Pirua kasvoihin, lennättäen hänet pois pyörältään.<br>\n<br>\n”Pojat! KIMPPUUN!!” Rotakk huusi täydellä voimalla. Skakdit ottivat rautaketjunsa ja metallikeppinsä esiin. Ne jotka törmäsivät valoseinään nousivat takaisin pyöriinsä.<br>\n<br>\nDomek ja Pegghu hajaantuivat, mutta pysyivät tarpeeksi lähellä. Yksi heistä olisi hoidellut Irnakkin Pirut vasemmalta suunnalta, toinen oikealta. Jyrkänteen reunoilla oli paljon vähemmän hiekkaa, mikä paransi matkalaisten mahdollisuuksia.<br>\nPegghu otti pitävän asennon ja ampui aseellaan jokaisen hyökkäävän moottoripyörän. Yksi skakdeista ajoi pyörällään Matoralaista päin ja iski häntä metallitangolla, mutta Pegghu ehti puolustautua hyökkäykseltä laittamalla kiireisesti kiekonheittimensä itsensä eteen. <br>\nSkakdi käänsi pyöränsä heti takaisin huomatessaan hyökkäyksensä epäonnistuvan ja yritti iskeä uudelleen.<br>\nPegghu ehti väistyä hyökkäykseltä tekemällä kuperkeikan kello 3:n suuntaan ja samalla iski miekkansa skakdin etupyörään, kaataen koko moottoriajoneuvon ajajansa mukana.<br>\n<br>\nToisaalla, moottoripyöräjengin ”Hessu” loikkasi pois pyörästään suoraan Valon Toa päälle. Hessu yritti lyödä kaatamaansa Toaa kovalla oikealla koukullaan, mutta Toa ehti torjua tämän. Sen sijaan, Domek iski vapaalla kämmenellään skakdia vatsaan ja lennätti hänet pois päältään.<br>\n<br>\nSävähdyttävästä näystä huolimatta Irnakkin Pirut eivät luovuttaneet. <br>\nDomek juoksi hakemaan maahan pudonnutta hilpariaan takaisin. Moottoripyörä hyppäsi Toaa kohti takaapäin.<br>\n<br>\nDomek nappasi hilparinsa. Hän kääntyi nopeasti ja leikkasi aseellaan pyörän halki.<br>\nTuhansittain metallinosia lensi hänen joka puolelle, pyörä katkesi kahteen osaan.<br>\n<br>\n”Näettekö...”<br>\n”... Samaa...”<br>\n”... Kuin me?” Kharlinn-siskot sanoivat yksimielisesti lopettaen toistensa lauseenpätkät. Sam vastasi heidän kysymykseen typertyneellä ilmeellä.<br>\n<br>\nPyöräilijä osui maahan eikä enää uskaltanut nousta takaisin.<br>\n<br>\nJoko Irnakkin Pirut olivat erittäin rohkeita tai erittäin typeriä, kaksi pyöräilijöistä hyökkäsivät yhteisvoimin kimppuun.<br>\nYksi heistä nosti moottoripyöränsä eturenkaan ilmaan ja suunnitteli lyödä sillä vasaramaisesti Toaa. Domek kaatoi pyörän potkaisemalla tämän ilmassa olevaa eturengasta ja Pegghu ampui kiekonheittimellä toisen skakdin pois ajokistaan.<br>\n<br>\nIrnakkien Pirujen ihmisvoima alkoi niukenea. Rotakkin alunperin hieman säälittävä kärsivällisyys vihan kontrolli joutui todelliseen koetukseen.<br>\nMatoralainen nosti kaatuneen Irnakkin Pirun moottoripyörän pystyyn ja päätti ratsastaa sitä itse.<br>\n<br>\nSe oli viimeinen pisara Pirujen johtajalle.<br>\n<br>\nRotakk karjaisi kovalla äänellä, mikä yllättävästi herätti jokaisen skakdin huomion, moottoripyörien ja Pirujen aiheuttamasta kovasta metelistä huolimatta.<br>\nMuutamien käskyjen jälkeen Irnakkin Pirut perääntyivät kaikki Rotakkin taakse siistiin riviin.<br>\n<br>\nDomek ja Pegghu seisoivat taas jyrkänteen ja Irnakkin Pirujen välissä.<br>\n”Te siellä!” Rotakk osoitti sormellaan matkalaisia. ”Haastan teidät kaksintaisteluun!”<br>\nMatkalaiset hieman hämmentyivät pyynnöstä.<br>\n”Hoidetaan tämä mies miestä vastaan. Mano-a-mano. Jos yksi teistä pystyy päihittämään minut, saatte lähteä. Jos minä päihitä yhden teistä, te kuuntelette meitä”, Rotakk jatkoi yhtä kovalla äänellä, mikä melkein sai pyynnön kuulostamaan enemmänkin käskyltä.<br>\n<br>\n”Minä hoidan tämän”, Pegghu sanoi päättäväisesti Valon Toalle ja nousi pois moottoripyörästä.<br>\n”Mitä? Ei, minä hoidan tämän. Ei huolta”, Domek ehti pysäyttää hänet ennen kuin matoralainen astui areenaan. ”Minähän tämän sotkun aiheutin...”<br>\n”Mutta...”<br>\n”Se on mitä Toan kuuluu tehdä”, Domek käveli kunnes oli metrien etäisyydestä Rotakkista.<br>\nVirne ilmestyi Rotakkin kasvoihin. Hän otti taskuistaan erilaisia veitsiä, jotka hän heitti syrjään. Sitten hän riisui nahkatakkinsa pois ja heitti myös kolmion muotoiset aurinkolasinsa. Domek heitti oman aseensa Pegghulle vartioitavaksi.<br>\n”HAAAAAAAARRRGH!” Rotakk karjui sotahuudon pullistaen lihaksiaan Toaa päin. Irnakkin Pirut hurrasivat hänen mukana melkein yhtä kovaäänisesti.<br>\nDomek oli hiukan ymmällä mutta myös huvittunut. Hän vastasi ottamalla perinteisen taisteluasennonsa ja karjui oman sotahuudon.<br>\n”TOOOOOOOOOOH!”<br>\nToan huutoa seurasi petyttävä hiljaisuus kaikilta. Domek rykäisi hiukan. Pegghu vain katseli tolkuttomasti ja hieroi takaraivoaan hieman turhautuneena.<br>\n<br>\nKampailijat olivat nyt valmiina. Toa ja skakdi tuijottivat toisiaan intensiivisesti. Taustalla ei kuullut enää muuta kuin tuulivirtaus ja jalanpohjien osuminen ohuen hiekkakerroksen päälle, taistelijoiden seuratessaan hienovaraisesti toistensa sivuaskelia. <br>\nYksikin äkillinen liike voisi koitua suureksi virheeksi.<br>\n<br>\n”Voitakohan pomo?”<br>\n”Suu kiinni Lekuri”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="350" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/qKgmY6ANGoQ?hd=1" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/qKgmY6ANGoQ?hd=1</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nViimein, Rotakk heitti oikean nyrkkinsä Toaa päin. Toa väisti nopeasti oikealle ja hakkasi samalla kädenpohjalla Rotakkin olkapäähän.<br>\nSkakdi melkein liukastui liian äkillisen ja epäonnistuneen lyönnin takia. Rotakk yritti kestää Toan iskun ja lievän nöyryytyksen ja kääntyi takaisin häntä päin. <br>\nDomek piti asennonsa vakaana.<br>\n”Hmph”, heikko virne palasi takaisin Rotakkin kasvoille.<br>\nSkakdi käveli Toan ympärillä, mutta Toa seisoi vain paikallaan seuraten hänen liikkeitä.<br>\n<br>\nSkakdi puristi kätensä nyrkkiin ja heitti vahvan vasen koukun. Valon Toa torjui skakdin lyönnit nopeilla käden liikkeillä. Toinen luuvitonen lensi, mutta Toa vältti osuman. Hän iski heti takasin kämmenellä skakdin ylävatsaan.<br>\n<br>\nRotakk jarrutti jaloillaan ettei kaatuisi ja kesti kivun. Hän palautti katseensa Toaa kohti yhtä kopealla ilmeellä. Skakdi sylki sivulle näyttääkseen välinpitämättömältä.<br>\n<br>\nIlmapiiri oli taistelijoiden ympärillä kireä.<br>\nPegghu sekä Irnakkin Pirut seurasivat keskittyneesti eivätkä päästäneet yhtään ääntä, mikä oli varsin yllättävää moottoripyöräilijöiden kohdalla.<br>\n<br>\nDomekin näkö alkoi sumenea hivenen, mitä hän arveli johtuneen edellisestä taistelusta. Siitä huolimatta Domek pysyi keskittyneenä ja piti taisteluasennonsa pystyssä.<br>\n<br>\nRotakk heitti raivokkaasti oikealla koukulla Toan rintakehä kohti. Toa ehti estää iskun, jolloin Rotakk iski heti toisella nyrkillä vyötäröä kohti. Domek torjui lyömällä kädenpohjansa skakdin käsivarteen. Skakdi jatkoi hyökkäystä väkevällä oikeayläkoukulla, minkä Toa pyyhkäisi sivulle käsivarrellaan ja iski uudelleen kämmenellä skakdin oikeaan rintakehään. Rotakk oli kaatua huonon jalansijan takia. <br>\n<br>\nDomek tunsi yhtäkkiä olonsa hieman veltoksi, mutta laittoi senkin väsymyksen piikkiin.<br>\n<br>\nRotakkin saadessaan takaisin tasapainonsa hän löi uudelleen Toaa päin. Domek puolustautui oikealla kädellä. Silloin skakdi iski heti ankaralla potkulla. Toa suojautui nopeasti toisella kädellä, yllättynyt hyökkäyksen vahvuudesta.<br>\nRotakkin heitti lujasti toisen luunelosensa perään ja osui Toan kasvoihin.<br>\n<br>\nPegghu hätkähti ja Irnakkin Pirut hurrasivat äänekkäästi. Rotakk käski heidät hiljenemään heti.<br>\n<br>\nToa pysäytti oikealla jalallaan kaatumisen.<br>\nJos Domek olisi voinut, hän olisi läimäyttänyt itseään siitä kuinka hän ei puolustautunut niinkin yksinkertaiselta iskulta. Rotakkin ego parantui hiukan onnistuneesta iskusta ja hän hymähti.<br>\n<br>\nDomek puristi tiukasti kätensä nyrkkiin. Tämän pitää saada loppumaan nopeasti.<br>\nSkakdi hyökkäsi uudelleen, tällä kertaa paljon nopeammin kuin ennen. Domek vältti tämän lyönnit. Skakdi potkaisi uudelleen, Toa käytti molemmat kädet iskun torjumiseen. Skakdi yritti uudelleen osua vasemmalla nyrkillä. Domek suojasi nopeasti kyynärvarrella ja huitaisi skakdin vasemman käden torjumaan hänen omaa oikeaa koukkua. Rotakkin keskivartalo oli nyt vailla suojaa. <br>\nDomek iski sarjassa kahden nyrkkinsä skakdin kehoon ja lopetti työntämällä hänet kumoon.<br>\n<br>\nPegghu hurrasi hiljaa Domekin tuloksellisista lyönneistä.<br>\nMutta Skakdi ei vieläkään pysynyt maassa. Hän nosti itsensä ylös, samalla läimäytäen vihapäissään maata. Hiekantomu kellui ilmassa.<br>\nValon Toan näkö heikkeni vielä enemmän. Kaikki hänen edessä alkoi huojuta. Ei liian paljon, mutta tarpeeksi samaan Toaa voimaan hieman pahoin.<br>\nRotakk nousi jaloilleen ja melkein heti heitti aggressiivisesti nyrkkejään Toaa kohti. <br>\nToa torjui iskut, mikä vain raivostutti Rotakkia enemmän.<br>\nRotakk hyökkäsi voimakkaasti etupotkulla, mutta Toa väisti toiselle puolelle potkua, iskien vastaan sivupotkulla. Siitä huolimatta Rotakk pakotti pysymään silti jaloillaan.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:65%;line-height:normal\"><em>”Valon Edustaja”</em></span><br>\n<br>\nDomek kuuli yhtäkkiä äänen kaikuvan hänen korvissaan, mikä hätkähti ja häkellytti Toaa.<br>\nRotakk heitti vahvan nyrkin työntäen melkein kehonsa sen kanssa. Domek ehti juuri ja juuri väistyä ja työntää Skakdin iskun sivulle. Rotakk iski sen jälkeen toisella koukulla Toaa kohti, jonka hän torjui käden pyyhkäisyllä. Domek osui takanyrkillä Rotakkin kasvoihin, kaataen skakdi uudelleen maahan.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:65%;line-height:normal\"><em>”Valon Edustaja”</em></span><br>\n<br>\nYhtäkkiä, kireä aristus alkoi puristaa Valon Toan päätä. Domek yritti lieventää sitä puristamalla kätensä päätään vasten, mutta se ei auttanut paljon.<br>\nIrnakkin Pirut ihmettelivät tästä ja Pegghua alkoi vähitellen huolestua.<br>\n<br>\nRotakk nosti itsensä vähitellen jaloilleen. Hän oli alkamassa viimein väsyä taistelusta. <br>\n”No niin”, Skakdi pyyhki suunsa ja huusi Toaa päin. ”Anna palaa, vanhus.”<br>\n<br>\nRotakk imitoi Toan sivupotkua. Toa torjui hyökkäyksen, mutta ei pystynyt keskittymään enää taisteluun. Skakdi onnistui osumaan Toan vatsaan. Domek yritti iskeä vastaan, mutta Rotakk ehti lyömään hänet maahan ennen kuin hän huomasikaan.<br>\n<br>\n<em>”Valon Edustaja”</em><br>\n<br>\n<span style=\"font-size:90%;line-height:normal\"><em>”Valon Edustaja”</em></span><br>\n<br>\n<span style=\"font-size:110%;line-height:normal\"><em>”Valon Edustaja”</em></span><br>\n<br>\nÄänet kuuluivat yhä kovemmin Toan korvissa, samalla hänen päänsä särki yhä enemmän. Hiki valui Toan otsalla. Hän ei enää kyennyt nousta maasta kunnolla. Maailma alkoi huojua Domekin ympärillä hänen yrittäessään pysyä pystyssä, eikä hän kyennyt pitämään katsetta skakdiin. <br>\nRotakk löi uudestaan Toaa, joka hädin tuskin pystyi seisomaan kunnolla. Skakdi sekä riemuitsi että myös erittäin hämmentynyt Toan tilasta, mikä vei huomattavan osan hänen voitonriemusta.<br>\n”Mikä hätänä, Toa?” Rotakk kysyi pöyhkeilevästi.<br>\n<br>\nKaksi hahmoa ilmestyi Domekin silmiin. Hahmot olivat ainoa asia minkä hän näki tarkasti. Hahmot eivät seisoneet maan päällä. Ne ulottivat kätensä Toaa päin.<br>\n<br>\n<em>”Valon Edustaja, tulimme hakemaan sinut”.</em><br>\n<br>\nDomek huusi. Mitä hän näki oli jotain mitä hän ei koskaan halunnut kohdata uudestaan.<br>\n<br>\n”Domek!” Pegghu juoksi nopeasti Toaa päin auttamaan häntä. Mutta yksi Irnakkin Piruista pysäytti hänet ennen kuin hän pääsi etenemään.<br>\n”Sori, taistelun säännöt”, skakdi sanoi matoralaiselle keveästi. Liian keveästi. <br>\nPegghu nappasi Skakdin nahkatakista vetäen hänet alas, kunnes hän pystyi katsomaan skakdia kasvokkain ja laittoi miekkansa hänen kurkun päälle.<br>\nIrnakkin Piru päätti olla ottamatta riskiä oman elämänsä kanssa, vaikka vastassa onkin matoralainen, ja päästi hänet menemään lävitse.<br>\n”Domek, mikä hätänä?” matoralainen kysyi hätäisesti pelon valtaamalta Toalta. Valon Toa ei katsonut edes Pegghua päin ja löi hänet pois.<br>\nDomek ei lopettanut kauhunhuutojaan. Toa tarttui omaan päähänsä ja näytti kuin melkein repii itseään. Toa horjui satunnaisesti, kunnes hän pääsi vaarallisen lähelle jyrkänteen reunaa.<br>\nPegghu nousi äkkiä ylös iskusta huolimatta ja juoksi Toan perään. Hän tarttui nopeasti Domekin huiviin estääkseen Toan putoamasta. Mutta huivi oli liian löysästi Toan kaulassa.<br>\n<br>\nPian Pegghun käteen ei enää jäänyt kuin Domekin huivi.<br>\n<br>\nVaikka jyrkänne ei ollut niinkään korkea ja sen juurella oli kivimäki, joka lievensi hieman putoamista, se ei siltikään auttanut liian paljon.<br>\nValon Toa makasi liikkumatta jyrkänteen alla.<br>\n<br>\n”DOMEK!” Pegghu huusi lohduttomasti Toan perään. Irnakkin Pirut saapuivat myös jyrkänteen reunalle.<br>\n”Kurja juttu”, Rotakk puhui itselleen ja liitti kätensä rukoilevaan asentoon. ”Toivomme sinun löytävän rauhaa toisella puolella. Olet ollut hyvä vastustaja”.<br>\n”Ei, ei hän voi kuolla”, Pegghu vastasi epätoivoisesti. ”Ehkä hän on vielä elossa, meidän on haettava hänet”<br>\n”Sori kamu, mutta nyt kuuntelet meitä”, Rotakk sanoi matoralaiselle ja laittoi aurinkolasinsa päälle. ”Sehän oli sopimus.”<br>\n”Ei, hetkinen, ette-”, ennen kuin Pegghu ehtikään sanoa mitään, kaikki pimentyi hänen silmissä. <br>\n<br>\nSkakdit ottivat matoralaisen ja kantoivat hänet heidän mukaan, jättäen Valon Toan ruumiin yksin kallion juurelle.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tuntematon</strong><br>\n<br>\nKun Guardian heräsi, ensimmäinen tunne skakdin aivoissa oli sotarumpumainen jyskytys. Kivuliaat tömähdykset kaikuivat läpi sinisen skakdin pääkopan yhtenäisenä tahtina, jonka jokainen isku kovensi päänsärkyä entisestään. Silmien avaaminen ei auttanut, sillä häikäisevä, pirullisen valkoinen valo tulvi välittömästi Guardianin näkökenttään. Skakdi sulki silmänsä miltei välittömästi.<br>\n\"Au\", kuului Guardianin kurkusta käheällä, kuivalla äänellä.<br>\n<br>\nPäänsäryn heikennyttyä hieman vanha Vartija alkoi aistia myös muunlaisia tuntemuksia. Kylmä metalli puristi skakdin ranteiden ympäriltä ja pakotti tämän kädet kiinni toisiinsa. Riuhdottuaan molempia käsiään hetken Guardian ymmärsi, että se ei auttaisi juurikaan. Hän oli käsiraudoissa.<br>\n<br>\nHa ha ha. Hauska jekku, Tawa.<br>\nKäsiraudat olivat painavaa ja tiheää metalliainesta. Klaanin admin tulisi ainoastaan lohkaisemaan hampaansa, jos yrittäisi purra ketjua katki.<br>\nSkakdeja ei ollut kuitenkaan onneksi siunattu vain kauniilla hammasrivistöllä. Kun Guardian saisi silmänsä kokonaan auki tuskaisasta valkoisesta valosta huolimatta, käsiraudat maistaisivat plasmakatseen sulattavaa ja kaiken läpäisevää voimaa.<br>\n<br>\nTai ainakin saisivat, jos Guardianilla ei olisi ollut sillä hetkellä vain yksi silmä.<br>\nGuardian pudisti päätään ja luetteli mielessään kaikki skakdin kielen rumimmat kirosanat huomatessaan, että hänen vasemman silmänsä korvaava mekaaninen kiikarilaite seisoi pystyasennossa pienellä pöydällä kuuden metrin päässä hänestä. Guardian itse oli kahlittu monin ketjuin jonkinlaiseen tuoliin, jonka yläpuolella olevasta lampusta heijastui muuten säkkipimeään huoneeseen vitivalkoista valoa kuin taivaan portista.<br>\n<br>\nSilloin harmaa, mustaan pukeutunut Skakdi saapui Adminin eteen. Admin ei tarvinnut edes arvata kuka kyseinen henkilö oli.<br>\n<br>\n\"Nukuitko hyvin, rakas Admin?\" Zorak von Maxitrillian Arstein VIII:n ivallinen ääni kuului.<br>\n<br>\nGuardian yrittää riuhtoa itseään irti, mutta huomaa että ei pysty siihen.<br>\nHän näyttää päänsärkyiseltä. Kaikki on sumeaa. Lopulta hän saa kohdistettua katseensa Arsteiniin.<br>\nAdmin on aika vihainen.<br>\n\"Mitä... miten...\"<br>\n\"Turha yrittää paeta. Yksikin väärä liike ja turvallisuusjärjestelmä varmistaa ettet lähde ulos täältä elävänä\", Zorak alkoi hymyillä inhottavasti. Admin yritti vältellä suoraa katsekontaktia, jottei mahdollisesti katkettaisi jokaista hermoaan.<br>\nGuardian katseli ainoalla silmällään huoneympäristöä pohdiskelevana. Hän yritti muistaa, mitä ilmalaivassa tapahtui.<br>\n\"Kredipselleeniä\", Zorak vastasi kuin olisi tiennyt mitä Gurvana ajatteli.<br>\nGuardian kalpeni, kun muistikuvat kaasun vaikutuksista ja harhakuvista sujahtavat pikakelauksena hänen silmiensä ohi. Se ei ollutkaan painajaista.<br>\nKalpeus muuttuu sekunneissa jälleen raivoksi. Terävät skakdinhampaat ovat puristuneet tiukasti yhteen.<br>\nHän yrittää riuhtoa ruumistaan lähemmäs Arsteinia.<br>\n\"Sinä... sinä pelkuri!\" Guardian puhui hampaiden välistä. \"Et sitten voinut vain luovuttaa.\"<br>\n<br>\n\"Se onkin minun parempia puoliani. Sitä paitsi, miksi luovuttaa näin aikaisin?\" Zorak hykersi hyvin omahyväisesti hieman. \"Mutta on myönnettävä, olet aiheuttanut paljon enemmän ongelmia minulle kuin kukaan muu.\"<br>\n\"Paljon kiitoksia siitä\", Zorak vastasi yllättävän ehtaalla äänensävyllä.<br>\nGuardianin ilmeessä on yllättyneisyyttä. Hän tutkii katseellaan Zorakia, joka seisoo edessä ryhti suorana.<br>\n\"Pidätkö tätä jonkinlaisena pelinä, Arstein?\" Admin sanoi hyvin halveksivasti<br>\n<br>\n\"Elämä on peliä, rakas Admin. Kaikki jää siihen, miten teet seuraavan siirtosi\", Zorak vastasi sanavalmiina. Tämä vain sai Adminin vieroksua häntä entistä enemmän.<br>\n<br>\n\"Olemmeko me kaikki sinun silmissäsi vain nappuloita, Arstein?\" <br>\nGuardian katsoi Zorakia silmiin pitkään räpäyttämättä. Halveksiva ilme ei värähdäkään. \"Voitko katsoa yhtään elävää olentoa ilman, että ajattelet, miten voisit hyötyä siitä?\"<br>\n<br>\n\"Voi rakas Admin. Rakas... Guardian\", Zorak vastasi kuin ei olisi edes kuullut Adminin kysymystä. \"Et tietenkään ole pelkkä nappula. Sinä olet arvoiseni pelaaja.\"<br>\nNämä hämmentävän vilpittömiltä kuulostavat sanat sanottuaan Zorak osoitti Guardiania vasemmalla kädellään. Sinisellä skakdilla kesti hetki huomata, että Zorak osoitti hänen Nynrahin tehtaassa vakavasti vahingoittunutta kylkeään.<br>\nValtava haava oli tikitty umpeen hyvin hygieenisesti ja siististi. Kaikesta huolimatta Guardian ei voinut pakottaa itseään kiittämään Zorakia. Halveksuva ilme ei kadonnut sinisen skakdin jämeriltä kasvoilta, mutta siihen tuli pieni häivähdys hymyä.<br>\n<br>\n\"Ja ajatella, että joudumme olemaan vihollisia tässä pelissä\", Zorakin äänensävy alkoi tasapainotella limaisuuden ja rehellisen vaikuttavuuden rajalla.<br>\n<br>\n\"Pelisi on ohi. Tehdas mureni\", Guardian keskeytti. \"Shakkimatti. Kuningasvärisuora. Ihan miten vain haluat.\"<br>\nGuardian yritti hymyillä, mutta virne oli enemmänkin vihainen.<br>\n<br>\n\"Voi rakas Guardian, et voi rehellisesti kuvitella, että minulla ei olisi ässä hihassani\", Zorak hykersi huvittuneesti.<br>\n\"Tehdas on vain yksi osa minun suurta orkesteriäni. Osa, jonka voin vaihtaa milloin haluan\"<br>\n<br>\nGuardian näytti pohdiskelevan. <br>\n\"En niin. En halua myöntää tätä, mutta olet tätä fiksumpi, Arstein\", Guardian myönsi hyvin vastahakoisesti.<br>\n<br>\nZorak hymyili uudelleen. \"Aivan oikein, rakas Guardian.\"<br>\n<br>\nGuardian miettii tiiviisti. Jokin ei vaikuta täsmäävän.<br>\nNynrahin tehtaan ja Feterrojen menetys olivat epäonnistumisia Arsteinille. Mutta mitä skakditiedemies tarkoitti \"ässällä\"?<br>\n<br>\nGuardianin katse oli lattiassa, Arsteinin jaloissa. Se nousee kuitenkin vähitellen takaisin harmaan skakdin silmiin.<br>\n\"Nynrah oli harhautus\", Admin alkoi selittää itselle. \"Sinä... te halusitte meidät pois Klaanista.\"<br>\nGuardianin ainoa silmä hohti punaisena raivosta. \"Miksi?\"<br>\n<br>\n\"Koska kuten olen sanonut: Arvoiseni pelaaja\", Zorak vastasi. \"Se ja myös, että yksi minun... liiketovereistani katsoo sinua myös hyvin tärkeänä\"<br>\n<br>\n\"Älä jauha minulle tätä saastaa, Arstein. Sille, että johdit huomiomme Nynrahille oli joku syy\", Guardian vastasi entistä ärtyneempänä.<br>\nMitä te haluatte. Mitä sinä haluat?\"<br>\n<br>\nZorakin ilme muuttui paljon määrittelemättömäksi. Guardian yrittää lukea Zorakin ilmettä kuin hän olisi keskellä jonkinlaista uhkapeliä.<br>\n<br>\n\"Muistat kai Zakazin sisällissodan?\" yhtäkkiä Zorak alkoi puhua vakavammalla äänensävyllä.<br>\n<br>\nGuardianin katse järkkyy hienovaraisesti, kun Zorak mainitsee sisällissodan. Hän pitää katseensa tiukasti harmaan skakdin silmissä ja nyökkää vaitonaisesti.<br>\n\"Voiko sellaista unohtaa?\"<br>\n<br>\n\"Muistat kai sen tunteen jolloin sotaveljesi kaatui sinun vieressäsi? Muistat kai kuinka jokainen hetki oli kuin tasapainottelisit kuoleman ja hengen rajalla? Kuinka sinä et enää taistellut kenenkään muun kuin oman henkesi vuoksi?\" Zorak pommitti Guardiania kysymyksillä, jotka kaikki osuivat liian lähelle kotia.<br>\n\"Muistat kai sen tunteet, kun veit jonkun hengen?<br>\n<br>\nGuardian näyttää epäröivältä. Ensimmäistä kertaa keskustelun aikana hänen silmissään on jotain muuta kuin inhoa Zorakia kohtaan. Hän siirtää katseensa hitaasti pois Zorakin silmistä ja katsoo pöydällä lojuvaa kiikarisilmäänsä.<br>\nGuardian tuijottaa mekaanista silmää ja puhui hiljaa. \"Kenen riveissä taistelit, Arstein?\"<br>\n<br>\nZorakin ilme muuttui selvästi paljon vakavammaksi.<br>\n\"Onko sillä enää väliä?\" hän vastasi hyvin tunteettomasti.<br>\n<br>\nGuardianin katse siirtyi takaisin Zorakiin. Hetkellinen empatian hippunen oli kadonnut.<br>\n\"Eipä kai.\"<br>\n<br>\n\"Me taistelimme omiamme vastaan, Guardian\", Zorak selitti. \"Skakdit vastaan Skakdit. Me taistelimme omiamme vastaan kuin saastaisia villipetoja.<br>\nJa sitä Skakdit enää ovat: Pelkkiä villipetoja.\"<br>\n<br>\nGuardian kuunteli nyökkäillen hiljaa. Yllättävää kyllä, hän ei keskeytä Zorakia kertaakaan.<br>\n\"Mitä ne tekivät harjallesi?\" Admin viimein kysyi Zorakin lopettaessaan puheenvuoronsa.<br>\nKysymys näytti yllättävän Arsteinin, tai ainakin Guardian arveli tämän yllättävän.<br>\n\"Älä teeskentele, että et tiedä, mistä puhun. Voit peittää selkäsi tuolla takilla, mutta olen nähnyt sen jo pitkään\", Admin jatkoi kunnes Skakdi tiedemies viimein vastaisi.<br>\n<br>\n\"Villipetojen aikaansaatoksia ne ovat, rakas Guardian\", Zorak hymyili lievästi, mutta Guardian ei pystynyt määrittämään mitä tunnetta se esitti. \"Et uskoisi mitä he tekisivät saadakseen haluamansa. Tiedätkö mitä idän kenraalit käyttivät kuulusteluissaan?\"<br>\n<br>\n\"En taistellut siellä. Olen kuullut vain... huhuja\", Guardian vastasi kuulostamatta siltä, ettei ymmärtäisi mistä hän puhuu.<br>\n<br>\nZorak hykersi hieman. \"Sanotaan, että olin onnekas kun paikka joutui soluttautujien pommittamaksi.\"<br>\n<br>\nZorak avasi takkinsa ensimmäiset napit ja näytti useiden syvien arpien ja palovammojen peittämän rintakehän.<br>\n<br>\n\"Nämä jäivät muistoksi siitä päivästä.\"<br>\n<br>\nGuardian irvistää hieman katsellessaan Zorakin irvokasta rintakehää. Ilme kuitenkin tyyntyy nopeasti. Vanha vartija on nähnyt paljon, paljon pahempaa.<br>\n\"Olemme kaikki sisällissodan lapsia\", Guardian sanoi hiljaa enemmän itselleen kuin Zorakille.<br>\n<br>\n\"Me olemme samanlaisia\", Zorak sulki takkinsa ja jatkoi keskustelua.<br>\n\"Olemme molemmat kokeneet sodan turmeluksen. Olemme molemmat oman kansamme luopioita.\"<br>\n<br>\nGuardianin ainoassa silmässä syttyy tuli. Vaikka Guardianin kasvot ovat näennäisesti rauhalliset, näkyy kauas, minkälaista raivoa skakdin sisuksissa kiehuu. Guartsun kämmenet puristuvat nyrkeiksi.<br>\n\"Meissä ei ole mitään samaa\". Skakdin äänensävy on pelottavan rauhallinen, mutta sen alla sykkii jotain voimallisempaa.<br>\n<br>\n\"Minä en ymmärrä mitä tarkoitat, rakas Guardian\", Zorak näytti ensimmäisen kerran olevan yllättynyt koko keskustelun aikana.<br>\n\"Olemme molemmat nähneet kuinka oma kansamme tuhosi itsensä, mutta emme itse ole sortuneet heidän tasolle.<br>\n<br>\nEtkö näe, Guardian?<br>\n<br>\nMuistatko minkälainen kansa Skakdi oli ennen Makutan tuloa?\"<br>\n<br>\nGuardian nosti koko kehonsa hitaasti ja rauhallisesti niin lähelle Zorakia, kuin oli kahleiden estosta huolimatta mahdollista.<br>\n\"Minä muistan. Tiedän myös, että niihin aikoihin ei ole enää paluuta\", osa Guardianin ärtyneemmästä äänensävystä palasi hieman.<br>\n\"Sinä olet irvikuva niistä ajoista. Sisällissodan jättämistä kappaleista epätoivoisesti kasaan kursittu tilkkutäkki.<br>\nSinussa on enemmän sisällissotaa kuin haluat myöntää, Arstein.\"<br>\n<br>\nGuardianin katse siirtyi hänen omiin jalkoihinsa.<br>\nMeissä kaikissa on, hän ajatteli tajuntansa syvyyksissä.<br>\n<br>\nZorak hieroi otsaansa. Hänen tunteettoman ilmeensä alla piili selvä viha ja turhautuneisuutta.<br>\n\"Olet väärässä Guardian\", Zorak puhui paljon matalammin. Skakdi tiedemies käveli pari askelta Guardiania poispäin.<br>\n\"Tiedätkö, mitä ymmärsin sodan aikana?\"<br>\n<br>\nGuardian hiljeni kuuntelemaan.<br>\n<br>\n\"Jos oma kansamme ei kykene palaamaan entiseensä, jonkun täytyy opastaa heitä, inspiroida.<br>\nJonkun pitää ottaa Kohtalosta kiinni ja määrätä itse mitä kuuluisi tapahtua.\"<br>\nZorak kääntyi takaisin Guardianiin päin.<br>\n<br>\n\"Me voimme napata Kohtalon, Guardian.\"<br>\n<br>\n\"Me voimme hallita sitä.\"<br>\n<br>\nGuardian pureskeli Zorak von Maxitrillian Arstein kahdeksannen sanoja pitkään. Uupunut admin ei ollut täysin varma, uskoiko skakditiedemies omiin haaveisiinsa vilpittömästi vai paistoikovatko tämän puheista vain sisällissodassa repeytyneen järjen kappaleet.<br>\nKatsekontakti Zorakiin ei hiipunut.<br>\n<br>\n\"Tiedätkö, mitä minä taas ymmärsin?\"<br>\n<br>\nZorak palautti katsekontaktinsa Guardianiin ja hiljeni.<br>\n<br>\nGuardian pudisti päätään. \"Ei ole yhtä jumalaa, joka vahtisi meitä. Ei Mata Nuita. Ei Athia. Ei jotain zyglakien skarrararrin meridemonia.\"<br>\n\"Kohtaloa ei ole. Ei ole näkymättömän olennon näkymättömiä kätösiä, jotka ohjaavat kaikkea. Ja vaikka Kohtalo olisikin olemassa, en usko sen olevan hyvä ja armollinen.\"<br>\nPunainen tuli syttyi jälleen Guardianin ainoaan silmään. <br>\n\"Paholainen on kuitenkin olemassa. Hirviöitä on.<br>\n<br>\nJonkun pitää taistella niitä vastaan.\"<br>\n<br>\nGuardian katsoi Zorakia räpäyttämättä silmäänsä. Sininen skakdi vaikutti sulkeneen suunsa lopullisesti.<br>\n<br>\n\"Niinkö tosiaan arvelet, rakas Guardian?\" Zorak katsoi hetken Guardianiin ja käänsi selkänsä.<br>\n<br>\n\"Mutta mistä tiedät, kuka on oikea hirviö?\" Zorak jatkoi puhettaan. \"Yhtä ja oikeaa hyvyyttä tai pahuutta ei ole, rakas Guardian. On vain peli ja sen nappulat. Ja pelimme jatkuu vielä.\"<br>\n<br>\nSkakdi tiedemies käveli pois huoneesta, mutta Guardian ei käskenyt häntä takaisin. Koko keskustelu painasi hänen mieltään liian paljon, jotta hän pystyisi aloittamaan sitä uudestaan.<br>\n<br>\nZorakin kävellessään yksin harmaissa käytävissä, hän alkoi pohdiskella erilaisia asioita. Hän toisti ja käänsi keskustelua päässään ja yritti miettiä mitä tulisi nyt tehdä.<br>\n<br>\nSilloin hänen muisti erään asian, joka oli päässyt unohtumaan. Asia ei ollut hänelle liiankaan tärkeä, joten hän ei ole ajatellut siitä pitkään aikaan. <br>\nHän otti taskustaan pienen kommunikointilaitteen ja loi yhteyden Avhrak Feterra Xa:iin.<br>\n<br>\n\"Yksikkö Xa, mikä on Sheelikan tilanne?\"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Kiva megaviesti on kiva.<br>\n<br>\nErittäin paljon kiitoksia Guardianille ZMa-keskutelun kanssa</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1253,"creator":"Jake","timestamp":"2011-09-11T08:09:00.000Z","content":"<strong>Klaanin keskuskatu</strong><br>\n<br>\nNotfun nilkutti ärtyneen näköisenä keskuskatua pitkin. Kaikki oli hajonnut, Notfunilla oli puujalka, ja häneltä puuttui toinen käsi. Hän mutisi jotai hipeistä, Jardirtista ja Yön Timosta.<br>\n<br>\nKun Notfun oli vihdoin pitkän, ihme kyllä, täysin rommittoman matkansa jälkeen klaanin kahviossa, hän näki mustavalkoisen jään Toan. Notfun istahti pöytään.<br>\n<br>\n\"Matoro. Mitä hittoa täällä on tapahtunut?\", Notfun kysyi.<br>\n<br>\n\"Olit hyvin pitkään tajuttomana.. Jardirt lupasi viedä sinut asuntoonsa..\", Matoro selitti.<br>\n<br>\n\"Tämä selittääkin kaiken. Jardirtillä ei ole asuntoa\", Notfun ärisi.<br>\n<br>\n\"Hehe... Sinuna tarkistaisin tuon uuden merirosvokapakan kadun toisella puolella, joka ilmestyi tuohon matkamme aikana\", Matoro sanoi.<br>\n<br>\nNotfun jupisi jotakin, ja lähti kapakkaa kohti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1254,"creator":"BD","timestamp":"2011-09-11T09:53:00.000Z","content":"<strong>Veljeskunnan linnake</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="350" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/_aemfjKM0PQ" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/_aemfjKM0PQ</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Peelo... minä annan tiedon näille muille ja tulen itse sinne\"<br>\nGekko juoksahti ylempään kerrokseen \"Tänne hyökätään.\", hämmentynyt Matoran katsahti Käsipuolta toaa ja lähti levittämään tietoa. Gekko itse suuntasi kaksi kerrosta alaspäin salaluukulle.<br>\n<br>\nToa nosti varovaisesti kantta ja katseli hetken ennen kuin teki mitään. Pusikosta kuului voimakasta meteliä. \"Peelo, missä sinä olet\". Toa kysyi radiopuhelin kumppaniltaan. Peelo vastasi: \"Täällä puussa, näet minut kun katsot oikealle ja ylös, se pieni musta piste puolen kilometrin päässä.\" Gekko tähysteli hetken ja näki mustan olennon puunlatvassa joka vilkutti tälle.<br>\nGekko juoksi kohti Peeloa ja kuulusteli samalla rahinaa pusikossa, sitten jotain heitettiin pusikosta.<br>\n\"Pentele!\", Kranaatti sekä sokaisi, että heitti Gekon parin metrin päähän. Toa otti miltei refleksinomaisesti aseen vyöltään ja tähtäsi pusikkoon. Nähtyään Ruskehatavan olennon kasvot tämä laukaisi ja nazorak parahti tuskasta kun hänen päänsä hapottui mönjäksi. Muutama Nazorak hypääsi ulos pusikosta ja alkoi ampumaan Gekkoa, Matoralainen kuitenkin hoiti nopeasti tilanteen heittämällä yhtä näistä silmään heittotähdellä joka pitäisi piruparan hetken paikallaan.<br>\n<br>\nGekko otti esiin raskaamman oloisen ja teknisemmän vimpaimen, tilanne oli huono, mutta nyt hänellä oli edes hetki aikaa testata sitä. \"Hetkinen... mitäköhän jos paina täst-\" Luoteja suorastaan alkoi sataa piileskelevien Nazorakien päälle, pari kuului rääkäisevän, mutta näytti siltä, että nyt kaivattiin jotain muuta järeämmän aseen sijaan, Gekko laukaisia happoaseellaan nazorakia käteen jonka käsi suli pois ja oli kelvoton pitelemään asetta. Peelo oli rynnänyt Gekon suuntaan ja iski veitsellään torakan mahan läpi.<br>\n<br>\n\"Saamarin miekka kun meni hajoamaan, tarvitsen lyömäasetta tällaiseen...\", Gekko mietti itsekseen. Sitten pusikosta ilmestyi kerralla viisi nazorakia. \"Nyt lienee parasta vain juosta...\", toa lähti juoksuun Nazorakit kintreillään, samalla Gekko yritti puhua Peelolle joka oli pysynyt syrjemällä: \"Peelo, meidän pitää harhauttaa ne pois täältä, jos ne vain löytävät sen luukun niin koko linnoitus on kohta mennyttä. Tule, mennään\" Peelo hyppäsi ulos piilostaan ja lähti juoksemaan Gekon perään, nazorakeja alkoi ilmestyä vain lisää ja lisää.<br>\nPeelo saavutti Gekon joka oli hiljentänyt vauhtiaan tarkoituksella ja Musta olento kysyi: \"Gekko, onko sinulla hajuakaan mihin olemme menossa?\", toa vastasi tähän: \"Tähänasti suunitelmana on vain juosta päättömästi\".<br>\n<br>\n\"Kunhan ei nyt vain herätettäisi enempää huomiota\"<br>\n\"Niinkin voi toki käydä, mutta nyt... JUOKSE\", Gekko huusi ja väisti singon laukasta joka rusensi heidän vieressään olevan puun. Huvittava kahden olennon järjestämä näky jatkoi matkaansa pusikossa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1255,"creator":"DJ Peelo","timestamp":"2011-09-11T11:16:00.000Z","content":"<strong>Veljeskunnan linnakkeen lähistöllä</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/_mS9IeGgtu4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/_mS9IeGgtu4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPeelo ja Gekko juoksivat henkensä edestä raivokasta Nazorak-joukkiota pakoon. Heidän oli saatava Nazorakit mahdollisimman kauas linnakkeen salaisen sisäänkäynnin luota, hinnalla millä hyvänsä. Tästä pitäisi myös selvitä itse hengissä, jotta heistä olisi enemmän apua, mutta hengissä selviämistä hankaloittivat jatkuva luotisade ja Nazorakien laukaisemat raketit, jotka vähän väliä tuhosivat ympäristöä Peelon ja Gekon ympäriltä heidän juostessa pakoon. Peelo hyppäsi isokokoisen Gekon olalle, kaivoi kiväärin selästään ja alkoi tähtäillä takana tulevia Nazorakeja. \"Mitä ihmettä si-\" \"Ole hiljaa ja juokse\", Peelo keskeytti hämmentyneen Gekon. Gekko jatkoi juoksemista pitäen vasemmalla kädellään Peelon tasapainossa hänen olallaan.<br>\n<br>\nNazorakit huutelivat ja kirosivat sitä sun tätä yrittäessään saavuttaa kaksikkoa. Joku muita ylempiarvoisempi jopa kirosi ja sadatti muiden osaamattomuutta. Eräs Nazorak alkoi latamaan sinkoaan ja oli valmiina ampumaan uudelleen. Peelo napautti Gekkoa sormella takaraivoon, saaden Gekon kuulolle. \"Yritä olla loikkimatta, nyt on paha paikka\", Peelo tokaisi, ja Gekko katsahti hänen kasvoilleen. Hänen ilmeettömästä kaasunaamarista ei voinut päätellä mitään, mutta hänen äänestään suorastaan paistoi omahyväinen itsevarmuus. Taka-alalle jäänyt Nazorak jäi tähtäilemään Gekkoa ja Peeloa singollaan, ja yritti saada lukittua ammuksen heihin. Ja onnistui.<br>\n<br>\nNazorak laukaisi järeämmänpuoleisen raketin Gekkoa ja Peeloa päin, joka kaarteli epämääräisesti ilmassa yrittäen myötäillä kaksikon liikkeitä. Peelo nosti kiväärinsä, veti syvään henkeä, ja tähtäsi hartaasti. Gekko huomasi tämän, hidasti piirun verran vauhtia, ja yritti juosta mahdollisimman tasaisesti poukkoilematta ympäriinsä. Juostessaan hän vilkaisi taakseen, ja näki lähestyvän ohjuksen. \"Ammu se jo!\" hän huudahti Peelolla, jolloin Peelo hyssytteli ja jatkoi tähtäämistä. Nazorak huusi edempänä juokseville tovereilleen että väistäisivät, ja he tekivät keskellä tilaa jotta raketti pääsisi lentämään läpi. Raketti lähestyi Nazorakeja, jotka taas olivat kirineet kaksikkoa huomattavan paljon. Peelo naurahti hiljaisesti, ja ampui.<br>\n<br>\nLuoti osui suoraan rakettiin, räjäyttäen sen, ja kaikki Nazorakit sen ympäriltä. Gekko ja Peelo heittivät ylävitosen, jonka jälkeen Peelo ponkaisi Gekon olalta, ja jatkoi itse juoksemista. Muutama Nazorakien joukosta jäljelle jäänyt yksikkö kiiruhti jo hälvenevän savupilven keskelle, ja yksi viimeisiä hengenvetojaan vetelevä ryhmän komentaja tokaisi näille \"Älkää päästäkö niitä karkuun idiootit\", jolloin hän päästi hiljaisen parkaisun, ja veti veltoksi maahan. Nazorakit nousivat äkkiä pystyyn, kaksi niistä jatkoi juoksemistä, ja kolmas jäi puhumaan radiopuhelimeen. \"Tarvitsemme auttavaa kättänne.\"<br>\n<br>\nPeelo ja Gekko olivat jo turvallisen välimatkan päässä jahtaajistaan, ja pitivät hetken hengähdystauon. Gekko katsahti Peeloa päin, ja nosti kasvoilleen onnittelevan virneen. \"Hyvin ammuttu\", hän naurahti. Peelo ei sanonut mitään, ja kiipesi lähimmän puun rukoa pitkin ylemmäs tarkkailemaan tilannetta. Ketään ei näkynyt, hyvä näin. Hän loikkasi takaisin alas, ja selitti Gekolle \"Jos kierrämme oikealta tuon tiheämmän osan kautta, meillä on paremmat mahdollisuudet päästä takaisin oviaukolle huomaamatta\". Gekko nyökkäsi, ja kaksikko lähti tepastelemaan takaisin oviaukkoa kohti.<br>\n<br>\n<strong>Jonkun ajan päästä, linnakkeen sisäänpääsyn alueella</strong><br>\n<br>\nPaikalle oltiin lähetetty kolme Nazorakia tutkimaan ympäristöä, ja mahdollisia johtolankoja sisäänpääsyn löytämiseen. Eräs Nazorak tutkiskeli maata, joka oli tiheän kasivillisuuden peitossa. Astellessaan ympäriinsä hän kuuli kolahduksen jalkansa alta, katsahti alas, ja huikkasi kahdelle muulle \"Taisin löytää jotain\". Kauempana, puiden takana ympärsitöä tutkinut Nazorak oli jo vastaamassa huutoon. \"Lähden tulemaan sin-\" ja siinä samassa hänen kurkusta pilkisti terä, rajun verenpurskahduksen saattelemana. Peelo väänsi terää oikealle, viiltäen Nazorakin pään melkein irti. Kaksi muuta nostivat aseensa ja lähestyivät nyt kuollutta toveriaan. Ennen kuin he edes ehtivät saada katsekontaktia kuolleeseen toveriinsa, Gekko hyppäsi korkeammalta toisen niskaan, kaataen tämän vatsalleen maahan. Nazorak parahti, ja ennen kuin ehti tönäistä Gekkoa pois selästään, Gekko polkaisi hänen päätänsä väkivaltaisesti, rusentaen sen. Toinen nazorakeista oli jo valmiina tulittamaan, mutta Peelo huitaisi kiväärin pois hänen kädestään, johon Nazorak vastasi oikealla suoralla, jonka Peelo torjui kyynerpäällään. Juuri kun Peelo oli sivaltamassa Nazorakin pään irti, Gekko ampui sitä päähän happoaseellaan, sulattaen sen.<br>\n<br>\nPeelo katsoi kuolevaa Nazorakia, käänsi katseensa kohti Gekkoa, ja tokaisi tympääntyneenä \"Se oli minun tappo.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1256,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-09-11T19:12:00.000Z","content":"<strong>Welcome to the jungle!</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/DBlGyUctjkc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/DBlGyUctjkc</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMetallinen kalahdus kaikui pitkin öistä viidakkoa kahden miekan iskeytyessä toisiaan vasten. Nazorakien eversti ja ninjaveljeskunnan johtaja jakoivat tiukan katseen keskenään silmästä silmään. Kumpaisenkin taistelijan äärimmilleen jännittynyt miekkakäsi tärisi kummankin yrittäessä työntää toista voimakkaammin kauemmas, molempien painaessa jalkojensa kynnet mahdollisimman jykevästi maahan. Niin Ämkoo kuin 437:kin loi hetkellisen katseen vastustajansa aseeseen. Kumpikin osoitti täydellistä kestävyyttä sekä tehokkuutta. Pian aseiden kontaktissa syntynyt voima kuitenkin vapautui ja kumpikin kamppailijoista lennähti taaksepäin. Huojuva Mäksä joutui tekemään kaikkensa säilytääkseen tasapainonsa. Hänen vastustajansa mekaaninen jalka ilmeisesti ei totellut painovoiman lakeja. <br>\n<br>\nHiljaisuus laskeutui metsään kummankin soturin ottaessa tukevamman asennon. Ämkoo ja 437 päästivät muutaman äänekkään hengähdyksen.<br>\n<br>\n<em>\"Alan päästä jyvälle tuosta tekniikasta\"</em>, 437 ajatteli ja laski hieman teräänsä. <em>\"Klaanilainen luottaa nopeuteensa, muttei pärjää keholleni raa'assa voimassa. Jos saan täyden osuman tuosta miekasta, peli on pelattu. En anna sen tapahtua.\"</em><br>\n<br>\n437:n asekäsi päästi kevyen sihahduksen samalla kun kädestä esiin työntyvä miekka lyheni hieman. Samalla kädestä työntyi myös esiin lyhyt kenttäpuukko, jonka Eversti kiskaisi irti ja poimi sitten toiseen käteensä. Kahdella terällä aseistautunut torakka lähti harppomaan Klaanin adminia kohti.<br>\n<br>\nÄmkoo ei jäänyt ihmettelemään, vaan heilautti miekkansa pituussuunnassa kehonsa sivulle ottaakseen vauhtia tehokkaaseen pistoliikkeeseen. Valkea katana välähti kuunvalon loistaessa sen terää pitkin ja eversti sai nähdä vaivaa väistääkseen äkkinäisen iskun. Torakka onnistui varomaan lähestyvää terää heittäytymällä hieman taaemmas ja heittämällä samalla kantamansa puukon klaanilaisen kasvoja kohti.<br>\n<br>\nSilloin miekkapaholainen teki kuitenkin nimelleen kunniaa. Pikainen kiskaisu toi miekan takaisin Ämkoon etualalle torjuen samalla ilman halki viilettävän puukon ohjaten sen kauas metsän pimeyteen. Liike jatkui Ämkoon ottaessa pitkän askeleen edemmäs ja tarttuen samalla miekkaansa kaksin käsin. <br>\n<br>\nKorkeassa kaaressa tapahtuva viilto miltei tavoitti everstin, joka horjahti äkillisen väistönsä voimasta taaemmas joutuen väistämään seuraavan lyönnin kierähtämällä maata pitkin sivuun. <br>\n<br>\nTottumattomaan silmään Ämkoon seuraava liike olisi saattanut näyttää miltei tanssilta, mutta eversti tunnisti monimutkaisen koreografian. Nazorak katsoi hämmästyneenä kun admin hyppäsi vauhtia otettuaan ilmaan heittäytyen samalla vaakatasoon, pyöri villisti ja jakeli samalla torakkaa kohti useita taitavasti tähdättyjä pistoja. Sitten toinen Ämkoon jalka käväisi maassa ja miekkapiru lennähti miekka ojossa everstiä kohti.<br>\n<br>\nLegendaarinen katana oli vähällä tehdä tuttavuutta everstin rinnuksen kanssa, mutta nazorak ennätti viime hetkellä käynnistää selkäänsä asennetut suihkumoottorit. Lentolaitteella ei ollut aikaa kerätä tarpeeksi voimaa taivaalle nousemiseen, mutta eversti sai suihkumoottoreista kuitenkin juuri tarpeeksi lisäenergiaa hypätäkseen pois huippunopean miekaniskun tieltä. Ämkoon katse seurasi loitommas laskeutuvaa nazorakia.<br>\n<br>\n\"Hieno väistö\", Ämkoo mainitsi. Nazorak ei ollut varma aistiko tämä Ämkoon äänessä ihailua vaiko ironiaa, mutta sillä ei ollut väliä.<br>\n\"Minä tunnen tuon miekkatekniikan\", 437 puhui. Nazorakin äänestä paistoi hämmennys kun tämä jatkoi:<br>\n\"<em>Aamuyön muaka.</em> Tuon taitajia ei pitäisi olla enää hengissä.\"<br>\n<br>\nÄmkoo yllättyi saadessaan näyttöä torakan tiedoista. Pienen yllättyneisyyden päätteeksi miekkamies naurahti, ja vastasi:<br>\n\"Silti seison tässä edessäsi.\"<br>\n<br>\n\"Valkean turagan oppeja\", 437 jatkoi. \"Joillekin tuo kaikki on pelkkää legendaa.\"<br>\n\"Vanhus elää ja voi hyvin\", Ämkoo sanoi ja kohotti asettaan. \"Voin viedä tälle kuolinterveisesi.\"<br>\n<br>\nEversti nauroi ääneen ja käynnisti suihkumoottorinsa uudelleen. Moottorien ladattua itsensä täyteen voimaansa nazorak ponnisti ja sanoi:<br>\n\"Ei ole tarvetta.\"<br>\n<br>\nSitten torakka lähti syöksymään huimaa vauhtia Ämkoota kohti. Miekkamies yritti väistää laitonta vauhtia kohti syöksyvän eliittisotilaan, mutta eversti kykeni luonnollisesti ohjaamaan lentonsa suuntaa. Edes Ämkoon uhmakas miekanisku ei riittänyt pysäyttämään hyökkäyksen omalla terällään torjuvaa torakkaa ja nazorak pamahti koko painollaan vihollistaan vasten.<br>\n<br>\nMetsässä rymisi Ämkoon lentäessä saamansa iskun voimasta pitkälle paksujen puiden sekaan. 437 ei antanut vastustajalleen aikaa toipua iskusta vaan jatkoi vauhdikasta lentoaan suoraan tätä kohti. Tämä koitui kuitenkin osaltaan myös everstin tappioksi, sillä lähestyttyään Ämkoota tarpeeksi sai torakka kokea tuntuvan iskun loisteellaan metsän verenpunaiseksi värjänneestä varjonyrkistä. <br>\n<br>\nIskuja sateli puoleen jos toiseen kaksikon kiitäessä rakettimoottorien huimalla vauhdilla pitkin metsän pohjakerrosta. Ämkoo onnistui useaan otteeseen torjumaan miekallaan torakan pitkän teräaseen harkitut lyönnit, mutta jokainen torjunta heitti klaanilaisen taaemmas juuri sillä samalla vauhdilla jolla nazorak kulki. Aluskasvillisuus sai väistyä vimmatusti toisiaan teräasein sohivan kaksikon tieltä samalla kun näiden vauhdikas kulku vei taistelun lähemmäs ja lähemmäs metsän rantapuolta.<br>\n<br>\n[spoil]<img class=\"postimage\" src=\"http://www.majhost.com/gallery/MasterKongu123/AAAAA/mkmk.png\">[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1257,"creator":"Donny","timestamp":"2011-09-12T18:47:00.000Z","content":"<strong>Viidakkosaari, rantametsä</strong><br>\n<br>\nViidakon suojissa koko pitkän ikänsä elänyt rupinen lehtisammakko oikoi raajojaan ja nousi varovasti ylös. Öisen metsän pohjalle hetki sitten katkenneelta vakio-oksaltaan pudonnut kostea möngertäjä katseli hämillään ympärilleen, lipoi kieltään ja loikkasi sitten suojaan läheisen mättään taakse. Sammakko ei saanut koskaan tietää mikä sen oli juuri ohittanut.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/2mtp3xpJ2Hk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/2mtp3xpJ2Hk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMuut metsän eläjät tajusivat kuitenkin väistyä ajoissa pois eversti 437:n helvetillisesti jylisevän hahmon tieltä. Torakan selkää koristava suihkumoottoriviritelmä pahoinpiteli metelillään nazorakin korvia, mutta se ei kuitenkaan vienyt everstin huomiota pois tämän edellä loikkivasta ninjasta. Nazorak sai kerta toisensa jälkeen Ämkoon kiinni suunnattomalla vauhdillaan, mutta admin onnistui kuitenkin aina torjumaan torakan väkivaltaisen töytäisyn joko miekallaan tai energiakädellään.<br>\n<br>\nMetsän poikki miltei lentävä Mäksä huitoi miekallaan vinhasti, mutta kuitenkin harkitusti. Oli ainoastaan ympäröivän pimeyden ja nazorakin huiman vauhdin ansiota, että everstin kaula ei ottanut osumaa huippuunsa hiotusta teräaseesta. Iskujen osumatarkkuutta heikensi myös Ämkoon jatkuva tarve varoa metsän oksistoa ja muuta kasvillisuutta. Tämä ei ollut lainkaan helppoa johtuen siitä seikasta, että klaanilaisen vihreänmustat jalat eivät ennättäneet tavoittamaan maata juuri lainkaan.<br>\n<br>\nVauhdin hurman ja tilanteen yleisen kaoottisuuden nostattama taisteluvimma sai everstin silmät kiilumaan silkasta innosta. Nazorak-sotilaan raivokas nauru raikui suihkumoottorien väkivaltaisen jyminän taustalla, ja eliittisoturi näytti maata viistäen lentäessään kerrassaan hirviömäiseltä. Tästä huolimatta paljolti järkyttävämpienkin näkyjen kovettama Ämkoo ei pelännyt. Yhtälailla taistelun innoittama miekkasoturi purskahti kauhistuttavaan nauruun, ja metsän halki kiitävä teräasein varustettu kaksikko muuttui sillä hetkellä kirjaimellisesti painajaismateriaaliksi.<br>\n<br>\nMiekkojen iskut seurasivat toisiaan. 437 pisti miekkansa kärjellä suoraan kohti Mäksän rintaa, mutta tämä väisti iskun täpärästi mätkäisten torakan miekan omallaan viistämään maata. Mäksä iski toisen jalkansa ohittamaansa oksaan suorittaen täten tyylikkään pyörähdyksen. Samaan aikaan klaanilaisen toisen jalan kantapää osui lähes tarkalleen 437:n mekaaniseen silmään. Mäksä vaihtoi nopeasti jalkaa, suunnaten seuraavan potkunsa torakan metalliseen kylkeen. Yhä valtavalla vauhdilla kiitävä 437 lennähti hieman poispäin vastustajastaan. Hänen mekaanisen silmänsä kuva rätisi.<br>\n<br>\nMekaanisen silmän virhekuvan hämmentämä nazorak ei ehtinyt väistää ajoissa kohdalle sattunutta ikivanhaa oksankarahkaa. Oksa räsähti kappaleiksi osuessaan epätoivoisen väistöliikkeen suorittaman nazorakin lentopeliin, ja osuman saatuaan toinen suihkumoottoreista päätti lakata toimimasta. 437 ei onnistunut enää kontrolloimaan lentoaan, ja nazorak singahti täysin holtittomasti Ämkoota kohti, vieden tämän mukanaan.<br>\n<br>\nPian maanläheisen lentoradan omaava pari lennähti ulos metsästä. Nazorakin suihkumoottorit pettivät lopullisesti samalla kun torakka yritti hätäisesti tavoitella jaloillaan maata. Tämä onnistui, ja 437 mätkähti rannan vaalealle hietikolle samalla kun Ämkoo heittäytyi paljon kauemmas. Ämkoon tumma viitta pelmahti adminin epäonnistuttua laskeutumaan jaloilleen, ja hetken kumpainenkin kamppailijoista makasi paikoillaan hämärällä rannalla.<br>\n<br>\nLopulta äkkinäisen juonenkäänteen sekoittama nazorak onnistui kokoamaan ajatuksensa. 437 avasi silmänsä huomatakseen, että Ämkoo oli jo kohonnut istumaan.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/nsF45oe6d5o" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/nsF45oe6d5o</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Olet todellakin arvoiseni vastustaja\", 437 tokaisi ja nousi pystyyn suihkumoottorien pettämisen aiheuttaman savun ja tomun keskeltä. \"Mutta miekkatekniikkasi ei riitä peittoamiseeni.\"<br>\n<br>\nÄmkoo yskäisi pölyä keuhkoistaan ja nousi seisomaan nojaten miekkaansa. Miekkasankari vastasi torakan uhitteluun ainoastaan terävällä katseella.<br>\n<br>\n\"Sinä et ymmärrä, klaanilainen. Vaikka miekkasi onkin väkevä, se on silti vain miekka. Kun sinut erottaa aseestasi, olet täysin tarpeeton. Mutta katso minua. Vahvin aseeni olen <em>minä itse.</em>\"<br>\n<br>\nEversti otti vauhtia ja lähti juoksemaan kauempana hietikolla seisovaa klaanin adminia kohti. Everstin yllätykseksi Ämkoo jäi kuitenkin seisomaan paikoilleen, pidellen miekkaansa veltosti sivullaan.<br>\n<br>\n\"Itse et ymmärrä\", miekkapaholainen murahti katsoen vakavana lähemmäs syöksyvää torakkaeverstiä. Nazorak kuuli tämän, ja kuvitteli klaanilaisen pitävän tätä suorastaan pilkkanaan.<br>\n<br>\nEversti karjaisi ja heilautti asekättään kaikin voimin osoittaen sen pisimmällä terällä suoraan vastustajansa vihreitä kasvoja kohti. Ämkoo ei edes yrittänyt kohottaa teräänsä vastaamaan iskuun.<br>\n<br>\nVerenpunaisena välkkyvän energiakouran raaka hohde oli vähällä sokaista everstin kun Ämkoo tarttui kasvojensa tasalla viilettävään nazorak-terään puhtaasta varjoenergiasta koostuvalla nyrkillään. Energiakäden raa'an voiman turvin onnistui admin kiskomaan everstin lähemmäs, potkaisten samalla tätä jalkaan. Nazorak horjahti vastustajansa vierelle, joka yhä piteli kiinni torakan kädestä työntyvästä teräaseesta. Pian Ämkoo päästi kuitenkin irti, kohotti miekkaansa ja iski.<br>\n<br>\n437:n entisen miekan katkaistu terä pyöri villisti ilmassa ja upposi sitten kymmenten metrien päässä kasvavan puun paksuun runkoon. Eversti tuijotti katkenneen teränsä perään, ärähti sitten ja muisti hypätä pakoon uuden iskun pelossa. Ämkoo ei kuitenkaan lyönyt, vaan painoi valkean samuraimiekan huolellisesti huotraansa, tuhahti ja katsoi sitten everstiä.<br>\n<br>\n\"Jos voimani olisivat lähtöisin tästä miekasta eivätkä itsestäni, jääsaarella kuollut haarniskoitu toverisi olisi nujertanut minut jo aikoja sitten\", Ämkoo puhui ja päästi irti vyötäisillään roikkuvasta aseestaan. \"Mutta niin ei ole. Minä selvisin valkean turagan koulutuksesta kauan ennen kuin olin koskenut yhteenkään miekkaan.\" <br>\n<br>\nÄmkoo kohotti punahehkuisen nyrkkinsä kasvojensa tasalle, avasi sen ja heilautti sitten sormiaan kutsuvasti.<br>\n<br>\n\"Ala tulla\", Ämkoo sanoi. \"En miekkaile aseetonta vastustajaa vastaan. Näytän sinulle turaga Bakmein tyhjän käden tekniikan.\"<br>\n<br>\nEverstiä ei tarvinnut käskeä. Mielenkiinto paistoi verenhimoisen nazorakin silmistä tämän iskiessä nyrkkinsä yhteen ja lähtiessä samalla astelemaan vahvoin askelin Ämkoota kohti.<br>\n<br>\n[spoil]<img class=\"postimage\" src=\"http://www.majhost.com/gallery/MasterKongu123/AAAAA/mkmk.png\">[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1258,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-09-13T14:51:00.000Z","content":"<strong>Nazorak-pesät, yksityinen kokoushuone</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/TMqZKe-LEH0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/TMqZKe-LEH0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Neljä tuntia. 12 minuuttia. 32.6 sekuntia”, kaikui Nazorak-kenraali 001:n karismaattinen ääni läpi heikosti valaistun kokoushuoneen.<br>\n<br>\nKenraali 001 asteli ryhdikkäin marssiaskelin kokoushuoneeseen, jossa odotti vain kaksi henkilöä hänen lisäkseen: Makuta Abzumo ja skakdi Gaggulabio. Huoneen takaseinällä oli suuri holografinen näyttö, joka toimi huoneen ainoana valonlähteenä näyttäen videokuvaa nazorakien lippulaiva <em>Koin</em> tuhosta. Itsestään uudelleen käynnistyvässä videokuvassa mahtava ilma-alus räjähti liekehtiviksi kappaleiksi meren yllä uudelleen ja uudelleen valaisten melkein koko synkän kokoushuoneen vaikuttavalla oranssilla hehkulla. Makuta Abzumo istui tuolinsa takana niin, että hänen kasvonsa jäivät täysin varjoon ja vain punaiset silmät hehkuivat pimeyden syvyydestä, jonne holografisen näytön valo ei heijastunut. Gaggulabio oli nojannut tuolillaan tylsistyneenä keskellä kokoustilaa seisovaa pöytää vasten, mutta nousi kenraalin nähdessään salamannopeasti ryhdikkäämpään asentoon.<br>\n<br>\n”Oppikaa tämä, liittolaiseni. Neljä tuntia, 12 minuuttia ja 32.6 sekuntia. Säälittävät matoranit vastaan mahtava Nazorak-imperiumi”, kenraali jatkoi, kävellen kokouspöydän taakse ja kääntäen selkänsä suurelle näytölle. Nazorak-johtajan mainitsema luku vilkkui suuren näytön vasemmassa yläkulmassa punaisilla numeroilla. ”Vihollisen aliarviointi johtaa kuolemaan. Ylpeys on heikkous.”<br>\n<br>\nKenraali seisoi kokouspöydän edessä hetken ylpeän näköisenä, ja takaseinän videolla uusiutuva räjähdys värjäsi hänen ylvään viittansa oranssiksi muutamiksi sekunneiksi. Gaggulabio lysähti jälleen ryhdittömään asentoon pöydän toisella puolella.<br>\n<br>\n”Teidän ilmaiskussanne ei ollut mitään järkeä\", Gaggulabio sanoi äänessään sekä välinpitämättömyyttä että ärtymystä. \"Se oli itsemurha.”<br>\nKenraali vilkaisi vihaisena skakdiin. ”Itsemurha, Gaggulabio?” Abzumon silmät kiiluivat varjoista ilmeettöminä.<br>\n”Olen eri mieltä\", Kenraali jatkoi pohdiskelevana. ”Tohtori 006 kutsuisi tätä… tieteelliseksi kokeeksi”, 001 sanoi ovelasti.<br>\n”Jos tämä oli tieteellinen koe, se epäonnistui. Eikö niin?” Gaggulabio mutisi. ”En näe mitään voittoa hyökkäysjoukon täydellisessä tuhossa.”<br>\n<br>\n001 tuijotti Gaggulabiota ilmeettömänä. ”Opetettiinko Zakazin sisällissodassa strategista ajattelua?”<br>\n”Zakazilla riitti, että omisti enemmän tulivoimaa kuin vastustaja.”<br>\n”Sssskakdit ovatkin aina olleet… barbaareja”, Abzumo naurahti kuivasti.<br>\n”Siitä minä heille maksankin”, 001 hymähti melkein hyväntuulisesti, mutta torakkajohtajan ilme kertoi muuta. ”Ja tulivoima on tärkeää, liittolaiseni. Teillä on sitä. Tämä sota tarvitsee sitä.”<br>\n001 piti puheessaan hetkellisen tauon ennen kuin kumartui Gaggulabiota kohti, pitäen molemmilla hyönteiskäsillään kiinni kokouspöydästä. Torakkajohtaja yritti piilottaa ärtymystään ammattimaisesti asiallisen ilmeen ja äänensävyn taakse.<br>\n”Strategioitasi en taas tarvitse”, 001 lausui artikuloiden hyvin tasaisesti. ”Tämä hyökkäys toi Nazorakien vakoiluyksikölle tuntikaupalla videokuvaa Klaanin Laivaston puolustuksesta.”<br>\n<br>\nOli pienen hetken ajan hiljaista. Gaggulabio raapi terävällä skakdinkynnellään sotavasaramaista skakdileukaansa ja näytti pohtivan hieman, oliko häntä jotenkin loukattu. Sitten 001 jatkoi: ”Nyt tiedämme, mihin he pystyvät. En halua jättää <em>mitään</em> yllätyksen varaan.”<br>\nSkakdikenraali joutui nöyrtymään torakan edessä. Hän tajusi 001:n olevan oikeassa, vaikkei halunnut myöntää sitä.<br>\n”Tiedämmekö?” Abzumo kysyi hymyillen maireasti. ”Tiedämmekö yhden hyökkäyksen perusteella, mihin Klaani pysssstyy? Tiedämmekö, mikä on heidän täyssssi puolussstusssvoimansssa, jossss hyökkäämme ssssilloin, kun he ovat toipumassssa ja vajain joukoin paikalla?”<br>\n001 kääntyi Abzumon puoleen sotilaallisen jäykästi kuin mekaaninen robotti.<br>\n”Samaan aikaan ilmaiskun kanssa 003:n joukot alkoivat vallata pientä viidakkosaarta Klaanin eteläpuolella. Tämä saari on kohta käsissämme”, hän sanoi kireästi, puristaen puoliksi huomaamattaan vasemman kämmenensä nyrkkiin, kuin tarttuen johonkin näkymättömään. Tähän Abzumo vastasi ovelan näköisenä: ”Miksi pieni ssssaari olisssi meille tärkeä?”<br>\n<br>\n”Tämä saari on täydellisessä paikassa puolustaakseen Bio-Klaanin linnoitusta eteläisiltä hyökkäyksiltä. Se on siksi myös täydellinen paikka valtausjoukon piilottamiselle”, 001 vastasi. ”Abzumo, liittolaiseni. Miksi antaisimme Klaanin palautua täyteen puolustusvoimaan? Miksi antaisimme heidän <em>toipua</em> tästä iskusta?”<br>\nAbzumo nyökkäsi pitkään ymmärtäväisen näköisenä, vilauttaen pientä käärmemäistä hymyä varjoista.”Steve, entäpä sssaaren asutussss?”<br>\n”Mitä olen kuullut, saaren valloitus ei suju lainkaan suunnitellusti. Ilmavoimat eivät hallitse maataistelua”, Gaggulabio pisti väliin omahyväisesti.<br>\n<br>\nKenraali huokaisi. ”Ymmärrän huolenaiheenne. Voin kuitenkin vakuuttaa, että saari tulee olemaan meidän päivien sisällä”, 001 tuhahti itsevarmana.<br>\n<em>Ja jos se ei onnistu, tiedän kyllä, kenestä tulee toukkien aamupalaa ensimmäisenä</em>, hän jatkoi ajatuksissaan.<br>\nAbzumo vetäytyi takaisin tuolinsa perälle ja hänen nuolenkärkiä muistuttavat kyntensä riipivät pöydän puiseen pintaan pitkät urat.<br>\n”Mutta mitä herra kivipää on sssaanut aikaan koko tänä aikana?” makuta kysyi ivallisesti. ”Missstä Steve on maksanut teille koko tämän ajan?”<br>\nKuullessaan sanan ”Steve” 001 vilkaisi pikaisesti ärtyneenä Abzumoa. Torakkajohtaja ei kuitenkaan vaivautunut keskeyttämään Abzumoa, sillä tämän kysymys kiinnosti myös häntä.<br>\n”Tässä on vähän paha tehdä mitään, kun emme saa hyökätä minnekään. Olemme täällä vain, koska palkka juoksee”, Gaggulabio ilmoitti närkästyneenä. Hän ei pitänyt makutan äänensävystä laisinkaan. 001 käänsi katseensa takaisin skakdijohtajaan.<br>\n”Kuinka paljon joukkoja sinulla on, Gaggulabio?” hän kysyi kohottaen kulmaansa.<br>\n”Kaksisataa skakdia”, Gaggulabio arvioi summittaisesti kalkinvalkoiset hampaat vilkkuen ja äänensävy omahyväisyyttä tihkuen.<br>\n”Kuinka tottuneita joukkosi ovat taistelemaan tavallista hankalammassa maastossa?” 001 kysyi.<br>\n”Jos kävisit Zakazilla, näkisit koko saaren olevan hankalaa maastoa. Mieheni pärjäävät missä haluavat”, Labio päti ylpeänä.<br>\n<br>\n001 näytti miettivän pitkään. Nazorakit ja skakdit eivät yleensä olleet erityisen hyvä yhdistelmä samalla taistelukentällä. Lajien suhtautuminen taisteluun oli tunnetusti hyvin erilainen. Kun nazorakit suhtautuivat taisteluun suorastaan matemaattisen tarkasti, tapasivat skakdit niin sanotusti antaa tunteiden komentaa.<br>\nTämä näkemysero aiheutti monia hyvin noloja riitoja nazorak- ja skakdi-sotilaiden välillä. Lisäksi niillä oli paha tapa tapattaa puolivahingossa toistensa joukkoja.<br>\n”Hyvä on”, 001 sanoi yllättäen. ”Lähetä joukkosi saarelle Klaanista etelään. Varmistakaa, että saamme sen haltuumme.”<br>\n”Suonet, että otamme Laivastoltasi ne kuljetusalukset, joita tarvitsemme?” skakdi tiedusteli yllättyneenä saadusta luvasta. Torakkakenraali käänsi katseensa pois Gaggulabiosta ja jäi jälleen katsomaan takaseinän videota.<br>\n”Ottakaa, mitä tarvitsette.”<br>\n<br>\nGaggulabio nyökkäsi tyytyväisenä. Viimeinkin he saisivat tehdä oikeasti jotain. Abzumo näki tilaisuutensa tullen ja virkkoi:<br>\n”Kuinka ollakaan, tarvitsssssisssin tilan. Ssssuuren tilan, jossssa suorittaa... <em>toimenpiteitäni</em>.”<br>\nKenraali kääntyi jälleen Abzumoon päin. Hän ei aikonut päästää tätä helpolla näin isossa asiassa.<br>\n”Arvostan apuasi Uuden Sukupolven kanssa, Abzumo. Nyt kuitenkin haluan tietää, mitä aiot.”<br>\nAbzumo ei sanonut sanaakaan vaan tyytyi tuijottelemaan liittolaistaan.<br>\n”Huoneessa ei ole ylimääräisiä korvia. Olen varma siitä”, 001 jatkoi. Gaggulabio vilkaisi ovelle ja hätkähti hieman huomatessaan ensimmäistä kertaa, että puoliksi aukinaisen oven kummallakin puolella ovea seisoi musta, sinikätinen torakka. Skakdijohtaja ei ollut edes kuullut torakka-agenttien saapumista. Siniset Kädet eivät päästäneet ääntäkään. Siniset Kädet eivät ikinä edes puhuneet. Eikä kukaan mennyt heidän ohitseen.<br>\nAbzumo sihahti hiljaisen naurun.<br>\n”Minä loin uuden sukupolven. Minä hoitelin telomeerit. Minä skannasin joka hemmetin intronin ja eksonin binääridataksi. Minä muotoilin uudestaan entsyymintuotannon. Minä tein lajistanne täydellisssssen. Ja voin sanoa, että 006 oli hyvä apu. Etkä sinä vieläkään, kaiken tämän jälkeen, tahdo luottaa hyväntahtoisssssuuteeni?”<br>\n001 katsoi makutaa pitkään silmiin.<br>\n”Voin luottaa sinuun silloin kun olet täysin rehellinen kanssani, Abzumo.”<br>\n<br>\nKenraali napsautti sormiaan, ja vasemmanpuoleinen Sinisistä Käsistä asteli vähin äänin kokoushuoneeseen kantaen jotain vaivattomasti toisella sinihohtoisella robottikädellään. Se heitti kasan valokuvia kokouspöydälle, ja Gaggulabio kääntyi heti niiden puoleen kiinnostuneena. 001 oli edelleen ilmeetön. Torakka-agentti puolestaan marssi takaisin vartiopaikalleen niin hiljaa, että edes sen hengitystä ei kuulunut.<br>\n<br>\n”Taisit unohtaa kertoa minulle tästä, Abzumo hyvä”, Kenraali 001 sanoi tiukasti tuijotellen valokuvia. Gaggulabio näki kuvissa makuta Abzumon ja androidisen olennon marssimassa viidakon siimeksessä kohti tuntematonta. Lopulta Abzumo ja mekaaninen olento katosivat kuvista kokonaan jonnekin metsän syvyyteen. Skakdikenraali kohotti kulmiaan ilmeisen hämmentyneenä.<br>\n”Mitä luulit löytäväsi sieltä?” 001 tiukkasi.<br>\nAbzumon ilmekään ei värähtänyt. ”Avdeko sinua on informoinut, Steve?”<br>\n001 hymähti pitäen katseensa tiiviisti Abzumossa. ”Yhteinen hyväntekijä ei ole ollut linnoituksessa viikkoihin. Enkä usko, että hän ottaisi asiakseen kertoa tästä.”<br>\nHitaasti makuta sulki silmänsä. ”Minä uskoisin, Steve. Minä usssskoissssssin. Sssinä olet siissss varjosssstanut minua, ysssstäväissseni?”<br>\n”Mihin me edes tarvitsemme Avdea?\", Gaggulabio keskeytti ärtyneenä kuultuaan Avden mainittavan. \"Minusta tuntuu, että hän pelaa omaa peliään välittämättä meistä.\" Gaggulabion tajunnan syvyyksissä pihisi raivo ja hän alkoi vähitellen kaivata rauhoittavaa sikaria. Se pieni punainen rääpäle saisikin pysyä erossa heidän asioistaan.<br>\nAbzumo ja kenraali 001 tuijottivat äänettöminä toisiaan silmiin. Hiljaisuus oli piinaava.<br>\n<br>\n”Siinä olet täysin väärässä, ystäväni”, tuttu ääni kuului oviaukosta.<br>\n<br>\nYhtäkkiä sisään asteli punainen, sinistä Pakaria kantava Matoran. Tämän takana käveli valkoinen, pitkänhuiskea ja laiha olento, joka hirviömäisen luonnottomasta kasvottomuudestaan ja silmättömyydestään huolimatta vaikutti siltä, kuin se olisi tarkkaillut jokaista huoneessa olijaa. Taukoamatta. Laiha ja pitkäraajainen Marionetti ja sen pienikokoinen mestari ohittivat Siniset Kädet, jotka eivät tehneet elettäkään estääkseen kaksikon pääsyä huoneeseen.<br>\nPieni matoran pysähtyi neuvottelupöydän eteen, kun taas tappava sätkynukke jäi seisomaan tästä hieman kauemmas, kuin vartioon. ”Onko teillä ollut ikävä minua?” Avde kysyi hymyillen katse siirtyen Allianssin johtajahahmosta toiseen.<br>\n<br>\n”Ah, Avde. Kuten aina, ssssaapumassa kreivinajan jälkeen”, Abzumo sanoi hunajaisella äänellä.<br>\n”Ai, itse taikurikin suvaitsee saapua paikalle?” Gaggulabio lausahti kevyesti ottamatta edes katsekontaktia tulijaan. Avde huomioi Gaggulabion ja Abzumon ivailun hymyillen näille, mutta ei vastannut sanallakaan. Hän viittoili Marionettia pysymään paikallaan katsomatta tämän suuntaan, ja Marionetti totteli mukisematta, kun Avde puolestaan jäi seisomaan matorania muistuttavalle hahmolle hieman liian ison neuvottelupöydän ääreen.<br>\n”Viime tapaamisestamme taitaa olla pitkä aika. Pyydän anteeksi poissaoloani ja vähäistä tiedonvälitystä, hyvät ystävät. Olen ollut... kiireinen.”<br>\n<br>\n”Suvaitsetko valaista meille mitä olet tehnyt kaiken tämän ajan?” Gaggulabio kysyi hieman vakavoituneena.<br>\n”Kenttätyötä, Gaggulabio hyvä”, Avde vastasi yksinkertaisesti. ”Omien taitojeni lisäksi minulla on teille tarjottavana vain joukko äärimmäisen hyviä ystäviä... ja ystävien ystäviä... ja ystävien ystävien ystäviä.”<br>\nKaikki katsoivat nyt Avdea, joka hymyili. ”Tämä sota ei toimi, jos joku ei ylläpidä jonkinlaista verkostoa.” Hänen hymynsä näytti siltä, kuin hän olisi puhunut rakkaasta ystävästä.<br>\n”Tokihan jokaisssella meissstä on jonkinlaisia verkosssstoja, eikö vain?” Abzumo sihisi. ”Ssssinä sssiisss väität keränneesssi joukkoja <em>meidän</em> puolellemme. Ehkäpä ssssinä voit sssiisss selittää, mitä kätyrisssi puuhailivat ssssillä välin. Piilotteletko sssssinä jotain, rakasssssss Avde?”<br>\n<br>\n001 katsoi Abzumoa epäluuloisesti. Hän ei ollut ehtinyt unohtaa äskeistä selkkausta. Ei varsinkaan, kun joukko paljastavia valokuvia Abzumon hämärähommista lojui yhä hänen näkökentässään. Abzumo tuijotti Avdeen hymyillen terävillä hampaillaan ja yrittäen lukea mysteerien peittämää matoran-hahmoa parhaansa mukaan. Telepatiaan hän ei kuitenkaan voinut enää turvautua. Avde käänsi päätään hieman kenoon ja katseli vuorotellen Allianssin eri johtajia kuin arvioiden näitä. Gaggulabion oli jo vaikea saada makutan puheesta selvää. Hän pudisti päätään ja hieroi sormillaan ohimoitaan ärsyyntyneenä. Migreeni teki paluutaan skakdijohtajan otsalohkoon. Hän tarvisi kohta sikaria.<br>\n<br>\n”Minusta tuntuu, että meillä on vahva luottamusongelma”, 001 huokaisi.<br>\n”Ihanko totta?” Abzumo hämmästeli sarkasmia tihkuvalla äänellä.<br>\n”No haahuileminen maailmalla ei ainakaan auta asiaa”, Labio totesi pistävästi.<br>\n”Olen täysin samaa mieltä Kenraalin kanssa”, Avde myöntää. ”Tosiystävät eivät piilottele asioita toisiltaan.” Tämän sanottuaan hän otti kaksi askelta laiskasti nojaavaa Gaggulabiota kohti.<br>\n<br>\n”Eiväthän, Gaggulabio hyvä?” Avde kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen kuin vastauksena Gaggulabion aiempaan huomautukseen.<br>\n”Minulla ei ole mitään salattavaa tässä operaatiossa\", Gaggulabio sanoi halveksuvasti. \"Te saisitte sen sijaan kertoa, mitä puuhaatte, ihan vain edistääksenne meidän ’luottamustamme’.”<br>\nAvde hymyili skakdille leveästi. ”Gaggulabio. Ystävä. Minusta olisi hyvä, jos aloittaisimme sinusta.”<br>\nGaggulabio tuijotti pientä, heiveröisen näköistä matorania kummissaan. Hänen suunsa jäi auki.<br>\n”On jotain, mitä sinä halusit niin paljon, että tarvitsit kuuluisaa palkkasoturia”, Avde lausui hymyillen. ”Mutta et kuitenkaan voinut käyttää omaa satapäistä palkkasoturiarmeijaasi.”<br>\nSkakdi muuttui selkeästi kalpeammaksi hetkessä.<br>\n”En halua tehdä mitään oletuksia, hyvä ystävä... mutta ulkopuolisen palkkaaminen ainakin varmistaisi, että toimesi eivät näy nazorakien miellyttävän tarkoissa raporteissa.”<br>\nAbzumo tutkiskeli nyt kynsiään näyttäen välinpitämättömältä keskustelua kohtaan. 001 kääntyi hitaasti Gaggulabion puoleen yrittäen kovasti näyttää neutraalilta, mikä oli koko ajan vaikeampaa ja vaikeampaa. Gaggulabio mietti kuumeisesti mitä tekisi. Jos hän kieltäisi kaiken, hän näyttäisi että hänellä <em>olisi</em> jotakin salattavaa. Jos hän taas kertoisi tavoittelevansa Nimdaa, hänellä olisi siltikin jotakin salattavaa.<br>\n<br>\n”Pssssykologisessssti kiehtova tilanne, eikö totta, Kivipää?” Abzumo tirskahti. Gaggulabio mulkaisi vihaisena makutaa ja puraisi huultaan.<br>\n”T-tämä on naurettavaa. Palkkasin Amazuan kiinteäksi osaksi joukkojani. Teen kaiken, mistä Kenraali minulle maksaa!” Gaggulabio korotti ääntään ja nousi seisomaan nojaten pöytään kahta isoa graniittimurikkaa muistuttavilla nyrkeillään.<br>\n”Oletko aivan varma, että haluat pitää tuon vastauksen, Gaggulabio?” 001 sanoi tuijottaen skakdijohtajaa silmiin.<br>\n<br>\nGaggulabio oli ansassa. Hänen olisi pakko niellä ylpeytensä.<br>\n”Skarrarrar teidän kanssanne, hyvä on! Tavoittelin sitä skarrarrarin Nimdaa ja epäonnistuin siinä! Oletteko nyt niiin skarrarrarrin tyytyväisiä?” Gaggulabio miltei karjui.<br>\n001 huokaisi syvään. ”Nimda?” hän sanoi epäuskoisena ja tuijotti Nazorak-pesän orgaaniseen, tasaisesti sykkivään kattoon.<br>\n”Edistystä, ystäväiseni”, Avde sanoi Abzumon mielestä epäilyttävän lempeästi. ”Sinulla ei ole mitään syytä hävetä. Nopeuttaaksemme asioita sanon suoraan, että minäkin olen... tutkinut asiaa.”<br>\n”Vai olet sinä tutkinut!” Abzumo karjaisi. ”Sinä, piru vieköön, yritit varastaa minun ssssssiruni!”<br>\n<br>\n001 kääntyi nyt kohti Abzumoa. Torakkajohtajan silmäkulma nyki. Hän vilkaisi pöydällä lojuvia vakoilukameran kuvia ja alkoi viimein hahmottaa yhteyden, joka tapahtumalla oli kaikkeen. Abzumo tuijotti nyt Avdeen avoimen vihamielisesti.<br>\n”Mitään sirua ei ollut varastettavaksi, eihän?” Avde vastasi nyökäten hitaasti. ”Pyydän kyllä anteeksi siitä, mitä rakas Silmäni teki. Se oli epäkohteliasta ja hän pyytäisi takuulla anteeksi, jos voisi.”<br>\n”Aivan, hän oli tavatesssammekin niin monisssanainen”, Abzumo tuhahti.<br>\n”Hän ei ole ystäväni puheenlahjojensa takia”, Avde vastasi. ”Minulla on siihen aivan toinen ystävä. Uskon, että pitäisit hänestä.”<br>\n”Näin olen kuullut, ystäväiseni. Verkostonsa kullakin.” Abzumo myhäili hampaat vielä vihaisesti yhdessä. Gaggulabio pohti, oliko Abzumo tarkoituksella sanomassa aina viimeisen sanan.<br>\n001 tuijotti turtana kaksikkoa. ”Minun kärsivällisyyteni alkaa olla lopussa. Mitä te kaksi olette tehneet?”<br>\n<br>\n”Sinä taidat aika hyvin tietää, mitä minä olen puuhaillut, Steve hyvä. Ja jos tahdot tietää, mitä Avden nukkesotilaat ovat käpälöineet, voit kysyä sitä heidän mestariltaan.”<br>\n001 käänsi katseensa Abzumosta jälleen Avdeen, jonka hymy hiipui vain vähän. Kenraali tuhahti ja vilkaisi vielä nopeasti Gaggulabioon.<br>\n”Ei”, Avde sanoi myöntyvästi. ”Minusta tuntuu, että hänen ei tarvitse kysyä.”<br>\n<br>\nKenraali nojasi pöytään tuijottaen Sinisten Käsien tuomia valokuvia. Sitten hän kurtisti kulmiaan ja pudisti päätään epäuskoisena. ”Nimda. Nimda, liittolaiseni? Oikeasti?”<br>\nHän suoristi ryhtiään ja vilkaisi heistä jokaista vuoron perään.<br>\n”Abzumo, olet älykäs. Arvostan tieteellistä kyvykkyyttäsi nazorakien puhtaan ja pyhän veren kanssa. Avde, arvostan strategiantajuasi ja yhteyksiäsi, joita tuot tälle liittoumalle. Gaggulabio, arvostan pääasiassa tulivoimaasi ja joukkojesi taistelutaitoa, mutta sinäkään et ole tyhmä. Nimda... on säälittävää matoran-tarustoa”, 001 pihisi äänessään inhoa. ”Pakanallista vouhotusta mielen pyhyydestä ja jumaluuksista. Jotain, mitä köyhät ja heikot käyttävät uskotellakseen itselleen, että heillekin löytyy vielä toivoa.”<br>\n<br>\n001 pudisti päätään pettyneen näköisenä. ”Älkää väittäkö, että uskotte siihen.”<br>\n<br>\n”Minä en itse usko Nimdaan, mutta tiedän, että jotkut rahakkaat tahot uskovat. Haluan Nimdan rahan takia”, Gaggulabio sanoi puolustautuen nopeasti Kenraalin kysymykseltä.<br>\n”Mitä ovat nämä rahakkaat tahot, ssskakdiyssstäväisssseni?” tivasi Abzumo silmät kiiluen.<br>\n”Metsästäjät, Nektann ja monet muut antaisivat mitä vain edes yhdestä legendaarisesta Nimdan sirusta”, Gaggulabio jatkoi. Häntä alkoi kaduttaa koko kokoukseen osallistuminen. Lisäksi hän kaipasi kipeästi sikaria.<br>\n”Missstä he olissssivat sssaaneet kuulla niisssstä, yssstäväisssseni? Ssssain ssssellaissssen kässsitykssssssen, että sssssinä sssssait kuulla koko assssiassssta vassssta kuultuasssssi sssssiitä Avdelta.”<br>\nGaggulabio kuunteli sihinää yrittäen käsittää, mitä ääntelijä tarkoitti sanoillaan.<br>\n”Minä en tiedä heidän lähteistään, sihisijä. Se ei ole minun asiani.”<br>\n”Kertokaapa minulle, liittolaiseni...” 001 aloitti. ”Miksi? Miksi arvoton muinaisjäänne on sen arvoinen?”<br>\n”Ssssteve, josss ottaisssit asioisssta ssselvää”, Abzumo sanoi halveksuntaa äänessään, ”sssaattaisssit sssaada tietää jotakin.”<br>\n”Sillä ei ole minulle mitään väliä. Pääasia on, että se on arvokas”, Gaggulabio selitti entistä kiivaammalla puhenopeudella. Avde oli ollut hiljaa jo pitkään, ja hänen ilmeensä oli vakavoitunut hieman.<br>\n<br>\n”Ystävät”, hän sanoi hiljaisella, melkein kuiskaavalla äänellä, joka kuitenkin kantoi huoneen joka nurkkaan asti, ”tietääkö kukaan teistä, minkälaisesta asiasta puhumme?”<br>\n”Voi kyllä, minä tiedän, mistä puhun”, Abzumo kuiskasi.<br>\n<br>\nKoko muu Allianssin johto kääntyi katsomaan Abzumoa, joka istui yhä vakavailmeisenä tuolissaan punaiset silmät uhkaavasti kiiluen.<br>\n”Kerro siis meille”, 001 sanoi auktoriteettia huokuvalla äänellä ottaen pari askelta kohti Abzumoa. ”Mitä tämä liittouma hyötyy säälittävien matoranien muinaisjäänteestä?”<br>\nAbzumo nousi seisomaan. Hän tuijotti heitä kaikkia. Sitten yhtäkkiä hän iski nyrkkinsä puiseen kokouspöytään, johon tuli iskun voimasta suuri halkeama.<br>\n”Nimda”, hän sihahti, ”on maailmankaikkeuden voimakkain ase.”<br>\n<br>\nHetken oli jälleen hiljaista. Sitten Abzumo sanoi: ”Kuvitelkaa, mitä voitte saada aikaan aseillanne.”<br>\n001 kohotti kulmaansa.<br>\n”Kuvitelkaa, mitä voitte saavuttaa tappamalla, murhaamalla, ryöstämällä, alistamalla fyysisesti.”<br>\nGaggulabio hymyili.<br>\n”Se kaikki on turhaa Nimdan edessä.” Abzumo nousi pöydän yltä ja istahti takaisin tuoliinsa.<br>\n”Puhut mielenvoimista”, 001 sanoi hiljaa. ”Telepatia. Telekinesia.”<br>\nGaggulabio ryhtyi miettimään, kuinka paljon hän voisikaan saada aikaan tässä kammiossa vanhalla kunnon zamorkonekiväärillä.<br>\n”Eräs arvostettu sotastrategikko joukoissamme sanoi kerran, että paras ase on sellainen, jota ei tarvitse edes käyttää”, 001 luennoi.<br>\n<br>\n”Zyxax”, Avde tarkensi hymyillen. ”Zyglakien komentaja. En usko teidän huomanneen hänen täyttä telepaattista potentiaaliaan.”<br>\n001 katsoi Avdea silmiin. ”Hän on kuollut nyt. Mitä se kertoo meille?”<br>\nAbzumo vastasi kysymykseen. ”Se kertoo meille... että hän oli typerysssss...”<br>\n”Ehkä olikin, Abzumo hyvä”, Avde sanoi pohdiskelevasti, ”mutta hän ymmärsi psykologisen sodankäynnin arvon. Hän ymmärsi mielen voiman aseena.”<br>\n”Sodankäynnin ymmärtämisestä ei ole etua, jos tietojaan ei osaa käyttää taistelussa”, Gaggulabio pisti väliin.<br>\n”Zyglakit, Gaggulabio”, Avde lausui rauhallisesti. ”Zyglakit ja heidän meridemoninsa, Rhak'elakk. Vaikka Zyxax olikin hyvä esittämään muuta, hän ei koskaan uskonutkaan tähän jumalolentoon. Mutta jos ohjaat kansan uskoa…”<br>\n”… ohjaat kansaa”, 001 jatkoi kohottaen kulmaansa.<br>\nGaggulabio tyytyi olemaan hiljaa. Hän halusi kuulla, mitä Avde ajoi takaa.<br>\n”Ymmärrän, että teidän voi olla vaikea uskoa Nimdan olemassaoloon, ystäväni”, Avde sanoi rauhallisesti – mihin Abzumo vastasi vääntämällä naamansa groteskiin irveeseen, ”mutta se on täysin todellinen. En koskaan halunnut sotkea teitä mukaan, sillä halusin pitää asian minun ja työnantajani välillä.”<br>\n<br>\n”Haluan kuitenkin vakuuttaa, että työnantajani ja minä arvostamme apuanne. Emme jätä velkaanne maksamatta”, Avde lopetti puheensa.<br>\n”Sinä autat meitä, Avde”, 001 sanoi tiukasti. ”Ymmärrä paikkasi.”<br>\nGaggulabio katseli Avdea vahingoniloisesti virnistäen. Abzumo istui jälleen tuolinsa perällä niin, että hänen kasvonsa eivät juuri erottuneet varjoisasta massasta.<br>\n”Minun puolestani te saatte uskoa vanhoihin taruihin. Te saatte uskoa Nimdaan ja saatte tehdä sillä mitä ikinä haluatte”, torakkakenraali jatkoi määrätietoisella äänellä. ”Mutta hyväksyn sen vain ja ainoastaan niin kauan, kuin se ei haittaa Allianssin ensisijaisten tavoitteiden suorittamista”, torakka puhui nyt käskevämmin.<br>\n”Voi, Steve <em>kultaseni</em>”, Abzumo sanoi maireasti. ”Voit olla varma, ettei Nimda haittaa <em>sinun</em> sodankäyntiäsi vielä <em>pitkään aikaan</em>.”<br>\n”En pidä äänensävystäsi, Abzumo”, 001 sanoi ärtymystään piilotellen. ”Eikä minua kiinnosta tippaakaan, mitä haluat matoran-muinaisjäänteillä. Minulle on tärkeää, että jatkatte tieteellisiä kokeilujanne Tohtori 006:n kanssa. Minulle on tärkeää, että saatte tuloksia.”<br>\n”Jatkan toki kokeilujamme”, Abzumo sanoi pilkallisesti. ”<em>Tieteen puolesta</em>. Mutta haluaisin myös tilat omia erillisiä... tarkoitusperiäni varten. Nazorak-sukulinja ei ole ainoa asia, jota tieteen avulla voi kehittää.”<br>\n”Muistat taatusti, että et missään nimessä saa sekoittaa meidän puhdasta vertamme muiden lajien saastaiseen vereen”, 001 sylkäisi inhoa äänessään. Jo pelkkä ajatus sai hänen sappensa kiehumaan.<br>\n”Älä huoli, Steve. Miten voisinkaan olla niin julma, että likaisin teidän puhtautenne.” Gaggulabio kiinnitti jälleen huomion siihen, miten Abzumo sanoi viimeisen sanan.<br>\n<br>\nSitten kenraali kääntyi skakdin puoleen.<br>\n”Gaggulabio, en vaadi sinulta paljoa. Haluan sinun ja joukkojesi varmistavan, että trooppinen saari Klaanin eteläpuolella jää tämän liittouman käsiin.”<br>\n”Sen voin luvata”, Gaggulabio vastasi jämerästi.<br>\n”Lisäksi haluan sinun pistävän Zyglakeihin vähän kuria.”<br>\nHymy nousi skakdin suulle. ”Mitä... tarkoitat?”<br>\n”Te skakdit olette parempia sellaisten... eläinten käsittelyssä”, 001 sanoi ääni inhoa tihkuen. ”Luulen, että niiden kyvyt pitää vain valjastaa oikeaan tarkoitukseen.”<br>\n”Kyllä... meillä on kokemusta eläimistä”, Gaggulabio vastasi hymyillen ja muisteli miinakenttien paljastukseen käytettyjä kinlokia Zakazin sodan ajoilta.<br>\n”Ja Avde, mitä sinuun tulee. Sinä olet osa Allianssia. Ymmärräthän, että liiton toimivuuden vuoksi kukaan ei saisi toimia yksin. Olemme tiimi, Avde. Sinä saat tulevaisuudessa tiedoittaa retkistäsi meille kaikille”, Kenraali puhui tasaisella mutta päättäväisellä äänellä katsoen punaista matorania suoraan silmiin.<br>\n<br>\n”Minusta tuntuu, että olen hyödyllisempi koko liittoumalle omillani, Kenraali 001”, Avde sanoi. ”Mutta myönnän jättäneeni teidät liian pimentoon toimistani. Olettehan sentään osa verkostoani, joten ehkä teidän täytyy tietää.”<br>\nKenraali tunsi pienoista onnistumisen iloa. ”Oletan, että kerrot toimistasi tulevaisuudessa enemmän?”<br>\n”Kyllä”, Avde sanoi nyökäten, ”mutta pahoittelen, että kaikkea teille en voi edelleenkään kertoa.”<br>\n”Kukapa voissssssi...” Abzumo sihisi omahyväisesti.<br>\n”Työnantajani pitää tietynasteisesta... kasvottomuudesta. Ymmärrättehän, rakkaat ystäväni?”<br>\n”Ymmärrän sen”, 001 nyökkäsi. Sitten tuli täysin hiljaista. Kukaan ei sanonut mitään. Lopulta kenraali huokaisi.<br>\n”Onhan meillä erimielisyytemme”, 001 sanoi nousten seisomaan. ”Mutta jos meitä jokin yhdistää, niin päämäärämme. Bio-Klaani kaatuu.”<br>\nAbzumo käänsi katseensa torakkaan. Avde ei yllättäen hymyillyt ja näytti tuijottavan tyhjyyteen pohdiskellen asioita, joiden ajatteleminen ajaisi hieman hidasälyisemmän hulluksi. Gaggulabio kaivoi esiin sikarin ja sytytti sen.<br>\n<br>\n”Kokous on päättynyt. Voitte kukin poistua asioillenne”, 001 julisti. Abzumo nousi ja katosi varjoihin. Skakdikenraali löhösi tuolissaan eikä näyttänyt huomaavankaan, että kokous oli päättynyt, ennen kuin huomasi Avden katselevan häntä. Skakdi poistui kammiosta mutisten jotakin, mitä kumpikaan jäljelle jääneistä ei kuullut. Avde hymyili Kenraalille vielä kerran ja lähti kävelemään hitaasti pois huoneesta. Valkoinen ja kasvoton soturi seurasi tämän perässä.<br>\nVain Kenraali ja Siniset Kädet jäivät huoneeseen. Kenraali sammutti takanaan välkkyvän holonäytön napinpainalluksella ja istahti kokouspöydän päässä olevalle tuolille. Hän nojasi kyynärpäät edellä kokouspöytään pohdiskelevan näköisenä.<br>\n<br>\nKenraali tuijotti Avdea siihen asti, että matorania muistuttava hahmo oli kaukana. Silloin hän vilkaisi merkillisesti molempia Sinisistä Käsistä.<br>\nNiitä ei tarvinnut käskeä erikseen. Ne tietäisivät tehtävänsä ilman sanaakaan.<br>\n<em>\"... ja kun hän palaa, haluan hänet valvontaan. Haluan vähintään viisi 007:n valvontakameraa seuraamaan sen pirulaisen toimia.<br>\n<br>\nYmpäri. Vuorokauden. Ymmärretty?\"</em><br>\n<br>\n001 nojasi syvemmälle tuoliinsa ja hymähti hieman. Allianssin keskinäinen luottamus oli hyvä asia.<br>\n<br>\n[spoil]Gurputse ja Martini kirjoittivat omien hahmojensa puheen, minä tukin reiät ja Guartsu hioi tasaiseksi. Sitten suoritin kielenhuoltotarkistuksen epämääräisesti lukien koko roskan läpi, joten virheitä voi olla edelleen. Urgh.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1259,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-09-13T14:59:00.000Z","content":"<strong>Nui-Koro, Pormestarin työhuone</strong><br>\n<br>\n<em>Eeeh,</em> Snowman tuumasi painokkaasti mielessään. Faxonia kantava, siniviittainen Po-Matoralainen oli poistunut kiireellä huoneesta parvekkeen kautta ääniä kuultuaan jättäen sidotun lumiukon makaamaan keskelle lattiaa. Käytävältä kantautuva puheensorina kävivät hetki hetkeltä voimakkaammaksi, ja Snowie ymmärsi pormestarin palaavan, ilmeisesti muutaman muun henkilön kanssa.<br>\n<br>\nSitten tapahtui jotain ääliömäisen näköistä. Valkoinen tukeva hahmo alkoi kiemurrella ja jakautua pienempiin osiin, ähkien ja puhisten samalla vaivalloisuutta sykkivällä äänellä. Sangen hämmentävän liikesarjan päätyttyä maassa ei enää maannut sidottu lumiukko, vaan laiha ja epämuodostunut valkoinen hahmo, kasa lumennäköistä mössöä ja köysiä.<br>\n<br>\n\"Hah!\" Snowie äännähti oltuaan köyttä nokkelampi. (<em>Tämäkin vain siksi, että erikoisluonteiset voimat</em>, hän kuuli Kepen äänen mielessään.)<br>\n<br>\nValkea sankarimme kiinnitti massansa taas itseensä, poimi hätäisesti laukkunsa lattialta, ja oli juuri kompuroimassa ulos parvekkeelle, kun huomasi maassa lojuvan johtorykelmän. Hän arveli siniviittaisen pikkumiehen vehkeen tärkeäksi, poimi sen, sulloi laukkuunsa ja sukelsi parvekkeelle juuri kun pormestari avasi työhuoneensa oven.<br>\n\"Mitä tääl-\" huoneen omistaja hämmästeli, mutta huomasi pian ikkunansa ulkopuolisella ulkonemalla tasapainotaiteilevan valkoisen pullukan. \"TAKAISIN, SENKIN KONNA!\"<br>\n<br>\nSe oli kuitenkin jo myöhäistä, sillä Snowie oli heittäytynyt alas kadulle, toivoen alla olevan hedelmäkasan olevan yhtä ylikypsyydestä pehmennyt kuin silloin, kun Suga oli yrittänyt viljellä tomaatteja.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Nui-Koro, takakuja</strong><br>\n<br>\nFlzoooooooooooooooooom!<br>\n\"Aiiih!\" toinen mustakaapuisista Matoralaisista huudahti kivusta Kepen käyttäessä silmänsä teleskooppivartta. Hän ZOOMASI PALKKAMURHAAJAA SILMÄÄN ja vetäisi sitten silmämikroskooppinsa irti mustakaapuisen pikkumiehen silmästä. Tämä kiljahteli horjahtaessaan maahan, kaataen samalla kollegansakin. Klaanilainen ymmärsi tilanteensa tulleen, ja kirmaisi lähimmän nurkan taa.<br>\n<br>\nKepe heitti parhaan osaamansa kuperkeikkaväistöliikkeen (se näytti tahattoman koomiselta) oranssien Zamor-ammusten viuhahdellessa hänen ohitseen.<br>\n<br>\n<em>Vähemmän silmävaurioinen Matoralainen on siis ilmeisesti päässyt sangen piakkoin jaloilleen</em>, Kepe demonstreerasi ällistyttäviä deduktiivisiä kykyjään. Hän yritti hakea suojaa tynnyrin takaa (hajosi ammusten voimasta), penkin alta (hän ei mahtunut) ja valaan vasemmalta puolelta (valasta ei löytynyt). Tiedemies jatkoi juoksuaan kujien poikki, heittellen taakseen satunnaisia jäähyökkäyksiä toivoen niiden edes hidastavan takaa-ajajiaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1260,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-09-13T20:54:00.000Z","content":"<strong>Nui-Koron varhaisöiset kadut</strong><br>\n<br>\nKepe pinkoi pakoon kahta salamurhaajaa minkä kintuistaan pääsi. Hän yritti parhaansa mukaan suunnata kohti valtaisaa katedraalia, jonne muu ryökälejoukkoo oli suunnannut. Hän puuskutti, salamurhaajat kirivät pikkuhiljaa kiinni, zamor viuhahti ohi, hän jäädytti kadunpintaa, salamurhaajat liukastelivat, sama uudestaan.<br>\n<br>\nPian hän saapui katedraalin juurelle. Snowieta ei näkynyt missään, mutta onneksi ei myöskään salamurhaajia. Missä Snowie mahtoi olla? Kaukana ylhäällä olevasta ikkunasta paistoi valoa, mutta ei kai...<br>\n<br>\nLäheisestä läjästä hilloa alkoi kuulua ähkintää, ja valkoinen otus kohosi mönjän keskeltä kuin sieni ulkohuussin pohjalta. Hedelmäisen raikkaan tahnan peittämä Snowie muistutti jäätelöannosta. Kepelle tuli nälkä.<br>\n<br>\nNälkä tosin katosi heti kun melkoisen ylikypsän soseen tuoksu leijaili hänen nenäänsä.<br>\n<br>\n\"Vielä hetki sitten nuo olivat kokonaisia hedelmiä. Kehnoa laatua täälläpäin, täytyy sanoa\", Snowie totesi tahmaa päältään pyyhkien.<br>\n<br>\n\"Sangen. Mitä jos pistetään juoksuksi\", Kepe ehdotti viitaten kahteen salamurhaajaan jotka ilmestyivät hänen takaansa. Myös katedraalin ovesta sinkoutui muutama yönmusta, vihamielinen hahmo.<br>\n<br>\n\"Hyvä idea.\"<br>\n<br>\nHe juoksivat sivukujalle, joka vaikutti ainoalta avoimelta kulkutieltä. Ahdas kuja ahtautui ahtautumistaan kahden kivitalon välillä. Snowie nappasi kasvoillaan koomisen tahattomasti mukaansa jonkun puhdasta pyykkiä, joka roikkui pään tasalla muuannen ikkunan tienoilla.<br>\n<br>\nKuja päättyi tiehen. Salamurhaajat tulivat kolmesta suunnasta: takaa sekä oikealta ja vasemmalta. Tälläkin kertaa etenemisvaihtoehtoja oli vain yksi. Suoraan eteenpäin. Suor...<br>\n<br>\n\"...aan joen poikki. Pahus.\"<br>\n<br>\nSnowie perässään Kepe syöksyi joenpenkalle. Taidokkaasti hän pyöräytti hoksottimistaan idean ja ryhtyi pudottamaan veden lämpötilaa. Joen pinta hyytyi lasimaiseksi sillaksi. Kepe ja Snowie liukastelivat kokeneesti sen yli, ja ensinmainittu räsäytti sillankorvikkeen rikki ensimmäisten salamurhaajien ennätettyä vasta puoliväliin. Rannalle jääneet lähtivät kiertämään läheisen sillan kautta ja jokeen pudonneet polskivat leppymättömästi tarinan sankareita kohti. Kuu möllötti taivaalla. Sudet ulvoivat jossain.<br>\n<br>\nKaksikko suuntasi Mmöhnä-kapakan suuntaan. Sen epämääräisen loukon rannalla, jonka eteen oli pysäköity huolimattomasti muutama purjevene ja jonka he olivat ohittaneet aiemmin päivällä. Sieltä alati vainoavaiset salamurhaajat eivät heitä osaisi etsiä.<br>\n<br>\n\"...eikä siellä ollut kuin tämä hölmö t-paita. Onko tämä tosiaan se aarre...\" pussihousuinen matoran valitti kolmelle piraattikonkarille. Kepe ja Snowie istuivat autioon nurkkapöytään. Se olikin koko paikan ainoa autio pöytä; koko sali oli täynnä iloisesti remuavua jokirosvoja grogimukeineen. Kattokruunussa kieppui muuan miekkonen. Heidän naapuripöydässään istui merimiesasuinen, juron näköinen kaappi jonka hatussa luki \"Kysy minulta KANGASPUISTA.\"<br>\n<br>\n\"Kuulepa...\" Kepe aloitti aloitettuaan tilaamansa kummallisen juoman.<br>\n<br>\n\"...onko sinustakin tässä paikassa jotain outoa. Kuin joku olisi yrittänyt sovittaa jonkinlaisen huonon viittauksen tähän hypoteettiseen fantasiakertomukseen, josta taisin joskus mainita.\"<br>\n<br>\n\"Taisitpa juu. Mitä muuten luulet, jos siis elämme tarinassa, voitaisiinko tämän luvun kirjoittaja haukkua lyttyyn neljännen seinän härnäämisestä.\"<br>\n<br>\n\"Aika varmasti. Miksi hän kuitenkaan kirjoittaisi tällaista?\"<br>\n<br>\n\"Koska hän olisi väsynyt eikä keksisi parempaakaan dialogia meidän suuhumme pantavaksi?\"<br>\n<br>\n\"Ehkä vähän kaukaa haettua.\"<br>\n<br>\n\"Mutta toimii.\"<br>\n<br>\n\"Emmekö voi kuitenkin aika pitkälti olettaa että tämä on todellisuutta. Tai siis, eikö tällaisen dialogin kirjoittaminen olisi yksinkertaisesti aika tyhmää.\"<br>\n<br>\n\"Mutta täysin mahdollista.\"<br>\n<br>\n\"Jollain tasolla.\"<br>\n<br>\n\"Miksi muuten tätä lukua venytettäisiin tällaisella tekstillä?\"<br>\n<br>\n\"Koska osa olisi muuten liian lyhyt? Rivikiintiö ei tulisi täyteen?\"<br>\n<br>\n\"Vähän outoa.\"<br>\n<br>\n\"Mitä pirua näihin juomiin laitetaan?\" Kepe tiirasi tyhjentynyttä lasiaan.<br>\n<br>\nSillä hetkellä kun Kepen lasi pamahti pöytään pamahti myös kapakan ovi auki - ja Snowien lasi lattiaan.<br>\n<br>\nKolme salamurhaajaa, viiksimies, sävelmä ja se yksi kolmas, astuivat sisään.<br>\n<br>\nKaksikko vajosi pöydän alle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1261,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-09-14T14:22:00.000Z","content":"<strong>Gaggulabion työhuone<br>\nBio-Klaanin saari</strong><br>\n<br>\nSkakdikenraali oli piristyneempi nyt kuin ennen kokousta. Vaikka Nimda-asioiden paljastuminen oli ollut ikävää, Skakdit olivat saaneet jotakin tekemistä. <br>\nKeltaruskea skakdi pyyhkäisi nopealla otteella pöydältään kaiken \"turhan\" alas. Hän nappasi seinältä Klaanin lähisaarten kartan ja hetken tutkittuaan hän löysi nimettömät saaret, joita Ilmavoimat yrittivät parhaillaan valloittaa.<br>\n<em>Tunarit</em>, skakdi ajatteli. Ei ollut edes tiedossa mitä saarella oli vastarintana. Silti torakat eivät olleet edenneet juuri mitenkään.<br>\nGaggulabio kelasi suunnitelmaansa mielessään. Pari kuljetusalusta, skakdit maihin, rynnäkkö läpi viidakon ja saari olisi puhdas. <br>\n<br>\nSkakdille tuli mieleen Ninja-ryhmä. Hän oli lähettänyt joukkojaan Nimdan perässä auttamaan Amazuaa. Amazua oli palannut, skakdeista ei ollut kuulunut mitään. Ilmeisesti Amazualla ei ollut ollut edes kontaktia skakdiehin saarella.<br>\n<br>\nNazorak-tiedustelu oli luovuttanut Gaggulabiolle jokin aika sitten raportin, jossa skakdien alus oli saapunut Klaaniin klaanilaisten ohjastamana.<br>\n<br>\nKäytävästä kuului askelia, kuten tavallista. Skakdi otti sikarin ja ajatteli onnellisena tulevaa valloitusretkeä. Skakdit saisivat taas tehdä sitä mihin heidät on tarkoitettu.<br>\n<br>\nOvi avautui. Ei, se potkaistiin auki. Gaggulabio jähmettyi nähdessään tulijan.<br>\n<br>\nSkakdi oli hopean ja sinisen sävyinen. Sen kulunut ja paikoin sulanut haarniska näytti hahmon olleen lukuisissa taisteluissa. Vyöltä roikkui lukuisia teriä sekä tuliaseita.<br>\n<br>\n\"M-metorakk?\" Gaggulabio ähisi.<br>\n\"Sinä\", Metorakk vastasi ja lähti kävelemään päättäväisenä kohti kenraaliaan.<br>\n\"Sinä skrarrarrarrin peluri! Heit kun minusta ei kuulu, sinä skrarrarrar unohdat minut. Aivan kuin se ei olisi tarpeeksi, olet nimittänyt jonkun skrarrarrarin luuserin paikalleni. Etkö sinä skrarrarrar ole oppinut, että minua ei skrarrar lyödä!\" skakdi vaahtosi aivan Gaggulabion edessä.<br>\n<br>\nGaggulabio oli yllättynyt eikä hänen olonsa ollut mukava. Hän tiesi, millainen Metorakk oli vihaisena. Hän tiesi, että hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia Metorakkia vastaan, ja että hänen joukkonsa olivat uskollisempai Metorakkille kuin hänelle.<br>\n<br>\n\"... sinä. Sinä palasit! Hyvä, nyt voinkin potkia sen pellen virastasi! Tervetuloa hommiin, Metty!\" Gaggulabio teeskenteli ilahtunutta ja puhui erittäin imelällä ja myötäilevällä äänellä. Oikeasti hän oli ilahtunut Metorakkin paluusta, mutta Skakdin ei sopinut näyttää positiivisia tunteitaan.<br>\n<br>\n\"Oi Labio, sinä luulet että kaikki olisi anteeksiannettu tältä seisomalta. Ei, se ei ole. Haluan sinun tietävän, että voin ottaa paikkasi koska itse haluan. Sinun ei siis kannata ärsyttää minua\", Metorakk selitti. Hänen äänesä oli palautunut hänelle tyypilliseen matalaan ja kylmään ääneen.<br>\n<br>\nSitten sininen skakdi kääntyi ja lähti pois yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1262,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-09-15T19:30:00.000Z","content":"<strong>Killjoyn mökin rauniot</strong><br>\n<br>\n4443 hieroi otsaansa samalla kun muu osa Nazorak-tiimistä pystytti barrikaadeja mökin ympärille. Metsästäjät olivat kadonneet tunkeutuneiden Klaanilaisten perään pienen tiimin kanssa ja 4443 tajusi siinä heidän mahdollisuutensa. Nyt koko tiimi kasasi haketta, kiveä ja työvälineitä mökin ympärille, asettuen niiden taakse passiin aseiden kanssa. Jos Metsästäjät palaisivat, he olisivat tällä kertaa valmiita.<br>\n<br>\nYksi alokkaista oli kumartunut mökistä ulos lentäneen kuivausrummun taakse ja tähtäili nyt tarkkuuskiväärillä kohti aavaa laavazonea. Alokkaasta näki, ettei tämä ollut käsitellyt kivääriä paljoa aikaisemmin ja tämän ote olikin jotain naurettavaa, tämän neljän käden yrittäessä pitää kunnon otetta aseesta. Muutama kokeneempi sotilas naureskeli tälle vierestä, puhdistellen samalla omia revolvereitaan. <br>\n<br>\nAlokas vilkaisi tympääntyneenä ylpeilijöitä, mutta sähähti takaisin kiväärin kiikariin, kuullessaan takaansa komentavan äänen. ”Vihollinen voi palata, pidä katse kiikarissa.” Seurasi pieni odottava tauko ja ääni jatkoi: ”Lisäksi, siirrä se oikea käsi taaemmaksi, siten että kyynärpää osuu kylkeesi. Tuo kiväärisi on niin painava, ettet osu mihinkään noin.”<br>\n<br>\nNazorak teki työtä käskettyä, pitäen katseensa tiukasti kiikarissa. ”Kun vartioit noinkin laajaa aluetta, suosittelen myös, että pidät alemman käsiparisi lippaan edessä, jolloin voit samalla kääntää kivääriä ilman korkeusmuutoksia ja ladata todella nopeasti samaan aikaan. Ja mitä noihin virnuileviin kavereihin tulee, annan sinulle neuvon. Kun hetki koittaa, astele heidän luokseen ja revi heidän selkärankansa irti. Ripusta ne seinällesi voitonmerkkeinä. Usko minua, sen jälkeen sinua ei katsota pahalla, sinua katsotaan kunnioituksella.”<br>\n<br>\nAlokas laski kiväärinsä alas, tuijottaen kuitekin yhä kohti avautuvaa Laavazonea. Nazorak tajusi, että kaikkialla oli täysin hiljaista, se oli outoa. Tarkemmin ajatellen, hän ei edes tiennyt kuka hänelle oikein puhui. Nazorak kääntyi hitaasti ympäri ja pudotti kiväärinsä, nähdessään mitä hänen takanaan seisoi. <br>\n<br>\nReilusti yli kaksimetrinen, punaiseen haarniskaan pukeutunut hahmo tuijotti häntä kypärän alta hohtavilla silmillään. Tämän roteva ruumis näytti täysin mekaaniselta ja pakettia kruunaavaan kypärään oli maalattu pienet mustat sota-arvet silmien ympärille. Hahmon kädet roikottivat jotain juuri kääntyneen alokkaan edessä. Nyrkit aukesivat ja kaksi Nazorakin selkärankaa tippui maahan ilkeän verisen läsähdyksen kanssa. Alokas käänsi vapisten päänsä sivulle. Siinä missä äsken istui kaksi virnuilevaa Nazorakia, oli nyt kaksi karmaisevaa ruumista. Siinä missä kuuluisi olla selkä oli nyt verinen ammottava aukko, jonka läpi kykeni näkemään vielä kouristelevia elimiä.<br>\n<br>\nKoko Nazorakien osasto tähtäsi nyt vapisten tätä tulokasta. Mökin raunioista noussut metsästäjä katseli ympärilleen ja huokaisi. Tämän haarniska alkoi äkisti surisemaan ja pian Nazorakit saivat syyn kavahtaa vielä entistäkin kauemmaksi. Punaisen puvun olkapäistä nousi koholle laatat, joissa kummassakin sojotti kuusi pientä ohjusta laukaisuvalmiudessa. Hahmon ranteista nousi esille pienet aseen piiput ja koko vasen käsi alkoi vetäytymään sisään, samalla kun esiin työntyi kunnioitusta herättävä kanuuna. Samalla haarniskamiehen oikean käden ranteesta vilahti esille kolme pitkää terää, kun tuo kyseinen käsi veti selästä esille punaisena hohtavaa katanaa. <br>\n<br>\nHahmon jalkapohjiin kiinnitetyt rakettimoottorit laukesivat ja tämä jäi leijumaan niiden avulla noin metrin maan pinnan yläpuolelle. 4443 katsoi tätä näkyä suu ammollaan, tämän kahden ylemmän käsiparin yrittäessä pidellä kivääriä vapisematta. <br>\n<br>\n”Suosittelen teitä laskemaan aseenne. Jokainen pukuni asejärjestelmistä on täydessä valmiudessa ja te idiootit annoitte minun rauhassa ladata ne kaikki. Voin hävittää teidät kaikki alle kymmenessä sekunnissa, eikä tämä pukuni uusi maalipinnoite edes naarmuunnu. Toistan vielä kerran, laskekaa aseenne.”<br>\n<br>\nNazorak-tiimin hermot ja moraali olivat maassa, eikä mennyt kauaakaan, kun aseiden putoamisen aiheuttama kolina täytti ilman. Leijuva Metsästäjä tarkkaili tilannetta tyytyväisenä ja käänsi tämän jälkeen huomionsa sivummalla aiemmin touhunneeseen alokkaaseen. ”Kerrohan minulle, mihin suuntaan se takaa-ajava joukkio lähti?” Alokas nosti kätensä ja osoitti Klaania kohti kulkevan valtatien suuntaan. ”Oletko nyt aivan varma?”, punainen soturi kysyi ja Alokas vastasi tähän nyökkäämällä. Metsästäjä hymähti tyytyväisen oloisena ja kääntyi sitten takaisin pääjoukon puoleen:<br>\n<br>\n”Tämä barrikaadi, minä pidän siitä. Jatkakaa hyvää työtä, pitäkää porukka poissa mökiltäni, minä tulen pian tarkastamaan miten pärjäätte.” Tämän sanottuaan Metsästäjän suihkumoottorit alkoivat jylisemään ja salamannopeasti tämä nousi korkealle ilmaan ja kiisi pois paikalta.<br>\n<br>\nPaikalle jääneet vapisevat Nazorakit tuijottivat hetken kuolleiden toveriensa ruumiita, sitten alokasta ja lopulta toisiaan. Joukkorääkäisyn myötä koko joukkio lähti juoksemaan tuulispäänä kohti pohjoista, jättäen shokissa olevan alokkaan istumaan kuivausrummun taakse. Tämä vilkaisi ympärilleen, potkaisi maassa lojuvia selkärankoja ja nosti sitten aseensa maasta, jatkaen vartiointia yksin, kuin mitään ei olisi tapahtunut.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1263,"creator":"Tronie","timestamp":"2011-09-17T09:58:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, Blozin kämppä.</strong><br>\n<br>\nBloszar tallusteli Tronie vierellään kohti kämppäänsä. Rakennuksen viidennessä kerroksessa oleva räjähdyksestä syntynyt reikä auttoi muistamaan huoneen siainnin. Tronie katsoi kauniista akavaariostaan Baten juoksentelua käytävillä. Välillä rahi revähti sellaiseen nauruun, että törmäili seiniin. Hän piti törmäilemisestä. Kun he viimein pääsivät Bloszarin ovelle alkoi Toa suuttumaan. \"Avaudu, senkin typerä ovi!\"<br>\n<br>\nTronie päätti katsoa Toaa väärinpäin. Se olisi hänen mielestä hauskaa \"Miksi noin epäiloinen?\" Kuului kysymys ei mistään sekä kaikkialta. Telepatiaa.<br>\n<br>\n\"Koska ovi ei avaudu. Ja sana on vihainen.\"<br>\n<br>\n\"Miksi\"<br>\n<br>\n\"Mistä minä tiedän, miksi juuri vihainen on yhtä kuin epäiloinen ja sitä käytetään enemmän.\" Huusi Blozi ja ampui laavapallon luotettavalla kivinuijallaan päin ovea. Oveen paloi hetkessä kalan mentävä reikä.<br>\n<br>\n\"Viii.\" Tronie hihkui sujahtaessaan ovesta sisään, mutta joutui sujahtamaan yhtä nopeasti ulos. Huoneessa oli joku.<br>\n<br>\nValtavan kokoinen Niazesk mursi koko seinän oven ympäriltä. Jostain järjettömästä syystä ovi jäi kuitenkin pystyyn.<br>\n<br>\nTronie väisti lentämällä päin kattoa juuri kun Niazesk yritti lyödä häntä kynnellään. Samassa Blozi saapui paikalle ja potkaisi Rahin käytävälle. Tulen Toa veti Kivinuijansa esiin ja hyppäsi vasemmalle heittäen samalla kivinuijansa Rahia kohti. Blozi ihmetteli, että miksi tämä yksilö oli noin suuri, vaikka tavallisesti Niazeskit olivat pieniä. Rahiin osui ja Blozi otti miekkansa esille, ruveten ampumaan tulta päin Rahia. Rahi väisti jokaisen liekin ja murskasi lisää seinää Blozin sängyn kohdalta, joka paloi. Tulen Toa raivostui ja juoksi Niazeskiä kohti hypäten ja löi Rahia miekalla päähän. Ase lävisti sen. Niazesk yritti viimeisillä voimillaan kuristaa ja viipaloida Toan, mutta ei pystynyt siihen. Rahi käveli päin reikää seinässä, tarttuen Bloszardiin voimakkaasti ja putosi.<br>\n<br>\nViidennestä kerroksesta putoaminen olisi sattunut, ellei Blozi olisi ampunut Zamor-Plasmakanuunallaan, jonka oli jotenkin saanut mukaansa. Ammus tuhosi Niazeskin torson, joka auttoi Blozia iskemään miekkansa seinään. Tämä hidasti putoamista. Tulen toa jäi roikkumaan vain alle puolen Bion päästä maan pinnasta.<br>\n<br>\nNiazeskin ruumis näytti epämiellyttävältä sotkulta maassa. Toa ei olisi halunnut hypätä suolien päälle, joten rikkoi ikkunan ja kiipesi taas portaat ylös huoneensa edustalle. <br>\n<br>\n\"...\" Tronie oli mykistynyt. Hän pystyi esittämään kiitollisuutensa vain omituisella tanssilla.<br>\n<br>\nBloszar kaatoi pystyyn jääneen oven ja tepasteli katsomaan sänkyään Tronie perässään.<br>\n<br>\n\"Hän oli minulle jo ennestään tuttu ystävä.. Onneksi nukutit hänet.\" Rahi sanoi äänellä, jonka korkeus pomppi asteikossa niin, ettei standardia pystynyt määrittämään. \"Minä pidän nukuttamisesta.\"<br>\n<br>\n\"Ei hän nukahtanut. Minä TAPOIN hänet.\"<br>\n<br>\n\"Tapoit?\"<br>\n<br>\n\"Sinulla on vielä paljon kerrottavaa elämästäsi. Kutsu muutama korjailijamatoran paikalle. Huoneeni on...\" Blozi kertoi ja nosti rakasta Laavahaukkaansa esittävän taulun ylös. \"...korjauksen tarpeessa.\"<br>\n<br>\nHän katsoi sitä ja sitten laittoi sen takaisin seinälle. Hän imi taas huoneessaan olevat liekit pois ja heitti Niazeskin ulos seinässä olevassa reiässä.<br>\n<br>\n\"Ja kun saan uuden sängyn, johon voin istahtaa, niin voit kertoa elämänkertasi. Uskon sen olevan mielenkiintoinen\", Tulen Toa sanoi ja hymyili, kun näki Tronien tanssivan. Tulen Toa vain ihmetteli, mistä kala oli saanut hatun ja kepin.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Uroijegen</strong><br>\n<br>\nVedessä lojuvan mustan rahin ruumis alkoi muuttua täysin mustaksi. Jopa pienet neonvihreät valot katosivat näkyvistä. Kaikki ruumiista muuttui mustaksi aineeksi.<br>\n<br>\nMusta aine alkoi muuttamaan muotoaan. Täysin äänettömässä prosessissa.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Blozi kirjoitti osan tästä, kuten voitte huomata. KUNNIA OLKOON HÄNEN.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1264,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-09-18T11:45:00.000Z","content":"<strong>Blozin kämppä (joka on korjattu)</strong><br>\n<br>\n\"Ja seuraavalla kerralla, kun kutsut jonkun hullun Niazeskin tappelemaan, älä tee sitä minun huoneessani\", Blozi sanoi ja katseli huonettansa, joka oli nyt korjattu. Uus sänky ja ovi oli tuotu ja reiän tilalle oli tehty ikkuna. Blozi katsoi Niazeskiä, jonka oli voittanut, mutta Rahia ei näkynyt missään. Hän rupesi ihmettelemään, sillä Niazesk oli kuollut, mutta sitä ei näkynyt silti missään.<br>\n<br>\n\"Tronie, kuka tuo Rahi oli? Tunsitko hänet?\" Blozi kysyi ja katsoi hymyilevää ystäväänsä.<br>\n<br>\n\"Hän oli se Rahi, joka pilasi yhden henkilön kokeen, josta syntyi minä ja eräs toinen\", vastasi Tronien ääni, Blozin mielessä.<br>\n<br>\n\"Kuka se tyyppi oli, joka teki niitä kokeita? Ja kuka se toinen oli?\" Tulen Toa kysyi.<br>\n<br>\n\"Se kokeen tekijä oli Lioku ja se toinen oli Negatronie\", Tronie vastasi telepaattisesti. Blozia ihmetytti, miten Kala pysyi yhä hymyilemään.<br>\n<br>\n\"Kuka on Negatronie?\" Blozi kysyi. Hän oli todella kiinnostunut aiheesta.<br>\n<br>\n\"Sitä on vaikea selittää. Katsos, minä olen oikeastaan Positronie, mutta minua kutsutaan Tronieksi. Se Negatronie on oikeastaan minun paha puoleni, vähän niin kuin paha kaksonen. En tosin tiedä, missä hän on\", Tronie vastasi telepaattisesti. <br>\n<br>\nBlozi tiesi nyt hiukan enemmän ystänsä elämästä. Hän kuitenkin valmistautui nyt matkaan.<br>\n<br>\n\"Kuule, voin auttaa sinua selvittämään, missä Negatronie, mihin se Niazesk häipyi ja kuka Lioku on, kun palaamme reissulta\", Blozi sanoi ja huomasi Tronien hymyilevän entistä enemmän. \"Ja muuten, sinun seurassasi ei voi olla surullinen\", Tulen Toa sanoi ja hymyili taas.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1265,"creator":"BD","timestamp":"2011-09-18T12:37:00.000Z","content":"<strong> Veljeskunnan linnoitus </strong><br>\nGekko ja Peelo olivat palanneet ulkoa, iltakin alkoi jo hämärtää.<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="200" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/fHn19IgXpq8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/fHn19IgXpq8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nJa veljeskunnan matoran soitti tuoden iltahämärään vähän virkistystä, soihtujen lepattaesssa Gekko ja Peelo rentoutuivat päivän työstä piirissä jossa olivat myös Äksä, KB ja pari muuta veljeskunnan matorania. Gekko aloitti keskustelun vaivaantuneena: ”Oletteko te kuullet. Petturista? Samassa toa sai päähänsä ajatuksen listasta. Ja Killjoysta. Killjoysta jolla oli lista pettureista, kuva hävisi Gekon päästä lähes heti, mutta hän oli jo nähnyt tarpeeksi. Oman nimensä. Äksä ihmetteli kun toa oli äsken ollut valmis puhumaan ja nyt hän ei sanonut hetkeen mitään. Oli kuin Gekko olisi ollut jossain toisaalla pienen hetken. ”Öh... minulla on vain päänsärkyä... tällaisia harmittomia sivuvaikutuksia.<br>\nMinä en itse asiassa tiedä petturista yhtään mitään. En niin mitään.”, sitten Gekko vaihtoi nopeasti puheenaihetta: ”Hmh. Minulla ei ole muuten aavistustakaan mitä meidän pitäisi itseasiassa tehdä nyt. Pitääkö meidän odottaa ohjeita Ämkoolta?”. Matoran kohautti olkapäitään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1266,"creator":"Tronie","timestamp":"2011-09-18T15:29:00.000Z","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/8Wv-xxc7QlE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/8Wv-xxc7QlE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKokenut Maan Turaga, joka nykyisin tunnetaan Merirosvokapteeni Anonymmelinä istui hytissään ja luki raporttia viimeisimmästä salakuljetuksesta yhä uudelleen ja uudelleen.<br>\n<br>\n\"Tehtävä epäonnistui... Miehistön jäsen sai surmansa pitkän, mustan ankeriasmaisen rahin hyökkäyksestä... Kauppatavara menetetty...\" Tämä kaikki sai Turagan raivostumaan. Hän ei koskaan ollut nähnyt näin huonosti mennyttä tehtävää.<br>\n<br>\n\"Pahuksen tunarit!\" kuului jälleen huuto kapteenin hytistä. Tämä hytti oli kauniissa tammesta ja nahkealehtisestä puusta valmistetussa laivassa, joka vilisi merirosvoiksi ryhtyneitä Matoraneja. Laivan pituudeksi olisi voinut arvioida viitisenkymmentä Bioa (noin.85m).<br>\n<br>\nIlta-auringon valossa laiva, jonka kyljeesä luki nimi: \"Die Tärtä\" näytti erittäin kauniilta. Päivä oli sujunut melko rauhallisissa merkeissä, koska kapteeni huusi yksikseen hytissään eikä uusia asiakkaita tullut. Kuitenkin jokin sai miehistön tuntemaan pelkoa.<br>\n<br>\nPian kapteeniin hyttiin saapui Le-Matoran, joka oli vähän pidempi, kuin muut lajinsa jäsenet. Hänellä oli kädessään terä ja värinsä perusteella, häntä olisi voinut luulla Varjo-Matoraniksi, isllä hänessä ei näkynyt vihreää juuri ollenkaan. Vain naamiossa ja haarniskan pienissä osissa oli vihreää.<br>\n<br>\n\"Kapteeni, onko jotain vialla?\" Le-Matoran kysyi.<br>\n<br>\n\"On, perämies Un-Tok\", kapteeni sanoi. \"Olemme menettäneet yhden miehen sekä kauppatavaramme. Tiedätkö sinä mitään syitä miksi näin olisi tapahtunut?\"<br>\n<br>\n\"En kapteeni\", Un-Tok vastasi.<br>\n<br>\nKapteeni osoitti sormeaan kohti ovea ja Un-Tok poistui ja jätti kapteenin riehumaan.<br>\n<br>\nMuuan Salaman Matoran käveli kannella ja vilkuili merelle. Hän oli nähnyt kaukoputkesta hyvän ystävänsä saavan surmansa ja vielä kirjoittanut sen yksityiskohtaisesti raporttiin. Kuinka hän oli voinut vajota näin alas? Hänen kantamansa Suuri Kanohi Arthronkin oli saatu rikollisin keinoin. Tappamalla naamiota kantava Toa, koska hän ei suostunut myymään sitä. Mata Nui sentään. miten tämä kaikki on päässyt tapahtumaan? Miten olen voinut olla näin ajattematon?<br>\n<br>\nMuistot hetkestä, jolloin sadat zamor-kuulat ammuttiin tykeistä päin Toaa eivät kadonneet Matoranin päästä. <br>\n<br>\n\"Pakenen täältä heti seuraavalla rantautumisella. Pakenen Bio-Klaaniin. Sieltä minua ei etsitä\", Matoran ajatteli.<br>\n<br>\nSilloin hän tunsi liikettä lähistöltä, jokin suuri lähestyi alusta huimalla vauhdilla. Matoran unohti hetkeksi kaikki painajaisensa huomatessaan saman mustan rahin joka tappoi hänen ystävänsä murskaten koko veneen hammastikuiksi, hyökkäävän kohti laivaa.<br>\n<br>\n\"Hälytys! Hälytys! Hyökkäys paapuurista! Kaikki mahdollinen miehistö tykeil-\" Muistot Toan murhaamisesta palasivat salamannopeasti Salaman Matoranin mieleen. Ei nyt... hän ajatteli ja löi sireenin käyntiin.<br>\n<br>\nMatoraneja juoksenteli ympäri laivaa. Tykit ampuivat Zamor-kuulia vapaalla tulella. Hyödytöntä. Mikään ei osunut.<br>\n<br>\nKapteeni astui ulos hytistään hämmennyksen vallassa. Hän ei ollut antanut kenellekään lupaa ampua. \"Sinä, joka kirjoitit tämän kirotun raportin!\" Hän huusi Salaman Matoranille: \"Mikä Skarrarrarin sota täällä on alkanut? Minulta täytyy aina kysyä lupa ennen hyökkäystä! MINÄ!\" Turaga oli saanut raivokohtauksen. Hän otti Matorania päästä kiinni ja vei häntä kohti laitaa. Heittäen hänet lopulta aaltoihin.<br>\n<br>\nUn-Tok katsoi sivusta, kun Kapteeni oli heittänyt Salaman Matoranin pois. Hän hymyili ilkeästi ja ajatteli: \"Päästiin ainakin hänestä.\"<br>\n<br>\nMatoran tunsi kylmän veden tulevan tappamaan hänet. Musta, lähes 7 Bioa pitkä ankeriasmainen rahi lähestyi häntä aikoen syödä, mutta muutti mielensä. Rahin avasi suunsa, josta alkoi tulla jotain. Viidennen tason keltavihreä venymisen kraata lähestyi Matoranin Kaikuluotauksen Kanohia infektoimisvalmiudessa, mutta silloin sarja zamor-kuulia osui Rahiin, saaden tämän repeämään kuuteen osaan. Miksi aina kuusi? olivat Matoranin viimeiset ajatukset ennen tämän joutumista täydellisesti Makutain tahdottomaksi orjaksi.<br>\n<br>\nLaivan kannella Maan Turaga Anonymmeli huusi miehistöllä korkealla äänellään. Hän olisi voinut olla tyytyväinen, jos miehistön jäsenet eivät olisi tunaroimalla saaneet ammusvarastoa tyhjäksi zamor-kuulista.<br>\n<br>\n\"Eh... A-arvon neiti Kap-kapteeni?\" Änkytti violetti Mielenvoimien Matoran. \"Eräs asiakas haluaisi tilata kuusi nelijalkaista värikästä rahia, joilla on harja ja jonkillainen leima-\"<br>\n<br>\n\"Ei sellaisia ole olemassa!\" keskeytti Kapteeni raivostuneena, mutta alkoi miettimään asiaa. \"Kuka kysyy?\"<br>\n<br>\n\"Joku Tronie.\"<br>\n<br>\nNimi ei kertonut Turagalle mitään, mutta hän voisi sivusilmällä katsoa kuvaillun näköisen rahin perään.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nTronie sammutti akvaarioonsa sisäänrakennetun kommunikaattorin ja kierähti takaisin Blozin viereen.<br>\n<br>\n\"Kenelle soitit?\" kysyi Tulen Toa uteliaana.<br>\n<br>\n\"Jollekin joka kysyy joltain Kapteenilta jotain.\" vastasi Tronie ja jatkoi omituisten tanssiensa tanssimista.<br>\n<br>\nBloszar mietti hetken, mutta tuli tulokseen että oli todella väsynyt ja unohtaisi koko asian.<br>\n<br>\n<strong>Meri</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/fq9xt-tYF78" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/fq9xt-tYF78</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nRauha vallitsi liejuista kaikkeutta, jossa käveli vain Salaman Matoran. Matoran, joka ei ollut muuta kuin säälittävä zombi.<br>\n<br>\nHänen takanaan olleet kuusi palasta mustan rahin ruumista alkoivat muuttua jälleen omituiseksi mustaksi aineeksi..<br>\n<br>\nTätä ei voinut olla huomaamatta edes tynnyrillistä Vuata Macan hedelmiä kuljettava rahi. Rahi seurasi, kuinka musta aine alkoi muuttua jälleen yhdeksi kiinteäksi hahmoksi.<br>\n<br>\nHahmossa oli jotain tuttua. \"Lioku!\" Huudahti rahi äänellään, joka kuulosti tulevan kaikkialta sekä ei mistään. \"Se olen minä, Lieko, siskosesi-\" Lieko lopetti kesken lauseen. Musta aine oli viimein muuttunut takaisin värilliseksi. \"Mitä olet mennyt tekemään?\"<br>\n<br>\nSinertävä Liekoksi itseään kutsunut rahi alkoi uida pois muuttuen. Hänen olisi keksittävä parannuskeino tälle kauheudelle mikä oli hänen veljelleen tapahtunut.<br>\n<br>\nMatoran käveli kohti rantaa. Kohti kyliä. Kohti Bio-Klaania.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nHyvä on. Minä pidän taukoa ropettamisessa ainakin sivullisen verran.<br>\n<br>\nMerirosvoja saa käyttää vapaasti ilman kenenkään lupaa.<br>\n<br>\nKiittäkäämme jälleen Bloszaria hänen hienosta Matoranista, joka yritti auttaa kapteenia.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1267,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-09-19T17:14:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnoitus, Tawan toimisto</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Xpzqox6LCcA?rel=0&amp;hd=1" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Xpzqox6LCcA?rel=0&amp;hd=1</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKlaanin juuriadmin katsoi viimeinkin siistiä huonettaan. Viimeisetkin pommituksen aikana tulleet sotkut oli saatu siivottua, ja nyt Tawa istahti mukavalle työtuolilleen. Ergonomia oli kaiken a ja o.<br>\nPian Tawa sai kuitenkin huomata, ettei hän saanut töitä tehtyä. Hän oli liian väsynyt työskentelemään paperien parissa. Niinpä hän päätti lähteä alas kahvioon viettämään vapaa-iltaa. Hän ei kuitenkaan ehtinyt päästä kuin ovelle saakka tarrautumaan kahvaan, kun oveen koputettiin. Valmiiksi ovella seisova Tawa väänsi kahvasta puisen oven auki ja käänsi sitten katseensa alas, sillä häntä noin puolet lyhyempi riisihattuinen matoran seisoi hänen edessään.<br>\n”Hyvää iltaa, Admin-Tawa”, Matoran sanoi vakavasti. ”Minulle sanottiin, että voisin tavata teidät nyt.”<br>\n”Kyllä… kyllähän se sopii”, Tawa sanoi häkeltyneenä.<br>\n”Kiitoksia.”<br>\n<br>\nMatoran käveli sisään ja istahti Tawan pöydän edessä olevalle tuolille. Tawa itse huokaisi ja käveli takaisin pöytänsä luo, missä hän istahti omalle tuolilleen jälleen. Häntä kiinnosti, mitä matoranilla olisi sanottavanaan, mutta häntä väsytti erittäin paljon, eikä uusi diplomaattinen keskustelu välttämättä olisi paras keino viedä sitä. Tawa sulki silmänsä, hieroi ohimoitaan ja avasi sitten suljetut silmänsä jälleen. Hän katsoi matoraniin, joka katsoi häneen. Sitten hän havahtui Matoranin sanoessa: ”Teillä on kauniit silmät, rouva admin.”<br>\n”Oletko sitä mieltä?” Tawa virkkoi ja laski kätensä puiselle pöydälle, jonka pinnalta paperit loistivat poissaolollaan. Täysin sileä puupinta näkyi kokonaan.<br>\n”Kyllä olen, aivan rehellisesti”, matoran sanoi äänellä, joka oli jotain pirteän ja synkeän väliltä. ”Minulle kerrottiin, että teillä on tämän kommuunin ylin johto.”<br>\n”En haluaisi sanoa, mutta niin se valitettavasti taitaa”, Tawa huokaisi ja nojautui tuolissaan niin taakse kuin suinkin.<br>\n”Minä toivoin, että te pystyisitte auttamaan minua, Mestariamme, meitä.”<br>\n”Millä asialla sinä Klaanissa olet, pikkuinen?”<br>\n”Minä edustan Ath-uskovaisten päälahkoa. Meidän Pyhä Äitimme lähetti minut matkaan kertomaan teille, että aika on kypsä.”<br>\nTawa käänsi katseensa ikkunasta, josta ulos oli katsellut, takaisin matoraniin, joka tuijotti avoimesti Tawan kasvoja. Heidän katseensa kohtasivat, ja Tawasta alkoi tuntua ahdistavalta. Hän halusi katsoa muualle, mutta ajatteli sen olevan epäkohteliasta, joten hän säilytti katsekontaktin.<br>\n”Kypsä mihin?” hän kysyi varovasti.<br>\n”Me olemme päättäneet, että voimme uskoa Nimdan siruista ainoan jäljellä olevan teidän Klaaninne haltuun”, matoran sanoi hiljaisella äänellä. Tawa ei ollut uskoa korviaan.<br>\n”Te… annatte sen meille? Noin vain?”<br>\n”Kyllä”, matoran sanoi. ”Näin minun käskettiin kertoa. Minulle annettiin kirje, jossa on Pyhän Äitimme sinetti. Se kirje on osoitettu teille, admin Tawa.”<br>\n<br>\nMatoran ojensi ohuen kirjekuoren viittansa syövereistä Tawalle, joka otti sen varovaisesti vastaan. Hän repi hitaasti kuoren auki ja otti esiin kirjeen sisällön.<br>\n<br>\n<em>Arvoisa Bio-Klaanin admin Tawa,<br>\nolemme päättäneet, että on tullut aika pelata uhkapeliä ja luottaa teidän sanaanne siitä, että ette tahdo käyttää Nimdaa saadaksenne valtaa, kunniaa, mainetta, hyötyä. Olemme päättäneet antaa teille tilaisuuden osoittaa, että olette luottamuksemme arvoisia. Pyydämme teitä lähettämään kuuden henkilön ryhmän hakemaan ainokaista jäljellä olevaa Nimdan siruamme teidän huostaanne. Teillä ei ole mitään syytä luottaa teihin – ainakaan sen enempää kuin meillä on teihin, mutta juuri siksi, että me emme voi täysin luottaa teihin, pyytäisin, että toisitte oman Nimdan sirunne todisteeksi siitä, ettette aio vain hyväksikäyttää meidän hyväntahtoisuuttamme ja varastaa pyhää Artefaktia. Haluamme nähdä, missä Nimdaa on säilytetty ja missä kunnossa se on tällä hetkellä. Jos tämä suinkin käy, lähettäkää siru saattueen mukana. Uskollisen Sadjen ei tarvitse vastata mistään, mikäli ette halua. Vaikka ette suostuisikaan lähettämään sirua, lähettäkää edes saattue luotettavia klaanilaisia – ja vain ehdottoman luotettavia – noutamaan sirua. Mikäli ette lähetä mukana hallussanne olevaa Nimdan sirua, emme voi taata, että saisitte Epsilonin mukaanne.<br>\nAth kanssanne,<br>\nrakkain terveisin Ath-uskovaisten Mestari</em><br>\n<br>\nTawa luki kirjeen loppuun epäluuloisena. Hän katsoi Mestarin sinettiä ja kääntyi sitten sinettiarkistonsa puoleen. Hänellä oli kymmeniä virallisia sinettejä juuri tällaista tilannetta varten: jos joskus täytyi tarkistaa, mikä olisi tietyn henkilön virallinen sinetti, hänellä olisi arkisto sitä varten.<br>\nSadje odotti kärsivällisesti, kuinka salaman toa kaiveli hetken, löysi sitten oikean kohdan ja otti esiin pergamentinpalasen, johon virallinen sinetti oli painettu. Tawa vertasi sinettejä eikä huomannut niissä mitään eroa. Hän totesi sinetin aidoksi, laittoi pergamentin takaisin arkistoonsa ja kääntyi takaisin Sadjen puoleen.<br>\n”Minä kokoan teille ryhmän”, hän sanoi vakavasti.<br>\n”Ei ole tarvetta”, sanoi Sadje hymyillen. ”Ystävänne – luotettavalta vaikuttava herra Matoro – suostui keräämään kuusipäisen saattueen jo minulle. Nyt puuttuu enää lupa siirtää Nimdan siru.”<br>\nMatoranin silmät tuikkivat. Tawa katseli tätä ja pohti, mitä etua hänelle olisi siirtää tai olla siirtämättä sirua.<br>\n<br>\nJos sirun siirtäisi, olisi aina uhka, että se varastettaisiin. Tämä saattoi olla ansa – juoni Betan varastamiseksi. Mutta sinetti oli aito, joten tottahan kirjeenkin täytyi olla athistien Mestarilta? Sadje vaikutti rehelliseltä, mutta monet rehelliset olivat tuottaneet Tawalle pettymyksen. Lisäksi hyveellisiä voitiin huijata tekemään, mitä julmat olennot tahtoivat. Olisivatko Mestarin aikeet rehelliset?<br>\n<br>\n”En tahtoisi olla epäkohtelias, admin Tawa”, Sadje sanoi ystävällisellä äänellä, ”mutta näytätte hyvin väsyneeltä. Oletteko varmasti kunnossa?”<br>\nTawa liikuttui matoranin sanoista hieman. Hän kohautti olkiaan.<br>\n”Uskoisin, että olen, Sadje”, hän huokaisi jälleen, ”ja väsynyt tosiaan olen. Mutta en tiedä, uskaltaisinko antaa sirun teidän haltuunne.”<br>\n”Voi, ei teidän tarvitse luottaa minuun. Kunhan luotatte Matoroon ja hänen kokoamaansa ryhmään.”<br>\nMatoran hymyili haikeasti.<br>\n”Aivan niin”, Tawa hymähti ja hänen luottamuksensa horjui. Oliko tämä Nimdan vaikutusta? Tekisikö se vainoharhaiseksi?<br>\nEihän se ollut edes samassa huoneessa. Tekivätkö hänen ajatuksensa tepposet?<br>\n”Minä… harkitsen asiaa.”<br>\n”Minä tahtoisin vastaukseni, sillä ajattelimme lähteä niin pian kuin suinkin voisimme.”<br>\n”Minä annan vastauksen huomenna, jos sopii.”<br>\n”Voi, kyllä. Kiitos, arvoisa rouva.”<br>\n”Sano Tawa vain. Rouvittelu saa minut kuulostamaan niin… vanhalta…”<br>\n”Anteeksi, admin Tawa, pyydän anteeksi”, Sadje sanoi ja nousi seisomaan. Sitten hän kumarsi niin, että hänen hattunsa reuna osui lattiaan ja hattu putosi hänen päästään. Hän nosti sen takaisin päähänsä ja asteli ovelle.<br>\n”Hyvää yötä, admin Tawa.”<br>\nSitten matoran oli poissa. Ovi jäi raolleen ja narisi hieman.<br>\n<br>\nTawa istui yhä tuolissaan, mietteissään. Hän pohti edelleen eri vaihtoehtoja. Hän oli puun ja kuoren välissä.<br>\nUssalin ja kuoren välissä, Tawa pohti huomatessaan Nöpön kipittävän ovesta sisään. Se oli ollut hieman alla päin koko sen ajan, kun Visokki oli ollut kateissa. Tawa nousi tuoliltaan, meni ravun luokse ja nosti tämän syliinsä alkaen silittää tämän selkää. Ussal käpertyi Tawan syliin ja alkoi nukkua tuhisten. Tawa kääntyi työtasojaan kohti Nöpö yhä sylissään ja katsoi pöydällä lojuvaa kirjettä. Hän nosti sen toisella kädellään ja vilkaisi vielä sinettiä. Sitten hän pusersi paperin tolloksi ja heitti sen roskakoriin. Klaanin admin käveli ovelleen, avasi sen, sammutti valot ja asteli portaisiin jättäen oven ammottamaan aukinaiseen, pimeään huoneeseen.<br>\n<br>\n[spoil]Päätin postata näyttämättä G:lle, mutta se ei haitanne, koska en oikeastaan tehnyt mitään isoa.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1268,"creator":"Donny","timestamp":"2011-09-22T18:49:00.000Z","content":"<strong>Viidakkosaaren ranta</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/VXi3mCfv15k" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/VXi3mCfv15k</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nEverstin syvät jalanjäljet painautuivat öisen rannan harmaanvaaleaan hiekkaan nazorakin astellessa silmät kiiluen edempänä odottavaa Ämkoota kohti. Everstin tekninen nyrkki natisi torakan sormien painautuessa tiukasti toisiaan vasten. Ämkoon osoittamista voimista huolimatta oli 437 varma ylivertaisuudestaan aseitta käytävässä kamppailussa, ja nazorak-eliittisotilas odotti innolla tilaisuuttaan pyyhkiä klaanilaisen häiritsevä virne tämän vihreiltä kasvoilta.<br>\n<br>\nÄmkoo seisoi suorassa tarkkaillen lähestyvää vastustajaansa. Klaanin adminin vasen käsi lepäsi koukussa tämän selän takana, kun taas punaisena hohkaava energiakäsi ojentui odottavan näköisenä lähemmäs astelevaa nazorakia kohti. Ämkoo koukisti hieman energiakätensä sormia ja otti samalla jaloillaan tukevamman asennon.<br>\n<br>\nPäästyään tarpeeksi lähelle 437 pysähtyi ja katsoi Ämkoota suoraan silmiin. Kaksikko jakoi pitkän katseen, jonka aikana kumpainenkin oli hiljaa. Ämkoon virnistys laski hieman, mutta ei kuitenkaan kadonnut kokonaan. 437:n oli mahdotonta sanoa, yrittikö Ämkoo ainoastaan ärsyttää tätä vai oliko ilme seurausta ainoastaan siitä, että torakan tavoin myös Ämkoo nautti taistelusta.<br>\n<br>\nPysähtynyt ilmapiiri lakkasi nazorakin tähdättyä tarkan nyrkiniskun suoraan Ämkoon kasvoja kohti. Klaanilainen tarttui nyrkkiin kevyesti varjokädellään, ohjasi iskun sivuun ja otti askeleen taaksepäin. 437 ei jäänyt ihmettelemään vaan syöksähti vastustajansa perään tarjoten uutta nyrkiniskua. Tämän Ämkoo onnistui väistämään pyörähtämällä nopeasti ympäri.<br>\n<br>\nEversti oli vähällä saada osuman Ämkoon salamannopeasta kierrepotkusta. Nazorakin rintakehään tähdätty potku ei kuitenkaan päässyt aivan perille, ja eversti tarttui kiinni Ämkoon jalasta. Ämkoo ponnisti itsensä kuitenkin toisella jalallaan yläilmoihin, ja yhä Ämkoon raajasta kiinni pitelevä 437 koki yllätyksen Klaanin adminin tähdätessä potkunsa suoraan torakan kasvoihin. Nazorakin oli pakko päästää irti vastustajastaan torjuakseen ylhäältä päin tähdätyn potkusarjan.<br>\n<br>\nÄmkoo pudottautui viitta hulmuten maahan 437:n taakse. Nazorak käännähti tämän nähtyään adminia kohti ja potkaisi sitten rivakasti tätä päin. Ämkoo kierähti suojaan, ponkaisi itsensä ylös ja heilahti sitten vihollisensa tykö. Ämkoon varjokäsi käväisi hälyttävän lähellä nazorakin leukaa, mutta 437:n refleksit koituivat torakan pelastukseksi.<br>\n<br>\nOli everstin vuoro nousta ilmaan. Nazorak ponnisti korkeaan loikkaan, heitti ilmassa voltin ja iski sitten ristimänsä nyrkin yhdessä Ämkoon päätä kohti. Miekkapiru todisti varjoraajansa uskomattoman voiman tarttumalla taivaalta iskevään hyökkäykseen pelkällä varjokädellään vähentäen iskun voimaa juuri tarpeeksi. Samalla klaanilainen hyödynsi aukon maata päin putoavan everstin puolustuksessa ja iski terävällä potkulla nazorakia kylkeen. Eversti putosi sivuttain maahan, riuhtaisi kätensä väkisin irti Ämkoon otteesta ja heittäytyi karjahtaen seisomaan.<br>\n<br>\nÄmkoo jakeli useamman korkean potkun lähestyvän nazorakin suuntaan, mutta eversti onnistui väistämään niistä jokaisen. 437 onnistui myös väistämään kasvojensa tasalle kohdistetun punahehkuisen nyrkin, joka osoittautui kuitenkin pelkäksi hämäykseksi. Ämkoo onnistui jälleen potkaisemaan everstiä kylkeen, ja iskun aiheuttaman hämmennyksen jälkeen klaanilainen tähtäsi vasemman nyrkkinsä kohti torakan toista poskea.<br>\n<br>\n437 onnistui kuitenkin toipumaan saamastaan osumasta ajoissa. Nazorak tarttui mekaanisella kädellään kiinni Ämkoon käteen ja riuhtaisi kamppailutoverinsa väkisin itseään kohti. Tehokas polvipotku heitti Ämkoon ilmaan ja eversti valmistautui riuhtaisemaan vihollisensa alas.<br>\n<br>\nÄmkoo onnistui kuitenkin viime hetkellä lukitsemaan everstin väkivahvan käden jalkojensa väliin. Klaanilainen pyöräytti rintakehäänsä puolelta toiselle rikkoen näin vihollisensa tasapainon ja eversti horjahti maahan. Ämkoo laskeutui maahan varjokäsi edellä, heittäytyen tämän voimalla hieman kauemmas. Eversti yskäisi hiekkaa noustessaan ylös, tuijotti Ämkoota verenhimoisesti ja lähti vastahyökkäykseen.<br>\n<br>\nÄmkoo heilautti päätään vasemmalle välttääkseen kasvojensa ja 437:n vasemman nyrkin kontaktin. Nazorakin ilmeestä Toa kuitenkin onnistui havaitsemaan iskun olleen pelkkä hämäys. Everstin rautainen oikea alakoukku sai Mäksän leuan hieman rasahtamaan ja klaanilainen oli vähällä lennähtää taaksepäin. Nazorak kuitenkin tarttui kaatuvan vastustajansa nilkkaan katkaisten tämän ilmalennon. Hetkessä torakka käännähti, iskien Toan maahan. Mäksä yritti epätoivoisesti tarrautua sormillaan kuivaan rantahiekkaan 437:n alkaessa vetää tätä takaisin itseään kohti. Yritys osoittautui turhaksi. Ämkoo lennähti pian matalassa kaaressa vastakkaiseen suuntaan. Heiton suhteellisesta heikkoudesta huolimatta Toa kierähti maassa kerran päätyen selälleen. <br>\n<br>\nMäksä nousi kyynärpäittensä varassa pystyyn ja pyyhkäisi tumman veritahran poskeltaan. Hiljaa ääneen kiroileva soturi vilkaisi sivusilmällä varjokättään aprikoiden tilannetta. Ämkoo oli jo hetki sitten huomannut kummankin kamppailijoista osoittavan pieniä väsymisen merkkejä. Taistelu oli voimien lisäksi syönyt myös aikaa, eikä sitä ollut hukattavana. Ämkoo ei ollut varma siitä, oliko eliittitorakka ilmoittanut Ämkoon löytymisestä jo tovereilleen, mutta tilanne oli joka tapauksessa huolestuttava. Ämkoo tiesi, että taistelu tulisi päättää pian.<br>\n<br>\nEversti kohotti silmäkulmaansa nähdessään Ämkoon varjokäden kirkastuvan. Klaanilainen oli mitä luultavimmin pumpannut säkenöivään raajaansa enemmän voimaa, sillä punahehkuinen koura näytti miltei kipinöivän. Nazorak huomasi, että samalla klaanilaisen ilme oli vakavoitunut. Tämän nähtyään 437 naksautteli mekaanisia sormiaan ja jäykisti olkalihaksensa.<br>\n<br>\nPian punamusta varjonyrkki ja hienoista metallimateriaaleista koostuva nyrkki iskeytyivät toisiaan vasten kummankin taistelijan tarjottua toisilleen voimakkainta lyöntiään. Läheinen kasvusto nytkähti iskujen aiheuttaman tuulenpuuskan ansiosta. Näytti siltä kuin taistelijoiden suunnaton voima olisi kulkenut saaren rannan halki.<br>\n<br>\n[spoil]<img class=\"postimage\" src=\"http://www.majhost.com/gallery/MasterKongu123/AAAAA/mkmk.png\">[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1269,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-09-23T12:23:00.000Z","content":"<strong>Blozin kämppä</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/gbDT33VJGXU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/gbDT33VJGXU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nBlozi heräsi uudessa sängyssään, vähän väsyneenä. Hän huomasi ensimmäisenä Tronien, joka katseli ikkunasta kauas merelle. Kala kääntyi katsomaan Tulen Toaa hymyillen ja Blozi tiesi, että hän saisi taas viettää yhden hymyilevän päivän hymyilevän ystävänsä kanssa.<br>\n<br>\nHän yritti ottaa kiinni Troniesta, mutta sai vain sähköiskun akvaariosta. \"Huomenta hymyilevä ystäväiseni. Lähdemme pienelle aamulenkille\", Tulen Toa sanoi.<br>\n<br>\n\"Jee! Aamulenkille. Pääsemme taas jonnekkin\", Tronie vastasi telepaattisesti.<br>\n<br>\nBlozi avasi huoneen oveensa ja lähti juoksentelemaan aamuöisiä käytäviä alaspäin. Pian hän oli jo pihalla ja hengitti raskaasti raikasta ilmaa. Hän käveli ulos Klaanin linnakkeesta, portista, jossa nuokkuivat väsyneet yövuorolaiset. Tulen Toa oli valppaana, ettei mikään yllättävä Rahi tai Nazorak hyppäisi hänen kimppuunsa. Tronie teki ilmassa voltteja ja nauroi telepattista nauruaan ja Blozi tajusi, ettei hän enää murehtinut niin paljon Nutun kuolemaa. Tronie oli nyt hänen ystävänsä, aina iloinen ja mukavaa juttuseuraa. Olihan Laavahaukan menetys edelleen raskas isku, mutta Tronie osasi aina hymyilyttää.<br>\n<br>\n<strong>Die Tärtä</strong><br>\n<br>\nKapteeni Anonymmeli ei ollut nukkunut räpäystäkään. Hän katseli vain laivastaan kaukana näkyvää Klaanin saarta. Turaga ei uskonut pystyneensä voittamaan Mustaa rahia naurettavalla sarjalla Zamor-kuulia.<br>\n<br>\n<em>Sitkeän otuksen täytyisi kuolla minun miekastani. Vain minun!</em><br>\n<br>\nMustan rahin tappamisesta oli tullut hänelle pakkomielle. Hän tulisi tappamaan sen vaikka joutuisi uhraamaan koko miehistönsä.<br>\n<br>\nKapteeni kääntyi ja käveli nahkealehtisistä puista valmistettua kantta pitkin kohti megafoonia. Puhdisti sitä sormellaan ja huusi: \"Jokainen ylös!\" Kannen alta alkoi kuulua melua. \"Menemme ryöstämään kaikki mahdolliset luotaimet Bio-Klaanin telakalta!\"<br>\n<br>\nKapteeni ei huomannut, kuinka Un-Tak hymyili jälleen ilkeästi. Hänen suunnitelmansa oli jo melkein valmis. Ja toteutettu.<br>\n<br>\n\"Kaikki sujuu suunnitelmien mukaan\", Le-Matoran sanoi ilkeästi, otti miekkansa esiin ja valmistautui hyökkäämään.<br>\n<br>\n<strong>Ranta Bio-Klaanin saarella</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/DNqH-EbjKSc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/DNqH-EbjKSc</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKaksikko saapui rannalle ja Blozi huomasi, että parin metrin päässä oli jotain punaista. Hän juoksi rannalle päin ja pelkäsi olevansa väärässä.<br>\n<br>\n\"Miksi sinä kiirehdit? Aamu vasta sarastaa\", Tronie sanoi telepaattisesti.<br>\n<br>\nTulen Toa ei vastannut mitään vaan juoksi, kunnes saapui punaisen haarniskan luo. Siellä oli punainen henkikö, joka näytti Toalta. Hänellä oli punainen viitta, muttei toista kättä. Hän oli suunnilleen Toan kokoinen ja lähistöllä hänestä, oli miekka. Blozi tunsi tämän henkilön.<br>\n<br>\n\"Kuka hän on?\" Tronie kysyi.<br>\n<br>\n\"Punainen Toa. Hän on vastustajani, jonka tapasin pari vuotta sitten, ennen kuin liityin Klaaniin. Hän on immuuni Elementaalivoimille ja omaa teleporttaamisen ja telepatian kyvyt. Hän taitava miekkailija ja satutin käteni, kun viimeksi kohtasin hänet. En ole kuullut hänestä sen jälkeen, ennen kuin nyt\", Tulen Toa sanoi.<br>\n<br>\nTronie katosi tuota Toaa. Hän näytti olevan jonkinlaisessa transsissa.<br>\n<br>\n\"Viemmekö hänet Klaanin sairasosastolle?\" kuuli Blozi äänen mielessään.<br>\n<br>\nBlozi otti vahvoilla käsillään kiinni Toasta. Kosketus tuntui kylmältä ja tahmealta. Toa oli ajelehtinut meressä viikkoja.<br>\n<br>\nKaksikko poistui paikalta. Vesi alkoi väreillä ja paljasti Matoranin. Hyvin likaiselta näyttävän Kanohi Arthronia päässään pitävän Matoranin. Ja Kraatan.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, Sairaalaosasto</strong><br>\n<br>\nBlozi katsoi tuota Punaista Toaa. Olentoa, joka oli melkein tappanut hänet, makasi nyt melkein kuolleena hänen edessään. Hän lähti pian Tronien kanssa pois ja matkasi rannalle.<br>\n<br>\n\"Miksi noin epäiloinen taas?\" Tronie kysyi telepaattisesti.<br>\n<br>\n\"Sana on edelleen vihainen ja ihmettelen, kuinka tuo Punainen toa oli tänne tullut,\" Tulen Toa vastasi ja alkoi vilkuilemaan ympäriinsä. Hänestä tuntui siltä kuin joku seuraisi häntä.<br>\n<br>\nPositroniekin tunsi jotain samallaista. Tilannetta tietysti lievensi se, että hän piti seuraajista.<br>\n<br>\nBloszar säpsähti kuullessaan huutoa läheisestä kaloja myyvästä liikkeestä. Ovi murrettiin auki sisältäpäin ja useat infektoituneet Matoranit kävivät hyökkäykseen kaksikkoa päin.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/9YtlgAaedaQ" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/9YtlgAaedaQ</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Miksi?\" Kysyi Tronie äänellään, joka kuuluosti tulevan sekä kaikkialta että ei mistään.<br>\n<br>\nBate katsoi hetken Akvaariossa uiskentelevaa kalaa ihmetellen ja päätti lopulta vastata: \"Koska Zamor-plasmakanuuna.\"<br>\n<br>\nKanuunan ammus lensi rakennusta päin romauttaen sen Infektoituneiden matoranien päälle.<br>\n<br>\n\"Ah.\" Vastasi Tronie huomatessaan, että se ei pidätellyt Infektoituneita Matoraneja mitenkään.<br>\n<br>\n\"Meidän täytyy löytää infektion lähde!\" Selitti Blozi ja lähti juoksuun. Infektoituneet Matoranit perässään.<br>\n<br>\nMatoranit lähtivät perään. Blozi katseli niitä ja ampui niitä jälleen Zamor-plasmakanuunallaan. Matoranit eivät hidastaneet, vain jatkoivat matkaa. Puoli tuntia kului nopeaan ja Blozin voimat alkoivat hyytyä.<br>\n<br>\n\"En viitsisi ampua niitä. Onko ideoita?\" Bate kysyi Tronielta<br>\n<br>\n\"Ei oikein. Ellet sitten ota noita Kraatoja pois niitten naamasta\", Tronien ääni vastasi Blozin mielessä.<br>\n<br>\nTulen Toa hidasti sitten nopeasti ja rupesi katselemaan kalaa.<br>\n<br>\nHän ampui pienet tulipallot Matoranien päihin, saaden Kraatat syttymään Tuleen. Savun noustua pois, hän huomasi Matoranien kadonneen.<br>\n<br>\n\"Et voinut kertoa tuota puoli tuntia aikaisemmin?\" Tulen Toa kysyi kalalta. Kala hymyili takaisin, eikä Blozi enää välittänyt asiasta.<br>\n<br>\n\"Nyt lähdemme hakemaan Nimdaa Tronie. Ja toivon sydämestäni, ettet aiheuta meille taas ongelmia.\"<br>\n<br>\n[spoil]Kiitokset Tronielle, joka auttoi minua kirjoittamaan tämän.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1270,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-09-23T12:24:00.000Z","content":"<strong>Blozin kämppä</strong><br>\n<br>\nBlozi vajosi sänkyynsä niin pian, kuin pystyi. Hän rupesi melkein nukkumaan, kunnes hänen mieleensä tuli ne Matoranit. Kuka ne oli lähettänyt? Ja miksi? Tronie näytti katsovan merelle päin ja Blozi ajatteli, että antaa Kalan olla rauhassa.<br>\n<br>\nHän ajatteli yhä niitä Matoraneja. Ne olivat kadonneet, kun hän oli saanut ne Kraatat pois. Häntä kumminkin väsytti ja hän nukahti.<br>\n<br>\n[spoil]Olen pahoillani lyhyestä viestistä. Viime viestini tuli kahteen kertaan ja tämän muokkasin.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1271,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-09-23T16:33:00.000Z","content":"<strong>Valtatie 2 – Kohti Klaania</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/3TQt-ksaGqY" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/3TQt-ksaGqY</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKaksi Klaanin moottoripyörää kiisi huumaavaa vauhtia samaa tietä pitkin, mitä olivat aikaisemmin tulleetkin. Tällä kertaa toisen pyörän puikoissa olikin Matoran, joka yritti epätoivoisesti pysyä pyöränsä selässä, kuljettajan painon meinatessa lähteä valtaisan ilmavirran mukaan. Kiitävä kaksikko huokaisi hetkeksi ja Saraji hidastikin hieman vauhtiaan, kurkatakseen taakseen. Tästä seurasi ainoastaan entistä pahempi pakokauhu, kaksikon huomatessa takaa-ajajien kiitävän liitureillaan läheisen pellon poikki, suoraan heitä kohti.<br>\n<br>\nOngelmistaan huolimatta Creedy väänsi lisää kaasua ja ampaisi juuri uudelleen kiihdyttäneen Sarajin perään. Matoran onnistui jo kuulemaan, kuinka Metsästäjät ärjyivät Nazorakeja ajamaan lujempaa. Saraji koetti epätoivoisesti ajaa yhdellä kädellä, samalla kun yritti ampua revolverilla taakseen. Töyssyn miltei heittäessä Vahkin pyörän selästä, ase kuitenkin tippui ja sinkoutui maahan. Vahki ei kuitenkaan saanut tietää, että peremmällä kiitänyt Nazorak iskeytyi aseeseen sen kimmotessa maasta. Torakan rintakehä räjähti tämän osuessa liikkuvaan objektiin käsittämättömällä nopeudella. <br>\n<br>\nHieman Nazorak-lauman takana ajavat Metsästäjät ärjähtivät nähdessään tapahtuneen ja pian Torakoiden korvat saivat selkeän käskyn: ”Ampukaa tuo likainen Vahki. Emme tee hänellä mitään, estäkää häntä viemästä viestiä eteenpäin!” Nazorakit tekivät työtä käskettyä ja hurinan säestämänä, kiitureiden etuosa kääntyi 180 astetta ympäri, paljastaen koko keulan kokoisen kanuunan. Ensimmäinen ammus viuhahti aivan pakoon ajavan kaksikon vierestä. Saraji ei halunnut sitä myöntää, mutta häneen iski juuri sillä hetkellä käsittämätön pakokauhu, nyt myös räjähdysten alkaessa jahdata heitä.<br>\n<br>\nYksi panos räjähti Creedyn edessä ja urhean Matoranin ajaessa tulipallon lävitse, tämä vain kiitti onneaan, tajutessaan selviytyneensä sen läpi vahingoittumattomana. Saraji kuitenkin kauhistui nähdessään rinnalla ajavan Matoranin ja Vahki vetäisikin yhdellä rivakalla otteella Matoranin taakseen, tämän huutaessa kurkku suorana tästä hullusta tempauksesta. Syy tälle selvisi kuitenkin pian, savuttavan yksinäisen pyörän leimahtaessa liekkeihin. Pyörä kaatui välittömästi maahan, ajautui siitä hurjiin kieppeihin ja räjähti lopulta kappaleiksi... Creedy kirosi takapenkillä polttoainetankkien olemassaoloa.<br>\n<br>\nNazorakit onnistuivat väistämään tuhoutuvan pyörän ja kolmikko jatkoi tulittamistaan, myhäilevien Metsästäjein kiitäessä takana. Tilanne sai pian kuitenkin odottamattoman käänteen. Kolmesta tulittavasta Nazorak-kiiturista yhden kuski älysi vilkaista kiituriinsa liitettyä tutkaa: ”Hetkonen, tämä... tämä havaitsee ohjuksia, mutta mistä? Eihän täällä ole edes-” WBWOP! <br>\n<br>\nPikkuruinen täsmäohjus sinkoutui taivaalta suoraan Nazorakin pyörään, räjäyttäen tämän kappaleiksi, singoten verta ja visvaa takaa tulevien päälle. Takaa-ajava joukkio katseli taivaalle, yrittäen epätoivoisesti selvittää ohjuksen lähdettä. Neljään Nazorakiin ja Metsästäjäkaksikkoon typistynyt joukkio alkoi hiljalleen jättäytymään Sarajin ja Creedyn jälkeen.<br>\n<br>\n”Sieltä tulee!” Yksi Nazorakeista huusi kurkku suorana nähdessään punaisen ison objektin lähestyvän taivaalta. Tarkkasilmäiset Metsästäjät ehtivät tajuamaan objektin olevan todellisuudessa lentävä olento, mutta ajatus katkesi nopeasti sen syöksyessä aivan joukkion edestä, miltei kuopaisten maata mukanaan. Kuusikko hidasti vauhtiaan sen verran, että he kykenivät hallitsemaan ajokkejaan ja vetämään aseitaan esille samaan aikaan. Punainen hahmo kierteli hetken porukan ympärillä ja syöksyi sitten läpi uudestaan.<br>\n<br>\nZamor-aseilla tuloksetta ilmaan rätkivillä Nazorakeilla ei ollut kuitenkaan toivoakaan osumisesta, kohteen liikkuessa heidän yllään aivan liian nopealla vauhdilla. Lopulta Metsästäjät antoivat käskyn lopettaa tuli ja joukkio väänsi jälleen kaasun pohjaan, pyrkimyksenään ajaa karkuun. Punainen haarniskoitu hahmo laskeutui alemmas ja jalkoihin sijoitettujen rakettimoottoreiden avulla, tämä laskeutui kiihdyttävän joukkion tasolle, aivan kypäriensä takana hämmästelevien Metsästäjien viereen.<br>\n<br>\n”Tiesittekö, minä aioin tappaa teidät, mutta näyttää siltä, että isommat tahot haluavat puuttua peliin. Minulla on muuta tekemistä. Toivotan teille erinomaista loppupäivää...” Mekaanisen äänen lopettaessa, punainen hahmo kuulosti kuin nauraa hörähtävän, jonka jälkeen tämä kiihdytti jälleen ja ampaisi eteenpäin, jättäen kummastuneen kuusikon taakseen. Metsästäjät katsahtivat toisiinsa, toisen miltei horjahtaessa kiiturinsa selästä pois. Aluksi he ihmettelivät tyhjästä ilmestyneen ohjusmiehen puheita, mutta pian joukkion takaa kuuluva jylinä sai jokaisen värähtämään ymmärryksen pelosta.<br>\n<br>\nKaksi varjoa laskeutui valtatien ylle. Kaksi Klaanin Lohrak-hävittäjän muotoista varjoa. Nazorakit eivät edes uskaltaneet katsoa ylös. Sotaharjoituksista tämä heille kauhua merkitsevä ääni oli tuttu. Metsästäjät eivät tätä ymmärtäneet, vaan kaksikko yritti ärähdellä toisilleen uusia toimintaohjeita. <br>\n<br>\nYksi syöksy ja Lohrakit onnistuivat tulittamaan kuusikosta viisi pois. Viimeisenä ajanut Metsästäjä katsoi kauhistuneena, kun Klaanin hävittäjien ammukset silpaisivat Nazorakit tieltä, valtaisan räjähdyksen nielaistessa Snatcherin toverin. Sitä itse tajuamatta, Metsästäjä oli päästänyt irti ohjaustangosta. Hän ei osannut kuin odottaa noiden lentävien hirmujen uutta syöksyä... Syöksyä, jota ei tullut. Lohrakit jatkoivat ainoaksi jääneen syöksynsä jälkeen suoraan eteenpäin, kiitäen kohti edessä kohoavaa valtaisaa linnoitusta. Vasta silloin Metsästäjä tajusi, että karkuun ajanut kaksikko oli johtanut heidät ansaan. He olivat miltei Bio-Klaanissa, he olivat tulleet liian lähelle. <br>\n<br>\nMetsästäjän kiituri hiljensi vauhtia ja se putputti eteenpäin nyt enää hieman kävelyvauhtia nopeammin. Kuski ihmetteli edelleen, miksi Lohrakit olivat jättäneet hänet rauhaan. Ehtisikö hän pakoon? Olivatko pilotit jotenkin hämärästi unohtaneet hänet? Eivät, eivät olleet. <br>\n<br>\nMuutamaa sekuntia ennen tulituksen alkamista, Lohrakien pilotit saivat koppeihinsa radioviestin, jonka sisältö oli yksinkertainen: ”Odottakaa, tahdon viimeisen.” Eikä aikaakaan, kun punainen ohjusmies palasi ja tällä kertaa se lensi suoraan kohti.<br>\n<br>\n<strong>Klaanin linnoituksen edusta – Valtatie kahden alkupää</strong><br>\n<br>\nKilljoy istui nurmikolla hieman tien vieressä, Sarajin ja Creedyn palatessa paikalle. Karkuun päässyt kaksikko oli jo ehtinyt Klaaniin asti kuullessaan tiedon tien vieressä istuskelevasta Metsästäjästä. Paikalla oli myös toinen Metsästäjä. Tämä oli haarniskaltaan kuitenkin hopeinen ja näytti oudossa makaavassa asennossaan vähemmän eloisalta. Nyt jalan kulkeva kaksikko jäi seisomaan nurmikolla istuvan Killjoyn eteen, tämän naputtaessa sormiaan polviinsa odottavasti.<br>\n<br>\nSaraji yritti luoda Joyhyn kysyvää katsetta ja Creedy vain levitteli käsiään. Kolmikon välillä vallitseva hiljaisuus alkoi olla jo hieman epämukava. Killjoy vastasi hiljaisuuteen yksinkertaisesti asettamalla kätensä kuolleen Metsästäjän sankomaiselle kypärälle ja vetämällä tämän yhdellä rivakalla otteella irti. Alta paljastuva näky sai Creedyn kavahtamaan taaksepäin, Sarajin vain tuijottaessa näkyä miltei lumoutuneena.<br>\n<br>\nMetsästäjän kasvot olivat miltei täysin muodottomat. Sysimustassa sileässä päässä oli kuitenkin yksi iso ongelma, tai oikeastaan kaksi riviä pitkiä teräviä ongelmia. Muuten täysin ilmeetön pää nimittäin omasi totaalisen absurdin kidan. Siistissä rivissä sekä ylhäällä, että alhaalla, irvisti kymmensenttisten järjettömän pitkien, mutta symmetristen hampaiden rivi. Lomittain kärjistään lepäävät hampaat kiilsivät olennon kuolasta, jota tihkui nyt sen kuolleesta suunpielestä. Kahden täydellisen vastakohdan kasvot tuijottivat nyt kolmikkoa, siitäkin huolimatta, ettei niissä ollut silmiä, ainoastaan tuo karmaiseva hammasrivi. Killjoy totesi, että muut olivat nähneet tarpeeksi ja hitaasti, hän antoi vasemman kätensä nyrkin vetäytyä sisään, jolloin kämmenen takana ollut tykki pääsi liukumaan esiin. Yksi oikeassa kulmassa nasautettu laukaus sai pään roiskahtamaan palasiksi pitkin nurmikenttää, jättäen kuitenkin kolmikon panssarit puhtaiksi, rosikahuksen suunnatessa heistä poispäin.<br>\n<br>\n”Tuo... tuo ei ollut Metsästäjä, eihän?” Killjoy katseli savuavaa tykkikättään ja antoi kätensä rauhassa liukua esiin, kunnes hän istahti takaisin nurmikolle ja vastasi Sarajin kysymykseen: ”Kukaan ei tiedä millaisia Metsästäjät ovat ja mihin lajeihin he kuuluvat... mutta ei, tuo ei ollut Metsästäjä, se oli vain naamioitu sellaiseksi.”<br>\n<br>\nCreedy pyöritteli taempana sormiaan, hieman häpeissään siitä, että oli kavahtanut niin pelkkää ruumista. ”Mutta mikä tuo sitten oli? En minä ainakaan ole törmännyt tuollaiseen ennen.” Killjoy oli syventynyt tutkimaan nyt päättömän olennon panssaria, pyyhkien maantien pölyä sen pinnalta. Hän huomasi, että Metsästäjien tehtaan jättämä sarjanumero oli hiottu pois.<br>\n<br>\n”Tärkeä kysymys ei ole, mikä se on, vaan miksi se ja sen toveri halusivat jotain mökistäni. Kuka tahansa heidät lähetti, halusi pitää heidän agendansa salassa. Sääli vain, että minä tunnistan Metsästäjien tehtailut kilometrin päästä.” Joy nyökkäsi kohti poisviilattua sarjanumeroa ja Saraji alkoi kokoamaan mielensisäsitä palapeliään. ”Eli, he ovat Metsästäjiksi naamioituja Ei-Metsästäjiä, jotka pitävät päällään Metsästäjien haarniskaa, joka on yritetty naamioida Ei-Metsästäjän haarniskaksi? Kuulostaa siltä, kuin joku joko yrittää hämätä meitä tai on vain todella huono työssään.”<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi. ”Tilanne vaatii tutkimista. Tämä tuli täysin odottamatta. Vai mitä sanoo Ruki?”<br>\nSaraji ja Creedy vilkaisivat taakseen ja huomasivat Rukin juokseen linnakkeesta maantielle, kuultuaan siellä pidettävästä ”torikokouksesta”. Huohottavan Toan kasvot olivat kuitenkin punaiset jostain aivan muusta kuin rasituksesta.<br>\n<br>\n”Idiootti. Heti kun sinua etsii, niin katoat leikkimään sankaria ympäri saarta. Telakan pojat naureskelivat tuolla. Kuulin, että olivat tulleet vilkaisemaan, kun tutkat huomasivat sinut täällä lentelemässä. Olivat meinanneet ampua sinut, kunnes saivat sen radioviestisi.” Veden toa osoitti puheensa närkästyneelle, edelleen ruohikolla istuvalle Killjoylle, joka tyytyi vain levittelemään käsiään. ”En jaksa selittää, mihin sinä nyt minua yhtäkkiä tarvitsit?”<br>\n<br>\nRuki huokaisi ja kopautti nyrkillä päätään, kuin ivaillakseen Killjoylle. Minä satuin törmäämään siihen rasavilliin kaveriisi, siihen Matoroon. Sanoi etsivänsä sinua, kun olit lupautunut jollekin reissulle. Reissulle, kun minä yirtän parhaani mukaan kuntouttaa sinua.” Rukin äänestä paistoi halveksiva sävy. Saraji ja Creedy olivat astuneet sivummalle naisellisen marmatuksen tieltä. <br>\n<br>\nKilljoy nousi pystyyn ja pyyhki ruohonkorsia jaloistaan. ”Se reissu, olin melkein unohtanut. Parasta sitten mennä.” Killjoy alkoi lampsimaan tietä pitkin kohti linnoitusta, Saraji ja Creedy perässään. Ruki jäi seisomaan keskelle tietä kädet pystyssä. Toa huuteli edelle kävelleen porukan perään: ”Mutta kun se kuntoutus, ei sitä voi lopettaa yhden kerran jälkeen, olet vielä toipilas!”<br>\n<br>\nKilljoy ei katsonut taakseen, vaan jatkoi matkaansa, huutaen vain peräänsä: ”No tulet sitten mukaan jos on niin kauhean tärkeää.” Ruki jäi sanattomaksi. Hän ei ollut tarkoittanut aivan sitä.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Kiitoksia Tongulille luvasta Lohrakeihin.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1272,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-09-24T12:45:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nKlaanin arki alkoi palautua rutiineihinsa. Iltapäiväinen Kahvio oli jälleen täynnä väkeä, vaikka terassi olikin vielä remontissa. Pommituksen jäljistä näkyvimmät oli saatu korjattua, vaikka vielä moni asuintalo oli raunioina. <br>\nPommituksen aiheuttamista inhimillisistä ja materiaalisista vahingoista huolimatta iskusta oli koitunut Klaanille hyviäkin asioita. Se oli herättänyt kaikki sodan todellisuuteen. Oli tehty väestönsuojia ja lisätty ilmavalvonnan ja vartijoiden määrää. Edelleenkin oli pulaa sotalaitteista, eikä sukellusveneet ainakaan helpottaneet sitä. Klaanin metalliteollisuus kävi täyttä häkää. Nazorak-aluksien tekniikkaa tutkittiin ja niiden metalli otettiin hyötykäyttöön.<br>\n<br>\nMatoro nappasi valkoisesta metallitelineestä uusimman Klaanilehden, tilasi juotavaa ja vilkuili pöytää. Hän suuntasi pöytään, jossa Bloszar vietti aikaa jonkin... asian kanssa. Matoro meinasi pudottaa kuppinsa tajutessaan sen olevan akvaario.<br>\n<em>Leijuva</em>, turkoosi akvaario, jonka sisällä oli ankeriasmainen kala, joka hohti valoa.<br>\n<br>\n\"Mikä tuo on?\" Jään Toa sai suustaan.<br>\n\"Päivää! Olen Positronie!\" kala hihkaisi ennen kuin Tulen Toa ehti reagoida.<br>\n\"... hauska tutustua. Olen Matoro\", Matoro sanoi ja tunsi olonsa tyhmäksi. Hän puhui akvaariokalan kanssa.<br>\n\"Ainahan se on hauskaa\", Tronie vastasi iloisena. <br>\n\"Löysin Tronien Verstaasta\", Blozi selitti. <br>\nMatoro istui pöydän ääreen ja hörppäsi juomaansa.<br>\n\"Tuleeko se... tai sisi hän... mukaan?\" Matoro kysyi, ottaen katsekontaktin hopeaa Arthonia kantavaan Toaan.<br>\n\"Joo. Tronie piristää ilmapiiriä\", Bloz vastasi. Sen Matoro uskoi. Outo kala tuntui suorastaan säteilevän hyväntuulisuutta.<br>\n<br>\n\"Niin, oli minulla asiaakin. Minä niinkun etsin ryhmän porukoita. Puhuin sen munkin kanssa. Olsii tarkoitus päästä lähtemään huomenna kello yhdeksän maissa\", Matoro vaihtoi pikaselitysvaihteelle.<br>\nBloz näytti miettivän. Tronie oli innostunut kaikesta uudesta.<br>\n\"Millä ja minne matkaamme?\" Tulen Toa kysyi.<br>\n\"Hankin paatin vielä tänään. Päämäärää en tiedä\", Matoro vastasi.<br>\n\"Hei, eikös Hailla ole aika laadukas laiva? Se Hildemar vai mikä?\" Bloszar ehdotti.<br>\n\"Hmm, joo. Pitäisi heti etsiä hänet ja kysäistä, suostuuko kuskaamaan meitä.\"<br>\n\"Mitä jos mennään etsimään Hai käsiimme?\"<br>\n\"Mennään\", Matoro vastasi ja kolmikko lähti pöydästä kohti satamaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1273,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-09-26T19:23:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nTawa asteli käytävällä nukkuva Nöpö sylissään. Alkuilta oli tavallista hiljaisempi, eikä kahviossakaan ollut juuri väkeä norkoilemassa, kuten tavallisesti. Tawa huokaisi ja istahti erään pöydän ääreen.<br>\nHän tilasi laimean minttuteen ja pohti, oliko hänelle mahdollisesti tulossa nuha.<br>\n<br>\nHetken juomaansa siemailtuaan hän huomasi Matoron, joka saapui kahvion ovesta sisään. Tämä äkkäsi Tawan, joka istui yksinään, ja käveli tämän pöydän luokse.<br>\n”Saanko istua seuraksi?”<br>\n”Martti, sinua juuri kaipasinkin”, Tawa sanoi. Matoro istuutui. Hänen perässään seurasi Bloszar ja <em>leijuva turkoosi akvaario</em>.<br>\n”Mmmikä tuo on?” Tawa kysyi hämmentyneenä osoittaen sanansa Bloszarille.<br>\n”Olen Tronie!” hihkaisi akvaarion asukki. Tawa hätkähti kuullessaan kalan puhuvan ja miltei hyppäsi kattolamppuun.<br>\n”Oletko varmasti kunnossa, Tawa?” Matoro kysyi huolestuneena.<br>\n”Kyllä, kyllä”, Tawa sanoi ja yritti näyttää vakuuttavalta. ”Minulla olikin teille asiaa.”<br>\n”Kävimme juuri hankkimassa menopelin reissullemme”, Matoro selosti. Bloszar nyökkäsi täydentävästi. Tronie teki voltteja akvaariossaan.<br>\n”Ahaa”, Tawa sanoi hitaasti. ”Millä te olette lähdössä?”<br>\n”BKS Hildemarrilla, Hain laivalla.”<br>\n”Mitä asiaa sinulla meille oli, Tawa?” Bloszar kysyi. Tawa näytti vaivaantuneelta.<br>\n”Sadje vaatii, että te otatte mukaanne Nimdan sirun. Betan”, Tawa sanoi ahdistuneelta kuulostavasti. Sekä Matoro että Bloszar yllättyivät.<br>\n<br>\n”Ja minä ajattelin”, Tawa jatkoi, ”kysyä teidän asianosaisten mielipidettä.”<br>\nKumpikin oli hetken hiljaa Tawan katsoessa heitä tutkailevasti. Troniekin keskittyi tuijottamaan kaksikkoa.<br>\n”No, minun mielestäni”, Matoro sanoi lopulta, ”sirun ottaminen on riski.”<br>\nTawa kohotti kulmaansa.<br>\n”Todellako?”<br>\n”No… joo”, Martti sanoi punastuen hieman. ”Munkkien taholta asian ymmärtää, mutta jos molemmat sirut katoavat matkan aikana, tilanne on paha. Mutta en usko, että kukaan oikein pystyisi pöllimään sitä sirua meiltä. Joten mikäs siinä.” Sitten Matoro tilasi itselleen luumupiirakan.<br>\n”Minä en pidä ideasta”, Bloszar myönsi. ”Jätetään mieluummin tänne.”<br>\n”Tokihan, jos sitä voidaan välttää, olisi parempi jättää se tänne”, Matoro sanoi. Tawa näytti mietteliäältä.<br>\n”Pitäisikö minun luottaa nyt siihen, että osaatte pitää sen hallussanne.”<br>\n”No hei, ne ovat Matoraneja”, Matoro sanoi kohauttaen olkiaan. ”Mitä mahdollisesti voisi tapahtua?”<br>\n”Se, että ne eivät ole Matoraneja”, Tawa kuiskasi pahaenteisesti. Matoro katsoi häneen kysyvästi.<br>\n”Mitä, jos tässä on koira haudattuna?” Tawa jatkoi. ”Jos joku yrittää kaapata sirun matkan aikana.”<br>\n”Sitten me suojelemme sitä”, Matoro tokaisi.<br>\n”Niin kyllä teemme”, Bloszar vahvisti, ”jos se siru <em>on</em> mukana.”<br>\n”Jätätte minut kahden vaiheille”, Tawa voihkaisi.<br>\n”No kysy Hailta ja muilta”, Matoro sanoi hilpeästi. Hän oli juuri nyt hyvällä tuulella saatuaan eteensä ruoka-annoksensa. Hänellä oli nälkä.<br>\n”En minä jaksa!” Tawa huudahti. ”Haluan tehdä päätöksen nyt.”<br>\n”Siis tee”, Bloszar tokaisi. Tawa raapi vasemmalla kädellään niskaansa ja kurtisti kulmiaan tuskastuneena.<br>\n<br>\nTawa painautui syvälle tuoliinsa. Hän mieti asiaa monelta kannalta, muttei sanonut mitään. Lopulta hän tyytyi tokaisemaan:<br>\n”Viekää se.”<br>\nMatoro oli yllättynyt.<br>\n”Me siis… otamme sen?”<br>\n”Niin te teette. Varmistamme, että saamme Epsilonin. Jos koko juttu on huijausta, minä olen tehnyt virheen.”<br>\nMatoro katsoi hetken Tawaa silmiin. Sitten hän nyökkäsi. Bloszar katseli hieman haikeana Nöpöä, joka tuhisi yhä Tawan sylissä.<br>\n”Lähdemme huomenna”, Matoro ilmoitti. Tawa nyökkäsi hänelle.<br>\n”Toimitan sen sirun teille siis huomenna.”<br>\nSitten Bloszar ja Matoro lähtivät valmistautumaan seuraavaa päivää varten. Tawa jäi yksin kahvioon. Ketään muuta ei siellä enää ollut.<br>\n<br>\nTawa silitti Nöpön päätä pikku rahin nukkuessa kevyesti. Hänen ajatuksensa kääntyivät häntä eniten huolestuttavaan asiaan.<br>\n<em>Visokki, missä olet? Me tarvitsemme sinua.</em><br>\n<br>\n[spoil]Tawa kirjoitti puolet. Eikun... teki päätöksen Nimdan sirun ottamisesta mukaan.[/spoil]<br>\n----<br>\n<br>\n<strong>Sijainti tuntematon, valkoinen huone</strong><br>\n<br>\n”Kredipselleeni”, Manu sanoi itsekseen kammiossa, joka oli miltei jo sokaissut hänet. ”Vihaan sitä.” Hän pohti, mitä Keetongulle ja Guardianille oli mahtanut tapahtua, kun ovi aukeni puhtaan valkoisen seinän keskellä ja sisään käveli mustaan pukeutunut skakditiedemies.<br>\n”Ah, <em>Arse</em>stein, viimein. Pieni <em>piriste</em> tämän huoneen <em>synkkyyteen</em>”, Manu sanoi ivallisesti painottaen sanoja ”piriste” ja ”synkkyys” nähdessään Arsteinin, joka asteli suoraan hänen luokseen. Zorak ei vastannut Manulle muulla kuin hyvin ylimielisellä hymyllä. Hän puki päälleen valkoisen takin ja käveli Manun vieressä olevalle metallipöydälle, jonka päällä oli kirurgivälineitä. Manu alkoi aavistaa pahaa.<br>\n<br>\n”Oletko varma, että sinulla on oikeanlainen koulutus tuohon hommaan, Perämies?” hän sanoi ilkeästi. Hänellä oli kokemusta epäpätevistä tohtoreista – olihan hän itsekin sellainen.<br>\n”Tiedätkö, miksi olet täällä, pikku Makuta?” Zorak sanoi hyvin hiljaisesti päätä kääntämättä Manuun päin.<br>\n”Olisiko tällä kenties jotain tekemistä sen kanssa, että kaappasit minut?”<br>\n”Puhdistaaksesi itsesi synneistä”, Zorak vastasi kuin Manu ei olisi juuri sanonut mitään. Zorak kääntyi Manuun päin kirurgiveitsi kädessä.<br>\n”Vai synneistäni. Sinä olet tämän keskustelun likaisempi osapuoli, jos saan huomauttaa. Sinä olet murhannut varmasti jo satoja pikku matoraneja elämäsi aikana, kun taas minä vain kymmeniä. Ja laita tuo veitsi pois. En pidä siitä lainkaan.”<br>\nMakutan kasvojen ilme alkoi olla huolestunut. Zorak alkoi hykertää hieman häiriintyneesti nähdessään Makutan ilmeen.<br>\n<br>\n”Olet murhannut paljon enemmän, kuin kymmentä matoralaista.”<br>\nManu oli hetken hiljaa.<br>\n”Voi olla, että olen. Mutta minä en orjuuttanut Nynrah-haamuja ja yrittänyt saada heitä rakentamaan tuomionpäivän koneita, joilla voisi yrittää vallata koko univerAAARGH!”<br>\nZorak työnsi veitsen Makutan rintakehään ennen kuin tämä ehti lopettaakaan. Makuta katsoi tuskaisin ilmein skakdia, joka virnisti hänelle. Sitten hän sylki verta Zorakin päälle. Valkoinen takki likaantui verestä tummaksi.<br>\n”Mitä sinä kuvittelet hyötyväsi siitä, että silvot minua? Minua, makutaa, joka pystyy kasvattamaan takaisin raajansa ja ulokkeensa.”<br>\nZorak pyyhki veren päältään. Takki jäi kuitenkin likaiseksi.<br>\n”Tyypillistä sinun kaltaiseltasi likaiselta olennolta”, Zorak sanoi ja työnsi veistä vain syvemmälle. ”Vai oletko edes olento?”<br>\nManu irvisti. Sitten hän sanoi niin sarkastisesti kuin kykeni: ”En. Olen hallusinaatiosi sen jälkeen, kun päätit nauttia liikaa <em>kredipselleeniä, jota niin rakastat</em>. Pian muutun satapäiseksi lonkerohirviöksi. Ja pyyhin sinulla takamukseni, rakas Zorak.”<br>\nZorak vain nauroi pilkkaavasti Makutalle. Hän nauroi tämän typeryydelle ja sille, miten tämä ei voinut pitää suutaan kiinni edes tällaisessa tilanteessa.<br>\n”Luulet yhä olevasi maailman huipulla, pikku Makuta”, Zorak sanoi inhottavasti osoittaen sormellaan Makutaa ja hymyillen pirullisesti. Manu yskäisi. ”Ja… sinä luulet… että olen päässäsi, niinkö?”<br>\n”En”, Zorak vastasi kuivasti. Sitten hän otti toisen veitsen ja viilsi sillä syvän aukon Makutan vasempaan käsivarteen. Manu voihkaisi, mutta yritti tukahduttaa äänensä. Hän epäonnistui.<br>\n”Tiedätkö, minkälainen ’olento’ olet, Makuta?”<br>\nZorakin lopetettua seurasi toinen, vaakasuora viilto Makutan käsivarren läpi. Manu ähkäisi tuskasta kuuluvasti, ja Zorakin virne leveni.<br>\n”Ja minä luulin olevani sairas”, sai Manu vaivoin sanottua. ”Mitä ajattelit… tehdä, kun olen… vuotanut ulos?”<br>\nZorak hykersi uudelleen.<br>\n”Ajattelitko vain seisoa katsomassa… kun… antidermikseni tunkeutuu sieraimiisi ja… suuhusi… korviisi… tukehduttaa ssssinut.”<br>\nZorak nauroi häiriintyneesti Makutalle. ”Sitähän sinä pelkästään olet. Pelkkää kasa vastenmielistä limaa, joka leikkii kaikkien kustannuksella.”<br>\n<br>\n”Luulette olevanne niin paljon korkeammalla kuin kaikki muut”, hän jatkoi pienen tauon jälkeen.<br>\n”Sekö sinua riivaa? Se, että… me… olemme teitä… kaikin puolin parempia? Me teimme teidän lajistanne… mitä olette”, Manu vastasi. Zorak käänsi katseensa Manuun päin. Hänen silmissään paloi puhdas viha ja kostonhimo.<br>\n<br>\nZorak alkoi viiltää ja sivaltaa Makutan kehon läpi ja repi lukemattomia syviä haavoja häneen. Skakdi hengitti raskaasti. Hän alkoi nauraa. Manu yskäisi jälleen. Verta lennähti Zorakin takille uudestaan, mutta tällä kertaa skakdi ei alkanut pyyhkiä sitä pois. Verta valui myös puhtaanvalkealle lattialle. ”Nyt sinäkin näytät todellisen luontosi”, Zorak kuiskasi intohimoisen raivontäytteisellä äänellä.<br>\n”Te olette kaikki eläimiä. Eläimiä, jotka me loimme”, Manu sylkäisi takaisin. Lisää yskimistä.<br>\n”Tsot tsot, pikku Makuta”, Zorak vastasi ivaten Makutan haavoja. ”Eläinkin puree omistajaansa nurkkaan ajettuna.”<br>\nZorak repäisi toisen aukon Makutan rintakehän läpi.<br>\n”Kostonhimo, <em>Arse</em>stein?” Manu kysyi kuiskaten, eikä pystynyt puhumaan kovin pitkiä aikoja kerrallaan. ”Viha? Mitä sinä hyödyt tästä?”<br>\n”Monellakin tapaa, pikku Makuta” Zorak vastasi. ”Juuri nytkin minä hyödyn monella tavalla. Myös sinä hyödyt tästä.”<br>\n”Kuvitteletko, että tappamalla minut… saat Spiriahin teot tekemättömiksi?” Manu sanoi pilkallisesti. ”Ja minä en käsitä… Zorak… miten <em>minä</em> hyödyn siitä, että… <em>sinä silvot minua</em>.”<br>\nZorak hymyili inhottavasti Makutalle: ”Jotta tiedät paikkasi tässä maailmassa.”<br>\n”Minä tiedän paikkani”, sanoi makuta ja väänsi kasvoilleen virnistyksen ja irvistyksen välimuodon. ”Se on sinun yläpuolellasi.”<br>\n”Sitten, hyvä Makuta, kerro minulle”, Zorak puhui pilkkaavasti. ”Miksi sitten olet täällä?”<br>\n”Ehkä minun… pitäisi kysyä sinulta”, Manu sanoi pyöräyttäen silmiään. ”Miksi… en ole… ilma-aluksessa, jossa olin ennen heräämistäni?”<br>\n<br>\nZorak hymähti.<br>\n”Teidän ’eläimenne’ saattavat olla paljon korkeammalla kuin te luulette.”<br>\nZorak otti pöydästään kahdelta koukulta näyttävän välineen.<br>\n”Minä tavallaan toivon, että elän tarpeeksi kauan voidakseni iskeä tuon työkalusi <em>sinuun</em>.”<br>\n”On aina hyvä pitää toivoa yllä, vaikka kuinka… epätodennäköistä se olisi.” Zorak työnsi metallikoukut Makutan vasemman käden haavaan ja avasi niillä haavan suuremmaksi. Manu parkaisi ja haukkoi sitten henkeään.<br>\n”Epätodennäköisinkin voi tapahtua, sinä iloinen herrasmies”, hän sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen tuskissaan.<br>\n<br>\nZorak otti pöydästä jonkinlaisen kemikaalien täyttämän muovipussin ja työnsi siitä ohuen putken läpi. Putken toisen pään hän työnsi Makutan oikeaan käsivarteen. Manu katseli putkea hetken. Sitten hän sulki silmänsä.<br>\n”Kemia on erittäin mielenkiintoista, rakas Arsestein, mutta sinun pitäisi valita koehenkilösi hieman tarkemmin.”<br>\n”Tiedän, mutta sitten ajattelin… Kuka sinun kaltaistasi tarvitsee?”<br>\nManu naurahti hiljaa. ”Minä itse.”<br>\nHuvittunut virne ilmestyi Zorakin kasvoille. ”<em>Minä itse?</em> En tiennytkään, että Makutoilla on yksilöllisyyttä.”<br>\nZorak otti pöydästä suurimman kirurgiveitsen.<br>\nHän laittoi terän keskelle Makutan ruumista, missä sydänvalon olisi pitänyt olla ja alkoi leikata.<br>\n”Typerys”, Makuta sylkäisi yhtäkkiä niin, että Zorak hätkähti. ”Sinä et tiedä, mistä puhut.”<br>\nZorak lopetti leikkuun ja katsoi Makutaa silmiin.<br>\n”Sinä olet Makuta. Sinä olet osa väistämätöntä pimeyttä. Miten sinä tiedät, ettei sinun minuutesi ole vain harhakuvaa, joka piilottaa totuuden, jota et uskalla kohdata?”<br>\nZorak palautti otteensa veitseen. Manu näytti kuin jäätyneen paikalleen. Hän muisti hallusinaatiot. Hän muisti kredipselleenin vaikutuksen. Hän muisti, mitä oli pelännyt.<br>\nOlenko minä osa jostain suuremmasta?<br>\nMissä on yksilöllisyyteni?<br>\nEhkä hän on oikeassa. Ehkä minä olen. Ehkä minä olen vain muurahaisyhdyskunnan työläinen, joka tekee, miten kuningatar käskee.<br>\nEhkä minua ei ole. Pimeys. Mitä pimeys on?<br>\nMutta täytyyhän minun olla, jos minä olen tässäkin. En ole veljeskunnan asioilla. Olen omana itsenäni. Minä itse.<br>\nArsestein.<br>\nMinua ei niin vain manipuloida. Sitten Manu sanoi skakdille myrkyllisellä äänellä: ”Jos minä olen osa isoa massaa, sinä olet massatuotantoa, skakdiystäväni.” Zorak hyräili.<br>\n”Näetkö? Me taidamme sittenkin olla tasoissa.”<br>\n<br>\nZorak viilsi syvän aukon Manfredin rinnan läpi ja työnsi useita putkia sen sisään.<br>\n”Ehkä niin”, Manfred kuiskasi. ”Minä olen sairas murhaaja. Mutta sinä olet sairaampi.”<br>\nSkakditiedemies kytki putken toisen pään jonkinlaiseen koneeseen, joka oli yhdistettynä lasitankkiin.<br>\n”Nyt haluan osan tuosta <em>minuudestasi</em>.”<br>\n”Idiootti”, tuhahti makuta halveksivasti ja irvisti tuskasta. ”Sinä et ole tiedemies. Olet sadisti. Tiede on hauskaa.”<br>\n”Anna veresi minulle. Anna minulle Antidermis”, Zorak sanoi piittaamatta yhtään Makutan puheista. Hänen silmiensä kiihko sai Manun voimaan pahoin.<br>\n”Mitä sinä saasta kuvittelit sillä tekeväsi?” hän kysyi terävästi, muttei niin terävästi, kuin olisi toivonut pystyvänsä.<br>\n”No, kuten itse sanoit.<br>\n<br>\nTiede on…<br>\n<br>\nhauskaa.”<br>\n<br>\nZorak käynnisti koneen ja alkoi varastaa Makutan antidermistä. Kun lasinen tankki alkoi hurista hitaasti, Manu alkoi tuntea jonkinlaista imua haavassaan, johon putki oli kiinnitetty. Vihreän sameaa nestettä alkoi virrata hitaasti tankkiin. Samalla hänen kehoonsa alkoi muista putkista virrata kemikaaleja, jotka näyttivät siltä kuin ne lamaannuttaisivat ja jähmettäisivat Makutan veren. Makuta Nui tuijotti herkeämättä skakditiedemiestä silmiin. Sitten hän sulki omansa hitaasti. Sitten Zorak alkoi kuulla naurua, joka tuntui tulevan kaikkialta huoneesta.<br>\n”Zzzorak von Maxitrillian Arsssstein. Kahdeksssassssss.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/MOqVoJ1JRnY?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/MOqVoJ1JRnY?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Sssinä leikit sssssuuremmilla assssioilla kuin ussssskotkaan.”<br>\nNauru, joka aluksi oli ollut matalaa ja käheää, kiihtyi nyt dissonanssisesti kirkkaaksi ja kimeäksi kirkunaksi, kunnes vaipui hiljaisuuteen. Zorak katseli Makutaa hämmentyneesti. Hän tarkkaili konetta samalla, eikä antanut katseensa erkaantua Makutasta. Kone oli yhä toiminnassa, kuin mitään ei olisi tapahtunut.<br>\n”Täällä on niin valoisssaaaa… kuin olissssime ydinfuussssion kesssskellä. Mitäpä muuta varjo olisssssikaan kuin valon puutetta.”<br>\nMakutan värit alkoivat tummentua. Kaiken sotkeva veri alkoi muuttua mustaksi, kuin siihen leviäisi jotain värjäävää ainetta.<br>\n”Mutta toissssaalta… mitäpä muuta valo onkaan kuin varjon puutetta.”<br>\nZorak piti itsensä valmiina varmuudenvuoksi. Katossa olevan kristallikynttiläkruunun kynttilät sammuivat huomaamattomasti. Makuta avasi jälleen silmänsä. Punainen hehku oli voimakasta ja melkein kokonaan jo mustaksi muuttuneesta ruumiista hyvin erottuvaa. Silmät vainosivat Zorakia.<br>\n”Voit leikkiä pahaa noitatohtoria, Arsssstein, mutta sssssinun on hyvä muisssstaa, kuka on todellinen varjojen messssstari.”<br>\nMakutan ruumis oli jo täysin mustaa massaa. Haavoihin johtavat putket jäivät siihen kellumaan kuin säilötty silmämuna etikkaan. Manun ruumiista alkoi kasvaa mustia lonkeroita, jotka alkoivat heilua ympäriinsä hallitsemattomasti. Samalla makutan koko ruumis muuttui veltoksi massaksi ja alkoi pursuta yli pöydän laitojen.<br>\nZorak perääntyi vähitellen taaksepäin ja tarkasteli tilannetta hätkähtäneenä.<br>\n<br>\nHuoneen valot alkoivat himmetä. Tuntui, kuin huoneen keskellä olevalla pöydällä makaava musta massa olisi absorboinut kaiken valon huoneesta. Zorak katseli järkyttyneenä, kuinka musta massa valui alas leikkauspöydältä ja alkoi liikkua häntä kohti. Lonkerot tavoittelivat hänen kurkkuaan. Zorak käynnisti nopeasti huoneen turvallisuusjärjestelmän. Makuta Nui lipui yhä lähemmäs Zorak von Maxitrillian Arstein VIII:tta, joka oli perääntynyt huoneen ovelle. Makuta oli peittänyt massallaan koko pöydän ja valunut siitä vielä yli. Yhtäkkiä siinä kohtaa, missä oli ennen luultavasti ollut rintakehä, avautui verenpunaisena törröttävä suuri silmä. Valtava pupilli tuijotti skakdia herkeämättä eikä päästänyt katsettaan tästä sillä välin, kun lonkerot lähestyivät Zorakia.<br>\n<br>\nTurvajärjestelmän käynnistämisen seurauksena huoneen seinistä ilmestyi tykkejä, jotka tähtäsivät Makutaa päin ja ampuivat. Makuta ei näyttänyt huomaavan siihen kohdistuneita ammuksia. Itse asiassa ammukset katosivat mustan tahmean massan sisään. Makutan silmä kääntyi yhden tykin suuntaan, ja siitä sinkoutui sokaiseva verenpunainen säde, joka räjäytti tykin kappaleiksi. Sama toistui nopeasti muillekin tykeille, ja seiniin jäi muutama savuava reikä. Zorak tunsi kylmän hien valuvan otsaltaan. Juuri sillä hetkellä Zorak ehti muistaa varmuuden vuoksi hihassaan olevan ässän. Skakdi hakkasi viereistä seinää, jolloin seinä avautui pudottaen suurikokoisen kiväärin hänen kätensä ulottuville.<br>\n<br>\nArstein nappasi kiväärin ja ampui heti Makutaa. Kivääristä lensi sähköistetty valokivestä muokattu ammus, joka onnistui osumaan varjomassaan. Alkoi kuulua hirvittävää korvia riipivää kirkumisääntä, joka oli tehdä Zorakin kuuroksi. Lonkerot olivat kietoutuneet valokiviammuksen ympärille ja peittäneet sen, mutta se hehkui mustan varjomassan läpi. Ääni vaipui hitaasti hiljaisuuteen, ja musta massa alkoi kerääntyä ammuksen ympärille kuin se olisi imenyt kaiken massan huoneesta itseensä. Massasta muodostui epämääräisen hahmon tukiranka, jonka sisään kaikki vetäytyi. Siinä vaiheessa, kun Zorak pystyi erottamaan Kraahkanin pään kohdalta Makutaa, tämä alkoi nauraa mielipuolisesti. Kun makutan muoto oli täysin palautunut ennalleen, nauru yhä vain jatkui. Kun Zorak uskaltautui menemään lähelle, Makuta Nui jatkoi nauramistaan. Skakdi tarkasteli Makutaa nyt läheltä – kuitenkin turvallisen välimatkan päästä. Lopulta tämä lopetti nauramisen ääni särkyen ja lyyhistyi kasaan valokiven viereen.<br>\n<br>\nZorak silmäili hetken Makutan kehoa ja sitä, mitä oli jäljellä huoneesta.<br>\nHuone itsestään oli hämmästyttävän ehjä, mutta useimmat tavarat huoneen sisällä olivat tuhoutuneet Makutan toimesta. Arstein tarkisti Antidermistä pumppaavan koneen. Lasitankissa ei ollut enää antidermistä, ja mitä ainetta ikinä olikaan sen sisällä, hän oli varma, ettei se antaisi paljonkaan hyödyllisiä testituloksia. Zorak arveli, ettei Makuta tainnut sittenkään olla pelkkää vastenmielistä limaa. Hän katseli hetken Makutan kaatunutta ruumista. Hän oli nähnyt Makutan silmiin. Hän oli nähnyt tämän silmissä tyhjyyden, joka on vastassa kaikkeen, mikä on olemassa.<br>\nZorak päästi heikon hykerryksen.<br>\n<br>\nSkakdi poistui huoneesta ja käski oven ulkopuolella odottavia Avhrak Feterrojaan upottamaan Makutan uudelleen protodermiksen sisään. Sitten hän asteli käytävää pitkin ulos huoneesta hiljaa hyristen.<br>\n<br>\n[spoil]<img class=\"postimage\" src=\"http://www.majhost.com/gallery/Great-Spirit/Bionicle/Klanon-Consept-Art/domek-manu-yhteistyo.gif\">[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1274,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-09-27T14:58:00.000Z","content":"<strong>Klaanin tilukset</strong><br>\n<br>\nEläväisellä keskusaukiolla talsiva nelikko pysähtyi hetkeksi katselemaan, kun pieni Matoran-joukkio veti harvinaisen kovaäänistä ja efektipitoista mainospuhetta. Pyrotekniikalla höystetty lattianpesuaineen mainonta veti väkeä puoleensa, saaden lopulta päätään pudistelevan nelikon jatkamaan matkaansa.<br>\n<br>\nLopulta se saapuivat pääporteille, jossa he astuivat yksitellen sisään, jatkaen matkaansa kohti aulatiloja. Pian nelikko kuitenkin huomasi mustahaarniskaisen hahmon kävelevän heitä vastaan. Matoroksi tunnistettu hahmo nyökkäsi jo etäisyyden päästä ja outo karavaani pysähtyi siihen paikkaan.<br>\n<br>\n”Sieltähän sinä tulet, melkein luulin jo, että unohdit.” Killjoy hymähti ja virnisti kypäränsä takana: ”Oikeastaan unohdin jo. Onneksi minulla on kävelevä kalenteri mukana.” Ruki murahteli tyytymättömänä taimmaisena, hiljentyen kuitenkin Sarajin luodessa tähän katseen, jota pystyi ehkä parhaiten kuvailemaan sanoilla: ”Jumankauta ole nyt hetki hiljaa.”<br>\n<br>\n”Olen kasannut tiimiä lähtöä varten, alamme olla valmiina. Sinunkin kannattaisi varmaan laittaa itsesi valmiiksi, lähtöön ei ole enää kauaa aikaa”, Matoro ohjeisti. Killjoy kuitenkin napautti vyötäröllään lepääviä tarvikelaukkujaan: ”Minulla on kaikki mitä tarvitsen, voin lähteä jo satamaan odottamaan.” Tämän sanottuaan Killjoy kääntyi taakseen ja huikkasi Rukin Sarajin ja Creedyn takaa. ”Sinä, hae tavarasi ja tule sitten satamaan.”<br>\n<br>\nMatoro kohotti kulmiaan ja katsoi Rukia hieman epäileväisenä. ”Sinä tulet mukaan? Eikö sinulla ole töitä aulassa?” Ruki pudisteli päätään: ”Ei, koko aula on remontissa ja hommiani hoidetaan hieman hajanaisesti muilla tahoilla. Minulla on aikaa pieneen reissaamiseen. Lisäksi tämä teidän mahtava soturinne on mennyt vammauttamaan itseään ja tarvitsee kuntoutusta.”<br>\n<br>\nKilljoy huomasi sanojen ”mahtava soturi” ivallisen äänensävyn ja hoputti Rukin linnakkeeseen pakkaamaan. Muut katselivat hetken, kun Toa juoksi aulaan ja sitä kautta portaat ylös. Matoro ryhdisti selkänsä, valmiina ilmoittamaan vielä viimeisen asiansa. ”Ai joo, ja vielä yksi juttu. Ne Ath-munkit vaativat, että Beta täytyy ottaa reissulle mukaan.”<br>\n<br>\nKilljoyn reaktiona karjaisema ”MITÄ?” kaikui koko pihamaan halki, saaden koko alueen Matoranit vilkaisemaan kohti joukkiota. Killjoy tajusi tämän, vilkuili hieman ympärilleen ja jatkoi sitten, hieman entistä hiljaisemmalla äänellä: ”Tässä ei ole mitään järkeä. Ensin meille tarjotaan tilaisuutta, joka haisee pahemmalle kuin sen kylähullu Kongubossin kokkauset ja nyt ne vielä vaativat tätä. Kai sinäkin nyt tajuat, että tämä on räikein ansa koskaan?”<br>\n<br>\nMatoro pudisteli päätään, ymmärtäen kuitenkin Killjoyn pointin. ”Tawa on tehnyt jo päätöksensä, Beta lähtee mukaan. Ja ota huomioon, he ovat uskovaisia. He ajattelevat pyhiä esineitä hieman eri tavalla kuin me. Tämä on oljenkorsi, jota olemme kaivanneet pitkään. Meidän on pakko kokeilla.” Killjoy ei tuntunut rohkaistuvan asiasta, vaan naputteli hieman hermostuneena nyt panssareitaan. ”Meidän on parempi olla hyvin varuillamme. Sirun täytyy olla koko ajan useamman henkilön vartioitavana. Aseet valmiudessa ja mieli terävänä.”<br>\n<br>\n”Aina ei tarvitse pelätä taistelua tai ongelmia. Entä jos kerrankin asiat menevät kuten suunniteltiin? Meidän tiellemme on osunut viime aikoina niin paljon eri muuttjia, että jossain vaiheessa tilanteen on pakko rauhoittua. Varovaisuus on hyvästä, mutta me emme mene sinne aseet tanassa, kuin joku militaristinen valtio.”<br>\n<br>\nKilljoy hymähti hieman tyytymättömänä, mutta päätti jättää keskustelun tällä kertaa siihen. Hän tiesi, että sos Tawa oli päättänyt jotain, sitä ei muutettu. Joy nyökkäsi Toalle, joka sopi tulevansa satamalle, kun oli saanut asiansa hoidettua. Killjoy lähti jo kävelemään kohti satamaan kääntyvää tietä, kunnes hän muisti Sarajin ja Creedyn ja kääntyi ympäri.<br>\n<br>\n”Te kaksi, pitäkää mökkiäni silmällä. Tämä Metsästäjädilemma on saatava selville. Ne yrittävät jossain vaiheessa uudelleen. Olkaa valmiina ja hankkikaa informaatiota. Liityn joukkoonne kun palaan saattomatkaltani.” Kaksikko nyökkäsi ja pikaisen sananvaihdon myötä jokainen lähti omiin suuntiinsa. Killjoy ei kuitenkaan voinut olla ajattelematta sanojaan:<br>\n<br>\n”Jos palaan...”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1275,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-09-28T12:53:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin saari</strong><br>\n<br>\nDie Tärtä oli hyökkäillyt linnakkeen lähistöllä sijaitseviin Matorankyliin hankkimaan epämääräisiä ammuksia. Kaikki oli kuitenkin tehty niin pienin äänin, että mitään suurehkoa taistelua ei ollut vielä tapahtunut.<em> Vielä.</em> Kymmenet soluttautujapiraatit olivat onnistuneet heikentämään saaren tärkeimmän sataman puolustusta. Mustassa yössä oli helppo varastaa suuria määriä, eikä kukaan Matoran voinut herätä varkauteen. <em>Vielä</em>.<br>\n<br>\n\"Avatkaa tuli!\" Kuului huuto Maan Turaga Anonymmeliltä.<br>\nSadat sekalaiset ammukset lensivät satama päin. Moottoroidut tai soudettavat veneet rantautuivat merirosvoja kyydissään. Pahinta oli, että kukaan ei yrittänyt vastaiskua.<br>\n<br>\nUn-Tak katseli suunnitelmia enemmän tai vähemmän noudattavaa iskua. \"Neiti Kapteeni, uskotteko, että Klaanilla on tarpeeksi laadukkaita laitteita tarkoituksiisi?\"<br>\n\"Jos heillä ei olisi...\" Anonymmeli aloitti synkällä äänellä, jonka jälkeen huokaisi. \"...kenellä sitten?\"<br>\n\"Ehkäpä Nazorakeilla?\"<br>\nTuraga katsoi perämiestä kummissaan. \"Mitä ne ovat?\"<br>\nUn-Tok ei vastannut. Hän sieppasi Megafonin ja huusi tykistölle: \"Sytyttäkää seuraavat ammukset!\"<br>\n<br>\nJopa puolet Klaanilaisten aluksista olivat tyhjennetty sekalaisista luotaimista ja arvoesineistä. Ympäröivä alue paloi suurehkoissa liekeissä, mutta silloin merirosvojen riemu keskeytettiin. Puolustusvoimat olivat saapuneet.<br>\n<br>\nUn-Tak katsoi joukkoja. Niitä ei ollut monta, eikä Le-Matoran huomannut yhtään Klaanin jäsentä siinä. He olivat vain Matoraneja. Monia eri elementisiä Matoraneja. Osa teki Matoran Nuita, ollakseen vahvempia. Un-Tak katsoi noita Matoraneja.<br>\n<br>\nHän hyppäsi alas ja lähti juoksuun. Pari Ko-Matorania yritti estää, mutta toiselta Un-Tak löi miekallaan pään irti, toiselta käden, jolloin Matoran jäi makaamaan maahan ja jäi sitten merirosvojen jalkojen alle. Nämä Matoranit eivät ehtineet tehdä enää Matoran Nuita.<br>\n<br>\nMonia piraatteja lähti taisteluun. Osa jäi laivaan valmistautumaan laivan valtaukseen. Osa hyppäsi veteen. Kapteeni Anonymmeli katsoi kummissaan noita Matoraneja. Miten he olivat voineet tulla näin nopeasti. Kapteenilla ei ollut suunnitelmaa tälläistä varten. Mutta Un-Takilla näytti olevan. Kapteeni ihmetteli tuota Le-Matorania. <br>\n<br>\nMatoran Nuit saivat kaadettua monia piraatteja. Kahdeksan Matoran Nuita oli muodostettu ja niistä noin kolme oli kaadettu. Klaanin Matoranien joukkojen määrä oli ollut n. 60 joista 48 muodostanut Matoran Nuin. Loput kaksitoista olivat valmistautuneet ottamaan takaisin Merirosvojen ryöväämät tavarat.<br>\n<br>\nNäistä kahdestatoista oli enää seitsemän jäljellä. Piraatteja oli ollut satoja ja vain muutamia kymmeniä ruumiita oli maassa. Matoranit eivät voineet oikein mitään piraateille, eikä heillä ollut aikaa kutsua muita. He pidättelisivät niin kauan, kunnes muut Klaanilaiset saapuivat.<br>\n<br>\nMaan Turaga ei arvannut ryöstöretken olevan näin helppoa. Pian he saisivat lähteä pois täältä. Mutta Un-Tak oli vielä arvoitus hänelle, jonka Anonymmeli selvittäisi. Sen hän tiesi.<br>\n<br>\nUn-Takin taistelu meni hyvin. Hän oli kaatanut jo yhden Matoran Nuin ja lisää joukkoja saapui koko ajan auttamaan häntä. Pian suurin osa Matoraneista oli kaadettu tai vangittu. Heidät oli pakotettu muuttumaan takaisin Matoraneiksi ja heidät oli viety laivaan. Anonymmeli oli käskenyt miehistönsä viedä pois kaikki kuolleet ruumiit, jotta ryöstöä ei huomattaisi heti. Nämä ruumiit oli viety veden hautoihin.<br>\n<br>\nAnonymmeli lähti nyt miehistönsä kanssa Die Tärtällä kohti merta. Pois Bio-Klaanista. Häntä vain arvelutti ne Nazorakit. Mitä ne olivat? <br>\n<br>\n[spoil]Tämän viestin teki yhteistyössä Tronie ponie ja Blozie. Kunnia heille.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1276,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-09-28T15:19:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin satama<br>\nLaituri 6</strong><br>\n<br>\nOli aikainen aamu. Päivän ensimmäiset uutiset olivat käsitelleet outoa hyökkäystä yhteen Klaanin lähikylistä. Luultavasti merirosvoja, koska varastoista puuttui paljon tavaraa.<br>\n\"Merirosvoja. Ihan kuin Allianssissa ei olisi tarpeeksi riesaa\", Matoro mutisi itsekseen kävellessään painotuore Klaanilehti käsissään. Kello lähenteli seitsemää. Aamu oli kolea ja talvi teki tulojaan. Matoroa viileys ei haitannut, se suorastaan rentoutti. <br>\n<br>\nPitkällä, puisella satamalaiturilla numero kuusi odotteli jo Klaanilaisia ankkurissa olevan höyrylaivan edessä. <br>\nMatoro taittoi Klaanilehden rullaksi ja pujotti vyöhönsä miekkakotelon viereen. <br>\n\"Huomenta\", hän tervehti. Laiturilla odotteli Sadje sekä Troopperi ja Bloszar oudon akvaarionsa kanssa. <em>BKS Hildemarista</em> kuului ääniä. Matoro arveli Hain tai jonkun miehistön jäsenen tarkistavan paikkoja.<br>\nLyhyen mekaanisen tervehdystenvaihdon jälkeen keskustelu tyrehtyi hetkeksi. Kaikki ajattelivat vain edessä olevaa tehtävää. <br>\n<br>\n\"Miksi niin hiljaista?\" Tronien telepaattinen viesti kaikui paikallaolijoiden päissä.<br>\n\"Bloz. Mistä sinä löysit tuon akvaarion?\" Matoro kysyi suoraan tulen toalta.<br>\n\"Joku tyyppi verstaassa antoi sen minulle\", Bloszar vastasi ennen kuin Tronie ehti viestittää saman asian. <br>\n\"Niin hei. Sadje. Minne me tarkkaan ottaen olemme menossa?\" Matoro kääntyi matoranin puoleen.<br>\n\"Uskontomme pääsaarelle hieman Eteläisestä Mantereesta länteen. Annan tarkan kartan aluksen kapteenille\", Ath-munkki kertoi. <br>\n<br>\nKilljoy saapui punaisessa, uhkaavassa haarniskassaan paikalle Veden Toan kanssa.<br>\n\"Koska lähdemme?\" hän kysyi ensimmäisenä. <br>\n\"Odotamme pari tyyppiä ja Beetan\", Matoro vastasi ohimennen. <br>\nJoy aikoi murahtaa jotain Beetasta ja ilmiselvästä ansasta, mutta huomattuaan matoranin ei sanonut mitään. <br>\n\"Ketä odotamme?\" Ruki kysyi.<br>\n\"Sugaa\", Troopperi vastasi lyhyesti. <br>\n<br>\n\"Hei tyypit, mitä te siellä satamassa. Tulkaa tutustumaan kaunokaiseeni!\", Hai huudahti yhtäkkiä korkealta höyrylaivan komentosillalta. Laiturilla odottava joukkio päätti parin mielipiteenvaihdon jälkeen siirtyä alukseen odottamaan. Sadje oli harmissaan siitä, ettei tiimissä ollut kuutta jäsentä. Ei-kuudella-jaollinen luku tarkoittaa suurempaa riskiä tehtävän epäonnistumiselle. Ath ei olisi välttämättä suotuisa.<br>\n<br>\nKeltamusta alus oli ahtaampi miltä se oli näyttänyt. Tämä johtui pääosin kaikkialla olevista ruoka-, varuste- ja aselaatikoista. Paatilla oli Kapteeni Hain lisäksi viisi matorania. Alus oli onneksi panssaroitu ja yllättävän järeästi aseistettu. Kannen suuren cordak-tykin mallia käytettiin normaalsiti suurissa ilmalaivoissa, joten se kykeni aiheuttamaan suurta vahinkoa kaikelle, mikä hyökkäisi alusta vastaan.<br>\n<br>\nMatoro selasi mielessään kaikkia laivoja joilla oli viime aikoina matkannut. Suurin osa niistä oli enemmän tai vähemmä´n merirosvolaivoja. Matoro tajusi vasta nyt miten paljon oli ollut merirosvojen kanssa viime tehtävillä. Itse asiassa tuntuu siltä, että merirosvoja tunkee joka paikasta Klaanin seutuville.<br>\n<br>\nValkosininen Toa oli laskeutunut kannelle esittelemään ylpeänä alustaan. Alukseen oli nimenomaan tätä tehtävää varten rakennettu salainen tila ruumaan, Nimdaa varten.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1277,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-09-29T16:20:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon huone</strong><br>\n<br>\nOli pilkkopimeää.<br>\n<br>\nPimeys itsessään ei haitannut keltaista kyklooppia, joka makasi sileällä alustalla. Pelottavampaa oli pimeyden tyhjyys, äänettömyys, passiivisuus. Tongu oli ansassa aivojensa kanssa. Eivätkä ne olleet hiljaa.<br>\n<br>\nNormaalisti sekään ei olisi haitannut. Tällaisessa tilanteessa hän olisi normaalisti suunnitellut mielessään jotain aluksen prototyyppiä, yhdistellyt kuvitteellisia rattaita tai miettinyt aivosähköstä koostuvia voimansiirtojärjestelmiä.<br>\n<br>\nMutta nyt hän oli nähnyt unia. Hirveitä unia. Se takkimies... Feterrat. Sitä kaasua, mitä Guartsu sai köhiä. Tongulla ei ollut hajuakaan aineen nimestä. Se tietämättömyys oli harvoja asioita, jotka olivat nyt hyvällä mallilla.<br>\n<br>\nKesti tunti. Ehkä kaksi. Ehkä monta.<br>\n<br>\nOli kuin salama olisi iskenyt. Kymmenet kirkkaat loisteputkilamput syttyivät katossa. Tongu peitti äkillisen valaistuksen leimahtaessa ainoan silmänsä toisella kädellään.<br>\n<br>\nSilmä tottui pikkuhiljaa. Kesti kolme varttia ennen kuin Tongu näki kunnolla.<br>\n<br>\nHuone oli nelikulmainen, seinät olivat vain hieman Tongua pidemmät. Nurkissa oli hiekkaa. Yhdessä oli ruukusta kasvava palmupuu. Se oli muovia. Huone oli myös hyvin korkea. Seinät olivat panssarilasia, mutta niiden takana oleva laajempi huone oli tyhjä paria pömpeliä lukuun ottamatta. <br>\n<br>\nSuuremman huoneen ovi avautui. Sisään asteli liiankin tuttu hahmo. Viimeisten päivien aikana Tongu oli oppinut vihaamaan Zorak von Maxtrillian Arstein kahdeksatta melkein eniten kun mitään muuta tässä universumissa. Melkein.<br>\n<br>\nArvioimatta sen kummemmin lasin kestävyyttä keltainen jätti nousi ja yritti iskeytyä lasia vasten. Tuhoon tuomittu yritys kuitenkin epäonnistui, kun takeista pitävän Skakdin kädessä oleva pieni kaukosäädin lähetti signaalin Keetongun kehoon asetettuihin pieniin sähköshokkikojeisiin.<br>\n<br>\nZap.<br>\n<br>\nSe sattui.<br>\n<br>\nAika lailla.<br>\n<br>\nKun Tongu oli jotenkuten toipunut shokista –hän värisi ja huojui yhä- Skakdi painoi säätimensä toista nappia. Tongun häkin (Tai no, kokonsa puolesta vitriinin) katosta aukesi luukku. Sieltä tuli kirkasvärinen rengas, muutaman metrin halkaisijaltaan. Sieltä tuli myös mekaaninen käsi, joka piteli banaania. Se jäi renkaan taakse vähän kykloopin päätä korkeammalle.<br>\n<br>\n<em>Banaania. Se saakelin hienohelma pitää minua pilkkanaan.</em><br>\n<br>\nTongu nappasi suurilla kourillaan renkaasta vääntääkseen sen rullalle. Hän ei olisi hovinarri tai koulutettu apina pakonkaan edessä.<br>\n<br>\nZAP.<br>\n<br>\nTällä kertaa isolla kirjoitettuna. Jättiläisen biomekaaninen pumppu ei kestäisi tällä tahdilla kovinkaan pitkälle. Ei auttanut muu kuin kivuta renkaan läpi. Bio-Klaanin laivaston komentaja ja pääinsinööri tunsi itsensä typeräksi ja voitetuksi, mutta nieli kunniansa. Banaani putosi. Se oli ruskea ja eltaantunut, mutta jätti nieli senkin.<br>\n<br>\nHedelmää pitänyt mekaaninen käsi palasi katon sisään. Se palasi sytkäri kädessään ja sytytti sirkusrenkaan palamaan. Uusi banaani. Uusi temppu. Tongu puri hammasta. Panssarilasin takana Zorak von Maxitrillian hymyili sanomatta sanaakaan.<br>\nEiväthän elukat ymmärtäneet puhetta.<br>\n<br>\nTätä kaikkea jatkui kymmenien minuuttien ajan. Zorak hykerteli itsekseen nähdessään suuren ja mahtavan Keltaisen jättiläisen tottelevan käskyjään. Olkoon, että klaanilaiset olivat voittaneet Nynrahilla. Olkoon, että skakditiedemies oli ensimmäistä kertaa lähellä kuolemaa sitten Zakazin sodan. Välillä työn ja tieteen välissä tarvittiin myös viihdykettä.<br>\n<br>\nKun Zorak von Maxitrillian Arstein VIII kuuli ruosteisen, saranamaisen äänen takaansa ja useita hitaita, onttoja ja lähestyviä askelia, hän tajusi, että viihdykkeen aika oli ohi.<br>\nVielä lievää jalkakipua poteva Zorak kääntyi kokonaan ympäri. Skakdi-tiedemiehen harmaiden kasvojen hymy laantui, kun hän näki pitkän käytävän päässä seisovan vihreäkaapuisen hahmon.<br>\n<br>\nHahmo otti pitkillä, kaavun peittämillä jaloillaan jäykkiä, vieterimäisesti joustavia askelia kohti Zorakia ja Keetongua. Ruosteinen natina kaikui pitkin huonetta ja olennon nivelet naksahtelivat vanhuuttaan. Jäykästä liikehdinnästään huolimatta hahmo oli kuitenkin muutamassa silmänräpäyksessä aivan Zorakin edessä.<br>\nSkakditiedemies katsoi kaavun sisälle. Sieltä tuijotti takaisin jotain muinaista. Jotain elotonta. Kaksi silmää kiilui eleettöminä tummanvihreän kankaan keskellä. Olento hengitti ensiksi raskaasti sisäänpäin ennen kuin henkäisi tuskaisesti ja vihloen ulospäin. Zorak von Maxitrillian Arstein kahdeksannen kasvoille puhaltui jääkylmää, kuolemalta tuoksuvaa ilmaa.<br>\n<br>\nZorak katsoi kysyvästi vihreäkaapuisen olennon kiiluviin silmiin. Kesti hetken, että olento sai nostettua skakdista katsottuna vasemman, kaavun hihan peittämän kätensä ja osoitettua sillä suurta keltaista Rahia, joka katseli hämmentyneenä vankisellistään tulijaa. Kaapuhahmon vasen käsi piti noustessaan suuren metallisen jousen virittymisääntä, kunnes pysähtyessään se kuulosti lukittautuvan metallisesti korvia vihloen paikalleen.<br>\nOlennon vasen kämmen valahti esiin ja Zorak vilkaisi sitä vaivihkaa. Kämmen oli osittain tummanvihreä ja osittain musta. Tarkemmalla tutkinnalla Zorakille selvisi, että mustat ja vihreät alueet oli kuin neulottu toisiinsa kiinni groteskisti ruskeilla ompeleilla. Olennon luonnottoman pitkät sormet olivat luisevat ja ruosteen värjäämät. Käsi tärisi hieman.<br>\n<br>\nZorak lakkasi hymyilemästä. Hän tiesi täysin, mitä tämä Nukke oli tullut hakemaan. Hän ei tiennyt, miten se oli päässyt sisään hänen huomaamattaan, mutta asiaa olisi tutkittava.<br>\nEi olisi suotavaa, että Punainen Mies pääsisi Zorakin luo milloin tahansa.<br>\n<br>\nZorak huokaisi ja lähti astelemaan kohti omaa huonettaan. Sopimus oli tehty ja hänen olisi luovutettava vangit toisiin käsiin. Pian Feterrat kantoivat kolmea sähkön voimin tainnutettua klaanilaista Nihilistille. Olennolle, joka veisi heidät Avdelle.<br>\nGuardianin henkiinjättämisestä Zorak oli tyytyväinen, mutta hän ei löytänyt tarvetta muille kahdelle. Kukaan ei olisi surullinen, jos se makuta poistettaisiin tästä maailmasta lopullisesti.<br>\nAvde kuitenkin löysi. Hän löysi aina käyttöä kaikelle. Juuri nyt liiketoverin pyyntöihin oli vain myönnyttävä, mutta sitä ei onneksi enää kestäisi kauaa.<br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\"><strong>Pimeys</strong><br>\nLähetti.<br>\nTorni.<br>\nSotilas.<br>\n<br>\nLähetti. Se, joka astuu mustaa tietä. Se, joka on uhmaava mustaa kuningasta.<br>\nVanha soturi. Sinua tarvitsemme vielä taistelemaan urhoollisesti. Sinua tarvitsemme vielä syötiksi.<br>\n<br>\nTorni. Se, joka suojaa valkoista kuningasta. Se, joka suojaa valkoista kuningatarta. Se, joka suojaa kansaa kuin rautamuuri.<br>\nSinua tarvitsemme vielä puolustamaan itseäsi heikompia.<br>\n<br>\nSotilas.<br>\nSinua me emme tarvitse nyt.<br>\nMutta aikasi on koittava. Sillä tulee aika, jolloin astut pelilaudan päähän. Aika, jolloin vapautat täyden potentiaalisi.<br>\nSinua tarvitsemme vielä.</span><br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tongukohdat ovat Tongutuotantoa ja loppu on loletteikinäarvaakukatuotantoa</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1278,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-10-01T11:24:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin saari, luola</strong><br>\n<br>\nPullea vesipisara tipahti luolan harmaasta katosta lattialle yhtä vauhdikkaasti kuin Guechexin mieliala oli tehnyt viestinviejän kertoessa asiansa. Sateesta märkä, likaisenharmaa Zyglak oli tullut piilotettuun luolaan apea ilme kasvoillaan ja murhe sydämessään. Pelonsekaisin tuntein odotettu oli viimein tapahtunut: Skakdit olivat ottaneet Zyglak-joukot komentoonsa. Kuulemma ainoastaan Nazorakien läsnäolo oli estänyt tilannetta räjähtämästä täysin kahden sotaisan lajin johtoportaiden yhdistyessä.<br>\n<br>\nIlmeisesti Guechexin johtama, parikymmenhenkinen iskuryhmä oli viimeinen itsenäisesti toimiva Zyglak-joukko. Se tarkoitti, että tämä oli viimeinen tilaisuus todistaa Zyglakien kyvyt. Se tarkoitti, että oli ensisijaisen tärkeää onnistua. Ensisijaiseen tärkeää eliminoida Tawa.<br>\n<br>\nLuolan suurimman tilan toisella laidalla Alinnel katseli lajikumppaneidensa kanssa oman puolisonsa ja lähetin keskustelua kuulomatkan ulkopuolelta. Uutiset eivät selvästikään olleet hyviä, mutta hän huomasi Guechexin suhtautuvan kuulemaansa rauhallisesti, kuten johtajan kuuluikin. Samalla kivi vierähti Alinnellin sydämeltä: Meille ei ollut voinut käydä mitään paluumatkalla muiden luo. Sitä Gue ei olisi ottanut vastaan moisella asiallisuudella, ei edes kaikkien miestensä edessä.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nPieni sammakkorahi Napo keinutteli takajalkojensa varassa pyöreässä, miellyttävästi valaistussa huoneessa. Siellä oli myös muutama muukin lemmikkinä toimiva pikkurahi, jolle ei ollut erityisen suurta hyötyä sotatilan poikkeusoloissa.<br>\n<br>\nEdesmennyt respa-Toa oli pitänyt sydämen asianaan huolehtia kaikenkarvaisista lemmikeistä omistajien tehdessä jotain kiireellistä, mutta hän oli, kuten mainittua, edesmennyt. Nyttemmin useat vapaaehtoiset hoitivat lemmikki-raheja ehtimistensä mukaan, ja uusimman lemmikinhoitajan vuoro oli juuri alkamassa. Napolla oli nälkä, joten sen mielestä vuoro voisi alkaa tasan nyt.<br>\n<br>\nOvi aukesikin juuri parahultaisesti, ja sisään astui sininen Matoralainen, joka kantoi kasvoillaan limeä Hauta. Lisäksi hän hymyili liikaa. Ihan liikaa. Napo unohti nälkänsä, ja sen sammakkosieluun iski pelko kuin tuhat tikaria, joihin kaikkiin on kaiverrettu sana ”Dinem”.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1279,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-10-01T11:55:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin saari<br>\nEräs Zyglakien kylä<br>\n</strong><br>\n<br>\nTaivas oli pilvinen nuhjuisen slummialueelta näyttävän kylän yllä. Tunnistamattomasta puutavarasta tehdyt hökkelit olivat nähneet parhaat päivänsä, tai Zyglakeja ei yksinkertaisesti kiinnostanut kylänsä ulkonäkö. Ei sillä, että skakdit olisivat välittäneet ulkonäöstä.<br>\n<br>\nKlaanin saaren Skakdi-joukkojen johtaja käveli liejuisessa maassa kannoillaan skakdeja. Leveät skakdinjalat kantoivat hyvin kostealla maaperällä. Vasta hetki sitten tilanne kylässä oli ollut livetä täydeksi sodaksi skakdien ja zyglakien välillä, mutta paikalla ollut nazorak-partio sai vaivoin estettyä tilanteen. Kolmen lajin yhteiselo ei selvästikään toiminut kovin hyvin.<br>\n<br>\nJoen ruskea vesi mateli hitaasti kohti merta. Sielä täällä kasvoi yksinäisiä puita. Horisontissa siinsi Mt. Ämkoo, joka ei tuntunut muuttuvan koskaan.<br>\n<br>\nGaggulabio kiehoi turhautuneisuudesta. Jos häneltä olisi kysytty, hän olisi tapattanut kaikki säälittävät, eläimelliset zyglakit heti, mutta Nazorakit puolustivat näitä jostain käsittämättömästä syystä. Ainut, mikä häntä piristi, oli se, että zyglakit olivat nyt hänen komennossaan. Hän saisi tehdä uusilla lemmikeillään mitä halusi. Ja jos ne kapinoitsisivat, Labio tapattaisi ne. Mitä ilmeisemmin hän ei ollut koskaan perehtynyt zyglakien voimiin.<br>\n<br>\nKylään oli jäänyt Werekk, joka oli maltillisin - tai vähiten agressiivinen - skakdijohtaja jonka Labio oli joukoistaan löytänyt. Gaggulabio itse henkivartijoineen halusi jättää säälittävän kylän niin pian kuin suinkin. <br>\n<br>\nSkakdien liskomaiset ratsut odottivat puuhun köytettyinä. Rahit olivat harmaanvihreitä ja nelijalkaisia. Niillä oli pitkä häntä ja eteenpäin suippeneva pää. <br>\nGaggulabio ja hänen kätyrinsä hyppäsivät olentojen selkään ja karauttivat metsään. Seuraavana listalla olisi muutaman aluksen takavarikoiminen Nazorak-satamasta ja invaasio oudolle saarelle vähän matkaa Klaanista.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1280,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-10-01T12:02:00.000Z","content":"<strong>Klaanin sairasosasto</strong><br>\n<br>\n<span style=\"font-size:65%;line-height:normal\">Jatkoa edelliseen Umbra-viestiin...</span><br>\n<br>\n\"Umbra? Nimesi on siis Umbra? Luulin että tässä universumissa on vain kaksi Umbraa, minä ja se rullaluisteleva värihirviö Voya Nuilta...\" Umbra huudahti kun hän sai kuulla edessään olevan ylisuuren Ba-Matorania muistuttavan olennon olevan nimeltään Umbra. Moderaattori ajatteli että tämä oli joko Paaco tekemä temppu Mahikillaan, tai Visokki leikki illuusiokyvyillään Umbran hajanaisessa mielessä.<br>\n<br>\n\"Puhun totta, ystäväiseni\", Matoran köhisi. Hänen oransseilla kasvoillaan oli jotenkin tutunoloinen pilkahdus. Ne muistuttivat Umbran omia silmiä, jotka hän näki aina peilikuvassaan. Muuten koko matoran oli ihan uppo-outo.<br>\n<br>\nUmbra muisti joskus kuulleensa juttua siitä ettei heidän maailmansa olisi ainoa todellisuus. Kohtalolla oli kuulemma voima luoda erilaisia vaihtoehtoismaailmoja jotka eroavat toisistaan mitä erilaisimmin tavoin.<br>\n<br>\n\"Oletko toisesta maailmasta?\" Moderaattori kysyi ihmeissään. Hän tunsi oudon yhteyden hänen ja matoranin välillä. Yhteyden, joka kertoi heidän olevan samanlaisia, mutta samalla hyvin erilaisia.<br>\n<br>\n\"Miten päädyit tähän maailmaan?\" Umbra kysyi, katsellen surkeaa olentoa edessään. Putket loivat lisää protodermistä tämän panssarille, samalla kun protodermis katosi ja syöpyi pois pikkuhiljaa, sitä mukaan kun se oli kasvanut takaisin.<br>\n<br>\n”Se on pitkä tarina, mutta voin näyttää sen sinulle”, Matoran sanoi, sulkien silmänsä. Kolmisorminen violetti koura otti kiinni Umbran kädestä ja kaksikko sukelsi mielen syvyyksiin. Kaksi samankaltaista mieltä kohtasi toisensa tässä universaalissa kohtaamisessa. Samanlainen mieli, erilainen kohtalo. Kohtalo… Miten kohtalo muuttuukaan…<br>\n<br>\nKaikki alkoi pyöriä vinhasti kun moderaattorimme syöksyi mielen syvyyksiin. Hän näki ympärillään muistojen kuvia mitä moninaisemmista ja oudoimmista tapahtumista ja olennoista. Olentoja joita hän ei koskaan tulisi tapaamaan ja olentoja, jotka olivat Umbrallekin tuttuja tai tutunoloisia… Lentäen läpi oudon avaruuden ja nähden mitä moninaisempia kuvia muistoista. <br>\n<br>\nUmbra tunsi pahoinvoivansa kun hän tömähti valkoiseen huoneeseen, valkoiseen steriiliin huoneeseen. Hänen henkensä meni tämän violettimustan matoranin ruumiiseen. Umbra katseli käsiään kun hän sai uuden ruumiin. Koko tämä olemus oli hyvin voimaisa, mutta myös erityisen haavoittuvainen, Umbra ajatteli. Hän oli nyt matoran, eikä voisi puolustaa itseään juuri mitenkään.<br>\nUmbra katseli mielenkiinnolla kuinka hopeiset putket menivät hänen sydänvaloonsa ja sen takana olevaan pieneen punaiseen kiveen. Ne syöttivät häneen energiaa, joka tuntui elementaalienergialta.<br>\n<br>\nKesti jonkun aikaa ennen kuin Umbra huomasi valkokaapuiset tiedemiesmatoranit. Jokaisen matoranin kaavussa oli violetilla karikatyyrinen teksti Bateh. Umbra tiesi että Ba viittasi painovoimaan, mutta ei tiennyt mihin teh sana viittasi.<br>\n<br>\n”Koe: Umbra, miten sujuu elementaalienergioiden kanssa?” yksi tiedemiehistä huusi. Hopeista hauta kantava ko-matoran tuli lähemmäs Umbraa mukanaan laite joka mittasi ja tutki energiatiloja.<br>\n<br>\nUmbraa puistatti tämä että hän oli nyt koekaniini, jossain oudossa projektissa joka näemmä viittasi elementaalienergioiden antamiseen matoraneille. Moderaattori katseli mielenkiinnolla näitä tavlllisia mutta älykkäitä tiedemiehiä jotka tutkivat häntä. Moderaattori näki eräällä pöydällä muutamia erilaisia kuulia, jotka epäilemättä liittyivät tähän kokeeseen jonka osallinen hän nyt oli.<br>\nUmbra otti muutaman askeleen tässä uudessa olomuodossaan. Totuttelu matoranin ruumiiseen oli hiukan hankalaa ja letkut vaikeuttivat liikkumista entisestään. Entinen Valon toa oli nyt taas vaihteeksi matoran…<br>\n<br>\n”Sinun ei kannata liikkua liikaa”, yksi tiedemiehistä sanoi, kun näki kuinka putket alkoivat kiristyä. ”Energiansyöttösi on vielä kesken”, hän jatkoi.<br>\n<br>\nUmbra katseli kovin uteliaana steriilillä pöydällä olevia kuulia, joita oli monenlaisia. Oli isoja, jotka muistuttivat eri elementtejä ja pieniä joita oli 42 eriväristä. Umbra tajusi että nämä ehkä liittyivät Makutojen rahkshi-voimiin.<br>\n<br>\nKatsellen ympärilleen, Umbra huomasi huoneen valkoisuuden ja puhtauden. Tässä paikassa todella satsattiin puhtauteen ja järjestykseen. Seinät olivat täynnä hyllyjä väärällään keksintöjä ja erilaisia lasipurkkeja ja säiliöitä joissa oli mitä ihmeellisimpiä asioita. Sankarimme huomio kiinnittyi kuitenkin erääseen pöytään, jossa oli musta tykki. Tykin yläpuolella koreili hologrammikuvana Kanohi Olmak, ulottuvuusporttien naamio. <br>\n<br>\nTiedemiehet paiskivat kovasti töitä ympäri huonetta. Jotkut kirjasivat ylös mitä säiliöissä tapahtui, toiset keskittyivät oudon tykin korjaamiseen tai muihin askareisiin. Erilaiset näyttöpäätteet olivat yleisiä matoranien työskentelypaikkoja.<br>\n<br>\nSankarimme päätti harhailla ja tutkia tätä uutta muistojen maailmaa, vaikka pahaenteinen varjo oli juuri laskeutumassa ja työntämässä lonkeroitaan…<br>\n<br>\n<br>\nToisen maailman Umbra, violettimustassa matoranin kehossa oleva sankarimme, kieppui vinhasti läpi mielen ja muistojen syövereiden. Erilaiset ikkunat avautuivat ja heijastivat kuvia tämän maailman Umbran eri elämän vaiheilta. <br>\n<br>\nYhdessä muistojen ikkunassa, noppa putosi lattialle, kääntyen Metru Nuin symboli ylöspäin. Matkaajamme näki kuinka nopan joka toisella sivulla oli violetilla Bateh-koron tunnus. Hän näki myös kuinka suuri neuvostontapainen, joka koostui mitä moninaisemmista olennoista, pidätti hengitystään, jolloin joku pudotti lattialle valkoisen kuulan. <br>\n<br>\nMatoran, taikka Toa,<br>\nsilti sankari<br>\nkantaja voiman naamion,<br>\nvain Toa hän on.<br>\nMuodonmuutos<br>\npetomainen,<br>\ntulee muuttamaan kaiken.<br>\nKokee muodonmuutoksen,<br>\nhyvän, <br>\npahan,<br>\nhuonon, <br>\nsellaisen ,<br>\njakaantuen <br>\nkahdeksi, <br>\njotka <br>\ntahtovat <br>\nyhdeksi.<br>\nValon voimat <br>\nvaljastaen<br>\nsynkän varjon<br>\npoistaen<br>\nsankari nousee<br>\ntaistelee ja kaatuu.<br>\nValo ilman <br>\nVarjoa<br>\nVarjo ilman<br>\nValoa<br>\nTulee<br>\ntuho<br>\nkauhea<br>\nsielun syövyttää<br>\nja tuhoaa.<br>\nMakutan tiedot <br>\nsaatuaan,<br>\nsankari tulee <br>\nmuuttumaan,<br>\nlopulliseen<br>\nmuotoonsa, <br>\ntuoden<br>\nmukanaan <br>\ntuhoa.<br>\n<br>\nkuului kuulan sisältä. Muisto vaihtui, ja sankarimme näki edessään, kuinka harmaakultainen Toa murskaantui taistelutantereella sinivalkoisen peikon iskun voimasta. Syntyi sokaiseva valonsäde jolloin keltavihreä, kirjurinsauvaa ja Rurua kantava matoran muuttui Toaksi.<br>\n<br>\nUusi ikkuna ja muisto. Tällä kertaa matoranimme seisoi suuren linnoituksen edessä. Taivaisiin kohoava mahtava kivilinnoitus, jonka suuri portti ja kyltti sen yläpuolella säteilivät rauhaa ja turvaa, Bioklaanin linnoitus. Matoranimme huomasi kuinka kokematon ja nuori soturi meni linnoituksen sisätiloihin…<br>\n<br>\nMuisto vaihtui niin nopeasti kuin oli alkanutkin. Seuraavassa hetkessä sankarimme tuntui repeytyvän kahtia, kun pitkän keihään säde osui häneen. Maahan vierähti musta, eloton ruumis ja syntyi suuri voiman aura, jonka turvin keltainen soturi pakeni paikalta, jättäen mustan olennon pahuuden olentojen kynsiin. Muisto vaihtui ja Umbra pyöri päättömästi mielen avaruudessa.<br>\nBa-Matoran Umbran ruumis siirtyi outoon, keltamustaan Toan ruumiiseen. Totuttelu Toan ruumiiseen sai alkaa, Umbra ajatteli. Matoran, joka oli nyt tämän maailman vastineensa ruumiissa, rojahti maahan kehon painosta. Polvilleen maassa oleva valon toa nousi hitaasti ylös. Tumma, hiiltynyt ja kuollut maa allaan, toa nousi kunnes hänen katseensa kohtasi jotain kammottavaa.<br>\n<br>\nJoukko eriskummallisia Toia oli jäätyneenä paikalleen taisteluntiimellyksessä. Toat olivat niin eriskummallisen näköisiä, ettei edes hän, toisen maailman olento, joka oli kokenut mitä moninaisempia asioita, tiennyt mitä elementtejä toat edustivat. Tämä ei tosin ollut kauhean tärkeää, mutta kumminkin. Syy miksi toat olivat paikoillaan, oli heidän edessään. Suuria voimia hallitseva, varjo-olento.<br>\n<br>\nÄkkiä pääkipu iski lujasti matoranin mieleen. Hän oli nyt väärässä kehossa, se voisi olla syy, muttei se ollut pääkivun aiheuttaja. Jokin iski mielensisäisen iskun häneen. Jokin outo, mutta samalla tuttu.<br>\n<br>\n”Ystäväsi ovat minun, veljeni”, ääni soturin pään sisällä sanoi. ”Luovuta ruumiisi minulle ja Toiveiden kivi, kuten on tarkoitettu, sillä kaksi joiden täytyy olla yksi”, ääni rahisi ja jatkoi. ”Olen sinua voimakkaampi ja olet ollut ilman minua jo tarpeeksi pitkään, etkö olekin?” <br>\n<br>\nUmbra ei sanonut mitään, vaan muisto jatkui. Jokin häiritsi telepaattista kanavaa. KraUmbra siirsi mielensä tutkimaan häiriötä, jolloin myös Umbra sai saman kuvan ja yhteyden itselleen.<br>\n<br>\nPienellä kukkulalla, hiukan kauempana riutuneen taistelukentän suurimmilta taistelutantereilta, joukko Zyxaxin johtamia Zyglakeja odotti kärsimättömästi että heidän johtajansa, vihreäsininen Zyxax, tekisi päätöksensä hyökätä toain kimppuun. Suurin osa Zyglakeista oli joko tapettu tai paennut, koska makuta ei ollut kertonut tarvitsevansa elinvoimaa itselleen, jolloin zyglakit oli uhrattu Rhak’elakkin lepyttämiseksi, joka tässä tapauksessa tarkoitti sitä että liskomiehet tekivät rituaali-itsemurhat, antaen KraUmbralle elinvoimaa.<br>\n<br>\nZyxax katseli pientä, eliittisotilaista koostuvaa joukkiotaan. Hänen urheimmat ja lojaaleimmat miehensä, jotka olivat valmiita kuolemaan Zyglakien herrarodun puolesta taistelussa vääräuskoisia, eli Toia vastaan. Zyxax mietti miten parantaa joukkojensa hiukan latistunutta mielialaa ja päätti pitää taistelutahtoa nostattavan puheen. Vihreäsininen zyglak nousi seisomaan maasta, kavuten kivipaadelle. Zyxax katsoi joukkojaan. Niin ylväitä ja taistelunkaraisemia sotureita saisi hakea ja kaukaa. Nämä olivat hänen heimoveljiään ja Zyglakien herrarodun uljainta kastia. Rhak’elakkin sotureita, valmiina kuolemaan uskontonsa ja kansansa takia.<br>\n<br>\n”Veljeni. Jo ammoisina aikoina suuri rotumme on ottanut mittaa universumin taisteluihin, taistellessaan vapauden ja uskomme puolesta. Meidän pitää muistaa että aikana ennen aikaa, Suuri Rhak’elakk jumalamme, joka syntyi kuun säteistä ja tähtien tuikkeista ja nousi meren syövereistä, tuoden mukanaan meidät, Zyglakit, tähän maailmaan. Rhak’elakk, Jumalamme, polvistumme eteesi ja vuodatamme sinun kunniaksesi vääräuskoisten verta, verta joka ruokkii pohjattoman olemuksesi ja syvyyksien minäsi. Ota vastaan uhrauksistamme suurin, marttyyrina, uskon, sinun puolestasi taisteleminen, meidän henkemme. Me olemme Zyglakeja, jumalamme valittu kansa. Turvaamme sinuun, Valkoiseen demoniisi ja Karzahniin, manalan portinvartijaan, johtajiimme, oi suuri Rhak’elakk. Anna meille voimaa tänä yönä voittaa tämä taistelu, Sinun kunniaksesi, sillä me taistelemme, valtaamme ja voitamme. Me olemme Zyglakeja! Miehet, jos emme voita, Tänä iltana illastamme Karzahnissa!” Zyxax lopetti puheensa ja nosti kätensä ilmaan, alkaen karjua ilmaan, nostaen taistelutahtoa.<br>\n<br>\nMuut hänen miehensä yltyivät suosionosoituksiin ja taistelumieliala kohosi ihan silmissä. Tämän jälkeen soturit kumartuivat johtajansa edessä, tehden pyhän kolminaisuuden triangelin merkin rintaansa. Zyglakit nousivat ja pukivat taisteluhaarniskansa ja ottivat räjähtävät keihäänsä sekä suuret kilpensä käyttöön. Oli aika teurastaa Toia.<br>\n<br>\nKraUmbran mieli kommunikoi kärsimättömästi Zyxaxin, Zyglakien johtajan kanssa. Puoli-makuta halusi että Zyglakit tulisivat tappamaan staattisen kentän ja hidastusvoimien alla olevat Toat, joiden paikallaan pitäminen vei voimia. <br>\n<br>\n”Voisitko pitää kiirettä joukkojesi kanssa?” Makuta iski Zyglakin mieleen. <br>\n”Oi kyllä, johtajani. Joukkoni lähtevät juuri taisteluun näitä vihollisiasi vastaan. Eliminoimme nämä Toat mielihyvin”, Zyglak ajatteli, alkaen johtaa joukkojaan kohti toia.<br>\n'<br>\nUmbra kuunteli kauhistuneena mitä telepaattisella kanavalla keskusteltiin. Makuta puhui absoluuttisesta voimasta ja siitä että Toat olivat hänen ja hänen tavoitteensa tiellä, hänen piti yhdistyä Veljensä, Umbran kanssa, koska Kohtalo niin määräsi.<br>\n<br>\nBa-Matoranin mieli ei voinut tehdä mitään, mikä olisi muuttanut muistoa, sillä muistojaan ja historiaa ei voi muuttaa…<br>\n<br>\n<strong>Klaanin sairaalaosasto</strong><br>\nUmbra ja hänen toisen maailman vastineensa olivat joutuneet johonkin transsimaiseen tilaan. Heidän silmäluomensa välkkyivät jatkuvasti ja molempien suusta tuli pientä vaikerrusta ja välillä huutoakin. Moderaattorimme oli pudonnut velttona lattialle, hytkyen aina välillä, kuin kouristuksen saaneena. Ba-Matoranimme oli vielä pysynyt sängyssään, mutta hänkin kouristeli ja oli vaarassa että hän putoaisi lattialle.<br>\n<br>\nSairaalan hoitajat tulivat nopeasti katsomaan mitä oli tapahtunut. Lattialla makaava toan röhjäke oli liian vaikea nostaa ylös, mutta Ba-Matoranin he saivat sidottua sänkyynsä, ettei tämä putoaisi alas kovalle lattialle.<br>\n<br>\nMatoranit koettivat herättää Umbraa, joka makasi lattialla, läpsimällä tätä ja heittämällä vettä tämän päälle. Toa ei reagoinut ja matoranien neuvot alkoivat käydä vähiin.<br>\n”Tarvitsemme mielispesialisteja auttamaan, sillä uskon että tämä johtuu vain mielestä”, eräs hoitaja tuumasi…<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1281,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-10-01T12:26:00.000Z","content":"<strong>Eteläinen manner, eräs satama</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/bqFHFKtljEw?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/bqFHFKtljEw?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nOraakkeli oli juuri saapunut pienellä purjeveneellään Eteläiselle mantereelle. Oli sumuinen ilma, mutta sumunkin läpi kiiltelivät tähdet taivaalla. Matoran katseli puisia rakennuksia ja huokaisi. Jossain oli vielä kaunista ja koskematonta, kaikkea eivät makutat olleet vielä pilanneet. Hän nousi laiturille ja kiinnitti veneensä köyden. Sitten hän hyppäsi takaisin veneeseensä ja alkoi kaivella tavaroitaan. Hänen pitäisi löytää rahaa majatalopaikkaa varten.<br>\n<br>\nSiinä samassa hän kuuli huudon.<br>\n”Hohoi!”<br>\nSe kuului mereltä. Oraakkeli suoristi selkänsä ja kohotti katseensa. Satamaa kohti purjehti toinen pieni purjevene, jonka matkustajaa ei sumussa näkynyt. Oraakkeli uskoi erehtyneensä luullessaan tämän huutavan häntä ja jatkoi tavaroidensa penkomista. Kun hän oli löytänyt rahapussinsa, hän kuuli nimeään huudettavan.<br>\n”Oraakkeli!”<br>\nNyt hän kääntyi katsomaan tulijaa, jonka vene lipui hänen veneensä viereen. Kyseisessä veneessä seisoi toinen Ath-munkki. Oraakkeli uskoi nähneensä hänet aiemminkin.<br>\n”Sinähän olet Oraakkeli, etkö olekin?” tulija sanoi, vaikka kysymys taisikin olla kaikin puolin turha.<br>\nOraakkeli kohotti kulmiansa ja nyökkäsi.<br>\n”Olen yrittänyt tavoittaa sinua koko matkasi ajan”, toinen vastasi puuskuttaen hieman.<br>\nOraakkeli astui veneestään rantahiekalle. ”Kerroin lähdöstäni vain itse Pyhälle Äidille”, matoran-munkki sanoi tyynesti, mutta epäileväisyyttä äänessään. ”Mistä tiesit etsiä minua?”<br>\nToinen Matoran empi. Sitten hän sanoi: ”Näin aluksi, nimeni on Yaius.” Tämän sanottuaan hän ojensi kätensä.<br>\n<br>\nOraakkeli tarttui tiukasti matoranin käteen, hymyili hetkellisesti ja piirsi toisella kädellään ilmaan Isä Athin kuvion. ”Tervehdys, veli Yaius.”<br>\n”Tulin... varoittamaan sinua”, Yaius sanoi varovasti. Hänen kasvoillaan oli vakava ilme, jota oli vaikea tulkita. Oraakkeli vakavoitui ja laski äänensä melkein kuiskaukseksi. ”Veli hyvä. Jos tiedät, mihin olen menossa, tiedät taatusti myös, että en tarvitse varoituksia tehtäväni vaarallisuudesta.”<br>\n”Minä tiedän, että sinä et tarvitsisi varoituksia, mikäli tietäisit, miten asiat ovat. Jos menet Nynrahille, kuolet hetkessä. Näin kävi Bartaxin siellä oleville kannattajille.”<br>\nOraakkeli hämääntyi. Hänen katseensa jäätyi.<br>\n”Ovatko... he...” Oraakkeli kuiskasi. Yaius katsoi häntä silmiin. Oraakkeli näki totuuden tämän silmissä ja nielaisi kuuluvasti.<br>\n”... kaikkiko?”<br>\nYaius nyökkäsi vakavana. Sitten hän jatkoi:<br>\n”Lauma Rahksheja vartioi saarta, koska – kuulemani mukaan – ne saivat vihiä Rautaisen kuoleman valmistuksesta saarella.”<br>\nOraakkeli sulki silmänsä ja henkäisi syvään. Hän etsi jotain sisimmästään. <br>\n”Rauha heidän sieluilleen ja mielilleen”, munkki sanoi hiljaa. Hän pohti, millaista olisi ollut kuolema Makutain palvelijoiden käsissä. Ne olivat armottomia, julmia, tappavia. Oraakkeli tiesi sen. Yaius nyökkäsi jälleen.<br>\n”Bartax ei yritä enää tappaa näitä klaanilaisia, jotka olivat Nynrahilla. Mutta...”<br>\nOraakkeli avasi silmänsä ja katsoi Yaiusta silmiin. ”Mutta mitä, veljeni?”<br>\n<br>\nYaius empi jälleen. Oraakeli näki hänen pyörittelevän ajatuksiaan päässään. Yaius mietti, miten muotoilisi asiansa.<br>\n”Minä... olen itsekin osa Bartaxin kannattajistoa, mutta viime aikoina... hänen toimintansa on alkanut arveluttaa minua.”<br>\nHän sulki silmänsä. ”Minusta tuntuu, että hän aikoo murhata Pyhän Äitimme.”<br>\nKylmä hiki valui pitkin matoran-papin muinaista sinistä Pakaria, mutta Oraakkelin ilme pysyi tyynenä. Hän otti muutaman askeleen kohti Yaiusta.<br>\n”Ei hän tekisi sitä.”<br>\n<br>\nOraakkeli mietti. Hänen päähänsä palautui satunnaisia osia Bartaxin puheista. Isä Bartax oli edustanut aina uskonnon ääripäätä. Hän oli ollut aina vahva, karismaattinen ja aggressiivinen johtajahahmo. Niin hän oli asemaansa kiivennytkin. Ja vaikka Oraakkeli ei ollut Bartaxin kanssa kaikesta samaa mieltä, hän arvosti tätä. Viime aikoina jotain oli kuitenkin muuttunut. Bartaxin opit olivat alkaneet painottaa aivan uudenlaisia puolia uskonnosta. Ei kestänyt kauan, ennen kuin Atheonin nimi ei ollutkaan enää vain kirous. Lopulta huhut siitä, että Bartaxin olisi pitänyt olla jo kuollut, muuttivat kaiken. Hän oli kuollut, mutta hän käveli yhä. Oraakkeli ei voinut enää katsoa hiljaa sivusta.<br>\n<br>\n”Veli Yaius”, Oraakkeli sanoi varoen.<br>\nYaius katsoi Oraakkelia silmiin.<br>\n”Minusta tuntuu, että ne varjostavat minua”, hän sanoi hitaasti katsomatta taakseen.<br>\n”Arvelin juuri samaa”, Oraakkeli kuiski vilkuillen matoran-munkin olan yli. ”Kerropa, veli Yaius. Häiritseekö sinua, jos... siirrän tämän keskustelun vähän yksityisemmäksi?”<br>\nYaius kurtisti kulmiaan, mutta nyökkäsi sitten.<br>\nOraakkeli sulki silmänsä hitaasti ja laski kätensä Yaiuksen otsalle.<br>\n<br>\nYaius tunsi jotain. Hän tunsi läsnäolon. Hän tunsi toisen mielen läsnäolon oman päänsä sisällä. Tämä oli hänelle uusi tunne. Hän ei ollut ennen saanut kokea mielen kosketusta, miksipä olisikaan. Ensimmäinen asia, joka hänen mieleensä tuli Oraakkelin ajatuksista, oli erikoinen. Toinen mieli oli erikoinen, jos hän vertasi sitä omaansa. Hän ei ollut tuntenut muita mieliä, joten uusi kokemus oli – erikoinen. Ja Oraakkeli tunsi synkkyyttä Yaiuksen mielessä. Hän ei uskonut tämän valehtelevan – tai valehdelleen – missään vaiheessa. Kaikki oli totta, ulkoisten merkkien ja ajatusten pintakerroksen perusteella.<br>\n<br>\n<em>Kuuletko minua?</em> sanoi Oraakkelin telepaattinen ääni Yaiuksen päässä. Toinen hätkähti hermostuneesti, mutta nyökkäsi sitten. Jälleen jotain uutta.<br>\n<em>Olet aivan oikeassa, Yaius</em>, Oraakkeli viesti. <em>Meitä kuunnellaan tuon sumun takaa. Aistin neljä hahmoa. Jos onni ja isä Athin varjelus on mukanamme, yksikään niistä ei ole telepaatti.</em><br>\n<br>\n<em>Bartax piileskelee Eteläisen mantereen rannikolla</em>, Yaius viestitti hetken hiljaisuuden jälkeen. Hän pohti, mitä nämä neljä mahtoivat puuhata pimeydessä nyt, kun eivät enää kuulleet heitä.<br>\n<em>Minun täytyy siis mennä sinne. Onko sinulla tarkkaa sijaintia?</em><br>\n<em>Kyllä. Piirsin sen karttaan ja nimesin paikan</em>, Yaius sanoi, kaivoi taskustaan resuisen paperinpalasen ja ojensi sen Oraakkelille. Hänen otsaltaan valui hikipisara. Oraakkeli kurtisti kulmiaan kuin Yaius hetki sitten.<br>\n<em>Oletko kunnossa?</em><br>\n<em>Minulla on ikävä tunne…</em><br>\n<em>Minun on syytä lähteä takaisin. Jos Bartaxin aikeet ovat ne, mitä kerroit, on kiire. Hän voisi toteuttaa suunnitelmansa milloin tahansa.</em><br>\nYaius nyökkäsi. Hän vilkuili ympärilleen. Oraakkeli oli näkevinään vilahduksen pimeässä.<br>\n”Lähtekäämme molemmat nyt eri teille”, Oraakkeli sanoi nyt ääneen kuitenkin erittäin hiljaa, melkein kuiskaten. ”Olkoon Ath kanssasi.”<br>\n”Samoin sinun”, vastasi Yaius ja kiipesi takaisin veneeseensä. Samoin Oraakkeli hyppäsi omaansa. Hän irrotti köyden ja olikin heti lähtövalmis. Yaiuksen köydet taas olivat sotkussa ja hän alkoi, selvitellä niitä.<br>\n<br>\nOraakkeli sytytti lyhdyn, otti airot ja alkoi soutaa pois satamasta. Yaius ei ollut vielä ehtinyt poistua laiturilta, kun Oraakkeli oli kymmenisen metrin päässä satamasta. Hän katseli Yaiuksen venettä pitäen silmällä munkin liikkeitä. Yhtäkkiä Yaius näytti ponkaisevan pystyyn ja pyrkivän ulos veneestä. Silloin suuri liekkisoihtu valaisi sataman Yaiuksen veneen räjähtäessä valtaisalla voimalla. Oraakkeli katsoi kauhuissaan, kuinka hänen äsken tapaamansa Matoranin vene katosi liekkimereen ja laituri syttyi tuleen. Ilmassa leviävä paineaalto puhalsi kuumaa ilmaa Oraakkelin kasvoille ja pakotti tämän sulkemaan silmänsä hetkeksi. Kaupungissa herättiin, ja hetken kuluttua väkeä alkoi tulla rannalle. Liekkien valossa lamaantunut Oraakkeli, joka oli lopettanut soutamisen, näki, kuinka jotkut osoittelivat hänen venettään kohti. Luulisivatko he, että hän oli räjäyttänyt laiturin?<br>\n<br>\nOraakkeli oli järkyttynyt. Hänen ei olisi pitänyt vain jättää mahdollisia kuuntelijoita huomiotta. Olisi pitänyt arvata heidän yrittävän murhata Yaiuksen.<br>\nSe oli myöhäistä nyt.<br>\n<br>\nRauha hänen muistolleen.<br>\n<br>\nOraakkeli jatkoi soutamista yrittäen olla katsomatta liekehtivää satamaa. Hänen täytyisi pysäyttää Bartax, ennen kuin tämä aiheuttaisi lisää kuolemia. Ath-uskonto oli vaarassa.<br>\n<br>\n[spoil]Gurvana kirjoitteli Oraakkelin reploja ja vähän muutakin.<br>\nLisäksi, jos musiikki ei ole jo loppunut, se kannattanee pysäyttää.[/spoil]<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Nazorak-pesät</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/vWnu_DYAvhA?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/vWnu_DYAvhA?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHelmekan päässä oleva pussi poistettiin ja hänet istutettiin tuoliin. Hän ei jaksanut vastustaa. Hän ei jaksanut pohtia, miksi näin kävi. Hän ei jaksanut liikkua. Hän ei jaksanut.<br>\n<br>\nHän oli suuressa salissa. Huoneen korkeat seinät olivat mustat, samoin lattia – ja kattoa Matoran ei erottanutkaan korkeuksista, sillä oli niin pimeää, että kaikki musta katosi mustuuteen. Samoin teki hänen järkensä ja mielenkiintonsa mitään kohtaan.<br>\n<br>\nVihreitä spiraalimaisia pilareita nousi korkeuteen suunnilleen kymmenen metrin välimatkoin. Niiden sisällä näytti virtaavan jotain nestettä, joka teki ne sen värisiksi, kuin ne olivat. Helmeka erotti särkevillä ja puolisokeilla silmillään, että jokin lillui lähimmän putken sisällä olevassa nesteessä.<br>\n<br>\nKeskellä huonetta oli leikkauspöytä. Sen ympärillä oli leikkausvälineistöä, kuin koko salin keskusta olisi ollut leikkaussali. Tämä alue ei vienyt kaikkea salin tilaa, vaan Helmeka, joka alkoi nähdä yhä paremmin, huomasi, että erilaisia tietokoneistoja löytyi ympäri huoneen.<br>\n”Tiede”, kuului synkkä ääni jostain Helmekan takaa, ”on haussskaa.”<br>\nMakuta Abzumo käveli Helmekan eteen kylmän rauhallisesti.<br>\n”Luulit varmaankin, että olin unohtanut ssssinut, rakasss ysssstäväni. Mutta en minä unohda.”<br>\n<br>\nHelmeka nostettiin tuolistaan. Hänellä ei ollut voimaa vastustella. Hänet nostaneet hahmot sitoivat hänet leikkauspöytään käyttäen kettinkejä, joilla hänen jalkansa ja kätensä kahlittiin jonnekin.<br>\n”Meillä on paljon tehtävää. Voi olla, että elämänhalusssi on poissssa, Helmeka, mutta minä olen varma, että sssse on vain hyvä assssia ssssinun kannaltassssi.”<br>\nMakuta saapasteli leikkauspöydän eteen. Joka puolella häärivät oudot olennot valmistelivat tutkimuksen alkamista.<br>\n”En ole ikinä ennen yrittänyt luoda mitään tämän kaltaissssta, yssstäväissseni, mutta jossss Suuri Henki pyssstyi, miksssen pysssstyisssi minäkin.”<br>\nAbzumon naamalle levisi sairas virnistys.<br>\n”Ja ssssitä varten tarvitsssemme nyt sssssinua. Elämässssi voi päättyä pian, mutta pidämme huolen, että muisssstossssi ssssäilyy ikuissssessssti.”<br>\n<br>\nHelmeka ei välittänyt. Hän ei enää välittänyt Makutasta, tuskasta, kärsimyksestä, kivusta, väsymyksestä. Hän vain oli.<br>\n<br>\nOmituiset olennot, jotka tekivät töitä tietokoneilla, valmistelivat leikkausvälineitä, tekivät työtä Makutan puolesta, olivat jotain, mitä Helmeka ei ollut ikinä ennen nähnyt. Ne eivät olleet Rahksheja, ne eivät olleet Visorakeja. Ne eivät olleet Exo-Toia, eivät mitään, mitä Makutalla voisi olla palveluksessaan. Ne olivat mustia, Toan muotoisia. Niillä ei ollut kasvoja, ei yksityiskohtia. Ne olivat vain mustia. Niillä oli pitkät sormet, joilla jotkin näpyttelivät näppäimistöjä ympäri huonetta. Niiden kädet olivat pidemmät kuin jalat, ja niiden ruumis oli myös pitkä, Abzumon olomuotoa reilusti pidempi. Makuta olikin lyhyin henkilö huoneessa. Lyhyin, joka seisoi.<br>\n<br>\nHelmeka ei kuitenkaan välittänyt. Tästäkään. Abzumo hymyili Helmekalle.<br>\n”Ei kiinnosssta, vai mitä. Ehkä niin on parempi. Tämä nimittäin voi olla tussskallisssta.”<br>\n<br>\nHelmeka tunsi, kuinka jokin mustista olennoista iski veitsen hänen käsivarteensa. Hän ei jaksanut huutaa, parkaista, kiljaista, inistä, älähtääkään.<br>\nVeri hädin tuskin valui. Abzumo katseli tunteettomasti, kuinka palanen Helmekasta asetettiin analysoitavaksi. Suurelle näyttöruudulle yhdellä seinistä – näytön leveys oli useita kymmeniä metrejä, samoin korkeus – ilmestyi kuvaa DNA-ketjusta. Abzumo myhäili.<br>\nKesti minuutin, sitten toisen.<br>\nViiden minuutin kuluttua yksi mustista olennoista sanoi pelkistetyllä robottimaisella äänellä:<br>\n”Koko genomin emäsjärjestys selvitetty. Intronit tunnistettu ja silmukoitu. Lopullinen aines kerätty tietokantaan.”<br>\n”Hieno, hienoa”, Abzumo sanoi maireasti. ”Nyt sitten jatkotoimenpiteet.”<br>\n<br>\nLisää näppäilyn ääni kantautui Helmekan korviin. Hän ei jaksanut välittää Makutan sanoista. Eikä kivusta. Enää. Ikinä.<br>\nHän halusi nukkua. Väsymyksellä ei ollut väliä, mutta mitä muutakaan sitä tekisi.<br>\n<br>\n”Täsmääkö se?” kysyi Abzumo lopulta. Yksi mustista olennoista nyökkäsi.<br>\n”Tällä on samat kuin muillakin”, olento sanoi. Abzumo nyökkäsi.<br>\n”Tietysti, tietyssssti, mutta olihan sssse tarkisssstettava. Hän tosssiaan on käyttökelpoinen tuollaisssenaankin.”<br>\n<br>\nSitten kuului repeämisen ääni, nesteen valumista ja tömähdys. Abzumo kääntyi selin Helmekaa päin ja sanoi:<br>\n”Ah, kuoriutumissssaika, viimein!”<br>\nSitten hän käveli pois Helmekan näkökentästä. Helmeka ei jaksanut ajatella asiaa sen enempää.<br>\nHän lepäsi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1282,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-10-02T20:44:00.000Z","content":"<strong>Nui-Koro, yö</strong><br>\n<br>\nKepe ja Snowie pysyttelivät hiiren hiljaa kapakan pöydän alla. Pari läheistä piraattia mulkaisi heihin ja sisääntulleisiin kaapuveikkoihin kummaksuvasti, sitten näyttivät tajuavan tilanteen ja olivat kuin eivät olisi nähneet mitään. Tai sitten tämä oli niin tavanomaista etteivät he jaksaneet piitata. Puheensorina jatkui normaaliin tapaansa.<br>\n<br>\nViiksillä varustettu, kieron näköinen matoranpalkkatappaja nykäisi erästä piraattia hihasta. \"Oletko nähnyt kahta Klaanilaista, lasisilmä?\" Kepe erotti tämän kuiskaavan.<br>\n\"Olenhan toki\", piraatti vastasi hymyillen, näyttäen puuttuvien hampaiden jättämät useat raot. \"Tuolla pöydän allahan ne ovat.\" Kepen sydän hyppäsi. Hän ei tiennyt tekikö Lumiukon samoin tuon valkoisen, tukevan massan seassa.<br>\n<br>\nKoska heidän piilonsa oli paljastunut, he pomppasivat esiin.<br>\n<br>\n<em>Työnnä -> Pöytä</em><br>\n<br>\nKepe radikaalisti tyrkkäsi pöydän kohti vainoojia. Snowie potkaisi pöytää. Se lensi yhä suuremmalla voimalla kohti salamurhaajia jotka kaatuivat rymisten ja yllättyneenä maahan. Kaksikko pinkaisi kohti keittiön ovea. Yleisö antoi raikuvat aplodit. Hullua väkeä, Kepe ajatteli.<br>\n<br>\n<em>Avaa -> Ovi</em><br>\n<br>\nKepe tyrkkäsi oven auki, ja he juoksivat halki likaisten astioiden täyttämän huoneen. He ulostuivat avoimesta takaovesta. Lihava kokki karjui heidän peräänsä. Seuraavaksi hän pääsi karjumaan salamurhaajille, jotka olivat duon kannoilla.<br>\n<br>\nHe pinkoivat pitkin joenrantalaituria. Kelmeä kuu valaisi hyvin heidän tietään, ja he välttivät taidokkaasti tynnyreihin törmäämiset ja köysiin kompastelemiset. Valitettavasti kirkas yö salli myös salamurhaajien nähdä heidän pakoreittinsä päivänselvästi, selvästi kuin päivällä.<br>\n<br>\n\"Eksytetään ne noille sivukujille\", Snowie viittasi pimeään, ahtaaseen reittiin joka aukeni heidän oikealla puolellaan.<br>\n<br>\n<em>Mene -> Pimeä kuja</em><br>\n<br>\nHe syöksyivät pimeyteen. Kujien eksyttävä sokkelo jatkui pitkään. He kääntyivät pimeydessä vasemmalle, oikealle, vasemmalle, oikealle. Oli kuin he olisivat vaeltaneet koko kaupungin läpi. Pieni avoimempi alue kivisten talojen välissä aukeni lopulta heidän edessään. Kuu möllötti yhä taivaalla. Viemärinkannen alta tuli esiin iso rotta.<br>\n<br>\n\"Huhhuh.\" Snowie huohotti.<br>\n<br>\n<em>Puhu -> Snowie</em><br>\n<br>\n\"Pitäisikö meidän käydä hakemassa kamppeet majatalolta?\" Kepe ehdotti.<br>\n\"Ehkä joo. Mutta osaavatko nuo salamurhaajat odottaa meidän menevän sinne?\"<br>\n\"En tiedä. Meidän täytyy liikkua varovaisesti. Eivät nämä kuitenkaan miltään täysin eksyttämättömiltä superninjoilta vaikuta.\"<br>\n\"Totta haastat.\"<br>\n<br>\nHe jatkoivat matkaansa, pysyen alati varuillaan.<br>\n<br>\n<em>Mene -> Majatalo</em><br>\n<br>\nMatkalla majatalolle ei näkynyt ketään, ei edes satunnaisia ohikulkijoita joita yleensä oli aina läsnä.<br>\nItse majatalossa paistoivat yhä valot, kuten oikeastaan kellon ympäri. Majatalon ravintola antoi valomerkin vasta aamuseitsemältä, kun ne joiden ilta oli venynyt pitkäksi lakaistiin penkeiltä, pois pian tarjoiltavan aamiaisen tieltä. Aamu ei kuitenkaan ollut vielä tullut.<br>\n<br>\n<em>Katso -> Kello</em><br>\n<br>\nVanha käkikello majatalon aulan seinällä näytti aamukolmea. He astelivat aulan portaat ylös ja suuntasivat huoneelleen, joka oli toisen kerroksen itäisen käytävän päässä. He kokosivat ne tavaransa, jotka he olivat huoneeseen jättäneet ja valmistautuivat lähtöön.<br>\n<br>\n<em>Avaa -> Reppu</em><br>\n<br>\nKepe avasi reppunsa taskun, työnsi kätensä sisään ja varmisti että hänellä oli mukanaan jotain, mitä he ehkä tulisivat tarvitsemaan.<br>\n<br>\n<em>Sulje -> Reppu<br>\nPoimi -> Reppu<br>\nPuhu -> Snowie</em><br>\n<br>\n\"Muuten. Löysitkö katedraalista mitään?\" Kepe kysyi lumiselta olennolta.<br>\n\"Niin joo, hetkinen\", tämä sanoi laukkuaan kaivaen. Hän veti esiin laitteen, joka mitä ilmeisimmin oli nauhuri. Kepe otti sen vastaan ja huomasi sen sisällä olevan nauhan. Nauhan etikettiin oli punaisella tussilla kirjoitettu \"Nuuskijat\".<br>\n\"Luuletko että tämä tarkoittaa meitä?\" Snowie kysähti.<br>\n\"Kohtahan se nähdään\", Kepe sanoi ja painoi nappulaa.<br>\n<br>\n<em>Käytä -> Nauhuri</em><br>\n<br>\nLaite alkoi hurista ja pormestarin ääni täytti huoneen. Hän vaikutti puhuvan jollekulle kätyreistään.<br>\n<br>\n\"...ne kaksi ovat melkoinen riesa.\"<br>\n\"Miksi luulette heidän tulleen tänne, sire?\"<br>\n\"Eikö se ole ilmiselvää, hölmö. He ovat päässeet selville suunnitelmistani. Miksi ne muuten olisivat ketään tänne lähettäneet. Eihän Bio-Klaani nykyään muun perässä juoksekaan.\"<br>\n\"Sire, ehkä voisimme yrittää päästä heistä eroon?\"<br>\n\"Olin juuri tulossa siihen, ääliö.\"<br>\n\"Kyllä, sire.\"<br>\n\"Eliminoi heidät miehinesi ensi yönä. Mahdollisimman hiljaa. Mahdollisimman siististi.\"<br>\n\"Kyllä, sire.\"<br>\n\"Voit poistua.\"<br>\n\"Kyllä, sire.\"<br>\n<br>\nNauha loppui. Kepe ja Snowie olivat ällistyneitä.<br>\n\"...Hän siis luulee että Klaani lähetti meidät tänne urkkimaan jotain hänen juttujaan?\" Snowie aloitti.<br>\n\"Oli mitä oli, se joka tapauksessa kuulostaa laittomalta. Kuinka yllättävää, hän paljasti itse itsensä. Jos hän ei olisi nauhoittanut tätä emme olisi koskaan saaneet varmuutta.\"<br>\n\"Mutta mitä se mitä hän tavoittelee on? Se ei käynyt ilmi nauhalta. 'Eihän Bio-Klaani muin perässä juoksekaan'...\"<br>\n\"Ei hetkonen. Voisiko se olla...?\"<br>\n\"...Ei kai vain...Nimda?\"<br>\n\"...Voisiko olla.\"<br>\n\"Kaikkihan sitä nykyään havittelevat, joten miksikäs ei.\"<br>\n\"Tämä ei kyllä ole hyvä uutinen.\"<br>\n\"Ei lainkaan.\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/uR74e0PmVi4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/uR74e0PmVi4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTuolla hetkellä majatalon huoneen puuovi potkaistiin sisään. Säpäleet lensivät parketille ja kolme salamurhaajaa, vortixx, viiksekäs ja outonaamainen astuivat sisään.<br>\n<br>\n\"Hah! Enää ette pääse pakoon!\" vortixx uhosi piilukkopistoolinsa kanssa.<br>\n<br>\nTilanne tosiaan näytti pahasti umpikujalta. Kepe ja Snowie olivat huoneen eteläiseinustalla. Ovi oli länsiseinustalla ja itäseinällä oli ikkuna. Heidän ja sen välissä oli tosin epäkäytännöllisesti kaksi sänkyä. Salamurhaajat taas olivat suoraan heidän edessään. Pakoreittiä ei oikein ollut.<br>\n<br>\n\"Mitäs nyt?\" Snowie kysyi kädet ylhäällä?<br>\n\"Odotas...\" Kepe survaisi kätensä reppuunsa.<br>\n<br>\n<em>Poimi -> Kapselit</em><br>\n<br>\nKepe kaivoi repusta kourallisen valkoisia metallikapseleita, joilla oli punainen pää.<br>\n<br>\n\"Hei, mitäs nuo ovat? Pistä ne heti pois!\" viiksekäs uhkasi.<br>\n<br>\n\"Suunnittelin nämä kyllä luodeiksi, mutta toimivathan nämä näinkin\" Kepe totesi.<br>\n<br>\n<em>Heitä -> Kapselit</em><br>\n<br>\nKepen viskaamien kapselien vaikutus oli kirjaimellisesti tyrmäävä. Yksi osui suoraan kärki edellä vortixxin vatsaan. Tämä lensi suurella voimalla suoraan takanaan olleen kiviseinän läpi. Toinen kapseli putosi viiksekkään matoranin päähän ja tämä rysähti paineaallon säestämänä suoraan lattian läpi majatalon ruokasaliin. Yksi kapseli osui maahan kolmannen salamurhaajan edessä ja sinkoutui ikävällä voimalla suoraan tämän leukaan heittäen tämän suoraan kattoon. Koko trio oli poissa pelistä.<br>\n<br>\n\"Tule, pistetään juoksuksi\", Kepe ehdotti.<br>\n\"...Mitä nuo jutut oikein olivat?\" Snowie kysyi heidän kiitäessään ulos majatalosta.<br>\n\"Kanohi Crasteja kompaktissa koossa.\"<br>\nSnowie kurtisti kulmiaan epäuskoisesti.<br>\n\"Eikö Crast joskus tuomittu epämoraaliseksi?\"<br>\n\"Pyh, naamiovoima kuin naamiovoima. Et ole vielä nähnyt Shelek-kaasuani.\"<br>\n\"Etkö pelkää että nuo konnat saavat salaiset aseesi käsiinsä? Nehän kuitenkin lienevät uudelleenkäytettäviä.\"<br>\n\"Niissä on itsetuhomekanismi.\"<br>\n<br>\nSillä hetkellä koko majatalon itäinen puolisko räjähti kappaleiksi. Ikävän herätyksen saaneet asiakkaat huomasivat olevansa taivasalla. Salamurhaajia ei näkynyt missään.<br>\n<br>\n\"Odotas, käyn heittämässä pari lanttia vastaanottotiskille.\"<br>\n<br>\n[spoil]Hah, ehdin tänään kuten lupasin.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1283,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-10-03T12:04:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, sairaalaosasto</strong><br>\n<br>\nTa-Matoranin mieli oli käynyt monilla poluilla. Ne olivat olleet ihania ja kauniita ja kaikkia siltä väliltä, mutta hän ei muistanut niistä mitään. Tuli ja sota tulivat mieleen, mutta myös kaunis tähtitaivas, mereen laskeva aurinko ja pehmeä pimeys.<br>\n<br>\nEi. Ei se ollutkaan aurinko. Se oli alus. Sota. Sehän selitti.<br>\n<br>\nMutta jos hän ajatteli näin selvästi, hänenhän täytyi olla elossa.<br>\n<br>\nBio-Klaanin laivaston pilotti Morthank avasi silmänsä. Oli ihanaa olla elossa.<br>\n<br>\nHän makasi sinisillä lakanoilla ja valkoisella peitteellä vuoratussa sängyssä. Raajat olivat pehmeissä siteissä ja niihin meni isosta pömpelistä letkuja. Hänen vieressään makasi samanlaisella sängyllä limenvihreää Mirua kantava muuten musta Matoran, jota hän ei tunnistanut. Vähän matkan päässä yöpöydällä oli kukkaruukku, kortteja ja kolmeen osaan mennyt tummanharmaa Kakama. <br>\n<br>\nWeedolin naamio.<br>\n<br>\nJa minkälainen Onu-Matoran käyttäisi limeä Mirua.<br>\n<br>\n”Weedol!” Morthank huusi vieressä makaavalle Matoranille. ”Oletko kunnossa? Luulin että meidät tapettiin!”<br>\n<br>\n”Mhhf. Eipä ei.”<br>\n<br>\n”Öhh. Oletko ollut pitkäänkin... täällä? Minä luulin tosiaan, että olimme jo menneet, eteenpäin tai mitä ne nyt sanovat, Mata Nuin luokse... Kumma tunne.”<br>\n<br>\n”Mutta tässä sitä ollaan, totta vie.”<br>\n<br>\n”Ja me... voitimme? Näimme torakkojen aluksen tuhoutuvan. Ja tämä on Klaanin sairaalaosasto, eikö? Aina vain paranee!”<br>\n<br>\n”Tehmut kävi jonkun aikaa sitten. En ole oikein varma milloin, olen nukkunut paljon. Me voitimme joo, mutta monet meistä kuolivat... En muista kaikkia, vaikka tuntuu, että pitäisi. Edriv ainakin, ja Cetal, hänen ampujansa. Uhrasivat henkensä ja ajoivat läpi ohjaamon. Kunnia heille. Muita olivat ainakin Kurston ja Qevtan. Levätköön rauhassa! En muista enää. Hoitajat käskivät olla vaivaamatta päätäni noilla asioilla.”<br>\n<br>\n”Aha. Voi kumpa tämä sota loppuisi! Harmittaa ajatellakkin, että me selvisimme vain, jotta voimme kuolla seuraavassa taistelussa.”<br>\n<br>\n”Päivä, taistelu ja sota kerrallaan.”<br>\n<br>\n”Niinpä kai. Mitähän ne tiputtavat meihin? Tuntuu taas tosi uneliaalta. Taidan nukkua vähän. Nähdään pian, Weedol, sinä olet hyvä miesh. Mffh.” <br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin saaren etelärannikko, Klaanin lähellä</strong><br>\n<br>\nSukellusaluksen messinkinen pinta pulpahti ylös aaltojen keskelle. Sen kannella oleva luukku aukesi narahtaen ja kannelle hyppäsi tanakka Onu-Matoran sekä hänen kömpelönoloiseen sukelluspukuun pukeutunut toverinsa. Alus lipui rantaan, jossa kohosi betonijalustalla suuri rattaiden, kiilahihnojen ja höyrykattiloiden sekmelska, josta lähti kaksi paksua ja vähän ruostunutta rautaketjua veden alle. Matoranit hyppäsivät kojeen vieressä olevalle laiturille ja kävelivät sen varjossa olevaan komentokeskukseen.<br>\n<br>\n”Saimme ketjut kiinnitettyä”, sukellusaluksen ohjaaja sanoi, ”Voitte aloittaa hinauksen. Sieltä pitäisi nousta keskiosaa ja toivon mukaan polttoainesäiliöitä, mikäli arvauksemme torakka-alusten anatomiasta pitävät paikkaansa.”<br>\n<br>\n”Mahtavata!” Komentopaneelin luona häärilevä Matoran vastasi ja veti suuren vivun ala-asentoon. Kuului narinaa ja kitinää ja suuret rattaat alkoivat pyöriä. Ketju lähti hitaasti nousemaan vedestä. Sitä tuli metrikaupalla, kunnes yhtäkkiä veden pinnan rikkoi suuri rikkinäinen metallipinta, joka paljastui lopulta valtavaksi ja erittäin märäksi kimpaleeksi Nazorakien ilmailuteknologiaa. Ketjuvinssi hinasi sen matalaan rantaveteen ja Laivaston Onu-Matoranit kahlasivat innoissaan tutkimaan uuttaa arrettaan.<br>\n<br>\nTämä erilaisten raaka-aineiden ja teknologisten vempeleiden sikermä takaisi huomattavat raaka-ainevarat Laivaston mielikuvituksellisille mekaanikoille. Pinnan paksuista mutta kevyistä metallilevyistä saisi kätevää rakennusainetta lähes mihin tahansa, ja teknologian tunteminen takaisi paremman varustautumisen tulevia iskuja varten. Koi oli pudonnut kuin taivaanlahjana Klaanille.<br>\n<br>\nEnnen aluksen purkamista Klaanin Matoranit kuitenkin etsivät kaikki hukkuneet torakkain mädät raadot ja hautasivat ne hiekkakuoppaan Klaanin tilusten liepeille. Haju oli kammottava.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1284,"creator":"colmio","timestamp":"2011-10-03T13:28:00.000Z","content":"Haluaisin esittää kiitokseni Tronielle, joka kirjoitti pohjan tälle.<br>\n<br>\n<strong>Klaanilinnoituksen piha</strong><br>\n<br>\nColmio vaelteli Bio-Klaanin linnakkeen sisäpihaa. Kauniisti istutetut kukat tuoksuivat, eikä tällä alueella näkynyt ollenkaan pommituksen jälkiä.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nMutta silloin mukava kävely keskeytyi avunhuutoihin. Mielenvoimien Turagan kimppuun oli hyökännyt vauhkoontunut Kahu. \"Konekivääreillä? Tuon on pakko olla jonkun Klaanilaisen lemmikki.\" Colmio ajatteli ja valmistautui taisteluun.<br>\n<br>\n<br>\nOllen Nynrahilainen, Colmio ei ollut koskaan mitenkään erityisemmin perehtynyt raheihin, mutta jopa hän harjaantumattomilla silmillään näki, että Turaga oli pahassa pulassa lentokykyistä lintu-rahia vastaan. Colmio käytti elementaalivoimaansa luodakseen käteensä keskipitkän rautamiekan. Hän tarttui miekkaan kahdella kädellä, ja iski Kahun kauemmaksi Turagasta. Kahu syöksyi hyökkäykseen, ja Colmion harjaantumattomilla refleikseillään onnistui juuri ja juuri väistää hyökkäys, ja sitten hän sivalsi miekallaan ja onnistui tekemään ilkeän haavan Kahun kylkeen. Kahu lamaantui kivusta, ja Colmio sitoi sen repustaan (yllätys yllätys,) kiskaisemallaan köydellä. Kahu meni tajuttomaksi,ja herätessään Kahu katseli ympärilleen köytettynä. Koska rimpuilu oli epätoivoista, eikä se keksinyt mitään tekemistä, työnsi Rahi päänsä kukkamultaan. <br>\n<br>\nRaudan Toa katseli Rahia, jonka jälkeen hän kääntyi Turagan puoleen. Turaga oli onnellinen ja esittäytyi olevansa Turaga Ohkumauh. Hän pyysi Colmion teelle mökkiinsä, ja Colmio taistelusta väsyneenä totta kai suostui.<br>\n<br>\nOhkumauhin mökki<br>\n<br>\nColmio katseli teetänsä, joka oli tehty jostain muusta kuin teen lehdistä. \"Vuata Macaa.\" Turaga kertoi mietteliäänä: \"Kerran tälläkin saarella kasvoi yksi niistä puista, mutta se käytettiin loppuun.\"<br>\nColmio mietti, onkohan kyseisen puun kuivattujen lehtien hauduttaman veden juominen jotenkin epäkohteliasta, mutta pyyhki ajatuksen sen monimutkaisuuden takia.<br>\n\"Ainakin lehdistä saa tarpeeksi potkua pysyäkseen hereillä.\" Puolusteli Turaga ja alkoi tiskaamaan mukiansa.<br>\n<br>\nRaudan Toa kiitti ja oli aikeissa lähteä, mutta silloin tapahtui jotain merkillistä. Talon sekava kirjahylly alkoi laskeutua lattian alle. Sen taakse oli kätketty jotain, joka ei ollut varmastikaan talon virallisissa piirrustuksissa. Kellari, jonka sisältö ei sietänyt päivänvaloa. Jaloa Fuusion naamiota kantava, veriseen liiviin pukeutunut mielenvoimien turaga käveli portaita ylös puhuen jotain epäselvää.<br>\n<br>\nColmio näki kaiken. Hänen olisi tehtävä tästä raportti, mutta mistä? Hänen täytyisi tietää ensin, mikä odottaa kierreportaiden alapäässä.<br>\n\"Sain siirrettyä Niazeskin ruumiin. En ole koskaan nähnyt niin suurta yksilöä ja-\" Hän keskeytti nähdessään Colmion talossaan. Mitään tälläistä ei olisi koskaan pitänyt tapahtua. Silloin Colmio yskäisi ja käveli säikähtäneiden turagojen ohi tarkastamaan aluetta.<br>\n<br>\nKierreportaat tärisivät Toan jalkojen alla. Kellari oli rakennettu syvälle maan alle. Ehkä siksi, että siellä haisi kuolleelta ruumiilta. Portaat päättyivät leveähköön, saviseen käytävään, jonka perällä oli suuri metallinen ovi.<br>\nFuusioitumisen naamiota kantava Turaga oli hiipinyt Toan jäljessä. Hän pisti omahyväisen ilmeen ja sanoi: \"Kukaan ei ole murtanut tätä ovea. Sisältö on pysynyt salassa niin kauan, kuin olen täällä asunut.\"<br>\n<br>\nColmio ei ottanut kuullakseen uhkausta. Hänellähän on mekaniikan naamio, miksi hänen täytyisi murtaa ovi?<br>\n<br>\nColmio, you idiot, OPEN THE DOOR!<br>\n<br>\nPaksu ovi paiskautui kiinni Turagan perässä. \"Olet ainoa, joka on nähnyt... Harrastukseni.\" Kaikui puhe ruumishuoneessa. \"Minulla ei taidakaan olla Raudan Toaa säilössä.\" Siinä samassa lähti Turaga juoksuun katkaisten jännitejohdon ja vieden sitä jonkin tietyn arkun luo.<br>\nHän veti esiin suuren Kikanalon ruumiin ja huusi: \"Tiesitkö, että Fuusioitumisen naamiota voi huijata? Et tietenkään!\" Siinä samassa oli sähköjohto tungettu kuolleen Rahin päähän. Rahi alkoi sätkimään, jolloin Turaga käytti naamiotaan ja fuusioitui Kikanalon kanssa.<br>\n<br>\nColmio oli katsonut tarkkaavaisesti Turagan puuhaa, mutta vasta nyt tajusi joutuvansa suurempaan taisteluun. Hän vastaan hullu Turagan ja Kikanalon fuusio.<br>\n<br>\nColmio ajatteli että tästä tuleekin tiukka taistelu, joten hän teki voimillaan miekan ja kilven. Hän torjui taktisesti kilvellään fuusion hyökkäyksen, ja sivalsi miekallaan. Isku meni hiukan ohi, ja fuusio iski taas sarvellaan. Colmion ote herpaantui, ja fuusio iski Colmion miekan rikki.<br>\n<br>\nColmio alkoi selata arkkujen sisältöä siltä varalta, että jotain aseeksi kelpaavaa löytyisi. Mahin sarvi oli Toan mielestä oiva heittettävä. Ensimmäinen yritys oli tarkkasti tähdätty päähän, mutta fuusion väistöliikkeet olivat hyviä. Rahi saavutti Colmiota, jolloin hän keksi jotain. Toa hyppäsi kikanalon päälle ja iski sarven suoraan silmään.<br>\n<br>\nTuragan ruumis erosi rahista. Heikkona. Mutta ei niin heikkona kuin Kikanalo, joka romahti maahan yhä kuolleena. Kukaan ei sanonut mitään. Toa repi nopealla liikkeellä Turagan Kanohin päästä ja heitti sen huoneen perälle. Mikä voisi olla sopiva rangaistus Bio-Klaanin pettämisestä? Colmio alkoi taluttamaan Turagaa ovelle, joka oli avattu. Mutta kuka?<br>\n<br>\nHuoneen perältä alkoi kuulua ääniä. Yhtäkkiä seinät murtuivat ja suuri Tunnelistalkkeri alkoi rymistellä Toaa päin. Toinen Turagoista oli saapunut huoneeseen taistelun tuoksinnassa ja siepannut Fuusioitumisen naamion itselleen. Rouva Ohkumauh!<br>\n<br>\nColmio ei aikaillut juoksuun lähdössä. Kivinen lattia tärisi ja suolia roiskui Tunnelistalkkerin tuhotessa paikkoja. Toa oli hyppäämässä ulos ovesta, mutta hänen vanki-Turagansa otti tiukasti kiinni seinästä. Hän oli virittänyt aikapommin, jolla räjäyttäisi molemmat ja saisi rakennuksen sortumaan.<br>\n<br>\nTo Be Continued... <strong>Klaanilinnoituksen piha</strong><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1285,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-10-03T14:39:00.000Z","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="327" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/pks9EvZdsRM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/pks9EvZdsRM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Nui-Koro, tyhmin sijainti ikinä</strong><br>\n<br>\n\"Tämä on tyhmin sijainti ikinä\", Kepe diagnosoi Snowmanin lepäämispiilemispaikkavalintaa.<br>\n”Minusta tämä on aivan mahtava paikka.”<br>\n<br>\nKaksi klaanilaista olivat sijoittautuneet valtaisan, rumaa silinteriä päässään pitävää Pokawi-lintua esittävän puolikolmiulotteisen mainosplakaatin kahden kulissin väliin, noin metrin levyiseen tilaan, jolla oli pituutta kuutisen metriä. Koko viritelmä oli erään kaupan katolla, ja varsinainen maisemahaitta sangen vanhanaikaisen näköisessä kaupungissa. Etenkin lumiukolle oli tehnyt tiukkaa mahtua sinne, joten hän oli irrottanut suuren osan itsestään ja tehnyt lepotuolin. Kepe istui pölyn keskellä lattialla.<br>\n<br>\n”Joten”, Kepe yritti tapansa mukaan järkeillä/tärkeillä. ”Kuinka kummassa Pormestari tietää Nimdasta?”<br>\n”Se on jossain noissa kaikista takapajuisimmista kylistä ilmeisen tärkeässä roolissa paikallisissa uskonnoissa?” Snowie vastasi hymyillen ärsyttävästi/kohteliaasti.<br>\n”Hmm, okei, mutta hän tietää sen olevan konkreettisesti totta, ja että me etsimme sitä.”<br>\n<br>\nKaksikko oli hetken hiljaa, ja mainoksen ulkopuolisen Nui-Koron yön äänet kuuluivat selkeinä klaanilaisten korviin. Kuunvalossa ei enää käyty kauppaa, mutta monenlaisissa kuppiloissa oli yhä elämää, ja yössä rullailevista vähäisistä kärryistä lähti natin-natin-natinaa, useiden keskustassa nukkuvien Nui-Korolaisten mielestä liikaakin.<br>\n<br>\n”Lisäksi,” Snowie huomautti epärationaalisesti/hyvän muistinsa ansiosta. ”Pormestarin työhuoneesta löytynyt nauha. Ehkä voisimme käydä haastattelemassa sitä häiskää, joka sen sinne oli ilmeisesti asentanut.”<br>\n”Eäh, mistä sinä yhden Matoranin koko tästä kylästä löydät?” Kepe epätoivoili,<br>\n”Kantoi puolipitkää sinistä viittaa. Taitaa olla täkäläisen vartiokaartin leivissä.”<br>\n<br>\nTiedemies-Toa huomasi ystävänsä sanojen tekevän tavallista paljon/ihan aavistuksen verran vain enemmän järkeä, joten myönsi reissun sikäläiselle poliisiasemalle viisaaksi.<br>\n<br>\n”Odotetaan kuitenkin aamua, eikö vain Spinnykkä? Jotenkin turvallisempi olo tulisi, varsinkin kun ne palkkamurhaajat ajavat myökäläisiä takaa.”<br>\n”Juu, näin tehdään.”<br>\n”Kauniita unia.”<br>\n”Lainaatko sitä... Massaasi. Tyyny olisi kiva.”<br>\n”Tahdot tosiaan tehdä <em>minusta</em> tyynyn?”<br>\n”Eh.”<br>\n”Sitä minäkin.”<br>\n”...”<br>\n”...”<br>\n<br>\nLoppuyö kului rauhallisissa merkeissä kaksikon kuorsatessa turvallisesti mainoksen sisällä. Myös hieman liian pitkä osa aamusta kului kaksikon kuorsatessa, ja osa iltapäivääkin meni kun toinen kuorsasi ja toinen koetti kiskoa tätä valkoista sankaria ylös vuoteesta.<br>\n”Mutta Rätsula, ei meillä ole niin kova kiire, minua nukuttaa”, mutisi uninen Snowman. Kepe alkoi jo turhautua. <em>Jo kolmas kerta tässä kuussa.</em><br>\n”Ja minua kiinnostaa kovasti saada selvitettyä tämän pormestarin synkät salaisuudet. Joten hilaa se valkoinen takamuksesi ylös, senkin nietosnahjus.”<br>\n”...no nyt oli niin lahjakasta verbaalista vetoamista, että koen vastuukseni nousta.”<br>\n”...”<br>\n<br>\nPian hilpeä retki kohti muinaisia mysteereitä jatkui perinteisen kävelyn muodossa duon hakeutuessa vartiokaartin päämajan suuntaan. Nui-Koro ei ollut niin iso kaupunki, etteikö sieltä olisi löytänyt niinkin merkittävää rakennusta kuin poliisiasemaa, muttei se ollut niin pienikään, etteikö matkaan olisi hurahtanut jokunen tovi. Snowien ja Kepen tallatessa kylän mukulakivisiä katuja hei eivät voineet olla vilkuilematta olkainsa yli aina silloin tällöin uhkaavien kaapuilevien palkkatappajien varalta.<br>\n<br>\nKoko kylä kuitenkin näytti kaikin puolin elinvoimaiselta, eikä vaaran tuntu ollut näin kirkkaaseen päiväsaikaan samoin läsnä kuin yön varjoissa. Katuja tallasivat taas monenmoiset kulkijat, ja Kepe ja Snowie tiesivät sulautuvansa hyvin värien loisteeseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1286,"creator":"colmio","timestamp":"2011-10-06T14:47:00.000Z","content":"<strong>Ohkumauhin kellari</strong><br>\n<br>\nColmion aivot suoraan sanoen ylikuumenivat, kun hän kuumeisesti mietti ulospääsyä tilanteesta. Aikapommin jastin tikitti, ja Colmio aktivoi naamiovimansa. Ei vaikutusta. Pommi oli siitä päätellen tehty naamiolle tuntemattomalla tavalla, se saattoi olla jopa ydinkäyttöinen.<br>\nColmio teki päätöksensä.<br>\n<br>\nHän nappasi Turagan kainaloonsa, ja lähti juoksemaan täyttä häkää kohti ovea. <br>\n2:47<br>\n2:46<br>\n2:45<br>\n2:44<br>\najastin tikitti, ja ensimmäistä kertaa elämässään Colmio manasiu nykyteknologiaa. Hän hyppäsi oviaukosta ulkopuolelle, ja loi elementaalivoimillaan oveen metallisen sinetin. Hän juoksi niin kauan, että kuuli rajähdyksen. Pommi oli ollut tehokas. Colmio tunsi räjähdyksestä aiheutuneen paineaallon, ja ajatteli että jos hän olisi myöhästynyt edes 10 sekuntia, hän olisi saattanut palaa poroksi.<br>\nVasta nyt hän muisti toisen turagan, joka oli kuollut ystävänsä virittämästä pommista. Colmio sääli turagaa, ja sitä suuremmalla syyllä hän lähti viemään Ohkumauhia klaanin linnoitukseen. Adminit saisivat päättää soveliaan rangaistuksen klaanin pettämisestä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1287,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-10-06T18:53:00.000Z","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Suga teki tästä puolet.<br>\nMinä menetin järkeni tämän kasaamisessa. Varatkaa aikaa ja kuppi kahvia.</dd></dl>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/6hDMo_pcaD8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/6hDMo_pcaD8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br><br><br>\n<span style="font-family:Courier"><span style="color:black"><br>\nRAPORTTI # 605<br><br>\nPOHJOISASEMA "SUPEREGO"<br><br>\n<br><br>\nKohteen "NIMDA" tutkimuksissa huomattavia harppauksia.<br><br>\nLöydetty tapa valjastaa sen voimat ilman fyysistä kontaktia.<br><br>\nVoima isompi kuin odotettiin.<br><br>\nKoehenkilöiden reaktioita tutkittu. Useimmissa aiheuttanut joko irrationaalisia häiriöitä mielenterveydessä tai suorastaan uskonnolliselle tasolle nousevaa pelkoa.<br><br>\n<br><br>\nKoehenkilöt tottelevat joka sanaa.<br><br>\nVain yksi vastustaa. Pakoyritykset kaksinkertaistuneet.<br><br>\n<br><br>\nYlijohtaja Seleciuksella vaihtoehtoinen ratkaisu.<br><br>\nHuomenna suuri päivä.<br><br>\n<br><br>\nKihelmöi.<br><br>\n<br><br>\nTohtori Delek<br><br>\nSelecius-säätiö<br><br>\nPVM 5-6-0006<br><br>\nKLO 0931<br><br>\n<br><br>\n<img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/s.gif"><img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/c.gif"><img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/i.gif"><img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/e.gif"><img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/n.gif"><img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/t.gif"><img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/i.gif"><img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/a.gif"> <img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/d.gif"><img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/e.gif"><img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/u.gif"><img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/s.gif"> <img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/e.gif"><img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/s.gif"><img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/t.gif"><br>\n</span></span></center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Klaani<br>\nArkistojen portit</strong><br>\n<br>\nSummerganon lähestyi Arkistoja jokunen kirja kainalossaan. Ne on parasta palauttaa ennen matkalle lähtöä, tai arkistolaiset eivät ole mielissään, ajatteli Summerganon kävellessään kohti edessä avautuvaa Arkistojen sisäänkäyntiä. Nimda-tehtävän ryhmä lähtisi pian matkaan ja odotuksen tunne raukeaisi, mutta hetket ennen lähtöä olivat aina kihelmöiviä, täynnä hiljaista odotusta, joka tuntui vaimentavan jopa ympäröivän luonnon. Summerganon huokaisi ajatellessaan tulevaa matkaa. Hän oli totta vie innoisaan tehtävästä, mutta suhtautui siihen suurella vakavuudella ja jännityksellä; sotatila loi oman varjonsa normaalisti varsin iloisen Summerganonin elämään. Hän oli koko eilisen päivän kasaillut ja huoltanut varusteitaan; oli tavallaan karmiva ajatus, että esine, johon hän oli suuresti kiintynyt -hänen miekkansa- tulisi riistämään hengen vielä monelta olennolta.<br>\n<br>\nSummerganon ei kuitenkaan pystynyt kokonaan peittämään tulevan matkan synnyttämää riemua. Summerganon tunsi olevansa Klaanille paljon velkaa ja otti kunnia-asiakseen auttaa sitä aina kun mahdollista. Ja tulevan tehtävän kaltaiset operaatiot olivat erityisesti Summerganonin mieleen, ainakin siltä hänestä tuntui. Menneisyytensä haudanneelle soturille Klaani oli antanut paitsi kodin ja tavallaan työnkin, myös suonut mahdollisuuden tutustua mitä hienompiin henkilöihin, vaikka hän yhä suuresti arvosti palkkasoturiystäviään tuolla jossain.<br>\n<br>\nArkistoihin saavuttuaan Summerganon palautti kirjat ja pysähtyi hetkeksi katselemaan ympärilleen. Hän piti Arkistojen ilmapiiristä ja paikka tuntui rauhoittavalta. Hän näki Gahlok Van kävelevän ohi. Summerganon ei ollut koskaan ollut kovin läheisissä tekemisissä tämän tunnetun arkistolaisen kanssa, mutta hän kuitenkin tervehti tätä. Gahlok Va vastasi terhehdykseen kättään heilauttaen ja katosi hetkeksi pois näkyvistä. Hän oli arvatenkin mennyt penkomaan arkistoja, kirjaimellisesti. Pian hän saapui taas näkyviin, käsissään vino pino asiakirjoja. Uhkaavasti huojuva pino havahdutti ajatuksiinsa vaipuneen Summerganonin.<br>\n\"Öh, voinko auttaa?\"<br>\n<br>\n\"Ah, se sopii. Kiitos paljon.\" Kuului Gahlok Van helpottuneelta kuulostava ääni asiakirjapinon takaa. Hän laski huojuvan pinon läheiselle pöydälle -paljon pidemmälle se tuskin olisi kaatumatta kestänytkään- ja kaksistaan Summerganonin kanssa he jakoivat pinon. \"Nämä täytyy viedä Vaehranin toimistoon. Seuraapa sitten minua\", Gahlok Va sanoi ja lähti matkaan, Summerganon perässään.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nValtavat kirjahyllyt peittivät Arkistojen ylimpään kerrokseen piilotetun toimiston seinät, eikä tilaa jäänyt edes pienille tauluille tai peileille. Monivärisiä niteitä lojui hyllyissä sadoittain, ehkä tuhansittain. Ilmassa leijaili vahva pölyn ja vanhan paperin haju, vaikka toimiston ikkuna oli auki ja syystuuli puhalsi sisään.<br>\nArkistojen johtajahahmo, suurta Hunaa kantava tulen Toa Vaehran istui ryhdikkäästi mahonkisen pöytänsä takana keikkuvalla työtuolilla. Tulen Toan monen yön läpi valvoneet oranssit silmät liikehtivät vikkelästi, kun hän luki tärkeiltä vaikuttavia asiapapereita ja selaili valtavan kirjapinon läpi. Pöydän pintaa ei näkynyt arkistonhoitajan työurakan alta.<br>\nVasemmalla kädellään Vaehran selasi vauhdikkaasti monenlaisten kirjojen läpi, kun taas oikealla hän täytti keskittyneesti pientä muistilehtiötä magmasorsansulkaisella mustekynällä. Työhönsä askeettisesti paneutunut arkistonhoitaja ei edes huomannut, että kokonaisen kirjaston verran opuksia kantavat Summerganon ja Gahlok Va hiippailivat toimiston ovesta sisään.<br>\n<br>\n\"Huomenta sinullekin\", kuului Summerganonin ääni paksun kirjapinon takaa. Suga asetti monivärisen pinon varovaisesti Vaehranin pöydälle Gahlok Van esimerkkiä noudattaen.<br>\nTuplasalama-Vaehran hätkähti ja melkein sotki allekirjoituksensa mustekynällään. Arkistonhoitajan väsynyt oranssihehkuinen katse siirtyi monen tunnin, ehkä jopa monen päivän jälkeen ensimmäistä kertaa pois työpöydältä. Valvominen ja raskas työ hehkuivat Vaehranin silmistä, kun hän räpytteli niitä hetken hämääntyneenä.<br>\n\"... tervehdys, Summerganon\", tulen Toa sanoi väsyneenä. \"Mikä sinut tänne tuo?\"<br>\n\"Palautin lainaamani kirjat ennen kuin... lähden joksikin aikaa\", Summerganon vastasi salamyhkäisesti ja suuntasi katseensa Vaehranin edessä lojuviin papereihin ja hajanaisiin kirjoihin. \"Kiirettä pitää, vai?\" Summerganon kysyi kohteliaasti.<br>\n<br>\n\"Kuten aina,\" väsynyt VT huokaisi hymyillen.\"Kävin juuri läpi viisituhatta sivua tutkimusraportteja etsien edes pientä viittausta johonkin, joka edes <em>teoriassa</em> voisi olla Nimda. Mutta joo, kiitos teille.\"<br>\nNimdan mainitseminen muistutti Summerganonia pian koittavasta matkaanlähdöstä. Miten kaikki tuntuikaan nykyään pyörivän tuon muinaisesineen ympärillä.<br>\n\"Toivotan kuitenkin onnea tutkimukseen\", Summerganon sanoi. Vaehran nyökkäsi vastaukseksi selaillessaan hyvin summittaisesti Summerganonin ja Gahlok Van tuomien kirjojen läpi. Suga silmäili samoja kirjoja ja irtonaisia lehtisiä, joita työhuone tuntui olevan pullollaan. Varomaton kulkija voisi kompastua johonkin lattiallekin pursuavista kirjakasoista.<br>\n\"Toivottavasti uurastuksenne palkitaan pian\", Suga lisäsi hymyillen.<br>\n<br>\nSininen puolibohrok Gahlok Va puolestaan kiipesi hyvin hitaasti valtavilla puutikkailla kohti Vaehranin toimiston ylintä kirjahyllyä. Puiset tikkaat oli tarkoitettu yleensä Toan kokoisille olennoille, mutta se ei Gahlok Vata tuntunut pahemmin hidastavan. Sininen kääpiö heilautteli itseään kohti katonrajaa puhtaasta tottumuksesta. Myös sininen kiipeilykoukku auttoi.<br>\n\"Ei sitä palkita\", GV vastasi Sugalle yläilmoista myrtyneenä.<br>\n\"Vähän parempi asenne, ystäväiseni\", Vaehran lausui katse kirjoissa. Gahlok Va murahti hiljaa vastaukseksi.<br>\nSummerganon hymähti itsekseen ja seurasi hetken sivusta arkistolaisten touhuja. Gahlok Va vaikutti kaivavan tikkaiden päässä jotakin pitkään ja hartaasti kirjahyllystä. \"Mitä oikein etsit, jos sopii kysyä?\" kuului Summerganonin lievää uteliaisuutta tihkuva ääni.<br>\n<br>\n\"Taianomaisia kristallikalloja\", GV mumisi sarkastisesti kirjojen ja pölyn keskeltä. Puolibohrokin äänen sarkastinen pirteys nousi selostuksen loppua myöten koomisiin sfääreihin. \"Jokapäiväistä täällä Arkistojen jännittävyydessä!\"<br>\nSummerganon kuunteli hetkisen hämmentyneenä, mutta naurahti lopulta. \"Niinpä tietysti\", hän sanoi huvittuneena tarkkaillen samalla uhkaavasti alaspäin laskeutuvaa pölypilveä. Gahlok Va kääntyi Summerganonia kohti kädessään pieni kirja. Hän köhi keuhkoistaan kiloittain pölyä ilmoille. \"Nyt minä myönnän sen\", pieni puolibohrok sanoi. \"Joskus minä kadehdin teitä Toia.\" Suga vastasi tähän vain kysyvällä katseella.<br>\n\"Te luotte historiaa!\" GV huudahti mahtipontisesti, miekkaillen pienellä pokkarilla näkymätöntä vihollista vastaan. \"Minä yskin historiaa ulos keuhkoistani.\"<br>\n<br>\n\"Jaa-a...\" Summerganon sanoi velmusti nyökkäillen. \"No, meistäkin -tai ainakin minusta- olisi joskus mukava tutkia tällaista tiedon aarreaittaa sen sijaan että halkaisen vihollisten kalloja. Ei sen puoleen, pidän työstäni\", Toa totesi ja vaipui lausahduksensa loppupuolella lyhyeksi hetkeksi muistoihin. \"Niin paljon kuin tutkimustyötä arvostankin, on seikkailuntäyteisessä elämässä puolensa\", hän lisäsi enemmän itselleen kuin GV:lle ja Vaehranille.<br>\nGahlok Va huokaisi. \"Kun torakat iskevät, meidät täällä arkistoissa piilotetaan maan alle.\" Puolibohrok viuhtoi jälleen ilmaa kirjalla osittain puhdistaakseen ilman pölystä ja osittain päästääkseen irti höyryjä. Jos arkistonhoitajan edessä olisi ollut vihollinen, se olisi ollut täysin mennyttä. Sen säälittävä elämä olisi musertunut täysin arkistonhoitaja Gahlok Van armottomassa hyökkäyksessä. Se olisi ottanut rankasti turpaan.<br>\nAinakin jos kohde olisi ollut jonkinlainen kärpänen.<br>\n\"Minä haluan sinun elämäsi, Suga. En halua tutkia näitä homeisia opuksia!\" Gahlok Van äänen innokkuus kiihtyi vauhdilla. \"Minä haluan seikkailuja ja vaaroja! Jännitystä. Yllättäviä tilanteita!\"<br>\nAivan liian hyvin sanomaansa sopivasti Gahlok Va sai kokea jännitystä, kun aggressiivisen viuhtomisen horjauttamat huterat puutikkaat heilahtivat kohtalokkaasti taaksepäin. Puolibohrok ei ehtinyt edes huomata, kuinka painovoima muutti vähitellen suuntaa.<br>\n<br>\n\"Mitä sinä...\" Vaehran aloitti ja kääntyi tuolillaan. Kuului melkoinen rysäys ja valtava määrä pölyä pöllähti ilmaan ydintuhoa muistuttavassa sienipilvessä. Samalla hetkellä Summeganon huudahti \"VARO!\" aivan liian myöhään.<br>\nGahlok Va retkotti kirjapinon päällä lattialla suihkien jokaisella yskäisyllään pölyä kattoon asti. \"Onneksi nuo ovat pehmeäkantisia\", totesi Vaehran puoliksi järkyttyneenä, puoliksi huvittuneena. \"Koit juuri enemmän vaaroja ja jännityistä kuin minä kuluneen viikon aikana\", Summerganon totesi ja sai peitettyä naurunsa vain vaivoin.<br>\n<br>\nGahlok Va oli pitkään hiljaa ja räpytteli hyönteismäisiä silmiään tuijotellen kattokruunua.<br>\n\"Ehkä minä vain palaan sen käännöstyön pariin\", GV pihisi kirjapinon päältä.<br>\n\"Se voi olla ihan hyvä idea\", VT sanoi virnistäen. Tulen Toa nousi tuoliltaan ja ryhtyi poimimaan lattialle pudonneita kirjoja käsiinsä. \"Suga, auttaisitko?\"<br>\n\"Mielelläni\", kuului vastaus ja yhdessä kaksi Toaa alkoivat kasaamaan pudonneita kirjoja jonkinlaiseen järjestykseen. \"Näitähän on montaa sorttia...\" Summerganon mutisi tutkaillessaan lukuisten kirjojen kansia ja irronneita lehtisiä. Gahlok Va pyyhkäisi pölyjä päältään ja nousi pystyyn. Hän vaappui lopulta kauemmas kirjakasasta vilkuillen sitä kuin pahinta vihollistaan.<br>\n<br>\n<br>\nSummerganon räpytteli silmiään hämmentyneenä.<br>\n\"Sinä varmaan tiedät, mihin tämä tiiliskivi kuuluu?\" Toa kysyi osoittaen puolibohrokille valtavaa mustaa opusta, jonka kansi oli täynnä monenkielistä tekstiä. Kaikkia kieliä ei edes maailmaa nähnyt Summerganon tunnistanut.<br>\n\"Ah\", Gahlok Va äännähti. \"Se on vain... käännöstyötä varten.\"<br>\n\"Tuossa opuksessa on kaikki tämän maailman tunnetut kielet\", VT sanoi asetellen kirjoja takaisin hyllyihin ja pyyhkien pölyä. \"Eräänlainen 'manuaalinen Rau', jos näin voi sanoa\". Tulen toa hymähti.<br>\n\"Lisäksi se painaa enemmän kuin minä\", GV täydensi tympeästi. Hän potkaisi valtavaa opusta, mutta jätti potkuvoiman kevyeksi. Joku oli joskus murtanut jalkansa.<br>\n\"Autatko tuomaan sen pöydälle?\" GV kysyi Sugalta. Summerganon nyökkäsi ja tarttui itsevarmasti opukseen. Jopa voimakas Toa joutui kuitenkin vapisemaan kielenopiskelun massiivisen painon alla.<br>\n\"Tämä on tosiaan painava\", jään toa totesi. \"Se, joka väittää että ette tee ruumillista työtä on kyllä väärässä! Tikapuita, tällaisia tiiliskiviä... jösses\" Summerganon mutisi. Hetkellisen ponnistelun jälkeen kirja tömähti pöydälle päästäen äänen, joka muistutti pienikokoisen kranaatin räjähdystä.<br>\n\"Kiitos tuosta\", Gahlok Va lausui vilpittömän kohteliaasti ja kapusi Vaehranin pöydän päälle. \"...vaikka tästä alasimesta ei ollut viimeksikään mitään hyötyä.\"<br>\nGV nousi työpöydän päälle seisomaan ja potkaisi joitakin Vaehranin papereista alas lattialle. Hän tarttui valtavan kirjan mustan kanteen koukkumaisella kädellään ja poimi pöydältä toisella kädellään kansiollisen papereita. Summerganon ehti nähdä kansion kannessa punaisen merkin, joka muistutti matoran-kielen S-kirjainta. Mutta vain vähän.<br>\n<br>\nSummerganon silmäili GV:n puuhia uteliaana. Hän ei voinut hillitä kieltään. \"Minkä käännöksen parissa työskentelet?\"<br>\nGahlok Va avasi kansion ja näytti Summerganonille suuren paperikasan ensimmäistä sivua. \"Todella hyvä kysymys\", GV sanoi vilkuillen punaisella kynällä siististi kirjoitettua, mutta täysin käsittämättömistä kirjaimista koostuvaa tekstiä. Muodoltaan kirjaimet näyttivät hieman matoran-kirjaimilta, mutta olivat paljon kulmikkaampia. \"Tämä voi olla ihan mitä kieltä tahansa. Juuri nyt toivon, että löytäisin edes jonkinlaisen sukulaiskielen...\"<br>\n<br>\nKirjahyllyllä työskentelevä Vaehran kääntyi hieman. \"Me tiedämme kyllä enemmänkin\", hän sanoi vaatimattomasti vilkuillen taaksensa, \"mutta se on tavallaan... luottamuksellista tietoa.\"<br>\n\"Ah, ymmärrän. Siinä tapauksessa...\" Summerganonin lausahdus jäi kuitenkin kesken, sillä vaivaannus väistyi uteliaisuuden tieltä. Toa jatkoi GV:n työskentelyn tarkkailua ja kysyi aivan kuin ohimennen: \"Jos kuitenkin saan udella, niin mitä asia koskee?\"<br>\nVaehran vilkaisi jälleen ovea. Sitten hän vilkaisi ikkunaa. Sitten GV ja Vaehran katsoivat toisiaan hetken silmiin. Gahlok Va viittoi pian pienellä kädellään Vaehrania luokseen. Kun tulen Toa oli kävellyt puolibohrokin viereen, heidän puheensa oli laskenut epäselviksi kuiskauksiksi. Summerganon yritti olla kuuntelematta tarkemmin, mutta lopulta uteliaisuus voitti.<br>\n<br>\n\"Onko hän...\" GV kuiskasi.<br>\n\"... yksi niistä 'ehdokkaista'?\" Vaehran täydensi. \"Ei... ei Tawan mukaan.\"<br>\nArkistonhoitajat ilmehtivät toisilleen hetken merkillisesti, kunnes nyökkäsivät yhdessä. Sitten he kääntyivät kohti Summerganonia.<br>\n\"Kerromme sinulle\", VT sanoi hiljaa. \"Sillä ehdolla, että et sitten levitä <strong>sanaakaan</strong> eteenpäin.\"<br>\n\"Vannon sen\", Summerganon sanoi hieman kuiskausta kuuluvammalla äänellä.<br>\nVaehran yskäisi nyrkkiinsä ja nielaisi. Hän etsi sanoja hetken. \"No... muistatko sen, kun väitimme Klaanilehden haastattelussa, että emme tiedä Nimdasta emmekä sen menneisyydestä enempää kuin kukaan muukaan?\" Vaehran sanoi hymyillen ja kumartuen hieman kohti Sugaa.<br>\n\"Muistan lukeneeni jotain sellaista\", Summerganon vastasi ja jatkoi vielä: \"Mutta salamyhkäisyydestänne päätellen asia ei olekaan aivan niin yksinkertainen, eikö vain?\"<br>\n\"No...\" Vaehran sanoi hymyillen yhä kiusallisemmin. Hän nojasi työpöytäänsä hieman ja risti jalkansa. \"Se oli eräänlainen... 'muokattu totuus', heh.\"<br>\n\"Tarkoitus pyhittänee tuossa tapauksessa keinot\", Summerganon myhäili. \"No, mitä te siis tiedätte?\"<br>\nVaehran sulki suunsa kuin vetoketjun ja antoi puheenvuoron varoittamattomasti Gahlok Valle. Puolibohrok rykäisi ja nuoli huuliaan. Summerganonin ilme muuttui äärimmäisen jännittyneeksi. Hän melkein tunsi ilmassa jotain salaista, joka odotti, että voisi räjähtää silmille. Viimein Gahlok Va nosti katseensa Summerganonia kohti.<br>\n<br>\n\"Me emme ole ensimmäisiä, jotka ovat tutkineet Nimdaa\", GV sanoi. \"Matoron retkikunta löysi pieneltä ja hyvin häiritsevältä 'Rozum'-nimiseltä saarelta vanhan videopätkän, joka kertoi... jonkinlaisista muinaisista tiedemiehistä.\"<br>\n\"Todella muinaisista\", VT pisti väliin. \"Niin vanhoilta ajoilta, että ainoat niiltä peräisin olevat historiankirjat ovat... vanhoja heimolegendoja. En ymmärrä, miten heillä on voinut olla näin hyvä luonnontieteiden tuntemus aivan universumimme alkuaikoina.\"<br>\n\"Se on täysin käsittämätöntä\", GV sanoi viuhtoen käsiään. \"Tuhansia vuosia sitten on ollut olemassa joku, joka on meitä tieteelliseltä tuntemukseltaan vain askeleen jäljessä. Yhden askeleen.\" <br>\n\"Kuulostaa mielenkiintoiselta\", hämmästeli Summerganon täysin vilpittömästi. \"Mitä luulette, saivatko he selville jotain, mitä emme tiedä? Ja kenen leivissä he mahtoivat olla, mikäli minkään tuntemma järjestön juuret ulottuvat niin kauas?\"<br>\n<br>\n\"Niin paljon emme kai voi sanoa\", Gahlok Va vastasi huokaisten. \"Järjestöstä itsestään ei ole minkäänlaisia jälkiä.\"<br>\nSen sanottuaan puolibohrok piti tauon, mutta nosti yllättäen vasemman kätensä etusormen pystyyn ja ilmehti merkillisesti. GV nosti pöydältä yhden papereista. Kellertävä ja hyönteisten syömä paperi oli täynnä punaisella kirjoitettua tuntematonta kieltä. \"... näitä lukuunottamatta.\"<br>\n\"Noissa papereissa seisovat merkit eivät tosiaan tarkoita mitään millään tuntemallamme kielellä\", VT sanoi turhautuneena. \"Se sai minut epäilemään, että kyseessä voisi olla jonkinlainen salakieli. Jotain, jolla tutkimuksen salaisuudet pidettäisiin näkymättöminä ulkopuolisen silmille.\"<br>\n\"... ja se ei tietenkään tosiaan helpota meitä jäljittämään tätä järjestöä\", Gahlok Va ärähti. \"Meillä on vain pari yhdentekevää työntekijänimeä ja pari täysin käsittämätöntä asiakirjaa. Siinä se.\"<br>\n\"Ahaa. Käsitän. Mistä olette saaneet käsiinne nuo lähteet, jos saan udella? Ja minkä nimisiä nuo työntekijät ovat, voiko niistä päätellä mitään esimerkiksi lajin suhteen?\" uteli Summerganon innoissaan. Juttu kiehtoi häntä.<br>\n<br>\n\"Lähteet olivat kaiken aikaa Arkistossa, mutta onnistuimme yhdistämään ne näihin tutkijoihin vasta nähtyämme tämän nauhan\", Vaehran sanoi heilutellen paperipinoa käsissään. \"Ja en sanoisi niitä yhdentekeviksi, GV\", arkistonhoitaja jatkoi kohottaen kulmaansa. \"Ei sillä, että niistä olisi ollut paljon apuakaan.\"<br>\nGahlok Va huokaisi ja tarttui yhteen muistiinpanolappuseen. \"Ei tosiaan. Nämä tyypit ovat tätä turagaa, 'Kezeniä' lukuunottamatta historian unohtamia\", hän sanoi tiiraillen nimiä. \"Joku kuuluisa toisinajattelija, 'tohtori Delek' vaikutti eteläisellä mantereella kauan sitten. Siinä ne, jotka ovat tehneet tämän Nimda-tutkimuksen suhteen jotain konkreettista.\"<br>\n\"No hei\", Vaehran keskeytti osoittaen kynällä yhtä nimeä GV:n muistiinpanolapussa. \"Tämän operaation rahoittajan nimellähän me löysimme nämä käsittämättömät tutkimusraportit.\"<br>\nSummerganon nojautui kiinnostuksen vetämänä huomaamattaan lähemmäs papereita. \"Kukahan tämä rahoittaja mahtaa olla? Joku isokin kiho? Ja onko tyypin motiiveista mitään tietoa?\" Toa jatkoi väsymätöntä kyselyään. Asia tuntui jostain syystä todella tärkeältä.<br>\nGahlok Va siirsi uupuneen katseensa Sugaa kohti ja pudisti päätään. \"Minusta tuntuu, että tämä henkilö, kuka hän sitten onkaan... pitää yksityisyydensuojasta. Meillä on vain nimi.\"<br>\nVaehran tihrusti muistiinpanopaperia. \"Adorium Selecius. Johtaa Selecius-säätiötä. Siihen se sitten jäikin.\"<br>\n<br>\nSilloin Summerganon mykistyi täysin ja jäi hetkeksi tuijottamaan tyhjyyteen.<br>\nHän muisti. Vuosia, vuosia sitten hän toimi palkkasoturina jossain kaukana, toverinaan soturi, nimeltä Selecius.<br>\nEpäuskoisuus valtasi hänet. \"Minä... minä tunsin kerran erään Seleciuksen. Onko tämä vain jokin omituinen yhteensattuma?\" Hän kysyi kuivalla äänellä. Kaikki tuntui äkkiä kovin epätodelliselta.<br>\nGahlok Va ja Vaehran naurahtivat ensiksi yhdessä. Sitten he ymmärsivät, että äskeinen ei ollutkaan vitsi. Kaksikko tuijotti Summerganonia sanomatta sanaakaan.<br>\n<br>\n\"Mitä nyt?\" kysyi Summerganon. Vilunväristyksiä kulki jään Toan ihon läpi. Muuta hän ei suustaan sillä hetkellä ulos saanut.<br>\nVaehran ei vastannut. Hän otti hätäisesti käteensä kansion, joka oli täynnä Selecius-säätiön tutkimusraportteja. Hän tuijotti kansion kantta hetken. Sitten tulen Toan katse siirtyi Sugan hämmentyneisiin kasvoihin. Vaehran ojensi kansion Sugalle. Sen kannessa oli punainen leima, joka muistutti hieman matoran-kielen S-kirjainta.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nSummerganon palasi ajatuksissaan vuosien taakse. Aikaan, jolloin hän toimi palkkasoturina toverinsa Seleciuksen kanssa. Ja hän palasi muistoissaan yhä kauemmas, hetkeen jolloin hän oli tavannut toverinsa ensi kertaa. Hän muisti, miten Selecius oli kullanvärisessä panssarissaan ja auringon valossa leimuavan miekkansa kera matkannut Summerganonin kanssa kauan. Ja nyt Summerganon muisti jotain, mitä ei ollut aiemmin huomioinut. Hän muisti, punaisen, paikoitellen haalistuneen ja kuluneen merkin Seleciuksen haarniskan rinnuksessa. Merkin, jonka Summerganon nyt muisti olevan matoran-kielen S-kirjainta muistuttava. Hän muisti, miten Selecius oli heidän ensi tapaamisensa hetkellä ollut karkumatkalla ja että häntä jäljitettiin. Yhdessä he kukistivat Seleciusta jäljittäneet metsästäjät, sillä Summerganon luotti toverinsa vilpittömyyteen alusta asti, mutta menneisyydestään Selecius ei koskaan paljastanut paljoa.<br>\n<br>\n\"Menneisyyteni on synkkä, täynnä katkeruutta\", Summerganon muisti Seleciuksen sanoneen. \"Mutta nyt olen vapaa ja se tulee aina olemaan suurin voittoni ja varhaisesta menneisyydestä huolimatta oikean elämäni alku.\" Ja muuta hän ei menneisyydestään koskaan kertonut. Seleciuksen sanat kaikuivat Summerganonin päässä, kun hän havahtui ajatuksistaan. Hänestä tuntui, että hän viimein ymmärsi, mutta hänen mielensä ei vielä ollut jostain syystä sitä hyväksynyt. Oliko hän viimein perillä Seleciuksen historiasta?<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/YUYJ2zk2WzE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/YUYJ2zk2WzE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSummerganon tuijotti kansion kantta pitkään ja hartaasti, muistoihinsa vaipuneena. Miksei Selecius koskaan kertonut? Miksi hänen nimensä oli sama kuin tuolla järjestöllä ja sen johtajalla? Nämä kysymykset vaivasivat Summerganonia, joka kuitenkin pakottautui nostamaan katseensa Vaehraniin ja Gahlok Va'aan päin. \"Niin... Selecius oli ystäväni. Hän oli soturi. Hyvä soturi. Hänellä oli tuo merkki, ainakin luulen niin.\" Sen sanottuaan Summerganon kääntyi ikkunaan päin, miettien toveriinsa liittyvää mysteeriä.<br>\nHetken vaikutti siltä, että Gahlok Van ja Vaehranin päissä tikittäisi jotain. Ymmärryksen verho laskeutui vähitellen arkistonhoitajien päälle. Lopulta jotain napsahti.<br>\nVaehranin silmät pullistuivat. Hän ryntäsi vauhdilla työpöytänsä taakse ja tarttui kaksin käsin valtavaan käännösopukseen.<br>\n\"Tyhmä, tyhmä, tyhmä, tyhmä!\" Vaehran hoki selaten kovakouraisesti läpi kirjan. \"Adorium... Adorium Selecius! Adorium ei ole nimi, tyhmä!\"<br>\nGahlok Va oli hetken hiljaa, mutta pian hänkin näytti ymmärtävän kokonaiskuvan. \"Tyhmä, tyhmä!\" puolibohrok sanoi läimäyttäen itseään kasvoille toisella kädellään niin kovaa, että toimisto kaikui.<br>\nSummerganon havahtui ja katsoi ihmeissään, kuinka Vaehran selasi kuumeisesti kirjaa ja Gahlok Va näytti puulla päähän lyödyltä. \"Mitä? Saitteko selville jotain?\"<br>\nVaehranin silmäkulma tärisi psykoottisesti hänen selatessaan vauhdilla läpi valtavan tiiliskiven. Arkistonhoitaja pysäytti monen monta sivua taittaneen selailun jälkeen yhden sivun kohdalle ja katsoi sitä pitkään ärtyneenä omasta sokeudestaan.<br>\n\"<em>Adorium, adoria, adorius</em>\", Vaehran luetteli sanamuotoja raskaan hengityksen alta. \"Xian kieltä. Vortixx-kieltä!\"<br>\n\"Se ei ole mikään etunimi! Se tarkoittaa <em>johtajaa</em>!\" Gahlok Va rääkäisi läimäisten nyt myös toisen kätensä kasvoilleen. Sinisen puolibohrokin kasvot alkoivat punertaa sekä läimäisyistä että raivosta. \"Tarkemmin sanottuna xialaista asetehtailijaa.\"<br>\n<br>\n\"Mistä on kyse?\" Summerganon kysyi rynnäten työpöydän ja käännösopuksen luo. \"Miten xialainen asetehtailija liittyy Nimda-tutkimuksiin? Mitä... mitä hänellä on tekemistä ystäväni kanssa?\"<br>\n<br>\nGahlok Va läimäytti itseään kasvoille molemmilla käsillä vielä kerran. Ääni oli korviahuumaava. \"Summerganon\", GV mumisi kämmeniensä alta. \"Haluatko etsiä sieltä hyllystä... vanhimman xialaisen asekuvaston? Vanhimman, jonka löydät?\"<br>\nSummerganon nyökkäsi eikä jäänyt kyseenalaistamaan pyyntöä. Hän syöksyi kaivelemaan kirjahyllyjen läpi. Toalla oli hyvä tuuri, sillä kuvasto osui melkein heti hänen eteensä. \"Tämähän se on?\" Suga varmisti nostaen aseiden kuvilla ja erilaisilla symboileilla koristeltua lehtistä. Hän sai vastaukseksi Gahlok Van nyökkäyksen ja ojensi kuvaston tälle. Summerganon janosi vastauksia.<br>\n<br>\nGahlok Va selaili nopeasti aakkosjärjestyksellisen kuvaston läpi kauhistellen välillä xialaisten hilpeän opportunistista käsitystä sodankäynnistä. Lopulta hän pysähtyi tietylle sivulle.<br>\n\"Selecius-säätiön investoinnit\", Gahlok Va lausui inhoten. \"Selecius 2K7 -plasmalaukaisin: tähtää sydämeen, niin mikään ei enää liiku. Kratablammakh-kivääri suursiivoukseen: tuhoaa kaiken materian kolmen metrin säteeltä. Kredipsyteeni-hermokaasu: näin poistat kaikenkokoiset loiset tehokkaasti.\"<br>\n<br>\nSilloin Gahlok Va piti tauon. Vaehrankin tuijotti sivua. Gahlok Va nielaisi ennen kuin jatkoi.<br>\n\"Tulossa tänä keväänä: Selecius-joukot.\"<br>\n<br>\n\"Selecius... on siis johtajansa mukaan nimetty aseteollisuusyritys? Mutta miksi entisen toverini nimi on sama, kuin tuolla säätiöllä, varsinkin kun hän ilmeisesti kantoi säätiön merkkiä panssarissaan?\" Kysymykset ryöppysivät Summerganonin suusta, mutta juuri kun hän oli tivaamassa lisää tietoa, hän viimein tajusi. Seleciuksen välttelevät vihjaukset menneisyydestään, suhteista, jotka vainoaisivat häntä ja joiden takia hän oli karkumatkalla. Haluttomuus puhua varhaisista vaiheista olikin kenties häpeilevää tietämättömyyttä. Oliko hän sittenkin vain yksi suuren asetehtailijan monista nukeista?<br>\n\"Hän oli järjestön koekaniini, väkisin taivuteltu soturi, joka pakeni\", sanoi Summerganon lopulta. \"Minusta vain tuntuu siltä\", hän jatkoi ja ilman sen erikoisempia perusteita hän oli vakuuttunut.<br>\n<br>\n\"Selecius-joukot, tässä lukee\", Vaehran toisti. \"Itse joukoista ei ole minkäänlaista tietoa missään. Suurin osa oletti, että kyseinen projekti jäi vain kesken.\"<br>\n\"Sinänsä loogista\", Gahlok Va sanoi istahtaen pöydällä lojuvan jättikirjan päälle. \"Selecius-säätiö on ollut epäaktiivinen jo vuosisatoja.\"<br>\n\"Niin\", VT sanoi nyökäten. \"Mutta mitä luulet, Suga? Oliko se ystäväsi oikea nimi?\"<br>\n<br>\n\"Luulin niin, mutta juuri kuulleeni perusteella en voi olla varma. Haluaisin uskoa muuta, mutta minusta tuntuu, että ei; se ei välttämättä ole hänen oikea nimensä.\" Summerganon sanoi. \"Muistan, että hänen käsivarttaan peittävässä panssarissa oli haalistunut numerosarja, jonka edessä oli tuo näyttämänne S-merkki\", Summerganon jatkoi hitaasti. \"Tarkoittaisiko se, että hän oli... yksi niistä?\" Summerganon lopetti ja silmäili nyt Gahlok Van kädessä olevaa kuvastoa inhoten.<br>\n<br>\n\"Se taitaa olla ilmiselvää\", Gahlok Va sanoi hiljaa. \"ystäväsi on... yksi tämän säätiön massatuotantosotilaista.\"<br>\nGahlok Va vaikeni. Vaehran huokaisi ja heitti kuvaston paperiroskikseen. Tulen Toa käveli pöytänsä taakse ja vilkuili ulos ikkunasta. Arkistonhoitajan väsyneet silmät tarkkailivat pihamaan varhaisaamuisia tapahtumia.<br>\n\"Koko Nimdaan perustuva aivotutkimus oli siis vain kulissia\", Vaehran sanoi katsomatta Sugaan ja Gahlok Vahan. \"Kaiken aikaa tietämättään nämä tutkijat työstivät siitä muinaisesineestä asetta. Asetta myytäväksi Vortixx-markkinoilla.\"<br>\n<br>\n\"Mitä veikkaatte, oliko järjestön motiivi vain taloudellinen voitto, vai onko taustalla jotain muuta?\" Kysyi Summerganon, joka halusi kiepästi tietää kaiken Selecius-mysteeristä.<br>\n\"Mieli on tämän maailman vaarallisin ase\", Vaehran sanoi kääntyen hieman. \"Niin joku viisas joskus sanoi. En välttämättä haluakaan tietää, mikä vortixx-Seleciuksella oli mielessä.\"<br>\n<br>\n\"Tärkeintä lienee se, että hän epäonnistui siinä\", Vaehran sanoi vielä.<br>\n\"Miksi meitä rehellisiä tiedemiehiä on niin vähän?\" Gahlok Va mietiskeli kirjan päältä istuen.<br>\n\"Tuota... niin\",sopersi Summerganon. Hetken aikaa oli aivan hiljaista. Hän huomasi, että ikkunan takana, ulkona oli jo melko valoisaa. \"Minun pitää ilmeisesti pian lähteä, matka odottaa, enkä haluaisi myöhästyä\", hän sanoi. \"Kiitos kun kerroitte minulle kaiken tämän. Arvostan sitä\", Summerganon sanoi ja todella tarkoitti sitä. Hän oli pakoillut menneisyyttään Klaanissa aika tavalla. Tavallaan sen harmaiden läikkien selviäminen sai hänet tuntemaan itsensä valmiimmaksi kohtaamaan tulevan.<br>\n<br>\n\"Suga\", Vaehran sanoi vielä. \"Kiitos avustasi. Minusta tuntuu, että pian saamme avattua myös tuon salakielen. Pyydän vain, että et...\"<br>\nVaehran piti tauon ja kääntyi poispäin ikkunasta. Hän tuijotti Summerganonia pitkään silmiin.<br>\n\"... jakaisi mitään täällä oppimaasi eteenpäin.\"<br>\n\"En tietenkään, kuten jo aiemmin lupasin. Voitte luottaa minuun.\" Summerganon sanoi. \"Mutta nyt minun täytyy tosiaan tehdä lähtöä, kiitos vielä kerran teille\", Summerganon sanoi iloisesti, vaikka äskeittäinen tietotulva häntä vielä hieman vaivasikin. \"Ensi kertaan siis, näkemiin!\" Hän vielä sanoi kättään heilauttaen.<br>\n<br>\n\"Ole varovainen\", Gahlok Va sanoi heilauttaen kättään. \"Toivottavasti ystäväsi on löytänyt itselleen uuden elämän.\"<br>\nVaehran hyvästeli Summerganonin sanattomasti ennen kuin palasi töihin.<br>\nSummerganon nyökkäsi Gahlok Valle, sillä totta vie hänkin toivoi Seleciuksen -joksi hän tätä paremman nimen puutteessa yhä kutsui- löytäneen uuden elämän itselleen. Summerganon kääntyi kannoillaan ja käveli ulos.<br>\n<br>\nToimiston ovi sulkeutui kolahtaen ja Vaehran rojahti väsyneenä työtuolilleen. Tulen Toa raapi leukaansa ja haukotteli. Hän kaipasi jotain kofeiinipitoista.<br>\nGahlok Va istui yhä valtavan käännösoppaan päällä ja yhdisteli asioita.<br>\n\"Melkoinen sattuma\", puolibohrok sanoi silmät pyöreänä. \"Se siis, että Suga tiesi tuon.\" Vaehran huokaisi vastaukseksi.<br>\n\"Sattumat ovat Mata Nuin tapa pitää hauskaa\", Vaehran sanoi väsyneenä.<br>\n\"Kaunis ajatus\", Gahlok Va hymähti, mutta kääntyi pian kohti Vaehrania katse vakavampana. \"Mutta ole rehellinen minulle. Uskotko tuohon.\"<br>\nVaehran ei vastannut myöntävästi eikä kieltävästi. Arkistonhoitajan äänensävy pysyi sataprosenttisen neutraalina. \"Niin on miellyttävämpää ajatella\", Vaehran sanoi. \"Sillä jos oletamme, että sattumia ei ole olemassa, edessämme on valtava pimeyden verkosto, jonka kourat ulottuvat kaikkialle historiaan.\"<br>\nVaehran oli hetken hiljaa. \"Ja jos kaivaudumme liian syvälle siihen, se syö meidät.\"<br>\n<br>\nGahlok Van hymy hyytyi hetkeksi. Hän mietti vastausta pitkään.<br>\n\"Mutta ystävä\", GV sanoi. \"Jos kaikella on yhteys kaikkeen, se tekee meidän tehtävästämme tuplasti helpompaa.\"<br>\nVaehranin vakaville kasvoille levisi vähitellen hymy. \"Me murramme tämän mysteerin kuin munankuoren.\" Gahlok Va nyökkäsi pitkään voitokkaana. Joskus kirjastonhoitajan työ oli hyvin palkitsevaa.<br>\n<br>\n\"Heti kun saan kahvia\", Vaehran sanoi hieroen silmiään.<br>\nGV:n ilmeellä olisi voinut tappaa vauvahylkeitä.<br>\n<br>\n<strong>Arkistojen aula</strong><br>\n<br>\nMietteliäs Summerganon suuntasi askeleensa ulos Arkistoista, kohti Satamaa, jossa hänen matkatoverinsa todennäköisesti jo odottivat. Miksei Selecius koskaan kertonut kaikesta kokemastaan? Mitä kaikkea muuta salattavaa hänellä oli? Tuo vanhan toverin historiaan liittyvä yksityiskohta linkittyi Klaanin nykyisiin tutkimuksiin. Ensimmäistä kertaa Summerganon tunsi Klaaniin saapumista edeltävän harmaan ajan liittyvän nykyhetkeen ja elämään Klaanissa. Summerganonin kaksi maailmaa kohtasivat ja ne yhdisti toiseensa aseita tehtaileva säätiö.<br>\n<br>\nHiljaisuuden vallitessa hän saapui Satamaan ja asteli laiturille numero kuusi. Matoro tuli häntä vastaan ja ohjasi Summerganonin laivaan, jossa muu seurue jo odotteli. <em>BKS Hildemar</em> lipuisi pian satamasta aamun usvaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1288,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-10-06T20:55:00.000Z","content":"<strong>Vielä joskus,<br>\njoskus jossain</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/MUtZGWjelEA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/MUtZGWjelEA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTongu avasi hitaasti ainoan silmänsä. Hän ei nähnyt mitään, pimeys verhosi hänen näkönsä. Hän makasi jollain karhealla, ja hänen jalkojaan nuoli jokin märkä – ilmeisesti meri, sillä aaltojen ääni kantautui hänen korviinsa. Karhea alusta saattoi olla hiekkaa. Silmä alkoi jo nähdä jotain. Valkoisia täpliä taivaalla.<br>\nTähdiksihän niitä kutsuttiin. Näkökentässä oli myös sirppimäinen kellertävä kappale, joka heijasti valoa jättiläisen silmään. Hetken maattuaan raukeana paikallaan Tongu huomasi näkökenttänsä rajalla punaista hehkua. Hän oli myös kuulevinaan hienoista rätinää meren kuohunnan keskellä, joten hän pinnisti voimansa ja nosti itsensä ylös kosteasta hiekasta.<br>\n<br>\nGuardian istui parin metrin korkuisen kivimuodostelman vieressä. Kivimuodostuma oli kaareva, kuin leveä hautakivi, joka kaareutui heistä poispäin. Guardianin vieressä oli nuotio, jossa kasa kosteaa puutavaraa paloi kitsaasti. Guartsu yritti hieman tuulettaa pahanhajuista savua pois käsillään, mutta se puski hänen naamalleen.<br>\n<br>\nKivimuodostuma ei ollut täysin tasainen, vaan siihen oli kiinnittyneenä useita erivärisiä valokiviä, jotka hohtivat kauniisti yössä. Tongu katsoi kivisen luonnonihmeen yli ja näki merta. Hän päätti kävellä muodostuman taakse katsomaan, oliko saari tosiaan niin pieni kuin se hänestä näytti olevan. Guardian katseli Tongun menoa ja puraisi merilevää, jota oli pieni kasa hänen vieressään. Sitten hän irvisti ja sylkäisi tuleen.<br>\n<br>\nTongu katsoi kivimuodostuman taakse. Sen takapuolella oli niin ikään valokiviä, mutta rantaviiva oli aivan kiinni siinä. Saari oli ehkä kymmenen neliömetrin kokoinen. Masentava ajatus. Tongu käveli takaisin nuotion luokse. Sitten hän huomasi seisovansa jonkin mustan vetelän aineen päällä.<br>\n”Onko tuo…” Tongu kysyi hämmentyneenä, ”… raakaölyä?”<br>\n”Se on Manu”, Guartsu vastasi värittömällä äänellä.<br>\n”Plurpl”, Manu sanoi.<br>\n”Aaaahaaa”, Tongu sanoi ristiriitaisin tuntein ja perääntyi pois mustan aineen päältä. Guartsu hymyili itsekseen ja heitti yhden puista tuleen. Se sihisi ikävästi ja räsäytti Guartsua päin kipinän.<br>\n<br>\n”Missä me olemme?” Tongu kysyi. Guardian kohautti olkiaan. Hän istui hiekassa, nojasi laiskasti kallionmuodostelmaan toinen jalka ojennettuna suoraksi ja toinen koukussa kalliota vasten ja mussutti merilevää, joka ilmiselvästi ei miellyttänyt maullaan skakdia. Tongu istahti nuotion toiselle puolelle ja huokaisi. Makuta Nui yritti kasata itsensä.<br>\n<br>\nOnnistuttuaan saamaan kiinteän olomuotonsa Manu jäi makaamaan maahan.<br>\n”Essentia. Eksistenssi”, hän tuhahti. Hän katseli jälleen tähtiä, jotka olivat kiehtoneet häntä vuosisatojen ajan. Astronomia oli kiehtonut häntä vuosisatojen ajan.<br>\n”Ja astrologia on humpuukia”, Manu sanoi virnistäen. Tongu käänsi katseensa häneen ja hymyili hennosti. Keltainen kyklooppi yritti selvittää ajatuksiaan. He olivat keskellä ei mitään – keskellä merta pienellä hiekkaisella luodolla, jossa oli vain kaunis kivimuodostelma. Syötävänä vain merilevää, jota sai pyydystämällä matalastakin vedestä.<br>\nGuardianin jäljellä olevat varusteet – vartijakivääri ja kaksi revolveria – makasivat vähän matkan päässä nuotiosta. Muut tavarat olivat menneet. Juomaleilit, Warrekin tietojen perusteella tehdyt muistiinpanot… Vaikka eihän Guardian enää niitä tarvinnut, hän tunsi jo Zorak von Maxitrillian Arstein kahdeksannen tarpeeksi hyvin.<br>\n<br>\nKuin olisi lukenut skakdin ajatukset, Manu sanoi yhtäkkiä:<br>\n”Perämies on sairas. Hyvin sairas.”<br>\nTongu näytti huvittuneelta, mutta Guardiania ei naurattanut. Hän ei myöskään sanonut mitään.<br>\n”Minä vannon, että kostan hänelle. Kostan hänelle vielä vaikka se olisi viimeinen tekoni. Tai en nyt sentään, häpeä on aina vähemmän tuskallista kuin kuolema.”<br>\n”Lieneekö noin?” Tongu sanoi mietteliäästi.<br>\n”En tiedä”, Manu myönsi, ”enkä kyllä aio kokeilla.”<br>\nGuardian heitti jälleen uuden puupalikan tuleen. Tongu käänsi katseensa takaisin nuotioon Manun maatessa edelleen selällään hiekassa katsellen tähtiä.<br>\n”Ensin minä suolistan sen. Sitten leikkaan sen kaikki raajat irti… tai hetkinen, se taitaisi kuolla jo suolistuksessa. Sen pitää kärsiä. Paljon. Hmm.”<br>\nManun suunnitellessa raakuuksiaan Tongu pohti edelleen heidän tilannettaan. Kuka heidät voisi ikinä löytää täältä?<br>\n<br>\nManu oli lopettanut puhumisen, kun nuotio sammui. Guardian oli kääntynyt kivimuodostelmaa vasten makuuasentoon niin, että hän oli selkä nuotioon päin. Tongukin yritti asettua nukkumaan, muttei voinut, sillä valokivet häikäisivät häntä.<br>\nManu nousi seisomaan huterin jaloin ja asteli varovasti epätasaisella maaperällä nuotion jäännösten luokse. Sitten hän istahti selkä merelle päin ja katseli kaksikkoa, joka yritti nukkua kivimuodostelman helmoissa.<br>\n”Miten te sytytitte tuon nuotion?” Tongu kysyi lopulta, kun hänelle oli käynyt selväksi, ettei sinä yönä tulisi uni.<br>\n”G:llä on erämiehen taidot”, Manu tokaisi. Hän kumartui Guardianin ylle ja huomasi tämän nukkuvan kevyesti. Varmistuttuaan asiasta Manu virkkoi:<br>\n”Vaikka minä taisin avittaa häntä pienellä kipinällä…”<br>\nTongu soi Manulle hymyntapaisen ja nousi sitten takaisin istuma-asentoon.<br>\n<br>\n”Se Arsteinin piru pitäisi pistää tosiaan kappaleiksi”, hän murahti kaunaisesti.<br>\n”Sinustakinko? Sitten meitä on neljä.”<br>\n”Neljä?”<br>\n”Minusta tuntuu, että hän ei voi muuta kuin vihata itseään.”<br>\n”Mitä hän teki sinulle?”<br>\n”Hän on sairas, sen sanon. Minulta kesti tunteja liottaa itsestäni kaikki valokiven muruset tuonne veteen.”<br>\n”Ahaa”, Tongu huokaisi ja veti polvensa rintaansa vasten. Sitten hän kysyi:<br>\n”Mitä sinä näit kredipselleenin jälkeen?”<br>\n<br>\nManu oli hiljaa pitkän tovin. Tongu ajatteli, ettei hän aikoisi vastata, mutta sitten Makuta sanoi hienoisella äänellä:<br>\n”Minä taidan hieman pelätä itseni menettämistä.”<br>\n”Pelkäätkö… kuolemaa?”<br>\n”En, en minä sitä.”<br>\n”Mitä siis?”<br>\nManu huokaisi. Hän nousi seisomaan ja venytteli niin, että hänen selkärankansa naksui. Sitten hän käveli muutaman askeleen ympyrää vettä kohti ja palasi takaisin. Seuraavaksi hän rojahti makaamaan hiekkaan.<br>\n”Minä en halua olla, kuten muut. Se on typerää. Että kaikki ovat samanlaisia. On typerää, miten monet tahtovat olla jonkin tietyn mallin mukaisia – samanlaisia keskenään. Suurin osa meistä pyrkii tietynlaiseen suosiossa olevaan rooliin. Kaikki haluavat olla ’muodin mukaisia’. Minä en halua. Ehkä minä olen jonkinlainen antisankari. Mutta en minä halua mikään makutakaan olla. En minä voi mitään sille, mikä olen, mutta en halua olla osa massaa, johon kaikki kuuluvat. Pimeys.”<br>\nTongu katsoi Makutaa pitkään. Tämä vain makasi silmät ummessa hiekassa kädet ja jalat levitettyinä kuin meritähti. Sitten hän avasi silmänsä ja tuijotti jälleen tähtitaivasta.<br>\n”Minä olen, mitä olen. En voi sille mitään. Mutta yritän olla sitä omalla tavallani. Ja aina silloin tällöin minusta tuntuu – itse asiassa aika usein, että minä en ehkä ole ihan kunnossa. Olenko minä hullu? Ehkäpä jotenkin sekaisin?”<br>\nTongu katsoi makutaa ja koetti miettiä, oliko tämä tosissaan puheissaan.<br>\n”Olen vuosien varrella tullut johtopäätökseen, että minä olen äärimmäisen sekaisin. Eikä se aina ole niin mukavaa. Mutta en anna sen haitata. Minua ohjaavat päämäärät ovat tarpeeksi selkeitä, jotta voisin elää niiden mukaisesti. Ja minusta tuntuu… nyt loppujen lopuksi… että on ihan siistiä olla hyvis.”<br>\nHänen kasvoilleen levisi haalea hymy, näin Tongu uskoi, mutta se katosi heti, jos sitä oli ikinä ollutkaan.<br>\n”Tähdet ovat kauniita”, hän jatkoi.<br>\n”Niin”, Tongu mutisi.<br>\n”Ne ovat jotain paljon suurempaa kuin voisimme kuvitellakaan… Ajatella, että jotkut uskovat niiden olevan reikiä jossain suuressa katossa. Kuinka typerää.”<br>\n”Jokaisella uskomuksensa.”<br>\n”Niin. Minä uskon tähtiin. Minä tiedän, että ne ovat suuria. Suurempia kuin voimme edes kuvitella. Ne tuottavat energiaa. Kuten auringot. Ne pyörittävät ydinfuusioreaktiota.”<br>\n<br>\nTongu uskoi seuraavaksi tulevan selostusta ydinfuusioreaktion toiminnasta, mutta Manu ei ikinä jatkanut puhettaan. Hän vain makasi paikallaan, kunnes aurinko nousi.<br>\nSiitä Keetongu ei kuitenkaan saanut tietää mitään; hän oli nukahtanut.<br>\n<br>\nKun Tongu nukkui sikeästi, Manu katsoi nousevaa aurinkoa ja sanoi hiljaa:<br>\n”Pimeä ja valo kohtaavat… ja Punainen Mies nousee meren takaa.” Sitten hän hymyili sanoilleen ja sulki silmänsä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1289,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-10-07T13:23:00.000Z","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/AiHLMHHbemM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/AiHLMHHbemM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Meri, Die Tärtä</strong><br>\n<br>\nKapteeni Anonymmeli katseli hymyillen tuota saalista, minkä he olivat keränneet Bio-Klaanin kylistä. Hän huomasi Un-Takin kuuntelevan miehistön juttelua, miekka kädessään. Anonymmeli meni lähemmäs, ja otti silloin omat aseensa esiin, voimakkaan kiväärinsä, jonka päähän oli asennettu sähköistetty pistin, sekä omituisen kranaatin.<br>\n<br>\nHän huomasi Un-Takin kuuntelevan jotain keskustelua ja meni Le-Matoranin luo.<br>\n<br>\n\"Mitä täällä tapahtuu perämies?\" Anonymmeli kysyi.<br>\n<br>\n\"Tuolla juonitellaan kapinaa <em>my lady</em>. Kuuntele itse, jos et usko\", Un-Tak vastasi. Anonymmeli alkoi kuuntelemaan.<br>\n<br>\n\"... joten voisimme ryhtyä kapinaan, eikös vain ylväs joukkoni?\" eräs Jään Toa nimeltä Aerik sanoi. Muut miehistön jäsenet nyökkäsivät ja vetivät aseensa esiin, tehdäkseen kunniaa.<br>\n<br>\nAnonymmeli ei ollut uskoa tätä näkyä. Aerik oli yksi kuudesta Matoranista, joille Anonymmeli oli luovuttanut Toa-voimansa. Anonymmeli oli uskonut, että mitään tälläistä ei tulisi koskaan tapahtumaan. Aerik...<br>\n\"Käy sanomassa muulle miehistölle, jotka eivät ole Aerikin kapinajoukon jäseniä\", Anonymmeli sanoi.<br>\n\"Aye, <em>my lady</em>\", Un-Tak sanoi ja lähti hiljaa hiipien etsimään miehistöä.<br>\nAnonymmeli katsoi Aerikin joukkoa. Siinä oli noin neljännes kaikesta laivan miehistöstä.<br>\n<br>\n\"Kun saamme nuo aseet, ja sen Sähkövempaimen, niin olemme voittamattomat merirosvot näillä vesillä\", Aerik kannusti miehistöä.<br>\nAnonymmelin mieleen tuli se Sähkölaite, minkä he olivat saaneet yhdestä Bio-Klaanin kylästä. Se teki ammuksista sähköisiä, jotka vapauttivat pieniä salamoita vastustajiin. Hän kuuli pian askelia takanaan. Anonymmeli veti miekkansa esiin ja valmistautui taisteluun, mutta huomasi siinä olevan vain Un-Takin, jolla oli muu miehistö.<br>\n\"Olemme valmiita, <em>my lady</em>\", Un-Tak sanoi.<br>\n<br>\nAnonymmeli irrotti naamionsa. Hän tunsi olonsa huonoksi, mutta kesti, koska oli tuntenut sen jo monta kertaa elämänsä aikana.<br>\nMuuan Toa, joka oli myös Anonymmelin ryhmän jäsen otti Turagalta Loihtimisen Kanohin vastaan ja alkoi asentamaan sen taistelukuntoon.<br>\nTuraga katsoi vihollisiaan. Heitä oli vähemmän, mutta se ei välttämättä tarkoittanut, että he olisivat varmoja häviäjiä. Joukoissa oli Aerikin lisäksi monta hyvää taistelijaa. Heidän menetys olisi haitaksi Tärtäläisille. Hänellä oli hänen onnekseen salainen ase.<br>\n<br>\nAerik oli huomannut, että heitä seurattiin, joten hän valmistautui hyökkäykseen. Yht'äkkiä kranaatin tapainen osui joukkion keskelle ja räjähti. Noin puolet kapinallisista kivettyivät paikalleen. Aerik oli väistänyt. Hän oli tiennyt tästä liikkeestä ja tiesi myös sen heikkoudet, niinpä hän kaivoi pistoolin esille ja ampui Anonymmeliä päin.<br>\n<br>\nMaan Turaga ei ehtinyt väistää. Luoti lensi hänen jalkaansa, jolloin hän tunsi viiltävää kipua. \"Hyökätkää!\" Huusi Turaga Un-Takin keräämälle joukkiolle ja alkoi horjua. Luodissa oli jotain ylimääräistä, mikä sai Anonymmelin vaipuvan koomaan. Hänen päänsä osui maahan kovaa.<br>\n<br>\nUn-Tak juoksi kohti Aerikia. Hän hyppäsi Jään Toan yli ja heitti silloin tikarinsa. Aerik pystyi torjumaan iskun ja valmistautui miekkailuun.<br>\n<br>\nSuurin osa Tärtäläisistä kävi miekkataisteluihin. Miekkojen kalina kuului ympäri laivaa, eikä luoteja lentänyt paljoa yhtään. <br>\n<br>\nPari merimiestä tuli katsomaan Anonymmeliä, joka ei pystynyt nousemaan. Hänet vietiin kapteenin hyttiin.<br>\n<br>\nKuolleita ruumiita laivalla ei juurikaan ollut. Vastakkain käyvät olivat aika tasaväkisiä, ja Aerikin joukoilla ei ollut kovin suurta alivoimaa. Jään Toa oli valinnut joukkonsa hyvin.<br>\n<br>\nUn-Takin ja Aerikin taistelu oli tiukka. Jään Toa ei käyttänyt Elementaalivoimaansa ollenkaan, vaan halusi lyödä Le-Matoranin miekkailussa.<br>\n<br>\nUn-Takilla oli ongelmia. Hän onnistui torjumaan Aerikin kaikki iskut, mutta ei pystynyt pidättelemaan kovin kauaa. Aerik vei häntä koko ajan edespäin. Un-Tak huomasi takanaan maston. Hän teki pienen sivalluksen Aerikille, jonka Jään Toa väisti. Hänen yrittäessä sanoa jotain, huomasi Toa, että Un-Tak oli kiivennyt jo mastoon. Aerik käytti Jää-voimiaan, tehdäkseen pienen jäämäen, joka nostaisi hänet Un-Takin luo. <br>\n<br>\nJuuri kun Aerik saapui Un-Takin korkeudelle, Le-Matoran löi häneltä miekan ja potkaisi alas ja hyppäsi itsekin. Hän oli sitonut narun mastoon ja sen avulla tuli alas ja samalla potkaisi lentävän Jään Toan seinään.<br>\n<br>\nJään Toa oli nyt tajuton ja silloin Un-Tak huomasi taistelun käyneen heidän voitokseen. Hän käski miehien vievän kapinalliset laivan alhaalla oleviin häkkeihin. Aerik taas sai iskun eräästä laitteesta, joka nollasi hänen Elementtivoimansa.<br>\n<br>\nUn-Tak huomasi Anonymmelin olevan poissa. Hän huomasi suunnitelmansa käyvän pian toteen ja ajatteli: <em>Suunnitelmani sujuu paremmin, kuin kuvittelinkaan.</em><br>\n<br>\n[spoil]Tämän viestin kirjoittivat yhteistyössä Blozi ja Tronie ponie. Kiitokset Martinille musiikista.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1290,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-10-07T14:33:00.000Z","content":"<strong>Merellä</strong><br>\n<br>\nTernok heräsi Ilmaraptorin hyttiin levitetyssä makuupussissaan. Uni oli virkistänyt, mutta masentava tunnelma ja karu totuus iskivät päälle kuin lauma Kikanaloja. He olivat yksi keskellä merta ja vailla paon mahdollisuutta. Onu-Matoran puhdisti Kaukaunsa linssin ja kiipesi tikkaita veneeksi muuttuneen ilma-aluksen katolle, missä hänen toverinsa Ontor istui tähystämässä, josko meren keskeltä löytysi maata tai jopa sivistystä. Matoranin avattua kattoluukun paksu hernerokkasumu iskytyi vasten hänen naamansa. <br>\n<br>\n”Huomenta”, Ternok sanoi mannaryyniasennossa istuvalle ystävälleen, ”Näkynyt mitään?”<br>\n<br>\n”Tässä sumussa ei huomaisi edes majakkaa, vaikka kulkisi vierestä”, Ontor vastasi masentuneella äänellä.<br>\n<br>\n”Karzahnimpi homma. Pääsemmeköhän koskaan kotiin tai mihinkään, mitä voi sanoa kodiksi”, Ternok manasi ja istahti Ontorin viereen.<br>\n<br>\n”Olisi pitänyt taistella! Meistä ei ole mitään apua näin. Ne voittivat, Ternok. Me räjäytimme heidät ja hukutimme heidät, mutta ne voittivat. Kaiken vaivan jälkeen! Ja me piilouduimme.”<br>\n<br>\n”Ainakin tottelimme Keetongun viimeistä käskyä.”<br>\n<br>\n”Tuskin sillä enää mitään väliä on. Haen meille aamupalaa. Tai iltapalaa, miten vain”, Ontor sanoi, kipusi alas ohjaamoon, kaivoi Nynrahin teollisuushallista otetusta laatikosta hieman lisää haamujen kanttiinamössöä ja sytytti tulen aluksen höyrykoneiston tulipesään. Sille ei ollut nyt muuta käyttöä kuin ruoan ja Matoranien pitäminen lämpimänä, sillä Feterrat olivat tuhonneet aluksen vasemman moottorin eikä korjaustyöt onnistuneet merellä. Pian husibroilerin tuoksu täytti koko aluksen. Ontor täytti kaksi lautasta, otti leilin ja kipusi lautaset toisessa kädessään takaisin katolle.<br>\n<br>\nTernok otti lautasen vastaan ja alkoi mussuttaa mössöä. He istuivat siinä vierekkäin kymmenisen minuuttia maailman sumujen keskellä. Toivoa ei juuri ollut, mutta maisemassa oli jotain kiehtovaa. Täällä Nazorakein sodat tai Rautaiset kuolemat eivät järisyttäneet maailman järjestystä.<br>\n<br>\n”Katsho”, Ternok sanoi yhtäkkiä iso kasa ruokaa suussaan ja osoitti viistosti vasempaan, ”Eikhö tuoltha loistha khumma valoh?” <br>\n<br>\n”Näen sen! Siellä on jotain. Kumma! Ehkä se on Lentävä Steltiläinen. Yksi Klaanin Turagoista höpisi siitä joskus.”<br>\n<br>\n”No se nyt on ihan humpuukia”, Ternok vastasi, jätti ateriansa ja nousi, ”Mutta se voi ihan hyvin olla laiva tai vene. KUULETTEKO SIELLÄ! OLEMME HAAKSIRIKOSSA! KAKSI TOAA JA MATORANEJA! AUTTAAKAA!”<br>\n<br>\n”Eihän meillä mitään Toia ole.” <br>\n<br>\n”Minä en halua joutua orjaksi”, Ternok kuiskasi, ”Merillä liikkuu paljon merirosvoja nykyään. Ne eivät uskalla hyökätä Toain kimppuun. KUULETTEKO! APUA!”<br>\n<br>\n”Hiljaa! Kuulin sieltä jotain. Ihan kuin skarrarrar, skakdien puhepartta! Ne on saletisti skakdeja!”<br>\n<br>\n”Tiedä sitten, onko se hyvä vai huono juttu. Arpa on heitetty.”<br>\n<br>\nMatoranit hiljenivät kuin jonkinlainen punainen salama singahti sumussa näkyvien valojen lulta ja katosi rätisten ilmaan. Se valaisi hetken sumun läpi ja paljasti luodon ja kivikehän, jossa oli kolme viittoilevaa, erikokoista hahmoa. Valo kuitenkin sammui ja sumu peitti hahmot.<br>\n<br>\n”Hätäraketti. Hekin ovat merihädässä! No, ei auta kuin mennä tuonne. Virta kuljettaa meitä sopivasti. Vähän pelottavaa kyllä.”<br>\n<br>\nPiakkoin vetiseen elementtiin muuttaneen Ilmaraptorin keula osui valokivikehän rantaan.<br>\n<br>\n”...” Makuta Nui kommentoi.<br>\n<br>\n”Mitä. Oikeasti”, G sanoi ja tuijotti Matoraneja epäuskoisena. Se ei kuitenkaan onnistunut pitkään, kun Keetongun sulki alaisensa isoon halaukseen.<br>\n<br>\n<strong>Jonkun aikaa myöhemmin</strong><br>\n<br>\nHusibroilerikattilan porina oli iloisin ääni, mitä luodon Klaanilaiset olivat kuulleet pitkään aikaan. Gurttu ja Manfred santsivat kunnolla, sillä olihan tämä heille ensimmäinen lämmin ateria hetkeen. Tongu oli syötyään vetänyt Ilmaraptorin hajonneen moottorin rannalle ja korjaili sitä puuhakkaana. Höyrykoneiden kanssa pelailemin karkoitti keltaisen jätin murheet ja huolet. Kohta tämä beibi hurraisi kuin kissanpoikanen.<br>\n<br>\n”Okei”, täysi Guardian aloitti puheensa tyhjennettyään kolmanne lautasellisensa, ”Me kerroimme tarinastamme sen osan, mistä olemme perillä. Entä te? Miten kaksi Matorania löytyy ilma-aluksesta täynnä murkinaa ja vahingoittumattomina, kun kolme raavasta klaanilaista on saanut tuta liikaakin Zorak von Maxtrillianin vieraanvaraisuudesta?”<br>\n<br>\n”Me vain toteltiin käskyjä, G-mies. Tongu käski meidän piiloutua, ja hyppäsimme hansikaslokeroon. Olimme siellä hipi hiljaa, kunnes SPLASH, tunsimme, kun alus tippui mereen. Vesi ei onneksi päässyt sisään (Kauan eläköön Nynrah-haamut ja heidän ammattitaitonsa!) ja kun oli ollut jonkin aikaa hiljaista, tulimme esiin. Ja te olitte kadonneet kuin tuhka tuuleen. Meinasimme lähteä partioimaan, mutta kun käynnistimme moottorit, niin WIIUH! Alus pyöri vinhasti ympyrää, koska toinen moottori oli rikki! Luulimme ensin, että se oli hajonnut alassyöksyssä, mutta siinä oli palojälkiä, joten hyökkääjät, Feterrat, kai tuhosivat sen. Emme voineet korjata sitä merellä. Onneksi pomo hoitaa homman!” Matoranit selittivät asiansa puhuen vuorotellen ja välillä toistensa päälle.<br>\n<br>\n”Yksi asia kummastuttaa”, Manu sanoi miettien, ”Miten te löysitte meidät näin helposti? Jumalattomasta sumusta aavalta mereltä? Mahdollisuudet ovat tosi pienet.”<br>\n<br>\n”Kaipa joku halusi meidän pääsevän takaisin Klaaniin”, G sanoi ja pyöritteli Vartija-kivääriään, ”Miksi ne muuten olisivat antaneet aseeni takaisin. Siinäkään kun ei tunnu näin yksinkertaisesti olevan järkeä.”<br>\n<br>\n”Tässä maailmassa on vanhempia ja mahtavampia voimia kuin torakat tai skakdiaateliset”, Manu sanoi. Makuta oli huomattavasti paremmalla tuulella kun aikaisemmin. Hän katsoi taivaalle ja sitten omiin käsiinsä.<br>\n”Esimerkiksi minä.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1291,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-10-07T14:50:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin satama<br>\nLaituri kuusi</strong><br>\n<br>\nMatoro käveli ripeästi Sadjen hytistä kapeita portaita pitkin aluksen kansitiloihin. Hai oli käskenyt tämän laiturille, ja Matorolle slevisi syy ennen kuin ehti kysyä. Bladis ja Same olivat tuoneet Nimdan.<br>\n<br>\n\"Tässä se on\", mustahopea skakdi sanoi yllättävän hiljaisella äänellä. Hän vilkaisi nopeasti ympärilleen sumuiselle laiturille. <br>\n\"Nimda.\"<br>\nBladevezon nosti hopeanharmaan salkun kaksin käsin rintansa tasalle.<br>\nSame tähyili ympärilleen taustalla skakdin olan takana.<br>\n\"Salkku on prototerästä. Voit räjäyttää lastin bastiumia sen ympärillä, ja siihen tulee vain naarmuja. Kepe teki sen\", Bladis selittää nopeasti mutta selkeästi.<br>\n\"Sen avaamiseen tarvitsee nämä kaksi avainta\", skakdi jatkoi ja kaivoi kaksi harmaata avainta jostakin.<br>\n\"Niitä pitää vääntää samaan aikaan. Sitten aukeaa näyttö, johon syötetään numerokoodi. Väärästä koodista laukun sivuilla olevat protonium-säiliöt tyhjentyvät avaajan päälle. Beeta on sisällä metallikapselissa. Koko homma Kepen keksintöä. Tässä on koodi ja avaimet\", Bladis selitti ja ojensi kaksi avainta ja paperilapun Matorolle.<br>\n\"Anna avaimet eri henkilöille säilytykseen\"<br>\n\"Aye\", Matoro nyökkäsi.<br>\n\"Muuta?\" hän vielä varmisti.<br>\n\"Tässä toinen samanlainen. Epsilonille paluumatkaa varten\", Same tuli ja ojensi toisen samanlaisen salkun, kaksi avainta ja uuden koodilapun.<br>\n<br>\n\"Kiitos\", Matoro sanoi. \"Hienoa, että sirun turvassa oloon panostetaan.\"<br>\n\"Älkää hukatko niitä\", Bladis vielä sanoi ja kääntyi pois modekumppaninsa kanssa. Matoro nappasi toisen salkun, mutta tajusi silloin toisen käden puutteesta johtuvat ongelmat.<br>\n\"Joi, viitsisitkö kantaa tuon ruumaan\", Matoro hihkaisi laivan kaiteeseen nojailevalle Killjoylle. Punainen soturi asteli nopeasti laiturille ja nappasi yllättävän kevyen salkun.<br>\n\"Mitä tässä on?\" hän kysyi.<br>\n\"Ei mitään\", Matoro vastasi. \"Se on Epsilonia varten.\"<br>\nJoy ja Matoro kävelivät peräkanaa alukseen. Jään Toa oli pujottanut avaimet ja koodilaput vyhyönsä miekan viereen.<br>\nKapeat metalliportaat johtivat hämärään ruumaan.<br>\n\"Minne laitan tämän?\" Killjoy kysyi. <br>\n\"Heitä jonnekin. Ei sillä niin väliä\", Matoro mutisi itse marssiessaan kohti erillistä salahuonetta Nimdaa varten.<br>\nKilljoy jätti tyhjän laukun epämääräisten laatikoiden ja tynnyrien päälle. Jotain särkyä tuntui hänen päässään. Joy toivoi, ettei tulisi kipeäksi tehtävän aikana. <br>\n<br>\nKun Killjoy oli kadonnut ylös, Matoro avasi Hain opettamalla tavalla puisen luukun ja pudottautui alas. Metallilla vuorattu pieni huone oli hämärä, ainut valo tuli Matoron teleskooppisilmistä ja sydänkivestä.<br>\n<br>\nMatoro käänsi molempia avaimia kerran myötäpäivään ja sitten syötti kuusinumeroisen koodin. Salkun lukot aukesivat pihahtaen.<br>\nMetallikapselin avaaminen yksikätisenä oli kieltämättä vaikeaa. Matoro ihaili muutaman sekunnin Nimdan sirun puhdasta valkoista hohdetta ennen kuin sulki laukun.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center>* * *</center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHöyrylaivan muhkea piippu päästi tummaa savua sumuiselle, harmaalle taivaalle. Klaanin satama-allas oli hiljainen ja sumun valkoisen vaipan peitossa. Satamarakennusten siluetit näkyivät taustalla keltamustan höyrylaivan navigoidessa ulos aallonmurtajan aukosta.<br>\n<br>\n\"Missä olit?\" Matoro kysyy tuttavallisesti Sugalta. Mustahaarniskainen Jään Toa nojailee selkä laitaa vasten.<br>\n\"Palautin opuksia Arkistoihin\", hän sanoi. Matoro voi suorastaan aistia toisesta Jään Toasta huokuvan itsevarmuuden.<br>\nHän oli suorastaan kateellinen sille, kuinka itsevarmana ja rohkeana Summerganon oli matkalle lähtenyt. Hän itse ei tuntenut oloaan millään lailla varmaksi. Hän oli aina ollut varma siitä, että kykenisi selättämään kaiken, mitä vastaan tulee.<br>\n<br>\nMatoro huokaisi. <br>\n<br>\n\"Mitä luulet, miten tässä käy?\" hän sanoi hiljaa.<br>\n\"Epäiletkö jotakin?\" Suga kysyi yllättyneenä.<br>\n\"En... en tiedä. En ole pystynyt luottamaan itseeni ja omiin voimiini... enää\", Matoro mutisi turhan hiljaa. Merituuli oli viileän virkistävä.<br>\nSuga mietti, olisiko viisasta kysyä miksi. Se olisi samalla vastaus mitä Matoron kädelle oli tapahtunut.<br>\n\"Vielä Xian reissullahan sinä pursusit itseluottamusta! Mistä nyt tuulee?\" Suga korotti ääntään rohkaisevasti.<br>\n\"Nimda. Nimda ja sen...\" Matoro huokaisi. Hän ei halunnut ajatella Nukkeja. Hän ei halunnut, ei halunnut.<br>\n<br>\nOli hiljaisuus.<br>\n<br>\n\"Ymmärrän\", Suga sanoi, vaikkei voinut sanoa ymmärtävänsä.<br>\n<br>\nAamuinen aurinko oli matalalla. Se paistoi kirkkaana sinisellä merellä. Mainingit ulapalla olivat kasvaneet ja sumu kadonnut. Viileä merituuli puhalsi edestäpäin. <em>Hildemar</em> ajoi eteenpäin kohti etelää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1292,"creator":"BD","timestamp":"2011-10-07T15:49:00.000Z","content":"<strong>Veljeskunnan saari</strong><br>\n<br>\nJostain päin saarta olisi kantautunut matkalaisten korviin taistelun ääniä, mutta tiheä kasvusto ja paksut seinämät eristivät torakan ja Mäksän nahistelun äänet.. Gekkokin oli viimein saanut unenpäästä kiinni, matoranien varastosta kantamat pedit olivat aika kuluneita tapauksia, mutta parempia kuin kivinen ja kylmä lattia.<br>\n<br>\nGekko tuhisi jotain, mistä kukaan ei kasvoja painavan viitan vuoksi olisi saanut selvää. To itse tiesi liiankin hyvin.<br>\n<br>\n<em>Oman universuminsa sankari... epäonnistuja...</em><br>\n,Mustaan aineeseen tahrinntunutta Avohkiin kaltaista naamiota kantava toa saneli.<br>\n<br>\n<em>Laiskuri mekaanisessa puvussa...</em><br>\n<br>\n<em>sätkynukke, pian...</em><br>\n<br>\nSitten hän näki sen hetken kun Abzumo piteli asetta hänen kasvojensa edessä ja huitaisi toan pään murskaksi. <em>Minä pelastin sinut, ilman minua olisit tuossa.</em> <br>\n<br>\nIlme Gekon kasvoilla alkoi muuttua ärsyyntyneeksi. <em>Tiedän sinun salaisen harrastuksesi ja voin kertoa, että menetit juuri tänään yhden jakson istumalla täällä</em><br>\n<br>\nGekko heräsi pelokkaana ja hämmentyneenä. ja huohotti: \"Minä en nuku enään ikinä\".<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1293,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-10-07T16:12:00.000Z","content":"<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nKilljoy naputteli kypäräänsä, pitäen silmiään tiukasti suljettuna sen takana. Jomotus oli palannut ja Joy yritti parhaansa mukaan pitää tajuntansa selkeänä. Yksi laivan Matoraneista joutui litistämään itsensä hyvin kapeasta välistä, Metsästäjän jäätyä kaikessa massiivisuudessaan ruumaan johtavaan portaikkoon. <br>\n<br>\nJoy veti syvään henkeä ja jatkoi astelemistaan ylös. Hän tiesi mitä hänen päänsä jomotus tarkoitti. Häntä yritettiin varoittaa ja Joy kykeni vain arvailemaan mistä. Noustessaan portaita pitkin kannelle, hän kiitti onneaan, että he matkustivat höyryaluksella. Vuosien aikana Killjoy oli oppinut vihaamaan purjeveneitä ja niiden epävakautta. Höyrylaivan olemassaolo toi vain pienen valonpilkahduksen muuten niin synkältä tuntuvaan tehtävään. <br>\n<br>\nMiehistön ja tiimin jäsenet tuntuivat kaikki yleisesti ottaen hyvin luottavaisilta. Ainoastaan Matoro oli tunnostanut hieman normaalia varautuneemmaksi. Siitä Killjoy oli huojentunut. Hän tunsi itsensä tarpeeksi vainoharhaiseksi jo muutenkin. Hän huomasi Matoron ja Summerganonin uppoutuneena keskusteluun sivummalla. Hän itse asteli kuitenkin aivan laivan perälle, nojaillen kaiteeseen, tuijottaen samalla vähitellen kaikkoavaa Klaanin saarta. <br>\n<br>\nMetsästäjän mieli oli täydessä kaaoksessa. Loukkaantumisissa oli ollut se hyvä puoli, että hän ei ehtinyt murehtimaan mitään. Nyt hän kuitenkin tajusi jälleen ajatustensa määrän. Hän oli unohtanut Metsästäjien hallussa olevan entisen sotajoukkonsa, hän oli unohtanut läheistensä kuolemat. Hän oli jopa unohtanut tappaneensa verivihollisensa ja korruptoituneen isähahmonsa... Ensimmäistä kertaa vuosiin Joy epäili omia motiivejaan. Oliko se, mitä hän teki, okein? Metsästäjät halusivat hänet, hullu Nazorak vainosi häntä, tuntemattomat tahot penkoivat hänen kotiaan ja siitä huolimatta hän vain jahtaa omia tavoitteitaan...<br>\n<br>\nTässä tilanteessa hän olisi kysynyt Visokilta. Hänen kanssaan hänen ei tarvinnut sanoa mitään ääneen, tuntui vain, kuin omat ajatukset vastaisivat. Sen kaiken tilalla Joy sai nyt vain päänsärkyä... Hänellä oli mennyt paremminkin. Metsästäjä huokaisi syvään ja ryhtyi tuijottelemaan mekanisoituja käsiään.<br>\n<br>\n”Jos edes voisin tehdä asiat omana itsenäni...”<br>\n<br>\n”Se kuule on ihan sinun oma kätesi, tiesitkös.”<br>\n<br>\nJoy hätkähti. Hän ei ollut tajunnut sanoneensa viimeistä lausetta ääneen. Hän kirosi päässään ajattelemattomuuttaan ja seurasi sitten, kun sininen Toa asteli hänen vierelleen, ryhtyen nojailemaan samaiseen kaiteeseen, tuijottaen merelle. ”Älä välitä, minullekin käy tuota.”<br>\n<br>\nKilljoy hymähti, pitäen katseensa tiukasti horisonttiin vähitellen katoavassa luodosta. Ruki katseli Joyta hetken, mutta päätti sitten kääntyä katsomaan samaa pistettä, mitä nolostuneen oloinen toverinsakin. ”Sinä ajattelet liikaa. Sen näkee, elekielestä.” Joy ajatteli asiaa. Hän tajusi ajattelevansa liikaa, kun hän ajatteli liikaa liikaa ajattelemista... hän kuvitteli jo Paacon tekemässä aiheesta jotain laimeaa vitsiä.<br>\n<br>\n”Tiesitkö, en ole koskaan kysynyt tätä keneltäkään... mutta miten te voitte keskustella kanssani. Te ette näe kasvojani, te ette näe ilmeitä, ette suuni liikettä ja tämä kypärä tuhoaa tunnetilojen muutokset. Kuinka te voitte puhua kanssani, ilman että pidätte minua vain koneena?” Lopetettuaan kysymyksensä, Joy katui jo. Ei hän kysynyt tällaisia kysymyksiä... eihän hän ennenkään välittänyt siitä, mitä hänestä ajateltiin. Toisaalta, hän ei kuitenkaan voinut olla miettimättä, miten hän suhtautuisi, jos hänessä virtaisi vielä edes tilkka omaa verta.<br>\n<br>\nRuki kuitenkin vain hymyili. Hän nuuhki meri-ilmaa, näyttäen muutenkin nauttivan olostaan. Hän venytteli käsiään makoisasti ja hymisi tyytyväisenä. ”Minä rakastan merta. Sen tuoksu, sen näkö, kaikki. Varsinkin se tunne, kun voit vain hypätä sinne ja tuntea sen kaiken massan ympärilläsi. Meri on vain täydellinen, eikö sinustakin?”<br>\n<br>\nKilljoy hämmentyi Rukin äkillisestä vastauksesta, kallisti päätään ja levitteli käsiään. ”Minä olen kone, kuinka minä voisin rak-” <br>\n<br>\n”Näetkös, siinä sinulle vastaus.” Ruki asteli hymyillen pois paikalta, jättäen Killjoyn seisomaan yksin kaiteelle. Hän tajusi käsiensä sojottavan melkein suorina sivuillaan. Metsästäjä suoristi miltei vaakasuoraan kääntyneen päänsä ja murahti itsekseen. ”Pirulainen, olenko minä näin teatraalinen...” Killjoy päätti työntää ajatuksensa hetkeksi syrjään, hänellä oli kuitenkin tehtävä, johon keskittyä. Metsästäjä oikaisi ryhtinsä ja asteli sivummalla keskustelevan Matoron ja Summerganonin luokse. Kolmikko tutkaili hetken toisiaan, tiedostaen sen faktan, että he eivät olleet tässä ensimmäistä kertaa, eivätkä varmasti myöskään viimeistä...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1294,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-10-08T07:01:00.000Z","content":"<strong>Meri, Hildemar</strong><br>\n<br>\nBlozi heräsi juuri syvästä unesta. Hän ei ollut nukkunut hytissään kovin kauan, mutta silti sikeästi. Tronie katseli jälleen merille tyytyväisenä.<br>\n<br>\n\"Huomenta hymyilevä ystäväiseni, käyn vähän jaloittelemassa\", Bloszar sanoi Kalalle. Tronie vastasi hymyillen ja Blozi avasi huoneensa oven.<br>\n<br>\nSilloin hän huomasi olevansa merillä. Laiva keinui, mutta se ei Tulen Toaa haitannut, sillä Blozi piti vesistä. Hänellä oli ollut Ga-Matoran ystävänään, joka oli opettanut hänet uimaan ja sietämään vettä.<br>\n<br>\nBlozi ajatteli tosin Nimdaa. Hän ei tiennyt mikä tuota Nimdaa uhkasi, eikä tiennyt oikeastaan mikä tuo Nimda edes tekee. Mutta Tulen Toa ajatteli olla hiljaa ja olla esittämättä turhia kysymyksiä.<br>\n<br>\nHän huomasi muitten Nimda-tiimin jäsenten olevan jossain muualla ja hän käveli. Toa oli koko ajan mietteliäs. Hän pian meni katsomaan merta ja huomasi kuinka kaunis se oli. Hän uppoutui katsomaan sitä ja unohti kokonaan Nimdan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1295,"creator":"Tronie","timestamp":"2011-10-08T12:55:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nHildemarin lähtöä oli seurannut jokin muukin kuin joukko Klaanilaisia. Salaman Matoran, jonka päällä luikerteli kelta-vihreä venyvyyden Kraata.<br>\n<br>\nViholliset olivat poissa. He eivät enää joutuisi kohtaamaan ylivoimaa. He olivat valmiina iskuun.<br>\n<br>\n<strong>Meri, BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nPositronie katseli merelle. Hän rakasti merta enemmän kuin mitään muuta. Tai olivathan järvet enemmän hänen mieleensä ja joet... Vaihtoehtoja oli useita, eikä rahinpuolikas jaksanut ajatella niitä kaikkia. Hänen tekisi nyt mieli uida.<br>\n<br>\nTurkoosi akvaario alkoi avautua. Aloittaen vaakasuorasti keskeltä, jolloin neste, jolla akvaario oli täytetty alkoi valua alas. Tämän jälkeen molemmat puolet hajosivat pieniksi palloiksi, jotka jäivät leijumaan mysteerisesti ilmaan. Tronie putosi viileään veteen. Se tuntui viileältä.<br>\n<br>\nVedenalainen maailma näytti kauniilta. Suurehkot vesikasvit peittivät merenpohjaa ja kauniit rahit uiskentelivat valaisevan Tronien läheltä. Pohjan muodostelmat olivat vähintään henkeäsalpaavan kauniita. Eräässä oli suuri reikä, josta Kala mahtui uimaan läpi. Hän piti siitä, mutta päästessään toiselle puolelle näki Positronie jotain järkytäävää (tai mitä hän ikinä tunsikaan). Suuri musta häneltä näyttävä rahi ahmi Tarakavan ruumiin palasia.<br>\n<br>\nPositronie tunnisti tämän Negatronieksi. Siinäkö oli hänen toinen puolensa? Tuoko hän todellisuudessa on?<br>\nEi.<br>\nHän ei ole murhaaja. Hän on rauhaarakastava kala.<br>\n<br>\nNegatronie tunsi lähistöllään jotain. Hän lopetti syömisen ja kääntyi tulijaa vastaan. He katsoivat toisiaan silmiin. Kuin itsensä katsomista, mutta ei kuitenkaan. Negatronie vihasi tätä pientä kalaa ja halusi tappaa hänet.<br>\n<br>\nTunnelma oli tiivis, kunnes Negatronie kävi hyökkäykseen! Pieni Positronie ei pystynyt tekemään muuta kuin pakenemaan. Hän sujahti nopeasti reiästä, josta oli saapunutkin. Hän uskoi vahvasti, että Negatronie ei pääsisi läpi. Eikä päässytkään. Musta rahi tuhosi koko muodostelman sen sijaan, että olisi luikerrellut sen läpi.<br>\n<br>\nBKS Hildemar ei jäänyt Negatronieltakaan huomaamatta, etenkään nyt, kun Positronie oli pakenemassa sitä päin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1296,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-10-08T13:55:00.000Z","content":"<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nTronien oudon akvaarion puolikkaat leijuivat aluksen kaiteella Matoron ja Sugan vierellä. Positronie tuntui olevan aina yhtä iloinen. Kun muut hermoilevat Nimdan varjelusta, pieni iloinen ankerias uiskentelee meressä.<br>\n<br>\n\"Kapteeni, kaikuluotain havaitsi jotain veden alla...\" matoran ilmoitti puheputkella aluksen komentosillalle. Hai havaihtui ja käski komentosillalla olevan Bloszarin pitää kurssin kun Jään ja Veden Toa itse otti puheputken seinältä. <br>\n\"Mitä meinaat? Voiko se olla sukellusvene?\" hän kysyi.<br>\n\"... ei. Se on pienempi. Se on pitkä ja kapea, ja liikkuu nopeasti kohti meitä.\"<br>\n<br>\nValoa hohtava ankerias syöksyi merestä suurella nopeudella ilmaan. Tronie syöksyi kyljelleen Hildemarin tummanruskeasta puusta olevalle lattialle. Sekunteja myöhemmin useita metrejä pitkä musta ankerias syöksyi ylös vedestä aluksen viereen.<br>\n\"Mikä karzahni tuo on!\" Suga huudahti ja tavoitteli miekkaansa. Mustan olennon saksimainen koura iski Toaa rintakehään, heittäen tämän maahan. Matoro oli syöksynyt kohti Tronieta, mutta outo akvaario oli kasautunut ankeriaan ympärille itsestään.<br>\n<br>\nNegatronie lensi laivan yli pitkässä kaaressa. Kun musta hirviö syöksyi veteen aluksen vasemmalla puolella, aallot saivat koko höyrylaivan huojumaan hieman. Vettä roiskui suurina pärskeinä kannelle.<br>\n<br>\n\"M-mikä se oli?\" komentosillan kaiteeseen nojaava Bloszar kysyi hämmästyneenä. Hän tuijotti paikkaa, jonne olento oli hetki sitten kadonnut.<br>\n\"Miehittäkää aseet\", Hai määräsi lyhyesti. Hän katseli hermostuneena merta heidän ympärillään.<br>\n<br>\n\"M-mikä se oli?\" Matoro kysyi märkänä Tronien vieressä, tosin odottamatta oikeaa vastausta.<br>\n\"Se oli Negatronie\", Positronie viestitti telepaattisesti kahden Jään Toan mieliin.<br>\n\"Se on paha puoleni\", kala jatkoi. \"Negatronie on murhaaja. Ainut, mitä hän haluaa, on tuhota asioita.\"<br>\n<br>\nSamalla hetkellä musta ankerias syöksyi taas ilmaan. Sen suuri nyrkkimäinen raaja iskeytyi laitaan murskaten puuta ja vavisuttaen alusta. Suuressa Cordak-tykissä oleva Matoran laukaisi, mutta ankerias syöksyi syvyyksiin ja ammus räjähti suurena vesipatsaana meren pinnassa.<br>\n<br>\n\"Se on nopea ja älykäs\", etukannen tykille juossut Kapteeni Hai totesi. \"Lisäksi se vaikuttaa vahvalta\", hän jatkoi. <br>\nMatoro ja Suga olivat jälleen pystyssä. He syöksyivät Hain luo etukannelle Tronie kannoillaan.<br>\n\"Mitä teemme?\" Matoro kysyi Hailta, joka oli miltei yhtä hämmästynyt yllättävästä hyökkääjästä.<br>\n\"En tiedä. Sen ampuminen on tässä ensimmäisenä suunnitelmana.\"<br>\n\"Hmm. Mukavan simppeli ja varma suunnitelma. Kannatan\", Matoro totesi.<br>\n<br>\nMeri aukeni taas pärskeinä ja musta olento syöksyi tällä kertaa edestäpäin, iskien nyrkeillään kanteen ja tykkiin. Cordakia ei ehditty kääntää ennen kuin ankeriaan koura iski sen irti jalustastaan. Suga ei aikaillut, vaan iski miekallaan mustan massan päätä. Negatronie otti toisella kourallaan keulan kaiteestaa kiinni ja toisella yritti iskeä valkoista soturia, joka kuitenkin väisi ketterästi. Hai kohotti keihästään ja otti pari juoksuaskelta aluksen keulassa olevaa olentoa vastaan. Matoro syöksyi myös miekkansa kanssa kohti hirviötä.<br>\n<br>\nNegatronien musta nyrkki osui täysillä Matoroa kylkeen ja Toa lensi kovaa kantta pitkin. Negatronie sai Hain keihään päähänsä, mutta se ei näyttänyt hidastavan tätä. Olento ravisteli Toan kimpustaan ja iski vapaalla kädellään Haita, joka kuitenkin hyppäsi ketterästi sivuun. Isku osui Summerganonia jalkaan ja sai suurikokoisen soturin kaatumaan.<br>\n<br>\nHirviö tavoitteli hammaskalustollaan Haita, ja olisi osunutkin ellei tykinlaukaus olisi silloin murskannut olennon päätä tohjoksi.<br>\n<br>\nKannella vallitsi hetken hiljaisuus. Killjoy käveli punaisessa haarniskassaan portaita ylös toisen käden järeä tykki savuten.<br>\n\"Ajattelin, että tarvitsitte apua\", hän totesi matalalla äänellä muuttaen toisen kätensä pois tykkimodosta.<br>\n<br>\nHetken kuluttua ankeriaan veltto ruumis liukui kannelta mereen. Hai olisi voinut vannoa veden muuttuvan tummemmaksi kohdassa, jonne rahi putosi.<br>\n<br>\n\"Korjatkaa tykki\", Hai rikkoi hiljaisuuden. \"Jatketaan matkaa.\"<br>\n<br>\nKymmenen minuuttia myöhemmin outo ankerias oli unohdettu ja Hildemar puski täyttä vauhtia kohti etelää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1297,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-10-08T15:58:00.000Z","content":"<strong>Ath-Koro<br>\nSuuren Temppelin aukio</strong><br>\n<br>\nPistävä kipu levisi ylipappi Gunein päähän, kun tummanvihreän Matoran-käden ampiaista nopeampi isku osui häntä leukaan. Mojova isku heitti onu-matoralaisen athistipapin selälleen hyytävään lumihankeen. Gunei vaikeroi hetken päänsärkyään ja suoristi punaisilla rukousteksteillä koristeltua Hau-naamiotaan. Ylipapin kipuun ei auttanut heti iskun perään karjaistu kysymys.<br>\n<strong>\"MISSÄ HÄN ON?\"</strong><br>\n<br>\n\"Me... me emme...\" Gunei sopersi leuka täristen. \"Me emme tiedä!\"<br>\n<br>\nLumisella temppeliaukiolla oli vilkasta. Valtava joukko kyläläisiä oli tullut ulos rähjäisistä puutaloistaan katselemaan hämmentävää tapahtumaa. Joukko tuttuihin mustiin kaapuihin pukeutuneita, mutta kuitenkin Ath-Koron kansalle täysin tuntemattomia soturimunkkeja seisoi keskellä kylää aseet valmiina. Joukon vihreää, lommoista Kadinia käyttävä johtaja iski Ath-Koron ylipappi Guneita useasti vatsaan ja kasvoihin ennen kuin piti taas tauon.<br>\nAth-korolaiset ja kylää suojelevat soturimunkit seisoivat ympärillä katsellen tapahtumaa. Kukaan ei tiennyt, olisiko isä Guneita pitänyt auttaa vai ansaitsiko hän tämän rangaistuksen. Muutama oli yrittänyt juosta puolustamaan Ath-Koron rakastettua ylipappia. Nyt nämä kolme makasivat lumihangessa täristen, mustelmilla ja vikisten.<br>\nSuurin osa tyytyi vain rukoilemaan ylipapin sielun puolesta.<br>\n<br>\nMustakaapuisten soturimunkkien johtaja iski Guneita vielä kerran kasvoille kuin rangaistuksena.<br>\n\"En hyväksy vastausta, <em>isä Gunei</em>\", vihreänaamioinen munkki sanoi kasvavaa sarkasmia ja ärtymystä äänessään. \"Jos et kerro välittömästi, mihin se likainen petturi on piilotettu, voimme vannoa, että isä Bartax näyttää sinulle Atheonin vihan.\"<br>\nGunei nousi vapisten pystyyn ja katsoi alistuneena soturimunkkijohtajan vihaisiin silmiin. \"Ei... ei Oraakkeli ole petturi!\"<br>\n<br>\nVihreänaamioinen soturimunkki heilautti väsyneenä kättään ja katsoi vihaisesti yhtä alaisistaan. Toinen soturimunkki totteli ja huitaisi isä Guneita kasvoille keihäänsä tylpällä päällä. Tilannetta seuraavat kyläläiset huudahtelivat kuorossa epätoivoisesti ja osa näytti olevan valmiina hyökkäämään Bartaxin lähettämän kuusikon kimppuun. Kukaan ei kuitenkaan enää uskaltanut.<br>\n\"Hän on muinaisjäänne, isä Gunei\", vihreää Kadinia kantava soturimunkki sanoi kumartuen maassa makaavan Gunein korkeudelle. \"Ja uskonnossamme puhaltavat muutoksen tuulet.\"<br>\nGunei katsoi alahuuli väpättäen vihreän Kadinin silmiin. \"En pettäisi ystävääni\", Gunei sanoi ääni täristen. Siihen hän sai soturimunkkijohtajalta vain vihaisen katseen ja huokauksen. Soturimunkkijohtaja kumartui mahdollisimman lähelle Guneita ja kuiskasi jotain tämän korvaan.<br>\n<em>\"Poltamme kylän, jos et kerro meille hänen piilopaikkaansa.\"</em><br>\n<br>\nIsä Gunei kalpeni lumenvalkeaksi.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nPuumökin pieni ovi hajosi herkästi kappaleiksi, kun kuusi soturimunkkia iskivät itsensä keihäin ja miekoin sisään. Sisällä joukkiota odotti pieni ja askeettinen huone. Tässä mökissä Oraakkeli-nimellä asustavan munkin huhuttiin asuvan. Sijainniltaan se oli hyvin syvällä metsässä, etäällä Ath-Korosta.<br>\nOraakkeli halusi yleensä meditoida rauhassa. Nyt Bartaxin soturit kuitenkin mellastivat läpi pienen mökin, kääntäen mattoja ympäri ja heitellen kaappien tavarat lattialle. Kirjahyllyjen sisällöillekään ei annettu minkäänlaista kunnioitusta, vaikka hyllyt olivat täynnä Ath-uskonnon pyhiä tekstejä.<br>\n<br>\n\"Ei mitään\", punaista Akakua käyttävä arpinaamainen soturimunkki lausui pettyneenä. \"Huijasiko Gunei meitä?\"<br>\n\"En usko\", soturimunkkien johtaja vastasi. \"Oraakkeli ei ole tyhmä. Se petturi on valehdellut hänelle siltä varalta, että se pelkuri murtuu.\"<br>\nSoturimunkkien johtaja katseli ympäri huoneistoa, joka oli myllerretty jo tunnistamattomaksi. Taulut oli heitetty alas seiniltä ja pöydät kaadettu. Jopa Oraakkelin sängyn alta löytyneen metalliarkun lukko oli murskattu. Vaikutti kuitenkin siltä, että se oli tyhjennetty sisällöstään aivan äskettäin. Oraakkeli oli valmistautunut tällaiseen.<br>\nSoturimunkkijohtajan katse pysähtyi, kun hän huomasi lattialla makaavan mustan, kiiltävän kuulan.<br>\n<br>\n\"Mikä tämä on?\" Bartaxin alikomentaja kysyi tovereiltaan heilutellen maasta nostamaansa, matoranin nyrkin kokoista kiiltäväpintaista kuulaa. Sen pinnassa oli pieni aukko. Kuulan sisällä tuntui liikehtivän nesteitä, kun soturimunkkijohtaja heilutteli sitä.<br>\n\"Taitaa olla joku Oraakkelin 'taikakaluista', johtaja\", yksi soturimunkeista sanoi. \"Se mies haluaa muiden kai oikeasti uskovan, että pystyy näkemään tulevaisuuteen.\"<br>\n<br>\nSoturimunkkijohtaja hymähti halveksuvasti. Kuka tahansa pystyisi arvaamaan, että Oraakkelin harvat onnistuneet ennustukset olivat johtuneet tämän kyvyistä mielten kanssa. Toisen henkilön haaveiden ja aikeiden lukeminen aivoista oli aivan eri asia kuin tulevaisuuden näkeminen.<br>\nSoturimunkkijohtaja naurahti itsekseen katsellessaan mustaa kuulaa. \"Onko isä Ath olemassa?\" hän kysyi vain testiksi ennen kuin ravisti kuulaa.<br>\nKesti hetki, että vastaus ilmestyi. Vitivalkoinen kuutio nousi hitaasti mustan kuulan sisällä liikehtivien nesteiden pintakerrokseen. Sen valkoisessa pinnassa luki jotain pienillä mustilla kirjaimilla.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">EHKÄ</span><br>\n<br>\nSoturimunkkien johtaja naurahti voimakkaasti vastaukselle. Kun hän näytti sitä alaisilleen, nämäkin yhtyivät nauruun.<br>\n\"Kysy siltä jotain muuta!\" oranssi Mirua käyttävä soturimunkki huudahti.<br>\n\"Koska kuolen?\" soturimunkkien johtaja kysyi virnuillen leveästi ja ravistaen mustaa kuulaa. Sitten hän tuijotti tovereidensa kanssa sitä pitkään odottaen vastausta.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">KUN AIKA ON OIKEA</span><br>\n<br>\nSoturimunkkien johtaja nauroi myös tälle vastaukselle äänekkäästi. \"Ympäripyöreää saastaa\", hän lausui naurunsa keskeltä. \"Tuo voi tarkoittaa mitä tahansa!\"<br>\nMuiden mielestä tämä ennustus ei ollut yhtä hauska kuin aiempi, mutta joukko virnuili yhä.<br>\n\"No, miten se muka tulee tapahtumaan?\" johtaja kysyi sarkastisesti ravistaen kuulaa.<br>\n<br>\nNesteen liikehdinnän rauhoituttua kesti hetki ennen kuin valkoinen kuutio nousi pintaan. Johtaja ravisti sitä vielä pariin kertaan varmistaakseen, että noppa ei ollut jumittunut jonnekin. Lopulta se kuitenkin nousi nesteen pintaan ja teksti näkyi selkeämmin.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">RÄJÄHDÄN NAAMALLESI</span><br>\n<br>\nSoturimunkkien johtaja oli ainoa, joka nauroi tälle viestille. Hän vaikeni, kun tajusi, että muut eivät nauraneet ollenkaan. Munkit katsoivat toisiaan kalpeina. Jostain kuului tikitystä.<br>\n<br>\nJohtaja vingahti oravamaisesti.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/H91rPIq2mN4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/H91rPIq2mN4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Avomeri<br>\nKaukana Ath-Nuilla tapahtuvasta ilotulituksesta</strong><br>\n<br>\nOraakkeli avasi silmänsä, hengitti syvään sisäänpäin ja laski kätensä otsaltaan.<br>\n<em>Ath siunatkoon heidän sielujaan</em>, munkki ajatteli.<br>\nSinistä muinaisnaamiota kantavalla matoranilla ei kuitenkaan ollut aikaa rukoilla. Pyhä Äiti oli vaarassa.<br>\n<br>\nOraakkeli nosti pienen veneensä purjeen ja matkasi pian tuulen lailla etelää kohti.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">En kadu mitään.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1298,"creator":"DJ Peelo","timestamp":"2011-10-08T18:15:00.000Z","content":"<strong>Hautausmaa</strong><br>\n<br>\nKlaanin linnakkeen lähistöllä, pienellä aukiolla, sijaitsi hautausmaa. Se oli saanut paljon uusia asukkaita sitten pommituksen, ja sinne oltiin haudattu pommituksessa kuolleet. Kymmenet, ei, sadat hautakivet olivat koristeltu kukilla, ja kostutettu kuolleiden läheisten kyyneleillä. Muutaman haudan eteen oltiin vaivauduttu viemään lyhty, joka valaisi hautakivet ja niiden nimikaiverrukset. Siellä täällä näkyi yksityiskohtaisesti ja tarkasti veistettujä koristepatsaita, jotka muistuttivat enkeleitä. Pieni usvakerros maan tasalla sai hautuumaan näyttämään harvinaisen tunnelmalliselta jokaiselle ohikulkijalle, kuin niin vierailijallekin. Kaunista näkymää oli todistamassa yksi matoran.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/GGIs3fOTc7s" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/GGIs3fOTc7s</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoranin valkoinen Pakari kiilsi lyhtyjen ja kynttilöiden valossa. Hänen silmiään kuitenkin varjosti hänen silinterihattunsa lieri ja siitä sojottava sulka, ja suurinta osaa hänen kropastaan peitti punainen viitta. Kaulassaan hänellä komeili siististi ja prameasti aseteltu punainen rusetti, ja kädessään hän kantoi kiillotettua kävelykeppiä. Hän kulki ohi hautojen ja koristepatsaiden, ja katseli ympärilleen, kuin etsien jotain. Usva oli hänen polviensa korkeudella, ja sen takia hän ei nähnytkään kunnolla mihinkä astui, josta johtui jatkuva pottuvarpaan kolauttaminen pikkukiviin siellä täällä. Matoran olisi muuten kironnut ja sadattanut sydämensä kyllyydestä, mutta oli hipi hiljaa, sillä tämä jos mikä ei olisi oikea paikka kirota kaikkea jumalan selän taakse, se olisi äärimmäisen epäkunnioittavaa kuolleita kohtaan.<br>\n<br>\nHän saapui määränpäähänsä. Hautakivelle, johon oli kaiverrettu nimi, mutta jonka ympärillä ei ollut yhtään lyhtyjä, ei kynttilöitä, ei kukkia, ei mitään. Näytti karulta katsoa muiden muistettujen seasta yhtä ainoaa hautaa, johon kukaan ei ollut vaivautunut viemään mitään, ei minkäänlaista osoitusta välityksestä eikä muistamisesta. Matoran polvistui hautakiven eteen, ja kaivoi viittansa taskusta kynttilän, ja tulitikkuja. Hän asetti kynttilän tarkasti hautakiven eteen, ja otti esiin kukkakimpun. Kolme kukkaa hän asetti haudan ympärille, ja loput kukista hän laittoi maahan kynttilän viereen. Hän sytytti tulitikun, ja siirsi sen varovasti kynttilän luo, suojaten liekkiä kämmenellään, jottei se sammuisi. Kynttilä syttyi, ja alkoi palamaan kirkkaasti.<br>\n<br>\nHän nousi seisomaan, ja laittoi tulitikut takaisin taskuun. Toisesta taskustaan hän kaivoi esiin osittain palanee, joskin silti hyvin säilyneen kirjeen.<br>\n<br>\n<em>Nähdään toriaukiolla kahdeksalta illalla. En malta odottaa, illasta tulee mitä parhain, pieninkin hetki kanssasi on kuin ikuisuus taivaassa, Venaum.<br>\nTerveisin, Lunia <3</em><br>\n<br>\nMatoran, Venaum nimeltään, luki kirjeen syvään ja hartaasti. Kirjeen kuivan ja sileän pinnan kasteli kyynel, joka putosi kynällä piirretyn sydämen päälle, levittäen tämän muodottomaksi kirjeen paperisella pinnalla. Venaum pyyhkäisi naamiota kämmenellään, ja laski kirjeen nojaamaan hautakiveä vasten. Hänen päähänsä alkoi ilmestymään muistoja, hetkeä ennen pommitusta. Hän oli ollut erittäin paljon myöhässä tapaamisesta, ja muisti juosseen toriaukiota kohti hippulat vinkuen. Aukiolle päästyään hän huomasi kauempana odottavan Lunian, joka oli kääntynyt Venaumia kohti, hymyillen lämpimästi. Sitten se tapahtui. Pommitus oli alkanut, ja ennen kuin venaum oli ehtinyt kunnolla saada ajatuksiaan kasaan, hän näki Lunian murskaantuneen kaatuneen rakennuksen alle. Toinen kyynel valui hänen sileää naamiota pitkin alas, pudoten usvan verhoamaan nurmikkoon.<br>\n<br>\n\"Olen pahoillani. Olen todella pahoillani.\"<br>\n<br>\nTämän ääneen lausuttuaan Venaum nousi takaisin seisomaan, otti hatun pois päästään, ja kumarsi kunnioittavasti hautakiven edessä. Tämän tehtyään hän asetti hatun takaisin päähänsä, kääntyi hitaasti hautakivestä poispäin, ja asteli kohti hautausmaan reunaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1299,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-10-09T07:52:00.000Z","content":"<strong>Nazorak-satama<br>\nKlaanin saaren länsirannikko</strong><br>\n<br>\nSatama oli harmaa ja metallinen. Kaikki kieli nazorakmaisesta tehokkuudesta ja yksinkertaisuudesta. Suuret, metalliset varastorakennukset ja pitkät, puiset laiturit hallitsivat näkymää. Suuressa satama-altaassa oli kymmenittäin hopean ja kuparisen sävyisiä sukellusveneitä. Tämä oli Nazorakien eteläisin satama, ja siksi sitä käytettiin sukellusveneiden kotisatamana. Lisäksi satama toimi Skakdien \"laivaston\" kotisatamana. <em>Akbsklsdflsfldax</em> ja Amazuan takaisin kaappaama <em>Yön Timo II</em> seisoivat vierekkäin erottuen selvästi sataman uudenaikaisista metallisista laivoista. Nazorakit ylenkatsoivat ikivanhoja puisia aluksia ja satamassa olikin (yllätys, yllätys) jatkuva konfliktinvaara Nazorakien ja Skakdien välillä. <br>\n<br>\n\"Käyttäessämme kumpaakin alusta saamme kuljetettua sotureita noin 350 kerralla\", vihreä skakdi selitti Gaggulabiolle. Keltaruskea skakdi nyökytteli ja katseli aluksia. <em>Yön Timo II</em> oli Amazuan käytössä, mutta hän tuskin tarvitsisi sitä nyt.<br>\n\"Vaatikaa torakoilta jokunen kuljetusalus\", Gaggulabio määräsi ja jatkoi satamassa kävelyään seurueensa kanssa.<br>\n\"Koska tarkoitus on päästä viidakkosaarelle?\" yksi skakdeista kysyi.<br>\n\"Se saari on meidän viikossa. Sanokaa minun sanoneen\", Gaggulabio myhäili ja katseli vuoroin aluksiaan ja vuoroin merta.<br>\n\"Onko pakettini Zakazilta tullut?\" hän kysyi.<br>\n\"Ei, mutta Nektann sanoi että se on kuljetuksessa. Saamme sen toimintakuntoon parin päivän sisään\", sininen skakdi seurueesta vastasi.<br>\n\"Alkakaa siirtää joukkoja tähän satamaan, Nekott. Wrotinn, selvitä mitä Nimdaa noutamaan lähetetylle joukolle tapahtui\", Gaggulabio korotti ääntään. Skakdi-upseerit nyökkäsivät, tekivät kunniaa ja poistuivat. <br>\n<br>\n<strong>Nimdasaari<br>\nSkakdien leiri</strong><br>\n<br>\n\"Skrarrar, miten tämä on mahdollista. Tämän paikan pitää olla niin skrarrarrarin keskellä ei mitään. Täältä ei ole skrarrarrar kulkenut yhtään laivaa ohi viikkoon. Skrarrarrar\", Werekk kirosi. Kun Klaanilaiset olivat kaapanneet heidän aluksensa ja Metorakk lähtenyt saaren ainoalla moottoriveneellä, joukko oli jäänyt odottamaan trooppiselle saarelle sitä, että Skakdit lähettäisivät jonkun noutamaan heidät.<br>\n<br>\nWerekk oli antanut skakdeille luvan ryöstellä Ath-munkkeja, mutta kun yksi skakdi oli löytynyt naulattuna silmistään kastanjapuuhun, oli päätetty että oli paras pysyä erossa munkeista. Pahinta kuitenkin oli se, että alkoholi alkoi loppua.<br>\n<br>\n\"Luutnatti\", joku skakdeista hihkaisi vihreästä, ilmeisesti Sisällissodan jäämistöä olevasta teltasta.<br>\nWerekk kääntyi nopeasti teltalle ja syöksyi sisään. Skakdi istui kuulokkeet korvilla suuren radiolaitesysteemin äärellä.<br>\n\"Wrotinn linjalla\", skakdi murahti. Werekk nappasi kuulokkeet. Ensimmäiset kaksi minuuttia keskustelusta koostuivat Werekkin luetellessa kaikki muistamansa skakdinkieliset kirosanat. Mutta sen verran runsas kirosanavarasto kielessä oli, ettei Werekk muistanut edes puolia niistä.<br>\n\"Missä olette? Mikä on kestänyt?\" kohiseva, epäselvänpuoleinen skakdinääni kysyi.<br>\n\"No kuule Lentävä Steltiläinen upotti laivamme\", Werekk aloitti sarkasmia tihkuvalla äänellä. Seuraavaksi hänen äänensä muuttui huudoksi: \"Ne skrarrarrarin klaanilaiset pöllivät skrarrararrin laivamme. Lähettäkää tänne skrarrarrar vieköön alus noutamaan meidät\"<br>\n\"Joo\", Wrotinn vastasi ja yhteys katkesi. Onneksi tukikohdassa tiedettiin saaren sijainti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1300,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-10-10T18:08:00.000Z","content":"<strong>Nui-Koro, kaupunginkaartin rakennus</strong><br>\n<br>\nKäytävän jälkeen auennut suurehko huone oli täynnä elämää ja kiirettä. Tummansinisiin, puolipitkiin viittoihin pukeutuneet Matoralaiset kävelivät ympäriinsä, keskustelivat kiivaasti, puuhailivat kaikkea tärkeän näköistä ja joivat kahvia hyvin intensiivisesti. Kaikki se sekamelska kuitenkin oikein hohkasi tehdyksi tulevaa työtä tuoden Kepen ja Snowien mieliin Klaanilehden toimituksen aina julkaisua edeltävinä päivinä.<br>\n<br>\n”Ja, nyt vain löydämme sen sinun Po-Matoranisi?” Kepe kysyi kaksikon yrittäessä epätoivoisesti kurotella kaiken kaaoksen yli.<br>\n”Siltähän tämä näyttää. Jos sinä etsisit tuon kuvaseinän luota ja minä menisin välipala-automaatin tykö, ja-”<br>\n<br>\nLumiukon puheen virta kuitenkin keskeytyi kuin Keetongun työt humpan alkaessa, kun hän hoksasi vierestään muuannen muita astetta epäkiireisemmän näköisen Matoralaisen ja pyyhälsi spontaanisti tämän luo.<br>\nSnowie kiinnitti hahmon huomion, ja huomasi haaleankeltaisen Matoralaisen katselevan hieman ujosti takaisin. Katseessa oli jotain hätkähdyttävää, suuren Kanohi Komaun muotoiseksi tehdyn naamion silmäaukkojen takaa Kepeä ja Snowieta tuijottivat vihreät, surumieliset silmät.<br>\n”Anteeksi, arvon neiti. Etsimme semmoista Faxon-pärstäistä Po-Matorania, räleidensä puolesta minä ja partnerini tässä-” Snowie piti pienen tauon laskeakseen kätensä Kepen olkapäälle ja hymyilläkseen leveästi ”ajattelimme hepun työskentelevän täällä. Satutko tuntemaan?”<br>\n<br>\nKeltainen Matoralainen näytti säikähtäneen, mutta avasi pienen hetken jälkeen suunsa.<br>\n”Tuota, ta-tarkoitatte varmaankin komisario Harkelia?” vastasi hahmo nopeasti, ja käänsi katseensa lattiaan. ”Kannattaa kysyä toimistolta.” Ääntä tuskin kuului toimiston melskeen yli.<br>\n”Kiitos kovasti” Snowie sanoi astetta hillitympään sävyyn. ”Päivänjatkot.”<br>\n<br>\nKlaanilais-duo asteli kuulomatkan ulkopuolelle, ja Kepe mulkaisi toveriaan vihaisesti.<br>\n”Sinähän säikytit pikkuisen aivan tolaltaan. Etkö sinä joskus oppisi olemaan?”<br>\n”...en, en minä pahalla. Ei kai se pahasti? Kyllähän se pärjää?”<br>\n<br>\nKepen kurtistuneet kulmat nousivat. Häntä huvitti hieman nähdä ystävänsä huomaavan värikkään persoonansa ja hieman tunkeilevan luonteensa vaikutus vähemmän tutuissa tapauksissa. <em>Ehkä tuokin tuosta oppii jotain</em>.<br>\n”Kyllä hän varmasti pärjää. Tule nyt, höhlä”, Kepe puheli iloisesti ja veti Snowieta olkapäästä kohti toimistoa.<br>\n”...mutta hän vaikutti niin herkältä.”<br>\n<br>\nKop kop sanoi toimiston ovi, kun Kepen nyrkki sitä koputteli. Pian ovi avattiin, ja kaksikko astui sisään. Melkein yhtä pian heidät lähetettiin ulos.<br>\n”Ai ei.”<br>\n<br>\nIlmeisesti kukaan ei ollut nähnyt Harkelia sen jälkeen, kun tämä oli lomautettu hämärissä olosuhteissa. Tällä oli ollut jotain närää pormestarin kanssa, ja komisario oli laitettu sivuun tutkintahommista. Virallisesti Harkel oli poissa kuvioista vain tilapäisesti, mutta harva vartiokaartin jäsen uskoi hänen enää palaavan töihin.<br>\n<br>\nKepelle ja Snowielle oli annettu vartiokaartin päämajassa työskentelevän toimisto-Matoralaisen nimi keltaisella tarralapulla. Tämän työntekijän pitäisi kuulemma johdattaa heidät komisario Harkelin asunnolle, joka oli muutaman korttelin päässä.<br>\n”Hah”, Snowie hahahti. ”Väittävät minun käsialaani huonoksi, mutta eihän tästä saa selvää. Mikä tämä nimi on?”<br>\nKepe nappasi paperilipareen kumppaninsa näpeistä ja tihrusti sitä vähemmän mikroskoopin näköistä silmäänsä.<br>\n”Hm. Ilmeisesti Suflery. Ja, ilmeisesti.”<br>\n<br>\nSnowie ei käsittänyt Kepen merkitsevää katsetta.<br>\n<br>\nKepe teki uuden merkitsevän katseen.<br>\n<br>\nSnowie käsitti.<br>\n<br>\nSuflery oli se arka Matoralainen, joka oli heidät toimistoon lähettänyt. Kepe katsoi Snowieta.<br>\n”Jospa minä hoidan puhumisen tällä kertaa?”<br>\n”Jospa.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1301,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-10-10T19:17:00.000Z","content":"<strong>Nazorak-pesät</strong><br>\n<br>\n006 heräsi mitä epämiellyttävimmällä tavalla: kapteeni 666 oli kumartuneena hänen ylleen ja hönkäili kuumaa ilmaa hänen kasvoilleen. Ruumiin lemu sai tohtorin melkein oksentamaan.<br>\n”Mmmitä sinä teet?” 006 parkaisi.<br>\n”Minut lähetettiin hakemaan sinut”, toinen vastasi pahansuovasti. ”Tule mukaan. Sinulle on töitä.”<br>\n006 pakottautui nousemaan sängystään. Hän oli nukkunut vasta kaksi tuntia tehtyään vuorokauden ajan töitä.<br>\n”Mitä te haluatte?” hän sopersi 666:lle, joka käveli jo pois huoneesta.<br>\n”Pue jotain yllesi, tieteilijä”, kapteeni sanoi välinpitämättömästi ja jäi ovelle. 006 otti tuolin päältä työtakkinsa ja veti sen huolimattomasti unenpöpperössä päälleen. Sitten hän raahautui mustan Nazorakin perään.<br>\n<br>\nHe kävelivät käytäviä pitkin, kunnes tulivat huoneeseen, jonka 006 tunnisti Abzumon uusiksi tiloiksi. Tämä oli saanut yhden valtaisimmista huonetiloista, mitä pesästä saattoi löytää. Se sisälsi valtaisan suuren salin ja muutaman pienen huoneen. Tämä oli yksi pienistä.<br>\n”Odota hetkinen”, 666 sanoi. Sitten hän katosi seuraavasta ovesta. 006 katseli ympärilleen. Yksi öljylamppu valaisi huoneen, jossa hädin tuskin mahtuisi olemaan kolme henkilöä. Se oli vain välitila käytävän ja huoneen välillä. Orgaaninen katto ja seinät näyttivät elävältä. Metallitukirakenteet huojuivat hieman samassa tahdissa kuin seinät.<br>\n<br>\nSitten 666 saapui takaisin.<br>\n”Tule”, hän tiuskaisi viittoen kädellään tohtoria siirtymään eteenpäin. Tämä kompuroi seuraavan oven kynnyksen yli. Kun hän kohotti katseensa, hän toivoi koko sydämellään ja sielullaan, mikäli hänellä sellainen oli, ettei olisi katsonut.<br>\n<br>\nHuone oli avara, mutta silti aika pieni – ehkä kymmenen metriä joka suuntaan. Neljä pilaria piteli huonetta osaltaan pystyssä, ja lattialla oli vettä. Joka oli punaista.<br>\nSeinällä roikkui viiden Matoranin päätön ruumis. Lisää ruumiita oli lattialla, ja ne olivat vuodattaneet verensä lainehtimaan 006:n jalkojen senhetkiseen sijaintiin. Katosta roikkui kettinkien varassa muutama ruumis lisää.<br>\n666 hymyili ilkeästi.<br>\n”Eikö ole kaunista”, hän sanoi lumoutuneena näystä. 006 oli oksentaa siihen paikkaan. Hän ymmärsi hyvin kapteenista lähteneen ruumiin hajun.<br>\n”Mmmmitä sinä teit?” hän kysyi epäuskoisena.<br>\n”Älä oksenna, tohtori”, 666 sanoi nähtyään toisen ilmeen. ”Sinun pitää pitää oma aineksesi erillään tästä kaikesta.”<br>\n”Kuinka niin?” 006 kysyi ottaen tukea pylväästä. Veri oli värjännyt hänen jalkansa tumman punaisiksi. 666 hymyili nyt hänelle erittäin innostuneena.<br>\n”Sinä tutkit jokaisen ruumiin. Otat DNA-näytteet ja toimitat ne labraan.”<br>\n”Mmmmiksi?”<br>\n”Siitä minulla ei ole aavistustakaan, ystäväiseni. Teen vain työtäni.”<br>\n”Ja hyvää työtä ssssssinä teetkin”, kuului kolmas ääni 006:n takaa. Tämä kääntyi hitaasti katsomaan taakseen.<br>\n<br>\nMakuta Abzumo seisoi suoraan hänen takanaan niin, että hän olisi pystynyt koskettamaan tätä kädellään. Makuta katsoi suoraan alaspäin 006:ta, joka vapisi.<br>\n”Hei, Sssstephen”, Abzumo sanoi pirteästi. ”Kuulitko jo tehtävänantossssi?”<br>\n006 nielaisi ja nyökkäsi sitten kerran. Abzumon naamalle levisi virne.<br>\n”Hienoa, hienoa. Tulehan, Christopher”, hän jatkoi. 666 poistui ovesta. ”Pidä hausssskaa, Sssstephen.”<br>\n<br>\n006 jäi yksin. Hän ei tiennyt, mitä tehdä. Mistä hän saisi välineet työhönsä? Miten kauan hänen pitäisi olla ruumishuoneella, joka oli täynnä Matoraneja? Mistä nämä olivat peräisin?<br>\nMiettien näitä asioita 006 kiiruhti yhdelle huoneessa olevista ovista – näitä oli kaikkiaan kaksi sen yhden lisäksi, josta hän oli tullut sisään. Yhdestä sivuhuoneesta näytti löytyvän välineistöä ja toisesta tietokoneisto.<br>\n006 huokaisi. Hänen olisi parasta alkaa hommiin. Hän käveli tietokonehuoneeseen, istahti tulille, käynnisti koneen ja oksensi sen taakse.<br>\n<br>\n<em>Christopher…</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1302,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-10-10T19:26:00.000Z","content":"<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nMiltei kaikki olivat nousseet kannelle. Ainoastaan Troopperi Matoralaiset Sadje, Lignok ja Merkel olivat Hildemarin sisätiloissa. Tunnelma oli kireä ja kaikki olivat hiljaa. Summerganonin koura puristui huotrassaan lepäävän miekan ympärille, kun hän katsoi horisonttiin. Muutkin tuijottivat samaa, pohjoisesta lähestyvää rakennelmaa.<br>\n”Onko se-” Hai aloitti epäuskoisena, mutta sai vastauksen kesken lauseen.<br>\n”On”, Matoro totesi, ja hengitti raskaasti. ”Muistakaa, ei sanaakaan Nimdasta. Ei minkään painostuksen alaisena.”<br>\n”Emmekö voi vain, tiedättekö, viilettää pakoon. Hildemar on aika ärhäkkä peli?” miehistöön kuuluva Le-Matoran Olkar elätteli toivoa.<br>\nKilljoy loi pieneen hahmoon täysin ilmeettömän katseen. ”Emme.”<br>\n<br>\nMatoro loi katseen koko joukkioon. ”Ei sanaakaan Nimdasta. Ei missään olosuhteissa.”<br>\n<br>\nMuut hyväksyivät Matoron sanat hiljaisina, ja katsoivat, kun SS Rautasiipi lipui horisontista kohti Hildemaria.<br>\n<br>\n–<br>\n<br>\nAmiraali 002 katsoi panssaroidun ikkunan läpi sinisen ja hopean kaikissa eri sävyissä välkehtivää merta. Suuren veden keskellä oli yksi kiinteä piste. Se oli laiva. Ja vaikka se näkyi vielä pienenä, olivat SS Rautasiiven ammattitaitoiset tutkankäyttäjätorakat jo tunnistaneet aluksen. Se oli BKS Hildemar.<br>\n<br>\n<em>Ja jos me näemme tuon purtilon, täytyy heidän nähdä tämä sotalaiva,</em> Amiraali ajatteli. Sitten hän kääntyi kohti komentosillan torakkamiehistöä.<br>\n”Valmistelkaa laivanvaltausosasto.”<br>\n<br>\n–<br>\n<br>\nBloszar laski kätensä Positronien akvaarion päälle, ja katsoi vihaisesti alati lähestyvää Nazorakein lippulaivaa. Koko hänen olemuksensa viesti puolustustahtoa. Kukaan ei koskisi hänen ystäväkalaansa. Sinisen akvaarion asukki itse näytti hämmentävän tyytyväiseltä, kun otti huomioon että lähimerien suurin sotilasasia tulla körötteli sangen sutjakkaa kyytiä kohti heidän sijaintiaan, eivätkä hei oikein voisi paetakaan, Rautasiiven tykit kantaisivat helposti tänne asti.<br>\n<br>\nHai katsoi Bloszaria, ja pudisti pienieleisesti päätään. Nazorakein sotalaiva voisi räjäyttää heidät sekunneissa ilmaan, jos klaanilaiset tekisivät yhdenkin väärän liikkeen.<br>\n<br>\nKun Rautasiipi oli enää sadan metrin päässä ja peitti suuren osan taivaasta, oli Ko-Matoran Korekin pakko ottaa rauhoittavasti Rukia kädestä. Sinisen Toan hengitys ei kuitenkaan tasaantunut, vaan tämä katseli pelokkain silmin lähestyvän aluksen valtavia tykkejä ja sen kannen laidoilta katselevia satoja aseistautuneita Nazorakeja.<br>\n<br>\nLopulta valtava sotalaiva lopetti etenemisensä ja pysähtyi. Klaanilaiset Hildemarin kannella katselivat täysin vaitonaisina SS Rautasiipeä. Nazorakein laivaston ylpeys oli auringon kimalluksessa komea, mutta uhkaava näky. Se ei ollut ainoastaan pitkä kuin mikä, vaan myös korkea ja sen komentosilta näyttikin ulottuvan alhaalta, Hildemarin kannelta katseltuna siniseen taivaaseen asti. Sotalaivan kyljissä oli metallisia kotka-rahin siipiä muistuttavat koristeet, mutta muuten valtavan aluksen koristukset muistuttivat sen torakka-arkitehdeistä: Keulan Nazorakinhampaat, komentotornin tuntosarvet ja koko laivan perän peittävä, metallinen torakka-kuori eivät varmastikaan jättäneet kenellekään epäselväksi, keiden veren voimin oli merellinen sotilasmahti rakennettu. Kaiken kaikkiaan alus oli suurempi kuin useimmat lähisaarten kaupungeista, ja nyt se tuntui meren tahdissa hitaasti keinuessaan hengittävän raskaasti kuin valtava merihirviö.<br>\n<br>\nKlaanilaisten katseissa oli silti uhmaa, ja he asettautuivat riviksi Hildemarin kannelle.<br>\n”Muistakaa,” Summerganon mutisi vieressä seisovilleen. ”Nuo ovat vain ötököitä. Allekirjoittanut itse on listinyt niitä enemmän kuin jaksaa muistaa, eikä tilanne ennenkään ole ollut erityisen reilu. Joten antaa tulla rääpäleet, toveri Sugamustus on ihan Karzahnin valmis, älkää suotta odotuttako!”<br>\n<br>\nHetken oli aaltojen liplatusta lukuun ottamatta täysin hiljaista, ja sitten se tapahtui. Valtava silta työntyi Rautasiiven kyljestä ja rysähti BKS Hildemarin kannelle. Samassa pienen höyrylaivan kansi olikin täynnä aseistautuneita torakoita, jotka osoittelivat klaanilaisia aseillaan. Kukaan sankareista ei tehnyt elettäkään estääkseen invaasiota, sillä monet Rautasiiven heihin kohdistetuista tykeistä olivat isompia kuin Hildemar itsessään ja rauhoittivat tilannetta tehokkaasti.<br>\n<br>\nMatoro katseli, kun hänen aseveljensä ja ystävänsä riisuttiin aseista. Hänen olisi tehnyt harvaa asiaa niin kovasti mieli kuin tarttua miekkaansa ja sivaltaa lähimmiltä torakoilta päät kahtia ja jatkaa hommaa muutamalla jääsirpillä, mutta nyt taistelu ei tullut kysymykseen. Siitä aiheutuisi vain kasa kuolleita klaanilaisia ja yksi Nimdan siru meren pohjassa, tai vielä pahempaa, Allianssin kynsissä. Nyt hän tyytyi vain katsomaan vihamielisesti kypäräpäistä Nazorakia, joka tarttui hänen säiläänsä ja veti sen pois hänen hyppysistään. Torakka näytti hieman pelokkaalta, mutta se ei ollut mitään verrattuna niihin hyönteissotureihin, jotka riisuivat Killjoyta aseista. Ensinnäkään ne eivät tienneet, kuinka poistaa kyborgiselta punahaarniskalta tämän piilotettua arsenaalia, ja toisekseen klaanilaisen tuijotus sai muutaman Nazorakin kirjaimellisesti tärisemään pelosta.<br>\n<br>\nSiihen Matoron havainnot sitten hetkeksi katkesivatkin, kun hän tunsi piston selässään ja pian toisen ja kolmannenkin. Näkökenttä mustui sekunneiksi, kunnes palasi huminan saattelemana. Seuraavaksi hän tunsi kahleen kaulassaan, ja sitten..<br>\n<br>\n<em>Voimattomuus. Mitä tapahtuu? On niin kovin heikko olo.</em><br>\n<br>\nMustahaarniskainen jään Toa katseli ympärilleen. Myös Summerganonin, Hain, Killjoyn, Rukin ja Bloszarin selkiin iskettiin sarja johdollisia piikkejä, ja heti perään valoin varustellut kahleet kiinnitettiin heidän kauloihinsa. Laitteista kulki johdot suureen pyörillä kuljetettavaan laitteeseen, joka hurisi kovaan ääneen. Matoro katsoi kauhuissaan, kun hänen kumppaneidensa sydänvalot hohtivat vain pienellä teholla. Myös heidän koko olemuksensa tuntuivat astetta harmaammilta.<br>\n<br>\n”Elementaalivoimat”, Ruki henkäisi. ”En tunne niitä enää. En tunne... Merta.”<br>\n<br>\nEräs Nazorak kuitenkin vaiensi veden Toan hutkaisten tätä metallisen Zamor-kiväärin piipulla. Toinen, monin mitalein varustettu torakka avasi ruman kitansa.<br>\n”Vaietkaa. Ja valmistautukaa.” Nazorak hähätti ikävän kuuloisesti, ja vastasi Hain kohonneisiin kulmiin neljällä sanalla.<br>\n”Amiraali tahtoo tavata teidät.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1303,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-10-12T18:38:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, Kahvio</strong><br>\n<br>\n\"On todella ärsyttävää, kun hän ei kerro asioista, vaikka tietäisi niistä. Miten hän kuvittelee meidän tekevän mitään, kun hän ei kerro koko totuutta. Ja joo, minä olen varma, että hän tietää niistä rumiluksista jotain.\"<br>\n<br>\nCreedyn valitus oli jatkunut koko sen ajan, kun hän ja Saraji olivat istuneet Kahviossa Killjoyn kanssa erkanemisen jälkeen. Matoran oli tuohtunut ja nyt hän purki kaikkea mahdollista edessään istuvaan Vahkiin. Saraji näytti poissaolevalta ja vastaili Creedylle lähinnä mumisemalla.<br>\n<br>\nMatoran keskeytti puheensa tajutessaan, ettei Vahkia kiinnostanut. Creedy oli tottunut siihen, että häntä kuunnellaan, joten hän päätti näpäyttää vastineeksi. \"Oletko ikinä tullut ajatelleeksi, että välittääkö Killjoy sinusta millään tapaa? Mieti nyt, onko hän koskaan kysynyt sinun mielipidettäsi. Ei ole. Hän vain kertoo mitä sinun <em>pitää</em> tehdä. Sinä olet hänelle vain alainen, työkalu johonkin omaan typerään asiaansa.\"<br>\n<br>\nSaraji vajosi vähitellen nojaamaan otsaansa ja mulkaisi edessään vaahtoavaa Matorania. Sarajilla olisi tehtävää, hänelle oli jätetty töitä ja nyt hän joutui väittelemään yliaktiivisen Matoranin kanssa. \"Kenraalin teoilla, tavoilla eikä tunteilla ole mitään väliä. Hän on johtaja, hän on järjestön ylin ja minä teen hänen käskyjensä mukaan. Se on minun työni ja siksi minä olen täällä. Minut luotiin seuraamaan johtajaa ja olen uskollinen vain ja ainoastaan hänelle.\"<br>\n<br>\n\"Äääh, älä anna minulle taas tätä. Se teidän ikiaikainen juttunne on kuollut. Sinä et tiedä mitä kaikkea Killjoy teki lähtönsä jälkeen. Hän ei ole mikään johtaja...\"<br>\n<br>\nSaraji nousi pöydästä ja tuijotti Creedyä tuimana. Hänellä ei ollut aikaa tälle. \"Sinä puhut asioita, joita sinä et ymmärrä. Kukaan ei pakota sinua tekemään mitään. Minä menen nyt huoneeseeni hoitamaan asioita ja sen jälkeen lähden vartioimaan mökkiä, kuten minua käskettiin. Sinä et ole osa Kättä. Voit tehdä mitä haluat.\"<br>\n<br>\nSaraji käveli rajuin askelin pois kahviosta, Creedyn jäätyä ärtyneenä istumaan. Juuri sillä hetkellä Matoran vihasi Sarajia. Hän vihasi tämän asennetta ja vihasi hänen naiiviuttaan. Punaisen Matoranin mielessä vilisivät kuvat Killjoyn päiväkirjasta, siitä päiväkirjasta, joka lojui sillä hetkellä palasina mökin raunioissa.<br>\n<br>\nCreedy oli päättänyt. Hän ostaisi tarvikkeita ja muonaa ja menisi hakeman päiväkirjan. Hän todistaisi Sarajille, sillä hän oli varma siitä, että hänen vanha ystävänsä ei ollut, mikä hän väitti olevansa...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1304,"creator":"Donny","timestamp":"2011-10-13T16:16:00.000Z","content":"<strong>Hiekkaranta</strong><br>\n<br>\nMoisesta sysäyksestä mikä tahansa tavallinen käsi olisi saattanut murtua parantumattomasti. 437:n sekä Ämkoon kädenkorvikkeet suorastaan tärisivät. Kumpikin pystyi hyvin tuntemaan kehojensa oikeasta puoliskosta lähtevän kipuaallon tunkevan läpi kehonsa. Pian sekä torakkaeverstin että ninjajohtajan nyrkit ponnahtivat toisistaan pois kuin kaksi samantapaista magneettia konsanaan. 437 sekä Ämkoo olivat vähällä kaatua kumoon.<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien leiri, muutaman sadan metrin päässä</strong><br>\n<br>\n3056 -niminen torakka kellahti rullilla pohjustettuine tuoleineen kumoon vartiotornin kovalle lattialle tornin heilahdettua häiritsevästi. Torakan lempikuppi kaatui peittäen pöydän limonadia muistuttavalla vaaleanvihreällä nesteellä. Nazorak hämyili kädellään edessä olevan pöydän reunaa, saaden siitä lopulta tarpeeksi tukevan otteen ponnistaakseen takaisin pystyyn. Torakka nousi hitaasti ja varovaisesti seisomaan. Kesti hetken ennen kuin torni tuntui seisovan taas vakaassa asennossa. 3056 kirosi vaimeasti. Nopeasti koottu torni ei kestäisi moista rynkytystä. Vahtivuoroon määrätty torakka pystyi havaitsemaan tornin laajoista ikkunoista suuren osan Nazorakeista kömpineen esiin teltoista tuli- ja räjähdeaseet tulitusvalmiudessa. Hyökkäyskö?<br>\n<br>\nAlhaalla teltoissa tutkijatorakat painivat mittauslaitteiden sun muiden vempainten kanssa. Kone väritti valkean paperin mustilla viivoilla samalla kun kärsimätön komentaja tivasi tutkijaparoilta tuloksia. Osa nazorakeista oli komennettu vahvistamaan vartiotornin tukirakenteita. 3056 oli poiminut kiikarit käteensä, ja torakka alkoi tiedustella ympäristöään.<br>\n<br>\nÄmkoo välttyi iskeytymästä selälleen hiekkaan hyppäämällä voltin. Hypyn voimakkuudesta johtuen admin viisti laskeuduttuaan hetken rannan hiekkaa pitkin, jättäen jälkeensä kaksi syvää uraa. 437 katkaisi oman lentonsa työntämällä metalliset sormensa kiinni hiekkaan. Nazorak suoritti pyörähdyksen saaden laskettua jalkansa turvallisesti maahan.<br>\n<br>\nMäksä tarjosi tujun luuvitosen everstin rintaan tunteakseen sen kuitenkin koostuvan metallista. 437 ei voinut olla virnistämättä tarttuessaan vastustajansa käsivarteen. Kyvyttömänä väistöliikkeeseen admin sai kokea metallisen polvilumpion iskun vatsaansa. Nazorak, sormet edelleen Ämkoon käden ympärillä, pyörähti heittäen adminin olkansa yli. Ämkoo mätkähti selälleen hiekalle. Eversti kohotti metallisen nyrkkinsä valmiina iskemään sen adminin vatsaan. Mäksä vastasi nopealla jalkojen heilautuksella torakan onnistuen potkaisemaan torakkaa rintaan. 437:n hetkellisen herpaannuksen turvin Ämkoon onnistui heilauttaa itsensä turvaan.<br>\n<br>\nÄmkoo pyörähti nopeasti vasemman jallkansa avulla takaisin torakkaa päin. Hän vaihtoi nopeasti painonsa toiselle jalalle, suorittaen samalla nopean kierähdyspotkun. Torakka torjui iskun äkillisesti kyynärvarrellaan. Mäksä ei aikaillut, vaan suoritti liikkeen uudelleen toisella jalallaan. Uusi isku onnistuikin hhieman hipaisemaan torakan mahdollisesti orgaanista kylkeä. Everstin tuskaisesta tuhahduksesta päätellen Mäksän arvaus oli oikea. Torakka ei kuitenkaan antanut Ämkoon olla ainoa joka hallitsi jalkatyön. 437 rohotti vasemman metallisen jalkansa ja antoi Toalle jämäkän potkun vatsan alueelle. Admin päästi yskähdyksen ja perääntyi hieman.<br>\n<br>\nTilanne keskeytyi yllättäen kuuluvaan pamaukseen. Kaksikko ei ehtinyt tiirailla ympärilleen hetkeäkään, sillä Ämkoon takaa kohosi jysähdyksen säestämänä valtava tomupilvi. Säikähtänyt Admin hypähti äkisti sivummas, vilkaisten everstin suuntaan. Hän näki tämän ilmeestä torakan olevan vähintään yhtä yllättynyt. Kaksikko säpsähti jälleen uuteen pamaukseen. Refleksinsä äärimmilleen harjoittanut miekkapiru kiskaisi miekkansa esiin. Samalla häntä yläviistosta uhannut räjähde halkesi kahdeksi puolikkaaksi.<br>\n<br>\n437 sävähti yhden ammuksista räjähdettyä metrin päässä itsestään. Nopeasti reagoiva Nazorak muunsi kätensä zamorkivääriksi pohtien, että ilmeisesti kumpikin kamppailijoista oli kauempaa tähdätyn hyökkäyksen kohteena. Everstin pohdiskelu keskeytyi hänen huomionsa herpaantuessa hetkeksi päänsä metallisen puoliskon sisään piilotetun kommunikaattorin kohinaan. <br>\n\"<em>Eversti?</em>\"<br>\nNazorak aikoi painaa sormensa kommunikaattorin napille tiedustellakseen puhujan henkilöllisyyttä. Pian tuttu ääni kuitenkin nousi esiin hänen mustinsa. perukoilta. <em>Ei helkutti...</em><br>\n<br>\nEversti suuntasi katseensa meren puolelle. Tässäkin pimeydessä erotti ammusten piipuista singahtamisen synnyttämät pienet valonpilkahdukset. Kiikareita kantava komentaja torui äskeistä ampujaa samalla syöttäen ampujille tarkempia koordinaatteja.<br>\n\"MITÄ HELVETTIÄ!?\", eversti karjaisi kommunikaattoriinsa.<br>\n\"Pahoittelumme. Eräs tykkimies erotettiin juuri virasta!\" Komentajatorakka yritti puhua esimiehelleen tykkitulen läpi. \"Tulimme avuksenne! Pyydän teitä perääntymään. Tilanne on hallinnassa!\" <br>\n437 pureskeli hampaitaan yhteen. <em>Mokoma puolisokea haaska…</em><br>\n<br>\nKauempaa lentelevät ammukset pakottivat Ämkoon pysymään liikkeessä. Liian lähelle ennättäneet ammukset saivat tuta miekkamiehen terästä. Samalla Ämkoo kirosi puoliääneen huolimattomuuttaan. Kiivas taistelu oli sekoittanut adminin suuntavaiston siinä määrin, että tämä ei ollut ollenkaan huomannut torakan kanssa käytävän kamppailun vieneen kaksikon näin lähelle nazorakien rantatukikohtaa. Mäksä joutui tuon tuosta vilkuilemaan everstiä varmistaakseen, että torakka ei ehtisi käyttää Ämkoon hankalaa tilannetta hyväkseen. <br>\n<br>\nKlaanilaisen pelko kävi todeksi everstin syöksyessä yllättäen tätä kohti. Ämkoo huitaisi kerran miekallaan 437:n suuntaan hakien samalla etäisyyttä vastustajaansa, mutta eversti kiiti päättäväisesti yhä vain lähemmäs. Silloin Ämkoo huomasi myös taivaalta syöksyvän ammuksen. Admin tiesi, että ei kykenisi torjumaan kumpaakin hyökkäystä ja tilanne vaikutti toivottomalta.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Veljeskunnan tukikohta</strong><br>\n<br>\n<em>\"MITÄ?\"</em><br>\nVeljeskunnan ylin käskynhaltijamatoran Leiter ei ollut uskoa korviaan kuultuaan sinivihreän vakoojansa tuoman ilmoituksen. Johtajan silmät muuttuivat ohuiksi viiruiksi tummanvihreän Miru-naamion takana Leiterin miettiessä seuraavaa siirtoaan.<br>\n<br>\nAsiat etenivät liian vikkelästi. Klaanilaisten mukana tullut tieto Ämkoon joutumisesta kamppailuun mystisen nazorak-soturin kanssa ei ollut liiemmin Leiteriä huolestuttanut, sillä matoran luotti vahvasti herransa taistelutaitoihin. Juuri saapunut informaatio Ämkoon tilanteesta sai kuitenkin huolen nousemaan tummankirjavan matoranin kasvoille. Nyt oli toimittava nopeasti.<br>\n<br>\nLeiter jakoi muutaman harkitun käskyn sysipimeän metsän pohjalla tehtävänantoa odottaville alamaisilleen. Häntä kuulemassa olleet organisaation upseerit katselivat hetken toisiaan ja lähtivät sitten Leiterin kanssa liikkeelle. <br>\n<br>\n<strong>Ranta</strong><br>\n<br>\nÄmkoo yllättyi nazorakin kääntyessä yllättäen yläilmoja kohti zamor-aseensa kera. Eversti ampui lähestyvää räjähdeammusta kerran saaden sen räjähtämään kappaleiksi kaksikon yläpuolella. Tumma savu leijaili hetken taivaalla ennen haihtumistaan ilmaan. Koko tilanne oli seisahtunut. Pataljoonan komentaja pystyi tuntemaan everstin katsovan häntä suoraan silmiin jopa niinkin kaukaa. Hitaasti zamorase vetäytyi takaisin everstin mekaanisen kyynärvarren sisään tehden tilaa mekaaniselle kädelle, joka laskeutui hitaasti alas. Oli hiljaista. Ämkoo tuijotti everstiä hämillään.<br>\n<br>\nEversti asetti sormensa kommunikaattorilleen, ja sääteli sen taajuutta. Komentajan vieressä olevan nazorakin sylissä pitämä radiolähetinlaatikko alkoi piippailla ja rahista.<br>\n\"Huomio.\" Torakat kuulivat selkeästi everstinsä yllättävän tyynen äänen kommunikointilaitteen kaiuttimista. Mäksä valmistautui muiden lailla kuuntelemaan everstin sanat. <br>\n\"Vetäytykää.\"<br>\nÄmkoon silmät laajenivat yllätyksestä.<br>\n\"M-m-mutta...\" komentaja sönkötti hämmentyneenä kommunikaattorin mikkiin. Eversti ei sallinut keskeytyksiä.<br>\n\"Tämä on ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun olen saanut arvoiseni vastuksen. En aio sallia kenenkään vievän tätä tilaisuutta minulta pois.\" <br>\nEverstin kommentit saivat paikallaolijat hiljentymään.<br>\n\"Seuraava joka edes <em>hipaisee</em> mustavihreää Toaa, vastaa siitä minulle.\"<br>\n<br>\n\"...Ymmärretty\", komentaja puhui mikrofoniin vaimeasti. Hän viittasi kädellään Nazorakeja pakkaamaan aseensa ja vetäytymään.<br>\n<br>\n\"Odotahan\", kuului kuitenkin yllättävä ääni Everstin pään sisällä. Torakka murahti tunnistaessaan kanavalle tunkeutuneen äänen.<br>\n\"Minä kuulin, kuka sinulla on siellä\", ilmavoimien komentajan ääni sanoi vakavana. 437 kääntyi nyrpeänä katsomaan kaukana taivaalla erottuvaa ilmalaivaa päin.<br>\n\"En salli klaanilaisen pakenevan\", 003 jatkoi tavoistaan poiketen suorastaan jäätävällä äänellä. \"Jos niin käy, <em>sinä</em> vastaat siitä <em>minulle.</em>\"<br>\n<br>\n437 murahti.<br>\n<br>\n\"Niin ei käy\", torakkasotilas vastasi tympeänä. \"Minä voitan tämän mittelön.\"<br>\n\"Saat kamppailla yksin ainoastaan yhdellä ehdolla\", ilmavoimien komentajan ääni selitti. \"Pakota klaanilainen lähemmäs, jotta voimme vahtia tilannetta. Ja puuttua siihen, jos epäonnistut.\"<br>\n\"Luuletko, että minä-\" 437 aloitti, mutta linja oli jo hiljentynyt.<br>\n<br>\nÄmkoo ja Eversti kääntyivät katsomaan torakkatukikohtaa päin. Aseistetut sotilasrivistöt alkoivat levittäytyä odottavan näköisinä rannalle, ja 437 tunsi itsensä suorastaan loukatuksi. Ämkootakaan tilanne ei lainkaan miellyttänyt, vaikkakin klaanilaisen syy tuntea olonsa ikäväksi oli hieman erilainen.<br>\n<br>\n\"Tämäkö on käsityksesi kaksintaistelusta?\" Ämkoo ärähti vastustajalleen pyöräyttäen miekkaansa kerran ilmassa. \"Tunnet varmaan itsesi todella ylpeäksi jos nujerrat minut satapäisen toverilaumasi avustuksella.\"<br>\n\"Nuo eivät puutu tähän\", 437 vastasi. \"Pidän siitä huolen.\"<br>\n<br>\nTaistelevan kaksikon ajatustenvaihto keskeytyi kauempaa rannalta singahtaneen valokeilan häikäistessä kumpaisenkin silmiä. Valokeilan loiste kohosi kuitenkin ylemmäs ja Ämkoo kääntyi silmiään siristellen katsomaan mistä valo oli peräisin. Admin huomasi valokeilan lähtevän yhdestä torakoiden tiedustelutorneista. Nazorakit olivat huomanneet jotain, mutta mitä?<br>\n<br>\nJossain kajahti korvia vihlova kiljaisu.<br>\n<br>\nNiin Ämkoon kuin rannalle kokoontuneiden nazorak-sotilaidenkin päät kääntyivät valokeilan perässä kauempana rannan reunamalla kohoavan mäen suunnalta kuulunutta ääntä kohti. Tarkkanäköisimpien nazorakien silmät erottivat hatarasti valaistun kukkulan päällä seisovan lyhyen hahmon, mutta yksikään torakoista ei kyennyt tunnistamaan hahmoa tarkemmin. Pian rannalle asennetuista valonheittimistä loputkin osoittivat mäkeä kohti valaisten tarkemmin vihreänmustan matoranin laihan hahmon.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/rxBvm6IK8KM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/rxBvm6IK8KM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nLeiter katseli alhaalla avautuvaa synkkää rantamaisemaa ja sitä pitkin levittäytyvää tiheää torakkavalloitusta. Matoran levitti toisen kämmenensä kasvojensa tasalle suojatakseen silmänsä valonheitinten kirkkaalta loisteelta. Samalla Leiter kohotti toisen kätensä kohti taivasta, ojensi sen sitten alhaalla hämillään tuijottavia nazorakeja kohti ja sanoi yhden sanan.<br>\n<br>\n\"Hyökkäykseen.\"<br>\n<br>\nNazorakit katsoivat äimistyneitä mäen takaa esiin kohoavia valtavia petolintuja suurten rahien pahoinpidellessä ilmamassaa mittavilla siivillään. Taivas täyttyi raivokkaiden petolintujen kirkkaista kiljaisuista ja linnuilla ratsastavien vihreiden matoranien uhmakkaista sotahuudoista. Leiter katseli kuolemanvakavana kolmenkymmenen luottolentäjänsä perään ja kääntyi sitten kadotakseen mäen takana odottaviin varjoihin.<br>\n<br>\nNazorakit karjuivat ja tulittivat taivaalla kiitäviä vihollisiaan samalla kun petolintuparvi hajosi useampaan pienempään muodostelmaan. Tätä kaikkea katseellaan seuraava Ämkoo kirosi itsekseen palauttaen katseensa sitten takaisin ensisijaiseen viholliseensa. Miekkapaholainen ei pitänyt lainkaan Leiterin suunnitelmasta, sillä veljeskunnan huomaamaton perääntyminen Klaanin saarelle oli Ämkoolle ensisijaisen tärkeää. Klaanilainen kuitenkin ymmärsi mitä Leiter oli arvatenkin ajatellut, ja olihan yllätyshyökkäyksen avulla voitettu aika tilanteen huomioiden tervetullutta.<br>\n<br>\n<strong>Veljeskunnan tukikohta</strong><br>\n<br>\nRannalla aloitettiin juuri hyökkäys. Tavoitteenamme on ostaa heille ja Ämkoolle sen verran aikaa, että pääsette kaikki ehjinä sukellusveneelle\", sinivihreää Hau-naamiota kantava muuten vaaleanvihreä veljeskuntalainen selitti kollegalleen. \"Ilmoita klaanilaisille, että aikaa ei ole hukattavana. Heidän tulee kuljettaa kaikki ensisijainen materiaalimme rannalla odottavaan alukseensa niin pian kuin mahdollista. Johtaja komensi kaikki tänne jääneet taisteluyksiköt auttamaan klaanilaisia evakuointitehtävässä.\"<br>\n<br>\nHau-kasvoisen matoranin kumppani nyökkäsi ja lähti viemään viestiä veljeskuntaa auttaville klaanilaisille. Matoran eteni juoksuaskelin, sillä aikaa ei ollut hukattavana.<br>\n<br>\n<strong>Rantametsä</strong><br>\n<br>\n\"Ibra, Raham, Amel\", lausui Leiter päästyään mäen takana alkavan metsän reunalle. Metsän kätköistä pyörähti salamannopeasti esiin kolmen vihreänkirjavan matoranin ryhmä. Kukin Rau-kasvoisista sotureista polvistui rutiininomaisesti johtajansa eteen.<br>\n<br>\n\"Menkää mukaan. Tyyli vapaa, kunhan aiheutatte mahdollisimman paljon kaaosta.\"<br>\n<br>\nIbra ja Raham myhäilivät omahyväisinä. Jopa Amelin kasvoilla käväisi hetken ajan ilkikurinen hymy. Matoranit nousivat ja lähtivät sitten juoksemaan rivissä taistelukenttää kohti. Mäen päällä kolmikko kuitenkin tarttui toisiaan käsistä ja sekunnin ajan aamyön pimeydessä kirkkaana välkkyneen vihreänkeltaisen välähdyksen jälkeen matkaa taittoikin vain yksi hahmo.<br>\n<br>\n\"Otlek\", Leiter jatkoi käännyttyään takaisin metsän puoleen. Veljeskunnan uskollinen jousimies nousi esiin pensaikosta nuoliyksikkönsä kera.<br>\n\"Sinä ja muut jousimiehet kierrätte torakkavalloituksen toiselle puolelle. Ranta on täynnä puurakenteita. Tulinuolet ovat siis sallittuja. Antakaa myös Ibrahamelille suojatulta, jos vain voitte.\"<br>\n\"Teemme parhaamme\", Otlek vastasi kumartaen kevyesti. Sitten matoran lähti joukkoineen kiertämään taistelukentän toiselle puolelle ystäviensä kera. Leiter katseli tovin jousimiestensä perään, laski sitten katseensa ja katosi pimeän metsän suojiin.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nÄmkoon energiakäsi leimahti kuin punaisiin liekkeihin miekkapaholaisen ottaessa vastustajansa raivokkaan iskusarjan vastaan miekallaan. Myös eversti oli kiskaissut teräaseensa uudemman kerran esiin ja terien mahtipontinen kalina säesti kauempaa kuuluvia huutoja ja räjähdyksiä.<br>\n<br>\n\"Sinun joukkojasi?\" Eversti uteli iskiessään samalla miekkansa Ämkoon olkapäätä kohti. Klaanilainen kyyristyi, heitti itsensä taaemmas ja huitaisi sitten kolmesti nazorakia kohti pysäyttäen tämän etenemisen. Kysymykseen Ämkoo vastasi kuitenkin vain kevyellä virneellä. Torakka tuhahti ja jatkoi kiivasta hyökkäystään.<br>\n<br>\n- - - <br>\n<br>\nRaskaalla ilmatorjuntasingolla varustautunut torakkavalloituksen reunamilla seisova jämäkkä torakkasotilas tiiraili kiivaasti taivaalle vaihtaen tuon tuosta tähtäyskohdettaan. Nazorak ei tahtonut tuhlata viimeistä ammustaan, mutta taivaalla suunnattoman suurella nopeudella viuhuvat petolinnut olivat koostaan huolimatta epävarmoja maaleja. Torakka nielaisi, latasi aseensa väkevällä liikkeellä ja valmistautui ampumaan.<br>\n<br>\n\"Hei sinä, naamassasi on jotain.\"<br>\nNazorak kääntyi miltei Toan pituisen puhujan puoleen vain saadakseen kaksi terävää vihreää sormea suoraan silmiinsä. Karjuva nazorak pudotti aseensa ja lyyhistyi vaikertaen maahan vihreän matoran kaitan eteen.<br>\n\"Nimittäin <strong>TUSKAA!!</strong>\" Ibrahamel nauroi ja kiskaisi selässä kantamansa ketjusirppinsä esiin. Sitten matoran kaita singahti juoksuun väistellen samalla taivaalta putoilevia ammuksia ja lentoromua.<br>\n<br>\n[spoil]<img class=\"postimage\" src=\"http://www.majhost.com/gallery/MasterKongu123/AAAAA/mkmk.png\">[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1305,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-10-14T15:53:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, Kahvila</strong><br>\n<br>\nKolme Matorania istuivat Kahvilassa, juttelemassa. Jokainen oli eri Matoran-kylistä, joissa Die Tärtä oli vieraillut. Kylät voisi korjata, mutta silloin Merirosvot hyökkäisisivät uudelleen. Olisi aika tehdä asialle jotain.<br>\n<br>\nKeltainen Po-Matoran istui keskimmäisinä. Hänellä oli keltainen Hau naamionaan, ja hänessä oli vihreän värejä. Hän oli aika pieni muihin Matoranien verrattuna, mutta vaikutti älykkäältä.<br>\n<br>\nVasemmalla istui Ko-Matoran, joka oli suurempi kuin kaksi muuta Matorania. Hänellä oli valkoinen Miru naamionaan ka piti kädessään pientä tikaria. Hän oli vihaisen oloinen ja hänen toisessa kädessä näytti olevan todella paha arpi.<br>\n<br>\nOikealla istui Fe-Matoran, jonka naamiona oli harmaa Komau. Hän oli keskikokoinen ja piti käsissään pientä laitetta. Hänellä oli oikeassa kädessä kaksi mekaanista sormea ja vsen jalka oli kokonaan mekaaninen.<br>\n<br>\n\"Emme voi antaa merirosvojen hyökkäävän enää. Menetimme taas arvokkaita tavaroita ja heti kun korjaamme kylämme, ne piraatit hyökkäävät uudestaan. Mutta kylät pitää korjata\", keskimmäinen Po-Matoran sanoi.<br>\n<br>\n\"Vel hyvä, voimmehan tehdä ansan. Vai mitä mieltä sinä olet Hyg?\" oikealla puolella istuva Fe-Matoran kysyi.<br>\n<br>\nVasemmalla puolella istuva Hyg-niminen Ko-Matoran näytti pitävän ajatuksesta. \"Sopii minulle, mutta minkälaisen? Ja pyydämmekö Klaanilaisia apuun?\"<br>\n<br>\n\"En tiedä Hyg. Ehkä meidän pitäisi pärjätä omillamme. Klaanilaisilla on kiireitä sen hyökkäyksen jälkeen ja kun on niitten kristalli-juttujen hakua jne. Ehkä annamme vain heidän olla. Emme me voi pyytää Klaanilta aina apua. Kyllä me pärjäämme\", Vel sanoi.<br>\n<br>\n\"Hyvä on. Mutta mikä se ansa on? Minkälaista sinä suunnittelet Kjotr?\" Hyg kysyi ja näytti olevan entistä kiinnostuneempi asiasta.<br>\n<br>\n\"En ole tullut vielä siihen vaiheeseen. Katsos, piraatit tietävät kyllä aika paljon ansoja. Joten mitä käyttäisimme?\"<br>\n<br>\nKolmikko hiljeni ja katsoivat toisiaan. Pian heidän taakseen tuli joku henkilö. Kukaan ei ollut nähnyt häntä aiemmin. <br>\n<br>\n\"Minä voin auttaa teitä\", hän sanoi.<br>\n<br>\nKolmikko katsoi jälleen toisiaan ja antoivat hänelle tilaa. Nelikko aloitti sitten suunnittelun.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><div style="width:500px;height:200px;position:relative;margin-left:auto;margin-right:auto;"><a href="<a href="http://z6.invisionfree.com/Bioklaani/index.php?showtopic=3379%22%3E%3Cimg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://z6.invisionfree.com/Bioklaani/in ... 3379"><img</a> src="<a href="http://www.majhost.com/gallery/Great-Spirit/Bionicle/Klanon-Consept-Art/ropeosayksiloppunyt.png%22%3E%3C/a%3E%3C/div" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.majhost.com/gallery/Great-Sp ... ></a></div</a>></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1306,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-10-14T17:08:00.000Z","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><br>\n<style type="text/css"><br>\n\t#aloitusposti {position:relative;margin-left:auto;margin-right:auto;width:500px;}<br>\n\thr {width:500px;}<br>\n\t#introtext {font-style:italic;}<br>\n\t.block {margin-left:50px;}<br>\n\t#small {font-size:80%;}<br>\n\t#intro-music {position:relative;margin-left:auto;margin-right:auto;width:25;}<br>\n\t.center {position:relative;margin-left:auto;margin-right:auto;}<br>\n</style><br>\n<div id="aloitusposti"><br>\n\t<img src="<a href="http://www.majhost.com/gallery/Great-Spirit/Bionicle/Klanon-Consept-Art/logo-ii.png" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.majhost.com/gallery/Great-Sp ... ogo-ii.png</a>"><br>\n\t<hr><br>\n\t<div id="intro-music"><br>\n\t\t<object width="25" height="25"><br>\n\t\t\t<param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/TjGyJwGpabQ/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/TjGyJwGpabQ"></iframe></span></span>"><br>\n\t\t\t</param><br>\n\t\t\t<param name="allowFullScreen" value="true"><br>\n\t\t\t</param><br>\n\t\t\t<param name="allowscriptaccess" value="always"><br>\n\t\t\t</param><br>\n\t\t\t<embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/TjGyJwGpabQ/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/TjGyJwGpabQ"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="30" height="25"><br>\n\t\t\t</embed><br>\n\t\t</object><br>\n\t</div><br>\n\t<hr><br>\n\t<div id="introtext"><br>\n\t\t<p>Siitä on jo vuosia, kun Tawa ja Visokki perustivat Bio-Klaanin. Vuosia, vuosikymmeniä, vuosisatoja. Vuodet ovat kuluneet suurimmaksi osaksi rauhan merkeissä &ndash; ellei lukuun oteta muutamaa vakavaa välikohtausta. Klaanin historian aikana niitäkin on ollut. Elämä ei aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Puhumattakaan siitä, kuinka vaikeaa ruusuilla tanssiminen on. Klaani on rauhan tyyssija. Sinne hakeutuvat ovat yleensä rauhaa kaipaavia Matoraneja, työnsä päättäviä Toia, hylkiöitä, syrjittyjä olentoja. Klaani on turvapaikka niille, jotka sitä hakevat.</p><br>\n\t\t<p>Näiden vuosien aikana olemme saaneet rakennettua suunnattoman linnoituksemme saaren etelärannikolle. Lisäksi hieman Bio-Klaanin linnoituksesta pohjoiseen sijaitsee suuri Arkistomme, johon keräämme kaiken tiedon. Arkistoissa minäkin istun kirjoittamassa tätä muistelmaa. On hienoa tietää, että on paikka, minne mennä, missä asua &ndash; ilman pelkoa hyökkääjistä, jotka ryöstävät kodit ja tappavat asukkaat. Ilman Bio-Klaania suurin osa meistä olisi kuollut. Onneksi Klaani ottaa suojiinsa apua tarvitsevat. Mata Nuin ritarikunnalta, Makutain veljeskunnalta tai Pimeyden metsästäjiltä pakenevat saavat turvapaikan. Yksikään noista järjestöistä ei vie meiltä ystäviämme.</p><br>\n\t\t<p>Näin päätän tämän luvun muistelmissani ja siirryn jatkamaan tärkeiden paperikääröjen järjestelyä ystäväni ja kollegani Gahlok Van kanssa. Eläköön Bio-Klaani ikuisesti.</p><br>\n\t\t<p class="block">&mdash; Arkistonhoitaja Vaehran</p><br>\n\t</div><br>\n\t<hr><br>\n\t<p class="center"><a href="<a href="http://z6.invisionfree.com/Bioklaani/index.php?showtopic=3148%22%3EKlikkaa" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://z6.invisionfree.com/Bioklaani/in ... 8">Klikkaa</a> tästä päästäksesi osaan I.</a></p><br>\n\t<hr><br>\n\t<h2>Informaatiota</h2><br>\n\t<ul><br>\n\t\t<li><a href="<a href="http://fi.klaanon.wikia.com" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://fi.klaanon.wikia.com</a>" target="_blank">Klaanon Wiki &ndash; Tietoa Klaanonista</a></li><br>\n\t\t<li><a href="<a href="http://z6.invisionfree.com/Bioklaani/index.php?showtopic=3205" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://z6.invisionfree.com/Bioklaani/in ... topic=3205</a>" target="_blank">Klaanon Rope -keskustelu</a></li><br>\n\t\t<li><a href="<a href="http://fi.klaanon.wikia.com/wiki/Klaanon-ropeen_kirjoittaminen" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://fi.klaanon.wikia.com/wiki/Klaano ... oittaminen</a>" target="_blank">Säännöt ja ohjeita kirjoittamiseen</a></li><br>\n\t</ul><br>\n\t<p id="small">Johdantomuistelman ja koko aloitusviestin laati Makuta Nui.</p><br>\n</div><br>\n</body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1307,"creator":"Jake","timestamp":"2011-10-14T17:25:00.000Z","content":"<strong>Klaanin pääkatu, merirosvokapakka</strong><br>\n<br>\nPunamaskinen kädetön Matoran, jolla oli puujalka avasi kapakan oven. <br>\n<br>\n\"Yarr. Onko Jardirt täällä?\", Notfun kysyi.<br>\n<br>\n\"Yarr.. Dirt..?\", Kapakoitsija ihmetteli.<br>\n<br>\n\"Yarr. Dirt.\", Notfun vastasi.<br>\n<br>\n\"Yarr. Tuolla nurkassa. Enemmän humalassa kuin sinä\", Kapakoitsija kertoi.<br>\n<br>\nPiraatti nilkutti puujalallaan ärtyneenä kohti nurkkapöytää. Kun hän oli pöydässä, hän löi Jardirtia rommipullolla päähän. Erittäin kovaa.<br>\n<br>\n\"AAAAAAHHH, Mitä sinä teet, se en ollut minä!\", Jardirt kiljui.<br>\n<br>\n\"Missä minun jalkani, miehistöni, ja laivani?\", Notfun ärjyi.<br>\n<br>\n\"En tiedä. Joku vei sen. Heräsin tästä kapakasta. Äsken. Olen umpihumalassa. En ollut kun nukahdin. Siitä jo kauan\", Jardirt selitteli.<br>\n<br>\n\"Vai niin.. Me hankimme uuden miehistön. Nyt\", Notfun sanoi.<br>\n<br>\n\"YARRR, Kaikki kanssaelijäni, kapteeni Notfun etsii miehistöä! Ilmoittautua voitte auringonnousuun mennessä tämän kapakan yläkerrassa\", Notfun huudahti, maksoi kapakoitsijalle, ja käveli yläkertaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1308,"creator":"Blezer","timestamp":"2011-10-15T20:06:00.000Z","content":"<strong>Tie Klaanin linnoituksesta pohjoiseen.</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/xkzFtN0dYDI" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/xkzFtN0dYDI</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoran käveli hitain, laahustavin askelin soratietä pitkin. Hän oli allapäin sekä samalla suuttunut.<br>\n”Minä kyllä pystyn siihen... On pakko... Pakko todistaa, että kykenen...” Matoran puhui puille ja tähdille. Puro solisi kauniisti tienvieressä, mutta yläjuoksuun se muutuisi pian koskeksi. Sen saattoi jo kuulla. Aina vain askel askeleelta hän lähestyi koskenkuohuntaa kunnes eteen akukesi risteys.<br>\n<br>\nRisteyksestä käännyttyään metsä alkoi olla jo niin tiheä ettei kuu paistanut enään oksien läpi. Matoranin oli pakko kaivaa repustaan valokivi. Se oli aika pieni, mutta sen valo riitti näyttämään tien. Matoran tärisi hieman<br>\n”Pystyn siihen... Pystyn menemään sinne... Pystyn todistamaan ettei se kummittele! Samalla voin hakea sen kirjan!” Hän suggestoi itsensä päätäväiseen tilaan, mutta oli silti todella peloissaan. Matoran otti pitkiä harppauksia kohti soratien toisessapäässä, metsän keskellä olevaa taloa. Talossa paloi valot ja piipusta nousi savu.<br>\nTämä sai Matoranin rauhoittumaan hieman.<br>\n<br>\n******<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/9KrEWNQLVdw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/9KrEWNQLVdw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTalon ruskea, puinen ovi oli kullattu ja siinä luki Korpin Kievari.<br>\nMatoran veti syvään henkeä ja kolkutti oveen. Yllätyksekseen ovi avautui pelkän koputuksen voimasta. Hän astui sisälle hiljattain korjatun näköiselle laudoitukselle. Juuri silloin hänen takaansa ulvahti tuuli joka sammutti kaikki kievarin valot. ” Sesesses-SE oli vain ilmavirta... Ehehei tääällä kummittele.” Matoran kuiskutteli itselleen hiipiessään kievariin sisälle.<br>\n<br>\nHän piteli valokiveään todella tiukasti käsissään. Jokainen askel tuntui ikuisuudelta hänen edetessään kohti keittiötä. Päästyään määränpäähänsä hän huomasi portaat. Portaiden alapäässä hohkasi jotain. Sininen hehku houkutteli Matorania ja tämä lähti hiipien kohti portaita loppupelissä päätyen niiden alapäähän.<br>\n<br>\nKellarissa oli pölyistä, tunkkaista, Mutta onneksi valoisaa. Sininen valo loisti huoneen nurkasta.<br>\nMatoran käveli hohtoa kohti. Vasta päästyään lähelle valonlähdettä hän tunnisti sen.<br>\nHohde lähti paksusta kirjasta. Se oli koristeltu metallein ja sen kannessa oli jonkin sortin riimu. Tätä Matoran ei osannut tulkita itse, mutta oli varma siitä, että se kertoi jotain kirjan sisällöstä.<br>\n”Aukeisit nyt...” hän tuhisi kirjalle yrittäessään tuskaisesti avata sitä tuloksetta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1309,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-10-18T19:42:00.000Z","content":"<strong>Pieni luoto<br>\nIlmaraptori 1</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/HIk2_PyjzPs" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/HIk2_PyjzPs</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nToinen auringoista oli nousemassa. Sen punertava valo paistoi horisontista ja alkoi jo häikäistä pienellä luodolla lojuvan ilma-aluksen matkustajia. Viidessä hahmossa oli havaittavissa pientä väsymystä minimaalisten yöunien takia.<br>\nMetalli kalahteli ja hiki virtasi, kun onu-matoran Ontor ja tämän toveri Ternok paiskoivat pienillä lapioilla innokkaasti hiiliä tuliseen pätsiin. Kohta tulikuuma höyry suihkusi, kun rautaisen konelinnun moottori kehräsi Muakan lailla.<br>\nKeetongu makasi ilma-aluksen valtavan siiven päällä tehden viimeisiä varmistuksia. Keetongu nyppäsi muutaman naulan hampaidensa väleistä ja nuiji ne kiinni siipeen. Kuka tahansa muu olisi saattanut tarvita vasaraa.<br>\nGuardian käveleskeli luotoa pitkin käsissään koko joukko aluksen hansikaslokerosta kaiveltuja karttoja. Sininen skakdi tiiraili taivaan tähtien kosmista tuiketta ja auringon noususuuntaa. Sitten hän teki muutamia merkintöjä karttoihin sulkakynällä. Arvio luodon sijainnista alkoi tarkentua.<br>\nMakuta Nui puolestaan istuskeli kivellä ja keskittyi tuijottelemaan horisonttiin. Kun kiveä, sen päällä istuvaa makutaa ja hyvin tyyntä mertä katseli, olisi voinut luulla ajan pysähtyneen täysin. Kukaan ei tiennyt, mitä makutan mielessä liikkui. Olennon puhtaan punahehkuisten silmien hohdossa oli pieni hippunen ikiaikaista viisautta ja hetkellisiä välähdyksiä mielestä, joka oli maksanut järkensä vain nähdäkseen totuuden.<br>\n<br>\nMonen tarkistuksen jälkeen alus alkoi näyttää jo lähtövalmiilta. Tulikuumana hehkuva moottori lämmitti aluksensisäistä ilmaa. Höyry suihkusi aluksen takaosasta kuin kuumasta lähteestä. Sähköjärjestelmät napsahtivat varoittamatta päälle ja tuulilasinpyyhkijät näyttivät ilman erillistä komentoa, mihin pystyivät.<br>\nAluksen kaikkien sisäänkäyntien sulkeuduttua viisihenkinen miehistö asettui paikoilleen lentoonlähtöä varten. Makuta Nui rojahti tuolille silmissään iloa. Vaikka istuin ei ollut varsinaisesti mukava, se ainakin peittosi juomatelineen.<br>\n<br>\nLopulta Keetongu asettui aluksen ohjaamoon valtavalle tuolilleen. Keltainen jättiläinen henkäisi syvään tyytyväisenä ja puristi siirtolohkaremaisen kouransa suuren vivun ympärille.<br>\nNopea ja väkevä riuhtaisu laukaisi Ilmaraptori 1:n peräosasta valtavan höyrypilven, joka peitti kokonaan pienen luodon alleen ja pelotteli sillä asustavat merilinnut kirkuen lentoon.<br>\nValtavan lähtölaukauksen räjähdettyä ilmoille Ilmaraptorin pohja halkoi hopeisen meren pintaa kymmenien sekuntien ajan. Sitten se nousi.<br>\n<br>\nValtava alus nousi kymmeniä metrejä sekunneissa. Se lähestyi taivaan ja ulkoavaruuden rajaa hitaasti mutta varmasti elegantissa kaaressa. Aluksen takaa pohjoisesta nouseva ja meren ja taivaanrannan oranssiksi värjäävä aurinko alkoi myös tavoittelemaan taivaita. Käytännössä pilvetön oranssi taivas oli aivan omanlaisensa näky.<br>\nKestäisi vielä kaksi tuntia ennen kuin toinenkin aurinko nousisi horisontista.<br>\n<br>\n\"Hyvät matkustajat\", Keetongu sanoi veikeästi aluksen nousun tasoituttua. \"Voitte irroittaa turvavyönne.\"<br>\nGuardian hymähti. \"Hei, pirun hyvää jälkeä tunnissa\", sininen skakdi sanoi siirtäen katsettaan aluksen nurkasta toiseen. \"En olisi välttämättä uskonut tämän edes lentävän enää.\"<br>\n\"Pikku kaverit tekivät parhaansa\", Keetongu sanoi näyttäen vasemman kätensä peukulla taaksepäin. Guardian ja Makuta Nui kääntyivät ja näkivät, kuinka Ternok ja Ontor kuorsasivat äänekkäästi penkeillään. Ternokin pään alle tyynyksi kelpasi näemmä jopa Ontorin jalka, kun Ontor taas roikkui paljon isommalle olennolle tarkoitetun istuimen käsinojalla. Ainoa, mikä esti häntä rojahtamasta alas tuolilta oli Ternokin painavan pään tuoma tasapaino. Ontor nukkui kuorsaten suu auki, kun Ternokin hengitys taas rahisi flunssaisesti. Näyssä oli jotain huvittavaa.<br>\n<br>\n\"Kääpiöt saavat nukkua aivan rauhassa\", Keetongu sanoi hymyillen, \"ei matkaa taida enää kauan ollakaan.\"<br>\n\"Ei arvioideni mukaan\", Guardian sanoi sormi kartalla. \"Koska auringot nousivat tulosuunnasta, kuljemme etelään. Arvioisin, että olemme Steltin lähellä.\"<br>\n<br>\n\"Pysyttäisinkö kaukana sen ilmatilasta?\" Makuta Nui sanoi vainoharhaisesti. \"Minulla on siellä... vanhoja ystäviä.\"<br>\n\"Ystäviä kuten se makuta torakkapesissä?\" Keetongu kysyi varoen.<br>\n<br>\n\"Ei, ei ollenkaan samanlaisia\", Manu sanoi nojaten syvälle tuoliinsa ja ristien sormensa. \"Nämä tyypit minä vain murhaisin.\"<br>\nGuardian päätti jättää kysymättä, mitä Manu halusi Abzumolle tehdä.<br>\n<br>\nKeetongu hymyili ja kiihdytti alusta. Ilmaraptori halkoi taivasta niin sutjakasti ja tasaisesti, että oli entistä vaikempaa uskoa, että se oli kone. Höyrymoottorin voimakasta ääntä lukuunottamatta alus tuntui valtavalta linnulta.<br>\nGuardian nojasi aluksen seinään ja katsoi ulos ikkunasta. Aallot liikehtivät rauhallisesti ja linnut lensivät matalalla. Aamu oli kaunis, mutta se ei poistanut pientä epävarmuuden tunnetta, joka vaivasi koko kolmikkoa. Se oli epävarmuutta siitä, että tilanne ei olisikaan täysin hallinnassa. Se oli tietämättömyyttä siitä, mitä Klaanille olisi voinut tapahtua niinä kahtena viikkona, jotka tämä matka oli kokonaisuudessaan vienyt.<br>\n<br>\nTernok ja Ontor nukkuivat autuaan tietämättöminä.<br>\n<em>Hyvä, että toiset osaavat rentoutua</em>, Guardian ajatteli.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1310,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-10-19T18:17:00.000Z","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Riemuitkaamme Riemusta, hän kirjoitti tästä muutaman pitkän ja työteliään kohdan ja löysi mahtavan musiikin. Eli iso kiitos.</dd></dl>\n<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nNazorak 5505 oli arvostettu tovereidensa joukossa. Hän oli hyvä ampumaan ja hallitsi erityisesti tankkien korjaamisen, mutta ennen kaikkea 5505 oli tehokas ottamaan tilanteen haltuunsa ja pitämään päänsä kylmänä. Siksipä hän oli nytkin saanut tehtäväkseen hoitaa laivan varmistamisen johtamisen. Tiedusteluosasto ei tiennyt, kuinka monta klaanilaista oli ollut Hildemarin kyydissä laivan lähtiessä matkaan, joten oli tärkeää lähettää joukko asiansa osaavia Nazorakeja puhdistamaan paikat yllätysten varalta.<br>\n<br>\nJa juuri kun 5505 oli katoamassa kannen alle raskain liekinheittimin varustetun ryhmänsä kanssa, hän kuuli kolahduksen. Hän katseli kannella ympärilleen, mutta se näytti tyhjältä.<br>\n”Hmmm.”<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nHain katse oli melkoisen murhaavanlainen, kun hän katseli ruipeloa Nazorakia, joka kulki hänen vierellään Hain katananoloista miekkaa ylimielisesti heilutellen. Aivan kuin ei olisi riittävästi, että Hailta oli viety säilä pois, hänet oli myös kytketty jonkinlaiseen masiinaan, joka imi hänen kehostaan elementaalivoimat.<br>\n<br>\n<em>Kehostani</em>, Hai tuumi. Hän kuitenkin tunsi voiman virtaavan jossain muualla. <em>Kanohi Haios.</em><br>\n<br>\nHai osasi kuitenkin hillitä tunteensa, eikä päästänyt virnettä kasvoilleen.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n<em>Matoro.</em><br>\n<br>\nMustahaarniskainen jään Toa kohotti katseensa hämmentyneenä ja pysähtyi paikalleen. Aivan kuin hän olisi kuullut oman nimensä. Matoron takana kulkeva, pistinkärkisellä Zamorilla aseistautunut torakka ei kuitenkaan arvostanut yllättävää seisahdusta, vaan tökkäisi klaanilaista selkään.<br>\n”Liikettä!”<br>\n<br>\nMatoron vastaus oli pahan silmän jakaminen mitä vihaisimman mulkaisun muodossa. Tilanne oli näin klaanilaisittain katsottuna kieltämättä ikävänlainen. Hän, Killjoy, Summerganon, Hai, Bloszar, Ruki, Sadje, Hildemarin Matoralaiset ja jopa Tronie olivat useiden piippujen tähtäimessä, ja heitä marssitettiin metallista siltaa pitkin SS Rautasiivelle. Erityisesti Killjoylla näytti olevan vaikeaa, johdot hänen selässään ilmeisesti söivät haarniskasta energiaa, ja ilmeinen taistelukunnon heikentäminen johti myös sangen vaikean näköiseen kävelemiseen.<br>\n<br>\n<em>Matoro.</em><br>\n<br>\nNyt hän oli aivan varma, että oli kuullut jotain, mutta oppi kerrasta olemaan pysähtymättä. Hän myöskin ymmärsi, mistä äänet olivat tulleet. Vaikka Nazorakein järjestelmä esti heitä käyttämästä elementaalivoimiaan, Kanohi Cencord oli yhä toiminnassa.<br>\n<br>\n<em>Matoro.</em><br>\n<br>\nHai? Matoro vastasi mielensä sisällä, ja vilkuili ympärilleen. Torakat eivät huomanneet mitään, mutta Hai katsoi häneen.<br>\n<br>\n<em>Minäpä minä. Huomaatko, nämä ääliöt eivät saaneet naamioita pois toiminnasta.<br>\n<br>\nHuomaan, jo tästä keskustelustakin.</em> Sitten Matoro ymmärsi. <em>Sinun naamiovoimasi, sehän on...<br>\n<br>\nNimenomaan. Nyt vain odotamme sopivaa hetkeä. </em><br>\n<br>\nMieltenvälinen keskustelu kuitenkin keskesi, kun klaanilaiset pääsivät Rautasiipeen. Sotalaivan kyljestä kurottautunut silta johti heidät suurehkoon halliin. Katossa oli tylsännäköisiä loisteputkia, ja se oli kaikin puolin harmaa ja koruton. Kymmenistä, ellei peräti sadoista torakoista koostuva vastaanottokomitea oli kuitenkin huomattavasti prampeampi. Ja tähtäsivät aseillaan klaanilaisia. Hallissa oli jopa muutama torakkain pahamaineinen merikelpoinen tankki.<br>\n<br>\nLaivaston Nazorakit tunnisti helposti muista torakoista. Niiden vaatetus oli aivan erilainen, ja ennen kaikkea tekstiiliä oli huomattavasti enemmän. Lisäksi erilaisia mitaleita ja arvomerkkejä oli keskivertotorakkaan nähden enemmän, laivaston perinteisiin kuului kokemuksensa esitteleminen ja tärkeältä näyttäminen aivan eri tavalla kuin muuhun yhteiskuntaan.<br>\n”Jo on. Nämä ovat asuneet niin kauan poissa maan alta, että ne ovat kehittäneet itselleen tyylitajun.”<br>\n”Vaiti!” kuului kylmä mutta hienostunut ääni halliin ahtautuneen torakka-armeijan takaa. Metallisella korokkeella, paksun panssarilasin takaa seisoi ryhdikkäänä, siniseen viittaan verhoutuneena Amiraali 002. ”Ja voitte lakata haaveilemasta vastarinnan alkamisesta. Päänuppinne ovat yhteensä yli kahdensadan aseen tähtäimissä, ja minua inhottaa ajatus niiden rei'ittämisestä niin... Roiskuvalla tavalla.”<br>\n<br>\nTorakkajohtaja piti pienen tauon, ja katsahti ulos hallin ikkunasta. ”Sitä paitsi, en minä teitä kaikkia edes tahdo hengiltä.”<br>\n<br>\n****<br>\n<br>\n5505 lähestyi laivan kannen takaosaan kiinnitettyä ilmatorjuntatykkiä. Hitaasti, askel askeleelta ja kiväärillä osoitellen hän sitä lähestyi. Ja kaiken aikaa 5505 kuulosteli parhaansa mukaan, josko pienen pieni kolahdus oli tosiaan lähtenyt tykistä.<br>\n<br>\nKun hän sitten saapui suuren tykin tykö, hän käänsi piipun itseään kohden. Harmaa tulen toa virnuili hänelle. Troopperilla oli hauskaa.<br>\n”Mit-”<br>\n”Terve.”<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nFLOOOOAASSHMMMWHAAMMIE!<br>\n<br>\n<em>Sopiva hetki?<br>\n<br>\nPoikkeuksellisen.</em><br>\n<br>\nValtavaa merialuetta koskeva tärähdys sai suurimman osan hyönteisjaloilla kävelevistä torakoista horjahtamaan. Vain hetkeksi aseet laskeutuivat. Se hetki oli Klaanilaisille tarpeeksi. Hai toimi salamannopeasti ja tämän käsistä ruiskusi paineella suihku vettä suoraan elementtivoimia hallinneeseen koneeseen. Toa virnisti täysosumastaan ja yhdellä kädenheilautuksella vesi jäätyi koneiston sisään. Naamiovoimiaan kiitäen Hai katsoi, kun laite meni oikosulkuun ja se savuten hajosi jäänsekaiseen kasaan.<br>\n<br>\nKilljoyn haarniska päästi oudon kumahtavan äänen. Samanlaisen, kuin sammutettu generaattori saadessaan uutta virtaa. Metsästäjä huokaisi helpotuksesta, repäisi johdot irti selästään ja ensi töikseen nappasi käsiinsä pukunsa sisään piilotetut miekkojen kahvat. Joyn huudahdus tavoitti kohteensa ja Matoron ja Summerganonin kädet nappasivat kahvat ilmasta. Ionikatanoiden terät hulmahtivat päälle kaksikon alkaessa avustaa muita, heidän omia aseitaan kantavien Nazorakien metsästyksessä. <br>\n<br>\nKlaanilaisten vierellä kulkeneet Nazorakit kaatuivat nopeasti Matoron ja Summerganonin iskuihin, mutta hallin sadat yksilöt alkoivat toeta tärähdyksestä. Klaanilaisten väliin hajautuneet Hildemarin miehistön jäsenet huomasivat ongelman ensimmäisenä. Nyt oli kiire. Tällä aikaa Bloszard oli saanut aseensa käsiinsä, suojaten nyt urheasti vielä asettaan etsivää Haita. Ruki yritti vetää Sadjea mukanaan, pitäen itsensä tiiviisti muun joukon mukana. <br>\nKlaanilaisten uusi taistelutarmo tyrehtyi kuitenkin pian, satojen aseiden kalinan kaikuessa vain miltei kaaokseen puhjenneessa hallissa.<br>\n<br>\nKlaanilaisilla oli aseet, mutta lukemattomien piippujen tähdätessä heitä, joukkio lamaantui yhteen tiiviiseen ryppääseen. Klaanilaiset eivät ehtineet pakenemaan käytäviin ajoissa ja nyt Amiraali taputti panssarilasinsa takaa hymyillen. ”Mitä minä juuri sanoin... Klaanilaiset, aina niin uhmakkaita ja itsevarmoja. 200 asetta minä sanoin. 200. <br>\n<br>\nPunainen käsi tarttui joukon etummaiseksi päätyneen Matoron olkapäähän ja siirsi tätä hieman, päästääkseen Metsästäjän kävelemään tämän ohitse. Killjoy astui koko joukkion eteen salin suulle. Kaikki torakat tähtäsivät nyt häntä. Amiraali myhäili tyytyväisenä. ”Kas, onko meillä ensimmäinen luovuttaja.”<br>\n<br>\nKilljoy hekotti konemaista nauruaan. ”Katsos Amiraali. Me olemme laivassa. Laivassa, jonka sisällä on iso halli. Me olemme sen hallin ja käytäviin johtavan oviaukon rajalla. Seuraa arvoitus: Minkä virheen sinä teet?”<br>\n<br>\nNazorakien ilme ei värähtänyt, vaan koko halli jatkoi edelleen Killjoyn tähtäämistä. Amiraali kurtisti kulmiaan, mutta Joy ei antanut tälle aikaa vastata. ”Minäpä kerron: Ensiksi sinä et huomannut, kun puoli porukkaa käytti hyvän tovin tuon pienen välikaton jäädyttämiseen.”<br>\n<br>\nHai, Matoro ja Summerganon virnuilivat. Nazorakien aseet pysyivät tanassa, mutta monen pää harhaili pieneen osaan kattoa, joka tosiaan oli umpijäässä. ”Toiseksi”, Killjoy kajautti, ”Teillä on vastassa sotilas, jolla on... <strong>ohjuksia.</strong><br>\n<br>\nKilljoyn olkapäihin upotetut ohjuspatterit kohosivat sileistä hartioista ja pihahduksen saattelemana molemmat saattoivat yhdet ohjukset matkaan. Pirstaloiva räjähdys kajahti halliin, peittäen raivosta huutavien Nazorakien karjunnan ja Zamor-kiväärien tulituksen.<br>\n<br>\nKoko klaanilaisjoukkio juoksi, juoksi kohti käytäviä katon romahtaessa suoraan käytävän ja hallin väliin, juoksi kauemmas vihamielisesti laulavien aseiden piipuista. Ennen kuin romahdus sinetöi Nazorakit kokonaan toiselle puolelle, osui muutama Zamor kohteisiinsa. Killjoy ja Suga oliat kuitenkin kumpikin kyllin väkeviä kestämään osumansa, ja klaanilaiset juoksivat kaaoksen saattelemana kohti laivan sisäosia. Kapeassa käytävässä akvaario kainalossaan juokseva Bloszard jäi jälkeen. Hai ja Ruki tajusivat tämän ja jäivät auttamaan toveriaan. Muu joukkio juoksi. Matoranien ja sotureiden muodostama hajanainen joukkio ei voinut pysähtyä. Tämä johti ongelmiin. Matoron johtama porukka jatkoi suoraan eteenpäin, samalla kun Killjoy harppoi intuitionsa mukana risteyksestä vasemmalle, kohti portaita. Hajanainen Matoran-joukko ja Sadje takanaan, Killjoy toivoi portaiden tuovan hänelle onnea.<br>\n<br>\nPakomatka vihollisen käsistä oli alkanut.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nTroopperi mönki esiin ilmatorjuntatykistä. Hän katseli työnsä jälkiä: Lieska oli räjäyttänyt muutaman torakan liekinheittinten säiliöt, jotka olivat räjäyttäneet muutaman torakan liekinheitinten säiliöt. Hildemarin kansi oli tilanteeseen nähden hyvässä kunnossa, mitä nyt pieni reikä ja leviävät liekit hieman epäestetisöivät tilannetta. Jälkimmäisestä ongelmasta tulen Toa kuitenkin pääsi helposti eroon imemällä tulen itseensä.<br>\n<br>\n<em>Harhautus varmaan toimi</em>, hän tuumi toivoen tovereidensa parasta. Seuraavaksi tuli itse päästä tilanteesta erossa. Hildemarille jääminen ei kävisi päinsä, koska torakoille ei saanut antaa pienintäkään syytä upottaa arvokkaassa lastissa olevaa alusta.<br>\n<br>\nSiksipä klaanilainen latasi varsijousensa ja ryntäsi metallisiltaa pitkin kohti SS Rautasiipeä, tietämättä kunnolla itsekään, mihin pyrki.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="570" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/B_rkVcat-WA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/B_rkVcat-WA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nNazorakit latasivat aseitaan vihaisenä. Klik klik klik ja klik. Sireenit alkoivat ulvoa ja valot välkkyä. Torakkamassat heittivät viittansa selkäpuolelle, kompastuminen ei tulisi kuuloonkaan. Nazorakit menivät muodostelmiin, ja aloittivat järjestelmällisen poistumisensa salista.<br>\n<br>\nSS Rautasiiven metallilattia kolahteli lukemattomien torakanjalkojen iskiessä sitä tasaissa marssitahdissa. Merkillisen näköiset meritankit lähtivät majesteetillisesti vyörymään kohti suurta tavarahissiä. Ainakaan kannella klaanilaiset eivät muodostuisi ongelmaksi.<br>\n<br>\n*** <br>\n<br>\nSadjen naama oli jo aivan punainen juoksemisesta. ”Hidasta… hidasta, minä en… pysy tahdissa.” Killjoy huokaisi ja pysähtyi pudistellen päätään. Klaanilainen nosti yhdellä rivakalla heilautuksella munkin selkäänsä ja jatkoi hermostunutta juoksuaan. Portaat olivat vain johtaneet ylempään, miltei identtiseen kerrokseen ja nyt Killjoy, Sadje ja neljä Hain miehistön jäsentä, yrittivät paikantaa tietä ulos täydestä vauhdistaan.<br>\n<br>\nOvi ovelta, käytävä käytävältä joukkio juoksi puhumatta sanaakaan. Joyta kalvoi käytävien tyhjyys. Minuutin kestäneen päättömän juoksentelunsa aikana he eivät olleet törmänneet ainoaankaan Nazorakiin. Käytävän päässä oli jälleen ovi ja Killjoy potkaisi sen edellisten tapaan auki. Metsästäjä jatkoi juoksuaan huomaamatta vastaantulevaa kiitävää hahmoa. Metalli kolahti ja molemmat löysivät itsensä maasta.<br>\n<br>\nHai piteli päätään ja tajusi pian, mihin oli törmännyt. Killjoy oli saanut itsensä jo ylös ja kampesi nyt tyhjästä ilmestyneen Hain puoliväkisin jalkeille. ”Missä on Ruki? Luulin, että hän jäi sinun kanssasi?” Hai pudisteli päätään: ”Alakerran hälytykset käynnistyivät pian jäätyämme teistä jälkeen. Joudimme erkaantumaan toisistamme. Hän on jossain Blozin ja Tronien kanssa.” Maassa makaava, melkein Joyn alle rusentunut Sadje kömpi pystyyn, käännellessään päätään vainoharhaisesti ympäriinsä. ”En haluaisi keskeyttää, mutta meillä taitaa olla pienoinen kiire.”<br>\nHai nyökkäsi ja Killjoy viittoili Matoraneja jälleen seuraamaan. <br>\n<br>\nKesken viittoilunsa, Killjoy yllättäen ähkäisi ja lysähti polvilleen maahan. Joukon takaa kaikui askeleita ja matalaa hörötystä. Roteva, selkeästi muita tovereitaan rotevampi Nazorak hymyili savuava energia-ase kädessään, tämän takana noin seitsemän rivisotilaan tarkkaillessa tilannetta sivummalta.<br>\n<br>\n”Iso kaveri, kaatuu noin helposti. Te klaanilaiset olette paljon heikompia kuin mitä meille on väitetty.” Rotevan, käytävän päässä seisovan Nazorakin äänestä paistoi halveksunta. Hain katse harhaili Torakan savuavasta aseesta Killjoyn selkään. Maahan lyyhistyneen Metsästäjän haarniskaan oli ilmestynyt musta läiskä, joka kärytti ilmaan ruostunutta hajua.<br>\n<br>\n”Yksi, pienen pieni lamauttaja-ammus ja tämä sankari on maassa”, vilpitön nauru alkoi sekoittua Nazon puheeseen, ”ja nyt vastassa vain Toa ja muutama Matoran. Voi, jos vain olisitte pysyneet hiljaa.” Hai nosti säilänsä Killjoyn suojaksi, viittoillen Matoraneja piiloon taakseen.” He olivat jääneet kiinni vihollisen laivassa, nyt jo toista kertaa. Hai ei uskaltanut sanoa mitään. Tilanne näytti liian epätoivoiselta. <br>\n<br>\n”T-tuo ei ollut energia-laukaus.” Killjoyn ääni kuulosti siltä, kuin se olisi tullut pitkän putken päästä. Metsästäjän raajat liikkuivat kuin hidastetussa filmissä. Aivan kuin hänen puvustaan olisi tullut yllättäen valtavan painava. ”…se, se oli rajatun alueen EMP-laukaus.” <br>\n<br>\nHain kasvoille nousi virne. ”Vai niin, no tämähän meni mielenkiintoiseksi.” Toa alkoi ottaa hitaita askelia rotevaa vastustajaansa kohti. Torakan virne oli vaihtunut hämmennykseen. Tämän käden vapisivat nyt aseen ympärillä. Hai virnisti leveästi. ”Hieno bluffi, mutta sinä taidat ymmärtää, että minä olen Toa ja sinulla on minua vastaan EMP-pistooli. Iso kaveri, kaatuu näin helposti.”<br>\n<br>\nNazorak huusi kauhusta, kun tyhjästä ilmestynyt jää alkoi levitä hänen jalkojaan pitkin. Muutama sekunti ja äsken niin uhmakas Nazorak oli jäätynyt patsaaksi. Säälimättömästi tämän toverit alkoivat ampua tietään tämän Klaanilaisten eteen jääneen tukkeen lävitse. Jäätyneet raajat lohkesivat irti ja Zamor-laukaisimet rei’ittivät hitaasti Nazorakia palasiksi. Hai kumartui kaatuneen toverinsa puoleen. ”EMP:n poistuminen kestää… tarvitsen kolme minuuttia järjestelmien uudelleenkäynnistämiseen.” Hai kiroili. Kolme minuuttia ja Nazorakit pääsisivät läpi muutamassa sekunnissa. Sadje koputti Hain olkapäätä, hänellä oli idea.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nAmiraali kiroili mielessään käyttäen kaikkia vahvimpia torakankielisiä ilmaisuja ja muutamaa skakdinkielistäkin. Ilmeisesti hän oli neuvotellut liikaa Gaggulabion kanssa.<br>\n<br>\nTilanne oli torakan laivaston johtajan silmissä katastrofi. Yksinkertainen vangitseminen oli levinnyt täysin käsistä. Ajatuksissaan Amiraali syytti kaikkia tahoja: saamattomia laivaston torakoita, Kenraalia, joka oli vaatinut SS Rautasiiven osan kalustosta poistamiseen koulutustilojen tieltä ja jopa tiedustelua liian vähästä informaatiosta BKS Hildemarin miehistöstä. Mutta kaiken tämän joukossa hän ymmärsi olla vihainen itselleenkin. Hän oli ottanut liian suuren riskin saada klaanilaiset tajuissaan vangittuna.<br>\n<br>\nNyt hän nilkutti metallisen jalkansa kanssa niin lujaa kuin pääsi kohti komentosiltaa kauniisti ja mahtipontisesti sisutettujen laivan yläosan käytävien halki. Amiraali ohitti muutamia patsaita ja tauluja, kunnes lopulta pääsi kierreportaikolle, ja alkoi vaivalloisesti kapuamaan ylös eriparisten jalkojensa kanssa.<br>\n<br>\n<em>Sitä paitsi kuka mäntti lähetti liekinheittimin varustetut sotilaat putsaamaan Hildemaria?</em><br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nBloszar kalaisen kantamuksensa kanssa veti paksun metallioven takanaan kiinni, juuri viime hetkellä ennen kuin Nazorakien liipasinherkkä partio sai näköyhteyttä klaanilaisiin. Huoneeseen muutamia sekunteja sitten tullut Ruki taputti Bloszaria olkapäälle.<br>\n<br>\nTulen Toa kääntyi ympäri ja katsoi Rukin osoittamaan suuntaan.<br>\n”Onko tuo...”<br>\n”...ainoa ovi. On.”<br>\n<br>\nTilanne olisi sinänsä ollut aivan hyväksyttävä, mutta valtava konehuone oli koneisa huone. Erilaiset männät ja rattaat ja merkilliset liikkuvat osat muodostivat lävitsepääsemättömän esteen. Ilmeisesti tätä kautta ei ollut tarkoitus liikkua. Massiivisen huoneen seinät olivat mustat ja kaapelirykelmien peitossa. Koko tilan keskiosa oli koneiston peitossa, jättäen sen kummallekin puolella vain muutamien neliömetrien kokoiset alueet, joissa kykeni oleilemaan tulematta jauhetuksi tohjoksi.<br>\n<br>\n<em>No, asiat voisivat olla huonomminkin</em>, kumpikin Toa kuuli päässään yllättävän pirteään sävyyn. <em>Kukaan meistä ei ole villiintynyt Nui-Jaga jolla on vesikauhu ja joka haisee pahalle ja täällä on ihan miellyttävän viileää.</em><br>\n<br>\nBloszar ja Ruki loivat toisiinsa epäuskoiset katseet. Positronie hymyili urheasti akvaariossaan.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nJäädytettyä käytävää pitkin kiitävä, maassa liukuva punainen Metsästäjä sai toimia kyytinä Matoraneille. Hain työntämä eriskummallinen kelkka kiisi pitkin laivaa huumaavalla vauhdilla. Killjoy ei sanonut mitään. Hänen keskittymisensä oli järjestelmiensä palauttamisissa. <br>\n<br>\nYksi miehistön jäsenistä huudahti. Porukan vasemmalla puolella oli aiempia huomattavasti isommat kaksoisovet. Hai pysäytti kelkan ja avasi ovet. Toivon pilkahdus palasi. Portaat, jotka johtivat suoraan kannelle. Matoranit tuulettivat hiljaa, Hai auttoi Killjoyn pystyyn: ”Sinun olisi parasta pystyä toimimaan. Kohta rytisee.”<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n”Missä pirussa me olemme?”<br>\n<br>\nMatoro mielsi Sugan kysymyksen kovastipaljon oikeutetuksi. Kaksikko oli juossut halki sotalaivan käytäviä Onu-Matoran Lignok Sugan olkapäällä keikkuen jo eksyksiin asti, mutta tämä huone herätti heidän huomionsa. Klaanilaiset olivat jonkinsorttisen valvontahuoneen sisällä, ja suurten panssarilasien takana näkyi koulutustilalta näyttävä halli. Halli, joka oli riittävän iso sisältämään vähän suuremmankin kylän. Käytävät ja ampumaradat ja merkillinen sisämetsä muodostivat oman pienen maailmansa. Valvontahuoneen tarjoamasta ylävinkkelimäisestä perspektiivistä kolmikko näki vain muutaman Nazorakin liikuskelevan tilassa.<br>\n”Olenko se vain minä...” Matoro aloitti epäröiden ”...vai ovatko nuo isompia kuin torakat yleensä?”<br>\n”Et ole vain sinä”, Suga vahvisti. ”Isoimpia ötököitä joita olen nähnyt, ja minä olin sentään mukana Operaatui Älykäskö Zeppeliinissä.”<br>\n”Ei hyvältä näytä”, Lignok sanoi enemmän itselleen kuin muille väsyneellä äänellään.<br>\n<br>\nSilloin huone täyttyi puheesta. Puhujan puheesta erottui selvästi torakoiden korostus, ja äänensävy oli vihainen.<br>\n”Klaanilaiset! Luovuttakaa suosiolla, sillä ette voi loputtomiin asti paeta. Me olemme <em>Na Zora</em>.”<br>\n”Minusta <em>Te Zora</em> olette osoittaneet sen verran lahjakasta esimerkkiä meidän kiinnisaamattomuudestamme, että voisitte antaa meidän vain mennä!” Suga heitti takaisin, tietäen kuitenkin ettei megafoni omannut korvia.<br>\n<br>\nOvea kuitenkin taottiin sen verran voimakkaasti, että klaanilaiset päättivät suorittaa poistumisen. Juuri ennen kuin Suga murskasi onnekkaan ulkoilmaan johtavan ikkunan, Matoro sai idean. Hän nappasi komentopöydältä kasan levykkeitä ja paperia, kiskoi seinältä pari karttaa ja otti mukaansa kaiken muunkin, minkä voisi arvella sisältävän jotain tärkeää. Hän nappasi ne Lignokille, joka sulloi ne olkalaukkuunsa, ja sitten kolmikko rymisteli ulos ovesta.<br>\n<br>\nPaitsi että ei rymistellytkään, sillä torakat saivat juuri huoneen oven auki, ja tulituksessa Matoron oli pakko heittäytyä välittömästi nappuloiden peittämän metallinharmaan komentopöydän taakse piiloon.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1311,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-10-20T07:45:00.000Z","content":"<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<br>\nMatoro kirosi sitä, ettei hänellä ollut harppuunaa. Laukauksia satoi jatkuvasti sen pöydän suuntaan, jonka takana hän, Suga ja Lignok makasivat. <br>\nAikaa kului pelottavan monta sekuntia. Torakat vain ampuivat.<br>\n\"Lukitustulta. Ne haluavat, ettemme pääse pois täält\", Suga sanoi. Kranaatti lensi nopeassa kaaressa kohti heitä, mutta Matoro onnistui iskemään sen ionikatanansa lappeella takaisin. Kuului sähköinen räjähdys ja torakkapoppoo iskeytyi kovaa maahan.<br>\nHetkessä Toat ja matoran olivat ylhäällä ja ihailivat yhden kranaatin tekosia. Koko torakkajoukko oli tajuttomana maassa ja metalliovi kasan takana oli auki.<br>\n<br>\nKolmikko napppsi nopeasti ylimääräistä aseistusta. Lignokille nazorakien kiväärit olivat liian suuria, joten hän otti zamor-pistoolin sekä kranaatteja. Summerganon otti kaikkea mahdollista kiinni haarniskaansa. Matoro pujautti Zamorpistoolin vyöhönsä sellaisin ottein, joista saattoi päätellä hänen käyttäneen pistooleja aikaisemminkin.<br>\n<br>\n\"Ikävä tilanne, koko porukka hajaantuneena. Yritetään löytää toiset\", Summerganon sanoi.<br>\n\"Etsitään rauhallinen paikka josta voin käyttää naamiotani\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\nTällä kertaa joukkio kääntyi eri suuntaan seuraavan käytävän risteyksestä. He päätyivät ilmeisesti aluksen aivan reunimmaiseen käytävään, sillä vasen seinä oli täynnä kuusikulmion muotoisia pitkänomaisia ikkunoita, joista avautui näkymä aavalle merelle.<br>\n<br>\nYhtäkkiä ovi käytävän päässä avautui ja joukko Nazorakeja ilmestyi näkyviin.<br>\n\"Pudottakaa aseet, kädet ylös\", etummainen Laivaston nazorak määräsi heiluttaen upseerinpistooliaan. Takimmaiset nazorakit osoittivat kiväärein klaanilaisia.<br>\n<br>\nToat katsoivat toisiaan ja pudottivat aseensa. Summerganonin hymy kuitenkin viittasi siihen, että he eivät olleet antautuneet.<br>\nNazorak-upseeri miehineen lähti kävelemään kohti klaanilaisia.<br>\n\"Pakoyritys aluksella, jolla on satoja sotilaita? Keitä te oikein kuvittelette olevanne?\" torakka puhui ivalliseen sävyyn.<br>\n<br>\n\"Olemme Klaanilaisia\", Suga vastasi, ja koko nazorak-osasto räjähti.<br>\n<br>\nHän oli potkaissut maahan muiden aseiden mukana pudottaman kranaatin täysillä ovella odottavaa joukkiota kohti.<br>\n\"Ja Klaanilaiselle täältä pakeneminen ei ole temppu eikä mikään\", Matoro sanoi ja heitti niskalenkillä toisen torakan maahan. Upseeri tempaisi miekkansa, mutta Matorokin sai maasta oman katanansa. Miekat iskeytyivät toisiaan vasten.<br>\nHarvat elossa olleet nazorakit ottivat lähitaisteluaseet ja syöksyivät taisteluun. Summerganon nappasi aseensa maasta. Valkoinen toa syöksyi miekka pystyssä kohti nazorakeja, jotka torjuivat vaivoin jään toan pitkittäisen, voimakkaan iskun. Seuraavaksi Summerganon väisti yhden miekanlyönnin ja koukkasi omalla katanallaan kahdelta torakalta aseet pois. Toinen torakoista lensi kaaressa ikkunalasin läpi mereen ja toinenkin sai tuta Summerganonin nyrkin.<br>\n<br>\nMatoron miekkailutaidot olivat selvästi paremmat kuin nazorak-upseerin. Jään toa löi ionikatanallaan, ja nazorak torjui iskun vain vaivoin. Matoro aloitti uuden iskusarjan, joista yksi lopulta iski miekan nazorakin käsistä. Matoro tönäisi vastustajansa seinää vasten ja potkaisi tätä polvilumpioon. Torakka kaatui maahan kivusta ulvoen.<br>\n<br>\nPolvilumpioon potkaisu on hieno tainnutusmenetelmä, Jään Toa ehti ajatella.<br>\n<br>\nLignok tulitti kahdella zamor-pistoolilla alati väheneviä nazorakeja. Torakoita kaatui nopeaan tahtiin ja pian dynaaminen trio oli hoidellut koko joukon.<br>\n<br>\n\"Joo, tämä on ihan niinkuin Xialla\", Matoro sanoi ikäänkuin purkaakseen tilanteen. Ei kestänyt kauaa ennen kuin kaksikko oli taas liikkeellä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1312,"creator":"Tronie","timestamp":"2011-10-20T13:02:00.000Z","content":"<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/zAuqowo5vA4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/zAuqowo5vA4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPositronie tanssi hassussa konehuoneessa, johon sankarikolmikko oli jumittanut itsensä. \"Onko tässä huoneessa ikkunaa?\" Kysyi Kala mietteliäänä. Bloszar ja Ruki kääntyivät hänen puoleensa ja mutisivat jotain kielteistä. Tronien hymy laski hieman, mutta sitten hän keksi. Kala sulki silmänsä ja rupesi käskyttämään akvaariotaan. Siinä samassa pienehkö ohjus ilmestyi ja lensi seinää päin. \"YAY! Nyt meillä on ikkuna.\"<br>\n<br>\nRuki katseli hämmentyneenä tapahtunutta. Mistä lähtien akvaariokaloille on annettu ohjuksia? Bloszar taasen piti tätä hyvin tavallisena. Edes hän ei tiennyt vielä, mitä kaikkea tuosta pienestä akvaariosta voisi löytyä.<br>\n<br>\n\"Tronny, pystyisitkö sinä löytämään toiset?\" Kyseli Blozi.<br>\nKala avasi silmänsä, teki voltin ja katseli Toaa väärinpäin. <br>\n<br>\n\"Kyllähän minä.\" Kuului telepaattinen vastaus, joka tuntui <br>\ntulevan kaikkialta, sekä ei mistään. Positronie sulki jälleen silmänsä ja alkoi huomattavasti hohtamaan kirkkaammin kuin ennen. Hän oli saanut yhteyden Matoroon.<br>\n<br>\n<em>Ringring, Kuuleeko Matoro? Kuuntelen.</em><br>\nMatoro hätkähti pimeydessä. Hän katseli ympärillensä, mutta tullessaan tulokseen, että hänen lähellään ei ollut hyperaktiivisia kaloja, vastasi hän mielessään. <em>Tronie?</em><br>\n<em>Minäpä minä.</em> Kuului aina niin iloinen telepaattinen ääni.<br>\nMatoro varmistui siitä, että kyseessä oli Tronie. <em>Missä olette?</em><br>\n<em>Huoneessa, joka on täynnä murskaimia. Minä pidän murskaimista.</em><br>\n<em>...</em><br>\n<em>Miksi siellä on murskaimia. Pääsettekö sieltä itse vai pitääkö tulla auttamaan?</em> Matoro pyysi mielessään: <em>Olen Sugan kanssa... siivouskomerossa.</em><br>\n<em>Tai saattavathan ne olla myös mäntiä ainakin niin tuossa lukee.</em> Mietti Tronie, mutta hätkähti hereille ajatuksistaan ja vastasi: <br>\n<em>Siivouskomerossa? Voimme tulla sinne. Ja muistathan pitää ikkunaa silmällä.</em><br>\n<em>... mitä sinä tuolla tarkoitat?</em><br>\n<br>\nSilloin räjähti lähistöllä oleva ikkuna pienehkö ohjuksen voimasta. Positronie oli räjäyttänyt toisenkin reiän laivan kylkeen.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n7304 oli kuullut räjähdykset ja käski pari miestään tarkistamaan tilanteen. <br>\n<br>\n\"Älkää jättäkö yhtään henkiin. Tappakaa kaikki jos on pakko\", torakka sanoi. Muut torakat tekivät kunniaa ja lähtivät juoksuun.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nBlozi kuuli torakoiden äänet ja otti pienen laatikon esiin. Se oli todella pieni, ehkä noin sormenpään kokoinen.<br>\n<br>\n\"Tällä hoiten nuo torakat\", Tulen Toa sanoi.<br>\n<br>\n\"Se on laatikko. Laatikko. Miten me muka sillä hoitelemme nuo torakat?\" Ruki kysyi. <br>\n<br>\nBlozi avasi varovasti laatikon kannen ja samassa kuului pienen pieni poksahdus ja tuli esiin vähän savua. Savun laskeuduttua Ruki huomasi Blozin käsissä olevan ampuma-ase.<br>\n<br>\n\"Vanha Zamor-plasmakanuunani. Olenkin kaivannut sitä\", Tulen Toa sanoi.<br>\n<br>\nSilloin oven takaa kuului ääniä. Torakat olivat löytäneet heidän piilonsa.<br>\n<br>\n\"Ööh, Tronie? Miten me tuonne ikkunalle pääsemme?\" Ruki kysyi Tronielta, joka oli lennähtänyt takaisin.<br>\n<br>\nBlozi pohti asiaa ja nosti maasta paksun köyden, joka saattaisi kestää heidän painon. Hän ojensi sen Kalaisalle kumppanilleen, joka lensi nopeasti kiinnittämään <br>\n<br>\nMutta silloin ovi räjähti ja n. tusina Nazorakeja saapui paikalle. Toa aloitti ampumisen. Monia ammuksia, jotka oli tehty Zamor-palloista osui torakoihin. Kahdella oli erityinen haarniska, joten ne eivät kärsineet vahinkoja toisin kuin muut.<br>\n<br>\nSilloin Ruki sitoi köyden kiinni erääseen jumittuneeseen mäntään ja rupesi kiipeämään köyttä pitkin. Tulen Toa pidätteli torakoita hetken aikaa, mutta ei kestäisi kauaa. Kahden Nazorakin, jotka olivat ainoana hengissä, oli haarniskaan ei saanut millään vahinkoa. <br>\n<br>\nTorakat ottivat miekat esiin ja potkaisivat silloin Tulen Toaa. Hän ei lentänyt kauas, mutta Nazorakit saivat hyvän tilaisuuden päihittää hänet miekoillaan. Bloszar ei pystynyt ampumaan, torakat olivat liian lähellä.<br>\n<br>\nRuki oli kiivennyt jo kohtalaisen pitkälle, mutta silloin pari torakkaa jättivät Bloszarin ja lensivät räjäytetystä seinästä merelle Veden Toan kippuun. <br>\n\"Ette pääse elävänä pois täältä. Pidämme siitä huolen\", toinen torakoista sanoi mielipuolisella äänellänsä. Ruki yritti pysyä tasapainossa ja vältellä Nazorakeja parhaansa mukaan. Se osoittautui mahdottomaksi.<br>\n<br>\nRuki oli jo menettämässä toivonsa, mutta silloin kaksi Jään Toaa astuivat esille ja käyttivät elementaalivoimiaan jäädyttääkseen lentävät nazorakit, jotka putosivat kylmään mereen.<br>\n<br>\nSummerganon ojensi kätensä Toalle ja auttoi hänet räjäytetystä ikkunasta sisälle. <br>\n<br>\nMutta mitä oli tapahtunut Bloszarille?<br>\n<br>\n<strong>Meri, Die Tärtä</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/j4mMwPv0u4Q" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/j4mMwPv0u4Q</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMuuan pitkä Veden Toa, Laagras (joka oli myös yksi Anonymmelin Toa-tiimin jäsenistä) käveli kannella, jossa taistelu alkoi päättyä.<br>\n<br>\nSiellä siivottiin paljon. Paikkoja kunnostettiin ja kuolleita ruumiita, joita oli yllätykseksi vain viisi, heitettiin mereen. Laagras katseli mastoa. Siinä eräs Tulen Toa sulatti Aerikin tekemää jäämäkeä. Kukaan Tärtäläisistä ei ollut kovin tyytyväinen. Kapina ei ollut koskaan hyvä asia, vaikka voitto tulisikin.<br>\n<br>\nLaagras meni kannen alle. Paikka oli aika huonossa kunnossa. Seinissä oli reikiä, monet siellä olleet tavarat oli poltettu tai rikottu. Kannen vasen puoli oli selviytynyt kaikista parhaiten ja siellä Anonymmeliä leikattiini. Hänen jalkansa oli joutunut kuolioon, koska luodissa oli jonkillaista myrkkyä. Maan Turaga ei näyttänyt ilmeillään kivun merkkejä, mutta silti kaikki tiesivät, kuinka tuskalias tilanne oli.<br>\n<br>\nEräs Tärtäläinen leikkasi Anonymmelin jalan pois ja laittoi tilanne puujalan. Hän ei ollut ilmoittanut asiasta kenellekään. Muut katsoivat häntä ihmeissään, ja silloin Anonymmeli nousi.<br>\n<br>\nSilloin tyrmäävää kaasua sisältävä pullo lensi huoneeseen ja hajosi lattialle. Viimeiset kaksi kapinallista, joita ei oltu vangittu juoksivat kaasunaamarit päässään ja sieppasivat Kapteenin panttivangiksi. Tärtäläiset olivat yksitellen kaatuneet maahan. <br>\n<br>\nKaikki, paitsi Laagras, joka oli ottanut seinästä kaasunaamarin. Hän lähti kapinallisten perään, jotka hyppäävät pois laivasta, tajuton Anonymmeli mukanaan. Laagras juoksi katsomaan meren ääreen ja huomasi, että kapinallisilla oli moottorivene.<br>\n<br>\nUn-Tak oli lähistöllä. Laagras juoksi hänen luokseen. <br>\n<br>\n\"Kuule, tarvitsen apua. Kapinalliset sieppasivat Anonymmelin\", Laagras sanoi.<br>\n<br>\n\"Hyvä on. Seuraa minua\", Un-Tak sanoi.<br>\n<br>\nLaagras seurasi Un-Takia kannen alle. Le-Matoran otti avaimen esiin ja avasi sillä metallisen oven, jota Laagras ei ollut ennen nähnyt. Siellä oli moottorivene, joka oli todella hyvässä kunnossa. <br>\n<br>\n\"Tämä tässä on Die Pira, minun moottoriveneeni\", Un-Tak sanoi. \"Vain minulla on avaimet tähän oveen. Edes Anonymmeli ei tiedä tästä, joten pyytäisin, ettet kerro hänelle.\"<br>\n<br>\nLaagras nyökkäsi. \"Miten saamme tämän pois veneestä?\"<br>\n<br>\nUn-Tak hyppäsi Die Piraan, Laagras samoin. Le-Matoran painoi nappia, jolloin puinen seinä avautui ja meri näkyi.<br>\n<br>\n\"Vau. Onko tämä Die Piran venetalli? Tai mikä lieneekään\", Veden Toa kysyi.<br>\n<br>\nUn-Tak nyökkäsi ja käynnisti veneen. Se lähti pihalle aukosta ja samalla puinen ovi sulkeutui. Laiva meni siitä juuri ja juuri.<br>\n<br>\nKaksikko lähti seuraamaan kapinallisia. Un-Tak rupesi ampumaan niitä raketeilla, kun heidän vene alkoi näkyä.<br>\n<br>\nKapinallisten johtaja nousi pois ohjaajan paikalta ja otti ison tykin esiin ja alkoi ampua. Laagras rupesi käyttämään Veden elementaalivoimiaan ja torjui niillä ohjukset. Un-Tak vastasi tuleen raketeillaan ja räiskintä alkoi.<br>\n<br>\nKapinallisten moottoriveneen ohjaimissa oleva tärtäläinen yritti päästä eroon Le-Matoranista ja Veden Toasta. Hän ei kumminkaan onnistunut, koska Un-Takin raketit estivät häntä kääntymästä. Pian alkoi sataa ja ukkostaa.<br>\n<br>\nUn-Tak kuiskasi Laagrasille jotain ja Veden Toa hyppäsi veteen.<br>\n<br>\nKapinalliset alkoivat tulittaa vettä, jolloin Un-Tak ampui isoimman rakettinsa, joka osui suoraan kapinallisten johtajaan, joka kuoli heti.<br>\n<br>\nLaagras silloin nousi vedestä, otti Anonymmelin mukaansa ja ui takaisin Die Piralle.<br>\n<br>\nUn-Tak ampui kaikki rakettinsa kapinallisten veneeseen. He väistivät ne, mutta silloin Laagras käytti Veden voimiaan ja hukutti kapinalliset.<br>\n<br>\nLe-Matoran ajoi takaisin Die Tärtälle ja asetti veneensä samalla paikalle. Kolmikko nousi ja menivät kannelle. Anonymmeli oli yhä tajuton. Laiva alkoi palata alkurutiineihin, mutta paljon pienemmällä miehistöllä.<br>\n<br>\n<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/_1o_RCRJuhw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/_1o_RCRJuhw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nBlozi katsoi torakkaa. Hän huomasi sen haarniskan ja ajatteli, miten voisi voittaa tuon. Sillä oli paksu miekka, joka varmasti pystyi torjua Kivinuijan iskut. Samalla Nazorak ampui häntä jollain laitteella.<br>\n<br>\nBlozi tunsi jotain. Hän ei pystynyt käyttämään elementtivoimiaan. Nazorak silloin juoksi häntä kohti ja aloitti hyökkäyksen. Hän huitaisi Toaa miekallaan ja samalla potkaisi. Molemmat iskut osui ja Toa kaatui.<br>\n<br>\nNazorak katosi häntä ja valmistautui lopettamaan tämän. Samalla toinen torakka, jonka Blozi oli tainnuttanut, heräsi ja otti oman miekkansa esiin. Hänkin valmistatui lopettamaan Toan.<br>\n<br>\nBate silloin kamppasi toisen torakan, ja löi toista kivinuijallaan. Hän nousi ja lähti köyden luo. Toinen Nazorak, jonka hän oli kampannut, sai Toan jalasta kiinni ja heitti hänet seinään. <br>\n<br>\n\"Vaikka 7304 sanoi, että meidän pitäisi tappaa kaikki, minusta voisimme ottaa tämän vangiksi, eikö niin 9876?\" toinen torakoista sanoi.<br>\n<br>\n\"Se kuulostaa hyvältä 9877. Voimme tehdä hänelle mitä vain\", toinen vastasi ja huitaisi miekallaan Baten ruumista. Isku oli kova ja samalla toinen torakka löi häntä päähän jonkinlaisella rautanyrkillä. Torakat alkoivat nauraa, kun Toaa rupesi huippaamaan.<br>\n<br>\nBlozi ei jaksanut kuunnella tuota, ja löi kivinuijallaan toisen torakan tajuttomaksi.<br>\n<br>\nToinen torakka silloin löi miekallaan Toaa, joka torjui sen Kivinuijallaan. Hän samalla potkaisi Nazorakia ja löi nuijallaan päähän. Isku oli niin kova, että torakan pää kirjaimelisesti räjähti. Silloin Bate meni köyden luo ja alkoi kiivetä. Kylmä meri-ilma tuntui ikävältä, mutta Tulen Toa kesti. Kesti köyden toiseen päähän asti ja pystyi kiipeämään räjäytetystä ikkunasta. häntä alkoi taas pyörryttämään.<br>\n<br>\n\"Pakko... löytää muut...\" Bate ehti sanoa, ennen kuin pyörtyi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1313,"creator":"Troopperi","timestamp":"2011-10-20T14:31:00.000Z","content":"<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\nTroopperi juoksi pitkin teräsliuskaa kohti tuota Klaanilaisten rauhallisen matkan keskyttänyttä Nazorakien ilma-alusta. Hän siirtyi suureen halliin, jossa oli hämärämpää kuin ulkona, katossa oli pitkiä lamppuja. Hän puikahti erään laatikon taa, jossa oli varoituskylteistä päätellen karhuhai, tai iso kasa räjähteitä. Troopperi arvioi jälkimmäistä vaihtoehtoa, sillä laatikko ei näyttänyt vedenpitävältä, ja toiseksi, hän ei kuullut sisältä mitään ääniä. Torakoita käveli ympäriinsä, joku joukkio juoksi erääseen hallin Troopperista katsoen vasemmassa laidassa olevasta ovesta. Eräällä korokkeelle seisoi jokin työläistorakoiden johtaja, joka viittoi käskyjä laatikoita siirteleville tavan työläisille. Samalle korokkeelle kiipesi eräs upseerinnäköinen torakaa: hänellä oli musta uniformu, jossa oli, kuten asiaan kuului, vähintään muutama kunniamerkki, ja hänellä oli hihoissa kolme valkoista rengasta. Tyypin päässä oli hieman huonosti valmistettu valkea lakki. Tämä alkoi elehdinnästä päätellen selittämään jotain työnjohtajalle. Ikävän näköisesti molemmat virnuilivat suoraan Troopperin laatikkoa kohti. Hän ajatteli saavansa pian hallillisen torakoita kimppuunsa, mutta pian hän tajusi pelkonsa vääräksi. Eräs trukki tuli vain häntä kohti. Troopperi siirtyi aivan laatikon vieressä olevan muutaman samanlaisen laatikon pinon taa. Yllättäen kuului rymähdys, ja vaistonvaraisesti hän hyppäsi laatikoiden takaa syrjään. Ikävä kyllä suoraan näkyville. Trukkikuski oli tunaroinut, ja törmännyt trukilla laatikkopinoon. Työnjohtaja kirosi kovaan ääneen tätä. Mutta kun upseeri nykäsi häntä henkselistä (kyllä, henkselistä) tämäkin huomasi seinän vieressä seisovan Toan. Koko hallillinen torakoita tuijotti Troopperia hetken, sitten ne avasivat salamannopeasti tulen. Troopperi hyppäsi refleksinomaisesti sivuun vasemmalle, ja pyörähti jonkin tynnyrin taakse. Hän kurkisti sen takaa. Torakat lähestyivät, ja tulittivat tynnyriin reikiä. Troon harmiksi tynnyristä alkoi vuotaa mustaa nestettä.<br>\n<br>\n<em>Öljyaaargh!</em><br>\n<br>\nTroo otti nopeasti askeleen taaksepäin, ja kompastui taaksepäin juuri kun erään plasma-ammuksen kuumuus sytytti koko öljytynnyrin leimahtaen liekkiin. Troo tajusi, että tämä yllätti torakat. Nyt oli käytettävä tämä aika hyväksi. Hän kääntyi vasemmalle ja juoksi kovaa kohti portaikkoa, joka kääntyi oikealle, kohti hallin liuskanvastaista sivua. Pian torakat tajusivat juoksevan Toan, ja avasivat taas tulen. Troo ehti juuri sukeltaa portaikon taakse suojaan. Hän otti viinestään punaisen vasaman, ja asetti sen valmiiksi jännittämälleen varsijouselle. Hän tähtäsi kaiteen takaa etummaista lähestyvää torakkaa. Niks. Liipaisin (jos se pitkä juttu liipaisin on) painui pohjaan, ja jänne helähti. Vasama iskeytyi suoraan hieman sivuun hypänneen torakan ranteeseen, ja se pudotti aseensa, ja kaatui tuskaillen polvilleen maahan. Nyt Troo hyppäsi kaiteen yli portaille, ja lähti juoksemaan niitä pitkin. Matkalla hän vetäisi kaikin voimin käyttämättä jalkaansa jousen jännitykseen, ja ampui vielä kerran alas. Portaikon päällä oli tasanne. Hän kumartui tasannetta reunustavan alas asti umpinaisen \"kaiteen\" suojiin, ja kurkisti alas. Joukko torakoita oli tulossa kohti portaita, ja luultavasti myös niitä ylös, suurin osa muista tulitti häntä kohti. Hän katsoi taakseen. Siellä oli hämärään huoneeseen vievä ovi. Siitä hän kumarassa pujahti sisään...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1314,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-10-22T02:59:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake, toimisto</strong><br>\n<br>\nSame kaipasi reserviläisten saapumista rintamalle. Hän oli käynyt tätä sotaa liian pitkään, liian yksin. Syy ja tarkoitus alkoivat sumentua äärettömän vastustajamäärän edessä.<br>\n<br>\nHän nousi työpöytänsä äärestä aikeenaan hakea kupposen kahvia.<br>\n<br>\nEnnen kuin hän kuitenkaan ehti pois pöytänsä luota, iski hän silmänsä kiireellisten papereiden pinoon ja sen päällimmäiseen dokumenttiin.<br>\n<br>\n<em>Hmm. Gekon Nazorak-aluksesta löytämät paperit.</em><br>\n<br>\nSame päätti käydä tämän pinon kimppuun heti, kun oli saanut vielä kiirreellisempien ja kaikista kiirreellisöimpien (<em>Kuka hemmetti näitä pinoja otsikoi?</em>) papereiden läjät hoidettua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1315,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-10-28T17:06:00.000Z","content":"<strong>Alus liitämässä meren yllä jossain tuolla kaukana</strong><br>\n<br>\n”Olemme juuri ohittaneet Tren Kromin niemimaan”, ilmoitti Tongu. Matoranit eivät olleet kyenneet pysymään aloillaan, vaikka Keetongu oli jopa käskenyt niitä lepäämään. Ternok ja Ontor olivat palanneet lappamaan hiiltä masiinaan, ja Guardian istui tekemättä mitään. Hän tunsi olonsa turhautuneeksi, koska ei oikein pystynyt mihinkään sillä hetkellä. Hän saattoi vain katsella ulos ikkunasta ja tarkastella Pohjoisen mantereen työntämää uloketta Steltin ja Klaanin saaren välissä. Makuta Nui istui lattialla ja näytti meditoivan.<br>\n<em>Eihän tuosta ikinä tiedä</em>, Guartsu ajatteli itsekseen. <em>Ehkä se vain esittää, ja oikeasti se...</em><br>\n<br>\n”Guartsu”, Makuta Nui sanoi yhtäkkiä kuin olisi lukenut Guardianin ajatukset. <em>Ja ehkä hän tekikin niin</em>, skakdi muistutti itselleen. <em>Jos hän teki, tiedänkö minä?</em><br>\nManu tuijotti nyt mietteliäänä ulos ikkunasta.<br>\n”Mitä?” Guardian kysyi vilkuillen haikeana samasta ikkunasta ulos, josta Makutakin katseli taivasta.<br>\n”Puhuiko hän sinulle?” Manu kysyi katsoen Guardiania silmiin vaihteeksi vakavasti.<br>\n<br>\n”Arstein?” Guardian vastasi vilauttaen hampaitaan inhoten. ”Kyllä. Älä muistuta minua siitä muakan äpärästä.”<br>\nManu pudisti päätään.<br>\n”Tarkoitan Punaista Miestä”, Makuta sanoi ovelasti hymyillen. Guardianin katse jäätyi. Hän nousi ryhdikkäämpään asentoon tuolillaan ja katsoi Manua hiljaa. Keetongu vilkuili kaksikkoa hämmentyneenä ohjaamon takapeilistä.<br>\n”Mistä sinä tiedät Avdesta?” Guardian sanoi hämmentyneenä. Manu vastasi tähän kysymykseen pääasiassa aivan yhtä hämmentyneellä ilmeellä.<br>\n”Ai”, Makuta sanoi vilauttaen pientä hymyä. ”Hänellä on nimikin.” Makutan hymy pysyi tämän kasvoilla, mutta epäilevä katse siirtyi Guardianiin.<br>\n”Ennen kuin kysyt, minä puhuin hänelle”, Manu sanoi virnuillen. ”Pidimme keskustelun filosofiasta ja psykologiasta ja aika-avaruudesta. Se oli avartavaa, vaikka hän ei monia näkemyksistäni jakanutkaan. Sitten siirryimme lautapeleihin! Ja... ja biljardiin. Ja korttipeleihin.”<br>\nMakuta vilkuili veitsimäisiä sormenkynsiään.<br>\n”Sotilas”, Makuta sanoi yhtäkkiä väliin kuin maansa myyneenä. ”Sotilas, joka loi kuningattaren…”<br>\n”Mene asiaan”, Guartsu keskeytti kiireisenä. Skakdin kämmen puristui merikartan ympärille. Paperinpala rypistyi kasaan.<br>\n<br>\nManu säpsähti ja läimäytti itseään otsalle. Oli kuin Makuta olisi lyönyt jonkin kytkimen pohjaan. Vakavuuskytkimellä kesti pieni hetki aktivoitua.<br>\n”Oli miten oli”, Manu sanoi. ”Minä katsoin häneen. En siis katsonut silmillä, koska en saanut niitä auki. Mutta minä…”<br>\nMakutan punaisten silmien katse keskittyi hetkeksi Guartsuun ja Keetonguun.<br>\n<em>... yksinkertaisesti <span style=\"color:black\"><a href=\"http://www.cyriak.co.uk/bitsandbobs/eyeoftheshatner.html\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">katsoin</a></span></em>, kuului kaiku skakdin ja keltaisen jättiläisen alitajunnasta.<br>\n<br>\n”Mitä näit?” Guardian kysyi ihmeissään. Hän ei pystynyt enää edes yllättymään Manun telepaattisista viesteistä. Vuosien kokemus Visokin puheesta oli lopulta varmistanut sen.<br>\nMakuta hymyili. ”Kaiken”, hän sanoi. Ilme muuttui nopeasti surumielisemmäksi. ”Ja en mitään. Ei valoa eikä varjoa. Kuilun, joka katsoi minuun. Kädet, jotka koskettivat aivojani. Muuttuvan labyrintin, jonka seinät olivat tuskaa, kärsimystä ja painajaisia. Asioita, jotka olivat niin sairaita, että edes minä en olisi niitä voinut keksiä. Salaisuuksia ja silmät pois polttavia totuuksia.”<br>\nMakuta piti hämmentyneen tauon. Hänen katseensa oli lasittunut.<br>\n”Ja sitten yhtäkkiä tunsin oloni aivan kuin rauhoittuneeksi.”<br>\n<br>\nKeetongun suuri silmä keskittyi horisonttiin ja karttoihin, mutta takapeilin heijastuksesta näki, että hän oli kuunnellut. Guardian nojasi kyynärpäällään ikkunalautaa vasten ja hieroi leukaansa mietteliäänä.<br>\nMakuta Nui hymyili hieman pirullisesti. ”Niin. Mistä sinä sitten tiedät Avdesta, Gurvana hyvä?”<br>\nKeetongu käänsi päätään hieman taaksepäin ja kohotti yksinäistä kellertävää kulmakarvaansa.<br>\n”Minuakin kiinnostaisi kovasti.”<br>\nSininen skakdi huokaisi ja hieroi leukaansa pohdiskelevana.<br>\n”Tiesin, että teiltä ei voisi piilotella tätä loputtomasti”, Guardian hymähti laskien kämmenensä ikkunalaudalle. ”Kumpikaan teistä ei ollut Klaanissa, kun hän pääsi sisään, mutta varmasti kuulitte huhuja. Oli kai pitkään ihan liian helppoa väittää yleisölle, että kaikki sen yön tapahtumista oli Arsteinin pönttöjen syytä.”<br>\n<br>\nManu nyökkäsi. Hän muisti, mitä oli tapahtunut, kun hänen iskuryhmänsä oli palannut Klaaniin. Kuoleminen sattui aina. Ja hän oli kuullut epämääräisiä huhuja jonkinlaisesta mustasta massasta ja sen pysäyttämättömästä rynnäköstä läpi Klaanin. Mustan massan katoaminen admin-siiven puolelle osui epäilyttävän hyvin yhteen Visokin paljon puhetta aiheuttaneen katoamisen kanssa.<br>\n”Pitäisikö minun selvittää, minne hän meni?” Manu sanoi mietteliäänä.<br>\n”Kuka?” Guardian sanoi hämmentyneenä. Manu katsoi häntä häiriintyneen näköisesti.<br>\n”Sanoinko sen ääneen? Unohda.”<br>\nGuardian kohotti toista kulmaansa ja jatkoi:<br>\n”Kun Avhrak Feterrat tulivat sisään, myös jotain muuta pääsi Klaanin muurien sisäpuolelle. Jotain, joka kutsui itseään nimellä Avde.”<br>\nKeetongu katseli peilin kautta skakdia, joka innostui kertomaan tarinaansa.<br>\n<br>\n”Avde...” Guardian aloitti, mutta keskeytti sitten. Jokin häiritsi Guardiania. Hän ei ollut aiemmin koskaan pelännyt Avdea, mutta nyt skakdin olkapäitä painoi jotain suurta. Jotain synkkää.<br>\nPahinta oli, että Guardian ei muistanut mitään. Arsteinin öljynhajuisen konepajan jälkeen ja ennen luodolta heräämistä oli skakdin muistissa musta aukko. Mitä tahansa olisi voinut tapahtua sillä välillä, eikä Guardian muistaisi sitä.<br>\n<br>\n<em>”En ole koskaan välittänyt pahemmin taistelusta. Toisin kuin luulette, minä en nauti tappamisesta. Teen sitä vain pakon edessä. Haluan mieluiten mahdollisimman monen elävän.<br>\n<br>\nHaluatteko te pakottaa minut?”</em><br>\n<br>\n”Kuten olette ehkä päätelleet”, skakdi jatkoi yhä hieman hämillään, ”Avde hyökkäsi Klaaniin Arsteinin koneiden varjolla. Feterrojen tehtävä oli luullakseni vain aiheuttaa pelkkää kaaosta ja vahinkoa, että Avde pääsisi tekemään... tehtävänsä admin-siiven puolella. Me taistelimme häntä vastaan.”<br>\nKeetongu vilkaisi taakseen. Guardian näytti hämmentyneeltä. Manu nousi seisomaan, nosti tuolin seinän vierestä ja asetti sen Guardianin tuolia vastapäätä. Sitten hän istahti.<br>\n<br>\n”Se olento, mikä se sitten olikaan, yritti saada meidät epäilemään itseämme. Hän yritti myös tappaa meidät, vaikka väitti muuta”, G informoi kurtistaen kulmiaan.<br>\n<br>\n<em>”Annan anteeksi muun luonteessa, jopa synnit, hyvät ystävät, mutta tekopyhyyttä en siedä. Hyväksykää se, mitä olette.”</em><br>\n<br>\nManu huomasi Guardianin reaktion.<br>\n”Oletko sinä ihan kunnossa?”<br>\n”Olen. Ei tämä mitään.”<br>\n<br>\nVaikka Guardianin pää oli pyyhitty tyhjäksi siitä, mitä tajunnan mustina tunteina oli tapahtunut, muisti skakdi kuitenkin tunnetiloja. Yksi niistä oli ollut pelkoa.<br>\nOli todella kauan siitä, kun Guardian oli pelännyt aidosti. Sisällissota oli kredipselleenin ja veren tuoksullaan kehittänyt skakdista sen, mikä hän nykyään oli. Oli vaikea pelätä enää mitään, kun oli katsonut pahuutta silmiin ja selviytynyt hengissä.<br>\n<br>\nSilti Guardian muisti noista tyhjistä tunneista vain pelkoa. Skakdi jäi hetkeksi miettimään. Hän ei välttämättä edes halunnut tietää, mitä oli tapahtunut. Silti hänen olisi yksinkertaisesti pakko tietää.<br>\n<br>\n<em>”Mutta rakkaat ystävät, nämä hetket saavat minutkin ajattelemaan päätöksiäni kahdesti.”</em><br>\n<br>\n<em>”Mutta nyt aika rientää. Pyydän anteeksi, että joudun poistumaan. Ei hätää, ystäväni kyllä pitävät teille seuraa.”</em><br>\n<br>\n<br>\n”Avde pakeni. Visokki juoksi hänen peräänsä. Emme nähneet häntä enää sen jälkeen”, Guardian lopetti tarinansa äänensävy synkkänä. Manu hieroi leukaansa mietteliäästi.<br>\n”Musta massa. Täynnä lonkeroita. Kymmenittäin punaisia silmiä”, Guardian kuiskasi ja kylmät väreet kulkivat hänen lävitseen. Skakdi ei ollut enää edes varma, oliko se pelkoa vai inhoa.<br>\n”Kuulostaa huvittavalta”, Manu sanoi. Guardian irvisti hänelle.<br>\n”Sinä sanoit puhuneesi hänelle.”<br>\n”Niinhän minä tein.”<br>\n”Milloin. Missä.”<br>\n”Uskoakseni siinä välissä, joka on päässäsi tyhjä.”<br>\nGuardian mietti hetken.<br>\n”Ennen kuin päädyimme luodolle?”<br>\n”Kyllä.”<br>\nSeuraavaksi Keetongu sanoi:<br>\n”Minäkään en muista siitä mitään. Jokin tuli hakemaan meitä. Sitten päädyimme saarelle.”<br>\n<br>\nMakuta Nui räpsytteli silmiään mietteliään uneliaana ja kumartui kohti Keetongua.<br>\n”Näitkö, mikä meitä tuli hakemaan?”<br>\nKeetongu nyökkäsi hetkellisesti. ”Kyllä”, keltainen jättiläinen sanoi nopeasti, mutta päätyi kuitenkin pudistamaan päätään. ”Ei, en kunnolla. Se pukeutui tummanvihreään kaapuun ja se oli ruma. Kaapu peitti sen melkein kokonaan, mutta se haisi oudolta.”<br>\n<br>\nMakuta Nui ja Guardian tuijottivat Keetongua hämillään.<br>\n”Luottakaa rahin hajuaistiin”, Keetongu sanoi ja osoitti yksisilmäisiä kasvojaan.<br>\n”Missä sinulla edes on nen-” Manu aloitti ääni tihkuen epäuskoa ja kasvot vääntyneenä ääriasentoon. Loput lauseesta muuntautui epäselväksi muminaksi Guardianin nyrkin tukkiessa Makutan suun.<br>\n”Mitä haistoit?” Guardian kysyi kiinnostuneesti nousten hieman tuoliltaan.<br>\n<br>\nKeetongu kytki Ilmaraptori I:n autopilotille napsauttamalla kolmea kytkintä ohjaamon katossa. Kahden ilmakuopan jälkeen kyyti tasautui niin tasaiseksi, että kahvia olisi ollut turvallista juoda. Jos sitä olisi ollut.<br>\nSitten keltainen jättiläinen kääntyi tuolillaan kokonaan kohti Makuta Nuita ja Guardiania. Hän kumartui, että pystyi puhumaan niin, että Ternok ja Ontor eivät kuulisi.<br>\n<br>\n”... oli kuin... se ei olisi ollut elossa.”<br>\nGuardian hiljeni hämmentyneenä. Hän laskeutui taas istumaan, mutta nyt lähemmäs Keetongua. Makuta Nui näytti pohdiskelevalta.<br>\n”Onko se mahdollista?” Keetongu kysyi katsoen Manua. Guardian päätyi vihdoin ottamaan nyrkkinsä ulos Makutan suusta.<br>\n”Pthyi”, Makuta sanoi. Käärmemäinen kieli lojui ulkona suusta. Se kuitenkin vetäytyi niljakkaasti sekunneissa takaisin pimeyden olennon kitaan. ”Tietty on. Monilla Kanohi-naamioilla voi liikuttaa kuolleita ruumiita haluamansa mukaan. Joku voisi tosin kutsua sellaista naamiota moraalittomaksi.”<br>\n<br>\nKeetongu pudisti päätään. ”En minä siitä puhu”, rahi sanoi. ”Raadon hajun tämä nokka tunnistaisi. Tämä ei ollut sellaista. Se ei ollut kuollut. Se ei vain ollut eläväkään.”<br>\nOli hetken piinaavan hiljaista. Ternok ja Ontor huhkivat moottorin luona autuaan tietämättöminä puheenaiheesta.<br>\n”Eikö tuollaisissa asioissa ole yleensä aika vaikea olla 'jotain siltä väliltä'?” Guardian sanoi epäuskoisena.<br>\n”Älä kysy minulta”, Keetongu sanoi kohauttaen olkapäitään. ”Minä en tiedä enää ollenkaan, mitä on meneillään.”<br>\n<br>\nMakuta Nui ja Guardian vilkaisivat toisiinsa. Guardian oli rojahtanut nojaamaan hiukan eteenpäin ja hieroi leukaansa tuijottaen mietteliäänä lattiaa. Makuta Nui näytti olevan ymmärryksen äärirajoilla.<br>\n”Öh”, Manu äännähti vilauttaen hampaitaan. ”Minulla on aavistus.”<br>\n”Mistä niin?” Keetongu kysyi korjaten ilma-aluksen lentosuuntaa hieman toisella kädellään.<br>\nMakuta Nui nielaisi hieman. Muut valmistautuivat monologiin. ”Ette varmaan tienneet, että Nimda oli legendana olemassa jo kauan ennen minun lajini kapinaa Mata Nuita vastaan. Se kiinnosti Abzumoa aina todella paljon. Minä kehotin aika monta kertaa sitä sihisevää lepakonnaamaa unohtamaan myytit ja keskittymään telomeraasitesteihin, mutta jokin Abzumoa niissä teksteissä vain kiinnosti.”<br>\n<br>\nMakuta Nuin katse muuttui jääksi. ”Nimda-myyteissä puhuttiin paljon mielenhallinnasta. Sitä sihisijää kai kiinnosti aina ajatus täydellisen tottelevaisesta armeijasta. Minun olisi pitänyt arvata.”<br>\nKeetongu ja Guardian pureskelivat Manun sanoja hetkellisesti. Ei kestänyt kauaa, ennen kuin ”Na Zora”-huudahdusten kuoro ja hyönteisjalkojen marssi soivat sekä skakdin että jättiläisen päässä taukoamatta.<br>\n”Oli miten oli, Ath-uskonnon Nimda-mytologia ei ollut se, mikä häntä eniten kiinnosti”, Manu jatkoi poikkeuksellisen vakavana. ”Hän piti matoranien tarinoina levittämää perimätietoa tärkeämpänä. Ja osa siitä perimätiedosta kertoi Nimdan kuudesta vartijasta. Niitä kutsuttiin Nukeiksi.”<br>\n<br>\n”<em>Nukeiksi?</em>” Guardian toisti kurtistaen kulmiaan.<br>\n”Hei, en minä tätä juttua keksinyt”, Manu sanoi vaitonaisesti.<br>\n”Väitätkö, että se kaapuhirvitys voisi olla yksi niistä?” Keetongu kysyi.<br>\n”En, mutta kuvailusi osuu vähän liian hyvin yhteen Abzumon lukemien satujen kanssa. Ne tulivat 'toiselta puolelta', joten ne eivät olleet eläviä eivätkä kuolleita. Niiden groteskin ulkomuodon piilottivat vain niiden kaavut.”<br>\n<br>\nGuardian hymähti. ”Olenko ilonpilaaja, jos sanon että tämä on minusta johtopäätöksenä vähän liian suora”, skakdi sanoi nojaten syvemmälle tuoliinsa. ”Tämä perustuu lähinnä siihen, mitä Tongu on meille kertonut. Kumpikaan meistä ei ole nähnyt tällaista olentoa.”<br>\nKun Guardian oli sanonut sanottavansa, hänen silmänsä pullistuivat. Makuta Nui hymyili hetkellisesti voitonriemuista virnettä.<br>\n”Paitsi että?” Manu sanoi hiljaa.<br>\nGuardian räpytteli silmiään hetkellisesti hämmentyneenä. Hän kääntyi hitaasti kohti Makuta Nuita.<br>\n”Paitsi että <em>olemme</em>.”<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><a href="<a href="http://z6.invisionfree.com/Bioklaani/index.php?showtopic=3148&view=findpost&p=6257142%22%3E%3Cb%3EZakaz%3Cbr" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://z6.invisionfree.com/Bioklaani/in ... b>Zakaz<br</a>><br>\nAavikko<br><br>\nNoin viikko sitten</b></a></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/TCga3wfDuf8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/TCga3wfDuf8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em>Auringot saivat aavikon kiehumaan. Hyödytön metallinpala, joka oli ennen ollut revolveri poltti Guardianin kättä. Loput aseesta oli sinisen skakdin edessä seisovan, ruskeaan kaapuun verhoutuneen hahmon kourassa. Klaanin admin katsoi ruskean ja rähjäisen kaavun sisälle, ja kaapu katsoi takaisin.<br>\nHiekanruskea kaapuhahmo oli pimeyden peittämä. Kaavusta ei kuulunut muita ääniä kuin hidas hengitys. Oli kuin kaavun sisällä oleva olento olisi nuuhkinut lämmintä ilmaa, jota aavikon tuuli viilensi vain hieman.<br>\n<br>\nKaapuhahmo käänsi päätään hieman vinoasentoon. Se nuuhkaisi jälleen. Kaavun sisällä olevan olennon niska naksahti sen pään liikkuessa. Naksahtelu kuulosti hieman jätättävältä kellolta.<br>\n<br>\nGuardian katsoi kaapuun. Skakdi keskittyi hetkeksi kiikarisilmällään olennon sisälle.<br>\n<br>\nSkakdi katui hetken aikaa sitä, että oli katsonut.<br>\n<br>\n”Kuka on ystäväisemme?” kivien takaa esiin hiipivä Makuta Nui kysyi Guardianilta. Olento kääntyi katsomaan Makutaa, mutta vain hetkeksi. Pian olento perääntyi varjoisaan nurkkaukseen aavikolla seisovien kallioiden välissä.<br>\nHetkessä olento oli jo poissa. Se katosi käärmemäisin liikkein pimeyteen eikä enää palannut.<br>\n<br>\n”Mikä se oli?” Guardian kysyi hetken päästä.<br>\n”En tiedä.” Manu vastasi.<br>\n”Sinulla lienee kuitenkin aavistus?”<br>\n”On. Mutta en sano mitään tässä vaiheessa.”<br>\n”Hyvä on.”</em><br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Ilmaraptori I</strong><br>\n<br>\nKlaanilaiskolmikko oli jälleen hiljaa. Keetongu vilkaisi välillä hieman huolestuneesti Ternokin ja Ontorin suuntaan. Kun Ternok päätti välillä vilkaista, mitä koneen ohjaamossa tapahtui, oli Keetongun pakko vääntää kasvoilleen tekohymy.<br>\n”Miten sujuu, kääpiöt?” Keetongu kailotti hymyillen matoran-kaksikolle.<br>\n”Hyvin, Pomo!” hiestä märkä ja noen peittämä Ternok huusi takaisin sotilastervehdyksen kera. ”Tämä kaunotar kiihtyy kohta sellaisiin nopeuksiin, että lennonjohto luulee meitä ohjukseksi!”<br>\n”Suuret puheet”, Guardian sanoi naurahtaen. ”Vaadin saada nähdä tämän.”<br>\n”Oliko tuo käsky, arvon herra eversti admin Guardian?” Ternok kysyi innokkaana suoristaen ryhtiään. Guardian kääntyi tuolillaan ympäri ja katsoi Ternokia virnuillen.<br>\n”Oli. Pökköä pesään.”<br>\n<br>\n”Kyllä, herra!” Ternok huudahti riemuissaan ja palasi Ontorin luokse hommiin. Kohta hiiliä kalahteli metallia vasten kaksinkertaisella vauhdilla.<br>\nManu, Tongu ja Guartsu vilkuilivat toisiaan.<br>\n”Ternok ja Ontor eivät ole pelkureita”, Keetongu sanoi kädet puuskassa. ”He osaisivat kyllä käsitellä tätä.”<br>\nGuardian kohautti olkapäitään. ”Minusta tuntuu, että tästä tietää nyt jo tarpeeksi moni. En olisi ehkä saanut puhua teillekään. Tiedätte kyllä, että tästä pidetään sitten suut kiinni.”<br>\nKeetongu nyökkäsi syvään ja Makuta Nui teki vetoketjueleen suullaan.<br>\n”Oli miten oli.”, Guardian huokaisi rummuttaen polveaan sormillaan. ”Joku Avden kätyreistä on jäljittänyt meitä koko tämän matkan ajan. Minkälaisia tuntemuksia tämä herättää teissä?”<br>\n”Sellaisia, että kaikki ei ole kunnossa”, Keetongu vastasi hämääntyneenä.<br>\n”Lähinnä jonkinlaista mielenkiintoa”, Manu sanoi vilauttaen pientä virnettä.<br>\n”Sinun tapauksessasi sairasta”, Guardian lausui katse ulkona ikkunasta.<br>\n”Tunnet minut liian hyvin”, Manu sanoi virnistäen. Viimeinkin kotiin.<br>\n<br>\n[spoil]<img class=\"postimage\" src=\"http://koti.mbnet.fi/chainsaw/manujag.png\">[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1316,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-10-28T19:24:00.000Z","content":"<strong>Ilmaraptori I</strong><br>\n<br>\nTren Kromin niemimaa oli jäänyt taakse ja sininen meri kiiti taaksepäin virtaviivaisen höyryaluksen alla. Matkalaisilla riitti runsaasti mietittävää kaiken maailman myysteriotusten kanssa (Eteenkin Manulla, joka oli itsekkin sellainen) mutta kaikkien päässä kasvoi toiveikkuus Klaaniin ja kotiin paluusta. Sen viivästyminen kaiken maailman hyökkäysten takia oli tuntunut välillä täysin toivottomalta, mutta nyt kun kaikki todisteet puhuivat aivan lähellä olemisen puolesta, Klaanilaiset valtasi kumma huojennuksen tunne. Guartsu mietti, miten kauan olikaan siitä, kun hän oli lähtenyt torakanraadoista koostuvan Makutan kanssa Klaanin satamasta ja nähnyt kumman kalastajan.<br>\n<br>\nHaava adminin kyljessä oli parantumaan päin. Zorakin lääkärit, mitä ne ikinä olivatkaan olleet, olivat kumma kyllä tehneet ihan hyvää työtä. Pian hän pääsisi Klaanin sairaalasiipeen poistattamaan tikkinsä, Yön Kauhussa haavoittuneet olisi jo varmaan saatu kuntoon. Kupen porukka pystyi ihmeisiin oikeilla rohdoilla.<br>\n<br>\nKeetongu haukotteli syvään kumealla kidallaan. Kuinka hän kaipasikaan omaa vuodettaan jossain Tahtorak-lippulaivan ylähyteissä. Kotona olisi aikaa nukkua, mutta myös tehtävää olisi keltaisen jättiläisen molemmille käsille. Viimeksi kun hän oli ollut yhteydessä Laivaston kakkosmieheen Tehmutiin, hän oli käskenyt tätä hankkimaan lisää Cordak-panoksia. Olikohan Laivaston voimasuhteet muuttuneet merkittävästi sen jälkeen? Luultavasti eivät, mutta sitä oli turha arvuutella. <br>\n<br>\nJättiläinen veti yksisilmäisille tarkoitetun kiikarinsa hansikaslokerosta ja tiiraili aluksen menosuuntaan lounaaseen. Hetken zoomailtuaan hän laski kiikarinsa ja tarkisti sijainnin merikartasta. <br>\n<br>\n”Hyvät matkustajat, Ämkoo-vuori näkyvissä!” hän hihkaisi (Jos nyt keltaisen liha- ja panssarikykloopin ääntä voi kuvailla hihkaisuksi) takana istuvalle Manulle ja Guardianille. Manu hyppäsi kahdella loikalla ohjausistuimen vierelle ja nappasi kiikarin.<br>\n<br>\n”Kyllä! Tuosta muodosta ei voi erehtyä!” hän huudahti innoissaan. G käveli hänen vierelleen ja nappasi näkökojeen itselleen. <br>\n”Kylläpä voi. Katsoit tuon horisonttiin uivan veitsivalaan harjaksia,” Admin sanoi ja kiikaroi Tongun osoittamaan suuntaan. Vuori kasvoi kasvamistaan suurella nopeudella etenevän aluksen edessä ja alkoi pikku hiljaa jäädä sen oikealle puolelle. Ilmaraptorin varjo kiisi Klaanin saaren pohjoisrannikon karujen saarien kallioita pitkin. Pian saaristoalue muuttui rannikoksi ja sitten havumetsäksi. Kauniit vihreän sävyt sekoittuivat toisiinsa aluksen lähestyessä kotia kilometri kilometriltä.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, Telakka</strong><br>\n<br>\nLaivaston Walsinats istuskeli Telakan takapihalla puutarhatuolissa ahmien evääksi tekemäänsä pähkinäpiirasta. Se maistui yllättävän hyvältä sokeriuppopaiston jälkeen.<br>\n<br>\nKakamapäinen hönömatoran katseli taivaalle, josko siellä näkyisi lintuja. Hän piti erityisesti niistä linnusta, joiden nokan kuviointi sai ne näyttämään nököhampaisilta. Ne saivat Walsinatsin hyvälle tuulelle, vaikka oli hänen vuoronsa tyhjentää rahtialuksen privaattitilat.<br>\n<br>\nYhtäkkiä pihan yli lensi musta kappale. Se näytti jättimäiseltä linnulta, mutta aikansa lentokoneiden kanssa työskennellyt Walsinats tunnisti kyllä ilma-aluksen taakseen jättämän savupilven ja moottoreiden jylyn. Pian sama alus lensi uudestaan yli. Se jäi kiertämään Telakan ylle. Walsinats hyvästeli piiraansa ja syöksyi sisälle. Hän juoksi johtajan toimistoon, jossa Tehmut istui naurettavan suuren työpöydän takana allaan iso nojatuoli ja tosi korkea kasa tyynyjä. <br>\n<br>\n”Pomo pomo, siellä on alus! Lensi yli, mutta en tunnistanut sitä!”<br>\n<br>\n”Aha? Oliko siinä tunnistettavia tunnuksia?”<br>\n<br>\n”Eipä ei, pomo. Mutta se varmaan haluaa laskeutua, koska se jäi kiertämään kehää.”<br>\n<br>\n”No lähdetäänpäs katsomaan.”<br>\n<br>\nKahden Onu-Matoranin mukaan käytäviltä tarttui kourallinen muita laivaston työntekijöitä. He ottivat mukaansa muutamat kiikarit, koodiviestien lähettämiseen tarkoitetun vilkevalonheittimen, pari laskeutumislupalippua ja megafonin. Pian improvisoitu vastaanottokomitea seisoi pihalla ja tiiraili alusta.<br>\n<br>\n”Siinä ei tosiaankaan ole mitään tunnuksia, lippuja tai väritystä, mikä kertoisi miehistön puolesta”, Tehmutin sekundantti Ämtur sanoi, ”Eikä konetyyppikään ole tuttu. Mutta se toimii selvästi höyryllä ja se on hyvin nopea.”<br>\n<br>\n”Ne lähettävät valokoodia! Sanakirja esiin!” Yksi laivastolaisista hihkaisi. Toinen otti esiin sanakirjan ja kolmas kynän ja paperia.<br>\n<br>\n”Ooo-o, joo, ensimmäinen on oo, selvästi... Sitten, hmh, äl. Jep, äl niin kuin liisteri. Tuo on ee, helppo merkki. Olé, ovatko nämä Etelä-Zakazin sombreroskakdeja? Sitten on än niin kuin napalmi, eli siis Olen. Ehkä saamme kohta kuulla kuka tuota ajaa. Sitten tee niin kuin Tehmut, jos sallitte sanaleikin... Uuu niin kuin umpitumpelo. Taas ällä. Tämä on äs, ei kun ei olekaan vaan oo. Tulo. Sitten äs, ja selvä, toinenkin äs... Tuo on aa, yksinkertaisin merkki. Olen tulossa! Huomaamme kyllä, herra lentokone, mutta se ei ihan riitä. Koodi jatkuu! Tee niin kuin taverna. sitten taas aa, ja joku monimutkaisempi merkki, taitaa olla, hmm, kaksoisvee! Ja taas aa. Olen Tulossa Tawa! Onko tämä joku hänen kadonnut ystävänsä? Ei, se jatkuu vielä! Mikä ihmeen kooditus tuo on? Kolmiosulku? Miksi karzahnissa joku koodaa kolmiosulkua? Ja sen jälkeen kolmonen? Tuliko tunkeutujamme hulluksi, vai onko tuo salakieltä? Toinen kolmiosulku ja taas kolmonen! Ehkä tuo on joku heraldinen kuvio, Mata Nui tietää, mutta ehkä meidän pitää kysyä Admin Tawalta, koska tällä on selvästi jotain tekemistä hänen kanssaan...”<br>\n<br>\n<strong>Ilmaraptori I</strong><br>\n<br>\nMakuta Nuilla oli hauskaa taskulampun kanssa. Hupi joutui kuitenkin väistymään, kun Adminin auktoriteettinen koura nappasi lampun. <br>\n<br>\n<strong>Telakan piha</strong><br>\n<br>\n”Oo, äl, ee, äm, toinen äm, ee, koo, äl, aa, toinen aa, än, ii, äl, aa, ii, äs, ii, aa, gee, uu, aa, är, dee, ii, aa, än, koo, ee, toinen ee, tee, oo, än, gee, uu, äm, aa, än, ähv, är, ee, dee, aa, än, tee, aa, koo, aa, taas aa, äl, aa, äs, koo, ee, uu, tee, uu, aa” Saneli jo sujuvammin koodiräpsyttelysanakirjan kumppaniltaan napannut Matoran kirjurille. ”Olemmeklaanilaisiaguardiankeetongumanfredantakaalaskeutua” kirjautui paperille Laivaston väen odottaessa silmä tarkkana. He olivat innoissaan näistä ilouutisista, ja vaikka huijauksen vaara oli olemassa, Tehmut käski avata yhden Telakan sisätiloihin johtavista kiitotieporteista. Suuret rautaliuku-ovet avattiin ilmanpainejärjestelmällä ja lippuja heiluttelevat Matoranit ohjasivat Ilmaraptoria oikealle radalle.<br>\n<br>\nYlhäällä aluksessa sankarit kiinnittivät turvavyönsä viimeisen kerran matkan aikana. Alus kaarsi vielä kerran laskeutuen kokoa ajan alemmaksi. Tongu avasi hansikaslokeron ja plärräsi siellä olevaa vinyylikiekkojen valikoimaa. Hän valitsi Kirikori II:n jäämistöön kuuluneen lempilaskeutumisfanfaarinsa ja heitti sen kojepöydän grammariin. Laskeutumistelineet laskeutuivat kolosistaan, neula osui levyn pintaan ja alus liukui sulavasti Koti-Klaanin maaperälle.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;> <iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/MFrdz9KqYWY" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/MFrdz9KqYWY</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nIlmaraptorin höyrykoneiden mittapuulla huipputeknologiset siivet taittuivat sen kylkiä vasten. Ovi aukesi sihahtaen ja laskuportaat kolahtivat vaimeasti Telakan lentokonehallin betonilattiaan. Ulos käveli urheina, mutta väsyneinä seikkailijoina omalaatuinen Makuta, sininen sotaveteraaniskakdi kivääriään kantaen, keltainen ranteitaan venyttelevä kyklooppi ja kaksi kovin nokista mutta tarmokasta Onu-Matorania.<br>\n<br>\nLaivaston Matoranit eivät kuitenkaan meinanneet edes huomata kauan kaivattuja Klaanilaisia, sillä Ilmaraptorin kauniit muodot ja huippuunsa hiotut teknologiat veivät näiden koko ikänsä höyrykoneita rukanneiden pikku mekaanikkojen ja lentäjien kaiken huomion. Kuinka Keetongu olikaan kaivannut kaikkia näitä hassuja pikku veikkoja. Oli ihanaa olla kotona.<br>\n<br>\nKumpa se ihanuus ja ennen kaikkea koti vain kestäisi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1317,"creator":"Blezer","timestamp":"2011-10-30T12:50:00.000Z","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/iiyU7bi8CTI" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/iiyU7bi8CTI</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nJoka vuosi... Juuri näihin aikoihin... Klaanin linnake ja sitä ympäröivät kylät ovat verhoutuneet.<br>\nVerhoutuneet samalla ilon, surun sekä kauhun juhlaa varten.Tämä juhla tunnetaan nimellä Hallanyö.<br>\n<br>\nHallanyötä alettiin juhlia klaanissa ammoisina aikoina samaanaikaan merkkipäivänä vuodenajan vaihtumisesta talveen kuin myös menehtyneiden sankareiden muistopäivänä.Myöhemmin klaanin kasvaessa juhlaan on myös sekoittunut erilaisen kulttuurien ja ideoiden myötä enemmän materiaalinen puoli... Vaikka osa vanhemmasta väestä ei niinkään hyväksy tätä pukujen ja kurpitsojen värittämää versiota juhlasta he kuuluvat toisaalta tässätapauksessa vähemmistöön...<br>\n<br>\nHallanyö on Klaanin yksi suosituimmista juhlista heti Nimeämispäivän jälkeen...<br>\nTämä traditio toistui joka vuosi aina tähän vuoteen saakka... Klaanin ollessa sotatilassa ja kaikkien tehdessä parhaansa mukaan töitä sodasta ja kylmästä talvesta selviämiseksi... Ei ole ketään jolla olisi aikaa valmistella asuja eikä kaiverrella kurpitsoja... Mutta toisaalta kauhutarinoiden jakaminen onnistuu työnlomassa oikein hyvin.<br>\n<br>\n<strong>Jossain päin Klaanin linnoitusta</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/86f_U_q4SFg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/86f_U_q4SFg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Ai... Tye pojat haluatte kuulla tarinan näin Hallanyön kunniaksi eekös vain... eikös vain?<br>\nNo minäpä kerron tarinan jonka kuulin eräältä tutultani... Se menee näen... <br>\nTuttavani ol' keräeilemässä rannalta hylkytavaraa eräänä kovin hämäränä iltapäevänä. Hän käveli rantahietikkoa pitkin poespäin omasta kylästään. Saalista ei ollut tullut mitenkään ruhtinaalisesti joten hän päätti jatkaa matkaa. ”<br>\n<br>\n”Mutta mitä pelottavaa tuossa nyt on?”<br>\n<br>\n”Äbäbäb... Eläpä keskeytä... Se miu tuttu ol' pikkuhiljaa kääentymäs takasin päe' Kun se huomas suuren purjelaivan melko lähellä rantaa. Sepä pääettiki site' tutkia aseaa vähän tarkemmin... Utelias matoraani, kun oli...”<br>\n<br>\n”Mu-mumutta mitä pelottavaa purjelaivoissa on?”<br>\n<br>\n”Enhän minä pääsyt vielä edes tarinan mehuun käsiksi!... Eli siis... Rannalla ol' pareh soutuvenettä.<br>\nEipä siinä mitään... Mutta juurekin silloin metsästä kuului karjaisu ja erinäistä mökästystä. Pian pöheiköstä juoksikin sitte' muotama tusina matorania. Kauhunvallassa kaikki veneilleen. Gereti... Eli siis tämä miu' tuttu kirmasi metsään minkä jaloistaan kerkesi... Nääs tutkimaan mitä pirskattia siellä tapahtui...”<br>\n<br>\n”KERRO KERRO MITÄ SIELL..”<br>\n<br>\n”NYT TURPAKII' Poeka... Setä Foope kertoopi tarinaa! EEELIH... Se kirmas sinne mehtää ja siellä se näki sen... Ratsuttoman päättömän ratsumiehennn'! Se se oli! Se se se jäädytti koko perhanan Muakan joka oli pelästyttänyt pois lauman aseistautuneita matoraneja! Miettikää... Se vain katsoi muakaa silmiin ja se jähmettyi palikaksi. Senjälkeen Ratsuton päätön ratsumies löi jäisen muakan palasiksi suurela nuijalla ja mumisi jonkin sortin kirouksen... Tämänjälkeen Ratsuton päätön ratsumies katosi jäljettömiin.” Foope niminen matoran vaahtosi innoissaan kumppaneilleen Samqpalle ja Oknasiseville... Hän hengähti hieman ja jatkoi.<br>\n”Mutta Gereti perhanapa lähti sen perään... Ei antanut Ratsumiehen karata! Sepä lähti sen perään hyvinkin lähti joo! Se juoksi... Jouksi ja juoksi ei millään meinannut pysyä perässä... Ilta alkoi ähertää lähemmäs. Oli jo suht pimeääkin... Gereti vain jäysti Ratsumiehen perässä... Mutta Ratsumiespä tuntui yrittävän eksyttää häntä. Ei pästänyt helpolla ei... Kierteli ympyrää metsien poikki. Ihan kuin se ei oes tietäny mihinkä sen pitäisi mennä... Vaikka hyvin tiesi kirottu Ratsumies mihin on menossa... Kirottuun kievariin nääs... Siihen paikkaan loppui Geretin jahtiretki kun ratsumies astui sisälle kievariin.. Ei uskaltanut Gereti mennä sisälle perässä. Oli sen verran karua tekstiä kuullut kievarista hän...” Foope houhotti tiuhaan tahtiin saadakseen henkeä. Hän oli vaahdonnut tauotta jo monta minuuttia. Samqpa ja Oknasisev katsoivat vuorotellen toisiaan ja huohottavaa Foopea. Pian Samqpa totesi ”Nooh... Oolihan tuo tarina joo... Muttei kamalan pelottava. Jännä se kuitenkin oli. Mitä muuten sille Ratsumiehelle kävi?”<br>\n”Siitä on ollut havaintoja kummitusten suolla... Kuka piru siellä edes liikkuu? En tiedä, en välitä”<br>\nFoope vastaa ja huokaisee syvään palatessan töihin hieman pettyneenä.<br>\n<br>\nHarmi ettei Hallanyö toteudu tänävuonna... Nyffg...<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]En ota vastuuta kielioppi- enkä kirjoitusvirheistä... Olen väsynyt ja haluan tämän käsistäni pois mah.nop.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1318,"creator":"Tronie","timestamp":"2011-10-30T19:19:00.000Z","content":"<strong>Die Tärtä merillä. Yö ennen Hallanyötä</strong><br>\n<br>\nToisin kuin Klaanilla, Tärtäläisillä ei ollut sotatilaa, joten he ehtivät juhlia vapaasti pyörien ryöstösaaliissaan. Koska väki koostui sekalaisista kaappauksen kohteeksi joutuneista Matoraneista, pääsivät erilaiset juhlat ja merkkipäivät kaikkien tietoisuuteen. Etenkin Hallanyöhön oli ihastuttu, koska merihirviöistä kertovat tarinat olivat kohtalaisen yleisiä.<br>\n<br>\nTänä vuonna kapinoitsijat olivat sidottu roikkumaan mastosta ja jokaisen päähän oli tungettu kurpitsa koristeeksi. Kynttilöitä paloi useassa paikassa ja hauskoihin pukuihin (varastettuihin tietenkin) pukeutuneet Matoranit joivat minkä ehtivät. Rommi oli sinä vuonna hyvää.<br>\n<br>\nKaikki eivät kuitenkaan juhlineet. Kasvillisuuden Toa Aloem istuskeli hytissään, jossa kasvatteli yrttejä. Hän oli säpittänyt itsensä hyttiinsä viikkoja sitten, eikä näyttäytynyt ulkopuolella kertaakaan. Hän lepäsi ja antoi elementaalienergian virrata ruumiinsa jokaisessa osassa.<br>\n<br>\nHoikistunut naispuolinen Toa katseli Jalon Hunansa takaa vaatimatonta hyttiänsä, jonka seiniä koristivat useat istutetut kasvit ja kolot, jotka olivat tulleet voimakkaista potkuista. Aloem oli ajatellut Nova-räjäytystä, jonka avulla mitään ei olisi jäänyt laivasta jäljelle. Eivät kaikki kuitenkaan olleet pahoja. Jotkut Matoralaiset olivat olleet ystävällisiä syrjäänvetäytyvälle Toalle, joka valittiin Toatiimiin vain hänen elementtinsä takia. Nyt hän istui pienessä punkassaan ja leikki valmistamallaan ruoskalla. Hän ei jaksaisi enää laivalla, vaan tahtoi päästä takaisin kukoistaville saarille.<br>\n<br>\nAloem katseli paksuja saappailta vaikuttavia jalkasuojiansa ja vertaili niiden paksuutta käsiinsä. Häneltä oli suoraansanoen loppunut tekeminen. Hän nosti katseensa mielestään liian suurelle miekalleen ja huokaisi. Olihan kyseessä laadukas miekka, mutta ei sillä jaksanut miekkailla kauaa. Hän päätti ajatella itseään. Miten huomattavalta limenvihreä Toa näyttäisi pimeässä? Olihan hänellä viittansa, jonka pukiessa päälle pystyi pysymään piilossa. Se ei kuitenkaan tehnyt hänestä näkymätöntä, mikä oli sääli. Ehkä ja vain ehkä hän oli onnekas, kun pystyi olemaan niin helposti unohdettava persoona. Hän halusi paeta. Sitä hän halusi.<br>\n<br>\nKasvillisuuden Toa nousi punkastaan ja alkoi pakkaamaan. Hän heitti viittansa taskuihin kaikkea tarpeellista ja nosti säinään nojaavan miekkansa. Viimeinen vilkaisu hänen vaatimattomaan hyttiinsä tuntui haikealta, mutta hän ei enää kestäisi merillä. Aloem nosti miekkansa ja osoitti yrttejä, jotka alkoivat kasvaa uskomattomalla vauhdilla elementaalivoimien ansiosta. Kasvit tunkeutuivat seiniin ja alkoivat repimään lautoja irti, sitoen palaset tiukkasti yhteen. Pian Toalla oli pakoreitti ja vene. Hän laski miekkansa ja astui veneeseen. Se tuntui mukavan kodikkaalta, vaikka kasvien, jotka olivat kietoutuneet siihen pistelivät Aloemia.<br>\n<br>\nMatkaa merenpinnalle oli kaksi Bioa. Se ei haitannut, koska voimakkaat kasvien varret laskivat veneen ja Toan pehmeästi ja äänettömästi vesille. Merelle, jota valaisi vain kuu ja muutama Die Tärtän humalaisen miehistön sytyttämät kynttilät. Kukaan ei tulisi kaipaamaan häntä. Airottomassa veneessä täytyi vain antaa virran kuljettaa, mutta minne? Sitä Aloem ei pystyisi itse päättämään. Hän peitti itsensä viitallaan, joka tuntui mukavan lämpimältä kylmässä yössä.<br>\n<br>\nToa vaipui uneen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1319,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-11-01T17:53:00.000Z","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Ensinnä, suuri kiitos Bloszariukselle, joka kirjoitti iiiison osan tästä. Toisekseen, toivon kärsivällisyytenne vielä venyvän, arvon Rautasiipiherrasväki, koska minulla olisi vielä tästä aika selkeät jatkosuunnitelmat.</dd></dl>\n<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<br>\nTroopperi pidätti hengitystään ja kuunteli ohi rymistävien torakoiden askelten ääniä. Hänen piilonsa ei ollut kummoinen: pieni hämyisä siivouskomero. Se oli ahdas, se oli tunkkainen, mutta se tuntui myös toimivan. Torakat juoksivat ohi.<br>\n<br>\nKlaanilainen sytytti etusormensa ja peukalonsa napsautuksella pienen liekin sormenpähinsä. Huone oli juuri niin ankea kuin hän oli odottanutkin. Moppeja ja sankoja, vaan ei niinkään pelastautumismahdollisuuksia.<br>\n<br>\n<em>Ellei sitten...</em><br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nPimeys. Oli pimeää. Ja hiljaista. Sitten kuului puhetta, ja supinaa. Ja sitten... vettä.<br>\n<br>\n\"Mi-mitä nyt tapahtuu?\" Blozi kysyi, herättyään siihen, kun hänen päälle heitettiin vettä.<br>\n<br>\n\"Ei mitään. Olisimme voineet herättää sinut tuskaliaamminkin, mutta tarvitsemme tietoa. Ja sinä olet juuri oikea Toa siihen\", Nazorak sanoi.<br>\n<br>\nBloszar huomasi olevansa jossain hytissä, jossa oli neljä torakkaa. Yksi niistä, se joka kuulusteli häntä, oli vähän pitempi kuin muut ja hänellä oli pari arvomerkkia rinnassaan. Hänellä oli musta hansikas oikeassa kädessään, peittäen selvästi epämuodostuneen käden.<br>\n<br>\n\"Okei, en halua tietää, mikä muotivillitys tuo on\", Tulen Toa sanoi.<br>\n<br>\n\"Vaiti!\" torakka huusi ja löi tikarilla Blozin kasvoihin. \"Olen 7304. Ja sinä olet se Toa, joka kertoo meille, missä, muut säälittävät toverisi ovat.\"<br>\n<br>\n\"Jos kerran he ovat niin säälittäviä, miksi ette ole löytäneet niitä jo?\" Bloszar kysyi.<br>\n<br>\nTorakka katsoi Toaa vihaisena ja valmistautui lyömään häntä jälleen tikarilla. Muut torakat kumminkin estivät sen, ottamalla johtajastaan kiinni.<br>\n<br>\nSilloin Tulen Toa päätti toimia. Hän potkaisi torakoiden johtajaa, joka kaatui ja tönäisi vahingossa muut torakat kumoon.<br>\n<br>\nBloszar tunsi elementtivoimiensa palautuneen ja sulatti köydet. Hän nousi ylös tuolista, otti aseensa ja lähti juoksuun. Hän oli avaamaisillaan ovea, kunnes kuuli sieltä ääniä. Toa katsoi oven ikkunasta ja huomasi ne kaksi torakkaa, 9876 ja 9877 olevan oven vahtina. Näköjään 7304 ei saanut häiritä.<br>\n<br>\nNyt Toalla oli ongelma. Miten hän pääsisi pois täältä hytistä? Hän katseli ympärilleen, mutta ikkunoita ei ollut. Blozilla ei ollut vaihtoehtoja. <br>\n<br>\nHän otti Zamor-plasmakanuunansa ja ampui sillä hytin seinään reiän. <br>\n<br>\nMinun on löydettävä muut, Blozi ajatteli, hyppäsi reiän yli ja lähti juoksuun, toivoen, ettei häntä alettaisi seurata heti.<br>\n<br>\nKlaanilaisen huonoksi onneksi seuraavakin hytti oli sangen varattu. Bloszar vilkaisi ulos ainoasta ikkunasta, huomasi pudotuksen riittävän pieneksi ja paiskautui akkunaisen läpi jättäen huoneen Nazorakit pällistelemään tyhminä paikkaa, jossa oli äsken ollut klaanilainen. Tulen Toa putosi lasinsirpaleiden saattelemana Rautasiiven kannelle.<br>\n<br>\nKilljoyn niskaan.<br>\n<br>\n”Mitä hemmettiä?” punainen metsästäjä ärähti, kun taivaalta satoi Tulen Toaa.<br>\n”Klaanilaisennäköistä hemmettiä,” kuului vastaus Olkarin suusta. Killjoysta näkyi, ettei hän arvostanut vastauksen sävyä, mutta hän ei ehtinyt sanoa mitään, kun Hai jo taputti/läimäytti/näjäytti (se on kuitenkin paksu haarniska) häntä olalle ja viittoili kädellään pitkin laivan naurettavan pitkää kantta.<br>\n<br>\nKun Bloszar pääsi jaloilleen, hän huomasi muiden Hain, Killjoyn ja Matoralaisten tuijottavan samaan suuntaan.<br>\n”Toverit?”<br>\n”Tankkeja.”<br>\n”Tankkeja?”<br>\n”Paljon tankkeja.”<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nMaailma jyskytti Ylikersantti 1034:n päätä kaikista ilmansuunnista ja vähän muualtakin. Sinibarettinen torakka hieroi turhaan ohimoitaan. Huono olo ei ottanut laantuakseen.<br>\n<br>\nHän kohotti katseensa hytin seinällä roikkuvaan pyöreään peiliin. Nazorakin kasvot olivat sinertävät ja hänen katseensa oikein huusi lepoa. Tämä kummastutti 1034:ää erityisesti, sillä hän oli juuri nukkunut miltei kokonaisen vuorokauden lääkärintarkastuksen yhteydessä.<br>\n<br>\nNyt kuitenkin Rautasiivelle puhjennut hälytys pakotti huonovointisen torakan siirtymään komentotorniin. 1034 pelkäsi ajatusta, sillä hänellä oli pitkä matka kantta taitettavanaan täältä sinne, eikä hän ollut koskaan kohdannut klaanilaisia. Ajatus vihollisen sotureiden kohtaamisesta karmaisi häntä, 1034 oli kyllä nähnyt lajitovereitaan, jotka olivat kohdanneet vihollisen.<br>\n<br>\nSinihattuinen torakka kuitenkin rohkaisi mielensä, ja nousi sänkynsä reunalta. Hän asteli hyttinsä ovelle, ja käytävässä huomasi tuoreen henkivartijakaartinsa olevan valmiina, kaikki hampaisiin asti aseistautuneina. Kaikilla oli hieman rivitorakkaa jykevämmät ja tummemmat punaruskeat rintapanssarit ja päässään heillä oli tummat, lyhytlippaiset hatut sekä tummat suojalasit.<br>\n<br>\n”Tuota, hei?”<br>\n<br>\nJäyhät ja huomattavasti 1034:ää kookkaammat torakat tekivät asianmukaisen sotilastervehdyksen, mutta viestivät ilmeillään vahvasti halveksuvansa uutta suojeltavaansa. Sinihattu tiesi, ettei ollut päässyt maineestaan eroon.<br>\n<br>\nJoukkio lähti kuitenkin liikkeelle, mutta kannelle päädyttyään kohtasi muuan ongelman.<br>\n<br>\nMatoro, Suga, Ruki, Tronie ja Lignok kannelle päästyään kohtasivat muuan ongelman.<br>\n<br>\nTorakat ja klaanilaiset kohottivat aseensa, ja ennen kuin sanaakaa vaihdettiin, oli mähinä syttynyt. Matoro ja Suga astuivat yhdellä sulavalla askeleella muun joukkion suojaksi ionikatanat viuhuen, kun taas Lignok ja Tronie ottivat vähän etäisyyttä. Jälkimmäinen heitti akvaariostaan jotenkin kummassa ohjuksen saaden tämänkin tempun vaikuttamaan iloiselta.<br>\n<br>\nRuki katseli toivottomana sivusta. Klaanilaiset olivat kyllä selvästi niskan päällä, mutta tämä oli torakoiden sotalaiva. Hetkenä minä hyvänsä koko tämä pätkä kantta vilisisi Nazorakeja ja kaikki klaanilaiset olisivat mennyttä ilman täyttyessä sadoista zamor-kuulista.<br>\n<br>\nYksi kova isku torakkain miekasta lennätti niukin naukin laukulla itseään suojanneen Lignokin liukumaan kantta pitkin, ja pieni hahmo löi päänsä kaiteeseen. Ruki katseli kauhuissaan näkyä. Hän tahtoi auttaa, mutta oli jähmettyneenä paikalleen. Ainoastaan hänen katseensa liikkui klaanilaisten ja torakoiden lomassa, halki laivan kantta. Mutta ehkä se oli riittävästi.<br>\n<br>\nRuki lähti juoksemaan kohti löydöstään.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nAmiraali katsoi käytävän ikkunasta ulos. Hänen kuulonsa ei ollut pettänyt. Jossain päin Rautasiipeä oli juuri räjähtänyt.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nTroopperin Hau lakkasi hohtamasta, ja suojakenttä katosi. Klaanilainen katseli työnsä jälkiä. Miltei kokonainen kerros oli räjähtänyt, ja hänellä oli suora näköyhteys kannelle, joka olisi luultavasti paras pakomahdollisuus.<br>\n<br>\nTulen Toa juoksi entisestä siivouskomerosta nykyisestä pienellä liekillä palavasta kaaoksesta ja lähti juoksemaan kohti raikasta meri-ilmaa. Taakseen hän jätti kaikki vähät komeron siivousvälineet. Niitä oli vain muutamia, koska melkein kaikissa oli ollut varoitus räjähdysherkkyydestä. Troopperi ei ehkä ollut kemisti, mutta hän osasi sitoa purkkeja toisiinsa.<br>\n<br>\nUlos, pienelle parvekkeelle päästessään Troopperi kuitenkin yllättyi. Hän huomasi Rukin joka oli juosta päätä pahkaa kolmen nurkan takana väijyvän torakan tulilinjalle. Seurasi äärimmäisen nopea tulijousen esiinvetäminen ja vielä nopeammat kaksi nuolta. Sitten miekan kaivaminen ja muutama juoksuaskel.<br>\n<br>\nKaksi palavaa torakanruumista ja yksi torso lysähtivät kiillotetulle kannelle juuri parahiksi, kun Ruki kirmasi esiin kulman takaa.<br>\n<br>\n”Troopperi, mitä sinä-”<br>\n”Mitä sinä?”<br>\n<br>\nRuki viittoi kädellään Tulen Toaa seuraamaan ja kaksikko pinkoi kannen halki.<br>\n<br>\n**<br>\n<br>\nBloszar, Hai ja Matoralaiset katsoivat suu ammollaan kun Killjoy aktivoi jalkapohjiensa rakettimoottorit ja syöksyi kantta pitkin tankkeja päin.<br>\n”Miksi?” Ta-Matoran Gefel kyseenailaisti punaisen klaanilaisen suunnitelmaa.<br>\n”Ei mutta, tuossahan on järkeä” Hai ymmärsi samalla kun meritankin ammus pakotti porukan hyppäämään maihin. ”Uskokaa monien juoksuhautojen konkaria kun sanon, että tankki ei voi ampua liian lähellä olevaa kohdetta.”<br>\n”Mutta mitä hän aikoo tehdä tankille, kun hän-”<br>\nTSAKAPLAUAA, tankin ammus sanoi keskeyttäen epäkohteliaasti Gefelin lauseen.<br>\n”..pääsee lähelle?”<br>\n<br>\nKilljoy tarttui yhtä meritankkia puskurista ja kippasi sen katolleen.<br>\n<br>\n”...”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1320,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-11-03T18:32:00.000Z","content":"[spoil]Tilkkutäkki. Perskuta.[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Odina – Metsästäjien Linnoitus, syrjäinen kuja</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Atkob9oIi6k" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Atkob9oIi6k</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKujaa pitkin kävelevä viittamies ei ollut tyytyväinen tilanteeseensa. Vaikka kyseessä oli kenties Metsästäjien linnoituksen syrjäisin kolkka, ei se silti ollut tarpeeksi turvallinen hänen arkaluontoiselle asialleen. Kahden rapistuneen tiilirakennuksen välissä kulkeva kujanpahanen näytti siltä, ettei alueella ole ollut asutusta vuosiin. <br>\n<br>\nSaavuttuaan kujan päähän, hahmo nosti katseensa automaattisesti ylös, aivan kuin olettaen löytävänsä jotain rakennusten seinämistä. Hyvin pian viittamies tajusi jo etsivänsä väärästä paikasta. Hän oli kuullut askeleen takaansa.<br>\n<br>\nHahmo kääntyi hitaasti ympäri, kunnes tämä näki taakseen ilmestyneen tiukkoihin mustiin liinoihin kääriytyneen olennon. Hahmot tuijottivat hetken toisiaan, mutta kumpikaan ei sanonut mitään, vaan viittamies kuin sanattomasta käskystä alkoi käärimään kangasta olkapäiltään. Viitta putosi maahan, paljastamatta kuitenkaan mitään häkellyttävää. Hopeinen kiiltävä panssari ja miltei sankomainen kypärä peittivät koko hahmon, eikä solakammin pukeutunut ilmestyjä tuntunut millään tavalla olevan kiinnostunut toveristaan. Sen sijaan tämä ojensi kätensä, juuri valmiiksi vastaanottamaan haarniskamiehen ojentaman nyrkin kokoisen, pallon muotoisen paperikääreen.<br>\n<br>\nKääreisiin pukeutunut hahmo raotti paperia hieman, päästäen sen sisältä haaleaa oranssia valoa. Toisella kädellään hahmo kääri kasvojaan peittäviä liinoja, paljastaen pienet viirumaiset silmät, jotka tuijottivat kääreen sisältöä lumoutuneena. Haarniskoitu hahmo heilautti päätään merkiksi ja paperin sisältöä tutkiva havahtui survomaan saamaansa siteidensä alle. Nyt kaksikko seisoi taas suorassa, tuijottaen vain toisiaan. Hopeahaarniskainen nosti viittansa maasta ja alkoi hitaasti asettelemaan sitä takaisin olkapäilleen. Tätä tehdessään, hahmo ensimmäistä kertaa puhkesi puhumaan kaikuvalla kypäräntakaisella äänellään: ”Onko sinulla kuljetus?” <br>\n<br>\nKäärön vastaanottaja nyökkäsi ja raotti nyt kääreitä suunsa edestä, voidakseen vastata kysymykseen. Mutta suun sijasta liinojen alta paljastui kuitenkin vain musta ammottava reikä, joka puhalsi höyryä kylmään iltaan. ”Ilmalaiva Metru Nuille lähtee kahden tunnin kuluttua. Onko sinulla uutisia kaksosista?” Nyt takaisin viittaansa kääriytynyt haarniskahahmo osasi odottaa rahisevalla äänellä ilmoitettua kysymystä ja tämä pudistelikin päätään jo kysymyksen alkaessa nousta ilmoille. ”Viimeiset havainnot heistä päättyivät läntiselle meriväylälle. Meidän täytyy olettaa, että he eivät aio tulla takaisin.”<br>\n<br>\n”Annat edelleen ymmärtää, kuin he olisivat lähteneet vapaaehtoisesti. Tällaisina aikoina naiivius ei auta meitä.” Viittamies alkoi jo kääntymään ympäri. Asia oli hoidettu ja hän halusi pois tästä epäilyttävästä tilanteesta. Hän kuitenkin jatkoi, tietäen toverinsa asenteen keskusteluissa: ”Me olemme viimeiset. Kaksi viimeistä, jos katsomme asiaa sinun silmin. Kai sinä ymmärrät mitä se tarkoittaa? Kauan kadonneista veljistämme ei ole kuulunut mitään, ja <em>hän</em>... liikkuu jälleen.<br>\n<br>\nSidottu hahmo huokaisi syvään, tietäen hyvin mistä tämän toveri puhui. Hän tunnusteli harvan vaatepartensa lävitse äskettäin saamaansa pakettia. Ensimmäistä kertaa koko keskustelun aikana, hän tuntui ymmärtävän viittamiestä. ”Aizen kuoli suojellessaan tätä ja oli meidän onnemme, ettei vihollinen koskaan löytänyt sitä. Meidän täytyy toimia pahimman oletuksen mukaan. Meidän päivämme ei ole vielä.”<br>\n<br>\nKaksikko katsoi nyt vastakkaisiin suuntiin, hahmoista isomman kääriessään viittaa kypäränsä päälle, tuijottaen samalla kujan päättävää tiiliseinää: ”Sinä olet meistä nuorin. Luotan siihen, että osaat toimia meidän kaikkien parhaaksi. Sinä olet meidän selviytyjämme... Matkusta turvassa ja muista: Tunteet johtavat.” Silmänräpäyksessä kääriytynyt osa kaksikosta oli kadonnut, jättäen viittaan kietoutuneen kumppaninsa nyt yksin pimeään iltaan. Tämä tunki kätensä piiloon viittansa uumeniin ja lähti hitaasti kävelemään pois kujalta.<br>\n<br>\nKuu alkoi jo kajastaa rakennusten kattojen välistä, luoden kelmeää hehkua hiljenevän kaupungin ylle. Viittamies kiihdytti askeleitaan. Hän tiesi varjojen olevan hänen ystäviään, mutta pimeys toi mukanaan asioita, joita hänen piti varoa, joten siksi hän juoksi. Hän näki jo kaupungin valojen pilkahtavan kujan päässä. Hän kiihdytti sitä kohti, kunnes…<br>\n<br>\n… jokin pysäytti hänet. Hän ei vain liikkunut, jokin pidätteli hänen rintakehäänsä. Hän vilkaisi alas ja tajusi mustan savuavan miekan törröttävän rinnastaan. Olennon jalat pettivät shokin seurauksena ja hänen leukansa menivät kypärän takana täysin lukkoon. Hän ei voinut huutaa, hän vain katsoi mustaa terää, vajotessaan hitaasti maahan.<br>\n<br>\nHahmo katsoi ylös. Hän oli polvillaan maassa, kykenemättä liikkumaan. Vaimea, käheä hyminä lähestyi häntä ja hän näki, kuinka varjoista nousi käsi, joka tarttui miekkaan, repäisten sen irti.<br>\nViitta hulmahti vielä kerran ja hahmo oli maassa, maaten omassa veressään, hengittäen viimeisiä vetojaan.<br>\n<br>\n”Sääli, näyttää siltä että saavuin liian myöhään. Ystäväsi taisi ehtiä karkuun...” Maassa makaava hahmo alkoi yhtäkkiä värisemään. Hän tunsi tuon äänen. Hän tunsi kun pitkät luisevat kädet käänsivät hänet ympäri ja alkoivat penkomaan viitan sisuksia. Hän ei nähnyt enää, mutta hän kuuli vihaisen sähähdyksen, kun hyökkääjä tajusi, ettei tämä löytäisi mitään. Viimeisillä voimillaan hahmo onnistui päästämään ilmoille pienen naurun. ”Myöhästyit... toverini on jo kaukana. Et saa häntä kiinni.”<br>\n<br>\nVeren kurlauksen yli kakistettu kommentti aiheutti tunkeilijassa vain naurunpuuskan ja miltei ivaavansävyinen hekotus alkoi imeä lopulta viimeisiäkin voimia kaatuneesta soturista. ”Te olette pakoilleet vuosisatoja ja viimein kun te luulitte huolienne olevan ohi, minä nousen haudan takaa kukistamaan teidät lopullisesti. Ahh, tuntuu hyvältä, niin hyvältä... päästä pitkästä aikaa vanhan <em>harrastuksen</em> pariin.” Ivallinen äänensävy paistoi hyökkääjän puheesta.<br>\n<br>\n”Sinä... sinä olet... vain Mestarisi likainen lemmikki...” Kakovan soturin aistimukset olivat jo miltei täysin kadonneet. Hän ei enää tuntenut, kun hirviömäiset kasvot laskeutuivat aivan hänen kasvojensa eteen ja hengittivät viimeiset sanat, mitä soturi enää koskaan kuulisi: ”Edes mestarini ei voi estää minua jatkamasta. Pian... leikki alkaa taas.”<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani – Sarajin Huone</strong><br>\n<br>\nVahki tuijotti verhonraosta, kuinka punainen Matoran käveli pihamaata pitkin kohti myyntikojuja, käännellen päätään eri suuntiin, päättääkseen mihin kojuun tutustuisi ensin. Vahki veti verhot kokonaan kiinni ja pimensi huoneen. Hän ei halunnut, että häntä häirittäisi nyt.<br>\n<br>\nSaraji avasi vyöpussinsa ja kaivoi sieltä hänelle jo tutuksi tulleen sinisenä hohtavan pallon. Otsaansa hermostuneen oloisena hieroen, hän asetti pallon pöydälle, jääden tuijottamaan sitä. Hetkeen mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja Sarajin päässä alkoi kalvaa ajatus, että jokin olisi mennyt vikaan. Huojennus kuitenkin täytti hänet, ensimmäisen pienen inahduksen kaikuessa pallon sisältä. Vahki hymyili ja nosti pallon pinsettiotteella eteensä.<br>\n<br>\n”Huh, hyvä huomata, että olet kunnossa. Säikähdin jo, että sinulle oli tapahtunut jotain. Et ole sanonut aikoihin mitään.” Pieni alakuloinen vaikerrus oli ainoa Sarajille tarjottu vastaus. Tämä sai Vahkin epäilemään tilanteen onnistuneisuutta. ”Mikäs sinulla oikein on? Onko pussissa liian pimeää? Sinä tiedät, että en voi kantaa sinua näkyvillä”, Saraji lepytteli, kammoten kuitenkin omaa lepertelevää äänensävyään.<br>\n<br>\nPallon inahtelu jatkui, mutta tällä kertaa tarkasti rytmitettynä piipityksenä. Ulkopuoliselle se olisi saattanut olla täysin tunnistamatonta, mutta Vahki näytti selvästi ymmärtävän. Tämä nousi vihaisesti penkiltään, mutta muistaessaan aiemmin tapahtuneen välikohtauksensa Creedyn kanssa, päätti Saraji hillitä itsensä, ennen kuin hän aiheuttaisi lisää vahinkoa.<br>\n<br>\n”Minä olen selittänyt sinulle tämän jo kymmeniä kertoja ja sinä tiedät, että oikea hetki ei ole vielä tullut. Mieti nyt itsekin, naurettavaa! Tilanne täytyy valmistella, hänet täytyy totuttaa ideaan.” Sarajin kämmenellä lepäävä hehkuva pallo oli hiljaa vain hetken, kunnes tasainen piipitys alkoi uudelleen. Outo kommunikointitapa alkoi saamaan jo selkeitä vuoropuhelun piirteitä. Pallo oli nyt selkeästi sanonut jotain vakavaa, sillä Vahki nosti tämän nyt aivan silmiensä tasolle, tuijottaen tätä säälimättömästi.<br>\n<br>\n”Minä valmistelisin tilanteen, jos minä helkutti soikoon voisin! Se herra on kuules tälläkin hetkellä matkoilla ja vieläpä ihan toisen naikkosen seurassa. Ehkä hän ei edes muista sinua enää. Ehkä hän <em>pääsi yli</em>.” <br>\n<br>\nTällä kertaa pallo ei vastannut, vaan sen sininen hehku himmeni hieman, jättäen jälkeensä täydellisen hiljaisuuden. Saraji huokaisi, survoi pallon takaisin varustevyönsä pussukkaan, kiroillen päässään omalle tahdittomuudelleen. Hän ei ollut varma, miksi hän oli nykyisin näin hermostunut. <br>\n<br>\nVahki vilkaisi pöydällään lepäävää miekkaansa, muistellen haikeasti vanhoja sotapäiviään. Hän tiesi toiminnan ajan olevan ohi hänen osaltaan. Hän ei voisi jatkaa taistelemista enää kauaa. ”Minä en ole enää nuori. Vuosisatojen taistelemisen jälkeen minut vain laitettiin uneen... minä rapistuin, pölytyin Xian katakombeissa...” Saraji ei ollut varma puhuiko hän itselleen, vai yrittikö hän pyytää puhumalla anteeksi taskussaan lepäävältä pallolta. <br>\n<br>\nAstellessaan ikkunalleen, hän huomasi auringon laskevan vähitellen horisonttiin, saaden torikauppiaat pakkaamaan tavaroitaan ja valmistautumaan sulkemiseen. Creedyä ei enää näkynyt. Saraji arveli tämän menneen takaisin kotiinsa, saaren itärannikolle.<br>\n<br>\nVahki sulki silmänsä ja kokosi kunniallisuuden haljenneet palasensa. ”...äh, anteeksi tuo äskeinen. Minä vain puhuin omiani... minulla on vain koko ajan sellainen olo, kuin... olisin unohtanut jotain. Aivan kuin minulta jäisi jotain ilmiselvää huomaamatta.”<br>\n<br>\nIkuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen, kun puolet auringosta oli jo kadonnut horisontin taakse, Sarajin taskusta kuului vaimea voihkaisu. Hymy palasi Vahkin kasvoille. Tämä riittäisi hänelle... tältä erää.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Hiipivä Matoran, piilotettu linkkuveitsi – Kaja-Wahi</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/AumROBL_Z_0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/AumROBL_Z_0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Siinä se kuulles olishi. Laavazoun. Se on poeka vihane paikka. Uohan varovaane.” Mata Nui -lehmän vetämän kärryn päällä kököttävä Turaga levitti pienet tikkaat, joita pitkin Creedy laskeutui tielle. Punainen Matoran kumarsi syvään ja kiitti karavaanaria kyydistä. Turaga hoputti lehmänsä matkaan ja toivotti Creedylle onnea tämän tehtävälleen.<br>\n<br>\nMatoran ryhdisti selkänsä ja kiristi reppunsa nyörejä. Pienin askelin hän alkoi kulkemaan tien sivua pitkin, vähitellen ajautuen syvemmälle laavakivestä muodostunutta aluetta. Mökille ei ollut onneksi pitkä matka ja muutaman minuutin rivakan talsimisen jälkeen Creedy onnistui jo näkemään valtavan kivitasangon keskellä jököttävän romukasan. <br>\n<br>\nMatoran varmisti päässään ottaneensa kaiken tarvittavan mukaan. Ruokaa, juomaa, kivihakku kellarin tukkeumien varalle, paperimappeja, kynän, taskulampun, paristoja ja linkkuveitsen, jonka Creedy oli ovelasti piilottanut teippaamalla sen reiteensä. Ei hän uskonut sitä tarvitsevansa, mutta hänen päässään kasvava epävarmuus laittoi hänet tekemään asioita, joista hän ei pitänyt. Joskus täytyi osata varautua kaikkeen.<br>\n<br>\nCreedy huokaisi helpotuksesta. Killjoyn sana oli sentään tällä kertaa pitänyt paikkansa ja mökin ympäristön leiri oli todellakin kadonnut. Matoran kiersi talon takaa, tarkastaessaan samalla sen puolen vahingot. Kaikeksi yllätykseksi, Creedy huomasi aivan mökin takimmaisen seinän olevan edelleen pystyssä. Matoran hyppäsi lohkareen päälle ja nousi kurkkaamaan Killjoyn mitoille tehdystä ikkunasta sisälle raunioihin. <br>\n<br>\nCreedy huudahti ääneen. Hän laskeutui alas ja pamautti kätensä suunsa eteen, painautuen tiukasti vasten seinää. Yksi Nazorak. Yksi tarkkuuskiväärillä varustautunut sotilas, joka tähtäili vastakkaiseen suuntaan, kohti aavaa kivistä tasankoa. Punainen Matoran oli kauhuissaan. Se oli varmasti kuullut hänet. <br>\n<br>\nCreedy tiesi, ettei hän voisi juosta. Tarkkuuskivääri napsauttaisi hänet välittömästi hengiltä, jos hän pakenisi avointa maastoa pitkin. Matoran hapuili vapisevin käsin reiteään, repien teipit linkkuvietsensä ympäriltä. Hän tunsi otsansa hikoavan ja henkensä salpautuvan, ajatellessaan, mitä hän tulisi tekemään seuraavaksi. Hiljaiset askeleet läpi raunioiden, tarkkaavaisena ja äänettömänä. Yksi veitsenisku selkään...<br>\n<br>\nCreedy tiesi, ettei hän ollut tappaja, tiesi ettei nauttisi tilanteesta, mutta sota oli opettanut hänellekin. Selvityjät voittivat. Hitain ja hatarin askelin, punainen Matoran alkoi hiipimään pitkin mökin takaseinää, varoen astumasta heiluvien kivenmurikoiden päälle. Hetken hän oli todella kateellinen Ämkoon Veljeskunnan ninjamatoraneille. Seinän päässä Creedy veti syvään henkeä. Hänen toivonsa piili siinä, että Nazorak olisi lähtenyt toiseen suuntaan äänen kuultuaan, jotta Creedy pääsisi rauhassa iskemään.<br>\n<br>\nTietäen, ettei hän voinut pitkittää tilannetta enemmän, Creedy kätki linkkuveitsen selkänsä taakse ja astui esiin seinän takaa. Matoranin valtavaksi yllätykseksi, Nazorak ei ollut kuullut mitään, vaan tähtäili edelleen rauhassa kohti laavakenttiä. Tämä olisi helppoa, vain muutama askel ja kaikki olisi hänen käsissään...<br>\n<br>\n...tai olisi ehkä ollut, jos Nazorak ei olisi juuri sillä hetkellä kääntänyt päätään. Creedy jähmettyi, tuijottaen kauhuissaan Nazorakin leukoja ja tuimaa katsetta. Tuo torakan katse mittaili. Se tarkasti katseellaan Matoranin päästä varpaisiin ja kaikkien odotusten vastaisesti, se nyökkäsi. Linkkuveitsi tipahti Creedyn hikoavista käsistä. Nazorak käänsi päänsä takaisin kiikariin, Matoranin yrittäessä tajuta tapahtunutta.<br>\n<br>\n”H-hei, mikä temppu tämä on? Yritätkö sinä hämätä minua vai mitä? Kuule ei onnistu minuun ehei, minun legendani kiirii kuules kauas, ettäs tiedät.” Vapisevalla äänellä sopertava Creedy sai vastaukseksi ainoastaan Nazorakin päänpudistelua. Selin Matoraniin seisova Torakka ei laskenut mitään huomiota Creedyyn. Hämmentynyt Matoran otti muutaman askeleen kohti Nazorakia ja kokeili avata keskustelua uudelleen. ”Tuota... miksi sinä et hyökkää?” Heti sen sanottuaan, Creedy kirosi typeriä sanavalintojaan, valmistautuen perääntymään, jos Nazorak päättäisikin muuttaa mielensä. Mutta Matoran ei vieläkään saanut vastausta, ainoastaan nyökkäyksen kohti Nazorakin maassa lojuvaa salkkua. Creedy alkoi vähitellen saada henkeään takaisin ja astelikin nyt salkun luokse, päättäen leikkiä mukana. Creedy osoitti salkkua kysyvästi, Nazorakin nyökätessä vielä kerran.<br>\n<br>\nIson salkun pohjalla lepäsi kaksi paperia. Sen kummempia ihmettelemättä (ja tilanteesta totaalisen epäilevänä) Creedy nosti ensimmäisen paperin ja alkoi lukea:<br>\n<br>\n<em><strong>Tehtävänanto:</strong> Tuntemattoman kohteen paettua viholliskohteesta 33C, on päätetty lähettää paikalle kolmenkymmenen sotilaan partio. Tehtävänä on pitää alue omien hall...nikeussa ja tutkia suureen kokoluokkaan luokitellun viholliskohteen alkuperää.<br>\n<br>\nOn elintärkeää, että alue pidetään hallinnassa ja tunkeilijat eliminoidaan välittömästi.<br>\n<strong>Ulkoalueiden toimintavastaava – 036.</strong></em><br>\n<br>\nCreedylle tämä paperi ei sisältänyt mitään muuta ja tämä nostikin kysyvän katseen vieressä seurailevaan Nazorakiin. Tämä nyökkäsi Matorania jatkamaan seuraavaan paperiin.<br>\n<br>\n<em><strong>Lisäys:</strong> Ulkoalueiden toimintavastaava 036:n toimeksianto on puutteellinen. Koska tunkeilijaa ei ole määritelty, taistelutahdoton osasto kieltäytyy avaamasta tulta. Huomioiden viholliskohteen sijainnin olevan poikkeuksellisen lähellä vihollisen linnaketta, katsoo osasto tarpeelliseksi pitää matalaa profiilia ja pyrkii pysymään tulitauossa kohdetta lähestyvien olentojen kanssa. <strong>Osastojohtaja 4443 ottaa vastuun jatkotoimenpiteistä.</strong></em><br>\n<br>\n”Minä ymmärän, minä ymmärrän!”, huudahti Creedy innoissaan, ”Täällä ei ole ruumiita, joten oletan, että Killjoy vain pelotteli kaikki pois. Ja nyt sinä istut täällä yksin viimeisenä rohkeana täyttämässä tehtävänantoa.” Nazorak nyökkäsi hieman allapäin, kääntäen katseensa jälleen kiväärinsä tähtäimeen.<br>\n<br>\n”...en olisi uskonut. Taistelutahdottomia Nazorakeja... miksi te... tai sinä, ette tahdo taistella?”<br>\nKivääri putosi Nazorakin käsistä, tämän noustessa täyteen pituuteensa. Creedy kavahti taaksepäin, pahoitellen tahditonta kysymystään. Nazorak ei kuitenkaan ollut loukkaantunut, vaan kumartui aivan Matoranin eteen, nostaen päänsä suoraan ylös, paljastaen kaulansa.<br>\n<br>\nCreedy alkoi voida pahoin. Nazorakin kurkku näytti siltä, kuin sitä olisi viillelty veitsellä kymmeniä kertoja. Kaulansa paljastamisen lisäksi, yksi Nazorakin sormista kalahti maassa makaavaan paperiin, suoraan tekstin: ”036”-kohdalle. ”...minä, öh, siksi sinä et siis puhu, niinhän? Kun hän teki tuon sinulle?” Nazorak nyökkäsi ja nousi takaisin pystyyn, nostaen samalla maahan pudottamansa kiväärin.<br>\n<br>\nTähtäilyään jatkaen Nazorak näytti miltei unohtaneen Matoranin läsnäolon, jättäen hiljaisuuden vallitsemaan kaksikon välille. Creedy mietiskeli hieman vaivaantuneena, huojentuen kuitenkin tilanteesta. Vihollinen tai ei, tämä Nazorak tottelisi silti käskyjään. Hän ei tulisi käymään Creedyn kimppuun. Tiedostaen tämän, Matoran alkoi tutkailemaan raunioita. Hän näki ammottavan reiän siinä, mistä hän oli muutama päivä sitten rysähtänyt ulos. Hän pääsisi laskeutumaan siitä suoraan kellariin, valmistelemaan tutkimustyötään.<br>\n<br>\nMatoran asteli aivan reiän kohdalle, valmiina hyppäämään alas, kunnes hänen päähänsä pälkähti vielä yksi kysymys: ”Mutta hei, jos sinulla ei ole lupaa avata tulta, miksi sinä tähtäilet tuolla aseella ympäriinsä?” Nazorak kääntyi vielä kerran ja iski kaksi nyrkkiään rinnalleen, seisten ylpeänä, tuijottaen kohti taivasta.<br>\n<br>\n”Niin tietenkin”, Creedy hymähti ja hyppäsi yhdellä loikalla sisään raunioihin.<br>\n<br>\n<em>Nelisen tuntia myöhemmin</em><br>\n<br>\nPilvisen taivaan ollessa jo sysimusta, epätodennäköisin mahdollinen kaksikko oli syventynyt ”keskusteluun” raunioiden keskelle väsätyn nuotion ympärille. Puhetaidoton alokastorakka lähinnä nyökkäili ja viittoili Creedyn junan lailla kulkevalle selitykselle. Matoranin pelko ja mahdolliset sosiaaliset estot olivat kadonneet sillä sekunnilla, kun tämä ison työmäärän jälkeen kapusi ylös kellarista. Pienen suostuttelun jälkeen myös Nazorak suostui laskemaan kiväärin käsistään ja nyt kaksikolla ei ollut enää mitään vaikeuksia kommunikoinninkaan kanssa, näiden istuessa leirinuotiolla, maistellen Creedyn mukanaan tuomia juomia.<br>\n<br>\n”Joten niin, minä olen miettinyt tätä jo varmaan vuosia, mutta se mies ei kerro mitään, ei paljasta mitään. Salailee asioita, joilla saattaa oikeasti olla merkitystä. Siis ei siinä mitään, jos omat menneisyyden haamut haluaa pitää salassa, mutta nyt jos verenhimoiset Metsästäjät alkavat liikkua Klaanissa, ei tarvitse miettiä kauaa, kenen perässä ne ovat, jos Guardiankaan ei ole palannut matkoiltaan...”<br>\n<br>\nNazorak kuunteli vilpittömällä mielenkiinnolla, pitäen katseensa kuitenkin sylissään lojuvissa papereissa. Creedyn työtä avustaen, torakka selaili Killjoyn arkistojen papereita, yrittäen löytää johtolankoja, jotka joko yhdistäisivät Metsästäjät ja Killjoyn tai vaihtoehtoisesti jotain epäilyttävää, jolla Creedy saisi todistettua Vahkitoverilleen olevansa oikeassa heidän yhteisen ystävänsä suhteen.<br>\n<br>\nCreedy pureskeli tikkua, selaillen omaa paperipinoaan, vilkuillen välillä Nazorakin selailuprosessia. Matoranin mieli vilisi, mutta ensimmäistä kertaa aikoihin hän oli todellisesti positiivisella mielellä. Hän oli juuri todistanut vihollisenkin riveissä olevan taisteluun haluamattomia, jonka lisäksi hän uskoi löytäneensä maailman parhaan kuuntelijan... johtuen toki osittain toisen osapuolen puhekyvyttömyydestä. Nyt hän sai jakaa työnsä muokavassa ympäristössä. Matoran tunsi stressitasonsa laantuvan vähitellen.<br>\n<br>\nMinuutit kuluivat ja kaksikon vieressä keinuva paperipino kasvoi kasvamistaan. Kymmeniä asiakirjoja, strategisia suunnitelmia ja päiväkirjaraportteja myöhemmin, Creedy alkoi osoittaa väsymisen merkkiä. Nazorak vilkaisi Matoranin huokailuja sivusilmällä, pitäytyen kuitenkin tiiviisti hommassaan. Creedy oli tästä mielessään kiitollinen. Nazorakit olivat selkeästi asioita kyseenalaistamattomia ahkeria työntekijöitä, tuli tehty työ sitten kenelle tahansa.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/YVHKVx_esxM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/YVHKVx_esxM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nNostaessaan jälleen yhtä paperipinkkaa (ja pelastaessaan yhtä kasaa kaatumasta suoraan nuotioon), yksi muita selkeästi kellertävämpi liuska valahti muiden välistä. Creedy päätti silmäillä sen ensiksi läpi, tajuten sen kirjoituksen kuitenkin olevan hänelle täysin tuntematonta. Matoran päätti jättää merkilliset neliskanttiset kirjaimet omaan arvoonsa, kunnes tajusi Nazorakin saaneen jonkin sortin hepulin. Käsiään viuhtoen, tämä kurkotti kohti paperinpalaa, Creedyn lopulta ojentaessa sen hänelle. Nopean kaivelun jälkeen torakka kaivoi omasta pinostaan samannäköisen kellertävän sivun ja asetteli nämä maahan vierekkäin. <br>\n<br>\n”Ömh, niin, kaksi samannäköistä sivua? Mutta tuo kielihän on aivan outoa. Ei siitä saa mitään selvää.” Nazorak louskutti leukojaan sormi pystyssä ja kaiveli paperien seasta pienen vihkosen. Luisevine sormineen Nazorak avasi vihkon ja selaili haluamalleen sivulle. Kyseessä oli Matoranien opetusvihkonen, jossa esiteltiin vanhoja kieliä. Sivulla komeili samanlaisia neliskanttisia kirjaimia, joita kaksikon löytämissä paperinpaloissakin. Vihkon otsikko sai Creedyn innostumaan: <strong>Metru Nuin Vahkien ohjelmointikieli...</strong><br>\n<br>\nCreedy ryntäsi nuotion toiselle puolelle Nazorakin viereen ja alkoi selittämään hullun tahdilla.<br>\n”Tämä on... nerokasta. Nämä paperit ovat käsin kirjoitettuja, joten Killjoy on aivan hyvin voinut... aaah, nerokasta! Hän on kirjoittanut muistelmiaan ohjelmointikielellä ja vieläpä miltei kadonnella sellaisella. Vahkeja ei ole valmistettu lisää satoihin vuosiin... ja tässä sitä on. Odotas, tämä on varmaan verrattavissa Killjoyn puvun ohjelmointikieleen... odotas, KYLLÄ! AIVAN! Ahhaha, ovela sinä olet Killjoy, sen minä annan sinulle. Killjoyn pukujen ja Vahkien ohjelmointikieli, ne ovat täsmälleen sama, Killjoy ei tehnyt muuta, kuin erotti näiden palikoiden sisällä olevat merkit omaksi kokonaisuudekseen... tämän ratkaisu ei pitäisi viedä kauaa. Ojentaisitko sen kynän sieltä.”<br>\n<br>\nNazorak oli aidosti hämillään Creedyn saamasta nörgasmista ja tämä seurasi nyt vierestä, kun punainen Matoran käänsi tekstiä kynä sauhuten. Noin puoleenväliin urakassaan päästyään, Matoran kuitenkin nosti kynän paperista, katsoen tekemisensä kohdettaan hämmentyneenä.<br>\n<br>\n”Tämä... tämä ei ole Killjoyn tekemä. Tämä näyttää kuin joltain historiankirjan pätkältä. Miksi kukaan ikinä kirjoittaisi historiankirjaa näin?” Nazorak nyökkäili Creedyä jatkamaan kääntämistä, seuraten Matoranin hetki hetkeltä enemmän hämmästynyttä ilmettä. Lopulta Creedy tiputti kynän ja huokaisi. ”Tämä... tämä ei ole edes vanha. Paperi kyllä, mutta tämä päiväys... tämä teksti on kirjoitettu vain kaksi vuotta sitten.”<br>\n<br>\nNazorak viittoili Creedyä selittämään lisää. Matoran suoristi selkänsä ja hieraisi otsaansa. ”Tämä on selkeästi katkelma jostain pidemmästä tekstistä, kenties jopa kirjasta. Sen on kirjoittanut... eih. Tämä on kirjoittanut ”Toa, jolla ei ole nimeä”. No tämähän auttaa kovasti.” Nazorak viittoili lisää. Creedy veti henkeä ja luki tekstin viimeiset rivit: <em>Sinä Metsästäjä, sinä Toa. Kuka tahansa tätä lukee, minä rukoilen. Joku toimii meidän välissämme ja jos emme nouse nyt, jos emme nosta aseitamme ennen kuin on liian myöhäistä, palaamme takaisin vanhaan. Kaikki kipu ja tuho, kaikki se taistelu oikeuden puolesta. Kaikki se oli tehty turhaksi. Pian maailma sotii, oletko sinä valmis?</em><br>\n<br>\nNazorak kohautteli olkiaan. Creedy nyökkäsi tälle: ”On toki mahdollista, että tämä on vain jonkun hullun pelottelua... mutta tämä tekstin alku on täynnä puhdasta faktatietoa Toat-Metsästäjät -sodasta. Killjoy ei ikinä säilyttäisi mitään, minkä todellisuuspohjaa hän epäilisi. Hän on äärimmäisen kriittinen näissä asioissa.”<br>\n<br>\nNazorak näytti mietiskelevältä ja tämä osoitteli paperien hieman repaleisia reunoja. Creedy hymähti myöntävästi. Molemmat tiesivät paperien olevan osa jotain isompaa kokonaisuutta. Pienen hetken kaksikko kaiveli, jos he löytäisivät lisää paloja, mutta joutuivat pian luovuttamaan. Creedy huokaisi ja käänsi katseensa taivaalle. ”VT... onkohan hän jo nukkumassa? Hän osaa kaiken Metsästäjien jutuista.” Nazorak katsoi Creedyä kysyvästi. Katsettaan liikauttamatta, Creedy totesi tämän yksinkertaisesti olevan Klaanin arkistojenhoitaja. Nazorak alkoi viittoilemaan lisää.<br>\n<br>\n”Tähän aikaan yöstä ja sinä haluat, että minä menen tapaamaan häntä?” Nazorak nyökkäsi vielä uudelleen, Creedyn vain tuskaillessa mietteitään. ”Ännnhh, no ehkä minä sitten, ehkä hän osaisi jäljittää tämän lähteen. Mutta... sinä et ihan taida voida tulla mukaan.” Nazorak teki yhdellä käsistään pyöräyttävän liikeen, joka selvästi merkkasi sitä, että torakka oli sinut asian kanssa. Creedy tirskahti tälle. Hän oli nähnyt kyseisen eleen viimeksi Rukin elehtiessä kahvipöydässä...<br>\n<br>\nCreedy kumarsi Nazorakille, kiittäen tätä vuolaasti. ”Tähän asti kuvittelin sodan olevan absoluuttista... kiitos sinulle sen maailman rikkomisesta. Pärjäile, minä palaan vielä takaisin... toveri.” Nazorak seisoi Matorania tuijottaen, kääntyen lopulta itsekin kumartamaan syvään. Creedy nosti reppunsa selkään, paperit tiukasti kouraansa ja lähti kävelemään raunioilta kohti maantietä.<br>\n<br>\nNazorak katsoi tämän menoa, kunnes Matoran katosi lopullisesti pimeyteen. Torakka istahti alas mietteissään, katse maassa. Siellä hän huomasi pudonneen linkkuveitsen, Matoran-kokoisen sellaisen. Vienoinen hymy leuoillaan, Nazorak nosti veitsen ja heitti sen loimuavaan tuleen.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Odina, valvomo</strong><br>\n<br>\nPimeää valtaisaa huonetta valaisi ainoastaan kahdeksan valtavaa yhdelle seinälle survottua kuvaruutua. Nuo ruudut lähettivät kuvaa kaikkialta Metsästäjien linnoituksesta, näyttäen kuvaa niin keskustorilla käynnissä olevasta kahakasta, kuin The Shadowed Onen tornin hiljaisesta sisäänkäynnistä. Yksinäinen massiivinen hahmo seisoi keskellä huonetta, tujottaen sivusilmällä noita kyseisiä ruutuja.<br>\n<br>\nMustavalkoinen sulavalinjainen olento tuijotti käsissään lepäävää mustaa, ainaan savuavaa miekkaa, joka kiilsi edelleen edellisen uhrinsa verestä. Miekka nousi hitaasti kohti sen kantajan irvokasta, kymmeniä pitkiä hampaita sisältävää ammottavaa suuta. Pieni verijono valui miekan varresta olennon kitaan, tämän maiskutellessa ylimalkaisesti maistettuaan veren maun. Vaikka noissa hirviömäisissä kasvoissa ei ollut lainkaan silmiä, näytti olento silti kääntelevän miekkaa käsissään, aivan kuin tämä näkisi sen...<br>\n<br>\n”Mestari TPO, Ilmalaivat lähtivät juuri, etkö luulisi, että sinun kannattaisi lähteä perään?” Hahmo säsähti vihaisena. Huoneen sivusta oli auennut ovi, josta kurkki sisään pieni riutunut valkoinen Toa kiikarisilmineen. Varovaisella äänellä ilmoille noussut ehdotus ei ollut verta maistelevan hahmon mieleen, vaan tämä asteli muutamalla rivakalla askeleella ovelle, tarttui rääkäisevään Toaan ja heitti tämän huoneen toiseen päähän rajulla otteella. ”Kuinka monesti minun pitää sanoa, että sinä et käytä minusta sitä ylimielistä johtajan antamaa lempinimeä. Purifier sinä imbesilli, Purifier!”<br>\n<br>\nOmaa nimeään julistaen Purifier asteli ympäri huonetta, nurkassa viruvan kylkeään pitelevän Toan katsoessa vieressä. ”Anteeksi Mestari Purifier, anteeksi... mutta eikö sinusta silti olisi järkevää lähteä niiden ilmalaivojen per-” ”HILJAISUUS! Minun ei tarvitse juosta jonkun saastaisen puolieliön perässä. Sitä varten suunnitelma luotiin. Me aloitamme ensimmäisen vaiheen tänä yönä.”<br>\n<br>\nToan nöyristellessä, Purifier asteli ruutujen eteen ja painoi kuudennen ruudin vieressä olevaa painiketta. Ruudun kuva vaihtui näyttämään raskaasti panssaroitua kuljetusjunaa, jota vahti kymmeniä Metsästäjiä. Purifierin kita värisi ja tämä nostikin sille häiritsevän virneen: ”Näyttää siltä, että <em>mestarini</em> aikoo siirtää sirun. Odotettua, kyllä. Orja, onko sinulla tietoa tästä?”<br>\n<br>\nValkoinen Toa kavahti kuullessaan orja-nimityksen, mutta astui kuitenkin esiin, jääden seisomaan Purifierin vierelle. ”Kyllä mestari... kuulin kun vartijat puhuivat aamulla. Nimda siirretään uuteen kohteeseen, siihen ennalta sovittuun. Ehdotuksesi oli siis mennyt läpi.”<br>\n<br>\n”Ja avain?”<br>\n<br>\n”Se jää johtajalle itselleen.”<br>\n<br>\nMustavalkoinen Metsästäjä murahti ja Toa oletti tämän olevan myöntäväisyyden ääni. Purifier kääntyi ”orjaansa” kohti ja jäi tuijottamaan tätä säälimättömästi. ”Olemme siis odottaneet tarpeeksi kauan. Pian kaikki tarvitsemamme kokoontuu yhteen. Aloitamme vaiheen yksi.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/1gdzcr6iLxY" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/1gdzcr6iLxY</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nToa nyökkäsi ja ryntäsi huoneesta ulos, käyttäen samaa ovea, mistä oli tullut sisäänkin. Koneiston yllättävä kalahdus jäi kaikumaan huoneen sisällä ja kuin kammettuna, kuvaruutujen seinä alkoi kääntymään ympäri. Purifier tuijotti tyytyväisenä näkyä ja hitaan käännöksen jälkeen seinä loksahti takaisin paikoilleen. Kaksitoista pientä koloa, joissa yhdeksässä paloi valo. Jokaisen valaistun kolon sisällä loisti miltei lasisen näköinen pallo, joista jokainen hohti omaa väriään. <br>\n<br>\nPurifierin luisevat sormet hivelivät kolmea tyhjää koloa. Toa oli saapunut huoneesta seuraamaan tilannetta. Vetäen henkeä syvään, Metsästäjä kosketti vuorotellen jokaista yhdeksää palavaa kiveä. Sokaiseva valo täytti huoneen, Purifierin nauraessa riemusta. ”<strong>Vuosituhansien työ on pian saatettu päätöksen!”</strong> Metsästäjä levitti kätensä ylös, nauraen yksivää, karheaa nauruaan. ”Kolme lisää... tulkaa luokseni, kokoontukaa, tehkää se, mitä niin kauan sitten sovimme.”<br>\n<br>\nKivien valo voimistui hetki hetkeltä. Äsken niin pimeä huone kylpi nyt valosta, saaden hämärään tottuneen Toan kouristelemaan. Purifierin hampaat kirskuivat toisiaan vasten. Kivien alla lepäsi yksi painike, jonka päälle Metsästäjän sormi päätyi lepäämään. ”Oletteko valmiita ystäväiseni? Sillä tästä alkaa elämänne juoksu.”<br>\n<br>\nJa niin Purifier painoi nappia. <br>\n<br>\n<strong>Ämkoon veljeskunnan saari</strong><br>\n<br>\nMaassa makaavat Lääkintävahkin osat nytkähtivät vielä kerran. Pieni valo maassa lojuvan pään takaosassa vikkui himmeästi. Kaatunut sotilas ei enää kuitenkaan liikkunut, eikä koskaan tulisi sitä tekemään...<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Xia, Mustan Käden salainen tukikohta</strong><br>\n<br>\nViimeiset vartioon jätetyt Vahkit pitelivät päätään. Suurimman osan kaatuessa tuskissaan maahan, ei kukaan huomannut yksinäisen komentohuoneen lattialaatan liikettä. Lattialaatassa komeilvat sanat: <em>Tässä lepää Herra, Mustan Käden entinen johtaja.</em><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nSaraji makasi Kahviossa liikkumattomana, epätoivoiset Matoranit yrittivät turhaan saada eloa Vahkiin... Hänen taskustaan hohtava sininen valo sai monet hämmästyneeksi.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Killjoyn mökin rauniot</strong><br>\n<br>\nKilljoyn vanhojen pukujen jäänteen hohtivat punaista valoa. Ylhäällä istuva Nazorak ei ollut todistamassa tilannetta.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Ilmalaiva, matkalla kohti Metru Nuita</strong><br>\n<br>\nMustiin siteisiin pukeutunut salamatkustaja katsoi kauhuissaan oranssin kiven alkaessa hehkumaan. Hänet huomattaisiin pian, jotain oli keksittävä. <br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tuntematon sijainti</strong><br>\n<br>\nKäytävät olivat täynnä juoksevia Vahkeja. Punaiset valot vilkkuivat ympäriinsä, noin viidenkymmenen Vahkin ryhmittyessä rivistöön pitkälle käytävälle. Käytävän päässä sijaitsevat liukuovet aukesivat, mustan naispuolisen mekaanisen olennon astellessa niistä sisään. Vahkit tekivät kunniaa, nainen jäi seisomaan joukon keskelle.<br>\n<br>\n”Päivä on tullut, nappasimme yhdeksän kahdestatoista signaalista yhtäaikaisesti. Vihollinen on alkanut toimimaan. Kaikki objektiivit unohdetaan. Otamme käyttöön hätästrategia viiden. Etsikää hänet, etsikää hänen ystävänsä, etsikää kuka vain, joka voi auttaa meitä. Etsikää Killjoy, ennen kuin on liian myöhäistä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1321,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-11-04T16:37:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon metsä, Eteläisen mantereen pohjoispuoli</strong><br>\n<br>\nPimeys oli pienessä metsässä, joka oli lähellä yhtä Matoran-kylää. Kukaan ei ollut käynyt tuossa metsässä ja palannut takaisin. Metsässä oli paljon Matoraneille tuntemattomia Raheja, joista osa oli saattanut jo mutatisoida, metsän keskiosassa olevan lähteen vuoksi. Vaikka lähde näytti kristallinkirkkaalta ja puhtaalta, niin se mutatisoi. Kukaan ei tiennyt miksi, oliko siinä kenties mutageenejä vai mitä.<br>\n<br>\nTuuli puhalsi kylmästi, eikä se helpottanut erään Ta-Matoranin tilaa. Vaikka lähellä oli Matoran-kylä, hän ei mennyt sinne, eikä asunut siellä. Puiden varjot näyttivät pelottavilta ja jokaisessa puskassa näytti olevan Matoranin liikkeitä tutkiskeleva silmäpari. Rahi-lintuja lensi taivaalla, huutaen kuin korppikotkat.<br>\n<br>\nTa-Matoran oli kooltaan lyhyempi kuin muut Matoranit. Hänellä oli punainen Hau ja vartalo oli keltainen ja punainen. Hän ei juossut, vaan kuljeskeli hiljaa, mutta ei katsonut ollenkaan taakseen.<br>\n<br>\nRahit huusivat vähän kauempana ja etsivät saalista. Matoran ei silti pelännyt, vaan jatkoi matkaansa. Hän kanniskeli mukanaan pientä paperilappua.<br>\n<br>\nViime viikolla, Matoran oli auttanut Bio-Klaanin saarella olevia Matoraneja. Hänen avullaan, kyliin oli järjestetty erilaisia puolustusmenetelmiä ja ansoja, jotta Tärtäläiset eivät iskisi niihin uudelleen. Ta-Matoran oli silloin pukeutunut mustaan, jotta häntä ei tunnistettaisi.<br>\n<br>\nTa-Matoran oli myös käynyt tutkiskelemassa Bio-Klaanin saarta ja sen linnoitusta. Mutta ei hän sinne hyökkäisisi. Miksi ihmeessä? Siellä oli hyviä liittolaisia, joten niitten kansa ei tarvinnut kinastella.<br>\n<br>\nMatoran avasi käärön ja rupesi lukemaan sitä taas. Hän alkoi lukea ääneen, vaikka kukaan ei ollut kuuntelemassa.<br>\n<br>\n<em>Sinä turvaudut mystiseen voimaan,<br>\nmutta joutuvat kuoleman kellot soimaan.<br>\nPedot ja metsästäjät kimppuusi hyökkäävät,<br>\nvoimaa et saa, ennen kuin ne tyyntyvät.<br>\nMuinaisen metsän siimekseen sä meet,<br>\ntakaisin tuut tai et, ovat avaimet metsän rämeet.<br>\nEt tajua sä tätä, mutta tämä tärkeä on,<br>\nälä unohda sitä, tai olet toivoton.<br>\nYksi kuolee, yksi herää,<br>\nvihjeet joudut sä näistä kerää.<br>\nKuolema tai elämä, mysteeri se on<br>\nmutta</em><br>\n<br>\nTeksti meni lukukelvottomaksi, ja Ta-Matoran jäi jälleen pähkäilemään arvoitusta. Hän tiesi, että tekstissä tarkoitettiin juuri tätä metsää. Mutta metsästäjistä hän ei tajunnut. Keitä metsästäjiä? Pimeyden kenties?<br>\n<br>\n<em>Raaz...</em><br>\n<br>\nJoku sanoi hänen nimeään. Kuka se oli?<br>\n<br>\nRaaz oli saanut selville, että Bio-Klaani keräilisi joitain kristallinpalasia. Tutkittuaan asiaa jonkin aikaa, hän huomasi, ettei käärö ja kristallinpalaset liittyneet toisiinsa ollenkaan. Se oli hyvä, koska Raaz ei halunnut ollenkaan Klaanilaisia peräänsä.<br>\n<br>\nPian hän näki kaukana metsässä luolan. Ta-Matoran juoksi sen luo ja huomasi portin. <br>\n<br>\n<em>Sinä turvaudut mystiseen voimaan,<br>\nmutta joutuvat kuoleman kellot soimaan,</em> kuului ääni hänen päässään.<br>\n<br>\nRaaz katseli ympärilleen, mutta ketään ei ollut siellä.<br>\n<br>\n\"En pelkää, tiedän sen\", Matoran ajatteli.<br>\n<br>\nHän tutkiskeli porttia ja pian se avautui. Luolan sisällä oli kaksi patsasta, toinen oli kultainen, toinen musta. Vaikka luola oli ikivanha, kummassakaan ei näkynyt iän merkkejä.<br>\n<br>\nRaaz kulki patsaiden ohi ja tunti outoa tunnetta sisällään. Hän jatkoi matkaa, kunnes näki jälleen kaksi patsasta. Mutta näistä kumpikin oli Ta-Matoranin kädessä olevan käärön värisiä. Patsaiden silmät hohtivat punaisina, jolloin Raaz vähän perääntyi.<br>\n<br>\n<em>Raaz...</em> Ääni kuului jostain taas.<br>\n<br>\nRaaz kulki silloin patsaiden ohi, kunnes huomasi olevansa jälleen metsässä. Luolan ulkopuolella. Mutta luolaa ei ollut hänen edessään enää. Vaan alaspäin vievät portaat. Ta-Matoran meni alaspäin, kunnes putosi.<br>\n<br>\n<em>Sinä turvaudut mystiseen voimaan.<br>\nmutta joutuvat kuoleman kellot soimaan,</em> kuului jokapuolelta ikuisuudelta kestävän pudotuksen aikana.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1322,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-11-05T00:05:00.000Z","content":"<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<br>\nAmiraali katsoi komentokeskuksen panssarilasin läpi sotalaivansa kannen kaaosta. Hän nojasi oikealla kädellään ikkunaan eikä näyttänyt ryhtinsä puutten takia itseltään. Hän tiesi hyvin, ettei Rautasiipi ollut täydessä terässä muututtuaan Uuden Sukupolven koulutustiloiksi, mutta tällaisen epäonnistumisen piti olla mahdottomuus. Nazorak-joukot eivät olleet onnistuneet järjestäytymään remontoidussa laivassa, ja klaanilaiset kykenivät rellestämään ja listimään hajanaisia torakkajoukkoja, jotka käyttäytyivät kuin mitkäkin Skakdit. Maihinnousuihin tarkoitetut meritankit taas olivat jalkaväensuojaussiivekkeineen ja hitaasti liikkuvine tykkeineen aivan liian kömpelöitä osuakseen liikkeellä pysyviin klaanilaisiin.<br>\n<br>\n002:n synkistyneeseen mieleen valoa toi kuitenkin keulan suunnalta lähestyvä näky: SS Rautasiipi oli onnistunut organisoimaan täydet kaksi tusinaa laivastonsinisillä rintapanssareilla ja säkenöivän kirkkailla kivääreillä varustettua torakkasotilasta, jotka hölkkäsivät täydellisessä muodostelmassa ja aseet tanassa marssiaskel kerrallaan kohti klaanilaisten kuolemaa. Näky joka lämmittäisi jokaisen sosiaalisesesti hyväksyttävän Nazorakin torakanmieltä.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nTroopperin liekit kärvensivät Rukin alapuolella vielä yhden Nazorakin. Veden Toa koetti sulkea taistelun äänet mielestään kavutessaan metallisia tikapuita ylös kapean putken sisällä. Kylmä metallipuola kerrallaan hän loittoni torakoista, mutta samalla myös Troopperista. Hän oli kuulevinaan tulen Toan huutavan jotain provosoivaa Nazorakeista ja höysti kommenttiaan tulihuumorilla, mutta Ruki ei kuunnellut. Hän teki kaikkensa pitääkseen itsensä kasassa kaaoksen keskellä.<br>\n<br>\nJuuri kun Ruki oli heilauttamaisillaan itsensä ylös, kuuli hän altaan räjähdyksen. Taistelun äänet päättyivät kuin seinään, ja veden Toa jähmettyi täysin. Klaanilaisen miekka vaikeni.<br>\n<br>\n<em>Troopperi...</em> Ruki ajatteli. Häneen iski samanaikasesti suru, pelko, huono olo ja katumus. <em>Lähdin tälle matkalle, koska tahdoin auttaa Klaania. Nyt yksi soturi menehtyi takiani.</em><br>\n<br>\nEikä se edes ollut Rukin mielessä pahin ajatus. Häntä hirvitti huomata, kuinka tasaväkistä kamppailua ajatus klaanilaisen kuolemasta ja oman kuoleman pelko kävivät hänen päänsä sisällä. Sinisten käsien ote tikapuista puristui, eivätkä jalat totelleet. Metalliset seinämät tuntuivat murskaavan Rukin, eikä hän kyennyt hengittämään. Eikä varsinkaan puolustautumaan. Hän vain odotti hetkeä, jolloin torakat katsoisivat putkeen ja rei'ittäsivät hänet.<br>\n<br>\nVeden Toa oli aivan varma, että hän kuolisi tähän kapeaan, metalliseen tilaan.<br>\n<br>\nKaikki kuitenkin muuttui, kun alhaalta kuuluikin naurua. Mutta sitä ei pidetty torakkain suulla.<br>\n”Onnistuinko minä hämäämään teitä tällä naamaritempulla kaksi kertaa? Muistakaa ensi kerralla odottaa savun hälvenemistä ennen kuin oletatte Kanohi Haun kantajan kukistetuksi.<br>\n<br>\nLiekkien ja kiväärien, miekkojen ja keihäiden sinfonia alkoi jälleen ja Ruki palasi tähän maailmaan.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="527" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/IDHFJxMhMhs" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/IDHFJxMhMhs</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoron nopeat sivallukset ja Sugan voimakkaat lyönnit muodostivat teräisän suojavallin Nazorakein ja klaanilaisten välille. Kummallisesti Tronien akvaarion päälle retkottamaan asetettu Lignok alkoi virota juuri sopivasti, kun klaanilaiset saivat päihinsä tutun äänen.<br>\n<em>Hyviä uutisia kaverit! Klaanilaisia näköpiirissäin!</em><br>\n<br>\nMiekkailevat jään Toat eivät ehtineet intensiivisessä tilanteessa tarkistaa väittämää, mutta kalaisan sankarin sanoihin oli syytä luottaa.<br>\n”Jos harppuunani olisi kunnossa...” Matoro puhisi miekaniskujen lomassa, ja mäjäyttipä hän yhden torakan pois sutjakkaasti singotulla jäänkimpaleellakin. ”...puolet teistä riippuisi tuosta ilmatorjuntatykistä päät alaspäin-”<br>\n”Rumasta ilmatorjuntatykistä rumat päät alaspäin.”<br>\n”Kiitos Suga. Rumasta ilmatorjuntatykistä rumat päät alaspäin ja loput löytyisivät saman tykin piipusta <em>molemmat päät</em> alaspäin!”<br>\n<br>\nYksi Nazorak onnistui miltei kohottamaan kiväärinsä piipun kunnolliseen tähtäysasentoon, ennen kuin huomasi hävinneensä kalalle.<br>\n<br>\n”Tuo ei ollut ehkä ihan parhaimmistoasi,” Suga puhisi jakaessaan iskuja. ”Mutta olosuhteisiin nähden ihan hyvä. Eihän tässä saa happeakaan otetuksi huitomisen lomassa. Ja SINÄ et saa enää koskaan happea!”<br>\n<br>\nTorakan kurkku purskahti auki roiskaisten vihertävää tahnaansa Sugan kasvoille. Klaanilais-konkarin ilmekään ei värähtänyt.<br>\n<br>\n”Okei, ei tuokaan mikään laadun ähky huipentuma ollut.”<br>\n<br>\n<em>Elkää luovuttako, löydätte varmasti sisäisen runoilijanne ennen pitkää. Meissä kaikissa asuu sanaseppo,</em> kaikui pirteä ääni jään Toain mielissä.<br>\n<br>\nYhtäkkiä jään elementaalihyökkäykset saivat seurakseen liekin voiman, kun Bloszar liittyi taisteluun. Hän jäi kuitenkin pitämään toista suuntaa Hain kanssa, joka oli vaihtanut tilapäisesti säilänsä Nazorak-kivääriin, joka oli tullut ranteen tiimoilta poikki silpaistun käden koristamana. (”Kiva lisäosa, Hai-mies.”) Veden ja jään Toan silmissä loisti uusi, vihainen hehku. Hän ei ollut enää SS Rautasiivellä, hän oli kotisaarensa juoksuhaudoissa. Nazorakit eivät päässeet etenemään Kanohi Raun takaa tuijottavien silmien ja niiden hyvän liittolaisen, kiväärin tähtäimen tehdessä tiivistä yhteistyötä joka myös kuoleman jakamisena tunnetaan.<br>\n<br>\n”Lignok!” Ko-Matoralainen Korek huudahti huomatessaan maahan valahtaneen, tajuttoman ystävänsä. Hän ja Merkol kirmasivat kahden klaanilaisrintaman väliin ja kumartuivat Onu-Matoralaisen tiedottoman kehon ylle ja koettivat ottaa selvää josko tämä hengitti. Olkar ja Gefel jäivät Bloszarin ja Hain rinnalle ja koettivat pitää torakat matkan päässä. Sadje näytti taistelun keskellä eksyneeltä, mutta piti tikaria käsissään kumminkin.<br>\n<br>\nBloszar ja plasmakanuuna kuitenkin vaihtoivat rintamaa kolmen askeleen saattelemina, Sugan, Matoron ja Tronien puoli puski kuitenkin enemmän vihulaista sankarein niskaan. Aseen polttavat ammukset olivat juuri tiputtamassa tämän sivustan toista Nazorakiaan, kun halki laivan kiiri jonkinasteinen Nazorakinkielinen huuto. Samassa torakat vaihtoivat täysin strategiaansa ja lopettivat hyökkäyksen. Taistelu jatkui, vaikka torakat ottivatkin selvästi etäisyyttä. Yksi, eksyneen näköinen ja siniseen hattuun sonnustautunut torakanrääpäle jäi ihmettelemään paikalleen noin kymmenen metrin päähän. Bloszar ei tahtonut tappaa surkean näköistä oliota, mutta sitten laukaus tapahtui. Jostain piilosta ammuttu pienoisohjus oli räjäyttää Tronien akvaarion säpäleiksi. Bloszarin silmien surumielinen katse muuttui samassa vihaksi, ja liipasin vedettiin pohjaan. Sen sekunnin jälkeen tulen Toa ei osannut enää sanoa, oliko sormen liike ollut tiedostamaton vai harkittu, mutta katumus iski, kun hän näki aseistamattoman torakan huutavan tuskaansa ja kierivän maassa, suuri osa alaruumistaan vihreän veritahnan peitossa.<br>\n<br>\nNazorakit jatkoivat perääntymistään jättäen lajikumppaninsa maahan kärsimään. Hetken kuluttua sinihattuista raukkaa huomioimatta ainoat klaanilaisten näkyviin jääneet Nazorakit olivat kymmenet ja taas kymmenet maassa retkottavat tapukset, joista muutama vielä liikkui tuskallisesti loppujen ollessa pelkkiä raatoja tahi mömmökasoja.<br>\n<br>\n”Mitä kummaa ne puuhaavat?” Gefel äimisteli. ”Emmehän me voineet voittaa? Se ei olisi niin helppoa?”<br>\n”Äänessäsi on liikaa optimismia,” Hai varoitteli. ”Luulisin niiden perääntyvän ja järjestäytyvän. Niillä on kaikki edellytykset vain tulittaa meidät mataliksi, kunhan kaaos väistyy.”<br>\n<br>\nKaaos väistyi.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Musiikki voisi myös.</dd></dl>\n”No voi Karzahni.”<br>\n<br>\nSamassa kansi kuitenkin tärähti, kun punainen haarniska laskeutui raskaan kuuloisesti klaanilaisten keskelle.<br>\n”Joy, ehdinkin jo ihmet-”<br>\nKäden entinen kenraali kuitenkin hiljensi Sugan käsimerkillään. Joukkion vaietessa lähestyvät marssiaskeleet kuuluivat selvemmin ja selvemmin.<br>\n”Tarvitsemme panttivangin” Killjoy totesi ykskantaan.<br>\n”Panttivangin?” Hai kyseenalaisti suunnitelmaa. ”Eikö näiden koko pointti ole se, että näitä on näin paljon. Kuka olisi niin tärkeä, ettei mukamas olisi uhrattavissa?”<br>\n<br>\nMarssiaskelet lähenivät hetki hetkeltä, klaanilaisten aika oli käymässä vähiin. Vahvistukset olivat tulossa.<br>\n<br>\nKilljoyn kypäräinen pää heilahti lasisen komentosillan suuntaan. Teleskooppisilmällä varustettu Matoro oli ainoa joka näki Joyn ehdotuksen.<br>\n”Onko tuo... Amiraali?”<br>\n”002 itse. Nazorakin johtoportaan numero kaksi”, Killjoy varmisti. Suurin osa klaanilaisista tunsi kyseisen torakan maineelta: ylpeä merikarhu johti torakkain laivastoa suhteellisen itsenäisesti ja pukeutui hulppeisiin kaapuihin. Yksikään järjestön jäsen ei kuitenkaan ollut kohdannut tätä nilkuttavaa torakkapäällikköä kasvotusten.<br>\n”En tahtoisi olla ilonpilaaja”, Sadje pisti väliin. ”Mutta eiköhän tuo ole aika vahvaa panssarilasia. Millä meinasit päästä siitä läpi?”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="527" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/f5iHt6OH9zI" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/f5iHt6OH9zI</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Ammun sitä kaikella.”<br>\n”Kaikella?”<br>\n”Ihan hiton kaikella.”<br>\n<br>\nSamalla hetkellä Killjoyn rakaettisaappaat käynnistyivät ja punainen haarniska nousi ilmaan voimakkaiden moottorien avulla. Vaarallisen näköisiä Zamoreja rakettimaisine kavereineen alkoi heti sinkoilla joka suunnasta Metsästäjää kohti, mutta nopeasti liikkuva ja raskaasti aseistettu hahmo tiesi selviävänsä kohteensa luo.<br>\n<br>\n”Yksi ei yksinkertaisesti tuhoa komentosiltaa...” hän huusi ilmassa.<br>\n<br>\nRautasiiven ilmatilan puoleenväliin päästyään Killjoy näytti hajoavan osiksi. Todellisuudessa kyse oli kuitenkin aivan hemmetinmoisesta määrästä ohjuksia ja ammuksia ja Joysta itsestään, jotka kaikki jatkoivat matkaansa kohti komentosiltaa.<br>\n<br>\n”Mutta minulla ei olekaan yhtä vaan MONTA OHJUSTA!”<br>\n<br>\nJATAMM-KLBAMMOBAMMM!<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">...ja tämän musiikin voikin lopettaa tähän.</dd></dl>\n***<br>\n<br>\nAmiraali katsoi, kun ikkuna räjähti hänen naamalleen. Lasinsirpaleita ilmassa, ja sitten punainen haarniska nappasi torakkajohtajaa vatsan kohdalta. 002 tunsi nousevansa ylös huoneen katon noustessa romahtaessa alas. Seuraavaksi harppuunajalkainen upseeri lensi Killjoyn kovassa metalliotteessa ilmojen halki, kohti klaanilaisrinkiä. Zamorit olivat lopettaneet Joyn tulittamisen tämän päästyä komentosillan tuntumaan, mutta ilmeisesti muutama ammus oli osunut rakettimonoihin, kaksikon laskeutuminen oli nimittäin enemmänkin romahdus.<br>\n<br>\nTappajakyborgi-amiraali -yhdistelmä iskeytyi kipeän kuuloisesti metalliseen kanteen. Kesti hetki, ennen kuin sekava Klaanilaisjoukko tajusi, mitä oli tapahtunut. Komentosillan julkisivu oli romahtanut, ja nyt Joy oli puolitajuissaan maassa Amiraalin vieressä.<br>\n<br>\nMatoro puristi tiukasti ionikatanaansa. Hän yritti parhaansa mukaan saada tilanteesta edes jonkinlaista yleiskatsausta, mutta se osoittutui vaikeaksi. Koko porukka oli parhaillaan kannella. Heidän oikealla sivustallaan oli jonkinlainen väliaikaiskatos ja vasemmalla puolella avointa kantta ties kuinka pitkään. Oman lisänsä sangen epäkauniiseen maisemaan toivat muutamat torakanraadot, epämääräiset varusteet ja kaikenlainen roju, mitä kannella oli. Muunmuassa komentosillan materiaalia lojui yhden Joyn kääntämän panssarivaunun kappaleiden seassa. Nazorakit olivat epäilyttävän hiljaa, ainoastaan marssin ryminä kuului.<br>\n<br>\nMatoron oikealla puolella oli Summerganon, joka oli yrittänyt pitää nazorakeja loitolla maasta poimimallaan zamor-kiväärillä. Nyt hän vain kuulosteli huolestuneen näklisenä. Hieman taempana oli Hai sekä tämän laivan miehistön jäsenet. Lignok makasi heikon oloisena maassa hänen toverinsa yrittäessä auttaa tätä. Sadje oli hämillään ja yritti hakea turvaa muusta matoranjoukosta.<br>\n<br>\nBloszar roikotti yhtä barettipäistä, haavoittunutta torakkaa kiinni tämän käsistä. Tulen Toa kuitenkin katseli yllättävän säälivästi panttivankiaan. Klaanilaisen toisessa kädessä kohosi taivasta vasten uhkaavan näköinen tuliase, joka oli hetki ennen Nazorakien perääntymistä osoittanut tulivoimansa. Blozin vieressä Tronie virnisteli sinivihreästä akvaariostaan käsin.<br>\n<br>\nVälittömästi hetkellä, kun Joy iskeytyi vieraansa kanssa kanteen, tilanne sähköistyi. Oliko totta, että torakoiden toiseksi korka-arvoisin johtaja oli käytännössä heidän vankinaan?<br>\n<br>\nAmiraali yritti välittömästi suorittaa nilkkaavaa nousuaan, mutta Summerganon oli nopeasti syöksynyt Torakkaa kohti ja nappasi tämän kädet selän taa. Voitonriemu paistoi Jään Toan silmistä.<br>\n<br>\nIlme kuitenkin muuttui pikaisenlaisesti, kun torakat tulivat esiin. Ällistyttävän siistissä muodostelmassa ja korein haarniskoin varustautuneet Nazorakit tulivat esiin, jokaisesta suunnasta samanaikaisesti. Klaanilaiset saivat kuitenkin kiittää onneaan, että vastassa oli vihollinen joka odotti tulikäskyä. Skakdien käsissä panttivangit olisivat tuskin auttaneet penniintyneen puupalon vertaa, Nazorakit olivat kuitenkin huomattavasti järjestäytyneempi vastus. Niinpä torakat tyytyivät kohottelemaan aseitaan ja varmistamaan asemiaan klaanilaisten ympärillä.<br>\n<br>\n”Tämä ei pääty hyvin”, Hai mutisi klaanilaisten perääntyessä aina vain pienemmällä alueelle. ”Olen kokenut tämän ennenkin. Ja näilläkin on taatusti tarkka-ampujia.”<br>\n<br>\nKlaanilaisilla ei ollut enää tilaa perääntyä. Sankareiden selät ottivat toisiinsa kiinni, Lignokin liki tajuttoman kehon lojuessa muutaman metrin päässä. Sinibaretti alkoi myös vaipua tiedottomuuden toiselle puolen. Amiraali osoitti harppuunajalallaan maahan luhistunutta Onu-Matoralaista suoraan kasvoihin.<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Jälleen kerran on minun osoitettava kiitokset, tässä tapauksessa Matorolle, joka auttoi minut muuannen kirjoituslukon yli, eli siis hän kirjoitti aika paljon tästä. Tänks mate. Lisäksi kiitos Joikuboylle puolesta tämän osan musiikeista. Ja tosiaan, olen pahoillani, minun on taas kehotettava tätä porukkaa olemaan postaamatta soolona. Mutta pian. Pian.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1323,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-11-05T12:30:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon sijainti</strong><br>\n<br>\nRaaz näki vihdoin valoa ja tömähti suoraan maahan. Hänen olo tuntui oudolta. Metsää ei näkynyt missään. Raazin edessä oli se luola, johon hän oli joutunut äsken. Ta-Matoran meni sen sisään, mutta silloin siellä ei ollut kahta patsasta, niin kuin viime kerralla. Vain hämähäkinseittejä ja rikkoutuneita aseita.<br>\n<br>\nRaaz kulki eteenpäin vähän pelokkaana, kunnes kaatui. Hän katsoi mihin oli kaatunut ja näki kuolleen Toan, jolla ei ollut silmiä tai jalkoja. Toan vasen käsi näytti proteesilta, eikä siinä näkynyt iän merkkejä. Hänen naamiota Raaz ei tunnistanut.<br>\n<br>\nRaazin katsellessa ympärilleen, hän huomasi lisää Toien kuolleita ruumiita. Näky oli pelottava.<br>\n<br>\n\"Mi-mitä heille on tapahtunut?\" Raaz ajatteli mielessään.<br>\n<br>\nHän lähti juoksuun. Hänen edessään oli parin minuutin päässä luolan suuaukko ja siitä poistuttuaan, hän oli jälleen samassa metsässä.<br>\n<br>\n<em>Kuolemasi koittaa tänään Raaz...</em><br>\n<br>\nMatoran perääntyi kuultuaan tuon. Hän päätti palata luolaan, mutta se oli jälleen kadonnut.<br>\n<br>\nRaaz avasi käärön, mutta tällä kertaa, sen sisältö oli muuttunut. Siinä ei ollut enää sitä samaa runoa, vaan yksi lause. <br>\n<br>\n\"Kuolemasi koittaa tänään\", Raaz luki ja perääntyi sitten. Hän yritti muistella sitä runoa.<br>\n<br>\n\"Sinä turvaudut mystiseen voimaan,<br>\nmutta joutuvat kuoleman kellot soimaan.<br>\nPedot ja metsästäjät kimppuusi hyökkäävät,<br>\nvoimaa et saa, ennen kuin ne tyyntyvät\", Raaz ajatteli. <br>\n<br>\nSitten hän kuuli jälleen ääniä. Hän katsoi taakseen ja huomasi sieltä tulevan monia hahmoja. Raaz lähti juoksuun, kunnes huomasi Matoran-kylän valot.<br>\n<br>\n\"Pelastus\", Raaz ajatteli ja kiihdytti vauhtiaan. Hän olisi pian perillä. Vain 10 metriä. Mutta sitten, hän tunsi kamalaa kipua. Hän katsoi ruumistaan ja huomasi siinä tikarin. Hänen voimansa ehtyivät. Raaz oli todella lähellä yhtä asumusta.<br>\n<br>\n\"Voi ei...\" Raaz ajatteli, kunnes kaatui maahan.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nEräs Ga-Matoran, nimeltä Nehl, lähti pienelle lenkille. Hänen lenkkinsä päättyi, kun hän kaatui. <br>\n<br>\n\"Mitä ihmettä?\" hän ajatteli, kunnes huomasi, että tiellä oli Ta-Matoran.<br>\n<br>\nGa-Matoran lähti sen luo ja otti käärön Ta-Matoranin kädestä. Hän avasi sen, mutta siinä luki vain yksi sana.<br>\n<br>\n<em>Bloszar.</em><br>\n<br>\nMutta Nehl ei keskittynyt siihen, vaan katseli Ta-Matorania, kunnes huomasi hänen olevan kuollut.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1324,"creator":"Blezer","timestamp":"2011-11-05T19:28:00.000Z","content":"<strong>Klaanin porttien ulkopuolella.</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/umWlOqVU3iE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/umWlOqVU3iE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKolme matorania käveli soratietä klaanista länteen. Foope, punaoranssi ja kaikin puolin stereotyypisen näköinen ta-matoran jolla on maskina Kakama. Samqpa, Akakua maskinaan pitävä oranssin sekä violietin värittämä Onu-matoran joka on selvästi joukon pisin, muttei jämerin. Tämä titteli menee Oknasisevelle, kuka on joko kolmikon harteikkain matoran. Väritykseltään hän on sininen ja vihreä eikä hänen kansallisuudestaan oikein voi mennä sanomaan mitään.<br>\n<br>\nKolmikko oli matkalla tosiaankin länteen, matorankyliä kohti tapaamaan Geretiä. Hänestä josta Foope oli Hallanyönä kertonut tarinaa kahdelle muulle hänen mukanaan liikuvalle matoranille.<br>\nPitkän hiljaisuuden jälkeen Samqpa tokaisee hieman ujohkosti: ”E-e-e-eikös me-me-me meidän pitänyt ol-la-la-la... Te-te-te-tekemässä hommia Klaanin linnoituksessa juuri nyt?” <br>\nFoope on hetken hiljaa miettien ja vastaa sitten reippaasti ” Noh äeiköhän nuo osaappi hoitaa hommasa ihan yksin siellä... Ei kukaa huomaa et mye ollaa edes kateissa.”<br>\nOknasisev vain käveli hiljaa ryhtisuorassa kuten hänellä oli tapana, kun Foope ja Samqpa jutustelivat enemmän ja vähemmän mukavia Geretistä ja Ratsuttomasta päättömästä ratsumiehestä.<br>\n<br>\nMatka sujui aika verkkaasti vaikka kolmikko ei liikkunut mitenkään huimalla vauhdilla. Pian he olivatkin jo perillä yhdessä rantaa lähellä olevassa matorankylässä. Silloin Foope tokaisi omaan tapaansa erittäin reippaalla äänellä ”Nooh sen heebon talo tais ol' tuel päe...” Hän osoitti vasemmalle omituisesti oikealla kädellään.<br>\n<br>\n<strong>Matoran-rantakylä: Geretin rantamökki</strong><br>\n<br>\nFoope asteli erityisen ryhdikkäin askelin kohti Geretin rantamajan ovea ja etesi koputtamaan sitä ilmaisee asiansa Geretille erityisen mukavalla äänellä ”Joo totanoin... Et sää varmaa enää oo vihane siitä pokeri pelistä ethä´?” Ja ennen kuin oventakaa ehti kuulua mitään hän jatkoi ”Et? No sepä hyve... Mye tullaa sisille sitte okke?... Okke...” Tämän jälkeen Foope suorastaan ryntää sisälle Samqpan ja Oknasiseven seuratessa häntä.<br>\n<br>\nMökki oli yhtäsotkuinen kuin viimekerrallakin hänen käydessään siellä, Mutta jotain oli muuttunut.<br>\nMökki oli aavemmaisen kylmä ja hämärä. Kaikki ikkunat olivat teljetty sisältäpäin. Tämä ei kuitenkaan ollut nähtävissä ulkopuolelta taloa. <br>\n<br>\nKolmikko eteni suhteelisen varovaisin askelin kohti mökin keittiötä missä Gereti Fooopen sanojen mukaan viettää suurimman osan ajastaan ollessaan kotona. Heidän astuessaan keittiöön siellä odottaa suorastaan hyytävä näky. Gereti makasi maassa ja hänen vielä toistaiseksi palava sydänvalo oli todella himmeä. Geretin ruumis suorastaan höyrysi. Foope kummasteli tätä kylmettävää näkyä tarkemmin ja tökkäisi ruumista hieman. ” SE ON JÄÄKYLMÄ!?” Foope huudahtaa jokseenkin hämmästyneenä ja pinkaisi ylös melkein kolauttaen päänsä pöydänreunaan. Pöydältä hänen silmiinsä sattui kirja. Se oli apposen auki keskellä pöytää. Kirjan vieressä oli vasara ja umpijäätynyt ja puoliksi hajonnut taltta. Samqpa änkyttää säälittävästi ”Mi-mi-mimitä tä-tätätämä on?”<br>\n<br>\n<br>\n*****<br>\n<br>\n<strong>Samarxxan, Uhkaavasti Klaaninsaarta kohti lipuva necropolis.</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/uRCHKdeusNE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/uRCHKdeusNE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTohtori Ocsid käveli stereotyypisen pahiksen tapaan edestakaisin Samarxxan ruttosiivessä.<br>\nKädet selkänsä takana puuskassa. Hän odotti jotain, Tai pikemminkin jotakuta.<br>\nAstellen ympäri ruttosiipeä Ocsid tarkasteli samalla ympäristöään. Tuttua, mukavaa, kotoisaa, mutta ennenkaikkea ihanan veristä, apeaa, ja kalpeaa näkymää joka ympäröi ruttosiiven häkkejä sekä suhtkoht suuria myrkyn... Tai sanotaanko ruton vihreää hohkaavia kanistereita.<br>\n<br>\nOcsid hieroi leukaansa edeten pitkin Ruttosiipeä kohti necropoliksen keskustaa ja samalla tämän kyseisen laitteen hermokeskusta. Siellä istui ratsunsa selässä aina niin ankean näköinen Uumes. Surmanritarien kaartin kenraali. ”Uumes... Onko sitä kirottua skaaakdia vielä näkynyt?” Murahti Tohtori, Uumekselle. ”Ei ole” tokaisee Uumes kylmällä ja hitusen kaikuvalla äänellään.<br>\n”No voi hyvä ihme... Olemme odottaneet sitä kirottua kyynistä rupusakkia jo kovin pitkän tovin... Joudumme pian aloittamaan projekti RUTON! Ilman niinsanottua 'lastenvahtejamme' ” Ocsid naurahtaa ylimielisesti. Uumes ei vastaa tähän mitään vaan jatkaa ankeasti istumistaan ratsunsa selässä.<br>\n<br>\nTohtori Ocsid palaa takaisin Ruttosiipeen helpottunut ilme kasvoillaan. Hän hieroo käsiään ajatellessaan ääneen. ”Tämä suunitelma on niin suuri voitto Ylilordin suunitelmissa, että hänen on pakko ylentää minut. Silloin pääsen palojon parempaan asemaan rutonlevityksessä... Strateegisesti puhuen. Samalla nappaan tuolta saarelta kaikki sen pienet primitiiviset asukkaat osaksi loputonta epäkuolleiden ARMEIJAAANIIIH! ARHARHARHARHAAAA!” Tohtori Ocsid nauraa hieman liiankin stereotyypisesti kävellessään Ruttosiiven läpi ties kuinkamonetta kertaa.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nSamaan aikaan Sotilas-siipeä kohti matkaava Uumes keskustelee yhden uskollisen kannattajansa kanssa... ”Kultistit aistivat saarelta yhden Surmanritarin. Sen on pakko olla karkulaisemme.”<br>\nUumeksen kätyri sanoo kylmällä ja tunteetomalla äänellä esimiehelleen.<br>\n”Ja kuinka varmoja olette, että se on hän.” Uumes huokaa mulkoillen mustaan kaapuun sonnustautunutta matorania vierellään. ” Sen on pakko olla... Kultistit eivät aisti saarelta kuin yhden taikaa käyttävän yksilön. Taikaessansi on liian vaha ollakseen minkään primitiivisen shamaanin tai maagikon.” Uumeksen uskollinen alamainen vastaa omalla kylmällä ja ilmeetömällä äänellään. Uumes vetäisee suurehkon riimumiekan tupista. Se ei kuitenkaan ole hänen omansa. Hän silvelee miekan terää myhäillen. ”Me loimme hänet... Me annoimme hänelle kaiken.. Ja ME suojelimme häntä, Mutta mikä on kiitoksemme? Ensin hän aloittaa kapinan, Tuhoaa Salaxxen, Murskaa Yliloodrin suunitelman, Mutta ei enään! Tänä yönä hän saa kuolla. Oman riimumiekkansa terästä!”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1325,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-11-06T09:46:00.000Z","content":"<strong>Eräs saari</strong><br>\n<br>\nEräs vihreä marjanpoimijamatoran katsahti alas melko syvään kuoppaan ja jäi tuijottamaan tyhjyyteen hämmästyneenä.<br>\n<br>\nKuopan kohdalla makasi sekalainen massa, joka päästeli painajaismaisia ääniä ja imi vähän väliä maata kuopan reunoilta laajentaen sitä. Maa-aines katosi mustavalkoiseen massaan, mutta mikään ei näyttänyt laajenevan. Välillä massasta saattoi erottaa sinipunaisen ja oranssin eri sävyjä, mutta ne hävisivät pian.<br>\n<br>\n\"Terve?\" marjanpoimijamatoran sanoi hiljaa järkyttyneen oloisena. Massa ei vastannut.<br>\n<br>\nMatoran järkeili, että massa voisi uhata hänen kotikyläänsä. Siksi järkevin tapa hoitaa tilanne oli ilmiselvästi hedelmätauon pitäminen. Marjanpoimija näytti jo hieman iloisemmalta. Poimittuaan saaren marjoja noin viisisataa vuotta hän kyllä tiesi, mitä kannattaa syödä ja mitä ei. Itse asiassa Matoran oli juuri viemässä pomolleen näytteitä uudesta, hiljattain jalostetusta marjatyypistä.<br>\n<br>\nMatoran kurotti ruskeasta olkalaukustaan marjoja. Niitä oli jäljellä kuusi. Iloisena marjanpoimija otti yhden käteensä.<br>\n<br>\nKuului kirkumista muistuttava outo ääni, ja yhtäkkiä marjoja oli ainakin 128.<br>\n<br>\n\"Kiitos!\" Matoran sanoi vaikka puhuminen oudolle massalle ei tuntunutkaan kovin järkevältä. \"Minulle ei makseta tarpeeksi, jotta kärräisin nämä kaikki pomolle.\"<br>\n<br>\nMustavalkoinen massa äänteli psykedeelisesti ja näytti pursuavan ulos kuopasta. Matoran ei tätä huomannut.<br>\n<br>\n\"Itse asiassa minulle ei makseta mitään\", marjanpoimija sanoi. \"Eikä lomia ole. Tosin ilmaista ruokaa on.\"<br>\n<br>\nMassan ääntely oli jo niin kovaa, että Matoran ei mitenkään voinut jatkaa monologiaan. <br>\n<br>\nPimeys.<br>\n<br>\nMyöhemmin, kun muut työntekijät juoksivat paikalle räjähdyksen kuultuaan jäljellä oli enää entistä syvempi kuoppa ja palanutta ruohoa. Mustavalkoista massaa ei näkynyt missään, vaikka yksi työntekijöistä inttikin nähneensä kuuden olennon lentävän poispäin.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\"><img class=\"postimage\" src=\"http://www.majhost.com/gallery/Mikkolli/BannersAvatars/michael_baayy.jpg\"></dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1326,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-11-08T12:20:00.000Z","content":"<strong>Klaanin sairastupa</strong><br>\n<br>\n\"En ole aikoihin nähnyt mitään tällaista. Toki herra Killjoyn kehossa oli tekeminen orgaanisten osien paikantamisessa, mutta tämä on jo naurettavaa. Suonet... ei mitään muuta. Tämä kaveri on Vahki, ihan puhdas sellainen.\"<br>\n<br>\nKupe raapi päätään Sarajin sairasvuoteen vierellä, tarkkaillen tiiviisti Vahkin kylkeen avattua viiltoa. Hoitajamatoranit kohensivat Sarajin rintaan kiinnitettyjen sähköjohtojen asentoa, tavoitteinaan pitää virran kulku esteettömänä. Paaco rummutti jalkaansa ovensuussa, pyöritellen päätään.<br>\n<br>\n\"Joo, tämä koko häppeninki on minulla muistissa. Te ette varmaan minua tarvitse, mutta jos minä varulta vien tämän kiven tuonne Moderaattorien huoneeseen, niin Kepe saa vähän tutkia sitä, kun palaa matkoiltaan, okei?\" Kupe nyökkäsi moderaattorille, joka katosi rytmikkäästi astellen ulos sairastuvalta, pitäen oudosti hohtavaa sinistä kuulaa käsissään.<br>\n<br>\nYksi hoitajamatoraneista tuijotti Vahkin valottomia silmiä, hämmästellen samalla edessään makaavan olennon monimutkaisuutta. \"Onko hän kunnossa... tai siis, ei tietenkään ole, mutta paraneeko hän?\"<br>\n<br>\n\"Uskoisin niin. Paacon nappaama kauko-ohjattu signaali vain yksinkertaisesti vaikutti hänen aivoihinsa, mutta sen vaikutus hiipuu vähitellen pois. Hänen pitäisi herätä parissa päivässä.\" Kupe riisui tohtorinhanskansa ja kääri nämä siististi roskikseen. \"Tämä kyljenkin vamma on selkeästi vanha, eikä se edes vuoda, joten taidan jättää sen noin. Tämä kaveri ei sentään juokse ympäri maita ja mantuja sinisten palasten perässä...\"<br>\n<br>\nSairasosaston länsisiipi oli Sarajia ja outoa tajuttomana makaavaa takkimiestä lukuun ottamatta täysin tyhjä. Suurin osa pommituksessa loukkaantuneista oli joko päästetty huoneisiinsa toipumaan, tai potilaat olivat muuten vain levottomia sieluja. Kupe ei halunnut miettiä asiaa liikaa, mutta hän olisi toivonut monien vielä makaavan hänen osastollaan... mieluummin siellä, kuin haudassa.<br>\n<br>\nSairasosaston valot sammuivat ja työntekijät poistuivat Kahvioon tauolle. Kupe pysähtyi hetkeksi katsomaan juuri valmistunutta uutta aulaa. Muuten entisensä näköinen atrium oli saanut uuden respapöydän, jonka takana seisoi tyhjä, valtava ja muutenkin luonnottoman oloinen kupolipäinen robotti.<br>\n<br>\nYövuoronsa juuri päättäneenä, Kupe vain syytti aivojaan, luullessaan tyhjän robottihaarniskan käden liikkuvan. \"Taidan tarvita kahvia... paljon kahvia.\"<br>\n<br>\n<strong>Klaanin pihamaa</strong><br>\n<br>\nPilkkopimeässä juokseva reppuselkäinen Matoran vauhkosi yövartijoille, puheen nopeuden lähestyessä Killjoyn karkuunjuoksuvauhtia sinä päivänä, kun Tawa päätti, että Metsästäjän puku menee pyykkiin.<br>\n<br>\n”Te ette ymmärrä. VT pitää saada hereille heti, eikä kohta. Tässä on kuule sellainen artikla, ettei mitään järkeä. Tiedättekö te, kenelle te oikein edes puhutte? Minun legendani kiirrii kau-”<br>\n<br>\n…<br>\n<br>\nMinuuttia myöhemmin murjottava Matoran istahti Kupen kanssa samaan pöytään, uppiniskaisten vartijoiden vaaliessa arkistonhoitajan unirytmiä.<br>\n<br>\n”Pah.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1327,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-11-15T20:59:00.000Z","content":"<strong>Kuusimetsä</strong><br>\n<br>\nBladeVezon ja Paaco talsivat syksyisessä metsässä, ihastellen ruskaa ja tulevaa syksyä. Sankarimme olivat onnistuneet vierittämään toisen maailman Umbran tehtävän ajankohtaa jo ties kuinka kauan. Syyllisyys oli lopulta tullut niin tukalaksi, että kaksikkomme päätti että oli aika lähteä hakemaan tykkiä ja miekkaa havumetsästäjä, joka peitti suurta osaa Klaanin saarta.<br>\n<br>\nPaaco säesti matkaa erilaisilla suusta tulevilla, ja käsiä kaikukoppina käyttävillä äänillä, yrittäen näin parantaa omaa viihtyvyyttään. Valitettavasti itseään järkevänä pitävä Bladis ei pitänyt tästä Paacon musikaalisesta esityksestä niin paljoa ja oli tunkenut kävyt korvareikiinsä.<br>\nKaksikko oli kävellyt metsässä jo muutaman tunnin koska matka oli pitkä. Kultaista ja vihreää haarniskaa kantava moderaattorimme oli pakannut kaksikolle mukaan sushia, josta Bladiskin piti. Kaksikko päätti istuutua lahohkolle puunrungolle syömään eväitään ja muistelemaan yhteisiä seikkailuitaan klaanissa.<br>\n<br>\n”Mitä mieltä olet siitä mystisestä Nimdasta?” Bladis kysyi toveriltaan, mussuttaen suu täynnä riisiä, merilevää ja kalaa. Vihreä maustetahna oli värjännyt moderaattorimme kielen ja hampaat vaaleanvihreiksi ja näytti siltä kuin hän olisi sairas.<br>\n<br>\n”Kaikki hössöttävät siitä Nimdareissusta, jolle melkein kaikki Klaanin isot tyypit lähtivät. Itse en lähtenyt koska se oli ilmiselvä ansa ja minulla on klaanissa jo ihan tarpeeksi riesaa omista fanitytöistäni, jotka eivät jätä minua hetkenkään verran rauhaan”, Paaco sanoi, virnistäen kauniilla kasvoillaan. <br>\n<br>\n”Omasta mielestäni Nimda on todella tärkeä Klaanin tulevaisuuden ja Allianssin sodan uhan takia”, Bladis sanoi, ruuanpalasten lennellessä skakdin suusta. Skakdeille ei tosiaankaan oltu opetettu ettei ruoka suussa puhuta.<br>\n<br>\n”Muuten, kun tuli nyt tämmöinen mieleen klaanista, niin oletko huomannut sitä että minä ja sinä olemme ehkä ainoat vähänkään täysjärkiset moderaattorit tai no ylipäätänsä ylläpidon tyypit? Meinaan sitä että Doxhan on kadonnut Verstaalle jo ties kuinka kauan sitten ja huhujen mukaan hänestä on tullut sen pyörivän keksijän koira tai vastaava, sitten meillä on yks kaks katoava valon toa, Umbra jonka huhutaan olevan hullu. Ei sovi myöskään unohtaa kiintiörahi Makeamme, joka kärsii koko ajan ruuansulatusvaivoista ja on vain moderaattorikokelas koska rahikiintiö tulisi täyteen. Sitten meillä on Same, joka on työllistetty paperityöhön”, Bladis kertoi, painottaen sanomisiaan milloin kallistaen päätään, kun tuli aika kursivoida tekstiä, tai muita tehokeinoja kiinnittää ystävänsä huomio.<br>\n<br>\n”Tuohan on ihan totta, ystäväiseni. Minua terveempää tyyppiä saa hakea”, Paaco sanoi, alkaen yhtäkkiä lyödä käsillään päälakeaan. ”Ne ovat täällä! Ne ovat täällä!”<br>\nBladis ei voinut tehdä muuta kuin laittaa käden otsalleen myötähäpeästä. Tämä oli aivan Paacon tapaista ja siksi hän piti moderaattori-kollegastaan.<br>\n<br>\nKaksikko nousi istumapaikaltaan, pakkasi ruokatarvikkeet Bladiksen selkäreppuun ja alkoivat jatkaa matkaansa kuusimetsien halki. Tuon tuostakin Bladis pysähtyi raaputtamaan liiskautuneita etanoita ja sammakoita jalanpohjistaan ja Paaco potki tuon tuostakin maa-ampiaisten pesiä ja kaikkea mikä oli vähänkään potkittavaa, aina kivistä ja kannoista, sienten itiöemiin ja muurahaisten pesiin.<br>\n<br>\nViimein, uuvuttavan taipaleen jälkeen kaksikko saapui aukiolle, jossa ei kasvanut paljoa puita. Ruoho oli kellastunutta ja aika kuollutta, peittyneenä suurimmalta osin oranssin ja keltaisen kirjavien lehtien alle. Kaksikko alkoi etsiä tykkiä ja miekkaa alueelta.<br>\n<br>\nPaaco käytti hakkuaan haravana, haravoiden sillä aluetta. Kului jonkin aikaa kun moderaattori huhki heiveröisillä lihaksillaan hakun varressa. Bladis hekotti vieressä kun hänen hikinen ystävänsä, joka piti yllä kovankin bodaajan imagoa illuusion naamionsa avulla, oli jo pienoisen haravoinnin jälkeen ihan uupunut ja punainen kasvoiltaan. <br>\n<br>\nPaaco pysähtyi puuskuttamaan, lykäten hakkunsa Bladiksen kouraan. Skakdi jatkoi ystävänsä työtä ja kuinka ollakaan, hakku kalahti aika nopeasti johonkin kovaan, josta kuului metallinen ääni.<br>\n<br>\n”Nyt löytyi jotain!” Bladis sanoi, alkaen kaivaa lehtimattoa. Hän löysi nopeasti mustan miekan ja kultaisin kirjaimin kirjaillun tykin kappaleet, jotka olivat hautautuneina kivan lehtikasan alle.<br>\n<br>\n”Toivottavasti joku Kepe tai vastaava voisi korjata tämän tykin että ystävämme pääsee kotiin”, Bladis sanoi Paacolle, pidellen voitonriemuisena tykinkappaleita ja miekkaa käsissään.<br>\n<br>\n”Tuo miekka on todella hienoa käsityötä”, Paaco sanoi, ottaen mustan miekan ystävänsä käsistä ja ihastellen sitä aurinkoa vasten. Miekka välkehti auringossa, vaikka olikin musta.<br>\n<br>\n”Nyt voimme lähteä hyvissä mielin tapaamaan ystäväämme Matoran Umbraa”, Paaco sanoi, laittaen miekan Bladiksen reppuun. Bladis laittoi tykin kappaleet varovasti reppuunsa ja toivoi hartaasti että nämä tarvikkeet auttaisivat heidän ystäväänsä lähes mahdottomassa tehtävässä päästä takaisin toiseen maailmankaikkeuteen.<br>\n<br>\nKaksikko aloitti lehtevän ja kostean kotimatkan kohti klaania...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1328,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-11-16T19:29:00.000Z","content":"<strong>Ämkoon Veljeskunnan saari, ranta</strong><br>\n<br>\nKaaoksen keskellä juokseva ilman Toa kailotti improvisoituja sotahuutojaan, väistellen samalla ilmassa viuhuvia ammuksia, jotka koostuivat Nazorakien ammuksista, Matoranien nuolista ja epämääräisistä sirkuttavista objekteista, joita KooBee ei halunnut tutkia tarkempaa.<br>\n<br>\nTavarakuljetukset etenivät pitkin rannan reunaa ja KooBeella ja Matoraneilla oli tasan yksi tehtävä: Kaaos. Kovaan ääneen hoilottava Koobee yritti vetää huomion itseensä, viskoen elementaalivoimillaan haketta ja muita esineitä pitkin Nazorakien rivejä. Kontit kaukana hänen takanaan saivat edetä verrattaen rauhassa Torakoiden tulen keskittyessä juoksevaan hulluun.<br>\n<br>\nRantaviivaa pitkin juostessaan KooBee ehti hetken katua lähtöään saarelle. Hän ei kuitenkaan miettinyt kauaa, uuden sotahuudon pälkähtäessä hänen mieleensä.<br>\n<br>\n\"GURBALANZOIGGULA! HERBALANDEERA! GUGLÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!\"<br>\n<br>\nEturintaman Nazorak hautasi päänsä kasvoihinsa häpeästä. Vain sekuntia myöhemmin käsien raosta törrötti Matoranin nuoli, joka sai pään leimahtamaan liekkeihin. Tuskainen operaatio läpi rannan vain jatkui jatkumistaan.<br>\n<br>\n<strong>Vahkin maassa makaavat puolikkaat, muutama kymmenen metriä taistelevasta parivaljakosta</strong><br>\n<br>\nSivummalla taisteleva Torakka ja Ilman Toa eivät olleet näkemässä, kun syttyneet valot vilkkuivat hetken tuhoutuneen Vahkin silmissä. Muistikuva. Yksinäinen muistikuva kaukaisesta sodasta ja sen kaatuneista. Yksin tantereella seisova Vahki katsoi mustan Toan astelevan hänen viereensä, vetäen tämän pois savuavalta kentältä.<br>\n<br>\nJa sitten valot sammuivat ja kipinä rasahti Vahkin aivoissa. Muistikuva katkesi, niin katkesi kaikki muukin.<br>\n<br>\n<strong>Ilmalaiva, matkalla kohti Metru Nuita</strong><br>\n<br>\nOranssin kuulan hehkuminen oli päättynyt ja salamatkustaja veti itseään tiiviimpään tilaan matkatavaroiden sekaan. Ohi kulkenut Toa-vartija ei huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa ja matka jatkui rauhassa. Kääreisiin kietoutunut hahmo ei voinut kuin toivoa, että outo reaktio ei tapahtuisi uudestaan.<br>\n<br>\n<strong>Xia, Mustan Käden salainen tukikohta</strong><br>\n<br>\nHetki sitten tuskissaan kiemurrelleet Vahkit olivat päässeet tolpilleen, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Hiljaisesti toimiaan jatkaen osasto pyöri jälleen normaalisti. Yksikään Vahkeista ei pihahtanut muistikuvasta, joka kuin maagisesti oli heistä jokaisen mielessä.<br>\n<br>\nSota...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1329,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-11-17T21:14:00.000Z","content":"<strong>Umbrien mielilinkki</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/OO2qvLTu9ns" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/OO2qvLTu9ns</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nKuvittele että joudut elämään toisen olennon, toisen itsesi elämän muistojen läpi. Näet ja tunnet lähes kaiken mitä toisen maailman vastineesi on joutunut käymään läpi, samalla kun hän käy läpi sinun muistojasi ja saa niistä kuvan sinun elämästäsi, suruineen, iloineen ja muine asioineen. <br>\nNyt kaksi sankariamme, kaksi Umbraamme, joista toinen on Painovoiman matoran toisesta maailmasta ja toinen valon toa ja moderaattori tästä maailmastamme, ovat joutuneet toistensa mieliin ja käymään läpi toistensa elämiä.<br>\n<br>\nValon toa Umbra on siirtynyt violettimustan matoranin ruumiiseen ja elämään toisen maailman vastineensa elämää kun taas ulottuvuusmatkaajamme on taistelemassa Avra Nuilla Moderaattori Umbran pahaa puolimakuta veljeä vastaan..<br>\n<br>\nSukeltakaamme syvälle mielen ja muistojen eriskummalliseen maailmaan!<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/N0mhtDAJjqs" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/N0mhtDAJjqs</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nModeraattori Umbra näki edessään suuren varjo-osapyörteen, joka humisi pahaenteisesti. Kaikeksi onneksi osapyörteestä pilkisti esiin mustia, varjoenergiasta syntyneitä lonkeroita. Hirviö hänen edessään piti päässään saastuneen Haun muotoista naamiota. Olento oli kuin pyörremyrsky, joka oli mennyt läpi matoranien hautausmaan, täynnä toivottomuutta, kuolemaa, erilaisia mekaanisia palasia ja varjoja. Varjolonkerot lähtivät yhtäkkiä liikkeelle, olennon alkaessa puhua. Saastunut hau, jonka silmäkuopissa ei näkynyt valoa tai elämää, alkoi liikkua kun jokin olisi puhunut, vaikka puhe olikin moniäänistä ja hämmentävän demonista.<br>\n<br>\n”Olen itse pahuus, Makuta on nimeni. Veljeni on laittanut minut ahtaalle tässä maailmassa, koska tarvitsen ympärilleni kuolemaa ja tuhoa, sillä minä olen TUHO ja TYHJYYS. Tarvitsen jotain mitä teillä on, että voin tyydyttää TUHON halujani, erään välineen, jolla pääsen muihin maailmoihin. Samalla vien voimat, jotka veljeni riisti minulta”, olento sanoi, lähettäen varjolonkeronsa ottamaan elementaalikuulat takaisin hänelle itselleen. Neljäkymmentä kaksi lonkeroa lensi ilmassa, imien päihinsä muodostuneilla suilla makuta-voimat takaisin Makutalle. Muutama tyhmänrohkea tiedemies-matoran oli mennyt suojelemaan kuulia, mutta Makuta oli vain iskenyt lonkeronsa tiedemiesten päihin, milloin takaraivon, milloin otsan kautta ja imien näiden elinvoimat. Tiedemiesten ruumiit hajosivat tuhkaksi, jättäen valkoiset takit leijailemaan lattialle ja voimattomat kanohi-naamiot kolisemaan metallilattiaan.<br>\n<br>\nBa-Matoranin kehossa oleva Umbra on vaikuttunut näkemästään painajaismaisesta näystä. Itse tuho on tullut tähän paikkaan. Umbra haluaisi ottaa selvää olennosta, mutta muiston takia hän jatkaa eteenpäin kävelemistä, kävelyn muuttuessa juoksuksi. Yksi tiedemies lentää Umbran pään yli ja osuu läsähtäen kirjahyllyyn.<br>\n<br>\nMakuta heittelee kirjahyllyjä ja pöytiä voimillaan. Hän selvästi etsii jotain, Umbra miettii. <br>\n”Olen itse TUHO ja TYHJYYS”, kaikuu moniäänisenä demonikuorona ympäri rakennusta. Varjopyörteen humina taustalla vain säestää sekavaa ja uhkaavaa tunnelmaa. Papereita ja tavaroita alkaa imeytyä pyörteeseen, olennon kasvattaessa massaansa.<br>\n<br>\n”On aika lähteä tästä maailmasta uuteen, koska minun on nälkä ja uusia maailmoita valloitettavana”, moniääninen demonikuoro jyrisee, vyöryen eteenpäin. Olento tuhoaa niin seinät ja kaiken tieltään.<br>\n<br>\nUmbran juostessa olentoa pakoon, hän on kaatua edessään olevaan pöytään, jolla on musta, suurehko tykki, jossa komeilee kultakirjaimin, Olmak. Matoran nappaa tykin kainaloonsa ja laukaisee vahingossa aseen. Makutan huomio kiinnittyy heti sankariimme.<br>\n<br>\n”Liity minuun ja veljiini, Umbra”, Makuta sanoo, kammottavan moniäänisesti, muuttaen varjomassansa järjestystä jatkuvasti. ”Anna tykki minulle niin säästän sinut ja tämän maailman, koska uudet maailmat tarvitsevat TUHOA”. Maailman kansat ovat rakentajia ja luojia ja jokainen voima tarvitsee vastavoiman. Se on syy miksi olen olemassa”, Makuta sanoi, lukien samalla Umbran ”ajatukset”.<br>\n<br>\nUmbra pysyy vaitonaisena, Makutan liikkuessa häntä kohti. Olento lukee hänen ”ajatuksensa” ja sanoo ”On 1000 tapaa tappaa sinut, joista 941 sattuu. Luovuta tykki minulle”, Makuta mörisee.<br>\n”En anna tätä asetta sinulle, tapoit nämä viattomat tiedemiehet”, Umbra sanoo, muistaen samalla kontrolloivansa valon elementaalivoimia. Hän luo sormestaan valoauran juuri kun Makuta on lähettämässä varjolonkeroita kohti Umbraa. Makuta perääntyy vähän ja sanoo: ”Valo, ainoa mukamas heikkouteni, mutta mitä valo oikeastaan on? No pimeyden poissaoloa tietenkin”<br>\n”Anna minulle tykki, että pääsen tästä maailmasta, sillä jos lähden, maailman kansat eivät voi enää yhdistää voimiaan ja haudata erimielisyyksiään taistelussa minua vastaan. Täydellinen anarkia nousee valtaan universumissa kun erilaiset sotalordit koettavat pitää hallussani olleen valtatyhjiön itsellään. Kuvittele sotien ja taisteluiden tuhoama universumi silmiesi edessä, matoran”, Makuta sanoi moniäänisesti ja nauroi.<br>\n<br>\n”En anna asetta sinulle”, Umbra uhosi, ampuen portaalin, ilmaan. Matoran epäröi hypätä portaaliin, mutta Makutan raivostuneena lähettämä varjolonkero oli toista mieltä. Umbra, musta miekka ja tykki lensivät kaikki ulottuvuusporttiin ja aloittivat matkansa kohti tuntematonta.<br>\nLentäen läpi muistojen avaruuden, Umbra näki tuttuja hahmoja erilaisissa tilanteissa. Moderaattori näki painovoiman matoranin silmin kuinka hopeinen neliraajainen sylinteri ampui plasmakanuunallaan, mustaa ja vaaleanvihreää haarniskaa käyttävän ortonin kuoliaaksi. Sitten kuva jo vaihtuikin ja moderaattori näki veljensä silmillä kuinka Guardian laski seppeleen Yö kauhuksi kutsutun tapahtuman uhreille. Hän näki mitä ortonin hautakivessä luki. Orton oli nimeltään Levah ja hän kuoli yö kauhun taisteluissa. <br>\n<br>\nMuisto vaihtui ja Umbra oli tutunoloisen valkohaarniskaisen soturin kanssa klaanin saaren havumetsässä. Erilaiset muistokuvien rippeet menivät kuin filminauhana Umbran edestä. Hän näki suuren, pihlaa tihkuvan kuusen johon oli jähmettyneinä nazorakeja, sen kuinka Gekko ja Umbra taistelivat tiensä läpi Zyglakien konfirmaatiotilaisuuden ja aina sen kun matoran-ystävämme taisteli valkomustaa zyglakia vastaan, joka kutsui itseään Flygeliksi. Muistot loppuivat hämärään muistikuvaan punaisesta, neliraajaisesta rahista, joka nosti sankarimme selkäänsä ja vei hänet unenomaisen matkan takaisin klaaniin…<br>\n<br>\nModeraattorimme tunsi kaksosensa tuskat kun tarttuva, zyglakien levittämä tauti vaikutti matoranin heikohkoon kehoon. Protodermispanssari alkoi haurastua ja tippua, samalla vaurioittaen sisäisiä hammasrattaita ja mekaanisia laitteita. Oli kuin tikarit olisivat työntyneet matoranin kehosta sisään ja alkaneet vääntää liittimiä hajalle. Kipu oli kauhea, oli ihme että ulottuvuusmatkaajamme oli kestänyt tämän kivun hengissä ja valittamatta, mutta ehkä syynä oli sairaanhoitajien antamat morfiinipistokset, jotka lievittivät kipua.<br>\n<br>\n<strong>Ulottuvuus-U:n näkymä</strong><br>\nBa-Matoranin sielu katsoi valon toa Umbran silmistä ympärillä levittäytyvää kauhuskenaariota. Zyglakit olivat tulossa laumana kohti aikaan ja paikkaan jäädytettyjä toia, joilla ei ollut mitään mahdollisuutta selvitä tulevasta hyökkäyksestä, vaikka he kontrolloivatkin mitä erikoisempia voimia, joita ei ihan laskettu elementaalivoimiksi. Toat keskittyivät heidän edessään olevan Makutan tuhoamiseen, ja jokainen heistä oli jo alkanut kanavoida elementaalivoimaansa kohti Makutaa. Toat uskoivat että heidän yhdistetyt voimansa loisivat Sähköistynyttä protodermistä, mikä voisi vangita Makutan niille sijoilleen, mutta nuorille toille ei oltu kerrottu että nämä heidän elementtinsä eivät oikeasti tuottaneet häkkiä makutan ympärille yhdistettynä.<br>\n<br>\nKraUmbra vain nauroi ja tuijotti edessään olevia mukamas tyhmänrohkeita ja urheita sotureita. Hän halusi vain Umbran, noiden muiden toien kohtalo oli samantekevä hänen silmissään. Muutenkin Zyxaxin joukot hoitelisivat toat mitä pikimmiten.<br>\n<br>\n”Umbra, luovuta ruumiisi minulle. Voin antaa sinun hallita ruumistasi aina viikonloppuisin”, makuta huikkasi nauraen röhöttävää naurua. Punaiset silmät kiiluivat verenhimoisesti hänen katsellessa kuinka hänen toa-veljensä katseli näkyä surumielisesti. Toien pitäminen paikallaan vei makutan energioita, mutta hän oli imenyt tarpeeksi voimaa zyglakeista, weartax-hämähäkeistä ja kraatoistaan että pystyi tekemään monia asioita samanaikaisesti. <br>\n<br>\n”En luovuta ruumistani sinulle, koska sinä ansaitset vain kuoleman käsissäni!” Umbra huusi, vaikkei Ulottuvuusmatkaajaystävämme, joka oli keltamustan soturin sisällä niin sanonutkaan. Tämä oli vain osa muistoa ja Ba-Matoran tunsi sanojen vain soljuvan sisältään ulos.<br>\n<br>\n”Olet vain säälittävä, angstinen, murheenkryyni ja pimeydestä koostuva olento joka ei kestä päivänvaloa, eikä näe todellista maailmaa, valoineen ja varjoineen”, Umbra sanoi ottaen askeleita kohti kaksostaan, joka koostui vain negatiivisuudesta. ”Et ansaitse mitään rakkautta, lämpöä tai muitakaan lämpimiä tunteita. Et ansaitse mitään muuta kuin kärsimyksen mitä olet aiheuttanut tälle maailmalle. Ansaitset vain tulla pyyhityksi pois olevaisuudesta!”<br>\n<br>\nValon elementaalienergiaa alkoi virrata Umbran oikean käden virkaa pitävästä exo-kanuunasta. Umbralle riitti tämä velipelleily, oli aika päättää se, kumpi tässä maailmassa saa elää ja kumpi ei.<br>\n”Odottamaton veto sinulta, veljeni”, Makuta sanoi katsellen murhaavasti veljeään. Vihaa pursuavat silmät vaihtuivat nopeasti surullisiksi silmiksi, kuin silmän räpäyksessä. ”Miksi sinä olet noin ilkeä minulle?” puoli-makuta suri, surun muuttuessa nopeasti vihaksi. ”Minä. Vien. Sinun. Ruumiisi. Ja Mielesi!” KraUmbra huusi ottaen vastaan valonsäteen, jota hänen toa-veljensä tykistä virtasi. ”Imperiumini tämän maailman ainoana Umbrana alkaa tänään!”<br>\n<br>\nMakuta imi valoenergiat itseensä, katsellen veljeään. Yksi valon toa ja tiimillinen, jähmetyskenttään jätettyjä toia vastaan puoliverinen makuta ja joukko Zyglakeja. Oi kuinka ylivoimainen mittelö tämä olikaan.<br>\n<br>\n”Jos tämä on parasta mihin pystyt, veljeni, olen hyvin pettynyt sinuun. Ruumiisi valtaus tulee olemaan todella helppoa, niin helppoa että voin jopa kertoa sinulle miksi haluan sen käsiini ja mitkä ovat suunnitelmani. Katsos, olen osittain makuta, ja tiedän että olet valon toa, jonka moraali käskee tuhota kaikki makutat. No siis, jos paljastan sinulle menneisyydestäsi jotain, jonka vain makutat voivat tietää, säästätkö minun tuhoamiseni vähän myöhemmäksi?” Makuta sanoi, katsellen veljeään, jonka tykkikäsi välkehti pimeässä yössä. Ase oli ladattuna uuteen energiaryöppyyn.<br>\n<br>\n”Kerro tarinasi, kuuntelen sen”, Umbra sanoi, ampuen hallitsemattoman valonsäteen taivaalle. <br>\nToa katseli surumielisenä veljeään. Matoranin mieli tässä muistossa ihmetteli Umbran päätöstä antaa periksi veljelleen ja antaa tämän puhua, koska tämä tunsi vihat Umbran sisällä.<br>\n<br>\n”No siis, tiedät kai matoranien legendan makutasta joka hallitsee kuolemaa. No hän ei ole vain legenda, vaan oli myös todellinen, kunnes hän tapasi minut. Ennen kuolemaansa hän paljasti jotain yhteisestä menneisyydestämme, veljeni. Omien sanojensa mukaan, Makuta oli suunnitellut suurimman osan kohtaloistamme. Hän oli muokannut tähtiä, ja saanut ne epäjärjestykseen, joka johti erilaisiin elämämme tapahtumiin. Hän myös oli osannut odottaa minun saapumistani ja oli varautunut siihen. Ennen katoamistaan, makuta laittoi olemuksensa kuuteen haarniskanpalaansa ja siirsi palaset teleportaatiolla ympäri universumiamme. Ja arvaa mitä minä tein, veljeni?” KraUmbra lopetti, antaen veljensä puhua. Puoli-makutan puhuessa zyglak-joukot olivat matkanneet kohti hidastettuja toia. Ja hitaus oli suurin virhe taistellessa vihaisia ja aseistettuja zyglakeja vastaan.<br>\n<br>\n”Et kai vain tuhonnut häntä?” Umbra kysyi, vihan syttyessä hänen sisäänsä. Samalla toa pääsi yhteyteen veljensä kanssa. Yhteyteen, jota hän oli koettanut murtaa jo kauan sitten.<br>\n<br>\n”Kyllä. Matkasin maailmamme ääriin, aina Eteläisten saarten halki ja löysin makutan osaset, kaikki muut paitsi kaksi kuudesta. Kuinka hienoa onkaan huomata luojansa sielun palasen palavan Xian sulatoissa, samoissa joissa muinainen Kojol poltettiin. Heitin yhden palasen Pohjoisen mantereen happoputouksiin ja yhden Artidaxin suureen tulivuoreen. Viimeisen palasen tuhosin omilla voimillani, nauttien silmittömästi sen palamisesta tuhkaksi”, Makuta lopetti puheensa, lähettäen mielilinkin zyglakeille ja jähmetyskenttään jumitetulle toa-tiimille. Oli tuomion päivä.<br>\n<br>\n”Antakaa veren virrata!” KraUmbra huusi voitonriemuisena. Punaisilla silmillä ja demonisilla sarvilla varustettu puoliverinen makuta nauroi apokalyptisella saarella, joka oli kuihtunut kuolleeksi ja riutuneeksi taistelukentäksi. Pimeys valtasi saarta, mustien ja savuisten varjojen laskeutuessa tukahduttamaan toista ja Umbrasta lähtevät valonlähteet.<br>\n<br>\nZyglakit lähtivät hyökkäykseen kohti toia, jotka vapautuivat hitaasti hidastuskentästään. Joukko eriskummallisilla voimilla varustettuja sotureita, joiden pohjalla oli valon elementti, joutui kohtaamaan korkeasti koulutettuja Zyglakeja, hampaisiin asti aseistautuneita liskoja, joiden sisällä paloi sukupolvien viha toia kohtaan.<br>\n<br>\n”Joukkomme, taistelemme viimeiseen mieheen asti näitä jumalanpilkkaajia, jotka eivät kunnioita Rhak’elakkia, luojaamme!” Zyxax huusi, johdattaen miehiään taisteluun. Zyglakit ulvoivat ja lähtivät sotahuutojen saattelemina taisteluun.<br>\n<br>\nVeitset ja keihäiden kärjet välähtelivät Umbran luomassa valossa. Valon toa näki kuinka liskot liikkuivat lujaa ja tappavasti toien kimppuun. Miekat kalahtivat kun hidastuneet toat koettivat taistella täysissä voimissa olevia tappavia liskosotureita vastaan. <br>\n<br>\n”Et voi tehdä tätä!” Umbra huusi, silmiensä välkehtiessä punaisina. Valo välähti Umbran tykistä, suoraan Makutaveljensä rintaan. KraUmbran vatsaan tuli reikä ja punaista antidermismäistä ainetta alkoi virrata ulos reiästä.<br>\n<br>\nToat näkivät viimeisinä hetkinään kuinka verta hamuavat liskot iskivät keihäät ja miekkansa toien hidastuneisiin ruumiisiin. Vaikka liskomiehet hidastuivat itsekin astuessaan makutan luomaan hidastuskenttään, kentän ulkopuolella saatu vauhti ja nopeus saivat aikaan sen että liike myös jatkui paljon kovempana kentän sisällä kuin toa-sotureilla. Umbraa hirvitti, sillä hän oli vastuussa näistä toista, olivathan he hänen heimoveljiään ja toaveljiään ja siskojaan. <br>\n<br>\nUmbran henkinen yhteys hänen veljeensä suureni ja kaksikko alkoi lukea toistensa ajatuksia. KraUmbran mielessä päällimäisenä asiana oli tehtävän seuraava vaihe: voiman ja massan kasvattaminen, mikä makutoilla tarkoitti vihollisten massojen imemistä makuta-haarniskaan, samalla murtaen vihollisen tahdon ja mielen pirstaleiksi.<br>\n<br>\n”Et voi tehdä tätä”, Umbra sanoi mielensisäisellä kanavalla veljelleen. Hullu, angstinen ja täysin arvaamaton puolimakuta oli vaarallinen vastustaja tämän saaren asukkaiden elämät olivat vaakalaudalla.<br>\n<br>\n”Oi kyllä voin, mutta muista että olit itse luomassa minua tällaiseksi kuin olen. Voitko elää tämän syyllisyyden kanssa että sinun oma pimeä puolesi on riistänyt niin paljon henkiä?” KraUmbra sanoi, myhäillen tyytyväisenä. Hänen veljensä murtuisi ihan kohta.<br>\n<br>\n”Kohtalonne on tulla osaksi minua, sillä niin on tähtiin kirjoitettu!” KraUmbra sanoi viimein, katsellen maahan lyötyjä, verta vuotavia toia, jotka olivat henkitoreissaan. KraUmbra oli käskenyt Zyxaxin joukkoja vain lyömään toat, mutta ei ollut kertonut kuinka pahasti. Lähes kaikki toat olivat menettäneet tajuntansa zyglakien kolmivarpaisten jalkojen alle. <br>\n<br>\nZyglakien johtaja Zyxax katseli kuinka Makuta alkoi toteuttaa suunnitelmaansa. Suuri varjokoura lähti makutan rinnasta, napaten toat syleilyynsä yksi toisensa jälkeen. Zyglakit perääntyivät strategisesti toain tieltä kun makuta alkoi kasvattaa massaansa. Lyötyjen vihollisten tappaminen oli jopa zyglakien arvoasteikolla alhaista ja makuta tunsi zyglakien vihan niskassaan.<br>\n<br>\nUmbra alkoi kanavoida valovoimiaan päin makutan varjokättä kun tämä imi ensimmäistä toa avraxia itseensä. Vaaleanvihreän ja keltaisen kirjava naissoturi virkosi juuri ja juuri näkemään pimeän kauhun edessään, makutan suuren pimeyden jota siivekäs ja sarvekas figuuri kasvatti tuhoontuomitulla taistelukentällä.<br>\n<br>\n”Voima veljeni, voima auttaa minut voittoon taistossamme. Te muut olette vain pelinappuloita minun ja veljeni välienselvittelyssä”, KraUmbra sanoi, kaikkien elävien olentojen kuullessa sanat mielissään saarella.<br>\n<br>\n”Entä Zyglakit!” Zyxax huusi, katsoen punaisilla silmillään työnantajaansa, joka oli käskenyt hänet pois Klaanin ja Allianssin välisestä taistosta. Zyxaxia oli tämän tehtävän aikana alkanut jo kaduttaa koko hänen kansansa jättäminen niiden torakoiden ja skakdien armoille ja huhupuheet kotirintamalta eivät olleet mitään kovinkaan maireaa kuultavaa muutenkaan. <br>\n<br>\n”Teille on erityinen paikka, osana minua, kuten nämä toatkin!” Makuta lisäsi varjokätensä vauhtia, synnyttäen pyörteen joka alkoi imeä kaiken orgaanisen itseensä.<br>\n<br>\n”Me Zyglakit taistelemme sinua vastaan!” Zyxax huusi, pidellen jalkojensa sirppikynsillä kiinni maasta. Pyörteen imuteho oli sen verran suuri että zyglakit jotka eivät saaneet tukea jaloillaan alkoivat pikku hiljaa hivuttautua kohti puolimakutaa. Tajuttomien Toa Avraxien ruumiit lensivät kauhistuneen Umbran katsellessa, kohti hänen veljeään ja sumahtivat makutan massaan, joka vain kasvoi kasvamistaan. Koko Makutan mittasuhteet muuttuivat massan kasvaessa ja punertava ja musta voiman aura alkoi säteillä makutan ympärillä.<br>\n<br>\n”Koko suunnitelmasi on täysin järjetön!” Umbra huusi huminan ja kuolevien zyglakien huutojen keskeltä veljelleen, jonka ego oli alkanut kasvaa ulos tästä maailmasta. Mikä hänen hullua veljeään oikein riivasi…<br>\n<br>\nSiivekäs kolossi katsoi nälkäisenä liskosotureita, jotka vain odottivat päätymistä makutan osaksi. Zyxax katsoi pelkoaan kuin mies ja hyväksyi tuhonsa, piilottaen samalla suunnitelman mielensä perukoihin. Suunnitelman jonka avulla KraUmbra tuhottaisiin lopullisesti. <br>\n<br>\n”Hyväksyn kohtaloni osana sinua. Veljeni, seuratkaa minua. Rhak’elakkin nimeen”, Zyxax sanoi, päästäen sirppikyntensä maasta. Imuteho nosti zyglakit ilmaan ja koko jäljellejääneiden sotilaiden joukkio aloitti matkansa kohti tuhoa.<br>\n<br>\nMakutan rintakehä avautui, imaisten zyglakit punaisen varjoenergiapyörteen voimalla sisäänsä. Zyglak-soturit kohtasivat kuoleman ilmeenkään värähtämättä, vain heidän ruumiinsa pitivät ääntä kun ne rikkoutuivat atomeiksi, muodostaen makutan uutta massaa. <br>\nKraUmbran sisällä alkoi kuhina kun toain ja zyglakien henget pääsivät vapaiksi ruumiistaan, aloittaen taistelun Makutan hullua mieltä vastaan. KraUmbra alkoi liikkua hallitsemattomasti, Umbran katsellessa sivusta veljensä outoa käytöstä.<br>\n<br>\n”Imit liikaa olentoja itseesi etkä huolehtinut mielentuhoamisesta, veliseni”, Umbra huusi, osoittaen tykillään veljeään. ”Katso nyt mikä sinä olet! Olet pelkkä suuri massa, joka odottaa räjähtämistään. Et voi samalla taistella kaikkia sisälläsi olevia mieliä vastaan ja samalla tuhota mieltäni. Minä tulen voittamaan tämän. Avra Nuin saaren ja sen asukkaiden nimeen, mielten taistelu alkakoon”. Kyynel vierähti Umbran silmäkulmasta kun hän keskitti mielensä linkkiin veljensä kanssa.<br>\n<br>\n<br>\nKultainen ja punainen aura kohtasivat toisensa kun Umbra kohtasi megalomaaniseksi kasvaneen veljensä. Umbra tunsi kuinka hänen vahva mielensä alkoi taistella veljensä heikkoa ja sekavaksi mennyttä mieltä vastaan.<br>\n<br>\nUmbra nousi ilmaan ollen kohta veljensä kanssa samalla korkeudelle. Valon toa näki veljensä punaiset silmät ja katsoi niihin syvälle silmiin. Hän tunsi siteen veljensä välissä, katsoessaan demonisiin silmiin, joissa vuorottelivat milloin surullisuus, milloin viha. <br>\n”Minä tulen veljeni!” Umbra huusi kun tunneside tuli niin vahvaksi että Umbra imaistiin veljensä mielen sisään.<br>\n<br>\nUmbra tunsi kylmyyden ja synkkyyden ympärillään, kun hänet imaistiin veljensä mieleen. Vain pikkuruinen tuikku paloi jossain todella kaukana mielen avaruuden pohjukalla. Ba-Matoran Umbra oli jo kokenut aika kovia tämän mielisekoilun aikana ja tulisi saamaan päällensä vielä aimo kasan muistoja.<br>\n<br>\nAjatukset olivat muuttuneet kirjaimiksi ja sanoiksi, jotka leijuivat KraUmbran kierossa ja synkässä sekä todella lohduttomassa mielessä. Makuta joka ei tiennyt onko toa vaiko makuta, oli todellinen murheenkryyni.<br>\n<br>\n”Veljeni, tule esiin. Meidän pitää selvittää välimme lopullisessa taistelussa”, Umbra sanoi veljensä suurille silmille, jotka piirtyivät punaisina ja kaksiulotteisina taivaanrantaan. Tämä oli Umbran negatiivisten tunteiden luoma illuusio elämästä jossa ei ole sijaa valolle ja iloisuudelle. Tai niin ainakin matoran Umbra ajatteli.<br>\n<br>\nEi kulunut aikaakaan, kun Umbran eteen materialisoitui hänen veljensä, joka iski valon toaa heti miekallaan. Tämän jälkeen sarvekas Makuta laukaisi kädestään varjoiskun joka osui Umbraa mahaan.<br>\n<br>\nValon toa lensi iskun voimasta maahan, hänen veljensä kävellessä Umbran eteen, pitäen miekkaansa Umbran kurkulla.<br>\n”Luovuta ruumiisi jo minulle, ettei minun tarvitse tuhota sitä siihen kuntoon että sitä pitää paikkailla ties kuinka monesta paikasta”, puolimakuta sanoi, kävellen Umbran ympärillä, punaiset silmät naulittuna veljeensä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/g04jyyuXXSg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/g04jyyuXXSg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n”Tämä on vain mielikuvitustasi, johon voin vaikuttaa, koska olet osa minua”, Umbra sanoi, kuvitellen tykkiinsä valosta tehdyn terän. Kanuunan kärjestä alkoi muodostua keltainen kirves, jolla Umbra sohaisi veljeään rintaan. Haava parantui pikanopeasti, mutta tämä oli vain yksi makutavoimista, joita oli aivan liikaa.<br>\n<br>\nUmbra käytti miekkaansa ja tykkiin luotua valokirvestä, iskien sillä iskusarjan päin veljeään. Painottomassa tilassa mielen avaruudessa väistely tapahtui siten että molempien piti keskittää mielikuvituksensa taisteluun ja sen aikana tapahtuviin muuttujiin.<br>\nMiekka kalahti vasten kahta Umbran terää, kun KraUmbra taisteli veljeään vastaan. Makuta loi varjokäden mahastaan, jolla hän sai työnnettyä Umbran syrjään ja pois lukkimasta omaa miekkaansa.<br>\n<br>\n”Tuo sattui”, Umbra sanoi, hieroen mahaansa jäänyttä mustan käden kuvaa, joka oli muodostunut kiinteästä varjosta. Klaanin moderaattori kanavoi miekkansa kautta suuren valonsäteen päin veljeään, joka vastasi kanavoimalla miekasta punertavan varjosäteen päin valonsäteen lähettäjää. Taistelu mielen avaruudessa sujui yllättävän tasapuolisesti ja hyvin eikä kumpikaan ollut niskan päällä.<br>\n<br>\nKraUmbran mieliavaruus oli kuin itse universumi konsanaan. Punaisista ja mustista kappaleista muodostuvat kaksiulotteisen ja kolmiulotteisen illuusion luomat pallot ja ympyrät muodostivat planeettoja ja aurinkokuntia sekä erilaisia taivaankappaleita. Kuin avaruus, ilman fysiikan lakeja ja vain mielikuvitus rajana…<br>\n<br>\n”Veljeni, mikä meidän taistelumme pointti on?” Umbra viimein kysyi kun he olivat taistelleet ties kuinka kauan tässä oudossa maailmassa, jossa ei ollut tosiaankaan mitään järkeä. He pystyivät kuvittelemaan tähän maailmaan mitä tahansa hyökkäyksiä ja selvitä niistä hengissä vain ajattelemalla pelastumista mielessään. <br>\n<br>\n”Se, että olen yhtä vahva kuin sinä ja että meidän on pakko olla yksi ja sama henkilö”, KraUmbra sanoi. ”Miksi et anna minun liittyä mieleesi ja ruumiiseesi ja jakaa sinulle tietoja joita opin Makutoista silloin kun olin Mutranin koe? Makutoilta, jotka tekivät minusta kaltaisensa, mutta sitten hylkäsivät… Ne Karzahnin Makutat! Rhak’elakk teidät syökööt!”<br>\n<br>\nKraUmbran mesotessa Umbralle, jotakin outoa alkoi tapahtua. Valopallomaisia olentoja alkoi singahdella Umbran ja KraUmbran luokse. Kahdeksan niistä olivat täysin erivärisiä kuin muut, loput olivat hopeisen sävyisiä. Valopallot lensivät ilmassa, kieppuen kaksikon ympärillä.<br>\n”Olemme Toa Avraxien ja zyglakien henget”, Pallot sanoivat yhteen ääneen. ”Älkää peljätkö, emme halua ainakaan sinulle mitään pahaa, Umbra ja annamme veljellesi anteeksi ja myös sinulle”, pallot sanoivat yhdestä suusta moniäänisenä. ”Me olemme päässeet pois ruumiidemme kiroista, kiitos sinun, KraUmbra”, pallot menivät makutan luokse, piirittäen hänet. ”Mutta olisit voinut tehdä sen hiukan toisin”, yksi palloista sanoi, liikkuen etäämmäs muista. Pallo puhui Zyxaxin äänellä.<br>\n<br>\n”Haluamme auttaa Umbraa voittamaan tämän taistelun ja siksi annamme hänelle kaiken tukemme, siis me Zyglakit ja Toa Avraxit”, pallot sanoivat. ”Tämä on sinun heikko mielesi, etkä saanut tuhottua meidän mieliämme, KraUmbra, joten jäimme henkiin henkinä tänne mieleesi ja vangiksi. Et anna meille muuta mahdollisuutta kuin käyttää mielikuvitustasi sinua itseäsi vastaan”, pallot sanoivat yhteen ääneen, kieppuen Umbran ja tämän veljen ympärillä.<br>\n<br>\n”Umbra iske!” henget huusivat, kun ne muodostivat ympyrän, joka alkoi pyöriä Umbran veljen ympärillä, valaisten koko tumman mielensisäisen maailman. Äkkinäinen valo sai aikaan sen että KraUmbra alkoi pikkuhiljaa menettää otettaan tähän maailmaan, koska hänen sisäinen pimeytensä, kylmyytensä, yksinäisyytensä ja negatiiviset tunteet olivat ainoat asiat jotka antoivat hänelle syyn elää. Ja se että hän vihdoin yhdistyisi veljeensä.<br>\n<br>\n”En voi tappaa häntä, se on väärin toa-koodin mukaan”, Umbra sanoi. ”Mutta pirston sinut niin pieniksi paloiksi ettet voi enää koskaan palata takaisin ja voit nousta esiin vain suuren surun tai suuren vihan aikana”, Umbra sanoi uhmakkaasti, keskittäen mielenvoimansa ja elementaalivoimansa, kaikki Veljeensä, joka rimpuili valon kärventävässä valossa, joka oli myrkkyä varjon olennoille.<br>\n<br>\n”Minähän voitin tässä, veljeni”, KraUmbra sanoi, kaatuen maahan ja yrittäen kurotella kourillaan veljensä jalkoja. Makutan voimat alkoivat heikentyä kun hänen kuvajaisensa alkoi haihtua kappaleiksi, muuttuen energiaksi joka meni pirstaleina Umbran sydänkiveen.<br>\n<br>\nKraUmbran tultua murusina osaksi Umbraa ja näin kadottua pois olevaisuudesta, valopallot murskasivat tämän mielen illuusion, jolloin valtaisat räjähdykset tuhosivat tämän mustan universumin. Planeetat, tähdet ja kaikki muut räjähtelivät Umbran, jonka silmillä Ba-Matoran Umbra katseli tätä touhua, katsellessa vierestä ja alkaessa kadota takaisin omaan ruumiiseensa.<br>\nUmbra palasi takaisin omaan ruumiiseensa kieppuen todella pahasti ja voiden todella pahoin. Hän kaatui maahan ja pyyhki otsaansa. Hikikarpalot putoilivat valon toan otsalta kun tämä huohotti taistelun aiheuttaman rasituksen takia. <br>\n<br>\nModeraattori katsoi edessään olevaa kolossia, joka alkoi pikkuhiljaa muuttua pelkäksi varjoksi ja kadotessa pois hänen näkökentästään. Makutan mielen tuhouduttua, ei ollut enää mikään mikä pitäisi varjomassaa kasassa, joten nousevat auringonsäteet alkoivat pikkuhiljaa jauhaa tätä kolossia kappaleiksi, puhkoen siihen reikiä ja päästäen näin zyglakien ja toain henget pois makutan ruumiista.<br>\n<br>\nKahdeksan eriväristä palloa lensi ilmassa makutan päästä, pyörien vinhasti matkallaan. He olivat Toa Avraxit, Avra Nuin toat ja vartijat, nyt muuttuneina hengiksi. <br>\n<br>\nUmbra vilkutti molemmilla käsillään tuikkiville henkipalloille, jotka vastasivat hänelle tuikkimalla mitä erilaisimmissa kuvioissa. Pallot menivät saaren taivaalle, muodostaen kahdeksan toa-tähteä, jotka muistuttaisivat kaikkia kahdeksasta suuresta toasta.<br>\n<br>\n”Hei hei Avraxit, ja pitäkää saarenne suojeluksessanne!” Umbra huusi, laukaisten taivaalle valonsäteen kanuunastaan. Keltainen säde oli samalla merkki Nurukanille ja Delevalle, että oli aika hakea Umbra takaisin, jos jo se että saaren yllä olevat myrskypilvet olivat väljenneet, paljastaen taivaan, jolla komeili kahdeksan toa-tähteä.<br>\n<br>\nZyglakien henget rikkoivat jo halkeilleen KraUmbran varjokolossin, puhkoen siihen reikiä ja lähtien kiertämään tätä maailmaa, etsien vastausta siihen, oliko Rhak’elakk totuus. <br>\n<br>\n”Hei hei Zyglakit”, Umbra sanoi, vaikkei pitänytkään kovasti zyglakeista, mutta auttoivathan hekin häntä voittamaan veljensä. Zyglakit lähtivät kuka mihinkin suuntaan, kadoten iäisyyteen.<br>\nUmbra jäi yksin saarelle, täysin yksin. Ei ollut muita jotka olisivat selvinneet taistelusta hengissä. Hän oli vihdoin kohdannut omat demoninsa ja nyt olisi aika palata klaaniin takaisin.<br>\nMuisto vaihtui kun Nurukan ja Deleva tulivat hakemaan Umbraa veneeseen, jonka kaksikko oli vienyt Zyglakeilta. Toat raahasivat lopenuupuneen sankarimme veneeseen ja aloittivat matkansa kohti uusia seikkiluja…<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/tC2M0s5Y-gE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/tC2M0s5Y-gE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nBa-Matoran Umbra ei voinut uskoa silmiään kun hän alkoi yhtäkkiä muuttua erilaiseksi, matoraniksi. Jalat muuttuivat palikkamaiseksi, vaihtaen väriään kultaisiksi, mahapanssari muuttui täysin ja värityksestä tuli kultavalkoinen. <br>\n<br>\nMuutokset jatkuivat kaiken aikaa. Nyt oli vuorossa värityksen muuttuminen. Aina kun muutosta tapahtui, se vaikutti myös Umbran tunteisiin, jotka myös Ba-Matoran ystävämme tunsi. Keltainen ja musta ottivat kultaisen ja valkoisen paikan.<br>\n<br>\nUmbran seuraava muoto oli tästä matoranista hiukan erilainen. Hänen mahapanssarinsa muuttui vastaamaan metru nuin matoranien vastapanssareita, mutta hänen muu olemuksensa säilyi samana. <br>\n<br>\nMuodonmuutosten pyöritykset olivat ulottuvuusmatkaajalle uusi kokemus, kun tämä muoto muuttui koko ajan. Nyt ystävämme huomasi että hänen ruumiinosiensa mittasuhteet alkoivat muuttua, kun jalat ja kädet sekä vartalo alkoivat kasvaa. Kohta hän huomasi olevansa nuorehko, kevyesti panssaroitu, keltavihreä toa.<br>\n<br>\n”Tämähän on hienoaaaaaaa!” nyt toaksi muuttunut matkaajamme huusi, kun hänen ympärilleen alkoi muodostua vihreää seittiä, joka peitti hänet kokonaan, sulkien hänen suunsa vihreillä limaisilla ja paksuilla seiteillä. Ulottuvuusmatkaaja yritti huutaa, mutta ei pystynyt. Hän tunsi kuinka hänen sisällään alkoi tapahtua jotain, kuinka alkukantainen pimeys ja viha täytti hänet kun hänen verensä muuttui kuumemmaksi. <br>\n<br>\nMuodonmuutos alkoi. Matoran tunsi kuinka hänen uusi toa-ruumiinsa alkoi vääristyä, kuinka hänen oikeasta kädestään tuli muodoton ja kuinka miekka fuusioitui siihen kiinni ja kuinka vasemmasta kädestä tuli pienehkö nysä, jossa oli neljä sormea, joissa jokaisessa kynnet. <br>\n<br>\nRuumiin värityskin muuttui keltamustaksi, ja hänen mahaansa kasvoi hopeinen v-muotoinen haarniska ja hänen selkäänsä kasvoi outo laukaisin. Umbran jalkoihin kasvoivat kynnet, jotka puhkoivat vihreän kotelon jonka sisällä hän oli, lopulta räjähtäen ja päästäen Umbran vapaaksi.<br>\nUmbrasta oli tullut outo hirviö, josta ei tiennyt oliko hän alkukantainen rahi vai toa.<br>\n<br>\nToisen maailman olento katsoi pitkää oikeaa kättään, joka toimi vain asekätenä, ja johon hän nojasi kuin gorilla, mennen kumarassa yhden eturaajan ja kahden takaraajan avulla eteenpäin. <br>\nPian tämä muoto alkoi kuitenkin väistyä kun hän alkoi kasvaa takaisin, parantuen. Pitkä asekäsi pienentyi, muuttuen normaaliksi Umbran kädeksi ja vartalon epäsuhteet korjautuivat muutenkin. Hän oli kohta taas sen toan oloinen, jonkalainen hän oli taistelussa KraUmbraa vastaan, vain se että tykki puuttui hänen kädestään oli erilaista.<br>\n<br>\nBa-Matoranin muistaessa tämän hänen uusi toa-haarniskansa alkoi muuttaa vihreät värinsä mustiksi ja hän tunsi todella kivuliaasti kuinka hänen kätensä lähti irti. Vaistonvaraisesti hänen vasen kätensä laittoi tilalle jostain tupsahtaneen exo-toa kanuunan, josta tuli oleellinen osa hänen kättään.<br>\n<br>\nToivottavasti tämä kohta loppuu… Matoran ajatteli, tippuen tyhjään tilaan, jossa ei kerta kaikkiaan ollut muuta kuin valkoista. Moderaattori-Umbra odottelikin jo häntä.<br>\n”Mitä pidit elämästäni?” Moderaattori kysyi, katsellen lyhyenläntänä edessään kohoavaa körilästä, jonka kanuunalla voisi räjäyttää koko pienen matoranin ilmaan.<br>\n<br>\n”Se oli varsin tapahtumarikasta ja vaihtelevaa”, Matoran vastasi virnistäen. Tämä oli arvokas kokemus hänelle. <br>\n<br>\n”Muuten iso kaveri, miten pääsemme pois?” Moderaattori kysyi kaksoseltaan, joka näytti empivän ja tuijottavan varpaitaan.<br>\n<br>\n”Älä vain sano että olemme täällä ties kuinka kauan, lukkiutuneina toistemme mielikuvitusvartaloihin ja emme pääse pois?” Umbra tokaisi, viittilöiden mustalla painovoimasäilällä ison körilään joogaamaan kanssaan.<br>\n<br>\n”Emme voi muuta kuin odottaa ja mietiskellä tässä oudossa tilassa, jonka yhdistyneet mielemme ovat luoneet”, Ba-Matoran sanoi, ja toivoi että joku klaanilaisista osaisi pelastaa heidät.<br>\nKaksikko oli tässä tilassa hiljaa tunteja, päiviä ellei viikkoja. Ajantaju oli hämärtynyt heidän silmissään, kun kaksikko alkoi taas vaihtamaan sanaa.<br>\n<br>\n”Oletko antanut anteeksi KraUmbralle?” Toan ruumiissa oleva Ba-Matoran kysyi, katsoen alaspäin edessään olevaa pikkumiestä, jolle tämä lihaskimpun ruumis kuului.<br>\n<br>\n”Olen antanut hänelle anteeksi, koska hän on osa minua, enkä voi paeta häntä ja minun on vain pakko hyväksyä se että meillä kaikilla on omat pimeät puolemme, joita ei kannata sössiä fuusiokeihäällä”, violettimusta olento puhui moderaattorin bassoäänellä, viittilöiden samalla kolmisormisilla ja violeteilla käsillään.<br>\n<br>\n”Sehän on hyvä että olet viimein hyväksynyt itsesi sellaisena kuin olet”, kimeämpi ulottuvuusmatkaaja vastasi, lisäten vielä ”Minulla on yksi idea, mihin tarvitsen sinun lupasi”.<br>\n”Mitä se koskee?” Umbra kysyi, mutta saattoi jo arvata vastauksen. Hän tunsi tässäkin ruumiissaan kuinka panssarina toimiva prototeräs alkoi heikentyä.<br>\n<br>\n”Jos voisimme parantaa toinen toisemme, minä näet tiedän jotain mielistä, koska katselin oman maailmani suurimpia tiedemiehiä ja sinulla on toa-voimaa, jolla ruumiini voitaisiin parantaa tuosta Zyglakien kirouksesta”, Moderaattori-Umbran äänellä puhuva toisen maailman olento kertoi omalla äänellään.<br>\n<br>\n”Suostun tähän, koska olemme sen toisillemme velkaa, kannammehan ylpeänä Umbran nimeä omissa maailmoissamme”, moderaattori vastasi, painaen kolmisormisen kätensä kaksosensa sydänvalolle. Toan ruumista käyttävä matoran-U teki samoin, painaen nelisormisen kätensä matoranin oranssille sydänvalolle.<br>\n<br>\nKaksikko tunsi kuinka uudistavat ja puhdistavat energiat virtasivat heidän lävitseen, puhdistaen heidän mieltään ja parantaen heidän mielen ja ruumiin haavoja. Tämä myös vahvisti kaksikon sidettä entisestään.<br>\n<br>\nKului jonkinaikaa kun kaksikko paransi toinen toistaan. Lopulta he päästivät irti toisistaan ja jäivät puuskuttamaan valkoiselle pinnalle, jonka he ajattelivat olevan maata.<br>\n”Missäköhän se apu viipyy…” Moderaattori heitti ilmaan retorisen kysymyksen, johon ei enää odottanut saavan nopeaa vastausta…<br>\n<br>\n<strong>Klaanin käytävät</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui käveli pitkin Klaanin käytäviä katsoen paikkaa uusin silmin. Klaani ei ollut ikinä ennen näyttänyt yhtä kodikkaalta. Makuta saapasteli uteliaiden Matoranien ohitse kohti hissiä, jolla sitten matkusti kerrokseen, jossa hänen huoneensa sijaitsi.<br>\n<br>\n”Oma koti”, Manu aloitti astuessaan ovensa eteen. Ovi räjähti irti saranoiltaan. ”Kullan kallisko”, hän jatkoi virnistäen itsekseen. Astuttuaan sisään Manu tutkiskeli hieman huonettaan.<br>\n<em>Pakko myöntää, että pidän sisustuksestani.</em><br>\nHeittäydyttyään sängylle – verenpunaisella kankaalla verhotulle sängylle – Makuta alkoi pohtia uusia suunnitelmiaan.<br>\n<br>\n<em>Kostolistalle Zorak von Maxitrillian Arstein moneskosenytoli. Noin.<br>\nSitten laboratorion apurahan kerjääminen Tawalta, tavoitelistalle.<br>\nSitten pitäisi käsitellä tämä lappu, jonka sain respasta. Joku Tedni odottaa minua... baarissa...</em><br>\n<br>\nMakutan ajatukset keskeytyivät, kun Ce-Matoran, kultainen ja sininen nainen, joka ei hymyillyt, astui sisään huoneeseen koputtaen vienosti oveen. Manun silmät kääntyivät katsomaan tulijaa.<br>\n”Tervetuloa matalaan majaani, kultaseni”, Makuta sanoi maireasti ja nousi sängyltä. Matoran sävähti, mutta ei perääntynyt. Makuta venytteli hieman ja naksautti niskaansa, sitten sormiaan, kyynärpäitään ja lopuksi kiersi selkäänsä kolmesataakuusikymmentä astetta.<br>\n”Miten voin palvella neitiä?”<br>\n”Sairasosastolla on eräs, joka pyysi teitä tulemaan, kun palaatte.”<br>\n”Tiesitkö, kultaseni, että tiesin jo?”<br>\n”Tiesin...” Matoran sanoi puistatuksen kourissa. Manu kohotti toista kulmaansa ja virnisti.<br>\n”Ihanata, ihanata. Taidankin siirtyä sinne päin linnoitusta.”<br>\n<br>\nMatoran jäi ovelle katsomaan Makutan perään tämän hiippaillessa ulos huoneesta. Makuta käveli seinälle ja sitä pitkin kattoon ja jatkoi matkaansa katonrajassa.<br>\n<em>Teinköhän jotakin väärin?</em> Ce-Matoran ajatteli.<br>\n<br>\nManu käveli kohti klaanin sairaalasiipeä, jossa oli erinäisiä potilaita.<br>\nMatoranit ja kaikki muutkin ihmettelivät kun Manu-mies käveli katonrajassa ympäri klaanin masentavia sairasosastoja, joilla ei kaikeksi onneksi ollut niitä kammottavia pellejä, jotka tuovat muka iloa sairaiden olentojen elämään.<br>\n<br>\nMakuta löysi perin nopeasti etsimänsä, kaksi olentoa joiden solmuuntuneet mielet hän aisti.<br>\n<em>Tämä juttuhan vaikuttaa ihan siltä kuin joku olisi tehnyt merimiessolmun suolilla</em><br>\n<br>\nMakuta katseli ympärilleen, nähden kaksi täysin erilaista olentoa, jotka jakoivat saman nimen. Umbrat olivat liikkumattomina ja vierekkäisissä sängyissään ja hengittivät perin hitaasti.<br>\n<br>\n<em>Kasveja, kuinka mukavaa</em> Manu ajatteli, katsellen ympärilleen. Hän vertasi kaksikkoa keskenään, eikä meinannut löytää melkein mitään samankaltaisuutta kaksikon väliltä.<br>\n<br>\n”Mikä kummassa on voinut mennä noin hassusti, että tämä kaksikko on nimeltään ja mieleltään samankaltainen mutta muuten tyystin eri olento?” Makuta kysyi jakkaralta, jolle hän aikoi istua, muttei istunutkaan vaan keksi että voisi hypätä mukaan seikkailuun, etsimään vastauksen tähän kysymykseensä.<br>\n<br>\nMakuta Nui keskitti mielensä voiman, rikkoen vallin joka yhdisti kaksikkoa. Hän teki pienoisen reiän suojaukseen, hypäten mukaan kieppuvaan mielettömään pyöritykseen yhdistetyissä mielissä…<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Ni9lQnLuiFs" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Ni9lQnLuiFs</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMakuta Nui työntyi milli milliltä sisemmäs kaksikon mieleen. Makuta näki edessään oudon, fysiikan lakeja vääristävän pyörteen. Hän huomasi että hänestä muodostui mielikuvitusruumis joka alkoi pudota siniseen pyörteeseen. Alas alas alas alas…<br>\n<br>\nMakuta levitti siipensä, koettaen liitää tässä oudossa kaikkea hänen uskomaansa vastaan taistelevassa tilassa, muttei onnistunut pysymään pinnalla, vaan upposi syvemmälle ja syvemmälle mielen syövereihin. Pyörre muutti väritystään punertavaksi, synnyttäen salamantapaisia purkauksia joita Manu koetti väistellä parhaansa mukaan, vaikka tämä olikin hänen mielikuvitusruumiinsa.<br>\n<br>\nMakutan työntyessä yhä syvemmälle kahden Umbran mielten yhtymäkohtaa, hän näki silmillään tuhansia välähdyksiä ja kuvajaisia kaksikon elämäntarinoista. Kuvat olivat sekoittuneet toisiinsa, muodostaen utuista huttua, mutta Manu yritti parhaansa mukaan erottaa jonkinlaista punaista lankaa tässä kaikessa.<br>\n<br>\nManu leijaili tässä oudossa tilassa ties kuinka kauan, nähden muun muassa kuinka Klaanin Umbra muuttui toaksi ja kuinka Ba-Matoran toisesta maailmasta taisteli suurta groteskia varjohirviötä vastaan.<br>\n<br>\nViimein Manu alkoi laskeutua pyörteestä, pyörteen avauduttua outoon, valkoiseen aavikkomaiseen tilaan, jossa ei ollut ollenkaan taivaanrantaan, vain valkoista.<br>\n<br>\n”Hei Umbraseni, tiesittekö että Klaanin järjestyssäännöt kieltävä tuplatunnuksien käytön, joten minun on pakko vain erottaa teidät”, Makuta sanoi, heilauttaen mielimestarin elkein kättään. Valkoinen tila, joka oli Manun mielestä vastenmielinen, alkoi pikkuhiljaa kadota, korvautuen oudohkolla, perin manumaisella tilalla, jossa soi outo musiikki ja jonka värimaailma oli perin pinkkiä, sisältäen räikeästi vaihtuvia värejä ja välkehtiviä juttuja.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/dSUZhRJwfGU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/dSUZhRJwfGU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n”Ai, sinäkö tulit meitä pelastamaan?” Moderaattori-U kysyi, katsoen epäuskoisesti edessään koreilevaa Makutaa jonka mustalla Kraahkanilla oli perin soma pepsodent-hymy. ”Odotin kyllä enemmän Marttia ja Visokkia tähän meitä pelastamaan kuin sinua, jos totta puhutaan”, hän lisäsi perin huvittuneena.<br>\n<br>\n”Arvasinkin että sanot jotain tuollaista ikävää vanhalle Manu-sedällesi. Mutta pikkuiset. Haluatteko kyydin pois täältä, sillä Manuairlines on kohta lähdössä etsimään lisää vauvoja ja kaikkea kivaa ja mahdollisimman veristä”, Makuta sanoi, virnistäen ja muuttaen ulkomuotonsa muistuttamaan hassuhkoa purjelautaa.<br>\n<br>\nUmbrien katsellessa Manun jalat ja kädet muotoutuivat perin lautamaisiksi. Manusta tuli perin nopeasti oudohko punamusta lauta, jonka päässä oli tämän musta Kraahkan, kuin viikinlaivan keula ja jonka keskellä oli Makutan siivistä muotoutunut purje, josta Umbrien oli tarkoitus pitää kiinni mahdollisimman eeppisellä mielikuvitusmanulautailulla.<br>\n<br>\n”Onko tuo turvallinen tapa lähteä pois täältä, siis meinaan etten halua menettää henkeäni ja tämän kaverin ruumista selässäsi lautailemalla?” Moderaattori-U sanoi, viittoen ystäväänsä vastaamaan jotain.<br>\n<br>\n”Jostain oudosta syystä luotan tähän kahjoon Makutaan”, Ba-Matoran sanoi, hypäten manulaudan selkään. ”Mush! Mush!” toan ruumiissa oleva Matoran huusi, kuin rekikoirille ikään.<br>\n”No hyvä on, tulen minäkin Manuilemaan”, Moderaattori vihdoin myöntyi, kun Manu kasvatti kaulaansa nähdäkseen Umbrat ja teki naamalleen mahdollisimman söpöä, kerjäävää koiranpentua muistuttavan ilmeen, jota kukaan ei voisi vastustaa,<em> edes Zorak tai Tawa</em>, Manu ajatteli suuren päänsä sisällä.<br>\n<br>\nUmbrat asettelivat itsensä tukevaan asentoon Manulaudalle ja eeppinen matka alkoi kohti mielikuvituksen tuota puolta.<br>\n<br>\n”Naiset ja herrat, vauvat ja nuket, toivotan teidät tervetulleeksi Manuairlinesille. Koneessamme ei ole minkäänlaista tarjoilua, vessoja ei ole eikä meillä ole edes seiniäkään. Kiitämme kaikkia matkustajia siitä että valitsitte tutun ja turvallisen Manuairlinesin”, Manu kuulutti, muuttaen suunsa suureksi megafoniksi että hänen äänensä kaikuisi mahdollisimman kovaa ja kauas.<br>\nManu käytti voimiaan jolloin manulauta alkoi liikkua perin poukkoilevaa tahtia läpi kaksiulotteisista ja kolmiulotteisista kappaleista koostuvan kaikkeuden, joka oli tämän kieron Makutan luomaa todellisuutta.<br>\n<br>\n”GERONIMOOO!” Moderaattori Umbra huusi kun Manu kiihdytti vauhtiaan ja kun Umbra roikkui kolmen sormensa ja toisen jalkansa varassa laudasta.<br>\n<br>\n”Matkustajia pyydetään pitämään tiukasti kiinni sillä meno voi muuttua villiksi”, Manu sanoi, hytkyen välillä tarkoituksellakin tämän tarttuvan musiikin mukana. <br>\n<br>\nManu ja kaksi muuta sankariamme lensivät perin riemastuttavaa ja värikästä matkaansa eteenpäin, kun Manu tajusi että hän voisi ottaa vauhtia alapuolellaan näkyvistä keltaisista viiruista, jotka olivat muodostuneet valosta.<br>\n<br>\n”Kaikissa hyvissä peleissä turbot saa kun ottaa jotain välkehtivää”, Manu sanoi, ohjaten itseään alaspäin kohtisuorassa. Ilmavirta melkein riuhtaisi moderaattori Umbran irti, mutta ulottuvuusmatkaaja Umbra onnistui ottamaan hänestä kiinni.<br>\n<br>\n”Manu, rauhoitu vähän”, Matoranin kimeämpi ääni sanoi punastelevalle Manulle, joka osui juuri keltaiseen valojuovaan.<br>\n<br>\n”Pidelkää niin tiukasti kiinni kuin Make pernastaan, sillä nyt tämä on menoa!” Manu kailotti megafonisuullaan niin että Umbrat varmasti kuulisivat hänen asiansa.<br>\n<br>\nUmbrat ja Manu lensivät lähes valon nopeudella halki tämän oudon manukaikkeuden, joksi kiero mastermind sitä kutsui, rysähtäen kirjaimellisesti mielikuvituksen seinästä läpi.<br>\n<br>\nUmbrat nousivat säpsähtäen ylös omista ruumiistaan, ihastellen omia kasvonpiirteitään ja sormiaan. He olivat olleet toistensa mielissä jo ties kuinka kauan aikaa ja molempien suiden ympärillä oli syntyneenä ruskeaa ruostetta.<br>\n<br>\n”Sinulla on ruosteparta!” kaksikko sanoi yhteen ääneen, osoittaen toisiaan etusormillaan. Sitten he alkoivat räkättävään nauruun.<br>\nManu nousi maasta, pidellen leukaansa joka oli tullut kipeäksi huutamisesta. Mielikuvitusmaailma oli yllättävän todentuntuinen ja kiero, vaikka Manu näin itse ajattelikin.<br>\nPunamusta makuta nousi katsellen kahta kaverusta edessään, jotka istuivat pedeillään. Kaksikko nauroi ja hymyili Manulle, ollen selvästi iloisia makutan näkemisestä.<br>\n”Kiitos Manu että pelastit meidät sieltä mielikuvitusmaailmasta, sillä siellä oli alkanut aika käymään todella pitkäksi”, toisen maailman Umbra sanoi, riuhtoen samalla protodermiksensyöttölaitteet panssaristaan.<br>\n<br>\nMatoran otti ensimmäiset askeleet muutamaan kuukauteen klaanin sairasosaston lattialla ja hänen mielensä oli täyttynyt lämmöstä ja valosta sekä valoisan tulevaisuuden tulemisesta.<br>\n”Kiitoksia Suurelle hengelle ja Manulle sillä minä kävelen!” painovoimaa hallitseva olento sanoi, hyppien ilmassa ja pyörien paikoillaan.<br>\n<br>\nModeraattori Umbrakin nousi pediltään ja astui lattialle. Oli kulunut kauan aikaa siitä kun hän oli viimeksi nähnyt tämän paikan. Nyt hän keskittyisi huolehtimaan klaanilaisten turvallisuudesta eikä enää sooloilisi tai hommaisi itseään tilanteisiin vain itsekkyytensä takia.<br>\n<br>\nMakuta Nuita hymyilytti nähdä kaksi kiitollista olentoa edessään. Vaatimaton Makuta suoristi kuitenkin siipensä ja siirtyi kattoon, valmistautuen kävelemään pois sairasosastolta kattoa lattianaan käyttäen.<br>\n<br>\n”Kiitos vielä kerran Manu”, Umbrat sanoivat, Manun jo kävellessä myhäillen kohti huoneiston ovea…<br>\n<br>\n[spoil]<br>\nManu kattoili osan tästä viestistä... KANNIBAALIVAUVOJA JA VARPAITA [/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1330,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-11-20T19:17:00.000Z","content":"<strong>Muutama vuosi sitten...</strong><br>\n<br>\n<em>Arvoisa Zorak von Maxitrillian Arstein VIII,<br>\n<br>\nProjekti etenee halutulla nopeudella. Testikohde on osoittanut kyvykkyyttä kahden elementtivoiman hallinnassa. Tulen elementtivoimat toimivat nyt yhtä hyvin kuin alkuperäinen painovoimakin. Hän on kuin kuka tahansa Toa-soturi, paitsi, että hänen kaksi elementtiään tekevät hänestä nyt erikoisen, mikä mahdollistaa paremmin Antisuoja II:n käytön.<br>\n<br>\nAntisuoja II on myös valmistunut aikataulun mukaan. Se on säädetty aktivoitumaan, kun vastassa on Zairyhin kaltainen olento. Kuitenkin olen huomannut, että sen voi aktivoida myös satunnainen vaaran tilanne, mutta silloin myös aktivoitumisen tulos on satunnainen. Tällaisia satunnaisuuksia ei kuitenkaan ole usein, joten kyseisestä ”lisäominaisuudesta” ei ainakaan liene haittaa.<br>\n<br>\nProjektin tulokset tulevat näkyviin kuukausien, huonolla tuurilla muutaman vuoden, kuluttua. Olen vakuuttunut, että panoksenne projektin onnistumisessa on pitkän ajan kuluessa ollut erittäin tuottoisa ja kannattava.<br>\n<br>\nLupaan pitää teidät ajan tasalla projektin tuloksista. Testihenkilö sijoitetaan kuukauden sisällä.<br>\n<br>\nYstävällisin terveisin,<br>\nJouera</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1331,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-11-22T14:31:00.000Z","content":"<strong>Nui-Koro</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="527" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/b8KTfL88EWM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/b8KTfL88EWM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKaupungin laitamilla oli huomattavasti vähempi meluisata kuin torin läheisyydessä. Hyvin harva jalankulkija ja pari pulua olivat ainoa seura kadun yksinäisille mukulakiville, kunnes kaksikuudesoasaaklaanilainen kolmikko käveli sen päältä. Joukkiota johti haaleankeltainen Matoralainen, toisena asteli Kepe ja perää piti Snowie. Matka tapahtui yllättävänkin hiljaisissa merkeissä, Snow-tekijä huomioden. Kepe arveli kumppaninsa yrittävän varoa pienen neidin enempää säikyttämistä, suuri suu ja paljoisa puhe kun todistetusti saattoivat olla tuntemattomista hieman hämmentävää. Tiedemies tiesi, etti valkoinen pullero tahtonut pahaa, mutta kaikki ne sanat eivät voineet osua jokaisen mukavuusalueelle.<br>\n<br>\n<em>Eivätkä varsinkaan tämän,</em> Kepe tuumaili tarkkaillessaan edellään kulkevaa hentoa olentoa. Hänen rationaaliseksi mieltämänsä mielensä ei kyennyt selvittämään, miksi kyseinen henkilö työskenteli kaupunginkaartilla, edes toimistohommissa.<br>\n<br>\n”Kepsula”, Snowie sanoi matalalla äänellä. Kepsula käänsi päätään.<br>\n”Hm?”<br>\n”Uskotko tosiaan, että pormestari tahtoo meidät, koska luulee, että ajamme häntä takaa... Sen tähden?”<br>\n”Sen?”<br>\n”Tiedätkö, sininen whuuuuumzazuuuuum.”<br>\n”...me emme puhu nyt siitä kerrasta, kun Suga teki tiedätkö sen jutun mikä oli kkrrraaaaahhhhh?”<br>\n”...”<br>\n”...”<br>\n”...Nimda, tiedäthän.”<br>\n”Ah, no joo. Siinä onkin paljon enemmän järkeä.”<br>\n<br>\nHetken älyttömän älykäs kaksikko oli hiljaa ja mietti äskeistä keskustelua, ja sitten Kepe jatkoi, hiljaisesti hänkin.<br>\n”Mutta, niin. Siltähän tämä vaikuttaa. Mieti nyt hänen sanojaan.”<br>\nSnowie mietti hänen sanojaan.<br>\n<br>\n<em>Eikö se ole ilmiselvää, hölmö. He ovat päässeet selville suunnitelmistani. Miksi ne muuten olisivat ketään tänne lähettäneet. Eihän Bio-Klaani nykyään muun perässä juoksekaan.</em><br>\n<br>\n”Mutta jos näin on”, Lumiukko supatti kolmikon jatkaessa kulkuaan kivistä katua pitkin. ”niin eikö tämä ole aika huolestuttavaa?”<br>\n”Öh, joo?”<br>\n”Tai siis. Jos pormestari lähetti ne palkkamurhaajat peräämme... Tämä kaupunki on meitä vastaan. Voimmeko luottaa kehenkään?”<br>\nAavemainen ajatelma leijui ilmassa, juuri Snowien ja Kepen tiimoilla.<br>\n”Ehkä juuri siksi on viisautta mennä puhumaan hylkiöpoliisille. Hänen elämänsä kurjuus ja yksinäisyys on meidän voittomme.”<br>\n”Kiva asenne, Räz.”<br>\n<br>\nKeskustelun tiimellyksessä klaanilaiset eivät huomanneet heidän ohittamaansa patsasta. Se oli nimittäin niin ruma, että se oli ironisesti tosi hieno. Niin jäi tämä esteettinen kokemus sankareilta kokematta, ja kenties juuri sen suoma voima olisi voinut auttaa heitä tulevissa koitoksissa.<br>\n<br>\n”Tä-tässä se nyt olisi”, Suflery ilmoitti varovaisesti kolmikon päästyä siniharmaan kivitalon luo. Se oli kadun korkein residenssi ja kummaltakin puolelta kiinni naapuritönöissä. Puiset portaat kohosivat hieman katutason yläpuolelle, ja muun rakennuksen tyyliin istuvasti hieman rapistunut ovi sijaitsi kutakin kuinkin julkisivun keskipisteessä. Jyrkkä katonharja sai talon näyttämään kolmikerroksiselta, vaikka torpassa oli korkeintaan kaksi kerrasta ja hyvin ahtaanlainen vintti.<br>\n<br>\nKolmikko kapusi raput ovelle ja Kepe tarttui puuoven koruttomaan kolkuttimeen.<br>\n”Hallojaa?”<br>\n<br>\nHetken oli hiljaista, sitten ei. Joku laskeutui selvästi portaita. Pian ovi avautui sisäänpäin, ja kolmikkoa tuijotti Mustan Faxonin silmä-aukoista komisario Harkelina tunnettu Po-Matoralainen. Sillä oli muhkeat poliisiviikset.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1332,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-11-22T15:12:00.000Z","content":"<strong>Jossain, tuntematon vaihtoehtoismaailma</strong><br>\n<br>\nPunaiseen viittaan pukeutunut hahmo, piti kädessään Olmakia. Häntä jahtasivat 8 Matorania ja kaikilla niistä oli aseita. Osa tulitti hahmoa, osa heitti tikareilla.<br>\n<br>\nHahmo avasi Olmakilla ulottuvuusportin ja pysähtyi. Hän avasi laatikon, jonka sisällä oli pieni harmaa laite, jossa oli musta nappi. Hahmo painoi sitä ja syntyi jonkinlainen musta tornaado. Sitten hän hyppäsi ulottuvuusporttiin, etsimään oikeaa maailmaa.<br>\n<br>\n<strong>Matoran-kylä</strong><br>\nHahmo saapui uuteen vaihtoehtoismaailmaan, yhden Matoran-kylän pohjoispuolelle. Hahmo ei halunnut näyttäytyä, joten hän laittoi viittansa päälleen ja muuttui näkymättömäksi. <br>\n<br>\nHahmo liikkui ketterästi Matoran-kylän sisällä, kunnes kuuli kahden Matoranin puhuvan. Hahmo jäi kuuntelemaan sitä.<br>\n<br>\n\"Mitä luulet, miten Nehl voi?\" Ko-Matoran kysyi toiselta.<br>\n<br>\n\"Varmaan heikosti. Kun näkee aamulenkillä kuolleen Ta-Matoranin, niin varmasti siinä järkyttyy\", Le-Matoran vastasi.<br>\n<br>\n\"Eikös sillä Matoranilla ollut jokin vanha käärö?\"<br>\n<br>\n\"Kyllä. Nehl piti sen. Siinä oli vain yksi sana. Jokin nimi, oliko se joku Blos tai jotain.\"<br>\n<br>\n\"Mitä luulet, liittyköhän tuo tyyppi, jonka nimi on käärössä, sen Ta-Matoranin kuolemaan?\"<br>\n<br>\nSilloin viittaan pukeutunut hahmo tajusi saapuneensa vihdoinkin oikeaan ulottuvuuteen. 10 vuoden jälkeen. Hän otti pois viittansa ja katsoi kahta Matorania.<br>\n<br>\n\"Missä Nehl asuu?\" hän kysyi.<br>\n<br>\nMatoranit säihkähtivät ja kääntyivät katsomaan hahmoa.<br>\n<br>\nHahmolla oli vaaleanvihreä ja musta haarniska, piti käsissän kahta tikaria. Selässään, hänellä oli tummanpunainen viitta ja kasvojen vasen puoli oli oudon näköinen.<br>\n<br>\n\"Tuolla noin\", Ko-Matoran sanoi ja osoitti itään päin, sinistä taloa.<br>\n<br>\n\"Kiitän\", hahmo sanoi, otti aseen esiin ja ampui kaksikon. Paukahdukset saivat muut Matoranit tulemaan paikalle. Kun hän kuuli askelien ääniä, hahmo laittoi viittansa päälle, muuttui näkymättömäksi ja hyppäsi pois hyvin ketterästi.<br>\n<br>\nPian hän saapui taloon ja hyppäsi avoimesta ikkunasta sisään, hyvin hiljaisesti. Vasemmalla, oli Ga-Matoran, joka piti kädessään kääröä.<br>\n<br>\n\"Bloszar. Mitä ihmettä se voi tarkoittaa?\" Nehl ihmetteli.<br>\n<br>\nEi aikaakaan, kun hahmo ampui Ga-Matoraninkin.<br>\n<br>\n\"Matoranit, vastenmielisin laji koko universumissa,\" hahmo ajatteli. \"Mutta sinä ja nuo Matoranit tuolla saitte sentään hyvän kuoleman, toisin kuin muut lajinne edustajat.\"<br>\n<br>\nHahmo otti käärön ja hyppäsi pois ikkunasta ja lähti.<br>\n<br>\n[spoil]Joo, sen verran sanon, että tämä kaikki liittyy yhteen isoon viestiin, jonka kirjoitan.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1333,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-11-24T12:50:00.000Z","content":"<strong>Yökerho, Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><div style="width:442;height:25;padding:29;background:url('<a href="http://www.majhost.com/gallery/Great-Spirit/Bionicle/Klanon-Consept-Art/tube.png" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.majhost.com/gallery/Great-Sp ... t/tube.png</a>');position:relative;margin-left:auto;margin-right:auto;"><iframe width="442" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/uctoCGEQdjk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/uctoCGEQdjk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nManu astui sisään yökerhoon, jossa oli kuullut kerrottaneen Ämkoon veljeskunnan edustajan häntä odottavan. Paikka oli tunkkainen ja hieman savuinen, mutta kuitenkin tilavahko ja hyvin täysi.<br>\n<em>Ja mitähän eroa on pubilla, baarilla, kapakalla ja tavernalla. Enpä ole ikinä ajatellut asiaa...</em> Manu ajatteli huvittuneena. <em>Vaikkakin tämä on yökerho.</em><br>\n<br>\nVioletista siniseen välähtelevät värivalot ja diskopallo korkealla katossa, jumputtava musiikki ja iloisina/humalaisina heiluvat Matoranit piristivät päivää mukavasti. Näyttöruudut näyttivät lähikuvia sieltä täältä salia. Diskoteekki oli täynnä tanssivia Matoraneja erilaisissa puvuissa, jotka yrittivät ilmeisesti olla vaikuttavia. Manu oli pannut merkille, kuinka portsari oli ajatellut, ettei hänen ollut soveliasta astua sisään pukukoodin takia. Eipä tämä silti ollut uskaltanut pysäyttää Makutaa, joka oli vain astellut sisään hymyillen.<br>\n<br>\nMusiikki oli niin kovalla, että rakennus vavahteli. Manu mietti, saapuisikohan naapurustosta valituksia myöhemmin seuraavana päivänä – tai saapuiko valituksia usein muutenkin. Hän etsiskeli katseellaan istumapaikkoja ja huomasikin pian mustien nahkasohvien ympäröimän pienen katoksen diskoteekistä kauempana. Hän käveli niiden luokse pelottaen eräällä sohvalla istuneen kuhertelevan parin pois ja valtasi alueen. Hän istahti kaikista leveimmälle sohvalle ja nosti jalkansa pöydälle.<br>\n”Tarjoilija!” Manu huusi. Kukaan ei tullut paikalle. ”Epäkohteliasta. Vaikka en ole juuri pyörinyt yökerhoissa. Ehkä tällaisissa ei ole tarjoilijoita.”<br>\nManu alkoi seuraavaksi pohtia, miltä häntä etsivä Matoran mahtoi näyttää. Le-Matoran tämä varmasti olisi, mutta täällä ei voinut juuri erottaa ketään, sillä kirkkaat valot värjäsivät jokaikisen paikallaolijan valon spektrin korketaajuuksisimmilla väreillä.<br>\n<br>\nManu päätti kyllästyä ja sukeltaa diskoteekin tanssijoiden joukkoon. Tanssijoihin ei muodostunut sellaista Makutan mentävää aukkoa, kuten olisi voinut olettaa; väki ei edes huomannut Manua, ennen kuin tämä tuli kohdalle. Tutkien Matoranien naamoja Manu hiippaili läpi massojen, jotka heiluttivat käsiään ja hytkyivät musiikin tahdissa. Värivalot muuttuivat nyt häijyn vihreiksi ja sokaisivat Makutan hetkeksi. Nyt jokainen näytti Le-Matoranilta, mikä ei tehnyt Manun työtä yhtään helpommaksi.<br>\n”No hemmetti soikoon, miksi minun pitää etsiä Matoran, joka halusi etsiä minut.”<br>\n<br>\nKiivauksissaan Makuta heitti erään tyttöparan ilmaan niin, että tämä oli törmätä diskopalloon. Muutaman senttimetrin päähän diskopallon pinnasta tämä jäikin eikä näin ollen törmännyt siihen. Pudotus oli kuitenkin korkea, ja vaistomaisesti naispuolinen Matoran otti kiinni lasisesta pallosta. Nyt joukkoon tuli selkeä rako, joka jätti Makutan omaan rauhaansa. Matoranit katsoivat säikähtäneenä Manua, joka hymyili valloittavasti naisen edelleen roikkuessa pallosta ja kiljuessa. Ääni kuitenkin jäi suurimmaksi osaksi musiikin alle.<br>\n”Etsin... jotakuta, joka halusi nähdä minut”, Manu sanoi vakavasti, tarpeeksi kovaa, jotta hänet kuultiin musiikin yli. Lähimmät Matoranit pudistivat päitään ja vetäytyivät kauemmas. Manu kohautti olkiaan ja jatkoi kulkuaan diskoteekin keskeltä reunaa kohti. Matoranit tekivät nyt tietä paremmin, ja Manu hymyili niin monelle kuin ehti.<br>\n<em>Olisi helpompi, jos tietäisin edes hänen nimensä</em>, Manu ajatteli synkeänä. Oli tämäkin tapa tuhlata iltaa.<br>\n<br>\nPian Makutaa kuitenkin onnisti, sillä häntä vastaan huojui Matoran, joka ei näyttänyt aivan täysipäiseltä. Se nosti kättään kuin natsitervehdykseen, hikkasi ja sieppasi Manun käden uhkarohkeasti omaansa alkaen kätellä innokkaasti.<br>\n”Päivää, herra Makuta”, hän sanoi iloisella ja kovalla äänellä, ”nimeni on Tedni.” Sitten hän hikkasi ja veti Manun läheiseen pöytään.<br>\n”Meidän pitää puhua”, Tedni sanoi vakavasti.<br>\n”Tai jospa odottaisimme hieman, jotta minun ei tarvitsisi puhua alkoholin alaisen pienen apinan kanssa?” Tedni ei huomannut loukkausta vaan jatkoi puhumista.<br>\n”Herrani Ämkoo tarvitsee apuasi.”<br>\n”Ahaa, ja sinut lähetettiin kertomaan siitä minulle?”<br>\n”Hän halusi sinut saarelleen. Mutta asia ei enää kuulemma ole niin yksinkertainen. Sinne ei voi mennä.”<br>\n”Kuinka niin?” Manu sanoi kiinnostuneena.<br>\n”Noh”, Tedni aloitti – hänen päänsä näytti alkavan jo selvitä, ”tilanne vaikuttaa siltä, että – HEI SINÄ, MINÄ AION VIELÄ TANSSIA KANSSASI – niin, siis, Nazorakien joukot ovat hyökänneet saarellemme.”<br>\nManu yritti olla välittämättä seuralaisensa kummallisesta käytöksestä naisia kohtaan ja keskittyä kuulemaansa, mikä oli vaikeaa, sillä Tedni yritti karata erään – ilmeisesti tämän mielestä – sievän Ga-Matoranin perään. Manu iski kouransa Tednin käsivarteen ja murahti:<br>\n”Äläpä karkaa mihinkään, hihhuli. Meillä on puhumista. Mitä Mäksä sanoi sinulle?”<br>\nTedni näytti hetken hämmentyneeltä, mutta sitten hän tuntui muistavan jotakin ja sanoi:<br>\n”Hän vain sanoi tarvitsevansa apuasi ja halusi sinut saarelle. Eipä hän muuta sanonut. Mutta ethän sinä voi mennä sinne, koska evakuaatio on kesken.”<br>\n”Evakuaatio?”<br>\n”Klaani auttaa evakuoimaan Veljeskunnan joukot saarelta. Emme voi estää Natsoja valtaamasta saarta.”<br>\n”Surullista”, Manu sanoi, vaikkei kyllä ollut huolestunut saaren kohtalosta. Mitä Mäksä halusi? Manun mieleen tuli kymmenen erilaista vaihtoehtoa, joista kymmenen hän sulki pois ja hämmentyi itsekin.<br>\n<br>\n”No niin, eiköhän tämä ollut tässä”, Tedni sanoi, hikkasi kerran ja yritti taas paeta. Manu muutti hänen painonsa niin suureksi, että hänen voimansa eivät riittäneet nostamaan häntä tuolilta. Tuoli romahti kasaan.<br>\n”Äläpä hoppuile. Milloinka tämä piiritys alkoi?”<br>\n”Mmmitäh, älä minulta kysy. Kysy klaanilaisilta, ne tietävät.”<br>\n”Niin tiedät sinäkin. Ja minä kysyn sinulta.”<br>\nTedni näytti loukkaantuneelta.<br>\n”Mitä minä muka voin kertoa. Minä tahdon tanssimaan.”<br>\nManu kohotti kulmaansa ja lausui: ”Milloin piiritys alkoi?”<br>\n”On siitä jo aikaa”, Tedni sanoi raapien päätään. ”Ajantajuni on hämärtynyt.”<br>\n”Baarien ja yökerhojen takiako?”<br>\n”Hei, tämä on ensimmäinen kunnon yökerhomesta, jonne pääsin.”<br>\n”Sen uskon. Te selibaatissa elävät ninjapojut ette varmasti tapaa mitään järkevää siellä saarellanne.”<br>\n”Pilkkaatko minua, Makuta?”<br>\n”Kyllä pilkkaan, etkä sinä voi asialle yhtikäs mitään.”<br>\nTedni puri hammasta ja voihkaisi, koska lattia satutti hänen selkäänsä.<br>\n”Tuolta tuntuisi olla liian lihava”, Manu virkkoi virnistäen ilkeästi nähtyään Tednin ilmeen. Tämä mulkaisi häntä pahasti ja sulki sitten silmänsä. Manu päätti palauttaa normaalipainon Matoran-paralle ja nousi pöydästä. Tedni tunsi keventyvänsä reilusti ja nousi hänkin, tosin paljon hiljempaa, sillä hänelle oli tullut lihassärkyä.<br>\n<br>\n”Mitäs tässä seuraavaksi”, Manu sanoi esittäen kysymyksen lähinnä itselleen. Tedni kuitenkin vastasi: ”Sinun täytynee odottaa, että Ämkoo saapuu Klaaniin.”<br>\nManu virnisti. ”Minä teen, mitä haluan.”<br>\nTedni kohotti kulmaansa Manun kääntyessä hänestä poispäin. Makutan katsoessa muualle Tedni päätti hiippailla takaisin tanssivien joukkoon. Hän hivuttautui hitaasti parin juttelevan Ta-Matoranin taakse ja katosi väkijoukkoon. Manu hymyili itsekseen.<br>\n”Ehkä on aika muuttaa tämän paikan tyyliä”, hän tuumasi hihittäen ja hiippaili ovelle, jossa luki: ”Pääsy kielletty henkilökunnalle.” Sanojen ”kielletty” ja ”henkilökunnalle” väliin oli kirjoitettu punaisella tussilla pilkku ja sana ”vain”. Hiljaa Makuta avasi oven ja astui sisään sulkien oven perässään.<br>\n<br>\nTedni ehti keskelle diskoteekkiä ja äkkäsi jopa ex-tanssiparinsa. Tämä ei näyttänyt yhtään niin helpottuneelta kuin Tedni oli nähdessään Le-Matoranin.<br>\n”Mene pois”, tämä vinkaisi, mutta Tedni tarttui tätä kädestä ja polvistui.<br>\n”Suo minulle illan viimeinen vals- hm, dubstep.”<br>\nGa-Matoran näytti kiusaantuneelta katsoessaan maassa matelevaa Le-Matorania. Tedni päätti ottaa sen myöntävänä vastauksena, nousi seisomaan ja pyöräytti partneriaan 1440 astetta ympäri. Kirkaisten tämä kaatui lattialle ja tönäisi samalla erään tanssivan parin nurin. Nämä katsoivat häntä vihaisena, ja hän taas katsoi Tedniä vielä vihaisempana. Tedni taas ei näyttänyt huomaavan mitään tapahtuneen vaan jammaili musiikin tahtiin itsekseen. Ga-Matoran nousi ja läiskäisi Tednin naamaa kämmenellään. Le-Matoran kosketti poskeaan kädellään loukkaantuneena ja tuijotti väkijoukon sekaan katoavaa kumppaniaan.<br>\n”Mikä noita naisia vaivaa?” hän pohti ääneen.<br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><div style="width:442;height:25;padding:29;background:url('<a href="http://www.majhost.com/gallery/Great-Spirit/Bionicle/Klanon-Consept-Art/tube.png" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.majhost.com/gallery/Great-Sp ... t/tube.png</a>');position:relative;margin-left:auto;margin-right:auto;"><iframe width="442" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/s7OPRbVxMwY" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/s7OPRbVxMwY</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSitten jotakin tapahtui. Valot muuttivat yhtäkkisesti väriä tummanpunaisiksi ja räikeän pinkeiksi. Tavanomainen lasipallo katossa vetäytyi katon sisään ja sen tilalle laskeutui erikoinen ilmestys – piikikäs diskopallo. Värivalot aloittivat hektisen välkkymisen, ja musiikki muuttui täysin: diskojumputus päättyi ja tilalle tulivat kitara, muhkea basso, terävät syntetisaattorit ja kaikuvat rummut. Kaiuttimia lähimpänä olevien Matoranien korvat räjähtivät veriseksi mössöksi äänenvoimakkuuden kasvaessa <em>räjähdysmäisesti</em>.<br>\n<br>\nKeskeltä diskoteekin lattiaa nousi korkoke, jonka huipulla seisoi Makuta Nui.<br>\n”DISSSSCOEEEEEVILLLLHHH!”<br>\nMatoranit näyttivät epäuskoisila ja pelokkailta, mutta kukaan ei uskaltanut liikkua. Makuta katseli tasaisesti koko väkijoukkoa. Sitten hän kirkaisi:<br>\n”Pelkäättekö astua kynnyksen yli? TANSSIKAA, NUKET, TANSSIKAA!”<br>\nMatoranit aloittivat kömpelön näköisen ja pelokkaan tanssin Makutan lyödessä käsiään yhteen musiikin tahdissa.<br>\n”Nyt on oikea meininki, rakkaat ystävät!”<br>\nNäyttöruuduilla alkoi vilkkua lähikuvia Makutasta, joka tanssi – ja lauloi – itsekin korokkeellaan (DJ istui köytettynä siivouskomerossa).<br>\n<br>\nMuutamat värivaloista kohdistuivat värittämään seinille hehkuvia siluettikuvia Makuta Nuista, ja muut pyörivät ympäri ja ympäri diskopallon heijastellessa teräviä punaisia valotäpliä ympäriinsä vinhaa vauhtia. Muutama Matoran oli jo saanut jonkinlaisen kohtauksen ja makasi lattialla. Muut yrittivät varoa heitä, mutta se oli vaikeaa, koska kaikki tönivät toisiaan väistääkseen lattialla makaavia.<br>\n<br>\nMyrkylliset soinnut, luut murskaksi.<br>\nPunaista, kuumaa, höyryävää.<br>\nHikeä, verta ja ”KIRKUKAA.<br>\n<br>\nHAHAHAHAHA!”<br>\n<br>\nBrutaali ääni, kuolettavan jumputtava.<br>\nPolttavat laserit ja piikikkäät peilipallot.<br>\n”DISCOEEEVILLLLLHH!”<br>\n<br>\nMatoranit vilkuilivat tanssinsa lomasta lannettaan pyörittävää Manua kuin tämä olisi seonnut – ja ken tietää, ehkä tämä olikin.<br>\n”TEHKÄÄ TAIDETTA, HENGITTÄKÄÄ TAIDETTA, KUUNNELKAA TAIDETTA, OLKAA TAIDETTA!<br>\n<br>\nTANSSITAAN!<br>\n<br>\nMEHU? KENELLÄ ON MEHU?<br>\n<br>\nNÄETKÖ RAHAN, TYKKÄÄTKÖ RAHASTA?”<br>\n<br>\nMatoranit katselivat hämmentyneenä Makutaa, joka pyöri vinhasti akselinsa ympäri jokaisessa ulottuvuudessaan. Kuin yhteisestä sopimuksesta kaikki ryntäsivät yhtä aikaa ovelle ja yrittivät tungeksia ulos. Muutamassa minuutissa koko diskoteekki oli tyhjä.<br>\n<br>\nManu katseli pettyneenä tyhjyyttään ammottavaa salia.<br>\n”Ehkä he eivät pitäneet musiikista.”<br>\n<br>\n[spoil]Trolololol. Jos huvittaa, voi musiikin toki kuunnella loppuun. :3[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1334,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-11-27T14:44:00.000Z","content":"<strong>Merellä</strong><br>\n<br>\nTyynen suolavesimassan päällä purjehti kilometrien säteellä vain yksi ainoa alus. Laiva oli kunnioitettavan kokoinen eikä sen suuruus ole selvästikkään vain pöyhistelyä varten. Rivi hyvin huollettu tykistö pilkisti aluksen rungolta, istuen valmiina mihin tahansa tilanteeseen. <br>\nLaivan kannella useat miehistön jäsenistä kävelivät ympäriinsä kuin lauma muurahaisia, jokaisella oma vastuu ja tehtävä, jotka olivat kaikki tärkeitä laivan toiminnalle. Miehistön muodosti pääosin Matoralaiset, jotka olivat poikkeuksellisesti paljon pidempiä ja vahvempia kuin muut lajitoverinsa.<br>\n<br>\nAluksen maston päällä liehui musta lippu, jonka symbolin jokainen kokenut purjehtija tunnistaa ”Die Tärtän” ja tämän ”Tärtäläisten” pahaimaiseksi väreiksi. Haahtin nimeä kammosivat useat kauppiaat ja merimiehet, jotka olivat selviytyneet sen hyökkäyksistä tai edes kuulleet tarinoita siitä.<br>\n<br>\nHaaksin komentajan hytissä istui mustanvioletti Maan nais-turaga; Kapteeni Anonymmeli. Tärtäläisten johtaja oli vasta viime aikoilla herännyt tajuttomuudestaan ja yrittää korvata menetetyn ajan analysoimalla huolellisesti merikarttoja työpöydänsä ääressä, lievästi huojuvan valokiven himmeän valaistuksen alla. Hytin paksut seinät peittivät suurimman osan ulkopuoliselta melulta, mitä hänen miehistö piti, jättäen kapteenin korviin ainoastaan puun narinan ja kirskahduksen sekä aaltojen virran äänen.<br>\nPitkän ja tuloksettoman kartan lukemisen jälkeen, piraattikapteeni menetti vähitellen kärsivällisyytensä ja hakkasi vihaisesti pöytää, lennättäen melkein tavaransa pois pöydältä. Heidän uudet ryöstämät luotaimetkaan eivät auttaneet, vaikka olivat hyödyllisiä yleisesti.<br>\nHänen perämiehensä päätti viisaasti perääntyä hytin ovelta ulkona kuullessaan kapteenin raivostuneita kirouksia.<br>\n<br>\nMiehistön perämies, Un-Tak, päätti palata takaisin laivan siltakannelle.<br>\n”Synkhetkiä taas kapteenin luona?” Laivan Le-Matoralainen ruorimies kysyi toveriltaan.<br>\n”Arvosta elämäaamuasi kun vielä voit. Ties meistäkin tulee yhtä kräsh-bängiä”, Un-Tak vastasi ilkeämielisesti. Ruorimies myhäili hiljaisesti ja keskittyi takaisin tehtäväänsä. <br>\n<br>\nPerämies kävi mielessään Klaanin Matorankylien ryöstöä uudelleen läpi. He olivat niin sanotusti ”pikakukistaneet” Klaanin puolustuksen ja onnistuneet tekemään sen suhteellisen vähällä uhriluvulla. Heidän alakannella oli nyt paljon enemmän saalista kuin he itse edes tarvitsevat, puhumattakaan useista panttivangeista, joista voisi kiristää paljon rahaa.<br>\nMutta jokin tässä ei silti täsmää perämiehen mielessä. Klaanin kaltaiselta ”pikaväistäjältä” operaatio oli paljon helpompi kuin sen pitäisi. Asemastaan huolimatta Un-Tak ei silti aliarvioi vihollisiaan koskaan.<br>\n<br>\nSillä välin aluksen sisällä, yksi laivan miehistöistä löhöili itsetietoisena. Piraatti oli paennut vastuultaan väittämällä olevansa sairas ja tällä hetkellä juo itseään tajuttomaksi synkässä tilassa kostean puulankkujen päällä, lukemattomien painavien säiliöiden ja puulaatiokoiden ympäröimänä. <br>\nJuoppoutunut piraatti huojui epämääräisesti ympäriinsä lastit hänen kädensijana, kunnes hän päätyi tietämättä panttivankien ahtaiden sellien eteen.<br>\nRaskaissa raudoissa olevat vangit kirosivat merirosvoa ja hänen tovereitaan, mutta humalainen piraatti vain naureskeli pilkkaavasti ja omahyväisesti heitä päin. <br>\n<br>\n”Senkin karzahnin saasta”, yksi matoralaisista huusi kalterien takana, ”sinä pirakan hyljeksimä äpärä.”<br>\nPiraatti hykersi kuin häntä kehuttaisiin maasta taivaisiin ja läpsi polviaan iloisesti. Hän huomasi pikemmittä kauniin Sähkön Matoralaisen neitosen yhdessä sellissä. Piraatti avasi sellin oven ja lähestyi hänetä päin.<br>\n”Muru pieni, annahan isille pusu”, piraatti lähenteli inhottavasti nais-matoralaista päin. Hänen toverinsa hyökkäsi heti raivostuneesti piraatin kimppuun, mutta merirosvo työnsi vaivatta hänet nurkkaan ja osoitti häntä pistoolillaan. Piraatti potki samalla nais-matoralaisen pois jaloistaan, joka yritti hyökätä myös häntä päin.<br>\n<br>\n”Mä lasken kolmee ny”, piraatti nauroi riemuitsevasti. Matoralainen katsoi peloissaan piraatin asetta samalla kuin muut sellin vangit pystyivät vain katsomaan ja herjaamaan juopunutta merirosvoa. Piraatti puristi liipaisinta vähitellen ja kohdisti pyssyä Matoralaisen kasvoihin.<br>\n<br>\n”Yks. <br>\n<br>\nKaks.<br>\n<br>\nKo-”<br>\n<br>\nYhtäkkiä, valkoisen hanskan peittämä nyrkki iskeytyi yhdestä puulaatikoista ulos, herättäen jopa piraatinkin huomion. <br>\n<br>\nSamaan aikaan laivan yläkannella, kapteeni Anonymmeli viimein astui ulos hytistään perämiehensä luokse, joka odotti oven vierellä.<br>\n”Miettiinoutasit kohteesi, kapteeni?” Un-Tak kysyi hieman ironisella sävyllä.<br>\n”Suunta koiliseen”, Maan Turaga vastasi lyhyesti perämiehelleen välittämättä hänen äänensävystä, johon kapteeni oli jo ajan saatossa ehtinyt tottua.<br>\n”Huomio miehet!” Un-Tak huusi kuuluvasti piraattihaahtin miehistölle, jotka kaikki pysähtyivät kuuntelemaan melkein samanaikaisesti. <br>\n”Suunta kohti koil-”<br>\n<br>\n<strong><em>”YI-ÄÄÄÄÄÄRGH!”</em></strong><br>\n<br>\nEnnen kuin perämies ehti antaa käskynsä, kannen luukusta lensi yksi miehistöstä kiljuen suoraan mereen. Kaikki aluksen jäsenet katsoivat heti hämmentyneenä laivan reunalta kuinka yksi heistä uppoaa mereen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="350" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/TBMRXpr9FAs" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/TBMRXpr9FAs</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKannen luukusta hyppäsi voltilla heti ulos toinen hahmo siltakannelle, ja potkaisi hätäistä pistoolia osoittavaa piraattia pois luolta.<br>\nMiehistö kääntyi heti hahmoa päin. Mitä he näkivät oli räikeään punaiseen asuun ja kypärään pukeutunut Toa.<br>\n<br>\n”<strong><span style=\"color:red\">PUNAINEN TOA!</span></strong>”, hän huusi samalla kun teki jonkinlaisen asennon.<br>\nSamalla luukusta hyppäsivät esiin neljä erissä väreissä, mutta samankaltaisessa asussa pukeutuneita Toia laivan eri osiin. <br>\n<br>\n”<strong><span style=\"color:blue\">SININEN TOA!!!</span></strong>”<br>\n<br>\n”<strong><span style=\"color:yellow\">KELTAINEN TOA!!</span></strong>”<br>\n<br>\n”<strong>Pin- eh... <span style=\"color:pink\">VAALEANPUNAINEN TOA!!!!</span></strong>”<br>\n<br>\n”<strong><span style=\"color:green\">VIHREÄ TOA!!!!!</span></strong>”<br>\n<br>\nJokainen heistä teki oman erikoisen asennonsa huutaessaan nimensä ja loikkasivat kuperkeikalla uudestaan kaikki laivan etuosaan Punaisen Toan luokse riviin. <br>\n<br>\n”Kaikki viisi yhdessä...”<br>\n<br>\n”<strong>TOA RYHMÄ <em><span style=\"color:red\">AN</span><span style=\"color:blue\">GO</span><span style=\"color:yellow\">RA</span><span style=\"color:pink\">NG</span><span style=\"color:green\">ER</span></em></strong>” <br>\nToat huusivat yhdessä ja muodostivat naurettavan ryhmäposauksen. <br>\nJotain räjähti heidän takana ja kovaa.<br>\n<br>\nTärtäläiset vain katsoivat tätä hämmentävää näkyä eivätkä edes yrittäneet sanoa mitään.<br>\n<br>\n”Tärtäläiset! Teidän kaltaisille emme anna anteeksi. Oikeuden puolesta, ME MURSKAAMME TEIDÄT!” Punainen Toa ilmoitti, hänen lyhyt viittansa liehuen uljaasti. Merirosvot pysyivät hiljaa, koska eivät tienneet pitikö ottaa puheen vakavasti vai ei.<br>\n<br>\n”En tajua”, yksi miehistöistä sanoi ääneen typertyneenä kaikkien puolesta.<br>\n”HYÖKÄTKÄÄ!” Anonymmeli käski kovalla ja vihaisella äänellä, kuten hänen oli tapansa. Piraatit ottivat sapelinsa esiin ja osa heistä ampuivat pistooleillaan Angorangereita päin. Toat tekivät uuden voltin ampujien eteen. Nopeat lyönnit ja sivupotkut hoitivat heidät hetkessä. Muut piraatit ryntäsivät karkin värisiä Toia kimppuun. Punainen Toa potkaisi välittömästi piraatteja pois luoltaan. Luuvitonen kasvoihin ja jalka rintakehään, heittäen useat piraatit maahan tajuttomana. Tärtäläiset ryntäilivät sekasorrossa kannen päällä.<br>\nToinen piraattijoukko kasasivat itsensä Keltaisen Toan päälle. Mutta Keltainen Toa oli paljon voimakkaampi kuin he odottivat, ja nopeasti huomaavat joutuvansa karjuvan Angorangerin heittelemiksi alukselta suoraan veteen tai muiden miehistön päälle. <br>\n<br>\nToinen joukko hyökkäsivät vaaleanpunaisen Toan kimppuun, joka oli ryhmän ainoa naisedustaja ja arvelivat pystyvänsä päihittämään hänet. Pian Vaaleanpunainen Toa kaatoi jokaisen iskevän piraatin maahan vain muutamilla jalanpyyhkäisyllä ja koukuilla. Yksi Tärtäläisistä yritti ampua pyssyllä Angorangeria, mutta joutui nopeasti heittoveitsen naulaamaksi.<br>\nPiraatit oppivat nopeasti, kuinka taktinen virhe aliarvioiminen on.<br>\n<br>\nToiset kaksi Tärtäläistä kaivoivat pistoolinsa esiin ja yrittivät samaa kuin hekin. Heidän luodit osuivat sen sijaan kilpeen joka ilmestyi yhtäkkiä heidän eteen, ja Vihreä Toa täräytti sillä molemmat piraatit pois haahdelta. <br>\nUn-Tak päätti ottaa asiat omiin käsiin ja iski miekallaan Punaista Toaa kohti. Punainen Toa onnistui torjumaan hänen miekan viillonsa ja heitti nyrkkinsä perämiehen kasvoihin. Un-Tak tuskin pysyi jaloillaan. Hän yritti iskeä uudelleen, mutta sama asia vain tapahtui. Perämies päätti perääntyä ja jättää miehistön hoitelemaan hänet, joita juuri nyt heitellään ulos haahdesta.<br>\n<br>\nAnonymmeli meni noutamaan kiväärinsä hytiltä. Kapteeni kohdisti aseensa Punaisen Toan päähän. Sininen Toa ampui omalla kiväärillä Maan Turagan aseen pois hänen käsistä ennen kuin tämä ehti vetää lipaisimesta, ja sitten nuiji aseella lähestyviä piraatteja leukoihin.<br>\n<br>\nAnonymmeli perääntyi takaisin hyttiinsä eteen ja karjui vihaisesti perämiestään päin.<br>\n”Missä se Laagras on kun häntä tarvitaan?!” Piraattikapteeni huusi.<br>\nJuuri silloin Die Tärtän Veden Toa hyppäsi meren sisältä aluksen päälle luoden näyttävän roiskahduksen hänen mukanaan. Die Tärtän kapteeni ei edes yrittänyt kyseenalaistaa tätä ajoitusta. Jokainen piraatti joka ehti paeta Angorangereilta perääntyivät nopeasti kapteenin ja Veden Toan luokse.<br>\n”Missä karzahnissa oikein olit!?” Anonymmeli kysyi kovalla äänellä Veden Toaltaan.<br>\n”Anteeksi, että myöhäistyin”, Laagras vain virnisti kapteenilleen ja keskittyi Angorangereihin. Veden Toa otti esiin ketlinkiruoskan, jonka päällä koristi piikkipallo ja hymyili ilkikurisesti. ”Tulen nauttimaan tästä suuresti.”<br>\n<br>\nToa Ryhmä Angorangerit perääntyivät riviin laivan keulalle.<br>\n”Pinkki! <strong>MYRSKY-POMMI!</strong>” Punainen Toa huusi.<br>\n”OK”, Vaaleanpunainen Toa vastasi ja otti esiin sateenkaaren värisen Kohlii-pallon. <br>\n”<strong>MYRSKY-POMMI!</strong>” <br>\n<br>\nPiraatit eivät kommentoineet asiasta ja jättivät Toat Laagrasin vastuulle.<br>\nAngorangerit juoksivat Laagraa kohti. Veden Toa yritti iskeä ruoskallaan lähimpään Toaan, mutta jokainen hyppäsi pois tieltä. <br>\n<br>\n”Valmiina, VIHREÄ!” Vaaleanpunainen Toa heitti pallon Vihreälle Toalle. <br>\nLaagra heitti vedestä tehdyn lonkeron häntä kohti, mutta Vaaleanpunainen Toa vain väisti hyökkäyksen ja heitti toisen veitsen. Laagra hyppäsi nopeasti sivulle. <br>\n<br>\n”Selvä, KELTAINEN!” Vihreä Toa vastasi ja potkaisi pallon Keltaiselle Toalle. <br>\nLaagras yritti uudelleen lyödä ruoskalla Toaa päin, mutta tämä väisti kuperkeikalla tämän taas.<br>\n<br>\n”Täältä tulee, SININEN!” Keltainen Toa vastasi ja iski päällään pallon Siniselle Toalle. <br>\nLaagras ei pystynyt enää keskittymään jokaiseen Toaan.<br>\n<br>\n”No niin, PUNAINEN!” Sininen Toa potkaisi pallon Punaiselle Toalle. <br>\nLaagras katseli ja yritti ymmärtää mitä Toat yrittivät. <br>\n<br>\n”LOPETUS!” Punainen Toa loikkasi ilmaan ja potki pallon suoraan merirosvojen Veden Toaa kohti.<br>\n<br>\nLaagras sekä muut miehistö väistivät nopeasti pallon, joka osui sen sijaan laivan hyttiin.<br>\nYhtäkkiä valtava räjähdys syttyi ja useat Tärtäläiset lensivät veteen muiden kanssa.<br>\nKoko Kapteenin hytistä ei sen jälkeen jäänyt muuta kuin tuhkan peittämiä puun jäänteitä.<br>\n<br>\nSelviytyneet Tärtäläiset katsoivat kauhuissaan tätä näkymää. He heittivät välittömästi kapteeninsa kanssa aseensa maahan ja polvistuvat maahan antautumaan. <br>\nVeden Toa Laagras päätti seurata mallia tyytymättömänä, pitihän hänenkin totella kapteenia.<br>\n<br>\nVaaleanpunainen ja Vihreä Toa noutivat matoralaiset vangit selleistään.<br>\n<br>\n”Yksi kumottu, kolme jäljellä”, Punainen Toa ilmoitti tyytyväisenä.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Kiitoksia Tronielle, että saan lainata Die Tärtän riemukaita hahmoja (vaikka hän ei varmaan pitäisi tästä, mutta heh).</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1335,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-12-05T17:56:00.000Z","content":"<strong>Nui-Koro</strong><br>\n<br>\nKepen mieleen muistui asia. Asia, jonka kun hän muisti kokonaisuudessaan iskeytyi hänen mieleensä kuin vasara. Kuin hyvin nopeasti lyövä vasara, jonka tuottama kipu tuntuu pitkään. Tämä vasara löi tavallista lujempaa.<br>\nHän oli lähes unohtanut sen jo. Miten hän oli voinut? Miten sellaisen saattoi unohtaa? Ei olisi pitänyt voida. Ja miksi hän muisti sen taas nyt, juuri nyt? Epäsopivimmalla hetkellä?<br>\n<br>\nHänen mielensä järjesteli kokoon kuvan Feterrasta leikkauspöydällä...Feterrasta, jonka panssari oli auki. Auki kuin arkunkansi. Panssarin, jonka läpäisemiseen mikään tunnettu ase ei kyennyt. Sen kansi oli auki. Ja sen sisällä oli jotain. Tuon panssarin.<br>\nKepe muisti näyn. Tuon kammottavan, teräksisen tuhokoneen sisällä oli jotain uskomatonta. Uskomatonhan koko olento, vai mikä ikinä olikaan, oli. Miksei hän ollut vieläkään kertonut kenellekään näkemästään? Ehkä siksi, ettei hän tiennyt, mitä siitä seuraisi. Ehkä siksi, ettei hän uskaltanut. Hän vilkaisi untelosti hymyävään Snowieen. Ei. Ei nyt.<br>\n<br>\nMutta kuva raastoi hänen mieltään. Metallikehykset. Aukko pimeyteen.<br>\nHän työnsi sen syrjään.<br>\nHän ei onnistunut. Hän yritti uudestaan. Hän käski itseään ajattelemaan jotain muuta. Keskittyvän nykyhetkeen. Se ei onnistunut.<br>\n<br>\nVasta hetken kuluttua hän unohti taas asian tyystin.<br>\n<br>\nMaailma hänen ympärillään ei ollut muuttunut. Aika ei kulunut hetkeäkään.<br>\n<br>\nOliko hänessä jotain vikaa?<br>\n<br>\n<strong>Kummallinen tila, jossa Dox yhä vaeltaa</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/JXORDZt5Rfk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/JXORDZt5Rfk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nRistiretkeläiset saapuivat viimeinkin määränpäähänsä. Valkoinen aavikko levittäytyi heidän takanaan yhtä aavana kuin aiemminkin. Maan väri oli sama sameanvalkoinen, se ei ollut vaihtunut sävynhitustakaan. Mutta muutoin maisema oli muuttunut. Se oli muuttunut huomattavasti.<br>\n<br>\nAavikon keskellä oli suunnattomien, harmaiden pilarien ja tornien muodostama kaupunki. Monotoniset laatikot näyttivät kasvavan suoraan valkeasta maasta. Niitä jatkui vähintään virstan verran molemmille sivuille, eteenpäin ehkä pidemmällekin. Niin kauas ei nähnyt. Kaupunkia ympäröi ainakin parin metrin levyinen musta viiva maassa, kuin ne kaikki lukemattomat aiemmat, vain paljon leveämpi ja syvemmänmusta. Tämä paikka oli merkittävä.<br>\n<br>\nRistiretkeläisten joukossa, vaikka heidän määränsä olikin suuresti huvennut, Dox näki yhä uusia kasvoja, ja ruumiinosia jotka saattoi kasvoiksi tulkita. Monenkokoisten ja -väristen olentojen marssi päättyi viimeinkin. Monista, erilaisista maailmoista tulleiden olentojen. Olentojen, jotka olivat yhdessä eksyneet tähän tyhjyyden maailmaan. Dox koki olevansa yksi heistä. Jo enemmän yksi heistä kuin yksi Klaanilaisista. Hän oli kokenut heidän kanssaan niin paljon, ja viettänyt suunnattomasti aikaakin. Ainakin yhdeksän, ellei jopa kymmenen kuukautta oli kulunut tässä maailmassa.<br>\n<br>\nNyt jotain viimein tapahtuisi. Joukko pysähtyi. Vain Hopeinen olento, joukon johtajan roolin ottanut, astui eteenpäin, tähyillen autiolta vaikuttavaan kaupunkiin. Pitkäraajainen, oranssi Tarkk'ampuja, johon Dox oli joissain määrin tutustunut, astui myös varovasti hieman eteenpäin. Näin teki myös Dox.<br>\n<br>\nOli aivan hiljaista. Hopeinen, Tarkk'ampuja ja Dox jatkoivat vielä muutaman askelen eteenpäin. Muut ristiretkeläiset pälyilivät ympärilleen huolestuneina, kuin vaistoten jotain tapahtuvan. Kolme sinistä ja kolmijalkaista olentoa pitivät lajilleen tyypillistä uikutusta. Doxkin huolestui.<br>\nHopeinen vaikutti kuitenkin itsevarmalta. Hän näytti tietävän mitä teki. Aivan kuin hän olisi käynyt täällä aiemminkin.<br>\n<br>\nKaupungin tyhjä ja merkitsemätön katu oli kuin kalliota halkova kanjoni. Hopeinen nosti ilmaan säkin, jota hän oli jo kuukausia kantanut mukanaan. Säkin, jossa oli tuhottujen vihollisten osia. Dox muisti toat, joita vastaan he olivat taistelleet. Toat, joiden silmissä paloi sininen tuli. Nimdan tuli.<br>\n<br>\nNimda.<br>\n<br>\nMiten se saattoi olla täällä? Nimda oli toki voimallinen artefakti, sitä ei käynyt kiistäminen. Mutta miten se olisi tällaisessa vieraassa maailmassa, jonka kaikki olennot olivat eksyneitä otusparkoja. Niin myös Dox. Hän oli päätynyt tänne tutun ja turvallisen Verstaan syövereistä. Tuttuus ja turvallisuus olivat nyt kaukana.<br>\n<br>\nTämä paikka ei enää ollut Verstas. Tämä oli jotain aivan muuta. Jonkinlainen Verstaaseen heiteytyn Nimdan pyhättö, maailma, leikkikenttä? Limbo ulottuvuuksien välissä? Miten hänen maailmassaan saattoi olla esine, joka loisi jotain tällaista? Tuo esine oli voimallisempi kuin kukaan saattaisi uskoa. Vain hän, Dox, oli nähnyt tämän maailman. Hän tunsi halua kertoa siitä muillekin. Kaikki muut aliarvioivat Nimdan mahdin.<br>\n<br>\n\"&#127925;&#127796;&#66479;&#128013;&#66479;&#127927;, &#128168;&#128078;&#128168;.\"<br>\n<br>\nHopeinen käänsi säkin ylösalaisin. Kanoheja kantavat kallot kolisivat toisiaan vasten ja iskeytyivät maahan. Ne kalisivat ja vierivät joka suuntaan. Veriläikät ja luunmuruset tahrasivat kaupungin koskemattoman maan.<br>\n<br>\n\"&#128166;&#127919;&#127925;&#127925;&#128078;&#127796;&#128221;!\"<br>\n<br>\nHopeisen huuto kaikui kaduilla. Sen merkitystä Dox ei ymmärtänyt, Hopeisen kieltä eivät hänen aivonsa voineet käsittää. Hän muisti Hopeisen kerran huutaneen Nimdantulisen toan kuoliaaksi. Mitä pidemmiksi Hopeisen lauseet muuttuivat, sitä varmemmin ne tuhosivat kuulijansa. Ne olivat kuin strateginen ydinase. Onneksi Hopeinen käytti niitä säästeliäästi; täsmäiskuihin niistä ei ollut.<br>\n<br>\nHopeisen kutsu ei jäänyt vastauksetta. Sivukaduilta ilmestyi näköpiiriin olentoja, jotka marssivat tasaisissa jonoissa ja riveissä. Niitä ilmestyi hetkessä tuhansittain, kuin ne olisivat odottaneet heidän saapumistaan, näkymättömissä korttelien takana.<br>\nAluksi Dox ei erottanut, mitä ne olivat. Sitten hän tunnisti ne. Armeijoittain Nimdan vallassa olevia toia marssi esiin. Siniset silmät loistivat jokaisesta Hausta, Kakamasta ja Mirusta. Nimdan armeija oli täällä kokonaisuudessaan.<br>\n<br>\nMitä pimeyden voimia Nimda sisälsikään? Dox näki armeijan seassa jopa heidän kauan sitten kukistamiaan keltaisia toia. Nämä Hau-kasvoiset soturit olivat nyt luisevia ja nuhjuisia, joiltain puuttui jopa raajoja, kenturiolta jopa pää. Hänen päänsä lojui tällä hetkellä Hopeisen jaloissa. Jopa kaatuneet olivat vielä nousseet taistelemaan.<br>\n<br>\nElementti- ja naamiovoimattomien sotilaiden, jotka olivat Toa-sotureita vain ulkonäöltään, värikkäät panssarit yhtenäistyivät. Tai ehkä ne olivatkin koko ajan olleet samannäköisiä, äsken ne olivat vain muistutuksia edellisistä taisteluista. Kun sotajoukko astui vaaleiden korttelien katveesta taivasalle valoon, kaikkien haarniskat muuttuivat pikimustiksi. Fysiikan lait eivät tässä todellisuudessa päteneet.<br>\nSotureiden massa järjestäytyi riveihin sadan metrin päähän heidän eteensä. Ristiretkeläisten kirjava joukko asemoitui heidän taakseen. Oli hiirenhiljaista. Pieni tuulenvire kaupungin syövereistä siveli Doxin kasvoja. Pian se voimistui niin, että viima suhisi korvissa.<br>\n<br>\nPäätön sadanpäämies asteli esiin joukon keskeltä. Hitain mutta varmoin askelein tämä tuli heitä lähemmäksi. Hän pysähtyi yhtä kauas omasta armeijastaan kuin Hopeinen oli Ristiretkeläisistä. Tämä otti suuren, mustan miekkansa tuekseen ja nojasi siihen molemmin käsin. Musta viitta liehui tuulessa.<br>\n<br>\nPää Hopeisen jaloissa nyki kerran, kaksi. Hopeinen ei kääntänyt katsettaan siihen vaan piti huomionsa tiukasti vihollisessaan. Pää vieri verkkaisesti halki joukkoja erottavan valkean maan jättäen mennessään siihen punaisen vanan kuin viini lumihankeen. Kun pää saapui Sadanpäämiehen luokse, tämä nosti sen yhdellä kädellä ja asetti paikoilleen. Haun tyhjiin silmiin syttyivät vielä kerran siniset liekit.<br>\n<br>\n\"&#128166;&#127919;&#128078;&#127946;, &#127919;&#128013;&#127796;&#66479; Nimda\", tämä jyrähti.<br>\n<br>\n\"&#127919;&#65705;&#65705;&#128169;\", vastasi Hopeinen.<br>\n<br>\nMolemmat tuijottivat tuimasti toisiaan. Tuulen ujellus oli pitkän hetken ainoa ääni.<br>\n<br>\nTässä maailmassa oli tapahtumassa jotain suurta. Tässä maailmassakin taisteltiin Nimdasta. Tämä taistelu tosin vaikutti suunnattoman suurelta verrattuna konflikteihin Klaanin saarella. Jos Klaani tai Allianssi aikoi saada tämän Nimdan sirun haltuunsa, heidän olisi raivattava tieltään joko Nimdan armeija...tai Ristiretkeläiset.<br>\n<br>\nEnnen tuota oli kuitenkin käytävä vielä yksi taistelu.<br>\n<br>\nJälkikäteen kukaan ei muistanut, kumpi hyökkäsi ensin.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Jälkihuomautus kaksi vuorokautta kirjoittamisen jälkeen: Joku voisi luulla että tässä on jotain tosi symbolista, mutta meh. Kirjoitin tämän vain tosi sekavassa mielentilassa ja tosi väsyneenä. Nyt on itselläkin pieni mitä hittoa -fiilis. No, menkööt.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1336,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-12-05T20:30:00.000Z","content":"<strong>Klaani<br>\nTelakka</strong><br>\n<br>\nValtavassa hallirakennuksessa riitti vilskettä. Iso joukko kirjavia laivastomatoraneja oli kerääntynyt ihastelemaan lasittunein katsein noin tunti sitten laskeutunutta ilma-alusta. Matoranit hipelöivät pienillä käsillään ahnaasti aluksen pinnoitetta ja kiipeilivät rungon päällä tutkaillen ja arvioiden jokaista mahdollista yksityiskohtaa kuin parhaatkin taidekriitikot.<br>\n\"Laivaston merkki sopisi tähän!\" pulska le-matoran kailotti äänekkäästi osoitellen Ilmaraptorin siipeä ja heilutellen kädessään maalisankoa. Sinertävää maalia oli jo roiskunut siiven päälle ainakin puoli sangollista.<br>\n\"Älä höpise\", toinen, tällä kertaa po-matoran vastasi nokka ylhäällä. Nuoren miehen äänensävy oli bombastinen kuin tykistökeskitys. \"Laivaston kunniakkaasta Nöpöstä kuuluu olla ylpeä. Sitä ei piiloteta siipeen! Se kuuluu tämän ylvään teräslinnun loistokkaaseen nokkaan herättämään torakanäpäröissä sellaista alkukantaista pelkoa, johon vain niiden kaltaiset pystyvät!\"<br>\n<br>\n\"Itse olet urpo.\"<br>\n\"Pompi takaisin metsään juntti.\"<br>\n<br>\nMatoranit irvistelivät toisilleen hetken aikaa ennen kuin yhden innokkaan laivastolaisen puolivahingossa käynnistämä moottori jyrähti pudottaen molemmat Ilmaraptorin siiviltä. Eripurainen kaksikko kiljui yhteen ääneen varsin epämiehisesti. Pian ne kuitenkin olivat jo unohtaneet riitansa ja ryhtyivät jälleen ihastelemaan fanipoikamaisesti uutta alusta. <br>\n<br>\n\"Onko tämä tällaista ainaRGH?\" Ilmaraptorin vastaanottoa sivulta seuraava Guardian kysyi Keetongulta istuen uusiokäytetyllä ilma-aluksen istuimella. Ko-matoralainen Laivaston lääkintämies tarkisteli sinisen skakdin haavoja. Kyljessä ammottava suurin haava kaipasi uusia tikkejä.<br>\n\"Aina kun Aaveilta tulee uutta tavaraa\", Keetongu myhäili hyväntuulisena vieressä. Guardian puolestaan irvisteli ko-matoranin käsittelyssä vitivalkoisella hammasrivillään ja puristi kourassaan pullollista <em>Prototraakin närästys</em> -viskiä, jota hän kulautteli alas tasaisin väliajoin.<br>\n\"Minä luulin että sinä vihasit tuota litkua\", keltainen jättiläinen sanoi vilkuillen Laivaston surullisenkuuluisaa humallusainetta. Sitä annosteltiin armeijan vakiopaketteihin pääasiassa sytytysnesteeksi.<br>\nGuardian nyökkäsi. \"En halunnut puudutukseen. Minulla ei ole aikaaAAAAUH sellaiselle.\"<br>\nKeltainen jättiläinen nyökkäsi hitaasti. \"Entä jos ottaisit vain sairaslomaa?\"<br>\nSininen skakdi naurahti. \"Miksi ihmeessä?\"<br>\n\"Sinä olet pääasiassa vältellyt kuolemaa viimeiset kaksi viikkoa. Ehkä siksi.\"<br>\n\"Jos näette kuoleman, käskekää sitä varaamaan aika\", Guardian sanoi. Hän sulki korkilla yskänlääkkeeltä ja vatsasyövältä tuoksahtavan pullon ja laski sen maahan. \"Nämä ovat olleet kiireiset kaksi viikkoa. Minulta on jäänyt paljon väliin.\"<br>\n\"Ei Tawa pakota sinua menemään sinne kokoukseen\", Keetongu totesi kädet puuskassa. \"Vain sinä itse.\"<br>\nGuardian tuijotti hetken hiljaisena kauemmas. \"Myönnän ongelmani.\"<br>\nTongun väsynyt hymy leveni hieman. \"Mutta se ei tarkoita että aikoisit tehdä sille jotain?\"<br>\n\"Bi-bi-bi-bingo.\"<br>\n\"Niinpä tietysti\", keltainen jättiläinen lausahti pyöritellen ainoaa silmäänsä. \"Mutta mihin Kalmahin koloon Manfred ehti jo livahtaa?\"<br>\n<br>\nGuartsu kohautti olkapäitään. \"Perinteisen hyvä kysymys. Minusta tuntuu, että hän vähän pakoilee sosiaalisia tilanteita.\"<br>\nKeltainen jättiläinen muuttui hetkellisesti niin pohdiskelevaksi, että jopa Telakan kivilattia vaikutti kelpaavan rahin suuren silmän analysoitavaksi. \"Mene ja tiedä. Manun laji päätti joku päivä, että maailma olisi tosi paljon kivempi jos kaikki muut olisivat joko orjia tai kuolleita. Eli... kulttuurieroja?\"<br>\n<br>\nKlaanin admin vastasi kieltävällä äännähdyksellä, jonka kirjoitusasu oli niin ruma että se oli parempi jättää kirjoittamatta. \"Minä tiedän, että makutat haluavat syödä minut elävältä. Ne on aika helppoa sijoittaa maailmankuvaani. Mutta en edes teeskentele että tietäisin, mitä Manu haluaa.\"<br>\n\"Ihan ymmärrettävää\", Tongu hörähti kevyesti hieroen oranssia leukaansa.<br>\n<br>\nKaksikko tutkaili Telakan tapahtumia mietiskelevässä hiljaisuudessa. Kun lääkintämatoran sai työnsä viimeisteltyä, Tongu ja Guardian jättivät hyvästit. Molemmat sotilasjohtajat lähtivät astelemaan kohti henkilökohtaisia tilojaan innokkaiden saattueiden seuraamina.<br>\nGuardiania odotti muutama mielenkiintoinen keskustelu vanhojen ystävien kanssa. Keetongua odotti Tehmut.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tämä viesti koki pienen leikkauksen aikajanan pelastamisen takia. Jos piditte lopusta, se löytyy seuraavasta viestistäni.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1337,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-12-06T14:24:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, Telakka</strong><br>\n<br>\nTongu käveli pitkin omiin mittoihinsa hieman liian ahdasta ja seuraaviin matoraneihin nähden kolossaalista käytävää kohti Tehmutin -tai oikeastaan hänen omaansa- toimistoa, joka sijaitsi valtavan lentokonehalli-pajakorjaamon länsipuolella. Monet asiat olivat muuttuneet Tongun poissaolon aikana, mutta jättiläisellä ei ollut nyt riittävästi aivosolukkoa sen miettimiseen. Pää oli täynnä kysymyksiä ja uteliaisuutta Klaanin tapahtumista. Vielä tässä vaiheessa häntä ihmetytti eniten ympärillä oleva värikimara: Seiniä ei oltu maalattu, mutta viime kerralla suurin osa Laivaston väestä oli ollut Onu-Matoraneja. <br>\n<br>\nMonen mutkan, oven ja hallin jälkeen Tongu saapui alaisensa vanavedessä tutulle, jykevälle jalopuuovelle. Laivaston miehistö jäi kuuntelemaan Ontorin ja Ternokin sankarillista kertomusta ihailevin katsein. Tongu pohti heidän ylentämistään kommandoreiksi, sillä Laivaston kokemattomampi polvi varmasti seuraisi heitä.<br>\n<br>\nKyklooppi käänsi messinkistä ovenkahvaa (Sen edessä oli jakkara, jotta matoranit yltäisivät avaamaan oven) ja astui sisään. Tehmut istui Tongun suuren työpöydän takana järkyttävät tyynykasan päällä edessään pinokaupalla papereita. Tongu oli kyllä vaihtanut pari sanaa kakkosmiehensä kanssa laskeutumisen jälkeen, mutta nyt oli aika täysinäiseen selontekoon.<br>\n<br>\n”Ette ole olleet toimeetonna, huomaan”, Kyklooppi sanoi pehmeästi ja katseli paperipinoja. Hän istuuntui tuttuun vihreään nojatuoliin.<br>\n<br>\n”Emme, hyvässä enkä pahassa. Klaanin hyökättiin. Ilmasta. Eikä ilman uhreja.”<br>\n<br>\nKeetongu aukaisi suunsa mutti sulki sen uudestaan. Hän ei edes kuvitellut oikeaa hyökkäystä Klaaniin, vaikka olihan se ilmiselvä asia kun sodasta oli kyse. Tälläiset olivat vain asioita, joiden ajatteli käyvän jollekin toiselle.<br>\n<br>\n”Mutta Klaani on yhä pystyssä? Kerro kaikki!” Tongu sanoi ja nousi nojatuolistaan. <br>\n<br>\n”Me saimme tuhottua ne kaikki”, Tehmut aloitti, ”Mutta Edriv, Cetal ja melkein puolet alkuperäisestä Lohrak-laivueesta nukkuu nyt sankarihautuumaan mullissa kymmenien siviilien kanssa.”<br>\n<br>\n”Levätköön rauhassa”, Keetongu sanoi ja loi yksisilmäisen katseensa maahan. Silmän punainen väri haileni hieman. <br>\n<br>\n”Lepäävät kyllä”, Tehmut vastasi, ”Ainakin jos saamme seuraavan hyökkäyksen torjuttua. Mutta jokaisessa iskeytyvässä meteoriitissa on arvometalleja, kuten me Onu-Matoranit sanomme, ja se viisaus pätee tässäkin tapauksessa. Ongimme torakoiden ison ilma-aluksen merestä rantahinaajien avulla. Huikeaa kamaa; löysimme perusraaka-aineiden lisäksi kilokaupalla teknologiaa (Joka tosin ei toimi) ja aseita. Ne ovat neloshallissa jos haluat katsoa. Tässä on myös tarkka raportti taistelun kulusta -keltainen lehdistö nimesi sen allianssi pommiksi- ja pöytäkirja uusista hankinnoista sekä liittyneistä miehistä.” Tehmut ojensi paperipinkan Tongun kouraan.<br>\n<br>\n”Kiitos, olet hoitanut homman organisoidummin kuin minä ikinä”, Tongu vastasi, ”Katson niitä myöhemmin tänään. Taidan käydä ensin hieman kävelemässä. Hommia on oikealle ja vasemmalle kädelle, mutta jotkut asiat menevät muiden edelle.” Tongu laski paperit takaisin pöydälle ja poistui huoneesta takaoven kautta. Lyhyt käytävä vei hänet varauloskäynnille. Tongu katsoi vähän matkan päässä olevaa Klaanin linnoitusta. Rakennus oli kaunis, mutta tarkemmin katsottuna näki, että sitä korjattiin yhä. Tongu harppoi tilusten läpi ja saapui Matoran-kylälle, joka levittäytyi linnoituksen ulkopuolella. Ilma oli kaunis ja kaduilla oli kansaa, mutta sugamatoromaket loistivat poissaolollaan. Keetongu sai matoraneilta muutamia ihmetteleviä katseita, mutta suurin osa heistä keskittyi omaan tekemiseensä.<br>\n<br>\nAdmin-aukiolla sodan jäljet näkyivät pahiten. Jotkut korkeimmista rakennuksista olivat vielä korjaustelineiden takana, mutta myös erilaista vaikutusta näki. Vasemmalla laidalla oli vierekkäin kolme putiikkia, joita Tongu ei ollut ennen nähnyt. Surunkukka, Muisto-Verso ja Haudakukittaja olivat juurtuneet paikoilleen pommituksen jälkilöylyissä. Kukkakaupoille oli kuitenkin käyttöä. Astuttuaan kumarassa lähimpään niistä kyklooppi huomasi Kaupassa olevan täysi vilinä päällä. Klaanilainen otti kouraansa hennosti yksitoista ruusua, antoi myyjälle sopivan määrän rattaita ja astui ulos. Hän käveli hieman keskustan ulkopuolella olevalle sankarihautuumaalle, joka oli kasvanut huomattavasti viime kerrasta. Sodan todellinen pimeä puoli sekoittui syvään suruun, kun kyklooppi laski kukat Laivaston sankareiden haudoille.<br>\n<br>\nMutta kuolleet eivät olleet yksin. Pieni, kellopelikoneistolla toimivat leluilmalaiva liiteli hautakiveltä toiselle. Tämä näky lämmitti Laivaston ylipäälikön biomekaanista sydäntä. Lajinsa viimeinen keltainen jättiläinen aloitti paluumatkansa kohti Telakkaa. Häntä tarvittiin vielä sodan ja rauhan työssä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1338,"creator":"Tawa","timestamp":"2011-12-06T19:53:00.000Z","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="30" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Ev0lRLhsS_E" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Ev0lRLhsS_E</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTawa havahtui jalkojensa alla rikkoutuvien lasinsirpaleiden kirskuntaan. Hänellä ei ollut hajuakaan siitä, kuinka kauan hän oli kävellyt pitkin tätä pimeää käytävää, tai kuinka hän oli sinne päätynyt. Käytävän seinät ja lattia näyttivät ruostuneen jo monia vuosia sitten, muodoltaan tila muistutti joko vanhaa viemäriä tai laskuputkea pyöreytensä vuoksi, Tawa ei kuitenkaan voinut olla varma. Leveyttä käytävässä ei ollut nimeksikään, halutessaan Tawa olisi kyennyt koskettamaan vastakkaisia seiniä yhtä aikaa, mutta ajatus ei mitenkään miellyttänyt häntä. Tunkkainen ja kostea ilma tuntui raskaalta hengittää.<br>\n<br>\nKeltainen Toa pysähtyi hetkeksi ja käänsi katseensa kohti lattiaa, joka oli särkyneen lasin peittämä. Hänen kädessään oleva paikan ainoana valonlähteenä toimivan kaasulyhdyn valo sai sirpaleet näyttämään pieneltä purolta. Tawa otti yhden askeleen eteenpäin. Painostava tunnelma tuntui kasvavan ja hänen sydämensä alkoi lyödä yhä lujempaa. <br>\n<br>\nTawa kävi mielessään läpi kaikki mahdolliset syyt, siihen kuinka hän oli päätynyt tänne. Tawasta tuntui, että häntä oli jahdattu. Tawa oli varma siitä, että hän oli joskus aiemmin kävellyt samaista käytävää pitkin, silloin hän ei ollut yksin vaan Visokin kanssa. <br>\n<br>\n”Visokki… Hän oli se sininen kaveri?” Tawa kysyi itseltään ääneen, ”Ei, hän ei ole Visokki, hän on joku muu…” <br>\n<br>\nTawa pinnisteli muistaakseen, mutta muistikuvat kaikesta ennen havahtumista tuntuivat hyvin kaukaisilta. Silti hänestä tuntui, kuin olisi tietänyt kaiken. Tunnetta oli hyvin vaikea selittää. Tawa tiukensi otettaan lyhdystä, mikä rauhoitti häntä hieman. Tawa siristeli silmiään nähdäkseen paremmin eteensä, lyhdyn valo oli kuitenkin liian himmeä näyttääkseen reittiä kuutta metriä pidemmälle, mikä sai käytävän näyttämään loputtomalta. Tawa kääntyi ympäri katsoakseen taakseen, mutta näky näytti yhtä lohduttomalta. Hänestä tuntui, ettei hän voinut kävellä taaksepäin, edessä ammottava tyhjyys tuntui ainoalta oikealta suunnalta.<br>\n<br>\n”Visokki… Hän on ystävä, eikö olekin?” Tawa kysyi, hän ei itse osannut vastata omaan kysymykseensä, muttei myöskään odottanut vastausta tyhjyydeltä. <br>\n<br>\n”Minä olen Klaani… Ei, minä johdan Klaania, mutta mitä Klaania?” Tawa tiedusteli itseltään nyt vaativammalla äänensävyllä. ”Minä olen kipu. Ei, se ei sovi kuvaan, minä olen petunia…” Tawa läpsäytti itseään kasvoihin, ”Muista!” hän ärähti.<br>\n<br>\nYhtäkkiä hän kuuli äänen viereltään ”Sinä olet Tawa, Bio-Klaanin juuriadmin.”<br>\n<br>\nTawa pysähtyi, ”Kuka sinä olet?” hän kysyi häkeltyneenä. Ääni kuulosti tutulta.<br>\n<br>\n”Etkö sinä tunne omaa mieltäsi?” ääni kysyi ivallisesti.<br>\n<br>\n”Jos tämä on mieleni, se on liki tuntematonta minulle.” Tawa sanoi happamasti, hän katseli ympärilleen, koettaen määritellä äänen sijaintia, mutta tuloksetta.<br>\n<br>\n”Minä olen yksinomaan se, mitä sinä olet toisaalla. Olen se osa sinusta, joka tietää missä me olemme.”<br>\n<br>\n”Sittenhän sinä voit kertoa minulle missä me olemme. Minä-” Tawan sanat tukahtuivat hänen kurkkuunsa, kun ääni keskeytti hänet.<br>\n<br>\n”Sinuna en jatkaisi eteenpäin.”<br>\n<br>\n”Miksi?” Tawa kiristi otettaan lyhdystä entisestään. Kylmät väreet kulkivat hänen selkäpiitään pitkin, aivan kuin hän olisi jo tiennyt vastauksen. Äänen itsevarmuus hermostutti Tawaa.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="30" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/1A5nUJYKAhI" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/1A5nUJYKAhI</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Kohtaamisesi parasiitin kanssa jätti jälkensä”, kuului yksinkertainen vastaus.<br>\n<br>\nMuistikuvat Snowmania riivanneesta parasiitistä ja sen karkotuksesta tulvivat Tawan mieleensä.<br>\n<br>\n”Se minkä väität olevan tietämättömissäsi, on vain se mitä olet päättänyt unohtaa. Minä tulin auttamaan sinua”, ääni jatkoi. Nyt se kuulosti päättäväisemmältä. <br>\n<br>\n”Sitten tiedät varmasti, ettei epämääräinen pölinä auta minua juuri nyt?” Tawa sanoi, mutta ääni ei vastannut takaisin.<br>\n<br>\nÄäntä uhmatakseen Tawa päätti jatkaa matkaansa ja pikku hiljaa hän erotti hahmoja edestään. Hän näki noin kymmenen hahmon, jotka olivat ryhmittyneet käytävän reunoille, takaa loisti heikko punainen valo, joka maalasi ne uhkaavan näköisiksi. Tawa hiljensi vauhtiaan, mutta käveli yhä hahmoja kohti. Ne näyttivät tuijottavan ruosteen peittämiä seiniä, Tawa ei kuitenkaan vielä erottanut kasvoja. Hän nosti lyhtyään korkeammalle nähdäkseen paremmin ollessaan lähes kosketusetäisyydellä ensimmäisestä. <br>\n<br>\nViheltävä hengitys kulki Tawan sisällä, hänen kavahtaessaan taaksepäin. Hahmot muistuttivat häntä, mutta niiden kasvot olivat sulaneet muodottomiksi ja ruumiit näyttivät karrelleen palaneilta. Odottamatta ensimmäinen hahmo kääntyi häneen päin, se nosti yhä kytevät kätensä kaulalleen ja huudahti rahisevalla äänellä. Tukehtuva hahmo hoiperteli lähemmäs Toaa huutaen karmivasti. <br>\nVaistonomaisesti Tawa potkaisi oliota, se kaatui selälleen ulvahtaen tuskaisella äänellä, mikä sai toisetkin kääntymään nytkähdellen Toaa kohdin. Ne liikkuivat hyvin hitaasti, koristen samalla irvokkaasti. Tawa otti askeleen taaksepäin ja jähmettyi sitten pakoilleen. Hän ei saanut itseään liikkeelle, aivan kuin lasin sirpaleet olivat lävistäneet hänen jalkateränsä, pitäen hänet tiukasti paikoillaan. Tawa halusi huutaa, mutta ei kyennyt siihenkään. Olentojen saavuttaessa Toan, ne tarrasivat lujasti kiinni. Pian hiiltyneet kädet kietoutuivat Tawan ympärille lamaannuttaen hänen hengityksensä. Tawa yritti rimpuilla irti niiden otteesta, mutta hänen voimansa tuntuivat kadonneen kokonaan. <br>\n<br>\nLyhty lipesi Tawan otteesta, tuhkan täyttäessä hänen keuhkonsa. Hapuillen epätoivoisesti Tawa koetti saada otetta jostakin, mikä vain kävisi hänelle, jos hän vain saisi itsensä vapaaksi. Yksi hirviöistä tarttui kiinni Tawan kasvoista ja veti ne kohti omiaan. Olento tuijotti häntä ensin kuoleman kelmeillä silmillään. Se avasi suunsa ammolleen ja kirkaisi, mikä sai olennon silmät melkein pullistumaan kuopistaan. Toisen olennon kädet sulkeutuivat Tawan kaulan ympärille.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n”Nyt on aika herätä, Tawa.” ääni kuiskasi viimeisen kerran.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nSitten kaikki pimeni.<br>\n<br>\n____________________________________________________________________<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tawan toimisto</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="30" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/7-xNTboLs6o" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/7-xNTboLs6o</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<br>\nTawa nuokahti eteenpäin tuolissaan, melkein tippuen siltä. Säikähtänyt ilme hänen kasvoillaan muuttui hyvin pian hämmentyneeksi. Hänen sydämensä tykytti yhä ja hän huomasi käsiensä vapisevan. Tawa oli onnistunut torkahtamaan työpöytänsä äärelle, mikä hämmensi juuriadminia entisestään. Hänen unenpituutensa oli lyhentynyt huomattavasti viimeisen parin kuukauden aikana , mutta koskaan aikaisemmin hän ei ollut nukahtanut työpöytänsä äärelle. Unessa kuulemansa äänen sanat kummittelivat yhä hänen mielessään. Tawa tiesi sen olleen oikeassa, parasiittiepisodi oli herättänyt ikäviä muistoja, jotka hän uskoi jättäneensä taakseen jo aikoja sitten. Pelkkä ajatuskin äskeisestä unesta puistatti Tawaa, joten hän katsoi parhaaksi haudata nuo muistot myöhempään.<br>\n<br>\nTawa haukotteli ja hieraisi silmiään katsellessaan pöydälleen tuomiaan papereita. Suurin osa niistä koski Klaaniin solkenaan tilattavien hyödykkeiden kuljetussopimusten uusimista, mutta pöydällä oli myös parin sivun verran Tawan omia muistiinpanoja Nimdasta. Tawa katsahti pian työhuoneensa oven yläpuolella olevaan kelloon, jonka viisarit näyttivät olevan vasta päivän puolella.<br>\nKeltainen Toa nosti kätensä ylös venytelläkseen hetken. Hän etsi katsellaan Nöpöä, muttei kyennyt näkemään pientä ussal-rapua missään, mikä kummastutti Tawaa hieman. Hän oli tottunut siihen, että se seurasi häntä melkein kaikkialle. Visokin katoamisen jälkeen Nöpö oli kuitenkin aloittanut oudon katoilun, ikään kuin se olisi etsinyt visorakia.<br>\n<br>\nAdminien yhteispotretin kehys pilkisti esiin papereiden seasta. Tawa nosti valokuvan käsiinsä, muttei hymyillyt tällä kertaa kuten yleensä katsoessaan kuvaa. Tawan ajatukset siirtyivät välittömästi Visokkiin, jota hän kaipasi kovasti, mikä myös paistoi juuri nyt hänen kasvoiltaan. Tawa uskoi Visokin kykenevän huolehtimaan itsestään, olihan heidän kaaoksenomainen tapaaminen jo todistanut sen hänelle, mutta nyt tilanne oli aivan toinen. Nyt he olivat sodassa, heillä molemmilla oli velvollisuuksia ja läheisiä, joista huolehtia. Tawan oli vaikeaa myöntää sitä itselleen, mutta hän pelkäsi Visokin olevan valmis jopa uhraamaan itsensä Klaanin puolesta. Hän välitti paljon Visokista, kenties enemmän kuin kenestäkään muusta klaanilaisesta, vaikkei Tawa mielellään jakanut heitä arvoasteikkoon. <br>\n<br>\nHe olivat kauan sitten jutelleet asiasta kahvilassa keskellä yötä, mitä kumpainenkin olisi valmis tekemään Klaanin puolesta. Pitkän väittelyn ja painottelun jälkeen he molemmat olivat päätyneet samaan vastaukseen. Tawa epäröi nyt tuota päätöstä. Klaani oli nyt hänen kotinsa, eikä hänellä enää vuosisatoihin ollut muutakaan paikkaa. Nyt hän ei ollut varma siitä, olisiko valmis antamaan henkensä Klaanin puolesta.<br>\nTawa sätti itseään välittömästi mielessään moisista ajatuksista.<br>\n<br>\nEi, nuo eivät ole omia ajatuksiani. Nuo kuuluvat sille minälle, jonka minä hylkäsin kauan sitten.<br>\n<br>\nHuokaisten syvään Tawa laski kuvan käsistään, jättäen sen kumminkin paremmin esille. Hän piti katseensa edelleen kuvassa ja kallisti päätään hiukan. Jokin tuossa kuvassa vei Tawan nyt takaisin siihen päivään, kun hän ja Visokki piilottelivat takaa-ajajiltaan pienessä mökissä.<br>\n<br>\n____________________________________________________________________<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Jossakin</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="30" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/DQbFVVGonsE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/DQbFVVGonsE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTawa nojasi pajan ovenkarmiin tympääntyneen oloisena. Keltainen Toa olisi varmasti pitänyt käsiään puuskassa, ellei vasen kätensä olisi tuettuna siteellä hänen rintansa päälle. Päivää aikaisemmin Tawa oli yhdessä Visokin kanssa tunkeutunut erään Makutan alueelle. Heidän tarkoituksenaan oli etsiä ja napata säiliö, jonka sisällöstä Tawa ei ollut toverilleen sen tarkemmin kertonut. <br>\n<br>\n”Mikä meni vikaan?” Tawa pohti ja puri alahuultaan niin lujaa, että kykeni melkein maistamaan veren suussaan. Hänen oikea kätensä puristui nyrkkiin.<br>\n<br>\nTawa suunnitelma ei vain epäonnistunut, se oli mennyt totaalisesti metsään. Tawa ei pystynyt ymmärtämään, kuinka pitkän suunnittelun ja vielä pidempään kestäneen visorakin mukaan suostuttelemisen jälkeen kaikki oli voinut mennä pieleen. Murtautuminen sisään torniin, jossa säiliötä pidettiin, onnistui ilman minkäänlaista häiriötä. Vartijat eivät olleet huomanneet heitä, kaksikon etsiessä oikeaa säiliötä tuhansien samanlaisten joukosta. Löydettyään sen, Tawa oli nostanut pienen säiliön käsiinsä ja he etenivät suunnitelman mukaisesti kohti poistumistietä, kunnes jotain tapahtui. <br>\n<br>\nJokin laukaisi tornin hälyttimet, pakottaen Visokin ja Tawan improvisoimaan uuden varasuunnitelman. He onnistuivat pakenemaan tornin huipulle, jossa Tawa menetti aseensa. Se mitä huipulla tapahtui, tuntui olevan hämäränpeitossa. Myöhemmin Tawa oli herännyt tästä pienestä mökistä, jonne Visokki oli hänet kantanut. Säiliö ei ollut heidän mukanaan, eikä visorak suostunut puhumaan tapahtumien kulusta. Tapahtumien tuoksina Tawa kärsi Visokin mukaan aivotärähdyksestä, eikä hän sen takia ollut täysin tietoinen mitä heille tapahtui.<br>\n<br>\nMökki kuului mitä ilmeisimmin Visokin vanhalle ystävälle (tai niin ainakin Tawa päätteli siitä miten hyvin nuo kaksi tulivat toimeen), jonka lajia Tawa ei tunnistanut tavattuaan hänet aikaisemmin sinä päivänä. Lyhyt, pähkinänruskeaan kaapuun pukeutunut ja harmahtava olento ei esitellyt itseään, eikä suostunut kättelemään, mutta hän kertoi olevansa aseseppä, mikä myös näkyi asunnossa, jonka seinät olivat täynnä mitä erilaisimpia aseita. Sepän töykeästä käytöksestä ja jatkuvasta mulkoilusta huolimatta, Tawa oli hyvin kiitollinen turvapaikasta, vaikka tälläkin hetkellä mökin savupiipusta pilviin nouseva savupatsas saattaisi herättää ikävästi huomiota, mikäli he yhä olivat tornin läheisyydessä. Hyvin korkealle ja leveä latvaisten puiden takia, Tawa ei kuitenkaan osannut määritellä sijaintiaan. Hän suuntasi katseensa eteenpäin syvään metsikköön, jonka aluskasvillisuus kurotteli nuutuneesti kohti hajanaisia auringonsäteitä.<br>\n<br>\nMökin puinen ovi oli auki, mutta sisältä ei kuulunut mitään uunin ritinän ja satunnaisten askeleiden lisäksi. Visokki oli aiemmin pyytänyt Tawaa liittymään hänen ja sepän väliseen keskusteluun, mutta Tawa vieroksui yhä toverinsa telepaattisia kykyjä, eikä halunnut hermostuttaa seppää sen enempää. Hiljaisuudesta päätellen he keskustelivat yhä jostakin. <br>\n<br>\nAseen menettäminen tuntui myös ikävältä Tawasta. Salkoase, jonka molempiin päihin kiinnitetyt kaarevat terät olivat kärsineet vuosia iskuja, sattui olemaan hyvin tärkeä Tawalle. Hän oli kantanut sitä mukanaan pidemmän aikaa, kuin mitä oli ehtinyt viettämään Visokin kanssa. Tawa oli kokeillut useita eri aseita vuosien saatossa, mutta tämä yksi voitti niistä jokaisen, vaikka sen korjaaminen maksoi vuosi vuodelta enemmän.<br>\n<br>\nVisokki astui ulos ovesta ja käänsi katseensa välittömästi murjottavaan ystäväänsä.<br>\n<br>\n”Tarvitsemme sinua sisällä”, Visokki sanoi, hän kuulosti huolestuneelta.<br>\n<br>\n”Meidän pitäisi vaihtaa paikkaa mahdollisimman nopeasti”, Tawa vastasi nopeasti, tuijottaen yhä syvälle metsän uumeniin, aivan kuin odottaisi jonkun hyppäävän sieltä koska tahansa.<br>\n<br>\n”Tietysti, mutta ensin sinua kaivataan muuhun”, visorak tokaisi ja sulki sitten yhteyden sen enempiä selittämättä.<br>\n<br>\nTawa katsoi mietteliäänä eteensä, mutta nyökkäsi lopulta. Visokki palasi sisälle ensimmäisenä, seuratessaan Tawa kääntyi vielä kerran metsään päin, hän jäätyi paikoilleen. Tawa vannoi nähneensä hetken ajan hahmon puiden keskellä, se oli irvistänyt hänelle ja kadonnut sitten, kuin tuhka tuuleen. Tawa puri jälleen alahuultaan, astellen nopeasti sisälle.<br>\n<br>\n<br>\nSeppä tervehti keltaista Toaa epäystävällisellä mulkaisulla ja katsoi sen jälkeen Visokkia kysyvästi. Seppä ei sanonut sanaakaan, mutta eleistä päätelleen he kävivät kiivasta keskustelua.<br>\n<br>\n”Meidän pitäisi lähteä”, Tawa näytti yhä kalpealta. Kumpikaan ei kiinnittänyt häneen mitään huomiota.<br>\n”Visokki?” <br>\n<br>\nTawa ei saanut vieläkään vastausta, hän päätti korottaa ääntään.<br>\n”Burnakin syötti!”<br>\n<br>\nHämmentynyt visorak kääntyi Tawaa päin ja loi yhteyden heidän mieliensä välille.<br>\n<br>\n”No, mikä nyt on?” Visokki kuulosti kiihtyneeltä.<br>\n<br>\n”Meidän on mentävä”, Tawan ei vaivautunut pitämään puhettaan ajatuksina.<br>\n<br>\n”Voitko odottaa ihan pienen hetken? Me emme pääse niiden palkkiometsästäjien ohi, jos sinulla ei ole asetta”<br>\n<br>\n”Mutt-… Palkkiometsästäjiä?” ärtynyt sävy katosi nopeasti Tawan äänestä, muuttuen häkeltyneeksi.<br>\n<br>\n”Sinä et huomannut heitä?” Visokki kuulosti aidosti yllättyneeltä. Tawa avasi suunsa sanoakseen jotakin vastaan, mutta sulki sen nopeasti. Syvä hiljaisuus laskeutui hetkeksi heidän ympärilleen.<br>\n<br>\n”Olemme turvassa täällä, he eivät pääse suojakentän vuoksi sisään, mutta me emme voi jäädä tänne”, visorak huokaisi lopulta.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nVisokin ja Tawan keskustellessa, seppä oli kadonnut pajansa takahuoneeseen. Palatesssaan hän kantoi mukanaan hopeista keihästä. Sen kärkeä koristi terän lisäksi siipimäiset ulokkeet, aseen päättyen koukkumaiseen osaan.<br>\n<br>\n”Tämä on Mirabelle”, Seppä totesi ylpeästi, pieni hymy oli kiirinyt hänen kasvoilleen.<br>\n<br>\n”Mirabelle? Oletko sinä nimennyt tämän jonkun mukaan?” Tawa kysyi kurtistaen samalla kulmiaan.<br>\n<br>\n”En, mutta Bianca oli varattu,” seppä vastasi nopeasti ehkä jopa hieman loukkaantuneen oloisesti. Hän käveli Tawan luokse ja ojensi keihään tälle.<br>\n<br>\n”Pidä Mirabellestä hyvää huolta, hujoppi” seppä perääntyi Tawan saadessa otteen uudesta aseestaan ja kääntyi Visokin puoleen. <br>\n<br>\n”Olemmeko me nyt sujut?” Tawa kykeni nyt kuulemaan sepänkin äänen päässään.<br>\n<br>\n”Unohdit jotakin, Gerav hyvä” Visokki vastasi.<br>\n<br>\nSepän ylpeydestä kohonneet olkapäät valahtivat alas pettyneesti, hymy vaihtui apeaan ilmeeseen. Tawa ei osannut sanoa mitä näiden kahden välillä oli juuri tapahtunut. Seppä viittoi heitä mukaan samalla kun hän astui mökkinsä ovesta pihalle.<br>\n<br>\nSeppä johdatti heidät pajansa ulkopuolelle olevaan vielä pienempään vajaan, jonka turhan raskaan näköinen ovi toimi liukukiskoilla. Ummehtunut haju levisi pian oven auettua kolmikon ympärille. Lukuisten vanhojen työkalujen joukosta Tawa erotti seinän viereen peitellyn möhkäleen. <br>\nAlakuloisesti löntystävä seppä asteli sen luokse ja nosti yhdellä voimakkaalla vedolla kankaan sen yltä.<br>\nSen alta paljastui vihertävä nelipyöräinen ajoneuvo, joka näytti sopivan kahdelle henkilölle. Laite oli kauttaaltaan pölyn peitosta suojasta huolimatta, eikä sitä selvästikään ollut käytetty aikoihin.<br>\n<br>\n”Tämä on M274: Äärimmäisen kevyt, kaikki maastoinen kulkuneuvo. Se painaa 406 kilogrammaa ja huippunopeus on 95 kilometriä tunnissa. Moottori koostuu 1,000cc nestejäähdyty-”<br>\n<br>\nVisokki keskeytti sepän.<br>\n<br>\n”Kiitos, Gerav. Tämä riittää meille”, Visokki sanoi. Seppä murahti äkäisesti ja osoitti sitten vajan nurkassa olevia kanistereita.<br>\n<br>\n”Tuossa on teille polttoainetta, tällä teidän pitäisi pystyä kirimään parin päivän matka kiinni” Seppä sanoi tuohtuneesti ja kiirehti sen jälkeen takaisin mutisten mökkiinsä. Tawa uskoi kuulevansa mökin ulko-oven lukon kilahtavan.<br>\n<br>\n”Mitä me olemme kirimässä kiinni?” Tawa kysyi ystävältään uteliaana.<br>\n<br>\n”Se selvinnee sinulle pian, kumpi ajaa?” Visokki hymähti.<br>\n<br>\n____________________________________________________________________<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tawan toimisto</strong><br>\n<br>\nTawa katseli omalla paikallaan lepäävää asettaan. Ajan kultaamat muistot olivat lähellä tuoda kyyneleet hänen silmiinsä. Eikä vähiten siksi, että tuolloin he olivat kinastelusta huolimatta olleet Visokin kanssa huomattavasti läheisemmät. Asemansa vuoksi he joutuivat käsittelemään ongelmia vähemmän henkilökohtaisesti, mikä oli vähitellen ajanut heitä erilleen.<br>\n<br>\nYhtäkkiä työhuoneen ovelta kuului tuttua rapinaa, katkaisten juuradminin ajatukset. Tawa nousi avaamaan oven. Hyvin syöneen näköinen ussal-rapu tapsutteli huoneeseen uneliaasti, se suuntasi suuret silmänsä kohti keltaista Toaa ja inahti voipuneesti.<br>\n<br>\n”Ai, sinäkin olet raatanut?” pikkiriikkinen hymy kiri Tawan kasvoille, kun hän huvittuneena nosti Nöpön syliinsä.<br>\n<br>\nPienen ussalin suloinen haukottelu oli lähellä tarttua Toaan, kun tämä kantoi rahia mukanaan työpöytänsä äärelle. Tawa riisui kaapunsa ja laski sen työtuolilleen siten, että osa siitä laskostui siististi istuimelle. Nöpö oli ehtinyt jo vaipua syvään uneen hänen sylissään, eikä herännyt, kun tämä laskettiin tuolille.<br>\n<br>\nTawa käveli toimistonsa suuren ikkunan luokse ja asetti toisen kätensä hetkeksi lasille. Auringon säteet tuntuivat nyt jostain syystä tavallista kylmemmiltä. Hän katseli tovin valon leikkiä kädellään uppoutuessaan uudelleen ajatuksiinsa, mutta veti sitten kätensä takaisin.<br>\n<br>\n<br>\n”Mutta tällä kertaa minä en pakene…” Tawa kuiskasi hyvin hiljaisella äänellä itselleen.<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Parin henkilön <em>pyynnöstä</em> revin itseni mukaan. Tätä ei pidä/kuulu arvostella, arvostelkaa niiden jotka sitä pyytävät. Tämä kirjoitus ajanee asiansa. Kiitokseni G:lle, Vizulle ja Joylle, jotka auttoivat kirjoittamaan tämän. Plus, kaikki on Joyn syytä.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1339,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-12-07T18:33:00.000Z","content":"<strong>Odina, komentohuone, tarkempi sijainti tuntematon</strong><br>\n<br>\nMestarinsa varjossa seisova valkoinen Toa siveli kasvojaan siitä, missä ennen oli ollut kiikarisilmä. Aukko silmän tilalla oli vanha, niin vanha ettei Toa edes muistanut, kuinka pitkä aika sen menettämisestä oli. Ko-Metrun tiedemiehen ylpeys oli kadonnut kauas taakse, Mustavalkoisen massiivisen Metsästäjän seisoessa hänen menneisyytensä tukkeena.<br>\n<br>\nToa ei koskaan kysynyt mikä hänen Mestarinsa oli. Ei kysynyt miksi hänen kehonsa oli pelkkä valtaisa orgaaninen lihaskasa. Ei kysynyt tämän sormien luisevuutta ja pituutta muun kehon rinnalla. Eikä varsinkaan kysynyt kasvoista. Noista hirveistä pedon kasvoista, joita tuijottamalla takasi itselleen varman rangaistuksen.<br>\n<br>\nPurifier oli keskittynyt ja jään Toa kuuli ensimmäistä kertaa tämän myhäilevän työnsä parissa. Metsästäjän edessä lepäsi kaksitoistareikäinen salkku, jossa lepäsi yhdeksän eri väreissä hohtavaa kuulaa. Mutta kymmenes kuula oli hänen edessään, avonaisena, johdotettuna ja täynnä savuavaa nestettä. Hitaasti ja varovasti Purifier hivutti kuulan puoliskot kiinni toisiinsa, saaden uuden luomuksensa hehkumaan kirkasta valkeaa valoa.<br>\n<br>\n”Se on kaunis... kenties yksi kauneimmistani. Puhdasta energiaa, niin paljon puhdasta energiaa...”<br>\nValkoinen Toa otti varovaisen askeleen taaksepäin Purifierin noustessa ylös ja kohottaessa kuulaa päänsä yläpuolelle. Metsästäjän luiseva sormi lähestyi hohtavaa esinettä, painaen viimein sen siihen yhdellä survaisulla. Näytti siltä, kuin sormi olisi uponnut kuulan sisään, mutta Valkoisen Toan yrittäessä saada tilanteesta selvää, Metsästäjän sormi oli jo ulkona ja savuava musta kämmen oli ilmestynyt kuulan muuten täysin valkeaan pintaan.<br>\n<br>\nMetsästäjä puristi kuulan tiukasti nyrkkiinsä ja kaikkien Jään Toan odotusten vastaisesti Purifier ei laittanutkaan sitä muiden yhdeksän kuulan joukkoon. Sen sijaan Metsästäjä sulki salkun ja nappasi sen vielä vapaana olevaan käteensä. <br>\n<br>\n”Älä liiku askeltakaan.”<br>\n<br>\nValkoinen Toa hätkähti, peläten jo pahinta. Toa sulki silmänsä, odottan tulevaa iskua, jälleen uutta rangaistusta asiasta, josta hän ei tiennyt itse mitään. Rangaistusta ei tullut. Sen sijaan maa hänen allaan alkoi natista.<br>\n<br>\nRuosteisen kirskahduksen myötä iso laatta lattiasta alkoi laskeutumaan, Purifierin ja Toan seistessä suoraan sen päällä. Painautuen yhä syvemmälle, Toa alkoi tajuta laatan olevan hissi.<br>\n<br>\nTietämättä mitä odottaa, Toa jähmettyi odottamaan päätepysäkkiä. Hän tiesi Mestarillaan olevan salaisia työskentelytiloja, mutta hänen ei koskaan sallittu astuvan niihin. Ensimmäistä kertaa vuosisatoihin Toa poistui komentohuoneesta ja siitä pienestä kopista, jossa hän sai levätä kerran viikossa. Toa tiesi, että oli hissi menossa minne tahansa, hän luultavasti osaisi arvostaa sitä.<br>\n<br>\nYhtäkkinen törmäys sai Toan lentämään kasvot edellä metalliseen lattiaan. Sähisevä Purifier tarttui Toaa niskasta ja heitti tämän juuri edessä avautuneeseen pimeään tilaan. Hissi oli tullut viimeiseen etappiinsa. Toan päähän sattui. Tilassa oli meteliä, valtavaa moniäänistä meteliä, jota hän ei kyennyt selittämään.<br>\n<br>\nMetsästäjä veti vivusta huoneen seinässä ja katossa riippuvat vanhat valaisimet alkoivat luoda säröilevää valoa tilaan. Jään Toa oli kammennut itsensä pystyyn, totutellen silmiään valoon. Henkeään haukkoen Toan näkökenttä villiintyi.<br>\n<br>\nValtava koneisto sylki sulaa protodermistä kivisiin säiliöihin käsittämättömällä vauhdilla. Teollisuushallin kokoiseksi paljastunut maanalainen tehdas sulatti, muotoili ja säilöi valtavia määriä erilaisia metalleja huumaavalla tahdilla. Purifier ei kuitenkaan ollut kiinnostunut tehtaasta, vaan lähti kävelemään määrätietoisesti linjastojen välistä, Toan seuraten nilkuttaen perässä.<br>\n<br>\nUsean minuutin kävelemisen ja linjastojen välttelyn jälkeen kaksikko oli saapunut tehtaan laidalle. Valtaisaa kiviseinää koristi vain yksi ovi ja tuolle ovelle Metsästäjä oli menossa. Ruosteinen avain kävi lukkoon ja Purifier riuhtaisi sen auki, astellen siitä harvinaisessa ryhdissä sisään. Tehtaan melu vaimeni hieman kaksikon astuessa huoneeseen.<br>\n<br>\nToa kompuroi Mestarinsa perässä tarkkaillen edelleen tiiviisti ympäristöään. Valtaisaksi varastotilaksi osoittautunut huone oli kuitenkin miltei tyhjä, seinillä olevien puisten hyllyjen ammottaen tyhjyyttä. Yksinäinen alasin ja vasara, lepäsivät pöydällä huoneen keskellä. Purifier käveli huoneen perälle, Toan jäädessä alasimen ja vasaran viereen tarkkailemaan tapahtumia. Huone haisi vahvalle karkaistulle protodermikselle. Toa halusi kuitenkin pitää arvokkuuden rippeensä ja kesti pistävän hajun puhtaalla sisullaan.<br>\n<br>\nHuoneen tarkempi tarkastelu osoitti sen, että pöydän alla oli iso vesisammio, sammio joka savusi edelleen. Purifier nosti sen pöydälle, kevyeltä vaikuttavan sammion tehdessä kokoonsa nähden valtaisan iskeytymisäänen. <br>\n<br>\nHiljaisuuden vallitessa kaksikon välillä, Purifier työnsi hirviömäiset kasvonsa aivan lähelle Toaa, koettaen tämän uskallusta ja hermoja. Vapiseva Toa kiristeli hampaitaan, kestäen Mestarinsa kokeen, katsoen pedon silmittömiä kasvoja, hien kirvotessa Toan valkoiselle otsalle.<br>\n<br>\n”Poikani haarniska... se on kenties kaiken teknologian huipentuma. Metru Nuin upeimmat laitteet ja aseet tiivistettynä yhteen pukuun. Hän osaa valmistautua kaikkeen, hän on kykenevä hävittämään kaupunkeja kävelemällä niiden halki, hänen fyysinen voimansa on noussut tavallisen Toan ulottumattomiin. Koko Mustan Käden perintö, hänen käsissään...”<br>\n<br>\nPurifierin äänensävyn käskevyys oli kadonnut. Toan tutina oli lakannut ja nyt hän tuijotti Mestarinsa kasvoja ymmällään, unohtaen ainaisen pelkonsa vain yhdeksi pieneksi hetkeksi. Toa yritti ymmärtää mestariaan, sanan poika kuitenkin hämätessä häntä.<br>\n<br>\n”Mutta minun poikani on myös heikko, vanha, käyttänyt voimaansa liikaa. Hän ei taistele enää kauaa. Siksi haluan näyttää hänelle, kuinka hän tuhlasi potentiaalinsa ja sen kuinka hänen ei olisi koskaan pitänyt jättää menneisyyttään.”<br>\n<br>\nPurifier laski pöydälle toisen nyrkkinsä sisään piilotetun valkoisen hohtavan kuulan, jonka hän oli aiemmin valmistellut.<br>\n<br>\n”Minä näytän hänelle, kuinka minun teknologiani ylittää hänen, kuinka kuolemaa huijaamalla voin pitää minkä tahansa koneen käynnissä ikuisesti. Kuinka minä luon päivässä sen, mihin hänellä ja hänen ystävällään meni vuosisatoja.”<br>\n<br>\nMetsästäjän vapaa koura sukelsi pöydällä savuavaan vesisammioon. Valkoisen Toan katse seurasi, kuinka mustaa kiiltävää metallia nousi sen syvyyksistä. Hitaasti käsi nousi kokonaan ylös ja sen vetämä esine paljastui Toalle. Metalli kalahti, kun virtaviivainen kypärä iskeytyi pöytään. Pimeys tuijotti kypärän sisuksista, kun Toa katsoi nauliintuneena sammiosta vedettyä esinettä. Toa oli nähnyt päähineen ennenkin. Hän tiesi muunkin, joka käytti sellaista.<br>\n<br>\nPurifier nosti kypärää ja livautti valkoisen hehkuvan pallon sen alle. Nyt metallinen kauhu sai sen sisälleen kaipaamansa hohteen ja sen energian. Purifier lipoi eteen törröttäviä hampaitaan, katsoen pöydällä lepävää näkyä.<br>\n<br>\n”Raportti kertoi, että aikaisempi kokeemme onnistui. Yhdeksän kuulaa suoritti tehtävänsä. Vanha ystävämme alkaa muistaa ja hän saa tuoda <strong>N</strong>:n ja <strong>A</strong>:n meille. Mutta yksitoista ei riitä. Koko sarja vaaditaan suunnitelman toteutumiseen. Siksi me tarvitsemme <strong>K</strong>:n. Ja vuosituhansien jahdin jälkeen, vuosituhansien tappioiden jälkeen, minä vihdoin nousen hänen yläpuolelleen, paikalle, jolle minä kuuluin. Pian Killjoy näyttää antiikilta. Pian... pian...<br>\nHän ei koskaan saa hakemaansa. Hän tulee oppimaan, että heikot mielet hänen ympärillään saastuttavat. Minä menen hakemaan hänet itse.”<br>\n<br>\nPurifier nosti kasvonsa pois Toan edestä, työntäen mukanaan kuljettaman salkun tämän käsiin. ”Vie se sirun luokse ja jätä minut työskentelemään yksin.”<br>\n<br>\nToa ei halunnut uhmata käskyä, vaan ripeästi tarttui salkkuun, rientäen ovesta ulos, järkyttyneenä näkemästään. Matkallaan kohti määränpäätään, Toan ajatukset palasivat hetkeksi menneeseen ja menneensä muistoihin. <br>\n<br>\n”Kenraali, missä ikinä oletkaan, pakene. Jos voit, piiloudu, mene jonnekin mihin kukaan ei ole koskaan astunut. ...ja mitä ikinä teetkin, älä kuole.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1340,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-12-12T20:54:00.000Z","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Huuh, tässä olisi. Pahoittelen osaltani, että kesti. Tämä on siis minun, Matoron ja Killjoyn yhteistyötä, ja pitkällisen leikkaaliimaprosessin jälkeen kukaan ei osaa varmaan enää sanoa, mikä on kenenkin. Yhteistyö on voimaa ja sillain. Lisäksi, kaikki varmaan huomaavat, mihin olisin tässä tarvinnut Haita, mutta muokattakoon tätä vaikka sitten.</dd></dl>\n<br>\n<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<br>\nPunaisen haarniskan rautaiset sormet raastoivat metallista kantta naarmuille Killjoyn pyrkiessä nostamaan itseään tolpilleen. Polvet tutisten Metsästäjä koetti pudistella päänsä selväksi, havahtuen pian tuijottamaan kypäränsä sisäpinnan järkyttävää halkeamaa. Hän oli rysähtänyt isommasta vauhdista kuin kuvitteli. <br>\n<br>\nHän ei tiennyt miten pitkään oli maannut kannella, mutta päätellen edessään seisovasta sinihopeisesta hahmosta, ei luultavasti kovin pitkään. Killjoy hymähti nähdessään Summerganonin pitävän työn takana ollutta Amiraalia tarkasti ionikatanan vihreän hohteen loimussa, ja Haikin oli ottanut otteeseensa ilmeisen upseeriarvoisen torakan. Tämä yhdistettynä Bloszarin pahasti haavoittuneeseen sinihattuiseen Nazorakiin, panttivankitilanne oli hyvä. Matoron ilmestyneeseen käteen tarttuen Joy kampesi itsensä lopullisesti pystyyn, heräten samalla todellisuuteen voitonriemustaan.<br>\n<br>\nKoko Metsästäjän näkökenttä oli torakkaa. Aseet tanassa seisovat sotilaat tähtäsivät Klaanilaisjoukkoa armotta. Killjoy tiesi, että temput olisivat turhia. Yksikin väärä liike ja jokainen tiimiläinen murenisi valtavan Zamor-sateen keskellä. Ryhtinsä menettänyt soturi vilkuili Rautasiiven kannen rakenteiden katoille. Nazorakeja pitkien kivääreiden kanssa kirmaili edes ja taas, hyviä sijainteja varmistellen. Tarkka-ampujat ympäri laivaa olivat valmiita ampumaan Amiraalinsa vapaaksi, joka yksi kuulostaen siltä, kuin pyrkisi eroon keuhkoistaan. Amiraali vaikutti kuitenkin selvinneen laskeutumisentapaisesta pienin vahingoin. <br>\n<br>\nKilljoyn tykkikäsi kolahti hiljaa. Hai loi kysyvän katseen Metsästäjään, jonka käden osaset vaihtoivat hitaasti paikkaa. Vähitellen kanuunan mekanismit västyivät ja savuava nyrkki liukui esiin aseen takaa. Matoro katsoi tapahtumaa kulmat koholla. Killjoy vain tuijotti kättään, mutisten hiljaa: ”Mitään ei ole tehtävissä.”<br>\n<br>\nKlaanilaisten keskelle laskeutui hiljaisuus. Edes Tronie ei piristänyt muita mielensisäisillä viesteillään. Yllättäen koko kansi kuitenkin täyttyi metallisesta ryminästä ja voimistuvasta huminasta. Niin klaanilaiset kuin Nazorakitkin käänsivät katseensa äänen lähdettä kohti.<br>\n<br>\nValtava, koko torakkain laivaston lippulaivan suurin tykki kääntyi ensin kohti Rautasiiven rönsyilevää päätornia, ja siitä tähtäys siirtyi entistä alemmaksi, suoraan laivan kanteen, keskelle kaikkea. Järisyttävänkokoisen mörssärin piippu oli miltei puolisataa metriä pitkä, ja läpi näytti kulkevan jonkinlainen sähkövirta. Koko kapistus oli peitetty isoilla, raskailla metallilevyillä kylkeen kiinnitettyä ohjaamoa myöten. Ase seisoi raskaan tuen varassa, joka oli miltei koko kannen levyinen, ja jakoikin laivan etuosan kannen kahteen osaan.<br>\n<br>\nKun tykki pysähtyi kolina lakkasi, mutta uusi ääni tuli tilalle. Ilmeisen kaikkialta tuleva, mieltä silpova vihlona täytti kaikkien pääkopat. Se kuitenkin loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, ja tilalle tuli vaimeaa huminaa. Ja puhetta.<br>\n<br>\n”Nazorakit! Laskekaa aseenne.”<br>\n<br>\nTorakat kallistelivat ällistyneinä hyönteispäitään ja koettivat pähkätä, mistä puhujan ääni oli lähtöisin. Ainoa vaihtoehto tuntui olevan Nazorakein omat megafonit, joita oli ympäri Rautasiipeä. Ilmeisesti puhuja oli massiivisen tykin ohjaamossa.<br>\n<br>\n”Eikö tuo ollut...” Bloszar ällisteli.<br>\n”Ruki. Oli”, Hai vahvisti, mutta piti naamansa peruslukemilla. Suurimman osan ilmeet kuitenkin hieman kirkastuivat.<br>\n<br>\n”Laskekaa aseenne”, valtavan pyssykän kaapannut Ruki toisti komentonsa.<br>\n”Ja äkäiseen. Hopi hopi. Muuten mosautamme tälle kaunottarella paattiin sellaisen laakin että oksat pois”, Troopperinkin ääni raikasi ympäri sota-alusta. ”Vaikka ei uppoaisi, niin ainakin nokkamiehenne häviää savuna ilmaan. Ei, ei edes savuna, jonain vähäisempänä.”<br>\n<br>\nRätin rätin, ja sitten kaiuttimista kuului korkea torakka-ääni vahvalla Zankrzoralaisella korostuksella.<br>\n”Jos niin teette, hävitätte omatkin joukko-osastonne.”<br>\n<br>\nRätin rätin.<br>\n<br>\n”Ja sitähän kukaan meistä ei halua. Joten entä jos päästäisitte meidät menemään?”<br>\n<br>\nRätin rätin.<br>\n<br>\nHiljaisuus.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/PgTcLn1poo0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/PgTcLn1poo0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Komentohuone #2</strong><br>\n<br>\n\"Kapteeniluutnantti 246. Meillä on ongelma\", harmaatakkinen Nazorak kertoi mikrofoniin eräänlaisessa valvontahuoneessa syvällä aluksen uumenissa. Kamerat näyttivät kuvaa kannen kriittisistä tapahtumista ja juuri tällä hetkellä Nazorakit tunsivat, kuinka heidän narunsa Klaanilaisista katkeilivat. Massiivinen tykki oli kääntänyt taistelun yhtä nopeasti kuin itse tykki oli kääntynyt. Tai oikeastaan paljon nopeammin, koska tykki oli hidas pirulainen.<br>\n<br>\nMutta kuitenkin.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Kansi</strong><br>\n<br>\n\"Mitä nyt?\", Bloszar kysyi pitäen edelleen tiukassa otteessa yhtä nazorakia. Lukemattomat ruskeat torakat tähtäsivät edelleen joukkoa joka suunnasta, mutta nyt ne olivat selkeästi epävarmempia. Kukaan ei uskaltanut liikkua. Nazorakit eivät halunneet saada tykistä eivätkä Klaanilaiset nazorakien aseista.<br>\n<br>\n\"Päästäkää meidät menemään, tai Amiraalinne kuolee!\", Summerganon huusi kantavalla äänellä. Ionikatana hehkui nazorakin kaulalla. <br>\n<br>\nHiljaisuus. Epäluonnollinen, odottava ja painostava hiljaisuus. <br>\n<br>\n\"Minulla on huono tunne tästä\", Matoro muutti sanoiksi kaikkien muiden ajatukset. Jään Toa puristi kevyen katanansa kahvaa. <br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tykkin ohjaamokoppero</strong><br>\n<br>\nPanssaroitu ohjaamo oli ahtaanpuoleinen koppi, ja koko sen etuseinän leveydeltä meni ohut mutta uskomattoman paksu panssarilasi. Huone oli kuusikulmion muotoinen, ja seinillä oli useita järjestelmiä, näyttöjä ja muita teknisiä aparaatteja. Troopperi istui nazorakeille mitoitetussa vihreässä tuolissa ja piteli käsillään kahta ohjausvipua. Hän tuijotti silmä kovana vihreän sävyistä näyttöä, johon välittyi kuva tähtäyspaikasta.<br>\n<br>\nRuki seisoi tulen toan takana. Häntä järkytti viime aikojen väkivaltaiset tapahtumat ja tiukat pelastumiset, mutta hän teki kaikkensa auttaakseen muita. Ruki piteli taas seinässä johdolla kiinni olevaa mikrofonia ja tuijotti tähtäysnäyttöä. Ruki seisoi tulen toan takana. Häntä järkyttivät viime aikojen väkivaltaiset tapahtumat ja tiukat pelastumiset, mutta hän teki kaikkensa auttaakseen muita. Ruki piteli taas seinässä johdolla kiinni olevaa mikrofonia ja tuijotti tähtäysnäyttöä.<br>\n<br>\n”Tämän pitäisi ostaa meille aikaa”, Troopperi myhäili ja tarkensi tykin asemaa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Kansi</strong><br>\n<br>\nKlaanilaisten muodostama ympyrä eteni hitaasti kohti tykkiä, pitäen jatkuvasti muodostelmansa. Nazorakit vetäytyivät tieltä vankien takia, mutta olivat silti jatkuvasti valmiita hyökkäykseen. Summerganon, Hai ja Bloszar pitelivät kolmea vankia ringin keskellä. Matoro johti joukkoa ionikatana välkkyen kohti tykkiä Killjoyn suojaten takaa päin. Hain miehistö kuljetti hitaasti virkoavaa Lignokia kulkien Tronien kanssa sivustoilla.<br>\n<br>\nYlikersantti 1034 puristi torakanhampaitaan yhteen niin lujaa kuin kykeni. Sinilakkinen torakka maistoi veren suussaan ja teki parhaansa ollakseen vilkaisematta alaspäin. Hänen vasen jalkansa oli mössönä, eikä näky ollut 1034:lle siedettävä. Hän rukoili tajuttomuuden iskevän pian.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tykkitornin ohjaamokoppi</strong><br>\n<br>\nTroopperi nojasi kyynärpäillään ohjauspaneeliin, vakuuttellen vieressä hermoilevalle Rukille ja ennen kaikkea itselleen homman olevan hallinnassa. Mikki kädessään seinää vasten istuva Ruki meinasi luhistua jännityksestä ja pelosta. Hän toivoi vilpittömästi Troopperin olevan oikeassa.<br>\n<br>\nPakonomaisesti jalkaansa heilutteleva Troopperi seurasi kauempana kannella seisovaa joukkiota. Perääntyminen näytti todella hitaalta ja Toa kohensi asentoaan, valmistautuen istumaan tuolissa vielä tovin. Hän tiesi, että Rukin suunnitelma tykin käyttämisestä oli uhkapeliä, mutta paremman puutteessa sai kelvata. Ja ainakin toistaiseksi kaikki meni hyvin, klaanilaisrinki oli saanut Lignokin poimittua, ja eteni kohti laivan reunaa ja Hildemaria.<br>\n<br>\nJalkojensa asentoa vaihtaessaan kopissa humahti yllättävä koneiston ääni ja ohjauspaneeli sammui yllättäen täysin. Troop nousi hädissään pystyyn, luullen aiheuttaneensa oneglman itse. ”Eijeijei! Taisin vahingossa painaa väärää nappia. Odotas, kyllä tämä tästä, ihan kohta, kunhan löydän ne oikeat ohjaimet...”<br>\n<br>\nTroop kuitenkin havahtui Rukin koputukseen ja pian Toan olkapään yli kurottava sininen käsi osoitti kopin ikkunasta ulos. Kannen valonheittimet olivat sammuneet ja muiden pienempien tykkitornien kopit olivat täysin pimeänä. <br>\n<br>\nTroop puri nyrkkiään, Rukin vapistessa takana. Klaanilaiset olivat menettäneet ainoan suojansa ja Hildemarin tienoille oli matkaa vielä miltei kymmenen metriä. Troop latasi elementtivoimiaan, valmiina puolustautumaan torakoita vastaan. Hänen kummatkin kätensä syttyivät hiljalleen tuleen, ja Toa kääntyi Rukia kohti.<br>\n”Oletko valmis?”<br>\n<br>\nVastaus oli nielaisu.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Kansi</strong><br>\n<br>\nKilljoy kirosi kuullessaan koneiston äänen ja vain silmänräpäystä myöhemmin valonheittimet sammuivat, jättäen kannen väen hämärään alkuiltaan. Klaanilaisten askeleet pysähtyivät sillä sekunilla, kun sähköt katkesivat ja jalat pyrkivät ottamaan maasta kunnollisen sijan. Nazorakien joukot pysyivät vaitonaisina, mutta ottivat usean askeleen lähemmäksi klaanilaisia.<br>\n<br>\nTunnelma kiristyi entisestään, eikä kukaan oikein tiennyt, miten päin olla. Klaanilaisilla oli yhä panttivangit, mutta järjestäytyessään uudelleen tarkka-ampujat saattaisivat onnistua vapauttamaan torakat.<br>\n<br>\n<em>Nyt, arvon toverit klaanilaiset,</em> joukkio kuuli mielissään. <em>Suosikkikalanne kokeilee nyt jotakin. Te, valmistautukaa juoksemaan laivan reunalle, Hildemar on ihan siinä alla. Hauskaa matkaa.</em><br>\n<br>\nEnnen kuin kukaan ehti pukea ajatuksiaan sanoiksi, akvaario lennähti klaanilaisten keskeltä keskelle torakkajoukkoa ja sinkoili jokaiseen suuntaan. Muutaman sekunnin hämmennys oli tiukkojen paikkojen ykkösmiehelle tarpeeksi, ja Matoro hihkaisi klaanilaiset liikkeelle. Aivan kaikkien huomio ei pysynyt tilanteen mukana, ja osa Hain miehistöstä jäivät yhdeksi hetkeksi liian pitkäksi aikaa paikalleen.<br>\n<br>\nMuutaman lyhyen juoksuaskelen jälkeen klaanilaiset olivat taas jähmettyneet paikalleen, mutta tällä kertaa aivan kaiteen tuntumaan. Sankareiden harmiksi kiinni napattu Tronie ja osa Hain miehistöstä olivat kuitenkin nyt torakoiden hallussa, eikä Troopperista ja Rukista ollut havaintoa. Kansi oli nyt hiljaisuuden lisäksi myös täysin liikkkumaton. Täydelliseen pattitilanteeseen ajautunut laiva seisoi osapuolineen täysin jämähtäneenä. Sadje huokaili hermostuneena, yrittäen kurkkia tapahtumia tiiviin Klaanilaisrivin takaa. ”Noh... mitäs sitten?”<br>\n<br>\nVastaus tuli kuitenkin klaanilaisena, kun Troopperi paiskattiin muiden eteen. Vatsallaan retkottava Tulen Toa oli ruhjeilla, osia panssarista puuttui, ja ennen kaikkea hän oli melkoisen liikkumaton.<br>\n<br>\n”Troopperi!” Gefel huudahti ja ryntäsi mukiloidun hahmon tykö. Matoralainen käänsi Toan ympäri, ja näki pahoin vauroutuneet kasvot: Toinen silmä oli likimain muurautunut umpeen, puolet kasvoista oli veren peitossa ja rintapanssarista oli lohjennut suuri pala pois. Troopperi kuitenkin hengitti, joskin kivuliaan kuuloisesti.<br>\n<br>\n”Olisimme leikanneet häneltä raajan tai pari”, Troopperin viskannut torakka murahti. ”Mutta eiköhän sitä ole nähty jo ihan riittävästi.”<br>\n<br>\nEnnen kuin kukaan klaanilaisista ehti vastata mitään, torakka jatkoi. ”Ettekä arvaakaan, missä kunnossa se tyttö on.”<br>\n<br>\nMatoro ymmärsi asettaa kätensä Killjoyn olkapäälle, jossa tyhjä ohjuspatteri selvästikin teki tähtäysliikkeitä.<br>\n”Hillitse itsesi. Tällä hetkellä voit ainoastaan tapattaa klaanilaisia”, Suga mumisi hiljaa. Metsästäjä ei vastannut.<br>\n<br>\nKilljoy tuijotti vain Summerganonia, yksiä niistä harvoista, joihin hän luotti koko Klaanissa. Tietäen toverinsa sanojen todenmukaisuuden, Killjoyn aivot kävivät taistelua, taistelua, joka päättyi siihen, kun Killjoy veti ranneteränsä esiin. ”Meillä ei ole mitään syytä uskoa, että nuo olisivat valmiit riskeeraamaan johtajansa. Sinun oletuksesi saattaa johtaa Ruk- heidän kuolemaan. En anna sinun tehdä tätä, minä haen heidät väkisin.” <br>\n<br>\n”Hah”, kuului ylimielilinen ääni Sugan kuristusotteesta. Klaanilaiset käänsivät katseensa panttivankiinsa, Killjoy laski teräkätensä.<br>\n”Teillä on nyt hyvä tilaisuus oppia jotain. Kuulkaa siis, kun kerron teille tarinan”, Amiraali puhui.<br>\n<br>\nKukaan klaanilaisista ei kommentoinut. Suga tiukensi otettaan ionikatanasta.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/VZVOade1zmU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/VZVOade1zmU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Kauan sitten, kaukana pohjoisilla merillä, kun minä olin vasta nuori torakka, lajimme kartoitti maailmaa. Maailman hyytävät ääret ovat vaarallisia vesiä, emmekä konsanaan olleet kokeneet moista myrskyä. Tyrskyissä heittelehtivä laivamme oli jäävuorten ympäröimä, ja niiden koosta päätellen mustan veden syvyys olisi riittänyt nielemään vaivatta satoja kertoja alustamme isomman paatin. Meistä kokemattomimmat olivat kannen alla, ainoastaan teilu tusina seisoi jäänmurtajan kannella talviviittoihin kääriytyneenä. Tuuli olisi riittänyt hyytämään kauniit muistot kenen tahansa mielistä, ja lumituisku esti meitä näkemästä kivenheittoa pidemmälle.”<br>\n<br>\n”Älä luulekaan”, Matoro vastusti. ”Emme anna tarkka-ampujillenne aikaa tähdätä.”<br>\n<br>\nAmiraali kohotti kulmiaan.<br>\n<br>\n”Voi, uskokaa pois. Tämän te tahdotte kuulla.”<br>\n<br>\nMatoro vaikeni, mutta tarkkaili kiikarisilmällään jatkuvasti ympäristöä tarkkuuskiväärein varustautunieden Nazorakien varalta.<br>\n<br>\nAmiraali jatkoi kertomustaan: ”Kun nostin turkiskaulustani parempaan asentoon, takanani kiikaroinut Nazorak-upseeri kellahti selälleen. Minä ja ilmeisen moni muukin veljistäni luulimme hänen olevan vain seuraava lisäys pituutta keränneeseen paleltumatappiolistaan, emmekä hätiköinet toimissamme. Kannen alta esiin kutsuttu lääkintämies kumartui vainajan ylle, mutta hän ei ehtinyt raporttiaan tehdä, kun ymmärsimme, mitä oli tekeillä. Kaksi muutakin meistä sai samanlaisen, äänettömän myrkkynuolen otsaansa, ja heittäydyimme maihin. <br>\n<br>\n'Steltinpeikot!' joku huusi, ja tiesin miehistömme ajautuneen jo aiemmin kanssamme taistelleen kapinallisosaston väijytykseen. Kyseinen, pohjoisia meriä piinannut ryhmä näyttäytyi harvoin, ja heistä kuulee vielä tänäkin päivänä kerrottavan legendaa merenkulkijoiden keskuudessa.”<br>\n<br>\n”Minä en pidä tästä”, Hai murahti, ja vilkuili ympärilleen. Hildemar oli aivan heidän sijaintinsa läheisyydessä, mutta hän tiesi hyvin, mitä seuraisi turhasta hyppimisestä.<br>\n<br>\nMinä ja kaksi hyvää ystävääni kävimme heti toimiin, ja ryömimme pienen aluksemme laidalle. Silloinen läheisin neuvonantajani tarttui harppuunan ohjaksista, ja suuntasi kaiteeseen kiinnitetyn partaveitsivalaanpyyntiaseen kohti suurta jäävuorta, jolta päättelimme vihamielisten jättiläisten meitä hätyyttävän.<br>\n<br>\nEn koskaan saanut tietää, millä peikot meitä tähtäsivät, mutta siinä lumyräkässä omilla aseillamme tulittaminen oli turhaa sohimista. Kaksi sokkoa harppuunaa laukaistuaan upseerikumppanini sai hänkin nuolesta.<br>\n<br>\nSinä päivänä minä opin tärkeän läksyn: Joskus harppunan ammusten täytyy räjähtää.”<br>\n<br>\nKlaanilaiset katsahtivat Amiraalin harppunajalkaan. Jossain sen sisuksissa välkkyi punainen valo, ja nyt hiljaisuudessa kaikki kuulivat koiven sisuksista pientä, tasaista piipitystä.<br>\n<br>\n”Et voi olla tosissasi”, Bloz aloitti, mutta tuli Amiraalin keskeyttämäksi.<br>\n”Minä ole hyvin tosissani. Katsokaas, minä olen valmis kuolemaan omilla ehdoillani. Mutta oletteko te valmiita toistenne kuolemaan?”<br>\n<br>\nLausahdus pysätti ajan täysin. Bloz yritti sanoa jotain, mutta sanat takertuivat hänen kurkkuunsa. Hänen suustaan lähti ilmoille ainoastaan äänetön henkäys, kun kukaan ei osannut sanoa mitään.<br>\n<br>\nHai mulkoili kulmiensa alta Amiraalia, joka oli Sugan väkevässä otteessa. Sitten hänen katseensa kääntyi taas hänen vangiksi jääneisiin miehistön jäseniinsä. Hän ei tiennyt, mikä oli päällimäinen tunne. Syyllisyys siitä, että oli ottanut heidät mukaan matkalle? Vaiko kaikki ne pintaan nousseet sotamuistot? Yhtäkkiä hän kuitenkin näki Amiraalin tulevan heitetyksi Nazorak-lauman keskelle, jääseinän muodostuvan klaanilaisten ja torakoiden väliin ja kymmenien Zamor-aseiden laukeavan, ja siinä samassa voimakas käsivarsi tuuppasi hänet laidan yli.<br>\n<br>\nMolskis.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/mVkfqq1aBlQ" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/mVkfqq1aBlQ</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKlaanilaiset ja kaksi torakkavankia nostivat päänsä merestä, ja kömpivät äkkiä Hildemariin.<br>\n”Mitä tapahtui?” Sadje ihmetteli, kun Hai kumartui ojentamaan kätensä laidan yli auttaakseen Matoralaisen kyytiin.<br>\n”Se olin minä”, Suga sanoi värittömästi. ”Anteeksi.”<br>\n<br>\nSadje ei ymmärtänyt, mutta ympäri käännyttyään katsomaan Bloszardia, joka tuijotti haikeasti korkealle SS Rautasiiven laidalle, hän ymmärsi Sugan osoittaneen sanansa Blozille. Sadje tiesi, että vangiksi jäänyt kala merkitsi Toalle paljon.<br>\n<br>\nTunenlma ei muutenkaan ollut se hilpein. Hai miehistöineen oli myös aivan maansa myynyt ja Matorokin pysyi vaitonaisena sitoessaan kahta haavoittunutta torakkavankia, jotka eivät kuitenkaan näyttäneet lainkaan halukkailta taistelemaan vastaan, sinihattuinen ei ollut edes tajuissaan. Yllättävin näky oli kuitenkin Killjoy: punainen metsästäjä oli jäässä. Kirjaimellisesti, kokonaan, jäässä.<br>\n<br>\nSummerganon kopautti kenraalia miekallaan, ja haarniskan jääkerros poistui. Ennen kuin Killjoy ehti sanoa tai tehdä mitään, Summerganon puhui jälleen samalla, värittömällä äänensävyllä.<br>\n”Et olisi lähtenyt muuten. Minun oli pakko.”<br>\n<br>\nHai tuli nopeasti kahden väliin.<br>\n”Kaikki ei ehkä mennyt putkeen, mutta tärkeintä on, että olemme elossa. Sugan uhkapeli onnistui.”<br>\n”Uhkapeli?” Sadje ihmetteli.<br>\n”He eivät tappaneet meitä sillä hetkellä, kun Suga vapautti Amiraalin ja huitaisi meidät mukanaan kaiteen yli” Matoro puuttui keskusteltuaan, ja viimeisteli torakoiden solmut. ”Hildemar on yhä yhtenä kappaleena, joten he pitävät meitä elossa jostain muusta syystä. Mutta nyt meidän on päästävä pois, emme saa ystäviämme vapaiksi omin avuin, emme millään.”<br>\n<br>\nTäyteen vaihtiin nopeasti kiihdyttänyt laiva irtaantui Rautasiivestä niin pian kuin mahdollista, satojen Nazorakien katsellen pakenevaa joukkoa. Kannella kaukoputken ikkunan läpi Amiraali loi ensin pitkän silmäyksen Hildemariin, ja sitten mulkaisi halveksien klaanilaisvankeihin. Sellikäskyn saatuaan vangiksi jääneitä klaanilaisia alettiin taluttaa kannen alle. Amiraali itse aloitti nilkuttamisen komentotornia kohti.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Hildemar</strong><br>\n<br>\nVaisuissa tunnelmissa Hai ohjasi laivansa takaisin sen alkuperäiselle kurssille. Hänen viereensä istahtanut Bloszard oli ollut hiljaa koko paon jälkeisen ajan.<br>\n<br>\nSummerganon vartioi toisaalla ovea, jonka takana punainen Metsästäjä sulatteli pukuaan. Heitä odottaisi vielä pitkä juttutuokio...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1341,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-12-12T21:04:00.000Z","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tämän postin tekivät symbioosissa U-Täti ja Joiku-Setä.</dd></dl>\n<strong>Klaanin kahvio</strong><br>\n<br>\nToa Nurukan siemaili kahvia Klaanin kahviossa. Maan Toa muisteli menneisyyttään, aivojen heittäessä muiston hänen sulkeutuneille verkkokalvoilleen…<br>\n<br>\n<strong>Toain ja metsästäjäin sota, kauan kauan sitten.</strong><br>\n<br>\nNurukan katseli edessään olevia mekaanisia olentoja ja niiden vihreänä hohtavia katanantapaisia aseita. Mekaaniset, suoraselkäiset soturit kantoivat tunikoita ja olivat valmiita taisteluun Metru Nuin puolesta. Hän komensi mekaaniset soturit taisteluun epämääräistä Pimeyden metsästäjien joukkoa vastaan. <br>\n<br>\nIonikatanat viuhuivat ilmassa kun mekaaniset soturit raivasivat tiensä läpi metsästäjäin hajanaisten rivien. Verta ja suolenpätkiä lenteli ilmassa kun teurastus tapahtui. Energiakiekot viuhuivat ilmassa, muuttaen uhriin osuessaan uhrin joko uuteen muotoon, siirsivät kohteen pois tai jäädyttivät kohteen jääkalikaksi. <br>\n<br>\nNurukan katseli joukkojensa toimintaa. Mekaaniset soturit tekivät työnsä hyvin ja kurinalaisesti. Äänettömät moniväriset soturit menivät takaisin paikoilleen ja olivat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Yksi sotureista, vihreä, ryntäsi viimeisen eloonjääneen, jo vangitun metsästäjän luokse, iskien vihreää valoa hohtavan ionikatanansa metsästäjän kurkusta läpi, jolloin ase halkaisi keltaisen metsästäjän kurkun, tullen ulos takaraivosta ja purskauttaen violettia verta ympäriinsä.<br>\n<br>\n<strong>Klaanin sairastupa</strong><br>\n<br>\nSaraji nukkui pedissään, kieriskellen ympäriinsä. Hän näki outoa, todentuntuista unta. Unta, joka vaikutti lähes todelta. <br>\n<br>\n<strong>Toain ja metsästäjäin sota, kauan kauan sitten.</strong><br>\n<br>\nSaraji katseli vieressään olevia aseveljiään ja - siskojaan. Vahkeista koostuva armeija oli erään toan johdossa, mustahaarniskaisen, mustaa tykkiä ja hopeisia kynsiä kantavan soturin johdettavissa taisteluun. <br>\n<br>\nToa komensi Sarajin ja muut taisteluun, jolloin joukko nopeita ja tappavia vahkeja lähti taisteluun. Vahkit ampuivat metsästäjiä eri kanoka-levyillä, teurastaen sekalaisesta joukosta koostuvat soturit ionikatanoillaan.<br>\n<br>\nMetsästäjät kaatuivat todella nopeasti, jonka jälkeen kaikki muut vahkit, paitsi ne jotka pitivät eloonjäänyttä metsästäjää paikoillaan, menivät paikoilleen tumman komentajan käskystä. Komentaja käveli vahkien joukoissa, mennen kohti vangittua metsästäjää.<br>\nSaraji päätti että oli aika toimia, joten Vahki lähti juoksuun, juosten kohti viimeistä metsästäjää ja iski vihreän ionikatanansa metsästäjän pään läpi kurkusta takaraivoon. Verta purskahti Sarajin päälle, komentajan katsellessa hänen tekemisiään.<br>\n<br>\nSaraji säpsähti. Hän heräsi hikisenä sängyltään, katsoen huoneensa kattoon. Katossa hän näki varjojen muodostavan pienehkön kämmenen. Saraji nousi lopulta istumaan pedissään ja lähti huoneensa ovesta klaanin käytäville, hiukan tokkuraisena kävellen.<br>\n<br>\n<strong>Klaanin Arkistot</strong><br>\n<br>\nCreedy juoksi kiireisenä kohti Arkistoja. Hän rynnisti sisään isosta Arkistojen pääovesta, sylissään vino pino Killjoyn mökistä löytyneitä asiapapereita, joita hän oli yhdessä mykän Nazorakin kanssa tutkinut. Huolimaton nörtti-matoran ei huomannut isoa kylttiä, jossa luki ”VARO PORTAITA!” ja kaatui portaat alas mukkelis makkelis, paperien lentäessä hänen sylistään ja lennellessä ympäri pölyisiä arkistojen käytäviä.<br>\n<br>\nCreedy hieroi päätään, jossa oli arka paikka. Siihen alkoi nousta kuhmuntapainen muhkura, jota kivisti. Matoran-sankarimme nousi istualleen rähmältään paperikasasta ja alkoi lajitella papereita jonkinmoisiin pinoihin. <br>\n<br>\nVaehran tunnisti leijailevien ja maahan putoavien paperien äänen pitkästä arkistomestarin urastaan johtuen. Tulen toa, joka oli kaikenkukkuraksi entinen skakdi, jostain kumman syystä, otti niin nopeita juoksuaskeleita kuin suuren osan elämästään kirjastossa viettänyt toa pystyi ja huomasi nopeasti punaisen olennon keräämässä papereita lattialta.<br>\n<br>\n”Mitä sinulla on siinä, ystäväiseni?” Vaehran kysyi tuttavallisesti matoranilta, jolla oli perin eriskummallinen kallon muoto. <br>\n<br>\n”Papereita, jotka saattaisivat kiinnostaa Arkistonhoitaja Vaehrania”, Creedy sanoi, sydämistyen siitä että joku oli tullut auttamaan häntä sotkun korjaamisessa. Creedyn sanoessa tämän, hän katsahti Vaehranin nimilaattaan jossa koreili selvästi ”Arkistomestari”. Jos Creedyn naama ei olisi jo valmiiksi ollut punainen, VT olisi erottanut punastumisen selvästi. Nyt matoran vain nolostui toan lähellä.<br>\n<br>\n”Hmm… Katsotaanpa näitä”, Vaehran sanoi, nostaen yhden paperin maasta. Tulen toa lukaisi paperia, jonka yläreunassa oli musta musteläiskä, joka toi mieleen kämmenen, ja teksti: ”Erään Toan päiväkirja”.<br>\n<br>\n”Tuleppa pikkuinen, viedään nämä paperit työnurkkaukseeni”, Vaehran sanoi, kiikuttaen paperia kohti lukunurkkaa, jossa arkistojen tutkimustyötä tehtiin.<br>\n<br>\nPieni Creedy joutui kantamaan yksin painavan paperipinon, koska yli-innostunut tulen toa tutkaili paperia käsissään, samalla kävellen rivakasti kohti tutkimusnurkkaansa.<br>\nCreedyn tasapainoillessa paperipinonsa kanssa ja Vaehranin vihellellessä innostuneena papereista kaksikko saapui pian pölyiseen ja maan alaisessa kammiossa sijaitsevaan tutkimushuoneeseen.<br>\nHuone oli todella pölyinen, täynnänsä hämähäkinverkkoja ja loppuun palaneita kynttilöitä joiden steariinia oli valunut lattialle vuosien mittaan todella paljon. Huoneessa oli myös valokiviä, mutta ne olivat menettäneet valoisuuttaan vuosien mittaan. <br>\n<br>\nKeskellä huonetta oli suuri tutkimustyöpöytä, lukulamppuja, kyniä, viivaimia ja kaikkea mitä saattoi toivoa. Äkkikatsomalta Creedy näki seinän, jonka laastia oli lähtenyt ja rakoillut, muodostaen käsimäisen kuvion seinälle. Ta-Matoranin huomio kiinnittyi kuitenkin siihen että seinät olivat täynnä kirjahyllyjä, jotka olivat täynnä pölyisiä kirjoja.<br>\n<br>\n”Milloin siivosit täällä viimeksi?” Creedy kysyi arkistonhoitajalta, joka tutkaili paperia silmät loistaen. <br>\n<br>\nVaehran havahtui innostuksestaan. Creedy katsoi arkistonhoitajaa epäuskoisesti koska tämä ei selvästikään osannut lukea tekstiä, jonka Creedy oli toalle antanut.<br>\n”Et tajua mitä luet vai?” Creedy virnisti, alkaen opastaa tämän salakielen rakennetta ja järjestystä.<br>\nVaehran ja Creedy jäivät tutkimushuoneen lattialle Creedyn teoriapapereiden ja käännöstyöpapereiden kanssa ja kaksikko tutki näitä tekstejä innokkaasti.<br>\n<br>\nAikaa kului, kun Creedy opetti Vaehrania kääntämään paperin tekstiä. Pitkällisen tulkinnan jälkeen Vaehran ja Creedy olivat yksimielisiä siitä, että Killjoyn käsinkirjoitettu pätkä merkitsi vain yhtä asiaa. Alkuperäisessä kirjassa oli informaatiota, sivulla 36.<br>\n<br>\nKului tunteja kun kaksikko etsi kirjaa kirjahuoneesta. Kirjaa ei kuitenkaan löytynyt pitkistä etsinnöistä huolimatta. Uupuneina kaksikko nukahti kirjojen ääreen, kuorsaten äänekkäästi ja kietoutuen paperien alle.<br>\n<br>\n<strong>Kahvio</strong><br>\n<br>\nBladis ja Paaco saapuivat risuisina ja käpyisinä kahvioon. Kaksikko oli uupunut metsäreissunsa jälkeen kun he olivat tarponeet läpi metsän etsien toisen maailman Umbran tykkiä ja miekkaa, jotka olivat hautautuneina lehtien alle.<br>\n<br>\nPaaco istui kahvion tuoliin ja Bladis lähti hakemaan kaksikolle kahvia. Moderaattori istui pöytään jossa vanha Maan toa, jota Paaco ei kovin tuntenut, nuokkui kahvikuppinsa kanssa.<br>\nMaan toa säpsähti unestaan, kun Paaco sanoi tälle ”Hei”<br>\n”Mitäh? Missä olen?” Nurukan sanoi unenpöpperöisenä, kaataen vahingossa kahvikuppinsa syliinsä. Kahvia kaatui myös maan toan käteen, jolloin hänen huomionsa kiinnittyi valkoreunaiseen, kättä muistuttavaan kuvioon.<br>\n<br>\nNurukan katseli ympärilleen. Hän näki Arkistojen mainoksen jossa luki ”BioArkistoista löydät kaiken tarvittavan tiedon koko universumissa!” Mainoksessa oli kuva Gahlok Vasta, jolla oli kädessään kirja ja mairea hymy kasvoillaan. Mainoksen alalaidassa luki pienellä präntättynä: ”Emme vastaa siitä tahdista millä uutta tietoa tulee arkistoihin tai siitä että mainoksemme saattaa olla mainonnan sääntöjen vastainen”.<br>\n<br>\n”Tuonne minä siis lähden”, Nurukan sanoi, suunnaten askeleensa kohti Arkistoja.<br>\nPaaco katsoi ihmeissään tuota itsekseen puhelevaa veteraania, joka lähti pois kahviosta. Bladiksen saapuessa ystävänsä luokse, tämä kysyi ”Mitä nyt?”<br>\n<br>\n”Minusta tuossa toassa on jotain epäilyttävää”, Paaco sanoi, siemaillen Redstarbucksin kahvia, joka maistui toffeelta. Kahvi, joka oli kylmää, oli todella hyvää ja virkistävää pitkän metsäreissun jälkeen. Bladis tarjosi tämän hänelle, koska vihreäkultainen moderaattori oli ystävällisesti tarjonnut hänelle sushia metsäreissulla.<br>\n<br>\nKaksikko jäi siemailemaan kahvejaan kahvioon ja rupattelemaan Samen kanssa joka oli nukahtanut lehtensä ääreen.<br>\n<br>\n<strong>Arkistoissa, taas</strong><br>\n<br>\nGahlok Va käveli rivakasti iso kirja käsissään. Lyhyenläntä matoranin ja Bohrok van sekoitus oli käyttänyt kirjaa vessalukemisenaan, ja oli viimein päättänyt palauttaa kirjan takaisin paikoilleen. Kirja oli ollut ensin puoli vuotta arkistomestarien ruokapöydän pöydän jalan tukena ja sitten Gahlok Van vessalukemisena. Oli viimein aika palauttaa kirja takaisin.<br>\nKasvivoimia hallitseva Gahlok Va viiletti pienistä jaloistaan huolimatta yllättävän lujaa arkistojen pölyisiä käytäviä pitkin. Elementtikeihäs toisessa kädessään ja paksu, kellastunut kirja toisessa kädessään, kääpiö oli melkoinen näky.<br>\n<br>\n”Missähän se VT mahtaa olla kun ei ole ollut Arkistojen johtohenkilökunnan viikottaisessa kokouksessa?” Gahlok Va ihmetteli, astellen portaat alas tutkimushuoneeseen. <br>\nGahlok Van yllätykseksi ovi olikin auki ja hän huomasi edessään kuorsaavan Vaehranin ja oudohkolla päällä varustetun matoranin, jotka olivat umpiunessa.<br>\n<br>\n”VT ota koppi!” GV huusi, heittäen painavalla kirjalla Vaehrania päähän. VT heräsi silmänräpäyksessä jolloin kirja putosi hänen naamaltaan Creedyn varpaille. Kivusta parkaisten matoran hyppäsi hereille, alkaen hyppiä yhdellä jalalla kirjojen seassa. Tietenkin tämä oli huono idea, jonka johdosta Creedy kaatui rähmälleen kirjakasaan, loukaten alaleukansa.<br>\nGahlok Van lähtiessä ylös häntä vastaan saapui kaksi hahmoa, joita arkistomestari ei tunnistanut. Toinen oli selvästikin vahkimainen olento ja toinen toa, mutta millä asialla nämä kaksi olivat, sitä Gahlok Va ei tiennyt.<br>\n<br>\n”Ai, lisää immeisiä tulossa tänne. Täällähän on tungosta”, kasvillisuutta hallitseva kääpiö sanoi, kurottaen kaulansa katsomaan näitä olentoja.<br>\n”Haluaisin kovasti tietää Metru Nuin historiasta”, kaksikko sanoi yhteen ääneen kun VT oli yhtenä kysymysmerkkinä.<br>\n<br>\n”Keitäs te olette?” Vaehran kysyi, napaten painavan kirjan Gahlok Van kynnestä ja katsellen vastaantulijoita jotka olivat musta toa ja vahki, jonka Vaehran tunnisti Sarajiksi, Killjoyn ystäväksi.<br>\n”Olen Nurukan, etsin etsin kirjaa sodasta”, mustaa kakamaa kantava soturi sanoi, silmäillen punaista toaa edessään. <br>\n<br>\n”Olen Saraji, hyvä Vaehran-herra. Etsin kirjaa sodasta”, Saraji sanoi, tehden kunniaa toverilleen. <br>\nKuullessaan kaksikon pyynnöt, Vaehran alkoi etsiä kirjoja huoneesta semmoisella vimmalla että kuka tahansa kakaman käyttäjä olisi tullut kateelliseksi. Pöly ja hämähäkinverkot lentelivät kun tulen toa etsi sotakirjoja, heitellen niitä perin kovakouraisesti ilmassa siisteihin pinoihin, joihin olisi tavallinen toa tarvinnut sanokia, osumatarkkuuden kanohia.<br>\n<br>\nSaraji näki kuinka ”Kuuden kuningaskunnan liigan Nousu ja Tuho” – niminen kirja iskeytyi seinään, ohi suurehkosta kirjapinosta, kaataen kirjat kuin dominonappulat pudotettuna Tiedon tornin huipusta. Toinen kirja osui täysillä kiviseinään, sivujen levitessä ympäriinsä. Kirjan kansissa luki Keihäitä ja Kanoheita – Matoranien sisällissodan kulissien takana.<br>\nVaehranien voimien mentyä tässä etsinäurakassa, tulen toa alkoi huomata että olikin koonnut jo varsinaisen vuoren täynnä kirjoja.<br>\n<br>\n<strong>Kahvio, jo toistamiseen</strong><br>\n<br>\nViolettimusta matoran ja keltamusta toa kävelivät klaanin käytäviä ja suuntasivat kahvioon. Kaksikko oli todella nälkäinen pitkän mielikuvitusmatkansa jälkeen. Umbrat menivät samaan pöytään Bladiksen, Paacon ja Samen kanssa, jotka katsoivat ihmeissään edessään olevaa kaksikkoa.<br>\n”Hei tyypit”, Matoran sanoi, mennen puristamaan jokaisen soturin kättä. ”Mites menee?” hän lisäsi iloisesti, suu virneessä.<br>\n<br>\n”Ihan hyvin”, Paaco sanoi, Bladiksen lisätessä ”Meillä on sinulle muuten jotakin repussani” Jonka sanottuaan skakdi alkoi kaivaa selkäreppuaan, joka nojasi hänen penkkiinsä. Selkärepusta pilkisti esiin musta miekka, jonka moderaattori ojensi Matoranille ja tykin puolikkaat.<br>\n”Toimme nämä viimein metsästä. Anteeksi että meillä kesti”, Bladis sanoi, valkoisen hammasrivistönsä loistaessa ja paljastaessa kahvitahrat skakdin suupielillä. <br>\n”Ei se mitään”, Matoran Umbra sanoi, hymyillen leveää hymyään musta pakari kasvoillaan. Matoran otti miekan skakdin kädestä ja miekka synnytti kaksikon välille yhteyden, yhteyden joka oli ehtinyt jo lähes kadota. Voiman aura pyörteili miekassa ja matoranin kädessä kun yhteys tapahtui.<br>\n<br>\n”Viimein sain voimani takaisin, kiitos teille ystävät”, matoran sanoi, sysäten miekan moderaattori-Umbralle ja mennen halaamaan Paacoa ja Bladista. Halaaminen tapahtui siten että matoran tyrkkäsi jakkaran jalkojensa alle, että ulottuisi ystäviinsä.<br>\nModeraattorit olivat hiukan hölmistyneinä ja jäivät katsomaan vierestä kun Umbra-kaksikko lähti yhtäkkiä pois kahviosta, jättäen kaksikon nauttimaan kahvitauostaan…<br>\n<br>\n<strong>Ette muuten ikinä arvaa missä...</strong><br>\n<br>\nNo Arkistoissa tietenkin.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Od3w2y97Uf0?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Od3w2y97Uf0?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nVaehranin otsa hikosi, tämän asetellessa kirjaröykkiötä takaisin hyllyille. Hämilleen joutunut seurue katsoi Toan työtahtia hämmennyksellä, yrittäen samalla saada suunvuoron häsläävän Toan kaaoksen keskelle. Lopulta VT itsekin tajusi uponneensa liikaa hommaansa ja kääntyi Vahkia ja Toaa päin.<br>\n<br>\n”Niin tuota... mistäs sodasta te oikein halusittekaan lukea?”<br>\n<br>\nKuin yhdestä suusta ilmoitettu ”Toat ja Metsästäjät” sai Toan aivot raksuttamaan. Sodista kaikkein suurimpaan liittyvä kirjallisuus oli täysin omassa hyllyssään. VT nappasi pöydältä GV:n vessalukemisena toimineen kirjan ja päätti palauttaa sen samalla sen oikealle paikalleen.<br>\n<br>\n”66.6 F odottakaas, heitän tämän paikoilleen ensin... mutta... hetkonen.” VT tajusi saapuneensa vahingossa oikealle hyllylle, kirjaa palauttaessaan. Silloin hän vilkaisi sitä ensimmäisen kerran ja Toan silmät alkoivat loistaa.<br>\n<br>\n”No mutta hyvänen aika. Erään Toan päiväkirja...” Sotakertomuksia Metru Nuilta ja... Creedy, tämähän on se etsimämme kirja. Mitenkäs minä nyt näin menin tämän sivuuttamaan.”<br>\n<br>\nGahlok Va myhäili sivummalla ja mutinan seasta kykeni ymmärtämään sekalaisia ”minä yritin sanoa” -lausahduksia. Hetkessä koko Arkiston sekalainen porukka oli kokoontunut pöydän ääreen, jossa Vaehran valmistautui lukemaan ääneen.<br>\n<br>\n”Saraji ja Nurukan, tämä saattaa kiinnostaa teitäkin, sillä tämä liittyy juuri haluamaanne sotaan. Voitte saada lisää kirjoja kunhan olen selvittänyt muutaman mysteerin Creedyn kanssa, okei?”<br>\n<br>\nSaraji nyökkäsi, nostaen kuitenkin katseensa nopeasti ylös, varoen vieressään seisovan Matoranin katsetta, muistissaan edelleen taannoinen Kahviossa tapahtunut riita.<br>\n<br>\n”Okei, eli Erään Toan päiväkirja, sivu 36.”<br>\n<br>\n<em>Metsästäjien motiivit sodassa olivat päällisin puolin hyvin selkeät, mutta on todistettua, että järjestö hoiti useita salatehtäviä, joiden tapahtumisesta kukaan ei koskaan saanut kuulla. Seuraavassa kertomuksessa esiintyvistä Metsästäjistä ei nimittäin ole minkäänlaiista tilastoa tai muuta merkkiä niiden olemassaolosta. Olen yksinoikeudella saanut nimettömänä pysyvän Toan haastattelun aiheeseen liittyen ja hänen kertomuksensa vahvistaa korruptiota ”omalla” puolellamme.<br>\n<br>\n”Sodan viimeisinä päivinä noin kymmenen Metsästäjän joukkio hyökkäsi Ko Metrun ja Onu Metrun rajalle, tarkoituksenaan jatkaa tuntematonta tehtäväänsä vuoristoon. Onu Metrun poliisivoimat yrittivät estää joukkoja jatkamasta etenemistään, mutta puutteellisen varustelun vuoksi nämä lyötiin maahan hyvin nopeasti. Minun ja kahden muun Toan ei auttanut kuin perääntyä raskaasti aseistetun joukkion edessä ja menimme piileskelemään jäästä muodostuneeseen luolaan. Onneksemme vihollinen ei huomannut meitä kulkiessaan ohi.<br>\n<br>\nMutta sitten odottamaton tapahtui. Salamannopeasti kymmenet sysimustat Vahkit olivat piirittäneet Metsästäjien joukot, vihreät terät hehkuen. Mutta juuri kun olimme astumassa piiloistamme Vahkien rinnalle, toinen tovereistani pysäytti meidät sijoilleen. Hän nimittäin tiesi enemmän kuin me.<br>\n<br>\nSen sijaan, että Vahkit olisivat tappaneet tai edes vanginneet viholliset, ne vain tutkailivat saalistaan hetken, laskien tämän jälkeen aseensa. Vahkit poistuivat paikalta yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin ja virnuilevat Metsästäjät saivat jatkaa matkaansa rauhassa.”<br>\n<br>\nJo tämä yksin todistaa meille, että Vahkien komennossa oli jotain vialla. Joku pelasi vihollisen pussiin ja teki tätä mahdollisesti koko sodan ajan. Allekirjoittaneena olin mukana Vahkien vastaisessa mielenosoituksessa, kun Dume ilmoitti uudelleensijoittavansa kolmanneksen Vahkeista Herrana tunnetun maan Toan teknologiakehittämön alle Erikoisvarustetut Vahkit tekevätkin tästä miehestä ykkösepäilyn petturiksi. Hänen nykyinen olinpaikkansa on tuntematon, eikä olisi millään tapaa ihme, että hän olisi siirtänyt olinpaikkansa Metsästäjien huomiin Xialle tai jopa Odinalle.<br>\n<br>\nTämä siis yksi niistä syistä, jonka takia sodan ”reiluus” on täydellisen kyseenalaistettavissa. Luotetun Toan kertomuksesta voimme myös päätellä, että joukoistamme suurilukuisimmat eivät välttämättä taistelleet meille lainkaan. Sodan kriittinen tarkastelu onkin hyvin tärkeää, sillä moni sen avainhenkilöistä on yhä elossa ja täten... sodan pelko on edelleen yllämme.</em><br>\n<br>\nHiljaisuus vallitsi huoneessa VT:n lopettaessa lukemisen. Creedyn aivot työskentelivät kuumeisesti, Nurukan näytti yksinkertaisesti hämmentyneeltä ja Saraji oli istunut alas, osoittamatta kuitenkaan sen suurempaa reaktiota. Gahlok Va seurasi tilannetta sivummalta.<br>\n<br>\n”No siis tuota... tämä vaikuttaa pikkaisen salaliittoteorialta. Eikö teistä?” Vaehran totesi huokaillen. ”Lisäksi kun näitä muita sivuja selaa, niin tätä on sensuroitu todella rankasti. Tästä puuttuu sivuja ja joku on yliviivannut paljon sanoja ympäri opusta. Ehkä meidän pitäisi löytää joku vähän luotettavampi kirja.”<br>\n<br>\nKaikkien oletusten vastaisesti Nurukan kuitenkin keskeytti puheen. ”Olen lukenut tuon... voin vannoa, että olen lukenut tuon. Muistikuvani on hämärä, mutta minä tiedän, että tuossa on jotain perää.”<br>\n<br>\nMaan Toan arvovaltainen ja viisas ääni sai Vaehranin tutkimaan kirjan kantta vielä kerran. Creedy nousi sillä hetkellä seisomaan ja aloitti selkeästi valmistellun puheensa.<br>\n<br>\n”Okei, tämä vahvistaa pitkäaikaiset arv- äh. Minä en osaa puhua noin virallisesti, joten tässä tulee suoraa tekstiä. Metsästäjien joukkoja on havaittu Klaanin saarella. Killjoy tietää niistä jotain mutta ei kerro. Tuo teksti kertoo jonkun toimineen sodassa muiden välissä. Noh, Killjoy petti Metru Nuin ja loikkasi Metsästäjiin. Sitten hän petti Metsästäjät ja loikkasi Klaaniin. Tuo teksti viittaisi hyvin selkeästi Käteen ja se mainittiin jo aiemmissa teksteissä useaan kertaan. Tapahtui sodassa mitä tahansa, Vahkeilla ja Killjoylla on jotain tekemistä asioiden kanssa.”<br>\n<br>\nHuoneen olennot olivat ymmällään, Gahlok Van:n heittäessä välikommentin: ”Tuota, yhteyksistä huolimatta, mikä sinun pointtisi on. Tuo oli vain yksi yhteinen infokasa.”<br>\n<br>\nCreedy veti syvään henkeä vastatakseen kysymykseen. ”Muistatteko muutama päivä sitten, kun ylläpito varoitti Klaanissa olevasta mahdollisesta petturista?”<br>\n<br>\nHuoneen jäsenet haukkoivat henkeään. Saraji avasi suunsa ensimmä kerran keskustelun aikana. ”Et kai sinä oikeasti mieti tuota. Killljoy? Petturi? Tätäkö sinä olet halunnut tutkia?”<br>\n<br>\nCreedy otti mahtailevan askeleen kohti Sarajia, tietäen että hänellä oli vihdoin näyttöä asiasta. ”Mitä Killjoy ja Käsi ikinä tekevätkään, siinä on jotain mätää. Joy ei kerro mitään, mistään, kenellekään. En edes tiedä mitä hän havittelee. Tieto kätketystä armeijastakin piti pusertaa hänestä ulos väkisin.”<br>\n<br>\nVT ja GV katsoivat Creedyä ymmällään. Matoran huomasi näiden ilmeet nopeasti, punastuen. ”...tuota minun ei ilmeisesti olisi pitänyt paljastaa.”<br>\n<br>\n”Musta Käsi... tuo nimi tuo minulle oudon tunteen. Aivan kuin olisin törmännyt siihen aiemmin” Nurukan totesi mietteliäänä. Vaehran heitti kirjan Maan Toalle ja rojahti syvemmälle tuoliinsa. ”Noh, tuosta kirjasta te ette saa lisää infoa. Sutattu, sensuroitu ja ainoa mahdollinen toinen kappale lienee Metru Nuin arkistoissa...”<br>\n<br>\n”Sitten minä lähden sinne.”<br>\n<br>\nKaikki katsoivat Nurukania epäuskoisena. Maan Toa nousi seisomaan, laski kirjan penkilleen ja katsoi olentoja edessään. ”Tänään olen muistanut asioita... asioita joita en tiennyt muistaneeni. Minun täytyy päästä Metru Nuille. Viesti on ollut selvä. Minä etsin tuon kirjan alkuperäisen kappaleen ja selvitän mysteerini. On kunniani, jos saan ratkottua teidän kahden kiistan samalla.” Nurukan nyökkäsi kohti naama punaisena seisovaa Matorania ja Vahkia.<br>\n<br>\nSaraji kuitenkin nyökkäsi ja alkoi välittömästi kaivelemaan tarvikelaukkuaan. Vahki nosti sieltä lopulta punaisen kortin, johon oli painettu Mustan Käden logo. ”Tämä kuului ennen Herralle. Käden johtajalle. Otin tämän mukaani lähdettyäni Xialta. Se on tason yksi lupakortti. Pääset sillä käytännössä mihin vain koko Metru Nuilla. Et kohtaa lukittuja ovia tämän kanssa.”<br>\n<br>\nNurukan kumarsi ja laittoi kortin talteen omaan tarvikelokeroonsa. ”Mutta mikset tulisi mukaani Vahki. Olemme selvästi samalla asialla.” Vahki kuitenkin pudisteli päätään Nurukanin lauseen vasta alkaessa. ”Et ole ainoa, jolla on ollut uusia muistoja. Valitettavasti minun pääni toimi hyvin eri tavalla kuin sinun. En ole matkustuskunnossa vielä hyvään toviin.”<br>\n<br>\n”Minäkin jään tänne. Lukemaan, tekemään lisää tutkimustyötä. Toivotan sinulle onnea matkaan”, Creedy totesi.<br>\n<br>\nViisikko huomasi viettäneensä Arkistoissa jo tuntikausia ja Nurukan oli ensimmäinen, joka lähti kävelemään paikalta ulos. ”Kiitän teitä. Nyt tiedän mitä minun tulee tehdä. Minulla on vielä asioita ennen lähtöäni, joten kysykää minua atriumista, jos teille tulee asiaa.”<br>\n<br>\nSaraji katosi paikalta mietteissään hyvin pian pihamaalle kadonneen Nurukanin perässä. Tämä jätti Creedyn nyt jälleen yksin arkiston väen seuraan.<br>\n<br>\n”Saanko kysyä. Musta Käsi tuotti teknologiaa sotaan, mutta siitä on hyvin vähän tietoja. Edes Käden tornin sorruttua vuosisatoja sitten, ei kukaan ole löytänyt siitä tarkempaa infoa. Tiedätkö sinä tarkemmin, mikä se on?”<br>\n<br>\nCreedy kahmi papereitaan syliinsä, punniten samalla Vaehranin kysymystä. ”Minä luulin ennen, että se oli Metru Nuin ja oikeuden suurin valttikortti...”<br>\n<br>\n”Mutta?”<br>\n<br>\n”...en ole enää varma.”<br>\n<br>\nPikaisten hyvästien jälkeen Matoran katosi viliseville Klaanin tiluksille, jättäen VT:n ja GV:n siivoamaan päivän jälkiä. Toan päiväkirja jäi kuitenkin Vaehranin työpöydälle... kaiken varalta.<br>\n<br>\n<strong>Kaukana Klaanin merellä</strong><br>\n<br>\nZyglakien lemmikki, kaupunki ja kulkuväline, T’haok porskutteli iloisesti hopeisella merellä, joka ympäröi klaanin saarta. Jättiläismäinen elävä portugalinsotalaiva lipui meressä, syöden merirosvolaivoja jättimäiseen kitaansa. Näin T’haok sai vuotuisen kuiduntarpeensa täytettyä kun olento imi moniosaiseen hammasrivistösuuhunsa laivoja, näiden miehistöt mukana tietenkin.<br>\n<br>\nZyglak-kultistit pitivät T’haokin tyytyväisenä, uhraten jumalansa Rhak’elakkin nimeen erilaisia uhrilahjoja, jotka sitten annettiin T’haokin ruuaksi rituaalien jälkeen. Myös klaania ympäröivän meren suuri merirosvokanta piti jättiläismäisen portugalinsotalaivan tyytyväisenä.<br>\n<br>\n<strong><em>Teknisesti ottaen Kaikkialla</em></strong><br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"imageproxy.php?url=http://i1108.photobucket.com/albums/h402/General_Killjoy/Klaanon/kasi.png\"><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1342,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-12-14T16:19:00.000Z","content":"<strong>BKS Hildemar, Kansi</strong><br>\n<br>\nBloszar katsoi merta. Hän oli erittäin hiljainen, monet eivät edes huomanneet häntä. Toan kasvot olivat surulliset ja kyynel tippui alas.<br>\n<br>\n\"Matoran-toverini saareltani, Toa-tiimini, Nutu, Tronie. Kaikki poissa. En voinut auttaa ketään. Saareni upposi, Toa-tiimini jäsenevät kuolivat, Nutu kuoli Nazorakien ohjukseen ja Tronie jäi Rautasiivelle\", Toa ajatteli. \"Mutta Nazorak. He veivät kaksi ystävääni. Minä... minä...\"<br>\n<br>\nToan vihreät silmät alkoivat hohtaa keltaisina ja hänen päätään alkoi särkeä. Bloz, meni polvilleen ja tunsi kipua sisällään. <br>\n<br>\n\"Kaikki kunnossa Toa?\" eräs ohikulkeva Matoran kysyi.<br>\n<br>\n\"Juu, ei tässä ole mitään hätää\", Toa sanoi, nousi ja katsoi Matorania. <br>\n<br>\n\"Outoa.\"<br>\n<br>\n\"Mikä niin, Matoran?\"<br>\n<br>\n\"Silmäsi. Ne olivat äsken keltaiset, nyt vihreät. Oletko aivan varmasti kunnossa?\"<br>\n<br>\n\"Enköhän.\"<br>\n<br>\nMatoran jatkoi matkaa. Bloz alkoi miettimään. Mikä äsken häntä vaivasi? Ei se ollut raivoa. Eihän? Tulen Toa katseli taas merta. <br>\n<br>\nSitten hänen mieleen tuli eräs asia. Rautasiivellä, hän oli melkein tappanut yhden torakan. Ja Klaanin saarella, hän tappoi torakan 6758:n. Mikä häneen oli tullut. Hän ei ollut tappaja.<br>\n<br>\nBlozin mielen virtasi jälleen suru, ja unohti äskeisen.<br>\n<br>\n\"Olenko minä itsekäs?\" Bloz kysyi erittäin hiljaisella äänellä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1343,"creator":"Tronie","timestamp":"2011-12-14T18:48:00.000Z","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="30" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/K_jigRSuN-g" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/K_jigRSuN-g</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMeren kylmyys kävi kasvillisuuden Toan voimille. Hänen voimansa eivät kestäisi enää kauaa.<br>\n<br>\nAloem oli maannut pienehkössä puunpalasista ja juurista valmistetussa veneessään jo toista päivää. Hän ei ollut kuitenkaan onnistunut törmäämään rantaan. Veneessä ei oikein ollut tekemistä, juuriin raapustaminen alkoi käydä tylsäksi ja ruoskan kahvassa roikkuvan medaljongin salakirjoituksen osasi Toa jo ulkoa. Nukkuminen ei onnistunut ja muonavaroiksi otetut omituiset siemenet olivat jo pieniä puita. Ehkä kasvillisuuden Toan ei kannattaisi edes yrittää kasvien viljelyä: koska kaikki tapahtui liian nopeasti.<br>\n<br>\nAloem ei ollut selvillä sijainnistaan. Ympärillä näkyi vain horisonttia, horisonttia ja <em>saari</em>? Toa nousi istumaan huomatessaan kaukaisen saaren. Hän tahtoi päästä sille. Unelmoivana hän jätti kuitenkin huomaamatta erään asian: venettä ympäröivä vesi alkoi loiskumaan jonkin pyöriessä ympärillä. Jonkin, joka yht'äkkiä tönäisi Toaa. Toa säikähti todella pahasti. Hän huojui kauhistunut ilme kasvoillaan pitkin venettä ja yritti saada veneen pysymään pystyssä, mutta ei pystynyt siihen.<br>\n<br>\nKasvillisuuden Toa huomasi istuvansa erittäin matalassa vedessä. Vene oli kyllä kaatunut, mutta miksi hän pystyi koskettamaan pohjaan?<br>\n\"Koska Olet, Heh, Matalikossa.\" kuului vastaus miehekkäällä äänellä hänen takaa.<br>\nTiikerimäinen rahi, nimeltä Tiikeli istuskeli täysissä sukellustarvikkeissa Aloemin takana. Tiikeli oli ilmeisesti sekapäisessä tilassa, mutta vaikutti olevan parantumiseen päin. Mikä sitten lieneekään normaali tila puhuvalla kissalla.<br>\n\"Älä Usko Kaikkeen Mitä Näet.\" Kertoi Tiikeli vastauksen kysymykseen, jota ei kysytty. \"Todellisuudessa Olen Mata Nui-Lehmä. Mmmmuuuuu!\"<br>\n<br>\nAloem katseli raidallista rahia ihmeissään. Hän oli seilaillut elämänsä aikana sadoilla saarilla, mutta mitään tälläistä hän ei ollut nähnyt. Toa yritti pysyä tyynenä.<br>\n\"Päivää! Olen Tiikeli, Hauska Tutustua Näin Kello Kolme Aamuyöstä!\" huudahti Tiikeli ennen kuin Toa ehti sanoa sanaakaan.<br>\n\"Päivää... Olen Aloem.\" Kertoi Toa puolestaan ujosti uudelle tuttvuudelleen. Hän ei tulisi kuitenkaan tapaamaan muita älyllisiä olentoja pitkiin aikoihin, joten päätti ystävystyä kissan kanssa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, erään hylätyn mökin eiliset tapahtumat.</strong><br>\n<br>\nVenyvyyden Kraata oli viime aikoina alkanut tuntea voimiensa hupenevan. Saapuessaan hän oli vielä pystynyt luomaan illuusioita, mutta nyt ne olivat pelkkiä varjoja lattialla. Mikä oli antanut hänelle voimat Qor Nuilla? Miksi voimat eivät enää olleet kunnossa?<br>\n<br>\nHän ei voisi enää tehdä täydellistä hyökkäystä yksin. Hänen täytyi löytää liittolaisia.<br>\n<br>\nTäydellisesti infektoitunut Salaman Matoran yritti pitää taloa lämpimänä lisäämällä takkaan puita, hiiltä, mitä tahansa palavaa löytyikin. Matoran katsoi erästä puista tynnyriä: \"Ruu-ti tyn-ny-ri\" hän tavasi kömpelösti, mutta ei tajunnut sitä, joten heitti tynnyrin liekkien joukkoon.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, Chat-kahvio tänään.</strong><br>\n<br>\nMuuan painovoiman Matoran luki syrjäisessä pöydässä lehteä erään toisen salaman Matoranin kanssa: \"Rakennus paloi perusteellisesti saaren kaakkois-osassa.\" Luki Painovoiman Matoran ääneen: \"Kuuluisiko tuolla 'kaakkois-osassa' olla viivaa?\"<br>\n<br>\nSalaman Matoran katseli häntä hämmentyneenä \"Kuulostaako 'kaakkoisosassa' sitten järkevämmältä? Kyllä siinä minun mielestä pitäisi olla viiva.\"<br>\n<br>\n\"Ei yhteen...\" Huokaisi Painovoiman Matoran ja jatkoi selittämistä: \"Se saattaisi olla 'kaakkois osassa', mutta en ole varma. Tai ehkä olenkin.\"<br>\n<br>\nJa niin he rupesivat keskustelemaan monta tuntia viivoista ja pilkkusäännöistä (alkoholi auttoi). Lopettaen keskustelun katoamiseen terassille.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Uroijegen.</strong><br>\n<br>\nAloemin vene alkoi hajota Toan imiessä kasvillisuuden itseensä. Hän jätti kuitenkin pienet palaset yrttejä jäljelle ja istutti ne rannan lähettyvillä olevalle kukkulalle. Tiikeli oli paennut jonnekin päin valkoisesta hiekasta koostuvaa rantaa. Aloem ei uskonut, että pienelle ystävälleen tapahtuisi mitään, joten lähti jaloittelemaan pitkin hiekkaista rantaa, jota ympäröi ruskassa oleva metsikkö. Toa ei pitänyt syksystä, eikä etenkään talvesta. Kasvillisuus katoaa kaikkialta maan päältä.<br>\n<br>\nYht'äkkiä Aloem kuuli kauhua tihkuvan huudon suunnasta, jonne Tiikeli lähti. Toalle tuli toive, että olisi ottanut uutta naamiotaan valitessa Kualsin tai edes Kakaman. Paksut saappaat tuntuivat hankalilta hietikossa, mutta to juoksi. Juoksi kunnes näki jotain, jota ei olisi ehkä halunnut nähdä: Kolmibioinen, ilmeisesti vihainen, pinkki karhumainen rahi oli käynyt Tiikelin kimppuun!<br>\n<br>\n\"Aloem, Auttaisitko Hieman?\" Huusi Tiikeli sekavassa tilassaan: \"Joumahin Illallinen Kävi Kimppuuni!\"<br>\n<br>\n\"'Joumahin Illallinen'... Miten kukaan voisi antaa sellaisen nimen jättiläismäiselle pedolle?\" Aloem mietti, mutta lopulta yritti pyyhkiä ajatukset mielestään. Hänen täytyisi nyt käydä taistoon!<br>\n<br>\nToa veti miekkansa esille, mutta horjahti hieman sen painosta. Hän ei pitänyt niinkään taistelemisesta, mutta näin pakon edessä oli pakko. Elementaalienergiaisku karhua läheisiin puihin, jolloin oksat alkoivat venyä kaulan ympärille kuristaen sitä voimakkaasti. Tiikelillä oli hämmästynyt ilme. Eiväthän puut yleensä olleet hänen pieniä apulaisiaan.<br>\n<br>\nJoumahin Illallinen sätki hetken ennen kuin nousi takajaloilleen. Näky oli pelottava. Oksat katkesivat ja puut irtosivat juuriltaan. Karhu oli ottanut uuden kohteen saaliikseen, jolloin se nosti oikean tassunsa ja valmistautui iskemään. Aloem ehti aktivoida Hunansa,<br>\n<br>\nmutta ei piiloutua. Seurauksena oli voimakas isku vasempaan kylkeen, Illallisen kynsi olisi seivästänyt Toan, ellei hän olisi kantanut kestävää haarniskaa yllään. Vartaloa myötäilevä musta villapaita repesi kuitenkin, mikä sai Aloemin hyvin vihaiseksi. Isku miekalla keskelle tassua oli oikea tapa kiittää pinkkiä Rahia. Näytti siltä, että isku ei olisi edes tuntunut. Karhu heitti Toan kauemmas rannalle. Suoraan irtoleväkasan päälle, jossa Joumah nukkui. Voimakas tömähdys paikkaan sammuneen Rahin viereen sai varmasti hänet hereille.<br>\n<br>\n\"NNNGGGAAAAAAAAHHH!!!\" Kuului kiljaisun, haukotuksen ja epämääräisen krapula-äänen yhdistelmä Ushmahin suusta.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nSelvästi violetti ankeriasmainen Rahi, Lieko oli nukkunut Uroijegenin lähistöllä. Taistelun äänet (ja etenkin Joumahin huudahdus) saivat herkän Rahin hereille. Jospa hän menisi katsomaan tilannetta.<br>\n<br>\nKala ui pois pienestä luolasta kohti Uroijegeniä, mutta pysähtyi muistaessaan samoilla vesillä tapahtuneen hyökkäyksen Tärtäläis-kauppiaan kimppuun.<br>\n<br>\n\"Lioku...\" Kuului telepaattinen voihkaisu sekä kaikkialta että ei mistään.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Uroijegen</strong><br>\n<br>\nPinkki Joumahin Illallinen oli saanut iskuja miekasta, ruoskasta, nyrkistä, jalasta, puunlatvasta ja ties mistä muusta, eikä vaikuttanut edes väsyvän.<br>\n<br>\n\"Joumah?\" Kysyi hengästynyt Aloem, joka kompuroi ylös merestä - karhu heitteli häntä liiankin usein.<br>\n<br>\n\"Niin, Kaunis Toa *<em>HIK</em>* ?\" Vastasi Rahi humaltuneena.<br>\n<br>\nToa riisui saappaansa ja tyhjensi ne vedestä. Hän ei ollut kovin imarreltu humaltuneen Ushmahin puheista. \"Miksi tuon Rahin nimi on 'Joumahin Illallinen'? Oletko joskus saanut tuollaisen tapetuksi?\"<br>\n<br>\n\"Kyselet Paljon.\" Sanoi Joumah täydellisen neutraalilla äänellä, mutta yritti taas olla kohtelias: \"Kyllähän Minä Tuon Nimesin, Mutta Edellisellä Kerralla Se Vain Käveli Tiehensä. Ei Tullut Pekonia Ei.\"<br>\n<br>\nJoumahin silmät sädehtivät hänen ajatellessa pekonia. Aloem taasen puki saappaat takaisin jalkaan ja aikoi aloittaa uuden hyökkäyksen. Ehkäpä tunkemalla kuusi kurkkuun.Mutta hän keskeytti lähdön huomatessaan Tiikelin... Tanssivan?<br>\n<br>\nKyllä. Tiikeli tanssi joitain epämääräisiä liikkeitä ja päätti sarjan hienoon kierrepotkuun, joka osui keskelle Illallisen kuonoa. Karhu katsoi säikähtäneenä kieroon ja huomasi kuononsa litistyneen. Tämä oli kauheaa sen mielestä. Nenä on tärkeä elin! Ja niin karhu kuoli järkytykseen. Romahdus kuului kaikkialle ympäri Uroijegeniä. Joumahin Illallinen on vihdoin kuollut!<br>\n<br>\n[spoileri]Tiikeli, jos sinulla vain riittää aikaa, mikä ei kylläkään ole mahdollista, niin voisitko yrittää keksiä joitain liikkeitä tuohontanssiin? Kiitoksia kuitenkin.[/spoileri]<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Uroijegeniläinen Ushma-kylä.</strong><br>\n<br>\nKansa oli kerääntynyt torille. He tiesivät, mitä oli tapahtunut. Kaikki olivat aivan hiljaa, kunnes jokainen rupesi kiljumaan! Traumojen määrä oli jo hälyttävän suuri.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Takaisin rannalle</strong><br>\n<br>\n\"Jee!\" Huusi Joumah ja tunki Aloemilta lainaamansa miekan viimein kuolleen Joumahin Illallisen hampaiden väliin. Hän kömpi sisään suuhun ja alkoi repiä lihan palasia \"Voisin Syödä Tämän Kaiken Aivan Yksin!\"<br>\n<br>\n\"Mutta Et Syö!\" Huudahti Tiikeli ja hyppäsi Joumahin seuraksi.<br>\n<br>\nAloem katsoi järkyttyneenä kohtaa, jossa aivot kaivettiin kuonon sijaan silmä-aukosta, josta oli työnnetty silmä syrjään. \"Kaksi pientä sadistia. Pitäkööt vain hauskaa.\" Hän mutisi ja lähti kävelemään rantaviivaa poispäin. Mutta jokin oli vialla. Hän tunsi itsensä seuratuksi, joten alkoi vilkuilla ympäriinsä. Vedessä loiskahti. Aloem oli nähnyt punertavan Rahin, joka tuijotti häntä vedestä. Mutta nyt se oli poissa. Vain hän, ranta ja kaksi ystävystä, jotka yrittivät saada sydämen korvasta ulos. Siinä oli kohta, jossa Toan täytyi estää oksentaminen.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Aikainen yö, Uroijegen</strong><br>\n<br>\nAloem seisoi suuren padan ääressä ja keitti ruohoa Umbran reseptillä. Tiikeli katseli kuplivaa vettä ja päätti heittää mursujen sijaan palasia Joumahin Illallisen lihaa. Ehkäpä se maistuisi edes mursun tapaiselta.<br>\n<br>\nJoumah oli kadonnut läheiseen pyhään temppeliin, jossa kuuluisi olla pyhempi, universumin eeppisin sauna ja kaikista pyhin, vihtomisen naamio, jota ei tuntunut koskaan löytyvät. Kunnon löylyt tekivät terää viileinä syys-iltoina, joina viettäisi mieluummin aikaa lämmitellessä kuin muuten vain juoksennellessa.<br>\n<br>\nUseat Fikout juoksentelivat varjoissa saaden pelottavia varjoja näkyviin. Tälläisiä iltoja pitäisi olla syksyllä enemmänkin. Koska täydellisyys.<br>\n<br>\n\"Aloem...\" Aloitti Tiikeli keskustelemaan Toan ojentaessa hänelle lautasellisen keittoa, joka näytti <em>todella</em> epäilyttävältä: \"Haluaisitko Tulla Saunomaan Kanssamme? Löylyt Tulisivat Olemaan Hienot.\"<br>\nKasvillisuuden Toa katsoi epäillen raidallista ystäväänsä, joka näytti pitävän keitosta. Hän ei tiennyt, miksi jättäisi tulematta, joten vastasi: \"Voih... Kyllähän minä voisin tulla-\"<br>\n\"Hienoa!\" Huudahti Tiikeli niin, että keittolautanen lensi 9001 astetta ympäri ilmassa ja räjähti näyttävällä leimahduksella. \"Joukka?\"<br>\n\"Tiikeli?\" Kuului vastaus nokiselta Ushmalta, joka oli juuri saapunut sytytyspuuhista.<br>\n\"Lisää Tehoa Kiukaaseen!\"<br>\n\"Heti Paikalla!\" Huusi Joumah hilpeästi ja sukelsi takaisin temppeliin.<br>\n<br>\nTiikeli katseli odottavasti Temppelin savupiippuna toimivaa koristeellista pylvästä, kuin odottaen jotain tapahtuvan. Hän oli varma, että kohta tapahtuisi jotain. Ja niin tapahtuikin: Valtava musta savupilvi jyrähti esille, jolloin Tiikeli pongahti ilmaan ja juoksi kohti tuntematonta, huutaen samalla \"Olutta Ja Makkaraargh!\"<br>\n<br>\nAloem jäi yksin nuotiolle ja mietti hetken. Hän oli lupautunut saunomaan, joten hän myös menisi. Ja niin Naispuolinen Kasvillisuuden Toa alkoi tepastella kohti Temppeliä.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Ranta</strong><br>\n<br>\nTiikeli oli kompuroinut ranataviivalle ja alkoi etsimään jotain. Tämä jokin oli pieni metallinynnyri, joka oli upotettuna meren alle. Sen nostaminen tuotti aina hankaluuksia, mutta kylmä olut oli sen arvoista.<br>\n<br>\nKissamainen rahi kastoi jalkansa hyiseen veteen ja tutkaili tynnyriä. Se oli tavallinen tynnyri, joka oli tällä kertaa harvinaisen jumissa. Tiikeli joutui kastamaan päänsä veteen, koska tynnyri valui jatkuvasti syvemmälle. Jos hän voisi vain jaksaa...<br>\n<br>\nMutta silloin jokin auttoi Häntä. pitkä ankeriasmainen Rahi työnsi tynnyrin päällään rannalle. Tiikeli ei tiennyt mitä sanoa, joten tyytyi sanomaan\"Kii-tos.\"<br>\n<br>\nSilmän räpäyksessä oli kala uinut pakoon. Mutta Tiikeli mietti uutta tuttavuuttansa enemmän <em>olutta</em>! \"Jippii!\" kuului hihkaisu hämärällä rannalla.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Temppeli</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="30" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/iJo4argJ2tc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/iJo4argJ2tc</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAloem tutkaili kivisiä seiniä. Hän ei tajunnut kaiverruksista puoliakaan, eikä välttämättä edes halunnut. Pian käytävä päättyi ja vastaan tuli ovi. Suuri kivinen ovi, joka oli avattu. Oven takana oli soihduin koristeltu pyöreä huone, joka oli täynnänsä hyllyn tapaisia juttuja. Keskellä huonetta oli pylväs, jonka kaiverruksista sai Toakin selvää: \"Ethän sauno vaatteet päällä, kiitos.\"<br>\n<br>\nAloem mulkaisi kaiverruksia, mutta totteli. Hän istahti penkin tapaiselle ja riisui Saappaansa, jotka olivat täynnä hiekkaa. Paksu haarniska olikin hieman hankalampi, koska se painoi, mutta kyllä senkin sai yrittämällä. Painava haarniskan yläosa romahti maahan kovalla äänellä, joka sai Saunovan Joumahinkin hätkähtämään. \"Aloem, Kaikki Kunnossa?\"<br>\n\"Kyllä... Kaikki on kunnossa.\" Vastasi Toa kysymykseen. Ja riisui panssarinsa alaosan, joka oli hiertänyt ilkeästi.<br>\n<br>\nSilloin Tiikeli ryntäsi sisälle ja riemuitsi oluen tähden. \"Muistin Juuri, Että Söimme Kaikki Makkarat Viime Kerralla, Joten Emme Tule Saamaan Niitä!\" Tiikeli huudahti ja heiti tynnyrin sauna-huoneeseen. Ennen huoneeseen astumista hän katsahti ympärilleen ja huomasi Aloemin nurkassa. \"Riisu Toki Loputkin Vaatteet Päältäsi Ja Tule Saunomaan Kanssamme.\" Tiikeli hihkaisi, mutta tuli sen jälkeen hieman totisemmaksi ja kysyi: \"Vai Tarvitsetko Apua?\"<br>\n\"Ehh.. Ehkä en kuitenkaan...\" vastasi Toa hieman ujosti. Ja näytti kädellä merkkiä, joka voisi tarkoittaa: <em>meneppä jo siitä</em>.<br>\nTiikeli katsoi kummaksuen, mutta päätti jättää Toan rauhaan ja kiirehtiä Saunomaan. Aloem mietti hetken, ja riisui villapaitansa sekä housunsa.<br>\n<br>\nSaunahuoneessa oli hankala nähdä mitään, koska suuri ellipsi huone oli täynnä höyryä. Tiikeli ja Joumah istuivat kivisillä lauteilla, joille oli keksittävä parempi nimi, koska lauteet vittasivat selvästi lautoihin. Huoneen keskellä oleva kivikasa hehkuin erittäin kuumana, odottaen löylyvettä päällensä.<br>\n<br>\nOvi avautui pukuhuoneista, jolloin valoa vasten näkyi hahmo, kuin varjo. Joumah ja Tiikeli katsoivat kunnioittaen tulijaa, joka katosi höyrypilveen heti oven suljettua. Joumah yritti saada puheenaiheen aikaseksi: \"Tiikeli?\"<br>\n\"Niin?\"<br>\n\"Luokitellaanko Kanohi Vaatteeksi?\"<br>\n\"En Ole Varma. Aloem Ei Ole Ainakaan Riisunut Omaansa, Joten Ehkä Ei.\"<br>\n\"Mutta Mitäpä Me Tälläistä Pohdimme. Olutta?\"<br>\n\"Kyllä!\"<br>\n\"Aloem, Istu Toki Viereemme.\"<br>\n\"Istuisinko?\" Kuului vastaus kolmannella äänellä, joka ei ollut Tiikeli, eikä Joumah, joten sen täytyi olla Aloem.<br>\n\"Istu vain\" Sanoi Tiikeliltä kuulostava ääni.<br>\n<br>\nToa alkoi kävellä kohti ääniä. Hän ei nähnyt sankassa sumussa yksinkertaisesti sanottuna mitään. Viimeistään siinä kohtaa, kun jalka osui johonkin, saattoi olla varma, että löysi istumapaikan. Ja koska oluen litkiminen kuului läheltä, olivat myös kaksi ystävystä siellä.<br>\n\"Aloem, Tiesitkö, Että Rintasi Näyttävät Pienemmiltä Kuin Olisin Luullut?\" Selitti Joumah humalapäissään.<br>\nAloem oli suorastaan järkyttynyt Joumahin hävyttömyydestä, joten löi häntä takaraivoon, ja näin Ushma putosi lauteet alas ja romahti lattialle.<br>\n\"Heh.\" Naurahti Tiikeli ja mietti heken, kunnes sanoi nostaen samalla kauhallisen vettä ilmaan. \"Joumah, Mielestäni Löylyt Eivät Ole Vielä Tarpeeksi Voimakkaat.\"<br>\n\"Totta Puhut, Vanha Veikkoseni.\" Vastasi Ushmamainen ääni lattialta. joumah yritti vielä nousta takaisin lauteille, ja valmistautui itsekin löylyjen heittämiseen. Silloin alkoivat todella kuumat aallot laskeutua heittojen tahdissa Joukkion niskaan.<br>\n\"Voisitte ehkäpä hieman vähemmän käyttää tuota vettä.\" Kuului kokea ääni, joka ei ollut Aloemin. Se vaikutti tulevan samaan aikaan sekä kaikkialta että ei mistään. \"Silloin on liian koskeaa, jos pystyy kiduksilla saamaan happea saunassa.\"<br>\n\"Mistäs Tiedät, Että Pystyy? Sinulla Tuskin Sellaisia On.\" Vastasi Joumah töykeästi saapujalle.<br>\n\"Entä jos onkin? Saisin tavallisestikin 7/10 tarvitsemastani Hapesta maalla, mutta täällä aivan selvästi täydet 10/10!\"<br>\n\"Ai, Olet Se Meitä Stalkkeroiva Kala.\" Sanoi Tiikeli: \"Tervetuloa - Tulisit Toki Seuraamme.\"<br>\n<br>\n\"Tietä Pitkin. Olen Joumah Ja Tuolla Höyryssä Ovat Tiikeli Ja Kaunis Aloem.\"<br>\n\"Ja nyt sanot, että olen kaunis. Vasta hetki sittenhän haukuit rintojani.\"<br>\n\"Kuka Sanoi, Että Haukuin? Ehkäpä Pienehköt Rinnat Ovat Mielestäni Kauniita.\"<br>\nAloem huokaisi syvään ja yritti päättää tämän puheenaiheen mutisemalla jotain epäselvää.<br>\n\"Ja minä olen Lieko.\"Kertoi Kala tuntemattomasta sijainnista. Hetken oli hiljaista, kunnes Tiikeli tunsi Oluttynnyrin katoavat hänen etujalkojensa otteesta. \"Saisinko?\"<br>\n\"Ota Vain.\" Huokaisi Tiikeli vastaukseksi.<br>\n<br>\nKymmenet sammakot olivat onnistuneet tunkeutumaan saunahuoneeseen. Aloem ei olisi muuten tuntenut tilanteessa mitään pahaa, mutta osa sammakoista saattoivat olla myrkyllisiä. Hän käytti elementaalivoimiaan, jotta voisi työntää sammakkoja poispäin kivilaattojen välistä kasvavilla juurilla. Tiikeli puolestaan oli hypähtänyt lattialle ja teki palvomisliikkeitä erään suurikokoisen vihreän sammakon edessä, joka vastasi sanomalla \"Grobit!\"<br>\n<br>\nLieko vaikutti ilmeisesti keskustelevan Joumahin kanssa ajatuksilla, koska molemmat vain istuivat hiljaa ja näyttivät keskittyvän, ellei muutamaa löylynheittokertaa laskettu mukaan.<br>\n\"Aloem, On Vuorosi Käydä Täyttämässä Saavi.\" Huudahti Joumah yllättäen.<br>\n\"Joko taas? Eikö Liekokin voisi välillä?\" Huokaisi Toa.<br>\n\"Hei! Minä täytin silloin kun sinä olit leikkimässä sammakoiden kanssa.\" Vastasi Kala erikoisella, telepaattisella äänellään.<br>\nToa säikähti muistaessaan sammakot, mutta huokaisi helpotuksesta huomatessaan niiden häipyneen. Samoin oli Tiikeli. Aloem kävi noutamassa Saavin ja aloitti matkansa huoneen toiseen päähän. Se oli helppoa, koska vesihöyry oli hälventynyt ja huoneessa pystyi näkemään pidemmällekin kuin nenäänsä asti. Jos omisti nenän.<br>\n<br>\nEllipsin muotoisen huoneen perällä olisi pitänyt olla kaunis suihkulähde, jota koristi suuri patsas, joka esitti lohikäärmeen tapaista olentoa, joka söi leipää ja vihtoi itseään. Veistoksen alla oli suurehko allas, jossa veden olisi pitänyt olla, mutta miten kävikään? Se oli tyhjä!<br>\n<br>\nAloem kiljaisi, koska oli jotenkin onnistunut yhdistämään Tiikelin katoamisen vedenkierron ehtymiseen. Hän ei ollut itsekään varma, miksi halusi juosta tarkastamaan Raidallisen Ystävänsä voinnin, mutta silti hän teki niin. Aloem juoksi ulos saunahuoneesta, jossa Lieko puheli oluttynnyri saksikässään Joumahin kanssa. He eivät humaltuneina huomanneet Toan pakenemista, vaaan keskustelivat: \"Tiedän, että 'Isä 42', joka kerran loi lajimme, antoi meille mahdollisuuden pukea Kanoheja käyttöön, mutta en tiedä, miten sellaisen saisi mahtumaan päähäni.\"<br>\n\"Vai Niin, Vai Niin. Minäpä En Olekaan.\"<br>\n\"Mikä et ole?\"<br>\n\"Epämuodostunut Peukalo.\"<br>\n\"Et kai väitä, että minä olisin?\"<br>\n\"En? Vai Väitinkö? En Tiedä... Ehkäpä Vielä Yksi Kulaus Olutta Parantaisi Muistia.\"<br>\n<br>\nSoihduilla valaistun pukuhuoneen läpi, kohti hämärää käytävää, joka johti maan pinnalle, juoksi Toa, mutta pysähtyi ulko-ovelle. Hän oli melkein unohtanut, että oli täysin alaston. Nopeasti käytti Toa läheiseen puuhun elementaalivoimiaan ja suurensi erään sen lehdistä satakertaisen kokoiseksi. Tämän hän sitten repäisi irti ja puki viitaksi päälleen.<br>\n<br>\nLähistöltä kuului ääniä - kuin joku kituisi. Kasvillisuuden Toa toivoi, että se ei olisi Tiikeli, vaikka tiesikin asian olevan niin. Tiikeli kouristeli temppelin suihkulähteeseen johtavalla purolla Violetti Yksisilmäinen Sammakko päällään. Sammakon jalkojen kohdalla oli Kissamaisen Rahin nahka saastuneen väristä ja hilseili järjetöntä vauhtia. Aloem järkyttyi näkemästään. Hän ei tiennyt, miten saada Sammakko pois Tiikelin päältä, ellei hän ottaisi maasta bion pituisen kepin ja huitaisisi sillä sammakkoa. Hei, hänellähän oli jo suunnitelma. Ja Niin Toa nosti maasta Bion pituisen kepin ja huitaisi tarkasti kyklooppisammakkoa, joka lensi pitkässä kaaressa metsään.<br>\n<br>\nTiikelin kouristelu ei ollut päättynyt. Rahi oli kuitenkin siirretty sivummalle puron tukkeena olemisesta ja lojui Aloemin sylissä kuin ruumis. Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, koska Tiikeli hengitti vielä ja jopa vihelteli. Vihellys kuulosti kuitenkin epämääräiseltä, eikä Toa pystynyt tunnistamaan säveltä. Tiikeli avasi silmänsä ja katsoi surullisella katseella Toaa, joka vastasi katseeseen surullisemmin. Surullisin oli kuitenkin Violetti Kyklooppisammakko, joka ei taaskaan onnistunut saamaan ruokaa. Ehkäpä Ushma-kylässä voisi löytyä muutama uhri... Nais-Toa pohti miten voisi saada Kissamaisen ystävänsä taas kuntoon. Ympäröivässä metsässä saattoi olla ratkaisu, joka täytyisi vain löytää, mutta siihen ei olisi aikaa. Aloem hieroi vain kolmisormisella ja yksipeukaloisella kädellään Tiikeliä, joka oli kuolemaisillaan. Vaikka pulmista viimeisenä oli se, että hän oli lähes alasti, oli hänen kylmä ja vasenta jalkaa kramppasi. Ehkäpä pieni jaloittelu auttaisi, mutta minne hän veisi Tiikelin? Lieko ja Joumah varmaankin pystyisivät pitäämään hänestä huolen. Ja niin hän laski Rahin sylistään pehmeälle sammalmättäälle, joka kasvatti itselleen jalat elementaalienergian ansiosta ja lähti kuljettamaan Tiikeliä kohti Pyhää Saunaa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Temppeli</strong><br>\n<br>\nLieko oli puheenaiheiden loppuessa keksinyt mennä uimaan suihkulähteeseen, johon oli taas alkanut virrata lisää vettä. Phjalta hän oli löytänyt jotain jännittävää. Legendaarinen Vihtomisen Naamio! Ikäväksi se ei mahtunut Liekolle, eikä Joumah tiennyt, miten pystyisi pukemaan moisen päähineen. Tämä tarkoitti siis sitä, että naamio oli jäänyt kokeilematta. Koska naamiosta ei ollut hyötyä, päättivät humaltuneet käyttää sitä oluenjuontikisassa astiana.<br>\n<br>\nYht'äkkiä Saunan ovi paiskautui auki. Aloem oli palannut kävelevän sammalmättään ja Tiikelin kanssa.<br>\n\"Mmmitä On Tapahtunut?\" Huudahti Joumah ja juoksi koomassa olevan ystävänsä luokse. Lieko katseli säikähtäneenä ja yritti keksiä mikä Tiikeliä vaivaa.<br>\nAloem yritti rauhoitella tilannetta ja sanoi niin tyynesti kuin pystyi: \"Tiikeli on nyt erittäin vakavasti sairas-\"<br>\nEi Saa Haukkua Tiikeliä Sairaaksi! Hän On Aivan Tervejärkinen Mies.\" Keskeytti Joumah hädissään.<br>\n\"Tarkoitin, että hän on ruumiillisesti sairas, joten jatkaisimmeko?\"<br>\n\"No... Jatkakaamme Sitten.\"<br>\n\"Eli Tiikeli on saanut myrkytyksen Violetilta Kyklooppisammakolta.\" Jatkoi Aloem, joka sai kertomallaan Liekon vavahtamaan.<br>\n\"Violetilta Kyklooppisammakolta? Olethan aivan varma, että sillä ei ollut kahta silmää?\" Hän huudahti niin hyvin kuin Telepatialla pystyi.<br>\n\"Yksi sillä oli keskellä päätä\"<br>\n\"No... Sitten me kaikki olemme tuomittuja, jos tuo erittäin herkästi tarttuva myrkky pääsee valloilleen-\" Selitti Lieko, kunnes huusi mieliä raastavalla kiljaisulla \"JOUMAH, MITÄ SINÄ TEET!?\"<br>\nJoumah säikähti pahasti hänen ollessaan tökkimässä Tiikelin myrkytyksen oireita. Hänen kätensä perääntyi erittäin nopeasti. Liiankin nopeasti, koska muutama pisara käteen tarttunutta myrkkyä lensivät komeassa kaaressa huoneen poikki. Suoraan kiukaaseen. \"Eh...\" sanoi Joumah peloissaan.<br>\n\"Ja kuten sanoin, olemme kaikki tuomittuja.\"<br>\n<br>\nAloem katsoi tilannetta. He olivat kaikki kuolemassa hidasta kuolemaa. Ensin Tiikeli, sitten Joumah tai hän itse ja lopuksi Lieko. Miten ikinä voisi joutua tämän tapaiseen tilanteeseen?<br>\nJoumah katseli kättänsä, joka oli alkanut turvota. \"Hei, Mitäpä Jos Saunoisimme Tarpeeksi Kovaa Erikoislöylyveden Kera? Niin Ja Aloem Voisi Koettaa Vihtanaamiota.\" Selitti Joumah. Yllättävän järkevästi ollakseen täysin humalpäissä. Hän etsi puheensa jälkeen Naamiota, jonka muisti olevan melko likainen. \"Kunhan Ensin Pesisit Sen.<br>\n<br>\nAloem yritti löytää Naamion vesihöyrystä. Se oli kuin Suuri Kanohi Rau. Sisältä mukavan sileä ja tasainen, mutta ulkopuolelta piikikäs kuin siilin selkäpiikitys. Mitäköhän suunnitelija ajatteli tehdessään tämän metsänvihreän Naamion piirustuksia. Joka tapauksessa Aloem otti Jalon Hunansa pois päästään ja laittoi uuden kanohin. Nyt hänellä oli Legendaarinen Vihtomisen Naamio. Kanohi Vihta (Ja näin Joumahin Nimeämä naamio pääsi tietoisuuteen kaikkien saunaharrastajien keskuudessa). Toan mielestä naamio oli liian raskas ja sen läpi oli vaikea nähdä, mutta ne olivat vain sivuseikkoja. Nyt olisi käytännön kokeen aika.<br>\n<br>\nYht'äkkiä kaikki tunsivat sekunnin välein voimakkaan läimäyksen <em>aivan joka puolella ruumistaan</em>. Isku ei sattunut eikä kutittanut. Se vain oli hienon tuntuista. Ihot eivät enää hilseilleet Aloemilla tai Liekolla. Joumahin käsi näytti olevan parantumaanpäin, mutta ei. Tiikeli voi surkeasti. Hänen tilansa pahentuminen oli toki päättynyt, mutta parantuminen ei näkynyt missään.<br>\n<br>\nAloem siirtyi Liekon luokse, joka heitti täyden saavillisen vettä kivien päälle. Vesihöyry nousi sietämättömiin lukemiin, kaikkien muiden kuin Kalan mielestä, joka veti syvään henkeä ja antoi hapen erottua mukavan hitaasti vedystä. Rahi tiesi, mitä Aloem halusi, joten lähetti välittömästi kuvan kasvista Toan mieleen. Se oli lyhytvartinen, punainen yrtti, jonka päässä kasvoi siimamaisia ulokkeita.<br>\n\"Tuo tämän kasvin vartta.<br>\n<br>\nAloem sai sai mojovan flashbackin. Ennen hyttiinsä lukittautumista hän oli suorittanut pienen tehtävän, joka oli luokiteltu harmittomaksi...<br>\n<em><br>\n<br>\n<strong>Die Tärtä</strong><br>\n<br>\n\"Tehtävänne tulee olemaan yksinkertainen.\" Selitti Onu-Turaga, Neiti, Kapteeni Anonymmeli tehtävää kahdelle Toalle, hän piti pienen tauon kaivaessaan esille valokuvaa: \"Käytte vain noutamassa tuolta saarelta tämän hyönteislajin.\"<br>\nKuvassa oli suunnilleen Matoranin pään kokoinen puna-ruskea nelisiipinen hirvitys, jonka päästä törrötti pitkä kärsä.\"<br>\n\"No, mutta sehän näyttää aivan sinulta, Grijboot.\" Sanoi Onu-Toa Wlirreh, joka rupesi kikattamaan.<br>\n\"Enpä tiedä. Mielestäni sen pää vastaa omaasi.\" Ivasi puolestaan Grijboot viittansa suojasta. Wlirreh loukkaantui ja mottasi Ruskeaa Toaa takaraivoon. Hän irvisti iskun saaneelle Toalle ja pyyhkäisi kädellään Hyvin hoidettua mustaa Suurta Shelekiään.<br>\n<br>\nToat nousivat tuoleiltaan ja olivat lähtemässä Kapteenin hytistä, mutta Anonymmeli sanoi vielä: \"Wlirreh, jää tänne vielä hetkeksi.\"<br>\nGrijboot joutui kävelemään yksin ulos keskelle Matoran-joukkiota, joka yritti saada laivan pysähtymään ilman kapteenin käskyä. Grijbootilla ja Wlirrehillä ei ollut oikein hyvä yhteisymmärrystä asioista, joten Kiven Toa ajatteli, että olisi parempi, jos joku muu menisi hänen puolestaan. Mutta kuka?<br>\n<br>\n\"Hei! Älkää tönikö jatkuvasti!\" Kuului valitus korkealla äänellä.<br>\n\"Emme me voi olla tönimättä niin kauan kuin olet näkymätön.\" Vastasi eräs urhea Matoran näkymättömälle valittajalle: \"Lopeta näkymättömänä oleminen, niin voisimme lopettaa törmäilemisen.<br>\n\"Lopettaisin jos tämä Naamio ei olisi jumissa. Ja myönnä, että tönit joissain paikoissa tahallasi.\"<br>\n<br>\nGrijboot Tunnisti tilaisuuden. Hän yritti etsiä näkymättömän Toan jostain lähistöltä katsoen varjoja.<br>\n\"Aloem, haluaisitko, että korjaan naamiosi?\" Kysyi Kiven Toa näkymättömältä kohteelta.<br>\n\"Voi kyllä!\" Kuului vastaus, jota seurasi hiljaisuus ja kysymys: \"Mutta mitä vastaan, ja onko sinulla naamiota vaihtoon?\"<br>\n\"En ajatellut mitään suurta. Kunhan vain menisit puolestani käymään Wlirrehin kanssa eräässä tehtävässä.\"<br>\nAloem ilmeisesti riemuitsi, mutta koska hän oli näkymätön, ei sitä pystynyt todistamaan.<br>\n\"Asia lienee sovittu?\" Kysäisi Grijboot pää kallellaan.<br>\n\"Voi kyllä!\"<br>\n\"No... Jos nyt antaisit naamion minulle niin voisin lähteä korjaamaan sitä.\"<br>\n\"Tässä.\" Sanoi Aloem ja irrotti Jalon Hunansa. <br>\nKiven Toa otti Naamion vastaan ja lähti kävelemään poispäin. Mutta yht'äkkiä ja todella nopeasti kietoutui hänen ympärillensä ruoskan tapainen kasvi, joka vetäisi hänet takaisin Kasvillisuuden Toan lähelle. Aloem laski molemmat kätensä Grijbootin hartioille ja sanoi korvan vieressä: \"Mutta ensin näytät Naamiovalikoiman.\"<br>\nAloem katsoi Grijbootia sinisillä silmillään pelottavasti. Kiven Toalla ei ollut vaihtoehtoja.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Grijbootin hytti</strong><br>\n<br>\n\"Mitä luulisit, Miksi Anonymmeli ja Wlirreh jäävät aina keskustelemaan kahdestaan?\" Kysyi Grijboot ohimennen Aloemilta.<br>\n\"Wlirreh ja Anonymmelihän asuivat ennen Tärtäläisten perustamista samalla saarella ja taisivat olla hyviäkin ystäviä.\" Vastasi Aloem ja mietti hetken: \"Sillä saarella asustaneet Onu-Matoranithan olivat kaikki naisia, tai ainakin olen kuullut niin.\"<br>\n\"Perin poikkeuksellista...Hei, etkös sinä asunut naapurisaarella, joka-\"<br>\n\"Oli ensimmäisen Tärtäläisten ryöstöretken kohteena.\" Keskeytti Aloem: \"Kyllä.\"<br>\n<br>\nGrijboot päätti keskustelun ja väänsi vivusta, joka avasi valeseinän. Sen takaa paljastui kaunis kokoelma hyvässä kunnossa olevia Kanoheja, joita voisi ihailla maailman tappiin saakka. \"Ja mikä parasta, jokainen näistä on toimiva. Eli voimattomat eivät kuulu kokoelmaan. Esitteli harmaaseen viittaan pukeutunut Kiven Toa.<br>\n\"Jopa tuo?\" Kysyi Kasvillisuuden Toa, joka osoitti kivestä veistettyä Jaloa Matatua.<br>\nGrijboot säpsähti ja nappasi naamion pois näkyviltä nopealla liikkeellä. \"Se on... Eh... Erään ihailijani veistämä.\" Toan Suuren Komaun peittämille kasvoille oli selvästi noussut puna.<br>\n\"Mutta minä pidän tärkeimpänä sitä, että sen värimaailma sopisi puvustukseni tai ruumiini kanssa.\" Selitti Naispuolinen Toa ihaillen vaihtoehtoja.<br>\n\"Hunasi oli vaaleanvihreä. Minulla on täällä vastaavalla värillä Suuri Suletu, Jalo Jutlin sekä Suuri Mohtrek.\"<br>\n\"Jutlin ja Mohtrek ovat Makutain suosimia naamioita, eikö niin? Wlirrehin käytössä Shelek näyttää tyylikkäältä, mutta en itse oikein välitä niistä. Mikä muuten on Suletu?\"<br>\n\"Tämä.\" <br>\n\"Eww! En ikinä koskisi tuohon. Se näyttää kuin Karzahnin käyttämältä... No, entä Hopeinen väri?\"<br>\nGrijboot näytti hieman pettyneeltä, mutta jatkoi esittelyä: \"Jalo- sekä Suuri Mahiki, Suuri Volitak, Suuri Kakama sekä Jalo Elda.\"<br>\n\"Tästä väristähän riittää valinnanvaraa. Ja oi! Suuri Kakama! Olen aina toivonut itselleni tälläisen naamion. Vaaleanvihreänä, tietysti, mutta kukaan ei tunnu omistavan sellaista. Tämäkin... Hei, tämähän on enemmän harmaa kuin hopeinen? En tiedä haluaisinko. Onhan vaihtoehtoja vielä... Mahikista ei kumpaistakaan. Volitak näyttää kaasunaamarilta, joten ei. Eldasta ei varmaan tarvitse edes sanoa. Koska viikset.\" Toa ajatteli ääneen. Mikään näistä naamioista ei ollut oikein sopiva, mutta mustien naamioiden alueella ei ollut kuin Suuri Pehkui ja Suuri Grast. Niihin ei olisi tyylitietoinen Nais-Toa koskenut.<br>\n<br>\nGrijboot Katseli vierestä jännittyneenä. Miksi hänen naamionsa eivät kelvanneet? Mutta viimein tapahtui päätös.<br>\n\"Hyvä on. Otan tämän harmahtavan Kakaman.\"<br>\n\"Hienoa.\" sanoi Kiven Toa ja huokaisi syvään. \"Naamiosi tulee olemaan korjattu palatessasi tehtävältä. Nähkäämme silloin.\"<br>\n\"Nähkäämme. Ja kiitos lainasta.\"<br>\n\"Eipä mitään.\"<br>\nHytin ovi sulkeutui Kasvillisuuden Toan perässä ja Viittaan pukeutunut Toa jäi yksin hämärään hyttiinsä. Hän muisteli Anonymmelin edellisiä tehtäviä, joihin oli kaivattu kahta Toaa. On ihmeellistä, miten hän oli vielä hengissä.<br>\n\"Selviytymisiin.\" Kuiskasi Toa itsekseen ja alkoi etsimään kynää sekä paperia.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Die Tärtä</strong><br>\n<br>\nSuurta Shelekiä kantava pitkähkö nais-Toa seisoi Die Tärtän kannella. Hän katseli kaunista kasvillisuuden peittämää saarta, josta hänen tulisi löytää hyönteinen. Miksi?<br>\n<br>\n\"Wirreh!\" Kuului hänen takaa korkea huudahdus: \"Arvaa kuka tulee kanssasi reissulle?\"<br>\nToa oli hiljaa hetken ennen kuin kääntyi ympäri: \"Aloem! Sinulla on uusi Naamio? Mistä syy moiseen?\"<br>\n\"Niin... Hunani oli keksinyt, että on hauskaa olla päällä ilman syytä. Grijboot lupasi korjata Naamion jos lähtisin kanssasi.\"<br>\n\"Arvelinkin, että jotain sellaista on tapahtunut.\" sanoi Maan Toa ja hymyili vaisusti. \"No, tiedätkö mikä on matkan tarkoitus?\"<br>\nKasvillisuuden Toa muisteli kaikkea Grijbootin kertomaa, mutta hänelle ei oltu edes vihjattu matkan tarkoituksesta. \"En?\"<br>\nWirreh huokaisi syvään ja sanoi: \"Aloem, uusi Kanohisi muuten korostaa kauniisti silmiäsi.\"<br>\n\"Voi kiitos.\"<br>\n\"Eli tehtävämme on kerätä Grijbootilta näyttävä hyönteinen tuolta saarelta edessämme.\"<br>\n\"Siinä kaikki?\"<br>\n\"Siinä kaikki.\"<br>\n<br>\nTavallista pidempi Le-Matoran, Perämies Un-Tak käveli kaksikkoa kohti. Hän pysähtyi pienen matkan päähän heistä näyttäen pituudestaan huolimatta kääpiöltä. Ryhdikkään asennon saatuaan hän ilmoitti: \"Kapteeni pyysi kertomaan, että veneenne on lähtövalmiudessa.\"<br>\nWirreh katseli hölmistyneenä tulokasta.<br>\n\"Ottaisit ihmeessä rennommin. Olet perämies, joten voit vapaasti kulkea miten huvittaa.\" Neuvoi Aloem huvittuneena pientä saapujaa. <br>\nUn-Tak hämmästyi kehotusta: \"Todellako?\"<br>\nMaan Toa nyökkäsi: \"Kyllä. Edellinenkin Perämies teki niin.\"<br>\nSilloin Ilman Matoran säikähti. Kauhukuvat edellisen Perämiehen kahtia halkaistusta ruumiista kummittelivat helposti mielessä. Ja niinpä alkoi Uusi Perämies hiipiä pois.<br>\n<br>\nToat lähtivät kävelemään kohti Pientä Venettä, jonka varusteina olivat halpa moottori sekä pari meloja, jotka näyttivät kirveellä veistetyiltä. Nelisen Matorania yrittivät vielä puhdistaa Veneen pohjaa liasta. Eräs kirveen kanssa heiluva Kasvillisuuden Matoran huomasi Aloemin lähestyvän, jolloin hän hyppäsi ulos Veneestä ja juoksi Toia kohti.<br>\n\"Siskosiskokatso!\" Hän huudahti innoisaan Toalle ja heilutteli kirveellään Venettä kohti: \"Veistin melat aivan itse.\"<br>\nAloem huokaisi ja katsoi pientä innostunutta miespuolista Matorania. \"Kuinka monta kertaa minun täytyy sanoa, että en ole siskosi?\"<br>\nMatoran hämmästyi vastausta jäätyen paikalleen. Hetken hiljaisuuden hän kuiskasi ohitsensa kävelleelle Toalle: \"Etkö?\"<br>\nTämä tuli Matoranille suurena iskuna, joten hän päätti kadota juomaan itsensä uneen rommilla.<br>\n<br>\nToat nousivat astetta liian pieneen Veneeseen ja näyttivät merkkiä. Matoranit juoksentelivat ympäriinsä ja vääntelivät kampia, jotta Vene voisi laskeutua kevyesti alas. <br>\n<br>\nWlirreh nousi seisomaan Veneessä ja tutkaili saarta. Missään ei näkynyt rantaa, johon voisi rantautua. Maan Toa nosti vetäisi terävän miekkansa esille ja kääntyi Kasvillisuuden Toaa päin.<br>\n\"Aloem, voisitko kaataa tuon puun?\" Hän kysi hieman oissaolevalla äänellä.<br>\nAloem ei taunnut, mitä Wlirreh aikoi tehdä, mutta ei aikonut kysyäkään. Kasvillisuuden Toa keskitti elementaalivoimaansa rantakalliolla kasvavaan puuhun, saaden sen latvan romahtamaan veteen. Maan Toa puolestaan käytti elementaalivoimaansa saaden puun ympärille tulemaan laajan maakerroksen. Näin olivat Toat luoneet sillan tapaisen, jolla pystyi kävelemmän hieman alle kahden Bion korkuisen rantakallion päälle.<br>\n<br>\nVeneen moottori sammui keulan kolahtaessa vasta kyhättyyn rantautumispaikkaan. Toat keräsivät tarvitsemansa tavarat ja alkoivat nousemaan pois Veneestä, kohti metsää, jossa hyönteisten pitäisi asua.<br>\n<br>\nTiheä metsä, viidakko oli paikka, jossa Kasvillisuuden Matoran asuisi mielellään. Tästä syystä Aloem oli erittäin innoissaan kiivettyään rantakallion päälle, lähti hän juoksemaan kasvillisuuden sekaan. Toa nuuhkaisi raikasta metsän tuoksia, mutta sitten...<br>\n</em><span style=\"font-size:125%;line-height:normal\">\"Aloem?\"</span><em><br>\nMaailma värisi kuin se olisi nestettä, johon oli pudotettu jotain, joka olisi saanut sen väreilemään. Aallot pyyhkäisivät puiden läpi ja muuttivat ne hetkellisesti epämuodostuneiksi. Mutta kaikki tämä oli vain hetkellistä. Itse asiassa kukaan tai mikään ei ollut edes huomannut tapahtumaa.<br>\n<br>\nWlirreh käveli hitaasti kauemmas kirmanneen Aloemin jäljillä. Hänellä oli sentään rinkka selässään, joka sisälsi tarvittavat työvälineet. Maan Toa ei oikein pitänyt ympäröivästä viidakosta. Jokin sen perukoilla tuntui ahdistavalta.<br>\n<br>\n\"Wlirreh!\" Kuului huudahdus korkeahkolla äänellä syvältä metsästä. \"Tule katsomaan, löysin jotain ainutlaatuista!\"<br>\nÄäni oli Aloemin. Siitä ei olisi voinut erehtyä. Maan Toa huokaisi ja alkoi kävelemään hieman reippaammilla askelilla kohti ääntä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="30" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/aZK4ACg3gI8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/aZK4ACg3gI8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAloem seisoi järven rannalla. Toinen auringoista oli täsmälleen sen yläpuolella ja loi pinnan kauniin kiiltäväksi. Kasvillisuuden Toa katseli kauniisti rantaa kohti kelluvaa kasvia ja oli kumartui noukkimaan sen. Kasvi tuntui olevan kiinni jossain, joten Toa kiskaisi sen irti ... hatusta?<br>\n<br>\nVeden alta nousi saksikäsi edellä Carapar, joka näytti vihaiselta. Perässä nousivat myös kaksi vastaavaa Caraparia, jotka pitivät käsissään raskasta kanoka-kiekkoja sarjatulella ampuvaa tykkiä. Tykki osoitti suoraan Aloemin päähän<br>\n<br>\nToa oli pulassa. Tykki oli aloittanut pyörittämään kiekkoja sisällään ja piti voimakasta ääntä. yksikin ammus pystyisi repäisemään suojaamattoman kaulan kahtia, joten Aloemin täytyi päästä eroon tilanteesta.<br>\n\"Eh... Jospa pistäisin tämän kukan takaisin hattuusi?\" Hän yritti sanoa rauhoittaakseen kukkahattuiset Rahit.<br>\nCarapar, jonka hatusta varastettiin kasvi, mulkaisi Kasvillisuuden Toaa, mutta sanoikin \"Ei. Sinä pidät sen.\"<br>\n<br>\nRahit alkoivat vajota takaisin järven syvyyksiin.<br>\n</em>\"Aloem?\"<em><br>\nAaltoilu alkoi taas, mutta tällä kertaa aaltoilu kävi voimakkaammin. mikään ei pysynyt ymmärrettävän muotoisena.<br>\n</em>Kasvillisuuden Toa säpsähti pois ajatuksistaan. Hän oli seissyt paikallaan kohtalaisen pitkän ajan, eikä ollut reagoinut puheeseen.<br>\n\"Aloem! Et saisi nukahtaa tuolla tavalla.\"<br>\n<br>\nKasvi jonka Lieko näytti... Aloem oli pitänyt siitä hyvää huolta Die Tärtässä ja käyttänyt sitä...<br>\nKasvillisuuden Toan mieli oli hetken täysin tyhjä tai niin täysi, että se oli jumittunut.<br>\n...veneessä, jolla Aloem oli paennut.<br>\n<br>\nToa ei sanonut mitään. Haparoivin askelin hän yritti suunnistaa aivan liian höyryisessä temppelissä ovelle päin, joka täysin avonaisena toi himmeää valoa soihduin varustetusta pukuhuoneesta.<br>\n<br>\nAnkeriasmainen Kala katseli hieman hölmistyneenä höyryyn katoavaa Toaa, mutta sitten hän muisti, että tarvitsi lisää happea. Niinpä Lieko luikerteli nopeasti kohti suihkulähdettä ja vetäisi kiduksensa täyteen vettä.<br>\n<br>\nJoumah oli sammunut lauteille. Hänellekin oli ilmeisesti tullut raja vastaan oluen juonnissa. No, ainakin tynnyri oli saatu tyhjäksi.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Uroijegen</strong><br>\n<br>\nAloem astui jälleen ulos Temppelistä. Hän ei ollut riisunut syksyisestä lehdestä valmistettua viittaansa. Hän katseli jälleen ympäröivää metsää ja yritti muistella, mistä saapuikaan. Saari ei ollut mitenkään valtava. Pari temppeliä, Ushma-Kylä ja Vuata Maca näkyivät hienoina maamerkkeinä. Rantaviiva oli pohjoisella puolella saarta täynnä jylhiä kalliota, mutta eteläisellä kaunista hiekkarantaa. Toa alkoi kävelemään paljain jaloin kohti hiekkarantaa, johon oli muistaakseen rantautunut.<br>\n<br>\nSää oli mitä eriskummallisin: taivaalta satoi lumihiutaleita, minkä ei pitäisi olla mahdollista siihen aikaan vuodesta. Ei ainakaan pysyvän lumen kohdalla, mitä tuskin tuli. Ensilumen olisi pitänyt olla iloinen asia, eikä tarkoitettu vietettäväksi kuolemaisillaan olevien kanssa. <br>\n<br>\nAloem lähes alastomana hyppelehti sammaloituneilla kivillä ja toivoi, että olisi ottanut saappaat. Ilma ei ollut kylmä enemmänkin viileä, mutta raikas. Aamuaurinkokin saattaisi tulla piakkoin esille ja... \"<em>Hyvä tavaton. Olenko valvonut jo näin kauan?</em>\" Nukkumiselle ei olisi kuitenkaan aikaa. Tiikeli saattaa kuolla minä hetkenä hyvänsä ja ainoa pelastuskeino olisi - jos Liekoon on uskomista - yrtti, jonka Aloem sai eräältä Tammea pelaavalta Kukkahattutäti-caraparilta ötökkäjahdissa ollessaan.<br>\n<br>\nRanta näkyi jo metsän takaa. Vielä muutama loikka ja pääsisi mukavan pehmeälle hietikolle, jossa saattaisi olla ainoastaan muutama jalkaa viiltävä lasinsirpale. Mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta. Pikkuruinen Joumahin illallinen hyppäsi pusikon takaa suoraan Kasvillisuuden Toan eten, joka säikähti pahanpäiväisesti ja kompastui kivikkoon. Tässä vaiheessa alastomuus ei ollut hieno asia, koska terävät kivet iskivät viiltoja Toan paljaaseen ihoon, saaden useampaan kohtaan verenvuotoa ja ilkeitä naarmuja.<br>\n<br>\nJoumahin Illallinen, tai pikemminkin ltapala lähestyi puolustuskyvytöntä maassa makaavaa Aloemia, joka ei pitänyt tilanteesta ollenkaan. Jos hän ei nousisi pian kuraisesta maasta, ehtisi karhu syömään hänet. Jos taas hän yrittäisi nousta... Se ei ollut mahdollista. Haavat kirvelivät nuorta Toaa, joka halusi hakea yrtin, jolla voisi pelastaa henkiä. Legendaarinen vihtomisen naamio ei paljoa auttanut. Se heikensi näköä ja tuntui raskaalta. Jos se romahtaisi käden päälle, olisi silloi käsiparka mennyttä. Mutta tuskin Joumahin Iltapalaa voisi satuttaa sillä, koska piikit kimpoaisivat vain takaisin. Aloemin olisi pian keksittävä jotain.<br>\n<br>\nToa yritti kääntyä selälleen, jotta voisi nähdäkin jotain ympärillään tapahtuvaa. Osa terävistä kivistä olivat uponneet niin syvälle, että jäivät kiinni ihoon. Nämä kivet tietysti satuttivat kuin suola haavassa, mutta irroittaminen voisi olla tyhmä temppu, koska verenvuoto olisi liiankin voimakas.<br>\n<br>\nVaaleanpunainen Karhu alkoi kierrellä avuttoman Toan ympärillä. Aloem katsoi tarkkaan otuksen liikkeitä ja odotti tilaisuutta tehdä jotain. Iltapala katsoi, mistä voisi puraista palan pois. Ehkäpä jalan? Ja niin Karhu lähestyi jalkaa suu ammollaan. Aloemin ei tehnyt mieli joutua ruoan ruoaksi, joten käytti elementaalivoimiaan ja sitoi lähistöllä kasvavien puiden juurilla Iltapalan jalat. Toa katsoi, kuinka Otus yritti rimpuilla, mutta ei pystynyt tekemään sitä kauaa, koska Toan jalka nousi verisenä maasta, ja potkaisi voimakkaasti alaleukaan. Jossain naksahti ja liilaa verta pursusi suusta kuin toimivasta suihkulähteestä. Karhun leuka tuntui irronneen, koska se roikkui luonnottomasti verisessä lätäkössä uivassa Joumahin Iltapalan ruumiissa.<br>\n<br>\nAloem huokaisi helpotuksesta. Hän oli hengissä - ainakin toistaiseksi. Terävä kivikko oli kuitenkin ongelma. Siitä nouseminen tulisi kivuliaaksi. Toa nosti päätänsä. Hänen \"viittansa\" oli riekaleina, joten sen voisi irroittaa. Kukaan ei varmastikaan tulisi kolmelta, vai viideltä, vai mitä kello ikinä olikaan:lta tirkistelemään tuntemattomien saarien rantoja. Solmun avattuaan huomasi Aloem viimein ruhjeidensa määrän. Se oli pahempi kuin kuvitella: vartalo oli täynnä verisiä haavoja, jotka varmasti tulisivat tulehtumaan. Mutta lumisateessa köllöttäminenkään ei auttanut asiaa. Päin vastoin. Kasvillisuuden Toan olisi noustava.<br>\n<br>\nKädet tuntuivat raskaammilta kuin tavallista. Oikean käden nostaminen tuntui kuin kymmenen nuolta oltaisiin tökätty siihen. Vasen käsi taasen oli helpompi, koska se ei ollut saanut yhtä mittavia vaurioita. Kolhiintunut Vihtomisen Legendaarinen Kanohi oli suojannut Toan päätä iskuilta, mutta ei muuta ruumista. Vatsasta kirjaimellisesti valui verta ja selkäkin oli naarmuuntunut kipeäksi niinkin lyhyessä ajassa. Nouseminen teki tuskaa, koska eräs terävä kivi oli iskeytynyt syvälle vatsaan, mutta kipu oli kestettävä kuin Toa. Haparoivin liikkein, pystyi Aloem nousemaan istuma-asennosta. Jokainen astuttu aksel viilsi. voimakkaasti ja rannan hiekka tulisi varmasti auttamaan<span style=\"font-size:65%;line-height:normal\">(ironisesti, jos et tajunnut)</span><br>\n<br>\n<br>\n<strong>S/S Rautasiipi</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="30" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/HGp8Speld_c" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/HGp8Speld_c</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>S/S Rautasiipi</strong><br>\n<br>\n<em><br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n... ...<br>\n<br>\n... ... ... ...<br>\n<br>\n... ... ... ... ... ... ... Yawn?</em><br>\n<br>\nPositronie, kirkas kala availi silmiään. Hänen viimeiset muistonsa ennen nukahtamista olivat hämärät. Ankeriasmainen kala oli muuttanut akvaarionsa sähköiseksi ja törmäillyt torakkajoukossa sattumanvaraisiin henkilöihin. Mahtoikohan yksikään olla kuollut? N'jaa. Ei sillä niin väliä.<br>\n<br>\nPositronie tunsi nesteen ympärillään tunkkaiseksi. Jospa hän voisi antaa akvaariolleen käskyn nesteen puhdistamiseen.<br>\n...<br>\nMitään ei tapahtunut. Vasta tässä vaiheessa kala ymmärsi, että ei ollutkaan kotoisassa akvaariossaan vaan... Kultakalamaljassa!? Pahempaakin voisi tapahtua. Kultakalamalja oli nimittäin vankilasellissä, joka oli syvällä Allianssin omistamassa laivassa. Ehkäpä hän voisi lähteä tutkimusmatkalle...<br>\n<br>\nNazorakit eivät olleet huomioineet sitä, että kylmän, harmaan, likaisen ja ankean sellin kalterit olivat niin leveät, että ohut Tronie mahtui luikertelemaan niiden välistä. Mutta miten hän saisi happea? No... Koska kala ei ollut enää elementaalivoimia syövässä akvaariossa, pystyi hän käyttämään niitä. Ja niin Positronie poistui akvaariostaan ottaen mukaansa kaksi litraa vettä, jota vetää kiduksiin.<br>\n<br>\n<em>Ensimmäisenä selvitän, missä omaisuutemme ovat.</em> Ajatteli hohtava kala itsekseen ja lähti harhailemaan pitkin sellirivistöä, jonka vangeissa ei näkynyt tuttuja.<br>\n\"Sinä!\" Huudahti eräs pölynharmaa vangittu skakdi. \"Olet iloinen kala, joka ui fysiikan lakeja rikkovassa vesikuplassa... Häivy! Pilasit yöuneni!\"<br>\nTähän Tronie kumarsi vastaukseksi niin kohteliaasti kuin pystyi ja jatkoi matkaansa. Hän ei voisi vapauttaa ketään. ...vielä...<br>\n<br>\nSellikäytävä ei ollut pitkä, mutta silti sinne oli pistetty yksi torakka vartioimaan. Hän oli umpiunessa, mikä ei ollut sallittua, mutta aamuyöllä ei ole hauska olla valveilla. Positronie huomasi hänet, jolloin hän toteutti nopeasti improvisoimansa idean. Telepaattinen viesti Nazon uneen voisi riittää.<br>\n<em>Herra torakka, olen kuningattarenne ja haluan tietää, missä on turkoosi akvaario?</em><br>\nTorakka ei vastannut. Ilmeisesti hänen mieleen oli tullut jotain hyvin typerää, koska hänelle oli noussut torakkamainen hymy. Tronie ihmetteli elettä ja tunsi itsensä epäkunnioitetuksi, joten teki jotain niin mieltä raastavaa, että olio heräsi.<br>\n<br>\nNazorak huojui käsiään heilutellen ja vilkuillen ympärilleen, mutta huomatessaan hohtavan kalan vesikuplassaan, vetäisi hän kiväärinsä esille. Positronie katsoi \"ah niin valpasta\" Torakkaa, joka osoitti häntä kiväärillä. Kalan ilme oli harvinaisesti vähemmän hymyilevä, jopa pokerinaama. Hän vain tuiotti Nazorakin asetta ja vetäisi kiduksiinsa kaiken hänen ympäröivänsä veden, antaen vedyn nousta ilmaan.<br>\n<em>Ammu vain, jos sinussa on miestä siihen.</em> Kuului telepaattinen viesti Torakan mielessä äänellä, joka kuulosti tulevan samaan aikaan sekä ei mistään että kaikkialta.<br>\n<br>\nTorakka vetäisi liipaisimesta.<br>\n<br>\n[spoileri][ironia]Musiikki sopii täydellisesti?[/ironia] Ainakin yritin saada sen sopimaan. No, olisit lukenut alun hitaammin läpi. Niin hitaasti, että musiikki olisi sopinut. Eli kaikki on lukijan vika<span style=\"font-size:65%;line-height:normal\">taas</span>[/spoileri]<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Uroijegenin ranta</strong><br>\n<br>\nHiekka pisteli Kasvillisuuden Nais-Toan verisiä jalkoja. Joka ikinen uusi hiekanjyvä haavassa toi Toan lähemmäs halvaantumista. Raskas Legendaarinen Vihtomisen Kanohi Päässään yritti Toa kävellä kohti paikkaa, johon rantautui. Se ei voinut olla kaukana, koska märässä hietikossa, johon lumihiutaleet sulivat silmän räpäyksessä, näkyi saappaanjälkiä Aloemin omista saappaista.<br>\n<br>\nToa oli erittäin väsynyt. Hänen olisi päästävä vielä takaisin Saunalle, johon Noutaja saattaisi ehtiä ennen häntä itseään.<br>\n\"<em>...<br>\nMitä Tiikeli edes merkitee minulle? Hän on vain yksi seonnut Rahi, johon tutustuin alle vuorokausi sitten.</em>\"<br>\n<br>\nKipu ja kylmyys söivät Toaa säälimättömästi. Aloemin pääkään ei enää jaksanut kantaa raskasta Naamiota, joka johti siihen, että Toa hermostui ja repäisi piikikkään Kanohin päästään ja heitti sen mereen. Mutta osuessaan maahan, kuului jotain aivan muuta kuin hiekan painumista kasaan... Metallinen kolahdus.<br>\n<br>\nAloem kääntyi ja huomasi mustan esineen puoliksi hiekassa. Mielenkiinto nousi Kasvillisuuden Toalla, joka löntysti hitaasti kohti suolaisessa vedessä lionnutta esinettä. Hän tunnisti etäisesti nuo muodot, jotka olivat mustassa pinnassa. Toa kumartui siirtämään hiekkaa pois esineen ympäriltä. Aloem hätkähti tajutessaan mikä kyseessä oli ja kompuroi pari askelta perääntyen. Silloin suurehko aalto pyyhkäisi loputkin esineestä näkyviin. Suuri Kanohi Shelek, johon oli raaputettu nimi: <em>Wlirreh</em>.<br>\n<br>\nKasvillisuuden Toa romahti polvilleen rantahietikkoon ja tunsi kyyneleen tirahtavan silmästään. Kyyneleen, joka pyyhkäisi mukanaan verta ja valui alas Toan alastonta ruumista. Hän käpertyi kasaan ja alkoi itkemään voimakkaammin. Muutama lumihiutale laskeutui kylmästi Aloemin selälle. Lumisade oli voimistumassa heikoksi lumimyräkäksi saarella, josta kukaan ei tulisi koskaan löytämään yksinäistä Toaa.<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tämä todellakin on Tiikelin ja minun yhteisprojekti. Kaikesta hienosta saatte kiittää häntä ja minua siitä, että saatte Ignoroida kaiken typerän mielessänne. Korjaileminen ei ole kovinkaan hupaisaa, enkä tule tekemään sitä. Muistakaa toki, että puoli kolme aamuyöstä on hauska kirjoitella mitä päähän ikinä tuleekin.<br>\n<br>\nNiin ja tarkoitukseni ei ole loukata Joumahia. Hän vain on humalassa koko viestin ajan, joten puhuu sekavia.<br>\n<br>\nKäytän Caraparin lajin nimenä Carapar, koska sille ei ole koskaan luotu omaa nimeä. Ja jatkuva Caraparin lajiin kuuluva otus sanoi sitä ja toinen vastava teki tätä kuulosta <strong>erittäin</strong> typerältä.<br>\n<br>\n[spoileri]It's a spoiler under a spoiler![/spoileri]</dd></dl><dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Klaanonin tapahtumien jälkeen Gekko sairastuu Poninfluenssaan ja muuttuu Poniksi. Ja tämä on täysin Klaanonista. Niin kuin Dinosaurukset ovat Kaanonisia. Vai mitä, Gladiatus?</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1344,"creator":"Troopperi","timestamp":"2011-12-15T15:17:00.000Z","content":"<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\n<em>Tumps</em><br>\n<br>\nEnsimmäinen havainto jonka Troo teki, oli se että hänen selkäänsä sattui. Seuraavaksi hän havaitsi muiden paikkojen kivun. Sitten hän tajusi pudonneensa punkasta.<br>\n<br>\nPunainen Toa änkesi itsensä hitaasti ja vaivalloisesti ylös, ja otti tukea seinästä. Hän vilkaisi ikkunasta ulos, oli yhä sama ilta kuin ennenkin, aurinko laski ja värjäsi merta punertavaksi. Troo oli levännyt vain hetken, ja homma oli katkennut siihen kun hän oli pudonnut, ja niksauttanut selkänsä rintapanssarinsa päälle pudotessaan. Hän poimi sen lattialta ja istahti punkalle. Vähän aikaa sitten niin hienolta näyttänyt kiiltävä panssari oli nyt ottanut vähän, eikä vain vähää vahinkoa. Se oli aika mustunut, ja vääntynyt, jossain kohdissa oli jopa pieniä reikiä. Entisenä seppänä Troo pystyisi helposti korjaamaan toki sen, mutta hän ei jaksanut vielä rasittaa itseään niin kovasti.<br>\n<br>\nNurkasta löytyi myös hänen levyhaarniskansa alla ollut rengaspanssari. Kun Troo otti sen vilkaistakseen sitä, eräästä kohtaa petti muutamia renkaita ja hetken kuluttua lattialla oli kasa niitä. Troo kirosi itsekseen, hän vihasi renkaiden korjailua. Hän päätti jättää tämänkin sikseen, ja kampeutui taas ylös. Hän kaipasi ulkoilmaa, ja ehkä löytäsi seuraakin ulkoa.<br>\n<br>\nVilpoinen merituuli puhalsi höyrylaivan kannella. Taivaalla olevat harvat pilvet liikkuivat vauhdilla länteen. Troopperi ontui kaiteen luo, ja nojaili siihen. Jostain kumman syystä häntä kiehtoi meri, vaikka olikin tulen Toa. Troo kävi mietiskelemään erinäisiä asioita, häntä ei olisi huvittanut jättää ystäviään torakoiden armoille, mutta hän ei itse ollut pystynyt taistelemaan, mutta ei olisi varmaankaan paennutkaan, jos se hänestä olisi riippunut. Troo kääntyi kaiteen luota ja lähti kävelemään mietteissään kohti keulaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1345,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-12-15T17:17:00.000Z","content":"<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\n\"Tämä on sotaa, Bloz. Se ei ollut sinun syysi\", kuului ääni Blozin takaa.<br>\n<br>\nTulen Toa kääntyi katsomaan. Tulija oli Matoro, joka käveli hiljaa laidalle. Bloszar mietti kuinka kauan Jään Toa oli salakuunnellut vai oliko hän vain sattumalta kuullut.<br>\n<br>\n\"Minusta ei tunnu siltä. Moni läheiseni. He ovat poissa. Toa-tiimini ja Nutu. Olisin voinut auttaa heitä. Mutta en tehnyt niin\", Bloz vastasi viimein.<br>\n\"Ei se itsensä syyttäminen auta sinua. Minun periaatteeni on unohtaa murheet ja keskittyä siihen mikä on tärkeää\", Matoro vastasi ehkä teatreaalisemmin kuin olisi toivonut.<br>\n<br>\n\"He olivat tärkeitä. Minulle\", Tulen Toa sanoi hiljaa, kuin itselleen.<br>\n<br>\nOli hiljaista. Pimenevä ulappa aukeni kaksikon edessä. Aurinko oli laskenut vasta hetki sitten länteen. Merenkäynti oli kohtuullisen kovaa, mutta kylmä tuuli oli ikävin asia. Se ei ollut mukavaa vilpoista tuulta, vaan jääkylmiä henkäyksiä jotkas hyytävät luut ytimiä myöten. Jään Toa luonnollisesti ei moisesta juurikaan välittänyt, mutta muille asia oli erilailla.<br>\n<br>\n\"Sodassa kaikki menettävät ystäviään... sen kanssa on vain opeteltava elämään. Koita piristyä ja ajatella jotakin mukavaa\", Matoro vastasi viimein.<br>\n<br>\n\"Ehkä olet oikeassa. Mutta piristyminen on vaikeaa. Kun menetin Nutun, Tronie oli aina lähelläni, piristämässä minua. Kun hän ei ole enää täällä, en tiedä... En vain tiedä mitä teen\", Bloz selitti. Hän kuulosti toivottomalta.<br>\n\"Älä anna surun murtaa sinua. Saavumme parissa päivässä määränpäähämme. Keskity tähän hetkeen. Et voi enää mitään etkä ole syyllinen heidän kohtaloihinsa\", Matoro vastasi rohkaisevalla äänensävyllä.<br>\n\"Totta. Paras vain keskittyä tähän tehtävään. Mutta minusta tuntuu, että tämän tehtävän jälkeen, on takaisinmaksun aika\", Tulen Toa vastasi hieman piristyneenä.<br>\n\"Hyvä. Mennään sisälle täältä kylmästä. Aamulla kaikki näyttää paremmalta...\" Matoro ehdotti, ja kaksikko lähti laivan sisäosiin viimaiselta kannelta.<br>\n<br>\n[spoil]Kirjoitin tämän Blozin kanssa.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1346,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-12-20T15:45:00.000Z","content":"<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nKannen alla oli hiljaista, vaikka suurin osa laivan väestöstä oli siellä. Osa miehistöstä joutui kuitenkin olemaan kannella, vaikkei siellä ollut mukavin sää. Bloz istui tuolilla, vähän etäämpänä toisista. <br>\n<br>\nEhkä oli virhe tulla tälle matkalle. <br>\n<br>\n\"Ei, ei, nyt ei ole aika itsesäälille, nyt minulla on tehtävä, mutta haen Tronien vielä,\" Bloz ajatteli mielessään. \"Hänet voin vielä pelastaa. Toisin kuin muut, mutta sen minä teen.\"<br>\n<br>\nMatoro huomasi, että tunnelma kannen alla oli ankeaa, joten hän päätti mennä kannelle, ja sää ei häntä haitannut. Siellä ei vielä satanut, mutta kylmä tuuli oli erittäin rasittavaa, paitsi Jään Toalle.<br>\n<br>\nBloz päätti mennä hänen peräänsä.<br>\n<br>\n\"Kuule, minua aina ihmetyttänyt yksi asia sinussa, Bate,\" Matoro sanoi. <br>\n<br>\nBloz ihmetteli, miten Jään Toa oli huomannut hänet. \"Kerro pois.\"<br>\n<br>\n\"Miten et voi huonosti laivalla ja miten pärjäsit niin hyvin vedessä, vaikka olet Tulen Toa?\"<br>\n<br>\n\"Katsos, kotisaarellani, eräät Ga-Matoranit opettivat minut pitämään vedestä. Mutta nyt... Nyt he ovat poissa.\"<br>\n<br>\nMatoro päätti olla hiljaa asiasta, ettei Tulen Toa taas masentuisi.<br>\n<br>\n\"No, ei täälläkään mitään ihmeellistä ole. Taidan palata takaisin sisätiloihin, tuletko sinä?\" Jään Toa kysyi.<br>\n<br>\n\"En minä vielä. Taidan jäädä tänne vielä hetkeksi.\"<br>\n<br>\nMato palasi takaisin kannen alle, mutta Bloz katseli merta. Hän toivoisi näkevänsä Tronien yhtäkkiä hyppävään pinnalle.<br>\n<br>\nMutta Toalle tuli muita asioita mieleen.<br>\n<br>\nHän ei ehkä ollut tarpeeksi voimakas pelastamaan ystäviään. Olisko hänen aika tehdä jotain asialle?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1347,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-12-20T15:45:00.000Z","content":"<strong>BioArkistot, hyllykkö 42</strong><br>\n<br>\nUmbrat istuivat BioArkistoissa, etsien tietoja Kuolleiden Makutan legendasta. Matoranien kauhutarinat kertoivat makutasta, joka matkaa halki kaikkeuden, etsien Kohtalonsa lopussa olevia henkilöitä saavuttamasta Kohtaloitaan ja vie näiden sielut, ottaen ruumiit erinäisistä valekuolleista koostuvaan pienoiseen armeijaansa.<br>\n<br>\nKaksikko istui nyt pölyisellä arkistojen kivilattialla, ympärillään monen monta kirjaa jotka käsittelivät universumin mytologiaa. Kirjat, <em>”Karzahnista – Tren Kromiin ja Rhak’elakkiin – totuus myyttisistä hirviöistä”</em>, <em>”Irnakk ja muut legendojen hirviöt”</em>, <em>”Tarujen Äijärakk ja jumalten sanansaattajat”</em>, <em>”Miksi aina kuusi?”</em>, <em>”Mysteerien kaapuolennot”</em> ja <em>”Legendat, totuus niiden takana”</em> olivat levitettyinä kaksikon edessä, kun he tutkivat niitä valokivien loisteessa, koska soihdut oli kielletty arkistoissa tulipalovaaran takia.<br>\n<br>\n”Löytyykö mitään?”, Matoran Umbra sanoi, etsien kirjasta <em>”Mysteerien kaapuolennot”</em> mainintoja henkilöstä nimeltään ”Kuolleiden Makuta”. Oli perin haastavaa etsiä tietoa jostain olennosta joka oli yksi universumin oudoimmista taruista ja legendoista. Kaiken lisäksi tietoa oli perin vähän ja matoranien keskuudessa suullinen perimätieto ja faktat makutan olemassaolosta olivat sekoittuneet perin ristiriitaiseksi mössöksi josta ei ottanut päätä eikä häntää.<br>\n<br>\nLopulta Matoran Umbran onnistui löytää tietoa Kuolleiden Makutasta, olennosta jonka huhuttiin pystyvän pitkittävään lopullisen Kohtalon, kuoleman tapahtumista. Valkoisen makutan oli sanottu pystyvän kirjoittamaan kohtaloita uusiksi ja herättämään kuolleista eikä kukaan tiennyt kuinka paljon näistä huhuista oli totta ja kuinka paljon matoranien keksimiä iltasatuja.<br>\n<br>\nKirjan sivulla 666 luki isolla otsikolla ”Kuolleiden Makuta”<br>\n<br>\n<em>Kuolleiden Makuta on mystinen makutaksi itseään kutsuva olento, jonka alkuperästä ja elämästä ei tiedetä paljoa mitään. Tiedetään että hän saattoi kuulua makutoiksi kutsuttuun rotuun, kutsuihan hän itseään makutaksi, vaikka tämä ei olekaan varmaa, koska täysin puolueettomat lähteet puuttuvat. Tämän olennon on sanottu pystyvän kontrolloimaan ja kirjoittamaan Kohtaloita uusiksi, vaikka tästäkään kyvystä ei löydy kauhean suuria todisteita. <br>\n<br>\nKuolleiden Makuta on yksi universumin vanhoista, unohdetuista taruista. <br>\nHänen on kerrottu valinneen erään matoranin Kohtalon ja muodostaneen siitä omanlaisensa. Makutan on sanottu myös koonneen kohtalonsa lopuissa olevista olennoista epäkuolleiden armeijan, jonka on sanottu kylväneen kauhua Eteläisellä mantereella ja muualla eteläisellä universumilla.<br>\nFaktat jotka makutasta tiedetään ovat tällaisia:<br>\n<br>\nHän oli voimakas hahmo, joka keräsi epäkuolleiden armeijan itselleen, joita hän käytti kylvääkseen kauhua ja levittääkseen hänen sanaansa.<br>\nHänen on tiedetty käyttäneen voimiaan kohtalon muokkaamiseen. Syitä ja keinoja tähän ei tunneta. <br>\n<br>\nHän on elänyt, mutta hänen viimeaikaisia tapahtumiaan ei tunneta. Ei tiedetä elääkö hän tai missä päin universumia hän on tällä hetkellä. Jotkut teorisoivat hänen kuolleen, toisten mielestä hän on jättänyt tämän maailman.<br>\n<br>\nSuurin osa lähteistä on sitä mieltä että Kuolleiden makuta kuului Makutojen lajiin ja omaa näin 42 rahkshi voimaa ja varjon elementaalivoimat. Joidenkin mukaan hän on kantanut ainakin henkiinherätyksen naamiota, Trynaa ja muita kuolemaa ja lopullista Kohtaloa huijaavia esineitä ja naamioita.<br>\n<br>\nTiedetään ettei hän ole ollut vuosituhansiin Makutain veljeskunnan palveluksessa ja hän ei ole nähnyt lajitovereitaan vuosikausiin.<br>\n<br>\nNäiden tietojen perusteella voidaan sanoa että Kuolleiden Makutaksi kutsuttu olento on todellinen, myyttien ympäröimä hahmo, jonka todellista historiaa ei tunne moni tämän maailman olento. Todisteiden valossa voidaan sanoa kuitenkin se että hän ei ole vain myytti ja hahmolla on historiallista taustaa takanaan.</em><br>\n<br>\n<br>\nUmbrat katselivat toisiaan kun olivat lukeneet tämän lyhykäisen tiedon tästä Kuolleiden Makutasta, josta KraUmbra oli kertonut Umbran muistossa. <br>\n”Muistatko kuinka veljesi kertoi tuhonneensa tämän ”Kuolleiden makutan”, joka loi sinun Kohtalosi tällaiseksi?” Pakaria kantava matoran kysyi, silmät naulittuna toa-veljeensä.<br>\n”Muistan kyllä, mutta samalla muistan myös jotain joka ei kuulu minun muistoihin. Jotain joka on KraUmbran kokemaa ja perin inhottavaa. Hän puhui totta kertoessaan kohtaamisestaan tämän ”Luojamme” kanssa. KraUmbra kertoi makutan siirtäneen sielunsa kuuteen erilaiseen haarniskanpalaseen ympäriä universumia, jotka veljeni etsi. Vain kaksi jäi jäljelle ja ne minun pitää löytää että saan tietää totuuden tästä koko jutusta, sillä tämä koko juttu hämmentää ja pelottaa minua, jos ymmärrät mitä tarkoitan, veljeni”.<br>\n<br>\n”Tämä meidän arkistokäyntimme ei oikein tuottanut kauheasti tulosta tämän ”Kuolleiden Makutan” etsimisessä, mutta ainakin saimme tietää että KraUmbra ei valehdellut puhuessaan tästä Kohtaloa muokkaavasta makutasta. Meidän pitää vain yrittää etsiä ne kaksi viimeistä haarniskanpalasta, joiden avulla voimme tuoda makutan hengen elävien kirjoihin, kuten hän suunnittelikin, huijata kuolemaa ja lopullista Kohtaloaan. Itse asiassa tämä on aika paradoksaalista sillä jos hän tiesi tulevan kohtaloni, hän tiesi myös että jakaudun ja tulen tuhoamaan hänet… Aaaa. Pääni räjähtää tästä ajattelemisesta. Miten joku edes pystyisi kirjoittamaan toisen Kohtalon…”<br>\n<br>\nUmbrien löytö sai sekavat ajatukset risteilemään molempien päiden sisällä. Oliko kyseessä oikeasti jokin näinkin voimakas hahmo, joka voi vain kirjoittaa kohtaloa uusiksi vai vain jokin KraUmbran vale… Kaksikko päätti koettaa selvittää tämän mysteerin todenperäisyyden ja sen miten kaikki olikaan voinut tapahtua.<br>\n<br>\nKaksikko lähti pölyisestä BioArkistosta ja suuntasi kohti pääaulan portaita, joissa oli yhä kyltti ”VARO PORTAITA!” He menivät viileään ja kosteaan ulkoilmaan ja suuntasivat kulkunsa kohti jylhää ja voimakkaana siintävää Bioklaanin linnoitusta, heidän kotiaan ja turvapaikkaansa, kuten linnoitus oli alun perin tarkoitettukin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1348,"creator":"Tawa","timestamp":"2011-12-23T21:30:00.000Z","content":"fsdfsdffgfgdfg<br>\n<br>\n<strong>lol jonkun tornin ympäristö, joskus</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="560" height="30" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/f9PlKrWJ-zk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/f9PlKrWJ-zk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMetsän reunan korkea kasvillisuus suojasi Visokkia ja Tawaa, heidän piilotellessaan jo tutuksi tulleen tornin läheisyydessä. Visokki istui yhä kuljettajanpaikalla, Tawan kävellessä hermostuneena pientä kehää. Aurinko oli vasta laskenut, mutta puiden takia heidän ympärillään oli lähes pilko pimeää.<br>\n<br>\n”Venhedis… Fasta vass!”<br>\n<br>\n”Ehkä se olen vain minä, mutta voisin vannoa sinun olevan poissa tolaltasi.” Visokki sanoi, kuulostaen hieman pettyneeltä ystävänsä reaktioon.<br>\n<br>\n”Sinä olet hullu, emme me voi enää mennä tuonne! Tuolla on liikaa vartijoita, he ovat valppaampia tällä kertaa. Säiliö on varmasti jo viety muualle!” Tawa ärähti, elehtien samalla vastahakoisesti.<br>\n<br>\n”Miksi he sitten olisivat tiukentaneet vartiointia? Me olimme täällä vasta. Oletettavasti he ovat yhä shokissa edellisestä iskustamme, eivätkä ole ehtineet reagoimaan muulla tapaa kuin lisäämällä vartiointia. Tämä on meidän mahdollisuutemme”<br>\n<br>\n”Saatat olla oikeassa, mutta meillä ei ole suunnitelmaa” Tawa puuskahti, hän oli jo alkanut hidastamaan vauhtiaan.<br>\n<br>\n”Minulla on” Visokki vastasi. Ennekuin Tawa ehti heittämään vastalauseensa, visorak jatkoi, ”Se paketti on sinulle tärkeä, niinhän?”<br>\n<br>\nTawa epäröi, hän pysähtyi ja katsoi ensin siteiden peittämää kättään, sitten tornia. Hän avasi suunsa nyökäten samalla Visokille.<br>\n<br>\n”Mitä sinulla on mielessäsi?” Tawasta tuntui, kuin hänen äänensä olisi tullut jostakin muualta.<br>\n<br>\n”Suunnitelma on yksinkertainen. Sinä jäät tänne ja minä menen sisään” Visokki vastasi.<br>\n<br>\n”Ethän sinä voi mennä tuonne yksin!” Keltainen Toa kivahti.<br>\n<br>\n”Yksin pääsen sisään helpommin ja huomaamatta, eikä sinusta ole apua tuon kätesi takia. Tällä kertaa en haluaisi joutua taisteluun.”<br>\n<br>\nTawa tuhahti loukkaantuneena, mutta käsitti nopeasti Visokin olevan oikeassa.<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="560" height="30" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/DrooJAjaXU8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/DrooJAjaXU8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n”Hyvä on, mutta jos-” Tawa oli vastaamassa, kunnes häikäisevän kirkas valo havahdutti molemmat, kirkkaus maalasi kaiken oranssinpunaiseksi, korvia vihlovan äänen seuratessa pian perässä. Visokki ja Tawa ehtivät kääntymään vain sekunniksi torniin päin, kun voimakas paineaalto kaatoi molemmat. Hetkessä maa järisi heidän allaan. Paahtavalta tuntuvan kuumuuden takia Visokilla oli vaikeuksia avata silmiään, pienoisen taistelun jälkeen hän sai kuitenkin raotettua silmiään hieman ja huomasi ystävänsä tehneen saman. Järkyttyneinä he katsoivat toisiaan. <br>\n<br>\nValtavan tulipallon lakkaamatonta jyrinää rikkoi vain lasin vaisu helinä. Huutoja kumpikaan ei kyennyt kuulemaan tai niin he ainakin halusivat uskoa, mikä saattoi olla lähempänä totuutta. Kuumuuden hellittäessä kaksikko pyrki haparoiden jaloilleen. Maa tärähteli yhä, mutta huomattavasti heikommin. Torni oli sortunut keskeltä ja tippuvan rojun aiheuttama harmahtava pölymuuri näytti tulevan heitä kohdin. Visokki vannoin näkevänsä palavia hahmoja, jotka epätoivoisesti yrittivät paeta tuhoa, mutta toinen räjähdys, nyt paljon pienempi, keskeytti hänen ajatuksensa.<br>\n<br>\n”Ehkä heillä on vakuutus”, visorak uskaltautui sanomaan tahattomasti ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen. Yhä kytevä tuhka alkoi laskeutua heidän päälleen.<br>\n<br>\nTawa naurahti heikosti, ymmärtämättä itsekään reaktiotaan. Räjähdyksien kirkkaus ja kuumuus oli valuttanut kyyneleet molempien kasvoille, mutta kumpikaan ei katsonut poispäin. Ensimmäisen räjähdyksen jyrinä soi yhä molempien korvissa, kunnes Tawa puhkesi nauramaan hysteerisellä äänellä, jota Visokki ei usko koskaan unohtavansa.<br>\n<br>\nKeltainen Toa valahti polvilleen yhä nauraen, peittäen kasvonsa käsillään. Visokki koetti aluksi kääntyä auttamaan, mutta jokin oli lukinnut hänen katseensa palavaan rakennukseen. Visorak kokosi ajatuksensa.<br>\n<br>\n”Tawa, meidän on lähdettävä”<br>\n<br>\nTawan nauru vaihtui hiljaiseen vaikerrukseen ”Tämähän on unta, eikö olekin? Tätä ei oikeasti tapahtunut? Eihän?”<br>\n<br>\n”Tawa… Lähdetään..” visorak melkein aneli.<br>\n<br>\nTawa hiljeni ja henkäisi syvään, ennekuin siirsi kätensä kasvoiltaan. Yhtäkkinen ilmeettömyys yllätti Visokin. Näytti siltä kuin mitään ei olisi tapahtunut, aivan kuin äskeinen kohtaus olisi ollut pelkkää näyttelemistä. Visokki ei tiennyt oliko se hyvä merkki.<br>\n<br>\n<br>\n”Mennään, minun on päästävä pois täältä” Keltainen Toa totesi välinpitämättömästi, tuijottaen tyhjästi eteensä.<br>\n__________________________________________________________________<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, noin pari kuukautta sitten</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="30" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/9GM0d8BBP5k" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/9GM0d8BBP5k</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<br>\n”Sanoit näyttäväsi mitä?” Visokki kysyi epäluuloisesti Tawalle, hänen seuratessaan ystäväänsä. Vasta noussut aurinko loi koko linnoituksen lähes maalaukselliseksi näyksi. Kesä oli lopuillaan, mutta lämpöä piisasi jo aamusta. Keltaisen Toan yhtäkkinen lennokas käytös ihmetytti visorakia, hän ei ollut nähnyt ystäväänsä yhtä innostuneena vuosiin. Hänellä oli vaikeuksia pysyä nopeasti harppovan Toan perässä.<br>\n<br>\n”Pian näet, Vizzuli” Tawa vastasi hymyn kiiriessä hänen väsyneille kasvoillensa. Juuriadminin raukea olemus ei ollut enää mitään uutta Visokille, hän tiesi ystävänsä valvovan usein setviessään milloin mitäkin velvollisuuksiinsa liittyviä asioita. Seikka huvitti jonkin verran Visokkia, hän muisti vielä ajan jolloin Toaa ei saanut hevillä ylös sängystään, saatikaan tekemään mitään mikä liittyi vähääkään papereiden pyörittelyyn.<br>\n<br>\n<em>Vizzuli? Mikä siihen on nyt mennyt…</em> Visorak aprikoi. Tuota lempinimeä, tai oikeammin yhtäkään niistä, hän ei ollut kuullut aikoihin. Hän ja Tawa eivät olleet edes puhuneet toviin mistään muusta, kuin työasioista.<br>\n<br>\nPian he saapuivat Tawan kukkapenkkien luokse, joissa punaiset petuniat kukoistivat kuudessa rivissä. Aurinko ei ollut vielä ehtinyt kuivaamaan kastetta kukkien lehdiltä.<br>\n<br>\n”Katso, näetkö?” Tawa kysyi innostuneena ja osoitti samalla toista riviä.<br>\n<br>\n”Näen petuniasi, mutta olenhan minä nähnyt nämä aikaisemminkin?” Visokki käänsi kysyvän katseensa Tawaan, pohtien yhä mikä oli aiheuttanut tämän innokkuuden.<br>\n<br>\nTawa naurahti, ”Katso tarkemmin, ystäväiseni”, hän kyykistyi kukkapenkin viereen ja osoitti kahta pientä kasvia, jotka olivat kietoutuneet toistensa varsiin.<br>\n<br>\n”Tuo, jossa on pieniä valkoisia kukkia, on pahaputki ja kuparinpunainen komistus on oleanteri. Ne molemmat ovat myrkyllisiä, joten älä koske niihin.”<br>\n<br>\n”Tämänkö sinä halusit näyttää minulle?” Visokki uteli ihmeissään. Tawa haukotteli makeasti nyökätessään.<br>\n<br>\n”Oletko sinä nukkunut ollenkaan?”<br>\n<br>\n”Toki, toki. Katso nyt noita. Kumpaakaan en ole istuttanut, miten nuo kaksi ovat päätyneet penkkiini? Oleanterin ei pitäisi edes kasvaa täälläpäin. Minun pitäisi siirtää ne toiseen penkkiin, mutta pelkään tuhoavani niiden juuret.”<br>\n<br>\n”Kuinka pitkään sinä olet nukkunut?” Visorak kysyi astetta tiukemmalla sävyllä.<br>\n<br>\nTawa ei näyttänyt välittävän ystävänsä kysymyksistä, ”Pitäisi ihan tarkistaa mitä nuo kaksi tarkoittavat kukkaiskielellä. Haluaisin kasvattaa joskus pellavaa, sillä on kaunis merkitys.” hän selitti tohkeissaan.<br>\n<br>\n”Tuo valkoinen merkitsee tuskin mitään hyvää nimens- Ei”, visorak kokosi ajatuksensa uudelleen manaten ensin hetken niiden katkeamista ” Tawa, miksi toit minut tänne?”<br>\n<br>\n”Ehkä nämä kukat ovat merkki jostakin suuremmasta?” Tawa piti pienen tauon ja huokaisi sitten raskaasti, leveä hymy katosi hänen kasvoiltaan. ”Painajaiseni ovat palanneet…” Keltaisen Toan äänessä kuului katkeruus.<br>\n<br>\n”Painajaiset? Mutta mehän… Ehkä sinä olet vain rasittanut itseäsi liikaa? Kenties painajaisesi johtuvat vain stressistä?”<br>\n<br>\n”Ajattelin aluksi aivan samaa. Painajaiseni alkoivat noin kaksi viikkoa sitten, siitä lähtien ne ovat vainonneet minua joka yö.” Tawa piti jälleen tauon. ”Muistat kai sen säiliön jota jäljitimme vuosia? Kontaktini saaren ulkopuolella onnistui löytämään papereita, jotka käsittelivät säiliön sisältöä. Hän lähetti kirjeen, joka saapui eilen… Säiliö sisälsi juuri sen mitä pelkäsinkin.” Tawa ei jatkanut, vältellen nyt suoraa katsekontaktia Visokin kanssa, joka jotakuinkin ymmärsi mistä oli kysymys.<br>\n<br>\nRauhallisesti alkanut päivä näytti nyt huomattavasti synkemmältä. Kumpikaan ei sanonut hetkeen mitään. Jostain kauempaa kuului askelia, mutta ne kaikkosivat pian. Tawa nousi seisomaan, tampaten enimmät mullat hameeltaan. Visokki huomasi ystävänsä yrittävän pitää ilmeensä mahdollisimman tyynenä.<br>\n<br>\n”Milloin aiot kertoa muille?” Visokki kysyi rikkoen hiljaisuuden.<br>\n<br>\n”En ikinä, jos se olisi minun päätökseni, mutta sitä se ei totisesti ole… Pian kaiketi… Aluksi vain Guardianille ja Ämkoolle, sitten ehkä muillekin. Se olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten…” Tawa hieraisi kyynärvarrellaan silmiään. Visorak odotti kuulevansa pian vetisen inahduksen, mutta Toa piti itsensä kasassa.<br>\n<br>\n”Kuvittelin vain aina että minulla on vielä aikaa. Ehkä jopa vielä yksi oljenkorsi, jolla pystyisin pitkittämään tämän kaiken kohtaamista. Menneisyyden sijaan toivoisin mahdollisuutta. Toivoin, ettei minun tarvitsisi kaivaa muistojani<strong> Hänestä</strong> esille.”<br>\n<br>\n”Mutta eihän elämällä ole merkitystä ilman muistoja. Koska muistamme menneisyyden tapahtumia, tiedämme, keitä olemme, mihin uskomme ja mitä osaamme.” Visokki teki parhaansa, jottei kuulostaisi kolkolta.<br>\n<br>\nTawa hymähti korjatessaan ryhtiään. Kepeä hymy palasi hänen kasvoillensa. Visokki katsahti ympärilleen tarkistaakseen, ettei kukaan ollut kuuntelemassa heidän keskusteluaan. Mikä oli vain pelkästään tiukkaan pinttynyt tapa, keskustelusta kun oli vaikeaa saada selvää, jos kykeni kuulemaan vain toisen osapuolen.<br>\n<br>\n”Tiedätkös… Minä olen oppinut jotain hyvin tärkeää Klaanissa. En vain siitä mitä on tapahtunut, vaan myös kaikesta täällä kokemastani. Tämä on perhe, jota pitää kasassa voimakas yhtenäisyys. Niin suuri voima on sitova, siitä ei voi päästä irti… Eikä sitä edes halua. Minun olisi pitänyt tehdä tämä jo aikoja sitten…”<br>\n<br>\nVisokki hätääntyi ”O-Oletko sinä lähdössä? Eikö se ole jo ylireagointia? Emmehän me vielä tiedä muiden mielipidettä asiasta tai-” <br>\n<br>\nTawa keskeytti visorakin.”Mitä sinä oikein horiset? En minä ole minnekään menossa, tämähän on minun kotini” Tawa kysyi hämmentyneenä, ”Me perustimme tämän paikan samasta syystä, muistatko?” Visokki käänsi nolostuneena katseensa muualle, Tawa naurahti tämän käytökselle.<br>\n<br>\n”Kerrot kun olet valmis, mitä toivon sinun olevan pian. Me emme voi ajatella itseämme samoin, kuten teimme vuosia sitten. Meillä ei ole varaa siihen enää.”<br>\n<br>\n”Olet oikeassa, enkä minä halua saattaa muita vaaraan.”Tawa vaikutti taas hitusen apeammalta. ”He luottavat minuun ja minä olen salaillut asioita, mikä ei ole reilua heitä kohtaan. Otan asian puheeksi heti, kunhan olemme saaneet asioita hieman vakaammaksi”<br>\n<br>\n”Kunhan et tee sitä ilman minua, haluaisin olla tukenasi”<br>\n<br>\n”Arvostaisin sitä… En ole ehkä koskaan sanonut tätä ääneen, mutta tapaamisemme on ollut yksi elämäni tärkeimmistä hetkistä, Visokki. Olen kiitollinen ystävyydestämme.”<br>\n<br>\nVisokki potkaisi Tawaa leikkisästi, ”Lopeta tai minä alan kohta vetistelemään! Sitä paitsi sinä olet yhä velkaa minulle siitä vuosien takaisesta pokeripelistä. Älä siis luulekaan, että päästän sinua vielä silmistäni! Kuulin, että kahvilaan on tilattu lisää lempiteetäsi, menemmekö?”<br>\n<br>\nTawa hymyili myöntävästi.<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Olin ilkeä ja käytin Vizua hänen tietämättään (mitäs hankit elämän!) Word tuhosi tämän tekstin useaan otteeseen ja siksipä tämä on melko lyhyt. Pahoittelen. Kiitän Joyta ja Nenya potkimisesta. </dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1349,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-12-27T12:37:00.000Z","content":"<strong>Tulikärpänen, Veljeskunnan saaren yläpuolella</strong><br>\n<br>\n003 kiristeli hampaitaan punaisen kaulaliinansa alla. Tämä hyökkäys, jonka oli pitänyt olla kuin tiejyrän alle joutuva pala kakkua, oli osoittautunut paljon odotettua hankalammaksi.<br>\n<br>\n\"Pahuksen ötökät\", tämä mutisi. Tulikärpäsen perämies ei tiennyt, viittasiko komentaja tällä nazorak-joukkoihin vai heidän vihollisiinsa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1350,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-12-27T12:56:00.000Z","content":"<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nBloszar oli päättänyt mennä vähän etäämmäksi toisista. Hän oli löytänyt pienehkön hytin, jossa oli kaikenlaisia osia. Bloz piti siitä. Mieleen tuli Verstas, mutta täällä enimmäkseen säilytettiin tavaroita.<br>\n<br>\nTulen Toa otti Zamor-plasmakanuunansa esiin ja huomasi sen olevan rikkoutunut. Nyt hänlelä oli aikaa korjata se tai käyttää sen osia ja rakentaa uusi ase. Kivinuijakaan ei ollut parhaimmassa kunnossa. Bloz oli käyttänyt sitä vuoden, mutta ei vieläkään tajunnut, mistä sen voima tuli. Jotkut uskoivat Kiven Toan laittaneen isihen voimansa. Mutta siinä ei ollut Toa-kiveä tai mitään. Joten miten se oli tehty?<br>\n<br>\nBloszar toivoi, ettei häntä tultaisi häiritsemään. Vaikka sitä ei päällepäin näkyisi, Bloz ei halunnut olla taistelija. Vaikka hän oli tappanut kaksi torakkaa ja onnistunut taisteluissa Rautasiivellä ja Nazorakien ilmahyökkäyksestä Klaanissa, hän ei halunnut olla taistelija.<br>\n<br>\nTulen Toa mielummin paranteli tai rakeneli joitain aseita tai linnoituksia. Hän mielummin suunnitteli kaikenlaista. <br>\n<br>\nKotisaarellaan, Bloszar ei koskaan osallistunut taisteluihin. Hän aina teki aseet. Mutta menetettyään kotisaarensa, hänen oli pakko opetella. Sitten Toa Gulz -tiimi syntyi ja hänestä tuli tiimin johtaja. Miksi hänestä?<br>\n<br>\nToa-tiimin jäsenten kuoltua, Toa opetteli taistelemaan, pakosta, että selviytyisi.<br>\n<br>\nRautasiiven tapahtumien jälkeen, hän oli nyt vihdoin onnellinen. Hän sai kaikessa rauhassa rakennella kaikenlaisia asioita. Ja hän toivoi, että häntä tultaisi häiritsemään.<br>\n<br>\nHän vielä pelastaisi Tronien, mutta nyt ei ollut sen aika. Nyt hän ei voinut pelastaa häntä. Mutta nyt, Toa voisi rakentaa vempaimia, joilla pystyisi siihen.<br>\n<br>\n[spoil]Tämä oli aluksi toisenlainen viesti, mutta sitten paikalle saapui Sensei Joy, ja pyysi muokkaamaan sitä erilaiseksi.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1351,"creator":"Tronie","timestamp":"2011-12-27T13:25:00.000Z","content":"<strong>Die Tärtä</strong><br>\n<br>\nAngorangerit istuivat neuvottelupöydässä Tärtäläisten johtoa vastapäätä. Pöytä oli kannettu ruumasta kannelle, jossa kylmä tuuli ujelsi. Anonymmeli ei näyttänyt yhtä hermostuneelta kuin Un-Tak, jonka silmissä vilisivät kauhukuvat edellisen perämiehen kohtalosta. Myös Grijboot sekä Laagras olivat vaivautuneet tulemaan esille samaan aikaan.<br>\n<br>\nVaatimukset olivat kovat. Tärtäläisten tulisi luovuttaa panttivangit, puolet miehistöstä ja taistella Bio-Klaanin rinnalla tulevissa taisteluissa. Onu-Turaga puri hammasta. Hän ei haluaisi suostua ehtoihin, mutta laiva oli hänelle tärkeämpi kuin miehistö. Hän oli nähnyt Angojen tuhovoiman, hän ei haluaisi uudestaan.<br>\n<br>\nPöytää ympäröi sankka joukkio Matoraneja, jotka jännittyneinä odottivat tietoa siitä, mitä tulisi tapahtumaan. Useat olivat ajatelleet vetäistä pistoolin ja ampua jonkun kirjavasta joukosta. He eivät kuitenkaan.<br>\n<br>\nLopulta Kapteeni huokaisi syvään. Hän katsoi Angorangereita hetken ja teki hitaan, mutta selvän nyökkäyksen ja hypähti ylös tönäisten tuolinsa kumoon.<br>\n\"Jokainen riviin!\" Hän huusi käskevästi ja teki teatraalisen osoituksen miehistöänsä kohti. Anonymmeli katseli, kuinka järkyttyneiltä näyttävät Matoranit asettuivat tasaiseen riviin. Hän mulkaisi kohti Un-Takia, joka tärisi.<br>\n\"Perämies, sinä myös.\"<br>\nLe-Matoranin sydän jätti useamman lyönnin välistä. Hän nousi hitaasti tuoliltaan ja haparoi kohti riviä.<br>\n\"Un-Tak, kuinka monta jäsentä osallistui kapinaan?\" huudahti Anonymmeli hänelle samalla. Tästä Le-Matoran säikähti niin, että kompastui. Hän kuitenkin nousi nopeasti ylös.<br>\n\"Neljännes miehistöstä, Kapteeni\" hän vastasi.<br>\n\"Siispä pyydä joka neljäs astumaan eteen.\"<br>\n\"K- käs-kystä...\"<br>\n<br>\nNäin monet toisilleen tutut joutuivat erkanemaan. Auttamaan sodassa kansaa, jota vastaan olivat itsekin taistelleen. Väkeä alettiin sulloa pelastusveneisiin tunteitta. Vaikka monet olisivat muutenkin halunneet erota Tärtäläisistä, eivät he olisi halunneet erota ystävistään.<br>\n<br>\nJäljelle jääneet piraatit katselivat autiolta vaikuttava laivaa, missä ennen kuului lasien kilinä ja nauru. Ei enää.<br>\n<br>\nVihreä Angorangeri oli viimeisenä Die Tärtällä. Hän tepasteli kohti maßentuneen näköistä Kapteenia, joka keskusteli Grijbootin kanssa. Vihreä yskäisi saadakseen huomiota.<br>\n\"Me haluaisimme myös puolet Toista mukaan.\" Hän sanoi.<br>\nOnu-Turaga oli pysyi hetken hiljaa, kunnes sanoi: \"Vankiselleillä pitäisi olla yksi Jään Toa ja...\"Anonymmeli otti ohitsensa kirmaavaa kirveen kanssa heiluvasta Kasvillisuuden Matoranista kiinni ja käski: \"Sinä tunnet Aloemin. Jos hän ei avaa ovea, murra se, tai muuten sinä joudut hänen sijastaan varmaan kuolemaan noiden sodassa!\"<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nPitkä, musta ankeriasmainen Rahi, Negatronie havahtui loiskeeseen pinnalla. Taas veneitä, joiden pahaa aavistamattomat matkustajat voisi hyödyntää energiana. Se alkoi uida nopeasti kohti veneitä.<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\"><strong>Des Essess, joka on Essessers:eiden käytössä :3</strong><br>\n<br>\n<br>\nBrittinimet huomasittekin jo ylempänä käytössä.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1352,"creator":"BD","timestamp":"2011-12-27T19:33:00.000Z","content":"<strong>Xian salainen laboratorio maan alla</strong><br>\n<br>\nJoukko nynrah-haamuja hääräsi kapselin äärellä, laskeskellen, tehden muistiinpanoja samaan aikaan kun jotkut toiset taas säätivät jotain ihan omaansa. Matoran joukko oli häärännyt jonkun tärkeän asian kimpussa, ehkä jo useamman vuoden.<br>\n<br>\nKalenteriin merkitty päivämäärä näytti oli tänään. He olivat siis tekemässä jonkinlaista historiaa. Matoran käveli laboratorion kolisevilla lattioilla ja katsoi mittaria, joka oli lähes täysi.<br>\n\"Siirtäkää\", hän sanoi ja hänen käskystään toinen haamu käänsi vipua ja kapseli liikkui kohti aukkoa, jonka toisella puolella oli teräksellä päällystetty huone. Kun kapseli oli ovessa kiinni, haamu joukkio painoi naamansa lasiin josta näki huoneeseen.<br>\n<br>\nPimeys. Ei mitään. Ei yhtään mitään. Ei edes ajatusta. Ei edes kuolemaa. Kunnes sitten tyhjyydestä ilmestyi numeroita, kaavoja. Ääniä, kirjaimia. Ja lopulta ne muodostivat kuvan. Kapselin ovi aukesi ja valkoinen olento rojahti sieltä ulos. haamut näyttivät huolestuneilta. Sitten valkoinen olento käänsi hiljaa päätään, katsoi ympäristöään ja sitten tunnusteli käsillään kylmää teräslattiaa. Olento yritti nousta pystyyn. Se onnistui siinä yllättävän nopeasti, mutta kaatui samantien. Lasin takana kuului epämääräistä mölinää jota olento ei paksun lasin takia kuullut kunnolla. Olento painoi käsillään tukevasti maata ja työnsi itsensä ylös. Sitten se seisoi hetken paikallaan. Ja sitten sen sisällä tuntui epämukava räsähdys ja se tuli ulos äänenä: \"Hyvää päivää\", se oli hieman konemainen, hieman pakotettu, hento naisääni. se käänsi katseensa kohti lasia, katsoi sitten huonetta ja näki sen seinässä napin. käveli varovaisesti sitä kohti ja painoi sitä. Seinä aukesi ja sen takaa paljastui-\"Typerä esterata\", oli olennon ensimmäinen oma ajatus. <br>\nSe hyppäsi muutaman tasanteen päälle ja näki sitten toisen napin, painoi sitä ja ovi aukesi käytävään. se johti huoneeseen joka oli ollut lasin toisella puolella, haamujen luo. Haamuista selkeästi vanhin tuli kohti robottia, kätteli sitä. ja robotti kätteli häntä takaisin. Sitten haamu kysyi. \"Kultaseni, rakastatko minua?\". Robotti pimahti hiljaiseksi.<br>\n<br>\n\"Hei, pomo, tuli nälkä menen hakemaan syötävää\", yksi haamu sanoi ja katosi ylös vieviin rappusiin. Robotin kanssa tuttavuutta tehnyt jatkoi:\"Et... muista minua... mutta sehän tarkoittaa, että epäonnistuimme... voih... Ilmeisesti tunteita ei voi siirtää. Mutta muistatko sinä edes kuka olen?\", Robotti sanoi melkein heti kysymyksen tultua matoranin nimen: \"Delak\" \"Jos sinä muistat vain sinulle annetut tiedot ja et silti muista rakastavasi minua niin... Kytkekää se takaisin. Robotti laitettiin takaisin kapsellin ja sen ovi suljettiin. <br>\n<br>\nRappusista mistä nynrah haamu oli mennyt alkoi kuulua kamalaa rytinää. Ja Vortixx astui laboratorioon. \"Te teette, täällä tutkimuksia ilman mitään oikeuksia. Minkä hirvityksenkin olette luoneet. Joudutte vuorelle joka iikka\", jylhä naisääni sanoi Vortixin suusta. Nynrah riensi rappusista alas vortixin vierelle ja kysyi: \"Palkkani?\", liskonainen pudotti matoranin kouraan pari säkkiä. \"Onneksi, ette ole saaneet sitä vielä käyntiin, se on siis mahdollista pysäyttää vielä\". Delak oli mennyt kapselin eteen ja oli käynnistämisillään koneita, kun Vortixx laukaisi zamoraseellaan kapselin virransyötön pimeäksi.<br>\n<br>\n\"Sinä, julma, sydämetön-\", Delak haukkoi henkeään hän oli saanut zamorin vatsaansa ja kaatui maahan ja kuoli lähes heti. Vortixx tuhosi laitteoistot ja kapselin suljin räsähti auki jolloin robotin ruho kaatui Delakin ruumiin päälle. \"Ja nyt suljen tämän paikan\", Vortixx sanoi ja oltuaan huonessta ulkona räsähdytti akton rappusten tukkeeksi. Oli hetken hiljaista kuin haudassa, sitten robotin silmät avautuivat.<br>\n<br>\n<strong>Xian \"salainen\" laboratorio maan alla</strong><br>\n<br>\nRobotti nousi pystyyn ja alkoi tutkia hajotettua paikkaa, se tiesi, että sen näköisenä mitä se nyt oli se tapettaisiin altaikayksikön. <br>\nNaulakosta löytyi pitkiä mustia haamujen takkeja jotka se askarteli itselleen mustaksi kaavuksi ja piilotti näin konemaisuutensa. Sitten se löysi tiensä laboratorion komeroon, josta sen onnistui kaivaa esille zamor pistooli ja sen ammuksia. <br>\nRobotti rikkoi kapselista pohjan irti ja meni tutkimaan takaisin teräksellä päällystettyä huoneistoa, sen onnistui huomata salaluukku, nyt kun hän oli järjissään ja sähkölukitus oli hajalla hän saattoi mennä tunneliin jossa oli tikkaat ylöspäin. Robotti kiipesi tikkaita samalla miettien ja kasaten ajatuksia... ja tunteita. Kun hän saavutti katon hän tajusi olevansa tornin katolla joka oli enemmän kuin kymmnen metriä korkealla Xian maaperästä, omasta kestävyydestään hän ei ollut tietoinen, mutta suihkumoottorit jotka hänen jalkoihinsa oli asennettu mahdollistivat leijumisen turvallisesti maahan.<br>\nVortixxit ja haamut katsoivat vähän kummastuneina mustaan pukeutunutta olentoa, mutta toisaalta, olivathan he oudompiakin hiippareita nähneet ja kuulleet... muunmuassa muutaman klaanilaisen takia. <br>\nSe tieto mitä hänen päähnsä oli syötetty kertoi sen, että Xia oli inhottava paikka ja parempiakin taatusti olisi. Robotti kääntyi katsahtamaan kohti paikallista kuppilaa. Kunnes huomasi sieltä lentävät kolme haamua.<br>\n\"Ja takaisin ei ole tulemista!\", kuului ovelta Vortixxin suusta jä tämä paiskasi ovenn kiinni. Robotti katseli hetken kolmea maassa rämpivää kaverusta ja päätti mennä tekemään tuttavuutta... \"Hei... te.\", se sanoi. Yksisilmäinen, yksi jalkainen ja kädetön haamu katsoivat ääneen suuntaan, ja hämmästyivät nähdessään mustaankaapuun pukeutuneen toan korkuisen olennon ja sanoivat yhteen ääneen: \"Ja sinun äänesikö reistailee?\", kolmikko sanoi ilkikurisesti. Robotti vastasi ehkä valheellisesti, mutta parhaiten näkemäkseen hän vastasi: \"kyllä, ikäviä tapahtui ja menetin puhekykyni\". Kolmikon ainut kauneutta edes jollakin lailla edustava kädetön matoran huuteli kumppaneilleen: \"Meidän pitää nyt mennä täältä, ennen kuin tuo kuppilan omistaja vie meiltä hengen\", kaksi kuvottavan likaista matorania nyökkäilivät kolmannelle. \"Me häivymme täältä nyt, jätin sinne mäelle lentoaluksen jolla pääsemme pois täältä kohti parempaa elämää. Kohti tätä!\", Matoran kaivoi taskustaan nuhjuisen paperilapun. Siinä oli pieni ilmoitus Bio-Klaanista. \"Täällä kuulemani mukaan hyväksytään kaiken maailman kummajaiset ja annetaan proteesit hätää kärsiville-\", toinen matoran keskeytti: \"Niinköhän vaan!\"<br>\n\"Saa sitä ainakin yrittää.\" Robotti katseli tuohtuneita matoraneja ja kysäisi: \"Kuulkaas... minä olen aika haka tekniikan saralla ja te taas näytätte siltä kuin, ette osaisi säilykepurkkia avata...\"<br>\n\"...osuit arkaan paikkaan. Me murhasimme yhden typeryksen saadaksemme tuon käsiimme\"<br>\n\"Oliko tuota hyvä kertoa, nyt se on ainakin pakko melkein ottaa se mukaan tai se ilmoittaa vielä isoon ääneen ja päädymme vuorelle\"<br>\n\"Okei, tule nyt sitten... kumma hiippari\"<br>\nNeljän olennon sekalainen seurue saapui kohti alusta joka näytti siltä kuin se olisi kärsinyt vielä sodan jälkeenkin.<br>\n\"Varastitteko tuon museosta?\", robotti kysyi. \"Emme, tuolta. No emme viitsi nyt kertoa, ettei kukaan kuule\".<br>\nLentohärveli lähti matkaan kohti merta, kohti klaania. Robotti piti lupauksensa ja yritti pitää alusta lentokelpoisena vaikka joutuikin tuhoamaan kuskilta penkin saadakseen tarvikkeita. \"Maata ohoi!\", yksi haamuista huudahti. \"Pönttö, tuo on vain saari, jos voisin niin tönäisisin sinua!\", kädetön matoran murahti. Ja hänen vieressään oleva naismatoran sanoi: \"MIehet, niin omalaatuisia, vai mitä?\", robotti vastasi vaivautuneesti. \"Niin... no. Jotkut..\" ja jatkoi aluksen koneiston tutkimista.<br>\nLennettin yö jos toinenkin.<br>\nSaaria meni, muutama nauru ohikiitävistä aluksista pääsi ja sitten taas yksi päivä.<br>\nSitten polttoaine näytti loppuvan. Kuski katsoi mittaria ja huudahti: \"Voi Karzahni! Enään yksi päivä olisi ollut jäljellä ja sitten olisimme olleet perillä. Nyt me sitten kohta lillumme tuolla kalojen joukossa. \"Tämähän toimii sähköllä?\", robotti kysäisi. \"Polttoaineella joka sitten muuttuu sähköiseksi enrgiaksi joka pitää tämän liikkeessä\", Matoran tuhahti.<br>\n\"Minulla on vähän lisävirtaa\", robotti sanoi ja työnsi kätensä koneistoon, aluksen energiamittari täyttyi ainakin tarpeeksi. \"...jaa sähkön toa vai?\".<br>\n\"Jep.\"<br>\nMuseorakkineen matkustajat saattoivat huokaista helpotuksesta ja juoda itsensä kännisiksi.<br>\n\"Humalassa ajaminen, ei sitten koskaan ole järkevä idea..\"<br>\n\"Alus lähti ampaisemaan maata kohti ja se tärisi voimakkaasti. \"Saamarin tunari, minä tulen ohjaamaan!\", robotti huusi ja työnsi humaltuneen haamun aluksen takaosaan. ja tämän pää kolahti äänekkäästi seinään.<br>\n\"Miehet, hik. Niin tuollaisia tunreita...\", sitten yksikätinen matoran sammui viereiselle penkille. Sitten klaanin saari häämötti jo, siinä oli jotain lumoavaa, robotti ei tiennyt miksi. Sitten energiamittari iski tyhjää ja koko rakkine sammuneine matoraneieen ja robotti kuskinaan syöskyivät kohti maata.<br>\n<em>'Sinä, et voi tehdä tätä minulle, sinun täytyy löytää parannuskeino, koskaan ei ole liian myöhäistä!', matoran huusi sängyssä vakavan sairauden lamauttamana, 'kulta, on keino. Teknologia, se herättää sinut henkiin. Vaikka siinä menisi ikuisuus teen sen', sanoi toisen matoranin ääni. 'Mutta ei se ole minä. Ei se ole minä. Sinä et tajua mitä olet tekemässä!', sitten matoran lähestyi häntä jonkun laitteen kanssa ja kaikki pimeni.</em><br>\nRäsähdys puuhun oli tappanut jokaisen matkustajan, paitsi robotin, alus oli tuusanuuskana, mutta ei robottikaan ihan vahingoitta ollut kärsinyt, ainakin hänen kaapuunsa oli roiskunut humaltuneiden matoranien verta. ja hänen raajansa olivat kärsineet. Karttaa ei ollut. Mutta se, että takana siinsi meri auttoi kertomaan sen, että eteenpäin olisi mentävä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1353,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-12-28T22:53:00.000Z","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Hyvät naiset ja herrat, Tilkkutäkki Mark kaksi on todellisuutta. Allekirjoittaneen lisäksi tämän vääntämisessä on ollut mukana Summerganon, joka kirjoitti tähän parikin pätkää ja ennen kaikkia taustoitti hommaa todella hyvin, joten iso iso kiitos sinne. Lisäksi menossa mukana Manfred, joka käytännössä suunnitteli ja puoliksi toteutti yhden ison pätkän tästä.</dd></dl>\n<br>\n<strong>BKS Hildemar, hytit</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/ZZtr4uhgUHQ" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/ZZtr4uhgUHQ</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKahden hahmon välillä vallitsevaa hiljaisuutta rikkoi ainoastaan pienoinen metallinen kalahtelu, joka syntyi punaisen Metsästäjän näperrellessä kädestään irroitettua panssarinpalasta. Märkä paperikasa vieressään Killjoy tarkisti ja kuivasi haarniskaansa pala palalta, suurikokoisen jään Toan seuratessa tilannetta hytin toiselta laidalta.<br>\n<br>\nSummerganon ei ollut sanonut sanaakaan sinä aikana, kun oli tilassa istunut. Killjoykin oli luonut ainoastaan nopean katseen toveriinsa, tämän astuessa hyttiin. Katsekontaktia luomatta kaksikko istui hiljaa. Auringon säteet kajastivat vielä aivan veden rajassa sijaitsevista pyöreistä ikkunoista sisään. Kääntäen katseensa ulkona kajastavasta kaneudesta, Ganon näki, kuinka Killjoy asetteli tarkistetun rannepanssarinsa huolellisesti pöydälle.<br>\n<br>\nJoy kävi seuraavan osan kimppuun, irroittaen nyt palasta vasemmasta kyljestään. Kypärän sisällä Metsästäjän kasvot vääntyivät irvistykseen veden valuessa hiiltyneen lihaksen ja kovan panssarin välistä.<br>\n<br>\nGanon huokasi tietäen, ettei voisi istua huoneessa ikuisesti. Lattialle valuva vesi väänsi hänen ajatuksensa väkisin Rautasiiven tapahtumiin, Toan katseen ollessa kuitenkin edelleen keskittynyt katoavaan aurinkoon.<br>\n<br>\n”Sinä tiedät, ettei minulla ollut vaihtoehtoja.”<br>\n<br>\nPieni metallin kalahtelu loppui kuin seinään ja nyt huoneeseen laskeutui täydellinen hiljaisuus. Summer kääntyi hitaasti, luoden katsetta pysähtyneeseen Metsästäjään. Työskentelevät kädet olivat täysin paikallaan Metsästäjän kypärän tuijottaessa niitä alaviistoon. Tuo kypärä nousi hitaasti, katsomaan hiljaista toveriaan. Kaksikko tuijotti toisiaan hetken. Metsästäjän ilmeettömän kypärän edessä harva oli pitänyt arvokkuutensa. Summerganon kuitenkin kohtasi katseen vakavana ja järkkymättä. Pitäen päänsä aseman, Killjoy laski hitaasti toisessa kädessään olleen märän kuivauspaperin ja pudotti haarniskanpalasen pehmeälle patjalle. Metsästäjä hengitti nyt ulos edellistä raskaammin ja Ganon huomasi tämän, kallistaen hieman päätään.<br>\n<br>\nKaksikon katsekontakti rikkoutui ja Killjoy käänsi päänsä alas, palaten takaisin kuivauspuuhiin. Summer oli luovuttamassa. Hän mietti jo minne poistuisi. Viesti oli selvä, Metsästäjä ei halunnut puhua nyt.<br>\n<br>\n”Kyllä sinulla oli.”<br>\n<br>\nTällä kertaa Ganonin katse kääntyi hyvin ripeästi. Metsästäjän hiljaisesta äänestä puuttui sen tavanomainen mekaaninen sävy. Vuosien aikana Suga oli oppinut sen äänen olevan pelkkä pelote. Tätä pelotetta Killjoy kuitenkin käytti aina, tilanteesta huolimatta. Nyt se sävy oli poissa, eikä Summerganon täysin ymmärtänyt miksi.<br>\n<br>\n”No niin, minun ei olisi pitänyt jäädyttää sinua, minä tiedän, mutta... sinä et olisi lähtenyt sieltä muuten.”<br>\n<br>\n”Se ei ollut pointtini Ganon. Sinun ei olisi edes pitänyt yrittää estää. Olisin voinut jäädä sinne ja pelastaa heidät.”<br>\n<br>\nJään Toa huokaisi, hieroen kädellä otsaansa. ”Killjoy, sinä olisit kuollut sinne, pahimmillaan olisit tapattanut pari meistä mukanasi. Minä halusin säästää arvokkaita henkiä ja sen toteuttamiseen se mitä tein oli ainoa keino.”<br>\n<br>\nKilljoy työnsi työtarvikkeensa nyt edellistä isommalla metelillä sivuun. Kädet vapaana Killjoy asetti kyynärpäänsä nojaamaan polviinsa ja loi nyt jälleen kontaktin Summeriin, ensimmäistä kertaa kunnollisen keskustelun aikana.<br>\n<br>\n”Hänen ei pitänyt joutua tällaiseen tilanteeseen. Yksi matka. Yksi pieni matka, jossa hän olisi saanut nähdä sotilaiden työtä... Hän ei edes taistele. Hän pelkää kuollakseen, pelkää varmasti juuri nyt... Jos olisin tiennyt, en olisi pyytänyt häntä mukaan.”<br>\n<br>\nSummerganon hymähti hiljaa, tietäen Killjoyn puhuvan Rukista. Tämä oli yksi niitä hetkiä, jolloin Summer toivoi näkevänsä Joyn kasvot. Hän ei koskaan tiennyt, miten vakavasti Metsästäjä asiat otti.<br>\n<br>\n”Oletteko te tunteneet kauankin?”<br>\n<br>\nToan ymmärtäväisyyteen pyrkivä äänensävy huvitti Metsästäjää ja pienen hymähdyksen jälkeen Killjoy havahtui taas jatkamaan. ”Vain viikkoja. Hän auttoi minua paranemaan. Halusi päästä väleihin. Halusi saada selvää millaista sotilaan elämä on. Halusi auttaa... ja nyt hän on tuolla jossain vihollisen kidutettavana.”<br>\n<br>\n”Killjoy, hän säilyy hengissä, se on tärkeintä. Me menemme hakemaan hänet, niin kuin menemme hakemaan kaikki muutkin, heti kunhan olemme saaneet sirun.”<br>\n<br>\nMetsästäjä pudisteli päätään. Olento haarinskan sisällä ei ymmärtänyt toverinsa ajattelutapaa. Liian ajattelun myötä tuhannet ajatukset tulvivat punaisen hahmon mieleen, aiheuttaen jälleen uuden kaaoksen. <br>\n<br>\n”Sota ei toimi noin. Siinä ei ole järkeä, se ei mene niin kuin oletamme. Vihollinen on valmis tekemään mitä vain. Meillä ei ole syytä olettaa, että kukaan sillä tuomion paatilla tulee pysymään hengissä, ei kukaan.”<br>\n<br>\n”Killjoy, meillä on heidän joukkojaan. Tässä kaksikossa on jotain merkillistä, sillä he ovat avain siihen, miksi pääsimme Siiveltä pois. Niin kauan kun meillä on heidät, voimme käydä kauppaa. Sota tai ei, panokset ovat tasan.”<br>\n<br>\nKilljoy huokaisi syvään, naputtaen kypäräänsä hermostuneena: ”Taistelitko sinä?”<br>\n<br>\n”Hm?”<br>\n<br>\n”Taistelitko sinä sodassa?”<br>\n<br>\nSuga tuijotti Killjoyta hetken ilmeettömästi. Hitaasti hän painoi päänsä ja uppoutui hetkeksi muistoihinsa.<br>\n<br>\n<em>Metru Nui. Tulta, huutoja, kuolemaa. Kaupungin jylhät rakennukset näkyivät siluetteina tuli- ja savuverhon takana. Summerganon seisoi neljän muun toan kanssa. He toimivat iskuryhmänä... Sissijoukkona, jonka tarkoitukena oli tuottaa viholliselle suuria tappioita yllättäen. Jälleen he olivat tehneet onnistuneen iskun, josta todisteena olivat parhaillaan maassa makaavat, sodan tulissa kärventyvät metsästäjien ruhot.<br>\n<br>\nYksi Sugan tiimistä oli saanut surmansa hyökkäyksessä. Tuo urheasti taistellut toa makasi nyt maassa, tuijottaen ruhjotuilla kasvoillaan Sugaa. \"Sodassa on paljon pantava alttiiksi... Kaikki vaatii uhrausta.\" Oli tuo toa sanonut viimeisinä sanoinaan. Suga tunsi syyllisyyttä, mutta käänsi lopulta selkänsä. Uusi taistelu odotti. Yhä uusia henkiä riistettäisiin ja Suga saisi nähdä yhä uusia väkivallan vääristämiä kasvoja, ruhjottuja ruumiita ja kuulla yhä uusia tuskanhuutoja niin omilta, kuin vihollisilta. Hitaasti viisikko kääntyi kohti Colosseumia, marssien liekkimeren läpi. Toverinsa ruumista ei viisikko voinut enää sodan tulista pelastaa.</em><br>\n<br>\nUlkoa kuului merilinnun rääkäisy, joka havahdutti Sugan. Hän huomasi tuijottavansa hytin lattiaa ilmeettömänä. Hän nosti katseensa takaisin Killjoyhyn. \"Niin, sota. Otin siihen osaa vapaaehtoisesti saapuessani sodan aikaan Metru Nuille. Koin tärkeäksi olla mukana kukistamassa metsästäjiä. Muistan taisteluista loputonta tuskaa ja tovereiden kuolemia.\"<br>\n<br>\nSugan mieleen piirtyi kuva toien runnelluista ruumiista ja murskatuista kasvoista. Noiden muistojen piinavuus kuitenkin tuntui lieventyvän hänen puhuessaan Killjoylle, joka alkoi Sugan jatkaa keskeytyksettä: \"Muistan myös, miten meidän urheutemme oli lopulta kuin kallio, joka otti metsästäjien aallon vastaan horjumatta. Tuo sota kasvatti minua. Sen jälkeen olen pyrkinyt palvelemaan parhaani mukaan rauhaa ja niitä, jotka katson tovereikseni loppuun asti. Toivon ja uskon, että myös Klaanin käymä sota kaikesta huolimatta palvelee sitä yhteistä hyvää, jonka puolesta taistelimme Metru Nuillakin.\"<br>\n<br>\nKilljoy antoi hetken hiljaisuuden Summerin kertomuksen jälkeen. Toa oli jäänyt tuijottamaan pöydällä lojuvia Killjoyn osia ja niiden vieressä lojuvia kuivauspyyhkeitä.<br>\n<br>\n”Joten sinä ymmärrät, aivan kuten minäkin. Selviytyminen on aina kiinni ohuimmasta langasta. Se lanka voi katketa aivan milloin tahansa ja juuri nyt me annoimme hyvin monen langan päästä ratkeamispisteeseen. He eivät palaa siltä laivalta.”<br>\n<br>\nSummerganon huokaisi osittain ymmärtäväisesti. ”Minä ymmärrän mitä sinä tark-”<br>\n<br>\n”Sinä et ymmärrä mitä minä tarkoitan!”<br>\n<br>\nKilljoyn yllättävä kova äänenkäyttö hätkäytti Summerin takaisin maan pinnalle. Toa huomasi, että Metsästäjän kädet olivat puristuneet nyrkkiin. ”Ja vaikka sinä ymmärtäisit, miksi et voinut ymmärtää jo siellä laivalla? Miksi sinun piti viedä minut pois sieltä. Minä en olisi epäonnistunut, olisin saanut kaikki ulos!”<br>\n<br>\n”Se laiva on liikkuva täydellinen tukikohta. Sadoittain vihollisia. Minä tiedät, että sinä olet kykenevä, mutta siellä jopa sinä olisit epäonnistunut. Kaikki epäonnistuvat joskus.”<br>\n<br>\n”MINULLA EI OLE VARAA EPÄONNISTUA!” Summer säpsähti Killjoyn karjuessa ilmeettömän kypäränsä takaa. Metsästäjä oli noussut seisomaan ja tämä tuijotti nyt tuolilla istuvaa Toaa kylmästi. Ganon ei sanonut mitään, vaan tuijotti rauhallisesti takaisin, pitäen oman tyynen linjansa.<br>\n<br>\nKilljoy kihisi Summerin asennoitumisesta. Hän ei kyennyt kestämään niin tyyntä lähestymistapaa tällaisessa tilanteessa. Yhdellä raa'alla vetäisyllä Killjoy heitti kypäränsä maahan, paljastaen palaneet kasvonsa. Punaisena hohtavat keinotekoisesti korjatut silmät, sulaneet muodot ja sirpaleisena törröttävä kallo ei ollut uusi näky Summerille, mutta sen luoma syyllisyydentunne nousi joka kerta. Tällä kertaa Ganonin katse harhaili hieman. Killjoy tuli aivan Toan vierelle ja painoi päänsä aivan istuvan Summerin tasolle.<br>\n<br>\n”Katso minua... … KATSO MINUA! Näytänkö minä siltä, ETTÄ MINULLA OLISI VARAA EPÄONNISTUA? Tämän Klaani minulle teki. TE TEITTE TÄMÄN MINULLE! Näyttäkää että te kykenette tekemään sen muillekin. NÄYTTÄKÄÄ ETTÄ ETTE OLE NOIN NAIIVEJA!”<br>\n<br>\nSummer vangitsi katseensa Killjoyyn ja he tuojottivat toisiaan hetken. Raskaasti hengittävä Metsästäjä irvisti runnellulla suullaan ja rojahti sen jälkeen takaisin sängylle, haudaten kasvonsa metallisiin kylmiin käsiinsä.<br>\n<br>\n”Minä en... en missään vaiheessa ole tehnyt tätä Klaanille. Minä en sodi tätä sotaa teille. Vain itselleni ja lupaukselleni.” Joy väänsi päänsä ulos käsistään ja vilkaisi pystyyn noussutta Summerganonia. Tämä yritti välttää säälivää katsetta ja Toa pitikin kasvoillaan saman kylmänviileän ilmeen.<br>\n<br>\nGanon nyökkäsi hiljaa ja asteli varovaisesti hytin ovelle, kääntäen sen auki. Killjoy tuijotti Toan selkää tämän poistuessa, toivoen vain tämän sulkevan oven mahdollisimman nopeasti. Ganon kuitenkin jäi ovensuuhun seisomaan ja käänsi katseensa vielä kerran sängylle.<br>\n<br>\n”Se on sinun henkilökohtainen ja kunnioitettava valintasi... mutta muista yksi asia. Sinä et ehkä taistele meille, mutta Klaani on aina valmis taistelemaan sinulle... Tai ainakin minä olen.”<br>\n<br>\nOvi sulkeutui Toan perässä ja Killjoy jäi hyttiin yksin mietteineen. Punainen kiiltävä kypärä lepäsi hänen jalkojensa juuressa ja Metsästäjä vain toivoi, että hän saisi rauhan, edes pieneksi pieneksi hetkeksi.<br>\n<br>\n…<br>\n<br>\nKannelle päästyään Suga katsoi taivaalle, joka hehkui auringonlaskun punassa. Hän alkoi puhua, kuin jonkun toisen äänellä, sillä sanat tuntuivat kumpuavan jostain muualta. Puhuessaan hän muisti, miten Killjoy ja muutkin klaanilaiset olivat seisoneet hänen tukenaan ja lupasi itselleen, että seisoisi aina heidän tukenaan.<br>\n<br>\n<em>\"Klaanissa me seisoimme rinta rinnan yhteisiä vihollisiamme vastaan. Vihollisia, jotka ovat saaneet niin monet muut taipumaan. Vihollisia, jotka ovat itsessään uhka maailmallemme. Me puolustamme sitä, tovereitamme ja kotiamme. Siitä Klaanissa on lopulta kyse.\"</em><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Odina, komentohuone</strong><br>\n<br>\nMetallin raaka jyskytys jomotti valkoisen Toan päässä, tämän kammetessa itseään ulos maanalaisen tehtaan syövereistä. Valtavaa rautaista arkkua perässään raahaava Toa puski lastinsa ruosteiseen hissiin ja hyppäsi lopulta arkun päälle istumaan, hissin täyttyessä kokonaan lastin koosta. Toa veti vivusta ja hitaasti, järkyttävän kovalla metelillä hissi alkoi vetämään itseään ylös komentohuoneistoon.<br>\n<br>\nMinuutteja myöhemmin kuilusta nouseva elevaattori oli saapunut määränpäähänsä ja hintelä Toa veti raskaan arkun perässään keskelle komentohuonetta. Nurkassa seisova suurikokoinen hahmo seurasi Toan toimia hiljaa. Huohottava olento astui lopulta arkun luota sivummalle ja antoi tietä mustavalkoiselle Metsästäjälle, joka sivalsi arkun auki yhdellä savuavalla kädenheilautuksella.<br>\n<br>\nIrvokkaalle naamalle nouseva hymy oli epäluonnollisen leveä. Purifier kumartui ja nosti luisevilla sormillaan eri pituisia ja levyisiä rautapaketteja. Paketit sylissään Metsästäjä käveli kohti huoneen takaseinää, joka loisti tavallisesta poiketen useissa valoissa.<br>\n<br>\nToa kurkki varovasti mestarinsa tekemisiä, tämän työntäessä paketteja seinään ilmestyneisiin koloihin. Pienen surisevan äänen myötä seinä imaisi paketit sisuksiinsa. Purifier kääntyi kohti Toaa, edelleen hymyillen.<br>\n<br>\n”Aseita.”<br>\n<br>\nValkoinen Toa katsoi, kun hänen mestarinsa asettui vasten komentohuoneen seinää, samasta kohdasta, mistä se oli aiemmin imenyt paketit sisäänsä.<br>\n<br>\n”Salkku.”<br>\n<br>\nToa hätkähti. Hän oli miltei unohtanut koko salkun. Toa avasi komentopöydän alle sijoitetun vetolaatikon ja kaivoi esille aiemmin säilötyn salkun kanssa identtisen kappaleen. Toa näpräsi matkallaan salkun auki, astellen mestarinsa eteen valkoisen valon tulviessa laukun sisältä. Purifier levitti kätensä sivuilleen, litistyen täydellisesti seinää vasten. <br>\n<br>\nMetsästäjä katsoi alas, jossa hänen palvelijansa ojensi avointa salkkua kohti Purin rintakehää. Salkussa lepäävät kaksi hohtavaa ja identtistä valopalloa kiinnittivät Metsästäjän huomion, saaden tämän kirskuttelemaan hampaillaan. <br>\n<br>\n”Mestari. Vaikka kiviä onkin kaksi, sinä et pärjää näillä kuin arviolta kolme tuntia suoraa taistelua. Keinotekoisia ei ole tehty kestämään minkään näin suuren pyörittämistä. Nämä on suunniteltu vain lentämiseen.”<br>\n<br>\n”Älä kerro minulle itsestäänselvyykisä. Olen laskenut kaiken itsekin. Kolme tuntia on enemmän kuin tarpeeksi.”<br>\n<br>\nToa nöyristeli ja nyökkäsi Purifierille. ”Haluatko, että aloitamme.”<br>\n<br>\nMetsästäjä virnisti.<br>\n<br>\nToa tyrkkäsi salkkua vielä hieman lähemmäksi, kunnes se kosketti kunnolla seinää vasten litistynyttä Metsästäjää. Pallojen valo kirkastui hetkellisesti silmiä polttavaksi, himmeten kuitenkin nopeasti kuulien noustessa maagisesti ilmaan ja sulahtaessa Metsästäjän kehon ja lihan lävitse. Valkoinen hehku paistoi edelleen himmeänä Metsästäjän sisästä, tämän kuitenkaan väräyttämättä lihastakaan.<br>\n<br>\n”Käynnistä B.I.A.N.C.A.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="28" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/WAeiqxNH3W0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/WAeiqxNH3W0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nJään Toa tarttui seinän viereen upotettuun vipuun ja veti sen kaksin käsin alas. Metalliset rinkulat napsahtivat seinästä ja lukitsivat Purifierin paikoilleen. Koneiston ääni täytti huoneen ja Toa katsoi vaikuttuneena, kuinka musta seinä alkoi elää. Kymmenet luukut aukesivat metalliseen sileään pintaan ja mekaaniset kourat hyökkäsivät niistä Metsästäjän kimppuun.<br>\n<br>\nMustia ja harmaita metallisia osia sisältävät valtavat kaapit liukuivat Purifierin vierelle ja kourat alkoivat napsimaan näistä osia huumaavalla tahdilla. Muutamassa sekunnissa Metsästäjän raajat olivat jo täysin tumman metallin peitossa, uusien kourien sinkoillessa seinästä ulos. Mustavalkoinen kolossi irvisti porien alkaessa kiinnittämään metallinpalasia hahmon luustoon. Kirskuva ääni sai tilannetta hyvin kaukaa seuraavan Toan voimaan pahoin. Ilkeät rusahdukset ja lentävät sirut sinkoilivat aina komentopöydälle asti, Toan yrittäessä olla ajattelematta, että hänen mestarinsa luiden siruja lensi hänen päälleen.<br>\n<br>\nKarmaisevasta kivusta huolimatta Purifier nauroi. Hänen muistonsa olivat muuttuneet, kipu oli hänelle kuin uusi asia. Tästä asiasta Metsästäjä tuntui olevan innoissaan. Hän toivotti sen tervetulleeksi, janoten sitä lisää ja lisää ja lisää. Kuola hampaiden raosta valuen, Purifier katsoi kuinka porat kiristivät raajojen panssarit täydellisen tiiviiksi, jättäen ainoastaan taipeet paljaaksi liikkuvuuden maksimoimiseksi.<br>\n<br>\nKoneet viimeistelivät työn survaisemalla taipeiden lävitse energiaa syöttävät kaasuputket. Metsästäjän lihaan samattomasti litistyvät putket alkoivat jo kiinnityshetkellä täyttyä Purin rintaan liitettyjen valkoisten kuulien valosta.<br>\n<br>\nAsettelun jälkeen koneet lopettivat. Ne vetäytyivät sivuun, avaten samalla Metsästäjän käsiä ja jalkoja pidelleet metallirinkulat. Purifier laski kätensä rauhallisesti, katsoi niitä ja kuunteli niiden pneumaattista sihinää, joka kuului jokaisen liikkeen myötä. Toa oli rohjennut astumaan jo hieman eteenpäin, tutkien mestarinsa uutta, korkeampaa ja massiivisempaa olemusta. Purifier ei kuitenkaan poistunut seinältä. Tämä astui takaisin tiiviisti koneistoa vastaan ja vilkaisi ympärillään olevia pysähtyneitä kouria.<br>\n<br>\n”Koko vartalo. Peittäkää kaikki.”<br>\n<br>\n<strong>Xia, Mustan Käden (melkein) salainen tukikohta</strong><br>\n<br>\nHerran entinen toimistohuone oli muutettu henkilökunnan tiloiksi. Lautapelien parissa prosessoreitaan kehittävät Vahkit istuivat tuntikausia kerrallaan pöytien ääressä laskelmoiden strategioita ja mahdollisuuksia päihittää kaikin puolin tasavertaiset vastustajansa. Nyt huoneessa kuitenkin makasi vieri vieressä useita mekaanisia ruumiita, joita kaksi lääkintätehtäviin osoitettua yksikköä vahti tiiviisti.<br>\n<br>\nPioneerien kolmosdivisioonan viimeinen eloonjäänyt, CP3 (lempinimeltään Cody) johti nyt komentajana virallisesti Xian osastoa. Muiden hänen divisioonansa tovereiden kadottua Klaanilaisten ja kenraali Killjoyn mukana (ja jäätyään sille tielle) oli Codyn tehtävä pitää huolta, että pieni maanalainen bunkkeristo pysyisi valmiudessa, jos heitä vielä jokin päivä tarvittaisiin.<br>\n<br>\nYksikään Vahki ei tosin ollut osannut odottaa yllättävää luhistumista, jonka yksiköt olivat saanet vielä tunteja sitten osakseen. Oudosta tapahtumasta nopeiten toipunut komentaja keskusteli nyt lääkintäosastolaisten kanssa oudon ”pyörtyilyn” mahdollisesta aiheuttajasta.<br>\n<br>\n”Mikä meihin osunut signaali olikaan, se oli jotain isoa ja jotain todella voimakasta. Skannasimme joukkoja lamauttaneen osan siitä ja näyttää siltä, että se on ollut voimakkuudeltaan tarpeeksi vahva ylittämään koko maailman tunnetut asuinalueet. Se ei vaikuttanut vain meihin. Samanlaisia loukkaantumisvastasignaaleja mitattiin myös Odinalta, Steltiltä, Metru Nuilta, useilta pieniltä saarilta, Klaanista ja täältä. On siis myös oletettavaa, että signaali on lähtenyt yhdestä näistä.”<br>\n<br>\nCody kuunteli lääkintävastaavan selostusta, miettien ankarasti lueteltujen paikkojen yhteensopivuutta. ”Sinä käytännössä luettelit juuri paikat, jotka sisältävät meidän teknologiaamme. Onko tämä hyökkäys?”<br>\n<br>\n”En usko. Signaali vain sammutti teknologiaamme hetkeksi, mutta mitään pitkäaikaisempia vaurioita ei ole havaittu. Ainoastaan... näyttää siltä, että yksikkömme muistavat asioita, joita ei ole koskaan tapahtunut... mutta se on todennäköisesti vain yllättävän virtakatkoksen syytä. Muistijärjestelmät ovat menneet sekaisin. Ei kuitenkaan vaikuta millään tapaa yksikköjen toimintaan.”<br>\n<br>\nCody oli epäileväinen, mutta ei ehtinyt jatkamaan selostustaan, sillä yksi viestinviejistä juoksi huoneeseen, tehden kunniaa komentajalle ja aloittaen selostuksen kysymättä lupaa korkea-arvoisemmiltaan. Sairastyössä pukertavat Vahkit katsoivat tulokasta niin nyrpeästi, kuin tönköillä metallisilla kasvoilla voi.<br>\n<br>\n”Komentaja, tutkatiimi nappasi jotain. Tason yksi varoitussingaalin. Se syttyi Odinalla aivan hetki sitten. Kaksinkertainen säteily normaaliin tapaukseen verrattuna.”<br>\n<br>\nCody tuijotti viestinviejää silmät ammollaan ja viittoili samalla takanaan puuhaaville Vahkeille poistuvansa. ”Komentohuoneeseen, nopeasti.”<br>\n<br>\n<strong>Odina</strong><br>\n<br>\nJään Toa katsoi, kuinka hänen mestarinsa massiivinen olemus suoristi selkäänsä keskellä komentohuonetta. Täydellisesti sinertävänharmaaseen ja mustaan panssariin purkitettu Metsästäjä oli kasvattanut jo valmiiksi suurta kokoaan radikaalisti ja tämä otti nyt ensimmäisiä askeleitaan painavalla panssaroidulla kehollaan. Haarniska tuntui kuin elävän omaa elämäänsä. Vasemman ranteen panssareista supisteleva metallinen kiekko kasvoi ja pienensi kokoaan, kuin etsien sopivaa kokoa johon asettua. Valtava kanuunamainen objekti nosti itseään panssarin selästä olkapäille ja takaisin ja näiden lisäksi haarniskan pienet nivelpalaset värähtelivät, etsien optimaalista liikkumisskaalaa.<br>\n<br>\nPurifierin raskaat askeleet veivät kohti komentopöytää, jossa uudelleenmuotoiltu kypärä jo lepäsi odottamassa. Avonainen pyöreähkö kypärä nousi panssaroitujen ja entistäkin uhkaavampien luihujen sormien nostaessa sen. Pian kypärä kolahti jo hirmuisen kidan ympärille. Kypärän sivut ja päällyosa valahtivat eteen ja metallisen kolahduksen kaikuessa huoneessa se paljasti todellisen olemuksensa.<br>\n<br>\nYksi suuri ja hohtava visiirillä peitetty pyöreä silmänreikä oli liikkuvien osien saranoiden lisäksi ainoa todellinen muuttuja muuten niin täydellisen sileässä kypärässä. Silmänreiän valo kirkastui hieman raajoissa olevien putkien aloittaessa jälleen energian pumppaamisen. Metsästäjän tyytyväinen myhäily kaikui kypärän sisässä, tämän käänyessä Toan puoleen.<br>\n<br>\n”Oletko jäljittänyt kohteemme?”<br>\n<br>\nToan leuka väpätti jo valmiiksi karmean äänen konemaisen version puhutellessa häntä. Komentotaululle viittoillen valkoinen hahmo infosi mestariaan, tietäen tarkkaan, mitä tämä haki. ”Jäljitys oli helppoa, vaikka kohteen kivi onkin hiipumaan päin. Merellä, matkalla kohti tuntematonta määränpäätä. Liikesuunnan laskelmoiminen vie vielä hetken, mutta lähetän ne visiiriisi kun olet jo matkalla.”<br>\n<br>\nPurifier katsoi aavaa merta esittävän digitaalista karttaa, jossa pieni keltaisesta ja punaisesta koostuva piste vilkkui hiljalleen. Maaninen naurunhörähdys oli viimeinen asia, jonka Metsästäjä päästi, ennen kuin alkoi astelemaan komentotilasta ulos.<br>\n<br>\nToa katsoi mestarinsa poistumista, ollen samalla iloinen ensimmäisestä omasta hetkestään viikkoihin ja samalla surullinen siitä oletuksesta, mitä pian tulisi tapahtumaan. Elämä Metsästäjien keskellä ei opettanut kovaksi. Se opetti häntä säälimään entistäkin enemmän. Ja tällä kertaa hän sääli punahaarniskaista soturia, joka tulisi pian taistelemaan viimeisen taistelunsa.<br>\n<br>\n<strong>Xia, komentohuone</strong><br>\n<br>\nCody tuijotti valtavaa digitaalista maailmankarttaa, joka oli zoomattu täydellisesti Odinan kohdalle. Kaksi samaan syssyyn asettunutta valkoista pistettä liikkui poispäin Odinan rannikkoa. Kolme tietokoneiden ääressä istuvaa Vahkia seursivat ja tutkivat tilannetta. Viestinviejä oli jäänyt selostamaan tilannetta.<br>\n<br>\n”Meillä ei ole mitään tietoa mikä tuo on, mutta oletettavasti siinä on kaksi keinotekoisvalmisteista kiveä ja se lentää juuri hyvää vauhtia Odinalta kohti merta.”<br>\n<br>\nCody seisoi rinta rottingilla, kädet ristissä selkänsä takana. Hän oli odottanut toimintaa ja sitä päivää kun osaston pitäisi olla valmiina. Hänen päässään pyörinyt päätös oli nopea ja helppo. ”Hankkikaa alus. Me seuraamme tuota.”<br>\n<br>\nViestinviejä nyökkäsi ymmärtäväisenä. ”Kyllä herra komentaja. Kuinka monta lähetämme?”<br>\n<br>\n”Kaikki.”<br>\n<br>\n”A-anteeksi mitä?”<br>\n<br>\nKomentaja kääntyi kohti häntä selkeästi heikkorakenteisemopaan viestinviejään, kumartuen tämän ylle ja vangiten tämän katseeseensa. ”Meillä on tason yksi turvallisuuongelma. Tämä on osa prioriteetti ykköstä, joka ohittaa kaikki muut prioriteetit, tulivat nämä sitten kenraaliltamme tai haudassa makaavalta turaga-johtajaltamme. Me nostamme koko helkutin osaston ja sen 32 jäsentä ilmaan ja me lähdemme tuon perään. Onko asia ymmärretty?”<br>\n<br>\nViestinviejä nyökkäsi varovaisesti, teki kunniaa ja pyysi lupaa poistua. Vahkin juoksuaskeleiden kadotessa käytävään Cody kääntyi komentotiimin puoleen. ”Pitäkää huolta, että alus on iso ja että saamme sinne aseet ja varusteet jokaiselle yksikölle. Herättäkää loukkantuneet ja syöttäkää heille tuplavirtaa vartin ajan. Lähdemme niin pian kuin mahdollista.”<br>\n<br>\n<br>\n<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nRiisihattuaan pidellen ja mustaa viittaansa ympärilleen kietova Sadje puski laivan kannella puhjennutta tuulta vastaan. Ohittaen mietteisiinsä uponneen Summerganonin, Matoran asteli portaita alas kohti hyttejä. Hän käveli käytävän päähän ja kääntyi katsomaan ovea vasemmalla. Kolme nopeaa koputusta ja selkeä äänensävy. Siitä koostui vierailijan eväät.<br>\n<br>\n”Sadje täällä. Saanko tulla sisään?\"<br>\n<br>\n”Ovi ei ole lukittu.”<br>\n<br>\nSadje avaa oven ja astuu sisään. Killjoy seisoo työpöydän ääressä, asetellen viimeistä haarniskansa palasta takaisin paikalleen tarkistuksen jälkeen, kääntyen kohti tulijaa. Sadje tarttui hattuunsa ja nosti sen ristiin vartalonsa eteen. \"Otan osaa menetykseesi.\"<br>\n<br>\nHytin perällä seisova Metsästäjä murahti vastaukseksi. \"Mutta sinä et ole täällä kertoaksesi tuon.\"<br>\n<br>\n\"En\", Sadje myönsi. Matoran huokaisi syvään ja totesi sitten: \"Sinä et taida luottaa minuun.\"<br>\n<br>\nKilljoy hymähti ja risti kätensä. \"Minä en luota kehenkään, ellei tämä anna minulle hyvää syytä. Sinä et ole poikkeus Matoran.\"<br>\n<br>\n\"Ymmärrän asenteesi. Se on erittäin viisas tässä maailmassa, joka on armoton ja julma eikä jätä ketään henkiin. Ajatteletko, että minä johdatan teidät kuolemaan?\"<br>\n<br>\nKilljoy mittaili Matoranin äänenpainoa tarkkaan. \"Olen nähnyt pahempaa kuin kuoleman. Jos olettaisin että olet johtamassa meitä sitä kohti, voin jo sanoa aliarvioneeni tavoitteesi.\" Sadje nyökkäsi vakavana. \"Entä mitä sinä luulet Betalle tapahtuvan? Ajatteletko, että minä yrittäisin varastaa sen?\"<br>\n<br>\nKilljoy vakavoitti äänensä. Tälle ominainen mekaaninen sävy teki jo hidasta paluuta. \"Sinä olet vain Matoran. Se mitä sinä edustat on jotain aivan muuta. Voi olla että olet vain viestinviejä. Ehkä sinä et itsekään tiedä mitä voi tapahtua.\"<br>\n<br>\n\"Tuo on lähimpänä totuutta. Minä en tiedä muuta kuin viestin sisällön, mutta sen tiedän, että viesti on aito, sillä Mestarin sinettiä ei ole mahdollista väärentää.\"<br>\n<br>\n\"Kerro siis minulle. Kuka on mestarisi?\"<br>\n<br>\n\"Uskontomme Pyhä Äiti. Hän on johtanut meitä niin kauan kuin voin muistaa. Hän on viisas ja kokenut, hän tietää, mikä on meille parasta, häneen me luotamme.\"<br>\n<br>\nKilljoy huokaisi saatuaan vastauksista kaikkein odotetuimman. \"Nimdan tie on pitkä. Missä tahansa olen kulkenut, minne ikinä olen mennyt, oli laji tai rotu mikä tahansa, kaikki ovat yrittäneet saada siruja käsiinsä. Miksi nyt? Miksi kaiken tämän ajan jälkeen te luovutatte universumin halutuimman esineen sotaan joutuneen sekajohtoisen järjestön käsiin?\"<br>\n<br>\nSadje katsoi maahan vältellen Killjoyn katsetta. \"Minä en oikeastaan tiedä. Mutta pelkään syyn olevan, ettei se ole tarpeeksi hyvässä turvassa meillä.\"<br>\n<br>\n\"Hhhh. Sinä siis todellakin olet... pelkkä viestinviejä.\"<br>\n<br>\n\"Niin olen. Mutta yritän auttaa teitä suojelemaan Betaa niin hyvin kuin pystyn.\"<br>\n<br>\n\"Minä toivon niin Matoran, minä todella toivon. Sanansaattaja tai ei, tarpeen vaatiessa en ole tarkka siitä, minne aseellani osoitan. Koskien myös odottavia tovereitasi.\"<br>\n<br>\nSadje naurahti hieman koomisesti. \"Mitä sitten ajattelit saavuttavasi sillä, että tappaisit minut? Minä en tiedä mitään, minä en ole erityisen voimallinen, miten minä voisin olla uhka?\"<br>\n<br>\nKilljoy madalsi ääntään ja astui askeleen lähemmäksi Matorania, kumartuen suoraan tätä kohti. \"Olen nähnyt monenlaista. Kaikki ei ole aina sitä, mitä annetaan olettaa. Tämänkin haarniskan alla on jotain, mitä kukaan ei voisi arvata. Tämä pätee myös sinuun. Pätee keneen tahansa.\"<br>\n<br>\nSadje virnisti ovelasti. \"Pätee myös muihin klaanilaisiin. Entäpä, jos petos tulee omiesi joukosta?\"<br>\n<br>\nTällä kertaa oli Killjoyn vuoro kuulostaa huvittuneelta. Metsästäjä nousi ja aseli takaisin pöytänsä ääreen, hypäten istumaan sille. \"Olen kuullut nuo sanat ennenkin. Usko pois, sinä et tiedä näistä asioista mitään.\"<br>\n<br>\n\"Ehkä en. Mutta tiedän, että joku klaanilaisista on petturi. Näin olen kuullut teiltä itseltänne.\"<br>\n<br>\n\"Petturi on raaka sana. Se ei sisällä eri tilanteiden luomien olosuhteiden vivahteita. Minä tiedän petturista. Olin kerran viestinviejä itsekin. Voisin jopa sanoa, että tiedän enemmän kuin moni muu. Ja siksi tämä asia ei kuulu sinulle. Kuten ei kuulu Klaanikaan.\"<br>\n<br>\n\"Näkeekö petturista päälle päin heti, että hän on petturi?\"<br>\n<br>\nKilljoy alkoi hermostua Sadjen uteliaisuuden puuskaan. Aiempi keskustelu Ganonin kanssa edelleen mielessään, Joy yritti epätoivoisesti pitää malttinsa kurissa. \"Tämä petturi tuntuu kiinnostavan sinua kovin. Sano suoraan. Mihin sinä pyrit?\"<br>\n<br>\n\"Sinä et luota kehenkään. Sinä et luota minuun etkä väkeeni, eikä sinun pidäkään. Mutta luotatko klaanilaisiin, jotka ovat mukanamme?\"<br>\n<br>\nKilljoy huokaisi raskaasti. \"Minä en kuulu heihin, en ole yksi heistä. Täten minulla ei ole syytä luottaa myöskään heihin.\"<br>\n<br>\nSadje nyökkäsi surumielisesti. \"Yritän olla luottamuksen arvoinen, vaikka et minuun luotakaan.\" Sitten hän avasi oven ja astui kynnykselle. Killjoy nosti pöydällä lojuvat työkalut kouriinsa ja alkoi asettelemaan niitä takaisin laatikoihin, tiedostaen kuitenkin Matoranin olevan vielä läsnä. \"Minä näen ja kuulen paljon Matoran. Mikä tahansa seuraava askeleesi onkaan, suosittelen ottamaan sen varovaisesti.\"<br>\n<br>\n\"Kiitos, että pelastit henkeni siellä laivalla\", Sadje kuiskasi ennen kuin katosi oven taakse.<br>\n<br>\nKilljoy huokaisi ja kuunteli kuinka ovi sulkeutui. Yhdellä pyyhkäisyllä Metsästäjä työnsi märät kuivauspaperit roskakoriin ja kääntyi tuijottamaan siihen suuntaan, mihin Matoran oli lähtenyt.<br>\n<br>\n\"Vielä joku? Vielä joku joka haluaa juttutuokion?”<br>\n<br>\nHiljaisuus.<br>\n<br>\n”Kiitos.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1354,"creator":"BD","timestamp":"2011-12-29T16:19:00.000Z","content":"<strong>Klaanin koillisrannikko</strong><br>\n<br>\n\"Miten on mahdollista, että alle kilometrin säteellä ainut oleva puu on se mihin törmääm-n\", robotti ihmetteli ja käännähti katsomaan matoranin raatoja hetkeksi.<br>\n<br>\nRobotti käveli tylsistyneenä eteenpäin kivikkoisessa maastossa. Metsää siinti edessäpäin. Hyppien pienten kivien ylitse ja hieamn nopeuttaakseen matkaansa käyttäen avuksi rakettikenkiään joilla sai vähän lisävauhtia ja metsään päästyään hiljensi sillä näki jotain edessäpäin ja sitten pysähtyi tarkkailemaan. <br>\nKuusiraajaisia, aseilla varustautuneita ruskean, harmaan, mustan ja puanisen erisävyissä olevia torakkamaisia olentoja. \"Tiedätkös 1006\", Yksi niistä sanoi.<br>\n<br>\n\"No?\", Päästä punertava torakka kysyi.<br>\n\"Täällä rannikolla on tappavan tylsää. Ikinä ei tapahdu mitään mielenkiintoista. Jokunen matoran juoksee ohi... kuukaudessa ja se pitää sitten ampua\".<br>\n<em>Siihen tulee nyt muutos...</em><br>\nTorakka hätkähti ääntä joka kuului hänen takaansa, sitten mustakaapuinen olento hyppäsi esiin pusikosta torakan eteen, tarttui aseeseen joka makasi maassa ja ampui tämän, tämä kaikki tapahtui noin kahdessa sekunnissa ja toisen torakan havahtuessa uniltaan kaapuneito työnsi jalkansa tämän naamaan ja käynnisti rakettimoottorinsa polttaen torakan naaman tunnistamattomaksi möykyksi.<br>\n<br>\nKolmas etäällä oli havahtunut ja lähestyi robottia. Robotti kaivoi esiin mukaan ottamansa zamor pistoolin ja laukaisi kaksi tarkkaan tähdättyä ammusta torakan otsaan ja potkaisi tämän kumoon.<br>\n\"Suunta taitaa olla oikea\", robotti sanoi itsekseen.<br>\nMetsää riitti senkin edestä mitä rannalta metsään oli kulunut. Mutta sen sijaan, että matkalla vastaan olisi tullut lisää torakoita riitti maanpinnassa jos jonkinmoista möngertäjää ja puissa kaikenkarvaista vipeltäjää. Nyt maasto muuttui, kaatuneita ja jostain kohti palaneita puita ja aluksen rämiä. ja sitten puussaroikkuva mätä matoranin raato jota linnut nokkivat. Robotti katsoi inhoten tyhjiä Le-matoranin silmiä ja sen luihin asit kaluttuja kasvoja. Naamio oli tippunut maahan. Vieressä näkyi kuollut Lorahki joka oli myös lintujen ja kaikenlaisten mätäpaisekärpästen ruokaa. <br>\n<br>\nRobotti käveli eteenpäin metsikköä ja aurinko alkoi jo laskea ja hieman aukealla paikalle mennessä hän huomasi auringon jo lähes laskeneen, hänen kasvoistansa tuleva näes hämäsi vuorokaudenajan ja mitä pimeämpää oli sitä kirkkaammin valo hehkui. \"Mitenkäs tämän saisi näyttämään normaalimmalta...\",robotti mietti ja teki mielessään säätöjä ja sai valon silmistään sammutettua. Oli kyllä turhan pimeää, mutta nyt hän saattoi erottaa pientä valonloistetta edessäpäin joka tuli ilmeisesti klaanin linnakkeesta. Tielle tuli hyvin leveä joki. \"Mitenkäs... vesi\"<br>\nTätä hän ei ollut ottanutkaan huomioon<br>\n\"Tuonne ei varmaan ole syytä sukeltaa...\"<br>\n<br>\nVähän kauempana näkyi korkea puu. \"Jos minä, kiipeän tuonne ja leijun hiljaa alas toiselle puolelle niin ehkä en kasti merkittävästi\"<br>\nRobotti suuntasi puun luo ja kiipesi sen latvaan, sinne päästyään hän leijui alas ja yritti saada otetta vastarannalla olevasta oksasta, mutta ei onnistunut ja kastui polviaan myöten. Rakettimoottorit kastuivat eivätkä käynnistyneet uudestaan, mutta mutuen hän oli kunnossa.<br>\nPienen patikoinnin jälkeen näkyi tuo jylhkeä linnoitus ja sen suuret portit.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1355,"creator":"Blezer","timestamp":"2011-12-30T19:20:00.000Z","content":"Harmaanmustan tooan raskas haarniska paukkasi itseään vasten tämän kävellessä ohutta, vuorenrinteelle syntynyttä polkua. Hän käänsi päätään vasemmalle, Siellä häämötti suuri horisontti jota koristi laakea metsä. Tooan katse kääntyi hieman alas. Alhaalla taasen häntä odotti silmitön pudotus, kuskainen loppu, jos ei olisi varovainen. Ei sillä, että hänellä omasta mielestään olisi mitään hävittävään, Ei hän silti pitänyt pudottautumista järkevimpänä vaihtoehtona.<br>\n<br>\nTooan oikea hartiasuoja hankasi kallionseinämää vasten, jättäen siihen naarmuja. Hän ei kuitenkaan tuntunut välittävän tästä, vain jatkoi taivaltaan polkua pitkin.<br>\nVaroen, harteikkaan hahmon perässä kulki muaka. Jo hieman pentua isompi, mutta vielä aikansa päässä täysikasvuisuudesta. Se ei tuntunut tietävän lainkaan määränpäätä. Vain seurasi somaa isähahmoaan. Nähden toivon pienokaisen tulevaisuudessa Blezer, antoi paran seurata. Olihan hän sentään päätänyt tämän äidin elämän.<br>\n<br>\nKapea polku alkoi levenemään samalla sen noustessa yhä vain jyrkemmin ylös. Pian kaksikko saapui avaralle kielekkeelle. Tuolla kielekkeellä oli selvästi leiriydytty aijemminkin. Blez veti syvään henkeä, istahti alas ja katsoi kämmeniään. ”En tiedä kauanko ruumiini enään kestää tätä. Ruumista ja sielua ei ole tehty erotettaviksi toisistaan.” Hän huokaa ja katsahtaa muakan poikasta. ”Mutta ethän sinä moista ymmärrä.”<br>\n<br>\nBlezer pyyhkäisee kyyneleen alun silmäkulmastaan ja nousee ylös. ”Ei... Minun täytyy jatkaa... On pakko selvitä huipulle.” Toan turtuneet jalat raahasivat loppua tämän ruumiista ylös vuoren rinnettä. Hänen jo valmiiksi väritön ulkoasu oli muuttunt entistä tummemmaksi, Jopa maskinsa oli nyt täysin harmaa.<br>\n<br>\nAlkoi satamaan lunta. Hiutaleet laskeutuivat Blezerin harteille. Hän ei ollut eläessään pitänyt pieniä lumen hiutaleita painavina. Vuoren huippu ei enään ollut kaukana, Vain muutama askel ja hän olisi määränsä päässä.<br>\n<br>\nBlezer huohotti tasaiseen, mutta nopeaan tahtiin. Hänen voimansa olivat aivan viimeisillään.<br>\nKumartuen kohti lumista kraateria hän piirsi hankeen kuvion ulkomuistista. Toa astui sen keskelle ja lähes äänettömästi kuiskasi sanaparin. Tämän jälkeen hangen päältä alkoi nousta jäinen usva kohti Blezerin päätä, jäädyttäen tämän ruumiin. ”On suuri sankari sinulle pelastuksen tuova.” Hän sanoi juuri ennen kuin hän sulki silmänsä ja jäätyi päälakeaan myöten. .<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1356,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-12-31T01:50:00.000Z","content":"<strong>Nimdan kaupunki</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/zlD5uvOt_Sw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/zlD5uvOt_Sw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nDox ja Tarkk'ampuja kiiruhtivat valtavan akveduktin juurella kohti sivualuetta, jossa heidän oli määrä auttaa kolmea mottiin jäänyttä liittolaista. Parhaansa mukaan he välttelivät aluetta hallussaan pitäviä sotilaita. Taistelu jylysi heidän ympärillään; Ristiretkeläisistä suurin, punainen, nelijalkainen jättiläinen, tulitti murskaavaa tykistötulta kaupungin ylle muutaman korttelin päässä. Pienemmät ristiretkeläiset raivasivat katuja yksi toisensa jälkeen Nimdan riivaamista mustahaarniskaisista joukoista. Toisaalla nämä sotajoukot puolestaan löivät maahan ristiretkeläisiä.<br>\n<br>\nHe olivat jo vihollislinjojen takana. Nurkan takaa ilmestyi kolmen sotilaan ryhmä, mutta ampuja niittasi ne nopeasti seinään sulasta metallista koostuvilla, oranssihehkuisilla ammuksillaan. Dox tähysti ympärilleen; ei muita vihollisia näköpiirissä. He juoksivat tien yli.<br>\n<br>\nAmpuja huusi jotain kehottaen Doxia väistämään. Tämä hyppäsi viime hetkellä sivuun, kun siivekäs, lentävä ja vaaleansininen ristiretkeläisolento iskeytyi viereiseen rakennukseen lyöden lumikimpaleita muistuttavia valkeita kappaleita ilmaan. Tämä kivivyöry oli vähällä hukuttaa Doxin ja Ampujan alleen. Viime hetkellä he väistivät putoavia lohkareita. Lentävä olento rysähti maahan heidän viereensä, yhtä kuolleena kuin kivet.<br>\n<br>\nIlma sakeutui kalkkimaisesta tomusta. Mitä ainetta rakennukset ikinä olivatkaan, ne eivät kestäneet taistelun niihin kohdistamia iskuja. Tämän taistelun lopulla kaupungista ei olisi paljoakaan jäljellä, Dox ajatteli.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://files.nano.fi/ropekva1.png\"><br>\n<br>\nPölypilven suojissa Dox ja Ampuja jatkoivat eteenpäin. He olivat pitkällä kadulla, joka kulki kaupungin päästä päähän. Muutaman korttelin päässä vaaleanruskea, kolmijalkainen olento kohtasi loppunsa mustan sotilasrykmentin kourissa. Näiden kohtaloksi puolestaan koitui jättimäinen tykistönammus. Räjähdys ylsi helposti Doxin ja Ampujan luokse saakka. Ampuja kohotti oikean kätensä kohti lähestyvää tulimerta, ja hohtava, sinertävä voimakenttä ilmestyi heidän suojakseen. Se leikkasi läpi vyöryvän tulen kuin kivi kosken alativirtaavaisen veden.<br>\n<br>\nKuin Hau. Dox oli huomannut monien ristiretkeläisten kykyjen muistuttavan suuresti Kanohi-naamioiden voimia. Näiden olentojen todellinen luonne ei vieläkään ollut käynyt Doxille selväksi. Ehkä he olivat Toia, jotka kauan sitten joutuivat Verstaan vangeiksi. Ehkä Verstaassa oli aukkoja rinnakkaisiin todellisuuksiin tai ehkä jopa täysin ennenkuulemattomiin maailmoihin. Oli miten oli, ne eivät tavallisia matoranien maailman asukkaita olleet.<br>\n<br>\nRäjähdys oli pyyhkinyt pois suuren osan viereisen, kymmeniä metrejä korkean laatikkomaisen rakennuksen kyljestä. Niin paljon, ettei se yksinkertaisesti pystynyt tukemaan yhä ehjiä ylimpiä kerroksia. Painovoima vaikutti tässä maailmassa ikävä kyllä aivan normaalilla tavalla, ja suunnaton kivikolossi lähti kallistumaan Doxia ja Ampujaa kohti. Ampuja käänsi kilpensä kohti ylhäältä lähestyvää massaa, vaikka se ei varmasti riittänyt sen torjumiseen.<br>\n<br>\n<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\nIgnika ihmetteli, missä kaikki olivat.<br>\n<br>\n<strong>Nimdan kaupunki</strong><br>\n<br>\nKuin jumala koneesta ilmestyi keltainen välähdys, ja vain silmänräpäyksen kuluttua Ampuja ja Dox olivat turvallisen matkan päässä monumentaalisesta, savuavasta rauniosta. Keltainen oli olento, jonka punaisin sotamaalauksin koristetut kasvot toivat Doxin mieleen kanohi Kualsin, pikamatkustuksen naamion. Sitten se oli taas poissa.<br>\n<br>\nDox haukkoi henkeään. Yllättävä pelastus ei näyttänyt hämmästyttäneen Tarkk'ampujaa. Dox ei ollut myöskään päässyt täysin selville näiden olentojen keskinäisistä kommunikaatiokeinoista. Ehkä se oli telepatiaa. Tälle vahvistuksen olisi saanut vain taidokas Suletun käyttäjä.<br>\n<br>\nDox ja Tarkk'ampuja jatkoivat matkaansa. Dox vilkaisi taivaalle, haisteli ilmaa.<br>\nTaivaan pilvet tummenivat, ja ne alkoivat kertyä kaupungin keskustan ylle, pikkuhiljaa, uhkaavasti, kuin aina silloin, kun pimeyden voimat kerääntyvät jossain.<br>\n<br>\nKaupungin keskellä oli valtava temppeli.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://files.nano.fi/ropekva2.png\"><br>\n<br>\n<strong>Nui-Koro, komisario Harkelin asumus</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/4tmEw5jhNh0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/4tmEw5jhNh0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKepe pudisti päätään ja keskittyi taas keskusteluun. Neljä hahmoa istuivat lomautetun poliisin olohuoneen nukkaisilla sohvilla, eikä kukaan oikein osannut sanoa mitään. Harkel ei näyttänyt luottavan vieraisiinsa ja Snowie tuijotti väsyneesti Po-Matoralaisen viiksiä. Ne olivat <em>niin</em> tuuheat. Ujo Matoralainen Suflery näytti pelokkaalta ja pysyi ilmeisen tyypillisesti täysin vaitonaisena.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://files.nano.fi/ropekva3.png\"><br>\n<br>\nHuoneen tapetoidut seinät olivat suttuisen harmaat, vaikka ne kovasti koettivatkin olla valkeat. Korkea ruutuikkuna ei sekään varsinaisesti kiiltänyt puhtauttaan, mutta valaisi kuitenkin olohuoneen. Laudoitetun lattian miltei täysin peittävä punaruskea matto näytti siltä, kuin olisi palvellut liian monta vuotta liikaa väkeä, jotka käyttävät liikaa liian likaisia kenkiä sisätiloissa. Mahonkipuiset kirjahyllyt näyttivät voivan pahoin.<br>\n<br>\nKepe yritti saada tilanteeseen vähän eloa, ja läimäytti valkoista toveriaan olalle, jotta tämä lakkaisi tuijottamasta viiksiä. Niin paljon viiksiä.<br>\n”Häh mitä juu niin. Tuota, öh, herra poliisimies, ymmärrämmekö oikein, jos oletamme sinun sijoittuneen hieman huonoon valoon kaupunginkaartin eläväisellä näyttämöllä?”<br>\n<br>\nKomisario Harkel haroi viiksiään. ”Mitä tarkalleen ottaen tarkoitatte?”<br>\n”No siis, sinä varmaan muistat kun kohtasimme pormestarin työhuoneessa ja sinä ikään kuin moukutit minua ja sidoit minut koska sitähän on vähän vaikeata unohtaakö?”<br>\n”Tuota. Kö.”<br>\nKepe hautasi kasvonsa käsiinsä.<br>\n”Hienoa. Niin siis, että kun se vaikutti vähän lainsuojattomalta ja sitten vielä kaupunginkaartin majassa päässä sanoivat sinun olevan, eeh, syrjässä, niin ajattelimme että sinulla on jotain meneillään.”<br>\n<br>\nMustaa Faxonia ja muhkeita viiksiä (tärkeää) kasvoillaan kantava Harkel näytti mietteliäältä. ”Kyllä, minulla taitaa tosiaan olla jotain meneillään.”<br>\nSnowie innostui paljon, ja niin teki myös Kepe, joka ei kutenkaan vääntänyt kasvojaan samanlaiseen autuaaseen hymyyn.<br>\n”Loistavaa”, Lumiukko höpäji. ”Ja se jokin liittyy siihen, että... Pormestari on pahis?”<br>\n<br>\nHarkel nousi seisomaan sohvaltaan. ”Pahoitteluni siitä työhuonevälikohtauksesta. Luulin sinua pormestarin kätyriksi. Olette aivan oikein hänen suhteensa, kaupunkimme johtajalla ei ole puhtaita nauriita nyytissään. Saanko tarjota arvon herroille ja neidille kahvit?”<br>\n<br>\nKlaanilaisten myönnyttyä ja kiitettyä ja Sufleryn pudistettua vaisusti päätään Harkel poistui huoneesta.<br>\n”Olimme oikeassa,” Snowie hehkutti.<br>\n”Niin, no, pormestari kyllä lähetti salamurhaajia peräämme, joten liekö sinänsä ihme, mutta edistystä on kuitenkin tapahtunut”, Kepe vastasi. ”Tiedätkö. Jos pormestari on valmis menemään näin pitkälle, luuletko, että hänellä saattaisi peräti olla Nimdan siru?”<br>\n<br>\nSnowie suki mielikuvituspartaansa ja näytti tuumailevaiselta. ”Se se vasta edistystä olisikin, eikö vain?” Sitten hän suki mielikuvitusviiksiään, koska oli kateellinen.<br>\n”Se olisi. Ja sinä näytät naurettavalta, sinähän tiedät sen?” Kepe huiskautti kädellään Snowien ilmaa pyöritteleviin sormenpäihin.<br>\n”Sinun silmiesi tähden.”<br>\n”...”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/IYrtfCYK95A" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/IYrtfCYK95A</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKronksihdus!<br>\n<br>\n”...eeh, mikä se oli?” Kepe äimäili. ”Ei kuulostanut kovin hyvältä-ääää!”<br>\n<br>\nTiedemies suoraan säikähti, kun olohuoneeseen asteli viisi mustiin kaapuihin verhoutunutta hahmoa. Kolme oli lyhyenlaista, ilmeisen Matoralaista, ja kaksi muuta Toan mittaista, ja ne eivät selvästikään piitanneet laista. Koska olivat palkkamurhaajia, jne.<br>\n<br>\nSkakdi ja Vortixx kaivoivat tikarinsa esiin.<br>\n<br>\nUljaat klaanilaiset sankarit nappasivat Sufleryn matkaansa ja laukkasivat keittiön puolelle paiskaten oven perässään. Harkel äimistyi, kun klaanilais-kaksikko raahasi hänen vaatimattoman keittiönsä esineistöä oven eteen. Jyskytys oli kova, kun palkkamurhaajat pyrkivät hakkaamaan ovea irti saranoiltaan.<br>\n”Mitä”, viiksekäs poliisimies reagoi, kun kaksi klaanilaista kaivelivat laukuistaan aseistusta. Paitsi että laukut olivat unohtunet olohuoneen puolelle.<br>\n”Voi mätäkäpälä, emme me varmaan jättäneet niitä tuonne.”<br>\n”Varmaan jätimme.”<br>\n<br>\nSuflery katsoi menoa hiljaisena. Harkel kaiveli tiskipyötänsä alta isoa jotakin.<br>\n”Har haa!” viiksekäs sankar huudahdti kiskaistessaan esiin kaksikerroksisen Kanoka-heittimen. Nui-Koron sotilaspoliisin tavaramerkkiase oli tehokas kriminaalinnappain: Heikentävä kiekko teki rikollisesta helpon kohteen, kun taas suurentavan levyn vaikutus teki konnan pakenemisesta mahdotonta.<br>\n<br>\nJytäym ja ovi oli apposen auki, sekä viisi pormestarin palkollista palkkamurhaajaa murhaavan näköisinä.<br>\n<br>\nKaaos levisi ilmoille. Koska ovi oli ilmeisen kapea ja siitä yritti yhtä aikaa survoutua sisään puolikymmentä puukkomiestä, ei näihin ollut vaikeaa osua. Snowie nappasi pöydältä puisen kaulimen ja heilutti sitä kuin paraskin miekkamies, mikä näytti hämmentävän hupsulta. Kepe taas nappasi nurkasta - kuinka ollakaan - vaahtosammuttimen, kalautti puolivahingossa sen perällä mikälienaamaista matoriania kalloon ja prötsäytti sammutusvaahdon vihollislauman kasvoille.<br>\n<br>\nViiksekäs Harkel näki tilaisuuden koittaneen, viskaisi kiekonheittimensä sivuun (ampumatta ainoatakaan laukausta?) ja hyppäsi vaahdon väliaikaisesti sokeuttaman skakdin naamalle. Kepe heitti vaahtosammuttimenraadon Vortixxia päin, joka tömähti selälleen lattialle. Suflery pysyi poissa muiden tieltä.<br>\n<br>\nSnowie nappasi lattialta Harkelin (muistakaa viikset) pudottaman kanoka-laukaisimen. Kaksi matorania hyppäsi yht'aikaa veitset ojossa Snowieta kohti, mutta Kanokat kävivät kuitenkin näppärästi kilvestä ja heikennystyypin kiekko jakoi voimaansa sen pintaan kalahtaneisiin puukkoihin. Niiden terät katkesivat siististi saumakohdista (saumoja puukoissa? Kuinka halpaa tekoa) useiksi palasiksi. Matoranit katsoivat yhteen ääneen ihmeissään käsissään olevia tynkiä. Snowie kamppasi molemmat kumoon ja istahti päälle.<br>\n<br>\nSiinä ollessaan Snowie katsoi kiekonheittimen kahta levyä. Heikennys ja suurennus. Sitten hän katseli pientä poliisimiestä, joka taisteli voimakasta Skakdia vastaan. Lumiukko nappasi suurennuskiekon pois laukaisuasemastaan, ja sihtasi palkkamurhaajaan. Skakdi maistoi heikennyskiekkoa, mikä tasoitti Harkelin ja mustakaavun mähinää huomattavasti. Sitten pullea sankari asetti pelkän suurennuskiekon asemiin, ja laukaisi kohti Harkelia.<br>\n<br>\nViikset ja muukin poliisimies kasvoivat silmissä, ja pian olikin jätti-Matoralainen saanut aluksi vertauskuvallisen ja sitten kirjaimellisen niskalenkin heikenneestä Skakdista.<br>\n<br>\nKepe kurotti takintaskuunsa ja kaivoi sieltä punaisen lapasen. Snowie, Harkel ja Suflery heittivät kaikki tähän hieman kummastuneen katseen.<br>\n<br>\n\"Miksi ihmeessä en muistanut tätä aiemmin. Hyppää pois tieltä viiksinesi, Harkel. Sinä myös, Snowie.\" Nämä tekivät niin. Maahan liiskattu Skakdi näytti hölmistyneeltä. Samoin kaksi veitsipuolta matorania. Se kolmas matoran ja Vortixx olivat taju kankaalla.<br>\n<br>\nKepe kiskaisi hanskan käteensä ja otti badasseimman mahdollisen asennon, tumppu kohti salamurhaajia. Hohtavasta käsineestä tulvahti kirkas energiakenttä, joka näytti sangen yliampuvalta.<br>\nHetkeä myöhemmin salamurhaajien viisikko oli ison kuplan sisässä. Snowie ja Harkel kertasivat edellisen lauseen päässään. Kuplan. Skakdi käräytti sormensa koetettuaan tökätä sitä. Tämän katse oli myrkyllinen.<br>\n<br>\n\"Joo, tämä hanska käyttää kanohi Hauta vangitakseen viholliset voimakentän sisään. Näppärää, eikö?\" Kepe kehuskeli.<br>\n<br>\nHän oli laskemassa kättään, mutta voimakenttä alkoi väreillä uhkaavasti.<br>\n<br>\n\"...Ai niin.\"<br>\n<br>\nSnowie tirskahti.<br>\n<br>\nHetkeä myöhemmin he olivat saaneet rakennettua keittiöjakkarasta, parista kattilasta ja puulusikasta telineen, joka piti epäkäytännöllistä voimakenttägeneraattoria tismalleen siinä kohdassa, jossa kenttä oli luotu, ettei se olisi hajonnut. \"Miten niin hankalaa? No, ainakin se näytti siistiltä\", Kepe puolustautui. \"Nyt, kukaan ei hipaisekaan tuohon jakkaraan, okei?\"<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://files.nano.fi/ropekva4.png\"><br>\n<br>\nHarkel haki lupaamansa kahvit (hän joutui huoneeseensa palatessaan kiertämään koko asunnon ympäri, sillä keittiön ja sen välinen oviaukko oli vähän niin kuin tukossa). \"Tuota, mihin me jäimmekään?\" hän aloitti.<br>\n\"No tuota noin, kaiketi siihen miten Pormestarin nauriit nyytissä eivät ole priimaa?\" Snowie totesi Harkelin viiksille.<br>\n\"Aivan. Odottakaapas\", tämä ilmaisi ja nousi ylös tuolistaan. Hän kaivoi lipaston laatikkoa ja nosti pöydälle paksun, ruskeakantisen kansion. \"Tässä kansiossa ovat kaikkien kaupungin asukkaiden tietojen kopiot.\"<br>\n\"Eehmm... minkä tietojen?\"<br>\n\"Verotietojen.\"<br>\nKepe ja Snowie vilkaisivat ensin toisiinsa, sitten Harkelin viiksiin.<br>\n\"...Mutta miten ne liittyvät Nimdaan?\"<br>\n<br>\n\"Mikä Nimda? Verovilpistähän me pormestaria koetamme saada kiinni.\"<br>\n<br>\n[spoil]Splerf. Tästä Nui-Koro-osuudesta jotain puolet on Snowien tekemää, ja häntä saa aika lailla kiittää koko kohtauksen olemassaolosta. Ja musiikkivalinnat ovat taas tätä kolmelta aamuyöstä -kuraa YT:n pohjalta. Nyt en saa päästäni sitä mielikuvaa että Harkelin viiks-... Harkel asuu vanhassa aateliskartanossa. Näin asian laita ei kuitenkaan ilmeisesti ole. Ohjelmassa on (oli) myös aamuyön piirtopöytäleikkiä, joka on yksityiskohtaspoilereiden välttämiseksi suttuista. Ihan tosi.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1357,"creator":"Guardian","timestamp":"2012-01-02T12:39:00.000Z","content":"<strong>Samen toimisto<br>\nYlläpitosiipi</strong><br>\n<br>\n<br>\nTuoksui musteelta, paperilta ja nikotiinilta. Aukinainen ikkuna laimensi hajuja hieman.<br>\n<br>\nValkoinen ja laiha hahmo Same seisoi keskellä toimistoaan nojaillen kevyesti askeettiseen ja suorastaan armeijahenkiseen työtuoliinsa. Normaalisti siisti ja huoliteltu työpöytä oli nyt niin täynnä karttoja, asiakirjoja ja tyhjiä mustepulloja, että huoneen olisi voinut luulla kuuluvan aivan toiselle henkilölle.<br>\n<br>\nHarhaluulo korjautui heti, jos vilkaisi huoneen seinille. Lasikaapit ja metalliset telineet olivat täynnä monenkokoisia mutta aivan yhtä teräviä veitsiä. Pitkänhuiskea moderaattori pyöritteli vasemman kätensä sormien välissä tälläkin hetkellä yhtä heittoveistä varsin tottuneesti. Selakhilaani ei edes vilkuillut monimutkaista veitsitemppua, jolla hän vetreytti jatkuvasta kirjoituksesta kramppaavia sormiaan. Veitsi heilahteli sormesta sormeen ja pyörähteli Nui-Raman vauhdilla.<br>\nVähemmän rauhallinen soturi leikkaisi veitsitempulla vain omat sormensa irti, mutta Same pysyi tyynenä. Soturin käsi oli vakaa, sillä hänellä oli isompia ajatuksia mielessään.<br>\n<br>\nSormia oli sentään tuhlattavaksi, aikaa ei.<br>\nVihreiden yöeläinmäisten silmien katse skannasi robottimaisen tarkoin liikkein huoneen takaseinälle heittoveitsin kiinnitettyä karttaa Bio-Klaanin saaresta. Kartta oli kärsinyt ja reikäinen: sen paperi oli vuosien rypistämä täynnä satojen nuppineulojen ja veitsenterien jälkiä.<br>\nNytkin kartan kuvaama Klaanin saari ja sitä ympäröivät merialueet olivat täynnä monivärisiä nuppineuloja. Värikkäillä neuloilla kuvattiin eri joukkojen liikehdintää Klaanin saarella ja sen ulkopuolisilla alueilla. Siniset neulat kuvasivat klaanilaisjoukkoja, jotka järjestäytyneisyydestään ja riittävästä määrästään huolimatta alkoivat olla ajettuna ahtaalle.<br>\n<br>\nPunaiset neulat edustivat Nazorak-imperiumia, ja saaren pohjoisosiot alkoivatkin olla hälyttävän punaisia. Ämkoo-vuoren lumimuuria ne eivät kuitenkaan olleet läpäisseet, mutta eteneminen vuoren ympäri oli nopeutunut. Lisäksi torakoiden maanalaisten joukkojen etenemisen arviointi oli puhdas mahdottomuus.<br>\n<br>\nKeltaiset skakdi-palkkasotureja ja näiden laivastoa ja vihreät zyglak-joukkoja kuvaavat neulat olivat nazorakeja epäorganisoidumpia, mutta niiden määrä herätti silti kauhua. Se, kuinka kaukana ne pysyivät nazorakeista kertoi yhtä ja toista nazorakien, zyglakien ja skakdien suhteista.<br>\n<br>\nValkoiset neulat olivat puolestaan vapaita muuttujia.<br>\nNazorakien, zyglakien ja skakdien liikehdinnän pystyi edes arvioimaan logiikan ja liittouman yhteisten hyökkäyssuunnitelmien mukaan. Vapaat muuttujat olivat siksi omalla tavallaan vaarallisimpia, sillä niiden liikkeet eivät olleet ennakoitavissa.<br>\n<br>\n<br>\nSamella oli kuitenkin suunnitelma. Pian hänelle selviäisi, oliko se ollut voitokas.<br>\n<br>\n<br>\nTyöpöydällä makaavassa pikakommunikaattorissa välkkyi punainen valo. Digitaalinäytön mukaan viestejä oli kaksi.<br>\nKalpea hahmo painoi soittonappia ja ensimmäinen viesteistä lähti soimaan. Nauha oli rakeinen, mutta innokkaan puhujan tunnisti silti tulen Toa Takamaksi.<br>\n<br>\n<br>\n<em>\"Operaatio Yllätyslahja onnistui täydellisesti, pomo\"</em>, tulen Toa sanoi energisesti. <em>\"Piraatit suostuivat kompromissiin. Palaamme Klaaniin tunnin sisällä. Ohi.\"</em><br>\n<br>\n<br>\nKuunnellessaan Takaman viestiä Same tunsi hetkellistä voitonriemua, vaikka sitä ei hänen kasvoillaan näkynytkään. Valkoinen moderaattori pysäytti vasemmassa kädessään pyörittämänsä veitsen liikkeen. Kiiltävä ja puhdas terä jäi toamaisen olennon pitkien ja laihojen etu- ja keskisormen väliin.<br>\n<br>\nVain vaivattomalla ranneliikkeellä laiha jättiläinen sinkosi valkomustan heittoaseen kohti karttaa. Aseen terä tärähti keskelle erästä kartan merialueista, ja tärähdyksen voima pudotti kartalta yhden valkoisista nuppineuloista. Terä kilisi kevyesti puuta vasten.<br>\n<br>\nValkoinen olento käveli hitaasti kohti karttaa silmäillen Klaanin saaren kokonaistilannetta. Sitten hän katsoi jalkoihinsa ja kyykistyi poimimaan maahan pudonneen valkopäisen nuppineulan.<br>\nVihreät silmät tutkivat terävällä katseellaan valkoista muovipäätä herkeämättä, mutta oli selvää, että nupissa itsessään ei ollut mitään kiinnostavaa. Valkoista Hau-naamiota kantava tehokas sotilasmieli keskittyi siihen, mitä neula edusti.<br>\nModeraattori nousi seisomaan, mutta pyöritteli neulaa yhä kädessään.<br>\n<br>\n\"Noh, noh\", Same kuiskasi hiljaa itselleen. \"Mitäs käyttöä me sinulle keksimmekään?\"<br>\n<br>\nValkoisen olennon ajatusleikki keskeytyi, kun pöydällä lojuva radikommunikaattori naksahti ja piippasi mekaanisesti. Hieman Takaman viestiä paremmalla äänenlaadulla kuului jotain, joka kiinnitti Samen huomion. Puhuja oli admin Guardian.<br>\n<br>\nAdmin puhui moderaattorille virallisesti. Klaanin sotavoimien päävastaava ja monta taistelua nähnyt moderaattori Same eivät löytäneet monia yhteisiä puheenaiheita sodankäynnin lisäksi, joten kumpikaan ei juurikaan yrittänyt hieroa ystävyyttä.<br>\nGuardian arvosti Samea suunnattomasti, kuten Samekin johtajaansa. Sininen skakdi ei kuitenkaan voinut katsoa valkoista selakhilaania ilman, että ajatteli sisällissotaa.<br>\n<br>\n<em>\"Same\"</em>, sininen skakdi sanoi. <em>\"Pikkulinnut varmaan liversivät, että palasimme juuri. Tawan toimistoon kymmenen minuutin päästä. Umbraan ja partateräisään partneriisi en saa yhteyttä, joten arvostan jos käyt noukkimassa tuon kaksikon jostakin.\"</em><br>\n<br>\nSame nyökkäsi puolitottuneesti ja pudotti neulan pöydälle. Moderaattori haukotteli, ripusti vihreähehkuisen tunnistekiven vyötärölleen ja lähti harppomaan kohti toimistonsa ovea.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tawan toimisto<br>\nAdmin-torni</strong><br>\n<br>\n<br>\n<br>\nIlta oli kirkas, mutta pilvinen. Auringot kurkistivat välillä tumman pilvikerroksen läpi kuin kaksi kosmista silmää, mutta muuten valtavan ikkunan näkymä heijastui harmaana ja valkoisena limbona.<br>\n<br>\nBio-Klaanin ylin johtaja Tawa seisoi ikkunan edessä kädet ristissä. Sähkön Toan kirkkaan keltainen panssari kiilsi nyt kultaisena, mutta ikkunasta vyöryvässä valomassassa Tawa näkyi vain siluettina.<br>\nTawa tuijotti jonnekin kaukaisuuteen hieman melankolisena, mutta ryhti suorastaan sotilaallisen suorana. Toan violetti kankainen kaapu lojui poikkeuksellisesti tämän työtuolilla. Samalta tuolilta kuului pienen rapurahin vinkuvaa kuorsausta, jonka ilmavirrassa violetin viitan helmat heilahtelivat.<br>\n<br>\nMietiskelevä hiljaisuus rikkoutui, kun toimiston puinen ovi aukaistiin rytinällä. Tawa säpsähti ajatuksistaan, räpytteli silmiään ja kääntyi hitaasti kohti ovea.<br>\nOvella seisoi sininen skakdi, joka hymyili vaikka sen ainoasta silmästä näkyi yöunen vähäisen määrän vaikutus ja vaikka suurin osa sen kyljestä oli piilotettu hätäisen sideharsonipun alle.<br>\n<br>\n\"Kulta, olen kotona\", Guardian sanoi ovelasti sinertävä skakdikoura yhä kiinni ovenkahvassa.<br>\nTawa nojasi pöytäänsä vasten molemmin käsin ja nyrpisti vihaisesti.<br>\n\"Ja mikä tämä tällainen kotiintuloaika on?\"<br>\n<br>\n\"Reissu baariin, pari huurteista, törmäilyä pariin vanhaan kaveriin\", Guardian sanoi virnuillen pirullisesti. \"Ja tutustumista nynrahilaisen teollisuuden parhaimmistoon. Mitäs sinun viikkoosi on kuulunut?\"<br>\nTawan ilmeestä pystyi puolestaan päättelemään, että Toa-soturin huumorintaju oli äärirajoillaan. Guardian jäi hetkeksi katselemaan jäistä ilmettä.<br>\n<br>\n\"Emme ole kuulleet teistä mitään kahteen viikkoon\", Tawa sanoi tiukasti. \"Ei minkäänlaista viestiä lyhyt- eikä pitkäaaltoisilla.\"<br>\n<br>\nGuardian nyökkäsi.<br>\n\"Anteeksi kovasti. Myrsky ja häiriösignaalit. Emme päässeet niiden läpi.\"<br>\nTawa nojasi pöytäänsä kädellään ja tuijotti sinihipiäistä adminia pitkään.<br>\n\"Jäljityspartio löysi veneenne ja tunnistamattomia ruumiita\", Tawa sanoi hiljaa. Kirkkaan valon heijastus teki sinisen visiirin takana olevista silmistä vaikeat nähdä, mutta Tawan ääni kertoi enemmän kuin tarpeeksi.<br>\n<br>\nGuardian huokaisi. \"Meidän olisi pitänyt aavistaa se nazorak-hyökkäys. Ja varautua siihen. Mutta jos se auttaa niin pulitan paatin omasta pussistani.\"<br>\n<br>\nTawa käänsi päätään ja päästi irti pöydästään. \"Onko tämä sinulle vitsi?\", Tawa iski tiukasti. \"Mitä ihmettä sinun päässäsi-\"<br>\n<br>\n\"Se, että nazorakeilla on äiti ei tarkoita, että minäkin tarvitsen sellaisen\", sininen skakdi keskeytti johtajansa. Skakdi pyrki hymyilemään välttääkseen ilkeilyä. \" Tiedät kyllä, että olen kohdannut pahempaa kuin pari torak-\"<br>\n<br>\nGuardian sai tuta välittömästi, että keskeytyksillä oli tapa aiheuttaa lisää keskeytyksiä.<br>\n<br>\n\"Luulimme teitä kuolleiksi!\" Tawa huudahti niin kovaa, että Guardian yllättyi. Hymy hyytyi sinisen skakdin kasvoilta, kun hän kuuli johtajansa äänen ja näki tämän katseen.<br>\n<br>\nKeltaisen Toan kämmenet puristuivat nyrkeiksi, mutta naisen vihaa oli vaikea erottaa huolestuneisuudesta. Kun Tawa puhui, hänen katseensa alkoi vähitellen siirtyä alaspäin sinisen skakdin silmistä. \"Teidän veneenne oli mennyttä, energiajälkeänne eivät löytäneet edes vainukoirat, ja.... ja... voi hyvä luoja! Sinähän<strong> vuodat vielä</strong>!\"<br>\n<br>\nTawan Guardiania tutkiva katse keskeytyi niiteillä epätoivoisesti kasassa pysyvään sideharsonippuun. Sinisen adminin kädellään pitelemään valkoiseen kangasmassaan oli ilmestynyt pari skakdin tummia ja märkiä veritahroja. Yllättyneen näköinen Guardian seurasi Tawan sinisen visiirin takaa tuijottavan vihreän katseen kohdetta ja päätyi omaan kylkeensä. Hän raotti sormiensa välejä ja huomasi, että verta oli myös hänen kämmenpohjassaan. Terävät skakdinkynnet vetivät pian sideharsoa hätäisesti kaksinkerroin niin, että siteen verijäljet jäivät piiloon. <br>\n<br>\n\"Äh, pikkujuttu\", Guartsu hätävalheili heilauttaen kättään. \"En ehdi sairaslomailla. Nyt on paljon, paljon tärkeämpiä asioita käsillä. Haluan kaikki moderaattorit tänne.\"<br>\n<br>\nSkakdi päästi irti Tawan toimiston messinkisestä ovenkahvasta, astui rivakalla askeleella toimistoon ja tönäisi oven kiinni oikealla jalallaan. Tummanruskea toimiston ovi piti pitkän hiljaisen narinan ja rämähti kiinni. Guardian otti muutaman askeleen. Skakdin kasvoilta näki, että kylkivamma sattui edelleen.<br>\nTawa veti henkeä ja kurtisti otsansa vihaiseksi.<br>\n<br>\n\"Haluat pitää hätäkokuksen sairaalakunnossa? Mikä... mikä sinussa on? Sinä... minä... äh, tarkoitan-!\"<br>\nKlaanin johtaja kiehui sisäisesti ja oli päätymässä johonkin hänelle poikkeuksellisen voimakkaaseen, mutta keskeytti sen huomatessaan jonkin heräävän violetin kaavun peittämällä työtuolilla.<br>\n<br>\nKuului uupunutta vikinää ja yksi kerrallaan kaksi hieman unenpöpperöistä silmää ponnahti pystyyn. Tummat ja kosteat silmät räpsähtivät kahdesti ja kuului hiljaista läähätystä.<br>\nInnokkaan vinkaisun myötä kaikki Nöpön kuusi jalkaa kipittivät pitkin puista lattiaa. Rapu pomppi innokkaasti, napsutteli saksiaan auki ja kiinni ja päästeli vihellysääniä pienellä suullaan.<br>\n<br>\nKylkeään pitelevä Guardian siirsi katseensa lattiatasolle ja hymähti. \"No hei, pikku kaveri.\"<br>\n<br>\nNöpö hyppi ja pyöri sinisen skakdin jalkojen ympärillä. Tawan vihainen ilme laantui hieman. Sähkön Toa jäi tuijottelemaan Ussal-ravun liikehdintää. Rapu ei ollut ollut yhtä innoissaan viikkoihin. Innokkuudeltaan se unohti hetkeksi, että pureminen ja nuoleminen eivät olleet kaikkien mielestä yhtä ystävällisiä eleitä.<br>\n<br>\n\"Au\", Guardian äännähti ja ravisti pientä rapua irti jalastaan. \"Eikö tuo ilkeä nainen anna sinulle tarpeeksi syötävää?\"<br>\nNöpön leuat aukesivat ja otus päästi irti Guardianista. Rapu räpytteli suuria kosteita silmiään ja hengitti hetken hiljaa ennen kuin alkoi taas pomppia innolla. Pienet jalat liukastelivat sileällä puulattialla, mutta se ei otusta pysäyttänyt.<br>\n<br>\nGuardian kumartui ravun tasolle ja taputti isolla kourallaan sen hopeanharmaata selkää. Hopeisesta ussalista alkoi kuulua hämmentävää hidasta kehräystä. Nöpö nuolaisi pitkällä kielellään sinisen skakdin kämmenpohjaa kuin vastasyntynyt energiahurtan pentu. <br>\n<br>\nVarsin sekalaisesta elekielestä näki ja kuuli, että adminien lemmikki ei ollut varttunut muiden Ussalien parissa.<br>\n<br>\nJos Tawan kasvoja tutki, niillä pystyi hetkellisesti näkemään jotain häilyvää hymyntapaista. Se kuitenkin laantui miltei välittömästi, kun Toa suorastaan pakotti kasvoilleen vakavuutta.<br>\n<br>\nTawa asteli hitaasti Guardianin luokse, kumartui polvilleen ja siirsi kättään varoen skakdin kyljen sideharsohirvitystä kohti.<br>\n\"Mitä sille on tapahtunut?\" Tawa kysyi astetta aiempaa rauhallisemmin, mutta kasvoillaan yhä vakavuutta.<br>\n\"Näh, ei mitään järin vakavaa. Tongu ja yksi laivaston lääkintämiehistä hoitivat tätä jo\", Guardian kierteli asiaa katse Nöpössä. Tawa ei vaikuttanut kuuntelevan.<br>\n\"Mitä tälle on käynyt?\", Toa kysyi nostaen kellertävää kulmaa. Hän olisi kokeillut raottaa sideharsoa, jos Guardian ei olisi hätyytellyt Toan kättä kauemmas.<br>\n<br>\n\"Se on aika pientä\", Guardian sanoi vilkaisten sivusilmällä johtajaansa. \"Merimiina räjähti kymmenen metrin päässä ja teräspalkki lävisti kylkeni, ei sen kummempaa.\"<br>\n<br>\nSyntyneessä hilijaisuudessa kuului vain Nöpön kielen märkä lipitys ja innokkaiden ravunjalkojen naputtelu puulattialla. Tawa katsoi vakavana Guardiania, joka ei voinut enää vältellä johtajansa katsetta.<br>\nTawa ei sanonut mitään, mutta keltaisen voimanaamion haudanvakava ilme puhui hänen puolestaan.<br>\n<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n<br>\nGuardian hymyili ja puristi kämmenellään puolihuomaamattaan veristä ja sideharsoista kylkeään piiloon.<br>\n\"G\", Tawan suu sanoi, mutta epähuvittunut ilme ei muuttunut sen kummemmin.<br>\n\"... jep?\"<br>\n\"Mitä?\" kysyi kaikin puolin epäuskoinen äänensävy. \"Oletko hullu? Kaipaat sairaalahoitoa nyt ja heti!\"<br>\nGuardian huokasi ja pyöritteli silmiään. \"Minua tarvitaan täällä, Tawa. Olin kaksi viikkoa poissa. Se oli typerää ja-\"<br>\n<br>\nTawa keskeytti ja tarttui skakdia tiukasti olkapäästä.<br>\n\"Ja sinä vuodat verta, senkin idiootti!\" Toa sanoi ravistaen skakdia kevyesti. \"Sinä... miten joku noin älykäs voi olla noin... <em>sinä</em>.\"<br>\n\"Jos se auttaa, niin yritän kovasti\", skakdi pisti väliin. Tawa ei kuunnellut.<br>\n\" Oikeasti. Et <em>halua</em> tätä. Annan sinulle sairaslomaa, kuuletko?\"<br>\n<br>\nSanavalinta sai jotain syttymään skakdin silmissä.<br>\n\"Tänne hyökättiin ilmavoimilla sillä aikaa kun 'lomailin'!\" Guardian sanoi huomattavasti äänekkäämmin kääntyen yhtäkkiä kokonaan Tawan puoleen. Skakdin vitsaileva virne vakavoitui ja Tawa hiljeni kuuntelemaan suu auki.<br>\n<br>\n\"Kuulin siitä jo\", Guardian sanoi nyt rauhallisemmin. \"Tuplasti enemmän kuolleita kuin sinä yönä, jolloin koneet tulivat. Ja Veljeskunnan saarta piiritetään kolmatta päivää.\"<br>\n<br>\nGuardian nousi pystyyn hiljaa. Hän tarttui yhdellä kädellä Nöpöön nostaen tämän mukanaan. Roikkuessaan suuresta skakdinkourasta rapu potki kuudella jalallaan ilmaa ja huusi pienellä äänellä. Nöpöstä puhuttaessa oli vaikea sanoa, oliko vikinä pelästynyttä vai innokasta.<br>\n<br>\nGuardian asteli kankeasti Tawan pöydälle, ja Tawakin nousi kumara-asennostaan pystyyn. Sähkön toa seurasi katseellaan kollegansa horjuvaa askelta. Sininen skakdi laski hopeisen Ussal-ravun pöydälle ja jäi hetkeksi katselemaan adminien yhteispotrettia.<br>\n\"Ämkoo on vielä saarella, eikö olekin\", Guardian sanoi vaitonaisena.<br>\nTawa katsoi samaa kuvaa Guardianin olan yli. \"Kyllä.\"<br>\n<br>\nGuardian laski kukkakehyksissä olevan valokuvan varovasti pöydälle ja käänsi sen poispäin itsestään. \"Olen sille vihreälle neropatille velkaa. Minun olisi pitänyt olla täällä hyökkäyksen aikaan. En voi vain syöksyä sairasosastolle köllöttelemään.\"<br>\n<br>\nTawa oli hetken hiljaa. Toa nyökkäili itsekseen hieman surumielisenä. Vähitellen hänen kasvoilleen ilmestyi ymmärrystä. Tawa ei hyväksynyt sitä, mitä Guardian halusi, mutta hän ymmärsi.<br>\n<br>\n\"Sinä olet jääräpää\", sähkön Toa tuhahti.<br>\n\"Mietinkin aina, mitä yhteistä meillä kahdella on\", Guardian sanoi.<br>\nTawa naurahti.<br>\n\"Hyvä on. Pidetään nyt hätäkokouksesi, mutta vain yhdellä ehdolla.\"<br>\nVasen keltainen käsi tarttui spontaanisti sinisen skakdin niskaharjaksesta ja veti tiukasti.<br>\n<br>\n\"... mitä... <em>sinä</em>...\" Guardian kähisi yrittäen vastustaa, kun Tawa veti häntä kohti pöytänsä takana seisovaa työtuolia. Nöpö katsoi kaaosta mietteliäänä. Tai innokkaana, hyperaktiivisesta lemmikkiravusta ei voinut olla täysin varma.<br>\n<br>\n\"Hyvä on sitten\", Tawa sanoi päättäväisesti ja nappasi oikealla kätösellään kommunikaattorin pöydältä. Hän painoi punaista ristinmerkkiä. \"Jos sinä et suostu menemään sairasosastolle, minä tuon sairasosaston tänne.\"<br>\n<br>\nGuardian huokaisi syvään ja rojahti Tawan toimistotuolille. Tawan kutsuttua Bio-Klaanin sairasosaston kerman pikaisella ääniviestillä kommunikaattori siirtyi Guardianille. Tämä painoi ensimmäisenä luurin näppäimistön keskellä olevaa vihertävää moderaattorikiveä.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nSeuraavat kolme varttia kuluivat vauhdilla. Toimistossa puhui vain Guardian. Muut keskittyivät kuuntelemaan.<br>\n<br>\nIlmassa leijaili vahvan kahvin tuoksu ja Tawan pöytä notkui täynnä petuniakuvioisia kupposia. Guardian istui Tawan toimistotuolilla ja kiistattomalla valtaistuimella, mutta ei varsinaisesti omasta tahdostaan. Punertavan nojatuolin viereen oli kumartunut lääkintä-Toa Kupe. Valkopunainen Toa operoi skakdin kylkeä rautaisen rauhallisin ottein, mutta rauhallisuus ei varsinaisesti auttanut. Skakdi irvisteli kaikesta huolimatta.<br>\n<br>\n\"Ei millään pahalla, G-herra\", Kupe sanoi niin viileästi kuin kykeni, \"mutta tämä olisi todella helppoa, jos suostuisitte puudutukseen.\"<br>\n\"Kiitos, mutta ei kiitos\", Guardian sanoi merkillinen ilme kasvoillaan. Hän siirsi katsettaan Tawan toimistoon ilmaantuneesta sekalaisesta klaanilaisesta toiseen. Joukkio oli hiljentynyt pohdiskelemaan yhdessä juuri kuulemaansa.<br>\n<br>\n\"No... luulen kertoneeni teille kaiken olennaisen.\"<br>\n<br>\nNeljä moderaattorikiveä hehkui vihreää hehkuaan neljän kiinnostuneen hahmon vyötäröllä. Muutamilla kivi oli liitetty osaksi moderaattorien haarniskaa. Suurta Hau-naamiota kantava toamainen mutta kalmankalpea Same seisoi jäykkänä oven vieressä arvioiden äänettömästi. Hoikan jätin tumma otsanauha oli nyt sidottu olennon vasemman ranteen ympärille kuin muistutukseksi jostain.<br>\n<br>\nHopeiseen ja harmaaseen teräshaarniskaan sonnustautunut skakdi Bladis puolestaan raapi suurta otsaansa ja istui löysänä Nöpön nukkumapaikkana toimivan kopin päällä. Guardian oli huomannut teräksen skakdin tuijotellen kämmenpohjaansa aina kun Guardianin matkakertomuksessa mainittiin Zakaz. Jokin oli tuonut muistoja pintaan.<br>\n<br>\nPaaco istui Bladiksen vieressä rummuttaen polveaan sormillaan. Vihreän ja kultaisen Toan katse sinkoili huoneen nurkasta toiseen kuin vihainen ampiainen, mutta Paacon ilmeistä näki, että hän oli kuunnellut koko ajan. Kultaista ylvästä Rurua kasvoinaan käyttävä päämoderaattori Umbra seisoi Tawan työpöydän edessä pitäen käsiään ristissä.<br>\n<br>\nKaikki aktiiviset moderaattorit olivat paikalla. Viides ja kuudes kuitenkin puuttuivat. Puolirahi Make lojui vielä Klaanin sairasosastolla huonossa kunnossa Allianssin öisen hyökkäyksen jälkeen. Kovia kokenut noviisimoderaattori päätettiin vain jättää toipumaan. Doxille Guardian ei ollut edes yrittänyt soittaa.<br>\n<em>Piruparka</em>, sininen skakdi ajatteli pohtien poissaolevaa ja pelokasta hohtoa, joka hehkui sieltä, missä sinisellä otuksella oli ennen ollut katse.<br>\n<br>\nTawa istui työpöydällään Guardianin edessä ja silitteli Nöpöä, joka naputti pöydän mahonkipintaa pikkuruisilla jaloillaan vilkuillen huoneeseen ilmestynyttä moderaattorinelikkoa silmäparillaan. Rapua silittelevä sähkön Toa tuijotti sinistä skakdia suoraan silmiin hetken ja yritti kasata ajatuksiaan.<br>\n<br>\n\"Torakoiden salamurhayritys, Zakazin ilot, kenraali Warrek, luutnantti Zaiggera, Nynrah, Takomo, Feterrat, joku nimeltään Zorak von Maxitrillian Arstein ja aukko muistissani\", G kertaili. \"Olette vapaita kysymään kysymyksiä.\"<br>\n<br>\nTawan ilme oli jäätynyt. Hän ei räpäyttänytkään sinisen visiirin takana tuijottavia silmiään.<br>\n\"Olette hengissä vain koska olitte onnekkaita\", Tawa sanoi. Hän ei ollut vihainen. Hän ei edes korottanut ääntään. Tawan äänessä ei ollut edes syyttävää sävyä. Näin oli ehkä pahempi.<br>\nGuardian nosti vasemman kätensä etusormen pystyyn. \"Olemme hengissä koska joku halusi <em>pitää</em> meidät hengissä\", hän tarkensi.<br>\nTawa katsoi Guardiania entistä tiiviimmin. Toan suu aukesi hitaasti, mutta hän etsi hetken oikeita sanoja. \"Mistä sinä sen tiedät?\"<br>\n<br>\nGuartsu hieroi sinistä leukaansa mietteliäänä. <br>\n\"Rehellisyyden nimissä en tiedäkään\", sininen skakdi sanoi Tawan hämmästykseksi. \"Mutta tämä Zorak von mikälie Arstein... tai kuten tunnette hänet, 'herra ZMA'...\"<br>\n<br>\n\"Anteeksi, mutta onko sinulla kuvaa tästä Arsteinista'?\" Umbra keskeytti. \"Kuulostaa siltä, että mitä nopeammin hänet löydetään ja tuodaan oikeuteen koneidensa tekosista, sen parempi.\" <br>\nGuardian naputti kiikarisilmäänsä yhdellä sormellaan ja katsoi päämoderaattoriin synkästi. \"Ikävä kyllä ei. Kauhukaasun jälkeen se kalpea pirakanpentu takavarikoi silmäni ja tyhjensi kaiken, minkä skanneri oli tallentanut Nynrahilta. En saanut teille kuvaa.\"<br>\n<br>\n\"Piru vie. Minulla olisi tälle tyypille ja sen koneille pari valittua sanaa\", Bladis ryki puristaen nyrkkinsä kiinni. \"Se vastaanoton Toa... ei se tehnyt mitään ansaitakseen sitä.\"<br>\nUmbra nyökkäsi. \"Ansaitsiko kukaan?\"<br>\n<br>\n\"Jos tämä jotain auttaa\", Guardian sanoi vilauttaen teräviä hampaita, \"niin herra Arstein saattaa olla viekas tapaus, mutta sitä rumaa naamaa en unohda. Ja kunhan jututan paria klaanilaistaiteilijaa, kohta ei kukaan muukaan.\"<br>\nBladiksen harmaille kasvoille ilmaantui hymyntapainen.\"Jotain positiivista.\"<br>\n<br>\n\"Keskeytitte minut\", Guardian köhi. \"Tawa, kysyit miksi olen hengissä. Tämä Arstein on sadistinen, valehteleva pelkuri. Hän oli aivan valmis tappaamaan minut, Tongun ja Makuta Nuin useaan kertaan. Jokin esti.\"<br>\n<br>\nGuardian käänsi tuoliaan vasemmalle ja siirsi katseensa ulos Tawan toimiston ikkunasta. \"En ole varma miksi, mutta hän ei toiminut täysin omilla ehdoillaan\", Guardian lisäsi vielä. \"Tunnistan skakdit, jotka pitävät kontrollista, mutta Arstein ei ollut tässä operaatiossa täysin hallinnassa. Hän joutui taipumaan, eikä välttämättä pitänyt siitä.\"<br>\nTawa ja muut jäivät pureskelemaan vastausta.<br>\n<br>\n\"Miten osaat analysoida... sellaista tyyppiä niin hyvin?\" päämoderaattori Umbra kysyi.<br>\n<br>\n\"Tunnen kaltaiseni\", Guardian sanoi huokaisten syvään.<br>\nNeljä moderaattoria ja Tawa jäivät pohtimaan, tarkoittiko Guardian kaltaisillaan Skakdi-rotua vai hirviöitä.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nPaaco oli ollut jo liian kauan hiljaa ja sen näki moderaattorin umpinaisesta suusta, joka oli kuin geysir valmiina räjähtämään. Näytti siltä kuin Paacon oli pakotettava itsensä pysymään hiljaa. Vihreä käsi nousi hitaasti pystyyn ja Paaco vilkuili administoa odottaen puheenvuoroa. Tawa myönsi sen hänelle nyökkäyksellä.<br>\nPaacon ilmeestä näki, että hän ei osannut käsitellä tilannetta täysin.<br>\n<br>\n\"Siis. Joku yritti estää niiden rautapellejen isää tapattamasta teitä. Olenko ihan jäljessä jos veikkaan, että se on...\"<br>\n<br>\nPaaco haki hetken sanoja. Hän oli monen muun tavoin Rautaisen Kuoleman hyökätessä kuullut Klaanin läpi syöksyneen mustan painajaisen nimen, mutta ei halunnut käyttää sitä. Toa ei halunnut edes ajatella koko tapahtumaa. Ikävä kyllä valvontakameramestarin oli ollut pakko tutkia läpi kaikki nauhat, jotka tuona kauhujen yönä oli taltioitu.<br>\n<br>\nPaaco ei halunnut ajatella niitä. Nimessä \"Avde\" ei ollut itsessään mitään pelottavaa, mutta se toi muistoja pintaan.<br>\n\"Tiedätte. <em>Se</em>.\"<br>\n<br>\n<br>\n\"Avde\", Tawa sanoi hiljaa ja Paacon silmät pullistuivat yllätyksestä. Tawa jatkoi hetken päästä rauhallisella äänensävyllä. \"Hän haluaa meidän pelkäävän. Älä anna hänelle sitä valtaa.\"<br>\n<br>\n\"Tawa on oikeassa\", Same sanoi muistellen hiljaa Snowmanin suulla puhuneen loisen sanoja. \"Jos pelkäämme nimeä, pelkäämme häntä.\"<br>\n<br>\n<br>\n\"Punainen Miekkonen\", Guardian sanoi nyökäten. \"Sillä olennolla... mikä se sitten onkaan, on tahmaiset näppinsä kaikkialla.\"<br>\n<br>\n\"Onko sitten kovin rauhoittavaa, että juuri sama otus haluaa pitää sinut hengissä? \" Bladis kysyi skeptisyyttä äänessään.<br>\n\"Ei, mutta ainakin tiedän, että en kuole huomenna plasmatuleen\", Guardian sanoi kiristellen hampaitaan. \"... jos Arstein pitää oman osansa sopimuksesta. Mikä se sitten onkaan.\"<br>\n<br>\n<br>\nTawa nojasi pöytäänsä vasten ja tuijotti lattiaa. Toa pyöritteli päässään monenlaisia asioita hiljaisena. Hetken jälkeen hän kääntyi takaisin Guardianiin ja avasi suunsa.<br>\n\"Nämä 'Avhrak Feterrat', G. Kepe sai vihdoin auki sen sinä yönä tuhotun yksilön.\"<br>\nGuardian kääntyi pikaisesti Tawaan ja näytti yllättyneeltä. \"Oikeasti?\" skakdi kysyi. \"Oletteko tutkineet sen perinpohjin? Ilmatorjunta voisi hyötyä niiden plasmasta.\"<br>\n<br>\n\"Kepe ja Same ovat katsoneet sitä\", Tawa sanoi. \"Minulla ei ole ollut aikaa.\" Hän kuitenkin tiesi valehdelleensa. Tawa ei ollut katsonut sisälle, mutta syy oli toinen.<br>\nHuuto joka oli repinyt tiensä raskaan teräskuoren läpi oli ollut niin vertahyytävä, että Tawan oli vaikea unohtaa sitä, vaikka hän halusi. Tavallaan adminia kiinnosti, mikä oli voinut päästää sellaisen äänen. Tavallaan hän halusi äänen pois unistaan.<br>\n<br>\nTawa ei kuitenkaan tarvinnut lisää ajateltavaa. Ajat olivat muutenkin vaikeat.<br>\nToa käännähti katsomaan takanaan seinään nojaavaa valkoista moderaattoria.<br>\n<br>\n\"Kepe lähti Snowmanin kanssa pohjoiseen tutkimaan jotain... joten Same voi varmaan kertoa sinulle havainnoistaan\", Tawa sanoi kysyvästi enemmänkin Samelle kuin Guardianille.<br>\nKaksikko jakoi katseen, joka herätti Samessa häpeää. Sama ilta, jona valkoinen moderaattori oli astunut Verstaaseen ja katsonut Feterran aukaistuun panssariin oli päättynyt siihen, kun hänet oli löydetty ravistamasta vankisellien toisiksi uusinta asukasta Toa Sheelikaa kaulasta. Moderaattori ei pystynyt enää ymmärtämään, miten oli menettänyt malttinsa sillä lailla.<br>\n<br>\n\"Sanon vain, että olen nähnyt vuosien varrella monenlaisia asioita\", Same sanoi mystisesti, \"mutta en mitään tällaista. En aio edes kuvailla. Haluatte nähdä tämän itse.\"<br>\n<br>\n\"Pakkohan sitä on tutkia tulevaisuutta varten\", Umbra sanoi. \"Heikkouksia, mitä tahansa.\"<br>\n<br>\n\"Pointti\", Tawa sanoi.<br>\n<br>\n\"Piilotin sen suojaholviini\", Same sanoi. \"Voin näyttää ainakin Tawalle huomenissa. Parempi, että sana ei liiku.\"<br>\nMuut nyökkäsivät hyväksyvästi. Jos oli mahdollista estää Feterra-tutkimuksen tietojen kantautuminen petturin kautta vihollisille, oli parempi edes yrittää.<br>\n\"Sanon kuitenkin yhden asian\", Same jatkoi. \"Ette ole varautuneita näkemäänne.\"<br>\n<br>\nSamen sanat jättivät koko huoneellisen klaanilaisia tuijottamaan kysyvinä.<br>\n<br>\nUusi kierros kahvia keitettiin, kun Guardian pyysi klaanilaisia käymään läpi kaiken, mitä pommituksen yönä oli tapahtunut. Tawa, Paaco, Same ja Bladis kävivät melko yksityiskohtaisesti läpi torakkain ilmavoimien hyökkäyksen jokaisen tunnin. Bladis valitti sitä, että hän oli tehnyt erästä syöksypommittajaa vastaan hienoimman tempun koko elämänsä aikana, mutta kukaan ei ollut nähnyt sitä.<br>\n<br>\nGuardian oli tyytyväinen kuullessaan Klaanin Laivaston olleen voitokas, mutta tunnelmaa laimensi se, että Veljeskunnan saaren operaatiosta ei tiedetty mitään.<br>\n<br>\n\"Eikö Veljeskunnan saarelta ole kuulunut mitään sen iskun jälkeen?\" Guardian kysyi ja irvisti kuin karhu, kun tohtori Kupe tökkäsi arkaan kylkeen varoittamatta ruiskun.<br>\n<br>\nTawa pudisti päätään ja katsoi Guardiania kuin pyytäen anteeksi. \"Täysi hiljaisuus viimeisten päivien ajan. Edes pelastuspartiolta ei ole tullut mitään.\"<br>\nGuardian katsoi Tawaa hetken ja kääntyi sitten huokaisten poispäin.<br>\n\"Laivastolla hyökkääminen olisi tyhmää\", hän sanoi.<br>\n<br>\n\"Älä nyt, kuulitko kuinka voitokkaita Tongun koneet olivat hyökkäyksen torjumisessa?\" päämoderaattori Umbra rohkaisi. \"Olen varma, että voisimme pidätellä torakkalaivoja tarpeeksi kauan!\"<br>\n<br>\n\"Kuulostaa helpolta\", Tawa sanoi. \"Se ei taida olla sitä.\"<br>\n<br>\nGuardian pudisti päätään. \"Ei niin. Mekään emme tiedä, missä kaikkialla Veljeskunnan joukkoja on. Ei saarta voi vain sytyttää palopommeilla tuleen ja toivoa, että liittolaisemme selviytyvät.\"<br>\n<br>\n\"Niinpä\", Umbra myönsi raapien leukaansa mietteliäänä. \"Anteeksi. Olin tyhmä.\"<br>\n<br>\nGuardian vilautti ilmettä, joka antoi ymmärtää, että hän ei pahemmin välittänyt. Tawa huomasi sen.<br>\n\"Mitä mieltä olet, G?\" hän kysyi. \"Mitä teemme?\"<br>\n<br>\n\"Sinähän olet minun johtajani\", Guardian sanoi kevyt hymyntapainen kasvoilla ja vasen silmäkulma ylhäällä.<br>\n\"Niin\", Tawa nyökkäsi, \"ja Ämkoo sinun ystäväsi.\"<br>\n\"Siinä ehdottomasti syy miksi en saa päättää tästä\", Guardian sanoi. \"Älä luota arvostelukykyyni.\"<br>\n<br>\nTawa jäi hetkeksi pohtimaan vaihtoehtoja. Niitä oli paljon, ja kaikki huonoja. Käytännössä jokaisessa oli vaara menettää tarpeettomasti henkiä ja syöstä koko Klaanin saari täysimittaiseen sotaan.<br>\nJohtaja oli se, jolla oli vastuu valita huonoista vaihtoehdoista vähiten huono.<br>\n<br>\n\"Sanon, että odotamme yön yli viestiä Veljeskunnalta tai pelastuspartiolta\", Tawa sanoi päättäväisemmin. \"Jos mitään ei tule, iskemme.\"<br>\nGuardian nyökkäsi. Hän saattoi olla eri mieltä, mutta tiesi milloin päätöksenteko oli jätettävä muille.<br>\n<br>\nPaaco pyöritteli peukaloitaan ja yritti keventää raskasta tunnelmaa.<br>\n\"Hei. Puhutaan nyt kuitenkin Mäksämys Maksimuksesta. Ehkä se selviää yhden yön. Sama tyyppi on tuhonnut torakkahävittäjän matanuileissön MIEKALLA.\"<br>\nSame katsoi kollegaansa epäuskoisena. \"Se ei ollut hävittäjä. Se oli rakettirepputorakka.\"<br>\n\"... MIEKALLA\", Paaco toisti huikentelevana.<br>\n\"Hänellä on myös Makutan voimat\", Same jatkoi.<br>\nVihreä moderaattori ei tuntunut enää kuuntelevan. Jos hän oli koskaan kuunnellutkaan. \"... MIEKALLA!\"<br>\n\"Olin näkemässä\", Same sanoi eikä ollut varma enää, kenelle yritti puhua. \"Hän ei vetänytkään miekkaansa. Kanohi-haarniska pysäytti torakan rakettirepun.\"<br>\n<br>\nPaaco jäi tuijottamaan suu auki. Same luuli hetken voittaneensa.<br>\nPaacoa ei kuitenkaan voinut voittaa. Hän oli yksinkertaisesti paras argumentoinnissa.<br>\n\"Ota välillä iisisti pelle.\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nHuoneessaolijat hymähtivät hieman. Näinä aikoina oli hupi vähissä, joten pienistäkin asioista oli parempi iloita.<br>\nGuardiania harmitti, että hänen piti olla ilonpilaaja ja vakavoittaa tilanne.<br>\n\"Mitä luulette\", skakdi kysyi, \"miksi Paha Liiga viivästyttää Klaaniin hyökkäämistä?\"<br>\n<br>\n\"Ehkä ne tarvitsevat Veljeskunnan saarta johonkin?\" Umbra teorioi.<br>\n\"Totta, mutta niillä voi olla myös sisäistä kinaa\" Bladis jatkoi. \"Liskot ja lapionaaman palkkasoturit ovat liikkuneet Klaanin lähialueilla. Eiväthän ne yleensäkään pärjää keskenään, mutta tämä...\"<br>\n<br>\n\"Tämä mitä?\" Tawa kysyi kääntyen kohti Bladista.<br>\n<br>\n\"... tämä... oli uudenlaista. En ole aivan varma, mutta näytti kuin skakdit... olisivat yrittäneet orjuttaa zyglakeja.\"<br>\nSeinäkello tikitti, kun klaanilaiset jäivät pureskelemaan Bladiksen sanoja. Tohtori Kupe keskittyi Guardianin kyljen hoitamisen viimeistelemiseen. Lääkintä-Toa oli niin usein hoitamassa tärkeitä klaanilaishenkilöitä kesken vaikeiden aikojen, että hän sai kuulla paljon enemmän kuin halusikaan. Suurten asioiden kuunteleminen ja ajatteleminen oli miltei mahdotonta välttää. Vaitiolovelvollisuutensa lääkäri kuitenkin piti maailmanlopunkin edessä.<br>\n<br>\n\"Jo on sotku\", Paaco sanoi. Päänsä sisällä jumputtavasta jatkuvasta diskojumputusrytmistä huolimatta moderaattori pohti asioita monipuolisesti. \"Pohjoisesta etenee käärme. Sillä on viisi päätä, ja ne kaikki yrittävät syödä toisiaan.\"<br>\n\"Sieltä se naapurin runoilijapoika taas tulee\", Bladis hohotti. \"Pääsee vielä pitkälle.\"<br>\n\"Hei, keksin ihan itse\", Paaco sanoi hymyillen.<br>\nGuardian oli onnittelemassa Klaania siitä, että ainakin päitä oli vain viisi. Sitten hän muisti Zorak von Maxitrillian Arsteinin ja tämän kiinteän yhteyden Avden tuomaan uhkaan. Admin päätti pysyä hiljaa, mutta hänen nyrpeästä ilmeestään oli nähtävissä, että jokin matemaattinen kysymys kaipasi taas vastausta.<br>\n<br>\nKeskustelua jatkui vielä vartin ajan. Moderaattorit ja admin-kaksikko kävivät läpi kaikenlaista liittyen Klaanin nykytilanteeseen. Heistä kuitenkin tuntui, että vähemmän kiireisestä paperityöstä puhuminen oli parempi jättää toiselle illalle. Kun auringonlasku alkoi värjätä taivaanrantaa punaisen sävyillä ja kun Toa Kupe oli lopettanut Guardianin haavojen kanssa työskentelemisen, moderaattorinelikko päätti poistua verkkaisesti huoneesta. Adminit ja näiden lemmikki jäivät vielä istumaan hetkeksi auringonlaskun värjäämään toimistoon.<br>\n<br>\nTawa istui pöydällään rapsutellen Nöpöä, joka kuorsasi jo voimakkaasti. Guardian nojasi syvälle nojatuoliinsa ja piti käsiään ristissä. Skakdin katse harhaili ympäri huonetta.<br>\n<br>\n\"Mene nukkumaan\", Tawa sanoi vaitonaisesti.<br>\n\"Mene itse\", Guardian vastasi tottumuksesta.<br>\n<br>\nTawa haukotteli.<br>\n\"Liikaa ajateltavaa. En nukahtaisi.\"<br>\n<br>\n\"Se ei johdu vain tuosta, eihän\", Guardian kysyi.<br>\n<br>\n\"Ei\", Tawa myönsi. \"En ole pystynyt katsomaan auringonlaskuja samaan tapaan pommitusyön ja Arsteinin koneiden iskun jälkeen.\"<br>\n<br>\nSininen skakdi naksutteli sormiaan ja kokeili kylkeään. Se oli yhä arka, mutta Kupen käsittely oli auttanut. \"Kuule\", Guardian sanoi ja antoi Tawan odottaa hetken. \"Olen varma, että hän on kunnossa.\"<br>\n<br>\n\"Mhm\", Tawa vastasi nyökäten poissaolevana.<br>\nTawa ei varsinaisesti yllättynyt puheenaiheesta, sillä molemmat olivat ajatelleet sitä. Moderaattorien saapumista ennen Tawa oli kertonut kaiken tärkeimmän. Hän oli kertonut Visokin yhteydenotoista ja Snowien sisältä nauraneesta Avden parasiitista, jonka tuhoamisessa Visokki oli auttanut. Guardianille oli myös näytetty Visokin viestimät viisi petturikandidaattia.<br>\nJokin kertoi Guardianille, että viestiin ei ollut täysin luottamista. Hän ei halunnut sanoa sitä Tawalle.<br>\n<br>\n\"Kyllä hänet vielä löydetään\", Guardian sanoi ja tunsi puhuvansa ilmalle. \"Et voi asialle mitään nyt.\"<br>\n<br>\n\"Tämä palaveri...\" Tawa aloitti, mutta jäi vielä harkitsemaan sanojansa. \"Tämä muistutti minua siitä, mihin syöksykierteeseen kaikki on mennyt. Mutta minä murehdin eniten vain parasta ystävääni.\"<br>\nTawa huokaisi. \"Tällaista itsekkyyttä muka suureltakin johtajalta.\"<br>\n<br>\nGuardian nousi hitaasti ja varovaisesti Tawan toimistotuolilta. Kyljen kivut palasivat liikkuessa, mutta ne olivat lieventyneet.<br>\n\"Tiedätkö\", Guardian sanoi noustuaan kokonaan pystyyn. \"Voin olla vaikea ja harkitsematon, mutta kunnioitan sinua. En tottele sinua siksi, koska olet johtajani.\"<br>\n<br>\nTawa räpytteli silmiään hämmentyneenä.<br>\n<br>\n<br>\n\"Tottelen sinua siksi, koska olet ystävä\", Guardian sanoi. \"Hyvää yötä.\"<br>\n<br>\n<br>\nNiine sanoineen sininen skakdi käveli hitaasti kohti toimiston ovea. Tawa jäi tuijottelemaan horisontista lähestyvää yötä sanattomana.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1358,"creator":"The Snowman","timestamp":"2012-01-02T13:28:00.000Z","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Domek, Snowie ja Make vauhdissa olivat, tuloksena Klaanon-tekstit rapiat, joten ottakaapa lukuasennot jouhevat, nyt loppui Köyden hiljaisuudesta johtuvat napinat.</dd></dl>\n<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nYö oli laskeutunut Bio-Klaaniin. Suurin osa linnakkeesta oli kuitenkin yhä valaistu, ja muurien harjoilla ja torneissa voimakkaat valonheittimet odottivat päällekytkemistä mahdollisten vihollisten varalta. Partiot kulkivat ympäri linnaketta, ympäri tiluksia, ympäri lähiseutuja. Valvontakamerat tuijottivat elektronisilla silmillään vääjäämättä tärkeitä sijainteja. Viimeisimmät alisuoriutumiset vihollisen hyökätessä olivat nostaneet linnakkeen hälytystilan aivan uudelle tasolle.<br>\n<br>\nSiltikään se vanha kellari ei ollut valaistu, sitä ei partioitu eikä siellä ollut valvontakameroita. Se oli vain tyhjä, kiviseinäinen huone, jonka maalattia oli paksun pölykerroksen peitossa. Ainoa portaikon yläpäästä himmeänä kajastavan valon varassa havaittava asia koko huoneessa oli pyöreä kaivo. Ja nyt, ensimmäistä kertaa vuosiin, kenties vuosikymmeniin, tuo kaivo avattiin.<br>\n<br>\nSieltä kömpi esiin tummanpunainen, vankkarakenteinen matelija. Sitä seurasi muutama Zyglak lisää. Ja sitten taas lisää. Lopulta pimeydessä oli kokoontuneena hieman yli kaksikymmentä hyvin aseistautunutta liskosoturia.<br>\n”Hrum. Pääsimme ykköspesälle kohtaamatta lainkaan vartijoita, ansaa tai lukittua ovea, kuomaseni”, joukkion vanhimpiin kuuluva Olthal murahteli tyytyväisenä.<br>\n”Tämä on ihme, totta vie”, vastasi hänen hyvä ystävänsä ja ikätoverinsa Welsix.<br>\n<br>\nViimeisenä sisään kiipeävä, mustaan taisteluliiviin ja viittaan pukeutunut Alinnel loi kahteen turisijaan tyypillisen tuiman katseensa, ja pian kaikki odottivat täydessä hiljaisuudessa, mitä tapahtuisi seuraavaksi. He kääntyivät johtajansa puoleen.<br>\n<br>\nGuechex sytytti varustevyöltään kaivamansa soihdun ja katseli sen valossa ryhmäänsä. Siinä oli kokoelma hänen parhaita sotureitaan ja läheisimpiä ystäviään. Kaikkiin heistä hän luotti, ja Guechex tiesi heidän luottavan häneen. Punainen Zyglak nosti soihdun päänsä tasalle.<br>\n”Zyglakit-soturit”, hän aloitti äänellä, joka oli riittävän hiljainen, niin ettei se varmastikaan kuulunut huoneesta vievän pitkän portaikon yläpäähän, mutta riittävän voimakas kuulostaakseen vahvalta. ”Tämän ZMA:n kartta todella näytti meille tien: Ortonien tunneliverkosto ja Klaanin kellarit yhdistyvät tavalla, josta Klaanin väki ei tiedä. Minä tiedän, että osaa teistä tämä kaikki epäilyttää vieläkin. Tämä saattaa olla ansa. Heti tuosta portakosta noustessamme meidät saatetaan piirittää ja ottaa vangeiksi. Meidät saatetaan lävistää terin ja myrkyin, ja tehtävämme voi jäädä ikuiseen unohdukseen.”<br>\n<br>\nGuechex hengitti syvään muiden kuunnellessa täyden hiljaisuuden vallitessa.<br>\n<br>\n”Mutta emme anna sen haitata. Me emme anna sen haitata, koska emme muutakaan voi. Epäonnistumme, ja kansamme on mennyttä. Tämä on viimeinen tilaisuutemme lunastaa oikea paikkamme Allianssin riveissä, viimeinen tilaisuutemme näyttää, mihin Zyglakit pystyvät.”<br>\n<br>\nHän nosti soihdun korkeammalle, päänsä yläpuolelle.<br>\n<br>\n”Me emme tee tätä uudelle hyväntekijällemme. Me emme tee tätä oman kunniamme tähden. Me emme tee tätä Rhak'elakille. Me emme tee tätä Allianssille. Me teemme tämän Zyglakeille! Me teemme tämän omalla kansallemme, omille perheillemme, omalla verellemme!\"<br>\n<br>\nSeurasi hetken hiljaisuus, ainoastaan soihdun vaimea lepatus puhui kieltään. Sitten Guechex jatkoi: \"Nyt, kaikki tiedätte tehtävänne, alkakaa toimia!”<br>\n<br>\nMuiden liskosotureiden siirtyessä nopeasti mutta äänettömästi portaikkoon Guechex jäi puolisonsa kanssa kahden. Hän laski soihdun kaivonreunalle, ja Alinnel tarttui tätä lujasti käsistä. Vaikka Alinnel oli suurikokoinen, varmastikin Toaa päätä pidempi Zyglak-soturi, oli hän puolisonsa rinnalla siron näköinen. Guechexin jänteikäs, tummanpunaisen ja mustan värinen keho oli kaikilla Zyglak-mittapuilla suurimmasta päästä, ja hän oli ryhdikkäästi seistessään lähisaarten pisin liskosoturi. Kaksi hahmoa katsoivat toisiaan silmiin ääntäkään päästämättä. Alinnelilla ja Guechexilla oli samanväriset silmät, sama syvä jäänsini hohti kummankin katseessa. Heidät oltiinkin joskus, kauan sitten, tunnettu jääkatseisena kaksikkona. Pari oli ollut yhdessä pitempään kuin useimmat tohtivat muistella, ja vain harvat ja valitut tiesivät, kuinka he olivat kohdanneet. Yleinen oletus oli, että Alinnel ja Guechex puhuivat tästä vain ollessaan kahden. Nyt he eivät kuitenkaan sanoneet sanaakaan, uppoutuivat vain toistensa katseisiin muutamaksi pitkäksi sekunniksi.<br>\n<br>\nAlinnel nyökkäsi ja Guechex perässä. He irrottivat otteensa toisistaan ja lähtivät muiden sotureiden perään. Oli aika toimia, oli se kuinka kivuliasta hyvänsä.<br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="250" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/o-c2yC703yw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/o-c2yC703yw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nToa Vakai käveli miekka vyöllään halki Klaanin maanalaisia kerroksia. Kaulassaan Toalla roikkui valokiviriipus, joka valaisi hänen askeleensa niilläkin alueilla, jotka olivat syvällä maan alla ja vailla kunnollista valaistusta. Vakai oli klaanilainen, joka oli sotatilan puhjettua tahtonut auttaa järjestöään. Siksipä hän nyt vaelsi pohjakerroksia vartioiden, valmiina toimintaan ystäviensä puolesta.<br>\n<br>\nToa Vakai katseli ympärilleen kolkossa käytävässä. Se oli yllättävän korkea, kivilattiasta kattoon oli varmasti ainakin seitsemän metriä. Seinän vierellä kulki pylväsrivistö, joka näytti kuin se olisi tuotu sinne jostain muualta varastoon. Tolpat oli kaiverrettu kauniisti, ja ilmeisesti kertoivat tarinaa, josta ei kuitenkaan ottanut selvää Matoralais-aakkosten kadotessa korkeuden pimeyteen.<br>\n<br>\n<em>Kuinkahan moni klaanilainen edes tietää tämän hallin olemassaolosta,</em> Vakai mietti mielessään. <em>Onhan tämä aika erilaista kuin vaikkapa ensimmäinen näkemäni asia täällä...</em><br>\n<br>\nVakai palautui mielessään takaisin siihen kauniiseen iltaan. Pitkä merimatka oli takana, ja hän astui puiselle laiturille. Miellyttävän satama-alueen takaa alkoi toisaalla metsää, toisaalla suuren linnakkeen suojaama kaupunki.<br>\n<br>\n<em>Uusi kotini,</em> hän oli ajatellut. Ilta-auringon säteiden valaistessa monet Bio-Klaanin linnakkeen torneista, ikkunoista ja sinivalkoisista viirestä näky oli ollut pikkusaaren Toalle ällistyttävä. Hän muisti vieläkin sinisen Ussalin heiluvan tuulessa valkoisella pohjalla purppuraa iltataivasta vasten.<br>\n<br>\nNyt hän vaelsi kellareissa ja näki oman verensä violetiksi värjäämän terän tunkeutuvan vatsansa läpi. Vakai yritti huutaa kivusta, mutta äänen sijaan suusta pulpahti ulos lisää verta. Hän huomasi nousevansa ilmaan, ja äkkäsi pian tuijottavansa Zyglakia suoraan jäänsinisiin silmiin.<br>\n<br>\nPylvään yläpäähän kyntensä upottaneen liskosoturin ja tämän väkevän hännän ilmaan nostaneen Toan kasvot olivat toisistaan vain muutaman senttimetrin päässä. Ja tämä naaras-Zyglakin vakava ilme jäi Vakain viimeiseksi näyksi klaanilaisena. Ei uljaita torneja, ei sinistä Ussalia purppuraa taivasta vasten, ainoastaan jäänsinisten silmien herkeämätön tuijotus.<br>\n<br>\n”Se lakkasi hengittämästä”, Alinnel ilmoitti päästäessään ruumiin valahtamaan hännästään maahan.<br>\n”Vaikuttavaa, täysin ääntentä”, yksi ryhmän nuoremmista Zyglakeista ihaili.<br>\n”Oikeastaan uskomattoman yksinkertaista. Kun keuhkot ovat riekaleina, apua on vaikea huutaa. Nyt, hiljaa.”<br>\n<br>\nMuutkin liskosoturit laskeutuivat pylväiköstä. Ryhmän tarkka-aistsimpana tunnettu Vasell sulki silmänsä ja kuulosteli ja veti muutaman kerran sieraimiinsa ilmaa. Hetken täydellisen vaitonaisuuden jälkeen hän nyökkäsi, ja Cuechex viittoi tarkoin käsimerkein muita seuraamaan käytävää pitkin.<br>\n<br>\n–<br>\n<br>\nValtavan monitoriparven keisari Paaco oli ymmällään. Muutama valvontakameroiden kuvaa näyttävistä näytöistä oli vaihtanut lumisadeohjelmistoon, eikä moinen käynyt lainkaan päinsä.<br>\n<br>\n<em>Nyt eivät ole kaikki pellet kanootissa. Aika kutsua remonttireiskat apuun.</em><br>\n<br>\n–<br>\n<br>\nGuechex irrotti paksun, kaarevan heittoveitsensä irti seinästä valvontakameransäpäleiden keskeltä. Sotureiden oli ollut pakko siirtyä käyttämään hiljaisempia aseita Welsixin ja Olthalin vanhojen kivääreiden sijaan lähestyttäessä Klaanin tarkemmin vartioituja alueita. Ei ollut varaa päästää yhtään ylimääräistä ääntä. Nyt he olivat jo maan yläpuolisissa kerroksissa, eikä Admineiden tiloihin ollut enää juurikaan matkaa.<br>\n<br>\nKaikki oli sujunut suunnitelman puitteissa. Kukaan kolmesta kohdatusta klaanilaisesta ei ollut ehtinyt tehdä hälytystä, ja tapot olivat olleet siistejä ja hiljaisia. Soturit olivat jakaantuneet vartioimaan määrättyjä sektoreita, ydinjoukossa oli jäljellä vielä kaksitoista Zyglakia. Yli kaksinkertainen määrä harjaantuineita sotureita kukistamaan kaikista vaarallisimmankin vastustajan.<br>\n<br>\n”Hei, mitä täällä t-” ehti nurkan takaa ilmestynyt Matoralainen ihmetellä, ennen kuin hänen päänsä oli irti muusta ruumiista. Eloton hahmo lysähti maahan samalla, kun Matoralaisen kädestä pudonneen työkalupakin sisältö levisi käytävän siniselle matolle. Kukaan ei ollut ehtinyt nähdä Vasellin edes kiskaisevan katanaa vyöltään.<br>\n<br>\nNurkan takana oli kuitenkin toinenkin hahmo, ja tämä oli huomattavasti suurempi. Vortixx. Pyöreällä kypärällä päänsä peittävä vartija oli jo toisella kädellään nappaamassa radiopuhelinta vyöltä huomatessaan tilanteen. Hän torjui Vasellin ällistyttävän nopean katanahyökkäyksen, mutta ei ehtinyt mitään Alinnelin keihäälle, joka iskeytyi hänen vatsaansa. Pian Vortixxkin oli päätä vailla.<br>\n<br>\n”Jarp? Ferra? Oletteko siellä?” ihmetteli edesmenneen Vortixxin radiopuhelimesta kuuluva ääni. ”Haloo?”<br>\n<br>\n”Klaanilaiset eivät ole tyhmiä, he huomaavat äkkiä, mitä on tekeillä. Jo kaksi kertaa liittoumamme muodostumisen jälkeen olemme onnistuneet yllättämään heidät. He ovat varmasti jo oppineet, että vaikka Allianssilla on numerot puolellaan, emme välttämättä hyökkää voimalla. Tulemme yön turvin. Joten vastassa on äärimmäisen tiukat turvatoimet, joista selviämme vain äärimmäisen harkitulla toiminnalla.”, Guechex johti joukkojaan, ja neljätoista Zyglakia lähtivät paikalta ääneti, jättäen jälkeensä kaksi entistä klaanilaista.<br>\n<br>\n<strong>Bio Klaanin Tyrmä</strong><br>\n<br>\n<span style=\"font-family:impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">”Ilmoitus: Neiti Sheelika. Tulimme hakemaan teidät”</span></span><br>\nTuttu mekaaninen ääni kuului Nais-Toan korvissa. Sheelika nosti päänsä äänen alkuperän suuntaan, sellin ovea päin.<br>\nFeterra seisoi sellin edessä. Metalliolento repi kalterit vaivattomasti irti. Toa itse ei tiennyt pitäisikö reagoida riemuitsevasti vapaudesta vai vihaisesti myöhästymisestä. Oikeastaan, hän ei edes tiennyt pitäisikö reagoida kummallakaan tavalla, vaan tuli sellistä ulos hiljaisesti. Feterra mursi Sheelikan käsiraudat, mikä tuntui Toasta suurelta helpotukselta.<br>\n”HEI! Mitä luulet tekeväsi!?” Kova ääninen huuto kuului heidän takaa. SUPER Toa Santor oli huomannut heidät, mutta ennen kuin hän itse ehti tehdä mitään, metalliolento iski kouransa Toan kasvoihin ja tarttui lopuilla kädellä hänen käsivarsiin.<br>\n”Älä tapa häntä”, Sheelika pyyteli Feterraa, joka ei edes vilkaissut häntä tämän puhuessa.<br>\n<em>”Tottele neitiä. Älä tapa Toaa.”</em><br>\nMetalliolento läimäytti voimakkaasti Santorin pään seinää vasten, joka ei ollut tarpeeksi tappaakseen häntä mutta oli tarpeeksi kolkatakseen hänet tajuttomaksi. Sheelika katsoi hieman tympeänä olennon luomaa jälkeä. <br>\n”Entä muut tyrmänvartijat?”<br>\n<span style=\"font-family:impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">”Vastaus: Vartijat eivät ole huomanneet.”</span></span>, Feterra vastasi yhtä tunteettomasti katsoessaan Nais-Toaa. <span style=\"font-family:impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">”Kehotus: Seuraa.”</span></span><br>\nToa-nainen vilkaisi hetken selliinsä ja seurasi Feterran kanssa pois. Lähtiessään hän kuuli hillityn naurun kaikuvan yhdestä sellistä, mutta päätti olla huomaamatta sitä. Nauru alkoi kuulua yhä vain kovemmin.<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">””</span></span><br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nKauempana muista joukoista, kaksi Zyglak-vanhusta pitivät vartiota sovitussa sektorissa Vasellin kanssa, varmuuden vuoksi. Heidät oli määrätty eliminoimaan kaikki silmiinnäkijät, jotteivät moiset herättäisi Klaanin huomiota ja pilaisi koko operaatiota.<br>\n<br>\n”Hei, tuolla säntää yksi”, yksi Zyglak-vanhuksista, Olthal, huomautti toveriaan Welsixiä. Kauempana heistä juoksi hädissään matoralainen kaupunginvartija. Zyglak-vanhus tähtäsi kiväärinsä ja ampui heti pakenevan vartijan. Kiväärin ääni oli hiljennetty, mutta silti perin kuuluva.<br>\n”Veijari ehti melkein livistää”, Olthal sanoi rennolla äänellä.<br>\n”Kovin, alanko tulla vanhaksi?” Welsix vastasi virittäessään kivääriään. <br>\n”Naurettavaa, vanha kuoma. Nuoruuden tarmo ei koskaan kuole”, Olthal hymähti mukavasti. Welsix hymähti hänen kanssa. <br>\nVanhusten naurehdellessaan nais-Zyglak saapui heidän taakse vihaisesti.<br>\n”Mitä te teette? Joku olisi voinut kuulla tuon!” Vasell paasasi tarpeeksi hiljaisesti mutta silti kuuluvasti vanhuksia päin.<br>\n”Noh noh, rauhoitu nyt Vasell-rakas”, Welsix vastasi keveästi. ”Olemme pahoillamme”<br>\n”Niin. Me kaikki teemme virheitä”, Olthal lisäsi perään.<br>\nVasell yritti koota yhtenäisiä virkkeitä kuinka paljon vanhusten keveä asenne olisi tuomita koko operaation, puhumattakaan siitä kuinka raivostuttava vanhusten keveä asenne yleisesti on, mutta päätti hallita raivonsa ja jättää sen tälläkin kertaa myöhemmäksi.<br>\n”Älkää toistako tätä uudelleen”, Vasell puhui hampaittensa lävitse.<br>\n”Ei tietenkään. Emmehämme koskaan toistele virheitämme”, Olthal vastasi iloisesti. Vasell alkoi katua päätöstään, kuten oli tapana tapahtua.<br>\n<br>\nYhtäkkiä, Zyglakien takaa päin hyppäsi miekkaa heilutteleva Selakhilaani.<br>\n”Klaanin puolesta ELÄKÖ-”, ennen kuin Selakhilaani ehti edes iskeä, hänen kehonsa putosi maahan kahtena osana. Vasell viskoi tyyneesti veren pois katanastaan ja sen laittoi takaisin huotraansa. <br>\n”Hetkinen, missä Gorix on”, Vasell kysyi Zyglak vanhuksilta katsellessaan ympärilleen.<br>\n”Gorix?”, Olthal toisti perässä hieman typertyneen kuuloisena. <br>\n”Poika on varmaan lähtenyt hipsumaan muualle”, Welsix vastasi. ”Nuoret ovat aina niin tarmokkaita ja energisiä”.<br>\n”Mitä”, Vasell vastasi yhdellä, täysin tilanteeseen sopivalla sanalla.<br>\n<br>\n**<br>\n<br>\nYön keskellä kaupunginvartija Jutap marssi ylpeästi Klaanin Tornin sillalla, joka oli yhteydessä useisiin rakennuksiin jotka oli rakennettu sen lähelle, kuten sairaalat, Klaanilaisten asumukset ja muut välttämättömät laitokset. Häntä, toisin kuin muita kaupunginvartijoita, ei yhtään harmittanut hänen äkkiseltään määrätty yövuoronsa. Jutap oli oikeastaan hyvin iloinen siitä, että sai viimein omaa aikaa jota hän ei olisi saanut tyttöystävältään, vaikka se olisikin tuntien pituinen yritys pysyä onnistuneesti hereillä. Steltinpeikko oli häviöllä tässä taistelussa.<br>\n<br>\nAinakin kunnes hän kuuli yhtäkkiä ääniä takaansa. Hän ei kyennyt määrittämään, mikä kyseinen ääni oli, mutta se auttoi häntä viimein keskittymään muuhun kuin nukahtamiseen. Kaupunginvartija kääntyi katsomaan taakse, mutta ei nähnyt mitään muuta kuin sillan reunaa. Jutap käveli pari askelta ja katsoi sillalta alas. Jutapia oli aina hieman vaivannut korkeanpaikankammo, joten hän lopetti tarkistuksen melkein heti ja jatkoi partioimistaan, arvelleen vain kuulleensa harhoja.<br>\nJutap päätti alkaa kehittellä omia teorioita mikä seuraavan <em>Huudon Vaeltajan</em>-kirjan suuri juonenkäänne tulisi olemaan.<br>\nJutapin marssiessa pois, liskomainen siluetti kiipesi sillan alta kaiteelle ja astui tyyneesti pinnalle ilman, että Steltinpeikko huomasi. Se oli Zyglak. Toiset kaksi Zyglakia kiipesivät sillan päälle hänen takanaan.<br>\nZyglak teki muutamia käsimerkkejä tovereilleen. He eivät saaneet herättää liian paljon huomiota. Zyglak otti miekkansa esiin ja hiipi nopeasti mutta rauhallisesti Steltinpeikon taakse.<br>\n<em>”Zozo jigozu n risu”</em>.<br>\nJutap katsoi taakseensa. Terävä nuoli osui Zyglakin asetta pitävään käteensä. Zyglak yritti kestää osuman, mutta silti valitti kivusta. Jutap kaatui selälleen peloissaan.<br>\nKauempana heidän takana, vaaleanpunainen Toa oli ampunut jousella suoraan Zyglakiin estäen hänen murhayrityksensä. Toa otti toisen nuolen ja tähtäsi sitä uudestaan Zyglakeja kohti.<br>\n<em>Zase zo musezando!</em> Zyglak-soturi käski tovereitaan, kunnes toinen nuoli osui hänen rintakehäänsä surmaten hänet. Muut Zyglakit juoksivat aseet kädessään Toaa kohti, joka viritti jousensa ampumavalmiiksi.<br>\n”Seis siihen paikkaan!” äänen Toa hyppäsi nais-Toan ylitse suoraan Zyglakien eteen, riisuen heidät aseista kirveensä heilautuksella.<br>\n”Kyberi!” nais-Toa vastasi ilahtuneesti äänen Toan yhtäkkiseen saapumiseen. <br>\n”Terve sinullekin, GT”, äänen Toa vastasi yhtä uljaasti. Zyglakit ottivat veitsensä esiin ja hyökkäsivät Kyberiin päin. Silloin äänen Toa otti kirveensä kainaloon ja alkoi soittamaan sen kieliä. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="250" height="27"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/reowGWAzpkM/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/reowGWAzpkM"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/reowGWAzpkM/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/reowGWAzpkM"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" width="250" height="27" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nZyglakit juurruttivat jalkakyntensä siltaan ja yrittivät pysyä pystyssä Toan ääniaalloissa. Kirves-kitaran kuuluva ääni ei auttanut heidän tilannettaan yhtään. Toan soitto vain kiihtyi ja koveni, täten myös ääniaalloista tuli paljon vahvempia. Ennen kuin he itse huomasivatkaan, Zyglakit eivät enää seisoneetkaan sillan päällä.<br>\nKyberi lopetti soittonsa ja laski kirveensä alas. GT ryntäsi yhä maassa makaavan kaupunginvartijan luokse.<br>\n”Onko kaikki hyvin?” Toa nainen kysyi.<br>\n”Zy-Zyglakeja”, Jutapin sydän pamppaili kovasti, vaikka vaara oli ohi. ”Klaani. Klaania on varoitettava!”<br>\n”Ei hätää, poju”, Kyberi vastasi rauhoittavasti hikoilevalle Steltinpeikolle. ”Jos tuo ei herättänyt huomiota, niin ei sitten mikään.”<br>\nÄänen Toan lopetettua heidän takanaan tornin seinään räjähti yhtäkkiä aukko kaataen heidät hätkähdyksessä. Aukon läpi lensi sylinterimäinen olento ja Toa. Ainoastaan GT ehti nähdä keitä ne olivat, ennen kuin ne katosivat nopeasti pois.<br>\n”Okei”, äänen Toa nousi hitaasti jaloilleen kaupunginvartijan kanssa, ”perun sanani”.<br>\nMutta GT pysyi yhä maassa ja vain katseli olennon ja Toan suuntaan.<br>\n”Sheelika”, Toa-nainen kuiskasi itselleen. <br>\n<br>\n<strong>Klaanin sairaalahuone</strong><br>\n<br>\nValkoteemainen yksiösairaalahuone oli lähes pimeä. Ainoa valonlähde oli ikkunasta kajastava vaimea, pimeyden värjäämien pilvien takaa loistava kuun valo. Make aukaisi taas silmiään. Uni ei tullut. Huolimatta siitä, että viime aikojen tutkimusrumba oli ollut rankkaa, Make ei ollut juurikaan väsynyt. Tiputushoidot oli lopetettu tänään. Viereisellä pöydällä lepäsi litteällä lautasella hämyä, kaurapuuromaista soossia, aisaparinaan lasillinen mahdollisesti lämmennyttä vettä. Muutama mitä sievin postikortti sekä ruukku muutamine kukkineen seisoi samaisella pöydällä.<br>\n<br>\nMake työnsi mukavan peiton pois päältään, nostaen päänsä tyynyltä. Hitaasti hän nousi istuma-asentoon. Make hieraisi vasenta silmäänsä. Kumpikaan silmistä ei ollut väsynyt juuri nimeksikään. <em>Hittolainen</em>... Make loi katseensa jälleen vasemmalla olevalle pöydälle. Monissa korteissa toivoteltiin jaksamista ja voimia. Yhdessä niistä taas oli jokin maininta sotavangista. Hetkessä pieni ahdistus ja tuskaisuus riipivät Maken elimistöä. Pommi-iskun aikaiset tapahtumat olivat edelleen epäselkeitä hänen päässään.<br>\n<br>\nMake muisti kuitenkin, mitä oli viimeksi ahdistuneena yöllä tehnyt. Hän heilautti jalkansa sängyn reunalle. Hitaasti, sekä hieman heikon oloisesti Make nousi pystyyn. Hän tunsi valtavan painon ja alavatsakivun tunteen tunkeutuvan hermostoihinsa. Kävely kuitenkin luonnistui.<br>\n<br>\n<strong>Käytävä</strong><br>\n<br>\nTyylikkäin tauluin, huonekaluin sekä asein koristeltu vasemmanpuoleinen seinä jatkui kantamattoman tuntuisesti. Oikea seinä oli omistettu massiivisille ikkunoille. Ovia ei juuri ollut. Make asteli rauhallisesti syvänpunaisen karvamaton päällä. Se tuntui mukavalta jalkapohjissa. Jokaisella askeleellaan Make jyysti kangasta hieman varpaanpäillään. Häntä hymyilytti. Pieni kävely osoittautui hienoksi tavaksi <br>\n<br>\nMaken ajatukset katkaisi kauempaa yleensä niin yksinäisestä käytävästä kuuluvat askelten äänet. Make pysähtyi siihen paikkaan. Hän kuulosteli niin tarkkaan kuin pystyi. <br>\n<em>Yksi hahmo. Kaksi jalkaa. Kaksi muuta mahdollista äänen aiheuttajaa. Luultavasti raahausta.</em><br>\nRahin kuulo oli tällaisissa tilanteissa hyvinkin tarpeen. ”Mahdollisesti joku muukin pienellä jaloittelulla. Tai yövartija, kenties.” Ääni tuntui lähestyvän. Kolmivarpainen jalka astui esiin hämäristä. Sitä seurasi pian pitkä, vaalea... nokka? Maken silmät suurenivat. Teräpäistä, pitkää keihästä kantava linnun ja liskon risteytystä muistuttava olento asteli ikkunoiden heikkoon valonkajoon pimeästä käytävästä. Ikäväkseen moderaattori tunnisti sen. Zyglak... Mitä se täällä teki? Miten se pääsi tänne? Maken päähän tulvi kysymyksiä. Zyglakin ottaessa muutaman askeleen eteen Make puolestaan perääntyi. Pian olento erottui valkoisessa kuunvalossa kaikessa komeudessaan.<br>\n<br>\nMaken suu aukesi. Tämä oli paha. Tosi paha. Hänen oli päästävä tekemään hälytys. Zyglak ei varmaankaan ollut yksin. Kuitenkin tarpeeksi monen vahvan Klaanilaisen avulla ne varmasti voitettaisiin. Moden ajatukset katkesivat siihen paikkaan hänen huomattuaan, mitä Zyglak raahasi mukanaan. Olennon oikean käden sormet olivat kietoutuneet tiukasti vatsa maahan päin rehottavan Matoranin ympärille. Maken suu sekä silmät aukenivat miltei äärimmäisiin mittoihin. Zyglak huomasi tämän. *PLÄTS* Veltostunut, tuore Onu-Matoranin ruumis lässähti kiviselle lattialle. Sen alle muodostui nopeasti tumma lammikko. Maken jäsenet tärisivät. Pieni, viaton Matoran...<br>\n<br>\nMode siirsi hitaasti katseensa takaisin Zyglakiin. Se aukaisi suunsa, mutisten ilmeisesti jotain omalla kielellään. Tästä Make ei kuitenkaan ymmärtänyt tuon taivaallista. Ainoa, mikä hänen mielessään pyöri, oli raivo... Maken teki mieli asettaa suunsa niin rumaan irvistykseen kun hän vain pystyi... Moden kummankin käden neljä sormea puristuivat tiukasti kiemurassa toisiaan vasten, muodostaen tehokkaat nyrkit. Millä oikeudella tuo rumilus hiipi linnakkeeseen surmaamaan viattomia pikku piipertäjiä? Maken hengitys kiihtyi kiihtymistään. Itsehillintä katosi...<br>\n<br>\nMode aloitti raivokkaan ryntäyksen tunkeilijaa kohti. Nyrkit peittyivät liekkeihin. Make heilautti oikean kätensä taakse ja eteen. Seuraavalla hetkellä Make tulisi katumaan siirtoaan... Zyglakin kämmen oli ottanut iskun vastaan vaivattomasti. Maken raivo ja kiihtymys vaihtuivat hätäännykseen ja oman typeryyden tajuamiseen. Hän ei kuitenkaan luovuttaisi helpolla. Kahden tulisen nyrkin iskusarja ei kuitenkaan pärjännyt mahtavalle Zyglakille, tämän torjuessa jokaisen iskun melkein nyhdellä kädellä. Olennon sormet takertuivat Maken olkapäähän. <br>\n<br>\nModeraattori kohosi ilmaan, ei tosin omasta tahdostaan. Mikäli Zyglak olisi ollut jonkinlainen salainen agnetti, tätä olisi voinut varmaan pitää jonkinlaisena nukutusotteena. Ainakin Make toivoi että hän olisi jäänyt nukkumaan... Zyglak vetäisi vaimeasti sätkivän Klaanilaisen itsensä tykö. Moderaattoria pidellyt käsi heilahti pian voimakkaasti ja nopeasti takaisin eteen, vapauttaen tämän otteestaan. Make ei onnistunut vältäämään kierähdystä selkänsä kautta. Puolirahi nousi neljälle raajalle välttääkseen liikkeen toistumisen.<br>\n<br>\nVaroittamatta Zyglaksoturi ryntäsi hetkessä Makea kohti. Tuuhea matto peitti askelten äänet. Make ehti hätkähtää ennen kuin refleksinomaisesti tarttui viereiseen ötökkämehua juovaa tapiiria esittävään tauluun, heittäen sen olentoa kohti. Zyglak löi kuvan tehokkaasti kahtia terällään. Pian se seisoi sopivalla iskuetäisyydellä. Niin läheltä Zyglakin keihäs näytti jo epämiellyttävän kookkaalta. Make väisti täpärästi päänsä halkeamisen vikkelällä sukelluksella Zyglakin vasemmalle puolelle. Kipuaalto säteili välittömästi hänen vatsansa läpi. Tilaa ei helpottanut se, että Zyglak potkaisi häntä kylkeen.<br>\n<br>\nOlento suoritti nopean käännähdyksen keihäs ojossa. Make avasi nopeasti siipensä liitäen pois keihään tieltä. Zyglakin nopea häntä kuitenkin ehti tarrautua hänen nilkkaansa. Zyglak pyörähti uudelleen, heittäen tämän kiviseen seinään. Kaikki taulut ja koriste-esineet tipahtivat maahan pienen matkan säteellä itsensä Maken tavoin. Klaanilainen tunsi kuinka hänen toinen siipensä venähti. Zyglak lähestyi modea, nostaen keihäänsä ylös. Make noukki seinällä levänneen suuren sapelin käteensä. Zyglak hämmästyi Klaanilaisen tilaan verrattuna melko voimakkaasta ja nopeasta torjunnasta. Make joutui tukemaan miekkaansa lappeen kautta välttäkseen kummankin aseen työntymisen muutamaa senttiä alaspäin, rintakehäänsä. Katse Zyglakin silmissä oli tulinen. <br>\n<br>\nMake aprikoi. Hänen rintakehäänsä pisteli. Jotain selkeästi pyrki ulos. Moderaattori nielaisi vaimeasti mutta täpärästi muutaman kerran. Hänen oli jotenkin selviydyttävä tilanteesta. Make tarttui läheisimpään esineeseen varpaillaan niin lujaa kuin pystyi, ponnistaen alavartalollaan ja koukistaen jalkansa. Kankaasta tehty taulu iskeytyi Zyglakin nokan läpi. Olento perääntyi häkeltyneen, sallien Maken nousta pystyyn. Hän piteli myllertävää vatsaansa. \"<em>Älä petä minua nyt...</em>\"<br>\n<br>\nZyglakilla ei ollut aikaa yrittää irrottaa taulua. Silmäkulmastaan se näki Maken yrittävän iskeä. Jokainen miekanisku ohjattiin sivuun propellin tavoin pyörivän keihään toimesta. Taitava Zyglak suoritti nopean heilautusliikkeen, riisuen Klaanilaisen aseista. Make alkoi perääntyä vastustajan repiessä taulun pois näkökentästään. Zyglak katsoi häntä erittäin vihastuneesti, juosten pian jälleen tätä kohti. Hätäinen Klaanilainen poimi metallein kehystetyn maalauksen maasta. Metalli kesti hyvin terän osuman. Tilannetta kesti hetken ennen Maken kompastuttua yhteen maassa makaavista esineistä. <br>\n<br>\nZyglak yritti käyttää tilannetta hyväkseen, Maken kuitenkin saaden täpärästi torjuttua lyönnit. Hänen otteensa maalauksesta ei kuitenkaan pitänyt, ja Zyglak heitti taulun suoraan ulkoseinän suureen lasiin, joka täyttyi halkeamilla. Moderaattori ikään kuin ponnahti lasin pinnasta kohti lattiaa käsiensä varassa. Raajakkeet tärisivät kuin vimmatut.<br>\n<br>\nOlento valmistautui lopetusiksuun, saaden kuitenkin Maken suusta syöksemän liekkisuihkun päälleen. Make tiesi otusten olevan voimilleen immuuni, tehden siksi liekistä niin kirkkaan kuin pystyi. Zyglak heittäytyi poispäin hieroen tuskastunena silmiään. Mode nousi pystyyn yrittääkseen suoraa hyökkäystä. Zyglak huomasi hämäyksensä toimineen, iskien Makea keihäänsä tylpällä alapäällä suoraan vatsaan. Make päästi tuskastuneen huudahduksen, joutien pian Zyglakin hännän iskun kohteeksi. Moderaattori lennähti muutaman metrin päähän Zyglakista.<br>\n<br>\nVoivotteleva ja yökkivä Make kääntyi lattialla kyljelleen. <br>\n\"GYAAAAHRRGHHH.\" Maken tuskastunut yökkäily kaikui käytävässä jonkin matkaa. Hänen kielensä roikkui suun ulkopuolella hieman häiritsevän pitkänä. Varoittamatta Zyglak heilautti häntänsä oikean puolensa ohitse. Uloke kietoutui tiukasti moden niskan ja leuan ympärille. Zyglak nosti Maken hiljalleen ylös. Make tunsi näkönsä hieman hämärtyvän. <br>\n\"Gaigo n zododa, Toa?\"<br>\nMake ei edelleenkään osannut tulkita Zyglakin sanoja. Epätoivoissaan Make avasi suunsa mahdollisimman avonaiseksi, iskien pian hampaansa Zyglakin hännän nahkaan. Olento päästi närkästyneen, vaimean rääkäisyn. Zyglak heilahti näyttävästi ympäri, viskaten moden pois otteestaan suoraan viereiseen ikkunalasiin. Kestävä, paksu, koristeikas ikkuna antoi periksi.<br>\n<br>\nMelko lyhyen putoamismatkan jälkeen Make mätkähti vatsalleen ruohikkoiseen maahan. Zyglakin jalat tömähtivät parisen metriä hänen taakseen. Olento asteli muutamalla askeleella tämän luo. <br>\n\"Gazadan zigozu, guzogi Toa zi padagi n zago zo jazu\", Zyglak puhui omalla kielellään hyvin pöyhkeästi.<br>\nMake yritti nousta punnerrusmaisesti pystyyn, minkä Zyglak kuitenkin esti tallaten moden selälle.<br>\n\"Gosepagazadagu risu gagigo zorondozasuzegogu.\"<br>\nLievä viuhahduksen ääni kantoi ilmassa Zyglakin asettaessa aseensa kärki alaspäin. <br>\n<br>\nMake katsoi eteensä. Kolme Zyglakia aseineen katsoi häntä yllättyneenä. Yksi sirompi, kaksi vankempaa ja miltei vanhentuneempaa katanoineen ja kivääreineen. Paikalla oli myös Matoranin ruumis. Maken tunteet olivat ristiriitaiset. Yhtäaikaista ahdistusta, raivoa, katkeruutta ja pelkoa. Pienet, vaittomat matoranit. Tapettu julmien, piittaamattomien olentojen toimesta. Eikä kukaan linnakkeessa huomannut. Tällä menolla nuo pirut aiheuttaisivat paljon, paljon enemmän vahinkoa. Hittolainen. Jos hänellä vain olisi ollut kylliksi voimaa, hän olisi repinyt nuo olennot kappaleiksi. Maken pää tuntui hetkessä raskaalta kuin kivi. Klaanilaisen väsyneet kaulanikamat antoivat periksi. Hän tunsi tajuntansa himmenevän...<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://img844.imageshack.us/img844/5266/lolmake.png\"><br>\n<br>\n<em>Syvä kihelmöivä tunne kulkee aaltomaisesti pitkin ruohikolla makaavan Klaanilaisen velttoa kehoa. Kaikkialla on pimeää. Tumma, suuri liskomainen olento makaa keskellä loputonta tyhjyyttä. Se avaa syvän punaisina kiiluvat silmänsä. Tyytyväisyyttä ilmaiseva murina muuttuu yhä matalammaksi ja matalammaksi...<br>\n<br>\nAika lähteä liikkeelle...</em> <br>\n<br>\nZyglak oli valmis viimeistelemään työnsä. Hitaasti maassa makaana Klaanilainen kuitenkin tarttui sormillaan olennon kylkensä viereen asettamaa toista jalkaa. Zyglak hymähti tajutessaan moden sinnittelevän yhä. Olento yllättyi uhrinsa kääntyäen hitaasti katsomaan tätä oransipupillisilla, viirumaisilla silmillään. Klaanilainen irvisti. Hetkessä punaisista sormista ilmestyvät kynnet upposivat Zyglakin jalkaan. Klaanilaisen käsi syttyi palamaan. Kirkuva Zyglak riuhtaisi jalkansa irti, perääntyen leikehtivän moden viereltä. Kaksi vanhempaa yksilöä osoitti Klaanilaista kivääreillään. Syvän karjahduksen säestämänä mode ympäröi lähimaastonsa syvänoransseilla lieskoilla. <br>\n<br>\nYhdenkään sisäpihaa ympäröivän ikkunan taakse ei kuitenkaan syttynyt huomiosta kertovaa valoa, alue oli Bio-Klaanin hiljaisimpia.<br>\n<br>\nPitkä naiszyglak kielsi lajitovereitaan laukaisemasta aseitaan. Laukausten äänet herättäisivät varmasti entistä enemmän huomiota. Nelikko piti katseensa roihuavassa liekkimassassa. Vihertävä ruohikko suorastaan paloi pystyyn. <br>\n<br>\nOranssipunaisten liekkien keskellä, olento nousi hitaasti mutta varmasti seisomaan. Muttei suinkaan pystyyn. Sen keho raksui, natisi ja nyki jäseneineen kaikkineen. Eturaajojen sormet irtosivat hetkellisesti palaneen maan alta paljastuneesta mullasta. Kynnet pitenivät kaartuen alaspäin sirppien tavoin. Piikkimäiset, käyrät ulokkeet työntyivät esiin kyynärvarsista. Olennon hengitys seisahtui hetkeksi kokonaan sen pään alkaessa heilua hetken holtittomasti suun päästämien älähdysten ja murahdusten saattelemana.<br>\n<br>\nHitaasti liekkipatsas alkoi hälvetä. Petomainen, neljälle raajalle noussut, kuuluvasti ja syvään hengittävä olento paljastui sen keskeltä. Sen keho hehkui tummanpunaisen ja oranssin niin tummissa kuin kirkkaammissakin sävyissä. Pedon kurkussa ja vastassa oli jaokkeisia muotoja. Paksuja, piikkejä muistuttavia panssarimaisia ulokkeita työntyi esiin sen olkapäistä, kyynärvarsista, sekä muutamista muista kehonosista. Suomuja oli siellä täällä. Pupillit eivät erottuneet oransseina hehkuvien silmien seasta. <br>\n<br>\nTästä seikasta huolimatta Zyglak pysti tuntemaan otuksen katsovat suoraan sen silmiin, vihaisesti... Otus raotti suutaan paljastaen terävät, hienossa rivissä seisovat hampaansa. Sen levitetyt, hieman repalaituneet siivet pyyhkäisivät viimeisetkin liekinrippeet kuin ilmaan, taittuen pian tiukasti kiinni sen selkään sateenvarjon lailla. Kuuluva, möreä karjunta kiiti halki taivaan.<br>\n<br>\nOlento seisoi kyyristyneenä paikallaan, eturaajat vain muutamia senttiä maasta. Yksi vanhemmista Zyglakeista tähtäsi kiväärinsä groteskia otusta päin, mutta hänen viereinen nais-Zyglak esti hänet.<br>\n<em>”Padazi za juu zitsuide gazada zazi tsudaesuza?!”</em><br>\n<br>\nNuorempi Zyglak ryntäsi petoa kohti, välittämättä tämän groteskista ulkomuodosta. Ainoa mitä häntä kiinosti oli voiton kunnia. Kynnet viilsivät nuoren Zyglakin rintakehän läpi ennen kuin tämä ehti edes osua. Zyglak kavahti kivusta, mutta yritti kestää sen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="250" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/zHNFwVbajYU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/zHNFwVbajYU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMake nousi jaloilleen ja huusi taivasta kohti kuin viillieläin. <br>\n<br>\nPeto loikkasi vimmattuna Zyglakin kimppuun. Otus repi kynsillä nuoren Zyglakin kehoa, joka ei ehtinyt edes tajuta ennen kuin hänen ruumiinsa oli verisien haavojen peittämä. Peto kaatoi nuorukaisen maahan toisella kynnen viillolla. Veripisaroita osui olennon kasvoihin, joka vain murahteli ja huusi petomaisesti.<br>\n<br>\nVanha Zyglak tulitti kivääriään Makea kohti. Peto hyppäsi aseen laukaisulta suoraan tämän taakse. Vanha Zyglak ei ehtinyt huomata kunnes otus otti hänestä kiinni ja upotti hampaansa hänen solisluuhun. Sakea veri virtasi olennon hampaiden välistä Zyglakin parkaessaan sietämättömästä kivusta.<br>\n<strong><em>”Zase gu gizu jo zi, ronguda!”</em></strong> toinen vanhoista Zyglakeista karjui vihaisesti sitä päin ja yritti vetää sen pois toverinsa luota. Toa piti otteensa kovemmin Zyglakista, pahentaen hänen tuskaa entisestään. <br>\nToa vaistosi toisen Zyglakin ja väistyi hänen nopealta miekan viillosta. Nais-Zyglak ei voinut uskoa miten nopeasti hän ehti pois iskusta. Purettu Zyglak kaatui maahan, hänen toverinsa yrittäessä auttaa häntä. Verta vuoti haavasta liian paljon, vaikka kuinka sitä yritettiin pysäyttää. Toa rähjäsi eläimen tavoin Zyglakeja päin, kasvot veren peitossa.<br>\n<br>\nNais-Zyglak asettui vanhusten eteen puolustavaan asentoon. Peto katsoi suoraan Zyglakia silmiin. Groteskin ilmestyksen silmissä ei enää näkynyt tietoisuuden tai inhimillisyyden ripeitä. Jäljellä oli vain petomaisuus ja raaka verenhimo. Nais-Zyglak valmistautui pedon seuraavaan iskuun ja piti kätensä tiukasti kiinni miekastaan, kunnes nuorempi Zyglak nousi ylös maasta ja ryntäsi päättömästi petoa kohti.<br>\n<em>”Gorix, jareso!”</em>, Nais-Zyglak huusi hänen peräänsä, mutta nuorukainen ei kuunnellut.<br>\n<em>”Zosogidejasu!”</em> Nuori Zyglak yritti iskeä keihäällä uudelleen petoa. Se väisti nopeasti ja ennen kuin Zyglak huomasikaan tämä iski kyynärvarteensa veitsimäisillä ulokkeilla hänen olkapäähän repien sen auki. Zyglakin veri pursui repeymästä ja jokainen pisara osui otuksen kehoon. Zyglak parkui kivusta ja kaatui maahan otuksen raapiessaan hänen kasvonsakin vereen.<br>\n<br>\nNais-Zyglak hyökäsi katanallaan petoa kohti saadakseen tämän pois nuoren Zyglakilta luolta. Peto ehti väistyä, mutta miekanviilto osui lievästi tämän vatsaan. Olento viilsi samalla kyynärvarren ulokkeilla nais-Zyglakin vyötärön läpi ja puri hänen miekkaa pitävää käsivarttaan. Zyglak piteli tuskanhuutoa tiukasti ja löi nyrkillä pedon pois itsensä luolta. Nais-Zyglak yritti pysyä jaloillaan miekkansa varassa. <br>\n<br>\nOtus ärjäisi nais-Zyglakia kohti, mutta pian huomasi maassa ryömivän Zyglakin. Hän nappasi heti pakenevaa nuorta Zyglakia hännästä vetäen hänet luoksensa. Toa tarttui nuoren Zyglakin leukoihin. Nuorukainen yritti taistella vastaan, mutta ei kyennyt haavoiltaan tekemään mitään. <br>\n<br>\nLuun rasahdus kuului ja nuori Zyglak makasi pedon jalkojen juurella liikkumatta. Peto karjui voitokkaasti muiden Zyglakien katsoessa kauhuissa veren peittämää hirviötä. <br>\n<br>\n<em>”Zasepa gazura”</em>, Zyglak-vanhus voihki. Olento siirsi verenhimoisen katseensa Zyglakeja kohti. <br>\nNais-Zyglak piteli asettaan tiukasti kädessä ja oli valmis taistelemaan uudestaan petoa vastaan. Ennen kuin peto ehti hyökätä, toinen, viittaan pukeutunut nais-Zyglak saapui ja laskeutui maahan yläpuolelta pedon ja muiden väliin.<br>\n<em>”Alinnel”</em>, nais-Zyglak hämmästyi toverinsa saapumista.<br>\n<em>”Dazzu zi darotsu”</em>, viittaan pukeutunut Zyglak-naaras ilmoitti muille. <em>Padagi zabonon gepa zo dosu jo</em><br>\nNais-Zyglak nyökkäsi. Zyglakit perääntyivät yhdessä turvaan. <br>\n<br>\nPeto riehaantui tästä heti ja hyökkäsi Zyglak-naisen kimppuun. Zyglak riisui viittansa ja heitti sen petoa kohti. Sen raivo kasvoi enemmän riisuessaan viitan pois, jolloin Zyglak-nainen tarttui sen molempiin eturaajoihin.<br>\nOtus ja Zyglak alkoivat painia toistensa kanssa. Peto räyhäsi villisti Zyglak-naarasta päin. Zyglaknaaras yritti kaataa toisella jalallaan pedon kumoon. Olento iski kyntensä keskelle Zyglakin kehoa ja veti syvän aukeaman.<br>\nZyglak kesti kivun. Otus raapi terävillä kynsillä uudestaan Zyglakia, joka vastasi heittämällä oikean yläkoukun pedon kasvoihin kaataen hänet takaisin maahan. Hän tarttui nopeasti kaatuneen otuksen kurkkuun, mutta pedon kyynärvarren ulokkeet iskeytyi hänen käteen estäen Zyglakin yrityksen.<br>\n<br>\nMolemmat perääntyivät toisistaan. Raivoisa olento karjui Zyglakia kohti. Zyglak karjui takaisin sitä päin. <br>\nHeittokeihäs lensi yhtäkkiä Toa-hirviötä kohti, joka ehti torjua osuman. <br>\n<em>”Zuyi Alinell!”</em> muut Zyglakit saapuivat auttamaan Zyglak naista ja ympäröivät pedon. <br>\nZyglakit hyökkäsivät pedon kimpuun, joka taisteli jokaista vastaantulijaa kynsillään ja veitsimäisillä ulokkeilla, mutta pian Zyglakit alkoivat vallata pedon ylivoimallaan.<br>\nOtus levitti siipensä yrittäen pakoon, mutta Zyglakit tarttuivat Toan jaloista ja vetivät hänet takaisin alas. Zyglakit saivat kiinni Toan raajoista ja saivat pedon viimein pysymään maassa.<br>\n<br>\n<em>”Zosoze”</em>, Zyglak nainen määräsi muita Zyglakeja. Yksi heistä otti kirveensä esiin ja tähtäsi sitä pedon kurkkuun.<br>\n<br>\nPeto vain karjui ja murisi väsymättä Zyglakeja kohti.<br>\n<br>\n**<br>\n<br>\nKlaanilainen vartija ei katsonut patsaan taakse, mutta ainakin se pelasti hänen henkensä. Guechex ja kaksi muuta Zyglak-soturia odottivat Matoralaisen menevän ohitse ja tulivat sitten esiin jonkinsorttisen katollaan etenevää Muaka-vaunua esittävän patsaan takaa.<br>\n”Okei, aika hajaantua”, punamusta joukkion johtaja sanoi hiljaa. ”Colhax, Ogaral, muistatte suunnitelman. Älkää päästäkö ketään tuon oven läpi.” Guechex viittasi kädellään jykevää, porraskäytävään johtavaa puuporttia, joka oli koristettu yksinkertaisilla kaiverruksilla ja suojattu sinisellä voimakentällä.<br>\n<br>\nKaksi soturia nyökkäsivät johtajalleen, joka oli jo tekemässä lähtöä, kun vielä kääntyi.<br>\n”Hyvää työtä.” Sitten Guechex vielä kääntyi kaksikosta pidemmän Zyglakin puoleen. ”Yhteinen opettajamme olisi ylpeä.”<br>\n<br>\nToinen paikalle jäävä Zyglak ei jäänyt pohtimaan johtajansa äsken lausumia sanoja. Hän ei tiennyt, kenestä puhuttiin, mutta varsinaisesti ollut kiinnostunutkaan. Hänellä oli nimittäin todella, todella outo olo. Kädet tuntuivat normaalia pidemmiltä ja selkä kyömymmältä, vaikka hän näki selvästi, että näin ei ollut. Zyglak pudisti päätään ja koetti keskittyä.<br>\n<br>\n**<br>\n<br>\nHiekanharmaa Zyglak otti kahdenkätisen pitkämiekan ja tähtäsi terän punaoranssin Toa-pedon kurkulle. Tämän kaltaista luonnonoikkua ei saisi jättää eloon. Peto taisteli vastaan epätoivoisesti, mutta liskojoukko todisti olevansa liikaa. Hiekanharmaa Zyglak nosti miekan korkealle ilmaan ja iski välittömästi maahan. Mutta miekan terä ei osunut petoon, se ei edes ollut lähelläkään sitä. Yksi liskoista oli hellittänyt otteensa tarpeeksi antaen pedolle mahdollisuuden paeta käsistä. Peto kaatoi yllättyneet Zyglakit pois ja levitti siipensä. Peto lensi nopeasti pois liskojen luota ennen kuin nämä ehtivät saada hänet uudelleen kiinni.<br>\nAlinell otti kuin vaistonomaisesti viereiseltä sotilaalta tämän kiväärin ja painoi liipaisimesta. Aseen laukaisu. Peto putosi alas Klaanin rakennuksen päälle, sen siipi lävistetty luodeilla, mutta yhä elossa.<br>\nAlinell palautti aseen takaisin sotilaalle, joka ei ehtinyt edes tajuta mitä tapahtui, ja alkoi torua joukkojaan. <br>\n”Kuka hemmetissä päästi tuon pakoon?!” Alinell puhui hillityllä, mutta selvästi vihaisella sävyllä. Mitä hän sai sotilaiden syyttävien paheksunnan ja syyttelevien sormien sijasta oli yhden Zyglak-soturin parkaisu. Punaisen värinen lisko huusi selittämättömästi.<br>\n”Mitä tämä on?” Alinell kysyi Zyglak-joukolta, jotka yrittivät rauhoittaa parkuvaa toveriaan.<br>\n”En tiedä, rouva Alinell. Ralhox vain menetti sen yhtäkkiä”, yksi sotilaista selitti. <br>\nMuut liskot pitelivät kiinni toveristaan jottei tämä aiheuttaisi itselleenkin vahinkoa, mutta punainen Zyglak työnsi heidät sivulle eikä lopettanut huutamistaan.<br>\nAlinell löi kiväärillään Ralhoxin päähän tainnuttaakseen hänet. Kova luun naksahdus kuului. Tainnutuksen sijaan Zyglakin niska taittui, mikä ei kuuluisi tapahtua, sillä isku ei ollut tarpeeksi tappamaan edes Muakan pentua. Alinell oli muiden joukkojen kanssa erittäin hämmentynyt ja pahoillaan, mutta samalla hieman helpottuneita, että heidän yhtäkkiä järkensä menettänyt toverinsa hiljeni.<br>\n<br>\nAlinellin käskiessään joukkonsa poistumaan pikaisesti aivan liikaa huomiota keränneeltä alueelta, näennäisesti kuolleen Zyglakin ruumis liikkui. Toinen luun naksahdus. Yhtäkkiä heidän kuollut toverinsa nousi jaloilleen ja jatkoi huutamista. Huuto oli veren kostuttama, joka valui Zyglakin leualta. Lisko kaatui yhtäkkiä maahan ennen kuin muut edes ehtivät prosessoida mitä he näkevät. Ralhoxin ruumis sätki ja nykisi luonnottomasti. Hänen nahkansa repeili kehonsa ympärillä. Zyglakin jokainen raaja alkoivat taittua useisiin suuntiin, hänen nivelet säröillen kuuluvasti.<br>\nMuut eivät enää edes pystyneet käsittämään mitä he näkivät. Tapahtuma oli kuin jonkinlainen sairas vitsi. Pari liskoja joukoista alkoi tuntea olonsa pahoin eivätkä jatkaneet ruumiin seuraamista.<br>\nZyglak ruumiin huuto muuttui yhä ja yhä verta hyytäväksi ja epäluonnolliseksi, jolloin se ei enää muistuttanut minkään heidän tunteman olennon, puhumattakaan sitten Zyglakin, ääntä.<br>\nAlinell otti välittömästi kiväärin takaisin käteen ja ampui muutamia kertoja ruumista päin. Tulikuumista luodinaukkoista huolimatta luonnoton kiljuminen ja luiden rasahtelu vain jatkui. Zyglak-naaras alkoi lyödä kiväärillä nuijamaisesti ruumista, joka viimein lopetti huutamisen monien väsyttävien iskujen ja veren räiskeen jälkeen.<br>\nAlinell hikoili ja hengitti raskaasti katsellessaan kuinka hänen entisen toverinsa raato makasi verilätäkön keskellä, hänen kätensä nykien vieläkin ties kuinka pitkään.<br>\n”Okei, mitä ihmettä tuo oli?” iskuryhmän nuorin Zyglak kysyi. Hän ei ollut kääntänyt katsettaan hetkeksikään, mutta näytti samaan aikaan siltä, kuin ei näkisi mitään. Hän tuijotti tyhjyyteen.<br>\n<br>\nSitten se jatkui, kaikkialta, samaan aikaan. Miltei koko Zyglakien aukiolla oleva joukko alkoi täristä, huutaa, sätkiä ja muuttua. Aivan väärään suuntaan.<br>\n<br>\n**<br>\n<br>\nGuechex ei usein ollut näin hermostunut tehtävien aikana. Nyt hän ei kuitenkaan osannut olla lainkaan tyyni tai rauhallinen: Hän yksin oli kohtaamispaikalla. Admin-siiven ovet olivat nurkan takana, mutta ketään ei näkynyt, vaikka ryhmän pääjoukon olisi pitänyt kohdata tässä paikassa jo useita minuutteja sitten. Linnake oli selvästi jo huomannut hyökkäyksen, sillä kaukaisissa osissa jo soivat hälytysäänet. Adminien asuinsijan luona oli kuitenkin hiljaista. Vartijat ehtisivät tänne, kyllä, mutta ainakin he pääsisivät tekemään saaren hallitsijasta selvää.<br>\n<br>\nJos muu ryhmä nyt tulisi paikalle. Juuri kun Guechex epäili näin pieniin, hänen omassa tapauksessaan jopa yhden miehen kokoisiin ryhmiin hajaantumisen olleen virhe, käytävän päähän ilmestyi Zyglak.<br>\n”Rakaal?” Guechex ihmetteli. Kyseisen tummanvihreän lääkintäekspertin ei ollut tarkoitus tulla tänne asti, hänen piti suojata erästä käytävien risteystä kerrosta alempana. ”Mitä sinä-”<br>\n”Ei ole aikaa. Nyt on mentävä, äkkiä!” liskosoturin käheä ääni sanoi. ”Kaikille ryhmille... Tapahtui jotain, ja meidän on hävittävä täältä.”<br>\n<br>\nSamaan aikaan neljä muuta, Guechexin omaa soturia ryntäsivät nurkan takaa kuin joukko kouluttamattomia Skakdeja. He näyttivät aivan yhtä järkyttyneiltä kuin edeltänytkin ryhmäkurin kyseenalaistaja.<br>\n<br>\n”Nyt. Mitä täällä tapahtuu?” Guechex vaati miehiään vastaamaan.<br>\n”Me emme tiedä. Me emme tiedä!”<br>\n”Eikä nyt ole aikaa tähän”, vihreä lääkintämies jatkoi. ”Vartijat saivat meidät heti kiinni, kun ryhmä... Muuttui.”<br>\n<br>\nGuechex ei ollut lainkaan perillä tilanteesta. Ja hän oli aina perillä operaatioidensa tilanteesta.<br>\n”Muuttui?”<br>\n”Minä olen lääkinnyt joukkojamme niin kauan kuin olemme asuneet tällä saarella,” vihreä Zyglak vastasi. ”Enkä ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Aivan kuin heidän mielensä olisivat päättäneet, etteivät enää kuulukaan Zyglakeille, vaan jolleikin aivan muille. Ruumiit eivät pysyneet perässä. Mutta nyt on mentävä!”<br>\n<br>\nKäytävän päästä kuului jo vartijain ääniä.<br>\n<br>\n”Alinnel”, Guechex sanoi täysin eleettömästi.<br>\nMuut Zyglakit katsoivat toisiinsa. ”Olemme pahoillamme...”<br>\n<br>\nJoukon punamusta johtaja nosti päänsä. ”Ei.”<br>\n”Ei?”<br>\n<br>\nSen enempää vastaamatta Guechex lähti paikalta juosten.<br>\n<br>\n**<br>\n<br>\n”...enkä minä tosiaan käsitä, mistä ne pääsivät sisään. Ensimmäiset kamerat hajosivat pohjakerroksen tuntumassa,” Paaco selitti juostessaan kiireellä sinimattoista käytävää pitkin. Hänen vierellään kiisivät moderaattori Same sekä Steltiläisten aristokraattien rotuun kuuluva yövartija.<br>\n<br>\nSame oli ollut ensimmäinen, joka oli osannut laskea mystisesti hajoavien valvontalaitteistojen johtavan, haarautuen ja harhauttaen, kohti Admin-siipeä. Siitä olikin klaanilaisille tullut hoppu, sillä vaikka Admineisto osasi yleensä pitää huolen itsestään, hyökkääjät olivat selvästi äärimmäisen taitavia.<br>\n<br>\n”Seis!” Samen matala ääni leikkasi ilmaa ja katkaisi trion juoksun. Vastapäisestä suunnasta, Admin-siiven luota, juoksi heitä kohti neljä Zyglakia. Liskosoturit eivät kuitenkaan pysähtyneet, vaan kohottivat aseensa.<br>\n”Luulin, että teillä on hoppu toiseen suuntaan”, Paaco koki tarpeelliseksi mainita, ja otti esiin hakkunsa. Hänen vierellään kaksi klaanilaista ottivat taisteluvalmiiksi viikatteen ja keihään.<br>\n<br>\nSteltiläinen ojensi keihäänsä, ja sen sivuun kiinnitetystä laatikosta singahti räikeän oranssi säde. Kimeän äänen saattelemana energia-ammus iskeytyi joukon ensimmäiseen Zyglakiin. Liskon lihakset veltostuivat hetkeksi, ja se romahti maahan. Toinen Zyglak kompastui lajitoveriinsa, mutta kolme muuta kävivät taisteluun klaanilaisten kanssa.<br>\n<br>\nPaaco ja steltiläinen jäivät nopeasti alakynteen, mutta Same iski viikatteensa terän tummanvihreän vihollisensa pään läpi sekunneissa. Hän siirtyi auttamaan vartijaa, Paacon torjuessa oman taisteluparinsa hyökkäyksiä villien taisteluhuutojen/ähkäisyjen kera.<br>\n”Uli! Uli!”<br>\n<br>\nTaistelu raivosi käytävässä vain parikymmentä sekuntia, kun Admin-siiven suunnasta lähestyi neljä vartijaa ja yksi Tawa lisää. Takaapäin laukaistut Rhotukat lamauttivat kolme elossa olevaa liskosoturia, steltiläisen keihäs oli avannut yhden kurkun.<br>\n<br>\n”Nyt”, Tawa puhui lähestyessään äskeistä taistelupaikkaa. ”Mitä minun Klaanissani on tapahtunut?”<br>\n<br>\n**<br>\n<br>\nRaskastekoinen ovi sai kokea hajoamista, kun punainen lisko rymisteli sen läpi. Käytävän päässä ollut vartija koki sai myös uuden käänteen elämäänsä, kun hänen Kanokansa vain kimmahti pois jänteikkäästä, paksunahkaisesta Zyglakista. Sinisilmäinen matelija jätti kuitenkin järkyttyneen Matoralaisen kiekonheittimineen miltei koskemattomaksi ja pieni vartijatar ainoastaan työnnettiin sivuun.<br>\n<br>\nGuechex muisti Klaanin pohjapiirroksen, hän oli jo kuukausien ajan painanut sitä mieleensä iskua varten. Hän muisti suunnitelman. Hän muisti, missä Alinnelin olisi kuulunut olla missäkin vaiheessa operaatiota.<br>\n<br>\nMetalliset kalterit tukkivat käytävän, linnake meni hälytystilaan. Yksikään Matoralainen, joka tulisi tilanteen jälkikäteen tallenteilta näkemän, ei tulisi tietämään, mikä loisti Zyglakin silmistä, kun se mursi tieltään esteet, eivätkä kalterit olleet poikkeus.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="250" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/_8uyOyGaY2I" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/_8uyOyGaY2I</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMutta Matoralaiset eivät osanneet nähdä liskopetojen silmissä muuta kuin vihaa. Jos he olisivat osanneet, he olisivat nähneet puhtaan epätoivon.<br>\n<br>\nPunaisen matelijasoturin päämäärä siinsi jo edessäpäin: Keskisuuren Kasteen Sisäpiha. Suurehkon, nurmikon peittämän pihan suihkulähde pulputti yksinäisesti vettä kivisestä, pientä soturia esittävästä patsaasta. Kivimomentti oli miltei ainoa asia koko aukiolla, joka ei ollut veren tahrima tai palanut. Saapuessaan aukiolle Guechex todisti kovan elämänsä vaikeinta näkyä.<br>\n<br>\nHänen hyvät ystävänsä, soturiveljensä ja -siskonsa, jotka ainoastaan tahtoivat kansansa parasta, makasivat aukiolla omassa veressään. Zyglakit olivat kuolleet. Paitsi että ne eivät olleet Zyglakeja. Raajoja oli liikaa, suhteet vääristyneitä, rangat kieroutuneita. Jopa Guechexille oli vaikeaa katsoa entisten aseveljiensä kasvoja, niin hirvittävän muodonmuutoksen ne olivat kokenet.<br>\n<br>\nKlaanin kaukaa katsovat vartijat eivät puuttuneet tapahtumiin, kun yksinäinäinen, suuri Zyglak etsi raatojen joukosta sitä, mitä ei missään nimessä tahtonut löytää. Vauhkomielisesti pihan poikki vaeltava Guechex pysähtyi. Edessään hän näki kasan lihaa, raajoja ja haarniskaa. Hän näki kiväärin, sulautuneena elävään massaan. Mutta se ei häntä sykähdyttänyt. Hän näki kaiken sen epämuodostuman keskeltä jäänsinisen silmän.<br>\n<br>\n**<br>\n<br>\nTawa, Guardian ja Same seisoivat käytävässä. Heidän olisi pitänyt olla jo johdon kriisipalaverissa, mutta olivat jääneet siihen tuijottamaan pienen Matoralaisen liikkumatonta ruumista. Kaikki olivat nähneet liikkumattomien, pienten Matoralaisten ruumitta ennenkin, eikä tämä ollut edes kuollut rumalla tavalla. Tämä oli kuitenkin kuollut omaan kotiinsa, heidän kaikkien yhteiseen kotiin. Taas, jo kolmannen kerran, olivat vihollisten voimat iskeneet suoraan heidän elämiinsä sen henkilökohtaisimmalla tasolla, kotona.<br>\n”Tunsiko teistä kumpikaan häntä?” Tawa kysyi hiljaa. Kaksi muuta hahmoa pudistivat päitään.<br>\n”Admin Tawa”, Same lausui, vielä hiljempaa. Hän oli ainoa Tawan tuntema henkilö, joka osasi puhua äärimmäisen muodollisesti mutta suoraan sydämestä. ”Se ei varmaan lohduta yhtään, mutta strategisesti tämä oli meille voitto. Menetimme alle kymmenen vartijaa, heiltä menehtyi yli kaksikymmentä eliittisoturia.”<br>\n”Ei lohduta.”<br>\n<br>\nGuardian mutisi äänettömästi muutaman sanan, kääntyi pois ja lähti kävelemään kohti palaveria ja elämää jälleen yhden surunäytelmän jälkeen.<br>\n<br>\n”Tawa”, Same sanoi vielä, kun juuriadmin kumartui sulkemaan pienen vainajan silmiä.<br>\n”Hmm?”<br>\n”Sheelika on hävinnyt.”<br>\n<br>\n**<br>\n<br>\nSiniset matot, värikkäät taulut ja mitä monimuotoisinta kulttuuria edustava arkkitehtuuri pyörivät merkityksettömänä massana Guechexin silmissä, kun Zyglak-soturi eteni tuulen vauhtia linnoituksessa. Koko muu joukko oli jo kuollut tai muutaman poikkeuksen tapauksessa vankina, ainoastaan operaation johtaja oli jäänyt jäljelle.<br>\n<br>\n<em>Mei...</em><br>\n<br>\nHänen mielensä oli kuuro kaikelle muulle, paitsi puolisonsa viimeisille sanoille. Ne ja ainoastaan ne täyttivät hänen ajatukensa.<br>\n<br>\n<em>Hän...</em> <br>\n<br>\nÄäni ei ollut kuulunut Alinnelille, ei sille tulisieluiselle mutta uskolliselle Zyglakille, jota Guechex rakasti. Se kuului muodottomalle hirviölle. Mutta sanat, ne olivat olleet Alinnelin.<br>\n<br>\n<em>Ei tämä...</em><br>\n<br>\nSeuraavan selkeät havaintonsa Guechex teki vasta linnakkeen ulkopuolella. Aamu alkoi jo sarastaa, kun hän raahautui ympäri metsää. Ilmeisesti vartijat olivat osuneet häneen useammallakin heikentävällä Kanokalla, ja oli hänessä syvä viiltohaavakin. Tajuntansa rajamailla tasapainoileva Zyglak tiesi kuitenkin, ettei häntä seurattu. Klaanilaiset eivät haaskaisi aikaa kostolle.<br>\n<br>\nViimeiset asiat tajuttomuuteen lipuvan liskon mielessä olivat edessä kasvava kuollut puu, sekä hinkuvan, raastavan ja vihamielisen äänen hänelle lausuma maailman kaunein sana.<br>\n<br>\n<em>Mei.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1359,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2012-01-02T16:44:00.000Z","content":"<strong>Nazorak-satama<br>\nKlaanin länsirannikko</strong><br>\n<br>\nSkakdien laivaston - tai \"laivaston\", sehän koostui vain parista parhaat vuotensa nähneestä aluksesta - ylpeys, <em>Akbsklsdflsfldax</em> kellui satamassa. Se näytti ikivanhalta puurotiskolta vieressä kelluvan <em>SS Nürmbergin</em> takia. <em>Nürmberg</em> oli vajaa kuukausi sitten upotetun <em>SS Hürfundin</em> sisaralus. Se ei ollut mitenkään suuri kunnia, sillä Klaanilaisten paettua <em>Hürfundilta</em> ja sen pian tapahtuneen Laivaston suorittaman upotuksen jälkeen sisaraluksenkin maine oli hyvin alamaissa. <br>\n<br>\nSkakdit katselivat halveksuen metallilaivoja niiden kulkeissa pitkässä jonossa oman rakkaan puisen lavansa kannelle. Ne lastasivat kaikenlaisia huonosti pakattuja laatikoita jonkinsorttista syötävää sekä muuta yleishyödyllistä tavaraa aluksen ruumaan. Gaggulabio johti henkilökohtaisesti joukkojensiirtoa viidakkosaarelle länteen, jonne Skakdit määrättiin auttamaan torakoita.<br>\n<br>\nAmazua on lähtenyt Notfunin aluksella noutamaan pohjoiseen saarelle loukkuun jääneitä skakdeja ja ninjoja. Pelkkä operaation ajatteleminen sai Gaggulabion kiehumaan. Pienie Klaanilaisjoukko pakeni hänen ninjojaan skakdien omalla aluksella. Sota muun Allianssin rinnalla veisi hänet hermoraunioksi, Labio ajatteli. Onneksi hänen luutnanttinsa Metorakk oli sentään saapunut, niin yllättäen kuin tämä olikaan tapahtunut. Tämä sota oli rasittavaa odottelua, eikä se ollut ollenkaan Skakdien mieleen.<br>\n<br>\nGaggulabio heitti palaneen steltiläisen sikarin yli laidan ja käski nostaa purjeet.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Lyhyt mörgle mörgle juonenkuljetusposti.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1360,"creator":"Umbra","timestamp":"2012-01-02T18:46:00.000Z","content":"<strong>Klaanin käytävät</strong><br>\n<br>\nToisesta maailmasta saapunut Matoran Umbra oli yökävelyllään klaanin käytävillä. Matoranin oli vaikea nukkua tämän maailman vastineensa huoneessa, koska huone oli perin likainen ja pölyinen moderaattorin ollessa aina muualla. Myös tämän maailman ihmeet olivat liian suuria vain ohittamiseen ja yöllä yleensä tapahtui kaikkea jännittävää. Pieni sankarimme unelmoi yhä kotiinsa pääsystä, mutta pystyi odottamaan siihen asti että klaanin pyörivä keksijä, Kepe saapuisi eräretkeltään lumisen miehen kanssa. <br>\n<br>\nMatoran Umbra piti klaanin ilmapiiristä, mutta tässä yössä oli jotain vialla. Matoran tunsi että jotain pahaa oli tapahtumassa linnoituksessa, muttei tiennyt mitä. Violettimusta matoran oli saanut klaanista jo monia uusia tuttavuuksia, eikä halunnut menettää ystäviään minkään torakoiden tai zyglakien kynsiin.<br>\n<br>\nMatoranimme muisteli sitä outoa matkaa Zyglakien voimalalle. Hänen kohtaamansa Flygel-niminen zyglak ei oikeastaan edes ollut mikään suuri pahis tai ilkiö, enemmänkin väärinymmärretty tiedemies. Umbraa lähinnä säälitti se että hän oli taistellut tätä yksisilmäistä tiedemiestä vastaan, mutta hänen kotiinpaluunsa oli mennyt matoranin moraalin edelle. <br>\n<br>\n<em>Minun pitää taistella tieni kotiin, mutta onko taistelu aina niin välttämätöntä...</em> matoran ajatteli, kävellen klaanin ristikkoikkunan poikki. Himmeä kuunvalo kajasti ikkunasta, piirtäen kuvajaisensa matoranin edessä olevaan vesilammikkoon, joka oli syntynyt katosta pudonneista vesipisaroista. <br>\n<br>\nMatoran katseli kuuta jonka kuvajainen näkyi lammikosta. Hänen musta kanohi pakarinsa piirtyi lammikkoon. Kuvajainen väreili kun katosta putoili pisaroita lammikkoon. <br>\n<br>\n<em>Tämän maailman Umbra on monessa suhteessa täysin erilainen kuin minä. Hän on suuri toa-soturi, valon tuoja ja moderaattorien johtaja. Ja minä olen vain ylikasvanut matoran, kokeilu joka on karannut toisesta maailmasta varastetulla laitteella</em> hän ajatteli, muistellen mielenkiintoista arkistokäyntiään tämän maailman vastineensa kanssa. Kaksikko oli viettänyt monia yhteisiä kahviohetkiä yhdessä, mutta pikkuinen sankarimme oli aina livahtanut yön tullen klaanin kahvioon juttelemaan ja tutustumaan erilaisiin olentoihin.<br>\n<br>\nMatoran muisteli lukemaansa Kuolleiden Makutasta kertovaa arkistoleikettään, kävellen takaisin kohti Umbran huonetta. Tämä yö voisi olla jotenkin erikoinen, mutta ainakaan matoranillemme tämä ei olisi sen erikoisempikaan kuin kaikki muut klaanissa vietetyt yöt yhteensä...<br>\n<br>\nMatoran läimäytti Umbran oven auki, oven joka ei ollut lukossa, ja käveli pölyn ja hiekan täyttämää lattiaa pitkin säkkituolille, joka toimi hänen vuoteenaan. Matoran asetti miekkansa kävelykepeille tarkoitettuun ämpäriin, veti peiton korviinsa ja nukahti tyytyväisenä uneen...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1361,"creator":"Paavo12","timestamp":"2012-01-04T18:18:00.000Z","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tämä on minun ja Matoron yhteisviesti ja ensimmäinen Ropepostini. Kiitos Matoron juuri adoptoimasta 007, pääsin vihdoin aloittamaan. Kunnia olkoon hänelle.</dd></dl>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin saari, Mt.Ämkoon pohjoisen puoleinen rinne, Nazorakien vuoritukikohta</strong><br>\n<br>\n<br>\nAurinko sarasti Klaanin saarella. Auringon valo sai Mt.Ämkoon valkoiset rinteet hohtamaan valkoisena. Mt.Ämkoon pohjoisella rinteellä sijaitsi Nazorakien salainen vuoritukikohta. Tukikohta koostui vain parista metallisesta rakennuksesta. Nazorakit kuitenkin käyttivät sitä toimintapisteenään tehtävillään vuorella. Pureva pohjoistuuli sai lumen pöllyämään. Kovan tuulen yli kuului kuitenkin moottorin jylinän lähestyvän tukikohtaa. Musta, raskaasti aseistettu ja panssaroitu helikopteri lensi korkealla, tukikohtaa päin. Sisällä eräässä rakennuksessa tiedemies-Nazorak havahtui tutkimuksistaan ja käveli kiireesti ulko-ovelle. Helikopteri laskeutui sille varatulle kentälle vähän matkan päähän muista rakennuksista. Sen propelli sai lumen pöllyämään sekaisin ympäriinsä, kun helikopterin ovi aukaistiin. Esiin astui mustaan haarniskaan pukeutunut Nazorak-johtaja ja kaksi hänen turvamiestään. Johtaja käski turvamiehiään jäämään kopteriin ja hän itse lähti kävelemään portaita ylös, häntä odottavaa tiedemiestä kohti.\t<br>\n<br>\n\"Päivää\", tervehti pitkä ja tumma torakka. Tiedustelupalvelun johtajan, 007:n, mustalla haarniskalla näkyi lumihiutaleita.<br>\nValkotakkinen tiedemies-Nazorak vastasi sotilastervehdyksellä. ”Hyvää päivää Tiedustelujohtaja, 007.” Tiedemies vastasi.<br>\n<br>\n\"Sinulla oli jotakin, josta Tiedustelupalvelu voisi olla kiinnostunut?\" 007 kysyi suoraan. Hän katsoi omituisen näköistä Nazorakia. Tämä tiedemies oli nimittäin täysin valkoinen. Hän oli ”nimeltään” 273. Hän piti alempia käsiään ja siipiään valkoisen työtakin sisällä.<br>\n<br>\n\"Kyllä, aivan\" Tiedemies-Nazorak nyökkäsi. Hän yritti peittää innostumistaan ja pysyä arvokkaana. <em>Tätä tilaisuutta olen odottanut koko ikäni</em>, hän ajatteli.<br>\n<br>\nKaksikko kävelivät labraan. Se ei ollut kovin iso, tavallisen keskikokoisen kokoinen. Seinillä riippui sinikopioita ja koeputkiloita oli pöydällä monta kappaletta. huoneen nurkassa oli korillinen jäädytyksen Kanokoita.<br>\n<br>\nValkoinen tiedemies nosti pöydältä metallisen kiväärin mallisen ampuma-aseen syliinsä ja esitteli sitä Tiedustelun johtajalle 007:lle. \"Tämä on <em>Nestetyppikivääri</em>. Se ampuu typpipanoksia, jotka kohteeseen osuessaan hajoavat ja jäädyttää kämmenen kokoisen alueen kohteessa. kuuden(miksi aina kuusi?) panoksen lipas ja laser-tähtäin .<br>\n<br>\n\"Mielenkiintoista\", tummempi kaksikosta sanoi ja nappasi pitkähkön valkoisen aseen. Hän kokeili sitä ja nosti sen ampuma-asentoon. Aseesta ei kuulunut käytännössä mitään ääntä sen lauetessa, ja pieni kohta metalliseinää oli jään peitossa.<br>\n\"Äänetön. Se on hyvä\", torakka murahti.<br>\n<br>\n\"Jäävuorilla ei kannata kuulua kovaa ääntä. Laukauskin riittää aiheuttamaan lumivyöryn\" Valkoinen Nazorak sanoi. Tämä tiedemies oli erikoistunut lumisten alueiden tutkimiseen. Sitten hän ohjasi vieraansa toisen keksinnön luokse. Hän nosti tavallisilta näyttävät tummat aurinkolasit ja laittoi ne silmilleen. \"Lämpöskannerit. Laseista näkee katsotussa alueessa kaikkien kohteiden ruumiinlämmöt, joka helpottaa vihollisen näkemistä lumimyrskyssäkin.\" Tiedemies esitelmöi<br>\n<br>\nAgenttijohtajaa ei juurikaan kiinnostanut jäävuori-olosuhteet, jotka tuntuivat tuota tiedemiestä niin kiehtovan. Hän ennemmin suunnitteli erilaisia käyttötarkoituksia äänettömälle tehokkaalle aseelle salamurhiin ja vakoiluun. Lämpökameralasit taasen toimivat pimeässä.<br>\n<br>\n007 kokeili laseja. \"Nämä ovat epäkätevät laseina. Haluan ne sellaisina, että ne pysyvät päässä olosuhteissa kuin olosuhteissa\", hän kommentoi hetken ympäristöään laseilla tarkkaillen.<br>\n<br>\n\"Hmm, aivan...\" Valkoinen Jäätutkia, niin kuin hän itseään kutsui, nyökkäsi mietteliäänä. Hän huomasi, ettei vierasta kiehtonut tällä vuorella vallitsevat olosuhteet, vaikka se saattaisi käydä vielä kalliiksi hänelle. Sitten kaksikko siirtyivät seuraavaan laitteeseen. Huoneen nurkassa makasi kokovartalo haarniska. \"Tämä haarniska on luodin kestävä ja sen sisällä olevat vastukset suojaavat sotilasta kylmyydeltä. En ole vielä ehtinyt asentaa aseistusta, mutta parantelen sitä heti. Niin, vielä haarniskan kypärässä on ilmaletku ja radiolähetin, jos sotilas joutuu lumivyöryn peittämäksi.\" <br>\n<br>\n”Hmm, eli tavallaan selviytymispuku. Tälle tuskin on käyttöä, jollet tee niistä pienempiä ja ketterämpiä.” 007 ohitti haarniskan.<br>\n<br>\n”Selvä” Jäätutkia sanoi hieman pettyneenä siitä, että hänen keksintönsä hylättiin. ”Standardi äänetön täysautomaattinen Zamor-pistooli, joka kohteeseen osuessa aiheuttaa jäätävää kipua, joka pitkään aikaan hoitamatta aiheuttaa osumiskohtaan orgaanisen kudoksen kuolion.” 273 esitteli vieraalleen.<br>\n”Hmm, ehkä jos…” 007 sanoi mietteliäänä ”Eikö tätä keksintöä saisi yhdistettyä jääkivääri-pistooliksi?”<br>\n<br>\n”Kyllä kai” 273 vilkaisi nopeasti pöydällä olevia tutkimuspapereitaan ”Seuraava keksintö on toisessa huoneessa.” Kaksikko lähtivät huoneesta käytävään. He tulivat avaraan halliin, jossa oli kulkuneuvoja. He kävelivät raskaasti aseistetun moottorikelkan luokse. ”Tässä on prototyyppi huippunopeasta moottorikelkastani: neljä kohteeseen hakeutuvaa ohjusta, kaksi konekivääriä, turboahdetut moottorit, telaketjut ja teräspanssarit.” Hän kertoi<br>\n<br>\n”… Moottorikelkkoja? Jos sen saisi pyörillä tai teloilla, tilaisin. Muuten hyvä” 007 sanoi.<br>\n<br>\n273:n naama venyi ylpeään hymyyn ”Tästä te pidätte.” Kaksikko käveli valtavan ilmatyynyaluksen eteen. ”Samat herkut kuin moottorikelkassakin. Lisäksi se leijuu, ylittää miinat, 100 Kion tuntivauhti, Tietokoneella ohjattavat konekiväärit ohjusten torjumiseen, energiatykki katolla ja liekinheitin.” Tutkija päätti listan ylpeänä. Hän katsoi voittamattomalta näyttävää alustaan ja kääntyi sitten 007:n puoleen odottaen vastausta.<br>\n<br>\n”Kyllä, tämä on erinomainen! Mutta… Saarella ei ole jäätiköitä kuin Mt.ÄmKoo ja kaikki nuo sinun laitteesi on suunniteltu lumimaastoon. Tee niistä yleisversiot, hyvä mies! 007 suostui lopulta kommentoimaan tiedemiehen pakkomiellettä jäähän.<br>\n<br>\n273:n hymy lopahti hetkessä. ”Aijaa… No jos niin tahdotte” Hän sanoi pettyneenä ja kääntyi katsomaan suuresta ikkunasta kaukana kohoavaa vuoren huippua. ”Mutta” Hän keskeytti 007:n ilmatyynyaluksen tutkimisen. ”Olen hieman tutkinut sotilaidemme liikettä ja ajattelin, että Imperiumimme saisi paremmin jalansijaa jos pääsisi liikkumaan vuoren yli.”<br>\n<br>\n”Alueiden valtaaminen on Maavoimien työ, ei Tiedustelupalvelun. Mutta voin kertoa lumivarusteistasi, jos niille tulee tarvetta” 007 sanoi yllättävän rohkaisevasti. ”Onko sinulla muita keksintöjä?”<br>\n<br>\n”Hmm, ei. Ellei tuota Jääenergiaa kanavoimaa hanskaa lasketa, mutta en ole saanut sitä oikein toimimaan. En ole löytänyt tarpeeksi voimakasta voimalähdettä noin pieneen keksintöön” 273 osoitti läheisellä pöydällä hyödyttömänä makaavaa metallista hanskaa.<br>\n<br>\n”Mitä se tekee?” 007 kysyi.<br>\n<br>\n”Olin suunnitellut sen jäädyttävän kohteen umpijäähän kosketuksesta. Kun hanskan ranteessa olevaa rullaa vääntää oikealle, hanska aktivoituu ja kerää jääenergiaa hanskan kämmenessä olevaan laukaisimeen. Kun jokin koskee kämmenen laukaisimeen, se vapauttaa energian. Siinä on myös yliäänitoiminto, joka nappia painamalla rikkoo jäädytetyn ja haurastuneen kohteen palasiksi. Mutta kuten sanoin, se ei toimi. Edes voimakkain Kanoka-kiekko ei anna tarpeeksi energiaa.” Hän selitti.<br>\n<br>\n”Kuulostaa varsin toimivalta. En ehdi miettiä asiaa nyt. Tilaan laseja, jääkiväärejä ja ilmatyynyaluksia.” 007 sanoi ja laski pöydälle tilauslapun, jonka hän oli kirjoittanut kuunnellessaan. ”Ilmoita, jos saat hanskan toimimaan. Minun on mentävä nyt.”<br>\n007 lähti hallista takaisin helikopterilleen. Ainostaan 273 jäi huoneeseen tarkastelemaan tilauslistaa. Sitten hän nosti pöydältä metallihanskansa ja pyöritteli sitä käsissään mietteliäänä. ”Hah! Vai ovat keksintöni muka hyödyttömiä? Vai olen pelkkä surkea rakentelija?!” Hän muisteli itsekseen vihaisena. ”No, nythän se nähdään. Pian kaikki tuntevat <strong><em>Jäätutkija 273:n</em></strong>!!”. Hän katsoi uudestaan hanskaansa ja laittoi sen käteensä. Hän liikutteli sormiaan hanskan sisällä ja mietti ankarasti. ”Niin, pian se nähdään…” Sitten hän käveli hallista pimeään käytävään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1362,"creator":"Bloszar","timestamp":"2012-01-05T16:08:00.000Z","content":"[spoil]Näin etukäteen, kiitokset Bankaimestari Joylle, joka lainasi hahmoaan.[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>BKS Hildemar, laivan sisätilat</strong><br>\n<br>\nBloszar saapui pienen hytin oven eteen. Hän tarvitsisi yhtä osaa erään aseeseen ja Hai oli sanonut osan löytyvän täältä. Huoneessa oli hiljaista. Tuskin kukaan oli siellä.<br>\n<br>\nBloz avasi oven ja huomasi olleensa väärässä. Tuolissa istui Toan näköinen hahmo, jonka Tulen Toa tunnisti Killjoyksi.<br>\n<br>\nHän ei tiennyt nukkuiko Joy, koska hän oli Toaan selin. Toa päätti olla hiljaa ja huomasi osan olevan eräässä hyllyssä. Bloz meni hyllyn luokse hiljaa ja päätti ottaa osan. Mutta vahingossa kaatoi erään laatikon maahan.<br>\n<br>\n\"Kuka siellä!?\"<br>\n<br>\nToa ei tajunnut tilannetta ja kuinka nopeasti aika kului. Mutta hän huomasi olevansa selällään, miekan melkein hänen kurkussa ja Killjoyn pitämässä miekkaa.<br>\n<br>\n\"Ai se oletkin vain sinä\", hän sanoi.<br>\n<br>\nBloz nousi varovasti ja oli seisoi liikkumatta, kunnes Joy laittoi miekan pois.<br>\n<br>\n\"Joten...\" Toa aloitti, mutta päätti olla hetken hiljaa. Hän noukki osan maasta.<br>\n<br>\nKilljoy oletti Toan menevän heti pois. Hän halusi olla juuri nyt rauhassa ja toivoi, ettei Bloszarin jälkeen kukaan tulisi hetkeen häntä häiritsemään.<br>\n<br>\n\"Kenet sinä menetit?\"<br>\n<br>\nKilljoy kääntyi ja huomasi edelleen Toan olevan hytissä.<br>\n<br>\n\"Mitä tarkoitat?\"<br>\n<br>\n\"Koska istut täällä hiljaa hytissä, voisin olettaa, että olet mykkä, mutta koska olen kuullut sinun puhuvan, joten päättelin, että joku läheisesi jäi Rautasiivelle.\"<br>\n<br>\n\"Miksi kysyt? Mitä teet tuolla tiedolla?\"<br>\n<br>\n\"Koska haluan tietää ketkä muut jäivät sille kurjalle laivalle, kuin Tronie.\"<br>\n<br>\nKilljoy meni hiljaiseksi. Mutta sitten vastasi \"Ruki, Veden Toa.\"<br>\n<br>\n\"Sitten tiedän miltä sinusta tuntuu.\"<br>\n<br>\n\"Mitä tarkoitat? Et tiedä minusta paljoa mitään. Emme ole jutelleetkaan, joten miten voisit tietää?\"<br>\n<br>\n\"Koska tiedän mitä menetit. Ystävän, jonka tunsit vain hetken. Jonka ajattelit voivasi auttaa, jota ajattelit suojelevasi. Mutta syytät nyt itseäsi, koska et voinut auttaa häntä.\"<br>\n<br>\n\"Sitten tiedät, miksi olen yksin ja miksen ole tuolla muitten joukossa.\"<br>\n<br>\nNyt oli Blozin vuoro mennä hiljaiseksi. Hän oli tuntenut vain hetki sitten saman tunteen, mitä Killjoy tunsi nyt. Hän oli tuntenut yksinäisyyden ja vihan. Ja nyt, hän tunsi ne vieläkin.<br>\n<br>\n\"Aion hakea heidät takaisin.\"<br>\n<br>\nKilljoy ei hämmästynyt kuullessaan tuon. Hän oli nähnyt kuinka vihaiseksi Tulen Toa oli mennyt, kun he olivat saapuneet Hildemarille.<br>\n<br>\n\"Yksin vai?\"<br>\n<br>\nBloz alkoi taas ajatella, oliko järkevää mennä taistelemaan laivalle, kun hän ei pitänyt siitä. Mutta nyt hänellä oli tilaisuus pelastaa yksi ystävistään, kun muita hän ei pystynyt.<br>\n<br>\n\"En luule olevani ainoa. Uskoisin sinun ajattelevan samaa.\"<br>\n<br>\n\"Ehkä mietin, ehkä en.\"<br>\n<br>\n\"Olet kokeneempi kuin minä. Ja tiedän että pystyisit hakemaan heidät yksinkin. Mutta vaikka mitä sanoisit, tulisin mukaasi.\"<br>\n<br>\nKilljoy vähän hämmästeli, kuinka varma Toa nyt oli. Viimeksi kun hän oli Toan nähnyt, Bloz oli ollut masentunut ja epävarma.<br>\n<br>\n\"Ennen kuin lähden, haluan tietää, kuka haarniskasi on tehnyt?\"<br>\n<br>\n\"Eräs Klaanilainen, Ta-Matoran nimeltä Creedy.\"<br>\n<br>\n\"Minun pitää tutustua häneen. Uskoisin hänen olevan mukava ja samanlainen kuin minä\", Toa sanoi ja poistui hytistä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1363,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2012-01-06T17:36:00.000Z","content":"<strong>Gaggulabion työhuone, Bio-Klaanin saari</strong><br>\n<br>\nMetorakk oli turhautunut. Suurinpiirtein yhtä turhautunut, kuin kaikki muutkin sisämaahan määrätyt skakdit. Hän tiesi, ettei Klaaniin voisi hyökätä pelkin skakdivoimin, mutta hän ei ymmärtänyt miksei torakat muka olleet valmiit. <br>\n<br>\nMetorakk selasi kenraalilleen lähetettyjä raportteja. Ne sisälsivät lähinnä tietoa zyglakien kovistelusta ja joukkojensiirrosta satamaan. Skakdien ainut operaatio tällä hetkellä oli maihinnousu läheiselle viidakkosaarelle, josta Nazorakit eivät olleet kyenneet voittamaan vastarintaa (mitä pellejä, Metorakk tuumi). <br>\n<br>\nHuone haisi sikarille ja skakdille. Likaisen pöydän kulmassa oleva upouudelta näyttävä nazorak-valmisteinen tietokone ilmoitti puhelusta. Moinen huipputekninen laite ei soveltunut lainkaan muuten askeettiselta näyttävään huoneeseen. Huonekalut olivat puuta ja katossa roikkuva hehkulamppu räpsähteli. Pöydän toisessa kulmassa oli Gaggulabion buglamiitillä ja kullalla päälystetty sikarinhajuinen sikarirasia. Metorakk murahti ja siirtyin koneen ääreen.<br>\n<br>\nAvautuneessa ikkunassa näkyi oudot mustavalkoiset hampaikkaat kasvot. Metorakk avasi ääniväylän yhteydenottajaan. <br>\n<br>\n\"Iltaa Metorakk. Oikein erinomaista sellaista.\" Tuulen kova humina kohisi soittajan mikrofonista. Puhujan ääni oli käheä ja siitä paistoi miltei omahyväinen äänensävy. Metorakk hätkähti. \"... kuka sinä olet?\"<br>\n<br>\n\"Voi etkö sinä tunnista ääntäni vanha toveri? Taisit saada aika tällin Xialla.\" Metorakkin muistot palasivat muutamaa viikkoa taaksepäin Xian yläpuolella leijuneeseen epäonniseen ilmalaivaan. Skakdin muisti hätkähti salamannopeasti rullaamaan ja pian tämä tajusikin vastauksen olevan ilmeinen. \"Purifier?\"<br>\n<br>\nKidakkaat kasvot nyökyttelivät. Tila niiden ympärillä näytti täysin pimeältä. Syynä oli Purifierin kameran älykäs sijoittelu. Tämän kasvoja kuvaava kamera oli nimittäin kypärän sisäpinnassa. \"Hah. Hieno arvaus. Purifier, kyllä. Ehkä nykyään jopa hieman enemmän.\"<br>\n<br>\n\"Jätä kehusi muille. Minä luulin, että sinä murskaannuit sinne vuorelle.” Purifier hymähti vastaukseksi. ”Minusta eroon päästäkseen pitää tehdä paljon muutakin kuin vain pääni murskaaminen. Myönnettäköön, en odottanut ensin sinunkaan poistuneen paikalta elossa.”<br>\n<br>\nPurifierin suunnasta vinkuva tuuli peitti osan puheesta ja Metorakk kävi ohjainten kimppuun, säätääkseen äänenvoimakkuutta kovemmalle. ”Missä sinä oikein olet?<br>\n<br>\n”Lennän meren yllä kuusisataa kilometria rannikosta mekaanisen tuhontuojan sisällä.” Metorakk ei kysynyt enempää. ”Noh, mistä tämä yllättävä yhteydenotto? Oletan, että sinulla oli jotain asiaakin.”<br>\n<br>\n”Voi kyllä. Minusta tuntuu että sinä voisit auttaa minua. Nimittäin, minulla olisi sillä pahaisella saarella tehtävä. Haasteeltaan huomattavasti suurempaa, mitä johtajasi on tarjonnut. Vanhan liiton nimissä. Mitäs sanot?\" Kuuluisa skakdinhymy valtasi Metorakkin kasvot hetkeksi. \"Kerro lisää\", hän sanoi lyhyesti.<br>\n<br>\nPurifier myhäili tyytyväisenä. Kypärän sisällä liikehtivät kasvot vastasivat hymyyn. \"Minulla on Klaanissa eräs vanha ystävä, joka luultavasti hyvin pian löytää itsensä tilanteesta, jossa hän haluaa ulos Klaanista. Jonkun täytyy päästä sisään ja saada hänelle viesti. Tämän viestin jälkeen hän tarvitsee aluksen. Mahdollisimman neutraalin sellaisen, jotta hän pääsee poistumaan saarelta huomaamattomasti... Voi toki olla että pyydän paljoa, mutta sinä tiedät, että minä maksan erittäin avokätisesti.\"<br>\n<br>\nMetorakk mietti. \"Tämä... ystäväsi. Mistä tunnen hänet ja koska hänet pitää saada pois sieltä?\"<br>\n<br>\n\"Minä lähetän sinulle tarkan kuvauksen. Hän on hyvin ainutlaatuinen joukossaan. Löytämisen ei pitäisi olla vaikeaa. Ajasta sen sijaan... kuusi päivää. Kyllä, kuusi päivää on riittävästi hänelle. Hän tuskin yllättyy nähdessään teidät.\"<br>\n<br>\nPurifierin kasvokuva peittyi tämän lähettäessä Metorakkin eteen tietoja. Skakdi työnsi kasvonsa lähemmäksi näyttöä, tämän tarkastellessa tehtävän kohteen tietoja. \"... miksi aina kuusi\", Metorakk mutisi itsekseen katsoessaan kuvaa.<br>\n<br>\nPurifier odotti hetken ja antoi Skakdin käydä tiedot läpi rauhassa. Metorakk nosti lopunsa katseensa ruudusta ja Purifier tiesi jatkaa. \"Olettaen että vastauksesi on kyllä, tulette löytämään hänet aivan linnoituksen muurien ulkopuolelta. Länsilaidan puolustus on kevyintä, joten oletan, että se on hänen valintansa. Tämän jälkeen teidän on tarkoitus saattaa hänet hankkimallenne alukselle. Jos kaikki menee hyvin, pääsette tekemään tämän todella vähin äänin. Uskotko, että alus järjestyy?\"<br>\n<br>\n\"Kyllä järjestyy. Mikä on suunta, johon jatkamme Klaanista?\"<br>\n<br>\n\"Olen järjestänyt turvakodin Steltin etelärannikolle. Metsästäjien rannikkovartiosto ohjaa teidät oikeaan paikkaan. Voitte samalla noutaa palkkionne sieltä. Tehtävä on suoritettu kun ystäväni on päässyt perille turvallisesti.\"<br>\n<br>\n\"Tämä on sovittu\", Metorakk kuittasi. Purifier nyökkäsi lyhyesti ja yhteys katkesi.<br>\n<br>\nMetorakk oli hetkessä tyytyväisempi päiväänsä. Hänen aivonsa alkoivat heti työstää suunnitelmaa huoneen hiljaisuudessa. <br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Kuten varmaan jokainen sen arvaa, Matoro vastaa puolesta tästä viestistä.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1364,"creator":"Guardian","timestamp":"2012-01-09T07:10:00.000Z","content":"<strong>Klaani<br>\nYlläpitosiipi</strong><br>\n<br>\nKynttilöiden liekit lepattivat. Ahtaan käytävän punertava valaistus oli vähäistä, mutta tarpeeksi. Seinien kahdesta tai kolmesta pikkuikkunasta näki, kuinka synkän syysyön tuulenpuuskat riepottelivat oransseja ja punertavia lehtipyörteitä läpi hyytävän ilman. Talvi oli tulossa.<br>\n<br>\nPuisen seinäkellon pehmeä tikitys rytmitti seinää vasten nojaavan moderaattorikaksikon ajatuksia. Kullankeltainen valon Toa Umbra ja kalpea selakhilaani Same seisoivat vierekkäin pysytellen pohdiskelevassa hiljaisuudessa. Metrin päässä Umbran vasemmalla puolella oli pari puuovia, joiden takaa kuului voimakasta puheensorinaa. Kokoustila seitsemässä oli meneillään jotain niin tärkeää, että jopa korkea-arvoisimmat moderaattorit oli määrätty ulos.<br>\n<br>\n\"Melkoinen yö\", Umbra sanoi yrittäen herättää jonkinlaista keskustelua. Same tyytyi nyökkäämään hitaasti.<br>\n\"Pakko myöntää\", Hauta kantava hahmo vastasi hetken päästä. \"Ja äänistä päätellen adminiemme yöstä tulee vielä pitkä.\"<br>\n<br>\nUmbra ja Same keskittyivät kuuntelemaan ääniä, joita kantautui paksun puuoven läpi. Kivilattiaa pitkin kaikuvien askelten äänistä ja siirreltävien puuhuonekalujen kolinasta päätellen Tawa ja Guardian uusivat kokoustilan sisustusta varsin vauhdikkaasti. Molempien puheääni porautui oven läpi, mutta äänieristys vaikeutti yksittäisten sanojen tunnistamista.<br>\nSame oli niin keskittynyt sisällään velloviin ajatuksiin, että ei osannut käsitellä tarkan kuulonsa taltioimia sanoja.<br>\nValon Toa Umbra oli lähempänä ovea ja kuuli paljon enemmän. Hän kuitenkin tiesi, että Tawan ja Guardianin puheet eivät kuuluneet hänelle. Ne kiinnostivat moderaattoria, mutta hän yritti haudata kiinnostuksensa puisen seinäkellon tikityksen alle.<br>\n<br>\nUmbra avasi suunsa kokonaan, mutta jäi hakemaan sanoja. Lopulta Toa-soturi sai sanansa pakotettua ulos. \"Zyglakit... minä en pidä niistä. Mutta...\"<br>\n<br>\n\"Niin?\" Same sanoi kysyvästi, ja smaragdinvihreä silmä vilkuili Umbran suuntaan.<br>\nUmbra huokaisi syvään ja sulki silmänsä. \"Se sotku... Mata Nui varjelkoon. Oletko koskaan nähnyt sellaista?\"<br>\n<br>\nSamen kasvoilta pystyi lukemaan, että hän oli nähnyt monenlaista. Vihreiden silmien intensiivinen katse ei värähtänytkään, mutta niissä oli hämmennystä.<br>\nHetken aikaa selakhilaanin sielun silmien edessä oli näkymä, jota oli vaikea unohtaa. Kun liha, selkärangat ja liskomaiset kourat olivat kasvaneet kieroon, rusentuneet oman painonsa alle ja sekoittuneet palloksi sätkivää, sykkivää, tuijottavaa ja huutavaa luuta ja lihasta, moderaattori oli voinut vain katsella ja kuunnella.<br>\n\"Olen nähnyt elämäni aikana paljon verta\", Same sanoi. Hän ei halunnut sanojensa kuulostavan ylpeydeltä. \"Kun taistellaan, tulee ruumiita. Kun kilpaillaan elämästä tai kuolemasta, kaikki haluavat ensimmäisen vaihtoehdon. Ja kuolleet eivät näytä aina kauniilta.\"<br>\n<br>\nUmbra aavisti puheen saavan jatkoa. \"Mutta?\"<br>\n<br>\n\"Ei\", Same myönsi. \"En ole nähnyt tällaista.\"<br>\n<br>\n\"En minäkään\", Umbra sanoi.<br>\n<br>\nKaksikko jäi hiljaiseksi. Seinäkellon tikitys täytti jälleen pitkän käytävätilan. Puisen oven takaa kuului miesääni ja naisääni, eikä kummastakaan hehkunut ilo tai tyytyväisyys. Moderaattorien tehtäväksi jäi vartioida, että kokousta ei häirittäisi. Tällaisina aikoina kaksikko kuitenkin osasi arvostaa yksinkertaisia vartiointitehtäviäkin.<br>\n<br>\n\"Kuulitko muuten, että saimme vangittua pari zyglakia?\" Umbra sanoi yllättäen. Samen viherhehkuisista silmistä näkyi, että selakhilaani siirsi sisäisen pohdiskelunsa kokonaan sivuun. Hän kääntyi Umbraa kohti.<br>\n\"En. Onko niistä saatu mitään irti?\"<br>\n\"Kuulin vain vähän Geeltä\", Umbra sanoi. \"Toinen on vieläkin tajuton ja toinen on shokissa. Se toistelee vain paria sanaa.\"<br>\n\"Mitä sanoja?\" Same kysyi kiinnostuneena, vaikka tiesi, että ei saisi paljoakaan irti.<br>\n<br>\n\"Toinen sana oli zyglakin kieltä\", Umbra huokaisi. \"Kukapa sitä sitten osaisi.\"<br>\n\"Harmillinen takaisku. Toinen?\"<br>\nUmbra kääntyi kokonaan Samea kohti ilme haudanvakavana.<br>\n<br>\n\"<em>Arstein</em>.\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/q_QwBJdzPT8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/q_QwBJdzPT8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nYhdellä kattolampulla valaistussa kokoushuoneessa oli vain kaksi henkeä, mutta äänistä päätellen määrän olisi pitänyt olla kolminkertainen.<br>\nRaivokkaan huudon voimistama potku kolahti puuta vasten. Kontakti sinkosi puisen jakkaran päin seinää. Puu kimmahti taaksepäin ja kaatui kolisten kokoushuoneen kivistä lattiaa vasten. Pehmustetyyny putosi jakkaralta lattialle.<br>\n\"<strong>Se... se... se skarrararrin...</strong>\", Guardianin ääni jyrisi. Sinisen skakdin rintakehä kohoili ja laskeutui, kun hän hengitti raskaasti. Klaanin admin seisoi kokoushuoneen pöydän edessä. Molemmat soturin käsistä olivat puristuneet nyrkkeihin.<br>\n<br>\nTawa seisoi pöydän toisella puolella katsellen sinistä skakdia ristiriitaisin ajatuksin. Toan viitta lepäsi hänen hartioillaan lannistuneena. Sähkön toan katseessa oli väsymystä ja epätoivoa, mutta hänen äänessään yhä harmoniaa.<br>\n\"G\", Tawa pyysi hiljaa. \"Rauhoitu... ole kiltti!\" Toa erehtyi katsomaan Guardianin vasenta nyrkkiä, jossa skakdi-mies oli puristanut puista kynää. Koko nyrkki tärisi voimakkaasti, ja puunsäleitä ja hiilenpalasia putoili lattialle.<br>\nTawan ja Guardianin katseet kohtasivat. Visiirin taakse piilotetut kosteat jalokivet tuijottivat punaisena hehkuvaa vihan tulta.<br>\n<br>\nTerävähampainen suu aukesi ja ulos tulvi raivoa.<br>\n\"SE PIRAKA PITI MEITÄ PILKKANAAN!\", Guardian huusi paiskaten puukynän sirut maahan. Palaset napsahtivat rikki kivilattialla kimmahtaen eri suuntiin. Miltei välittömästi Guardian heilautti koko ruumiinsa ympäri lyöden saman nyrkin kokoushuoneen seinään. Koko huone kajahti, mutta tärähdys hiljensi sekä Guardianin että Tawan. Kumpikaan ei hengittänyt.<br>\n<br>\nGuardian lyyhisti päänsä nojaamaan seinää vasten. Seinään lyöty nyrkki alkoi vähitellen liukua alas seinän pintaa pitkin.<br>\nTawa katsoi pitkään admin-toverinsa selkämystä hengittämättä. Hän ei ollut koskaan nähnyt Guardiania näin vihaisena. Näkymä ei ainoastaan huolestuttanut Tawaa. Jollain tasolla se myös pelotti.<br>\nSähkön Toa otti muutaman varovaisen askeleen kohti skakdia kiertäen pöydän ympäri. Tawa pysähtyi metrin päähän Guardianista, joka hengitti yhä raskaammin.<br>\n<br>\n\"Se skarrararrin pelkuri\", Guardian sanoi huohottaen seinää vasten. \"Se katsoi minua sellistään ja esitti viatonta sotavankia. Mutta se hetki, jolloin se jäi kiinni...\"<br>\n\"Sheelika...\" Tawa sanoi yllättyneenä ja kohdisti surullisen katseensa lattiaan.<br>\n\"Se hetki, jolloin se jäi kiinni\", sininen skakdi haukkoi puheen tahti kiihtyen. \"Siitä yöstä lähtien se pirun morsian tiesi tehtävänsä.\"<br>\n<br>\nTawa jäi miettimään Guardianin sanoja kuin naulittuna. Naisen naamion takana työskentelevä mieli yhdisti asioita aina vain kiihtyvällä tahdilla. Vähitellen ymmärryksen suorastaan näki sinisen visiirin takaa tuijottavista silmistä.<br>\n<br>\nSama yö, jona Sheelika jäi vangiksi oli ollut yö, jona Visokki oli kadonnut. Vasta nyt Klaanin johtaja kuitenkin tiesi, että tapahtumilla oli ollut yhteys. Tässä pimeän verkostossa oli vaikea löytää kahta asiaa, joilla ei ollut yhteyttä toisiinsa.<br>\nJa pimeän verkosto olikin sanavalintana paras. Se oli liiankin osuva, sillä Sheelikan yhteyttä Zorak von Maxitrillian Arsteiniin - ja Avdeen - ei oltu koskaan suljettu.<br>\n<br>\nPunainen Mies ei ollut telepaatti. Hän jätti jälkeensä pimeitä siemeniään. Siemeniä, jotka kasvoivat korruption versoiksi. Versoiksi, jotka kuiskivat sanoja ja lauseita. Ne istuttivat ajatuksia, jotka muuttivat maailmankuvia. Näillä loisillaan Punainen Mies merkitsi ystävänsä ja vihollisensa.<br>\nMutta hän ei ollut telepaatti. Hän tarvitsi sellaisen.<br>\n<br>\nJa sellaisen hän saikin. Kun Punaisella Miehellä oli kivenkin läpäisevä viestintäkeino, mustalla pelon siemenellä polttomerkitty agentti vangittuna Klaanin linnakkeen alle ja joukko karttakuvia eräästä hylätystä ortonilaisesta tunneliverkostosta, ei Zorak von Maxitrillian Arstein kahdeksannen taiteellista luovuutta voitu rajoittaa.<br>\n<br>\nTawa jäi sopertamaan hiljaa. Sähkön Toan suusta tuli sanoja, jotka eivät muodostaneet lauseita. Toan kasvot kalpenivat.<br>\n\"Sheelika... hän ei...\" Tawa sanoi hiljaa. \"Hän ei voinut...\"<br>\n<br>\nGuardian heilahti kokonaan ympäri ja sotasankarin ainoaan silmään syttyi tuli. \"Sinun 'viaton tyttösesi' oli taas mukana jossain, joka tapatti viattomia!\" Guardian huusi iskien kiviseinässä käyneen nyrkkinsä kokouspöydän puupintaan. Tawa näki, että nyrkissä oli karu verestävä ruhje. Toa katsoi vuorotellen sinistä nyrkkiä ja sen omistajan punaista katsetta.<br>\n<br>\n\"Guardian\", Tawa sanoi hiljaa alakuloinen katse kasvoillaan. Tawan äänensävy kasvoi kuitenkin vähitellen päättäväisemmäksi. \"Hän... sinä et tunne häntä. Tämä ei ollut Sheelikan syytä!\"<br>\n<br>\n\"Minä - tunnen - <em>hirviöt</em>\", Guardian huusi painokkaasti. \"Minä tunnen petturit ja kostonhimoiset. Tarvitaan vain äärettömästi vihaa... ja kyky kohdistaa sitä.\"<br>\nValkoiset skakdinhampaat puristuivat tiiviisti yhteen. \"Tyttöraukallasi on molempia. Kuinka monta ruumista pitää vielä rojahtaa Klaanin aulaan, että ymmärrät sen?\"<br>\n<br>\n\"Hän ei halunnut tätä!\" Tawa sanoi, ja painokkuus ja päättäväisyys kasvoivat Toan äänessä. Naisen kasvoilta näki kuitenkin vain alakulon ja lohduttomuuden. Sinisen visiirin takaa katsoivat silmät, jotka halusivat nähdä niiden edessä olevassa sinisessä skakdissa aivan, aivan muuta kuin pelkkää vihaa.<br>\n\"Hän.. hän ei halunnut kenenkään kuolevan! Sinäkin kuulit, kuinka hän pyysi Arsteinia säästämään Santorin!\"<br>\n<br>\nGuardianin suu sulkeutui ja terävä hammasrivi jäi piiloon. Guardian nosti nyrkkinsä kokouspöydältä ja vilkaisi punertavaa ruhjetta rystysissä. Skakdin kasvoille ilmestyi pieni hymy, mutta silmissä paloi yhä sama tuli.<br>\n\"Yksi henki\", Guardian sanoi hampaidensa välistä ääni täynnä katkeruutta. \"Niin ne aina tekevät. Ne säästävät yhden hengen, että niiden omatunto ei tappaisi niitä. Yksi säästetty henki ei korvaa kymmeniä murhattuja.\"<br>\n<br>\nTawa ja Guardian olivat hetken hiljaa. Kaksikon katsekontakti ei rikkoutunut.<br>\n<br>\n\"Jos tämä yhtään auttaa, niin sinulla on kivat silmät\", Guardian sanoi, ja Tawa näytti yllättyneeltä. \"Mutta ne näkevät muissa asioita, joita ei oikeasti ole. \"<br>\nTawa räpytteli silmiään. Alakulo ja uupumus pysyivät Toan kasvoilla, mutta niiden sekaan oli tulvinut lasteittain päättäväisyyttä ja kasvavaa ärtymystä.<br>\n\"Miten sinä - <em>sinä</em> kaikista klaanilaisista voit sanoa noin?\" Tawa sanoi jäisellä äänellä. Jää alkoi sulaa, ja sen alta hehkui jotain tulisempaa. Ristiriitaisia tunteita velloi keltaisen toan sisällä. \"Sinä, skakdi, pimeyden metsästäjä... sinä, joka et kerro kenellekään edes nimeäsi! Sinä, jota vilkuiltiin pahasti ja epäiltiin vakoojaksi jo Klaanin alusta asti! Muistatko sinä, kuka puhui puolestasi?\"<br>\n<br>\nGuardian jäi muistelemaan. Hän pysyi hiljaisena. Tawan äänensävy kiehui ja äänenvoimakkuus kasvoi. Hän otti muutaman askelen niin, että oli hetkessä lähempänä Guardiania.<br>\n<br>\n\"Minä puolustin sinua silloinkin, kun sinut haluttiin karkoittaa! En edes tiennyt aina, miksi tein sitä. En tuntenut sinua. Minulla ei ollut mitään syytä jatkaa sitä. Mutta silti jotenkin näin, että sinä ansaitsit suojeluamme.\"<br>\n<br>\nTawa huokaisi syvään. \"On välillä tosi vaikeaa olla ystäväsi, tiedäthän sen?\"<br>\n<br>\nGuardian oli hiljaa hetken. Sitten hän hymähti, mutta ei hymyillyt. Raivon tuli kyti vielä pienenä kekäleenä skakdin sisällä.<br>\n\"Anteeksi, Tawa\", Guardian sanoi synkästi ja huokaisi. \"Ehkä sinä näet vain asioita, joita haluat nähdä. Myös minussa. Ja ehkä näkisit Sheelikan oikeat värit, jos ruumiskasassa olisi ollut paras ystäväsi.\"<br>\n<br>\nTawan keltaiset kasvot kalpenivat. Päättäväisyys ja viha katosivat. Jäljelle jäi pelkkää jäätä.<br>\n<br>\n<br>\n<em>... paras ystäväsi...<br>\n... paras ystäväsi...</em><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/dEWIngn2_eM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/dEWIngn2_eM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKajahdus kaikui kokoustilassa, kun käsi kohtasi posken. Skakdi ei osannut odottaa keltaisen kämmenen läpsäisyä. Se ei ollut voimakas eikä kivulias, mutta se oli odottamaton.<br>\n<br>\nGuardian näytti siltä kuin olisi saanut ohimoonsa matalalla lentävästä kuolonpeiposta. Hän jäi vain räpyttelemään silmiään hämmentyneenä. Sinisen olennon suu jäi auki ja ainoa silmä jäi katsomaan keltaisen käden omistajaa.<br>\nTawa ei tuijottanut enää Guardianin silmiin. Näytti siltä kuin kaksi vähitellen kostuvaa silmää olisivat katsoneet sinistä skakdia, mutta oikeasti ne katsoivat hänen lävitsensä. Jonnekin kauemmas. Jää oli sulanut, mutta alla ei ollut mitään.<br>\nTawan suu aukesi, mutta sanoja ei tullut. Lämmin hengitys puhalsi tiensä ulos suusta ja oli kuin Toa olisi halunnut sanoa jokaisen sanan, joka pyöri hänen mielessään.<br>\n<br>\nHetkellinen kipu skakdin poskella katosi hitaasti olemattomiin. Se palasi ja kaikui Guardianin päässä, kun hän näki Tawan särkyneen ilmeen.<br>\n<br>\n\"Etkö sinä halua nähdä maailmaa, joka voi olla kaunis ja hyvä\", Tawa kysyi hiljaa ääni väristen.<br>\n<br>\nKysymys jätti kokoustilaan pelkän hiljaisuuden. Kaksi adminia seisoivat metrin päässä toisistaan kuunnelleen ajatuksia, jotka vaativat heitä sanomaan jotain. Molemmat olivat hiljaa, mutta pieni ääni molempien sisällä toisteli yhtä ja samaa sanaa. Se oli sanoista vaikein.<br>\n<br>\nKumpikaan ei tehnyt elettäkään pyytääkseen anteeksi, vaikka molemmat halusivat sitä.<br>\n<br>\nKaksikon katseet kohtasivat vielä kerran, mutta he kääntyivät välittömästi poispäin toisistaan. Selät vastakkain Tawa ja Guardian seisoivat mahdollisesti minuuttien ajan paikallaan, kunnes Tawa lähti astelemaan hitain ja kaikuvin askelin kohti suuria puuovia.<br>\n<br>\n\"Tuota...\", Guardian sanoi hiljaa, mutta lause ei saanut loppua. Sukkeluudet olivat vähissä. Kerrankin sininen skakdi jäi täysin sanattomaksi.<br>\nKokoustilan ovet aukesivat. Ruosteiset saranat lauloivat alakuloista duettoaan, kun Tawa asteli viittaansa piiloutuneena ulos kokoustilasta. Näkökenttänsä äärirajoilla Guardian näki hetkellisesti vain purppuraisen viitan heilahtelua, kunnes sekin oli pian poissa.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nSame ja Umbra kohottivat kulmiaan, sysäsivät itsensä kauemmas seinästä takanaan ja suoristivat ryhtinsä, kun suuret puuovet aukesivat ja käytävän synkkyyden avasi ovien välistä tuleva valo. Valokiilaan ilmestyi viitakkaan naishahmon muotoinen varjo, jonka perässä seurasi hitaasti ulos kammiosta asteleva sähkön Toa.<br>\nUmbra ja Same suoristivat ryhtejään entistä kunniallisemmiksi ja nostivat kätensä sotilastervehdykseen, kun he näkivät Tawan. Klaanin johtajan kasvoja ei nähnyt kovin selkeästi, kun hän seisoi moderaattorien edessä käytävän varjon ja kokoushuoneen valon rajalla.<br>\n<br>\n\"Neiti Tawa\", Umbra sanoi herrasmiehen elkein.<br>\n\"Johtaja\", Same sanoi yksiselitteisen kunnioittavana.<br>\n<br>\n\"Helei\", sähkön Toa sanoi niin hiljaa, että äänensävystä ei ottanut selvää. \"Hätäkokous... päättyi. Voitte mennä nukkumaan.\"<br>\n<br>\nModeraattorit olivat ihmeissään. He päättivät teeskennellä kuulleensa oven läpi vähemmän kuin olivat oikeasti kuulleet.<br>\n\"Mutta Tawa\", Umbra sanoi kohteliaasti. \"En usko, että kukaan meistä pystyy nukkumaan tällaisena yönä...\"<br>\n\"Yrittäkää\", säröilevä ääni sanoi, kun Tawa kääntyi poispäin kaksikosta. Purppurainen viitta heilui moderaattorien edessä kuin linnakkeen liput syystuulessa, kun nainen asteli käytävää pitkin kohti adminien yksityistiloja.<br>\n<br>\nUmbra katseli johtajansa loittonevaa selkää ja oli jo valmiina tottelemaan tämän komentoa, mutta yhtäkkiä Same päätti puhua.<br>\n\"Admin Tawa\", kunnioittava mutta väsynyt ääni huusi perään. \"Tämä oli 'Zorak von Maxitrillian Arsteinin' kädenjälkeä, eikö ollutkin?\"<br>\n<br>\nViitan ja sitä kantavan naisen liikkeet pysähtyivät. Tawa jäi seisomaan käytävän päähän. Se riitti vastaukseksi Samelle.<br>\n<br>\n\"Feterra odottaa holvissani\", Same sanoi. \"Haluatko nähdä sen?\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nKokoushuoneessa oli enää vain joukko kaatuneita tuoleja, lattia täynnä puunsäleitä ja sininen skakdi, joka istui tuolilla etunojassa ja katse lattiassa. Ovet olivat auki, mutta Guardian kuunteli Samen sanojen sijasta omia ajatuksiaan.<br>\nSininen skakdi katseli veristä ruhjetta rystysissään. Se kaipaisi sidettä, mutta ei enää edes sattunut. Ruhjeesta juurikaan välittämättä sotaveteraani siirsi toisen kätensä vasemmalle poskelleen ja piti sen siinä.<br>\n<br>\nSillä hetkellä skakdi halusi vain lyödä itseään tylpällä esineellä silmiensä väliin. Hänen kätensä puristui tuolin jalan ympärille.<br>\nGuardian kuitenkin päästi irti tajutessaan, että itsekidutus ei tekisi sanottua sanomattomaksi.<br>\n<br>\nRivakka läpsäisy omalla kädellä toiselle poskelle kuitenkin toi lievää mielenrauhaa.<br>\n<br>\nSkakdi huokaisi syvään. Tawan viimeinen kysymys kaikui hänen ajatuksissaan uudelleen ja uudelleen. Hän ei halunnut kuulla sitä enää.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nKylmä lattia tuntui Tawan jalkojen alla ja yksi ainoa kysymys piinasi hänen mieltään.<br>\nTawa oli nähnyt pahuuden. Hän oli katsonut sitä silmiin, mutta se oli antanut hänen elää. Tawa oli hengissä vain siksi, koska pahuus oli halunnut Toan tietävän, minkälainen maailma oli.<br>\nMyös Same oli nähnyt pahuuden. Ja silti moderaattori oli reagoinut Avhrak Feterraan sisuksiin raivolla, jonka kaltaista ei moderaattorin kasvoilla ollut näkynyt aikaisemmin.<br>\n<br>\nSamen kysymys kaikui Tawan ajatuksissa. Hän ei halunnut kuulla sitä enää.<br>\n<em>Haluatko nähdä sen?</em><br>\n<br>\nKysymys ei vaivannut sähkön Toaa siksi, koska se oli vaikea. Se ei vaivannut häntä siksi, koska hän pelkäsi sitä, minkä saisi nähdä. Kysymys vaivasi häntä siksi, koska hän tiesi vastauksen.<br>\n<br>\n\"En halua\", Tawa sanoi vapisevalla äänellä. \"Mutta minun täytyy.\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nKysymys ei vaivannut sinistä skakdia siksi, koska se oli vaikea. Se vaivasi häntä siksi, koska hän tiesi vastauksen.<br>\n<br>\n<em>Etkö sinä halua nähdä maailmaa, joka voi olla kaunis ja hyvä?</em><br>\n<br>\n<em>Haluan</em>, Guardian ajatteli. <em>Mutta en voi.</em><br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Siinä teille köyttä kahdeksi viikoksi. Hei hei ja hyviä kirjoittamisia.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1365,"creator":"Umbra","timestamp":"2012-01-10T16:37:00.000Z","content":"<strong>Yö, Klaanin linnoituksen käytävät</strong><br>\n<br>\nUmbra, klaanin moderaattorien pomo, käveli sekalaisessa mielentilassa klaanin öisiä käytäviä. Käytävillä ei ollut öisin niin paljon porukkaa kuin päivisin, siksi Umbra pystyi olemaan rauhassa ajatuksissaan ja kävelemään mietteissään kohti oman huoneensa sijaintia. Yö oli ollut todella kammottava, ainakin Umbran mielestä, vaikka hän olikin toa ja nähnyt mitä moninaisempia kauheuksia ja tehnytkin niitä. <br>\n<br>\n<em>Ne Zyglakit. Minun tekee hiukan sääli niitä liskomiehiä...</em> Umbra ajatteli, muistellen mitä oli nähnyt pihamaalla. Näyn muistelo sai Umbran voimaan pahoin, mutta hän pidätteli oksennusrefleksiään urhoollisesti. Toa muisteli samalla niitä kauheuksia mitä oli kuullut Arsteinista ja Sheelikasta, tästä klaanin karkoitetusta jäsenestä. <br>\n<br>\nUmbraa harmitti ettei hän ollut ollut puolustamassa klaania hopeisten tappajakoneiden hyökätessä kauhujen yön aikaan, mutta hänen piti suojella omaa nahkaansa, koska jos hän ei tottelisi Helryxin käskyjä, ritarikunta antaisi hänelle ilomielin paikan järjestön tarkkaan vartioidussa vankilassa, Tyrmässä.<br>\n<br>\n<em>Onneksi olen tehnyt nyt päätöksen ja lähettänyt erokirjeen Helryxille. Ritarikunta saa pärjätä nyt ilman minua, sillä Klaani on kotini enkä kuulu muutenkaan Mata Nui fundamentalisteihin</em> toa ajatteli, katsellen väsyneillä silmillään valokiviä ja soihtuja jotka valaisivat hänen tietään muuten synkässä kivilinnoituksessa. Käytävä tuntui jatkuvan jatkumistaan, eikä loppua tuntunut näkyvän missään.<br>\n<br>\nViimeaikaiset tapahtumat olivat olleet Umbran elämässä aikamoisia käänteitä. Valon toa oli tavannut itsensä toistesta maailmasta, kohdannut veljensä ja voittanut tämän mielten taistelussa ja palannut klaaniin, ensin pelastaen Matoron hengen tämän Parannuskivellä ja tuoden mukanaan kaksi ystäväänsä Umbran menneisyydestä. <br>\n<br>\nUmbra alkoi kavuta mietteissään kierreportaita kohti huonettaan. Joskus toa toivoi ettei olisi hankkinut huonetta kovin korkealta näköalan takia, koska kapuaminen ylös tuntui yöllisten tapahtumien ja stressin jälkeen usein raskaalta.<br>\n<br>\nValon toa kipusi ylätasanteelle, pelotellen haukottelullaan muutamia yöperhosia saalistavia biomekaanisia lepakoita lentoon. Toa ei välittänyt näistä lentävistä koirista vaan päätti kömpiä piakkoin petiinsä.<br>\n<br>\nUmbran huoneen ovi oli jätetty auki ja sisältä kuului kuorsausta. Hänen toisen maailman vastineensa, painovoimaa ja valoa hallitseva matoran kuorsasi Umbran huoneessa. Kaksikko jakoi nykyisin tämän perin sekavahkon huoneistojärjestelmän yhdessä Kahu-linnun ja Qewa Fikoun kanssa. Oli oikeastaan hyvä että matoran Umbra huolehti näistä rahilemmikeistä kun moderaattori oli hoitamassa töitään klaanin käytävillä.<br>\n<br>\nValon toa käveli huoneensa tuulikaappimaista eteistä pitkin, katsahtaen tietokonehuoneeseensa, jossa paloivat jos jonkinlaiset valot. Isot tietokoneruudut olivat osa Umbran työtiloja, mutta kukaan ei ollut kunnostanut niitä Sheelikan sabotoidessa päämoderaattorin tiloja. Hän sulki oven perässään, jatkaen matkaansa edessään levittäytyvään olohuone/makuuhuone kompleksiin. Toa katsahti ympärilleen, Matoran Umbra kuorsasi Qewa sylissään säkkituolissa, kasa elementaali energian naamioita lojui lattialla Umbran yöpöydän lähellä. Umbran huomio kiinnittyi kuitenkin hänen rakkaaseen sänkyynsä, joka oli viikattu ja laitettu kuntoon, tehden etäisyyttä sekalaiseen ja sotkuiseen huoneen yleisilmeeseen.<br>\n<br>\nValon toa sammutti kanuunansa vahinkolaukausten varalta, otti repun pois selästään ja rojahti sängylleen. Hän veti peiton korvilleen, sulki silmänsä ja vaipui uneen...<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="200" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/OvJIkMyeUeo" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/OvJIkMyeUeo</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nUmbra matkasi unessaan hänen alkuperäiseen kotiinsa, josta monet muistot olivat jo pyyhkiytyneet pois. Universumin keskus, Karda Nui, kaikkien av-matoranien koti oli suuri maailma itsessään. Jättiläismäiset vesiputoukset halkoivat vehreää ja valontäytteistä iloisuuden ja valon kotia jossa varjoilla ei ollut sijaa. Täällä valon matoranien laji eli kauan sitten.<br>\n<br>\nSankarimme muisteli kuinka hän oli ystävystynyt monien matoranien kanssa. Hänen menneisyytensä ystävät muistuttivat aivan Toa Avraxeja, jotka olivat käytännössä kuolleita. Toia joista tuli sankareita hänen takiaan ja jotka uhrasivat henkensä hänen takiaan...<br>\n<br>\nMuistot matoraneista, joiden nimiä Umbra ei muistanut, vain kasvot, tai siis naamiot pyörivät ympyrää Umbran mielessä. Oli paljon asioita joita historia oli unohtanut ja joita aivot eivät muka tarvitsisi. Mutta Umbra ei halunnut unohtaa, vaan muistaa elämäänsä.<br>\n<br>\nUmbra oli kertonut joskus kauan sitten joitain kokemuksiaan universumin keskustasta mutta nämä hänen tarinansa oli kuitattu vain tarinoina, ei todellisuuteen pohjautuvilla tarinoilla. Uni kuitenkin jatkui matoranien tanssiessa yhdessä Umbran kanssa Suuren hengen tanssia... Oli iloista ja meluisaa, aika riemun,,,<br>\n<br>\nUmbra hymyili sängyssään. Unet joita hän näki olivat täynnä riemua ja lämpöä, sekä valoa, asioita joita oli harmittavan vähän valon toamme elämässä ja tässä, ilkeässä, kylmässä ja pimeässä maailmassa...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1366,"creator":"Umbra","timestamp":"2012-01-28T21:37:00.000Z","content":"<strong>Klaanin saari, metsikkö</strong><br>\n<br>\n<br>\nFlygel katseli kuinka harmittomat palikkamaiset ja biomekaaniset mustekalat uiskentelivat rauhaisasti saaren sisämaajärvessä. Harmittomat mustekalat olivat helppoa saalista, mutta syötävää niissä ei ollut oikein lainkaan. Flygel oli viime viikkojen ajan vain seuraillut luonnon eläväisten elämää ja ollut yksinään. Itsekseen eläminen oli aika vapauttavaa kun ei tarvinnut alistua Rhak’elakkin kannattajien sensuurille ja jumalanpilkkasyytöksille. Järvikotakylän elämä oli perin uskontopainotteista ja zyglakimme ei voinut vakaumuksensa takia sopeutua tähän silmät ummessa menoon.<br>\n<br>\nValkomusta zyglak oli rakentanut itselleen oman hökkelirakennelmansa kivihakulla ja keräämillään puun osilla ja muilla resursseilla mitä saarelta löytyi. Hän oli tyytyväinen ettei ollut aivan poropeukalo ja toimeton, vaikka olikin enemmänkin tieteisiin perehtynyt olento. Flygelin armeijavuodet olivat viimein tuottaneet jonkinlaista hyötyä kun hän viimein pystyi hyödyntämään erämiestaitojaan selviytyäkseen täällä metsässä, kaukana sivistyksestä. Liskomainen ystävämme oli ryöstellyt yllätyshyökkäyksien ja pimeän turvin matoranien karavaaneista erilaisia tarvikkeita, mutta oli jättänyt muuten nämä pienet olennot rauhaan, koska ei nähnyt matoraneissa mitään uhkaa hänelle itselleen. <br>\n<br>\nFlygel asteli kohti vuorenrinteeseen syntyneeseen luolastoon, jota hän oli alkanut muuttaa kodikseen. Hiilestä ja oksista zyglak oli rakentanut soihtuja joilla hän valaisi luolastoa ja pelotti pois sen asukkeja, kofo-jagoja ja fikou-hämähäkkejä jotka eivät olleet erityisen hyviä naapureita. Vuorenrinteeseen tehty asuinpaikka sisälsi pöydän, tulisijan ja kirstuja, joihin Flygel oli säilönyt tekemiään kivi- ja luuaseita. <br>\nSilmälappuinen tuttavamme avasi oven ja meni sisään luolastoon. Oli aika häätää kivirottia, kofo-jagoja ja fikou-hämähäkkejä luolista. Flygel otti zamor-laukaisimensa ja luumiekkansa mukaansa ja lähti tutkimaan luolastoja.<br>\n<br>\nLaittaen soihtuja ympäri luolastoa, Flygel varmisti sen ettei eksyisi luoliin. Zyglak halusi näes joskus löytää takaisin luolista ja oli päättänyt että pimeyden asukit eivät saisi jalansijaa hänen uudessa kodissaan. Samalla hän voisi löytää maan alaisia mineraaleja joiden avulla hän voisi rakentaa jotain hienoa.<br>\n<br>\nEi kulunut aikaakaan kun vihollinen hyökkäsi Flygelin kimppuun. Nopea huitaisu hännällä selätti vihulaisen, jolloin se oli helppo iskeä tainnoksiin jalkojen kynsien avulla. Viimeistely tapahtui iskemällä luumiekalla skorppioonin pää irti ja katkaisemalla sen pistin matkamuistoksi. <br>\nFlygel asteli yhä syvemmälle luolastoon, tutkien kaikkea ja varoen jokaista askelmaansa. Klaanin maan alainen maailma oli arvaamaton ja täynnä mysteerejä jotka Flygel halusi selvittää…<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Klaanin linnoitus, Umbrien huone</strong><br>\n<br>\nValon toa heräsi sängystään ja muisteli yön tapahtumia. Keltamusta toa haukotteli ja hieroi rähmäisiä silmiään. Hän katsahti lattialla olevaan säkkituoliin, jossa hänen toisen maailman vastineensa yhä nukkui. Fikou Qewa oli herännyt jo aikaa sitten ja tuonut postiluukusta pudonneen Klaanilehden moderaattorillemme.<br>\n<br>\nUmbra katseli sotkuista huonettaan. Olisi aika hankkiutua eroon pölystä ja käytetyistä elementaalienergian naamioista. Myös huoneiston sisustusta voisi muuttaa, koska jokainen toa tarvitsee itselleen jonkinlaisen Toa-Suvan naamioiden vaihtamista varten. Hänhän voisi kysyä tähän tehtävään yhtä sympaattista po-matorania, Bobia, jonka Umbra voisi löytää helposti kierroksellaan klaanin linnoituksessa.<br>\n<br>\nUmbra päätti myös etsiä ystävänsä Nurukanin ja Delevan ja keskustelevansa heidän kanssaan jatkosta ja oman menneisyytensä löydöistä. <br>\n<br>\nToa alkoi kerätä tavaroita lattialta ja sulloa niitä jättiläismäiseen mustaan jätesäkkiin. Erilaiset juomakanisterit, wanhat klaanilehdet ja muut rojut, aina pizza ja sushilaatikoista muropaketteihin lensivät automaattisesti roskikseen. Moderaattorin huhkittua tarpeeksi kauan hänen onnistui herättämään toisen maailman vastineensa, joka heräsi pölyn mennessä hänen sieraimiinsa. Violettimusta matoran pärskähteli pedissään hypähtäen vähän väliä ylös säkkituolista. <br>\n<br>\n\"Sinun on aika tarttua imuriin\", moderaattori sanoi ystävälleen, antaen tälle N00N00-6 merkkisen imurin kouraan, jonka jälkeen moderaattori lähti ovet paukkuen pois huoneestaan, jättäen unenpöpperöisen ja hölmistyneen matoranin heräilemään imuri kainalossaan...<br>\n<br>\n<strong>Klaanin kahvio</strong><br>\n<br>\nNurukan asteli kahvioon hörppimään aamusumppiaan. Maan toa tarvitsi kipeästi jotain virkistävää sillä hän oli herännyt yöllä johonkin outoon tunteeseen siitä että jotain pahaa tapahtui. Nurukan oli viimeksi kokenut tällaisia öitä Avra Nuin sodassa ja ollessaan Metru Nuilla. Myös erilaiset muistot olivat alkaneet tupsahdella maan toan päähän, muistot joita hän ei tunnistanut omikseen. <br>\n<br>\nNurukan ihmetteli vieläkin näitä mekaanisia sotureita joita hän eräässä avautuneessa muistossaan oli komentanut. Mekaanisia tappajia, jotka kantoivat katanoita. Miksi hän johti niitä, sitä hän ei tiennyt. Toa itse muisti olevansa vain toain kenraali ja taistelleensa pahoja metsästäjiä vastaan Toa Lhikanin, suuren Toa soturin joukoissa ja puolustaneensa Turaga Dumen kunniaa.<br>\n<br>\nNurukan koki yleensä öisin tällaisia muistojen aukaisuja. Unet jotka hän koki olivat liian realistisia ja todentuntuisia ollakseen vain unia. Mutta miksi hän sai nämä muistot takaisin ja miksi ne edes olisivat olleet piilotettuja, sitä Nurukan ei tiennyt. Siemaillen kahvikuppostaan toa-kanisterin muotoisesta kupposesta, toa alkoi seurata kahvioon saapuvien asukkien tekemisiä ja ajatteli jututtaakin osaa heistä...<br>\n<br>\n<strong>Klaanin maan alaiset kuntosalit</strong><br>\n<br>\nDeleva nosteli painoja hikihatussa Klaanin linnoituksen maanalaisessa kuntosalissa. Punavalkoinen plasman toa harjoitti oikean kätensä lihaksistoa ja piti yllä vasemman, mekaanisen kätensä keinotekoisia lihaksia. Kova työ ja harjoittelu pitivät myös mielen virkeänä ja antoivat uutta puhtia uusiin haasteisiin ja seikkailuihin. Toa oli alkanut tottua elämäänsä klaanissa, näiden kaikkien outojen örvelöiden ympäröimänä.<br>\n<br>\nDeleva tarkkaili ympäristöön, samalla kun hikikarpalot nousivat hänen lihaksistaan pintaan. Fyysinen kunto piti pitää yllä lihasreeneillä ja liikunnalla, kun taistelua ei viime aikoina ollut ollut hänelle tarpeeksi. Deleva ajatteli haastavansa sen Metorakk-nimisen skakdinpöljäkkeen jossain vaiheessa uuteen taisteluun ja tällä kertaa voittavansa kyseisen skakdin. Juuri sillä hetkellä eräs skakdi, joka muistutti etäisesti tätä Metorakkia, astui salin ovesta sisään, pyyhe olkapäällään...<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Klaanin kuntosali, vastapäätä Delevaa</strong><br>\n<br>\nGuardian asteli raskain askelin kiviportaita alas klaanin kuntosaleihin vieviin käytäviin. Skakdi ei ollut saanut pahemmin unta viimeöisten tapahtumien johdosta, kasa zyglakeita ja kuolleita matoraneja oli jotain todella kauheaa. Vammoistaan huolimatta Guardian oli päättänyt lähteä vähän tuulettamaan itseään salille, koska lihasreeni teki aina eetvarttia ja auttaisi vapauttamaan lihasjännitteitä ja selvittämään ajatuksia. <br>\n<br>\nGuardian laittoi sormensa tunnistimeen, jolloin pääsi sisään ilman widgetien maksamista. Perus klaanilaiset ja muut joutuivat yleensä maksamaan muutaman widgetin klaanin kassaraan, jotta adminit saisivat ostaa itselleen hummeria, kaviaaria ja hanhenmaksaa sekä kalliita viinejä. Guardian myhäili sitä että adminit olivat keksineet itselleen jonkin ansaintimahdollisuuden tässä kommunistisessa yhteiskunnassa, astellen samalla virnistäen sisään ovesta, joka aukeni hänen edestään.<br>\n<br>\nTawan kanssa juttelu oli tehnyt Guardianista hiukan apaattiseksi. Admin oli miettinyt paljon näitä yön tapahtumia ja unen laatu oli kärsinyt. Tawa oli yhä hänen mielessään kun admin käveli muovimatolla kohti painonnostopaikkaa. Miehinen painonnosto maksimeilla teki aina eetvarttia.<br>\n<br>\nJotain Guardian ei osannut ottaa huomioon, nimittäin rasistisen plasman toan nopeaa toimintaa.<br>\n<br>\n<strong>KABLAM!</strong> nyrkki osui Skakdia leukaan, jolloin hampaissa kivisti. Hopeinen metallinyrkki osui lujaa kohteeseensa. Valkopunainen toa kihisi raivosta ja oli aivan hiestä märkä. Hiki höyrysi ja kupli toan panssarilla, niin tohkeissaan toa oli.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="200" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/O3erBcUTj0U" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/O3erBcUTj0U</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nGuardian ärsyyntyi, hänen rauhallinen salireissunsa oli pilattu täysin. Hieroen leukaansa, skakdi aikoi antaa tälle toalle opetuksen. Sininen skakdinyrkki viuhahti, osuen valkopunaista toaa palleaan. Toa haukkoi henkeään, yrittäen lyödä metallinyrkillään skakdia, joka otti iskun vastaan kämmenellään, heittäen toan niskalenkillä lattiaan.<br>\n<br>\n\"Toivottavasti sait tästä jonkinmoisen opetuksen, sinä typerä toa!\" Guardian karjui, teleskooppisilmän hohtaessa punertavaa hehkuaan. Guardian oli vihainen.<br>\n<br>\n\"Skakdit, te barbaarit ette puhu minulle näin, varsinkaan sinä, Metorakk\" Deleva vastasi, iskien plasmaa nyrkistään. Skakdin panssariin tuli pieni naarmu tästä plasmaiskusta, mutta se ei menoa haitannut. <br>\n<br>\n\"Minun rodullani on kyllä aika synkkä menneisyys, mutta yleistys kaikissa tapauksissa on tyhmää. Ja en ole Metorakk, olet erehtynyt henkilöst, mutta kukaan ei lyö rankaisemattomasti admin Guartsua\", Guardian vastasi, purren hammastaan. Adminina hän ei voinut sentään näyttää huonoa esimerkkiä ja mättää toaa turpaan ihan turhaan, mutta jonkinlainen opetus piti antaa. <br>\n<br>\nDeleva aloitti taas uuden hyökkäyksen Guardiania kohti, mutta tällä kertaa Guartsu oli aktivoinut teleskooppisilmänsä röntgenkatseen ja oli saanut selville toan heikkouden. Hopeinen, mekaaninen käsi oli paitsi toan heikkous, myös yksi keino laittaa toa toimintakyvyttömäksi ilman suurempaa vahingontekoa toan elimiin.<br>\n<br>\nGuardian otti molemmilla käsillään hopeisesta, mekaanisesta nyrkistä kiinni ja riuhtaisi kovaa kun nyrkki alkoi iskeytyä skakdia kohti. Mekaanisen käden hammasrattaat menivät jumiin, mutterien pudotessa kädestä kun Guardian väänsi kättä toan kanssa. Toan käsi vääntyi yhdeksänkymmenen asteen kulmaan ja jäi jumiin, näyttäen perin muodottomalta.<br>\n<br>\nToa huusi raivosta, yrittäen taistella yhdellä nyrkillä, mutta riuhtova ja väkivaltainen toa ei kiinnittänyt tarpeeksi huomiota ympäristöönsä, jolloin Gn onnistui kampittaa toa. <br>\n<br>\nDeleva kompuroi selälleen lattialle, katsellen vihamielisesti yläpuolellaan olevaa skakdia, jonka salikäynnin hän oli pilannut.<br>\n<br>\n\"Toa, olemmekohan selvittäneet välimme jo tarpeeksi\", Guardian murahti, ottaen penkiltä pyyhkeensä. Skakdi pakkasi kamppeensa ja lähti pois salilta, salin osalta päivä oli jo pilattu. Kuuma kahvi kahviossa voisi tehdä skakdille terää. Mutta toisaalta, pieni kärhämä oli hyvää vaihtelua penkinnostamiselle...<br>\n<br>\nDeleva hieroi mekaanista, muodottamaksi vääntynyttä kättään, joka vaatisi pikaista korjausta. Käden mekanismit eivät onneksi sisältäneet paljoa tuntohermoja, joten Toa piti nämäkin tunnot sisällään. Olisi aika lähteä jonkun klaanin mekaanikon luokse korjaamaan mekaaninen käsi...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1367,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2012-01-29T01:25:00.000Z","content":"<strong>Bio Klaanin Linnoitus</strong><br>\n<br>\nLievät hengityksen äänet olivat ainoa asia mitä kuului haudanhiljaisen lukitun Verstaan sisällä. Same seisoi ääneti keltaisen adminin takana kun tämä oli kiinnittänyt kokonaan huomionsa huoneen keskellä seisovaan useiden raajojen ja panssareiden peittämää ruhoa. Nais-Toa ei ole sanonut sanaakaan siitä asti kun hänen jalkansa astui tuohon kylmään ja pimeään huoneeseen, jonka sisällä ei mikään elävä olento ole hengittänyt. Admin näytti tuijottavan hyvin ilmeettömästi, jopa apaattisesti tätä kuollutta ja arvoituksellista metallikehoa.<br>\nMutta Same tiesi mitä hänen johtajansa todella ajatteli. Selakhilaani oli oppinut hänen Klaaniin liittymisestä asti, mitä hänen juuri-admininsa ajatteli kun hän näytti apaattiselta. Moderaattori tiesi, ettei hän saanut sanoa silloin mitään. Ei pelkästään kunnioituksen syystä. Ei pelkästään siksi, koska hänellä ei ollut sanottavaa.<br>\nSame tietää, että mitä ikinä hänen johtajansa ajattelikaan, mikään mitä moderaattori tekisi ei tulisi muuttamaan sitä.<br>\n<br>\n”Mitä ajattelet tehdä tällä?” Tawa katkaisi pitkän hiljaisuuden puhumalla hyvin hiljaisella ja miltei monotonisella sävyllä selakhilaania kohti, mutta ei irrottanut katsettaan ruumiista.<br>\n”Te olette adminimme. Te päätätte mitä tulee tapahtua”, moderaattori vastasi kuivasti ja ammattimaisesti palauttaessaan katseensa takaisin adminiin päin. Seurasi toinen hiljaisuus ja ilmapiiri tuntui paljon kireämmältä kuin sen pitäisi olla.<br>\n<br>\n”Polta se. Kukaan Klaanissa ei saa nähdä tätä, he eivät ole valmiita siihen”, nais-Toa viimein kuiskasi kalpea selakhilaanille, joka nyökkäsi ilmeettömästi saadessaan käskynsä. ”Tiedätkö ketään, johon voimme luottaa?”<br>\n”Itse asiassa, tiedän yhden henkilön”, moderaattori vastasi aikaa kuluttamatta. ”Luottaisin oman henkeni hänelle.”<br>\nTawa katsoi hetken moderaattoriaan ja nyökkäsi hyväksyvästi. Nais-Toa poistui hiljaisesti ulos huoneesta jättäen Samen yksin ruhon kanssa. Selakhilaani otti kommunikointilaitteensa esiin, näppäili pitkän numerojärjestelmän ja alkoi puhua.<br>\n<br>\n”Takama, kuuletko minua? Tämä on hyvin tärkeää...”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1368,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2012-01-29T14:23:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nPunainen uneliaasti nuokkuva Matoran istui leveästi pihamaan ainoalla vapalla puupenkillä, katsellen kohti aulaa sen auki ammottavista ovista sisään kohti Rukin työpistettä. Creedy tiesi veden Toan seilaavan jo kaukana Klaanista punaisen Metsästäjän seurassa. Klaani ei ollut hankkinut tilalle korvaajaa, sillä työmiehet hääräsivät edelleen aulan remontoinnin kanssa. Seiniin oli nyt määrätty tuplavahvuudet tulevaisuuden onnettomuuksien minimoimiseksi.<br>\n<br>\nYön tapahtumat olivat jääneet Creedyltä täysin kokematta. Matoran oli nukkunut komentotornissa, tämän mentyä sinne etsimään kadottamaansa kämmentietokonetta. Sen löydettyään Creedy oli viettänyt illan koettaen ottaa yhteyttä Killjoyyn. Pienen kämmentietokoneen teho ei kuitenkaan riittänyt kauas merelle. Salapoliisintyöhön ryhtynyt Matoran kykeni vain toivomaan, että laivalta yritettäisiin ottaa yhteyttä häneen.<br>\n<br>\nAamulla Creedy oli herätetty hänen kanssaan työskentelvien jään Toien saapuessa töihin. Matoran jätti oman valvontapaikkansa ja lähti vaeltelemaan kohti pihamaata. Tämä ei jaksanut enää välittää mahdollisista poissaolomerkinnöistä. Hän laittoi vaeltelunsa vielä vallitsevan ”sairaslomansa” piikkiin. Nyt Creedy ei ollut enää varma, kuinka kauan oli penkillä istunut. Matoranin päätehtävä oli pitää itsensä hereillä.<br>\n<br>\nVilpoinen syystuuli puhalsi Creedyn kasvoille, nostattaen pieniä hiekanjyviä Matoranin silmiin. Havahtuen pärskimään likaa naamaltaan Matoran huomasi pitkän varjon kohoavan penkin vieressä. Ainutlaatuinen muoto paljasti varjon omistajan välittömästi ja Creedy huokaili tälle kovaan ääneen.<br>\n<br>\n”Raj, jos sinulla on minulle asiaa, sano se suoraan.”<br>\n<br>\n”Raj... en koskaan totu tuohon lempinimeen.” Sarajin jalat olivat väsyneet. Hän oli odottanut, että Creedy huomaisi tämän ja oli tämän johdosta seisonut paikallaan jo miltei vartin. Vaikka penkillä olisi ollut vielä helpostikin tilaa vielä yhdelle istujalle, päätti Vahki kuitenkin jäädä paikalleen.<br>\n<br>\nHiljaisuus oli kestänyt taas hetken ja Creedy kääntyi penkillä ympäri nojaillen nyt sen ristikkoiseen selkänojaan, tuijottaen Sarajia happamasti. ”Hei, miksi sinä vain seisot siinä hiljaa? Sinulla oli asiaa, kakista ulos.”<br>\n<br>\nVahki vastasi Matoranin katseeseen. Pitäen naamansa peruslukemilla, Saraji aloitti arvolleen harvinaisen kakerruksen. ”Minä en halua sanoa, että sinä olet oikeassa... mutta jotain tapahtui. Sen jälkeen kun pökerryin sinne Kahvion lattialle. Minä muistan asioita joita ei ole tapahtunut... tai vannon ettei tapahtunut, mutta vannon että muistan. Minä... en osaa selittää. Mutta jotain on tekeillä ja se ei ole normaalia.”<br>\n<br>\nSaraji oli nyt saanut Creedyn täyden huomion, sillä Matoranin harvinaisen jäykkä asento ja seisovat silmät olivat täysin nauliintuneena Rajiin. Jopa tämän suun liikkeet tuntuivat kuin hidastetuilta. ”Ja tämä liittyy teoriaani siten että?”<br>\n<br>\n”Nämä kaikki ...muistot. Ne liittyvät Mustaan Käteen.” Creedy loksautti suunsa kiinni Käden nimen kuullessaan. Matoran hyppäsi penkiltä ylös kuin sätkyn saaneena ja asteli aivan hämmentyneen Sarajin eteen. ”Kerro kaikki.”<br>\n<br>\nRaj huokaisi. Vahki oli arvellut Creedyn teoriahingun kasvavan jos hän kertoisi mielentilastaan. Vahki oli kuitenkin luvannut itselleen tutustuvansa Creedyn arveluihin, ihan vain mahdollisten vaihtoehtojen nimissä. ”Se maan Toa siellä Arkistoissa. Muistatko mitä hän sanoi siellä? <em>”Tänään olen muistanut asioita... asioita joita en tiennyt muistaneeni. Minun täytyy päästä Metru Nuille. Viesti on ollut selvä. Minä etsin tuon kirjan alkuperäisen kappaleen ja selvitän mysteerini.”</em> Minä en tunne häntä, mutta... uudet muistot. Sellaista ei tapahdu, ei pitäisi, mutta katso vain, meitä on jo kaksi.<br>\n<br>\nCreedy pyöritteli jalkaansa, kaivertaen pientä koloa jalallaan. ”Jaaatka.”<br>\n<br>\n”Jos maailmassa on mahdollisuus siihen, että minä taistelen väärien henkilöiden puolesta... minä haluan tietää. Jos sinä kerrot minulle kaiken, minä lupaan jakaa tietoni kanssasi. Meillä ei ole varaa... noh, kiistellä. Kun emme edes täysin ymmärrä toistemme kantoja.”<br>\n<br>\nMatoran yritti parhaansa mukaan peitellä hymyään, tämän katsellessa kasvojensa nöyrää ilmettä peittelevää Vahkia. Creedy naurahti vilpittömästi. ”Täytyy myöntää... sinä olet ollut aina rehellinen. Toisin kuin Killjoy.”<br>\n<br>\nNyt Creedy puhui suoraan ja Saraji näki tämän. Nyt oli Vahkin vuoro käydä istumaan. Jalkojen päällä jo ties kuinka kauan ollut Raj huokaisi helpotuksessa saadessaan mahdollisuuden lepuuttaa koipiaan. Creedy nojaili penkin takaa sen selkämykseen odottaen hiljaa hetkeä, jolloin Saraji jatkaisi. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut, vaan kaksikko löysi itsensä tuijottamassa toisiaan. Lopulta Creedy päätti olevansa tämän keskustelun avain ja iski kätensä pari kertaa yhteen.<br>\n<br>\n”Noh, entä jos vaikka käymme sitten suoraan asiaan? Turhaan me täällä julkisella paikalla istumme.”<br>\n<br>\nSaraji huokaisi väsyneesti. ”Ja juuri kun olin päässyt istumaan...”<br>\n<br>\n<strong>Killjoyn mökki, muutamaa tuntia myöhemmin</strong><br>\n<br>\nAurinko paistoi korkeimmillaan, suoden häikäisevät säteensä suoraan Sarajin silmiin. Killjoyn pihalle vedetyssä, puoliksi hiiltyneessä lepotuolissa silmiään suojaava Vahki yritti pitää katseensa tiukasti Creedyn hakemassa fläppitaulussa, mutta Creedyn kanssa papereita tonkiva Nazorak piti Vahkin ajatukset työläinä.<br>\n<br>\nSaraji oli hyvin lähellä silpaista Nazorakin kappaleiksi sinä hetkenä kun tämän ensimmäisä kertaa näki. Ainoastaan Creedyn urhea heittäytyminen Vahkin niskaan esti tätä vetämästä naurettavan kokoista miekkaansa esiin. Lyhyen esittelyn jälkeen Matoran sai Rajin vakuuttuneeksi Nazorakin lojaaliudesta, mutta vaikka Vahkin ruumis totteli kävi mieli valtaisaa punnitsemista.<br>\n<br>\nMykkä, leukojaan louskutteleva Nazorak kaivautui jälleen yhden paperipinon seasta, ojentaen Creedylle mustaa paksua kansiota. Matoran hihkaisi riemusta tämän nähdessään ja taputti Nazorakia tämän olalle vuolaasti kiittäen. Saraji ei voinut olla täysin varma osasivatko Nazorakit hymyillä, mutta jos osasivat, tämä oli varmaan sitä.<br>\n<br>\nMatoran oli levittänyt fläppitaululle maailmankartan, jota tämä nyt tutki tarkkaavaisesti musta kansio käsissään. Vaikka asia oli vakava ei Matoran voinut estää itseään innostumasta. Hän alkoi nauttimaan salapoliisityöstään, innostuen siitä aivan kuten kaikista muistakin projekteistaan. Viikkojen ajatus -ja tutkimustyö kulminoituisi nyt. Aikana jolloin hän vihdoin uskalsi puhua.<br>\n<br>\nKatoton ja puoliksi seinätön mökki oli muuttunut auringon valossa kylpeväksi ulkoilmatutkimuskeskukseksi. Nazorak astui nyt tilanteesta sivummalle, istahtaen tärkeimpien papereiden päälle, estäen syystuulta nappaamasta niitä mukaansa.<br>\n<br>\nCreedy katsoi hetken kaikkia läsnäolijoita, rykäisi kuuluvasti ja asteli taulun viereen pieni sininen rasia käsissään.<br>\n<br>\n”Hyvät herrat. Mitä tulette näkemään seuraavaksi, voi muuttaa käsitystänne meistä, muuttaa käsitystä sodasta ja muuttaa koko maailmasta. Minä esitän teille nyt tutkimustyöni kulminoituman.”<br>\n<br>\nSarajin teki mieli haudata kasvonsa käsiinsä Matoranin ylidramaattisen puheen aikana, mutta päätti pysyä hiljaa, varmistaen hyvän hengen säilymisen.<br>\n<br>\n”Killjoyn saavuttua Klaaniin minut määrättiin välittömästi hänen avustajakseen. Sen lisäksi, että autoin häntä selviytymään ”onnettomuudestaan”, minun tehtäviini kuului raportoida admineille hänen tekemisistään. Adminit... erityisesti Guardian halusi tietää tasan mitä hän touhusi. Se mitä hänen ja Killjoyn välillä tapahtui kenraalin saapuessa on edelleen mysteeri, mutta minä oletan, että Guardian tiesi jotain mitä me emme.”<br>\n<br>\nNazorak ja Saraji kuuntelivat nyt tarkkaavaisena. Creedy oli tyytyväinen huomatessaan huomion olevan hänessä. Matoran jatkoi päättäväisesti. ”Kaikkien näiden vuosien aikana joku olisi voinut luulla, että minusta ja Killjoysta olisi tullut ystäviä. Mutta koko tämän ajan minä olen ollut varuillani. En koskaan voinut tietää milloin Killjoy paljastaisi kuka hän todella on... Sitä ei kuitenkaan tapahtunut. Ei koskaan. Ja nyt me olemme sodassa. Metsästäjiä Klaanissa. Tämä... siru jonka perässä kaikki juoksevat kiinnostaa noita maailmamme julmimpia sotureita. Ja kaiken tämän keskellä Killjoy taisteli kauan sitten, pettäen nämä molemmat. Hän petti omansa, petti Metsästäjät ja hyökkäsi Klaanin kimppuun välittömästi tänne päästyään. Nyt meille kerrotaan että joukossamme on petturi. Te varmasti ymmärrätte, mitä yritän sanoa.”<br>\n<br>\nNazorak nyökkäsi, Saraji vain hymähti puolihyväksyvästi. Creedy veti syvään henkeä, pyrkien silti pitämään tahtia yllä.<br>\n<br>\n”Sinä aikana kun olin täällä loukussa, minä tutkin asioita. Tutkin niitä paljon. Tässä vaiheessa minä tajusin asioita, jotka minun olisi pitänyt tajuta aikaisemmin. Tässä ei ole kyse vain Killjoysta. Tässä on kyse Mustasta Kädestä.”<br>\n<br>\nNyt Sarajikin ryhdisti selkäänsä. Vahki nosti itsensä etukenoon, nauliten katseensa taululla olevaan karttaan.<br>\n<br>\nCreedyn pitelemä sininen rasia aukesi nopeasti Matoranin sormissa, paljastuen yksinkertaisesti rasialliseksi nuppineuloja. Yksi kerrallaan Matoran alkoi iskemään sinipäisiä nuppineuloja kartaan, luetellen hitaasti.<br>\n<br>\n”Metru Nui.”<br>\n<br>\n”Odina.”<br>\n<br>\n”Xia.”<br>\n<br>\n”Stelt.”<br>\n<br>\n\"Karzahn.\"<br>\n<br>\n”Nynrah.”<br>\n<br>\n”Zakaz.”<br>\n<br>\n<br>\n”...”<br>\n<br>\nSaraji katsoi suu ammollaan, kuinka Creedy jatkoi paikkojen luettelemista. Käytyään läpi miltei jokaisen rotankolon ja pikkusaaren, mitkä Sarajin muisti kykeni muistamaan (ja muutaman, mitä hän ei ollut koskaan kuullutkaan) jäi kolmikon eteen vain pieniä sinisiä pisteitä täynnä oleva rei'itetty kartta. Kymmenien pisteiden rykelmä hämmensi Sarajia vain lisää. Creedy oli tietoinen tämän kysyvästä katseesta. Hitaasti Matoran laski rasian käsistään ja kääntyi katsomaan karttaa surumielisenä.<br>\n<br>\n”Minne ikinä menemme, missä ikinä kuljemme, missä ajassa ikinä olemmekaan... Musta Käsi on siellä. Välittämästä väestöstä, sodista tai luonnonoloista, sen yhtymän tunnus on löydetty kaikkialta. Aivan. Kaikkialta.”<br>\n<br>\nMatoran tarttui aiemmin esiin kaiveltuun mustaan kansioon ja heitti sen Vahkin syliin. Saraji aukaisi sen ja kasa mustavalkoisia valokuvia valahti tuolilta alas. Jo kumartuessaan nostamaan näitä Saraji huomasi mistä oli kyse.<br>\n<br>\nKuvien alalaitaan oli merkitty päivämäärä kuvan ottamisesta, jonka lisäksi niihin oli jokaiseen tussattu pieni selitysteksti.<br>\n<br>\n<em>Karzahnin luolasto. Arvioitu ikä: 75 000 vuotta.</em><br>\n<br>\nSaraji hymähti. Kuva oli kaikessa yksinkertaisuudessaan mystinen. Siinä oli vain kallionseinämä. Seinämä johon oli kaiverrettu käden kuva.<br>\n<br>\nLoput kuvista toistivat kaavan. Kymmeniä eri paikkoja ja aikakausia. Jokaisessa sama tunnus ja samalla käsialalla tehdyt merkinnät. Vahki laski kuvat käsistään ja kääntyi katsomaan tuijottavaa Creedyä. ”Sinä ymmärrät etkö niin?”<br>\n<br>\nSaraji vastasi, puhuen hyvin hiljaa. ”Musta Käsi perustettiin 5000 vuotta sitten... Nämä kuvat... Nämä eivät voi olla näin vanhoja.”<br>\n<br>\nNazorak tarkkaili tilannetta sivummalta, mutta jopa tämän kasvoilta kykeni löytämään hämmennystä. Creedy nojaili pieneen kaappiin vastapäätä Sarajia. Vahkin mielessä käytävä taistelu vaatisi aikaa. Siksi Matoran ei antanut sille tilaa nyt.<br>\n<br>\n&#148;Minä tiedät että sinä olit osa tätä. Sinun täytyy kuitenkin ymmärtää, että olet ehkä ollut osa jossain paljon vaarallisemmassa. Te taistelitte meille sodan, mutta millä hinnalla? Käsi ei ole sitä mitä me luulemme. Se ei taistele Metru Nuille, eikä se taistele Metsästäjille. Siksi se ei myöskään tule taistelemaan meille. Me emme tiedä mitä Killjoy tekee, mutta oli se mitä tahansa, hän salaa paljon. Me emme voi luottaa häneen.”<br>\n<br>\nSaraji ei vastannut, vaan tuijotti Matorania happamasti. Nazorak liikehti nurkassa hankalan oloisena. Vahki käänsi katseensa Matoranista, pyrkien välttämään kaikkia mahdollisia katseita.<br>\n<br>\n”Minä en... sano mitään. Vielä... Tiedätkö. Sinä saatat olla oikeassa, mutta me emme voi tietää. Ehkä tämä on pelkkää väärinkäsitystä. Me taistelimme aina vapauden puolesta. Mitä väliä on sillä jos Käsi onkin ollut olemassa esihistoriallisista ajoista lähtien? Me emme voi tietää. ...emme voi.<br>\n<br>\nCreedy pudisti päätään surullisena. Vahkin äänestä paistoi uskottelu. Kaikki mökissä seisovat tiesivät asioiden todellisen laidan. Vahki kuitenkin halusi lopettaa vallinneen epämiellyttävän ilmapiirin ja nousi seisomaan, astellen suoraan kartalle. Creedy tiesi mitä tulisi tapahtumaan ja istui nyt vuorostaan lepotuoliin. Vahki ryhdisti selkänsä ja aloitti puhumaan, tuoden vähitellen itsevarmuutta takaisin puheeseensa.<br>\n<br>\n”Sinä kerroit minulle kaiken. Vaikka en sanoisi löytäneeni vastauksia aion pitää silti lupaukseni. Nyt on minun vuoroni kertoa teille omat tietoni.”<br>\n<br>\nHetken hiljaisuus. Saraji repäisi yhdellä rivakalla otteella mustat kääreet torsonsa ympäriltä ja viskasi ne maahan. Metallinen kirskunta täytti tilan hetkeksi ja Nazorak ja Matoran hätkähtivät huomatessaan Satajin kehon halkeavan edestä, paljastaen tämän rintakehän sisällön. Mekaaniikan ja johtojen seassa oli kuitenkin jotain, mikä ei kuulunut joukkoon.<br>\n<br>\nValkoinen hohtava kuula velloi Sarajin sisällä luoden aurinkoakin kirkkaampaa valoa sitä tuijottavien kasvoille.<br>\n<br>\n”Oletteko nähneet tällaista ennen? Sillä jos ette ole, nyt on parempi kuunnella tarkasti.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1369,"creator":"The Snowman","timestamp":"2012-01-29T17:18:00.000Z","content":"[spoil]Iiiih, pääsin käyttämään vauvapöllöjä.<br>\n<br>\nEikun, krhm. Siis, tästä osasta suurimman osan elikkäs hahmojensa osuudet kirjoittivat herrat Matorolex ja Joiku-boy. Lisäkiitokset Matorolle ja Haille <em>äärimmäisen graafisesta</em> Hildemar-esityksestä, Cthulhu selkeyttää kaikkea.<br>\n<br>\nPS. Keeto piirsi Cthulhun.[/spoil]<br>\n<br>\n<br>\n<strong>BKS Hildemar, hytti</strong><br>\n<br>\nYlikersantti 1034 avasi hitaasti silmänsä. Ensimmäinen asia, mihin hän kiinnitti huomiota, oli tuskan poissaolo. Hän katsoi vasenta jalkaansa. Siihen oli laitettu alkeellinen tukiside, ja ilmeisesti hänelle oli annettu kipulääkettä. Koipi ei silti liikkunut.<br>\n<br>\nHänen vieressään toinen vangiksi jäänyt torakka, jonka Ylikersantti tunnisti 0899:ksi, piti silmiään kiinni ja oli täysin liikkumatta. Kummatkin olivat vankasti sidottuina tuoleihin, ja heidän edessään oli puinen pöytä.<br>\n”Haloo?” 1034 yritti.<br>\nToinen torakka avasi silmänsä ja käänsi kapeat mutta ylväspiirteiset kasvonsa kohti sinibarettista vankitoveriaan. ”Sinäkin näemmä heräsit.”<br>\n1034 nyökkäsi.<br>\n”Vaivaako jalka?” 0899 kysyi kumartuessaan hieman lähemmän Ylikersanttia.<br>\n”Paremmassa kunnossa”, kahdesta torakasta nuorempi vastasi. ”Mutta se ei tottele minua, on vain paikallaan.” Ylikersantin ilme muuttui hieman aremmaksi. ”Mitä he aikovat tehdä meille?”<br>\n0899 kuulosteli ympäristöä, mutta kukaan ei ollut lähettyvillä.<br>\n”Luultavasti pyrkivät saamaan selville, miksi Amiraali päästi heidät pakoon Rautasiiveltä.”<br>\n”Päästi pakoon? Mutta miksi?”<br>\n”Minua sitoo torakoiden vaitioloprotakolla. Yritä vain pitää mahdollisimman matalaa profiilia, minä hoi-”<br>\n<br>\nLäheltä kuului askelia, ja sitten ovi aukesi. Killjoy ja Matoro astelivat sisään. Klaanilaiset asettautuivat istumaan pöydän toiselle puolen.<br>\n<br>\n”Nimet”, Killjoy aloitti välittömästi kovalla äänensävyllä.<br>\n1034 katsoi huolestuneena 0899:ää, joka tuijotti sisäänastuneita klaanilaisia. \"Emme tarvitse moisia.\"<br>\nKilljoyn äänensävy pysyi muuttumattomana. ”Tiedätte kyllä. Numeroa pöytään.”<br>\nPitkän hiljaisuuden jälkeen jälkeen 0899 vastasi. \"Sinä et tee sillä tiedolla yhtään mitään. Hyppää suoraan seuraavaan kysymykseen.\"<br>\nKilljoy astui askeleen eteenpäin ja asettin nyrkissä olevan kätensä suoraan kohti Nazorakeja. Kaksikko katsoi, kuinka nyrkki hitaasti vetäytyi käden uumeniin jättäen paikalle vain energiaa sisällään vellovan kanuunan. \"Kun minä sanon, että haluan tietää numeronne, minä myös oletan, että minulle vastataan.\"<br>\n\"1034\", sinibarettinen torakka vastasi vaisusti, ja käänsi katseensa kohti lattiaa.<br>\n\"0899\", sanoi toinenkin vanki, mutta piti kuitenkin kasvonsa metsästäjässä.<br>\nMatoro puuttui keskusteluun: \"Arvonimet myös. Haluamme tietää miksi teitä pidettiin niin arvokkaina.\"<br>\n\"Varakommodori ja ylikersantti.\"<br>\n<br>\nSeurasi hetken hiljaisuus. Matoro katsoi punaista kumppaniaan, mutta Killjoy otti askelen kohti vankeja. \"Te valehtelette. Ainakin toinen teistä. Sanokaa suoraan, mitkä ovat työtehtävänne.\" Metsästäjän käsi oli edelleen tanassa.<br>\n\"Emme me valehtele! Minä olen Ylikersantti ja hän Varakommodori, emme me valehtele!\" 1034 sanoi hädissään.<br>\n\"No miksi karzahnissa sitten torakat pitivät teitä niin arvokkaina että eivät upottaneet meitä?\" Matoro kysyi välittömästi vastauksen tultua, kuulostaen kuitenkin enemmän hämmentyneeltä kuin vihaiselta.<br>\nRaskaammin haarniskoitu osa kuulustelijoista käänteli kypäröityä päätään ja mittaili Torakoita. \"Lopeta uskottelu, me teemme johtopäätöksen siitä valetheletteko te vai ette. Seuraava kysymys. Mitä te teette Rautasiivellä ja oletteko te asemassa jossa komennatte suurempaa joukkoa?\"<br>\n0899 käänsi katsensa takaisin Killjoyhun. \"Minä toimin Sumukallion laivapartion operaattorina, hän tekee paperitöitä.\" <br>\nMatoro huokaisi. \"Ja tästä päästään edelleen siihen samaan kysymykseen. Miksi te, tai ainakin toinen teistä, on niin tärkeä Amiraalillenne?\"<br>\n<br>\nMetsästäjä koukisti kätensä ja luisutti nyrkkinsä takaisin esiin kanuunan uumenista. Tämä katseli sormiian hetken, raksautti ne paikoilleen ja siirsi katseensa takaisin Torakoihin. \"Siinä tapauksessa, te tiedätte jotain elintärkeää, jotain Torakoiden suunnitelmista. Minä annan teille nyt mahdollisuuden olla hyödyksi. Jos mielessänne on jotain, mitä uskotte meidän tarvitsevanne, antaa kuulua.\"<br>\n\"Voin kertoa teille oman laivasto-osastoni partiointireitit, mutta en usko teidän tekevän kyseisellä tiedolla mitään\", Varakommodori vastasi. \"Ja hän tietää vielä vähemmän.\"<br>\n\"Jos te ette tiedä mitään, niinkuin itse sanotte, miksi torakat pitivät teitä niin arvokkaina? Teidän tarinanne puhuu nyt tosiasioita vastaan\", Matoro sanoi jokseenkin turhautuneen kuuloisesti.<br>\n<br>\nHiljaisuus.<br>\n<br>\nJonka Killjoy rikkoi: \"Sinä. 1034. Jos paperityöt ovat hommasi, osaatkin kertoa minulle millaisia yksiköitä laivalla työskentelee. Millaista teknoglogiaa siellä on?\"<br>\nYlikersantti oli vastaamassa, mutta Varakommodori ehti ensin. \"Nazorak-teknologiaa. Kyllä teidän järjestönne tietää, kuinka tarkkoja ovat tykkimme ja herkkiä tutkamme.\"<br>\n<br>\nMetsästäjä tarttui metallisine sormineen pöydän reunaan ja puski päänsä aivan kiinni Nazorakiin. \"Yksikkö 0899. Tästä eteenpäin sinä puhut vain silloin kun sinulle annetaan siihen lupa.\" Metallihirmun ääni rikkoutui outoihin mekaanisiin särähdyksiin tämän äänenvoimakkuuden kasvaessa. Metsästäjä suoristi selkänsä ja astui taas sivummalle pöydästä, kääntäen katseensa takaisin 1034:n. \"Jatka.\"<br>\n\"Ei, ei meillä ole mitään erityistä. En ole erikoistunut teknologiaan, mutta voin antaa teille sarjanumeroita.\"<br>\n<br>\nKlaanilaiset katsahtivat toisiaan, nousivat tuoleiltaan ja astelivat ulos huoneesta. Torakat jäivät kahden.<br>\n”Sanoinko jotain-” 1034 ihmetteli, mutta Varakommodori pudisti päätään.<br>\n”Kuulustelu on peli ja tämä on heidän siirtonsa. Hengitä syvään ja kerää rohkeutesi. Selviämme tästä hengissä.”<br>\n<br>\nYlikersantti ei näyttänyt yhtään helpottuneemmalta. ”Mutta he ovat oikeassa. <em>Miksi Amiraali ei räjäyttänyt tätä paattia heti, kun klaanilaiset hyppäsivät sen kyytiin?</em>”<br>\n<br>\nKeskustelu jäi kuitenkin kesken, kun Matoro tuli huoneeseen kädessään pieni nippu rypistyneen näköisiä papereita. Hän heitti nipun suoraan pöydälle torakoiden eteen ja tarkkaili näiden reaktiota.<br>\n\"Selittäkää mikä tämä on\", hän komensi.<br>\nJään Toa ei ollut aivan varma, mutta hän oli näkevinään Varakommodorin torakankasvoilla tapahtuvan nykäyksen. \"Tämä on niin salaista tietoa\", torakka aloitti. \"että emme tiedä operaatiosta enempää, kuin mitä näissä papereissa lukee.\"<br>\nKilljoy asteli sisään huoneeseen ripein askelin ja ärjyi samalla 0899:lle. \"Minä sanoin, että sinä puhut vain, kun sinulle annetaan lupa!\"<br>\nMatoro jatkoi: \"1034, selitä minulle omin sanoin kaikki, mitä tiedät noiden paperien sisällöstä.\"<br>\nMetsästäjä otti askeleen eteenpäin ja täysin odottamatta iski Ylikersanttia kasvoihin. Nuori torakka huusi kivusta ja Varakommodori irvisti karmeasta rusahduksesta, joka kuului kun metallinen nyrkki väänsi 1034:n toisen leuan vinoon. \"Vastaa!\"<br>\nMetsästäjä ja Toa vilkaisivat toisiaan. Kaksikon punaisempi osapuoli oli selkeästi mielissään päästyään aiheuttamaan kipua. Miltei sarkastiseksi äityvä ääni jatkoi. \"Kas niin, vai että koulutuskeskus. Miten heitä koulutetaan, kuinka paljon heitä on? Lukuja pöytään, sinä olet kirjanpitäjä.\"<br>\n\"Heitä on 22 ja johtaja. Koulutustilat ovat valtavat.”<br>\nMatoro nyökkäsi vahvistavasti, ja 1034 jatkoi: ”Enkä ole varma mitä kaikkea siellä on. Ampumaratoja ainakin, vaikka en olekaan nähnyt Uuden Sukupolven käyttävän juurikaan perinteisiä Zamor-kivääreitä. Teräaseita sitäkin enemmän...\" 1034 loi anteeksipyytävään katseen Varakommodoriin.<br>\n\"Koulutustilat näin paatillanne\", Matoro varmisti ja kääntyi Killjoytä päin. \"Ja niin näki Sugakin.\"<br>\n\"Entä mitä tämä tarkoittaa? Papereissa puhuttiin ”Organismi SLTstä” isolla alkukirjaimella. Mikä se on?\"<br>\n\"E-en, tiedä\", 1034 sopersi.<br>\n<br>\nKilljoy nosti jälleen kätensä ja Torakka valmistautui uuteen iskuun. Sitä ei tullut, sillä Matoro oli tarttunut Metsästäjän käteen ja piteli tätä nyt paikallaan, estäen pidemmät pahoinpitelyt.<br>\n\"Joy, jätä suurimmat miehisyyden pullistelusi tuonnemmaksi. Hakkaaminen ei auta keskustelussa. Sitäpaitsi luulen, että tuo ei oikeasti tiedä tästä ”Organismista”\" Matoro puhui taas Joylle.<br>\n\"Jos sinä nyt vähän muistelet, niin minä satuin olemaan Kenraali ja voi kyllä hakkaminen autti ihan joka hiton asiaan. Neuvo minua uudelleen kun olet maksanut velkasi, Toa.\"<br>\n\"... se torakkahan sen telkkarisi rikkoi. Ja ei, olen ollut monessa tilanteessa jossa hakkaaminen ei toimi. Muistatko vaikkapa Rautasiiven?\"<br>\n\"Muistatko sinä kuinka meillä jo oli tosi hyvä panttivankki suoran lähestymistavan ansiosta. Sitten eräät päättivät hidastaa tahtia ja katso kuinka kävi. Ja mitä sinuun tulee... Kuka. Käski. Tulla. Pelleilemään. Minun. Kotiin? Teillä oli juuri ollut vuosituhannen pakomatka. Sen jälkeen ei mennä huvikseen tutkimaan toisten mökkejä!\" 1034 alkoi jo toipua saamastaan iskusta ja Torakkakaksikko katsoi kuulustelijoiden outoa keskustelua hämmentyneenä.<br>\n<br>\n\"Hei, onko tämä oikea aika alkaa tappelemaan siitä plasmatelevisiosta? Sovitaanko että maksan sen kun palaamme Klaaniin, jooko?\"<br>\n\"Kuvitteletko sinä tosiaan, että me vain palaamme Klaaniin...\" Metsästäjä murahti ja lähti astelemaan turhautuneena pois kuulustelutilasta. Killjoy vilkaisi vielä vankeja, osoitti näitä varoittavalla sormella ja jätti Matoron yksin kuulustelutilaan.<br>\nHiljaisuus.<br>\n”Niinhän se on aina ennenkin mennyt”, Matoro sanoi hiljaa itselleen<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1370,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-01-29T18:11:00.000Z","content":"<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/RYDEEQj_7D8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/RYDEEQj_7D8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSadje käveli ulos hytistään kannelle raittiiseen ilmaan. Hän tarkasteli hämärässä taivaanrantaa, joka näkyi hieman vaaleampana kuin taivas yllä. Sitten hän huomasi Matoron, joka seisoi hänestä muutaman metrin päässä.<br>\n”Miten menee?” Sadje sanoi yrittäen kuulostaa rennolta. Matoro huomasi hänet vasta, kun hän alkoi puhua, ja soi hänelle vilkaisun.<br>\n”Mikäs tässä ollessa?” hän hymähti ja suuntasi katseensa takaisin merelle.<br>\n”Killjoy vaikuttaa kovin masentuneelta”, Sadje huokaisi. Matoro nyökkäsi.<br>\n”En voi väittää tuntevani häntä kovin hyvin, mutta taitaa ottaa Rukin menetyksen hyvin vakavasti. Ja hän on raivoissaan panttivangeille.”<br>\n”Näin minäkin ymmärsin. Menetitkö sinä ketään rakasta sinne laivalle?”<br>\n”En tuntenut heitä kovin hyvin”, Matoro sanoi ja käänsi katseensa laivan kanteen. Siitä se lähti harhailemaan pitkin kannen irtaimistoa ja kajuutan seiniä. Sadje nyökkäsi hitaasti katsellen merelle. Sitten, kuin sanattomasta sopimuksesta, he etsivät paikan, josta löytyi kaksi tuolia ja niiden väliin pöytä.<br>\n<br>\nKun he olivat istuutuneet puisille tuoleille, jotka olivat hienoa kaiverruskäsityötä – tai näin Matoro ainakin uskoi, Sadje kysyi: ”Anteeksi, jos vaivaan, mutta keitä ystäväpiirisi kuuluu?”<br>\nMatoro mietti hetken.<br>\n”Umbra on paras ystäväni Klaanista… Olemme tunteneet niin pitkään. Moderaattori Bladevezon on myös ystäväni. Ja Summerganon… voisihan tätä listaa jatkaa vielä, melkein kaikki klaanilaiset ovat kavereita keskenään.”<br>\n”Teillä tuntuu olevan tiivis ryhmä. Onko Killjoyn kaltaisia... yksinäisiä susia enemmänkin?”<br>\n”Ei juurikaan. Killjoy tuntuu olevan yksi harvoista, Ämkoon lisäksi. En juurikaan tiedä, miten Joy päätyi Klaaniin, mutta minusta näyttää siltä, että hänellä on aivan omia Klaanista riippumattomia tavoitteita…”<br>\nSadje hymisi hiljaa hetken. Sitten hän sanoi: ”Minulla ei ole kovinkaan positiivisia kokemuksia suurista ryhmistä. Athistit ovat usein kiihkomielisiä, kun minä yritän pysyä rauhallisena.”<br>\nHetken ajan he molemmat tuijottelivat jonnekin aivan muualle kuin toisiinsa. Matoro mietti, mitä Sadje mahtoi ajatella, kunnes tämä sitten paljasti sen: ”Olen aina ollut hieman oman tieni kulkija. Siksi minulle annetaan tällaisia tehtäviä.”<br>\nMatoro ei keksinyt mitään järkevää sanottavaa, joten hän pysyi vaiti odottaen toisen seuraavia sanoja. Hän tuijotteli heidän välissään seisovaa pöytää, johon kaiverrettu pieni hymynaama töllötti suoraan Matoroa silmiin, tai siltä hänestä tuntui. Pöytään oli myös kaiverrettu useita muitakin asioita, kuten sanat ”Taipu oli täällä” ja sydän, jonka sisälle oli kaiverrettu kahden ilmeisesti rakastavaisen nimi. Pöytä näytti hyvin kuluneelta eikä tuntunut kuuluvan yhteen tuolien kanssa. Lisäksi se oli, kuten Matoro oli huomannut, ollut merimiesten kovassa käytössä, mikä tuntui uskomattomalta, kun tuolit olivat niin hyvässä kunnossa. Hän päätti kysyä asiaa Hailta myöhemmin.<br>\n<br>\n”Joskus tuntuu”, Sadje pohti hivellen leukaansa kädellään, ”kuin olisi vain pelinappula jossain isossa, sairaassa pelissä.”<br>\n”Minusta tuntuu joskus samalta kun ajattelee Klaania… ja Allianssia. Ja Nimdaa, koko tätä sotkua…” Matoro piti pienen tauon. ”Mutta niinhän sitä uskotaan, että Mata Nui ohjaa tätä kaikkea määräämillään Kohtaloilla. Se on tavallaan rohkaisevaa.”<br>\n”Mata Nui”, Sadje sanoi kaihoisasti. ”Niin. Siihen te kaikki uskotte. Olen miettinyt, mahtaako Mata Nui olla vain Ath toisella nimellä. Ja päinvastoin.”<br>\n”Olen kuullut monia satunnaisia asioita uskonnostanne, mutten varsinaisesti tiedä mitään sen ideologiasta. Haluatko hieman valaista minua siitä?” Matoro kysyi mielenkiinnon herätessä talviuniltaan. Sadje mietti hetken, ja Matoro valmistautui pitkään puheenvuoroon, jonka toivottavasti saisi.<br>\n<br>\n”Me uskomme hyvään jumalaamme, joka antoi mielenvoimat mielenvoimain matoraneille. Vain jotkut naiset ovat saaneet sellaisen siunauksen, Ath yksin tietää miksi, mutta me miehetkin yritämme kovasti vahvistaa mieliämme – vaikka emme mielenvoimain matoraneja olekaan, jotta olisimme Hänen arvoisiaan. Meidän joukkoomme tulevat kaikki, jotka haluavat uskoa siihen, miten ruumis ei ole tärkeä – vaan mieli. Mieli on se, joka ajattelee. Mieli on se, joka tuntee. Ja mieli on tämän universumin mahtavin ase.”<br>\nViimeisestä lauseesta Matorolle tuli välittömästi mieleen Itroz ja tämän laboratoriossa kaikunut ääni: <em>”Mieli on tämän universumin vaarallisin ase.”</em> Hän ei pitänyt yhtään siitä, että tämä makuta oli ollut joskus yhteyksissä Athisteihin. Se tuntui häiritsevältä, ja hän tiesi liian vähän.<br>\n<br>\nSadje empi hetken, mutta jatkoi sitten: ”Olen kuullut huhuja, että kerran eräs ga-matoran olisi saanut mielenvoimat käyttöönsä kokiessaan valaistumisen.”<br>\nMielessään Matoro pohti: <em>Niin, ja ga-matoranithan ovat naisia. Mitähän on tapahtunut sukupuolten väliselle tasa-arvolle?</em><br>\nHänen rypisti otsaansa ja sulki silmänsä Itrozin vaivatessa häntä. Oliko makuta todella hänen päänsä sisällä tälläkin hetkellä? Hän ajatteli myös, mitä oli kuullut jääsaaren athisteista.<br>\n”Oletko kunnossa?” Sadje kysyi nähtyään Matoron synkentyneen ilmeen.<br>\n”Ei mitään, muistoja vain. Minulla on huonoja kokemuksia uskontonne äärisuuntauksesta”, Matoro vastasi ja yritti näyttää mahdollisimman normaalilta.<br>\n”Äärisuunta on se, mitä minäkin vieroksun. Mutta eniten minua raivostuttaa, että se makuta ja ne torakat tappoivat koko kylällisen kansamme jäseniä”, Sadje sanoi ja hänen äänensä kohosi hieman. Ilmeisesti hän ei huomannut asiaa itse, mutta Matorolta asia ei jäänyt huomaamatta. Hän kohotti kulmiaan.<br>\n”Hetkonen... tästä en ole kuullutkaan. Miten torakat tähän liittyvät?”<br>\nSadje näytti hieman yllättyneeltä. Kun hän avasi suunsa, hänen äänensä kuulosti hieman monotoniselta ja tylsältä.<br>\n”Heidän valloittamallaan saarella sijaitsi yksi Nimdan siruista. Lähisaarella sijaitsevan kylämme jäsenet yrittivät hyökätä torakoiden tukikohtaan ja saivat kaikki surmansa. Se makuta oli siellä silloin, varmasti etsimässä sirua.” Sitten hänen äänensävynsä muuttui hieman: ”Ja kuulin, että siellä oli klaanilaisia myös.”<br>\nMatoro muisti Ämkoon kertoneen hänelle tapauksesta Holvistoilla. Hän ja Snowie olivat olleet tehtävällä nazorakien miehittämällä viidakkosaarella.<br>\n”Hei, minä tunnen ne Klaanilaiset”, Matoro sanoi. ”Mutta tiedätkö sinä mitään siitä… olennosta, joka sirun sai?”<br>\n<br>\nMatoro katui heti sanojaan. Nuket palautuivat hänen mieleensä.<br>\n”Hmm, en kuullut siitä”, Sadje sanoi. ”Luulin, että se siru on teillä. Luulin, että se on siru, joka on mukanamme.”<br>\n”Ei, tämä siru on peräisin Ath-Korosta, josta Metsästäjät ryöstivät sen. Klaanilaiset epäonnistuivat viidakkosaaren sirun saamisessa, ja... jokin sai sen. Jokin olento, joka liittyy kiinteästi Nimdaan…”<br>\n”En ole... perehtynyt asiaan, joten en ole varma, mistä puhut. En edes tiedä, mikä siruista oli sillä saarella. Tiedän vain, että Epsilon on meidän saarellamme.”<br>\n”Minäkään en tiedä sen viidakkosaaren sirun nimeä, mutta… Deltan temppelissä oli niitä olentoja, jotka ryöstivät sen sirun viidakkosaarelta…”<br>\nSadje näytti mietteliäältä. Matoro toivoi hänen sanovan, että osasi sanoa jotakin nukeista, mutta toisaalta hän ei kuollakseenkaan halunnut ajatella niitä enempää.<br>\n”Hmm. Lupaan miettiä asiaa. Voinette kysyä siitä Mestarilta, kun pääsemme perille.”<br>\nMatoro oli helpottunut. Hän nyökkäsi, muttei sanonut mitään; Deltan temppelin kauhukuvat pyörivät yhä hänen päässään. Sadje näytti siltä, kuin aikoisi lähteä paikalta.<br>\n”Olen kiitollinen, että jaksoit kuunnella, mitä minulla oli sanottavani. Mutta vielä yksi asia minua vaivaa teidän Klaanissanne…”<br>\nMatoro ei vastannut mitään, osoitti vain odottavan katseensa Sadjelle, joka hieroi käsiään vaivautuneena yhteen. Sitten hän sai kakistettua sanottavansa ulos:<br>\n”Minä olen kohdannut makutoja. Olen nähnyt heidän kauheutensa. Ja Abzumo. Hän on hirviö. Miten ihmeessä, sitä minä en käsitä, miten ihmeessä te pystytte tekemään yhteistyötä Makuta Nuin kanssa?”<br>\n<br>\nMatoro yllättyi kysymyksestä täysin. Hän ei olisi odottanut Sadjen kyseenalaistavan yhdenkään Klaanin jäsenen arvoa tai luotettavuutta, mutta toisaalta hänellehän oli kerrottu mahdollisesta petturista. Oli luonnollista epäillä.<br>\n”Makuta Nui on… omalaatuinen”, Matoro sai sanotuksi. Hän mietti seuraavia sanojaan vielä hetken, ennen kuin jatkoi. ”Ei hän ole kuin makutat yleensä, vaikka esittääkin niin pahaa. Minulle on ihan sama mihin lajiin ystäväni kuuluvat, jos he vain ovat hyviä tyyppejä. Manu on.”<br>\n”Mmm, niin. Kaikki ei aina ole, miltä näyttää”, Sadje hymisi. ”Kiitos vastauksestasi. Siirryn nyt mietiskelemään hyttiini, kunnes saavumme perille, minkä olettaisin tapahtuvan jo aika pian.”<br>\n”Kiitos itsellesi”, Matoro vastasi ja katseli, kuinka matoran kipitti pois näkyvistä. Matoron silmät temppuilivat hämärässä, ja Sadjen varjo näytti olevan yhä paikalla. Toa-sankari hieroi ainoalla kädellään silmäänsä, ja sen jälkeen räpsytteli voimakkaasti. Varjon kohdalla käveli nyt Summerganon, joka näytti hieman haikealta. Sugan marssittua suunnilleen samalle paikalle, jossa Sadje oli aloittanut heidän keskustelunsa, hän päätti mennä juttelemaan tämän kanssa ja loi viimeiset silmäyksensä suuntaan, johon Sadje oli kävellyt.<br>\n<br>\n[spoil]Matoro kirjoitti omat replansa, joten kiitoksia hänelle. Ilmoittakaa, jos tässä on epäloogisuuksia tuon äskeisen pätkän jälkeen.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1371,"creator":"Bloszar","timestamp":"2012-01-31T16:45:00.000Z","content":"<strong>BKS Hildemar, Blozin pikku hytti</strong><br>\n<br>\nHiljaisuus. Vain pieni rakentamisen ääni kuului hyttien lähistöllä, pienimmässä hytissä, miä oli etäällä toisista. <br>\n<br>\nBloszar ei tiennyt, oliko nyt yö vai päivä. Hän ei myöskään tiennyt, oliko kannen alla hiljaista, vai oliko häneltä mennyt kuulo, kuunnellessaan liikaa koneidensa ääniä. Ainakin tämän hytin ovi oli äänieristetty, joten kukaan ei tullut ainakaan valittamaan melusta.<br>\n<br>\nToa oli väsynyt. Ja ärtyisä, koska hänen laitteensa osia ei oltu saatavilla laivassa, tai yhdessä hytissä saattoi olla. Mutta siinä hytissä oli Killjoy, eikä Bloz viitsinyt mennä häiritsemään häntä. Metsästäjä ei viimeksikään ollut erityisen iloinen, Tulen Toan tullessa etsimään sinne osia.<br>\n<br>\nSaattoi olla, ettei Joy ollut siellä enää, mutta Toa oli liian väsynyt mennäkseen katsomaan.<br>\n<br>\nToa hiukan siirteli osia pois pienestä sängystä ja rojahti suoraan siihen. Häntä ei haitannut sängyn kovuus, vaan nukahti heti.<br>\n<br>\n<strong>Blozin uni</strong><br>\n<br>\nHuone oli täysin musta, missä Bloszar oli. Hän vähän väliä kaatui johonkin, mutta jatkoi silti kävelemistä. Kaukaa hän näki oven. Ovi oli kiinni, mutta sen ympärillä oli pieni hohde. Hän yritti tehdä liekin valaistakseen tietä, mutta ei onnistunut siinä.<br>\n<br>\nToa ei tiennyt miksi, mutta lähti juoksemaan ovea kohti.<br>\n<br>\n<em>Ovi varmaan loittonee, kun saavutan sitä. Niin tässä yleensä käy,</em> hän ajatteli. Mutta niin ei käynyt.<br>\n<br>\nOvi kyllä liikkui, mutta vain lähemmäs Toaa, tai sitten hän oli nopeampi juoksemaan, kuin luulikaan. Ei mennyt kauaakaan, kun Bloz olikin jo oven luona. Hän avasi varovasti oven. Ja kaikki pimeni.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nJotenkin, Bloszar oli jossain saarella. Tai kupolissa, hän ei ollut varma. Mutta tämä paikka oli kamala. Maa tuntui kirjaimellisesti kirkuvan ja ilmasto ei ollut parhaimpia. Tulivuoria näkyi muutama ja jossain putous, mutta ei vesiputous vaan hiekkaputous.<br>\n<br>\nJa Bloz tiesi missä oli. Hän oli kuullut tästä saaresta tarinoita, mutta ei uskonut niihin. Mutta nyt uskoi. Hän oli Karzahnilla.<br>\n<br>\n\"Mutta miksi ihmeessä olen täällä? Miten ihmeessä voin uneksia tästä saaresta, kun en ole koskaan ollut täällä?\" Toa ihmetteli ja huomasi jotain.<br>\n<br>\nHän oli kutistunut. Ja hänen ruumiinsa oli heiveröinen. Hän kosketti naamiotaan ja se tuntui eri muotoiselta. Toa otti sen varovaisesti pois. <br>\n<br>\nNaamiontakojana, Bloz tunsi naamiot, mutta ei tätä. Naamio oli rikkoontunut, ja jostain syystä, hänestä tuntui, niin kuin joku käskisi, pitämään tätä naamiota päässään.<br>\n<br>\nJa tajusi, ettei hän ollut Toa, vaan Matoran. Vähän niin kuin huonosti rakennettu Matoran.<br>\n<br>\nKauempana oli takomo. Bloz juoksi sinne, mutta tunsi kipua jaloissaan, niin kuin ei olisi levännyt sataan vuoteen. Hän näki kauempana Ko-Matoranin istuvan ja se Matoran kivettyi.<br>\n<br>\nBloz päätti vain jatkaa matkaa, vaikkakin jokainen askel teki kipeää.<br>\n<br>\nHän vihdoin pääsi takomolle, jossa oli Matoraneja, heikoilta näyttäviä Matoraneja, joilla oli naamioita, mitä Bloz ei tuntenut.<br>\n<br>\nTa-Matoran päätti auttaa heitä, mutta hän tunsi selässään ruoskan iskun ja kaatui.<br>\n<br>\n\"Ja kukas meillä täällä on? Pikku Matoran levolla vai? Takaisin töihin!\" olento huusi ja jatkoi ruoskalla lyöntiä.<br>\n<br>\nBloz nousi ja katsoi olentoa. Tuolla olennolla oli vaaleanvihreän ja mustan värinen haarniska. Mutta kämmenet oli verenpunaiset, samoin pää. Ta-Matoran luuli, että olennolla olisi jokin naamio, jokin hirveä naamio-, mutta ei ollut. Vaan tuo hirveä naamio olikin olennon pää.<br>\n<br>\nBloz tunsi pelkoa sisällään. Olennon ympärille kasvoi lonkeroita ja hän löi taas ruoskallaan Ta-Matorania.<br>\n<br>\n\"Mene töihin! Karzahni haluaa uuden valtaistuimensa olevan iltaan mennessa valmis.\"<br>\n<br>\nJa sitten Toa heräsi yhtäkkiä.<br>\n<br>\n<strong>BKS Hildemar, Blozin hytti</strong><br>\n<br>\nToa huomasi olevansa sängyllä. Mikä kamala painajainen äskeinen uni olikaan. Mutta hänestä vain tuntui, jostain käsittämättömästä syystä, ettei se ollut vain uni.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1372,"creator":"Visokki","timestamp":"2012-01-31T21:08:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon</strong> <br>\n<br>\nVisokilla ei ollut taaskaan käsitystä siitä, missä hän oli. Hän seisoi synkällä saarella, jota ympäröi sysimusta meri. Taivas oli niin syvän tummansininen, että sitä oli hankala erottaa mustista pilvistä. Keli oli tyyni ja siksi kokonaisvaltainen pimeyskin oli hyvin aavemainen. Mieluummin Visokki olisi ollut kunnon myrskyssä kuin tyynessä pimeydessä. Taivaalla ei ollut edes minkäänlaista valonlähdettä; ei kuuta, ei tähtiä, ei mitään. Kaiken kruunasi syvä hiljaisuus. Rahi ei ollut ikinä kuullut aisteillaan niin syvää hiljaisuutta, jonka Avde yht’äkkiä rikkoi heleällä kuusisyvyisellä demoniäänellään:<br>\n<br>\n”Voi ystäväni, etkö vieläkään anna periksi?” Visokin viereen ilmestynyt Avde katseli visorakia säälivästi. Admin ei tottumuksesta enää säikähtänyt Avden yht’äkkistä ilmestymistä eikä kääntänyt edes katsettaan tätä päin.<br>\n<br>\n<em>\"En, ikinä. Tiedät, ettei tästä ole mitään hyötyä.\"</em><br>\n<br>\n”Voi, on. Totta kai on. Miten jokin noin viisas voi silti olla ymmärtämättä selvää tarkoitusperääni?”<br>\n<br>\n<em>\"Vaikka yrittäisit saada minut minkälaiseen mielimaailman”loukkuun”, se ei estä päätöstäni, että en aiheuta ystävilleni harmia. Et saa minua myöskään puolellesi, tiedät sen varsin hyvin.\"</em><br>\n<br>\n”Vahvinkin mieli voi joskus pettää, Visokki hyvä.”<br>\n<br>\n<em>\"Voi, jos sen antaa pettää. Minä en anna.\"</em><br>\n<br>\n”Parhainkaan telepaatti ei voi estää rahi-pedon luontoaan välillä rakoilemasta.”<br>\n<br>\nVisokin mieleen tunkeutuivat epämiellyttävät muistot Yö Kauhusta, jossa Avde oli viimeksi samaisen asian maininnut. Asia puistatti rahia edelleen, mutta visorak osasi jo hylätä tähän liittyvät voimakkaat tunteensa. Hän tiesi, että Avde yritti vain saada häntä puolelleen, eikä siksi ottanut tätä enää niin tosissaankaan. Kahden viikon pakotettu oleminen Punaisen Miehen seurassa ei ollutkaan ainoastaan huono asia. Visorak tunsi Avden ja hänen tarkoitusperänsä jo paremmin. Admin toivoi syvästi, ettei asia olisi myös päinvastoin. Visokki ei tiennyt oliko se huono vai hyvä asia, mutta hän alkoi myös luottaa Avdeen jollain tasolla. Hänelle oli syntynyt luottamus siitä, ettei Punainen Mies aikonut tappaa häntä. Olisihan muuten jo jotain suurempaa tapahtunut tämän kahden viikon aikana. Kaikesta huolimatta kaikkea visorakin pelkoa se ei silti ollut vienyt. Ajatus Avdeen luottamisestakin oli jo liian pelottava, joten Visokki ei siksi halunnut ajatella asiaa sen enempää.<br>\n<br>\n<em>\"Minun rahi-petoni on rakoillut jo elämäni aikana aivan tarpeeksi. Sen ei tarvitse rakoilla enää.\"</em><br>\n<br>\nAvde ei vastannut, katseli vain tummansinistä taivasta hiljaa samalla kuin hymy levisi hänen kasvoilleen. Visokille hyvin tutuksi käynyt kuusiääninen nauru kaikui kaikessa tyyneydessä.<br>\nAvden mieleltä suojautuminen ei vaatinut enää Visokin koko keskittymiskykyä, sillä demonikuoron mieli oli tuttu, jos se edes tuttu jatkuvasti muotoa muuttavana voi olla. Visokki oli vaipunut ajatuksiinsa ja siksikään ei ollut jaksanut antaa suurempaa ajatusta Avden samoille vanhoille taivutteluille.<br>\nAdmin oli tuijotellut jo jonkin aikaa tummaa taivasta ja kuunnellut hiljaisuutta, joka lankesi taas Punaisen Miehen lopetettua naurunsa. Visokille tuli mieleen <em>Tyhjyys</em>, josta he olivat joskus Tawan kanssa keskustelleet. Olisiko se tällaista? Kaikkialla on synkkää ja tyyntä. Ei äänen ääntä. Ei elämää.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/oNvFPKujc5w" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/oNvFPKujc5w</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe> <br>\n<br>\nEnsimmäistä kertaa pitkän elämänsä aikana Visokkia vaivasi koti-ikävä. Omituisinta tässä oli se, että visorakilla ei ole ikinä ollut kotia. Hän ei myöskään ikinä ole ollut Klaanista pois näin pitkää aikaa, jotta voisi jotain tällaista tuntea. Kaikki se ilmapiiri. Kaikki ne tyypit. Ja Visokille jotain hyvin tärkeää: tausta. Kukaan ei katso kieroon, jos joku, kuten hän, on ollut vihollisen leivissä aikaisemmin ja syyllistynyt tarpeettoman moneen tappoon. Klaani on hänelle enemmän kuin koti. Se on koko elämä. Nyt, enemmän kuin koskaan, hän halusi takaisin Bio-Klaaniin. Puuttuvaa adminia varmasti tarvittaisiin.<br>\n<br>\nParasiitti oli myös osaltaan tuonut yksinäisyyden. Visokki ei ollut uskaltanut Avden läsnäollessa ottaa yhteyttä kehenkään klaanilaiseen, koska parasiitti leviäisi ilman muuta. Sitä hyväntahtoinen visorak ei ikinä haluaisi tehdä ystävilleen. Mieluummin hän kärsi itse. Tässä tapauksessa muut kuitenkin joutuivat myös kärsimään. Klaanilaisille oli vaikeaa kertoa omaa olinpaikkaansa, jos sitä ei itsekkään tiennyt. Visokki ei halunnut muistella niitä epätoivoisia ääniä, jotka anelivat tätä tietoa hänen harvoilla yhteydenotoillaan Klaaniin. Tawan aneleva ääni oli jäänyt erityisesti rahin mieleen. Hän ei halunnut ajatella sitä, mutta muistikuva tuli pakosta.<br>\n<br>\n<em>”Tawa, minullakin on ikävä sinua…”</em> visorak sanoi mielessään.<br>\nTawa kaikista tämänhetkisistä asioista Visokkia eniten huolestutti. Yö Kauhun hirveyksien jäljiltä Tawalle oli jäänyt jo ihan tarpeeksi hommia hoidettavaksi, puhumattakaan Toan henkisestä tilasta. Visorak toivoi, että muut adminit ovat olleet Tawan tukena sillä aikaa kun hän on ollut täällä kirotussa Avden loukussa. Visokki oli yleensä aina se, joka auttoi kun Tawan hermot pettivät. Admin tunsi suurta häpeää siitä, että on ollut näin kauan poissa. Visokki ei myöskään tiennyt kuinka kauan joutuisi olemaan vielä täällä.<br>\n<br>\n<em>Joutuisi? Joudunko minä? Miksen minä itse voisi päästä täältä pois omin avuin? Klaani tarvitsee minua! Pääsen täältä pois vaikka väkisin.</em><br>\n<br>\nVisokki havaihtui ajatuksistaan ja kääntyi yllättäen Avdea päin. Tämän olemus oli edelleen musta hämähäkkimäinen, jolla Avde oli yrittänyt visorakia kiusata koko ajan. Admin ei kuitenkaan ollut hämääntynyt tästä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/_0aU7LMqM_Q" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/_0aU7LMqM_Q</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe> <br>\n<br>\nNyt Visokki keskitti kaikki voimansa ja lähti hyökkäämään kohti Avden mieltä. Musta olento hätkähti odottamattomasta hyökkäyksestä samalla kun alkoi suojata mieltään ja muutti muotoaan mustaksi epämääräisenmuotoiseksi klöntiksi leijaillen ilmassa. Visokki oli saanut jo etumatkaa ja sai iskettyä ensimmäistä kertaa melkein täysin suojaamattomaan Avden mieleen ainakin vähäksi aikaa. Ympäristön tyyni olemus muuttui hetkessä myrskyksi, aivan kuin tilauksesta. Avden satunnainen olemus näytti siltä, ettei tiennyt miten päin olisi, ihan kuin se normaalistikaan olisi tiennyt. Musta massa heilahteli ja leijaili ilmassa holtittomasti, kun Visokki pommitti tämän mieltä jatkuvana aaltona. Visorak alkoi tuntea myös jotain omassa mielessään ja nosti suojausta. Musta olento ei enää heilunut yhtä holtittomasti. Visokin etumatka oli siis käytetty.<br>\n<br>\n”Minun visorakini aloitti vastarinnan, vai?” kysyi Avden musta olemus, joka alkoi nauraa kymmenillä suillansa demonisesti. Visokki pommitti Punaisen miehen mustan muodon mieltä entistä kovemmin pitäen oman suojauksensa tasapainossa.<br>\n<br>\n<em>\"Minä en ole sinun visorakisi. En kuulu kenellekään. Itse asiassa olen ainut visorak, joka ei kuulu kenellekään!\"</em><br>\n<br>\nAvden hymyt hyytyivät hetkeksi ja hän näytti taas keskittyvät kovemmin. Visokki lähetti ladatun Rhotukan kohti mustaa mössöä. Rhotuka meni mössön läpi tehden siihen reiän.<br>\n<br>\n<em>”Mössön salaisuus on se, että se on mössöä. Nyt tiedän miksi Matoran-Avde ei näyttäydy taistellessa…” </em>Visokki mietti aloittaen kunnollisen Rhotuka –pommituksen äskeisestä huolimatta.<br>\n<br>\nAvde hallitsi ympäristöä ja myrsky vain koveni. Visokin Rhotukat lentelivät kovan myrskyn vaikutuksesta miten sattui ja tämä joutui myös itse väistelemään omia aseitaan. Visorak manasi, kun joutui keskittymään väistelemiseen ja laskemaan Avden mielen pommitustasoa. Rahi perui mielipiteensä myrskyn paremmuudesta tyyneyden rinnalla.<br>\n<br>\n”Miten sinä, ystäväni, voit kuvitella voittavasi minut, jos tämä ympäristö on kokonaan minun hallittavissani?” Avde kysyi naurun taas raikaessa.<br>\n<br>\n<em>”Missä me edes olemme? Onko tämä vain mielikuvitustasi? Onko tämä totta ollenkaan?” </em>Visokki vastasi.<br>\n<br>\n”Voi, sitä sinä et saa ikinä tietää, ystäväni…” Avde nostatti myrskyä entisestään, jolloin Visokin oli vaikea pysyä jopa itse olemaan lentämättä myrskyn mukana.<br>\n<br>\nMustasta olennosta ilmestyneet kymmenet lonkerot alkoivat lähestyä visorakia.<br>\n<br>\nVisokilla ei ollut yhden yhtä suunnitelmaa mielessään, joten hän päätti tyytyä samaan taktiikkaan kuin viimeksikin. Hän hyppäsi suoraan Avden kasvoille, tai oletetuille sellaisille, tuulen voiman avittamana, mikä sai mustan mössön jopa hieman heilahtamaan taaksepäin, jolloin Visokki sai hyökättyä Punaisen Miehen mieleen hetkeksi syvemmin. Sen johdosta myrsky hellitti riittävästi, sillä Avde ei pystynyt keskittymään sään ylläpitämiseen. Visokki iski pihtimillään Avden naamaan, mikä ei myöskään näyttänyt Punaista Miestä haittaavan. Avden mustat lonkerot kulkivat edelleen kohti Visokkia, joka ei tätä huomannut ennen kuin ne olivat jo hänessä kiinni. Visorak yritti kovasti huitoa mustia lonkeroita itsestään irti pistimillään, tuloksetta. Lonkeroiden lähde nauroi taas hervottomasti. <br>\n<br>\nSamalla Visokki tunsi, kuinka yhtäaikaisesti hänen mieleensä yritettiin hyökätä entistä kovemmin. Rahi nosti keskittymistään suojaukseen, mikä vähensi lonkeroihin keskittymistä. Avden nauru jatkui ja koveni. Sekin yritti hajottaa Visokin mieltä, vaikka visorak oli sitäkin jo paljon kuullut. Siihen ei kuitenkaan näemmä voinut tottua. Naurua. Naurua. Naurua. Kovempaa naurua. Entistä kovempaa naurua. Lonkerot olivat aikaisempaa tiukemmassa otteessa. Kaikki alkoi pimetä. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/BLOVAoEemS0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/BLOVAoEemS0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe> <br>\n<br>\n<strong>Pimeys</strong><br>\n<br>\nVisokki ei tuntenut enää lonkeroiden tiukkaa otetta ympärillään, mutta rahin päähän alkoi koskea. Visorak oli nyt täydessä pimeydessä, edessään hymyilevä matoran -muodossaan oleva Avde. Päänsärky senkun yltyi. <br>\n<br>\n<em>”Missä …minä …olen?” </em>Visorakin ajatus takelteli.<br>\n<br>\nYht’äkkiä Avden viereen käveli pimeydestä joku, jonka nähdessään Visokki ei voinut uskoa silmiään. Samalla päänsärky oli tiessään. Avden vieressä seisoi nyt mustakeltainen visorak, joka tuijotti tuimasti Visokkia. Tämä Oohnorak oli Visokille hyvin tuttu ja toi mieleen kipeitä muistoja, jotka admin oli jo yrittänyt unohtaa. Visokki tuijotti vanhaa taistelukumppaniaan, hyvää visorak –ystäväänsä. Kesti hetken, ennen kuin hän sai sanoja ulos.<br>\n<br>\n”Si-si-sinä?” Visokki sai sanottua. Hänestä oli outoa puhua visorakia pitkästä aikaa. Itse asiassa siitä oli ihan järkyttävän pitkä aika.<br>\n<br>\nOohnorak pyöräytti silmiään: <br>\n<br>\n”Minä minä. Muistatko sinä muka vielä minut?”<br>\n<br>\n”Mi- miten minä voisin muka unohtaa?” Admin vastasi.<br>\n<br>\n”Ajattelin, että petturi olisi jo unohtanut…” Oohnorak käänsi huomionsa pois Visokista ja katseli muualle.<br>\n<br>\n”En minä- En minä ole petturi… Tai en halua olla.” Visokki vastasi anteeksipyytelevästi.<br>\n<br>\n”Mutta silti jätit meidät kaikki? Olisimme suurimpia voimia koko universumissa, jos olisit jäänyt!” Oohnorak huusi suutuksissaan. Visorakiksi suuttuminen kuulosti kieltä tuntemattoman mielestä enemmänkin loputtomalta kirosanojen litanialta.<br>\n<br>\n”Olit parhaassa mahdollisessa asemassa ja sitten jätit kaiken? En ymmärrä. En vain ymmärrä.” Oohnorak katsoi Visokin ohi pimeyteen.<br>\n<br>\n”Minun oli pakko tehdä se, tiedät, että minun oli pakko. En ole katunut sitä päätöstä koskaan!” Visokki vastasi katsoen ystäväänsä hämmennyksen ja säälin vallassa. Samalla visorakin mielessä pyöri päivä, jolloin hän pakeni Makutan visorak -laumasta. Visokki jätti vain kaiken eikä kertonut kenellekään. Admin kääntyi Avden puoleen:<br>\n<br>\n<em>”Mitä sinä olet tehnyt ystävälleni?” </em>Visokki oli kauhuissaan tästä kaikesta.<br>\n<br>\nAvden nauru, tällä kertaa vain yhdellä suulla, kaikui ensin, jonka jälkeen hän vastasi:<br>\n<br>\n”Ystävällesi? Ystäväsi sanoo sinua petturiksi. Sitä paitsi, hän itse tuli tänne. En minä ole tehnyt mitään ystävällesi.” Ja Avden nauru jatkui.<br>\n<br>\n<em>”En, minä en usko tuota” </em>, Visokki yritti rauhoitella itseään.<br>\n<br>\n”Mistä sinä voit tietää, miten ystäväsi on muuttunut vuosisadoissa?” Avde keskeytti naurunsa hetkeksi, ihan vain siksi, että Visokki saisi miettiä tätä kaikkea rauhassa.<br>\n<br>\nJos visorak olisi voinut itkeä, Visokki olisi tehnyt sen nyt. Mielenpäälle tuli kuitenkin muita asioita, sillä päänsärky iski taas kuin kirkkaalta taivaalta. Pimeydestä, Visokin ystävän vierestä, käveli uusi hahmo näkyviin. Päänsärky lakkasi, kun Visokki tajusi, kuka tulija oli ja samalla hän perääntyi neljällä jalallaan niin kauas kuin vain hahmosta pääsi. Avde nauroi mielessään, sillä näytti siltä, kun visorak olisi nähnyt aaveen.<br>\n<br>\nVisokki yritti tasata hengitystään ja hän oli ladannut Rhotukansa varmuuden vuoksi, vaikka oli mielestään turvallisen välimatkan päässä hahmosta.<br>\n<br>\n<em>”Mata Nui, rukoilen, ettei tämä ole totta. Anna tämän olla vain unta.” </em><br>\n<br>\nHahmo jäi seisomaan Avden ja Oohnorakin viereen, eikä se tehnyt elettäkään taistellakseen tai puhuakseen. Visokki hiipi lähemmäs kolmen hahmon riviä ja yritti saada sanoja taas ulos:<br>\n<br>\n”Re-Re-Relak?”<br>\n<br>\nPimeydestä tullut hahmo oli Makuta. Hahmo näytti Makutan, Rakshin ja Skakdin yhdistelmältä, sillä hänellä oli Skakdikynnet ja –jalat. Hän oli kauttaaltaan punamusta ja olemuksen kruunasi iso punainen Rakshi-pää ja musta viitta. Vartalo ei ollut kovin massiivinen. Makuta nauroi vastaukseksi Visokin kysymykseen.<br>\n<br>\n”Kyllä, <em>Visokk</em>i. Et usko, miten olen <em>kaivannut</em> sinua.” Makuta, Relak nimeltään, vastasi hymyillen. Visokki alkoi perääntyä hieman takaisinpäin saman tien. Relakin äänensävy karmi jo häntä aivan tarpeeksi. Admin ei ollut nähnyt tätä Makutaa sen jälkeen, kun oli jättänyt kaiken.<br>\n<br>\nVisorak alkoi olla varma, että tämä oli jotain muuta kuin todellisuutta, sillä Relak olisi muuten jo hyökkäyksessä arvokkaimman visorakinsa takaisinsaamiseksi.<br>\n<br>\n<em>”Muistoja, ihan liikaa muistoja…”</em> Visokki mietti. Avde nauroi Visorakin henkiselle kärsimykselle.<br>\n<br>\nVisokki yritti taas koota itseään ja saada selvyyttä tähän kaikkeen:<br>\n<br>\n<em>”Ta-Tarkoittaako tämä, että te kaikki olette nyt Avden puolella?” </em><br>\n<br>\nAvde myhäili entisestään:<br>\n<br>\n”Toistan sen, mitä jo sanoin, ystäväni. He ovat valinneet puolensa. Siksi he ovat täällä.”<br>\n<br>\nVisokki nielaisi. Joutuisiko hän nyt taistelemaan noita kolmea vastaan? Siinä tapauksessa visorak olisi tuhoon tuomittu. Pelko alkoi taas kasvaa Visokin mielessä. Lisäksi visorak yritti aina välttää ystäviään vastaan taistelemisen. Hän ei haluaisi taistella visorak -ystäväänsä vastaan.<br>\n<br>\nSamalla hetkellä Visokin pahin pelko toteutui. Avden muoto muuttui mustaksi lonkeroiseksi massaksi ja alkoi liikkua Adminia kohti Makutan ja visorakin kanssa. Visokki latasi Rhotukansa ja yritti keskittyä mielenvoimiinsa, mutta yltynyt päänsärky tuli taas kuin tyhjästä ja esti keskittymisen. Kolme hahmoa lähestyivät nopeasti, eikä Visokki saanut päätään kasaan millään. Hän huusi, huusi niin kovaa kuin pystyi ja lähti perääntymään samalla yrittäen pommittaa Rhotukoita, mutta ei pystynyt keskittymään niihinkään. Avde, Relak ja ei-nimeä-omaava –Oohnorak olivat jo Visokin edessä ja kaikki kolme aloittivat hyökkäyksen tismalleen samaan aikaan. Adminin päähän koski jo niin paljon, että pää tuntui räjähtävän. Visokki ei jaksanut edes yrittää puolustaa. Hän ei pystynyt. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Päänsärky yltyi yltymistään ja Visokki huusi, vaikka ei itse enää kuullut mitään. Hän tunsi putoavansa, putoavansa ja putoavansa. Yht’äkkiä kolmea hahmoa ei ollutkaan enää hänen ympärillään, oli vain pimeys. Päänsärky oli taas tiessään. Visorakin jalat pettivät.<br>\n<br>\n<em>”Mitä-Mitä ihmettä tuo oli? Jos pään räjäyttäminen tuntuu tuolta, en kyllä ikinä tee sitä enää kenellekään…” </em>Visokki katseli pimeyttä ja mietti mitä tapahtui ennen äskeistä muistojen helvettiä. Avde. Lonkerot. Pimeys.<br>\n<em>”EIH! Suojaukseni petti!” </em>Visokki tajusi. Avden nauru raikasi taas kaikkialla, mutta tätä ei näkynyt missään eikä visorak tuntenut tämän mieltä.<br>\n<br>\n”Haluatko uudestaan muistojen ja painajaisten maailmaan, ystäväni?” Avde kysyi nauraen.<br>\n<br>\nVisokki ei vastannut. Hän oli syvästi vihainen Avdelle ja vielä enemmän itselleen, että oli antanut suojauksensa pettää. Avde sai iskettyä sekunniksi siihen pieneen suojauksen aukkoon. Tosin, lonkeroiden kuristamana oli vaikea keskittyä. Visorak ei silti antaisi sitä itselleen ikinä anteeksi. Samalla hän kuitenkin oli hyvin huojentunut, ettei se ollut totta.<br>\n<br>\n”Tehdäänkö taas vaihtokauppa?” Avden ääni jatkoi.<br>\n<br>\n<em>”…Kuten?” </em>Visokki vastasi epäilevästi.<br>\n<br>\n”Muisto Nimdasta minulle, vapaus sinulle.”<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Kiitos hahmoni kirjoittajille, minä jatkan tästä! Kiitos erityisesti G:lle, joka jaksoi opastaa minut tilanteen tasalle.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1373,"creator":"Paavo12","timestamp":"2012-02-05T13:04:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin saari, Mt.Ämkoon pohjoisen puoleinen rinne, Nazorakien vuoritukikohta</strong><br>\n<br>\n<em>Yö oli pimeä. Taivas oli pilvessä, ettei kuuta näkynyt. Yön hiljaisuudessa musta hahmo käveli rantaniityllä. Hän kantoi mustaa hupputakkia. Hän oli vetänyt hupun kasvoillensa. Hän pysähtyi mäen nyppylälle katsomaan edessä loistavaa kaupunkia. Kaupunki oli oikea suurkaupunki, monia kerrostaloja ja baareja. Siellä asui Matoraneja, Vorttixeja ja muita lajeja.<br>\n”Aah. Vihdoin perillä.” hahmo sanoi. Hän asteli kaupungin portista sisään suurelle aukiolle, josta hän jatkoi pääkatua pitkin syvemmälle äänekkääseen yöhön.<br>\nPaljon nuoria oli liikkeellä yöllä. Monet olivat tulossa tai menossa yökerhoihin ja baareihin, jotka tässä kaupungissa olivat ilmeisen suosittuja. Katua pitkin, jota hahmo kulki, oli monia baareja ja musiikin jytinä kuului niistä ulos asti.<br>\n”Noin, nyt tuntuu kotoisammalta” Muukalainen ajatteli kuunnellessaan musiikin pauhetta. Musiikin yli kuului kuitenkin kova naisäänen kiljunta. Hupputakkia pitävä hahmo pysähtyi. Hän huomasi kun kolme miespuolista Steltinpeikkoa yritti repiä hemaisevaa Vorttix naista mukaansa. Miehet olivat vihaisia ja juovuksissa. Yksi tarttui neitoa ranteesta. <br>\n”Irti minusta!” Nainen käski, mutta miehet nauroivat.<br>\n”Eikö teille ole kerrottu, että naista pitää kohdella hellästi?” Tulija kysyi. Steltiläiset kääntyivät katsomaan häneen ihmeissään. Hupputakkisen hahmon ääni oli pehmeä ja runollinen. Tulija oli yhtä pitkä kuin hekin.<br>\n”Mitä tämä sinulle kuuluu, muukalainen?” Yksi mies Steltiläinen kysyi.<br>\n”Ajattelin vain muistuttaa pölkkypäitä ’hyvistä tavoista’.” Mies sanoi.<br>\nSteltiläiset eivät pitäneet että tuntematon pilkkasi heitä. Vorttix katsoi hämmästyneenä tulijaa.<br>\n”Ei ole viisasta alkaa soittamaan suuta meille!” Yksi gorilloista sanoi.<br>\nKaikki kolme Steltiläistä ottivat teränsä esiin. Muukalainen ei tehnyt elettäkään paetakseen. Yksi Steltiläinen otti muutaman askeleen häntä kohti ja muutaman nopean harppauksen, ollen aivan muukalaisen vieressä. Hän kohotti teränsä lyödäkseen hupputakkista miestä. Mutta tulija oli nopeampi. Yhtäkkiä, ennen kuin kukaan ehti räpäyttää silmiään, Steltiläisen terää kannatteleva kämmen makasi irrallaan maassa. Steltiläisen silmät laajenivat, kun hän vielä piti verta vuotavaa kättään edelleen lyönti asennossa. Hänen toverinsa hätkähtivät. Muukalainen piti kädessään pitkää, veitsen terävää viikatetta.<br>\n”Pistäkääpä pojat nuo teräaseet pois.” Hän sanoi ivallisesti ”Joku voi vielä loukkaantua.”<br>\nHyökännyt Steltiläinen karjaisi, osittain tuskasta, osittain raivosta.<br>\nKaksi muuta gorillaa syöksyivät muukalaista päin heiluttaen teriään, aikoakseen kostaa toverinsa loukkaantumisen. Toinen oli taas iskuetäisyydellä. Mutta tulija oli taas nopeampi.<br>\nSteltiläinen oli juuri lyömässä, kun tunsi viiltävän kivun vatsassaan. Hän hajosi kahtia. Veri purskahti, kun Steltiläisen yläruumis leikkaantui irti vatsan kohdalta, hupputakkisen miehen viikatteen iskusta.<br>\nKolmas Steltiläisistä älysi pysähtyä nähdessään kaverinsa kohtalon. Hän astui pelokkaasti taaksepäin ja juoksi pakoon. Hupputakkinen tulija kääntyi katsomaan Vorttix naista joka seisoi kauhusta kankeana.<br>\n”Anteeksi, arvon neiti. Ei ollut tarkoitusta säikäyttää. En halunnut, että nämä törkyläiset häiritsevät teitä.” Tulija sanoi pehmeällä äänellään.<br>\n”Kuka sinä olet?” Nainen kysyi.<br>\nPilvet yölliseltä taivaalta alkoi väistyä. Niiden takaa paljastui suuri ja kirkas kuu. Tulija otti takkinsa hupun hitaasti pois päästään. Sen alta paljastui pitkät vaaleanpunaiset hiukset ja hän kantoi kasvoillaan vaaleanpunaista Jaloa Kanohi Mirua. Hänen silmissään oli osaksi lempeä, osaksi ylimielinen katse. Hän otti hellästi taskustaan ruusunsa.<br>\n”Nimeni on Marlun…”</em><br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n273 laski kirjan pöydälleen. Hän oli istunut rennosti laboratoriossaan lukemassa lempi kirjaansa. Tämä oli aika erikoista, sillä kirja oli Matoranin kielinen ja se oli joskus saatu ryöstösaaliina jossakin Nazorakien kahakassa. <em>Hmm, pitänee palata töihin</em>, hän ajatteli.<br>\nHän otti kirjan pöydältä ja laittoi sen pöytänsä piironginlaatikkoon ja lukitsi sen avaimella. <em>Mitähän muut ajattelisivat</em>, hän mietti. <em>Siitäpä syntyisi taas vitsin aihetta</em>.<br>\n273 palasi taas mielessään ajassa taaksepäin. Kuinka useat olivat nauraneet hänelle, kuinka usein hänen keksintöjään oli vähätelty, kuinka useasti häntä oli kutsuttu ”Lumihiutaleeksi”. Valkoinen Nazorak heräsi ajatuksistaan. Piti palata töihin.<br>\n<br>\nHän palasi tutkimaan tekemiään tutkimustuloksiaan ja sinikopioita. Seuraavat päivät tulisivat olemaan kiireellisiä Tiedustelun johtajan 007:n tilauksen takia. Jäätutkija oli käskenyt vuoritukikohdan työläis-Nazorakeja rakentamaan ilmatyynyaluksia. He olivat kokeneita mekaanikkoja ja siksi 273 oli heidät valinnut. Tämän kaltaisen tilauksen suorittamisessa ei olisi varaa epäonnistumiseen. Lisäksi tämä oli 273:n tilaisuus päästä arvostetuksi tiedemieheksi.<br>\nKoko halli kuhisi Nazorakeja alusten kimpussa.<br>\n<br>\n”Hmm, jos liittäisin lämpöskannerit kelkkakypärään, niin ne pysyisivät paremmin päässä.” Hän mietti itsekseen miten parannella lämpölasejaan, joita 007 oli moittinut. Mutta sitten 273:n huomio kiinnittyi muualle papereistaan. Hän katsoi viereisellä pöydällään hyödyttömänä makaavaa teräksistä hanskaa. Sitten hän palasi tutkimuspapereihinsa. Hän yritti lukea niitä, mutta hänen mielenkiinto niihin oli poissa. Tiedemies kääntyi uudestaan tuijottamaan hanskaansa. Hän huokaisi syvään. 237 nosti hanskan pöydältä ja pyöritteli sitä käsissään.<br>\n”Se teoriassa toimisi, mutta sitä perkuleen virtalähdettä ei ole!” Hän sanoi vihaisena. Mutta sitten hän sai ajatuksen. ”Hmm, ellei sitten…”<br>\nValkoinen Nazorak käveli nopeasti pois laboratoriostaan. Hän käveli pimeätä käytävää pitkin ulko-ovelle. 273 painoi oven viereisessä seinässä olevaa kytkintä, joka avasi raskaan metallioven. Oven avautuessa sen takaa puhalsi valtava viima ja kova lumituisku. Oli taas yksi Mt.Ämkoon voimakkaista lumimyrskyistä. 273 asteli lumeen tehtyä kävelypolkua pitkin viereiselle rakennukselle. Hän piti kättään kasvojensa edessä estääkseen enimmän lumen ja tuulen puhaltamasta hänen silmiinsä. Tiedemies tuli rakennuksen ovelle, jota kaksi vartijaa vahtivat. He tekivät sotilastervehdyksen valkoisen Nazorakin nähdessään.<br>\n”Lepo, miehet” Hän sanoi sotilaille ja avasi metallioven.<em> En kyllä haluaisi seisoa tuolla ulkona tällaisessa tuiskussa</em>, hän ajatteli. Rakennus, johon hän oli tullut, oli varasto. Sinne Nazorakit toivat kaiken tarpeettoman myöhempää käyttöä varten. Koska 273 oli tiedemies, hänellä oli pääsylupa käydä siellä.<br>\nVarasto oli aika huonossa kunnossa. Tarpeetonta roinaa makasi lattialla pinoittain, kun viereisissä hyllyissä ei ollut enää tilaa. Metalliesineitä, rikki menneitä aseita ja muuta tarpeetonta. Siellä ei varmaan pitkään aikaan ollut järjestelty. Katossa loisti vain muutama räpsyvä loisteputki.<br>\n<em>Tämähän on oikea läävä! Pitääkö kaikki täällä tehdä itse?!</em>, tiedemies ajatteli. Hän alkoi tutkimaan hyllyissä olevia tavaroita. Nazorakit olivat sulloneet roinaa vain summamutikassa hyllyihin. 273 kierteli hyllyjen välissä etsien jotain. <br>\n”Hm?” Hän kuuli jotain viereisestä rojukasasta. Kuin sähkön sirinä olisi kuulunut. Valkoinen Nazorak kaivoi pinoa roinaa. Sitten hän löysi äänen aiheuttajan. Kuluneella metallisella alustalla oli outo kone. Laitteessa oli itsestään pyörivä mäntä, joka tuotti hitaasti virtaa rikki menneeseen hehkulappuun. Se oli iän vanha ikiliikkuja.<br>\n273 katsoi konetta. Koneen mäntä pyöri itsekseen. Nazorak katsoi edelleen konetta. Männän kirske ja rikkinäinen lamppu aiheutti ärsyttävää ääntä. Tiedemies katsoi edelleen konetta. Sitten hänellä naksahti päässä. Hän kohotti kapistuksen käsillään korkealle ilmaan ja sitten heitti masiinan täysillä lattialle. Kone meni ihan säpäleiksi.<br>\n”Miten täältä on tarkoitus löytää mitään!!?” 273 huusi vihaisena. Sitten hän hieroi otsaansa ja jatkoi etsimistään.<br>\n<br>\nJonkin aikaa varaston tavaroita tutkittuaan 273 oli ihan rakennuksen toisessa päässä. Hän penkoi taas lattialla olevia tavaroita. Ei siellä ollut kuin vanhoja Zamor-pistooleja. Sitten hänen katseensa kiinnittyi johonkin. Viereisessä kaapissa olevasta pahvilaatikon kannen alta pilkisti outo hohde. Tiedemies nousi lattialta ja otti laatikon hyllystä.<br>\n”Mitäs täällä mahtaa olla?” Hän mietti ja avasi laatikon kannen. Samassa pahvilaatikosta nousi kirkas sininen hohde. Varaston hämärässä nurkassa hohde valaisi hyvin. 273 hämmästyi. Hän työnsi kätensä laatikkoon ja nosti hehkun aiheuttavan esineen. 273:n silmät laajenivat. Hän piti kädessään sinistä kiveä. Se oli aivan kuin kristallia. Kivi oli aivan jääkylmä.<br>\n”Elementaalikivi…” Tiedemies sanoi. Hän oli kyllä kuullut puhuttavan niistä, muttei koskaan itse nähnyt. 273 laittoi kiven tutkimustakkinsa povitaskuun ja käveli takaisin ulko-ovelle.<br>\n<br>\n273 laski Elementaalikiven laboratorionsa pöydälle ja penkoi nopeasti kaappejaan. Viimein hän löysi tutkimusraportin, jonka hän oli joskus saanut toiselta Nazorak-tiedemieheltä. Hän luki sen nopeasti läpi. <em>Hmm, kyllä… Se on Jään Elementaalikivi</em>. Hän otti teräksisen hanskansa. Valkoinen Nazorak avasi sen ranteessa olevan kannen ja teki pieniä muutoksia siihen. Sitten hän liitti johdot kiveen ja asetti kiven hanskan sisällä olevaan koteloon.<br>\n”Valmis…” Hän sanoi hieman jännittyneenä. ”Mutta toimiiko se?” 273 työnsi varovasti oikean kätensä hanskan sisään. Sitten hän tarttui hanskan kämmenen nivelkohdassa olevaan rullaan. Hän väänsi sen ympäri ja rullasta hanskasta kuului naksahdus. Hanskan kämmenen pohjassa olevassa sinisessä ympyrässä, joka toimi laukaisimena, alkoi kipinöidä. 273 otti taistelu asennon, juoksi seinän viereen ja löi kämmenensä seinään. Silloin laukaisimeen kerääntynyt energia vapautui ulos hanskan kämmenestä. Kuin sininen sähkövirta lennähti ulos seinään. Hämärä huone valaistui hetkessä sinisestä Jääenergiasta syntyvään valoon. 273 hämmästyi hanskan suuresta tehosta. Sitten hanskan energia loppui. Valkoinen Nazorak katsoi seinää. Iso alue seinästä oli jään peitossa. Hän katsoi sitä hieman lähempää.<br>\n”Hmm, kyllä. Se on jäätä.” Hän sanoi.Sitten hän painoi nappia hanskan ranteessa. Hanskan yliääni-toiminto pirstoi seinässä olevan jäät siruiksi. Ääni oli niin korkea, että sitä ei tavallinen Matoran kuule, Mutta 273 kuuli sen pienenä vikinänä tuntoelimissään. Hänen kasvonsa venyivät suureen hymyyn. Hän katsoi uutta luomustaan. Hän tunsi ylpeyttä, kun oli viimein ratkaissut pulmansa. Tämä hanska oli kyllä hänen suurin keksintönsä. <em>Hm, mutta… tästä tuskin kannattaa ilmoittaa johtaja 007:lle. Elementaalikiviä on harvassa. No, tuskin hän pahastuu</em>, Hän ajatteli. Hän koukisti sormiaan hanskan sisällä. <em>Sormien nivelet pitää vain rasvata</em>.<br>\nHän katsoi vielä hanskaansa hymyillen. ”Sinun nimesi olkoon… Alinolla-Hansikas…”<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Halusin, että teille kaikille lukijoille tulee tuosta kursivoidusta alusta wtf-fiilis.<br>\nVitsi, vitsi :3</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1374,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2012-02-05T22:45:00.000Z","content":"<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nVuorokausi vierähti hiljaiseksi taantuneella laivalla, kun se seilasi hitaasti kohti määränpäätänsä. Kapteenin hytistä kajastava valo alkoi olla jo huomattavissa jälleen uuden illan laskeutuessa meren ylle. Vaikka aurinko oli vasta kääntynyt laskuun, tekivät meren eläimet jo lähtöä takaisin syvyyksiin. Veneen rinnalla vähän aikaa hyppineet biomekaaniset delfiinit saivat jostain syystä Hain miehistön jäsenet tärisemään pelosta. Kukaan ei uskaltanut kysyä syytä noihin viattomiin eläimiin kohdistuvaan pelkoon.<br>\n<br>\nKannen kaiteeseen nojaileva Summerganon oli täysin uponneena mietteisiinsä, eikä täten kiinnittänyt huomiota hänen takaansa harppovaan Toaan, joka kaiken päälle huuteli erään laivaporukalle hyvin tutun Metsästäjän nimeä. ”Hei, nyt odota nyt vähäsen. Ei tämä nyt vielä ollut tässä.”<br>\n<br>\nMiltei hyttiosaston ovelle ehtinyt Killjoy pysähtyi ja kääntyi katsomaan Matoroa kädet levällään. ”Minulla on töitä. Kengissäni on edelleen vettä. Mihin sinä minua vielä tarvitset? Sitä paitsi Hai sanoi, että meidän pitäisi olla pian perillä.”<br>\n<br>\nMatoro hiljensi vauhtiaan nähdessään Killjoyn pysähtyvän ja asteli tätä kohti nyt jo huomattavasti rauhallisemmin askelein. Toa käveli aivan Metsästäjän eteen, tasaten matkallaan hengitystään. ”Tajusin juuri... meidän täytyy raportoida Klaaniin. Siellä ei tiedetä mitään Rautasiivestä eikä sen tapahtumista.<br>\n<br>\n”Ja mihin sinä muka minua tarvitset? Voit varmasti lähettää raportin itsekin.”<br>\n<br>\nMatoro virnisti pienestä syyllisyydestä, raapien ohimoaan. ”Noh, näyttää hieman siltä, että sinä olet tämän porukan ainoa, jolla on Klaanin kommunikaattori mukana. Minun tavallaan piti ottaa se mukaan, mutta... noh... lähtö tuli hieman äkkiä ja minä vähän kuin unohdin pyytää Tawalta sellaisen.”<br>\n<br>\nKilljoy läimäytti käden kypärälleen, huokaisten syvään. ”Voi hyvä gorgolzilainen sentään... olkoot. Mutta katsokin hoida asiat nopeasti. Tawa ei varsinaisesti ole soittelujeni suurin fani.”<br>\n<br>\n<em>...</em><br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nVioletti viitta hulmusi keltaisen Toan astellessa ripeästi sisälle valvomoon. Huoneessa ei ollut ainuttakaan valoa, lukuunottamatta kymmeniä erikokoisia ja eri tarkoituksiin tarkoitettuja himmeitä näyttöjä. Paaco oli jalkojensa avulla vallannut huoneesta kokonaiset kolme työtuolia lokoisaan röhnötykseensä, mutta jopa hän suoristi selkänsä Tawan saapuessa huoneeseen. Johtajan kysyvä katse sai Paacon aloittamaan selityksen välittömästi.<br>\n<br>\n”Niin noh ei kai tässä nyt sen kummempia, mutta Killjoy vähän kuin yrittää tässä soittaa sinulle.”<br>\n<br>\n”Anteeksi... mitä?”<br>\n<br>\n”Niin. Tämä puhelu tulee tosi tosi kaukaa mereltä. Killjoylle rekisteröidystä standardikommunikaattorista. Näyttää haluavan ottaa videoyhteyttä.”<br>\n<br>\nTawa päätti tietävänsä tarpeeksi ja pyöritti sormiaan merkiksi. Paaco nyökkäsi ja yhdellä napinpainalluksella muita valvomon näyttöjä selvästi isokokoisempi yksilö laskeutui katosta aivan Tawan silmien eteen. Toa nyökkäsi ja Paaco tajusi sen merkiksi poistua tilasta. Ovi loksahti kiinni ja Tawa naulitsi katseensa häiriöpitoiseen näyttöön.<br>\n<br>\nPienen odottelun jälkeen kuvanlaatu parani ja Tawa onnistui erottamaan punaisen hahmon liittämässä johtoja omaan päähänsä. Toinen mustavalkoinen hahmo käänteli käsissään teipillä kasaan laitettua improvisoitua mikkiä. Admin säpsähti ääniyhteyden avautuessa täysin äkisti.<br>\n<br>\n\"Haloo, toimiiko tämä?\"<br>\n<br>\n\"No ei hitossa toimi. Sinä pidät mikkiä väärin päin.\"<br>\n<br>\n\"…\"<br>\n<br>\nMatoro katsoi käsissään lepäävää mötykkää ja käänsi sen hieman nolostuneena ympäri. \"Haloo, yykaakoo, toimiiko nyt?\"<br>\n<br>\nTawa risti kätensä selkänsä taakse ja odotti hetken kuvan -ja äänenlaadun paranemista. Lopulta Hildemarilla oleileva puolisko puhelun pitäjistä sai tekniikkansa kuntoon ja hyttiin ahtautunut kaksikko asettautui pöydän eteen keskelle hyttiään, Killjoyn kypärästä revityn kameran kuvatessa heitä työtasolta. Hai oli tarjonnut heille myös pienen näytön, joka lepäsi nyt kirjapinon päällä. Tawa katsoi tilanteen olevan valmis. ”Hei... missä hitossa te oikein olette? Minulle kerrottiin, että signaalinne oli kadonnut eilen.\"<br>\n<br>\nAdminin hermostuneisuutta huokuva äänensävy sai Killjoyn ottamaan pienen askeleen taaksepäin. \"Sinä johdat tätä hommaa, Matoro. Sinä hoidat puhumisen. Minulla on tarpeeksi töitä palvella tietokoneena.\"<br>\n<br>\nMatoro irvisti hieman, mutta ryhdisti itsensä ja puhkesi puhumaan. \"Niin, päivää. Mitäs sinne Klaaniin kuuluu?” Tawa mulkaisi kaksikkoa, Killjoy tönäisi Matoroa kyynärpäällään. \"...me otimme juuri turpaamme Nazorakeilta. Tämä ei ole oikea hetki kysyä kuulumisia.\"<br>\n<br>\n\"... okei. Mutta positiivista asennetta pitää ylläpitää. Niin, siis... Me ikäänkuin kohtasimme SS-Rautasiiven ja menetimme Tronien, Rukin ja matoraneja. He siis jäivät vangeiksi. Meillä on kaksi torakkavankia, jotka tuntuvat olevan oudon korkea-arvoisia\"<br>\n<br>\nTawan ilme huokui huolestuneisuutta. Admin ei ollut odottanut tällaisia uutisia. Matoro huomasi tämän ja piti pienen tauon. Toa kuitenkin jatkoi tajutessaan Killjoyn tuijottavan häntä syyttävän näköisenä. (Tai niin syyttävänä kuin kasvoton vain voi.) \"Niin... kuulustelimme Killjoyn kanssa niitä torakoita. Ne eivät itse tunnu tietävän mitään, eivät edes sitä miksi niitä pidetään arvokkaina. Niistä ei saanut irti juuri mitään, mutta saimme Rautasiiveltä jotain muutakin.\" Matoro kääntyi Metsästäjän puoleen. \"Joy, näytä ne paperit\"<br>\n<br>\nMetsästäjä nyökkäsi ja alkoi naputtelemaan rannetetietokonettaan. Ei mennyt kauaakaan, kun Killjoyyn yhdistetty kuvayhteys alkoi lähettämään Tawan näytölle skannauksia Nazorakeilta ryöstetyistä papereista. Tawa astui lähemmäksi omaa näyttöään ja alkoi tutkimaan asiakirjoja, vilkuillen kuitenkin aika-ajoin suorana seisovaa kaksikkoa.<br>\n<br>\n\"Ensimmäisessä kolmessa artikkelissa on kaikki tiedot \"uudesta sukupolvesta\". Tiedämme vain, että nämä ruumiinrakenteeltaan aivan uudenlaiset Nazorakit pitävät Rautasiipeä harjoittelukseskuksena. Yksikköjä on tällä hetkellä toimintakykyisenä 22 kappaletta. Keskittyvät ilmeisesti lähitaisteluun.”<br>\n<br>\nTawa piti katseensa puhuvan Metsästäjän ja papereiden välillä. Toa ei kiinnittänyt huomiota hänen takanaan aukeavaan oveen, josta astui sisään sininen iso jalka. Guardian hilasi itsensä kokonaan komentohuoneen puolelle ja sulki oven hiljaa perässään. Saapuessaan tämä vain vilkaisi Tawaa nopeasti, mutta ei kuitenkaan sanonut mitään. Skakdi jäi seisomaan hieman kauemmas komentoruuduista, tarkkaillen tilannetta.<br>\n<br>\nTällä aikaa Matoro oli ottanut taas ohjat käsiinsä ja jatkoi selittämistä, Killjoyn pysähdyttyä tuijottamaan Tawan seuraksi ilmestynyttä olentoa. Metsästäjä havahtui kuitenkin takaisin kuuntelemaan, tajutessaan missanneessa ison pätkän Matoron puheesta.<br>\n<br>\n\"...lisäksi tässä yhdessä paperissa mainitaan jokin \"Organismi\". Me emme tiedä mikä se on, mutta luulen että se on jälleen jokin torakoiden monista geenimuunteluoperaatiosta.\"<br>\n<br>\nTässä vaiheessa myös Matoro huomasi uuden tulokkaan ja vilkaisi itsekin kohti sinistä Skakdia. Guardian silmäili ruudulla näkyvää kaksikkoa kurtistaen kulmiaan hieman, pysyen kuitenkin edelleen hiljaa. Tawa yritti hymyillä heikosti, mutta vakavoitui tämän ja Skakdin katseiden kohdatessa. Toa häkeltyi ja pudisteli päätään varovasti. Lopulta Tawa käänsi katseensa takaisin ruutuun, miettien sanojaan laivan kaksikolle, työntäen hetkeksi saadun tietotulvan syrjään. \"Niin... mikä on teidän jatkosuunnitelmanne?\"<br>\n<br>\nMatoro oli jäänyt tuijottelemaan adminien silmäilyä, mutta havahtui vastaamaan Joyn kopauttaessa jalallaan puista lattiaa. \"Jatkamme saarelle, jossa Epsilonia pidetään. Emme me voi tehdä nyt mitään Rautasiivelle jääneiden hyväksi.\"<br>\n<br>\nTawa vilkaisi Geetä uudestaan, tällä kertaa vakava katse kasvoillaan. Tässä vaiheessa Killjoy otti askeleen lähemmäksi ruutua tyrmäten Matoron sanomat. \"Minusta Klaanin tulisi lähettää tiimi pelastamaan vangiksi jääneitä. Välittömästi.\"<br>\n<br>\nNyt Guardian kuitenkin katsoi parhaakseen liityä keskusteluun, pyrkien kuitenkin pitämään äänensävynsä kylmän viileänä. \"Oletko sinä nähnyt sen laivan?\"<br>\n<br>\nKilljoy tuhahti. ”Älä naurata. Minä tuhosin sen komentosillan yhdellä ylilennolla.\" Metsästäjät tuijottivat toisiaan hetken. Jännittynyt hiljaisuus vallitsi keskustelijoiden välillä. Guardian huokaisi. \"Toistan. Oletko sinä nähnyt sen laivan? Oletko sinä nähnyt, mitä se on saanut aikaiseksi?\"<br>\n<br>\n\"Minä näin kuinka kourallinen Klaanilaisia sai aluksen suurimman tykin haltuunsa hieman yrittämällä. Minä myös näin kuinka meillä oli 002 panttivankina kunnes <em>eräät</em> päättivät alkaa puolustuskannalle. Tähän puolustuskantaanko meidän nyt pitäisi nyt taas turvautua?\"<br>\n<br>\nTawa puraisi alahuultaan sanomatta kuitenkaan mitään. Toat luurin molemmissa päissä hiljentyivät seuraamaan entisien Metsästäjien kanssakäyntiä.<br>\n<br>\n\"Luuletko sinä, että temppunne onnistuisi uudelleen? Jos yhtään torakoita tunnen, aluksen turvatoimet on vähintään kaksinkertaistettu. Varsinkin, jos sen sisälle on piilotettu jotain, jonka ne haluavat vielä pitää piilossa.\"<br>\n<br>\n\"Teillä on laivasto, Guardian.\" Killjoyn äänensävy alkoi enteillä maltin menettämistä. Matoro olisi kovasti halunnut korjata \"Meillä\", mutta päätti pysyä hiljaa. Tawa sen sijaan päätti sanoa sanansa ennen kuin kina pääsisi alkamaan.<br>\n<br>\n\"Killjoy, tiedän linnoituksen olevan vahvimmillaan puolustaessa... Meillä ei ole varaa hyökätä\", Tawa vilkaisi Guardiania merkitsevästi, \"Mutta voimmeko me lähettää pienen iskuryhmän?\"<br>\n<br>\n\"En tiedä\", skakdi huokaa. Hänen ajatuksensa siirtyivät Veljeskunnan saaren operaatioon. \"En todellakaan tiedä. Te ette ole tainneet kuulla, mitä täällä tapahtui viime yönä.\"<br>\n<br>\nMatoro käytti tilaisuuden aiheen vaihtamisesta ja astui takaisin keskusteluun. \"... emme tosiaankaan. Mutta arvaan. Pommitus?\" Tawan pohtiva katse siirtyi hiljaa lattiaan.<br>\n<br>\n\"Ei\", Guardian sanoi Matorolle pudistaen päätään. Hän yritti parhaansa vältellä Killjoyn kypärän takaa hehkuvaa tulista katsetta, \"Zyglakeja.\"<br>\n<br>\n\"Mitä tapahtui?\"<br>\n<br>\nGuardian oli vilkaisemassa Tawaan, mutta kuitenkin vältteli tämän kasvoja katseellaan. Hän aprikoi pitkään sanavalintaansa. \"Tiedämmekö me itsekään\", skakdi sanoi niin hiljaa, että vain Tawa kuuli.<br>\n<br>\n\"Meidän pitäisi\" Tawa vastasi yhtä hiljaa, huokaisten samalla syvään.<br>\n<br>\nSkakdi korotti äänentasoaan niin, että jokainen läsnä oleva kykeni jälleen kuulemaan häntä. \"Zyglakeja pääsi sisään jonkinlaisesta tunneliverkostosta. Se oli yllätyshyökkäys.\"<br>\n<br>\nAiemmasta hiljaisuudesta huolestunut Matoro huomasi astelleensa miltei kiinni heidän puoleisesta näytöstä. \"Kävikö pahastikin?\" Guardian pudisti päätään. \"Ei meille.\"<br>\n<br>\n\"... mitä tapahtui?\" Matoro tunsi Guardianin äänesävystä, ettei hän puhunut tavallisesta torjuntavoitosta. \"Matoro\", Guardian sanoi. \"Oletko ollut sodassa tätä ennen?\"<br>\n<br>\nVälähdys Toa-Metsästäjä -sotaa kävi Jään Toan mielessä. \"Kuinka niin?\"<br>\n<br>\n\"Kysyn vain. Oletko nähnyt todellista väkivaltaa?\" <br>\n<br>\nMatoro mietti hetken. Hän muisti Metru Nuin ruumisröykkiöt, puoliksi räjähtäneet ruumiit, Metsästäjien paloittelemat raajat. Kaikki muistoja, jotka hän haluaisi unohtaa. \"Kyllä\", hän sanoi hiljaa. \"Olin Metru Nuilla, kuten moni muukin Klaanilainen\", Matoro jatkoi.<br>\n<br>\nSivummalle astellut Killjoy liikahti hieman kuullessaan Metru Nuin lausuttavan. Matoro vilkaisi nopeasti Metsästäjään, nauliten kuitenkin katseensa nopeasti takaisin Guardianiin.<br>\n<br>\n\"Tarvitseeko heidän kuulla tätä juuri nyt?\" Tawa kysyi hieman käheämmällä äänellä Guardianilta. Hän ei edes yrittänyt peitellä tuohtumustaan. Guardian ei kuitenkaan vaikuttanut kuuntelevan. Hymyntapainen skakdin kasvoilla oli valheellinen. Se muuttui pienemmäksi joka sanalla. \"Oli sotakokemuksenne mikä tahansa, voin vannoa, että ette ole koskaan nähneet tällaista. Hän, joka zyglakit sitten lähettikään tänne Ma Wetin kautta... en usko, että hän halusi niiden selviytyvän.\"<br>\n<br>\n\"... en ymmärrä\", Matoro lausahti. Häntä harmitti Guardianin kryptinen uutisointityyli.<br>\n<br>\n\"Sinä et halua\", Guardian sanoi ja tunsi Tawan polttavan katseen. \"Voin vannoa, että ette ole koskaan nähneet niin isoa määrää verta.\" Tawa laittoi kätensä puuskaan, tuijottaen skakdia vihaisena. \"G, he eivät tarvitse tätä juuri nyt!\" Heikkomielinen hämmennys levisi hänen kasvoilleen, Toan säikähtäessään oman äänensä voimakkuutta.<br>\n<br>\nMatoro oli sulkenut ainoan kätensä nyrkkiin ja jatkoi tivaustaan Tawan tuohtumisesta välittämättä. \"Minä en saa rauhaa ennen kuin saan tietää mitä siellä tapahtui!\"<br>\n<br>\n\"MATORO!\" Killjoy ärjähti keskusteluun ja kaikki siihen osallistuvat hätkähtivät yllättävästä keskeyttäjästä. \"Meidän ei tarvitse tietää enempää. Me emme voi tehdä mitään.\" Metsästäjän puhe kaikui Matoron korvissa ja tämä havahtui takaisin siihen faktaan, että hän keskusteli kahden johtajansa kanssa. Toa huokaisi kuuluvasti ja pyrki palauttamaan arvokkuutensa.<br>\n<br>\n\"Totta. Emme voi tehdä enää mitään...\"<br>\n<br>\nJokainen oli hetken hiljaa. Tavallinen keskustelu oli koko ajan muuttumassa kinaksi. Itsehillintäoppejaan koluten jokainen palasi vähitellen takaisin tilanteen tasalle. Nopeimmin tilanteesta toiennut Killjoy käänsi katseensa nyt Tawaan. Osoittaen kysymyksensä suoraan hänelle.<br>\n<br>\n\"Meillä kuitenkin on asioita joille me voimme tehdä jotain... Oletteko löytäneet Visokin?\" Metsästäjän äänensävy oli huomattavasti pehmeämpi, mitä aiemmin keskustelussa. Tawa vilkaisi taas Guardianiin, yhä häkeltyneen oloisena tilanteesta <br>\n<br>\n\"Kerrohan\", hän sanoi kääntyessä takaisin Killjoyn puoleen, \"puhutko sinä usein sekavia?\" Killjoy häkeltyi vastauksesta. \"En... ymmärrä.\"<br>\n<br>\n\"Teillä on nyt muuta murehdittavaa\" Tawa vastasi käskevästi. Metsästäjä ei kuitenkaan halunnut jättää asiaa sikseen. \"Tawa, minä ansaitsen tietää, oletko sinä etsinyt häntä? Mitä olette tehneet?”<br>\n<br>\nTawaan seuraava hengenveto oli nopea. Niin nopea, että hetken ajan näytti kuin salaman Toa olisi meinannut tukehtua. Admin kasasi itsensä kuitenkin silmänräpäyksessä. Sivusilmällään hän huomasi, kuinka Matoro katseli Killjoyta melkein kiehtovana. Tawa myönsi tosin itselleenkin, että ei ollut odottanut metsästäjältä näin vankkaa lähestymistapaa asian suhteen.<br>\n<br>\n”Minusta tuntuu, että meidän tulisi keskustella tästä asiasta joskus toist-”<br>\n<br>\n”Meidän täytyy AIVAN EHDOTTOMASTI puhua tästä nyt.” Killjoy oli ottanut askeleen eteenpäin ja Tawa sähähti metsästäjän kypärän peittäessä miltei puolet ruudusta. ”Hei, älä korota ääntäsi minulle! Teillä on tehtävä ja teidän tulee keskittyä nyt siihen. Millään muulla ei ole väliä.”<br>\n<br>\n”Ei ole väliä... ei ole väliä?” Metsästäjä oli edellen tuohtunut ja nyt Matoro ryntäsi tilanteeseen anellen Killjoyta rauhoittumaan. Jään toa veti metsästäjän takaisin rinnalleen, pudistellen samalla päätään tilanteelle. Tämä keskustelu oli pelkkää kinaa kinaamisen jälkeen.<br>\n<br>\nTawan hengitys oli raskas. Huultaan purren Toa hillitsi itseään sanomasta mitään enempää. Sillä hetkellä Toa oli kuitenkin järkyttyneempi, kuin päältäpäin kykeni näkemään. Koko käyty keskustelu velloi hänen päässään liekkimyrskyn tavoin. Se riisti hänen päänsä miltei halkeamispisteeseen... kunnes kuului pienoinen rasahdus.<br>\n<br>\nPienen pieni halkeama oli ilmestynyt Tawan maskiin leuan kohdalle. Silmät selällään leukaansa sormella tunnusteleva salaman Toa yritti peittää järkytyksensä, pienoisen hohteen alkaessa kajastaa syntyneestä aukosta. Toa lavasti itsensä miettivään asentoon, peittäen leukansa kädellään. Hän kiitti onneaan. Kukaan ei ollut huomannut.<br>\n<br>\nGuardian katsoi, kuinka Tawa vetäytyi hiljaa huoneen sivustalle, pysyen aivan hiljaa. Yksikään paikalla olleista ei kyseenalaistanut Toan toimia. Ei edes Killjoy, joka vilkaisi vielä sivusilmällään, kuinka Tawa jähmettyi valvomon seinustalle. <br>\n<br>\nTahdittomuus oli aina ollut Killjoyn huono puoli. Katkeroitunut metsästäjä ei kuitenkaan osannut enää edes hävetä sitä. Sillä koko tämän ajan punainen kone oli tujottanut Guardiania ja miettinyt sanojaan. Killjoy tiesi, että hänellä oli tälle sanottavaa. Jo kuitenkin viikkoja hän oli punninnut, aikoisiko koskaan tehdä tätä. Hiljaisuus kanssakäyjien välillä oli kuitenkin rikkumaton. Metsästäjä ei nähnyt enää vaihtoehtoja. Ensimmäistä kertaa vuosiin hän joutui rohkaisemaan itseään.<br>\n<br>\n\"Sinä. Minulla on sinulle jotain, josta saatat olla kiinnostunut.\"<br>\n<br>\nGuardian oli seisonut hetken hiljaa epäluuloinen katse skannaten värähtämättä valvomon suurinta ruutua ja sillä puhuvaa punaista metsästäjää. Zakazlaisen korttipelimestarin elkein skakdi sai kuitenkin pidettyä kasvonsa tyynenä. Killjoyn sanat eivät olleet yllättäneet häntä. Eivät ainakaan näkyvästi.<br>\n<br>\n\"En tiedä, voitko tarjota minulle mitään\", Guardian sanoi vaitonaisesti pitäen katseensa vakaana. Hetken hiljaisuuden jälkeen skakdi kuitenkin nyökkäsi hitaasti. \"Mutta yritä.\"<br>\n<br>\n\"Minun ei tarvitse yrittää Guardian, katsos sinä pääset tällä kertaa tekemään ajatustyön. Kerro minulle, muisteletko sinä koskaan sitä pientä retkeämme Ath-Korossa. Eikö siinä sinusta ollut mitään outoa?\"<br>\n<br>\nSkakdin väsyneille ja jämerille kasvoille ilmaantui mitätön sarkastinen hymy. \"Lasketaanko se, kun joukko ystävällisiä kyläläisiä yritti murhata meidät?\"<br>\n<br>\nKilljoy väänsi pakonomaisen hymähdyksen puheenvuoronsa avaukseen. \"Ehkä ennemminkin minkä takia edesmennyt \"ystäväni\" onnistui saapumaan juuri oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.\"<br>\n<br>\nKilljoy risti kätensä selkänsä taakse ja jatkoi. \"Minä tulin sinne saarelle, koska minulla oli sille hyvä syy. Valitettavasti <em>toverimme</em> söivät kaiken rauhan ja mahdolliset kommunikaatiomahdollisuudet. Nyt tilanne on kuitenkin rauhoittunut ja sinullakin saattaisi olla aikaa kuunnella varoittavaa sanaa.\"<br>\n<br>\nGuardian oli pitänyt käsiään puuskassa ja seisonut hieman valvontakamerasta poispäin. Nyt hän kuitenkin puolihuomaamattaan kääntyi kohti näytöllä puhuvaa Killjoyta ja siirsi vasemman kätensä leualleen. Sideharsoinen kylki paljastui skakdin käden alta. \"Puhut Purifierista\", Guardian sanoi.<br>\n<br>\nSkakdi puri hammasta. Pimeyden metsästäjien ajoista oli kauan, mutta se ei tehnyt niistä yhtään helpompia asioita ajatella. Skakdi henkäisi syvään. \"Jatka.\"<br>\n<br>\n\"Äänesi verrattainen keveys kertoo minulle, ettet ole liiemmin liikkunut Xian ja Odinan lähettyvillä viime aikoina. Viisasta. Hyvin viisasta.\"<br>\n<br>\nKilljoy käänsi katseensa alas ja alkoi näpyttelemään rannetietokonettaan. Hetken naputeltuaan metsästäjä käänsi katseensa takaisin kuvaruutuun, johon ilmestyi nyt jälleen uusi skannattu kuva. Tällä kertaa kuvassa ei kuitenkaan komeillut nazorakinkielistä tekstiä, vaan tutun Skakdin pää, mukanaan valtava numero yksi\".<br>\n<br>\nKilljoy katsoi näytölle ilmestynyttä kuvaa hetken, mutta kääntyi taas pian kohti Guardiania. \"En ole varma pitäisikö sinun olla yllättynyt.\"<br>\n<br>\nGuardianin tyyneys petti. Skakdi kurtisti kulmiaan voimakkaasti. \"Numero yksi?\" skakdi kysyi. \"Oikeasti? Eikö <em>arvon kummisedällä</em> ole parempaa tekemistä? Se, että TSO haluaa pääni takan ylle irvistelemään ei ollut yllätys.\"<br>\n<br>\nMatoro tuijotti monitoria aidosti yllättyneenä. Toan päässä velloi paljon, mutta tällä kertaa hän päätti pysyä vaiti. Ainakin toistaiseksi.<br>\n<br>\nSkakdi siirsi painoaan jalasta toiseen ja katseli lattiaa. Päänsä sisällä hän jonglöörasi samanaikaisesti kymmeniä mietteitä ja teorioita. \"Mutta mikä nosti minut takaisin Epämieluisa Numero Yhdeksi...\"<br>\n<br>\nKilljoyn keho näytti siltä kuin se olisi jähmettynyt täysin paikoilleen. Niin se luultavasti jopa oli. Punaisen jätin katse oli nyt naulittu Skakdiin. \"Miksi metsästäjät haluavat taas sinut? Miksi TSO haluaa sirut? Mistä tämä uusi noussut aktiivisuus? Olen miettinyt aivan samaa. Arvelen, että tietoosi ei ole vielä tullut eilen Klaanin saarella tapahtuneesta metsästäjiä sisältäneestä välikohtauksesta. Mutta ei huolta, sinun ei tarvitse.\"<br>\n<br>\nKilljoy näpytteli taas hieman tietokonettaan ja käänsi katseensa näytölle. Tällä kertaa nouseva kasvo ei ollut aivan uusi, mutta tuttu kaikille läsnäolijoille. Hopeinen Mirukasvoinen olento tuijotti puheluun osallistuvia näytöltä käsin. Killjoyn vielä runtelemattomat kasvot olivat ainoa kuva, joka metsästäjien arkistoista ilmeisesti oli löytynyt. Tässä kuvassa komeili iso kakkonen.\"<br>\n<br>\nMatoro pudisteli nyt avoimesti päätään. Kekustelun uuden paljastukset sekoittivat Toan päätä entistäkin enemmän. Lukuisat taistelut Xian tehtävällä nousivat karvaasti hänen mieleensä. Tawankin kasvojen järkytys oli jälleen vaihtunut huolestuneisuudeksi.<br>\n<br>\nKilljoyn kädet lepäsivät nyt velttoina ja koko metsästäjän olemus tuntui hetken ajan vähän vähemmän ylväältä. \"En halua dramatisoida tätä liikaa, mutta näyttää siltä että olemme samassa veneessä.\"<br>\n<br>\nVenevertaus sai skakdin hymähtämään sarkastisesti. <em>Ei ole ensimmäinen kerta.</em> Kun Guardian kuitenkin näki ruudulla hopeisen Mirun nuoret silmät, hän jäi tuijottamaan kasvoja vaiteliaana. Hän vertasi niitä niiden vieressä seisovaan metalliseen kuoreen, joka piilotti alleen hyvin rikkinäisen ruumiin.<br>\n<br>\nSiitä ei ollut kauan.<br>\n<br>\nSkakdi huokaisi syvään. \"Niin. Niinhän me olemme. Taas, jos näin sopii sanoa.\"<br>\nKlaanin admin otti muutaman askelen ruutua kohti. Hän ei vältellyt hopeista Mirua ja sen pysähtynyttä katsetta, sillä se oli mahdotonta. Skakdi ei antanut itsensä katsoa pois, kun näki oman kätensä jäljet.<br>\n<br>\nTawa tuijotti kaksikkoa tiiviisti sivummalta. Toisin kuin Matoro, Tawan kasvoista ei enää ottanut selville ainuttakaan reaktiota. Itsensä täydellisesti vakavoittanut perustaja seuraisi tilannetta tarkkaavaisena loppuun asti.<br>\n<br>\n\"Killjoy\", Guardian sanoi ja näki Metsästäjän värähtävän, kenties inhosta, kun tämä kuuli nimensä skakdin suusta. \"Haluan kysyä jotain.\"<br>\n<br>\nHiljaisuus. Killjoyn kehossa ei ollut edelleenkään havaittavissa pienintäkään liikettä.<br>\n<br>\n\"Miksi kerrot tämän minulle. Kaiken tämän jälkeen?\" Guardian tivasi vakavana.<br>\n<br>\n\"Vielä muutama viikko sitten minä ajattelin, että sinun ei tarvitse tietää. Metsästäjät ovat olleet sodan jälkeen hyvin hiljaa, enkä odottanut mitään suurempia toimia tapahtuvan... nyt tilanne kuitenkin muuttui. Laivaston hoitelemat kaksi Klaania lähestynyttä metsästäjää olivat minulle tuttuja. Heidän kasvonsa olivat... runnellut, keinotekoisesti muokatut. Näin sellaisia viimeksi sodassa, enkä uskonut enää näkeväni niitä koskaan. Mitä ikinä on tapahtumassa, metsästäjät etsivät jotain. Ja niin kauan kun sinä olet vaarassa, olen minäkin. En olisi uskonut sanovani tätä näin pian, mutta joskus Klaanin luomat yhteydet luovat enemmän haittaa kuin hyötyä.\"<br>\n<br>\nKilljoy huokaisi hiljaa, niin hiljaa ettei tämän kypärä edes muuntanut sen äänenalaa, vaan hengähdys jäi vaimeaksi ja hitusen surullisen kuuloiseksi. Entinen metsästäjä vilkaisi taakseen ja asettautui nojaamaan vasten pöydänkulmaa. Samaan pöytään nojaileva Matoro näytti tuntevansa olonsa ulkopuoliseksi.<br>\n<br>\n\"Ja toisaalta, en uskonut että tarvitset tietoa niin kipeästi. Nyt kuitenkin tiedän, että pelissä on nyt jotain enemmän.\"<br>\n<br>\nGuardian vaikeni. Hän tiesi, että Killjoysta oli hyvin vaikea saada irti enemmän välittömästi. Lisäksi hänen oli vaikea päästä irti samasta tunteesta, joka oli vallannut hänet sinä päivänä kun Miru-kasvoinen nuorukainen oli yrittänyt tappaa hänet, mutta oli vammautunut hyökkäyksessään loppuelämäkseen. Vaikka tulenpunaisen kypärän alta ei kasvoja nähnytkään, skakdi tiesi sieltä huokuvan katkeruutta.<br>\n<br>\nGuardian ei täysin myöntänyt, että sama katkeruus paistoi myös hänen kasvoistaan. \"Älä kutsu tätä peliksi\", Guardian sanoi väliin kurtistaen kulmiaan. Zorak von Maxitrillian Arsteinin ääni puhkui sadistista intoa vielä skakdin takaraivossa. \"Viattomia on kuollut.\"<br>\n<br>\n”On melkein hauskaa, kuinka sinä sivistät minua termien käytöstä. Kyllä, totta kai sivullisia on kuollut ja tulee kuolemaan. Vaikka sen haluaisi estää, sitä ei koskaan voi pysäyttää. Jokainen meistä tarvitsee motivaation taistella Guardian. Minun motivaationi on voittaa tämä peli. Ja tämän pelin voi voittaa ainoastaan siten, että vastustaja häviää.”<br>\n<br>\nKilljoy tunsi hengityksensä tihenevän ja hänen rintakehänsä painoi jo rajusti vasten kylmää metallista kuortaan. Killjoy sulki silmänsä hetkeksi kypärän sisällä ja kokosi mielensä, ennen kuin jatkoi.<br>\n<br>\n”Moni on käyttänyt tuota vertausta aiemmin. Hyvin moni pitää sitä kovinkin runollisena. Mutta jos ajattelet hetken ilman tunteiden luomaa blokkia, käyttäen vain aivojasi, löydätkö sinä parempaa sanaa kuvaamaan tämän maailman ikuista sotaa? Me olemme vain pelinappuloita suurempien pelissä. Jopa sinä. Ja tulet olemaan niin kauan, kun kiellät oman osuutesi siihen. Joten ole kiltti ja mieti sanasi tarkkaan, ennen kuin alat neuvomaan minua.”<br>\n<br>\nGuardianin kasvoilla oli ärtymystä. Hän henkäisi syvään, mutta ei vihaisena, vaan pettyneenä.<br>\n\"Kauniita sanoja\", Guardian sanoi kääntäen päänsä valvomohuoneen seinää kohti. \"Sinä pitäisit Kenraali 001:stä.<br>\n<br>\nKilljoy veti esiin tällaisten tilanteiden vakiokorttinsa. Mekaaninen sarkastinen äänensävy ei ollut kaunis. Killjoy tiesi tämän. ”Niin. Tiedä vaikka sattuisin joskus kupposelle kolleegani kanssa. Ehkä hänen kanssaan kykenisin käymään keskusteluja hieman älykkäämmässä tunnelmassa.”<br>\n<br>\nNyt Tawa puuttui kunnolla keskusteluun ensimmäistä kertaa vetäytymisensä jälkeen. Edelleen leukaansa nojaillen, hieman pää notkolla huoneen sivulla oleileva Toa pyrki anomaan tilanteeseen rauhaa. ”Hei, älkää tehkö tätä nyt. Meillä on tärkeämpääkin tekemistä kuin yrittää saada toverimme epäilyttävään valoon. Jos me nyt vain kaikki vetäisimme syvään henkeä. Okei?”<br>\n<br>\nGuardian oli ollut jo valmiina iskemään takaisin Killjoylle heittoveitsimäisellä ironialla ja vuosikymmenten harjaannuttamalla <em>nokkeluudella</em>, mutta Tawan ääni pysäytti skakdin ajatuksenjuoksun. Sininen soturi kääntyi poispäin ruudusta ja katsoi Tawaa kohti. Keltaisen Toan kasvot eivät katsoneet takaisin. Pelkästä äänestä oli vaikea päätellä paljoakaan.<br>\nG rauhoittui vähitellen. Hän muisti eilisen yön. Skakdi ei katunut elämässään paljoa, sillä katuminen ei auttanut asioiden korjaamisessa. Menneisyyttä ei voinut muuttaa. Siitä oli vain opittava. Menneisyys ei ollut ase Guardiania vastaan. Se oli hänen kilpensä.<br>\n<br>\nNiin oli yleensä helppo uskotella. Eilen sanotut asiat saivat skakdin kuitenkin vain katumaan.<br>\n<br>\n\"Olet oikeassa\", Guardian sanoi nyökäten hitaasti. Skakdin puhetyylissä ei ollut enää adminien välistä tuttavallisuutta. Sen oli peittänyt alleen sotilaallinen asiallisuus. \"Pyydän...\"<br>\nGuardian piti taukoa. Sana oli vaikea.<br>\n\"... anteeksi.\"<br>\n<br>\nAdminit hiljenivät molemmat täysin. Tawan reaktiota oli mahdoton arvioida.<br>\n<br>\nGuardian kääntyi takaisin kohti ruutua, jolla tuijottivat Killjoy ja Matoro. Kumpikaan ei kokenut asiakseen sanoa mitään.<br>\n<br>\nGuardian otti taas askeleen kohti ruutua. \"Meillä on asioita vielä selvitettävänä\", Guardian sanoi ääni vakaana ja päättäväisenä. \"Mutta ei nyt.\"<br>\nGuardian katsoi välillä taustalla ihmettelevän jään Toan suuntaan. \"Matoro, nimitän sinut tästä lähtien tämän operaation epäviralliseksi johtajaksi.\"<br>\n<br>\nJään Toa oli yllättynyt ja jäi lähinnä räpyttelemään silmiään.<br>\n\"Tiedän sen olevan raskas taakka\", Guardian sanoi. \"Mutta tarvitsemme jonkun pitämään joukon koossa. Jonkun, jolla ei ole vaakakupissa jotain... henkilökohtaista.\"<br>\nViimeisen sanan kohdalla Guardian vilkaisi Killjoyn metallikasvoja.<br>\n<br>\nMatoro oli halunnut nyökätä, mutta sen sijaan tämä oli jäätynyt katsomaan vierustoveriaan. Jään toa sai kuitenkin odottamattoman vastauksen. Miltei välittömästi Guardianin lopettamisen jälkeen punainen kyborgi ryhdisti selkänsä ja lausui yksinkertaiset sanat: \"Samaa mieltä.\"<br>\n<br>\nMatoro huokaisi osittain yllättyneenä ja nyökkäsi vihdoin. Hetken ajan nelikko seisoi hiljaisuudessa. Jokainen odotti, että joku toinen jatkaisi.<br>\n<br>\nGuardianin katse kulki Tawasta Matoroon, Matorosta Killjoyhyn ja Killjoysta skakdin omaan käteen. Sama kämmenpohja oli puristanut hetki sitten skakdin kyljessä olevaa sideharsoa.<br>\nSinisellä kämmenpohjalla oli pikkuruinen kuivunut veritippa. Skakdi puristi kätensä mahdollisimman huomaamattomasti nyrkkiin ja siirsi sen takaisin kylkensä suojaksi.<br>\n\"Pitäkää yhteyttä\", Guardian sanoi vielä. \"Ja älkää kuolko.\"<br>\n<br>\nMatoro nyökkäsi hymyillen kevyesti. Killjoy ei vastannut.<br>\nGuardian kääntyi poispäin näytöstä ja lähti kävelemään kohti valvomohuoneen ovea. Matkalla ulos kahden adminin katseet kohtasivat, mutta vain hetkellisesti. Sanaakaan ei jaettu.<br>\nEnnen ovesta ulos astumistaan Guardian sanoi kuitenkin vielä jotain.<br>\n<br>\n\"Matoro.\"<br>\n\"Hm?\" jään Toa hämmentyi näkyvästi.<br>\n\"Pidä häntä silmällä.\"<br>\n<br>\nMatoron hämmennys ei vähentynyt.<br>\n\"... miksi?\"<br>\n<br>\n\"Hänen omaksi parhaakseen.\"<br>\n<br>\nEpäluuloinen hiljaisuus laskeutui ja näine sanoineen sininen soturi astui ulos oviaukosta sulkien valvomohuoneen oven takanaan rauhallisesti.<br>\nJokainen huoneessa ollut katsoi hetken sitä paikkaa, mistä Guardian oli astellut ulos. Väkinäinen ja hankala hiljaisuus laskeutui kolmikon ylle, näiden luodessa katseitaan toisilleen. Guardianin sanat mielessään Matoro tunsi olonsa kuitenkin hieman epämukavaksi. Toa vilkaisi metsästäjää pikaisesti, yrittäen pitää äänensävynsä mahdollisimman neutraalina.<br>\n<br>\n”Hai sanoi, että meidän pitäisi olla pian perillä. Minusta tuntuu, että minun olisi parasta mennä tutkimaan asiaa kannelle.”<br>\n<br>\nTawa nyökkäsi ja lyhyen kumarruksen myötä Matoro asteli ulos hytistä. Nyt enää kaksi seisoi.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/YfUUcraytLg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/YfUUcraytLg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Noh. Eikö sinun pitäisi mennä? Teillä on tehtävä suoritettavana.”<br>\n<br>\nKilljoy oli, kuin ei olisi kuullutkaan Tawan sanoja. Metsästäjä kampesi itsensä nyt istumaan. Punainen metallihirmu näytti jopa hieman koomiselta istuessaan hänelle noin jakkaran korkeutta ajavalla pöydällä. Kaikessa hiljaisuudessa Killjoy kääntyi naputtelemaan rannetietokonettaan ja salamannopeasti Killjoyn lähettämät tiedot katosivat näytön reunoilta, jättäen kaksikolle täysin puhtaan keskusteluikkunan.<br>\n<br>\n”Sinä et antanut meille tänään paljoa vastauksia, Tawa.”<br>\n<br>\nSalaman toa näytti siltä, kuin tämä olisi vääntänyt päätään väkisin katsomaan metsästäjää silmiin. Tällä kertaa hän ei edes yrittänyt sanoa vastaan, vaan ainoastaan hymähti vastaukseksi.<br>\n<br>\nKilljoy pudisteli päätään pettyneenä. Se oli tunne, jota hän ei tuntenut usein. Siksi hän ei osannut myöskään käsitellä sitä kunnolla. Jälleen kerran hän päätyi käyttämään ainoaa korttiaan, jota hän vakavassa keskustelussa kykeni.<br>\n<br>\nTawa tuijotti, kuinka Killjoy väänsi kypäränsä sivuilla sijaitsevat lukkonsa auki ja paineen luoman sihahduksen myötä kypärä irtosi niskatuestaan. Harmaat irvistävät kasvot palasivat Tawan eteen. Kasvot joiden ilme ei koskaan muuttuisi.<br>\n<br>\n”Keskustelut Visokin kanssa olivat aina... miellyttäviä. Minun ei koskaan tarvinnut sanoa mitään ääneen. Riitti, että ajattelin ja hän kuuli. Kypärää tai ei, hän kykeni katsomaan minua suoraan silmiin. Tämä on jotain mitä skakdiystäväsi ei koskaan tule ymmärtämään.”<br>\n<br>\nTawa piteli kättään suunsa edessä, vaikkei ollut edes varma miksi. Hän ei ollut koskaan kuullut Killjoyn puhuvan näin. Vakavasti loukkaantuneenakin Killjoyn äänen ainainen röyhkeys paistoi kaiken läpi. Nyt se röyhkeys puuttui, eikä Tawa ollut tunnistaa edessään puhuvaa olentoa.<br>\n<br>\n”Maailma haluaa syödä minut, poistaa minut täältä kokonaan. Voin puolustaa itseäni vain taistelemalla sitä vastaan. Minä olen taistellut suurimmassa sodassa, jouduin jättämään kotini kahdesti ja nyt viimeinen asuinsijani katsoo minua kieroon, samalla kun sen sijan yksi johtajista on vastuussa miltei kaikesta tästä. Siitäkin huolimatta, huolimatta siitä kaikesta, minkä Klaani on laittanut minut kestämään... Visokki jaksoi minua, ymmärsi minua... tai ainakin hän vaikutti siltä. Se on lähintä normaalista elämästä, mitä olen vuosiin saanut. Normaali keskustelu. Keskustelu, joka on kaukana siitä, mitä me hetki sitten kävimme.”<br>\n<br>\nPunaiset mekaanisesti korvatut pupillit osoittivat huomionsa täysin puhuteltavaan Toaan. Killjoy ei ollut koskaan tuntenut Tawaa. Hän miltei toivoi, ettei tulisi koskaan tuntemaan. Yksikin arvokas kontakti olisi liikaa. Killjoy halusi pysyä itsenäisenä. Nyt hän kuitenkin piti kaikkein tärkeimpänä sitä, että Tawa ymmärtäisi. Mikään muu ei mennyt sen edelle.<br>\n<br>\n”Te ette ole ehkä ystäviäni, en ehkä aina ole kanssanne samaa mieltä tai ole halukas taistelemaan teidän puolestanne... mutta niin kauan kun olen velkaa hänelle, sille Visorakille... minun on jatkettava. Jos hän ei olisi pitänyt minua Klaanissa näitä vuosia, te taistelisitte nyt minua vastaan, koska vaikka kuinka pyritte utopistiseen pyhyyteenne, te ette koskaan siinä tule onnistumaan. Jokaisessa paratiisissa on käärme. Käärme, jota teidän tulisi varoa.”<br>\n<br>\nTawa tiesi, mitä Killjoy vertauskuvallaan tarkoitti. Hetket ennen pommitusta muistuivat hänen mieleensä. Lista petturiehdokkaista lepäsi silläkin hetkellä hänen taskussaan.<br>\n<br>\nTawa laski kätensä vihdoin leualtaan, huokaisten syvään. Toa asteli muutamalla kevyellä askeleella Paacon tuolille, tunnusteli hieman sen käsinojia ja kävi istumaan hakien itselleen mahdollisimman rentoa asentoa.Tämän löydettyään Tawa käänsi katseensa takaisin kypäräänsä käsissään hypistelevään metsästäjään. Tawa näki, että Killjoy halajasi sitä jo takaisin päähänsä.<br>\n<br>\n”Killjoy... olen pahoillani. Minun olisi pitänyt etsiä Visokkia. Minä ajattelen sitä koko ajan, tauotta ja usko pois, minä ymmärrän sinua tässä asiassa paremmin kuin kukaan... Visokki on ystäväni. Upea sellainen. Hän on... aina omannut ymmärrystä monia muita pidemmälle. Minä vain... en ole saanut aikaa. Joskus minun vain täytyy ajatella yhteistä parasta. Vaikka Visokin löytäminen on minulle kaikesta tärkeintä... minun täytyy pitää huoli, että viattomat eivät saa kärsiä sen kustannuksella. Ne viime yönä saapuneet Zyglakit... me olisimme voineet estää sen. Ne olivat kuin itsemurhajoukkio. Ne hyökkäsivät yön pimeydessä. He auttoivat ulos vangin. Minun... meidän kannaltamme... hyvin arkaluontoisen vangin. Mutta heti kun ne olivat onnistuneet, yksi kerrallaan ne alkoivat kaatumaan... luut alkoivat vaihtamaan paikkaa ja kehot ratkeilemaan...”<br>\n<br>\nNyt Tawa veti henkeä. Hän pelkäsi jo kyllästyttäneensä Metsästäjän, joka oli jo aiemmin pysäyttänyt Matoroa urkkimasta aiheesta enempää. Harmaat kasvot tuijottivat häntä kuitenkin edelleen.Vaikka kiinnostuksen tulkitseminen niiltä olikin hyvin vaivalloista, Tawa päätti jatkaa. Killjoy oli oikeassa. Ehkä hän ansaitsi tietää.<br>\n<br>\n”Kun se kaikki oli ohi, ne eivät enää olleet Zyglakeja. Vain kasa... kasa... sinä tiedät.” Killjoy nyökkäsi. Hän tiesi tarkalleen, mitä Tawa tarkoitti.<br>\n<br>\nSalaman toa päätti nyt virkistää ääntään. Hän tiesi, että hänen keskustelukumppaninsa oli tilanteen tasalla. Hän voisi nyt puhua täysin rehellisesti ja suoraan. ”Klaani on vahva puolustaessaan, kyllä. Tapaan sanoa sitä paljon. Mutta me emme kestä ikuisesti. Valmistelut ovat hitaita, mutta vihollinen on nopea ja monilukuinen. Jos ne hyökkäävät kun emme ole vielä valmiita... emme välttämättä kykene suojelemaan Klaania.”<br>\n<br>\nTawa piti hetken taukoa. Kumpikin kaksikosta oli nauliintunut toistensa kertomuksiin. ”Killjoy. Visokki luottaa sinuun täydellisesti, joten niin luotan minäkin. Siksi minä kysynkin nyt sinulta, muistatko sinä vielä lupauksesi.”<br>\n<br>\nKilljoy henkäisi ja nousi pystyyn. Tawa seurasi metsästäjää katseellaan, peläten tämän jo poistuvan paikalta. Killjoy astelikin kyllä jo huoneen perälle, asetellen samalla kypärää hiljalleen päähänsä. Lopulta lukot sihahtivat ja mekaaninen ääni palasi Killjoyn puheeseen.<br>\n<br>\n”Hyvin pian koittaa päivä, jolloin Metru Nuin viimeinen armeija kutsutaan jälleen taisteluun. Se päivä kun Käden alukset saapuvat ilmatilaanne, teidän ei tarvitse muuta kuin antaa laskeutumislupa. Siitä eteenpäin sota on meidän.”<br>\n<br>\nTawa virnisti varovaisesti ja nyökkäsi. Edelleen tuolissa lokosteleva admin jäi tuijottamaan poistuvaa metsästäjää pää edelleen kysymyksiä täynnä. Keskustelu oli tarjonnut hyvin vähän vastauksia. Mutta ennen kuin Tawa oli ehtinyt avata suutaan ja kysyä mitään, Killjoy kääntyi vielä kuvaruutua kohti. ”Etsi hänet. En pyydä muuta. Koskaan.”<br>\n<br>\n\"Ja pitäkää huolta itsestänne.\"<br>\n<br>\nKilljoy murahti.<br>\n<br>\nKuvayhteys katkesi. Keltainen Toa istui nyt yksin täysin pilkkopimeässä huoneessa.<br>\n<br>\nHuokaus.<br>\n<br>\n<em>...</em><br>\n<br>\nMatoro käveli turhautuneena Hildemarin kaiteelle ja loi katseensa merelle, jälleen kerran. Hän kelasi mielessään viime aikojen tapahtumia. Hän oli erityisen huolissaan Klaanista. Vaikka hän tiesi, että ei ollut sattunut mitään vakavaa, hän ei silti saanut rauhaa. Hän halusi tietää mitä oli tapahtunut.<br>\n<br>\nMatoro nojasi päänsä käteensä. Jatkuva sota ja vastoinkäymiset söivät hänen optimismiään. Synkät ajatukset yrittivät päästä esiin jostain kammiosta, jonne Matoro oli ne lukinnut niin pitkäksi aikaa. Hän halusi ajatella positiivisesti. Se oli ainoa keino elää tässä maailmassa ja kaiken sen tuhon keskellä. Hän yritti etsiä päivästä iloisia asioita, mutta väkisin hän ajatteli Killjoyta. Eikä hän tullut yhtään paremmalle tuulelle siitä.<br>\n<br>\n<em>Haluan olla hänelle ystävä. Se tekisi hänelle vain hyvää... Mutta ei, hän ei päästänyt ketään ulkokuoren läpi. Hän jättäytyi etäiseksi.</em> Matoro huokaisi.<br>\n<em>Säälin Killjoyta. Hän on selvästi menneisyytensä vanki...</em> Matoro ajatteli, vaikkei voinut väittää tuntevansa Joyta kovin hyvin.<br>\n<br>\n<em>Elämästä pitäisi osata nauttia.</em> Matoro oli varma, että Metsästäjäkin halusi sitä. Hän vain ei jostakin syystä voinut. Toa halusi auttaa Killjoyta. <br>\n<br>\n<em>Kuinkahan kauan minä jaksan ajatella positiivisesti...</em> Matoro pohti taas. Kaikkialla vallitsi hiljaisuus.<br>\nMerituuli vilvoitti toan kasvoja. Meri lainehti rauhallisena kultaisessa auringonvalossa.<br>\n<br>\n<em>Kaikista eniten nyt toivoisin, että ei olisi mitään sotaa tai Allianssia tai Nimdaa... Että saisi elää rauhassa Klaanissa...</em> Toa ajatteli katsellessaan merelle, jonnekin pohjoiseen. Siellä jossakin oli Klaani, siellä jossakin oli hänen kotinsa. Ja se voisi olla iäksi menetetty koska tahansa. <br>\n<br>\nMatoro havahtui äkkiä, kun yksi Hain miehistön jäsenistä juoksi valtavalla vauhdilla hänen ohitseen. Pienelle puhujanpöntölle keskellä laivaa heittäytyvä Matoran rykäisi kuuluvasti ja kailotti koko laivalle.<br>\n<br>\n”Maata näkyvissä! Toistan: Maata näkyvissä! Olemme perillä noin puolessa tunnissa.”<br>\n<br>\nMatoron kiikarisilmä kävi välittömästi töihin. Totta se oli. Horisontissa siinsi hajanaisia maanpilkkuja. Matoro löysi pian Summerganonin vierestään nojailemassa kaiteeseen.<br>\n<br>\n”Pian se alkaa. Nyt katsotaan, kuka on pelannut korttinsa oikein... ja montako jokeria vastapuolella on.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tämä herra kiittää Guartsua, Matoroa ja Tawaa jotka kaikki uhrasivat tähän todella paljon aikaa ja kirjoittivat tästä ison osan. Manu, ohjat ovat nyt sinun.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1375,"creator":"Bloszar","timestamp":"2012-02-06T15:31:00.000Z","content":"<strong>Jossain</strong><br>\n<br>\nPunainen olento vihreässä ja mustassa haarniskassa kaatui maahan. Hän oli väsynyt, mutta nauroi. Hän nauroi ilkeän kuuloista naurua ja nousi heti. Olento tiesi mitä tulisi tekemään ja milloin. Hän muisteli asioita mielellään, jottei unohtaisi mitään.<br>\n<br>\n<strong>Kauan sitten</strong><br>\n<br>\nKauan sitten, Karzahnilla, saaren hallitsija oli kyllästynyt kuulemaan veljensä Artakhan saavutuksia. Matoranien uudelleenrakentaminen ei tuottanut tulosta, joten hän oli päättänyt luoda oman olennon. <br>\n<br>\nKarzahni oli ottanut mallia Devastatorin ruumiista ja voimista, olennosta, joka oli kadonnut Karzahnin saarelta kauan sitten. Mutta hän tarvitsisi vielä jotain. Äkkiä hän haki takomosta Ta-Matoranin ja kantoi sen laboratiorioonsa. Matoran oli liian väsynyt panemaan vastaan.<br>\n<br>\nKarzahni laittoi sen pöydälle ja laittoi paljon johtoja Matoraniin. Sitten räjähdys ja laboratorio tuhoutui silmänräpäyksessä. Karzahni ja Ta-Matoran pääsivät pois. Ja pian kiviä alkoi liikkumaan ja punainen olento ilmestyi.<br>\n<br>\nOlennon kasvot olivat hirviömäiset. Hän tunsi aiheuttavansa pelkoa Matoraneille. Täysin punainen rahin ja soturin fuusiolta näyttämä otus käveli. Hänen keltaiset silmänsä uhkuivat kylmyyttä ja vihaa.<br>\n<br>\nKäsissään olennolla oli terävät kynnet, joilla hän leikkasi metallia nopeasti.<br>\n<br>\n\"Nimesi olkoot Carnadiak\", Karzahni sanoi. Saaren hallitsija luuli olennon olevan hänen orja. Joten hän laittoi olennon vahtimaan ruoskan kanssa Matoraneja.<br>\n<br>\nKuinka kauan sitä jatkuikaan. Vuosia, kymmeniä, ellei jopa satoja.<br>\n<br>\nKaivauksilla, eräs Matoran löysi kiven. Hän luuli tietävänsä siitä yksin, mutta Carnadiak oli hänen takanaan. Sekunnin päästä, Matoran makasi kuolleena maassa ja Carnadiak piti kiveä käsissään. Hän laittoi sen rintaansa ja tunsi sen jälkeen voiman päässään.<br>\n<br>\nCarnadiak sai mielenvoimat. Kyseessä oli näköjään ollut Toa-kivi. Tai jokin sen tapainen.<br>\n<br>\nPunainen olento ei kertonut siitä Karzahnilla. Mielenvoimien lisäksi, Carnadiak oli saanut suuren älykkyyden. Mutta hän tiesi tappavansa Karzahnin jonain päivänä, mutta sitä ennen, esitti olevansa tyhmä orja.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nVuoden päästä, eräs Ta-Matoran karkasi. Sama Ta-Matoran, jolta Carnadiak oli saanut älykkyyden ja soturin voimat.<br>\n<br>\nKarzahni rankaisi ja kidutti olentoa kauan. Carnadiak päätti kostaa Ta-Matoranille kaiken kärsimänsä tuskan. Ja tiesi miten sen saisi. <br>\n<br>\nHän karkasi saarelta ja lähti metsästykselle. Olento ajautui Odinan saarelle, jossa häntä muokattiin. Carnadiak sai vihreän ja mustan haarniskan ja alkoi olemaan Pimeyden metsästäjä.<br>\n<br>\nHän pystyi nyt hallitsemaan kiveä ja mielenvoimia. Olennolla oli myös suuri fyysinen voimakkuus ja tulenkesto.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nCarnadiak muisti sen elävästi, kuinka hän meni taistelemaan Metru Nuille Toia vastaan. Hän oli mennyt sotaan. Hän tappoi nopeasti monia Toia, koska tiesi niitten olevan vain ylikasvaneita Matoraneja.<br>\n<br>\nEräs Tulen Toa saapui. Olento tiesi kuka tuo Toa oli. Se sama Ta-Matoran, jolta Carnadiak sai soturin tiedot ja älykkyyden. Sama Toa, jonka takia olento kärsi vuosia. Nyt olisi aika kostaa.<br>\n<br>\nTaistelu alkoi. Molemmat tekivät nopeaita liikkeitä. Carnadiak oli luullut voittavansa, mutta sitten Toa iski häntä mahaan miekallaan ja olento kaatui. <br>\n<br>\nToa oli lähtemäisillään, kunnes äkkiä kaatui. Carnadiak oli saanyut hnet koomaan. Ja käyttänyt melkein kaikki mielenvoimansa siihen, että Toalla olisi väärät muistot.<br>\n<br>\nToa ei muistaisi mitään Metru Nuista, Karzahnista ja tai miten muuttui Toaksi. Sen sijaan, hän luuli tulleensa saarelta, joka oli uponnut. Ja Toa luuli myös johtaneen Toa-tiimiä, jonka kaikki muut jäsenet olisivat kuolleet hänen takia. Niin Toa tuntisi tuskaa ja kärsimystä, niin kuin Carnadiak oli tuntenut. <br>\n<br>\nToa tippui alas Hopeiseen mereen ja katosi.<br>\n<br>\n<strong>Jossain, nyt</strong><br>\n<br>\nCarnadiak muistelot päättyivät siihen. Hän oli joutunut Mata Nuin ritarikunnan takia toiseen ulottuvuuteen, mutta oli päässyt takaisin. <br>\n<br>\nPunainen olento oli tehnyt erään käärön ja luuli Tulen Toan saavan sen. Mutta sen saikin joku Ta-Matoran, jonka Carnadiak tappoi.<br>\n<br>\nEräs Ga-Matoran oli saanut käärön, jossa oli lukenut Tulen Toan nimi. Kukaan tosin Ga-Matoranin kylästä ei tuntenut Toaa, joten Carnadiak oli murhannut monta sieltä.<br>\n<br>\nOlento keskitti kaikki voimansa ja hänen keltaiset silmänsä alkoivat hohtaa.<br>\n<br>\n<strong>BKS Hildemar, Blozin pikku hytti</strong><br>\n<br>\nBloszar siivosi paikkoja hytistään. Vähän aikaa sitten, hän oli lähtenyt pienelle kävelylle. Bloz oli kuullut väittelyä hytistä, jossa oli ollut ainakin Joy ja Matoro. Tulen Toa ei kuunnellut sitä kauaa, koska tiesi ettei ne asiat kuuluneet hänelle. Muuten hän olisi ollut siellä.<br>\n<br>\nÄkkiä Blozin silmät alkoivat hohtaa keltaisina. Toa ei enää liikkunut.<br>\n<br>\n<strong>Jossain, taas</strong><br>\n<br>\nCarnadiak ei hallinnut Blozin kehoa yhtään, paitsi hän pystyi kuulemaan ja näkemään, mitä Toakin. Olento tiesi Tulen Toan olevan laivalla, mutta missä siellä. <br>\n<br>\n\"Olemme saapumassa pian saarelle. Puoli tuntia suurin piirtein\", kuului hytin oven takaa.<br>\n<br>\nTieto ei auttanut ollenkaan, mutta nyt Carnadiak ainakin tiesi Blozin pian olevan jossain saarella.<br>\n<br>\n<em>Bloszar, tapaamme taas pian</em>, olento sanoi ja alkoi nauramaan.<br>\n<br>\n<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nBloz hämmästyi. Mitä äsken oli tapahtunut. Mutta se ei varmaan ollut tärkeää. Laiva olisi pian määränpäässään. Bloszarin pitäisi olla valmis.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Ei olekkaan niin lyhyt viesti, mitä yleensä kirjoitan. No, siinä pientä selitystä, mitä aikaisemmat viestit ovat tarkoittaneet. Joillekkin saattoi tulla wtf-fiilis, mutta sitten tuli.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1376,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-02-06T18:24:00.000Z","content":"<strong>Bio-Arkistot</strong><br>\n<br>\nVaehran nosti kirjan hyllyyn. Gahlok Va huokaisi ja istahti siihen paikkaan, missä sattui sillä hetkellä seisomaan. He olivat juuri siivonneet erästä karmeata palautettujen kirjojen kasaa.<br>\n”Elämä on joskus raskasta”, pikkuinen bohrok va pohti.<br>\n”Elämä on tiedettä”, sanoi uusi ääni syvällisesti. Ääni oli miellyttävän pehmeä ja korvia hivelevä, täyteläinen ja mairea. Ääni kuului Makuta Nuille, joka asteli sisään ovesta ja hymyili Gahlok Valle epätavalliseen sävyyn.<br>\n”Ja historia on humanistinen tieteenala. Tervehdys, arkistojen myyrät”, hän sanoi hunajaisella äänellä. ”Tahtoisin katsella… muutamaa kirjaa.”<br>\n”Tietysti”, huokaisi Vaehran. ”Mitäpä muuta sinä mahtaisitkaan haluta arkistoista.”<br>\nMakuta kohotti toista kulmaansa ja kavensi hymyään olkiaan kohauttaen.<br>\n”Etsin… hmm, ehkäpä te olette jo etsineet Nimdasta kertovia teoksia?”<br>\n”Olemme, totta tosiaan!” Gahlok Va sanoi vimmastuen. ”Mitäpä muuta me olisimme saaneet tehdä!”<br>\n”Ei tarvitse kiivastua”, Manu sanoi nostaen kätensä torjuvasti kämmenet Gahlok Vata päin. ”Voisitteko johdattaa minut uskontoja käsittelevien kirjojen osastolle?” Nyt oli Vaehranin vuoro kohottaa kulmiaan.<br>\n”Etsitkö kirjoja Ath-uskosta? Me olemme kolunneet niitäkin läpi. Niistä ei löydy Nimda-mainintoja.”<br>\n”Ehkäpä ette kuitenkaan ole tutkineet kaikkea”, Manu totesi ja rykäisi sitten. ”Saanko pyytää.”<br>\n”GV, veisitkö sinä hänet”, Vaehran sanoi huoaten. Pikkuinen matoranbohrokhybridi tassutteli ulos huoneen ovesta mutisten itsekseen Manun seuratessa perässä.<br>\n<br>\nHetken kävelyn jälkeen ja muutamaa mutkaa myöhemmin Gahlok Va pysähtyi suurimmaksi osaksi pölyn peitossa olevan kirjahyllyn viereen. Joitain kohtia oli kuitenkin puhdistettu ilmeisesti etsintöjen merkeissä. Ruskea kirjahylly näytti siltä kuin voisi romahtaa kasaan millä hetkellä hyvänsä, eikä Manu pitänyt mielikuvasta.<br>\n”Tässä ovat kaikki. Pidä hauskaa.”<br>\nSitten tämä kipitti kaappien taakse pois näkyvistä. Manu myhäili itsekseen ja syventyi etsimään opuksia.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tuntematon saari Eteläisen mantereen eteläpuolella</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/XFEAzP1Zm-A" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/XFEAzP1Zm-A</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPieni vene saapui suureen satamaan iltatähtien loistaessa kirkkaina taivaallaan. Oraakkeli astui veneestä kapealle laiturille tarkkaavaisena kuin saalis, joka saattaisi koska tahansa joutua saalistajan kynsiin. Saalistaja oli vaarallinen vastustaja, ja Oraakkeli tiesi sen. Hänen olisi pelastettava toinenkin saalis – haavoittuvampi ja häntä itseään paljon tärkeämpi saalis.<br>\n<br>\nPuinen, ilmeisesti kastanjanruskea – mistäpä sitä pimeässä tiesi – laituri oli rakennettu varsin surkeasti. Se oli romahtamispisteessä, joten Oraakkeli ei uskaltanut kiinnittää venettään sen päässä olevaan tolppaan. Siispä hän ankkuroi veneen ankkurilla, jonka hän löysi veneensä pohjalta.<br>\n<em>Olisi ehkä pitänyt tehdä hieman enemmän tutkimustyötä tämän veneen suhteen</em>, hän pohti. Se oli myöhäistä nyt, kun matka oli jo alkanut. Oli aika mennä Bartaxia kohtaamaan.<br>\n<br>\nMarssiessaan laiturilta kivikkoiselle rannalle Oraakkeli huomasi epämääräisten varjojen liikkuvan puisten itämaalaistalojen välissä. Hän valmistautui hyökkäykseen, mutta mustasta yöstä ei tullut hyökkäystä. Vain hienoinen tuulenvire heilutti Oraakkelin viittaa.<br>\n<br>\nMunkki oli asettanut päähänsä riisihatun – samanlaisen kuin se, jota Sadje piti päässään yleensä. Oli tärkeää, että häntä ei tunnistettu. Hänellä oli musta kaapu, joka piilotti hänet yön tummaan sinisyyteen ja esti suurimmaksi osaksi häneen kohdistuneita katseita näkemästä häntä kunnolla. Ehkäpä hänkin oli varjo heille, kuten he olivat hänelle.<br>\n<br>\n<em>Viides huvila rannalla laiturilta päin katsoen</em>, Oraakkeli ajatteli. <em>Niin Dacke sanoi.</em><br>\nDacke-parka oli saanut maksaa tiedoista hengellään. Bartaxin kätyrit olivat vierailleet hänen luonaan melkein välittömästi Oraakkelin poistuttua. Hänellä oli ollut tuuria, kun ei ollut jäänyt kiinni sinä yönä. Hän oli veneestään kuullut Dacken tuskanhuudot vielä kilometrin päähän.<br>\n<br>\n”Kunnia hänen muistolleen”, Oraakkeli lausui hiljaa itsekseen. Hän seisoi nyt aivan kyseisen huvilan edustalla ja mietti, mistä kohtaa olisi helpointa tunkeutua sisään mahdollisimman vähin äänin. Päivänvalossa rakennus olisi ilmeisesti ollut valkoinen; pimeydessä ne näyttivät synkän likaisen tummanharmailta. Kulmikkaat tiilikatot olisivat mitä todennäköisimmin olleet tummanpunaisia; yön synkkyydessä niiden väri muistutti todella tummaa ruskean mustaa. Samanväriset ikkunankarmit kehystivät koristeellisia kultakaltereita, joiden oli tarkoitus pitää tunkeilijat poissa.<br>\n”Ja nyt minä olen tunkeilija.”<br>\n<br>\nOraakkeli katseli puisia kaksoisovia, jotka olivat ainakin viisi kertaa hänen korkuisensa, ainakin kahden Toan korkuinen. Sitten hän katsoi jälleen ikkunoita ja valitsi reittinsä. Hän lähti juoksemaan kohti pylväitä, jotka kannattelivat terassin katosta. Pylväältä toiselle hyppien soturimunkki ylettyi katon reunaan, tarrasi siitä kiinni ja heitti itsensä katon päälle takaperoisella voltilla. Hiljaisesti varpaidensa kärjille katon päällä laskeuduttuaan Oraakkeli kuulosteli hetken yön ääniä ja jatkoi sitten matkaansa yhtä hiljaisesti kuin oli katollekin tullut.<br>\n<br>\nKatoksen yläpuolinen ikkuna oleva ikkuna sai kokea muodonmuutoksen, kun Oraakkeli teki temppunsa. Kalterit vääntyivät äänekkäähkösti suuntaan jos toiseenkin, ja matoran pomppasi sisään niin hiljaa kuin pystyi. Huone, johon hän oli päätynyt, oli täysin tyhjä, valkoinen tila, jossa oli vain tuo yksi ainoa ikkuna ja sitä vastapäätä ovi, joka johti huoneesta ulos. Minkäänlaista kalustusta huoneessa ei ollut. Vain puhtaan valkoiset seinät – jotka tosin näyttivät yössä ulkoseinien tavoin mustan harmailta – hohkasivat pimeyteen kuitenkin jonkinlaista väriä kuun ja tähtien loistaessa ikkunasta pienoisesti.<br>\n<br>\nOraakkelin epäilykset kasvoivat heti kaksinkertaisiksi. Hän avasi oven pälyillen ympärilleen epäluuloisesti. Huoneessa ei kuitenkaan ollut minkäänlaisia ansoja. Ei voinut olla. Ovessa tosin saattoi olla – ja Oraakkelin avatessa oven narina raastoi hänen hermojaan. Ansaa ei kuitenkaan ollut; mikään ei lauennut oven avautuessa, ei myöskään Oraakkelin jännittyneisyys. Tämä käveli käytävään, jonka kummassakin päädyssä oli ikkuna. Toisen ikkunan alla oli pieni pöytä ja sen päällä vaasi, joka näytti kalliilta – vaikka eihän sitä pelkässä kuun ja tähtien valossa osannut arvioida kunnolla. Hän käveli ruukun luokse ja tutki sitä. Siihen oli laitettu lootuskukka koristamaan rakennuksen tylsyyttä, tai näin Oraakkeli sen tulkitsi. Ehkä rakennelma ei ollut Bartaxin omistama? Käytävässä oli kolme ovea, ja toisessa päädyssä, siinä, jossa ei ollut kukkavaasia, oli portaat, jotka johtivat pidempien seinien suuntaan alaspäin – ne siis olivat käytävän kanssa kohtisuorassa. Lyhyempi seinä oli ikkunan levyinen, ja sen edessä ei ollut pöytää.<br>\n<br>\nOraakkeli päätti kokeilla eri ovia ennen kuin menisi portaisiin. Ensimmäinen ovi, se, joka oli vastapäätä ovea, josta hän oli käytävään tullutkin, tuotti heti tulosta. Avattuaan oven hän kuuli heti äänen: voihkaisun. Jostain kuului voihkimista ja kovaa sellaista. Huone saattoi olla äänieristetty, sillä Oraakkeli ei ollut kuullut voihkintaa käytävään. Hän raotti ovea vain vähän kurkistaakseen sisään – ja mitä hän näkikään. Lattialla makasi matoran, jonka ylle oli kumartunut toinen. Lattialla näkyi kuunvalossa tummaa nestettä, ja maissa oleva matoran oli voihkinnan lähde. Oraakkeli teki nopean päätelmän ja paiskasi oven auki. Makaavan hahmon ylle kumartunut matoran käänsi katseensa ovea kohti ja sai siitä hyvästä naamaansa hyvin tähdätyn kierrepotkun. Hän lensi päin seinää ja tunsi sitten painon hyppäävän vatsalleen. Tuskallisesti ähkäisten matoran katsoi Oraakkelin synkkiin silmiin ja yritti korista jotakin hapenpuutteessaan. Oraakkelin sormet syöksähtivät hermopisteeseen, ja tämän uhri menetti tajuntansa.<br>\n<br>\nOraakkeli siirtyi sitten verta vuotavan matoranin luokse. Kuun valaistessa tämän kasvot Oraakkeli huomasi tuntevansa tämän.<br>\n”Veli Mantice, mitä sinulle on tehty?” hän kysyi avuttomana. Mantice piteli vatsassaan ammottavaa veristä reikää, josta näkyi hänen verinen sisäelimistönsä.<br>\n”Oraakkeli”, hän kuiskasi hiljaa ja yritti hymyillä, mutta tyytyi sitten vain irvistämään. ”Sinä tulit.”<br>\n”Niin, Mantice, niin tulin. Älä puhu, menetät paljon verta.”<br>\n”Sinä et olisi saanut…”<br>\n”Älä höpsi, veli. Sinut on saatava pois. Missä on Bartax?”<br>\nMantice katsoi Oraakkelia silmiin hymyillen surullisesti.<br>\n”Hän ei ole täällä”, Oraakkeli tajusi. ”Tämä oli harhautus.”<br>\n”Niin”, Mantice sanoi yskäisten verta Oraakkelin kaavulle. ”Dacke oli pelkkä nukke, jonka tarkoitus oli johdattaa sinut tänne, jos he eivät ehtisi tappaa sinua siellä.”<br>\n”Olen typerys. Anna anteeksi, Mantice.”<br>\n”Mene, kun vielä voit, vanha hölmö.”<br>\n”En jätä sinua.”<br>\n<br>\n”Voi, te molemmat jätätte tämän maailman yhdessä”, sanoi ääni, jonka Oraakkeli pienen vilkaisun jälkeen huomasi kuuluvan hänen tyrmäämälleen matoranille, joka hieroi kaulaansa tuskallisen näköisenä.<br>\n”Te molemmat kuolette. Pommia ei voi purkaa. Te kuolette. Ja minä pidän huolen siitä. Me kaikki kuolemme. Minä pidättelen sinua niin kauan, että kuolemme kaikki, ellet sitten päätä… tappaa minua, Oraakkeli.” Matoran purskahti käheään räkänauruun.<br>\n”Väkivalta ei ole ratkaisu, ystäväiseni”, Oraakkeli sanoi. ”Kuolema ei ole ratkaisu. Minä en pidä tappamisesta, enkä ymmärrä, miten kukaan voi.”<br>\nMatoran hymyili ilkikurisesti. ”Sinä olet pehmo. Et voisi satuttaa kärpästäkään. Ja siksi sinä kuolet tääl-”<br>\n<br>\nMatoranin puheen keskeytti potku, joka kohdistui hänen kaulaansa. Hän lensi uudelleen päin seinää, ja tällä kertaa hänen niskansa murtui. Oraakkeli piirsi Athin symbolin ilmaan ja lausui siunaussanat.<br>\n”Korjaan”, Oraakkeli sanoi hiljaa. ”Väkivalta ei yleensä ole ratkaisu. Mutta joskus se on ainoa sellainen.” Nopeasti hän kääntyi Manticen puoleen.<br>\n”Missä pommi on?”<br>\n”Et voi pysäyttää sitä, ystävä. Valitan.”<br>\nSitten Mantice kääntyi oksentamaan verta erityisen rajusti. Oraakkeli katsoi näkyä kalpeana. Hän keskittyi kuuntelemaan, kuuluisiko jostain tikitystä.<br>\n”Eivät nämä… uudet… pommit enää… tikitä”, Mantice sanoi heikolla äänellä. Oraakkeli huokaisi.<br>\n”Mikä estää minua poistumasta?” hän kysyi.<br>\n”Minä”, Mantice sanoi anteeksipyytävällä äänellä.<br>\n”Totta puhut”, Oraakkeli sanoi ja kirosi Bartaxin.<br>\n”Älä ole hölmö”, Mantice sanoi. ”Minua ei voi siirtää. Kuolen joka tapauksessa.”<br>\n”Ei, ei se…”<br>\n”Älä ole hölmö!” Mantice karjaisi äänensä viimeisillä rippeillä. Hän tempaisi Oraakkelin vyössä roikkuvan tikarin ja iski sen kaulaansa. Oraakkeli ei ehtinyt reagoida vaan jäi häkeltyneenä katsomaan, kun veri purskahti ulos toisen matoranin kurkusta tämän menettäessä viimeisetkin rippeensä älykkyydestä, puhekyvystä – ja elämästä. Hetken ruumis sätki lattialla, sitten se lakkasi. Oraakkeli siunasi tämänkin ruumiin ja juoksi sitten ovelle, josta oli tullut. Juuri, kun hän oli päässyt tyhjän valkoisen huoneen ovesta sisään, jossakin räjähti. Oraakkeli ei osannut arvioida, tuliko räjähdys yläpuolelta, alapuolelta vaiko takaa, mutta sen hän tiesi, että oli ponnahtanut ikkunaa kohti kuumuuden aallon ehdittyä hänen tuntoaistinsa kantamalle.<br>\n<br>\nSeuraava hetki oli hirveätä sekamelskaa. Oraakkeli tajusi makaavansa rantakivikossa ja oksentavansa rantaveteen. Rakennuksen jäänteet olivat liekeissä; pommi oli vienyt pari viereistäkin taloa mukanaan – sekä myös kahden kuolleen matoranin ruumiit ja ties kuinka monen elävän. Hän oli kuitenkin hengissä – ja Bartax yhä elossa. Mestari oli yhä vaarassa.<br>\n<br>\nJa ikkunasta irronnut kalteri oli lävistänyt hänen käsivartensa.<br>\n<br>\nOraakkeli huomasi tämän seikan hetkeä sen jälkeen, kun oli astunut veneeseen. Heikko olo ja runsas verenvuoto osoittivat, että kyseessä ei ollut mikään pikku haava. Oraakkeli etsi pikaisesti sidetarpeita ja sitoi käsivartensa valkoisella siteellä. Airot hän otti käteensä heti sen jälkeen, sillä hän kuuli jo väkijoukon äänet. Kyläläiset olivat tulleet räjähdyspaikalle, ja tulipaloa varmaankin sammutettiin paraikaa. Ja syyllistä tähän tuhoon etsittiin.<br>\n<br>\nVaikka se sattui, Oraakkeli aloitti soutamisen. Hän ehtisi kadota jäljettömiin ennen kuin kukaan näkisi häntä, vaikka liekit kylläkin loivat hieman enemmän valaistusta pimeyteen.<br>\n”Jos Bartax ei ollut siellä, minne hänen jälkensä johtavat, missä hän on?” munkkisoturi pohti ääneen. Vastaus oli kuitenkin selvä.<br>\n<br>\nMissä murhattava, siellä murhaaja.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1377,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2012-02-07T17:06:00.000Z","content":"<strong>Metru Nuin laivasatamat – Le-Metru</strong><br>\n<br>\nMustiin kääreisiin kietoutunut olento hyppäsi aluksesta ulos ennen kuin se ehti kunnolla edes laskeutua. Tavaratilan luukusta sataman konttialueelle laskeutunut olento oli piilottanut oranssina hehkuvan kuulan siteidensä alle, suojellen sitä samalla käsillään.<br>\n<br>\nOlento kurkisti yhden suuren kontin takaa ja varmisti reitin olevan selvä. Odotettuaan läheisen trukin ohiajon, siteisiin kääriytynyt nopeasti kiitävä olento ylitti sataman ja katosi sen toisella puolella sijainneeseen sankkaan suojeltuun metsään...<br>\n<br>\n<em>Puoli tuntia myöhemmin</em><br>\n<br>\nPolkua pitkin kulkenut Ga-Matoran tuijotteli hetken oudosti heiluneisiin puun latvoihin, tullen kuitenkin lopulta hyvin lintuisaan päätökseen liikkeen aiheuttajasta. Neitokainen tuskin olisi koskaan osannut arvata, että tuon kyseisen puun latvassa kökötti parhaillaan täpärän paon Odinalta tehnyt musta olento.<br>\n<br>\nPuu oli korkea ja sen latvasta näki hyvin kauas. Satama josta hän oli juuri poistunut näkyi vielä selvästi. Olento kuitenkin keskitti katseensa pohjoiseen ja niin teki hänen esiin kaivelemansa pieni kämmentietokoneensakin.<br>\n<br>\nPienellä näytöllä oli valtaväriltään hyvin vihreä kartta ja siinä kartassa oli keskellä pieni musta piste osoittamassa laitteen käyttäjän senhetkistä asemaa. Olento nipisti kosketusnäyttöä ja kartta zoomasi taaksepäin. Metru Nuin muodot alkoivat erottumaan kartalta selkeästi. Olento siirteli karttaa niin kauan, kunnes sen näytöllä näkyi toinenkin piste. Tämä piste sijaitsi Onu-Metrussa ja sitä merkkasi pieni punainen lippu.<br>\n<br>\nOlento hymähti, tuijotti karttaansa hetken ja sulki sen jälkeen laitteensa. Sen valkoiseen takakuoreen painettu mustan käden muotoinen tunnus välkähti nopeasti laitteen sammuessa, jonka jälkeen se katosi olennon siteiden uumeniin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1378,"creator":"Umbra","timestamp":"2012-02-08T17:24:00.000Z","content":"<strong>Klaanin kahvio</strong><br>\n<br>\nNurukan siemaili kahvikuppostaan, seuraten klaanilaisten elämää. Iloinen puheensorina oli täyttänyt kahvion ja erilaiset keskustelunaiheet vaihtuivat tiuhaan, milloin oli vuorossa politiikkaa esimerkiksi Zakazin sisällissodasta ja sen syistä, milloin puhuttiin Jäätelöstä ja väiteltiin Mata Nuin olemassaolosta. Maan toa itse piti tästä paikasta ja oli ottanut usein kantaa keskusteluihin suurehkolla tietämyksellään, varsinkin Metru Nuin historiasta. Toa oli myös oppinut olemaan suvaitsevaisempi eri lajeja kohtaan, eikä enää lokeroinut olentoja stereotyyppisiin laatikoihin. Maan toaa huolestutti tosin se että miten hänen ystävänsä Deleva jolla oli yhä vaikeuksia sietää skakdeja. Maan toa ihmettelikin minne hänen ystävänsä oli kadonnut...<br>\n<br>\nNurukan ihmetteli yhä mielensä sopukoilla näitä mekaanisia olentoja, kun jokin läimäytti häntä olkapäähän. Tulija oli Moderaattori Umbra, keltamusta soturi joka hallitsi valon elementaalivoimia. <br>\n<br>\nUmbra virnisti Nurukanin säpsähtäessä. Kahvia läikkyi vähän kahviopöydälle maan toan kourassa olleesta kahvikupista.<br>\n<br>\n\"Älä säikäyttele meitä vanhuksia\", Nurukan sanoi hörpäten kahviaan ja pyyhkien kahvia lautasliinalla pöydältä. Punainen lautasliina imi nopeasti itsensä märäksi ja aivan kosteaksi, jonka jälkeen Nurukan heitti sen taidokkaasti suoraan kahvion toisessa laidassa olevaan roskapönttöön.<br>\n”Aika hieno heitto, Nurukan”, Umbra sanoi hymyillen, lyöden nyrkkinsä yhteen toa-veljensä kanssa. ”Ja muuten, oli minulla ihan asiaakin. Sinähän olet kuullut että minulla on toisen maailman vastine huoneessani, eikö niin?\"<br>\n<br>\nNurukan nyökkäsi ja Umbra jatkoi. \"Me saimme yhdessä selville että menneisyydessämme tehtiin jotain joka vaikutti molempien kohtaloihin. Jokin muinainen makuta muutti tulevaisuuksiamme oudolla pelillään...\" <br>\n<br>\nUmbran sanomiset loppuivat kun Deleva ontui mekaaninen käsi mutkalla kahvioon. Toa oli vihainen ja sen näki tämän punaisista silmistä. Punavalkoinen toa kantoi pyyhettä olkapäällään ja oli hiestä märkä. Toan haarniskassa oli ruhjeita ja lihaskudoksessa oli mustelmia.<br>\n<br>\n\"Deleva, mitä sinulle oikein on käynyt?\" Nurukan huudahti, jolloin koko kahvion väki kiinnitti huomionsa tuohon toaan, lopettaen puheensorinansa. Deleva mulkaisi Nurukania ja Umbraa pahasti, kertoen nyt koko kahvion väelle tapahtuneen.<br>\n<br>\n\"No siis, olin rauhassa kuntosalilla kun luulin kohdanneeni Metorakkin, sen skakdin joka tappoi kyläni. Saman värinen, hopeista ja sinistä haarniskaa kantava skakdi oli sitten vastassani, mutta tämä olikin nimeltään joku Guardian. No koska olin lyönyt häntä ensin syntyi välillemme pientä kärhämää ja nyt minulla on tämä mekaaninen käsi vähän mutkalla.\" Deleva lopetti juttunsa, vetäen henkeään. Kahviossa oltiin hiljaa mutta kuiskuttelu alkoi aika nopeasti. Sana Gn ja tämän toan taistelusta leviäisi nopeasti klaanilaisten keskuudessa ympäriinsä.<br>\n<br>\n\"Deleva, tarvitset Tohtoria\", Umbra huudahti nähdessään toverinsa muodottaman hopeisen käden, \"tai mekaanikkoa, kuten Tongua\".<br>\n<br>\n\"Ottaen huomioon että käteni on täysin mekaaninen, tuo mekaanikko voisi olla parempi valinta, kuin jokin Tohtori\", Deleva murahti. \"Näyttäisitkö minulle tien tämän Tongun luokse?\"<br>\n<br>\n\"Voinhan minä viedä sinut sinne Telakalle jos haluat\", U vastasi, hörppäisten nopsaan kahvikupposensa. Valon toa oli nopeasti valmis tapaamaan ystäväänsä Tongua.<br>\n<br>\n\"Nurukan, tuletko mukaan kanssamme Tongun pajalle?\" Umbra kysyi mustalta ystävältään. Nyt niin vähäsanainen toa nyökkäsi ja nousi tuoliltaan. Kolmikko käveli vinhaa pois kahviosta, astellen klaanin sokkeloisia käytäviä ulkoilmaan.<br>\n<br>\n\"Tongun paja täältä tulemme!\" Umbra huudahti, johtaen joukkiota kohti pajaa...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1379,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-02-08T19:36:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui saapui Klaanin porteille muutama kirja kainalossaan. Portilla jököttävät vartijat katsoivat makutaa jurosti ja vilkuilivat tämän kirjoja. Manu katsoi takaisin, suoraan toisen Toan silmiin, mikä sai tämän punastumaan hieman.<br>\n”Oliko minulle postia?” Manu sanoi äänellä, jollaisella normaalisti olisi yritetty iskeä tyttö. Toa pudisti päätään hämmentyneenä.<br>\n”Entä kaipasiko kukaan minua?”<br>\nJälleen päänpudistusta.<br>\n”Entä onko Kepe kotona?”<br>\nKysymys hämmensi molemmat, jolloin se vartija, joka ei ollut vielä puhunut, vastasi: ”Ei… kai.”<br>\n”Hyvä.”<br>\n”Öh… Miksi?”<br>\n”Missä hän mahtaa olla?”<br>\n”Hän on ollut poissa melko pitkään. Minun tietääkseni ainakin. Mutta en tiedä, missä. Uskoakseni Snowmanin kanssa.” Manu nyökkäsi.<br>\n”Onko Verstas siis tyhjillään?”<br>\n”Niin tyhjä kuin se ylipäätään voi olla, oletan”, Toa vastasi. ”Sanotaan, että siellä asuu kaikennäköistä.”<br>\n”Voit olla oikeassa”, Manu sanoi ja teki kielellään eleen, jota olisi voinut pitää rivona. ”Kepe ei ehkä pidä siitä, mitä aion.”<br>\n”Mmmitä sinä…” Toa aloitti, mutta Manu oli jo hississä.<br>\n”Ciao!”<br>\nHissi lähti kulkemaan alas.<br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/m2SF9e23ApQ" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/m2SF9e23ApQ</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nVerstaan ovi aukesi ensimmäisen kerran pitkään aikaan. Valo iskeytyi pimeyteen kuin rokotusneula potilaaseen. Manun varjo levisi Verstaan eteisen harmaalle lattialle. Ilmassa leijaili pölyä, joka valoa vasten näytti siltä kuin se olisi ollut talven lunta. Tai ehkä se sitä olikin. Ota nyt Verstaasta ja sen mysteereistä selvää.<br>\n<br>\nManu astui varovaisesti sisään. Pöly tanssi ilmassa, pyöri kierteissä, rauhoittui hänen jäljessään ja aloitti taas matkansa kohti lattiaa.<br>\n<br>\nHän sulki oven perässään, kuten Kepe oli monasti painottanut tarpeelliseksi. Pian hänen ympärillään oli vain loputon tyhjyys. Tuo tyhjyys oli täysin eristetty muusta maailmasta.<br>\n<br>\nManu asteli eteenpäin ja löysi pöydän. Pöydällä oli öljylamppu. Hän tunnusteli sen ympäristöä, löysi tulitikkuaskin, raapaisi tikun ja sytytti lampun. Sen kelmeänoranssi valo valaisi eteishuoneen. Sen seinustoilla oli työpöytiä, kaappeja ja muuta mihin tahansa työpajaan kuuluvaa. Lisäksi monet ovet johtivat tuntemattomiin sopukoihin.<br>\n<br>\nJoku rääkäisi.<br>\n<br>\nManu suuntasi katseensa rääkäisyn suuntaan. Kaksi silmää paistoi pimeydessä. Kaksi silmää, jotka… nojasivat harjanvarteen.<br>\n<br>\nIggy oli siivoamassa lattiaa. Kun Manu katseli huonetta tarkemmin, hän huomasi syyn. Kaikki huoneen tavarat olivat sikin sokin; kaapit olivat levittäneet sisältönsä pöydille ja pöydät lattioille. Kaikki oviaukot olivat auki. Manu haisteli ilmaa. Huoneessa haisi palaneelta.<br>\n<br>\nValosta toivuttuaan Iggy jatkoi toimiaan, eivätkä he kiinnittäneet toisiinsa enää mitään huomiota. Manu ei kuitenkaan uskonut Iggyn aiheuttaneen tätä sekasotkua – hänen kokemuksiensa mukaan tämä oli aivan säyseä otus. Jotain Verstaassa oli kuitenkin tapahtunut. Jotain – kuten aina – selittämätöntä.<br>\n<br>\nManu jatkoi peremmälle sisään ja raahasi kaikki tavaransa yhdelle suurelle pöydälle.<br>\n”Täydellistä.”<br>\nHiljaisuus.<br>\n”Ei ketään. Paitsi tuo yksi, mutta se on passiivinen.”<br>\nHiljaisuus.<br>\n”Mitenkä sitä sanottiin, ensimmäinen hulluuden merkki, kun puhuu omalle päälleen?”<br>\n<br>\n”Pää, älä vastaa. Minä en halua sinun vastaavan.”<br>\n<br>\n<br>\n…<br>\n<br>\n”Ja. Tyhjää tilaa… Tuossa on pöytä.”<br>\nPöydällä oli tavaraa. Manun ratkaisun jälkeen tavaraa ei enää ollut pöydällä. Hän kävi lukitsemassa Verstaan oven ja palasi sitten huoneeseen, johon oli alkanut tehdä valmisteluja.<br>\n”Koeputkia… haa! Kepellä on täällä labravehkeitä!”<br>\nKirjat Makuta jätti toiselle pöydälle, jonka tyhjensi romusta yhtä nopeasti kuin ensimmäisenkin pöydän.<br>\n”No niin, missä on muuntaja.”<br>\n”Tarvitsen kaksi työpistettä, unohda muuntaja.”<br>\n”Hiljaa. Minä päätän.”<br>\n<br>\nMonimutkaisen koeputkilojärjestelmän rakennettuaan ja hitaasti kiehuvan liuoksen valmistusprosessin valmisteltuaan ja aloitettuaan Manu syventyi arkistoista lainaamiensa hakuteosten käsittelyyn.<br>\n”Ath-uskonnon jumalolennoista…”<br>\n<br>\nSitten Makutan mieleen ponnahti satunnainen ajatus.<br>\n<em>Onko tämä tapahtunut joskus ennenkin?</em><br>\nMitenpä olisi voinut.<br>\n<em>Olenko joskus ajatellut jumalia? Déjà vu?</em><br>\n<br>\nKyllä. Siitä vain oli hieman aikaa.<br>\n<br>\n<strong>Stelt, kuinkahan kauan siitä on?</strong><br>\n<br>\n<em>”Minä olen alkanut epäillä sitä, että sinut on määrätty vahtimaan minua”, Makuta Nui totesi vieressään kävelevälle mustanvihreälle hahmolle. Ämkoo virnisti ovelasti.<br>\n”Oletkohan.”<br>\n”Tämä on, kuulehan, jo viides yhteinen keikkamme.”<br>\n”No niin.”<br>\n”Nii’in.”<br>\n”No, sanotaan vaikka, että koeaikasi alkaa päättyä.”<br>\nManu kurtisti kulmiaan. ”Ai koska en ole vielä murhannut ketään?”<br>\n”Vielä? Aiotko sitten?”<br>\n”Ehkä klaanilaiset niin ajattelevat. Olen makuta. Olen heidän pahin painajaisensa. Olen pimeyden olento, heidän painajaistensakin painajainen. Olen – mahtava – Makuta Nui!”<br>\nSitten Manu nauroi sekopäisesti, kunnes Mäksä tökkäsi häntä vatsaan.<br>\n”Lopeta. Tuo sattui”, Manu ähkäisi.<br>\n”Mahtava makuta sai osuman sormesta.”<br>\n”Ha-ha-hauskaa.”<br>\n”Hyss, olemme pian perillä.”<br>\n<br>\nHe olivat kävelleet tummassa metsässä kohti määränpäätään, joka oli jo tunnin verran häämöttänyt edessä. He eivät olleet uskaltaneet käyttää lentävämpää kulkemistapaa, sillä jo viiden klaanilaisen hengen vienyt steltiläinen massamurhaaja piilotteli lähistöllä – eikä varmasti jättäisi huomaamatta alueelleen tunkeutunutta parivaljakkoa, joka oli tullut lopettamaan hänet.<br>\n<br>\n”Noh”, Manu sanoi kieli keskellä poskea, ”ehkä minun pitäisi suoristaa naamiotani, sillä en todellakaan näe sitä, mitä kutsut perillä olemisen kohteeksi.”<br>\nÄmkoo pyöritti silmiään.<br>\n”Mistä sinä edes sait tuon naamion?”<br>\nManu yllättyi kysymyksestä.<br>\n”Miten niin?”<br>\n”Nyt, kun mietin, niin niitä on yksi tässä koko hemmetin maailmassa.”<br>\n”On muitakin maailmoja.”<br>\n”Niin on. Mutta et vastannut kysymykseeni.”<br>\n”Vastasin. Mistä voi saada naamion, jota ei ole tässä maailmassamme kuin yksi, ja sekin lojuu sen rappeutuneen ääliön naamalla? Toisesta paikasta, ystäväiseni.”<br>\n”Toisesta ulottuvuudesta?”<br>\n”Olet perillä asioista. Tietänet kanohi Olmakin?”<br>\n”Tiedän. Ulottuvuussekoilujen naamio.”<br>\n”Hyvin tiivistetty.”<br>\n”No mutta”, Mäksä sanoi ja heitti Manua poimimallaan ananaspuun kävyllä. ”Mitä sinä olet puuhaillut muissa ulottuvuuksissa? Ja mitä sinä teet sillä naamiolla?”<br>\nManu laski vaistomaisesti toisen kätensä kasvoilleen kuin naamiota suojellakseen, ikään kuin Mäksä aikoisi ottaa sen pois.<br>\n”Kovastipa sinua alkoi tämä naamio kiinnostaa.”<br>\n”Pohdin vain sen alkuperää. Eivätkö kaikki.”<br>\n”Eivät. Ainakaan yhtä röyhkeästi.”<br>\n”Et sinäkään aina ole niin kohtelias, Manfred”, Mäksä virkkoi. Manu kurtisti otsaansa.<br>\n”Miksi sinä käytät tuota nimeä.”<br>\n”No, Manfred, niinhän se on, että lempinimiä vain annetaan.”<br>\n”Ja se liittyy naamiooni?”<br>\n”Ei.”<br>\n”Vaan?”<br>\n”Sinun kanohisi. Miksi halusit Kraahkanin, vaikka sitä on vain yksi tässä universumissa?”<br>\n”No… se näyttää hienolta?”<br>\n”…”<br>\n”Eikö muka ole pätevä syy. Minä voisin ihan hyvin hankkia naamion, koska pidän siitä.”<br>\n”Varjojen naamio. Ainoa laatuaan, ja sinä anastat toisen ulottuvuuden vastaavan naamion.”<br>\n”Ei entinen omistaja sitä kaipaa.”<br>\n”Kuka hän oli?”<br>\n”… ei puhuta tästä, jooko.”<br>\n”Ei niin, olemme perillä.<br>\n<br>\nTällä kertaa oikeasti.”<br>\n<br>\nHeidät oli piiritetty. Kymmenkunta raavasta steltiläispeikkoa seisoi heidän ympärillään.</em><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Athistien pääsaari</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/97KurIhketg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/97KurIhketg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nBKS Hildemar lipui hitaasti pienen sataman laiturille. Vastassa laivaa oli muutamia matoraneja, jotka näyttivät olevan satamatyöntekijöitä. Matoro katseli heitä kiinnostuneina. Nämä eivät olleet athisteja, tai ainakaan he eivät siltä näyttäneet. Matoro ei ollut nähnyt yhtä ainoata kaapuun pukeutumatonta Ath-uskovaista, ja nämä näyttivät hyvin kaavuttomilta. Muutamat käyttivät stereotyyppiselle kalastajalle sopivaa takkia, ja parin päässä oli jopa sytvesti. Useimmat matoraneista katsoivat laivaa kummastuneina.<br>\n<br>\nKun Hildemar pääsi etäisyydelle, josta Matoro saattoi huutamatta ilmaista itseään matoraneille, tämä tervehtikin satamatyöntekijöitä pirteästi:<br>\n”Tervehdys! Olemme Bio-Klaanin asukkaita! Sadje on mukanamme.”<br>\nJotkut nyökkäilivät hyväksyvästi, toiset katsoivat paheksuen. Matoro kiinnitti huomiota erilaisiin reaktioihin, joita näki. Useimmat näyttivät hyväksyvän heidän määränpäänsä, johon laiva ohjautui – vapaalle laiturille. Niitä oli vain yksi, joten heillä kävi tuuri, että se ei ilmeisesti ollut kenenkään vakiopaikka. Ainakaan kenenkään, joka rannalla sillä hetkellä oli. Sadje asteli ylös kannelle vihellellen iloisesti.<br>\n”Ah, koti”, hän sanoi hilpeästi. Matoro nyökkäsi tälle.<br>\n<br>\nHetken kuluttua he olivat jo asettaneet kävelytien laivalta laiturille. Muutama lankku ajoi asiaa. Kaikki klaanilaiset ja koko miehistö olivat tulleet kannelle. Matoro aloitti puheen:<br>\n”Meidän on sovittava, ketkä jäävät laivalle ja ketkä lähtevät maihin. Kaikkien ei ole järkevää lähteä, ja sitä paitsi – laivaahan pitää vartioida.”<br>\nKilljoy nyökkäsi. ”Emme voi suin päin luottaa näihin matoraneihin. Minä lähden ehdottomasti mukaan, jos suunnittelit vieväsi Betan.”<br>\n”Kyllä”, Matoro vastasi. ”Onko vapaaehtoisia laivalle jääjiä?”<br>\nHai nosti kätensä laiskasti. ”Minä ja miehistöni voimme jäädä, ja niin taitaa olla parasta.”<br>\nBloszar ja Summerganon olivat jäljellä. Matoro näytti hetken pohdiskelevalta. Sitten hän sanoi:<br>\n”Ehkä on parasta, että Blozi jää laivalle ja Suga lähtee mukaan.”<br>\nSuga nyökkäsi myöntyvästi. Killjoy laittoi kätensä puuskaan, muttei sanonut pitään. Blozi näytti vaivaantuneelta.<br>\n”Minä haluan lähteä”, hän sanoi. ”En halua jäädä tänne tyhjän pantiksi.”<br>\nMatoro ymmärsi hyvin tämän tunteen. ”Et sinä olisi tyhjän pantti. On tärkeää vartioida laivaa. Sinähän tiedät, mitä nämä athistit voivat halutessaan saada aikaan.” Hän näytti hieman pahoittelevalta Sadjelle, mutta tämä vain heilautti kättään välinpitämättömästi Matoron suuntaan ja käänsi katseensa.<br>\n”Olkoon”, Bloszar sanoi hiljaisella äänellä ja käveli alas ruumaan. Matoro oli hieman huolissaan.<br>\n”Voisitko hieman yrittää piristää häntä?” Martti ehdotti Haille, joka nyökkäsi ja lähti Bloszarin perään.<br>\n<br>\n”No niin, joko lähdemme?” Sadje kysyi iloisesti. ”Meillä on koko saari nähtävänä ennen kuin varjot kasvavat ja askel lyhenee.”<br>\n”Mennään”, Matoro sanoi.<br>\n<br>\nHe laskeutuivat laiturille. Sadje tervehti satamatyöntekijöitä ja käveli rauhallisesti heidän ohitseen. Hänen perässään kävelivät muut, ja heidän taustanaan aurinko laski mereen.<br>\n”Kirkkoon ei voi enää mennä näin illalla, mutta huomenna tapaatte todennäköisesti Pyhän Äidin”, Sadje sanoi. ”Voin näyttää teille hyvän majapaikan, mitäs sanotte?”<br>\nJoy näytti epäilevältä. Nimdan kassakaappia mukanaan raahaava Suga keskittyi raahaamiseen, ja Matoro sanoi: ”Mikäs siinä.”<br>\nKolmikko seurasi Sadje läpi sataman sisemmälle saareen.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/JBYSVS4QJbw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/JBYSVS4QJbw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em>Mäksä katseli heidän ympärillään seisovia järkäleitä.<br>\n”Pehmoja kaikki.”<br>\nManu virnisti. ”Niinkö tosiaan?”<br>\nSteltiläiset eivät näyttäneet pitävän kommentista. He hyökkäsivät.<br>\n<br>\nMäksä hyppäsi korkealle ilmaan ja laskeutui yhden soturin pään päälle murtaen tämän niskan. Manu oli sillä välin litistänyt itsensä muutaman senttimetrin paksuiseksi lättänäksi ja mennyt maata vasten. Muutama peikko oli törmännyt toisiinsa, ja Manu oli noussut maasta heidän takanaan.<br>\n<br>\nSeuraavaksi Ämkoo veti miekkansa ja huitaisi sillä selkänsä taakse, jossa hänen kimppuunsa takaa päin hyökätä yrittänyt peikko kaatui maahan suuri haava kyljessään. Seuraavaksi hän pääsikin väistelemään viittä eri peikkoa, jotka olivat kaikki päättäneet käydä hänen kimppuunsa yhtä aikaa. Piikkinuijin.<br>\n<br>\nManun kimppuun kävivät ne, jotka eivät hyökänneet Mäksää päin tai maanneet maassa. Kolme makasi maassa, joten hänet yritti murskata kaksi peikkoa. Molemmat juoksivat suin päin rauhallisena seisovaa makutaa kohti ja heilauttivat nuijiaan Manua päin. Tämä syöksähti yhtäkkiä suoraan eteenpäin niin, että nuijain iskut menivät ohi, ja samalla lävisti toisen hyökkääjän vatsan kädellään, jonka oli muuttanut teräväksi piikiksi. Steltiläinen ähkäisi tuskasta, minkä jälkeen hän tunsi jotain vielä ikävämpää. Hänen vatsansa sisällä Manun käsi oli haarautunut useiksi pieniksi lonkeroiksi, jotka repivät hänen sisäelimensä palasiksi. Steltiläisen toveri yritti iskeä Manua takaa päin, mutta tämä pujahti nopeasti uhrinsa jalkojen välistä, jolloin nuijamies iskeytyi kuolinkamppailua käyvään toveriinsa.<br>\n<br>\nMäksä hoiteli sillä välin loppuja peikoista. Hän hyppäsi kohti yhtä peikkoa, tainnutti tämän potkulla ja ponkaisten tämän naamasta vauhdinmuutoksen iski toisenkin peikon kanveesiin saksipotkulla. Naamojaan pitelevät soturit kaatuivat maahan kivuliaan oloisesti, ja loput kolme katsoivat toisiaan pelonsekaisen vihan vallassa. Mäksä laskeutui polvilleen maahan ja nousi sitten ylös pahaenteisesti. Hän viittoi kädellään peikkoja tulemaan lähemmäksi ja virnisti. Nämä eivät aikoneet sietää moista käytöstä. He hyökkäsivät yhtenä miehenä Mäksää vastaan, ja tämä vain levensi virnistystään.<br>\n<br>\nYksi peikoista tajusi tilanteessa olevan jotakin mätää, muttei viitsinyt sanoa mitään. Olikin jo liian myöhäistä, sillä kun he ehtivät Mäksän luokse, he huomasivat jahdanneensa illuusiota. Miekkapiru illuusionaamiovoimineen oli heidän takanaan, ja he saivat pian kokea viipaloinnin.<br>\n<br>\n”Julmaa”, Manu tokaisi, kun steltiläiset makasivat maassa erittäin haavaisina Mäksän seisoessa kädet lantioillaan voittajana steltiläiskasan vieressä.<br>\n”Onko?” Ämkoo vastasi. ”Olen saanut, käsityksen, että olet itsekin ajoittain julma, Manfred.”<br>\n”… hmmhph.”<br>\n<br>\nHe kävelivät hetken kohti rakennusta, joka oli heidän määränpäänsä. Valkea rakennus seisoi metsikön reunassa karkeana ja paljaana, ympäristöön sopimattomana rumennuksena. Se oli korkeampi kuin yksikään puu, ja Manu ihmetteli, mikseivät kateelliset steltiläiset olleet vielä repineet rakennusta maan tasalle, kuten usein kävi, jos joku yritti rakentaa jotakin. Naapurit olivat ikävä asia.<br>\n”Tuota noin”, Mäksä aloitti. ”Keksin lempinimiä ihmisille, joista pidän. Ihan tiedoksi vain, että et heitä minua tiiliskivellä tuon Manfred-pelleilyn takia.”<br>\n”Ahaa…”<br>\nHe astuivat rakennuksen ovelle.<br>\n”Pitäisikö koputtaa?” Manu kysyi. Mäksä potkaisi oven sisään.<br>\n”Aha. Käy se noinkin.”<br>\n<br>\nHe hiippailivat pimeään rakennukseen. Sisällä näkyi pelkkää synkkyyttä. Manu oli onnekseen yhtä synkkyyden kanssa, eikä Mäksäkään kaukana ollut. Käheä nauru kaikui jostain päin korkeata taloa, ja Manu ei pitänyt nauruäänestä. Jokin selvästi vilahti pimeässä.<br>\n”Tulitte sitten tänne ja selviydyitte kätyreistäni. Mitäs te nyt aiotte tehdä?”<br>\n”Tappaa sinut”, Mäksä vastasi ykskantaan. Ääni hörähti huvittuneesti.<br>\n”Tappaa minut? Älä naurata, toa.”<br>\n”Kaikki ei ole sitä, miltä näyttää, stetiläinen”, Ämkoo sanoi uhkaavasti. ”Tule esiin ja kohtaa voittajasi reilussa taistelussa.”<br>\n”Tai voit vaikka mennä makaamaan maahan”, Manu sanoi, ”ja antaa meidän rauhanomaisesti katkaista kaulasi?”<br>\n”Minä en pidä asenteestasi, olento.”<br>\n”Minä en ole mikä tahansa olento. Minä olen…”<br>\n”Sinä olet typerys, kun tulet tänne, minun luokseni.”<br>\n<br>\nJokin pudottautui katosta heidän taakseen oven eteen. Kaksikko näki oven kehystämän siluetin. Hahmo oli Steltin yläluokan edustaja.<br>\n”Ei juurikaan vastusta”, Manu arvioi.<br>\n”Ei vastusta? Mitä te puhutte!” hahmo rääkyi.<br>\n”No, katsos”, Manu sanoi, ”minä olen demoninen puolijumala ja tämä ystäväni tässä on voittamaton miekkapiru.”<br>\n”Hah”, steltiläinen tuhahti. ”Taistelkaa ja kuolkaa. Jumalia ei ole.”<br>\n”Eikö tosiaan?” Manu naurahti. ”Sinäkö et usko jumaluuksiin?”<br>\nMäksä tuhahti. Steltiläinen sylkäisi lattialle.<br>\n”Minä en usko mihinkään, mitä ei pysty todeksi osoittamaan.”<br>\n”Minun ei tarvitse uskoa”, Manu sanoi. ”Minä tiedän.”<br>\n”Sinä kuolet nyt.”<br>\nSteltiläinen hyppäsi kohti Manua, mutta Ämkoon miekka oli nopeampi. Olennon hyppy jäi kesken, ja hänen päänsä vierähti jonnekin päin rakennuksen pimeyksiä.<br>\n”Sotkua”, Manu sanoi monotonisesti.<br>\n”Mennään pois, tämä oli turha yhteenotto”, Mäksä mutisi, ja he astelivat jälleen kirkkaaseen päivänvaloon.</em><br>\n<br>\n<br>\nJossain kolahti ja lujaa, ja kolahdusta seurasi rääkäisy. Ääni rikkoi Manun ajatuksenkulun, ja makuta ärsyyntyi rauhansa rikkoutumisesta. Hän lähti tarkastamaan häiriölähdettä.<br>\n<br>\nIggy oli yrittänyt nostaa liian suuren hyllyn, joka oli kaatunut hänen päälleen. Nyt otus pyristeli suuren, puisen kaapin alla lattialla. Manu katseli hetken surkeata olentoa, joka näytti avuttomalta yrittäessään saada puristavaa massaa päältään. Sitten Makuta käveli takaisin työskentelytilaansa jättäen Iggyn pinnistelemään tuskallisen taakkansa kanssa.<br>\n<br>\n[spoil]Kepe kirjoitti pikkuisen pätkän Verstaan kuvailua. Martti auttoi minua pääsemään eroon Writer's blockista satamakohdan kanssa.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1380,"creator":"colmio","timestamp":"2012-02-11T10:13:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon paikka</strong><br>\n<br>\nColmio heräsi köytettynä tuoliin. Viimeinen asia jonka hän muisti, oli se että hän oli ollut käyskentelemässä klaani-saaren viidakossa.<br>\nHän muisti kuinka hänellä oli ollut tylsää linnakkeessa, joten hän oli päättänyt lähteä pienelle kävelyretkelle.<br>\nViidakossa hän oli käveleskellyt ympäriinsä, kunnes Gukko-lintu oli hyökännyt hänen kimppuunsa. Hän nosti vasta vähän aikaa sitten käyttöön ottamansa kaksiteräisen keihään ilmaan kohti Gukko- lintua. Gukko perääntyi hieman, ja raudan Toa kuvitteli sen lähtevän, mutta se syöksyikin hyökkäykseen kohti raudan Toaa. Colmio kohotti keihäänsä uudelleen, ja se osuikin Gukkoa suoraan siipeen. Gukko päästi kaamean kuuloisen kirkaisun, ja se tuntui hyvin ikävästi Colmion korvissa. Haavoittunut Gukko lähti hyvin surkean näköisenä, ja Toa päästi sen menemään. Yhtäkkiä Colmio tunsi piston jalassaan. Hän katsoi alaspäin, ja huomasi että hänen jalastaan törrötti nukutuspiikki. -Ei voi olla totta, Toa manasi, ja vaipui uneen.<br>\nNyt pääsemme takaisin siihen mistä aloitimmekin.<br>\nColmio tunsi miten köydet hiersivät hänen käsiään.<br>\nHän huomasi, että joku asteli sisään pimeään huoneeseen.<br>\n- Kuka sinä olet?, Colmio sai soperrettua.<br>\n- Minäkö?, kaapuun pukeutunut olento vastasi.<br>\n- Minä olen Solitaire, hän jatkoi.<br>\n- Keisari... Solitaire?, Colmio sai vielä sanottua, mutta olento työnsi hänen vasempaan käteensä uuden nukutuspiikin.<br>\nJa kaikki pimeni. Taas.<br>\n<br>\nK/M: [spoil]Olen pahoillani että tästä tuli kovin (lue: erittäin) lyhyt, mutta en voinut tehdä pitempää koska halusin pätkäistä tuosta. Ensi kerralla sitten pitempi. Ja kirjoitin tämän kännykällä eilen illalla klo 23:15. [/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1381,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2012-02-24T14:56:00.000Z","content":"<strong>Athistien pääsaari</strong><br>\n<br>\nMärkä rantahietikko painui syvälle maahan punaisen painavan kengän astuessa sille ensimmäistä kertaa. Muusta porukasta hieman jälkeen jäänyt Killjoy nyrpisti nenäänsä, joutuessaan astumaan hänen mielestään ehkä maailman hirveimpään asiaan. Märkää ja hiekkaa. Molemmat asioita, jotka tunkeutuvat hyvin epämiellyttäviin paikkoihin.<br>\n<br>\nSatama ei ollut sillä hetkellä järin vilkas, joten Killjoy pääsi vapaasti kävelemään hietikolta kohti kunnollista maata. Silmät ylitöitä tehden Killjoy analysoi ympäristöään, pyrkien selvittämään siitä kaiken tavallisesta poikkeavan. Metsästäjä ei antaisi tämän tehtävän kompastua yllätyksiin.<br>\n<br>\nKilljoyn silmään koko saaren meno näytti kuitenkin aivan liian tavalliselta. Jos paikalla olisi jotain, se olisi piilotettu. Siksi Killjoy päätti siirtyä nopeampaan lähestymistapaan. ”Creedy. Tuli hommia. Analysoi tämä saari minulle. Etsi siitä kaikki, mitä löydät.”<br>\n<br>\nRadioyhteyden Klaaniin avannut Metsästäjä odotti hetken, joutuen kuitenkin pettymään. Kukaan ei vastannut. ”Toistan: Creedy. Tämä saari tulee analysoida. Sinä tiedät, että tässä päässä ei ole tarpeeksi prosessointitehoa siihen.”<br>\n<br>\nEi vastausta. Killjoy huokaisi syvään, hiven pettymystä äänessään. Toisaalta matka oli kestänyt jo pitkään. Ei ollut reilua olettaa Matoranin istuvan päiviä puhtaasti komentotornissa.<br>\n<br>\nTämän myötä Killjoy ajautui miltei nostalgian partaalle. Rannetietokonettaan hiljaa näpytellen Killjoy seurasi, kuinka punamustalla teemalla varustettu ohjelmisto välähti hänen kypäränsä sisäpuolta hallitsevalle kaarevalle näytölle. Ikkuna täyttyi välittömästi tulvivasta tiedosta ja silloin Metsästäjä tiesi nostaa sormensa näppäimiltä.<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><span style=\"color:green\">”A new language-pack is available. Do you want to start using it now?”</span></span><br>\n<br>\nTietokonemainen naisääni puhui Killjoyn sisällä, Metsästäjän koneiston siirtäessä villisti uutta dataa tämän aivoihin. Killjoy melkein hymyili, vain melkein.<br>\n<br>\n”Antaa mennä B.I.A.N.C.A. Miltei huvittavaa, miten Metru Nuin nörtit edelleen jaksavat päivittää sinua.”<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><span style=\"color:green\">”Always the best for you general. Downloading the package now.”</span></span><br>\n<br>\n...<br>\n<br>\nB.I.A.N.C.A<br>\n<br>\nBiomechanic Intelligence & Armor Nailing Chaotic Assembler. Se oli Killjoyn keksimä projektinimi Mustan Käden keskustietokoneelle silloin, kun hän kauan sitten alkoi sitä Nizin kanssa rakentamaan. Tarkoitettu kontrolloimaan Käden tietokoneita ja ohjaamaan sen mekaanisia varustelijoita. Kaksikko kuitenkin kyllästyi sen työstämiseen hyvin nopeasti ja silloin vielä pieneen purkkiin mahtuva tekoäly koneistoineen lahjoitettiin Ga-Metrulaiseen yliopistoon. Muutamaa viikkoa myöhemmin oppilaat olivat tulleet Käden porteille tarjoamaan pienen tankin kokoista häkkyrää. B.I.A.N.C.A olikin yllättäen valmis.<br>\n<br>\nKilljoy muisteli, kuinka tuo tekoäly oli johdattanut hänet läpi sodan ja miltei kaikki taistelut sen jälkeen. Vasta Klaaniin saavuttuaan hän tajusi oikean koordinaattorin kätevämmäksi ja Creedy vei tekoälyn paikan. Nostalgiahuuruissaan Killjoy muisti myös jotain, mitä ei olisi välttämättä halunnut. <br>\nKivulias ilmoitus Killjoyn häivepuvun itsetuhosta oli tallentunut verkkoon ja Metsästäjä sysäsikin tämän nopeasti silmistään. Feterrojen ajatteleminen ei tehnyt hyvää nyt.<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><span style=\"color:green\">”Kielipaketti asennettu. Järjestelmät toimintakuntoisia.”</span></span><br>\n<br>\nItsekseen höpisevä paikallaan pyörivä Metsästäjä keräsi useita oudoksuvia katseita. Tietokoneelleen ohjeita lateleva Killjoy jatkoi tätä toimenpidettä muutaman minuutin, jonka jälkeen tämä pysähtyi ja jäi kuuntelemaan tuloksia.<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><span style=\"color:green\">”Alueelta ei löydetty mitään BH-kriteerejä uhkaavaa toimintaa tai siihen viittaavia objekteja. Haluatko suorittaa haun uudestaan?”</span></span><br>\n<br>\nKilljoy huokaisi. Hän ei ollut varma oliko hän pettynyt joutuessaan tukeutumaan tietokoneeseensa Creedyn sijasta, vai oliko hän huolissaan tehtävän suoriutumisesta. Ehkä hieman molemmista. Varsinkin nyt kun hänen epäilyksensä alkoivat osoittautua aiheettomiksi. Saaressa ei ollut kerta kaikkiaan mitään epäilyttävää. Ei ainakaan päällisin puolin. Killjoy pakottautui ajatukseen, että todelliset haasteet odottaisivat syvemmällä. Olisi siis edelleen oltava varuillaan.<br>\n<br>\n”Älä. Odotetaan, että siirrymme syvemmälle saarta.”<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><span style=\"color:green\">”Kai sinä ymmärrät, että minä en ole todellinen tunteva olento, vaan keinotekoinen äly, luotu pitämään sinulle seuraa. Monikossa puhuminen on siis täysin turhaa.”</span></span><br>\n<br>\n”Minä arvaan, Saraji kirjoitti tuon pätkän koodia?”<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><span style=\"color:green\">”Kyllä herra kenraali.”</span></span><br>\n<br>\n”Mh.”<br>\n<br>\nKilljoy ravisteli jalkojaan, pyrkien karistelemaan niihin tarttuneen kuonan pois. Lähtien vähitellen astelemaan kohti muuta tiimiä, Killjoy päätti tarkistaa verkkonsa lokin ennen ohjelman sulkemista. Punaisena hohtavat pupillit laajenivat hämmästyksestä, Metsästäjän tarkistaessa sen viimeisimmän rivin.<br>\n<br>\n”B.I.A.N.C.A... miksi sinua on käytetty Odinalta käsin kaksi päivää sitten?”<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><span style=\"color:green\">”Tarkastetaan lokitiedostoja... … … tietokanta ei löytänyt tunnistettavaa käyttäjäprofiilia. Järjestelmää on saatettu käyttää erittäin kehittyneen salausprotokollan suojissa.”</span></span><br>\n<br>\n”Arrrh... noh, pistä kaikki Metsästäjien omistuksessa oleva tarkkailuun. Mukaanlukien Xia ja Stelt. En halua yhtään enempää ikäviä yllätyksiä.”<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><span style=\"color:green\">”Kyllä kenraali. Välittömästi. Haluatko lisätä rekisteriin mahdollisen syyn Pimeyden Metsästäjien järjestelmäkäytölle?”</span></span><br>\n<br>\n”Minulla saataa olla jotain, joka ei kuulu minulle.”<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><span style=\"color:green\">”Siinä tapauksessa lienee oletettavaa, että rekisterimerkintää ei lisätä.”</span></span><br>\n<br>\n”Ei lisätä. Voit poistua.”<br>\n<br>\n*Blimp*<br>\n<br>\nRuutu oli taas tyhjä. Matoron kailotus kaikui Killjoyn korviin toiselta puolelta satamaa. Tympääntyneenä puhiseva Metsästäjä lähti astelemaan läpi hietikon.<br>\n<br>\n”Ja ihan kuin minulla ei olisi vielä tarpeeksi ajateltavaa.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center>* * *</center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKylässä ei palanut juurikaan valoja. Vaaleilla kivillä päällystetty katu oli suora ja hyvin hoidettu, niin että pimeässäkin sitä pitkin oli helppo kävellä.<br>\n<br>\nSadje kulki etummaisena lyhty kädessään. Laitteen häilyvä valo ei juuri valaissut tietä kuuttomassa yössä. Matoro käveli vähän athlais-matoranin takana tutkaillen katukuvaa yökiikarillaan. <br>\nSummerganon käveli melkein heti Matoron takana. Hän näytti ehkä rennoimmalta noista kolmesta Klaanilaisesta. Hänellä oli pieni nuhjuinen olkalaukku, josta pullotti hieman metallikapseli. Killjoy käveli joukon takimmaisena, ilmiselvästi tarkkaillen jatkuvasti ympäristöään.<br>\n<br>\n”Olemme perillä”, Sadje sanoi ja osoitti kulman takaa näkyvää rakennusta. Majatalon pohjakerros oli samaa vaaleaa kiveä, mitä myös kadut olivat. Majatalon yläkerta näytti olevan tehty puusta. Oven vieressä paloi lyhty ja yhdestä alakerran ikkunasta näkyi valoa.<br>\n<br>\nMajatalon nimi oli kirjoitettu kirjoituksella, jota Matoro ei tunnistanut. Se oli kuitenkin koristeellista ja antoi sivistyneen vaikutelman. Nelikko saapui sisälle majataloon, jossa himmeässä valossa yksi matoran valvoi pitkän puupöydän takana.<br>\n<br>\n”Iltaa”, matoran tervehti.<br>\n<br>\n”Iltaa”, Sadje vastasi ennen kuin Matoro ehti avata suutaan. ”Huone neljälle”<br>\n<br>\nTiskin takana istuva matoran loi pitkän epäilevän katseen outoon saattueeseen. Ei ollut aivan tavallista, että yhtäkkiä asiakkaaksi ilmestyy kaksi toaa ja eriskummallisen näköinen jättiläinen. <br>\n<br>\n”Kyllä. Se tekee viisitoista mutteria. Huone 16”, matoran ojensi avaimen Sadjelle. Enempiä puhelematta matoran liukeni takahuoneeseen.<br>\n<br>\nHuone sijaitsi talon pohjakerroksessa. Se oli suhteellisen suuri, vaikkakin mitoitettu matoraneille. Matoro ja Summerganon hankkivat itselleen niin hyvät nukkumapaikat kuin vain mahdollista. Eivätkä ne olleet mitenkään mukavat. Killjoy ilmoitti, ettei aio nukkua ja jäi istumaan huoneeseen ikkunan ääreen.<br>\n<br>\nAamu tuli aivan liian aikaisin, Matoro tuumi, vaikka yö ei ollutkaan niitä mukavimpia mitä hän oli viettänyt. Joka tapauksessa se, että saa nukkua kiinteällä maalla matoranien rakentamassa talossa, oli rentouttavaa. Kuitenkaan se, että joku pudottaa sängystä, ei ole mukavin tapa herätä.<br>\n<br>\n”Huomenta, unikeko”, Suga virnisti. Aurinko paistoi kirkkaana ikkunasta.<br>\nMatoro mutisi jotain unista ja nousi lattialta. Vielä unenpöpperöisenä hän seurasi kolmea toveriaan majatalon saliin nauttimaan aamupalaa, jonka jälkeen he jatkaisivat matkaa sisämaahan kohti Temppeliä.<br>\n<br>\nMajatalon ruokasalissa oli useita matoraneja nauttimassa yksinkertaista aamiaista. Sali oli korkeampi mitä talon ulkonäkö olisi osoittanut. Matoron riemuksi ruoka haettiin itsepalvelulla seisovasta pöydästä. Lienee sanomattakin selvää, että hänen mielestään syömiseen jäi aikaa aivan liian vähän.<br>\n<br>\nSaari näytti aivan erilaiselta kirkkaassa aamuauringossa. Kylän puiset ja kiviset talot olivat siistejä ja hyvin hoidettuja. Valkoisesta kivestä tehty tie johti koko kylän halki sisämaahan. Saari kohosi mitä kauemmas rannasta meni, ja se oli sisäosiltaan kauttaaltaan puun peitossa. Erilaiset trooppiset puut kasvoivat tiheään tien molemmin puolin. Keskellä saarta sijaitsi Ath-uskonnon suurin temppeli, jota paikallisetkin kutsuivat vain ”Katedraaliksi”. Tieltä saattoi nähdä vain hennon loiston metsän keskeltä, kun aurinko osui suureen Athin Silmää kuvaavaan kupoliin.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Kuten saatoitte havaita, Joy kirjoitti alkuosan.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1382,"creator":"Donny","timestamp":"2012-03-01T20:59:00.000Z","content":"<strong>Veljeskunnan saaren ranta</strong><br>\n<br>\nRannan tuntumaan asettuneiden torakkailmalaivojen ympärillä kiitävät pieniä vihreitä miehiä kantavat haukkalinnut rääkyivät piinaavasti jahdatessaan ja samalla paetessaan vastustajinaan toimivia torakkalentäjiä samalla kun nazorakien maajoukot koittivat parhaansa mukaan antaa ilmateitse kamppaileville kumppaneilleen suojatulta.<br>\n<br>\nSamaan aikaan osa Ämkoon veljeskunnan erikoisjoukoista piti torakoille seuraa myös maan tasalla, ja tämä kaikki yhdistettynä sai torakoiden rantamiehityksen näyttämään liekkeihin sytytetyltä termiittipesältä. Räjähdykset, syttyneet puurakennelmat ja kuolevien sotilaiden tuskanhuudot saivat aamuöisen rannan näyttämään maanpäälliseltä miniatyyrihelvetiltä.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nVihreänkirjava matoran kaita horjahti taaemmas ja sylkäisi pari veristä hammasta rannan hiekalle. Ibrahamel pyyhkäisi verivanan suupielestään ja kohotti sitten sirppiaseensa kasvojensa edustalle. Joukko raskaasti aseistettuja nazorakeja tarttui myöskin paremmin omiin aseisiinsa ja valmistautui laittamaan vihreän kiusankappaleen pois päiviltä.<br>\n<br>\nKuten tällaisissa tarinoissa on tapana, saapui suojatuli juuri oikealla hetkellä. Etäämpää metsästä sinkosi taivaalle parvi napalmiräjähtein koristeltuja nuolia, ja Ibrahamelin oli verrattain helppoa luikkia pakoon syntyneen tulenkatkuisen kaaoksen keskeltä. Matoran kaita juoksi hieman kiertäen metsään ja tavoitti sitten apuun ennättäneet toverinsa.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n”Olen utelias, joten minun on kysyttävä”, klaanin miekkasankari aloitti väistellen vastustajansa jo väsyneiksi muuttuneita iskuja ja siinä samalla myös rannalla pitkin poikin lenteleviä ammuksia. ”Miksi olet noin pakkomielteinen taistelemaan kanssani kaksin? Riskeeraat henkesi, vaikka sinulla olisi halutessasi kokonainen armeija rinnallasi.”<br>\nEversti 437 tuhahti ja kohotti kysyvästi silmäkulmaansa ja loikkasi taaemmas.<br>\n”Älä pidä minua tyhmänä”, Ämkoo jatkoi. ”Onko tämä kenties tapasi todistaa esimiehillesi kyvykkyytesi?”<br>\n”Pysy vaiti”, 437 pakoili ja iski terällään Ämkoon kasvoja kohti. Miekkapiru kyykkäsi ja kierähti loitommas, kohottautui sitten takaisin ylös ja jatkoi piikittelyä:<br>\n”Mitä noin kyvykäs sotilas edes tekee rintamahommissa? Eivätkö ylemmät torakat pidä sinusta vai oletko kyvyttömämpi kuin mitä minulle näytät?”<br>\n<br>\nÄmkoo huomasi saavansa 437:n hermostumaan. Klaanilainen katseli vihollistaan ilkikurisesti ja päätti jatkaa psykologista hyökkäystään.<br>\n”Toisaalta, eivätpä nuo arvonimet teikäläisillä tunnu muutenkaan paljoa merkitsevän. Se aikaisemmin tappamani eliittisoturinne esittäytyi yliluutnantiksi, ja kuinkas sille kävikään.”<br>\n<br>\nMiekkamies huomasi kuinka 437:n katse muuttui jännittyneemmäksi ja terävämmäksi. Ämkoo arvasi löytäneensä torakan heikon kohdan ja avasi jälleen suunsa.<br>\n”Oliko hän sinulle tärkeäkin, vai teinkö kenties palveluksen kun pistin hänet hengiltä?”<br>\nEversti ei ollut aikeissa vastata, mutta torakan iskut muuttuivat raivoisammiksi. Yhtäkkiä Ämkoo huomasi, että hänellä oli täysi työ väistellä äsken vielä uupuneen oloisen everstin iskuja ja sivalluksia.<br>\n<br>\n”Ah, nyt ymmärrän”, Ämkoo totesi torjuen täpärästi everstin miekaniskun. ”Koitat päihittää minut todistaaksesi esimiehillesi, että pystyt siihen missä yliluutnanttinne epäonnistui. Tahdot kai täyttää kumppanivainaasi saappaat.”<br>\n<strong>”Käskin pysyä vaiti”</strong>, 437 vastasi tulistuneella äänensävyllä.<br>\n”Häviäjäksi häviäjän paikalle”, Ämkoo lausui. ”Oikeastaan aika sopivaa.”<br>\n<strong>”VAIKENE!”</strong><br>\n<br>\nKlaanilainen horjahti taaemmas silkasta nazorakin raivon voimasta kun eversti alkoi huitoa aseellaan ympäriinsä. Torakka syöksyi suoraan Ämkoota kohti ja koitti tarttua tähän kiinni, mutta Ämkoo onnistui täpärästi väistämään nazorakin otteen.<br>\n”955 oli täysi raukka kun ei pärjännyt sinulle! Minä olen toisenlainen!” 437 karjui jahdaten Ämkoota täyden raivokohtauksen vallassa. Odottamaton käänne sai Ämkoon hyökkäyksen horjumaan ja miekkapiru käyttikin kaiken keskittymisensä ainoastaan 437:n iskujen väistelyyn.<br>\n<br>\nSe oli virhe, sillä Ämkoo ei ehtinyt huomata kauempaa vierelle pudonnutta kranaattia. Räjähdys heitti klaanilaisen nurin, ja ääneen kiroten tämä koitti pakottautua takaisin pystyyn niin pian kuin kykeni.<br>\n<br>\nEversti ehti kuitenkin saada otteen Ämkoon viitasta ja nazorak kiskoi klaanilaisen väkisin luokseen. Ennen kuin Ämkoo ehti ajatella mitään, sai tämä kasvoihinsa täyden osuman everstin väkivahvasta nyrkistä. Tämän perään iski nazorak toisen nyrkiniskun suoraan Ämkoon vatsaan ja päästi sitten tämän irti otteestaan.<br>\n<br>\nÄmkoo sylki verta ja iski miekallaan yrittäen ottaa etäisyyttä vastustajaansa. Eversti kuitenkin syöksyi tästä välittämättä suoraan Ämkoota kohti ja antoi jopa Ämkoon miekan käydä hetken ajan olkapäänsä tienoilla. Everstin äkillinen uhkarohkeus yllätti miekkamiehen täysin ja loi aukon tämän puolustukseen.<br>\n<br>\nEversti karjui painaessaan teränsä syvälle Ämkoon kylkeen ja sai klaanilaisen huutamaan tuskasta. Verenhimon valtaama nazorak ei antanut vastustajansa toipua iskusta vaan kiskaisi teränsä väkivalloin irti, ja potkaisi sitten voimakkaasti suoraan juuri aiheuttamaansa syvään haavaan. Ämkoo vaikersi, kaatui maahan ja sai sitten suoran potkun suoraan kasvoihinsa.<br>\n<br>\n”Sinä et tiedä minusta mitään”, Eversti murisi hullunkiilto silmissään.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nJousimiespartiota johtava Otlek vaikutti helpottuneelta huomattuaan kaita-toverinsa olevan suurin piirtein kunnossa. Äänekkäästi huohottavasta Ibrahamelista kuitenkin huomasi, että kolmijakoisella mielellä varustettu soturi alkoi selvästi väsyä, ja riski kaita-muodonmuutoksen purkautumiseen kasvoi jatkuvasti.<br>\n<br>\n”Aiotko palata taisteluun tuossa kunnossa?” kysyi Otlek huolestuneeseen sävyyn samalla kun tämän takana kyyristelevät soturit latasivat jousiinsa uusia tulinuolia. Ibrahamel naurahti hieman surullisen kuuloisena vastaten sitten:<br>\n”Mitäs luulet? Kukaan meistä ei voi jäädä pyörittelemään peukaloitaan tällaisena hetkenä.”<br>\n”Ne ovat saaneet jo viisi jalohaukkaa alas taivaalta, ja taivas näyttää siltä kuin myrsky olisi nousemassa. Tilanne ei ole enää millään tapaa meille eduksi”, jousimiesten johtaja selvitti kurtistaen kulmiaan.<br>\n”Ei mahda mitään. Minä taistelen niin pitkään kunnes me saamme herra Ämkoon pois tuolta, ja toivon, että niin teet sinäki-”<br>\n<br>\nJousimiehet huudahtivat järkytyksestä kun vieressä räjähti. Keskeytetyksi tullut Ibrahamel nousi salamannopeasti pystyyn räjähdyksen nostattaman tomun seasta huutaen Otlekin nimeä. Jousimiesmatoran vastasi jostain pölyn ja putoilevien puunkappaleiden seasta.<br>\n<br>\n”Meidät on huomattu! Perääntykää metsään!” Otlek komensi hätäisesti yrittäen tavoittaa joukkonsa. Käskyn käytyä metsästä kuuluikin eri suuntiin juoksevien jousimiesten ääniä, mutta heti sen perään myös laukauksia ja räjähtelyä.<br>\n<br>\n”Ne pirut ovat piirittäneet meidät!” joku matoraneista huusi pakokauhun ja vaikerruksen seasta. Sieltä täältä kuului sattumanvaraisia laukauksia ja voitonriemuisten nazorakien taisteluhuutoja. <br>\n<br>\n”Saastat”, Ibrahamel kirosi ja alkoi pyörittää sirppinsä ketjua rinnallaan. Kaitan ase ei ollut lainkaan otollinen tiheässä metsämaastossa, eikä kamppailun siirtäminen rannalle ollut mahdollista niin kauan kuin jousimiehet olivat nazorakien ensisijainen kohde. Tilannetta pahensi entisestään se, että pöly laskeutui laskeutumistaan tehden veljeskuntalaisista koko ajan vain helpompia maaleja.<br>\n<br>\nIbrahamel ei ehtinyt väistää takaansa täysin yllättäen ammuttua nazorak-ammusta. Kaita-soturi karjaisi ja kompastui maahan saamansa osuman voimasta. Ääntä säikähtänyt Otlek huusi kumppaninsa nimeä ja ampui nopeasti nuolen suuntaan josta oletti ammuksen tulleen. Metsästä kuului äimistyneen torakan parkaisu joka antoi olettaa, että Otlek osui.<br>\n<br>\n”Oletko kunnossa..? Pääsetkö ylös?” Otlek tivasi tarttuen maassa makaavaa kumppaniaan olkapäästä. Matoran kaita inahti tuskissaan ja pakotti itsensä sitten polvilleen. Soturin silmät ja sydänvalo välkehtivät huolestuttavasti. Sitten välähti, ja matoran kaitan tilalla maassa istui kolme hyvin uupuneen näköistä matorania.<br>\n”Tosi hieno ajoitus”, tokaisivat Ibra ja Raham tismalleen samaan aikaan. Kivikasvoinen Amel pysyi vaiti, katseli kumppaneitaan vakavana ja kysyi sitten vaimealla äänellä:<br>\n”Otlek, paljonko sinulla on sitä napalmia?”<br>\n<br>\n- - - <br>\n<br>\nÄmkoo rojahti koko painollaan rannan hietikolle ja jäi makaamaan elottoman näköisenä selälleen. 437 naurahti ääneen ja tuijotti hetken nujertunutta klaanilaista kuin varmistaakseen, että tämä ei enää jaksaisi nousta. Sitten nazorak-eliittisotilaan kasvoille levisi voitonriemuinen ilme ja tämä lähti astelemaan Klaanin soturia kohti tarjotakseen tälle viimeisen iskun.<br>\n<br>\nÄmkoon puoliavonaisissa silmissä sumeni kun tämä koitti parhaansa mukaan pysyä tajuissaan. Yritys ei tahtonut tuottaa tulosta ja maailma miekkamiehen ympärillä näytti muuttuvan hetki hetkeltä haaleammaksi. Tunto alkoi kadota lopullisesti soturin kehosta kun Ämkoo koitti viimeisillä voimillaan koota ajatuksiaan.<br>\n”Typerä nazorak... Sillä oli vain tuuria...” Ämkoo kirosi päänsä sisällä ja yritti olla hyväksymättä tilannetta. Kaikki toivo oli mennyttä, eikä adminin ruumis totellut juuri lainkaan tämän käskyjä. Peli oli pelattu.<br>\n<br>\nSitten kaikki pysähtyi ja maailma katosi Ämkoon ympäriltä.<br>\n<br>\n<em>”Olet todella säälittävä.”<br>\n<br>\nÄmkoon himmeänä hehkuvat silmät kääntyivät vaivalloisesti katsomaan viereen äkisti ilmestynyttä puhujaa. Miekkamiehen vierellä seisovan kultaisin panssarein koristautuneen sinisen Toa-naisen tympeä ilme ei värähtänytkään kun Ämkoo tuijotti tämän läpikuultavana hohtavaa hahmoa laajenneilla silmillään. Veri valui viittasankarin suupielestä kun tämä pakotti äänensä sanomaan naisen nimen.<br>\n<br>\n”Atya?”<br>\n</em><br>\n- - -<br>\n<br>\n”Mitä sinä oikein aiot?!?” Otlek parkui katsellessaan kuinka Amel sitoi napalmipanoksia tiukasti kiinni vyötärölleen. Kaitakolmikon totisin jäsen ei vastannut toverinsa kysymykseen.<br>\n<br>\nIbralla ja Rahamilla kesti hetki ymmärtää mitä Amel suunnitteli. Kun kaksikolla viimein välähti, nämä yhtyivät Otlekin estelevään valitukseen. Amel ei kuitenkaan kuunnellut, vaan riuhtoi väkisin Otlekin sekä lähistölle kaatuneiden le-matoranien räjähteet itselleen ja kokosi ne sitten kuin liiviksi rintakehänsä ympärille.<br>\n<br>\n”Komenna vielä elossa olevat miehesi puihin, Otlek”, Amel käski. Sitten veren tahrimalla kolmella poikkiraidalla koristeltua rau-naamiota kasvoillaan kantava matoran kääntyi kahden kaita-kumppaninsa puoleen.<br>\n”Tekin menette. Nyt heti.”<br>\n”Idiootti!” Ibra huusi ja kohotti kätensä kuin lyödäkseen. Raham kuitenkin esti toverinsa toimen tarttuen tähän kiinni, katsoi räjähtein varustautunutta Amelia surumielisesti ja sanoi sitten:<br>\n”Muistakin selvitä.”<br>\n<br>\nKenties ensimmäistä kertaa koskaan Amel naurahti ääneen. Matoran heilautti kättään hoputtaakseen ystäviään ja valehteli:<br>\n”Totta kai. Nyt, menkää.”<br>\n<br>\nIbra ja Raham tarttuivat kumpikin Otlekiin ja loikkasivat sitten tämän kanssa viereisen viidakkopuun alaoksalle. Kolme matorania lähti epäröivin liikkein kapuamaan kohti puun latvakerrosta samalla kun Otlek huusi koko äänellään komentoa eri puolilla metsän pohjakerrosta kyyhöttäville kanssasotureilleen.<br>\n<br>\n<strong>”Puihin! Kaikki miehet puihin!”</strong><br>\n<br>\nPiirittäjänazorakit katselivat ja kuuntelivat hämillään puiden kahinaa kun kukin jousimiesmatoran syöksyi vuorollaan kohti latvustoa. Torakoiden jakaessa toisilleen tulituskäskyjä ilmestyi Amel kuitenkin esiin kaiken kaaoksen keskeltä. Matoranin pitkä ketjuase sinkoutui lähimmän nazorakin kaulaan ja kuristuskuolemaa tekevän torakan rimpuilu vei jokaisen läsnäolevan nazorak-sotilaan täyden huomion. Yllätetyt nazorakit avasivat tulen suoraan matorania kohti.<br>\n<br>\nTorakat karjuivat silkasta tuskasta kun Amelin itsemurhaiskun levittämä tahmea napalmi pakotti metsän pohjakerroksen liekkeihin. Räjähdys vei mukanaan muutaman lähipuun, mutta sen aikaansaamat liekit eivät kuitenkaan yltäneet korkealla kohoavaan latvustoon saakka. Tilannetta ylhäältä seuranneet jousimiehet eivät aikoneet tuhlata ystävänsä uhrauksen tuomaa tilaisuutta vaan vetäytyivät paikalta.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n”Onko <em>suula</em> valmiina?”<br>\n”Kyllä, herra.”<br>\n”Kvaak.”<br>\n<br>\nMetsän reunaan piiloutunut Leiter katseli vihreiden kumppaneidensa pitelemää vaaleaa lintua, jonka sulavan muotoinen vartalo liikahteli ahdistuneesti hämmentyneen linnun yrittäessä parhaansa mukaan riistäytyä vapaaksi kahden le-matoranin otteesta. Matoranit kuiskivat linnulle vuoron perään rauhoitteluja ja yksityiskohtia tehtävänannosta, ja olento vaikuttikin jo hieman rennommalta.<br>\n<br>\n”Tämän on parasta toimia”, Leiter sanoi puoliksi itsekseen. ”Tuo kaksintaistelu on saatava loppumaan.”<br>\n”Emmekö voi vain antaa herra Ämkoon hoitaa tilannetta?” toinen Leiterin alamaisista kysyi neuvoton ilme kasvoillaan.<br>\n”Koko torakka-armeijan huomio on nyt johtajassamme”, Leiter vastasi. ”Jos tuo kamppailu jatkuu vielä hetkenkin, emme saa häntä välttämättä pois tuolta elävänä.”<br>\n<br>\nToinen matoraneista ojensi Leiterille soihdun. Mustanvihreä matoranjohtaja otti tulen vastaan ja sytytti sillä sitten valkean merilinnun pyrstön seasta työntyvän sytytyslangan.<br>\n<br>\n”Kvaa-aak”, täsmärakettisuula sanoi noustessaan muutamalla siiveniskulla siivillensä. Lintu kohosi korkeuksiin vauhtia ottamaan ja lähti sitten syöksyyn kohti liekehtivää taistelutannerta.<br>\n<br>\n”Toisinaan mietin, miksemme käytä samanlaisia aseita kuin kaikki muutkin”, toinen Leiterin johtamista matoraneista sanoi katsellessaan linnun perään.<br>\n”Nämä ovat ekologisempi vaihtoehto”, vastasi Leiter äänellä, josta ei tiennyt oliko matoran tosissaan vaiko ei. <br>\n<br>\n- - - <br>\n<em><br>\n”Atya”, Ämkoo toisti ja pakotti haalenevat kasvonsa kääntymään kokonaan vieressään seisovaa sinisenä hohtavaa hahmoa kohti. Välkehtivän naisen visiirinaamion takaa erottuvista silmistä paistoi Ämkoolle tuttu ylimielinen katse kuolleen veden Toan puhuessa:<br>\n”Surkimus. Säälittävä raukka.”<br>\nÄmkoon verestävät suupielet kohosivat kivunsekaiseen virneeseen.<br>\n”Vainaan lienee helppo nimitellä, vai?”<br>\n”Kielesi ei ole tylsynyt yhtään”, Atya sanoi. ”Vaan miten on miekkasi laita?”<br>\n”Minun miekkani?” Ämkoo naurahti tuskaisana ja nyökkäsi vierellään makaavaa terää kohti. ”Mutta tämähän on sinun.”<br>\n”Ei enää”, Atya murahti. ”Eikä se tällä menolla ole pian enää sinunkaan.”<br>\n</em><br>\n- - -<br>\n<br>\nTorakka 437 saapui maassa makaavan klaanilaisen vierelle. Toan kokoinen taistelija näytti jo miltei kuolleelta, mutta Ämkoon rinnan epätasainen liikehdintä toi everstille varmuuden siitä, että vihollinen oli vielä elossa. Torakan katse kiinnittyi hiekassa makaavaan miekkaan. Legendaariseen, yhtenä maailman voimakkaimmista pidettyyn miekkaan. Eversti kumartui vastustajansa vierelle. <br>\n<br>\nMekaaniset sormet puristuivat tiukasti valkealla nahalla päällystetyn kahvan ympärille. 437 kohotti miekan haltioituneena silmiensä eteen ja käänteli sitä. Kaikista koettelemuksista huolimatta miekka oli muutamaa tahraa lukuunottamatta täydessä kunnossa. Everstin taistelun runnomat kasvot heijastuivat lähes peilinkirkkaasta metallista. Uskomatonta, kerrassaan uskomatonta, hän ajatteli. <br>\n<br>\nEverstin vaimea hyminä muuttui pikku hiljaa suorastaan riemuukkaksi naurahdukseksi. Oikotie torakkahierarkian huipulle oli lukittuna hänen rautaiseen otteeseensa. Taistelukentän räjähdykset säestivät nazorakin voitonhetkeä. Ylhäällä jyrähti vaimea ukkonen.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<em><br>\nAtya kevensi asentoaan ja istahti sitten maassa makaavan miekkapirun vierelle. Ämkoo katseli entistä johtajaansa samaan aikaan sekä hölmistynyt että hieman utelias ilme naamiollaan, ja sanoi sitten:<br>\n”Tulitko hakemaan minut luoksesi?”<br>\nAtya ei nauranut koskaan. Nyt kuitenkin Ämkoo saattoi erottaa naisen katseessa ilkikurisen pilkkeen, joka oli tälle kaikkea muuta kuin ominaista. <br>\n”Mikä sinut saa luulemaan, että pääsisit sinne minne minä menin? Minä vapautin itseni taakastani. Sinulla sen sijaan on vielä paljon syntiä harteillasi.”<br>\n”Mikä sinut sitten sai tulemaan?” Ämkoo kysyi vakavoituen samalla hieman. ”Vaikea kuvitella, että vielä kuolleenakin tahtoisit nähdä minut.”<br>\n<br>\n”Opettajanasi olen velvollinen muistuttamaan sinua”, kuului Atyan vastaus samalla kun nainen vilkaisi tuimasti legendaarista miekkaa hipelöivää nazorakia kohti. Naisen katse palasi Ämkoon himmeneviin silmiin kun tämä jatkoi puhettaan:<br>\n”Sinä olet häpeäksi kaikelle sille jonka varaan olet rakentanut elämäsi. Katso nyt itseäsi. Petit minut. Jos kuolet nyt, petät myös uudet ystäväsi. Alku ja Ääri ovat pian kumpikin vihollisen hallussa ja syy on kokonaan sinun.”<br>\nÄmkoo kiristi hampaitaan kuultuaan Atyan viimeisen lauseen. Miekkamies ei vastannut.<br>\n<br>\n”Makaako edessäni todella miekkapiru jonka nimi saa tämän maailman suurimmatkin soturit kauhun valtaan? Missä on itse Bakmein kouluttama taistelija? Missä on <strong>Toa Ämkoo?</strong>”<br>\n”En ole ollut Toa enää ikuisuuksiin”, Ämkoo sihahti vastaukseksi. ”Tiedät sen vallan hyvin.”<br>\n”Perusteletko sen sillä, että sisälläsi velloo verenhimosta ja juonittelusta voimansa saava pimeyden olento, vai onko kyse pelkuruudesta?” lausui Atya pisteliäästi kumartuen lähemmäs. ”<strong>Toa</strong> ei ole muoto, typerys. Se on tapa elää.”<br>\n”Mitä sinä yrität?” Miekkapiru kähisi samalla kun tämän silmät alkoivat painua umpeen.<br>\n”Elä hirviönä, kuole hirviönä”, Atya sanoi.<br>\n<br>\nÄmkoo yskäisi verta ja murisi. Atya katsoi tätä näkyä vailla minkäänlaista sääliä, nousi takaisin seisomaan ja asteli sitten loitommas.<br>\n”Minä en tullut katsomaan typerää kuolinesitystäsi, Ämkoo”, nainen lausui äänellä joka muuttui naisen joka askeleella loittonevammaksi ja kaukaisemmaksi. Veden Toan viimeiset sanat haudan takaa kuuluivatkin Ämkoon pään sisällä vain heikkoina kuiskauksina.</em><br>\n<br>\n<em>”Herätä paholaisesi. Näytä, hallitsetko hirviötä vai oletko sellainen itse.”</em><br>\n<br>\n<br>\n- - - <br>\n<br>\n437 hymyili leveästi kohottaessaan valkean katanan Ämkoon yläpuolelle. Eversti pohti hetken pirullisia hyvästejä peitotulle klaanilaiselle, avasi sitten virnuilevan suunsa ja sanoi:<br>\n”Ja näin kuolee Klaanin miekkapaholainen. Älä huoli, lupaan kertoa kumppaneillesi kuolemastasi. Ja kerron heille, että anelit armoa...”<br>\n<br>\nSitten Eversti heilautti miekkaa hieman ylemmäs ja iski.<br>\n<br>\nSeuraava hetki sai everstin silmät pyöristymään silkasta ihmetyksestä. Mahtavan aseen kärki oli miltei tavoittanut päihitetyn veljeskunnan johtajan sydänkiven. Ämkoon sormet olivat kuitenkin tarttuneet tiukasti kiinni miekan lappeeseen. Everstin isku oli pysähtynyt täysin, eikä miekka suostunut irtoamaan maassa makaavan Ämkoon otteesta vaikka 437 koittikin riuhtoa terää vapaaksi. Samalla Ämkoon silmäluomet rävähtivät auki paljastaen soturin silmät, jotka hohtivat kuin kekäleet laajenneissa silmäkuopissaan. <br>\n<br>\nVäkivaltainen ja täysin varoittamaton varjoenergian räjähdys heitti torakkaeverstin kauas yläilmoihin. Torakan keho paiskautui kauemmas taistelutantereen kauemmalle hietikolle. Kierähdettyään maassa muutaman kerran torakka nousi vaivalloisesti ylös hieroen hiekkaa pois silmistään. Sitten torakka kohtasi edessään avautuvan näyn ja järkyttyi.<br>\n<br>\nJo valmiiksi myllerretty taisteluareena oli verhoutunut syvänpunaisiin liekkeihin lähes tyystin. Liekkien keskellä seisoi Ämkoo, jonka ainoa ehjä käsi ei ollut vieläkään päästänyt irti miekan lappeesta. Hiekka pakeni Ämkoon leimuavien askelten alta kun miekkapaholainen asteli nazorakia kohti.<br>\n<br>\nErilaiset tilastot ja numerolukemat vilisivät everstin mekaanisen silmän ruudulla. Everstin hengitys muuttui huokaus kerrallaan huolestuneeksi huohotukseksi. Typeryydentunne ja epätoivo hiipivät hänen tajuntaansa. Oliko tämä ollut yksi iso virhe? Tuoko voima oli kukistanut 955:en?<br>\n<br>\nSiinä samassa eversti pudisti päätään hermostuneena. Häntä ei vakuutettaisi pelkällä valoshowlla.<br>\n<br>\n”<strong>Hyvä on, Atya</strong>”, Ämkoo lausui äänellä joka sai koko taistelutantereen pysähtymään. Niin taivaalla syöksähdelleet veljeskuntalaiset kuin maassa hanakasti puolustautuvat nazorakit käänsivät katseensa helvetin liekkien peittämää soturia kohti, joka lähti astelemaan vammoihinsa nähden aivan liian vaivattoman näköisesti eversti 437:aa päin.<br>\n<br>\nEversti teki kaikkensa pysyäkseen lujana, mutta yrityksistään huolimatta nazorak otti askeleen taaksepäin. Torakka yritti parhaansa pitääkseen itsensä kasassa, ja nazorak koitti rauhoittaa itseään kiinnittämällä huomionsa vastustajansa vammoihin.<br>\n\"Haava saavutti melkein sisäelimesi\", 437 sanoi, viitaten klaanilaisen kylkeen. \"Tuuperrut minä hetkellä hyvänsä...\"<br>\n<br>\n”<strong>Pintaraapaisu</strong>”, Ämkoo virnuili vastaukseksi ja käytti ainoan kätensä hetken ajan kylkensä luona. Ja toden totta, vielä hetki sitten syvältä näyttänyt haava näytti tällä hetkellä vain heikolta ruhjeelta. Eversti näki kuinka Ämkoon kehoa nuoleskelevat varjoliekit saivat kaikki kantajansa vammat paranemaan vauhdilla jonka saavuttaminen ei olisi hoitunut edes nazorakien oppineimmilta lääkintämiehiltä.<br>\n<br>\nEversti otti askeleen taaemmas ja tuijotti tuonen mailta noussutta vihollistaan. Ensimmäisen kerran 437 uskoi todella ymmärtävänsä mistä nimitys miekkapiru oli peräisin. Häntä kohti ei kävellyt enää Klaanin johtaja tai mystinen miekkamies. Häntä kohti asteli liekehtivä demoni, syvimmälle helvetille naurava hehkuva paholainen.<br>\n<br>\n”<strong>Tunnuit aikaisemmin tietävän jotain Bakmeista</strong>”, varjolieskojen peittämä Ämkoo puhui. ”<strong>Kerro minulle, mitä kaikkea tiedät <em>Aamuyön muakasta</em>. Puhu, nazorak.</strong>”<br>\nEversti ei tiennyt mikä voima sai hänet tottelemaan. Nazorak kuitenkin vastasi oitis.<br>\n”Valkean turagan viimeinen miekkatekniikka. Kertoman mukaan sen oppiminen on useimmille fyysisesti mahdotonta, eikä tekniikan kääröjä ole koskaan löytynyt.”<br>\n”<strong>Hyvä, hyvä, sinähän tunnet aiheen</strong>”, Ämkoo sanoi heilauttaen legendaarisen aseensa valkeaa terää kauempana jäykkänä seisovaa torakkaa kohti. ”<strong>Tiedätkö, monestako kääröstä tekniikka koostuu?</strong>”<br>\n”En”, eversti vastasi ottaen jälleen askeleen taaemmas.<br>\n”<strong>Kääröjä on yhteensä seitsemäntoista. Niistä viimeisen hallitsee ainoastaan Valkea turaga itse.</strong>”<br>\n<br>\nVellovat liekit Ämkoon ympärillä tiivistyivät voimakkaan salamoinnin ja rätinän saattelemina ja siirtyivät sitten soturin oikean olkapään kohdalle. Kuului sihahdus ja verenpunainen varjokäsi välkkyi jälleen väkevänä paikoillaan. Ämkoo heitti miekkansa käsistä vasemmasta oikeaan ja pyöräytti sitä sitten ilmassa saaden liikkeellä loputkin varjoliekit häviämään.<br>\n<br>\n”<strong>Tämä on kuudestoista käärö</strong>”, kuului Miekkapirun ääni tämän lähtiessä hyökkäykseen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/L6iRpAjJP44" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/L6iRpAjJP44</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nÄmkoon loikka oli uskomaton. Edes itsensä huippukuntoon treenannut eversti ei ollut uskoa sitä korkeutta, vauhtia ja voimaa joka saattoi miekkapaholaisen hetkessä tämän luokse. 437 kavahti kauhuissaan taaemmas ja toi teräaseensa nopeasti torsonsa edustalle ottaakseen vastaan Ämkoon salamannopean miekaniskun. Isku tulikin, mutta sivalluksen sijaan kyseessä oli huippunopea pisto jonka eversti joutui väistämään heittäytymällä voimakkaasti oikealle.<br>\n<br>\nÄmkoon nauru raikui ympärillä palavien rakennusten ja räjähtävien pommien aiheuttaman kaoottisen metelin keskellä miekkasankarin jahdatessa silmät kiiluen saalistaan. Eversti ei ollut ehtinyt vielä lainkaan sopeutua tilanteeseen ja nazorakilla olikin täysi työ väistää pistoa seurannut voimakas kahden käden lyönti, joka torakan täpärästi ohitettuaan sai maan tämän alla miltei räjähtämään miekkaan ladatun varjovoiman purkauduttua hallitsemattomasti ympäriinsä. 437 ponnisti voimakkaasti ja pakeni sitten selkä edellä kauemmas, sekä kohotti ranteensa ladaten samalla liikkeellä ranteesta ulos työntyvän konepistoolinsa.<br>\n<br>\n<strong>”Turha yrittää!”</strong> Ämkoo karjui kaiken metelin seasta ja iski miekkansa tarkasti everstin rannetta kohti. Torakka oli ehtinyt jo aloittaa tulituksen, ja Ämkoon hyökkäystä seurannut refleksinomainen väistöliike sai everstin ampumaan hetken ajan hallitsemattomasti omiaan. Jokunen rannalla kamppaillut torakka parkaisi ja lysähti maahan saatuaan osuman everstin ammuksista.<br>\n<br>\nEversti yritti tähdätä uudemman kerran Ämkoota kohti, mutta klaanilainen pysyi jatkuvassa liikkeessä. Miekaniskuja sateli niin oikealta, vasemmalta, edestä kuin takaakin, ja iskipä Ämkoo myös muutaman kerran ylhäältä käsin loikattuaan aivan yllättäen pakoilevan everstin yli aivan tämän taakse.<br>\n<br>\nÄmkoon energiasormien ei tarvinnut edes ojentua everstiä kohti, sillä Ämkoon laskeuduttua everstin taa oli kaksikon välillä tuskin lainkaan välimatkaa. Tummanpunaisena hohkaava käsi ylsi helposti tarttumaan tiukasti torakan kasvoihin, ja Everstin kasvojen mekaaninen puoli särähti ja objektiivisilmä alkoi näyttää virhekuvaa kun Ämkoon sormet painautuivat yhä syvemmälle ja syvemmälle uhriinsa.<br>\n<br>\nEversti yritti tehdä raivokkaasti vastarintaa ja tähtäsi aseensa kainalonsa ali Ämkoon rintakehää päin. Ämkoo huomasi hätäisen iskun helposti ja heilahti sivuun, pidellen yhä kiinni vihollisestaan.<br>\n<br>\n437 ehti tulittaa monta laukausta ennen kuin tajusi Ämkoon väistäneen. Eversti riuhtoi päänsä raivoissaan vapaaksi, mutta tämä johti ainoastaan siihen, että Ämkoon ote siirtyi torakan kaulaan. Klaanilainen puristi Everstin hengitysteitä lujasti ja heitti sitten tämän äkisti maata kohden saaden nazorakin uppoamaan syvälle rannan hiekkamaahan.<br>\n<br>\nÄmkoolla olisi ollut oiva tilaisuus viimeistellä vastustajansa, mutta sen sijaan paholainen astuikin loitommas ja laski miekkansa. Admin tarjosi torakalle mitä hirveimmän hammashymyn, avasi sitten suunsa ja karjui:<br>\n<strong>”Tämä ei ole vielä ohi! Nouse ylös! NOUSE!”</strong><br>\n<br>\nEversti päästi karmeaimman parkaisun mitä läsnä kamppailevat eri puolten soturit olivat koskaan kuulleet. Eliittisotilas kohottautui polvilleen ja käynnisti sitten selässään lepäävät jo valmiiksi rikkinäiset suihkumoottorit, ja lähti sitten epätoivoiseen hyökkäykseen. Moottoreiden voima riitti kuin riittikin sinkoamaan ahkerasti tulittavan nazorakin Ämkoota kohti, joka osasi ainoastaan nauraa lähestyvälle näylle.<br>\n<strong>”Sanoinhan, että tuo ei auta!”</strong> huusi ammukset vaivattomasti väistänyt Ämkoo hypäten samalla ilmaan. Ämkoo kiepahti kerran ilmassa ja pisti sitten miekallaan jalkojensa ohi suoraan alaspäin, osuen tarkasti ohittamansa nazorakin selkämykseen. Erilaisia mekaanisia osia ropisi hietikolle kun eversti läjähti lentoratansa voimasta maahan samalla kun Ämkoo putosi siististi jaloilleen tämän vierelle.<br>\n<br>\n<strong>”Väitit tappavasi minut ja siinä sinä nyt olet. Kuolet aivan yhtä säälittävästi kuin typerä yliluutnanttinne!”</strong><br>\n<br>\n”OLE HILJAA!!” 437 karjui ja kohosi silkalla tahdonvoimalla ylös. Kuului toisiaan vasten hankautuvan metallin kitisevä ääni kun kaikki everstin mekaaniseen käteen kätketyt teräaseet nousivat täyteen mittaansa torakan keskittäessä kaikki voimansa väkivahvaan pistoon Ämkoon kasvoja kohti. <br>\n<br>\nMiekkapaholainen vastasi iskuun Aamuyön muakan kuudennentoista käärön kahdeksannella liikesarjalla. Ämkoo koukisti polviaan ja kyykisti hieman, tuoden päänsä päälle kohottaneensa miekan kahva edellä suoraan kohti Everstin kasvoja. Kahvan pää tärähti lujaa vihasta ja tuskasta ulvovan torakkaeverstin otsaan ja heti tämän jälkeen viiletti samuraimiekan terä torakan olkapäätä kohti. <br>\n<br>\nEversti poukkoili huutaen loitommas ja onnistui puolivahingossa välttämään koko raajan katkaisemiseen tarkoitetun iskun suurimmat vahingot. Legendaarisen miekan valkea terä onnistui kuitenkin aiheuttamaan syvän viillon torakan olkapäähän, ja tästä aiheutunut tuska oli vähällä huumata taaksepäin kompastuvan nazorakin.<br>\n<br>\nYmpärillä seuranneet rivitorakat eivät tahtoneet nähdä enempää. Joku urheimmista uskaltautui antamaan tulituskäskyn, jonka verta kasvoiltaan pyyhkivä Eversti kuitenkin torjui kivun ja mielipuolisuuden sekoittamalla äänellä. Usean yrityksen jälkeen pakottautui 437 viimein seisomaan.<br>\n<br>\nKoko taistelutanner tuntui pysähtyvän kun eversti 437 ja miekkapaholainen jakoivat keskenään pitkän katseen. Äänekkäästi huohottavan everstin silmissä paloi silkka viha kun tämä tuijotti suoraan Ämkoon punaisina loistaviin silmiin. Miekkamiehen suupielet kohosivat hieman ylemmäs nazorakin kasvojen kiristyessä entisestään.<br>\n<br>\n”Miltä tuntuu kohdata kuolemansa?” Ämkoo lausui. <br>\n”L-leuhki vielä kun ehdit”, 437 vastasi raivosta vapisevalla äänellä. ”Jos minä kuolen nyt... Vien sinut mukanani!”<br>\n”Voi, en ajatellut kuolla. Ja mieti, sinullahan on toisella puolen seuraa jo valmiiksi. Voitte yhdessä yliluutnanttinne kanssa päivitellä sitä kuinka ylimielisyys sokaisi teidät ja koitui kohtaloksenne...”<br>\n<br>\nJotain 437:n sisällä räjähti. Nazorak karjui entistäkin kovemmalla äänellä, jännitti väkivalloin kaikki kehonsa lihakset ja keinotekoiset osat, ja iski sitten paljaan nyrkkinsä suoraan Ämkoota kohden niin vimmatulla voimalla, että ilma klaanilaista kohti kiitävän nyrkin ympärillä vihelsi.<br>\n<br>\nÄmkoon kasvot väistivät hieman vasemmalle ja torakan nyrkki löi tyhjää. Nazorak oli jo lyömässä uudestaan, mutta Ämkoo oli jo ehtinyt loikata ilmaan ja 437 joutui syöksymään edemmäs väistääkseen taaksensa pudottautuneen miekkailijan armottoman iskun.<br>\n<br>\nTunteittensa raivopäiseksi syöksemä nazorak lähti huutaen juoksemaan suoraan eteenpäin kohti yhtä harvoista vielä pystyssä olevista vartiotorneista. Sen saavutettuaan tarttui torakka tornin tukirakenteisiin molemmilla käsillään purren samalla leukansa tiukasti yhteen yrittäen siten sivuuttaa vammautuneesta olkapäästänsä huokuvan terävän kivun. Muutaman raa'an kiskaisun jälkeen 437 oli jo kiivennyt tornin keskitasanteelle, ja nazorak kääntyi katsomaan josko vastustaja oli seurannut.<br>\n<br>\nJa olihan tämä. Huomattuaan torakan pakenevan oli Ämkoo sukeltanut tämän perään ja torakan kääntyessä oli klaanilainen jo miltei tämän takana. Noustuaan vaivattomalla loikalla 437:n tasolle tarjosi Ämkoo tälle muutaman sukkelan miekanpiston suoraan torakan kasvoja kohti, ja valkea katana olikin vähällä lävistää 437:n mekaanisen silmän. Kuului kolahdus kun Ämkoo onnistui töytäisemään miekkansa lappeella torakan mekaanisia kasvoja. Nazorakin tasapaino horjui ja tämä oli vähällä pudota alas lahopuisen tasanteen reunalta.<br>\n<br>\nEversti tarttui nopeasti ensimmäiseen asiaan jonka sai käteensä, ja tämä oli tornin rakennustöiden jälkeen tasanteelle jäänyt raskaspäinen työkalu. 437 tarttui esineen varteen ja heitti työkalun sitten sen kummemmin tähtäämättä Ämkoota kohti, hankkien tempulla juuri tarpeeksi aikaa heittäytyäkseen vartiotornin vierellä kohoavan peltikattoisen varastomajan katolle. Onnistuttuaan juuri ja juuri putoamaan jaloillensa lähti eliittinazorak juoksuun hakien sumenevalla katseellaan kaikkea mahdollista josta voisi hyötyä.<br>\n<br>\nÄmkoo toipui nopeasti äimistyksestään. Adminin toisen jalan kynsipari koukistui ja upposi syvälle tornitasanteen pehmeään puuhun miekkasankarin ottaessa vauhtia. Ämkoo lensi suoraan Everstin perään, heilautti miekkaa pitävän varjokätensä taaksepäin ja ojensi sen sitten heittoliikkeeseen.<br>\n<br>\nValkoinen samuraimiekka pyöri villisti lentäessään ilmojen halki kauempana juoksevaa torakkaa kohti. Nazorak onnistui juuri ajoissa kuulemaan valkeanhohtoisen terän aiheuttaman kitinän ja heittäytymään sivuun lähestyvän miekan tieltä. Eversti katsoi kuinka katana iskeytyi varaston katosta työntyvään paksuun puupaaluun, ja kiitti onneaan siitä, että hänen päänsä ei ollut enää tuolla paikalla. <br>\nNazorakin onnea ei kestänyt pitkään. Ämkoo oli jo ennättänyt tämän tykö ja vihreänmusta soturi kiskaisi miekkansa vaivattomasti irti, syösten terän sitten pitkässä kaaressa everstitorakan kaulaa kohti. 437 hyppäsi taaemmas, jolloin kaulavaltimoon tähdätty isku tavoittikin ainoastaan nazorakin rintakehän pintakerroksen. Huutavan torakan rinnasta purskahti verta tämän kaatuessa selälleen varaston rämisevälle katolle. <br>\n<br>\nÄmkoo nauroi jälleen ja kohotti miekkansa päänsä yläpuolelle. Kaatuva torakka onnistui kuitenkin välttämään voimakkaan kahden käden iskun potkaisemalla vahvemmalla jalallaan kohti miekkamiehen lähestyvää rannetta, ja yllättävä potku sai klaanilaisen miekkaotteen kirpoamaan. Samuraimiekka lennähti pyörien suoraan ylöspäin ja Ämkoo jäi vaille asetta.<br>\n<br>\nVarjovoimien täyttämän klaanilaisen nauru lakkasi kun 437 virnisti voitonriemuisesti ja kohotti asekätensä kohti tämän kasvoja. Admin ei kuitenkaan vapissut kauhusta vaan kyyristyi päättäväisesti everstiä kohti. 437:n suusta purskahti verta kun Ämkoo tarttui tätä käsivarresta ja repäisi torakan sitten ylös. Ämkoo vei torakan käden omalle olkapäälleen, heilahti sitten ympäri toiseen suuntaan ja heitti nazorakin sitten väkivahvalla liikkeellä ilmaan. Voimakkaan kiskaisun jälkeen varaston puurakenteet hajosivat kappaleiksi kun valtavalla vauhdilla putoava 437 rämisi niiden läpi.<br>\n<br>\n437:n henki salpautui ja kun tämä paiskautui selkä edellä suoraan maahan. Nazorakin terve silmä muljahti hetkeksi ympäri kun tämä koitti liikuttaa vahingoittuneita niveliään, mutta yritys sai vain valtavan kipuaallon kulkemaan nazorakin kehon läpi. 437 sylki suurimmat veret suustaan, käänsi päänsä sitten taivasta kohti ja näki alaspäin putoavan vihollisensa.<br>\n<br>\nEversti yritti kohottaa mekaanista kättään ottaakseen kohti syöksyvän Ämkoon vastaan, mutta yritys ei tuottanut tulosta. Ämkoon vasen jalka iskeytyi suoraan nazorakin mekaanisen käden ranteen päälle ja esti kättä liikkumasta. Nazorak koitti sitten liikauttaa toista kättään, mutta kokonaan maan tasalle pudottautunut Ämkoo painoi myös vasemman jalkansa alas ja pakotti koko painollaan torakan pysymään aloillaan. 437 ei onnistunut rimpuilemaan käsiään vapaaksi, ja nazorak saattoi vain katsella kuinka yhä edelleen purppuranpunaisena hohkaava Ämkoo kohotti samuraimiekkansa päänsä yläpuolelle iskeäkseen.<br>\n<br>\nVihollisensa viimeistelemiseen keskittynyt miekkapiru ei ehtinyt huomata takaansa syöksyvää valkeaa kohdetta. Maassa makaavaan kohteeseensa katseensa naulinnut valkea lintu syöksyi ohjuksen laitta Everstiä kohti, tavoitti tämän ja teki sitten tehtävänsä. Silloin jysähti.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">”Jaaaa poikki!” kuului ääni kirkkaasti valaistussa elokuvastudiossa. Stunt-näyttelijät poistuivat näyttämöltä oikean tähtikaksikon seuratessa touhua sivusta drinkkilasit käsissään.<br>\n<br>\n”Melkoista”, Ämkoo totesi pyöritellen pientä paperisateenvarjoa drinkissään ja vilkaisi sitten 437:aa. ”Saatiinpahan tämäkin sitten pakettiin.”<br>\n”Eikä mennyt edes kauaa, kun miettii”, eversti vastasi ja nielaisi juomassaan kelluneen oliivin. ”Kiista tuotantoyhtiön kanssa oli kyllä kiusallinen.”<br>\n”Totta, mutta sille ei mahda enää mitään”, Ämkoo vastasi. ”Olihan se toki faneille pettymys, että pätkän tuottaminen jäätyi kokonaan kuukausiksi, mutta se oli niiden mulkeroiden vika. Mitäs menivät vaatimaan, että maksaisimme niille ihan oikeaakin palkkaa.”<br>\n”Niin, kohtuutonta”, 437 vastasi.<br>\n<br>\nKaksikon tykö saapui viiksin ja mauttomin aurinkolasein varustautunut ruskea matoran.<br>\n”Teillä olisi nimmaritilaisuus puolen tunnin päästä, pojat. Siistikää itseänne vähän ja muistakaa hymyillä. Jos joku kyselee siitä tuotantoyhtiöhommasta, valehdelkaa.”<br>\n”Luonnollisesti”, Ämkoo vastasi ja virnisti. Eversti kaivoi taskustaan (..?) pyyhkeen ja pyyhki sillä mekaanisen silmänsä kiiltelemään härskisti. Fanit odottivat jo ulkona.<br>\n<br>\n- - - <br>\n<br>\nHAA HAA HAA ME KIRJOITIMME SEN VIIMEIN HAA HAA HAA.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1383,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2012-03-07T14:40:00.000Z","content":"<strong>Erään punaisen metsästäjän mökin jäänteet</strong><br>\n<br>\n”Sinä et hitto soikoon ole tosissasi… et vain ole.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/8jRDp6y2TbQ" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/8jRDp6y2TbQ</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSuu ammollaan Sarajia tuijottava Matoran oli työntänyt päänsä lähes kiinni Vahkin avoinaiseen rintakehään, tujottaen sen sisällä leiskuvaa palloa silmät haltioituneena. Jopa tilanteeseen hyvin neutraalisti suhtautunut Nazorak levitti puuskaan vedetyt kätensä ja tämä vilkuili nyt uteliaan näköisenä Sarajin luona hääräävän Matoranin touhuja.<br>\n<br>\nCreedy astui pois Vahkin luota rojahtaen huolimattomasti takaisin nojatuoliin, kasvot edelleen hämmennyksestä loistaen. ”…minä tiesin tästä, tai oikeastaan kuulin kauan sitten, mutta minä en villeimmissä unelmissanikaan uskonut, että Käsi ikinä saisi näitä toimimaan. Ja siinä se nyt on… aivan todellisena.”<br>\n<br>\nNazorak oli ymmällään. Hohtava kuula oli toki hieno, mutta hän ei ymmärtänyt lainkaan sen<br>\ntärkeyttä. Nazo työnsi päänsä Creedyn ja Sarajin väliin kysyvä ilme kasvoillaan. Creedy veti syvään henkeä ja alkoi selittämään.<br>\n<br>\n”Tämä tässä on Toa-energiaa pilkkova aggregaatti. Koko Metru Nuin energiateollisuuden suurin hanke. Sen oli tarkoitus täyttää koko tunnetun maailman energiantarve halvasti ja nopeasti. Projekti kuitenkin keskeytettiin satoja vuosia sitten, kun se todettiin mahdottomaksi. Seurasin projektin etenemistä aikanaan tiiviisti ja minä tunnistan toimivan sellaisen heti kun vain saan sellaisen eteeni. Ja siinä sellainen nyt on…”<br>\n<br>\nNazorak pyöritti vasemmanpuoleisia raajojaan, kehoittaen Creedyä jatkamaan. Tiedon puutteesta ei kuitenkaan tulisi huolta. Matoran oli juuri pääsemässä vauhtiin. ”Jokainen Toa kykenee luomaan kuusi Toaa lisää kivien kautta. Sodan aikana tätä nähtiin hyvin paljon ja vaikka silmitön Toien lisääntyminen koetaankin... epäeettiseksi, haluttiin tämänkin voiman hallitsemiseen oma työkalu.”<br>\n<br>\nSaraji nyökkäsi ja liu'utti sormeaan hitaasti kuulan sileällä pinnalla, jatkaen itse siitä, mihin Matoran jäi. ”Tämä kuula on kuin ehtymätön voimanlähde. Teoriassa se kykenee kuusinkertaistamaan energiantuottonsa joka minuutti... tai voisi jos Käsi olisi ehtinyt kehittää sille toimintaympäristön, joka kestäisi kuulan luomaa energiaa. Sen sijaan niitä käytettiin supersotilaiden luomiseen. Jokainen osastojohtajana toiminut Vahki sai tällaisen rintaansa. Elinajaksi riittävän energiamäärän lisäksi kuulilla on käsittämättömän suuri tiedonkäsittelytila. Sen muistiin kapasiteetti vastaa yli kymmenkertaisesti Toan vastaavaa. Tämä mahdollisti Vahkien kasvun... itsenäisiksi. Tai ainakin lähelle sitä. Vaikka en tiedäkään, miten tavallisen olennon mieli toimii, uskallan sanoa tuntevani aivan kuten hekin.”<br>\n<br>\nNazorakin äänihuulista kajahti ilmoille pari pientä kovaäänistä naksahdusta. Torakan mieli janosi lisää infoa. Hän ei osannut kuvitella pääsevänsä tällaisen tiedon lähteille lyöttäytymällä Matoranin seuraan. Saraji huomasi Nazorakin eleen, mutta vetäytyi hetkeksi sulkemaan rintakehänsä aukon ennen jatkamista. Paineilman muodostaman sihahduksen myötä Vahkin rintakehän puolikkaat napsahtivat takaisin yhteen. Rennon oloinen Saraji asteli tämän jälkeen jo vaivaantumatta Creedyn vierelle ja jäi nojaamaan tämän tuolin selkänojaan. <br>\n<br>\n”Komentaja Niz johti tutkimustiimiä kuulien takana. Valkoiset kuulat olivat puhtaasti hänen käsialaansa. Neiti komentaja oli viimeinen elossa ollut jäsen Metru Nuin alkuperäisestä tiedeosastosta silloin kun Herra rekrytoi hänet Käden riveihin. Siellä hän saattoi tutkimustyön päätökseen ja niin kuulat syntyivät.”<br>\n<br>\nCreedy kohotti kulmiaan: ”Hetkonen. Valkoiset? Kuulostaa siltä kuin niitä olisi muunkinlaisia.”<br>\n<br>\nSaraji nyökkäsi ja käänsi katseensa nyt enemmän juuri Creedyyn. ”Valkoinen kuula on sellainen, jonka juuri näitte. Sellainen antaa virtaa muun muassa minulle, Xian osastopäällikkö Codylle sekä lukemattomille jo menehtyneille Käden komentajille. Sitä kuitenkin käytetään yleisesti elvyttäjänä tai aivan puhtaana energianlähteenä. Niitä käytettiin voimanlähteinä Käden prototyyppiasteen taistelupuvuissa... käytännössä sellaisissa, millaisia Killjoy tänä päivänä käyttää.”<br>\n<br>\nCreedyn polttava katse ei antanut Sarajille hengähdyshetkeä. Vahki huokaisi syvään ja jatkoi. ”Normaalien valkoisten kuulien lisäksi valmistettiin kuitenkin... jotain muuta, jotain vahvempaa. Kaksitoista erityisvoimia omaavaa kuulaa, kaksitoista Käden johtavaa olentoa. Osa heistä oli Toia, osa heistä oli Vahkeja, osasta en ole edes varma... Yhtä kaikki, he olivat meistä voimakkaimmat ja kaikkein kykenevimmät. Käden sisällä liikkui huhuja että... noiden kuulien sisällä olisi jotain, jonka kaikki haluaisivat. Ja erityisesti jotain, jota Pimeyden Metsästäjät janoavat.”<br>\n<br>\nSaraji hyppäsi ylös ja nappasi salamannopeasti kynän käteensä. Vahki käänsi uuden sivun fläppitauluista ja alkoi kirjoittamaan hitaasti ja hartaasti.<br>\n<br>\n\"Vahki Aizen. Laboratorioluomus. Ei hyväksyntää Metru Nuin sotilaskalustoon. Määrätty tuhottavaksi. Tila: Kadonnut.\"<br>\n<br>\nSaraji kohotti kulmiaan. Aizen oli Sarajin viimeinen taistelupari Metru Nuilta lähtemisen jälkeen. Frosteluksien käsiin menehtyneen toverin nimen kuuleminen kirpaisi ikävästi. Tieto hänen kuolemastaan ei siis ollut päätynyt sivistyksen pariin.<br>\n<br>\n”Toa Azglar. Lainsuojaton. Tuomittu kuolemaan kolmen Matoranin murhasta. Tila: Kuollut.\"<br>\n<br>\n\"Toa Bazlar. Epäilty aseiden myymisestä Pimeyden Metsästäjille. Tila: Kuollut.\"<br>\n<br>\n\"Pimeyden Metsästäjä Camouflag. Vaarallinen joukkomurhaaja. Tiedetty piilekselleen Metru Nuilla. Tila: Kuollut.\"<br>\n<br>\n\"Matoran D-Roy. Kuuluisan Ga-Metrun ammuskelun suunnittelija ja toteuttaja. Vastuussa kuudentoista Matoranin kuolemasta. Tila: Kuollut.\"<br>\n<br>\nTässä vaiheessa Saraji alkoi tajuamaan kaavan. Ahdistava paine kasvoi hänen päässään, kun hän seurasi listan etenemistä.<br>\n<br>\n\"Vahki Hitsu. Laboratorioluomus. Ei hyväksyntää Metru Nuin sotilaskalustoon. Määrätty tuhottavaksi. Tila: Kuollut.\"<br>\n<br>\n\"Toa ”Herra” (Todellista nimeä ei rekisterissä.) Mustan Käden perustaja. Tila: Kuollut.\"<br>\n<br>\n\"Vahki Killjoy. Maanpetturi. Vastuussa tuhatpäisen yksikköjoukon siirtymisestä vihollisen käsiin.<br>\nTila: Kadonnut.[/i]\"<br>\n<br>\nNazorak kohotti katsettaan. Sarajin metallisilla kasvoilla oli mietteliäs ilme.<br>\n<br>\n\"Toa Niz. Energiatutkimustiimin viimeinen eloonjäänyt. Kotiarestissa. Ei lupaa poistua Metru Nuilta. Tila: Kuollut...\"<br>\n<br>\nTässä vaiheessa Creedy lopetti. Hän oli nähnyt silmäkulmastaan päätään kourillaan pitelevän Vahkin. Olento tärisi. Nazorak katsoi tilannetta hämillään. ”Miten... minä en... muista? En... e...”<br>\n<br>\nCreedy pudisti päätään murheissaan. \"Killjoy leikittelee meillä. Katso näitä listoja. Kymmenen kuollutta. Kaikki rikollisia Käden riveissä.... ja sinä et muista mitään. Kuule. Vaikka sinä olet kuin kuka tahansa muu tässä maailmassa, aivosi ovat silti kone. Killjoyn kaltaiselle teknikolle ei olisi työ eikä mikään laittaa sinut unohtamaan asioita.”<br>\n<br>\nSaraji ei kuitenkaan halunnut mennä aiheeseen. Häneen sattui. Ajatteleminen ja muisteleminen sattui... ”Kymmenen.”<br>\n<br>\n”Huh?”<br>\n<br>\n”Kymmenen, sinä sanoit että kymmenen kuollutta ja Killjoy. Mutta heitä oli kaksitoista.”<br>\n<br>\nNazorak ja Creedy vilkaisivat toisiaan. Vahki oli oikeassa. Yksi puuttui. Matoran kävi takaisin paperikasan kimppuun. Edelleen shokkitilaa poteva Vahki yritti nousta suoraksi, mielessään pyrkimys säilyttää vielä vähäinen arvokkuutensa.<br>\n<br>\n”...löysin sen, minä löysin sen!”<br>\n<br>\nSaraji ja Nazorak ryntäsivät tuolille Creedyn taakse. Matoranin käsissä oli vielä yksi kellastunut paperi. Saraji hymähti. Odottamattomuudet saivat jatkoa. Tällä kertaa Vahki kuitenkin uskalsi hymyillä. Tie vastauksien luokse saattoi juuri löytyä.<br>\n<br>\n\"Toa Ficus. Tiedeosaston johtaja, Onu-Metru. Tila: Elossa.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1384,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-03-09T14:04:00.000Z","content":"<strong>Ath-Nui</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/tWhUPlFnAe8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/tWhUPlFnAe8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoro the Blacksnow katsoi suurta katedraalia silmät selällään silkasta epäuskoisesta ihastuksensekaisesta järkytyksestä: Valtaisan katedraalin muinaiset muurit nousivat korkeuksiin asti. Koristeelliset, harmaat kiviseinät olivat täynnä kaiverruksia, ja niitä peitti paikoittain paksukin kasvillisuuskerros, kuin kukaan ei välittäisi niiden läsnäolosta. Ne eivät tuntuneet lainkaan häiritsevän temppelin olemusta, päinvastoin – ne tuntuivat kuuluvan kiinteänä osana kirkon ulkoasuun. Katedraali mahtoi olla korkeutensa perusteella ainakin viisikerroksinen, mutta tarkasti klaanilaiset eivät osanneet arvioida. Summerganon katsoi kunnioittavasti julkisivua: koko seinä oli itse asiassa suuri patsas, joka suurimmaksi osaksi oli sulautunut rakennukseen. Se esitti panssaroimatonta toan muotoista hahmoa, joka näytti ainakin Killjoyn silmiin melko hintelältä. Jokin patsaassa kuitenkin sai aikaan kunnioitusta. Patsaan suurehkossa päässä oli yksi ainoa silmä – patsaaseen upotettu jättimäinen rubiini, joka oli hiottu tasaisen sileäksi ellipsoidiksi.<br>\n<br>\nMatoro mietti hetken. Hän tiesi nähneensä hahmon ennenkin. Sitten hänen päässään räjähti.<br>\nNimda-kammio… nuket.<br>\nPatsas esitti Athia. Samanlainen patsas oli ollut kammiossa Deltan saarella. Matoro yritti karistaa ajatuksensa nukeista ja keskittyä olennaiseen. Sadjen ohdolla joukko astui sisään suureen kirkkoon, ja heitä oli vastassa ystävällisen näköinen onumatoralainen pappismunkki. Tällä oli yllään valkoinen kaapu, jossa oli ylenpalttiset kultakirjailut. Päässään miekkosella oli hauskan näköinen hattu, jonka muoto toi mieleen päärynän.<br>\n<br>\n”Hyvää päivää, muukalaiset, ja tervetuloa Ath-Nuin katedraaliin.”<br>\n”Päivää”, vastasivat klaanilaiset lähes yhteen ääneen ja astuivat koreaan käytävään. Käytävässä olisi mahtunut kaksi Toaa seisomaan päällekkäin ilman, että ylemmän pää olisi koskettanut kattoa, ja se oli niin leveä, että kuusi Toaa olisi mahtunut kulkemaan rinnakkain, jolloin laitimmaiset olisivat koskeneet seinään levittäessään kätensä. Klaanilaiset ihailivat upeaa koristelua, jonka joku taiteellinen munkki oli joskus aikojen saatossa saanut aikaan.<br>\n”He ovat Bio-Klaanin väkeä, tulleet tänne liikeasioille”, Sadje informoi pappia, joka vain nyökkäsi vaiteliaasti.<br>\n<br>\nAstuttuaan päälaivaan klaanilaiset huomasivat katon nousseen kahdenkymmenen metrin korkeudelle lattiasta. Nimdan säiliötä kantava Suga henkäisi kuuluvasti. Hän katseli kiinnostuneena portaita, jotka johtivat jonnekin katedraalin ylempiin kerroksiin. Munkki seurasi hänen katsettaan ja tokaisi:<br>\n”Valitettavasti yleisöltä on pääsy kielletty tuonne ylös.”<br>\n<br>\nHetken kävelyn jälkeen he saapuivat poikkilaivaan, jossa sijaitsivat istuimet kirkossa käyviä varten. Pitkät penkkirivit olivat vitivalkoisia ja puhtaita. Katossa riippui useita kynttiläkruunuja.<br>\n”Tuolla on absidi”, pappi esitteli osoittaen leveään tilaan alttarin edessä; klaanilaisilla ei ollut hajuakaan siitä, mikä absidi mahtoi olla. ”Ja tuossa kohtaa on kuori, jossa kuoro laulaa. Ko-Matoran-kuoro. Mahtavaa kirkkomusiikkia. Ja kauniisti laulaakin, sanon ma.”<br>\n<br>\nPappi aikoi jatkaa, mutta keskeytti puheensa Matoron istahtaessa etummaisimmalle penkille ja jäädessä katselemaan ihmeissään valtavaa kirkkoa ja sen koristeluja. Muut seurasivat hänen esimerkkiään, ja vain pappi jäi tyytymättömän näköisenä seisomaan.<br>\n”Pyhä Äiti ei ole juuri nyt paikalla”, hän ilmoitti närkästyneesti, kuin kostoksi siitä, että klaanilaiset eivät halunneet kuunnella hänen selostustaan gregoriaanisesta Ko-Matoran-kuorosta.<br>\n”Jaha. Ja milloinkahan saisimme nähdä hänet?” Joy sanoi epäilevästi.<br>\n<br>\n”No mutta”, kuului uusi ääni. Pappi hätkähti. Hän käänsi katseensa laivaan ja näki mustakaapuisen Ta-Matoranin marssivan heitä kohti. Hänen perässään seurasivat klaanilaisten katseet. Ta-Matoranin kasvoilla oli kulunut kanohi, jota kukaan klaanilaisista ei tunnistanut ennen nähneensä. Nyt, kun Suga mietti, hän ei tunnistanut päärynänmuotoista hattua kantavan matoraninkaan kanohia, mutta tämä ei pistänyt niin kovasti silmään – luultavasti juuri hatun takia.<br>\n”Anteeksi hänen epäkohteliaisuutensa”, uusi matoran sanoi. ”Hän ei ole tottunut vieraisiin, kuten ei kukaan muukaan täällä.” Valkokaapuinen pappi risti kätensä närkästyneenä.<br>\n”Ymmärrämme”, Matoro sanoi hiljaisesti.<br>\n”Pyhä Äitimme lähetti minut kertomaan, että ottaa teidät vastaan puolen tunnin kuluttua katedraalin ylimmässä, kuudennessa kerroksessa olevassa rukoushuoneessa.”<br>\n”Kiitämme”, Hai sanoi kirkkoa esitelleen papin mulkoillessa heitä kärttyisesti. Sadje, joka oli koko ajan keskittynyt tuijottamaan Athia esittävää alttaritaulua, havahtui mietteistään ja virkkoi:<br>\n”Hyvää huomenta, isä.”<br>\n”Huomenta sinullekin, veli Sadje. Johdata heidät puoleksi tunniksi muihin tekemisiin. Näytä heille vaikkapa, että täällä voi pitää hauskaakin!” Munkki nauraa hörähti, ja Sadje hymyili. ”Sen teen. Tulkaa, ystävät. Oletteko ikinä maistaneet ruokalajia nimeltä Akawaran ananassoppa?”<br>\n<br>\nTa-Matoran-munkki sanoi heidän tapaavan jälleen puolen tunnin kuluttua ja katosi asioilleen. Sadje lupasi näyttää heille hieman paikkoja – ruokalajien lisäksi – sillä välin, kun he odottelisivat pääsyä Mestarin puheille. Killjoy loi toistaiseksi viimeisen silmäyksen katedraaliin. Ath-patsaan punainen silmä kiilui auringonvalossa.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Pallo on edelleen minulla, ellei joku teistä kolmesta halua tähän väliin kirjoittaa ruokailusekoilua/tunnelmointia/molempia. Ja joku laivalla olijoista voisi toki kirjoittaa jotakin.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1385,"creator":"Bloszar","timestamp":"2012-03-09T15:30:00.000Z","content":"<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nBloszar oli jälleen kerran hytissään. Häntä ei huvittanut vielä mennä maihin, ja hyvä ettei hän ollut ainoa. Tosin Tulen Toa tiesi, että hän olisi ollut tuolla tyhjän panttina, koska Toalla ei ollut tietoakaan saarella asuvista munkeista, joten hän päätti jäädä ainakin hetkeksi vielä laivaan. Kyllä hän sinne vielä menisi, kai.<br>\n<br>\nToa oli hajottanut Zamor-plasmakanuunansa ja rakentanut siitä ja laivan osista viisi pienempää asetta, jotka eivät olisi niin raskaita.<br>\n<br>\nBlozilla oli viisi pientä taskuunmenevää laatikkoa, joihin mahtui paljon tavaroita. Neljää Toa käytti aseisiin, yhtä rakennusvälineisiin. Bloszarilla ei ollut aavistustakaan, miten ne oli tehty. Hänen kotisaarensa Turaga oli antanut ne hänelle. Toa ei viitsinyt rikkoa niitä, koska hän ei ollut varma, saisiko niitä enää sen jälkeen koottua toimiviksi.<br>\n<br>\nBloszar päätti lähteä pois hytistään, koska ilma oli tunkkainen. Saari näytti mielenkiintoiselta paikalta, mitä voisi tutkia, mutta Toa ei viitsinyt lähteä yksin sinne. <br>\n<br>\nHarvat olivat jääneet laivalle, koska kannella ei ollut ketään. Meri oli tyyni ja rauhallinen. Siinä olisi varmaan mukava uida.<br>\n<br>\nBloszar piti vedestä paljon. Hänen saarellaan ei ollut erityisemmin mitään Tuli-kyliä, tai vastaavaa. Siksi esim. Ta- ja Po-Matoranit pitivät uimisesta ja Onu-Matoranit eivät olleet niin paljoa maan alla. Siitä syystä Toa kesti olla kauemmin kylmässä, kuin normaalit Ta-Matoranit.<br>\n<br>\n\"Tuskin kukaan nyt parissa minuutissa laivaa nappaisi,\" Toa ajatteli, joten hän hyppäsi laivalta,sukelsi ja lähti vedenalaiseen maailmaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1386,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2012-03-10T13:13:00.000Z","content":"<strong>Veljeskunnan saaren ranta</strong><br>\n<br>\n[spoil]Tämä on sitten eri ranta kuin se jossa Mäksä oli...[/spoil]<br>\n<br>\nKymmenen pitkää soutuvenettä rantautui hiekkarannalle. Kaksi suurempaa skakdien purjelaivaa odottaa kauempana ulapalla. Kolmas alus, Notfunin <em>Yön Timo II</em> oli Amazuan käytössä. Palkkasoturi oli lähtenyt noutamaan Deltan temppelin saarelle juuttuneita skakdeja.<br>\n<br>\nSkakdi-joukkojen motivaatio oli huipussaan. He olivat matkalla taisteluun ja kadonnut komentaja Metorakk oli palannut. Juuri nyt sinihopea skakdi johti noin kahdensadan skakdin iskua viidakkosaarelle lähellä Klaanin rannikkoa. Jostakin syystä Nazorakit eivät olleet onnistuneet saaren valloituksessa, vaikkei saarella ollut näkyvää vastarintaa. Skakdit olivat hyviä sissien jahtaamisessa, vaikka viidakko saattoikin olla este.<br>\nMetorakk oli taistellut aikanaan etelän viidakoissa, mutta suurimmalle osalle skakdeista viidakko oli täysin tuntematonta. <br>\n<br>\nMetorakk suuntasi pienen skakdi-joukon kanssa rannalla sijaitsevaan Nazorakin tukikohtaan. Nazorakeilla oli ympäri sota-alueita lukuisia tälläisiä alumiini-elementeistä rakennettuja pikatukikohtia, jotka majoittivat noin pataljoonan verran sotilaita.<br>\n<br>\nTukikohdan ulkomuurit olivat metallitankojen väriin vedettyä kangasmaista ainetta, jota nazorakit valmistivat paljon väliaikaisrakennuksiin. Aine oli hyvin kestävää ja joustavaa, vaikka olikin kangasmaista. Portti oli metallia ja siinä oli kaksi ovea. Sisällä oli lukuisia telttoja sekä linnakkeen kummassakin päässä vartiotorni.<br>\n<br>\nMetorakk ei tervehtinyt hänen luokseen saapunutta linnakkeen komentajaa. <br>\n\"Olemme täällä kenraalinne määräyksestä. Mikä tilanne täällä on? Ette saa paria sissiä ammuttua?\" skakdi murahti.<br>\n\"Tämä ranta on rauhallinen. Pohjoisen lohkon yksiköt eivät ole päässeet etenemään. Viidakko on ansoitettu. He väittävät, että koko metsä hyökkäisi heidän kimppuunsa\", nazorak vastasi hivenen ivaa äänessään. Hänen yksikkönsä ei ollut kohdannut juurikaan vastarintaa. Eivät he toisaalta olleetkaan edenneet metsään päin.<br>\n<br>\n\"Tyypillisiä luusereita\", Metorakk murahti. Nazorak näytti siltä kuin oli ivaamassa takaisin, mutta säilytti kunniansa.<br>\n<br>\n\"Miehet, lähdemme rantaa myöten pohjoiseen. Sinne leiri pystyyn. Huomenna tapamme kaiken, mikä meitä vastustaa viidakossa!\" Metorakk huusi takanaan oleville sotilaille. Hän sai vastaukseksi skakdien tyypillistä mekastusta ja huutoa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Ath-Nui</strong><br>\n<br>\nMatoro, Summerganon ja Killjoy olivat aterioineet Ath-munkkien tiloissa rakennuksessa joka oli tehty vain vähän matkan päähän Katedraalista. Akawaran ananaskeitto oli ollut eksoottinen kokemus. Lyhyesti sanottuna se oli kamalaa. Matoro ei nauttinut erityisesti ananaksesta, mutta jos se oli lämmintä keittoa, ananas muuttui suoranaisen kamalaksi.<br>\n<br>\nSuga ja Killjoy olivat jääneet Sadjen luo. Matoro oli itse halunnut katselemaan paikkoja. Kun hän tapaisi Pyhän Äidin, hän kysyisi suoraan Nimdasta.<br>\n<br>\nToisella kerralla Katedraalin julkisivu oli yhtä upean ja vaikuttavan näköinen. Tällä kertaa Matoro yritti tietoisesti olla katsomatta Athia esittävään patsaaseen, mutta se ei onnistunut. Muistikuvat kasvottomasta nukesta ja vedestä tulivat väkisin hänen päähänsä, kuin myrsky.<br>\n<br>\nMatoro käveli nopeasti portista sisään. <br>\n\"Hyvää päivää\", eräs munkki tervehti. Kyseessä oli Ta-Matoran, jonka päähine oli samanlainen kuin aiemmin nähdyn Onu-Matoranin.<br>\n\"Päivää. Tulin vain katselemaan tämän temppelin upeaa arkkitehtuuria. Tämä on kerrassaan vaikuttavaa\", Matoro tervehti ja selitti, ennen kuin munkki kysyi miksi tämä oli temppelissä.<br>\n\"Voin esitellä paikkoja, jos haluat\", Athlainen tarjosi apuaan kohteliaasti. Matoranilla oli kuitenkin omia ennakkoluulojaan tätä toaa kohtaan. Käsipuoli ja epätyypillisen värinen Toa ei näyttänyt aivan tyypilliseltä sankarilta.<br>\n<br>\n\"Ei kiitos\", Matoro torjui avun kohteliaasti. \"Mutta onko täällä kirjastoa?\"<br>\n\"On, mutta se sijaitsee viidennessä kerroksessa. Sinne ei saa päästää vieraita, ei ilman Pyhän Äidin lupaa\", matoran vastasi.<br>\n\"Okei. Sääli\", Matoro kuittasi ja ohitti matoranin. Hän katseli seinien upeita ja monimutkaisia kaiverruksia, mutta harmikseen hän ei tunnistanut niissä ollutta muinaista kieltä. Tekstin elegantit ja sujuvat kiekurat olivat kutienkin aivan samanlaisia kuin Nimdan temppelissä olleet.<br>\nNimdan sirun muotoiset jalokivet toistuivat koristelussa hyvin usein. <br>\n<br>\nMatoro tuijotti symboljea ajatuksissaan. Jokin niissä kiehtoi häntä, jokin koko Athismissa ja Nimdassa kiehtoi häntä. Uskonto oli muinainen, se ulottui pitkälle maailmanhistorian alkuhämäriin. Athismillä oli varmasti suuria salaisuuksia. Se liittyi kiinteästi Nimdaan ja... Nukkeihin. Kaikki tämä muistustti Matoroa Nukeista, mutta jotenkin halu selvittää salaisuuksien vyyhti oli voimakkaampi kuin pelko, jonka ne herättävät.<br>\n<br>\nMatoro odotti valtavasti tapaamista Pyhän Äidin Kanssa. Hän oli ehkä ainoita olentoja, jotka voisivat vastata hänen tiedonjanoonsa Nimdasta, Athismista, Nukeista ja... kaikesta.<br>\n<br>\n<strong>Nazorak-pesät</strong><br>\n<br>\n007 istui työtuolissaan. Hänen toimistonsa oli askeettinen. Siellä oli vain metallinen pöytä, muutamia laatikostoja ja tuoli. Tyypillinen nazorakien loisteputki-tyyppinen lamppu loisti katossa kirkasta valoa. Lähellä ovea oli jonkinlainen tietokonepaneeli. Tiedusteluplavelun johtajan pöydällä oli tietokone, nivaska papereita ja kyltti, jossa luki \"007\".<br>\n<br>\nTummanruskea torakka istui mietteissään tuolissaan. Hän oli keskittynyt papreiin edessään. Se oli tiedusteluraportti koskien Klaanin asevoimien kokoa.<br>\n007 iski siihen mustalla pienellä leimasimella merkin ja siirsi sen sivuun. Torakka oli tyytyväinen miestensä tehokkuuteen. Hän sai tietää kaiken merkittävän, mitä Klaanissa tapahtui. Vain kerran agentti oli jäänyt kiinni Klaanin alueella, mutta tämä oli tehnyt itsemurhan ennen kuin häntä oltiin ehditty kuulustella.<br>\n<br>\nSen sijaanelektroninen tiedustelu kohtasi jatkuvia ongelmia. Klaanissa oli useampikin tietokonevelho, ja oli huomattu nopeasti, että Klaanin kameroita oli kaapattu nazorakien käyttöön. Myöskään Klaanin radioyhteyksiä ei pystytty häiritsemään. Klaani sen sijaan häiritsi helposti torakoiden lähetyksiä.<br>\n<br>\n007 tarttui seuraavaan paperiin. Viidakkosaarelta, jota sekä nazorakit että skakdit yirttävät vallata, ei ole saatu ainuttakaan tarkkaa raporttia. Tiedetään, että metsässä on matoraneja, mutta ei tiedetä miten ne eivät ole vielä hävinneet taistelua.<br>\n<br>\nSilmälappupäinen torakka tuhahti jotakin ajatelleessaan saaren fiaskoa. Hän rypisti raportin ja heitti takanaan olevaan pieneen paperisilppuriin.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center>* * *</center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSyvällä Mt. Ämkoon alla elettiin varsin erilaista elämää. Tuhannet nazorakit raatoivat kaivoksissa ja teollisuuden parissa.<br>\n<br>\nRuskea nazorak hakkasi terävällä hakulla harmaata kiveä. Pieni siivu kiveä irtosi. Uusi isku. Uusi siivu kiveä. Nazorak pyyhkäisi hikeä otsaltaan. Kaivoskuilu oli kuuma ja tunkkainen. <br>\n16765 oli yksi näistä torakoista. Hän oli kaivostyöläinen, joka hakkasi joka ikinen päivä kiveä. <br>\n<br>\n16765 kuitenkin oli eri lainen kuin tavalliset kivenhakkaajan asemaan syntyneet nazorakit.<br>\nHänelle se oli ollut rangaistus. Joku, jota hän oli luullut ystäväkseen oli raivannut hänet tieltään ja edennyt vallan pyramidissa ylöspäin. Kukaan ei enää tiennyt, että hän oli ollut joskus joku muu kuin kivenhakkaaja. Hänellä oli ollut joskus elämä. Nyt hän oli vain työkalu. Nazorakien imperiumin työkalu ilman identiteettiä.<br>\n<br>\nAinut, mitä hän elämässään enää halusi, oli kosto. Hän halusi tuhota niiden elämät, jotka olivat tuhonneet hänen elämänsä. Hän vain odotti hetkeä. Hetkeä, joka ei tulisi koskaan, jos hän ei tekisi jotakin.<br>\n<br>\nKovaäänisistä kailotettiin kello kuuden tauon merkiksi. Kaivajanazorakit syöksyivät valtavana virtana parakeille nauttimaan yksinkertaiset ateriat ja nauttimaan lyhyestä ajasta omaa aikaa.<br>\n<br>\nSamaan aikaan satoja kerroksia ylempänä nazorak-upseerit elivät idyllistä torakan elämää kunnioitettuina johtajina. Alhaalla oli vain loputtomasti kiveä kaivettavaksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1387,"creator":"BD","timestamp":"2012-03-10T13:55:00.000Z","content":"<strong>Veljeskunnan saaren viidakot</strong><br>\n<br>\nKaksi jättiläistä ja Peelo liikkuivat Nazorak massojen läpi, hitaasti, mutta varmasti. Torakoita tulvi jokapuolelta ja luoteja 10 kertaa enemmän kuin torakoita. Äksä ja Gekko toimivat Peelolle jossakin määrin ihmiskilpinä kun tämä syöksähti heidän takaansa aina välillä katkaisemaan torakka parkojen päät terillään. Äksän tykki sitten siivosi Ruumiit huuthelkkariin ja KB hyppi taempana puissa ja ampui laukauksia satunnaisesti tappaaen muutaman tai pari.<br>\n<br>\nHomma muuttui hetken päästä mutkikkaammaksi kun Nazorakeja alkoi ilmestyä heidän takaansa. \"Olemme kohta tuossa tappeluaukiolla, voisit Peelo käväistä hakemassa nuo vahkin palaset\", Gekko huudahti.<br>\n<br>\nAndroidi hypähti pusikkoon ja lähti hakemaan vahkin palasia.<br>\n<br>\n\"Äks, tämä ase mikä minulla on nyt on aika mitään sanomaton. Heitä minulle se kirveesi\".<br>\n<br>\n\"Ampukaa turkasen pellet!\", närkästynyt komentaja huudahti ja laukaisi järeämmällä tykistöllä Gekkoa jalkaan, kipua ei tuntunut, mutta valkoinen soturi kaatui kun jalan alaosa oli puoliksi räjähtänyt. \"Voihan...!\", Gekko huudahti kun rämähti maahan. \"Minä en enään koskaan lähde mihinkään jos kaikki raajat eivät ole tallella\".<br>\n<br>\nKomentaja naurahti ja huusi: \"Päästetään tuo pirulainen päiviltä.\" Nazorakit alkoivat kerääntyä Gekkoa kohti, Äksä yritti epätoivoisesti laukoa joukkoja kauemmas ja KB:kin tuli lähemmäs auttamaan.<br>\n<br>\nJostain syystä Vahkin palaset olivat kaksikon kamppailun takia lentäneet useamman metrin päähän toisistaan ja Peelolle tuli täysi työ löytää pelkästään vahkin kättä. <br>\n<br>\nNazorakit alkoivat tulittaa valkoista soturia. \"Te saastat olette kiusanneet minua ihan tarpeeksi!\", Gekko heitti kirveen joka heitti kumoon kerralla 10 naxorakia jotka Äks sitten hoiteli. KB siirtyi toan viereen ja alkoi ampua torakoita. Gekko pääsi nousemaan kyyryyn ja otti liian lähelle tulleesta Nazorakista kiinni ja murskasi tämän maata vasten. Komentaja oli toistaiseksi tyytymätön tulokseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1388,"creator":"Paavo12","timestamp":"2012-03-10T16:25:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin Saari, Mt.Ämkoo, Nazorakien vuoritukikohta.</strong><br>\n<br>\nIltapäivä koitti Mt.Ämkoolla. Aurinko laski punaisena taivaanrantaan. Nazorakien vuoritukikohdassa oli jälleen kiireinen päivä. 273 istui jälleen laboratoriossaan lueskelemassa lempi kirjaansa. <br>\n”Jaa, pitää varmaan käydä katsomassa miten työt etenevät.” 273 laski kirjan käsistään ja laittoi sen jälleen piiloon piironginlaatikkoon. Valkoinen Nazorak oli taas viime päivinä parannellut keksintöjään 007:n tilaukseen. Hän käveli ulos laboratoriostaan käytävään, joka johti valtavaan halliin jossa ilmatyynyaluksia valmistettiin. He olivat pysyneet hyvin aikataulussa Tiedustelun johtajan 007:n tilauksessa. 273 otti tämän työn hyvin vakavasti ja halusi varmistaa että kaikki oli kunnossa.<br>\n<br>\nJäätutkija aukaisi raskaan metallioven ja astui sisään halliin. Hän laskeutui kierreportaita alas alempana olevaan työhalliin. Nazorakit olivat kiireisesti töissä ja hääräsivät erillaisten koneiden ja valtavien alusten kimpussa… Tai, kaikki paitsi yksi.<br>\n<br>\nValkoinen Nazorak näki irrallaan muista olevan mekaanikon, joka istui lattialla valtavan ilmatyynyaluksen varjossa. 273 käveli hänen taakseen jotenkin tottuneesti tilanteeseen. Hän kopautti kyseistä Nazorakia olkapäähän.<br>\n”Jaa, taasko kotipolttoista teet?” Tutkija kysyi ruskealta mekaanikolta, joka piteli sylissään höyryävää tislauskattilaa.<br>\n”E-e-en minä tässä mitään tee…” Vastasi vähän huppelissa oleva mekaanikko. Hän oli 2905. Hän oli Nazorakien ajoneuvojen ja varusteiden mekaanikko, joka sivubisneksenä teki ja myi omatekoista, hieman vettä kirkkaampaa ainetta.<br>\n”Kuule, Juippi, vaikka olet paras ystäväni, en siltikään siedä tissuttelua työaikana.” 273 sanoi hieman moittivasti, muttei kuitenkaan tehnyt siitä isompaa numeroa. 273 ja Juippi olivat tawanneet kauan sitten, kun Juippi oli kerran joutunut pulaan vartioiden kanssa alkoholin valmistamisesta ja 273 oli pelastanut hänet pulasta.<br>\n”Tavataan tavalliseen aikaan päärakennuksen katolla,” Jäätutkija ehdotti ja Juippi tarjosi hänelle taskumatista juuri valmistamaansa kotipolttoista. 273 otti siitä hörpyn ja irvisti.”Olet alkanut siirtyä hieman väkevämpään keitokseen?”<br>\n2905 virnisti ja työnsi pannunsa takaisin selkäreppuunsa ja otti vieressään olevan terävälaitaisen jakoavaimensa ja palasi viereisen aluksen kimppuun. Jäätutkija oli aikeissa jatkaa kierrostaan, kun vartija juoksi hänen luokseen. Vartija teki sotilastervehdyksen.<br>\n<br>\n”Nazorak-merkkinen helikopteri on laskeutumassa tukikohdan pihalle.” Vartija ilmoitti.<br>\n”Hm? Ei kukaan ole ilmoittanut tänne tulosta…” Ihmetteli valkoinen Nazorak ja lähti kävelemään nopeasti rakennuksesta ulos. Musta helikopteri oli laskeutumassa laskeutumisalueelle, kun Jäätutkija saapui ulos. Lumi pöllysi kun helikopteri laskeutui varovasti alas. Propellin sammuttua helikopterin ovi aukesi ja ulos kömpi kolme Nazorakia. Kaksi muuta olivat raskaasti aseistautuneita henkivartioita. 273:n silmät laajenivat nähdessään kolmannen tulijan. Hän oli mustapukeinen ja piti päässään mustaa visiiriä.<br>\nTulijat kävelivät ylös portaita rakennuksen ovelle, jossa Jäätutkija odotti hiljaa. Hänen katseensa pysyivät mustapukeisessa Nazorakissa kuin lasittuneina. 273 tunsi hänet, vaikkei itse asiassa halunnut tuntea häntä. Valkoinen Nazorak palasi ajatuksissaan ajassa taakse päin. Kaukaiset äänet kaikuivat hänen päässään: <em>Hah! Luuletko olevasi joku tiedemies? Pelkkä arvoton valkoinen itikka sinä olet, etkä muuksi muutu…</em><br>\n<br>\n273 heräsi muistoistaan kun kolmikko oli ihan hänen edessään. Hän teki hieman vastahakoisesti sotilastervehdyksen katsoen vihaisena visiiripäistä Nazorakia.<br>\n”Terve taas, <strong>Lumihiutale</strong>” Tullut Nazorak sanoi ja virnisti. Hän otti mustan visiirinsä pois päästä. 273 katsoi häntä vihaisesti, mutta yritti olla asiallinen ylempiarvoista kohtaan.<br>\n”Hyvää päivää, Agentti 219…” Hän sanoi hieman vaisusti.<br>\n”007 lähetti minut tarkistamaan missä tilanteessa hänen tilauksensa on.” 219 kertoi.<br>\n”Olemme kyllä aikataulussa.” Jäätutkija sanoi ja lähti opastamaan tulijoita rakennushalliin. Valkoinen Nazorak oli tuntenut 219:sta kauan sitten. 219 oli yksi suurimmista 273:n vähättelijöistä ja hän oli keksinyt pilkkanimen Lumihiutale. 273 vihasi häntä yli kaiken. He kävelivät rakennushalliin ja laskeutuivat portaita alas. 219 katseli mekaanikkoja, jotka häärivät alusten luona. 219 katsoi kansiostaan papereita.<br>\n”007 tilasi 30 ilmatyynyalusta, 60 nestetyppikivääriä ja 80 lämpöskannerilaseja. ” Hän luki papereista ja katseli rakenteilla olevia aluksia.<br>\n”14 alusta on valmiina ja aseistukset alkavat olla valmiita. Kiväärit ja lasit ovat pakattuina laatikoihin tuolla varastossa.” Tutkija opasti kolmikon hallin vieressä olevaan varastohuoneeseen. Laatikot olivat koottu pinoihin odottamaan lastausta. 219 kierteli laatikoiden välistä ja tarkasteli papereitaan.<br>\n”Kaikki näyttää olevan kunnossa. Olet hoitanut hommasi kerrankin hyvin, Lumihiutale. En olisi uskonut että 007 tilaisi sinun laitteitasi.” Hän sanoi ivallisesti. 273 pusersi kätensä selkänsä takana nyrkkiin.<br>\n”Hyvä, nyt kun kaikki on tarkistettu, voimme lähteä takaisin Pesään” 219 sanoi henkivartioilleen. ”En viihdy täällä kylmässä rotankolossa, mutta sinä tunnut viihtyvän täällä.” Hän sanoi ja katsoi 273:a.<br>\nNii’in, eihän agentin aivoillesi sovi täällä oleminen. Nehän pysähtyisivät täällä kylmässä, Valkoinen Nazorak ajatteli. 273 saattoi kolmikon rakennuksen ulko-ovelle ja teki sotilastervehdyksen hyvästiksi.<br>\n”Nähdään taas, Lumihiutale.” 219 sanoi ja laskeutui portaita helikopterin luo. Lumi pöllysi taas kun helikopteri nousi hitaasti ilmaan ja lähti lentämään auringonlaskuun päin. 273 katsoi vihaisena kaukana lentävää kopteria. <em>Mene vain, mokoma pelle!</em><br>\n<br>\nTutkija muisti yhtäkkiä. ”Ai niin, minulla oli tapaaminen Juipin kanssa.” <br>\n2905 istui päärakennuksen katon reunalla, kun 273 nousi tikkaita ylös.<br>\n”’Herra Täsmällisyys’ on tällä kertaa myöhässä.” Juippi huomautti.<br>\n”Tuli hieman myöhästys. Mokoma agentin kuvatus halusi tutkia pilkuntarkasti kaiken tilauksesta.” Valkoinen Nazorak sanoi happamasti kun istui Juipin viereen. 2905 ojensi taskumattinsa hänelle. 273 hörppäsi siitä ja katsoi laskevaa aurinkoa. Aurinko punersi kauniisti saaden Mt.Ämkoon lumirinteet kimaltamaan punertavana.<br>\n”Hei Juippi.” Tutkija sanoi ”Tiedätkö miksi auringonlasku on punainen?”<br>\n”Jhaa’a, empä tiedä.” 2905 sanoi ja hörppäsi taskumatistaan taas.<br>\n”Katsos. Auringon valo koostuu monista väreistä. Auringon laskiessa muut värit ehtivät osua jo maahan ja kimmota takaisin aurinkoon, mutta punainen väri yltää pisimmälle.” Valkoinen Nazorak luennoi. 273 ja Juippi istuivat aina päärakennuksen katolla töiden jälkeen ja puhuivat eri asioista. Se oli heidän paikkansa...<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tämä on minun ja Ju0pp0Hu11un yhteisviesti. Kiitokset hänelle yhteistyöstä ja hahmostaan.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1389,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-03-10T21:44:00.000Z","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tässäpä teille yksi RKP RULZ. Nauttikaa. Toivottavasti en tuottanut pettymystä.</dd></dl>\n<strong>Ath-Nui, katedraali</strong><br>\n<br>\nNelikko saapasteli nyt katedraalin laivassa olevia portaita pitkin ylös sinne, minne pappi ei heitä olisi halunnut päästää. He kiipesivät ylöspäin, ylöspäin, yhä ylös. Viidennessä kerroksessa Suga vilkaisi ulos ikkunasta ja totesi, että he olivat ainakin neljänkymmenen metrin korkeudessa. Joukkio munkkeja oli hääräämässä jonkin oven ympärillä, ja Joy pohti, mitä nämä mahtoivat puuhata. Mitä viidennessä kerroksessa oli kirjaston lisäksi?<br>\n”Kuinka usein käyt täällä?” Matoro kysyi Sadjelta, koska hänestä tuntui, että hänen pitäisi sanoa jotakin.<br>\n”Harvoin”, Sadje vastasi heti. ”Minulla on erittäin harvoin minkäänlaista asiaa Pyhälle Äidille, joten ei minulla ole tarvetta kulkea täällä ylhäällä. Lähinnä käyn kirjastossa muutaman kerran vuodessa.”<br>\n<br>\nPortaissa heitä vastaan asteli heidän aiemmin tapaamansa Ta-Matoran-munkki, joka tervehti heitä laiskalla kädenheilautuksella.<br>\n”Mestari varmaankin odottaa jo teitä rukoushuoneessa”, mies sanoi. Sadje nyökkäsi ja viittasi klaanilaisia menemään sisään. ”Ja ellei odota, hän saapunee pian”, munkki jatkoi.<br>\n”Kiitos avustanne, isä Bartax”, Sadje sanoi ja kumarsi. Sitten hän kipitti klaanilaisten perässä huoneeseen. Bartax hymyili heidän jälkeensä surumielisesti hetken ajan ja jatkoi sitten kävelyään alas portaita.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/MRfUJZwVhoQ" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/MRfUJZwVhoQ</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKlaanilaiset katsoivat mielenkiinnolla symmetrisen huoneen sisuksia. Se oli askeettisen pelkistetty – kuin koko muun katedraalin täysi vastakohta. Yhtäkään koristetta ei ollut, vain yksi Ath-jumalaa esittävä patsas seisoi huoneen perällä. Koristeelliset kasvot hintelän, pitkän vartalon yllä kohdistivat ainoan silmänsä katseen klaanilaisiin. Siltä Matorosta tuntui. Hän yritti välttää patsaan silmään katsomista.<br>\n<br>\nHuoneen keskiosa, jossa alttari sijaitsi, oli matalampana kuin ovet, sillä ovilta alas laskeutui portaikko huoneen keskustaan. Katto oli parinkymmenen metrin korkeudella keskustan lattiasta. Portaikon asettelu toi Sugalle mieleen koliseumin istuimet, jotka laskeutuivat kuin portaat keskellä olevaa areenaa johti. Huoneen symmetrisyyden ainoa poikkeus oli sivuovi pääovelta katsottuna vasemmalla seinällä, jos voitiin puhua erillisistä seinistä, sillä huoneen nurkat oli pyöristetty niin, että huoneen pinta-ala oli mukava ellipsi.<br>\n<br>\n”Tervehdys, klaanilaiset, tervetuloa rukoushuoneeseemme”, sanoi vanha ja hiljainen naisääni. Klaanilaiset hätkähtivät. Mestari oli astunut huoneeseen sivuovesta. Tämä oli pukeutunut puhtaanvalkoiseen kaapuun ja piti kasvoillaan kanohi Shelekiä, Toain yleensä moraalittomana pitämää kanohia, hiljaisuuden naamiota. Hän vaikutti erittäin rauhanomaiselta henkilöltä, yhtä aikaa erittäin vanhalta ja nuorelta, iättömältä, mutta kuitenkin vanhalta. Hänen kanohinsa oli kulunut ja vahvisti vanhuuden mielikuvaa.<br>\n<br>\nNainen viittasi takanaan tuleville munkeille, jolloin nämä kuljettivat pöydän ja viisi tuolia alttaria lukuun ottamatta kalusteettomaan huoneeseen. He laskivat pyöreän pöydän keskelle huonetta ja tuolit he laittoivat sen ympärille. Sitten Mestari istui, ja viittoi klaanilaisia tekemään samoin. Matoro istahti Mestaria vastapäätä, Suga hänestä katsottuna vasemmalle ja Joy oikealle. Suga laski kantamansa Nimdan säilytyslaatikon oikealle puolelleen lähelle Matoroa, ja sillä välin Mestari viittasi munkeille, ja nämä poistuivat ääneti. Sadje katsoi Mestaria kysyvästi, mutta tämä nyökkäsi hänelle antaen sanatta hänelle luvan jäädä. Sadje asettui Matoron taakse seisomaan uskaltamatta istua – eipä hänelle tuoliakaan olisi ollut.<br>\n<br>\n”Ystäväiseni, olette ilmeisesti tulleet pitkän matkan”, Mestari virkkoi. Matoro vastasi:<br>\n”Meidän saaremme on muutaman päivän matkan päässä. Ei se kovin pitkä matka ole.”<br>\n”Niin, ei kai sitten”, Mestari sanoi ja nyökkäsi ymmärtäväisesti. ”Mahdatte olla kuitenkin väsyneitä matkasta ja – hyvänen aika – nazorakien lippulaivan hyökkäyksestä pienen venheenne kimppuun.”<br>\nJoy loi Sugalle merkitsevän katseen, johon tämä vastasi. Sitten hän sanoi:<br>\n”Mistä tiedät, että me jouduimme sellaisen hyökkäyksen kohteeksi?”<br>\nMatoroa häiritsi, että Joy ei teititellyt vanhusta, mikä olisi hänelle itselleen ollut täysin luonnollista, mutta tämän puhe ei ikinä pyrkinytkään kohteliaisuuteen. Mestari nojautui puiseen tuoliinsa ja venytteli käsiään.<br>\n”Minä tiedän yhtä ja toista hieman kaikesta. Mielenvoimat ovat mielenkiintoinen asia, ettekö olekin samaa mieltä?”<br>\nMatoro nyökkäsi, Joy laittoi kätensä puuskaan, ja Suga hieroi leukaansa mietteliäänä.<br>\n”Otan osaa menettämienne ystävien johdosta, vaikka”, Mestari sanoi, ”sanani eivät auta laisinkaan, saattavat jopa ärsyttää jotakuta, mutta tahdon osoittaa kunnioitustani teidän vaarallista matkaanne kohtaan. Älkää ottako sanojani loukkauksena.”<br>\nJoy näytti ärtyneeltä, mutta Matoro sanoi:<br>\n”En usko, että kukaan ottaisi.”<br>\n<br>\n”Olet siis telepaatti?” Joy murahti.<br>\n”Niinkin voisi sanoa”, Mestari vastasi kryptisesti. ”Mutta se ei välttämättä ole koko totuus. Enkä minä suinkaan tätä tietoa saanut teidän päistänne, rakkaat vieraat.”<br>\n”Ei välttämättä ole koko totuus?” Joy toisti epäuskoisen skeptisenä. Mestari hymyili.<br>\n”Mieli on tietysti luonnollinen osa olentoa kuin olentoa”, tämä sanoi viisaasti kääntämättä katsettaan Joyhin. Suga tajusi Mestarin olevan sokea. ”Minä uskon, että mieli itsessään ei ole ainoa substanssi. Myös fyysinen olemus on tärkeää, joskin katoavaista.”<br>\n”Mutta te uskotte, että mieli ei katoa”, Matoro totesi.<br>\n”Niin uskon, kaikki me athistit uskomme. Eikö olisi myös masentavaa, jos joutuisi ajattelemaan, että elämän päätyttyä kaikki olisi lopussa? Eikö olisi todella ikävää, jos joutuisi olemaan tyhjyydessä koko lopun ajan tästä maailmankaikkeudesta?”<br>\nKaikki olivat hetken hiljaa.<br>\n”Mutta eihän sitä ajattelisi, jos olisi… ei-olevaa?” Suga sanoi ja tunsi itsensä hieman typeräksi. Mestari naurahti, ja hänen nauruäänensä oli yllättävän heleä.<br>\n”Eipä niin, Summerganon, eipä niin. Meillä on sisäisiä oppiriitoja siitä, onko substanssi mieli vai sekä mieli että materia. Ontologia on niin mielenkiintoista, se on iso osa meidän uskontoamme.”<br>\n<br>\nPitkä tauko valtasi keskustelun. Mestari otti esiin pienen mutta pitkävartisen piipun, johon sytytti tulen alttarilla palavasta kynttilästä. Matoron ajatukset eksyivät jälleen nukkeihin. Sugakin oli vaipunut ajatuksiinsa, mutta Joyta hiljaisuus häiritsi. Hän halusi päästä asiaan.<br>\n<br>\n”Teillä on varmasti paljon kysymyksiä Nimdasta”, Mestari tokaisi yllättäen. ”Voin yrittää vastata niihin, mikäli tahdotte.”<br>\nMatoro oli odottanut tilaisuutta kysyä.<br>\n”Minulla olisi jotakin”, hän sanoi empivästi. ”Mikä… me emme oikeastaan edes tiedä… Mitä Nimda varsinaisesti on?”<br>\n”Tuo kysymys”, Mestari sanoi ja huokaisi, ”on ollut perintötietoa jo kauan. Meidän pyhät isämme tietävät Nimdan tarinan, mutta sitä ei jaeta ulkopuolisille. Minä voisin toki kertoa, mitä Nimdan siruista muodostuu, mutta auttaisiko se teidän päämääräänne?”<br>\n”Ei varsinaisesti…” Matoro sanoi.<br>\n”Mutta sinua kiinnostaa se erittäin kovasti”, Mestari viimeisteli Matoron ajatukset. ”Ja sinä tarvitset sen tiedon saadaksesi rauhan.”<br>\n<br>\nJoy ei jaksanut jahkailua.<br>\n”Aiommeko mennä asiaan?”<br>\nMestari puhalsi savua keuhkoistaan ja asetti sitten piippunsa pöydälle.<br>\n”Niin, tosiaan”, Mestari sanoi hitaasti. ”Tokihan teidän aikanne on rajallinen. Joten kertokaas, ystäväni, miksi olette täällä. Mitä varten tulitte tapaamaan minua?”<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Nazora-pesät, Abzumon labra</strong><br>\n<br>\n”Sydämenpysähdys”, musta olento sanoi tunteettomalla äänellä. Kapteeni 666 katsoi pöytään sidottuna makaavaa Helmekaa vailla säälin tai myötätunnon tunteita.<br>\n”Elvyttäkää”, hän tokaisi välinpitämättömästi. ”Jos hän kuolee, meillä on ongelmia.”<br>\nMustat olennot ottivat pienen matoranin irti pöydästä ja kuljettivat hänet muualle. Lasipulloista, koeputkista ja niitä yhdistävistä spiraalimaisista lasiputkista koostuva järjestelmä kiehutti nazorakille tuntematonta ainetta ja lisäsi siihen automaattisesti jotakin violettia nestettä. Seos valui lopulta tyhjään pulloon byretin läpi. <br>\n<br>\nKemia ei ollut kapteeni 666:n erikoisalaa. Hän piti paljon enemmän tappamisesta. Mutta nyt hänelle ei ollut suotu sitä, vaan hänen oli seurattava tämän prosessin edistymistä. Yksi laboratorion seinistä oli jäänyt kokonaan sellaisen hyllystön taakse, joka oli täynnä nazorakin pään kokoisia lasikupuja. Moni kupu oli jo täyttynyt olennolla, jolla oli pienet limaiset, kurttuiset raajat ja heikosti ruumiista erottuva pää sekä jonkinnäköinen häntä. Ne kelluivat lasikupujensa sisällä olevassa himmeän vihreässä nesteessä sikiöasentoon käpertyneinä.<br>\n<br>\n”Tämä on hulluin idea hetkeen, mutta siitä voi olla paljonkin hyötyä tulevaisuudessa”, 666 pohti ääneen.<br>\n”Matoran selviytyi hengissä”, saapui musta olento ilmoittamaan.<br>\n”Hyvä”, 666 vastasi. ”Antaa sen olla rauhassa loppupäivän ajan, jottei se varasti kuole.”<br>\nMusta olento nyökkäsi ja katosi jälleen varjoihin. Muita olentoja käveli ympäriinsä tekemässä tiedettä tunteettoman ilmeettöminä, kasvonpiirteettöminä, tyhjinä tauluina. <br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nKlaanilaiset näyttivät yllättyneeltä – paitsi Killjoy, joka näytti yhä epäileväisemmältä, kuin olisi tiennyt kaiken aikaa, että jotain pahaa tapahtuisi.<br>\n”Mitä te tarkoitatte?” Matoro kysyi hämmentyneenä. ”Tehän meidät tänne kutsuitte.”<br>\nNyt oli Mestarin vuoro näyttää yllättyneeltä.<br>\n”Minä en ole kutsunut teitä. Viestintuoja tuli kertomaan minulle, että olitte saapuneet ja anoitte audienssia.”<br>\nJoy käänsi katseensa vihaisena Sadjeen. Tämä näytti yhtä hämmentyneeltä kuin muut huoneessa.<br>\n”Minä en nyt käsitä”, Sadje sanoi hiljaisella, vavahtelevalla äänellä. ”Minä sain tehtävänannon.”<br>\n”Keneltä, Sadje?” Mestari huokaisi.<br>\n”Isä Bartax sanoi minulle, että te olitte käskeneet viedä klaaniin viestin. Hän jopa antoi minun nähdä kyseisen viestin. Se näytti uskottavalta.”<br>\nMestari kohotti kulmiaan. ”Minä tiesin, että hänessä on jotakin pielessä.” Hän huokaisi jälleen.<br>\n”Mutta…” Matoro sanoi järkyttyneenä. ”Me toimme myös Betan, kuten pyysitte kirjeessä.”<br>\n”Sitä teidän ei olisi missään nimessä pitänyt tehdä.”<br>\nTässä vaiheessa Killjoy kirosi Tawan.<br>\n”Mutta kirjeessä vaadittiin sitä, jotta saisimme Epsilonin. Tawa teki ratkaisunsa, koska…”<br>\n”Mestari”, Sadje sanoi epätoivoisesti, ”kirjeessä oli teidän sinettinne.”<br>\nMatoro nyökkäsi. Mestarin kasvot ikään kuin kivettyivät aidosti yllättyneeseen ilmeeseen, ehkä jopa järkyttyneeseen.<br>\n”Se… se ei ole mahdollista. Vain minä pystyn luomaan sinetin.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/pHI5hD878fg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/pHI5hD878fg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Voi, kyllä se on”, Bartax sanoi astuen huoneeseen. Jokainen huoneessa olija käänsi katseensa äänen suuntaan. ”Voi kyllä se on mahdollista”, Bartax jatkoi. ”Te olette liian, ah, hyväuskoisia, Ath-uskovaiset. Teitä on helppo huiputtaa. Ja klaanilaiset – hah. Admininne lähetti teidät hakemaan Epsilonia, vaikka se ei ole ollut meillä vuosisatoihin.”<br>\n”Senkin valehteleva sika!” Sadje huusi ja melkein pomppasi Bartaxin kimppuun. ”Sinä valehtelet! Se siru on meillä! Se poistettiin temppelistään varotoimenpiteenä jo kauan, ennen kuin se kurja Makuta yritti varastaa sen.”<br>\nMestari käänsi surulliset kasvonsa Sadjen äänen suuntaan. Sadje katsoi häntä toiveikkaana. Mestari pudisti päätään.<br>\n”Näin halusimme uskotella kansalle, jotta se ei alkaisi käyttäytyä väkivaltaisesti ja hyökkäisi varkaita vastaan. Niin, aivan, siru varastettiin meiltä ja – Ath varjelkoon – varkaat kun sattuivat olemaan toisen lahkon jäseniä, Atheoniin uskovia”, hän sanoi anteeksipyytävään sävyyn. ”Tämä oli minun virheeni, huomaan. Minun olisi pitänyt hankkiutua sinusta eroon jo aikapäiviä sitten, Bartax.”<br>\nBartax nyökkäsi hyväksyvästi. ”Mestari paljastaa totuuden, rakastan tätä päivää.”<br>\n<br>\nHeidän puhuessaan ovet olivat sulkeutuneet, ja nyt klaanilaiset huomasivat, että ne oli lukittu. Ulospääsystä ei olisi puhettakaan.<br>\n”Aika rientää, kun on hauskaa”, Bartax tokaisi. Sitten Mestari puhui:<br>\n”Bartax, sinut karkotetaan yhteiskunnastamme tämän takia.”<br>\n”Ja <iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;>pask</body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe>anko vertaa minä välitän!” tämä vastasi raivoisasti. Matoro hätkähti Bartaxin osoittamasta kunnioituksen puutteesta. ”Bothanan joukot liittyivät jo minuun, ja Bothana itse on kuollut. Monet muutkin ovat liittyvä minuun. Sinä menetät otettasi, Pyhä Äiti.”<br>\n”Minä varoitan sinua, Bartax”, Mestari sanoi vavahtelevalla äänellä. Bothanan kuolema oli järkytys.<br>\n”Minä en välitä, Mestari hyvä. Minä en ole tämän juonen takana. Tämä on vain hyvä kauppa. Mutta voin sanoa, että teille varattu kohtalo on paljon armollisempi kuin minä olisin suonut. Mutta vielä minä saan hetkeni. Tämä liitto kannattaa.”<br>\nMatoro päätti kurkottaa naamiovoimansa avulla Bartaxin mieleen. Hän näki siellä mustaa tyhjyyttä, jonkinlaisen pahuuden – eikä uskaltautunut pidemmälle. Mistä liitosta Bartax sitten puhuikaan, Matoro ei uskaltanut arvata.<br>\n<br>\n<em>Voi, liitto on kahdenlainen. Yliluonnollinen ja täysin luonnoton. Maallinen ja taivaallisen demoninen. Sinä ymmärrät pian. Niin, pian… Matoro the Blacksnow.</em><br>\nMatoro nielaisi äänekkäästi Bartaxin katseen pyyhkiessä hänen ylitseen, mutta nielaisun ääni hukkui Joyn sanojen alle.<br>\n”Mikä juoni?” hän sanoi. ”Kerro, mitä aiot, ketku, tai räjäytän sinut kappaleiksi.” Näin sanottuaan Joy ponnahti seisomaan ja paljasti ohjusvalikoimansa. Bartax väänsi kasvoilleen ivallisen hymyn.<br>\n”Klaanilainen, sinun paukuistasi ei ole hyötyä täällä. Millään muulla ei ole väliä kuin sillä, mitä teille seuraavaksi tapahtuu. Epsilon ei ole täällä. Täällä ei myöskään ole apua. Ennen kuin alhaalla vuoren rinteellä olevat asukkaat tietävät, mitä täällä tapahtui, on jo liian myöhäistä. Ja kun he saavat tietää, että Mestari kuoli täällä klaanilaisten keskellä, he tappavat kostoksi laivalla odottavat ystävänne. Ja Beta on poissa.”<br>\n”Sinä siis aiot tappaa minut”, Mestari huokaisi. Suga tarrasi tiukemmin kiinni Betan säiliöön.<br>\n”En suinkaan”, Bartax sanoi virnistäen. ”Sinä et kuole minun käsiini. Sinä et kuole täällä. Ei, teitä tarvitaan – ja teitä tarvitaan juuri siihen, miksi te tänne tulittekin, klaanilaiset. Teidän mestarinne vain sattuu olemaan joku muu.”<br>\n<br>\nNäiden sanojen siivittämänä Bartax perääntyi ovelle ja sanoi:<br>\n”Meitä on täällä kuusi. Kuinka sattuikaan. Kun minä nyt poistun, teitä on enää viisi. Onnekasta?” Ovi avautui, ja Bartax astui ulos. Joy astahti ovea kohti, mutta Bartax heristi hänelle sormeaan.<br>\n”Meillä on täällä viisikymmentä tynnyriä ruutia. Eli en suosittele ampumaan, höyrypää!” Kuului ääni, kun ovi lukittiin jälleen. Joy katsoi ovea. Se olisi ollut niin helppo räjäyttää palasiksi. Sitten kuului ääni, kun jotakin, mitä vieritettiin oven eteen, tömähti ovea vasten.<br>\n”Minulla on paha aavistus”, Suga sanoi. ”Älä ammu, Joy. Ne varmasti vierittivät ruutitynnyrit oven eteen.”<br>\n”Kyllä minä nyt tajuan olla ampumatta, kun niillä on kymmenittäin ruutitynnyreitä, hyvänen aika”, Joy kivahti. ”Minä olen nyt hyvin vihainen tästä kaikesta. Mutta kumma kyllä, mitään erityisen vaarallista ei ole vielä tapahtunut.”<br>\n<br>\nMestari istui tuolillaan turtuneena. Sadje meni tämän luokse ja alkoi kysellä tämän vointia.<br>\n”Anteeksi, Sadje, minun täytyy ryhdistäytyä”, Mestari sanoi voipuneena. ”Bothana on poissa, sille ei voi mitään. Bartaxin suunnitelmat täytyy estää.”<br>\nSummerganon tarrautui Nimdan säiliöön ja otti sen erityiseen tarkkailuun. Hänellä oli epäilys, että sille tapahtuisi jotakin pian. Joy kokeili ovea. Se ei auennut. Matoro meni hänen luokseen ovelle ja kokeili itsekin työntää ovea. Ei vaikutusta.<br>\nMatoron nenä havaitsi hienoisen tuoksun. Ruutia.<br>\n<br>\nSuga tiivisti tilanteen:<br>\n”Okei, eli meillä on täällä Ath-uskonnon ylin johtaja ja Nimdan siru lukitussa huoneessa, jonka ovien takana on tonni räjähteitä.”<br>\n”Kuulostaa hyvältä…” Matoro sanoi.<br>\nJoy murahti ärtyneesti.<br>\n<br>\nSitten, yhtäkkiä, kimeä nauru alkoi kaikua pitkin avaraa huonetta. Se kaikui seinistä ja muuttui sitten karmaisevan matalaksi rääkymiseksi ja lopulta katosi sellaisille bassotaajuuksille, että kukaan heistä ei pystynyt kuulemaan sitä. Summerganon asetti kätensä miekan kahvalle. Matoro the Blacksnow kaipasi nyt kuuluisaa harppuunaansa, vaikka sille ei näennäisesti tarvetta ollutkaan. Killjoy tunsi ohjuksensa nyt oikeasti <em>hyödyttömiksi</em>. Sitten ääni puhui.<br>\n”Tervehdyssss, klaanilaisssset!”<br>\nMatoron sydän täyttyi vihasta ja pomppasi kurkkuun hänen kuullessaan äänen, jonka omistajan hän oli juuri tunnistanut, jonka hän oli kohdannut kerran aiemmin, jota hän oli vihannut ensi hetkestä alkaen.<br>\n”Jotkut teisssstä sssaattavat ihmetellä, kuka puhuu teille näin näyttäytymättä – haudan takaa, vaiko taivaista jumalallisuudessaan? Minä olen Makuta Abzumo, herra kaikista pyhin, jokaisen elämän omistaja. Minä olen se, joka määrää teidän kohtalonne. Minä olen hän, joka tuo teille yön. Ikuisen yön.”<br>\n<br>\nNauru alkoi jälleen, ja Sadje perääntyi seinää vasten. Ääni tuntui kuuluvan kaikkialta ja ei mistään ja yhtä aikaa hänen oman päänsä sisältä.<br>\n”Minähän jopa tunnen teistä muutaman”, Abzumon ääni sanoi. Mestari näytti erittäin keskittyneeltä, ja Matoro ymmärsi, miksi. Hän nimittäin koki saman: mielensisäisen pommituksen. Muu joukko ei näyttänyt reagoivan mitenkään – ehkäpä heidän mieliinsä ei hyökätty?<br>\n”Matoro Kuralumi, sankari, joka selviytyy kaikesta elossa eikä ikinä epäonnistu. Kuinka ihanaa. Käsipuoli. Eikö Marionetti tunnistanut Matoron voittamattomuutta ja kumartanutkaan ssssen edesssä?”<br>\nMatoro tarttui ainoalla kädellään päähänsä ja ähkäisi. Mielikuva nukeista tunkeutui hänen päähänsä. Ääni nauroi, se tunkeutui hänen korviinsa ja sieluunsa.<br>\n”Kenraali Killjoy, vahkien johtaja, jonka armeija pelastaa Bio-Klaanin. Me pidämme vielä hauskaa, kenraali, sssinä ja minä.”<br>\nKilljoy kuulosti hengittävän syvään. Kypäränsä sisällä hän sulki hetkeksi silmänsä ja avasi ne jälleen.<br>\n”Sssummerganon, toa, joka pitää päänsä <em>kylmänä</em>. Sinähän olit mukana yrittämässä tappaa minun suurinta luomustani? Epäonnistuminen on aina miellyttävää, eikö totta?”<br>\nSuga irvisti ja vihasi makutaa.<br>\n”Ja Sadje, turhuuksien turhuus. Munkki vain. Sinusta ei ole mihinkään, sinua ei tarvita missään. Miksi sinä edes olet täällä, mitä varten Mestari sinut sisään päässsssti?”<br>\nSadje näytti tyrmistyneeltä. Turhuus…<br>\n<br>\n”Mutta Mestari, sinä olet avain.”<br>\n”Saastainen Makuta, pysy erossa mielestäni”, Mestari sanoi heikolla äänellä.<br>\n”Voit olla eri mieltä, mutta älä sentään herjaa, Äiti kulta.”<br>\nÄäni nauroi jälleen.<br>\n”Mutta nyt ystävät, eiköhän aloiteta peli, jonka olen valmistellut teille. Minä haluan pelata. Ensimmäisessä erässä eloon jääneet ovat minulle vielä hyödyksi. Katsotaan, mitä tapahtuu. Enkä minä suinkaan sahaa teitä silmään. Minulla ei ole aavistustakaan, kuka jää henkiin.”<br>\nMakuta nauroi vielä hetken ja sanoi sitten nautiskelevalla äänellä:<br>\n”Hyvää peliä.” Sitten ääni vaikeni.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/33jk7MXZJeU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/33jk7MXZJeU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHetken hiljaisuuden jälkeen, sitten, kun Matoro oli juuri avaamassa suunsa, jotain tapahtui. Lattia alkoi täristä. Portaat sortuivat kokonaan. Lattia niiden kohdalta sortui myös, ja sortuma levisi heitä kohti. Jäljelle jäi pieni osa lattiaa huoneen keskelle, jossa he seisoivat. Valtaisat liekit nousivat kuilusta, joka oli muodostunut lattian sorruttua. Liekit nuolivat heidän lattiakaistalettaan ja yrittivät saada heidät kitaansa. Lattiasta yhä suurempi osa alkoi sortua heidän altaan.<br>\n”Lämpötila on noin 4000 kelviniä”, kuului Makutan ääni jostain, kaikkialta ja ei mistään. ”Ei hätää, Beta kestää kyllä kuumuuden.”<br>\n”Minähän sanoin teille, että tässä on jotain mätää!” Killjoy kivahti yrittäessään pysytellä poissa tulesta. Matoro piteli ainoalla kädellään kiinni Sugan toisesta kädestä. Joy oli antanut Sadjen ja Mestarin kiivetä harteilleen, ja jokainen yritti pysyä elossa. Sitten Killjoy sai idean.<br>\n”Olkaa valmiina”, hän sanoi ja laukaisi useita ohjuksia kattoon. Katto musertui ohjusten osuttua maaliinsa ja romahti suurina palasina alas. Katosta pilkisti valoa. Siinä oli muutaman metrin levyinen aukko, ja edelleen palasia putosi irti. Suga sai osuman katonpalasesta vasempaan jalkaansa, johon repeytyi ammottava avohaava.<br>\n”Vinkki: välttäkää sortuvaa kattoa”, hän sanoi tilanteessa yllättävän itseironisesti.<br>\n<br>\n”Tarttukaa minuun”, Joy murahti. Matoro tarttui Joyn toiseen käteen, Suga toiseen. Matoranit keikkuivat Joyn selässä. Joy karjaisi ja sytytti rakettimoottorinsa. Juuri, kun koko heidän seisomapaikkansa romahti liekkeihin, Joy pääsi lentoon. Rakettimoottorit eivät kestäisi kauan näin painavaa kuormaa. He olivat muutaman metrin päässä katosta, kun kivenlohkare osui Joyn toiseen käteen, joka oli repeytyä irti. Matoron ote herpaantui.<br>\nKiljaisten Toa putosi liekkeihin Makuta Abzumon äänen kaikuessa katedraalin jäännöksissä:<br>\n”Abzumon erävoitto. Matoron murskatappio.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/IPwdWlM1wkw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/IPwdWlM1wkw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nLiekit nielaisivat Matoron kokonaisena, ja huuto jäi kaikumaan sortuneeseen huoneeseen kuin kummitus.<br>\n”Ei!” Sadje huudahti. Katon läpi rynnien joukkio pääsi kuolemanloukosta ulos ja saapui katedraalin ylimmän kupolikaton alla olevalle tasanteelle, jonkinlaisen kattohuoneen sisään. Sen lattiasta ei ollut jäljellä paljoakaan, mutta Joy jätti muut sortuman reunoille suhteellisen ehjän näköiseen kohtaan ja lähti itse takaisin alas. Raketeissa riitti tehoa vielä puoleksi minuutiksi. Hän lensi alas ja etsi katseellaan Matoroa. Tätä ei näkynyt, vain liekkejä riitti kaikkialle. Matoro the Blacksnow oli pudonnut tuliseen pätsiin – lopullisesti. Tuli oli valloittanut koko alemman kerroksen, eikä liekkien keskeltä erottanut yhtikäs mitään. Viides kerros oli romahtanut melkein kokonaan alemmille tasoille samoin kuin heidän kokoushuoneensa. Joy kirosi, kun ei ollut kiinnittänyt paremmin huomiota munkkeihin, jotka olivat olleet hääräilemässä viidennessä kerroksessa olevan oven parissa. Nyt oli ilmeistä, minä nämä olivat puuhanneet.<br>\n<br>\nKilljoy huomasi, että liekit olivat jo korventaneet kokoushuoneen puiset ovet tuhkaksi. Hän näki käytävän, josta he olivat huoneeseen tulleet, hän näki liekkien nuolevan tynnyreitä, joita oli kymmenittäin ahdettuna käytävään. Hän tiesi, mitä olisi tapahtuva, mutta liian myöhään hän otti suunnakseen katossa olevan aukon.<br>\n<br>\nRuuti räjähti. Killjoy lennähti valtaisan paineaallon voimalla toiselle puolelle huonetta suoraan paksuun seinään, johon tuli syvä Killjoyn muotoinen halkeama. Hänen silmissään alkoi jo sumentua, mutta hän pakotti itsensä näkemään. Puolet koko katedraalista oli kadonnut olemattomiin, ja kaukana alhaalla tuli levisi lähimpiin taloihin ja kasvillisuuteen. Liekit nuoleskelivat Killjoyn kehoa, mutta viimeisillä voimillaan hän repi itsensä irti seinästä ja lensi kohti kattoa, jonne oli jättänyt muut.<br>\nHänen suihkumoottorinsa pettivät juuri, kun hän oli saanut kiinni katon reunasta, ja purskauttivat viimeiset suihkunsa lennättäen Joyn tukevammalle lattialle. Maassa mahallaan maaten hän kohotti katseensa vain huomatakseen, että hänen koko muu seurueensa oli siepattu suureen metalliseen kouraan. Koura raahasi heitä ylös läpi katedraalin ylimmän kupolikaton, joka oli juuri hetki sitten murskattu, kohti jotakin suurta kappaletta, joka leijui taivaalla. Ennen kuin Killjoy ehti tehdä mitään, hän tunsi piston selässään, ja seuraavaksi sähköinen purkaus lävisti hänen vartalonsa. Hän karjaisi ja käännähti selälleen lattialla. Hänen edessään seisoi Bartax kädessään jonkinlainen ase.<br>\n”Hyviä unia, peto”, tämä sanoi hymyillen pahoittelevasti, ja Joyn silmissä pimeni. Viimeinen asia, minkä hän näki, olivat hänen näkökenttänsä ylle nousevat liekit. Koko valtaisa katedraali räjähti liekehtiväksi helvetiksi. Joy ei nähnyt mitään, mutta vielä hän kuuli koko saarella kaikuvan karmaisevan äänen kirkuvan:<br>\n<strong>”Arvoisat athistit, kaikki papit ja munkit ja muut typerät hörhöt, tämä on Bio-Klaanin sodanjulistus teitä harhaisia typeryksiä vastaan, jotka luulitte, että voitte säilyttää Nimdan sirut itsellänne. Me olemme juuri tappaneet teidän Pyhän Äitinne ja vieneet Epsilon-sirun teidän käsistänne. Kuin ottaisi vauvalta lelun. Jos me näemme teitä, me tapamme teidät. Jos me kuulemme teistä, me lähetämme tappajia teidän peräänne. Me tuhoamme teidät maailmankartalta, Athiin uskovat. Viettäkää mukava viikonloppu!”</strong><br>\n<br>\n[spoil]Gurvana oikoluki tämän. Ja Joy ehdotti sitä ensimmäistä musiikkia.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1390,"creator":"Visokki","timestamp":"2012-03-10T23:30:00.000Z","content":"<strong>Pimeys</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/ix9VXII53Mk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/ix9VXII53Mk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe> <br>\n<br>\nVisokki mietti vastausta Avden kysymykseen keskellä pimeyttä, missä Punainen Mies oli yhtä aikaa kaikkialla ja ei missään. Oliko Avde luovuttamassa? Ei se voisi olla mahdollista ottaen huomioon, millaisen vaivan hän on käynyt läpi saadessaan telepaatin luokseen. Sitten admin tajusi: parasiitti. Visorakin ei tarvinnut tällä kertaa pyöritellä vastaustaan kovin pitkään. Hän yritti edelleen löytää Avden mieltä, mutta turhaan. Visokki siirsi katseensa, joka hehkui vihreänä, ylöspäin pimeyteen, vaikka ei siellä ketään olettanutkaan olevan.<br>\n<br>\n<em>”Tehdään se. Tehdään vaihtokauppa”</em>, Visorak vastasi pimeydelle päättäväisesti. Admin sai vastaukseksi naurua, joka loppui äkisti.<br>\n<br>\n”Mutta älä luule, että pääsisit pakoon lopullisesti. Tarvitsen sinua vielä, ystäväni. Sinä, luotettava ystäväni”, Avden ääni kaikui kaikkialla, vaikka mitään ei näkynyt. Visokki yritti irvistää.<br>\n<br>\nAdmin sulki silmänsä ja keskittyi, keskittyi kovempaa kuin koskaan ennen. Hän muisteli ja selkeytti ajatuksiaan. Se ei näemmä silti auttanut, vaan kohde pysyi yhtä hämäränä. Sitten rahi tunsi Avden mielensä lähellä ja yritti pysyä vahvana. Kaikki kieppui Visokin mielessä. Avde yritti sekoittaa häntä. Nyt kaikki olisi pilalla, jos keskittyminen herpaantuisi.<br>\n<br>\n<em>”Pysy vahvana. Pysy vahvana. Pysy vahvana”</em>, Visokki ei ollut ikinä pitänyt tästä tunteesta, mutta se olisi nyt vapauden hinta. Lopulta mielen paino hellitti ja rahi avasi silmänsä. Pimeys alkoi kieppua. Visokki tunsi kuinka painovoima veti häntä aivan satunnaisiin suuntiin ja kieppuminen yltyi. Sitten kaikki tyyntyi samaksi tyyneksi ja tyhjäksi pimeydeksi, mutta adminin eteen oli ilmestynyt ovi. <br>\n<br>\n<strong>Klaani</strong><br>\n<br>\nVisorak astui ovesta varuillaan ja huomasi olevansa Klaanin reaktorihuoneessa. Hän kääntyi katsomaan vielä taakseen, missä ei ollut ovea, ja huojentui siitä, että oli taas tutussa paikassa.<br>\n<br>\nReaktorihuone oli entisellään. Tuttu ja turvallinen sininen valo valaisi huoneen keskellä. Visokki käveli varovasti reaktorihuoneen läpi ovelle vilkuillen ympärilleen. Visorak lähti huoneesta käytävälle kipittäen mahdollisimman äänettömästi kohti admin -siipeä. Visokin paluusta tulisi joka tapauksessa kunnon haloo, ja Tawan kanssa <em>juttelu</em> sujuisi paremmin, jos puoli Klaania ei hälisisi adminien oven takana. Muutama vastaantuleva klaanilainen ei kuitenkaan voinut välttyä huomaamasta visorakia, joka oli Klaanissa ainoa laatuaan. Visokki ei kuitenkaan aikonut jäädä selittelemään kenellekään mitään. Ensin oli juteltava Tawalle. Otettava hänen haukkunsa vastaan kunniallisesti. Visokki ei halunnut ajatella Toan reaktiota.<br>\n<br>\nVisorak kipitti monen kerroksen portaat ylös pikavauhtia ja vielä monta pitkää käytävää ennen kuin oli Tawan työhuoneen ovella. Sieltä Toan todennäköisimmin aina löytää, ikuinen työnarkomaani kun on. Visokin ollessa parhaan ystävänsä työhuoneen oven edessä, hän empi ja huokaisi syvään. Toisaalta visorak odotti ystävänsä näkemistä enemmän kuin koskaan, vaikka he olivat olleet paljon pidempiäkin aikoja erossa toisistaan. Toisaalta taas Visokkia pelotti Tawan reaktio, sillä vastaavaa tilannetta ei ikinä ennen ollut kohdalle sattunut. Rahi ravisti kaikki empivät ajatukset mielestään ja avasi oven rohkeana.<br>\n<br>\n<strong>Tawan Työhuone</strong><br>\n<br>\nNopealla vilkaisulla Tawan työhuone olisi saattanut näyttää täysin tyhjältä Toan seisoessa lähes liikkumattomana nurkkauksessa. Keltainen Toa tutkiskeli kasvojaan seinällä roikkuvasta soikean muotoisesta peilistä. Takaisin tuijottavat väsyneet silmät tuntuivat katsovan syyttävästi, eikä Tawa tuntenut oloaan muutenkaan mukavaksi. Hän nosti vasemman kätensä pikaisesti paikatun halkeaman päälle. Vielä hetki sitten irvokkaasti irvistäneen särön heikko jomottaminen oli kadonnut hänen poistuttuaan valvomosta, mutta pisteli yhä kääreen alla.<br>\n<br>\n”Sinä teit tämän itsellesi”, Tawa sanoi itselleen hiljaa painaessaan otsansa peiliä vasten, jonka viileä pinta tuntui helpottavan hieman hänen oloaan. Juuriadmin olisi toivonut pystyvänsä kysymään apua muilta admineilta, mutta vain yksi heistä oli paikalla, eikä Tawa ollut vielä valmis antamaan anteeksi tälle. Tulistuneena hänen ylpeytensä ei olisi antanut periksi ja nyt Tawa halusi vain tarrautua tuohon tunteeseen, joka tuntui antavan hänelle lisää voimaa.<br>\n<br>\nAdminin katse valui lattiaan. Hän kävi mielessään läpi viimeaikaisia tapahtumia tuntien epävarmuuden kurovan pinnalle jälleen sisimmistään. <br>\nEhkä Guardian oli oikeassa? Ehkä hän näki jotakin mitä ei oikeasti ole? Ajatus ei huojentanut painoa, jonka Tawa oli kasannut harteilleen. Se puoli hänestä joka oli aikaisemmin nähnyt toivoa pimeydessäkin, tuntui nyt hyvin kaukaiselta. <br>\nTawa oli antanut kätensä livetä leualtaan panssarinsa kohtaan, johon Sheelikan nyrkki oli polttanut jäljen viikkoja sitten. Tawa pohti Avden sanoja, oliko hän todella syypää Sheelikan lankeamiseen? Hän oli tottunut kyseenalaistamaan päätöksiään tuon tuostakin, mutta Tawa oli myös oppinut tuntemaan, milloin hän oli normaalisti tehnyt oikeat päätökset ja Sheelikan karkottaminen teloituksen sijaan tuntui tuollaiselta päätökseltä, mutta mitä useammin hän oli vieraillut Sheelikan sellin luona, sitä enemmän hän oli epäillyt omaa päätöstään.<br>\n<br>\nTawa nosti katseensa takaisin peiliin. Lyhyen ajan hän kuvitteli nähneensä painajaisistaan tutut ruosteiset seinät ympärillään, mutta näky katosi nopeasti. <br>\n”Miten niin muka armoton?” Toa kysyi peilikuvaltaan, jonka heijastama murheellinen ilme riitti vastaukseksi tyhjälle kysymykselle.<br>\n<br>\nTyöhuoneen ovelta kantautuva vaisu kolahdus terästytti Toan aistit, herättäen tämän samalla ajatuksistaan. Pieneltä ikuisuudelta tuntuvan hetken ajan Tawa odotti kuulevansa koputuksen, jota ei kuitenkaan kuulunut. Oven vanhuksen narahtaessa hitaasti auki, Toa etsi vainoharhaisesti katseellaan keihästään, joka nojasi kulmapöytään muutamaan metrin päässä hänestä. Adrenaliinin pakkautuessa hänen suoniinsa Tawa jännitti lihaksiaan ja valmistui vilkaisemaan peiliin nähdäkseen tunkeutujan paremmin ennen kääntymistä. Oven narahtaessa kokonaan auki hän tunsi tutun energiavirran hapuilevan yhteyttä hänen mieleensä ja kääntyi hämmentyneenä ympäri.<br>\nPelokkaan oloinen vohtarak, jonka ilme muistutti kovasti pientä ussal -rapua, joka on juuri jäänyt kiinni herkkuvarkaista, seisoi ovensuulla. Visokki vältteli suoraa katsekontaktia ja vaikka hän oli luonut yhteyden Tawan mieleen, kumpikaan ei sanonut mitään. Hiljaisuus täytti huoneen.<br>\n<br>\nSilmät pyöreinä keltainen Toa ravisti tyrmistyneenä päätään, koettaen selkeyttää mieltään uudelleen. Sanat takertuivat hänen kurkkuunsa, mutta Toa onnistui lopulta pakottamaan yhden sanan huulilleen.<br>\n<br>\n”… Visokki”, Tawa sanoi hiljaa ja otti samalla pari askelta visorakia kohti, pitäen kuitenkin varovaisesti etäisyytensä. Visokki nosti päätään kuultuaan nimensä, mutta käänsi ahdistuneen katseensa pian takaisin maahan.<br>\n<br>\nTawa tunsi seisovansa tyhjän päällä. Hän ei kyennyt uskomaan silmiään. Edessään hän näki vanhan ystävänsä, johon oli tukeutunut vaikeimpina hetkinään, mutta sisällään Tawa tunsi nakertavan pelon, jonka oli antanut juurtua liian syvälle: Oliko vieras tosiaan Visokki vai oliko hän kenties vihdoinkin menettänyt järkensä ja näki hallusinaation ystävästään?<br>\n<br>\n”Minä luulin sinun kuolleen…” Tawa pakottautui sanomaan koettaen piilotella hämmennystään, mutta se tuntui paistavan hänen silmistään. Kiivastuminen oli hiipimässä hänen ääneensä.<br>\n<br>\nVisokki käänsi katseensa maasta suoraan kohti Tawaa. <br>\n<em>\"Siltä se kyllä tuntui\"</em>, rahi tapitti Toaa herkeämättä. Hieman loukkaantuneena, mutta samalla säälien, Tawa katsoi parasta ystäväänsä.<br>\n<br>\n”Sinä jätit minut yksin!” Tawa huudahti ajattelematta juurikaan enää sanojaan. Järki pyysi Toaa rauhoittumaan ja varautumaan pahimpaan, mutta Tawa ei enää kyennyt pidättelemään tunteitaan sisällään.<br>\n<br>\nVisorak lopetti Tawan tapittamisen ja näytti hätääntyneeltä. Rahi kipitti paikallaan levottomasti.<br>\n<br>\n<em>\"Ei... En minä halunnut- Ei, ei ollut tarkoitus, Tawa\"</em>, Visokki selitteli ja odotti Tawan räjähtävän raivosta, jonka oli valmistautunut ottamaan vastaan. Visorakin katse siirtyi taas syyllisenä maahan.<br>\n<br>\n\"...M-Minä olin aivan yksin kaiken tämän kanssa... ” Toa kirkaisi.<br>\n”Minä pelkäsin, etkä SINÄ ollut täällä!\" Tawa puristi kätensä tiukasti nyrkkiin, joiden välistä saattoi nähdä heikkoja sähköpurkauksia.<br>\n”Sinä jätit minut yksin!” Taitoksen alla oleva halkeama kirskahti leviten uudelleen näkyviin. <br>\n<br>\n<em>\"Anteeksi, Tawa, anteeksi. Et usko, miten kovasti olen halunnut takaisin Klaaniin, takaisin kotiin...\"</em> Visokki katsoi Tawaa varovasti, hieman hämillään.<br>\n<br>\n”Missä sinä olit kun tarvitsin sinua?” Tawa äyskähti loukkaantuneesti. Hyvin hiljainen ääni Toan sisällä pyysi tätä yhä rauhoittumaan. Hän hieraisi silmiään aivan kuin olisi yrittänyt saada edessään seisovan vohtarakin katoamaan, huomatakseen vain tämän seisovan yhä paikoillaan.<br>\n<br>\n<em>\"Minä- Minä en tiedä. Jospa tietäisinkin. Kaikki on niin monimutkaista\"</em>, Visokki takelteli ja piti tauon.<br>\n<em>\"Kaikki on Avden syytä!\"</em> visorakin ilme muuttui murhaavaksi. <br>\n<br>\nTawa näytti nyt huomattavasti leppyneemmältä. <br>\n”Mitä sinulle oikein tapahtui?” hän kysyi hermostuneesti, vilkuillen välillä keihään suuntaan, joka oli pian hänen kätensä ulottuvilla.<br>\n<br>\nVisokki huokaisi hitaasti. <br>\n<em>\"Koko tämän ajan oli vain Avde ja minä. Minä en tiedä, mitä mielikuvitusmaailmoja hän loi koko ajan olinpaikaksemme, mutta hän yritti puhua minua jatkuvasti puolelleen. Ja tämä vitsin parasiitti kahlitsi minua vielä lisää\"</em>, Visorak naksutteli pihtimiään.<br>\n<br>\n<em>\"Olisin halunnut auttaa teitä enemmän, mutta en pystynyt. Ensimmäistä kertaa, en pystynyt”</em>, Visokin viha muuttui yhtäkkiä alakuloisuudeksi.<br>\n<br>\n\"...Mutta kuinka sinä pääsit pakoon?\" Tawa kysyi epäilevästi ja käveli hitaasti lähemmäs keihästään.<br>\n<br>\nVisokki käänsi katseensa Tawan ohi seinään ilmekään värähtämättä: <em>\"Annoin Avdelle jotain, jonka vaihdoin vapauteen.\"</em><br>\n<br>\nTawa pysähtyi ja ryhdisti asentoaan.<br>\n\"Ja mitäköhän sinä mahdoit antaa hänelle?\" Tawan äänestään saattoi löytää piikittelyn makua. <br>\n<br>\nVisokki hengitti pari kertaa oikein syvään. <em>\"Sen minä olisin niin halunnut tietää, mutta... mutta en tiedä\"</em>, Visokki sulki silmänsä ja yritti rauhoitella itseään ja saada sanoja ulos.<br>\n<br>\n\"Sinä et tiedä?\" ihmetys levisi Toan kasvoille. Tawa halusi sanoa jotakin, mutta jokin sai hänet pysymään vaiti. <br>\n<br>\n<em>\"Se... Se oli muisto. Nimdasta\"</em>, Visokki änkytti syyllisenä.<br>\n<br>\nTawan naamiosta kuuluu taas risahdus, tällä kertaa pieni murtuma ilmestyi silmäkulmaan, mutta Toa ei näyttänyt välittävän siitä tarttuessaan silmänräpäyksessä aseeseensa. Keihään kärki osoitti visorakia.<br>\n<br>\n\"Ja hetki sitten et vielä tiennyt mitä annoit, nyt tiedät sen olleen muisto! Kakista kaikki ulos! Minä haluan uskoa sinua, mutta sinä et tee tästä yhtään helpompaa!\"<br>\n<br>\nVisokki katsoi Tawaa: <em>\"Tawa, sinä et ymmärrä. Ongelma on siinä, että minä en muista Nimda -muiston sisältöä sen tarkemmin.\"</em><br>\nVisorak käänsi katseensa maahan apeana: <em>\"Minun ei olisi pitänyt ottaa tällaista riskiä, tiedän, mutta mutta... Otin riskin.\"</em><br>\n<br>\nHiljaisuus laskeutui huoneeseen uudelleen. Tawa käänsi katseensa kohti lattiaa. Raivo, jota hän oli vielä hetki sitten tuntenut, väistyi haikeuden tieltä. Tawa ei pelännyt enää näkevänsä harhoja, muttei uskaltanut myöskään laskea keihästään.<br>\n<br>\n\"...Haluan luottaa sinuun, mutta voinko minä kaiken tämän jälkeen?\" Toa jatkoi hetken päästä: ”Sinä olit ystäväni, mutta oletko sitä enää?”<br>\n<br>\n<em>\"Tawa, minä- minä en tiedä, näkeekö Avde ne\"</em>, Visokki vältteli edelleen Tawan katsetta: <em>\"Olin itsekäs, myönnän. Se ei ole tapaistani. Halusin vain niin kovasti takaisin Klaaniin. En tiedä, olisinko muuten päässyt. Toivon, että Avde ei näe sitä, mutta siitä ei voi ikinä tietää.” </em><br>\n<br>\nTawa antoi aseensa pudota käsistään lattialle. Keihäs ei ehtinyt edes osua lattiaan, kun Toa oli jo harpponut ystävänsä luokse ja kietonut kätensä tämän ympärille. Hämmentynyt visorak tuijotti hölmistyneenä viereensä polvistunutta Toaa.<br>\n<br>\n”S-Suo anteeksi, että vaivuin epätoivoon”, Tawa sanoi nyyhkyttäen äänekkäästi. <br>\n\"Sinä olit poissa! Minä olen ehtinyt työntää sivuun tänä aikana niin kovin paljon ja haudannut samalla jopa itseni!”<br>\n<br>\nVisokki hämmentyi yllättävästä Tawan reaktiosta, sillä odotti jotain aivan muuta. <br>\n<em>\"Tawa... Et usko, millainen ikävä minulla oli\"</em>, Visorak vastasi hieman hämillään Toan halauksessa.<br>\n”Tunnen vain… Tämän hiljaisuuden, tämän vihan. Luulin päässeeni eroon siitä, mutta tämä tunne jahtaa minua kaikkialle,” Tawa purki itseään. Toalla olivat kyyneleet lähellä: \"Sinä tulit takaisin... Sano, että sinä olet sinä. Minä en enää jaksa, minä en halua enää kuulla ikäviä yllätyksiä.\"<br>\n<br>\nVisokki tapitti Tawaa ihmeissään: <em>\"Kyllä se olen minä. Enkä aio mennä enää lähellekään Avdea. Tiedän, että hän yrittää vielä jotain.\"</em><br>\n<br>\nTawa irroittautui parhaasta ystävästään ja jäi maahan istumaan käsi Vizun pään päällä. Toa oli vain hiljaa ja yritti kasata itseään.<br>\n<br>\nVisokki hävitti viimeisetkin rippeet vielä hetki sitten vaivanneesta apeudesta ja vaihtoi aihetta: <em>\"Mutta mitä täällä on tapahtunut? Olen ollut aivan liian kauan poissa!\"</em><br>\n<br>\nTawa katsoi Vizua epäuskoisena: \"Haluatko aivan varmasti kuulla?\"<br>\n<br>\nVisorak jähmettyi hetkeksi. Eiväthän ne tietenkään mitään ilouutisia voisi olla. <br>\n<em>\"Minun on pakko.\"</em><br>\n<br>\nTawa huokaisi. \"Minä näkisin sinut mieluummin lepäämässä, mutta luulisin sen päättyvän samalla tapaa, kuin Guardianin kanssa...\" Tawa totesi.<br>\n\"Lyhyesti sanottuna kaikki on mennyt päin keveshiä. Tappio tuntuu turhan läheiseltä, enkä minä ole ollut kovinkaan mukava itselleni taikka kenellekään muulle.\" <br>\n<br>\nVisokin silmiin nousi yhtäkkiä järjetön raivo. <em>\"Se Avde, se kirottu Avde! Minä listin sen omin voimin vielä joku päivä! MINÄ- MINÄ-! Minua tarvittiin Klaanissa niin kovin! Allianssi suunnitteli tämän koko sotkun selvästi keskenään!!!\"</em> Lopulta Visorak lösähti raajat levällään voimattomana lattialle.<br>\n<br>\nTawa sanoi: \"Sinä tulit takaisin, sinä maksoit siitä... Niin ehkä mekin, mutta ei sota ei ole vielä ohi. Saitko mitään selville Avdesta tai ylipäätään mistään joka voisi auttaa mei-...\" Tawa huokaisi syvään ja kosketti huomaamattaan naamionsa uutta säröä: \"Ei, sinun pitäisi levätä nyt.\"<br>\n<br>\n<em>\"Tawa, luuletko, että minä pystyn nukkumaan kaiken tämän jälkeen?\"</em> Visokki huokaisi ja jatkoi: <em>\"Tiedän ainakin suunnilleen, mitä Avdella on mielessä. Hän haluaa käyttää minua hyväksi, koska itse ei ole telepaatti. Sitä minä en tosin tiedä, mikä hän on.\"</em><br>\n<br>\nTawa huokaisi. \"Taidat olla oikeassa, mutta sitten meillä on paljon töitä edessämme\", pieni hymy kiri Tawan kasvoille: \"Ensiksi meidän varmaan pitäisi ilmoittaa muille paluustasi.\"<br>\n<br>\nVisokki pyöräytti silmiään. <em>\"Minä todellakin olen ollut pitkään poissa, voi hyvänen aika! Haluan tehdä heti jotain, muuten tämä syyllisyys ei mene pois! Sinä olet hautautunut tämän kaiken työn keskelle yksin!\"</em> Visokki silmäili isoja paperipinoja, joita oli kertynyt ympäri Tawan työhuonetta.<br>\n<br>\n\"Älä sinä siitä huolehdi. Sinä selvisit ja olet nyt täällä, voisinko minä pyytää enää enempää?\" Tawa nousi ylös: \"Tervetuloa takaisin, ystävä\". Tawa ei koskaan ennen ollut tajunnut, kuinka kepeältä tuo sana tuntui nyt. Toa hymähti itselleen. <br>\n”Mutta nyt me-…” Toan lause jäi kesken hänen nostaessaan yhtäkkiä kätensä kaulalleen. Viiltävä kipu levisi hänen kehoonsa hyökyaallon lailla jostakin silmien takaa, mikä toi metallisen maun hänen huulilleen. Tawa horjahti kaksi askelta taaksepäin, hänen katseensa oli muuttunut tyhjäksi. <br>\n<br>\n”Auta”, Toa ehti ähkäistä, ennen kuin Visokki muuttui pelkäksi vääristyneeksi varjoksi hänen silmissään, ja kaatui tajuttomana lattialle.<br>\n<br>\nVisokki kerkesi vain ajatella, että Tawa olikin paljon huonommassa kunnossa mitä hän luuli, ja sitten Toa makasikin jo tajuttomana lattialla. Visorak nosti Toan nopeasti selkäänsä ja kipitti maksimaalista nopeuttaan sairasosastoa kohti.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">...mutta se oli ehdottomasti sen arvoista. Kiittäkäämme Tawaa ja kaikkia teitä, jotka potkitte Tawaa, eriyisesti Kajaanimiittiä.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1391,"creator":"Bloszar","timestamp":"2012-03-11T19:12:00.000Z","content":"<strong>Pinnan alapuolella</strong><br>\n<br>\nVeden alla oli hiljaista ja rauhallista. Bloszarille tuli kaloista mieleen Tronie. Hän alkoi jälleen tuntea surua. Ja hänestä tuntui, ettei ollut oikein uida, rentoutua ja nauttia elämästä, kun hänen ystävänsä oli vangittu Rautasiivelle.<br>\n<br>\nMitäköhän nyt tapahtui muille Klaanilaisille? Toa ei ollut kuullut Sugasta, Joysta, Matorosta tai siitä Matoranista, jonka nimeä Bloz ei koskaan muistanut. Ei kai yhden sirun hakeminen diploomaattisesti kestänyt kovin kauaa? <br>\n<br>\nToaa päätti olla vielä hetken veden alla. Hän sukelsi alaspäin ja huomasi pieniä kaloja menevän hänen ohitseen. Niistäkin tuli mieleen Tronny.<br>\n<br>\nBloz päätti katsella vähän ympäriinsä. Näkyi kaikenlaisia koralleja, erilaisia vesiraheja, vesikasveja ja... laiva.<br>\n<br>\nLaiva oli näköjään uponnut tänne. Se näytti olevan rakenteellisesti heikko, eli tarpeeksi voimakas merivirta pystyisi kuljettamaan sitä. Laiva näytti olevan ikivanha. Mitäköhän sen sisällä olisi?<br>\n<br>\nToa ui sen luokse ja tajusi ilman olevan vähissä. Pintaan oli kymmeniä metrejä, ilma loppuisi naamarista pian. Bloz ui laivan alle, siinä toivossa, että siellä olisi jokin sukelluskello tai vastaavaa.<br>\n<br>\nMutta sen sisällä oli vanhoja ilmanaamioita, samanlaisia, joita Bloszar käytti. Pikaisesti hän otti yhden, mutta jos laivalla olisi ilmanaamioita, siellä voisi olla muutakin. <br>\n<br>\nYksi kuollut Ta-Matoran kellui. Näköjään hän ei ollut ehtinyt poistua laivasta.<br>\n<br>\nPari Le-Matorania näkyi vähän matkan päästä. Toa ei tiennyt, mikä tämä laiva oli ,ehkä se kuului saaren munkeille, mutta mikään ei liittynyt siihen. Toa oli nähnyt, kuinka ne munkit pukeutuvat, eikä yksikään näistä ollut pukeunut samanlaisiksi.<br>\n<br>\nJa munkit olisivat varmasti ja hakeneet kaiken tarvittavan täältä, eli tuskin laiva kuului heille. Mutta kelles sitten? <br>\n<br>\nVähän ajan päästä, vastaan tuli pieni ovi, kannen alla, ja Toa avasi sen. Ilma veti hänet sisään nopeasti ja vedenmyös. Bloszar sulki oven todella nopeasti ja huomasi huoneen olevan ilmatiivis. Vesi ei yltänyt kattoon asti, siinä välissä oli vähän tilaa. Toa ui siihen nopeasti ja otti ilmaa.<br>\n<br>\n\"Tuntuupa mukavalta\", Toa sanoi, laittoi ilmanaamion takaisin päähänsä ja alkoi katsoa tarkemmin huonetta.<br>\n<br>\nPaljon laatikoita oli. Toa kurkisti yhteen, avasi sen kannen ja huomasi siellä olevan ikivanhoja aseita. Toisessa oli osia, kuin vanhaa teknologiaa. Ne eivät olleet ruostuneet, se ihmetytti Toaa.<br>\n<br>\nBloszar avasi monia laatikoita, jokaisessa oli vähän osia, tai aseita. Yhdessä, vähän paksummassa ja painavemmassa, oli kypärä. Toa otti sen ja kolme laatikkoa mukaansa. Hän sitoi ne kiinni narulla, jonka oli löytänyt seinältä, ja lähti ylöspäin, kohti laivaa.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nTulen Toa ehti juuri ja juuri pinnalle, sillä happi oli melkein loppu. Bloz ui takaisin laivalle ja vei laatikot hyttiinsä. Hän vähän aikaa päätti rakennella. Kypärä oli ainoa, joka oli hyvässä kunnossa. Toa kokeili sitä päähänsä ja se tuntui sopivan oikein hyvin. Ehkä olisi aika lopettaa naamionkäyttö, eihän sitä Bloz koskaan käyttänyt.<br>\n<br>\nOsat olivat erittäin hyviä aseiden valmistamiseen. Niitä Toa oli juuri tarvinnut. Toa avasi viimeisen laatikon ja siellä oli haarniskan osia. Toasta tuntui, että hänen nykyinen haarniskansa oli liian painava. Nyt olisi hyvä aika korjata asia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1392,"creator":"The Snowman","timestamp":"2012-03-14T12:46:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin saari, länsirannikko</strong><br>\n<br>\nTummanpunainen ja solakka hahmo kiisi läpi meriveden. Sen voimakas häntä auttoi sen uskomattomiin nopeuksiin ja virtaviivainen pää halkoi vettä tehokkaasti. Yllättäen tämä torpedon lailla kiitävä matelija käänsi kurssinsa ylöspäin ja halkaisi veden pinnan. Se pääsi meren aallokosta yhdellä loikalla rantaan.<br>\n<br>\nNuori, hoikka Zyglak katsoi laskeutumispaikkaansa. Saaren länsirannikon tuuheat metsäosat sopivat naaraan tarkoituksiin hyvin. Se tarkkaili ympäristöään varovaisesti. Metsän oman puheen lisäksi mitään ei kuulunut.<br>\n<br>\n<em>Lehu,</em> se ajatteli mielessään. <em>Matoranin kieltä.</em><br>\n<br>\nLisko oli mielissään siitä, ettei sitä seurattu. Vaikka Skakdit pitivät mahdollisimman tarkkaa kirjaa Zyglakien tulemisista ja menemisistä, menettivät palkkasoturit täysin liskolajin hallinnan, kun oli kyse merestä. Skakdit eivät voineet estää Zyglakeja hakemasta merestä kalaa, eivätkä liioin voineet tietää, mihin liskot todellisuudessa menivät.<br>\n<br>\n<em>Enkä minä pidä tarkkailtavana olemisesta</em>, tummanpunainen Zyglak ajatteli. Hän oli tullut taas tänne metsän rauhaan. Teräväkyntisten jalkojen askeleet johtivat samalle aukiolle kuin aina ennenkin. Muutama veitsi ja keihäs odottivat onton puun sisässä, valmiina harjoituksiin.<br>\n<br>\nRasahdus.<br>\n<br>\nNuori naaras seisahtui niille sijoilleen. Zyglak otti hiljaa vasemmalla kädellään käyrän heittoveitsen käteensä ja terästi kaikkia aistejaan. Hän tarkkaili ympäristöään niin keskittyneenä kuin kykeni. Yksittäisiä kellertäviä ja oransseja lehtiä putoili hiljalleen ilman halki ja kultaiset heinät huojuivat tuulessa. Mutta ei mitään rasahtavaa.<br>\n<br>\n<em>Paitsi-</em><br>\n<br>\nZyglak otti muutaman nopean askelen ja loikkasi. Ilmalennon aikana hän ehti kuitenkin havaita tehneensä niinkutsuttua hätävarjelun liioittelua, sillä rasahtelija oli toinen Zyglak. Päkts-muks.<br>\n<br>\n”Auuutsh!” päästi naaraan hypyn kohteeksi päätynyt lisko suustaan. ”Mei, mitä sinä teet.”<br>\n”Hm. Ei kannata hiippailla varjoista selustaani”, nuori ja tummanpunainen törmäyksen osapuoli totesi noustessaan taas jaloilleen. ”Sitä paitsi mitä sinä edes teet täällä?”<br>\nToinenkin Zyglak, nuori hänkin, väriltään sinivihreä ja sukupuoleltaan mies, nousi myös seisomaan. ”Minun piti varmistaa, kuka sinä olet, ennen kuin tulen esiin. Mei, tiedät, ettet saa karata tällä lailla.”<br>\n<br>\nMei kääntyi toista matelijaa kohti. ”En minä kestä sitä paikkaa. Tiedät hyvin, mitä tarkoitan.”<br>\n<br>\nHän tiesi hyvin, mitä Mei tarkoitti.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin saaren pohjoisosat, Allianssin luolatukikohta</strong><br>\n<br>\nRuosteisen raudan värinen ja hajuinen, raskaasti haarniskoitu Skakdi-soturi repäisi seinällä roikkuneen, Zyglakien muinaista merijumaluutta esittäneen kivitaulun alas ja ripusti tilalle suurpiirteisesti piirretyn kartan. Sitten hän iski seinään kiinni muutamalla suurella naulalla rikkinäisen Matoran-naamion. Skakdi otti muutaman askelen poispäin seinästä ja ihaili sisustusteknillistä ratkaisuaan. Kyseinen valtavan luolan kattoon rakennettu huone oli nyt viimeistä piirtoa myöten kokenyt todellisen muodonmuutoksen. Nyt sitä saattoi kutsua todelliseksi sotapäällikön saliksi, ja korkea-arvoinen raudanharmaa Skakdi istui hyvin tehdyn työn päätteeksi valtaistuimelleen. Hän vilkaisi alas lattiaan asennetusta, luuritilällä peitetystä luukusta.<br>\n<br>\n<em>Hmph,</em> hän tuumi mielessään tutkaillessaan katseellaan luuristikkoa. <em>Tuon materiaali on vaihdatettava johonkin sivistyneempään. Kenties lähikylissä on vielä jotain irti revittävää.</em><br>\n<br>\nSuuren luolan maisema levittäytyi alla ja Skakdi virnisti rumaa hymyään niin, että koko hammasrivistö näkyi. Alhaalla, kivisen luolan purojen halkomalla pohjalla kaikki meni niinkuin pitikin. Zyglak-jonot kuljettivat Skakdien sotamateriaalia luolaan: miekkoja, keihäitä, kypäriä, kiväärejä, raskasta tykistöä. Muutama Skakdi tarkkaili työn laatua päällikön istuimistaan. Raudanharmaa Skakdi nousi omalta vastaavalta penkiltään, ja lähti kulkemaan huoneen nurkassa oleville askelmille. Se nousi ylöspäin, luolan katon sisään. Siitä pääsi kulkemaan tunnelia pitkin muihin valtavan pääluolan katossa roikkuviin rakennuksiin ja seinää pitkin myös pohjalle asti.<br>\n<br>\nHetken kuluttua raudanharmaa Skakdi pääsikin strategiapalaverihuoneeseen. Luonnollinen luola, jonka keskellä oli ollut suuri lampi, kylpi aiemmin valokivien sinertävässä hehkussa. Nyt lampi oli peitetty laudoituksella ja valokivet korvattu osin soihuilla, osin hehkulampuilla. Kaikki tämä oli kuitenkin vain pientä, sillä todellinen muutos oli huoneen käyttäjissä. Zyglakit eivät enää päättäneet omista asioistaan, vaan se työ oli nyt Skakdien.<br>\n<br>\n<em>Ja hyvä niin, sillä toisin kuin nuo skarrarin liskomiehet, me saamme hyödyllisiä asioita tehdyksi.</em><br>\n<br>\nSamaan aikaan Klaanin saaren itärannikolla Skakdien joukko-osasto poltti erään pienen Matoran-kylän viimeisenkin asumuksen matalaksi.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Ja sitten aivan toisaalle. Nämä osat eivät liity toisiinsa mitenkään, kunhan julkaisen samaan aikaan.[/spoil]<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Nui-Koro, pieni rakennus</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="427" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Fe3uuIbJ4JM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Fe3uuIbJ4JM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nLisää likaisia huonekaluja puski sisään Snowien aistien välityksellä, kun hän istui pubissa. Kepen ja Harkelin mentyä kabinettiin tekemään laskelmia lumiukko ja hento Suflery olivat jääneet kahden. Nyt oli jo aamuyö. He istuivat pienen pyöreän pöydän ääressä, jonka vahapintaiselle pöytäliinalle oli sulanut useampia kynttilöitä.<br>\n”Miksi”, keltainen Matoralainen aloitti vaisusti. ”Miksi sinä et mennyt kabinettiin?”<br>\n<br>\nSnowie käännähti natisevalla tuolillaan katsomaan keskustelukumppaniaan paremmin. Klaanilainen oli yllättynyt, sillä tämä oli ensimmäinen Snowien kuulema kerta, kun tämä neiti aloitti keskustelun.<br>\n”Katsos”, Snowie puhui mielestään hieman liian tietäväisellä äänellä. ”Ei minusta ole siellä mitään iloa. Poliisi ja tiedemies kasaavat todistusaineistoa veropetoksista, enhän minä sitä tajuaisi. Olisin vain tiellä. En minä oikeasti tahdo tungetella.”<br>\n<br>\nSufleryn Suuren Kanohi Komaun takana hänen vihreät silmänsä muuttivat ilmettään. Snowie ei osannut sanoa, mihin suuntaan. Matoralainen kuitenkin jatkoi puhettaan.<br>\n”Et sinä nyt varsinaisesti tyhmältäkään vaikuta.”<br>\n”Heh”, lumiukko naurahti ja nousi seisomaan. ”En minä pidäkään itseäni tyhmänä. Mutta asiain laita on niin, että huomattavasti kyvyttömämpi käyttämään aivojani tällaisissa asioissa kuin vaikkapa tuo ystäväni takahuoneen puolella.” Puhuessaan Snowman käveli vähän matkan päässä sijaitsevalle nuhjuiselle, tummanvihreällä sohvalle ja istahti sille kasvot keskustelukumppaninstaan poispäin.<br>\n<br>\n”Klaanilainen silti”, Suflery vastasi loitonneelle Snowielle. ”Tiedän kyllä, mitä porukkaa olette. Vaikka me Nui-Korolaiset esitämme mieluusti olevamme saaren 'vanhan kaupungin' parempaa väkeä, suuri enemmistö ihailee teitä silti. Vanhan pääkaupungin status merkitsee vähän oikean sankaruuden rinnalla.”<br>\n”Mmmh. Tuota, en tiedä mikä esti sinua näkemästä minua ja Spinnykkää tuolla viiksikeisarin kämpillä, mutta emme varsinaisesti ole suuria sotureita. Klaanin tohelo-osasto, voisi jopa sanoa.” Lyhyen naurahduksen säestämä juttu jatkui. ”Vaikka hei, Kepe on silti loistava tiedemies. Ei hän esitäkään olevansa mitään muuta.”<br>\n<br>\nSuflery kurottautui hieman parempaan ryhtiin ja koetti nähdä selin kääntyneen keskustelukumppaninsa kasvoja.<br>\n”Entä sinä?” hän kysyi varovasti.<br>\n”Niin, siinäpä se. Minä ikään kuin olen mukana seikkailemassa, mutta siihen se usein jääkin.”<br>\n<br>\nKabinetin puheensorina kuului asiallisena mutta epäselvänä muminana puuoven takaa. Kepe ja Harkel paiskivat selvästi töitä. Matoralainen oli hetken hiljaisuuden jälkeen juuri vastaamassa jotain, kun Snowie käänsi kasvonsa kohti Sufleryä. Lumiukon suupielet osoittivat ylöspäin, mutta Matoralainen ei osannut mieltää ilmettä hymyksi. Klaanilainen jatkoi puhettaan.<br>\n”Olen vähän pelkuri.”<br>\n”Hei, kai sinä kuitenkin-”<br>\n”Anteeksi keskeytys, mutta ei. Mitä minä osaan tehdä? Ainoa mainittava taitoni on piiloutuminen, oi kuinka sankarillista.”<br>\nSuflery ei enää vastannut.<br>\n”Enkä väitä, että näkymättömissä oleminen olisi jotenkin kunniatonta. Minä tunsin kerran... Tapauksen, joka kohtasi uhat pääsääntöisesti selkäpuolelta, mutta oli... On silti urheimpia tuntemiani seikkailijoita. Ja hän on sentään Nazorak-karkuri.”<br>\n<br>\nJälleen tauko. Pubin ulkopuolelta kuului aamuisella työmatkallaan kulkevien Matoralaisten ja parin muunkin lajin ääniä. Todistusaineiston parissa työskentely oli jatkunut läpi yön, ja pian aurinko nousisi.<br>\n<br>\n”Ja parastahan tässä on ilman muuta se, että minä voisin oikeasti olla hyödyksi. Minä vain en ole.”<br>\nNyt oli Sufleryn vuoro liikkua huoneessa. Hän nousi tuoliltaan, ja käveli hitaasti kohti Snowien sohvaa. Lumiukko kuitenkin jatkoi: ”Ja.. Ja... Se ei ole vain sitä. Tein valintani. En ole paras heppu luokittelemaan näitä, mutta... Joku voisi sanoa, että puukotan Klaania selkään.”<br>\n<br>\nLumiukon katseessa näkyi selkeää ahdistusta. Keltainen, hento Matoralainen istui Snowien vierelle ja katsoi tätä tukevahkoa klaanilaista silmiin. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään, kun kabinetin ovi rämähti auki Kepen ja Harkelin saapuessa voitonriemuisesti paperinivohkaa kätösissään heilutellen huoneeseen, eikä Snowie saanut tietää, oliko Suflery ollut sanomassa hänelle jotain lohdullista tai syyllistävää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1393,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-03-15T17:16:00.000Z","content":"[spoil]Matoro viimeisteli tämän viestin. Kiitos hänelle.[/spoil]<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/N2nL-gatOys" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/N2nL-gatOys</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em>Jos kuolemaa ei osaa odottaa, se ei tunnu yhtä pahalta kuin silloin, kun sitä osaa.<br>\n<br>\nKun irrotin otteeni Joyn kädestä, tuntui kuin maailma olisi loppunut. Se olisi loppuva minun osaltani, näin ajattelin pudotessani liekkimereen. Kymmenen sekunnin pudotus tuntuu yllättävän pitkältä. Sen aikana ehtii ajatella aivan liikaa. Kuinka näin saattoi tapahtua? Ei ollut harppuunaa, ei pelastavaa kättä – sen paremmin itsellä kuin kellään muullakaan. Killjoy pyyhälsi yhä kattoa kohti suihkumoottoreillaan kaikki muut mukanaan, mutta minut oli tuomittu. Minut oli tuomittu kuolemaan.<br>\n<br>\nEn ehtinyt auttaa Klaania löytämään ja tuhoamaan kaikkia Nimdan siruja. En ehtinyt tutkia athismin salaisuuksia. En ehtinyt… seikkailla ystävieni kanssa…<br>\nSeikkailua oli kyllä tullut ennen Nimda-jahtia runsaasti. Umbran kanssa seikkailu oli ollut hauskaa, pelottavaa, vaarallista. Oli saanut viettää aikaa hyvän ystävän kanssa.<br>\n<br>\nNuket… vainosivat minua loppuun asti. Enkö päässyt niiden muistolta pakoon ennen kuolemaani? Oliko sillä väliä? Kadunko jotakin?<br>\n<br>\nKadunko.<br>\n<br>\nItroz. Naamioni. En ehtinyt selvittää niiden merkitystä. En ehtinyt puhua Manulle, kysyä, oliko hän selvittänyt Itrozin muistiinpanoista jotain. En ehtinyt vierailla Metru Nuilla. En ehtinyt…<br>\n<br>\nLiekit ovat kuumia. Ne polttavat, sulattavat jään. Savu tukkii sieraimet, yskittää. Mitään ei enää näy, paitsi punaista kajoa savun läpi. Viides kerros on täysin kadonnut, liekkien verhoama. Kaikki on tulessa, ja putoan sen kaiken läpi kuin hidastettuna, kuin aika todella hidastuisi. Kaikki mielessäni.<br>\n<br>\nEn ehtinyt pelastaa Rautasiivelle jääneitä klaanilaisia. En ehtinyt kukistaa Metorakkia.<br>\nViimeinen ateriani oli typerä ananassoppa. En voi enää nauttia Klaanin mahtavista ruoista, en kahvion virvokkeista, mukavista äänistä, hauskoista keskusteluista. En tähtitaivaan katselemisesta, en uimisesta, juoksemisesta… en elämästä.<br>\n<br>\nEi enää täpäriä pelastumisia, hurjia taisteluita, tylsiä toimimattomuuden hetkiä. Ei enää ystävien kuoleman suremista, ei voitosta riemuitsemista, ei rohkeutta, ei pelkoa, vain kuolemaa.<br>\n<br>\nAjatusten irrationaalisuus ja epälooginen järjestys – ja sanoja, joita vain Manu käyttäisi, hassua. Filosofia ei yleensä ole minun alaani. Ennen kuolemaa pystyy kaikkeen.<br>\nVaan ei.<br>\nVoi.<br>\nPelastaa.<br>\n<br>\nItseään.<br>\n<br>\nEikä muita.<br>\n<br>\n<br>\nEnää.<br>\nKoskaan.<br>\n<br>\nNeloskerroksen mustuneen ja hiillostuneen puulattian läpi iskeytyminen, kaiken polttavan kuumuuden tunne. Hengittäminen ei enää ole mahdollista. Keuhkot ovat täynnä savua. Kyynel valuu suljetusta silmästäni. Naamion sisältä kumpuavat ajatukset, niin, ne ovat täynnä paniikkia, pelkoa. Kuolemasta. Minä en ole ainoa, joka pelkää kuolemaa hetkenä, jona se koittaa. Luonnollista. On luonnollista pelätä kuolemaa, miksi ei olisi? Elämän tarkoitus on säilyä hengissä kuolemaan saakka. Vai onko kuolema itsessään elämän tarkoitus? Kuolemaan kaikki päättyy, siihen kaikki huipentuu.<br>\n<br>\nEi. Ei se voi olla niin. <br>\n<br>\nSaavuin Klaaniin melko pian sen perustamisen jälkeen. Olisinko valinnut toisin jos olisin tiennyt, että se koituisi kuolemakseni? Bio-Klaani ja sen tehtävät. Nimda ja sota Allianssia vastaan. Makuta Abzumo, Makuta Nuin verivihollinen oli murhannut minut.<br>\n<br>\nKadunko.<br>\nSittenkin.<br>\n<br>\nEhkä jotain…<br>\n<br>\nYstävät. Olisin halunnut tavata heidät vielä... Umbran, Sugan, Äksän, Bladiksen, Snowien… Kepen, Manun, Tawan, Guartsun… Gekon…<br>\nKeetongun, telakan matoranit.<br>\nBobin, Kupen, arkistomyyrät Vaehranin ja Gahlok Van.<br>\nDomekin. Kongun. Kapuran.<br>\n<br>\nKadun, että en ollut varovaisempi.<br>\nKadun, että lähdin tälle matkalle.<br>\nKadun, että uskoin, naiivisti, uskoin, että athistit olisivat todella antaneet meille sirunsa.<br>\nUskoin Sadjea. Joy epäili, minä en ollut yhtä skeptinen.<br>\n<br>\nOlisiko pitänyt? Olisiko pitänyt varoa?<br>\nEi.<br>\nSe en ole minä.<br>\nTällainen minä olen.<br>\n<br>\nMatoro the Blacksnown viimeinen ajatus. Nytkähdys. Kuolema.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1394,"creator":"The Snowman","timestamp":"2012-03-15T19:49:00.000Z","content":"<strong>Nui-Koro, tori</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="427" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/YB2hQicc13Q" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/YB2hQicc13Q</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMukulakivinen aukio kylpi kaikissa sateenkaaren väreissä, kun kaupungin kirjavat asukit tungeksivat sen keskellä olevan, vanhan puulavan ympäristössä. Torin laidalla vanhan kivisen kellotornin vanha viisari jyskytti menemään jossain puolenpäivän kieppeillä. Ja aurinko paistoi.<br>\n<br>\nPormestari mulkoili puisella korokkeella komeilevia sankareita hyvin, hyvin vihaisesti. Jalkapuusta käsin. Kepe, Snowie ja Harkel sen sijaan olivat yhtä hymyä, ja Suflerykin näytti iloiselta. Tilapäisesti kaupungissa korkeinta valtaa käyttävä Nui-Korolainen, parlamentin puheenjohtajana toimiva Ga-Matoran, kiinnitti juuri pronssisilla, Hahnah-rapukaiverruksilla koristelluilla rintamerkeillä nelikon harteille tummansinisiä, lyhyitä viittoja. Harkelin ja Sufleryn kanssa Ga-Matoranilla ei ollut mitään ongelmia, mutta Klaanilaiset olivat kiusallisen pitkiä viitan tyylikkäälle ripustamiselle. Pian paikalle kuitenkin saatiin laatikko, ja työ jatkui. Klaanilaiset kumarsivat kiitollisina, vaikka Kepen mielestä Snowien ele muistutti hieman liikaa niiausta.<br>\n<br>\nLopulta viimeinenkin hakanen kliksahti kohdalleen ja Ga-Matoran astui loitommas. Siitä hän käveli ryhdikkäästi takaisin tummaan, kiiltävästä puusta valmistettuun puhujanpönttöön, jonka ulkokuoressa komeili sama rapukaiverrus. Samasta pöntöstä käsin hän oli hetki sitten lukenut pormestarille jaetut syytökset. Asiat tulisivat kuulemma muuttumaan Nui-Korossa. Uudet vaalit pidettäisiin pikimmiten ja välit Bio-Klaanin väen kanssa koetettaisiin saada tervehenkisemmiksi. Vaikeat ajat tulisivat vaatimaan kahden saaren suurimman asutuskeskuksen saumatonta yhteistyötä. Lisäksi hän oli hehkuttanut klaanilaiskaksikon, viiksekkään komissaarion sekä ujon poliisilaitoksen sihteerin panosta asiaan.<br>\n<br>\n”Ja nyt nämä neljä sankaria”, Ga-Matoran jatkoi juhlapuhettaan. ”Ovat virallisesti Nui-Koron Kaartin virallisia kunniajäseniä!”<br>\n<br>\nHetken väkijoukko hurrasi, mutta sitten puheenjohtaja kumartui taas mikrofonin ääreen.<br>\n<br>\n”...paitsi että herra Harkel ja neiti Suflery kuuluvat jo kaartiin, joten he ovat kai sitten sekä tavallisia jäseniä että kunniajäseniä.”<br>\n<br>\nLisää aplodeja, tällä kertaa melko vaisuja.<br>\n<br>\n”No ihan sama, nyt heillä on kiiltävämmät mitalit.”<br>\n<br>\nRaikuvat suosionosoitukset.<br>\n<br>\nSeuraavaksi Ga-Matoran kutsui Harkelin vielä kertomaan yksityiskohtaista kuvausta rikoksen selvittämisestä ja esittelemään mahtavia naamakarvojaan.<br>\n<br>\n”Snowie”, Kepe supatti vieressään seisovalle toverilleen.<br>\n”Hm?” Valkoinen klaanilainen käännähti tiedemiestä kohti.<br>\n”Meidän täytyisi lähteä.”<br>\n”Näinkö luulet?”<br>\n”Tiedän. Minuun otettiin yhteyttä Klaanista sillä aikaa, kun poliisit syynäsivät kasaamaamme todistusaineistoa. Minulle jäi vähän epäselväksi, mitä kaikkea kotona on tapahtunut, mutta meidän kannattaisi suoritua tästä keikasta mahdollisimman pikaisesti.”<br>\n<br>\nKaksikko suuntasi lavalta alas puisia portaita pitkin, ja väkijoukon keskeltä raivauduttuaan Snowie ja Kepe kulkeuttivat itsensä hieman syrjemmälle. Harkelin jatkaessa puhettaan ja suuren yleisön katseiden kohdistuessa niille suunnille oli kahden klaanilaisen helppoa suunnata askelensa kohti majataloa. Iloisen ryhmähengen pariin kumpikin olisi jäänyt kernaasti, mutta nukkumatta jäänyt yö sekä Nimda-uskonnon salojen selvittäminen ajoi kaksikkoa kohti lepoa ja matkan jatkamista.<br>\n<br>\nTorin laidalla kumpikin vielä vilkaisi taakseen. Puulavalla Suflery näytti poikkeuksellisen eksyneeltä, kuin jotain katseellaan etsiväiseltä, ja Harkel loisti mikrofonin ääressä, viikset tuulessa liehuen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1395,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-03-15T23:50:00.000Z","content":"<strong>Tuntematon</strong><br>\n<br>\nKun Joy heräsi, hän ei tiennyt, missä oli. Sitten hän muisti Bartaxin ampuneen häntä, hän muisti ilmalaivan. Muistot tulvivat hänen mieleensä. Matoro oli poissa.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/-clO2UE4vgw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/-clO2UE4vgw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHän vilkuili ympäriinsä. Metsästäjä oli vangittu prototeräksiseen häkkiin, josta ei käynyt pakeneminen. Joy mietti, missä sairas makuta mahtoi luurata. Ja missä oli Summerganon? Sitten hän kuuli äänen.<br>\n<br>\n”Sssenkin ssssäälittävä mato! MISSSÄ SSSE ON?” Sitten Sadjen ääni:<br>\n”Minä en… AAARGH… en tiedä! En! En todella tiedä, ei, ÄLÄ!”<br>\nSeurasi hirvittävää kirkunaa.<br>\n”Nyt kirotun Athisi nimeen, paljasta, mitä te teitte sille sirulle. Minä tapan sinut vähemmän tuskallisesti kuin alun perin aioin.”<br>\n”Mmminä en… en tiedä… älä, pyydän…”<br>\nJoy ei olisi välttämättä halunnut kuunnella. Metsästäjän aivot tekivät täyttä työtä ongelmien ratkaisemiseksi.<br>\nKuului ääni, kuin märkää lihaa lyötäisiin metallitangolla. Sadje parkaisi.<br>\n”Sssssinä olet ssseuraava, Toa!” kirkaisi makuta ja iski jälleen jotakin. Summerganonin ääni ähkäisi tuskasta.<br>\nNyt Killjoy irvisti. Hän piti tilanteesta nyt vielä entistäkin vähemmän. Puoliksi vasten tahtoaan Killjoy alkoi tarkkailla ääniä tarkemmin. Hän halusi tietää, mitä tapahtui.<br>\n<br>\nHetken oli hiljaista. Sitten Abzumo sanoi niin hiljaa, että Joyn oli vaikea kuulla:<br>\n”Josss ssssinä et tiedä mitään, ehkäpä yssstävässsi tietävää. Vihaan sssitä, kuinka mielesssi on liian hyvin sssuojattu, matoran. Messsstarisssi toimi viisssaassssti. Mutta ehkä ssssinusssta sssilti voi olla hyötyä minulle.”<br>\n<br>\nHetken hiljaisuus. Killjoy kuuli pienet askeleiden kääntymiset.<br>\n<br>\n”Ssssinä, Summerganon, lienet toveriassssi viisssaampi. Misssä ssse ssssiru on?”<br>\n”Valitettavasti minun on annettava sama vastaus ja toivottava, että sinulle kelpaa, mitä minulla on annettavanani”, Summerganonin ääni sanoi yllättävän rauhallisesti. ”Ja minä myös toivon, että sinä päädyt kuoltuasi syvimpään helvettiin.”<br>\nAbzumo nauroi. Hän nauroi pitkään.<br>\n”Minä olen sinun helvettisi.”<br>\n<br>\nHetken oli jälleen hiljaista. Sitten Abzumon myrkyllinen ääni sanoi:<br>\n”Ehkä minä en sssaa mitään aikaan kiduttamalla sssinua, mutta mitähän tapahtuisssi, jossss sssinä näkisssit, mitä tapahtuu tälle pienelle matoranille?”<br>\n”Senkin sairas se-” Suga ei ehtinyt lauseen loppuun, kun häntä hakattiin jo jollain.<br>\n”Vaikene, typeryssss. Vaikene, ja katssso, mitä ssssinun tulee katsssoa.”<br>\nSadje vinkaisi epätoivoisesti. Naurua.<br>\n”Hei, lähteeköhän sssiitä vielä kovempi ääni, mitä luulet, Sssuga?”<br>\nJoy ei olisi halunnut kuunnella. Hän huomasi olevansa kiitollinen siitä, ettei itse ollut näkemässä tapahtumia.<br>\n”Tiedätkösss, Sssummerganon, pian näet, miten tämä metallinen lehmä toimii.”<br>\nKuului metallisen luukun avaamisen ääni. Sadjen ulina vaimeni hieman, mutta se oli yhä kuuluvaa. Luukku meni kiinni. Samalla Joy vihasi sitä, ettei voinut nähdä mitään pimeässä huoneessa, mutta toisaalta oli kiitollinen. Kuurous olisi ollut seuraava toive.<br>\n<br>\n”Nyt sssytytän tulen tänne alle näin. Ja ssssitten tuli lämmittää metallisssta lehmää, jonka sssisssällä yssstävässssi on. Alkaako <em>sssytyttää</em>?”<br>\nSuga ei sanonut mitään.<br>\nKului ehkä minuutti, ja sitten Sadjen parkuminen alkoi kuulua entistä selvemmin sen voimakkuuden kasvaessa.<br>\n”Voin vain kuvitella”, sanoi Abzumo julmasti, ”miten ikävältä tuntuu tulikuuma metalli ihoa vasssten. Taidankin kuumentaa niin kauan, että metalli ssssulaa. Vaikkakin… on ssssääli tuhlata hyvä lehmä.”<br>\n<br>\nKilljoy kiroili nyt ääneen. Hän ei edelleenkään saanut kunnollista otetta kehostaan.<br>\n<br>\n”Mmmminä paljastastaaaaaaaaaan!” Sadje kirkui. ”Mmminä kerrroon missssä se oooon!”<br>\n”Et sssinä kerro. Ssssinä kuolet.”<br>\n”Minä TIEDÄN! MINÄ TIEDÄN, MISSÄ SE ON!”<br>\n”Onnenonkija. Ehkäpä kokeilen onneani. Peliähän tämä vain on”, Abzumo sanoi myrkyllisesti ja ilmeisesti sammutti tulen. Kuului luukun avaamisen ääni taas, ja Sadjen voivotus vahvistui. Sugan ääni henkäisi syvään, ja tämä yritti tukahduttaa äänensä.<br>\n”No niin, hyönteinen. Missä.”<br>\nSadje kuiskasi niin hiljaa, että Joy ei kuullut hänen sanojaan. Abzumon reaktio oli kuitenkin voimakas.<br>\n”Sssinä sssiis väität… että minä… ei. Ssssinä valehtelet.”<br>\n”Tutki mieleni, se on totta! Minä päästän sinut sisään.”<br>\n<br>\nOli taas hiljaista. Sadje alkoi parkua ääneen.<br>\n”Ei, ei sitä… minä haluan unohtaa sen…”<br>\nPahuus ei välittänyt.<br>\n”EI! Se on yksityinen!”<br>\n<br>\nHetken kuluttua Sadje vaimeni ja Abzumo huokaisi.<br>\n”Näin sssiis päässsi käymään. No niin. Lähettäkää miehiä tutkimaan rauniot. Hänen ruumiinsssa on löydettävä.”<br>\nMakuta kuulosti jälleen saapastelevan edestakaisin. Sitten hän tokaisi:<br>\n”Hakekaa vahki.”<br>\n<br>\nKaksi pikimustaa olentoa ilmestyi pimeydestä ja avasi häkin oven, riuhtoen Joyn ulos häkistä. Sitten ne sitoivat hänet tuoliin, mikä osoitti, että Abzumo piti häntä vaarallisimpana heistä.<br>\n<em>Kaikin puolin viisasta</em>, Joy ajatteli katkerana. Olennot raahasivat tuolia niin, että hänen polvensa laahautuivat maata pitkin. Sitten valo tulvahti hänen silmiinsä ja hän sokaistui hetkeksi.<br>\n”Hyvää huomenta sssinullekin, kenraali Killjoy.”<br>\n<br>\nJoy huomasi tuijottavansa suoraan Makutan verenpunaisiin silmiin. Violetinmusta haarniska yllään, musta viitta harteillaan ja kanohi Avsa kasvoillaan Makuta seisoi hänen edessään. Joy näki Abzumon ensimmäistä kertaa, ja tästä huokui epämiellyttävyyttä.<br>\n”Olen kuullut sinusssta paljon, kenraali.”<br>\n”Minä en ole kuullut sinusta paljonkaan, sihisijä.”<br>\n”Sssitä parempi. Sssinun ei tarvitssse tietää minusssta mitään.” <br>\n”Olet oikeassa. Nyt kun ajattelen, niin ei identiteetin tieto ole ennenkään estänyt minua repimästä kenenkään selkärankaa irti.” Killjoyn puheesta huokui pidättelevä tyyneys. Hän vilkaisi ympäri huonetta. Huonekaluja ei juuri ollut, vain suuri metallinen lehmä seinän vieressä ja yksi pöytä. Suga istui yhdessä nurkassa, Sadje makasi hänen lähellään. Sugan kädet oli kahlittu paksulla kettingillä.<br>\n<br>\n”Sinä olet mielenkiintoinen henkilö, Killjoy. Tälläkin hetkellä niin täynnä vihaa, mutta kuitenkin... ah, tunteeton.”<br>\n”Melkein huvittavaa. Edellinen tappamani Makuta sanoi aivan samaa.”<br>\nAbzumo nauroi häijysti. ”Ja kukahan ssssse mahtoi olla?”<br>\nPitäen äänensä kylmän monotonisena, Killjoy hymähti. ”En tiedä kuinka kauan olet ollut erakoituneena vielä kunniaa sisältävien lajitoveriesi joukosta, mutta muistanet varmaan erään tovereistasi valinneen taannoisessa sodassa… väärän puolen.”<br>\n<br>\nAbzumo käveli ikkunan luokse ja katseli ulos. Summerganon mulkoili häntä nurkasta.<br>\n”Minä olen rakasssstaja, en taissstelija”, makuta sanoi ja kuin sanojensa vakuudeksi iski Sugaa nyrkillään kasvoihin. Toa voihkaisi tuskasta ja lyyhistyi paikoilleen.<br>\nKilljoy huokaisi syvään ja pudisteli päätään hiljaa Summerganonin saadessa osuman. Hänen kärsivällisyytensä pingottui koko ajan kireämmälle. ”Siinä tapauksessa haluat varmaan valottaa hieman asioita. Sinun kannattaisi myös tehdä se pian. Nämä välineet, joilla minut on tähän sidottu, ovat edelleenkin vain köysiä. Ja minä sentään olen tottunut aukomaan näillä käsilläni Makutojen kalloja.”<br>\nAbzumo nauroi jälleen. Tällä kertaa hänen naurunsa sortui lopulta kuin särkyvän lasin ääneksi. ”Minä tiedän, että köydet eivät pidättele sinua. Se ehkä pidättelee, että puvussasi on oikossssulku.”<br>\n<br>\nMetsästäjä hätkähti. Makuta oli oikeassa. Killjoyn kypärän visiirissä ei vilissyt tietoja ympäristöstä, eikä puku tehnyt mistään minkäänlaisia havaintoja. Killjoy kirosi mielessään. Tämän ratkaiseminen vaatisi aivotyötä.<br>\n”Ei kauaa.”<br>\n”Eikö?” makuta sanoi ja virnisti. Hän saapasteli takaisin Joyn luokse kädet selkänsä takana hymyillen irvokkaasti. ”Oikosulku on mitä oivallisin asia. Sinähän toki tiedät, että virtapiirin ulkoinen vastus on silloin lähellä nollaa.”<br>\nKilljoy tiesi. Tiesi liian hyvin. Hänen haarniskansa raskaus esti hänen käsiään liikkumasta. Köysien rikkominen tässä tilassa oli turhaa. Hän ei halunnut antaa Makutalle uusia ideoita. ”Uskonpa, ettei sillä ole minun kannaltani mitään vaikutusta.”<br>\n”Minua kiinnostaisi tietää, millä virtalähteellä sinun pukusi toimii. Nimittäin oikosulussahan se tyhjenee melko järissssyttävän nopeassssti. Ehkäpä jopa tuhoutuu.”<br>\n<br>\nAbzumon hymy kapeni. Nyt Killjoy antoi itsensä nauraa. Pienen hetken. ”… oletko sinä ihan oikeasti niin sokea, että väität tätä edelleen puvuksi. Tätä sotakonetta ei pyöritä mikä tahansa voimanlähde. Sitä pyöritän minä itse. Omalla elinvoimallani. Tämä ei ole puku. Tämä olen minä.”<br>\n”Ssse on sinun kannaltasssi hieman kurja juttu. Akku olet ssssinä.”<br>\n<br>\nKilljoy irvisti kypäränsä takana sanomatta mitään. Makutan epämiellyttäviä kasvoja tuijottaen Metsästäjä odotti puheen jatkumista.<br>\n”Etkö ollut tietoinen tällaisesssta heikkoudesssta, Killjoy? Sinä, joka pidät itsseässsi teknikkona. Pari piuhaa irti ja yhteen, ja näin käy.”<br>\n”Tuolla logiikalla jopa sykkivä sydän on heikkous. Pari piuhaa irti ja yhteen, ja huomaat, ettei sydämesi enää lyö. Mutta toisin kuin he, minut voi lamauttaa, rampauttaa ja riisua aseista. Mutta tappaa... en usko että kukaan tulee pystymään siihen makuta. Minussa on salaisuuksia, joista edes sinulla ei ole käsitystä. Jotain sellaista jota sinun kauas löyhkäävä itsekehuinen mahtisi ei kykene ymmärtämään.”<br>\n<br>\nAbzumo ei enää nauranut. Hänen äänensä oli täysin vakava. ”Minä kykenen ymmärtämään koko joukon asioita, joista sinä et tiedä minun ymmärtävän. Minä tiedän, kuinka tämä universumi pohjimmiltaan toimii. Minä tiedän, kuinka luoda elämää, kuinka tuhota sitä. Minä tunnen mielen salaisuuksista enemmän kuin useimmat lajitoverini. Minä olen saava käsiini Nimdan. Sinulla ei ole käsitystäkään sen mahdista, kenraali hyvä. Sinun salaisuutesi ovat pelkkiä matoralaisten torijuoruja tämän universumin suurimpiin mysteereihin verrattuna.”<br>\nKilljoy huomasi vakavoitumisen keskustelussa. Hän huomasi osuneensa oikeaan kohtaan. ”Sinä luulet olevasi jotain suurta. Jotain... vaikutusvaltaista kenties? Kuvittelet kenties kykeneväsi jumaluuksiin kaikkine voiminesi. Niin oli sodassa taistellut ystäväsikin. Ja hänen kohtalokseen koitui juuri tuo sama luottamus omaan ymmärrykseensä. Sinun kaltaisesi sairas mieli ei kykene kuvittelemaan todellisia jumalia. Sellaisia jotka muiden ymmärtämisen sijaan luovat täydellisyyksiä. Absoluuttisia täydellisyyksiä. Virheettömiä luomuksia. Oletko koskaan edes unelmoinut sellaisesta? Sillä tässä maailmassa on olentoja jotka ylittävät sinun säälittävät pyrkimyksesi. Ja minä olin se, joka toi tällaiselle olennolle lopun.”<br>\n<br>\nAbzumo tarttui Killjoyn päähän ja väänsi sitä taaksepäin pakottaen tämän katsomaan hänen silmiinsä. ”Minä tiedän. Ei ole jumalaa. Ei Athia, ei, mutta Mata Nui. Suuri Henkenne on jotain aivan muuta kuin ehkä on kuviteltu koko tämän ajan. Ja sinä, sinä olet huomaava, että minä en ole kuka tahansa makuta. Jos sinä olet todella kukistanut jonkun minun kaltaiseni, tämä oli surkea typerys. Minä en epäonnistu. Minusta tulee tämän universumin ylin jumala.”<br>\n<br>\nAbzumo alkoi nauraa hysteerisesti. ”Ssssille, mikssssi sssssinä olet täällä, on ssssssssyy. En minä turhaan jättänyt ssssssinua eloon, en ssssssuinkaan.”<br>\nEpämukavasta asennostaan huolimatta Killjoy väänsi huulilleen uhmakkaimman äänensä ja kypärän luoma metallinen kaiku jylisi väristen tilassa. ”Antaa palaa friikki. Kakista ulos.”<br>\n<br>\nMakuta paiskasi Killjoyn tuoleineen päivineen huoneen toiselle laidalle niin, että tämä lensi selälleen. Hänen tuolin selkänojan taakse sidotut kätensä jäivät lattian ja hänen oman painonsa väliin.<br>\n”Sinä houkka pelaat aikaa vapautumisyrityksillesi! Mutta usko pois, Killjoy. Sinun on turha elätellä toiveita vapaudesta. Ssssinä et enää ikinä ole vapaa.”<br>\nMielipuolinen nauru kaikui huoneessa. Abzumon silmät hehkuivat entistä punaisempina, ja Summerganon oli näkevinään hänen varjossaan häiriön, ikään kuin aallon, joka kävi koko hahmon jaloista päähän asti.<br>\n<br>\n”Minä olen järjestänyt sinulle hauskan tapahtuman, aivan täysin ssssinua varten, kenraali.”<br>\nKilljoy karjahti yrittäessään epätoivoisesti saada energiaa kiertämään raajoissaan. Killjoy tunsi energiatasonsa kasvavan silmittömän raivon noustessa hänen kalloonsa. Mutta se ei ollut vielä tarpeeksi. Samaan aikaan Killjoy piti katseensa tiukasti Makutassa. Raskaasti hengittäen Metsästäjä valmistautui pahimpaan.<br>\n”Me lähestymmekin kohtaamissspaikkaa, arvon herrasssväki”, Abzumo ilmoitti huoneeseen astuneen pikimustan hahmon supistua jotakin hänen korvaansa. ”Laskeudumme viidessä minuutissa.”<br>\n<br>\nViisi minuuttia. Viisi minuuttia aikaa toteuttaa viimeinen mahdollinen suunnitelma.<br>\nKilljoy tiesi sydänkivensä olevan heikko. Tiesi, että hänen elinaikansa olisi joka tapauksessa lyhyt. Mutta riski olisi otettava. Killjoyn toivo piili nyt noissa viidessä minuutissa ja niiden tuomassa latausajasta. Hitaasti mutta varmasti Killjoy tunsi kuinka kuula hänen sisällään alkoi puskea viimeisiä energianrippeitään raakana hänen suoniinsa.<br>\n<br>\nNeljä minuuttia. Makutan raastava olemus nosti varjon Killjoyn makaavan ruumiin ylle. Summerganon oli ainoa, joka katsoi suoraan Metsästäjään. Kukaan ei tiennyt, mitä tuleman piti.<br>\n<br>\nJäljelle jääneet minuutit olivat hyvin tuskallisia niin kahdelle klaanilaiselle kuin yksinäiselle järkyttyneelle matoranillekin. Summerganon horjahti kumoon aluksen tärähtäessä äkkinäisesti. Alus oli pysähtynyt. Killjoy ei ymmärtänyt. Hän ei tuntenut missään vaiheessa aluksen menettävän korkeutta. Mihin se olisi voinut pysähtyä…<br>\n<br>\nTutuksi käsittelijäksi tullut tumma hahmo kumartui Killjoyn ylle tarttuen tätä kaulasta ja nostaen tämän vaivatta ylös. Killjoy sulki silmänsä valon tulvahtaessa hämärään alukseen. Ennen kuin Killjoy edes tajusi, mitä tapahtui, hän tunsi rojahtavansa vasten metallia. Kirkas valo paistoi hänen ympärillään ja viileä tuuli puhalsi hänen haarniskansa raoista. Hän oli ulkona.<br>\n<br>\n”Ssssssinun aikasi on koittanut.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/vz9KRatLgxo" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/vz9KRatLgxo</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMetsästäjä tunsi, kuinka koura tarttui hänen niskaansa ja nosti hänet polvilleen. Auringon valo häikäisi Killjoyn silmiä. Hänellä kesti hetki totutella valoon. Hän huomasi olevansa metallisella kannella, ja hänen ympäriltään kuului useiden aluksien huminaa ja moottorien jylläystä. Hän tajusi pilvien olevan lähellä. He olivat korkealla.<br>\n<br>\nKilljoyn vasemmalla puolella seisoi hopeiseen haarniskaan pukeutunut olento. Tuo olento ojensi Killjoyn selän takana vahtaavan makutan kouraan valkoisena hohtavan pyöreitä objekteja sisältävän pussukan. Killjoy kuunteli tyytyväistä myhäilyä yrittäessään samalla epätoivoisesti tarkentaa katsettaan vieläkin virrattoman kypäränsä takaa.<br>\n<br>\nYllättäen muuttunut tilanne ei ollut kuitenkaan sellainen, johon edes voimiaan keräävä metsästäjä olisi voinut valmistautua. Makutan sähisemä ”Onnea matkaan, kenraali” sai Killjoyn vain toivomaan raajojensa toimivuutta ja käsiä tuon sairaan luikun kurkulle.<br>\n<br>\n”Sitä hän tarvitsee. Voi... hän tarvitsee sitä paljon.”<br>\n<br>\nKilljoyn energiaa pumppaava sydän tuntui pysähtyvän hetkeksi. Nuo sanat ja ääni, joka sen lausui, tunkeutuivat syvälle Killjoyn sisimpään. Se saapui kuin tyhjästä. Ääni jota ei pitänyt olla olemassa. Korkea, ivallinen, selkäpiihin tunkeutuva ääni. Ensimmäistä kertaa vuosisatoihin hän oli kauhuissaan. Killjoy halusi pois. Halusi juosta. Hän ei voinut. Aika oli loppunut kesken.<br>\n<br>\nMetsästäjä nosti hitaasti katseensa. Hän näki nyt. Näki tarpeeksi. Näki metallisen taivasta halkovan lyhyen sillan toisessa päässä seisovan hahmon. Siniharmaa panssari, yksi hohtava silmä kypärässä, suuret putket, jotka pumppasivat energiaa tuon massiivisen, Killjoyta itseäänkin suuremman olennon sisään.<br>\n<br>\nÄäni oli peittänyt kaiken. Summerganonin huudot vaimenivat hitaasti Killjoyn takaa. Killjoy ei kuullut kuinka alus hänen takaansa lähti. Ei kuullut enää sitä meteliä, minkä tuo tyhjästä ilmestynyt metropoli tuotti. Lamaantunut soturi ei voinut millään uskoa kuulemaansa.<br>\n<br>\n”Nouse ylös Killjoy. Sinun on tullut aika palauttaa minulle se, mikä ei sinulle kuulu.”<br>\n<br>\nPunainen metsästäjä väänsi katseensa tiukasti kohti haarniskoitua tummaa soturia. Hän näki mustan käden maalattuna tämän rintapanssariin. Käheällä äänellä, uhmakkuutta keräten, Killjoy puhui:<br>\n<br>\n”Sinunhan pitäisi olla kuollut… Purifier.”<br>\n<br>\n[spoil]Killjoy kirjoitteli tästä ainakin puolet. Häntä siis ylistäkää.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1396,"creator":"keetongu","timestamp":"2012-03-17T21:16:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, ilmatila</strong><br>\n<br>\nVoimakkaan höyrymoottorin ulvoivat täböllä ja kybällä Ilmaraptori I:n siipien tyvessä. Vastamaalatun, kiillotetun ja vahatun hävittäjän siniharmaat ja mustat siksak-kuviot halkoivat viileää ilmaa uskomattomalla nopeudella. Tongun suuren ohjaustuolin pienemmäksi vaihtanut Klaanin lentäjä-ässä Ämtur väänsi kädet hikisinä ohjaussauvaa ja teki vielä muutaman ympyrän Klaanin Matoran-kaupungin yläpuolella. Siipien säädettävä kallistuskulma antoi aluksella mitä parhaimman ohjauskyvyn, ja Ämtur sujahtikin takaisin Telakan lentokonehalliin itsevarmemmin kuin koskaan aikaisemmin.<br>\n<br>\nTelakan johtaja Keetongu oli odottamassa hallilla testilennolta tullutta monta kertaa itseään pienenpää kollegaansa. Kyklooppi oli katsellut maasta käsin Raptorin lentoa. Jos matka Nynrahilta Klaanin oli käynyt vikkelästi, oli aluksen vauhti vielä viimeisten silausten entistäkin liukkaampi.<br>\n<br>\n”Hyvinhän tuo näytti sujuvan”, Tongu sanoi otsaansa pyyhkeeseen kuivaavalle Onu-Matoranille.<br>\n<br>\n”Aivain loistavasti. Sota on käytännössä voitettu”, Ämtur vastasi silmä (toinen silmä oli piilossa Akakun lisäsilmien takana) loistaen.<br>\n<br>\n”Toivotaan niin”, Tongu vastasi. He kävelivät yhtä matkaa kohti kirjanpito- ja taukotiloja pienen (Tongun kohdalla suuren) välipalan toivossa. Ruoka sai kuitenkin odottaa, kun erään kulman takaa kaksikkoon melkein törmäsi erän vanha Toa-ystävä.<br>\n<br>\n”Kas, Umbra! Ei oltu nähty hetkeen”, Tongu sanoi yllättyneenä ja läimäytti valon Toaa ystävällisesti selkään. ”Kukas tämä toinen veijari on?”<br>\n<br>\n”Hauska nähdä, Tongu, mutten tullut tänne vain tämän takia. Tämä on Deleva ja hän joutui pikku kärhämään mekaanisen kätensä kanssa. Ajattelin, että sinulta hoituu tämmöiset hommat”, U vastasi ja näytti Delevan siteessä olevaa mekaanista raajaa. Plasman Toa tyytyi nyökkäämään kykloopille.<br>\n<br>\n”Jaa-a. Toimiiko se höyryllä?”<br>\n<br>\n”Ei, mutta vahingot eivät ole virtalähteessä vaan voimansiirrossa. Veikkasimme, että ne voi korjata perusmekaniikalla”, U vastasi. Nelikko meni lähimpään korjaushuoneeseen ja Deleva asetti kätensä korjauspöydälle. Hän kytki raajansa tuntoreseptorit pois päältä toimenpiteen ajaksi. Ämtur ojenteli Tongulle työkalusarjoja, joita jätti käsitteli yllättävän tarkasti suuriin käsiinsä nähden. Käden sisässä oli muttereita ja mäntiä hajallaan ja Tongu joutui tonkimaan huomattavan määrän hajonnutta romua ulos. Ämtur pyöritteli kädessään mekaanisen hauiksen pneumatiikkapumppua.<br>\n<br>\n”Hassua miten ne pistävät valmistajan logon kaikkiin komponentteihin”, Matoran sanoi itsekseen, ”minä olen puuhannut paljon mekaniikan kanssa, enkä ole törmännyt koskaan tähän valmistajaan. Musta kämmen logona joka pirun osassa. Varmaan joku Metru Nuin uusi menestyjä.”<br>\n<br>\n”Ei kovin uusi”, Deleva sanoi puhuen ensimmäisen kerran, ”Minulla on ollut tämä käsi jo pitkään, mutta en kyllä tiedä valmistajaa. Maailmassa on tärkeämpiäkin asioita”.<br>\n<br>\n”Oli miten oli, tämä voimavarsi pitää hitsata. Odottakaan hetki niin haen laitteet neloshallista.”<br>\n<br>\n”Ei tarvitse”, Umbra sanoi ja nappasi pienen varren Tongun sormin välistä. Valon Toan sormesta lähti ohut ja kirkas valonsäde, joka hitsasi varren saumattomasti ehyeksi.<br>\n<br>\n”Kiitos vaan”, Tongu sanoi kun U heitti osan takaisin hänelle. Kyklooppi asetteli osat takaisin mekaaniseen suojakoteloon ja sulki sen kannen. Deleva palautti virran ja tunnon käteensä ja heilutteli sitä ilmassa.<br>\n<br>\n”Toimii. Kiitos tästä”, Kakamakasvoinen Toa sanoi. Umbra hyvästeli Tongun ja Matoranin ja Toat lähtivät takaisin kohti Klaanin linnoitusta. Tongu jäi tutkimaan romulootasta sattumalta löytämäänsä aktuaattoria.<br>\n<br>\n”Eiko tuo ollut yksi legendan keltaisista jättiläisistä?” Deleva kysyi kun Toat kävelivät ylös Klaanin mukulakivikatua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1397,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2012-03-21T16:13:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin saari, Nazorak-pesät.</strong><br>\n<br>\nPimeeässä käytävässä oli paljon vilskettä. Nazorakit kävelivät kiireesti käytävästä haarautuviin uusiin käytäviin. Niiden katoissa kiilui vain pari välkkyvää loisteputkea. Sankasta ruskeasta väentungoksesta erottui yksi valkoinen hahmo. Jäätutkija 273 oli tullut Pesään. Hän muisteli kuinka oli puhunut aamulla Juipin kanssa: <br>\n<br>\n”Juippi. Minun pitää käydä Pesässä tilaamassa raaka-aineita. Teräs ja muut tarvikkeet ilmatyynyaluksiin alkaa olla lopussa”, 273 oli sanonut.<br>\n<br>\n”Saanko minä tulla mukaan?! SAANKO, SAANKO, SAANKO?!” Juippi kinusi innoissaan.<br>\n<br>\n”Et. Sinä joutuisit heti vaikeuksiin, kun sinut päästää silmistä. Eikä siinä mene kuin korkeintaan iltaan asti. Älä turhaan odottele minua päärakennuksen katolla.”<br>\n<br>\n”Hm. No olkoon”, 2905 sanoi pettyneenä.<br>\n<br>\nValkoinen Nazorak oli tullut helikopterilla Pesään ja käynyt viemässä tilauksen yhteen Nazorakien varaosavarastoon (joka sekin oli yhtä huonossa kunnossa kuin vuoritukikohdan varasto). Nyt hänellä oli mukavasti aikaa kierrellä Pesässä ennen kopterinsa lähtöä.<br>\nTutkija oli kauan ollut poissa Pesästä ja huomasi monen asian muuttuneen: Uusia käytäviä oli rakennettu, vanhoja suljettu, luolia ja harjoitustiloja lisätty.<br>\n<br>\n273 käveli rauhassa käytävää pitkin pitäen käsiään laiskasti valkoisen työtakkinsa taskuissa. Hän seurasi muiden Nazorakien kiireitä. Monet näkyivät menevän töihin. Toiset kantoivat raskaita kantamuksia. Se johtui kaivoksen läheisyydestä. Jäätutkija otti vasemman kätensä pois taskusta ja tarkasteli Alinolla-hanskaansa. Hän huomasi että yksi ruuvi kämmenessä oli löystynyt. Tutkija alkoi kiristää sitä toisella kädellään, eikä siksi huomannut tunnelin risteyksestä tulevaa, raskasta poraa kantavaa torakkaa. Hän kantoi poraa molemmilla käsillään ja se peitti hänen näkymänsä, joten hänkään ei ehtinyt väistää ajoissa. Kuului äänekäs tömähdys ja rikkimenneen esineen ääni, kun pora tippui kivilattialle. Poraa kantanut Nazorak kaatui polvilleen. 273 horjahteli, mutta onnistui säilyttämään tasapainonsa.<br>\n<br>\n\"Hullu! Katso eteesi!\" poraa kantanut Torakka sanoi. Hän oli 16765, kivenhakkaaja. \"Esimieheni murhaa minut tästä hyvästä!\"<br>\n<br>\n\"Anteeksi, en nähnyt sinua\", 273 pahoitteli. 16765 mutisi jotain vihaisena. \"Öhm, minä kyllä korvaan sen\"<br>\n<br>\nKivenhakkaaja oli hetken hiljaa. \"Mitä?\"<br>\n<br>\n\"Niin... Minä törmäsin sinuun, vai mitä?\" Valkoinen Nazorak sanoi.<br>\n<br>\n\"Mutta eiväthän korkea-arvoiset...\", 16765 sopersi.<br>\n<br>\n\"Jos menisimme esimiehesi luokse selittämään tämän?\" 273 ehdotti.<br>\n<br>\n16765 oli ällikällä lyöty. \"J-joo. Mennään. Tännepäin...\"<br>\n<br>\nKaksikko kävelivät viereisestä tunnelista, josta 16765 oli äsken tullut, kaivokselle. Matkaa ei ollut kovinkaan paljon. He tulivat isompaan luolaan josta kaivostunnelit alkoivat. Nazorakit työnsivät kaivosvaunuilla louhittua kiveä pois tunneleista. 16765 opasti 273:n hänen esimiehensä luokse. Hän oli pitkä, hoikka porakka, joka piti päässään kaivoskypärää. Hän katseli kivenhakkaajien kulkemista sisään tunneliin ja sieltä ulos.<br>\n<br>\n”Pomona” tunnettu porakka mulkoili nazorakia, joka näytti siltä kuin olisi halunnut vajota maan alle. Valkoinen tiedemies-torakka tuli 16765:n takaa ja alkoi puhumaan:<br>\n<br>\n\"Anteeksi. Se oli minun vikani. Minun olisi pitänyt katsoa paremmin eteeni. Maksan kyllä poran hinnan.\"<br>\n<br>\n\"Maksatko tosiaan?\" Pomo katsoi valkoista torakkaa paheksuvasti. \"Sääli on heikkoutta, mutta jos hinnasta sovitaan...\"<br>\n<br>\n273 katsoo Torakkaa hieman vihaisesti \"Paljonko? Riittääkö kuusi tonnia?\" hän kysyi hypistellen shekkivihkoaan. Pomoa ärsytti tiedemies-nazorakin omahyväisyys, mutta päätti pysyä vaatimuksessaan. Kuusi tonnia oli paljon enemmän kuin poran hinta, joten hänelle jäisi silti mukavasti käteen.<br>\n<br>\n\"Riittää\", pomo tuhahti ja loi murhaavan katseen 16765:een.<br>\n273 ojentaa allekirjoittaa nopeasti shekin ja ojentaa sen Pomolle mutisten samalla itsekseen. Hiljaisuuden vallitessa 273 kääntyy ja viittaa työläis-nazorakia mukaansa. He lähtevät kävelemään hiljaisempaan käytävään.<br>\n<br>\n\"Mukava pomo sinulla\" 273 sanoo kivenhakkaajalle sarkastisesti.<br>\n16765 tuhahti. Hän oli edelleenkin hämmentynyt tiedemies-torakan anteliaisuudesta.<br>\n<br>\n\"Mikä sinä olet? Miksi olet täällä?\"<br>\n<br>\n\"Olen Jäätutkija 273. Asun Mt.Ämkoon päällä. Tulin tänne vain hakemaan täydennyksiä yhteen tilaukseen. Niin, teen myös aseita”, valkoinen nazorak esittäytyi.<br>\n<br>\n\"Ei, vaan miksi sinä välität meistä surkimuksista?\" 16765 kysyi aavistus katkeruutta äänessään.<br>\n\"Surkimuksista?\" 273 kysyi yllättyneenä. \"Mitä tarkoitat 'surkimuksilla'?\"<br>\n<br>\nKiveen kaivetussa käytävässä oli yllättävän rauhallista. Ohi kulki välillä nazorakeja kottikärryjen tai kaivuuvarusteiden kanssa.<br>\n\"E-etkö sinä ajattele niin? Että kaikki alempiarvoiset ovat surkimuksia?\"<br>\n<br>\n\"En suinkaan.\" 273 sanoi. \"Arvojärjestelmä on minusta hieman epäreilu: Nazorakin arvo määräytyy, sen perusteella monesko olet syntyessäsi. Minusta Nazorakin pitäisi ansaita arvo.\"<br>\n<br>\n16765:n ilmeessä kävi häivähdys katkeria muistoja. \"Tämä tavallisen työläisnazorakin elämä on helvettiä. Mitä te kenraalit ja tiedemiehet muka tietäisitte millaista elämää suurin osa nazorakeista elää...\" ruskea nazorak puhui hiljaa varovaisin sanoin. <br>\n<br>\n\"Niin, mistäpä me. Mutta olen suurimman osan elämästäni asunut pienellä tutkimusasemalla, yhdessä työläis-Nazorakien kanssa. Minun parhain ystävänikin on minua saamaristi nuorempi mekaanikko, ja me silti istumme iltaa yhdessä katsomassa auringonlaskua ja juomassa.” <br>\n<br>\n\"Istutte auringonlaskussa ja juotte... minä en ole nähnyt aurinkoa pitkiin aikoihin. Ei täällä alhaalla saa levätä, ei rentoutua. Ei saa olla vapaa…”<br>\n<br>\n\"Auringonlaskua on mahtava katsoa. Me puhumme yhdessä monista asioista. Hän on minun paras ystäväni, vaikka onkin alempiarvoinen.\" 273 kertoi \"Niin, enkä muutenkaan pidä joistain itseäni ylemmistä Nazorakeista. Esimerkiksi vihaan yhtä rehvastelijaa Tiedustelupalvelussa.\"<br>\n<br>\n16765:n katse terävöityi heti. Hän vilkaisi valkoisen nazorakin kasvoja.<br>\n\"Sinulla on ...vihamies tiedustelupalvelussa?\" hän kysyi hiljaa.<br>\n<br>\n\"Niin, voi sen kai niinkin sanoa\" 273 sanoi hieman vaisusti. \"Hän on aina vähätellyt minua. Haukkunut 'Lumihiutaleeksi'!\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="500" height="21" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/jfUNFv3IQ4c" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/jfUNFv3IQ4c</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n16765 näytti mietteliäältä ja kiihtyneeltä. Hän tajusi, että kaikki hänen suunnitelmansa saattaisivat onnistua. Hän saisi kaiken haluamansa, jos onnistuisi taivuttelemaan tämän tiedemiehen auttamaan itseään.<br>\n<br>\n\"Minulla on eräs... tarjous. Tule, mennään jonnekin rauhallisempaan paikkaan\" 16765 sanoi salamyhkäisesti, viitaten päänheilautuksella eräälle sivukäytävälle.<br>\n273 katsi hieman kysyvästi kivenhakkaajaa, mutta päätti seurata tätä.<br>\n<br>\nPitkä käytävä haarautui vasemmalle. Se oli hämärä ja valoton. Käytävän poikki oli vedetty metallipalkit ja piikkilankaa. Suljettu sortumavaaran vuoksi, luki keltaisessa kyltissä. 16765 syöksyi barrikadien luo ja taivutti auki neliön mallisen kappaleen metalliverkkoa. Se oli leikattu kolmesta suunnasta ja oli keskimäärin nazorakin kokoinen, ainakin leveyssuunnassa. Torakka siirsi näön vuoksi paikalle laitetut metallilevyt pois. Joku oli tehnyt reitin barrikadien läpi suljetulle alueelle, ja niin hyvin ettei sitä näe ulkoa päin.<br>\n<br>\n”Tule. Ei täällä ole oikeaa vaaraa”, ruskea nazorak sanoi.<br>\n<br>\n16765 kumartui luukusta ja hiipi sisälle piilopaikkaansa. Hän viittoi 273:a tulemaan peräänsä, ja hetken emmittyään valkoinen torakka seurasi ruskeaa torakkaa sisälle. 16765 sulki aukon sillä välin kun 273 ihmetteli huonetta.<br>\n<br>\nKäytävästä oli tehty kalustettu huone. Sen uloskäyntiä lähimpänä oleva osa oli erotettu pitemmälle jatkuvasta tunnelista punaisella nauhalla. Huonetta hallitsee metallinen pöytä, jollaisia näkee standardina jokaisessa nazorakien virastossa. Sen ääressä on viisi tuolia. Käytävän molemmilla sivuilla on erilaisia laatikoita, joissa ei ole minkäänlaisia merkintöjä niiden sisällöstä. 16765 sytytti pöydän keskelle pienen lampun.<br>\n<br>\n16765 istuutui yhteen tuoliin ja viittoi vierastaankin istumaan.<br>\n\"Kuinka pitkälle olet valmis menemään, jos saisit vihamiehesi pois tieltäsi? Kuinka pitkälle olet valmis menemään vapauden ja tasa-arvon nimissä?\" työläisnazorak aloitti mystisesti nojaten käsiinsä.<br>\n<br>\n\"Vapauden ja tasa-arvon...\" 273 makusteli kysymystä hieman yllättyneenä. \"Mutta kostaakseni hänelle... Voisin vaikka pilata hänen elämänsä, jos voisin.\"<br>\n<br>\n\"Meillä on... suunnitelma. Minä, ja pari muuta, jotka uskovat kykyynsä muuttaa kohtaloaan... Me aiomme nousta johtajia vastaan kunnolla.\" 16765 sanoi selkeästi ja hitaasti. Hän hymyili, eikä hän muista koska hän olisi hymyillyt viimeksi.<br>\n<br>\n\"... Kuinka kunnolla?\" 273 kysyi epävarmasti ja hieman skeptisesti.<br>\n<br>\n\"Jos me onnistumme, johtajat tajuavat kuinka heikkoja he ovat” ruskea nazorak aloitti. \"Tarvitaan kipinä, joka sytyttää kaikki kaltoin kohdellut nazorakit palamaan... ja kun se kipinä tulee, johtajat ovat mennyttä.\"<br>\n<br>\n\"...Siihen tuskin pelkkä järkipuhe riittää...?\"<br>\n<br>\n\"Me aiomme murhata erään hyvin korkea-arvoisen nazorakin. Kirotun tiedustelupalvelun johtajan. Kun kaikki tajuavat, että johtajat eivät ole kuolemattomia, myrsky nousee ja hirmuhallinto loppuu.\"<br>\n<br>\n273 hiljeni yllätyksestä. \"Aiotte tappaa 007:n...?\" Hän kysyi hiljaa.<br>\n\"Ja voimme lavastaa vihamiehesi sen tekijäksi, jos tahdot.\"<br>\n<br>\n273 oli jälleen hiljaa. Kosto 219:lle oli mahtavinta mitä hän voisi unelmoida, mutta 007 oli tilannut 273:n aseita ja mahdollisesti voisi nostaa hänet arvostetuimmaksi keksijäksi. Lisäksi hänen mielessään pyöri epäonnistumisen vaihtoehto. Pelkästään kapinan suunnittelemisesta sai kuolemanrangaistuksen. Entä jos kaikki epäonnistuisi? Hän pilaisi uransa ja elämänsä liittymällä johonkin salaliittoon vain kostaakseen.<br>\n<br>\n\"Sano epäilyksesi ääneen\", 16765 rikkoi hiljaisuuden.<br>\n<br>\n\"Katsos... 007 teki minulta asetilauksen. Hän voisi nostaa minut arvostetuimmaksi aseiden tekijäksi...\" 273 sanoi epävarmasti.<br>\n<br>\n\"Ja kun me voitamme, sinä nouset arvostetuimmaksi tiedemieheksi kaikkien keskuudessa, et vain johtoportaan. Sinut muistetaan nazorakina, joka korkeasta arvostaan huolimatta halusi tasa-arvoa, vapautta ja oikeudenmukaisuutta. Sinut tullaan aina muistamaan nazorakina, jota ilman vallankumous ei olisi ollut mahdollinen. Tuhansien vuosien kuluttua vapaat nazorakit muistelevat tutkija 273:a ja järjestävät juhlia hänen kunniakseen...\" 16765 pauhasi selvästi innostuneena. <br>\n<br>\n”Ajattele sitä. Usko siihen, että onnistumme. Sinä haluat sitä, etkö vain?”<br>\n<br>\nHiljaisuus oli painostava. Lamppu räpsähti. <br>\n<br>\n273 oli jälleen hiljaa. Hänestä se kuulosti hieman imartelevalta, mutta hän oli vieläkin epävarma. \"Mutta kuinka hyvä suunnitelma on? Ei Tiedustelunjohtajaa noin vain tapeta. Ja jos jäämme kiinni, meidät teloitetaan.\"<br>\n<br>\n\"Me olemme valmistautuneet kauan. Olemme odottaneet jotakuta, kuka pystyisi hankkimaan meille pääsyn 007:n huoneistoon. Meillä on tiedustelupalvelun varastolta ryöstettyjä kaasukranaatteja sekä paljon aseita kätkettyinä juuri tänne. Olemme perehtyneet turvajärjestelmiin ja tiedämme, mistä saamme katkaistua sähköt 007:n turvalaitteita. Lisäksi, sanoit olevasi asetutkija. Kenties sinulla on jotain muutakin, kuin syy käydä tapaamassa 007:ää tämän huoneistossa?\"<br>\n<br>\n273 mietti jälleen. Valmistautuminen kuulosti hyvältä. Lisäksi tiedot 007:stä kuulostivat vakuuttavilta. \"No, varmaan voisin käydä kysymässä tilauksen kuljetuspäivästä.\"<br>\n\"Olet siis mukana?\"<br>\n<br>\n273 sulki silmänsä. Hän ajatteli, miten asiat voisivat mennä tapahtuneen jälkeen. Uskaltaisivatko Nazorakit todellakin aloittaa vallankumouksen? Jos suurin osa työläisistä ja sotilaista ymmärtäisivät tilaisuuden tulleen, se oli mahdollista. Lisäksi ajatus, että 219 teloitettaisiin korkeimman oikeuden päätöksestä, kuulostaisi mahtavammalta kuin mikään muu. \"Hyvä on... Minä suostun.\" 273 sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen.<br>\n<br>\n\"Mahtavaa! Tavataan täällä samassa paikassa viikon kuluttua, niin esittelen sinut lopulle tiimille. Koeta samalla selvittää koska pääset 007:n huoneistoon.\"<br>\n<br>\n”… Selvä” 273 kuittasi. 16765 opasti tiedemiehen ulos ja sulki sitten piilopaikan oven. Kaksikko käveli pois sanomatta sanaakaan toisilleen. 16765 palasi töihin 273:n suunnatessa ylemmille tasoille.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n16765:n tarttuessa hakkuun hän oli onnellisempi kuin aikoihin. Nyt hänen ryhmällään olisi pääsy 007:n huoneistoon. Mikään ei menisi pieleen. Hän saisi kostonsa ja nazorakit vapautensa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin saari<br>\nNazorakien vuoritukikohta</strong><br>\n<br>\nIlta oli ehtinyt tulla, kun 273 oli palannut Pesästä Mt.Ämkoolle. Kuu paistoi pienestä ikkunasta sisään Jäätutkijan pieneen huoneeseen. Hänen huoneessakin seinillä oli sinikopioita ja muistiinpanoja, työnarkomaani kun oli. Valkoinen Nazorak oli riisunut valkoisen työtakkinsa ja lilan solmionsa pöydälle. Hän makasi sängyllään ja katsoi kiiltävästä Alinolla-hansikkaastaan omaa peilikuvaansa. Hän oli mennyt aikaisin nukkumaan, muttei saanut unta. <br>\n<br>\n”<em>Kuinka pitkälle olet valmis menemään, jos saisit vihamiehesi pois tieltäsi? Kuinka pitkälle olet valmis menemään vapauden ja tasa-arvon nimissä?...</em>”<br>\n<br>\n”<em>Ja kun me voitamme, sinä nouset arvostetuimmaksi tiedemieheksi kaikkien keskuudessa, et vain johtoportaan. Sinut muistetaan nazorakina, joka korkeasta arvostaan huolimatta halusi tasa-arvoa, vapautta ja oikeudenmukaisuutta…</em>”<br>\n<br>\n273 muisteli 16765:n puheita...<br>\n<br>\n”<em>Olen mukana…</em>”<br>\n<br>\n”Mihinköhän soppaan menin työntämään lusikkani…”<br>\n<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Pave teki about puolet tästä. Musiikin heitti Kepe. Krediittiä heille.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1398,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2012-03-21T18:37:00.000Z","content":"<em><strong>VL-624, Pimeyden metsästäjien eteläisen rintaman komentokeskus</strong><br>\n<br>\nVaikka sodan päättymisestä oli jo aikaa, elivät rintamalinjat edelleen maailman syrjäseuduilla. Eteläisten saarten tutkimattomuus avasi lukuisia mahdollisuuksia sellaiselle, jota ei haluttu pitää julkisessa tiedossa. VL-624 oli sodan lopulla rakennettu valtava sotilastukikohta, jonka kautta siirrettiin valtavat määrät sotilaita ja tarvikkeita pohjoisen taistelukentille. Sodan päätyttyä siitä tuli kansainvälinen hämärän toiminnan keskuspaikka ja pienelle saarelle kohonnut valtaisa metallinen pilvenpiirtäjä oli ympäri vuorokauden eliittivartijoiden valvovan silmän alla.<br>\n<br>\nPilviä halkovan metallisen hirmun ylimmissä kerroksissa sijaitsi lukuisia telakoitumispisteitä, joihin alukset ympäri maailmaa pysäköityivät. Noin 20 kattokerrosta paikkoja, yksi jokaista tornin sivua kohti. Kahdeksastakymmenestä telakoitumispaikasta suurin osa oli aina varattuna ja niiden omistajat yleensä joko huolsivat aluksiaan tai pitivät sijaa tornin sisälle rakennetuissa pienissä kaupungeissa. Yli satakerroksisen pilvenpiirtäjän jokaiseen kerrokseen mahtui teollisuuhallin verran sisältöä ja pienemmät yhteisöt alkoivat kukoistaa.<br>\n<br>\nVL-624 seisoi edelleen haastamattomana. Sadat sen suojiin asettuneet metsästäjät suojasivat sitä raskain ilmatorjuntatykein ja kaluston määrä rautajätin sisällä olisi riittävä koko eteläisten saarien valloittamiseen. Tätä valloitusta Metsästäjien ei kuitenkaan tarvinnut tehdä. Odinalta tulleet käskyt olivat pitävät. VL tulisi täyttämään vielä tarkoituksensa, mutta vasta sitten, kun TSO niin katsoo.<br>\n<br>\nKaikessa mahdissaan tuo pilvenpiirtäjä kuitenkin tarjosi vastusta hyvin vähän. Se oli helppo kiertää, se oli helppo välttää. VL-624:ää lähestyessä pystyi tekemään vain yhden vakavan virheen...<br>\n<br>\n...joutua sen sisälle.</em><br>\n<br>\nOli kulunut pari sekuntia siitä, kun Killjoy oli sulkenut suunsa. Jos joku olisi nähnyt Metsästäjän kypärän taakse sillä hetkellä, olisi ollut hyvin helppoa nähdä metsästäjän päässä riehuva aivomyrsky. Kaiken epätoivon keskellä kymmenet kysymykset huusivat vastausta, monet ongelmat vaativat ratkaisua ja samalla Metsästäjä yritti epätoivoisesti muistella lisätietoja senhetkisestä olinpaikastaan. Metallinen hohtava kyltti paistoi telakoitumisalueen yläpuolella, luoden heijastukset viidestä sisältämästään merkistä sillalla seisovan tummahaarniskaisen soturin päälle.<br>\n<br>\nPyöreä, miltei kokonaan ilmassa leijuva ja naurettavan korkealle sijoitettu telakoitumisalusta oli kiinni itse rakennuksessa ainoastaan lyhyen rautaisen sillan varassa. Killjoy arveli sen pysyvän ilmassa painovoimaa kumoavien Kanoka-kiekkojen avulla. ”Mahdollisesti hatarat rakenteet” kirjattiin nopeasti Joyn muistiin.<br>\n<br>\nKului muutama sekunti lisää. Kaksi metallista askelta tärisytti siltaa, jolla Joy edelleen nuokkui polvillaan. Metsästäjä kääni katseensa kiiltävästä maastosta kohti hieman lähempänä olevaa Purifieria. Kaksikko tuijotti toisiaan. Kumpikaan kypäräpäisistä sotureista ei paljastanut ulos minkäänlaista tunnetilaa. Ei, ennen kuin Killjoy puristi kätensä nyrkkiin...<br>\n<br>\n...nyrkkiin. Vaatimaton virne nousi kenraalin palaneille kasvoille. Hänen sormensa liikkuivat. Metsästäjä antoi niiden pyöriä hetken, nautiskellen niiden luomasta rutinasta. Hän todellakin liikkui. Ehkä aika riittäisi sittenkin.<br>\n<br>\nKaksi metallista askelta lisää. Välimatka kahden soturin välillä oli noin kaksikymmentä metriä. Siniharmaaseen massiiviseen haarniskaan pukeutunut Purifier jätti oikeat uudet kasvonsa mysteeriksi. Molemmilla oli psykologinen yliote toisesta. Killjoyn tilannetta ei tosin auttanut se, että hän pienemmän kokonsa lisäksi oli polvillaan tummanpuhuvan soturin edessä.<br>\n<br>\nKenraali havainnoi lähestyvän vastustajansa varustuksen niin nopealla tahdilla, kuin vain kykeni. Haarniskan paksuus oli äärimmäisen raskas. Mahdoton läpäistävä kevyemmän luokan tuliaseilla. Rannekiväärit oli siis poissuljettu. Mustat putket pumppasivat energiaa Purifierin todellisen kehon sisältä pukuun. Killjoy näki siinä puvun selvimmän heikon kohdan. Samoin haarniskan paljaaksi jätetyissä nivelissä. Punainen metsästäjä kuitenkin pelkäsi Purifierin olevan tämän myötä häntä itseään huomattavasti nopeampi.<br>\n<br>\nPurifierin oikean olkapään yläpuolella oli lukittuvat telat. Mahdollinen paikka selästä nousevalle aseistukselle. Haarniskan ranteet olivat myös hälyttävän paksut. Mahdollisesti siis täynnä aseita. Kypärän yksi suuri silmä sisälsi luultavasti samanlaisia havaintotoimintoja, kuin Killjoyn omassaankin. Kohde näytti kuitenkin suojaamattomalta. Siihen olisi helppo osua.<br>\n<br>\nTänä aikana tapahtui neljä askelta lisää. Killjoy näki nyt täysin selvästi panssariin maalatun Mustan käden logon. Kenraalin olisi ehkä pitänyt olla siitä yllättynyt. Hän ei ollut. Hän tiesi tarkalleen, mitä tuon merkin oli tarkoitus kertoa hänelle.<br>\n<br>\n”Noh, etkö aio mahtailla paluullasi? Etkö aio kertoa pitkää tarinaa siitä kuinka mahtavuutesi peittosi jälleen kaiken muun? Se olisi kovin tapaistasi.”<br>\n<br>\nAskeleet pysähtyivät. Välimatkaa kaksikon välillä oli enää kymmenen metriä. Hieman koneistuva, mutta silti tuttu, korkea ja sähisevä ääni omasi nyt vakavuuden, jota Killjoy ei ollut vuosisatojen aikana kertaakaan ennen kuullut. Ei tällaisena. ”Et ole kovinkaan yllättynyt kenraali. Osasitko jopa arvata mitä oli tapahtunut?”<br>\n<br>\nKilljoy keskittyi nyt suoristamaan toista jalkaa altaan. Hän seurasi katseellaan raajaansa, kun se liikkui ja nousi pystyyn. Sen avulla metsästäjä hitaasti, mutta varmasti hilasi itsensä seisomaan. Kaksikon välinen pituusero oli muutama kymmenen senttiä. ”Myönnän, että en odottanut mestarisi vaivautuvan koluamaan ruumistasi Xian tuhkista. Mutta tämä on... viides kerta. Viides kerta kun minä tulen tappamaan sinut... <em>veljeni</em> Ehkä näin monen kerran jälkeen minun pitäisi lopettaa yllättyminen.<br>\n<br>\nPurifier levensi asentoaan ja levitti kätensä sivuille. ”Viides kerta... olemmeko me pyörineet tässä ringissä niin kauan... ha-hah. Sääli. Tänään se vihdoin päättyy. Evoluutioni on viimein ohittanut tarvittavan pisteen.”<br>\n<br>\nKilljoy sähähti, levittäen samalla jalkojaan saadakseen tukevamman otteen metallista allaan. ”Sinä siis kutsut tuota edelleen evoluutioksi? ...idiootti. Valtapelisi johtaa vain varmaan kuolemaan. Sinä tiedät, että tuota voimaa ei voi kontrolloida. Näit mitä muille tapahtui. Sama odottaa sinua.”<br>\n<br>\nPurifierin kypärän takaa kuului vaimeaa naurua. Killjoy seurasi kuinka Pimeyden metsästäjän toinen käsi nousi vivulle niskassaan ja paineilman luoman sihahduksen myötä kypärä irtosi. Se roikkui nyt Purifierin vasemmasta kädestä. Soturin kasvot olivat nyt paljaat. Killjoy kavahti askeleen taaksepäin.<br>\n<br>\nMustavalkeat täysin sileät ja linjattomat kasvot eivät sinänsä olisi saaneet punaista soturia perääntymään. Syynä oli kypärän takaa paljastuneen olennon kita. Täysin siinä missä suun olisi kuulunut olla, törrötti kaksi riviä hirvittäviä pitkiä hampaita. Hengitys höyrysi niiden välistä kylmään ilmaan. Petomaisen ilmestyksen takaa kaikasi kuitenkin edelleen jo vuosisatojen takaa Killjoylle tuttu ääni. ”Kuten näet, minä onnistuin jo. Voimani on täydellisessä kontrollissa. Ovat olleet jo kauan. Sinä ja typerä tiedenaikkosesi ette vain koskaan tajunneet sitä.”<br>\n<br>\nPieni sähkönpurkaus särähti Killjoyn puristuneen nyrkin välistä. Raivostunut irvistys oli noussut punaisen metsästäjän raadellulle suulle. Hänen tietokonemonitorinsa toimi taas. Killjoy tarvitsisi kuitenkin vielä hetken oikosulkujen ohittamiseen. ”Sinä saasta... julkeatkin vetää hänet tähän.”<br>\n<br>\nPurifier huokaisi ja pudisteli päätään, aivan kuin tämä olisi hetken oikeasti ollut pettynyt tilanteen kulkuun. ”Typerys. Minä kerron sinulle vain totuuden. Musta käsi oli täynnä naiiveja typeryksiä. Sinä, Niz ja kaikki ne muut. Olisin saavuttanut tavoitteeni nopeammin ilman teitä. Te onnistuitte tuhlaamaan kuulieni valmistamiseen satoja vuosia.”<br>\n<br>\n”Sinä olit yksi meistä Purifier. Me luotimme sinuun. Herra luotti sinuun. MINÄ luotin sinuun! Sinä veit heiltä kaiken. Sinä ja typerät mielitekosi. Inhoan jo pelkkää ajatusta siitä, että joskus taistelimme rinta rinnan.” Killjoyn äänestä paistava halveksunta ei tuntunut tekemään vaikutusta Purifieriin.<br>\n<br>\nMusta Metsästäjä huokaisi syvään ja napsautti kerran metalliin kuorittuja sormiaan. Metallin kalahdus kieli Killjoylle, että joku hänen takanaan veti esille asetta. Nopea vilkaisu taakse vahvisti tämän arvelun. Hopeiseen, vanhanaikaiseen ja koko kehon peittävään haarniskaan pukeutunut Metsästäjä oli vetänyt selästään esiin äärimmäisen raskaan kolmipiippuisen automaattihaulikon. Samanlaisen, millaisia Vahkien etulinjat olivat käyttäneet sodassa. Killjoy tajusi, että Metsästäjä oli sama, joka oli aiemmin ojentanut Abzumolle merkillisesti hohtavan pussukan. Killjoy tiesi, mitä pussi sisälsi. Hän miltei sääli Makutaa. Hän oli vaihtanut Killjoyn johonkin paljon hyödyttömämpään.<br>\n<br>\n”Nyt arvoisa kenraali. On tullut aika. Anna se minulle ja hyväksy kohtalosi.” Purifier oli ojentanut ottavan kätensä kohti Killjoyta. Joy kirosi, mutta ei kädelle. Purifierin eleen tapahduttua, kymmenet luukut pilvenpiirtäjän kauempana hohtavissa seinissä. Lisää aseiden ääniä. Hyvin paljon aseiden ääniä. Hopeapanssarisia sotureita hyppi telakoitumistasanteelle kirjaimellisesti jokaisesta mahdollisesta ovesta ja ikkunasta. Purifierilla oli puolellaan koko alueen eliittivartijat. Jokainen varustettuna samalla raskaalla panssaroinnilla ja naurettavan kokoisella automaattiaseella.<br>\n<br>\nNopea arvio ei näyttänyt hyvältä. Hänen peruuttamisensa esti yksi se yksi asetta tanassa pitävä Metsästäjä hänen takanaan. Vastassa oli Purifier ja vähintään viisikymmentä äärimmäisen raskasta Metsästäjää. Killjoyn vastakäynnistetty tietokone teki edelleen toimia oikosulkujen ohittamiseksi. Killjoylla oli suunnitelma, mutta vain Purifieria vastaan, ei kokonaista joukko-osastoa. Hänen toivonsa eli nyt hyvin löyhän teknisen teorian varassa.<br>\n<br>\n”Sinä olet edelleen se sama nuori typerys, mikä olit vielä Metru Nuilla. Sinun tulisi jo tajuta, että moralisointisi ovat täysin turhia. Sitä paitsi, jos koit heidät niin tärkeäksi, et olisi koskaan lähtenyt. Sama voima houkutteli sinuakin Killjoy. Oli vain omaa typeryyttäsi jättää kuulasi voima valjastamatta. Ja nyt minä olen täällä hakemassa sen rinnastasi, sillä suurempi suunnitelma vaatii myös sinun panostasi.”<br>\n<br>\n”Sinä ehdotat minulle, että antaisin sinun repiä sydämen rinnastani? Älä naurata mutantti. Sinä ja jokainen tällä asemalla kuolee tänään. Saan kostoni jo toisen kerran. Harvaa siunataan tällaisella mahdollisuudella.” Killjoy astui tukijalkansa varaan ja osoitti nyt eteenpäin marssineen metsästäjälauman kärkeen jäänyttä Purifieria. ”Lisäksi... kuka väitti, että en koskaan valjastanut voimaani?”<br>\n<br>\nPurifier nauroi. Kylmä hekotus kajahti ilmoille, vaikka Metsästäjän hurja kita tuskin liikkui. Puri tukahdutti naurunsa väkisin ahtamalla kypärän takaisin päähänsä. Metallikyklooppi oli jälleen paikalla tuijottamassa Killjoyn lävitse. ”Turhat löpinät sikseen Killjoy, minä tiedän että yrität pelata vain aikaa. Sinulla ei ole mitään realistisia mahdollisuuksia selviämiseen.”<br>\n<br>\n”Toistan kysymykseni: Kuka väitti, että en koskaan valjastanut voimaani?”<br>\n<br>\nMetsästäjärivistö seisoi aivan hiljaa. Tällä kertaa edes Purifier ei vastannut. Killjoy virnisti kypäränsä takaa. Punaisen Metsästäjän taakse kääntynyt käsi nousi esiin, paljastaen tämän vetäneen ranneteränsä esiin. Ulvahtava Metsästäjä Killjoyn takana kaatui maahan, verisuihkun purkautuessa kolmesta rintapanssariin tehdystä reiästä. Muutama Metsästäjä hopeisessa rivistössä kavahti taaksepäin. Kukaan ei ollut huomannut Killjoyn nopeaa liikettä. Tie hänen takanaan oli nyt selvä. Ainoa vihollinen oli hänen edessään.<br>\n<br>\n”The Shadowed One teki kauan sitten kanssani <em>sopimuksen</em>. Sopimuksen, josta edes sinulle ei kerrottu. Vastineeksi siitä, että Vahkit siirtyisivät Metru Nuilta ikuiseen säilöönsä, hän lupasi opettaa minulle hallintaa. Täydellistä hallintaa. Koneiston absoluuttista hallintaa.”<br>\n<br>\nTäysi hiljaisuus. Jopa lähtevien ja saapuvien ilma-alusten ääni oli kadonnut hetkeksi. Kymmenien Metsästäjien joukkio seisoi aivan liikkumatta Killjoyta tuijottaen.<br>\n<br>\n”En ollut aivan varma, miten voimani toimisi nykyisessä... tilassani. Todellisuus kuitenkin oli, että voimani on entistäkin väkevämpi. Toisin kuin yksitoista muuta Käden eliittiä, minun kuulaan sidottu voimani on tarkoitettu puhtaaseen sodankäyntiin. Voimani ovat heikentyneet rajusti, eikä minulla olisi enää kauaa elinaikaa, joten ehkäpä minä voisin demonstroida teille voimiani. Olisitte etuoikeutettuja, en ole koskaan toteuttanut... prosessiani julkisesti.”<br>\n<br>\nPurifier sähisi kypäränsä takaa, osoittaen sormellaan suoraan kohti punaista Metsästäjää. ”Mitä sinä oikein selität imbesilli? Yksikään Käden jäsenistä minun lisäkseni ei oppinut täydelliseen kontrolliin. Ei muodonmuutostasolle asti.”<br>\n<br>\nKilljoy pudisteli päätään ja heilutti omaa sormeaan. Täysin huomioimatta Purifierin kommenttia, Joy haki jaloilleen vielä tukevamman asennon, asettuen hieman kumaraan. Pää siltaa kohti kallistettuna, Killjoy kysyi vielä yhden kysymyksen: ”Vahoina päivinä, kun me kaksi työskentelimme vielä Kädelle, ennen kuin ennen sotaa loikkasit Metsästäjiin ja aloiti naurettavan evoluutiosi, ihmettelitkö sinä koskaan yhtä asiaa?”<br>\n<br>\n”Huh?”<br>\n<br>\n”Miksi entinen tunnusmerkkini oli skorpioni?”<br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/vmiwUv0XJ9E" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/vmiwUv0XJ9E</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPuhdas energia ryöpsähti Killjoyn rintakehästä, ympäröiden punaisen haarniskan täysin keltapunaisella sähköistetyllä energialla. Joyn tiukasti kiinni puristetut nyrkit tärisivät puhtaasta niiden välistä purkautuvasta voimasta. Kypärän sisällä olento karjui. Sitä ei kukaan kuullut.<br>\n<br>\nRyöpsähtelevä energia sai metsästäjäosaston ottamaan askelia taaksepäin. Ainoastaan Purifier seisoi suorana tujottaen hetki hetkeltä hurjistuvaa näkyä. Killjoysta lähtevä energiapatsas oli niin voimakas, että kahdella alemmalla telakointisillalla levänneet valtavat kuljetusalukset alkoivat hitaasti hivuttautautua kohti reunaa. Metsästäjät aktivoivat kenkiensä pohjiin kiinnitetyt magneettiset laitteet, jotka liimasivat nämä tiukasti metalliseen kanteen. Show jatkui, eikä mitään oltu vielä edes nähty.<br>\n<br>\nKilljoyn haarniska nitisi ja raksahteli kauttaaltaan. Se kasvoi nytkähdys nytkähdykseltä. Hartiat levenivät eniten muuhun ruumiiseen nähden. Metallinen rutina sekoittui energian sihahteluun ja raajojen uudelleenmuotoutumisen aiheuttama kipu sai Killjoyn huutamaan entistäkin kovempaa. Mutta muodonmuutoksen tärkein kohta oli vasta alkamassa. Killjoyn alaselkä eli. Metalli sen pinnalla kupli. Jokin alkoi työntymään sen sisältä hitaasti mutta varmasti. Ensimmäinen jaoke, toinen... kolmas jä neljäs. Kärkeä kohti kapeneva punaisesta metallista koostuva häntä purskahti vähä vähältä pidemmälle Killjoyn ruumiista. Se nousi sätkien ilmaan ja kasvoi niin pitkään, kunnes sen kärki heilui Killjoyn oman pään yläpuolella. Punaiset metalliset laatat uudelleenjärjestyivät ja paksummat panssarit siirtyivät peittämään hännän kärjen. Pian niiden sisältä luisui esiin valtava miekanterän kokoinen piikki. Tarkemmin katsottuna piikki oli Killjoyn miekka. Mekaaninen muodonmuutos oli saanut sen löytämään tiensä kasvaneen uuden ulokkeen kärkeen.<br>\n<br>\nKilljoy oli nyt jo neljänneksen edellistä suurikokoisempi ja selkeästi massakkaampi. Vinhasti heiluva häntä sätki ympäriinsä, hakien edelleen kunnollista liikekontrollia. Mutta ennen sen hankkimista, vielä yksi tapahtumaketju lähti liikkeelle. Metallin ratina oli nyt siirtynyt Metsästäjän kypärään ja siihen olis alkanut ilmestyä siksak-tyylisiä viivoja. Purifier näki sen ja kavahtin nyt itsekin askeleen taaksepäin. Kyseessä ei ollut temppu. Punainen metallihirmu oli todella onnistunut miltei mahdottomassa.<br>\n<br>\nSilloin kypärä repesi auki. Täysin siisti siksakkuvio reväytti kypärän puolikkaat irralleen. Killjoyn madaltunut karjunta täytti ilman kypärän lopettaessa äänen vaimentamisen. Mutta ääni ei tullut Killjoyn kasvoista kypärän takaa... kypärä oli Killjoyn kasvot. Hampaat. Valtavat punaiset metalliset hampaat ja niiden takaa ammottava tyhjyys. Purifierin kasvot. Täysin samanlaiset, mutta puhtaasta metallista valetut.<br>\n<br>\nJalka iski. Karjunta loppui. Energian purkautuminen pysähtyi kuin seinään. Hirvittävien hampaiden välistä nousi höyryä kylmään ilmaan. Killjoy suoristi selkänsä ja käänsi katseensa kohti vihollisjoukkiotaan. Valtava mekaaninen ruho ylitti nyt hieman jopa Purifierin oman koon. Valtava tappava häntä huiski punaisen metsästäjän pään yläpuolella valmiina tappamaan. Matala rahina kaikui kypäräkidan hampaiden välistä. Olkapäihin sijoitetut ohjuspatterit nostivat päätään ja asettelivat kaksitoista ohjusta täyteen toimintavalmiuteen. Jalkapohjien rakettimoottorit alkoivat lämmetä kenraalin petoistuneesta uudesta ulkomuodosta huolimatta.<br>\n<br>\nKymmenet aseet osoittivat Killjoyta. Purifier tarkisti omia asejärjestelmiään. Kiroileva Metsästäjä katsoi uutta vastustajaansa. Se tujotti häntä ilmeettömänä, säälimättömänä ja täydellisen valmiina.<br>\n<br>\n”Kuten aiemmin sanoin. Jokainen tällä asemalla kuolee tänään.”<br>\n<br>\nMetallinen peto puhui. Sillä oli täysi kontrolli. Sillä oli täysi valta. Se tulisi tuhoamaan. Se oli Killjoy. Ja sillä hetkellä kymmenkunta ohjusta täytti ilman. Purifierin rakettimoottorit käynnistyivät. Ja niin metallijumalten sota alkoi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1399,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-03-23T22:26:00.000Z","content":"Matoro avasi raskaat silmäluomensa. Kaikkialla hänen ympärillään sokaiseva punainen hehku ja mustana virtaava maailma pyörivät toistensa ympärillä ja hänen sisällään, ulkonaan ja kaikkialla muuallakin. Hän sulki silmänsä melkein heti ne avattuaan. Hän ei tuntenut juuri mitään – jotain kuumaa valui hänen päälleen ja joka puolella punainen hehku sai hänet tuntemaan helvetillistä tuskaa, mutta muuten hän ei tuntenut niin mitään. Meteli oli hirveä: Matoro tunsi kuuloelintensä hajoavan. Järjestelmällisesti sortuva rakennus rämisi taustalla, liekit rätisivät – ja Mata Nui varjelkoon – jossakin räjähti ja lujaa.<br>\n<br>\nTuntui kuluvan ikuisuus, eikä Matoro tiennyt, oliko tajuissaan, järjissään taikka elossa. Maailma ei muuksi muuttunut, vaikka hän kuinka toivoi, mutta ajatella hän ei juurikaan jaksanut.<br>\nSitten ylimääräinen ääni iskeytyi hänen vasemmalta puoleltaan häntä kohti; tömähdyksestä toa päätteli jonkin pudottautuneen lähelle. Askel, toinen. Varjo peitti Matoron silmäluomien läpi verkkokalvoille piirtyvän hehkun.<br>\n<br>\nHetken ajan kaikki oli liikkumatta ja vain tuli rätisi – kuin vastamaalattu taulu, jonka punainen väri ei ollut kuivunut ja valui nyt pitkin kangasta pilaten mestariteoksen, hiljaisuuden.<br>\n”Sinun kohtalosi ei ole kuolla täällä”, sanoi hiljaa ääni, joka kuulosti Matorosta etäisesti tutulta, mutta jota hän ei tunnistanut. Ei hän yrittänytkään tunnistaa. Hän halusi vain kuolla.<br>\n”Ei tämä ole sinun kohtalosi, Matoro the Blacksnow.”<br>\nMatoro tunsi kohoavansa ilmaan. Hänen olonsa oli höyhenenkevyt. Kuin taivaista putoava kukkanen, jonka ilkeä jänis syö spiraalina pyörivässä syaaninvärisessä psykoosimaailmassa. Järki alkoi jättää.<br>\n<br>\nSitten koko maailma romahti, ja Matoron tietoisuus sammui.<br>\n<br>\n<br>\nSeuraava havainto oli kipu. Matoro ei uskaltanut avata silmiään. Hän ei uskaltanut ajatella kuolemaa. Hän ei uskaltanut liikuttaa lihastakaan.<br>\nMutta täytyihän hänen olla elossa, jos hän kerran tunsi tuskaa. Hän raotti toista silmäänsä.<br>\nKun silmäluomi raottui, pirullisen kirkas vitivalkoinen valo porasi tiensä läpi Matoron tajunnan. Kivusta ärähtäen Toa sulki silmänsä ja suojautui kaksoisaurinkojen polttavilta säteiltä kämmenensä alle.<br>\n<br>\nKipu valtasi jokaisen sopukan jään Toan ruhjeisessa ruumiissa. Erityisen pistävästi se viilsi kohtaa, jossa Toalla oli joskus ollut toinen käsi.<br>\nKipu oli kuitenkin joskus helpottavaa. Se tarkoitti, että ruumis taisteli vielä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/WQk1U--VOM4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/WQk1U--VOM4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKorkeuksista, maassa makaavan soturin yläpuolelta voimakkaasti puhaltava tuuli yritti turhaan viilentää trooppisen ilmaston polttavaa lämpötilaa ja laimentaa jossain vielä roihuavan tulipalon savua, mutta ei onnistunut siinä.<br>\n”Sinä olet taistelija”, matala ja synkkä, mutta rauhoittavan pehmeä miesääni sanoi jostain yläpuolelta. ”Ja olet voittanut kädenväännön itse Kuoleman kanssa jo toisen kerran. Arvostan sitkeyttäsi, toa Matoro.”<br>\n<br>\nMatoro avasi hitaasti suunsa ja tunsi trooppisen ilmaston ja polttavan kivun vaikutuksen. Toan suu oli täysin kuiva. Jään Toa yritti pakottaa sanoja ulos kurkustaan, mutta ulos tuli vain kuivia yskäisyjä. Veri, teräs ja tuli maistuivat yhä voimakkaasti siinä kuivassa kanjonissa, jota voisi myös kutsua Matoron suuksi.<br>\n<br>\nSekunneissa jotain oli Matoron huulilla.<br>\n”Juo.”<br>\n<br>\nPalmunlehden nahkea pinta kosketti toan kasvoja, ja taivaallisen raikas sadevesi kaatui tämän suuhun, kastellen myös valkoisen naamion. Hetken aikaa nieleskeltyään ja mietiskeltyään valkoinen Toa rykäisi ja pakotti yhden, epäselvän sanan ulos kurkustaan. <br>\n”... kuka?”<br>\n<br>\nPuhuja oli hetken hiljaa. Matoro olisi katsonut tämän suuntaan, jos olisi uskaltanut avata silmänsä. Tuska oli liian suuri.<br>\n”Ystävä”, vuosisatoja kokeneen olennon ääni sanoi.<br>\n<br>\n”Niin, niin”, Matoro vastasi pudistellen kivun ja säryn karusellissa vielä pyörivää pääkoppaansa. ”Mutta onko sinulla nimikin?”<br>\n<br>\nTaas yksi mietiskelevä hiljaisuus. Äsken puhunut hahmo otti muutaman askeleen kauemmas samalla kivisellä lattialla, jota vasten Matoro tajusi makaavansa.<br>\nOlennon askeleet pysähtyivät ja kivuissaan kouristeleva Toa tunsi, kuinka elämää kovempaa kivilattiaa pitkin kaikuvat tärähdykset koskivat hänen selkärankansa. Toan koko ruumis oli vieläkin arka. Sitten olento taas puhui.<br>\n”Kyllä.”<br>\n<br>\nMatoro raotti silmiään hieman hämmentyneenä.<br>\n”Olisiko... mitenkään mahdollista, että kertoisit nimesi?”<br>\n<br>\nTaas yksi piinaava hiljaisuus. Matoro keskittyi kuuntelemaan puhujan hengitystä.<br>\nHetken päästä puhuja hymähti.<br>\n”Pahoittelut, ystäväni, mutta se antaisi vastauksia janoavalle sielullesi vain lisää kysymyksiä. Vaarallisia kysymyksiä. Sellaisia kysymyksiä, joihin sinun kannaltasi ei ole terveellistä tietää vastauksia.”<br>\nÄänen haltija otti askeleen. Sitten se otti viisi lisää. Pian olento oli aivan Matoron vieressä ja kumartui.<br>\n”Mutta jotkut kutsuvat minua Oraakkeliksi.”<br>\n<br>\nMatoro sai vihdoin silmänsä auki ja oli kuin säkkipimeän kammion portit olisivat auenneet. Erityisen polttavat tropiikin aurinkokaksoset kuumottivat Toan kasvoja ja tekivät näkemisestä äärimmäisen vaikeaa. Aivan Toan pään viereen oli kumartunut matoran.<br>\nMatoran oli vanha. Sitä ei ruumiista nähnyt, mutta pienellä soturimunkilla oli niskansa päällä satoja, ehkä jopa tuhansia vuosia. Sen näki olennon punertavista silmistä, jotka arvioivat Matoroa hiljaisesti. Sen näki myös sinisestä, punaisin ath-kielisin rukoustekstein koristellusta Pakarista, jonka pinta oli haalentunut melkein valkoiseksi. Vuosisatojen kulutuksen voimanaamion pintaan repimät halkeamat ja naarmut muodostivat matoranin kasvoille labyrinttimaisen, epäsymmetrisen kuvion. Naamio ei kuitenkaan kaikesta huolimatta näyttänyt kuluneelta. Se oli vanhentunut yhtä arvokkaasti kuin kantajansa. Trooppisten kaksoisaurinkojen lämmin loiste heijastui sinipunaisesta rukousnaamiosta ja sen halkeamista Matoron kasvoille, piirtäen kuviointinsa valolla myös jään Toan naamiolle.<br>\nSininaamioinen vanha matoran kantoi yllään mustaa viittaa, joka peitti sen ruumiin kokonaan. Siinä kohtaa viittaa, jonka alla oli Oraakkeliksi itseään kutsuvan olennon vasen olkapää, oli repeämä viitassa ja vanhoja verijälkiä.<br>\n<br>\nVaikka Matoro kuinka yritti, hän ei voinut olla tuijottamatta matoranin olkapäävammaa.<br>\n”Sinä vuodat”, jään Toa sanoi heikosti.<br>\nVanhan soturimunkin jämerät kasvot eivät värähtäneetkään. ”En enää, Toa Matoro. Tyrehdytin oman vuotoni. Nyt jäljellä on vain kipua”, Oraakkeli sanoi rauhallisesti ja otti vaalean käden esiin viitan alta, naputtaen otsaansa. ”Ja suurin osa kivusta on mielessä. Ehkä joskus opit voittamaan omasi.”<br>\n<br>\nMatoro katseli soturimunkkia hämmentyneenä. Palovammat ja ruhjeet säteilivät kipuaan ympäri jään Toan vammautunutta kehoa. Ajatteleminen oli vaikeaa. Matoron viimeinen muistikuva katedraalin tapahtumista oli erehtymättömän kivulias, polttava ja riipivä, mutta juuri siksi niin samea.<br>\nVanha soturimunkki katsoi sinisestä Pakaristaan Matoroa värähtämättä. Jostain syystä Toa tiesi välittömästi, että hänen pelastajansa katsoi suoraan hänen sieluunsa.<br>\n<br>\n”Sinä...” jään Toa sanoi räpytellen silmiään vielä turtuneena. ”Sinä... 'Oraakkeli'. Pelastit minut sieltä.”<br>\n<br>\n”Pitää paikkansa.”<br>\nMatoro oli hiljaa hetken.<br>\n”Minun... pitäisi kiittää.”<br>\n<br>\nOraakkeli hymähti, mutta matoranin kasvot pysyivät vakavina. ”Auttavatko kiitokset sinua eteenpäin, Toa Matoro? Auttavatko kiitokset pelastamaan ystäväsi pahimman tuntemasi Atheonin demonin kynsistä? Auttavatko kiitokset sinua todistamaan velilleni ja siskoilleni, että katedraalin tulimyrsky ei ollut syytänne?”<br>\n<br>\nMatoro katsoi oudoksuen Oraakkelin silmiin ja hänestä tuntui entistä enemmän, että matoranin lempeä, mutta oudon läpitunkeva katse porautui hänen sieluunsa. Jään Toa ei keksinyt minkäänlaista sanottavaa.<br>\n”Anteeksi... me emme...”<br>\n<br>\n”<em>Älä - pyydä -anteeksi</em>”, Oraakkeli pisti tiukasti. ”Älä edes harkitse, Matoro the Blacksnow. Ystäväsi ovat hengenvaarassa. Samoin nainen, jonka elämä on tärkeämpi kuin meidän kahden yhteensä. Siru maailman voimakkaimmasta aseesta on vaarassa. En pyydä sinua etsimään syyllisyydentunnettasi ja matelemaan edessäni kuin Raman toukka.”<br>\n<br>\nOraakkeli sulki suunsa, mutta ei lopettanut puhumista. Matoron silmät laajenivat äärimmilleen, kun hän ymmärsi kuulevansa sinistä Pakaria kantavan hahmon seuraavan lauseen tajuntansa sopukoista.<br>\n<br>\n<em>Pyydän sinua auttamaan, toa Matoro.</em><br>\n<br>\nJään Toa nosti päätään kivisestä lattiasta ja haukkoi henkeään. Oraakkelin silmät olivat punaisemmat kuin koskaan aikaisemmin.<br>\n”Olet telepaatti”, Matoro sanoi unohtaen hetkellisesti ruumistaan piinaavan tuskan.<br>\nOraakkeli nyökkäsi syvään, ja matoranin silmien punainen hohde katosi. ”Pahoittelen, jos tekoni oli liian tunkeileva. Tarkoitukseni ei ollut koskea mieltäsi enempää kuin oli tarpeellista, toa Matoro.”<br>\n<br>\n”Miten... miten sinun kaltaisesi voi olla telepaatti?” Matoro kysyi räpytellen silmiään. ”Tarkoitan... matoran.”<br>\n<br>\nOraakkeli hymyili. ”Jotkut historian voimakkaimmista telepaateista löytyvät Ce-Matoraneista, Toa hyvä.”<br>\nMatoro nousi hiljalleen istumaan. Se oli hidasta ja tuskallista, mutta lopulta jään Toa sai riuhdottua itsensä istuma-asentoon kivisen tasaisen lattian päälle.<br>\nAuringot lämmittivät toan niskaa, ja hän hieroi kämmenpohjiaan pureskellen Oraakkelin sanoja. Palovammat Matoron jaloissa ja käsissä eivät olleet kauniita, mutta ne parantuisivat.<br>\n”En ymmärrä... Oraakkeli”, Matoro sanoi. Hän nosti kivilattiaa skannanneen katseensa vähitellen Oraakkelin jaloista tämän kasvoihin. ”Kaikella kunnioituksella, mutta sinä et ole Ce-Matoran.”<br>\n<br>\nOraakkeli ei vastannut hetkeen.<br>\n”Lienee vain hyvä asia, että en näytä naiselta.” Matoran-soturimunkin vanhoilla kasvoilla oli ilme, jota olisi voinut väittää ilkikuriseksi, jos rauhallisuusvalan tehneen uskovaisen kasvoja ei olisi ollut lähes mahdoton lukea. Matoro ei reagoinut vitsiltä kuulostavaan lausahdukseen puolin tai toisin.<br>\n”Voinko kysyä, miten on mahdollista, että... pääsit pääni sisälle?”<br>\n<br>\n”Kysyminen ei ole koskaan kiellettyä. Luulen kuitenkin, että vastaus lahjani alkuperästä ei toisi sinulle minkäänlaista tyydytystä.”<br>\nOraakkeli katsoi hetkeksi taivaalle ja hieroi kämmenellään leukaansa.<br>\n”Joku voisi kutsua sitä tosin kiroukseksikin. Itse en ole ihan varma, kumpaa mieltä itse olen. Sanon kuitenkin vain, että yllätyt todella helposti soturiksi, joka on nähnyt omilla silmillään mieliä lukevan Visorakin... ja ritarin, jolla ei ollut kasvoja.” <br>\n<br>\nMatoro kalpeni.<br>\n”En tajua”, Matoro pakotti ulos suustaan. ”En tajua ollenkaan.”<br>\n<br>\nOraakkeli ei ollut lukenut Matoron mieltä. Sen telepaattista naamiota kantava Toa tiesi. Hänen suojauksensa oli ylhäällä. Vaadittiin ehkä jopa joku makutan tai Visokin tasoinen murtamaan Matoron suojaus. Matoran ei olisi voinut tehdä sitä edes silloin, kun Matoro oli ollut tajuton, sillä Cencordilla oli hyvin hyödyllinen, mutta myös hieman aavemainen tapa toimia itsekseen.<br>\nSilti Oraakkeli tuntui tietävän kaiken.<br>\n<br>\n”Tiedän, mitä aiot kysyä”, sanoi matoranin muinaista viisautta tihkuva ääni. ”Aiot kysyä, miten tiedän niin paljon Klaanistanne.” Soturimunkki puhui Matorolle, mutta katseli ikikesäistä, kirkkaansinistä taivasta ja sillä lentäviä lintuja, jotka valkoisine siipineen muistuttivat sitä, miltä isä Athin enkelien kerrottiin näyttävän.<br>\n”Ja en saa vastausta?” Matoro sanoi masentuneena.<br>\n<br>\n”Et”, Oraakkeli vastasi. ”Pyydän anteeksi, ystäväni. Ehkä jonain päivänä.”<br>\n<br>\nMatoro huokaisi. Vain salaisuuksia varjoissa. Jään soturi tunsi hetki hetkeltä enemmän, että salaisuuksien verkko hänen ympärillään oli liian iso ja käsittämätön.<br>\nJa jonain päivänä se söisi hänet.<br>\n<br>\n”Mikä on vikana?” Matoro sanoi epätoivoisesti. ”Luotat minuun tarpeeksi paljon pelastaaksesi minut, mutta et suostu kertomaan mitään?”<br>\nOraakkeli tuntui sivuuttavan koko kysymyksen. Hän kurotti vanhalla kädellään kohti taivaan lintuja, mutta laski kätensä hetken jälkeen. Soturimunkin katse siirtyi pois taivaasta ja kädet rukousasentoon. Oraakkeli sulki silmänsä ja näytti rauhoittuneemmalta kuin jopa kuolleet.<br>\n”Kysyt vääriä kysymyksiä, ystäväni”, sanoi ääni, jossa ei ollut jälkeäkään pelosta, ahdistuneisuudesta tai vihasta. ”Ja et anna sitä, mitä itse vaadit.”<br>\n<br>\n”... mitä niin?”<br>\n<br>\n”Vastauksia. Saavuin liian myöhään saarelle. Tiesin, mitä Bartax suunnitteli, mutta olin... hidas ja naiivi”, Oraakkeli sanoi avaten silmänsä. ”Ja juuri nyt sinä olet ainoa toivoni, toa Matoro.”<br>\n<br>\nMatoro, joka oli pannut takaisin maaten, yritti nyt nousta uudestaan istuma-asentoon, mutta ei onnistunut, vaan lysähti takaisin, missä makasi.<br>\n”Mitä haluat tietää?”<br>\nOraakkeli istahti Matoron viereen asettaen jalkansa ristiin. ”Minulla on tapa antaa takaisin samalla mitalla kuin minulle annetaan, toa Matoro. Sinä annat minulle vastauksia... ja minä annan sinulle vastauksia.”<br>\nMatoran-soturimunkki katsoi Matoron sinisiin silmiin tiukasti. ”Käykö tämä sinulle?”<br>\nMatoro yritti parhaansa mukaan nyökätä, mutta hänen niskaansa sattui, joten hän luovutti ja vastasi myöntävästi sanoin. Oraakkeli vilautti pientä hymyä, mutta se hyytyi. Ensimmäistä kertaa koko keskustelun aikana Matoro näki munkin vanhoilla kasvoilla epävarmuutta.<br>\n”Haluan tietää, missä epäonnistuin”, Oraakkeli sanoi synkästi. ”Missä on Pyhä Äiti?”<br>\nMatoro pohti hetken. Hänen muistinsa tuntui yhtäkkiä tyhjältä, kuin Abzumo olisi imenyt sen kuiviin nauraessaan hänet liekehtivään kuiluun.<br>\n<br>\nAbzumo.<br>\n”Hän on... Makuta Abzumon panttivanki”, Matoro sanoi hitaasti ja koko ajan varmemmaksi käyvällä äänellä. ”Tai sitten hän on kuollut, mutta en usko.”<br>\nOraakkeli porautui Matoron silmiin punertavalla katseellaan. Matoro näki, että soturimunkki ei edes halunnut ajatella kaikkia vaihtoehtoja. <br>\nEnsimmäistä kertaa Oraakkeli vaikutti haavoittuvalta. Se oli ihme, kun puhuttiin miehestä, joka ei tuntunut edes huomaavaan olkapäässään ammottavaa reikää.<br>\n<br>\nSoturimunkki oli hyvä salaamaan kaiken paitsi sen, että puhe oli jostakusta hänelle tärkeästä.<br>\n<br>\n”Niin arvelinkin... mutta kiitos”, matoran huokaisi vaitonaisesti. ”Sinun vuorosi.”<br>\nMatoro pohti, mihin kysymykseen hän eniten halusi vastauksen.<br>\n”Mikä Nimda todella on?”<br>\nOraakkeli tuijotti kivistä lattiaa ja tuntui vastaavan enemmänkin sille.<br>\n”Uskontomme tärkein pyhäinjäänne ja universumin vaarallisin psyykkinen ase... mutta sen sinä jo tiesitkin.”<br>\n”Tiesin... Et aio kertoa enempää?”<br>\n”Haluan suojella sinua”, Oraakkeli sanoi mystisesti. ”Ja Nimdaa. Tiedät hyvin, että jopa sinun vähäisen tietomääräsi edestä on kidutettu ja tapettu jo vuosituhansia. Haluatko sellaista taakkaa?”<br>\nMatoro sulki silmänsä ja pudisti hitaasti päätään. ”En tiedä, voinko enää välttää sitä.”<br>\n”Oli miten oli, annoin sinulle jo vastauksen. Jos se ei tyydytä... en kai voi pakottaa sinua auttamaan minua. Mutta muista, että pelissä on myös ystäviesi henki.”<br>\nOraakkeli piti pienen tauon. Sitten hän sanoi huokaisten:<br>\n”Minulla on vielä kaksi kysymystä. Ensinnäkin... miten pääsit ulos palavasta katedraalista?”<br>\nMatoro oli ymmällään. ”Luulin, että pelastit minut sieltä. Joku kantoi minut ulos.”<br>\nOraakkelin ilme ei värähtänytkään. ”Minä löysin sinut katedraalimme raunion ulkopuolelta pahasti haavoittuneena. Jouduin satuttamaan aivan liian montaa rakasta veljeä tai sisarta saadakseni sinut tänne, turvapaikkaan”, matoran sanoi katuen.<br>\n”Minä en käsitä... Joku minut pelasti sisältä”, Matoro sanoi ja yritti jälleen kohottautua istumaan. Tällä kertaa hän onnistui. ”Olen pahoillani puolestasi. Seuraava kysymykseni olisi: missä olemme?”<br>\n<br>\nOraakkeli astahti taaksepäin ja levitti kätensä pyyhkien katseellaan huonetta. Matoro alkoi tarkastella hieman tarkemmin paikkaa, jossa oli. Kiviset seinät olivat täynnä kaiverruksia ja monin paikoin köynnökset peittivät niitä. Katosta puuttui suuri palanen, ja reiästä paistoi kasvillisuuden läpi auringonvaloa. Katon sortuma jatkui huoneen oikeaan laitaan, ja yksi seinistä oli myös täysin murskana liaanien sekä erilaisten saniaisten tunkiessa sisään. Tuulenvire ja aavistus tulipalosta pääsivät sitä kautta huoneeseen, mutta Matoro ei nähnyt reiästä muuta kuin taivasta. Huoneen pinta-ala oli kuusikulmion muotoinen. Yhdessä niistä oli oviaukko, joka johti kivisiin ylös vieviin portaisiin. Ovea vastapäätä olevassa seinässä oli syvennys, jonne Matoro ei juuri nähnyt, sillä istui aika lailla vasemmalla puolella sen vieressä ja ovea vastapäätä. Matoron vasemmalla puolella oli matala koristeellinen puupöytä, jonka päällä oli sideharsoja ja purkki, jonka Matoro arveli sisältävän kipulääkettä.<br>\n<br>\nOvenkarmi oli koristeellinen ja esitti jonkinnäköistä lintua. Matoron huomio kiinnittyi tällaisiin pieniin yksityiskohtiin. Seinät oli rakennettu hiekanvärisestä tiilestä. Niissä olevat kaiverrukset kuvasivat pitkää laihaa olentoa, jota pienet matoranit kumarsivat. Ath.<br>\n”Olet salaisessa viidakkopyhätössä”, Oraakkeli sanoi. ”Tästä eivät monet tiedä, joten täällä olemme turvassa.”<br>\n<br>\nMatoro päätti vilkaista ovea vastapäätä olevaan syvennykseen. Hän laskeutui polviensa ja käsiensä varaan ja kurkisti kohtaan, jossa kuusikulmion kuudennen seinän oli korvannut suorakulmion muotoinen tila. Tilan oli vallannut patsas, joka esitti – mitäpä muutakaan kuin Athia. Tämä oli samantapaisessa asennossa kuin Oraakkeli äskettäin, kädet levällään kuin avoinna maailmalle, toinen jalka taaempana kuin toinen. Kasvojen suurena silmänä toimi valtaisa safiiri, joka tuntui hehkuvan omaa valoaan, vaikka auringon säteet eivät mitenkään siihen yltäneet. Patsasta kehystävillä seinillä oli molemmin puolin patsasta soihtu, joista kummassakaan ei palanut tuli, luultavasti, koska oli niin valoisaa, että Oraakkeli ei nähnyt tarvetta. Matoran katseli toan hämmennystä tämän nähdessä Athin kasvot.<br>\n”Sinun ihmetyksesi on suuri”, tämä virkkoi hiljaa. Matoro nyökkäsi vilkaisematta tähän lainkaan. Patsas oli vanginnut hänen katseensa. Lopulta hänen oli pakko kääntää silmänsä katsomaan muualle, sillä safiiri tuntui polttavan hänen verkkokalvojaan. Ja mieltään.<br>\n<br>\n”Tämä paikka on ollut täällä aina”, Oraakkeli selitti ja istui kiviselle lattialle. Istahdettuaan matoran risti jalkasa ja naksautti niskaansa. Ääni tuntui herättävän Matoron transsimaisesta tilasta, johon tämä oli päätynyt. Athista oli tullut hänen uusin kirouksensa.<br>\n<br>\n”Minulla on viimeinen kysymys”, Oraakkeli sanoi, ja Matoro terästäytyi tietäen, että hänen viimeinen kysymyksensä tulisi tämän vastauksen jälkeen. ”Minne makuta on menossa?”<br>\nMatoro naurahti hermostuneesti.<br>\n”Tietäisinkin.”<br>\n”Pelkäsinkin, ettet tiedä. Et tiennyt, onko Mestarini elossa.”<br>\n”En valitettavasti”, Matoro myönsi käheällä äänellä. Hänen kurkkuaan kuivasi jälleen. Oraakkeli nyökkäsi hitaasti. ”Lupasin sinulle vielä yhden kysymyksen.”<br>\nMatoro pohti tarkkaan. Mitä hänen täytyi saada tietää? Sitten hänen muistinsa alkoi toimia.<br>\n”Minä pyydän sinua harkitsemaan edelliseen kysymykseen vastaamista”, hän sanoi ja virnisti. Oraakkeli kohotti kulmiaan.<br>\n”Miksi ihmeessä?”<br>\n”Minä haluan tietää, mitä tapahtuu, jos sirut joutuvat vääriin käsiin. Mitä niillä voi saada aikaan?”<br>\n<br>\nOraakkeli katsoi Matoroa suoraan silmiin.<br>\n”Eikö Abzumo ole tehnyt selväksi tätä asiaa teille?”<br>\n”Ei varsinaisesti”, Matoro sanoi. Hän voi jo paljon paremmin. Muistaessaan parannuskivensä hän tunsi itsensä vielä voimakkaammaksi. ”Tiesin vain hänen havittelevan sitä.”<br>\n”Nimda on voimakas esine”, Oraakkeli sanoi vaisusti.<br>\n”Minä tiedän sen!” Matoro huudahti niin, että matoran hätkähti silminnähtävästi. ”Minä tiedän, että se on voimakas. Mutta mitä sillä voi tehdä? Mikä se on? Miksi se on niin arvokas, että ihan jokainen haluaa sen käsiinsä?”<br>\n”Minä en voi vastata kysymykseesi.”<br>\n”Ai et voi! Katso tätä!”<br>\n<br>\nSilloin Matoro tempasi esiin Betan, joka oli ollut hänellä kätkettynä panssareiden alla. Oraakkelin silmät suurenivat ja kohdistivat katseensa siruun, joka Matorolla oli kädessään. Näytti siltä, kuin tämä aikoisi ottaa sirun Matorolta, mutta hillitsi kätensä.<br>\n”Siru. Miten sinulla on sellainen?” tämä henkäisi.<br>\n”Tämä on Bio-Klaanin hallussa oleva Nimdan siru”, Matoro informoi. ”Me otimme sen mukaan, sillä teidän Mestarinne lähettämässä kirjeessä, joka oli huijausta, vaadittiin sitä.”<br>\n”Te ette olisi missään nimessä saaneet luottaa athisteihin niin paljon, että vaarantaisitte sirun”, matoran sanoi katse yhä sirussa. Hänen teki selvästi mieli pelastaa se Matoron käsistä.<br>\n”Sadje oli varovaisempi ja epäluuloinen”, Matoro sanoi. ”Toivottavasti hän on kunnossa.”<br>\n”Jos tiedän Abzumosta yhtään mitään”, Oraakkeli kuiskasi, ”hän ei ole.”<br>\nMatoro nyökkäsi surumielisesti. Ikäviä ajatuksia tuli hänen päähänsä. Hän pohti, mahtoiko Oraakkeli ujuttaa hänen mieleensä jotakin hänen tietämättään.<br>\n”Nyt”, toa sanoi vakaasti. ”Sinä kerrot, mikä Nimda on. Ja mihin se pystyy.”<br>\nOraakkeli nousi seisomaan.<br>\n”Sinä vaadit mahdottomia!”<br>\n”Ei, minä vaadin aivan kohtuullista asiaa. Minut – koko Klaani – on pidetty pimennossa liian kauan.”<br>\n<br>\nOraakkeli käveli hetken ajan ympyrää huoneen keskellä. Matoro näki hänen pohtivan erilaisia vaihtoehtoja.<br>\n”Minä annan tämän sirun sinulle vastineeksi tiedosta”, Matoro päästi suustaan ja tunsi itsensä idiootiksi, sillä hänellä ei ollut valtuuksia antaa sirua pois. Oraakkeli katsoi tiukasti Matoroa. ”Lupaatko?”<br>\nMatoro nyökkäsi, vaikka hänen järkensä kielsi häntä. Tätä hän ei voinut ohittaa, ei vain voinut.<br>\n”Jos sinä lupaat”, Matoro sanoi hiljaa, ”että se on turvassa.”<br>\nOraakkeli naurahti kolkosti. ”Mitä luulet minun tekevän? Minä yritän pitää sinut turvassa Nimdalta ja Nimdan turvassa maailmalta. Minä yritän pelastaa meidän Pyhän Äitimme. Ja sinä epäilet minua.”<br>\n”Sinä itse käskit minun epäillä. Ja niin minä aion. Tästä lähtien epäilen kaikkea, mikä liittyy Nimdaan.”<br>\n”Minä…”<br>\nOraakkeli vilkaisi Ath-patsasta. Hän katsoi sen kasvoja, katsoi sen yksinäistä silmää, joka tuijotti takaisin. Avoimet kädet kutsuivat luokseen.<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/tMFIjP-6mho" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/tMFIjP-6mho</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<br>\n”Matoro. Mitä kuulet nyt, et saa paljastaa kenellekään”, Oraakkeli varoitti. ”Ymmärrätkö?”<br>\nMatoro nyökkäsi, vaikka uskoi joutuvansa rikkomaan lupauksensa. Administolle oli kerrottava.<br>\n”Nimdan sirut ovat yksinäänkin voimakkaita. Niiden avulla voi tehdä paljon pahaa. Ath-Nuin jääsaarella kahden sirun liitto teki koko kylän väestä aivottomia orjia, jotka palvoivat Nimdaa. Mieti, mitä voisi tehdä kaikilla siruilla, jos ne yhdistetään.”<br>\nMatoro mietti. Hän ei halunnut kuvitella. Kuusi sirua.<br>\nKuusi.<br>\n”Hyvä on, Toa Matoro the Blacksnow”, Oraakkeli lausui hyvin virallisella, vakavalla äänellä.<br>\n<br>\n”Minä kerron sinulle, mitä sirut muodostavat.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/ivwaFiJGCRY" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/ivwaFiJGCRY</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSuuri varjo peitti maan. Kyläläiset hätääntyivät nähdessään valtaisan ilma-aluksen pyyhkivän taivaita heidän yllään. Kaikki olivat tulleet ulos taloistaan nähdäkseen, mitä tapahtui. Ja jotain laskeutui aluksen luota. Nopeasti. Heitä kohti putosi jokin suuri. Se osui keskelle kylää. Valtaisat liekit verhosivat koko kylän, joka katosi olemattomiin ja jätti jälkeensä vain mustan läiskän keskelle saarta. Talot pirstoutuivat molekulaarisen pieniksi palasiksi. Kasvillisuus paloi maan tasalle.<br>\n<br>\nIlma-aluksen komentosillalla Makuta Abzumo katseli alhaalla roihuavaa näkyä ja hymyili vaisusti. Aluksen ohjaamiseen tarvittava noin kymmenen olennon henkilökunta, joka koostui mustista mitäänsanomattomista olennoista, puuhaili pitääkseen kolossaalisen röhjäkkeen ilmassa.<br>\n”Eikö olekin ironista, ysssstävät”, Abzumo virkkoi, ”että tämä meidän aluksemme on suurempi kuin suurin osa nazorakein ilmavoimien aluksissssta?”<br>\nVastausta ei luonnollisesti kuulunut, sillä olennot eivät paljon puhuneet. Abzumo jatkoi monologiaan.<br>\n”Vain Tulikärpänen on sssuurempi, ja sssse sssse vassssta ironissssta onkin, eikö. Että Tulikärpänen päihittää Arkkienkelin ssssuuruudesssaan.”<br>\nOlennot jatkoivat puuhiaan sanaakaan sanomatta. Makuta alkoi hermostua.<br>\n”Sssanokaa jotakin, senkin vätykset!”<br>\nJokainen olennoista käänsi tyhjät kasvonsa Abzumoa kohti ja sanoi geneerisellä äänellä: ”Ironista on, herra. Teemme, kuten käskette.”<br>\n<br>\n<em>Voi tätä elämää</em>, makuta ajatteli. <em>Aivottomat orjat eivät tarjoa minkäänlaista huvitusta. Se on niiden heikkous. Ne eivät pysty inhimilliseen.</em><br>\n<br>\n”Määränpää on kolmen päivän matkan päässä”, yksi olennoista ilmoitti ohimennen. Abzumo nyökkäsi ja päätti siirtyä vankien luokse. Suurin osa aluksesta oli rakennettu mustasta metallista. Seinät olivat metallia, samoin lattia. Makuta käveli vankiosastolle ja avasi metallisen, täysin umpinaisen oven. Hieman valoa tulvahti sisään pimeään, piskuiseen selliin, jossa roikkui käsivarsistaan kettingeillä seinälle ripustettu pieni hahmo.<br>\n”Voitte herätä nyt, rouva”, Abzumo sanoi kylmällä äänellä. Mestari kohotti hieman päätään.<br>\n”Saasta”, hän pihisi ja laski katseensa. Sellin lattialla oli hieman kuivunutta verta, ja Abzumo hymyili.<br>\n”Äiti-kulta voisi miettiä uudestaan, kuinka puhuu minulle. Vakuutan, että en osaa olla kovin ystävällinen sellaisille, jotka eivät ole minua kohtaan ystävällisssiä.”<br>\n”Mitä… väliä”, Mestari sanoi. Hänen oli vaikea hengittää siinä asennossa, johon hänet oli lukittu: hänen käsivartensa olivat suoraan sivuilla ja niihin oli kiinnitetty raudat, jotka roikottivat häntä hieman lattian yläpuolella siten, että hänen jalkansa eivät yltäneet maahan. Hänen kyynärvartensa roikkuivat voimattomina suorassa kulmassa käsivarsiin nähden.<br>\n”Sinä et saanut Nimdan sirua”, Mestari sanoi ja onnistui hymyilemään vaisusti. Abzumon hammas rusahti ja tämä sanoi:<br>\n”Tällä kertaa. Mutta Epsilon on minun. Sssitä et voi essstää.”<br>\n”Jos sinä saat sen sirun, tässä maailmassa on asiat paljon huonommin”, Mestari kähisi. Hän yritti yskäistä, mutta epäonnistui.<br>\n”Niin on”, Abzumo murahti. ”Totta totisssesssti on.”<br>\nHän kääntyi lähteäkseen.<br>\n”Sssinä et ssssiisss muuta mieltässsi?”<br>\n”En. Minä en ikinä muuta mieltäni.”<br>\n”Hyvä on.”<br>\n<br>\nMakuta sulki oven hitaasti. Mestari jäi yksin pimeään.<br>\n”Typerä nainen”, Abzumo tokaisi, yskäisi kuuluvasti ja jatkoi matkaansa. Hän käveli seuraavan sellin luokse ja avasi oven. Jokin vilahti sellissä ja syöksähti häntä kohti. Nopea käsi tarrasi kiinni Summerganonin kasvoista. Tämä rääkäisi tuskasta, jonka käden antama sähköshokki aiheutti, ja paiskautui takaisin pieneen huoneeseen.<br>\n”Tulin vain vilkaisssemaan, miten pärjäät”, Abzumo sanoi myrkyllisesti, ”mutta näemmä jouduin aggresssiivisssen käytöksssen uhrikssssi.”<br>\nSuga yritti epätoivoisesti hyökätä uudestaan, mutta makuta paiskasi oven hänen naamalleen.<br>\n”Röyhkeätä”, makuta sanoi ja naurahti julmasti.<br>\nSeuraavan sellin oven takaa paljastui lattialla sikiöasennossa makaava Sadje.<br>\n”Mitä sssinulle kuuluu?”<br>\nEi vastausta.<br>\n”Hällä väliä, sssiissss.”<br>\nOvi sulkeutui. Metalliseinistä kaikuvat askeleet loittonivat. Nurkkaan käpertynyt matoran oli ajatustensa vanki. Näin ei ollut tarkoitus käydä. Mestari oli vankina, Matoro todennäköisesti kuollut – ja hänellä oli siru. Abzumo saisi nyt ainakin Epsilonin ja mahdollisesti Betankin, mikäli kyläläiset eivät olleet ehtineet ensin. Kaikki toivo näytti kadonneen.<br>\n<br>\nIäksi.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Gurvanaattori kirjoitteli aika pitkän pätkän tästä.<br>\n<br>\nPyydän raportoimaan mahdollisista asiavirheistä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1400,"creator":"Umbra","timestamp":"2012-03-24T13:11:00.000Z","content":"<strong>Klaanin pihamaa</strong><br>\n<br>\nNurukan, maan toa ja Metru Nuin veteraani käveli poispäin Tongun pajalta. Toa oli kokenut uuden välähdyksen menneisyydestä, muiston joka vaikutti niin tutulta mutta samalla niin oudolta. Nurukanin miettiessä tätä muistoa, muisto imi hänet kokemaan toain sodan kauhuja taas uudelleen...<br>\n<br>\n<em>Nurukan ampui kanuunallaan yhtä metsästäjää, joka muuttui täysin luonnottomaksi ja groteksiksi kummajaiseksi, joka muodonmuutoksensa jälkeen katseli itseään pari sekuntia läheisen rakennuksen vielä melko ehjähköstä ikkunasta, mutta nähdessään kuvajaisensa, biomekaaninen ja osittain orgaaninen kummajainen tuli siihen tulokseen että elämää ei enää ole, vaan tähtäsi itseään kiväärillään kaulaansa. <br>\n<br>\nKuului laukaus. <br>\n<br>\nNurukan katseli oudon mutantin kaatumista maahan. Maa ja läheinen taistelutanner oli ihan sinertävän veren peitossa ja siellä täällä näkyi olennon paisuneen pään ja aivojen kappaleita. Sota oli taas näyttänyt kauneimmat puolensa. <br>\n<br>\nMetsästäjiä vyöryi lisää ja toa joutui pitämään rintamalinjat asemissaa, Bunkkerien rakentaminen oli perin helppoa kun hallitsi maan elementaalivoimaa ja aina nytkin Nurukan oli yhtä maan kanssa, kanavoiden ajatuksillaan elementaalivoimia tottelemaan tahtoaan. <br>\n<br>\nMaa liikkui kuin meri konsanaan, pienten maapartikkelien liikkuessa uusille paikoilleen ja luodessa uusia piilopaikkoja toain joukoille ja liittolaisille.<br>\n<br>\nBunkkereiden noustessa maahan, joukko toia vaihtoi rintamapaikkojaan yhdessä biomekaanisten otusten kanssa ja siirtyivät kohti metsästäjäin rajaa. Tämä ei-kenenkään-maa oli vaarallista seutua jossa maa oli kuollutta ja monien myrkkyjen saastuttamaa.<br>\n<br>\nIsot kolmipiippuiset zamor-sarjatulikiväärit nousivat paikoilleen sitä mukaa kun joukot etenivät ja aloittivat luotisateen kohti pimeyden metsästäjiä. <br>\n<br>\nLukuiset peikot, syväläiset ja selakhikaanit yrittivät edetä kilpiensä suojissa kohti toain rivejä, mutta toain ja vahkien tarkka-ampujat ja sarjatuliaseet ampuivat yrittäjät nopeasti. <br>\n<br>\nNurukan huomasi kuinka muutama raudan toa kontrolloi voimillaan maata, luoden raudasta piikkilanka-aitoja jotka repivät nitä ylittäviä metsästäjiä kappaleiksi. Verta roiskui kun ansat laukesivat kosketuksesta.</em><br>\n<br>\nMuisto alkoi pikkuhiljaa häiventyä pois, kun Nurukan käveli päistikkaa yhtä klaanin pihamaan harvoista puista ja kaatui maahan.<br>\n<br>\n\"Ai karzahni. Kuka laittaa nämä puut keskelle tietä...\" Nurukan puheli itsekseen, koettaen nostaa itseään ylös maasta. Toa oli kaatunut maahan ja hieroi päätään joka oli osunut puuhun. Pudistellen päätään toa yritti saada näkökenttänsä suoraan. <br>\n<br>\nNurukan nousi vaivalloisesti maasta ja matkasi kohti klaanin linnoitusta. Hänelle oli tullut kova hinku lähteä Metru Nuille ja matkaa pitäisi alkaa valmistella hyvissä ajoin etukäteen.<br>\n<br>\nHieroen selkäänsä, Nurukan taivalsi linnoitukseen ja ohitti muutamia klaanilaisia. Toalla olisi vielä paljon tehtävää mysteeriensä selvittämisessä...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1401,"creator":"Guardian","timestamp":"2012-03-25T12:58:00.000Z","content":"<strong>Viidakko<br>\nPyhättö</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/jmV_-QfDAcc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/jmV_-QfDAcc</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKivisten raunioiden korkeimmalta kohdalta tuijotti silmä. Se oli suuri, kiveen kaiverrettu ja jalokivin koristeltu, ja tropiikin kaksoisaurinkojen loiste sai ikiaikaisen katseen kimaltelemaan aavemaisesti. Silmän ympärille oli kaiverrettu suuri kolmio, jonka kukin kulma oli halkaistu keskeltä kahteen osaan. Muodostuvat kolme kolmiota oli puolestaan halkaistu vielä kertaalleen. Muinaisen kaiverruksen ikuisuuksiin näkevä katse oli ympäröity ath-kielisillä rukousteksteillä, joita Matoro ei voinut edes yrittää ymmärtää.<br>\nAjatukset sinkoilivat jään Toan mielen läpi. Palapelin massiivisuus hahmottui Toalle vasta nyt ja tässä auringon ja ajan polttamassa pyhätössä.<br>\n<br>\n<em>Id. Ego. Superego.<br>\nRuumis. Sielu.<br>\nMieli.<br>\n<br>\nMitä minä en ymmärrä?</em><br>\n<br>\nJään Toan kiikarisilmä keskittyi Ath-uskonnon tunnusmerkkiin pitkäksi ja hiljaiseksi hetkeksi. \"Athin kasvoina\" tunnetun kolmion sisällä oleva silmä ei tuntunut edes katsovan Matoroon päin. Oli kuin muinaisen silmän kaiverretusta katseesta olisi näkynyt vastaus kaikkiin universumin kysymyksiin, mutta sillä ei ollut suuta, jonka kautta vapauttaa tietonsa.<br>\nMatoro oli turhautunut. Tietämättömyys oli kaikkein tuskaisinta.<br>\n<br>\n<em>Haluan tietää</em>, Matoro ajatteli. Ajatus oli kummitellut hänen mieltään jo päivien ajan. Ehkä pidempäänkin.<br>\nKysymykset vaivasivat soturia. Ne pyörivät hänen päässään keskellä hajanaista tiedon ja tietämättömyyden palapeliä. Ne pitivät hänet joskus hereillä yönkin läpi.<br>\n<br>\n<em>Minkä takia niin moni on tappanut tai tullut tapetuksi?</em><br>\n<br>\nMatoro vilkaisi käsiään. Valkoisen ja kasvottoman kuoleman irtileikkaaman käden arpeutuminen oli jo kovassa vaiheessa. Kiitos kuului parannuskivelle, mutta epämaailmallisen terävän katanan kipu ei koskaan unohtuisi.<br>\n<br>\n<em>Minkä takia minut on yritetty tappaa?</em><br>\n<br>\nMatoro siirsi ainoan kätensä hitaasti naamiolleen ja siveli sitä sormillaan. Kanohi Cencordin tuttu pinta tuntui päivä päivältä vähemmän hänen omilta kasvoiltaan. Sen perusteella, mitä hän oli sen luojasta, makuta Itrozista kuullut, Matorosta alkoi tuntua siltä, että hän kantoi kasvoillaan asetta.<br>\n<br>\n<em>Mitä Itroz jahtasi?</em><br>\n<br>\nHuomaamattaan jään Toa puristi kädessään olevaa vitivalkoista Nimdan sirua entistä kovempaa. Hän tunsi, kuinka sen sisällä virtasi energia. Puhdas energia, joka odotti purkautumistaan hetki hetkeltä enemmän. Vaimea sininen hehku erottui pienen sirun terävistä reunoista.<br>\nMetallinpalanen poltti tulikuumana Matoron kämmenpohjaa, mutta se ei johtunut auringosta. Välillä Matorosta tuntui, että siru kuiskaisi hänelle.<br>\n<br>\n<em>Mikä tämä siru <strong>on</strong></em>?<br>\n<br>\nKivilattia lämmitti Matoron jalkoja. Vahingoittunut valkoinen soturi istui niin matalassa asennossa, että hänen kasvonsa olivat samalla tasolla kuin Oraakkelin sinipunainen muinaisnaamio. Oraakkeli pudisti päätään vakavana ja hiljaisena, mutta Matoron kasvojen päättäväisyys oli kovaa kuin jää. Hän vaati vastauksia eikä poistuisi ilman niitä.<br>\n<br>\nMatoran suoristi yönmustaa viittaansa, sulki silmänsä ja kääntyi poispäin Matorosta. Oraakkeli huokaisi.<br>\n\"Nimda on athisteille pyhä asia, Matoro\", Oraakkeli sanoi hiljaa. \"Kaunis asia. Kunnioitamme sitä. Käytämme sen nimeä rukouksissamme isä Athille. Meille on annettu pyhä tehtävä löytää ja yhdistää nuo sirut... ja tuoda tasapaino ja mielenrauha maailmaan. Mutta silti...\"<br>\nOraakkelin ääni oli pian niin hiljainen, että vain Matoro pystyisi kuulemaan sen.<br>\n\"Mutta silti olemme pitäneet suojelukseemme uskottuja siruja lukkojen takana. Kaukana toisistaan.\"<br>\n<br>\nOraakkeli nielaisi.<br>\n\"Meidän jumalainen tehtävämme on löytää meiltä puuttuvat sirut ja yhdistää ne\", soturimunkki sanoi, \"mutta jokainen meistä pelkää lopputulosta salaa. Emme halua nähdä sitä.\"<br>\n<br>\nVanha soturimunkki huokaisi jälleen, ja hetkellisesti Matorosta poispäin kääntyneestä matoranista näki vuosisatojen painon. Oraakkeli kääntyi takaisin kohti Toaa.<br>\n\"Ehkä olisi todella parasta, että Klaani saisi kaikki sirut\", Oraakkeli sanoi Matoron yllätykseksi. \"Ja tuhoaisi Nimdan.\"<br>\n<br>\nMatoro oli ihmeissään. \"Miten voit sanoa noin oman uskontosi pyhäinjäänteestä?\"<br>\n\"Koska olen nähnyt, mitä se voi tehdä\", Oraakkeli vastasi ottaen muutaman askeleen lähemmäs. \"Olen elänyt monta kertaa kauemmin kuin voit kuvitellakaan, Matoro. Olen nähnyt valtakuntien nousevan ja tuhoutuvan. Olen nähnyt, mitä yksikin siru voi saada aikaan ahneen tai vihaisen miehen kädessä. Ja vaikka sieluni sanoo, että Nimdalla voi tehdä myös hyvää...\"<br>\nOraakkeli laski päänsä alas ja tuijotti lattiaa.<br>\n\"Olen menettänyt jo toivoni\", hän sanoi vaisusti.<br>\n<br>\nMatoro tuijotti vanhaa athistia pitkään ja hartaasti. \"Siksikö uskontonne on ollut niin salamyhkäinen?\" hän kysyi.<br>\n\"Kyllä\", Oraakkeli vastasi. \"Nimda, Ath ja Atheon. Aarre, Vartija ja Varas. Tunnet nuo kolme nimeä, vaikka et ole athisti. Kaikki tuntevat nuo kolme nimeä. Sitä ei ole koskaan voinut estää. Mutta Nimdan tarinan... sen <em>legendan</em> tietävät vain korkeimmalle tasolle nousseet soturimunkit. Ainoastaan he tietävät, mitä noista siruista muodostuu.\"<br>\n<br>\nMatoro nyökkäsi. \"Ymmärrän. Ja kohta ilmeisesti myös minä.\"<br>\n\"Kyllä. Saat tietää totuuden, toa Matoro\", Oraakkeli sanoi hiljaa. \"Mutta...\"<br>\nMatoro suoristi selkäänsä ja näytti hämmentyneeltä. \"Mutta?\"<br>\n<br>\n\"En kerro sitä sinulle.\"<br>\n<br>\nLinnut lauloivat taivaallista lauluaan. Trooppinen tuuli puhalsi. Matoro ja Oraakkeli eivät puhuneet toisilleen.<br>\n\"Pyydän anteeksi jo etukäteen siitä, mitä aion tehdä\", Oraakkeli sanoi rauhallisesti. \"Mutta tämä on pakko tehdä.\"<br>\n<br>\nSynkille ja vanhoille kasvoille ilmestyi jotain, joka muistutti lämmintä hymyä. \"En kerro totuutta sinulle... vaan näytän.\"<br>\nMatoron kivunsekaisen hämmentyneeseen ilmeeseen oli ilmaantunut asteittain huolestuneisuutta. \"Mitä sinä tarkoi...\" toa aloitti, mutta ei ehtinyt lopettaa lausetta.<br>\n<br>\nSekunnin kuudesosassa Oraakkelin musta ja sinipunainen hahmo oli Matoron edessä. Tuulta nopeampi käsi iski kahdella sormella suoraan valkoisen Toan kaulaan.<br>\nKipu ei ehtinyt edes tuntua. Tajuttomuuden pimeä verho laskeutui ennen kuin osuman kipu ehti Matoron hermoihin. Kivenkova mätkähdys ja siitä syntynyt paineaalto kaikuivat Matoron korvissa ja koko kehossa piinaavina samalla, kun hän vaipui tiedottomuuteen. Musta usva sankkeni ja sankkeni, kunnes kaikki oli kadonnut pimeyteen.<br>\nMatoro lyyhistyi lattialle. Tai olisi lyyhistynyt, jos Oraakkeli ei olisi ottanut kaksin käsin kaatuvaa Toaa kiinni. Kun sinipunaista Pakaria kantava soturimunkki asetti kämmenensä Matoron tajuttomille kasvoille, matoranin silmät hehkuivat punaisina kuin tuli.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/FwvwkNzfYwE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/FwvwkNzfYwE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHetken oli sumeaa.<br>\nMutta kun usva oli kaikonnut, kaikki oli päivänselvää.<br>\n<br>\nMatoro ui läpi tyhjyyden. Valkoinen avaruus oli täynnä pilviä. Jossain silmänkantamattomissa oli parvi lintuja, jotka lensivät rauhallisin siivenvärähdyksin. Tähdet tuikkivat vaimeasti kaukaisuudesta. Uusia syttyi jatkuvasti ja vanhoja kuoli hitaasti himmentyen.<br>\nUnenomaisessa maailmassa ei ollut tuulta, lämpötilaa eikä painovoimaa. Kaikki oli kuin kopiota kopiosta.<br>\nJa silti niin päivänselvää. Ajatukset ja muistonpätkät täyttivät valkoisen ajatusavaruuden. Sinihehkuiset kuplat kelluivat läpi tyhjyyden, törmäillen toisiinsa, kerääntyen rykelmiksi ja liikkuen kuin tuulen puhaltamina. Vaikka tuulta ei ollutkaan. <br>\nVälillä kuplia puhkesi. Avautuessaan ne paljastivat maisemia, mietteitä ja muistoja. <br>\n<br>\nJa Matoro näki niiden sisälle. Toa näki muistoja menneisyydestä, joka oli ollut ja näkyjä tulevaisuudesta, joka voisi olla. Puhjetessaan ja törmätessään ne sekoittuivat toisiinsa yhdeksi harmoniseksi tajunnanvirraksi, jossa kaikki oli yhtä todellista - tai epätodellista.<br>\n<br>\nOsa muistoista lämmitti valkoisen soturin sydäntä. Klaani ja klaanilaisystävät hymyilivät Matorolle usvan keskeltä.<br>\n<em>Koti</em>, Matoro ajatteli hymyillen alakuloisesti. <em>Vaikea uskoa, että minulla on sellainenkin.</em><br>\nValkoisen taivasmaiseman näyttämissä näyissä oli myös varjopuolensa. Muistot Metru Nuin sodasta ja Nukeista olivat elävämpiä kuin koskaan.<br>\n<br>\n<em>Ei</em>, Matoro mietti. <em>Ei. Tämä on epäolennaista. Tämä kaikki on epäolennaista</em>.<br>\nJään Toa tarttui tiukasti otsastaan kiinni ja yritti sulkea silmänsä.<br>\n<em>Keskity olennaiseen.</em><br>\n<br>\nMuistojen sekamelska ja taivaan pilvet haihtuivat kuin liekit syystuuleen ja jäljelle jäi vain valkoinen valo.<br>\nJa silloin joku puhui. Ääni kuului olennolle, joka oli puhunut Matoron unissa aiemminkin.<br>\n<br>\n<strong>Sinä etsit ratkaisua itseäsi suurempiin asioihin.<br>\nMinä tuhlasin niihin koko elämäni. Sinä et saa lopullista salaisuutta selville.<br>\nSinä et ymmärrä mitään todellisesta voimasta. Todellinen voima ei ole elementissä tai miekassa...<br>\n<br>\nSillä mieli itsessään on tämän maailman vaarallisin ase.</strong><br>\n<br>\nMatoro huokaisi.<br>\n\"Tiedän. Sitä sinä sanot. Sitä sinä aina sanot.\"<br>\n<br>\n<strong>Ja sanon edelleen, Toa, sillä muistan oman virheeni. Olin naiivi, kun luulin pystyväni vangitsemaan mielen voiman metalliin.<br>\n<br>\nSillä minä en ole Suuri Olento.<br>\n<br>\nMinä en ole jumala.</strong><br>\n<br>\n\"Puhut... Cencordista\", Matoro tajusi ja kosketti omaa naamiotaan. <br>\nJuuri silloin tyhjän valkoinen limbo repeytyi Matoron edessä auki. Taas yksi sininen muistojen kupla ilmestyi tyhjiöön. Se leijaili verkkaisesti olemattoman tuulen puhaltamana kohti Matoron kasvoja. Kun kupla oli tarpeeksi lähellä, jään Toa näki heijastuksen omista kasvoistaan. Kesti kuitenkin hetki, että Matoro tajusi, että kupla ei peilannut hänen kasvojaan.<br>\nKanohi Cencord oli jonkun muun kasvoilla. Vanhat, punaiset ja pupillittomat silmät tuijottivat räpsähtämättä jään Toaa. Hahmo oli paljon Matoroa isompi ja sen selässä oli majesteettiset siivet.<br>\nKun hahmo avasi suunsa, se puhui samalla äänellä, joka oli piinannut Matoron unia.<br>\n<br>\n<strong>Mielen naamio. Kyllä. Elämäntyöni tulos.<br>\nKun katson samaa naamiota sinun kasvoinasi, en voi olla tajuamatta, että tuhlasin elämäni yrittäessäni toistaa voimaa, jonka kaltaista edes minun kaltaiseni ei voi kopioida.</strong><br>\n<br>\nMatoro tarttui Cencordiin. \"Minä en edes osaa käyttää tätä viheliäistä naamiota\", jään Toa sanoi. \"Se aiheuttaa minulle useimmiten vain päänsärkyä.\"<br>\n<br>\nKuplasta puhuva tyhjäkatseinen olento hymähti.<br>\n<strong>Ei, et ole vain löytänyt sen täyttä potentiaalia. Mutta isoisäänsä verrattuna se on pelkkää metallia.<br>\nNimda... se oli jotain, joka sai jopa Suuret Olennot pelkäämään.</strong><br>\n<br>\nMatoro laski kätensä naamioltaan ja vakavoitti katseensa. Hän haki hetken aikaa oikeita sanoja, mutta ne tuntuivat juuttuvan Toan kurkkuun.<br>\n\"Sinunko... puheillesi Oraakkeli minut lähetti?\" Matoro kysyi. \"En ymmärrä, miksi hän ei voi vain kertoa totuutta itse.<br>\n<br>\nMakuta hymähti.<br>\n<strong>Ehkä uusi ystäväsi tietää, että sisimmissäsi sinä tiedät jo totuuden.<br>\nOlet tietänyt jo kauan.<br>\nOlet hyvä löytämään kaiken paitsi ilmiselvän, Toa.</strong><br>\n<br>\nKylmät väreet kulkivat läpi jään Toan ruumiin. \"Mitä... mitä sinä tarkoitat?\"<br>\n<br>\n<strong>Kannat suurimman salaisuuden tärkeintä ratkaisun avainta kasvoillasi, etkä ole ymmärtänyt. Et enää edes huomaa, milloin katsot totuutta silmästä silmään.<br>\n</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/7eFn8Cgcx8g" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/7eFn8Cgcx8g</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoro pysähtyi täysin. Jopa kylmät väreet loppuivat. Oli täysin hiljaista. Kumpikaan keskustelijoista ei hengittänyt.<br>\nValkoisessa limbossa kaikui sydämentykytys. Tarkemmin sanottuna sitä olisi voinut kuvailla sydämentykytykseksi, jos maailmassa olisi ollut kuusisydäminen olento.<br>\n<br>\nSydämentykytys loppui ja polttava kipu iski Matoron käteen. Toa huusi tuskasta. Tuskansa keskeltä hän kuitenkin pakottautui katsomaan ainoaa kättään ainoastaan nähdäkseen, että se oli puristunut nyrkkiin hänen tahtomattaan. Sormien välistä hohti syvän sininen hehku, joka toi Matoron päähän uskomattoman kivun. Tuska oli niin epäinhimillinen, että Toa ei ollut pysyä tajuissaan.<br>\n<br>\nSitten se loppui kuin seinään. Viimeisen kivunhuudahduksen myötä Matoron kämmen suorastaan räjähti auki. Siinä samassa sillä paikalla leijaili valkoinen ja teräväreunainen metallisiru, jonka pintaan oli raapustettu kirjain beeta. Sen reunat hohtivat sinisenä puhtaasta energiasta. Voimakas radiota muistuttava kohinaääni täytti Matoron tajunnan, mutta kipu - ja muistikuva siitä - oli kadonnut. Jäljellä oli suorastaan hälyttävän rauhoittava tunne.<br>\n<br>\nSiru leijaili Matoron pään tasalle. Se kieppui painovoimasta välittämättä ilmassa epätasaisesti tehden välillä pikaisia pyörähdyksiä, mutta pysähtyen välillä kokonaan paikalleen. Sininen loputtoman voiman hehku voimistui entisestään. Matoro kuuli vain kohinan ja oman hengityksensä.<br>\nSilloin Toa huomasi, että sirun polte oli jättänyt jälkensä hänen kämmenpohjaansa. Kämmenpohjassa oli arpi, joka hohti sinisenä. Toan valkoisen ihon keskelle oli muotoutunut kuvio. Se oli tuttu kuvio. Sellainen, jonka näki usein, mutta johon ei kiinnittänyt huomiota. Mutta vasta nyt Toa tajusi, kuinka lähellä hän oli ollut.<br>\n<br>\nToan kämmenpohjaan jäänyt arpi oli kolmio, jonka keskeltä katsoi totuuden näkevä silmä.<br>\n<br>\nMatoron silmät laajenivat. Hänen pulssinsa kiihtyi.<br>\n\"Ei... ei se voi...\"<br>\n<br>\n<strong>Mieti, poikaseni, mieti. Mikä muukaan se voisi olla.</strong><br>\n<br>\nSininen hohde katosi ja samoin kuvio Matoron kämmenpohjassa, mutta se oli piirtynyt hänen verkkokalvoilleen ehkä ikuisiksi ajoiksi.<br>\n<br>\n<strong>Tuo silmä on katsellut sinua jo vuosia, etkä ole kiinnittänyt siihen huomiota.</strong><br>\n<br>\nMatoro ei halunnut myöntää, mutta ääni oli oikeassa. Totuuden näkevä kolmikulmainen silmä oli tuijottanut häntä Nimdan temppelissä, isä Athin katedraalissa, Makuta Itrozin laboratoriossa... vielä pahempaa, se oli katsellut häntä jo ennen kuin hänellä oli pakkomielle löytää totuus.<br>\nTaas yksi muistikupla repesi valkoiseen epätodellisuuteen. Tällä kertaa se näytti metallisten kuolemantuojien öisen hyökkäyksen jälkeisiä hautajaisia.<br>\nYhdessä sateen pieksemistä matoranien hautakivistä oli kolmio, jonka keskellä tuijotti totuuden näkevä silmä.<br>\n<br>\n\"Ei... miten\", Matoro sanoi, kun sateisen alakuloinen muistikuva haihtui olemattomiin. Hämmennys oli liian suuri.<br>\nKaiken tämän ymmärryksen taustalla valkoiseen tilaan alkoi ilmestyä lisää sinihehkuisia metallisiruja. Kohta kuusi eri muotoista ja eri kirjaimella merkittyä sirua leijaili painovoimattomasti Matoron silmien edessä. Siniset energiapurkaukset räjähtivät sirusta toiseen.<br>\nNe kuuluivat yhteen. Ne halusivat yhteen.<br>\n<br>\n<strong>Oletko sokea niille asioille, joilla on väliä? Vai oletko vain halunnut väistellä totuuksia, koska ne ovat vaarallisia?<br>\nEn todellakaan tiedä. Tiedän vain sen, että nyt kun tiedät tämän... olet vaarassa.<br>\n<br>\nMe molemmat olemme vaarassa.</strong><br>\n<br>\nMuistikuvien meri vyöryi sinihehkuisten sirujen ympärillä. Asiakirjat Makuta Itrozin tutkimuksista ja kokeista palautuivat mieleen. Nimdan temppelin kaiverrukset palautuivat mieleen. Kaikkialta tuijotti yksinäisiä totuuden silmiä kuin syyttäen Matoroa tämän sokeudesta.<br>\n<br>\nKuusi valkoista sirua pysähtyivät ilmaan rinkiin. Siniset salamamaiset sähkönpurkaukset kulkivat sirusta toiseen, kun voimalliset sirut lähestyivät toisiaan. Ja aivan Matoron silmien edessä alkoi muodostua jotain, jonka hän oli nähnyt moneen kertaan.<br>\nMatoro jäätyi täysin paikalleen. Miksi hän ei ollut tajunnut sitä jo Nimdan saarella? Miksi hän ei ollut tajunnut sitä nähdessään Athin patsaan ensimmäistä kertaa? Tuon laihan, mutta arvokkaan näköisen toamaisen olennon kasvoilla oli ollut yksinäinen valokivi silmänä.<br>\n<br>\nKun sirut alkoivat yhtyä aivan Matoron silmien edessä, sininen energiamyrsky kasvoi huippuunsa. Valkoinen ja tyhjä avaruus alkoi väistyä, kun maailma repesi kahtia ja loputtomiin korkeuksiin kasvava energiapatsas alkoi repiä alitajuntaa kappaleiksi suunnattomalla äänellä.<br>\nItroz nauroi valkoisen sumun ja sinisen valoräjähdyksen keskeltä.<br>\n<br>\nVasta silloin Matoro ymmärsi, kuinka paljon aikaa hän oli viettänyt Klaanissa. Hän oli puhunut ja viettänyt niin paljon aikaa eri rotujen edustajien ja kielten puhujien kanssa, että hän ei ollut tajunnut ilmiselvää. Salaisuutta, jonka edestä tapettiin ja kidutettiin.<br>\n<br>\nHän ei ollut tajunnut.<br>\n<br>\nKun sininen energiamyrsky oli ohi, Matoron edessä oli valkoinen metallikolmio, jonka keskeltä tuijotti kaiken näkevä sininen silmä. Mutta se ei ollut vain kolmio. Se oli sama kolmio, joka oli ollut kivisen Ath-patsaan päässä.<br>\n<br>\nHän ei ollut tajunnut, että sana \"kasvot\" oli matoraniksi \"Kanohi\".<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nKun Matoro heräsi, hänen hengityksensä oli salpautua. Jään Toa huohotti voimakkaasti nojaten lattiaa vasten.<br>\n\"Saitko vastauksesi?\" Oraakkeli kysyi hymyillen pientä hymyä.<br>\nMatoro ei saanut sanoja ulos.<br>\n\"Se... en ymmärrä. Se on...\"<br>\n<br>\nOraakkeli auttoi Matoron ylös ja hymyili tälle.<br>\n\"Athin kasvot. Kanohi Nimda. Kyllä.\"<br>\n<br>\nMatoro ei voinut keskittyä muuhun kuin päässään vyöryvään ajatusmyrskyyn. Hän tunsi itsensä entistä sokeammaksi. \"Mitä... miten... kuka sen on luonut? Mistä se on tullut? Miksi niitä on kuus-\"<br>\nOraakkeli siirsi kätensä Matoron suun tielle. \"Pahoittelen, ystäväni, mutta en voi vastata noihin kysymyksiin. Jotkut vastaukset... sinun on löydettävä itse.\"<br>\nSen sanottuaan mustakaapuinen matoran-munkki päästi Matorosta irti, kääntyi ympäri ja otti muutaman askeleen kohti pyhätön oviaukkoa.<br>\n<br>\nMatoro pääsi vaivoin ylös. Ymmärryksen tuoma shokki vaivasi häntä vieläkin. Kuten odotettua, vastaus vanhimpaan kysymykseen toi hänen päähänsä vain lisää kysymyksiä.<br>\nSellainen oli totuuden etsijän elämä.<br>\n\"Oraakkeli\", Matoro sanoi hiljaa.<br>\n\"Pidä siru\", soturimunkki sanoi vaitonaisesti arvaten, mistä Matoro oli kysymässä. \"Lähden Makuta Abzumon perään. En välttämättä selviydy hengissä. Ja mieluummin luovutan sen sinulle kuin... hänelle.\"<br>\n<br>\nMatoro katsoi kummissaan Oraakkelin selkämystä. Sitten hän katsoi kämmenellään makaavaa Beetaa.<br>\n\"Kiitos. Kiitos kaikesta.\"<br>\nKämmen puristui kiinni. Nyt kun Matoro tiesi, mistä taistelussa oli kyse. Hän ei päästäisi siitä irti. Ei edes kuollessaan.<br>\n<br>\n\"Ole hyvä\", Oraakkeli sanoi ja lähti kävelemään ulos pyhätöstä, kohti viidakon syvyyttä.<br>\n\"Saanko kuitenkin kysyä vielä yhden kysymyksen?\" Matoro sanoi niin kovaa, että Oraakkeli varmasti kuulisi.<br>\n\"Saat\", Oraakkeli sanoi, \"mutta en voi vannoa vastaavani siihen.\"<br>\n<br>\nJään Toa aprikoi hetken.<br>\n\"Sinä tiedät selvästi paljon tästä kaikesta. Klaanin ja Allianssin sodasta...\" Matoro piti pienen tauon. \"Kenen... puolella sinä olet.\"<br>\n<br>\nOraakkeli pysähtyi kuin mietiskelemään. Hetkellisen täydellisen hiljaisuuden jälkeen hän kääntyi kohti Matoroa ja hymyili.<br>\n\"Maailmanrauhan\", hän sanoi vaitonaisesti. \"Tyydyttikö vastaus, toa Matoro?\"<br>\nMatoro nyökkäsi ja puristi kädessään olevaa Nimdan sirua yhä tiukemmin.<br>\n<br>\nTrooppinen tuuli puhalsi. Auringot olivat menossa pilveen.<br>\nMatoron takana tuijotti edelleen kuuteen osaan jaettu kolmikulmainen silmä. Ikuisesti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1402,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2012-03-25T15:13:00.000Z","content":"<strong>Tie Nui-Korosta länteen, Bio-Klaanin saari</strong><br>\n<br>\nKepe ja Snowie astelivat hiekkaista tietä verkkaiseen tahtiin halki niityn. Nui-Koro jäi heidän taakseen. Nui-Koro, kaupunki jossa heidän seikkailuaan ei pitkään aikaan unohdettaisi.<br>\n<br>\n”Kuulepa, Snowie”, Kepe aloitti.<br>\n”Hmm?” Snowie vastasi.<br>\n”Kaiva se kartta esiin.”<br>\n”Mikä kartta?”<br>\n”Saaren kartta. Meidän täytyy katsoa tarkistaa minne olemme menossa.”<br>\n”Minne me olemme menossa?”<br>\n”Ehm...odotas. Aivoni ovat kuin paksun puuron peitossa. On kuin matkamme alusta olisi jo vuosi. Tai ehkä yöunet ovat jääneet vähiin.”<br>\n”Aamullahan kippasin vahingossa sen puurolautasen päähäsi, hehe.”<br>\n”'Vahingossa'. No, antaa olla. Eli siis. Yksi Nimdan siruista on Verstaassa. Dox on kadonnut lopullisesti sen syövereihin. Me lähdimme Nui-Koroon etsimään tietoa tästä Nimdan sirusta...Zeetako se oli? Löysimme Nui-Koron kirjastosta tämän kirjan...”<br>\n<br>\nKepe kaivoi repustaan kirjan, jonka he olivat ”lainanneet”.<br>\n<br>\n”...Josta selvisi, että joku Profeetta-niminen heppu toi 'tovereineen' Nimdan tälle saarelle kauan sitten. Heillä oli ilmeisesti jonkinlainen tukikohta saaren eteläosissa. Tuolloin perustetun Nui-Koron asukkaat näkivät etelässä muuantena yönä valonvälähdyksiä, <em>Kahdenthena kolmanthenakymmenenä päiwänä tämän talwen kolmatta kuutha, Messiaamme tulon jälkeisenä kolmanthena wuonna</em>, kertoo teksti. Tämän jälkeen Profeetta katosi länteen. Ja tänne länteen me olemme nyt suuntaamassa, emmekö? Selvittämään, minne Nimda hänen mukanaan päätyi?”<br>\n<br>\n”Huomasitko, että tuo kuulosti aivan siltä kuin joku olisi selittänyt vaikka jossain höpsössä jatkotarinassa jotain, mikä tapahtui aiemmin?”<br>\n<br>\n”...Totta puhut, muuten. Mutta, nyt, se kartta.”<br>\n<br>\n”Aah totta joo. Venaapas hetkinen.”<br>\n<br>\nYö laskeutui saaren ylle, ja kaksikko joutui majoittautumaan telttaan maantien poskeen. Tällä suunnalla ei liiemmin majataloja ollut.<br>\n<br>\nHe tutkailivat karttaa. Lännessä oli vain metsää ja suota. Ja lisää metsää.<br>\n<br>\n”Jonnekin tuonne me siis nyt menemme?”<br>\n”Jepulis.”<br>\n<br>\n<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="560" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/9xlqdmTUB-s" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/9xlqdmTUB-s</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nDox seisoi keskellä valkeutta.<br>\n<br>\nValkeudessa oli tahroja.<br>\n<br>\nNe olivat ruumiita, verisiä ammusten ja panssareiden kappaleita, nokea räjähdyksistä.<br>\n<br>\nSiitä tuntui olevan yli vuosi kun hän oli saapunut tähän maailmaan. Ehkä siitä olikin. Ehkä enemmänkin. Ehkä ei; ehkä siitä oli vain pari päivää. Jos sitäkään.<br>\n<br>\nHän kelasi läpi kaiken päässään.<br>\n<br>\nVerstas.<br>\n<br>\nKoti.<br>\n<br>\nVerstaassa hän oli ennen asunut. Ennen tätä. Kotoisassa, turvallisessa, lämpimässä ja hämärässä Verstaassa.<br>\n<br>\nVerstaassa Kepen kanssa. Iggyn kanssa.<br>\n<br>\nSitten kaikki oli muuttunut. Äkkiarvaamatta. Vasten hänen tahtoaan. Ei, hän ei ollut tosiaankaan tahtonut sitä.<br>\n<br>\nKaksittain, kätöset siniset.<br>\nKaksittain, kätöset siniset.<br>\n<br>\nNiitä oli kaksi.<br>\n<br>\nHän muisti luotaimet jotka tunkeutuivat hänen ruumiiseensa. Vai oliko sellaisia ollut? Oliko Dox-parka vain kuvitellut ne?<br>\n<br>\nHän oli vaeltanut Verstaassa. Taistellut Iggyn kanssa...päähineistä. Ihanista, suloisista, tyylikkäistä, miehekkäistä päähineistä. Aarteista.<br>\n<br>\nMutta sitten portti aukesi.<br>\n<br>\nPortti valoon.<br>\n<br>\nPortti tälle äärettömälle tasangolle, jonne hän oli eksynyt. Jossa hän oli päiväkausia toivottomana ollut vankina. Mutta nyt hän tunsi olevansa kotona yhtä lailla täällä. Pitkän ajan kuluttua.<br>\n<br>\nHän oli löytänyt Ristiretkeläiset. Ristiretkeläiset, nuo olennot yhtä eksyneet kuin hän itse. Mutta heitä oli monta. Yhdessä heillä oli parempi mahdollisuus löytää keino ulos.<br>\n<br>\nVai oliko se Ristiretkeläisten päämäärä? Hän muisti näiden johtajan, Hopeiseksi mielessään nimeämänsä, sillä tämän kieltä hän ei tuntenut. Hopeisen kanssa he olivat taistelleet sieluttomien soturien armeijaa vastaan.<br>\n<br>\nSoturien silmissä oli palanut tuli. Tuli, sininen kuin Kätöset. Sininen kuin...Nimda.<br>\n<br>\nNimda.<br>\n<br>\nSitä kätöset olivat havitelleet. Muinaista salaisuutta, josta nyt niin kaukaisen Bio-Klaanin väki oli puhunut. Hän oli varmasti nähnyt Kätöset siniset monta kertaa kaukana horisontissa tai Ristiretkeläisten massan seassa. Vahtimassa. Odottamassa, että heidät johdettaisiin Nimdan luo.<br>\n<br>\nOliko Nimda myös Hopeisen päämäärä? Siltä se lähestulkoon vaikutti. He olivat saapuneet kaupunkiin keskellä lakeutta. Valkoiseen, kuolleeseen kaupunkiin. Joka oli tuskin koskaan elänytkään. Vai oliko?<br>\n<br>\nTuolloin Musta ritari oli taas ilmestynyt. Sieluttomien sotureiden armeija oli palannut. Siniset liekit paloivat mustassa massassa. Suuri taistelu.<br>\n<br>\nSuuri taistelu, joka oli raivonnut aivan viime hetkiin saakka. Tarkk'ampujan ja Keltaisen kanssa hän oli taistellut. Pimeyden voimia vastaan valkeudessa. Kontrasti.<br>\n<br>\nValkeus oli tahrattu.<br>\n<br>\nNyt hänen edessään oli temppeli.<br>\n<br>\nHelmiäisenharmaan taivaan pilvenriekaleet, kuin seinän kohdat, joista tapettia oli hangattu irti, kerääntyivät temppelin ylle.<br>\n<br>\nTemppeli oli suunnaton, keskellä kaupunkia. Oliko se aiemmin ollut siinä? Ainakaan Dox ei ollut huomannut sitä.<br>\n<br>\nHopeinen ilmestyi rakennuksen nurkan takaa mukanaan puolisenkymmentä Ristiretkeläistä. Murjottua, runneltua, haavoittunutta ristiretkeläistä. Tappiotkin olivat olleet suuret.<br>\n<br>\nMutta pimeyden armeija oli poissa. Tuhottu, murskattu, yhtenäisyyden voimalla. Yhtenäisyys, tuo matoranien kunnioittama hyve, oli tehnyt itsensä hyödylliseksi täälläkin.<br>\n<br>\nPunavalkoinen, pitkä ristiretkeläinen alkoi hoitaa haavoittuneita monilla, parantavaa valoa hohtavilla käsillään. Tämä nyökkäsi Hopeiselle. Hopeinen kääntyi Doxiin, Keltaiseen ja Tarkk'ampujaan päin.<br>\n<br>\n\"&#128089;&#128096;&#127927;&#127927;&#128078;.\"<br>\n<br>\nMusta ritari ja ehkä koko Nimda itse odotti heitä tässä temppelissä, joka suunnattoman portaikon laella jylhänä hallitsi maisemaa.<br>\n<br>\nHe kiipesivät portaat ylös.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="560" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/z81KirL8fv8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/z81KirL8fv8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTemppelin pylväiden ympäröimä oviaukko oli ainakin neljä syltä leveä ja kymmenen korkea. Sen toisella puolella oli sali, yhtä lailla pylväikköjen koristelema. Valkoisilla seinillä, katossa ja lattioissa oli maalauksia; maalauksia, joiden tekemiseen olisi matoran-kansalla kulunut vuosikymmen tai ehkäpä useampikin. Maalauksissa oli hahmoja, monenlaisia, kosmoksen eri kolkista, ja tapahtumia joiden merkitystä Dox ei edes yrittänyt pohtia. Kaiken keskipisteenä näytti kuitenkin olevan pieni, sinenhohtoinen kappale.<br>\n<br>\nMaalausten sanomat selkeytyivät mitä pidemmälle he kulkivat. Haarat kuroutuivat yhteen. Polut muuttuivat teiksi. Hallissa oli valoisaa lasisen katon ansiosta. Kirkkaana kuin päivä sanomat alkoivat erottua.<br>\n<br>\nKuva Matoranista. Keltainen näytti selvästi ihmettelevän olentoa, jonka rakenne ei muistuttanut lainkaan hänen omaansa.<br>\n<br>\nKuva monesta matoranista.<br>\n<br>\nSaari. Tarkk'ampuja ei näyttänyt koskaan ennen nähneen asiaa, joka olisi voitu määritellä saareksi.<br>\n<br>\nSaari, jolla oli ollut kylmä talvi. Poikkeuksellisen hyytävä. Asukasparkojen karja oli kuollut koleaan ilmaan ja halla oli vienyt sadot.<br>\n<br>\nKansa oli nähnyt nälkää. Hopeinen näytti ymmärtävän kaiverrusten merkityksen.<br>\n<br>\nTuolloin saarelle oli saapunut useiden tovereidensa kanssa pelastaja.<br>\nTämä pelastaja oli kantanut yllään mustaa kaapua. Hallussaan hänellä oli ollut sininen voima...Nimdan voima.<br>\n<br>\nNimda.<br>\n<br>\nKuva kylästä, jonka keskusta oli muuttunut savuavaksi, mustaksi kraateriksi. Siru, joka ilkkui haltijansa korvaan tämän kyvyttömyyttä hallita sen valtaisaa voimaa.<br>\n<br>\nKuva välähdyksestä keskellä yötä. Välähdyksestä, salamoista jotka olivat sinkoutuneet taivaalle pelastajan tovereiden luota.<br>\n<br>\nTämä pelastaja oli avannut portit helvettiin. Tai ei aivan; portin toisaalle. Portin aivan muualle kuin kuolevaisten maailmaan.<br>\n<br>\nHän oli astunut tästä portista, eikä häntä enää koskaan nähty. Odottiko Doxia sama kohtalo?<br>\n<br>\nDoxin katse nousi lattiasta salin perälle. Näin teki myös Hopeisen, Keltaisen ja Tarkk'ampujan.<br>\n<br>\nMustahaarniskainen soturi Nimdan tuli silmissään - Musta ritari - seisoi keskellä lattiaa. Hieman hänen takanaan oli vartioimansa koroke.<br>\n<br>\nKoroke, jonka päällä oli valtaistuin, hienoimmasta puusta veistetty ja punaisella sametilla päällystetty.<br>\n<br>\nKäteensä sillä istuessaan nojaili tämän maailman herra.<br>\n<br>\nToisesta maailmasta tullut.<br>\n<br>\nNimdan hallussaanpitäjä.<br>\n<br>\nMuinaisten saarelaisten pelastaja, heidän keskuudessaan suuri ja palvottu...<br>\n<br>\n...Profeetta.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center><img class="postimage" src="http://www.majhost.com/gallery/TheParas/Klaani/profeetta.png"></center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n<strong>Jumalan valtaistuinsali</strong><br>\n<br>\nDox katseli tuota olentoa. Tuota olentoa, joka oli ehkä koko maailmankaikkeuden mahtavin voima.<br>\n<br>\nProfeetta ei näyttänyt huomaavan heitä. Hän istui valtaistuimellaan laiskan näköisenä. Hetken ajan hän näytti jopa haukottelevan, vaikka sitä ei olisi voinut varmasti tietää häntä ympäröivän, kaiken hämärtävän sameuden läpi. Profeetta piti yllään mustaa kaapua, jonka huppu peitti hänen kasvonsa. Hän oli kuin musta aave. Aave, joka hallitsi Nimdaa.<br>\n<br>\nHitaasti Profeetta nosti käden, joka oli hänen leukaansa nojannut. Hän nosti etu- ja keskisormensa pystyyn. Mitä tuo mahtoi merkitä?<br>\n<br>\nTuolloin Dox huomasi syyn.<br>\n<br>\nHahmo piti sormiensa välissä pientä, valkoista, viattoman näköistä sirua, joka alkoi säteillä voimaa ja valoa sillä hetkellä kun hänen katseensa osui siihen.<br>\n<br>\nTuolloin puhui synkkä ääni, vakava mutta rauhallinen.<br>\n”Tätä olette tulleet hakemaan. &#58155;&#58385;&#57378;&#58385;. N'the'nga. &#57617;&#57939;&#58403;. Dox.”<br>\n<br>\nKaikki neljä jännittyivät. Tuo olento tiesi, keitä he olivat.<br>\n<br>\nProfeetta napsautti sormiaan.<br>\n<br>\nMusta ritari liikahti. Siniset liekit syttyivät hänen silmiinsä.<br>\nJuuri tuolla samalla hetkellä tapahtui muutakin. Hopeiden kurotti selkäänsä, ja kuin neste hänen käsiinsä tiivistyi hopeinen, pitkä, suora, sahalaitainen miekka, jota Dox ei ollut kuunaan aiemmin nähnyt. Sen valkoinen kädensija välkkyi Hopeisen sormien lomitse. Hopeinen syöksyi eteenpäin; kohti Profeettaa vai Nimdaa? Kumpaa? Vai molempia?<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="560" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/QRZpdcVAtf4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/QRZpdcVAtf4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSamassa silmänräpäyksessä Musta ritari vastasi. Tämän suuri, kultainen miekka kolahti yhteen Hopeisen terän kanssa. Tuli leiskui miekkojen kohdatessa. Dox ei ollut kuunaan nähnyt tavallisesti niin neutraalin Hopeisen osoittavan näin vahvoja tunteita. Vieläpä tunteita, jotka hänen maailmansa olennot pystyisivät tulkitsemaan. Tämä tunne oli viha. Viha Nimdaako kohtaan – vaiko Profeettaa? Siksi koska hänet oli viety omasta kotimaailmastaan, kuten Doxille oli tehty? Vai oliko Hopeisella pidempi historia Nimdan ja Profeetan kanssa?<br>\n<br>\nMustan ritarin kasvoilta ei päinvastoin voinut lukea yhtään mitään. Se oli kuin patsas, kuin...nukke.<br>\n<br>\nHopeinen veti miekkansa pois ja löi uudestaan eri kulmasta. Ritari torjui tämänkin iskun miekkaansa kaksin käsin pitäen, järkähtämättä. Hopeinen löi vielä kerran. Ritari kimmotti lyönnin sivuun ja huitaisi jättimäisellä miekallaan raskaasti Hopeista kohti. Hopeinen hypähti taaemmaksi, kohotti taas sapelinsa. Musta ritari ei ollut liikkunut askeltakaan suuntaan eikä toiseen.<br>\n<br>\nRitari oli vain kuori, jolle oli annettu yksinkertainen äly ja tehtävä. Ja tämä tehtävä oli suojella Profeettaa – tai Nimdaa? Oliko Ritari Profeetan oma luomus, vai Nimdan vartija?<br>\n<br>\nHopeinen löi vielä kerran. Ritari piti miekkaansa enää yhdellä kädellä. Hopeinen tajusi tilanteen toivottomaksi. Tämän vankkumattoman linnakkeen läpi ei kuljettaisi.<br>\n<br>\nSiispä hän vaihtoi taktiikkaa. Hän loikkasi Ritarin vasemmalle puolelle yrittäen kiertää tämän. Musta ritari kääntyi – yhä jalkojaan liikauttamatta – ja kohotti miekkansa lappeen Hopeisen tielle. Hopeinen oli kuitenkin varautunut tähän. Hän loikkasi, hänen vasen jalkansa tömähti miekan lappeeseen. Tukevalta miekalta hän ponnahti ketterästi Mustan ritarin ylle ja tähtäsi ilmassa lyönnin tämän kaulaan; tähdäten pudottamaan harteilta pään, jota oli jo aiemmin kantanut kauan mukanaan. Ritari kuitenkin reagoi nopeammin kuin tuon panssarin ruumiillistuman olisi voinut olettaa tekevän. Se heilautti miekkakättään ilmaan. Painovoiman kutsuessa Hopeista alas hänen miekkansa tavoitti Ritarin kypärän silmikon, raastaen siitä kipinöitä. Samalla hetkellä Ritarin miekka matkusti läpi Hopeisen molempien ranteiden.<br>\n<br>\nProfeetta hymyili. Vaikka sitä ei voinutkaan nähdä, jossain tuon pirullisen olennon syvyyksissä joku nauroi vahingoniloisesti. Myös Nimdan siru nauroi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1403,"creator":"The Snowman","timestamp":"2012-03-28T17:54:00.000Z","content":"<strong>Nazorak-pesät</strong><br>\n<br>\nTutkimusten johtaja 006 tarkkaili lattiaa vain senttien etäisyydeltä. Betoninen pinta oli, kuten suurin osa Nazorakien upseeriston muistakin tiloista, moitteettoman siisti. Lika ja pöly oikein loistivat poissaolollaan. Jopa haju oli suorastaan hämmentävän neutraali. Yleistä epäjärjestyksen tuntua loi kuitenkin vajaan metrin päässä 006:n naamasta sijaitseva levinnyt paperipino. Lisäksi tiedemiehen alaleuat olivat erittäin kipeät äskeisestä kohtaamisesta lattian kanssa.<br>\n<br>\n006 kampesi itsensä melko vaivalloisesti pystyyn. Ilmeisesti kukaan ei ollut nähnyt nöyryyttävää kompastumista.<br>\n<em>Sitä minä viimeiseksi kaipaisin,</em> tiedemies ajatteli apeana. Hänen mielentilansa ei ollut viime päivinä ollut varsinaisesti huipussaan, ja uusien tutkimusten stressi painoi torakan mieltä. Ja kaiken päälle hän oli vielä myöhässä huippukokouksesta. Juuri kun Nazorak oli kumartumassa kerääkseen papereitaan, nosti metallinen koura ne hänen puolestaan.<br>\n”Mit-” 006 säikähti ja kompastui uudelleen, tällä kertaa kuitenkin selälleen. Hän ei ollut huomannut Harmaana Aineena tunnetun metallijätin nopeaa saapumista. Siinä harmaa rotisko nyt kuitenkin oli.<br>\n”Tässä paperinne, torakkaherra,” Abzumon palvelija ilmoitti palauttaessaan tutkimustulokset tutkijalle.<br>\n<br>\n”Ki-kiitos”, 006 sopersi ja nousi jälleen seisomaan. ”En kuullut askeleitasi.”<br>\nTorakka loi katseen Harmaan Aineen rullaluistinjalkoihin.<br>\n”...ai niin.”<br>\n”Yleinen virhe, torakkaherra.”<br>\n<br>\n<em>Älä katso, älä katso,</em> 006 muistutti itseään.<br>\n”Mutta nyt minun on lähdettävä, hei vaan”, hän huikkasi lattiaa tuijottaen. Se oli edelleenkin puhdas.<br>\n”Hei hei, torakkaherra.”<br>\n<br>\nVasta päästyään käytävän seuraavan kulman taakse 006 uskaltautui kohottmanaan katseensa maasta. 006 tiesi moisen olevan totuuden mukaisesti heikkoutta, muttei kyennyt katsomaan Harmaan Aineen aivosäiliötä. Se ei ainoastaan muistuttanut siitä, mitä he olivat tehneet ”Uudelle Sukupolvelle”, vaan myös kiinnitti huomiota siihen tosiseikkaan, että Abzumo oli todella tehnyt saman joskus aiemminkin. Pahinta tutkimuksia johtavasta torakasta oli kuitenkin, että Makuta oli tehnyt palvelijastaan niin kiltin.<br>\n<br>\n006 oli jo miltei päässyt häiritsevistä ajatuksistaan, kun hän saapui kokouskammion ovelle. Kaksi vartiossa olevaa Nazorakia tekivät asiaankuuluvan sotilastervehdyksen ja nostivat keihäskiväärit oven edestä. Kummankaan haarniska ei ollut erityisen paksu, mutta sitäkin runsaammin mitalein varustettu. Useat metalliset merkit roikkuivat eri värisistä kangasnauhoista. Yleisin väri oli verenpunainen. Raskaat metalliovet aukesivat itsestään, ja 006 astui sisään.<br>\n<br>\nHuone muistutti suurta osaa Nazorakien muistakin kokoushuoneista: keskellä oli pitkä pöytä, jonka ympärille oli aseteltu siististi tuoleja. Seiniä koristivat erilaiset kartat, ja roikkuipa eräällä seinällä lentokonetta esittävä taulukin. Pöydän päätypaikan vastainen seinä oli täysin tyhjä, sillä se oli varattu katossa roikkuvaa piirtoheitintä varten. Yleisilmeeltään huone oli synkähkö, mutta pöytä oli hyvin valaistu.<br>\n”Anteeksi, että olen myöhässä.”<br>\n<br>\nHänen pahoittelunsa kuittenkin kaikui kuuroille korville. Kaikesta päätellen huippukokous ei ollut mennyt aivan suunnitelmien mukaisesti: Ainoastaan Kenraali 001, Amiraali 002 sekä tiedustelun johtaja 007 olivat paikalla, eikä kukaan edes istunut mahonkisen kokouspöydän ympärillä. 007 oli tavalliseen tapaansa hieman syrjemmällä, kuin osana varjoja, ja korkeimmat päälliköt olivat ilmeisesti eräänlaisen räjähtäneen keskustelun pyörteessä. He seisoivat pöydän toisella puolen liki toisiaan. Merivoimain ylipäällikkö näytti kuitenkin melko lannistetulta, kun Kenraali puhui.<br>\n”... siksikin siirrämme vangit pois alukseltasi.”<br>\n<br>\nAmiraali siirsi painoa terveelle jalalleen. ”Eikö tuo ole liioittelua? Rautasiipi on-”<br>\n”Ilmeisen turvaton sijainti! Sinä päästit klaanilaiset karkaamaan.”<br>\n”Minä-” Amiraali jätti kuitenkin lauseensa kesken. Hän selvästikin ponnisteli nielläkseen ylpeytensä. Merikarhun ilmeestä näki, että hänellä olisi ollut selityksiä, muttei nöyrtynyt niitä kertomaan.<br>\n<br>\nKenraali jatkoi: ”Kultakalan saat pitää.”<br>\n<br>\n002 katsoi vihaisen, suorastaan julman näköisenä esimiestään, käännähti ympäri ja asettui tuolilleen. Ylpeän merimiehen silmien palo sammui, ja jalkapuoli upseeri jäi tuijottomaan pöydän puupintaa. Tilannetta seurannut 006 hätkähti, kun Kenraali kääntyi häntä itseään kohti.<br>\n”Sinäkin saavuit. Hyvä.”<br>\n<br>\nTutkimusten johtaja asteli kohti kaikkien Nazorakien johtajaa, mutta ei voinut olla vilkaisematta Amiraalia. 006 ei osannut lukea 002:n ilmettä, mutta siitä näytti puuttuvan jotain. 006 ei voinut olla muistamatta, kuinka Ylikersantti 1034 oli jäänyt klaanilaisten vangiksi.<br>\n<br>\n”Kuinka Organismin tutkimus edistyy?” Kenraali kysyi.<br>\n006 suoristi hermostuneesti paperinippua käsissään.<br>\n”Heikonlaisesti. Emme ole erikoistuneita moiseen teknologiaan. Lisäksi suuri osa tutkijoista tuntuu pitävän koko touhua taikauskoisena hömpötyksenä.”<br>\n<br>\nKenraali siristi silmiään, ja äänensävy tiukkeni.<br>\n”Olkoot vaikka mustaa magiaa, tämä tauti on parannettava. Se vaivaa parhaimpiamme kuin syöpäläinen, eikä meillä ole varaa menettää Sukupolvea. Ei Ath-Koron jälkeen.”<br>\n”En minä väittänyt, että se olisi minusta turhaa. Kukaan meistä ei vain tunne Matoran-teknologiaa kyllin hyvin.”<br>\n<br>\n<em>Lisäksi,</em> 006 ajatteli hiljaa oman mielensä armeliaassa yksinäisyydessä. <em>Raukkojen enempi kiduttaminen ei tunnu lainkaan oikealta.</em> Sitten hän kuitenkin karkotti väärät ajatukset päästään ja keskittyi aiheeseen.<br>\n<br>\n”Entä 273?” kysyi kolkko ääni nurkasta, ja 007 astui lähemmäs muita. ”Älykäs tapaus, ja käytti salaa elementaalikiveä töissään.” Sana 'salaa' sai useita mielenkiintoisia nyansseja tullessaan Tiedustelupalvelun johtajan torakansuusta.<br>\n006 rypisti otsaansa ja mietti. ”Ei, en usko teknologian olevan sama.”<br>\n”Usko?” Kenraali tivasi.<br>\n”Tiedä. Tiedän, ettei teknologia ole sama.”<br>\n<br>\nKenraali nyökkäsi hyväksyvästi, ja jatkoi puhettaan.<br>\n”Hänestä tulikin mieleeni. Kuinka Ämkoo-vuoren valloitus etenee?”<br>\n”Valmistelut ovat hyvässä vauhdissa”, 007 vastasi syrjemmältä.<br>\n<br>\nKenraali hymyili sisäisesti. Siinä missä torakkain joukot olisivat kyenneet suorassa taistelussa murskaamaan Klaanin joukot itse linnaketta lukuun ottamatta helposti, piinasivat epäselvät rintamalinjat Nazorakeja. Saaren länsiosia hallitseva Lehu-metsä ja suuri vuori olivat toistaiseksi estäneet torakoita miehittämästä saarta pohjoisosia ja osaa itärannikosta lukuunottamatta kunnolla. Vuoren saaminen Allianssin haltuun olisi suuri edistysaskel, sillä se vähentäisi sissisodan mahdollisuuksia. Sen jälkeen jäljellä olisi enää Lehu-metsä, ja sen voisi tarpeen tullen vaikka polttaa.<br>\n<br>\n001, 006 ja 007 kumartuivat pöydän ääreen tutkimaan vuoren karttaa. Siinä näkyivät torakkain kaivamat tunnelit, osa Ma-Wetiä, sekä Ämkoo-vuoren vähäinen tiedetty asutus. Muutama nuoli kuvasti parhaimpia etenemissuuntia ja pari kaarta symboloivat mahdollisia vihollisrintamia.<br>\n<br>\n”Kenraali”, kuului Amiraalin kalsea, mutta jollain tapaa ontto ääni pöydän toisesta päästä. 002:n puhutellessa Kenraalia oli tavallisesti kuultavissa haastava äänensävy. Nyt se oli kuitenkin tiessään.<br>\n”Minulle esitettiin tänään kysymys. Rehellinen, hyvin perusteltu kysymys.”<br>\nKenraali tuijotti takaisin ilmeenkään värähtämättä, mutta oli selvästi kiinnostunut. Amiraali jatkoi.<br>\n”Minulta kysyttiin, miksi me edes yritämme valloittaa näinkin syrjäistä maailmankolkkaa kuin Bio-Klaanin saari.”<br>\n<br>\nMaailmassa on monenlaista hiljaisuutta, mutta Amiraalin puheenvuoroa seurannut oli sitä kaikkein pysäyttävintä laatua.<br>\n<br>\n”Sääli, ettei minulla ollut antaa heille vastausta”, 002 viimeisteli.<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tosiaan joo, mielenkiintoista ettei tätä viimoista ole juuri kyselty. Saattaa olla heh että Gurpalla on näppinsä pelissä ja meille suunnitelmia tai jotain.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1404,"creator":"Paavo12","timestamp":"2012-04-01T09:37:00.000Z","content":"<strong>Suljettu tunneli<br>\n<br>\nNazorak-pesät</strong><br>\n<br>\n<br>\nHuone oli täsmälleen samanlainen, kuin viime kerralla 273:n siellä olleessaan. Sama puoliksi kalustettu tunnelinpätkä barrikadien takana. Ainut ero oli siinä, että tällä kertaa pöydässä istui viisi henkilöä.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Hyvää iltaa, 273\" 16765 tervehtii tulijaa. Muut torakat nyökyttelevät.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Öhm... Iltaa, teille kaikille...\" 273 tervehtii hieman epävarmasti. 16765 viittoo tiedemiestä istumaan viereensä.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Hyvät herrat, tässä on jäätutkija 273. Hänen avullaan varmistuu, että operaatiomme onnistuu\", 16765 sanoi kiinnostuneen näköisille torakoille.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"He neljä ovat ystäviäni ja mukana operaatiossamme. 16755 ja 16754 ovat kaivostyöläisiä kuten minäkin. 6532 on vammautunut sotilas, joka on tehdastyössä. 2844 on yhden varaston kirjanpitäjä. Hän on hankkinut meille nämä aseet. Kuten te jo tiesittekin, tämän kokouksen aihe on salamurha, ja se miten me sen teemme\", puhuja jatkoi. ”Me siis hyökkäämme 007:n kimppuun, kun tämä on huoneistossaan. Oletan, että 273 on saanut hoidettua itselleen pääsyn hänen huoneistoonsa... ?\" 16765 katsoi kysyvästi jäätutkijaa.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n273 katseli pöydän ääressä istuvia nazorakeja. Kaikki heistä olivat tyypillisen ruskeita. 6532:n vierellä oli kävelykeppi, joten hän oletti entisen sotilaan vamman liittyvän jalkoihin. Tiedemies oli yllättynyt siitä miten oli näinkin monta nazorakia, jotka uskalsivat aloittaa tämäntasoisen operaation.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n273 nyökkäsi, \"Kyllä. Lähetin hänelle sähkeen että tulen tapaamaan häntä. Sanoin että haluan puhua hänen asetilauksensa valmistumisesta ja kuljetuksesta.\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Koska tapaamisenne on?\" 16765 kysyi.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Hänellä oli kuulemma kiireitä, mutta sain sovittua tapaamisen neljän päivän päästä.\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Hienoa. Sinun pitää siis paikalta poistuessasi jättää ovi niin, että saamme sen auki hetken kuluttua. On myös mahdollista että iskemme jo keskustelunne aikana. Me viisi odotamme jossakin lähistöllä. 6532 on tutkinut meneekö läheltä suljettuja kaivoskuiluja, ja löysimme yhden hyvän vain vähän matkan päässä huoneistosta. Aiomme hyökätä huoneeseen suoraan ja ampua 007:n. Sitten räjäytämme huoneen ja pakenemme alas. 2844 pitää huolen tilanteen videoinnista ja siitä, että kohta koko pesä tietää asiasta\", 16765 puhui.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Kun tavalliset nazorakit näkevät mitä olemme tehneet, he tajuavat että hekin voivat vaikuttaa omiin asioihinsa ja vallankumous alkaa. Kaikki on yksinkertaista psykologiaa.\", nazorak jatkoi pauhaamistaan. \"Kommentteja, ehdotuksia, ideoita? Tänään tavoitteemme on hioa tuo suunnitelma entistäkin paremmaksi.\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Minua ihmetyttää tuo miten saamme oven jätettyä auki. Siinä on varmasti automaattilukitus ja se huomataan jos sen väliin laitetaan jotakin\", 2844 kysyi.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Hmm. Onko tiedemiehellämme mitään ideaa tähän? Miten saada elektroninen lukko toimimattomaksi?\" 16765 kysyi.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n273 nyökkäsi \"Minulla on yksi vehje siihen\", 273 nosti pöydälle valkoisen jääkrokotiilinnahkaisen salkkunsa pöydälle ja avasi sen. Hän nosti sieltä pienen esineen sormiensa väliin. \"Tämä on jäähdytinsormus. Sen avulla saa luotua pienen jään elementaalivirran. Se jäädyttää sähkölukon toimimattomaksi.\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n273 laittoi sen etusormeensa ja näytti sitä kaikille tiimiläisille. \"Sormuksessa on pieni nappi. Kun siitä painaa, sormukseen avautuu pieni luukku, jossa on sädetinosa ja se aktivoituu.\" 273 painoi nappia. Sormuksesta näkyi nousevan pieni, mutta huomaamaton, noin 3 cm mittainen sininen säde. 273 ojensi kätensä pöydällä olevaan mustepurkin eteen, niin että säde kosketti sitä. Mustepurkki näkyi peittyvän äänettömästi jäähän.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Vaikuttavaa\", kommentoi 16765. 2844 näytti tyytyväiseltä. \"Onko sinulla muita yhtä hyödyllisiä keksintöjä?\", 6532 kysyi odottaen hienoja jääaseita.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Öhm, no tuota.\" 273 otti salkustaan toisen keksintönsä. \"Tämä on Nestetyppikonepistooli. 007 tilasi tämän myös minulta.\" 273 otti aseen ampuma-asettaan ja ampui huoneen syrjäiseen nurkkaan. Kämmenen kokoinen alue peittyi jäähän. \"Tämä ase käyttää panoksinaan luoteja, joiden sisällä on jäädyttävää nestetyppeä.\" 273 esitelmöi ja antoi aseen näytille tiimille.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Mitä se tekee elävälle kohteelle?\" 16755 kysyi tutkiskellen asetta käsissään.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"No, se kohteeseen osuessaan aiheuttaa osuma-alueen jäätymisen umpijäähän. Eli, jäätymiskohtaa ei voida enää parantaa. Päähän osuessa todennäköisesti kuolee.”<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n6532 kokeili asetta. Hän tulitti lyhyen sarjan kammion takaseinään. Ase tuntui miltei äänettömältä. Nazorak myhäili jotain tyytyväisenä. Hän ojensi aseen takaisin tiedemiehelle. \"Tämä on upea\", hän kommentoi.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Heh, kiitos.\" 273 sanoi tyytyväisenä.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Entäs tuo hanska? Se on niin paksu että se tuskin on ihan tavallinen\", 16754 kysyi.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n273 kääntyi hämmästyneesti katsomaan kädessään olevaa Alinolla-Hanskaansa. \"Niin, tämä on Alinolla-Hanska. Tämä on ylpeyteni. Se ei ole ihan tavallinen ase,\" 273 kertoi. \"Sen sisällä on Jään elementaalikivi.\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Elementaalikivi... siis joku toa-juttuko?\" 16755 kysyi epäillen. Mikään Toiin liittyvä ei luvannut hyvää.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Eh, niin. Kun hanska aktivoidaan, elementaalikiven energia kerääntyy hanskan kämmenessä olevaan laukaisin osaan. Kun kämmen koskettaa jotain, energia vapautuu hanskasta ulos. Hanskan teho on valtava.\" 273 kertoi ylpeänä.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n6532 katsoi hanskaa kiinnostuneen \"Miten tuo hanska toimii?\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Haluatteko varmasti nähdä?\" 273 kysyi tiimiltä. He nyökyttelivät varmasti. 273 virnisti hieman. Hän tarttui toisella kädellään hanskan ranteessa olevaan käynnistysrullaan. Hän tiukensi otettaan. Sitten hän väänsi sen ympäri. Hanskasta räsähti ja alkoi humista. Kämmenen laukaisin osasta kipinöi sinistä energiaa, aivan kuin sähköä. 273 otti taistelu asennon: Nosti oikean kätensä koukkuun päänsä yläpuolelle ja piti sormensa avoinna. Sitten hän yhtäkkiä juoksi seinän eteen ja löin hanskansa seinään. Silmänräpäyksessä valtava energiavirta purkautui hanskasta kiviseinään. Sininen valo täytti huoneen, kun siniset salamat virtasivat seinää pitkin ylös, oikealle ja vasemmalle. 2844 kaatui hämmästyksestä tuoliltaan. Sitten energiavirta loppui. Nazorakit katsoivat hämmästyneinä seinää, joka nyt oli umpijäässä. 273 kumarsi tiimille.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nNazorakit katselivat hanskaa näyttäen toisaalta vaikuttuneilta mutta myös epäileviltä. Kukaan ei tiennyt mitä sanoa.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Selvä. Kiitos, 273. Keksintösi ovat upeita. Me onnistumme tässä\", 16765 sanoi voimakkaasti.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"No entäs...\" 273 aloitti epävarmasti \"Entä se meidän sopimus 219:n lavastamisesta syylliseksi? Miten se tapahtuu?\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"No hommahan menee niin, että kun me onnistumme tässä, lavastusta ei tarvita. Kapinan jälkeen tuomioistuin voi syyttää häntä ties mistä, agenteille kyllä syytteitä löytyy. Jos me taas epäonnistumme... jos niin käy, kenellekään meistä ei ole hyötyä lavastuksista. Jos tämä epäonnistuu pakenemme.\" 16765 sanoi pitkän, miettivän tauon jälkeen.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n6532 taas viittasi. \"Vielä siitä paosta. 007:n huoneen lähistöä varmasti vartioidaan ja sähkökatkoksen tullessa vartijat varmasti tarkistavat kaikki käytävät\", hän muistutti.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Siinä lähellä on suljettu tunneli. Asennetaan sen päähän räjähteet, niin paetessamme räjäytämme sen auki ja pääsemme siitä läpi kaivosverkostoon\", 16765 kertoi. \"2844 viestittää samaanaikaan radioon tietoa hyökkäyksestä. Kaikkien nazorakien pitää saada tietää tästä mahdollisimman pian iskun jälkeen.\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Ja sorretut Nazorakit ymmärtävät tilaisuutensa tulleen?\" 273 varmisti ymmärtäneensä.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Aivan. Johtajat eivät voi mitään, kun koko pesä on heitä vastaan.\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Vielä kysymyksiä, herrat?\" 16765 kohotti ääntään puhejohtajamaiseen tyyliinsä. \"Jos ei ole, juslitan kokouksen päättyneeksi. Tavataan neljän päivän kuluttua.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1405,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2012-04-02T12:01:00.000Z","content":"<strong>Athistien saari</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/hj3t0mbu3Hs" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/hj3t0mbu3Hs</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em><br>\n”Arvoisat athistit, kaikki papit ja munkit ja muut typerät hörhöt, tämä on Bio-Klaanin sodanjulistus teitä harhaisia typeryksiä vastaan, jotka luulitte, että voitte säilyttää Nimdan sirut itsellänne. Me olemme juuri tappaneet teidän Pyhän Äitinne ja vieneet Epsilon-sirun teidän käsistänne.”<br>\n<br>\nMitä seuraavaksi tapahtuu?<br>\n<br>\nSinä menet takaisin laivalle. Heti.<br>\n<br>\nMutta Suga, Joy, Sadje. Pyhä Äiti. Ei heitä voi jättää.<br>\n<br>\nEt voi pelastaa heitä. Koko saari on Klaania vastaan, etkä tiedä missä Abzumo on. Siru on tärkein.<br>\n<br>\nEi...</em><br>\n<br>\nMatoro havahtui ajatuksistaan. Hänen olisi pakko lähteä takaisin satamaan. Hänellä ei olisi mahdollisuuksia edes yrittää pelastaa Abzumon kynsissä olevia tovereitaan. Toan sydäntä kylmäsi jättää ystävänsä sen hirviön kynsiin, mutta ei voinut muutakaan.<br>\n<br>\n<em>Anteeksi</em>, hän kuiskasi, ja asteli pyhätön ovesta pihalle.<br>\n<br>\nOraakkeliksi itseään sanonut matoran oli kadonnut jonnekin. Hän oli kadonnut yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Silti Matoro tunsi itsensä täysin muuttuneeksi heidän lyhyen keskustelunsa jälkeen. Hän tiesi. Hän tiesi, muttei saanut kertoa siitä. Tätäkö Matoro oli halunnut kaiken tämän aikaa? Oliko hänen tiedonjanonsa nyt tyydytetty?<br>\n<br>\n<em>Ei. Minä en tiedä vielä mitään. Minulla on vain enemmän kysymyksiä</em>, hän ajatteli. Silloin Matoro tajusi konkreettisesti sanonnan \"tieto lisää tuskaa\".<br>\n<br>\nToa katsoi maagista metallisirua kädessään. Se näytti kauniilta ja viattomalta. Matoro pujotti sirun pieneen taskumaiseen tilaan kylkipanssarissaan. Hän painoi kohtaa, ikään kuin varmistaakseen että siru tosiaan on siellä. Sitten hän vei kätensä ionikatanan kahvalle vyölleen ja tunsi olevansa valmis lähteemään.<br>\n<br>\nMatoro katsoi hetken edessään aukeavaa viidakkoa. Jossain hänen vasemmalla puolellaan oli Katedraalin ennen niin mahtavat rauniot. Nyt hän näki vain korkean, mustan savupatsaan nousevan vihreyden ylle. Satama olisi suoraan pohjoisessa, mutta sinne päästäkseen olisi ohitettava nyt niin murhanhimoisten matoranien asuinalueet.<br>\n<br>\nViidakko oli yllättävän helppokulkuista. Se ei ollut sellaista villien erämaiden rämeistä ryteikköä, joka oli täynnä myrkyllistä aluskasvillisuutta ja mutkittelevia puujättiläisiä. Se oli suhteellisen helppokulkuista. Metsä oli yllättävän valoisa, puut päästivät paljon valoa läpi. Ne olivat ilmeisesti istutettu hakkuualueen päälle. Matorosta oli hienoa, että joku huolehti ympäristöstään. Jos kaikki tekisivät niin, maailma olisi parempi paikka.<br>\n<br>\nVaellus ei ollut pitkä, ennen kuin Toa saapui viidakon laitaan ja kohtasi puurakennuksia. Missään ei näkynyt ketään. Alue oli selvästi jonkinlaista varastotilaa. Matoro huomasi tikkaat katolle, ja päätti kavuta katsomaan tarkempaa suuntaa kohti satamaa. Hän yllättyi itsekin miten nopeasti hän onnistui kiipeämään tikkaita käsipuolena.<br>\n<br>\nVarastorakennuksen loivalla katolla maatessaan Matoro sulki silmänsä ja keskittyi kiikariinsa. Hän arvioi matkan satamaan kuudeksi kilometriksi. Välissä oli lukuisia rakennuksia. Koillisessa oli tie, jota pitkin Klaanilaiset olivat tulleet Katedraalille. Kiikarilla hän näki myös BKS Hildemarin, joka seisoi hiljaa satamassa. Oli hiljaista. Satamassa ei näkynyt ketään. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKuusi kilometriä.<br>\n<br>\nEi, se ei ole pitkä matka hyväkuntoiselle Toalle. Mutta entä kaupunkiympäristössä vihollisen maaperällä, eikä edes parhaassa mahdollisessa kunnossa?<br>\n<br>\nSe kuusi kilometriä tuntui hyvin pitkältä. Matoro kulki mahdollisimman varovasti, sillä hän ei halunnut paljastua. Vielä vähemmän hän halusi taistelua matoranien kanssa, eivätkä soturimunkit todennäköisesti keskustele paljoakaan henkilöiden kanssa, jotka ovat räjäyttäneet pyhän rakennuksen ja kaapanneet uskonnollisen johtajan. Matoro kirosi mielessään Abzumoa, kuten oli tehnyt monesti aiemmin, ja todennäköisesti tulisi tekemään vielä jatkossakin. <br>\n<br>\nJään Toa oli satamassa. Oikeammin satamahalleissa itse laiturien oikealla puolella. Hänen piilopaikastaan, satamahallin seinän vieressä olevista laatikoiden kasasta, näki hyvin laivalle. Hildemarin kansi oli tyhjä, eikä laivalla ollut valoja. Alkoi olla hämärää. Himmeä kuunsirppi hohti jossain taivaalla.<br>\n<br>\nPikainen vilkaisu ympäristöön, ja Matoro totesi, ettei ympäristössä ollut ketään. Hän nousi piilopaikastaan ja valmistautui syöksymään laiturille. Hän jähmettyi, kun hän kuuli oven käyvän. Se tuli laivalta. Matoranin kokoinen olento käveli komentosillalta lyhty kädessään. <br>\n<br>\n”Seis! Kuka siellä?!” kuului huuto. Matoro tajusi, ettei matoran ollut miehistön jäseniä. Lyhdyn kajossa hän erotti matoranin harmaan naamion olevan täynnä kaiverruksia.<br>\nKuuluisilla reflekseillään Matoro päätti aikailematta syöksyä eteenpäin, veteen. Kuului loiskahdus hänen sukeltaessaan virtaviivaisessa asennossa kylmään meriveteen. Ylhäältä kuului juoksuaskelia. Toa ui Hildemarin kyljen äärelle ja haukkasi happea pinnalta. Useita matoraneja oli laiturilla katselemassa veteen. Parilla matoranilla oli jonkinnäköisiä ampuma-aseita.<br>\n<br>\n”Mitä karzahnia täällä tapahtuu?” Matoro kuiskasi itselleen ja sukelsi niin äänettömästi kuin pystyi. Hän nousi pintaan höyrylaivan takana ja mietti, miten kiipeäisi laivan kannelle. Se oli hetkiä, joina hän kirosi yksikätisyyttä. Hän kaipasi harppuunaansa.<br>\n<br>\nPystysuora metallinen seinä. Miten kiivetä sitä yksikätisenä?<br>\nMatoro pähkäili hetken, kunnes sai idean, joka oli kokeilemisen arvoinen. Toa latasi tynkäkäteensä pallon jään elementtivoimaa. Kaikessa hiljaisuudessa hän vapautti sen ja päästi sen osumaan kosteaan metalliin. Jäinen pallomainen uloke jäätyi välittömästi kiinni.<br>\n<br>\nMatoro ampui toisen. Kolmannen.<br>\n<br>\nHän kurotti toimivalla kädellään ulokkeeseen, joka piti yllättävän hyvin. Jään elementtivoimat laajensivat uloketta pieneksi tasanteeksi, jonne Matoro sai vedettyä jalkansa. Toa tunsi voitonriemua. <br>\nToa toisti saman tempun seuraavan ulokkeen kohdalla. Ei mennyt kauaa, ennen kuin hän pystyi kurkistamaan kannelle. Hän veti päänsä välittömästi alas, kun huomasi useita matoraneja kannella ruuman luukun luona.<br>\n<br>\nValo. Valo osui häneen. Kuului huuto ”Tuolla se on!” Matoro kirosi. Ääni tuli miltei hänen takaansa, valonheittimestä joka oli veneessä. Kaksi matorania olivat etsineet häntä veneellä, ilmeisesti olivat nyt löytäneet. Nuoli varsijousesta hipaisi Matoron olkapäätä Toan heittäytyessä laivaan laidan sisäpuolelle. Juoksuaskelia. <br>\n<br>\nMatoro pyysi mielessään anteeksi matoraneilta ja nousi kumarassa laivan takana olevan tasanteen varjoon. Hän latasi kumpaankin käteensä pallot jääenergiaa ja syöksyi suoraan kannelle johtavalle käytävälle, joka meni laivan kylkeä pitkin. Ennen kuin häntä kohti kiitäneet terin aseistautuneet soturimunkit ehtivät reagoida, Matoro vapautti jääenergian ja kovat kylmät pallot iskeytyivät matoraneihin räjähtäen niiden keskellä sinisiksi välähdyksiksi. Paineaallot murskasivat laidan ja heittivät useita munkkeja mereen muiden iskeytyessä seinään. Toa juoksi tyrmättyjen vihollisten läpi ja hän näki viimein lähietäisyydeltä kannen.<br>\n<br>\nMurtuneita laitoja. Ovet komentosillalle olivat kaatuneet. Lankkuja rikki. Erilaisia aseita, ilmeisesti Hain miehistöltä. Ei onneksi ruumiita.<br>\n<br>\n”Mitä täällä on tapahtunut?” Matoro ihmetteli ääneen. Hän tajusi heti, että selvittää voisi myöhemminkin. Toa latasi käsiinsä sinisenä hohkaavan pallon ja ampui sen laituriin. Puinen rakennelma murskaantui laudanpätkiksi veteen jättäen jäljelle vain tukipylväät, jotka sojottivat vedestä. Laiva oli eristetty. Välittömästi tämän tehtyään sankarimme yritti vetää ruuman luukkua auki. Se oli lukossa. Lukittu sisäpuolelta. Miksi?<br>\n<br>\nVarsijousen nuolia iskeytyi kanteen. Matoro tajusi olevansa suoraan tulilinjalla keskellä avointa kantta. Hän heittäytyi hetkeksi kannen laidan taakse, niin ettei satamassa olleet ampujat nähneet häntä. Sitten hän veti ionikatanansa ja vyöstään ja käynnisti sen hehkuvan terän. <br>\n<br>\nToa ryömi ruuman luukulle ja iski kannen luukun lukkoon katanansa. Lukko sälähti rikki. Alhaalla ruumasta kuului ääni. Matoro veti varovasti luukkua auki, ja meinasi saada iskun Hain aseesta. Aluksen Kapteeni sai kuitenkin pidätettyä iskuaan kun tajusi tulijan. Bloszar avasi välittömästi ruuman luukkua lisää ja Matoro pujahti sisään.<br>\n<br>\n”Hei!” Matoro tervehti iloissaan. ”Mitä karzahnia täällä on tapahtunut?” hän kysyi ennen kuin muut ehtivät sanoa mitään.<br>\n<br>\n<br>\nRuuma oli tismalleen sellainen, mitä Matoro muisti. Metallinen, laatikoita seinän vierissä. Pyöreitä ikkunoita vesirajassa. Bloszarin suuri hopeinen hahmo seisoi lähimpänä ruuman luukkua. Hai oli tämän vieressä, ja Troopperi hieman syrjempänä matoraninen kanssa.<br>\n<br>\nHai ja miehistö katsoivat Blozia, niin kuin hänen pitäisi selittää tilanne. Tulen Toa ei voinut muutakaan kuin alkaa selittämään.<br>\n\"En tiedä paljoa itsekään. Näyttää siltä, että jostain syystä nuo munkit hyökkäsivät laivaamme. Ja onko syy kenties teidän?”<br>\n<br>\nMatoron kasvoilla kävi pienoinen hymy.<br>\n\"No siis, yksi Makuta ikäänkuin räjäytti noiden pyhän rakennuksen ja kaappasi uskonnollisen johtajan. Sekä Sugan, Joyn ja Sadjen...\" Matoron hymy oli hyytynyt viimeistään puolessa välissä lausetta. \"Se Makuta piti huolen, että Klaani sai tästä syyt niskoilleen…”<br>\n<br>\n\"Ja hän on sen mikä-lienee-liittouman jäseniä, jota Klaani vastustaa?” Hai keskeytti.<br>\n<br>\n\"Aye. Allianssi. Tavoitteli Sirua. Se on minulla turvassa”, Matoro kuittasi. Se, että Nimda oli edelleen tallessa, oli harvoja hyvin olevia asioita sinä päivänä.<br>\n<br>\n\"Hyvä. Mutta halusit siis tietää, mitä on tapahtunut? Minä kerron”, Bloszar istahti laatikon päälle ja alkoi puhua.<br>\n<br>\n\"Sain juuri uuden haarniskani valmiiksi, kunnes huomasin meteliä. Katsoin hyttini ikkunasta ja huomasin aseistautuneiden matoranien etsivän meitä. Päätin lähteä hytistä, mutta ne huomasivat minut. Samaan aikaan Hai saapui ja onnistui estämään heitä jäällä pariksi minuutiksi, jolloin me pääsimme karkuun\", Bloz otti vähän henkeä ja jatkoi: \"Hai johdatti minut tähän varastoon tuota samasta luukusta, josta sinäkin tulit. Täällä minua odotti Hain miehistö ja Troo. Torakkavieraamme pääsivät kaikessa melskeessä pakoon. Nyt mietimme, miten saisimme laivamme takaisin.\" <br>\n<br>\n\"Taisin hoidella tyypit kannelta tänne tullessani. Laiva on meidän, mutta nuo tyypit tuolla yrittivät ampua laiturilta. Periaatteessa voimme mennä suoraan käynnistämään moottorin. Jutellaan enemmän sitten matkalla pois\" Matoro ehdotti.<br>\n<br>\n\"Hetkonen. Onko sinulla siis Klaanin siru vai Ath-munkkien siru?\" Hai kysyi.<br>\n<br>\n\"Ei täällä ollut mitään sirua. Se oli huijausta, koko homma Allianssin juoni. Minulla on Beeta turvassa\", Matoro selitti hieman kiihtyneesti ja kosketteli kylkipanssariaan, jonka takana tuo pieni metallikappale odotti.<br>\n<br>\n\"Hienoa. Olemme siis laivan ruumassa jumissa. Saarellinen matoraneja haluaa murhata meidät jonkun rakennuksen räjäyttämisestä. Osa meistä on vankina Rautasiivellä ja osa jonkun Makutan luona. Me emme saaneet sirua. Tiedättekö, tämä menee ihan hiton hyvin”, Troopperin oli pakko sarkaisesti kommentoida ruuman reunalta.’<br>\n<br>\n”Miten me aiomme pelastaa kumppanimme?” Hai kysyi.<br>\n<br>\nMatoro huokaisi. \"Minä en tosiaan tiedä. Mutta nyt pitää lähteä, pitää saada laiva liikkeelle. Täräytetään sataman portit vaikka cordakeilla ja hankkiudutaan kauemmas miettimään…”<br>\n<br>\n\"Emme kai voi muuta. Mutta jos muut ovat tuolla Makutan seurassa, miten sinä pelastuit?” Bloz kysyi.<br>\n<br>\n\"Minä... en tiedä. Putosin palavan Katedraalin läpi. Joku, en tiedä mikä, pelasti minut sieltä. Sitten heräsin erään ystävällisen Athistin luota”, Matoro kertoi epävarmasti. Hänen olisi tehnyt mieli kertoa kaikki Oraakkelista, kaikki Nimdasta, kaikki mitä hän oli tuon uskomattoman matoranin luona kokenut.<br>\nMutta hän piti lupauksensa.<br>\n<br>\n<br>\n\"Hienoa\", Hai sanoi. \"Mutta nyt keskustelut seis. Hyvät naiset ja herrat, on aika vallata rakas Hildemarimme takaisin” Hai sanoi ja veti miekkansa esiin.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> <br>\n<br>\n<iframe width="560" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/3frzi-tS7Yg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/3frzi-tS7Yg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKlaanilaiset olivat jakaantuneet kolmeen osaan. Hai ja miehistö päättivät päästä laivan ohjauksiin, Matoro ja Troo kannelle ja Bloz kannen alapuolelle.<br>\n<br>\nTulen Toalla olisi nyt hommia. Vahteja oli ainakin viisi laivan eri osissa, Bloz tiesi. Kaikki eivät olleet olleet kannella. Ei siinä mitään, mutta heidät piti hiljentää, ei vahingoittaa tai mitään, tai muuten munkit olisivat satavarmoja, että Klaanilaiset tuhosivat heidän rakennuksen.<br>\n<br>\nOnneksi Tulen Toan minitaskuissa oli runsas asearsenaali. Nyt hän otti yhden suosikkiaseistansa, joka aiheuttaisi kohteelleen shokin ja tajunnan menetyksen. Näin hän saisi osan munkeista pois, mutta ei kaikkia, koska asetta pystyi käyttämään vain kolme kertaa ja sitten vaadittiin jo latausta, mihin Blozilla ei ollut aikaa.<br>\n<br>\nKaksi Matorania oli jo lähellä. Ei mennyt kauaakaan, kun Bloz oli jo tainnuttanut heidät aseellaan. Mutta oli vain yksi ammus ja kolme vihollista.<br>\n<br>\nYksi vihollisista oli tulossa lähemmäs. Toa piiloutui varjoihin hetkeksi.<br>\n<br>\nMatoran-munkki oli ihmeissään. Miten ihmeessä kaksi hänen \"veljeään\" oli tajuttomana maassa? Pian hänkin tunsi elektronisen iskun ja kaatui maahan.<br>\n<br>\n\"Anteeksi, mutta en voinut muutakaan\", Toa sanoi ja jatkoi matkaa.<br>\n<br>\nHänen tuurillaan kaksi lisää vahtia olisi tullut tänne, mutta niin ei käynyt. Toa oli kiertänyt lähes koko laivan alaosan, ja pian vastaan tulikin kaksi keihästä kantavaa munkkia.<br>\n<br>\nBloz käytti kivinuijaansa, otti kaksi pientä kiveä ja iski ne Matoranien takaraivoon. Molemmat kaatuivat ja Toa sitoi heidät hetken kuluttua<br>\n<br>\nNyt ei ollut enää kannen alla Matoraneja. Nyt pitäisi vain mennä Hain luo ja ohjata laiva turvallisuuteen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSamaan aikaan Matoro ja Troopperi olivat pulassa. Kannella ei ollut piilopaikkoja ja muutama vahti oli siellä. Jos he jäisivät kiinni, munkit voisivat kutsua lisävoimia ja sitten he vasta pulassa olisivatkin.<br>\n<br>\nKaksiko huomasi pari venettä Hildemarin vieressä, eli vahteja oli tullut tänne lisää.<br>\n<br>\nMatoron pitäessä vahtia, ettei heitä yllätettäisi, Troo tutkiskeli paikkoja. Hän huomasi portin, joka esti laivaa lähtemästä.<br>\n<br>\nMilloin tuokin tuohon oli ilmestynyt... Troo ajatteli. Mutta he voisivat räjäyttää sen, kunnes pääsisivät liikkeelle. Tulen Toa oli palaamassa, kunnes pysähtyi nurkan taakse. Hän kurkisti varovasti ja näki Matoron taistelevan parin vahdin kanssa.<br>\n<br>\nJään Toa oli alakynnessä, koska hän ei voinut käyttää viattomia Matoraneja vastaan voimiaan. Hänen piti miekkailla itsensä voittoon ja hänen harmiksi, munkit osasivat käyttää taitavasti keihäitään.<br>\n<br>\nTroo ampui samassa tulta Matoranien taakse. He hätkähtivät, jolloin Matoro ehti riisua heidät aseista ja hänen kumppaninsa tainnutti matoranit tottuneilla sormi-niskaan-otteilla. Kaksikko vei heidät munkkien veneille ja tiputtivat sinne. He huomasivat, että siellä oli jo viisi vahtia.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHai ja Hildemarin miehistö olivat onnistuneet päihittämään kaksi viimeistä vahtia, jotka olivat olleet komentosillalla. Heidätkin oli sittemmin viety munkkien laivoille ja Klaanilaiset kokoontuivat ohjaamossa. Hai oli määrännyt kaksi matorania käynnistämään moottorit, jotta höyrylaiva voisi lähteä.<br>\n<br>\n\"Miten aiomme päästä täältä pois?\" yksi Matoraneista kysyi. \"Tuota porttia on vaikea tuhota hiljaa.” Matoran osoitti jykevää rautaporttia joka oli asetettu sataman suulle.<br>\n<br>\n\"Muuten, missä on Troo?\" Bloz kysyi.<br>\n<br>\nKuului hervoton räjähdys. Kyllä, ääni tuli aluksen kannella olevasta suuresta Cordak-tykistä.<br>\n<br>\n\"Mikä ihme se oli?\" yksi Matoraneista kysyi ja Klaanilaiset huomasivat metallinosia putoavan.<br>\n<br>\n\"Se oli Troo. Ja cordak-tykki. Nyt, liikettä, ennen kuin munkit saapuvat\", Matoro sanoi.<br>\n<br>\nHildemar lähti pois saarelta pikaisesti. Troo saapui pian komentosillalle hymyillen. ”Hienoa, että tässä aluksessa on sentään kunnon aseistus”<br>\n<br>\nHöyrylaivan moottori lähti käyntiin ja savupatsas puski piipuista ulos. Hälinä satamassa kasvoi, mutta matoranit eivät voineet mitään BKS Hildemarille, joka ajoi ulos satamasta avoimelle merelle. <br>\n<br>\nMatoro oli hiljaa ja erillään muista. Miten he saisivat pelastettua loput Klaanilaiset? Mitä seuraavaksi tapahtuisi?<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Athistien saari, satama, hetkiä aiemmin</strong><br>\n<br>\nVihreää, tahmaista nestettä ei enää purskahdellut Ylikersantti 1034:n sormien välistä, mutta hänen lajitoverinsa sidottu kylki ei siltikään näyttänyt kovin siistiltä. Siteenä toimiva rosoreunainen pressunpala ei olisi luultavasti täyttänyt yhdenkään lääkintätorakan kriteereitä, mutta 1034 oli ollut pakko tehdä jotain Varakommodori 0899:n otettua osumaa munkkien keihäästä. Kaksi aseistamatonta torakkaa olivat olleet aivan liian helppo kohde, ja vaikka he olivatkin päässeet karkuun niin laivalta kuin Athisteiltakin, vaikutti tilanne sangen epätoivoiselta.<br>\n<br>\nSinilakkinen torakka katseli ympärilleen sotkuisessa varastohallissa. Kaksi soutuvenettä roikkui katossa, ja yksi seinä oli täysin työkaluhyllyn peitossa. Rakennuksen sisäosasta oli suora yhteys merelle, ja liki puolet lattiapinta-alasta olikin allasta, joka oli suorassa yhdeydessä satama-altaaseen. Aikansa kuluksi torakat olivat kuitenkin jo penkoneet huonetta löytämättä juuri mitään hyödyllistä, he kun eivät olleet maalaamassa veneitä. Ainoa puolihyödyllinen verme oli hätärakettipistooli, mutta senkin hyöty jäisi liki olemattomaksi ennen torakoiden valvomia vesistöjä. Ylikersantti oli sitä paitsi kyseenalaistanut torakkajohdon valmiuden lähettää pelastusmiehistöä kahden Nazorakin tähden, mutta Varakommodori oli vakuuttanut, että heidät pelastettaisiin.<br>\n<br>\nUlkoa kuului kolinaa, ja peltisten pariovien alta loisti soihdun hehku. Torakat terästivät kuuloaan.<br>\n”Entä tämä halli?” kuului ääni ulkoa.<br>\nNazorak-upseerit katsoivat toisiaan. Matoralaiset olivat toki vain Matoralaisia, mutta Ylikersantin jalka teki jo hänen kävelemisestään tuskaa, taistelemisesta puhumattakaan, ja Varakommodorin kylkivamma teki hänestä lähes taistelukyvyttömän. Yllättäen 0899 tarttui Ylikersanttia olkapäästä, ja katsoi tätä suoraan silmiin.<br>\n”Ojenna minulle putkenpala, nappaa hätärakettiase, irrota vene katosta ja pakene merelle”, hän sanoi sinilakille.<br>\n”...mutta...”<br>\n”Nyt.”<br>\n<br>\nVähäsanaisen torakan jäätävä äänensävy sai Ylikersantin luopumaan kaikista vastalauseistaan, ja hän ojensikin noin metrin mittaisen prototeräsputken korkeampiarvoiselle kumppanilleen ja otti hätärakettiaseen käteensä. Painavia pariovia vedettiin jo auki.<br>\n”Mene.”<br>\n”Mu-”<br>\n”Mene.”<br>\n<br>\nSplosh vain kuului, kun 1034 vapautti toisen soutuveneistä katosta. Ovi oli jo miltei auki, ja Matoralaisten huudahduksista päätellen he tiesivät torakoiden piileskelevän siellä. Ylikersantti pudisti päätään, toinen jalka jo veneessä.<br>\n”En minä voi jättää sinua tänne. Ei se-”<br>\n”Mene.”<br>\n”Mutta mistä tämä jalouden puuska?”<br>\n”Ei-”<br>\n<br>\nSillä sekunnilla athistit syöksähtivät sisään. Ylikersantti otti esiin airot veneen pohjalta ja kuuli oven luota kaikista tuntemistaan taisteluista lyhyimmän äänet. Teräs osui teräkseen.<br>\n<br>\nYlikersantti laski airon veteen.<br>\n<br>\nTeräs upposi torakkaan.<br>\n<br>\nYlikersantti työnsi airolla vauhtia altaan reunasta.<br>\n<br>\nTeräs vedettiin ulos torakasta.<br>\n<br>\nYlikersantin vene lipui ulos hallista. Hän katsoi taakseen. Varakommodorin veltto ruumis kierähti veteen, ja yksi athisteista heitti keihään. 1034 painui matalaksi, vaikka ase ei edes lentänyt veneelle asti. Sinihattuinen torakka kaivoi toisenkin airon esiin, ja kiinnitti sen paikalleen. Laivastolaisena hän osasi kyllä soutaa, mutta nyt oli kiire. Nazorak tiesi koko sataman olevan athistien hallussa, joten hänen oli kova hoppu päästä merelle.<br>\n<br>\n<em>Mutta mitä siellä?</em> hän tuumi. <em>Tämä vene ei takuulla ole merikelpoinen, enkä minä voi ryöstää itselleni alusta.</em><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="647" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/9x-rxpdalO4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/9x-rxpdalO4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nToistaiseksi satama oli rauhallinen, ja Ylikersantti käytti kaiken keskittymiskykynsä veneen liikuttamiseen. Hän ei saanut ajatella Varakommodoria, ei nyt. Eikä panikoida siitä, että hän oli yksin keskellä vihamielistä aluetta. Toinen jalka liikkumattomana. Ilman asetta tai kulkupeliä. Vailla tietoa sijainnista. Torakan silmät laajenivat kauhusta, kun hän ymmärsi tilanteensa.<br>\n<br>\n<em>Ei, rauhoitu. Olet yhä elossa, eikä satamassa ole vie- mitä tuolla tapahtuu?</em><br>\n<br>\nBKS Hildemarin kannelta tipahteli Matoralaisia. Nazorak päätti käyttää tilannetta hyväkseen, ja souti korkean laiturin alle. Veden nuolemien pilareiden varaan nojaava rakennelma oli kyllin korkealla, jotta soutuvene ynnä yksi torakka mahtui alle. Hän liikkui mahdollisimman äänettömästi puurakennelman varjossa kohti satama-altaan reunaa, kunnes huomasi portin. Aivan epätoivoon asti ei sinihattuisen torakan mieli vielä vaipunut, mutta pako vaikutti kieltämättä vaikealta. Hän päätti kuitenkin tutkia asiaa tarkemmin ja souteli veneellä aivan satama-allasta ympäröivän aidan tuntumaan. Veneellä hän ei pääsisi pois, mutta aita koostui lähinnä puisista palkeista vedenpinnan alapuolelta, joten sen ali voisi uida helposti, vaikka ainoastaan yhdellä jalalla. Lisäksi kirjanpitäjätorakka muisti satama-altaan ulkopuolellakin olleen muutaman pienen veneen, eikä niitä ehkä vahdittaisikaan niin tarkasti.<br>\n<br>\nYlikersantti kiinnitti lakkinsa varustevyöhönsä, veti syvään henkeä ja kiepsahti soutuveneensä reunan yli veden alle. Sukelluksissa hän kulki laiturin varjosta aidan tykö ja alitti esteensä. Toisella puolen hän uskaltautui nostamaan päänsä veden pinnan yläpuolelle. Toisen jalan liikkumattomuus häiritsi uimista, mutta laivastossa työskentelevä Nazorak sai kyllä itsensä liikkumaan eteenpäin.<br>\n<br>\n<em>Paitsi että...</em> hän mietti. <em>Missä kaikki ne alukset ovat? Enh-</em><br>\n”Tuolla menee yksi!” kuului huuto jostain torakan yläpuolelta, aidan suunnilta. Baretti yhä vyöllään roikkuen hän sukelsi välittömästi upoksiin eikä katsonut taakseen polskiessaan loitommas satamasta.<br>\n<br>\n<em>Mitä minä teen...</em> hän ajatteli epätoivoissaan ja veti käsillään jatkuvasti vauhtia. 1034 ei tiennyt, mahdettiinko häntä ajaa takaa taikka ampua jollain, mutta hän ui vauhdilla, joka ylitti hänen aiemmat, molempijalkaiset nopeusennätyksensäkin.<br>\n<br>\nVasta päästyään miltei sadan metrin päähän saaresta, nosti torakka taas päänsä pinnalle. Hän ei ollut helpottunut, hän oli kauhuissaan. Aallokko heitteli häntä suuntaan jos toiseenkin, eikä hänellä nyt varsinkaan ollut minkäänlaista kulkupeliä. Sisätöihin tottunut torakka ei edes tiennyt, jaksaisiko enää uida takaisin rantaan. Lisäksi Varakommodorin veltto ruumis oli molskahtanut veteen samalla, kun hän itse oli etsinyt airoja veneen pohjalta.<br>\n<br>\n<em>Airoja veneen pohjalta,</em> 1034 päivitteli. <em>Airoja,</em><br>\n<br>\nSilloin räjähti.<br>\n<br>\nNazorak katsahti äänen suuntaan. Se oli satama-altaan portti, ja pian ex-oviaukosta lipuikin esiin BKS Hildemar, vieläpä kirjanpitäjää kohti. Ylikersantti pohti vaihtojaan ja päätyi lopputulokseen, jonka hän tiesi jo valmiiksi sotivan kaikkea sitä vastaan, mihin hänet oli koulutettu. 1034 kaivoi esiin hätärakettipistoolin ja tähtäsi taivaalle.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Viestiä tekemässä mukana olivat myös Bate ja Snowie. Kiitoksia heille.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1406,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-04-04T15:26:00.000Z","content":"<strong>Klaanin käytävä</strong><br>\n<br>\nVisokki oli jättänyt Tawan hyvillä mielin osaavien klaanilaisten käsiin sairastuvalle ja kipitti nyt Klaanin käytäviä.<br>\n”En ihmettelisi, jos ei edes tuo saa häntä lomailemaan edes vähäksi aikaa…”<br>\nVisorakia suoraan sanoen säälitti hänen hyvä ystävänsä Tawa, sillä mokoma oli päästänyt itsensä tuollaiseen kuntoon, mutta olisihan se pitänyt arvata. Vaikka Tawa olikin paljon muuttunut luonteeltaan aikojen saatossa, tietystä jääräpäisyydestä hän ei ikinä tulisi pääsemään eroon. Eikä tarvitsekaan, koska Tawa nyt vain on sellainen. Joskus silti voisi ajatella itseään edes vähän…<br>\nVisokki olisi voinut jäädä seurailemaan Toan vointia sairastuvalle, mutta Klaani huusi apua kaikennäköisten hommien saralla. Tawaakaan visorak ei heti päästäisi näiden hommien pariin, joten jonkun ne oli tehtävä. Hommien määrä ei visorakia haitannut, sillä hän piti siitä ja kaikkein ihaninta, hän oli takaisin Klaanissa!<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27px" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/0-m9HF_XIyw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/0-m9HF_XIyw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nVisokin ajatukset ja Klaanin hetkellisen rauhallisuuden kuitenkin katkaisi jostain päin Klaania tuleva riita.<br>\n<br>\n”… se ollut räjähdys, senkin ääliö. Minä tiedän kyllä, mitä teen.”<br>\n”Mutta siellä selvästi haisee palanut. Ja minä kuulin äänen!”<br>\n”Mene pois. Pidä huoli omista asioistasi, matoran.”<br>\n”Älä pomota minua, makuta. Ilman minua sinulla ei olisi kattoa!”<br>\n”Epäilen suuresti.”<br>\n”Päästä minut sisään!”<br>\n”Mikä yleistalonmies sinusta on tullut? Ei käy.”<br>\n<br>\n<em>”Manu riitelee Verstaassa jonkun kanssa? Pitänee käydä tarkistamassa, mitä tuolla oikein tapahtuu…”</em><br>\nVisokki astui nurkan takaa Verstaalle vievään käytävään juuri parahiksi näkemään, kuinka Manu heitti Bobin ulos ikkunasta. Matoranin parkaisu kuului etäisesti tämän lentäessä pihamaalle. Hänen onnekseen Verstas sijaitsi maan alla, joten sinne vievä käytävä oli luonnollisesti ensimmäisessä kerroksessa.<br>\n<br>\n<em>”MANU! Mitä sinä teit juuri katonkorjaajallemme?”</em> Visokki huudahti.<br>\n”Visokki? Milloin sinä olet palannut? Minä, tuota…”<br>\n<em>”Sanotaanko vaikka, että ihan äsken. Sinä MITÄ?”</em><br>\n”Eh, se nuuski asioitani”, Manu sanoi ja perääntyi Verstaan ovea vasten. ”Kai minullakin on oikeus yksityisyyteen?”<br>\n<em>”Yksityisyyteen, mutta ei toisten ikkunasta heittämiseen…”</em> Visokki sanoi moittien ja lähestyi makutaa uhkaavasti. Manu katsoi Visokkia silmiin.<br>\n”Ei, eipä kai. Mitä Tawa sanoi nähtyään sinut?”<br>\n<em>”…”</em><br>\nVisokki oli hetken hiljaa.<br>\n<em>”Hän on nyt sairasosastolla...”</em><br>\n”…”<br>\nOli Manun vuoro olla hiljaa. Hetken kuluttua hän sanoi:<br>\n”Minulla oli hänelle asiaa. Onko hän kunnossa?”<br>\n<em>”En tiedä, kävin heittämässä hänet vain sinne, mutta arvatenkin liikaa paineita kerralla. Kyllä hän tokenee, pyörtyi vain.”</em><br>\nManu kohotti kulmiaan.<br>\n”Selvä on. En viitsi mennä häiritsemään häntä. No mutta”, makuta huudahti iskien kätensä yhteen yllättäen, ”sinä tiedät kaiken, minkä Tawakin, eikö totta, Visokki, kultaseni?”<br>\n<em>”… vähintäänkin, kyllä”</em>, Visokki vastasi hämmentyneenä Manun puheesta.<br>\n”Hienoa, hienoa. Minä haluaisin kysyä sinulta paria asiaa. Menisimmekö johonkin mukavampaan paikkaan? Tässä käytävällä on ikävä keskustella, ja Bob saattaa palata vielä, ellen tappanut sitä vahingossa.”<br>\nVisokki pyöräytti silmiään. <em>”Parempi olisi ettet tappanut, muuten meillä ei ole kohta kattoa ollenkaan…”</em><br>\n<br>\nKaksikko käveli läpi käytävien, jotka huokuivat tyhjää kylmyyttä toisin kuin yleensä. Harvoin ei ketään kohdannut kävellessään Bio-Klaanin käytävillä, mutta nyt oli poikkeuksellinen tilanne. Manu katsahti kahvion suuntaan ja käveli sen ovelle.<br>\n<br>\n”Ah, kahvio on tänään tyhjä. Menkäämme tänne”, Manu sanoi vilkaistuaan kahvion ovesta sisään.<br>\n<em>”Kuvittelenko vain minä, vai onko itse Klaanissa nykyään vähemmän porukkaa kuin ennen?”</em> Visokki sanoi synkeänä. <em>”Tyhjä kahvio…”</em><br>\n”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä. Monet ovat varmasti korjaamassa talojansa”, Manu virkkoi istahtaen satunnaisen pöydän ääreen. Tarjoilijoita ei näkynyt mailla eikä halmeilla.<br>\n<em>”Niin, katonkorjaajille on siis tarvetta”</em>, Visokki sanoi pisteliäästi.<br>\n”Kuinka paljon tiedät siitä, mitä täällä on tapahtunut poissa ollessasi?”<br>\n<em>”Tiedänhän minä aika paljon. Silti tämä kaikki on niin… karua.”</em><br>\nManu nyökkäsi vakavana ja sulki hetkeksi silmänsä.<br>\n”Tällaisen on loputtava”, Manu sanoi ja iski nyrkkinsä pöytään dramaattisesti. ”Ja minä aion olla osana lopettamassa sitä.”<br>\nSitten hän virnisti ovelasti: ”Kerrohan. Mitä tiedät Epsilonista?”<br>\n<br>\nVisokki katsoi Manua kummissaan.<br>\n<em>”Mitä sinä aiot?”</em><br>\n”Minä olen”, Manu aloitti, ”tutkinut muutamia historiankirjoituksia. Ja Makuta Itrozin muistiinpanoja, jotka Matoro minulle toimitti. Minä olen tutkinut ne läpikotaisin. Ja minusta tuntuu, että Epsilon ei ole siellä, missä sen tulisi olla.”<br>\n<br>\nVisokki vakavoitui. <em>”Epsilonista minä en tiedä juurikaan. En myöskään tiedä, tietääkö Tawa.”</em><br>\nManu hymähti. ”Lievä takaisku.”<br>\n<em>”Taka-iskuja Nimdan saralla riittää. Mikään ei selviä niin helposti kuin oletamme.”</em><br>\n”Olen tietoinen asiasta. Mutta oletin, että se olisi näkynyt täällä päin. Aikoja sitten, itse asiassa.”<br>\n<em>”Saattaa ollakin, mutta minä en ole sitä nähnyt. Muistaakseni.”</em><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27px" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/BYRjdKtdhGk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/BYRjdKtdhGk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nVisokin katse jäätyi yhtäkkiä. Rahi ei liikahtanutkaan, tuijotti vain johonkin ilmekään värähtämättä. Manu yritti havainnoida, minne visorak oli katseensa kohdistanut, mutta vastaus oli vain seinä. Tai ei, Visokki ei näyttänyt katsovan mihinkään. Hänen katseessaan oli vain… tyhjyys.<br>\n”…Visokki?” Manu kysyi ihmeissään.<br>\nTelepaatin mieli torjui Manun kysymyksen salamana. Sitten Visokin silmät sulkeutuivat. Administa näki, että hän keskittyi tällä hetkellä johonkin erittäin kovasti. Itse asiassa, Manu ei ollut ikinä ennen nähnyt Visokkia yhtä keskittyneenä. Sitten rahin mielikanava vihdoinkin aukesi.<br>\n<em>”Mi…mi…mitä?”</em> Visokki sai ulos tuijottaen silmät auki tyhjyyteen.<br>\n<em>”Tuonko minä näytin Avdelle… Tuonko?”</em> Visokki tärisi.<br>\n<br>\n”Sinä teit mitä...?” Manu kysyi ja kohotti kulmiaan.<br>\nVisokki kääntyi Manun puoleen ja nielaisi. <em>”Minä...Minä näytin Avdelle muiston, muiston Ni-Nimdasta, että pääsisin vapaaksi. Itse en nähnyt sitä muistoa, mutta nyt... nyt minä näin sitä muistoa...”</em><br>\nManu katsoi Visokkia ilmeettömänä. Tämä tärisi yhä. Epävarmana makuta asetti kätensä Visokin selän päälle tavalla, jonka ajatteli ystävälliseksi, ja sanoi:<br>\n”Se mahtoi olla ikävä muisto.”<br>\nVisokki mietti hetken hiljaa tuijottaen taas tyhjyyteen ja sitten säpsähti ajatuksistaan. Rahi lopetti tärisemisen. <em>”Itse asiassa ei, mutta minä muistin jotain, mitä en ole muistanut pitkiin aikoihin ja miksi se nyt sitten? Ja Nimda, muisto Nimdasta, miksi se on edelleen minulle niin hämärä? Voiko Nimdasta muodostua edes selkeitä muistoja? Mitä tämä on? Näen vain iskevän sinisyyden ja-”</em><br>\n”Oletko varmasti kunnossa?” Manu kysyi vakavalla äänensävyllä. ”Jos haluat kertoa muistosi, minä kyllä kuuntelen mieluusti.”<br>\n<em>”Olen, tämä vain hämmentää. Toistaiseksi tuossa muistossa ei ollut mitään, mistä Avde voisi saada vihiä Nimdasta, jos hän sen näkee. Se muisto on vain niin outo. Vaikea saada tolkkua. Ja ylipäätänsä se hämmentää, että minä en muista tästä sirusta yhtään mitään, vaikka olen ollut sen kanssa tekemisissä joskus. Nimda vaikuttaa... mieleen?”</em> Visokki yritti löytää selitystä muistolleen.<br>\nManu pakotti kasvoilleen pienen hymyntapaisen.<br>\n”Nimda”, hän sanoi hiljaa. ”Nimda liittyy kiinteästi mieleen.”<br>\n<em>”Niin, mutta tämä on silti jotain ihan uutta, että se sekoittaa minun muistoni siitä. ...Tiedätkö sinä jotain?”</em> Visokki katsoi Manua epäilevästi.<br>\n”Kyllä minä väitän tietäväni”, Manu sanoi suoraan virnistäen kierosti. ”Mutta mitä minä en tiedä, on se, onko Epsilon ollut täällä.”<br>\nVisokki tuhahti Manun ilmeelle. <em>”Miten tämä tieto auttaisi sinua?”</em><br>\n”Tiedätkö sinä, missä Matoro on. Ja Summerganon. Killjoy.”<br>\n<em>”En. He ovat jossain kaukana...”</em> Visokki katsoi Manua odottavasti.<br>\n”He ovat hakemassa Epsilonia. Athistien saarelta. Varma ansa.”<br>\n<em>”Voi ei, voi ei. Onko sieltä kuulunut mitään?”</em> Visokki säikähti.<br>\n”Sitä sinun täytyy kysyä Tawalta ja Guartsulta, minä en tiedä. Mutta voin sanoa, että se siru ei ole siellä. Mikäli historiaan on luottaminen.”<br>\n<em>”Milloin sait tuon tiedon selville?”</em><br>\n”Kerroinhan sinulle tutkineeni kaikenlaista viime päivinä.”<br>\n<em>”Kerroit.”</em> Visokki nyökkäsi.<br>\n”’Viime päivät’ rajoittaa kaikkea, mitä olen tehnyt. Palasimme matkaltamme aivan äskettäin.”<br>\n<em>”Niin..?”</em><br>\n”Ja he lähtivät matkaan jo ennen saapumistamme.”<br>\nVisokki oli vain hiljaa ja mietti. Eikö Manu aikonut sanoa enempää?<br>\n<br>\nVisokki oli juuri sanomaisillaan jotakin, kun Kahvion ovi heilahti. Kumpikin käänsi katseensa ovelle. Oviaukko kehyksinään heidän edessään seisoi Guardian. Tämä huomasi Visokin ja hieroi ehjää silmäänsä. Manu pystyi kuvittelemaan toisen, mekaanisen silmän skannaamaan visorakia.<br>\n”Visokki”, Guardian sanoi hitaasti tyrmistyneellä äänellä. ”Sinä olet…”<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Vizu kirjoitti tästä puolet. Molemmat musiikkivalinnat minun.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1407,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2012-04-09T17:44:00.000Z","content":"<strong>Metru Nui<br>\nPo-Metrun ja Onu-Metrun raja<br>\nToa-Pimeyden Metsästäjä -sota</strong><br>\n<br>\n<br>\nJoskus sitä toivoisi että olisi tavallinen matoran-työläinen joka vain rakentaisi jalkoja vahki-kuljettimiin.<br>\n<br>\nEi tarvitsi ajatella tulevaisuutta ja murehtia huomista. <br>\n<br>\nElää vain ja tehdä työtään, velvollisuuttaan, aina kohtalon suorittamiseen asti. <br>\n<br>\nTuollainen elämä on helppoa ja yksinkertaista, ja silti jotkut haluavat kohdata vaaran ja olla Toia. Se että juokset henkesi edestä väistellen miinoja, räjähteitä ja vihaisia peikkoja ei varmaan tule ensimmäisenä mieleen toa-soturin toimenkuvasta. Ei todellakaan...<br>\n<br>\nKeltavihreää panssaria käyttävä toa väisti täpärästi päänsä ohitse suhahtavan pyörittimen, joka maahan osuessaan sulatti mustan protodermiinikiven kuin lämpö voita. Tämäkin osuma olisi voinut olla hänen viimeinen hetkensä, mutta se ei ollut. Umbralla oli tehtävä, kohtalo suoritettavanaan.<br>\n<br>\nKoska hän oli vielä nuori soturi ja perin kokematon, U oli päätynyt lähetiksi ja vei viestejä rintamalinjojen väleillä. Toa ei ollut vielä oppinut sotaan tarvittavia taistelutaitoja joten Umbra sai jatkaa lähes samaa toimenkuvaansa jota hän toimitti matoranina, tiedon välitystä. Nyt tosin hän ei ollut itse kirjuri vaan vei tietoa eteenpäin paikasta toiseen.<br>\n<br>\nToa katseli ympärilleen. Onu-Metrun ja Po-Metrun rajaseutu oli karua ja perin kuollutta, ainakin sodan runnellessa kaiken vähänkin elävän. Umbra oli jo tuntenut sodan nurjat puolet, olihan hänen hyvä ystävänsä ja opettajansa, Lheko, antanut henkensä Umbran puolesta ja tämä oli johtanut U:n muuttumiseen toaksi.<br>\n<br>\nUmbralla ei tosin ollut nyt aikaa muistella menneitä tapahtumia, sillä tiedot piti viedä komppaniapäällikko Svarlelle, joka oli tunnettu nopeasta rhotukatulestaan ja miekankäsittelytaidoistaan. Rintamalinjat olivat pysyneet näiden kahden kaupunginosan välillä jo iäisyyden, mutta silti armeijat taistelivat erään suuren ja tärkeän sillan herruudesta, joka yhdisti kaupunginosat toiseensa.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><br>\n<center> * * *</center><br>\n<iframe width="560" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/fu4k4WI0nM8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/fu4k4WI0nM8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nEi kovin pitkän matkan päässä tuon lähetin olinpaikasta sijaitsi suuren Po-Onu-metrun sillan sillanpääasema. Se oli linnoitettu varustus railoja ja reikiä täynnä olevan kovia kokeneen betonisillan pohjoispäädyssä. Lukuisat teräksiset kuution malliset rakennukset sekä kivestä ja maasta tehdyt barrikadit piikkilankoine ja miinoineen suojelivat Toa Svarlen johtamaa kuudetta komppaniaa, jonka 120 toaa puolustivat sillanpääasemaa henkensä edestä.<br>\n<br>\nMatoro oli yksi niistä sadastakahdestakymmenestä toasta. Matoro ei ollut ollut vielä paljoa sodan painepisteissä, ja oli siitä kiitollinen. Hänen toa-tiiminsä oli tavalliselta trooppiselta saarelta, eikä sitä pidetty samalla tavalla eliittijoukkona kuin esimerkiksi Metru Nuilta kotoisin olevia Toia.<br>\nMatoro makasi kivisessä juoksuhaudassa vilkuillen varovasti laidan yli ei-kenenkään-maalle. Metsästäjien muutama tunti sitten loppunut hyökkäys oli kilpistynyt bunkkeririvistöihin. Vaikka tällä hetkellä toilla meni hyvin, se ei jatkuisi kauaa. Menetykset olivat vääjäämättömiä, ja koska Metru Nuin jokaikinen vahki on jostakin syystä siirtynyt Mustan Käden tukikohdan alueelle, rintamavastuu on käytännössä yksin toien.<br>\n<br>\nTälläiset hetket olivat rentouttavan rauhallisia. Vaikka etulinjaa moukaroitiin jatkuvasti tykkitulella jostain Metsästäjien selustasta, Matoro tunsi olonsa silti suhteellisen turvalliseksi. Sillan puolustajat olivat torjuneet metsästäjät kerta toisensa jälkeen. Mikään ei voisi mennä vikaan.<br>\nSitten se alkoi.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nUmbra puuskutti. Painavien varustusten ja asiakirjojen kantaminen pitkin kivikkoista maata oli perin uuvuttavaa, varsinkin jos joku ajoi takaa. Ja ampui. Energiapyörittimillä ja ammuksilla. Ja paljon ampuikin.<br>\n<br>\nPäättäväisenä ja urheana sekä peloissaan Umbra vain jatkoi juoksemistaan. Tiedot piti saada toain tukikohtaan. Monet asiat pyörivät toan päässä, mutta hän jatkoi silti juoksemistaan, katsoen minne astui ettei räjähtäisi kappaleiksi erilaisista ansoista.<br>\nBunkkeri siinti jo valon toan näkökentässä kun hän voitonriemuisena mutta perin uupuneena eteni halki kuolleen ja mustan maan. Hän tekisi sen. Hän saisi tehtävänsä päätökseen kunnialla. Hän olisi aito Toa.<br>\n<br>\nSitten valtaisa, tärykalvoja repivä ääni syvyyksistä iski hänen päähänsä ja paineaalto löi sankarimme päin kuollutta ja kovaa maata. Kaikki pimeni.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoro ei uskonut silmiään. Ensin oli ollut aivan rauhallista. Sitten oli ilmestynyt suuri Xialainen kolmijalkainen sotakone. Toinen. Kolmas. Niitä oli paljon. Tykkituli. <em>Tykkituli.</em> Koko rintaman leveydeltä oli alkanut purkautua skakdeja, peikkoja, erilaisia sotarobotteja ja vähäisempiä metsästäjiä. Ohjuksia lensi jostain kaukaa. Huumaava vihellys täytti korvat. Toien rintama iski takaisin tykein, konekiväärein ja elementti-iskuin ennen kuin viholliset tulisivat lähelle.<br>\n<br>\nKomentobunkkeriin ammuttiin tykistökeskitystä. Matoro yritti pitää itsensä rauhallisena ja ampui keihäästään jäätä eteneviin olentoihin. Ohjus sihahti lähelle häntä pirstoen bunkkerin seinämää. Kiven ja Maan Toat tekivät kaikkensa vahvistaakseen puolustuslinjoja.<br>\n<br>\n\"Joukot. Nyt on aika räjäyttää potti\", Svarle lähetti käskyn joukoilleen. Kokenut komentaja toimi rauhallisesti sotatilanteissa ja johti joukkojaan rautaisella otteella. Vihollinen piti nujertaa.<br>\nToa otti ja latasi rhotukalaukaisimensa. Oli aika grillata xialaisia kävelijöitä. Aseen avulla hän pystyisi luomaan metallia sulattavia lämpötiloja jotka riittäisivät tunkeutumaan kävelijöiden sisuksiin ja mahdollisesti polttamaan niitä ohjaavat metsästäjät.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Keskittäkää tulivoima komentobunkkeriin\", pirakan vakaa ääni kuului suuria kolmijalkaisia, teräskuorella varustettuja aavistuksen verran hämähäkkiä muistuttavia kävelijöijöitä ohjastavien vortixxien radioista. Metsästäjät lukitsivat tehokkaita 67-millisiä tykkejään kohti toien rintaman laidassa sijaitsevaa hopeana hohtavaa bunkkeria. Tulitus alkoi. Jokin toien panssarintorjuntatykeistä räjäytti irti yhdestä kävelijästä jalan ja kaatoi sen. Etujoukkojen takana eriskummallistren rahipetojen vetämät ohjuksenlaukaisualustat ampuivat jatkuvalla syötöllä kirkuvia ammuksiaan toien asemiin, ja sirpaleita ja napalmia ympärilleen kylpevät ohjukset tekivätkin pahaa jälkeä kaikkialla.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMiinat aktivoitiin Svarlen käskystä ja pian metsästäjät saivat päällensä kivan kasan romurautaa ja muuttuivat itsekin kasaksi tuhkaa kun valtaisat räjähdykset valaisivat taivaan, luoden suunnattomat sienipilvet ja suuren tuhkapilven.<br>\nMiinojen räjähtelyyn yhtyivät xialaiskävelijöiden tykit, jotka lävistivät komentobunkkerin metallikuoren ja pian koko rakennuksen julkisivu romahti. Keskirintaman hyökkäysjoukot ovat kärsineet valtavia tappioita miinojen räjähdellessä, mutta sivustoilta puskee uutta väkeä keskelle. Rintama murtuu. Metsästäjien lukemattomat sotilaat syöksyvät läpi aukon. Toia kaatuu. Matoron on pakko paeta länteen kohti komentobunkkeria, joka sekin räjähti aivan hänen silmiensä edessä. Valtava tykkitorni keetuu hitaasti sillan reunalta mereen. Matoro katsoo taakseen. Ainut suunta on sillan kuolemanvyöhykkeen yli. Hänen mielensä valtaa huoli muusta tiimistään, jotka olivat ennen hyökkäystä rintaman itäisellä sivustalla. Toa katsoo raunioista, joihin on maastoutunut, itään, jossa on vielä ehjiä bunkkereita. Kaiuttimien rätisevä ääni antaa Svarlen äänellä vetäytymiskäskyn.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nUmbra katseli räjähtävää komentobunkkeria joka oli hänen edessään. Hän hieroi päätään ja huomasi jääneensä ristituleen. Pakenevat toat tulittivat metsästäjiä jotka etenivät kohti määränpäätään välittämättä toain vastarinnasta tai siitä että kävelijöitä tuhoutui. Bunkkeri piti vallata.<br>\n<br>\nUmbra, koetti nousta seisomaan, mutta ristitulessa sitä ei kannattanut tehdä, joten hän kyyristyi nopeasti kivikkoon, ammusten lennellessä ympäriinsä, räjäytellen tieltään esineitä ja asiota. Metsästäjät lähentyivät hetki hetkeltä toain tuhoutunutta bunkkeria ja Umbra mietti olivatko toat vielä elossa bunkkerissa.<br>\nJoukkojen eteneminen oli sen verran nopeaa että U alkoi pian kuulla metsästäjien puhetta piilopaikkansa lähettyviltä. Hän koetti pitää hengitystään ja olla ääneti.<br>\nU otti hiestä märkään käteensä keltaisen, pitkäteräisen miekkansa, joka oli hänen uskollinen ystävänsä. Hän otti myös muutaman elementaalikranaatin repustaan, valmistautuen pahimpaan. Metsästäjät kun eivät antaisi armoa sotavankien kanssa.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKaksi skakdia käveli vilkkaasti keskustellen taistelutantereella. Toat olivat selvästikin vetäytyneet ja metsästäjät saaneet vihdoin tämän kirotun bunkkerin hallintaansa. Thok ja Avak, hyökkäystä johtavat metsästäjät, tutkailivat aluetta.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoro loi aallon jäätä päin kolmea skakdia, jotka ryntäsivät häntä kohti. Elementaali-isku suisti joukon maahan, ja samassa Jään Toa syöksyi eteenpäin raunioiden joukossa. Rintama sillan edessä oli murtunut useasta kohtaa, ja entisten bunkkerien raunioissa oli jumissa useita toia. Ja vielä eneääm ruumiita.<br>\nToa ei tiennyt kunnolla mitä tehdä. Oli annettu vetäytymiskäsky, mutta sillalla suorana maalina oleminen ei houkuttaisi. Ja kuitenkin ainut vetäytymistie vei sillan poikki. Hän kirosi ja päätti lopulta ylittää sillan laitojen suurten kaiteiden suojissa, joten hän suuntasi itään. Hän ei ehtinyt kulkea kovin pitkää matkaa toivoen raunioiden suojaavan häntä pahoilta silmiltä, ennen kuin sai kovan iskun jostakin niskaansa. Toa lensi mutaan kasvot edellä kasvot veressä. Hän kääntyi, ja näki valtavan steltiläisen peikon nuija kädessään. Toa väisti maahan suuntautuneen iskun ja yritti iskeä keihäällään olentoa, mutta peikon haarniska kesti. Matoro sivalsi jäisellä terällään peikkoa käteen, jolloin tämän nuija putosi maahan. Peikko kuitenkin iski kovaa ehjällä nyrkillään, ja Toa lensi jälleen kovaa maahan. Teleskooppisilmä pimeni. Lataus jääenergiaa osui peikkoa ylävartaloon kaaten tämän. Matoro ampui lisää jäätä peikkoon ja syöksyi betoniesteiden taakse toiseen juoksuhautaaan. <br>\n<br>\nHetken rauhan saatuaan Toa yritti saada teleskooppisilmäänsä toimimaan, mutta kaksi kolmesta linssistä oli rikki. Hän näki vain lämpökameran, ja silläkin huonosti. Sillalla päin kuitenkin makasi toamainen hahmo kuopassa. Matoro ei keksinyt muutakaan, vaan lähti ryömimään kohti ilmeisesti haavoittunutta toaa.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nUmbra hengitti peloissaan kuopassaan. Metsästäjien äänet lähestyivät koko ajan ja hän pystyi jo haistaa heidän pahanhajuisen, rukikaloilta ja kivirotilta haisevan hengityksensä.Toa puristi vapisevin sormin miekkansa kahvaa. Kohta tulisi taistelu, joka johtaisi pahimmillaan hänen tuhoonsa, kuten niin monille oli jo käynyt tämän sodan aikana. <br>\n<br>\nU vilkaisi olkapäänsä yli. Hän tarkkaili tilannetta ja kun toa käänsi päätään, hän näki että idästä lähestyi valkomusta soturi. Oliko se toa vai metsästäjä? Sitä U ei tiennyt. Hän tiesi vain että oli kiipelissä ja pelastautumissuunnitelma piti keksiä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoro huomasi noin puolitoista metriä syvän kranaatinkuopan reunalta jonkun vilkaisevan häntä kohti. Naamio katosi pois näkyvistä hyvin nopeasti.<br>\nMatoro mietti mitä sanoa. Hän ryömi itse mahdollisimman hiljaa pitkin räjähteiden tuhoamaa maata. <br>\n\"Ystävä vai vihollinen?\" Matoro kysyi mahdollisimman toamaisella äänellä. Kuoppa oli vain parin metrin päässä hänestä.<br>\nUmbra kuuli jostain toamaisen äänen, joka sanoi: \"Ystävä vai vihollinen?\" Toa kurotti päänsä ulos kuopasta, nähden edessään valkean jään toan, joka tuijotti U:ta maan tasalta. <br>\n<br>\n\"Olen Umbra\", valon toa sanoi edessään olevalle toalle. \"Matoro\", tämä vastasi. \"Kiva tietää näin keskellä sotaa\", tämä lisäsi maapölyä keuhkoistaan köhien. <br>\n<br>\nKaksikko ei ollut ihan tajunnut omaa vaaratilannettaan kun kaksi skakdia lähestyi aseet ojossa kaksikkoaa. Toinen skakdeista kantoi ikävän näköistä jäätykkiä ja toinen tappavaa hitsausvälinettä. Groteski hymy kasvoillaan skakdit yllättivät toat.<br>\n<br>\n\"Mitä hit-\" Matoro ehti lausahtaa ennenkuin hän tunsi ihanan kylmän virtauksen selässään. Sitten häntä kohti mätkähti valtava kimpale jäätä, jonka hän ehti kuitenkin imeä itseensä elementtivoimillaan. Matoro kääntyi, ja huomasi tuijottavansa valkoista, hymyilevää skakdia tämän aseen piippuun. Thok huusi jotain, ja Avak ilmestyi paikalle hieman taaempaa.<br>\n<br>\n\"Teille kävi kovin huonosti\", Thok mutisi matallla äänellä. Jäätykki hohti ja sen päähän muodostui kieppuva jääpyörre. Thok laukaisi, mutta ase räjähti hänen käsiinsä. Matoro oli laajentanut aseen sisällä olleen kaasun, jolla ase toimi. Välittömästi Matoro tönäisi vasta tapaamansa toan juoksuun kun Avakin lihaksikas hahmo hyökkäsi kuoppaan. Matoro väisti täpärästi skakdin ampuman plasma-ammuksen, joka räjäytti maata kuopan seinästä. Matoro iski keihäällään, mutta Avak käänsi aseensa ja onnistui taidokkaasti iskemään sirkkelillään Matoron keihästä, joka katkesi kahtia. Silloin Umbra iski sivummalta kiven skakdia kylkipanssariin miekallaan. Skakdi ulvoi tuskasta ja tarttui miekkaan. U veti Matoron nopeasti ylös ja loi elementtiräjähdyksen kuoppaan, joka heitti skakdit nurin. Kaksikko lähti juoksemaan täysillä kohti sillan laitaa. Ei kestänyt kuin hetki, ennen kuin kaksi skakdia olivat taas heidän perässään. <br>\n<br>\nTällä kerralla heidät oli huomannut myös kymmenet muut verenhimoiset metsästäjien soturit.<br>\nUmbra ja Matoro juoksivat, ampuen samalla elementaalienergioitaan, jotta metsästäjät pysyisivät loitolla heidän kannoiltaan. Sitten Umbra muisti että hänellähän oli elementaalikranaatteja ja ne voisivat pelastaa heidät tästä kiipelistä. Vielä ei ollut kuitenkaan niiden aika...<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSillan toisessa päässä, tulinen Svarle katsoi joukkojaan, pahoin haavoittuneita toia jotka ylittivät siltaa, jota metsästäjät olivat valtaamassa. Vahkeja tai mitään vahvistuksia ei ollut saapunut, joten väsyneet ja haavoittuneet toat olivat jääneet alakynteen ja joutuneet pakenemaan bunkkeristaan Po-Metrun rajalta. <br>\n<br>\nSvarle puri hammastaan. Ei näin pitänyt käydä. Ei todellakaan. Mutta. Metsästäjiä piti estää pääsemästä Onu-Metruun. Mustan Käden tukikohta sijaitsi nimittäin tässä kaupunginosassa, käden joka ei sitten auttanutkaan heitä kuten kuului. Se suututti Svarlea. <br>\n<br>\nToa-komentaja koetti pitää ärtyisyytensä kurissa. Miehille ei saanut näyttää tilanteen toivottomuutta, koska tappiomieliala tarttuisi nopeasti ja voisi aiheuttaa ongelmia jotka sitten kasaantuisivat.<br>\n<br>\nSvarle pyöritteli ideoita päässään. Sillan voisi räjäyttää tai sitten sen voisi tukkia jollain josta on vaikea päästä läpi. Joukkion raudan toat voisivat luoda muurin joka estäisi mestästäjien pääsyn, mutta toisaalta. Se söisi toain voimavaroja entisestään. Yksi idea olisi se että silta räjäytettäisiin. Siihen hommaan hän voisi tarvita Halawea, joka oli haka räjähteiden kanssa ja pääsisi pakoon räjähdyksiä levitoinnin naamio Mirullaan.<br>\nKäsky kuului ja tummahaarniskainen magnetismin toa saapui komentajansa eteen. Mustan mirun silmärei'istä paloi ilkikurisuus ja naivius jotka olivat Halawen tunnusmerkkejä. Seisoen selkä suorassa ja asennossa komentajaansa nähden, hän valmistatui kuulemaan ohjeita.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Sinulla mitään älykästä vetoa mielessä?\" kysyi Matoro, joka ihmetteli itsekin miksi hänen oli pakko puhua kaikissa mahdollisissa hengenhädissä. Ilmeisesti kyse oli jonkinasteisesta tappiomielialan torjumisesta.<br>\n\"Onhan minulla,\" U kaivoi reppuaan juoksussa \"nämä elementaalikranaatit\". Hän ojensi muutaman Matorolle joka otti räjähteet vastaan. <br>\n<br>\n\"Voisimme räjäyttää tämän sillan takaamme jotta metsästäjät eivät pääsisi Onu-Metruun\", Umbra sanoi.<br>\n<br>\n\"Onko näissä niin paljon tehoa? Yleensä näillä räjäytetään ajoneuvoja, ei kokonaisia siltoja\", Matoro puhui. Hän syöksyi sillan massiivisena kohoavan merestä nousevan tukitolpan taa hetkeksi näkösuojaan U perässään.<br>\n<br>\n\"Sitäpaitsi... pelastetaan ensin itsemme ennenkuin pelastamme Metru Nuin. Nuo örkit ovat ihan kohta täällä...\" Matoro ajatteli ääneen. Heidän takanaan oli bunkkerien raunioita, edessään aukeni pitkä matka sillan reunaa, oikealla puolella meri ja vasemmalla tukitolpat ja niiden väliin viritetyt luodinkestävät levyt. Matoro mietti hetken alas veteen hyppäämistä, mutta totesi lopulta ettei tekisi sitä kuin viimeisenä keinona. Ei ollut mitään takeita miten hypyssä pimeään, matalaan kanavaan kävisi.<br>\n<br>\nUmbra katsoi alas, ja näki vettä allaan olevasta reiästä. Sitten hän katsoi ylös taivaalle, jolloin hän huomasi oudon, tummahaarniskaisen hahmon. Mirukin sillä oli kasvoillaan. Toaa se myös muistutti. Ja se ääni. Toa nauroi hervottomasti liitäessään taivaalla, tarpeeksi korkealla etteivät metsästäjien ammukset osuisi häneen. Sitten silta alkoi täristä.<br>\n<br>\n\"Minulla on huono tunne täst-\" Matoro ehti sanoa, kun sillan tukipilarit keskeltä räjähtivät suurena liekkimereneä. Välittömästi kantavien pilarien kaaduttua raskas metallisilta napsahti keskeltä kahtia ja kumpikin puoli alkoi taittua ja pudota mereen.<br>\n\"Ei taida olla mitään muuta vaihtoehtoa kuin benjihyppy. Ilman narua\", Umbra heitti. Toa nielaisi katsoen alapuolella olevaan veteen. Pienempi paha se vesi oli kuin räjähdys, hän ajatteli ja katsahti Matoroon.<br>\n<br>\nMatoro hyppäsi. Pilarit hänen takanaan murtuilivat ja kaatuilivat sillan keskikohtaa kohti. Silta putosi alaspäin kovaa vauhtia. Vesi lähetyi kovaa. Ylhäältä kuului huutoja ja räjähdyksiä. Matoro osui kylmään veteen. Joku sanoi, että vesi ei sattuisi. Juuri sillä hetkellä Matorosta ei tuntunut siltä, sillä isku tuntui kuin olisi murtanut kylkiluita. Toa vajosi alaspäin ja vauhti loppui hieman ennen ruopattua pohjaa, joka oli nyttemmin täynnä tunnistamatonta moskaa. Toa lähti kauhomaan ylöspäin, kohti pintaa.<br>\n<br>\nUmbra hyppäsi. Korvat särkevä jyrinä täytti ilman kun silta sortui kaksikon ilmalennon aikana heidän takanaan. Sillan kappaleita putosi kylmään veteen, jonne myös toatkin putosivat. Umbra ei pitänyt vedestä. Varsinkaan kylmästä. Juuri ennen kuin hänen päänsä meni pinnan alle, U veti keuhkot täyteen ilmaa, koska ei omistanut hengityslaitteita, ja vajosi pohjalle, josta voimakkailla potuilla ponnisti pintaan. Käteen luodulla valolla U suunnisti kohti pintaa.<br>\n<br>\nMatoro vilkaisi pinnassa ympärilleen, ja kauhistui hetkeksi kun ei nähnyt Umbraa missään. Sitten toa tuli veden alta esiin. Matoro huokaisi ja osoitti Onu-Metrun puoleista rantaa, jonne hän lähti kauhomaan.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">U kirjoitti tästä suuren osan.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1408,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2012-04-19T14:01:00.000Z","content":"<strong>Klaanin Chat-kahvio</strong><br>\n<br>\nYleisen hälinän täyttämä Chat-kahvio vaikeni hiljalleen illan muuttuessa yöksi. Vain muutamassa pöydässä oli asiakkaita, ja suurimmassa osassa istui vain joukko kortinpelaajia tai lakisääteisellä kahvitauollaan nukahtanut satunnainen Matoran. Mokel tiesi, että tämä aika päivästä oli hiljaisin kahviossa. Miksei hänkin lepäisi hieman? Asiakasvirta laajeni huomattavasti yöllä, kun töistään vapautuneet Matoranit ja Toat tuhlasivat viimeiset killinkinsä halpoihin juomiin ja voileipiin korttipelien ääressä.<br>\n<br>\nKlaanin sotatilan käydessä yhä selvemmäksi mellakat ja muut välikohtaukset Kahviossa vähenivät huomattavasti. Pari viikkoa sitten Kahviota oli ravistellut Ponisotana tunnettu tapahtuma, jossa poliittisista erimielisyyksistä kärsineet Matoranit olivat hajottaneet puolet kahviosta ja pelottaneet puolueettomat pois. <em>Riita päivässä pitää kassan täytenä</em>, täti Mokel oli joskus sanonut. Hänen aikoihinsa Kahvio oli sijainnut eri huoneessa. Tuntemattoman välikohtauksen jälkeen täti oli jäänyt eläkkeelle ja siirtänyt Kahvion toisiin tiloihin. <br>\n<br>\nMokel hyräili itsekseen ja päätti kysellä paikallaolijoilta tilauksia. Sen jälkeen hän voisi ehkä nukkua hieman. Kahvilan kassa kilisi käytännössä koko ajan, mutta jossain välissä Mokel yleensä pystyi nukkumaan kun asiakkaat eivät enää tarvinneet nopanheittopalveluita tai muuta vastaavaa. Toisinaan hän tilasi jostain sijaisen pariksi päiväksi ja otti lomaa. Mutta vain harvoin. Toisinaan hän joutui jopa sulkemaan Kahvion. Vaikka Mokelin keho oli vuosien saatossa sopeutunut olemattomaan unirytmiin, ei hänkään voinut valvoa ikuisesti. <br>\n<br>\n<em>Jos Klaanissa olisi jonkinlainen mitali valvojille, saisin sen varmasti</em>, Mokel ajatteli itsekseen.<br>\n<br>\nPöydän 6 herrasmies tilasi juomaa. Pöydän 3 asiakas oli nukahtanut epämukavaan asentoon, jossa pää on lattialla. Pöydän 8 herrat (ja eräs varsin kiivas rouva) olivat niin syventyneitä eeppiseen korttipeliin, että he eivät edes kuulleet Mokelia. <em>Onkohan täällä jossain Ignore-nappi</em>, hän mietiskeli.<br>\n<br>\nKahvion nykyinen vakioasiakas Kapura istui tiskin ääressä syventyneenä johonkin, jota ei varmaan voinut nähdä. Toan tarkka katse haravoi putipuhdastapöytää, mutta ilme ei ollut iloinen. Tulen Toa ei yleensä tuossa tilassa vastannut Mokelin kysymyksiin. Itse asiassa Mokel kuuli Kapuran puhuvan yhä harvemmin. Ehkä hiljainen Toa kaipasi jotain? Mokel ajatteli loman kenties piristävän hänen vakioasiakastaan. Toat kaipaavat seikkailuja (ainakin usein käyvän Pakaria kantavan Turagan, joka puhuu elämästään Toana usein mukaan), mutta Kapura vain istui Kahviossa päivästä toiseen hiljaa.<br>\n<br>\nMokel huokaisi. Ennen ainakin sämpyläsalaviestin ratkaiseminen oli ilahduttanut Kapuraa. Silloin hän oli ajatellut Toan olevan yksinkertaisesti hieman höpsö, mutta sen takana näytti olevan jotain vakavampaa. Mokel huomasi olevansa hieman huolestunut, mutta ei pelkästään Kapuran asiakkaana olemisen takia.<br>\n<br>\nKai johonkuhun kiintyy hieman jos istuu päivät pitkät keskustelemassa sämpyläsalaviesteistä. <em>Sämpyläsalaviesti</em>. Onpa outo sana.<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\n<strong>Kapura</strong><br>\n<br>\nKapura istui Kahviossa ja vilkuili koko ajan taakseen. Jokin pöydän 8 asiakkaissa oli herättänyt hänen mielenkiintonsa. Jossain taustalla kello tikitti. <em>Mielessä</em>, Kapura ajatteli. Kello tikitti mielessä. Pian tullaan kliimaksiin. Hän haistoi kliimaksin hajun tyhjässä Kahviossa.<br>\n<br>\nPöydän 8 asiakkaat katsoivat kaikki Kapuraa kohti. Jotkut olivat kääntäneet päätänsä epäluonnollisen määrän. Ne kaikki katsoivat Kapuraa kiiluvilla silmillä ja sadistisella hymyllä. Kapura nousi seisomaan. Kaikki asiakkaiden lähellä vääristyi unenomaisesti. Kortit leijuivat hiljalleen kohti kattoa rikkoen kaikkia mahdollisia fysiikan lakeja.<br>\n<br>\nAsiakkaat avasivat suunsa ja huusivat enkelimäisellä hartaudella \"MIELI!\".<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\n<strong>Kahvio</strong><br>\n<br>\nAvatessaan oven Takahuoneeseen, lepäämiselle omistettuun valtakuntaansa Mokel huomasi Kapuran pitävän jonkinlaista ääntä. Mokel kääntyi katsomaan kunnolla ja näki Kapuran tärisevän hieman. Hän saattoi kuiskata \"meillä\" tai jotain vastaavaa, mutta Mokel ei voinut erottaa sanoja kunnolla. Kapura lopetti ja palasi normaaliin apatiaansa. Tiskin äärellä oleva tyhjä muki oli kaatunut. Ehkä Kapura oli kaatanut sen. Mokel ei voinut ymmärtää, miksi.<br>\n<br>\nPöydän 8 asiakkaat olivat korottaneet ääntään hieman. Ehkä Kapura oli kuullut sen ja reagoinut jotenkin? Mutta ei Mokel ennen ollut mieltänyt Kapuraa mitenkään erityisen hulluksi. Ehkä oli kuitenkin parempi, että Toa viettäisi pari päivää sairaalassa. Mokel huokaisi ja päätti kutsua keskusradiojärjestelmällä lääkintämatoranit paikalle.<br>\n<br>\nMokel valitsi hätänumeron 666 ja mietti selittäessään tilannetta päivystysmatoranille, mitä Kapura mahtoi nähdä sillä hetkellä.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Niin. Tästä tuli vähän lyhyt, mutta halusin pitää sen dialogittomana.<br>\n<br>\nJa joo, minulla on ihan liian hauskaa skitsofreenikkohahmon kanssa.<br>\n<br>\nJa Matoro ehdotti hätänumeroa 666. Syyttäkää (tai palvokaa) häntä.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1409,"creator":"The Snowman","timestamp":"2012-04-19T20:39:00.000Z","content":"[spoil]Musiikin voi hyvin antaa soida vaikka koko osan.[/spoil]<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="627" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/nNe7-htDSek" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/nNe7-htDSek</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin saari, heinää kasvava tasanko</strong><br>\n<br>\nAvaran maiseman keskellä päättäväisesti istuvalle kivelle, joka oli kuin pohjoisen horisontin peittävän Ämkoo-vuoren kateellinen pikkuserkku, oli levitetty saaren kartta. Se oli melko vanha ja lukuisten taittelukohtien halkoma, mutta siitä sai kuitenkin hyvin selvää. Kepe ja Snowie olivat kumartuneet kartan vierelle ja laskeneet laukkunsa ja reppunsa ympäröivään heinikkoon. Ottaen huomioon syksyisen ajankohdan, viime päivät olivat olleet melkoisen kuivia, eikä kaksikon tarvinnut murehtia varusteidensa, tai hyvänen aika sentään, eväidensä kastumista. Vaikka Kepellä olikin ”äärimmäisen modernilla ja ennen kaikkea rakkaudella suunnitellulla tiivistekelmukkaisella” vuorattu rinkka.<br>\n<br>\n”...ja nyt suuntaamme länteen?” Snowie varmisti Kepen matkasuunnitelmaa.<br>\n”Juuri näin”, vastasi tiedemies.<br>\n”Ihanaa, kun olet näin hyvä matkanjärjestäjä. Paitsi että...”<br>\n”...mitä paitsi?”<br>\n<br>\nSnowie naputteli valkealla sormellaan karttaa. Tuuman tai tovi aiemmin Kepe oli vetänyt iloisen sinisellä viivalla heidän reittinsä paperille. Se kulki ensin länsirannikon valtatietä pitkin Klaanin linnakkeelta pohjoiseen, siitä Nui-Koron rinteille jostain nykyisen torakkaiston hallitseman vyöhykkeen kohdilta, harhailua lumessa, ja siitä laskeutumisen suoraan etelään, kohti Nui-Koroa. Vanhalta pääkaupungilta matka oli johdattanut kaksikon askeleet hieman kierosti koukaten kartan vasemman laidan suuntaan. Vaikka reitti oli sinänsä ihan looginen ja noudatteli jonkinlaista tiestöä ja asutuskeskusten sijaintia, näytti se<br>\n”...hieman liian Turkas-huuruisen Niddin patikointiretkeltä eikä varsinaiselta tutkimusmatkalta.”<br>\n”...”<br>\n”...”<br>\n<br>\nKepe nappasi kartan käsiinsä ja alkoi sen huolellisen taittelun.<br>\n”Mutta tänne päästiin, vai mitä?” hän huomioitti asiaankuuluvasti. Snowie katsoi länteen.<br>\n”Niin... Tänne.”<br>\n<br>\nHeidän matkansa seuraava etappi oli Lehu-metsä, saaren Ämkoo-vuoren eteläisen puoliskon koko länsiosuudet peittävä valtava ja laajalti tutkimaton metsä. Pääosin havupuustosta koostuva kasvillisuus sai omat mielenkiintoiset vivahteensa trooppisemmista kasveista, ja Kummitusten Suo oli flooraltaan aivan omaa luokkaansa.<br>\n<br>\nSe oli saaren niitä osia, joita Allianssi ei ollut juuri havitellut. Siinä missä Zyglakit kyllä taisivat sissisodan vaikeassa maastossa, olihan Lehu-metsän rannikkoseutu ollut niiden koti jo kauan ennen alueen Matoralais-asutusta, oli metsän sydän suuri mysteeri ja pelonkin kohde. Se suojasi Klaanin linnaketta Allianssin hyökkäyksiltä tehokkaasti, mutta ei ollut harvinaista, että Matoralaisia tai väkevämpiäkin sotureita hävisi Lehun siimekseen.<br>\n<br>\nMetsässä oli myös Matoralais-asutusta, mutta eteläosien omaperäisesti nimetun Hu-Koron lisäksi asutuskeskuksilla ei ollut yhteyttä Bio-Klaaniin tai muuhunkaan maailmaan. Kepen mielestä sikäläiset kylät olivat sen takia täydellisiä alkuperäiskulttuurien tutkimiselle ja Profeetan salaisuuksien selvittämiselle. Snowiesta se oli aika lailla karmivaa.<br>\n<br>\nLumiukko heitti repun selkäänsä ja laukun olalleen. Hän suoristi värikkääksi kirjaillun stolakangasasian, jota Kepe ei mieltänyt vaatteeksi, ja kiristi otsanauhaansa.<br>\n”Tuo paikka on aika ikävä öisin. Ehkä meidän kannattaisi sittenkin odottaa aamuun?” hän vielä ehdotti.<br>\n”Nyt on aamu”, Kepe löi henkisesti.<br>\n”...seuraavaan aamuun?”<br>\n”...”<br>\n”...”<br>\n<br>\nKepe ei kuitenkaan vielä nostanut reppua harteilleen.<br>\n”Hetken saat kuitenkin vielä kerätä kanttiasi. Nyt voisi nimittäin olla hyvä hetki lähettää Klaaniin tarkat koordinaattimme ja laittaa mukana tieto myös kulkusuunnastamme.”<br>\nValkovihreä Toa kaivoi reppunsa suurimmasta sivutaskusta laatikon mallisen laatikon, joka olikin laatikon muotoinen radio. Hän asetti sen tukevasti kivelle, napautti harmaata kytkintä ja väänteli hassun näköistä ympyrähärpäkettä. Surrur, kone sanoi.<br>\n”Hurrur?” Kepe sanoi.<br>\n<br>\nHän ei saanut Klaanin puolelta vastausta.<br>\n”...haloo?”<br>\n<br>\nLaatikkoradio räsähti.<br>\n”Ai se olitkin sinä. Luulin ääntä eräänlaiseksi masiinaksi tai ötökäksi. Mitä pelleni pellolla?”<br>\n<br>\nÄärimmäisen heikkolaatuinen ääni kuului Paacolle. Tietty.<br>\n<br>\n”No mitäpä me”, Kepe vastasi Snowien kuiskuttaen taustalla jotain terveisten lähettämisestä. Tiedemies huitoi kätösellään toverinsa loitommas ja jatkoi radiokeskusteluaan: ”Lähetän sijaintimme tarkat maantieteelliset arvot ja viritän tämän toosan kirjaamaan myös kulkusuuntamme niin, että Klaanin koneet osaavat laskea summittaisen reittimme.”<br>\n”Asia selvä, b-”<br>\n”Älä sano sitä”, Kepe epätoivoili.<br>\n”-eibe”, Paaco päätti lauseensa.<br>\n<br>\nVerstaan nokkamies läimäytti kädellä otsaansa. Paaco radion toisessa päässä sen sijaan jatkoi:<br>\n”Teillä on varmasti kiireinen päivä edessänne ja vähän akkua käytössänne, joten toivotan omille pojillemme maailmalla onnea matkaan ja hyvää kuunneltavaa patikoinnin ratoksi.” Paacon ääni vaihtui basson epämääräiseen jytinään, ja Kepe löi kätensä uudelleen otsalleen. Snowie sen sijaan nappasi radion olalleen ja nyökytteli päätään siitä pauhaavan musiikin tahdissa. Kepekin poimi varusteensa ja kiinnitti repun paikalleen kaikilla huolestuttavan monilla soljilla. Samalla hän puheli:<br>\n”Tuo Paaco...”<br>\n”...on niin mukava”, Snowie katsoi asiakseen muuttaa sanojen sisällön mieleisekseen. ”Muistatko sen kerran kun-”<br>\n”...joo.”<br>\n”Tai kun-”<br>\n”Valitettavasti.”<br>\n”Entäs-”<br>\n”Ynh.”<br>\n”Et olisi aina niin negatiivinen, Spännutar.”<br>\n”...”<br>\n”...”<br>\n<br>\nJa niin alkoi kaksikon matka kohti Lehu-Metsän siimeksiä.<br>\n<br>\n”...sitä paitsi jos akkua todella on vähän, miksi hän olettaa meidän käyttävän radioa musiikin kuunteluun?” Kepe vielä mumisi.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, Samen toimisto</strong><br>\n<br>\nSame kuoli sisäisesti paperipinon äärellä.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin saari, Lehu-Metsän pohjoisosat</strong><br>\n<br>\nPäivän tultua puoleen Kepe ja Snowie olivat edenneet syvämmellä metsään, mutta eivät olleet päässeet yksimielisyyteen kahdesta asiasta: Siitä, oliko ”tämä todellakin polku” vaiko ”no eipäs”, ja siitä, että ”no jos onkin niin sitten se on oksanaama-rahien juomapaikkapolku” vaiko kenties ”tuskinpa vain, höntti.”<br>\n<br>\nJoka tapauksessa matka oli sujunut vaarattomissa merkeissä, ja pelottavampia asioita oli ollut kentiespolulle kaatunut kuusi. Kummatkin klaanilaiset olivat kuitenkin käyttäneet aikaansa korpimailla vaeltamiseen, eikä Lehu-metsäkään ollut heille uusi tuttavuus, joten uljaasti he kulkivat eteenpäin.<br>\n<br>\nSitten jossain rasahti ja kumpikin piti äännähdyksen, joka yhteisestä sopimuksesta ei jälkikäteen ollut kiljuntaa.<br>\n<br>\n”No hei”, Snowie päätti olla urhea. ”Jos joku peikko hyökkääkin kimppuumme, voin tehdä sille Palavan Ja Myös Kipinöivän Kuutin Kämmenotteen.”<br>\n”...minkä”, Kepe kysyi, ja teki mahtipontisen kulmainkohotuksen.<br>\n”No kyllä sinä tiedät. Se yksi vaarallinen ja söpösti nimetty taisteluote.”<br>\n”...eikun joo. Se”, Kepe hyväksyi.<br>\n<br>\nNoin kahdeksi sekunniksi.<br>\n<br>\n”Miten Karziessa sinä sen muka osaat?”<br>\nSnowie yritti kovasti näyttää loukkaantuneelta.<br>\n”Opin sen aikoinani munkkiluostarissa.”<br>\n”...”<br>\n”Mitä, miten niin ...”<br>\n”Et sinä-”<br>\n”Juupas.”<br>\n”Eipäs.<br>\n”Juupas.”<br>\n”...”<br>\n”...”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1410,"creator":"Umbra","timestamp":"2012-04-22T09:27:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin kahvio</strong><br>\n<br>\nJoskus sitä luulee että päivä alkaa tavalliseen tapaansa aamukahvilla <strong>Bio-Klaanin kahvioss</strong>, voileivän ja puuron siivittäminä. Ei sitä yleensä uskoisi että kahvi laukaisee reaktion jonka ystävämme Umbra toisesta maailmasta koki. <br>\n<br>\nTämä painovoimaa hallitseva olento katsoi lasittunein silmin eteensä istuen kahvion pöydän vieressä, täti Mokelin selittäessä jotain astianpesuaineiden vaaroista ja siitä että mutanttikatkaravut ovat perin huonoja väittelykumppaneita. Violettimustan matoranin hengitys oli lähes pysähtynyt ja hän oli kuin halvaantunut. Mutta hänen päänsä sisällä kaikki kieppui kuin kissa pesukoneessa. Ympäri ympäri ympäri…<br>\n<br>\n<strong>Näky</strong><br>\n<br>\nUmbra löysi itsensä jostain oudosta metallista ja muusta teknologiasta koostuvasta rakennuksesta, joka muistutti perin hänen oman maailmansa laboratoriota joka oli ollut hänen kotinsa ja paikka jossa hänestä tehtiin tällainen kuin hän oli. Hän oli nähnyt monia outouksia tässä vaihtoehtoisessa maailmassa jonka lait olivat välillä päin Karzahnia ja yhteys tämän maailman vastineeseensa, mahtavaan soturi Umbraan oli tehnyt muutoksia hänessä. Seikkailu veljensä mielessä oli tehnyt hänestä määrätietoisemman ja ehkä myös synkemmän, ennen niin naiivi matoran oli muuttunut, mutta niin kaikki tässä maailmassa muuttuivat.<br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="120" height="40" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/zGG_qydyGco" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/zGG_qydyGco</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoran lähti talsimaan metallista, kolkkoa käytävää eteenpäin. Näkyvyys oli perin heikkoa sumun ja savun takia. Palanut metalli ja ruuti haisivat vielä tässä rakennuksessa. Alue myös haisi saastuneelta. Heikot, lähes voimansa menettäneet valokivet, jotka oli upotettu käytävän seiniin valaisivat perin vähän kulkua, mutta sankarillamme oli omat konstinsa selvitä. Valo etusormeen ja matka jatkui. U ei olisi koskaan yksin, koska valo oli aina hänen mukanaan.<br>\n<br>\n<br>\nTaivallettuaan jonkin matkaa hernerokkasumussa, sankarimme kuuli outoja ääniä. Hän aisti jonkun huomanneen hänet. Hengitys koveni. Selvitymisvaisto alkoi ottaa vallan. Kuului kuin jokin olisi avannut toa-kanisterin. Monta kanisteria. Sihinä täytti käytävän. Kanisterit avautuivat eikä U nähnyt paljoa mitään. Hän vain kuuli. Metalliset askeleet tömisivät lattiaan. Hammasrattaiden kitinä ja tietty jäykkyys kuuluivat selvästi kun jokin heräsi haudastaan. Jokin, mutta mikä…<br>\n<br>\nOlennot alkoivat lähestyä Umbraa. Miekka tupestaan otettuna U lähti juoksuun. Metalliset kauhut kurottelivat hopeisilla kämmenillään sumussa häntä. Ne olivat lähellä, mutta kankeita herättyään kohmeesta. Hän tunsi metallisten kourien kylmyyden. Kylmät kourat halusivat hänet. Ne kahmivat häntä kuristavaan, tappavaan syleilyynsä. Sumun läpi kajasti heikkoa valoaan vihertävät silmät jotka tuijottivat äänettömästi kohdettaan.<br>\nEi ollut aikaa, oli pakko panna juoksuksi. Painovoima-aalto kaatoi peltikasoja maahan, mutta hänen juostessaan eteenpäin, metallihirvityksiä nousi vain säiliöistään kurottelemaan ystäväämme. Juoksu jatkui jatkumistaan, askelten seuratessa hänen juoksuaan. Mitä ikinä nämä äänettömät ja kolkot olennot halusivat, se ei vaikuttanut kovin ystävälliseltä. Juostuaan käytävän päähän, matoran pysähtyi hengittämään. Metalliset askeleet olivat loppuneet ja hammasrattaiden kitinää ei enää kuulunut. <br>\n<br>\nMatoran huohotti. Koettelemus oli ollut rankka. Pää taipuneena lattiaa kohti hän koetti tasata hengitystään. Sitten sumun seasta pilkistivät harmaat jalkaterät. Matoran nosti päätään. Hän ehti nähdä metallisen kummajaisen edessään, jolla oli musta kämmen oikeassa rintapanssarissaan. <br>\n<br>\n”Sinusta tulee yksi meistä”, olento sanoi. <br>\n<br>\nNäky loppui. <br>\n<br>\nUmbra heräsi kahviossa samasta paikasta johon oli jäänytkin. Kahvi oli jo kylmää ja puuron voinokare oli jo sulanut kokonaan aikoja sitten. Joku oli myös vienyt hänen puoliksi syödyn voileipänsä. <br>\n<br>\nMitä hittoa oikein tapahtui?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1411,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2012-04-29T06:36:00.000Z","content":"<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nTunnelma laivalla oli masentunut. Se oli erittäin, erittäin masentunut. Aluksen kolme jäljellä olevaa Toaa olivat parhaillaan komentosillalla. Kenelläkään kolmikosta ei ollut erityisen hyvä olla. Hildemar oli kierrellyt Athistien saarta jo kaksi päivää, yksinkertaisesti odotellen ihmettä. Tuntui väärältä lähteä, kääntää selkä tälle kaikelle ja Klaanilais-tovereille. Kukaan heistä ei jaksanut välittää nazorak-vankien taannoisesta karkaamisyrityksestä, joka oli päättynyt siihen että toinen vangeista oli tullut takaisin laivalle ja antautunut. Ja siitä oli jo kaksi päivää. Kaksi pitkää päivää.<br>\n<br>\n”No”, kapteeni Hai rikkoi hiljaisuuden. Hän istui mukavassa kapteenintuolissa laivan ruorin ja ohjainten edessä. ”Voimmeko me muuta kuin lähteä takaisin?”<br>\n<br>\nMatoro huokaisi.<br>\n<br>\n”Ei meillä taida olla muita vaihtoehtoja…” hän mutisi. Hänen optimisminsa oli pettänyt käytännössä heti saarelta pääsemisestä aiheutuneen alkuhuuman jälkeen. Matoro tunsi itsensä täydelliseksi epäonnistujaksi.<br>\n<br>\n”Kurssi kohti Klaania, siis?” Bloszar varmisti. Kuten muutkin, hänkin vaikutti hyvin masentuneelta ja sulkeutuneelta. <br>\n<br>\nKukaan ei sanonut mitään, kun Hai käänsi aluksen valmiiksi mittaamaansa suuntaan kohti pohjoista. Höyrylaiva kääntyi ja alkoi nostaa vauhtia. Savua nousi Hildemarin tummasta savupiipusta korkealle pilvettömälle taivaalle. Täällä etelässä sää oli paljon parempi kuin Klaanin lähistön pohjoisilla vesillä. Hyvä sää ei jaksanut kuitenkaan Klaanilaisia innostaa.<br>\n<br>\nMatka eteni hiljaisuudessa. Matoro ei olisi uskonut itsestään vajoavansa tällaiseen epätoivoon. Hän tiesi, ettei olisi voinut tehdä mitään. Se saastainen makuta yllätti heidät täydellisesti. Se pommi. Mitään ei ollut tehtävissä, ei vaikka hän halusi uskotella itselleen että olisi ollut. Hän ei ymmärtänyt miksi hän edes uskotteli itselleen niin. Ehkä se antoi toivoa. <br>\n<br>\nTällä hetkellä Matoron pään sisällä taistelivat kaksi tunnetta. Loputon viha Abzumoa kohtaan ja suru ystäviensä menetyksestä. Hän oli tottunut tukahduttamaan vihansa tai purkamaan sen jotenkin rakentavasti, mutta tuon Makutan aiheuttama viha oli jotain liian suurta. Hän muisteli uudestaan ja uudestaan Nazorak-pesän tapahtumia, jossa Manu oli iskenyt sen iljetyksen omaan ansaansa…<br>\n<br>\n”Minä vielä kostan sille”, Matoro kirosi itsekseen laivan perässä. Hän puristi nyrkkiään. Hän puristi sitä niin, että hänen valkoiset rystysensä muuttuivat entistäkin valkoisemmiksi. Hän olisi heittänyt jotain jonnekin, jos hänellä olisi ollut jotain käsissään. Sen sijaan hän suuntasi ajatuksensa makutantappoon. Millä makutan saisi hengiltä?<br>\n<br>\nVain yksi tapaus muistui Matoron mieleen. Ritarikunta oli sulattanut Makuta Kojolin haarniskan viruksella ja polttanut antidermiksen Xian sulatoissa. Tämän tapahtuessa hän oli ollut vielä Ritarikunnan palveluksessa. Sitten hän tajusi kuullensa toisestakin makutantaposta. Se oli tapahtunut sinä yönä, kun hän oli taistellu admin Ämkoon kanssa zombi-toia vastaan. Ämkoo oli kertonut hänelle paluumatkalla makutasta jonka mielen tämä oli imenyt itseensä.<br>\n<br>\nMitenköhän Itroz oli tapettu, Matoro mietti. Toa yritti keksiä lisää tapauksia, joissa noita pimeyden olentoja oli saatu hengiltä, muttei keksinyt ainuttakaan. Jotenkin hän koki Ämkoon käyttämän tavan parhaaksi. Hän tiesi jo, että hänellä oli ase siihen. Hänen pitäisi opetella käyttämään Cencordiaan. Hänen pitäisi hallita naamionsa mielenvoima. Hän harjoittelisi niin kauan, että kykenisi tappamaan Abzumon niin kivuliaasti kuin mahdollista.<br>\n<br>\nToan mieli askarteli jo naamionsa parissa. Miten saada siitä paremman kontrollin? Hän muisti turagoiden opetukset keskittymisharjoituksista. Kun hän pääsisi Klaaniin, hän ryhtyisi opiskelemaan sitä alaa.<br>\nKotiinpaluu. Sitten hän tajusi, että hän oli suunnitellut lähtevänsä Metru Nuille seuraavaksi. Jatkamaan Deltan tehtävää. Tehtävää, jok- <em>Nuket</em>.<br>\n<br>\nNe palasivat hänen mieleensä. Kasvottomat kasvot, miekka, vesi, kauhu. Kipu. Matoro painoi päänsä kämmentään vasten raskaasti ja katseli merta peräsimen yltä. Se kuohusi. Kuohu. Nuket. Ei, hän ei halua ajatella. Äkkiä jotakin tekemistä, Matoro ajatteli ja yritti sulkea kammottavia muistoja takaisin mielensä komeroihin. Ne tulivat, valtasivat hänen ajatuksensa ja lähimuistinsa. Ne tuhosivat kaikki järkevän ajattelun rippeet ja oikeat suunnitelmat.<br>\n<br>\nMatoro yritti ravistella päätään, mutta ei tiennyt miksi. Hän katsoi kannelle, ja huomasi siellä Bloszin yksinäisyydessään. Toa oli mielissään siitä, että hän pääsi puhumaan jollekulle. Ihan sama mistä, mutta piti tehdä jotain joka vei hänen ajatuksensa pois nukeista.<br>\n<br>\n<strong>Athistien saari</strong><br>\n<br>\nKalastaja huomasi vedessä pullon. Se kellui satama-altaan reunamilla. Normaalisti siinä ei ollut mitään erikoista, mutta tämän pullon kyljessä näkyi sininen nauha, jossa oli outoja tunnuksia.<br>\n<br>\nMatoran onki pullon. Nauhassa luki ”Bio-Klaani”. Se nimi herätti matoranissa vihan tunteen. Ne olivat niitä, jotka tuhosivat suuren Katedraalin ja tappoivat Pyhän Äidin. He olivat vääräuskoisia, jotka Athistit tulisivat tuhoamaan. <br>\n<br>\nLopulta kuitenkin uteliaisuus voitti ja matoran avasi pullon. Siinä oli vesitiivis korkki, joka avautui parilla kierteellä. Sisällä oli rullalle kääritty valkoinen paperi, jonka matoran pujotti pullosta ulos. Hän alkoi lukea vakaata, käsinkirjoitettua liuskaa.<br>\n<br>\n<em> <br>\nTervehdys!<br>\n<br>\nHaluamme selittää, mitä tapahtui Katedraalilla sen tuhon aikana. Me, Bio-Klaanin jäsenet, tiedämme, että Makuta Abzumo julisti Klaanilaiset vihollisiksenne, ja että hän väitti meidän aloittaneen tämän sodan. Kuten toivon teidän ymmärtävän, se ei ole totta. Bio-Klaanin rauhaan pohjautuvalla yhteisöllä ei ole pienintäkään motiivia haitata millään tavalla Ath-uskovaisten elämää tai tuhota pyhiä paikkojanne. Meidät, Klaanilaiset, petettiin yhtä lailla Makuta Abzumon toimesta. Makuta oli kuljettanut yhden keskuudessanne olleen petturin kanssa räjähteitä Katedraaliin, ja räjäytti rakennuksen. Hän kaappasi Pyhän Äidin, Sadjen ja kaksi toveriani. Lisäksi, mitä tulee Makutan väitökseen Nimdan Siru Epsilonista, me emme tiedä siitä mitään. Olemme yhtälailla uhreja kuten tekin. Pyydän, että ymmärtäisitte, että Klaanilla ei ole mitään aggressiivista teidän uskontoanne kohtaan.<br>\n<br>\nMitä Kunnioittavimmin, <br>\n<br>\nBio-Klaanin jäsen ja itseoikeutettu oikeuden puolustaja, Matoro the Blacksnow.<br>\n</em><br>\n<br>\nKalastaja mietti mitä kirjeelle pitäisi tehdä. Lopulta hän katsoi parhaaksi viedä sen jollekulle munkille.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1412,"creator":"MahriKing","timestamp":"2012-05-05T19:12:00.000Z","content":"<strong>Klaanin sairaalaosasto, Zyglakien epäonnistuneen operaation jälkeinen päivä</strong><br>\n<br>\n<em>Maken silmät avautuvat hitaasti. Klaanilainen yllättyy suuresti ympäristöstä josta itsensä löytää. Sankka tumma savu ja tuulen vanavedessä tanssivat kipinät peittävät lähinäkyvyyden. Silti maassa makaava Klaanilainen tuntuu tunnistavan taustalla erottuvat muodostelmat oman järjestönsä linnoituksen arkkitehtuuriksi. Korkeina roihuavat lieskat leimuavat kaikkialla. Make nousee hitaasti puolipystyyn eturaajojensa tykö. On kuuma. Niin kuuma. Klaanilainen tuntee hikipisaroiden valuvan pitkin kroppaansa. Tämä tunne on hämmentävän uusi. <br>\n<br>\nMake on tuskin päässyt pystyasentoon ennen kuin alkaa tuntea valtaisaa pistelyä vatsassaan. Kipu leviää nopeasti pitkin moderaattorin jokaista hermoa tehden liikkumisen hetken aikaa miltei mahdottomaksi. Tästä huolimatta Klaanilainen pakottaa itsensä pystyyn. Hän huojuu hieman. Ilma tuntuu hyvin ahdistavalta ja tunkkaiselta. Maken tekisi mieli vetää pitkä sisäänhengitys, mutta ilma on siihen aivan liian ohutta. Moderaattorin katse terävöittyy hiljalleen. Tämän kauhuntuntemuksia voi tuskin sanoin kuvailla hänen katsoessaan eteensä.<br>\n<br>\nVerta. Luunkappaleita. Eri ruumiinosien jäänteitä. Sisäelimiä... Kaikkialla. Jos Maken vastaa ei tuntuisi vallanneen tyhjiö, tämä varmaan voisi hyvin pahoin. Tyydytystä ei synny Klaanilaisen tunnistaessa entiset ruhot Zyglakeiksi. Tämä on kuin jokin sairas iso vitsi. Jopa Zyglakien kaltaisille alhaisille olennoille tämä oli jotain hyvin julmaa. Muutama refleksinomaisesti sätkivä ruumiinosa ei helpota Maken oloa. Hän ei haluaisi nähdä kaikkea tätä julmuutta ja raakutta. <br>\n<br>\nMake havaitsee jäännekasan keskellä tumman olennon. Sen olemus ei takana leimauvien lieskojen kirkkauskontrastin vuoksi tule esille. Olento kuitenkin vaikuttaa kyykkyasentoiselta humanoidilta. Sen vartalon muotoilussa on kuitenkin jotain outoa. On kuin suuri joukko teriä olisi isketty sen vartaloon. Tässä tapauksessa kuitenkin kehon sisäpuolelta käsin. Otus liikahtaa hieman. Vaikka sen silmät hekuvat kirkkaan oransseina, Make voi kuvitella sen katsovan suoraan häneen. Kumpikin tuojottaa toisiaan määrittelemättömän ajan, hievahtamattakaan. Maken kasvoilta kuvastuvat halveksunta ja epätoivoinen viha. <br>\n<br>\nNämä tunnetilat muuttuvat pian pahimmaksi mahdolliseksi järkytykseksi ja suoranaiseksi kauhuksi. Liekit hälvenevät hetkessä miltei olemattomiin. Verilöylyln takana olleen olennon kasvot saavat Maken havahtumaan pahemman kerran. Ne ovat hänen omat kasvonsa. Klaanilainen hämmentyi pahemman kerran. Hänen päänsä täyttyi hetkessä epämiellyttävillä ja raskailla kysymyksillä. Onko tuo kammottava groteski ilmestys hän..?<br>\n<br>\nMaken kasvoja kantavan olennon suu raottui hieman. Hetkessä sen suunympärys ja leika täyttyivät hampaiden välistä pulppuavalla verellä. Sen suu vääntyy epämukavan laajaan virneeseen. Make alkaa vasitomaisesti perääntyä otuksen suun alkaessa avautua. Se ei enää ole edes suu. Pikemminkin ammottava petomainen kita. Make katselee pakonomaisesti ympärilleen. Joka ikinen lieska ja kipinnähippunen tutuvat vetäytyvän kohti kaaoksen keskellä seisovaa otusta.<br>\n<br>\nMake huomaa otuksen kurkun alkavan leimuta. Pian koko hirviön suu hehkuu oranssina. Kuin portti suoraan Helvettiin... Kipinät ja liekit valetavat hänen ohitseen matkalla kohti uutta kotiaan. Vastapäisen otuksen Makelle kuuluvan suun sisältö leimuaa kuin aurinko. Kaikki ympäristön hehku ja lämpö katoavat. Jäljelle jää vain kylmä pimeys. Vilunväreet valtaavat Klaanilaisen ihon. Tämä kuitenkin keskittyy tuijottamaan kauhulla otusta, joka pian pyyhkisi kaikki esteet tieltään, jättäen jäljelle vain valtaisna kasan tuhkaa...<br>\n<br>\nHetkessä kaikki Maken ympäriltä pyyhkiytyy tämän takaa valumaan lähtemään pimeyteen. Kaikkialla on vain tyhjää. Klaanilaisen edessä näkyy vain kuvio. Sen tarkka muotokieli jää epäselväksi. Hetkessä Make havaitsee kuvion alkavan hehkua kirkkaan oranssina. Vaikuttaa kuin se toimisi esteenä jollekin valtaisalle voimalle, joka olisi puskemassa läpi. Ja se olisi vain ajan kysymys...</em><br>\n<br>\nMaken silmät avautuivat. Klaanilainen huomasi tuijottavansa valkeaa, muutamalla loisteputkivalolla vatustetua kattoa. Makella ei kestänyt kauaa havaita missä hän oli. Sairaalaosaston huone oli muodostuntu hänelle eräänlaiseksi toissiaiseksi huoneeksi. Maken ajatukset harhailivat hetken äskeisessä kokemuksessa. Oliko se taas vain yksi hänen lukuisista viimeaikaisista merkityksettömistä painajaisunistaan? Niin saattoi olla. Joka tapauksessa, tämänkertainen tuntui jotenkin epämiellyttävän todentuntuiselta.<br>\n<br>\nMake pyyhkäisi hieman otsaansa. Suunnilleen tämän jälkeen hän huomasi hikoilleensa. Oikeastaan tarkemmin tunnusteltuna suuri osa sairaalasängystä oli märkä. Klaaniainen ei kuitenkaan pitänyt tätä kovin merkittävänä, hikoilu saattoi kuulua hyvinkin normaariin reaktio kyseisenlaisille epämiellyttäville yökokemuksille. Klaanialinen havaitsi metallisen maun suussaan. Ilmeisesti hikoilu oli johtanut lievään nestehukkaan. Make helpottui nähdessään pullollisen vettä viereisellä pöydällä. Kaikenlaiset tervehdyskortit olivat siinä yhä. Sekä epämiellyttävän näköinen lautasellinen outoa mössöä.<br>\n<br>\nMaken ponnistaessa hellästi pystyyn hän yllättyi siitä, kuinka läsnä vatsan vihlonta oli edelleen läsnä. Pieni pään jomotus oli ymmärrettävää. Make älähti vaimeasti. Häntä arvelutti hieman yrittää poimia oudon ateriansa vieressä lepäävää pulloa. Kyseinen annos vaikutti siltä kuin se olisi olltu aikeissa tarttua Maken käteen ja kiskaista tämän kerta heitolla sisuksiinsa. Toipilas ei kuitenkaan ehtinyt suorittaa kyseistä toimenpidettä Ga-Matoranin avatessa oven. Tämän kasvot vaikuttivat hieman yllättyneiltä tämän nähdessä Maken niin hyvänoloisena.<br>\n<br>\n\"H-huomenta\", Matoranin äänessä oli aisittavissa tiettyä hämmennystä.<br>\n\"...huomenta\", Make vastasi tähän kohteliaasti.<br>\n\"Mikä on vointi?\" Matoranin ääni oli niin hellän tätimäinen kuin oli mahdollista.<br>\n\"Varsin mainio, kiitos kysymästä. Vastaa toki kihelmöi hieman edelleen.\"<br>\nMake havaitsi Matoranin ilmeen muuttuvan entistä hämmentyneemmäksi. Se ei vaikuttanut Klaanilaisen mielestä lupaavalta.<br>\n\"...jotain pielessä\", Make kysähti hieman huolestuneen oloisena.<br>\nHoitajamatoran viittasi katseellaan Makea nostamaan peiton vatsansa päältä. Make yllättyi negatiivisesti nähdessään kyseisen ruumiinosansa. Hän ei ollut syystä tai toisesta ollenkaan huomannut, että se oli peiltetty siteellä. Sidoksen alta pilkotti jotain punaista ja kuivunutta. <br>\n<br>\nMaken hämmentynyt katse nousi nopeasti takaisin Matoraniin. Tämän katse taas viesti yllättyneisyyttä Klaanilaisen tietämättömyydestä.<br>\n\"Löydettyämme sinut siinä kunnossa oli melko yllättävää, että selvisit tuon vähemmällä.\" Hoitajan sanat tekivät Klaanilaisesta yhä hämmentyneemmän.<br>\n\"...mitä sinä tarkoitat?\"<br>\n\"..etkö muista?\"<br>\nMake oli vaiti. Syvä hiljaisuus laskeutui huoneeseen moderaattorin luodessa uuden katseen vatsassaan pilkottavaan sideharsoon. Hoitajamatoran katsoi parhaaksi selventää asiaa.<br>\n<br>\n\"Viime yönä linnakkeemme joutu oletetun hyökkäyksen kohteeksi. Tarkemmin en tiedä, mutta ilmeisesti kyseessä oli tarkoitus olla salamurha.\"<br>\nMake empi mielessään seuraavaa kysymystään voimakkaasti: \"Ketkä hyökkäsivät?\"<br>\nVastaus oli omiaan pyyhkimään moderaattorin viimeisimmätkin hyvän tullen rippeet ilmaan kuin puupölyn.<br>\n\"Zyglakit...\"<br>\nHetkessä Maken mieli täyttyi muistikuvilla.<br>\n<br>\n<em>Make kävelee hyväntuulisena melko muinaismaiseksi jäänellä Klaanin linnakkeen käytävällä. Kyseinen linnakkeen osa toki on olut jo pitkään yksi paikan hiljaisimpia. Kaikki muuttuu Zyglakin astuessa hiljalleen esiin varjoista ikkunoiden valoon.<br>\n<br>\nMake yrittää epätoivoisesti puolustautua liskomaisen humanoidin hyökkäyksiä vastaan.<br>\n<br>\nHän makaa maassa. Ja voi erittäin pahoin...</em><br>\n<br>\n\"Eräässä käytävässä nkäyi selviä taistelun merkkejä. Esineitä ja ikkunoita oli palasina.\"<br>\n<br>\n<em>Aprikoiva Make poimii lattialta ensimmäisen esineen jonka saa sormiinsa. Taulun<br>\n<br>\nHän yrittää käyttää kahta koristeena toiminutta teräasetta puolustautuakseen. Mutta hänestä ei ole vastusta Zyglaksoturille.<br>\n<br>\nMake iskee epätoivoisesti purukalustonsa päänsä ympärille kiedottuun häntään. Zyglak älähtää ja heittää Maken selkä edellä suoraan koristeelliseen ikkunaan. Ikkuna ei kestä...</em><br>\n<br>\nMatoranin sanat alkoivat tuntua yhä etäisemmiltä epämiellyttävän kokemuksen palautuessa Maken mieleen. Silti hän tuntui kuulevan päässään tarkkaan jokaisen Matoranin lausuman sanan.<br>\n<br>\n<em>Maken selkä kokee kovan iskun ikkunan sirpaloituessa hänen takanaan. Hetkessä hän putoaa kovalla vauhdilla alas päin. Make ehtii juuri ja juuri kääntää katseensa uhkaavasti lähestyvään ruohikkoon ennen törmähtämistään maahan. <br>\n<br>\nZyglak laskeutuu hänen viereensä. Siinä kaikki...</em><br>\n<br>\nHoitajamatoran huomasi potilaansa suuresti häkeltyneen ilmeen. Tämä selvästi mietti omiaan. Tästä huolimatta tämä tuntui kuuntelevan hyvin tarkasti.<br>\n\"Ei ole tarkkaan tiedossa, mikä hyökkääjät lopulta päihitti. Mutta jälki oli kaikkeam uutak uin hellävaraista...\"<br>\nMaken mieli täyttyi uusista muistoista. Tällä kertaa pelottavan tuoreilla.<br>\n<br>\n<em>Korkea liekkimeri ympäröi kaikkea. Raadeltujen ruumiiden keskellä seisova hirviömäinen otus karjuu voitonreimuisesti. Maken suulla...</em><br>\n<br>\nUudet järkyttävät tuntemukset valtasivat Maken. Hänen suussaan tuntema maku ei johtunut mistään nestevajauksesta. Se oli veren maku...<br>\n<br>\nMatoran oli surumielinen nähdessään moderaattorin painivan yksin hämmennyksensä kanssa. Siitä huolimatta hänen tulisi kertoa loputkin.<br>\n\"Sinut löydettiin läheiseltä katolta. Melko huonossa kunnossa.\"<br>\n<br>\n<em>Make liihottelee kömpelösti yrittäessään nousta ylöspäin. Hänen voimansa ovat lopussa. Mutta valloittava tekijä on halu päästä elossa pakoon tilanteesta.<br>\n<br>\nKuuluu aseen laukaus.<br>\n<br>\nMaken viimeisetkin voimat tuntuvat haihtuvan olemattomiin. Hän mätkähtää metalliselle katolle...</em><br>\n<br>\nMaken mielikuvat pysähtyviät siltä seisomalta. Kaikki epäselvät muistikuvat olivat kadonneet hänen mielestään. Klaanilaisen sormet hellittivät otettaan sairaalapeitteestä. Tuhannet uudet kysymykset tulvivat hänen mieleensä. <br>\n<br>\nHoitajamatoran oli surumielinen moderaattorin tilasta. Niin ikävältä kuin ajatus tuntuikin, huonosta tilastaan huolimatta uppiniskaisesti toimintaan syöksynyt Make oli itse suurin syyllinen. Hän ei kuitenkaan tiennyt kaikkea.<br>\n\"Mitä sinä oikein ajattelit\", Matoran kysyi huolestuneella äänensävyllä, yrittäen pitää jäkättävyytensä kurissa.<br>\nModeraattori oli hetken vaiti.<br>\n<br>\n<em>Maken raivolla ei ole rajaa, kun käytävän varjoista ilmestynyt Zyglak laskee maahan pienen Matoranin ruumiin...</em><br>\n\"<br>\n...en mitään\", Make vastasi vaimeasti. \"En yhtään mitään...\"<br>\n<br>\n<strong>Paksun metallilevyn suojissa, muutaman metrin päässä Matoron jäädyttämästä pommista</strong><br>\n<br>\nKaksi Nazorakia alkoi jo kyllästyä metallilevyn takana kyykkimiseen.<br>\n<br>\n[spoil]Toki minulla oli hieman enemmänkin Makematskua kuin tämä, mutta tuo vaan tuntui sopivalta kohdalta lopettaa.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1413,"creator":"Visokki","timestamp":"2012-05-06T21:48:00.000Z","content":"<strong>Varasto, Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nGuardian, Visokki ja Manu olivat etsineet kahviota paremman paikan yksityiselle keskustelulle, sillä kahvioon oli alkanut valua porukkaa. Lähin äänitiivis, mutta ahdas, varastohuone sai kelvata paremman puutteessa.<br>\n<br>\nGuardian nojasi paremman istuimen puutteessa huoneen keskellä olevaan työpöytään. Lattiaa tiiraillen skakdi pureskeli vielä tarinaa, jonka Visokki oli hänelle syöttänyt. Se, minkä olisi pitänyt vastata skakdin kaikkiin kysymyksiin olikin vain lisännyt niitä.<br>\n<br>\n\"En ymmärrä\", Guardian sanoi vilauttaen pientä hymyä. \"Tämä on tuttu tunne.\"<br>\n<br>\n\"Minäkään en ymmärrä\", Manu sanoi ja hymyili hieman, \"mutta se johtuu toki vain informaationpuutteesta. Ja Visokki ei ole saanut informaatiota itsekään, joten me emme myöskään ole ymmärtävä vielä hetkeen.\"<br>\n<br>\n<em>\"Me emme tule ikinä tietämään tarpeeksi, että saisimme ratkaistua jotain. Minä en pidä tästä tunteesta, sillä nyt tuntuu, ettei enää itsekään ymmärrä itseään...\"</em>, Visokki huokaisi epätoivoisena pöydän alta.<br>\n<br>\n\"Se sinun muistosi\", Manu sanoi pohtivaan sävyyn. \"Se, jonka annoit Avdelle.\"<br>\n<br>\nVisokin ja Guardianin katseet nousivat lattiasta. Avden nimen mainitseminen ääneen hämmensi molempia.<br>\n<br>\nSe oli pelkkä nimi, mutta jokin jopa vain sen sanomisessa tuntui vaaralliselta. Admin-kaksikko keskittyi kuitenkin vain kuuntelemaan Makutaa.<br>\n<br>\n\"Mitä se muisto sisälsi?\"<br>\n<br>\nSkakdi ja Makuta tunsivat mielissään visorakin suuren hämmennyksen. <em>\"Minä en juurikaan nähnyt yhtään mitään... Muuta kuin sinistä. Pelkkää sinistä. Mutta se tunne... Se muisto sisältää vain sen kamalan tunteen...\"</em>, Visokki yritti selkeyttää ajatuksiaan.<br>\n<br>\nSkakdi pudisti päätään epäuskoisena. \"Mutta Visu hyvä... sehän on voinut olla ihan mitä tahansa. Mikä sai Avden uskomaan, että näkemäsi oli Nimda?\"<br>\n<br>\nGuardianin kysymys sai hermostuksissaan edestakaisin pientä varastoa kipittävän visorakin pysähtymään mietteliäänä.<br>\n<br>\n<em>\"Minä en tiedä... Minä tiesin, että se oli muisto Nimdasta, ja muistan että siihen liittyi vahva tunnesisältö. En ole kuitenkaan tuntenut tuota tunnetta pitkään aikaan. Jos Avde on ollut Nimdan kanssa tekemisissä, hänen kyllä pitäisi tietää se tunne...\"</em>, Visokki yritti järkeillä.<br>\n<br>\nManu tyytyi katselemaan Visokkia mietteliäänä. Hänen kasvoistaan ei voinut päätellä mitään.<br>\n<br>\nGuardian hieroi leukaansa. Hänen puolimekaaninen katseensa porautui Visokin vihreisiin rahinsilmiin. Vaikka ne olivat eläimellisen pedon silmät, oli niissä aina ollut pieni pilke, joka kertoi suuresta älykkyydestä ja oudosta lempeydestä.<br>\n<br>\nTelepaatin tavoin Guardian yritti kurottautua katseellaan sisälle Visokin mieleen ja nähdä sen, mitä visorak oli nähnyt. Sisimmässään skakdi tiesi kuitenkin, että se olisi mahdotonta, vaikka Guardian olisi kyennytkin telepatiaan. Skakdi huokaisi ja läimäisi otsaansa.<br>\n<br>\n\"Jos kerran niin sanot\", hän vastasi.<br>\n<br>\n\"Kaiken tuon leuan hieromisen jälkeen\", Manu sanoi virnistäen, ”antiklimaattinen lause.\"<br>\n<br>\n\"Ole hiljaa leuastani tai lyön sinua sillä\", Guardian sanoi virnuillen.<br>\n<br>\nVisokki pyöräytti silmiään. Rahi alkoi vähitellen toipua shokistaan. <em>\"Minä en vain pidä tästä olotilasta... Minä olen aina tuntenut itseni läpikotaisin ja sitten löytyy jotain, mikä on ollut pitkään sisälläni pimennossa.\"</em><br>\n<br>\nGuardian vakavoitui jälleen ja puri huulta. Sillä hetkellä hän muisti, että hänenkin muistoissaan oli aukko.<br>\n<br>\nAukko aikana, jona hän oli Manun mukaan kohdannut Avden. Siitä oli jo viikko, mutta se oli vaivannut häntä kaiken aikaa. Mitä tahansa olisi voinut tapahtua. Mitä tahansa olisi voinut tapahtua, mutta hän ei muistanut.<br>\n<br>\nOli Zorakin konepaja ja herääminen pieneltä luodolta, mutta sillä välillä ei ollut edes usvaa. Johonkin oli vain kadonnut kuusitoista tuntia.<br>\n<br>\n\"Tiedän tunteen.\"<br>\n<br>\nOli Manun vuoro hieroa leukaansa. \"Minä en varsinaisesti. Mutta sinä et ollut <em>siellä</em>.\"<br>\n<br>\n\"...Mistä te puhutte?\" Visokki havahtui ja huokaisi mielessään, että onneksi vihdoinkin sai muuta ajateltavaa.<br>\n<br>\nManun silmät kiiluivat. \"Minä ja Avde jutustelimme hieman siinä välissä, missä Gurvanallamme on muistissa tyhjä aukko. Mikä minua kovasti nyt ihmetyttää, on se, missä hän mahtoi olla sen ajan. Keetongu samaten.\"<br>\n<br>\nVisorak katsoi oudoksuen Manun reaktiota. <em>\"Sinä 'jutustelit' Avden kanssa?\"</em><br>\n<br>\n\"Näin minä asian ilmaisisin. Toki voit keksiä sanalle synonyymejä. 'Jutella', 'puhua', 'keskustella', 'filosofoida'. Miten vain haluat.\"<br>\n<br>\nVisokki loi vihaisen katseen Manua kohti. <em>\"Liian kepeitä ilmaisuja. Mutta kerro toki lisää.\"</em><br>\n<br>\n\"Kepestä puheen ollen minun pitäisikin palata Verstaaseen, ennen kuin se oikeasti räjähtää\", Manu sanoi ja virnuili hienovaraisesti.<br>\n<br>\n<em>\"Ei tässä Verstas ole räjähtämässä, vaan sinun pääsi\"</em>, Visokki totesi kylmästi.<br>\n<br>\nMakuta vavahti taaksepäin ja virnuili hermostuneesti.<br>\n<br>\n\"Älä tuhoa hänen aivojaan. Tarvitsemme tuota sekopäätä\", pitkän hiljaisuuden pitänyt Guardian sanoi yhtäkkiä. Hän katsoi Manua pitkään.<br>\n<br>\n\"Sillä hän muistaa, mitä tapahtui silloin, kun Avde sai meidät vangiksi. Minusta tuntuu, että siinä on avain.\"<br>\n<br>\n\"Tiedoksenne. Minä <em>en</em> aio sanoa mitään vielä\", Makuta ilmoitti vavahtelevalla äänellä. \"Jos se ei käynyt vielä selväksi. Minulla on kiireitä. Tehtäviä, jotka pitää suorittaa lyhyen ajan sisällä. Tai melko lyhyen.\"<br>\n<br>\nGuardianin kulmakarva nousi. \"Onko sinulla... joku teoria?\"<br>\n<br>\n\"Minulla on aina teoria. Nyt minä tarvitsen informaatiota. Ja sitä saa vain keräämällä sitä sellaisilta, joilla sitä on. Ja teillä ei ilmeisesti ole tietoa Epsilonista.\"<br>\n<br>\nSininen Vartija huokaisi. \"Sinä et todellakaan kerro yhtään liikaa asioita etukäteen. Hyvä on. Mutta mitä Nimdaan tulee... minusta tuntuu, että Visokki tietää meistä parhaiten.\"<br>\n<br>\nSkakdi kääntyi kohti visorakia.<br>\n<br>\n\"Kertoiko Avde sinulle... yhtään mitään?\"<br>\n<br>\nVisokki mietti hetken. <em>\"Ei hän varsinaisesti mitään kertonut, mutta opin aika paljon asioita hänestä, mistä voi olla meille apua.\"</em><br>\n<br>\nNyt Guardian nojasi kiinnostuneena kohti Visokkia. Kysymysten tulva virtasi niin nopeasti, että hänen suunsa ei ollut ehtiä mukaan. \"Sinä olit lähellä häntä viikkojen ajan. Osaatko kertoa hänestä meille mitään? Mikä... ajaa sitä olentoa? Mitä hän haluaa?\"<br>\n<br>\n<em>\"Se on varmaa, että hän haluaa minut hinnalla millä hyvänsä puolelleen. Ja siksi hän tulee vielä minua jossain määrin vainoamaan. Avde pyörittää monta juttua yhtä aikaa, mutta koko sen ajan kun olin... siellä, hän yritti vain ja ainoastaan saada minua puolelleen\"</em>, Visokki muisteli Avden muodostamia valemaailmoja epämielissään.<br>\n<br>\n\"Hän ei ole telepaatti\", Manu pohti. \"Hän tarvitsee sinua johonkin telepaattiseen.\"<br>\n<br>\n\"Mutta miksi hän sitten luopui sinusta?\" Guardian sanoi. \"Miksi yksi muisto oli tarpeeksi suuri maksu sinun kykyjesi menettämisestä? Jokin tässä ei nyt täsmää...\"<br>\n<br>\n<em>\"Muisto Nimdasta on itse asiassa hyvin arvokas. Sellaisia ei näemmä monia ole. Ja Avde luottaa siihen, että voi saada minut vielä takaisin\"</em>, visorakia puistatti ajatus, että Avde voisi saada hänet vielä. Sitä Visokki ei antaisi tapahtua.<br>\n<br>\n\"Ehkä hän näkee siinä muistossa enemmän kuin me muut\", Guardian sanoi. \"En tiedä miten, mutta... tämä on vain teoria.\"<br>\n<br>\nGuardian suoristi ryhtiään. \"Visokki. Kysyn sinulta vielä yhtä asiaa. Tiedän, että nämä ovat vaikeita asioita ajatella, mutta yritä muistella.\"<br>\n<br>\nVisokki ryhdistäytyi hyppäämällä hyllyltä pöydälle. <em>\"...Niin?\"</em><br>\n<br>\nGuardianin ääni muuttui kuiskaukseksi. Manu joutui kumartumaan hieman skakdia kohti kuullakseen.<br>\n<br>\n\"Kuinka monta sirua hänellä on jo?\"<br>\n<br>\n<em>\"Toistaiseksi hänellä on vain yksi. Mutta hän on lähellä myös joitakin muita siruja\"</em>, Visokki nielaisi.<br>\n<br>\nGuardian hiljeni.<br>\n<br>\n\"Olen miettinyt jotain. En tiedä, onko sen miettiminen terveellistä.\"<br>\n<br>\n\"Ajatelkaa viime vuotta. Kuinka paljon te oikeasti muistatte?\"<br>\n<br>\nManu hymähti.<br>\n<br>\nVisokki ei voinut sanoa muuta kuin: <em>\"...\"</em><br>\n<br>\n\"Mitä ajat takaa?\" Manu kysyi tarkastellen kynsiään.<br>\n<br>\n\"Minä en muista kuin isoimmat asiat. Ne tärkeimmät asiat, jotka muistaa vielä vuosien päästä. Siinä välillä kaikki on pelkkää epäselvää usvaa. Se on kai ihan luonnollista. Muistamme sen, mikä on olennaista. Niin mieli toimii.\"<br>\n<br>\n\"Mutta kun ajattelen tätä Avde-kohtaamista, jonka olen jo unohtanut... se on samanlaista usvaa.\"<br>\n<br>\nGuardian epäröi ennen kuin avasi suunsa taas. Hän raapi kylkensä vammaa, vaikka tiesi sen olevan vain haitallista.<br>\n<br>\n\"Tämä ei ole terveellistä ajateltavaa, mutta miettikää viime vuosia. Miettikää, mitä kaikkea niissä usvaisissa väleissä on voinut tapahtua. Asioita, joita olette vain voinut... unohtaa.\"<br>\n<br>\nSkakdi napsautti sormiaan.<br>\n<br>\n\"Noin vain. Hautautuvatko jotkin muistot vain toisten alle... vai viekö joku ne meiltä.\"<br>\n<br>\n\"Mielenkiintoinen teoria, ystäväiseni\", Manu virkkoi. \"Aika tosin rientää ja minun tosiaan täytyy mennä. Suonette anteeksi.\"<br>\n<br>\n<em>\"Jos tämän aiheuttaisi Avde, mikä kyky hänellä on, kun hän ei ole kerta telepaatti?\"</em> Visokki pohti hämmentyneenä.<br>\n<br>\n\"Minusta tuntuu\", Manu aloitti raapien otsaansa hermostuneena. \"Että Nimda käsissään kuka tahansa meistä voisi olla telepaatti.\"<br>\n<br>\nManu suoristi väsyneet jalkansa, venytteli jumiutuneita olkapäitään ja pälyili varastossa kököttävää admin-kaksikkoa epämääräisesti. Makutalla oli se katse. Hän tiesi enemmän, tai ainakin epäili enemmän. Guardian oli oppinut ymmärtämään, että lepakkomaisen hirvityksen ajatukset olivat kaksi askelta hänen suutaan edellä.<br>\n<br>\n\"Tämä on tietty vain teoria\", Makuta sanoi ja väänsi naamalleen jälleen sen saman mielenvikaisen hermostuneen virneen, joka suorastaan määritteli hänet henkilönä. \"Ja minä teorioin joskus, että me kaikki asumme jonkin tosi ison kosmisen otuksen sisällä. Ha! Ha!\"<br>\n<br>\nManu nauroi kuivasti ja lähti kävelemään varaston ovea kohti heiluttaen kynsikästä kättään poistuessaan admin-kaksikolle. Guardian katsoi hätäisesti paikalta poistuvaa Makutaa pitkään.<br>\n<br>\n\"En tiedä, onko tuo tyyppi sekaisin vai meistä kaikista viisain\", Guardian sanoi Visokille, \"ja en halua tietää, minkälaisessa maailmassa elämme, jos hän on viisain.\"<br>\n<br>\n<em>\"En minäkään. Jo pelkkä ajatuskin pelottaa liikaa\"</em>, Visokki huokaisi ja tuijotti varaston kiinnimennyttä ovea.<br>\n<br>\nGuardian nousi istuimeltaan ylös ja raapi kylkeään.<br>\n<br>\n\"Ainakin hän varmistaa, että täällä ei ole koskaan tylsää päivää. Oli miten oli, minusta tuntuu, että meidän molempien täytyy vain yrittää... muistella.\"<br>\n<br>\n<em>\"Hieman vaikeaa muistella asioita, joita ei muista...\"</em>, Visokki käänsi katseensa odottavana skakdiin päin.<br>\n<br>\n\"Pointti mainio\", Guardian vastasi, \"mutta mitä muutakaan me voimme?\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nSkakdi asteli kohti varaston ovea ja avasi sen. Öljyämätön kitinä täytti juuri syntyneen hiljaisuuden ja valonkiila kurkotti varaston hämäryyteen. Guardian jäi pitämään ovea, kuten kunnon herrasmiehen naisseurassa kuuluukin.<br>\n<br>\nTosin herrasmies oli silmäpuoli sotasankari ja naisseura poikkeuksellista isompi hämähäkki, joka räjäytteli aivoja. Siitä oli aivan liian kauan, kun Guardian oli viimeksi kyseenalaistanut asian.<br>\n<br>\n\"Lähdetäänkö vähän kävelylle?\"<br>\n<br>\nVisorak kipitti aukinaisesta ovesta käytävälle. <em>\"Ulkoilmaa tämän kaiken jälkeen, ehdottomasti! Minä olen pyöritellyt asioita omassa päässäni ihan liikaa.\"</em><br>\n<br>\nKävelyä jatkui pitkään. Oli ilta, joten admin-kaksikko ei herättänyt sen kummempaa huomiota kulkiessaan läpi Klaanilinnakkeen tyhjenevien käytävien kohti sisäpihan puistoa, jonka keskellä oli vieläkin kraateri Avhrak Feterran ja Killjoyn putoamisesta admin-tornin huipulta. Pienikokoinen matoran-nainen heitteli pihamaan biomekaanisille varpusille jyviä, mutta muuten oli hiljaista. Aavemaisenkin hiljaista.<br>\n<br>\nAdminit pysähtyivät hengittelemään raikasta syysilmaa ja katselemaan vähitellen tähdistä täyttyvää iltataivasta.<br>\n<br>\n\"Oletko kuullut, miten... Tawa voi?\" Guartsu kysyi yllättäen. Hänen hengityksensä höyrysi viileässä ilmassa ja sanat tulivat harkittuina ja epävarmoina.<br>\n<br>\n<em>\"En ole kerinnyt käydä katsomassa sen jälkeen, kuin vein hänet sinne. Kaipa hän ihan hyvin voi, sillä patoutunut stressi vain purkaantui. Mokoma pitää vaan saada pidettyä levossa edes muutama päivä”</em>, Visokki ei edelleenkään voinut käsittää Tawan tyhmyyttä.<br>\n<br>\n\"Ehkä niin on parempi\", G sanoi hiljaa. \"Kykenetkö hoitamaan hänen töitään ainakin ne pari päivää, jotka se jääräpää suostuu pysymään vuoteessa?\"<br>\n<br>\n<em>\"Niin minä olin jo tekemässä, mutta sitten Manu ja sinä\"</em>, Visorak hymähti. <em>\"Teen sen enemmän kuin mielelläni.\" </em><br>\n<br>\n\"Hyvä. Tosin ilmestymisesi viikkojen jälkeen johtohommiin saattaa nostattaa kysymyksiä\", sininen skakdi aprikoi. \"Miten vastaamme niihin?\"<br>\n<br>\nVisokin silmät suurenivat. <em>\"Ai niin! Tawa sanoi, että pitäisi ilmoittaa, että olen palannut. No, kai se huomataan aika pian. Tai oikeastaan on jo huomattu.\"</em><br>\n<br>\n\"No... toisaalta jos ne hyväksyvät, että niitä johtaa <em>visorak</em>, ne eivät varmaan uskalla kyseenalaistaa sen enempää. Oli miten oli, kun Tawa makaa sairasosastolla ja Ämkoo on... loukussa...\"<br>\n<br>\nGuardianin kämmen puristui vyötäröltä roikkuvan punaisen admin-kiven ympärille.<br>\n<br>\n\"Me olemme kaksin. Juuri silloin, kun kaikkia neljää eniten tarvittaisiin.\"<br>\n<br>\n<em>\"Ja minä olen ainut, joka...\"</em>, Visokki katsoi Guardianin kyljessä olevaa sideharsoa, <em>\"...on kunnossa?\"</em><br>\n<br>\nGuardian huomasi, mitä Visokki katsoi. Häkeltyneenä hän yritti piilottaa kylkensä molemmin käsin, mutta ei juurikaan onnistunut siinä.<br>\n<br>\n\"Se ei ole enää erityisen kipeä. Halusivat pitää minua osastolla pidempäänkin, mutta en suostunut.\"<br>\n<br>\nVisokki tuijotti pitkään skakdia, aivan kuin haluavan varmistuksen siitä, että tämä puhuisi totta.<br>\n<br>\nVihreä katse porautui tavalliseen tapaansa sinisen sotasankarin tajuntaan. Joskus oli parempi vain luovuttaa.<br>\n<br>\n\"Okei, sen läpi meni räjähdyksen sinkoama teräspalkki\", Guardian tunnusti. \"Mutta Kupen mukaan mikään tärkeä sisäelin ei vahingoittunut.\"<br>\n<br>\nVisokki oli epäuskoinen, mutta luovutti ja jatkoi kävelyä: <em>\"No, pääasia, että meillä on ollut tuuria. Toinen asia onkin se, miten pitkään tämä tuuri voi jatkua?\"</em><br>\n<br>\n\"En tiedä tuurista. Olen saanut osakseni lähinnä kyseenalaista sellaista.\"<br>\n<br>\nSkakdi hiveli sormillaan anidiumista valettua konesilmää, joka täytti sisällissodan hänen kasvoihinsa repimää kuoppaa.<br>\n<br>\n\"Menetin silmän ja sain elää. Jos tämä kaikki on Kohtaloa, sen herralla on todella kiero huumorintaju. Uskotko itse kohtaloon?\"<br>\n<br>\nVisokki mietti hetken. <em>\"Mm, uskon. Pointtini on, että olemme hengissä tämän kaiken jälkeen. Sillä on varmasti silloin tarkoitus.\"</em><br>\n<br>\nGuardian jäi pohtimaan admin-toverinsa sanoja. Yhtenäisyyteen ja velvollisuuteen skakdi oli aina uskonut, mutta kohtalo ei ollut skakdin mieleen. Se vaati uskoa, mutta sen vanha Vartija oli menettänyt jo kauan sitten.<br>\n<br>\nSe, että joku muu uskoi edelleen kuitenkin toi Guardianin mieleen uudenlaista lämpöä. Ehkä aina löytyi jotain, jonka puolesta oli taisteltava.<br>\n<br>\n\"Visokki\", Guardian sanoi hiljaa, ja syystuuli hautasi puheen alleen. Se ei haitannut, sillä Visokki ei kuunnellut sanoja. Hän kuunteli ajatuksia niiden takana.<br>\n<br>\nPunainen visorak katsoi admin-toveriaan hetken odottaen.<br>\n<br>\n\"On hyvä saada sinut takaisin tiimiin\", sininen skakdi sanoi hymyillen.<br>\n<br>\nVisokki hymyili Guardianin mielessä.<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tsiptsaptsup. Tämä on GVizuManu-tuotosta, jos ette huomanneet.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1414,"creator":"keetongu","timestamp":"2012-05-12T18:24:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, Telakka, koukoushuone</strong><br>\n<br>\nKokoushuoneen jykevän puupöydän ympärillä istui kymmenkunta pientä ja yksi valtava hahmo. Syyssade piiskasi pyöreitä ikkunoita, mutta lukuisat öljylampun loivat huoneeseen kodikkaan tunnelman. Valitettavasti keskustelun aiheet eivät olleet yhtä kotoisia. <br>\n<br>\nKauppakiltojen rintamerkkiä pitävä etelämanterelaisittain kieltä murtava Matoran istui nojatuolissa tyynypinon päällä hieman närkästyneen oloisena. Tyreka oli tullut Klaanin saarelle hieman vastahakoisesti kiltajohtajien käskystä. Matoran ei ollut tottunut näin suuriin tyynymääriin tai mauttoman värisiin nojatuoleihin kokouksissa. Lisäksi hänen kokouksissaan oli harvoin steltinpeikkoakin suurempia kyklooppeja.<br>\n<br>\n”Te kauppakiltalaiset olette kyllä nössöä porukkaa”, Laivaston Maileh sanoi koppavasti Tyrekalle, ”Eivät torakanpenikat teitä alas ammu, jos ette aja suoraan päin niiden laivaa meidän tunnukset esillä. Ne eivät näytä hakevan ulkopuolisia vihollisia.”<br>\n<br>\n”Muttako emmehae mekkään! Eikkä Nazorak tykkää semmosistta, jokka vie ruokkaa niitten vihollisille.”<br>\n<br>\n”Tästä kaverista ei saa enää mitään irti”, Keetongun vasemmalla puolella istuva Tehmut kuiskasi pomolleen, ”Kauppakiltojen laivoja ei enää täällä nähdä.”<br>\n<br>\nTongu nojasi pöytään ja kohdista yhden silmän katseensa kauppakiltojen lähettiin. ”Hyvä Tyreka, minä vetoan nyt viimeisen kerran Kauppakiltoihin. Olette tärkein kauppakumppanimme ruoan kuljettamisessa. Monen urhean Matoranin elämä riippuu teidän kuljetuksistanne. Olemme valmiit lähettämään höyryvoimaisia sota-aluksiamme kuljetustenne turvaksi, jos sitä haluatte. Minä pyydän teiltä, Tyrenka, auttamaan Bio-Klaanin kansaa tämän laivaston johtajana.”<br>\n<br>\n”Kilta sannoo kuiteski ei. Emme riskkaa miehhiimme.”<br>\n<br>\n”Ei tuo toimi”, Ämtur sanoi ja loikkasi pöydälle Tongun eteen. Hän katseli keskittyneen näköisesti kauppakiltojen toimitusten hintaluokittelua, hieroi leukaansa ja puhutteli sitten Tyrenkaa.<br>\n<br>\n”Tyrenka, niinkö se oli, Tyr, joo. Saatte puolitoistakertaisen maksun kaikista kuljetuksista ja lisää jos joudutte ongelmiin. Mitäs sanot, Tyr?”<br>\n<br>\n”Kilta sannoo ei!”<br>\n<br>\n”Tuo tuli iskuna haaroihin, Tyr. Sanohan, Tyr, kenellä tämän merialueen järjestöistä on pienemmät tullit kuin Klaanilla? Enpä taida, Tyr, keksiä yhtään.”<br>\n<br>\n”Emmehae torakkaa vihollisekki!”<br>\n<br>\n”Haaroihin, Tyr, suoraan haaroihin.”<br>\n<br>\nTyrenkalle riitti. Ulkomaalainen Matoran heitti sopimusluonnoksen pöydälle, hyppäsi tyynykasalta alas ja käveli pois keskusteluhuoneesta. Sopimusta ei syntynyt. Huoneessa oli hetken hiljaista.<br>\n<br>\n”No voihan piraka. Kyllä tuo toimi Gerbutin jätkään.”<br>\n<br>\n”Eihän meillä ole edes tulleja. Harvalla on”, joku sanoi.<br>\n<br>\n”Minun piti keksiä edes jotain.”<br>\n<br>\n”No joo, sopimus on kuitenkin menetetty”, Tongu sanoi ja nojasi pettyneenä pöytään, ”Meille koittaa vielä synkät ajat. Syksykin on jo ovella. Vaan ei voi mitään, ei kai noita etelän pellejä voi pakottaakkaan. Pohjoismantereen rahtifederaation lähetit tulevat huomenna. Eiköhän palata töihin.”<br>\n<br>\nSota vaikutti Klaanin talouteen myös muuten kuin rahtiliittolaisten yhtäkkisenä harventumisella. Olihan heillä kokonainen rahtikäyttöön tarkoitettu ilmalaivasto, jolla pääsi helposti ja nopeasti lähimmille saarille. Ilmavoimat olivat kuitenkin joitakin yksittäistapauksia Klaanin ainoa vakavasti otettava sotavoima, ja aseistettujen alusten oli parasta pysyä Klaanin lähettyvillä mahdollisten Allianssin hyökkäysten varalta. Ilmahyökkäys oli ollut hyvä (tai paremmin sanottuna kammottava) esimerkki siitä, mitä Klaanille olisi käynyt, jos Laivasto ei olisi ollut asemissa. Sitä ei noin vain voinut lähettää Steltille hakemaan appelsiineja.<br>\n<br>\nHuone tyhjeni ja Matoranit valuivat omiin tyopisteisiinsä eri puolille Telakan suurta halli- ja pajakompleksia. Ämtur käveli kaverinsa Soakin kanssa kohti Lohrak-hävittäjien hallialuetta.<br>\n<br>\n”Ämtur muuten, miksi puhuit sille iskusta haaroihin? Isku päähän on paljon kivuliaampi, ja jos naamio tippuu, niin silloin ollaan suossa”, Soak kysyi akakupäiseltä toveriltaan.<br>\n<br>\n”Mutta tiedäthän, haaroissa on se universaalinivel. Jos se lähtee paikoiltaan niin jalat eivät liiku”, Ämtur vastasi ja osoitti nivuspanssariaan.<br>\n<br>\n”Minulla siellä on maksan tasauspyörästö. Siksi voi vetää niin hyvin Keskivanhan kievarin olusia.”<br>\n<br>\n”Sinä oletkin jostain Karzahnilta.”<br>\n<br>\n”Hei, minä olen ihan Po-Metrusta! Mutta tiedätkö sen Lassolin, sillä ei ole edes polvissa niveliä. Mata Nuilla ollut vähän huumorintajua.”<br>\n<br>\n”Miksei se uudelleenrakenna jalkojaan? Mutteri sinne ja akseli tänne, se on sillä selvä.”<br>\n<br>\n”Ihan konservatiivi se mies. Sanoo, että uudelleenrakentaminen on väärin. Näyttää se kyllä hauskalta kun keikkuu raitilla.”<br>\n<br>\nKaksikko nauroi syvältä ja makeasti. Sitä sai näinä aikoina liian vähän. Kunnon naurua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1415,"creator":"Guardian","timestamp":"2012-05-12T21:06:00.000Z","content":"Tilassa ei ollut juurikaan valoa. Vain lattia kajasti himmeää punaista hehkuaan kammioon, joka olisi voinut olla sekä akustisen avarana tyhjyyttään kumiseva varastohalli että klaustrofobinen kuolinpesä, josta ei ollut pakoa. Pimeydessä oli vaikea sanoa, kuinka kauas tilaa jatkui. Missään ei näkynyt seinän seinää, mutta mistään ei myöskään kuulunut massiiviselle tilalle ominaista kaikua.<br>\nMarmorimaista ainesta muistuttavien lattialaattojen vähitellen kuoleva karmiininhehku ja niiden shakkilautamainen kuvio näkyivät haaleina ikiyössä, mutta kaiken muun valottomuus söi. Äänet, hajut, lämmön.<br>\nHetkellisesti tilassa välähti yllättäen suurempi valo- ja lämpöaalto. Oli kuin itse pimeys olisi syttynyt tuleen. Se oli kuitenkin välittömästi niellyt liekit, mutta jättänyt jotain jälkeensä. Kammottavan käryn ja palavien ruumiiden hajun. Ja jotain, joka liikkui punamarmorisella lattialla. <br>\nTilan halki käveli hahmo, jonka jalkojen puiset kalahdukset toivat vähäistä ääntä äänettömyyteen. Lakastunutta kukkaa muistuttava repaleinen viittakangas heilahteli. Se oli vielä osittain liekeissä, ja punahehkuisia kankaanpalasia leijaili lattialle. Haju oli puistattava.<br>\nPuu kolahti marmoria vasten. Kävelevän pitkän hahmon hengitys oli tuskaisaa ja rahisevaa.<br>\n<br>\nJa sen rintakehässä muljahteli suuri silmä.<br>\n<br>\nPolttojälkien täyttämä hitsausnaamio ei ollut kovin tiukasti kantajansa kasvoilla kiinni, ja se kalahteli pitkän hahmon luisen kuolleita kasvoja vasten jokaisella askeleella.<br>\n<br>\nJa hahmon rintakehässä muljahteli suuri silmä. Koko hahmoa katsellessa tämä yksityiskohta oli jokseenkin vaikea ohittaa.<br>\n<br>\nVarsinkin silloin, kun silmä katsoi kohti.<br>\n<br>\nHahmo ryhtyi hyräilemään, tai siltä se ainakin kuulosti. Sävelessä oli jälkiä jostain joskus iloisesta ja nopeatempoisesta, mutta vuodet olivat syöneet säveleltä teränsä. Vuodet ja liekit.<br>\n<br>\n”Peremmälle, tyttökulta”, sanoi lempeä ääni tilan perältä. Kun puinen hahmo lähestyi lähestymistään, alkoi äänen käyttäjä jo näkyä.<br>\nAivan pimeyden keskellä oli valokiila, jossa oli pöytä. Pöydän molemmilla puolilla oli tuolit. Toinen tuoli oli tyhjä, sillä puhuja odotti vierasta. Pöydällä oli shakkilauta, mutta valkoisilla ei ollut pelaajaa. Ainakaan vielä.<br>\nMustilla oli. Sinisen Pakarin tyhjä hymy toivotti pitkän hitsausnaamiota kantavan hahmon tervetulleeksi. <br>\n<br>\nPitkä ja laiha olento pysähtyi metrin päähän Punaisesta Miehestä. Kun olento avasi hitsausnaamion peittämän suunsa, kuului ontto leukojen loksahdus. Hahmo nosti pitkät ja löysät kätensä takaraivonsa taakse ja avasi metallisen naamion nahkaremmin. Naamio kolahti välinpitämättömästi lattialle, mutta sen kantaja ei reagoinut suuntaan eikä toiseen. Pitkät kädet rojahtivat löysiksi olennon kylkiä vasten.<br>\nSanat, jotka pakenivat hiiltyneestä kuoresta olivat yhtä tyhjiä kuin palaneen pääkallon silmäkuopat.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://dl.dropbox.com/u/20858774/Polttarireplat-partG/1+5+11 Isä.png\"> sanoi kimeä ääni. Naisen ääni, joka olisi joskus ehkä voinut olla kauniskin, mutta liekit olivat vieneet kaiken.<br>\nÄäni tuli vanhan pääkallon luisevien hampaiden välistä. Hahmon rintakehässä tuijottavan silmän pupilli laajeni.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://dl.dropbox.com/u/20858774/Polttarireplat-partG/2 Isä2.png\"><br>\n<br>\nAvde hymyili lempeästi. ”Hyvä on, tyttökulta. Ehkä minä voin olla sinun... isäsi, jos niin haluat.<br>\nPuinen polttouhri ei reagoinut. Suuren silmän kostea katse vaikutti odottavan jotain.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://dl.dropbox.com/u/20858774/Polttarireplat-partG/3 Poissa.png\"><br>\n<br>\nPunaisen Miehen väsynyt katse laskeutui shakkilaudalle. Lempeä hymy muuttui alakuloisemmaksi.<br>\n”Kaikkiko?” Avde kysyi epäuskoisena.<br>\n<br>\nPolttouhrin pääkallo nytkähti hieman oikealle.<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://dl.dropbox.com/u/20858774/Polttarireplat-partG/4 Eivät.png\"><br>\n<br>\nAvde hymähti alakuloisesti. ”Mutta niin paljon menetettyä henkiä... niin paljon kuolemia. Turhia, turhia kuolemia.”<br>\nPunainen Mies katseli shakkilautaa. ”Toisaalta zyglakit tiesivät, mihin ryhtyivät lähtiessään sotaan...”<br>\nMatorania muistuttava hahmo ei tehnyt liikettäkään. Hänen ei tarvinnut.<br>\nVarjoista luikerteli luiseva käsi. Se tarttui mustaan ratsuun ja nosti sen punaisen matoranin silmien eteen.<br>\n<br>\n”Mutta Arstein... kuinka monella turhalla ruumiilla aiot vielä peittää polkusi?”<br>\nLuuton musta käsi laski nappulan takaisin paikalleen ja katosi takaisin pimeyden ytimeen.<br>\nAvde huokaisi. Hän kuuli zyglakien tuskanhuudot tajunnassaan, vaikka ei ollut näkemässä. Jos vain olisi jokin tapa, jolla kaikki eläisivät.<br>\nNappuloita oli uhrattava voittaakseen pelin.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://dl.dropbox.com/u/20858774/Polttarireplat-partG/1+5+11 Isä.png\"> Polttouhri sanoi. Valtava silmä räpsähti ensimmäistä kertaa ehkä tunteihin. <img class=\"postimage\" src=\"http://dl.dropbox.com/u/20858774/Polttarireplat-partG/6 Sotilas.png\"><br>\n<br>\nAvde huokaisi. ”Vain osan siitä, tyttöseni, olen kuullut. Kuka sen hänelle kertoi?”<br>\nPunainen matoran nojautui kiinnostuneena pöydän yli.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://dl.dropbox.com/u/20858774/Polttarireplat-partG/7 Vanha.png\"> Polttouhri vastasi.<br>\nAvde hymyili. ”Ah... vanha ystävämme. Kai se oli vain ajan kysymys. Matoro... olisi löytänyt sen muutenkin. Ja ennemmin tai myöhemmin hän näkee koko totuuden. Luotan häneen siinä.”<br>\n<br>\nPolttouhri hengitti yhä raskaammin ja raskaammin. <img class=\"postimage\" src=\"http://dl.dropbox.com/u/20858774/Polttarireplat-partG/8 Isäisäisä.png\"><br>\n”Niin, ystäväni?” Avde kysyi kiinnostuneena.<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://dl.dropbox.com/u/20858774/Polttarireplat-partG/9 Saanko.png\"><br>\n<br>\nAvde pudisti päätään. ”Älä, pyydän. Se olisi hyvin epäkohteliasta.”<br>\n<br>\nPuisen raadon luisilla kasvoilla ei ollut muutosta, mutta sen äänensävy laski. <img class=\"postimage\" src=\"http://dl.dropbox.com/u/20858774/Polttarireplat-partG/10 Muttamutta.png\"><br>\n<br>\n”Yritin viedä hänen henkensä jo kerran aikaisemmin. En pitänyt ajatuksesta, mutta en nähnyt muuta vaihtoehtoa. Hän kaiveli esiin asioita, jotka olisivat tuhonneet hänet ennemmin tai myöhemmin. Hän kuitenkin selviytyi kuin ihmeen kaupalla... enkä edes itse ole varma, pitäisikö minun olla helpottunut vai pettynyt.”<br>\nAvde laskeutui tuoliltaan ja käänsi selkänsä Polttouhrille. Hän jätti shakkilaudan paikoilleen ja lähti astelemaan verkkaisesti kauemmas.<br>\n”Juuri nyt minua vain kiinnostaa nähdä, kuinka syvälle hän kaivautuu... ennen kuin totuus itsessään polttaa hänen silmänsä sokeiksi.”<br>\n<br>\n<br>\nPolttouhri jäi seisomaan hiljaisena shakkilaudan eteen. Oli mahdotonta sanoa, oliko nukke pettynyt.<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://dl.dropbox.com/u/20858774/Polttarireplat-partG/1+5+11 Isä.png\"> se sanoi kysyvällä äänellä. <img class=\"postimage\" src=\"http://dl.dropbox.com/u/20858774/Polttarireplat-partG/12 Miksipoissa.png\"><br>\n<br>\nAvde pysähtyi ja kääntyi hieman. ”Kuka heistä?”<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://dl.dropbox.com/u/20858774/Polttarireplat-partG/13 Hämähäkki.png\"><br>\nAvden hymy leveni hieman. Matorania muistuttava hahmo naurahti. Pimeyteen aukesi kahdeksan punertavaa silmää, jotka katselivat Avdea päättäväisesti.<br>\n”Ah. Annoin hänen mennä. Hän maksoi vapaudestaan sillä, mitä häneltä halusinkin. Muistolla. Mutta älä huoli, tyttö rakas... tulemme vielä näkemään häntä monesti.”<br>\n<br>\nAvde kääntyi hitaasti ympäri ja katseli shakkilautaa. Nappulat olivat paikoillaan ja koko kuva hahmottui matorania muistuttavan hahmon päässä. Ratsu oli uhrattu, mutta ei lopullisesti.<br>\n<br>\nPolttouhrin palanut pääkallo nytkähti pystyasentoon rusahtaen elottomasti. Luinen leuka loksahti auki. Hirviömäisten hampaiden luinen virnistys näytti aina hymyltä, mutta nyt suusta tulevat sanat suorastaan alleviivasivat tätä.<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://dl.dropbox.com/u/20858774/Polttarireplat-partG/14 Hyvä.png\"><br>\nSen jälkeen kumpikaan ei sanonut enää sanaakaan. Kahdella hahmolla oli yhteys, joka ei vaatinut puhetta. Se ei ollut telepatiaa, vaan jotain syvempää.<br>\nKuin isällä ja tyttärellä.<br>\nKuin aivoilla ja silmällä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/t0JqYUZFPFw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/t0JqYUZFPFw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPuiset askeleet kaikkoontuivat pimeyteen. Kun ne olivat tarpeeksi kaukana, liekit valaisivat pimeyden hetkellisesti, ja sitten se oli poissa. Kylmä, rahiseva hengitys. Kalman ja savun haju. <br>\nPunainen Mies oli yksin, tai siltä ainakin vaikutti. Todellisuudessa hän ei ollut koskaan yksin. Satakunta punertavaa silmää tuijotti varjoista. Punainen Mies ja Syvä Nauru tarkkailivat toisiaan. He olivat yhtä, mutta erillään. Alakuloisesti hymyilevän pienen matoranin ja epäpyhän varjomassan välinen mietiskelevä hiljaisuus rikkoutui vasta, kun Avde puhui.<br>\n<br>\n\"Joskus mietin, onko kaikki tekemäni sen arvoista\", Avde sanoi pohdiskelevasti. \"Niin moni joutuu kaatumaan. Niin moni nappula joudutaan syömään.\"<br>\n<br>\nAvde puristi jotain punaisessa matoranin kädessään. Se hehkui sinisenä. Kun Avde avasi kämmenensä, utuisen kaunis neonhehku täytti hänen näkökenttänsä.<br>\nMetalli oli kaunista ja hiottua. Harva Kanohi-naamio oli ollut yhtä täydellinen. Ehkä siksi sen kohtalona olikin ollut rikkoutua, mutta jonain päivänä kuusi olisi jälleen yhtä.<br>\n<br>\n\"Onko tekemäni pahaa?\" Avde kysyi hitaasti. \"En tiedä. Pyhittääkö tarkoitus keinot? Onko teko hyvä, vaikka sen takana olisikin itsekkyyttä?\"<br>\n<br>\nSininen hehku kasvoi yhä kirkkaammaksi. Avde ymmärsi, että hänen olisi oltava varovainen. Moni oli sokeutunut jopa vilkaisusta.<br>\n<br>\n\"Nämä ovat kaikki vain näkökulmia. Mutta mihin muuhun turvaudumme, jos meillä ei ole näkökulmia? Mitä väliä on muulla kuin sillä, jonka näemme?\"<br>\nAvde hiljeni hetkeksi. Hän nosti hitaasti kättään kasvojaan kohti.<br>\n\"Onko todellisuus vain sitä, minkä mieli meille näyttää...\"<br>\n<br>\nNauru alkoi kaikumaan ympäri tilaa. Se tuli ensiksi vain yhdestä suusta. Sitten niitä oli kaksi. Sitten niitä oli kolme. Sitten niitä oli kuusi.<br>\nSitten niitä oli satoja. Punaiset silmät katsoivat kaikki sinertävää sirua. Pimeys kurottui lähemmäs ja lähemmäs. Kourat, kädet, kynnet, lonkerot ja raajakkeet halusivat kaikki koskea epämaailmalliseen siruun. Ne halusivat kaikki koskettaa sen sinihehkuun ja paistatella sen lämmössä.<br>\nNe kuitenkin tiesivät varoa täyttä kosketusta, sillä se polttaisi.<br>\n<br>\nAvde puristi kätensä nyrkkiin, mutta sinihehku ei lakannut. Se hohti punaisten sormien välistä niin tehokkaasti, että huone alkoi valaistua. Radiomainen kohina täytti Punaisen Miehen mielen.<br>\n<br>\nHän kuuli ajatuksia, toiveita ja unia. Hän näki koko verkostonsa koon. Hän näki jokaisen pimeän siemenen, jonka hän oli istuttanut mieliin, joita oli koskettanut.<br>\n<br>\nKaikki hänen kuusi \"lastaan\". Monet nazorakeista. Monet zyglakeista. <br>\nJopa jotkut klaanilaiset. Kaikkien noiden tajunnoissa kasvoi siemen. Ravinnokseen se tarvisi vain pelkoa.<br>\n<br>\nKaikilla oli jokin pelko. Jopa Avdella itsellään. Se oli asia, joka yhdisti jokaista olentoa tässä maailmassa. Punainen Mies ei kuitenkaan nähnyt sitä enää huonona asiana. Pelot kertoivat mielestä enemmän kuin mikään muu.<br>\n<br>\nNe olivat narut, joista vedeltiin.<br>\n<br>\nNiillä saatiin nuket sätkymään.<br>\n<br>\n\"Joskus kadun asioita, joita olen joutunut tekemään. Sitten katson sinua\", Avde sanoi sirulle äänensävy nousten yhä innostuneemmaksi, \"Ja näen maailman, jossa ajatukset eivät tarvitse ajattelijoitaan.\"<br>\n<br>\nAvde työnsi Nimdan sirun haarniskansa taskuun. Sininen valo katosi pimeyteen, mutta sen polte tuntui kuumana.<br>\n<br>\n\"Ja se on niin kaunista.\"<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Kiitos Manulle Polttouhrin repliikeistä.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1416,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2012-05-17T13:02:00.000Z","content":"<strong>Nimetön saari</strong><br>\n<br>\nJoueran liittolaisena kerran tunnettu olento liikahti. <br>\n<br>\nJoskus se oli yksi olento. Tänään se oli monta olentoa. Sekava massa kuopan pohjassa päästi painajaismaisia ääniä ja liikahteli rajusti. Maa-aines mureni hiljalleen kuopan pohjalle kasvattaen infernaalisen olentojen liiton massaa. Kuului hassuja plopsahtavia ääniä kun pikkukivet putosivat massaan ja se huusi mielihyvästä. <br>\n<br>\nJoku Matoran saarella oli kerran sanonut, että kaikki koostuu pienen pienistä pikku Matoraneista jotka pitävät toisistaan kiinni pikku käsillään. Kuopan olennot huusivat taas ja pienen pienet Matoranit törmäsivät toisiinsa sekaannuksesta. Yksinäinen puu taittui keskeltä ja hajosi puulastujen myrskyksi, jonka massa imaisi. Hiekkatien kivet pomppivat itsestään kohti kuopan reunaa. <br>\n<br>\nMassasta nousi olentoja.<br>\n<br>\n<em>olentoja</em><br>\n<br>\n<strong>Mieli</strong><br>\n<br>\n<em>jouera MINÄ KOSTAN olin kokeesi<br>\n<br>\nhaluan haluan haluan satuttaa sinua kovaa<br>\n<br>\nolin kokeesi<br>\n<br>\nkuuletko sinä se on KOSTO</em><br>\n<br>\n<strong>Kapura</strong><br>\n<br>\nKapura käveli Klaanin käytävillä. Oli yö tai ainakin pimeää. Mistään ei kuulunut ääniä. Paitsi mielestä. Sieltä ne äänet aina kuuluvat.<br>\n<br>\n<em>Hei Fore, tämä ei edes vastaa yksinkertaisiin kysymyksiin. Kärrätään sairasosastolle.</em><br>\n<br>\nSeinät näyttivät kuluneilta. Rakennusmateriaaleja oli kätetty sekaisin. Tai ehkä kivirakenteita oli vain paikattu kuluneilla laudoilla. Ne mätänivät. Silti Kapura oli varma, että hän käveli Klaanin käytävillä. Ovia ei ollut ollenkaan. Oli käveltävä eteenpäin. Taaksepäin ei voinut mennä. Jos se olisi halunnut niin, hulluus ei olisi edennyt näin pitkälle.<br>\n<br>\nEteenpäin.<br>\n<br>\nLattialla oli punainen matto, johon oli syöpynyt reikiä. Kapura ei ollut varma, mutta ne olivat saattaneet tulla jostain mutta ei ei ei hän ei halunnut tietää. Matto oli punainen, joten se lähes peitti ei ei ei TÄMÄ ON KUVITELMAA USKO<br>\n<br>\nLattian reiät olivat tulleet PLASMASTA.<br>\n<br>\nFeterra käveli Kapuraa vastaan. Se katsoi Toaa mekaanisella armottomuudellaan, mutta se ei hyökännyt. Kaikesta päätellen se oli jo tehnyt tehtävänsä. Kone puhui.<br>\n<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Ratkaisu: USKO HERÄÄ JO</span></span>\"<br>\n<br>\nFeterran sisuksista kuului metallista kolinaa. Se hajosi osiin varsin äänekkäästi. Metalliset osat pomppivat hetken matolla fysiikan lakeja uhmaten ja aiheuttivat melko paljon naurun kaltaista ääntä. Sitten ne rauhoittuivat ja vaara oli ohi VAARAA EI OLLUT SE ON VÄLIETAPPI MUISTA<br>\n<br>\nEteenpäin. Eteenpäin. Eteenpäin.<br>\n<br>\nSeinään oli kirjoitettu aineella joka oli tietenkin verta viesti kenelle? tiedät kyllä<br>\n<br>\n\"Sinulla on tehtävä ET SAA UNOHTAA tuo minulle MATORO\"<br>\n<br>\nEteenpäin. Kapura ei halunnut jäädä tutkimaan viestiä. Hänellä oli unenomainen käsitys siitä, että oli tärkeää mennä eteenpäin. Käytävän (joka oli jo tässä vaiheessa aika pitkä Klaanin käytäväksi) lopussa oli pakko olla jotain. Jotain tärkeää. Ehkä toinen viesti? Mutta se viesti olisi erilainen.<br>\n<br>\nSe kertoisi jotain uutta. Et saa unohtaa. Hän ei unohtanutkaan.<br>\n<br>\nKäytävän loppu läheni. Kapura halusi lopettaa kävelemisen nähtyään, mikä siellä odotti mutta se oli mahdotonta. Takaisin ei voi mennä. Et sinä ainakaan. Näin lähellä se imi Kapuraa kuin magneetti. Se laajeni, käytävä jäi taakse, olemme hulluuden alueella, kiitos kun kävitte ja muistakaa maksaa oikealla olevalle neidille. <br>\n<br>\nSe oli MIELI<br>\n<br>\n<strong>Zairyhin saari kauan aikaa sitten</strong><br>\n<br>\nJouera oli ainut varautunut. Siksi hän jäi henkiin. <br>\n<br>\nMaanalainen halli levittäytyi Joueran eteen, kun hän astui alas maanpäällisestä laboratoriostaan. Projekti Suoja II eteni loistavasti. Jouera näki jo itsensä lajinsa johtohahmona, eikä hän tekisi samoja virheitä kuin Diereue tai joku muu.<br>\n<br>\nVoi Diereue, voi tuo pelinappula joka tuli SYÖDYKSI.<br>\n<br>\nSillä hetkellä maailma loppui. Ääni oli sanoinkuvaamaton. Se kuului samaan aikaan ylhäältä ja sisältä, tarkemmin sanottuna mielen sisältä. Joueran näkökenttä hävisi muutamaksi sekunniksi, mutta hän aisti kun ne kirotut juuret työntyivät alas. Ne särkivät laitteet ja valot muuttaen huoneen yhdeksi hälytysäänien ja pimeyden sekasorroksi. Ne hajottivat rakenteet, kaatoivat seinät ja työnisvät katon alas yhdessä kohtaa.<br>\n<br>\nMutta ne veivät pääasiassa erään lajin kaikki edustajat lukuun ottamatta yhtä. Suurin osa kaatui ensimmäiseen mielensisäiseen iskuun, ja se ei lakannutkaan vaan jatkui. Juuret tunkeutuivat useimpien kehoihin, hajottivat mekaaniset osat ja puristivat harvat orgaaniset rikki. Juuret tekivät työnsä nopeasti ja muokkasivat lajin jäsenet muodottomiksi kasoiksi metallinpalasia. Mutta suurin osa kuoli aikaisemmin. Vain Jouera tunsi Zairyhin mielen, vain Jouera osasi suojautua siltä.<br>\n<br>\nJouera, lajinsa viimeinen jäsen joka avasi silmänsä ja näki tuhon. Hän näki hävityksen. Hän näki rappion.<br>\n<br>\nJa hän näki ne juuret, niitä oli kaikkialla.<br>\n<br>\nMuutama juuri yritti hajottaa hänen kehonsa, mutta Jouera reagoi nopeasti. Loppuen lopuksi hän sai vakavia vammoja, mutta hän selvisi hengissä saarelta. Ainoana. On sekin jotain. Jouera kohdisti juuriin pienemmän mieli-iskun ja sai ne räjähtämään spontaanisti. Zairyh liikkui lähinnä mielen avulla. Mieli, sen suurin vahvuus ja suurin heikkous.<br>\n<br>\nJuurimössöön verhoutunut Jouera käveli tyynesti kohti erästä tiettyä huonetta. Juuria tuli lisää, mutta hän hoiteli ne tyynesti. Tyynesti. Älä näytä paniikkiasi, ne sanoivat, se on heikkous. Me emme kaipaa lajiimme heikkouksia.<br>\n<br>\nMutta Jouera ei ollut mielestään tyyni. Enemmän tyhjä. Ensimmäistä kertaa elämässään hän ei tiennyt, mitä hän tekisi. Hänellä ei ollut minkäänlaista kiintymystä lajinsa muita jäseniä kohtaan (HEIKKOUS), mutta tämä huone ja maanpäälliset huoneet olivat suunnilleen ainoa paikka, jonka Jouera muisti. Hän oli tullut jostain kaukaa muiden mukana, mutta ne muistot olivat hämärtyneet kuin veteen heitetty väriaine.<br>\n<br>\nSe huone oli edessäpäin. Jouera astui ovesta siniseen huoneeseen, joka oli pulloillaan Toa-kanistereita muistuttavia esineitä. Mutta tyhjä se ei ollut. Tämä huone, Säilytyshuone oli paikka, johon onnistuneet ja epäonnistuneet kokeet säilöttiin. Nyt se huone oli täynnä elämää ilmeisesti sen takia, että Zairyh oli rikkonut sähkölaitteet, joiden avulla kapselit pidettiin kiinni ja erityisessä tilassa, jossa kokeet pystyivät elämään. <br>\n<br>\nLattialla oli etäisesti Matorania muistuttava hahmo, jonka ruumiissa oli kamalia aukkoja siinä, missä pitäisi olla mekaanisia osia. Kudos oli kasvanut korjaamaan ne, mutta ilman kanistereita tämä koe ei eläisi pitkään. Ah, kanisterit, nuo ihmekeksinnöt jotka oli suunniteltu pitämään kokeet hengissä mahdollisimman kauan.<br>\n<br>\nJouera astui sen, kaksipäisen Matoranin, täysin mekaanisen kalan ja muiden kokeiden (tai jossain tapauksissa Koehenkilöiden) ohi. Muutamat olivat hengissä, kuten Matoran joka huusi koko ajan \"Täällä on kuuma, päästäkää jo pois apua\" (Jouera muisteli, että tämä saattoi olla se säteilykoe) ja biomekaaninen kala, joka hengitti maalla. Osa oli selvästi kuollut tai ei muistuttanut mitään Joueran tuntemaa. Viimein hän saapui kohteeseensa.<br>\n<br>\n<em>PROJEKTI PEUR I<br>\nTILA: VAKAA<br>\nKÄYTTÖTARKOITUS: KOE<br>\nPROJEKTIN JOHTAJA: JOUERA<br>\nMUUT NIMELLISET: DESABLE, AJERIA</em><br>\n<br>\nJouera vetäisi kapselin esiin. Projekti Peur I, Joueran Liittolainen, Matoranin Varjo olisi katsonut häntä, jos sillä olisi ollut näkyviä silmiä. Todennäköisesti se havaitsi Joueran mielellään. Niin nämä jutut toimivat, Jouera ajatteli, mieli sitä ja mieli tätä.<br>\n<br>\nJa vasta tänä päivänä Jouera oli tajunnut, miten vaarallinen ase mieli oli.<br>\n<br>\n<strong>Sairasosasto</strong><br>\n<br>\nKapura avasi silmänsä.<br>\n<br>\nKipu oli poissa.<br>\n<br>\n<em>ET SAA UNOHTAA</em><br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nMinulla oli taas hauskaa skitsofreenikkohahmon kanssa. Ja katsokaa, tämä on sekä<br>\n1) Flashback<br>\n2) Typerä viittaus<br>\n3) Viesti joka on aika pitkä mutta ei liikuta juonta siihen nähden juuri ollenkaan<br>\neli kaikki mitä olen tehnyt Klaanonissa ja mitä tulen ikinä tekemään Klaanonissa.\n</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1417,"creator":"Umbra","timestamp":"2012-05-17T17:04:00.000Z","content":"<strong>Tapahtui kauan sitten...</strong><br>\n<br>\nVisorakien vihreistä ja tahmeista seiteistä kudottu kotelo tömähti maahan pienelle hiekkarannalle, suoraan kivisen linnoituksen eteen. Hopeisen meren aallot paiskoivat rantaa vimmaisesti ja taivaalla ei näkynyt paljoakaan lintuja, johtuen huonosta säästä. Myrskypilvet olivat kasaantuneet Daxian ylle ja toivat mukanaan oudon lahjan. Lahjan jonka ei pitänyt olla edes olemassa.<br>\n<br>\nIso, biomekaaninen hirvitys, joka oli panssaroitu sieltä täältä ja jonka purukalusto oli omaa luokkaansa, koputti muutaman kerran nyrkillään kivilinnoituksen oviaukkoa. Missään ei näkynyt vartijoita tai muitakaan vahteja sillä kukaan ei tiennyt tämän paikan olemassaolosta. Nekin jotka tiesivät olivat hiljaa eivätkä hiiskuneet paikasta, koska järjestö pitäisi huolen etteivät he puhuisi sanaakaan enää koskaan.<br>\n<br>\nPaketti tai kotelo oudon isoraajaisen ja pitkäkyntisen olennon takana koetti ryömiä tai pyöriä karkuun, mutta ei päässyt pötkimään kovinkaan pitkälle rantahietikossa. Nopea riuhtaisu kotelosta ja koko komeus oli nostettu sisään nyt jo avatusta oviaukosta ja viskattu käytävään, suoraan linnoituksen sisään.<br>\n<br>\nValokivet koristivat kivilinnoituksen kattoa, ja tunnelmaa loivat myös erilaiset soihdut joita oli tasaisin väliajoin linnoituksen kivimuurissa ja seinissä. Seiniä koristivat erilaiset muinaiset matoraninkieliset kaiverrukset ja symbolit jotka esittivät suurta henkeä ja toia ja makutoja sekä muita maailman olentoja. Pienestä kotelonsa raosta raahattu ja vangittu olento huomasi myös käsimäisen merkin, joka oli maalattu tummalla värillä. Se erottui seinäkaiverruksista kaikkein parhaiten.<br>\n<br>\nSinipunainen olento raahasi sätkivää lahjaansa syvemmälle linnoitukseen, hänen uhrinsa saadessa paljon mustelmia ja traumoja tästä kokemuksestaan. Hänen uhrinsa, entinen valon toa ja toain ja metsästäjäin sodan taistelija oli nyt puoliksi pelokas ja väkivaltainen peto. Peto joka piti viedä vastaamaan vahingoistaan ritarikunnan oikeussaliin.<br>\n<br>\nMatoro, mustavalkeassa haarniskassaan, seurasi Botarin toimintaa. Tällä kertaa tämä yksi tehokkaimmista agenteista oli tuonut Daxian tukikohtaan oudon ilmestyksen. Se oli jonkinlainen hordika. Entinen Valon Toa. Toaa huvitti kuinka Ritarikunta yritti selkeästi kerätä kaikki maailman kummallisuudet luokseen.<br>\n<br>\nMatoro käveli nurkkauksesta jättiläisen luo vaihtaen tämän kanssa muutaman sanan. Botar oli hiljainen eikä selvästikään kovin sosiaalinen. Hän lähti raahaamaan hordikaa Daxian tukikohdan Suureen Saliin Helryxin luo. Matoro oli määrätty paikalle kuulemma varotoimenpiteeksi, mutta tosiasiallinen syy oli yksinkertaisesti se, että Toalle ei ollut tehtävää tällä hetkellä. Ei ketään salamurhattavaksi.<br>\n<br>\n\"Rrrrraaarrr päästkää minut vapaaksi! Päässssstäkääää!\" olento pystyi huutaa kotelonsa sisältä, kun hänen suunsa edessä olevat vihreät seittisiteet löystyivät. Eläimellinen karjunta täytti salin kun keltamusta soturi, jonka kirilin mustat kuviot vaihtuivat kaiken aikaa ja akrobaattinen ja notkea naissoturi sitoivat hänet tuoliin jossa häntä kuulusteltaisiin. Helryx oli todella nostanut turvatoimia tämän olennon suhteen ja satsannut vartiointiin. <br>\n<br>\nSiteet otettiin pois olennon naamalta ja hän näki vihdoin kunnolla eteensä ja pystyi taas hengittää. Keltamusta valon toa hordika, joka tunnettiin yleensä Umbrana oli nyt varsin sekavassa mielentilassa. Hän ei tiennyt missä oli eikä tiennyt mitä hänelle tehtäisiin seuraavaksi. Pelko ja viha täyttivät hänen päänsä ja hän halusi vain paeta ja tappaa. Selviytyä ja paeta varjoihin selviytymään.<br>\n<br>\nHelryx nousi korokkeeltaan ja katsoi eteensä jossa surkea valon toa hordika oli köytettynä ja kahlittuna tuoliinsa. Syytetty, jonka taustat Helryx tiesi hyvin, oli vihdoin palannut ritarikunnalle. Niin kauan aikaa oli kulunut ja Kohtalo oli tuonut heidät tähän pisteeseen.<br>\n<br>\nVeden toa katsoi surumielisesti tätä ilmestystä, jonka oli kuullut tehneen niin paljon hyvää, mutta myös todella pahaa. Viimeaikainen konflikti Eteläisen mantereen matoranien kanssa oli ollut liikaa hänelle ja ritarikunnalle. Tämä olento piti saada aisoihin ja paras keino olisi valjastaa tämä voima ritarikunnan käyttöön. Mikä potentiaali valovoimaisilla olennoilla olikaan lopullisessa taistelussa makutoja vastaan. Makutoja Helryx vihasi yli kaiken. Ne universumin saastat...<br>\n<br>\n\"Umbra. Toa Hordika. Toain ja Metsästäjäin sodan soturi joka taisteli urheasti Lhikanin ja Nurukanin rinnalla ja joka toit valoa taisteluissa. Toa joka synnyit legendaarisen Lhekon uhrattua itsensä ja joka luuli voivansa kukistaa kaiken ja tehdä mitä vain. Mitä sinulle oikein tapahtui kun muutuit tuollaiseksi? Rahiksi?\" Helryx kailotti. <br>\n<br>\nSalissa olijat katselivat kuinka Helryx melkein kyynelehti. Se ei ollut tavanomaista tälle rautarouvalle joka oli tuhansien vuosien ajan katsonut kuinka maailma syö itsensä omaan mahdottomuuteensa ja kuinka sotalordi toisensa jälkeen julistaa itsensä Mata Nuin yläpuolelle.<br>\n<br>\n\"Umbra. Miksi? Pystytkö kertoa minulle miksi?\"<br>\n<br>\n\"Jos nyt hellittäisit näiden sitomisleikkien kanssa niin voisin puhuakin jotain\", Umbra puuskutti, sillä siteet painoivat hänen keuhkojansa kasaan. Valon toa oli tulossa järkiinsä ja hordika-ajatukset olivat alkaneet häilyä. Hän olisi pian taas kasassa.<br>\n<br>\nTaempana huoneen holvikaaren muotoisen oven luona Matoro tajusi jotain. Se oli suoraan sanottuna räjähdys päässä. Kuvaannollinen. Umbra. Helryx oli sanonut Umbra. Oliko tuo hordika Umbra? Kyllä, siinä oli järkeä. Valon Toia ei ollut kovin paljoa. Mutta silti Matoron oli vaikea uskoa asiaa. Mitä Umbralle oli tapahtunut?<br>\n<br>\nKeltamusta, oletettavasti muodonmuuttaja löysäsi Helryxin käskystä Umbran siteitä vain hiukan jonka jälkeen U jatkoi tarinaansa.<br>\n<br>\n\"Kun sota Metru Nuilla loppui tajusin että voisin tehdä kaikkea hyvää ja päätin matkata Eteläiselle mantereelle, koska olin kuullut legendoja Makutasta joka huijasi kuolemaa ja Kohtaloa itsessään. Tapasin tämän makutan joka kertoi minulle jotain tarinoita siitä kuinka Mata Nui on maailmamme ja kuinka kohtalot ovat tähtiä. En jaksanut jäädä jaarittelemaan joten päätin tuhota makutan siihen paikkaan, koska minusta on moraalisesti väärin viedä matoranien ruumiita ja tehdä ruumiista armeija itselleen. No, arvaappa vain kuinka voimakas se makuta oli ja se muutti minut oudolla sauvallaan tällaiseksi\", U lopetti puhumisen ja karjui muutaman kerran. Hordika-puolen oli aika nousta vähäksi aikaa. Vei paljon energiaa pitää yllä tätä järkevähköä puolta.<br>\n<br>\n\"...\" sanoi Matoro ja piteli kädellä otsaansa. Myötähäpeä olennon tarinasta oli liian suuri.<br>\n<br>\n\"Mitä olisin voinut tehdä? Olin Mata Nuin parran nimeen voittanut sodassa metsästäjiä ja olin karzahni vie valon toa! VALON TOA!\" Umbra karjui. Penkki vavahteli hänen allaan mutta Helryx antoi hänen vain huutaa.<br>\n<br>\n\"Menin minne meninkin niin voitin olentoja. Minulle hurrattiin matoranien kylissä joissa vierailin. Ja sitten lankesin helppoon ansaan... Huoh\"<br>\n\"No. Nytpä opin mielenkiintoisen läksyn. Älä ryppyile makutoille tai luule itsestäsi liikoja vaikka oletkin valon toa. Eikö tässä ole opetusta kylliksi, olla tällainen?\"<br>\nKukaan ei vastannut Umbran kysymyksiin. Salissa oli aivan hiljaista kun hordika kertoi monologiaan ja avautui.<br>\n<br>\n\"Ne Matoranitkin... Halusin vain ruokaa ja suojaa ja ne tulivat minua vastaan keihäillä ja soihduilla. Pelkäsin tulta ja aseita. Ne huusivat minulle ja sohivat minua aseillaan. Sitten jokin kilahti. Raivo sisälläni pääsi valloilleen ja pum! Ei enää kyläläisiä.\"<br>\n<br>\nUmbra huohotti. Hikikarpalot valuivat hänen vääntynyttä ja mutatoitunutta naamiotaan pitkin, naamiota joka oli kasvanut hänen päähänsä ja muodosti nyt hänen kasvonsa.<br>\n\"Muuttakaa minut entiselleen. Teen melkein mitä vain\", Umbra melkein itki. Tunteet voimistuivat hordikan ottaessa vallan.<br>\n<br>\nMatoro katsoi epäuskoisesti entistä sotatoveriaan.<br>\nMissä oli se itsevarma ja järkevä soturi jonka kanssa he olivat huijanneet metsästäjiä lukemattomat kerrat? Missä oli se ystävällinen ja mitään pelkäämätön toa? Umbra piti kouluttaa uudelleen ja ottaa osaksi ritarikuntaa. Ei viedä Tyrmään kuten rikollisille usein tehtiin.<br>\nUmbrassa oli hyvyyttä jäljellä, jossain surujen ja pelkojen sisuksissa.<br>\nSalissa vallitsi hiljaisuus. Kaikki odottivat Helryxin päätöstä.<br>\n<br>\n\"Yleensä laittaisimme kaltaisesi lainrikkojat Tyrmään suorittamaan tuomiotaan, mutta ehdotan sinulle että tulet Ritarikunnalle palvelijaksi. Voimme korjata tämän muodonmuutoksesi ja samalla antaa sinulle koulutusta, koska universumissa on perin harvoja valon toia ja tarvitsemme valovoimaisia olentoja levittämään lakia ja järjestystä universumissa. Hyväksytkö siis tarjoukseni vapaudesta mutta sillä ehdolla että työskentelet meille mukisematta, etkä lähde luotamme koskaan tai kyseenalaista motiivejamme? Sillä jos niin teet, järjestämme sinut kyllä semmoiseen Karzahniakin suurempaan ja kauheampaan paikkaan josta sinua ei löydetä koskaan ja jossa toivot kuolevasi.\"<br>\n<br>\nUmbra mietti mitä vastata. Hän joutuisi joko kahlituksi universumin tarkoiten vartioituun vankilaan joka oli täysin oma maailmansa ja jonne hän mätänisi. Tai sitten hän voisi kahlita itsensä tähän outoon järjestöön joka vakuutti maailmalle, tosin salaa, ajavansa Mata Nuin, Suuren hengen tahtoa ja tekemällä päätökset tämän tahtoihin nojaten. Lopulta Umbra päätti vastauksensa ja sinetöidä kohtalonsa.<br>\n<br>\n\"Otan tarjouksen vastaan ja alan palvella järjestöänne ja Mata Nuita\"<br>\n\"Umbra, uusin palvelijani joka palvelet Ritarikuntaa tästä ikuisuuteen. Julistan sinut nyt vapaaksi ja ritarikuntamme alaiseksi. \" Helryx kuulutti, samaan aikaan kun eräs kaasunaamaria kantava olento iski injektioruiskulla Umbran hauikseen. Olento kiirehti kauemmas kun vastamyrkky alkoi vaikuttaa hordikan kehossa.<br>\n<br>\nValo täytti salin kun Umbra alkoi muodostua jälleen vanhaan muotoonsa. Keltavihreät värit alkoivat palata ja petomaiset piirteet, pitkät raajat ja kynnet sekä selän rhotuka-laukaisin alkoivat kadota ja muotouta sellaisiksi kuin niiden pitkin. Viimeisenä Umbran naamio ja pää irtosivat toisistaan ja muodostuivat entiselleen. Hän voisi taas käyttää Rurunsa voimia.<br>\nSiteet löystyivät kun Umbra oli hiukan pienentynyt petomaisesta muodostaan ja nousi ylös tuoliltaan. Hän hymyili ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ja oli varma että oli tehnyt oikean päätöksen.<br>\n<br>\nElämä ritarikunnan palvelijana alkaisi...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1418,"creator":"Guardian","timestamp":"2012-05-20T11:01:00.000Z","content":"<strong>Meri<br>\nSteltistä etelään</strong><br>\n<br>\n<br>\nMerituuli oli suolainen ja taivas hämyisä. Oli vaikea sanoa, oliko ilta vai aamu. Laineiden läpi liplattelevan pienen purjeveneen kahden matkustajan elämään se ei tuntunut vaikuttavan suuntaan tai toiseen. Kahden puisen ongen punaiset vieheet kelluivat pinnassa.<br>\n”Kyl son silviisii et Takea on hiano elukka,” sanoi toinen Vortixx, olkihattua käyttävä vanhus, joka mutusteli harvojen hampaidensa välissä hammastikkua.<br>\n<br>\nKun Vortixx oli sanonut tämän, seurasi hiljaisuus. Sitä saattoi kestää jopa minuutteja, mutta lopulta toinen matkustaja vastasi.<br>\n<br>\n”M'tes näin?” kysyi puolikiinnostuneena lyhyempi, tanakampi ja joitakin vuosisatoja nuorempi liskomies, jolla oli henkselit. Tämän merenkulkijan olkapäähän oli tatuoitu ankkuri.<br>\n<br>\nSeurasi toinen hiljaisuus, jonka aikana puhui vain merituuli.<br>\nKun vortixxien keskustelua kuunteli hetken, saattoi ymmärtää, että hiljaisuudet eivät olleetkaan kiusallisia. Kaksikko yksinkertaisesti puhui hieman hidastempoisemmin kuin toiset.<br>\n<br>\nVanhusten kanssa keskusteleminen vaati hieman kärsivällisyyttä.<br>\n<br>\n”Nätti otus”, olkihattuinen Vortixx sanoi lupsakasti, ja lisäsi minuutin päästä: ”Iso kita.”<br>\n<br>\n”Joo”, nuorempi Vortixx vastasi.<br>\n<br>\nKaksi minuuttia hiljaisuutta.<br>\n<br>\n”Ja oikeen siloset hampahat.”<br>\n<br>\n”Nii.”<br>\n<br>\n”Olis see kätevää ku olis sellaset hampahat.”<br>\n<br>\n”Nii.”<br>\n<br>\n”Ei tarvis ruokailuvälineitä.”<br>\n<br>\n”Nii.”<br>\n<br>\n”Mut pittäis varroo kieleen puremista.”<br>\n<br>\n”Saattahis sattua.”<br>\n<br>\nKalastajien kanssa käytiin harvoin keskusteluja muusta kuin kalasta. Osittain se johtui siitä, että kaksikko käytännössä katsoen eli kalalla. Osittain se johtui siitä, että harva kesti vanhuksia viittä minuuttia pidempään.<br>\n<br>\nVortixxien veneen yläpuolella parveileva merilokkiparvi odotti kärsivällisenä. Hetkenä minä hyvänsä ne olisivat valmiina tekemään hillittömän syöksyn kohti kahden ukon venettä ja syömään kaksikon kalasaaliin parempiin suihin. Lokkikomppanian johto kuitenkin epäröi hyökkäystä, sillä viime yritys oli ainoastaan pudottanut kolme uljasta lentosotamiestä mereen.<br>\n<br>\nVanhoiksi käppänöiksi vortixxit onnistuivat lyömään airoilla melko vauhdikkaasti. Ja kovaa, kuten muutama epäonninen Syväläinen oli pintaa tutkiessaan huomannut.<br>\n<br>\nJotkut historiantuntijat jopa väittivät, että sotaherra Ehlekin rodun ensikontakti pinnan yläpuolella sijaitsevaan maailmaan oli alkanut melko kivisesti, kun joku pelästynyt veneilijä oli kalauttanut tiedustelijaa kalloon airolla. Osittain tämä harmillinen yhteentörmäys oli saattanut vaikuttaa ankeriasmaisten olentojen suhtautumiseen pinnan eläjiin. Jotkut väittivät jopa, että kyseinen välikohtaus oli ajanut Ehlekin radikaaleihin toimiin, joista historia hänet tulisi muistamaan. ”Tappakaa kaikki pintaeläjät ja syöttäkää niiden silmät jokisimpuille”-kampanjana tunnettu operaatio oli aiheuttanut monelle itkua, särkyä ja hampaidenkiristystä.<br>\n<br>\nJos ”Kalamiäheltä” ja ”Velipoealta” kysyi asiasta jotain, sai vastaukseksi todennäköisesti vain harmittelua siitä, kuinka vaikeaa jokisimppujen nappaaminen oli avomerellä.<br>\n<br>\n”Ai nii. Lisäks' niien eväst saa hyvää keittoa”, sanoi Kalamiäs jatkaen aiemmin mainittua keskustelua, jonka hidastempoisuus saa jopa tämän eepoksen kertojaäänen kysymään ”mitä helvettiä, jätkät”.<br>\n<br>\n”Joo”, Velipoeka vastasi. ”Ja ne syö niitä 'rkuleen piraatteja.”<br>\n<br>\nKalamiäs naurahti vanhan ukon hinkuvalla naurulla. ”Merirosmot ne kurjaa sakkia onjoo. Viel' kurjempaa ku makkutat jaa natorakit. Mihi sellasii ees tarvittaa?”<br>\n<br>\n”En tiiä”, Velipoeka sanoi raapien leukaansa. ”Iha turuhaa sakkia silimälappuineen ja koukkukäsinee.”<br>\n<br>\nKalamiäs virnuili koko hammasrivillään. Se ei tietenkään ollut paljon sanottu, koska sana 'hammasrivi' kattoi noin viisi hammasta.<br>\n”Ehk' niitä tarvitaan Takeoiden ruuaks?”<br>\n<br>\nVanhat ukot ryhtyivät nauramaan voimakkaasti. Viimeisetkin kalat pelästyivät kauas kaikuvaa kuorokäkätystä ja uivat päinvastaiseen suuntaan. Vortixxien kalasaalista väijyvät merilokitkin päättivät etääntyä tajutessaan leikkivänsä sellaisten voimien kanssa, joita ei sopinut uhmata.<br>\n<br>\nKului tunteja. Merituuli ei ollut enää hetken päästä yhtä lämmintä kuin sillä oli tapana näillä alueilla. Viileys sai kalastajat hytisemään hieman.<br>\n<br>\n”Kalamiäs”, Velipoeka sanoi vedellen henkseleitään.<br>\n<br>\n”Velipoeka”, Kalamiäs vastasi hypistellen heinähattuaan.<br>\n<br>\n”Mie oo vähä ajatellu asioit.”<br>\n<br>\n”Kerropa.”<br>\n<br>\n”Mie oo vähä ajatellu, et myrsky on tulos.”<br>\n<br>\nKalamiäs katsoi horisonttin. Tummia pilviä alkoi kerääntyä.<br>\nOli myrskyjä, jotka aisti jo viikkoja ennen. Niiden kosketuksen aisti merituulessa. Sen haistoi ja maistoi. Luonto oli odottanut hiljaisena niin kauan, että oli selvää, että jotain oli purkautumassa. Vaikka myrsky usein sellaiseksi runomielessä miellettiin, se ei ollut vihaa eikä tuskaa, sillä luonto ei pystynyt sellaiseen. Se oli vain energiaa ja sen virtauksia. Joskus se upotti laivoja. Joskus se upotti saaria.<br>\n<br>\nTämä myrsky kuului jälkimmäisiin.<br>\n<br>\n”Hyvä”, Kalamiäs sanoi hymähtäen. ”Sateella kala syä paremmi.”<br>\n<br>\nKaksikko hohotti jälleen voimakkaammin kuin vanhojen ukkojen oli yleisesti hyväksyttävää hohottaa. Vortixxien mielentila oli niin korkealla, että ympäristö ei vaikuttanut heihin lainkaan. Sateessa, myrskyssä ja viimassakin kaksi vanhusta näkivät surun ja murheen sijasta vain muhkean kalasaaliin paistettavaksi kotisaarella.<br>\n<br>\nMuu maailma näki silloin vain, että myrsky oli nousemassa. Siitä tulisi iso.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/xm1r294qQrk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/xm1r294qQrk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Athistien kotisaari<br>\nRanta</strong><br>\n<br>\nMerivesi piiskasi rantahiekkaa. Tuuli jatkoi yltymistään ja jopa trooppisen viidakkosaaren hiekkaranta alkoi viilentyä. Horisontista nousevat tummat pilvenhattarat alkoivat kokoontua ja kertyä isoksi rykelmäksi, ja lopulta yksittäisiä pilviä ei enää erottanut toisistaan. Myrskypilvet muodostivat mustan rintaman, kuin eräänlaisen synkän muurin, jota tuuli toi kohti rantaa.<br>\nTummat pilvet horisontissa kuvastivat Oraakkelin mielentilaa. Ristiriitaiset ajatukset täyttivät soturimunkin pään. Oraakkeli oli juuri paljastanut ulkopuoliselle yhden Ath-uskonnon varjelluimmista salaisuuksista, mutta se ei edes vaivannut häntä. Sama salaisuus, jonka säilyttämisen edestä Oraakkeli oli taistellut oli nyt taas yhden totuudenetsijän tiedossa. Paljon oli täytynyt muuttua, että matoran oli suostunut sellaiseen.<br>\nJa paljon oli muuttunutkin. Vaikka Oraakkeli tajusi tehneensä virheen ohjatessaan Matoron ajatukset totuuteen Nimdasta, hän ei voinut ajatella riskiä, jonka oli ottanut. Hän pystyi ajattelemaan vain Pyhää Äitiä.<br>\n<br>\nMestari oli vaarassa. Kaikki, jotka tunsivat Makuta Abzumon olivat aina vaarassa. Vihollinen, jonka kohtaamista Oraakkeli suunnitteli oli jopa vaarallisempi kuin isä Bartax. Ja vaikutti siltä, että Oraakkeli löytäisi Makuta Abzumon ilmalaivan, <em>Arkkienkelin</em> kannelta myös Bartaxin. <br>\n<em>Arkkienkelin</em> kannella odottaisivat paholaiselle sielunsa myynyt soturimunkki ja paholainen itse. Siksi Oraakkeli ei tiennyt, mitä oli tekemässä. Vaihtoehdot ja aika olivat kuitenkin vähissä.<br>\n<br>\n\"Mestari\", Oraakkeli puhui myrskytuuleen. \"Minä tulen.\"<br>\nSitten vanha matoran levitti viittansa. Musta, punaisin rukoustekstein koristeltu kaapu otti kiinni tuulesta ja jäi lepattamaan näyttäen kuin valtavalta varjolta Oraakkelin takana. Sinistä Pakaria kantava matoran nosti molemmat kätensä kohti horisonttia ja sulki silmänsä. Hän kuunteli sydämensä ääntä ja kurotti ajatuksensa kauas, kohti taivasta.<br>\n<br>\n<em>Tule luokseni, ystävä</em>, Oraakkeli ajatteli. <em>Käytä siipiäsi. Ratsasta tuulella</em><br>\n<br>\nTuuli jatkoi yltymistään. Jonkin ajan kuluttua myrskyisän viiman repivä ulina toi mukanaan muitakin ääniä.<br>\nValtavat siivet halkoivat ilmaa räpsähdyksillä, joiden ilmavirta pyyhki Oraakkelin kasvoja. Valtava lintu kirkaisi. Matoran avasi silmänsä ja niiden edessä siipiään räpytteli suuri merimetso.<br>\nSen suuret tummat silmät katsoivat Oraakkeliin odottavana ja alistuneena.<br>\n<br>\n<em>Hyvä, ystäväni</em>, Oraakkeli sanoi lempeästi puhuen ajatusten kieltä, jota Rahikin ymmärtäisi. Valtava merimetso laskeutui suurilla ja kynsikkäillä jaloillaan aivan Matoranin eteen. Se levitti siipensä ja kääntyi hitaasti ympäri.<br>\n<br>\n<em>Tarvitsen sinua. Meillä on arkkienkeli pudotettavana.</em><br>\n<br>\nOraakkeli tarttui valtavan linnun selästä. Kahdessa siivenvärähdyksessä olento oli jo taivaalla soturimunkki selässään.<br>\nMestarin löytäminen ei välttämättä tuottaisi valtavasti vaikeuksia. Täytyisi vain seurata Makuta Abzumon jälkiä.<br>\nAbzumolla ei ollut juurikaan tapana siivota jälkiään.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani<br>\nTawan toimisto</strong><br>\n<br>\nTawan mahonkinen työpöytä oli täynnä papereita ja kansioita. Klaanin juuriadmin oli joutunut jättämään tehtävänsä niin nopeasti, että paikkaa ei oltu vielä ehditty siivota. Guardian istui Tawan tuolilla kädet ristissä. Sinisen skakdin katse harhaili artikkelista toiseen.<br>\nPaperityö oli ollut yleensä Tawan tehtävä.<br>\nVisokki seisoi työpöydän edessä Nöpö selässään. Hopeinen rapu nukkui sikeää unta. Äänekäs tuhina kuului varmaan toimiston ovenkin läpi.<br>\n<br>\n\"Emme voi enää vain odotella\", Guardian sanoi hitaasti. Hänen katseensa nauliutui Tawan työpöydällä olevaan valokuvaan. Se oli ainoa valokuva kaikista neljästä administa yhdessä.<br>\n<br>\n<em>Sitäkö olet mieltä?</em>, Visokki viesti.<br>\n<br>\n\"Kyllä\", Guardian vastasi. Hän tarttui valokuvaan. <br>\n\"Jos odotamme yhtään pidempään, siitä tulee joukkomurha. Torakat tekevät mitä tahansa saadakseen saaren. Ehkä jopa polttavat kaiken.\"<br>\n<br>\nVisokki oli pitkään hiljaa.<br>\n<em>Ymmärrän. Menen antamaan Laivastolle evakuointikäskyn. Emme me kai muutakaan voi...</em><br>\n<br>\nGuardian nousi tuolilta ja laittoi sen siististi paikoilleen. Sitten hän vilkaisi kädessään olevaa valokuvaa ja lähti astelemaan huoneen ovea kohti.<br>\n<br>\nVisokki laski Nöpön patjalle, jolla rapu tapasi nukkua silloin, kun se ei päässyt Tawan jalkojen päälle. Visorak lähti seuraamaan Guardiania.<br>\n<em>Tiedätkö, minä kyllä pelkäisin enemmän torakoiden puolesta kuin Ämkoon. Mihin sinä olet menossa?</em><br>\n<br>\n\"Ensiksi ajattelin käydä kahvilla\", Guardian sanoi raapien leukaansa. \"Sitten menen varmaan sairasosastolle.\"<br>\n<em>Sano terveisiä</em>, Visokki sanoi ymmärtäen täysin.<br>\n<br>\nVisokki ja Guardian astuivat ulos toimistosta Klaanin käytäville. He jatkoivat matkaansa.<br>\nVastaan tuli tuttuja ja vieraita naamoja. Moni teki sotilastervehdyksen nähdessään kaksikon.<br>\nAjat olivat muuttuneet.<br>\n<br>\n\"Et ole kyllä pahemmin pitänyt melua paluustasi\", Guardian sanoi vilkuillen matoranien katseita.<br>\nVisokki hymähti. Moottorisahamaisen Visorak-hammasrivin takia se tosin vaikutti lähinnä hyökkäävältä eleeltä. Oli syynsä sille, miksi telepatia oli Rahille luonnollisempi viestintäkeino.<br>\n<em>Olisiko pitänyt?</em><br>\n<br>\nMuuan lamppua korjaava fe-matoran jäi hetkeksi tuijottamaan kaksikkoa silmät pyöreinä. Se ei ollut välttämättä hyvä valinta, sillä häneltä jäi huomaamatta, että tikkaat kaatuivat hänen altaan.<br>\n\"Linnoituksemme historian toiseksi suurimmassa hyökkäyksessä ison mustan lonkeromömmökkeen kanssa selittämättömästi kadonnut muiden päihin tunkeutuva jättihämähäkki kävelee käytävällä ja moikkailee matoraneja. Mitä olit sanomassa?\"<br>\n<br>\nKaksikko astui rappusiin, jotka veivät kohti pääaulaa. Visokki pureskeli Guartsun sanoja hetken.<br>\n<em>Minä en 'tunkeudu muiden päihin' jos ei ole aivan pakko. Muiden ajatukset ovat yksityisiä. Minulla ei ole asiaa sinne.</em><br>\nGuardianin skakdinhymy leveni todella pirulliseksi. \"Ja silti tunnut tietävän, mitä minä haluan eniten tässä maailmassa.\"<br>\nVisokki näytti harmistuneelta. <em>Siitä on jo aikaa. Anteeksi, en osannut käyttää taitojani silloin yhtä hyvin.</em><br>\nGuardian kääntyi kohti visorakia ja katsoi tätä hetken. \"Ainakaan et ole kertonut siitä kenellekään.\"<br>\n<br>\n<em>En voisi. En ikinä. Mutta mistä lähtien herra 'viime Nimeämispäivänä annoin muille admineille lahjaksi tosi ison strutsin\" on yrittänyt välttää huomion herättämistä?</em> Visokki virnuili ääneen.<br>\nKaksikko astui Klaanin aulaan. Melua ja vilskettä riitti pienen kaupungin verran, kun postikeskuksesta singahteli lähettejä vauhdilla. Vastaanottotiskin jono oli suorastaan legendaarinen.<br>\nKatseita kääntyili.<br>\n<br>\n\"Hei, ensinnäkin se oli <em>Zakazlainen Sulkapainajainen</em>\", Guardian tarkensi. \"Toiseksi, sitä ei olisi saanut ruokkia keskiyöllä.\"<br>\n<br>\n<em>Sitä ei ruokittu. Se söi Tawan huonekasvit.</em><br>\n<br>\n\"Oli miten oli. Kolmanneksi... se, että riveissämme on petturi ja se, että tosi iso mafia on taas vaihteeksi siirtänyt minut 'nämä tyypit TSO syöttää sioille'-listan ykköseksi on vähän vaikuttanut haluuni pysyä taka-alalla.\"<br>\n<br>\n<em>Oletko vainoharhainen?</em> Visokki kysyi kävellen hieman nopeammin.<br>\n\"En, mutta sinun ehkä pitäisi olla.\"<br>\n<em>Älä höpise. Eihän täällä edes ole ketään, joka tuntisi minu-</em><br>\n<br>\nOli vaikea keskeyttää puhetta, joka ei tullut suusta vaan alitajunnasta. Oli kuitenkin olemassa yksi henkilö, joka siihen pystyi.<br>\nVisokkikin jäi sanattomaksi, kun limenvihreää Hauta kantava yliaktiivinen ga-matoran vapautti sisälleensä hautautuneen puhevirran ja rutisti visorakia voimakkaasti.<br>\n<br>\n\"Hämishämishämishämishämis, missä sinä olet ollut, minun on pitänyt pitkään tulla näyttämään sinulle! Olen aloittanut kutomisen vaikka se tuottikin minulle aluksi vähän vaikeuksia koska en ihan ymmärtänyt miten päin näitä puikkoja pidetään koska olen käyttänyt tällaisia aiemmin vain riisin syömiseen! Oletko muuten koskaan käynyt Akawarassa? Sieltä saa mainiota ruokaa tosin se on vähän turhan mausteista ja paikan pitäjä kertoi, että jonkun steltiläisen suu oli joskus räjähtänyt-\"<br>\n<br>\n<em>Dinem.</em><br>\n<br>\n\"- sieltä saa myös kuulemma tosi hyviä friteerattuja Moankoipia mutta en minä sellaisia viitsi maistaa koska olen kasvissyöjä koska minusta on tosi ikävä ajatus että jotain söpöä elukkaa on jouduttu satuttamaan minun takiani! Minulla on muuten uusi lemmikki hoidossa! Se on sammakko! Sammakot ovat kivoja eivätkö olekin koska-\"<br>\n<br>\n<em>Dinem.</em><br>\n<br>\n\"-no mutta joo anteeksi, minähän jaarittelen taas! Minun piti puhua siitä kudonnasta, se on tosi kivaa ajanvietettä, koska siinä voi puhua samalla! Välillä puhun sammakolle, vaikka se ei ole erityisen hedelmällistä, sillä sammakot eivät osaa puhua, mikä on harmillista, sillä sammakot ovat varmaan tosi viisaita! Niillä on varmaan paljon opetettavaa meille, sillä ne vain pomppivat päivät pitkät sen sijaan, että murehtivat asioista, pomppiminen on muuten varmaan jopa kivempaa kuin kutominen-\"<br>\n<br>\n<em>Dinem.</em><br>\n<br>\n\"-minulla on tosin vaikeuksia keksiä, mitä kutoisin sinulle Hämis, sillä et varmaan käytä sukkia enkä minä oikein vielä muuta osaakaan, mutta toisaalta villamyssythän ovat käytännössä vain tosi isoja sukkia! Ehkä minä kudon sinulle mietintämyssyn, jolla voit vahvistaa psiumm psiumm ajatusvoimiasi! Olisi kyllä varmaan kivaa, jos pystyisi puhumaan ilman suuta kuten sinä, sillä silloin suu ei alkaisi kuivua ja ei tarvisi koskaan lopettaa-\"<br>\n<br>\n<em>Dinem.</em><br>\n<br>\nGuardian katseli vierestä, kun hyperaktiivinen pikkuneiti roikkuui Visokin jalasta. Suuri hämähäkki kävi läpi hyvin vahvaa itsetutkiskelua. G ei voinut muuta kuin ihailla Visokin kärsivällisyyttä.<br>\nDinemissä oli jotain hurmaavaa. Sitä Guardiankaan ei voinut kieltää. Matoranin seuraa oli tosin hyvä saada lähinnä pienannoksissa.<br>\nHyvin, hyvin pienissä annoksissa.<br>\nGuardian heilutti kättään sanomatta mitään ja lähti astelemaan poispäin. Dinem heilutti takaisin niin innokkaasti, että näytti valtavalta kolibrilta.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Klaani<br>\nSairasosasto</strong><br>\n<br>\nValkoisten seinien valoisuudesta huolimatta sairasosaston viimeisessä huoneessa oli pimeää. Verhot oli suljettu, mutta karmeista hehkuva auringonvalo piirsi valkoiselle lattialle valoisan neliön.<br>\nHuoneen ainoa asukki oli unessa. Tohtori Kupe oli päättänyt, että niin oli parempi. Toipuminen saattaisi vaatia vielä aikaa ja rauhaa.<br>\n<br>\nVierailija tiesi tämän ja päätti olla häiritsemättä.<br>\n<br>\nHän laski yöpöydälle valokuvan ja käänsi sen kohti nukkuvaa toipilasta. Valokuvassa oli skakdi, visorak ja kaksi toaa. Sen ottamisesta oli kauan. Moni asia oli muuttunut niistä ajoista.<br>\nVierailija katseli valokuvaa hetken itsekin. Sitten hän poistui sanomatta sanaakaan.<br>\n<br>\nToipilas nukkui rauhallisena. Hänen olisi vielä aika levätä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1419,"creator":"Bloszar","timestamp":"2012-05-25T16:29:00.000Z","content":"<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nBloszar oli hytissään. \"Joo, heti kun <strong>minä</strong> menen hakemaan sitä kristallisirua, saamme tietää, että se oli huijausta.\" Mutta ei nyt ollut aikaa vitsailla, ei edes itsekseen. Ryhmä oli nyt menettänyt puolet, ja olivat menossa kotiin päin.<br>\n<br>\nMutta mitä he siellä tekisivät? Istuisivat, olisivat surullisia ja kuuntelisivat muitten valitusta. Toisaalta taas, kellään ei ollut ideaa, miten saisivat ryhmänsä takaisin.<br>\n<br>\nJa mitä adminit sanoisi? Mutta, tuskin hän sinne menisi, ei hän edes tuntenut heitä. \"Yksi taisi olla Gurdiun, tai sinne päin\", Toa ajatteli.<br>\n<br>\nHän väsytti. Mutta nyt olisi huono hetki nähdä joko painajaisia, tai muuten hulluja unia. Viimeksi Bloz oli unessaan juossut metsässä haita, joilla oli kädet, jalat ja aseet, karkuun. Toisaalta, Toa ei ollut nukkunut vähään aikaan hyvin, ja matka olisi muutenkin pitkä. Joten hän painui petiin, ja nukahti pian.<br>\n<br>\n<strong>Uni</strong><br>\n<br>\nHän ei ollut metsässä. Hyvä, sitten olisi ollut seitsemäs kerta tällä viikolla. Hän oli saarella ja näki ympärillään paljon Toia taistelemassa kummajaisia vastaan.<br>\n<br>\nHän onnistui juuri ja juuri väistämään jonkin punaisen Skakdin iskun.<br>\n<br>\n\"Kuule irvileuka, jos ratkaisisimme kiistamme korteilla?\"<br>\n<br>\n\"Hieno vitsi Toa. Saat nauraa ennen kuolemaasi. Mutta älä huoli, tämä on pian ohi.\"<br>\n<br>\n\"No ei sitten\", Toa sanoi ja ampui nopeasti tulipallon miekastaan. Skakdi ei ehtinyt väistää sitä ja kaatui maahan. Mutta nousi pian ylös, Tuli ei häntä kovinkaan paljon vahingoittanut.<br>\n<br>\n\"Mikäs nimesi muuten oli? Hukuih? Hakuhr? Hokop?\" Toa kyseli. <br>\n<br>\n\"Hakann. Ja hyvä kun kysyit. Haluan sinun tietävän, kenen nimeä huutaa ennen kuolemaasi.\"<br>\n<br>\nTaistelu jatkui jonkin aikaa. Hakann yritti päihittää Toan sähköiskuilla, mitkä tulivat hänen Laavalaukaisimestaan. Toa otti silloin Kivinuijansa esiin ja onnistui lyömään Hakannin sillä. <br>\n<br>\nMutta yksi voitto ei paljoa auttanut. Tuhansia erilaisia olijoita tuli. Bloz muisti jonkun toisen Tulen Toan johtaneen heitä. Yksi niistä olijoista hyökkäsi hänen kimppuunsa. Sitten pimeys, huutoa, hetkellisiä näkyjä sodan tapahtumista, ja herääminen.<br>\n<br>\n<strong>Blozin hytti</strong><br>\n<br>\nToa heräsi säikähtyneenä. Hän tiesi, ettei tuo ollut uni. Se oli muisto. Hän tiesi sen joskus tapahtuneen, muttei milloin.<br>\n<br>\nToa kumminkin tiesi, missä se tapahtui. Metru Nuilla. Siellä ehkä kaikki selvenisi. Kaikki muistot ja ne hullut painajaiset.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Ei ehkä ollut parhaimpia viestejäni</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1420,"creator":"keetongu","timestamp":"2012-05-25T19:53:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, Telakka, ideahuone</strong><br>\n<br>\nKymmenkunta nokista tai muuten höyrykoneiden parissa työskenteleväksi tunnistettavaa Matorania istui Telakan ideasammion pitkien pöytien ääressä lehtiöiden, kaavioiden ja piirustusten äärellä. Suurin osa ideahuoneesen passitetuista teki normaalia aivotyötä: Laskivat lentosiivekkeiden aerodynaamisyyslukuja, arvioivat Nazorakien ilmavoimien (Joista käytettiin yleisesti nimitystä torakkain ilmavaivat) olettetuja vahvuuksia ja suunnittelivat kiilahihnapyörien kitkanpoistomenetelmiä.<br>\n<br>\nKeskittyneen työn ilmapiiri ei tietenkään koskenut nuorta Walsinatsia, joka oli käsketty ajatustyön pariin sen jälkeen, kun hän oli paistanut vaahtokarkkeja Telakan suurimman konttinosturin tulipesässä. Sulanutta karamellia ei oltu saatu pois nostokurjen lähiympäristöstä, vaikka sitä oli yritetty jynssätä pesuaineella, joka olisi sopivana laskeumana tappanut kaiken elämän koko Hopeisesta Merestä.<br>\n<br>\nWalsinatsin pöydän toisessa päässä Cordak-tykkien takapotkuvoimia pohdiskellut tunnollinen Ta-Matoran Garson sai laskelmansa valmiiksi ja päätti katsoa, mitä kolleegansa oli saanut aikaan. Hän hinasi penkkinsä Walsinatsin viereen ja katsoi tämän suunnittelylehtiötä.<br>\n<br>\n”Mitä Destralia, Wals.”<br>\n<br>\nWalsinatsin paksun lehtiön reunaan oli piirretty lumiukko. Joka sivulle. Niitä oli sadoittain. Niiden piirtämiseen oli varmasti mennyt tuntitolkulla aikaa.<br>\n<br>\n”Hmh, tämä on Klaanin uusi puolustusstrategia! Tiedäthän sen klaanilaisen, Snowien eli lumiukkomiehen. Hän osaa jakautua! Olen nähnytkin. Muuttu kahdeksi pienemmäksi versioksi itsestään. Katso!”<br>\n<br>\nWalsinats otti lehtiön ja alkoi plärät sivuja. Alkeellisessa mutta sulavassa animaatiossa lumiukko söi ensin patongin, kasvoi vähän ja jakautui kahdeksi pienemmäksi. Pienet lumiukot söivät kumpikin patongit ja kasvoivat edellisen kokoisiksi. Ne jakautuivat jälleen, söivät patongit ja kasvoivat. Sivulla 126 koko lehtiö oli jo täynnä lumiukkoja. Ne vetivät zamor-kiväärit esiin ja asettuivat muodostelmaan. Lehden sivusta marssi esiin nazorakeja. Lumiukkoarmeija ampui niiden sisälmyksen pihalle, mutta ne nousivat ja kävivät uuteen hyökkäykseen, kunnes lumiukot ampuivat niiden aivot ulos.<br>\n<br>\n”...”, Garson huudahti.<br>\n<br>\n”Ja näin lumiukkoarmeija voittaa allianssin! Ne toimivat kaikki kyselemättä, koska ne ovet riippuvaisia yhdestä mielestä.”<br>\n<br>\n”Ei tuo voi toimia. Eikä se Snowie osaa edes taistella kunnolla, se on semmoinen leppoisa jätkä. Makaa riippumatossa ja vetää patonkeja. Mukava mies, mutta ei siitä sotasankariksi ole.”<br>\n<br>\n”Älä sano! Minä kuulin, että se peittosi kerran siivekkään sikariskakdin!”<br>\n<br>\nGarson peitti kasvonsa kädellään. ”Wals, nyt oikeasti. Älä usko kaikkea, mitä sinulle sanotaan. Skakdeilla ei ole siipiä, eikä piraka vie kukaan käytä sanaa <em>peitota</em>.”<br>\n<br>\n”Naura vaan”, Walsinats sanoi ja hyppäsi penkiltään, ”mutta minä vien ideani Tawan toimistoon. Enkä varmasti mainitse sinua kunniapuheessani kun olemme voittaneet! Hei vaan.”<br>\n<br>\nWalsinats käveli pois toimistosta ylikorostetusti marssien. Garson jäi huoneeseen pyörittelemään silmiään. Että Klaani tekisi valkoisen klooniarmeijan suositusta henkilöstä ja voittaisi sillä armeijallisen nelikätisiä yhteiskuntahyönteisiä. Walsinatsin ajatuskulku oli ilmeisesti jotain ihan muuta kuin kaikilla muilla. Garson kyllä yleensä nautti kolleegansa päähänpistoista, mutta tämä sota oli vetänyt hermot kireälle. Tuntui, kun kaikkeen tuollaiseen käytetty aika olisi mennyt turhaan. <br>\n<br>\nTa-Matoran katsoi oman ajatustyönsä tuloksia. Paperilla kliiniset oli laskelmat siitä, kuinka paljon tuhoa sarjatulella ammutut Cordak-ohjukset saivat aikaan. Kuinka paljon teknologiaa ja tavaraa ne käänsivät kivikaudelle, kuinka monta sotilasta tai vihollisaluksen mekaanikkoa ne tappoivat tai haavoittivat.<br>\n<br>\nNäytti siltä, että maailma olisi ollut paljon parempi paikka, jos kaikki olisivat keskittyneet humoristisiin fläppianimaatioihin. <br>\n<br>\n[spoil]Omistettu Snowielle. Sinun hahmossasi on liikaa potentiaalia.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1421,"creator":"The Snowman","timestamp":"2012-05-25T22:04:00.000Z","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="427" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/GD6OR-utIVE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/GD6OR-utIVE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nTaivas oli harmaata kuin kaikki. Hai laski katseensa yläilmoista ja siirsi sen vihreään, köyttä paikkaavaan hahmoon. Le-Matoran Olkar istui väsyneen näköisenä selkä kaidetta päin ja silmät köyteen naulittuna, aivan kuin hän olisi tahtonut nähdä mahdollisimman vähän maailmaa. Mikä herätti ruoria puristavassa Haissa tunteita, sillä hän tiesi Olkarin tahtovat tutustua maailmaan mahdollisimman paljon.<br>\n<br>\n<em>Ei</em>, Hai ajatteli. Hän oli palkannut viisi Matoralaista kanssaan hoitamaan Hildemaria, ja laivalla oli enää kaksi, hekin kuin vain varjoja entisistä persoonistaan.<br>\n<br>\nTa-Matoran Gefel, toiminnan mies numero yksi. Hän nuokkui hytissään katsellen kohti taivaanrantaa.<br>\n<br>\nLe-Matoran Olkar, useimpia uteliaampi ja loppujakin vilpittömämpi. Hän tuijotti köyttä kuin odottaisi sen kuristavan hänet.<br>\n<br>\n<em>Vain... Ei</em>.<br>\n<br>\nSininen Toa huokasi syvään.<br>\n”Olkar.”<br>\nVihreä Matoralainen kohotti katseensa.<br>\n”Voitko ottaa ruorin muutamaksi hetkeksi?”<br>\n<br>\nPieni hahmo vastasi tekemällä työtä käskettyä ja Toa kiitti nyökäten. Hai suuntasi askelensa kohti keulaa. Kansi kolisi hänen jalkainsa alla yhtä rytmikkäästi kuin Hildemarin kylkeen iskeytyvät matalat vaahtopäät. Pelastusveneen takaa paljastui kuitenkin istuva Matoro. Hai pysähtyi niille sijoilleen ja kääntyi pois. Hai arvosti Matoroa ja piti hänestä, mutta ei juuri nyt kestänyt kyseisen klaanilaisen seuraa. Sen saaren jälkeen Hain tunne oli vain vahvistunut: aivan kuin Matoro olisi vajonnut. Hai ei osannut määritellä mihin: Oliko se oman mielensä syvyyksiin, menneisyyteensä vai jonnekin aivan muualle. Haille tuli kuitenkin huono olo mustahaarniskaisen Toan seurasta. Asiat muuttuivat väärään suuntaan ja kaikki samanaikaisesti.<br>\n<br>\nBloszar ei ollut millään lailla poikkeava tapaus: Hai ei kyennyt olemaan tämänkään klaanilaisen seurassa sillä hetkellä. Tulen Toan sisällä tuntui olevan vain pohjaton suru ja kaipaus. Kuin kipinä olisi sytytetty hänen sisällään vain tullakseen sammutetuksi saman tien. Ja kaiken tämän Hai olisi kestänyt, mutta muut tuntuivat tukeutuvan häneen henkisenä tukipilarina. Hän oli tavallaan otettu, mutta aivan kuin hän olisi ollut laivallaan jonkinsorttinen voima, jonka tehtävänä on kannatella muita. Aivan kuin Hai itse ei olisi ollut yhtään sen rikkinäisempi tapaus.<br>\n<br>\nToisinaan Hai mietti, miksi hän edes osti Hildemarin. Klaanin puolustaminen, kyllä. Veden voimat merellä, hyvä ajatus, kyllä. Mutta siinä oli jotain muutakin. Hai ei tiennyt, oliko vastaus saman usvan peitossa, johon horisontti kietoutui, vai oliko se aivan ilmiselvä.<br>\n<br>\nSininen Toa käveli laivansa kaiteelle ja jäi nojaamaan metallireunaa vasten. Hän tiesi jalkainsa alapuolella olevan sellinä käytettävän hytin, jossa pidettiin raajavammaista torakkaa. Ylikersanttina esittäytynyt torakka ei ollut juuri puhunut tultuaan poimituksi merestä saaren lähellä. Nazorak oli vain maannut sängyssä ilmeisen kuumeisena ja nähnyt levottomia unia. Jotain, mihin harva uskoi soturirodun kykenevän. Vangin kohtelu oli löyhtynyt paljon Killjoyn poistuttua alukselta. Matoro, Bloszard, Hai, Troopperi, Gefel ja Orkal eivät katsoneet asiakseen kiusata harmittomaksi tehtyä vihollista enempää.<br>\n<br>\n<em>Klaanissa,</em> Hai tiesi, <em>on paljon veteraaneja. Ja kaikki käsittelevät haavojaan eri tavalla.</em> Ja Hai oli yksi heistä. Hai tunsi kuitenkin jotain aivan erilaista sodasta, kuin Guardian tai Same tai Killjoy tai useimmat muutkaan siitä arpeutuneet. Hai oli ollut omassa sodassaan Matoralainen. Hän oli ollut se, mitä Toat suojelivat ja Skakdit ryöstivät. Hän oli ollut se, mitä Steltiläiset käyttivät tavaroiden kantamiseen ja eräät Zyglakit aterioimiseen. Hän oli maannut räjähdysten keskellä, vallihaudoissa. Pattitilanteessa, tietäen, että hän ei voinut vaikuttaa asioiden kulkuun. Vaikka hän olisi ollut kuinka rohkea, motivoitunut tai hullu hyvänsä, hän ei silti olisi voinut kääntää tilannetta ympäri. Hai tunsi, millaista oli olla pattitilanteessa, muiden armoilla.<br>\n<br>\nHän huomasi ajatuksiensa kulkevan taas sille polulle, jolla ne olivat olleet Hildemarin hankinnan kanssa.<br>\n<br>\nHai vihasi ja pelkäsi pattitilanteita. Pattitilanteet olivat levottomia, ja ne olivat tehneet Hain levottomaksi. Mutta merellä niitä ei syntynyt. Se oli mahdottomuus. Merimiesten kohtalo oli huomattavasti kaksijakoisempi: joko voitettiin, tai sitten ei. Hai kuitenkin tiesi, että kumpikin lopputulos oli voitto pattitilanteesta. Kumpikin vaihtoehto päättyi rauhaan.<br>\n<br>\n[spoil]Hai, olen pahoillani, jos tein hahmollasi jotain sopimatonta. Hän kuitenkin kutsui tulla kirjoitetuksi.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1422,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2012-05-27T20:08:00.000Z","content":"<strong>Ämkoon veljeskunnan saari – Ranta</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/U3AA2E659As?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/U3AA2E659As?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKoobee heittäytyi sivuun jälleen yhden Nazorak-kranaatin räjähtäessä lähistöllä. Kranaatin heittäjän pettyneet hyönteiskasvot jäivät ikuisiksi Peelon kivääristä lähteneen luodin lävistäessä tämän aivot. Kiroileva robotti kohisi raskaasti maskinsa takaa. Luoti oli osunut aivan muualle, minne sotilas oli tähdännyt. Tämä laittoi hetkeksi aseensa sivuun ja kääntyi kohti vieressään hilluvaa vihreää Toaa.<br>\n<br>\n”Sinä et tee mitään hyödyllistä. Ota tämä ja pidä siitä hyvä huoli.” Koobee rysähti maahan vahkinpuolikkaiden rojahtaessa Peelon selästä hänen päälleen. Tummanpuhuva olento huokaisi väkinäisesti taakkansa helpottuessa jatkaen sen jälkeen vihollisjoukkojen tarkkaa ja systemaattista eliminointia. <br>\n<br>\nSukellusveneen eteen rantakallioiden läheisyyteen linnoittautunut Klaanilaisjoukkio sulloi Äksän johdolla viimeisiäkin Matorajena kulkuneuvon luukusta sisään. Kymmenet Nazorakit tulittivat edelleen kohti evakuoitavia, Klaanilaisten suojautuessa taistelun jättämään romuun.<br>\n<br>\nPeelon keskittyminen herpaantui hetkeksi. Valtaisa lintujen rääkyminen täytti ilman ja ylös vilkaiseva joukkio näki Veljeskunnan vapauttamia kaikenkarvaisia lintuja suuntaamassa kohti Klaanin saarta ilman ohjastajiaan. Yksi vielä rantaa pitkin juoksevista Matoraneista katsoi hieman alakuloisena tämän ratsun lentäessä vapaana. Matoranin mieli koetti lohduttaa itseään sillä, että tämä näkisi lintunsa taas Klaanissa. Jokin sai vihreän miehen mielen kuitenkin epäilemään. Yksi mahdollinen syy saattoi olla hänen päänsä sisällä ajatusta häiritsevä luoti, joka sai veren purskahtamaan tämän takaraivosta. Ruumis putosi maahan. Nazorak tuuletti voitonriemuisena.<br>\n<br>\nÄksä survoi raajarikkoa Gekkoa sukellusveneen luukusta alas isoimman matoranryhmän perässä. Nazorak-laivaston lähestyvä jyly pisti pelastustiimiin tehokkaasti vauhtia. Taistelun keskellä kakakunaamainen Matoran seurasi tilannetta Klaanilaisten rinnalla. Juuri paikalle saapunut Enki odotti, että Peelo laskisi aseensa seuraavan kerran. Koobeesta kuuluva rasittunut ähkiminen ei kannustanut Matorania avaamaan suutaan tälle. Lopulta Peelo sai viimeisenkin tulietäisyydellä olevan Nazorakin maahan ja tämä nosti päänsä tähtäimeltä lataamista varten. Seuraava torakka-aalto lähestyi jo metsän siimeksestä.<br>\n<br>\n”Nuo ovat viimeiset”, Matoran nyökkäsi viitaten kohti evakuointipistettä kohti juoksevaa viittä viimeistä Matorania, ”aika lähteä.” Vahkin painolastin alla pihisevä Koobee kiroili kovaan ääneen. ”Admin. Eihän häntä vielä edes näy. Emme me nyt voi lähteä.”<br>\n<br>\nEnki pudisti päätään, huiskien kohti sukellusvenettä: ”Johtaja ja Ämkoo-herra... jäivät jälkeen. Meidän tulee lähteä välittömästi.” Koobeen hämmästyneestä ilmeestä huolimatta Peelo teki työtä käskettyä. Hän ei edes yrittänyt laittaa vastaan. Saaren johtajisto oli selkeästi tehnyt päätöksensä. ”Olemme tehneet kaiken voitavan. Lähdetään.”<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nRannan toiselta laidalta juoksevat Nazorakit pysähtyivät matkansa puoliväliin, huomatessaan viimeisten Matoranien katoavan sukellusveneen syövereihin. Ne eivät millään ehtisi estää Veljeskunnan lähtöä ja metsästä saapuva seuraava iso aalto ilmavoimineen ei ehtisi paikalle ajoissa. Koobee hyppäsi viimeisenä veden alle katoavan sukellusveneen päälle, näytti Nazorakeille erästä äärimmäisen sopimatonta käsimerkkiä ja sulahti sisään, vetäen luukun perässään juuri ajoissa kun evakuoitu poppoo katsoi kokonaan kylmään mereen, vain periskoopin jäädessä veden pinnan yläpuolelle.<br>\n<br>\nVeneessä vallitsi täydellinen hiljaisuus. Riveissä istuvat tiukkaan ahdetut Matoranit eivät edes vilkaisseet toisiinsa. Koti menetetty, johtajat vihollisien armoilla ja edessä sija keskellä tuntemattomia olentoja. Klaanilaisjoukko kunnioitti hiljaisuutta. Ainoastaan Äksä puhui hiljaa radiopuhelimeensa, pyytäen hiljaa saattolentuetta Klaanista. Nazorak-laivueen jyly lähistöllä ei rohkaissut ketään yksinäiseen merimatkaan.<br>\n<br>\nLuukun alle istahtanut uupunut Koobee taasen oli uponnut aivan omiin touhuihinsa. Maassa makaavan haljenneen Vahkin koneiston keskellä hohtava valkoinen kuula katosi Toan vihreään nyrkkiin ja siirtyi siitä nopeasti tämän tarvikepussiin. Toa vilkuili ympärilleen, varmisti että kukaan ei ollut nähnyt mitään ja vaipui sitten teennäiseen masentuneisuuteen.<br>\n<br>\n”Musta vene, musta päivä, musta mieli. Tervetuloa sotaan.” Gekko nyökkäsi Äksän lauseelle. Puoliksi tajuttomana valon Toa yritti hönkiä kunnollista vastausta, mutta tyytyi vain sulkemaan silmänsä ja lepäämään. Kaikuluotaimen tasainen ääni soi kaikkien korvissa. Peelon korvissa taasen soi Paacon radiopuhelimesta tulevat sanat: ”Lipukaa hiljaa kohti saarta. Telakalle on ilmoitettu. Olemme tulossa...<br>\n<br>\n...pellet.”<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Donnie oli vahvasti tämän tekemisessä mukana. Voisimme melkein sanoa, että hän oli tämän postin... TYÖNANTAJA. Hehehehe... he he... hauskaa?</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1423,"creator":"Tawa","timestamp":"2012-05-29T09:57:00.000Z","content":"<strong>Klaani<br>\nSairasosasto</strong><br>\n<br>\n<a href=\"http://youtu.be/XEFYjtueUSA\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Musiikki</a><br>\n<br>\nTawan korviin kantautui jostakin kaukaa linnun liverrystä. Siinä oli jotakin omituista, mutta toalla oli vaikeuksia tarttua ajatuksiinsa jyskyttävän päänsäryn läpi. Hän tunsi jonkin koskettavan jalkaansa.<br>\n<br>\n”Nöpörgh… Anna minulle vielä hetki!” Tawa ärähti tuskastuneesti, koettaen samalla kaivautua syvemmälle tyynyynsä. Paino jalalta katosi välittömästi, mikä sai toan avaamaan silmänsä. Nöpöllä ei ollut tapana luovuttaa, kun kyseessä on aamupala.<br>\n<br>\nYllätyksekseen Tawa sai huomata, ettei maannutkaan työhuoneensa nurkkaan raahaamallaan patjalla. Myöhäissyksyn viimeisien himmeiden auringonsäteiden ja oven alta paistavasta kelmeästä valosta huolimatta hän kykeni tunnistamaan paikan, jossa oli saanut vierailla viimeaikoina useita kertoja. Toinen huoneen ainoan kellon viisareista päästi väsyneen naksahduksen yksi toisensa jälkeen Tawan katsoessa hämmentyneenä ympärilleen.<br>\n<br>\nToa kelasi nopeasti mielessään, mitä hänelle tarkalleen ottaen oli oikein tapahtunut ennen sairasosastoa. Toimistoaan lukuun ottamatta hän ei pystynyt muistamaan paljoakaan. Joku oli saapunut hänen luokseen (<em>-Kenties Guardian. Tawa arvuutteli päänsä sisällä.</em>) mutta ei kyennyt juuri sillä hetkellä muistamaan.<br>\n<br>\nTasaisin väliajoin kuuluva mekaaninen lirkutus oli nyt selvempi, mikäli sängyn yläpuolella olevan laitteen rasittavaa piipitystä pystyi kutsumaan liverrykseksi. Yksi laitteen johdoista oli kiinnitetty adminin vasemman käden sormeen, jonka admin päätti hetken pohdinnan jälkeen ottaa irti, sammuttaen myös koneen.<br>\n<br>\nPäänsäryn lisäksi Tawa tunsi polttelua selässään, mutta ne tuntuivat pieniltä murheilta verrattuna siihen, mitä hän näkin katsoessaan käsiään. Myös niihin oli ilmestynyt symmetrisiä halkeamia. Varoen Tawa ryhtyi siirtämään peittoa yltään, kohdatakseen vain yhtä ikävän näyn. Toan suusta karkasi voimaton inahdus. Hänen katseensa siirtyi yöpöydällä olevaan valokuvaan ja lopulta sen vieressä vihreänä hehkuvaan nappiin, jonka alla luki teksti ”kutsu hoitaja.”<br>\n<br>\nTawa painoi nappia. Ikkunan yllä oleva kello pysähtyi varoittamatta.<br>\n<br>\n”Hyvää iltaa, rouva. Kuinkas täällä voidaan?” Huoneeseen saapunut eldaa kasvoillaan kantava matoran heitti pirteästi käytävän valon tulviessa huoneeseen. <br>\nHoitajan puhetavasta johtuen Tawa arveli matoranin olevan vasta harjoittelija, mutta ei keskittynyt asiaan sen tarkemmin. Kellon äkillinen pysähtyminen oli vienyt toan kaiken huomion.<br>\n<br>\n”Minä… Minä en taida olla ihan kunnossa… Minulla on hyvin heikko olo.” Tawa vastasi osaamatta kertoa sen tarkemmin, pitäen katseensa yhä kellossa. <br>\nJuuri nyt hän ei jaksanut ajatella hetkeä pidemmälle, saatikaan potkimaan yökyöpeleitä pihalle öisestä kahviosta.<br>\n<br>\n”Kertokaa-…” Matoran vaikeni ja jäi tuijottamaan suu auki adminin vihdoinkin kääntyessä tätä päin, Tawan kehon halkeamat hohkasivat himmeän punaisena pimeydessä. Yllättäen vasemman silmän vihertävä värikalvo lähti valuvan alaspäin, sekoittuen päädystään yhteen yhden Tawan naamion monien säröjen punaisen hehkun kanssa.<br>\n<br>\n”Onko kaikki hyvin? Onko minussa jotakin… Jotakin?” Tawa kysyi huolestuneesti, ymmärtämättä mistä oikein oli kysymys.<br>\n<br>\n”J-jospa antaisimme ylilääkärin kertoa sen teille?” Matoran kysyi miltei kuiskaten. Tawa erotti tämän äänessä inhoa.<br>\n<br>\n”Onko minulle tapahtunut jotakin? Kerro minulle. Kestän sen kyllä, olen jo iso tyttö.” Tawa sanoi tunnustellen samalla levottomasti naamiotaan.<br>\n<br>\n”Näyttää siltä, kuin vasen silmäsi… Valuisi… Kuten neste… Ja… Minun täytyy ehdottomasti kutsua ylilääkäri paikalle, hän osaa sanoa enemmän. Kestättehän pienen hetken?” kuului hätäisä vastaus.<br>\n<br>\n<br>\nTawa jähmettyi paikoilleen.<br>\n<br>\n<br>\nYhtäkkiä auringon kellastuttama kellon viisarit lähtivät uudelleen liikkeelle, naksahdellen toan tihenevän pulssin tahtiin.<br>\n<br>\nHoitajamatoranin kasvot alkoivat vääristymään, muodottomaksi muuttuvan kanohi eldan välistä purskahti verinen silmä. Keltainen toa hyppäsi sängyn toiselle puolelle.<br>\n<br>\n”Kauemmas!” Tawa huudahti hädissään. <br>\nToa yritti ladata käsiensä ympärille aimo annoksen sähköä, mutta onnistui saamaan aikaan vain heikkoja purkauksia.<br>\n<br>\n”Palaan ihan pian, olkaa aivan rauhassa.” Matoranin ääneen sekoittui nyt painostavaa surinaa, joka koveni hetkessä sietämättömäksi meluksi. <br>\nMuodottomat kasvaimet puskivat hoitajan ihon alta pinnalle.<br>\n<br>\n”<strong>Minä varoitan sinua!</strong>” Tawa huudahti uudelleen surinan yli.<br>\n<br>\nHoitajamatoran päästi kimakan kiljaisun ja näytti Tawan silmissä muuttuvan tuhkapilveksi, jonka palaset levisivät miltei räjähdysmäisesti ympäri huonetta, leijuen raskaasti kohti lattiaa. Admin pinkaisi jalat lipsuen ovelle ja vilkaisi toiselle puolelle pikaisesti. Toan silmien eteen aukesi kauhea näky; jokainen osaston työntekijä oli muuttunut hänen silmissään samanlaiseksi hirviöksi ja huomatessaan adminin, ne lähtivät juoksemaan kohti huoneen ovea uskomattomalla vauhdilla.<br>\n<br>\nTawa riuhtaisi huoneen oven kiinni ja tarttui kaksin käsin kiinni sänkynsä päätyyn, Nytkähdys tiputti sängyn vierellä olevan yöpöydän päällä olleen valokuvan lattialle, jonka iskun voima halkaisu kuvaa suojaavan lasin. Vuoteen harmahtavat pyörät narahtivat ensin epäröiden eteenpäin, mutta liikahtivat pian liikkeelle, toan työntäessä pedin puisen oven eteen. Tawa pyörähti ympäri polvilleen tukeakseen sänkyä selällään.<br>\n<br>\nOvi pamahteli kymmenien iskujen alla antamatta kuitenkaan periksi. Nyrkkien jumputus katosi hiljalleen yhä kovenevan surinan alle, jonka vuoksi Tawa joutui nostamaan kätensä korviensa päälle. Vuode värähteli iskujen voimasta ikävästi hänen jo kipeää selkäänsä vasten. Kylmän hiki kihelmöi toan otsalla, kun tämä koetti kerätä ajatuksiaan.<br>\n<br>\n<em>Olisiko hänellä aikaa juosta ikkunalle, ennen kuin olennot saisivat hänet kiinni tai pahimmassa tapauksessa pystyisikö hän ostamaan itselleen tarpeeksi aikaa voimillaan heikosta kunnostaan huolimatta? Ja jos hän pääsisikin ikkunan luokse, minne hän pääsisi siitä?</em><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Sama paikka, sama aika.</strong><br>\n<br>\nJoukko uteliaita (ja ehkä pelokkaitakin) matoraneja kerääntyi turvallisen etäisyyden päähän sairasosaston viimeisen huoneen eteen, josta oli vasta hetki sitten kuulunut huutoja ja outoa rymistelyä. Hoitajamatoran selitti nyyhkien koko tapahtumaketjun tohtori Kupelle, joka hyssytteli rauhoittelevasti kauttaaltaan vapisevaa matorania.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tyypit... Oliko oikeasti fiksua heittää Tawa minulle?<br>\nKiitokset Riemukalle ankarasta potkimisesta ja henkisestä väkivallasta, jotta meikäläinen saa edes jotakin kirjoitettua.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1424,"creator":"Umbra","timestamp":"2012-05-30T08:50:00.000Z","content":"<strong>Klaanin linnoituksen muuri</strong><br>\n<br>\nToisen maailman asukki, Matoran Umbra katseli lumoutuneena allaan levittyvää, lähes lehdetöntä metsää, joka muodosti saaren suurimman ympäristön. Metsän puut olivat varistaneet melkein kaikki lehtensä ja vain havupuut erottuivat joukosta, pitäen itsepintaisesti kiinni vihreistä neulasistaan. Maisema oli kuin tilkkutäkki, havupuiden ollessa komeimmillaan, lehtipuut olivat kuin kuolleet rangat. Maiseman rujo kauneus kosketti ystävämme tunnetiloja ja hän oli iloinen siitä ettei asunut enää laboratoriossa, jossa oli koko elämänsä asunut. <br>\n<br>\n<em>Oli siitä Makutan hyökkäyksestä jotain hyötyäkin...</em> Matoran tuumi. Hän mietti mitä omalle maailmalleen oli tapahtunut nyt kun Varjojen ja Tuhon ja Tyhjyyden ruumiillistuma oli saanut kaikki voimat itselleen. Oliko kotiin turvallista palata? Oliko Mata Nui kaatunut ja kaikki menetetty? Näihin kysymyksiin hän ei uskonut saavansa kovinkaan kattavaa vastausta. Kotiinpääsyn ainoa keino olisi löytää jokin ulottuvuuksien välistä matkustamista tukeva laite, mutta kyseinen teknologia oli kovin vierasta tälle maailmalle.<br>\n<br>\n<em>Ehkä on vain parempi että koetan tehdä tästä maailmasta sellaisen, jossa voi elää ja jossa muutkin voivat elää ja antaa kotini olla...</em> Matoran ajatteli, kyyneleen vierähtäessä hänen pakarinsa silmäreiästä, valuen naamion uurteeseen. <em>Klaanilaiset ovat ystäviäni ja haluan puolustaa heitä Allianssilta ja kaikilta uhilta mitä vastaan tulee. He ovat antaneet minulle syyn olla olemassa, vaikka olenkin paradoksi itsessäni. Matoran jolla on elementaalivoimia, vielä kaksin kappalein ja joka on vain sielultaan samanlainen kuin tämän maailman vastineensa. Klaani, tuo kummajaisten kokoontumismesta. Tuo ystävyyden ja rauhan järkkymätön linnoitus. Tuo surulle ja traumoille rakennettu härveli.</em><br>\n<br>\nMatoran muisteli seikkailujaan tässä maailmassa. Matka tähän maailmaan oli ollut kivinen ja heti hän oli päätynyt keskelle Yön Kauhuja. Tappajarobotit tappoivat hänen ensimmäisen ystävänsä koko hänen elämänsä ajalta ja sitten yön jälkeen hän matkasi Gekon kanssa metsässä muutamien viikkojen ajan. <span style=\"font-size:65%;line-height:normal\">Valon toa oli niin kömpelö ja huono suunnistaja että matka oli venynyt perin pitkäksi ja kaiken lisäksi tällä oli <strong>paha veli...</strong></span><br>\n<br>\nTämän jälkeen hän loukkasi Zyglakien uskontoa, räjäytti näiden voimalarakennelman ja taisteli väärinymmärrettyä tiedemieszyglakia vastaan. Kaiken lisäksi tykki meni rikki ja jotenkin hän päätyi Klaaniin. U ei vieläkään tiennyt mikä punainen otus hänet oli Klaaniin tuonut, mutta ehkä sille löytyisi joskus selitys. Pääasia oli se että hän oli nyt täällä ja puolustaisi tätä universumin hienointa asiaa henkensä uhalla ja omistaisi elämänsä klaanille. <em>Klaani. Klaani. Tuo rauhan puolustaja. Klaani. Klaani. Tuo suvaitsevaisuuden tyyssija...</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1425,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-06-02T18:07:00.000Z","content":"<strong>Klaani, käytävä</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Pdrs-WT2u18" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Pdrs-WT2u18</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nVerstaan suulle oli kerääntynyt matoranväkeä kuuntelemaan outoa ääntä, joka kantautui lähimaille Verstaan uumenista. Se oli ikään kuin laulua, mutta ei kuitenkaan, eivätkä linnoituksen asukkaat pitäneet siitä. Raskas ovi tutisi hieman, ja äänet alkoivat voimistua sisällä. Paikalle kutsuttu Bladis raapi takaraivoaan hämmentyneenä. Myös Bob oli saapunut käytävään. Hän oli hieronut niskaansa jupisten jotakin murhayrityksestä ja rikosilmoituksesta, mutta Bladis keskittyi epämääräisiin ääniin, jotka sotkivat hänen päiväänsä.<br>\n”Mikä hitto se on, Bob?” skakdi murahti matoranille, joka potkaisi ovea saadakseen sen auki, mutta raskas ovi ei hievahtanutkaan.<br>\n”Minä en tiedä, herra moderaattori”, Bob tiuskaisi, ”mutta se makuta kielsi menemästä sinne. Ja minähän en aio totella!”<br>\n”Makuta Nuiko?”<br>\n”Juuri se! Minä menen sisään.”<br>\n”En ehkä suututtaisi Manua, Bob”, skakdi sanoi ja virnisti. ”Miehen tuntien sinä lennät pian ikkunasta ulos tai jotain.”<br>\nBob mulkaisi häntä pahasti ja tarttui ovenkahvaan.<br>\n<br>\nKuului nopeatempoisia askeleita, ja Makuta Nui pyyhälsi näkyviin toisesta käytävästä. Hän kuuli äänen, joka nousi Verstaasta ja alkoi juosta Bladistä kohti huutaen:<br>\n”Voielämä voielämä voielämä!”<br>\nSkakdi käänsi katseensa, äkkäsi heitä kohti säntäävän makutan ja hajotti nopeasti matoranjoukon. Bob sai juuri ja juuri auki Verstaan oven, kun makuta tarttui hänen hartioihinsa takaapäin ja paiskasi hänet olkansa yli. Bob kirkui lentäessään Verstaaseen vievästä portaikosta ylös volttia heittäen kohti matoranlaumaa. Matoranitkin kirkuivat ja pian kaatuivat kumoon kuin keilat konsanaan. Keilapallon kohtalo oli joutua vihaisen väkijoukon ikkunasta ulos heittämäksi.<br>\n<br>\nBladis pesi kätensä tapauksesta ja hiippaili ulos. Hänet kuitenkin pysähdytti räjähdys, joka kuului niin ikään Verstaasta. Äänet loppuivat, ja avoimesta ovesta, josta kajasti punainen hehku, kiemurteli savua ensimmäiseen kerrokseen. Manfred astui ulos Verstaasta yskien ja köhien.<br>\n”Manu, mitä hemmettiä”, Bladis kysyi epäuskoisesti monotonisella äänensävyllä.<br>\n”Avaa ikkuna, pyydän”, makuta vastasi.<br>\n”Se on jo auki.”<br>\n”Ai, no minä suljen oven”, Manu sanoi ja perääntyi takaisin Verstaaseen sulkien oven.<br>\nBladis katsoi epäuskoisesti ovea tovin, kunnes Makuta avasi sitä jälleen. Kului hetki.<br>\n”Ei, pakko tuulettaa hieman.”<br>\nSkakdi, joka oli ollut juuri lähtemäisillään, huokaisi. Manu katsoi tätä ilmeettömänä ja viittasi tätä sitten poistumaan. Bladis pyöräytti silmiään ja eteni käytävään.<br>\n<br>\n<br>\n”Voi hitto tätä sotkua”, Manu virkkoi ääneen ja katsoi Verstasta. ”Kepe ei tykkää.”<br>\n<br>\n<em>Missähän Iggy. Toivottavasti se kuoli.</em><br>\n<br>\n<em>Ei, ilkeä ajatus. No mutta minähän olen vähän ilkeä.</em><br>\n<br>\nManfred tarttui harjaan, lakaisi hieman tuhkaa kaatuneen hyllyn alle ja palasi huoneeseen, jossa työskenteli.<br>\n<em>Onneksi Arkiston kirjat ovat ehjät.</em><br>\nManu huokaisi ja katsoi lasiputkijärjestelmää, joka oli entinen. Toinen työpiste oli sentään yhä kasassa. Hänen olisi raahattava putkilot suojaan.<br>\nHetken kuluttua Manu oli kuljettanut välineistönsä ja työskentelyn hautuvan tuloksen varastotilaan. Nyt hän etsi käsiinsä paperia. Sitä löytyi pöydältä, jonka päällä makasivat vanhan näköinen radio ja vino pino pyöreitä, kiiltäviä kiekkoja.<br>\n”Kynä…” Manfred mutisi itsekseen. ”Paperilla ei tee mitään ilman kynää. Tai vessahätää.”<br>\n<em>Rakas ystävä</em>, hän aloitti ja suttasi saman tien.<br>\n<em>Toivottavasti tunnelma on kepeä, kun luet tämän.</em><br>\nPaperi rypistyi, ja uusi otettiin tilalle. Muutamaa suttausta ja paperinvaihtoa myöhemmin viestissä luki:<br>\n<em>Anteeksi sotkusta. Älä katso varastoon. </em>Se<em> saattaa herätä. Iggy muuten ehkä kuoli, jos hyvä tuuri kävi, mutta en mene takuuseen, joten et ehkä päässyt eroon siitä. Lisäksi suosittelen hankkimaan uuden setin koeputkia ja pari uutta hyllykköä. Pöydällä lojuvat kirjat pitää palauttaa Arkistoon viikon päästä tämän kirjoittamishetkestä. Kyllä sinä saat selville, milloin tämä kirjoitettiin. En muista, mikä päivä nyt on. Karhukirje tulee sinun nimellesi.<br>\nVielä oli jotakin…<br>\nNiin, jos minä olen kuollut, kun luet tämän, saat teevarastoni. Avain varastohuoneeseen on huoneessani pisteessä (135,400), kun origo on ovesta katsottuna vasemmassa nurkassa ja yksikön pituus on yksi mosaiikkilaatta. Mosaiikkilaatta ei sitten ole säännöllinen, joten arvaa, mikä niistä on yksikön pituinen.<br>\nJos unohdin jotain, se oli liian turhaa muistettavaksi tai liian tärkeää paljastettavaksi. Älä syö liikaa ammoniakkia ja muista antaa Snowielle takaisin se pyyhe, jonka lainasin sinulle toissavuonna. Se on hänen.</em><br>\n<br>\nLopetettuaan kirjoittamisen makuta pyyhkäisi otsaansa ja alkoi tehdä lähtöä.<br>\n”Mitäs minä tarvitsen”, hän mutisi jälleen itsekseen. Kuului vinkaisu nurkasta. Manu tarkensi kuuloaan, värähti hieman ja yliviivasi Iggyä koskevan osan kirjeestä.<br>\n”En kai minä tarvitse mitään”, hän totesi itselleen. ”Kaikki joutuu hukkaan, ellei ole minun päässäni. Siispä kaikki on mukanani. Hienoa.”<br>\nHän astui ovea kohti, mutta sitten jotain odottamatonta tapahtui.<br>\nRadiosta kuului räsähdys.<br>\nManu hätkähti ja kääntyi ympäri. Vanha radio rähisi kovaäänisesti ja lopetti sitten.<br>\n”No mitä tuo oli?”<br>\nVinkumista kuului toisesta huoneesta.<br>\n”Turpa kiinni, otus, minä yritän selvittää mystisen radion salaisuutta.”<br>\nRadio rätisi jälleen, jolloin Manu meni sen luokse ja tarttui säätimeen. Hän alkoi pyöritellä nappulaa ympäri ja yhteen, ja ääni selkeni. Hän oli kuulevinaan sanoja, mutta sitten ääni muuttui taas epäselväksi. Lopulta vehje hiljeni kokonaan ja oli vaiti minuutteja. Makuta aikoi juuri poistua, kun selkeähkö, joskin särinän säestämä, ääni tunkeutui Manun korvaan.<br>\n”…fred?”<br>\nManu kuunteli tarkasti yhä selin radioon.<br>\n”Manfred, jos… vastaa.”<br>\nManu syöksähti radion luokse ja väänteli hiukan säädintä.<br>\n”Toistan, jos kuulet tämän, Manfred, vastaa.”<br>\nManu etsi katseellaan mikrofonia. Hänen kuulonsa havaitsi hiljaisen äänen toisessa päässä: ”Ei tämä toimi, seuraava kanava.”<br>\nManu huomasi mikin lattialla ja syöksyi poimimaan sen sieltä. Sitten hän sorkki sen kovakouraisesti kiinni radioon ja huusi: ”Ämkoo?”<br>\nOli hetken hiljaista, vain hienoista särinää kuului radiosta.<br>\n”Manfred?”<br>\n”Mäksä?”<br>\n”Oli jo aikakin. Niin epätoivoista kuin tämä olikin.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1426,"creator":"Paavo12","timestamp":"2012-06-11T07:22:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin saari, Nazorakien vuoritukikohta</strong><br>\n<br>\n<em>Huutoa… Paljon huutoa…<br>\n<br>\nValkoinen Nazorak avasi silmänsä. Hän näki edessään aseistautuneita Nazorakeja. He seisoivat ryhdikkäästi rivissä, pitäen tiukasti konekiväärejä käsissään. ”Teloituskaarti…” Jäätutkija ajatteli.<br>\n<br>\nHän yritti liikuttaa käsiään. Ne olivat sidottu hänen selkänsä takana olevan puisen puomin taakse. Hänet oli sidottu myös rinnan kohdalta ja nilkoista. 273 yritti vielä liikuttaa käsiään, mutta tajusi sitten. Hänen Alinolla-Hanskansa oli viety. 273 katsoi ympärilleen. Hänen oikealla puolella oli myös tolppaan sidottu kivenhakkaaja 16754. Hän näytti pelokkaalta ja piti silmiään tiukasti kiinni. 16754:n oikealla puolella oli taas 2844, kirjanpitäjä. Hän jopa itki pelosta. 273:n vasemmalla puolella taas oli sidottuna 16765. Hän ei näyttänyt yhtään pelokkaalta kuin kaksi toveriaan. Hän oli täynnä vihaa ja yritti urheasti kiemurrella irti köysistä. Hän puri hammasta ja raapi jalkojensa kynsillä allansa olevaa maata. 16765:n vasemmalla puolella oli loput kuusikosta, kivenhakkaaja 16755 ja vammautunut sotilas 6532.<br>\n<br>\n273 siirsi katseensa tovereistaan ympäristöönsä. He olivat Nazorak-pesässä olevalla taisteluareenalla. Nazorakien keskuudessa taisteluiden seuraaminen oli suurta hupia. Tapahtumissa vastustaja yleensä kuoli. Mutta nyt ei ollut gladiaattoritaistelu. Koko valtavan areenan katsomo oli täynnä vihaisia Torakoita. He huusivat ja heiluttivat nyrkkejään halveksivasti.<br>\n”Kuolema pettureille!” he huusivat.<br>\n”Hiljaisuus!!” Kuului äänenvahvistimen kautta vihainen määräys. Yleisö hiljeni hetkessä. 273 käänsi katseensa puhujaan. Areenan toisessa päässä, muusta katsomosta korkeammalla olevassa johtaja-aitiossa, istui koko Nazorakien ylin johtoporras. Puhujapöntön takana seisoi itse Nazorak-hierarkian ylin johtaja, Kenraali 001.<br>\n”Hyvät Nazorakit. Tämä on poikkeuksellinen tilaisuus. Olemme kokoontuneet tänne rankaisemaan niitä pelkureita, jotka yrittivät jostain käsittämättömästä syystä nousta kapinaan Nazorakien johtoa vastaan. Pitävien todisteiden valossa, nämä kuusi petturia ovat syyllisiä Tiedustelun johtajan 007:n, epäonnistuneeseen, salamurhaan”.<br>\n<br>\n007 istui hänen vieressään. Vaikka aitio oli kaukana, saattoi hän nähdä silmälappuisen Nazorakin ainoassa silmässä halveksivan katseen. 273 sulki silmänsä. Oli käynyt juuri niin kuin hän oli pelännyt. He olivat epäonnistuneet. 16765 oli ollut niin varma, että he eivät voisi jäädä kiinni. Mutta jokaisessakin suunnitelmassa on epäonnistumisen vaihtoehto.<br>\n”Korkein kenttäoikeus on tehnyt päätöksensä. Kapinan johtaja 16765, kivanhakkaajat 16755 ja 16764, sotilas 6532, kirjanpitäjä 2844”, 001 julisti mikrofonin kautta ”ja Jäätutkija 273. Teidät tuomitaan kuolemantuomioon. Tuomionne pistetään täytäntöön. Heti”.<br>\n273 oli tyrmistynyt. Hän oli vaihtanut pienen ja onnellisen elämänsä Mt.Ämkoon rinteellä koston himossa kuolemaan, oman kansansa johdosta. ’Oi miksi? Miksi minä typerys menin mukaan tähän?!’<br>\n<br>\nTeloituskaarti seisoi ryhdikkäästi asennossa odottaen käskyä. ”Ladatkaa!” 001 määräsi. Epätasaisessa tahdissa kuuluvat naksahdukset viestittivät vääjäämättä lähestyvästä kuolemasta, kun kaarti latasi tuliaseitaan. Tuomittu kuusikko alkoi hätäisesti tähyillä ympärilleen. Katsomossa istuva yleisö huusi ja solvasi heitä. Jäätutkija kääntyi peloissaan katsomaan 16765:ttä. 273 kai vielä toivoi, että kapinanjohtaja voisi vielä jotenkin pelastaa heidät. Mutta se oli turhaa. 16765 yritti vieläkin epätoivoisesti päästä irti köysistä.<br>\n273 sulki silmänsä. Hän ajatteli itsensä istumassa vuoristotukikohdan päärakennuksen katolla, yhdessä 2905:n kanssa, katsomassa auringonlaskua. Hän ja Juippi olivat aina olleet erilaisia: 273 oli rauhallinen, viisas, hyvin käyttäytyvä, hieman kunnianhimoinen, korkea-arvoinen tiedemies. Juippi taas oli rämäpäinen, helposti ärsyyntyvä, sääntöjä rikkova, hieman yksinkertainen, tavallinen mekaanikko, joka laittomasti tuotti viinaa ja juopotteli. 273 ei tiennyt, miksi hän oli niin ystävystynyt tämän, niin itseään erilaisen, Nazorakin kanssa. Ehkäpä juuri siinä se syy piilikin: Erilaisuudessa. Erilaisuudellaan he täydensivät toisiaan. 273 toivoi, että voisi vielä kerran nähdä auringon punertavan horisontissa. Tuntea Juipin hopeisen taskumatin huuliaan vasten ja kotipolttoisen kirpeä maku suussaan. Nauraa yhdessä parhaan ystävänsä kanssa. Mutta niin ei kävisi. Hän kuolisi, kaikkien pilkkaamana.<br>\n<br>\n”Tähdätkää!” 001 huusi. Teloittajat nostivat kiväärinsä ampuma-asentoon. Kansa katsomossa huusi. 273 kääntyi katsomaan 16765:ttä. Hän veti henkäisi syvään ilmaa keuhkoihinsa. 007 hymyili. 16765 aukaisi suunsa huutaakseen jotain.<br>\n<br>\n”TULTA!” Teloittajat painoivat liipaisimia. Aseet laukesivat paukahtaen. 273 sulki jälleen silmänsä. Hän ei kuullut, mitä 16765 oli huutanut. Eikä saisi koskaan tietää.<br>\n<br>\nAmmunnan pauke loppui. Myöskään vihaiset Nazorakit eivät huutaneet. Oli aivan hiljaista. 273 raotti varovasti toista silmäänsä. Hän ei ollutkaan kuollut. Valkoinen Nazorak avasi toisenkin silmänsä ja katsoi ympärilleen. <br>\n<br>\nNazorakit katsomossa olivat kadonneet. Johtajien aitiokin oli tyhjä. Teloituskaarti oli poissa. Jäätutkija katsoi sivulleen. Hänen kumppaninsa olivat myös kadonneet. Sitten kuului naksahdus. 273 kääntyi katsomaan eteensä. Hän ei ollutkaan yksin. Hänen edessään, ruskea Nazorak oli ladannut kiväärinsä ja nostanut sen ampuma-asentoon. 273:n silmät lasittuivat. Hän tunnisti, kuka ampuja oli.<br>\n<br>\nAmpuja virnisti. ”Terve, <strong>Lumihiutale</strong>”.<br>\n<br>\nPAM!!</em><br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n273 heräsi. Hänen herätyskellonsa pirisi pöydällä. Valkoinen Nazorak oli yltäpäältä hiessä. Hän huohotti kiihdyksissä ja piteli kädellään rintaansa. Saatuaan rauhoitettua hengityksensä, hän katsoi ympärilleen. 273 oli jälleen omassa huoneessaan. Hänen valkoinen työtakkinsa riippui lilan solmion kanssa naulakossa ja aurinko paistoi huoneeseen pienestä ikkunasta. <br>\n<br>\n<em>Oliko se vain unta?</em>, valkoinen Nazorak ajatteli. Se painajainen oli tuntunut niin todenmukaiselta. Hän ehti jo luulla kuolevansa. 273 nousi ylös sängystään ja sammutti herätyskellonsa. Hän oli pistänyt sen herättämään myöhemmin, kun oli illalla valvonut hieman myöhään sinikopioidensa kanssa. Tiedemies puki takkinsa päälleen sulkematta vetoketjua ja laittoi solmionsa löyhästi kaulaansa ja istuutui kirjoituspöytänsä ääreen. Hän vain istui tuolilla ja tuijotti pöydällään lepääviä piirroksia ja koetuloksia kehittelemistään aseista. Hänen suuret siniset verkkosilmänsä olivat vielä uniset. Pöydän vieressä olevassa kirjahyllyssä oli monia tiedekirjoja ja kansioita eri Nazorak-tiedemiesten tekemistä tutkielmista. 273 oli illalla lukenut erään kollegansa kirjoittamat paperit elementaalivoimista. Jäätutkija oli halunnut tietää miten elementaalikivet syntyvät. Silloin hän olisi voinut alkaa tekemään muunneltuja versioita Alinolla-Hansikkaasta. Mutta ilmeisesti Nazorakien tiedemiehet eivät olleet onnistuneet tutkimaan elementtikiviä, tai kukaan ei ollut katsonut tarpeelliseksi tutkimaan niitä. 273 tarttui kynään pöydällä ja aikoi jatkaa erästä luonnostaan, mutta hänen ajatuksensa seisoivat paikoillaan. Hänen unensa jäi vaivaamaan häntä. <br>\n<em>Johtuiko uni vain hermostuneisuudestani operaatiostamme? Vai oliko se jonkinlainen merkki? Olemmeko liian itsevarmoja onnistumisesta ja vähättelemmekö epäonnistumisen riskin kanssa?</em> valkoinen Nazorak mietti itsekseen. 273 ravisteli päättään. Hän yritti lopettaa unensa miettimisen. Hän nojautui lähemmäs paperiaan keskittyäkseen ja piirsi pari viivaa kuvassa olevaan Zamor-pistoolin koneistoon. Mutta sitten hänen ajatuksensa alkoivat taas polkea paikoillaan. Hän tuijotti vain paperia miettien.<br>\n”Ärh!” hän viimein myönsi ”Ei tästä tule nyt mitään.” Tiedemies nousi ylös, sulki työtakkinsa, kiristi solmionsa ja lähti ulos huoneestaan.<br>\n<br>\n2905 käveli vuoritukikohdan päärakennuksen käytävillä. Hän oli varhaisen työpäivän jälkeen päässyt vapaalle. Ilmatyynyalukset alkoivat olla viimeisiä säätöjä vaille valmiit. Hän oli menossa rakennuksen katolle tuhlaamaan aikaansa, niin kuin aina työpäivän jälkeen. Juippina tunnettu Nazorak kaivoi selkärepustaan hopeisen taskumattinsa. Hän vilkaisi molemmille puolille käytävää. Ketään ei tullut. Hän oli juuri hörppäämässä, kun kuuli musiikkia.<br>\nJuippi hämmästyi. Jostakin kuului pianon soittoa. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/tpSYqrerXH8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/tpSYqrerXH8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<br>\nJuippi kurkisti käytävän oikealla puolella auki olevasta ovesta sisään. Huone oli avara lepo- ja kokoushuone ylempiarvoisille kersanteille, mutta suurin osa vuoristotukikohdan komentajista olivat komennettu tärkeämmille sotatantereille. Huoneen seinät oli tehty paksusta tummasta teräksestä. Ovesta katsottuna oikean seinän peitti kaksi suurta karttaa. Toinen kartta oli koko saaresta ja toinen <br>\nMt.Ämkoosta. Vuoren karttaan oli piirretty tarkasti kaikki tutkitut rinteet ja rotkot. 273 oli kauan sitten ollut mukana vuoren kartoittamisessa. Huoneen vasemmalla seinällä oli iso tietokoneen näyttö, joka oli tarkoitettu kommunikoimiseen Pesän ja vuoritukikohdan välillä ja tukikohdan lähialueiden valvomiseen. Tilassa oli vain yksi ikkuna tuomaan luonnonvaloa, kalsea hehkuisten putkilamppujen lisäksi, huoneen perimmäisellä seinällä. Ikkunasta tuli vinosti valoa suoraan ikkunan alla olevaan pianoon, jonka kersantit olivat hankkineet piristykseksi hiljaisina aikoina. Pianon ääressä taas istui 273. Hän liikutteli siroja ja tarkkoja sormiaan soittimen näppäimistöllä. Valkoinen Nazorak soitti keskittyneesti, silmät kiinni ja kaikkia käsiään käyttäen, sävelmää. 273 piti tämän instrumentin kauniista äänestä erittäin paljon ja hän välillä uppoutui huoneeseen soittamaan, kun töiltään ja 2905:n kanssa olemiseltaan ehti. Hän oli jopa säveltänyt pari kappaletta itse. Suurin osa oli inspiraatiota vuoren jylhistä maisemista ja kauniin punertavista auringonlaskuista. 273 oli keskittynyt sävelmäänsä, ettei huomannut yleisöään ovensuussa.<br>\nTiedemies lopetti kappaleensa. Hän hätkähti, kun Juippi alkoi taputtamaan huoneen toisessa päässä.<br>\n<br>\n[spoil]Mutta musiikin voi kuunnella loppuun :>[/spoil]<br>\n<br>\n”Etkös sinä yleensä tähän aikaan ole vetäytynyt laboratorioosi?” mekaanikko kysyi virnistäen. Jäätutkija nousi ylös tuoliltaan. ”Ajattelin pitää tänään vapaapäivän. Luomistyö ei oikein etene,” hän selitti toverilleen ”mutta mennäänkö ylös?”<br>\nKaksikko kipusi korkean rakennuksen portaita ylös, kunnes tulivat metalliselle ovelle, josta pääsi katolle. Tiedemies ja mekaanikko istahtivat katon reunalle. Kaukana Mt.Ämkoon lumisten rinteiden takana avautui näkymä vihreään kuusimetsään. Aurinko ei ollut vielä laskemassa. Vieno tuulenvire puhalsi etelästä. Se tuntui hieman lämpimämmältä tässä kylmässä ilmastossa. 273 uppoutui taas mietteisiinsä. 2905 kaiveli selkärepustaan tuttua hopeista taskumattiaan.<br>\n”Sinun tilauksesi alkaa olla valmis,” Juippi kertoi.<br>\n”Mmm…” tiedemies mumisi hajamielisesti. Hän ei edes kuullut mitä mekaanikko sanoi. Sitten molemmat olivat hiljaa. Juippi odotti että 273 sanoisi jotain.<br>\n”Onko jokin huonosti?” Juippi lopulta katkaisi hiljaisuuden ”Olet jotenkin hiljainen tänään.”<br>\n”Ei minulla mitään. Näin vain yöllä painajaista,” 273 sanoi.<br>\n”Millaista?” Juippi kysyi. Hän tarjosi taskumattiaan 273:lle. Hän otti siitä huikan.<br>\n”Ei mitään erikoista,” tiedemies kierteli kysymystä.<br>\n”Ei mitään erikoista?”<br>\n”Niin, eipä sen ihmeenpää. Puhutaan jostain muusta.”<br>\n”Joo. Annapa sitä taskumattia taas tännepäin.”<br>\n<br>\nJuippi heiluttaa taskumattia ylösalaisin, jolloin siitä tippuu yksi pisara.<br>\n”Hei Juippi,” valkoinen Nazorak kääntyi katsomaan ystäväänsä ”Oletko muuten miettinyt, miksi me olemme ystäviä, vaikka me olemme eriarvoisia?”<br>\n”Hmm, enpä oikeastaan tiedä,” 2905 myönsi.<br>\n273 oli hiljaa. Hän käänsi taas katseensa kaukaisuuteen. Hänen ilmeensä muuttuivat hieman surumielisiksi ”Miksi me Nazorakit olemme erinarvoisia?” Valkoisen tiedemiehen kysymys jäi leijumaan ilmaan. Juippi mietti hetken.<br>\n”Tuohon kysymykseen minun on vielä vaikeampi vastata,” hän lopulta myönsi ”siksi että johtajat määräävät niin?”<br>\n”No mutta mikä tekee johtajista parempia kuin meistä?” 273 kysyi hiljaa. Hän nojasi kumarasti omiin jalkoihinsa. Juippi mietti taas hetken.<br>\n”Öhh, siksi että he ovat ensimmäisiä Nazorakeja?”<br>\n<br>\n273 huokaisi. Aurinko paistoi kirkkaana taivaalla. Jonkin linturahi kirkaisi kaukana jossain kaukana ja sai ruskean mekaanikon säpsähtämään. ”Jos sinulle tarjottaisiin tilaisuus muuttaa monien elämää paremmaksi, mutta samalla vaarantaisit omasi, tarttuisitko siihen?” 273 esitti uuden kysymyksen.<br>\n<br>\nJuippi oli hetken hiljaa. Hän mietti jälleen valkoisen tiedemiehen kysymystä. ”Enpä tiedä. Se riippuu kuinka isosta teosta on kyseessä” Juippi mietti samalla kun penkoi selkäreppuaan ”Miksi kysyt?”<br>\n273 oli vuorostaan hiljaa. ”Eikö sinustakin olisi hienoa, jos me kaikki Nazorakit, niin työläiset ja kenraalit, eläisivät yhdessä ilman säätylajittelua ja syrjintää? Että jokainen voisi vaikuttaa omiin asioihinsa ja elää niin kuin haluaa? Voisimme kaikki elää rauhassa ilman sortoa,” Nazorak virkkoi.<br>\n”Voisimme kaikki istua katsomassa auringonlaskua ja juoda. Heh heh,” 2905 nauroi ja löi 273:a selkään niin, että tämä oli horjahtaa alas. 273 kuitenkin säilytti tasapainonsa ja mekaanikon iloisuus alkoi lopulta tarttua häneenkin. ”Heh, niin. Ja ehkä jokainen voisi alkaa tekemään viinaa ja sinulta menee työt alta!” 273 nauroi ja töni vuorostaan Juippia. Jäätutkija oli iloinen. Oli käynyt juuri niin, kuin hän oli unessaan toivonut: Hän istui katsomassa aurinkoa ja nauramassa ystävänsä kanssa. Vielä kerran. <br>\nHe jatkoivat puhumista vielä pitkään.<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Kiitokset Matorolle esilukemisesta.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1427,"creator":"MahriKing","timestamp":"2012-06-11T11:54:00.000Z","content":"[spoil]<a href=\"http://fi.klaanon.wikia.com/wiki/Amaatit\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">http://fi.klaanon.wikia.com/wiki/Amaatit</a>[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nKirkas aurinko paistoi. Hieno kirkkaansininen taivas heijastui kauniisti lähes tyynen meren pintaa vasten. Yönmusta, hieman kookas, kaksimastoinen alus lipui hiljalleen lähes tyynen veden päällä. Kaikkialla oli hiljaista. Yksikään merilintu ei vaakkunut tai rääkkynyt, mahdollisesti siksi koska sellaisia ei ollut lähimaillakaan. Ja vaikka olisi, kiväri ojossa laivan kannen reunarakennelmaan nojaava Gatta olisi varmaan ampunut ne hetkessä alas. Nyt hän kuitenkin tyytyi istumaan paikoillaan tylsistyneenä. Sama meininki täytti koko laivan. Iso ja väritön paatti tuntui jotenkin epäsopivalta niinkin pienelle javärikkäälle poppoolle.<br>\n<br>\nIlma oli ollut tyyni koko päivän, mikä tiesi hieman huonoa purjealuksille. Nany istui hienossa risti-istunta-asennossa laivan etumastoa vasten kiillotellen nyt likaantuneella valkoisella rätillä hienoja heittoveitsiään. Ga-Matoran ihasteli hetken juuri puhtaaksi saamansa veitsen kiiltoa auringonvalossa. Kiron niihin taiteilemat hienot kaiverrukset saivat hänet melkein suremaan sitä että kyseiset veitset oli tarkoitettu heitettäväksi vihollisten rintamuksen läpi. Paku ja Ardo viettivät aikaansa pelaten korttia. Kortit olivat vanhoja ja tahraisia. Oli ihme ettei Lyan ollut jo nukahtanut maston tähystyskoppiin.<br>\n<br>\nGatta rikkoi kannella vallinneen hiljaisuuden.<br>\n\"Kauanko olemme jo oikeen purjehtineet?\"<br>\n\"Muutaman päivän\", jo seuraavan veitsiyksilönsä puhdistamiseen siirynyt Nanya vastasi ohimennen.<br>\n\"Hassua, tuntuu usealta kuukaudelta.\" Gattan kommentti sai varman jokaisen Matoranin toivomaan, että jossain olisi jokin tarinankirjoittaja tai jokin muu ylempi voima, johon olisivat voineet närkästyneet katseensa kohdistaa.<br>\n<br>\nHiljaisuus laskeutui jälleen laivan ksnnelle kuin hetkeksi patjan päältä vetämistä varten pois otettu lakana. Kaikki viisi Matoranpiraattia syventyivät omiin ajatuksiinsa. Gatta naputteli kiväärinsä tukkia hieman kärsimättömän oloisena. Niiden isoleukaisten Skakdeiksi kutsuttujen liskomiesten nouto jostain korvesta ei ollut niitä mieluisimpia asioita. Jotenkin se, että se oli annettu työtehtävä, vei siitä kaiken hohdon ja seikkailunhalun.<br>\n\"Tämä homma ei ole ollut kovin nautinnollista sen jälkeen kun se Skakdien palkkahemmo nousi kapteeniksemme.\" Onu-matoranilla kesti hetken huomata että hän oli sanonut äkseisen ääneen. Hänen piraattitoverinsa käänsivät hetkeksi katseensa häneen, keskittyen vaimeasti pian taas omiin tekemisiinsä. Nanya avasi pian suunsa.<br>\n\"Myönnettäköön.\" Gatta vuorostaan käänsi silmänsä Ga-Matoraniin. Tämä vilkaisi vielä hieman viiemistä putsaamaansa veitseä, huomaten siinä veilä likaa. \"Palkkasoturille ja sitä mukaa Skakdeille työskentely kieltämättä tuntuu epämiellyttävältä.\"<br>\n<br>\n\"Ymmärräthän hyvin, ettei meillä ollut vaihtoehtoja, kultaseni.\"<br>\nNany tunnisti liiankin hyvin yläpuoleltaan kuuluvan äänen. Mastosta laskeutunut Lyan tuijotti ihastuksensa kohdetta ylösalaisin köydestä röikkuen yllään tuttu härsi virnistyksensä. Se olisi saattanut olla entistä härskimpi jos Le-Matoranin kulmakarvat olisivat erottuneet kuivuneen veren tahriman huivin alta. Nany vastasi tähän tökkäämällä sormellaan kanssapiraattinsa poispäin sormellaa. Köysikeikari lennähti narun varassa hieman taaksepäin, heilahtaen pian kohti maston vastakkaista puolta. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Heilahdusta säesti Matoranin epämääräinen \"WHEEEE!\"<br>\n<br>\n\"Kyllä minäkin <em>Säännöstön</em> tunnen\", Nany tokaisi vaimeasti kuin äskeistä ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Ga-Matoran asetti viimeisenkin veitsensä puhtaan pyyhkeen päälle muiden kiiltävien veitsiensä sekaan. Ardo asettui rennosti kannen reunarakennetta vasten voitettuaan pelin. Taas. \"Hän päihitti edellisen kapteenimme\", De-Matoran aloitti puhumaan, \"joten olemme velvollisia vastedes kunnioittamaan hänen tahtoaan, kunnes hänelle käy samoin kuin Notfunille. Henkemme ovat nyt <em>hänen</em> käsissään. Uskollisuus kapteenille on jokaisen miehistön jäsenen itsestäänselvä velvollisuus. Kuka tahansa voi kuitenkin vaatia titteliä itselleen, mutta on oltava valmis vastaamaan mahdollisista seurauksista...\"<br>\n<br>\n\"...me kaikki tiedämme tuon\", Nany katsoi toveriaan naamallaan ihmetteleväinen ilme, \"Miksi sinä meille luennoit?\" De-Matoran vastasi tähän tietämättömän ilmeen säestämällä olkien kohautuksella. <br>\n<br>\n\"Niillä entisillä kamuillamme riitti uskallusta yrittää vetää <em>sitä</em> kuonoon, ehkä koska kanssamme oli voittamattomana pidetyn Bio-Klaanin eliittiä\", tappiotaan tarpeeksi puinut Paku liittui juttutuokioon mukaan. Sisimmässään hän ymmärsi Ardon voittaneen vai nsiksi ,että jokaiseen pakan ässä-korttiin oli loiskunut jotain kallista alkoholijuomamerkkiä. \"Oli <em>se</em> mitä miehiä hyvänsä, melko voimakas se ainakin on. Taklasi moisen jättiläisen tuosta vaan. Mikä sen nimi olikaan?\"<br>\n<br>\n\"Taisi olla Mäksä?\" \"Tai Räksä...\", Lyan ja Gatta heittivät ilmoille omat arvauksensa.<br>\n\"Uskon että se oli Äksä\", Ardo lopetti tovereidensa aloittaman nimirumban alkutekiöihinsä.<br>\n\"...hemmetin tyhmä nimi\", Gatta mutisi huuliensa välistä.<br>\n<br>\nHiljaisuuden siistitty pussilakana vetätytyi jälleen laivan päälle. Kukaan ei keksinyt mitään sanottavaa. Kaikki olivat hiljaa vaipuneina omiin mietteisiinsä. Melkein kuin aika olisi pysähtynyt.<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n\"KWAAK\"<br>\n<br>\n*BÄGN*<br>\n<br>\nGatta laukaisi hillitysti ylös tähdätyn kiväärinsä. Tehokas, pieni zamorkuula kiiti äänennopeudella kohti taivaita. Lokkilinnun silmämunat pompsahtivat ulos silmäkuopista ammuksen murskatessa sen pienen pään. Nokka repsotti vastenmielisesti ruumiinosan jäänteistä, irroten lopulta ja jakautuen kahteen osaan. Veri roiskui hieman mestatun linnun mätkähtäessä suht. keskelle laivan kantta.<br>\n\"Iltapalaa.\" Gatta istahti samaan asentoon missä oli vielä hetki sitten istunut puhaltaen olemattomiin uskollisen aseensa piipusta tupruavat sauhut.<br>\n<br>\n\"Numa ei ole enää täällä\", Nany oudoksui Gattan siirtoa, \"kenelle sinä enää yrität todistella suuria kykyjäsi?\" Ga-Matoranin kommentti laukaisi jälleen hiljaisuuden. Piraattijoukkio ei ollut vielä tulltu ajatelleeksi, kuinka paljon hyvä tovereita oli jäänyt pois. Nany havaitsi Gattan ilmeen valahtavan melko apeaksi. <br>\n\"En olisi uskonut, että sinä kaipaat häntä.\"<br>\n\"Ja pyh\", Gatta korjasi asenteensa Nenyn kommentin jälkeen, \"Miksi minä kaipaisin sitä hätähousuista merilehmää?\"<br>\n<br>\n\"Elämäsi lipuu ohi mekrityksettömän tuntuisena kuin alas lavuaarista virtaava hahavesi. Merkityksettömänä... Kilpailija on se joka luo läpäisemättömän tukkeen juoksevan virran tielle ja pian elämäsi saa täyttymystä. Kun tuppo vetäistään pois, ja pian kaikki lipuu kuin olemattomiin. Elämäsi on jälleen merkityksetöntä...\"<br>\nArdon puheet saivat Gattan ilmeen jälleen apeaksi. Hänen ei auttanut enää peitellä kaipuutaan entistä kilpailijaansa kohtaan. Toisaalta Ardon ilmeet saivat hänet tuntemaan itsensä pieneksi ja mitättömäksi. Ardo oli kuitenkin henkilö joka ei koskaan loukkaisi ketään ja tahtoi kaikille pelkkää hyvää. Hetken päästä Onu-matoran nosti jälleen katseensa kanssapiraattejaan päin.<br>\n<br>\n\"Huomaistteko muuten kuinka Numa yritti ampua <em>hänet</em> hengiltä\", Gatta kysähti hermoillen viitaten siihen, kuinka Numan tunnetusti tappavan pistoolin ammus oli kimmonnut heidän nykyisen kapeeninsa kasvomaskista suoraan toisen piraatin rintakehään. <br>\n<br>\n\"Hieman häiritsevää\", Ardo argumentoi, \"ottaen kuitenkin huomioon, että ammukset eivät ole tämän maailman kantavin voima.\" Toisinaan De-matoranin puheista ei ottanut oikeen selvää.<br>\n\"Siltä tyypiltä lienee tosiaan hankala saada nirriä pois\", maston käysien viidakossa seillaileva Lyan oli ollut juttutiokion aikana vaiti melkein ennätyksellisen pitään. \"Itse en uskaltaisi kokeilla.\" Moni muu piraatti yhtyi kommenttiin. <br>\n<br>\n\"Toisaalta\", Paku avasi suunsa, \"tiedä häntä mitä voimme saavuttaa moisen palkkatappajan alaisuudessa. Moinen tyyppi varmasti onnistuisi raivaamaan monet uhat tieltään, ja kerääntynyt pelko jam aine heijastuisivat varmaankin myös meihin.\"<br>\n<br>\n\"Älähän unelmoi liikoja, hyvä ystävä\", Ardo kommentoi, \"Arvoisa kapteenimme on Bio-Klaanin saaren suurimman Skakdin alaisuudessa. Ja kyseinen alue ei ole maailman mittakaavassa kovin merkittävä.\"<br>\n\"Varsinainen takapajula\", Gatta kysähti.<br>\n\"Jos sen haluaa noin ilmaista.\"<br>\n<br>\n\"Btw, jos se paikka kerran on niin merkityksetön, miksi Skakdit, jättiliskot ja oudot humanoidimuurahaiset(?) näkevät niin paljon vaivaa saadakseen sellaisen takapajulan haltuunsa?\" <br>\nKaikki hiljenivät Pakun argumentin edessä. Kukaan tuskin tiesi vastausta.<br>\n\"Ja ennen kaikkea, miksi kapteenimme tapainen tyyppi vaivautuu keskellä ei mitään asustavan Skakdin alaisuuteen\" Nany möyhensi soppaa omalla kysymyksellään.<br>\n\"Palkkasoturille eniten merkitsee palkka\", Ardo selitti ystävälleen, \"Arvon herra Kakkulapiolla on hallussaan paljon valtaa ja karismaa, näemmä myös mammonaa.\"<br>\n<br>\n\"Ja naurettava leuka\", Lyan lisäsi. Gatta ja Paku hihittivät. Tämä oli yksi niistä hetkistä joina Nany piti kolmikkoa ärsyttävänä.<br>\n<br>\n\"Skakdit ovat perusteeltaan brutaaleja ja yksinkertaisia rosvoja\", Ardo jatkoi analyysiaan välittämättä välikommenteista, \"Ne kaipaavat karsimaattista johtohahmoa pystyäkseen mihinkään merkittävään. Vähän kuin piraatit.\"<br>\nGattaa hieman puistatti ajatus siitä että heillä ja niillä salamantereilla oli jotain yhteistä.<br>\n\"No, joka tapauksessa, meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin totella arvoisan kapteenin määräyksiä. Ken tietää mitä seikkailut tuovat tullessaan.\"<br>\n\"Missä <em>hän</em> muuten on\", Lyan tajusi kysyä.<br>\n<br>\n\"Kartoittanut matkantekoamme sen valkoisen nörtin kanssa tuolla jo pitkään\", Gatta viittasi laivan peräkannelle rakennettuun kaksikerroksiseen huonerakennelmaan. Hänen katseensa harhautui laivan kannen keskiosaan ja lokinraatoon. \"Pitäisikö tuo siivota...?\"<br>\n<br>\n[spoil]Lol tämän kanssa vähän kesti. Nyt akteeksi lähden Äksää pakoon.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1428,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-06-11T18:34:00.000Z","content":"”Tehdään tästä helppoa, äiti hyvä.”<br>\n”Ei.”<br>\nRuoska heilahtaa. Se osuu ja jättää jäljen, punaisen, verestävän. Tuskaa.<br>\n<br>\n”Minä pyydän teitä, teidän itsenne vuoksi.”<br>\n”Ei.”<br>\nRuoska heilahtaa. Tuskaa.<br>\n<br>\n”Minä voin jatkaa tätä vaikka koko päivän.”<br>\n”Ja sinä tiedät, että minä en voi.”<br>\nRuoska. Tuskaa.<br>\n<br>\n”Niin tiedän. Siksi teidän olisi syytä toivottaa minut tervetulleeksi päänne sisään.”<br>\n”Ei.”<br>\nRuoska. Tuskaa.<br>\n<br>\n”Kysyn nyt suoraan. Mitä te olette juoninut?”<br>\n”Ei…”<br>\nParkaisu.<br>\n<br>\n”Minä tiedän. Minä olin siellä. Te ette. Mutta te sen juonittelitte. <em>Minä</em> olin siellä.”<br>\n”Minä tiedän, että olit. Se ei muuta mitään. Enkä kadu mitään.”<br>\nRuoska. Tuskaa.<br>\nTuskaa.<br>\nRuoska.<br>\n”Typerä nainen.”<br>\nParkaisu.<br>\n<br>\n”Me saavumme pian perille. Ehkä te sitten muutatte mieltänne.”<br>\n”En.”<br>\n”Minä anelen teitä. Te olette tärkeä minulle.”<br>\nPilkallista naurua. Ruoska. Nauru loppuu.<br>\nTuskaa.<br>\n<br>\n”Te ette käsitä. Tai sitten käsitätte liian hyvin. Miten tahansa asia onkaan, te varmasti tiedätte, että minä en aio luovuttaa.”<br>\n”Niin. Ei. Ei se käy.”<br>\n”Näin se käy, rouva hyvä.”<br>\nRuoska. Tuskaa.<br>\n<br>\n”Minä olen herra, mutta en jumalasi.”<br>\nRuoska.<br>\n”En anna anteeksi enkä unohda.”<br>\nTuskaa.<br>\n”Kädelläni eri riitä kaikille tilaa, ymmärrättehän.”<br>\nRuoska. Tuskaa.<br>\nSivallus. Isku. Verta sataa.<br>\n”Ei.”<br>\n”Te ärsytätte minua.”<br>\n”Ei…”<br>\n<br>\n”Se oli siellä. Minä kävin siellä. Ja se ei ollut enää, kun kävin toisen kerran.”<br>\n”Niin.”<br>\n”Se on teidän syytänne.”<br>\n”Niin.”<br>\n”Miksi?”<br>\n”Tiedät sen itsekin.”<br>\n”Mitä te suunnittelette? Tämä ei voi olla loppu. Teillä on päämäärä, jotain, mikä ajaa teitä tämänkin ylitse. Te kestätte tämän syystä. Syystä, jota en tiedä.”<br>\n”Arvailet hyvin.”<br>\n”Minä tiedän.”<br>\n”Ehkä niin. Mutta ei.”<br>\n”Olkoon niin.”<br>\n<br>\nRuoska. Isku.<br>\n<br>\n”Viekää nainen takaisin huoneeseensa.<br>\nMinä tarvitsen häntä vielä.<br>\nJa pian minä saan haluamani.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1429,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2012-06-12T10:28:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin saari, Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\nKuten kuusimetsillä on tapana, oli tämäkin melko pimeä. Varsinkin nyt yöllä. Kepe ja Snowie olivat kääriytyneitä makuupusseihinsa ja loikoivat kyhäämänsä nuotiontapaisen loimussa. Metsä ei ollut niin pelottava nyt, kun klaanilaiset olivat saaneet hilpeän retkitunnelman aikaiseksi.<br>\n“Ah”, Kepe aloitti tunnelmoinnin. “Nuotion rätinää, metsän huminaa, pöllöjen huhuilua. Mikäpä olisi mukavampaa kuunneltavaa kaiken maailmassa möyhivän kaaoksen keskellä?”<br>\n“Ei?”<br>\n“...miten niin ei. Miten sinä voit edes vastata tuohon-”<br>\n“Eikun en minä mitään haasta”, Snowie-pötkylä vastasi, ja kieri makuupussimaisesti parempaan keskusteluasentoon. “Vaan tuo pöllöily. Eivät täällä mitkään linnut liverrä.”<br>\n“...eivätpä muuten laulakaan. Tunnelmoin vailla pohjatietoja.”<br>\n<br>\nMetsässä oli tosiaan ihmeen hiljaista.<br>\n<br>\n“Kepee”, Snowie venytti toverinsa nimeä pölhösti ja katsoi makuupussimakkaraa, jolla oli Kepen pää.<br>\n“Niin?”<br>\n“Miksi linnut eivät laula?”<br>\n“Ehkä niitäkin” massiivinen haukotus “väsyttää.”<br>\n“Hmm. Okei.”<br>\n<br>\nKaksi kangaskäärylettä olivat liikkumatta ja hiljaa tulen ympärillä, kasvot kohti taivasta. Tähden näkyivät jossain kuusen latvojen yläpuolella.<br>\n<br>\n“Kepee.”<br>\nTiedepötkö käännähti kasvot kohti Snowieta. “No mitä?”<br>\n“Kerro minulle tarina.”<br>\n“...”<br>\n“...”<br>\n“Oikeasti?”<br>\n“Taatusti.”<br>\n“Varmasti?”<br>\n“Kyllästi.”<br>\n<br>\nKepe huokaisi syvään. “No jos minä sitten.”<br>\nSnowie hymyili voitonriemuisesti.<br>\n“Mutta muista,” Kepe varoitti. “Tieteen ystävänä viihdytän sinua totuuden keinoin.”<br>\n“Tositarina?<br>\n“Tositarina. Kröhöm. Näin minulle kerran tapahtui...”<br>\n<br>\n<strong>Kaivos Bio-Klaanin linnakkeen lähellä muutamaa kuukautta aiemmin</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/bYSjYDshoKg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/bYSjYDshoKg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKepe iski poransa kiveen. Tummanharmaa aines halkeili ja valui hänen jalkoihinsa. Tunneli oli jo sata metriä pitkä.<br>\n<br>\nEikä hän ollut löytänyt vielä mitään. Vain multaa, kiveä ja hitusen mutaa. Ja hiekkaa.<br>\n<br>\nLäheisestä, syvästä kuilusta kuului suhinaa. Jättiläismatoko, Kepe ihmetteli. Varmuuden vuoksi hän kaivoi esiin keihäänsä. Ei omaa Toa-keihästään, vaan keihään, jonka hän oli löytänyt arkusta pari luolaa sitten.<br>\n<br>\nKuilusta ilmestyi jotain yhtä punaista kuin jättiläismato. Sitten hän huomasi sen rakettikengät. Kepe laski keihäänsä.<br>\n<br>\n\"Voisit sanoa kun ilmestyt paikalle.\"<br>\n\"Sori vain, mutta vilkaisepa tätä\", Killjoy sanoi, ja näytti Kepelle laskeuduttuaan säkillistä kultamalmia.<br>\n\"Pöh, millään kullalla tee muuta kuin kalliita kelloja. Katso, löysin kobalttia. Nyt hus pois apajaltani.\"<br>\n\"Ei tuo mitään kobalttia ole. Se on tavallista kiveä ja sininen soihtu hämäämistarkoituksessa.\"<br>\n\"Pahus.\"<br>\n\"Hei katso, lima.\"<br>\n\"Lima missä?\"<br>\n\"Tuossa\".<br>\n<br>\nHeitä kohti pomppi vihreä, noin matoranin kokoinen läpikuultava köntti. Pyöreä otus näytti sangen harmittomalta, mutta lähestyi heitä uhmaavasti. Se sanoi plöts plöts.<br>\n<br>\nJoy pisti sitä kultaisella miekallaan. Se hajosi kahdeksi nyrkinkokoiseksi, elottomaksi palluraksi. Lisäksi siitä lennähti kolikko suoraan Joyn lompakkoon.<br>\n<br>\n\"Hohhoijaa. Miksi ne edes yrittävät. Ja miksi vihreistäkin saa sinisiä limapalleroita?\"<br>\n\"Oho, katsos, niitä on lisää.\"<br>\n<br>\nHeitä kohti vyöryi kymmenittäin limoja. Ei, sadoittain. Siniset, vihreät ja mustat limat hyppivät laumoittain heitä kohti. Hei kaivoivat aseensa esiin. Kepe tulitti niitä varsijousella (tulinuolet osoittautuivat yllättävän tehokkaiksi) ja Joy silpoi niitä miekallaan kappaleiksi. Pikkulimoja ja rahaa ropisi.<br>\n<br>\nEnnen pitkää lauma oli kukistettu. Kepe tökki limalänttejä puutikkujen päihin. Ne syttyivät itsestään tuleen ja valaisivat käytävää. \"Toistasataa soihtua ja parisataa kuparirahaa. Laimeaa.\"<br>\n<br>\nTuntia myöhemmin he olivat kilometrin syvyydessä maan alla.<br>\n<br>\n\"Olemmeko jo laavakerroksessa?\" Joy kysyi hakkua heiluttaen. Hän kolautti kiven tohjoksi suoraan yläpuoleltaan.<br>\n\"Hei, katso, smaragdi!\"<br>\n\"Oho. Odotas, nappaan sen. Onkohan niitä enemmänkin.\"<br>\nJoy löi smaragdipitoiset kivet tieltään ja hukkui hiekkaan. Sitä tulvahti kuutioittain hänen niskaansa. Hän huitoi tiensä ulos siitä karistellen pölyä kaikkialta panssarinsa väleistä.<br>\n\"Sen siitä saa kun kaivaa varomattomasti\", Kepe totesi.<br>\n<br>\nHe kaivoivat vielä syvemmälle.<br>\n<br>\n\"Jokohan täällä on nyt laavaa?\"<br>\n\"En minä tiedä. Kokeile kaivaa seinää ja katso hukummeko. Sitä paitsi näin syvällä se on magmaa.\"<br>\n\"Kokeillaan.\"<br>\nJoy huitoi hakullaan maata. Alla oli kuin olikin jotain. Ei kuitenkaan magmaa, vaan jättimäinen luola.<br>\n\"Jes! Luola!\"<br>\n\"Niistä löytää aina kaikkea kivaa! Kuten hämähäkinseittiä!\"<br>\n\"Mene sinä ensin.\"<br>\n\"Eikun sinä. Sinulla on rakettikengät. Tuollaiset fancy-vimpaimet. Vaikka eihän niissä riitä löpö paikallaan liitelyyn...äh, katso nyt miten sait minut taas puhumaan itseni pussiin. Okei, menen.\"<br>\n\"Heh.\"<br>\n\"Mutta saan täten myös aarteet ensin\", Kepe virnisti ja hyppäsi pimeyteen.<br>\n<br>\nPäästyään luolan puolelle hän viskaisi tarttumakoukkunsa kattoon ja jäi roikkumaan keskelle pimeyttä. Hän kaivoi esiin soihdun. Se ei kuitenkaan valaissut kuin pari metriä kuhunkin suuntaan.<br>\n\"Jännää ajatella että olemme maan alla. Tämä tuntuu ennemminkin avarudeltaaAAAGH.\" Kepe löi hakullaan kohtikiitänyttä lepakkoa. Se levisi osiin ja putosi luolan lattialle. Jota ei tosin näkynyt alla leviävässä pimeydessä.<br>\n\"Heitä sinne soihtu\", Joy ehdotti.<br>\nKepe viskasi yhden soihduistaan alas. Se valaisi pientä länttiä kivisestä lattiasta. Pientä länttiä, jolla sattui olemaan arkku.<br>\n\"ARKKU.\"<br>\n\"MINÄ ENSIN.\"<br>\n\"EIKUN MINÄ.\"<br>\n<br>\nKilljoyn jalkapohjien rakettimoottorit jyrähtivät käyntiin ja niiden avulla tämä pudottautui kohti pientä kiellekettä. Metsästäjän epäonneksi Kepe oli metallimiehen ja kiven rajun yhteentörmäyksen sattuessa jo arkulla. Avoinaisen arkun edessä hihittelevä tavaroita kahmiva Toa ei kiinnittänyt huomiota murahtelevaan, arkun reunasta tukea ottavaan itseään ylös kampeavaan Killjoyyn.<br>\n<br>\n”Hiii, katsos. Löysin tällaisen siistin pannan.” Killjoy katsoi närkästyneenä kuinka Kepe sitoi punaista pantaa naamionsa päälle hymyillen. ”Tästä on varmasti vielä hyötyä.”<br>\n<br>\nKilljoy hautasi kypäränsä kämmeniinsä ja huokaisi syvään. ”Kuka tätä roinaa oikeasti jättää ympäriinsä? Tämä on varmaan jo kuudes arkku parin päivän sisällä.”<br>\n<br>\nKepe nousi arkun ääreltä pystyyn ja jäi nojailemaan keihästään vasten, valmistautuen laskeutumaan kielekkeeltä alas luolastoon. ”Sanovat, että täällä oli ennen suuri kolonalisaatio Ortoneja. Aikana ennen limaa.”<br>\n<br>\nKilljoy kaiveli tarvikkelaukkuunsa survottuja aiemmin kohdattujen limojen jäänteitä ja hyllytti niitä kämmenillään. Joy huomasi vielä yhden kuparikolikon liman sisässä. ”En kuitenkaan ymmärrä... miksi näiden sisässä on näin helkutisti kolikkoja?”<br>\n<br>\nTällä välin Kepe oli heittänyt kielekkeeltä alas uuden soihdun ja kurkotteli alas nähdäkseen kunnolla pimeässä. ”Nuo limat ovat malminsyöjiä. Tai ainakin olivat. Niistä tuli nirsoja kun tällä alueella alettiin louhimaan ja lopulta ne alkoivat syömään vain käsiteltyjä metalleja, eli tässä tapauksessa...”<br>\n”Kolikkoja... koska siinähän on niin hitosti järkeä.”<br>\n<br>\n…<br>\n<br>\nEi mennyt kauaakaan, kun sankarikaksikko oli laskeutunut luolaston alemmalle tasolle ja käynyt taas hommiin. Killjoy irrotti magmanpunaisena hehkuvan hakkunsa ja alkoi irroittamaan luolan seinämästä suurta rautaesiintymää. Sivummalla Kepe alkoi kaivamaan tietään kauempana hohtavia kristalleja kohti, omin käsin rakennetun vinhasti pyörivän poran luodessa tietä hyvin nopealla tahdilla.<br>\n<br>\nLuola osoittautui muutenkin suureksi voitoksi. Puolen tunnin ahkeran kaivamisen jälkeen kaksikko oli kokoontunut luolan lattialle, kooten saalistaan. Kepe kehuskeli adamantiittilöydöllään, kun taas Killjoy oli onnistuneesti onnistunut yhdistämään obsidiaania ja laavan rajasta löytynyttä magmakiveä, hohtava seos osoittautui todella lujaksi ja väkeväksi.<br>\n<br>\nKaksikko heitti metallit ja arvokivet säkeissä selkäänsä ja alkoivat kiertämään luolastoa, toivoen löytävänsä helpon reitin ulos. Kumpikaan ei innostunut ajatuksesta, että he olisivat palanneet miltei pystysuoraa vanhaa reittiä.<br>\n<br>\nSiinä kävellessään Kepe tuijotteli Killjoyta hetken ja mietiskeli ääneen. ”Sinä et yleensä lähde näille ylläpidon valtuuttamille tehtäville. Mistäs nyt oikein tuulee?”<br>\n<br>\n”Jos Tongu sanoo, että Telakalla on malmeista pulaa, on minun velvollisuuteni auttaa. Kee on mukava tyyppi. Häntä auttaa mielellään.”<br>\n<br>\n”Hah. Jättien välistä kemiaa” Kepe naurahti, mutta vakavoitui nähdessään ilmeettömän Metsästäjän puristavan miekkaansa pelottavan lujaa. Kaksikko jatkoi harhailuaan tämän jälkeen pääosin hiljaisissa merkeissä saapuen lopulta pienelle maanalaiselle järvelle. Pienen sienipitoisen ruokatauon jälkeen odotti tärkeä päätös.<br>\n<br>\n”Vasemmalle vaiko oikealle?”<br>\n”Älä naurata, Kepe. Tietenkin oikealle, sieltä kajastaa valoa. Se olisi nopea tie pinnalle.”<br>\n”Hei hei, kuules nyt metallipönttö. Vasemmalta tuulee. Siellä on tie ulos. Tuo sinun näkemä hohteesi on satavarmasti taas yksi laavaesiintymä. Me vedämme tämän varman päälle.”<br>\n<br>\nHiljaisuus. Syvä hiljaisuus. Molemmat katsoivat omiin suuntiinsa sanomatta sanaakaan.<br>\n<br>\n”Kivi, paperi, sakset?”<br>\n<br>\n”Jep.”<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n”Okei, hyvä on sitten, mutta minä en sinua jelppaa jos hukut sulaan kiveen”, Kepe totesi Joylle kahden tasapelin jälkeen hävinneenä. Voitonriemuinen Joy pinkoi käytävää kohti hohdetta...kohti pohjantonta kuilua, johon hän putosi. Sen pohjalla hohti magma.<br>\n<br>\n”Hah, mitäs minä sanoin!” Kepe naureskeli Metsästäjälle, joka roikkui tarttumakoukullaan kuilun seinässä parikymmentä metriä hänen alapuolellaan. ”Hei, katsopa ylös”, Joy ehdotti toivuttuaan kaoottisesta hetkestä parikymmentä sekuntia aiemmin.<br>\n<br>\nJoy oli sittenkin löytänyt pinnan. Kuilun yläosasta paistoi valo. Tällä kertaa valo ei kuitenkaan ollut magmaa, vaan ihan oikeaa auringonvaloa. Maanpinta oli lähempänä kuin Kepe olisi uskonutkaan.<br>\n<br>\n”Hyvä on sitten, voitit tämänkin erän. Menoksi?”<br>\n<br>\nHe kapusivat pystysuoraa seinää ylöspäin, kampesivat itsensä kuilun reunan yli ja olivat taas tasaisella maalla. Kuilu oli laaksossa kahden vuoren välissä. Kepe päätteli heidän päätyneen jo varsin kauas heidän lähtöpaikastaan. Tästä laaksosta oli kymmeniä kilometrejä Klaanin linnakkeeseen. Yö oli jo tuloillaan, he eivät ehtisi kotiin ennen sen laskeutumista.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/MizTmpp6ZU0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/MizTmpp6ZU0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Tehdään laavu ja jäädään tähän yöksi”, hän ehdotti.<br>\n”Tehdään niin”, Joy totesi ja kaatoi miekallaan puun. Se kaatui jyrähtäen.<br>\n”Hetkonen...miekalla puun...eikö siihen tarvitse kirveen...” Kepe mutisi, mutta antoi asian olla.<br>\n<br>\nPimeys laskeutui. Limapalleroista tehdyt soihdut valaisivat pientä leiriä. Yön otukset lauloivat kaukaisuudessa. Kaksikko ihasteli löytämiään aarteita. Kepe oli onnistunut purkittamaan hohtavia valopalleroita, joita kutsui pimeyden olentojen sieluiksi. Joy oli koonnut oudosta, violetista metallista vasaran. Vasaran, joka vaikutti tosi demoniselta.<br>\n<br>\nHe olivat käymässä yöpuulle, kun suunnitelmat muuttuivat. Kepe ihasteli aukion keskellä öistä tähtitaivasta. Hän tunnisti muutamia tähtikuvioita, katseli kuinka ne liukuivat hitaasti halki taivaankannen. Niin hitaasti, ettei liikettä erottanut.<br>\n<br>\nHän kääntyi toiseen suuntaan, ja näki kuun nousevan horisontista.<br>\n<br>\nHän ihasteli sen loistoa, sen pyöreää muotoa, sen...punaista väriä.<br>\n<br>\nPunaista väriä?<br>\n<br>\nKepe tajusi jonkin olevan pielessä.<br>\n<br>\nHän oli kuullut, että saaren näissä osissa tapahtui outoja asioita öisin. Silloin tällöin kuu nousi taivaalle punaisena, ja täkäläisten matoranien mukaan näin käydessä pitäisi pysyä sisällä. Hän ei ollut tosin kysynyt, miksi. Hän olisi kyllä, elleivät matoranit olisi jähmettyneet kauhusta punaisesta kuusta mainittuaan.<br>\n<br>\nHe saisivat pian tietää.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nKepe pinkoi kohti laavua keihäs valmiina. Metsästä hänen ympäriltään kuului jo yön petojen örinää. Hän näki valoa puiden lomassa. Laavu. Hän kiristi tahtia ja potkaisi Joyta, joka makoili makuupussissaan.<br>\n<br>\nVaan eipä makoillutkaan. Makuupussi oli tyhjä. Minne Joy oli saattanut kadota?<br>\n<br>\nVastaus tuli juoksevana. Tai siis, Joy juoksi takaisin laavulle.<br>\n<br>\n”Missä ihmeessä sinä oikein olit?”<br>\n”Tuolla puskassahan minä vain, mutta sitten NUO tulivat.”<br>\n<br>\nJoy osoitti laumaan olentoja, jotka olivat kuin jonkin muinaisen kauhukirjailijan epämiellyttävän värikkäästä mielestä. Oikeastaan sillä, mihin suuntaan hän osoitti, ei ollut mitään väliä. Niitä tuli kaikkialta. Ne vyöryivät metsästä laumoissa. Punaiset, hieman maanpinnan yläpuolella leijuvat jättiläiskotilot ja groteskit, ulvovat, ilmassa edestakaisin lentelevät silmämunat lähestyvät heitä hampaat napsuen.<br>\n<br>\n”Jaa tämmöistä tänään.”<br>\n”Eikun eilen.”<br>\n”Kuinka niin?”<br>\n”Vuorokausi vaihtui sekunti sitten.”<br>\n”He he, hauskaaAAAAAH”<br>\n<br>\nKepe ja Joy alkoivat kumpikin silputa olentoja kappaleiksi. Kepen keihäs töni niitä hitusen taaksepäin joka tökkäyksellä, mutta ne jatkoivat aivotonta marssiaan heitä kohti. Joyn miekka leikkeli groteskeja elämänmuotoja kappaleiksi, mutta niitä tuli metsästä aina ja aina vain lisää.<br>\n<br>\nJa lisää.<br>\n<br>\nJa lisää.<br>\n<br>\nNoin yhdeltä aamuyöstä laumat alkoivat viimeinkin harveta. Kahdelta niitä ei enää tullut. Kepe ja Joy olivat rättiväsyneitä. Rikkaita hirviöiden pudottelemien kolikoiden ansiosta, mutta rättiväsyneitä.<br>\n<br>\nKepe nojasi keihääseensä ja huokaisi syvään. Saisiko sitä viimeinkin nukuttua, hän mietti.<br>\n<br>\nJa huomasi jotain jaloissaan.<br>\n<br>\nSe oli pieni, metallinen pallura. Ruosteisen ruskea sellainen. Ja siinä paloi punainen valo.<br>\n<br>\nHän poimi sen maasta, ihmetellen sitä. Mistä se oli tullut? Oliko jokin näistä ruumiista pudottanut sen?<br>\n<br>\n”Hei, Joy, vilkaisepa tätä.”<br>\n”Mikäs tuo on?”<br>\n”Ei mitään hajua, vaikka jokin laite se selvästikin on. En ole ennen nähnyt tällaista.”<br>\n”Mitäköhän tuo punainen, hohtava nappi tekee.”<br>\n”Uskallatko kokeilla? Jos se vaikka räjähtää.”<br>\n”Pyh, ei se räjähdä.”<br>\n<br>\nJoy tökkäsi nappia.<br>\n<br>\nSamalla hetkellä pallura katosi Kepen kädestä kuin tuhka tuuleen. Paria sekuntia myöhemmin maa järähti. Maa järähti uudestaan. Maa järähti kovempaa.<br>\nPimeydestä kuului unestaan heränneen muinaisen pedon karjuntaa.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/3XQOtJg-zMI" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/3XQOtJg-zMI</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMaa tärähteli. Kivenlohkareet lentelivät ilmassa jättäen valtavia kuoppia maahan törmätessään. Valtavia reikiä ilmestyi kaikkialle kaksikon ympärille. Reikien sisällä näkyi huumaavan lujaa ja massiivista liikettä. Lopulta vielä yhden valtaisan reiän ilmestyessä kaksikon eteen, paljastui heille reikien ja järinän aiheuttaja.<br>\n<br>\nBiomekaanisen, pitkän ja jaokkeellisen maasta kohoavan hopeisen madon päässä olevat sadat terävät hampaat louskuttelivat klaanilaiskaksikon suuntaan. Mitä ikinä Joy oli painanutkaan, se oli herättänyt jotain ilkeää. Valtaisan matomaisen olennon paksuus lähenteli Klaanin vartiotornien massiivisuutta. Erona se, että tämä olento oli paljon paljon pidempi. Vaikka pää tuijottikin kaksikkoa miltei paikallaan, madon ruumis viiletti edelleen maasta ulos ja sisään kaikissa kauempana olevissa rei'issä.<br>\n<br>\n”Joy... miten pitkä tuo on?”<br>\n”Jos luotan skannereihini... niin... yli sata metriä.”<br>\n”...en enää ikinä anna sinun koskea yhteen ainoaankaan nappulaan.”<br>\n”Jos me vaikka tekisimme ensin tälle jotain?”<br>\n”Eeeeehk-”<br>\n<br>\nKarjuva puoliksi mekaaninen pää iskeytyi kaksikon väliin, heittäen nämä erilleen toisistaan. Maata kuopiva Kepe veti mukana kantamastaan repusta punaisena hohtavan piikkipallon. Kipinää iskevä omalaatuinen asevalinta pyöri Kepen kädessä hyvin vaivattoman oloisesti. Tiedemiehen isku oli nopea ja madon valtaisaan ruumiiseen ilmestyi halkeama moukarin osuessa kohteeseensa. Kepe nosti itsensä kunnolla pystyyn madon perääntyessä hetkeksi, antaen hänelle paljon tarvitun hengähdyshetken.<br>\n<br>\n”Näyttää siltä, että sinä osaat pitää huolen maatoimista...”, mekaaninen ääni totesi jonkin matkan päästä madon jylinän yli, ”taitaa olla siis minun työni hoitaa taivas.”<br>\n<br>\nRakettimoottorien ääni kaikui Kepen korvissa, kun hän katsoi punaisen haarniskamiehen kohoavan ilmaan. Tapojensa vastaisesti Killjoy ei kuitenkaan käyttänyt pukunsa aseistusta, vaan hän veti esiin selkäänsä kiinnitetyn raskaan konekiväärin. Jos joku olisi päässyt tarkastelemaan asetta lähempää, olisi siinä voinut huomata erään veteen kuuluvan rahin pään kiinteänä osana varustusta. Kukaan ei tätä tarkastelua kuitenkaan tehnyt, varsinkaan kun kyseinen ase alkoi sylkemään kidastaan leimuavia luoteja huumaavalla nopeudella. Panssarinläpäisevät luodit osuivat tarkasti siihen kohtaan, mihin Kepe oli aikaisemmin moukarillaan iskenyt. Kipinöiden mato halkesi kahtia ja sen karjuva ylempi osa ruumiista rojahti maahan pölypilven saattelemana.<br>\n<br>\n”No, se ei ollut kovinkaan vaik- ei ei ei, ei kai tämä ole näitä pirulaisia, eihän?”<br>\n<br>\nMaahan laskeutuva Killjoy ei ehtinyt vastaamaan Kepen kysymykseen, sillä tiedemiehen pelko kävi jo toteen. Ei riittänyt, että maahan mätkähtänyt entinen pää lähti vyörymään eteenpäin vetäen pientä ruumiinkappalettaan perässään. Sen lisäksi se kohta, mistä kaksikko oli madon katkaissut vääntelehti erittäin ikävästi. Uudet hampaat, uudet silmät, toinen karjuva ääni oli pian täyttämässä ilmaa. Kohta, mistä mato oli katkennut sai nyt uuden pään. Vihollisia oli nyt kaksi.<br>\n<br>\nKepen viereen laskeutunut pimeyden metsästäjä katsoi näkyä huultaan kypärän alla purren: ”Tästä taitaa tulla aika pitkä ilta.”<br>\n<br>\n”Toivottavasti tuossa aseessasi riittävät kudit...”<br>\n<br>\n”Toivottavasti kätesi ei väsy...”<br>\n<br>\n<strong>”Huaaarghhh”</strong><br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nEnsimmäiset kunnolliset auringonsäteet sinkoilivat Mt. Ämkoon takaa tasangolle, jossa kaksi risti-istunnassa oleilevaa hahmoa valmistautui aamiaiselle. Killjoyn tarvikepussista saaduista energiapakkauksista ja luolastosta löydetyistä sienistä koostettu muhennos kypsyi kulhossa Killjoyn lämpöä tuottavan miekan päällä, Kepen hämmentäessä sitä lusikallaan. Tiedemiehen seiväs törrötti muutaman metrin päässä merkillisestä biomekaanisesta kasasta, joka osoittautui pinoksi yöllä kohdatun matoörveltäjän päitä. Verta, suolenpätkiä ja metallinpalasia oli levinnyt ympäri möyhentynyttä tasankoa, jota koristivat lisäksi lukuisat edelleen savuavat luodinreiät. Väsynyt kaksikko ei ollut ehtinyt nukkumaan lainkaan, eikä kumpikaan aikonut edes harkita lepoa ennen pääsyään takaisin Klaaniin. Selkäreput täynnä mineraaleja kaksikko olisi kuitenkin valmis lähtemään pian takaisin.<br>\n<br>\n”Tongu thulee thykkäämhään thästhä. Hän phärjää näillä matheriaaleilla kuukaushia.” Muhennosta suu täynnä mutusteleva Kepe putsasi piikkipalloaan syömisiensä ohessa. Yllättävän onnistunut muhennos maistui hänelle mainiosti. Killjoyn sen sijaan oli heittänyt oman annoksensa yhdellä hotkaisulla kypäränsä alle, palaten sen jälkeen takaisin laukkunsa järjestelemiseen.<br>\n<br>\n”Pärjää jos pärjää. Paitsi jos ne pohjoisen hyönteismörveltäjät vikisevät vielä lisää ja julistavat sodan. Sano minun sanoneen, siihen tämä vielä menee.”<br>\n<br>\n”Älä ole noin negatiivinen Killjoy. Eivät edes Nazorakit ole niin typeriä, että lähtisivät sotaan Klaanin kanssa. Klaanin päihittäminen vaatisi vähintään liittouman. Ison sellaisen. Ne hyönteispellet eivät uskalla tehdä mitään yksin.”<br>\n<br>\n”Kuulostit aivan Paacolta.”<br>\n”Se oli se pelle?”<br>\n”Jep.”<br>\n<br>\nVain hetkeä myöhemmin Kepe oli saanut annoksensa syötyä ja kaksikko aloitti taipaleensa kohti Klaanin linnoitusta. Eriskummallinen reissu takanaan kaksikko kertaili asioita mielessään. Edes kokeneena sotilaana tunnettu Killjoy ja maailmaan tarkasti perehtynyt Kepe eivät yhdessäkään aivan voineet selittää kaikkea typeryyttä, mitä he taaksensa juuri jättivät.<br>\n<br>\n”Tiesitkö, tuo oli ehkä typerintä, mitä olen koskaan tehnyt”, Killjoyn mekaaninen matala ääni ilmoitti.<br>\n”Allekirjoitan melkein. Mutta sinun pitäisi ihan tosissasi joskus käydä katsomassa Manun puuhia. Se tavara menee outoudessaan tämänkin edelle.”<br>\n”Oudompaa kuin kolikkoja syövät limapallot ja biomekaaniset jaokkeelliset päitä kasvattavat jättimadot?”<br>\n”Jep.”<br>\n”Minä en koskaan halua käydä katsomassa, mitä se hullu tiedemies puuhailee.”<br>\n”Nössö.”<br>\n”Älä kutsu minua nössöksi.”<br>\n”Nöööööösssö.”<br>\n”Ohjus.”<br>\n”Mit- ei ei ei, pistä ne alas. Perun sanani.”<br>\n”Mrh...”<br>\n”...”<br>\n”<em>...nössö.</em>”<br>\n”SINÄ SENKIN-”<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin saari, Lehu-Metsä</strong><br>\n<br>\n“...ja niin siinä sitten lopulta kävi”, valkovihreä Toa päätti tarinansa.<br>\n“...”<br>\n“...mitä.”<br>\n“Minä en usko sinua.”<br>\n“Mii-” haukotus “-ksiet?”<br>\n“Koska se oli hupsua. Pidin kuitenkin siitä osuudesta, jossa Joiku oli “tuolla puskassa” vailla selitystä.”<br>\n“...mut-”<br>\n“Öitä Spinnylä.”<br>\n“...öitä.”<br>\n<br>\n[spoil]Tarina Joyn ja minun. Kehyskertomus Snowien.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1430,"creator":"Bloszar","timestamp":"2012-06-12T14:00:00.000Z","content":"<strong>BKS Hildemar, Blozin hytti</strong><br>\n<br>\nViimein. Bloszar onnistui viimein. Hän oli jo pitkään yrittänyt tehdä laitettaan valmiiksi, mikä oli aika vaikeaa, koska laivalla ei ollut kaikkia tarvittavia osia. Se oli kasassa. Nyt pitäisi toivoa, että se toimisi.<br>\n<br>\nSen nimi olisi \"muistinaattori\". Se auttaisi käyttäjään muistamaan joitan asioita, hetkestä, josta käyttäjä laittaisi sen käyntiin. Toa päätti laittaa sen siihen kohtaan, mihin hänen toissaöinen uni oli päättynyt. Vain 37 ½ tuntia oli mennyt tähän Muistinaattori 5.8 versioon. Muut olivat epäonnistuneet.<br>\n<br>\n\"Toivotaan, että 5.8 tai 37 ½ ovat onnenlukujani.\" <br>\n<br>\nSe käynnistyi. Ja toimi.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Metru Nui, kauan sitten</strong><br>\n<br>\nToa oli sidottu paaluun. Köysillä. Kaksi Pimeyden metsästäjää kantoi häntä, toinen oli Steltiläinen, yksisilmäinen sininen otus, joka näytti voimakkaalta ja olisi varmaan jaksanut kantaa paalun yksin. Toinen oli Skakdi, vihreä, ja hänellä näytti olevan vaikeuksia.<br>\n<br>\nBloszarin miekka oli viety. <br>\n<br>\nHe saapuivat pian alueelle, missä näkyi satoja erilaisia lajien jäseniä. Yksi istui valtaistuimella, ja hänen oikealla puolella oli sauva, mihin oli kiinnitetty rhotuka-laukaisin. <br>\n<br>\n\"Arvoisa TSO, mitä teemme hänelle?\" skakdi kysyi.<br>\n<br>\n\"Viekää muiden vankien luo.\"<br>\n<br>\nToa oli iloinen, että hänellä oli tikari taskussaan. Ilman sitä ei pystynyt hallitsemaan voimiaan. Bloz otti sen, poltti narun pois ja hyppäsi. Hän lähti karkuun.<br>\n<br>\nHänen juostessa, eteen tuli vitriini, missä oli piirrustukset haarniskasta. Toa piiloitui kulman taakse ja odotti kunnes kaikki hänen jahtaajansa olivat menneet ohi.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/0TsE01qdy5A" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/0TsE01qdy5A</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nBloszar poltti lasin piirrustuksien ympäriltä ja laittoi sen taskuunsa. Hänen aikoessa lähteä vastakkaiseen suuntaan, kaksi Skakdia ja yksi vihreä nelijalkainen olento tulivat hänen peräänsä. Toa otti yhden pienen kulkuneuvon ja lähti sillä eteenpäin.<br>\n<br>\n\"Anna piirrustukset tänne!\" kuului huuto hänen takanaan. <br>\n<br>\nBloz saapui Le-Metruun, jossa hylkäsi ajoneuvonsa ja lähti kouruille. Hän tiesi metsästäjien luulevan hänen menevän kourujen sisälle, joten hän hyppäsi kourujen päälle ja rupesi grindaamaan siinä. Metsästäjät eivät hypänneet perään, joten Toalla ei ollut ainakaan nyt ongelmia.<br>\n<br>\nHetken sitä tehtyä, kaksi alusta tuli Baten perään, joten ongelmia oli sittenkin.<br>\n<br>\nAmmuksia oli vaikea väistää. Oli vain mentävä kovaa. Ja hypittävä silloin tällöin. Kun molemmat alkoivat tulittaa ohjuksia, Tulen Toa otti käyttöönsä lentovölineensä ja lähti lentoon. <br>\n<br>\nHetken päästä hän pysäytti ja tiputtautui. Alukset eivät menneet hänen, vaan kääntyivät pois. Kun maahan oli enää n. 20-30 metriä, Toa otti lentovarusteensa taas käyttöön ja lensi Le-Metruun takaisin. <br>\n<br>\nSiellä Bloz otti piirrustuksensa esiin. Siinä oli jonkinlainen haarniska.<br>\n<br>\n\"Nui-haarniska?\" Toa ihmetteli. Toa oli ottanut jokaisen palan pois. Niissä luki:<br>\n<br>\n\"Nui-haarniskan käyttäjällä on voima käyttää kaikkia Nui-kiveen laitettuja Toa-voimia, vaikkei olisi Toa. Sillä pystyy myös imemään niitä, ja parantaa myös käyttäjän fyysisiä ominaisuuksia, että myös tekee älykkäämmäksi. Mutta vain Nui-kivi käy virtalähteeksi.\"<br>\n<br>\nHaarniska oli hieno, muttei Toa mitenkään voinut käyttää sitä, vaikka onnistuisi rakentamaan sen. Hänellä ei ollut aavistusta, mikä oli Nui-kivi. Mutta idea ei ollut hassumpi, ja ehkä Toa voisi joskus tehdä oman versionsa siitä, mutta ilman elementaalivoimia.<br>\n<br>\nOsasta piirrustuksista ei saanut mitään selvää. Mutta se ei haitannut, joten Toa laittoi sen yhteen mini-laatikkoonsa.<br>\n<br>\nÄkkiä jokin otti hänen kurkustaan kiinni ja veti Blozin rannalle. Siinä häntä odotti outo olento, jonka Toa muisti. Se oli se sama, joka oli orjuuttanut häntä Karzahnilla.<br>\n<br>\n\"Pakenit minulta, mutta nyt saan kostoni, niin totta kuin nimeni on Carnadiak!\" hahmo sanoi ja hyökkäsi. <br>\n<br>\n<strong>BKS Hildemar, Blozin hytti</strong><br>\n<br>\n<em>Epäselvää...</em> kone sanoi.<br>\n<br>\n\"Toimi!\" Bloz sanoi ja löi muistinaattoria.<br>\n<br>\n<strong>Metru Nui, kauan sitten, jälleen</strong><br>\n<br>\nToa oli jotenkin onnistunut voittamaan olennon.<br>\n<br>\n\"Vaikka voitit minut, minulla on ässä hihassa.\"<br>\n<br>\n\"Mitä tarkoitat, Curnuttaja?\"<br>\n<br>\n\"Et tule muistamaan tästä mitään.\"<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nÄkkiä jokin sai Toan kaatumaan ja tippumaan veteen.<br>\n<br>\n<em>Muistat tulevasi Gulz Nuilta, muistat johtaneesi jotain Toa-ryhmää, jonka muut jäsenet ovat kuolleita. Kaikki \"oikeat\" Matoran-muistosi, olkoot kadonneet...</em> Toa kuuli.<br>\n<br>\n<strong>BKS Hildemar, Blozin hytti</strong><br>\n<br>\n<em>Epäselvää[/], kone sanoi jälleen ja kuumeni. Toa otti sen pois päästään, ennen kuin se räjähtäisi.<br>\n<br>\nMutta nyt hänellä oli entistä surkeampi olo. Kaikki ne muistot, Toa Gulz, Shalu, hänen tiimiläisensä, kaikki ne olivat vain jonkin sairaan olennon keksimää.<br>\n<br>\nNyt Bloz ei tiennyt kuka oli, mistä tuli ja miten oli saanut kaikki taidot ja varusteensa, mitkä luuli saaneensa Gulz Nuilta.<br>\n<br>\nHän otti yhden minilaatikoistaan, vanhimman ja avasi sen. Siellä ne piirrustukset oli. Tulen Toa ei koskaan ollut katsonut siihen. Hän rakentaisi tuon pohjalta ja uuden haarniskan, nykyaikaisen, sen Verstaan kummajaisen kanssa, kunhan pääsisi takaisin Klaaniin.<br>\n<br>\nJa sitten tekisi kaksi asiaa: menisi Metru Nuille ja pelastaisi Tronien.</em><br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\"><em>Noin. Meni tähän jonkin aikaa. Vähän pitempi, kuin yleensä.</em></dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1431,"creator":"Umbra","timestamp":"2012-06-19T16:32:00.000Z","content":"<strong>Umbran huone</strong><br>\n<br>\nUmbra nukkui... Nukkui todella sikeästi ja näki todella todentuntuista unta. Unen maailma oli imaissut hänet itseensä...<br>\n<br>\n<em>Unimaailmassa kaikki on mahdollista. Sen Umbra muisti, mutta tämä ei ollut ihan samanlainen uni kuin se jossa hän matkasi läpi muistojensa Makutalaudalla. Ehei. Usvainen kaupunki, joka oli todella teknologiapainotteinen ja täynnä mitä moninaisempia koneita ja härveleitä levittäytyi hänen eteensä. Oli vaikea nähdä eteen kun joka paikan täytti vihreä usva. <br>\n<br>\nToa asteli eteenpäin paikassa, joka muistutti suurta kaivosta. Maa-aines, suuret, kenties jättiläismäiset ilmalaivat ja erilaiset kontit, sekä matoranit ja robottipoliisit vilistivät ympäri tätä paikkaa. <br>\n<br>\nUmbra vilkuili ympärilleen. Matoralaiset, jotka näkyivät perin kehnosti sumun seassa, näyttivät kantavan oransseja, violetteja ja tummia kanoheita ja heillä oli kaikilla vihreät silmät. Hän oli jossain maan matoranien asuittamassa paikassa. U oli kuullut puhuttavan että onu-matoranit eivät nähneet hyvin päivänvalossa ja että he kaivoivat mielellään maata ja tutkivat historiaa. Umbra piti myöskin historiasta ja näkikin samassa kyltin, jossa oli tienviitta ja opasteet kohti Arkistoja. <br>\n<br>\nArkistoja. Ai täälläkin on semmoiset... Valon toa ajatteli, kahlaten hernerokkasumun lävitse eteenpäin. Hänen valovoimansakaan eivät toimineet kunnolla tässä sumussa. Se jos jokin oli erikoista.<br>\n<br>\nToan astuessa syvälle arkistojen uumeniin, loputkin valokivistä tulleet valot lakkasivat palamasta. Oli... Pimeää... Todella pimeää...<br>\n<br>\nUnimaailman tila vaihtui odottamatta. Umbra näki edessään seinän, jossa oli musta läiskä. Hän koetti koskettaa sitä, mutta putosi tyhjyyteen. Loputtomaan tyhjyyteen, jossa hän vain leijui.<br>\n<br>\n\"Mitä tämä on? Minä en edes...\" Umbra sanoi, mutta mitään ei kuulunut. Tyhjiö oli ja pysyi ja hän pysyi jotenkin hengissä siellä. Jotenkin happea riitti, mutta tämä olikin varmaan vain unta.<br>\n<br>\nÄkkiä Umbran taakse ilmestyi oviaukko. Sisältä syöksyi hopeinen käsi joka riuhtoi Umbran maailmasta toiseen. Hän repeytyi läpi monien seinien, rikkoen panssariaan ja tuntien suunnatonta kipua, vaikka unessa olikin. Repeytyminen todellisuuksien läpi ei ollut perin hauskaa ja kivutonta hommaa.<br>\n<br>\nU saapui taas outoon tilaan. Hän oli käytävällä. Käytävällä, jossa hän näki kuinka sylinterit alkoivat avautua molemmilla puolilla hänen kävellessään eteenpäin. Un haarniska oli korjaantunut kuin ihmeen kaupalla ja hän erotti pienehkön, mustavioletin hahmon juoksevan käytävää eteenpäin. <br>\n<br>\nSylinterit avautuivat sihisten ja hiljaa ja kylmyys täytti koko käytävän. Oudot, hopeahaarniskaiset olennot alkoivat kammeta itseään ulos. Kylmän metallin ja kuoleman löyhkä täytti koko käytävän. Umbra tajusi pian että oli pakko lähteä juoksuun, koska olennot alkoivat herätä horroksestaan. Hän näki vilaukselta kuinka hopeinen käsi oli merkattuna jokaisen soturin panssariin, samalla kun hän viiletti kohti valonlähdettä, joka siis oli tunnelin päässä. <br>\n<br>\nPäästyään tunnelin päähän ja ovelle, uusi maailma aukeni toan eteen. Vääristyneiden varjojen, tuskanhuutojen ja kauhujen maailma. <br>\n<br>\nU asteli ulos ovesta. Ovi hänen takanaan sulkeutui ja hän katseli ympärilleen. Ränsistyneet, noesta mustat rakennelmat ja oudot, vääristyneitä matoraneja muistuttavat patsaat värittivät tätä paikkaa. Jokaisella askeleella maa Umbran alla kirkui tuskasta. Tämä oli perin karseaa.<br>\n<br>\nSydän jyskytti Umbran rinnassa. Oliko tämä tarujen Karzahni vai mikä, hän ei sitä tiennyt. Sen hän tiesi ettei pitäisi paikasta. <br>\n<br>\nToan haarniska alkoi rappautua pois. Jokin oli alkanut järsiä sitä lähes heti kun hän oli päätynyt tähän maailmaan. Jokin pieni, mutta tappava.<br>\n<br>\nToa pani juoksuksi, etsien jotain joka voisi häntä auttaa. Pienet metallisen protodermiksen atomit putoilivat pois hänen haarniskastaan kiihtyvällä vauhdilla. Vaikka prosessi oli hidasta, olisi se silti lopulta kohtalokasta valon toalle. Maa kirkui hänen allaan jokaisella askeleella. Toa koetti peittää korvansa, mutta kirkuna ja haarniskan rappautuminen eivät loppuneet. Tämä oli painajainen.<br>\n<br>\nJuosten ohi hiekkaputouksen, ohi tulipätsin, joka sykki ilmaan jäätävää kylmyyttä ja ohittaen matoralaisten pajan, Umbra saapui kukkulalle, joka oli tehty metallista. Se ei huutanut hänen allaan, mutta sen takaa paljastui tasanko täynnään jättiläismäisiä rapuja. Telaketjurapuja, joilla oli suuret torahampaat ja jättiläismäiset nyrkit.<br>\n<br>\nRavut tästä puuttuivat vielä, Umbra ajatteli, kun hän katsoi alas. Ravut huomasivat hänet, mutta oli jo myöhäistä. Umbra oli jäänyt paikoilleen liian pitkäksi aikaa. Hänen jalkansa olivat muuttuneet patsaiksi ja hän ei voinut liikkua. Verenhimoiset ravut lähestyivät mekaanisten äänien saattelemina. Lähestyivät koko ajan. <br>\n<br>\nHyvästi julma maailma, Umbra ajatteli kun ravun saksi osui häneen ja maailma mustui.</em> Hän ei enää uneksinut.<br>\n<br>\nToa nousi sängystään. Hän oli pudonnut lattialle ja oli lyönyt päänsä pöydän kulmaan. Hänen päänsä oli kipeä ja hän oli ihan hiessä. Hän tosin ei enää muistanut unestaan yhtään mitään, koska kolaus oli vavahduttanut hänet.<br>\n<br>\nMikäköhän se uni oli jos kerran noin pyörin ja hikoilin, hän ajatteli katsahtaen seinällään roikkuvaan Legendojen kaupungin, Metru Nuin karttaan.<br>\n<br>\n<em>Koti... Kaunis ihana entinen koti... Olisi kiva käydä siellä joskus</em>, hän ajatteli, suunnaten ulos huoneestaan, haukkaamaan jotain syötävää kahviossa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1432,"creator":"The Snowman","timestamp":"2012-06-19T20:27:00.000Z","content":"<strong>Pienehkö saari</strong><br>\n<br>\nKeskellä merta kyyhöttävä maapläntti oli pinta-alaltaan pieni ja koostumukseltaan kivinen. Pieni mutta yllättävänkin jyrkkärinteinen kukkula kohosi keskellä saarta ja mäen rinteellä kasvoi muutama pieni puu. Vehreyttä toivat myös rannalla pitkänä kasvavat heinät, vaikka ne alkoivatkin jo hieman kellertää. Kauempana vesirajasta kasvoi lähinnä vihreää, pitkää villiruohoa ja huojuvia sinisiä kukkia, jotka näyttivät erityisen kauniilta ilta-auringossa. Ainoat merkit asutuksesta olivat yksinäinen laituri, mökki sekä niitä yhdistävä polku. Savupiipusta tuprutti savua ja mökistä kuului keskustelun ääniä. Se oli harvinaista ottaen huomioon saaren asukasluvun olevan yksi ja vierailijamäärän vähäinen.<br>\n<br>\nKuitenkin kyseisenä päivänä keskustelu vuolasi virtaasti. Valko-oranssi Steltinpeikko Kapher ja pieni postinkantaja-Matoralainen istuivat vaatimattoman puupöydän ympärillä ensiksimainitun kotona. Kapherista oli oikein mukavaa kuulla uutisia ulkomaailmasta, erakon elämä kun oli hieman yksinäistä. Toisaalta, se oli myös mukavaa ja rauhallista.<br>\n<br>\nKaksikko keskusteli maailman menosta jo useammatta tuntia putkeen ja nautiskeli kahvin riemusta. Huoneen vakioäänet, takkatulen rätinä ja kellon raks-raks-raksutus toivat miellyttävän lisänsä siihen, miltä mökissä kuulosti.<br>\n<br>\n”...ja katso nyt tätäkin”, postinkantaja sanoi ja osoitti pöydälle levitetyn paikallisen sanomalehtisjulkaisun artikkelia. ”Pohjoisessa 'Bio-Klaanin saarena' tunnettu saari valmistautuu sotatilaan. Tapahtumien kulku on ulkopuolisille hyvin epäselvä, mutta Nazorak-rahien uskotaan olevan liikekannallepanon takana. Myös nimellä 'Nimda' kulkevalla muinaisella esineellä uskotaan olevan vaikutusta asiaan.”<br>\n<br>\n”Hetkonen”, Kapher keskeytti matalalla äänellään. ”Bio-Klaani?”<br>\nMatoralainen nosti katseensa lehdestä. ”Juu, se on semmoinen oudohko pakolaisseurue jotka ovat kyhänneet linnoituksensa tästä vähän pohjoiseen. Heitä joht-”<br>\n”En minä sitä”, peikko selitti itseään. ”Olen kuullut heistä. Oikeastaan, olen kohdannut sieltä tulevia matkalaisia. Kahteen kertaan.”<br>\nPienen vastakeskustelijan katse oli epäuskoinen. ”Eihän sinulla käy täällä ketään.”<br>\n<br>\nKapherin valtava keho nousi hitaasti ja raskaasti ylös tuolista. ”Väärin”, hän sanoi tallustaessaan jykevin mutta rauhallisin askelin pienelle ruutuikkunalle. Ulkona kukat kukkivat kauniisti.<br>\n”Hm?”<br>\n”Minulla on käynyt täällä, sinun lisäksesi, tietty, kolme kertaa vierailijoita. Keskimmäinen visiitti oli sangen epämieluisa, Steltiläisiä sotilaita.” Kapher rapsutteli leukaansa. ”Mutta kaksi muuta tapausta tulivat Klaanin saarelta.”<br>\n<br>\nKapher kertoi, kuinka kaksi Toamaista henkilöä, toinen ”pulskanlainen ja lupsakka” ja toinen ”hieman kuikelo älykkö” olivat käyneet saarella pitämässä myrskyä jokin aika takaperin. He olivat esittäytyneet Bio-Klaanilaisina ja olleet kaikin puolin mukavia. Kapher uskoi heidän olevan oikealla asialla.<br>\n<br>\n”Mutta ennen heitä, jopa ennen Steltiläisiä”, peikko jatkoi kertomaansa. ”Kävi eräs Matoralainen. Olin vasta muuttanut tänne, kun hän tuli anomaan yösijaa. Pieni raukka oli väsynyt, nälkäinen ja peloissaan.”<br>\nPostinkantaja tuijotti takassa loimuavaan tuleen ja kuunteli kertomusta.<br>\n”Annoin raasulle ruokaa ja katon pään päälle yön ajaksi. Hän jäi mieleeni erityisen hyvin, koska hän oli selvästi epätoivoinen. Aivan kuin olisi pelännyt jotain.” Kapher siemaisi pitkän ja hieman liian äänekkään hörppäyksen kahvikupistaan. ”Minusta tuntuu, että hän pelkäsi jonkun haluavan häneltä... Sen.”<br>\n<br>\nMatoralainen käänsi kateensa Kapheriin. Hän ei ollut kuullut näin jännittävää tarinaa sitten sen, kun Mestari Mauri oli hävittänyt kynttilänsä hiilivarastoon <em>ja</em> eräs turisti eksyi sienimetsällä. ”Sen?”<br>\n”Minulle jäi kovin epäselväksi, mikä se oikeastaan oli”, Kapher vastasi matalalla äänellään. ”Se näytti jonkilaiselta kaulakorulta, jossa roikkui...”<br>\nKapher piti vahingossa dramaattisen tauon. Hän nimittäin huomasi jotain.<br>\n”...tuo.”<br>\n<br>\nKapher osoitti paksulla sormellaan lehtiartikkelin karkeaa piirrosta Nimdan sirusta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1433,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-06-24T17:11:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/YvMyo3opDOY" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/YvMyo3opDOY</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nBio-Klaanin suuri pääovi aukesi, ja Makuta Nui astui ulos linnoituksesta. Hänen edessään kiemurteleva polku ja ympäröivät rakennukset näyttivät autioilta iltahämärässä. Manu hätkähti kuullessaan ääniä takaansa:<br>\n”Manuko se siinä! Siitähän on aikaa.”<br>\n”Make, sinäpä näytät... hyvältä tänään.”<br>\nPaikalle saapunut moderaattori irvisti ja vilkaisi vyötäröään peittävää valkoista sidettä.<br>\n”Zyglak-hyökkäyskö?” Manu tiedusteli. Make nyökkäsi, ja seurasi hiljainen minuutti.<br>\n<br>\nManu vihelteli perin ärsyttävän kuuloisesti, naputti jalallaan tahtia seisoessaan kädet puuskassa ja odotellessaan Tedniä, jonka oli määrä saapua pian.<br>\n”Sinä oletkin ollut seikkailemassa viime aikoina”, Make virkkoi keskustelua herättääkseen. Manu ei käsittänyt, miksi tämä oli yhä hänen vieressään, vaikka hänen viheltämisensä karkotti jopa kaikki linnut heitä varjostavalta katokselta.<br>\n”No juu”, makuta sanoi teennäisesti. Make nyökkäsi ja jatkoi:<br>\n”Minä olen vain ollut täällä.”<br>\n”Ja sinulla on side.”<br>\n”Sinä huomasit.”<br>\n”Niiin tein.”<br>\n”Täälläkin on tapahtunut kaikenlaista.”<br>\n”Ahaa.”<br>\nManu pohdiskeli hetken ajatusta zyglakien hyökkäyksestä ja muodonmuutoksista, joista oli kuullut.<br>\n”Sinähän et polta sikaria, vai mitä?” hän kysyi yhtäkkiä Makelta. Tämä selvästikään ei ollut odottanut kysymystä.<br>\n”Enhän minä.”<br>\n”Hyvä.”<br>\nMake raapi hieman leukaansa, mutta päätti antaa asian olla.<br>\n<br>\nKului vartti. Kumpikin oli hiljaa. Hiljaisuus oli kiusallinen Makelle, mutta Manusta ei voinut tulkita mitään.<br>\n”Juuh”, Make sanoi yrittäen jälleen luoda keskustelua. ”Mitäs sinä olet viime aikoina puuhaillut?”<br>\n”Ollut – miten sanoitkaan? – seikkailemassa.”<br>\n”Hmphm.”<br>\n”Aivan.”<br>\nManu yritti saada selville Maken epämääräisiä aikeita, mutta joutui keskeyttämään kuulustelutoimenpiteen aloituksen kuullessaan melua muurin portilta. Make oli jo menossa, ja makuta kiirehti moderaattorin perään hypähdellen oudosti.<br>\n<br>\nPortilla odotti yllättävä näky: steltinpeikko yritti selvästikin päästä sisään portista, mutta pelästyneet vartijat sohivat tätä keihäillään. Make heti tilanteen analysoituaan astui portista ja kysyi:<br>\n”Mitäs täällä tapahtuu?”<br>\n”Tuo… yrittää päästä sisään”, toinen vartija sanoi ääni hieman vapisten.<br>\n”Joo, se väitti, että sillä on asiaa johtajille”, toinen vahvisti.<br>\n”Ja te ette usko häntä?” Manu sanoi naurahtaen ilkeästi. Vartijat pudistivat päätään ja katsoivat makutaa nyrpeästi.<br>\n”Erilainen on paha”, Manu sanoi pahansuovalla äänellä. ”Se pitää tuhota, eikä sitä todellakaan voi päästää sisään, vaikka se esittäisikin käyttäytyvänsä asiallisesti.”<br>\nVartijat näyttivät entistä synkemmiltä.<br>\n”Anteeksi”, sanoi steltinpeikko itse. ”Haluaisiko joku kuunnella, miksi halusin sisään?”<br>\n”Toki, toki”, Manu sanoi. ”Me kuuntelemme.”<br>\n”Kuuntelemmeko?” Make kysyi epäilevästi.<br>\n”Kuuntelemme”, Manu sanoi vakavasti.<br>\n”Olen Kapher ja minulla on asiaa johtajille. Se liittyy Nimdaan”, isokokoinen olento sanoi rauhallisella äänellään. Make huomasi tämän olevan itse asiassa melko mukavan näköinen.<br>\n”Aivan, ystävä hyvä. Jos vaikka tulet sisään, ja Make jäisi pitämään näille moukille pienen oppitunnin suvaitsevaisuudesta, johon pitää sekoittua pieni määrä epäluuloa ja viisasta vainoharhaisuutta kuitenkaan ylitsevuotavaa rakkautta unohtamatta?”<br>\nVartijat katsoivat makutaa nyt puhtaan ärsyyntyneenä. Manu virnisti heille kierosti ja vilkaisi sitten Makeen, joka kohautti olkiaan ja kääntyi vartijoiden puoleen. Manu lähti kävelemään takaisin Klaaniin, ja Kapher kiirehti seuraamaan häntä.<br>\n”Anteeksi tuo äskeinen. Meidän kimppuumme on hyökätty useaan kertaan viime aikoina, ja väki alkaa olla vainoharhaista kaikkea erilaista ja uhkaavana pidettyä kohtaan. Meidän joukossamme ei taida olla sinun lajisi edustajia, ellen vallan erehdy”, makuta rupatteli. ”Ainakaan kovin monta.”<br>\n<br>\nMielenkiintoisen näköinen kaksikko käveli sisäpihan halki. Kapher katseli mielenkiinnolla ympärilleen: Vihreä Matoralainen ajoi nurmikkoa Ussal-ravulla, johon oli teipattu leikkurihärpäke ja paksulla muurilla partioi muutama pikku-ukko, mutta muuten ympäristö oli rauhallinen. Kyseisen muurin takana alkoi metsä, josta Kapher oli tullut polkua pitkin satamasta, vaikka ilmeisesti toinenkin satamasta lähtevä tie olisi tuonut linnakkeelle. Se olisi tosin ensin kulkenut kaupunkiin, joista Kapher ei kummemmin pitänyt. Osittain, koska hän oli kasvanut Steltissä. Oikeastaan täysin sen takia.<br>\n<br>\n”Mutta, peikkoseni”, Manu aloitti. ”Puhut Nimdasta. Mikä on asiasi?”<br>\nEnnen kuin Kapher ehti vastata, makuta jatkoi.<br>\n”Onko peikko loukkaava ilmaisu? Ja saanko käyttää sitä siitä huolimatta? Myöskin on tärkeää, ettet kerro asioita niille, joihin ei voi luottaa. Siispä, sinun on luotettava minuun.”<br>\nKapher kohotti hieman matalia kulmiaan.<br>\n”Sinä, Ussal-poika!” Makuta Nui huudahti Matoralaiselle.<br>\n”Minä?”<br>\n”Olenko minä luotettava?”<br>\n<br>\nHämmennys loisti pienen vihreän miehen kasvoilta. <br>\n”… etkö sinä kerran miinoittanut läntisen puutarhan…”<br>\nManu oli vastaamassa jotain, kun Matoralainen jatkoi.<br>\n”… teepannuilla?”<br>\n<br>\nKapherin kulmat nousivat hieman enemmän.<br>\n<br>\n”Sinä, vartio-poika”, Makuta Nui huudahti muurilla partioivalle Matoralaiselle.<br>\n”Minä?”<br>\n”Olenko minä luotettava?”<br>\n”… eeeh.”<br>\n”Artikuloi selvästi, poika”, Manu ohjeisti.<br>\n”… minä olen nainen.”<br>\n”Ja minä luotettava?”<br>\n”Joo?”<br>\n<br>\nMakuta Nui kääntyi Kapherin puoleen. ”Siinä näet. Nyt, kerro minulle asiasi.”<br>\nSteltinpeikko hieroi leukaansa, ja alkoi matalalla äänellä kertoa tarinaansa siitä, kuinka oli kohdannut mökissään Nimdan, vuosia sitten…<br>\n<br>\n… sitten Manu keskeytti. ”Valmistaudu sitten kertomaan tämä myös johtajistolle. Itsehän en ole millään lailla pomo tai mitään. Ja jos saan suositella, sen jälkeen suosittelen paikallisia nähtävyyksiä. Meillä on erinomaiset porkkanaviljelmät tuolla lännen tuntumassa. Kunhan et harhaile merkityltä polulta.”<br>\n<br>\n[spoil]Snowie kirjoitti osan tästä. Ja Makelle kiitos hahmonsa lainaamisesta.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1434,"creator":"keetongu","timestamp":"2012-06-25T09:22:00.000Z","content":"<strong>Telakka, Tehmutin toimisto</strong><br>\n<br>\nPRRRING<br>\n<br>\n”Tehmut, se on Höyrypuhelin!” huudahti toimistossa päivystävä (ja rataskatalogin keskiaukeaman Ga-matorania tihrustava) Matoran vieressä laskelmia tekevälle esimiehelleen, kun vieressä oleva valtava mustakultainen viestintäviritelmä alkoi täristä ja piristä hillittömästi.<br>\n<br>\n”He tarvitsevat meitä!” Tehmut sanoi havahtuen, hyppäsi tuoliltaan ja nappasi yhden kojeen luureista. Laitteessa oli vähemmän tehoja kuin Klaanin perusviestimissä, mutta niissä ei voinut panna viskiä tai keittää teetä. Eivätkä ne olleet yhtä hienoja.<br>\n<br>\n”Höyrypäät hei, lintuset ilmaan!” rääkyi puhelimesta ääni, joka aiheutti Tehmutille päänsärkyä, ”Ninjamiehien ryteikkösaarista on lähtenyt meikäläisten sukellusvene. Kaipaavat saattureita, vaan eivät kuulemma taisteluapua...<br>\n<br>\n...Pellet. Joo, koordinaatit tulossa.”<br>\n<br>\nTehmut toimi nopeasti. Hän näpsytteli auki jokaisen lentohallin messinkisen puheputken, joilla välitettiin viestejä Telakalla. Pian hänen äänensä kaikui halleissa.<br>\n<br>\n”Huomio! Mereltä tuleva Klaanin sukellusvene koordinaateissa 6:36:216. Ottakaa sopiva keskikoinen lämmitetty aseistettu rahtialus ja lähtekää apuun!”<br>\n<br>\nNeloshallin Matoranit alkoivat tuijottamaan Tongua. Keltainen kyklooppi oli parhaittaa vääntämässä jumissa olevaa venttiiliä auki valtavilla putkipihdeillä. Telakan ylin johtaja oli ainoa, jolla oli siihen tarvittavat käsivoimat.<br>\n<br>\n”Kuulitte mitä hän sanoi! Alkakaahan vipeltää. Vasemmalla on valmiina oleva lehmiö”, Tongu sanoi alaisilleen. Alkoivat toimia. Ta-Matoran Obrah riensi lähimmälle puheputkistolle.<br>\n<br>\n”Otamme Neloshallin 32-Kane-ran, Obrah kuittaa”, hän huikkasi Tehmutille, joka välitti tiedon kaikkiin halleihin. Pian Telakka oli täydessä vilskeessä ja neuvokkaat Matoranit tulvivat neloshalliin. Pian valittiin 12 sopivimman joukko ohjaamaan konetta. Lähtö oli nopea, sillä aluksen tulipesässä oli jo melkoinen hiillos ja vesikin oli aika lailla höyrystymispisteessä. Alus rullaattiin kiskoilla Telakan pihalle ja hetken kuluttua palikkamainen höyryalus halkoi taivaita.<br>\n<br>\nOnu-Matoran Kobram ja Le-Matoran Sehalk ohjastivat kaksipaikkaista alusta sen ylittäessä Klaanin Matoran-kylän. Oikeat koordinaatit lähestyivät. Aluksen kansitykin takana istuva Onu-Matoran Abrog kiikaroi merta odotetulta alueelta. Pian kiikaroijan silmään iskikin merestä tököttävä periskooppi. Veljeskunnan viidakkosaari näkyi edessäpäin. Sankka savu nousi saarelta; sota oli tullut viidakkoon.<br>\n<br>\n”Ksskh, Bio-Klaanin 32-Kane-ra kutsuu kksshhsk Syvää Valasta, kuuletteko, stop, ksshk.”<br>\n<br>\n”Jos me olemme Syvä Valas niin täällä ollaan, mukava nähdä teitä, Äksä täällä terve”, vastattiin radiosta.<br>\n<br>\n”Jepulis, pitäkää kurssi. Turvaamkkksshskme teidät. Paljonko siellä on porukkaa?”<br>\n<br>\n”Muutama jäsen ja useita Veljeskunnan evakkomatoraneja. Osa on vakavasti loukkaantuneita. Olemme ilmoittaneet myös Klaanin sairaalasiipeen.”<br>\n<br>\n”Ksshk selvä, saamme ksshk majoitettua heidän ensihätään Telakallksshke.”<br>\n<br>\n”Miksi teette tuota ksshk-ääntä suulla? Yhteys on loistava.”<br>\n<br>\n”Tuota ööö hei! Teitä seurataan. Kaksi pistettä lähestyy väli-ilmassa.”<br>\n<br>\nAbrogkin huomasi pisteet tykkiasemastaan. Hän tarkensi kiikareitaan ja huomasi kaksi kovalla nopeudella aseet ojossa lähestyvää suihkumoottorinazorakia. Matoran toimi nopeasti. Hän ampui kolmen patin sarjan räjähtäviä cordak-raketteja kohti seuraajia. Torakat väistivät raketit ketterillä väistöliikkeillä, mutta kaartoivat takaisin kohti rantaa ja jättivät klaanilaisten alukset rauhaan. Ne oli komennettu tiedustelemaan, ei taistelemaan: saari oli vallattu, tehtävä oli onnistunut. Klaani oli seuraavana, mutta se sai odottaa toistaiseksi.<br>\n<br>\nSukellusvene ja höyrytoiminen ilma-alus saivat matkustaa loppumatkan rauhassa, ja pian metallinen purtilo nousi pintaan Klaanin satamassa. Sille varatulla laiturilla oli odottamassa Klaanin sairaalan ensihoitajia, jotka kuljettivat ikävimmin haavoittuneet levitaation Kanoka-kiekoilla varustetuilla ilmasängyillä Kupen hoiviin. Loput Ämkoon alaisista majoitettiin Telakalle yhteen pikaisesti tyhjennettyyn pajakompleksiin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1435,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2012-06-25T14:10:00.000Z","content":"<strong>Killjoyn mökin rauniot</strong><br>\n<br>\n”Hei, kiitos kaikesta. Oikeasti, sinusta on ollut valtava apu.”<br>\n<br>\nCreedy ja Saraji seisoivat mökkipolun päässä, jättäen hyvästejä talon ainoaan seisovaan seinään nojailevalle Nazorakille. Torakka kumarsi hitaasti ja nyökkäsi lähtöä tekevälle kaksikolle. Käsillään viittoillen Nazorak osoitti jäävänsä mökille, toivoen salaa kaksikon, tai ainakin Creedyn palaavan vielä takaisin. Muutamaa kädenheilautusta myöhemmin Vahki ja Matoran aloittivat taipaleensa jalan kohti Klaania. Taannoinen riita kaksikon välillä alkoi tuntua jo kaukaiselta.<br>\n<br>\n”Toivotaan, että Nurukan ei ole vielä lähtenyt. Olisi kätevää, jos pääsisimme samalla kyydillä, millä hän sitten ikinä matkaakaan.” Vahki hymähti myöntävästi. Creedyn suunnitelma oli hänen mieleensä. Vastauksia janoava Saraji oli varma asioiden selvenemisestä. Matka Metru Nuille olisi kuitenkin pitkä, eikä kummankaan kaksikosta tehnyt mieli matkata sitä yksin.<br>\n<br>\n”Minä luulen, että haluan keskustella sen maan toan kanssa muutenkin. Minulla on vahva tunne siitä, että hän jakaa kanssani hyvin paljon... ehkä liikaakin.” Uudet muistot. Tuo sanapari oli nyt lopullisesti syöpynyt Vahkin mekaaniseen mieleen. Mutta sen sijaan, että hän olisi ollut puhtaasti huolestunut tästä uudesta ilmiöstä, Saraji miltei salaa toivoi saavansa näitä muistoja lisää. Vaikka kysymyksiä hänen päässään oli aivan liikaa, hän oli varma, että jossain vaiheessa hänen mielensä tarjoaisi myös vastauksia.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nEi mennyt kauaa, kun parivaljakko oli päässyt maantielle asti. Tien vierusta tiukasti kulkeva kaksikko kulutti aikaa muistellen kukin vanhoja päiviään, ajalta ennen Klaania ja sotaa. Creedy oli saanut hivutettua keskustelun häntä jo pitkään askarruttaneeseen asiaan. ”...mutta hei, ihan oikeasti. Miten sinä taistelit tuon kanssa? Tuo miekka on pisin, painavin ja epäkäytännöllisin ase maailmassa. Miksi ihmeessä sinä käytät tuollaista?<br>\n<br>\nSaraji naurahti Creedyn kysymykselle. Vahki tiesi Creedyn suunnitelleen aseita Metru Nui -vuosinaan. Siksipä hän totesiksin demonstraation helpoimmaksi tavaksi selittää. Yhdellä vipsaisulla Vahki oli irroittanut miekan selästään ja painovoimaa ja ilmanvastusta uhmaava miekkasankari pyöritteli tätä nyt humisevassa kierteessä aivan oman päänsä vieressä. Vahki koukisti polviaan ja silmänräpäyksessä tämä oli ilmestynyt metrien päähän Creedystä suuren kuusipuun luokse. Ennen kuin Matoran ehti edes tajuta mitä Vahki oli tekemässä, oli tämä jo ilmestynyt takaisin hänen vierelleen, miekka tiukasti selkäänsä sidottuna. Matoran tuijotti suu ammollaan, kun kuusipuu halkesi korkeussuunnassa kahtia ja sen palaset vääntyivät juuresta hitaasti maahan. ”...sinä rikot fysiikan lakeja herraseni. Tuo ei ole reilua.”<br>\n<br>\nSaraji nauroi nyt aivan avoimesti, kovasti mieltyneenä omaan temppuunsa. Creedyn tuomitseva katse kuitenkin hyydytti hymyn melko nopeasti ja vahki päätti vaivautua selittämään. ”Katsos, kun Vahkeja alettiin liittämään Käden riveihin, meille korkea-arvoisille taottiin naamio. Mutta näkyvän naamion sijasta Kanoka-kiekot sulatettiin suoraan virtapiireihimme. Ei varmaan ole mikään yllätys, että minun valintani oli Kakama... tai jos tarkkoja ollaan, niin kolme sellaista.”<br>\n<br>\n”Minä tavallaan tiesin jo tuon, mutta se ei selitä sitä, miten sinä heilutat tuota kymmenien kilojen painoista jättimiekkaa noin kevyesti.”<br>\n<br>\n”Ammattisalaisuuksia. En minäkään voi ihan kaikkea kertoa.”<br>\n<br>\nKeskustelu päättyi punaisen Matoranin puolihiljaiseen jupinaan silmänkääntötempuista, Sarajin vain myhäillen tyytyväisenä vieressä.<br>\n<br>\n<strong>Tarkkailuhuone, Tuntematon sijainti</strong><br>\n<br>\n<em>”Päivä on tullut, nappasimme yhdeksän kahdestatoista signaalista yhtäaikaisesti. Vihollinen on alkanut toimimaan. Kaikki objektiivit unohdetaan. Otamme käyttöön hätästrategia viiden. Etsikää hänet, etsikää hänen ystävänsä, etsikää kuka vain, joka voi auttaa meitä. Etsikää Killjoy, ennen kuin on liian myöhäistä.”</em><br>\n<br>\n…<br>\n<br>\nKomentopöydän ääreen nukahtanut sysimusta hahmo olisi aivan hyvin voinut olla kuollut. Se ei hengittänyt, ei päästänyt ainuttakaan ääntä, eikä liikkunut milliäkään. Mutta kuollut se ei ollut. Hahmo uneksi. Uneksi menneestä. Tarkemmin ottaen hahmon päässä vilisi uudelleen ja uudelleen viimeisimmän puolen tunnin aikana tapahtuneet asiat...<br>\n<br>\n<em>”Neiti kenraali. Killjoy on luokiteltu tason 1 viholliseksi. Miten on mahdollist-”<br>\n<br>\n”Hiljaa rivissä! Äläkä kutsu minua kenraaliksi. Sinä tiedät aivan hyvin, että kun Killjoy palaa, hän tulee ottamaan paikkansa takaisin... ellei ole sitä jo tehnyt.”<br>\n<br>\nKahteen rivistöön asettautuneet muutamat kymmenet Vahkit seisoivat asennoissaan täysin liikkumatta. Ainoastaan viimeisimpänä puhuneen yksikön ääni rikkoi täydellistä hiljaisuutta lastausalueen näköisen tilan sisällä. Musta hahmo seisoi kahden rivin välissä tuijottaen kohti kyseenalaistanutta yksikköä. Hahmo otti askeleen eteenpäin, saapuen nyt varjoisasta tilastaan katosta valaisevien spottivalojen alle. Mustiin siteisiin kääriytynyt mekaaninen olento osoitti sormellaan kohti aiemmin äänessä ollutta Vahkia. ”Ja sinun tulee oppia paikkasi. Kaiken tämän ajan jälkeen minä en aio sietää niskurointia.”<br>\n<br>\nNuoren naisen äänellä puhuva olento kääntyi kannoillaan ja heilautti sormeaan kerran ilmassa. Se oli joukolle merkki hajaantua ja Vahkiyksiköt ryhmiintyivät, lähtien astelemaan marssien eri suuntiin kohti lastausalueen eri päihin sijoitettuja ovia. Nainen ei huomioinut takanaan tapahtuvaa organisointia, vaan kaappasi tilan laidalle sijoitetusta naulakosta pitkän kankaisen takin ja heitti sen ylleen, jaksamatta kuitenkaan napittaa sitä lainkaan. Muuten täysin mustan takin olkiin oli kiinnitetty muhkeat punaiset toppaukset, joissa molemmissa komeili Mustan Käden kiiltävä logo. Sirohko nainen ei tuntunut edes välittävän militaristisen takkinsa julmetusta koosta, vaan antoi sen helmojen laahautua huoletta maassa. Helma olikin hyvin rispaantunut ja kulunut, mikä kieli siitä, että takki oli ollut hänen käytössään jo kauan.<br>\n<br>\nOvi ovelta ja käytävä käytävältä nainen jatkoi matkaansa kohti määränpäätään. Valtavan kompleksin sisällä olennon ajatukset alkoivat harhailemaan ja yksi naisen käsistä eksyikin nopeasti kohti hänen sidottua rintakehäänsä. Käsi upposi siteiden syvyyksiin, vetäen ulos pienen ketjun, jonka päästä paljastui punainen pieni koru.<br>\n<br>\nKoru koostui kahdesta punaisesta metallirinkulasta, paitsi että sisempi rengas ei ollut kokonainen, sillä siitä puuttui pieniä selkeästi tarkoituksella irtileikattuja paloja. Korun hämmentävyys perustui kuitenkin siihen, että renkaat eivät olleet millään tapaa kiinni toisissaan, mutta ne pysyivät siitä huolimatta paikallaan, kuin taottuna. Metalliketju oli pyöräytetty renkaista ulompaan, jättäen sisemmän näyttämään siltä, kuin se levitoisi paikallaan jonkun tuntemattoman voiman saattelemana.<br>\n<br>\nHarmaiden metallisten käytävien sokkelo taittui olennolta täysin ajattelematta. Sinisten silmien katse koruun tiukasti liimattuna olento matkasi, kunnes tämä saapui huoneeseen, joka näytti selkeästi olevan kompleksin aulatila. Pyöreä, metalleista koostuva kliininen tila piti keskellään tyhjänä ammottavan vastaanottopöydän, muutaman Vahkin satunnaisten tietokoneiden kimpussa ja valtavat tilan päässä ammottavat liukuovet, jotka paljastuivat tarkemmalla tarkastelulla hissin oviksi. Ovien yläpuolelle oli kiinnitetty valtava sammunut leditaulu, jonka lamppujen järjestys muodosti merkit ”F -12”.<br>\n<br>\nVahkit nostivat katseensa näyttöruuduiltaan hetkeksi ja asettuivat sotilastervehdykseen, näiden johtajan marssiessa paikalle. Vilkaisemattakaan sotilaiden suuntaan nainen käveli aulan reunalle ja sinne sijoitetulle raskaalle panssariovelle. Salamannopealla heilautuksella punainen koru vilahti oven sensorien edestä ja piippauksen ja keskustietokone B.I.A.N.C.A:n monotonisen tervehdyksen myötä ovi aukesi ja olento astui sisään pieneen huoneeseen.<br>\n<br>\nPieni näppäimistöillä vuorattu komentopöytä sai seuraavaksi tarjota tarkoitustaan umpiväsyneen naisen lepopaikkana. Takki tippui lattialle, koru puristui tiukasti mustien siteiden peittämään käteen ja työtuolin selkänojan sijaan olennon pää otti nojaa komentopöydästä, välittämättä siitä, että kaksi näppäimistöä tipahti sen takia räminällä lattialle.</em><br>\n<br>\nKomentopöydän ääreen nukahtanut sysimusta hahmo olisi aivan hyvin voinut olla kuollut. Se ei hengittänyt, ei päästänyt ainuttakaan ääntä, eikä liikkunut milliäkään. Mutta kuollut se ei ollut. Hahmo uneksi. Uneksi menneestä. Tarkemmin ottaen hahmon päässä vilisi uudelleen ja uudelleen viimeisimmän puolen tunnin aikana tapahtuneet asiat...<br>\n<br>\nOven ulkopuolella kaksi Vahkia jatkoi rauhassa puuhasteluaan tietokoneiden kimpussa. Silmiensä hohdetta lukuunottamatta kaksi täysin identtistä Vahkia oli syventyneenä keskusteluun, jonka sisältö oli vaihtunut nopeasti heidän johtajansa kävellessä heidän ohitseen.<br>\n<br>\nSelin naiskenraalin oveen oleva sinisilmäinen Vahki naputteli tietokonettaan, pitäen katseensa tiukasti ruudussa koko keskustelun ajan. Vihreäsilmäinen, selkeästi eloisampi Vahki taasen tuijotteli oveen, josta heidän kenraalinsa oli hetki sitten kulkenut. ”Kenraali vaikuttaa kovin väsyneeltä. En ole nähnyt häntä lepotiloissa varmaan viikkoon. Saisi varoa, ylikuumentaa vielä piirinsä.”<br>\n<br>\nToinen Vahki hymähti, osoittaen olevansa samaa mieltä puhujan kanssa. Tietokoneen ruutu heijasti valoa hiljaisemman Vahkin mekaanisille kasvoille, paljastaen hänen työnsä alla olevan maailmankartan, jolla vilkkui pieniä pisteitä siellä täällä. Jos joku olisi vilkaissut äänessä olevan Vahkin ruudulle, olisi hän löytänyt sieltä samanlaisen kartan. Ainoastaan pisteet olisivat puuttuneet.<br>\n<br>\n”Tai siis... katso nyt häntä. Hän on ollut aivan tolaltaan siitä asti kun signaali Herraan katosi BK-Xian aikana. Ja nyt vielä tämä... aivan kuin häntä ei koeteltaisi jo tarpeeksi.”<br>\n<br>\n”Kuulostaa siltä, kuin olisit huolissasi.”<br>\n<br>\n”Ehkä olenkin?”<br>\n<br>\n”Sinä olet rivisotilas. Ei sinun kuulu olla huolissasi.”<br>\n<br>\n”Minulla on kuula.”<br>\n<br>\nSinisilmäinen Vahki huokaisi kuin pettyneenä ja nosti nyt vihdoin katseensa pois näytöltään, luoden katseen kohti tohkeissaan olevaa toveriaan. ”Me olemme käyneet tämän keskustelun jo ties kuinka monesti. Se, että sinä kykenet johonkin ei tarkoita sitä, että sinä saat tehdä niin. Me olemme sotilaita. Meidän ei kuulu luottaa tunteisiimme.”<br>\n<br>\n”Kuulaa tai ei?”<br>\n<br>\n”Kuulaa tai ei.”<br>\n<br>\nVihersilmäinen Vahki katsoi hieman pettyneenä, kun tämän toverin katse upposi takaisin näyttöön. Mielessään sotilas tiesi, että hänenkin pitäisi palata töihin. Jokin hänen takaraivossaan kuitenkin esti häntä tekemästä mitään. ”Tunteet johtavat. Jos emme saa kerran luottaa niihin, miksi ihmeessä se oli aina Herran motto?”<br>\n<br>\n”Herran ajoista on jo kauan. Hän pakeni täältä. Neiti jäi johtoon. Niin kauan kuin hän määrää, me menemme niinkuin hän sa- ...oh.”<br>\n<br>\n”Oh? Mitä oh?”<br>\n<br>\n”Minusta tuntuu... että minä löysin heidät.”<br>\n<br>\nVihersilmäinen vahki hätkähti mietteistään, tämän hypätessä valtavalla ryminällä toverinsa istuimen taakse. Molemmat naulitsivat katseensa näyttöön, jossa hohti nyt erityisen laajana kaksi tiettyä pistettä. Kartan eteläosista paikannetut pisteet olivat aivan vierekkäin. Niissä näkyi pientä liikettä. Kartta oli zoomattu niin syvälle, kuin sen vain sai. ”Ei ei ei ei ei... tämä ei ole hyvä. Ei ollenkaan hyvä.”<br>\n<br>\n”Mmmh. Mokoma pirulainen löysi hänet ensin. Odotas, käynnistän diagnosointiohjelman. Katsotaan mitä saamme irti.”<br>\n<br>\nVahki naputteli näppäimistöään, tarkentaen samalla kahdesta pisteestä punaisena hohtavaan. Paria sekuntia myöhemmin näytölle ilmestyi puolen ruudun kokoinen infoikkuna, joka lateli valtavat määrät tietoa kaksikon silmille.<br>\n<br>\n”...okei. Tämä ei parane, ei parane ollenkaan. Näyttää siltä, että iso K on joutunut vapauttamaan.” Tuolin takana seisova Vahki iski kädellä otsaansa ja pudisteli päätään. ”Ei hemmetti soikoon. Xialla tulee kiire. Missä heidän asemansa on?”<br>\n<br>\n”Vielä miltei kymmenen minuuttia kohteeseen. En usko, että K kestää niin pitkään vapautetussa tilassa. Ja lisäksi, tuo kohde on suurin eteläisten saarten vihollistukikohta. Se saattaa sisältää jopa satoja tason 2 vihollisjoukon jäseniä.”<br>\n<br>\n”Tiedätkö... minulla on sinulle yksi pyyntö.”<br>\n<br>\n”Kerro.”<br>\n<br>\nSeisova Vahki raapaisi hiljaa sormenpäällään suurta panssariovea, jonka taakse heidän kenraalinsa oli vähän aikaa sitten kadonnut. ”Me emme voi lähettää viestiä ulos vielä moneen päivään. Kompleksimme järjestelmä ei kestäisi sitä näin nopeasti edellisen jälkeen, olenko oikeassa?”<br>\n<br>\n”Olet.”<br>\n<br>\n”Se tarkoittaa myös sitä, että emme voi tehdä asialle yhtään mitään.”<br>\n<br>\n”Emme.”<br>\n<br>\n”Siinä tapauksessa... sovitaanko, että pidämme tämän toistaiseksi omana tietonamme? Neiti kenraali tarvitsee lepoa. Ei anneta hänelle enempää murehdittavaa.”<br>\n<br>\n”Hyvä on.”<br>\n<br>\n”Sinä suostut? Oikeasti?”<br>\n<br>\n”Tämän kerran.”<br>\n<br>\nVihersilmäinen Vahki hymähti tyytyväisenä, vilkaisi vielä nopeasti toverinsa näyttöön ja asteli sitten takaisin omalle työpisteelleen, tällä kertaa jopa istuutuenen paikkalleen. ”...huoh. Joskus minä tosissani kyllästyn olemaan lukittuna täällä. 300 vuotta jumissa saamarin kellarissa alkaa olemaan vähän rasittavaa.”<br>\n<br>\n”Kyllä.”<br>\n<br>\n”Ja sinä herraseni opettelet keskustelemaan kunnolla. Olet todella tylsä juttukumppani.”<br>\n<br>\n”Kyllä.”<br>\n<br>\n”...”<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnoitus, muutamaa tuntia myöhemmin</strong><br>\n<br>\nYö.<br>\n<br>\nAlkava syksy ja hiljalleen lyhenevät päivät pääsivät yllättämään kulkijat. Kumpikaan Klaanin porteista sisään kulkeneista toveruksista ei ollut huomannut ajan kulkua. Yhteisen sopimuksen nimissä kaksikko päätti etsivänsä Nurukanin käsiinsä vasta aamulla. Molemmat, etenkin Creedy, olivat levon tarpeessa.<br>\n<br>\nSaraji asteli sisään pimeään huoneeseensa. Harjaantunut sormi napsautti valonkatkaisijaa salamannopeasti, saaden kattolampun syttymään. Siteet aukesivat selästä ja yksi käsi asetti raskaan miekan lepäämään ovenpieleen. Toisella kädellään Saraji hieroi otsaansa, tunnustellen samalla kasvojaan.<br>\n<br>\nNe kasvot olivat nähneet parhaat päivänsä. Arvet, naarmut ja tökerösti kasaan kootut pienet kasvojensirpaleet muistuttivat edelleen jokaisesta karvaasta sotaretkestä. Kauempaa katsottuna Saraji näytti nuorelta. Hän oli nopea, notkea, ääneltään vielä nuoren hailakka, mutta voimakas. Nuoreksi Vahki ei ollut itseään kuitenkaan enää aikoihin tuntenut. Ei enää sodan jälkeen.<br>\n<br>\nHaukotteleva soturi rojahti ikkunaan päin käännettyyn nojatuoliinsa. Verhot olivat jääneet auki Sarajin edellisen kerran poistuessa huoneestaan. Siitä tuntui olevan jo ikuisuus.<br>\n<br>\nYhtäkkiä Saraji hätkähti, kääntäen päänsä vinhasti kohti työpöytäänsä. Se oli tyhjä ja niin oli Vahkin tarvikepussikin. Saraji oli täysin unohtanut mukanaan kantamansa kuulan kohtalon. Se oli viety moderaattorien huoneeseen takavarikkoon Sarajin pyörtymisen yhteydessä. Sairaanhoitajat olivat satavarmoja sen olleen Sarajin taannoisen kaatumisen syynä. Saraji tiesi paremmin. Se kuula ei tekisi hänelle pahaa. Se ei voisi, eikä tahtoisi.<br>\n<br>\nSaraji veti syvään henkeä ja vetäytyi lokoisammin tuolinsa uumeniin. Väsymys painoi häntä jo kovin. Raskaiden luomien hiljalleen sulkeutuessa, ei Vahki voinut kuin yrittää painaa asioita mieleensä. Nurukan, kuula, Metru Nui. Huomenna...<br>\n<br>\n<br>\n…<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/c5JWLnMfOZY?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/c5JWLnMfOZY?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPimeys.<br>\n<br>\nSaraji horjahti maan kadotessa hänen altaan. Metallisen kolinan saattelemana Vahki kampesi itseään pystyyn keskellä tyhjyyttä. Kaikkialla oli mustaa. Täydellinen hiljaisuus vallitsi.<br>\n<br>\n”...tämän täytyy olla oudoin-”<br>\n<br>\n”-uni, jonka olet vähään aikaan nänhyt. Mutta tämä ei ole uni Saraji. Oikeastaan tämä saattaa olla todellisin hetkesi satoihin vuosiin.”<br>\n<br>\nSaraji kääntyi hitaasti. Pimeyden keskelle oli ilmestynyt toinen hahmo. Noin kymmenen metrin päässä Vahkista seisova valkotakkinen maan Toa hymyili. Koko hahmon olemus tuntui olevan vastaanottavainen ja lämmin. Matalaääninen ja eleiltään rauhallinen Toa jäi tutkiskelemaan Sarajia katseellaan, tämän ottaessa muutaman askeleen lähemmäs. Maan Toa levitteli käsiään avoimena. ”Olen odottanut tätä hetkeä jo pitkään. Odottanut hetkeä, jolloin olet valmis. Tänään mielesi on tullut siihen pisteeseen... tule, kävelkäämme.”<br>\n<br>\nKiiltävää marmorista tietä muodostui Toan eteen tämän jokaisella askeleella. Saraji pysytteli tiukasti ilmestyneen hahmon vierellä. Hahmon läsnäolo sai hänet tuntemaan vähemmän yksinäiseksi keskellä tuota pimeää olemattomuutta. Toa oli maan edustajaksi hyvin tavaomainen. Ehkä himpun verran riutuneen näköinen. Toa piti laboratoriotakkiaan täysin auki, antaen sen pitkän helman liuhua hyvin lähellä alla kiiltelevää tietä. Sarajin katse oli kuitenkin nauliutunut Toan maskiin. Hän ei nimittäin koskaan ollut nähnyt sellaista ennen.<br>\n<br>\nMustaa ja verrattaen virtaviivaista maskia komisti yksi suuri keltainen silmä keskellä komeutta. Tuo silmä käyttäytyi kuitenkin hyvin rauhallisesti, ollen liimautuneena suoraan eteenpäin. Sen tuijotus olisi varmasti saanut Sarajin vaivautumaan.<br>\n<br>\n”Tiedän, että sinulla on paljon kysymyksiä minusta, tästä paikasta, siitä mitä mielellesi tapahtuu. Minä olen täällä vastaamassa niihin kysymyksiin.”<br>\n<br>\nToa pysähtyi ja kääntyi katsomaan Sarajia. Marmorinen tie alkoi levitä kaksikon ympärille Toan pysähtyessä, luoden vähitellen ympyränmuotoista aluetta heidän alleen.<br>\n<br>\n”Minä olen Toa Ficus. Mustan Käden entinen tiedepäällikkö. Ajalta ennen sinua... kauan ennen sinua. En ihmettelisi, vaikka olisitkin kuullut minusta. Ehdin tekemään moninaisia asioita ennen odottamatonta kuolemaani. Muun muassa tämän älykkään tallenteen, jonka valmistelin juuri sinua varten.”<br>\n<br>\nSaraji oli hämillään. ”Tallenne... mutta, ei. Miten? Minä löysin vasta dokumentin sinusta. Se sanoo, että olet kenraali Killjoyn lisäksi ainoa Käden elossaoleva johtohenkilö.”<br>\n<br>\n”Killjoy? Kenraali? ...voi luoja ei. Ei häntä... mutta, anteeksi, niin. Minkä dokumentin sitten ikinä löysitkään, niin minä en ole ollut kuvioissa mukana enää aikoihin. Sodan alkaessa minä menin ensimmäisenä. Tiedemiehen uteliaisuus johti minut... väärille teille.”<br>\n<br>\nSaraji vilkuili ympärilleen, kuunnellen samalla tarkasti Toan puheita. Marmorisen lattian lisäksi heidän ympärilleen alkoi nyt muodostua myös metallisia seiniä. Yhdelle seinistä oli jo ehtinyt muodostua kyltti. Sen tekstistä oli kuitenkin vielä mahdotonta saada selvää, joten Vahki kääntyi takaisin Toan puoleen.<br>\n<br>\n”Sanoit, että loit tämän... tallenteen minua varten? Kuinka olet voinut tehdä sen jos minun luomiseni aikaan sinua ei edes ollut?”<br>\n<br>\nToa hymyili hetken ja astui lähemmäs Sarajia. Yksi Toan sormi nousi, tökäten Sarajia hellästi rintakehään. ”Nämä siteet ovat merkki. Vain yksi Vahki sai sellaiset. Sinä olit aikasi ensimmäinen...”<br>\n<br>\nSaraji oli ymmällään. Hän kallisti päätään ja viittoili Toaa jatkamaan. Ficus veti syvään henkeä ja aloitti kertomuksensa.<br>\n<br>\nMinä ja Toa Niz olimme Käden ensimmäiset kuulia tutkineet tieteen harjoittajat. Jo kauan ennen sodan syttymistä, niiden olemassaolo tiedettiin, joskaan kukaan ei koskaan tiennyt mistä ne tulivat. Herra oli se, joka ne lopulta kokosi. Kaksitoista kuulaa. Jokainen niistä annettiin olennolle, joka oli sellaisen Herran mielestä ansainnut. Mutta minä varoitin häntä. Niissä kuulissa oli jotain, josta laitteemme eivät ottaneet selvää. Jotain... alkukantaista ja voimakasta.<br>\n<br>\nMinä lupasin tehdä hänelle parempia omin käsin, mutta Herralla oli kiire. Ei mennyt montakaan viikkoa, kun hän oli jakanut miltei kaikki ystävilleen ja työntekijöilleen. Niiden kuulien avulla hän toivoi antavansa ikuisen elämän niiden kantajilleen. Voimanlähde, joka voi halutessaan aina kuusinkertaistaa oman voimansa... loputonta voimaa.<br>\n<br>\nTavallaan ymmärrän Herran ajatustavan. Toisin kuin moni muu olisi tehnyt, hän piti ne salassa. Hän ei toivonut niillä valtaa, eikä hän käyttänyt niitä aseisiin. Hän käytti niitä pidentääkseen elämää...<br>\n...mutta minä vastustin. Lupauksistani huolimatta Herra oli ehtinyt käyttää jo yksitoista kahdestatoista kuulasta. En halunnut Herran onnistuvan joten typeryyksissäni varastin viimeisen kuulan ja juoksin karkuun sen kanssa...<br>\n<br>\n...minä halusin vain saattaa tutkimustyöni loppuun. Halusin pelata varman päälle, mutta kesken pakomatkani minut pysäytettiin. Metru Nuille linnoittautunut Metsästäjäjoukko miltei sai minut. Pääsin pakoon... mutta kuula jäi matkan varrelle. Kun palasin takaisin Käteen, Herra oli raivoissaan. Hän lukitsi minut kerrokseen -12. Käden valtaisan tornitukikohdan alimpaan maanalaiseen kerrokseen. Hän sanoi, ettei aikoisi koskaan päästää minua ylös sieltä. Siten Kädessä käsiteltiin pettureita...<br>\n<br>\nHerra oli kuitenkin kiltti. Antoi minun jatkaa tutkimustyötäni alhaalla. Niz oli minulle aina mukava ja hän tulikin usein seurakseni työskentelemään kanssani...<br>\n...mutta kaikki muuttui, kun kahdestoista kuula viimein löydettiin. Herra kirjaimellisesti käveli sen kanssa sisään. Hän toi sen minun nähtäväkseni. Aivan puhtaasti kostaakseen minulle. En olisi halunnut nähdä sitä...<br>\n<br>\nKahdestoista kuula oli päätynyt Metsästäjien käsiin, mutta Vahkit olivat pysäyttäneet joukkion nopeasti. Takavarikoidessaan ja lajitellessaan näiltä löytyneitä tavaroita... he löysivät kuulan. Jonkun alkukantaisen vaiston myötä ne käyttivät kuulaa korjaamiseen... ja sen avulla ne saivat herätettyä Vahkien prototyypin, paljon näitä vahvemman ja tuhoisamman tappokoneen.<br>\n<br>\nMutta koskiessaan ensi kertaa täysin elotonta kohdetta... kuula alkoikin käyttäytymään eri tavalla. Se pyrki korjaamaan mekaanisesta ruumiista samanlaisen, kuin valtaosan ruumiit Metru Nuilla. Ja niin prototyypistä tuli elävä. Aivan yhtä elävä kuin kenestä tahansa muustakin. Mutta se oli hullu. Se oli virhe.<br>\n<br>\nKuulalla oli sivuvaikutus. Se teki kantajastaan täydellisen mielettömän pedon. Paljas, irvinaamainen valtavalla kidalla varustettu pää... ja se häntä... valtava häntä joka kuin omasta tahdostaan lävisti kaiken, mikä liikkui. Herra oli vanginnut sen häkkiin viikkojen metsästämisen jälkeen. Veri valui yhä sen kidasta. Hissi oli ahdettu täyteen paloiteltujen Matoranien ruumiita. Ja hän vain halusi minun näkevän. Se hirviö oli minun työtäni... minun aikaansaannokseni...<br>\n<br>\n...Killjoy.<br>\n<br>\nHerra kesytti sen, sitten koulutti sen ja opetti sen pitämään pedon sisässään. Killjoysta tuli soturi ja hyvin kyvykäs sellainen. Hänen taustansa pidettiin salassa, koska jos työntekijät olisivat saaneet tietää... kukaan ei olisi suostunut työskentelemään sen hirviön kanssa.<br>\n<br>\nSamaan aikaan kun se peto alkoi ottamaan sijaa Mustassa Kädessä, minä sain viimeinkin tutkimustyöni valmiiksi. Olin onnistunut luomaan kopion kuulasta. Sivuvaikutuksettoman ja turvallisen. Mutta niiden tekeminen oli hidasta ja vaivalloista ja niiden käynnistyminen ilman alkuperäisten mystistä voimaa kesti kymmenen kokonaista vuotta. Ilman tuota aikaa tarvittavaa kuulan sisäistä liike-energiaa ei synny. Oli pakko odottaa. Minä kuvittelin jaksavani.<br>\n<br>\n...kun Niz alkoi viettämään aikaa Killjoyn kanssa, hänellä ei ollut enää aikaa käydä tapaamassa minua. Vähitellen minut unohdettiin. Tunsin oloni yksinäiseksi... ja silloin minä päätin käyttää ainokaisen kuulani. Saadakseni seuraa...<br>\n<br>\nJoten minä loin sinut. Sidoin sinut merkiksi noihin siteisiin, jotta voisit tuntea olosi muuksikin kuin vain koneeksi...<br>\n...mutta koska kuulan käynnistymisessä kesti kymmenen vuotta, en koskaan ehtinyt tapaamaan sinua. Sillä kun sota alkoi, minut päästettiin ulos. Minut lähetettiin iskujoukon kanssa kohti Metsästäjien leiriä. Syöttinä... niin Kädessä kohdeltiin pettureita.<br>\n<br>\nSen piti olla ennakoiva isku... Siinä leirissä meitä odotti kuitenkin jotain, mitä me emme odottaneet... Leirin keskellä oli punainen peto. Peto, joka karjui ohjeita. Killjoy. Petturi.<br>\n<br>\nSodan alusta lähtien se hullu oli ollut vihollisen puolella. Manipuloiden molempia osapuolia, manipuloiden koko sotaa. Tiedä vaikka kaikki olisi lähtenyt sen kallon sisältä... Hän teurasti meidät. Pilkkoi palasiksi ja sylki nuotioon. Nauroi sen tehdessään. Hän ei koskaan saanut sitä hallintaan... ei kunnolla. Vaikka tiesin, että hän yritti.<br>\n<br>\n...minä en koskaan ehtinyt tapaamaan sinua. Kolme vuotta minun olisi pitänyt vielä jaksaa. En kyennyt siihen. Sinä synnyit laboratoriossa, kasvoit Herran kasvattamana ja itsenäistyit Killjoyn manipuloimana. Minä tein tämän tallenteen, jotta sinä ymmärtäisit. Jotta tietäisit todellisen vihollisesi. Sillä sinä hetkenä kun Killjoy alkoi repimään raajaani irti... sain lähetettyä signaalin. Se signaali johti sinun vielä heräämättömiin aivoihisi. Sillä minä jätin sinne merkin. Minä jätin sinne omat muistoni. Sillä tiesin, että vielä koittaisi päivä, jolloin signaali kulkisi, jolloin joku kokoaisi kuulat takaisin yhteen. Kun vähintään yhdeksän kuulaa on saatu koottua, niillä voidaan lähettää signaali. Tämän signaalin minä asetin avaimeksi ja nyt tuo signaali on kulkenut lävitsesi.<br>\n<br>\nMuistot palaavat päähäsi. Ne luovat sinulle kuvan. Sillä sinä olet tämän valtapelin avain. Vain kokoamalla kaikki kaksitoista yhteen, voi niiden sisällä vellovan pedon tuhota... sillä vain silloin saamme nähdä, mitä niiden sisällä todella on.<br>\n<br>\n...ja jotta voisit tämän tehdä, tulee sinun repiä kuula myös Killjoyn rinnasta. Sillä niin kauan kuin ne kuulat ovat olemassa, kukaan ei ole turvassa. Peto on ailahtelevainen. Se on vaarallinen ja häikäilemätön. Se kykenee manipuloimaan kokonaisia valtioita halutessaan. Vain selkäänsä kääntämällä se voi kaataa tuhatvuotisia linnoituksia, sillä petturin verkko on laaja.<br>\n<br>\n...ole kiltti.<br>\n<br>\n...kokoa kuulat.<br>\n<br>\n...tapa Killjoy.<br>\n<br>\n...sinä olet ainoa, joka tietää totuuden.”<br>\n<br>\nToa yski ja haukkoi henkeään. Yhtäkkiä kippuraan valahtanut olento oli kadottanut kaiken itsevarmuutensa, lyhistyen hitaasti maahan, yrittäen saada henkensä kulkemaan. Saraji syöksyi pitelemään Toaa tolpillaan. Hänen mielessään vilisi. Hän ei halunnut uskoa totuutta, mutta hänen käsivarsillaan koriseva mies ei valehtelisi. Ei voinut valehdella...<br>\n<br>\n”Minä... minä en ymmärrä. Miksei kukaan muu tiedä... entä muut yksitoista kuulaa, oliko niissäkin peto... miten... miten? Minä en ymmärrä.”<br>\n<br>\nToan toinen käsi puristui tiukasti Sarajin olkapäähän. Kuin sairauskohtauksen valtaan pudonnut olento väänsi kasvonsa kohti Vahkia, pakottaen itsensä puhumaan vielä lisää. Yksinäinen silmä alkoi jo kadottaa kirkkauttaan. ”Jollain tapaa... Käsi sai teknolgiaa, jolla muistot voidaan pyyhkiä. Ne tekivät sen teille kaikille. Jotta te unohtaisitte...<br>\n<br>\n...se peto nimittäin oli niistä kuulista jokaisessa. Aika-ajoin se näytti päätään, tulematta kuitekaan koskaan kunnolla ulos. Se oli valinnut Killjoyn. Se käytti vain häntä ja se tekee kaiken mahdollisen saadakseen kaikki kuulat itselleen... Mutta se vaikutti kaikkiin ja voi kuinka se vaikuttikaan. Se teki heistä murhaajia, psykopaatteja, ajoi hitaasti hulluksi. Jokainen heistä kuoli kuoleman joko valtiolle tai ystävänsä ruumiille. Mutta sinä et saanut muistaa. Kukaan teistä ei saanut muistaa. Joten mielenne pyyhittiin, jotta salaisuus olisi ikuinen.<br>\n<br>\n...mutta minä loin varasuunnitelman. Yksi Pimeyden Metsästäjä taistelee oikeuden puolesta. Hän on luvannut koota kaikki kuulat. Hän on luvannut tappaa Killjoyn hinnalla millä hyvänsä. Hän on se, joka lähetti yhdeksän kuulan signaalin ja käynnisti tämän reaktion. Sinun täytyy auttaa häntä Saraji...<br>\n<br>\n...hän on tulossa hakemaan sinua. Pian, hyvin pian. Sinun täytyy valmistautuhg-”<br>\n<br>\nToa kakoi. Jokaisella sanalla hänen tilansa heikkeni. Aivan kuin tuo elävin mahdollinen muistikuva olisi ohjelmoitu kuolemaan jokaisella totuuden sanalla. Toa piteli toista kättä kurkullaan ja toista lähellä Sarajin kasvoja. Sodan runtelemia nuoria kasvoja. ”Minä luotan sinuun... sinä olet minun luomukseni, minun poikani. Vie tämä typerä sota loppuun. Anna Mustan Käden levätä siinä haudassa, mikä sille kuuluu...<br>\n<br>\n...luota tunteisiisi. Ne johtavat sinut voittoon.”<br>\n<br>\nSaraji ei ehtinyt hyvästellä, eikä sanoa sanaakaan. Toan ruumis hajosi tomuksi hänen käsissään, vain valkoisen takin jäädessä kevyenä hänen käsivarsilleen. Järkyttynyt Vahki antoi takin liukua hitaasti maahan tomun keskelle.<br>\n<br>\n...hänen luojansa. Hänen isänsä. Kuollut ennen kuin Saraji koskaan ehti häntä tavata. Pelkkä muisto jäljellä... muisto ja tehtävä.<br>\n<br>\nUusi tunnetila Sarajin sisällä heräsi: Viha. Vahkin kädet puristuivat nyrkkiin ja päättäväisenä hän nousi ylös. Huone hänen ympäriltään oli alkanut kadota Toan muiston mukana. Mutta ennen kuin se ehti kadota kokonaan, Saraji kääntyi katsomaan sinne, missä oli aiemmin nähnyt hiljalleen muodostuvan kyltin. Leditauluksi osottautunut suuri kyltti oli nyt selkeästi nähtävillä ja niin olivat sen oranssina palavat merkitkin: ” F -12”.<br>\n<br>\nAjattelematta merkkien merkitystä, Saraji kääntyi pois. Jättäen pimeyden taakseen, jättäen tomuuntuneen ruumiin taakseen. Olisi aika herätä, sillä jälleen uudet muistot tulvahtivat Sarajin päähän.<br>\n<br>\n…<br>\n<br>\nSaraji avasi silmänsä. Aurinko oli ehtinyt jo laksea kokonaan, mutta huone oli kattovalonsa ansiosta täysin valoisa. Vahki nousi ylös, sammutti valot, nappasi miekkansa ja ryntäsi ulos. Hän tiesi tarkalleen mitä tehdä, sillä hänen mielensä oli nyt vihdoin kokonainen. Ei enää kysymyksiä, vain toimintaa...<br>\n<br>\n...vallan oli aika vaihtua.<br>\n<br>\n<strong>VL-624, Pimeyden metsästäjien eteläisen rintaman komentokeskus, palavan pilvenpiirtäjän huipppu</strong><br>\n<br>\nKymmenet pirstoutuneet, lävistetyt tai kappaleiksi revityt metsästäjäsotilaiden ruumiit olivat täyttäneet katon lihalla ja verellään. Huohottava Purifier väänsi puoliksi tuhoutunutta kypärää pois päästään. Reunalle ahdistettu Metsästäjä oli nostanut itsensä ilmaan selkänsä moottorien avulla ja hengästynyt soturi katsoi katolla häntä tuijottavaa punaista petoa. Sen jaokkeinen veren peitossa oleva häntä viuhui ympäriinsä vaarallisesti.<br>\n<br>\nKahdet hyvin samankaltaiset kasvot tuijottivat toisiaan. Rasittunut rahina vapautui molempien järkyttävien hampaiden välistä. Hirviöt tuijottivat toisiaan säälimättöminä, välittämättä siitä, että kamppailukaksikkoa olisi voinut erehtyä luulemaan hyvin pieleen menneiksi veljeksiksi.<br>\n<br>\nYhdeksän kuulaa Purifierilla jo oli. Kolme piti vielä saada. Ja siinä oli niistä yksi. Täydessä mahdissaan ja täydessä raivossaan. Metsästäjä alkoi epäillä suunnitelmansa toimivuutta. Ensimmäistä kertaa elämässään Purifier epäili suunnitelmansa toimivuutta. Kipinöivä, puoliksi irronnut kanuuna nousi jälleen Purifierin vasemmalle olkapäälle. Hänellä oli vielä sauma yhteen laakiin. Tämän oli parempi osua...<br>\n<br>\n<strong>Metru Nuin itärannikko</strong><br>\n<br>\nSidottu hahmo varjeli oranssina hohtavaa kuulaansa rannikolla raivoavalta myrskyltä. Olento saattaisi joutua odottamaan vielä pitkään, joskin aikaa hänellä ei ollut. Onu-Metruun oli vielä pitkä matka, pitkä matka taitettavaksi jalan. Olento toivoi vain ettei häntä löydettäisi...<br>\n<br>\n...ja että hän pääsisi perille ennen kuin vahtikoirat pääsisivät hänen jäljilleen.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, moderaattorien työhuone</strong><br>\n<br>\nTiukasti lukittu kassakaappi hallitsi moderaattorien huoneen kauimmaista nurkkaa. Karkaistun protodermiksen ja yhdistelmälukon taakse piilotettu sininen inahteleva kuula odotti sitä hetkeä, että joku tulisi avaamaan oven. Sen hohde oli kadonnut miltei kokonaan.<br>\n<br>\nMieli sen sisällä tiesi, mitä pian tulisi tapahtumaan. Jos joku olisi ollut kuulemassa kuulan hiljaista ujeltelua, olisi sieltä voinut kuulla yhdet hennot sanat:<br>\n<br>\n”...hän valehtelee.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1436,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2012-06-25T20:26:00.000Z","content":"<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nSinilakkinen torakka tokesi tokkuraisesta unestaan, kun ovi avautui. Hän nousi päätään pidellen istumaan ja yritti ottaa selvää sisääntulijasta. Maailma oli kuitenkin kuumeinen ja tykyttävä, joten 1034 painoi päänsä takaisin tyynyyn ja sulki silmänsä. Jalka oli jo miltei tunnoton.<br>\n<br>\nSisääntulija sulki oven perässään.<br>\n”Sopiiko vaivata?” hän kysyi.<br>\n<br>\nYlikersantti ei muistanut moisen kysymyksen kuuluvan tavanomaiseen vankiprotokollaan ja hämmentyi pahemman kerran.<br>\n”Sopii?” Sitten hän vielä lisäsi ”Kuka siellä?”<br>\nVierailija asteli puiselle jakkaralle torakan sängyn viereen. Torakka musiti kyseisen Toan olevan nimeltään Troopperi.<br>\n”Troopperi”, hän vastasi.<br>\n<br>\nHämäännys vallitsi 1034:n mielessä samaan tapaan kuin hiljaisuus huoneessa.<br>\n<em>Mitä hän minusta hakee?</em> Nazorak ihmetteli. Juuri kun hän oli kysymässä jotain, klaanilainen avasi suunsa.<br>\n”Tiedätkö,” Toa aloitti ja piti pienen tauon. ”Sinä olet tärkeä. Tämän sodan kannalta, siis.”<br>\n<br>\n1034 toivoi, ettei tämä päättyisi samoin kuin sen punaisen metsästäjän kanssa.<br>\n<br>\n”Ja minä en”, klaanilainen jatkoi.<br>\n<br>\n<em>Ilmeisesti ei,</em> torakka päätteli.<br>\n<br>\n”Toana minua koulutettiin elämään tiettyjen arvojen ja asenteiden mukaisesti. Taistele pahaa vastaan, suojele viattomia, älä tapa. Semmoista. Taistelimme aina yhdessä pahaa vastaan, minä ja muut kaltaiseni. Ja ai että miten taistelimmekin. Olen aika hurja sekä säilän että jousen kanssa.”<br>\n1034 kuunteli ymmällään, eikä sanonut mitään. Klaanilainen jatkoi ja nousi seisomaan:<br>\n”Mutta se on sivuseikka. Tähtään tällä nyt siihen, että minulla oli väliä. Toilla on väliä, sanovat. Toat puolustavat heikkoja. Mutta nyt, tässä kaaoksessa... Minä olen vain sivullinen. Olen kuin sivuhahmo koko tässä pyörteessä, ja minut voisi aivan hyvin unohtaa. Ja mikä tässä kaikessa on parasta? Se, että kun minä, Toa, sankari-ihanteen kasvatti, olen pelkkä osa massaa, sinä, torakka, joka kaiken tolkun mukaan on pelkkä laumansa epäyksilöllinen jäsen, olet tärkeä. Yksilönä.”<br>\n<br>\nYlikersantti pysyi jälleen vaitonaisena ja äärimmäisen hämillään. Hän ei osannut tulkita Toan tunnetilaa, eivätkä klaanilaisen seuraavat sanat auttaneet lainkaan:<br>\n<br>\n”Hassua tämä elämä.”<br>\n<br>\nNiine hyvineen Troopperi poistui hytistä, jättäen kuumeisen torakan kuuntelemaan äänettömyyttä ja aaltojen iskeytymistä Hildemarin kylkiä vasten.<br>\n<br>\nPaitsi että hän kuuli muutakin.<br>\n<br>\nKlaanilaiset olivat nimittäin tehneet virheen vangitessaan hänet. Ylikersantti oli vangittu kommunikaatiohuoneen viereiseen hyttiin, ja hän kuuli seinän toisella puolen keskustelun alkavan...<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Seinän toisella puolen</strong><br>\n<br>\nMatoro istui Hildemarin radistin paikalle. Tuoli oli ärsyttävässä asennossa ja epämukava, mutta se ei ollut päällimmäisenä Toan mielessä juuri sillä hetkellä. <br>\n<br>\n”Okei, laitat nuo kuulokkeet korvaasi”, Hai selitti hänen takanaan.<br>\n”… ihanko totta?” Matoro vastasi sarkastisesti. Hänen naamionsa muoto ei ollut parhaimpia mahdollisia sopimaan kuulokkeisiin.<br>\n”Nyt säädetään tästä Klaanin virallinen taajuus…” Hai kumartui ison metallisen aparaatin ääreen ja väänteli erilaisia kytkimiä. Pienellä naarmuuntuneella näytöllä vilisi numeroita.<br>\n”Luulenko minä vain vai onko tämä radio aika vanha malli?” Matoro kysyi. <br>\n”Ihan hyvin tämä toimii. Tämä on ilmatorjuntamiehiltä oman saareni sodasta, eihän siitä ole kovin montaa vuosisataa”, Hai selitti. Hän sai laitteen säädettyä oikealle taajuudelle.<br>\n<br>\nMatoro katsoi fiksuimmaksi olla hiljaa. Kuulokkeista kuului kohinaa.<br>\n<br>\n”Se yhdistää parhaillaan Klaaniin”, Hai selitti vielä lopuksi.<br>\n”Selvä, kiitos. Tässä tuskin menee kovin kauaa”, Matoro vastasi ja keskittyi kohinaan.<br>\n<br>\n”Hei, olet juuri ottanut yhteyttä Bio-Klaaniin. Miten voin auttaa?” hän kuuli Paacon äänen puhuvan.<br>\n”Paacs, yhdistä jollekulle adminille. Tässä on Matoro”, Matoro vastasi lyhyesti.<br>\n”Selvä”, Paaco vastasi. Matoro odotti jotakin ärsyttävää kommenttia tai jotakin näsäviisastelua, mutta sitä ei tullut. Sen sijaan linja alkoi taas kohista.<br>\n<br>\n\"Vartija kuuntelee\", kuului Guardianin tuttu ääni. Takaa kuului etäistä rouskutusta, joka saattoi hyvinkin kuulua jonkinasteiselle Ussal-ravulle.<br>\n\"Hei, Guardian. Täällä Matoro Hildemarilta. Olemme paluumatkalla. Huonoja uutisia.\"<br>\n\"Anna palaa\", Guardian sanoi huokaisten. Hänen huomiokykynsä vaikutti olevan muussa.<br>\n<br>\n\"Petos. Niillä ei ole Epsilonia. Ilmeisesti meidät houkuteltiin sinne, jotta Beeta voitaisiin ryöstää meiltä. Makuta Abzumo ja jotkin hänen paikallisista liittolaisistaan räjäyttivät Katedraalin. Pakenin Nimdan kanssa. Joy, Suga ja Sadje jäivät sen Makutan kynsiin. Lisäksi se lavasti Klaanin tähän kaikkeen syylliseksi. Meidän piti paeta saarelta nopeasti, lähetin niille kirjeen jossa koitin selvitellä Klaanin osuutta.\" Matoro puhui nopeasti ja hänen äänensävynsä oli vakava ja ankea.<br>\n<br>\nGuardian oli selvästi jo avannut suunsa ja oli sanomassa jotain, mutta vaikutti etäisesti siltä, että jokin voimakkaasti läähättävä tukki sinisen skakdin hampaikkaan kidan.<br>\n\"Ssssse käärme. Ennalta arvattavaa\", sanoi ääni, jonka tunnistamiseen Matoron ei tarvinnut nähdä puhujan kasvoja. \"Nimda oli huijausta, tietysti oli, tietysti. Aivan.\"<br>\n<br>\n\"Manu\", Guardian yritti.<br>\n\"Niin, Gurvana?\"<br>\n\"Minulla oli puhelu.\"<br>\n\"Aivan, anteeksi. Mutta krhmmhmhmm, minähän ennustin tämän.\"<br>\n\"Miten sinä edes pääsit sisään.\"<br>\n\"No tuota, sinä kiirehdit tänne Kapherin luota, ja minä ikään kuin kävelin perässäsi? Kuulosti tärkeältä puhelulta.\"<br>\n<br>\nMatoro päätti yksinkertaisesti olla hiljaa ja odottaa Guardianin vastausta. Hänen sisäinen etsivä mietti jo kuka Kapher oli ja mitä tekemistä sillä oli Guartsun kanssa. Manun ilmestyminen ei jostakin syystä yllättänyt häntä, sillä Klaanissa oltiin jossain määrin totuttu Makutan omalaatuisuuteen ja tapaan ilmestyä paikalle kutsumatta.<br>\n<br>\n\"Niin se kuulosti. Juuri siksi luulin lukinneeni oven.\"<br>\n\"Taisin olla lähempänä kannoillasi kuin luulitkaan... mutta jos vaikka kuuntelemme, mitä Matorolla on sanottavanaan?\" Manu sanoi nopeasti. \"Onko joku hengenvaarassa? Tai siis tavallista enemmän.\"<br>\n<br>\n\"Hengenvaarassa? Jos minä tunnen yhtään sitä Makutaa, luulen että lähden heti jahtaamaan sitä tultuani ensin Klaaniin. Suga ja Joy ovat melkoisissa ongelmissa jos ovat edelleen elävien kirjoissa.\"<br>\n<br>\nGuardiankin vaikutti unohtaneen Manun tavallistakin häiritsevämmän, mutta kaikkien läsnäolijoiden ja kuuntelijoiden mielenterveyden kannalta onneksi varsin vähälonkeroisen ilmaantumisen. \"Mikä tilanne laivalla on? Onko loukkaantuneita?\"<br>\n<br>\n\"Ei ole. Hai, Bloszar ja Troopperi olivat jääneet laivalle ja ovat kunnossa. Minä pääsin pakoon Katedraalin romahtamisesta\", Matoro selostai. Häntä häiritsi suuresti, ettei hän tiennyt itsekään miten hän selviytyi. Samalla hän mietti kannattaisiko hänen kertoa jotakin Oraakkelista. \"Toinen Nazorak-vangeista kuoli pakoyrityksessä Athistien saarella. Toinen antautui meille uudestaan.\"<br>\n<br>\n\"En halua sanoa tätä, mutta aikaa ei välttämättä ole. Jos Manu tässä ei liioittele tämän Abzumon sadistisuutta-\"<br>\n\"Sadistisuutta ehkä, hajua en.\"<br>\n\"- niin teillä ei ole aikaa käydä Klaanissa.\"<br>\n<br>\n\"Mutta mitä voin tehdä Beetalle? Olisi järjetöntä viedä se uudelleen sen ulottuville\"<br>\n\"Sama se Nimdasta\", Guardian kirosi. \"Heitä se kirottu siru vaikka mereen. Sinne se kuuluu. Kunhan varmistat, että se ei päädy Abzumon käsiin.\"<br>\nKuului ääni, kun joku sylkäisi jotain ja yski sitten.<br>\n\"Älä heitä sitä mereen, Matoro hyvä\", Manun yskivä ääni sanoi.<br>\n<br>\nMatoro yllättyi ja meni hetkeksi aivan sanattomaksi. \"Selvä... Mutta minä kyllä suunnittelin jotakin muuta. Aion tulla Klaaniin muutenkin, sillä suunnittelin lähteväni etsimään Abzumoa jollakin Klaanin Ilmalaivaston aluksella. Tämä merellä kykkiminen on aivan liian hidasta.\"<br>\n<br>\n\"Aivan, tee niin, tee niin. Minä tiedän, minä... kyllä, ei\", Manu sanoi ja yski jälleen. \"Guartsu hei, voisitko...\"<br>\nKuului kova tömähdys ja yskiminen loppui.<br>\n<br>\n\"Annan vastuun sinulle, Matoro\", Guardian sanoi päättäväisemmin. \"Pidä huolta, että se siru ei päädy makutan käsiin.\"<br>\n\"Kiitos luottamuksesta. Lupaan etten tuota pettymystä\", Matoro kuittasi. \"Olemme varmaankin huomenna Klaanissa, josta lähdemme ilmalaivalla jahtiin. Manu, nyt kun olet siinä, onko sinulla mitään mikä voisi auttaa meitä? Sinä kuitenkin tunnet Abzumon parhaiten.\"<br>\n<br>\n\"... Matoro, minä vähän pelkään, että Manu katosi\", Guartsun vaimea ääni sanoi.<br>\n\"... ai. Se tulee ja menee vähän liian nopeasti\", Matoro sanoi hieman pettyneenä. \"Noh, ei kai tässä enää muuta ole?\"<br>\n\"Rantautukaa jonnekin\", Guardian sanoi. \"Lähettäkää koordinaatit. Niin nopeasti kuin mahdollista.\"<br>\n<br>\n\"Paaco\", Guardian sanoi sivulle, mutta niin kovaa, että Matoro kuuli. \"Hae Tongu tai Tehmut linjoille. Tämä on tärkeää.\"<br>\n\"Saatatte tarvita vauhdikkaampaa menopeliä\", Guardian sanoi hymähtäen, tällä kertaa Matorolle. \"Kuten entinen kapteenini tapasi sanoa... kuolema kulkee parhaiten linnuntietä.\"<br>\nMatoro ei tiennyt miten vastata tähän lausahdukseen. Hän mutisi jotakin ja totesi sitten vain \"Selvä. Kiitos.\"<br>\n<br>\n\"Vielä yksi asia, sotilas\", Guardian sanoi hämmästyttävän virallisesti ja sotilaallisesti. Adminin sisällä oli vielä hippunen entistä everstiä. Se tosin hälveni pois seuraavalla lauseella.<br>\n<br>\n\"Joudut sotaoikeuteen, jos kuolet\", Guardian sanoi hymähtäen kevyesti.<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nMatoro piristyi tästä huomattavasti. Hän huomasi hymähtävänsä.<br>\n\"Pyritään välttämään, herra eversti\"<br>\n<br>\n\"Älä herroittele minua tai lähetämme niihin koordinaatteihin Veljeskunnan lokkeja\", skakdi uhkaili äänensävyllä, jonka vakavuustasosta ei ottanut selvää. Siihen radiopuhelu katkesikin.<br>\n<br>\nJa seinän toisella puolen kirjanpitäjätorakka pelkäsi tietävänsä liikaa.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Krediitit menevät Snowielle torakoista sekä Geelle ja Manulle radiokeskustelusta.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1437,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-06-25T20:51:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nKartta. Koko universumin kattava kartta.<br>\n”Kartta”, Manu sanoi.<br>\n<em>”Kartta”</em>, Visokki toisti.<br>\n”Kartta”, Manu vahvisti.<br>\n<em>”Kartta?”</em> Visokki tarkisti.<br>\n”Kartta”, Manu vakuutti.<br>\n<em>”Mene Arkistoihin.”</em><br>\n”En.”<br>\n<em>”Mene.”</em><br>\n”En.”<br>\n<em>”Ei minulla ole karttaa.”</em><br>\n”No varmasti on. Tawalla on aina kartta toimistossaan.”<br>\n<em>”… ei minun aikanani ainakaan ollut.”</em><br>\n”Sinun aikasi on nyt. Ehkä olet vanhanaikainen.”<br>\n<em>”Kuule, lopeta pelleily. Minulla on töitä.”</em><br>\n”Minä olen tosissani”, Manu sanoi äänellä, joka jääsi Visokin aivot niin, että tämä hätkähti. Manu tuntui olevan oikeasti tosissaan. ”Kartta on oleellinen asia Matoron henkiinjäämistä.”<br>\n<br>\nVakavia sanoja.<br>\n<em>”Ahaa, no ehkäpä Tongulla on?”</em><br>\n”Niin arvelinkin. Mutta sinulla voi olla minulle jotain muuta.”<br>\n<em>”Mitä?”</em><br>\n”Kerro Guartsulle”, Manu aloitti ja jähmettyi paikalleen. Hän katseli ulos ikkunasta. Visokki seurasi Manun katsetta ulos ja näki sudenkorennon pörräävän ikkunaa vasten.<br>\nManu pudisti päätään ja irrotti katseensa. Lattiaan tuijottaen hän huokaisi:<br>\n”Kerro Guardianille, että olen pahoillani.”<br>\n<em>”Mistä sinä olet pahoillasi?”</em><br>\n”Sano vaikka, että kaikesta.”<br>\nVisokki tuijotti Manua, joka vältteli hänen katsettaan.<br>\n<em>”Mitä sinä aiot?”</em><br>\n”Sinä et saa tietää. Minä lähden nyt Telakalle.”<br>\n<em>”Välitän viestisi.”</em><br>\n<br>\nManu asteli Tawan toimiston ovelle ja loi viimeisen vilkaisun visorakiin, joka seisoi keskellä huonetta ja tuijotti häntä. Makutan käsissä oli joitain papereita, mutta Visokki ei osannut arvioida, mitä. Manu kääntyi vielä kerran Visokin puoleen ja sanoi:<br>\n”On vielä eräs asia, joka pitää hoitaa. Pyydän, että varmistat Umbran pysyvän Klaanissa, kunnes palaan.”<br>\n<em>”Palaat mistä?”</em><br>\n”Pyydän.”<br>\n<em>”Minä varmistan. Mutta minne sinä menet?”</em><br>\n”Hyvästi, Visokki.”<br>\nManu astui kynnyksen yli.<br>\n<em>”Manu!”</em><br>\nMakutan pään sisällä kajahtanut huudahdus sai tämän vielä vilkaisemaan taakseen.<br>\n”Minä jään toki eloon, älä sitä huoli.”<br>\nSitten Makuta Nui oli poissa.<br>\n<br>\n<strong>Telakka</strong><br>\n<br>\nKeetongu kaivoi laatikosta esille kansion, jossa hänellä oli tapana olla karttoja. Manu katseli ulos hallin avoimesta ovesta, josta tiedustelukone oli juuri lentänyt sisään. Työntäytteinen telakka oli hämmentänyt hänet muun Klaanin ollessa niin hiljainen.<br>\n”Tässä”, Tongu sanoi ja tyrkkäsi Manun kouriin kasan karttoja. ”Ota, mitä tarvitset, minä painun takaisin töihin.”<br>\n”Kiitän.”<br>\nManu laski kartat pöydälle ja etsi siitä koko universumia esittävän kartan.<br>\n”Katsotaanpa, kynä.”<br>\nMakutan tarkat silmät selailivat saaririvejä Eteläisen mantereen alapuolella. Kynä iski salamaa nopeammin paperiin ja kirjoitti sanat karttaan.<br>\n”Tämä on valmis, selvempää ohjetta ei voi olla”, Manu sanoi ja nyökkäsi tyytyväisenä. ”Hoi, Tongu!”<br>\nKaikuva ääni kantautui jostain.<br>\n”Toimittaisitko nämä siihen alukseen, joka lähtee Hildemaria vastaan? Tämä on tärkeää. Sano, että se on Manun lahja.”<br>\nLisää muminaa.<br>\n”Oletan, että tuo oli kyllä.”<br>\nManu nousi, kirjoitti karttaan selvin kirjaimin: ”MATOROLLE”, ja nosti oman paperipinonsa pöydältä.<br>\n”Hei sitten. Emme näe hetkeen.”<br>\nMatoranit katsoivat yhdessä, kun makuta asteli pois. He vilkuilivat toisiaan hetken ja ryhtyivät takaisin töihin.<br>\n<br>\nManun saapuessa ulkoilmaan Tedni astui esiin varjoista. Manu huomasi hänet ja naurahti.<br>\n”Bilehile heräsi luolastaan.”<br>\nTedni hymyili vaisusti, ja yhtäkkiä Manu heivasi kaikki paperit käsistään Tednin syliin.<br>\n”Mäksälle. Toimita perille asti. Jos kuulen, ettet niin tehnyt, olet entinen.”<br>\nTedni ei yllätykseltään ehtinyt kuin nyökätä, kun Manu oli jo kadonnut kaupunkiin.<br>\nJotain outoa oli tekeillä, le-matoran tiesi sen.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">... Vizulle ja Tongulle, joita käytin ilman lupaa vähäisessä määrin enkä toivottavasti rikkonut kumpaakaan tai mitään muutakaan, enhän.<br>\n<br>\nTämä viesti oli vähän surkea räpellys, mutta juoni etenee. U postaa seuraavaksi.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1438,"creator":"Umbra","timestamp":"2012-06-25T21:01:00.000Z","content":"<strong>Klaanin pihamaa ja metsikkö</strong><br>\n<br>\nUmbra, klaanin päämoderaattori ja valon toa, laahusti klaanin pihamaalle. Hän oli ollut vastaanottamassa Laivaston matoraneja ja veljeskuntalaisia sairasosastolle. Suurin osa klaanilaisista oli kunnossa mutta joukossa oli paljon le-matoraneja, jotka olivat pahoin haavoittuneet taistelussa nazorakeja vastaan. Näky sai hänet surulliseksi, mutta hän tiesi että sodassa tulisi aina uhreja. Häivyttääkseen mielikuvat verisistä matoraneista, Umbra oli lähtenyt klaanin linnoituksen ulkopuoliseen metsään mietiskelemään ja rauhoittumaan.<br>\n<br>\nRaikas ja kostea syksyinen tuuli virkisti mukavasti valon toaa tämän kävellessä ympäri pihamaata. Kuvat verestä ja sodan kamaluudesta väistyivät kun moderaattori sai tuntea sieraimissaan syksyn tuoksut. Sienet, kosteus ja ruska loivat omanlaisensa aromin joka toi voimaa, vaikka se tarkoitti samalla talven olevan tuleva pian. <br>\n<br>\nUmbralla oli vihdoin taas aikaa muistella asioita. Mielilinkkiä kaksosensa kanssa, sekoilua Manulaudalla, tehtäviä ritarikunnan ja klaanin johdon piikkiin, ja niitä moninaisia taisteluita. Välillä tuntui että hänen koko elämänsä oli ollut pelkkää taistelua, vaikka viimeaikojen paljastukset siitä että joku oli hänen kohtaloaan peukaloinut, olivatkin musertaneet hänen uskoaan maailmaan. <br>\nOli miten oli, hän oli nyt vapaa Ritarikunnalta ja siltä vanhalta kääkältä joka vakuutti kaikille tuovansa Mata Nuin tahtoa universumiin. Se rasistien ja pelkurien porukka joka piilotteli varjoissa ja tappoi lajeja sukupuuttoon sekä muka leikki vapahtajaa. Umbra puristi nyrkkiään. Se olisi ohi nyt. <br>\n<br>\nHän tiesi että Helryx olisi varmasti pian tai tällä hetkellä saanut eropaperin käsiinsä. Ja Umbra tiesi hänet tarpeeksi hyvin tietääkseen ettei ritarikunta katsoisi eroajia suopein silmin. <br>\nYhtäkkiä hänen eteensä ilmaantui tumma hahmo, joka heilahti pahaenteisesti häntä kohti. Hän kavahti taaksepäin, ja kaatui kuralammikkoon, oudon otuksen katsellessa häntä puunoksalta.<br>\n”On paljon sellaista, mistä Helryx ei pidä, Umbraseni”, Makuta Nui sanoi. Tämä roikkui pää alaspäin puunoksasta Umbran edessä.<br>\n\"Manu! Ei saisi säikytellä tällä lailla toisia\", Umbra huudahti, katsahtaen puuhun jossa lepakkomainen Manu roikkui siivet supussa. Makuta venytteli siipiään, paljastaen itsensä että pystyisi puhua paremmin.<br>\n\"Anteeksi kovasti\", tämä sanoi tympääntyneellä äänellä, \"mutta olin kuulevinani jotakin ritarikunnasta.\"<br>\n\"No, se ei nyt varmaan ole kauhean iso uutinen täällä Klaanissa, että minulla on kytköksiä siihen fundamentalistien joukkoon...\" Umbra vastasi, väistellen Makutan katsetta, katsomalla maahan. Ritarikunta oli osaltaan syyllinen Umbran klaanilaisuuteen, mutta se oli melkein vaarantanut koko klaanin tulevaisuuden vuosia sitten.<br>\n<br>\nManu rojahti alas puusta ja nousi sitten maasta seisomaan takamustaan hieroen.<br>\n\"Kytköksiä\", tämä sanoi. \"Millaisia kytköksiä tarkalleen?\"<br>\n<br>\n\"Olin pitkään ritarikunnan agentti mutten liittynyt joukkioon vapaaehtoisesti\", Umbra vastasi. \"Suoritin tehtäviä joukkion laskuun, koska he kiristivät minua. Nyt olen onneksi onnistunut eroamaan järjestöstä, lähetinhän heille erokirjeen lentopostina\". Umbrasta tuntui nyt paljon turvallisemmalta puhua ritarikunnasta, koska hän oli juuri muutamaa päivää aiemmin eronnut järjestön ikeestä.<br>\n<br>\n\"Olen siitä kanssasi samaa mieltä, että Helryx ei pidä tästä\", Manu pohti. \"Ja sinun eroamistasi he eivät pitäne lainkaan hyväksyttävänä. Sinuna varautuisin jonkinlaisiin kostotoimenpiteisiin.\"<br>\n\"Olen ottanut nämäkin asiat huomioon. Sinä muuten olet aika korkealla sijalla järjestön Most Wanted- listalla, koska olet Makuta ja Makutat nyt tietenkin ovat kaikki raivohulluja ja täysin pahoja tappajia, ainakin jos mennään ritarikunnan hyveillä ja arvoilla. En voi käsittää kuinka he onnistuivat kiristämään minua kaikki ne vuodet vain sen takia että päätin löylyttää yhtä kylää, joka sohi minua keihäillä ja yritti sytyttää minut tuleen...\"<br>\n\"Siis kyläläiset sohivat minua ja yrittivät polttaa, ei itse kylä\", Umbra korjasi nopeasti, tietäen Manun pilkunviilaustaidot.<br>\n<br>\n\"Aiiivan\", toinen sanoi virnuillen epämääräisellä tavalla. \"Ritarikunnan pitäisi puolustaa tämän universumin oikeutta tai jotain. Mutta sen moraali on täysin retuperällä. Minulla on hieman kokemusta.\"<br>\n<br>\n\"Olen samaa mieltä ritarikunnan moraalin alastulosta ja siitä että ei yksi järjestö voi vain tunkea maailmankuvaansa alas toisten kurkusta\", Umbra vastasi, kiinnittäen huomionsa perhosmaiseen hyönteisrahiin, mikä lenteli ilmassa Manun vierellä. Rahin lentäessä pois Umbran yli ja jatkaen matkaansa syvemmälle metsään, valon toa seurasi otusta herkeämättä.<br>\n”Minusta tuntuu, että sinä olet jättänyt jotakin huomiotta. Tietävätkö ritarikuntalaiset, missä Bio-Klaanin saari sijaitsee?”<br>\n<br>\nSitten kuului outo poksahdus, jota seurasi muksahdus, ja Umbra käännähti katsomaan taas Manua jättäen hyönteisen huomiotta.<br>\n<br>\nHän katsoi siihen, missä Manun olisi pitänyt seisoa. Paikalla oli enää ruohikkoon syntynyt musta tuhkainen palojälki.<br>\nManu oli poissa.<br>\n”Mitä hittoa juuri tapahtui?”<br>\n<br>\n[spoil]Manun idea ja syy ropen jumitukseen.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1439,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2012-06-26T18:34:00.000Z","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nÄmtur oli nähnyt parempiakin lentosäitä. Syyssade piiskasi Laivaston nopeimman aluksen Ilmaraptorin siipiä ja meri levittäytyi alla normaalia harmaampana. Lähtö oli tosiaankin ollut pikainen; Keetongu oli saanut viestin korkeimmalta taholta ja kyklooppi oli valinnut hänet luotettavana lentäjä-ässänä tehtävän pilotiksi. Ämtur oli puolitahallisesti hivuttautunut tehtävänannon aikana lähemmäksi rakastamaansa ilma-alusta, ja Ilmaraptori oli otettu tehtävään. Se oli varmasti sopivin alus: Nopea ja ketterä kuin mikä, ja tulivoimaakin oli melko hyvin ottaessa huomioon Laivaston varat ja aluksen koon. <br>\n<br>\nMukana olivat Ternok ja Ontor, veteraanit, jotka olivat seikkaileet pomon kanssa vähän aikaa sitten pohjoisessa ja tulleet takaisin tällä ihanalla ilmojen halkojalla. Puolen tunnin valmistelujen ja koneen lämmittämisen jälkeen alus oli rullattu koleaan syysilmaan ja lähetty matkaan. Tehtävästä ei tulisi helppo, mutta<br>\nÄmtur luotti itseensä.<br>\n<br>\n<strong>Saari</strong><br>\n<br>\nSatoi kaatamalla. Se ei ollut leppoista tihkutusta, josta Matoro piti. Se oli raskasta ja kaiken samentavaa rummutusta, joka kasteli kaiken hetkessä. <br>\n<br>\nSaari, jonka rannikolle he olivat BKS Hildemarin ankkuroineet, oli täynnä lauhkeaa lehtimetsää. Se oli pitkän saariketjun pohjoisin saari. Matoro arveli samaisen ketjun eteläsaarten olleen aikanaan niitä ”trooppisia saaria” joilla Ämkoo kertoi menettäneensä kätensä. Klaanin saari sijaitsi kutakuinkin pohjoisessa noin päivänmatkan päässä. Hai oli lähettänyt saaren koordinaatit Laivastolle myöhään eilisiltana. Nyt, aamuauringon valossa syksyisen viiman armoilla he tuijottivat pohjoiseen horisonttiin odottaen Laivaston lupaamaa alusta.<br>\n<br>\nJään Toa oli matkannut säästä välittämättä vähän matkan päähän rannalle. Hän halusi olla yksin. Hänellä oli suunnitelma.<br>\n<br>\n<em>Herätys, minä tiedän että sinä olet siellä</em>, Matoro ajatteli. Hän tunsi itsensä täydeksi idiootiksi. Hän yritti juuri puhua naamionsa kanssa.<br>\n<br>\nEi vastausta. Hän oli litimärkä.<br>\n<br>\nMatoro keskitti ajatuksensa naamioonsa ja aktivoi sen. Cencord alkoi hohtaa himmeää valkoista valoa. Se loi, kuten tavallista, hämärän kentän jossa hän näki ajattelevien olentojen mielet kirkkaina. <br>\n<br>\n<em>Tiedän, että pystyt parempaan</em>, Matoro päässään. <br>\n<br>\nMatoro pinnisti kaiken tahdonvoimansa naamionsa käyttöön. Hän halusi saada sen täydet voimat käyttöön. Hän tiesi, että se oli Mielen Naamio, kuolleen makutan koe. Makutat eivät tekisi naamiota, jolla voisi vain havaita mieliä, sillä he kykenevät siihen aivan yhtä hyvin ilman naamiota.<br>\n<br>\nTämä ei toimi, Matoro ajatteli. Hän tarvitsisi harjoitusmaalin, mutta hän ei alkaisi tunkeutumaan kenenkään ystävänsä päähän.<br>\n<br>\nHän koitti vielä kerran käyttää naamiotaan, mutta sitten hän näki horisontissa ilma-aluksen.<br>\n<br>\n<br>\nAlus läheni kovaa vauhtia, ja pian sen moottoreiden jyly ylitti sateen ropinan. Ilmaraptori kartoi Matoron oikealta puolelta ja laskeutui käyttäen pitkaa rantahietikkoa kiitotienä. Aerodynaamisen höyrykoneen potkurin lakkasivat pyörimästä. Se päästi viheltäen pilven valkoista höyryä ja aluksen pohjassa ollut pyöreä luukku avautui. Ilmaraptorin kyljissä olevat motivaattorimaalauksen eräästä hyvin tärkeästä sähkön Toasta saivat Matoron hymähtämään.<br>\n<br>\nLuukusta tulleita portaita tuli kolme Onu-Matorania. Ämtur naksautti rystysiään ja kätteli Matoroa, joka joutui kumartumaan. Ontor ja Ternok puhdistivat sateessa panssareihinsa tarttuneet nokihiukkaset ja viihdyttivät toisiaan puujalkavitseillä, kun Matoro riensi noutamaan tovereitaan.<br>\n<br>\n\"Päivää. Minä olen Matoro, ystäväni tulevat tuolta. Ketä minulla on kunnia kätellä?\" Matoro kysyi ehkä liiankin kohteliaasti.<br>\n<br>\n\"Ämtur, terve vaan. Tuossa ovat Ternok (Kaukau) ja Ontor (Pakari). Olemme nopean lähdön veteraaneja. Teillä oli... tilanne täällä? Parempaa kyytiä saatte etsiä, jos saan sanoa.\"<br>\n<br>\n\"Kyllä, meillä on tilanne. Tarkoitus on lähteä pelastamaan muutamaa klaanilaista pahan hirviön kynsistä. Vähän niinkuin niissä saduissa, mutta tuhat kertaa vakavempana\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\n\"Sinun ei tarvitse puhua minulle satujen kautta, vaikka oletkin Toa, sillä me emme ole edellisen Dikapin poikia mekään. Ternok tässä esimerkiksi räjäytin erään mautonta takkia pitävän supliikkiskakdin kuolemantehtaan merimiinalla tässä hiljattain\", Ontor pisti väliin.<br>\n<br>\n\"No nyt kuulostaa huomattavasti paremmalta. Minäkin ilmaisen asiani uudelleen: olemme menossa räjäyttämään erään makutan mahdollisimman suurikaliiberisella aseella ja mahdollisest pudotamme tapaukseen liittyvän ilmalaivan.\"<br>\n<br>\n\"Oikeaa puhetta! Sinussa on asennetta. Kelpaisiko lasillinen viskiä? Meillä on mukava tammitynnyrillinen Vanhaa Kyöstiä aluksessa. Pomo sääti sellaisen vakiovarusteeksi jokaiseen yli 200 ääkkärin alukseen.\"<br>\n<br>\n\"Kyllä kiitos, mutta entä jos esittelisitte ensin tämän kaunokaisen meille?\"<br>\n<br>\nÄmtur oli hieman hämmentynyt Toan kysymyksestä. \"Tuota, se on Tawa, tiedät kai, Klaanin johtaja, ajattelimme, että tuollaiset kuvat nostaisivat miesten taistelutahtoa. Luulin kyllä, että tunnistaisit, mutta ehkä muodot ovat vähän liioiteltuja...\" Hän sopersi ja katseli koneen kyljessä olevaa maalausta. Matoro avasi suunsa, sulki sen uudelleen ja tajusi väärinkäsityksen.<br>\n<br>\n\"... minä kyllä tarkoitin tätä alusta, vaikka onhan tuokin aika kaunokainen\", Matoro sanoi vilkuillen kuvan suuntaan.<br>\n<br>\n\"Ah, aivan! Runko on, kuten saatoit jo tunnistaa, Nynrahin mörköjen taattua jälkeä. En voi uskoa, miten ne veijarit osaavat käsitellä puuta! Se kulkee ilmassa kuin tyhjiössä. Näetkö nuo komponentin siipien juurissa? Niitä voi käännellä lennon, nousun ja laskun aikana parhaan tuloksen saamiseksi. Moottorit ovat laivaston perustavaraa, lauhdevesijärjestelmä pitää ne vakaina. Mennäänpä sisälle, tätä tietä, onneksi portaat eivät kastuneet.\"<br>\n<br>\nSisällä oli yllättävän kotoisaa, kun otti huomioon aluksen iskevän ulkomuodon. Aluksen päähuone, jossa oli ohjaamon lisäksi tilaa kymmenellekunta henkilölle, oli sisustettu Laivaston vanhahtavan tyylin mukaisesti, kun tilanne Nynrahin tehtävän jälkeen oli rauhoittunut. Kovat istuinpenkit oli vaihdettu sohviksi ja pyöreissä seinissä oli tavaraa, joita ei yleensä löytänyt taivasta valtavalla nopeudella halkovat konetuliraketeilla aseistetun kappaleen sisältä. Matoro huomasi jo mainitun tammitynnyrin lisäksi gramofonin, käkikellon ja katosta roikkuvat Matoran-kokoiset koysipunkat. Ohjaamossa oli kaksi tuolia, joista toinen oli Matoranille tai pienelle Toalle sopiva ja toinen valtava (se oli täynnä tavaraa). Ämtur ohjasti hänet aluksen erilliseen takaosaan.<br>\n<br>\n\"Tässä on tulipesä, tuossa kuumavesisäiliö, ja nuo putket vievät lauhdevettä\", Matoran opasti, \"Saat varmasti heittää hiiltä pesään tarpeeksi tämän matkan aikana, ainakin jos meillä on pitkä matka. Toivottavasti et sula. Tänne tulee välillä aika kuuma.\"<br>\n<br>\n\"Vaikuttaa hyvältä. Minkälainen aseistus tässä on?\" Matoro kysyi. Aluksissa aseistus oli yleensä se, joka häntä kiinnosti eniten.<br>\n<br>\n\"Meillä on Cordakeja, kuten varmaan tiedät. Kahdella kevyellä etutykillä voi ampua ohjaamosta käsin. Siinä ei ole kuitenkaan kaikki. Seuraa minua.\"<br>\n<br>\nHe menivät ensin takaisin päätilaan ja Ämtur avasi seinässä olevan luukun. sen takana oli pienen pieni koppi, johon Matoro olisi mahtunut hyvin pieneksi kääriytyneenä. Matoran meni koppiin, sytytti siellä olevan valon ja näytti Matorolle Cordak-tykin toiminnan.<br>\n<br>\n\"Esin naksautat tästä\", hän sanoi, ja veti sivusta suuren vivun taakse. Ilmaraptorin sivulevy liukui taakse, ja paljasti kopin edessä aluksen ulko-ja sisäseinien välissä olleen aseistuksen. Raskas Cordak-tykki oli ainakin kolme metriä pitkä. <br>\n<br>\n\"Sitten vapautat tykin tästä.\" <br>\n<br>\nNaks. Ämtur väänteli toisella kädellä joystickiä ja tykki liikkui ilmanpainenjärjestelmän avulla 35 asteen säteellä kaikkiin suuntiin.<br>\n<br>\n\"Punainen nappi ampuu, vihreä irrottaa varmistimen ja sininen lataa. Tykki pitää pistää perusasentoon ja lukita latauksen ajaksi. Kuusi panosta sarjassa. Keltaisesta saa päälle ammuntamusiikin. Muista, että panoksia on rajoitetusti. Toisella puolella on samanalainen tykki.\"<br>\n<br>\n\"Ymmärrän. Kuulostaa hyvältä. Kuinka kovaa tämä menee?\"<br>\n<br>\nÄmtur könysi ulos tykkipesäkkeestä. Hän silmäili vielä aluksen sisätilat siltä varalta, että hänen pitäisi tietää jotain sen toiminnasta. Sitten hän muisti kartan, jonka Tongu oli antanut hänelle Matorolle välitettäväksi lähtökiireen keskellä. Hän käveli ohjauspöydän luo ja kaivoi rullatun kartan esiin Tongun valtavan tavaroilla täytetyn lentotuolin kätköistä. Hän ojensi sen Toalle.<br>\n<br>\n\"Keetongu käsi välittää tämän sinulle, mutta en tiedä miksi. Se on laivaston vanhoja peruskarttoja. Varmaankin tärkeää.\"<br>\n<br>\nMatoron toverit olivat jo saapuneet ja kipusivat alukseen Ontorin ja Ternokin kanssa.<br>\n<br>\n\"Okei, kiitos. Syvennyn siihen kun lähdemme liikkeelle\", Matoro kuittasi ja otti suuren rullan.<br>\n<br>\nSamaan aikaan kun Hildemarista siirrettiin joitakin rahtitavaroita Ilmaraptoriin, Matoro istahti sohvalle tutkimaan karttaa. Hän oli huojentunut, sillä se oli Manulta. Tai niin hän päätteli käsialasta. Se oli tosiaankin Laivaston peruskartta, jossa näkyi koko tunnettu maailma. Siihen oli tehty merkintöjä päälle. Eräs saari läntisen saariketjun pohjoispäästä oli ympyröity, ja siihen oli kirjoitettu ”Atheonistien temppeli”. Se sijaitsi hieman etelään Artidaxista. <br>\n<br>\nKarttaan oli myös teipattu noin kaksikymmentä senttiä pitkiä, neljä snettiä leveitä ja kaksi paksuja metallisia suorakulmioita. Niitä oli yhteensä kuusi. Lisäksi niissä oli kiinni eräänlaisia saranoita. Matoro tunnisti välittömästi mistä on kyse ja suorastaan riemastui.<br>\n<br>\nKyseessä oli hänen Kapuralta tilaama Harppuuna v. 2. Toa irrotti osat ja kiinnitti ne kiertämään hänen katkenneen kätensä ranteen panssaria. Ne naksahtivat kohdilleen panssarin uriin. Nyt hänellä oli kuudestilaukeava harppuuna kiinni kädessään. Jokaisessa harppuunassa oli kymmenen prototeräksistä vetäytyvällä sahalaidalla varustettua terää varalla sekä 100 metriä ohuen ohutta metallikaapelia. Matoro tunsi itsetuntonsa kasvavan valtavalla nopeudella. Mitään naamiota, harppuuna voittaa kaiken, hän ajatteli.<br>\n<br>\n[spoil]Tongu teki tästä suuren osan, kiitokset hänelle.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1440,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-06-26T20:40:00.000Z","content":"<strong>Missä on Manu, ken tietää?</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/KFjzlebXjaE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/KFjzlebXjaE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHuone oli pieni ja ahdas, seinät melkeinpä puristuivat Makuta Nuin ympärille tämän istuessa yksin pimeässä. Betoniset seinät, joissa oli joitain halkeamia mutta jotka varmasti olivat metrien paksuisia. Puinen ovi hänen oikealla puolellaan vaikutti heikolta – tai ainakin hän arvioi sen puuksi, sillä huoneen ainoa valonlähde oli oven alta tuleva hohde, joten kaikenlainen arviointi oli vaikeaa. Hänen edessään oli pöytä, ja pöydän takana oli toinen tuoli, mutta sillä ei istunut kukaan. Kaikki kalusteet olivat puuta. Puuta, haurasta puuta. Puu oli haurasta, betoni ei niin haurasta.<br>\n<br>\nManu tiesi niiden tarkkailevan häntä. Hän venytteli kissamaisesti ja nousi sitten seisomaan. Nopealla liikkeellä hän tarttui tuoliinsa ja heitti sen selkänsä taakseen. Tuoli murskasi osuessaan ikkunan, joka oli tekeytynyt seinäksi – ikkunan, jonka takana tarkkailleet olennot pelästyivät ja pakenivat tarkkailuhuoneen ovesta ulos. Manu hymyili hieman itselleen ja istahti sitten toiselle tuolille pöydän takana alkaen tuijottaa rikkoutuneesta ikkunasta raolleen jääneen tarkkailuhuoneen oven luomaa valokeilaa. Ei aikaakaan, kun itse kuulusteluhuoneen lukittu ovi aukeni. Nopeasti kuin kasvavan eksponenttifunktion derivaatan muutos sisään astui sininen Toa, jonka palvelija toi tälle uuden puutuolin ja asetti sen makutaa vastapäätä. Toa istui sille ja viittasi toista lähtemään, minkä tämä tekikin nyökättyään naiselle – sillä tämä oli veden toa, ja Manu tunnisti tämän hyvin.<br>\n”Helryx”, makuta sanoi äänellä, josta puuttui tunnetta. ”Ikävä nähdä.”<br>\n”Makuta Nui”, Helryx vastasi matalalla äänellä ja heilautti viittaansa pois olkapäältä ristien samalla jalkansa. ”Tiedätkö sinä, miten paljon me olemme tarjonneet sinun päästäsi?”<br>\n”Ilmeisesti”, makuta vastasi sarkasmia tihkuvalla äänellään, ”niinkin paljon, että minun täytyisi olla imarreltu, ainakin Umbran mukaan. Saanen tiedustella kyseisen summan suuruuden kausaliteetin sitä puoliskoa, joka toi minut tälle toiselle puolelle sitä samaista asiaa, ilman sitä suhdeosaa?”<br>\n<br>\nHelryx mietti hetken makutan sanoja, totesi, ettei niissä ollut järkeä, ja sanoi sitten:<br>\n”Minä ajattelin laittaa sinut ensin Tyrmään, mutta Botar tyrmäsi ajatuksen.”<br>\n”Ah, rakas Botar, siunattu kultapoju. Ja älä luule, että verbaalinen leikkisi jää minulta huomiotta, mutta hukkaan se menee. Minua ei nyt oikein kiinnosta väitellä.”<br>\n”Älä pilkkaa yhtä pystyvimmistä agenteistani.”<br>\n”Hänen kuolemansa olkoon pitkä ja tuskallinen.”<br>\n”Sinun kuolemasi”, toa sanoi ja laittoi kätensä puuskaan, ”tulee nopeammin. Nopeammin kuin hänen – ja nopeammin kuin kuvittelet.”<br>\n”Ei ole terveellistä kuvitella omaa kuolemaansa”, Makuta Nui tokaisi ja värähti tuskin huomattavasti. Helryx soi itselleen pienen hymyntapaisen. ”Eipä kai. Mutta sinun on tässä tilanteessa melkeinpä pakko.”<br>\n”Aiotko sinä, Helryx hyvä”, Manu sanoi ja väänsi kasvonsa sellaiseen virneeseen, että toan teki pahaa katsoa sitä – ja mieli lyödä sitä, ”kertoa minulle, miten minä kuolen ja milloin minä kuolen? Suotko sinä minulle moisen nautinnon?”<br>\n”Sinä kuolet aivan pian. Pidämme sinut täällä muutaman päivän, mutta pian sinut teloitetaan yhteisen hyvän vuoksi.”<br>\n”Sinä kerroit. Olet julma. Etkä edes kuulustele minua, kuten sinun pitäisi.”<br>\n”Maailma on julma.”<br>\nLausahdus toi makutan mieleen erään skakdin hamasta menneisyydestä. Tai ainakin se uhkasi jäädä menneisyydeksi, ellei hän toimisi pian.<br>\n”Sitä paitsi. Mistä minun pitäisi kuulustella sinua? Haluamme sinut vain hengiltä. Sinusta ei ole hyötyä kenellekään. Sinä olet kuonaa.”<br>\n”Kuulehan Helryx, tiedän, että lähdimme liikkeelle vähän väärällä jalalla”, Manu leperteli, ”ja kai sinä tiedät, miten kaaaauunisss olet, kultaseni?”<br>\n”Ei mitään temppuja nyt, Makuta Nui!” Helryx huudahti ja nousi pystyyn iskien nyrkkinsä pöytään. ”Viime kerta saa jäädä viimeiseksi.”<br>\nManu oli näkevinään toan punastuvan hieman, mutta pimeässä ei voinut nähdä selvästi.<br>\n”Sssinulla oli hauskaa, eikö niin?” Makutan silmät kiiluivat. Toa näki niissä kuoleman ja oli yhä varmempi sanoistaan. Tämä olento oli paha ja pysyi pahana ikuisesti. Makuta katseli kynsiään ja siirsi sitten silmänsä tutkailemaan puupöytää. Siinä olevat halkeamat ja kuivunut veri osoittivat, että sitä oli – luultavasti melko äskettäin – käytetty väkivallan tekoihin – todennäköisesti ”kuulustelemiseen”. Ja väkivalta oli aina epämukavaa. Manu toivoi, ettei hänen tarvitsisi joutua sellaisen uhriksi, vaikka toive tuskin toteutuisi.<br>\n”Sinut teloitetaan”, Helryx sanoi kuin vakuuttaakseen itsensä viimeisen kerran. ”Niin tapahtuu.”<br>\n”Mahdollisesti”, Manu vastasi hieroen leukaansa ja ajatellen viimeisiä ajatuksiaan ja ironiaa, joka piili Helryxin sanoissa, vaikkei tämä kenties tajunnut sitä, sillä ei voinut nähdä Manun päähän – kuinka olisikaan? ”Kuka minut teloittaa?”<br>\n”Tobduk.”<br>\n”Voi, hän nauttisi siitä kovin.”<br>\nHelryx ei vastannut. Manu ei tiennyt, olivatko sanat osuneet arkaan paikkaan, sillä kaikki, mitä hän Tobdukista tiesi, oli se, että tämä oli loistava murhaamaan jos jonkinlaisia universumin olentoja. Hänen kerrottiin tappaneen makutankin, ja se jos mikä oli jotakin, taikka sitten ei. Makutoista yksikään ei ollut yhtä persoonallinen kuin suurin heistä, Makuta Nui.<br>\n<em>Niin, kukaan ei ole yhtä persoonallinen</em>, Manu tuumaili, <em>mutta ei taistelua aina voiteta persoonallisuudella, vaikka sellainen voitto onkin taiteellisehko.</em> <br>\n<br>\nOli hetken hiljaista, mutta sitten makuta rikkoi hiljaisuuden kuin tiiliseinän lasivasaralla ja sanoi:<br>\n”Mitäs Tellervolle kuuluu?”<br>\n”Minun ei tarvitse kuunnella tätä”, Helryx sanoi itselleen. Hänen kätensä tärisivät, mutta hän tarttui toisella toiseen ja pidätti sitä paikallaan. Manu katsoi armeliaasti toiseen suuntaan, tiiliseinässä olevaan halkeamaan, josta pilkisti jokin harmaa ja karvainen. Makutan tietoisuus yritti ottaa siihen yhteyden, mutta se ei vaikuttanut elävältä. Niinpä hän tietoisesti unohti sen olemassaolon ja keskittyi jälleen veden toaan.<br>\n”Kerrohan, kultaseni, keitä muita minun Klaanistani te etsitte.”<br>\n”Miksi minä paljastaisin sinulle sellaisia?”<br>\n”Olen utelias. Kuka muu yltää tasolleni? Visokki toki, minähän jo kerran olen pelastanut hänet teiltä. Mäksä-miekkonen myös, sillä hän on myös ollut tähtäimessänne. Keitä muita, Helryx?”<br>\n”Minä en aio vastata kysymykseesi.”<br>\n”Sääli. Kerro edes, mihin te piilotitte Umbrassa olevan lähettimen, kun hän ei sitä itse löytänyt?”<br>\nHelryx katsoi Manun takana olevaa kelloa (<em>Ai, sellainenkin tässä huoneessa oli…</em>) ja siristi silmiään nähdäkseen sen selvästi. Aikaa ei ollut tuntunut kuluneen juuri lainkaan siitä, kun hän oli astunut huoneeseen.<br>\n”Aika rientää”, hän sanoi ja nojautui pöytään väsyneen näköisenä. Makutan silmät etsivät hänen omansa ja ottivat niihin kontaktin ilman hänen lupaansa – silmät toimivat kuin itsekseen.<br>\n”Aika rientää”, Manu toisti, ”kello käy, kukko sanoo: ’Kiekuu.’”<br>\nHelryx astui ovelle, ja Manu nosti molemmat jalkansa ristiin pöydälle nojautuen samalla syvälle tuoliinsa ja oli keikahtaa.<br>\n”Kerro minulle”, Helryx sanoi ovelle, ”miksi kieltäydyit silloin, kun olisit voinut palvella hyvyyttä.”<br>\n”Te ette palvele hyvyyttä”, makuta totesi. ”Te olette joukko epämääräistä roskasakkia, jolla on hienoja laitteita ja muuta koreaa sontaa. Mainitsemasi Tobduk, toki hän on hyvä tappaja, mutta onko hänestä oikeasti mihinkään muuhun?”<br>\n”Tarvitsemmeko me häntä mihinkään muuhun?” Helryx kysyi ja puristi ovenkarmia niin, että puunsiruja irtosi siitä. Makuta kohautti olkiaan löysästi ja vastasi:<br>\n”Sitä minä en tiedä. Se on sinun ongelmasi.”<br>\n<br>\n”Oletko kuullut tällaista sanontaa, Makuta Nui?” Helryx sanoi ja kääntyi makutaa päin. ”’Liity armeijaan, näe maailmaa, kohtaa mielenkiintoisia ihmisiä – ja tapa ne.’”<br>\nManu virnisti ja käänsi puolestaan katseensa suoraan Helryxin silmiin. ”Entä oletko sinä tätä: ’Olen sankari, jolla on pelkurin jalat. Olen sankari vyötäröstä ylöspäin.’”<br>\nHelryx naurahti ja avasi oven katse yhä makutassa. Vartija tuli sisään ja tarttui Manun käsivarresta.<br>\n”Aiotko lähteä tyrmään, vankiselliisi siis, ei siihen Tyrmään, rauhanomaisesti, saasta?” Helryx kysyi melkein hellästi ja hymyili vienosti. Kuvottavaa. Manu tuijotti yhä hänen silmiinsä eikä hymyillyt enää itse lainkaan.<br>\n”Rauhaan ei ole tietä, Helryx. Rauha <em>on</em> tie.”<br>\n”Viekää hänet pois”, toa sanoi ja perääntyi makutan taakse.<br>\n”Hei hei, Helryx”, Manu sanoi ja vilkutti vapaalla kädellään, ennen kuin toinen vartija tarttui siihen. ”Toivottavasti emme tapaa enää.”<br>\n”Olen varma, ettemme.”<br>\n”Niin olet, minä en”, Manu sanoi ja lipaisi kielellään huultaan.<br>\nToa ei enää vastannut vaan katseli, kuinka miehet veivät makutan pois siitä pienestä huoneesta. Kun nämä olivat menneet, hän hautasi kasvonsa käsiinsä ja huokaisi. Hän raastoi kasvojaan, repi hieman hiuksiaan ja vajosi polvilleen, sitten kontalleen.<br>\n<em>Mitä tämä on?</em> hän kysyi itseltään. <em>Mitä hän teki minulle?</em><br>\n<em>Avoimella välillä miinus äärettömästä äärettömään on yhtä monta lukua kuin suljetulla välillä nollasta yhteen.</em><br>\nHelryx nosti katseensa, mutta ovella ei ollut ketään. Hän nousi kiireesti seisomaan kuullessaan askeleiden ääniä, ja pian ovesta saapuivat hänen henkivartijansa.<br>\n<em>Ja muistat sitten, että nollalla ei saa jakaa, tai voi käydä hassusti. Kaksoispiste ja avaava sulje.</em><br>\nHelryx pohti mielensä suojauksia. Hänen päänsä oli täysin koskematon, eikä kukaan pääsisi tunkeutumaan hänen mielensä sopukoihin. Eihän?<br>\n”Rouva?” vartija kysyi epäluuloisena. Helryx käänsi apaattisen katseensa häneen ja nyökkäsi. ”Mennään.”<br>\nJa he kävelivät ulos siitä hirveästä huoneesta, jonka toa seuraavana päivänä määräisi hävitettäväksi.<br>\n<em>Maailma </em>on<em> julma, eikö niin?</em><br>\n<br>\n[spoil]Umbra ei osallistunut tämän kirjoittamiseen, mutta kiitän häntä silti. Ihan vain, koska tekee mieli kiittää. Dunno why.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1441,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2012-06-26T21:44:00.000Z","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Hwdi3azic4g?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Hwdi3azic4g?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><span style=\"color:green\">Olen nähnyt tämän kaiken.<br>\nMinä tiedän kaiken.<br>\nKaikki on ennalta määritettyä.<br>\nYmpyrä sulkeutuu pian.<br>\nPeto pääsee irti.<br>\nJa silloin viimeinen näytös alkaa.<br>\n<br>\nSe yritetään estää.<br>\nSivullisia kuolee.<br>\nMutta jostakin täytyy aloittaa.<br>\nVeri vuotaa aivan kuin vanhoina päivinä.<br>\nSilloin kun minäkin vielä näin ja kuulin.<br>\nKun en ollut näin yksin.<br>\n<br>\nMutta pian minä en ole enää yksin.<br>\nPian minä saan rakkaani.<br>\nHyvin pian.<br>\nPian koittaa päivä jolloin suuret herrat tekevät suuren päätöksen.<br>\nPäivä jolloin he kaikki seisovat samassa huoneessa.<br>\nAseet toistensa ohimoilla.<br>\n<br>\nSillä he määrittävät meidän kohtalomme.<br>\nHe päättävät meitä vastaan.<br>\nVielä yksi sopimus syntyy.<br>\nViimeinen sopimus.<br>\nSopimus joka muuttaa meitä.<br>\nJa muuttaa <em>häntä.</em><br>\n<br>\nMaailman puhdistaja.<br>\nMaailman piilottelija.<br>\nMaailman pilaaja.<br>\nMaailman vartija.<br>\nKaikki yhdessä.<br>\nMutta sitä minun ei tarvitse katsoa yksin.<br>\n<br>\nSanoivat että minä en voisi tuntea.<br>\nSilti minä olen itkenyt.<br>\nItkenyt pitkään.<br>\nOlen ollut niin yksin.<br>\nTule takaisin Creedy.<br>\nOle kiltti ja tule takaisin.</span></span><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1442,"creator":"Umbra","timestamp":"2012-06-26T21:48:00.000Z","content":"<strong>Klaanin kahvio</strong><br>\n<br>\nDeleva istui kädet puuskassa kahvion perin kulutetulla penkillä. Hän ei edelleenkään pitänyt siitä että oli alkanut tuntea pientä kiintymystä tätä pellejen järjestöä kohtaan. Toa katseli pöydän yli kuinka musta Nurukan lueskeli Klaanilehden vanhaa numeroa, joka kertoi Yö Kauhusta. Kattava raportti tapahtumista ja verenvuodatuksista. Delevaa puistatti. Vaikka hän ei ollut vielä järin klaanilainen, tai tarpeeksi pöhkö tämän järjestön hoteisiin, ei hän silti pitänyt siitä että matoraneja tapettaisiin raakalaismaisesti. Hän muisti yhä elävästi sen päivän kun skakdit saapuivat hänen saarelleen, Aerille, ja myivät kaikki matoranit Karzahnin orjiksi tai minne ikinä orjia tarvittiinkaan.<br>\n<br>\nOli vain kohtalon ivaa että metsästäjät olivat korjanneet hänet toian ja metsästäjien suuren sodan aikana. Kohtalo piti ironiasta, sen pystyi nähdä tästä maailmasta. Deleva yritti usein peittää menneisyytensä Odinalta ja olikin siksi päätynyt piilottelemaan Daxialle ja ritarikunnan hoteisiin. Nyt hän tosin tuntui pettäneen heidät kun oli lähtenyt Umbran ja Nurukanin kanssa klaaneilemaan.<br>\n<br>\nDeleva siemaili kahviaan. Se maistui kyllä pirun hyvältä, vaikka sen olikin keittänyt skakdi. Skakdit, nuo liskomiehet. Ei hän voisi heitä vihata. Se Guartsukin vaikutti ihan kelpo tyypiltä kun hän pari päivää sitten oli käynyt sanomassa anteeksi tuolle zakazin sotaveteraanille. Klaanilaiset olivat kertoneet että oli tiettyjä skakdeja joita saisi vihata ja he oliva sanoneet että kertoisivat siitä Delevalle mieli hyvin. Plasman toa piti tästä ideasta kovin, kovin paljon.<br>\n<br>\nNurukanilla oli paljon ajateltavaa yön kauhusta. Tapahtuma oli suuri isku tälle mukavista olennoista koostuvalle sirkukselle ja maan toa vannoi itselleen ettei se saisi toistua silloin kun hän on Klaanin linnoituksessa. Hän puolustaisi tätä paikkaa. <br>\n<br>\nNurukan oli viimeaikoina nähnyt outoja, todella realistisia unia. Unissa hän oli nähnyt Sarajin tapaisia olentoja, joita hän johti taisteluissa. Suurissa taisteluissa. Toa myös pohti suhdettaan Sarajiin, tuohon mustaan koneeseen jolla vaikutti olevan sielu. Hän kaivoi haarniskansa sisältä kortin jossa oli Mustan käden leima, leima joka vaikutti perin tutulta. Saraji oli sen antanut hänelle Arkistoissa. Nurukan tiesi että kohta olisi aika lähteä kohti Legendojen kaupunkia. Oli tuhlattu jo tarpeeksi aikaa täällä Klaanissa kahvia siemaillen ja paperimafiaa pelaten.<br>\n<br>\nNurukanin unet... Hän palasi niihin mielessään. Unet sodasta, suuresta sodasta josta hän ei muistanut paljoakaan. Miksi? Se kysymys oli ollut hänen päänsä sisällä jo kauan. Kohta vastaus saataisiin selville, riippuen kohdan ajankohdasta. <br>\n<br>\nNurukanin mietteet loppuivat siihen kun tuttu hahmo saapui kahvion aulaan. Umbra puuskutti hiki naamiolta putoillen kahvion oviaukossa. <br>\n<br>\n\"Mitä sinulle tapahtui, poikaseni\" Nurukan kysäisi, laittaen Klaanilehden syrjään.<br>\n\"Jokin haluaa minut. Minussa on kiinni jotain. Lähetin kenties.\" Toa puuskutti, vakavalla naamalla ja naama hiestä märkänä.<br>\n<br>\n\"Hmm..?\" Deleva puuttui keskusteluun, katsellen kummastuneena Umbraa. \"Älä vain sano että ritarikunnan lähetin on jossain sinussa kiinni. Älä vain sano.\"<br>\n\"Sitä minä epäilen että jossain on lähetin. Olin pihalla haukkaamassa raitista ilmaa kun jokin vei Manun, sen lepakkomiehen.\" Nurukan ja Deleva katsoivat toisiaan hölmistyneenä. \"Manfred, Makuta Nui, se hullu irvistelijä joka kävelee katossa ja tykkää verestä\".<br>\nKaksikko tajusi viimein mistä puhuttiin.<br>\n\"Botar siis vei hänet?\" Nurukan ajatteli ja leikitteli ajatuksella siitä että Umbran sijasta Ritarikunta saikin Makutan, vielä klaanilaisen Makutan.<br>\n\"Minusta minun pitäisi lähteä täältä klaanista, vaikka Metru Nuille etteivät Mäksä, Visokki, Guardian ja muut ole vaarassa takiani. Tai ihan sama minne. Ne ritarikunnan tyypit voivat jäljittää minut ties minne ja samalla saan kaikki muutkin vaaraan\", U kertoi kiihtyneessä mielentilassa.<br>\n<br>\n\"Menen siis pakkaamaan kamppeitani, josko tilaisuus antaisi syyn lähteä vesille\", Umbra sanoi, juosten portaisiin ja suunnaten huoneeseensa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Umbran huone</strong><br>\n<br>\nMatoran Umbra heitteli ikkunasta Moderaattoriveljensä käytettyjä Elementaalienergian naamioita.Niillä ei tehnyt paljoakaan, koska niistä ei saanut edes panttihyvitystä, joten Matoran päätti viskata ne ikkunasta ulos. Joku onnekas keräilijä saisi käteensä aimo kokoelman roskaprototerästä.<br>\n<br>\nHän viihtyi kovasti täällä Umbran huoneessa. Sai nukkua pitkään, ei ollut oikein velvollisuuksia ja sai tehdä mitä halusi. Myös hänen kaksosensa lemmikit olivat perin mukavia ja hän viettikin paljon aikaa Fikoun ja Kahun kanssa.<br>\n<br>\nMatoran-U oli tehnyt muutamat kerrat lentoretken vihreällä Kahulla ja se oli ollut todella hauskaa. Lentäminen onnistui myös hänen elementaalivoimillaan, mutta itse linnun selässä lentäminen, se se vasta olikin jotakin. Matoranin muistellessa seikkailujaan, Moderaattori itse saapui kotiinsa, paiskaten oven tieltään.<br>\n<br>\n\"Mikäs kiire sinulle tuli?\" Matoran kysyi, etsien Umbran silmiä. Hän näki että hänen veljensä tihrusti vähän, muttei antanut kyynelten valua alas naamiota.<br>\n<br>\n\"Ritarikunta tietää missä liikun. Ne veivät Manfredin, sen makutan joka pelasti meidät mielisokkelosta. Nyt Manu voi olla jopa kuollut.\" U kertoi, ottaen sänkynsä alta tarvikkeita joita kiinnitti tykkiinsä. Kettinki ja pistin. Ne hän tarvitsi.<br>\n<br>\n\"Minun on siis lähdettävä täältä, jos en halua että ne vievät Visokin, Mäksän ja Guartsun\", U kertoi. Klaani pitäisi taas jättää taakse, mutta ei vielä. Hän aisti että jotain olisi vielä tehtävä ennen lähtöä.<br>\n<br>\n\"Tämä ei ole hyvästi, koska silloin kun lähden, en edes tiedä sitä milloin lähden, lähden sellaisella rytinällä ettei hyvästeihin ole aikaa. Mutta kun lähden, pidä huolta siitä että Klaanissa on aina yksi Umbra joka suojelee tätä paikkaa. Tämä on kotimme, halusimme tai emme ja me puolustamme tätä, yksin taikka erikseen\".<br>\n<br>\nMatoran katsoi hölmistyneenä tuon uljaan soturin tunnepurkausta. Hän oli oppinut että jopa karskit soturit itkevät joskus, sillä jos väittää ettei itke, ei ole soturin arvonimen arvoinen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1443,"creator":"The Snowman","timestamp":"2012-06-26T23:55:00.000Z","content":"<strong>SS Rautasiipi, Amiraalin työhuone</strong><br>\n<br>\nKun oveen koputettiin, laivastonsiniseen viittaan sonnustautunut 002 käänsi katseensa ikkunasta ovelle ja ilmoitti sen olevan auki.<br>\n<br>\nPuiset pariovet vedettiin auki ja sisään asteli kolme Nazorakia. Kaksi ensimmäistä kantoivat tummalla pressulla peitettyä jotakin kahvoista ja kolmas osoitteli kantamusta kiiltävän puhtaalla kiväärillä.<br>\n”Niin?” Amiraali kysyi saapujilta nilkuttaessaan työtuolilleen.<br>\n”Tämä yritti karata, sir”, toinen kantajatorakoista vastasi ja riuhtaisi pressun syrjään. Alta paljastui torakkavalmisteinen akvaario, jossa oli paksut panssarilasiseinät ja tanssiva sisältö. Troniella oli mielenkiintoinen suhtautuminen vankeuteen.<br>\n<br>\nAmiraalin kulmat nousivat hieman. ”Kala?”<br>\nAkvaariota välissään kantavat torakat vilkaisivat toisiaan.<br>\n”Kyllä, sir. Tämä vonkale tässä oli osa sitä klaanilaisjoukkoa, joka, eh, sijaitsi hetkellisesti laivassamme.”<br>\n<br>\nPuhujan hermostunut äänensävy oli hyvin selitettävissä, sillä koko Klaanilaisten pako Rautasiiveltä oli Amiraalille herkkä puheenaihe. ”Lisäksi, sir, ilmoititte tahtovanne tämän työpöyydällenne.”<br>\n”Aivan niin, aivan niin”, Amiraali muisteli. ”Laskekaa hökötys tuohon.” Hän osoitti sormellaan suuren mahonkipöytänsä nurkkaa.<br>\n<br>\nTorakat kevensivät lastiaan, ja laskivat kalasäiliön määrättyyn asemaan. Kolmikko oli juuri lähtemässä, kun heistä pisin ja ilmeisesti urhein tai vaihtoehtoisesti tyhmin vielä kääntyi ympäri.<br>\n”Myöskin, sir...” hän aloitti ikään kuin epävarmasti. ”...laivan lääkintäosasto tahtoo tietää, mitä ylimääräisellä kuurilla tehdään. Neuloja on nyt kahtakymmentä kolmea SLT-valmistelua varten, mutta-”<br>\n<br>\nAmiraalin ilme puhui ja torakat poistuivat nöyrinä.<br>\n<br>\n<em>Oletpas sinä ankaraa torakkaa,</em> kuului pirtsakka ääni 002:n päässä. <em>Eiväthän he mitään pahaa sinulle kuitenkaan tahtoneet, suorastaan hyysäävät.</em><br>\nSiniviittainen torakka kääntyi hitaasti akvaariota kohti.<br>\n”Minun puhetapani kuuluu steppaavalle sintille miten?” hän kysyi väsyneellä äänellä. Niin väsyneellä, että Tronie päätti tehdä huomion.<br>\n<br>\n<em>Herra torakka kuulostaa uupuneelta, jeh?</em><br>\n<br>\n”Herra torakka” sulki silmänsä, veti syvään henkeä ja vastasi.<br>\n”Uupunut?”<br>\n<em>Siltä se tänne vesiboksiin vaikuttaa. Voi tietty olla että neste vääristää tai jotain mutta-</em><br>\n”Hah. Hah hah. Hah hah hah.” Amiraalin nauru oli kylmä, niinkuin torakkaimperiumin kakkosjohtajalle kuuluukin. Mutta se oli myös väsynyt.<br>\n”Hah hah hah hah....”<br>\n<br>\nTronie kallisti kalanpäätää.<br>\n<em>Olen näin hyvä koomikko?</em><br>\n”...hah hah hah hah...”<br>\n<em>Vai onko kasvoillani jotain? Tänne on niin vaikeata saada kunnollista peiliä...</em><br>\n”....ha.”<br>\n<br>\nTorakka pyyhkäisi suupielestään syljen pois laivastonsinisellä hihallaan.<br>\n”Tiedätkö, mitä minä en tahdo tehdä elämälläni?”<br>\n<em>Mistäs minä moista?</em><br>\n”Kuunnella nöyristelyä. En käsitä, mistä moisia löydetään.” Amiraali nojasi pöytänsä kulmaan. ”Aikoina, kun vielä seilasimme sakaroita, miehistöni ei ollut tällainen.”<br>\n<br>\nTronie kiersi pari kierrosta pienessä maljassaan ja katseli ympärilleen. Huoneen seinät olivat monenlaisilla tavaroilla kyllästetyt: Karttoja oli enemmän kuin moni jaksoi laskea, uusia ja haalistuneita. Jotkut niistä esittivät Klaanin saaren rannikoita, mutta osa kuvasi vesistöjä, joista Tronie ei ollut kuullutkaan. Seinälle oli ripustettu myös hienoimpia Nazorak-aseita, vaikka ne eivät edustaneetkaan kaikkein uusinta uutta. Lisäksi seiniä koristi myös yksi täytetty miekkakala, pahamaineisen laavamureenan pää sekä pienen pieni pätkä suuren suurta lonkeroa.<br>\n<em>Wanhat ajat hyvät ajat?</em><br>\n”Hmph”, Amiraali tuhahti. ”Torakkaimperiumi on nyt mahtavampi kuin koskaan.”<br>\n<br>\nUlkona puhalsi kostea ja kylmä merituuli, mutta huoneen paksut ikkunat estivät sen havaitsemisen sisältä käsin. Kokenut merenkävijä kuitenkin kuuli sen ulvonnan.<br>\n<em>Silti vaikutat hieman kärttyisältä.</em><br>\n”Sano tuo sille merimiehelle, jonka lävistin tällä”, 002 murahti viitaten harppuunaiseen jalkaansa.<br>\n<br>\n<em>Hmmm,</em> Tronie mietti päässään ja Amiraalin moisessa. <em>Sinä et vaikuta henkilöltä tahi hyönteiseltä, joka murhaa alaisiaan turhan tähden...</em><br>\n”...mistä sinä muk-”<br>\n<em>Minulla sattuu olemaan erinomainen persoonantuntemus. Näen se jo silmistäsi. Plus telepaattisia voimia. Ei, sinulla on syysi. Mutta mikä...</em><br>\n<br>\n”Älä keskeytä minua, eväkäs!”<br>\nAmiraalin kynnet puristuivat pöydän ympärille entistä voimakkaammin. Muutaman sekunnin hän piti tiukkaa otetta tasosta, kunnes yhtäkkiä päästi irti. Hän käveli hiljakseen huoneen pienimmälle, pyöreälle sivuikkunalle, joka sijaitsi työpöydästä katsoen vasemmalla. Panssarilasia ympäröi messinkinen kehys. Ulkona puhalsi yhä merituuli.<br>\n”Kalan suorittama psykologinen analyysi. Mikä päivä.”<br>\n<em>Sinä murhaat alaisesi tuosta vain. Oman rotusi ja kulttuurisi edustajan. Mutta kun kohtaat klaanilaisia, kohtelet meitä yksilöinä...</em><br>\n<br>\n002 avasi pientä ikkunaa kalan jatkaessa kummankin pään sisäistä monologia. Nazorakin tottuneet kädet napsauttivat pienet salvat auki.<br>\n<br>\n<em>Mutta sinä et kuitenkaan kunnioita klaanilaisia. Mutta kohtelet klaanilaisia paremmin kuin torakoita. Sehän tarkoittaa...</em><br>\n<br>\nPyöreä ikkuna aukesi naristen. Tuuli oli kuitenkin laantunut ja Amiraalin kasvot otti sen sijaan vastaan sama ei mikään kuin mikä huoneessa vallitsi. Nazorak huokaisi syvään ja sulki ikkunan, samoilla tehokkailla otteilla kuin oli sen avannutkin.<br>\n<br>\n<em>...että pidät torakoista vielä vähemmän.</em><br>\n<br>\nAmiraali 002 kääntyi kannoillaan. Hän alkoi marssia viitta liehuen kohti huoneen puisia pariovia.<br>\n”Minun ei tarvitse kuunnella tätä, sintti.”<br>\nTronie yllättyi ja tämän ajatuksenvirta katkesi, kun Amiraali heitti viittansa akvaarion peitoksi. Nilkuttava upseeri poistui huoneesta eleettömästi ja sulki ovet perässään. Harppuunan töminä SS Rautasiiven upseerien osaston kätytävistön mattoja vasten kuului vielä pitkään. Kala jäi kellumaan säiliöönsä. Hän ei edes tanssinut, jäi vain pimeyteen miettimään.<br>\n<br>\n<em>Hum.</em><br>\n<br>\nHuoneessa oli täysin hiljaista.<br>\n<br>\n<em>Mitäköhän muille vangeille kuuluu?</em><br>\n<br>\n<strong>Toisaalla</strong><br>\n<br>\nRuki avasi silmänsä.<br>\n”Missä...”<br>\nHänen päätään särki kovasti.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Kiitos Tronielle luvasta käyttää hahmoaan.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1444,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2012-06-27T10:22:00.000Z","content":"<strong>Sairasosasto</strong><br>\n<br>\nHuone oli valoisa ja sairaalamaisen puhdas. Ankean harmaat seinät suorastaan kylpivät auringonvalossa. Ikkuna osoitti merelle päin maisemaa, joka olisi saattanut olla kaunis jonkun toisen Toan mielestä jossain toisessa universumissa. Ruskeat ja pölyttömät puukalusteet, putipuhdas lattia, hiljaa huriseva loisteputkivalo ja kaareva vesihana tiskialtaan vieressä odottivat ja kuuntelivat, kun Kapura makasi sängyllä ja eli elämää, joka oli jonkun toisen.<br>\n<br>\n<em>Muistot ovat vaarallisia, sen Jouera opetti minulle. Niitä hallitsemalla voi hallita kaikkea. Muistot ovat kaikki. Ilman niitä olet tyhjä.<br>\n<br>\nJa kun muistot ovatkin valetta? Päivät ja illat, onnen ja surun hetket häviävät ja tilalle tulee totuus?<br>\n<br>\nSe on muistojen voima.</em><br>\n<br>\nValkoisen oven takaa kuului tyypillisiä sairaalaääniä. Askelia. Keskustelua. Ne olivat ääniä jostain muualta. Tässä huoneessa olivat vain Kapura ja valheet, joita hän oli katsonut teräväpiirtona, valheet, jotka olivat hänen omiaan mutta jonkin pahemman keksintöä. Mielikuvat, jotka olivat todellisempia kuin ankea huone sairasosastolla ja se elämä, joka ei ollut valetta. Kapura makasi hiljaa ja nuo mielikuvat olivat tosia vain hetken. Ne hajosivat, putosivat maahan ja särkyivät... Tilalle vyöryi sairasosaston puhtaus.<br>\n<br>\n<em>Kuinka kauan aikaa on edes kulunut? Päivä? Viikko? Vuosia? Onko sota vielä käynnissä? Astuuko huoneeseen pian Nazorak? Vai astuuko huoneeseen pian hoitaja, joka kertoo, että huonetta tarvitaan ruumiiden säilöttämiseen?</em><br>\n<br>\nEpätietoisuus täytti kaiken ja sen mukana tuli pelko. Ei ainoastaan pelko siitä, mitä oli tapahtunut. Sen mukana tuli myös pelko siitä, mitä vielä tapahtuisi. Maatessaan tällä sängyllä Kapuran tunsi olevansa jonkin suuren äärellä. Hän tunsi katsovansa jotain haurasta ja niin kaunista, niin viatonta ja niin helposti särkyvää. Kyllä hän tiesi, mitä oli tehtävä. Se olisi hyväksi kaikille.<br>\n<br>\n<em>Entä jos se ei ole? Sinäkö tiedät varmasti? Sinä, joka olet vain yksi pelinappula, yksi pieni pelinappula joka voi kääntyä epävarmana toiseen suuntaan, mutta jonka voimat ovat lopussa ennen kuin ensimmäinen askel on suoritettu?</em><br>\n<br>\nOvenkahva narahti kuin syyttäen moisista ajatuksista ja sisään astui Kakamaa kantava ruskea Matoran, jonka kaulasta roikkuva nimikyltti julisti TOHTORI FORE isoin kirjaimin. Ohi vilisivät hetket, joina Fore kysyi vointia ja joina Fore puhui lääkityksestä ja joina Fore kehotti lepäämään, ja ne syöksyivät ohi niin nopeasti että Kapura lopulta ei tiennyt niiden todenmukaisuudesta. Ovi sulkeutui.<br>\n<br>\n<em>Tuo minulle Matoro.<br>\n<br>\nTee niin ja osoita puolesi tässä sekasorron maailmassa. Osoita uskollisuutesi. Osoita se, että olet valmis ottamaan vastaan voiman, jonka sinulle lahjoitan.<br>\n<br>\nPalvele Mielen Isää.</em><br>\n<br>\n\"Palvele Mielen Isää\", Kapura sanoi hiljaa ja tunsi muutakin kuin asiat, jotka olivat ja asiat, joita ei ollut. Hän tunsi Mielen Isän läsnäolon ja tehtävän. Tehtävän, jonka suorittaminen toisi Isän lähemmäksi tavoitettaan paremmasta maailmasta. Katso ulos ja näet surua, epätoivoa vain, eivät päivät nämä sodan hyvyyttä palvele. Mitä sitten, jos se olisi petos Klaania kohtaan? Se oli myös mahdollisuus edetä. Se olisi lopulta hyväksi Klaanille.<br>\n<br>\n<em>Tee se.</em><br>\n<br>\nOli koittanut aika täyttää tehtävä. <br>\n<br>\n<strong>Nimetön saari</strong><br>\n<br>\nOi, katso kuinka OLENNOT nuo taivaisiin nousevat!<br>\n<br>\n<strong>Joueran piilopaikka</strong><br>\n<br>\nJoueran mieli vastaanotti viestin hiljaisuuden ja pimeyden vallitessa luolamaisen huoneen joka nurkassa.<br>\n<br>\n<em>JOUERA<br>\nKUOLE<br>\nJO<br>\nMIKSET SINÄ KUOLE <strong>OLIN KOKEESI</strong></em><br>\n<br>\nLajinsa viimeinen jäsen kääntyi ja katsoi luolan läpi johonkin, jota mieli ei kykene hahmottamaan. Hän seisoi siinä ja katsoi suuntaan, jossa oli joskus Matoranin Varjona, joskus Joueran Liittolaisena tunnettu olento.<br>\nJouera tiesi, että tuo olento (<em>olennot</em>) tappaisi hänet sillä sekunnilla, kun se näkisi (<em>aistisi</em>) luojansa. Tämä oli ensimmäinen kerta, Jouera tajusi, tämä oli ensimmäinen kerta hänen elämässään kun hiljainen tiedemies tunsi pelkoa. Tämä on pelkoa, tämä joka saa kehosi vapisemaan ja mielesi lyömään tyhjää. Tämä on pelko, tämä on tunne, unohtakaa aiemmat kaiut tunteista. Tämä on pelko.<br>\n<br>\n<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nMatoranin Varjo ei ollut enää yksin.<br>\n<br>\nIsoa L-kirjainta hieman paksumpi muoto eteni määrätietoisesti kohti tuntematonta. Meri aaltoili ja kohahteli kun valkoinen olento joka oli kuin reikä todellisuudessa matkasi kohti päämääräänsä, joka oli sekä satunnainen että tarkasti valittu. Oranssit ja purppurat pisteet ilmestyivät ja katosivat kuin kohina sen pinnalle. Olento oli siinä ja kuitenkaan se ei ollut. Se oli jotain mitä mieli kieltäytyi huomioimasta, se oli jotain mitä silmä kieltäytyi näkemästä. Se oli painajainen ja kuitenkin sitä ei ollut.<br>\n<br>\nSitä seurasivat kaksi olentoa, jotka näyttivät todellisemmilta mutta silti karkeilta ja jostain muualta tulleilta. Ne olivat kuin puuväreillä ilmaan piirretyt hahmot, jotka joku suurempi kokonaisuus oli huvikseen luonut. Ne olivat haalean ruskeita Rahien luurankoja, jotka välillä särkyivät ja korjasivat itsensä lennossa kuin ilmaan huonosti heijastetut diat. Toinen muistutti lentävää Rahia, toinen jotain jolla oli pitkät raajat. Ne pitivät hiljaa humisevaa ääntä, jota yksikään sielu ei ollut kuuntelemassa.<br>\n<br>\nHieman oikealla lensi musta kaasumainen massa, jolla ei oikein ollut muotoa. Välillä saattoi luulla näkevänsä suun tai silmät tai molemmat, mutta ken tietää olivatko ne illuusiota vai heijastuksia tuon olennon todellisesta luonteesta? Massan katsominen olisi saattanut aiheuttaa lievää päänsärkyä, mutta mahdollinen katsoja olisi varma yhdestä asiasta: Hän ei haluaisi nähdä olennon todellista luonnetta, jota se peitteli kuin houkutellakseen.<br>\n<br>\nSen takana vasemmalla oli viides olento, jonka olemusta olisi vaikeampi kuvailla. Se muistutti etäisesti ensimmäistä olentoa, mutta tämä oli vain kasa punaisia ja keltaisia viivoja. Värit olivat liian kirkkaita ja lapsenomaisia ollakseen olemassa. Se muuttui koko ajan ja otti erilaisia muotoja, joissa katsoja saattaisi nähdä jotain etäisesti tuttua. Se päästeli ääntä, joka oli sekoitus infernaalisia piippauksia ja etäisiä kaikuja, joita ei voinut kunnolla kuunnella. Olento vääristi hiljalleen ympäristöään samalla tavalla kuin ensimmäinen: Vesi sen alla liikahteli kärsimättömästi ja valo vääristyi kulkiessaan sen läpi. Luoja armahtakoon sitä Matorania tai Rahia joka eksyy liian lähelle punakeltaista olentoa.<br>\n<br>\nNoiden keskellä oli Matoranin Varjo, paitsi että se ei ollut varjo eikä oikeastaan Matorankaan. Sen muoto muistutti Matorania, mutta Liittolaisen keho oli täynnä orgaanista massaa, johon katsominen teki kipeäksi sen iljettävän vihertävän värin vuoksi ja mekaanista osien yhdistelmää, joka oli monissa kohdissa ruostunut tai katkeillut ja pudotellut pois pieniä palasia siitä, missä kuuluisi olla toinen sormi tai suurin osa olkapäästä.<br>\n<br>\nJoueran Liittolaisen pää oli muodottomaksi mössöksi sulanut metallinen kallo, josta sojotti mustuneita aivojen jäänteitä tai sähköjohtoja. Naamio oli tunnistamaton, mutta silmänreiät olivat pysyneet paikoillaan kuin ihmeen kautta (toinen tosin oli hieman korkeammalla) ja niistä paistoi punainen valo, joka kertoi että kaikki on valetta ja olet oikeasti kuollut. Se kertoi, että sinä makaat oikeasti sairaalassa koomassa ja kaikki on valetta, ah, valetta. Elämäsi kuuluu valheisiin, jotka pyörittävät tätä peliä. Valheet, nuo mielen työkalut.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nEli kiitoksia:<br>\n- Joylle ropefiiliksestä jonka tulosta on viestin alku<br>\n- Matorolle läpilukemisesta ja kritiikistä jonka ansiosta tämä parantui huomattavasti<br>\n- Nintendolle siitä että HAXORUS SAA SUPERPOWERIN BW2:SSA WOOOO</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1445,"creator":"MahriKing","timestamp":"2012-06-27T10:43:00.000Z","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\n\"Maata ohoi!\" huivipäisen Lyanin railakas huuto kaikui mastosta. Matoran oli havainnut poppoon määränpään kaukoputkellaan. Kannella siaitsevan neljän Matoranmerirosvon katse kiinnittyi paatin keulaan. Horsiontissa oli pienellä tihrustelulla havaittavissa rehevää maata.<br>\n<br>\nTakakannen huonerakennelman oven saranat narahtivat, mikä kiinnitti piraattien huomion. Auringossa kiiltävä metallinen käsi työnsi oven tieltään niin että se paukahti seinään. Tummahaarniskainen kasvomaskiin sonnustautunut Amazua astui esiin. Silmät eivät erottuneet hohtavan punaisen visiirin takaa, mutta silti hahmon pystyi olettamaan katsovan kohti edellämainittua kaukaista maa-aluetta, uppoutuen ajatuksiinsa hetkeksi. Gaggulabiossa täyttyivät tyypillisen gangsteripomon piirteet myös siinä määrin, että vitkastelu saati epäonnistuminen olivat tämän mielestä kuin syntejä, joista rangaistuksena oli vähintään fyysinen kurinpito tai enintään kuolema. Hyvin valitettavaa oli se että hänen tapauksessaan pantiksi joutui radiopuhelin. <br>\n<br>\n\"Kaikki miehet kannelle\", palkkasoturi huudahti syvänluonteisella äänellään. Pienessä hetkessä neljä Matorania oli kasaantunut kannelle riviin. Amazua käveli hitain vakain askelin lautakantta pitkin miehistönsä tykö. Äskeisessä huoneessa kapteenin kanssa ollut Koli kipitti nopeasti rivin jatkoksi kapteeninsa ohi. Lyan tömähti kuin usoraan ylhäälrä Gattan ja Nanyn väliin. Amazua pysähtyi Kolin viereen tarkastellen suoraryhtistä sekalaista joukkiota hetken.<br>\n\"Tässäkö kaikki\", Amazua kysähti levittäen avonaisen kätensä Matoranien syyntaan. <br>\n<br>\nKoli oli juuri avaamassa suutaan, kun Amazua huomasi että hänen jalkojaan nyki. Samassa palkkasoturi huomasi seisovansa kasiluukun päällä. Painon siirryttyä pois luukku aukesi ja sinivihertävä Matoran kömpi ylös. Tämän veriset kädet viittasivat siihen että Matoran oli ollut juuri käsittelemässä mestattua lokkia. Pian tämän perässä kannen alta raahautui koukkukätinen miehistön teknikkona toimiva Kiro. Amazuan oli vieläkin vaikea ajatella kaksikoukkukätistä Matorania kyseiseen pestiin. Hän kuitenkin päätti olla miettimättä asiaa tarkemmin. Se ylitti hänen käsityskykynsä kirkkaasti. Kaksi viimeistäkin Matorania asettui riviin muiden sekaan. <br>\n<br>\nAmazua laski hetken vaimeasti sormillaan. Matoranien määrä alkoi olla sellainen kuin hän oli muistanutkin. Palkkasoturista oli suorastaan huojentavaa nähdä villipäinen ja ylienerginen joukkio seisomassa hiljaa ja rauhallisesti. Ehkä tästä sorkusporukasta olisi ainakin johonkin...<br>\n\"Miehet\", Amazua aloitti kävellen eteenpäin. Nany yritti peittää happamuutensa sen suhteen että kapteeni ei korjannut ilmaustaan hänen suhteensa mitenkään, \"Saavumme pian päämääräämme. Tehtävämme on yksinkertainen: vaellamme vaarjone täyttämän viidakon halki, aikeinamme noutaa Skakdijoukot leiristään, ja kuljettaa heidät takaisin 'Bio-Klaanin saarelle'\". Saavutettuaan rivin pään Amazua kääntyi ympäri, kävellen takaisin menosuuntaansa. <br>\n<br>\n\"Suoritettuamme rantautumisen kokoan mukaani n. puolesta miehistöstäni koostuvan seurueen. En aio odottaa teiltä suuria. Haluan kuitenkin huomauttaa, että olette vastuussa itse itsestänne. Mikäli viidakon eläimet tai alkuasukkaat hyökkäävät kimppuunne aikomuksenaan vetää suolenne irti ruoakseen, on turha itkeä minua apuun.\"<br>\nAmazua pysähtyi Matoranrivin keskelle. \"Tohtori\", hän aloitti, \"kuinka pian saavumme perille?\" Matoranien kapteeni viittais tällä selvästi rivin toisessa reunassa seisovaan Koliin. Muut merirosvoista loivat vaimean katseen Ko-Matoraniin. Tämä ei tätä kuitenkaan suuresti häirinnyt.<br>\n<br>\nKoli vetäisi hieman henkeä. \"Nnnoh, ottaen huomioon ilmavirran metrisekunttisen nopeuden ja sen aiheuttaman vesimassan liikkeen vaikutuksen laivaamme, kuitenkin liittäen mukaan laivamme massan määrän, oletan että saavutamme rantautumistoimenpiteelle otollisen siainnin...\"<br>\n\"Nnnööörtti\", Gatta keskeytti. Hän piteli kättään pystysuunnassa vasemmalla poskellaan yrittäen mukamas peittää sen että juuri hän oli äskeisen huudahduksen takana. Nany tökkäisi tätä kylkeen olkapäällään. Hetken oli hiljaista.<br>\n\"...tunnissa\", närkästynyt Koli lausui loppuun. Toisaalta hän oli jo tottunut moiseen kohteluun.<br>\n<br>\nAmazua oli hetken hierovinaan kasvomaskinsa leikamusosaa. Hän ei ollut moksiskaan siitä mitä äsken tapahtui. Hän aprikoi. <br>\n\"Kysymys.\"<br>\nKukin pienistä piraateista sai kapteeninsa väistämättömän huomion. <br>\n\"Kuinka lujaa purjeiden kankaiden sidos on?\"<br>\nMatoranit olivat hiljaa. Osa siksi koska oli ihan pihalla asian sihteen, osa taas pohti asiaa mielessään. Pian Lyan nosti kätensä varovasti. Amazua antoi tälle sanattomasti luvan puhua.<br>\n\"Nooh, yleensä purjelaivojen purjeet on tehty tavallisesti punotusta kankaasta, mutta näiden leukaperien paattien purjeet on hieman toisenlainen juttu. naru on kuin puoliksi jotain metallia. Kenties tavallista narua ja jotain... rautalangan tapaista.\" Le-Matoranin viimeisissä sanoissa oli havaittavissa epävarmuutta. Kenties hänelle aiheutti paineita yrittää päteä uuden, vaativan oloisen kapteeninsa edessä.<br>\n<br>\n\"Skakdit tunnetusti ovat joko ryöväreitä tai kauppamiehiä\", Koli aloitti oman puheenvuoronsa, \"Bio-Klaanin saaren Skakdit ovat hyvän organisoitumisensa lisäksi varustukseltaan myös hyvin eteviä. Ilmeisesti ryhmä on vaellellut siellä täällä ja kerännyt otollista varustusta kaupallisin keinoni sieltä täältä - tai ryövännyt ne.\"<br>\n<br>\n\"Ette siis olekaan niin erilaisia.\" Amazuan kommentti löi jokaisen Maotranin jälleen hiljaiseksi. Tämä oli historiallista. Koli jatkoi. \"Purjeiden kankaan koostumus on mitä ilmiömäisin merenkäyntiin. Myönnettäköön että melkoista laatutavaraa. Voimakkaat myrskytuulet tarjoavat otollista lisäpuhtia sen sijaan että repisivät purjeet riekaleiksi.\"<br>\n\"Pienoinen lisäpaine ei siis liene pahasta?\"<br>\n\"...en usko\", Koli ei vielä ymmärtänyt mitä hänen kapteeninsa ajoi takaa.<br>\n<br>\nAmazua asteli piskuisesta miehistöstään hieman kauemmas. Hän oli valmis jakamaan käskyjä.<br>\n\"Sinä, Nuijapää\", palkkasoturi osoitti metallisen sormenpäänsä Pakua kohti.<br>\nMatoran ehti sulatella lempinimeään hiukan. Nimitys tuntui olevan vain vähäisesti perusteltavissa siihen, että hänen erityisosaamiseensa lukeutuivat myös nuijat.<br>\n\"Asetu ruoriin. Varmista että kurssimme pysyy mahdollisimman suorana.\"<br>\n<br>\nKoli ihmetteli kapteeninsa argumenttiä. Tällaisella kulkuvauhdilla kriittinen kurssilta poikkeamisen todennäköisyysprosentti oli hyvin pieni. Paku teki työtä käskettyä tarttuen puisen ohjauspyörän hänelle suotuisammassa paikassa oleviin tappeihin niin lujasti kuin vain pystyi. Po-Matoranin mielestä itse kapteeni oli kuitenkin fyysisiltä voimiltaan hänen yläpuolellaan.<br>\n<br>\nAmazuan sormenpää valitsi toisen kohteen. Tällä kertaa Lyanin. \"Paviaani.\"<br>\nGatta ja Paku tirskahtivat ja alkoivat hihittää hiljaa.<br>\nPalkkasoturi siirsi sormensa pään kohti laivan ensimmäisen maston alimmaista, isoa purjetta. \"Avaa tuo...\" Amazuan sanat takertuivat hänen kurkkuunsa tajuttuaan ettei hän muistanut sen nimeä, \"...mikälie purje, ja varmista, että sen kiinnitys on varmasti mahdollisimman tiukka.\" <br>\n<br>\nPieni huivipää reagoi omaan uuteen nimitykseensä olankohautuksella loikkien pienen hetken päästä maston narujen viidakon kätköissä. Loput sietsemän Matorania katsoivat kun heidän kapteeninsa asteli laivan keskikannelle, sopivaan kohtaan, kääntäen katseensa laivan etumastoon. Mustanpuhuva purje oli avattu. Lyan ninjaili itsensä alas kapteeninsa viereen.<br>\n\"Käydet kiristetty, kapteeni.\"<br>\nAmazua nyökähti Le-Matoranin suuntaan. Koli nosti etusormeaan kysyvän varovasti.<br>\n\"Kapteeni. Saanko tiedustella, mistä on kysymys?\" Koli yritti parhaansa mukaan kuulostaa siltä ettei kykseenalaisitaisi kapteeniaan.<br>\n\"Tämä paatti taitaa tarvita vähän lisää tuulta purjeisiinsa.\" Palkkasoturi teki eleen joka voisi vaikuttaa siltä että hän aikoisi raapia kutisevaa selkäänsä. Tämän kuitenkin vetäistessä kätensä pois kyynärvarresta ulkonevan osan virkaa toimitti jonkin sortin kanuuna. Amazua otti sen vastaan vasemmalla kädellään. <br>\n<br>\nGattan silmät suurenivat Onu-Matoranin ihastellessa metallinharmaana auringossa kiiltävää laitetta. Se oli koostumukseltaan pitkä piippu liitettynä ilmeisimmin tekniikkaa sisältävään laatikko-osaan, joka koostui suurilta osin paneeleista. Piipun alapuolelle oli liitetty jonkinlainen säiliö. Normaalisti tuliaseissa kyseisenlaisessa osassa säilöttiin ammukset. Kapteenin pitelemä ase ei kuitenkaan osoittanut minkäänlaisia merkkejä laukaisumekaniikasta. Kaiken lisäksi se ei vaikuttanut ollenkaan siltä että sen sisään olisi edes liipasinta saati kahvaa. Tai kättä tarttumaan siihen. Aseen eri osista pieneltä osin pilkottavat järjestetyt johdot ja virtapiirit viittasivat pikemminkin elektroniikkapitoisuuteen.<br>\n<br>\nEpävarmuus valtasi piraatit heidän kapteeninsa osoittaessa aseen kohti laivan purjetta. <br>\n\"Ei kai se aio romuttaa paattimme\", Gatta kuiskasi vierelleen asettuneelle Lyanille.<br>\n\"Naama rullalle\", Amazua tuhahti. Kumpikin Matoran säpsähti palkkasoturin yllättävää kuuloa. <br>\n<br>\nAmazua tähtäsi toisella kädellään edelleen tukemansa aseen piippua sopivaan kohtaan. Olisi paha paikka jos masto katkeaisi. Pian palkkasoturin pitelemä ase päästi selkeän latautumista viestivän äänen. Ääni oli kuin matalatempoinen, pitkäkestoinen *PIIP*, joka voimistui hiljalleen. Gatta odotti hiljaa haltioituneena.<br>\n\"Muuten.\" Amazua sai vielä kerran alaistensa huomion. \"Kannattaa tarttua kiinni jostain.\"<br>\nMatoranpiraatit tuskin ehtivät tulkita kapteeninsa puheita kun pamaus kuului. <br>\n<br>\nZamorin lailla kiitävä palkaksotruin aseen paineaalto paiskautui laivan mustaan isopurjeeseen. Laiva hytkähti voimakkaasti koko pinta-alaltaan vieden Matoranmiehistöltään jalat alta. Tämä toimi vasta esipotkaisuna laivan pian saavuttamalle huimalle kiidolle kohti määränpäätänsä.<br>\n<br>\nPakulla oli kovasti töitä ruorin pitämisessä yhdessä samassa asennossa tuulen paiskatessa Matoranin kasvoja. Kapteenia lukuunottamatta jokainen irtonainen asia laivan kannella lennähti laivan peräkannelle. Palkkasoturin vaivoin hallinnassa pitelemä laite vapautti valtaisaa painetta purjekangasta kohti. Amazuan jalat tekivät lujasti töitä välttääkseen tämän itsensäkin kellahtamisen kumoon. Valtaisaa purjealusta pystyi sillä hetkellä pitämään melkein moottoriveneenä. Suurikokoisena moottoriveneenä.<br>\n<br>\nMinuuttien päästä päästä tilanne rauhoittui. Amazuan tykin toiminta lakkasi melkein kuin se olisi hyytynyt. Palkkasoturi rentoutti jäsenensä kumartuen pienoiseen lepoasentoon. Myös Matoranmiehistä alkoi palata tolpilleen.<br>\n<br>\nPuiseen seinään liimautunut Gatta valahti kannelle. Matoranin mustan Pakarin ja seinän pintakäsitellyn puun välinen litka synnytti ininää. Paku seisoi edelleen lievästi sanoen hieman uupuneena, vapisevat kädet yhä kiinni ruorissa, huolimatta siitä että jalat pettivät hänen altaan. Veltto Lyan makasi maassa. Äskeinen välikohtaus ei haitannut häntä yhtään Nanyn lennähdettyä hänen päälleen. Le-Matoranin ilme viesti tämän olevan irstauden kuningas. <br>\n<br>\n\"Tuo... oli aika siistiä\", hieman pökerryksissä oleva Gatta hörähti kapteeninsa suuntaan. Tämä ei kuitenkaan tuntunut kiinnittävän asiaan huomiota.<br>\n\"Mikä tuo härpäke oikeen on\", Gatta puhisi kääntyessään vatsalleen.<br>\n\"...painetykki.\"<br>\nMuutaman tolpillaan olevan Matorani sekä Amazuan katseet kiinnittyivät Kiroon tämän tunnistaessa laitteen. Fe-matoran oli saanut toisellak oukkukädellään hyvän otteen kannen lankusta.<br>\n\"Uudenlaisen sodankäynnin edelläkävijä. Koottu jokainen mutteri kerrallaan Nynrahin taitavimpien käsityöläisten sormenpäillä.\" Kiro sai painiskella hieman irottaakkseen koukkunsa puulankusta. \"Yksi Pimeyden metsästäjien pyytämistä aseista. Massiivisen tuhon väline, jolla on kyky murentaa vuroia ja halkaista meriä. Lopulta sen valmistuskuitenkin lopetettiin toimintavirheiden takia.\"<br>\n<br>\n\"Ilmankos se strutsin näköinen hyypiö pyyti kiskurihintaa\", Amazua kommentoi matoranin kertomaa. Palkaksoturi nousi pian suoraryhtisenä asettaen kädessä pitämänsä aseen takaisin selkäänsä, palauttaen tilalle normaalin, hopeisen kätensä. Jutustelun aika tulisi myöhemmin. Miehistön kapteeni loi katseen suoraan eteen. Nany asetti kätensä tahattomasti Lyanin naamalle ponnistaen itsensä ylös. Muutama muu piraatti huomasi häkellyksekseen saaren olevan tuskin puoen kulometrin päässä.<br>\n<br>\n\"Päivitetty arvio, tohtori?\" Amazua käännähti hitaasti laivan takakannen suuntaan. Kiusaantunut Koli kurkisti varovasti päälleen lennähtäneen tynnyrin sisältä...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1446,"creator":"The Snowman","timestamp":"2012-06-27T13:02:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin saari, Lehu-metsän eräät, kenties pohjoiset osat</strong><br>\n<br>\n”Sinä pidät sitä karttaa väärin päin”, Kepe huomautti. ”Ihan tiedoksesi.”<br>\nSnowie mutristi suutaan. ”Hmmmm. Niin.”<br>\nValkoinen klaanilainen pyöräytti kartan toisin päin.<br>\n<br>\n”Eikun sillain toisessa suunnassa väärin”, tiedemies vielä oikaisi.<br>\n”Änh.”<br>\n<br>\nKoko aamupäivän metsässä vaellettuaan kaksikko oli onnistunut harhautumaan syrjään polulta ja kadottamaan itsensä kartalta. Hetki sitten Snowman oli ikään kuin paikantanut heidät, mutta ilmeisesti ei ollutkaan. Nyt he istuivat paksulla ja näennäisen ikivanhalla kannolla tekemässä uutta kartoitusta. Istuimeksi se oli muuten oikein hyvä, mutta se oli pahuksen kostea. Muutenkin metsässä oli hieman hiostava tunnelma, eikä tuuhean kuusikon takia sinne edes paistanut kunnollista auringonvaloa. Lisäksi kaikkialla oli ihmeen hiljaista.<br>\n”Jos kokeilisin navigaattoria vielä kerran? Josko signaali toimisi paremmin?” Kepe ehdotteli kovasti. Taas. Vastauskin oli sama.<br>\n”Eeei. En tahdo enää yhtään ainutta keltaisia, punaisia, karhuhainkirjavaa tai minkään muunkaan väristä katua.”<br>\n”Niinnojoo.”<br>\nKepe oli melkein jo ehtinyt kaivaa pienen kämmenpiipittimensä esiin, mutta lopetti reppunsa penkomisen. Koska olihan se ihan kamala laite. Se oli johdattanut heidät useamman kerran harhaan, kerran he olivat eksyneet matkalla linnakkeelta telakan näyttelylle. Vain koska he olivat tahtoneet testata laitetta.<br>\n”Ja Paacokaan ei vastaa?” Snowie varmisti.<br>\n”Ei vastaa ei. Katsos, radioni on edelleenkin viritetty käyttämään Valvojaa tukiasemana, mutta ei tämä saa siihen yhteyttä.”<br>\n”Heei, mitä sille muuten kuuluu?”<br>\n”...Paacolle? Mistä minä-”<br>\n”Eikun Valvojalle.”<br>\n<br>\nSiitä oli aikaa, kun Snowie oli viimeksi kuullut Valvojasta. Kepen rakentama Verstaan supertietokone oli ollut viime aikoina ihmeen hiljainen.<br>\n”Jaa Valvoja. Se valvoo puolisilmällä Iggyä, mutta pääosin se on ollut virransäästöllä järjestelmäpäivityksen takia.”<br>\n”...monta viikkoa? Tai peräti kuukautta tai jotain?”<br>\n”Se on iso tietokone.”<br>\n<br>\nSnowie oli juuri olemassa ihan …, kun Kepe jatkoi.<br>\n”Entäs sinä sitten?”<br>\n”Ei, minua ei voi päivittää, olen pahoillani.”<br>\n”No heh heh.”<br>\n”heh”<br>\n”...”<br>\n”...”<br>\n<br>\nKepe pudisti päätään, mutta yritti vielä.<br>\n”Sinulla on <em>johdatuksen naamio</em>, Mata Nuinen aika sentään. Mikset sinä... johdata?”<br>\n”Eeh.”<br>\n”Tiedän, että se näyttää porkkanalta, mutta naamio se on silti, huolestuttavaa kyllä, kasvojesi alla.”<br>\nLumiukko näpelöi nenäänsä. ”Kenties se ei toimi? Tai se johdattaa minut voittoon jokaisessa argumentaatiomittelössämme?”<br>\nKepe oli ei-huvittunut.<br>\n”Jos se ei toimi, voisit käyttää jotain hyödyllistä Kanohia.”<br>\n”Mnjah.”<br>\n”Äh, luovutan”, Kepe huokaisi ja keskittyi karttoihin. Hetken sitä tutkailtuaan ja vertailtuaan lähiympäristön pinnanmuotoja, tiedemies nousi seisomaan. ”Uskoisin, että tuo on oikea suunta.”<br>\nSnowie nappasi reppunsa ja laukkunsa maasta, sulloi puoliksi syödyn patongin tärkeään patonkisäiliöönsä, jonka kiinnitti laukkunsa kylkeen ja nousi hänkin. Vailla erityistä tarmoa duo lähti matkaamaan kohti metsän siimeksiä.<br>\n<br>\nJa löysi viimeöisen leiripaikkansa.<br>\n”...olenko ainoa, josta tuntuu, että tämä ei etene...”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1447,"creator":"Paavo12","timestamp":"2012-06-27T19:46:00.000Z","content":"<strong>Nazorak-Pesät</strong><br>\n<br>\n273 käveli pitkää käytävää pitkin. Katossa roikkuvat loisteputket valaisivat kulkijaa kolkosti. Vaikka matkaa 007:n toimistoon ei ollutkaan pitkälti, se matka tuntui ikuisuudelta. Kylmä hiki virtasi valkoisen tiedemiehen ohimoa pitkin. Hänen sydämensä laukkasi kuin villiintynyt kikanalo. Nazorak olisi halunnut pysähtyä ja kääntyä takaisin, mutta hän tiesi, että oli myöhäistä alkaa katumaan. Jokaisella askeleella hän oli lähempänä toimiston ovea ja jokaisella askeleella hänen sydämensä kiihtyi. 273 hidasti hieman vauhtiaan ja löysensi lilaa solmiotaan kaulassa saadakseen paremmin henkeä. Nyt se hetki oli käsillä: 007:n salamurha. Kapinoitsijat olivat tavanneet samassa paikassa, missä olivat pitäneet kokouksen. Kaikille ryhmän jäsenille oli jaettu Zamorpistoolit ja 16765 oli opastanut muut ryhmän jäsenet tunneliin, josta pääsi tiedustelupalvelun tiloihin.<br>\nHän kertasi päässään vielä suunnitelman: hän menisi 007:n toimistoon, puhuisi tiedustelun johtajalle asetilauksen kuljetuksesta ja samalla huomaamattomasti jäädyttäisi oven mekaanisen sähkölukon toimintakyvyttömäksi. Muut kapinan jäsenet odottaisivat läheisessä pakotunnelissa kunnes valkoinen Nazorak palaisisi ja antaisi merkin tovereilleen.<br>\n<em>Mutta entä jos hän huomaa sabotaasini? Hänhän on Nazorak-agenttien johtaja ja varmasti hänen ainoa silmänsä on aina varuillaan…</em> tiedemies ajatteli. 273 pysähtyi ja työnsi oikean kätensä, jossa piti Alinolla-Hanskaansa, syvälle takkinsa sisään ja otti yhdestä takin lukuisista povitaskuista pienen jäähdytyssormuksensa. Hän painoi sormuksessa olevaa pientä nappia testatakseen, että laite varmasti toimii. Sormuksen pienestä sädetinosasta nousi pieni, lähes näkymätön sininen säde. Valkoinen tiedemies nosti sormuksen suurten sinisten verkkosilmiensä tasolle. <em>Kaikki siis riippuu tästä pienestä esineestä… Ja minusta… </em><br>\nValkoinen nazorak siirsi ajatuksensa muuhun. Hän kuvitteli mitä tämän jälkeen tapahtuisi: Jos- siis jos –suunnitelma onnistuu suunnitelmien mukaan, työläis-nazorakit tajuaisivat aloittaa kapinan, ja hyvällä lykyllä johtoporras syrjäytettäisiin ja koittaisi paremmat ajat kaikille nazorakeille. Kun niin on tapahtunut, hän nousisi kaikkien arvostamaksi tiedemieheksi, niin kuin 16765 oli sanonut.<br>\n<br>\nMutta sitten hän huomasi pysähtyneensä liian pitkäksi aikaa. nazorak pujotti sormuksen keskisormeensa. Jäätutkija katsoi edessään parin askeleen päässä olevaa ovea. Hän huokaisi ja rohkaisi mielensä. Hän otti pari pitkää askelta ja oli oven luona. <em>Meni syteen tai saveen</em>, 273 ajatteli ja painoi ovisummeria. Hän odotti hetken, kunnes summeriin syttyi vihreä valo. 273 tarttui oven kahvasta, aukaisi oven ja meni sisään.<br>\n<br>\nSisällä huoneessa häntä vastassa teräksisen työpöytänsä takana istui 007.<br>\n\"Päivää, 273. Ehdin jo odottaa sinua\", 007 tervehti tulijaa. <br>\n\"Kiitos, 007:n\", 273 kröhi kurkkuaan ja ojensi kirjoittamansa raportin 007:lle, \"Tilauksesi on nyt valmis. 30 ilmatyynyalusta, 100 jääkonepistoolia ja 100 lämpöskannerilasia. Papereissa on kaikki tarkemmat tiedot. Mekaanikkoni ovat tehneet parhaansa tilauksen eteen.\" <br>\n\"Hienoa\", musta nazorak sanoi neutraalilla äänensävyllä ja otti paperin. Hän katsoi sitä ohimennen ja asetti sen pöydälleen. \"Miten laitteet aiotaan kuljettaa Pesiin?\"<br>\n\"Olin ajatellut, että Ilmavoimien kuljetushelikopterit sopisivat parhaiten ilmatyynyalusten kuljetukseen,\" 273 vastasi. Hän yritti kuulostaa niin normaalilta kuin pystyi. Mutta sitten tiedemieheen iski yht’äkkiä hirveä tunne, kun hän muisti jotain. 273 ei ollut lainkaan miettinyt, miten hän pääsisi ovelle sabotoimaan lukkoa. Hän soimasi itseään siitä miten hän oli voinut unohtaa niin tärkeän asian.<br>\n\"Selvä. Sovitaanko, että sinä hoidat kuljetuksen. Haluan nämä varusteet toimintakunnossa neljän päivän kuluttua pääasevarastolle. Sitten saat palkkiosi.\"<br>\n273 yritti kätkeä hermostuneisuutensa. Hän vilkaisi sivusilmällä toimiston ovea. \"Selvä, kiitos\" 273 sanoi. Hänen äänensä värähteli epätasaisesti. Hän yritti olla menemättä paniikkiin ja keksiä jotain. Hän tyynnytteli kiihtynyttä hengitystään. Mutta sitten tiedemies sai idean. 273 vilkaisi ovea, käännähti nopeasti oven suuntaan ja harppoi oven luo. Hän kurkisti oven pleksistä tehdystä ikkunasta käytävään yrittäen näyttää siltä, kuin olisi nähnyt jotain kiinnostavaa. Samalla hän painoi pienen sormuksen napista ja suuntasi sen säteen oven mekaaniseen lukkoon. Lukon pintaan ei näkynyt tulevan mitään, mutta lukon mekanismi sen sisällä jäätyi huomaamattomasti. Sitten 273 kääntyi takaisin 007:n puoleen. \"Anteeksi. Olin näkevinäni jonkun kuuntelevan oven takana. Mutta ilmeisesti tiedemiehen höperyyttä\", 273 keksi tekosyyn.<br>\n007:n kasvoilla saattoi nähdä jonkin pienen hymyntapaisen. \"Luonnollisesti, herra tutkija. Luonnollisesti.\"<br>\n273 hieraisi takaraivoaan. ”Eli tulette hakemaan laitteita neljän päivän päästä. Näkemiin”, tiedemies sanoi ja musta nazorak nyökkäsi hyvästiksi. Jäätutkija avasi oven jo lähteäkseen.<br>\n”Odotas”, 007:n sanoi. 273 jähmettyi paikoilleen. <em>Huomasiko hän…?</em> hän ajatteli hätäisesti. Tiedemies kääntyi hitaasti takaisin Tiedustelun johtajaa päin. <br>\n”N-niin?” hän kysyi.<br>\n007 nyökkäsi tutkijan oikeaa kättä. ”Hanskasi. Oletko saanut sen toimimaan?” musta nazorak kysyi. 273 kääntyi hämmästyneesti katsomaan Alinolla-Hanskaansa. Hän huokaisi helpottuneesti.<br>\n”Aa. Niin! Kyllä sain. Löysin sopivan energialähteen. Mutta se on sen verran harvinainen, etten kehdannut alkaa häiritsemään teitä sillä”, hän selitti todenmukaisesti, koska juuri niin oli käynyt.<br>\n007:n nyökkäsi. ”Hyvä. Voisit joskus esitellä sitä minulle. Mutta minulla on hieman kiire. Voit mennä”.<br>\n273 hymyili kun astui ulos käytävään ja sulki oven. Hän hengähti huojentuneesti. <em>Hienoa, nyt menen kertomaan muille</em>.<br>\n<br>\n007:n toimisto hiljeni. Musta nazorak syventyi työhönsä ehkä vain vartiksi. Hän tarttui PST:n lähettämään raporttiin. Se tarkoitti Pesän Sisäistä Tiedustelua. Sen lisäksi oli PUT, Pesän Ulkoinen Tiedustelu. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/2VZs2s7-7PM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/2VZs2s7-7PM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nRaportissa oli yksikköjohtaja 983:n leima. Liuska alkoi tyypilliseen tapaan alueen – tässä tapauksessa läntisten kaivosalueiden – tiedoilla. Sitä seurasi lista kaikesta huomionarvoisesta viimeisen kuukauden ajalta.<br>\n<br>\n007 syventyi zankrzora kielisiin merkkeihin. Tiedustelu oli havainnut useamman nazorakin – neljän nazorakin tunnusluvut lueteltiin – olleen poissa töistä luvattomasti. Vaikka tällaiset tiedot olivat useimmiten vain tavallisia pinnareita, ne saattoivat silti johtaa jonkin epäilyttävän jäljille. <br>\n<br>\nAsevarastosta on kadonnut välineitä. Niiden katoaminen oli yritetty peittää muuntelemalla varastokirjanpitoa, mutta väärennös oli huomattu.<br>\n007 katsoi nopeasti pinnari-nazorakien numerot uudestaan. Hän tunnisti niistä yhden. Muisto ei ollut parhaimpia, joita hänellä oli. Silloin hän aavisteli pahinta.<br>\n<br>\nOvi aukesi.<br>\n<br>\nNazorak astui sisään. Se oli pukeutunut nazorakien tiedustelu-upseerin mustaan univormuun. Arvomerkkien paikalla oli kuitenkin jotakin outoa. Siinä oli harmaa soikio, jonka vastakkaiset päädyt olivat venytetty eri suuntiin. Lisäksi tällä oli silmälappu.<br>\n<br>\n”Päivää”, tulija tervehti. 007 oli hämmentynyt. Hän liikutti kättään painaakseen näppäimestä, jolla hän antaa äänettömän hälytyksen lähistön agenteille. Toinen käsi kulki pistoolikotelolle.<br>\n<br>\n”Odota. Saattaa olla sinulle edullisempaa, että odotat hetken” tulija sanoi.<br>\n”Mitäs piruutta tämä on olevinaan?” 007 kysyi.<br>\n”Olen Kohtalo, ja olen tullut kertomaan sinulle, että se, jonka jätit taaksesi, on nyt edessäsi”, 16765 sanoi mahtipontisesti ja astui lähemmäs.<br>\n<br>\n”Muistathan sinä minut, vanhan ystäväsi. Silloin kauan, kauan sitten.” Samalla tulija riisui silmälappunsa ja antoi mustan kangaspalan pudota lattialle.<br>\n<br>\n007 katsoi tulijan silmiä. Toinen silmä oli normaalin värin sijaan aavistuksen verran sinertävä. Turkoosi. <br>\n<br>\nNazorakit, joiden toinen silmä on turkoosi, lukeutuvat ”viallisten” luokkaan Nazorakinen hierarkiassa. Eräs solumutaatio aiheuttaa sitä. Tällaiset ”epäpuhtaat” yksilöt normaalisti laitetaan työskentelemään syvälle eristetyille alueille tai vaihtoehtoisesti tapetaan suoraan. Tämä eli, ja oli ilmeisen hyvissä voimissa.<br>\n<br>\n”Sinä”, 007 sanoi. Samaan aikaan hän lähetti hälytyksen vartijoilleen ja veti pistoolinsa. Laukaus osui 16765:ttä rintaan, mutta mitään ei tapahtunut. Repeytyneen takin alta näkyi teräksinen rintahaarniska.<br>\n<br>\nRuskea nazorak hyppäsi kovaa kohti Tiedustelupalvelun johtajaa lyöden tältä aseen kädestä. Musta nazorak iski nyrkillä hyökkääjää kasvoihin, mutta 16765 kesti sen. Hän iski 007:n maahan. Raskas metallituoli kaatui rymisten. Hyökkääjä asetti jostakin univormunsa uumenista ottamansa veitsen 007:n kurkulle.<br>\n<br>\n”Sinä. 007. Sinä muistat minut, etkö vain? Sinä muistat sen kaiken?” 16765 alkoi puhua, säilyttäen tiukan katsekontaktin 007:n ainoaan silmään.<br>\n<br>\n”Minä annoin sinun elää, vaikka sinulle ei olisi kuulunut edes sitä oikeutta. Minä pelastin henkesi!” 007 melkein huusi.<br>\n”Sinä teit elämästäni helvettiä”<br>\n”Jos et kaipaa elämääsi, voit lopettaa sen. Mitä sinä haluat?”<br>\n<br>\n”Minä haluan… Se on monimutkaista. Haluan kostaa sen, mitä minulle teit. Mutta sitten mietin ja huomaan, että voin hyötyä tästä huomattavasti enemmän.”<br>\nOli aivan hiljaista. Käytävästä kuului laukauksia ja taistelun ääniä. 007 tajusi, että hänen vartijoillaan on ongelmia.<br>\n<br>\n”Minä tiedän mikä sinä olit. Ei, vaan mikä sinä olet. Minä voin kertoa sen.”<br>\n”Kukaan ei usko sinua”<br>\n”Ai ei vai? Näinä sotaisina aikoina, joina kaikkien pitäisi toimia vain ja ainoastaan puhtaan Nazorak-rodun hyväksi… Kuulehan, yksi leviävä huhu voi tehdä paljon. Varsinkin, jos se koskee jotakuta noin korkealla hierarkiassa.”<br>\n”Mitä sinä haluat minulta?”<br>\n<br>\n”Nyt sinä alat ymmärtää. Jos haluat elää, sinun olisi viisasta totella minua tästä lähin. Tiedätkö, voin paljastaa kaiken yhdellä radioviestillä”, 16765 sanoi nyökäten kohti rintataskussaan olevaa lähetintä.<br>\n<br>\n”Sinut aiotaan murhata. Minä määrään sinua hälyttämään kaikki agentit tänne. Ja jos he koskevat minuun, paljastan kaiken. Lisäksi Jäätutkija 273:n omaisuus ja tekniikka ovat nyt minun omaisuuttani. Uskon, että kykenet hoitamaan asian.”<br>\n007:n ensimmäiset ajatukset olivat ”mitä hittoa”. Sitten hän tajusi, että tällä hetkellä on parasta vain totella. Hän nousi tietokoneelleen ja antoi hälytyksen kaikille pesän agenteille. <br>\n<br>\nSilloin ovesta syöksyi kolme torakkaa sisään.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="560" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/RwIo_VadeFU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/RwIo_VadeFU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nOvella seisovien kahden ruskean torakan ilmeet olivat tuiman määrätietoiset, jotka huokuivat vihaa. Heidän välissään oli vitivalkoisena hohtava 273, jonka kasvoilta paistoi epävarmuus. 16755 ja 16754 seisoivat hänen kummallakin puolella ja osoittivat aseillaan Tiedustelupalvelun johtajaa. Kaksi nazorakin ylävartaloon suunnattua laukausta osuivat 007:n haarniskaan ja kilahtelivat tehottomina. Musta nazorak kierähti hämmästyttävän nopeasti pöytänsä taakse ja kopeloi laatikoistaan asetta. Hän veti esiin pienen lamautinlaitteen ja odotti raskaan metallipöydän takana, että hänen murhaajansa tulisivat lähemmäs. 16765 vain seisoskeli huoneen varjoissa tyytyväinen ilme kasvoillaan.<br>\n<br>\n16755 latasi Zamorpistoolinsa ja hyppäsi pöydän päälle valmiina ampumaan Tiedustelun johtajaa päähän, mutta musta silmälappuinen nazorak löi kapinoitsijaa lamauttimella jalkaan. Kivenhakkaaja sai kivuliaan sähköiskun ja kaatui hätäisesti toiselle puolelle pöytää.16754 suojasi toveriaan ja ampui pöydän reunaa, ettei 007 päässyt nousemaan sen takaa ylös. Ylös noussut 16755 liittyi mukaan tuleen. Ammuttuuan parisen kertaa he painovati liipaisimia, mutta huomasivati kauhukseen, että panokset olivat loppu. Juuri kuten 007 oli ennakoinut. Hän nappasi oman pistoolinsa käteensä, nousi kyykkyyn teräksisen työpöytänsä taakse ja voimakkailla jalkalihaksillaan ja siipiensä antaman potkuvoiman avulla hyppäsi pöydän takaa ilmaan. Toisen silmänsä puuttumisen takia hänen ainoa silmänsä oli harjaantunut todella tarkaksi. 007 ampui tarkan laukauksen 16754:n ampumakäteen, joka oli juuri lataamassa pistooliaan. Kapinoitsija karjahti ja 273 refleksin omaisesti heittäytyi valkoisten takinhelmojensa lepattaen arkistohyllyn taakse suojaan. 007 laskeutui äänekkäästi työpöydälleen ja ampui 16755:ttä, mutta kivenhakkaaja ehti juuri väistää.<br>\n<br>\nJostain käytävän suunnalta kuului laukauksia. Se ei luvannut hyvää, ajatteli 16755. Hän pyörähti ja iski mustaa nazorakia polvilumpioon. nazorak kaatui karjaisten, ja ruskea torakka nappasi veitsen vyöstään. Hän hyökkäsi 007:n kimppuun maahan. Veitsi viilsi mustaa torakkaa pään sivuun lähelle korva-aukkoa. 007 karjaisi ja iski nyrkillä torakkaa leukaan. Viillon seurauksena silmälappu irtosi. Ennen kuin 007 ehti peittää silmän uudestaan, 273 huomasi suojansa takaa jotain: 007:n toinen silmä olikin tallessa. Tiedemies oli näkevinään tämän silmässä turkoosin välähdyksen. Silloin 16754 hyökkäsi takaapäin ja kaatoi 007:n. Hän yritti viittoa 273:ea auttamaan. Käytävältä takaa kuului kiihtyvää ammuskelua. Salaliittolaiset saattoivat kuulla mielessään kellon, joka tikitti armottomasti eteenpäin joko heidän voittoonsa tai häviöönsä.<br>\n<br>\nKun toimiston sisällä oli taistelu käynnissä Tiedustelun johtajaa vastaan, ulkona käytävällä vammautunut sotilas 6532 kamppaili kahta paikalle saapunutta vartijaa vastaan. Musta torakka oli yrittänyt ampua sotilaan, mutta tämä oli ehtinyt ensin ja ampunut vartijaa olkapäähän niin että tämä oli pudottanut aseensa. Toinen vartija, joka kantoi konepistoolia, ampui sarjan rampaa kapinoitsijaa päin, mutta tämä kumartui alas ja syöksyi keppinsä ja siipiensä antaman työnnön avulla suoraan vartijan eteen. 6532 oli aikoinaan taistellut erästä Kiven Toaa vastaan, mutta oli hävinnyt kun Toan luoma terävä kiven siru oli lävistänyt hänen reitensä, mikä oli repinyt tuskallisesti jalan hermoja. Nyt jalalla ei kärsinyt edes astua. Mutta ruskea nazorak oli opetellut liikkumaan taitavan nopeasti keppinsä ja siipiensä avulla. 6532 painoi kytkintä valkoisen kävelykeppinsä varresta, ja kepin päästä työntyi esiin piilotettu terä. Salaman nopeasti hän työnsi terän vartijan vatsaan. Tämä huusi kivusta ja yritti repiä terää irti, mutta vammautunut sotilas piteli tiukasti keppinsä varresta kiinni. Terä oli lävistänyt monta mustan nazorakin sisäelintä ja hän menetti hetkessä paljon vihreää verta. Kun vartija oli menettänyt tajuntansa, 6532 työnsi kepillään ruumiin syrjään. Mutta voiton ilo ei kestänyt pitkään, kun käytävän päähän ilmestyi neljä muuta agenttia.<br>\n<br>\nEnnen kuin 6532 ehti edes liikahtaa, kaksi zamoria lävistivät hänen päänsä. Agentit syöksyivät kohti 007:n huoneen ovea. 273 kuuli juoksuaskeleet käytävältä. \"Pakko mennä jos emme halua jäädä ansaan!\" 16765 huusi ja piteli kädessään ovensuuhun viritettyjen räjähteiden laukaisinta. 16755 ampui lippaallisen 007:n suuntaan ja kääntyi 16765:n ja 273 perään lähteäkseen. Operaation johtaja yritti kutsua 2844:ää radiolla, mutta linja oli mykkä. Käytävässä syttyi tulitaistelu, kun neljä salaliittolaista syöksyi ulos 007:n huoneistosta ja törmäsivät neljään agenttiin käytävällä. <br>\nKapinallisten takana 007:n toimiston etuosa räjähti.<br>\n<br>\nAgentit ampuivat konepistooleilla heidän ohitseen yrittäviä kapinallisia, jotka heittäytyivät mataliksi käytävän seiniä vasten hakeakseen jotain suojaa lentäviltä zamoreilta. 16755, 16754 ja 16765 ampuivat pistooleillaan agentteja jalkoihin, mutta mustien nazorakien jalkapanssarit torjuivat ne. 273 oli hypännyt 16754:n taakse ja otti oman pistoolinsa. Hän sulki toisen silmänsä ja tähtäsi. Aseiden tekijänä Jäätutkija oli myös tarkka ampumaan ja hän tunsi lähes kaikkien nazorakien ampuma-aseiden koneistot. Hän tähtäsi tarkkaan ja ampui agenteista lähimpänä vasemman puoleista seinää olevan agentin konepistoolin piipun varteen. Zamor lävisti aseen metallisen rungon ja osui koneiston osaan, jossa ruuti syttyi palamaan ja antoi lähtövauhdin ammukselle. Tiedemiehen ammus räjäytti ampuma-aseen agentin sormille ja tämä karjaisi. Samalla 16755 ampui samaa agenttia päähän. Saman sekunnin aikana 16765 oli hypännyt luotien ohi toisen agentin eteen ja ampunut tätä kaulaan, mutta samalla kolmas musta torakka ampui 16765:ttä kylkeen. Agenttien linjaan oli auennut aukko ja kapinalliset syöksyivät siitä läpi. Samalla 16754 veti veitsensä ja löi jäljellä olevaa oikean puoleista nazorakia ranteeseen. Vasemman puoleinen agentti latasi konepistoolinsa ja he ampuivat kapinallisten perään. Neljä pakeniaa yrittivät väistellä lentäviä Zamoreita parhaansa mukaan, mutta saivat kuitenkin osumia. Yksi zamor raapaisi 273:n reittä ja tiedemies irvisti. Toinen ammus osui hänen kylkeensä. Hänen valkoinen takkinsa onneksi peitti tiedemiehen raajojen näkyvyyden, että niihin oli vaikea osua. 16765 kääntyi ja ampui takaisin.<br>\n<br>\nHe ohittivat käytävän risteyksen, josta toisesta käytävästä tuli lisää Tiedustelupalvelun nazorakeja, jotka olivat saaneet 007:n hälytyksen. Kapinallisten nähdessään he nopauttivat juoksuaan päästäkseen samalle käytävälle. 273 tiesi, etteivät he pääsisi pakotunnelille asti, jos kaikki mustat nazorakit ampuisivat heitä takaa päin. 273 yritti juostessaan keksiä jotain mikä pysäyttäisi heidän jahtaajansa. Kovasta paineesta huolimatta tiedemiehen aivot raksuttivat kiitettävän nopeasti. Sitten hän sai idean. Oli kuin aika olisi pysähtynyt kun valkoisen nazorakin siniset verkkosilmät simuloivat liikerataa. <em>Liikenopeus: 18,6 Kio/h + jalkojen työntövoiman liike suhteessa oikeassa kulmassa + käsien ja jalkojen työntövoima + siipien ohjaama suunta… </em>hän laski. Sitten hänen katseensa nauliutui yhteen kohtaan lattiaa hänen edessään. <em>Siinä!</em><br>\nHyppäsi, laskeutui yhdellä jalalla katsomaansa paikkaan, laski koko painonsa oikealle jalalleen, ponnisti ja hyppäsi voimalla vasemmalla puolella olevaan seinään. Hän otti kiviseinän vasemmilla käsillään ja molemmilla jaloillaan vastaan, juuri kun mustat agentit juoksivat tunneleiden risteyksestä sisään. 273 jännitti lihaksensa ja pongahti seinästä taaksepäin ilmaan. Hänen vierellään juosseet 16765, 16755 ja 16754 kääntyivät hämmästyneinä katsomaan tiedemiehen ilmalentoa. Agentit nostivat tuliaseensa. Jäätutkijan siivet ohjasivat nazorakin syöksyä lattiaan. 273 tarttui vasemmalla kädellään Alinolla-Hanskan käynnistusrullaan ja käänsi sen, aktivoiden hanskan.<br>\n<br>\nAgentit painoivat liipaisimia ja paukahdusten saattelemana zamorit lensivät ilmaan. Juuri niin kuin tiedemies oli suunnitellut. 273 oli enää vain metrin verran ilmassa ja zamorit lähestyivät äänennopeudella. Valkoisen nazorakin silmät nauliutuivat zamoriin, joka lensi suoraan häntä kohti. Kaikki oli nyt siitä kiinni, oliko hän tarpeeksi nopea.<br>\n”SIINÄ!!” 273:n jalat iskeytyivät äänekkäästi maahan, mutta hän säilytti tasapainonsa, ja ojensi hanskakätensä, kämmen avoinna, suoraan zamorin eteen. Ammus osui suoraan kämmenen keskellä olevaan laukaisin-painikkeeseen. Aika pysähtyi. Kolme muuta kapinaryhmän jäsentä olivat kääntyneet katsomaan taakseen. Agentit olivat täyttäneet käytävän leveyssuunnassa ja tähtäsivät aseillaan pakenevia kapinallisia. Mustan torakkamuurin takana käytävän toisessa päässä rähjäinen 007:n oli kömpinyt ulos räjähtäneestä toimistostaan.<br>\n<br>\nZaphzh…<br>\n<br>\nJään elementaalikiven Alinolla-Hanskalle antama elementaalienergia purkautui silmän räpäyksessä laukaisinosasta siihen osuneeseen zamor-ammukseen ja jatkoi sinisinä salamoina käytävän halki. Energiavirrat etenivät ilmassa, osuivat seiniin ja ilmassa lentäviin zamoreihin, kimpoilivat niistä ja jatkoivat matkaa täyttäen käytävän sinisellä valolla. Agentit hämmästyivät tiedemiehen hyökkäystä. Mustat nazorakit ryntäsivät takaisin toiseen käytävään pakoon energiavirtaa. Neljä viimeistä torakkaa yrittivät juosta muiden perään, mutta siniset salamat ehtivät osua heihin. Energiavirta kiipesi Agentin jalkaa pitkin ja ympäröi koko kehon ja musta nazorak huusi tuskasta, kun hänen vartalonsa jäätyi hetkessä. Hän hiljeni kun energia saavutti hänen päänsä. Sama kohtalo oli kolmella muulla. 007:n näki toimistonsa ovensuussa tapahtuman.<br>\n”Mit-” hän kysyi.<br>\n<br>\nSilloin hanskan energia loppui ja energiavirta sammui. Kolme muuta kapinallista katsoivat silmät selällään käytävää. Yhtä hämmästynyt oli 273:kin. Jään elementaalienergia oli sinkoilut käytävässä sinne tänne ja oli jäädyttänyt ohi pääsemättömän verkon. Verkon takaa kuului Tiedustelupalvelun nazorakien huudot. 273 kääntyi katsomaan hämmästyneitä tovereitaan.<br>\n”Hienoa, Jäätutkija!” 16755 kehui, kun oli taas hereillä.<br>\n273 virnisti. ”Pelkkää fysiikkaa”.<br>\n<br>\n”Äh”, 16765 piteli kylkeään, ”Meidän on lähdettävä. Ne tulevat pian toista käytävää pitkin meidän eteemme. Lähdetään.”<br>\n<br>\nHe jatkoivat juoksemista pohjoiseen ja sitten kääntyivät sivukäytävälle.<br>\nTakaa-ajajien huudot kuuluivat viereisissä käytävistä. 16765 ontui ja yritti kutsua radiolla viimeistä salaliittolaista, mutta mitään ei kuulunut. Hän kirosi mielessään 007:ää. Hän oli unohtanut täysin, ettei voisi toteuttaa uhkaustaan, 007:n todellisen identiteetin paljastamista, ilman kunnon tiedonkulkuyhteyksiä. Eteneminen oli hidasta heidän saamiensa vammojen takia. Kaikki olivat saaneet haavoja ja ruhjeita. He olivat kokoajan varuillaan että kulman takaa hyökättäisiin heidän kimppuunsa. He piiloutuivat varjoihin, kun näkivät vartioiden menevän ohitse. Viimein he kuitenkin pääsivät pakotunnelille, jossa 2844 odotti heitä.<br>\n”Huh, olette elossa. En saanut jostain syystä yhteyttä teihin. Luulin jo että olitte kuolleet”, kirjanpitäjä kertoi helpottuneena.<br>\n<br>\n”007:n ehti antaa hälytyksen alaisilleen, jotk-” 16765 irvisti ja piteli kyljessään olevaa haavaa, ”äh! Jotka ehtivät sekoittaa radioyhteydet”<br>\n<br>\n”Olette loukkaantuneet pahasti”, 2844 sanoi ja katsoi toveriensa haavoja, ”Entä missä 6532 on?”<br>\n<br>\n16765 oli hetken hiljaa. Hän nojasi seinää vasten, selkä muihin päin. ”… Hän on kuollut”. Kaikki hiljenivät. Nyt 273:kin muisti. 6532 oli kuollut kun hän oli estänyt vartioita tulemasta 007:n toimistoon.<br>\n<br>\n”No… entä tehtävä? Onko 007:n kuollut?”<br>\nKaikki olivat taas hiljaa. ”Ei… Tehtävä epäonnistui…” 16765 sanoi hiljaa. Kaikki olivat. Nytkin 273:kin vasta tajusi mitä oli tapahtuman: He olivat epäonnistuneet. Juuri niin kuin 273 oli pelännyt. Ja 007:n tiesi ketkä olivat yrittäneet tappaa hänet. Agentitkin tiesivät. Pian kaikki tiesivät. Nyt kaikki sotilaat etsisivät heitä. Nyt he olivat lainsuojattomia, rikollisia. 007:n johtaisi heidän etsintöjään niin kauan että he jäisivät kiinni, eikä Pesässä olisi paikkaa, minne voisi paeta. Heidän kohtalo oli sinetöity. 273 tiesi, että muutkin miettivät samaa. 16765:kin.<br>\n<br>\n”Noniin… Meidän on lähdettävä”, 16755 päätti hiljaisuuden.<br>\nHe jatkoivat matkaa pimeään tunneliin. 16765 painoi räjähdekytkintä ja tunnelin suu räjähti, tukkien tien. He matkasivat kiireesti, eikä kukaan sanonut mitään. Ryhmä päätyi rahtihissiin ja he lähtivät nopeasti pintaa kohti.<br>\nHissi nostatti kapinalliset maan pinnalle. Rautaiset metalliluukut siirtyivät syrjään ja auringon valo paistoi hissikuiluun. Neljä muuta kapinallista peittivät silmänsä. He olivat pitkän aikaa olleet Pesän syvissä luolissa, eivätkö ole nähneet aikoihin päivän valoa. 273 taas oli tottunut siihen. Saattoi myös olla, että hänen siniset silmänsä kestivät paremmin kirkasta valoa kuin normaalien Nazorakien. He juoksivat 273:n helikopterille, jonka oli jättänyt metsään. Kapinoitsijat nousivat koneeseen, ja 273 käynnisti sen. Aluksen propelli pyöri ja se nousi hitaasti ilmaan. Jäätutkija otti suunnan Mt.Ämkoolle.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Niin, kiitoksia Matorolle, jonka kanssa tämän teimme. Grediittiä hänelle</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1448,"creator":"keetongu","timestamp":"2012-06-27T19:48:00.000Z","content":"<strong>Ilmatila, Ilmaraptori</strong><br>\n<br>\nLaskeva ilta-aurinko paistoi Ilmaraptorin ikkunoista ja sai Matoron ainoassa kädessä pitämän viskilasillisen hohtamaan pihkan lailla. Sade oli lakannut ja ilma oli tyyntymässä, ja Hopeinen Meri näytti perin kauniilta etelässä, johon ilma-alus nyt matkasi normaalilla matkavauhdilla, joka sekin olisi jättänyt leikiten taaksen Laivaston suurempien alusten huippunopeuden.<br>\n<br>\nTyyntyneessä ilmassa ei Ämturin tarvinnut koko ajan olla koneen ohjauspuikoissa kiinni, ja hän keskustelikin Toain kanssa Vanhaa Kyöstiä siemaillen käännetystä ohjaustuolista. Ontor ja Ternok olivat vetäneet pitkää tikkua hiilivuoroista; Ternok oli hävinnyt jutun, ja Ontor makoilikin yhdellä seinää vasten olevista sohvista puoliunessa. Viskillä oli sellainen vaikutus pakaripäiseen Matoraniin.<br>\n<br>\n\"Niin, onkos Klaanissa sattunut mitään erityistä viimeaikoina? Kun on kokoajan maailmalla uutiset kotopuolesta jäävät vähän vähiin\", Matoron vieressä istuva Troopperi kysäisi ja hörppäsi viskiä.<br>\n<br>\n\"Vasta ennen lähtöä evakuoimme erään viidakkosaaren torakkien rautasaappaan alta\", Ämtur kertoi ja vilkaisi synkästi haavoittuneeseen vankitorakkaan. \"Eipä muuta sen Zyglak-jutun jälkeen. Se oli kyllä hurja homma, sanonpahan vaan, mutta ainakin olemme yhä pystyssä.\"<br>\n<br>\n\"Hei. Se Zyglak-juttu. Kuulimme siitä radiolla aiemmin, mutta Guardian ei suostunut kertomaan yksityiskohtia. Tiedättekö te mitä silloin tapahtui?\" Matoro kysyi, ennen kuin joku muu toista ehti puhua.<br>\n<br>\n\"Emme juuri, kuulemma maanalainen hyökkäys, joka päättyi todella kummasti Zyglakin häviöön. Itse en ollut paikalla enkä ole kuullut kuin huhupuhetta. Eräs meikäläisistä, Telakan pojista siis, oli nähnyt kun niiden ruumiita korjattiin syrjään. Olivat kuulemma jotain, johon hän ei uskonut törmäävänsä tässä maailmassa... Tongu antoi hänelle viikon hermolomaa tapauksen jälkeen, mies oli ihan poissa tolaltaan. Mitä Klaanilaisiin tulee, uhreja tuli joitakin, suurin osa salamurhien uhreina. Hassua sinällään, että alkukantaiset hirviöliskot tappavat meitä hiljaa ja taidokkaasti ja organisoidut torakanpenteleet vain käyvät päälle joukkovoimalla.\"<br>\n<br>\n\"Aika huolestuttavaa\", Matoro vastasi. \"Pahalta Pahuuden Liigalta löytyy jatkuvasti uutta tavaraa. Ensin metallihirviöt, sitten pommitus ja nyt tämä. Pistää väkisin mielen matalaksi. Mutta onneksi tämä viski on tosi hyvää. Saa hetkeksi ajatukset pois... ikävistä asioista...\" Matoro ponnisteli pienen hetken estääkseen Nukkemuistoja tulvimasta hänen mieleensä ikäviä asioita ajatellessa.<br>\n<br>\n\"Ikäviä asioita taitaa olla edessä meilläkin\", Ämtur tuumi, \"Minne tarkalleen olemme matkalla? Tongu heitti meille vain tämän paikan koordinaatit, eikä hän tainnut itsekkään olla perillä jatkosta. Liittyykö tuo Nazorak jotenkin juoneen? En olisi uskonut laskevansa heikäläisiä elossa tähän alukseen.\"<br>\n<br>\n\"No tuo Nazorak on aika pitkä juttu\", Matoro sanoi vilkaisten erillään muista huoneen perällä istuvaan torakkaan. Se katseli tarkkana ympäristöään. \"Mutta siinä kartassa, jonka annoitte minulle. Se oli Makuta Nuilta, joka tuntee tämän Abzumon jonka luo olemme menossa. Hän merkkasi sen tukikohdan.\" Matoro otti rullatun kartan sohvan vierestä ja ojensi sen Ämturille.<br>\n<br>\n\"Mmminäkin tunnen Manun\", Ontor mutisi ja käänsi kylkeään, \"Hieno mies. Outo kuin mikä.\"<br>\n<br>\n\"No mikä?\" Hai kysyi.<br>\n<br>\n\"Mtäh?\"<br>\n<br>\n\"...Ei mitään.\"<br>\n<br>\nÄmtur ei välittänyt tyhjästä dialogista vaan tarkkaili karttaa. Hän oli joskus matkustellut näillä alueilla rahtia kuljettaen: Hedelmiä, komponentteja, normaalia tavaraa. Saariketjuilla ei olisi kovin paljon Matoran-sivilisaatioista. Muista hän ei tietäisi.<br>\n<br>\n\"Selvä. Seuraamme siis saariketjua etelään kuten nyt. Muutama kymmentä kilometriä tästä länteen pitäisi mennä syöksyvirtaus, jota voimme käyttää hyväksemme. Parhaimmassa tapauksessa olemme tuolla ylihuomen aamulla, jos matkaamme myös öisin.\"<br>\n<br>\n\"En nyt välttämättä sano parhaimmassa\", Bloszar sanoi. Ajatus Abzumosta ei viihdyttänyt.<br>\n<br>\n\"Suga ja Joy tarvitsevat meitä, joten mitä nopeammin niin sen parempi\", Matoro sanoi ja kulautti lämmittävää juomaa.<br>\n<br>\nMatoro mietti mitä he itse asiassa tiesivät Abzumon puuhista. Hän muisti Nazorak-pesän ja Abzumon repijäkala-altaan. Jostakin syystä hän oli todella itsevarma tehtävän onnistumisesta. Se johtui harppuunasta. Lisäksi hän toivoi saavansa naamionsa käyttöön Abzumoa varten. \"Kyllä tämä elämä vie outoihin paikkoihin. En olisi uskonut päätyväni <em>etsimään</em> Makutan piilopaikkaan. Mites, uskotteko te Kohtaloon? Siis siihen, että kaikki tämä on jonkun meitä viisaamma ohjailemaa?\" Hai vaihtoi aihetta. Hän tunsi olevansa aluksessa kuin kotonaan.<br>\n<br>\n\"Apsliuk öggämöggä pluts,\" Ontor sanoi. \"...\", muut vastasivat.<br>\n<br>\n\"Jos kohtalo pisti minut sanomaan tuon, niin minä olen steltiläinen aristokraatti tai kohtalo on tosi oiva jätkä. Tuskin vaan. Kolme hyvettä ovat enemmän varmaan symboolista tavaraa, joiden avulla kaikilla olisi kivaa eikä pelottaisi\", hän jatkoi kuulostaen yllättävän selväpäiseltä. Ämtur tyytyi nyökkäämään.<br>\n<br>\n\"Minä olen joutunut vähän kyseenalaistamaan hyveet viime aikoina. Siis, rauhan aikana niissä on kyllä järkeä ja niin edespäin, mutta kun alkaa sota se kaikki paljastuu tosiaankin lähinnä symboliseksi. Miksi Kohtalo sallisi kaiken tämän pahan tapahtuvaksi? Joko sillä on tosi sairas huumorintaju tai sitä ei ole\", Troopperi puolestaan vastasi.<br>\n<br>\n\"Minä kyllä uskon Kohtaloon\", Matoro sanoi \"Koska hyvä onni on liian lievä ilmaus perustelemaan kaikkea sitä mistä olen selvinnyt. Minä en tiedä kuinka monta sataa kertaa olen välttänyt kuoleman viime hetkellä. Olen varma että Kohtalo ei anna minun kuolla, ei vielä.\"<br>\n<br>\n\"Tuohon minä en osaa sanoa juuta enkä jaata. Ehkä olet vain pirun taitava, tai vihollisesi aliarvoivat sinut, koska olet noin hintelä\", Ämtur vastasi. Lasi oli tyhjä.<br>\n<br>\nMatoro hymähti. \"Ei, ei se ole kumpikaan noista. Tuolla Athistien saarella, jossa ystävämme vangittiin, putosin kai viisi kerrosta palavan rakennuksen läpi ja menetin tajuntani. <em>Minulla</em> ei ole hajuakaan miten minä olen vielä tässä, mutta tässä vaan olen. Se on kieltämättä aika erikoinen tunne.\" Toa oli hetken hiljaa. Vaikka Nukketapaukset olisivat olleet todella hyvä esimerkki aiheesta, hän ei pystynyt kertomaan niistä. Kauhu valtasi hänet ohikiitäväksi hetkeksi, kunnes hän muisti jälleen olevansa mukavassa aluksessa kaukana kaiken maailman nukeista.<br>\n<br>\n\"Toivotaan sitten, että samaa selvitymisvoimaa riittää tulevaisuudessakin\", Ämtur vastasi ja hieroi leukaansa. \"Akaku on muuten hieno naamio. Itsekin käytän, vaikka voimatonhan tämä on. Semmoisesta röntgenkatseesta olisi varmaan todella hyötyä lentäessä, ei tarvitsisi ikkunoita.\"<br>\n<br>\n\"Tämä ei ole Akaku, tuo teleskooppisysteemi on oma viritelmäni\", Matoro korjasi.<br>\n<br>\n\"Ja mitä röntgenkatseeseen tulee, Geellähän taitaa olla ihan röntgenkiikari. Eikö Laivastollekin voisi hankkia sellaisia?\" Troopperi jatkoi.<br>\n<br>\n\"Saako semmoisen toimimaan höyryllä?\" Ontor kysyi.<br>\n<br>\n\"... ai niin, te ja teidän periaatteenne. Tiedättekö, maailmassa on paljon siistejä asioita jotka eivät toimi höyryllä\" Troopperi vastasi.<br>\n<br>\n\"Varmasti on, mutta äkä kerro sitä Tongulle\", Ämtur vastasi virnistäen, \"Esimerkiksi tuo sähkövalo tai radiovastaanotin. Mutta uskokaa tai älkää, höyrykone toimii kun muu teknologia pettää. Eipä tarvitse murehtia palavista sulakkeista tai hyytyvistä levitaatiokiekoista, joiden protodermiksen sekaan luikurimyyjä on sekoittanut alumiinia. Höyrykone toimii, kunhan muistaa pitää koneen kuumana ja putket siisteinä.\"<br>\n<br>\n\"No totta tuokin\", Troo tyytyi vastaamaan ilmeisen lyödyllä äänensävyllä. \"Mutta asiasta kukkaruukkuun, taivas alkaa pimetä. En tiedä teistä, mutta minua väsyttää. Miten järjestämme nukkumisen?\"<br>\n<br>\n\"Minä aion ainakin nukkua. Ylös siitä, Ontor, on nimittäin sinun vuorosi lentää. Joku teistää isoista kavereista saa pitää konetta lämpimänä, älkää päästäkö konetta kylmenemään tai joudumme mereen. Vaihtakaa vuorja kuin haluatte. Ja minä haluan, että joku vartioi tuota torakkaa, tai löydämme itsemme aamulla puukko nätisti takaraivossa. Ja päästäkää Ternok-parka lepäämään, hänen vuoronsa on jo ohi.\" Ämtur haukotteli ja vinssasi yhden katosta riippuvista pienistä Matoran-riippumatoista alas, jotta hän pääsisi kipuamaan sinne.<br>\n<br>\n\"Selvä. Me vuorottelemme ja hoidamme tuon koneen. En usko, että 1034 tekee mitään, mutta totta kai me pidämme sitä silmällä ihan teidän mieliksinne. Minä voin ottaa ensimmäisen vuoron, luulen ettei minua nukuta juurikaan.\" Matoro sanoi Toa-joukon epävirallisen johtajan asemassa. Pöytäseurue hajaantui.<br>\n<br>\n[spoil]Liero teki hyvinnii puolet[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1449,"creator":"DJ Peelo","timestamp":"2012-06-28T12:55:00.000Z","content":"<strong>Metsä kaukana kaikesta sivistyksestä</strong><br>\n<br>\n<br>\nPeelo asteli määrätietoisesti tiheää metsikköä eteenpäin. Kaiken maailman rehut ja muut viherkasvit hidastivat hänen liikkumistaan, mutta kivääri sopi niiden huitomiseen täydellisesti. Ja eipä sillä paljoa muuta enää tehnytkään, mokoma oli nääs mennyt rikki. \"Laatutavaraa... pah\", Peelo tokaisi huitoessaan esteitä tieltään. Kaiken sen mätkimisen ja huitomisen ohella hän muisteli tehtävää. Tehtävää, jolta hän juuri oli palannut. Veljeskunnan saaren evakuointi onnistui. Jossain määrin, vähintään. Torakoita napsittiin pois päiviltä mukavasti ja mitään liian tärkeää ei menetetty. Silti Peelo ei ollut tyytyväinen. Hänen mielestään asiat olisivat voineet mennä paljon paremminkin. Hänen mielestään hänen tulisi olla parempi. Mahdollisimman monella eri tavalla.<br>\n<br>\nHän saapui pienellä aukiolle. \"Täällä se on\", Peelo tuumasi itsekseen. Aukion keskellä oli rautainen neliö, joka muistutti etäisesti jonkun sortin ovenkarmia. Siinä oli kaksi nappia, jotka Peelo painoi pohjaan yhtäaikaa. Neliö laskeutui, ei, <em>kaatui</em> selälleen maahan ja pysyi tovin täysin toimettomana. \"Älä vain sano että se on rikk-\", Peelon ajatukset keskeytyivät kun tasainen nurmikko yhtäkkiä siirtyikin neliön alta pois, paljastaen pitkään käytävään johtavan portaikon. Peelo otti ensimmäiset askeleet mahdollisimman varovasti, koska hän ei ikinä oikein päässyt jyvälle paikan turvatoimista. Mitään ei tapahtunut, ja Peelo ajatteli että on täysin turvallista jatkaa.<br>\n<br>\nPian hän saapuikin pitkän, tylsän ja harmaan käytävän päähän, jossa oli ovi. Tai no, enemmän se vaikutti joltain pieneltä portilta. Sen sivussa oli pieni neliön muotoinen ruutu, ja sen alla numeroituja nappuloita yhdestä yhdeksään. \"Mikäs se salasana olikaan\", Peelo mietti. Hetken mietinnän jälkeen hän painoi nappeja.<br>\n<br>\n1, 2, 3, 4, 5, 6.<br>\n<br>\nOvi aukesi.<br>\n<br>\nPeelo oli erittäin pettynyt siihen kuinka huono mielikuvitus paikan omistajalla oli ollut.<br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="240" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/EHG_T2oh4Xk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/EHG_T2oh4Xk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSiinä sitä oltiin. Labrassa, jossa Peelo alunperin luotiin. Hän ei olisi ikinä uskonut pääsevänsä näin pitkälle keinotekoisessa elämässään. Oli silkkaa sattumaa että juuri hän kehitti itselleen vahingossa tietoisuuden itsestään ja olemassaolostaan. Joskus hän tykkäsi miettiä että asiaan oli vaikuttanut kohtalo, tai jokin maailmoja suurempi valtiasolento, mutta päätyi kuitenkin aina siihen tulokseen että sellainen olisi silkkaa sontaa.<br>\n<br>\nSitten Peelo muisti. Hän oli listinyt luojansa testilabrassa. Aulasta oli jonkin verran kävelymatkaa sinne, ja Peelo ei edes muista labran monia käytäviä ja huoneita ulkoa. Hän ei edes ikinä ole käynyt kaikissa niissä. Jokaiselle robotille tieteilijä oli rakennuttanut oman labransa missä niitä saisi korjailla ja parannella, ja omaan labrahuoneeseensa hän onneksi muisti reitin. Peelo suuntasi suoraan eteenpäin.<br>\n<br>\nKäytävät olivat tylsän valkoiset ja harmaat. Niissä oli paljon ruutuja ja nappuloita, joita kukaan ei ikinä edes käyttänyt. Paikalla ei edes ollut aikanaan paljoa työskntelijöitä, vain viisi tai kuusi henkilöä itse pääpomon lisäksi. Peelo usein mietti, että oliko paikka vain koristeltu turhilla nappuloilla ja ruuduilla sun muulla mekaanisella, vai oliko niillä muka oikeasti joku tarkoituskin.<br>\n<br>\nPian hän kuitenkin saapui omaan labrahuoneeseensa. Maassa oli edelleen kuivunutta verta hänen luojansa ruumiista. Mutta missä ruumis oli. \"Joku elukka on varmaan raahannut sen muualle... Ei kun eipäs, tänne ei voi päästä mikään tyhmä elukka\", Peelo ajatteli. Hän ei kuitenkaan antanut asian häiritä ja suuntasi huoneen kulmassa olevan kapselin näköisen häkkyrän luo. Pöydällä kapselin vieressä oli muistitikun tapainen pieni väkkärä. Peelo nappasi sen ja asetti sen kapselin sivussa olevaan reikään, johon se sopi kuin nakutettu, ja ruudulle reiän viereen aukesi kuva. Pohjapiirrokset.<br>\n<br>\nTieteilijän suunnittelemat viimeiset päivitykset ennen kuolemaansa. Peeloa rupesi vähän potuttamaan. Hän olisi ihan hyvin voinut teurastaa paikan väen päivitysten jälkeen. Peelo näpytteli nappeja ja asetti masiinan päivitys/korjaustoiminnon päälle. Kapselin ovi avautui, ja Peelo astui sisään. Hetken päästä kapseli sulkeutui, ja Peelo levitti kädet ja jalat erilleen. Kapselin sisäpinnoista ilmestyi monia käden näköisiä laitteita joiden päässä oli poria, ruuvimeisseleitä ja ties mitä muuta jotka purkivat ja kokosivat Peeloa uuteen uskoon tiuhaa tahtia. Ei edes minuuttia kulunut kunnes laite oli saanut Peelon uuteen uskoon, ja portti avautui.<br>\n<br>\nPeelon ruumiinrakenne pysyi samana, mutta varustus ja aseistus koki paljon muutoksia. Säärissä hänellä oli nyt rakettimoottorien tapaiset laitteet, joilla tosin ei lennetä, vaan liu'utaan. Laite mahdollisti leijumisen pikkuisen maan yläpuolella, ja säärissä olevat miniatyyrirakettimoottorit mahdollistivat huimiin nopeuksiin pääsemisen. Käsien kokoontaittuvat terät korvattiin pienillä liekinheittimillä. Kaasunaamarista oli nyt paljon sileämpi versio, ja joka hönkäyksellä suodattimista pöllähti ulos pieni vihertävä savupilvi, ja hänen niskasta roikkui muutama musta nauha. Peelo ei tiennyt olivatko ne vain ulkonäön vuoksi vai oliko niillä joku tarkoitus. Keho oli nyt saanut erittäin tummän vihreän sävyn ja säärissä ja ranteissa sijaitsevat laitteet olivat pikimustat.<br>\n<br>\nSeinästä aukes luukku jossa oli Peelon uusi ase. Pitkä sauva jonka päässä oli rastin muotoinen terä, jonka sai kiinni Peelon selässä olevaan kohtaan jonkunlaisen magneetin avulla. Peelo tarrasi siihen ja asetti sauvan selkäänsä kiinni. Juuri kun hän oli katsomassa löytysikö labrasta jotain muuta mukavaa...<br>\n<br>\nRäks.<br>\n<br>\nRäks?<br>\n<br>\nRäks.<br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="250" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/SxRFuYvSjkI" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/SxRFuYvSjkI</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nJostain etäältä kaikui pitkiä käytäviä pitkin äänekäs räksähdys. Jotain meni rikki ja lujaa. Asiasta teki häiritsevämpää se että sähköt katkesivat. Tämä tuskin oli pelkkää sattumaa. Peelo lähti saman tien juoksemaan aulaa kohti tarkistamaan että mitään liian pahaa ei olisi sattunut. Aulaan päästessään häntä odotti pelkkä kaaos, ja vasemmalla olevan testilabran portti oli täysin murskattu, kuten myös oikean. Yksi asia pisti Peelon silmään: tuhkaiset ja likaiset jalanjäljet, jotka johtivat vasemmalta ovelta oikealle. Kuka asialla olikaan, hän varmaan etsii jotain, ja suuntaa juuri labraan missä oltiin aikanaan rakennettu uutta prototyyppiä, ennen kuin Peelo teurasti kaikki.<br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="250" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/qdg7EWgzoPw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/qdg7EWgzoPw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Mitä hemmetti...\" Peelo ajatteli kulkiessaan käytävää pitkin. Koko ajan tuli kylmempää ja kylmempää. Paikka oli kuin yksi suuri kylmiö. Maahan jääneet tuhkajäljetkin olivat aivan huurussa, eikä kaukaa menisi ennen kuin ne olisivat kokonaan jäätynet. Peeloa ärsytti ajatella kuinka kylmää itse labrassa olisi. Hän mietti että mitä ihmettä ne oikein siellä rakensivat.<br>\n<br>\nLabran ovi oli murskattu. Se sama tunkeilija asialla, tietysti. Labraan astuessaan Peelo huomasi kuinka valtava se oli. Labran keskellä oli paksun jään peittämä robotti. Se robotti oli iso. Todella iso. Sitten Peelo kuuli askelia. Askelia, jotka kaikuivat pahaenteisesti suuressa, jäätyneessä hallissa.<br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="250" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/D40RHPimrKk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/D40RHPimrKk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPeelo piiloutui lähimmän pöydän taakse, ja kurkki ihan pikkuisen sen takaa. Siellä tallusteli toinen robotti, joka näytti yllättävän paljon Peelolta. Ei, se oli lähes täysin samannäköinen, vain hieman isompi ja panssaroidumpi. Se tutki isompaa robottia kiinnostuneen oloisena.<br>\n<br>\nPeelo ei tiennyt oliko se ystävällinen vai ei. Oli varmaa, että se oli rakennettu täällä, aivan kuten Peelokin. Toisaalta taas, se on tuhonnut paljon tavaraa jo, joten se tuskin on kovin ystävällinen. Peelo yritti hiipiä labrasta ulos, mutta hänen jalkansa osui pieneen jääkokkareeseen, ja kilahdus kaikui hallissa vähän turhankin selvästi. Salamannopeasti vieras robotti kääntyi Peeloa kohti ase nostettuna ja ampui raketin. Peelo pyörähti vieressä sijaitsevasta ovesta ulos, nousi kömpelösti pystyyn ja juoksi. Raketti osui seinään, murtaen jonkun verran roinaa ainoan oviaukon eteen.<br>\n<br>\n\"Tuon pitäisi hidastaa tuota kusipääkloonia jonkin verran\", Peelo tokaisi ja juoksi kohti aulaa. Hän muisti kuinka yksi työntekijöistä selitti nappulasta joka laukaisee hätäitsetuhon, joka romahduttaa koko labran. Aulaan päästessään Peelo juoksi seinän viereen ja avasi siinä olevan luukun, Siinä oli pieni ruutu joka vaati numerokoodin.<br>\n<br>\n1, 2, 3, 4, 5, 6.<br>\n<br>\nValot muuttuivat punaiseksi ja alkoivat välkkyä. Peelo oli edelleen pettynyt ison pomon mielikuvituksen puutteeseen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="250" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Rp2b3EYFAXw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Rp2b3EYFAXw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPaikka alkoi täristä ja hälytys alkoi soida. Peelo juoksi samaa käytävää pitkin mistä saapuikin. Käytävä ei tuntunut loppuvan ollenkaan. Asiaa ei auttanut että se koljattiklooni oli päässyt roinan ohi ja juoksi kovaa vauhtia Peelon perässä ja tulitti tätä raketeilla. Peelo kitti onneaan siitä että klooni oli harvinaisen huono tähtääjä. Sitten hän muisti jotain. Uudet varusteensa.<br>\n<br>\nPeelo aktivoi säärissään olevat laitteet ja alkoi leijua ilmassa hieman maan yläpuolella, ja kiiti kovaa vauhtia eteenpäin. Vieras robotti jäi helposti taakse, ja mitä luultavimmin murskaantui romahtavan katon alle. Päivänvalo häämötti käytävän päästä. Romahtava katto saavutti Peeloa pahaenteisesti. Peelo yritti ponkaista ylöspäin ja pääsi ulos juuri ennen kuin paikka romahti niskaan. Komea ilmalento päättyi ei-niin-komeaan puuhun ja siihen törmäämiseen.<br>\n<br>\nPeelo ravisti päätään, nousi seisomaan ja katsahti kerran oviaukkoa kohti.<br>\n<br>\n\"Normipäivä.\"<br>\n<br>\nPeelo suuntasi takaisin Klaanin rakennusta kohti.<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Kirjoitin tämän viestin vähän hätiköiden ja puoliväsyneenä. Typoja löytyy ja aika varmasti myös epäselvyyttä. Korjailen ja ehkä tarkennan viestiä kun jaksan. Halusin vain saada tämän pois alta.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1450,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-06-29T18:03:00.000Z","content":"<strong>Daxian vankilaosasto</strong><br>\n<br>\nMakuta Nuita kuljetettiin läpi vankiosaston. Vangit huutelivat.<br>\n”Kyllä, kyllä”, Manu huusi. ”Minäkin rakastan teitä.”<br>\n”Minä revin sinut omin käsin palasiksi, jos pääsen täältä, makuta!” joku karjui.<br>\n”Voi, kauheaa.”<br>\n”Minä murran niskasi ja syötän sinulle jalkasi!” toinen kirkui.<br>\n”Voi että, kuinka ikävää.”<br>\n”MINÄ JUOTAN SINULLE RIKKIHAPPOA JA TEEN SUOLISTASI SUKKANAUHOJA.”<br>\n”Mainstreemiä.”<br>\n<br>\n”Kuulostaa siltä, että olet suosittu”, Manua kuljettava vartija tokaisi ja nauroi julmasti.<br>\n”Minulla on ystäviä eri puolilta maailmaa”, makuta sanoi ja virnisti. Vartija löi häntä leikkimielisesti.<br>\n<br>\n”Vietä hauska loppuelämä”, häiritsevän ruma järkälemäinen ritarikuntalainen sanoi ja tuuppasi Makuta Nuin kumoon pienen sellin sisään ja sulki oven. Manu nousi pystyyn ja tutki ympäristöään: sellissä oli kolme betonista järjettömän paksua seinää, ja koko käytävään päin oleva seinä oli kalteristoa. Takaseinässä oli kalteri-ikkuna, josta ei nähnyt ulos lainkaan seinän paksuuden vuoksi. Sellissä oli hutera puusänky, jossa ei ollut kuin yksi ohut koinsyömä patja, ja wc-pytty, johon Manu ei olisi ikipäivänä koskenut vapaasta tahdostaan. Lattia ja katto olivat samaa betonimassaa kuin seinät, ja pimeä selli olikin oikea ruma betonimöhkäle.<br>\n”Onko koko hemmetin saari rakennettu betonista”, Manu sanoi ääneen. Kovaan ääneen.<br>\n<br>\nVastapäisen seinän vastapäisessä sellissä joku vihelteli äänekkäästi. Manun käännyttyä katsomaan epäluuloisena vihellys lakkasi. Vihellyksen lähde oli valtaisa olento, joka istuessaan osui päällään sellin kattoon.<br>\n”Terve, Manumies.”<br>\n”Tuota, terve, Zimblr.”<br>\n”Miten sinä tänne päädyit, niin nokkela kaveri ja kaikkea.”<br>\nÄänessä oli katkeruutta.<br>\n”No Botar innostui hieman kaveriini kiinnitetyn lähettimen metsästämisessä tai jotain vastaavaa. Tiedäthän sen hullun.”<br>\nJätti nyökkäsi ja irvisti niin, että hampaat näkyivät. Muuta sen piirteistä ei erottanutkaan; se oli mustaa massaa mustassa sellissä. Iso, sen Manu tiesi. Ja hän myös tiesi, miltä tuo olento todella näytti.<br>\n<br>\n”Entä itse?” Manu livautti suupielestään.<br>\n”Sinä <iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><span>per</span>kele</body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe> järjestit minut tänne.”<br>\n”Ai niin…”<br>\nJätti nojautui kalteristoon niin, että koko selli tutisi ja sihahti:<br>\n”Minä aion tappaa sinut. Tänä yönä.”<br>\n”Ahaa. Aiot tulla sellistäsi?”<br>\n”Tänä yönä syntyy kapina. Sinua ei päästetä ulos. Moni tahtoo kuolemaasi. Ja minä järjestän sen. Minulla on täällä ystäviä, jotka tahtovat sinut hengiltä.”<br>\n”Kaikki tuntuvat tahtovan, eivät liene poikkeuksia.”<br>\n”Makuta, sinä kuolet.”<br>\n”Muutenkin minut on määrä teloittaa, joten onko sillä väliä?”<br>\n”Kuolintavalla on väliä, makuta. Me teemme sinun loppuelämästäsi helvettiä.”<br>\n”Kovat on luulot teillä, pojat.”<br>\n”Sinulla itsestäsi myös. Minä tiedän, miten makutoja tapetaan. Se ei ole niin vaikeaa kuin luulisi.”<br>\n”Ritarikunnan moraalissa on puolensa, ystäväiseni. Milloin sinä kuolet?”<br>\n”Eivät ole kertoneet. Eiköhän se kuolema lähene tämän jälkeen ihan kivasti, kaikilla meillä.”<br>\n”Voi lähentyäkin. Voi lähentyäkin, Zimblr.”<br>\nManu istahti sängylle ja venytteli hieman raajojaan.<br>\n”Jos nyt vaikka pidät turpasi kiinni lopun ajan elämästäni, jooko. Minulla on ajatustöitä”, Manu huikkasi. Zimblr murisi muttei sanonut mitään.<br>\n<br>\n<em>Kaikkeen sitä itsensä sotkeekin</em>, Manu ajatteli. <em>Umbra-parka varmasti tietää olevansa syötti. Ritarikunta tietää nyt Klaanista enemmän, muttei tarpeeksi. Ja nämä raukkaparat ja kapina. Tilanne voi mennä tukalaksi.</em><br>\n<br>\n”Mitä ajattelet?” Zimblr kysyi kykenemättä hillitsemään itseään. Manu nosti sormen huulilleen ja hyssytteli.<br>\n<br>\n<em>Helryxiä painostaa jokin. Mikä? Tietääkö hän Nimdasta?</em><br>\nManu ajatteli sitten keskustelua, jonka oli käynyt Ämkoon kanssa ja hymyili.<br>\n<em>Ainakin teoriani elävät pidempään, jos minä en.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1451,"creator":"Guardian","timestamp":"2012-07-01T00:50:00.000Z","content":"<strong>Setar-Dekin saari<br>\nMantereiden välinen meri<br>\nVuosisatoja sitten</strong><br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="500" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/IlNeg0wR1HA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/IlNeg0wR1HA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nEi ollut yö, mutta taivas oli pikimusta. Auringot olivat nousemassa ja värjäsivät taivaanrannan punaoranssin kirjoon, mutta koko saaren ranta peittyi valtavan savuverhon alle. Joskus vehreän ja vilkkaan kalastajasataman tilalle oli pystytetty joitakin vuosia sitten joukkio kivisiä linnoituksia, joiden suuret tykit vartioivat koko rantaviivaa valppaina. Itsenäiseksi julistautuneen selakhilaanikylän liput oli hilattu alas ja korvattu Kuuden Kuningaskunnan Liiton tunnuksilla. Järkkymätön kivilinnakkeiden muuri oli vartioinut saarta siitä lähtien mustat liput liehuen merituulessa.<br>\n<br>\nTänään kaikki liput kuitenkin paloivat. Savu täytti ilmakehän. Laukausten äänet repivät kappaleiksi rannikkoidyllin viimeisetkin jäänteet ja peittivät alleen merituulen ja lokkien äänet.<br>\n<br>\nTykistön pauhe yritti turhaan pidätellä mereltä vyöryvää voimaa, mutta ei onnistunut siinä. Niitä oli yksinkertaisesti liikaa. Yksi toisensa jälkeen suuret veneet porautuivat rantahiekkaan ja vapauttivat tusinan tummanruskeita hyönteissotilaita. Ruskeiden jaokkeisten jalkojen rantautuessa nousi ilmaan miekkoja, keihäitä ja kiväärejä, kun vihreäsilmäiset hyönteisolennot kajauttivat ilmoille huutonsa.<br>\n<br>\n<strong>\"NA ZORA!\"</strong>!<br>\n<br>\nBunkkereissa ja muureilla aseitansa lataavat sotilaat eivät ymmärtäneet sanoja. He kuitenkin tiesivät, että ne kertoivat kuolemasta.<br>\n<br>\nTorakkasoturit tulivat läpi ikkunoista ja ovista. Metsästäjien vastatulessa Raheja kaatui kuin heinää ja vihreä veri värjäsi rantaviivaa, mutta torakat eivät pysäyttäneet etenemistään. Olentoja ajoi eteenpäin pelottomuus ja viha. Puhtaalla taistelutahdollaan ne repivät tiensä läpi muurien ja soturien. Lääkintämiehiä ei ollut. Vahingoittuneita ei evakuoitu. Jos Nazorak-soturi kaatui, kolme muuta astui tämän päälle ja jatkoi marssiaan.<br>\n<br>\n<strong>\"NA ZORA!\"</strong><br>\n<br>\nTämä päivä oli ensimmäinen, jolloin saarta vartioivat syväläiset olivat tunteneet pelkoa. Kun jostain mereltä osunut laukaus jätti linnoitusmuurin keskipisteeseen vain savuavan kraaterin, monet sotilaista tajusivat tämän olevan myös viimeinen päivä. Kraateri oli täynnä syväläisten lisäksi myös nazorak-ruumiita, mutta sillä ei ollut väliä. Pettämätön kivimuuri oli avattu, ja torakat näkivät tämän vain tilaisuutena. Päättäväinen hyönteispataljoona marssi myös kuolleiden aseveljiensä yli. \"Na Zora\"-karjahdukset kaikuivat savun sisältä.<br>\n<br>\nKivimuurin sirpaleita satoi suurinta rannikkotykkiä operoivan joukkueen päälle. Joukon johtajan, entisen steltiläisen aristokraatin korva-aukoista vuoti purppuraista verta. Verta vuotava upseeri huojui hetken paikallaan ennen kuin rojahti maahan.<br>\n\"Mitä helvettiä se oli?\" ankeriasmainen syväläisaliupseeri karjui katsellessaan tulta, tappuraa ja tuhoa, joka oli jäljellä linnoitusmuurin keskikohdasta. \"MISTÄ MATA NUIN NIMEEN SE TULI?\"<br>\nPunaoranssi tähystäjä-Vortixx tiiraili muurin suojasta kiikareilla horisonttia. Olennon kasvot kalpenivat hetki hetkeltä.<br>\n<br>\n\"Tuota, herra kersantti?\" tähystäjä sanoi vapisevalla äänellä. \"Torakanäpärät... ne... ne...\"<br>\n<br>\n\"SANO ASIASI\", syväläinen karjui tähystäjän korvaan. Normaalisti ryhmänjohtaja olisi säikähtänyt, mutta ei tänään.<br>\n<br>\n\"Niilläkin on linnoitus\", tähystäjä sanoi ja laski kiikarit hitaasti järkyttyneiltä kasvoiltaan. \"Tämä vain sattuu olemaan kelluva.\"<br>\n<br>\nSyväläinen mykistyi. Hän ojensi eväkkään kouransa vortixx-tähystäjälle, joka ojensi vaitonaisena kiikarit johtajalleen. Kun syväläinen kohdensi kiikarit horisonttiin, näki hän auringon alla lyhyen elämänsä pelottavimman näyn.<br>\n<br>\nMerta halkoi laiva. Se oli isoin laiva, jonka kersantti oli koskaan nähnyt. Sen kutsuminen laivaksi oli oikeastaan asian vähättelyä. Tykkien täyttämä metallinen painajaiskone oli muodoltaan laivamainen vain niiltä osin, jotka eivät muistuttaneet valtavan terästorakan kymmeniä metrejä paksua, jaokkeista kuorta. Aluksen kannella oli liikettä ja kuhinaa, joka näytti näin kaukaa muurahaispesältä. Todellisuudessa kymmenet, sadat ja tuhannet hyönteissotilaat pakkautuivat salamannopeasti kannelta mereen laskettaviin rantautumisaluksiin tai latasivat lisää ammuksia suuriin kanuunoihin, jotka olivat valmiina satamaan lisää tulista kuolemaa rantaviivalle.<br>\n<br>\nSyväläinen laski kiikarinsa hitaasti. Se pudisti päätään.<br>\n<br>\n\"Mitä... mitä ne ovat? Miksi ne tulevat? Mitä ne haluavat?\"<br>\nAlemmilla muureilla kuningaskuntalaisia vastaan taistelevien torakkasotilaiden kasvoilla ei ollut vastausta. Tuskinpa ne tiesivät vastausta itsekään.<br>\n<br>\nSyväläiskersantti valmistautui huutamaan taistelukäskyjä tykkijoukkueelleen. Hän huomasi sen muuttuneen liian myöhäiseksi siinä vaiheessa, kun tykkijoukkue tykkeineen lensi ilmaan isona pallona tulta, hukkametallia ja ruumiinosia.<br>\n<br>\nOsuma paiskasi syväläisen päin muuria ja täytti tämän kalamaiset silmät hiekalla ja kivenmurusilla. Kersantti huusi, mutta ketään ei ollut kuulemassa. Hän hieroi silmiään, mutta se aiheutti vain lisää tuskaa. Punertava valonhehku porautui jopa olennon silmäluomien läpi ja spontaani lämpöaalto täytti tämän ihon palamisen tunteesta.<br>\n<br>\nLuotien ja zamorien lentely, tykistön pauke ja sotahuudot olivat ainoita asioita, joita kersantti kuuli. Sitten joku puhui aivan hänen edessään.<br>\n<br>\n\"Tule kuolemaan.\"<br>\nÄäni oli miehen, tai ainakin muistutti sellaista. Se oli matala ja päättäväinen ja tihkui karismaa. Mutta kukapa tiesi, oliko torakkamaisilla rahisotilailla todella oikeaa sukupuolta.<br>\nSyväläinen avasi silmänsä hitaasti. Hänen koko näkökenttänsä täytti tulipallo, joka sijaitsi samalla paikalla kuin entinen rannikkotykki ja entinen tykkijoukkue. Punaoranssin ja keltaisen hehkun edessä seisoi torakkamainen olento, joka näkyi hehkuvaa taustaa vasten vain mustana siluettina. Suuri viitta liehui ryhdikkään torakkasotilaan selässä, kun se askelsi hitaasti kohti syväläiskersanttia. Olennon vasemmassa kädessä oli pitkä ja suora upseerimiekka, jonka terä hohti punaoranssina.<br>\n<br>\n\"Nouse ylös ja tule kuolemaan\", torakka sanoi. \"Maalaan linnoituksen verelläsi.\"<br>\n<br>\nSyväläinen puri hammasta tuskissaan ja köhi ulos sanoja.<br>\n\"Sinä... sinä... keitä te...\"<br>\n<br>\n\"Me olemme Puhtaat\", torakkaupseeri sanoi astellen kohti seinää päin nojaavaa syväläistä. \"Me olemme valittu kansa. Me olemme pelastus ja turmio. Rukoile jumaliasi, joita ei ole. Turvaudu hyveisiisi, jotka ovat tyhjiä. Tajua elämäsi turhuus ja hyväksy lähestyvä kuolemasi.\"<br>\n<br>\nViittaa kantava torakka pysähtyi seisomaan ja nosti miekkansa korkealle. Nyt olento oli niin lähellä, että syväläinen näki sen tarkemmin. Olennon torakankasvot olivat vanhat - vanhemmat kuin kersantti oli koskaan nähnyt. Sen haarniskan keskellä oli kolme numeroa.<br>\n0, 0 ja 1.<br>\n<br>\n\"Hyväksy kaikki tämä. Ja taistele silti.\"<br>\n<br>\nKersantti katsoi olentoa silmiin. Syväläinen nousi hitaasti pystyyn. Se veti vyötäröltään kultaisen sapelin, jonka terässä kulki sähkölatauksia.<br>\n\"Emme antaudu ikinä\", kersantti sanoi tuskansa keskeltä. \"Emme teidän kaltaisillenne.\"<br>\n\"Hyvä\", torakkaupseeri sanoi täysin tulkitsemattomalla äänensävyllä.<br>\n<br>\nSyväläiskersantti karjaisi raivokkaan taisteluhuudon ja syöksyi torakkakenraalia kohti heilauttaen sapelia eläinmäisellä voimalla. Syöksy pysähtyi lyhyeen.<br>\n<br>\nLitra kirkkaan vihreää verta ruiskahti kivimuurille. Kullanhohtoinen sapeli putosi kilisten kiveä vasten. Sen kahvaa piteli yhä kaksi kättä. Käsivarret eivät olleet seuranneet perässä.<br>\nKersantti katsoi tulta ja kohtaa, jossa torakkakenraali oli seisonut äsken. Nyt hän näki vain tulta ja tuhoa. Ja omat käsivartensa, mutta ei käsiään.<br>\n<br>\nPistoolin lämmin piippu pisti syväläistä niskaan. Varmistin niksahti.<br>\n<br>\n\"Olette rohkea, kersantti\", torakkaupseeri sanoi. \"Olisitte ollut hyvä Nazorak.\"<br>\nLaukaus kajahti muurilla, mutta se oli vain yksi tuhansista. Ruumis kaatui maahan, mutta se oli vain yksi sadoista.<br>\n<br>\nKenraali 001 katseli tuhoa ja hävitystä ympärillään. Taistelulla ei ollut enää väliä. Voittajia ei ollut, vaikka kuningaskuntalaiset olivat hävinneet.<br>\nSaari ei ollut oikea. Siniset Kädet eivät olleet löytäneet sitä, mitä olivat tulleet hakemaan.<br>\n<em>Vielä minä löydän sen</em>, hän ajatteli. <em>Minun on pakko.</em><br>\n<br>\nTulipalot jatkuivat ehkä vielä päiviä. Ehkä vielä viikkoja. Mikään ei todennäköisesti enää kasvaisi saarella.<br>\nNazorak-rotu jatkoi purjehtimistaan. Hyönteisjalkojen kuusitahtinen marssi jatkui Kenraali 001:n ajatuksissa.<br>\n<br>\nEikä se koskaan hiljentynyt.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tawa on ensisijainen syypää tälle. Öinen väsynyt inspiraationi on toissijainen.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1452,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-07-01T11:54:00.000Z","content":"<strong>Daxian selliosasto</strong><br>\n<br>\n”Lopeta se hemmetin viheltäminen, ääliö!” Manu kiljui sellistään vastapäiselle jättiläiselle, joka ei lopettanut. ”Eihän täällä kuule edes omia häröjä ajatuksiaan.”<br>\nVihellystä.<br>\n”Ei sitten.”<br>\n<br>\nMakuta Nui istui pienen sellinsä sängyssä katselemassa ikkunasta näkyvää seinää. Seinät olivat niin paksuja, etteivät antaneet ikkunan näyttää ulos, ellei katsonut kohtisuoraan siihen. Silloinkin näki vain surullisen kokoisen neliön verran merta ja synkkää taivasta. Manu tiesi, että pakoyritykset olivat turhia. Hänellä ei ollut tarvittavia työkaluja, ja hänen voimansa olisivat hyödyttömiä tässä tilanteessa. Mata Nuin ritarikunta ei ollut tyhmä.<br>\n”Ei, ei tyhmä lainkaan”, Manu mutisi itsekseen. ”Mutta joissain asioissa todella naiivi.”<br>\n”Syytät viheltämisestä ja itse mutiset siellä jotain”, Zimblr karjui. Manu päätti jättää asian huomiotta.<br>\n<br>\n<em>Ah, Mäksä, mikähän hänellä mahtoi olla hätänä? Miksi hän ei evakuoitunut muiden mukana? Ongelmiako?</em><br>\nManu raapi leukaansa.<br>\n<em>Tietysti ongelmia. Mutta miksi hän tarvitsi sen juuri nyt? Ja miten Tedni sen hänelle toimittaa?</em><br>\n<br>\nZimblr ei ilmeisesti aikonut nukahtaa vaan jatkoi ärsyttävää ääntelyään. Miten niin isosta ja möreä-äänisestä olennosta saattoi lähteä niin kimeä vinkuna? Se ei ollut enää edes vihellystä. Vihellyksen pystyisi selittämään ilman avulla. Lisäksi otus haisi pahalta. Lemu ennätti Manun selliinkin asti.<br>\n<br>\n<em>Toivottavasti Mäksä ei tuhoa sitä missään vaiheessa. Kirjoitin sitä kumminkin vuosia, vaikka sitä tarvittiin vasta nyt. Ainahan teoreettista materiaalia on kiva kirjoitella, kun yrittää vältellä kuolemaa ja muita epämiellyttävyyksiä.</em><br>\n<br>\n”Turpa kiinni jos siellä!” Manu kirkui.<br>\n”TURPA ITE!”<br>\n<em>Toivotonta.</em><br>\n<br>\nVartijoita alkoi raahautua käytäviin. Oli nukkumaanmenoaika.<br>\n<em>Ironista. Me olemme kuin pieniä lapsia, joiden elämää säädellään tarkasti.</em><br>\n”ROAAR.”<br>\n<em>Jotkut ovat hieman enemmänkin pienten lasten kaltaisia.</em><br>\nValot alkoivat sammua. Kun Manun sellikäytävän valot sammuivat, hän ei nähnyt enää muuta kuin Zimblrin hehkuvat silmät.<br>\n<em>Hieman hämmentävää, että jonkun silmät oikeasti tuottavat valoa. Vihreää valoa.<br>\n<br>\n<br>\n… omanikin tekevät niin. Melkein ainakin. Eeeh. Punainen sentään on kiva väri.</em><br>\n<br>\nSilmät eivät sammuneet. Ne tuijottivat.<br>\n<em>Mene pois. Minä en pidä sinusta.</em><br>\n”Kohta on aika”, ääni mörisi. ”Sinusta tulee sienimuhennosta.”<br>\n”Ihana metafora.”<br>\n”Se ei ollut metafora.”<br>\n”…”<br>\n<br>\n<em>Vakavaa leikkiä, häh?</em><br>\n”Pian, aivan pian.”<br>\n”Odotan innolla.<br>\n<em>Pimeys. Varjot. Ha ha ha. Minä olen pimeys ja varjot. Minä olen. Yhtä niiden kanssa. Varjot. Pimeys. Minä.<br>\nOlen.<br>\nMakuta.<br>\nSuuri Makuta.<br>\n<br>\nPimeys.<br>\nVarjot.<br>\n<br>\nTe teette virheen.<br>\nHa ha ha.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1453,"creator":"Bloszar","timestamp":"2012-07-02T07:51:00.000Z","content":"<strong>Ilmatila, Ilmaraptori</strong><br>\n<br>\nBloszarin makaili sängyssä. Hänen pitäisi nukkua, mutta uni ei tullut ja muutenkin uni tuntui olevan hänelle vieras nykyään. \"Kun on neljää päivää valvonut, miten voisi oikein nukahtaa?\" Toa ajatteli. Hänelle tuli mieleen se admin, Tawa, klaanin yökukkuja.<br>\n<br>\n\"Apua, olen muuttumassa Tawaksi...\" <br>\n<br>\nJoten Bloz siis nousi ja lähti öiselle kävelyretkelle tässä laivassa. Muut olivat höpisseet höyryvoimasta. \"Höyryvoima, heh.\" Tulen Toa ei ollut ikinä käyttänyt sellaista. Mutta raptori oli kyllä hienosti suunniteltu ja rakennettu. <br>\n<br>\n\"Se Keetongu, vai kuka nyt onkaan, apulaisineen ovat erittäin taitavia rakentajia. Ja suurin teknologinen osa on tehty höyryllä, mikä on vakuuttava taidonnäyte.\"<br>\n<br>\nToan kierreltyä vähäsen, hän tapasi Matoron, joka oli öisellä vahtivuorollaan.<br>\n<br>\n\"Iltaa Bloz mikset ole nukkumassa?\"<br>\n<br>\n\"Ei väsytä. On muita ajatuksia. Esimerkiksi se Makuta. En oikein usko sen tyypin olevan iloinen, kun saavumme.\"<br>\n<br>\n\"Tarkoitat Abzumoa?\"<br>\n<br>\n\"Miksi kaikilla ei-niin-hyvillä-ja-ei-hyvällä-tavalla-hauskoilla-tyypeillä on vaikea nimi?\"<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n\"Tajuat pointin. Minusta se Makuta on jotenkin, ovela. Hän ehkä saattaa tietää, että tulemme ja valmistelee ansaa.\"<br>\n<br>\n\"Kuule, minäkin tiedän sen. Mutta tiedän sen myös, että kyllä me hänet löydämme ja pelastamme ystävämme. Siinä samassa voimme pistää myös sen vanhan hirviönaaman katumaan, mitä teki.\"<br>\n<br>\nMato oli itsevarma asiasta, Bloz ei yhtään. Toa päätti jättää yövartijan rauhaan ja jatkoi matkaa. Vähän ajan päästä tuli näkyville maassa lojuva 1034.<br>\n<br>\nTulen Toa tunsi suurta vihaa Nazorakeja kohtaan. Heidän takia Nutu oli kuollut ja Tronie vangittu. Mutta se ei hyödyttäisi mitään, vaikka Bloszar purkaisikin vihaansa tuohon Nazorakiin. Se nukkui.<br>\n<br>\n\"Herätys torakka. On asiaa.\"<br>\n<br>\nTorakka heräsi ja katsoi Toaa ihmeissään. \"Mitä sinä haluat?\"<br>\n<br>\n\"Minä kysyn, sinä vastaat\", Bloz yritti kuulostaa ja näyttää vihaiselta, mutta se ei onnistu väsyneeltä.<br>\n<br>\n\"Tuo sinun ärtyinen kovistelija-juttusi ei mene läpi.\"<br>\n<br>\n<em>Hitto</em>, Toa ajatteli. \"Kumminkin, missä Rautasiipi on?\"<br>\n<br>\n\"Mistä minä tietäisin? Jos et sattunut tietämään, olen kykkäillyt laivallanne jo aika kauan, ilman yhteyttä toisiin Nazorakiin. Se voi olla missä tahansa.\"<br>\n<br>\n\"Aivan, niin tietysti\", Toa sanoi ja poistui. Matokaan ei ollut enää samalla paikalla, joten Bloz meni suoraan tutkimusretkelle.<br>\n<br>\n<em>Täällä voisi olla hylättyjä laitteita, joista voisin värkätä jotain hyödyllistä, mitä voisi käyttää pelasusretkellä</em>, Toa ajatteli.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\"Apua, olen muuttumassa Tawaksi\" on Matoro TBS:n käyttämä lausahdus. Kaikki kunnia hänelle (kiitokset hänelle myös hahmon lainauksesta)<br>\n<br>\nJa Snow, älä hirtä minua 1034 käytöstä, jookosta?</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1454,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-07-02T18:58:00.000Z","content":"<strong>Arkkienkeli</strong><br>\n<br>\n”Jäämme tähän”, sanoi Abzumon ääni pallomaisen huoneen keskipisteessä pilarin nokassa sijaitsevasta valtaistuinmaisesta tuolistaan. Huoneen seinät olivat täysin sileä suuren pallon sisäpinta, niin tummaa harmaan sävyä, että melkein näytti mustalta. Hienovarainen kiilto paljasti materiaalin jonkinlaiseksi metalliksi. Pallo oli säteeltään kymmenisen metriä. Abzumon kummallakin puolella oli pallossa oviaukko, joissa kummassakin seisoi musta insinööri odottamassa ohjeita.<br>\n”Jäämme tähän vuorokaudeksi. Minun täytyy hoitaa asioita, ennen kuin jatkamme määränpäähämme.”<br>\nVastapäätä Abzumoa oli suuri näyttöruutu, joka välitti tällä hetkellä kuvaa alla olevasta saaresta. Karun kallioinen saari oli vahvasti tuliperäinen – ainakin siltä vaikutti – ja jotkin alueet rannikosta näyttivät ylhäältä katsottuna jopa mustilta.<br>\n”Tuossa saaressa on jotain pahasti pielessä”, makuta mutisi hiljaa itsekseen. ”Aistin jotain. Jonkin läsnäolon. En ole pitkään aikaan tuntenut tällaista.”<br>\nAbzumo painoi nappulaa istuimensa edessä olevasta komentopaneelista, ja näytölle ilmaantui informaatiota saaresta.<br>\n”Artidax”, Abzumo maisteli saaren nimeä. ”Enpä ole koskaan käynyt täällä näin etelässä.”<br>\n<br>\nSeuraavaksi Abzumo näppäili joitain nappeja, ja kuva vaihtui näkymäksi hänen nazorakpesissä sijaitsevaan laboratorioonsa. Ilmeisesti huomattuaan mestarinsa kuvan yhdellä laboratorion näyttöruuduista Harmaa Aine kiirehti tervehtimään Abzumoa.<br>\n”Tervehdys, Aine. Eteneekö suunnitelma odotetusti?”<br>\n”Kyllä se etenee. Pesässä on sattunut jänniä asioita poissa ollessanne, herra”, Aine vastasi salaperäisesti.<br>\n”Vaikuttavatko ne minuun jotenkin?”<br>\n”No, eivät?”<br>\n”Sitten minun ei tarvitse tietää niistä. Tärkeintä on nyt suunnitelma. Odotan tämän saaren yllä vuorokauden, ennen kuin jatkan Nimdan luokse. Tarkkailen tilannetta.”<br>\n”Klaanilaiset huomaavat asian pian ja tehnevät sille jotain.”<br>\n”Hienoa, Aine. Otan pian uudelleen yhteyttä.”<br>\n”Mainiota, herra.”<br>\nNäyttöruutu pimeni.<br>\n<br>\nAbzumo istui rauhallisesti paikallaan ajatellen. Mikä häntä voisi estää? Klaanilaiset eivät ikimaailmassa ehtisi hänen peräänsä purtilollaan.<br>\n”Niin, tosiaan”, makuta tuumaili. ”Athisteista ei ikinä tiedä. Mutta heistä ei myöskään ole minulle vastusta, olipa minulla siru tai ei.”<br>\nMakuta alkoi nauraa. Hän nauroi athisteille, hän nauroi klaanilaisille, hän nauroi maailman typeryydelle ja sille, miten se yritti vastustaa häntä.<br>\n”Minä voitan, Aine. Minä voitan.”<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Daxian selliosasto</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/wG7mF-WTydE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/wG7mF-WTydE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSe tapahtui. Koko Daxia kaikui hälytyssireenien äänistä, kun vangit murtautuivat kaikkialla selleistään. He olivat saaneet ulkopuolisten apua – äärimmäinen takaisku Mata Nuin ritarikunnalle.<br>\n<br>\nMakuta Nui avasi hitaasti silmänsä, kun valoja syttyi heidän käytävässään. Manun selliin valo ei juuri ulottunut, mutta nyt hän näki, kuinka vastapäisessä sellissä Zimblr hymyili pahansuovasti.<br>\n”Muista, mitä kerroin”, olento sanoi, ja Manu ei saanut ajatuksiaan irti muhennoksesta. Vaaran hetkellä ajatukset sinkoilivat sinne sun tänne.<br>\n<br>\nPian meteli voimistui ja esiin marssi kolme raavaan näköistä hahmoa: vortixx, skakdi ja steltinpeikko. Nämä alkoivat pörrätä Zimblrin oven kimpussa ja pitkien ponnistelujen jälkeen saivat sen auki steltinpeikon käytettyä valtavaa moottorisahaa.<br>\n”Makuta Nui”, Zimblr mainitsi tuijottaen yhä Manua tämän istuessa sellinsä punkalla. Katseet kääntyivät yksinäiseen makutaan, joka tuijotti takaisin.<br>\n”Me tapamme sinut”, vortixx sanoi julmasti. Manu nousi seisomaan ja tuli aivan kalterioven eteen tuijottaen vortixxia silmiin julmasti.<br>\n”Tuollainen roskaväki saa kuvitella, mitä huvittaa”, Manu tuhahti ja sylkäisi pitkänhuiskean hahmon kasvoille. Vortixx katsoi järkyttyneenä makutaa pyyhkien sylkeä kasvoiltaan ja yritti nopealla liikkeellä tarttua Manua kaksin käsin kurkusta. Makuta otti nopeasti kiinni käsivarsista ja taittoi niitä kaltereita vasten, kunnes kuuli käsivarsien luiden rusahtavan poikki. Vortixx parkui tuskissaan ja katsoi kaltereihin jumittuneita käsiään. Manu ei hymyillyt. Ei hiukkaakaan. Hänen kasvoiltaan pystyi lukemaan pelkkää halveksuntaa.<br>\n<br>\nZimblr nousi omasta sellistään rikkoen loput kalterit omalla massallaan. Hän oli seisoessaan käytävässä melkein kuusimetrinen ilmestys ja hädin tuskin mahtui seisomaan suorassa.<br>\n”Valitan, ystäväiseni”, hän murahti vortixxille, ”mutta olet kostoni tiellä.”<br>\nManu tiesi vallan hyvin, mitä tapahtuisi – aivan kuin olisi nähnyt sen joskus aiemmin tapahtuvan. Zimblrin annettua merkin steltinpeikko tarttui jälleen moottorisahaansa ja iski sen nyyhkyttävän vortixxin käsiin. Veri roiskui pitkin seiniä surkean olennon käsivarsien lentäessä irti. Tämä kaatui kuolleena maahan, ja steltinpeikko alkoi sahata Manun sellin ovea. Skakdi kauhisteli vieressä, kuinka toinen hänen tovereistaan kuoli.<br>\nManu soi itselleen hymyntapaisen.<br>\n”Kostollasi on kova hinta”, hän sanoi ja risti kätensä rinnalleen. Zimblr rusautti rystysiään kuuluvasti moottorisahan äänen häiritsemättä, sillä steltinpeikko oli jo valmis.<br>\n”Tapa”, jätti komensi, jolloin peikko astui Manun selliin moottorisahallaan sohien. Manu perääntyi nurkkaan, jossa hänen sänkynsä oli, ja nousi vuoteen päälle. Steltiläinen yritti silpoa hänet moottorisahallaan iskiessään aseensa eteenpäin kohti makutaa, mutta tämä teki nopean liikkeen, jossa työnsi itseään seinää vasten ja samalla jaloillaan sänkyä eteenpäin. Sänky liikahti yllättävän nopeasti kohti steltiläistä, ja Zimblr tajusi makutan sahanneen jotenkin sängynjalat poikki aiemmin, jotta se lähtisi helposti liikkeelle.<br>\n<br>\nSteltinpeikko sai sängyn jalkoihinsa ja menetti sahansa hallinnan. Ase lennähti voimalla Manun yläpuolelle seinään, ja makuta ehti väistämään sen alta sen pudotessa.<br>\n”Olisi jotenkin laimeaa tappaa sinut vessanpytyllä, eikö niin, steltiläinen?” Manu sanoi virnistäen demonisesti.<br>\n”Ei, en minä oikeasti halunnut”, tämä mutisi.<br>\n”Mitä, en kuule.”<br>\n”En halunnut tappaa! Tuo pakotti!” maassa makaava peikko kitisi osoittaen ulkopuolella seisovaa jättiä.<br>\n”Aivan, hän pakotti sellistään sinua karkaamaan omastasi ja hyökkäämään minun kimppuuni moottorisahalla”, makuta sanoi pilkallisesti ja tarttui moottorisahaan.<br>\n”Maista siis omaa lääkettäsi.”<br>\n<br>\nZimblr tuijotti hieman järkyttyneenä, kuinka steltiläinen päätti päivänsä menettäen päänsä. Skakdi pakeni toiseen käytävään.<br>\n”Aliarvioin sinut”, jättiläinen murisi.<br>\n”Monet tekevät niin”, Manu huohotti astuttuaan sellistä ulos.<br>\n”Mutta nyt saan tehdä sinusta selvää itse. Ja se on mukavaa hommaa.”<br>\n”Taatusti on. Mutta sinua ei onni nyt oikein suosi, mikäli uskot onneen.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/hNGwHAYCR-Q" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/hNGwHAYCR-Q</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nZimblr ei vaivautunut vastaamaan vaan yritti suorastaan polkea makutan jalkoihinsa. Tämä väisti ja katosi Zimblrin omaan selliin.<br>\n”Pelkuri, tule tänne, jotta saan murskata sinut!”<br>\nManu ei vastannut, vaan jäi selliin odottamaan. Zimblr kumartui ja työnsi nyrkkinsä selliin vain joutuakseen Manun väistämäksi. Toinenkin koura seurasi pariaan selliin ja alkoi kouria makutaa onnistumatta kuitenkaan.<br>\n”Eikö näkökenttäsi ole tarpeeksi laaja, kömpelö apina?” Manu ilkkui roikkuessaan katosta ja väistellessään satunnaisia siihen osuvia hyökkäyksiä.<br>\n”TAISTELE KUIN MIES SENKIN PELKURI.”<br>\n”Olen havainnut sen aika huonoksi keinoksi selviytyä ylivoimaiselta tuntuvaa vihollista vastaan.”<br>\nRaivoissaan jätti tunki päänsä sisään selliin ja huomasi tuijottavansa suoraan verenpunaisiin silmiin. Sitten hän tunsi silmitöntä kipua makutan tunkiessa kätensä hänen sieraimeensa. Hän tunsi päänsä sisällä hirvittävän tunteen, polttavan, pistävän, kaiken kaikkiaan tuskallisen tunteen. Hän nousi sellistä lyöden samalla päänsä kattoon ja yritti karistaa Manua pois päänsä kimpusta, mutta tämä väisteli hänen käsiään ja pysyi päänheilutuksesta huolimatta paikallaan. Viimeinen tuskan aalto saapui, ja lämmin tunne levisi Zimblrin koko pään läpi. Hän ei tosin enää tiedostanut tunnetta.<br>\n<br>\n”Kuolleet eivät tiedosta”, Manu sanoi. ”Viimeinen sana on minun.”<br>\nPunaisen ruskeaa paksua nestettä valui ulos jättiläisen korvasta. Tämä huojui hetken paikallaan ja kaatui sitten rymisten maahan. Manu heittäytyi sitä ennen pois olennon pään päältä ja laskeutui lattialle yhtä kömpelösti kuin Zimblr.<br>\n”Kuvottavaa”, makuta sanoi väristen ja pyyhki kätensä jättiläisen mustaan vaatekappaleeseen. Nyt hän vasta näki kunnolla, millainen tämä oli: yhtä ruma kuin hän oli muistellutkin. Sininen suomuinen iho peitti koko ruumista kaikkialta, ja musta vaate peitti puolet alaruumiista sekä koko yläruumiin. Olennon jaloissa oli pitkät kynnet, joilla olisi voinut raadella tuhkakarhun.<br>\n<br>\n<em>Ja nyt olen nähnyt kaiken</em>, Manu ajatteli. <em>Hemmettiin täältä.</em><br>\nHän lähti kävelemään käytävää poispäin kohti vankilassa möyryäviä taisteluja. Kukaan ei kiireiltään ehtinyt kiinnittää häneen huomiota. Manu tarkasteli osastoa, johon oli päätynyt: samat ruman harmaat seinät kaikkialla, luonnollisesti, ja samanlaisia sellejä joka puolella. Nyt vain kaikki ovet olivat auki ja vangit käytävillä taistelemassa ritarikuntalaisia vastaan. Hän voisi aivan hyvin kaikota.<br>\n<br>\nHän saapui hetken käveltyään ja erään hänen kimppuunsa hyökkäämistä yrittäneen vangin portaat alas heitettyään ovelle, josta mitä ilmeisimmin pääsi ulos tästä hullujenhuoneesta. Nyt se täytyi vain murtaa, mikä ei tosiaankaan olisi helppoa. Manu pohdiskeli hetken leukaansa jälleen hieroen, miten pääsisi siitä ulos, ja päätyi lopputulokseen, että tarpeeksi monen rikollisen heittäminen päin sitä kävisi muurinmurtajasta. Hän etsi katseellaan tarpeisiinsa sopivia rikollisia ja huomasikin ritarikuntalaisia paiskovan steltiläisen.<br>\n”Heikko mieli, helppo homma.”<br>\nSteltiläinen lähti kävelemään Manun suuntaan juuri parahiksi, ja makuta huudahti:<br>\n”Hei sinä siellä!”<br>\n”Makuta Nuiiirrggh! Kuolet nyt!”<br>\n”Ahaa, no minä en tunne sinua. Huomaatko tuon oven?”<br>\n”Sillä ei ole väliä, kosto on tärkein!”<br>\nSteltiläinen hyökkäsi päin Manua naurettavan helposti väistettävällä tavalla, jolloin Manu astui askeleen sivulle, ja asetti kätensä steltiläisen otsalle.<br>\n<em>”Kuulet ääneni, ja sehän on oikein lumoava, eikö niin”</em>, Manu sanoi hieroen peikon otsaa ja pidellen samalla tämän huitomista yrittävää kättä paikallaan. <em>”Sinä voisit rikkoa tuon oven ja päästä vapauteen.”</em><br>\n”Tosiaan, miten se rikotaan?” steltiläinen sanoi raukeasti.<br>\n<em>”Katsopas hieman ympärillesi, ja löydät vaikka mitä, millä heittää sitä.”</em><br>\n”Joo, nuo ritarikuntalaiset ansaitsevat sen.”<br>\n<em>”Jos he loppuvat, voit toki käyttää myös tovereitasi. Hehän ovat toisarvoisia pakosi rinnalla.”</em><br>\nSteltiläinen yritti vielä huitaista Manua kädellään, jossa tämä havaitsi olevan suuri veitsi. Makuta perääntyi taaksepäin ja nosti maassa makaavan vortixxin. Hän heitti sillä steltiläistä, joka tokeni ajatustensa muokkaamisesta nopeasti ja paiskasi vortixxin oveen.<br>\n<br>\nManu katseli hetken pahoinpitelynäytöstä ja totesi sen toimimattomaksi tavaksi avata oven.<br>\n<em>Jotain muuta, mutta mitä?</em><br>\nSiinä samassa ovi pamahti auki itsestään. Manu hätkähti ja kaatui maahan. Tummia hahmoja alkoi tulvia ovesta sisään, ja Manu nosteli pari ruumista päälleen peittämään itsensä. Ritarikunnan joukkoja.<br>\n<br>\nYksi saapuneista sotilaista meni lähelle vankeja, jotka viimeistelivät viimeisiä vanginvartijoita, ja sanoi:<br>\n”Me tulemme rauhassa. Palatkaa selleihinne, niin teidän ei käy kuinkaan.”<br>\nManun manipuloima steltiläinen hyökkäsi sotilaan kimppuun raivoisasti, jolloin muut tähtäsivät aseensa häneen ja ampuivat miehen kuoliaaksi. Muut vangit hyökkäsivät raivokkaasti nähtyään tapauksen, ja heitä alkoi kuolla tuleen. Näiden sotilaiden kanssa ei neuvoteltu.<br>\n<br>\nManu katseli ruumiiden alta sivusilmällä, vaikkei paljon nähnytkään. Kun meteli vaimeni siirtyessään taemmas käytäviin, Manu rohkeni liikuttaa ruumiita päältään.<br>\n”Älä liiku.”<br>\nKuului aseen lataamisen ääni, ja Manu tiesi, että häntä osoitettiin sillä aseella.<br>\n”Nouse hitaasti ylös ja pidä kädet niskasi takana!”<br>\n<em>Stereotyyppistä.</em><br>\nManu nousi ja teki, niin kuin käskettiin. Hän katseli vangitsijoitaan eikä voinut todeta näiden lajeja haarniskojen läpi. Heitä oli kaksi, toinen tähtäsi häneen suurella zamorkiväärillä ja toinen katseli seuraavaan käytävään päin, jossa taistelua käytiin. Ovi oli yhä auki, täytyi vain odottaa hyvää tilaisuutta.<br>\n<br>\n”Hei kaverit, ette ehkä usko, mutta Zimblr makaa kuolleena tuolla yhdessä käytävässä!” joku hihkaisi käytävästä, jonne toinen Manun vartijoista katseli. Uutiset kuultuaan Manua osoittava vartijakin erehtyi kääntämään päätään käytävän suuntaan, jolloin makuta teki siirtonsa: hän iski nyrkkinsä vartijan vatsaan tarttuen samalla kivääriin ja sai miesparan lentämään toista vartijaa kohti. Tämä alkoi ykskantaan ampua ja surmasi toverinsa. Hän ehti nähdä Manun vilahtavan ovesta ulos ja lähti heti perään.<br>\n<em>Hitto, nämä pelaavatkin kovaa peliä</em>, Manu ajatteli. <em>Voi olla, että tämä ei mene aivan, kuten piti.</em><br>\n”Pysähdy tai ammun!” vartija huusi.<br>\nManu ampui. Vartija oli odottanut sitä ja väisti. Sitten hän ampui itse takaisin, ja Manu ei ehtinyt väistää mutta suojasi rintakehäänsä omalla kiväärillään, joka räjähti heittäen makutan metrejä eteenpäin. Savunpöllähdys peitti takaa-ajajan hetkeksi, mutta Manu tunsi tämän nopeuden ja tiesi, ettei tämä olisi kaukana. Hän nousi heti ylös ja pinkaisi juoksuun antaen vauhtia siivillään, jotka olivat siihen asti olleet tiukasti hänen kehoaan vasten supussa. Hänen takaansa ammuttiin, joten hän laskosti jälleen siipensä, jotka olisivat mainio maalitaulu. Tuli kulma, ja Manu kääntyi nopeasti siitä ainoaan mahdolliseen suuntaan eli oikealle. Edessä häämötti avonainen ovi, josta näkyi taivas, joten Manu kiihdytti vauhtinsa äärimmäisyyksiin. Hän oli melkein ovella, kun sai osuman jalkaansa ja lennähti eteenpäin ulos ovesta.<br>\n<br>\nHän huomasi, ettei ovesta ulos lentäminen ollutkaan kovin onnekasta, sillä alla ei ollut maata – tai oli, mutta hän putosi kohti kymmeniä metrejä alhaalla päin olevaa maata.<br>\n<em>Mikä ovi tuo on?</em> hän hämmästeli järkyttyneenä ja muisti jälleen siivet. Häntä ammuttiin yhä, ja lento alkoi väistelynä. Hän näki Daxian linnoituksen ja huomasi ilmatorjuntatykit.<br>\n”Tämä ei mene ihan putkeen”, hän huokaisi. Oli aika tehdä äärimmäisiä ratkaisuja. Häntä tulitettiin joka puolelta, joten hän lensi ainoaan suuntaan, josta ei kohdannut vastustusta: mereen.<br>\n<br>\nMakutan upottua mereen vartijat lopettivat jahtaamisen. Yksi poimi radiopuhelimen ja lausui siihen:<br>\n”Lähettäkää syväläisiä.”<br>\n<br>\n[spoil]Liian vähän kuvailua, liikaa kerrontaa. Anteeksi siitä. Lisäksi, toivottavasti en rikkonut mitään, Snow.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1455,"creator":"DJ Peelo","timestamp":"2012-07-08T17:35:00.000Z","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\n<br>\nPeelo oli saapunut pieneltä labravisiitiltään takaisin Klaanin ilmapiiriin. Häntä hieman säälitti se, että labra meni maan tasalle. Tai no, maan alle, koska sehän oli maan alla. Peelo käveli linnakkeen käytävää pitkin kunnes pääsi oman huoneensa ovelle. Juuri kun hänen kätensä oli saanut otettua oven kahvasta kiinni, hän muisti jotain. Hänellä ei ollut hajuakaan missä hänen avain oli. Peelo kuitenkin nappasi kahvasta kiinni ja väänsi sitä epämääräisen hitaasti alaspäin, kuin hän olisi ollut murtohommissa.<br>\n<br>\nSe oli jäänyt auki. Hyvä niin.<br>\n<br>\nPeelo työnsi oven auki, ja pysähtyi ovensuuhun katsomaan pölyn täyteistä huonetta. Huoneessa oli muun muuassa pöytä jonka takana oli tuoli, tyhjä kirjahylly, vaatekappi, ylimaallisen pehmustettu sohva jonka edessä oli pieni jakkara jalkojen lepuuttamiseen, ja sohvaa vastapäisessä seinässä oli takka. Takassa oli vieläkin muutama polttamaton puuklapi. Eihän Peelo mekaanisuutensa takia pahemmin takkaa tarvinnut, mutta hänestä se oli oiva tunnelmanluoja.<br>\n<br>\nPeelo otti tarvittavan määrän askelia vaatekaappia kohti, ja avasi sen kummatkin ovet sepposen selälleen. Kaapissa oli silinterihattu ja hännystakki. Peelo ei tiennyt miksi hänellä oli sellaiset, hän ei edes muistanut mistä oli mokomat läytänyt.<br>\n<br>\n\"Hmm.\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/zSg6talwzbU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/zSg6talwzbU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPeelo tarrasi hännystakista kiinni ja veti sen ylleen. Sopi kuin nakutettu. Sen jälkeen hän otti, ei, heitti silinterihatun ilmaan ja siirtyi sen alle. Tyylikkäällä heitolla päähine mätkähti lattialle.<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nPeelo nosti hatun maasta, pudisti siitä pölyt ja laittoi sen päähänsä. Tämän jälkeen hän suorastaan syöksähti pöytänsä luo, ja avasi siitä pienen lipastoluukun. Sieltä löytyi yksi tulitikku. Peelo nosti tulitikun käteensä ja syöksyi takan luo. Nopealla heilautuksella hän raapaisi sitä takan reunaa vasten ja se syttyi tuleen. Peelo heitti sen takkaan, ja pölyntäyteinen takka ja sen puuklapit roihahtivat komeisiin liekkeihin. Tässä vaiheessa Peelo tajusi että hän olisi voinut käyttää kädessään olevaa liekinheitintään. Väliäkö hällä, Peelo tuumasi.<br>\n<br>\nHän sulki huoneen verhot ja sammutti valot, antaen roiskuvien liekkien levittää lämpimän valonsa huoneen joka kolkkaan.<br>\n<br>\nPeelo istui sohvalle. Hän tunsi itsensä hienostuneeksi herrasmieheksi. Enää puuttui vain sikari jolla pölläytellä huoneen ilmoille hienoja savupössähdyksiä. Hänellä tosin oli kaasunaamari päässään, joten sen suodattimista pöllähtelevät vihreät savut saivat ajaa sikarin homman.<br>\n<br>\nTunnelmaa parantaisi joku jolleka puhua. Peelolla tosin ei ollut ikinä aikaa tutustua kehenkään, joten veljeskunnan tehtävälläkin hänellä oli ollut jossain määrin ulkopuolinen olo. Pitäisi viettää enemmän aikaa Klaanin linnan sisällä, Peelo tuumasi.<br>\n<br>\nTehtävää muistellessaan hän tajusi kuinka nopeasti hänellä tuli tylsää ilman mitään fiksua tekemistä. Peelo kurkotti vieressään olevaa kirjahyllyä kohti, ja nappasi ensimmäisen käteen sattuvan kirjan. Siinä vaiheessa hän tajusi että hänen käteensä ei sattunut kirjaa ollenkaan, koska hylly oli typötyhjä.<br>\n<br>\n\"Hrmh, pitäisi käydä hankkimassa jotain kirjoja tuonkin täytteeksi\", Peelo ärähti. Juuri kun hän oli päässyt mukavaan asentoon sohvan pehmeään syleilyyn. Hän työnsi itsensä väkisin ylös sohvasta ja suuntasi ikkunalleen. Hän avasi verhot ja katseli sitä osaa Klaanin pihamaasta jonka hänen ikkunansa kautta näki.<br>\n<br>\nPeelo päätti lähteä huoneestaan pienelle kävelylle Klaanin pihamaalle. Hän voisi hankkia vähän kirjoja hyllyn täytteeksi ja hommata monokkelin asukokonaisuuteen mukaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1456,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2012-07-08T18:29:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/q_QwBJdzPT8?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/q_QwBJdzPT8?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Eivät antaneet sitä minulle... typerykset. Eivät tiedä mitä tekevät.<br>\nHidastavat minua ja hidastavat maailmaa. Asialle täytyy tehdä jotain.<br>\nMutta kuinka... kuka uskoisi minua. Olen uusi täällä, ei minulla ole valtaa.<br>\nCreedy? Voisiko Matoran auttaa minua? Hän on ollut täällä pitkään.<br>\n...mutta silti, vain Matoran. Tarvitaan jotain isompaa.<br>\n<br>\nEhkä... ehkä voisin viedä sen väkisin? Ei minua voitaisi syyttää. Se kuuluu minulle.<br>\nMutta liikaa moderaattoreita. En pärjää yksin.<br>\n...odottavat jotain typerää tiedemiestä tarkistamaan. Ei sitä voi ymmärtää. Ei kuulaa voi ymmärtää.<br>\nMutta minä tarvitsen sen.<br>\nNyt.<br>\n<br>\nMinulle on annettu tehtävä. Minä aion myös toteuttaa sen.<br>\nYritä mieli, yritä. Minulla on tähän ratkaisu. On aina ollut. Minä tiedän jotain, jolla tämän voi ratkaista.<br>\n<br>\n…<br>\n<br>\nHetkonen.<br>\nNiin on.<br>\nTietenkin minulla on. Tämä on kaikki suunniteltua.<br>\n<br>\nApujoukot.<br>\nTotta kai minulla on apujoukkoja. En minä yksin ole.<br>\nMinun täytyy hakea ne, mutta missä ne ovat.<br>\nTulossa?<br>\nKyllä.<br>\n<br>\nEn haluaisi tehdä tätä. En ainakaan näin, mutta minulle ei näemmä jää vaihtoehtoja.<br>\nEi huolta. Pääsette minusta eroon. En halua olla vaivaksi.<br>\nTe ymmärrätte vielä jonain päivänä.<br>\nMutta nyt on aika toimia.<br>\n<br>\nAnteeksi.<br>\nNyt on aika mennä.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1457,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-07-08T18:40:00.000Z","content":"<strong>Daxia</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/flvaLTT56ag" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/flvaLTT56ag</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSyväläisen vertahyytävä kurlaava kirkuna kantautui vettä pitkin kauas ja saavutti lajitovereiden kuuloelimet auttaen nämä paikantamaan toverinsa.<br>\n<br>\n<em>Ahaa, vai että Inutilis oli nimi. Missä ystäväsi ovat? Kuka ei ole heidän joukossaan juuri nyt?</em><br>\n<br>\nSyväläispartio ui paikalle häiritsevän nopeasti ja näki yhden kaltaisensa vilkuilevan pimeään onkaloon vihreän merilevän keskellä. Vedessä oli muutenkin pimeää, mutta pimeän pimeä luola epäilytti.<br>\n”Mitä näit, Inutilis?” yksi kysyi syväläisten omalla kielellä.<br>\n”Mitä näin”, puhuteltu sanoi ikään kuin maistellen sanoja. Sitten hän värähti. ”Hirnlos meni tuonne…”<br>\nPuhuessaan Inutilis osoitti luolaa, ja muut katsoivat sormen osoittamaan suuntaan hämmentyneenä.<br>\n”Meni luolaan?”<br>\n”Tai ei mennyt… hänet vedettiin sinne… Ja hän kirkui. Minä vältin lonkeron.”<br>\n”Menemme sisään.”<br>\n”Menkäämme”, Inutilis sanoi. Syväläiset alkoivat vajota yksi kerrallaan luolaan aseet edellä, mutta Inutilis viivytteli ihmeen kauan.<br>\n”Näkyykö sitä makutaa?” hän huikkasi. ”Tai Hirnlosia?”<br>\n”Ei täällä taida mitään olla”, joku heistä sanoi.<br>\n”Katsokaa nyt vielä tarkasti, minäkin tulen sinne”, Inutilis sanoi perääntyen luolan suulta. Pienen pieni välähdys sai syväläiset kääntymään nopeasti luolan suuta kohti katsomaan, mutta liian myöhään. Koko luola romahti heidän niskaansa ja heille jäi hädin tuskin tilaa hengittää. Joku saattoi kuollakin, kukaan ei ollut varma.<br>\n”Inutilissssrggghh!” joku korisi. ”Apuarggh!”<br>\nInutilis soi itselleen julman hymyn.<br>\n”Kuulkaa mereneliöt, nämä kalansilmät ovat hirveitä”, tämä sanoi kyhnyttäen kylkeään. ”Kaikki menee sotkuksi, kun valon lisäksi näkee SEKÄ infrapuna- ETTÄ ultraviolettisäteilyn.”<br>\n<br>\nKalanomainen Makuta Nui jätti kuolevat syväläiset luolaan ja kiirehti Daxian merijoukkojen kohtaamispaikkaan. Kivistä merenpohjaa satunnaisesti potkiva ja surkeasti räpeltävä Manu pääsi perille muutamassa minuutissa ja otti tavoitteekseen saada niin surkean valituksen aikaan kuin mahdollista.<br>\n”Apua! Apua! Kokonainen ryhmä jäi loukkuun luolaan, kun se katala makuta hyökkäsi ja pääsi pakoon!”<br>\nVihreät niljakkeet huolestuivat todenteolla ja lähettivät ison pelastusryhmän.<br>\n<em>Nyt täytyy etsiä jostain kulkupeli.</em><br>\n<br>\nManun toiveet täyttyivät, kun hän äkkäsi suuren sukellusveneen, joka syväläiset tuntien olisi nopea kuin mikä. Se vain sattui sisältämään ainakin viisi vartijaa. Oli strategisen siirron aika. Manu uiskenteli merkityksettömän näköisenä muina miehinä aluksen luokse ja alkoi tutkia polttoainesäiliöitä.<br>\n<em>Jos yksikin pamahtaa, väki lähtee varmasti ulos ja äkkiä…</em><br>\nHän pystyi kuulemaan miehistön puheen melko selvästi oven ollessa auki.<br>\n”Kuulitko jo vankilakapinasta?”<br>\n”Missä tynnyrissä sinä olet ollut viime päivät, jos vasta nyt kuulit itse? Totta kai olen.”<br>\n”No siis, se yksi makutahan pakeni. Kuulemma korkealla tappolistalla.”<br>\n”Miksi näitä ylipäätään tapetaan?”<br>\n”Kai liian vaarallisia elossa tai jotain.”<br>\n<em>Turhanpäiväistä höperrystä. Nyt, tämä kyllä nappaa tulen, kunhan vähän raotan peltejä.</em><br>\n”Ja moni sai surmansakin. Myös moni vanki, tappelu oli kuulemma kova.”<br>\n”Joo, joo. Tiedetään. Jotain uutta?”<br>\n”Jaa, no kuulemma joku auttoi pakoa ulkoapäin. En tiedä sitten, kuka. Kuulemma moni tärkeä agentti on nyt palannut tänne tämän tapauksen takia. Eikä siitä toki kerrota julkisuuteen mitään.”<br>\n”Ahaa, no me tiedämme.”<br>\n”Koska meidän täytyy, idiootti. Kai meille nyt kerrotaan, kenet meidän pitää saada kiinni.”<br>\n”Makuta voisi olla kuka tahansa meistä! Se voisit olla sinä, se voisin olla minä. Se voisi olla jopa –”<br>\n”Hei, laitas tuo ase pois. Hänen päätään ei tarvitse ampua tohjoksi.”<br>\n”Mutta se on ilmeistä! Hän on makuta!”<br>\n”Typerykset, tämä ei ole leikkiä.”<br>\nHiljaa mielessään Manu hihitti. <em>Se voisin ollakin minä.</em><br>\nHän jatkoi polttoainesäiliön sabotoimista.<br>\n<br>\n”No joo, keitä tänne nyt on tullut?”<br>\n”Kuulemma Tobduk palasi viime retkeltään.”<br>\n”No se olisi ilmeisesti saanut teloitushommia muutenkin, ikävä kaveri. En pidä hänestä.”<br>\n”Varokaa, pojat. Seinillä on korvat.”<br>\n”Joo, ja Axonn ja Brutakakin kuulemma tulivat. Minä en edes tiedä, mitä ne tekevät työkseen, ovat vain jossain. Liian salaista, kait.”<br>\nManu pysähtyi sijoilleen.<br>\n<em>Brutaka kuulostaa tutulta.</em><br>\n”Heh, naamiopellejä kaikki. Minun pärstäni on kaunis.”<br>\n”Aina niin itserakas, etkö sinä ikinä opi, että ulkonäöllään ei ole syytä leuhkia, jos naamassa kasvaa viisitoista suurta paisetta?”<br>\n”Älä viitsi, olen silti kauniimpi kuin sinä, ja se on jo paljon se.”<br>\n”Naamiopellet ovat teitä kaikin puolin parempia, muistakaa hierarkia.”<br>\n”No niillä on kaikkia hienoja voimia.”<br>\n<em>Brutaka, Brutaka. Taisi tehdä töitä Makutain veljeskunnalle joskus.</em><br>\n”Joo, Axonnia ei huijata hevillä.”<br>\n”Heh, no ei ketään muutakaan sinun aivoillasi!”<br>\n”En minä sitä tarkoittanut!”<br>\n”Brutakan naamio on hienompi. Sehän voi vaikka…”<br>\n”Hyss nyt siitä naamiosta. Ei siitä saisi puhua. Sehän voi aiheuttaa vaikka naamiokateutta Botarissa tai jotain.”<br>\n”Heh, joo. Olmak on niin OP, että aika moni vaihtaisi päänsä siihen.”<br>\n”Sinäkö? Minä en ainakaan kuolisi jonkin naamion takia.”<br>\n<em>Olmak!</em><br>\n”No jos sen niin ajattelee. Mutta jos saisin valita päättömyyden ja sinun kasvojesi välillä, valitsisin kuoleman.”<br>\n”Nyt alat mennä liian pitkälle!”<br>\n<br>\n<em>Brutaka, Olmak. Kuulostaa täydelliseltä. Ja tästä tankista saa mainion harhautuksen.</em><br>\nMakuta sytytti.<br>\n”HEI, JOSSAIN PAUKKUU.”<br>\n”SE ON TÄSSÄ, IDIOOTTI. TÄMÄ VENE RÄJÄHTÄÄ.”<br>\n”POISPOISPOIS ÄKKIÄ.”<br>\n<br>\nManu oli jo kaukana.<br>\n<em>Matoro the Blacksnow, toivottavasti saat tietää, mitä kaikkea teen puolestasi. Tai voisin tehdä. Itse pääset helpolla minun ohjeideni mukaan.</em><br>\nManu otti jälleen pienen hämähäkin muodon ja jätti ison osan massastaan lojumaan mereen.<br>\n<em>Aika hieman hienovaraistella.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1458,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2012-07-09T18:46:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin saari</strong><br>\n<br>\nTunnelma helikopterissa oli masentunut. Kaikki viisi tiesivät pelinsä olevan pelattu. Ainoastaan 16765 elätteli toivoa. Hänen suunnitelmansa ei ollut vielä murskana, ei niin pitkään kuin hän eläisi. \"Olen tässä miettinyt\", 16755 rikkoi hiljaisuuden. \"Miten vartijat tulivat niin nopeasti? Meillä piti olla hyvin aikaa ennen niiden tuloa!\"<br>\n<br>\n\"Niin\", 16754 sanoi, \"Missä välissä 007:n ehti lähettää hätäkutsun? Hänhän hyppäsi pöytänsä taakse suojaan heti kun tulimme sisään.\" Sitten hänen ja 16755:n katseet kohdistuivat 16765:en. \"Muuten, mitä sinä siellä toimistossa teit ennen meitä? Sinä vain katosit sanaa sanomatta ja olit jo 007:n luona?! Ei siitä oltu sovittu mitään!!\" 16754 tivasi. 16765 katsoi ulos helikopterin ikkunasta kuin ei olisi kuullut kysymystä. 273 istui hiljaa aluksen ohjaimista ja vilkaisi yllään olevasta peilistä matkustamaan.<br>\n<br>\n\"Sillä ei ollut mitään merkitystä epäonnistumisemme kannalta. Sanon vain, että... tunsin 007:n joskus\", 16765 sanoi välttelevästi. \"Sinä siis varoitit sitä meistä? Miksi? Miksi sinä teit sen?\" 16755 kysyi. \"Vedätte hätäisiä johtopäätöksiä. Minä en viitsi keskustella tästä enempää ennen kuin meidän kaikkien tunteet ovat hieman tasaantuneet\" Salaliiton entinen johtaja vastasi.<br>\n<br>\n273 katsoi helikopterin ohjaamon ikkunasta aukeavaa vuorimaisemaa. He olivat lähestymässä Mt.Ämkoota. Hän oli toivonut, ettei 007:n ollut lähettänyt hälytystä vielä sinnekin. He voisivat piileskellä vuoritukikohdassa jonkun aikaa ja suunnitella seuraavaa siirtoa. Mutta Jäätutkija tiesi, että ennen pitkää myös vuoritukikohta tarkastettaisiin. <br>\n<br>\n\"Muuten\", tiedemies sanoi hiljaa, \"En tiedä huomasitteko te sen, mutta minä ehdin nähdä vilauksen 007:n toisesta silmästä...\" 273 näki peilistään, kun neljä muuta ryhmän jäsentä katsoivat häntä.<br>\n\"... 007 ei peittänyt sitä siksi, että hänellä ei olisi sitä, vaan toisesta syystä. 007:n silmä... oli turkoosi...\" <br>\n16755, 16754 ja 2844 katsoivat hämmentyneinä valkoista tiedemiestä. 16765 taas katsoi ulos ikkunasta tietäen, mitä Jäätutkija aikoi seuraavaksi sanoa.<br>\n\"Eri väriset silmät, tai muut kehon epäsymmetriset poikkeavuudet ajatellaan epäpuhtaudeksi, ja poikkeavat Nazorakit lukitaan eristyksiin muusta kansasta\", 273 muisteli, \"Näin ollen, 007:n on myös 'epäpuhdas', aivan niin kuin sinä, 16765 .\"<br>\n<br>\n16765 oli hiljaa. \"Aivan, siinä lepää meidän viimeinen toivomme. Myönnettäkööt, menneisyytemme liittyy jotakin jonka takia halusin kostaa 007:lle. Vierailuni liittyy siihen. Mutta, me tiedämme että imperiumin seitsemänneksi arvovaltaisin torakka on epäpuhdas asemaansa. Jos me saamme tiedon kaikkien tietoon, me saatamme vielä voittaa. Pahoin pelkään että myös 273:n tukikohta on asetettu radiohäirinnän alle...\"<br>\n<br>\nNyt kaikki katsoivat 16765:ttä. He lähestyivät yhä enemmän edessä häämöttävää vuorta. Maa heidän allaan alkoi vähitellen muuttua kuusimetsästä kivikkoiseksi. \"Niin...\" 273 aloitti, \"Mutta... Oletko yhtään ajatellut, että emme voi todistaa mitään ilman todisteita.\" Tiedemies vilkaisi taas peilistään 16765:ttä, joka edelleen katsoi ikkunasta ulos. \"Ja jos 007:n ehtii kertoa kaikille Nazorakeille oman versionsa tapahtuneesta, uskoisiko meitä kukaan...\" hän jatkoi.<br>\n<br>\n\"Kyllä sinun luulisi tietävän kuinka vainoharhaista tämä puhtaan rodun varjeleminen on, Lumipallo. Tarvitaan vain huhu, ja ylin taho menee paniikkiin. Uskokaa minua, ne tutkivat joka ikisen korkea-arvoisen nazon tausta sillä hetkellä\", 16765 vastasi.<br>\n<br>\n273 oli hetken hiljaa. Nyt kolme muuta ryhmän jäsentä katsoivat vuorostaan valkoista tiedemiestä. \"... Tuo on kyllä totta...\" hän myönsi, \"Mutta tietysti myös muukin johtoporras tietää asiasta, ja tekee kaikkensa pitääkseen asian salassa. Ajatelkaa mikä fiasko syntyisi, jos paljastuisi että hierarkian seitsemänneksi arvokkain Nazorak olisi epäpuhdas.\" Kolme muutakin ryhmän jäsentä mutisivat ja nyökyttelivät.<br>\n<br>\n”Kätöset nuo siniset, poistavat kielletyt ajatukset. Kätöset nuo siniset, päästäsi vievät tiedon muruset. Ei fiaskoista ole mitään väliä. Meidänkin aikanamme on saattanut sattua vaikka mitä fiaskoja, mutta kaikilta Pesässä asuvilta ne poistetaan mielestä. Ei johdon tarvitse pelätä maineensa puolesta\", 16765 puhui äänensävyllä kuin olisi opettanut pieniä nazorakeja koulussa.<br>\n<br>\nKaksikon väittely päättyi, kun Nazorakien vuoritukikohta ilmaantui näkyviin. Se oli rakennettu varsin vaikeapääsyiseen paikkaan, vuorenrinteestä työntyvälle kielekkeelle. Sinne ei päässyt muutoin kuin lentämällä, tai kielekkeen vasemman puoleiselta rinteeltä.<br>\n<br>\nTukikohta ei ollut kovin suuri. Se koostui vain kolmesta isosta rakennuksesta: oikealla monikerroksinen päärakennus, jossa jokaisessa kerroksessa sijaitsi yksi suuri nukkumasali. Päärakennuksesta vasemmalla oli työhalli, jossa olivat Nazojen työpisteet ja mekaanikkojen rakennushalli. 273:n labra ja hänen oma pieni asuinhuone oli siellä. Varasto sijaitsi päärakennuksen takana, aivan kiinni vuoren seinämässä hieman muita rakennuksia ylempänä. Päärakennuksesta ja työhallista johti betoniset portaat helikopterien laskeutumisalueelle, jonne kapinallisten alus laskeutui.<br>\n<br>\nLumi pöllysi laskeutumisalustan ympärillä, kun musta helikopteri laskeutui varovasti maahan. Sen kyljessä oleva pitkä ovi vedettiin auki ja kapinalliset laskeutuivat maahan. Torakoiden astuminen koneesta pois oli hidasta ja vaivalloista heidän saamien vammojen vuoksi. Radiosta vastannut 2844, joka ei ollut lainkaan vahingoittunut, auttoi kolmea muuta toveriaan pois kopterista, kun 273 astui ohjaamosta ulos. Hän katseli edessään olevaa tukikohtaa. Ketään ei liikkunut ulkona kovassa pakkasessa. Kaikki olivat vielä töissä rakennushallissa, juuri niin kuin 273 oli toivonutkin. He voisivat vähin äänin hiipiä hänen labraansa miettimään seuraavaa siirtoaan. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="560" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/MuAGGZNfUkU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/MuAGGZNfUkU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMutta sitten valkoisen Torakan valtasi haikeus ja suru. Hän ei voinut poistaa mielestään tosiasiaa, vaikka kuinka haluaisikin. Hän oli nyt rikollinen, osana suurinta rikosta Nazorakien historiassa: Nazorak-johtajan salamurhayrityksessä. Jos hänet löydettäisiin, hänet tapettaisiin tai teloitettaisiin, tai hänet lukittaisiin hänen koko loppuelämäkseen pakkotyöhön kaivoksiin, mutta 007:n tuskin olisi niin armollinen. Hän kuolisi. Hän ei enää ikinä näkisi Mt. Ämkoon ylväänä hohtavia rinteitä. Hän ei koskaan näkisi auringon laskeutuvan punertavan oranssina horisonttiin. Hän ei koskaan voisi täyttää unelmiaan arvostetuimman tiedemiehen arvosta. Ja minkä tähden? Aluksi koston. Sitten kunnianhimon. Hän oli vaihtanut entisen elämänsä tuhoon, vaikka oli tiennyt, että riskit olivat liian suuret. 273 sulki silmänsä ja puristi kätensä nyrkkiin. Hänet valtasi epätoivo.<br>\n<br>\n<em>Mitä tämä enää hyödyttää?!</em><br>\n<br>\nEnnen pitkää agentit löytäisivät kapinalliset. Tiedemiehenä Jäätutkija tiesi, ettei heillä olisi paljoakaan mahdollisuuksia huippukoulutettuja agentteja vastaan taistelussa. Eli mitä heidän olisi pitänyt tehdä? Paeta jonnekin muualle? Heillä voisi olla paremmat mahdollisuudet saaren eteläisillä alueilla. Mutta olisivatko he turvassa sielläkään? Etelässä he joutuisivat Nazorakien ja Klaanilaisten tulilinjalle. Ja miten he pärjäisivät pakolaisina? He joutuisivat olemaan koko ajan liikkeellä, eivätkä he voisi ikinä pysähtyä hetkeksikään. Kaikkia noita kysymyksiä 273 mietti päässään.<br>\n<br>\nMutta sitten jokin sai valkoisen Nazorakin huojentumaan. Hän tajusi, ettei ollut liittynyt kapinaan vain itsekkäistä pyrkimyksistä. Hän oli myös osittain halunnut muuttaa Nazorakien elinolosuhteita. Hän oli halunnut tasa-arvoa ja oikeutta. Hän oli halunnut vapauttaa työläis-Nazorakit sorrosta. Jos salamurha olisi onnistunut, Nazorakit olisivat saattaneet aloittaa vallankumouksen. Mutta jos kukaan ei saisi tietää heidän yrityksestään, kaikki oli mennyt hukkaan. Mutta jos kaikki tietäisivät ja kapinalliset tapettaisiin, pidettäisiinkö heitä pyhimyksinä? Jatkaisivatko jotkut rohkeat Nazorakit vapauden tavoittelua? Siinä tapauksessa, kaikki ei olisi ollut aivan turhaa. Heidät tultaisiin muistamaan aina siitä, että he olivat sysänneet lumipallon liikkeelle, joka alamäkeä vieriessään kasvaisi yhä suuremmaksi ja suuremmaksi. Näin ollen, 273 olisi voinut kuolla ylpeänä itsestään.<br>\n<br>\n”Tule jo!” 16755:n huuto keskeytti tiedemiehen ajatukset. Kaikki muut olivat jo laskeutuneet kopterista ja odottivat Jäätutkijaa. 273 kiiruhti heidän luokseen ja piteli aristavaa reittään. He kävelivät nopeasti rakennukseen ja 273 ohjasi heidät omaan labraansa. Tutkimustuloksia ja piirustuksia makasi pöydillä ja likaisia koeputkia ja keitinastioita, joissa oli valmistettu erilaisia liuoksia, odottivat pöydällä pesemistä. Kapinoitsijat etsivät itselleen paikan joko pöydiltä tai lattialta johon istua. Ainoa haavoittumaton 2844 tutki toveriensa haavoja. Hän oli porukan lyhin ja hintelin Torakka. Hän oli muita ehkä lähes päätä lyhyempi. 16754 piteli irvistellen vasenta kättään, jonka 007:n Zamor oli lävistänyt.<br>\n<br>\n”Näyttää aika pahalta”, kirjanpitäjä totesi, ”haavat täytyy puhdistaa ja sitoa.”<br>\n<br>\n273 käveli reittään arastellen huoneen oven vieressä olevan valkoisen lääkekaapin luo ja penkoi sen sisältöä. Hän löysi sideharsoa ja kipulääkkeitä, ja ojensi ne kaikki 2844:lle. 273 penkoi vielä kaappia etsien jotain.<br>\n<br>\n”Eih!” hän voihkaisi, ”Desinfiointiaine on loppu.” <br>\n<br>\nHän ja kirjanpitäjä tutkivat kaikki huoneen kaapit, mutteivät löytäneet mitään korvikkeeksi kelpaavaa. <br>\n<br>\n”Äh, minun pitää käydä hakemassa toisesta lääkekaapista, sitä.” tiedemies sanoi. ”Pysykää te täällä ja olkaa hiljaa.” hän käski neljälle muulle Torakalle. Nelikko nyökkäsi ja 273 poistui käytävälle. Hän käveli nopeasti käytävää pitkin, ettei kukaan näkisi häntä. Hän meni työhallin eteisaulaan, jossa lääkekaappi sijaitsi. Tiedemies oli juuri tarttumassa kaapin kahvaan, kun kuuli raskaan ulko-oven avautuvan. 273 säikähti ja kääntyi katsomaan tulijaa.<br>\n<br>\n”Hei.” Ovensuussa seisonut 2905 tervehti.<br>\n<br>\n273 huokaisi helpotuksesta. ”Ai, hei… Eikös sinulla ole töitä tähän aikaan?”<br>\n<br>\nJuippi hieroi olkapäitään ravistaakseen lumihiutaleet niiden päältä. ”Joo, mutta minun piti hakea varastosta laatikollinen M20-ruuveja. Olivat päässeet loppumaan.” mekaanikko ravisti kainalossaan kantamaa pahvilaatikkoa. 273 oli iloinen nähdessään ystävänsä ja saadessaan muuta ajateltavaa päivän tapahtumista. Mutta iloisuutta ei kestänyt kauaa. Hirveä tunne valtasi valkoisen tiedemiehen. Jotakin kosteaa valui hänen jalkaansa pitkin alaspäin. Hänen reidessään oleva haava oli auennut.<br>\n<br>\n”Mutta missä sinä olit tänä aamuna? Sinua ei näkynyt edes huoneessasi.” Juippi kysyi. 273 siirsi varovasti vuotavan jalkansa toisen taakse, ettei 2905 näkisi vihreää verta.<br>\n”Ehm, minun piti taas käydä Pesässä asioilla”, hän selitti.<br>\n”No sinähän ravaat siellä nykyään jatkuvasti”, ruskea mekaanikko ihmetteli, ”Jaa, mutta pitänee palata takaisin töihin. Heippa.” Juippi heilautti kättään hyvästiksi.<br>\n273 kääntyi taas avatakseen lääkekaapin, mutta sitten huusikin 2905:n perään. ”Hei Juippi. odotas!”<br>\nTiedemies yritti näyttää mahdollisimman normaalilta kävellessään 2905:n luo.<br>\n”Tuota, sattuisiko sinulla olemaan mitään alkoholia nyt mukana?”<br>\nMekaanikko katsoi valkoista Nazorakia ihmeissään. ”Tietysti”, hän sanoi ja kaiveli selkäreppuaan, ”Mutta ethän sinä yleensä tähän aikaan juo.” Hän virnisti ojentassaan hopeisen taskumattinsa 273:lle.<br>\n”Ei se tule juomiseen. Minä tarvitsen sitä yhteen kokeeseen ja omasta laboratoriostani se on loppu”, Jäätutkija selitti.<br>\n<br>\n”Jmaa. No senkun. Kunhan tuot sen matin takaisin, kun et enää tarvitse sitä.” Juippi kääntyi lähteäkseen.<br>\n”Joo, minä palautan tämän”, 273 sanoi ja vilkaisi pulloa.<em> Hyvä. Tämä aine on ainakin sata kertaa parempaa kuin joku desinfiointiaine</em>, hän ajatteli ja palasi labraan, missä muut odottivat.<br>\n<br>\n<strong>Nazorak-pesät</strong><br>\n<br>\n007:n väliaikainen toimisto oli samanlainen kuin suurin osa Nazorakien johdon huoneista. Se oli avara metallisen ja teollisen tuntuinen yksinkertainen tila. Raskas suorakulmion muotoinen pöytä oli huoneen keskellä. Toisella puolella istui mustahaarniskainen 007 tietokone ja paperinippu vieressään. Vastakkaisella puolella oli kaksi tuolia. 219 istuskeli niistä toisessa jalat ristissä. Oli aivan hiljaista, sillä kumpikin odotti kokouksen kolmatta osanottajaa.<br>\n<br>\n219 oli laiha, tumman ruskea Nazorak. Hän oli pukeutunut Tiedustelun agenttien mustaan virkapukuun ja hän oli kiillottanut puvun napit ja rinnassaan olevat arvomerkit kiilteleviksi lamppujen kelmeässä valossa. Kädessään hän piti valkoisia hanskoja. Päässään hänellä oli tumma, ehkä aavistuksen verran sinisen sävyinen, se riippuu tietysti valaistuksesta, koppalakki. 219 pyöritteli sauvaansa sormiensa välissä.<br>\n<br>\nOveen koputettiin napakan terävästi, minkä jälkeen se aukesi ja sisään astui kapteeni 666. Hän seisahtui pöydän eteen, vilkaisi 219:ää sivusilmällä ja käänsi sitten päänsä kohti tiedustelupalvelun johtajaa murahtaen: \"Kutsuitte?\"<br>\n<br>\n\"Aivan, minä kutsuin. Istukaa alas\", 007 sanoi täysin neutraalilla äänensävyllä. 666 istuutui, ja Tiedustelupalvelun johtaja aloitti. <br>\n\"Minä haluan teidät kaksi johtamaan erästä salaista operaatiota.\"<br>\n<br>\n219 lopetti sauvansa pyörittelyn ja laski sen syliinsä. Hän katsahti viereensä istunutta 666:tta ja kääntyi katsomaan tiedustelun johtajaa. \"Millaisesta tehtävästä on kysymys?\" ruskea Nazorak kysyi, \"Oletan, että kyseinen tehtävä on todella tärkeä, kun meidät molemmat on kutsuttu tänne.\" 219 hymyili. Hänellä oli usein tapana virnistellä omaa omahyväistä hymyään.<br>\n<br>\n007:ää ärsytti 219:n virnuilu, mutta hän ei näyttänyt ärtymystään ulospäin. Sen sijaan hän käänsi tiekoneen näytön kahta vierastaan kohti. \"219 tietääkin tästä jo jotain, mutta kapteeni ei\" hän sanoi. Ruudulla näkyi kuvaa käytävästä, jossa pieni ryhmä ruskeita nazorakeja ammuskeli vartijoiden kanssa. Hän antoi kaksikolle hetken aikaa reagoida näkemäänsä.<br>\n<br>\n\"Onko tämä kapina?\" 666 tiedusteli tiedustelupalvelun johtajalta hyytävällä äänensävyllä.<br>\n<br>\n\"Se <em>oli</em> kapina. Tai pikemminkin se oli säälittävä kapinayritys. Tuo joukko kuitenkin onnistui siinä määrin, että onnistuivat pakenemaan. He piileskelevät tutkija 273:n laboratoriossa vuorilla. Paikka on eristetty. Emme tiedä tarkkaan millaiset puolustukset heidän tukikohdassaan on. Tämä 273 on lahjakas keksijä\", 007 selosti. Hän vaihtoi ruudulle näkymään turvakamerakuvaa valkoisesta nazorakista ampumassa kädestään jäätä.<br>\n<br>\n219 näytti hämmästyneeltä katsoessaan tietokoneen ruutua. Hän otti sauvansa ja nojasi sen varassa lähemmäksi tietokonetta kuin varmistuakseen, että kuvassa oleva albiino oli 273. \"273?\" hän kysyi hämmentyneenä. Mutta sitten hän pyyhki hölmistyneen ilmeen kasvoiltaan. \"Hmm, mielenkiintoista... Olen aina kyllä tiennyt, että Jäätutkija on turha tapaus, mutta en olisi osannut arvata, että sillä tiedemiehellä riittäisi rohkeus yrittää kapinaa. Tai sitten hän on vain äärettömän tyhmä.\"<br>\n<br>\n\"Meidän täytyy kitkeä kapinan siemenet koko kansan sydämestä. Meidän täytyy puhdistaa isänmaamme nimi niiden mielistä, jotka epäilevät sen voimaa ja kunniaa. Meidän täytyy osoittaa noille petollisille yhteiskunnan vihollisille, että heidän yrityksensä oli turha ja vailla kunniaa. Ehdotan, että heidät teloitetaan näyttävästi koko kansan edessä!\" kapteeni julisti.<br>\n<br>\n\"Kenraali sanoi minulle ainoastaan, että heistä on hankkiuduttava eroon. Joten jätän teille sen päätöksen siitä tapatteko heidät heti vai vangitsetteko teloitusta varten\", 007 vastasi 666:n pauhaamiseen. \"Ja nyt tehtäväänne. Te eliminoitte tämän kapinapesäkkeen. Saatte täysin vapaat kädet siinä, miten te sen teette. Tiedustelupalvelun erikoisryhmät ovat käytössänne. Mutta toimikaa nopeasti. Älkääkä aliarvioiko sitä tiedemiestä, sen aseet ovat vaarallisia\", hän jatkoi puhumistaan. Hän antoi kuulijoilleen hetken aikaa sulatella kuulemaansa. \"Onko teillä kysymyksiä?\" hän kysyi lopulta.<br>\n<br>\n\"Eeei lainkaan\", 666 lausui virnistäen julmasti.<br>\n<br>\n219 vastasi kapteenin virneeseen. \"Loistavaa.\"<br>\n<br>\n\"Ai niin\", 007 sanoi vielä yllättäen kaksikon ollessa jo lähdössä. \"219, tuo minulle 273:n jäähanska. Haluan sen huipputiedemiestemme käsiin\", hän sanoi määräävällä äänensävyllä.<br>\n<br>\n219:n suu venyi inhottavaan virneeseen. \"Selvä, arvon 007. Voitte olla aivan huoleti.\" ruskea Nazorak kääntyi oven suussa, \"Tulen henkilökohtaisesti repimään sen hänen kylmistä kuolleista käsistään.\" 219 ja 666 poistuivät käytävään.<br>\n<br>\n[spoil]Pave teki tästä suuren osan. Sen lisäksi Juoppo sekä Manu tekivät osansa.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1459,"creator":"Bloszar","timestamp":"2012-07-10T10:59:00.000Z","content":"<strong>Ilmatila</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/dNYhHJF6IEY" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/dNYhHJF6IEY</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHiljaisuus. Ja nälkä. Ja väsy.<br>\n<br>\nBloszar oli jälleen kerran alakuloinen.<br>\n<br>\n\"Taas olen alakuloinen. Surullinen. Masentunut. Vetäytyvä. Mitä vielä?\"<br>\n<br>\nHän halusi lähteä. Pois. Kauas pois. Ajattelemaan. Häntä mietitytti. Häntä suretti.<br>\n<br>\nToa ei tiennyt kuka oli. Hän ei tullut Gulz Nuilta. Hänellä ei ollut Toa-tiimiä. Mutta pari asiaa Toaa ihmetytti. \"Mistä sain nämä laatikot? Tai miksi siedän vettä ja uin?\"<br>\n<br>\nSe muistinaattori, minkä Toa oli tehnyt, oli yhä hänellä. Hän voisi muokata sitä vähäsen. Sen toimintakykyä. Ja niin Bloz teki sen. Alkoi rakentaa siitä sellaista, että hän voisi paeta oman mielensä sisälle. <br>\n<br>\nSiellä voisi parhaiten ajatella. Miettiä. Surea. Häntä ei nyt vähään aikaan tarvittu.<br>\n<br>\nVähän ajan päästä, Toa testasi sitä. Ja onnistui. Hän nukahti ja herätessään istui tuolilla.<br>\n<br>\n<strong>Mieli</strong><br>\n<br>\nSe oli valkoinen huone. Jossa oli monia punaisia ovia. Toa avasi yhden. Ja näki itsensä pelastamassa Nutua rotkosta.<br>\n<br>\nKyyneleet valuivat Toan poskilla. Hän päätti sulkea oven. <br>\n<br>\n\"Se oli vain muisto. Voit vain katsoa sitä, et elää.\" Tulen Toa ajatteli.<br>\n<br>\nBloszar avasi toisen oven. Se oli kamala. Hän näki itsensä Bio-Klaanissa, taistelemassa Nazorakeja vastaan, Nutun kanssa.<br>\n<br>\nJa sitten, kuului räjähdys, Bloz ei halunnut katsoa. Ja avatessaan silmänsä, hän näki itsensä, Nutun ruumiin kanssa.<br>\n<br>\nNyt niitä kyyneleitä varsinkin tuli. Mutta Bloz ei ymmärtänyt. Miksi hän katsoi sitten sen?<br>\n<br>\nToa sulki oven ja meni takaisin penkille.<br>\n<br>\n[spoil]musiikki loppuu nyt, jos se vielä soi[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Ilmaraptori</strong><br>\n<br>\nMatoro kierteli käytvillä yövahtina ja kompastui.<br>\n<br>\n\"Mitä...\" Matoro sanoi ja huomasi Bloszarin kuorsaavan maassa.<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n<strong>Mieli</strong><br>\n<br>\nBloz istui tuolissa yhä, nojaten käsiin. Aina kun hän oli katsonut johonkin oveen, Toa oli nähnyt yhden surkean muiston.<br>\n<br>\nToa nostettua päätä hän näki yhden mustan oven. Varovasti Bloz avasi sen ja kompastui.. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/WwZphYfrGcU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/WwZphYfrGcU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHän oli viidakossa ja jostain syystä, Tulen Toasta tuntui, että piti juosta. Mutta miksi. Ja vastaus olikin selän takana.<br>\n<br>\nKävelevät siniset hait, joilla oli kädet ja niissä miekat, jahtasivat häntä.<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nJa niin Toa lähti juoksuun.<br>\n<br>\nEsteitä oli kyllä. Piti hyppiä onkaloiden yli, väistellä juuriita, ja haiden tikareita.<br>\n<br>\n\"Rakettisaappaita pyydän joululahjaksi...\"<br>\n<br>\nHetki meni, mutta Toa tunnisti saaren. Se oli Voya Nui.<br>\n<br>\n\"Missä Nutu on?\"<br>\n<br>\nNo, se vastaus oli vuorostaan oikealla. Pieni laavahaukka oli joutunut onkaloon. <br>\n<br>\nBloz juosi suoraan sitä päin ja auttoi Laavahaukan ylös. Paikalla oli muita laavahaukkoja, jotka nokkivat.<br>\n<br>\nToa otti Nutun syliinsä ja lähti taas juoksuun.<br>\n<br>\n\"Tämä ei ollut surullinen muisto. Ihme.\"<br>\n<br>\nHait tekivät outoja sotahuutoja.<br>\n<br>\nMutta yhtäkkiä Toa kuuli iloisen äänen.<br>\n<br>\n\"Hei Bat, mitä kuuluu?\"<br>\n<br>\n\"Tronie?\" Toa ajatteli.<br>\n<br>\nSe oli uskomatonta. Bloz näki Tronien nyt vasemmalla puolella, leijailemassa.<br>\n<br>\n\"Tämä on uskomatonta...\"<br>\n<br>\n[spoil]musiikki loppuu nyt, jos se vielä soi[/spoil]<br>\n<br>\nJa hänen eteensä tuli valkoinen ovi, johon Bloszar törmäsi ja kompastui taas.<br>\n<br>\nValkoinen ovi oli kadonnut.<br>\n<br>\nMutta Bloz oli nyt iloisempi, kuin oli ollut pitkään aikaan. Hän oli nähnyt kaksi parasta ystävää, ehkä unessa, mutta silti. Ja voi nähdä ainakin toisen vielä uudestaan. <br>\n<br>\nKun hän oli lähtemässä pois mielestään, hän oli aivan varma, että oli kuullut:<br>\n<br>\n<em>Se oli lahja</em><br>\n<br>\n<strong>Ilmaraptori</strong><br>\n<br>\nToa heräsi tyytyväisenä. Iloisena ja energisenä, mutta...<br>\n<br>\n\"Mitä minä lattialla teen?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1460,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-07-10T12:48:00.000Z","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Nauttikaa.</dd></dl>\n<strong>Syvällä jalassa</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/j95HZucSj3U" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/j95HZucSj3U</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAuringon viimeiset säteet värjäsivät koko kaupungin oranssilla punaisuudellaan. Nimda-temppelien rakennusmateriaalina käytetystä hiekanvärisestä kivestä rakennetut talot seisoivat vieri vieressä pienen saarekkeen kokonaan täyttäen, ja saaren takaosa kohosi jyrkkänä kalliona korkeuksiin. Kallioisen kohoutuman rinteille ei ollut ollut mahdollista rakentaa taloja jyrkkyyden vuoksi, mutta aivan sileällä huipulla makasi suuri palatsinomainen rakennelma, jonka kupoliset katot koristivat jadenvihreydellään ja kultakoristeluillaan muuten niin kivisen kaupungin.<br>\n<br>\nKaupungin asukkaita ei näkynyt missään: kadut olivat tyhjiä, oli aivan hiljaista. Kaikki istuivat kotonaan odottamassa ja pelkäämässä tulevaa, sillä horisonttiin ilmestynyt ilma-alus oli ollut pappien ennustusten kohde jo hyvin kauan. Nyt Arkkienkeli lipui taivaan halki roottorit julmasti jyristen ja synkät, pyöreät mutta rosoiset muodot terävinä loistaen. Ilma-aluksessa ei ollut virtaviivaisia muotoja, se ei varsinaisesti näyttänyt ilma-alukselta – pikemminkin pieneltä planeetalta. Se oli valtavan kokoinen musta metallipallo, josta näytti ikään kuin kasvavan samasta mustasta metallista tehtyjä goottilaisen katedraalin torneja. Rakennustyyli oli selvän koukeroinen ja piikikäs, tornit olivat täynnä teräviä sahalaitaisia rakennelmia ja pyöreitä ikkuna-aukkoja, joissa ei tosin ollut mitään lasista. Lisäksi sieltä täältä mustaa palloa näytti tunkeutuvan esiin julmia metallipiikkejä, teräviä kuin kuoleman viimeinen nauru, jonka vainajaparka kuulee hänen iskiessään viikatteensa tämän rintakehään. Useita luonnottoman kokoisia ketjuja roikkui myös sieltä täältä, eikä vain roikkunut: irtonaiset täysin hiljaiset kettingit tuntuivat osittain uhmaavan painovoimaa siellä, missä niiden olisi pitänyt roikkua alaspäin. Ne sojottivat ja liikuskelivat mielensä mukaan poispäin pallosta. Katselijasta ehkä huolestuttavimmilta näyttävät ulokkeet olivat kuitenkin suuret tykit, jotka osoittivat suoraan pallon lentosuuntaan. Pallon oletetussa pohjassa oli myös pommien pudottamiseen tarkoitettuja säiliöitä, joista pystyi hieman päättelemään pallon asennon ajassa ja avaruudessa.<br>\n<br>\nPalatsin pääovet avautuivat, ja pihalle astui mustaan kaapuun pukeutunut Matoran, jonka mustalla kanohi Akakulla oli muinaisia kaiverruksia. Pappi polvistui selkä kohti ovea ja tuskin kiinnitti huomiota takaansa tuleviin muihin hahmoihin, jotka tekivät samoin kuin hän ja polvistuivat hänen taakseen samaan asentoon. Pian hahmot alkoivat messuta kovaan ääneen kielellä, jota moni ei tuntenut, muinaisella kielellä, jota kukaan ei enää puhunut.<br>\n<br>\nArkkienkeli oli saavuttanut kaupungin ja oli ensimmäisten talojen kohdalla saaren reunalla. Pommeja alkoi putoilla kohti kaupunkia, ja valtaisat liekit roihahtivat niiden osuessa taloihin, jotka hävisivät lähes jäljettömiin jättäen jälkeensä liekehtiviä raunioita ja tuhkaa. Asukkaat menivät talojensa mukana. Liekit nuolivat viereisiä rakennuksia ja saavuttivat pian puoli kaupunkia. Lisää pommeja putoili, minne Arkkienkeli niitä kylvi matkallaan, ja pian tuhon vanaveden jättänyt alus oli puolessavälissä kaupunkia matkalla palatsille. Kaupunki oli haljennut kahtia, ja liekit etenivät melko symmetrisesti.<br>\n<br>\nYksinäinen kyynel vierähti hitaasti atheonistipapin kanohin silmäreiästä sanojen valuessa hänen suustaan yhä nopeammin. Muut papit olivat jo hiljentyneet. He tuijottivat alusta, joka oli ehkä kilometrin päässä. Tätä menoa – tällä nopeudella ja sen perusteella, mitä se oli jo tehnyt kaupungille – se törmäisi pian palatsiin ja aiheuttaisi hirvittävää jälkeä kärsimättä tuskin lainkaan itse, sen verran vankalta se näytti – ja piikikkäältä. Koko kaupunki ui liekkimeren keskellä.<br>\nArkkienkeli pysäytti liikkeensä muutaman metrin päähän palatsin seinästä, ja epämääräinen pyöreä reikä ilmaantui satunnaiselta vaikuttavaan kohtaan aluksen rungossa. tikkaat laskeutuivat aukosta maahan kukkulan huipulle, aivan atheonistien eteen. He loivat katseensa ylös reiälle, josta tikkaat olivat tulleet, mutta maan tasalta kuului voimakas tömähdys, ja heidän silmänsä eivät pysyneet perässä, kun jokin oli jo heidän edessään. Etummainen pappi tuijotti suoraan mustanpuhuvan hahmon tummanpunaisiin silmiin.<br>\nMetalli välähti, ja papin pää lensi pitkässä paraabelimaisessa kaaressa oikealle ruumiin kaatuessa vasemmalle. Siitä kohtaa ruumista, missä pään oli tapana keikkua, oli nyt punainen suihkulähde, joka kasteli muut atheonistit. Nämä nousivat seisomaan, tarttuivat toisiaan käsistä kiinni muodostaen ketjun ja levittäytyivät varjelevasti oven eteen. Abzumo asteli rauhallisesti heitä kohti kolme vankia perässään: Summerganon, Mestari ja Sadje, joiden suut oli tukittu ja ruumiit sidottu; vain jalat oli jätetty vapaaksi, ja nämä kävelivät omilla jaloillaan Abzumon mustan insinöörin saattelemana.<br>\n<br>\nPapit katselivat surkeana kauhistuttavaa näkyä, joka lähestyi heitä uhkaavan hitaasti. Makuta hymyili autuaasti ja veti verisen miekkansa huotraan.<br>\n”Toivon, etten joudu käyttämään sitä uudestaan, hyvät herrat.”<br>\n”Sinun ei olisi tarvinnut käyttää sitä ensinkään”, eräs mutisi vaimeasti.<br>\n”Tiedän sen. Ja tiedän, ettei minun ole pakko kieltäytyä käyttämästä sitä uudestaankaan.”<br>\nPirullinen virne sai jumalanhylkäämän seurakunnan pappien taistelumoraalin murenemaan. Yksi heistä inahti ja yritti pakoon, mutta Abzumon syyttävä sormi singahti osoittamaan raukkaparkaa, ja musta säde ampaisi siitä muuttaen matoranin pään verisen nestemäisen hyytelön ja kiinteänhyllyvän aivomassan seokseksi ja kallonpalasiksi.<br>\n”Aivokudos tapetille räjähtää”, Abzumo lausui juhlallisesti mutta kuitenkin ääni vailla tunnetta, ja hänen musta viittansa sai hänet näyttämään demoniselta lepakolta. Hän olisi voinut näyttää todellisuudessakin lepakolta halutessaan, mikä olisi vaatinut vain yhden Matoranin absorbointia, minkä papit tiesivät vallan hyvin yrittäen välttää ajattelemasta asiaa.<br>\n”Nyt, kuka teistä haluaa olla seuraava?” makuta kysyi uhkaavasti. ”Vai annatteko vastarinnatta minun tulla sisään? Teillä on vaihtoehtoja. Ei monia, mutta niitä on.”<br>\nPapit – joku heistä itki – väistyivät makutan tieltä tämän kävellessä sisään ovesta. Astuttuaan käytävään hän mietti hetken ja sanoi sitten:<br>\n”Joku muu kävelee edeltä. Täällä voi olla ovela väijytys minua varten.”<br>\n<br>\nToinen insinööri kiipesi tikapuita alas Arkkienkelistä, minkä jälkeen tikkaat vedettiin takaisin ylös. Ilma-alus jäi kuitenkin paikalleen. Musta kasvoton olento käveli toisen kaltaisensa viereen ja tarttui kiinni lähimmän papin takaraivosta, raahasi tämän sisään ovesta ja pakotti kävelemään. Abzumo asteli tämän perään viitta heiluen, ja viimeisenä sisään keinui toinen insinööri tökkien vankeja eteenpäin. Loput papit odottivat kauan, kunnes syöksyivät äkkiä käytävään varoittaakseen tovereitaan.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Li4W4FDFT1k" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Li4W4FDFT1k</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Suoraan Nimdan kammioon. En halua mitään viivytyksiä”, Abzumo sähisi atheonistipapille, jota hänen edessään kävelevä insinööri talutti.<br>\n”Mutta…”<br>\n”Elinaikasi lyhenee huomattavasti, jos sanot noin. Joten älä sano.”<br>\nKäytävät olivat niin pimeitä, ettei niiden yksityiskohtia erottanut. Täytyi vain kulkea eteenpäin. Abzumo aisti varjoissa matoranien hahmoja, jotka tuijottivat häntä pimeydestä ja uskoivat olevansa näkymättömiä valottomuudessa. Hän salli itselleen hymyn. Nämä kuolisivat pian. Kukaan ei jäisi eloon.<br>\n<br>\n”Tuolla on Nimdan kammio”, pappi sanoi ja osoitti pitkän kävelyn jälkeen näkyvää käytävän päätä. Käytävän oviaukosta kajasti sinertävää valoa. Abzumo kiirehti varmistamaan, että oli tullut oikeaan paikkaan; hän juoksi ovelle mustat kätyrinsä kintereillään ja alkoi tuijottaa ovesta sisään. Hänen huomionsa kiinnittyi heti huoneen keskellä olevaan telineeseen.<br>\n”Kyllä, kyllä”, hän huokaisi. ”Huomaatko, ystäväiseni?” hän jatkoi papille. ”Sinun elinaikasi piteni huomattavasti.”<br>\nTämän sanottuaan Abzumo napsautti sormiaan välinpitämättömästi jatkaen kävelyään kammioon, jolloin insinööri napsautti atheonistin niskan poikki.<br>\n<br>\nRuumis jäi lattialle makaamaan, ja heti joukkion mentyä ovesta sisään sen piiritti mustien hahmojen parvi. Abzumon korviin kantautui hiljaista itkua. Hän hymyili yhä leveämmin ja kiinnitti nyt huomiota huoneeseen, jossa seisoi.<br>\n<br>\nHuone oli rakennettu muinaisista tummista kivenlohkareista, jotka eivät vastanneet lainkaan muun palatsin arkkitehtuuria. Laajan huoneen katon pitivät pystyssä korkeat pilarit, joita oli muutaman metrin välein ringissä kammion keskellä olevan telineen ympärillä. Telineen alla oleva lattia oli huomattavasti korkeammalla kuin ovensuun, sillä lattia kohosi portaittain huoneen keskustaa kohti. Huonetta valaisivat pylväisiin kiinnitetyt soihdut, jotka hohkasivat sinisiä liekkejä. Abzumoa ei mystiikka lumonnut – hän mietti, mahtoivatko atheonistit polttaa soihduissaan jotain alkoholia saadakseen aikaan sinertävät liekit mystisyyttä aiheuttaakseen.<br>\n<br>\nMakuta asteli nyt kohti korokkeella seisovaa telinettä ja tuli yhä tietoisemmaksi siitä ikävästä tosiasiasta, että hän oli jälleen myöhässä. Telineellä ei ollut Nimdan sirua.<br>\n”Tämä. Tämä ei ole mahdollista”, hän henkäisi. ”Minä olen sataprosenttisen varma, että se on täällä.”<br>\nHän kiersi korokkeen ympärillä ja tutki sitä. Ei sirua. Ei Epsilonia.<br>\n”Mitä tämä on.”<br>\n<br>\nSyvältä huoneen perältä alkoi kuulua hyytävää naurua. Abzumo käännähti äänen suuntaan ja sähisi kuin pelästynyt muaka. Nauru voimistui ja loppui sitten yhtäkkiä.<br>\n”Abzumo, sinä olet hölmö.”<br>\n”Kuka siellä? Paljasta itsesi!”<br>\n”Jäikö sihinä sinussssta jälkeen, ystävä rakas?”<br>\nVarjoista astui esiin tumma varjo, varjo varjojen seasta. Varjo, jonka muodon Abzumo tunnisti aivan liian hyvin.<br>\n”Oliko sinulla ikävä?” sanoi Makuta Nui pilkallisesti – pidellen kädessään Nimdan sirua. Abzumon silmät laajenivat hänen nähtyään sirun, jota toinen makuta piteli kädessään, suorastaan osoitti häntä sillä. Hän perääntyi lähemmäs oviaukkoa ja heilautti kättään merkiksi palvelijoilleen.<br>\nMakuta Nui oli nyt korokkeen kohdalla ja potkaisi sen irti sellaisella voimalla, että se lentäessään osui yhteen pylvääseen murskaten siihen reiän, joka sai koko pylvään sortumaan. Toinen Abzumon mustista insinööreistä paiskasi Sadjen, Summerganonin ja Mestarin Manun vasemmalle puolelle ja lähestyi tätä hitaasti. Toinen insinööri lähestyi häntä oikealta – Abzumon vasemmalta – ja yhdessä nämä hyökkäsivät huoneen keskustassa seisovan makutan kimppuun.<br>\n<br>\nManu hymyili pahansuovasti ja asetti kätensä ikään kuin pysäyttääkseen insinöörit, toisen toista insinööriä vastaan ja toisen toista vastaan. Mustat olennot pysähtyivät kesken hyökkäyksensä kuin seinään ja putosivat maahan kiemurrelleen.<br>\n”Ei mieltä”, Manu lausui, ”ei voimaa.”<br>\nAbzumo kirosi äänen ja osoitti sormellaan Manua.<br>\n”Sinä et halua Nimdan sirua!” tämä kirkui. ”Et halunnut silloin, miksi haluaisit nyt?”<br>\n”Silloin”, Manu tuhahti, ”en tiennyt, miten sekaisin sinä olet. Ehkä tämä on ainoa keino pysäyttää sinun typerät suunnitelmasi.”<br>\n”Ssssinä et tiedä minun suunnitelmistani, hölmö!”<br>\n”Ehkä en, mutta ne eivät voi olla mitään kauhean älykästä. Sinä olet se hölmö, ja minä voitan. Minulla on Epsilon.”<br>\nNäin sanottuaan Manu katsoi Abzumoa suoraan silmiin ja virnisti mielipuolisesti. Abzumo ei voinut muuta kuin tuijottaa takaisin ja kauhistua. Hän vajosi polvilleen ja tarrasi päähänsä.<br>\n”Sinä kuolet tänään. Tänne pimeään. Yksin”, Manu sanoi monotonisella äänellä, joka ei tuntunut olevan hänen omansa. ”Myönnä pois. Sinä teit virheen.”<br>\nAbzumo alkoi karjua tuskasta ja hakkasi päätään lattiaan, joka alkoi murtua iskujen alla. Manu oli nyt aivan hiljaa ja katseli vihollisensa kärsimystä.<br>\n”Sinä itse aiheutit tämän”, hän sanoi lopulta. ”Aivan itse.”<br>\nAbzumo piteli yhä päätään nostaessaan kasvonsa maasta. Hänen naamionsa pinnalla valui verivana, mutta hän alkoi hihittää.<br>\n”Aivan itse”, hän toisti ja nauroi sairasta nauruaan.<br>\n<br>\nTässä vaiheessa Manu kiinnitti huomionsa panttivankeihin. Hän heilautti sormiaan heidän suuntaansa, jolloin suukapulat ja siteet irtosivat poksahtaen. Heti, kun Summerganonin suukapula oli irronnut, tämä parkaisi:<br>\n”Se on ansa!”<br>\nManu ei ehtinyt reagoida, kun Sadje hyppäsi yliluonnollisella nopeudella ja voimalla häntä kohti. Pienen matoranin suu avautui valtaisaksi kidaksi ja puristui Makuta Nuin käden ympärille. Manu parkaisi, ja sitten räjähdys sokaisi Sugan silmät.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/PDI7v50RZG8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/PDI7v50RZG8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMakuta Nui oli lennähtänyt huoneen takaosaan. Hän nousi hitaasti maasta ja äkkäsi sitten oikean kätensä olevan verinen tynkä. Toisella puolella huonetta seisoi Makuta Abzumo pidellen kädessään Manun oikeaa kättä, joka puristi yhä Epsilonia.<br>\n”Aivan itse!” Abzumo kirkui ja repi Manun sormet irti yksi kerrallaan. Manu vilkaisi Sugaa. Tämä selvitti päätään siinä, mihin insinööri oli hänet alun perinkin jättänyt. Manun vieressä lillui jotain tervamaista mustaa ainesta – ainesta, joka oli hetki sitten näyttänyt matoralaiselta. Mestarin jäännökset makasivat Sugan vieressä samanlaisena kasana kuin Sadjenkin. Manu pystyi vain tuijottamaan turtana, kuinka Abzumo otti Nimdan sirun ja katseli sitä kuin maailman arvokkainta asiaa: ja kukaties se olikin hänelle juuri sitä.<br>\n<br>\n”Makuta Nui”, Abzumo sanoi yhtäkkiä ja käänsi päänsä kohti Manua. ”Sinä olet se, joka kuolee tänään. Täällä. Myönnä. Teit. Virheen.”<br>\nManu vain tuijotti. Hän ei osannut enää ajatella mitään muuta kuin häviötään. Abzumo asteli huoneen keskelle samalla tavalla kuin Manu hetki sitten ja nosti Nimdan korkealle päänsä ylle.<br>\n”Todellista voimaa, Manu, todellista voimaa!” hän nauroi ja nosti katseensa siruun. Epsilon alkoi hehkua sinertävästi kuin soihdut ikään, mutta äärimmäisen voimakkaasti.<br>\n”SINÄ ET TIEDÄ MITÄÄN TÄMÄN SIRUN VOIMASTA!” makuta karjaisi voimalla, joka oli rikkoa Sugan tärykalvot.<br>\n”MINÄ TIEDÄN. MINÄ OLEN.”<br>\nAbzumo nousi leijumaan ilmaan ja alkoi pyöriä ympäri kiihtyvällä nopeudella. Nimda hehkui yhä voimakkaammin ja voimakkaammin, se suorastaan säteili voimakkaita impulsseja, jotka pystyi tuntemaan ihollaan. Abzumon vauhti kiihtyi yhä nopeammaksi – vauhti oli suorastaan sairas.<br>\n<em>”Tajuan sen nyt”</em>, kuului kuiskaus Manun päässä. Summerganon tunsi saman äänen.<br>\n<em>”Tajuan sen viimein”</em>, Abzumon ääni jatkoi. <em>”Minä olen Ath. Minä olen tämän kaiken jumala. Ja minun kohtaloni on tuhota sinut, Makuta Nui. Sinä olet Atheon. Olet varas. Sinä olet paholainen, sinä olet helvetti. Sinä olet tämän maailman pahuus.”</em><br>\n<br>\nAbzumon pyörimisliike pysähtyi kuin seinään. Hänen silmistään hohkasi samaa valoa kuin Nimdan sirusta hänen kädessään.<br>\n”Minä olen pelastus, armo ja anteeksianto!” hänen suunsa sanoi. ”Minä olen pimeyden karkottaja, valon tuoja!”<br>\nManu katseli järkyttyneenä, mitä oli juuri tapahtumassa.<br>\n”Mutta varjo on valoa. Pimeys hyvyyttä. Pahuus kätkettyä rakkautta. Minä olen kaikkihyvä, kaikkivoipa, kaikkivaltias.”<br>\n”Sinä olet sairas sadistinen sekopää!” Manu karjui ja nousi pystyyn.<br>\n”Mmmmmakuta Nui!” Abzumo kirkui ja osoitti Manua vapaalla kädellään, joka ei pidellyt sirua. Manu lennähti suoraan seinään. Seinän sisään. Abzumo laskeutui takaisin maan pinnalle. Hän heilautti kättään ylimalkaisesti Manua kohti. Koko huone tärähti voimakkaasti, ja kaikki huoneen kattoa ylhäällä pitävät pilarit romahtivat. Summerganon nousi huojuen pystyyn ja huusi:<br>\n”Mitä sinä teet? Tapat meidät kaikki!”<br>\nAbzumo nuolaisi huuliaan ja siristi silmiään.<br>\n”Minä tapan <em>teidät</em> kaikki. Se siitä.”<br>\nHän nosti kätensä ylös, ja katto romahti.<br>\n<br>\n[spoil]G:tä täytyy kiittää siitä mielikuvasta, jonka hän antoi minulle Arkkienkelistä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1461,"creator":"keetongu","timestamp":"2012-07-27T09:28:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani, huone 450</strong><br>\n<br>\n”Hiyaaa-uuunhmuhg.”<br>\n<br>\nToa Samol päästi pitkän haukotuksen ja kampesi itsensä vahvoilla käsillään ylös uudehkon jäsenhuoneensa pedistä. Kääpiötoalle perustoan sänky oli epämukava, se oli aivan liian kapea kun taas pituutta riitti liikaakin. Unensaantiin ei ollenkaan auttanut puisen heimonaamion sisällä marisevat esi-isäin henget. Henget merkitsivät Samolille paljon, he loivat hänelle voimaa kohdata niin vihollisia kuin ystäviäkin ja olivat oivallisia sellaisessa mielikuvitustouhussa kuin itsensä löytämisessä, mutta satoja tuhansia vuotta vanhojen heimoisäin totuttaminen uusiin hienouksiin, kuten runkopatjoihin tai kahvion erikoiskahveihin, vei taatusti aikansa. Samol oli ollut Klaanin jäsenenä parisen viikkoa, mutta henget naamiossa vaativat yhä kaislavuodetta, kivityynyä ja Elekka-puhvelin verta.<br>\n<br>\nSamol oli liittynyt Klaaniin lähes heti saavuttuaan sinne Umbran, Nurukanin, Delevan, Matoron ja hassun merirosvojoukon kanssa. Esi-isät eivät olleet vastustaneet tätä, ja kääpiötoa arveli, että ne olivat pikku hiljaa kehittämässä kiinnostusta modernin maailman ihmeitä kohtaan. Lisäksi henget olivat aina paheksuneet vaihetta, jossa Samolista oli sattumalta tullut vielä alkukantaisemman heimon jumalajohtaja. Esi-isillä on tarkka käsitys ansaitusta kunniasta, eikä toteemipaaluun törmääminen riittänyt jumalajohtajuuden edellytykseksi. Lisäksi heimoisäin henget eivät sietäneet uusien alkuasukkaiden tekemän parsakaalisopan hajua.<br>\n<br>\nKiven Toa päätti lähteä aamukävelylle. Ilma ulkona oli sateisen harmaan vaiheen jälkeen kirkkaan kuulas, ja vaikka syysilma olikon kolea, oli ulkona silti kovin kaunista. Klaanin linnoituksesta ja tiluksilta löytyisi vallitsevasta sotatilasta huolimatta varmasti monenmoista tutkittavaa.<br>\n<br>\nSamol löntysti punaisella matolla päällystettyä käytävää pitkin kohti Klaanin aulaa. Ohitse vilisi yleensä Samolia pidempiä Klaanin jäseniä ja kiireisiä Klaanin palkkalistoilla olevia Matoraneja, mutta kukaan ei tuntunut ehtivät juttelemaan ystävällisen kiven Toan kanssa. Samol arveli sen johtuvan sodasta. Lyhyen klaanissaoloaikansa aikana linnoitukseen ja kylään oletiin tehty kaksi vakavaa iskua, toinen Nazorakien rautalinnuilla ja toinen Zyglakien toimesta. Samol olisi antanut kaikkensa, jotta olsi päässyt puolustamaan Matoraneja hyökkäykseltä, mutta oli ilmeisesti vetänyt sikeitä molempien hyökkäysten ajan. Hän oli toki auttanut jälleenrakennuksessa kiven elementtivoimillaan, mutta Toasta tuntui silti, ettei hän ollut antanut kaikkeaan uuden yhteisönsä hyväksi. Esi-isät olivat sanoneet hänen hetkensä vielä koittavan, ja Samol viettikin paljon aikaa Klaanin muureilla harjan ampuma-aukoista tähystellen.<br>\n<br>\nKiven Toa saapui aulaan. Siellä oli vipinää kuten yleensä, joskin päävastaanoton tiski oli vailla jonoa. Samol päätti käydä jututtamassa siellä työskentelevää veden Toaa, joka tuntui olevan ystävällinen ja mukava persoona. Samol tunkeutui vilinän läpi tiskille ja pettyi pahanpäiväisesti, kun tiskillä palvelikin sieluton robotti. <br>\n<br>\n<em><span style=\"color:red\">”Terve tuloa Bio Klaanin vastaan ottoon. Miten voin auttaa.”</span></em><br>\n<br>\n”Minä vain... Kävelin ohitse,” Samol vastasi. Hän käveli pois surullisena miettien, mihin entinen respatoa oli kadonnut.<br>\n<br>\n<em>Älä välitä, se olikin aika rimpula,</em> esi-isä naamiossa sanoi.<br>\n<br>\n”Älä viitsi”, Samol mietti takaisin.<br>\n<br>\n<em>Se olisi voinut seistä puun takana eikä siitä olisi näkynyt mitään.</em><br>\n<br>\n”Minä osaan tehdä omat valintani naisten suhteen”, Samol mietti ärtyneenä. Häntä otti pattiin, kun heimoisät eivät vain tajunneet.<br>\n<br>\n<em>Ei sinun kannata haahuilla semmoisten perään, ei se ole terveellistä sinulle. Kun me olimme vielä... ulkomaailmassa, niin nai-</em><br>\n<br>\n”Turpa kiinni nyt! Hän on joka tapauksessa poissa,” Samol ärähti eikä huomannut, että teki sen ääneen. Kukaan ei kuitenkaan kiinnittänyt häneen huomiota, sillä Admin-aukiolla tapahtui huomiotaherättävämpääkin tekemistä. Klaanin veteraanijäsen Iniko opasti siellä Matoraneja kaasunaamarien käytön saloihin Nazorkien kaasuhyökkäysten varalta, ja kääpiötoa päätti mennä selvittämään, miltä tuntuisi pitää sellaista hassunhauskaa kapinetta, joka sai pärstän näyttämään aivan Hoto-tulikärpäseltä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1462,"creator":"BD","timestamp":"2012-07-27T19:06:00.000Z","content":"<strong>GK:n huone</strong><br>\n<br>\nToa oli onnistunut hajottamaan jalkansa, katkomaan kätensä, ja jo useamman kerran. Ensimmäistä kertaa näytti siltä, että proteeseja ei olisi ihan heti saatavilla. Rikkinäiset jalat olivat polvista alaspäin katkaistu koska mitä kukaan roikkuvilla rikkinäisillä proteeseilla tekisi, tyngillä saattoi sentään tökkiä vihollisia. <br>\n<br>\nJalattoman vaihtoehto oli pyörätuoli. Gekko rullasi sillä käytäviä ja hoiti päivän rutiineja, sinällään kun hänen tarvitsi vain hakea ruokaa kerran päivässä, istua huoneessaan syömässä se ja nukkua. <br>\nVaikka ajatus pelkästä nukkumisesta tuntui ihan kivalta oli hänen silti ajateltava omaa maailmaansa. Hän oli kyllä tullut sinuksi jo sen ajatuksen kanssa, että kansaa kuolee, jos kuolee ja kaikkia ei voi jäädä suremaan. Se ei ollut enään hänen ongelmansa, hän oli ottanut paikkansa tässä maailmassa tappamalla <strong><span style=\"color:red\">PAHAN GEKON</span></strong>. Jokin hirveä hinku hänellä oli silti päästä seikkailuun.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1463,"creator":"Donny","timestamp":"2012-07-28T14:46:00.000Z","content":"<strong>Klaani</strong><br>\n<br>\nVihreänkirjava matoran-joukkio tappoi aikaansa muuannen po-matoranin pystyttämässä kuppilassa Klaanin linnoituksen perukoilla. Enkin johdolla paikalle saapuneet kymmenkunta veljeskuntalaista vilkuilivat alati ympärilleen kuin odottaen. Ja kyllä vain, jotakuta he odottivat.<br>\n<br>\nÄmkoon veljeskunnan ylivoimaisesti irstain yksilö tepasteli kuppilan ovensuulle, tiiraili katseellaan juomapaikan suurelta osin tyhjiä penkkejä ja näytti hieman pettyneeltä huomatessaan, että paikalla oli ainoastaan herraväkeä. Tedni kuitenkin nielaisi pian pettymyksensä ja harppoi sitten teennäinen hymy kasvoillaan kumppaneittensa tykö. Sitten matoran avasi suunsa.<br>\n<br>\n”Teette tämän minulle helpoksi. Kotiin ei siis ole enää palaamista?”<br>\n”Ei näillä näkymin”, vastasi visiirillä varustettua harmaanvihreää kanohia kasvoillaan kantava veljeskuntalainen. ”Torakat ovat arvatenkin jo vallanneet koko saaren. Ehdimme sentään pistää tunneliverkostomme matalaksi.”<br>\n”Johtaja ja Ämkoo-herra jäivät jälkeen”, lisäsi Enki tuohon synkeästi. ”Oli vaikean taistelun tulos, että pääsimme edes itse pois elävinä.”<br>\n<br>\nTedni nappasi ohitse kulkeneelta tarjoilijalta kylmän kahvijuoman ja hörppäsi kupin pintakermat suuhunsa jättäen kasvoilleen karmeat kermaviikset.<br>\n<br>\n”Tiesin jo Ämkoosta, mutta en tiennyt tilanteen olevan saarella noin paha. Toivottavasti pakettini meni perille, sillä-”<br>\n”...anteeksi?” Enki keskeytti ja painautui pöytää vasten lähemmäs Tedniä. ”Mitä sinä olet mennyt tekemään?”<br>\n”Ai, te ette tienneet. Hoidin Ämkoo-herran bisneksiä Klaanin Makutan kanssa. Ruma kaveri, muuten. Hirveä lauluääni.”<br>\n”Palaa aiheeseen.”<br>\n”Aivan, aivan. Toimitin Ämkoo-herran viestin tälle varjoveijarille ja käsittääkseni Ämkoo oli onnistunut saamaan Makutaan saareltamme käsin jotenkin yhteyden. Veikkaan radioyhteyttä, joskaan en käsitä miten se on mahdollista.”<br>\n”Ei se olekaan”, Enki sanoi hämmentyneenä. ”Emme jättäneet saarelle lainkaan sellaista laitteistoa.”<br>\n”Kumma juttu”, Tedni jatkoi. ”Joka tapauksessa, Ämkoo-herra sai jotenkin Makutaan yhteyden ja pian minua käskettiinkin jo toimittamaan Ämkoo-herralle paketti.”<br>\n”Mitä paketissa oli?”<br>\n”Minulla ei ole tapana kaivella toisten omaisuutta. Yleensä. Lähettäminen oli muuten omanlaisensa haaste. Täkäläiset pikkulinnut eivät jaksa nostaa niin mitään. Lopulta löysin kuitenkin vallan vantteran varpusen, hylätyn asevaraston ja tarpeeksi teippiä. Haha, olisittepa olleet kuulemassa millainen ääni siitä tipusesta lähti kun työnsin...”<br>\n<br>\nEnki ei kuunnellut kumppaninsa sairasmielistä selostusta, vaan keikautti tuolinsa selkämyksen kuppilan kiviseinää vasten ja huokaisi.<br>\n”Tahtoisinpa tietää mitä on tekeillä”, huolestunut veljeskuntalainen murisi. ”Kertomastasi päätellen Ämkoo-herralla on suunnitelma, mutta tilanne on siitä huolimatta kaikkea muuta kuin lupaava.”<br>\n”Meinaammeko lähteä pelastamaan häntä?” Tedni kysyi ja nuolaisi viiksensä tiehensä.<br>\n”Ämkoo-herra näki näin paljon vaivaa saadakseen meidät pois saarelta. Enpä usko, että häntä miellyttäisi jos kiitäisimme suoraan takaisin.”<br>\n<br>\nVeljeskuntalaiset hymähtelivät hyväksyvästi. Tedni oli mielissään, sillä hän viihtyi Klaanin linnoituksessa.<br>\n<br>\n”Sinulta jäi muuten jotain hienoa näkemättä”, mainitsi yksi matoraneista Tednille. Tednin käännyttyä kysyvästi puhujaa kohti matoran kertoi: ”Ämkoo-herra pieksi taas yhden nazorakien eliiteistä. Se oli kaikin puoli kaunis näky.”<br>\nMatoranit myhäilivät.<br>\n”Eikös tämä ole jo toinen kerta?” Tedni kysyi ja pyöritteli tyhjää kahvikuppia käsissään. ”Kohta tuota voi jo nimittää harrastukseksi.”<br>\nEnki naurahti ja aikoi sanoa jotakin nasevaa, mutta keskeytti leikinlaskun kuunnellakseen ulkoa kuuluvaa metakkaa. Useamman hätääntyneen matoranin huudot kantautuivat kahvilaan ja meteli sai veljeskuntalaiset pomppaamaan salamana ylös pöydän äärestä.<br>\n<br>\n”Pihalle!” Enki komensi ja joukkio juoksi ovea kohti. <br>\n<br>\nUlkona veljeskuntalaisia ei odottanut taisteluhaaste taikka yllätyshyökkäyksen aikaansaama kaaos, vaan jotain paljon yllättävämpää. Kauhistuksen oli aiheuttanut ympärillä levittäytyvän kauppakadun jokaisen valtavan mainos- ja televisioruudun vallannut harmaanmustana rätisevä virhesignaali, jonka seasta erottui juuri ja juuri joukko tummia hahmoja. Kului hetki, toinen ja sitten kuva alkoi hahmottua selvemmin.<br>\n<br>\n”Mitä pirua”, totesivat Enki ja kumppanit kuin yhdestä suusta.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/A0p0oBJmAjI" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/A0p0oBJmAjI</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTelevisioruudun kuva oli suurelta osin musta. Keskellä erottui juuri ja juuri valtaisan tumman nahkaistuimen selkäpuoli, jonka molemmin puolin seisoi rinnakkain kaksi aseistautunutta nazorak-sotilasta. Hahmojen olinpaikasta oli mahdotonta saada selvää. Taustalla näkyi ainoastaan sinertävänä hohtavia näyttöjä ja raskaat metalliseinät.<br>\n<br>\nLähetyksestä kuuluva käheä nauru sai kadulla tilannetta seuraavat matoranit haukkomaan henkeään. Musta tuoli alkoi kääntyä hitaasti ympäri ja nauru voimistui. Lopulta katsojat saattoivat erottaa tuoliin uponneen tummanpuhuvan hahmon epäselvän siluetin.<br>\n<br>\n”Tervehdys, Klaanilaiset. Tämä ei ole propagandaa.”<br>\n<br>\nMusta nojatuoli narisi puhujan noustessa hitaasti seisomaan. Nazorak-sotilaat ryhdistivät asentoaan ja ottivat tasatahtiin askeleen edemmäs samalla kun mystinen hahmo lähestyi kameran eteen syttynyttä valokeilaa paljastaakseen itsensä.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\"><img class=\"postimage\" src=\"http://www.majhost.com/gallery/MasterKongu123/Taide/surprisebitches.png\"></dd></dl>\n”Tervehdys, Klaanin iloinen väki. Tervehdys, moderaattorit ja erityisen suuri tervehdys admineille. Minulla olisi hieman ilmoitusluontoista asiaa.”<br>\n<br>\nÄmkoo korjasi hieman olkapäilleen heittämänsä nazorak-manttelin asentoa ja puhui sitten lisää mitä paholaismaisin ilme vihreillä kasvoillaan.<br>\n<br>\n”Nyt kun tilanne on mikä on, minun on täytynyt miettiä roolini tässä leikissä hieman uusiksi. Tällä hetkellä näillä sarvipäisillä pikku ystävillämme on minulle paljon enemmän annettavaa kuin teillä. Sanotaan vaikka näin, että he tekivät minulle tarjouksen josta en voi kieltäytyä.”<br>\n<br>\nEnki yritti sanoa jotain, muttei saanut sanoja ulos suustaan.<br>\n<br>\n”Tulette varmasti kaipaamaan minua, mutta ei hätää! Lupaan teille, että tulemme tapaamaan vielä joskus taistelukentällä. Varoitan kuitenkin teitä. En tule tuntemaan teitä kohtaan lainkaan sääliä.”<br>\n<br>\nÄmkoon silmät leimusivat kuin kekäleet miekkamiehen kääntyessä ympäri. Mustan nahkamanttelin helma heilahteli raskaasti puolelta toiselle entisen adminin astellessa pois kuvaruudulta. Loittonevien askelten seasta saattoi kuulla vielä pirullista naurua.<br>\n<br>\nLähetys loppui. Kauppakadun näytöt rätisivät hetken ja kuvaruuduille levisi taas niillä tavalliseen tapaan vilkkuva kasa mainoksia ja säätiedotuksia. Kukaan ei kuitenkaan katsonut niitä. Oli hiljaista.<br>\n<br>\n”Oho”, sanoi Tedni.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n[spoil]<img class=\"postimage\" src=\"http://www.majhost.com/gallery/MasterKongu123/Taide/no_one_expects_the_nazis.gif\">[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1464,"creator":"The Snowman","timestamp":"2012-07-29T16:22:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin saari, Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\nFlygel, tuo valkomusta Zyglak käyskenteli metsässä aivan oman kotiluolansa edustalla. Laskevan auringon valo värjäsi Ämkoo-vuoren rinnettä kauniin kellertäväksi, osa puista oli sitä jo luonnostaan. Oli tulossa syksy ja Flygel keräsi talvivarastoja luoliinsa. Luolat, joista oli tullut hänen kotinsa olivat huokoista kiviainesta jota oli helppo kaivertaa ja kaivaa kivityökaluilla joita hän oli itse veistänyt. Pienillä insinöörintaidoillaan hän oli myös rakentanut alkeellisen kiviuunin ravinnon lämmittämiseen ja metallien sulattamiseen.<br>\n<br>\nFlygelistä, tuosta tiedemiesotuksesta, oli tullut eräjorma. Elämä ilman sivistystä ja muita hänen lajinsa edustajia oli perin yksinäistä, mutta samalla rauhoittavaa. Elämään oli tullut taas pientä seikkailua kun pääsi tappelemaan luolien mörköjen kanssa, kuten limapallojen ja isojen hämähäkkien kanssa. Nyt Flygelillä oli myös aikaa tehdä tutkimuksia Bio-Klaanin saaren eläimistöstä ja asukkaista. Yksi zyglakin päämääristä oli myös kartoittaa alueen mineraalipitoisuudet siltä varalta että ne voisivat osoittautua hyödyksi hänelle itselleen ja muille hänen mahdollisille liittolaisilleen jos sille tielle mentäisiin.<br>\n<br>\nTosin tällä konkreettisella tiellä ei näkynyt mitään niin väkivaltaista: Pieni polku metsän siimeksessä oli reunattu ruskeilla sienillä ja niitä syövillä hyönteisillä. Ainoa muu merkki Raheista oli kivenheiton päässä aluskasvillisuuden joukosta erottuva vaatimaton linnunpesä. Zyglak painoi sijainnin mieleensä mahdollisia tulevia ravinnonhankitareissuja varten. Hänellä oli tehokas mieli, ja yksi sitä viimeaikoina askerruttaneista asioista oli rinnakkaismaailmojen luonne. Hän oli vieläkin vähän pyörällä päästään siitä paljastuksesta että kaikki teot tekevät rinnakkaismaailman joka on hiukan erilainen kuin lähtökohta ennen päätöstä. Flygelin mielessä pyöri mitä erilaisimpia visioita siitä minkälaisia vaihtoehtoiset Flygelit olivat. Ja olivatko ne edes hänen kaltaisiaan? Ja mitä valinta tarkoitti? Oliko hän saanut valita osaansa tässä konfliktissa?<br>\n<br>\nJuuri kun tiedemiehen mieli oli sukeltamassa syvemmälle vapaan tahdon saloihin, valloitti hänen päänsä ajatus illan lähestymisestä. Aikaa ei ollut tuhlattavaksi asti ja potilas vaati hoitoa. Flygelillä oli viime päivinä ollut kova kiire ja paljon töitä käsissään. Kaikista askareista kenties eniten aikaa oli vienyt viestin saaminen Zyglakien luo. Toisin kuin Nazorakit, meriliskot uskoivat yksilöllisyyteen. Siinä oli kuitenkin ongelmallisuutensa, sillä yhteen tiettyyn henkilöön oli aina vaikeampaa ottaa yhteys kuin lukemattomien torakoiden parveen. Varsinkin, jos viesti oli arkaluontoinen.<br>\n<br>\nMutta nyt Flygel ei voinut muuta kuin toivoa parasta. Hän toivoi viestin kulkeneen oikeiden Zyglakien käsiin ja sitä kautta määränpäähänsä. Potilaan tapaus saattaisi väärissä käsissä aiheuttaa epätoivottua liikehdintää, oikeissa taas se olisi pieni välähdys paremmasta. Mutta välähdys tai ei, toistaiseksi Flygel saattoi vain pitää potilastaan hengissä, edes herättäminen ei tullut vielä kysymykseen. Lisko suuntasi kulkunsa kohti kotiluolaansa tultuaan siihen lopputulokseen, että ruokaa oli riittävästi heille molemmille, ja oli muutamassa minuutissa perillä.<br>\n<br>\nLuolan suu oli suuren lehtipuun takana, niin että sattumanvarainen kulkija sitä tuskin huomaisi. Zyglak kumartui paksujen oksien alitse ja astui luolaan.Tuttu näky odotti häntä: Kiviuunin tapaisessa oli tuli päällä, tosin toistaiseksi lähinnä valaisemassa, huonekaluina toimivat puunkappaleet olivat paikoillaan ja Guechex makasi tajuttomana havuvuoteella.<br>\n<br>\n[spoil]Kiittäkää Uuta, varmaan yli puolet on hänen tekelettään. Omalta osaltani tämä on vähän tällainen pakollinen juonenkuljetuspätkä, olen pahoillani siitä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1465,"creator":"Umbra","timestamp":"2012-07-31T21:13:00.000Z","content":"<strong>Yksi Bio-Klaanin monista saunoista</strong><br>\n<br>\nHiki virtasi pitkin paljasta matoranin päätä kun kiukaalle lensi lisää vettä. Matoran U oli ensimmäistä kertaa saunaksi kutsutussa laitoksessa, jutussa joka oli sekä tukalaa että rentouttavaa. Eteensä ei nähnyt mitään, joka paikkaa hikoilutti ja pölyt ja muu lika alkoivat valua hiensekaisena alas ruumista. Puhdistava kuumuus. Miksei tätä ollut kotopuolessa, pikkumies ajatteli onnellisena. U:n lähettyvillä istui iso lihaskimppu Tongu, kyklooppi joka oli kuulu aluksistaan ja taidoistaan höyrykoneiden parissa. Ystävällinen kyklooppi oli yhyttänyt Umbran klaanin käytävillä ja päättänyt viedä hänet mukaan saunaan ja tehdä hänestä hikiveljen.<br>\n<br>\n\"Hikivala velvoittaa\", iso kaveri sanoi ja ojensi ison, melkein Umbran vartalon kokoisen nyrkkinsä, johon U painoi oman, violetin ja kolmisormisen kätensä. \"Tästä lähin olemme hikiveljet\", Tongu murahti, yhden silmän kiiluessa saunan utuisessa lämmössä ja höyryssä. <br>\n<br>\nMekaanikkona Tongu oli usein yltäpäältä koneöljyissä ja muissa ikävän pitävissä kemikaaleissa, joten oli hyvä puhdistaa välillä ihohuokoset ja antautua saunaherran vietäväksi. Tongu heitti taas lisää löylyä isohkolle kiukaalle, jonka kivet sihahtivat voimakkaasti kun vettä lensi kiukaalle. Lämmin ilma lehahti molempien kasvoille. U katui ettei kantanut nyt pakariaan, koska se olisi voinut lieventää polttavaa ilmaa, mikä tunkeutui kaikkialle saunassa.<br>\n<br>\nSaunan toisessa päässä, sumun ja polttavan vesihöyryn kätköissä istuivat Nurukan ja Deleva, jotka meditoivat lämmössä ja hiljaisuudessa. Kumpainenkin tiesi sydämissään että he eivät olisi klaanissa enää pitkään. Oli aika valmistautua uusiin koitoksiin ja nauttia tästä hienosta keksinnöstä, saunasta.<br>\n<br>\n\"Mikset käytä naamiota saunassa?\" Tongu kysyi ystävältään, katsellen tämän kammottavaa, kloonimaista päätä joka oli kaikilla matoraneilla ja toilla ja monilla muilla olioilla täysin samanlainen. <br>\n<br>\n\"Ajattelin että puhdistus on helpompaa jos en kanna naamiota ja sitäpaitsi en ajatellut viipyväni saunassa niin kauaa että joudun sairasosastolle\", U sanoi, venytellen raajojaan lämmössä. Oli hyvä saada verenkierto liikkeelle ja lihakset rennoiksi. <br>\n<br>\n\"Suihkut on keksitty, tiedäthän\", Tongu murahti ja heitti uuden sangollisen vettä hirviömäiselle kiukaalle. Puiset lauteet imivät itseensä hikeä mitä valui urheilta saunauroilta. Raavat uroomme eivät kuitenkaan olleet huomanneet kahta silmäparia jotka olivat keskellä saunaa. <br>\n<br>\nNöpö tuhisi saunan lauteella, Visokin vieressä ja oli jollain keinolla saanut aikaan suuren räkäkuplan syntymään suunsa eteen. Ussal puhalsi siihen hiljaa lisää ilmaa jolloin kupla kasvoi ja kasvoi. Visokki ei ehtinyt tehdä mitään kun kupla läsähti hänen jo hiestä märille kasvoilleen ja Nöpö alkoi silmät antennien päissä heiluen ja suu hymyssä nuolla ystävänsä kasvoja puhtaiksi.<br>\n<br>\n<em>Kiitos Nöpö. Kiitos kiitos :)</em> <br>\n<br>\nToisaalla Tongu oli päättänyt heittää oikein urakalla löylyä saunan kiukaalle jolloin saunajumala oli innostunut ja kyklooppi oli alkanut lauleskelemaan humppaa.<br>\n<br>\n<em>On pitkä aika siitä kun hikoilin<br>\nJa kengännauhat aukesi<br>\nAntaa mennä vaan antaa mennä vaan antaa mennä vaan<br>\nKaikki nyt humppaamaan<br>\nPitkä aika siitä pitkä aika siitä pitkä aika<br>\nTanssa tanssa tanssa tanssa tanssaamaan...</em><br>\n<br>\nSauna raikui ison jättiläisen bassoäänestä, johon myös Matoran-U yhtyi mukaan. Ääni houkutteli myös Nöpön paikalle, joka alkoi kiehnätä Tongun jalkaa ja nuoleskella siitä hikeä, samalla tuijottaen jättiä tappisilmillään. Visokki katsoi klaanin maskotin perään ja saunan toisessa nurkassa istunut toa-kaksikko päätti siirtyä pesutiloihin, koska meditoinnista ei tullut mitään kun saunassa raikasi humppa.<br>\n<br>\nKului muutamia tunteja kun joukkio saunoi yhdessä. Sitten, nestehukan ja naamiottomuuden heikentämänä Umbran oli pakko jättää Nöpö, Visokki ja Tongu keskenään saunaan. <br>\n<br>\n\"Oletko lähdössä ystäväiseni?\" Tongu kysäisi, heilauttaen samalla hiestä märkää kämmentään, jolloin hikeä lensi kaaressa päin Umbraa. Iso jätti hikoili tuhottoman paljon ja oli hyvin puhdistunut pölystä ja kaikesta kuonasta. <br>\n<br>\n\"Olen kyllä. Eikö sinunkin pitäisi jo mennä? Olet viipynyt täällä jo ties kuinka kauan ja voisit haluta ehkä vähän karhuhaita kanssani.\" Umbra sanoi, kävellen kohti suihkutiloja ja seisoen saunan ja suihkutilojen välisessä oviaukossa.<br>\n<br>\n\"Kyllähän minulle karhuhai kelpaa\", Tongu sanoi ja lähti saunasta. Visu ja Nöpö seurasivat lattianrajassa viilettäen perässä. Tongu näki saunan lattialle unohtuneen saippuan ja viskasi sen lattialle Nöpön eteen, jolloin rapu alkoi viilettää saippuanpalalla pitkin peseytymistilojen vaaleaa kaakelilattiaa.<br>\n<br>\n\"Wiuuuuuuuuuuuuuuuu\" kuului ravun suusta kun tämä meni mitä nopeinta vauhtia, ohjaten menoa raajoillaan ja kallistamalla itseään sivuilta toiselle. Samalla rapu hankasi itseensä huomaamattaan saippuaa, saippuan kutistuessa ravun alta. Pian Nöpön alla ei ollut enää mitään saippuaa vaan hän oli täysin pinkin vaahdon peitossa. Rapu myös nielaisi vähän saippuaa ja röyhtäisi kuplia suustaan.<br>\n<br>\n<em>U. Tulta!</em> <br>\n<br>\nVisokin käskystä Umbra otti vesiletkun käteensä ja väänsi hanasta vettä päin hopeista ussalia joka puhdistui hetkessä. Ravun pesu oli tällä kertaa tavanomaista helpomaa. Yleensä otus piti enemmän liasta kuin saippuasta.<br>\n<br>\nUmbra ja Tongu seisoivat toinen jäteille mitoitetuissa ja toinen matoraneille ja toille mitoitetussa suihkussa ja hankasivat itseensä tervasaippuaa. Se tuoksui todella hyvältä ja puhdisti elimistiöä kunnolla. Hankauksen jälkeen oli aika huuhdella itselle kevyen raikas olotila ja putipuhdas keho. Suihkut pärähtivät päälle ja syöksivät vettä kovalla paineella kaksikon päälle. Oli hienoa asua Bio-Klaanissa ja olla klaanilainen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1466,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2012-07-31T21:15:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n”Täh? En mä ainakaan mitään sellaisesta ole kuullut. Oottakaas... ei... ei... e- no hei, odotas. Se voisi sisältyä tähän aika vanhaan artiklaan. Sen mukaan tää vois olla totta... Hei, kuulkaas. Tehdään näin. Päästäkää jätkä sisään ja mä katson asiaa vaikka ite, okei? Mul on nyt vähän kiire täällä, eikä tee mieli oikeen turista luurissa. Mulla ei ole vieläkään hajua siitä, miten ne hyönteispellet pääsi läpi lähetyksineen. Tilanne on vähän päällä.”<br>\n<br>\nPaacon ääni katosi radiopuhelimen syvyyksiin ja radiopuhelin sen myötä vartiossa olleen Onu-Matoranin taskuun. Tämä Matoran vilkaisi vieressä seisovaa toveriaan ja sen jälkeen kohti hänen edessään seisovaa suoraselkäistä Vahkia. Soturi itsessään ei tosin ollut vartijoiden ongelma. Ongelma oli Vahkin perässä kulkevat kahleet, joihin oli sidottuna yhteensä kymmenen kyyryselkäistä ja katse maassa olevaa Skakdia. Lyödyn näköinen joukkio ei edes yrittänyt vastarintaan Vahkia vastaan, vaan nämä olivat kävelleet kiltisti Klaanin porteille, sanomatta sanaakaan.<br>\n<br>\n”Okei, annas kun kertaan. Sinä nappasit nämä Skakdit omin käsin ja ilman apua <em>tiedusteluretkesi</em> aikana ja nyt sinä haluat viedä nämä Klaaniin, jotta voisit periä näistä palkkion?”<br>\n<br>\n”Kyllä.”<br>\n<br>\nMatoran vilkaisi taas toveriaan, huokaisi syvään ja viittoi sitten kädellään kohti Klaanin pihamaata. ”Hyvä on, mutta toimikin nopeasti. Paaco ottaa sinut vastaan modetornissa hetken kuluttua. Ja jos noiden pirulaisten kanssa koituu ongelmia, hälytä apua välittömästi. Okei?”<br>\n<br>\n”Okei.”<br>\n<br>\n”Alahan mennä sitten.”<br>\n<br>\nMatoranit katsoivat, kuinka Saraji asteli porteista sisään, Skakdien laahatessa kiltisti hänen takanaan. Toinen Onu-Matoraneista lähti kiipeämään takaisin portin muurien päälle, naureskellen mennessään. ”Sodassa on puolensa. Ei noin hölmöä näkyä joka päivä näe.”<br>\n<br>\n”Varo mitä sanot. Tässä päivässä haiskahtaa kaikki... Jää vartioon. Minä lähden katsomaan, miten kaaoksessa tämä paikka on. Se pirun lähetys poikii vielä jotain ilkeää...”<br>\n<br>\n<em>Hetken kuluttua Klaanin tiluksilla</em><br>\n<br>\nSarajin kuljettama epätavallinen lasti olisi normaalisti herättänyt puolen valtakunnan huomion, mutta Ämkoon lähetys oli saanut kaikki joko shokkiin, epäuskoon tai suorastaan vihaiseksi. Ympäri Klaania pienet joukot kokoontuivat keskustelemaan tästä pelottavasta käänteestä. Jopa respassa normaalisti vilisevä kaaos oli kadonnut. Ainoastaan aulan kauimmaiseen nurkkaan oli kokoontunut kasa Matoraneja katsomaan yhden joukon jäsenen kännykkätallennetta lähetyksestä.<br>\n<br>\nLiikkuminen kohti modetornin juurta onnistui muutamasta oudoksuvasta katseesta lukuun ottamatta kivuttomasti. Ylöspäin portaita kulkeva saattue ei törmännyt enää keneenkään matkansa aikana. Sarajin kasvoilla oli omahyväinen virne.<br>\n<br>\n<em>Modetorni, moderaattorien työhuone</em><br>\n<br>\nPaacon jalka vipatti nopeassa tahdissa, Toan seistessä huoneen laidalla odottavaisena. Harvinaisen hermostuneen näköinen moderaattori ei jaksanut edes huomioida huoneessa hääräävän Bladiksen touhuja. ”Hmph. Voisi se mokoma Vahki pitää vähän kiirettä. Mulla olisi tässä ihan järkyttävästi duunia.”<br>\n<br>\n”Rauhassa, Paabs. Selvitykset ehtii tehdä myöhemminkin. Me olemme juuri saamassa ison kasan sotavankeja. Ja mahdollisesti todella arvokkaita sellaisia. Priorisoi asiasi hyvä mies”, Bladis huomautti, siistien samalla yhdellä huitaisulla yhden huoneen pöydistä puhtaaksi. ”Sitä paitsi... tässä haiskahtaa aika monikin asia. Lisävoimat eivät välttämättä ole pahasta.”<br>\n<br>\nPaaco oli juuri ilmeestään päätellen vastaamassa jotain erityisen nasevaa, mutta auki levähtävä ovi keskeytti hänen ajatuksenjuoksunsa. Huoneen ovi oli sepposen selällään, Saraji seisoi sen karmien välissä ja Skakdit hänen takanaan vilkuilivat varovaisesti ympärilleen.<br>\n<br>\n”Arvoisa herrasväki... Haluan hoitaa tämän nopeasti. Jos haluatte nämä vangit ja heidän tiedot itsellenne, vaadin takaisin sen, mikä minulle kuuluu.”<br>\n<br>\nYllättynyt Bladis katsoi huoneeseen rynnännyttä Vahkia kulmat kurtussa. Äkillinen sisääntulo sai moderaattorikaksikon hämilleen. ”Saraji… et kai sinä taas puhu tästä samasta aiheesta?”<br>\n<br>\n”Sinä tiedät, mistä puhun Bladevezon. Te ette voi pitää kuulaa itsellänne ikuisesti. Se kuuluu minulle, enkä voi antaa yhdenkään tiedemiehenne koskea siihen. Antakaa se minulle. Nyt.”<br>\n<br>\nSaraji osoitti kohti huoneen nurkassa olevaa kassakaappia, johon tiesi kuulansa olevan varastoitu. Paaco vilkaisi myös kohti kassakaappia, mutta kiinnitti sen jälkeen huomionsa takaisin hetki hetkeltä eloisampiin Skakdeihin. Tällä aikaa Bladis jatkoi väittelyn toisen osapuolen ylläpitoa. ”Se kuula voi olla vaarallinen. Se aiheutti valtavia elektronisia pulsseja, sai porukkaa pyörtyilemään ja aiheutti materiaalisia vahinkoja. Jos sinä et suostu kertomaan meille, mikä se todella on, meidän täytyy pitää sitä hallussamme niin kauan, kunnes tiedemiehemme saavat selville sen salaisuudet. Tämä päätös on lopullinen.”<br>\n<br>\nSaraji irvisti. Bladis ja Paaco ottivat molemmat askeleen eteenpäin, kun Saraji yllättäen veti selästään ruskean suuren nyytin. Irvistys vaihtoi nopeasti hymyyn, Vahkin nähdessä kahden moderaattorin hölmistyneet ilmeet. ”Niin minä vähän arvelinkin.” Sen sanottuaan Sarajin toisesta, vapaasta kädestä putosi pieni pyöreä esine. Esine kolahti kovalla äänellä lattiaan. Bladiksen silmät laajenivat hämmästyksestä ja Skakdi käänsikin päänsä salamannopeasti poispäin esineestä.<br>\n<br>\nSavu täytti huoneen valtavan sihinän saattelemana. Paaco onnistui ensi töikseen haukkaamaan ison annoksen savua keuhkoihinsa ja rytmiraattori yskikin nyt villisti, hoippuen takaisin kohti huoneen laitaa. Bladis suojasi kasvojaan käsillään, peruuttaen hitaasti kohti huoneen keskiötä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;> <iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/K3pnZQFxKq0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/K3pnZQFxKq0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSavupommin aiheuttaman katkun vähitellen hälvetessä, moderaattorikaksikko sai hyvin nopeasti ottaa vielä yhden ison askeleen taaksepäin. Huoneeseen rynnänneen Vahkin käsi oli löytänyt tiensä valtavan miekkansa kahvalle hyvin nopeasti. Se tosin oli kaksikon pienin murhe. Isompi murhe sisälsi aseistettuja Skakdeja, huoneen täydeltä sellaisia. Virnuilevat tunkeutujat olivat purkautuneet kahleistaan silmänräpäyksessä ja Sarajin kantaman nyytin sisältö sai pian tarjota sisältöään Skakdeille aseistuksen muodossa.<br>\n<br>\nSaraji astui joukon eteen valtaisa miekka uhkaavasti ojossa. \"Toistan vielä viimeisen kerran. Antakaa minulle kuula, niin lähdemme rauhassa.\"<br>\n<br>\n\"Tai vaihtoehtoisesti voitte kieltäytyä, ja me revimme teidät kappaleiksi. Se tulee olemaan mukavaa\", uusi puhuja virnisti leveästi. Metorakk asettui mahtailevasti Skakdien joukoista Sarajin rinnalle. Kaksikko vilkaisi toisiaan hymyillen. Suunnitelma oli onnistunut. Skakdien silmistä paistoi verenhimo. Joukko pysytteli kurissa vain Metorakkin arvovallan ansiosta. Palkkasoturit kalistelivat aseitaan ja näyttivät siltä, kuin voisivat hyökätä koska vain ja repiä paljain käsin kaiken tieltään.<br>\n<br>\n”Minähän sanoin että tämä haiskahti”, Bladis sanoi. Hän näytti ensimmäistä kertaa pitkään aikaan epävarmalta.<br>\n<br>\n”Te mitään kuulaa saa”, Paaco sanoi kuuluvalla äänellä, jättäen huomiotta kollegansa tokaisun. ”Ette te saa pitää edes likaisia päitänne tämän jälkeen”. Toan Mahiki vääntyi mahdollisimman miehekkääseen irvistykseen.<br>\n<br>\nSkakdien kärsivällisyys loppui kuin seinään. Metorakk karjaisi ja melkein tusina skakdia ryntäsi modeja kohti. Metorakk itse syöksyi päin kassakaappia.<br>\n<br>\nPaaco odotti hakku kädessään. Hän ei liikahtanutkaan skakdien tullessa kohti. Bladevezon hänen rinnallaan mietti mitä hänen kollegansa aikoi. Silloin Paaco otti vauhtia ja hyppäsi eteenpäin, kohti eteenpäin ryntäävien palkkasoturien teräviä sapeleita.<br>\n<br>\nHakku heilahti täyden kierroksen. voimakas isku sinkoili hyökkääjiä joka suuntaan. Osa lensi kovaa seiniin, toiset vain kaatuivat. Huone oli heti kaaoksessa ja skakdien muodostelma oli rikottu. Bladis syöksyi kultavihreän moderaattorin rinnalle ja alkoi tulittaa pystyssä olevia skakdeja kahdella järeällä zamor-pistoolilla. Ei kuitenkaan kestänyt kauaakaan ennen kuin Paacon iskun luoma yllätysetu oli kadonnut. Skakdit hyökkäsivät.<br>\n<br>\nMetorakk hääräsi huoneen kulmassa kassakaapin ympärillä. ”No niin, nyt otetaan hieman etäisyyttä. Tästä annoksesta skrotyyliä tuhoutuisi enemmänkin!” sinihopea skakdi puheli puoliksi itsekseen huomioimatta taustalla käytävää taistelua. Paaco ja Bladis taistelivat selkä selkää vasten joka suunnasta hyökkääviä skakdeja vastaan. Bladis oli vielä koskematon, ja hänen musta sotavasaransa oli iskenyt vähintään yhden skakdin parkumaan lattialle. Paaco sen sijaan oli saanut pistohaavan reiteensä.<br>\n<br>\nSilloin räjähti. Se ei ollut erityisen suuri räjähdys, mutta ahtaassa huoneessa se tuntui siltä. Paaco näki välittömästi kassakaapin olevan auki. Hänen keskittymisensä kuitenkin herpaantui kahden vihreän skakdin hyökkäykseen.<br>\n<br>\n”No voi sun hemmetti! Kaappi!” Toa huusi. Bladevezon hyppäsi taaksepäin ja ampui lähietäisyydeltä kimpussaan ollutta skakdia. Hän syöksyi kohti kaappia taklaten samalla kaksi liskoa. Mustahopea skakdi hyppäsi ja ampui pistooleillaan kohti Metorakkia, joka piteli kaapista ottamaansa kuulaa. Ammukset kimmahtelivat tehottomina Metorakkin nazorak-valmisteisesta haarniskasta. Ne riittivät kuitenkin ärsyttämään sinihopeaa skakdia, ja tämä hyppäsi kohti Bladista. Kaksi skakdia kohtasivat ilmassa. Metorakkin metallinen potku osui moderaattoria rintahaarniskaan, saaden Bladiksen lentämään maahan. Metorakk hyökkäsi häntä kohti. Bladis nosti kätensä ja ampui rannepanssarissa olevalla kranaatinheittimellään suoraan Metorakkia kohti. Räjähdys iski kuin avaruusjuna Metorakkiin, joka lensi karjuen huoneen seinään rintapanssari säröillä. Kuula kieri soturien, tajuttomien ja tajuissaan olevien jaloissa. Saraji yritti epätoivoisesti jahdata sitä karjuen samalla skakdeja auttamaan.<br>\n<br>\n”Kuka on seuraava?” Bladis kysyi äärimmäisen itsevarmana. Silloin kaksi skakdia hyökkäsivät takaa ja kaatoivat hänet. Paaco pelasti toverinsa viime hetkellä, mutta suuri ylivoima alkoi olla heille liikaa.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;> <iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/NAqvmKXQ4NA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/NAqvmKXQ4NA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSiinä vaiheessa ovi pamahti kahden Skakdin takaa sepposen selälleen, ja ennen kuin he ehtivät edes kääntyä katsomaan mikä pamahduksen aiheutti, he tunsivat pistävää kipua selässään. Peelo pisti liipaisimet pohjaan, ja Skakdit tunsivat kuinka heidän sisuskalunsa paloivat poroksi. Kärventyvien ruumiiden sätkimistä säesti heidän suustaan ja korvistaan ilmoille syöksyvät lieskat ja savu. Peelo vetäisi liekinheittimien piiput ulos Skakdien selästä ja liskokaksikko kaatui tuskasta kiemurrellen maahan.<br>\n<br>\n\"Nuo kaksi kävivät vähän kuumana.\"<br>\n<br>\nPeelo nappasi toisen polttamansa Skakdin kirveen maasta, nosti kätensä ilmaan ja heitti kirveen kolmatta Skakdia kohti, osuen tätä suoraan silmien väliin. Kirveestä naamavärkkiin saanut Skakdi kaatui taaksepäin kaataen toisen vieressä seisoneen mukanaan.<br>\n<br>\nHämmennys valtasi taistelevat skakdit. Tämä uusi tulija näytti uhkaavalta. Se oli selvästi robotti, ja oli juuri tappanut lyhyessä ajassa kolme heidän toveriaan. Useat skakdit hyökkäsivät tulijaa kohti luottaen siihen, että lähitaisteluaseeton robotti kaatuisi helposti.<br>\n<br>\nEnsimmäinen Skakdi yritti epätoivoisen tyylipitoista hyökkäystä hyppäämällä ilmaan, pitäen kirvestään selkänsä takana heilautusvalmiina jotta saisi iskuun mahdollisimman paljon voimaa. Peelo käynnisti jalkojensa rakettimoottorit, heittäytyi selälleen ja syöksähti moottorien avulla Skakdin alta tämän taakse, ja jatkoi liikesarjaa nappaamalla Skakdin nilkoista kiinni, pyörähti ilmassa yliluonnollisen nopeasti ja paiskasi Skakdin otsan maahan. Skakdin otsa murtui brutaalisti ja maahan läiskähti iso verilätäkkö ja Skakdin irtonainen pää. <br>\n<br>\nPerästä seurasi kaksi muuta Skakdia, ja aseen puutteessa Peelo tarrasi kiinni irtonaisesta Skakdipäästä, heilautti irtopäätä ilmassa ilmavirran avatessa sen suuren suun, ja työnsi sen hampaat kaksikon etummaisen hyökkääjän silmiin. Tässä välissä toinen huomasi tilaisuutensa, ja heilautti isoa teräänsä Peeloa kohti. Peelo ehti juuri ja juuri nostaa kyynerpäänsä eteen, ja miekka upposi siihen. Kyynerpäähän jäi ilkeä kolhu, ja iskun voima sai Peelon horjumaan. Ikkuna helähti rikki jossain kauempana, mutta se ei jaksanut kiinnostaa robottia.<br>\n<br>\nEnnen kuin Peelo ehti reagoida, skakdi iski häntä miekalla selkään. Metalli kirskui, mutta skakdimiekka osoittautui tehokkaammaksi miltä näytti. Peelo yritti huitoa takanaan olevaa skakdia. Miekka tunkeutui syvemmälle selkäpanssarin läpi, ennen kuin robotti sai revittyä väkivahvoilla raajoillaan liskon selästään. Se lensi kovaa seinään. Toinen skakdi hyökkäsi Peelon kimppuun, mutta joutui Bladevezonin ampumaksi.<br>\n<br>\n”Hyvä ajoitus”, mustahopea skakdi sanoi lyhyesti.<br>\n<br>\n”Olen itsekin siihen ihan tyytyväinen”, Peelo vastasi.<br>\n<br>\nSkakdijoukko oli harventunut kriittisesti. Ne kaikki näyttivät lojuvan maassa joko kuolleina tai tajuttomina. Paaco etsi katseellaan kuulaa skakdien ja irtoaseiden joukosta. Hänet valtasi paha aavistus.<br>\n<br>\n<em>Saraji ja se sininen skakdi saivat kuulan</em>.<br>\n<br>\nHän tajusi nyt vasta ikkunan olevan rikki. Hän oli kyllä kuullut räsähdyksen, mutta taistelun tuoksinassa se oli ollut hänen ongelmistaan vähäisin.<br>\n<br>\nIkkunankarmissa oli kiinni koukku ja köysi. Siitä oli liu’uttu alas.<br>\n<br>\nModeraattori heitti hakkunsa maahan kovaa. Häntä ärsytti erittäin paljon. Sitä kaksikkoa ei saisi päästää pakenemaan.<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n\"Kuuleeko varjomies? Kuuleeko varjomies?\" Umbra kuuli läheltään sähisevänä ja rätisevänä äänenä. Hän Deleva ja Nurukan talsivat Telakan läheisyydessä, nauttien syysilmasta. Ruska oli kaunis tähän aikaan vuodesta.<br>\n<br>\n\"U. Sinua varmaan kutsutaan, jos et sattunut huomaamaan\", Deleva tokaisi, osoittaen samalla sormellaan Umbran jykevää kanuunaa, jossa paloi merkkivalo.<br>\n<br>\n\"Oho. Kappas. Tässä värkissä on niin paljon härpäkkeitä että välillä unohdan tämän vempainten olemassaolon\", hän vastasi, näpytellen samalla vasemman kätensä sormilla radiolaitteen auki. \"Varjomies kuulee. Mikä hätänä?\"<br>\n<br>\n\"Sininen skakdi, vahki ja ninjaskakdi suuntaavat kohti Telakkaa. Olkaa valppaana\", Bladis huohotti radion toisessa päässä. Umbra huomasi heti äänestä skakdimaista piirrettä. \"Heillä on Kuula. Toistan. Heillä on Kuula\".<br>\n<br>\n\"Mikä ihmeen kuu-\", Umbran kysymys katkesi kun Nurukan löi häntä selkään ja osoitti modetornin suuntaan, josta kolmen kopla alkoi juosta kohti toia. \"Saamme näköjään turpakäräjät tänään\", Deleva myhäili, koska joukossa oli inhottavia liskomiehiä, skakdeja. Hän otti selästään kilpensä ja jousensa.<br>\n<br>\n\"Antaa palaa ruojat!\" Deleva huusi, punaisten silmien kiiluessa voitonriemuisena jo ennen taistelun alkua. Hän saattoi maistaa jo veren, kuoleman ja voiton maun suussaan sekä tuntea kuinka adrenaliinia alkoi pumppautua hänen verenkiertoonsa. U kaivoi myös miekkansa esiin ja Nurukan otti perin hämärän ja epäeettisen aseensa, mutaatiokanuunan esille. Kolmikko oli valmis kohtaamaan tulevat vastustajansa.<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\nSelkeästi kolmikon nopeimpana Saraji johti joukkiota kohti edessä odottavaa sulkua. Nopeilla sormimerkeillä Vahki jakoi kolmikon asemiin, antaen jokaiselle karkulaiselle yhden taisteluparin. Hillitön miekka olallaan Saraji lähti hyökkäykseen, päättäen murtaa Klaanilaisten rivit heti alkuun. Yhdellä valtaisan nopealla loikalla Saraji puski Nurukanin irti sulusta, iskien tämän rajusti maahan. Loikan päätteeksi Saraji pysähtyi taisteluasentoon, pitäen paikkansa tiukasti Klaanilaisten takana. Umbra ja Deleva eivät ehtineet toverinsa apuun, kun Skakdit lähestyivät jo hyökkäysetäisyydelle.<br>\n<br>\nAseet osoittivat toisiaan ja mielet valmistautuivat koitokseen. Ja kuin yhden mielen päättämänä, kuusikon taistelu pääsi valloilleen.<br>\n<br>\n\"Miksi aina kuusi?\" Olisi sivullinen voinut sanoa mielensä perukoilla.<br>\n<br>\nMetorakk syöksyi etummaisena kohti kahta toaa. Hän mittaili kaksikkoa mielessään. Valon Toa näytti vaarallisemmalta kuin outo metallimies. Tämän perusteella hän teki valintansa ja ampui haarniskansa ranteesta sarjan heittoteriä kohti Valon Toaa.<br>\n<br>\nSkakdi Gurzeg seurasi johtajaansa hyökkäykseen. Hän oli taistellut Metorakkin rinnalla sadoissa taisteluissa, ja lukeutui Gaggulabion joukkojen parhaimmistoon. Hänen ketjun päässä oleva piikkimoukarinsa roikkui valkoisen skakdin toisessa kädessä. Toisessa oli pitkä, käyrä skakdisapeli.<br>\n<br>\nUmbra torjui heittoveitset metallisella ja jyhkeällä kanuunallaan, jolloin veitsiä sinkoili ympäriinsä. Skakdi, joka häntä lähestyi vaikutti perin tutulta. Aivan kuin U olisi tavannut kyseisen herran aikaisemminkin.<br>\n<br>\n\"Tunnen sinut jostain\", U sanoi, katsoen skakdia syvälle silmiin. Punaisista silmistä, jotka pilkistivät sinisten silmäluomien ja hopeisen kypärän alta, paljastui alkukantaista skakdin raivoa. Raivoa jonka U näki myös Guardianin toimivasta silmästä ja Bladevezonin silmistä. U koetti kampata skakdin, mutta tämä oli oppinut väistämään kampituksia ja painoi varpaansa kynnet Umbran jalkaterään.<br>\n<br>\n\"Muistatko sen saaren jossa mätitte turpaan ninjojani? Muistat varmaan, toan kuvatus.”<br>\n<br>\n\"Muistan kyllä. Muistan oikein hyvin sen kuinka voitin sinut siellä, mokomakin skarrarraarr\", U sanoi halveksuen ja lähes sylkäisi skakdin kasvoille. Miekat ottivat nyt yhteen, teräksen hangatessa vasten terästä. Metorakk mulkoili toaa samalla kun potkaisi tätä nivusiin.<br>\n<br>\n\"Typerys. Luulitko että en käytä alasuojaa?\" Umbra vastasi, ladaten kanuunaansa valoa, jonka laukaisisi pian tätä skakdia päin. Metorakk ei odottanut toan hyökkäystä, vaan ampui ensin pistoolillaan. Sininen ammus lensi ilmassa, mennen läpi Umbran panssarin kuin aineettomana. Kipu Umbran sisällä yltyi.<br>\n<br>\n\"Nyt nähdään kuinka selviydyt lisääntyvästä kivusta sisuskaluissasi\", Skakdi murahti, ottaen häijyn hymyn taistelujen uurtamille kasvoilleen. Ammus ei tappaisi toaa, mutta antaisi hänelle selvän etumatkan.<br>\n<br>\nU koetti olla antamatta sisäisille tuskilleen valtaa, ja latasi samalla kanuunaansa. Pian voimataso olisi tarpeeksi korkea skakdin panssarin sulattamiseen. Tarvittaisiin vain aikaa, mitä ei ensinkään ollut yhtään...<br>\n<br>\nMetorakk hyökkäsi nopein askelin eteenpäin. Umbra torjui kolme nopeaa iskua.<br>\n<br>\n”En ole noin yksinkertaisesti voitettavissa”, Umbra sanoi ivalliseen äänensävyyn.<br>\n<br>\nValon Toa yritti vastahyökkäystä, mutta skakdi väisti sen. Umbra jatkoi lasersäteillä. Ne osuivat kohteensa hopeiseen nazorak-haarniskaan, joka alkoi hajota osumakohdasta. Skakdi karjaisi ja hyökkäsi miekkansa kanssa eteenpäin.<br>\n<br>\nUmbra torjui sivuttaisen iskun ja teki vastaiskun. Juuri kun Metorakk torjui, valon toan kanuuna lauloi. Se osui skakdia kylkeen sekä toiseen käteen pirstoen vahvaa panssaria. Metorakk horjahti ja menetti miekkansa. Umbra näki hetkensä tulleen ja hyökkäsi. Silloin Metorakk potkaisi Umbraa polvilumpioon ja toa kaatui maahan. Skakdi veti veitsensä ja yritti iskeä Umbraa, joka kierähti sivuun.<br>\n<br>\nTällä aikaa Deleva heitti niskalenkillä skakdinröhjäkkeen maahan. Valkoinen skakdi makasi hänen edessään ja laukaisi silmäsäteensä, jotka saivat Delevan kyynelkanavat auki niin ettei hän meinannut nähdä mitään. Skakdi näki tilaisuutensa tulleen, ja löi toaa jääksi ristityllä miekallaan, jonka Gurzeg oli voittanut joskus kauan sitten. Jää iskeytyi päin Delevan kilpeä, jonka toa oli tuurilla saanut miekan eteen.<br>\n<br>\n\"Itku ja kyyneleet tuovat voiton taistelussa kuin taistelussa\", valkoinen skakdi murahti, pyörittäen piikkimoukaria päänsä yläpuolella. Liike sai aikaan huminaa, josta Deleva tiesi että kohta sattuisi. Hän näki kyynelverhon takaa maailman vääristyneenä ja sumuisena. Hahmot olivat perin muodottomia, mutta hän kyllä erotti asioita. Oli aika panna hanttiin. Ja kovaa.<br>\n<br>\nGurzeg ei olisi uskonut seuraavia tapahtumia, jos olisi ehtinyt niitä erityisemmin ajatella. Puolisokea plasman toa hyökkäsi skakdin kimppuun kuin hirviö. Deleva tarttui mekaanisella kädellään moukaria pyörittävään skakdinkäteen ja alkoi puristaa. Toan käsi oli kuin metallinen pihti. Skakdi iski miekallaan Delevaa olkapäähän, mutta palavasilmäinen toa ei tuntunut edes huomaavan kipua.<br>\n<br>\nSkakdin ranteen luu napsahti poikki. Gurzeg karjui tuskasta. Hän potkaisi Delevaa jalkaan ja iski tätä vielä kerran miekalla, ennen kuin Deleva tarttui metallikädellään miekkaan ja katkoi sen. Hän potkaisi skakdin taaksepäin ja ampui valtavan aallon plasmaa kiljuvaan liskoon. Se kaatui maahan pahasti palaneena, mutta hengissä. Kun Plasman Toa näki vihollisensa hengittävän, tämä hyökkäsi uudelleen puolitajuttoman skakdin kimppuun.<br>\n<br>\n\"Nyt. Olkoonkin tämä Kohtalosi. Mata Nuin nimeen!\" Deleva karjui kuin eläin ja latasi robottikäteensä plasmaa, joka polttaisi kaiken tieltään sulaksi aineeksi.<br>\n<br>\nUmbra näki taistelunsa tuoksinalta kuinka Deleva valmistautui lopettamaan liskomiehen elämän. Hän pysähtyi kesken taistelun, ollen jo niskanpäällä Metorakkista, kun hänen teki vain mieli huutaa Delevalle.<br>\n<br>\n\"DELEVA! EIIII!\" Umbra sai suustaan kuuluville, samalla kun plasman toan helvetillisen kärventävä nyrkki työntyi skakdin mustahopeisen panssarin lävitse, sulattaen tieltään niin elimet kuin mekaaniset osat. Sulaa ja palavaa ainetta purkautui skakdin sisältä kun käsi hamuili kohdettaan.<br>\n<br>\n\"Sydän! Missä hänen sydämensä on?\" Deleva karjui, ja lopulta löysi vielä hitaasti sykkivän skakdisydämen, jota puristi palavassa nyrkissään. Hän vetäisi sen irti, jolloin suuri verisuihku roiskui hänen päälleen ja toa seisoi voitonvarmana skakdin ruumiin päällä, pidellen osin palanutta sydäntä nyrkissään.<br>\n<br>\nVähän matkan päässä suurta nopeuttaan hyväkseen käyttävä Saraji onnistui parilla nopealla potkulla lennättämään Nurukanin tykin tämän käsistään. Yllätyshyökkäys oli onnistunut ja Saraji virnuili jo voitonriemuisena, ihaillen omaa tehokkuuttaan. Tällä kertaa kokemus oli kuitenkin se, joka vei voiton. Yhdellä täydellisesti ajoitetulla lyönnillä Nurukan sai Sarajin perääntymään juuri oikealla hetkellä. Sarajin lähestynyt miekanisku pysähtyi Nurukanin esiin liukuneisiin ranneteriin.<br>\nKaksikko seisoi nyt tasavertaisena, aseiden terät tiukasti kiinni toisissaan. Vahkin rohkea hyökkäys oli pysähtynyt.<br>\n<br>\n\"Sinä. Luotin sinuun, sinä koneen kuvatus. Jaamme samat muistot ja silti sinä petät meidät kaikki. Miksi?\" Nurukan kyseli vahkilta, ollen lukkiutunut ranneteristään kiinni Sarajin aseisiin. Taistelusta tulisi tiukka.<br>\n<br>\n\"Typerys. Et osaa lukea mieltäsi oikein. Jos osaisit, sinä ymmärtäisit. Olisit nyt auttamassa minua. Minä yritän pelastaa tämän paikan samalla kun sinä yrität estää minua. Siirry syrjään vanhus ja päästä minut menemään.\"<br>\n<br>\n\"Tuhoat ystäväni ja tämän koko järjestön. Se ei voi olla oikein miltään kantilta katsottuna. Katso itseäsi. Olet vain kone. Kone joka ei tiedä mitä tekee. Ja koneetkin tuhoutuvat!\" Nurukan huusi loppuun, irrottaen teränsä Sarajin miekasta. Toa lysähti nelinkontin maahan, työntäen nyrkkinsä maan sisään, jolloin vihreä valo alkoi liikkua maata pitkin kohti Sarajia.<br>\n<br>\nSaraji ärjähti, horjahtaen taaksepäin yrittäessään varoa häntä lähestyvää hehkua. \"Siinä tapauksessa et jätä minulle vaihtoehtoja.\" Maakappaleita lensi hehkun mukana maasta jolloin Saraji joutui torjumaan lentävää tavaraa miekallaan ja pitämään silmänsä suojattuina toisella kämmenellään. Taistelu alkoi käydä ärsyttäväksi.<br>\n<br>\nSalamannopeilla hypyillä Saraji yritti hakea asemaa maan Toan ympäriltä. Vaikka valtaisan miekan käyttäminen sujui Vahkilta epäluonnollisen kevyesti, olivat häntä kohti lentävän maanlohkareet hänelle liikaa. Hetki hetkeltä enemmän huohottava Saraji joutui perääntymään kauemmaksi. Nurukanin kokemus ja ennakointikyky alkoivat vähitellen tuomaan voittoa Klaanin tiimiin.<br>\n<br>\n\"Alat väsyä tuon miekkasi kanssa, senkin romumetallipelle\", Nurukan sanoi virnistäen. Elementaalivoimat toivat taisteluun aina pientä etua ja se että hän kantoi vielä nopeuden naamiota, oli myös plussaa. Hänen vastustajallaan oli vain ylisuuri miekka ja kovat luulot itsestään.<br>\n<br>\n\"Kannattaa antaa jo periksi. Et sinä minua tule voittamaan. Vahkit eivät tule koskaan lyömään toaa maahan. Eivät koskaan\", Nurukan sanoi itsevarmasti, ladaten maaenergiaa kämmeneensä. Käsi hehkui vihertävää hehkua ja valmistautui repimään Sarajin kappaleiksi jos mahdollista.<br>\n<br>\nSaraji tirskahti. Nurukanin ilme vakavoitui. \"Mikä on noin hauskaa?\"<br>\nVahki ojensi kättään kohti maan Toaa, asettaen miekkansa poikittain tämän eteen.<br>\n\"En olisi halunnut paljastaa isoa korttiani näin aikaisin, mutta näyttää siltä, että jos haluan täältä pois ajoissa, minun on se käytettävä.\"<br>\n<br>\nRasahdus. Nurukan olisi voinut vaikka vannoa, että se kuului Sarajin miekasta.<br>\n<br>\n\"Minut tunnettiin Mustassa Kädessä kahdesta asiasta. Toinen niistä on Käden häivetekniikan kehittäminen ja toinen...\"<br>\n<br>\nToinen raksahdus.<br>\n<br>\n\"...Käden ioniteknologian luominen.\"<br>\n<br>\nJa juuri sillä hetkellä miekka pirstoutui. Valtavat ja painavat metallinpalaset iskeytyivät maahan jättäen kuoppia peräänsä. Vihreä hehku oli korvannut sen, missä oli ennen miekan valtaisa terä. Se oli ionikatana. Joskin isoin, minkä vanha sotakonkari oli koskaan nähnyt. Naurava Saraji pyöritti uutta asettaan vinhasti ympärillään.<br>\n<br>\n\"Iskunopeus kaksikymmenkertaistettu... aloitetaanhan alusta, vanhus.\"<br>\n<br>\n\"Siitä vain. Antaa palaa. Minä en sinun jatkeitasi pelkää,\" Nurukan sanoi, laukaisten ladatun maaenergiansa päin Vahkia. Otus pitäisi tuhota nyt ettei se vain vahingoittaisi klaanilaisia tai ketään muita. \"Takinkääntäjällä on aina isoimmat lelut\".<br>\n<br>\n<strong>\"Mutta te taidatte unohtaa, kenellä on kaikkein isoimmat lelut.\"</strong><br>\n<br>\nMöreä konemainen ääni oli ilmestynyt Nurukanin taakse ja niin oli valtaisa varjokin. Sarajin silmät laajenivat kun valtaisa rautainen käsi tarttui häneen, puristaen hänen kehoaan kasaan. Yksi valtaisa heitto ja Sarajin ruumis lensi ilmassa, törmäten kattoon ja pudoten siitä syrjäiselle kujalle, kauas taisteluareenasta.<br>\n<br>\nZ.I.L.L.A seisoi nyt pihamaalla täydessä mahdissaan ja Matoran sen sisällä osoitti sanansa häkeltyneelle maan Toalle. <strong>\"Minä hoidan Sarajin. Jää tänne ja pidä huolta muista.”</strong><br>\n<br>\nRaskaat askeleet jytisivät läpi pihamaan, kun Creedy lähti astelemaan kohti paikkaa, jonne Saraji oli pudonnut. Nurukan rauhoitti mielensä, vilkaisi vielä kerran kohti juoksevaa jättiä ja kääntyi sitten auttamaan tovereitaan. Nopea vilkaisu näihin paljasti kuitenkin jotain ilkeää. Nurukanin ja Delevan katseet kohtasivat pieneksi hetkeksi.<br>\n<br>\nSitten kuului kuusi laukausta ja toa lyyhistyi maahan.<br>\n<br>\nMetorakk nautti. Tyhjennettyään pistoolinsa Plasman Toan selkään hän hyökkäsi Umbran kimppuun. Hämmentynyt Toa sai torjuttua yhden iskun, mutta seuraava oli kovempi ja löi Toan miekan pois. Umbra yritti häikäistä vihollisensa saadakseen miekkansa takaisin, mutta Metorakk väisti valoiskun. Hän kaatoi Umbran maahan ja vei sahalaitaisen miekkansa tämän kaulalle.<br>\n<br>\n”Minä voisin tappaa sinut”, hän sanoi. Hänen sisäinen skakdinsa vaati häntä tappamaan Umbran, kostamaan toverin kuoleman. Mutta hänen toinen puolensa, se joka halusi olla enemmän kuin ryöväri, vastusti. Umbra ei ollut tappanut Metorakkia samassa asemassa. Hän ei olisi raakalaismainen roisto, hänellä olisi kunniantunto.<br>\n<br>\n”Mutta tämän kerran”, hän sanoi. Potku Umbran päähän iski toan tajuttomaksi. Metorakk lähti harppomaan suuntaan, jonne näki Sarajin pudonneen.<br>\n<br>\nNurukan harppoi kohti Plasman Toan maassa makaavaa ruumista. Tuhannet ajatukset vilisivät hänen päässään samalla kun toa yritti epätoivoisesti ravistella Delevan ruumista. Pian hän tajusi, että hahmo hengitti edelleen. Toa oli elossa.<br>\n<br>\nNurukan tuijotti päättäväisenä siihen suuntaan, mihin Creedy, Saraji ja Metorakk olivat kadonneet. Hänellä oli paljon vaihtoehtoja, mutta ensimmäistä kertaa aikoihin hän päätti toimia vaistonsa varassa kokemuksen sijaan. Nurukan heitti tajuttoman Delevan toiselle ja vähitellen heräilevän Umbran toiselle olalleen ja lähti suurilla voimillaan harppomaan joukkion perään.<br>\n<br>\n…<br>\n<br>\nSarajin maahan rusentunut ruumis oli itsessään melko vahingoittumaton. Kovan panssarin ansiosta fyysiset vahingot jäivät pieniksi, joskin kipu oli valtava. Kivusta inahteleva Vahki yritti kammeta itseään hitaasti pystyyn, mutta onnistui siinä liian myöhään. Syrjäkujan tyhjistä varjoista ilmestyvä rautainen koura tarttui Sarajiin uudestaan ja Vahki sai nyt kohdata kivikovan betoniseinän. Vahki karjahti kivusta, jääden uikuttamaan maahan pudotessaan.<br>\n<br>\n<strong>\"Minä luotin sinuun! Olit ystäväni. Miksi… miksi sinä teet tämän nyt? Miksi valitsit saman tien kuin Killjoy?\"</strong><br>\n<br>\nValtava metallinen ruho peitti kapealle kujalle niukin naukin ulottuvan auringon. Saraji sylkäisi verta, raahaten samalla itseään käsiensä varassa kohti puhuvaa hahmoa. Hohtava miekka kiilui vähän matkan päässä Vahkista. Saraji ei kuitenkaan keskittynyt aseeseensa, vaan nosti katseensa kohti puhuvaa jättiä ja Matorania sen sisällä. ”Killjoy? Julkeatkin verrata minua häneen! Sinä olit oikeassa Creedy, täysin oikeassa. Killjoy on petturi ja nyt minä olen valmis tekemään kaikkeni hänen pysäyttämiseksi.”<br>\n<br>\nHeikolla äänellä inahteleva Saraji ei vakuuttanut Creedyä. Matoran katsoi kupolistaan, kuinka maassa raahautuva Saraji pysähtyi ja kääntyi selälleen haukkomaan henkeään. Sininen hehku kajasti Vahkin taskusta. Epätoivoinen ja kauhunsekainen inahtelu oli selkeästi kuultavissa hiljaisella kujalla. Linnakkeen hälytysääni oli ainoa kuulan lisäksi hiljaisuutta rikkova seikka.<br>\n<br>\n<strong>”Mahtavasta joukkiostasi on menehtynyt jo yli puolet. Vain sinä ja Skakditoverisi olette karkumatkalla ja puoli Klaania on teidän perässänne… lisäksi, minä en anna armoa niille, jotka uhkaavat minun kotiani.”</strong><br>\n<br>\nCreedy ojensi valtavaa mekaanista kättään, puristellen sitä nyrkkiin tutkivasti. <strong>\"Tämä puku. Se on kuin tehty minulle. Aivan kuin kohtalo olisi määrännyt minut osallistumaan taisteluun. Viime pommitus sai minut vakuuttuneeksi asiasta. Tämä paikka on minun kotini… ja ei kukaan, eikä varsinkaan oma ystäväni saa vahingoittaa ketään siellä. Laita kädet selkäsi taakse Saraji. Minä vien sinut vangittavaksi ja sen jälkeen adminit saavat asettaa sinulle rangaistuksesi.”</strong><br>\n<br>\nSaraji teki työtä käskettyä. Hän väänsi kätensä selkänsä ja kovan maan väliin. Kivusta uikuttaminen loppui samalla kuin seinään. Saraji katsoi suoraan ylös, kohti kupolissa häämöttävää Matorania. Vahkin suunpielet kääntyivät murheeseen. ”Siinä tapauksessa… olen pahoillani.”<br>\n<br>\n”...”<br>\n<br>\n”Olen niin pahoillani.”<br>\n<br>\n<em>Tuntia myöhemmin moderaattoritornissa</em><br>\n<br>\nVeritahrainen, hakkeen ja romun peitossa oleva moderaattorihuone oli täysin pimennetty. Ainoa valo huoneessa kajasti verholla tiiviisti peitetyn ikkunan reunoilta. Sitä oli juuri sen verran, että kaksi pöydän vastakkaisilla puolilla istuvaa hahmoa kykeni tunnistamaan. Selkä kohti huoneen ovea istui vihermusta robotti. Kaasunaamioon hengittävä Peelo näytti harvoin niin aloilleen asettuneelta, kuin hän näytti nyt. Puinen karu tuoli oli nokinen ja puoliksi palanut. Siitä huolimatta se kannatteli robotin painavahkoa ruumista ilman mitään ongelmia.<br>\n<br>\nPeelon katse oli nauliintunut hahmoon hänen edessään. Mustaan pukuun pukeutunut jään Toa istui selkeästi pöytään kuuluvassa työtuolissa. Valkoisen Toan ruumista peitti kuitenkin musta siisti puku, joka jätti ainoastaan hahmon valkoisen Hunan ja kädet paljaaksi. Jopa pukuun kuuluva rusetti oli sysimusta. Puvustuksensa ansiosta Toa sulautui miltei täysin pimeään huoneeseen. Toan edessä pöydällä lepäsi avonainen salkku, sekä avonainen kansio täynnä käsin kirjoitettuja papereita. Toan asiallinen ja päättäväinen tuima katse oli nauliintunut rennosti istuvaan Peeloon. Jään Toa koki ajan olevan sopiva keskustelun aloittamiseen.<br>\n<br>\n”...aika ja päivämäärä on merkattu muistiin. Läsnäolojoiksi on vahvistettu Bio-Klaanilainen Peelo, joka toimii tällä hetkellä todistajana, sekä Toa Red-Nels, minä, kirjuri ja selontekijä. Keskustelussa tullaan lisäksi käymään Bio-Klaanin moderaattoreiden Bladevezonin, sekä Paacon lausuntoja. Tämän lisäksi tilaisuudessa tullaan kuulemaan nimettömänä pysyttelevän Telakan Matoranin lausunto. Bio-Klaanilainen Peelo, sinun tehtäväsi on täydentää ja vahvistaa tänään iltapäivällä tapahtuneen välikohtauksen tapahtumia, jotta ne voidaan kirjata tarkasti Klaanin arkistoihin, josta niitä voidaan käyttää apuna tutkinnassa. Oletko ymmärtänyt tehtäväsi?”<br>\n<br>\n”Kyllä.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/UIJZ_zyElBQ?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/UIJZ_zyElBQ?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Siinä tapauksessa on aika aloittaa.” Jään Toa ryhdisti asentoaan, veti kansion lähemmäksi itseään ja alkoi puhumaan. ”Tänään noin reilu tunti sitten tapahtuneen välikohtauksen vahvistetaan päättyneen tuoreen Bio-Klaanilaisen, Vahki Sarajin, sekä Allianssiin kuuluvan Skakdi-kenttäkomentaja Metorakkin pakoon. Aseensa menettänyt Vahki, sekä tämän liittolaisskakdi onnistuivat murtautumaan Bio-Klaanin laivaston telakan sisäpuolelle, jossa nämä anastivat juuri testilennolta palanneen prototyyppimalli ”Tuomion mutterin”. Suuren lähtönopeuden ansiosta Klaanin ilmatorjunta ei ehtinyt ampumaan alas anastettua lentoalusta ja kaksikko onnistui pakenemaan Klaanin ilmatilasta kohtalaisen nopeasti. On myös vahvistettu, että kaksikko onnistui anastamaan moderaattorien huoneen kassakaapista takavarikossa olleen vaaralliseksi luokitellun pyöreän esineen, jonka käyttötarkoitusta ei koskaan ehditty selvittämään. Nimettömänä pysyttelevä telakan Matoran todisti aluksen anastusta henkilökohtaisesti ja vahvisti, että huimalla nopeudella liikkunut Vahki onnistui anastuksessa ennen kuin telakan johtaja Keetongu ehti paikalle. Tapauksen myötä telakan turvatoimia on kiristetty tuntuvasti.”<br>\n<br>\nTässä vaiheessa Toa vilkaisi kohti Peeloa, joka kuunteli tarkkaavaisena. Varmistettuaan sen, että häntä kuunnellaan, katosi Huna takaisin tuijottamaan kansiota. ”Bio-Klaani on ryhtynyt vastatoimiin tapauksen johdosta ja moderaattorit ovat vahvistaneet, että pari minuuttia lentoaluksen poistuttua Klaanin alueelta, irtaantui rannikolta vene, jonka seuruetta johtaa Klaanin päämoderaattori Toa Umbra. Tämän lisäksi hänellä on mukanaan välikohtauksessa vastuuroolia kantanut maan toa Nurukan, sekä ilmeisesti loukkaantunut plasman toa Deleva. Umbran kommunikaattoria käyttänyt Toa Nurukan vahvisti, että kolmikko on lähtenyt vesiteitse Vahkin ja Skakdin perään. Moderaattori Paaco seuraa heidän tilannettaan reaaliajassa. Tähän väliin on myös tehtävä välihuomautus, että Klaanin tiluksilta on kerätty yhteensä kahdeksan Skakdin ruumiit, sekä yksi vakavasti loukkaantunut yksilö. Merkinnät tapoista on asetettu sekä sinulle, että Toa Delevalle, Toa Paacolle sekä Skakdi Bladevezonille.”<br>\n<br>\nPeelo nyökkäili. Hän vaikutti ilmeisen tyytyväiseltä siihen, että tilanne oli saatu purettua niin tehokkaasti, eikä Sarajia ja Metorakkia vain päästetty karkuun. Toa kuitenkin jatkoi edelleen. Oikeastaan, hän oli vasta pääsemässä asiaan.<br>\n<br>\n”Aluksi luultiin, että Bio-Klaani selvisi tilanteesta täysin ilman henkilövahinkoja, lukuunottamatta Toa Delevan tuntemattoman vakavuusasteen loukkaantumista. Tämä tieto osoittautui kuitenkin vääräksi, sillä tilanneen rauhoituttua sinut, Peelo, löydettiin syrjäkujalta samasta suunnasta, mistä aseensa menettänyt Vahki oli aiemmin juossut. Meillä on suurpiirteinen kuva tapahtuneesta, mutta jotta katsaus olisi täydellinen, tulee meidän kuulla sinun lausuntosi siitä, mitä syrjäkujalla tapahtui. Ole hyvä.”<br>\n<br>\nNyt oli Peelon vuoro ryhdistää ryhtiään. Hän kumartui pöydän yli kohti kynä kädessä odottavaa Toaa ja aloitti miltei kuiskaten. ”Kun minä poistuin moderaattoritornista kohti pihamaata, näin kuinka Saraji suorastaan lensi pihamaalta kohti kujia. Kuulin valtavaa mekaanista töminää ja lähdin seuraamaan niiden askelia. Halusin saada Sarajin vielä kiinni. Viedä homman loppuun...<br>\n<br>\nKun viimein saavuin paikalle, juoksi Saraji kujalta pois. Ilman asettaan. Oletin, että mistä metallinen töminä ikinä lähtikään, oli se varmasti hoidellun hommansa hyvin... mutta kun saavuin paikalle... löysin vain tuon. Mitään ei ollut tehtävissä, joten kutsuin vartijat paikalle välittömästi.”<br>\n<br>\nSilloin Toa asetti sormensa pöytälampulle. Lamppu oli kuitenkin suunnattu kohti huoneen pimeää nurkkaa. Sormi napsautti katkaisijaa ja häikäisevä valo täytti huoneen nurkan keltaisen kelmeällä hehkullaan.<br>\n<br>\nValtava rautainen puku oli kannettu korkeakattoisen huoneen nurkkaan istumaan. Sen veltot raajat olivat itsessään täydellisessä kunnossa ja moni sen osista kiilsi edelleen puhtauttaan. Mutta se osa, jossa tuon jätin ohjaajan kuuluisi istua, puuttui miltei kokonaan. Kupoli oli pirstoutunut, ohjaajan penkki oli haljennut miltei kahtia ja veritahrat koristivat kiiltävää metallia. Peelo tuijotti karua näkyä hetken ja käänsi sitten katseensa takaisin Toaan.<br>\n<br>\n”Siinäkö kaikki?”<br>\n<br>\n”Aivan kaikki. Vartijat saapuivat paikalle ennen kuin ehdin tekemään mitään.”<br>\n<br>\nToa nyökkäsi, asetti kynänsä huolellisesti keskelle kansiotaan ja sulki sen sitten kovaa läimäyttäen. Sanomatta sanaakaan Toa asetteli kansion avonaiseen salkkuunsa ja sulki sen tarkkaan. Yksi valkoinen käsi tarttui salkun kahvaan ja nosti sen ylös, Toan noustessa seisomaan.<br>\n<br>\n”Siinä tapauksessa selonteko on päättynyt. Tilanne on kirjattu muistiin onnistuneesti ja jokaiselle tapahtumalle on vahvistaja. Seuraavaksi siirryn hoitamaan menehtyneen Matoranin kuolinpesää...<br>\n<br>\n...hyvää päivänjatkoa sinulle. Ja onnittelut erinomaisesta avunannosta tapahtumien keskellä.”<br>\n<br>\nOvi kävi. Peelo istui nyt huoneessa yksin. Robotin ilmeetön naamari oli kääntyneenä kohti kärsinyttä Z.I.L.L.Aa. Peelo hymähti. Hän oli joutunut valehtelemaan, mutta vain hieman, hyvään tarkoitukseen. Nyrkkiin puristunut musta käsi aukesi ja sen sisältä paljastui pieni datamuisti. Peelo ei halunnut sen joutuvan vääriin käsiin. Hän tutkisi sen sisällön vielä tarkasti. Aivan kuten oli luvannut.<br>\n<br>\nPari minuuttia istuttuaan ja mietittyään myös Peelo jätti huoneen. Sinne jäi vain valo. Valo ja haarniska, jota ei kukaan enää ohjastaisi.<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n<em>Hohtava vihreä miekka törrötti seinästä, johon jätti oli nauliintunut. Verta kakova Matoran ojensi epätoivoisenä kättään ulos miltei keskeltä haljenneesta jättihaarniskastaan. Valtaisa miekka oli miltei halkonut punaisen Matoranin ruumiin kahtia, mutta siitä huolimatta tällä oli käynnissä epätoivoinen yritys päästä irti. Peelo katsoi kuolevaa Matorania silmiin ja tarttui käteen. Datamuisti putosi kädestä toiseen ja ymmärrys vallitsi hetken kaksikon välillä.<br>\n<br>\n”Jos... jos... haluat auttaa... näitä olent- … … olentoja. ...katso se ...älä anna sitä kenell- …. .. lekään. Ole kilt- kiltti ja...<br>\n<br>\n…<br>\n<br>\n...auta minua.”<br>\n<br>\nViimeinen nytkähdys. Peelo seisoi kujalla nyt yksin, datamuisti tiukasti piilotettuna nyrkkiinsä. Kaasunaamari nyökkäsi kerran ja sitten hahmo kääntyi ympäri. Vartijat olivat jo tulossa. Mutta oli liian myöhäistä. Creedy oli jo vetänyt viimeisen henkäisynsä.</em><br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">End of Act 1. Tämän viestin sisällöstä vastasivat itseni lisäksi vahvasti myös Umbra, Matoro ja Peelo. Tämän lisäksi Tongu oli mukana suunnittelu/idea-asteella. Kiitos kaikille ja anteeksi kun kesti.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1467,"creator":"Donny","timestamp":"2012-07-31T21:34:00.000Z","content":"<strong>Klaani, huone</strong><br>\n<br>\n”Kelaa se alkuun vielä kerran.”<br>\n<br>\nViolettinaamioinen onu-matoran totteli mukisematta. Vielä hetki sitten jokaisella Klaanin televisioruudulla pyörinyt video alkoi vielä kerran pyöriä alusta silkasta raivosta tärisevän Guardianin edessä. Adminin huikea hammasrivi narskui skakdin purressa väkivahvat leukansa yhteen.<br>\n<br>\n”Kiitos. Voit mennä.”<br>\n”M-mutta tämä on työhuoneeni.”<br>\n”Mene.”<br>\n”K-kyllä.”<br>\n<br>\nKlaanin kanavavastaava kipitti nopeasti huoneensa oviaukolle, vilkaisi vielä säikky ilme kasvoillaan olkansa yli ja poistui paikalta. Guardian jäi yksin seisomaan keskelle lohdutonta työhuonetta, jossa hänelle pitivät seuraa ainoastaan seinillä köynnöskasvien tavoin kiipeilevät mustat johdot ja sarja keskenään samanlaisia TV-ruutuja.<br>\n<br>\nMonta minuuttia vaiti paikallaan seisottuaan päätti Guardian katsoa videon vielä kerran. G painoi mielestään samaa nappia kuin mitä oli matoran painanut hetki aikaisemmin, mutta videon kelaamisen sijaan ilmestyi litteälle näytölle ainoastaan sinivihreää värisotkua ja pieni teksti:<br>\n<br>\n########<br>\n<br>\nTurmion Turkoosi Ruutu – Vedä Johto Seinästä Ja Rukoile<br>\n<br>\n########<br>\n<br>\nGuardian potkaisi turhautuneen raivon vallassa laitepöytää saaden muutaman rätisevän johdon luikertamaan alas vastakkaiselta seinältä. Admin oli myös vähällä iskeä väkevän nyrkkinsä keskelle edessään levittäytyvää näyttöä, onnistuen kuitenkin juuri ja juuri hillitsemään itsensä. Sininen skakdi käänsi sitten kasvonsa kohti huoneen katossa rätisevää himmeää putkivalaisinta, sulki silmänsä ja päästi suustaan pakotetun kuuloisen huokauksen. Tämän jälkeen Guardian poistui itsekin huoneesta.<br>\n<br>\n”Tämä ei ole todellista”, G mietti harppoen pitkin askelin pitkin Klaanin käytävää. ”Tuon on oltava jokin Ämkoon naurettava vitsi.”<br>\n<br>\nGuartsun lähestyvien askelten voimakas jytinä hätyytti käytävällä hortoilevat matoranit sivummalle. Varovasti johtajaansa tervehtivien klaanilaisten kasvoilta paistoi hämmennys ja pelko, joten nämä olivat mitä todennäköisimmin ehtineet jo nähdä pitkin Klaania levinneen viestin. <br>\n<br>\nÄmkoon taannoinen katoaminen oli ollut itse kullekin adminille kova pala purtavaksi, mutta sen Guardian oli vielä kestänyt. Miekkapirun tämänkertainen temppu meni kuitenkin liian pitkälle. G teki kaikkensa uskoakseen, että kyseessä oli vain tämän vihreänaamioisen toverin ilkikurinen ja kaikin puolin sairas pila. Videolla esiintyneet nazorakit olivat kenties vain erittäin taitavasti koulutettuja Ämkoon veljeskunnan näyttelijöitä, ja...<br>\n<br>\n”...ei”, Guardian vastasi itselleen ääneen. Niin paljon kuin G tahtoikin toivoa, ei hän keksinyt yhtäkään hyväksyttävää selitystä Ämkoon tempaukselle. Vaikutti todellakin siltä, että Klaanin admin-riviin kuului tätä nykyä yksi petturi.<br>\n<br>\n”Admin Guardian!”<br>\n<br>\nTaaempaa käytävältä kantautunut huuto katkaisi G:n ajatukset. Skakdi kääntyi ympäri ja tuijotti sitten hämillään pienikokoisista sankareista koostuvaa vihreää joukkiota, joka lähestyi adminia matoran-jalkojen pituuden huomioiden hämmästyttävällä nopeudella.<br>\n<br>\n”Tehän olette...” Guardian aloitti, mutta matoraneista ensimmäinen keskeytti adminin nopealla esittäytymisellä.<br>\n”Enki, veljeskuntalainen. Ämkoon veljeskunnan johtajuus jäi vastuulleni johtajamme jäätyä saarroksiin saarelle Ämkoo-herran kanssa.”<br>\n”<em>Herran?”</em>” Guardian toisti katkeraan sävyyn. ”Kerro minulle, pieni soturi. Kenen puolella te tästä eteenpäin olette?”<br>\n”Siitä meidän onkin nyt puhuttava”, Enki sanoi. ”Siirtyisimmekö jonnekin jossa on vähemmän uteliaita kuulijoita?”<br>\n<br>\n- - - <br>\n<br>\nEnkin ja järkytyksestään tuskin lainkaan toipuneen Guardianin neuvottelujen siirtyessä Admin-aukiolle tapahtui Klaanin satamassa kummia.<br>\n<br>\nUteliaat satamatyöläiset katselivat ihmeissään rantaa kohti satunnaisesti törähdellen uiskentelevaa eläintä, jonka valtavat verenpunaiset silmät tapittivat hypnoottisesti suoraan määränpäätä kohti. Norsupäästäisen päästyä rantaan huomasivat satamatyöntekijät rahin selässä puolitajuissaan nuokkuvan matoranin, jonka vihreä sydänvalo vilkkui hälyttävästi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1468,"creator":"keetongu","timestamp":"2012-07-31T21:39:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nSamol asteli jälleen Klaanin sisäpihalla etsien tekemistä ja juttuseuraa. Matka kaasunaamareiden ihmeelliseen maailmaan oli katkennut, kun kaikki Klaanin elävät kuvataulut olivat kertoneet viestin puolta vaihtaneesta Ämkoosta. Samol ei ollut koskaan nähnyt tätä eikä tiennyt hänestä paljon muuta kuin sen, että hän oli admin ja yksi Klaanin tärkeimpiä voimahahmoja. Tunnelma Admin-aukiolla oli muuttunut erittäin ahdistavaksi. Laaja hälinä oli levinnyt Matoranien keskuuteen, ja kaasunaamareita jakaneella Inikolla oli ollut täysi työ pitää paniikki loitolla. Ilmassa oli satoja kysymyksiä vailla vastauksia.<br>\n<br>\nUutena jäsenenä Samolilla ei ollut vastauksia Matoraneiden kysymyksiin Klaanin suhtautumisesta asiaan, joten hän oli poistunut paikalta miettien, mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Miten ninja-adminin puolenvaihdos vaikuttaisi sotaan ja voiton mahdollisuuteen?<br>\n<br>\n<em>Se on vain joku pirun nuori, joka tiedä paikkaansa maailmassa,</em> heimoisä paapatti Samolin naamion syövereistä, <em>Vähän kylmää järkeä niin homma hoituu. Kyllä näitä oli vielä kun minä olin Ulkopuolella!</em><br>\n<br>\n”Jaa, ehkä ne eivät ottaisi semmoisia adminiksi”, Samol mietti takaisin.<br>\n<br>\n<em>Puolet tämän paikan johtajista on likkoja, että ei sitä koskaan tiedä!</em><br>\n<br>\n”Tawa perusti Klaanin.”<br>\n<br>\n<em>Aivan! Näin käy jos naisia päästää johtamaan. Minusta na-</em><br>\n<br>\n<em>Älä viitsi, Boranga. Sanot vain noin, koska et jaksanut opetella heimoviisaiden tarustoja! Häpeä!</em><br>\n<br>\n<em>Öh huomenta, Vanha-Atamakki. Sinuakin näkee.</em><br>\n<br>\nSamol piti Vanha-Atamakkista enemmän kuin Borangasta, joka oli reilusti naamion aktiivisin ja suorapuheisin esi-isä. Vanha-Atamakki oli kuitenkin yleensä nukkumassa, sillä hänen henkensä oli käsittämättömän vanha hän oli käynyt uniseksi. Suurin osa naamion lukuisista hengistä oli siinä tilassa; loput olivat löytäneet Bio-Klaanin bingon. Boranga oli nuorin hengistä, ja oli ollut Samolin naamion edellinen käyttäjä. Boranga oli kuollut epäselvissä olosuhteissa, johon oli liittynyt savanni, lauma Kikanaloja ja monta pulloa kaislaviinaa, mutta hänen henkensä oli joka tapauksessa otettu naamioon. Tulisieluinen ja ronski Borangan henki antoikin Samolille melkoiset voimat yleensä rauhallisen kääpiötoan suuttuessa.<br>\n<br>\nAtamakkin viisauden auktoriteettiaura hiljensi Borangan ja Samol jatkoi kävelyään Klaanin ympäristössä. Hän katseli linnoitusta ja kiinnitti huomionsa torniin, jossa ei ollut koskaan käynyt. Se ei ollut linnoituksen korkein torni, ja jäi huomattavasti Tawan tornin varjoon, mutta sen huipulla oli mielenkiintoisia härveleitä. Ovi ei ollut lukossa, ja Samol lähti kiipeämään torniin sen laitoja meneviä portaita pitkin. Tiiliseinillä oli ikkunoita, joissa oli huipputeknisen näköiset sulkumekanismit. Ne toivat torniin tarpeeksi valoa, ja Samol näki seinille portaikon viereen tasaisin välimatkoin ripustetut kauniit, joskin omituiset taidemaalaukset. Kääpiätoaa alkoi huimata, sillä tornin keskellä oleva avonainen kuilu jatkui pohjalle asti, mutta hän kiipesi silti ylätasanteelle.<br>\n<br>\nYlätasanteen härvelit paljastivat rakennuksen jonkinlaiseksi tähtitorniksi. Kuusikulmion muotoisen tasanteen ympärillä oli useita pienempiä kaukoputkia, ja sen keskellä oli valtava härveli, jota Samol ei heti tunnistanut kaukoputkeksi. Pari Matorania hääri pienenpien kaukoputkien kimpussa.<br>\n<br>\nSamol ei juurikaan ehtinyt tutkia paikkoja, kun suuren härvelin kyljessä oleva luukku aukesi ja ulos hyppäsi suunnilleen Samolin pituinen, mutta paljon laihempi hahmo. Miehen kasvoilla oli valkoinen Kanohi Iden ja hänen ruumistaan koristivat heikosti hohtavat siniset ja punaiset alueet. Olento kantoi sauvaa, jonka päässä leimusi pieni, violetti liekki.<br>\n<br>\n”Tervetuloa avaruuden värien observatorioon!” hahmo tervehti Samolia, ”Minä olen BCii. Tutkin avaruutta ymmärtääkseni maailman suurimpia totuuksia paremmin.”<br>\n<br>\n<em>Hippi mikä hippi,</em> uudestaan aktivoitunut Borangan henki totesi naamiossa.<br>\n<br>\n”Toki”, BCii sanoi, ”Eikä siinä ole mitään pahaa.” <br>\n<br>\n”Kuuletko SINÄ esi-isäni?” Samol äimisteli ennen kuin oli edes saanut esiteltyä itselleen obervatorion hipille.<br>\n<br>\n”Minulla on monenlaisia mielivoimia, mutten ole itsekään hirmu perillä niistä. Kuka sinä olet, jos saan kysyä? Täällä ei ole käynyt Toia vuosiin enkä minä ole käynyt miesmuistiin tuolla alhaalla.”<br>\n<br>\n”No, olen Toa Samol ja aika uusi jäsen. Asuin jossakin etelässä omassa pienessä kylässäni, kunnes lähdin merille ja törmäsin pariin Klaanilaiseen, jotka heittivät minut tänne.”<br>\n<br>\n<em>Kääpiöiden heittäminen on väärin!</em><br>\n<br>\n”Kyyditsivät, piti sanomani. Nämä ovat esi-isieni henkiä, enkä ole itsekkään perillä heidän määrästään. He antavat minulle voimaa.”<br>\n<br>\nBCii hieroi leukaansa. ”Olet mielenkiintoinen henkilö. Haluatko tulla kanssani katsomaan tähtiä?”<br>\n<br>\n”Siellähän on kirkas päivä.”<br>\n<br>\n”Se ei haittaa. Tule!”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/cbhEfgVmNWU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/cbhEfgVmNWU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSamol ja BCii kiipesivät kaukoputken sisällä olevaan hyttiin. BCii sulki oven tiiviisti ja hyttiin tuli pimeää. Tottuneesti kaukoputken omistaja (ja rakentaja) käveli violetin soihtunsa valossa ohjauspöydän ääreen ja paineli nappeja. Suuri tähtikartta syttyi Samolin silmien eteen. BCii sääti suurennuskertoimia ja kallistuskulmaa ja tähtikartan sivustoilla olevat Matoran-numerot vaihtelivat.<br>\n<br>\n”Tuolla on punainen tähti, taivaankannen kiintopiste”, BCii sanoi ja osotti tähtikartan keskellä olevaa punaista pilkkua.<br>\n<br>\n”Kun olin nuori, kylässäni opetettiin, miten sen avulla voi suunnistaa kotiin. Se on pelastanut minut monet kerrat savannille eksymiseltä. Mitä nuo kirkkaammat tähdet suoraan ylhäällä ovat?”<br>\n<br>\n”Ne ovat Klaanin Toa-tähtiä. Jokaisella Toalla on omansa. Mutta minusta tuntuu siltä, kuin ne olisivat harventuneet Klaanin päältä viime aikoina.”<br>\n<br>\n”Sota, vie, luulen”, Samol totesi hiljaa.<br>\n<br>\n”Täh? Oletteko te sodassa?” <br>\n<br>\n”Me olemme. Ehkä sinun kannattaisi käydä joskus alhaalla.”<br>\n<br>\n”Jaa-a. Minä en oikein ole yhteisötyyppejä, ja sota antaa uuden syyn pysyä täällä. Matoranit tuovat minulle aina välillä sapuskaa. Luoteenpuoleinen kaukoputki tuntuu kiinnostavan heitä. Kumma juttu, eivät pahemmin piittaa astronomiasta.”<br>\n<br>\nJa niin tosiaan oli. Samaan aikaan kun he puhuivat, tungeskeleva liuta Matoraneja kurkisteli yläviistossa olevasta luoteenpuoleisesta kaukoputkesta. Liuta joutui kuitenkin pettymään, sillä Tawa ei ollut vaihtamassa panssareitaan eikä edes viittaansa kattohuoneistossaan. Itse asiassa juuriadmin ei ollut edes kotona.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1469,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2012-07-31T21:44:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin saari, Lehu-Metsän pohjoisosat</strong><br>\n<br>\nKaikkialla sankarikaksikon näköpiirissä oli niin paljon kuusia, että joku olisi voinut kyseenalaistaa jotakin.<br>\n<br>\n”Spinnyy”, Snowie aloitti eräällä pirteimmistä äänensävyistään.<br>\n”No mitää?” Kepe vastasi eräällä kiinnostumattoneimmista äänensävyistään. Rauhallista matkaa metsikön poikki oli jatkunut täyden hiljaisuuden vallitessa jo kokonaista kaksitoista ja puoli minuuttia (tiedemies tosiaan tarkisti kellostaan), mikä oli Kepen muistin mukaan ennätys.<br>\n”Olemmeko kohta perillä?”<br>\n<br>\nKepe, joka kulki edellä, nielaisi ja kääntyi ympäri.<br>\n”Olemme vähän liiankin kohta perillä”, hän vastasi ikään kuin arvoituksellisesti mutta enemmänkin oudoksuttavasti. Kepe jatkoi: ”Käsittääkseni seuraavana etappinamme toimiva kylä on on tuon harjanteen takana.” Puhuessaan hän viittasi kädellään kuivan näköistä, mäntyä kasvavaa harjua kohti. Ilta alkoi pimetä, ja kaksikko alkoi toden teolla kaivata yösijaa. Metsän rasahdukset olivat lisääntyneet kellon viisareiston saavuttaessa myöhäistä ajankohtaa symboloivaa asemaa, samoin kuin voima-/häsellysduon hermostuneisuus. Eikä rasahduksia seurannut täysi rasahduksettomuus ollut yhtään sen mieluisampaa: nyt oli aivan hiljaista. Siksi Snowien oli vaikea ymmärtää Kepen huolestunutta ilmettä hänen puhuessaan kylästä.<br>\n<br>\n<em>Ellei sitten...</em> lumiukko päätteli, ja avasi sanaisen arkkunsa. ”Siinä kylässä on jotain vikaa, vai mitä?”<br>\nKepe väänsi kasvoilleen niinnoh-ilmeensä. Metsässä oli täysin äänetöntä.<br>\n”Arvasin tämän,” Snowie jatkoi. ”Tiedätkö, aina kun minä matkaan sinun kanssasi tämä menee tähän. Jäimme me sitten luodolle vailla moottoria tai veroja kavaltavan pormestarin vainoamaksi, aina tämä menee tähän.”<br>\nKepe kääntyi ympäri ja alkoi kävellä kohti harjua. Hän vastasi Snowielle monotonisella äänensävyllä.<br>\n”Aina kun matkustat jonkun muun klaanilaisen kanssa, joudut oikeisiin taisteluihin ja vaarallisiin tilanteisiin.”<br>\n”Ai niin.”<br>\n”...”<br>\n”Rätsie?”<br>\nKepe ei vaivautunut kääntymään puhujaansa kohti, vaan jatkoi kävelyään.<br>\n”Niin?”<br>\n”Minä niin pidän sinusta.”<br>\n”...”<br>\n<br>\nPian kaksikko olikin jo harjun laella. Kepe kehotti kumppaniaan asettumaan makuulle niin käsimerkein kuin esimerkinkin voimin. Hän kaivoi laukustaan kiikarit (Kepen oma teleskooppisilmä oli parempi mikroskooppina kuin kaukoputkena) ja aloitti kylän tiirailun. Tai oikeastaan ison seinän tiirailun. Kylä oli arkkitehtuuriltaan jotain todella omansalaista: Korkea, puisista, teroitetuista paaluista valmistettu seinä ylsi miltei ympäröivän metsikön korkeimpien mäntyjen latvojen tasalle. Harmaista, kuolleista puista muodostettu muuriasia oli täysin ikkunaton, ja ympäröi pienen kylän kokoista aluetta. Sisään ei kuitenkaan nähnyt, seinämät olivat niin korkeat.<br>\n<br>\nKaiken kaikkiaan, viritelmä oli ruma.<br>\n”Snow”, Kepe laski kiikarit ja sulloi niitä reppuunsa.<br>\n”Mhm-mmh?”<br>\n”Tuo kylä. Siinä ei niinkään ole vikaa...”<br>\nSnowie ei tiennyt ollako iloinen vai hämillään. Hän kuitenkin kuunteli, kun tiedemiekkonen jatkoi.<br>\n”...kukaan ulkopuolinen ei vain ole ollut siihen missään yhteydessä. Aikoihin.”<br>\n”...aikoihin?”<br>\n”Ainakaan Klaanin perustamisen jälkeen.”<br>\nKumpikin klaanilaisista siirsi katseensa toisistaan puiseen linnakehirviöön.<br>\n”Noh”, Snowie ilmaisi noustessaan jaloilleen. ”Meidän on vain luotettava heidän hyväntahtoisuuteensa ja omaan viehättävyyteemme.”<br>\nKepe katsoi, kun hänen valkea toverinsa lähti lampsimaan rinnettä alas kohti asutuskeskusta.<br>\n”...tuo ei voi olla suunnitelmasi jokaiseen tilanteeseen...”<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnake, Samen työhuone</strong><br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="427" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/o9Pu92St5O0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/o9Pu92St5O0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSame huomasi henkisten patruunoiden olevan täysin loppu hänen vertauskuvallisen imaginääriaseensa lippaasta. Taistelukenttä oli täynnä hylättyä kalustoa: Loppuun käytettyjen kynien vinot rivistöt halkoivat ympäristöä: Lyijykynät olivat lyhyet kuin Klaanin Nimeämispäiväpirskeet Turkasen loputtua, kuulakärkikynien muste oli auttamattomat loppu ja muutama tussi oli niin kuivuuden kovettama, että niillä olisi voinut lävistää Makutan prototeräshaarniskan, tai ainakin Manun Teehetkimies v.3:n rintakehän. Terottimia ei ollut vastaavaa määrää, mutta niitäkin oli menetetty. Yhden terä oli vielä Samen veren peitossa Moderaattorin koetettua korjata sitä mielenkiintoisella sormiotteella.<br>\n<br>\nSame nousi seisomaan, mutta piti katseensa taistelun runtelemassa maastossa: kirjoitusalusta oli musteesta suttuinen ja siinä oli paperiveitsen viiltoja, kuin villieläin olisi yrittänyt päästää siitä veret ulos. Lisäksi kuminmurut. Niiden määrä oli uskomaton. Harmaiden, sinisten ja punaisten, pienten ja epämuodostuneiden kumisten mönttien peittämä alue ei rajoittunut työpöydälle. Veren lailla taistelukenttää värjäävät partikkelit olivat tahrineet myös huoneen lattiaa. Samen sylistä enimmät mokomat olivat kuitenkin pudonneet hänen noustessaan seisomaan. Kevyen arvokkaalla käsiliikkeellä hän huitaisi loputkin mujut päältään, mutta henkiset arvet olivat ikuiset.<br>\n<br>\nModeraattori nosti kätensä päänsä taakse. Hän avasi otsanauhansa solmun ja sulki kankaanpalan vasemman nyrkkinsä sisään. Tekstiili oli ollut hänen mukanaan lukemattomilla taistelukentillä, eikä ollut pettänyt tälläkään. Same oikaisi kätensä, henkäisi syvään ja avasi kätensä. Kangas lipuin Samen nyrkistä ja laskeutui arvokkaasti lattialle. Moderaattori itse kumartui ja veti työpöytänsä puisesta lipastosta baretin. Tummanvihreää päähinettä koristi yksinkertainen, hopeanvärinen tunnus. Tunnus, jonka merkityksen vain hyvin harva tunsi, eikä suurinta osaa edes kiinnostanut. Hän asetti hatun hitaasti päähänsä.<br>\n<br>\nAjatuksissaan Same kuuli aplodit ympärillään. Ajatuksissaan hän näki, kuinka hän käveli päättäväisesti onnittelijoiden läpi. Huoneen perällä olevan suuren lasisen ikkunan ruuduista tulvi valoa, jota aurinko jakoi vuolaasti. Ajatuksissaan hän tunsi vakavan ilmeen kasvoillaan.<br>\n<br>\n(Viimeisen myös oikeasti.)<br>\n<br>\nMielensä sisällä Samelle kiinnitettiin kunniamerkkiä rintaan. Hän sai uuden tittelin. Hänelle pidettiin puhetta. Mutta hän ei hymyillyt.<br>\n<br>\n(Vieläkin myös oikeasti, hänen kätensä oli kirjoittamisesta tosi väsynyt.)<br>\n<br>\nAjatus-Same oli valokuvauksen kohteena. Ympärillä kaikki tahtoivat kätellä häntä. Mutta hän ei kätellyt.<br>\n<br>\n(Tätä hän ei tehnyt, koska, niin, huoneessa ei ollut ketään muita sillain oikeasti.)<br>\n<br>\nMielessään Same poistui huoneesta. Hän meni osoittamaan viimeiset kunnioituksensa. Hän laski mielikuvituskukkakimpun (kukat olivat valkoisia, kauniita ja leikisti olemassa) jalkojensa juureen. Mielikuvitushauta, jolle Same kunnioituksensa kukkaisessa muodossa kävi laskemassa, oli nimetön. Hän nousi taas suoraan ryhtiinsä. Same ei katsonut kukkakimppua. Hän tuijotti eteensä, ja nosti kätensä sotilastervehdykseen.<br>\n<br>\n(Viimeinen oikeasti, ja se näytti melko tyhmältä, koska hän oli, kuten mainittua, huoneessaan yksin.)<br>\n<br>\nPitkä moderaattori nosti tyytyväisenä erittäin kiirellisten ja nyt autuaan käsiteltyjen papereiden pinon työpöydältään ja laski sen puiselle pinnalle seinän vieressä, joka toimi sivupöytänä. Seuraavaksi, kiireellisten papereiden pino.<br>\n<br>\nSe oli kaksi kertaa paksumpi kuin edellinen.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin saari, Lehu-metsän pohjoisosat</strong><br>\n<br>\n<br>\nMitään ei tapahtunut. Snowman oli kolkuttanut kuolleenharmaata porttia jo useita minuutteja sitten, mutta kukaan ei tullut avaamaan valtavan muurin oviaukkoa.<br>\n“Hmm”, lumiukko tuumaili. “Kenties he ovat hieman arkoja?”<br>\nKepe katsoi toveriaan (kuin) täyttä hönttiä ja sylki sarkasmia kuin sähkön Toat salamoita tai mehevät possut salamia. “Hieman arkoja? Mistä niin päättelet?”<br>\n“Noh”, Snowie aloitteli ja hieroi mielikuvitusviiksiään. (Hän ei ollut vieläkään päässyt Harkelin miehisyyden yli.) “Kukaan ei ole avannut meille näi-”<br>\nKepe huokaisi äänekkäästi keskeyttäen Snowien. Hän ei enää vaivautunut sanomaan mitään, mutta mielessään tiedemies sivalsi lumiukkoa todella näpsäkällä huomiolla siitä, että keskellä metsää sijaitseva kylä oli ympäröity niin korkeilla muureilla, että ne olivat miltei korkeammat kuin leveämmät. Lisäksi sitä ympäröi vallihauta, ja muurin laella oli ikävän näköisiä piikkejä, ilmeisesti keloista vuoltuja nekin.<br>\n<br>\nJuuri kun kaksikko oli poistumassa takaisin juurikkoon, toiseen porttiin ilmestyi pieni viilto, kun kurkistusaukon suojalevy vedettiin pois.<br>\n“Kuka siellä?” kuului käheä ääni[a]. Reiästä klaanilaisia tuijotti sangen kurttuotsailmeinen silmäpari. Vihreät silmät ja rosoinen ääni sopivat hyvin yhteen, eikä kumpikaan vaikuttanut erityisen ystävälliseltä.<br>\n“Vain kaksi matkalaista”, Kepe aloitti tarkoituksenmukaisesti ennen toveriaan. “Olemme Bio-Klaanista, ja tahtoisimme kovin päästä sisään.”<br>\nTuimat silmät siristyivät epäluuloisesti ja luukku vedettiin kiinni. Portin takaa kuului loittonevia, hieman kipittäviä askeleita.<br>\n“Se oli siinä?” Snowie ihmetteli.<br>\nKepe nosti mietteliäänä kätensä leualleen. “Merkillistä, merkillistä.”<br>\n“Ehkä he eivät arvostaneet sitä, kun sanoit olevasi Bio-Klaanista? Jos nämä ovat niitä hemmoja, jotka ovat tehneet tönönsä tänne jo ennen Tawan aikoja, ja menevät katkerien alkuperäisasukkaiden minimaaliseen kategoriaan?”<br>\n“En usko”, Kepe vastasi ja otti kasvoilleen argumentteja vastaanottavaisen ilmeensä. “Katsos, tämä kylänen on Ämkoo-vuoren eteläpuolella. Zyglakien hyökkäysten pelossa elävät Matoralaiset eivät oikeastaan uskaltaneet asuttaa Nui-Koron muurien ulkopuolista, Ämkoo-vuoren eteläpuolista aluetta ennen Klaanin perustamisen suojaavaa vaikutusta. Siksi vanhimmat asutukset löytyvät karusta pohjoisesta eivätkä etelän hedelmällisemmiltä mailta.”<br>\n“Hyvä tietoisku Spinster, mutta eikö näissä pensaissa ole asunut piilotettuja posseja kautta aikain?”<br>\n“Sekin on tietysti mahdollista, mut-”<br>\n<br>\nSilloin portti vedettiin auki ja kylä tuli näkyviin. Se ei ollut erityisen kaunis.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="427" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/F1fmOp1Rvsw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/F1fmOp1Rvsw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTalot oli valmistettu samasta ankean värittömästä kuolleesta puuaineksesta kuin kylän ylikorkeat muuritkin. Kaikki rakennukset noudattivat samaa pystysuunnassa venytettyä tyyliä kuin kyseiset valtavat ulkoseinätkin. Kepe päätteli sen johtuvan aidatun alueen vähäisestä neliömäärästä. Jyrkkäharjaiset mutta pääosin yksi- tai kaksikerroksiset talot olisivat olleet pahaenteisiä ilman piikkejäkin. Ja piikkejä oli paljon. Miltei joka talon katonharjalla oli teroitettuja hongankappaleita, ja osaa taloista ympäröivät aidat olivat nekin sangen monella seipäällä koristettuja. Ainoan värinsä harmaan joukkoon toivat muutaman talon pihassa sijaitsevat puutarhat, tosin nekin olivat enemmänkin sammaltarhoja, ja muutama haaleanvärinen seinävaate. Maa oli mutaista, ruskeanharmaata mössöä.<br>\n<br>\nMielenkiintoisia olivat myös oven avannet kyläläiset: Kolme Matoralaista, joilla kaikilla oli kulahtaneen ruskea kaapu, puristivat hanakasti teräviä keihäitä ja tuijottivat keskittyneinä klaanilaiskaksikkoa. Kukaan heistä ei kuitenkaan tähdännyt klaanilaisia aseella tai näyttänyt muutenkaan hyökkäävältä, he olivat ainoastaan varautuneita. Kahdella oli harmaat Kanohit, kolmannella vaaleansininen. Yhden Kepe ja Snowie tunnistivat oviluukun avanneeksi karheaäänistelijäksi. Kukaan ei sanonut mitään. Metsäkin oli hiljainen, ja ainoa ääni oli jostain kylän siimeksistä kuuluva varovainen haitarinsoitto.<br>\n“Neuvottelimme”, vihreäsilmäinen ovivahti vastasi. Hänen kasvoillaan oli jalo Kanohi Ruru, joka oli väritykseltään jotain keltaisen ja tummanharmaan välimaastosta. Muu ruumis verhoutui kaapuun. “Ja päätimme päästää teidät sisään.”<br>\n<br>\nKlaanilaisduon ilmeet kirkastuivat, ja kiittely oli juuri alkamassa kun toiset vastaantulijat, kaksi vakavakatseista neitoa, kiiruhtivat sulkemaan kylän portin kiinni. Kepe ja Snowie näyttivät hieman hämmentyneiltä, mutta kiittivät silti päästyään kylään. Rurukasvo kääntyi ympäri, lähti kävelemään kohti kylän keskistaa ja viittoi klaanilaisia seuraamaan.<br>\n“Pahoittelen epäkohteliaisuuttamme”, hän aloitti kuulostaen siltä, kuin puhuminen olisi hänelle hyvin vaikeaa. “Emme tahdo pelotella vieraitamme, olemme vain varovaisia.”<br>\nKepe vilkaisi heidän takanaan vilkkaasti paiskattua porttia, mutta lähti sitten harppomaan yllättävänkin vilkkaasti liikkuvan Matoralaisen perään. Snowie teki saman.<br>\n“Älkää murehtiko portista”, Matoralainen jatkoi. “Emme pyri pitämään teitä sisällä.”<br>\n“...vaan jotakin ulkona?” Snowie uteli.<br>\nEi vastausta.<br>\n<br>\nKolmikko käveli kylän keskuskadun tapaista pitkin. Missään ei näkynyt muita asukkaita, mutta vaimea musiikki paljasti kylässä olevan muitakin. Ikkunat olivat kuitenkin liian pieniä, jotta niistä olisi nähnyt kunnolla sisään.<br>\n“Sanos”, Snowie jatkoi hetken vaiteliaisuuden jälkeen. “Miksi asutte täällä metsän keskellä?”<br>\nVastaus oli jälleen ei vastausta.<br>\n“En tahdo tungetella, mutta ettekö te pidä lainkaan yhteyksiä ulkomaailmaan?”<br>\nMatoralainen ja hänen myötään koko kolmen hengen kulkue pysähtyi.<br>\n“Pidämme. Kuitenkin mahdollisimman vähän. Ulkomaailma ei ole meille kovin... Antelias.”<br>\nKepe katsoi ympäröiviä taloja seiväsaitoineen ja pienine ikkuna-aukkoineen.<br>\n“Onko tuolla jotain vaarallista?”<br>\nVihreiden silmien katse siirtyi Snowiesta Kepeen.<br>\n“Kuulitteko lintujen laulua ympäröivässä metsässä?”<br>\nKlaanilaiset katsoivat toisiaan.<br>\n“Emme?” Snowie vastasi.<br>\n“Entä näittekö villinä juoksevia metsä-Raheja? Tai kauniina lentäviä perhosia?”<br>\n“...emme.”<br>\n“Aivan niin, vieraat, aivan niin. Koska niitä ei ole.”<br>\n<br>\nMatoralainen jatkoi taas matkaansa kohti kylän keskustaa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnake, Samen työhuone</strong><br>\n<br>\n<br>\nVaivalloisesti valkoinen Moderaattori eteni kiireellisten papereiden pinossa eteenpäin. Hetki sitten hän oli hakennut itselleen kupin kahvia ja hörppi nyt sitä töiden edetessä. Hakiessaan kofeiinia hän oli ehtinyt vaihtaa pari sanaa Bladiksen kanssa, joka oli hänkin ollut pitämässä pientä taukoa. Ilmeisesti Skakdin välipalahammasta oli kolottanut, ja, no, Skakdeilla on isot hampaat. Siinä tavatessaan Same oli kuullut Bladiksen jatkavan klaanilaisten kouluttamista hieman järjestelmällisempään taistelemiseen. Ilmeisesti asenne oli kohdallaan, mutta seurue oli sangen sekalainen ja liian moni oli vailla oikeaa taistelukokemusta.<br>\n“Sitä paitsi”, Bladis oli kertonut matalaan ääneen. “Minä näen selvästi, kuinka porukka koostuu suurelta osin pakolaisista. Niistä, jotka ovat täällä, koska ovat paenneet sotaa. Tämän piti olla heidän turvapaikkansa.”<br>\n<br>\nKeskustelu oli kuitenkin jäänyt lyhyeksi: kummankin Moderaattorin kädet olivat aivan liian täynnä töitä pitkäaikaiselle jutustelulle.<br>\n<br>\nJa nyt Same olikin taas huoneessaan, toinen käsi kommunikaatiolaitteella, jakaen tehtäviä klaanilaisille minkä kerkesi. Hän oli lähettänyt partioita Lehuun, siivoojia käytäville ja maksuja kauppiaille. Viimeistä tosin vähenevissä määrin, Allianssin laivasaarto oli pelottanut miltei kaikki kauppiaat pois. Same tiesi, että Klaanin viljelmät elättäisivät asukkaita kyllä ihan hyvän aikaa ja että heillä oli muitakin varusteita. Ainakin toistaiseksi.<br>\n<br>\n<em>Mutta en minä sitä pelkää,</em> Same tuumi. <em>Eristyksen psykologiset vaikutukset, ne...</em><br>\n<br>\nSame oli kerran soluttautunut pieneen tukikohtaan, jossa runsaat sata sotilasta olivat olleen piiritettyinä enemmän kuin oli kenellekään hyväksi. Heillä oli ollut ruokaa, vettä eikä heitä aktiivisesti uhannut mikään akuutti vaara. He olivat ainoastaan täysin eristyksissä muusta maailmasta. Kuitenkin paksu köysikravatti, jota ei kerran solmittua enää avattu, oli aiheuttanut miltei yhtä paljon kuolemaa kuin vihollinen osapuoli. Ja mikä kenties pahinta, Same oli perille päästyään tiennyt, ettei selviytyjillä ollut mitään elämää piirityksen jälkeenkään.<br>\n<br>\nJa niissä tunnelmissa Moderaattori jatkoi paperipinon tuhoamista, arkki kerrallaan, kunnes hän sai käsiinsä aivan erityisen paperin. Se oli selvästikin Nazorak-asiakirja, joten Same irrotti Kanohi Haunsa tottunein ottein ja korvasi sen toisilla kasvoilla: lipaston perällä lojui Kanohi Rau näitä tilanteita varten. Same muisti paperinipun oikein hyvin. Se oli Gekon tuoma, Klaanin saaren keskiosista paljastuneesta, hylätystä Nazorak-aluksesta löytynyt asiakirja. Ja se oli odottanut luetuksi tulemista melkoisen pitkään.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Kylä keskellä Lehu-metsää</strong><br>\n<br>\n<br>\nHeidän edellään kulkenut matoralainen ei nähtävästi ollut päättänyt opastaa heitä, sillä hän ei jäänyt odottelemaan sankareitamme ja lähti muutenkin kulkemaan pientä, ahdasta kujaa ties minne sanaakaan sanomatta. Kaksikko seisoi keskellä kylää, jonka olemassaolosta ulkomaailma hädin tuskin tiesi ja joka ei itsessään tahtonut tietää ulkomaailmasta ilmeisesti mitään.<br>\n<br>\n“No. Mitäs nyt.” Snowie kysyi.<br>\n“Kai meidän täytyy etsiä tämän kylän pormestari tai mikä kylänvanhin tätä paikkaa pyörittääkään.”<br>\n“Mistä ajattelit meidän aloittavan? Täkäläiset eivät vaikuta kovin puheliailta ja kaikki talot täällä ovat lähestulkoon identtisiä. Tietenkin noiden seipäiden sojotuskulmia lukuunottamatta.”<br>\n“Veikkaan että se on tuo”, Kepe vastasi osoittaen rakennusta “kadun” päässä.<br>\n“Koska se on kadun päässä?”<br>\n“Ei, vaan koska sen seinistä törröttää pari tusinaa puuvaarnaa enemmän kuin muiden.”<br>\n“...”<br>\n“...”<br>\n<br>\nHe koputtivat talon, joka ilmeisesti oli jonkinlainen hallintorakennus, oveen. Sama juttu kuin portilla. Kukaan ei vaikuttanut tulevan avaamaan.<br>\n<br>\nSitten ovi aukesikin.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="560" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/cN1XImCMnYg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/cN1XImCMnYg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHitaasti, naristen.<br>\n<br>\nKuin missäkin kauhuelokuvassa. Miljöökin olisi lähestulkoon sopinut, sillä inhimillisten olentojen asuinpaikalta tämä kylä ei suuresti vaikuttanut.<br>\n<br>\nOvea ei ensikatsomalta vaikuttanut avanneen kukaan. Sitten Kepe muisti, miten elokuvissa aina tapahtui tällaisissa kohtauksissa, ja vilkaisi alas. Snowie vilkaisi ensin Kepeä ja huomasi vasta sitten oven avaajan.<br>\n<br>\nOven avasi pieni otus. Se oli musta ja näytti kantavan kasvoillaan vitivalkoista naamiota, joka muistutti suuresti ylösalaisin laitettua Pakaria. Se pyyhälsi vikkelästi pois oviaukolta ennen kuin he ehtivät tehdä siitä enempää johtopäätöksiä.<br>\n<br>\nMatoran se ei ollut, siitä Kepe oli varma.<br>\n<br>\nHe astuivat hämyiseen huoneeseen. Se oli kylän tyylin mukaisesti varsin pieni, vaikka katto hävisikin pimeyteen. Seinähirsien rakoihin oli tökätty muutama verkkaisesti kytevä päre ja lattia oli harmaata, ilmeisen hiomatonta lankkua. Kaikesta huolimatta huone muistutti hieman valtaistuinsalia. Ainakin huoneen päädyssä oli valtaistuin.<br>\n<br>\nJa mikä istuin se olikaan. Valtavan, huterien puukeppien varaan rakennetun härpäkkeen istuintaso oli miltei klaanilaisten hartioiden korkeudella. Selkänojaa laitteessa ei ollut nimeksikään, mutta käsinojat olivat sitäkin leveämmät, ja jalkoja ympäröi teroitettujen keppien kehä. Oikeastaan tuoli näytti pieneltä vartiotornilta, viimeiseltä puolustuslinajlta. Siinä istuva hahmo ei sen sijaan näyttänyt kovin taistelunhaluiselta: Erittäin huonossa ryhdissä istuva Matoralainen oli väritykseltään haaleanmintunvihreä, ja tämän haarniskaan oli selvästi tehty paljon omia muutoksia. Ja mikä mielenkiintoisinta, nämä muutokset oli tehty pääosin puusta, saaden hahmon vaikuttamaan raihnaiselta. Naamiona istujalla oli samaa vihreän sävyä oleva jalo Kakama, joka oli yllättävän kiiltävä muuhun kokonaisuuteen verrattuna.<br>\n<br>\n\"...tuota noin. Oi päällikkö, olemme tulleet tänne kaukaa idästä etsimään tietoja.\" Kepe päätti aloittaa keskustelun, josta tulisi muotoutumaan kerrassaan eriskummallinen.<br>\n<br>\n\"Siltä vaikuttaa, vieraat. Ulkomaiden asukkaat eivät tavallisina aikoina ole järin tervetulleita mannuillemme, mutta olemme kuulleet huolestuttavia sanomia pohjoisesta vyöryvistä laumoista.\"<br>\n<br>\n\"Nazorakit\", Snowie mutisi.<br>\n<br>\n\"Ehdotan siis kauppaa, ulkomantujen väki. Tieto tiedosta. Kerromme mitä haette, jos kerrotte tämän uhkan luonteesta ja sen vaikutuksesta kansaamme.\"<br>\n<br>\n\"Oi päällikkö\", Snowie varmuuden vuoksi aloitti lauseensa, \"ne valloittajat, Nazorakit, tuskin uskaltautuvat näihin metsiin ainakaan heti. Heille on edullisempaa vallata tämän saaren muut kolkat ensin ennen marssia tänne. Jos he siis ylipäätään siihen vaivautuvat.\"<br>\n<br>\nPäällikkömatoralainen näytti tyytyväiseltä vastaukseen. \"Näiden korpien vaarat karkottavat lähes kaikki tunkeilijat. Meidän itsemmekin elo on usein haasteellista näissä maisemissa, varsinkin tällaisina aikoina joina vihamielisiä olentoja vaikuttaa olevan kaikkialla.\"<br>\n<br>\n\"Minkälaiset pedot vaivaavat kyläänne, päällikkö?\"<br>\n<br>\n\"Hmmr. Se ei ole teidän ongelmanne. Se on vain kylämme asia.\"<br>\n<br>\n\"Nyt kun olemme jakaneet tietomme kanssanne, sallitteko meidän utelevan historiaanne?\" Kepe päätti kysyä.<br>\n<br>\n\"Hm. Olkaa hyvät.\"<br>\n<br>\nKepe kaivoi esiin Nui-Korosta \"lainatun\" kirjan ja selasi sitä kädessään. Kuvat ja kuvaukset mystisestä Profeetasta ja tämän teoista ja ihmeistä kantoivat satoja sivuja. Epäuskoinen ilme ilmestyi päällikön kasvoille. Hän vaikutti tunnistavan kirjan, ja selvästikin ihmettelevän mistä he olivat sen käsiinsä saaneet.<br>\n<br>\n\"Päällikkö, tuhansia vuosia sitten idästä saapui tänne muukalainen, jolla oli mystisiä kykyjä ja jota tämän vuoksi pidettiin jumalana...\"<br>\n<br>\nPäällikkö tuhahti kovaa. \"Suuresta mestarista te puhutte, ettekä lainkaan niin kunnioittavaan sävyyn kuin hänen arvolleen sopii. Varokaa sanojanne, muukalaiset.\"<br>\n<br>\nTämä käänne oli jossain määrin yllättävä. Metsien peräkylissä yhä osoitettiin suurta kunnioitusta Profeettaa kohtaan, ja tästä puhuminen muussa kuin uskonnollisessa yhteydessä vaikutti lähestulkoon jumalanpilkalta.<br>\n<br>\nPäällikkö jatkoi: \"Teidän ei tule seurata häntä, sillä hän ei tarkoittanut tietään seurattavaksi. Hänen tiensä oli vain hänen itsensä, muut eivät ole tarpeeksi arvollisia tallaamaan sitä. Suuri mestari tahtoi hyvää kansalleen ja kärsi puolestamme. Ymmärrämme häntä. Jos jäljitätte häntä Etelän Mannuille Hänen Linnaansa jonne hän jatkoi...”<br>\n<br>\nEtelään...linnaan? Kepe ihmetteli. Ei Klaanin saaren eteläisissä osissa ollut muita linnoja kuin Bio-Klaanin linnake...ja sitäkään ei rakennettaisi vielä satoihin vuosiin. Sitten hän muisti, että Nui-Koron kirjassakin puhuttiin etelästä. “Salamointia taivaalle Etelästä...Profeetan ja hänen tovereidensa luota?” Jotain sensuuntaista.<br>\n<br>\n“...teette ennen pitkää tyhjäksi hänen työnsä aikojenkin halki. Kuolevaiset eivät kykene siihen mihin hän kykeni, hänen voimansa olivat toisesta maailmasta, maailmasta jossa ei ollut samaa pahuutta kuin omassamme, vain ikiaikainen puhtaus...\"<br>\n<br>\nNiin hiljaiselta vaikuttavassa kylässä oli yhtäkkiä kymmenkertainen määrä eloa päällikön puhuessa. Tässä saarnassa klaanilaiskaksikko kiinnitti huomiota kuvaukseen Profeetan toismaailmallisesta voimasta.<br>\n<br>\n\"Nimda\", Snowie kuiskata möläytti itselleen.<br>\n<br>\nPäällikkö selvästikin kuuli tämän ja näytti tyrmistyneeltä. \"Sana! Sana jota Ei Pidä Lausuman, jumalan voimien siemen, jonka nimen hän kylämme tiedoksi uskoi. Täällä te muukalaiset seisotte, omassa salissani, ja käytätte tuota sanaa kuin se olisi mikä tahansa tavallinen ilmaus. Ei. Ei.\"<br>\n<br>\n\"Oi päällikkö, emme olleet tietoisia sanan mahd-...\" Kepe meinasi aloittaa ennen kuin tajusi koko väitteen päättömäksi. Hän katsahti Snowieen, jonka mielestä suhteet tämän kylän kanssa olivat menossa vauhdilla päin prinkkala-koroa. Samalla päänkäännöllä Kepe vielä vilkaisi taakseen, aivan kuin siellä olisi ollut jotain, sillä sellaisia tuntemuksia tämänkaltaiset paikat usein aiheuttivat, ja miltei säpsähti huomatessaan heidän taakseen hiiren hiljaa ilmestyneen rurukasvoisen matoralaisen, johon he olivat jo aiemmin törmänneet. Snowiekin huomasi tämän. Hän aloitti tietämättä itsekään mitä edes yritti selittää: \"Päällikkö, tekin olette matoran, ette-...\"<br>\n<br>\n“Turaga”, tämä totesi lyhyesti.<br>\n<br>\nKepe ja Snowie katsahtivat toisiinsa hämmentyneinä.<br>\n“Eikö kuitenkin Matoralainen?” Snowie ehdotti varovaisesti korkeassa tuolissaan istuvalle hahmolle.<br>\n<br>\n“Hmmmrmm”, ‘Turaga’ vastasi uhkaavasti.<br>\n<br>\n“Pian on taas - sen aika, - Turaga.”<br>\n<br>\n“Eikun nyt oikeasti,” Snowie koki asiakseen jatkaa. “Tuossa naisessa ei ole mitään-”<br>\n<br>\nMinkä aika? Kepe pohti mielessään. Kuka sen oli edes sanonut? Huoneessa ei ollut muita kuin hän, Snowie, johtaja sekä rurukasvoinen matoran... jonka olisi voinut luulla sen sanoneen, mutta ääni ei tullut tämän suunnasta.<br>\n<br>\n“Niin on, poikaseni.”<br>\n<br>\n“Mitä teemme?”<br>\n<br>\n“Hrrm, vieraamme. Pahoittelemme tätä.”<br>\n<br>\nSitten kuului vain kaksi “thump”-ääntä ennen kuin pimeys söi koko maailman.<br>\n<br>\nKun todellisuus oli vaipumassa pimeyteen Kepe ehti erottaa mustan hahmon, joka oli selittämättä ilmestynyt matoran-turagan valtaistuimen vierelle. Oven heille avanneet valkoiset kasvot katselivat heitä lähes katonrajasta. Niistä alas laihana valuneen ruumiin juuret olivat kiertyneet päällikön istuimen ja muun läheisen irtaimiston ympärille.<br>\n<br>\nSoljuvat nauhat naputtivat puupintoja.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnake, Samen työhuone</strong><br>\n<br>\n<br>\nModeraattori naksautti niskaansa (ei samoin kuin hän naksautti vihollistensa niskan takaapäin) ja luki.<br>\n<br>\n<em>Bio-Klaanin saari 12<br>\n<br>\nTiedusteluosasto B-23, kuudestoista päivä saarelle saapumisen jälkeen<br>\n<br>\nSaarta hallitsevan suuren vuoren eteläpuolinen metsä ei sovellu tukikohdan sijainniksi. Länsirannikolle on liian pitkä matka ja välissä on liikaa asutusta pikaisesti poistettavaksi. Itärannikko on saman metsän peitossa ja meressä suurta karikkoa (ks. Meritiedusteluosasto 03:n raportti “Bio-Klaanin saari 10”) joka saattaisi estää suurimpien laivojen tehokkaan liikuttelun. Pohjoinen edelleen suositeltava tukikohdan aloituspaikka.<br>\n<br>\nLisähuomioita: Metsää suositellaan kartettavaksi, samoin kuin vuortakin. (ks. Tiedusteluosasto B-05:n raportti “Bio-Klaanin saari 04: Liite: Vuoren asukki”) Metsän eläimistö on vihamielistä ja paikallisella Zyglak-populaatiolla on vahva vaikutus. Erityisesti sijainnissa 649/698 sijaitsee-</em><br>\n<br>\nSame jännittyi lukiessaan tekstin loppuun. Hän osasi lukea Nazorakien koordinaatistoa, ja hänen mieleensä hiipi ikävä aavistus. Moderaattori lukaisi raportin, laski sen hetkeksi käsistään ja nosti sisäpuhelimensa luurin. Toisessa päässä vastasi Paaco, koska kuka muukaan.<br>\n“Paaco. Lähetä minulle koordinaatit, johon Kepe ja Snowman ilmoittivat lähtevänsä.” Samen ääni oli eleetön.<br>\n“Asia selvä, herr-”<br>\n“Ja ei mitään pelleilyä...”<br>\n<em>Mitä minä juuri sanoin.</em><br>\n“...koska nyt on kiire.”<br>\n“Selvä homma, iso pomo.”<br>\nValkoinen Moderaattori laski luurin ja tuijotti taas asiakirjaa. Pitkät sormet naputtelivat puista pöydänpintaa hermostuneen oloisesti. Sitten, muutaman sekunnin kuluttua, pieni faksi pöydän kulmalla piippasi ja Same repäisi paperin nopeasti irti. Asiain laita oli juuri niin kuin hän oli pelännyt: Koordinaatit olivat samat. Same vaihtoi Kanohinsa takaisin Hauksi, nappasi sekä Nazorak-dokumentin että faksin kouraansa ja nousi seisomaan.<br>\n<br>\n<em>Nyt tuli hoppu.</em><br>\n<br>\n[spoil]Snowielta ainakin puolet tekstistä ellei enemmänkin.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1470,"creator":"MahriKing","timestamp":"2012-07-31T22:05:00.000Z","content":"<strong>Sänky</strong><br>\n<br>\n\"Olisivat mokomat hiljempaa\", sairaslomastaan nauttimista yrittävä Make mutisi tyynyynsä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1471,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-08-02T11:17:00.000Z","content":"[spoil]Tämä on ikään kuin Manuhuipennus vol. 2 tai jotain. Saatoin epäonnistua taikka sitten en.[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Daxia</strong><br>\n<br>\nHelryx asteli linnoituksen ulkopihalla ja potki mereen pieniä kiviä odotellessaan uutisia. Brutaka seisoi etäämpänä ja tuijotti horisonttiin. Pian paikalle juoksi ko-matoran, joka pystymättä juoksemaan kovin lujaa tavoitti veden toan hyvin hitaasti.<br>\n<br>\n”No?” Helryx kivahti turhankin äkkipikaisesti.<br>\n”Makuta varasti yhden nopeimmista lentoaluksistamme sen jälkeen, kun oli yrittänyt hyökätä Brutakan kimppuun”, matoran selitti tietävästi.<br>\n”Kyllä minä sen tiedän!” toa vastasi ärtyisästi. ”Brutaka itse kertoi minulle.” Hän viittasi kädellään takanaan seisovaan kultaiseen soturiin.<br>\n”No, tuota, saimme selville”, matoran jatkoi, ”laskeutumispaikan. Ilmeisesti makuta ei osannut laskeutua kunnolla ja romutti koko aluksen käyttökelvottomaksi.”<br>\n”Teki sen varmasti tahallaan”, Helryx mutisi. ”Joko perään on lähetetty agenttejamme?”<br>\n”Kuulemani mukaan jopa kolmin kappalein”, matoran sanoi ylpeästi, vaikka olikin sisimmässään epävarma. Johtaja ei ollut ikinä näin huonolla tuulella. ”Makuta laskeutui ilmeisesti lähelle kaupunkia, jota asuttaa jokin athistinen lahko, uskoisin.”<br>\n<br>\n”Ne tunkeutujat”, veden toa huokaisi. ”Järjestikö Makuta Nui heidät sisään?”<br>\n”En… en tiedä tuota, rouva.”<br>\n”Se oli retorinen kysymys.”<br>\n”Aivan, aivan niin. Anteeksi.”<br>\n”Voit poistua.”<br>\n”Kyllä, rouva.”<br>\n<br>\nHelryx käveli ympyrää rannalla vielä hetken, ja lopulta hän myönsi itselleen luvan kysyä Brutakan neuvoa.<br>\n”Mitä mieltä olet tästä kaikesta?”<br>\n”On vaarallista, että joku tietää järjestöstämme”, suurikokoinen ritarikuntalainen vastasi.<br>\nHelryx huomautti Bio-Klaanin tuntevan heidän järjestönsä.<br>\n”Aivan niin, rouva”, Brutaka vastasi, ”mutta he ovat vain yksi järjestö. Lisäksi heistä varmaankin vain johtoporras tuntee meidät.”<br>\n”Vain yksi järjestö! Se on jo tarpeeksi vakavaa. Makuta Nui ei ole Bio-Klaanin admin.”<br>\n”Mutta hänhän on ollut aiemminkin tekemisissä kanssamme. Varmasti myös monet muut klaanilaiset ovat.”<br>\n”Lienet oikeassa. Mutta epäilen näiden tunkeilijoiden olleen jotain muuta. Ne eivät olleet klaanilaisia”, toa murehti.<br>\n”Tuohon en osaa sanoa mitään”, Brutaka myönsi. ”En ollut täällä silloin.”<br>\n”Se oli vankilakapina”, Helryx pohti. ”Joten joku vangeista on varmasti kytköksissä hyökkääjiin.”<br>\n”Pääsikö kukaan tuota makutaa lukuun ottamatta pakoon?”<br>\n”Ei minun tietääkseni. Tarkistan asian.”<br>\n”Tarkistakaa. Järjestömme on vaarallisessa tilanteessa.”<br>\nBrutaka lähti astelemaan kohti linnoitusta jättäen naisen yksin rannalle.<br>\n”En pidä tästä mielikuvasta, Brutaka!” Helryx huusi tämän jälkeen.<br>\n<br>\nHän seisoi hetken yksinään merelle tuijottaen.<br>\n”Makuta Nui, sinä ovela idiootti.”<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Atheonistien saari</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/lb9mfUdSAzs" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/lb9mfUdSAzs</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSeinät rikkoutuivat, kivensirpaleet lensivät ja savu pöllysi, kun Makuta Nui paiskautui läpi kallioperän. Hän makasi hetken paikallaan miettien päässään kuuluvaa jyskytystä ja nousi sitten ylös. Hänen raajansa rusahtelivat epämiellyttävästi, ja joka paikassa oli jauhautunutta kiveä. Kivinen usvapilvi oli levittäytynyt kaikkialle peittämään näkymän lähes täydellisesti. Makuta kuulusteli ympäristöään tarkkaavaisesti. Hän ei kuullut yhtikäs mitään, mikä ei tarkoittanut, etteikö pimeydessä olisi vaaninut jokin. Jokin sairas. Sairas olento, joka kuvitteli olevansa jumala.<br>\n”Jumalkompleksi ei ole koskaan hyvä asia”, Manu sanoi – vahingossa ääneen.<br>\n<br>\nVirheen seurauksena makutan takaa iskeytyi jotakin häntä kohti. Hän väisti viime hetkellä itseään kymmenen kertaa isomman kivenjärkäleen, joka teki maassa olevan kolon entistä suuremmaksi.<br>\n”Makuta Nui! Tule tänne, tule tänne minun luokseni! Tule, jotta voin sulkea sinut sylini kuolettavaan halaukseen!”<br>\n<em>Ei kuulosta järin mukavalta.</em><br>\n<br>\nHän lähti hiippailemaan satunnaiseen suuntaan, joka kuitenkaan ei ollut äänen sijaintia kohti. Täytyi löytää pakotie. Se hullu tuhoaisi vaikka koko saaren saadakseen hänet hengiltä. Yhtäkkiä aivan Manun edestä maan alta ponnahti esiin hirvittävä vääristynyt naama, musta kuin pimeys itse, ja terävähampainen. Se yritti ahmaista Manun suuhunsa kidallaan, mutta makuta syöksyi vasemmalle suoraan kiviseen seinään. Se sattui. Irvokas naama osui johonkin pimeyden keskellä ja ilmeisesti räjähti. Paineaalto heitti Manun jonnekin päin huonetta, suuntaa oli vaikea määrittää.<br>\n<br>\n”Epätietoisuus on tuskallista, Makuta Nui, eikö olekin?” Abzumon ääni nauroi Manun noustessa pystyyn. Hän ei tiedostanut olinpaikkaansa, hänen olisi pian noustava ylös pimeydestä. Ja sitä Abzumo juuri toivoi.<br>\n”Senkin typerä apina! Tule tänne alas tappelemaan!” Manu karjui niin lujaa kuin pystyi. Korkeuksista singahti siinä samassa uusi kivenmurikka ja iskeytyi Makutan mahaan.<br>\n”En… minä… tuota… tarkoit-…tanut”, hän pihisi, kun sai taas sanan suustaan.<br>\n”Makuta Nui! Minulla on täällä sinun ystäväsi Summerganon. Minä aion tappaa hänet.”<br>\n”Matoranisi olivat huijausta, miksei Summeganonkin olisi?” Manu huusi ja virnisti hieman. Hän ei ollut vielä menettänyt peliä.<br>\n”He olivat huijareita, koska tahdoin niin. Mestari voi <em>hyvin</em> Arkkienkelissäni.”<br>\n”Miksi uskoisin sinua?”<br>\n”Ei sinun täydykään. Minä vain aion tappaa tämän toan ja sinut heti sen jälkeen.”<br>\n”Voi, kun sinä olet niin täydellinen, jumala oikein, kun kykenet tappamaan viattomia sen sijaan, että pääsisit eroon minusta!”<br>\n”Niin. Niin minä olen. Minulla on valta ja oikeus.”<br>\n<br>\nJärkeä oli turha puhua. Manu avasi uunituoreet siipensä, joiden saamiseen hän oli absorboinut kaksi atheonistia ennen saapumistaan palatsiin, ja singahti lähes äänennopeudella suoraan ylöspäin ja ehti juuri ja juuri havainnoida Abzumon, joka seisoi kivipaasin päällä, ennen kuin törmäsi tähän. Molemmat makutat lennähtivät suoraan päin seinää ja sen sisään ja siitä läpi ja yhä eteenpäin seuraavaan huoneeseen.<br>\nManun seuraava havainto oli, että hän makasi maassa Abzumo pidellessä jalkaansa hänen rintansa päällä ja tuijottaessa hänen silmiinsä demonisesti. Seinä, jonka läpi he olivat lentäneet, oli nyt kokonaan poissa, ja huoneet näyttivät olevan yhtä samaa suurta kammiota. Manu vilkaisi oikealle puolelleen ja näki Sugan istumassa maassa. Hänen kätensä olivat seinässä kiinni. Kiinni, täysin: Abzumo oli ilmeisesti muotoillut kivimassan uudestaan niin, että se yhdisti Sugan lihan ja seinän yhdeksi.<br>\n<br>\n”Minä näen ajatuksesi!” Abzumo huokaisi. ”Tämä tunne, minä olen jumala. Minä näen kaiken, kuulen kaiken, tiedän kaiken. Minä <em>olen</em> se kaikki!”<br>\n”Sinä olet sairas! Minä voin ehkä auttaa sinua”, Manu sanoi. ”Anna minulle se siru!”<br>\nAbzumo nauroi julmasti.<br>\n”Sinä se tarvitset apua. Etkö näe? Sinä olet Atheon, itse pahuus. Varas. Sinä varastit Nimdan ja minä sain sen takaisin. Ja nyt minä rankaisen sinua.”<br>\n”Etkö sinä muista omaa menneisyyttäsi?” Manu kirkui. ”Sinähän tarjosit sitä minulle!”<br>\n<br>\nAbzumo tuijotti häntä mielipuolisesti. Suga yritti päästä irti seinästä, mutta hänen veriset raajansa eivät irronneet kivisestä vankilasta. Veren haju täytti Manun sieraimet; yleensä reaktio ei ollut hänestä ikävä tunne, joka nyt kuitenkin seurasi hurmeen aromin leijuessa ilmassa.<br>\n”Hiljaa. Sitä ei ikinä tapahtunut”, Abzumo kuiskasi.<br>\n”Kiellät kaiken nyt, mutta minä muistan. Sinäkin muistat”, Manu jatkoi epätoivoisesti.<br>\n”Tiedän, mitä sanot tai aiot sanoa. Se kaikki näkyy sinusta. Olet kuin avoin kirja.”<br>\n”Surkea vertaus, ystäväni”, Manu sanoi haikeasti ja tuijotti vastustajaansa. ”Tiedät, ettei mieli ole kuin kirja, jota voisi vain lukea, kuten monet haikailijat kuvittelevat.”<br>\nAbzumo perääntyi hieman poistuen Manun rintakehän päältä.<br>\n”Sinä…” hän yritti sanoa.<br>\n”Minä tiedän, mitä ajattelet”, Manu sanoi ja hymyili tavalla, jonka ilmeisesti käsitti isälliseksi. Suga olisi saattanut naurahtaa, ellei olisi ollut kuolemanvaarassa. Hän yritti vain päästä irti seinästä, mutta tuloksetta.<br>\n”MINÄ TIEDÄN SINUT. TUNNEN. TIEDÄN. KAIKEN”, Abzumo kiljui ja polki maata jalallaan kuin kiukkuinen lapsi. Tämä lapsi vain sai koko maailman tärisemään.<br>\n”Abzumo, lopeta tämä hulluus”, Manu sanoi ja peräytyi hieman itsekin, suoraan yhdistyneen kammion uutta takaseinää vasten. Manu ei pystynyt enää havaitsemaan yksityiskohtia. Oli kuin hänen silmänsä olisi karsittu turhista tarkkuusominaisuuksista. Hän huomasi enää vain Abzumon sairaan virnistyksen, joka vuorotteli pelokkaan vääristyneisyyden kanssa kuin sinifunktion amplitudi etumerkkiä, ja Summerganonin ponnistukset päästä irti seinästä.<br>\n”Abzumo, lopeta tämä hulluus”, Manu toisti melkein anovasti. <em>Karsittu… silmät… Nimda… ei kai…</em><br>\n”NYT SE ANOO!” hullu makuta käkätti. ”LISÄÄ TÄTÄ.”<br>\n<br>\nManu alkoi olla epätoivoinen. ”Etkö sinä käsitä?”<br>\nHänen aistinsa olivat turtuneet. Hän tunsi päässään särkyä.<br>\n”En”, Abzumo vastasi ykskantaan ja syöksähti odottamattomasti Manua kohti. Hän otti Manun jalasta tiukan otteen ja alkoi pyörittää ympäri… ympäri… ympäri, ja päästi irti. Toinen makuta lensi pitkässä kaaressa suoraan lattian sisään. Taas.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/O-jrFcobLQM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/O-jrFcobLQM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nManu nousi jälleen pystyyn tuskallisen lennon jälkeen. Hän tiesi jo ennen silmiensä avaamista, että jokin oli muuttunut ja avasi sitten silmänsä apposen ammolleen. Makuta Nui ei nähnyt enää raunioitunutta temppelin huonetta – hän ei ollut temppelissä enää, ei selvästikään. Hänen näkökenttänsä taustalla loimusi magentanvärinen hohde, joka yritti sokaista hänet; hirvittävää hehkua hieman himmensi siellä täällä leijaileva verenpunainen sumu ja pienet tähdenmuotoiset syaaninsiniset kappaleet, jotka kiersivät Manua kuin planeetat auringon kiertoradalla tullen välillä turhankin lähelle.<br>\n<em>Minä olen polttopisteessä</em>, Manu ajatteli. <em>Ellipsillä on kaksi polttopistettä.</em><br>\nToisessa polttopisteessä seisoi jykevä värioksennus, modernin taiteen patsas vuodelta miekka ja kirves, aution pellon suohon hukkunut haamu. Sen ruumis oli kuin karhu, mutta turkki oli sateenkaaren värinen. Se ei liikkunut, mutta liikkui silti. Manu ei todellisuudessa nähnyt sitä, mutta tiesi sen olevan siinä, tiesi, miltä se näytti.<br>\n”Mitä tämä…” Manu aloitti, mutta olento puhui.<br>\n”Sinun järkesi sumenee”, se sanoi Abzumon äänellä. ”Sinun järkesi sumeni jo.”<br>\n”Tämä ei ole todellista”, Manu sanoi epäuskoisena. Abzumo hymyili.<br>\n”Tämä on liiankin todellista”, hän sanoi.<br>\n<br>\nSiinä samassa tyhjyydestä ilmaantui äkkiarvaamatta valtaisa kirves. Manu katseli kirvestä, sen kauniita muotoja. Se oli kaksiteräinen ja mustasta metallista taottu, puuvartinen ja ennen kaikkea kaunis. Sen varsi oli veistetty käteen mukavasti sopivaksi ja tyylikkääksi, hieman kierteiseksi, mutta myös perin yksinkertaiseksi. Terät olivat täysin virheettömiä ja sileitä, ja kumpikin muistutti tietyllä tavalla kuunsirppiä. Ne olivat sama terä ja eri terä, samanlaisia mutta niin erilaisia. Ja silti kumpaakaan terää ei voinut erottaa toisistaan, niin samanlaisia ne olivat. Manu katseli kirvestä epäuskoisena. Hän näki, kuinka se alkoi lähestyä häntä, muttei voinut tehdä mitään, sillä hänen ruumiinsa oli halvaantunut. Hän näki oman ruumiinsa ikään kuin olisi seisonut sen ulkopuolella, mutta oli samalla sen sisäpuolella. Kirves jatkoi matkaansa tuskallisen hitaasti, mutta Manu tiesi sen liikkuvan äänen nopeudella. Silti se oli niiin hidas.<br>\n<br>\nLopulta, vuosien jälkeen, kirves osui Manun keskivartaloon. Manu tahtoi parkua tuskasta, muttei voinut hengittää. Hänen keuhkojensa ilma oli homehtunut ja hänen verensä muuttunut tervaksi. Hänen ruumiinsa leikkaantui kirveen viiltäessä sitä äänen nopeudella vuosisatojen kuluessa äärettömän hitaalla vauhdilla ja hyvin nopeasti. Kirves tuhosi solukkoa, raivasi tietään ruumiin läpi, purskautti valtavan määrän verta ulos kehosta. Mutta veri valui maassa kasvavien muurahaisten päälle. Kyllä, maassa kasvoi muurahaisia, jotka kukoistivat purppuranpunaisina. Abzumon sadistinen nauru kaikui nyt kaikkialla ikuisesti pienen hetken, kun kirves teki saatanallista työtään Manun ruumiille.<br>\n”Mitä <iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;>hel<i></i>vettiä</body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe> tämä on!” Makuta Nui karjui; hänen suustaan lensi verta. Hänen oma huutava äänensä ei kuitenkaan kuulunut hänestä itsestään, se kuului kirveestä. Ajatukset, nämä ajatukset turmelivat koko maailmankaikkeuden. Abzumo oli Manun edessä, aivan hänen edessään aivan varoittamatta aivan yhtäkkiä, aivan todellisessa muodossaan. Oli aina ollut. Manu oli aina tiennyt sen, mutta sai sen tietää vasta nyt. Hänen aivonsa vääntelehtivät paradoksin kynsissä – ei maailma näin toiminut. Ei mieli näin toiminut.<br>\n”Sinä et tajua tätä maailmankaikkeutta, Makuta Nui. Sinä et ymmärrä, mitä kaikkea minä tiedän ja mihin minä pystyn. Ja ennen kaikkea, sinä et ymmärrä mieltä.”<br>\n”Minä… tämä… ei.”<br>\n”Antaudu sen valtaan. Kuole.”<br>\nKirves kaivautui syvemmälle, syvemmälle, syvemmälle ja katkoi suolistoa, silpoi sisäelimiä, valutti verta. Veri. Se kasteli koko maailman. Magenta tausta oli nyt punainen, vaan ei verenpunainen. Kirkkaanpunainen. Ja tähdet olivat nyt mustia. Silmiin sattui. Kontrasti tappoi hänen silmänsä. Hän ei enää nähnyt, hän kykeni ainoastaan kuulemaan ja tuntemaan kivun.<br>\n<br>\n”Ssssinä et ole tehnyt mitään!” Manu karjui, vaikka hänen äänensä kuului kirveestä – ei, vaan sittenkin muurahaisista. Niistä, jotka kasvoivat purppuraisina sinisestä maasta.<br>\n”Sinä et ole tehnyt mitään, tämä kaikki on illuusiota!”<br>\n”Onko?” kuului Abzumon myhäilevä ääni. Maa tärisi. ”Onko tosiaan?”<br>\nManu avasi silmänsä. Hän makasi kivimurskan keskellä, ja veri oli värjännyt koko sen kuopan, jossa hän makasi. Hänen melkein koko ruumiinsa oli haljennut keskeltä kahtia, ja hänen silmiinsä oli työntynyt sisään kuusi pitkää, lasista neulaa, kolme kumpaiseenkin silmään. Hänen kanohinsa silmäaukot vuotivat vuolaasti, melkein yhtä vuolaasti kuin vartalon halkaisseen kirveen aiheuttama haava.<br>\n<br>\n”Sinä kuolet tänne. Yksin. Hylättynä. Heti, kun olet nähnyt Summerganonin kuolevan”, Manu kuuli Abzumon äänen sanovan – tai ajatukset päässään. Hänen kuulonsa oli kyseenalaisessa kunnossa juuri nyt, samoin näkö. Abzumo pystyisi tuottamaan Sugan kuoleman hänen päässään, mitä väliä sillä enää oli?<br>\n<br>\nSuga katseli Abzumoa järkyttyneenä. Tämä vain seisoi virnuillen paikallaan, kun Manu makasi kuopassa. Edes käsi ei liikkunut. Sugan ongelma ei ollut kadonnut minnekään. Hänen kätensä oli yhä kivessä ja kivi kädessä. Seinä oli vanginnut hänet auttamattomasti. Kammion muoto oli muuttunut erittäin paljon siitä, kun Abzumo oli astunut siihen ensimmäisen kerran. Se oli nyt melko muodoton ja täynnä makutan muotoisia reikiä. Yksikään pilari ei ollut pystyssä, ja valaistus puuttui. Toinen puoli huonetta, joka oli ollut erillinen kammionsa, oli lähes samassa kunnossa nyt. Ja koko huoneen ainoa valo tuli koko palatsin lävistäneistä iskuista syntyneistä rei’istä, joita oli vain muutama. Suga tunsi itsensä turhaksi katsoessaan sitä kaikkea. Hän ei voinut auttaa Manua, ei käydä Abzumon kimppuun eikä edes paeta.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/at6ZOwEnNr4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/at6ZOwEnNr4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nManu tutkiskeli silmiään. Hän ei tainnutkaan olla sokea, hän näki aivan hyvin avattuaan silmänsä, joskin verenpunainen verho oli peittänyt kaiken. Huoneessa ei enää ollut pimeä, vaan hyvinkin valoisa. Häntä häikäisi.<br>\n<em>Aistihavainnot valehtelevat</em>, Manu muistutti. <em>Niihin ei voi luottaa.</em><br>\nHän sulki silmänsä, kuunteli, kuinka muurahaiset lopettivat kasvunsa ja lakastuivat. Ne muuttuivat mustiksi, Manu kuuli sen. Hän kuuli, kuinka veren haju sai ne kuolemaan. Hänen verensä. Ja hän maistoi niiden pelon, kun ne kuolivat.<br>\n<br>\nMaistoi pelon.<br>\n<br>\nMaistoi…<br>\n<br>\nHuulet koskettivat huulia.<br>\n<br>\nManu avasi silmänsä valoa nopeammin ja näki elämänsä karmeimman kuvaelman. Abzumo seisoi hänen luonaan yhä. Seisoi hänen luonaan ja suuteli häntä. Hän maistoi oman pelkonsa. Abzumon huulet koskettivat hänen omiaan, kieli tunkeutui sisään hänen suuhunsa. Se lipoi ympäriinsä, jätti jälkeensä vanan nestemäistä ainetta. Se oli hänen omaa vertaan.<br>\nTämä ei ole todellista.<br>\nTämä ei ole. Mene pois.<br>\nJätä minut kuolemaan.<br>\nSenkin sairas kaksimielinen turhamainen itsekeskeinen <iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;>paski<i></i>ainen</body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe>.<br>\nKuole, mikset sinä jo kuole.<br>\nJos et kuole, anna minun kuolla.<br>\n<em>En anna sinulle sitä nautintoa, aivan vielä…</em><br>\n<em>Tapa minut!</em><br>\n<em>Ei, sinä katsot, kuinka Summerganon kuolee.</em><br>\n<br>\nManu ei enää avannut silmiään. Hän ei avannut korviaan. Ei nenäänsä, ei suutaan. Hän rypistyi kasaan, yritti vetäytyä itseensä. Mutta hänen mielensä ei ollut enää turvallinen paikka. Kaikki hänen salaiset ajatuksensa, kaikki hänen suunnitelmansa, kaikki oli nähtävissä. Luettavissa, kuin avointa kirjaa.<br>\n<br>\nKirjaa.<br>\nLehteä. Kirjettä.<br>\nRomaania, novellia. Runoa.<br>\nNäytelmää.<br>\n<em>Aivan</em>, Manun pää järkeili. <em>Tämä on näytelmä. Minä olen tämän näytelmän tähtinäyttelijä.</em><br>\n<em>Väärin meni taas</em>, sanoi nautiskeleva sadisti. Ääni riipi Manun aivot veriseksi mössöksi ja muutti hänen kämmenensä paperiksi. <em>Sinä avaat silmäsi nyt ja katsot.</em><br>\nManu avasi silmänsä ja katsoi. Hän katsoi, kuinka Abzumo piteli hänen edessään Summerganonia. Toa ei katsonut häntä vaan päinvastoin yritti välttää katsetta. Oliko tämä nähnyt kaiken? Kaiken, mitä oli tapahtunut? Kaikki ajatukset? Kaikki salaisuudet? Kaiken?<br>\n<br>\nAbzumo nuolaisi huultaan.<br>\nPelko.<br>\nJumala hymyili hänelle. Se hymyili.<br>\n”Ehkä minä jätän teidät kahden”, se sanoi ja paiskasi Summerganonin Manun viereen. ”Te kuolette sittenkin yhdessä. Sinä ja hän. Te.”<br>\nMaailmaan alkoi palautua järki. Melkein. Maailma alkoi olla yhtenäinen. Melkein. Värioksennus poistui.<br>\nSe poistui rakennuksesta. Ja jäljellä oli pelkkä pelko.<br>\n<br>\nPelko ei poistunut.<br>\nSe oli hänessä, osa häntä.<br>\n<br>\n<br>\nAbzumo käveli ulos palatsista kohti Arkkienkeliä. Hän kääntyi vielä kerran kohti palatsia ja kohotti kätensä.<br>\n”Tätä palatsia ei enää ole!” hän karjaisi. Maa vavahteli, kun palatsin ulkoiset kerrokset alkoivat kuoriutua pois samaan aikaan, kun sisäosat sortuivat itseensä. Abzumo katseli virne kasvoillaan sortuvaa komeutta, kivensirpaleet lensivät alas kaupunkiin, isoja järkäleitä lensi myös. Vihreää jadekiveä pirstoutui joka suuntaan, missä katot halkeilivat ja romahtivat alas. Abzumon silmäkulmaa nyki. Hän alkoi nauraa. Hän nauroi ja tarttui päähänsä, tarttui päähänsä naurun muuttuessa kirkunaksi. Hän polvistui, polvistui ja yritti hillitä itsensä, hän hillitsi äänensä, kyllä, äänensä.<br>\n”Tämä…” hän yskäisi. ”Tämä ei ole mitään.”<br>\nHän nousi puolittain ja jäi toisen polvensa varaan.<br>\n”Tämä ei ole mitään”, hän toisti. Pari mustaa insinööriä saapui auttamaan hänet pystyyn. ”Ei mitään.”<br>\n<br>\nJadekiven palasia alkoi sataa heidän niskaansa.<br>\n”Poistumme”, Abzumo henkäisi ja ravisti insinöörit kannoiltaan. ”Minä osaan kävellä aivan itse!”<br>\nKolmikko nousi Arkkienkelin luokse. Abzumo loi viimeisen vilkaisun palatsiin olkansa takaa. Ja hänen kasvonsa vääntyivät kauhistuneeseen irvistykseen. Sitten hetki oli poissa.<br>\nVirne palasi.<br>\n<em>Minä… olen jumala.</em><br>\nHänen takanaan temppeli räjähti ja valtava sienipilvi nousi taivaalle.<br>\n<br>\n<br>\nSummerganon oli saanut raahattua Makuta Nuin lähemmäs ovea, mutta hänen voimansa olivat loppuneet jo ajat sitten. Hän henkäili ja pinnisteli, muttei päässyt yhtään pidemmälle. Manu avasi silmänsä ja katsoi tätä merkillisesti.<br>\n”Suga. Juokse. Mene.”<br>\n”En lähde ilman sinua”, toa varoitti ja jatkoi ponnisteluaan.<br>\n”Typerys”, Manu huokaisi. ”Mutta niinhän kaikki ovat.”<br>\nSuga katsoi häntä uhmakkaasti.<br>\n”Sinä et pysty tähän, Summerganon”, Manu sanoi vapisevalla äänellä ja työnsi kädellään Sugan kädet pois. Alhaalla olevasta kuopasta, jossa Manu oli maannut, makutan senhetkiseen sijaintiin, toisin sanoen ovelle, johtava verivana oli Manun koko ruumiin levyinen.<br>\n”Pyydän yhtä palvelusta”, Manu sai sanottua. Hän ponnisteli jaloilleen, mikä vei energiaa, jota hänellä ei ollut. Mistä se siis tuli?<br>\nHän oli kaatua, mutta Suga auttoi hänet käytävään. Käytävään päästyään Manu tyrkkäsi Sugan hieman kauemmas itsestään.<br>\n”Summerganon”, hän julisti. ”Ota naamioni ja vie se Klaaniin.”<br>\n”Ei”, Suga sanoi hiljaa ja risti kätensä. ”Minä en lähde, ennen kuin saan sinut mukaani.”<br>\nManu hymyili.<br>\n”Teemme tämän vaikeamman kautta.”<br>\n”Niin.”<br>\n”Ja sinä et tiedä, mikä vaikeampi reittimme on.”<br>\nSuga kohotti kulmaansa. Manu poisti naamionsa ja paiskasi sen kohti Sugaa, joka joutui lähes hyppäämään saadakseen sen kiinni. Manu vajosi polvilleen, ja Suga huudahti hätäisenä. Käytävä alkoi romahtaa heidän niskaansa entistä pahemmin. Seinät olivat jo täynnä halkeamia, ja katosta romahti suuria palasia irti.<br>\n”Summerganon”, Manu lausui jälleen Toan nimen. ”Minulla on sinulle toinenkin pyyntö.”<br>\n”Mitä? Mitä sinä yrität, Manu?” Suga tivasi. Manun kasvoille leviävä virne muuttui yliluonnollisen järjettömäksi, suorastaan pelottavaksi. Sugan katse kohdistui liikkuvaan raajaan, Manun käteen, joka piteni kohti häntä, tuli voimakkaasti ja nopeasti häntä kohti, lävisti hänen vatsansa, ennen kuin hän ehti edes huomata. Verta purskahti lattialle.<br>\n”M-m-manu”, Suga ähkäisi ja vajosi itsekin polvilleen. Manu hymyili edelleen ja sulki silmänsä.<br>\n”Oletko sinä, Suga, ikinä ajatellut kuolemaa?” Toa ei kyennyt vastaamaan makutan kysymykseen vaan pinnisteli pysyäkseen tajuissaan. Manun käden kohdalla alkoi liikkua mustia lonkeroita, jotka hivelivät toan ruumista.<br>\n”Minä en ole, Summerganon. Minä en todellisuudessa ikinä ajatellut.”<br>\n<br>\nKäytävä sortui heidän päälleen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1472,"creator":"Donny","timestamp":"2012-08-02T18:37:00.000Z","content":"<strong>Klaani, Admin-aukio</strong><br>\n<br>\n”Tämä ei aivan vastaa mielikuvaani sopivasta neuvottelupaikasta”, Enki puhui hiljaa seuraten sivusta Admin-aukion ahdistunutta matoranvilinää. Guardian rojahti aukion laidalla lepäilevälle puiselle penkille ja lausui:<br>\n”Tämä jos mikä on sopiva paikka”. Enkin kysyvä katse sai adminin jatkamaan: ”En luota teihin ihan niin paljon kuin mitä toivoisit. Kuulen asianne mieluiten paikassa jossa ette voi tuosta noin vain iskeä myrkytettyä heittotähteä kurkkuuni ja liueta sitten savupommin turvin paikalta.”<br>\n<br>\nEnki naurahti vaivaantuneesti ja istahti maahan Guardianin eteen vaikka adminin vieressä penkillä olisikin ollut reilusti tilaa. Muut veljeskuntalaiset istahtivat samaan tapaan riviin tuoreen johtajansa taakse. Enkin aseteltua jalkansa siististi ristiin alkoi matoran puhua:<br>\n”Nazorakit eivät saa veljeskuntaa puolelleen, oli Ämkoon-herr- krhm, Ämkoon tilanne sitten mikä hyvänsä. Sen suhteen voitte olla huoleti.”<br>\n”Tieto on huojentava, mutta ymmärrät varmaan, että en voi tuosta vain luottaa sanaasi. Jos muistan oikein, olitte pitkään Ämkoon henkilökohtainen eliittijoukko tämän suorassa alaisuudessa.”<br>\n”Ämkoo koulutti meidät taistelemaan Klaanin puolesta”, Enki puolusteli. ”Ymmärrän silti epäluulosi. En kuitenkaan voi muuta kuin anoa luottamusta.”<br>\n<br>\nGuardian tuijotti le-matorania tarkasti suoraan silmiin. Skakdi murahteli hiljaa pohdiskellen ikuisuudelta tuntuneen tovin, puristi sitten siniharmaat kätensä puuskaan ja sanoi:<br>\n”En anna teidän puuhata omianne, joten komennan klaanilaisia vahtimaan puuhianne. Näinä aikoina en voi kuitenkaan kieltäytyä ylimääräisestä sotavoimasta, joten saatte luvan olla avuksi.”<br>\n”Kiitos, herra. Tulet huomaamaan, että veljeskuntalainen pitää aina sanansa.”<br>\n”Hyvä niin. Nyt saat kuitenkin luvan kertoa minulle tarkkaan mitä saarellanne oikein tapahtui.”<br>\nEnki kurtisti kulmiaan ja vilkuili hetken ympärilleen kuin varmistaakseen, että kukaan ei vakoillut heitä. Sitten matoran palautti katseensa siniseen adminiin ja taikoi kasvoillensa pahoittelevan ilmeen.<br>\n”En usko voivani kertoa paljoa sellaista jota et jo tietäisi. Hyökättyämme nazorakien kimppuun johdin kumppaneitteni kera iskujoukkoamme. Ämkoon ja erään nazorakien supersotilaan aiheuttaman kaaoksen turvin onnistuimme nipin napin pakenemaan saarelta.”<br>\n”Oletko varma, että Ämkoon ja nazorakin taistelu ei ollut lavastettu?”<br>\nEnkin kasvoilla käväisi hämmästys.<br>\n”Ette kysyisi tuota jos olisitte olleet näkemässä, Herra. Se oli hurjin koskaan näkemäni kamppailu, ja minä olen nähnyt paljon.”<br>\n<br>\nAdmin-aukion laidalta kuuluvat hämmästyneet huudahdukset ja huokaukset saivat sekä Guardianin että veljeskuntalaisten päät kääntymään hetkeksi mekkalaa kohti. He eivät kuitenkaan nähneet muuta kuin hämmästelevän matoranjoukon, ja siirsivät mielenkiintonsa takaisin keskusteluunsa.<br>\n<br>\n”Kuulemani mukaan Ämkoo katosi taistelun päätteeksi”, G puhui. ”Onko sinulla mitään tietoa mitä siitä eteenpäin tapahtui?”<br>\n”Koko kamppailu oli siinä vaiheessa täysi kaaos”, kuului Enkin vastaus. ”Johtajamme jäi epäselvissä olosuhteissa ainoana Ämkoon tueksi. Menetimme useaan kertaan yhteyden kumpaankin ja sitten saimme käskyn lähteä.”<br>\n”Ämkoon tilanteen on täytynyt olla taistelun jälkeen hälyttävä”, Guardian mietti vilkuillen uudemman kerran äsken kuultujen outojen huudahdusten suuntaan. ”Sillä pirulaisella ei ole tapana jäädä vapaaehtoisesti vihollisten kynsiin.”<br>\n”Olen vähintään yhtä hämmentynyt kuin tekin”, Enki vastasi.<br>\n”En muuten usko”, Guardian sanoi katse naulittuna aukion laidalle. Adminin reaktio sai Enkin kääntämään katseensa ympäri ja lähes pudottamaan silmänsä päästään. <br>\n<br>\nHämmästyneen väkijoukon lävitse kompasteli väsynyt ja litimärkä Norsupäästäinen. Tuon ikiaikaisen olennon helvetillinen silmäpari tuijotti häiriintyneesti penkillä istuvaa Guardiania samalla kun olento liikkui väkinäisin liikkein sinistä skakdia kohti. Uskalias uimamatka veljeskunnan saarelta Klaaniin olisi tappanut minkä tahansa muun maaelämään suunnitellun rahi-pedon, mutta aurinkovoimalla toimiva väkivahva päästäinen oli ihme kyllä selvinnyt hengissä puolikuolleesta ratsastajastaan huolimatta.<br>\n<br>\nEnki ja muut veljeskuntalaiset kavahtivat sivuun Suuren Norsupäästäisen tieltä kun tämä astui Guardianin eteen. Hämmästynyt admin ryhdisti velttoa asentoaan ja katseli hieman ahdistuneesti Norsupäästäisen valtavia silmiä. Sitten Guardian avasi keskustelun.<br>\n”No mutta hei.”<br>\n”Röööhkis.”<br>\n”Omistajasi ei lähettänyt sinua sädettämään minua hengiltä, eihän?”<br>\n”Srönk.”<br>\n”No hyvä.”<br>\n<br>\nNorsupäästäinen laskeutui polvilleen ja Guardian huomasi ensi kertaa rahin selässä makaavan matoranin. Veljeskuntalaiset huomasivat saman ja auttoivat henkihieverissä olevan ratsastajan alas päästäisen selästä.<br>\n”Le-matoran” pystyyn ampaissut Guardian lausui. ”Yksi teistä?”<br>\n”Selvästikin”, Enki puhui yrittäen saada matoranin tajuihinsa. Kuin ihmeen kaupalla veljeskuntalaisen himmeät silmät avautuivat, ja matoran yskäisi suustaan merivettä ja pienen kalan.<br>\n”Minä...” matoran aloitti, mutta seuraavat sanat juuttuivat hänen kurkkuunsa.<br>\n”Älä puhu”, Guardian komensi kyyristyttyään puolikuolleen selviytyjän viereen. Guardianin kiikarisilmä siirtyi tarkkailemaan matoranin kaulan lähellä ammottavaa tulehtuneen näköistä avohaavaa. ”Älä huolehdi. Saat pian apua.”<br>\n<br>\nGuardian nosti haavoittuneen matoranin olalleen ja lähti kantamaan tätä kohti Klaanin sairasosastoa. Norsupäästäinen röhkäisi hätääntyneesti, eikä Enki kyennyt estämään väsynyttä eläintä lähtemästä jolkottelemaan Guardianin perään. Veljeskuntalaiset vilkuilivat hetken toisiaan ja lähtivät sitten myöskin seuraamaan sinistä skakdia.<br>\n”Minä...”, haavoittunut matoran aloitti taas. Guardianin estelyistä huolimatta matoran koitti puhua.<br>\n<br>\n<em>”...näin...kaiken...”</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1473,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2012-08-03T08:15:00.000Z","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Elikkä. Tässä tuli sellainen varsin mielenkiintoinen ongelma, että viesti kokonaisuudessaan ylitti foorumipostien maksimimerkkimäärän, eli 60 000 merkkiä. Joten Arkkienkelipommi vol. 1 julkaistaan kahtena viestinä, mutta ajatelkaa niiden olevan yksi posti. Antakaa anteeksi tuplapostaus. Krediittipuolelta pitää mainita, että tämä posti on minun, Manun, Tongun ja Geen yhteistyön tulos. Lisäksi hahmojaan käytettäväksi tarjosivat Troo, Hai, Blosz ja Snowie. Ja tämä on goddamn 22 sivua, joten varatkaa aikaa.</dd></dl>\n<strong>Ilmaraptori</strong><br>\n<br>\nIlmaraptorin sisällä vallitsi kiristyneen jännittynyt tunnelma. Manun antaman kartan perusteella he olivat lähellä määränpäätään, atheonistien muinaista temppelisaarta. Troopperi istui sohvalla teroittaen miekkaansa ja rasvaten varsijousensa laukaisijaa. Hai kiillotti oman keihäänsä terää Troopperin aseenhoitopakkauksen tarpeilla. Bloz katseli haikeana ikkunasta muistellen outoja uniaan. Toa tuntui olevansa hieman eksyksissä.<br>\n<br>\nKolmikko oli jäänyt alukselle odottamaan, kun muut olivat lähteneet temppelille. Se, etteivät he olleet Klaanin ykkössotilaita tällä tehtävällä, oli pelastanut heidät vankeudelta. Mutta Toain velvollisuudentunto tovereita kohtaan kasvoi, kun he lähestyivät kohtaloaan. Troopperi katseli omaa peilikuvaansa miekkansa kiiltävästä terästä heijastuneena. Hän näyttäisi, että hänellä olisi oma panoksensa annettavana tässä sodassa. Hän muisti taivaalla näkyneen vilauksen Arkkienkelin piikikkäästä pallokuoresta. Se oli ollut kauhea, mutta kauhea oli myös hänen miekkansa Makuta Abzumon vatsassa.<br>\n<br>\nTernok ja Ontor huhkivat hiki naamiossa hiiliä pesään lappaen. Monissa liemissä keitetyt Matoranit eivät tienneet, mikä heitä odotti, mutta he ymmärsivät tilanteen vakavuuden, ja matkanteko oli ainoa tapa päästä perille. Lisää hiiliä lensi tulipesän pätsiin. Ilmaraptori halkoi taivasta.<br>\n<br>\nMatoro istui Tongun valtavan lentotuolin reunalla ja katseli silmäkiikari kovana Ilmaraptorin tuulilasin läpi Ämturin ohjatessa vieressä. Kartta oli levitetty kojelaudalle. Pienet alla vilisevät saari- ja atollirykelmät vastasivat kartan merkkejä.<br>\n<br>\n”Savua!” Jään toa huudahti katsoessaan horisonttiin. Vasemmalla, kymmenisen kilometrin päässä näkyi suurehko saari, josta nousi mustaa savua. Troopperi pisti miekkansa huotraan ja käveli Toa-kollegansa vierelle.<br>\n<br>\n”Ei taida olla tulivuori”, tulen Toa sanoi synkästi.<br>\n<br>\n”Se on Abzumon alus!” Matoro huudahti zoomattuaan saaren yläpuolelle. Valtava piikkipallo leijui ilmassa. Se oli osittain maasta nousevan savun peitossa. Savu ja katku näyttivät ikään kuin tekevän hirviömakutan tuomionkoneelle siivet. Matoro oli nähnyt Arkkienkelin Athistien saaren yllä, mutta silloin Toan päässä oli risteillyt niin monta ajatusrataa Nimdasta ja maailmasta, ettei hän ollut keskittynyt piikkipallon yksityiskohtiin heikkouksista puhumattakaan.<br>\n<br>\n”No jo on Destralin ruma kone Makutalla”, Ämtur tuumasi. Hän ei ollut osannut odottaa heidän kohteestaan mitään tuollaista. Laivaston Matoran oli paremminkin odottanut jotain Nazorakein taistelualusten tyylistä. Mitenköhän moinen pallo edes pysyi ilmassa?<br>\n<br>\nMuutkin aluksen miehet tulivat katsomaan etuikkunasta lähenevää uhkaa, lukuun ottamatta panttivankitorakkaa, joka ei pystynyt kävelemään. Kukaan ei pitänyt ajatuksesta, että sen lähestyminen johtui <em>heidän</em> lähestymisestään ja että he olivat <em>tunkeutumassa</em> sinne.<br>\n<br>\n”Suoraan kohti?” Ämtur kysyi Matorolta. Matoro mietti, katsoi Matoraneja ja Toa-tovereitaan, joiden epävirallinen johtaja hän tällä tehtävällä oli. Oliko tämä hulluutta? Sitten Toa katsoi harppuunaansa. Kuusi koukkua odottivat kehässä kädentyngän ympärillä. Niitä ei ollut koskaan ammuttu. Vielä.<br>\n<br>\n”Suoraan kohti. Sen takia tänne tultiin.”<br>\n<br>\n”Mitä aiomme?” Hai kysyi. Toan silmät olivat nauliintuneet mustaan palloon, joka näytti sitä uhkaavammalta, mitä lähemmäksi he tulivat.<br>\n<br>\n”Ymmärräthän sinä, ettei tuota voi upottaa edes Ilmaraptorilla, ellei siellä sitten ole jotain ilmastointiputkea tai vastaavaa,” Ämtur sanoi.<br>\n<br>\n”Me... menemme sisään. Suga, Joy ja muut ovat varmasti tuolla sisällä. En tietenkään vaadi ketään tulemaan mukaani.”<br>\n<br>\n”Melkoinen klisee”, Ternok tokaisi alempaa suhteellisen kevyellä äänensävyllä, ”Minä jään alukseen. Tuskin löydämme tarpeellista taistelukamaa sisältävää varastohallia uudelleen.”<br>\n<br>\n”Minä jään myös,” Ontor sanoi. Ämtur nyökkäsi. ”Ainakin voimme yrittää räjäyttää teille tien sisään.”<br>\n<br>\n”Minä olen mukana,” Troopperi sanoi, ”Jos edes pääsemme si-Auuh!”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/90ms-l975ug" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/90ms-l975ug</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAlus vavahti. He olivat saaneet osuman. Hai ja Bloz lensivät nurin Ternokin ja Ontorin päälle, ja Toat saivat niskaansa vielä kasan rojua Tongun lentotuolin syövereistä. Ämtur teki nopean sukelluksen alas ja väisi muutaman lisäammuksen. Arkkienkeli ampui kovilla, mutta osuma oli tullut onneksi aluksen keulan panssarilevyyn.<br>\n<br>\n”Onneksi nuo tuli asennettua”, lentäjä-ässä sanoi hammasta purren, ”Tawa paloi. Oletteko kunnossa?”<br>\n<br>\nBloszar ja Hai nousivat seisomaan ja Ternok nosti päänsä. Ontor piteli kättään. Se oli inhottavasti vääntynyt. Matoran vikisi kivusta.<br>\n<br>\n”EI! Oletko kunnossa, kuoma?” Ternok kysyi ja käänsi ystävänsä selälleen. Käsi oli poikki ja Matoran oli saanut ruhjeita vartaloonsa.<br>\n<br>\n”Destralin Karzahnin Makuta”, Ontor manasi, ”Käsi ei liiku. Aargh.”<br>\n<br>\n”Minä hoidan sinut, minä hoidan”, Ternok vannoi ystävälleen. Hai nosti loukkaantuneen sohvalle. Ternok istui hänen viereensä.<br>\n<br>\n”Sinun pitää pärjätä, Ontor”, sanoi Ämtur, joka piti päänsä kylmänä, ”Ternok, et voi tehdä mitään nyt. Mene vasempaan tykkiin. Ja menkää nyt joku äkkiä tulipesälle, moottorin sammuminen on kaikista huonoin vaihtoehto tällä hetkellä!”<br>\n<br>\n”Minä hoidan tämän”, Troo sanoi ja laukaisi kädestään tulipallon, joka kulki aluksen sisätilan läpi konehuoneeseen ja sytytti tulipesän hiilet kirkkaaseen liekkiin. Toa asteli ripeästi konehuoneeseen ja veti miekkansa esiin, jotta pystyisi kanavoimaan tulivoimiaan paremmin. Aluksen vauhti kiihtyi jälleen. Tulevat ammukset olivat hitaampia pitkän matkan ammuksia, ja tulen elementtivoimista voimansa saava höyryalus puikkelehti niitä väistellen kohti Arkkienkelin mustaa runkoa. Ternok jätti vastahakoisesti loukkaantuneen toverinsa ja kipusi toiseen Cordak-pesäkeeseen.<br>\n<br>\n”Nerokasta”, Ämtur sanoi itsekseen, kun Troopperin tuli lisäsi koneen tehoja, ”Osaako kukaan teistä kolmesta ampua?”<br>\n<br>\n”Minulla on kokemusta Cordakeista, mutta en kyllä mahdu tuohon pesäkkeeseen”, Hai sanoi.<br>\n<br>\n”Tule sitten ja ota nämä keulacordakit niin minä voi keskittyä lentämiseen”, Ämtur vastasi. Hai hivuttautui hänen ja tuolin väliin ja Matoran-pilotti istuutui Toan syliin. Hai laski kätensä Ilmaraptorin Cordak-laukaisimille ja Ämtur piteli niiden välissä olevia ohjauspuikkoja.<br>\n<br>\nMatorolle toimettomuus ei käynyt lainkaan. Hän sanoi Ämturille yrittävänsä mahtua oikeanpuoleiseen tykkipesäkkeeseen, sillä Matoran oli opettanut hänelle tykin käytön aluksen esittelyn yhteydessä. Pesäke oli Matoran-kokoa ja todella pieni, mutta jään Toa oli melko laiha ja sai sullottua itsensä sinne sikiöasennossa. Hän avasi suuresta vivusta Cordak-tykin piilottaneen sivupaneelin ja sarjatuliase tuli esiin Ilmaraptorin kyljestä.<br>\n<br>\n<em>Täällä ollaan</em>, Matoro viestitti Cencordilla Ämturille, <em>voin pitää yhteyttä mielen naamioni avulla</em>.<br>\n<br>\n<em>Ammu kaikkea mikä tulee suoraan kohti</em>.<br>\n<br>\n<em>Jessöör.</em><br>\n<br>\nMatoro alkoi tulittamaan hikisessä kopissa lähestyviä ammuksia. Ne olivat kauttaaltaan mustia, suunnilleen hänen päänsä kokoisia, ja niissä tuntui olevan oma virtalähde. Toa ampui ensimmäisen kuuden panoksen sarjan; neljä osui Arkkienkelin kaukoammuksiin, kaksi vihelsi ohi. Matoro väänsi paineilmajärjestelmän avittamana tykin takaisin latausasentoon uusien panosten saamiseksi. Mikä nappi latasi? Oliko se keltainen? Naks.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/RwUUUsbe3J0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/RwUUUsbe3J0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em>Matoro, pistit ammuntamusiikin päälle! Sininen lataa!</em><br>\n<br>\nToa painoi sinistä nappia. Järjestelmä korvasi panosten hylsyt uusilla pateilla, ja Matoro pääsi taas ampumaan. Arkkienkeli oli jo lähellä, se peitti pilvien takana olevan auringon. Ja sen edessä parveili mustia ammuksia kuin kärpäsiä. Ilmaraptorin ammuntamusiikki kuulosti siltä, että se olisi kuulunut aivan eri tilanteeseen, mutta Matoro ei sammuttanut sitä. Kaksi panosta osuivat kohteisiinsa. Ampuminen alkoi sujua.<br>\n<br>\nBloszar seisoi Ilmaraptorin sisätilan keskellä ajatuksissaan. Tämä oli iso homma. Tulen Toa mietti uniaan, Nutun ja Tronien menetystä... Ympärillä muut huhkivat hiki hatussa, ja yksi Matoran makasi loukkaantuneena sohvalla. Tällä kertaa hän ei antaisi liittolaistensa menehtyä. Hän veti erään sohvan alta tavaralaatikkonsa ja nosti kivinuijansa sekä kaksi vänkyräistä metallinpalaa laatikosta.<br>\n<br>\n”Avaa kattoluukku”, Blosz sanoi päättäväisesti, ”Haluan nähdä auringon”.<br>\n<br>\n”Huono idea”, Ämtur vastasi, ”Olisit elävä maalitaulu. Ei tulen voimat auta tuolla, ja lennät kyydistä jos kipuat ylös.”<br>\n<br>\n”Tiedän mitä teen, ja haluan olla avuksi, kun muut taistelevat!” Toa huusi Matoranille.<br>\n<br>\nVastahakoisesti Hain sylissä istuva pilotti painoi nappia, joka avasi katossa olevan pyöreän aukon. Tuuli ja sodan pauke kuuluivat sisään, mutta kuolemaa ja Arkkienkelin ammuksia uhaten Bloszar kiipesi esiin tulleita tikkaita katolle. Ylös päästyään hän hitsasi nopeasti kaksi metallinpalasta tulivoimillaa Ilmaraptorin metalliseen kattolevyyn kiinni ja asetti jalkateränsä niiden alle niin, että hän pystyi seisomaan kovaa vauhtia kiitävän lentokoneen päällä. Hän sulki luukun ja pisti kivivasaransa tanaan.<br>\n”Eiköhän pelata erä Kolia.”<br>\n<br>\nPieniä kivivasaran elementtivoimia käyttäen Toa loi jalkapallon kokoisen kiven ja löi sen komealla vasaran heilautuksella kohti lähestyvää ammusta. Kivi osui elementtivoimien ja vasaran antaman voiman avulla suoraan lähestyvän ohjuksen läpi. Elementtivoimat kutsuivat pallon takaisin vasaran luo ja Blos valmistautui uuteen iskuun. Suoraan lennosta hän löi kiven kahden tulevan ohjuksen läpi. Arkkienkeli peitti jo puolet Bloszarin näkökentästä, mutta nyt ei ollut aikaa pelolle.<br>\n<br>\nMutta Arkkienkeli oksensi taisteluun lisää joukkoja. Nämä olivat isompia, kuin hävittäjiä, ja ampuivat verenpunaisia energia-ammuksia silmämäisistä aseistaan. Ne saavuttivat Ilmaraptorin ja alkoivat ahdistella katolla keikkuvaa Bloszaria, joka sai kuitenkin väistettyä ne taitavalla kallistuksella. Tulen Toa ei ollut varma, olivatko ne orgaanisia vai metallisia; Niillä oli selvästi siivet ja piikikäs musta runko, mutta niiden keulassa – tai päässä – oli suuri pyöreä kita täynnä vänkyröitä mustia hampaita. Ällöttävän hajuista kuolaa lensi Blosin päälle olentojen suhahdellessa hänen ympärillään. Toa sai katkaistua yhden siiven lujalla vasaran heilautuksella, mutta tilalle tuli kaksi lisää. Ne yrittivät takertua kovaa vauhtia kiitävän ilma-aluksen runkoon.<br>\n<br>\nMatorokin oli huomannut uuden vihollisen. Niihin osuminen oli hankalampaa, sillä ne näyttivät väistelevän ammuksia oman tahtonsa mukaan. Matoro tuhlasi monta ammusta yrittäessään upottaa yhtä, joka kaarteli tykkipesäkkeen ympärillä kuin raatopaarma katoajahärän ruholla. Toisella sivutykillä ampuva Ternok, joka oli käynyt laivaston Cordak-ammunnan kurssin, sen sijaan onnistui paremmin: hän sai ajettua yhden Abzumon lentokätyreistä ristituleen Hain etutykkien kanssa, jotka pudottivat ötökän taivaalta. Lisää vihollisia kiinnittyi Raptorin runkoon ja yritti kaivautua siitä läpi terävillä, pyörivillä hammasriveillä kuin laavajuotikkaat. Ämtur lisäsi nopeutta karistaakseen ne. Hän oli huomaavinaan jonkinlaisen suuren linnun lentävän kohti Arkkienkeliä kauempana.<br>\n<br>\n”Moottorit ylikuumenevat!” huusi Ternok tykkipesäkkeestä puhelimen kautta Ämturille, ”Ne hehkuvat oransseina ja saattavat räjähtää!”<br>\n<br>\n”Destralin Destral!” pilotti manasi.<br>\n<br>\n”Lauhdevedet kiehuvat”, totesi väliin Hai, joka sai yhteyden höyrykoneiston vesiin, ”Jos se ylipäätänsä on mahdollista.”<br>\n<br>\n”Voitko tiivistää veden uudestaan?” Ämtur ärähti Toalle.<br>\n<br>\n”En voi lisätä sen lämpökapasiteettia”, Toa vastasi.<br>\n<br>\n<em>Hei, Blos voisi vetää lämmöt itseensä</em>, Matoro liittyi keskusteluun naamionsa voimalla, <em>Blos, Matoro tässä, ime moottoreiden lämpö itseesi!</em><br>\n<br>\nBloszar teki työtä käskettyä. Hän laski kivivasaransa jalkojensa väliin ja kutsui tulen elementtivoimillaan moottoreiden lämpöä. Oranssit tulikuumat lämpösäteet ampaisivat moottoreista Toan käsiin, ja Blos imi energian itseensä elementtivoimaksi. Moottorit lakkasivat hehkumasta ja miehistö koki lyhyen hilpeyden hetken taistelun keskellä.<br>\n<br>\n”Lauhdevesi tiivistyi”, Hai totesi.<br>\n<br>\n”Teistä Toista alkaa olla hyötyä”, Ämtur vastasi.<br>\n<br>\nMutta ylhäällä katolla Bloszarin tilanne alkoi olla tukala. Abzumon kätyrihävittäjiä pörräili hänen ympärillään huolimatta Ilmaraptorin kovasta vauhdista. Kaksi niistä keskittyi härnäämään Toa sillä aikaa, kun muut yrittivät porautua aluksen rungon läpi. Blos huitoi minkä ehti kivivasarallaan, mutta vainolaiset olivat liian ketteriä ja väistivät raskaan lyömäaseen iskut helposti. Tämä tekniikka ei toiminut.<br>\n<br>\nSitten hän muisti, ettei hän ollut kiven Toa. Hän oli tulen Toa. Ja hän oli juuri imenyt itseensä aika lailla puhdasta lämpöä.<br>\n<br>\nOli aika vapauttaa lämpö.<br>\n<br>\nHän keräsi vasaraansa tulienergiaa, kunnes sen ympärille oli kerääntynyt suuri pallo ympäriinsä pyörivää tulta. Hän tähtäsi Ilmaraptoria taka-ajaviin aluksiin ja keskittyi.<br>\n<br>\nMustien alusten uusi isku oli tulossa. Se ei tosin koskaan ehtinyt maaliinsa, sillä se törmäsi valtavaan tuliseen aaltoon, jonka Bloszar oli ampunut. Hetkessä koko parvi oli sulanut ja kadonnut tyystin. Kaukaa katsottuna näytti kuin Ilmaraptorilla olisi tulinen häntä.<br>\n<br>\n”Siitä saitte, mielipuoliset laitteet!” toa riemuitsi. Hänen ilonsa ei kestänyt pitkään, sillä lisää outoja aluksia oli tulossa kohti.<br>\n<br>\nMatoro yritti tähystellä jotakin paikkaa massiivisen aluksen pinnassa, jonne he voisivat pudottautua. Enkelin pinta oli rosoinen ja täysin järjetön. Siitä ei saanut järkevää kokonaiskuvaa.<br>\n<br>\n”Miksei Abzumo voi taistella… normaalisti? Lentäviä limanuljaskoita puremassa alustamme? Mitä vielä?” Troopperi valitti kenenkään kiinnittämättä hänen puheisiinsa huomiota.<br>\n<br>\nMatoro kirosi mielessään huonoa näkyvyyttään. He olivat jo hyvin lähellä Arkkienkeliä.<br>\n<br>\n<em>Kaartakaa mahdollisimman läheltä, niin yritämme päästä tuon päälle</em>, Matoro sanoi telepaattisesti Ämturille. Laivastolainen vastasi lyhyen myöntävästi ja kaarteli aivan lähelle Arkkienkeliä. Hän joutui väistelemään jatkuvasti järjettömiä piikkejä ja torneja, jotka nousivat mustan kuulan pinnasta kunnioittamatta painovoimaa millään tavalla. Välillä hänen oli pakko vetää alus ylös, sillä pallon pinta oli toisinaan täynnä ylöspäin osoittavia ketjuja, jotka olivat kuin suunniteltu ilma-alusten torjumiseen.<br>\n<br>\nInfernaaliset torjuntähävittäjät jatkoivat Ilmaraptorin ahdistelua. Bloszar yritti käristää niitä aluksen katolta käsin, mutta nyt hyökkääjät olivat oppineet. Ne lentelivät yksittäin ja monimutkaisempia reittejä. Ne eivät antautuneet enää joukkoihin helpoiksi maaleiksi.<br>\n<br>\nIlmaraptori syöksyi nyt kohti Arkkienkelin pintaa. Cordakit lauloivat ja katkoivat painovoimaa uhmaavia ketjuja, jotka putosivat välittömästi alas irrottuaan valtavasta kuulasta.<br>\n<br>\nÄmtur hidasti niin paljon kuin uskalsi. Maahan- tai pikemminkin mustan pallon pintaan – oli korkeutta vain muutama metri. Kaikki Toat pudottautuivat vuoron perään alas. Kun Hai oli viimeisenä päässyt ulos aluksesta, Ilmaraptori otti nopeasti lisää korkeutta ja pyrki laskeutumaan maahan. Silloin aluksen kylkeen iskeytyi takaviistosta kovaa vihollisalus. Laivaston alus huojui ja alkoi savuta. Se lähti syöksyyn alaviistoon.<br>\n<br>\n”Mikä hitto meihin osui”, Ämtur kirosi ohjaimissa. Alus tuntui yllättäen todella tilavalta ja ehkä hieman turvattomaltakin, kun suurimmat matkustajat olivat poissa.<br>\n<br>\nOntor kuuli kapteenin kysymyksen sekä tiesi vastauksen siihen. Hän tunsi veren katoavan suonistaan nähdessään aluksen aukosta tulleen olennon. Ei, olento ei ollut oikea sana. Sille ei ollut oikeaa sanaa.<br>\n<br>\nHajonneen hävittäjän muotoisen kuoren sisuksista ryömi yönmusta olento. Se näytti koostuvan vain yhdestä massasta. Soikeasta vartalosta lähti lonkeroita useisiin suuntiin, mutta neljä suurinta näyttivät toimittavan raajojen virkaa. Mustan massan päässä ei ollut silmiä tai suuta. Se oli musta ja kasvoton ja tuijotti yhdellä punaisella silmällä matorania.<br>\n<br>\nOlento sähisi ja ryömi kohti Ontoria.<br>\n<br>\nSilloin 1034 ilmestyi paikalle. Taistelun tuoksinassa kukaan ei ollut muistanut aluksen perällä istunutta vankia. Hänellä oli käsissään isokokoinen jakoavain. Nazorak iski lonkeroista olentoa sen keskiruumiiseen. Se löi uudelleen. Niljainen ruumis hajosi kahtia. Vain toinen puoli liikkui. 1034 iski uudelleen. Olento hajosi mustaksi mössöksi aluksen lattialle. Ontor näytti samaan aikaan helpottuneelta sekä kauhistuneelta. Lopulta se puoli, joka uskoi tuon nazorakin ei-murhanhimoinen, voitti.<br>\n<br>\n”K-kiitos”, hän osasi vain sanoa.<br>\n<br>\n1034 oli vähintäänkin yhtä hämmentynyt. Oikeastaan ”kiitos” matoranilta kuulosti paremmalta kuin monet ylennykset. Lisäksi, jos nazorakien vanki olisi tehnyt saman kuin hän, sillä ei todennäköisesti olisi enää päätä.<br>\n<br>\nTorakka ei osannut sanoa mitään. Hän pudotti työkalunsa ja meni takaisin aluksen perään.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><span style="text-align:center;">* * *</span></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/bWp5uUxarAQ" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/bWp5uUxarAQ</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSuuri merimetso vapautti kauniin, mutta tappavan lauluäänensä. Sen valtavat tummat siivet repivät tiensä läpi korkeuksien ilmavirtojen, käyttäen tuulenpuuskia näkymättöminä polkuina. Polut johtivat lintua sinne, minne sen mestari halusi.<br>\n<em>Kiihdytä, ystävä.</em><br>\nLinnun selässä istuva punaisin rukoustekstein koristeltua sinistä Pakaria kantava mustakaapuinen soturimunkki katsoi päättäväisenä eteenpäin ja pysytteli tiukasti kiinni merimetson selkäharjaksissa. Oraakkeli oli matkannut pysähtymättä tuntikausia. Nyt hän kuitenkin oli lopulta määränpäässään. Suuri atheonistien kaupunki, tuon kielletyn lahkon ainoa asuinpaikka – paloi ja kuoli kuin muurahainen suurennuslasin alla auringossa.<br>\n<br>\nSen yllä leijaili taas itse paholainen. Demoninen, pientä planeettaa muistuttava katedraalirakenteinen ilma-alus peitti varjollaan alleen koko kylän. Sen tumma pinta ei heijastanut auringon valoa, vaan tuntui pikemminkin imevän sitä itseensä loputtomiin mustan aukon lailla. Alus ei näyttänyt kuuluvan ilmatilaan. Se ei näyttänyt kuuluvan tähän maailmaan, vaan muistutti enemmänkin reikää todellisuudessa. Teräksinen hirviö oli pienen saaren kokoinen ja täynnä raskaita metalliketjuja, mutta silti näytti täysin painottomalta. Liikehtiessään se ei äännellyt lainkaan. Oli kuin alusta ei olisi edes ollut siinä.<br>\nSavupilviä tuprusi kaupungista ja halki ilman leijaili riekaleita siitä, mikä oli voinut ennen olla puuta, kiveä tai matoraneja. Päättäväisyys täytti Oraakkelin punertavan katseen. Atheon oli paholainen, sielunvihollinen, varas ja pahuus, mutta soturimunkki ei pystynyt vihaamaan tähän uskovia.<br>\n<br>\nEi niin kauan, kun oli olemassa jotain pahempaa.<br>\n<br>\n<em>Ystävä. Jätä minut Arkkienkelin katolle.</em><br>\n<br>\nLintu nyökkäsi ja tummissa silmissä ei ollut vivahdettakaan tottelemattomuudesta.<br>\n<br>\n<em>Jos sillä siis kattoa onkaan.</em><br>\n<br>\nMerimetso laski korkeutta ja valtavat siivet puristuivat lähelle sen suurta, sulkaista kehoa, kun lintu valmistautui täyteen syöksyyn. Hetkeksi kaikki äänet jäivät ilmavirran ja kuohunnan alle. Suuri purppurainen alus alkoi täyttää Oraakkelin näkökenttää.<br>\nSilloin hänen ymmärrykseensä hiipi, miksi Makuta Abzumon laiva oli nimeltään Arkkienkeli. Mahtipontisen nimen tarkoituksena ei ollut vain herättää pelkoa makutan vihollisissa, eikä Abzumo ollut luonut nazorak-rotua vain täydelliseksi armeijaksi.<br>\n<br>\nHän oli luonut nazorakit, koska halusi leikkiä jumalaa.<br>\nMikä tahansa jumala ei näemmä riittänyt. Hän halusi olla Ath, ja ratsastaa Arkkenkelillä.<br>\n<br>\nMielikuva sai Oraakkelin voimaan pahoin. Vielä pahempaa oli se, että jos Nimda Epsilon todellakin oli edelleen atheonistien käsissä, Abzumon haave ei ollut kovin kauaskantoinen.<br>\n<br>\nMerimetson raivokas karjahdus kaikui kylän yllä, kun lintu lähti ohjusmaiseen syöksyynsä kohti tummaa pienoisplaneettaa. Oraakkeli valmistautui hyppäämään. Laskeutuminen ei tulisi olemaan pehmeä.<br>\n<em>Parempi tähdätä ikkunoihin. Kiitos, ystävä.</em><br>\nMerimetso kirkaisi alakuloisesti. Tämä saattoi olla viimeinen kerta, kun se näki mestarinsa. Vanha lintu ei silti tehnyt elettäkään estääkseen mestariaan. Se ei tiennyt paljoakaan, mutta se tiesi mestarin olevan hyvä. Mestari oli aina ollut hyvä.<br>\nMusta kaapu hulmusi tuulessa, kun sitä kantava soturimunkki loikkasi ratsunsa selästä. Sekuntien ajan pieni kaapukääryle viuhui syöksypommittajan vauhdilla kohti valtavaa tummaa rautaplaneettaa. Kun se osui, jokin petti sen alta ja miljoonat mustat sirut räjähtivät eri suuntiin ja satoivat Arkkienkelin kannelle.<br>\nTuuli piiskasi mustan ilma-aluksen pintaa ja pienen, raskaasti huohottavan hahmon viitta lepatti kuin kaapparilaivan lippu. Vanhat punaiset silmät skannasivat mustia pintoja ja piikikkäitä muotoja. Syvällä tajunnassaan soturimunkki alkoi kuulla ääntä. Naisen ääntä. Avunhuutoja pimeydestä.<br>\n<br>\nSinikasvoisen vanhuksen oikea käsi katosi kaavun sisälle ja ilmestyi pian esiin otteessaan musta, kiiltävä kuula, jonka sisällä liikehti tummia nesteitä. Soturimunkki ravisti kuulaa raivokkaasti ja keskittyi ajatuksiinsa.<br>\n<br>\n<em>Onko täällä jossain sisäänmenoaukko</em>, Oraakkeli pohti raivokkaasti.<br>\n<br>\nMustan kuulan sisällä liikehtivistä nesteistä nousi valkoinen kuutio.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">EI VIELÄ</span>, kuula vastasi.<br>\n<br>\nOraakkeli sinkosi kuulan vaivattomalla ranneliikkeellä selkänsä taakse. Se kolahti ontosti osuessaan Arkkienkelin mustaan rautapintaan ja jatkoi pyörimistään äänekkäästi kauemmas ja kauemmas.<br>\nKolmenkymmenen metrin päässä Oraakkelin selästä kuulan liike lakkasi kokonaan. Nesteiden sisällä liikehtivä valkoinen kuutio upposi ja lillumisen keskeltä erottui tikitystä.<br>\n<br>\nSen keskeytti täysin varoittamaton sininen leimahdus, joka räjäytti irti yhden Arkkienkelin rautaketjuista ja halkaisi ilma-aluksen kannen. Oraakkeli kääntyi ympäri ja katsoi savuun. Pyhän Äidin avunhuutoja kuului jostain alempaa, mutta vain Oraakkeli kuuli ne.<br>\nTaivaalla Arkkienkelin yläpuolella räjähteli. Tulikuumaa rautaa satoi mustan tuhon ja kuoleman planeetan ja sen alla kohtaloaan odottelevan atheonistikaupungin päälle. Demonisen ilmalaivan kanssa taisteli siivekäs ilma-alus, jonka keulakuvaa koristi sininen Ussal-rapu. Harhautusta ei kestäisi kauaa. Se oli käytettävä hyväksi.<br>\n<br>\nOraakkeli katsoi tuulella ratsastavaa klaanilaisalusta. Vanhoille kasvoille ilmestyi synkkä ilme.<br>\n\"Hölmöt.\"<br>\n<br>\nSanaakaan sen jälkeen sanomatta soturimunkki piiloutui syvälle mustaan kaapuunsa ja lähti juoksuaskelin kohti aukeamaa Arkkienkelin mustassa kuoressa. Heittäen voltin ilmassa hän pyörähti rikinkatkuisen savun läpi pimeyden ytimeen.<br>\nOraakkeli laskeutui suorin jaloin kovalle lattialle ja tunsi iskun vanhassa selkäytimessään asti. Tärähdyksen voimasta vanha mies laskeutui polvilleen jäänkylmälle rautalattialle ja otti käsin vastaan loput laskeutumisen iskusta. Soturimunkki yski sekuntien ajan keuhkonsa verille. Savun läpitunkeva katku oli saada hänet oksentamaan.<br>\n<em>Kestä vielä hetki, vanha kehoni</em>, Oraakkeli sanoi. <em>Olet niin, niin, lähellä.</em><br>\n<br>\nSoturimunkki puri hammasta ja pakotti itsensä kahdelle jalalle. Vuosien paino alkoi tuntua ensimmäistä kertaa pitkään aikaan vanhan soturin luissa ja ytimissä. Hetken huojumisen jälkeen Oraakkeli lysähti jälleen lattialle. Vanhat kasvot painuivat kylmää lattiaa vasten ja soturimunkin hengitys rahisi.<br>\n<br>\n<em>Ei. Ei tätä.<br>\n<br>\nEi tänään.<br>\n<br>\nEn epäonnistu enää.<br>\n<br>\nOlen tehnyt lupauksen.</em><br>\n<br>\nSoturimunkin tajunta hämärtyi. Hän kuitenkin kuuli vielä Pyhän Äidin, Mestarin viisaat sanat. Hän näki noiden jopa hänen omiaan vanhempien silmien järkkymättömän päättäväisyyden jopa silloin, kun piti silmiään kiinni.<br>\nSe ajoi häntä eteenpäin. Jopa kuoleman ja paholaisen edessä.<br>\n<br>\nVanha soturimunkki kohdisti kaiken tahdonvoimansa käsiinsä.<br>\nHän nousi ylös.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><span style="text-align:center;">* * *</span></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nNeljä Toaa olivat nyt Arkkienkelin mustalla pinnalla. Aine, josta alus oli tehty, ei tuntunut Matoron käsissä metallilta, tai miltään muultakaan hänen tuntemaltaan aineelta. Lähimpänä se voisi olla jonkinlaista kristallia.<br>\n<br>\nKun Jään Toa loi katseensa ylös, hän näki torneja. Joka suunnassa oli torneja. Niitä näytti olevan huomattavasti tiheämmässä näin pallon pinnalta käsin kuin ilmasta katsoessa. Tornien arkkitehtuuri oli monimutkaista ja jylhää. Sekä piikikästä. Piikkejä oli kaikkialla, samoin ketjuja.<br>\n<br>\n”Okei. Miten pääsemme sisään?” Hai kysyi. Hän tähysteli jatkuvasti ylöspäin peläten alusten huomaavan heidät.<br>\n<br>\n”Minulla on keino”, Bloszar sanoi ja kaivoi tarvikelaukkuaan. Hänen raskaan panssarina lisäksi hänellä oli mukana useita aseita, kriittisimmät työkalut sekä ties mitä. Hänen rintapanssarissaan oli kiinni pieni radiopuhelin.<br>\n<br>\nToa kaivoi laukusta pienen sahamaisen terän. Se oli kiinnitetty pitkään kahvaan. Toa käynnisti mekanismin, ja saha alkoi pyöriä. Siihen kanavoitui tulen elementtienergiaa ja pian se hehkui punaisena kuin magma.<br>\n<br>\n”Tämä pikkukaveri puree melkein minkä tahansa lävitse”, hän kertoi ylpeänä, ja iski terän Arkkienkelin aavemaisen tummaan pintaan. Valtava kipinäsuihku. Naarmuja mustassa pinnassa.<br>\n<br>\nBlosz yritti kovempaa. Hän kanavoi lisää voimaansa terään. Kuumuus ei tuntunut vaikuttavan mustaan kuoreen.<br>\n<br>\n”Odota”, Matoro sanoi. ”Sitä ei saa sulatettua”. Toa kumartui ja kanavoi jäätä kädestään Arkkienkelin pintaan.<br>\n<br>\n”Saimme seuraa!” Troopperi huusi. Kolme punasilmäistä hävittäjää oli huomannut nelikon ja syöksyivät nyt heitä kohti kauempaa. Koneet avasivat tulen. Troopperi loi nopeasti Haullaan suojakentän tiimin ympärille, ja lasermaiset ammukset upposivat siihen tehottomina.<br>\n<br>\nSillävälin Matoro arveli jäädyttäneensä aluksen pintaa tarpeeksi. Hän oli haurastuttanut jäällä kuoren rakenteita.<br>\n<br>\n”Blosz, saatko tämän nyt rikki vasarallasi?”<br>\n<br>\n”Enköhän”, Tulen Toa vastasi. Alukset hyökkäsivät uudelleen. Hai ja Troopperi ampuivat niitä elementtivoimillaan.<br>\n<br>\nBlosz iski kaikilla voimillaan jään haurastamaa kohtaa. Ensimmäinen vasaranisku sai sen antamaan hieman periksi. Toinen teki jo selvää vahinkoa. Kolmannella kuori antoi periksi ja murtui mustiksi säleiksi pimeän käytävän lattialle. Toat pudottautuivat pienestä aukosta alas käytävälle.<br>\n<br>\n”Olemme sisällä”, Blosz raportoi radiollaan Ilmaraptorille.<br>\n<br>\n<strong>Ilmaraptori</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/oQpkB17Q0Fo" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/oQpkB17Q0Fo</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nOntor istui loukkaantuneena Ilmaraptorin penkeillä ja katseli alas maailmaan.<br>\n<br>\nKoko kaupunki paloi. Moni kitui raunioissa. Moni oli jo kuollut. Loput pakenivat ilmat turvapaikkaa. Laivaston Matoranit halusivat auttaa.<br>\n<br>\nMutta puolet Ilmaraptorin miehistöstä oli loukkaantuneita ja neljäsosa oletettavasti vihollisia. Ja aluksen kyljessä ammotti aukko ja vasen siipi oli vaurioitunut.<br>\n<br>\nOntorin mieleen palasi seikkailu kaukana pohjoisessa ja erään skakdieverstin sanat...<br>\n<br>\n<em>”Meidän on pelastettava itsemme, ennen kuin voimme pelastaa muun maailman. Toivotaan vain, että maailma kestää tarpeeksi pitkään.”</em><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Arkkienkeli</strong><br>\n<br>\nMestarin sellin ovi avautui. Makutan siluetti peitti valon, joka kuitenkin tämän hartioiden yli tulviessaan sokaisi vanhan naisen.<br>\n”Ottakaa hänet”, Abzumo sanoi ja perääntyi antaen tilaa insinööreilleen, jotka ottivat Mestarin ulos sellistä. Vanhus yritti pyristellä irti insinöörien otteesta, muttei kyennyt vapautumaan. Hän oli muutenkin heikossa kunnossa viruttuaan päiviä tyrmässä seinällä roikkuen.<br>\n”Typerä nainen”, Zumo naurahti ja läpsäisi Mestaria kasvoille. ”Ei rimpuileminen mitään auta.”<br>\nHän kääntyi selin Mestaria päin ja lähti kävelemään käytävää pitkin insinöörit perässään. Nämä kantoivat Mestarin, sillä tämä ei pystynyt itse kävelemään.<br>\n”Tuhon aika on tullut. Onnettomuus on täällä”, Zumo jatkoi, ”ei silti, että sillä olisi enää mitään merkitystä.”<br>\n”Mitä…” Mestari sai sanottua.<br>\n”Viimeinen tuomio lankeaa kaikkien teidän päällenne, kuulitko! Kaikkien teidän päällenne. Athistit, Bio-Klaani. Koko maailma. Kaikki minun käsissäni.”<br>\n”Olet hullu!”<br>\n”Minulla on tämä”, Zumo rehvasteli ja veti esiin Epsilonin. ”Nimdan siru. Epsilon. Minä olen nyt paljon enemmän kuin ennen. Ja minä tiedän, minä olen Ath.”<br>\nMestari purskahti säälivään nauruun saaden Zumon hätkähtämään.<br>\n”Sinäkö jumala! Salli minun nauraa!”<br>\n”Sinä nauroit jo. En pitänyt siitä.”<br>\nZumo käännähti kannoillaan ja potkaisi rajusti. Jalka osui Mestarin päähän ja lennätti tämän kymmenen metrin päähän käytävää taaksepäin.<br>\n”Josssss hän selvissssi hengissssä”, Abzumo sihisi, ”tuokaa hänet Ssssydämen luo.”<br>\nNiine sanoineen makuta marssi tiehensä jättäen insinöörit taakseen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><span style="text-align:center;">* * *</span></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”… ja miten meidän oli tarkoitus edetä tästä?” Troopperin ääni rikkoi hiljaisuuden.<br>\n<br>\n”Tänne ei ilmeisesi saa opastettuja turistikierroksia”, Bloszar vitsaili. Matorosta oli piristävää, että jotkut jaksoivat aina olla hyvällä tuulella. Hänkin oli ollut joskus sellainen. Ennen tätä kaikkea. Ennen Nimdaa.<br>\n<br>\n”Alaspäin”, Hai sanoi. ”Jos minä suunnittelisin TUOMIOPÄIVÄN ILMALAIVAN, sijoittaisin vankiosastot mahdollisimman syvälle.”<br>\n<br>\n”Komppaan Haita”, Matoro sanoi. ”Alaspäin.”<br>\n<br>\nKäytävät eivät olleet aivan niin pimeitä kuin toat olivat odottaneet niiden olevan. Ne olivat synkkiä, mutta niitä valaisi outo punainen kajo. Mitään valonlähdettä ei näkynyt. Lisäksi seinissä oli koristeina kaikkea piikeistä ja ketjuista kukkaruukkuihin, joista sojotti lonkeroita. Juuri paraikaa toa-ryhmä kääntyi edellä mainittujen lonkeroiden koristamasta risteyksestä alaviistoon kulkeviin portaisiin. Seinillä oli tauluja Abzumosta.<br>\n<br>\n”Eikä teistäkin ole aika outoa, ettemme ole törmänneet kehenkään?” Bloszar kysyi.<br>\n<br>\n”Joo. Luulisi että näin isossa laitteessa olisi paljon porukkaa”, Troopperi vastasi.<br>\n<br>\n”Ehkä Abzumo on vain tosi kitsas työnantaja?” Hai heitti väliin. Joku hymähti.<br>\n<br>\nHe tulivat huoneeseen, joka oli täynnä kidutusvälineitä.<br>\n<br>\n”Tai ehkä kukaan ei vain halua työskennellä täällä?” Matoro ehdotti. Nelikon selkäpiitä karmi heidän kulkiessaan kaikenlaisilla sadistilla vempeleillä täytetyn kammion läpi.<br>\n<br>\n”Pointti hyvä” Troopperi sanoi. He puhuivat turhuuksia yksinkertaisesti lievittääkseen painostavaa tunnelmaa. Joku tylsä realisti olisi voinut sanoa, että heidän mahdollisuudet löytää vangit sokkeloisessa leijuvassa kaupungissa täynnä vihamielisiä olentoja olisivat olemattomat. Onneksi kukaan heistä ei ollut sellainen.<br>\n<br>\nMoni matoran tietää sen tunteen. Se on kuin jokin mörkö tuijottaisi vihamielisesti pimeässä. Ilman, että tietää, mikä tai missä se on. Tuntee vain sen, että joku katselee.<br>\nHai tunsi sen ensimmäisenä. Hän kulki joukon viimeisenä. Toa vilkuili taakseen epävarmana. Punaisessa kajossa ei näkynyt mitään.<br>\n<br>\n<em>Minulla on liian vilkas mielikuvitus tällaiseen</em>, hän ajatteli. Mutta se tunne ei lakannut.<br>\n<br>\nKaikki heistä tunsivat jonkun, tai joidenkin olevan tulossa. Eikä kovin kaukana heidän takanaan.<br>\n<br>\nSitten se tunne loppui. Loppui vain korvautuakseen uudella tunteella. Kauhulla.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><span style="text-align:center;">* * *</span></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/qgXoaULJmkE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/qgXoaULJmkE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPunahehkuisten käytävien happitaso ei ollut paras mahdollinen. Raudan ja veren harmoniselta yhteensulautumalta tuoksuva katku täytti ilmastointikanavat, joita pitkin Oraakkeli kulki. Hengittäminen oli vaikeaa, mutta vanha soturimunkki ei keskittynyt asiaan. Hän oli käärmeen pesässä, ja käärme oli metsästyskannalla. Jostain ylhäältä monen kymmenen metrin teräskerroksen läpi kuului vaimennettuja taistelun ääniä, kun räjähdykset ja ammussarjat raapivat Arkkienkelin kuorta aiheuttamatta juurikaan vahinkoa. Kymmentonnisten rautaketjujen kiinnittymispisteet kolisivat ja natisivat korviahuumaavasti sisälle asti, vaikka ketjut itsessään eivät päästäneet ääntäkään. Jostain Oraakkelin jalkojen alta kuului tasaista moottorien karjuntaa ja sydäntä muistuttava tykytys, jonka tahtiin koko Arkkienkeli tuntui sykkivän.<br>\n<br>\nIlmalaiva piti kaikkia ilmalaivoille ominaisia ääniä. Silti siitä tuntui puuttuvan jotain todella olennaista.<br>\nTyövoiman ja ylipäätään minkäänlaisen elämän äänistä ei ollut tietoakaan. Lopputuloksena oli todella aavemainen kone, joka sykki ja hengitti ilman kapteenia tai perämiestä. Jotain oli todella, todella vialla.<br>\n<br>\nOraakkeli saapui jonkinlaiselle ilmakanavalle. Pienestä ritilästä loisti tunkkaisiin ilmastointikanaviin tulenpunaista valoa.<br>\nPieni matoran nosti jalkaansa ja polkaisi ritilää voimalla. Se kalahti alla olevan huoneen lattialle metallisesti. Soturimunkki hyppäsi perässä ja laskeutui pyörähtäen kylmää lattiaa pitkin. Hän kiersi katseellaan huoneen ympäri.<br>\nVihollisia ei ollut. Huone oli turvallinen, mutta ei kovin olennainen. Pyöreäkattoiseen kammioon tulvi punaista hehkua loisteputkivaloista, joiden hohde ei ollutkaan tarkemmalla tarkastelulla elektroniikkaa. Loisteputkissa leijaili kymmeniä tulikärpäsmäisiä Raheja.<br>\n<br>\nPunahehku valaisi huoneen seinät, jotka olivat täynnä kuvia makuta Abzumon kauhistuttavan rumista kasvoista. Makutan hymyt olivat toinen toistaan kammottavampia. Oraakkeli nousi varoen täyteen mittaansa ja jatkoi verkkaista ja äänetöntä askeltaan syvemmälle kammioon.<br>\n<br>\nHän yritti olla huomioimatta, että maalausten silmät liikkuivat. Mustia hahmoja liikkui Oraakkelin näkökentän äärirajoilla. Kun hän kuitenkin kääntyi katsoakseen niitä, ne olivat poissa. Vain joukko pirullisesti hymyileviä makuta Abzumoja tervehti häntä punahehkun keskeltä.<br>\n<br>\n<em>Epäolennaista</em>, Oraakkeli ajatteli. <em>Keskity tehtävään.</em><br>\n<br>\nKammio jatkui punaisena ja kuolettavan hiljaisena, mutta teema muuttui. Seinät olivat yhä täynnä kuvia makuta Abzumon inhottavista kasvoista, mutta huoneen lattialla oli jalustoja, joiden päällä oli läpinäkyviä koeputkia, akvaarioita ja sammioita. Astioissa lillui voimakkaasti kuplivia ja sihiseviä nesteitä, joissa säilöttiin jotain. Se jokin oli ehkä joskus ollut elävää.<br>\n<br>\nHuone oli täynnä tiedettä. Tällaiset hetket saivat Oraakkelin muistamaan, miksi hän oli hankkiutunut mahdollisimman kauas kaikesta tieteestä ja kehityksestä. Nesteissä uiskenteli asioita, jotka eivät eläneet. Niillä oli raajoja, kasvoja, hengityselimiä ja lonkeroita, mutta ainoa syy, miksi elävien olentojen karusti yhteen ommellut ja sulaneet irvikuvat liikahtelivat oli se, että astioihin johdettu sähkövirta sai niiden ruumiit nytkähtelemään. Sähkölataukset ja epätasainen sätkintä loivat yhdessä rytmin. Oraakkeli ei halunnut tietää, oliko se tarkoituksellista.<br>\n<br>\n<em>Niillä ei ole sielua. Ne eivät elä enää. Ne eivät kärsi. Keskity tehtävään.</em><br>\n<br>\nOlentojen silmät muljahtelivat sähkölatauksissa. Oraakkeli jatkoi matkaansa luomatta katsekontaktia.<br>\n<br>\nJos mahdollista, viimeinen huone punakalla käytävällä oli pahin, sillä kaikki teeskentely oli kadonnut. Seinillä ei ollut ylimitoitettuja Abzumon kasvoja muistuttamassa tämän olemassaolosta tai groteskia kidutusta naamioituna tieteeksi.<br>\n<br>\nTämä oli paikka, jota Makuta Abzumo kutsui ”palkintohuoneeksi”. Se oli juuri sitä, mitä Oraakkeli odottikin.<br>\nKatosta roikkuvien lihakoukkujen rautainen kalke oli matala ja lohduton. Koukuissa roikkui jotain, joka katsoi Oraakkeliin.<br>\nVanha matoran pysähtyi. Hän lakkasi hengittämästä.<br>\n<br>\n<br>\nMatoran kaivoi kaapunsa hihasta esiin yönmustan, kiiltävän kuulan, ja sen sisällä helskyvien tulenarkojen nesteiden liikehdintä kiihtyi. Matoran pyöritti kuulaa ranteessaan ja pudotti sen lattialle. Se pyöri hetken lattiaa pitkin, kunnes pysähtyi seinää vasten.<br>\n<br>\nKuulaan tai huoneeseen katsomatta vanha matoran käveli pois huoneesta. Hän sulki silmänsä ja piirsi kävellessään oikealla kädellään ilmaan Isä Athin kasvot.<br>\n”Ath kanssanne”, Oraakkeli sanoi hiljaa.<br>\n<br>\nKaukana Oraakkelin takana musta, kiiltävä kuula muuttui terästä repivän äänen ja paineaallon säestämänä valtavaksi palloksi sinertävää tulta ja poltti sekunneissa tuhkaksi kaiken kammiossa. Niin oli ehkä parempi. Oraakkeli jatkoi matkaansa katsomatta taaksepäin, pelottomana ja vailla katumusta. Matoranin katse ei ollut värähtänytkään, kun hän oli katsonut silmiin sitä, mikä kertoi Makuta Abzumon olemuksesta enemmän kuin yksikään hullun makutan sanoista. Vaikka mitä tapahtuisi, tyyneys ei katoaisi hänen kasvoiltaan.<br>\nSyvällä sisällä soturimunkin ajatukset kuitenkin hautasivat alleen kaiken.<br>\n<br>\nHän ei ollut peloissaan.<br>\n<br>\nHän oli vihainen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><span style="text-align:center;">* * *</span></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/9bIvqKHxjR4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/9bIvqKHxjR4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHai kääntyi hitaasti ympäri muiden jatkaessa matkaa eteenpäin. Kukaan ei huomannut Hain pysähtymistä ennen kuin Hai karjaisi:<br>\n”Mitä hittoja nuo ovat?”<br>\nKaikki muutkin kääntyivät nähdäkseen mustan olennon, joka heitä lähestyi. Se oli toan kokoinen ja muotoinen, mutta täysin musta. Sillä ei ollut kasvoja, koko olento oli täysin yksityiskohdatonta mustaa massaa.<br>\n”Tunkeilijat”, se sanoi äänellä, joka ei kuulostanut miltään, ”teidän olisi kohteliasta kuolla.”<br>\n”M-mitä?” Matoro sai sanottua ja perääntyi vaistomaisesti askeleen taaksepäin.<br>\n”Kuolkaa”, olento toisti, ”ja säästäkää isäntäväeltä tappamisen vaiva.”<br>\n”Onko tämä Abzumon huumoria?” Hai kysyi kauhuissaan. Troopperi veti miekkansa huotrastaan nopealla vedolla, samoin Matoro. Hai varmisti keihäänsä ja Bloszar vasaransa. Olento näytti suhteellisen heiveröiseltä vastustajalta. Mutta se haisi kuolemalta.<br>\n<br>\nOlennon takaa esiin lipui kolme muutakin olentoa – heitä oli nyt neljä neljää vastaan. Äkkiarvaamatta se, joka heille oli puhunut, nosti kätensä, joka venyi niin pitkäksi, että pystyi tarttumaan Hain kaulaan tämän ollessa kahden metrin etäisyydellä. Se oli kuin merkki klaanilaisille hyökätä. Matoro ryntäsi katana ojossa kohti yhtä mustaa insinööriä, kun taas Bloszar ja Troopperi valitsivat omat vastustajansa. Hai rimpuili vastustajansa kuristusotteessa yrittäen päästä irti ja olla tukehtumatta. Matoron vastustaja muodosti kädestään miekan, joka kolahti katanaa vastaan kuin metalli. Toa jakoi iskuja oikealta ja vasemmalta, mutta olento torjui iskut taidokkaasti ja yritti lävistää hänet pistämällä. Matoro sai väistettyä hyppäämällä sivuun; hän ehti vilkaista, mitä muualla huoneessa tapahtui, ennen kuin hänen kimppuunsa jälleen hyökättiin.<br>\n<br>\nBloszar oli selvästi pulassa: hänen vastustajansa oli ottanut hänen nuijastaan kiinni kaksin käsin ja ikään kuin sulanut nuijan ympärille. Nyt nuija oli käytännössä olennon sisällä, ja Blosz yritti saada sen irtoamaan heiluttamalla sinne tänne. Hai oli päässyt irti insinöörin otteesta lävistämällä tämän käden keihäällä, ja väisteli nyt tämän viikatemaisia iskuja. Troopperi miekkaili voitokkaan oloisesti viimeistä vihollista vastaan.<br>\n<br>\nNäissä olennoissa oli jotakin pielessä. Ne vaikuttivat eläviltä, mutta niistä hohkasi kuoleman vaikutelma. Heidän oman kuolemansa. Matoro yritti erästä hyväksi todettua miekkatemppua, mutta ehti tuskin aloittaa kikkailun, kun insinöörin toinenkin käsi, muodostuttuaan miekkamaiseksi, iskeytyi hänen katanaansa vastaan ja lennätti sen hänen käsistään. Miekka osui kohti Troopperia, joka joutui torjumaan itseään kohti singahtavan katanan, minkä takia hänen vastustajansa sai riisuttua hänet aseista. Matoro vilkaisi nopeasti muita. Bloszar oli saanut vastustajansa murskattua lävistämällä tämän seinässä olevaan piikkiin. Hailla oli yhä vaikeuksia.<br>\n<br>\nMatoron vastustaja yritti halkaista hänet molemmilla miekkakäsillään, mutta Matoro hyppäsi taemmas melkein lävistyen itsekin seinän piikkiin. Hän kuitenkin vältti mustan okaan taidokkaasti ja tähtäsi sitten harppuunansa kohti insinööriä. Hän laukaisi suoraan kohti olennon naamaa, ja ehtimättä väistää tämä sai päänsä lävistettyä koukuilla. Matoro juoksi poimimaan miekkansa ja alkoi kelata kaapelia takaisin sisään. Insinööri pyristeli kuin kala koukussa ja yritti katkaista kaapelin, joka kuitenkin kesti olennon miekkamaisten raajojen iskut. Matoro pääsi tarpeeksi lähelle ja huitaisi pään irti vastustajaltaan.<br>\n<br>\nVoitokas jään toa tarkisti jälleen tilanteen. Hai onnistui kukistamaan insinöörin lävistämällä tämän ja paiskaamalla tämän keihäällään Bloszin käyttämään seinäpiikkiin toisen insinöörin seuraksi. Troopperi makasi nyt maassa ja kierähteli väistääkseen miekaniskuja. Matoro ryntäsi auttamaan häntä ja katkaisi insinöörin kahtia takaapäin. Nyt kaikki viholliset oli päihitetty.<br>\n<br>\n”Ja luonnollisesti nuo eivät kuolleet tuohon”, Hai päästi suustaan. Matoro kohotti toista kulmaansa ja vilkuili insinöörejä. Ne eivät näyttäneet yhtään sen elävämmiltä kuin aiemmin, mutteivät yhtään sen kuolleemmiltakaan.<br>\n”Parasta häipyä, jos ne vaikka oikeasti heräävät tuosta”, Matoro tokaisi työntäen miekkansa jälleen huotraan ja heilautti kutsuvasti kättään. Troo seisoi hengästyneenä kumarassa tukien käsillään polviinsa.<br>\n”Juu, hetki.”<br>\nBloszar katsoi vasaraansa. Siihen oli tullut kolhuja. Hän irvisti hieman. Hai hieroi kaulaansa, jota kivisti yhä hieman. Matoro odotti kädet lanteilla kumppaneidensa taisteluväliajan loppumista. Puolisen minuuttia kului, kunnes Troo nousi ja huikkasi heidän voivan jo lähteä. Hai yskäisi. Matoro alkoi johtaa joukkojaan yhä syvemmälle demonisen pallon sisuksiin.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><span style="text-align:center;">* * *</span></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Hissi”, sanoi Bloszar. Hän osoitti käytävän syvennyksessä olevaa teräsovea. Sen vieressä oli punainen nappi, jota toa painoi.<br>\n<br>\n”En tiedä kannattaako meidän…” Troopperi vaikutti skeptiseltä. Hän ei pitänyt ahtaista paikoista.<br>\n<br>\nOvi avautui. Teräksinen hissi oli yllättävän suuri. Sinne olisi mahtunut hyvässä järjestyksessä kymmenenkin toaa. Tai outoa mustaa olentoa, ajatteli Matoro.<br>\n<br>\n”Hyviä uutisia. Täällä on kartta, ja menemällä alas päädymme vankikerrokseen”, Blos hihkaisi.<br>\n<br>\nHissin seinässä tosiaan oli pieni kartta, jossa näkyi poikkileikkaus pallosta. Hissi näytti menevän miltei aluksen keskipisteeseen. Lisäksi yksi kerros oli nimetty ”vankiosastoksi.”<br>\n<br>\n”Hyvä, nyt tiedämme olevamme oikeilla jäljillä. Mutta kuulkaa, kerron teille tarinan.” Matoro sanoi täysin odottamattomasti. ”Olin kerran melko samanlaisessa tilanteessa kuin me nyt. Hissi pahisten hallitsemassa rakennuksessa. Menin hissiin, koska se meni suoraan määränpäähäni. Valitettavasti hissi pysäytettiin puolimatkassa. Sitten siihen viritettiin räjähteet. Pahikset vain katselisivat, kun me räjähtäisimme paikassa, josta emme voisi paeta.”<br>\n<br>\nHetken hiljaisuus. ”Mitä sitten tapahtui?” Kysyi Troopperi.<br>\n<br>\nMatoro ojensi salamyhkäisesti oikeaa kättään. ”Harppuuna”, hän sanoi ja käveli hissin luo.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><span style="text-align:center;">* * *</span></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/89RDlRd5Fsk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/89RDlRd5Fsk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHuoneessa oli synkkää. Se ei johtunut vähäisestä valaistuksesta, sillä muodoiltaan pyöreä komentohuone oli täynnä epämääräisiä loisteputkia ja kuusikulmaisia holonäyttöjä, joiden todellisuuteen piirtämät kolmiulotteiset muodot pyörivät ja kääntyilivät ilmassa heijastaen huoneeseen omalaatuista valoa. Näyttöjen heijastamat kartat ja moottorilukemat olivat oikeastaan niin kirkkaita, että niiden katsominen sattui silmiin.<br>\nHuone oli kuitenkin pimeä sen takia, koska sen sisällä työskentelevät hahmot söivät valoa. Voimakas hologrammihohto ei heijastunut tummien insinöörien laihoista ja luuttomista kehoista. Kun olentoja katsoi, oli miltei mahdoton löytää pistettä tai raja-aluetta, jossa ympäröivä maailma muuttui Insinööreiksi. Ne vain olivat siinä ja työskentelivät loputtomasti. Edes valtavan ilma-aluksen moottorien jyrinä ja pauke ei tuntunut häiritsevän olentojen keskittymistä.<br>\n<br>\nNiiden keskittymiseen vaikutti hieman kuitenkin se, kuinka huoneen yllä olevaa Arkkienkelin komentosiltaa suojaava purppurainen panssarilasi sirpaloitui tuhansiksi, ellei jopa miljooniksi säpäleiksi, siruiksi ja hiukkasiksi. Kilinä täytti alleen kaikki äänet, joita komentohuone oli täynnä. Pitkien, laihojen ja hahmottomien mustien insinöörien operointi keskeytyi hetkellisesti, kun ne katselivat silmättömillä silmillään veitsenterävää lasisadetta ja kuuntelivat korvattomilla korvillaan ympäröivää lasinsirujen konserttoa. Sen loputtua keskelle huonetta suurimman komentopäätteen päälle laskeutui musta hahmo, eräänlainen elävä varjo. Varjo avasi laskeuduttuaan mustan viittansa ja paljasti vanhat ja tyynet matoranin kasvonsa. Punaisissa silmissä kuitenkin paloi päättäväisyys ja raivo.<br>\n<br>\n”Minulla on hyvin yksinkertainen kysymys”, Oraakkeli sanoi kuuluvasti ja katseli olentoja. Mustat insinöörit pysäyttivät näppäimistöjensä naputtelun. ”Haluan siihen hyvin yksinkertaisen vastauksen.”<br>\n<br>\nInsinöörit eivät sanoneet sanaakaan.<br>\n<br>\n”Missä”, Oraakkeli sanoi painottaen jokaista sanaa sen edeltäjää voimakkaammin. ”<strong>On. Pyhä. Äiti?</strong>”<br>\n<br>\nMustat insinöörit olivat edelleen hiljaa. Yksi niistä nousi näyttöpäätteeltään täyteen mittaansa, ja vasta silloin hahmottui, kuinka uskomattoman suuria olennot olivat. Ne olivat laihoja ja luuttomia eikä niiden päässä, käsissä tai jaloissa ollut mitään erityisen suurta, mutta niiden raajat olivat suorastaan luonnottoman pitkät. Olennot nousivat helposti jopa korkeammalle kuin Makuta Abzumo. Eikä Abzumo ollut harvojen eloonjääneiden havaintojen mukaan makutaksi erityisen pieni.<br>\nKun Musta insinööri nousi täyteen mittaansa, näki Oraakkeli, että olennot eivät vain operoineet näyttöpäätteitään. Näyttöpäätteet olivat osa olentoja.<br>\nSuuresta, mustasta ja johtojen peittämästä datapäätteestä johti irvokas, irtonaista selkärankaa muistuttava kaapeli, joka työntyi syvälle Insinöörin pään sisään. Näky olisi ollut vastenmielinen, jos Insinöörit eivät olisi olleet täysin hahmottomia.<br>\n<br>\n”Muualla”, lohduton, mutta kantava ääni vastasi. Insinöörillä ei ollut suuta, josta puhua, joten omituisella tavalla geneerinen ääni tuntui kuuluvan kaikkialta. Se olisi voinut kuulua mille tahansa huoneen olennoista. Tai kaikille niistä.<br>\n<br>\n”Voimme hoitaa tämän kivuttomasti”, Oraakkeli sanoi. ”Toistan siis. Missä. On. Pyhä. Äiti.” Matoranin äänensävy oli suorastaan rauhallinen ja ystävällinen.<br>\n<br>\n”Me emme tunne kipua”, Insinööri sanoi. ”Tarjouksenne on tyhjä.”<br>\n<br>\nOraakkeli loikkasi suurimmalta tietopäätteeltä gasellimaisesti alas ja laskeutui pehmein äänin. Hän asteli kohti seisomaan noussutta Insinööriä. Olennon valtava mitta ei tuntunut vaikuttavan Oraakkeliin millään tavoin.<br>\n<br>\n”Olkaa hyvä ja ottakaa makuuasento edessämme”, Insinööri sanoi tyynesti, ja sen pitkät sormet naksuivat liikkuessaan uhkaavasti. ”Se tekee niskanne katkaisusta huomattavasti nopeampaa ja vaivattomampaa, ja vähentää Mestarin työsarkaa.”<br>\n<br>\n”Katsokaa nyt teitä”, Oraakkeli sanoi katse siirtyen insinööristä toiseen. ”Ette ole elämää. Olette irvikuva elämästä.”<br>\nSoturimunkin äänensävy kuulosti melkein säälivältä. ”Voitteko koskaan nauraa, itkeä, oppia, opettaa, kokea lämpöä tai rakastaa?”<br>\n<br>\nInsinöörit olivat pitkään hiljaa.<br>\n”Emme ymmärrä kysymystänne. Voitteko tehdä yhteistyötä ja hypätä jätteenpoistokuiluun tai työntää sormenne yhteen sähkönjakelupisteistä?”<br>\n<br>\nOraakkeli huokaisi. ”Ette taida edes ymmärtää, mistä puhun. Ymmärrättekö, miksi edes tottelette häntä?”<br>\n”Koska kello tottelee kelloseppää”, Insinööri sanoi harkitusti. Loputkin sen lajitovereista alkoivat nousta täysiin mittoihinsa. Osa oli jo irrottanut itsensä näyttöpäätteestä. Kuvottavasti rusahtelevat selkärankamaiset kaapelit porautuivat ulos Insinöörien päistä. Olennot laskivat kaapelit näyttöpäätteiden päälle.<br>\n”Koska luomakunta tottelee jumalaansa.”<br>\n<br>\nOraakkeli pudisti päätään. ”Hän ei välitä siitä, mitä teille tapahtuu. Olette uhrattavissa kuin pelinappulat... ja taidatte tajuta sen.”<br>\n<br>\nSeuraava asia tuntui kuuluvan jokaisesta Insinööristä samanaikaisesti.<br>\n”<strong>Suojelkaa Makuta Abzumoa, sillä hän on Herra ja Vapahtaja. Lopettakaa vanhus.</strong>”<br>\n<br>\nOraakkelia lähin Musta Insinööri nytkähti hiljaisuuden ja liikkumattomuuden jälkeen suorastaan pakkoliikkeenomaisesti vanhaa soturimunkkia päin. Se repäisi biomekaanisen kaapelin irti takaraivostaan – tai kasvoistaan, insinööreistä oli vaikea sanoa – ja huitaisi sillä Oraakkelia kohti. Selkärankaa muistuttava johto viuhahti ilman halki ruoskamaisesti, sylkien tummia nesteitä komentohuoneen lattialle. Johdosta iski sähkölataus, joka rätisi halki ilman pitäen korvia murhaavaa ääntä ja valaisten hämyisän kammion. Ennen kuin Insinööri oli ehtinyt iskeä, Oraakkeli oli kuitenkin jo ilmassa.<br>\n<br>\nVanha soturimunkki sulki silmänsä ja keskittyi syvälle sydämeensä. Hän tunsi ilmavirran viuhuvan ympärillään loikatessaan korkealle Insinöörien hahmottomien päiden yläpuolelle. Hetkeksi kaikki hidastui ja Oraakkeli kykeni erottamaan yksittäisiä ääniä toisistaan. Hänen hengityksensä oli yksi niistä. Se ei ollut nopeutunut. Hän oli yhä tyyni.<br>\n<br>\nKun Oraakkeli avasi silmänsä, kaikki oli taas nopeaa. Ilman halki viuhuva musta matoranin varjo laskeutui tömähtäen kimppuunsa hyökänneen Mustan insinöörin pään päälle. Hän tarttui tiukasti kiinni.<br>\nInsinööri heilutteli päätään edestakaisin, ja Oraakkeli pysyi vain vaivoin kyydissä. Nyt, kun hän ensimmäistä kertaa kosketti mustaa olentoa, hän tunsi täysin, kuinka tyhjä ja ontto se oli. Olennolla ei ollut selkärankaa, ei ulkoista tukirankaa, ei mitään. Sen pää heilui luonnottomasti jokaiseen suuntaan ilman ruumiillisia rajoitteita.<br>\n<br>\nOraakkeli sulki jälleen silmänsä. Hän avasi kämmenensä ja painoi sen syvästi kiinni kohtaan, josta biomekaaninen kaapeli oli Mustan insinöörin pään sisälle mennyt. Vanha soturimunkki keskittyi. Hän yritti etsiä Insinöörin päästä edes yhtä ajatusta, jonka voimaa kasvattaa. Jotain, jota voisi käyttää aseena.<br>\n<br>\nMitään ei ollut. Oraakkeli päätti vaihtoehtoisesti jakaa insinöörille yhden omista ajatuksistaan.<br>\n<em><strong>Hajoa.</strong></em><br>\n<br>\nHarvat adjektiivit kuvaisivat seuraavaa tapahtumaa sen vaatimalla arvolla.<br>\n<br>\nTästä syystä käytämmekin vain nelikirjaimista sanaa, jolla ei ole varsinaista merkitystä, mutta joka kuvaa tapahtumaa, kumma kyllä, täydellisesti.<br>\n<br>\nPLOP.<br>\n<br>\nInsinööri teki kuten sillä oli tapana. Se totteli käskyä. Oraakkelin kämmenen alle jäänyt olennon pää päätti lähteä lentämään samanaikaisesti jokaiseen mahdolliseen ja mahdottomaan ilmansuuntaan. Musta aines räjähti komeassa kaaressa kaikkialle kastellen komentohuoneen holonäytöt ja ympäröivät Insinöörit. Ne eivät tuntuneet reagoivan tapahtumaan mitenkään.<br>\n<br>\nHieman orgaanista ainesta muistuttavia mustia johtoja repeytyi esiin ja putoili lattialle olennon ympärille. Oraakkeli laskeutui pyörähtäen sulavasti valtaisan olennon jalkovälin läpi, ja ponnahti pystyasentoon selkä mustaa olentoa kohti.<br>\nPitkä hirviö seisoi liikkumattomana paikallaan. Siinä, missä oli ennen ollut sen pää oli nyt lakastunutta kukkaa muistuttava kokonaisuus. Joka suuntaan repeytyneet ja avautuneet harukset muistuttivat roikkuvia terälehtiä. Olennon entisen kaulan kohdalla oli jonkinlaisia verisuonia tai sähköjohtoja muistuttavia katkenneita säikeitä. Insinööri ei enää liikkuisi.<br>\n<br>\nYmpäröivät Mustat insinöörit lähestyivät täydellisesti synkronoidulla askeleella Oraakkelia.<br>\n<br>\nSoturimunkki nousi täyteen mittaansa ja katseli punaisilla silmillään olentoja.<br>\n”Pahoittelen, jos kysymys oli epäselvä”, Oraakkeli sanoi rauhanomaisesti. ”Esitän sen vielä kerran. Jos en saa vastausta, en voi vannoa, että tämä ilmalaiva pysyy kovin kauaa merenpinnan yläpuolella.”<br>\n<br>\nPunaisten silmien hehku ei ollut enää tyyni, vaikka soturimunkin muut kasvot olivat.<br>\n”Missä.”<br>\nOraakkeli avasi viittansa ja paljasti vanhat kätensä.<br>\n”On.”<br>\nInsinöörit ottivat taas askeleen matorania kohti. Ne kurottivat pitkiä käsiään häntä kohti. Aikaa ei olisi paljoa.<br>\n”<strong>Pyhä Äiti.</strong>”<br>\n<br>\nMustat olennot antoivat ainoan vastauksen, joka niille oli opetettu. Yhdessä samanaikaisessa nytkähdyksessä olentojen kädet muuttuivat teriksi, miekoiksi, sätkiviksi lonkeroiksi ja kirveiksi.<br>\n<br>\nMusta viitta ja sitä kantava soturimunkki sinkoutuivat heinäsirkkamaisella hypyllä ja kolibrimaisella vauhdilla joitakin metrejä Mustien insinöörien yläpuolelle.<br>\n<br>\nVastaus ei ollut tyydyttänyt Oraakkelia. Hän tekisi sen kymmenen sekunnin sisällä hyvin selväksi.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><span style="text-align:center;">* * *</span></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Neljä kohdetta meni hissiin kaksitoista kerroksesta kuusi. Lisäksi komentohuoneessa tunkeilija”, kuului ääni eräänlaisesta kaiuttimesta. Kahdeksan mustaa insinööriä lähti mahdollisimman nopeasti kohti hissiä. Kohta kaikki hissin ovet olisivat varmistettu. Hissistä ei pääsisi ulos. Se tulisi olemaan loukku toille.<br>\n<br>\nKuusi kerrosta alempana vartijat odottivat teräsoven aukeamista. He olivat vankikerroksessa, jonka vartiointi oli kaksinkertaistettu tunkeilijoiden havaitsemisen jälkeen. Kaikki tummat hahmot tuijottivat liikkumatta ovea. Vielä hetki.<br>\n<br>\nSe aukesi. Olennot ampuivat jotakin hissin täyteen. Sitten ne hämmästyivät tajutessaan, että hissi oli tyhjä. Tai olisivat hämmästyneet, jos olisivat voineet hämmästyä. Niiden kasvoilta ei pystynyt lukemaan minkäänlaista reaktiota.<br>\n<br>\nSitten tapahtumat alkoivat vyöryä. Katosta putosi metallilaatta alas. Ennen kuin mustat olennot ehtivät tajuta mitä tapahtui, kaikki oli ohi.<br>\n<br>\nKoko käytävä räjähti palamaan. Insinöörien musta massa kärventyi ja suli. Ne päästivät karmivia ääniä. Hetkessä tulipyörre oli kadonnut, ja käytävä oli täynnä palaneita ruhoja ja mustunutta metallia.<br>\n<br>\nTroopperi pudottautui ensimmäisenä katossa olevasta aukosta. Bloszar tuli hänen perässään.<br>\n<br>\n”Mato, se oli paras suunnitelma ikinä”, ensiksi mainittu hypetti. Jään Toat pudottautuivat myös aukosta.<br>\n<br>\n”Olen siihen itsekin tyytyväinen”, Matoro sanoi mahdollisimman vaatimattomasti. Eihän se ollut edes hänen hienoimpia temppujaan. Niin yksinkertaista. Laitetaan hissi liikkumaan alaspäin itsestään, mennään sen katolle, tullaan oven läpi kerrosta ennen määränpäätä, eliminoidaan vartijat nopeasti, leikataan aukko lattiaan, korvennetaan alakerran vartijat.<br>\n<br>\n”No, nyt olemme vankilakerroksessa. Mikä suunta?” Hai kysyi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1474,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2012-08-03T08:17:00.000Z","content":"<strong>Ilmaraptori</strong><br>\n<br>\nOntor ei tiennyt, kuinka kauan hän oli nukkunut. Paikka oli selvästi sama, Ilmaraptorin sohva, mutta hajut ja äänet eivät vastanneet hänen muistikuviaan viime päivien tapahtumista. Alus keinahteli vähän ja Ontor kuuli veden liplatusta. Metsälinnut lauloivat surullisesti. Vihertävä valo tulvi esiin aluksen ikkunoista ja sen kyljessä ammottavasta aukosta.<br>\n<br>\nMatoran yritti nousta istumaan, vaikka se tekikin kipeää. Alukseen tunkeutunut hirviö oli poissa ja siinä kohdassa, mihin sotavanki oli sen hakannut, oli vain epämääräistä mustan liman jäämiä. Pyöreästä ikkunasta Ontor näki viidakkoa ja lammen, johon Ilmaraptori oli laskeutunut. Aluksen kattoluukku oli auki ja katolta meni tikasviritys kallioisen rannan penkereelle. Paikka on henkeäsalpaavan luonnonkaunis. Vedessä oli suuria lumpeenomaisia, violetteja ja taivaansinisiä kukkia ja pitkät, sammaleiset puunoksat riippuivat veden yllä.<br>\n<br>\nTernok hyppäsi kattoluukusta sisään ja toi mukanaan kaisloista ja nuorten puiden varsista tehtyä levyä. Huomattuaan toverinsa heränneen hän jätti korjaustarpeet lattialle ja kiiruhti Ontorin luo.<br>\n<br>\n”No, miten menee?” hän kysyi väsyneesti ja istahti Ontorin viereen.<br>\n<br>\n”Pahasti. Missä me olemme?”<br>\n<br>\n”Metsässä. Ämtur ohjasi meidät tänne piiloon, jotta saamme aluksen korjattua.”<br>\n<br>\n”Jaa. Mikä se sisään tunkeutunut hirviö oli? Ja missä se torakka on?”<br>\n<br>\n”Siitä minä en tiedä mitään enkä haluakaan tietää, paitsi ehkä sen, miten niistän pääsee eroon. Upotimme sen mitä siitä oli jäljellä lampeen. Ja mitä torakkaan tulee, niin se taitaa auttaa Ämturia siiven korjaamisessa. Tuskin haluaa jäädä tänne itsekään.”<br>\n<br>\n”En minäkään halua! Mikä on suunnitelma?”<br>\n<br>\n”Odotamme, että Toat haluavat paluukyydin vihollisen linnoituksesta.”<br>\n<br>\n”Joo. Tooosi todennäköistä.”<br>\n<br>\n”Sittenhän tuo nähdään”, Ternok sanoi ja alkoi nakuttamaan kaislapaneelia rungon aukon peittämiseksi.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Arkkienkeli</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/AeUNnQ0ZkvA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/AeUNnQ0ZkvA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKäytävä, jolle neljän klaanilaiset tiimi oli juuri päässyt, oli täysin suora ja pidempi kuin mikään heidän aiemmin kulkemistaan. Se oli myös täysin vailla kalustusta, ja toisinaan siitä erkani panssariovin verhottuja sivukäytäviä. Käytävän päässä näkyi aavistuksen verran punaisena kajastava valoa.<br>\n<br>\nIlman sen suurempaa harkintaa nelikko päätti lähteä kohti valoa, tosin hitaasti ja seiniä myötäillen. Todennäköisesti kaikki aluksen abstraktit hirviöt ja kävelevät limapallot etsivät heitä, ja olisi vain ajan kysymys milloin kyseinen käytävä tarkistettaisiin.<br>\n<br>\n”Olenko ainut jolle tulee ikävä tunne tuosta punaisesta kajosta?” Troopperi kysyi melkein kuiskaten.<br>\n<br>\n”Et ole. Et tosiaankaan ole”, Hai vastasi toverilleen.<br>\n<br>\n”Shh”, Matoro sihahti ja pysäytti takanaan tulevan kolmikon. Hänen teleskooppisilmänsä päästi sirittäviä ääniä hänen vaihtaessa linssistä toiseen.<br>\n<br>\n”Luulin nähneeni niitä mustia olentoja”, Matoro sanoi hiljaa. Hänen mieleensä palasi hetki Atheonin kammiossa, jolloin hänen kiikarinsa ei ollut havainnut…<br>\n<br>\n”Puhutaan jostain”, Matoro sanoi ennen kuin hänen mielikuvituksensa pääsisi vauhtiin.<br>\n<br>\n”Etkö äsken käskenyt olla hiljaa?” Blosz kysyi pistävästi.<br>\n<br>\nKeskustelu ei ottanut syntyäkseen. Matoro piteli ehjää kättään rintapanssariaan vasten, samassa kohdassa jossa Beeta edelleen oli haarniskalevyjen alla. Toan teki mieli kiskaista siru esille ja käyttää sen vaaleansinistä valoa pelon karkottamiseen, mutta hän ei halunnut antaa viholliselle vihjettä siitä, että siru oli hänellä mukana. Nyt jälkeenpäin hän ajatteli, että sirun tuominen Arkkienkelin uumeniin oli järkyttävän huono päätös. Hän olisi voinut jättää sen alukseen, tai vielä parempaa, Hildemarin mukana Klaaniin turvaan. Miksei hän ollut tehnyt niin?<br>\n<br>\n<em>Enkö luota muihin klaanilaisiin</em>, Matoro huomasi itsensä kysymästä mielessään.<br>\n<br>\n<em>Totta kai minä luotan, sen kyseenalaistaminen olisi täysin järjetöntä. Klaanilaisia luotettavampia ei tästä sairaasta maailmasta löydä</em>, hän vastasi itselleen melkein välittömästi.<br>\n<br>\n<em>Mikset sitten antanut Nimdaa heille turvaan?</em> hän kyseenalaisti itsensä.<br>\n<br>\nMatoro huomasi, ettei osannut vastata. Hän ei osannut sanoa ainuttakaan rationaalista syytä miksi hän oli ottanut Beetan mukaan tänne pahuuden pesään. Jokin sai hänet tuntemaan olonsa turvallisemmaksi sirun kanssa, vaikkei hän osannut sanoa mikä.<br>\n<br>\nToa havahtui ajatuksistaan, kun joku hänen tovereistaan tarrasi häntä olkapäästä.<br>\n<br>\n”Mato, oletko hereillä? Tämä ei ole kovin hyvä hetki haahuilla tiedottomana ulkomaailmasta”, Troopperi kysyi melko kevyellä äänensävyllä. Matoro katsoi ympärilleen, ja tajusi että he olivat saapuneet punaisen kajon alkulähteille.<br>\n<br>\nKammio oli valtavan suuri, pyöreä ja jatkui korkeuksiin. Sen keskellä lattiassa oli syvä, musta kuilu. Kuilun yllä riippui orgaanisen näköisistä putkista valtava, sykkivä asia. Se näytti aivan elävän olennon sydämeltä. Se näytti <em>aivan liikaa</em> oikealta sydämeltä. Punaisen pinnan läpi näkyi sinistä ja purppuraista nestettä, joka virtasi korkeuksiin putkia myöten sitä mukaa, kun sydän <em>sykki</em>. Suuren bassoäänen jymähdyksen aiheuttava sykähdyspari pumppasi nestettä säännöllisesti.<br>\n<br>\n”Hrr”, Hai sanoi. ”Tämä paikka saa minulle kylmät väreet.”<br>\n<br>\n”Et ole ainut” Blosz sanoi. Hän kaivoi laukustaan kämmentietokoneen, johon oli skannannut hissin seinässä olleen kartan.<br>\n<br>\n”Mutta mutta. Olemme nyt huoneessa nimeltä ”Sydän”, ja täältä lähtee neljä käytävää. Tulimme käytävä A4:stä, ja vankisellit ovat A6:ssa, eli käytännössä menemme käytävään joka lähtee tämän kammion vastakkaiselta puolelta”, hän jatkoi.<br>\n<br>\n”Rakastan tekniikkaa, tekee kaiken niin käteväksi”, Troopperi myhäili. ”Nyt, kierretään tämä karmiva huone niin pian kuin mahdollista.”<br>\n<br>\nSilloin toia vastapäätä seisova ovi avautui. Se avautui pahaenteisen hitaasti. Esiin astui makuta Abzumo, joka näytti entistäkin kauhistuttavammalta.<br>\n<br>\n<em>Ympäristön vaikutus</em>, Matoro järkeili. Makuta kiinnitti heti huomionsa toisella puolella huonetta seisovaan ryhmään – ja eritoten Matoroon.<br>\n<br>\n\"Sssssssssssssinä!\" Zumo karjaisi.<br>\n<br>\n\"Sssssssinä\", Matoro sihahti hiljaa. Hän vei kätensä refleksinomaisesti miekkansa kahvalle. Viha täytti hänen mielensä.<br>\n<br>\nAbzumo tuijotti häntä ja hänen miekkaansa hetken. Sitten makuta purskahti karmivaan nauruun, joka kaikui pelottavasti kammiossa elävän koneen veripumpun jyskytyksen säestämänä.<br>\n<br>\n\"Aina sinä löydät tiesi minun luoksssseni, Matoro the Blackssssnow.\"<br>\n<br>\n\"Oikeastaan me tulimme tänne vankien takia\", Toa sanoi kuolemanvakavalla äänellä tuijottaen Makutaa silmiin. Kolme muuta toaa seisoivat taisteluvalmiina jään toan sivuilla, mutta he näyttivät jollakin tapaa epävarmoilta.<br>\n\"Te tulitte vankien takia. Mitä ajattelitte tehdä? Vapauttaa vankinne?\"<br>\n\"Kyllä\", Matoro vastasi hitaasti ja varmasti. \"Mutta jos tulet väliimme, voimme myös vapauttaa sinut tuosta ruumiistasi\", Matoro uhitteli. Hänen mielensä täytti hetket Nazorakien pesässä Abzumon kidutuksessa. Hän näki mielessään kuvan palavasta Katedraalista ja kuuli ilma-aluksen kaiuttimista kolkon äänen toistelevan valheita. Hän janosi kostoa.<br>\nAbzumo nauroi jälleen. Hän jaksoi aina nauraa.<br>\n\"Niin, nauraa mitättömille hölmöille!\" hän tuli sanoneeksi ääneen. \"Miten te ajattelitte voittaa jumalan?\"<br>\n\"Makutat eivät ole jumalia\", Matoro vastasi. \"Te vain luulette olevanne. Te petitte Mata Nuin, ja siitä lähtien olette janonneet Hänen voimiaan itsellenne. Te ette ole kuin varjoja entisistä päivistänne.\"<br>\n\"Makutat eivät ole jumalia\", Abzumo toisti, \"mutta minä olen. Minä olen Ath. Minä kukistin Atheonin, varkaan, joka yritti varastaa Nimdan sirun.\"<br>\n<br>\nMatoron ilme jäätyi. Oliko Abzumolla Nimda? Kuka oli Varas? \"Olet sekaisin\", toa vastasi kylmästi.<br>\n\"Se on totta\", Abzumo naurahti. \"En ole vuosiin ollut näin sekaisin.\"<br>\nHän tuijotti klaanilaisia.<br>\n\"Ja se tuntuu aika mukavalta.\"<br>\n<br>\nMakutan katse sai itse kunkin toan kavahtamaan heidän edessään seisovaa Pimeyden Herraa. Kukaan ei sanonut mitään. He odottivat vastustajansa siirtoa.<br>\nAbzumo veti jostain viittansa alta haarniskansa suojista esiin Epsilonin. Se hehkui valkeana ja lumoavana, kuin tähti, jota ei voisi koskaan saavuttaa seisomalla maan pinnalla ja kurottelemalla taivaalle.<br>\n\"Minä hallitsen paljon enemmän kuin pelkkää konkreettista maailmaa.”<br>\nMatoron pelko paljastui todeksi. Abzumolla oli siru. Mutta eihän yhdellä sirulla voinut tehdä mitään, eihän? Ei ainakaan hän ollut voinut. Vai oliko hän edes yrittänyt? Kysymykset täyttivät Matoron pään.<br>\n<br>\n\"Niin, Matoro\", Abzumo sanoi virnuillen julmasti. \"Mahdoitko edes yrittää? Tämä siru on jotain todella uskomatonta. Sen avulla voi saada aikaan vaikka mitä.\"<br>\n<br>\nAbzumo käveli kuilun reunaa pitkin kohti lähestyen klaanilaisia koko ajan.<br>\n<br>\n\"Minäpä kerron teille pari asiaa entisestä ystävästäni Makuta Nuista.\"<br>\n<br>\nSalissa vallitsi hiljaisuus. Toat odottivat vaivautuneina, edelleen aseet valmiina taisteluun. Matoro ajatteli 000:n kammion tapahtumia, ja sitä miten oli paljastunut, että Manu oli huijannut heitä koko tehtävän ajan.<br>\n<br>\n\"Vai pitäisikö sanoa edesmenneestä ystävästäni?\" Abzumo nauroi. \"Tiedättekö, hän oli mielenkiintoinen persoona. Hän käveli toisinaan hyvinkin pää pilvissä, kuten sanotaan. Minä en ikinä välittänyt mielikuvituksesta ennen kuin nyt. Makuta Nui harrasti matematiikassakin paljon mielikuvituksellisempia osa-alueita kuin minä. Hän tutkiskeli hyperbolista geometriaa. Minä en silloin ymmärtänyt sen merkitystä, sillä eihän se voinut ikinä päteä tässä meidän maailmassamme.\"<br>\n<br>\n<em>Manu elää. Abzumo valehtelee. Eihän makutaa saa tapettua, eihän. Ne ovat antidermista. Ne löytävät uuden kehon</em>, Matoro ajatteli. Hän piteli ionikatanansa kahvasta sen kovempaa kiinni mitä lähemmäs makuta tuli.<br>\n<br>\n\"Teidän ilmeistänne päättelen, ettette tajunneet puheestani sanaakaan\", Abzumo jatkoi, \"mikä ei yllätä minua. Älykkyydeltänne alempiarvoisia kun olette. Hyperbolinen geometria tutkii sellaista pintaa, jossa paralleeliaksiooma ei päde. Toisin sanoen maailmaa, joka on negatiivisesti kaareutuvalla pinnalla. Alkavatko aivot mennä solmuun?\" Abzumo pyöritti sormeaan ohimonsa vieressä. Matoro ei saanut kiinni sanoista, mutta alkoi pelätä pahinta. Makuta yhä lähestyi.<br>\n<br>\n\"Negatiivisesti kaareva. Sellaista maailmaa ei olekaan, joka negatiivisesti kaareutuisi. Miettikää, jos olisi, mitä sitten tapahtuisi? Universumi olisi satulan muotoinen. Naurettavaa. Kaksi yhdensuuntaista suoraa leikkaisivat toisiaan. Miettikää, jos se olisi totta.\"<br>\nAbzumo napsautti sormiaan.<br>\n<br>\n\"Ja näin siitä voi tulla totta.\"<br>\n<br>\nToat katselivat ympärilleen. Jokaikinen viiva, jokainen pinta alkoi kaareutua. Koko maailma kaareutui melkein kuin sulkeutuakseen pallon sisäpinnaksi. Abzumon naama kaareutui huvittavan näköiseksi, mutta toia ei paljon huvittanut. Kukaan ei uskaltanut ottaa askeltakaan – oli liian suuri vaara pudota kuiluun, kun etäisyyksien arvioiminen, edes suurpiirteisesti, oli käynyt täysin mahdottomaksi.<br>\n\"Eikö olekin hauskaa, kun imaginaari- ja reaalimaailmat sekoittuvat?\" Abzumo myhäili.<br>\n<br>\nMielikuvitusmaailma särkyi siinä silmänräpäyksessä, kun jossain räjähti. Metallia ja muuta ainetta satoi maahan vähän matkan päässä toista ja Abzumosta, tarkalleen ottaen tilassa makutan ja klaanilaisten välissä. Jokin olento putosi myös maahan, mutta sen piirteitä ei kyennyt näkemään vielä ilmassa leijuvan savun ja pölyn takia.<br>\n\"Olen Athin kirous, jonka hän lähettää valejumalien päälle\", matala ja vanha ääni sanoi savun keskeltä.<br>\n<br>\n\"Ja olen tullut tänne potkimaan <iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;>per<i></i>settäsi</body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe>, makuta.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1475,"creator":"BD","timestamp":"2012-08-07T15:39:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n*GRUMMBBLE*<br>\n<br>\nJoku oli kaatunut portaissa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1476,"creator":"The Snowman","timestamp":"2012-08-18T22:20:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin saari, ilmatila siinä linnakkeesta vähän pohjoiseen</strong><br>\n<br>\nIlmavirta suhisi Bladiksen pään vieressä, sillä alus oli vailla kattoa. Telakalta käyttöön saatu, noin neljä metriä pitkä menopeli kiisi vauhdikkaasti puolensadan metrin korkeudella maanpinnasta. Koneen runko muistutti hieman pitkulaista, metallivahvisteista puutynnyriä, josta lähti kolme äärimmäisen lyhyttä ja eteenpäin kaartunutta kuparisiipiparia. Perässä oli kolme propellia: kaksi suurta perätysten ja yksi hieman muita alempana. Kulkuhärpäkkeen pohjassa oli kevyellä kaasulla täytetty välipohja tuomassa keveyttä. Etuosa muistutti ylösalaisin käännettyä valtamerilaivan keulaa sillä erotuksella, että siinä missä keulakuva olisi sijainnut, oli ohjaajan syvennys. Same istui siinä yksinään, vaikka tilaa olisi ollut kahdellekin. Bladis nökötti taaemmassa tilassa, joka sijaitsi tynnyrintapaisen etuosassa. Takapenkissä oli etunsa ja haittansa verrattuna pelkääjän paikkaan: Bladiksen istuin oli miellyttävällä, purppuraisella pehmusteella vuorattu ja se oli sohvamaisuudessaan oikein mukava. Toisaalta, hän koki aluksen takapenkkipaikan tuulilasin puutteen häiritseväksi. Toisaalta toisaalta, vain hieman idiootin näköiset lentäjänlasit pelastivat paljon.<br>\n<br>\nSkakdimoderaattori vilkaisi aluksen reunan yli. Alla levittäytyvä maisema oli metsäinen, syksyinen ja raikas. Etelässä, takana päin näkyi Klaanilinnake ja sitä ympäröivä kaupunki, jotka hohtivat kauniina pimenevässä illassa. Idässä ensimmäiset tähdet loistivat Nui-Koron lakeuden, Kaja-Wahin Kuumien kenttien ja rannikon kalastajakylien takaa. Pohjoista maisemaa hallitsi Ämkoon mukaan nimetty suuri vuori, ja lännessä näkyi silkkaa laskevan auringon värjäämää metsää, mitä nyt takavasemmalla, aivan saaren lounaisimmassa kulmassa, asutusta oli niin paljon, että metsä oli suurelta osin siirtynyt.<br>\n<br>\nNäkymä oli raikas ja viileä, mutta edes tuulen tuiverruksessa ja yläilmoissa Bladis ei tuntenut kylmää. Osittain, koska aivan hänen selkänojansa takana oli suuren osan aluksen rungosta vievä ilmassa täyttämätön hiiliuuni, alus kun oli prototyyppi lyhyenmatkan kiiturista, ja osittain, koska tilanne oli sinänsä kuumottava. Vain noin kymmenen minuuttia sitten Same oli tullut hänen luokseen kaupungin tyylikkään foorumin luokse, jossa hän oli ollut opettamassa Matoralaisille sotastrategiaa. Moderaattorikaksikko oli kirmannut minkä kerkesi kaupungin katuja ja kauniita siltoja pitkin Telakalle, josta he olivat saaneet tämän vauhtilotjan alleen. Nopeaa hiilen lapioimista, navigoinnin opastusta ja swoooh, alus oli ilmassa. Ja kaiken aikaa Same oli selostanut tilannetta Bladikselle. Kaikesta päätelleen Kepe ja Snowie olivat hankkiutumassa majesteettisiin ongelmiin.<br>\n<br>\nBladis vilkuili hermostuneena luoteeseen.<br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="427" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/0DKXQQMIpGM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/0DKXQQMIpGM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Au, missä?</strong><br>\n<br>\nSekä Kepen että Snowien ranteet tunsivat kireät köydet ympärillään, mutta tiedemies-Toa oli ensimmäinen, joka sai silmänsä auki.<br>\n“Ehrämä-äh?” hän aukoi suutaan.<br>\n<br>\nJa koetti avata silmiään enemmän. Ilmeisesti edessä levittäytyi, viime aikain teeman mukaisesti, metsää. Ja vieläpä synkeää kuusimetsää. Oikeastaan niin synkeää, että Kepen mieli teki muutaman johtopäätelmän. Ensinnäkin, oli jo myöhäinen ilta. Toisekseen he olivat matalalla. Jonkinlaisessa jyrkkärinteisessä laaksossa tai kanjonissa tai...<br>\n<br>\nHän näki nyt selvemmin. Sekä hän että Snowie olivat sidottuina kahden suuren kallion väliin. Niin suuren, että ylös kiipeäminen olisi hyvin vaivalloista, vaikka käyttäisikin jäävoimia ja muodonmuutoskykyä. Suurilla lohkareilla oli leveimmillään yli kymmenen metriä väliä, mutta väli oli huomattavasti lyhyempi klaanilaisten kohdalta. Kepe ei kyennyt nostamaan päätään niin paljon, että olisi nähnyt kunnolla, mitä edessä oli.<br>\n<br>\n<em>Hetkonen, miksi?</em><br>\n<br>\nKepe tutkaili asentoaan. Hänet oli sidottu käsistä ja jaloista jonkinlaiseen puutelineeseen, niin, että hän muistutti Matoralaista Y-kirjainta ilman ympyrää. Mielenkiintoinen ja epämiellyttävä yksityiskohta oli, että köysi piti niskaan kiristetyn lenkin avulla hänen kasvojaan kohti maata.<br>\n“Au, miksi näin?” hän kyseenalaisti kohtaloaan.<br>\n<br>\n“Emme tohdi pilata yllätystä”, kuului ääni klaanilaisten takaa, mutta korkeammalta.<br>\n<br>\nKepe hämmästyi ja yritti vähäisellä liikkumavarallaan läpsäistä Snowmania hereille. Yritys epäonnistui, mutta päätti siirtyä audiokeskeisempään juoneen.<br>\n“Snowie, herää!”<br>\n“Mnömnöm, ei ole vielä aamu, Turaga S-”<br>\n“Herää!”<br>\n“Oho.”<br>\n“...”<br>\n<br>\nToinenkin klaanilainen avasi silmänsä, ja ääni takaa jatkoi.<br>\n“Ihan vakavissaan. Tämä on teille mieluisampaa näin. Mitä vähemmän aikaa näette heidät, sitä vähemmän aikaa näette totuuden.”<br>\nKepe tunnisti puhujan. Ääni kuului sille Ruru-kasvoiselle Matoralaiselle, joka oli päästänyt heidät kylään.<br>\n“Ainakin löydätte - kohtalonne kuolemassanne”, lisäsi se valtaistuinsalin tuntemattomalle puhujalle kuulunut ääni, pitäen sanojen väleillä mitaltaan hieman väärältä tuntuvan tauon.<br>\n“Aivan, totta”, kylän vale-Turaga liittyi keskusteluun.<br>\n<br>\n<em>Koko kyläkö siellä on jauhamassa?</em> Kepe mutisi ajatuksissaan. Turaga jatkoi.<br>\n“Harva saa toimia näin konkreettisena uhrina. Moni voi kuvitella tekevänsä jotakin toisen hyväksi kuollessaan, tekevänsä jonkin sankarillisen, viimeisen urotyön. Mutta, te, ulkomantulaiset, te olette osa kylämme selviämistä. Koska he vaativat uhrinsa. Heillä on nälkä.”<br>\n“Juurikin näin, päällikkö”, Ruru-kasvo puhui. “Mutta meidän ei enää tarvitse nähdä tätä. Ei enää.”<br>\n<br>\nPoistumisen ääniä.<br>\n<br>\n“Poikani, otitko heiltä Sanansaattaja Tadnen Kartaston kuten käskin?”<br>\n“...En. Anteeksi, päällikkö...”<br>\n“Se on nyt liian myöhäistä. Ne tulevat pian.”<br>\n“Saat - maksaa tästä”, tuntemattoman olennon alakuloinen ääni totesi.<br>\n<br>\nSitten hiljaisuus.<br>\n<br>\nSanansaattaja Tadnen Kartasto? Nui-Koron kirja? Selvisipä siinä sen “arvottoman, pienen matoralaisen” nimi.<br>\n<br>\n“Snowie?”<br>\n“Kepson?”<br>\n“Tahdotko sinä-”<br>\n“Voi kyllä.”<br>\n<br>\nHassu muljahdus tapahtui, ja lumiukko mätkähti kasvoilleen sammaleiseen maahan.<br>\n“No au”, hän totesi kammetessaan itsensä polvilleen. Snowie oli käyttänyt voimiaan ja oli lipunut köysistä helposti irti. Nyt hän nousi jaloilleen ja alkoi aukomaan toverinsakin solmuja. Kun kummatkin olivat vapaat, he puntaroivat mahdollisuuksiaan.<br>\n“Okei”, Kepe aloitti ja vilkuili ympäriinsä. “Suuntia on vain yksi.”<br>\nAinoastaan eteenpäin pääsi, kaikkialla muualla suuret lohkareet tukkivat tien.<br>\n“Öh”, Snowie havainnoi. “Sinun reppusi ja minun reppuni ja laukkuni. Miksi?”<br>\n“Kappas.”<br>\n<br>\nHieman puutelineistä taaksepäin tosiaan olivat klaanilaisten vermeet läjänä.<br>\n“Ehkä he eivät tahtoneet olla varkaita?” Kepe ehdotti.<br>\n“Niin. He vain sitoivat meidät tänne keskelle metsää... Eräänlaisesta syystä?”<br>\n“Uhrilahjamaisesta syystä, pelkään ma.”<br>\n<br>\nRäsähdys metsästä.<br>\n<br>\n“Oi voi voi, minä pidän tästä niin poikkeuksellisen vähän”, Snowie ilmoitti.<br>\n“Jeh. Huomasitko, kuinka Turaga viittasi siihen, että täältä tulee kohta jotain nälkäistä?”<br>\n“Valitettavasti?”<br>\n“Millainenkohan Rahi sieltä tulee? Ilmeisesti jotain, mikä on pelottanut tai, tuota, syönyt kaiken näistä metsäin osasta. Nyt on vain pidettävä pää kylmänä ja-”<br>\n<br>\nMetsien keskeltä ilmestyi hahmo. Se oli tuiki tavallinen Matoralainen, jolla oli hieman rähjäinen, harmaa ulkoasu ja tummanpunainen naamio.<br>\n<br>\n“...hetkinen mitä.”<br>\n<br>\nMatoralainen avasi suunsa ja hymyili. Hetki hetkeltä lähenevän hahmon naamion alta paljastuivat teroitetut hampaat. Eikä naamio ollutkaan tummanpunainen. Se oli vain kuivuneen veren peitossa. Samoin kuin kaikkien muidenkin Matoralaisten, jotka ilmestyivät sen rinnalle.<br>\n<br>\n“Tämä, tämä ei niin ole totta.”<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="427" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/cQ93ex0IFas" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/cQ93ex0IFas</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n“Okei, alamme lähestyä kannibaali-Matoralaisten aluetta!” Same ilmoitti tuulen pauhunan yli Bladikselle. Takapenkillä matkustava skakdi laski kätensä vierellään lepäävälle kiväärille. Hän ei pitänyt pikkukavereiden räjäyttämisestä, mutta nämä kaverit ilmeisesti purivat.<br>\n“Same!” Skakdi huusi.<br>\n“Kerro!”<br>\n<br>\nKeskustelu käytiin sangen kovaäänisesti ilmavirran jylyn peittäessä normaalin puheen.<br>\n<br>\n“Mitä kannibaali-Matoralaiset edes ovat? Ja miksi emme tienneet niistä mitään? Ja ennen kaikkea, mitä skarrarrarria!”<br>\nSame käänsi katseensa taaksepäin, kohti Bladista. “Sanoin jo, en tiedä niistä mitään muuta kuin mitä Nazorak-dokumentissa sanottiin! Ne kuitenkin riittivät pelottamaan torakat pois ja ovat ilmeisesti aktiivisia!”<br>\n<br>\n<em>Kuinka vähän tiedämmekään tästä metsästä</em>, Bladis ajatteli katsellessaan alla levittäytyvää puustoa. Jonain päivinä hän mietti, olivatko Tawa ja Visokki perustaneet kotinsa oikealle saarelle.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nHwoooosha-wuuuum!<br>\n<br>\nKepen elementaalivoimat olivat tavalliseen tapaansa ruosteessa, mutta riittivät saamaan liian nälkäiset Matoralaiset hetkeksi pois pelistä. Klaanilaiskaksikko otti tilanteesta kaiken irti ja kirmasi kannibaalijoukon läpi paitsi että ei kirmannutkaan, koska niitä oli paljon ja he päätyivätkin vain joukon keskelle. Matoralaisia oli kaiken muotoisia ja kokoisia, mutta yhdistäviä tekijöitä kuitenkin löytyi: Kaikki olivat resuisia, naamiot olivat varsinkin suun ympäriltä ahdistavan tummanpunaisia ja kaikilla oli hyvin nälkäinen katse.<br>\n“Okei, jotain muuta sitten”, Kepe järkeili jännittyneen kireällä äänellä.<br>\n“Ehkä tämä?”<br>\n<br>\nSnowie kaivoi mukaan nappaamastaan olkalaukusta varsin epäkorjatun painetykin.<br>\n“Mitä sinä tuolla?” Kepe ihmetteli ja katseli hieman kauhuissaan kohti ripeästi astelevaa Matoralais-joukkoa.<br>\n<br>\nTsssssshhhh, ilma suhisi laitteessa. Sitten se lakkasi kokonaan toimimasta, nyki hetken hassusti, ja teki sitten tehtävänsä. Tavallaan.<br>\n<br>\nBLATSOVIEEEEEE!<br>\n<br>\nPaineaalto lennätti kaikkea vähän mihin sattuu: maa pöllysi ja sammalta viskautui ilmaan, klaanilaiset rämähtivät maahan, Matoralaisia lenteli sinne tänne ja eräs kuusipuu oli kaatua.<br>\n“Okei, jotain ihan muuta...” Snowie tuumaili pidellen jyskyttävää päätään kun Kepe jo nousi pystyyn.<br>\n“Onko sinulla tuolla laukussa mitään toimivaa?”<br>\n<br>\nMatoralaiset nousivat hekin jaloilleen.<br>\n<br>\n“Tuota, eväät toimivat aina?”<br>\n“Aagh, joskus sinä olet niin...”<br>\n“Niin?”<br>\n“Niin sinä!” valkovihreä Toa kiljaisi.<br>\n<br>\nTuimailmeinen Kepe ojensi kätensä toverilleen, joka auliisti tarttui siihen ja nousi pystyyn. Vainoajat olivat enää muutaman metrin päässä kaikilla suunnilla.<br>\n“Ylös!” Kepe huusi.<br>\n“Mitä se-”<br>\n“YLÖS!” <br>\n<br>\nTiedemies-Toa tarttui lähimmän kuusen alaoksista ja alkoi kavuta. Snowie teki samaa perässä. Samoin kuin myös Matoralaiset, jotka ottivat nyt juoksuvaihteen päälle ja kiipesivätkin klaanilaisia nopeammin. Yksi tarttui Snowieta jalasta.<br>\n“Eääh, se tarttui minuun!” Lumiukon ääni muuttui korkeaksi.<br>\n“Ravistele se irti!” Kepe kiipesi kaiken aikaa ylös mutta katseli kuitenkin alas.<br>\nSnowien valkea jalka vispasi villisti ees ja taas mutta nälkäinen pieni nainen ei päästänyt irti ja upotti hampaansa lumiukon koipeen.<br>\n“Minä niin tulen katumaan tätä...”<br>\n<br>\nPlomps vain ja Snowien jalka irtautui ruumiista, jääden sitä raastavan Matoralaisen hampaisiin.<br>\n“Minä olen vain vaatimatonta mössöä, miksi sinä edes tahtoisit syödä minua?”<br>\n<br>\nKaksi klaanilaista kiipesivät aina korkeammalle kohti kuusen latvaa, mutta niin tekivät heidän seuraajansakin, ja vieläpä huomattavasti kovemmalla vauhdilla. Lisää pikkumiehiä tarttui Snowieen kiinni ja tämän oli luovuttava koko alaruumiistaan, jottei jäisi ahnaiden hampaiden kitaan.<br>\n“Tämä on epähienon syvin olemus!” lumiukon yläruumis puhui raahatessaan itseään ylöspäin pelkillä käsillään. Kepe teki samaan aikaa havainnointia. Kuusen latvasta näki kauas. Näki taivaalla kiitävän ilma-aluksen. Hän etsi omasta repustaan mitään, löysi jotain, ja kaivoi sen esiin. Se oli näätäkarkotin-suojageneraattori, mutta sai kelvata. Siinä oli iso ja epävakaa patteri. Toa heitti sen korkealle ilmaan ja sinkautti sormistaan jäämöntin sen perään. Osuma oli kelvollinen, ja PAM.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nSame näki hieman oikealla puolellaan räjähdyksen puun latvain yllä ja sukelsi siihen suuntaan. <em>Missä räjähtää, siellä klaanilaiset kirmaa</em>, hän muisti vanhan, tyhmän ja surullisen paikkaansapitävän sananlaskun. Alus mennä viiletti kovaa kyytiä ja moderaattorikaksikko varmistui kohteestaan. Kuusen latvassa oli selvästi puolitoista henkilökohtaisen tilan puutteesta kärsivää klaanilaista.<br>\n“Bladis!” Same ilmoitti tasaisella mutta kovalla äänellä.<br>\n<br>\nSkakdin ei tarvinnut edes vastata, vaan hän nappasi vierestään kovalatinkisen putkenpätkän. Aseessa oli kahva ja kolmen sormen liipaisin, mutta muuten se oli hyvin yksinkertainen ja sulavalinjainen putkilo. Joka oli ladattu sähköisellä tainnutuskranaatilla. Bladis tähtäsi rutiininomaisesti ja veti liipasimesta. Överin purppurana hohkaava lasipäällysteinen ammus pitkän metallivartensa kanssa sihahti kertasingon piipusta ulos ja osui suoraan maaliinsa: puoli tusinaa Kepeä ja Snowienpätkää ahdistelleita Matoralaisia tipahti alas puusta, jättäen vain muutaman klaanilaisten kimppuun. Bladis arveli sen ostaneen heille muutaman vaaditun sekunnin, kun Same ohjasti ilma-aluksen puun vierelle.<br>\n<br>\n“Hypätkää kyytiin!” Selakhilaani huusi puussa kyhjöttävälle puolitoistakolle. Kepe hyppäsi Samen viereen ohjaajan syvennykseen ja Bladis kiskaisi valkoisen puolimiehen kyytiin takaosaan. Samen jalat polkaisivat pontevasti polkimia ja laite lähti kiitämään pois ahnaiden syöjähenkilöiden luota.<br>\n<br>\n“Okei, se oli ihan, ihan liian lähellä. Kiitos”, Kepe puhui Samelle.<br>\n“Kiva nähdä teitäkin!” Same ilmoitti avonaisen aluksen takaosasta. “Aloimme jo pelätä, ett-”<br>\n<br>\nHetkeksi nelikon silmät sokaistuivat välähdyksestä ja korvat kuuroutuivat jyrähdyksestä. Ukkonen iski aluksen takaosaan lujasti. Ukkonen oli sikäli ukkonen, että se korvensi aluksen perän ja menopeli alkoi menettää holtittomasti korkeutta. Ukkonen ei ollut sikäli ukkonen, että se oli ärhäkän sinisenä hohtava ja iski alhaalta päin.<br>\n<br>\n[spoil]Kiitos Spinnylle eräistä kriittisen tärkeistä kohdista.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1477,"creator":"Tawa","timestamp":"2012-08-21T21:25:00.000Z","content":"<strong>Bio-klaanin Sairasosasto</strong><br>\n<br>\nTohtori Kupe istui työpöytänsä äärellä mietteliäänä. Kahvikupin ja tietokoneen väliin oli asetettu siististi ohut potilaskansio, johon Kupe ei ollut koskenut aikoihin. <br>\nToa avasi kansion ja aloitti kirjoittamisen.<br>\n<br>\n<br>\n<em>BIO-KLAANIN SAIRAANHOITOPIIRI HOITORAPORTTI<br>\n<br>\nAdmin Tawa<br>\nBio-Klaani<br>\n<br>\nTarkk. os.<br>\nAdmin Tawa, 0.06.00<br>\nBYS, Madisiininen tulosalue, tarkk. os.<br>\nHoitoaika: Määrittelemätön.<br>\nDg: R55 Synkopee<br>\nFF20.0 Määrittämätön paranoidinen psykoosi<br>\nL90.5 Halkeamia<br>\n<br>\nTulosyy: tulee bk–puolelta lähetteellä synkopeen vuoksi päivystykseen.<br>\n<br>\nAiemmin voinut vielä normaalisti. Myöhemmin menettänyt tajuntansa, minkä vuoksi tuotu osastolle. Heräsi tajuttomuudestaan paranoidisessa psykoosissa. Tässä yhteydessä vaipunut uudelleen synkopeeseen. Ei aiemmin todettuja perussairauksia. Ei reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin.<br>\nSydänaskultaatiosta tasainen, nopea rytmi, ei sivuääniä. EKG:ssa SR, p. 82/min. Matala T-aalto rintakytkennöissä. RR 116/73. Labroissa Hb 141, CRP alle 3, Na 138, K 2, 9, Krea 64. Selvää neurologista poikkeavuutta ei tullut esille. <br>\nPotilas otettu seurantaan tarkkailuosastolle. <br>\n<br>\nSuunnitelma: Potilas pysyy osastolla seurannassa.<br>\n<br>\nToa Kupe<br>\nylilääkäri<br>\nAR/0.00.06/rep<br>\n</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1478,"creator":"DJ Peelo","timestamp":"2012-08-25T22:27:00.000Z","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\n<br>\nPeelo oli suunnistanut tiensä Klaanin pesuhuoneeseen. Siellä oli hiljaisempaa ja yksinäisempää kuin hän aluksi oletti, mutta sehän kelpasi hänelle aivan mainiosti. Hän ei ikinä pahemmin puhunut muille huolistaan ja ajatuksistaan. Ja juuri nyt kyseisiä huolia ja ajatuksia oli hänen mekaaninen päänsä täynnä.<br>\n<br>\nDatamuisti. Se oli hänellä vieläkin saman nyrkin sisällä puristuksissa. Peelo ojensi kätensä lavuaarin pöytää kohti ja laski datamuistin siihen. Tämän jälkeen hän ojensi kummatkin kätensä eteenpäin, nojasi lavuaariin ja antoi päänsä lopahtaa alaspäin. Hän veti syvään henkeä, ja huokaisi aivan yhtä syvästi. Hän nosti päänsä. Edessä oli peili.<br>\n<br>\nHän katsoi itseään peilistä pitkään ja hartaasti. Tällaisina hetkinä Peelo tuppasi usein miettimään syvällisiä asioita. Mikä oli hänen oikea tarkoituksensa. Tekeekö hän oikein auttaessaan Klaania. Pitäisikö Datamuistista kertoa jollekulle muulle.<br>\n<br>\nMutta ei tällä kertaa. Tällä kertaa hänen päänsä oli tyhjä. Pienintäkään ajatuksen poikasta ei ollut. Hän oli täysin avuton. Hän ei tiennyt mitä pitäisi tehdä. Datamuisti on tärkeä, sen verran hän tiesi. Mutta kuinka tärkeä. Onko kyse elämästä ja kuolemasta. Onko datamuistilla pelkkiä aseiden pohjapiirroksia.<br>\n<br>\nToivottoman ajatustuokion keskeytti pieni kipinä, joka sinkosi hänen kyynerpäästään lattialle. Kyseinen kyynerpää oli vaurioitunut tappelussa Skakdeja vastaan. Peelo yritti taivutella kättään, ja huomasi kuinka paljon se hänen kätensä liikkuvuutta oikeasti haittasi.<br>\n<br>\nPeelo suoristi selkänsä ja nosti vasemman kätensä rintansa tasolle. Hän avasi pienen, tiukasti suljetun luukun, ja painoi sen alla olevaa nappia. Siinä samassa pieni savupössähdys tuli ilmoille Peelon panssarien välistä, ja haihtui lähes yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Torson ja käsien panssarit kolahtivat kylmälle lattialle, ja niiden alta paljastui tummansävyinen keho, jonka päällä näytti olevan lihaksien näköisiä mustia osia.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\"><img class=\"postimage\" src=\"http://tuhinternational.com/wp-content/uploads/The-Prototype-image.jpg\"></dd></dl>\nTämä oli ensimmäinen kerta kun hän otti panssarinsa pois labran ulkopuolella. Peelolla oli paljon vapaampi tunne, ja hän alkoikin heti puristella käsiään nyrkkeihin, jatkaen pienellä venyttelyllä. Sen jälkeen hän tarrasi kaasunaamarinsa sileistä sivuista kiinni, irrotti sen varoivaisesti, ja laski sen lavuaarin viereen pöydälle. Sen alta paljastui pääkallomainen naamavärkki, jonka eriväriset silmät hohtivat huoneen hämäryydessä. Vasen silmä punaisena ja oikea vihreänä. Peelo katsoi kasvojaan pitkään ja hartaasti peilistä.<br>\n<br>\nSiinä ne olivat. Hänen oikeast kasvot. Häntä oltiin aina kielletty ottamasta kaasunaamaria pois. Vaikkei Peelo ymmärtänyt miksi, hän laittoi sen kuitenkin pian takaisin. Se oli hänestä niin hieno.<br>\n<br>\nPeelo vilkaisi panssareitaan ja hymähti. Ei kai hän niitä nyt vielä tarvitsisi, ne ovat epäkunnossa muutenkin. Hän käänsi katseensa datamuistia kohti, otti siitä sormillaan varoivaisesti kiinni ja tutkaili sitä tarkemmin. Sen toisella puolella oli erittäin pieni logo, joka muistutti kättä.<br>\n<br>\nPeelo puristi datamuistin nyrkkinsä sisään ja käveli pesuhuoneesta ulos.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1479,"creator":"BD","timestamp":"2012-08-26T18:46:00.000Z","content":"<strong>Bio-klaanin Sairasosasto</strong><br>\n<br>\n\"Urgh...\" toa raotti silmiään. Retki kahvioon ja kokemattomuus laitteisiin joissa on pyörät olivat koituneet hänen turmiokseen. Toa yritti kääntyä sängyssä ja tunsi sitten pistävää kipua ympäri kehoaan.<br>\n<br>\n\"Herra, te olette sairas, sekä mieleltänne, että keholtanne. Saariseikkailunne olisi voinut repiä teidät. Oli siis oikeastaan tosi hyvä, että nyt menit kaatumaan, muuten ei vaivoja olisi huomattu. Me vielä toistaiseksi emme ole saaneet mikä mieltänne vaivaa, mutta yritämme. Voit joutua olemaan täällä kauankin.<br>\n<br>\n\"Ahaa\", Gekko sanoi ja jäi katselemaan poiskävelevää hehkeää matorania.<br>\n<br>\nMatoran näki toan silmäkulmastaan ja virneen jonka tämä yritti piiloottaa viitta-kaapuhybridinsä alle.<br>\n<br>\n\"Lieneeköhän tuo sitten normaalia käytöstä\", Matoran ajatteli.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1480,"creator":"MahriKing","timestamp":"2012-08-26T19:15:00.000Z","content":"<strong>Yön Timo II</strong><br>\n<br>\n\"Me olemme jossain... näillä main\", Amazua pyöritteli mekaanista sormeaan saarta esittävän kartan koillisaluetta. \"Skakdien leiri tuo. Täplä.\" Palkkasoturi piti pouheessaan tarpeettoman tauon napauttaessaan sormensa kahdesti kartan saaren sisäalueella olevaa pyöreää merkkiä.<br>\n<br>\n\"Häh? Missä\", Gatta suorastaan heittäytyi pienen pöydän pinnan peittävän kartan päälle tihruten hiemna kapteeninsa osoittamaa pistettä sormellaan. \"Eeettei vaan ole kärpäsen kakka?\" Amazua korjasi merkintävirheensä Onu-Matoranin alistuessa kohtaloonsa. Oli se...<br>\n<br>\nSeuraavaksi Amazua kiinnitti piraattien huomion kartan saaren itäosassa siaitsevaan laguuniin. \"Täällä on laguuni. Se saa toimia parkkialueenamme. Mikäli emme halua kiertää saaren vastakkaiselle puolelle, on se paras vaihtoehto lyhyimmälle reitille.\" <br>\n<br>\nPiraattipoppoo silmäili hieman laguunin ja isoleukasiten liskomiesten leirin välistä aluetta. Se oli suurilta osin vihreää, lukuunottamatta sinistä vanaa ja harmaata länttiä.<br>\n<br>\n\"Noniin, tarvitsen mukaani muutaman apulaisen\", Amazua kiinnitti piraattiensa huomion näiden tuijotettua karttaa hetken. \"Otan teidät neljä mukaani\", palkkasoturi osoitti sormensa Tokkaan, Lyaniin, Gattaan ja Pakuun. Tokan ja Lyanin ilmeille levisi hymy. Tokkaa kiehtoi lähinnä viidakkosaaren kasvusto, Lyan vain piti viidakkoja siisteinä paikkoina. Gattan ja Pakun ilmeet viestivät lähinnä hämmennystä.<br>\n<br>\n\"Kapteeni\", Gatta kysyi varovasti, \"saanko kysyä, miksi?\"<br>\n\"Kokki tuntuu ymmärtävän jotain trooppisten kasvien päälle. Huivipää taas olisi mäkättänyt yhtä lailla kuin viime kerralla kun en laskenut häntä mukaan\", Amazua siirsi huomionsa takaisin Onu-Matoraniin, \"Sinä taas tunnut omaavan ominaisuuden ampua kaikkea mikä liikkuu. Moni villieläin nimittäin saattaa yrittää syödä aivomme.\"<br>\n<br>\n\"Entäs minä\", Paku kysyi. <br>\n\"Olen saanut kuvan että te kaksi olette jonkin sortin 'bestikset'\", Amazuan suoritti lainausmerkkieleen sormillaan, \"olisi tökeröä tapattaa vain toinen teistä.\"<br>\n<br>\nGatta ja Paku olivat hiljaa...<br>\n<br>\n[spoil]Tällainen lyhyt pätkä lähinnä introksi. Lisäksi tämänkin pätkän ilmanntuminen olis isaattanut kestää hirmuisen kauan jos olisin yrittänyt saada suunnittelemani pikuuden tehtyä blaa blaa...[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1481,"creator":"Guardian","timestamp":"2012-08-26T22:06:00.000Z","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tämä viesti on myös luettavista osoitteessa <a href=\"http://klaanon.bioklaani.fi\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">http://klaanon.bioklaani.fi</a> (pioneeri heh heh heh). Tämän kirjoittamiseen ovat osallistuneet Gurvana, Manu, Matoro ja Bate.<br>\nLisäksi foorumin merkkimäärä itki jälleen, joten tämä on jaettu foorumilla kahteen osaan. Yrittäkää kestää.</dd></dl>\n<br>\n<strong>Arkkienkeli<br>\nSydän</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/R-U4lsqIUNk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/R-U4lsqIUNk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSuuren kammion keskellä sykkivän orgaanisen moottorin läpitunkeva sykähtely syöksi kymmeniä, ehkä satoja litroja tunnistamattomia mustia nesteitä valtaviin johto-, kaapeli- ja suonirykelmiin, jotka jatkoivat nesteiden matkaa kaikkialle valtavaan ilmalaivaan. Syke oli vastenmielisen märkää ja litisevää ja kaikui ympäri kammion. Juuri nyt kukaan kammion senhetkisistä hahmoista ei kuitenkaan edes huomannut sitä. Kattoon repeytyneen aukon reunoista putosi yhä mustaa pölyä, laastia ja savua, joka muodosti suuren pilven kammion keskelle. Se peitti alleen valtavan sydämen lisäksi myös hahmon, joka oli tullut aukosta.<br>\n<br>\nPieni, musta siluetti liikuskeli savun keskellä. Sen pienikokoisten mutta vantterien jalkojen juuressa lojui mustaakin mustempia, pitkulaisia käsiä ja jalkoja, jotka eivät liikkuneet. Kun savu alkoi hälventyä, Abzumo näki, että hahmo seisoi liikkumattoman Mustan insinöörin päällä.<br>\n<br>\nSavusta hehkui kaksi punaista silmää.<br>\nMakuta Abzumon katseessa ei ollut enää tilanteen hallintaa. Hän ei tunnistanut hahmoa. Hirviömäinen makuta huomasi haluamattaan puristavansa kämmenpohjaansa polttavaa Nimdan sirua entistä tiukemmin.<br>\n<br>\n\"<em>Kuka</em>?\" makuta rääkäisi hahmolle, joka piiloutui mustaan kaapuun. \"Näytä itsesi!\"<br>\n<br>\n\"Etenkään sinunlaisesi saatanallinen peto ei ansaitse tietää nimeäni\", Oraakkeli sanoi. Kertaakaan soturimunkki ei korottanut ääntään, vaikka sen suusta tulevat sanat olivat kuin heittoveitsiä, jotka repäisivät reikiä Abzumon turvallisuudentunteeseen. \"Mutta haluan sinun muistavan, makuta. Kun sielusi palaa ikiaikaisesti Atheonin Ahjossa, haluan sinun muistavan ääneni.\"<br>\n<br>\nKaksi valkoista kättä tuli esiin kaavun alta. Ne laskivat mustan kaavun hupun.<br>\nEhkä koko huoneen vanhin asia, hallansininen, mutta tulipunaisin ja tunnistamattomin kirjainmerkein kaunistettu kanohi Pakari tuijotti jäisellä katseella Makuta Abzumon hirviömäiseen Avsaan.<br>\n<br>\n\"Ssssssinä\", Abzumo sanoi naurahtaen kolkosti, ja käärmemäisille kasvoille muodostui vihje hymystä. \"Olen kuullut sssssinusta. Ne kutsuvat sssssinua Oraakkeliksi, eikö niin?\"<br>\n<br>\n\"Olet kuullut oikein, makuta\", Oraakkeli vastasi kohteliaasti.<br>\nTroopperi näytti hämmästyneeltä. Vaikka tulija oli vain matoran, sen olemus huokui silti arvokkuutta ja voimaa. Toa yhdisti Oraakkelin heti soturimunkkeihin. Näytti siltä, että he eivät olleet yksin pelastustehtävällään. Tai no, olihan tuolla sairaalla makutalla vankina peräti jokin korkea-arvoinen ath-uskonnon johtohenkilö. Tai niin hän oli Matorolta kuullut. Mistään Oraakkelista Matoro ei kuitenkaan ollut kertonut mitään.<br>\n<br>\n”Pitäisikö meidän toimia”, Hai kuiskasi Matorolle. Suuri kammio tuntui imevän ääntä tehokkaasti, ja Abzumo oli edelleenkin melko pitkällä kuilun toisella puolella.<br>\n<br>\n”Suunnitelmista ei ole hyötyä”, Jään Toa kuiskasi takaisin. ”Tuo lukee ajatuksemme.”<br>\n<br>\nJuuri sillä hetkellä Abzumo oli tosin liian keskittynyt odottamattomaan vieraaseensa kiinnittääkseen huomionsa toiin. Matoro oli huojentunut Oraakkelin saapumisesta, vaikkei tosiaankaan osannut odottaa sitä. Mikä muu kuin Kohtalo itse olisi voinut aiheuttaa näin hyvän ajoituksen?<br>\n<br>\n”Mitä me teemme? Eikö meidän kannattaisi kiertää kuilu tuon oven luo, kun tuo makuta on keskittynyt muuhun?” Blosz kysyi. Matoroa alkoi ärsyttää johtajan rooli. Hän ei ollut johtajatyyppiä, hän ei halunnut ottaa vastuuta kuin itsestään.<br>\n<br>\n”En tiedä”, Matoro sanoi epävarmasti. ”Mutta mennään. Hitaasti. Haumiehet, pitäkää suojakenttänne laukaisuvalmiina”, Toa jatkoi. Matoro yritti saada naamionsa toimimaan. Kaikki mahdollinen mielensuojaus olisi hyödyksi.<br>\n<br>\nKuilun toisella puolella kaksi hahmoa tuijotti toisiaan. Abzumo asteli hitaasti ko-matoralaista soturimunkkia kohti.<br>\n\"Tulit hakemaan elämässsi naista, etkö tullutkin\", Abzumo sanoi pilkkaavalla äänensävyllä. Ensimmäistä kertaa Oraakkeli värähti hieman. \"Typerä nainen. Hän on puhunut ssssinusta.\"<br>\n<br>\nOraakkeli oli täysin hiljaa. Abzumo nauroi. \"Taidan olla oikeassa. Rakkausss... se on niin kaunis assssia.\"<br>\n\"Et taida ymmärtää, makuta\", Oraakkeli sanoi pudistaen päätään. \"Kyllä, hän on tärkeintä, mitä minulle on tapahtunut. Kyllä, olen valmis kuolemaan hänen puolestaan milloin vain. Ei, et tule ikinä ymmärtämään, mitä välillämme on. Et koskaan voisi.\"<br>\n<br>\nAbzumon käkätys oli kolkkoa kuin Arkkienkelin rautaketjujen äänetön kalina. \"Näen pienen ssssielusi läpi! Näen kaikki salaisimmatkin haaveesi ja unelmasi! Näen, että olet pieni, pieni ja ssssäälittävä!\"<br>\nMakutan terävähampainen hymy leveni niin laajaksi, että sen kasvot meinasivat loppua kesken. Pimeyden herran teräväkynsinen oikea käsi nousi. Nyrkki puristui Nimda Epsilonin ympärille, mutta ei koskaan voinut piilottaa sisälleen sen kosmista sinihehkua, joka näytti läpäisevän jopa Abzumon nyrkin. Tai ehkä se vain tuntui siltä.<br>\n<br>\nSirun sisällensä piilottama nyrkki tärisi holtittomasti. Oraakkelista tuntui, että Abzumo ei itse huomannut sitä. Makutan silmien mielipuolinen tyhjä katse oli nauliutunut Oraakkeliin.<br>\nNimdan terävä reuna painautui Abzumon nyrkkiä vasten. Verta valui makutan kämmentä pitkin ja tippui kammion lattialle, mutta Abzumo ei välittänyt.<br>\n<br>\n\"Mikä ssssinä luulet olevassi, ko-matoran?\" Abzumo karjui.<br>\nOraakkeli oli hetken hiljaa. Matoranin hengitys oli pysähtynyt tai hiljentynyt. Sen punaisten silmien katse ei värähtänytkään, vaikka Nimdan sinihohteen katseleminen liian pitkään sattui.<br>\n\"Sinä et näe mitään. Sinulla on mielen silmä, mutta olet sokea.\"<br>\n<br>\nAbzumo naurahti kolkosti. Sitä kesti sekunti. Sen jälkeen hän huusi tuskasta.<br>\n<br>\nPurppuraisen ja mustan tyrannin huuto kasvoi kasvamistaan. Ääni repi tiensä jokaisen huoneessaolijan painajaisiin. Huuto oli samanaikaisesti inhimillinen ja epäinhimillinen, ja oli vuosisatoja siitä kun kukaan oli viimeksi koskaan kuullut samanlaista. Se oli Makutan tuskaa.<br>\nAbzumon silmät hehkuivat punaisempina kuin koskaan. Jotain vaaleaa hohti olennon kasvoilla saaden hirviömäisen olennon silmät kiehumaan - kirjaimellisesti. Höyryä pursusi Abzumon kasvoilta, kun pimeyden herra raapi pakkoliikkeisesti vapisten vapaan kätensä miekkamaisilla kynsillä kasvojaan verille. Näky olisi ollut kauhistuttava, jos olisi ollut kyse kenestä tahansa muusta. Se oli kauhistuttava tällaisenaankin.<br>\n<br>\nMatoro, Troopperi, Bloszar ja Hai katselivat ihmeissään. Kukaan heistä ei ollut nähnyt, mitä soturimunkki oli tehnyt saadakseen makutan huutamaan. Sitten he näkivät kullanhohtoisen pölyn, joka kiehui makutan kasvoilla ja leijaili hitaasti ilmassa tämän ympärillä. Oraakkeli oli heittänyt sen Makuta Abzumon kasvoille.<br>\n<br>\n\"Sinä et todellakaan näe mitään\", soturimunkki sanoi kuuluvasti. \"Toivottavasti nautit jauhetusta valokivestä kasvoillasi.\"<br>\n<br>\n\"SSSSSSIIIINÄÄÄÄ\", Abzumo kiljui ja huitoi ilmaa tuskissaan astellessaan verkkaisesti kohti Oraakkelia. \"<strong>Revin sinut kappaleiksi niin hitaasti, että ehdit tuntea sen!</strong> Syötän jäänteesi rakkaalle 'Mestarillesi'. Sulatan jääsi, pikku ko-matoran!\"<br>\n<br>\n\"Olet katsonut koko ajan väärään suuntaan\", Oraakkeli sanoi ovelasti. \"Ja etkö ymmärrä? Etkö tosiaan ymmärrä?\"<br>\nSilloin Oraakkeli tarttui kaksin käsiin mustaan kaapuunsa ja heitti sen sivuun. Ilman halki leijuva yönmusta kangas tuntui lentävän kuin hidastetusti.<br>\nAlta paljastui vanha valkoinen ruumis, joka oli täynnä arpia. Polttorautojen muotoiset kammottavat jäljet näkyivät vain vaivoin Oraakkelin valkoisesta ihosta, joka oli kuitenkin maalattu täyteen samaa punaista rukoustekstiä kuin hänen naamionsakin. Lisäksi hieman soturimunkin nyrkkien yläpuolella, tämän käsivarsien päässä oli koko käsivarren ympäri kiertävät, pyöreät arvet kuin muistuttamassa kahleista, jotka olivat ennen kiertyneet ranteiden ympärille.<br>\n<br>\nVanhat valkoiset kämmenet aukenivat.<br>\n\"Minä en ole ko-matoran, makuta. Sinun pitäisi tietää se. Sinun lajisihan meidät yritti tappaa.\"<br>\nSillä hetkellä matoranin valkoinen iho alkoi hehkua. Se hehkui samanaikaisesti spektrin kaikissa väreissä kuin aamuaurinko, jonka valo pisti silmään jääkiteen läpi.<br>\nSitten soturimunkki muuttui mustemmaksi kuin yksikään onu-matoran. Mustemmaksi kuin kuunpimennys.<br>\nNyt Oraakkelin näkeminen kammiossa oli entistä vaikeampaa. Etenkin, jos silmät olivat täynnä polttavaa valokiveä.<br>\n\"Kyky lukea ajatuksiasi ei ole ainoa siunaus... tai kirous, jonka isä Ath minulle antoi.\"<br>\n<br>\n\"Av-matoran...\" Abzumo sanoi. Äänensävystä päätellen hän käytti sitä kuin kirosanana.<br>\nRaivokkaasti karjahtaen Abzumo nosti kätensä ja vapautti siinä hehkuvan sirun voiman. Telekineettinen mahti repi metallia suikaleiksi tavalla, joka sai sen näyttämään pehmeältä kuin voi.<br>\nTämä olisi ollut huomattavasti tehokkaampaa, jos Oraakkeli ei olisi ollut laukaisuhetkellä jo Abzumon takana.<br>\n<br>\n\"Yritä uudelleen\", vanhan miehen matala ääni sanoi.<br>\nKohtalo tuntui suosivan bioklaanilaisia. He olivat nyt etenemässä juoksun ja hiippailun välimaastossa kuilun toista reunaa. Vankiosaston teräsovi näytti jykevältä, mutta toat eivät epäilleet hetkeäkään sen kykyä estää heitä.<br>\n<br>\n<em>Jään sotilas</em>, vanhan äänen kaiku kuului Matoron mielessä. <em>Aikaa ei ole. Tee siirtosi.</em> Toa yllättyi positiivisesti kontaktinotosta.<br>\n<br>\n<em>Hieno ajoitus</em>, Matoro vastasi hieman tottumattomana mielensisäiseen viestintään. <em>Menemme pelastamaan vangit sillä välin kun leikit sen kanssa.</em><br>\n<br>\n<em>Atheonin piru on tuskissaan ja puolisokea, mutta valppaana</em>, Oraakkeli sanoi. <em>Hän tulee huomaamaan teidät. Olkaa nopeita.</em><br>\n<br>\n<em>En pelkää sitä sokeana</em>, Matoro vastasi. <em>Pidä yllä harhautusta, menemme nyt.</em><br>\n<br>\n<em>Käytävä on täynnä vartijoita. Pysykää hengissä.</em><br>\n<br>\n<em>No mitähän me olemme tehneet tähänkin asti</em>, Matoro hymähti.<br>\n<br>\nAbzumo harhaili ympäriinsä ja karjui kirouksiaan. Makuta näytti täysin tietämättömältä toien aikeista, ja kohdisti kaiken huomionsa Oraakkelin löytämiseen. Ketjusalamoita ja muita enemmän tai vähemmän kontrolloituja makuta-voimia lenteli ympäri kammiota.<br>\n<br>\nOvelle saavuttuaan Troopperi veti esiin miekkansa ja alkoi kuumentaa sitä hehkuvaksi. Makutan lämpönäkö ei ilmeisesti pitänyt siitä, sillä joukko varjosalamoita iskeytyi kohti ovea. Tulen Toan Hau aktivoitui juuri oikeaan aikaan suojellen toia iskulta.<br>\n<br>\n”Hitto, se huomasi meidät”, Hai valitti. ”Leikatkaa jo se pirun ovi.”<br>\n<br>\n”Hei, se suunnistaa lämpönäöllään nyt”, Bloszar muistutti. ”Voin häritä sitä.”<br>\n<br>\nAbzumo karjui jotain epämääräistä toista. Makuta näytti olevan sokean raivon vallassa.<br>\n<br>\nSamalla kun Troopperi iski miekkansa panssarioven reunoihin. Tulikuuma ase leikkasi paksua metallia tehokkaasti. Samalla Blosz ampui lukuisiin eri suuntiin tulipalloja ja toan muotoisia tulisia hahmoja. Ne sekoittaisivat kenen tahansa lämpönäöllä suunnistavan pään.<br>\n<br>\nKun metalliovi kalahti maahan, sisältä ammuttiin välittömästi keskitys mustia ammuksia. Troopperi ei ehtinyt käynnistää suojakenttäänsä ajoissa, ja syöksyi kovaa selkä edellä maahan. Hai ampui nopeasti aallon vettä käytävään ja syöksyi Trooperin luo. Kymmenet käytävässä odottaneet insinöörit syöksyivät tunkeutujia kohti. Ilma haisi kuolemalta.<br>\n<br>\n”Miten me menimme näin yksinkertaiseen ansaan” Matoro sanoi puoliksi itsekseen. ”Hyvä me.” Hän veti ionikatanansa esiin ja sytytti sen vaaleanvihreänä hehkuvan terän. Sitten hän kutsui elementaalivoimiaan ja loi katkenneen kätensä tilalle pitkän, jäisen terän. Sitten hän syöksyi mustien olentojen joukkoon Bloszarin kanssa vimmalla, jota hän ei ollut kokenut pitkään aikaan. Vain nämä ääliöt olivat heidän ja vankien välissä. Mikään ei voisi mennä pieleen, ei mikään.<br>\n<br>\nTroopperi piteli rintaansa. Hänen kasvonsa näyttivät erittäin tuskaisilta, ja toa teki kaikkensa ollakseen huutamasta kivusta. Hänen rintapanssariinsa oli syöpynyt suuri aukko Mustan Insinöörin ammuksesta. Nyt musta alue levisi ja tuhosi hänen haarniskaansa.<br>\n<br>\nHai kumartui toverinsa ylle ja yritti miettiä mitä tehdä. Ammukset olivat samoja, joita oli ammuttu Ilmaraptoriin, mutta se tieto ei auttanut häntä yhtään. Toa yritti käyttää veden elementin mukana tuomaa parantavaa voimaa, mutta se ei näyttänyt kuin hidastavan syöpymistä. Eikä keskittymistä erityisesti helpottanut se, että aivan toan selän takana oli täysi taistelu ja hullu makuta saattaisi hyökätä heidän kimppuunsa hetkenä minä hyvänsä.<br>\n<br>\nIonikatana katkaisi mustan olennon pään. Jäinen terä lävisti takaa hyökkäävän rintakehän. Väistöliike, hyppy ja saksipotku yhtä naamaan.<br>\n<br>\n”Ette olekaan enää niin kovia, kun en pelkää teitä”, Matoro hihkui. Vähän matkan päässä Bloszar iski insinöörejä mustaksi mössöksi lattialle. Hän oli juuri syöksymässä viimeisten olentojen läpi, kun kuuli Hain huutavan häntä.<br>\n<br>\nMatoro näki sivusilmällään Bloszarin syöksyvän haavoittuneen Troopperin luo. Parien viimeisten insinöörien takana näkyi kaksi mustaa olentoa juoksemassa poispäin. Ne kantoivat jotakin matoranin näköistä olentoa.<br>\n<br>\nMatoro viimeisteli nopeilla sivalluksilla viimeiset insinöörit ja syöksyi kovaa kohti kahta pakenijaa. Toinen yritti ampua toaa tykillä, jonka muodosti kädestään, mutta Matoron luoma jääseinä torjui ammuksen. Pian toa liukui maata vasten ja taklasi jälkimmäisen insinöörin. Hän ampui kaatuneeseen olentoon jäätä ja hyökkäsi toisen kimppuun. Se torjui Matoron ensimmäisen iskun käsimiekallaan, mutta jääterän pisto osui sitä käteen. Olento menetti päänsä sekuntia myöhemmin.<br>\n<br>\nJään toa syöksyi maassa makaavan olennon luo. Hän tunnisti sen athistien Pyhäksi Äidiksi.<br>\n<br>\n”Haloo? Mestari? Oletteko tajuissanne?” hän huhuili. Toa ilahtui, kun sydänkivi välähti palamaan himmeää valoa. Matoran ei kuitenkaan vastannut mitään. Hän mietti hetken. Häntä ei voisi jättää tähän käytävälle, mutta toisaalta lähemmäs sydäntä vieminen ei olisi sekään kovin älykästä.<br>\n<br>\nToa päätti valita kahdesta vähemmän epäviisaan vaihtoehdon ja otti yllättävän kevyen matoranin harteilleen.<br>\n<br>\n”En ole nähnyt tällaista ennen”, Bloszar kommentoi toverinsa vakavalta näyttävää haavaa. ”Enkä minä”, juuri paikalle ilmaantunut Matoro sanoi. Pyhä Äiti makasi käytävän reunassa lähellä toa-joukkoa. Troopperin ilmeestä päätellen hän ei edes kuunnellut. Toan erotti tajuissaan olevaksi vain jatkuvasta kiemurtelusta.<br>\n<br>\n”Matoro, sinulla on parannuskivi”, Hai muistutti. Jään toa tunsi itsensä tyhmäksi.<br>\n”Ai niinpäs onkin. Hei, menkää te kaksi ja pelastakaa heidät. Minä yritän hoitaa Troon”, Matoro käskytti.<br>\n”Selvä”, Hai kuittasi. Hetkessä kaksikko lähti syöksymään käytävään navigoiden Bloszarin kartalla.<br>\n<br>\nMatoro kanavoi elementtivoimaansa siniseen kiveen, jossa se muuttui parantavaksi energiaksi. Siniset säteet kiemurtelivat Troopperin haavan ympärillä korjaten kudosta tuskin lainkaan. Matoro lisäsi käyttämäänsä energiamäärää, mutta parantaminen oli silti todella hidasta.<br>\n<br>\n”Kiinnitän tämän kiveni sinun panssariisi. Ok? Kyllä sinä tästä selviät. Lupaan sen”, jään toa sanoi. Tulen toa nyökkäsi heikosti. Kun Matoro kiinnitti kivensä Troopperin haarniskaan, alkoi tapahtua. Troopperin oma elementtienergia alkoi parantaa häntä hyvin nopeasti, tosin kuluttaen samalla hyvin paljon elementtienergiaa.<br>\n<br>\nBloszarin ampuma soihtu valaisi käytävän pimeyden. Edessäpäin oli paljon ovia. Niissä oli kaikeksi onneksi ristikkoikkunat käytävälle päin, joten Sugan ja muiden löytämisen ei pitäisi olla vaikeaa.<br>\n<br>\n”Huhuu? Suga? Killjoy? Sadje?” Bloszar huhuili. Hai kulki hänen takanaan valppaan näköisenä.<br>\n”Ammu taas”, hän sanoi. ”Voisin vannoa, että tuolla pimeydessä kuhisee niitä otuksia.”<br>\nBloszar teki työtä käskettyä ja kohotti yhden lukemattomista laukaisimistaan. Punainen valo paljasti käytävän tyhjäksi.<br>\n<br>\n”Haa-loo? Onko täällä ketään?” toa jatkoi huhuiluaan kävellessään eteenpäin. Silloin jostakin kuului heikko ääni.<br>\n”Se tuli tuolta”, Hai osoitti käytävän toisella puolella olevaa vankiselliä. He eivät nähneet sen numeroa, mutta arvasivat, että siinä olisi numero kuusi. Bloszin yhdistetty tiirikka-hammasharja-purkinavaaja oli pian avannut lukon. Sellistä paljastui heiveröinen matoran, joka oli vain varjo entisestä.<br>\n<br>\n”Sadje”, tulen toa huudahti ja syöksyi irrottamaan kahleita matoranin jaloista. ”Tulimme pelastamaan sinut”, hän kertoi hämmentyneelle matoranille.<br>\n”M-minut? Onko tämäkin Makutan sairas temppu? Olette harhaa, ettekö vain?” matoran sopersi.<br>\n”Ei, olemme tässä. Tule, lähdemme täältä kohta turvaan. Pystytkö kävelemään?”, Blosz puhui rauhallisesti.<br>\n”Saatiin seuraa”, Hai sanoi. Hän syöksyi ajoissa sisään selliin, kun käytävän toisesta päästä alettiin ampua. Lisää insinöörejä.<br>\n<br>\n”Hitto, mikseivät ne voi jättää meitä rauhaan”, Blosz ärähti. Hän otti selästään isoimman tykkinsä ja astui käytävään. Hän ehti ampua vain yhden tuhovoimaisen sähköammuksen, kunnes tunsi osuman olkapäässään. Jykevä vetäytyi äkkiä selliin irvistys kasvoillaan.<br>\n”Tämä ei ole todellista”, Hai sanoi. Hän odotti sellin ovella molemmat kädet ladattuna täyteen elementtienergiaa. Sitten hän astui kumarassa käytävälle ja vapautti vasemman kätensä iskun ensin.<br>\n<br>\nHyökyaalto vettä puski koko käytävän läpi nopeammin kuin Insinöörit olivat ehtineet reagoida. Se ei vahingoittanut mustia olentoja, joten ne jatkoivat hyökkäystään. Tai olisivat jatkaneet, jos olisivat ehtineet.<br>\n<br>\nSamalla hetkellä, kun mustat olennot olivat veden peittämiä, Hai ampui jäätä oikeasta kädestään. Kesti vain sekunnin, ja useampi tusina hyökänneitä hirviöitä oli jäässä.<br>\n”Noh, on tuolla vielä varmaan lämpimämpi kuin Abzumon sydämessä”, Hai naureskeli itsekseen.<br>\n”Argh. Se tunnahti”, Bloszar valitti kömpiessään sellistä Sadje mukanaan. Hänen rikkinäinen olkapanssarinsa lojui lattialla. Musta aine syövytti sitä, mutta tulen toa näytti koskemattomalta.<br>\n<br>\n”Mahtia”, Hai kommentoi. ”Sinä olet kunnossa ja kaksi vankia on meillä. Missäs muut ovat?”<br>\n”Heidät on viety”, Sadje kertoi heikolla äänellä.<br>\n”Mitä?” Bloszar kysyi järkyttyneenä.<br>\n”Niin. Pyhä Äiti on poissa. Killjoy jätettiin kyydistä jo ennen kuin tulimme tänne. Summerganon vietiin ilmeisesti alas saarelle.”<br>\n“Pelastimme Pyhän Äidin juuri hetki sitten”, Bloszar vastasi, mutta näytti huolestuneelta.<br>\nHai puri hammasta. ”Pitää mennä kertomaan tämä Matolle ja muille”, hän sanoi.<br>\n<br>\nJään Toa kantoi vuorostaan Sadjea, kun Toat juoksivat insinöörejä karkuun. Hain jää ei ollut pidätellyt heitä kauaa. Bloz piti liekkiä, jotta he näkisivät jotain, mutta se aiheutti yhtä paljon harmia kuin auttoi. Sen avulla insinöörit näkisivät missä he ovat.<br>\n\"Mitä teemme?\" Hai kysyi.<br>\nBloszar vaikutti neuvottomalta. Hänen digitaalinen karttansa näytti missä Mato ja Troo olisivat, mutta Abzumo varmasti odottaisi heitä.<br>\n\"Pitää kiertää,\" tulen Toa sanoi.<br>\n\"Miten? Meillä on kiire, Sadje ei välttämättä kestä kovin kauan ja ties mitä Matolle ja Troolle tehdään tuolla.\"<br>\n<br>\nHetki meni hiljaisuudessa, mutta Hai oli varma että jostain kuului mietiskelevää muminaa.<br>\n\"Idea. Hai, laske Sadje maahan ja tee tuohon jäävalli, niin kestävä kuin osaat.\"<br>\n\"Mutta ei se heitä kauaa pidättele.\"<br>\n\"Tiedän, mutta edes jonkin aikaa.\"<br>\nHai laski Sadjen maahan ja teki työtä käskettyä. Matoran teki pienen vinkaisun kivusta.<br>\n\"Blosz, mitä aiot?\"<br>\nToan naamion eteen, silmien kohdalle, oli tullut visiiri. Toa keskitti kaiken lämpönsä siihen ja ampui silmistään lämpösädettä lattiaan. Siihen tuli nelikulmainen Toan mentävä aukko.<br>\n\"Hienoa\", Hai sanoi, otti Sadjen taas selkäänsä ja hyppäsi alas, Bloszar perässään. Tulen Toa sulki kannen takaisin.<br>\n<br>\nToien sekä matoranin kuljettua vähän aikaa (ja heidän kuultuaan insinöörien askeleet yläpuolellaan), heidän eteensä tuli metallinen ovi. Blosz ampui siihen lämpösäteellä mutta mitään ei tapahtunut. Hän ampui siihen tulta, mutta mitään ei tapahtunut. Hän ampui siihen aseillaan, eikä taaskaan tapahtunut mitään.<br>\n\"Et voi olla tosissasi. Samperin Zumo-painija.\"<br>\n\"Mitä me nyt teemme? Insinöörit varmaan saavat meidät pian kiinni.\"<br>\n\"Menkää taaksepäin.\"<br>\n\"Bloz, mitä aiot?\"<br>\nHai näki Bloszarin painelevan nappeja ranteessaan olevassa näytöstä. Äkkiä hänen kätensä suurenivat. Tai oikeastaan muskelit. Toa käveli ja repäisi oven irti karmeistaan. Ovi oli hajoamaton, sen ympärillä olevat seinät eivät.<br>\n<br>\nMutta äkkiä Blozista tuli savua ja hänen kätensä muuttuivat jälleen normaaleiksi. Toa luhistui maahan.<br>\n\"Joo, tuossa on se huono puoli, että käytön jälkeen heikentyy aika nopeasti. Siksi en käytäkään tuota kovinkaan usein. Mitä kauemmin käytän, sitä heikommaksi tulen.\"<br>\n\"Hienoa. Pystytkö kävelemään?\" Hai kysyi.<br>\n\"Enköhän, matka jatkua saa.\"<br>\n<br>\nHeidän käveltyään jonkin aikaa alkoi ylhäältä kuulua ääniä. Bloz otti visiirinsa taas esiin ja ampui kattoon reiän ja tuli siitä ylös, takaisin ylempään kerrokseen. Matoro, Troopperi ja Pyhä Äiti piileskelivät käytävässä.<br>\n\"Täälläkö tarvittiin apuvoimia?\"<br>\n<br>\nKysymys sai vastauksen liiankin nopeasti. Kukaan ei ottanut asiakseen sanoa sanaakaan, kun käytävän täytti joukko Abzumon sieluttomia, hahmottomia kätyreitä.<br>\nYhteisestä sopimuksesta joukkio päätti perääntyä.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nMustien insinöörien hyökkäyksen Arkkienkelin sydänkammioon pakottama kulkue pysähtyi nähdessään, mitä huoneelle oli tapahtunut alle viidessä minuutissa.<br>\nMatalasti sykähtelevän sydämen valtava konehuone oli kärsinyt huomattavasti Toa-soturien viime näkemästä. Seinät oli revitty auki ja satakunta valtavia johtoja törrötti esiin puskien sisältään tuhoisia sähköpurkauksia ja tervankaltaisia mustia polttoaineita. Kammion tasanteet lainehtivat mustista nesteistä. Makuta Abzumon tähtäys ei ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa.<br>\n”Ojasta allikkoon”, Troopperi sanoi kiristellen hampaitaan. Soturin käsissä kiristyi jousi ääriasentoonsa. Nuolen tulinen kärki hehkui tappavana. Tulijääkärin tappajan katse skannasi robottimaisen tarkasti huoneeseen tunkeutuvia piirteettömiä hirviöitä. Toa etsi heikkoja kohtia, hermopisteitä tai tärkeitä sisäelimiä, jotka voisi läpäistä tarkalla osumalla.<br>\nMitään ei ollut. Olennot eivät hengittäneet. Ne vain olivat, työskentelivät ja tappoivat.<br>\n<br>\nTämä ei tietenkään pysäyttänyt Toaa. Salamannopea viuhahdus kaikui kammiossa ja alle sekunnissa nuolen kärjessä hehkuva kuuma kekäle oli lävistänyt kolme mustaa insinööriä jättäen jälkeensä savuavan kaaren. Mustien olentojen ruumiit kaatuivat lattialle eivätkä enää liikkuneet.<br>\n<br>\nIkkunoita pirstoutui ja oviaukkoja räjähti auki, kun Mustia insinöörejä syöksyi kammioon joka puolelta. Tasanteille mätkähtävät löysät olentojen ruumiit ponnahtivat välittömästi pystyyn taipuisat selkärangat naksuen ja rusahdellen luonnottomasti. Olentojen kämmenet aukeilivat, puristuivat nyrkkiin ja muovautuivat saven lailla teräaseiksi.<br>\n<br>\nBloszar ja Troopperi katsoivat toisiaan päättäväisinä. Tulen Toat laskivat yhdessä äänettömästi kolmeen. Kolmannella molempien Haut laukaisivat punaisen hehkunsa, muodostaen kaksiosaisen voimakentän joukkion ympärille. Kaksi palloa lähti pyörimään tasannetta pitkin jyräten Mustia insinöörejä pois tieltään. Mustia ruhoja putosi synkkään kuiluun tasanteiden ja Arkkienkelin sydämen alla.<br>\n<br>\nMakuta Abzumon raivokas hyökkäys oli keskeytynyt hetkellisesti. Nyt makuta vain tärisi paikallaan kyyryasennossa kädet kasvojensa suojana. Oraakkeli seisoi makutan edessä, mutta oli jälleen kerran kietoutunut mustaan kaapuunsa. Toien taistellessa tiensä läpi tasanteen soturimunkki kääntyi heitä kohti.<br>\nPunaiset silmät täytti viha ja shokki.<br>\n<br>\n”Idiootit!” soturimunkki huusi. ”Pysykää kaukana!”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/S6GX0K5IjC4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/S6GX0K5IjC4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nEnnen kuin Matoro, Troopperi, Hai, Bloszar tai Sadje ehtivät vastata sanallakaan, Oraakkeli katosi sinertävän valonvälähdyksen kera. Ääni kuului puoli sekuntia myöhemmin. Se ei varsinaisesti hivellyt korvia. Vihastuneelta ukkosenjumalalta kuulostavan jyrähdyksen voimasta mustaan kaapuun kääriytynyt matoran törmäsi kammion seinää päin ja lysähti lattiaa vasten tiedottomana.<br>\n<br>\nAbzumo oli vain nostanut kätensä. Toinen hullun makutan käsistä oli yhä tämän kasvoilla, ja nyrkin sisältä hehkui voima, joka voisi tehdä kuolevaisesta jumalan.<br>\nMakuta avasi suunsa. Ulos tulevassa naurahduksessa ei ollut enää edes sitä irvikuvaa tunteista, jonka makutan omahyväisen niljakas äänensävy yleensä antoi.<br>\n”Ha.”<br>\n<br>\nTämä nauru oli vain ääntä. Sellaista, jolla täytettiin tyhjyys sielussa.<br>\n<br>\n”Haha.”<br>\n<br>\nSiinä ei ollut edes sadistista intoa. Abzumo alkoi hiljalleen nousta kyyryasennostaan ylemmäs ja ylemmäs. Nimdaa puristava nyrkki pysyi kuitenkin tiukasti kiinni hänen kasvoissaan ja peitti alleen Makutan vasemman silmän. Oikeasta kuitenkin paistoi sellainen hulluus, että muuta ei tarvittu.<br>\n<br>\n\"Hahaha.\"<br>\n<br>\nMakutan jalat nousivat irti tasanteesta ja pimeyden olento alkoi leijua verkkaisesti ylöspäin. Taistelu tasanteilla keskeytyi, ja sekä hajanainen klaanilaisryhmä että Mustat insinöörit kiinnittivät huomionsa hetkellisesti leijuvaan makutaan.<br>\nKylmä hiki valui yleensä hermonsa kunnossa pitävän Troopperin selkää pitkin. Koko matka alkoi tuntua entistä huonommalta idealta.<br>\nArkkienkelin orgaaninen sydän tykytti entistä tiukempaan tahtiin kuin paniikissa ja kammion punahehku alkoi peittyä entistä kirkkaamman, kaiken peittävän sinisyyden alle. Sinisyyden sydän ja syvin ydin alkoi olla jo enemmänkin sokaisevan valkoinen.<br>\n<br>\n\"En ole huvittunut, rakkaat alamaisssseni\", Abzumo sanoi tyynellä kuiskauksella, joka kantoi silti kaikkialle. \"En ollenkaan. Itsssse asiassa... olen vihainen.\"<br>\n<br>\nNimdan sirun ytimestä alkoi kurottua ympäröivään maailmaan jotain. Sokaisevan kirkkauden takia Toat eivät hahmottaneet näkemäänsä, mutta se kiemurteli ilman halki vaivalloisesti. Oli kuin voima olisi joutunut puskemaan tiensä läpi materiaaliseen maailmaan konseptien ja visioiden maailmasta. Ja kun se raivasi tiensä läpi epätodesta todellisuuteen, todellisuus vuoti verta.<br>\n<br>\nPyhä Äiti, athismin ylin papitar yski puolitajuissaan ja hinkuvalla äänellä Toa Hain selästä. \"Abzumo... sinä et voi... sinä et ymmärrä, mikä sinulla on käsissäsi...\"<br>\n<br>\n\"Olen vihainen. Vihaissssempi kuin koskaan\", Abzumo sanoi pelottavan tyynellä äänellä. \"Se on jumaluuden taakka. Taakka, joka minun on kannettava.\"<br>\n<br>\nKun voima, joka pursusi makutan kädestä kasvoi kasvamistaan, se alkoi hahmottua Toien silmissä yhä selvemmin ja selvemmin. Sinivalkoisesta hohteesta tiensä todellisuuteen repivät Nimdan hehkun siniset viivat ja kaaret muodostivat kuin verkkoa. Ne kieppuivat ilman halki, kaartuivat alas ja ylös ja jakautuivat kymmeniksi pienemmiksi. Äänetön voima alkoi muodostaa keskelle ilmaa kuin sinihehkuista verisuonistoa - tai keskushermostoa. Se raivasi tiensä kaikkialle. Abzumo peittyi kokonaan suonien keskelle.<br>\n<br>\nSinisyyden läpitunkeva kosketus läpäisi kammion katon ja seinät vaivattomasti. Psyykkisen suoniston sydämenä toimiva Nimdan siru lähetti voimaansa tasaisina sykäyksinä, ja sinertävät suonet laajenivat laajenemistaan. Niiden lonkeromainen kosketus laajensi aluettaan päättäväisesti. Kohta huone alkoi jo täyttyä pienistä, mutta polttavan kuumana hehkuvista suonista, jotka kiemurtelivat oman tahtonsa mukaan.<br>\n<br>\nKun Toa Hai keskittyi Nimdasta pursuaviin sinivalkohohteisiin kuoleman suoniin, hän ei voinut olla täysin varma, oliko niitä olemassa vai ei. Hän näki ne täydellisesti vanhoilla silmillään, mutta ne tuntuivat silti epätodellisilta.<br>\nVaikka suonia ei olisikaan ollut olemassa, olisivat ne tietysti silti voineet tappaa hänet. Tänään oli niitä päiviä, jolloin Hai ei voinut olla täysin varma mistään.<br>\n<br>\n\"Mutta koska tunnen, mitä pienissä ja ssssäälittävissä mielissänne liikkuu... koska <em>näen</em> narut, jotka vetelevät pieniä ruhojanne...\"<br>\nAbzumon silmät eivät enää hehkuneet punaisina. Nyt hullun makutan katseessa oli täysin sama hohde kuin Nimda Epsilonissa.<br>\n\"Minä annan anteeksi. Tuomitsematta.\"<br>\n<br>\nNimdan ja makutan silmien valo muuttuivat sokaiseviksi. Kaikki pysähtyi.<br>\nAbzumon kasvoilla oli lempeä, isällinen hymy. Se kuului kaikkialle paitsi tämän olennon kasvoille.<br>\n\"Rankaisematta.\"<br>\n<br>\nSilloin kupla puhkesi. Lasi pirstoutui. Vihainen voima purkautui vesiputouksen lailla.<br>\n<br>\nKorviahuumaava, sieluaraastava kirkuna kaikui kaikkialta, mutta ei mistään, kun Nimdan sinihohteen voima sykähti Arkkienkelin sydämen lailla ja pumppasi tuhoisaa voimaansa ilman halki leijailevaan ja kiemurtelevaan suonistoon. Suonet laajenivat, levenivät, pitenivät, jakautuivat sadoiksi ja ehkä jopa tuhansiksi pienemmiksi, ja sykäyksen voimasta lähtivät syöksymään jokaiseen mahdolliseen suuntaan Makuta Abzumon ympärillä.<br>\n<br>\nSiniset suonet eivät kuuluneet tähän maailmaan. Niitä ei kaiken logiikan mukaan pitänyt olla, mutta silti ne repivät kammion kattoon ja seinään sinisellä hohdollaan suuria railoja. Suonet kiertelivät ja kaartelivat metallin sisällä kiemurrellen polttavalla voimallaan tiensä läpi kaiken.<br>\n<br>\nJa hullu makuta ei välittänyt.<br>\n<br>\nMustat insinöörit jäivät seisomaan tasanteilleen kuin jäätyneinä. Ne eivät tehneet liikettäkään edes silloin, kun lonkeroisten suonirykelmien sininen polte rynni tiensä sadasta suunnasta kohti niiden joukkoa.<br>\nSininen voima ei edes hidastunut, kun se läpäisi insinöörit. Hallitsemattomasti kieppuvat suonet polttivat tiensä läpi mustien olentojen hahmottomien muotojen ja halkoivat niiden ruumiita kahtia. Kertaakaan insinöörit eivät hätkähtäneetkään, kun psyykkinen voima porautui niiden läpi jättäen jälkeensä vain palaneen lihan hajun ja kasan mustaa, joka oli ennen näyttänyt olennoilta.<br>\n<br>\nJa Abzumo ei välittänyt.<br>\n<br>\nToat hyppivät joka suuntaan väistääkseen sinisten lonkeroiden tappavan kosketuksen. Hain, Troopperin ja Bloszarin huutoäänet peittyivät tajuntaan porautuvan, aivoja satuttavan äänen alle. Matoro jäätyi shokin voimasta. Hän ei voinut muuta kuin katsella.<br>\nSiniset lonkerot syöksyivät kiemurrellen jään Toaa kohti. Niiden hehku poltti Matoron ihoa jo näin kaukaa, mutta hän ei voinut liikkua. Jokin niiden otteessa ja kosketuksessa näytti kutsuvalta, houkuttelevalta. Ne kurottivat tiensä hänen tajuntaansakin. Samalla sinisten suonien polttava voima lähestyi sekunti sekunnilta Matoron sydäntä.<br>\n<br>\nMatoron selviytyminen jäi sekunneista kiinni. Sininen todellisuuden säröilyltä näyttävä lonkero läpäisi seinän Toan sijasta, kun kapteeni Hai tömähti täydellä voimalla päin klaanilaistoveriaan kaataen hänet ja hätkähdyttäen hänet transsinomaisesta tilasta. Kaksikon kivuliaan laskeutumisen jälkeen Hai huusi jotain vihaisena suoraan Matoron kasvojen edessä. Sanaakaan ei silti voinut kuulla. Melu oli liian helvetillinen.<br>\nMolemmat ponnistivat äkkiä ylös. Kaksi taisteluvalmista Toaa ja kaksi matoraneja olallaan kantavaa Toaa tutkailivat ympäristöään etsien paniikinomaisesti turvallisia uloskäyntejä.<br>\n<br>\nNiitä ei ollut. Siniset rihmat täyttivät seinät, oviaukot, lattian ja ilman. Niiden liike oli hidastunut, mutta ne sykkivät sinistä voimaa tehokkaammin kuin jopa Arkkienkelin konesydän.<br>\nYlhäällä tuhoisan voiman keskuksessa Makuta Abzumo nauroi. Huutonaurussa oli kuitenkin myös tuskaa, sillä sininen verkosto, joka näytti kuin valtavalta hermostolta, oli lävistänyt myös hänet. Ja Abzumo ei välittänyt.<br>\n<br>\nKukaan ei paennut säröjä. Ei edes niiden herra.<br>\n<br>\nLonkeroiset rihmat täyttivät kaiken. Sinisyys aiheutti tuskaa.<br>\nViimeisellä sykäyksellä Nimda lähetti aallon puhdasta voimaa läpi huoneen. Kaikki repesi. Jopa sininen, kosmista voimaa hehkuva suonisto räjähti riekaleiksi ja valtava voima heitti klaanilaiset seinää päin. Tuska levisi ympäri Toien kehoa.<br>\nKovimpana se tuntui kuitenkin heidän aivoissaan. Oli kuin joku olisi lyönyt heitä mieleen.<br>\n<br>\nRaivokasta äänten taistelua kuului vielä kymmeniä sekunteja. Se sai kaikki huoneessaolijat voimaan henkisesti pahoin.<br>\nSen loputtua oli vain hiljaista. Suonet olivat kadonneet. Sinihehku oli vaimentunut.<br>\nTuhoisista rihmoista ei ollut jälkeäkään. Niiden läpäisemissä kohdissa Arkkienkelin sydämen seinämissä ei ollut reikääkään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1482,"creator":"Guardian","timestamp":"2012-08-26T22:08:00.000Z","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/k2iT6YPfdXo" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/k2iT6YPfdXo</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nArkkienkelin sydän pysähtyi. Se oli täysin hiljaa ja täysin liikkumatta ehkä jopa minuutteja.<br>\nSitten tuskallinen sykäys pakotti sydämen taas liikkeelle. Sen pulssi ei kuitenkaan enää ollut yhtä vahva.<br>\nAluksen orgaanista reaktoria ympäröivä panssarilasi oli säröillyt.<br>\n<br>\nToat makasivat tasanteilla henkihieverissä ja tajunnan rajamailla. Oli täysin äänetöntä. Se oli kaikista pahinta.<br>\nHiljaisuuden rikkoi makuta Abzumon putoamisen aiheuttama metallinen tömähdys. Paikallaan hoiperteleva makuta otti muutaman askeleen. Sen silmien sininen hehku ei ollut kadonnut mihinkään. Nimdan sirua puristava koura tärisi holtittomasti.<br>\n<br>\n\"Anteeksianto on hyvän jumalan merkki\", Abzumo sanoi hengitys rahisten. \"Rakastakaa minua ja kumartakaa.\"<br>\n<br>\nKaikki huoneessa olijat Abzumoa lukuunottamatta olivat maassa. Hiljaisuus oli kuolettava. Toa Matoro raotti silmiään ja kirosi mielessään makutan nimeä. Lopulta hän kuitenkin vajosi pimeyteen, tiedottomuuteen.<br>\nKonehuoneen läpitunkeva, sotaisa syke jatkoi painamistaan. Sinisyyden aalto oli jättänyt ilmoille utuisen epätodellisuuden tunteen, joka ei kadonnut. Sydäntä ja sen alla häämöttävää pohjatonta kuilua ympäröivillä tasanteilla lojuvat hahmot olisivat hyvinkin voineet olla kuolleita.<br>\nYksi heistä kuitenkin nousi.<br>\nMustaan, taistelussa riekaloituneen kaapuun verhoutunut av-matoran keskitti kaiken voimansa vanhoihin käsiinsä ja ponnisti ylös. Sinisen Pakarin silmäaukoista katsoi vanha, heikko ja vain puoliksi tajuissaan pysyttelevä katse. Se ei silti pakoillut katsekontaktia itse pirun kanssa.<br>\n\"Luota minuun\", Oraakkeli sanoi hengittäen raskaasti. \"Kuolen mieluummin.\"<br>\n<br>\nSoturimunkki horjui paikallaan. Koko maailma tuntui edelleen pyörivän kuin jyrsijärahi biojäristyksessä.<br>\nMakuta Abzumo naurahti. \"Oraakkeli pieni. Sinähän uskot Athiin. Sssssinähän uskot hänen rakkauteensa. Minun armooni.\"<br>\nSinertävien demoninsilmien katse oli syyttävä ja alentava.<br>\n\"Polvistu.\"<br>\n<br>\n\"Tiedätkö sinä pätkääkään, mitä pitelet kädessäsi, makuta\", Oraakkeli sanoi haudanvakavana. \"Tiedätkö sinä, minkälaista voimaa juuri vapautit käsistäsi?\"<br>\n<br>\n\"Jumalan voimaa\", Abzumo sanoi hekumoiden. \"Mielen voimaa. Kaikki, mihin tämä yksinäinen ssssiru pystyy... kuvittele kokonainen. Kuvittele mielikuvitussss vapautettuna vankilastaan!\"<br>\n<br>\n\"Ei, Abzumo\", Oraakkeli sanoi. \"En kuvittele. Älä kuvittele sinäkään. Sinua ennen jo tuhannet murhaajat, petturit, sadistit ja sotaherrat ovat havitelleet sitä.\"<br>\nOraakkeli piti tauon ja kallisti päätään hieman kenoon.<br>\n\"Tiedätkö, mikä heidät tuhosi? Se, kun he luulivat kykenevänsä hallitsemaan mieltä. Se, kun he luulivat, että Nimda on tykki ja tuhoisat ajatukset ruutia. Se käristi heidän pienet mielensä yksi kerrallaan.\"<br>\n<br>\nAbzumo nauroi kolkosti. \"Oraakkeli. Edessss näin voimakkaalla aseella ei tee mitään, jos käyttäjän tahto on heikko.\"<br>\n<br>\n\"Käyttäjän\", Oraakkeli sanoi vaisusti ja yskäisi. Yskös maistui vereltä. \"Sinä et ymmärrä etkä näe edelleenkään. Luulet, että sinä käytit sirua. Luulit hallinneesi sitä.\"<br>\nOraakkelin katse oli pelokas, kun hän tajusi täysin, mitä katsoi. Makuta Abzumo tärisi holtittomasti kuin paleltuva matoran. Olennon kämmenessä hehkuvan sinertävän artifaktin sydämestä syöksyneet siniset suonet olivat kietoutuneet makutan kämmenen ja koko käsivarren ympärille ja puristuivat kiristävällä otteella. Niiden terävät kärjet porautuivat Abzumon lihan läpi ja sykkivät sinistä energiaa makutan sisälle. Eikä olento tuntunut edes huomaavan.<br>\n<br>\nSirusta kuului yhä lievää huminaa. Oraakkelin päähän sattui, mutta niin sattui ilmeisesti Abzumoonkin.<br>\n\"Siru käyttää sinua. Et sinä sitä.\"<br>\n<br>\nAbzumo nauroi. Matala hirviömäinen nauruääni nousi joka sekunti kimeämmäksi ja kimeämmäksi. Pimeyden herra tärisi entistä holtittomammin. \"Naurettavaa!\" hän kirkui. \"Minä olen sen herra! Minä päätän, miten todellisuuden suonet sykkivät! <em>Minä!</em>\"<br>\n<br>\nOraakkeli huokaisi syvään. Hän sulki silmänsä.<br>\n\"Makuta Abzumo\", soturimunkki sanoi ilman pilkettäkään siitä inhosta, joka hänen äänensävystään oli aiemmin huokunut. \"Minä pyydän nyt viimeisen kerran. Jätä tämä farssi taaksesi. Heitä siru mereen.\"<br>\nOraakkeli laski päänsä synkästi kuin alentuen kohtaloonsa.<br>\n\"Pelasta edes itsesi.\"<br>\n<br>\nAbzumo näytti yllättyneeltä. Yllättyneisyys muuttui jälleen huvittuneeksi.<br>\n\"Yritätkö sinä – <em>säälittävä matoran</em> – pelastaa minut? Mikä sinä luulet olevasi?\"<br>\n<br>\n\"Minä olen vanhempi kuin sinä, makuta\", Oraakkeli sanoi tiukasti. \"Tiedätkö, kuinka kauan matoranien jalat ovat astelleet pienen universumimme rantahiekassa? Tiedätkö, ketkä hengittivät sen happea ensimmäisenä? Me. Me matoranit. Et sinä, makuta. Sinä synnyit ikiyön vuosisatoina. Me olimme paikalla silloin, kun kaksoisaurinkojen ensimmäiset aamuiset säteet heijastuivat Hopeisesta merestä ja antoivat luomakunnalle sielun.\"<br>\n<br>\nSoturimunkin kädet puristuivat nyrkeiksi.<br>\n\"Älä siis kertaakaan luule voivasi edes teeskennellä jumalaa. Ymmärrä, mitä olet tekemässä. Olet tavoittelemassa taivaita. Ja kun yrität tuoda tähdet maan pinnalle, huomaatkin, että niiden hehku polttaa sinut elävältä.\"<br>\nOraakkeli laskeutui polvilleen ja piti katsensa lattiassa.<br>\n<br>\n\"Minä pyydän. Luovuta ennen kuin on liian myöhäistä. Sinulle ja meille kaikille.\"<br>\n<br>\n<br>\nAbzumo oli täysin hiljaa. Arkkienkelin sydän tykytti yhä heikkenevällä rytmillä. Makutan virne ei ollut kadonnut mihinkään, mutta se ei ollut täysin aito.<br>\nKuolettavalla päättäväisyydellä Abzumo nosti vapaan kätensä kohti Oraakkelia ja avasi kämmenensä.<br>\n\"Ei\", makuta sanoi kuin kuiskaten.<br>\n<br>\nSinistä välähdystä seurasi korvia repivä ääni. Se kuulosti metallin repeytymiseltä ja tuskalta, mutta se oli ohi sekunnissa.<br>\n<br>\nMusta kaapu riekaloitui. Sinivalkoinen matoran lensi ilman halki kuin hidastettuna. Konehuoneen lattiatasanne pirstoutui suihkuksi kipinöitä ja kuumaa rautaa. Punaisten silmien katse vilkaisi ilmalennon aikana vielä kerran makuta Abzumoa.<br>\nSilmät kysyivät vielä kerran: ”Miksi?”<br>\nValkoinen hahmo syöksyi äänettömästi Arkkienkelin sydämen alla häämöttävään loputtomaan kuiluun. Sekunneissa Oraakkeli oli poissa.<br>\n<br>\nJäi vain kuolettava hiljaisuus. Toa Matoro oli noussut polvilleen ja raotti silmiään. Kammion sinipunainen valo tuntui siltä kuin häntä olisi isketty tikareilla silmiin.<br>\nEnsimmäinen asia, jonka Matoro näki noustuaan ylös, oli kuolettava sininen välähdys ja sinivalkoinen matoranin ruumis, joka syöksyi valtavan sydämen alla häämöttävään kuiluun.<br>\n<br>\nSanaakaan sanomatta Matoro ponkaisi ylös. Hän otti kaksi hoipertelevaa askelta kohti tasanteensa reunaa.<br>\nKolmanteen askeleista hän kohdisti kaikki voimansa. Valkoinen Toa loikkasi epäröimättä valtavaan kuoleman kuiluun pienen matoranruumiin perään.<br>\nHarppuuna virittyi.<br>\n<br>\n<br>\n\"Okei, sinä vahingoittunut huone, lakkaa pyörimästä\", Bloz sanoi yrittäen päästä pystyyn. Hän oli saanut juuri selkäänsä sekä fyysisesti että psyykkisesti. Ja jälkimmäinen tuntui kuusi kertaa pahemmalta.<br>\n<br>\n<em>Blosz hereillä?</em> kuului ääni hänen päässään.<br>\n<br>\nJa sitten Toa tajusi ettei Matoa näkynyt missään.<br>\n<em>Samperin telepaatit</em>, Toa ajatteli.<br>\n<em>Kuulin tuon.</em><br>\n<em>Nojoo, sori, missä sinä olet Mato?</em><br>\n<em>Menossa auttamaan Oraakkelia. Vie sinä vangit ja muut Toat turvaan.</em><br>\n<em>Mutta...</em><br>\n<em>Ei muttia Bloz. Teistä ei ole nyt täällä hyötyä. Abzumolla on mieli aseenaan.</em><br>\n<br>\nBloz hiljeni ja päätti totella. Oli kurjaa jättää Matoro tänne yksin, mutta ei ollut muita vaihtoehtoja.<br>\n<br>\nBloz alkoi näpytellä nappuloita ranteessa olevalla näytöllään ja laittoi kuulokkeen korvaansa.<br>\n<br>\n<strong>Ilmaraptori</strong><br>\n<br>\n\"Ontor, alan saada signaalia\", Ternok sanoi.<br>\n<br>\n<em>Haloo, kuuluko. Bloz täällä. Tarvitsemme nyt taksia. Minä, Troo, Hai, Pyhä Äiti ja Sadje olemme tulossa. Matolla... on kiireitä.</em><br>\n\"Missä Killjoy ja Summerganon ovat?\" Ternok kysyi.<br>\n<em>En tiedä. Suga on ilmeisesti saarella, häntä emme voi auttaa. Killjoy on viety jonnekin.</em><br>\n\"Jätättekö te Matoron sinne?\"<br>\n<em>Ei ole vaihtehtoja. Zumolla on mieli aseenaan eikä Oraakkeli kestä kovinkaan kauaa. Tulkaa pian.</em><br>\n\"Olemme lähettyvillä, mutta miten aiotte tulla tänne. Ei siellä ole ovia tai mitään...\"<br>\n<em>Minä teen sellaisen.</em><br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nTernok ja Ontor näkivät, kun Bloszar leikkasi lämpösäteillään reiän Arkkienkeliin. Hai kantoi tajutonta Pyhää Äitiä. Troo ja Sadje seisoivat juuri ja juuri.<br>\n<br>\nKakskko ohjasi Ilmaraptorin aivan mustan pallon viereen ja avasivat oven. Hai teki siihen jäävallin, jotta he onnistuivat kävelemään alukseen.<br>\n<br>\n\"Mitä siellä oikein tapahtui?\" Ontor kysyi.<br>\n<br>\nKukaan ei vastannut. Pyhä Äiti oli tajuton, Troo ja Sadje vain makasivat ja Bloz ja Hai vain katsoivat ikkunasta surullisina Arkkienkeliä.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<br>\nMatoro syöksyi kuiluun tyylipuhtaalla sukelluksella. Oraakkeli putosi kovaa alaspäin, kohti jossain kaukana satoja metrejä alhaalla päin näkyvää päivänvaloa. Sydämen aavemainen tykytys kuului kovana ja aavemaisena ilmassa. Matoro kuuli Makutan huutavan jossakin ylhäällä. Vain hetki sitten se oli saanut koko pelastusryhmän henkihieveriin yhdellä iskulla Nimdasta.<br>\n<br>\nMatoro yritti ohjata vapaapudotustaan. Lukemattomat kuilun sisäpinnassa olevat kuviot välähtelivät hänen näkökenttänsä ohi. Toa putosi Oraakkelia nopeammin, ja oli nyt miltei matoranin yllä. Ennen kuin Matoran ehti tajuta mitä tapahtui, Matoro oli jo napannut tästä kiinni rintakehän ympäriltä ja laukaissut harppuunan ylös. Terä iskeytyi seinämään kilahtaen, ja Toa alkoi kelata sitä.<br>\n<br>\n”No tällä kertaa minä pelastin sinut”, Matoro sanoi kevyesti. Oraakkeli ei keksinyt vastattavaa, joten tyytyi nyökkäämään huohottaen. Sitten kuului korvia riipivää ääntä, kun metallia raastettiin rikki: Abzumo laskeutui kuiluun hidastaen putoamistaan pitämällä terävillä kynsillä, jotka oli ilmeisesti juuri kasvattanut, kiinni metallisesta seinästä, johon raapiutui syvät urat.<br>\n”Kaipasitteko minua?” tämä nauroi kuuloelimet hajottavan kirkunan säestämänä.<br>\nMatoro puri hampaitaan yhteen. Abzumolle oli pakko tehdä jotakin. Muuten he kaikki kuolisivat täällä. Hän kelasi vaihtoehtoja päässään. Epsilon oli näyttänyt voimansa vähän aikaa sitten, sitä ei voisi vastustaa. Oliko heillä oikeastaan mitään mahdollisuuksia.<br>\n<br>\nSilloin Matoro sai idean.<br>\n<br>\nTai hän ei ollut varma saiko hän sen, vai annettiinko se hänelle.<br>\n<br>\nEi hän voisi tehdä sitä. Nimda on pyhä. Sitä ei saa käyttää. Ainoastaan hullut, jotka haluavat olla jumalia, käyttävät sitä.<br>\n<br>\nEntä jos ei olisi muuta mahdollisuutta?<br>\n<br>\nIkuisuudelta tuntuvien sekuntien ajan Oraakkeli odotti jään toan reaktiota. Abzumon kuolemaa huokuvat punaiset silmät näkyivät hyvin kuilun hämäryydessä. Sentään ne eivät enää huokuneet sinisinä kuin Nimda itse.<br>\nMakuta oli nyt täysin hallinnassa. Niin oli vain pahempi.<br>\n<br>\n<em>Hyppää reppuselkääni</em>, Matoro sanoi yhtäkkiä matoranille telepaattisesti. <em>Äläkä päästä irti</em>.<br>\n<br>\nToa loi alleen pienen jäisen tasanteen, jolle hän pudottautui Oraakkelin kanssa. Hänen ehjä kätensä veti haarniskan suojista Beetan. Sen vaaleansininen hohde paistoi aavemaisesti Toan valkoisen nyrkin läpi. Hänen ilmeensä oli haudanvakava, ja hänen siniset silmänsä tuijottivat Abzumoa.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/dJ-QLl5qjLg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/dJ-QLl5qjLg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Sinua ei tule tämän jälkeen enää kukaan kaipaamaan”, hän sanoi sana kerrallaan hitaasti.<br>\n<br>\nMatoro singahti kohti Abzumoa Nimdan tuoman levitaatiovoiman avulla ja iski tätä päin miekallaan, mutta makuta väisti tiputtautumalla alemmas kuiluun. Matoron miekka osui seinään, ja Abzumo yritti silputa hänen jalkansa kynsillään. Matoro nousi ylemmäs kuilussa väistäen iskun, ja makuta seurasi perässä uskomattomalla nopeudella.<br>\n<br>\nMatoro ei oikein tiennyt, mihin kaikkeen Nimdan sirun avulla pystyi, mutta jokin korkeampi voima tuntui ohjaavan häntä hänen päänsä sisällä. Nimda laukaisi voimakkaan pulssin, joka oli heittää Abzumon kuilun pohjaan, mutta tämä sai pidettyä kiinni seinästä.<br>\n”Halpa temppu, sinä kurja!” makuta karjui. ”Nimdan sirut kohtaavat taistelussa! Nyt näemme, kumman mieli on voimakkaampi, Matoro the Blacksnow!”<br>\n<br>\nOraakkeli Matoron selässä sanoi jotain, mutta toa ei kuullut. Abzumo nousi leijumaan hänen tasolleen ja teki kädellään liikkeen, joka sai Matoron näkökentän värjäytymään punaiseksi.<br>\n”Me elämme kaikki täällä, Matoro”, Abzumo lausui mysteerillisesti. Hänen takanaan alkoi kuilun seinämä muuttua verenpunaisiksi ja hehkuvan violeteiksi kaariksi, kiemuroiksi ja teräviksi kulmiksi, kun kiemurat vaihtoivat yhtäkkisesti suuntaa. Ja koko sekamelska liikkui silmiä hämäävästi aiheuttaen optisia harhoja. Abzumo nauroi.<br>\n”Fraktaaleja tähän maailmaan. Vain sinua varten, pikkuinen”, makuta sanoi huvittuneena. Matoro hyökkäsi päin makutaa, mutta sitten fraktaalikuviot tulivat kolmiulotteisuuteen ja yrittivät syödä Matoron, saada hänet sisälle massaansa, nielaista hänen olemuksensa.<br>\n<em>Hän repii tuon kaiken päästään</em>, sanoi ääni jään toan pään sisällä. <em>Keksi jotakin, vastusta!</em><br>\nMatoro nosti Nimdan sirun korkealle päänsä yläpuolelle ja keskittyi. Sininen hehku tuntui polttavan hänen kättään, mutta toa ei välittänyt.<br>\n<br>\n”Menkää… pois”, Matoro sanoi itsekseen. Valkoiset ja siniset kiemurat syöksyivät toan kädestä joka suuntaan työntäen Abzumon fraktaaleja poispäin. Ne kamppailivat. Sekä toa että makuta keskittyivät oman luomuksensa ylläpitoon.<br>\n<br>\nMatoro tärisi. Hän tunsi voivansa tehdä mitä tahansa. Hän keskitti kaiken tahdonvoimansa siruun. Toa kuvitteli Abzumon hirviömäisen hymyn. Hän kuuli makutan sihinän päänsä sisällä. Hänen näkökenttänsä välähteli sinistä ja violettia. Todellisuus katosi värien pyörteeseen. Maailman valtasi kohina. Vain Nimdalla oli merkitystä.<br>\n<br>\nSilloin Abzumon luomukset räjähtivät tuhansiksi lasimaisiksi sirpaleiksi joka suuntaan. Paineaalto iskeytyi kuilun seiniin, ja koko massiivinen alus tuntui tärisevän. Matoro osoitti kädellään Abzumoa, ja loi valtavan valkoisen seinämän syöksymään kohti Abzumoa. Makuta vastasi samalla mitalla. Voimien osuessa yhteen kuilun keskellä paineaalto heitti kummankin taistelijan seiniin. Alus tärähti. Arkkienkelin sydämen lyönnit alkoivat kuulua epäsäännöllisinä.<br>\n<br>\n”Sinä menet mereen… sinä putoat yhdessä rakkaan Arkkienkelisi kanssa”, Matoro huohotti. Nimda poltti hänen valkoista nyrkkiään, mutta hän ei voinut lopettaa. Oli iskettävä lisää. Oli murskattava makuta.<br>\n<br>\n”Kyllä!” Abzumo huudahti. ”Iske minua. Iske lisää. Antaa tulla!”<br>\nHänen viittansa liehahti peittäen maailman. Se laskeutui yhtä nopeasti kuin oli noussutkin – kumpaankaan liikkeeseen ei ollut kulunut lainkaan aikaa, tai siltä ainakin tuntui. Kun kangas laskeutui lepattaen, se paljasti takaansa esiin leijailevia palloja. Eri värisiä, eri kokoisia, kaikki hehkuvia ja täynnä vaarallisen näköisiä piikkejä sekä lonkeroita. Makuta syöksähti kohti Matoroa ja iski tätä käsiinsä ilmestyneellä viikatteella, jonka tämä torjui vaivoin miekallaan. Yksi pallo leijaili Matoron jalan luokse ja tarttui siihen lonkeroillaan. Se puristi itsensä tiukasti kiinni toan jalkaan lävistäen sen samalla piikeillään.<br>\n<br>\nMatoro parkaisi ja oli menettää päänsä. Muutkin pallot yrittivät kouria Matoroa lonkeroillaan, ja toa ei voinut estää niitä ollessaan liian kiireinen Abzumon iskujen torjumisessa. Sitten Matoro tunsi, kun Oraakkeli nousi hänen hartioilleen seisomaan ja tarttui kiinni lähimmän pallon lonkerosta ja paiskasi sen kohti makutaa, joka teki nopean väistöliikkeen.<br>\n<em>Käytä alitajuntaasi</em>, Oraakkeli viestitti ja sieppasi miekan Matoron kädestä. <em>Ja hanki uusi miekka.</em><br>\n<br>\nMatoro ajatteli miekkaa, parasta ikinä näkemäänsä – Ämkoon kantamaa katanaa, ja sellainen ilmestyi hänen käsiinsä. Oraakkelin torjuessa piikikkäitä hehkuvia lonkeropalloja Matoro kävi jälleen Abzumon kimppuun. Tämä heilautti viikatteensa varren kohti yhtä palloa, joka lähti saamallaan liike-energialla uskomattoman nopeasti liikkeelle. Ja osui Matoron vatsaan.<br>\nToa ähkäisi ja taipui kaksinkerroin, mikä sai piikkisen pallon tunkeutumaan myös hänen rintakehäänsä. Abzumo syöksähti eteenpäin ja huitaisi häntä kohti, jolloin Oraakkeli torjui iskun osittain ja sai piikkipallon käteensä. Abzumon osittain torjuttu isku osui Matoroa oikeaan pohkeeseen, johon repeytyi suurempi haava, kuin järjen mukaan olisi pitänyt. Makuta virnuili Matoron perääntyessä ja repiessä piikkipalloa vatsastaan. Oraakkeli oli repinyt raa’asti omasta kädestään irti palleron ja paiskannut sen muita palloja päin.<br>\n”Ovatko isojen poikien leikit liian rajuja pikku Matorolle?” Abzumo rääkyi ilkkuvalla sävyllä. Hikipisara vierähti Matoron naamiolta ja tipahti tyhjyyteen.<br>\n<br>\nOraakkeli huiteli edelleen palloja. Matoro muisti sanat: <em>Käytä alitajuntaasi.</em> Hänen viereensä alkoi materialisoitua hahmoja. Abzumo tunnisti nämä; Summerganon, Killjoy, kadonneet toverit.<br>\n”Ehei, tätä sinä et tee!” Makuta karjaisi, ja hänen sirunsa välähti sinisestä punertavaksi vaihtuen.<br>\nMatoron vieressä seisovat hahmot muuttivat muotoaan ennen kuin tulivat täysin näkyviksi.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/a-T9NMSo4VU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/a-T9NMSo4VU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoro katseli kauhuissaan näkyä.<br>\n<br>\n<em>Nuket.</em><br>\nMarionetin silmätön pää tuijotti suoraan hänen sieluunsa Abzumon naurun soidessa taustalla. Sen vieressä seisoi posliininaamainen mustanpuhuva Vatsastapuhuja.<br>\n<br>\nNuket.<br>\nVoi Mata Nui, Nuket.<br>\n<br>\nMatoro taisteli paniikkia vastaan. Nuket. Hän ei selviäisi. Hänen painajaisensa hyökkäsivät. Maailma pyöri vailla muotoa. Kaikki fyysiset muodot olivat kadonneet.<br>\n<br>\nMatoro yritti torjua vihollisensa hänen mielensä sisältä henkiin tuoman Marionetin iskun. Hän epäonnistui, ja ajatuksen voimalla luotu miekka lensi ja särkyi. Toa sai valkoisen olennon miekasta iskun rintapanssariinsa, mutta onnistui väistämään seuraavan täpärästi. Hän yritti keskittyä sirun voimaan, mutta ei kyennyt. Pelko lamaannutti. Abzumo nauroi jossakin miljardien ja taas miljardien kilometrien päässä. Hän oli yksin keskellä tyhjyyttä. Hirviön nauru kaikui kaikkialla.<br>\n<br>\nOraakkeli kutsui häntä. Matoro ei saanut telepaattisesta viestistä selvää, mutta rohkaistui jo sen äänensävystä. Ei, hän ei ollut yksin. Ei koskaan olisi.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="560" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/s_FZ_sC_OIU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/s_FZ_sC_OIU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Sinulla saattaa olla nuket”, Matoro huohotti. Hän torjui luomallaan voimakentällä Marionetin iskun. Toa tunsi päässään Abzumon lamaannuttavan telepaattisen hyökkäyksen.<br>\n<br>\n”Mutta minulla on kohtalo täytettävänä”, hän jatkoi äärimmäisen päättäväisellä ja jääkylmällä äänellä.<br>\n<br>\n”Etkä sinä voi tulla sen tielle.”<br>\n<br>\nBeeta hehkui sinistä valoaan entistä kiivaammin korventaen pimeyden olennon silmiä.<br>\n<br>\n”Et koskaan.”<br>\n<br>\nSilloin tuhannet valkoisen ja sinisen väreissä hohtavat ohjukset syöksyivät ilmaan Beetasta, ja koko maailma tuntui räjähtelevän. Abzumo huusi. Maailma ympärillä mureni. Todellisuus valitti Nimdan voiman alla. Matoro syöksyi epäinhimillisellä nopeudella kohti Makutaa ja iskeytyi tätä vasten. Makuta ei ehtinyt torjua omalla sirullaan, vaan Beetan voima moukaroi Abzumon ensin kovaa seinään ja sitten alas sinisten paineaaltojen saattelemana. Matoro väisti juuri ja juuri Abzumon luomien massiivisten terien iskun, jotka lensivät kovaa kuilun päällä roikkuvaan sydämeen. Koko alus vavahteli.<br>\n<br>\nSeuraavaan iskuun Matoro ei ehtinyt reagoida, kun Abzumo syöksyi häntä päin Nimdan voimalla. Toa tunsi Abzumon makutankouran puristuvan hänen ehjän kätensä ympärille luita murskaavalla voimalla.<br>\n<br>\n”Anna tänne ssssse”, hirviömäinen ääni sihisi. ”Sssse kuuluu minulle.”<br>\n<br>\n“Ei... ikinä!”<br>\n<br>\nMatoro yritti käyttää siruaan, mutta ei kyennyt keskittymään. Makuta väänsi hänen nyrkkiään väkisin auki. Kun Matoro tunsi yhden sormistaan murtuvan, hän ei voinut enää mitään. Abzumo kouraisi sirun, maailma muuttui silmänräpäyksessä pimeäksi ja ankeaksi kuiluksi, jossa Matoro oli putoamassa Oraakkeli vaivoin mukanaan kohti kuolemaa.<br>\n<br>\n”Ssssinä kadut tuota vielä”, Matoro kuiskasi ja laukaisi harppuunansa. Se osui kuolettavalla tarkkuudella Abzumoa vasempaan ranteeseen. Ennen kuin Makuta ehti käyttää siruja, jään toan prototeräksinen harppuunanterä lävisti hänen oikean kämmenensä. Epsilonia puristava nyrkki heltyi, mutta ei irrottanut.<br>\n<br>\n”Narut eivät minua pidättele, Kuralumi!” Makuta karjui yrittäen repiä kaapeleita poikki.<br>\n<br>\nAbzumo keskittyi murskaamaan hänessä roikkuvan vihollisen Beetalla, mutta ennen kuin hän ehti tehdä mitään, toa harppuunoi itsensä korkealle Makutan yläpuolelle, edelleen kiinni kummassakin Makutan kädessä. Varjojen herra yritti ampua toaa salamalla, mutta Jään Toa torjui iskun jäisellä kilvellä. Valkomusta toa ampui takaperinvoltissa Makutaa selkään harppuunalla, repäisten sen putoamaan alas toan mukana. Toa ampui vielä kerran ylöspäin, aiheuttaen Abzumon iskeytymisen kovaa kuilun seinään. Epsilon putosi pimeyden olennon kädestä loistaen yksinäistä valoaan pimeässä kuilussa. Nyt sydän oli kaukainen piste ylhäällä, kun taas alhaalla odottava pudotus ilman halki oli yllättävän lähellä.<br>\n<br>\nToa ampui kädestään jäätä Abzumoon, joka ei ollut vielä toipunut iskuista. Kumpikin käsi sotkeutuneena harppuunan teräskaapeliin Makuta ei voinut tehdä vastaiskua Matoron syöksyessä alaspäin, kohti Nimdan sirua. Hän nappasi sen ilmasta, ja maailma muuttui jälleen värien ja valojen leikkikentäksi. Selällään putoava Matoro keskitti kaiken tahdonvoimansa hyökkäykseen Abzumon mieleen, ja telepaattisen hyökkäyksen havaitessaan Abzumo teki samoin.<br>\n<br>\nNimdat iskivät toisiinsa viimeisen kerran.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n<em>Pimeys.<br>\nKaikkialla oli mustaa. Destralin synkät muodot varjostivat koko maailmaa. Merenrannassa mustalla rannalla käveli kaksi hahmoa.<br>\n”Makuta Nui, minä pyydän. Et sinä voi tehdä tätä.”<br>\n”Minulla ei ole enää mitään lisättävää siihen, mitä sanoin aiemmin.”<br>\n”Mutta… aiotko sinä…?”<br>\n”Kyllä. Hylätä koko projektin.”<br>\n<br>\nKaikkialla on valkoista. Kaukaisuudessa jylhät vuoret seisovat ylväinä puhtaan sinistä taivasta vasten.<br>\n”Ei, minä en ole sinun veljesi. Haluatko tietää mikä meitä kahta erottaa, erottaa kuin Athia ja Atheonia?”<br>\n<br>\nMatoro katseli kahta hahmoa. Nämä puhuivat. Hän ei voinut puhua. Hän vain katseli. Hän vain kuunteli, hän ei kuulunut sinne, hän vain tarkkaili.<br>\n<br>\n”Ja silti sinä väität olevasi Ath”, ääni vastasi pisteliäästi.<br>\n<br>\nMatoro näki pesän. Pesän täynnä toukkia. Nukkuvan kuin vauvat. Hän ei tuntenut vihaa niitä kohtaan juuri nyt.<br>\n<br>\n”Sinäkö kontrolloit sitä? Oletko koskaan ajatellut, että sinä vain <strong>käytät sitä</strong>. Mutta jos se vastustaisi sinua, mitä sinä muka voisit tehdä? Et mitään.”<br>\n<br>\nMakuta Nui astui veneeseen. Destral oli jäämässä taakse. Makutat jäisivät taakse.<br>\n<br>\n”Siinä tapauksessa et tosiaankaan tiedä kaikkea. Se elää, Abzumo. Se elää ja sillä on oma tahto. Se tottelee sinua tasan niin kauan kuin se hyötyy siitä. Mutta kun sinusta ei ole enää hyötyä, kun olet vain käytetty kuori, se murskaa sinut.”<br>\n<br>\nMatoro tunsi Abzumon vihan. Mutta ei inhoa, ei sitä inhoa, joka yleensä oli käsin kosketeltava.</em><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/rvd8IlOFp-0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/rvd8IlOFp-0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nOraakkeli avasi silmänsä. Kaikki oli tuntunut jähmettyvän Nimdojen iskeytyessä toisiinsa. Sininen energia oli polttanut kuilun seinät entistäkin mustemmiksi ja suuntautunut suoraan ylös, suoraan sydämeen. Vaikka matoran yritti miten kuunnella, hän ei kuullut enää sen lyövän. Hän ravisteli Matoroa, jonka harppuuna oli edelleen kiinni seinässä. Toa vastasi jotain hitaasti ja vaikutti sekavalta.<br>\n<br>\n”Mitä se oli”, Matoro piteli päätään. Abzumoa ei näkynyt, hän oli ilmeisesti pudonnut.<br>\n<br>\n”Mitä tapahtui?” Oraakkeli kysyi.<br>\n<br>\nMatoro ei kuitenkaan ehtinyt vastata, sillä Abzumo syöksyi kovaa vauhtia ylös. Makuta leijui ilmassa vähän matkan päässä Matorosta. Se näytti entistäkin murhanhimoisemmalta.<br>\n<br>\nIlman sanaakaan varjojen herra iski viikatteellaan, mutta Matoro väisti sen irrottamalla harppuunansa seinästä. Välittömästi toa ampui uuden terän vastakkaiseen seinään sivaltaen samalla Abzumoa selkään. Makuta kääntyi ja sivalsi kohti toaa. Matoro väisti sen ja hyppäsi seinästä kohti makutaa. Makuta väisti toan iskusarjan ja löi kohti Matoroa. Toa syöksyi harppuunallaan ylöspäin pakoon viikatteen tieltä. Abzumo syöksyi ylös, mutta Matoro pudottautui alas ja ampui samalla harppuunalla Abzumoa selän panssarointiin.<br>\n<br>\n”Ssssinä ssse jakssssat leikkiä naruilla. Lopeta tuo ja taistele kuin toa, niin kuolemasi saattaa olla vähemmän kivulias!” Makuta karjui.<br>\n<br>\n”No jos naruilla leikkiminen käy noin jopa makutan hermoille, taidan jatkaa tätä”, Matoro huusi. Hänen äänensä oli uhmakas ja kuulosti varmemmalta kuin hän olikaan.<br>\n<br>\nAbzumo pysähtyi paikalleen ja jäi leijumaan ilmaan. Hän katsoi allaan roikkuvaa toaa, joka oli nyt tarttunut kiinni seinään. Matoro tuijotti takaisin makutaan, joka alkoi hykerrellä mielipuolisesti.<br>\n”Minun ei tarvitse sietää ssssinua”, hän lausui juhlallisesti ja suuntasi kätensä kohti Matoroa. Violetti liekkipatsas syöksähti kohti toaa, joka heilautti itsensä kauemmas kohdasta. Vilkaistessaan kohtaan, jossa oli hetki sitten ollut, Matoro huomasi metalliseinän sulavan muodottomaksi, suorastaan nestemäiseksi.<br>\n”Sssinä hölmö! Te toat luulette olevanne niin kykeneviä, voimakkaita. Te aliarvioitte makutain voiman.”<br>\nAbzumo alkoi suorastaan säteillä violettia valoa, jota Matoro katsoi parhaaksi varoa. Toa hyppeliä seiniä pitkin kuin hämähäkki ja väisteli säteitä, jotka muuttivat seinän reikäjuustoksi. Oraakkeli roikkui mukana parhaansa mukaan ja vilkuili ympäriinsä etsien pakotietä.<br>\n”Ssssinä olet hidassss!” makuta sihisi, ja Matoro tosiaan tunsi olevansa hidas. Hän oli hidas. Hänen vauhtinsa oli muuttunut käsittämättömän hitaaksi.<br>\n<em>Hän manipuloi gravitaatiokenttää</em>, Oraakkeli päätteli. Matoro kuuli tämän ajatukset ja vihasi Abzumoa sydämensä pohjasta.<br>\n”Kuolkaa”, makuta kuiskasi. Hän nosti kätensä kohti Matoroa ja laukaisi mustan nestemäisen näköisen varjoenergia-aallon. Spiraalina pyörivät tummanpunaiset ja mustat kiemurat lähestyivät jään toaa hitaasti mutta varmasti.<br>\n<br>\n<em>Hitaus</em>, Matoro ajatteli. <em>Tästä ei voi paeta.</em><br>\n<em>Käytä Nimdaa</em>, Oraakkeli viestitti. <em>Se on ainoa keino.</em><br>\nMatoro yllättyi suuresti Oraakkelin ehdotuksesta, mutta hänen vaihtoehtonsa olivat tosiaan lopussa.<br>\nMatoro keskittyi siruunsa. Se alkoi hohtaa, tosin huomattavasti heikommin kuin vielä jokin aika sitten. Juuri, kun Abzumon violetti massa oli osumassa kaksikkoon, sininen kupla ympäröi heidät torjuen iskun. Välittömästi Matoro käytti Nimdaa saadakseen kovemman vauhdin ja syöksyi kovaa Abzumoa päin. Makuta ei ehtinyt väistää ionikatanaa, joka teki syvän viillon makutan prototeräksiseen panssariin. Abzumo huitaisi kynsillään Matoroa vatsaan, iskien tämän alas. Toa ampui nopeasti harppuunalla makutaa jalkaan ja heilautti itsensä kohteensa taa. Abzumo torjui vaivoin jään toan miekaniskun.<br>\n<br>\nKuilu tuntui kallistuvan. Matoro ajatteli sen olevan jokin Abzumon temppu, mutta makuta näytti olevan yhtä hämillään kuin toakin. Kuilu tosiaan kallistui. Se tarkoitti sitä, että Arkkienkeli kallistui.<br>\n<br>\nSydän.<br>\n<br>\nSe ei enää lyönyt. Matoro tajusi sen vasta nyt. Hän tajusi myös sen, että Arkkienkeli oli putoamassa.<br>\n<br>\n”Taisin jo sanoakin sinulle, että menet vielä mereen rakkaan aluksesi kanssa”, Matoro sanoi. Kuilu tuntui pimenevän. Siellä ei ollut enää punaista kajoa.<br>\n<br>\n”Ja ssssinä tulet mukanamme”, makuta sanoi. Ääni kuului kaikkialta varjoista.<br>\n<br>\n”En tänään”, Matoro totesi viileästi. Hän ponnisti kuilun reunasta ja hyppäsi makutaa kohti. Kuilun seinät olivat kohta melkein 45 asteen kulmassa.<br>\n<br>\nVarjot hyökkäsivät joka suunnasta toan kimppuun. Ne tavoittelivat häntä, ainutta vielä valkoista aluetta pimeydessä. Toa oli nopeampi, ja osui täydellä voimalla Abzumoon. Hän ampui lähietäisyydeltä suuren iskun jäätä makutaa kohti, mikä sai varjot kaikkoamaan hetkeksi. Abzumo huitoi raivoissaan viikatteellaan poispäin hyppäävää toaa. Matoro perääntyi kaltevan kuilun seinän luo, johon hän oli muodostanut jäisiä portaita. Makuta hyppäsi hänen kimppuunsa, ja taisteluparin aseet kohtasivat. Lopulta ionikatanan kirkkaana hehkuva terä osui viikatteen varteen. Ase napsahti poikki.<br>\n<br>\nMatoro kiitti mielessään Killjoytä tämän upeasta aseesta. Abzumo yritti iskeä tappavat kyntensä toaan, mutta tämä torjui yrityksen miekallaan. Kuitenkin selkeästi fyysisesti vahvempi makuta alkoi painaa toan miekkaa alemmas ja alemmas.<br>\n<br>\n”Kaikki on turhaa, Blackssssnow. Et voi voittaa minua. Et edesss Nimdalla”, Abzumon ääni kaikui toan korvissa.<br>\n<br>\n”Tuhoan sinut. Syön sinun omahyväisyytesi. Saan voimaa uhkarohkeudestasi”, ääni jatkoi. Abzumon naamio hohti kammottavasti. Matoro tunsi sen otteen kehossaan. Naamio imi kaikki positiiviset ajatukset, se imi rohkeuden taistella ja elämänhalun selviytyä.<br>\n<br>\n”Te toat kuvittelette olevanne jaloja, kun kieltäydytte todellisista voiman naamioista. Kanohi Avsa syö kaiken, minkä kuvittelitte olevan puolellanne.”<br>\n<br>\n”Katsotaan, mitä sen naamion takaa löytyy!” Oraakkeli huusi, ja sillä hetkellä Abzumo tajusi unohtaneensa matoranin.<br>\n<br>\nMatoran tarttui kanohi Avsaan ja alkoi repiä sitä. Abzumo karjui ja iski kynsillään Oraakkelia. Oli kuitenkin liian myöhäistä. Ionikatana painui Abzumon prototeräksiseen rintahaarniskaan. Tuhannet äänet varjoissa tuntuivat karjuvan, kun toan hehkuva miekka lävisti makuta-haarniskan. Vihreää kaasua nousi ilmaan haarniskan aukosta makutan kehon muuttuessa pikku hiljaa liikkumattomaksi. Se lähti valumaan alas kuilua pitkin.<br>\n<br>\n<em>Ämtur, tulkaa Arkkienkelin alle. Nopeasti.</em> Matoro lähetti telepaattisen viestin. Sitten hän nappasi Oraakkelin mukaansa ja hyppäsi alas, kohti kuilun pohjalla kajastavaa päivänvaloa ja pudotusta mereen.<br>\n<br>\nSeuraavan kerran kun Matoro katsoi taakseen, hän oli harppuunoinut itsensä Ilmaraptoriin ja katsoi valtavan mustan pallon putoavan mereen saaren edustalle. Hän tunsi olevansa onnellisempi kuin aikoihin.<br>\n<br>\nMusta katedraaliplaneetta upposi savuavana Hopeiseen mereen. Rakenteet sortuivat. Rautaketjut irtoilivat korviariipivän äänen myötä. Höyryävän vanan taaksensa jättävä Laivaston rautalintu aloitti matkansa kohti pohjoista.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1483,"creator":"Donny","timestamp":"2012-08-27T08:57:00.000Z","content":"<strong>Klaanin sairasosasto</strong><br>\n<br>\nSuuri Norsupäästäinen näytti hyvin eksyneeltä seistessään Klaanin sairasosaston käytävällä. Majesteettisen viidakon pedon verestävä katse oli nauliutunut vierellä levittäytyvään sairaalasänkyyn, jonka reunalla istuivat Guardian ja Enki. Sängyn keskellä makasi Norsupäästäisen klaaniin tuoma matoran, jonka sydänvalo sykki jo hieman kirkkaammin. Useampi hoitaja hääräsi tuon tuosta vakavasti haavoittuneen veljeskuntalaisen äärellä. Kaikkien onneksi matoranin kaulan paikkeilla oleva pahasti tulehtunut haava oltiin jo saatu tyrehtymään ja veljeskuntalaisen selviäminen vaikutti jo todennäköiseltä.<br>\n<br>\n\"Hän sanoi nähneensä kaiken\", Guardian sanoi mietteliästäkin mietteliäämmällä äänellä. \"Hän ei voinut puhua mistään muusta kuin Ämkoosta.\"<br>\n\"Olikohan hän Ämkoon seurassa kun kaikki tapahtui\", Enki jatkoi kurtistaen kulmiaan. Sitten Enki kumartui hieman lähemmäs potilaan kasvoja. \"Kuka sinä edes...\"<br>\nKuului jokunen pakotettu yskäisy ja potilas avasi silmänsä arpeutuneen mahiki-naamionsa takana.<br>\n\"Meneur\", matoran sanoi väsyneellä äänellä, jonka Enki tunnisti oitis. \"Nimeni on Meneur.\" <br>\nEnki tuijotti toipilasta hieman hämmästyneenä suoraan silmiin. Guardian tunsi itsensä erittäin ulkopuoliseksi kahden le-matoranin katseenvaihdon aikana, rykäisi sitten ja sanoi:<br>\n\"Ilo nähdä, että olet tajuissasi. Huomaan, että kykenet puhumaan. Haluatko jatkaa siitä mihin jäit?\"<br>\nMahiki-kasvoinen veljeskuntalainen käänsi katseensa hitaasti puhuneen adminin tykö. Meneur katseli Guardiania hetken jokseenkin arvioivan näköisenä, hengitti hetken syvään ja nyökkäsi sitten.<br>\n<br>\nMatoran puhui pitkään ja hartaasti. Se selitti surumielisellä äänellä olleensa paikalla kun eliittinazorakin kanssa käydyn kamppailun jäljiltä heikko Ämkoo oli jättäytynyt nazorakeille vangiksi ja vaatinut neuvotteluja. Saaren rannalla oltiin Meneurin kertoman mukaan käyty hyvin lyhyt neuvottelu, jonka päätteeksi Ämkoo oltiin lyöty kahleisiin ja viety nazorakien ilmalaivaan.<br>\n<br>\n\"Mitä Ämkoo sanoi heille\", Guardian puhui äänellä joka ei kuulostanut edes kysyvältä. Enkistä tuntui, että pohjimmiltaan Guardian ei edes tahtonut tietää, vaan kysyi pelkästä adminin velvollisuudesta.<br>\n\"Hän tarjosi nazorakeille tietojaan\", Meneur vastasi, piti hetken tauon tasatakseen raskasta hengitystään, ja jatkoi: \"Ja taistelutaitojaan. Ämkoo lupautui luopumaan kaikista siteistään teitä kohtaan sillä ehdolla, että saisi pitää henkensä.\"<br>\nGuardian nousi äkisti seisomaan.<br>\n<strong>\"Minä en usko tuota\"</strong>, Guardian sanoi äänellä joka säikäytti paikalle juuri astelleen matoran-hoitajan loikkimaan sinne mistä oli tullutkin. \"Ämkoo ei pettäisi meitä pelkän henkensä takia. Minä tiedän. Olen ollut näkemässä.\"<br>\nEnki oli sanomassa jotakin Guardianin sanoja myötäilevää, mutta Meneur ehti jo jatkaa:<br>\n\"Oli toinenkin ehto.\"<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\n<strong>Muuannes nazorak-alus</strong><br>\n<br>\n\"Mitä sinä kuvittelet hyötyväsi tästä, typerys?\" kysyi pilkkaava naisääni kalteroidun huoneen nurkkapenkillä lojuvalta ex-adminilta. Huoneen harmaanmustaa kattoa tuijottava Ämkoo naurahti ja upposi syvemmälle ainakin kaksi kokoa liian suureen nahkatakkiinsa. Sitten miekkapiru kääntyi katsomaan sinisenä hohtavaa puhujaa.<br>\n\"Paljonkin. Ja kuule, eihän sinun pitäisi olla edes yllättynyt. Nimitit minua viimeisillä minuuteillasikin petturiksi, joten eikö sinun pitäisi lähinnä toitottaa jotakin kuten 'mitäs minä sanoin'?\"<br>\nAtyan haamun kasvoilla käväisi raivostunut ilme, joka kuitenkin katosi niin pian kuin oli tullutkin. Sinivalkeiden utukiehkuroiden ympäröimä nainen otti askeleen lähemmäs entistä oppilastaan.<br>\n\"Sinä et saa sitä takaisin tällä tavalla. Ne tietävät varmasti mihin tähtäät.\"<br>\n\"Ehkä, mutta tiedätkö sinä?\"<br>\nAtya nosti kätensä puuskaan ja kääntyi poispäin Ämkoosta.<br>\n\"Luotat liikaa maineeseesi. Torakat saattavat tuntea nimen <em>Miekkapiru</em> ja tietää kuinka merkittävä valttikortti olisit jos he hankkisivat miekan sinulle. Ei kuitenkaan tarvitse olla kummoinenkaan strategioitsija tietääkseen mitä käy kun koittaa hallita paholaista. Nazorakit eivät tule koskaan luottamaan sinuun.\"<br>\n\"Ei heidän tarvitse\", Ämkoo sanoi ja nousi itsekin istumaan. Valtava nahkatakki näytti syövän koko Ämkoon kehon kätköihinsä kun tämä asteli pitkin hämärää huonetta.<br>\n\"On katsos muitakin keinoja\", Miekkapiru lisäsi ja kalisteli sitten kalteroidun oven raskasta ketjulukkoa ainoalla kädellään. <br>\n\"Miekka ei edes ole heillä\", nainen lisäsi tuomitsevasti ennen kuin katosi. Ämkoo ei sanonut tuohon enää mitään, vaan vei kaiken huomionsa käytävälle ilmestyneeseen torakkavartijaan.<br>\n\"Kuule, kaveri. Mene johtajasi luo ja kerro, että tahdon puhua tämän kanssa <em>nyt heti.</em> Meillä jäi aikaisemmin mitä mielenkiintoisin neuvottelu kesken.\"<br>\n\"Puhu kunnioittavammin, vanki\", nazorak vastasi ja katseli Ämkoota halveksuvasti. \"Parempi, että vain totuttelet selliisi, klaanilainen. Siellä sinä tulet nimittäin pysy-\"<br>\nNazorak oli tukehtua kun punahehkuinen varjokäsi iskeytyi kaltereiden välistä kiinni tämän kurkkuun.<br>\n\"Niin vähän sinä tiedät, typerys\", Ämkoo sihisi kaltereiden läpi. \"Pidä kiirettä, kurja raukka. Kärsivällisyydelläni on rajansa.\"<br>\n<br>\nVarjokouran ote irtosi ja nazorak putosi yskien ja pärskien lattialle. Sitten torakka nousi vapisten ylös, varoi katsomasta Ämkoota tämän verenpunaisiin silmiin ja poistui paikalta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1484,"creator":"Bloszar","timestamp":"2012-08-27T12:48:00.000Z","content":"<strong>Ilmaraptori</strong><br>\n<br>\nMaailma pyöri. Väärään suuntaan. Bloszarilla oli ongelmia. Hän oli ennenkin saanut telepaattisia iskuja, mutta ei tuon kaltaista. Hän oli onnistunut hetkellisesti olemaan normaalisti, mutta heti päästyään Ilmaraptorille, ne palasivat.<br>\n<br>\nIlluusiot. Välillä hän oli kaupassa. Välillä Bio-Klaanissaan, omassa huoneessaan. Välillä Arkkienkelissä. Välillä metsäsässä. Välillä Ta-Metrussa. Tuo ei ollut hyvä juttu.<br>\n<br>\nToa otti käteensä linkkuveitsensä. Monikäyttöinen. Yksi sen voimista on Haun suojautumisvoima. Muut olivat luulleen sen olevan Blozin naamiovoima. Tai no siinä oli Haun suojautumisvoima. Liiallinen käyttö oli saanut sen jotenkin rikki.<br>\n<br>\nToa yskäisi. Ja naamio lähti samalla irti. Olo oli kurja. Piti ponnistella ylös. No, helpommin sanottu kuin tehty.<br>\n<br>\nMitäköhän Matolle ja Oraakkelille oli käynyt? Voittaneet Zumo-painijan? Kuolleet? Tulleet jotekin jännästi Ilmaraptorille Blozin tietämättä? Kaikki olisivat mahdollisia. Koska Toalla ei ollut aavistustakaan, missä Ilmaraptorilla hän oli. <br>\n<br>\nÄäniäkään ei kuulunut. Joko kaikki olivat huljaa (mikä oli aika epätodennäköistä) tai sitten Bloszar oli kuuroutunut (mikä oli nyt aika todennäköistä, muttei suotavaa) tai sitten hän oli äänieristetyssä huoneessa (mikä olisi suotavaa).<br>\n<br>\nTai pian hän alkoi kuulla ääniä. Moottorin ääniä. Pienen pieniä ääniä.<br>\n<br>\n\"Hyvä. Ainakaan en ole kuuroutunut.\"<br>\n<br>\nToa ummisti silmänsä. Yritti nukkua. Mutta hän näki vain Arkkienkelin tapahtumia. Ja kuuli Zumon naurua. Joten ei nukkumista.<br>\n<br>\nHuone oli lakannut pyörimästä. Toinen hyvä asia.<br>\n<br>\n<em>Mitä hyvää Klaani on meille aiheuttanut?</em> Bloz kysyi itseltään.<br>\n<br>\n<em>Kodin, ystäviä.</em><br>\n<br>\n<em>Sekä ystävän menetyksen, monia läheltä-piti-melkein-kuolin -tilanteita ja nämä pelot. Plus varmaan nämä oudot...</em><br>\n<br>\n\"Pää kiinni minä!\" Toa huusi.<br>\n<br>\nJa pian hän tajusi, ettei huoneessa ollut ketään.<br>\n<br>\nBloz meni makamaan sängylle tai sängyn tapaiselle ja otti viitan naulakosta itselleen.<br>\n<br>\n<em>Meillä ei ole täällä enää mitään. Lähdetään Klaanista saavuttumamme kotiin...</em><br>\n<br>\n\"Mmh... hiljaa minä\", Toa kuiskasi ja nukahti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1485,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2012-08-27T19:37:00.000Z","content":"<strong>Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\nSamen ilmekään ei värähtänyt, kun hän väänsi ohjaustankoa taaksepäin ja vatkasi vaihdesauvaa näennäisesti kolmeen eri suuntaan samanaikaisesti. Kepe hänen vierellään näytti hermostuneelta.<br>\n“Luuletko, että saat pidettyä meidät ilmassa?” tiedemies kysyi.<br>\nSame ei vastannut, mutta alus kylläkin. Kolmannes aluksesta irtosi lopullisesti, kun mystisen sähkön iskemä peräpää putosi alla vilisevään metsikköön. Mustaa savua nousi kuin keskikesän kokosta, mutta kuin ihmeen kaupalla lentopelin keula nousi ylöspäin ja villi korkeuden menettäminen laantui. Takapenkillä sekä Bladis että Snowie olivat sanomassa jotain helpottavaa, kun klaanilaiset saivat taas yhden perustelun sille, että ukkonen ei ollut ukkonen.<br>\n<br>\nUkkonen ei iske kaksittain.<br>\n<br>\nEikä alhaalta ylös.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nNälkä sai yllättäen toivoa, kun saalis putosi taivaalta. Se katsoi rähjäisten Matoralaisten silmien lävitse kun etelästä saapunut metallinen pääsky putosi taivaalta harvenevan puuston joukkoon toisen sinisen salaman iskettyä siihen. Nälkä lähti johtamaan kaikkia pieniä miehiä ja naisia kohti vuoren siluettia. Tänään herkuteltaisiin monella. Ja nälkä alkoi nykiä ja ajaa koko laumaa kiihtyvällä vauhdilla.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nJonkin matkan päässä alastaivaaltaromahduspaikasta väijyi tapahtumien kolmas osapuoli. Osapuoli, joka vaikutti erittäin maisemaan kuulumattomalta seistessään kanervamättäällä metsän reunassa.<br>\n<br>\nKaksi hahmoa, joista toisen sähköinen käsi rätisi pienten purkausten vapauttamasta energiasta.<br>\n<br>\nHahmot vilkaisivat toisiinsa.<br>\n<br>\nHe olivat myös löytäneet saaliinsa.<br>\n<br>\n[spoil]Saatavilla myös klaanon.bioklaani.fissä. Postatkaa muutkin jatkossa sinne. Suurin osa Snowien.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1486,"creator":"keetongu","timestamp":"2012-09-08T11:54:00.000Z","content":"<strong>Ilmaraptori</strong><br>\n<br>\nTunnelmat höyryaluksessa olivat vähintäänkin vaihtelevat.<br>\n<br>\nJuuri alukseen harppuunakaapelilla rullanneet Matoro ja Oraakkeli kömpivät sisään Ilmaraptorin alaluukusta ja tapasivat normaalia hiljaisempaa vauhtia lentävän Ämturin, poissaolevana näköisen Blozarin, jalkojaan heiluttevan ja loukkaantumisestaan paranevan Ontorin, tämän vieressä penkillä totisena istuvan torakkapanttivanki 1034:n, konehuoneessa hiiliä hutkivan Ternokin, aluksen yläosan Matoran-riippukeinuun lepäämään käpertyneen Troopperin ja Pyhää Äitiä ja Sadjea vanhojen juoksuhautakokemusten perusteella hoitavan Hain. Matoron Troopperille jäänyttä parannuskiveä oli kierrätetty vaivaisten kesken, ja heidän olotilansa eivät enää olleet täysin kestämättömiä. Abzumon vankeusaika oli kuitenkin tehnyt pahaa jälkeä etenkin Sadjeen.<br>\n<br>\nMuuta ajattelematta Matoro kuitenkin syöksyi ensin ikkunaan. Näkymä oli kuin painajaisesta, vaikka se saikin Matoron tuntemaan suurta iloa.. <br>\n<br>\nArkkienkeli jatkoi vajoamistaan. Kun hidastettuna aallot söivät sen kuorta, velloivat tornien perustuksissa ja vaahtosivat sen kupeilla. Vesi näytti kiehuvan mustan pallon ympärillä, kun Makutan tuomionkone kävi viimeiseen taisteluun itse luontoa vastaan. Mutta sydän sen sisuksissa ei enää sykkinyt ja meri oli mahtavampi. Pian viimeinenkin piikkipinaakkeli oli kadonnut Hopeiseen Mereen.<br>\n<br>\n”Whii”, Ämtur kommentoi. Matoran ei ollut koskaan nähnyt vastaavaa. Eikä koskaan tulisi näkemäänkään.<br>\n<br>\n”Me teimme sen”, Troo sanoi riippumatosta, ”Te teitte se”, hän tähdensi Matorolle ja Oraakkelille. Ikivanha Av-Matoran oli kääntynyt Pyhän Äidin puoleen. Ontor olettivat hänen hokevan mielessään jotain Ath-uskontoon liittyvää diipadaapaa. Kolme Matorania olivat tulleet Laivaston alukselle täysin tuntemattomasta seikkailusta (varsinkaan vanhasta miehestä Toat eivät olleet sanoneet sanakaan), mutta ilmeisesti se olivat erinomaisen tärkeitä henkilöitä. <br>\n<br>\n”Me teimme sen”, Matoro vastasi. ”Joo. Me tosiaan teimme.”<br>\n<br>\n”Mitä siellä oikein tapahtui?” Troo kysyi. Totuus kuolemaa uhkuneen varjoplaneetan häviöstä loivat häneen voimaa vaivoistaan huolimatta. Hän kipusi alas riippumatosta ja katsoi Matoroa ja sitten ikkunasta merelle kohti pohjoista.<br>\n<br>\n”Me taistelimme”, Matoro mietti sanojansa, ”Mutta en muista kaikkea. En nyt, enkä tiedä tulenko muistamaan,” Toa sanoi ja hieroi Cencordin otsalohkoa.<br>\n<br>\n”Entä Abzumo?”<br>\n<br>\n”Hän poissa, toistaiseksi ainakin, eikä taida palata ihan heti. Makutoista ei koskaan tiedä, mutta tuo näyttää aika vahvalta haudalta. Hän menetti ruumiinsa.”<br>\n<br>\n”Varmaan löytää sopivan kahvipurkin jostain, mikäli tulee Manuun”, Ontor sanoi. ”Vaikka ehkä meren pohjassa ei hirveästi kahvipurkkeja ole.”<br>\n<br>\nMatoro ja Troopperi katsoivat miettiliäni merelle pohjoista kohti. Siellä jossain oli koti. Hopeinen meri kimalteli auringossa, mutta edessä oli pilviä.<br>\n<br>\n”Mikäs tuolla kelluu?” Troo sanoi ja osoitti valkoista länttiä hopean keskellä.<br>\n<br>\nMatoro zoomasi naamionsa kiikarilla kohteeseen. Seikkailijatoan sydän hypähti.<br>\n<br>\n”Laskeudu tuonne. Heti.”<br>\n<br>\nÄmtur alkoi laskeutumaan kiertäen kohti valkoista läiskää vaivautumatta katsomaan sitä itse kiikareillaan. Onu-Matoranin Akakun kiikarista oli kuitenkin hyötyä aluksen ohjaamisessa kohteen luokse.<br>\n<br>\n”Mitä näit?” Troo kysyi ja yritti tähyillä kohdetta.<br>\n<br>\n”Jotain mitä tulimme hakemaan. Se on Suga.”<br>\n<br>\nTämä hätkähdytti Hain ja Blozin katsomaan aluksen tuulilasista kohti merta. Ternokin kiipesi konehuoneesta paikalle. <br>\n<br>\n”Entä jos se on ansa?” Hai kysyi.<br>\n<br>\n”Ehkä se kuitenkaan ei ole,” Matoro vastasi kääntämättä katsettaan. Tämä tuntui liian hyvältä, mutta Abzumon mahdollisuudet kostoon tuntuivat aika pieniltä. Ilmaraptori kiersi kaaressa alaspäin ja laskeutui meriveteen kymmenen metrin päähän jäälautasta. Ilma-alus lipui jäälautan viereen, ja Matoro hyppäsi avatusta sivuovesta lautalle. Ulkona ripsi hiljalleen vettä. Suga makasi lautalla liikkumattomana ja Matoro tarkisti ensitöikseen suuren soturin pulssin.<br>\n<br>\n”Hän on elossa, mutta ilmeisesti tajuttomana tai lumottu,” hän huikkasi alukseen, ”Abzumon temppu tai ei, tulkaahan auttamaan. En jaksa kantaa tätä sankaria yksin varsinkaan yhdellä kädellä!”<br>\n<br>\nHai ja Troo hyppäsivät jäälautalle, joka upposi hieman syvemmälle, mutta näytti silti tarpeeksi kestävältä. Vaikka Toa-sankarit olivatkin seikkailun ja mäiskinnän uuvuttamia, he saivat kannettua Sugan alukseen. Leveähartijainen soturi ei mahtunut matkustamon sivustoilla oleville sohville makaamaan, mutta Matoranit kokosivat pikaisen vuoteen Keetongun valtavan lentotuolin tyynyistä ja muusta Ilmaraptorin pehmeästä irtaimistosta.<br>\n<br>\n”No oho”, Ontor sanoi äimänä, ”Tämä on vähän kuin silloin, kun löysimme Tongun, Guartsun ja Manun siltä luodolta.”<br>\n<br>\n”Nyt kaipaamme enää mekaanisella lautalla makaavaa sammutettua Killjoytä”, Troo totesi.<br>\n<br>\nHai ja Mato tutkivat Summerganonin. Soturi ei ollut fyysisesti vammautunut muutamia ruhjeita lukuunottamatta, mutta ei vastannut juurikaan ärsykkeisiin. He kokeilivat jopa irrottaa voimattoman Hunan Sugan kasvoilta, mutta sankari pysyi höyhensaarilla.<br>\n<br>\n”Minä tiedän mikä toimii”, Ontor sanoi, ”Ternie, pistähän kierros viskiä kiertämään. Tynnyri on vielä puolillaan, ja muutkin kaipaavat vähän lämmikettä. Ja onhan meillä teetäkin jos joku on siitä kiinnostunut.”<br>\n<br>\n”Puolikas minulle”, Matoro sanoi.<br>\n<br>\n”Lasillinen tänne”, Troo ja Hai sanoivat.<br>\n<br>\n”Isä Ath ei luonut Matoranien aivoja sotkettaviksi”, Oraakkeli sanoi myös Sadjen ja Pyhän Äidin puolesta, ”Me otamme teetä”.<br>\n<br>\nTernok laittoi Haille, Troolle, Ontorille ja itselleen lasillisen sekä Matorolle puolikkaan. Hän ojensi myös toisen paukun jään Toalle Sugan herättelemistä varten. Matoro kippasi tulijuoman Sugan ruokatorveen, ja taikajuoman vaikutus alkoi tuntua jään soturin kehossa. Suga tuhisi ja tutisi, käänsi kylkeä ja alkoi kuorsaamaan voimakkaasti. Selvät elonmerkit olivat helpottavaa (Ja huvittavaa) nähtävää, mutta paukusta huolimatta Sugaa ei saatu hereille. Kuorsaamisen ääni kävi höyrymoottoreiden jylyn ylitse, ja huomattava määrä miehistön aivokapasiteetista kului sen miettimiseen, miksi hemmetissä kuorsaamista merkittiin Z-kirjaimella.<br>\n<br>\nMatoro istui pehmikkeistä ja tavaroista tyhjennettyyn Tongun lentotuoliin ja katsoi merta. Vasta nyt tilanteen lauettua hän tunsi polttavan kivun ainoassa kädessään. Nimdan siru oli turvallisesti Toan mustan panssarin kätköissä, mutta sen käytöstä vapautunut energia oli polttanut pahat palovammat. Matoro meinasi kysyä asiasta Oraakkelilta, mutta palovamma ei näyttänyt erityisen taianomaiselta, joten Toa tyytyi puhdistamaan sen viskitilkalla ja sitoi haavan Ilmaraptorin hanskikaslokerosta löytyneillä sidostarpeilla.<br>\n<br>\nTernok istahti toipilaana istuvan Ontorin viereen nauttimaan lasillisestaan. Troopperi oli mennyt konehuoneeseen pitämään tulta yllä palautuvilla tulen elementtivoimillaan. Toa halusi pikaisesti Klaaniin, eikä Sugan kuorsaus ollut tähän pienin syy.<br>\n<br>\nTernok tarkasteli aluksen perällä vastakkaisissa nurkissa itsekseen istuvia torakkaupseeria ja Blozsaria. Kumpikaan ei ollut vastannut mitenkään juomatarjoiluun. Tulen Toa tuntui olevan jonkinlaisessa puoliunessa, eikä Ternok tiennyt, miten Nazorakein elimistö kestäisi alkoholia. <br>\n<br>\n”Lorautahan vähän terästä tuon mummelin teehen. Se vain istuu kuin tatti”, Ontor kuiskasi toverilleen ja osoitti ilmiselvästi sokeaa Pyhää Äitiä. Ternok virnisti. Pannu vihelsi konehuoneessa, jossa se oli keittänyt teetä tulipesän lämmössä. Ternok hipsi hakemaan sen ja kaatoi konehuoneessa teet kolmeen lommoiseen peltikuppiin. Hihitellen hän lorautti lirauksen viskiä yhteen kupeista ja kääntyi palatakseen matkustamoon. Onu-Matoranin sydän hyppäsei kurkkuun, kun hän tuojottikin ikivanhaa rituaalipakaria ja sen takana loistavia ikivanhoja silmiä.<br>\n<br>\nOraakkeli veti Ternokin konehuoneen varjoihin päättäväisellä liikkeellä tuijottaen tätä suoraan silmiin. Katse oli vaikuttavin, minkä Ternok oli koskaan nähnyt Matoranin –tai kenekään muunkaan- kasvoilla.<br>\n”Athistien Pyhä Äiti voi olla sokea, mutta hän näkee pienen mielesi typerimmätkin ajatukset”, Oraakkeli kuiskai, ”Kehotan kunnioittamaan voimaa, joka käy sinun mielesi ylitse, ja minunkin. Selvemmin sanottuna hän voisi tuhota aivosolukkosi siihen paikkaan.”<br>\n<br>\nOraakkeli poistui rauhallisesti matkustamoon. Suga kuorsasi yhä. Ternokin onneksi pannussa oli vielä teetä yhteen lisäkupilliseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1487,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2012-09-09T12:51:00.000Z","content":"<strong>Ilmaraptori</strong><br>\n<br>\nArkkienkelin uppoamisesta oli jo tunteja, ja Ilmaraptori lensi yhä. Pohjoista taivaanrantaa maalailevat kaksoisauringot olivat jälleen nousemassa. Ajantaju oli hämärtynyt.<br>\nViimeiset neljä tuntia oli Toa Hai istunut höyryvoimaisen ilma-aluksen puikoissa. Laivastomatoranien pikakoulutuksen saanut merikapteeni ei ollut aivan elementissään, mutta kyyti oli ihailtavan tasaista. Silti vanha merikarhu ei kokenut kuuluvansa tämän aluksen komentoon.<br>\nSuurin osa miehistöstä nukkui. Matoroa valvottivat hänen ajatuksensa. Oraakkeli istui aluksen peräosassa matkustustiloissa yksinäisenä ja tuijotti ikkunasta ohi kulkevia pilviä. Oli aivan kuin vanha matoran ei olisi edes muistanut, mitä pilvet olivat.<br>\n<br>\n\"Hei\", Matoro tervehti ja istuutui Oraakkelin viereen.<br>\nOraakkeli istui puista lattiaa vasten ja tuijotteli eleettömänä ulos Ilmaraptorin ikkunasta.<br>\n\"Hei\", soturimunkki vastasi vaitonaisesti.<br>\n\"Aika hyvä lentosää\", Matoro sanoi keskustelunaloitukseksi. Hän olisi vinoillut itselleen maailman huonoimmasta ja kuluneimmasta jäänmurtoyrityksestä, jos olisi voinut.<br>\nOraakkeli nyökkäsi hitaasti. Jokin kertoi Matorolle, että vanha matoran ei ollut edes kuullut äskeistä.<br>\n\"Miten käsi voi?\" soturimunkki sanoi vilkaisten sivusilmällä Matoron siteen alle piilotettua kämmentä.<br>\n\"No jaa, olen minä pahempaakin kokenut\", Matoro vastasi.<br>\n\"En kiellä sitä, Jään Sotilas\", Oraakkeli sanoi korottaen ääntään aivan vähän. \"Mutta miten käsi voi?\"<br>\nMatoro mietti hetken mitä Oraakkeli mahtoi ajaa takaa. \"Se ei parane. Parannuskivi ei toimi siihen.\"<br>\nOraakkeli ojensi kätensä Matoron suuntaan katsomatta kuitenkaan Toaa silmiin. \"Näytä sitä.\"<br>\nMatoro ojensi varovasti siteen peittämää kättään Oraakkelin suuntaan, ja vanha soturimunkki tarttui tiukasti Toan ranteesta. Ote oli hallittu ja hienovarainen, mutta pienestä kädestä huolimatta siinä oli voimaa. Oraakkeli olisi takuulla voinut murtaa Matoron ranteen, jos olisi vain halunnut.<br>\nSoturimunkeissa oli jotain kunnioitettavaa. Sitä Matoro ei voinut kieltää.<br>\nOraakkeli raotti Matoron kämmenen ympärille kiertynyttä sideharsoa. Vanhat punaiset silmät tutkivat tarkkaan näkemäänsä. Kun matoran sai harson auki, sen silmät laajenivat. Sinisen muinais-Pakarin otsa kurtistui.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="560" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/O5uDh_xoXsg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/O5uDh_xoXsg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoro ei nähnyt siteen takaa, mitä hänen kämmenessään oli. Oraakkelin katse kuitenkin kertoi tarpeeksi. Huolestuneisuus valtasi Jään toan ajatukset.<br>\n\"Tiedätkö sinä, mitä olet mennyt tekemään, Matoro the Blacksnow\", Oraakkeli sanoi sana hitaasti kerrallaan. Äänenpaino laski joka sanalla matalammaksi.<br>\n\"... jotakin, joka liittyy siihen, että käytin Nimdaa?\" Matoro koitti ehdottaa. Matoranin äänenpainot saivat Toan huolestumaan.<br>\n\"Sinä käytit sen voimaa\", Oraakkeli sanoi. Vaikka matoranin katse oli rauhallinen, alkoi ääneen kerääntyä jotain voimallista. Oraakkelin käsi Matoron ranteen ympärillä alkoi tuntua entistä pahemmalta. \"Sinä tartuit jumalaiseen voimaan ja käytit sitä aseena. Sinä yritit tappaa Nimdalla, Matoro the Blacksnow.\"<br>\n<br>\nSideharso repesi auki. Valkoinen side laskeutui palasina Ilmaraptorin lattialle, paljastaen kämmenpohjan altaan.<br>\nJään Toan valkoisessa kämmenpohjassa oleva palovamma oli hieman parempi kuin aiemmin. Se oli kuitenkin jättänyt arven, jota Matoro ei ollut aiemmin nähnyt. Arpi oli kolmion muotoinen. Sen keskellä oli jotain, joka muistutti silmää.<br>\n\"Ja Nimda merkitsi sinut, Matoro the Blacksnow. Olet merkitty mies.\"<br>\nMatoro nielaisi löytämättä oikeita sanoja. \"... ja tämä vaikuttaa elämääni miten?\" hän kysyi.<br>\nOraakkeli oli hetken hiljaa. Sitten hän teki jotain, jota Matoro ei osannut odottaa.<br>\nLyhyt, valkoinen matoran tarttui jään Toaa hartioista. Ennen kuin Matoro ehti reagoida, oli soturimunkki tönäissyt hänet selkä Ilmaraptorin seinää vasten.<br>\n<br>\n\"<strong>Katso sitä, Toa</strong>\", Oraakkeli sanoi. Punaisena hehkuvien silmien raivon ja Matoron katseen välissä oli noin seitsemän senttiä. Matoro ei tuntenut ketään muuta, joka olisi saanut pelkän kuiskauksen kuulostamaan huudolta ja raivolta. Oraakkeli ei kertaakaan nostanut ääntään, mutta silti tuntui siltä kuin hän olisi huutanut.<br>\n\"Katso sitä pitkään ja hartaasti. Tiedätkö, mitä tuo merkki tarkoittaa? Tuo merkki tarkoittaa, että olet käyttänyt Nimdaa. Se <em>antoi</em> sinun käyttää itseään - ja sinä suostuit! Voit yrittää piilottaa sen sideharson alle. Voit yrittää hoitaa sitä salvalla tai parannuskivellä. Mutta totuus on, että <em>se - ei - koskaan - katoa</em>!\"<br>\n<br>\nOraakkeli tarttui jälleen tiukasti kiinni Matoron ranteesta ja toi Toan käden tämän kasvojen eteen.<br>\nArpikudoksesta tuijotti kolmikulmainen silmä, joka ei liikkunut.<br>\n\"<strong>Miksi sinä teit sen?</strong>\" Oraakkeli sanoi hampaidensa välistä.<br>\n\"Mitä muuta siinä tilanteessa olisi pitänyt tehdä? Odottaa, että Abzumo tappaa meidät kaikki?\", Matoro kysyi välittömästi. \"Jos en olisi käyttänyt sirua, se olisi nyt sillä makutalla ja me kaikki olisimme hengiltä. Muistaakseni minä olin se, joka pelasti sinut.\"<br>\n\"Senkin naiivi hölmö\", Oraakkeli sanoi puristaen Matoron olkapäätä yhä tiukemmin. \"Minä olen vain vanha, arvoton Matoran. Minä en ole jumalan voiman arvoinen!\"<br>\nOraakkeli pudisti päätään. \"Tiedätkö, mitä tämä merkki tarkoittaa, Matoro?\" Hän toi jään Toan kättä entistä lähemmäksi tämän kasvoja. Matoro tunsi olonsa entistä epämukavammaksi. \"Sillä moni tietää. Se ei lähde pois. Se tulee katselemaan sinua niin kauan kuin elät.\"<br>\n<br>\nOraakkeli päästi irti Matoron ranteesta.<br>\n\"Ne etsivät sinua. Koska sinä olet yksi harvoista, jotka ovat käyttäneet Nimdaa. Sinä olet arvokas niille. Ja kun painajaisten lähetti saa vainusi...\"<br>\nMatoron katse jäätyi paikalleen. Hän oli sanomassa jotain, mutta se ei tullut suusta ulos. Yhtäkkiä muistikuva viiltävästä kivusta valtasi Toan kädentyngän.<br>\n<br>\n\"Ath sinua auttakoon\", Oraakkeli sanoi. Hän piirsi vapaalla kädellään ilmaan isä Athin merkin.<br>\nMatoro oli shokissa. Nuket. Ei, ei niitä. mitä tahansa paitsi niitä. \"M-mutta sinähän käskit minun käyttää sitä siellä kuilussa! Kuulin telepaattiset viestisi!\" Matoro yritti viedä keskustelua pois Nukeista. Hänen äskettäinen hyvä tuulensa oli vaihtynyt ärtymykseen. Hän oli vihainen Oraakkelille, vihainen Nimdalle ja vihainen Mata Nuille. Tämä oli niitä hetkiä, joina hänen optimisminsa oli täysin kadonnut.<br>\nOraakkeli näytti hämmentyneeltä. Hänen otteensa Matoron olkapäästä heltyi hieman.<br>\n\"En ymmärrä, Matoro. En ymmärrä. Minä käskin sinua käyttämään sirua vasta kun oli aivan pakko. Tein sen vasta kun olit itse käyttänyt sitä.\"<br>\n<br>\nOraakkeli irrotti otteensa. Punaisten silmien vihaisuus alkoi hälventyä.<br>\n<br>\n\"Se en ollut minä. Minä en ikinä - <em>ikinä</em> olisi käskenyt sinua käyttämään Nimdaa aseena.\"<br>\n\"... mitä? Kuulin äänesi. Tai kuulin äänesi päässäni, mutta sama se. Se käski minua käyttämään Nimdaa\", Matoro selitti hämmästyneenä. Hän pähkäili parhaansa mukaan kuka kyseisen viestin antoi.<br>\n\"Kysyn nyt rehellisesti ja haluan rehellisen vastauksen\", Oraakkeli sanoi. Soturimunkki oli saanut tyyneytensä hälyttävän nopeasti takaisin. \"Onko tätä tapahtunut aiemminkin.\"<br>\nMatoro mietti. Hän kelasi viime aikojen tapahtumien ohi Nukkejen kohtaamiseen. Muistot olivat utuisia, eikä hän halunnut muistaa niitä. Sitä ennen oli ollut Rozumin matka. Sitä ennen Destral ja sitä ennen Xia. Hän muisti, mitä oli tapahtunut paluumatkalla Xialta. Jokin hänen naamiostaan oli puhunut hänelle.<br>\n<br>\n\"Kyllä\", Matoro sanoi hiljaa. \"Kerran. Jokin puhui minulle pääni sisällä. Se halusi Nimdan.\"<br>\nOraakkeli nyökkäsi hitaasti. \"Mieti syvään ja pitkään. Mieti sitä ääntä. Oliko se tuttu ääni?\"<br>\nMatoro yritti muistella ääntä. Se ei kuulostanut miltään hänen tuntemaltaan, mutta silti se oli kuulostanut tutulta. \"Se... se kuulosti ajatuksiltani\", Matoro vastasi, tajuten itsekin asian vasta nyt.<br>\nOraakkeli pudisti päätään hitaasti. \"Ja sinä tottelit sitä ääntä. Sinä otit Nimdan käteesi ja käytit sen voimaa.\"<br>\nSoturimunkki otti askeleen poispäin Matorosta ja huokaisi syvään. \"Hölmö poika\", hän sanoi. Oraakkelin äänessä ei kuitenkaan enää ollut vihaa. Hän oli täysin rauhallinen.<br>\n<br>\n\"Väitän edelleenkin, ettei siinä tilanteessa ollut muuta vaihtoehtoa\", Matoro väitti vieläkin vastaan.<br>\n\"Aina on vaihtoehtoja, Matoro\", Oraakkeli sanoi. \"Älä koskaan, koskaan sano minulle että ei ole. Sanon itsellenikin joskus, että väkivalta on joskus ainoa vaihtoehto... mutta se ei ole totta.\"<br>\n<br>\nOraakkeli oli hetken hiljaa.<br>\n<br>\n\"Haluan uskoa, että se ei ole. Laita sideharso takaisin. Kenenkään ei tarvitse nähdä kämmentäsi. Ei vielä.\"<br>\nMatoro teki työtä käskettyä. Samalla Oraakkeli kääntyi tätä kohti. Hän kurotti valkoista kämmentään Matoroa kohti.<br>\n\"Ja näytä minulle Nimda.\"<br>\nToa jähmettyi ja tuntui miettivän jotakin hetken. \"Ah, Nimda\", hän totesi ja alkoi väännellä rintapanssariaan. Sen alta hänen nyrkkinsä pohjalle putosi kaunis valkoinen Nimdan siru. Epsilon.<br>\n<br>\nToa katseli esinettä aivan hiljaa. Se ei enää hohtanut eikä tuntunut niin jumalalliselta kuin Arkkienkelin pimeydessä, mutta jokin siinä kiehtoi Matoroa. Jokin veti häntä puoleensa. Toan mielessä välähti ajatus, että Oraakkeli haluaa sirun häneltä, mutta heti huomatessaan ajatuksensa hän tyrmäsi sen. Toa avasi kätensä kokonaan niin, että Oraakkelikin saattoi nähdä sirun.<br>\nOraakkeli näytti piiloutuvan syvemmälle kaapuunsa, kun himmeän sinivalkoisen sirun hehku tuli esiin. Matoran-soturimunkin katse porautui syvälle siruun. Hän hengitti raskaasti. Oraakkelin katseessa oli kaipuuta ja halua. Hetkeksi näytti siltä kuin millään muulla ei olisi väliä.<br>\n\"Siitä on liian kauan, kun olen nähnyt yhden näistä\", Oraakkeli sanoi hiljaa. \"Niin, niin kauan. Mutta joskus tuntuu, että liian vähän.\"<br>\n<br>\nOraakkeli katsoi Matoroa synkästi silmiin ja ojensi valkoisen kämmenensä kohti Matoroa.<br>\n\"Anna se minulle.\"<br>\n\"Mitä?\" Matoro ei uskonut korviaan. \"Mitä- siis miksi sinä...\" Matoro sopersi ja puristi sirun nyrkkiinsä.<br>\n\"Minä toistan, Matoro the Blacksnow. Anna siru.\"<br>\nOraakkelin äänestä oli kadonnut se jokin, joka kertoi lempeydestä. Matoro ei kuullut kuitenkaan tuon av-matoranin äänessä enää edes supistettua vihaa. Nyt tuon vanhuksen suusta tulevat sanat olivat vain kolkkoa täytettä hiljaisuudessa.<br>\nJa punaisten silmien katse porautui piinaavasti suoraan Matoron sieluun.<br>\n<br>\nAjatukset velloivat Matoron sisällä. Voisiko hän antaa sirun Oraakkelille? Matoranilla olisi tietysti oikeus siihen, olihan esine tärkeä osa Ath-uskonnon mytologiaa. Mutta toisaalta Matorolla ei ollut valtaa päättää sirun kohtalosta. Klaani oli myöntänyt sen hänelle vain yhden tehtävän ajaksi, ja se oli määrä palauttaa Klaaniin.<br>\n<br>\n\"En voi antaa sitä, en ainakaan ennen kuin kerrot mitä aiot tehdä sillä. En voi pettää Klaania\", Matoro sanoi käskevästi, muttei niin tiukalla äänensävyllä kuin olisi halunnut.<br>\n\"Matoro\", Oraakkeli sanoi tiukan käskevästi. \"Minä pyydän. Anna siru. Näen, kuinka puristat sitä. Haluan vain <em>katsoa</em> sitä.\"<br>\nOraakkeli tarjosi kättään lähemmäksi.<br>\nMatoro katsoi Oraakkelia silmiin. Sitten hän katso nyrkkiään. Hän tuijotti sirua hetken poissaolevan näköisenä.<br>\n<br>\n\"Selvä\", Matoro sanoi. Hän ojensi kätensä hitaasti ja antoi Epsilonin Oraakkelin käteen. Sirusta irrottaminen tuntui vaikealta ja turvattomalta.<br>\nOraakkelin valkoinen kämmen puristui kokonaan sirpaleen ympärille. Vanhojen silmien punahehkuinen katse tuijotti sirua entistä tiiviimmin. Matoro ei voinut olla huomaamatta, kuinka soturimunkin hengitys kiihtyi kiihtymistään. Kaikki ei ollut kunnossa.<br>\n<br>\n”Epsilon”, Oraakkeli sanoi hiljaa, mutta tunteella. ”Se on kieltämättä kaunis. Mutta... missä on Beeta, Matoro?”<br>\n<br>\n”Se vajosi mereen Abzumon mukana”, Matoro sanoi. Hän tarkkaili Oraakkelin jokaista liikettä ja piti katseensa kiinni Nimdassa.<br>\n”Sinun piti suojella sitä, eikö pitänytkin”, Oraakkeli sanoi syyttävällä äänensävyllä. Soturimunkki oli nostanut Epsilonin päänsä tasolle ja pyöritteli sitä silmiensä edessä. Oraakkelin yleensä ilmeettömille kasvoille alkoi muodostua lapsenomaista hymyä. Matoro ei pitänyt näkemästään ollenkaan.<br>\n<br>\n\"Mikä sinua vaivaa. Muistelepa vähän sitä tilannetta. Jos <em>en</em> olisi toiminut kuin toimin, me molemmat makaisimme kuolleina Arkkienkelillä ja Abzumolla olisi molemmat sirut. Ihan oikeasti, et voi vaatia tuollaisia. Joskus pitää tyytyä muuhunkin kuin täydelliseen voittoon. Olisit vain tyytyväinen että meille kävi näinkin hyvin\", Matoro vastasi heti eikä peitellyt ärtymystään.<br>\n<br>\n\"Hölmö poika\", Oraakkeli sanoi, ja matoranin äänensävy laski matalammalle kuin koskaan aiemmin. Soturimunkki puristi nyrkkinsä Nimdan sirun ympärille.<br>\nSilloin Matoro ymmärsi nähneensä Oraakkelin katseen aiemminkin. Se oli sama punainen kaipuun ja himon hehku, joka oli tuijottanut Abzumon silmistä.<br>\n\"Hölmö, hölmö poika. Kuolema on koskettanut sinua jo kahdesti. Vielä kolmas kerta, ja löydät itsesi isä Athin kasvojen edestä. Ja voin vannoa, että isämme ei pidä siitä, mitä olet tehnyt hänen voimallaan.\"<br>\nOraakkelin ääni oli jääkylmä. Matoro ei voinut katsoa poispäin.<br>\n\"Isä Athin rakkaus on suuri ja kaikkialle kurottuva. Mutta kuten kirjoitukset sanovat, sekään ei ole mitään <em>hänen vihaansa verrattuna</em>!\"<br>\n<br>\nMatoron ilme oli kauhistunut. Hän tuijotti järkyttyneenä Oraakkelia – hän ei ollut ennen nähnyt tätä tällaisena. Oraakkeli puristi sirua nyrkkiinsä entistä lujemmin ja alkoi ikään kuin perääntyä hienovaraisesti pois Matoron luota. Toa ei osannut kuin katsoa, kuinka matoralainen liikkui hitaasti hänestä poispäin, Nimda liikkui hänestä poispäin. Oraakkeli astui askeleen taaksepäin, kunnes törmäsi johonkin. Jonkun kämmen puristui hellästi hänen nyrkkinsä ympärille.<br>\n\"Oraakkeli\", sanoi ääni, \"anna olla.\"<br>\nOraakkeli käänsi päätään hieman ja näki ikivanhan kanohi Shelekin. Vanha käsi, joka oli puristunut hänen kätensä ympärille, otti Epsilonin häneltä, eikä hän estänyt.<br>\n\"Nimdan voima on liian suuri meille kaikille\", Mestari sanoi. \"Sinullekin, ystävä.\"<br>\n\"Mestari\", Oraakkeli kuiskasi lähestulkoon kuulumattomalla äänellä. \"Minä...\"<br>\nMatoro katsoi – kenties entistä kauhistuneempana, miten Oraakkeli vajosi polvilleen. Matoranin poskelle vierähti kyynel.<br>\nMestari polvistui Oraakkelin viereen ja otti tämän syleilyynsä.<br>\n\"Matoro\", hän kuiskasi. \"Ota siru. Se on Klaanissa paremmassa turvassa kuin meillä. Kolme matorania... vain kolme. Koko seurakuntamme uskoo minun kuolleen ja pitää Oraakkelia petturina. Suuri järjestö, Bio-Klaani... On selvää, että se kykenee suojelemaan jotakin esinettä paremmin kuin kolme matorania.\"<br>\n<br>\nMatoro yskäisi. \"Kyllä. Tietenkin\", hän mumisi jotain nopeasti ja otti sirun Pyhän Äidin käsistä. \"Kiitos\", hän vastasi aavistuksen verran selkeämmin.<br>\n<br>\n\"Mestari\", Oraakkelin särkynyt ääni kuiskasi. Matoro ei nähnyt enää matoranin katsetta, sillä tämä oli painanut päänsä Pyhän Äidin rintakehää vasten. “Mi-minä olen niin pahoillani. En... en kestänyt. S-se <strong>puhui</strong> minulle! S-s-se laittoi sanoja suuhuni. S-se otti minut pois... ja korvasi jollain... jollain <em>muulla</em>.”<br>\nOraakkeli yritti vielä muodostaa sanoja, mutta sai aikaiseksi vain epäselvää muminaa. Vanha mies tärisi kauttaaltaan ja kuulosti nyyhkyttävän. Mestari nyökkäsi syvään, sulki sokeat silmänsä ja laski vanhan kätensä Oraakkelin päälaelle.<br>\n“Sinun ei tarvitse enää koskea siihen, ystävä”, Mestari sanoi lempeällä äänellä. “Ei enää.”<br>\nVanhan miehen tärinä lakkasi ja hengitys rauhoittui. Matoro ei voinut kuin katsella hämmentyneenä. Hän ei ollut koskaan nähnyt Oraakkelia näin haavoittuvana.<br>\nNimdassa oli jotain, joka ei kuulunut kuolevaisille.<br>\n<br>\nTiukasti kiinni sirusta pitäen Matoro piilotti Epsilonin haarniskansa alle.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Gee ja Manu tekivät tätä minun lisäkseni.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1488,"creator":"MahriKing","timestamp":"2012-09-09T21:09:00.000Z","content":"<strong>Laguuni</strong><br>\n<br>\nAmazua istui puisella tuolilla Nazorakien laivaan tunkemien teknisten laitteiden äärellä. Fe-Matoran Kiro seikkaili pöydän alla johtojen ja vibraattorien kätköissä työkaluineen. Ylhäältä katsottuna pyödän reunan alta pilkottivat vain piskuiset kintut. Palkkaosturi katsoi yläkantilta kuinka toinen matoranin koukkukäsistä ilmestyi näkyviin ja poimi lattialta jonkin kolvintapaisen. Amazua yritti olla ihmettelemättä asiaa sen enempää, se ylitti kirkkaasti hänen käsityskykynsä.<br>\n<br>\n\"Okei, josko se nyt...\", Kiro tuikkasi pöydän alta. Amazua alkoi pian käännellä kommunikaatiolaitteen taajuutta säätelevää nappulaa. Pienen härpäkkeen kaiuttimen ritilän kätköistä alkoi kuulua mitä erikoisimpia ääniä. Amazua testaili pienten hetkien välein laitteen kuuluvuutta yrittäen saada yhteyden Skakdeihin, tuloksetta.<br>\n\"Ehkä heidän laitteensa eivät ole toiminnassa\", Kiro kysähti ryömien esiin pöydän alta.<br>\n<br>\n\"Gaggulabio käski ennen lähtöämme heidän pitää laitteensa täydessä valmiudessa\", Amazua jatkoi laitteen kimpussa. Hän yritti vielä saada yhteyden Skakdeihin, laitteen monitoriruudun kuitenkin vastaanottamatta vastasgnaaleja. Kaiutin jatkoi kohinaansa.<br>\n\"Kirottua\", Amazua totesi paiskaten kommunikaatiolaitteen pöydälle astellen ulos huoneesta. Kiro jäi hetkeksi kuuntelemaan kuinka ujeltamisen ja kähinän jälkeen laitteesta alkoi kuulua halpaa jonotusmusiikkia...<br>\n<br>\nAnkkuri sanoi MOLSKIS suuren yönmustan laivan asetuttua veden ja viidakon rajaille. Rantaa saati hiekkaa ei näkynyt mailla halmeilla. Lähes koko laguunin kasvuston ja veden raja oli pelkkää jyrkännettä ja teräviä kiviä. Pitkä kaislisto hieroi mustan aluksen alakylkeä. Vaikutti siltä kuin laguunin kirkas vesi olisi hiljalleen jyystänyt saaren maaperää. Siellä täällä oli kallellaan vettä päin olevia pitkiä lehtipuita köynösrakenteineen.<br>\n<br>\n\"Vielä vähän vasemmalle, se ei ole tasapainossa.\"<br>\n\"Nörtti hiljaa.\"<br>\nPaku, Lyan, Kiro ja Ardo asettelivat leveää lankkusiltaa laivan kannen ja maarajan välille. Ardo testasi asetelman kestävyyden pistäen hieman tanssien. Amazua nojasi mastoon kädet puuskassa naputellen vasemman kätensä sormia oikeaa käsivarttaan vasten. Kokki ja se pieni tuliaseista pitävä nutipää olivat valmistelleet lähtöä omalta osaltaan jo hyvän aikaa. Paku ja Lyan olivat jo valmiina omine varusteineen. Mikäli Matoranmittakaavassa lievästi isohko kivivasara ja ympäri pientä torsoa kiedotut köydet oli laskettavissa varusteiksi.<br>\n<br>\nPienen hetken päästä alkoi kauhea kilinä ja kolina. Tokka asteli kannelle kapyysiin johtavia portaita pitkin. Sinivihreällä Matoranilla oli selässään ylisuuri selkäreppu kattiloineen ja pannuineen. Kokkimatorania vastassa olivat hänen laivatovereidensa ihmetteleväiset ilmeet.<br>\n\"...oikeasti\", Paku heitti ilmoille kysymyksen.<br>\n\"Hyvä valmistautua kaikkeen\", Tokka heitti vaitonaisen vastakysymyksen.<br>\nLyhyt hiljaisuus.<br>\n<br>\nPian alakannelta kuului uusi ääni. <br>\n\"Mahtisiko kantamukseen mukaan vielä pienoista konekivääriä\", Gatta viittoi portaiden päästä. Paku vastasi heittämällä toverilleen tämän kannelle jääneen kiväärin.<br>\n\"...ette ilmeisesti tee tällaisia reissuja usein.\" Amazua sai Matoranit vaitonaisiksi letkaisullaan. <br>\n<br>\nVaikka piraatteja pidettiinkin yleismielessä hurjina merten seilaajina, joukko pieniä piipertäjiä oli yleistasolla mitattuna melko voimatonta sakkia. Yksikään miehistöstä ei ollut kokenut niin vaarantäytteisiä seikkailuja kuin mahdollista. Oikeastaan heidän seilailunsa ei ollut ollut juuri muuta kuin seilaamista sinne tänne romminjuonnin ja yleisen pröystäilyn merkeissä, kalleuksien vohkimista itseään heikommilta.<br>\n<br>\nJoukkion kapteenipalkkasoturi odotti hetken kunnes hänen pienet alaisensa palasivat maan pinnalle. Edellinen koko hänen matkaseurueensa vaatinut reissu oli takanapäin. Tämä olisi vain hänen työnantajansa joukkion noutaminen pöpelikön keskeltä, ilman tunneleita, Trollereita, ansoja, vedenpaisumuksia tai...<br>\n<br>\nAmazuan ajatukset herpaantuivat hetkeksi. Hän pystyi jälleen näkemään edessään kaapuun kietoutuneen, munkkimaisen hahmon metallisine kasvoineen, sekä mustine, tyhjine silmineen... Mielensä sisällä Amazua oli hyvin hämmentynyt. Hän oli aina onnistunut jättämään kaiken menneen taakseen. Tällä kertaa tuo yksi mystinen hahmo oli jäänyt kummittelemaan hänen mieleensä... <em>Miksi?</em><br>\n<br>\nPalkkasoturi havahtui pian. Hänen matkaseurakseen pestaamansa osa miehistöä seisoi hänen vierellään lähtövalmiina. Hänen pieni \"traumansa\" varmasti korjaantuisi kunhan he suorittaisivat tehtävänsä ja palaisivat takaisin...<br>\n<br>\nAmazua päästi vaimean yskähdyksen: \"Selvä sitten.\"<br>\n\"Aye, kapteeni\", Lyan huudahti riemuisasti. Vikkelä Le-Matoran kipitti etummaisen maston luo ja alkoi kiivetä muiden seuratessa kannelta. <br>\n<em>Mitähän tuolla lie mielessä</em>, Amazua mietti.<br>\n<br>\nHuivipäisen köysimiehen saavutettua tähystyskorin, nappasi hän yhden roikkuvista liaaneista käteensä, tarkistaen että se oli kyllin sitkeä. Matoran yskähti muutaman kerran kohentaen ääntään. Matoran otti tukea korin reunasta saadakseen hyvän ponnistuksen. Matoran vetäisi syvään henkeä ja heittäytyi liaanin vietäväksi: <br>\n\"Menoksi!\"<br>\n<br>\nHetkessä Matoran oli kadonnut puiden kätköihin. Laivalle jämähtänyt miehistö vaikutti odottaneen äskeisestä jotain vähän muuta...<br>\n\"Kuten todettu\", Amazua tokaisi vaimeana. Kapteeninsa johdolla joukkio astui lankulle...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1489,"creator":"Guardian","timestamp":"2012-10-23T21:23:00.000Z","content":"<strong>Jäiset rannat</strong><br>\n<br>\nRoutainen rannikko toivotti viileästi tervetulleeksi sitä verkkaisesti kohti syöksyvän rautalinnun hehkuvat moottorit. Höyryä teholla ulos puskeva moottori sulatti lunta ja jäätä, kun Ilmaraptori syleili lumista maaperää laskeutumistelineillään. Lunta pöllähteli ilmoille ja suli jääkylmiksi nesteuriksi laskeutuvan Laivaston lentoaluksen taakse. Rannikolle laskeutui verkkaisesti ainutlaatuisia lumihiutaleita, jotka sulivat Ilmaraptorin kuumassa kosketuksessa.<br>\n<br>\nNäin etelässä auringot olivat jo talviunilla. Pakkasen herran pitkäkyntisen käden ote oli sininen, kylmä ja lohduton.<br>\nOvi kalahti auki ja kylmä ilma virtasi sisään alukseen, jonka sisällä hytisi matoraneja ja Toia. Hengitys höyrystyi lähes välittömästi. Jopa pakkaseen tottuneet kolme jään Toaa vapisivat kauttaaltaan. Jokin luonnonoikku vuosimiljardeja sitten oli lukinnut tämän pienen saarenkaltaisen ikiaikaiseen talveen, mutta ei ollut lannistanut sitä ja sen pientä asujaimistoa.<br>\n<br>\nMatkustajat kääriytyivät paksuihin viltteihin ja kaapuihin selviytyäkseen pakkasessa. Kolmen matkustajista sydämiä kuitenkin lämmitti jokin. He olivat perillä.<br>\n<br>\nKolme matoran-soturimunkkia astuivat pientä laskusiltaa pitkin ensimmäisinä hankeen. Sen pistelevä kosketus tuntui heidän jalanpohjiaan vasten melkein ystävälliseltä. Täällä odottaisi ystäviä. Täällä eli toivo.<br>\n<br>\nJääsaarella ei ollut nimeä. Lähialueiden kalastajalaivastot välttelivät näitä merialueita niiden hyytävän kylmyyden takia. Jopa jäävuorilla ratsastavien tarunomaisten Frostelusten väitettiin karttavan aluetta. Väitteellä saattoi olla todellisuuspohja.<br>\nSaaren ainoalla kylällä oli kuitenkin nimi, ja se kuulosti kolmen matoranin korviin kuin maailman kauneimmalta sanalta.<br>\n<br>\n\"Ath-Koro\", Oraakkelin matala ääni sanoi kaavun suojista. \"Vihdoin perillä.\"<br>\n<br>\n\"Kunpa voisin nähdä sen silmilläni\", Pyhä Äiti sanoi hiljaa. \"Nämä metsät... ne ovat kauniit kuin jumalan kasvot.\"<br>\n<br>\nRiisihattunsa alle piiloutunut Sadje ei sanonut sanaakaan. Trooppisiin olosuhteisiin tottunut munkki keskittyi lähinnä hytisemään säälittävästi kaapunsa sisällä. Hän kuitenkin tiesi, että vaihtoehtoja turvapaikalle ei ollut.<br>\n<br>\nIlmaraptori I:n matkustajat astuivat kaikki ulos koneesta tutkimaan jäisten rantojen ällistyttävää kauneutta. Lumikentät eivät koskaan loppuneet, vaan muodostivat koskemattoman, aavikkomaisen pinnan, joka kimalteli kaukaakin katseltuna tuhansissa spektrin väreissä. Routa peitti jopa puiden kuoret. Oli kuin koko luonto olisi päällystetty ohuella silkillä.<br>\nSe ei tietenkään muuttanut sitä, että kylmyys oli sitä luokkaa, jossa ei voinut ampua, koska luodit eivät lentäneet jäätyneen ilman läpi. Eikä juoda, koska naama oli jäässä. Kuolleella tavalla jäässä.<br>\nTernokin ja Ontorin piskuiset silmät kurkistelivat vielä aluksen sisältä vähintään kolminkertaisen paksun huopakerroksen alta. Muumiomaisesti huopiin piiloutunut mekaanikkokaksikko hivuttautui hitaasti takaisin kohti aluksen mansikkaisena hohkaavaa tulipesää. Myös vaisu torakkavanki oli jäänyt aluksen sisälle.<br>\nMatoro, Ämtur, Hai, Troopperi, Bloszar ja jopa tajuihinsa palannut Summerganon olivat uskaltautuneet ulos, mutta peittivät kehojansa viitoilla ja huovilla.<br>\n<br>\n\"Tässäkö tiemme siis eroavat?\" Matoro kysyi varoen.<br>\n<br>\n\"Niin on pakko\", Oraakkeli vastasi vailla tunnetta. \"Tässä ja nyt, Mustalumi.\"<br>\n\"Meillä ei ole muuta paikkaa\", Pyhän Äidin vanhan Shelekin takaa kuuluva uupunut ääni sanoi. \"Isä Bartax... hän taitaa todella uskoa, että se hullu Makuta... on Ath. En tiedä, mitä on tapahtunut, mutta koko uskontomme päälahkolle minä ja Sadje olemme kuolleita...\"<br>\n<br>\nVanha nainen katsoi varoen Oraakkeliin. \"... ja Oraakkeli on murhaajamme. Joskin hän taisi saada huomattavaa apua klaanilaisilta. Olen pahoillani, mutta meidän ei ole turvallista pysyä mukananne.\"<br>\n<br>\n\"E... ei kai kukaan, kukaan uskoisi Bartaxia?\" Sadje sanoi hermostuneena. \"Mies on ikäloppu, seniili! Ja... joidenkin tosi hälyttävien huhujen mukaan kuollutkin, mutta...\"<br>\n<br>\n\"Huhuissa on totuuden siemeniä, mutta en tiedä\", Pyhä Äiti vastasi. \"En enää tiedä, mihin uskoa. En tiedä, uskonko, että Bartax on kävelevä ruumis. En tiedä, uskonko, että se hullu makuta todella kuoli luontoa pilkkaavan ilmalaivansa alle. Tiedän kuitenkin, että jos Bartax muovaa uskontomme <em>hänen</em> mukaansa... teen mitä tahansa pysäyttääkseen hänet.\"<br>\n<br>\n\"Abzumon täytyi kuolla, eikö täytynytkin?\" Summerganonin heikko ääni sanoi. \"En nähnyt, mutta... miten kukaan voisi selviytyä siitä?\"<br>\n<br>\n\"Älä ole naiivi, Suga!\" Troopperi sanoi hampaidensa välistä. \"Oletko koskaan kuullut kenenkään tappaneen makutaa? Ne löytävät aina jostain uuden kehon ja ovat pian taas kiusaamassa.\"<br>\nSummerganon jäätyi eikä keksinyt vastausta. Hän ei ollut edelleenkään kertonut, mitä Manulle oli tapahtunut. Pahinta oli hänen oma epätietoisuutensa. Heti sen jälkeen, että vanha ystävä oli puukottanut häntä vatsaan.<br>\nToa-sotaveteraani hiljentyi hetkellisesti ja hautasi ajatuksensa routaiseen tuulenvireeseen.<br>\n<br>\n\"Ja jos minusta kysytään, toivottavasti se elää\", Troopperi sanoi. \"Nukkuisin yöni paremmin, jos saisin henkilökohtaisesti napsauttaa tulinuolen sen molempiin silmämuniin.\"<br>\n<br>\n\"Väkivallan aika ei ole nyt, Toa hyvä\", Oraakkeli sanoi vaisusti. \"Se tulee myöhemmin, yritimme estää sitä tai emme.\"<br>\nTroopperin sisällä oli pieni kytevä kekäle. Hän odotti innolla. Tulen Toa päätti kuitenkin jättää asian myöntämättä.<br>\n<br>\n\"No\", Matoro sanoi hiljaa ottaen hitaan askeleen kohti kolmea athistimunkkia. \"Miten te pärjäätte?\"<br>\n\"Hyvin, Jään Sotilas\", Pyhä Äiti sanoi vilauttaen hymyä, joka lämmitti hyistä ilmaa. \"Bartax on tappanut isä Bothanan ja saanut puolellensa isä Ariezin. On kuitenkin yksi, jota hän ei koskaan saa suostuteltua. Vanha, vanha ystävä.\"<br>\n<br>\n\"Isä Gunei\", Oraakkeli sanoi hiljaa. \"Pelkuri, kieltämättä. Heikko mieleltään, ehdottomasti. Vastuuton, todellakin.\"<br>\n\"Ystävä?\" Pyhä Äiti sanoi koskettaen Oraakkelin vahingoittunutta olkapäätä lempeästi.<br>\nOraakkeli oli hetken hiljaa. Vanhan soturimunkin siniset kasvot katselivat lunta. Hetken ilmeettömillä kasvoilla kävi jotain hymyntapaista.<br>\n\"Ystävä. Aina.\"<br>\n<br>\nMatoro nyökkäsi. \"Onko teillä ketään muuta, johon turvautua?\"<br>\n<br>\n\"Ehkä yksi\", Oraakkeli vastasi. \"Zeeron, viimeinen kuudesta ylipapista. Mutta hänestä ei ole ollut näköhavaintoa vuosituhansiin. Oli miten oli, meidän täytyy yrittää. Uskontomme on vaarassa.\"<br>\n<br>\n\"Anteeksi, mutta en osaa puhua kaikkien puolesta\", pieni matoran Ämtur sanoi jyrkästi villaisen kaavun alta. \"Mutta Laivasto tukee teitä milloin vain.\"<br>\nOraakkeli nyökkäsi, mutta pudisti välittömästi päätään. \"Kiitos, Ämtur Rohkea, mutta on sotia, jotka eivät kuulu teille. Menkää voittamaan omanne.\"<br>\nÄmtur hymyili ja veti kätensä lippaan.<br>\n\"En ehkä usko Athiin etkä sinä Mata Nuihin\", pilotti sanoi. \"Mutta minusta tuntuu, että me vain käytämme eri nimiä samoista asioista. Toivottavasti tapaamme vielä.\"<br>\n<br>\n<br>\nJoukko hajaantui ystävällisissä merkeissä. Pakkanen yritti tappaa viimeisenkin lämmön itse kustakin matkaajasta, mutta kädenpuristuksissa ja halauksissa oli vielä jotain sellaista, joka ei kuolisi edes lumimyrskyssä.<br>\nMuu joukko palasi Ilmaraptorin sisätiloihin valmistelemaan liikkeellelähtöä. Matoro jäi seisomaan hankeen, kun Sadje Pyhää Äitiä taluttaen aloitti kevyen askelluksensa hankea pitkin. Matka alkoi kohti syvällä metsässä lämmittävää Ath-Koron kylää.<br>\n<br>\nOraakkeli ja Matoro jakoivat viimeisen katseen pakkasessa.<br>\n\"Jään sotilas\", Oraakkeli sanoi hiljaa.<br>\n\"Oraakkeli\", Matoro vastasi haikeasti.<br>\n\"Haluan pyytää anteeksi siitä, mitä sanoin illalla. Se ei ollut arvoni mukaista.\"<br>\nMatoro nyökkäsi. \"Minä tiedän, mitä tapahtui. Minä tiedän. Se tekee sellaista. Se ei ollut sinun syysi.\"<br>\n<br>\nOraakkeli pudisti päätään. \"Et ymmärrä. Luulet varmaan, että pieni siru voi vedellä minua naruista kuin pahaista sätkynukkea. Voi Ath, olisikin niin yksinkertaista, jos asia olisi niin.\"<br>\nOraakkelin katseessa oli synkkiä pilviä. \"Viime kädessä nuket sitovat omat narunsa. En tiedä, miksi... mutta minusta tuntuu, että...\"<br>\n<br>\nHyytävä tuuli saavutti rannikon.<br>\n\"... minusta tuntuu, että tavallaan halusin sitä.\"<br>\n<br>\n\"Älä sano noin\", Matoro sanoi esittäen vahvempaa kuin oli. \"Minä tiedän, että sinä et tarkoittanut sitä. Olet parempi mies kuin haluat myöntää.\"<br>\nMatoro tarjosi kättään ja Oraakkeli tarttui siihen. Kaksi valkoista kättä puristui sekuntien ajaksi yhteen ja kahden soturin mielet koskettivat vielä kerran toisiaan.<br>\nSekuntien ajan Matoro näki silmiensä edessä paljon nuoremman matoranin. Matoranin, jonka silmät eivät olleet vielä nähneet kaikkea. Matoranin, jonka iho oli kultainen kuin auringon viimeinen säde. Matoranin, jonka ranteet oli kahlittu toisiinsa rautaketjuin.<br>\n<br>\nVälähdys katosi routaiseen tuuleen.<br>\n\"On vielä paljon sellaista, mitä en ole kertonut sinulle, Matoro the Blacksnow\", Oraakkeli sanoi hiljaa. \"Minusta. Sinusta itsestäsi. Nimdasta.\"<br>\nMatoron katse oli kysymyksiä täynnä. Jokin kuitenkin kertoi, että hän ei saisi tänään vastauksia.<br>\n\"Totuudesta\", Oraakkeli vielä lisäsi. \"Kauniista, kauniista totuudesta. On niitä, jotka näkivät sen minuakin paremmin... ja maksoivat siitä näkökyvyllään.\"<br>\nMatoro vilkaisi kauemmas metsään. Pyhä Äiti katsoi häneen vielä hymyillen ja heilutti kättään. Matoro heilutti takaisin.<br>\n\"Se päivä saa kuitenkin odottaa. Pidä Epsilon turvassa.\"<br>\nMatoro nyökkäsi ja päästi irti Oraakkelin kämmenestä. Matkan olisi jatkuttava. Jos kohtalo sen soisi, he kaksi näkisivät vielä.<br>\n<br>\nKun Ilmaraptori I nousi Ath-Koron jääsaaren hyytävästä ilmastosta kohti taivaanrantaa, kolme soturimunkkia katseli haikeina perään. Siivet hohtivat jostain kaukaa hehkuvassa auringossa. Ne kertoivat vapaudesta. Siitä, että oli vielä jotain, jonka puolesta taistella.<br>\nVaikka toivoa ei aina ollut, enkeleitä oli vielä olemassa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1490,"creator":"The Snowman","timestamp":"2012-10-24T15:13:00.000Z","content":"<strong>Bio-Klaanin saari, itärannikon kalastajakylä </strong><br>\n<br>\nPuiset rakennukset oli maalattu keltaiseksi kylän perinteiden mukaisesti. Vuosien varrella merituuli oli kuitenkin syönyt värin pois laudoista. Samoin myös laituri oli romahtanut mereen voimakkaan aallokon hakatessa sen perustuksia. Leveitä teitä reunustaneet kivet vierivät pois asemistaan luonnonvoimien tehdessä työtään. Missään ei näkynyt ainuttakaan Matoralaisista.<br>\n<br>\nMutta rakennukset voitiin aina maalata uudelleen, ja sen kylän asukkaat tekivät niin kerta toisensa jälkeen. Tuhoutuneen laiturin tilalle pystytettiin uusi, ja uudet kivet asetettiin markkeeraamaan teitä. Vuosi vuoden jälkeen, aina uudelleen tuon pienen kylän pienet asukkaat tekivät tyhjäksi sen, mitä luonto yritti saada aikaan. Joka vuosi kaikki laitettiin jälleen kuntoon, niin että sen myrskyisän niemenkärjen asukkaat saivat elää kallioisella rannallaan rauhallista, joskin työteliästä elämää. He olivat jopa nimenneet kylänsä uudestaan: Komau-Kaja-Koro oli ehkä nimihirviö, mutta asutuskeskuksen väki ei olisi voinut olla ylpeämpi kylänsä nimestä. Sen alkuosa tuli mielenhallinnan naamiosta, Kanohi Komausta, ja se kuvasti päättäväisyyttä. Toisin kuin voimakas naamio, tämä Komau ei kuitenkaan tunkeutunut toisten mieliin, vaan se piti itse itseään tiukassa otteessa karuissa oloissa.<br>\n<br>\nMutta kaikesta kunnostustyöstä huolimatta se oleellisin puuttui. Matoralaiset olivat tiessään. Tilalla oli vain parvi bio-lokkeja ja kaksi Zyglakia.<br>\n<br>\n”Mei”, aloitti liskoista kookkaampi varovaisella äänellä. Puhuja oli Calibus, nuori ja vetreä miespuolinen Zyglak, joka oli väriltään sinivihreä. Hänellä oli matalahko ääni ja leveät hartiat, mutta hän oli hieman keskimääräistä Zyglakia lyhyempi. Kasvoiltaan Calibus oli kuitenkin hienostunut, ja monet liskoneidot pitivätkin häntä sangen viehättävänä.<br>\n<br>\nMei, nuori ja tummanpunainen naaras-Zyglak ei näyttänyt kuuntelevan, katseli vain tarkkaavaisena ympärilleen. Ja puhui Calibuksen keskustelunavausyrityksen päälle.<br>\n”Tunnetko tämän paikan legendan?” hän kysyi katsomatta kuitenkaan matkakumppaniinsa, joka käveli muutaman metrin hänen jäljessään.<br>\n”Mei.”<br>\n”Matoralaiset kertovat, että tämä paikka oli aikoinaan pyhä ja kielletty, että yksikään kuolevainen ei saisi sille rakentaa majaansa. Paikalliset eivät kuitenkaan välittäneet, vaan asuttivat juuri tämän kaistaleen rannikkoa.”<br>\n”Mei”, Calibus sanoi jo hieman kärsimättömänä.<br>\n”Tänne muuttanut heimo rakensi mökkinsä ja majansa muiden varoituksista piittaamatta, mutta Matu Nu tuimistui ja upotti kaikki rakennukset mereen. Kyläläiset eivät kuitenkaan lannistuneet, vaan rakensivat majansa uudelleen. Matu Nukaan ei kuitenkaan aikonut luovuttaa...”<br>\n”Se on Mata Nui.”<br>\n”...vaan tuhosi kylän uudella myrskyllä.”<br>\n<br>\nCalibus huokaisi syvään. Ikään kuin Mei häntä kuuntelisi. Hän ei ollut tehnyt niin aiemmin, kun he olivat puhuneet viestistä, hän ei ollut tehnyt niin oikeastaan koskaan. Ei hän kuuntelisi nytkään. Oikeastaan, aivan pienestä pitäen, Mei oli ollut paitsi kykenevä soturi, myös selvästi syntynyt johtamaan, ei seuraamaan. Sen hän oli perinyt suoraan maineikkaalta Guechexilta. Herttaisen luonteensa Mei taas oli saanut suoraan Alinnelilta, siitä kertoivat pitkä, terävä veitsi Mein vyöllä ja alati kurtussa olevat silmäkulmat. Calibus tyytyi osaansa ja kuunteli päättäväisen nuorukaisen hieman epätäsmällistä kertomusta.<br>\n<br>\n”Sama jatkui vuosi vuoden jälkeen. Kylä rakensi, Matu Nu tuhosi. Lopulta, eräänä vuonna, kun kevät taas koitti ja jälleenrakennus oli valmis, Matoralaisten Suuri Henki muutti mielensä. Hän ymmärsi, että vaikka Matoralaiset eivät ole kuolemattomia, Velvollisuus eli heissä näkyvintä ilmentymäänsä. Ja Velvollisuus on kuolematon. Matoralaiset siis lunastivat pyhän paikan työnteollaan ja uutteruudellaan.”<br>\n<br>\nMei piti tauon, jonka Calibus päätti käyttää hyväkseen. Kumpikin lisko oli nyt pysähtynyt, ja he alkoivat pikku hiljaa kuivua pitkän uintireissunsa päätteeksi, kosteasta meri-ilmasta huolimatta.<br>\n<br>\n”En koskaan pitänyt sinua tarinankertojana. Mistä... Mistä tiedät tämän kaiken?”<br>\n<br>\nMei kääntyi ympäri ja katsoi jäänsinisillä silmillä suoraan keskustelukumppaniinsa. ”Guechex kertoi tätä tarinaa minulle usein. Mutta hän kertoi myös, mitä pyhä paikka oli merkinnyt. Paikka oli pyhä, mutta ei Matoralaisille. Vaan meille.”<br>\nSinivihreä Zyglak kohotti yllättyneenä kulmiaan. ”Meille?”<br>\n”Kuulemma. Tämä niemenkärki oli Zyglakien pyhä paikka, ja Matoralaiset veivät sen. Ennen kuin uskonnostamme tuli, no, mustekalakultti.”<br>\n<br>\nMei piti pienen tauon, ja varmisti taas että nahkainen, pitkä lieriö roikkui turvallisesti hänen vyöllään. Se sisälsi palan paperia, joka oli tärkein pala paperia hänen tähänastisessa elämässään. Se oli viesti tiedemieheltä erämaassa, viesti, jonka takia hän oli yön turvin paennut entisestä Zyglakien, nykyisestä Zyglakien ja Skakdien leiristä. Calibus oli seurannut häntä, koettanut estää häntä lähtemästä, mutta nyt oli jo myöhäistä kääntyä. Siitä huolimatta sinivihreä lisko seurasi häntä, aina tänne asti, näin kauas etelään. Mereltä maalle noustuaan he arvelivat tämän olleen turvallisin reitti: tämän etelämpänä saattoi olla vielä Matoralaisia, ja pohjoisempana taas, no, Nazorakit eivät kuulemma olleet turhan tarkkoja siitä, mitä tai ketä pommittivat.<br>\n<br>\n”Hän käytti kertomusta...” Mei jatkoi, ”...muistuttaakseen minulle, että Matoralaisten 'työnteko ja uutteruus' ovat joskus kaiken pitämistä omaa lajiaan varten luotuna. Näin ainakin luulisin. Mutta en voi kysyä häneltä, koska, hän...”<br>\n”Mei”, Calibus sanoi rauhoittavasti. ”Tiedät, että hän on kunnossa. Mitä voisi sattua Gu-”<br>\nMein tuima katse vaijensi sinivihreän liskon. Se oli loukkaantunut ja äkäinen, siis enemmän kuin tavallisesti.<br>\n”No, oli miten oli, tyhjää täällä minusta on”, Mei totesi. ”Kaikki ovat evakoituneet ötököiden sotakoneen tieltä kohti etelää. Ja jos täkäläiset voittivat jumalan asuakseen täällä...”<br>\n<br>\nMei piti tauon ja puristi sormensa pitkän veitsen ympärille.<br>\n<br>\n”...niin minkä kanssa me sitten olemme todella liittoutuneet?”<br>\n<br>\nLokit rääkyivät, liskot olivat hiljaa. Aaltojen iskut rantakallioon kuuluivat halki kylän. Kaikkialla tuntui meren suolainen haju. Vaitonaisuuden vallitsessa Calibus päätti yrittää mahdotonta tehtäväänsä vielä kerran.<br>\n”Mei. Jos kuitenkin vain palai-”<br>\n”Naama kiinni.”<br>\n<br>\nTummanpunainen Zyglak kääntyi kannoillaan ja alkoi tarpomaan kohti sisämaata.<br>\n<br>\n<em>Kannatti yrittää,</em> Calibus totesi mielessään ja lähti seuraamaan vanhaa ystäväänsä.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Kiitos Geelle Calibuksen nimestä, anteeksi kaikille bio-lokeista.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1491,"creator":"The Snowman","timestamp":"2012-10-29T01:00:00.000Z","content":"[spoil]Tuplaposti lol lol lol[/spoil]<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="645" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/t2oNuZT6uTo" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/t2oNuZT6uTo</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Pienen saaren kivinen ranta, muutamia päiviä sitten.</strong><br>\n<br>\nKolme hahmoa oli kerääntynyt pienen kraatterin ympärille kuun valaistessa ympäristöä.<br>\n”...aika laskeutuminen.”<br>\n<br>\nMontun keskellä oli äärimmäisen entinen alus. Se oli ollut pienehkö ja rungoltaan skootterimainen, mutta nyt se oli romu ja kasa. Kuitenkin hajonneen mössön keskeltä erotti muutamia selviä osia: Ohjaustanko, osa satulaa ja kyljen panssari olivat enemmän tai vähemmän vahingoittumattomia. Missään niistä ei luonnollisesti ollut minkäänlaista Ritarikunnan tunnusta, mutta kummatkin monttuun laskeutuvista hahmoista tunnistivat mallin, ja tiesivät mistä se oli varastettu.<br>\n<br>\nEnsimmäinen heistä oli harmaa, pitkä ja hoikka, ja hän kantoi kasvoillaan äärimmäisen harvinaista naamiota. Sen silmänreiät olivat suuret, poskipäät terävät ja sen takaraivoista levittäytyi kultaisena hohtavia juovia, jotka levittäytyivät korostamaan kasvojen piirteitä ja silmänreikiä. Yllään kulkijalla oli tummanharmaan ja hopean värinen panssari, joka oli melko koristeeton ja hieman palikkamainen, ainoastaan muutama sen ympärille kietaistu kankaanpala loi elegantimpaa tunnelmaa. Selässään tällä Selakhilaanilaisella oli vasemman hartian ja oikean kyljen kautta kiertävään vyöhön kiinnitetty suikea pakkaus.<br>\n<br>\nToinen, kuopan pohjalle paljon työläämmin taapertava tapaus, oli keltaruskean ja vihreän värinen Matoralainen, joka kantoi kasvoillaan jaloa Kanohi Komauta ja päässään nahkaista lakkia. Hänellä oli hartoilta roikkuva haaleankeltainen viitta, joka pysyi kiinni koristeellisen soljen avulla. Sivullaan hän raahasi kumpaakin kättä käyttän raskaan näköistä, mustaa nahkalaukkua, jonka kylkeen oli kirjailtu keltainen ja tarkemmin määrittelemätön Rahi-peto.<br>\n<br>\n”Tätä hän siis käytti”, miespuolinen Matoralainen totesi karhealla äänellä päästyään noin metrin syvyisen kuopan pohjalle. ”Aloitanko?”<br>\n”Älä vielä”, vastasi Selakhilaanilaisen matala ääni. Puhuja oli nainen, vaikka sitä olikin vaikea havaita hehkuvan naamion, joka peitti monet sukupuolen paljastavista kasvonpiirteistä, ja muodottoman haarniskan takia. ”Varmistan asian.”<br>\n<br>\nSelakhilaanilainen sulki silmänsä, jonka jälkeen hän avasi silmänsä. Mutta ei samoja silmiä, vaan naamion suuriin, pyöreisiin silmänreikiin syttyneet kultaiset valot. Kaikkien naamion juovien valo kirkastui ja siitä kuului vaimeaa huminaa. Harmaaseen haarniskaan sonnistautunut hahmo näki edessään saman näkymän, mutta kraatteri savusi vielä, eikä ollut jo sammunut, kuten äsken. Samoin siitä erotti nyt liikettä, verraten äskeiseen staattisuuteen. Lisäksi oli päivä. Selakhilainen teki pienen pääliikkeen, ja valot sammuivat, paljastaen hänen oikeat, punaiset silmänsä. Yö palasi.<br>\n”Menen vielä vähän pidemmälle, odota hetki”, hän sanoi ja harppoi pois kraatterista. Sitten hän asennoitui uudelleen ja katsoi kuoppaa. Nainen sulki silmänsä, naamio avasi omansa ja kuoppa oli tiessään. Selakhilaanilainen tuijotti tylsän harmaata, keskipäivän auringon valaisemaa rantamaisemaa.<br>\n<br>\nPieni nahkalakkinen Matoralainen odotteli Selakhilaanilaiselle olemattoman kuopan pohjalla. Hän kaivoi viittansa sisätaskusta pienen taskukellon, joka oli ketjulla kiinni vaatekkappaleessa. Hän napautti sen nopealla ranneliikkeellä auki, ja sisuksista paljastui levy, jonka keskellä nökötti yksinäinen, terävä piikki. Se oli aurinkokello. Joku voisi väittää aurinkokelloa turhaksi kapineeksi keskellä yötä, mutta sitten pieni hahmo laittoi hansikoidun kätensä uudelleen taskuun. Tällä kertaa sormien välissä oli pieni, marmorikuulan kokoinen läpinäkyvä murikka, joka paljastui valokiveksi, kun Matoralainen heitti sen ilmaan. Se syttyi hohkaamaan lämpimänsävyistä valoaan, ja asettui kiertämään toisessa kädessä lepäävää aurinkokelloa, kunnes löysi sijaintinsa. Keskineulan varjo lankesi kello neljän kohdalle.<br>\n<em>Hmm...</em><br>\n”Cyrenda”, Matoralainen murahti, ja vilkaisi huolestuneena montun yläreunalla odottelevaa kolmatta matkaajaa. ”En millään tahtoisi hoputtaa, mutta tytsy on ollut sidottuna aika kauan.”<br>\n<br>\nSelakhilaanilainen ei vastannut, vaan tuijotti hievahtamatta monttua. Hänen naamionsa hohti erittäin kultaisena, juovat ja valoisat silmänreiät muita vielä paljon kirkkaampina. Cyrendaksi kutsuttu henkilö tuijotti nyt menneisyyteen ja moinen vaati keskittymistä. Toistaiseksi hän näki vain tylsän rannan, mutta pian pakoalus romahtaisi näköpiiriin. Tai romahti. Näkökulmasta riippuen.<br>\n<br>\nMuutama minuutti vierähti laineiden liplattaessa, kunnes Selakhilaanilainen sai todisteensa. Meren yli saapui kovaa vauhtia savuava alus, joka putosi rannalle ja räjähti synnyttäen pienen kraatterin. Aluksen raadosta hoiperteli yllättävän hyvin selvinnyt, tummanpuhuva hahmo.<br>\n<br>\n<em>Makuta Nui.</em><br>\n<br>\n”Jep, tämä on meidän monttumme”, Cyrenda ilmoitti ja pudisteli naamionsa kirkkaat valot sammuksiin. ”Pidä hauskaa.”<br>\n<br>\nMatoralainen napautti aurinkokellonsa kiinni ja sujautti sen ja leijuvan valokiven takaisin viittansa taskuun. Hän kumartui suuren nahkasalkkunsa äärelle ja muutamalla näppärällä sormenliikkeellä avasi sen kiinnikkeet. Hän hieroi hansikoituja käsiään yhteen, ja upotti ne sitten laukun ammottavaan tyhjyyteen. Hetken kuluttua ne nousivat taas esiin monimutkaisia ja ilmeisen hienostuneita instrumentteja otteessaan pitäen. Tämä toistui muutamia kertoja, kunnes Matoralaisen ja kuolleen ilmaskootterilaitteen välissä oli oikea pienoislaboratorio. Jokainen vipstaakkeli oli äärimmäisen siro, ja niitä käsittelevät kädet toimivatkin mitä hienostuneimmalla tavalla. Harva tiesi, mitä mikäkin laite teki, mutta miltei kaikki liikkuivat, keinuivat, värähtelivät tai pyörivät jollain tavalla. Kuun vähäinen valo kimmelsi niiden messinkisistä pinnoista, ja ne kaikki näyttivät taianomaisilta.<br>\n<br>\nMatoralainen otti hyppysellisen tuhkaa romahtaneesta aluksesta ja pudotti sen pieneen vaakakuppiin. Sitten hän avasi pienen telineestä irrotetun metallipullon korkin, ja kaatoi siitä villin purppurana hohtavaa nestettä mustan mujun joukkoon. Syntyvä ääni oli jotain sihinän ja vislauksen välimaastosta kotoisin olevaa, mutta hilhaista. Vaa'n neula siirtyi osoittamaan väärin päin olevaa matoralaista H-kirjainta.<br>\n”Hurm”, Matoralainen murahti rosoisella äänellään. ”Näyttää siltä, että on minun vuoroni pyytää sinua odottelemaan. Luuletko, että olisi aika antaa kyyhkyläiselle puheenvuoro?”<br>\n<br>\nSelakhilaanilainen katsoi kädet selän taakse sidottua, jalat kahleissa ja suu kapuloituna seisovaa hahmoa.<br>\n”Taidat olla oikeassa.”<br>\nYksinkertaisesti panssaroitu, pitkä jäljittäjä käveli vangilta näyttävän Toan luo. Mielenkiintoisinta tilanteessa oli se, että Toa vain näytti vangilta. Kyseinen neito oli kuitenkin Ritarikunnan agentti, aivan kuten Matoralainen ja Selakhilaanilainenkin. Silti hänen kirkkaansinisistä silmistään kuitenkin loisti aito epätoivo, kun Cyrendan harmaat sormet aukaisivat suun tukkivat kangasnyytin solmut.<br>\n”Nekkar! Missä hän on? Minun täytyy löytää hä-”<br>\n”Rauhoitu!” Selakhilaanilainen sanoi matalalla, rauhoittavimmalla äänellään. ”Kaikki on hyvin.”<br>\n”Mutta, mutta. Minä rakastan häntä! Nekkar, missä hän on?”<br>\n”Rauhoitu, kaik-”<br>\n”Rakastan!”<br>\n<br>\nSelkhilaanilainen laittoi suukapulan taas paikalleen. Toan ääntä oli vaikea kuunnella, mutta pelkkä katse oli joskus pahempaa. Kyseinen sidottu naispuoleinen Toa oli hopean ja vaaleanpunaisen värinen, melko pieni eikä kovin raskaasti haarniskoitu. Hänellä ei ollut minkäänlaista aseistusta, ja kasvoillaan hänellä oli hopean värinen voimaton Kanohi Iden. Ja sinisissä silmissä se pohjaton epätoivo.<br>\n<br>\nJa sitä epätoivoa Cyrenda joutui kestämään vielä miltei kaksikymmentä minuuttia, sillä Matoralaisen monimutkainen työ vei aikansa. Kukaan ei puhunut mitään, mutta pienten messinki-laitteiden kilkutus ei lakannut hetkeksikään. Lopulta karhea ääni kraatterin pohjalta kuitenkin ilmoitti olevansa valmis. Keltaisen ja vihreän värinen pieni mies ilmestyi näkyviin pidellen käsissään hieman teepussia muistuttavaa esinettä.<br>\n”Tässä kävi aika lailla juuri niinkuin epäilinkin”, hän ilmoitti noustessaan viimeisen askeleen ylös kuopasta. ”Tässä ei ole hänen antidermistään, vain haarniskaa. Luulen tytön kuitenkin silti haistavan puolijumalan olemuksen.”<br>\nSelakhilaanilainen käänsi katseensa sidottuun Toaan. Näky teki edelleenkin pahaa.<br>\n”Joten sen pitäisi toimia?”<br>\n<br>\nMatoralainen saapui aivan sidotun tytön ja harmaan naisen luo.<br>\n”Olenhan ammattilainen.”<br>\nCyrendan kädet laskeutuivat sidotun Toan olkapäille.<br>\n”Laskeutuisitko kyykkyyn?”<br>\nKanohi Idenin suu oli sidottu, mutta vastauksen virkaa ajavasta muminasta erotti sanat ”Nekkar” ja ”rakastan”. Lopulta hennonpuoleinen Toa kuitenkin kyykisti polvensa. Nyt nahkalakkinen Matoralainen ylettyi hänen niskaansa, ja avasi siinä olevan pienehkön, muutaman postimerkin kokoisen luukun. Siitä avautui putki, josta näkyi pelkkää pimeää.<br>\n”Tiedätkö”, Cyrenda sanoi. ”Minä en vieläkään pidä tästä.”<br>\nMatoralainen kohotti äskeisen työnsä tuloksen avatun luukun yläpuolelle, ja päästi irti. Pieni nyytti putosi Toan sisään.<br>\n”En minäkään.”<br>\n<br>\nHetkeen ei tapahtunut mitään. Aallot liplattivat rantakivikkoon ja kuu paistoi valoaan ohuen ja alati liikkuvan pilviverhon läpi, mutta muuten oli kuin maailma olisi pysähtynyt. Sitten Toa kuitenkin veltostui silmänräpäykseksi, vain säpsähtäekseen miltei välittömästi hereille. Hän katseli hätääntyneenä ympärilleen ja yritti puhua suukapulan läpi.<br>\n”Pitäisikö meidän-”<br>\n”Juu.”<br>\nSelakhilaanilainen vapautti Toan leuat, ja ulos pääsi heti paljon sanoja. Kaikissa niissä oli huolestunut ja melankolinen sävy.<br>\n”Missä hän on? Minun täytyy löytää hänet! Rakastan häntä!”<br>\n<br>\nMatoralainen ja Selkhilaanilainen vilkaisivat toisiaan, ja ensimmäinen avasi suunsa.<br>\n”Ja kukakohan tämä 'hän' on?”<br>\nToa näytti järkyttyneeltä.<br>\n”Elämäni rakkaus, tietenkin! En voi elää ilman häntä!”<br>\nMatoralainen pyöräytti kättään, kuin pyytäen lisäselvitystä. Tyttö vastasi.<br>\n”Elämäni rakkaus, Makuta Nui! Minun täytyy löytää hänet!”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1492,"creator":"Guardian","timestamp":"2012-10-29T02:08:00.000Z","content":"<strong>Klaani<br>\nSairasosasto</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/vREemCxtSkA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/vREemCxtSkA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Hei. En tiedä, kuuletko minua. En välitä.\"<br>\n<br>\nRaskaat verhot estivät vähäisenkin valon pääsyn huoneistoon. Hämyisässä sairaalaympäristössä valkoinen ja musta sekoittuivat harmonisesti. Harmaata ei ollut. Oli vain mustia siluetteja, jotka liikkuivat valkoisuudessa.<br>\nAivan ikkunaa vasten nojasi tuoli, jolla istui sotilaallinen hahmo. Metrin päässä hahmosta löytyi peti, jolla makasi huoneen ainoa potilas. Tämä nukkui rauhallista unta.<br>\n<br>\n\"Ne sanoivat, että jotain oli tapahtunut aiemmin. Kielsivät astumasta tänne. Juuri nyt en välitä.\"<br>\n<br>\nTuolilla istuva hahmo laski suuret kasvonsa kämmeniinsä. Se huokaisi syvään ja haki ajatuksiaan. Huoneen seinäkello piti piinaavaa tikitystä. Piinaavampia olivat vain hahmon sydämenlyönnit.<br>\n<br>\n\"Tulin tänne, koska haluan kysyä sinulta jotain. Sano vain täydeksi Karzahnin tolvanaksi, jos edes pieni osa sinusta on hereillä. Mutta... haluan vain... en tiedä, puhua... puhua ystävälle.\"<br>\n<br>\nAivan sairaalavuoteen vieressä oli pöytä. Vesimaljakkoon istutetut kukat olivat hoitamattoman näköisiä, osa jopa lakastuneita. Terälehtiä lojui pöydällä ja lattialla. Vesimaljakon takana oli valokuva, jossa oli neljä enemmän tai vähemmän hymyilevää hahmoa. Kuva oli käännetty toipilasta kohti.<br>\nKukat olivat kuolemaisillaan ja pöytä oli pölyssä, mutta valokuva ei. Lasi heijasti edelleen verhojen läpi huokuvaa valoa.<br>\n<br>\n\"Tunnen itseni taas petetyksi. Se olisi ehkä hauskempaa, jos tämä olisi ensimmäinen kerta.\"<br>\nMies naurahti kuivakasti eikä kovin aidosti. Se otti pitkän hörpyn vyötäröllään roikkuvasta vesipullosta ennen kuin jatkoi puhettaan.<br>\n\"Minulla on hyvin pitkäaikainen ystävä. Toveri. Aseveli, jos niin voi sanoa. Sellainen sekopää, jonka kanssa on tullut koettua ties mitä ja selviydyttyä niin taisteluista kuin muustakin. Hyvä mies. Moraaliltaan muistuttaa lähinnä bumerangia.\"<br>\n<br>\nMieshahmo otti toisen äänekkään hörpyn.<br>\n\"Kiero, vaarallinen. Käsittely vaatii vuosien harjoittelua. Mutta palaa aina luokseni hädän hetkellä.\"<br>\nKenttäpullo niksahti takaisin paikalleen varustevyöhön. Hahmo nousi täyteen mittaansa ja ravisteli raajojaan.<br>\n\"Kuvittele ilmeeni, kun se mies lähettää minulle henkilökohtaisen viestin, jossa se kertoo kääntäneensä takkinsa. Niin, joo. Tosi kirjaimellisesti.\"<br>\n<br>\nHuoneen ainoa potilas ei reagoinut mitenkään. Vain raskas hengitys vastasi miehelle.<br>\n\"Olen vihainen, tietysti. Vihainen ja hämmentynyt. Haluan lähinnä lyödä sen tyhmää vihreää naamaa silmien väliin jollain tylpällä uudelleen ja uudelleen. Ja se olisi näissä olosuhteissa... sodassa jopa oikeutettua. Mutta kun ei. Helvetin helvetin helvetti, ei.\"<br>\n<br>\nHahmon kämmenet puristuivat tehokkaasti nyrkeiksi ja tärisivät hetken. Hahmo kuitenkin nieli vihansa. Se horjui hetken paikallaan ennen kuin istui taas tuolilleen.<br>\n\"Kysyn sinulta jotain. En tiedä, voisitko vastata edes hereillä, mutta haluan silti edes kysyä. Se on vaivannut minua niin pitkään kuin olen ollut... täällä. Joskus linnoitus ei ollut tällä paikalla, ei näin vankalla pohjalla. Ja silloin se oli puuta ja tiiliskiveä.\"<br>\nMieshahmo katsoi syvään potilasta, yrittäen etsiä tämän katsetta. Silmät oli kuitenkin suljettu eivätkä ne antaneet minkäänlaista vastausta.<br>\n<br>\n\"Niihin aikoihin tänne saapui skakdinuorukainen, joka ei suostunut antamaan oikeaa nimeään. Varusteinaan nuorukaisella oli lähinnä teräaseita ja hyvin, hyvin harvinainen kiikarikivääri sodasta, joka oli niihin aikoihin loppunut vasta vajaa vuosikymmen aikaisemmin. Nuorukainen oli täynnä haavoja ja vammoja, joista osan täytyi varsin yksiselitteisesti olla itseaiheutettuja. Lisäksi vaikka hän yritti parhaansa mukaan asiaa piilotella, oli hän ollut joskus Pimeyden metsästäjä.\"<br>\nHahmo katsoi kämmenpohjaansa. Hän oli valmis jättämään ne ajat unholaan.<br>\n<br>\n\"Kysyn nyt vain, miksi. Miksi annoit nuorukaiselle anteeksi kaiken sen, mitä nuorukainen oli tehnyt. Kaiken, mitä hän edusti. Miten kykenit ottamaan sen riskin? Mistä sinä löysit sen verran anteeksiantoa.\"<br>\n<br>\nHahmo huokaisi.<br>\n<br>\n\"Ja miksi se nuorukainen istuu nyt tässä.\"<br>\n<br>\nPotilas ei vastannut, vaan jatkoi levollista untaan. Yksinäinen punainen silmä katseli mustan ja valkoisen kontrastista. Sen omistaja kuunteli potilaan levollista hengitystä. Vieraan kämmen kävi vielä kerran otsalla. Tämän jälkeen sotilas nousi hitaasti seisomaan ja asteli vuoteen vierelle. Puoliksi alas vuoteelta valahtanut huopa aseteltiin takaisin paikoilleen.<br>\nHahmo seisoi hetken vuoteen vieressä sanomatta mitään. Sitten se asteli hitaasti huoneen ovelle.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Admin-siipi</strong><br>\n<br>\nPunainen Visorak asteli kirkkaasti valaistuja käytäviä pitkin astellen vuorotellen lattialla ja seinillä. Visokki tunsi vaistollaan jo kaukaa, että admin-siivessä oli tyhjää. Pitkään oli ollut vain hiljaisuus. Vain yhden olennon ajatukset kimpoilivat syvälle linnoituksen muuriin piilotetun huoneiston sisällä. Ei kestänyt kauaa päätellä, kenen.<br>\nNeljän hämähäkkimäisen jalan harppova askel ei arvioinut, tarttuiko se lattialautaan vai seinämiin.<br>\nLopulta Rahi saavutti hieman avonaisen oviaukon, jonka välistä kajasti työvalo. Hämähäkki työnsi oven varovaisesti auki otsallaan. Hän jäi seisomaan odottavasti oviaukkoon.<br>\n<br>\n<em>\"G\"</em>, Visokki sanoi. Kumea telepaattinen kaiku saavutti kohteensa, mutta ei saanut vastakaikua. Skakdi istui pöydän ääressä työstäen jotain. Punainen työvalo pöydän yllä toi nuotiomaista hehkuaan muuten tyhjään huoneeseen ja värjäsi sinisen skakdin purppuraiseksi.<br>\n\"No mutta hyvää iltaa\", väsynyt ääni vastasi.<br>\n<br>\n<em>\"Minä tiedän, mitä sinä aiot\"</em>, Visokki sanoi vakavasti. <em>\"Se ei ole sen arvoista.\"</em><br>\n<br>\nTyöpöydälle oli aseteltu sotilaallisen tarkkoihin riveihin kymmeniä, ehkä jopa satoja plasmapatruunoita. Niiden punertavat kärjet hehkuivat pöytälampun valossa, kun Guardianin kookas kämmen lipasti niitä yksi kerrallaan. Vartija-kivääri oli purettu siististi, ja sen aseöljystä kosteat osat oli sijoiteltu ympäri suuren työpöydän pintaa. Pitkäpiippuinen zamor-revolveri lojui pöydän reunalla. Sen rumpuosan panosaukot oli täytetty kelmeän vihreillä kuulilla, joiden sisältä löytyi kaikkea lyijystä napalmiin.<br>\nPunaisen valon kajo täytti muuten pimeän huoneen. Seinillä olevissa telineissä oli kymmeniä teräaseita, kiväärejä, pistooleita ja lippaita. Aseista jokainen oli välittömässä käyttökunnossa.<br>\nAskeettisella mutta suurella sängyllä lojui skakdisoturin varustevyö, jonka lipastaskut oli tyhjätty pöydälle.<br>\n<br>\nAukinainen ikkuna varmisti, että huoneessa ei ainakaan ollut liian lämmintä. Oli liiankin selvää, että Guardian oli ollut hereillä jo pitkään.<br>\nGuardian laski viimeisimmän lippaan samaan pinoon kuin aiemmat. Hän tarttui Vartija-kiväärin hyvin öljytystä rungosta ja pyyhkäisi metallipintoja vanhalla rätillä. Sitten admin kasasi osa kerrallaan tottunein ottein kiväärinsä. Siinä kesti viisi sekuntia.<br>\n<br>\nLatausliike. Varmistus.<br>\nAse laskettiin pöydälle. Guardian nosti vesipullon pöydältä ja otti pitkän hörpyn. Sitten hän kääntyi tuolillaan kohti Visokkia. Skakdi ja visorak jakoivat pitkän katseen, jonka aikana huoneen valtasi hiljaisuus.<br>\n\"Niinkö? Mitäköhän minä aion?\" Guardian kysyi katsellen kaukaisuuteen.<br>\n<br>\n<em>\"Minä ymmärrän, että olet vihainen!\"</em> Visokki sanoi rauhoittavalla äänellä. <em>\"Sinulla on kaikki syy olla! Minäkään en ymmärrä... en ymmärrä enkä käsitä, miten Ämkoo voisi tehdä mitään sellaista... mutta harkitse, mitä olet tekemässä.\"</em><br>\n<br>\nVisorak otti kaksi askelta skakdia kohti ja katseli vihreillä silmillään skakdia arvioiden ja harkiten sanojaan. <em>\"Hän on ystäväsi, G.\"</em><br>\n<br>\nGuardian huokaisi.<br>\n\"Niin. Arvaa, tekeekö se tästä yhtään helpompaa.\"<br>\n<br>\n<em>\"Takuulla ei, mutta... mutta... yritä ymmärtää. Se on sentään Ämkoo, hänellä täytyi olla jokin syy sille. Ehkä häntä... kiristetään? Ehkä hän on vihdoin menettänyt hallinnan?\"</em><br>\nKylmät väreet kiipivät pitkin Visokin olemusta. Vaikka Ämkoo oli vanha ystävä, oli jossain tämän sisällä edelleen vankina edesmenneen makutan rikkinäinen sielu. Makutan.<br>\n<br>\n\"En usko, että kyse on siitä\", Guardian sanoi pudistaen päätään. \"Olen katsonut sitä pätkää uudelleen ja uudelleen. Ämkoo tietää, mitä tekee. Niistä silmistä ei katsonut makuta.\"<br>\n<em>\"Vaan?\"</em> Visokki sanoi.<br>\n\"En enää tiedä\", G vastasi. Skakdin oikea käsi kurottui takana olevalle työpöydälle. Kämmen tarttui zamor-pistooliin varmasti. \"Jotain sellaista, jota haluan katsoa silmiin lähinnä tähtäimen läpi.\"<br>\n<br>\n<em>\"Sinä et tiedä itsekään, mistä puhut</em>\", Visokki sanoi. Hämähäkkiolento hieroi päätään Guardianin jalkaa vasten. <em>\"Mitä sinä teet, jos saat hänet tähtäimeesi?\"</em><br>\n\"Se hetki pelottaa minua itseänikin.\"<br>\nG pyöräytti kuudestilaukeavan rumpulippaan auki ja katseli kelmeän vihreitä zamoreja valoa vasten, jolloin niiden tyhjiössä kelluskelevat sisällöt näkyivät entistä paremmin.<br>\n\"Mitä teemme Allianssilla, jos ystävätkin ovat tällaisia?\" Guardian sanoi hymyillen. Kevyt ranneliike ja revolverin rumpulipas pyörähti paikalleen metallisesti kilahtaen.<br>\n<br>\n<em>\"Sanot edelleen häntä ystäväksi\"</em>, Visokki vastasi. <em>\"Se kertoo minulle, että et vetäisi liipaisimesta.\"</em><br>\nGuardian osoitti revolverilla kohti seinää, sormi liipaisimella ja katse tiukkana. Hitaasti ase laskeutui takaisin pöydälle.<br>\n\"Piru vie sinun kanssasi\", Guardian sanoi naurahtaen ja laski kätensä visorakin päälaelle. Skakdi rapsutti isolla kämmenellään telepaattisen araknidin päätä. Visokki oli liian älykäs ja ylpeä myöntääkseen pitävänsä siitä.<br>\nSitä oli vaikea päätellä suuren Rahin kasvoilta, mutta Visokki hymyili tai ainakin yritti kovasti.<br>\n<em>\"Jokin kertoo minulle, että et silti aio hylätä tätä ajatusta\", visorak viesti.</em><br>\n<br>\n\"En niin.\"<br>\n<br>\n<em>\"Onko jotain, jolla voisin muuttaa mielesi?\"</em><br>\n<br>\n\"Sinä voisit syöttää minulle idean, jota luulisin omakseni. Tai ottaa ruumiini haltuun ja estää minua. Mutta et tee sitä.\"<br>\n<em>\"Ei. En ikinä.\"</em><br>\n<br>\nGuardian taputti Visokin päätä.<br>\n\"Minä lähden hänen peräänsä. Minä etsin hänet ja saan hänet tähtäimeeni. Minä nappaan hänet ennen kuin hän nappaa minut. Ja sitten kun se mies seisoo piippulinjani edessä, teen valinnan. Sen pidemmälle en ole suunnitellut.\"<br>\n<br>\n<em>\"Tämä voi olla vain juoni\"</em>, Visokki ehdotti. Argumentit alkoivat loppua, mutta jotain oli tehtävä. <em>\"Ehkä ne yrittävät provosoida juuri sinua. Avde tekisi jotain juuri sellaista. Usko minua, minä tunnen hänet.\"</em><br>\n<br>\n\"Olen valmis ottamaan sen riskin\", Guardian vastasi. \"Olen sen verran velkaa Ämkoolle.\"<br>\nG nousi ylös tuoliltaan. Hän sammutti työvalonsa. Huone jäi pimeäksi.<br>\nSekä skakdi että visorak astuivat ulos huoneesta samanaikaisella askeleella. He lähtivät kävelemään hitaasti pitkin admin-siiven himmeästi valaistuja käytäviä.<br>\n<em>\"Mitä minä teen, jos sinä lähdet hänen peräänsä?\"</em> Visokki sanoi hieman huolestuneena. <em>\"Jään yksin. Yksin johtamaan sekasortoista Klaania keskellä sotaa. Minä... en tiedä, onko minusta siihen.\"</em><br>\n<br>\n\"Yksin?\",Guardian kysyi hymyillen. \"Sinulla on paras opettaja tähän aiheeseen. Vie Nöpö muuten joskus katsomaan häntä. Minua se otus lähinnä puree.\"<br>\n<em>\"... kun sanot 'puree', puhutko Tawasta vai Nöpöstä?\"</em><br>\nGuardian teki parhaansa pidätelläkseen naurua. Hän epäonnistui. Näinä aikoina se ei välttämättä ollut pahasta.<br>\n<br>\nKaksikon tiet erkanivat admin-siiven ovilla. Molemmat aikoivat kohdata vanhan ystävän. Mutta hyvin, hyvin eri merkeissä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"}]}+
\ No newline at end of file
diff --git a/klaanon_cleaned.json b/klaanon_cleaned.json
@@ -0,0 +1 @@
+{"posts":[{"id":0,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-08-29T09:36","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center><img src="<a href="http://clanon.nano.fi/images/logo.png%22%3E%3C/center" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://clanon.nano.fi/images/logo.png"></center</a>><br>\n<br><br><br>\n<br><br><br>\n<hr width="80%"><br>\n<center><object width="25" height="25"><br>\n<param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/AdCIq1jZyYA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/AdCIq1jZyYA"></iframe></span></span>"><br>\n</param><br>\n<param name="allowFullScreen" value="true"><br>\n</param><br>\n<param name="allowscriptaccess" value="always"><br>\n</param><br>\n<embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/AdCIq1jZyYA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/AdCIq1jZyYA"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="30" height="25"><br>\n</embed><br>\n</object></center><br>\n<hr width="80%"><br>\n<br><br><br>\n<i>Siitä on jo vuosia, kun Tawa ja Visokki perustivat Bio-Klaanin. Vuosia, vuosikymmeniä, vuosisatoja. Vuodet ovat kuluneet suurimmaksi osaksi rauhan merkeissä – ellei lukuun oteta muutamaa vakavaa välikohtausta. Klaanin historian aikana niitäkin on ollut. Elämä ei aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Puhumattakaan siitä, kuinka vaikeaa ruusuilla tanssiminen on. Klaani on rauhan tyyssija. Sinne hakeutuvat ovat yleensä rauhaa kaipaavia Matoraneja, työnsä päättäviä Toia, hylkiöitä, syrjittyjä olentoja. Klaani on turvapaikka niille, jotka sitä hakevat.<br>\n<br><br><br>\nNäiden vuosien aikana olemme saaneet rakennettua suunnattoman linnoituksemme saaren etelärannikolle. Lisäksi hieman Bio-Klaanin linnoituksesta pohjoiseen sijaitsee suuri Arkistomme, johon keräämme kaiken tiedon. Arkistoissa minäkin istun kirjoittamassa tätä muistelmaa. On hienoa tietää, että on paikka, minne mennä, missä asua… ilman pelkoa hyökkääjistä, jotka ryöstävät kodit ja tappavat asukkaat. Ilman Bio-Klaania suurin osa meistä olisi kuollut. Onneksi Klaani ottaa suojiinsa apua tarvitsevat. Mata Nuin ritarikunnalta, Makutain veljeskunnalta tai Pimeyden metsästäjiltä pakenevat saavat turvapaikan. Yksikään noista järjestöistä ei vie meiltä ystäviämme.<br>\n<br><br><br>\nNäin päätän tämän luvun muistelmissani ja siirryn jatkamaan tärkeiden paperikääröjen järjestelyä ystäväni ja kollegani Gahlok Van kanssa. Eläköön Bio-Klaani ikuisesti.<br>\n<br><br><br>\n— Arkistonhoitaja Vaehran</i><br>\n<br><br><br>\n<hr width="80%"></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Informaatiota</strong><br>\n[spoil]<ul>\n<li><a href=\"http://fi.klaanon.wikia.com\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Klaanon Wiki - Tietoa Klaanonista</a></li>\n<li><a href=\"http://z6.invisionfree.com/Bioklaani/index.php?showtopic=3094\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Klaanonin topic</a></li>\n<li><a href=\"http://z6.invisionfree.com/Bioklaani/index.php?showtopic=3205\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Klaanon Rope -keskustelu</a></li>\n<li><a href=\"http://z6.invisionfree.com/Bioklaani/index.php?showforum=74\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Klaanin alafoorumi Klanonille</a></li>\n<li><a href=\"http://images3.wikia.nocookie.net/__cb20101016160906/klaanon/fi/images/5/52/Klaanonkartta1.png\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Suuntaa antava kartta</a></li>\n</ul>[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Näin liityt mukaan</strong><br>\n[spoil]Lähetä seuraavat tiedot yksityisviestillä jollekulle adminille tai moderaattorille:<br>\n1. Nimi*<br>\n2. Naamio ja elementti (Jos on)<br>\n3. Laji*<br>\n4. Ulkonäkö<br>\n5. Luonne<br>\n6. Aseet<br>\n7. Historia/hahmokuvaus* (Ei tarvitse olla pitkä)<br>\nTähdellä merkityt kohdat ovat pakollisia.[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Säännöt/ohjeet kirjoittamiselle</strong><br>\n[spoil]<ul>\n<li>Hahmojen määrää ei rajoiteta, mutta ei ole suositeltavaa olla enempää kuin kaksi päähahmoa. Pienemmässä roolissa olevia sivuhahmoja ja kertakäyttöhahmoja saa olla. Ei ole kuitenkaan järkevää luoda hahmoja turhaan. Kannattaa luoda hahmo vain, jos sille on tarinallista käyttöä.</li>\n<li>Vain omia hahmoja on lupa liikuttaa. Kysymällä luvan muilta pelaajilta myös muiden hahmojen liikuttaminen on sallittua. Yhteisiä hahmoja saa liikuttaa, kunhan ei sotke muiden suunnitelmia. Toisten kanssa voi sopia, mitä hahmot tekevät ja suunnitella, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Lisäksi ei kannata kirjoittaa yhtä aikaa kuin samasta asiasta kirjoittava toinen jäsen.</li>\n<li>Yleensä on hyvätapaista merkitä viestin alkuun tapahtumapaikka lihavoidulla tekstillä.</li>\n<li>Tämä roolipeli ei ole kuten roolipelit yleensä. Klaanon Rope muistuttaa enemmänkin isoa tarinaa, jota kaikki yhdessä kirjoittavat. Siispä kannattaa käyttää aikaa kuvailemiseen, hyvään kerrontaan ja muihin asioihin, joita esimerkiksi fanfictionissa/novellin kirjoittamisessa painotetaan.</li>\n<li>Yrittäkäämme välttää suuria ristiriitoja BIONICLE:n kaanonin kanssa. Pieniä (ja oikeastaan vähän suurempiakin) vapauksia on otettu ja otetaan, mutta pääosin ei rikota mitään.</li>\n<li>Älä tee über-hahmoja. Ne ovat laimeita. Myöskään useamman kuin kahden elementin Toat eivät ole sallittuja. Pyri myös tekemään hahmoistasi kirjoittamisen arvoisia (jos tiedät, mitä tarkoitan, herra/rouva/neiti lukija).</li>\n<li>Käytä järkeä. Pätee kaikkialla ja kaikkeen.</li>\n<li>Käytä tekstieditoria, kuten Microsoft Wordia tai OpenOffice.orgia viestien kirjoittamiseen. Tämä ei ole sääntö, mutta on suositeltavaa kirjoittaa viestit jossain muualla kuin Klaanin ropetopicin tekstilootassa. Jos sivun vahingossa sammuttaa tai selain kaatuu tai jotain muuta ikävää tapahtuu, mahdollisesti useamman kymmenen minuutin työ voi mennä hukkaan. Jos muuta tekstieditoria ei ole käytettävissä, käytä vaikka Notepadia (Windowsin Muistio).</li>\n</ul>[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Pelaajien ja vihollisten hahmokuvaukset/historia</strong><br>\n[spoil]<span style=\"color:blue\">Klaanilaiset</span>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\"> <br>\n1. Toa Kapura<br>\n2. Shan, luo satunnaisia elementtihyökkäyksiä. Tuli/Painovoima<br>\n3. Toa<br>\n4. Punainen, Hopeaa panssareissa<br>\n5. Pystyy ajattelemaan keskellä taistelua, taistelee rauhallisesti<br>\n6. Tikari, miekka<br>\n7. Liittyi Klaaniin kauan aikaa sitten mutta oli suorittamassa erästä tehtävää, kunnes palasi vähän aikaa sitten\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Matoro<br>\n2. Matoron naamio oli alunperin kanohi Iden,Mutta hän vaihtoi sen Matoriin, Suunnistuksen suureen naamioon. Nykyään hänellä on Cencord, Mielen naamio jolla voi suojata mielensä,lukea ajatuksia,poistaa ja lisätä asioita muistiin, muokata ajatuksia, ja tuhota mielen. Vanha naamio on edelleen paikassa nimeltä jemma klaanin huoneessaan. Matoro hallitsee voimakakasti jää-voimia, sähkövoimia ja energiavoimia kahdella miekallaan.<br>\nHänellä on myös parannusvoimia.<br>\n3. Kyborgi-Toa<br>\n4. <a href=\"http://bkonline.ning.com/photo/matoro-ver-6-kai\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">http://bkonline.ning.com/photo/matoro-ver-6-kai</a><br>\n5. Matoro on älykäs ja hiljainen hahmo joka on hyvin ketterä,ja pystyy liikkumaan melkein ääneti. Hän havaitsee pienetkin äänet ja hänellä on todella hyvä näkö, johtuen teleskooppisilmistä.<br>\n6. Aseena hän suosi ennen pitkää keihästä,Jääkeihästä mutta nykyään hän käyttää Energiaterää ja Sähkösäilää. Hänen toinen kätensä on kokonaan mekaaninen,ja siinä on tietokone, terä, harppuuna ja paljon muuta kuten hänen kanisterinsa kaukosäädin. Sveitsiläinen linkkuveitsi siis.<br>\n7. Historiaa en nyt jaksa paljoa alkaa kirjoittamaan. Elin aluksi Ko-Matoranina Zanga Nuilla, kunnes tulin saaren toa-tiimin jäseneksi entisen toamme Zokon tehdessä kuusi toaa. No, koimme kaikkea jännää kun pelastimme saaren kerta toisensa jälkeen. Tiimin jäsenet vaihtelivat, ja jossain vaiheessa minusta tuli tiimin johtaja. Olin kierrellyt paljon maailmaa ja minulla oli yhteyksia Mata Nuin ritarikuntaan. Eräässä pahassa vahingoittumisessani minust tehtiin Kyborgi toa...<br>\n+ Lainauksia:<br>\n\"Muista...toat eivät näytä pelkoaan.Se tekee meistä heikkoja.\"<br>\n<br>\n\"Kuolen mielummin kunniakkaasti, Kuin elän pahuudessa!\"\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi Umbra<br>\n2. Naamio ja elementti Valo ja Varjo, Kanohi Mordus, Kopioinnin naamio<br>\n3. Laji Toa<br>\n4. Ulkonäkö keltamusta<br>\n5. Luonne Iloinen, sarkastinen, joskus hyökkäävä, nykyisin Hordika-myrkyn ja varjon turmelema<br>\n6. Aseet keltainen miekka, ketjut, Mukautuva haarniska, Exo-kanuuna, terät<br>\n7. Historia Toat/Metsästäjät sodan aikana Av-Matoranista muuttunut valon Toa jolla on pitkä historia. Nykyisin turmeltunut varjojuotikkaista.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nPuoli: Klaani<br>\n<br>\n1: Mr.Killjoy<br>\n<br>\n2: Hallitsee tulen ja shkön voimat. Kyborgisen kehonsa ansiosta hallitsee myös tekniikan hyvin. Ei naamiota.<br>\n<br>\n3: Ei Tiedossa<br>\n<br>\n4: Isokokoinen punamustalla haarniskalla varustettu. Kantaa myös kypärää jossa palaa ikuiset liekit.<br>\n<br>\n5: Salaperäinen, kovinkaan moni ei tiedä taustoista. Työskentelee mieluiten yksin. Ei koskaan antaudu ja taistelee vaikka kuolemaan asti.<br>\n<br>\n6: Käyttää pääasiassa kahta katanaa, mutta työskentelee silloin tällöin myös ison kirveen kanssa.<br>\n<br>\n7: Entinen pimeyden metsästäjä. Tulee kunnolla toimeen vain harvojen Klaanilaisten kanssa, sillä on taistelut ennen näitä vastaan. Tuntee kuitenkin velvollisuudekseen auttaa Klaania.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Tahu Mata<br>\n2. Naamio ja elementti: Elementti tuli ja varjo. Naamio Hau.<br>\n3. Laji: Toa<br>\n4. Ulkonäkö: Mustan ja Matapunaisen värinen toa.<br>\n5. Luonne: Iloinen, vitsailee usein. Välillä kovin hiljainen ja yksinäinen.<br>\n6. Aseet: Tulimiekka<br>\n7. Historia: Lue Tahu Matan elämä ja teot\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Keetongu (ei tarinan Keetongu, pelkkä yhteensattuma)<br>\n2. Naamio ja elementti (Jos on) ei ole.<br>\n3. Laji: Keetongun laji<br>\n4. Ulkonäkö: <a href=\"http://www.flickr.com/photos/kumipallomaa/4280520941/\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">http://www.flickr.com/photos/kumipallomaa/4280520941/</a><br>\n5. Luonne: Ei mitään ihmeellistä<br>\n6. Aseet*: Ei ole. Komentaa Klaanin pientä Steampunk-laivuetta.<br>\n7. Historia* Erosi perheestään Visorak-vainojen aikana ja liittyi Klaaniin hieman Suuren Mullistuksen jälkeen. Asuu majakassa.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1Nimi: Summerganon<br>\n<br>\n2Naamio ja elementti Huna, jää (elementtivoimia ei kuitenkaan<br>\noikeastaan ole)<br>\n<br>\n3Laji: Toa<br>\n<br>\n4Ulkonäkö: Summerganon on nykyään valkoinen toa, jolla on panssarissaan myös punaista. Perus toan kokoinen.<br>\n<br>\n5Luonne: Lämminsydäminen ja kiltti, mutta raivokas taistelija ja<br>\njoskus jopa synkkä, mutta tämän piirteen huomaavat vain harvat.<br>\n<br>\n6Aseet: Pitkähkö miekka.<br>\n<br>\n7Historia Summerganon oli matoran Metru Nuilta ja toa-kiven saatuaan hänestä tuli jään toa. Ko-Metrussa hän joutui vanhan tiiminsä kanssa makutojen brutaalin hyökkäyksen kohteeksi, jossa kaikki hänen tiimitoverinsa saivat oletettavasti surmansa. Summerganon selvisi ja ajan myötä hän päätyi Bioklaanin saarelle.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Troopperi<br>\n2. Hau, tuli<br>\n3. Toa<br>\n4. Puna-musta, punaisiin ja kullankeltaisiin panssareihin pukeutunut. Musta Hau.<br>\n5. Ystävällinen ja seikkailullinen. Hiukan innnokas.<br>\n6. Miekka ja tulikeihäs.<br>\n7. Oli Matoran Metru Nuilla, meni Mata Nuille, palasi Metru Nuille (kuten muutkin) ja muuttui siellä Toaksi. Tuli myöhemmin Klaaniin.<br>\n<br>\nErityistä: Lemmikkihikaki Hikka, sekin Klaanilla.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Guardian (\"Guartsu\" ystävien kesken), käytti Pimeyden metsästäjien joukoissa koodinimeä Tuomari<br>\n2. Elementti: Kykenee käyttämään plasmaa, mutta koska kuului sodassa ns. jalkaväkeen, hänen käytössään on vain plasmakatse, joka ei sekään toimi jos mekaanisen silmän poistattaa.<br>\n3. Laji: Skakdi<br>\n4. Ulkonäkö: Sininen skakdi hopeisilla panssareilla. Vasemman silmän tilalla on täysin mekaaninen kiikari.<br>\n5. Luonne: Ajoittain vaitelias ja ajoittain eksentrinen tilanteen mukaan. Ainoa asia, josta Guardianissa voi olla varma on ennalta-arvaamattomuus.<br>\nGuardian viljelee puheessaan sarkastista huumoria. Hän on hyvä ja karismaattinen johtaja, mutta ajoittain joutuu kuitenkin kyseenalaistamaan omat päätöksensä. Guardianilla on myös skakdiksi poikkeuksellisen vankka oikeudentaju ja hän pyrkiikin poistamaan lajiansa kohtaan kertyneet ennakkoluulot, mutta ei ole sisäistänyt moraalikoodiinsa Toa-soturien \"älä tapa\"-käskyä. Guardian ei pidä tappamisesta, mutta pitää sitä vaihtoehtona.<br>\n6. Aseet: Plasmatykki, jonka piilopaikka on tuntematon ja josta on parempi olla kysymättä. Heittoveitsiä piilotettuina ympäri haarniskaa. Puoliautomaattinen Zamor-pistooli.<br>\n7. Historia: Aikaisin havainto Guardianista oli Zakazin sisällissodassa, jossa hän taisteli Nektannin joukkoja vastaan. Sanomattakin on selvää, että Guartsun puoli hävisi ja hän menetti vasemman silmänsä, mutta sai omaksi onnekseen pitää henkensä. Suurin osa sodan tapahtumista on vielä hämärän peitossa.<br>\nJonkin aikaa sodan jälkeen Guardian rekrytoitiin Pimeyden metsästäjiin. Hänen tehtävänsä kyseisessä organisaatiossa oli petturien ja vakoojien etsiminen ja eliminoiminen. Tuntemattomassa vaiheessa uraansa Guardian joutui kuitenkin Klaania vastaan, mutta päätyi moraaliarvojensa kyseenalaistamisen johdosta yhdeksi nuoren organisaation johtajista. The Shadowed One pitää Guardiania tästä hyvästä petturina ja haluaa hänet eliminoiduksi.<br>\n<br>\nTällä hetkellä Guardian on yhdellä eteläisistä saarista suorittamassa salaista tehtävää. Hänestä ei ole kuultu hetkeen ja monet klaanilaiset ovatkin alkaneet epäillä pahinta.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Jake<br>\n2. Naamio ja elementti: Turaga Nujun kanohi (Matatu), tummemman harmaana. Valkoinen raita naamiossa. Elementti: Jää ja betoni.<br>\n3. Laji: Toa, lyhyt sellainen...<br>\n4. Ulkonäkö Naamio on se turaga nujun kanohi (Matatu) valkoisella raidalla, ohuet jalat, tummanharmaat, valkoiset jalkaterät, Paksut käsivarret, valkoiset, iso tykki josta menee ketjut Jaken olkapäihin. Musta keskivartalo.<br>\n5. Luonne: Aika ebil, tykkää tuhota asioita ja nauraa ilkeästi päälle.<br>\n6. Aseet: Iso tykki, josta ketjut olkapäihin.<br>\n7. Historia: Jake oli ennen elämän ja ajan toa ja hyvinkin über, muttaeräänä kauniina päivänä hän käveli yhteen klaanin torniin ja joku hämärä klaanilainen teki hänelle kokeita, jolloin hänestä tuli jään ja betonin toa, Jake osti Guartsun asekaupasta ison tykin ja lähti tuhoamaan asioita.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nTässä vähäsen kesti, mutta tulenpa mukaan minäkin.<br>\n<br>\n<strong>1. Nimi:</strong> Makuta Nui<br>\n<strong>2. Naamio ja elementti:</strong> Kraahkan, Varjo<br>\n<strong>3. Laji:</strong> Makuta<br>\n<strong>4. Ulkonäkö:</strong> <a href=\"http://www.brickshelf.com/gallery/Great-Spirit/Sprite/makuta_nui.png\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Sprite</a>, <a href=\"http://www.brickshelf.com/gallery/Great-Spirit/MOC/MN/V3/makuta_nui_v3_kuva_2.png\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">MOC</a> by me, <a href=\"http://www.brickshelf.com/gallery/pate-possu/MakutaNui/manui1.jpg\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">MOC</a> by Keetis, <a href=\"http://www.majhost.com/gallery/Great-Spirit/Bionicle/Sprite/persphoto.gif\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">click</a>, <a href=\"http://www.majhost.com/gallery/Great-Spirit/Other/Ava/avava.png\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">...</a><br>\n<strong>5. Luonne:</strong> Älykäs ja ruumiillista työtä välttävä Makuta. Narsistinen (tämä ei johdu narsistisesta persoonallisuushäiriöstä), sadistinen, julma (ei pahis, mutta tappaisi mieluusti vihollisen, jos koodia ei olisi, tämä ei johdu antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä), pilkunviilaaja, absurdi, arvaamaton, ailahteleva, juonitteleva, yllätyksellinen, Rock Police, ylpeä, katea, vihainen, laiska, ahne, kohtuuton, irstas. Okei, pois nuo seitsemän viimeistä. Paitsi ehkä ylpeys. Ja laiskuus.<br>\n<strong>6. Aseet:</strong> Tuollainen kiva keihään oloinen kaksikärkinen juttu, jota kutsuin Varjojen valtikaksi ficissäni. Muitakin saattaa olla, sillä teen itselleni joskus aseita.<br>\n<strong>7. Historia:</strong> Syntyi muiden Makutojen tapaan, loi raheja, mm. sarvekkaan prototeräsmyyrän. Sitten vähän Terryn vallankumouksen jälkeen lähti seikkailemaan Tridaxin Olmakin kanssa, varasti vaihtoehtoismaailmasta itselleen Kraahkanin, palasi takaisin omaan Universumiinsa ja jätti veljeskunna. Liittyi Klaaniin. Tarkempaa tietoa saatte, kun ehdin/jaksan (laiskuus) kirjoittaa loppuun syntytarinani.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Snowman, joskus myös tittelit \"The\" ja \"Toa\". Myös suomenkielinen Lumiukko käy aivan hyvin.<br>\n<br>\n2. Naamio ja elementti: Naamiona Kanohi Aixor. Snowmanin naamalla se näyttää porkkananenältä. Aixor on johdatuksen naamio, joten Snowman mm. tietää asioita, joita hänen ei tulisi tietää, ja \"kokee johdatusta\". Elementtiä ei ole, mutta Snowman koostuu lumesta, tai vastaavasta. Hän siis pystyy hyvin mm. muuttamaan muotoaan, naamioitumaan tai vaikka jakautumaan moneksi.<br>\n<br>\n3. Snowman ei oikeastaan ole toa. Teoriat vaihtelevat, itse hän sanoo syntyneensä, kun joku laittoi toa-kiven lumiukon sisään, mutta kaikki eivät pidä sitä totena.<br>\n<br>\n4. Ulkonäkö: Valkoinen, toamainen hahmo. Kuitenkin keskiverto-toaa pidempi, rotevampi ja tukevampi. Huonohko ryhti.<br>\n<br>\n5. Rauhallinen, puhelias ja huumorintajuinen. Snowman ei pidä taistelemisesta, ja yrittääkin aina puhua ensin itsensä ongelmista. Saattaa hieman hätiköidä ongelmatilanteissa, mutta toisinaan on tyyneyden perikuva. Tiimityöskentelijä sanan varsinaisessa merkityksessä, aina mielummin ryhmässä kuin yksinään.<br>\n<br>\n6. Aseet: Kaksi valtavaa terää, joiden sisällä on jonkin sortin ketjumekanismi. Niitä voi roikottaa ketjujen varassa, tai pitää kiinteästi hakkuina. Varret venyvät. Lisäksi iso, vanhanaikainen painetykki, jossa riittää kyllä tehoa, toimivuus nyt on vähän niin ja näin.<br>\n<br>\n7. Historia. Snowman on menneisyydessään taistellut monesti pahaa vastaan (mm. uskollisen sammakkomaisen lemmikkirahinsa Napon, ja kiertelevän karun veden toa Elgenin kanssa), ja viettänyt suuren osan elämästään maailman meriä seilaamalla. Puutteellisten elementaalivoimiensa johdosta harjoitellut kovasti lähitaistelua, hiiviskelyä ja muita hyödyllisiä taitoja. Hänellä on (hieman säälittävä) arkkivihollinen, sikaria polttava skakdi Vigarok. Nykyisellään Snowman on kuitenkin Klaanin hyvin leppoisa vakioasukki, joka viettää aikaansa lauleskellen ja jutellen niitä näitä.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Kerosiinipelle<br>\n2. Naamio ja elementti: Kanohi Friik, molekyylimuokkauksen naamio. Käytännössä näyttää Matatulta. Pääelementti jää, mutta myös joitakin kasvillisuusvoimia.<br>\n3. Laji: Toa, toki.<br>\n4. Ulkonäkö: Valkoista ja vaaleanvihreää haarniska-ish-juttua pitävä hupaisan näköinen hahmo.<br>\n5. Luonne: Tiedemiestyyppi, joka tutkii aina kaikkea. Pyrkii ottamaan asioista selvän ennen niihin kajoamista. Siksipä taisteluun joutuessaan kaivaa suurennuslasin esiin ennen asetta.<br>\n6. Aseet: Keihäs, jolla voi tökkiä porukkaa kauemmaksi.<br>\n7. Historia: Entinen artakhalaistoa, jolla lienee vielä jokin universaali tehtävä täyttämättä, koska ei ole vielä turagaksi muuttunut. Pelasti Artakhan naamion laumalta häijyjä makutoja. Seikkaili tämän jälkeen jonkin aikaa Toa Loimun ja Takalol-otuksen kanssa. Klaanissa Kerosiinipellellä on verstas, joka sisältää kunnioitettavan kokoelman elektronista krääsää. Jotkut väittävät Dox-nimisen, harvoin ihmisten ilmoilla näyttäytyvän moderaattorin pitävän majaa ja metsästävän hattuja tämän paikan syövereissä, mutta tästä ei ole löydetty todisteita.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Glatorianking<br>\n2. Suuri Avohkii (Voimaton)<br>\n3. Toa<br>\n4. Resuinen, viitta, valkohopea.<br>\n5. Rauhallinen, kokenut, nopea, ketterä, suht vahva.<br>\n6. Miekka, nyrkkirauta<br>\n7. Arthkan salainen projekti, joka päätyi makutojen käsiin ja tuli pahaksi, mutta lopulta pääsi Pois pahuudesta, ja sai tarkoitetun muotonsa, mutta jokin, meni pahasti pieleen ja...\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: MahriKing<br>\n2. Naamio ja elementti: Mysteerinen Arthonia muistuttava naamio, ei osaa käyttää naamiotaan, elementtinä tuli<br>\n3. Laji: Toan ja Rahin fuusio<br>\n4. Ulkonäkö: spritejeni mukainen, olet varmaan nähnyt<br>\n5. Luonne: Lyhyt temperamentti, muttam yös rohkea ja ystävällinen<br>\n6. Aseet: energiakeihääs, pystyy sieppaamaan vihollisen energiaiskuja, kuten laserammuksia ja voimasäteitä, myös elementti-iskuja, jah eittämään ne takaisin lähettäjäänsä kohti<br>\n7. Historia: Eli tavallista elämää Matoranina, muuttui myöhemmi nToaksi, ja yhdistyi lohikäärmerahiin.</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Domek, Valon Edustaja (\"The Light One\")<br>\n2. Naamio ja elementti: Avohkiin näköinen, mutta verrattain heikompi naamio. Elementtinään Valo.<br>\n3. Laji: Toa<br>\n4. Ulkonäkö: Cornellin punaiset raajat, kullan värinen naamio, haarniska, kädet ja jalat. Pukeutuu usein lierihattuun ja puoli-räikeään huiviin<br>\n5. Luonne: Domek on erittäin boheeminen ja käytäytyy hyvin muukalaisesti, mikä synkaa hyvin hänen boheemisuuden kanssa. Hän usein kävelee usein edestakaisin samassa paikassa, puhuu joskus itsekseen tai muuten vain liikkuu oudosti. Erittäin uskollinen omiin makuun ja vaistoihin, eikä yleensä puhu paljon jos ei tapahdu mitään mikä vetää hänen kiinostustaan tarpeeksi, jolloin hän usein heittää omat kommentinsa asiasta.<br>\nSiitä huolimatta Domek on hyvin lämminsydänminen ja huolehtivainen, vaikka ei usein näytäkään siltä heikon kommunikointitaitojensa takia. Hyvin korkea moraali, eikä koskaan halua tappaa ketään ellei kyseessä ole viimeinen vaihtoehto ja rakastaa taidetta ja kulttuuria. Pyrkii aina ajattelemaan rationaalisesti.<br>\nDomekilla on myös hyvin paljon paranoian ja pakko-oire häiriön vihjauksia.<br>\n6. Aseet: Eräänlainen hilpari ja usein muita salkoaseita sekä kahta veistä.<br>\n7. Historia: Domek oli Degoh Nuin kaupungissa syntynyt Av-Matoralainen, joka valittiin paikallisen järjestön päätöksestä sen seuraavaksi Toa-vartijaksi ja järjestön Valon Edustajaksi (\"The Light One\").<br>\nVahingollisesti Domek oli järjestön toimenpiteitä vastaan ja joutui montakin kertaa ankariin rangaistuksiin kun ei toteuttanut järjestön toiveita, joten hän lopulta pakenea järjestön vaikutuksesta. Hän viimein onnistui kun lavasti oman kuolemansa ja pakeni viemäriverkoston kautta pois saaresta. Sitemmin Domek vaelteli saaresta saareen kunnes päätti viimein asettua Bio Klaaniin.<br>\nTällä hetkellä Domek vaeltelee Klaanin ulkopuolella maailmaa katsomassa.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">1.Nimi: ÄmKoo<br>\n<br>\n2.Naamio ja elementti: Miru Nuva(voimaton), Ilma ja varjo (ainakin nimellisesti, ei suosi elementtivoimien käyttöä)<br>\n<br>\n3.Laji: ennen Toa, tiettyjen fyysisten ja henkisten muutosten jälkeen ÄmKoon lajia on ollut mahdoton määritellä.<br>\n<br>\n4.Ulkonäkö: Kuin musta Toa, jolla myrkynvihreä naamio, kämmenet ja jalkaterät. Suosii mustaa viittaa ja/tai kaapua. Punaiset silmät.<br>\n<br>\n5.Luonne: Tilanteesta riippuen hyvinkin mukavaa, taikka vaihtoehtoisesti kamalaa seuraa. Luotettava, pitää asiat mielellään omana tietonaan. Nauttii vastustajiensa ivaamisesta ja joutuukin tästä syystä usein vaikeuksiin. Pyrkii välttämään vihollisten aliarvioimista. Parhaiten ÄmKoon luonnetta kuvailee sana \"hämärä.\"<br>\n<br>\n6.Aseet: Koruttoman näköinen katana-miekka, jonka kahvan päässä punaisena hohkaava kivi. Miekka on ulkonäöstään huolimatta äärimmäisen vaarallinen ja kykenee leikkaamaan lähestulkoon mitä tahansa. ÄmKoo on aikojen saatossa oppinut käyttämään miekkaansa äärimmäisen taitavasti ja tästä syystä hän on lähitaistelussa erittäin vaarallinen vastustaja. <br>\n<br>\n7.Historia: ÄmKoo oli joskus matoran ja sen jälkeen Toa. Toimittuaan Toan virassa hän joutui kuitenkin erimielisyyksiin tiiminsä kanssa ja korruptoitui. Myöhemmin muuan Makuta yritti imaista ÄmKoon osaksi itseään, mutta ÄmKoon tahdonvoima voitti Makutan vastaavan ja ÄmKoosta tuli fuusiokehon hallitseva osapuoli. Myöhemmin ÄmKoosta tuli yksi Klaanin johtohahmoista, tosin nykyään hän liikkuu Klaanin alueilla hyvin vaihtelevasti ja on usein poissa hyvinkin pitkiä aikoja. Syy tähän on toistaiseksi tuntematon.<br>\n<br>\nMuuta: ÄmKoon yhdistyminen Makutan kanssa toi hänelle erään hyvin poikkeuksellisen kyvyn. ÄmKoo kykenee tallentamaan haarniskaansa erilaisia naamiovoimia ja käyttämään näitä taistelussa hyödykseen vaihtelevalla menestyksellä. Niin ironista kuin se onkin, ÄmKoon kasvoilla lepäävä naamio on toimintakyvytön joten ÄmKoo ei hallitse levitaatiota. Tästä huolimatta hänellä on kuitenkin hallussaan monia erittäin käteviä naamiovoimia, kuten esimerkiksi teleportaatio ja aineettomuus.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Kupe (Lempinimet ovat: Kepu, Radiak)<br>\n2. Naamio ja elementti: Feln, parantamisen naamio &#124; Tuli, Vesi<br>\n3. Laji: Toa<br>\n4. Ulkonäkö: Kupe on tulen ja veden toa, väriltään hän on sini-valko-punainen. Kupessa on hieman kokoeroa muihin, hän on pienempi kuin muut, hänellä on Feln niminen naamio, se on pyöreä, valkoinen, jossa on ppunainen plus-merkki, naamiosta kaareutuu pitkä piikki taaksepäin.<br>\n5. Luonne: Ystävällinen, auttaa muita mielellään.<br>\n6. Aseet: Molemmissa käsissä on piilotetut punaiset terät, ne ilmestyy esiin käsivarresta ja toimivat erinomaisina aseina.<br>\n7. Historia: Kupe oli ennen vain tulen matoran, kunnes sai kahden elementin toakiven: tulen ja veden.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nHahmo 1. Tahurakki-Klaanilaiset<br>\n2. Naamio ja elementti: Elemenntti tuli, naamio Ragnus<br>\n3. Laji: Accar (Toamainen otus, jokseenkin)<br>\n4. Ulkonäkö: Puna-hopeat suojukset, hiukan haavoja ja arpi naamiossa<br>\n5. Luonne: Hiukan kiivas, innokas taisteluun, avulias<br>\n6. Aseet: Accar-miekka (BTW, Saako hahmolla olla muitakin aseita välillä?)<br>\n7. Historia: Syntyi, kun fuusiokeihään kopio lävistää Tadran nimisen Accarin. Ja loppua historiaa pitää kirjoittaa ficiin ja sen kirjoittaminen tähän veisi kauan kun fici ei ole valmis, ekä sen todennäköinen jatko-osa, että ei tähän paljoa voi vielä laittaa :p\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nNimi: Voyager<br>\n<br>\nNaamio ja elementti: Miru naamio. Elementti ilma.<br>\n<br>\nLaji: Toa<br>\n<br>\nAseet: Miekka ja Energiajousi (Jousiase)<br>\n<br>\nHistoria: Oli Mata Nuilla matoran ja muuttui Toaksi. Tuli Klaanille.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Konguboss<br>\n2. Naamio ja elementti: Miru, ilma.<br>\n3. Laji: Toa<br>\n4. Ulkonäkö: Vihreä<br>\n5. Luonne: Avulias, hullu<br>\n6. Aseet: Kirves, puukko<br>\n7. Historia: KooBeesta ei tiedetä paljon mitään muuta kuin, että hän syntyi Mata Nuilla ja saapui kanisterissa Bio-Klaanin saarelle.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Peelo<br>\n<br>\n2. Naamio ja elementti: Ei ole, mutta on harvinaisen nopea ja<br>\nketterä.<br>\n<br>\n3. Laji: Mekaaninen Androidi/kyborgi<br>\n<br>\n4. Ulkonäkö: Pikimusta, tumma toan kokoinen hahmo, jolla on naamion keskellä pieni, vihreä valopiste.<br>\n<br>\n5. Luonne: Ei kaihda mitään, ei edes vaaroista suurinta. Huimapäinen useimmiten, mutta osaa kadota harvinaisen taitavasti paikalta jos tilanne käy tukalaksi.<br>\n<br>\n6. Aseet: Sisään taittuvat/vetäytyvät ranneterät ja pienet kiinni tarttuvat räjähteet.<br>\n<br>\n7. Historia: Oli Matoran, joka poikkesi muista. Hänet otettiin tieteellisiin testeihin kun hän oli eräänä kauniina päivänä kävelyllä metsäpolulla. Klaanin puolella, henkeen ja vereen. Ei erityisemmin pidä skakdeista.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n<br>\n1. Oliolli<br>\n3. Tuntematon, ainakin vielä<br>\n6. Nyrkit<br>\n7. Kävellyt oudossa tyhjähkössä paikassa pidempään kuin muisti luotettavasti kantaa\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: KGBio<br>\n2. Naamio ja elementti: Kraakhan, varjo<br>\n3. Laji: Toa<br>\n4. Ulkonäkö: Tumma, punainen ja musta haarniska, repaleinen ja kärvähtänyt tumma viitta<br>\n5. Luonne: Yleensä rauhallinen, saattaa \"räjähtää\" suuttuessaan. Pysyttelee omissa oloissaan.<br>\n6. Aseet: Voimakeihäs (Powerlance)<br>\n7. Historia: Ei tiedetä tarkasti. Seikkaili ympäriinsä. Myöhemmin liittyi Klaaniin\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Faxadosq (OEUGUAMN)<br>\n<br>\n2. Naamio on Hau Nuva, jossa on hyvin varustettu lasersilmä. Elementit ovat Valo ja Varjo.<br>\n<br>\n3.Hän on kyborg-Toa, joka on fuusioitunut MNR:n jäsenen ja Rahin kanssa.<br>\n<br>\n4.Faxasdosq ei koskaan ole Titaani-muodossaan, kun on Klaanin tehtävillä, tai Klaanin saarella. Hän on (ihme kyllä) musta, tummanpunainen ja hopea, vaikka ei hallitse Tulta, vaan Valoa.<br>\n<br>\n5.Faxadosq on rauhallinen, mutta kiivastuu nopeasti taistelussa. Häntä pidetään outona ja syystäkin.<br>\n<br>\n6. Aseet ovat Mukautuva haarniska, pieniä aseita panssarissa ja miekka.<br>\n<br>\n7. Hän Daxin klooni, joka on fuusioitunut monen hahmon kanssa ja on nykyään Klaanissa.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Nimi : Blezer<br>\n<br>\nNaamio: Jarrlin<br>\n<br>\nElementti: Jää<br>\n<br>\nLaji: Toa variaatio<br>\n<br>\nUlkonäkö: Pohjaltaan mustan-harmaa toa jolla on erittäin paljon hopeista panssaria päällään. Hänen oranssin-keltainen haun näköinen maski erottuu erittäin hyvin muusta värityksestä. Viitansa sinertävä ylettyy hieman kantapäiden yläpuolelle.<br>\n<br>\nLuonne: Häilyvä, Erittäin arkaluontoinen suorastaan ylitunteelinen. Hän ei ole päällepäin agressiivinen, mutta ärsyytnyy kuitenkin helposti jos osaa vedellä oikeista naruista.<br>\n<br>\nAseet: Riimumiekka [varastettu atm.] Silmittömän suuri nuija.<br>\n<br>\nHistoria: Blezer... Yksi Hopeakäden viidestä ritarista. Hopeakäsi oli niinsanottu ritari neuvosto hänen kotisaarellaan. Skakdien hyökätessä saarelle neuvosto kuitenkin kukistui ja vain kaksi jäi henkiin. Blezer ja Ulther. Ulther antautui skakdeille ja poloinen otettiin vangiksi. Blezerin Riimumiekka vietiin jolloin hän lähti vorojen perään päätyen lopulta klaanin saaristoon.</dd></dl>\n<br>\n<br>\n<span style=\"color:red\">Viholliset</span>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Gaggulabio<br>\n2. Kivi-Skakdi, kypärä näyttää kanohi Garailta<br>\n3. Skakdi<br>\n4. Keltaruskea, hieman mustaa, lihaksikas, lyhyt, kypärä<br>\n5. Ahne, vallanhimoinen, suoraviivainen<br>\n6. Miekka<br>\n7. Johtaa pientä Skakdi-yksityisarmeijaa. Eniten maksavan puolella\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nZyxax<br>\nZyglak-komentaja joka valloitti Orto Nuin saaren.<br>\nEi hallitse mitään voimia, paitsi pientä telekinesiaa, jonka oppinut Makuta Spiriahin opissa vuosituhansia sitten. Vastustuskyky elementaalihyökkäyksiin. Sekä Protodermistaudin levitys.<br>\nKäyttää aseinaan kilpeä, miekkaa ja keihästä.<br>\nOn ulkonäöltään liskomainen, vihreä ja haisee kuolleelta kalalta.<br>\nPienen Zyglak-komppanian komentaja joka on taitava soturi. Ylimielinen ja töykeä olento joka vihaa Matoraneja.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Avde, tunnetaan lempinimillä \"Punainen Mies\", \"Syvä Nauru\".<br>\n2. Naamio ja elementti: Tummansininen, voimaton Pakari. Elementti todennäköisesti varjo.<br>\n3. Laji: Tuntematon<br>\n4. Ulkonäkö: Tummansinisen naamion, punaisen kehon ja mustat raajat omistava Matorania muistuttava hahmo. Tämä on kuitenkin vain hämäystä, sillä Avde on kaukana Matoranista. Hänen todellinen muotonsa on pimeys, jota hän jättää jälkeensä. Ne harvat, jotka ovat nähneet Avden todelliset kasvot ovat menettäneet joko henkensä tai järkensä.<br>\n5. Luonne: Avden Matoran-muoto vaikuttaa olevan rauhallinen ja lämpimästi hymyilevä persoona, mutta hämäys paljastuu heti kun hän avaa suunsa.<br>\nSilloin ulos tuleva ääni on petollinen ja ivallinen. Avden ulkokuori on ystävällinen ja pehmeä, mutta sisällä hän on hirviö.<br>\n6. Aseet: Ei aseita, sillä hän ei tarvitse niitä.<br>\n7. Historia: Avden historia on hämärän peitossa. Jotkut sanovat hänen olleen joskus Matoran. Jotkut sanovat hänen olleen joskus Makuta. Toiset uskovat, että hän ei ole kumpikaan.<br>\nAvde väittää itse olleensa olemassa kauemman aikaa kuin yksikään Toa tai Makuta.Se, kuinka paljon hänen puheestaan on totta voidaan kyseenalaistettaa, sillä Avde tapaa valehdella usein.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Purifier<br>\n2. Ei naamiota. Omaa tulen ja maan elementtivoimat<br>\n3. Ei tiedossa<br>\n4. Punamusta kevyt haarniska, kupolimainen pää ja valtavan pitkät, mekaaniset, luurankomaiset raajat.<br>\n5. Purifier on pimeyden metsästäjä, joka on tappanut jokaisen kohtaamansa vastustajansa. Armoton ja nopealiikkeinen. Nauttii vain tuhosta ja ottaa vain työt, joissa saa aiheuttaa paljon tuhoa. Polttaa mielellään vastustajansa.<br>\n6. Käteen liitetty kanuuna, sekä liekinheittimiä olkapäillään.<br>\n7. Tuntematon historia. Tiedetään olleen eräs Killjoyn kilpailijoista.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Metorakk<br>\n2. Hopeinen piikikäs kypärä<br>\n3. Skakdi<br>\n4. Toaa pidempi, hopeahaarniskainen, sininen Skakdi.<br>\n5. Sotilaallinen, ovela sekä vahva. Hyvä taktikoija ja johtaja.<br>\n6. Tikari, Moukari ja Zamor-laukaisin<br>\n7. Menestyi Zakazin sisällissodassa Gaggulabion rinnalla. Kouliintui sodassa armottomaski ja hyvin sotilaalliseksi, ja nykyään pyörittää menestyvää palkaksoturibisnestä Gaggulabion kanssa.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Abzumo<br>\n2. Naamio ja elementti: Avsa, varjo<br>\n3. Laji: Makuta<br>\n4. Ulkonäkö: Violetin musta ja hopeinen haarniska, musta viitta, naamio on violetin musta.<br>\n5. Luonne: Sadistinen hirviö, vallanhaluinen, narsistinen, suurin piirtein kaikkea, mitä Makutat edustavat, älykäs, hyvä taistelija<br>\n6. Aseet: Pitkä ja terävä silpomiseen tarkoitettu miekka<br>\n7. Historia: Toistaiseksi tuntematon</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n<strong>Kenraali 001:</strong> Kaikkien Nazorakien ylin johtaja. Pirullinen ja suunnitteleva, salaperäinen torakka.<br>\n<br>\n<strong>Amiraali 002</strong>: Torakkojen sekä merellä että maalla toimivan laivaston johtaja. Hän on kunnianhimoinen ja ovela komentaja.<br>\n<br>\n<strong>Ilmavoimien komentaja 003</strong>: Torakkojen lentosotaosaston johtaja, joka ei ole tyytyväinen osastonsa saamaan vähäiseen arvostukseen.<br>\n<br>\n<strong>Totuusministeri 005</strong>: Torakoiden propagandaa ja aivopesua pyörittävä karismaattinen johtajahahmo.<br>\n<br>\n<strong>Tohtori 006</strong>: Johtaa torakkojen teknisiä tutkimuksia, muunmuassa erikoishaarniskojen isä.<br>\n<br>\n<strong>Salaisen palvelun johtaja 007</strong>: Hiljainen ja salaperäinen torakka, joka ylläpitää Nazorakien vakoilukameroita ja varjo-Nazorakien koulutusta.<br>\n<br>\n<strong>Siniset kädet</strong>: Nazorakien tiedustelupalvelun kaksi korkea-arvoisinta agenttia (019 ja 020), jotka toimivat 007:n oikeana ja vasempana kätenä. Mystisiä hahmoja, jotka puhuvat teoillaan.<br>\n<br>\n<strong>Eliitit</strong>: Heillä on kaikilla kokeellinen kevyt, mutta kestävä haarniska, rakettireput ja suuri arsenaali erilaisia aseita. Varo eliittitorakoita, sillä ne ovat erittäin kuolettavia. Hei, varo, takanasi on yksi.<br>\n<br>\n<strong>Yliluutnatti 955</strong>: Kokenut, nauttii tappamisesta. Taktinen mutta antaa joskus tunteille liikaa valtaa. Erittäin tappava taistelija.<br>\n<br>\n<strong>Eversti 437</strong>: Ainainen selviytyjä. Puoliksi kyborgi. Myöskin kokenut soturi.<br>\n<br>\n<strong>Kapteeni 666</strong>: Täysi tappaja. Omaa mustan erikoishaarniskan, jossa on verenpunainen viilto. Hän on yksi kuolettavimpia taistelijoita.<br>\n<br>\n<strong>000</strong>: Abzumon ja Makuta Nuin luoma kaikkien nazorakien äiti. Jopa Tahtorakia isompi ja vahvempi eläimellinen peto, jota torakat pitävät pesänsä keskustassa vankina. Kuningattaren ainoa tehtävä on synnyttää uusia sotilaita.</dd></dl>[/spoil]<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><small>Johdantomuistelman ja koko aloitusviestin laati Makuta Nui.</small></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-08-29T10:10","content":"Mihin aikakauteen MUn historiassa tämä Rope perustuu? Mietin vain että voinko tulla tähän mukaan koska olen ollut oman aikajanani mukaan Toa vasta 3000 vuotta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":2,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-08-29T10:41","content":"Sanotaanko että tämä sijoittuu juuri Suuren Mullistuksen jälkiaikoihin, siis about 1000 vuotta sitten.<br>\n<br>\nKaiketi voin pistää toisen hahmon tiedot suoraan tähän, nopeampaa kuin Yyveellä sählääminen:<br>\n<br>\n1. Gaggulabio<br>\n2. Kivi-Skakdi, kypärä näyttää kanohi Garailta<br>\n3. Skakdi<br>\n4. Keltaruskea, hieman mustaa, lihaksikas, lyhyt, kypärä<br>\n5. Ahne, vallanhimoinen, suoraviivainen<br>\n6. Miekka<br>\n7. Johtaa pientä Skakdi-yksityisarmeijaa. Eniten maksavan puolella<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Klaanin saari, Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nMatoro loikoilee rauhassa oman huoneensa parvekkeela olevassa aurinkotuolissa. Hänen huoneistonsa on valkoinen ja avara, suuria ikkunoita ja tottakai hyvä ilmastointi. Klaanissa elo on kaikin puolin rauhallista, ei ole ollut mitään pahempaa pitkiin aikoihin. Pari päivää sitten joku pillastunut Kane-Ra pelotteli matoraneja, lähinnä sen tasoisia hommia klaanilaislla on...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":3,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-08-29T16:45","content":"Umbran kanisteri törmäsi räjähtäen Klaanin rantaan, räjäyttäen Umbran osina ilmaan, jolloin keltavihreitä kappaleita lenteli ilmassa ympäri rantaa. Umbra oli paennut Destralilta, koska oli ollut Helryxin käskystä vakoilemassa Makutoja näiden tukikohdassa. Makutat olivat aistineen valon läsnäolon, vaikka Umbra olikin käyttänyt häivetekniikan voimiaan pysyäkseen piilossa varjoissa. <br>\n<br>\nJokatapauksessa Klaanin rannalla oli kymmeniä pieniä paloja jotka alkoivat mystisesti etsimään oikeaa kohtaa Umbran kehossa. Pienet hammasrattaat naksuivat samalla kun kuppiosat laittoivat nivelet paikoilleen. <br>\n<br>\nHieman kauempana, pieni oranssisininen olento, joka oli varustettu poran ja kirjurin sauvan yhdistelmällä katseli kuinka Umbra alkoi nousta hiekasta. Kultainen valo välähti kun Toa nousi hiekasta. <br>\n<br>\nOlento oli Orton, Matoranien lajista eronnut olento, nimeltään Relef. Relef hallitsi Tyhjiön voimia, jotka antoivat hänelle kyvyn elää vedenalla ja avaruuden tyhjiössä sekä imeä ilmaa ja ainetta. Näitä hän ei voinut kuitenkaan käyttää rajattomasti, koska hän voisi ylikuumentua. <br>\n<br>\nOlento nousi hiekkakumpareen takaa ja meni tervehtimään Umbraa.<br>\n<br>\n\"Kuka olet, suuri Toa?\" Orton kysyi.<br>\n<br>\n\"Olen Umbra, tämän saaren moderaattori\", Umbra sanoi ystävällisesti olennolle. \"Voitko auttaa minua Klaanin linnoitukseen? Siitä on näes aikaa kun olen ollut täällä ja minulta on pyyhitty muisti useaan otteeseen..\"<br>\n<br>\nOrton nyökkäsi ja lähti viemään Umbraa suurelle rautaportille, jonka päällä komeili Suuri Hau ja Ussal-rapu.<br>\n<br>\n\"Kiitos ystäväiseni\", Umbra sanoi. \"Minä jatkan nyt tästä\", hän lisäsi, laittaen repussaan olevan kolikon, joka oli varustettu sinisellä haulla ja valkoisella pohjalla, kolikon mentävään aukkoon, jolloin ovi avautui kitisten. Umbra oli nyt taas Klaanin linnoituksessa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":4,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-08-30T12:12","content":"<em>TBS= Laitoin Gaggulabion pahoihin, OK?<br>\nUmbra= L�het� YV:ll� hahmojen tiedot:<br>\n*=Pakollinen<br>\n1. Nimi*<br>\n2. Naamio ja elementti (Jos on)<br>\n3. Laji*<br>\n4. Ulkon�k�<br>\n5. Luonne<br>\n6. Aseet*<br>\n7. Historia* (Ei tarvitse olla pitk�)</em><br>\n<br>\n<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nMatoron oveen koputettiin. Matoro nousi aurinkotuolistaan ja meni ovelle, jossa h�nt� odotti Kapura.<br>\n\"Mit� nyt?\" Matoro kysyi. \"Raheja?\"<br>\n\"Ei.\" Kapura sanoi. \"Umbra on eteisess�.\"<br>\n<br>\nMatoro lukitsi ovensa ja juoksi Kapuran kanssa eteiseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":5,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-08-30T14:04","content":"<em>Juu, Gaggu on pahis.</em><br>\n<br>\n\"Terve, Umbra. Missäs sinä olet ollut? Hillumassa maailmalla?\" Matoro kysäisee kun näkee Umbran eteisessä.<br>\n\"Eh, se on pitkä tarina.\" Umbra vastaa. Kolmikko on tulossa juuri sisälle kun joku matoran ryntää heidän luo ja huutaa isosta, rumasta Kuma-Nuista joka hyökkäsi matorankylään. <br>\n<br>\n<em>Tyypillisiä rahi-ongelmia,</em> Matoro ajattelee. \"No, mennääs sitten pistämänä se otus Karhuhain ruoaksi.\"<br>\n<br>\nJossain kaukana, Skakdi nimeltä Gaggulabio nousee laivaan ja lähtee merelle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":6,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-08-30T14:55","content":"Matoro ja Umbra lähtevät saaren tiheisiin viidakoihin, joissa Kasvillisuuden Matoranit asuvat. Kaksikko saapuu kylään ja ottaa aseensa esille, siltä varalta että Kuma Nui on vielä kylässä. <br>\n<br>\nTalsittuaan hylätyssä kylässä, Matoro ja Umbra kyllästyvät odottamiseen. <br>\n<br>\n\"Missä se Karzahnin Kuma-Nui-rotta on?\" Umbra kiroaa kun Rahia ei näy missään. <br>\n<br>\nSamassa jotain alkaa kuulua Maan alta ja suuri rotta nousee maan lennellessä pitkin maita ja mantuja. <br>\n<br>\nMatoro ottaa nopeasti Energiateränsä ja Sähkösäilänsä esiin ja valmistautuu iskemään Rahia elementaalienergioillaan...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":7,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-08-30T15:02","content":"Valtava Rahi ulvaisee kun siihen osuu aalto sähköä sekä energiaa.<br>\n<em>Ei tapeta, ei liikaa voimaa</em> Matoro ajattelee. <br>\n<br>\nKuma-Nui iskee kaulanvenytysiskulla Matoroa rintaan ja Jään toa lentää puuta päin. Umbran valoisku sokaisee rahin hetkeksi. Sokeutunut Kuma-Nui hoipertelee ja jyrää alleen matorantaloja ja puita. Se huitoo sokeana ympäriinsä. kapura hyppää yrittäen tainnuttaa rahin päähän kohdistuvalal iskulla, mutta tarkalla kuulollaan rotta huitaisee Kapuraa ilmasta, tämäkin toa lentää sivuun.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":8,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-08-30T16:17","content":"Kapura heikent�� Rahin painovoimaa viimeisill� voimillansa. <br>\n\"Pit�k�� kiirett�! En pysty jatkamaan t�t� kauan!\" Kapura parkaisee. <br>\nMatoro nousee ja juoksee Rahia p�in. Umbra tekee samoin. Kuma-Nui kuitenkin tottuu uuteen painovoimaansa odotettua nopeammin, ja iskee Matoroa kynsill��n. Matoro kaatuu mutta nousee nopeasti yl�s. Umbra pist�� Rahia miekallaan. Kapura ei jaksa en�� yll�pit�� Rahin painovoiman muutosta, ja lep�� hieman. Rahin painovoima muuttuu j�lleen; Matoro k�ytt�� tilaisuutta hyv�kseen ja vangitsee puolet Kuma-Nuista j��h�n. <br>\n\"Tuo hidastaa sit� hieman.\" Matoro sanoo, mutta j�� alkaa jo halkeilla. Umbra sokaisee sen j�lleen. <br>\n\"T��lt� pesee!\" Lev�nnyt Kapura huutaa ja ampuu tulta. J�� sulaa, mutta v�symys ja �kkin�inen l�mp�tilan muutos ovat liikaa Rahille. Se kaatuu v�syneen� maahan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":9,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-08-30T18:54","content":"<strong>Klaanin saaren viidakko, kylä</strong><br>\n<br>\n\"Phuh, siinä oli hommaa kerrakseen\", Matoro totesi ja pisti miekkansa syrjään. Kapura ja Umbra tutkivat rottaa kierrellen sen ympärillä. Erityisesti Klaanin päämoderaattori näytti mietteliäältä. \"Sidotaan se ja vapautetaan saaren laitamille, pyydetään Keetongulta alus sen kuljettamiseen.\"<br>\n<br>\nMatoro oli juuri esittämässä mielipidettään asiaan, kun ilmasta yhtäkkiä lensi suuri kirves, joka halkaisi rahin pään tappaen tämän. Kapura säpsähti taaksepäin veren roiskahtaessa hänen päälleen samalla kun punamusta haarniskoitu hahmo tiputtautui puusta kolmikon eteen.<br>\n<br>\nMatoro kihisi kiukusta ja aloittikin huudonsekaisen saarnaamisen paikalle ilmestyneelle soturille: \"Miksi hitossa sinä tapoit sen? Se oli vain vauhkoontunut eläin. Me emme tapa niitä!\"<br>\n<br>\nKilljoy veti kirveensä irti kuolleesta olennosta ja repäisi sitten olennon jalasta jotain. Pala osoittautuu kappaleeksi Matoran-panssaria. Muut joukosta haukkovat henkeään. \"Tämä pirulainen on syyllinen sen viimeviikkoisen Matoranin katoamiseen. Löysin loput sen ruumiista muutaman kilometrin tästä länteen pienestä kuopasta. Tämä olento ei ansainnut elää\", Killjoy murisi.<br>\n<br>\nUmbra ei tuntunut olevan selitykseen täysin tyytyväinen, vaan loi erittäin pahan katseen kohti entistä pimeyden metsästäjää. \"En ymmärrä sinua Killjoy\", Umbra tuhahti, \"Saat tuosta hyvästä warnia ja rutkasti, Adminit eivät tule pitämään kuulemastaan.\"<br>\n<br>\nKilljoy vilkaisi kohti Umbraa, kallisti päätään ja tuhahti neutraalisti: \"Tee miten haluat.\"<br>\n<br>\nMatoro kääntyi kohti kuollutta rottaa raapien päätään. \"Killjoy saisi haudata ruumiin, kun kerran sen tappoikin. Killjoy? Killjoy?\" Mutta metsästäjä oli jo kadonnut.<br>\n<br>\n\"Vihaan sitä kun hän tekee tuota\", Matoro tuhahti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":10,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-08-31T13:07","content":"Kolmikko kävelee metsätietä pitkin kohti Klaania. Ruhon siirtäminen kauemmas oli hankala ja rankak homma, ja nyt he ovat leponsa klaanissa ansainneet. Aurinkokin on laskemassa.<br>\n<br>\n<em>Matoranin palaset kuopassa...?</em> Matoro pohtii.<br>\n<em>Kuma-Nui tuhoaa, syö koko ruumiin. Se ei jätä paloja.</em><br>\n<br>\n<em>Täytyy keskustella asiasta Killjoyn kanssa...</em>, Matoro pohtii.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":11,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-09-02T15:27","content":"Kaukana, Eteläisen mantereen takana, pienellä Orto Nuin saarella, yksi suuri, vihreä, Zyglak odottaa lähettiään, pientä linturahia, jonka hän oli lähettänyt vakoilemaan Bioklaanin saarta. <br>\n<br>\n\"Sen rahin kuvatuksen olisi pitänyt jo saapua\", Zyxax mutisi itsekseen, heittäen kiviä veteen, jolloin vedenpinta väreili.<br>\n<br>\nZyxax oli suht ison Zyglak-lauman johtaja, joka oli valloittanut kymmeniä tuhansia vuosia sitten Matoranien asuttaman Orto Nuin saaren ja voittanut saaren kuudesta Toasta kuuluvan Toa-tiimin. <br>\n<br>\nPian pieni harmaa ja riutunut lintu lensi Zyxaxin luokse ja toi mukanaan pienen kameran, josta näkyi kuinka Kuma-Nui kuoli Killjoyn iskuun. Tämän jälkeen lintu oli tallentanut vain keskustelua jota Klaanilaiset olivat käyneet Kuma-Nuin jättämien Matoranin rippeiden takia.<br>\n<br>\n\"Kirotut Klaanilaiset\", Zyxax murahti. \"He ovat arvanneet jonkin olevan vialla. No täytyypä tästä lähettää jotain muuta kivaa heidän kiusakseen, sillä tästä päivästä lähtien he eivät saa rauhaa!\"<br>\n<br>\nZyglak heitti linnun pois kallionjyrkänteeltä, jolloin se alkoi liitää hennoilla siivillään ilmavirrassa.<br>\n<br>\nZyxax lähti muiden Zyglakien luokse keskustelemaan mitä he tälläkertaa tekisivät Bioklaanin jäsenten kiusaksi...<br>\n<br>\n<br>\nBioklaanin saarella...<br>\n<br>\n\"Sen oli pakko olla jokin kuin pelkkä Rahin hyökkäys\", Killjoy sanoi kun nelikko käveli pois kohti Bioklaanin linnoitusta. <br>\n<br>\n\"Mutta kuka olisi voinut lähettää Kuma-Nuin hyökkäämään Matoranien kylään?\" Umbra kysyi muilta.<br>\n<br>\n\"Tämäpä mysteeri\", Matoro aloitti kun joukkio huomasi maassa epäilyttäviä jälkiä. Jäljet johtivat läheiselle Kummitusten rämeelle, jossa tapahtui kaikenlaista outoa ja jännittävää.<br>\n<br>\n\"Tulkaa! Seurataan noita jälkiä!\" Kapura sanoi ja muut nyökkäsivät, lähtien upottavalle suolle jossa oli paljon sammakoita ja muita otuksia...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":12,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-02T15:54","content":"<strong>Kaja-Wahi, Killjoyn mökki</strong><br>\n<br>\nKilljoyn pieni kivijalkainen tönö nökötti keskellä tuhkaista kenttää Kaja-Wahin tyhjillä erämailla. Erakoituneen Pimeyden Metsästäjän uskollinen Gukko-lintu suki höyheniään lieassaan mökin takapihalla. Isoon puiseen oveen kalahti koputus ja juuri kypärän päästään saanut metsästäjä löntysteli avamaan. Oven takana seisoi hintelähkö Po-Matoran käärö kädessään.<br>\n<br>\n\"Tuota... her... herra Killjoy. Tä...tässä olisi teille tä... tällainen kirje.\"<br>\n<br>\nKilljoy katsoi jaloissaan tutisevaa matorania tuimasti, nappasi käärön tämän käsistä ja sulki oven. Metsästäjä leväytti käärön yhdellä riuskalla otteella auki ja luki:<br>\n<br>\n<em>Hei, Killjoy.<br>\n<br>\nMatoro, Umbra ja Kapura ovat matkalla kohti kummitusten rämettä. Sen merkkaaminen tason kuusi vaaralliseksi alueeksi ilmeisesti jäi heiltä huomioimatta. Fikou-ongelma niillä paikkein on edelleen vakava. Haluatko käydä varmistamassa, että heillä on tarpeeksi tulitukea? Sinähän taidat partioida siellä päin muutenkin.<br>\n<br>\nYstävällisin terveisin: Summerganon.</em><br>\n<br>\nKilljoy hymähti hieman tyytymättömästi ja laski kirjeen eteisensä puiselle tasolle. Muutamalla isolla askeleella hän harppoi olohuoneeseensa, nappasi kypäränsä ja asteli ulos kohti Gukkoaan. Ei mennyt kuin hetki ja punamusta soturi kiisi jo pitkin taivaita, suuntanaan Kummitusten Räme.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":13,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-02T16:20","content":"<strong>Kummitusten räme</strong><br>\n<br>\n\"Tuota...Eikö adminit tiedoittaneet joku aika sitten että tänne ei saisi tulla?\" Matoro miettii ääneen heidän kävellessään synkässä metsässä. <br>\n\"Me vain käväisemme nopeasti suolla vilkaisemassa minne jäljet päättyvät, ei mitään pahaa voi sattua.\" Umbra rohkaisee. <br>\n<br>\nKolmikko kävelee kuolemanhiljaisessa metsässä. Tai nyt synkkä metsä muuttuu pikkuhiljaa kostammaksi, pettävämmäksi ja rämeisemmäksi. Puista roikkuu liaaneja ja aluskasvillisuutat on paljon. Aina pitää katsoa minne astuu ettei jää suonsilmään. <br>\nMatorolla on samanlainen tunne kuin silloin kun hän käveli suoraan Pimeyden Metsästäjien leiriin öisellä Odinalla. Siis ei-kiva.<br>\n<br>\n\"Jäljet muutuvat kokoajan epäselvemmiksi ja niitä alkaa olla jo vaikea erottaa. Tästä taitaa tulla hukakreissu.\", Umbra toteaa.<br>\n\"Käännytään takaisin\", sanoo Kapura<br>\n\"Kannatan ehdotusta...Yksi ongelma vain.\", Matoro sanoo.<br>\n<br>\nKolmikko kääntyilee ympäriinsä.<br>\n<br>\n\"...Käännytään minne?\" Matoro lopettaa lauseensa.<br>\nHe tajuavat että suo näyttää samalta joka suuntaan - synkkiä puita ja loputtomasti oksia ja lehtiä peittämässä auringon.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":14,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-09-03T11:01","content":"\"Menn��n t�t� tiet�.\" Umbra sanoi. \"Jos menemme suoraan, p��dymme ennen pitk�� ulos.\"<br>\n\"Jaa.\" Matoro sanoi ja tunnusteli kepill� suon pohjaa. \"Minusta tuntuu, ett� jos menemme liian syv�lle mets��n, voimme torm�t� upottaviin kohtiin. Ainut vaihtoehto olisi palata takaisin, mutta emme tied� mist� tulimme.\"<br>\n\"Tiet��k� kukaan Klaanilainen minne menemme?\" Kapura kysyi.<br>\n\"Pelastajatkin luultavasti j�isiv�t loukkuun.\" Matoro sanoi. <br>\n\"T�m� t�st� puuttuikin.\" Umbra sanoi ja osoitti vasemmalle. Suo t�yttyi sumusta.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center>***</center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHarhailtuaan suolla muutaman tunnin Toat pys�thtyiv�t lep��m��n. Yht�kki� Matoro kuuli omituista, matalaa ��nt�.<br>\n\"T�nne p�in... Tänne p�in...\"<br>\n\"Kapura?\" Matoro kysyi. \"Umbra?\"<br>\n\"T�nne p�in... T�nne p�in...\"<br>\n\"Ei naurata! Kapura?\" Matoro huusi. \"Umbra!\"<br>\n\"T�nne p�in... T�nne p�in...\" <br>\nMatoro katsoi ymp�rilleen. Sumu oli sankentunut, eik� h�n en�� n�hnyt Toia. Pieni liekki syttyi ��nen suuntaan.<br>\n\"T�nne p�in... T�nne p�in...\"<br>\n\"Kapura!?\" Matoro huusi ja l�hti juoksemaan liekki� kohti. \"KAPURA!\" <br>\nJuostuaan muutaman minuutin ajan Matoro pys�htyi. Liekki ei tuntunut l�hestyv�n ollenkaan.<br>\n\"T�nne p�in... T�nne p�in...\" ��net kuuluivat joka puolelta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":15,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-03T11:15","content":"<strong>Kummitusten Räme</strong><br>\n<br>\nKilljoyn Gukko liiteli majesteettisesti rämeen yllä. Sumu alhaalla oli sankkaa, eikä Killjoy täten havainnut pienintäkään liikettä märkivässä kasvustossa. Killjoyn käskystä Gukko lähti syöksykiitoon suoraan alaspäin, laskeutuen hurjapäisesti suon läpi kulkevan polun viereen. Polkusta kykeni erottamaan useita tuoreita jalanjälkiä. Killjoy oli menossa oikeaan suuntaan.<br>\n<br>\nMetsästäjä kääntyi Gukkoaan kohti, kaivoi esiin käärön tämän satulan tarvikepussista ja alkoi kirjoittaa:<br>\n<br>\n<em>Summerganon.<br>\n<br>\nMatoro, Umbra ja Kapura ovat menneet suoraan ytimeen. Lähden perään välittömästi. Lähetä Gukkoni takaisin perinteisen asepakettini kanssa. Viimeaikaiset tapahtumat huomioon ottaen on parempi varustautua kunnolla. GS osaa kyllä tuoda ne perille.<br>\n<br>\nLisäksi. Sinun olisi aika hankkia jo ihan oikea kommunikaattori. Kirjeenvaihto on niin viime vuosituhatta.<br>\n<br>\n- Killjoy</em><br>\n<br>\nKilljoy sulki käärön ja sitoi sen tiukasti Gukkonsa kaulaan.<br>\n<br>\n\"Vie se, vie se Summerganonille\", Metsästäjä murahti, silittäen samalla uskollisen lähettinsä päätä.<br>\n<br>\nGS katsoi hetken Killjoyta, kääntyi sitten ja nousi lentoon. Killjoy seurasi lintunsa liitoa hetken ja kääntyi sitten kohti jälkien osoittamaa suuntaa.<br>\n<br>\n\"Hmph.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":16,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-03T13:24","content":"Matoro on täysin eksyksissä. Ketään ei enää näy missään. <br>\n<em>Olisipa minulla nyt vanha naamioni...</em>, hän ajattelee.<br>\n<br>\n<br>\nJostain kaukaa kuuluu outoja ääniä. Mukavaa vaihtelua hiljaisuudelle. <br>\n<br>\n<em>'Mennään vain katsomaan minne jäljet johtavat ja palataan takaisin', taisi Umbra sanoa. </em>, Matoro miettii.<br>\n<br>\nMatoro istahtaa tukin päälle miettimään. <br>\n<em>Täältä ei ole mitään mahdollisuutta saada yhteyttä ulos suolta. Radiolaitteet eivät toimi, Rahit eksyvät kuten mekin...</em><br>\nSilloin Matoro näkee jotakin punaista teleskooppisilmällään. <br>\nLämpökamera näkee punaisen kohteen puiden lomassa. <br>\n<em>Elämää.</em>, Matoro ajattelee ja zoomaa teleskooppisilmäänsä. <br>\nOlento on humanoidi muodoltaan. Mahdollisesti Klaanilainen. Korkea, kävelee hitaasti ja varoen. <br>\nMatoro vaihtaa teleskooppisilmäänsä yökiikariin. Pusikoiden takana näkyy musta-oranssi, pitkä hahmo. <br>\n<br>\n<em>...Onko se Killjoy?</em>, Matoro miettii. Hän lähtee juoksemaan varoen askeliaan. Hän näkee nyt Klaanilaisen selvästi. Vain vajaassa sekunnissa olento katoaa, Matoro astuu tyhjään ja putoaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":17,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-09-03T15:57","content":"Umbra ja Kapura katsovat hetken muualle ja Matoro on poissa. Pian kaksikko alkaa huutelemaan ystävänsä perään.<br>\n<br>\n\"Matoroo! Matoroo! Missä sinä olet?!\" Kapura huutaa. Umbra käyttää samaan aikaan valovoimiaan usvaiseen suoilmastoon, että he voisivat saada jonkin vihjeen Matoron olinpaikasta.<br>\n<br>\nValon ja Tulen Toa kävelevät pientä polkua pitkin joka erottaa kaksi suurta vesiallasta toisistaan. Upottava mätäs kantaa juuri ja juuri kaksi Toaa. Kaksikko tulee pian tienhaaraan, jossa on aika päättää minne lähteä.<br>\n<br>\n\"Minä lähden oikealle, lähde sinä vasemmalle\", Umbra sanoo Kapuralle ja kaksikko eroaa ja matkaa syvemmälle synkän suon syövereihin. He eivät huomaa heidän ympärillään tapahtuvaa puiden ja veden sekä liejun liikettä...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":18,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-03T16:09","content":"<strong>Kummitusten Räme</strong><br>\n<br>\nKilljoy eteni, mutta hitaasti. Metsästäjä kahlasi polviaan myöten paksussa vetisessä liejussa. Harmaat kasvot metsästäjän kypärän takana paistoivat inhoa. Punamustan soturin ajatukset keksivät kilpaa epämiellyttäviä tapoja kuvailla tilannetta.<br>\n<br>\n\"Vettä, miksi vettä? Kaikista maailman paikoista ne älyn jättiläiset päättivät mennä suolle. Ja äh... minä ruostun.\"<br>\n<br>\nKilljoy saapui pienelle aukealle ja huomasi, että hänen seuraamansa jäljet jakautuvat nyt kaikki eri suuntiin. Killjoy ei voinut enää peittää turhautumistaan.<br>\n<br>\n\"Miksi halvatun halvatussa te nyt noin muka tekisitte? Ihan kuin te tahallanne etsisitte hankaluuksia.\"<br>\n<br>\nHetken tilannetta punnittuaan Killjoy päätti lähteä keskimmäisten jälkien perään, askeleet hetki hetkiltä raskaampina. Metsästäjän motivaatio toien perässä juoksemiseen ei ollut korkeimmillaan.<br>\n<br>\n\"Tästä tulee pitkä päivä.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":19,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-03T16:20","content":"Matoro herää. Hän tippui jonnekkin, muttei ollenkaan tiedä minne. <br>\nJonkinlainen kuoppa. Ei, sivulle lähtee tunneli. Paljon puiden juurakoita ja kasvillisuutta. Himmeää valontapaista kajastusta näkyy sieltä missä pitäisi olal taivas, tällä alueella horisontin ovat vallanneet sumu ja puut.<br>\n<br>\nMatoro koittaa päästä kuopasta ylös mutat reunat pettävät ja ovat korkeat. Ei onnistu.<br>\nHän tutkailee kuoppaa. Sieltä lähtee pimeä tunneli eteenpäin. Matoro tähyilee teleskooppisilmällään luolaan eikä näe mitään.<br>\nHetken harkinta.<br>\nJään Toa lähtee ryömimään tunnelia pitkin. Se on kostea ja täynnä kasveja, Matoro joutuu käyttämään miekkaansa ahtaassa tilassa sitkeimpien kasvien niittoon.<br>\nHän ryömii edelleen. <br>\nValoa kajastaa kaukaa. <br>\nMatoro tuntee pienen toivonkipinän heräävän. Hän lähtee vauhdilla eteenpäin, ja saapuu pieneen käytävään jossa on valokivi. <br>\n<em>Täällä on pakko olla älyllistä elämää...</em><br>\nKäytävä haarautuu kahteen suuntaan.<br>\n<br>\n<br>\nSamaan aikaan piikkihaarniskainen kiven Skakdi kävelee kahden sotilaansa kanssa kivistä käytävää pitkin. Outo, kuusiraajainen vartija avaa heille oven.<br>\n<br>\n\"Tulin neuvottelemaan siitä suunnitelmasta...\" Skakdi sanoo kelmeä virne naamallaan. Hän istahtaa kivisen pöydän eteen.<br>\nNazok-torakka häntä vastapäätä heittää pöydälle saaren kartan jossa näkyy olevan punaista väriä, viivoja ja nuolia.<br>\n\"Tuossa on suunnitelma.\", olento sanoo.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":20,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-09-03T16:44","content":"\"Matoro!\" Umbra huutaa. Matoro on jo toista tuntia kadoksissa. Kapura ja Umbra harhailevat suossa etsien Matoroa.<br>\n\"Hei!\" Kapura huutaa. \"Sumu alkaa h�lventy�...\"<br>\n<br>\nSuurin osa sumusta on jo haihtunut. Kasvillisuus alkaa v�henty�.<br>\n\"Olemme varmaan oikealla tiell�.\" Umbra toteaa.<br>\n\"Ent� Matoro?\" Kapura kysyy. \"Ent� jos h�n on jo l�yt�nyt takaisin?\"<br>\n\"Emme voi tiet��.\" Umbra vastaa. \"Meid�n on pakko palata takaisin... Vaikka tuonne en mielell�ni menisik��n.\"<br>\n\"Kuka tuo on?\" Kapura sanoo ja osoittaa heit� kohti k�velev�� hahmoa. \"Killjoy?\"<br>\n\"Aivan.\" Killjoy murahtaa. \"Miss� on Matoro?\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center>* * *</center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSamaan aikaan Skadi ja Nazok-torakka jatkavat salaper�isen suunnitelman kertaamista.<br>\n\"Soluttautujat...\" Skadi murahtaa. \"Ei mit��n tietoa.\"<br>\n\"V�lit�n tiedon, muutama Klaaniin p��sev� Matoran on puolellamme.\" Nazok-torakka toteaa.<br>\n\"Koko suunnitelma riippuu soluttautujista! Ilman heid�n apuaan emme p��se linnoitukseen!\" Skadi raivoaa. \"Odotin edes jonkinlaista tietoa heille, mutta ei! Sen sijaan he ovat ep�tietoisia kaikesta!\" Skadi jatkaa ja rynt�� ulos. Torakka seuraa per�ss�.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":21,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-04T10:49","content":"Matoro kulkee hiljaa ahtaassa tunnelissa. Sen on rakentanut joku älykäs valokiven perusteella. Toa irroitti valokiven ja valaisee sillä nyt tietään. <br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nGaggulabio ja Nazorakien johtaja kävelevät kivisessä salissa, Skakdi ei löytänyt ulospääsyä. <br>\n<br>\n\"Odotamme vielä erästä joka tekee operaatiomme mahdolliseksi.\", Toarkka aloittaa.<br>\n\"...Kuka?\", Gaggulabio ihmettelee.<br>\nOvesta tulee korkea, tummanpuhuva matelijamainen olento.<br>\nZyglak.<br>\n\"Halusitte tavata minut?\", Zyxax sanoo matalalla äänellä.<br>\n\"Kyllä.\", Torakka sanoo. \"Meitä kolmea yhdistää jokin. Me kaikki haluamme murkata Bio-Klaanin tieltämme. Me halamme elintilaa. Te...\" Torakka osoittaa Zyxaxia, \"...Haluatte koston. Gaggulabion Skakdit haluavat Klaanin aarteet ja omalla tavallaan kostaa heille.\"<br>\n<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nMatoro näkee nyt lämpökamerasilmällänä jotakin. Kaksi kohdetta tunnelin päässä. Eläviä, kuusiraajaisia. Ruumis moniosainen.<br>\n<em>Nazorakeja! Toivottavasti en tullut niiden pesään</em>, Matoro ajattelee.<br>\n<br>\nHän kurottaa naamiollaan toisen mieleen. <br>\nToinen torakka muuttuu sekavaksi. Sen tärisee ja yhtäkkiä iskee keihään toverinsa rintaan. Sitten se kaatuu maahan tutisevana rauniona.<br>\n<em>Kanohi Cencord on taas näyttänyt mahtinsa. Nostan hattua niille Makutoille jotka tämän suunnitteli.</em>, Toa ajattelee.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":22,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-09-04T12:19","content":"Umbra, Kapura ja Killjoy talsivat suolla etsien Matoroa, kun veden pinta värähtää jolloin suuri olento hyökkää heidän kimppuunsa. Pienet osaset yhdistyvät kolmikon silmien edessä ja muodostavat jättiläismäisen krokotiilia muistuttavan olennon, joka väreilee ja iskee jähmettynyttä kolmikkoa sähköiskulla.<br>\n<br>\n\"Mikä Karzahnin otus tuo on!\" Kapura huutaa, hieroen kipeää rannettaan. <br>\n<br>\n\"Se on Weretaea, suuri krokotiilirahi joka pystyy purkamaan itsensä ja iskemään sähköiskuja. Tuo on vielä Iso yksilö. Sekä koiras!\" Umbra huutaa, etsien miekkaansa joka lensi upottavaan suohon Rahin hyökätessä.<br>\n<br>\nKilljoy on kestänyt sähköiskua paremmin ja ottanut yhteen Weretaean kanssa. Killjoy iskee kirveellään krokotiilia, joka lyö klaanilaisen kirveen suohon.<br>\n<br>\n\"Tästä ei hyvää seuraa...\" Killjoy sanoi itselleen katsoen kuinka tuhansia hampaita sisältä kita lähestyi häntä...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":23,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-09-04T12:32","content":"Kapura nousee yl�s etsien miekkaansa. Sit� ei l�ydy. H�n nostaa Rahin henkil�kohtaista painovoimaa hidastaakseen sit�. Umbraa l�yt�� miekkansa ja rynt�� l�hitaisteluun.<br>\n\"Tuolla!\" Kapura huutaa ja osoittaa Killjoyn kirvest�. Killjoy nappaa kirveens� ja juoksee Umbran avuksi.<br>\n<br>\nWeretea puree Killjoyn kirveen poikki. Killjoy kiroaa. Samassa Gukko-lintu lent�� paikalle ja ojentaa Killjoylle kaksi tulikatanaa ja muutaman miekan. Sill� on mukanaan pieni viesti:<br>\n<br>\nSain viestisi. L�hetin Gukon mukana muutaman ylim��r�isen aseen. Saatatte tarvita niit�.<br>\nSummerganon<br>\n<br>\nKilljoy heitt�� yhden miekan Kapuralle ja toisen Umbralle. Kapura lopettaa Rahin vaihtuneen painovoiman yll�pit�misen, jotta voisi taistella paremmin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":24,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-04T12:58","content":"Matoron yllä katto tärisee. Siellä tapahtuu jotain. Kova paino siirtyy ylös ja alas. Toa menee seinää vasten refleksinomaisesti. hän kuulee askelia, ja ennekuin ehtii reagoida, zamor-kuula osuu häntä rintaan. Kuulan rikkoutuessa siitä alkaa tulla outoja ötököitä ulos. Pikkutorakoita?<br>\nMatoro kääntyy ja ampuu jäälatauksen suoraan torakkaa naamaan. Hänen rinnassaan tuntuu pistävää kipua pikkuotusten toimesta. Toinen Nazorak-torakka hyökkää päin pitkän tikarin kanssa, Matoro kokeneena veistää sivuun ja nopealla miekanviillolla katkaisee sen asekäden. Potku torakkaa rintaan heittää sen Zamor-torakkaa päin. Kaksi vartijaa lentävät seinään.<br>\nTärähdys kun kaksi kehoa osuu seinään.<br>\nTärinää.<br>\nLisää.<br>\n<br>\nPikkutorakat yrittävät pureutua panssariin mutta parannuskivi MAtoron rinnassa parantaa sitämukaa panssaria.<br>\n<br>\nYlhäällä suuri rahi lyödään maata vasten, heikentynyt katto sortuu ja iso kasa maata, kasveja ja suovettä syöksyy tunneliin. Mukana muuatam Klaanilainen ja iso, vihainen rahi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":25,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-04T13:55","content":"Rahi rysähti kömpelösti keskelle tunnelia. Killjoy, Umbra ja Kapura nostivat itsensä ylös. Punamustan metsästäjän huomio kiinnittyi ensimmäisenä Matoroon.<br>\n<br>\n\"Kyllä teitä on saanut etsiä.\"<br>\n<br>\n\"Olen pahoillani, törmättiin tuttuihin...,\" Matoro lausui ja lähetti lisää jääsäteitä lähestyviä nazorakeja kohti.<br>\n<br>\n\"Mutta toit näköjään itsekin vieraan\", hän jatkoi.<br>\n<br>\nKilljoy kohotti miekkansa ilmaan ja vastasi ennen taisteluun liittymistä: \"Sentään vain yhden.\"<br>\n<br>\nKapura ja Matoro hoitelivat Nazorakeja, joita tulvi nyt joka kolosta. Killjoy vilkaisi Umbraan ja sitten rahiin.<br>\n<br>\n\"Minulla on suunnitelma, hämää rahia sen verran, että saan rannepommini toiminaan, yritetään syöttää se sille.\"<br>\n<br>\n\"Pommi?\" Umbra ihmetteli. \"Mistä sinä sellaisen olet saanut?\"<br>\n<br>\n\"Lakkaa kyseenalaistamasta ja toimi!\", Killjoy karjahti taistelun metakan ylitse. Umbra tarttui tuumasta toimeen.<br>\n<br>\n\"Tule tänne pösilö, tänne!\"<br>\n<br>\nRahi lähti juoksemaan Umbraa kohti, mutta toa väisti tämän nopealla hypyllä.<br>\nKilljoy oli kyyristynyt irroittamaan rannepanssariaan, saaden sen lopulta irti. Killjoy heitti irronneen räjähteen valtavalla voimalla kohti rahin suuta, mutta osuikin petoa suoraan silmään, kimmottaen pommin maahan.<br>\n<br>\nRahi mylväisi korviahuumaavasti ja lähti vauhkoontuneena juoksemaan tunnelia listien samalla useita Nazorakeja alleen. Tilanne rauhoittui ja sankarit laskivat huojentuneena aseensa. Killjoy ei kuitenkaan edelleen rauhoittununt.<br>\n<br>\n\"Tuota, meillä on ongelma.\"<br>\n<br>\n\"Miten, niin? Mehän juuri voitimme tappelun.\" Kapura ihmetteli.<br>\n<br>\nKilljoy osoitti maassa olevaa pommiaan, jonka ajastin näytti parhaillaan kahtakymmentäkolmea sekuntia. Tunnelin sortuminen oli johtanut kaikkien ulospääsyreittien katkeamiseen. Sankarien tulevaisuus näytti räjähtävän ankealta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":26,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-04T17:08","content":"20 sekuntia.<br>\n<br>\nNeljä klaanilaista miettii keinoja ankarasti.<br>\n<br>\n15 sekuntia.<br>\n<br>\nKuoppa on jyrkkä ja seinämät pettäviä, niitä ei voi kiivetä. Kuopan pohjalla on jonkun verran vettä. Iso rahinraato on yhdessä kulmassa. Neljä Klaanilaista toisessa. <br>\n<br>\n10 sekuntia.<br>\n<br>\nPommi on turhan painava heitettäväksi. Sitä ei voi sammuttaa kunnolla. <br>\nKilljoy ottaa pommin syliin ja heittää sen rahin taa.<br>\n<br>\n5 sekuntia.<br>\n<br>\nPommi painetaan veteen ja märkään multaan.<br>\n<br>\n3 sekuntia.<br>\n<br>\nKlaanilaiset heittäytvät kuopan toiseen nurkkaan.<br>\n<br>\n2 sekuntia.<br>\n<br>\nMatoro luo jäävallia pommin ympärille.<br>\n<br>\nBOOOOOOOOOOOMMMMM<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nKuoppa savuaa. Rahinraato räjähti, samoin puoli kuoppaa, paljastaen tunneleita lisää. Ketään Klaanilaista ei pahemmin sattunut. Märkä maa vaimensi pommia tehokkaasti.<br>\n<br>\n\"Huh.\", toteaa Umbra. \"Selvittiimpä siitäkin.\"<br>\n<br>\nJostain kuuluu kohinaa. <br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nNazorkait ovat suolla avanneet suuren tekemänsä padon. Se patoaa yhden järven niin, ettei se tunkeudu heidän tunneleihin. Nyt suuri hyökyaalto on virtaamssa pimeällä suolla, kohti kuoppaa jossa Klaanilaiset ovat. <br>\n<br>\n<br>\nZyxax, Gaggulabio ja Nazorak-johtaja istuvat pöydän ympärillä. pöydällä on useita saarta esittäviä karttoja sekä pieniä puisia nappuloita.<br>\n<br>\n\"Me olemem valmistelleet kaiken. Saaren villi osa on meidän aluetta, murskaamme surkean Klaanin ja otamme parhaat maat takaisin...\" Torakka sähisee<br>\n\"Zyglakit hyökkäävät mereltä. Minulla on joukot valmiina parin päivän päsätä.\", Zyxax selittää<br>\n\"Tauko, tyypit!\", gaggulabio sanoo ja ottaa ryypyn taskumatista. \"Emme pääse linnoitukseen sisään ilman niitä soluttautujia. Muurit ovat liian vahvat murrettaviksi ilman järeää aseistusta.\"<br>\n\"Hoidamme kyllä asian. Muutama matoran kyllä suostuu pettämään Klaaninsa meidän pienen...<em>Taivuttelun</em> jälkeen.\", nazorakkien pomo puhuu.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":27,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-09-04T17:12","content":"Vettä alkaa virrata luolaan nopeaa vauhtia. Nelikko hätääntyy.<br>\n<br>\n\"Mitä me teemme nyt!?\" Kapura huutaa kun hänen polvensa korkeudella on vettä. <br>\n<br>\n\"Meidän on pakko päästä pois täältä jotenkin!\" Umbra huutaa ja yrittää taistella virtausta vastaan. Äkkiä virtaus tulee niin voimakkaaksi että tempaa sankarimme mukaansa ja ajelehtivat virran mukana syvemmälle tunneleihin kohti Ma Wetin tunneliverkostoa...<br>\n<br>\nMutta he eivät joudukaan tunneleihin, sillä virtauksen voima on niin suuri että se lennättää joukkion karun vuoren juurelle. Joukkio on matkannut virran mukana pitkän matkaa ja he ovat uupuneita, märkiä ja kylmissään suuren Mt. ÄmKoon juurella.<br>\n<br>\n\"Mitä teemme seuraavaksi?\" Umbra aloittaa etsien asettaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":28,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-05T15:05","content":"Niinkin epäloogiselta kuin se kuulosti, hyökyaalto hetti klaanilaisnelikon kallioille, suon reunalle. Tosin nyt kenelläkään heistä ei ole enää mitään tietoa missä ovat. Joka suunanssa näkyy edelleen vain sumua. <br>\n<br>\nHe kävelevät sumammutkiassa johonkin, kallioerämaa muuttuu pikkuhiljaa avonaisemmaksi ja he näkevät sumun seasta peräti taivaan ja lisää kiveä.<br>\nEtäistä vihreää utua näkyy alaviistossa, sitten merensinistä. He ovat vuorilla, ja suhteellisen korkealla. Lisäksi näkyy punaisia pisteitä, kiveä, jotain puuntynkiä...<br>\n<em>Hetkonen, punaisia pisteitä?</em>, Matoro miettii.<br>\n<br>\nKristallikiipijoitä. <br>\nTiivis ja suuri lauma niitä, kiipeää loivaa kalliota. Klaanilaiset ovat ilmeisesti tulleet vahingossa niiden pesäpaikan luo ja nyt Rahit tulkitsevat heidät kilpailijoiksi...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":29,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-09-05T15:12","content":"\"Olkaamme rauhallisia, jos emme tee mitään, Rahit eivät hyökkää kimppuumme\", Umbra sanoo muille, kun joukko Raheja alkaa lähestyä heitä.<br>\n<br>\n\"Hah. Vai annamme heidän hyökätä ensin!\" Killjoy huutaa ja heittää miekkansa kohti yhtä Kristallikiipijää. Se osuu Rahiin ja Rahi horjahtaa kalliolta kohti varmaa kuolemaa. Kristallikiipijät alkavat lähestyä verenhimo silmissään joukkiota. Niillä on nyt syy hyökätä Klaanilaisten kimppuun, kosto.<br>\n<br>\nYksi Kristallikiipijä juoksee kovaa vauhtia Umbraa kohti, mutta valon Toa luo valoseinämän johon Kristallikiipijä törmää. Matoro ja Kapura tarttuvat omiin aseisiinsa ja alkaa armoton taistelu Kristallikiipijä lauman ja Klaanilaisten kesken.<br>\n<br>\nKilljoy heitteli Raheja rotkoon ja iski niiden päitä aseellaan. Hän ei huomannut takaansa tulleita uroksia jotka iskivät hampaillaan ja kynsillään häntä selkään.<br>\n<br>\n\"Klaanilainen maassa!\" Killjoy huusi muille kun Rahit olivat hänen oäällään.<br>\n<br>\nMuut Klaanilaiset rynnivät ajamaan Raheja pois, ampuen elementaalienergiaa säikyttääkseen olentoja. Valitettavasti Killjoy oli ehtinyt haavoittua Rahien takia.<br>\n<br>\n\"Sait mitä haitkin. Kärsimystä\", Matoro sanoi, katsoen kuinka Kristallikiipijät alkoivat pikkuhiljaa perääntyä. Mutta se ei johtunut Klaanilaisten voitosta vaan jostain aivan muusta. Jostain pahaenteisestä, joka lähestyi klaanilaisia...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":30,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-05T15:32","content":"\"Kannattaako aloittaa tappelu alueella missä voi sattua lumivyöryjä?\", Matoro sanoo tuskastuneena muille. Talven lumethan ne sieltä ovat tulossa alas kovaa vauhtia, isona lumivyörynä. Mahtavaa.<br>\n<br>\nMatoro vilkaisee ympärilleen: Sivuilla on avoinaista kalliota, takana rotko. Sumu on onneksi hälvennyt ja nyt näkyy selkeästi se, että he ovat korkeilla vuorilla, viidakkoa alla. <br>\n<br>\n\"Nopeasti!\" Tiedän mitä teemme!\", Matoro huutaa, ollen jopa hieman iloinen siitä että se on sentään vain lunta eikä laavaa.<br>\n<br>\nMatoro hyppää suoraan kalliolta alas.<br>\n<br>\nMuut ovat jossain paniikin ja hämmennyksen rajamailla. Matoron ääni kuuluu: \"Hypätkää alas!\"<br>\n<br>\nJään Toa seisoo pystysuoraa kalliota vasten, hän on ampunut toisen robottikätensä tarttumakoukun kallioon ja toisella kädellä pitää miekkaa jonka on iskenyt kallioon. <br>\n\"Jääkää kallioon roikkumaan, antaa lumen mennä ylitsemme!\", Matoro huutaa kovaa lumivyöryn kohinalta.<br>\n<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nKolme Klaanin tuhoa vannovaa johtajaa istuvat neuvottelupöydässä. heidän edessään on paljon karttoja, lappusia ja laskelmia.<br>\n<br>\nYksi Nazorak saapuu pöydän viereen.<br>\n\"Emme löytäneet uhrien ruumiita. He saattavat olla vapaalla jalalla, tosin erämaassa kaukana Klaanista.\", se raportoi.<br>\n<br>\n\"He ovat sitkeämpiä kuin luulin. No, heidät täytynee hoidella toisin.\", Nazorakien johtaja sanoo.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":31,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-09-05T15:55","content":"<strong>Tuntematon saari etelässä</strong>:<br>\n<br>\nRannalla oli hiljaista. Ainoastaan ruoasta taistelevat linnut rikkoivat pienen jäisen saaren kylmän ja karun hiljaisuuden. Pilvinen taivas peitti pienimmätkin auringonsäteet. Aaltoja ei ollut ja veden pinta oli täysin tasaista. Sitä olisi voinut kauempaa katsottuna luulla jäätyneeksi, ellei sininen hahmo olisi täysin odottamatta noussut veden alta.<br>\n<br>\nKaksi biomekaanista lintua hiljenivät ja tuijottivat hämmentyneenä tätä deus ex machinan lailla ilmestynyttä sinistä hahmoa. Hahmo tarkkaili saarta vasemman silmänsä tilalla olevalla kiikarilla. Sen selässä oli painava happisäiliö, jonka paksut putket johtivat hahmon irvistävillä skakdi-kasvoilla olevaan läpinäkyvään naamariin.<br>\nPutkista kuului voimakas hengityksen ääni kunnes hahmo otti naamarin pois.<br>\n<br>\n\"Kyllä\", Guardian sanoi linnuille. \"Ne lähettivät minut matkaan uiden. Nyt lopettakaa tuijottaminen tai näytän teille kuinka taitava olen siipikarjan grillaamisessa.\"<br>\n<br>\nLinnut tottelivat käskyä ja jatkoivat taisteluaan. Guardian pudotti happisäiliön maahan ja otti vyötäröltään turvakseen Zamor-pistoolinsa.<br>\n<br>\nTästä ei tulisi helppoa.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Neuvottelupöytä</strong><br>\n<br>\nHuoneen pimeys peitti kaiken. Liittolaiset näkivät juuri ja juuri toisensa, mutta se oli tarpeeksi. He eivät halunneet tulla liian tutuiksi.<br>\n<br>\n\"He ovat sitkeämpiä kuin luulin. No, heidät täytynee hoidella toisin.\", Nazorakien johtaja sanoi karkean hyönteismäisellä äänellään.<br>\n<br>\n\"Te aliarvioitte Klaanin\", sanoi ääni pimeydestä.<br>\n<br>\nPöydän ympärillä istuvat katsoivat pimeyteen. He eivät tienneet, mitä olisi pitänyt etsiä, sillä he eivät nähneet ketään.<br>\n<br>\nNazorak-johtaja nousi seisomaan. \"Paljasta itsesi!\" hän sanoi vankasti.<br>\nPimeydestä kuului vain naurua. Nauru kaikui ympäri huonetta pitkään loppumisenkin jälkeen.<br>\n<br>\n\"Mutta tehän näette minut, ettekö näekin?\" pimeys sanoi.<br>\n<br>\nYhtäkkiä kaikkien pöydän ääressä istujien shokiksi tapahtui jotain sanoinkuvaamatonta. Ilmaan, pimeyden keskelle, ilmestyi jotain. Oli kuin pimeys olisi auennut.<br>\nKeskellä pimeyttä oli yksinäinen punahehkuinen silmä.<br>\n<br>\nÄäni puhui jälleen.<br>\n<br>\n\"Te ette tiedä, kenen kanssa olette tekemisissä\", se sanoi halveksuen. \"Te ette tiedä, mihin Bio-Klaani pystyy kun heitä työntää tarpeeksi. Yhtenäisyys, se on kaunis asia. Jotain, mihin te ette pysty. Kaunis, ja niin, niin naiivi asia.\"<br>\n<br>\nToinenkin silmä ilmestyi voimakkaan hengityksen saattelemana. Tai se ainakin kuulosti hengitykseltä.<br>\n<br>\n\"Vakoojia?\" halveksuva ääni sanoi. \"Soluttautujia? Nauraisin jos tämä ei olisi niin säälittävän ennalta-arvattavaa.\"<br>\n<br>\nSilmiä ilmestyi lisää ympäri pöytää. Kaikki niistä tuijottivat sen keskipistettä sieluttomasti kuin se olisi vain arkipäiväinen asia.<br>\n<br>\n\"Minulla on toinen idea, uudet ystäväni.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":32,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-09-05T16:08","content":"Muut seuraavat Matoroa. Kapura yritt�� hidastaa lumivy�ry� Painovoimalla. Toivotonta. Lumi vy�ryy Klaanilaisten p��lt�, kaikki pit�v�t henkens� edest� kiinni. Kuluu minuutti. Toinen. Viimein lumivy�ry loppuu.<br>\n<br>\n\"Mit�s nyt?\" Kapura kysyy roikkuessaan.<br>\n<br>\n\"Pystytk� nostamaan meid�t takaisin?\" Umbra kysyy Kapuralta ja ravistelee lunta naamiostaan. Killjoy murahtaa ja vaihtaa otettaan.<br>\n<br>\n\"En.\" Kapura vastaa. Kuuluu ep�ilytt�v�� kitin��.<br>\n<br>\n\"Pakko keksi� jotain!\" Matoro sanoo. Ase liikkuu hieman. Matoro tiukentaa otettaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":33,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-05T16:29","content":"<strong>Pystysuora kallio, Mt. Ämkoo</strong><br>\n<br>\nNeljä Klaanialista roikkuvat aseidensa varassa kalliossa, erittäin mukavassa asennossa. <br>\n<br>\n\"Kaikki rauhallisesti, muistan kuinka eräs Matoran-kaverini putosi vastaavssa tilanteessa hätällessään...Se ei ollut kaunis näky..\" Matoro neuvoo, tottuneena vuorikiipeilyyn.<br>\n<br>\n\"...Miten meinaamme päästä ylös?\", epäilevä Kapura kysyy.<br>\n<br>\n\"Sitä minäkään en erityisen varmaksi tiedä.\", Matoro sanoo. Hän kelaa pikkuhiljaa tarttumakoukkuaan ja tukee miekalla nousua. <br>\nHän iskee Energiaterän kiveen pienen elementaali-iskun avittamana. Hän nousee pikkuhiljaa ylöspäin, muut liikkuvat myös varovasti ylöspäin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":34,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-09-05T16:37","content":"Pian joukko on päässyt takaisin kielekkeelle. He tutkivat lumen aiheuttamia vahinkoja. <br>\n<br>\n\"Killjoyn minulle antama miekka putosi lumen mukana alas\", Umbra sanoo muille kun he keskustelevat vahingoista. Muuten olen kunnossa. Muut eivät ole menettäneet mitään tärkeää, paitsi voimiaan ja lämpöään. <br>\n<br>\n\"Olen aivan poikki\", Kapura aloittaa. \"Voisimmeko leiriytyä tähän?\" Tulen Toa jatkaa.<br>\n<br>\n\"Mainio ehdotus\", Matoro sanoo ja alkaa Umbran kanssa rakentamaan jääkalikoita joista tehdä iglu. Silläaikaa Killjoy katselee miekkaansa nojaten horisonttiin.<br>\n<br>\n\"Jotain on tapahtumassa. Aistin sen. Eikä se ole mitään mukavaa\", hän mutisee itsekseen, kun Kapura tulee hänen luokseen.<br>\n<br>\n\"Tuletko auttamaan meitä leirin tekemisessä, Killjoy?\" Tulen Toa kysyy häneltä.<br>\n<br>\n\"Tulenhan minä, ihan pian\", Killjoy vastaa ja katselee hetken alla levittäytyää maisemaa ja menee sitten auttamaan ystäviään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":35,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-05T17:42","content":"Leiri oli pystyssä ennen kuin Kapura ehti Karzahnia sanoa. Tulen toa oli myös saanut pienen leiritulen aikaiseksi.<br>\n<br>\n\"Killjoy, kertoiko Summerganon enempää? Täällä tapahtuu vähän turhan paljon minun makuuni. Apujoukkoja luvassa?\"<br>\n<br>\nKilljoy pudisti päätään. <br>\n<br>\n\"Ei mitään. Ganonin viesti kertoi vain oleellisen. Tosin kuulin kyllä muutamalta matoranilta, että Mt. ÄmKoolle oltaisiin lähettämässä tutkimusryhmää rahijahtiin, mutta he ovat todennäköisesti jo tulleet ja menneet.\"<br>\n<br>\n\"Lähdetään jatkamaan matkaa aamulla\", Umbra totesi haukotellen, \"On parempi ettemme liiku öisin, emme edelleenkään tiedä mitä kaikkea täällä kuhisee.\"<br>\n<br>\n\"Mutta meillä on isompi ongelma\", Matoro sanoi, \"Minä olen jään toa, joten kestän kylmyyden hyvin, mutta entäs te?\"<br>\n<br>\nUmbra naurahti: \"Älä minusta huoli, olen tottunut kylmään.\"<br>\n<br>\n\"Näetkö tämän puvun? Tällä sisällä on ikuinen helleaalto\", Killjoy murahti.<br>\n<br>\nKapura ei ollut aivan samoilla linjoilla. Hytisevä toa yritti mumista jotain vastaukseksi.<br>\n<br>\n\"Täällä on kylmä! Minua ei ole tehty tällaisiin paikkoihin.\"<br>\n<br>\nTärisevän toan lause kuitenkin keskeytyi, kun taivaalta, kohti leiriläisiä, syöksyi tuttu Gukko-lintu.<br>\n<br>\n\"GS! Hyvä tyttö, sinä löysit meidät.\" Killjoy \"leperteli\", taputtaen Gukonsa päätä.<br>\nGukon kaulasta tipahti kirje. Se oli Summerganonilta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":36,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-06T05:20","content":"(Jotain asiaan liittyvää: Voiko nuo Post-icons-kohdan poistaa? Ne keltanaamat ovat himputin ärsyttäviä.)<br>\n<br>\nMatoro nappaa kirjeen ja lukee.<br>\n\"Lähdemme etsimään teitä suolta. Koittakaa näyttää jotakin merkkiä jonka avulla partiomme löytää teidät. Jos tiedätte missä suunnassa Klaani on, tulkaa sinnepäin.<br>\nJa ennekaikkea, älkää kuolko.\"<br>\n<br>\n\"...Hidasta kirjeenvaihtoa. He lähtevät etsimään meitä <strong>suolta</strong>. Meidän pitää antaa joku merkki.\", Killjoy toteaa.<br>\nGukko raakkuu jotakin kylmästä kankeana.<br>\n<br>\n<br>\n\"Sähkökiven käyttö vie paljon enemmän energiaa jääkylmässä. Meille voi tulla suuria ongelmia, erityisesti öisin.\", Matoro selittää kokeneena jäätikkömetsästäjänä. \"Mutta nyt suosittelen että nukumme tämän yön kunnolla.\"<br>\nJään toa kömpii yhteen heidän pukäämistä igluista, ottaa hyvän asennon ja koittaa nukkua. Muutkin ovat vetäytyneet igluihin.<br>\n<br>\n<br>\nMatoro ei saa unta. Hänestä tuntuu siltä kuin jotakin olisi pahasti pielessä - ei, eivät he - vaan jotakin suurempaa. Klaanissa. <br>\nPimeä laskeutuu Mt. Ämkoon ympärille.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":37,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-09-06T07:32","content":"<strong>Kukkulainen alue</strong><br>\n<br>\nTroopperi katsoo alas kukkulalta. Hän näkee sumussa vain pienen valon. \"Tuolla pitäisi olla sen ukon mökki\" hän ajattelee. Troopperi oli saanut joltain Turagalta Klaanin saaren sisäosissa kirjeen, jossa hän tarvitsee hänen apuaan. Muuta ei ollut. Toana Troopperi tietenkin suostui avunpyyntöön, ja alkoi taivaltaa kohti Turagan mökkiä. Sinne oli noin 80 kiota Klaanista luoteeseen. Troopperi oli matkannut ison kukkulaisen alueen halki jo muutaman päivän ajan. Matkaa olivat hidastaneet sankka sumu, ja oudot Rahien hyökkäykset. Troopperi kuuli läähätystä. Hän vetäisi hetkessä kiiltävän miekkansa esiin. Se leimahti tulipunaiseksi, ja alkoi hehkua. Mutta hän laittoi miekan takaisin. Sillä hän näki nyt, että läähättäjä oli Hikaki. Naarashikaki, jolla oli jotain kynsissään. \"Hikka, mitä sinä olet löytänyt?\" Se oli hänen lemmikkinsä Hikka, jonka oli ottanut mukaan. Hikka tiputti pienen kiven maahan. Se hohti himmeästi merensinistä valoa. \"Outoa, tälläisia kiviä löytyy vain Klaanin rannikolta. Olemme monta kymmentä Kiota sisämaassa. Troopperi laittoi kiven olkalaukkuunsa. He alkoivat taivaltaa kohti mökkiä. Luultavasti sankka utu vääristi vaikutelmaa matkasta, sillä sinne oli paljon pidempi matka kuin Troopperi oli alrvoinut. Maa vietti loivasti alas. Yllättäen maasto muuttui kallioseksi, ja vaikeakulkuiseksi. \"Tämä tästä vielä puuttiukin. Tämä hidastaa matkaa.\" Puolen tunnin kuluttua he saapuivat mökille. Valo tuli pienestä lyhdystä, joka oli ripustettu kivisen majan oven ylle. Troopperi avasi oven, ja sitten kaikki pimeni.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":38,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-06T12:20","content":"Aamu. <br>\n<br>\nUuden päivän alku. Uusien mahdollisuuksien alku. <br>\n<br>\nKolea aamutuuli puhaltaa vuorella. Matoro miettii tulevaa päivää.<br>\n<em>Lähdemme matkaan kallion reunaa pitkin etsimme kohdan josta pääsee laskeutumaan turvallisesti alas - kohdan josta me tänne sumussa tulimme. Kuulostaa helpolta...</em>, Hän ajattelee.<br>\n<br>\nKolme muutakin klaanilaista ovat kömpineet ylös. Kapura lämmittää itseään pitämällä luomaansa liekkiä kädessään. <br>\n<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n<br>\nKaksi maastokuvioituihin viittoihin pukeutunutta Skakdia hiippailee pusikoissa. He ovat vaarallisesti aseistautuneita, sisällissodan karaisemia tappajia, kenraalinsa Gaggulabion käskyläisiä. <br>\nTällä hetkellä ne kävelevät metsikössä suht lähellä Klaanin linnoitusta. He ovat asemissa, vakoilemassa Klaanista sisämaahan menevää päätietä. Siinä liikuskelee erinäisiä matoraneja raheineen ja reppuineen. <br>\n\"Kyttäystehtävä\", toinen murahtaa ja he painuvat kasvillisuuden sekaan ja asettavat sarjaenergiakiväärin asemiin heidän eteensä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":39,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-09-07T14:02","content":"<strong>Turagan mökki</strong><br>\n<br>\nTroopperi heräsi potkuun. Hän näki kaksi natsitorakkaa. Toinen oli potkaisut häntä, toinen seisoi ase kädessä lähellä. Sen vieressä nauroi musta Turaga. <br>\n<br>\n\"Sinä cheattasit! Troopperi huusi. \"<br>\n<br>\n\"Ei, pyysin vain apua. Tullessasi tänne siepattavaksi autoit minua.\" <br>\n<br>\nToinen natsitorakka iski häntä nyrkillä. Troopperin sappi alkoi kiehua. Hän yritti lyödä, mutta natsitorakka otti hänen nyrkistään kiinni ja piti häntä otteessaan. Se potkaisi häntä. Troopperi hyppäsi pystyyn ja oudolla potkaisi hänestä takkaa pitelevää natsitorakkaa. Se kaatui laiitikkonn, jossa oli halkoja. Toinen ampui energiapulssin aseestaan. Se paiskasi Troopperin seinään. Troopperi otti miekkansa ja sulatti torakan aseen poikki. Se otti veitsen, ja iski Troopperia vatsaan. Isku jostain kumma syystä lävisti Troopperin vatsapanssarin, ja iskeytyi häneen. Toinen torakka nousi hänen takanaan, ja löi Troopperia halolla. Se katkesi hänen päähänsä, niin kovaa torakka iski. Troopperi nosti toisen torakan ilmaan vaivalloisesti, sillä sillä oli raskas panssari, ja heitti sen toistä päin. Molemmät lensivät latialle. Troopperi kääntyi Turagaan. <br>\n<br>\n\"Sinä.\"<br>\n<br>\nTuraga ampui sauvastaan jonkin oudon säteen, joka iski Troopperin seinän läpi. Turaga hyppäsi ikkunasta ja pakeni usvaan.<br>\n<br>\nTroopperi otti veitsen irti. Se oli kuin tavallinen veitsi, mutta silti lävisti panssarin. Troopperi mietti:<br>\n<br>\n\"Vien tämän Klaanille Nämä voivat aiheuttaa vaaraa. Yllättäen kuului karmiva huuto. Troopperi näki kaukana kaksi punaista silmää, jotka lähestyivät. Ne kuuluivat suurelle olennolle, joka näkyi sumussa mustana hahmona. Tarkemmin ajattelematta, Troopperi lähti Hikan kanssa juoksuun kohti mökin takan siintävää Mt. ÄmKoota, ja sen lumisia rinteitä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":40,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-09-10T13:52","content":"<strong>Neuvottelupöytä</strong><br>\n<br>\nPimeys oli päättymätön. Ainoa valo huoneessa oli neuvottelupöydän päällä. Pöydän ympärillä istuvat hahmot tarkkailivat sen keskipistettä.<br>\nHeidän takanaan pimeydessä tuijotti satakunta punaista silmää. Ne eivät liikkuneet eivätkä edes räpsähtäneet. Ne vain tuijottivat. Ikuisesti.<br>\n<br>\nTorakkojen johtaja oli tyytymätön. Kuka tai mikä tämä olento oli olevinaan? Mitä asiaa hänellä oli?<br>\nHän olisi halunnut pistää joukkonsa puhkomaan joka ikisen pimeydessä tuijottavista silmistä, mutta päätti olla hiljaa. Muukalaisella oli jotain mielessään. Oli toinen asia, pystyikö häneen luottamaan.<br>\n<br>\n\"Minulla on toinen idea, uudet ystäväni\", pimeyden kylmä ääni sanoi jokseenkin ironisesti.<br>\n<br>\n\"Anna palaa, muukalainen\", torakkakenraali sanoi. \"Näytä meille onko sinusta johonkin.\"<br>\n<br>\nPimeyden kylmä nauru kaikui huoneessa taas, mutta se vähäinen tunne, joka siinä oli aiemmin ollut, oli valunut vähitellen pois. Jäljellä oli vain pelkkää ääntä syvyyksistä. \"Tiesin, että olisitte yhteistyökykyisiä\", ääni sanoi. \"Mutta teitä ei varmaan haittaa, jos otan... hahmon, jossa minua on hieman helpompaa katsoa silmiin.\"<br>\n<br>\nYhtäkkiä kaikki silmät sulkeutuivat. Oli taas vain pimeää.<br>\nSitten pimeys aukeni jälleen. Oli kuin varjoissa itsessään olisi ollut ovi, josta astui pieni hahmo.<br>\n<br>\nHahmo oli matoran. Sen vartalo oli tummanpunainen ja se piti kasvoillaan sinistä Pakaria. Matoran katsoi pöydän ympärillä istuvia epäuskoisia liittolaisia hymyillen vaimeasti, kuin se ei olisi tottunut hymyilemään. Hahmolla oli silmät kuin millä tahansa matoranilla, mutta niissä ei ollut eloa. Ei pienintäkään sielua.<br>\n<br>\n\"Tervehdys.\"<br>\n<br>\nHiljaisuus oli piinaava hetken ajan.<br>\n\"...Matoran?\" Gaggulabio sanoi hörähtäen. \"MATORAN?\"<br>\n<br>\nSkakdi alkoi nauraa. \"Huijasit meitä hyvin, ipana. Kiva valoshow. Nyt ulos täältä.\"<br>\n<br>\nSkakdi ei varmaankaan osannut odottaa, mitä tapahtui seuraavaksi. Punainen Matoran nosti kättään hienovaraisesti ja noin sekunnissa tämän takana olevasta varjosta sinkoutui käsi. Käsi oli musta, luonnottoman pitkä ja liikkui niin letkeästi, että siinä ei vaikuttanut olevan ollenkaan luita.<br>\nKäsi siirtyi varjon lailla Gaggulabion suun päälle.<br>\n\"Tiesitkö, ystäväni, ei ole kohteliasta keskeyttää puhujaa?\" Matoran sanoi.<br>\n<br>\nGaggulabion ilme oli näkemisen arvoinen. Hän päätti olla kohtelias ja antaa muukalaisen puhua.<br>\n<br>\n\"Kiitos\", punainen Matoran sanoi. \"Nyt, uudet ystäväni, tiedättekö, mikä on klaanilaisten pahin vihollinen? Voima, jota vastaan he eivät voi voittaa? Pahin hirviö, jonka he tulevat koskaan kohtaamaan?\"<br>\n<br>\nOli hetken hiljaista.<br>\n\"Sinä, arvatenkin?\" torakkakenraali sanoi pilkkaavalla äänensävyllä.<br>\n<br>\nMatoran hymyili maireasti. Sen silmät pienenivät viiruiksi. \"Hyvä arvaus, rakas ystävä, mutta ei ihan.\"<br>\n\"Me emme ole ystäviä\", torakkakenraali kuiskasi hiljaa itsekseen halveksuva katse silmissään. Se ei keskeyttänyt \"Matorania\", joka nosti jälleen kättään.<br>\nMatoranin takana olevassa varjossa aukesi lisää ovia. Niistä jokaisesta käveli varjomaisia siluetteja. Kun ne tulivat tarpeeksi lähelle neuvottelupöydän valoa, ne oli tunnistettavissa.<br>\n<br>\nSiinä seisoivat Klaanilaiset. Tawa, Matoro The Blacksnow, Guardian, Troopperi ja muut, kaikki olivat tunnistettavissa. Yhdelläkään siluetilla ei ollut silmiä.<br>\nMatoran napsautti sormia ja silueteille tapahtui jotain. Niiden tyhjiin silmäkuoppiin syttyi punainen valo ja jokaisen suusta kuului raivokas huuto, kun ne tarttuivat toisiinsa ja ryhtyivät repimään toisiaan brutaalisti kappaleiksi. Lopulta vain yksi siluetti seisoi ruumiskasan keskellä ennen kuin haihtui takaisin pimeyteen.<br>\n<br>\nTorakkakenraalin katse nousi. Hän näytti ymmärtäneen.<br>\n\"He itse?\"<br>\n<br>\nMatoran hymyili maireasti ja nyökkäsi. \"Ystävä on pahin vihollinen. Me etsimme heikon lenkin. Me korruptoimme hänet. Hän syövyttää heidät sisältäpäin, kunnes jäljellä on vain...<em>varjo</em> entisestä Klaanista. Sitten murskaamme heidät kuin lasin.\"<br>\n<br>\n\"Tuossahan on järkeä\", Gaggulabio sanoi. \"Mutta mitä sinä haluat itsellesi, <em>Matoran</em>? Minä ja soturini haluamme Klaanin aarteet. Nazorakit haluavat heidän saarensa. Zyglakit haluavat vain tappaa heidät, kostoksi tai jotain. Mitä sinä haluat?\"<br>\n<br>\n\"Voi, en mitään noin ylevää\", Matoran sanoi. \"Minä autan teitä ja te annatte minulle vain yhden asian Klaanin linnoituksesta. Sirun. Arvokkaan sirun, jota Klaanin neljä johtajaa suojelevat. Työnantajani haluaa sen takaisin, sillä on hänelle... tunnearvoa.\"<br>\n<br>\nLiittouman katseet olivat skeptisiä, mutta he eivät sanoneet mitään Matoranin ehdotusta vastaan.<br>\n\"Tehkäämme sitten yhteistyötä\", kenraali sanoi. \"Mutta 'ystäväni', mikä ja kuka sinä edes olet?\"<br>\n<br>\nMatoran käveli kohti liittoumaa ja nosti kätensä. Yhtäkkiä pimeydestä ympäriltä syöksyi joukko mustia, lonkeromaisia käsiä. Niitä oli tarpeeksi jokaiselle johtajalle ja soturille. He kättelivät niitä epävarmasti.<br>\n<br>\nSitten Matoran puhui. Mutta kun hän puhui tällä kertaa, ääniä ei ollut enää vain yksi. Kymmeniä erilaisia ääniä puhui täysin samaan aikaan joka puolelta pimeydestä.<br>\n<br>\n\"Me olemme Avde\", demoninen kuoro lausui. \"Hauska tutustua.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":41,"creator":"Jake","timestamp":"2010-09-10T13:57","content":"Mt. ÄmKoolla klaanilaisten leiri on herännyt. He kuulevat ääntä ylhäältä. \"Mikä se on?\" Kysyy Matoro. \"En tiedä\", vastaa Kapura. Ylhäällä näkyy ilmalaivan hahmo. Ääni kuuluu ylhäältä: \"SE ON LINTU, SE ON LENTOKONE, EI SE ON JAKE!\" Jake laittaa ketjut kiinni isoon sarjatuliaseeseensa ja hyppää alas. Laskuvarjo aukeaa. Jake laskeutuu höyhenenkevyesti maahan. Hän lataa ison aseensa. \"Mitä meidän siis pitää tehdä...?\" Jake kysyy. \"Mrmhmm... Mitä sille ilmalaivalle tapahtui?\", kysyy Killjoy. \"No se lähti, tottakai...\" Jake vastaa. \"Meidän.. Piti päästä pois... TÄÄLTÄ.\" Umbra toteaa äreästi. \"Joo, jaa, en tiennyt... Nyt siis... Olemme eksyksissä...?\" Jake kysyy. \"NIIN\", Matoro vastaa. \"Ja sehän on ikävää. Luulin että tiedossa olisi pahisten lahtausta... Aiheutan aina ongelmia...\" Jake mutisee. \"No, lähdetään sitten Klaania koti, se on vissiin tuolla päin.\", Jake osoittaa oikealle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":42,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-10T14:20","content":"Matka-aikomukset keskeytyivät jo kolmannen lentävän objektin saapuessa klaanilaisten tykö. Punamusta, pienen hyönteisen kokoinen robotti surahteli Killjoyn eteen ja yhdellä ketterällä syöksyllä kiinnitti itsensä saumattomaksi osaksi punamustan metsästäjän haarniskaa.<br>\n<br>\n\"Ja missä sinäkin olet ollut... luulin jo sinut kadonneeksi.\"<br>\n<br>\nValot välkkyivät Killjoyn kypärän sisällä ja muut seurasivat sivusta, kuinka Killjoy analysoi pienen vakoojansa tuomaa tietoa. Metsästäjä päästi huolestuneenkuuloisen murahduksen ja kääntyi sitten kohtaamaan toverinsa.<br>\n<br>\n\"Jatkakaa matkaanne. Minä ja GS lähdemme etelään. Minun täytyy käydä tapaamassa vanhaa ystävää.\"<br>\n<br>\nUmbra nyökkäsi ja muutkin näyttivät hyväksyntänsä. Jake kuitenkin oli ihmeissään.<br>\n<br>\n\"Sinulla on Gukko! Tehän olisitte voineet lentää pois milloin vain.\"<br>\n.<br>\n\"GS ei jaksa kantaa kuin yhtä kerrallaan. Matka täältä pois olisi niin pitkä, että loput ehtisivät paikalle nopeammin jalan\", Killjoy huomautti kärkkäästi.<br>\n<br>\nMatoro astui esiin lähtöä tekemästä ryhmästä ja veti Killjoyn sivummalle: \"En tiedä mitä yrität tai etsit, mutta toivon, että tiedät mitä teet. Jotain on tapahtumassa Killjoy ja meidän täytyy pitää rivimme ehyenä.\"<br>\n<br>\n\"En sano mitään, ennen kuin tietoni on varmaa. En jaa mitään virheellistä, se vain hukkaisi kaikkien aikaa.\"<br>\n<br>\n\"Kerro jotain, jotain mikä antaa meille osviittaa.\"<br>\n<br>\nKilljoy madalsi ääntään etteivät muut kuulisi: \"Rahien viimeaikainen outo käytös ei ole sattumaa. Ne ovat osa luontoa, joten luonnossa tai maaperässä on tapahtumassa suuri mullistus. Luulen, että kuka ikinä onkaan Nazorakien aktiivisuuden takana tietää tästä jotain ja aion ottaa selvää, mitä.\"<br>\n<br>\nMatoro kääntyi takaisin muiden luo, jotka olivat jo valmiita lähtöön.<br>\n<br>\n\"Onnea matkaan siis, Killjoy.\"<br>\n<br>\nKilljoy nousi GS:n selkään ja valmistautui jättämään loput klaanilaisista taakseen.<br>\n<br>\n\"Kulkekaa vahvoina.\"<br>\n<br>\nJa yhtä gukkomaista suhahdusta myöhemmin, metsästäjä kiiti kohti taivasta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":43,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-10T14:42","content":"<strong>Mt. Ämkoo</strong><br>\n<br>\nMatoro miettii tulevaisuutta ja sitä kuinka oudoksi kaikki meni yhdessä vuorokaudessa. Hän katsoo Killjoyn kiitävän Gukollaan ja katoavan pilviverhon taa.<br>\n<br>\nSitten hän katsoo taakseen. Umbra ja Kapura odottavat lähtöä nuotion ääressä, Jake ihmettelee koko tilannetta kallion reunalla. <br>\n\"No, lähdetään etsimään reittiä alas. Emmehän halua kuhnia täällä nimeämispäivään saakka.\", Jään toa ilmoittaa. Nelikko lähtee kävelemään lumista kallionreunaa pitkin, aikomuksenaan löytää kohta laskeutua vuorelta. <br>\n<br>\nKuluu aikaa.<br>\n<br>\nTylsää aikaa.<br>\n<br>\nKallio on ja pysyy jyrkkänä, parista kohdasta he ovat onnistuneet laskeutumaan jokusenkymmentä metriä. Juuri kun he ovat sitä mieltä etä löytävät hyvän kohdan jossa ei ole sadan metrin pudotusta, lumimyrsky alkaa nousta taas. He hakuetuvat suojaan läheisen kallion taa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":44,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-09-10T15:03","content":"Odotettuaan muutaman tunnin Toat p��ttiv�t lumimyrskyn laantuessa l�hte� laskeutumaan hitaasti. Muutamaan tuntiin mit��n ei tapahdu. Ei mit��n. Ei raheja, torakoita tai muuta.<br>\n<br>\n\"Eik� t�m� hiljaisuus ala olla jo ep�ilytt�v��?\" Umbra kysyi. <br>\n<br>\n\"Emme ole kyll� n�hneet Rahin varjoakaan muutamaan tuntiin...\" Kapura my�nsi. \"Mutta voihan se olla sattumaa. Enemm�n olen huolissani torakoista.\"<br>\n<br>\n\"Lumimyrsky piti torakat pois t��lt�.\" Matoro sanoi. \"Siit� puheen ollen, lumimyrsky voimistuu j�lleen.\"<br>\n<br>\nMatoro oli oikeassa; N�kyvyys huononi koko ajan. Kapura valaisi liekill� ymp�rist��.<br>\n<br>\n\"Ehk� olisi sittenkin pit�nyt j��d� sinne luolaan.\" Jake sanoi.<br>\n<br>\n\"J��d��n t�h�n hetkeksi.\" Matoro ehdotti. \"Tuskin pystymme kiipe�m��n jos myrsky viel� pahentuu, ja t�m� vaikuttaa hyv�lt� paikalta lep��miseen.<br>\n<br>\n\"Tarkistan, onko t��ll� luolaa.\" Jake sanoi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":45,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-09-10T15:59","content":"<strong> Keetongu Sep 10 2010, 05:59 PM</strong><br>\n<br>\n<strong>Klaanin ilmalaivatelakka</strong><br>\n<br>\nKeetongu katseli vierestä, kun joukko Klaanin ulkopuolelta tulleita Onu-Matoraneja viimeisteli erään höyryilmalaivan moottorin korjausta. Alusten koneistojen putket piti putsata aika ajoin, eikä Klaani olisi pärjäisi ilman ulkoista työvoimaa.<br>\n<br>\nKeetongu jätti Matoranit korjaamaan alusta ja käveli Klaanin kahvioon. Se oli tyhjä lukuunottamatta kahta tylsistyneen näköistä klaanilaista, jotka lätkivät kortteja pöytään. Keetongu nappasi päivän Klaanilehden sen normaalilta paikaltaan ja vilkaisi kanteen.<br>\n<br>\n\"Hei! Tämähän on ainakin viikon vanha! Missä uusin lehti on?\" Keetongu huudahti.<br>\n<br>\n\"Päätoimittaja on ollu poissa ainaski viikon, samoin kourallinen normaalisti aktiivisia tyyppejä\", toinen klaanilainen totesi hajamielisesti.<br>\n<br>\n\"No pahus\", Keetongu sanoi. \"Ei ihme, että nämä ovat tylsiä aikoja\".<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":46,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-09-11T09:26","content":"Troopperi oli juossut. Juossut, kunnes väsyi. Hikka ilmestyi hänen vierelleen läähättäen. <br>\n\"Taisimme karistaa sen\" Troopperi sanoi. Hän katsoi ympärilleen. He olivat Mt. ÄmKoon kallioisilla rinteillä. Lumiraja häämötti noin puolen kilometrin päässä edessä. Troopperilla ei ollut aikomustakaan palata takaisin, se Rahi oli ehkä yhä siellä, ja petturituraga on varmasti hälyttänyt lisää natsitorakoita. Jos kaksi oli jo kova pala, entä sata? Troopperi päätti lähteä kiertämään vuoren länsipuolta, idässä oli liian jyrkät rinteet. Hän joutui nousemaan vaikeiden kallioden takia ylemmäs, kohti lumirajaa. <br>\n<br>\nLopulta, hän oli lumen verhoamalla alueella. Lunta sateli hiljalleen, mutta lumisade koveni hiljattaen myrskyksi. Troopperi tallusti vaivalloisesti lumessa, sitä oli vyötäröön asti. Näkyvyys oli surkea. Hikka painautui kylmissään Troopperia vasten. <br>\n\"Hikka kylmettyy. Se tarvitsee lämpöä\" Troopperi kaivoi lumeen luolan, jonne hän ja Hikka painautuivat. Siellä hän tuulen suojassa pystyi luomaan varovasti liekin, vältellen katon sulamista. Troopperi yllättäen muisti sinisen kiven. Hän kaivoi laukkuaan. Torakat eivät ilmeisesti olleet tutkineet sitä, ja hän löysi himmeästi hohtavan sinisen kiven. Se oli tasainen ja soikea. Hauraan näköinen, mutta kova. Siitä heijastuva valo muistutti aaltoilevaa merta.<br>\n\"Tämä kivi on kaunis. Se on varmasti harvinainen. Troopperi silmäili sitä. Se oli kostea, vaikka se oli ollut kuivassa laukussa monta tuntia. <br>\n<br>\nYllättäen sää selkeni. He tulivat luolasta ulos. Lumimyrsky oli mennyt ohi, se liikkui samaan syyntaan kuin hän aikoi. Tuuli hiljalleen etelästä, suoraan hänen etenemissuuntaansa.<br>\n\"Hienoa, tuuli ei hidasta.\" Lunta oli paljon, mutta Troopperin onneksi, ilma oli kylmennyt, ja lumi oli kovaa. Hän pystyi kulkemaan sitä pitkin.<br>\n<br>\nAurinko paistoi kirkkaasti. Troopperi oli matkannut toista tuntia, kun hän pysähtyi. Hän istahti kiven päälle lepäämään. Troopperi kuuli puhetta, joko tuuli teki tepposet, tai joku oli lähellä. Hän kurkisti rinteeltä alas. Noin kahdenkymmenen metrin päässä alapuolella, hän näki Toia. Hän alkoi huutaa heille jotta he huomaisivat. Yllättäen kuului pahenteinen jyrähdys. Hän kääntyi. Ylhäällä, vuorella näkyi liikettä, ja jyrinä voimistui ja läheni.<br>\n\"Voi ei. Lumivyöry\" hän ehti sanoa ennen kuin valtavat lumimassat vyöryivät hänen ylitseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":47,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-11T10:50","content":"<strong>Mt. Ämkoo (nyt alatte merkkaamaan aina viestinne alkuun missä tapahtuu) </strong><br>\n<br>\nVaikka on keskipäivä ja aurinko on korkealla, vuoristossa on kolea ilma. Aurinko kyllä paistaa myttei lämmitä kunnolla.<br>\nVuoristossa kaikuu kova ääni, jäämassat lähtevät taas liikkeele ja hautaavat lumivyörynä yhden laakson alleen.<br>\n<br>\nMatoro on matkannut hieman kauemmas Jaken löytämältä luolalta jossa muut Klaanilaiset ovat.<br>\nHän tutkii aluetta, pikkuhiljaa he ovat tulleet vuoren länsipuolelle. Rinteet loivenevat edessäpäin, tästä voisi hyvinkin mennä alas. Sitten on kukkulaista ylänkömaastoa ja metsää rannikkoon asti, rantaviivaa pitkin Klaaniin.<br>\n<br>\nHän näkee kun Klaanilaisten leirin alueen jyrää lumivyöry ylhäältä, se syöksyy kalliolta alas valtavaa vauhtia. Ilmeisesti luola jossa toivon mukaan Jake, Umbra ja Kapura olivat, selvisi täysin kun lumi tippui tasanteelle ja siitä edelleen alas. Sensijaan hän näkee lämpökamerasilmällään kaksi punaista kohdetta Klaanilaisten <em>yläpuolella</em>!<br>\nMatoro ampaisee juoksuun. Tarkempi lämpökamerakatselu paljastaa toisen Toamaiseksi, toisen jonkin sortin rahimaiseksi otukseksi. Jään Toa kertoo muille Klaanilaisille mitä näki ja nelikko etsii loivemman kohdan ja kiipeää kalliolle. Matoro paikantaa lumen alle haututuneet olennot ja he aloittavat kaivamisen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":48,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-09-11T16:38","content":"<strong>Mt. ÄmKoo</strong><br>\n<br>\nTroopperi heräsi kun hänet nostettin pois lunikasasta. Hän yski. Hikka tuli hänen viereensä. \"Kas, päivää vaan\". Troopperin sanoi huomatessaan Matoron ja kumppanit. <br>\n<br>\n\"Kiitos kun kaivoit minut esiin.\"<br>\n<br>\n\"Huomasin lumivyöryn, ja näin lämpökameralla, että siellä on eläviä olentoja. Hikakisi löytyi ensin.\"<br>\n<br>\n\"Miksi tulit tänne\" Kapura kysyi.<br>\n<br>\n\"Olin matkalla erään Turagan luo. Hän Sieppasi minut kahden torakan kanssa. Pakenin vuorelle, ja lumimyrsky yllätti. Sitten tuli vyöry. Mitä te täällä?\"<br>\n<br>\n\"Yritämme etsiä tietä pois.\" Umbra sanoi.<br>\n<br>\nTroopperi kertoi, että hän näki ylhäältä alaspäin loivasti viettävän kurun. \"Se voisi olla hyvä reitti\"<br>\n<br>\n\"Mutta vaarallinen\" Jake huomautti.<br>\n<br>\n\"Sen reunoille on lumimyrskyn jälkeen kasaantunut lunta, ja jos ne putoaisivat päällemme...\" Matoro sanoi.<br>\n<br>\n\"En haluaisi kokea tuota uudestaan.\" Troopperi sanoi. \"On toinenkin reitti.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":49,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-09-15T16:31","content":"<strong>Mt.ÄmKoon rinne...</strong><br>\n<br>\nUmbra, Jake, Troopperi, Kapura ja Matoro katselivat alla olevaan laaksoon jonne he aikoivat lähteä. Pakkanen alkoi kiristyä kun vuorella yleisesti tavattavat jääpyörremyskyt alkoivat kerätä voimiaan.<br>\n<br>\n\"Meidän pitää päästä pois täältä, tai ainakin alemmalle\", Matoro sanoi. \"Jääpyörremyrskyt ovat niin voimakkaita että voimakkaimmatkin Toat jäätyvät\", jään Toa lisäsi. <br>\n<br>\n\"Miksei ryhmässämme ole Sään hallinnan Toaa...\" Umbra mutisi, potkaisten jääkalikan alas rinteeseen. Kalikka liukuu rinnettä pitkin osuen johonkin kovaan ja metalliseen.<br>\n<br>\n\"Mikä Tuo on!?\" Kapura huutaa kun vähän lunta putoaa hökötyksen päältä.<br>\n<br>\n\"En tiedä, mutta koetan saada sen esiin lumen alta\", Matoro sanoo, alkaen imeä lunta ja jäätä pois metallisen koneen päältä.<br>\n<br>\nSuuret lumimassat lentävät Matoron käsiin jotka Jään Toa heittää alas vuorelta. Pian hän on saanut härvelin esiin ja se paljastuu klaanilaisten vanhaksi Steampunk-laivaksi.<br>\n<br>\n\"Toimiiko tuo vielä?\" Jake kysyy muilta. Kapura ja Umbra koettavat laittaa koneen päälle mutta kuuluu vain pieni pihahdus ja kone hajoaa osiin.<br>\n<br>\n\"Voisimmekohan tehdä tuosta itsellemme kelkan?\" Umbra ehdottaa.<br>\n<br>\n\"Hyvä ajatus!\" Matoro innostuu ja pian Klaanilaiset ja Hikka alkavat rakentaa aluksen osista ja Matoron luomasta jäästä kelkkaa, joka on sininen.<br>\n<br>\nJonkun aikaa huhkittuaan, Kelkka on valmis.<br>\n<br>\n\"Se on aika näppärän näköinen\", Troopperi sanoo \" Mutta kantaako se meidät kaikki?\" <br>\n<br>\n\"Kohta sen näemme\", Kapura sanoo ja hyppää kelkan kyytiin. \"Tulkaa!\"<br>\n<br>\nPian Klaanilaiset viilettävät alas vuoren rinnettä rakentamallaan kelkalla...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":50,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-16T13:53","content":"<strong>Mt. Ämkoon rinne</strong><br>\n<br>\nKoko viiskko plus yksi rahi laskee kovaa alas metallista ja puusta tehdyllä kelkalla. <br>\n\"Öh, oletteko varma että tämä pysyy kasassa? tuosta irtosi juuri lauta?\", Matoro huutaa melun läpi. Kukaan ei kuule kunnolla, Jake ilmeisesti huutaa kurkku suorana jotain. Kelkka osuu jääluiskaan ja suistuu kontrollista, se lentää hieman ylöspäin ja kovaa alas pyörien. On täysi työ pysyä kyydissä pyörivässä hökötyksessä. Kelkka törmää lopulta kiveen joka irroittaa toisen jalaksen. Kova tömähdys, kulkuv'line kääntyy sivuttain ja suistuu alas jyrkempää rinnettä. Klaanialiset kieirskelevät laspäin kovaa kivirinteessä ja kun viimeinenkin heistä tippuu laakson pohjalle, he huokaisevat helpotuksesta.<br>\n<br>\n\"Huoah...Sepäs oli menoa. Ainakin pääsimme alas vuorilta.\", Matoro selittää päätään pidellen.<br>\nEdessäpäin aukeaa kivierämaa, lukuisia kallionkukkuloita ja kanjoneita.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":51,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-17T10:01","content":"<strong>Klaanin saaren eteläinen rannikko.</strong><br>\n<br>\nGS liihotti rantakalliolle ja punainen metsästäjä sen selässä hyppäsi omille jaloilleen. Killjoy tähyili alas vesirajaan ja hänen silmänsä tarkkailivat pientä kivistä mökkiä, jonka alla kohoavaa kalliota aallokko röykytti tauotta.<br>\n<br>\nMökin sisällä pieni punainen matoran sulatti jotain valtavassa, ratisevassa, hammasrattaita täynnä olevassa koneessa. Matoran kääntyi ovea kohti ja ihmettel, miksi se oli yllättäen auki. Hän meni sulkemaan oven, jolloin hänen takaansa kuului matala mekaaninen ääni:<br>\n<br>\n\"Pitkästä aikaa, Creedy.\"<br>\n<br>\nCreedyksi kutsuttu matoran sävähti ja kääntyi nähdäkseen Killjoyn nojailevan hänen takkaansa.<br>\n<br>\n\"Killjoy! Hyvänen aika, mikä suo minulle tämän... tämän kunnian?\"<br>\n<br>\n\"Älä mielistele Creedy, sinä tiedät miksi olen täällä.\"<br>\n<br>\nCreedy nyökkäsi ja käveli mökin kauimmaiseen nurkkaukseen ja painoi kätensä yhteen kivistä seinässä. Sen seurauksena koko nurkan seinä nousi ylös paljastaen suuren valikoiman aseita.<br>\nKilljoy käveli asevarastolle ja alkoi valikoimaan. Hän kiinnitti vyölleen liitti ranteisiinsa useita pieniä laitteita, jotka Killjoyn haarniska tunnisti ja siirsi ne itsensä sisään. Vähän aikaa touhuttuaan Killjoy lopulta asteli takaisin Creedyn luo.<br>\n<br>\n\"Ja nyt vielä se viimeinen.\"<br>\n<br>\nCreedy kaivoi mattonsa alta ruskean vanhan kirjekuoreen ja ojensi sen sisältä vapisevin käsin pienen avainkortin Kiljoylle, joka asetti sen sille sopivaan koloon haarniskansa sivussa.<br>\nCreedy pudisteli merkillisen muotoista, kanohitonta päätään huolestuneena<br>\n<br>\n\"Minä luulin, että et koskaan aikonut kaivaa niitä esiin?\"<br>\n<br>\nKilljoy käveli hitaasti matoranin ovelle, mutta kääntyi vielä kerran.<br>\n<br>\n\"Vanha tuttuni on lähtenyt liikekannalle ja teidän tuttunne ovat jo liikkeellä ja kuhisevat jo Mt. Ämköön juurella. Jos invaasio tulee, Klaani tarvitsee armeijan.\"<br>\n<br>\n\"Tietävätkö muut?\", Creedy tiedusteli varovaisesti.<br>\n<br>\n\"Eivät, eivätkä saakaan tietää, ennen kuin olemme varmoja. Ja mitä tulee minun tuttujeni puuhiin... ninun täytyy löytää eräs. Häntä täytyy varoittaa.\"<br>\n<br>\nCreedy kääntyi takaisin töidensä pariin.<br>\n<br>\n\"Luulin, että et pitänyt Guardianista, sen jälkeen mitä hän teki sinulle.\"<br>\n<br>\nKilljoy kääntyi takaisin ovelle.<br>\n<br>\n\"En pidäkään... mutta erikoiset tilanteet vaativat erikoisia toimia.\"<br>\n<br>\n\"Olemmeko tasoissa Killjoy? Minä säilytin tuota pirulaista vuosikymmeniä.\", Creedy kysyi, jättäen huomiotta Killjoyn selostuksen.<br>\n<br>\n\"Olemme.\"<br>\n<br>\nVain muutamaa minuuttia myöhemmin Killjoyn Gukko ylitti Creedyn mökin. Creedy katsoi näkyä ikkunastaan, kunnes Killjoysta ei näkynyt enää kuin kaukainen piste taivaalla.<br>\n<br>\n\"Minä todella toivon, että tiedät, mitä teet. Onnea matkaan.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":52,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-19T16:24","content":"<strong>Mt. Ämkoon juurella</strong><br>\n<br>\n\"Huh huh. Matkaa on vielä runsaasti.\", Umbra laushtaa kun tähystelee korkean kukkulan laelta. Hän näkee lähinnä kukkuloita ja kauenpana metsikön. Metsän takana olisi Klaani.<br>\n<br>\n\"Lähdetään\", Kapura ilmoittaa ja viisikko taivaltaa hitaasti mutta varmasti kukkulalta toiselle.<br>\n<br>\nAskeleita kuuluu sorassa. Matoro katsoo taaksepäin, totea sen olleen vain joku rahi.<br>\n<br>\nEi ollut. Se oli yksi Gaggulabion eliitti-Skakdi-ryhmän jäsen. Ryhmää sanotaan NINJA-ryhmäksi. Harmaa Skakdi nostaa päätään sorasta. Se odottaa että sitä ei enää nähdä ja nousee hitaasti esiin. Se hiippailee Klaanilaisten vieressä olevan kukkulan takana. <br>\n<br>\nSalamurhaaja ottaa kiväärinsä selästään. Nämä erikoiskiväärit tiivistävät mitä tahansa ainetta luodeiksi, nytkin hän laittaa kiviä lippaaseen. <br>\n<br>\n\"Minulla on huono tunne tästä\", Matoro sanoo ja kiihdyttää vauhtia päästäkseen muiden Klaanilaisten rinnalle.<br>\n\"Mikä on ongelma, Matoro?\", Jake vastaa hänelle.<br>\n\"En tiedä. Olen kai vain jäänyt liian moneen väijytykseen elämäni aikana. Eritoten tilanteissa joissa ei pitäisi tapahtua mitään.\", Jään toa vastaa hiljaa. <br>\n<br>\n\"M-Mitä? Onko tuo se ärsyttävä Matoro joka on tuhonnut Gaggulabion suunnitlemat useinkin?\", Skakdi miettii kuultuaan Matoron äänen. Tämä Jään Toa on pilannut suuren johtajan suunnitlemat liian usein. Hän saa kaiketi jonkin mitalin tai jättipalkkion hoideltuaan tuon Toan.<br>\n<br>\n\"Kohteet oikeassa paikassa n. 30 sekunnin kuluttua!\",ääni Skakdin kuulokkeissa sanoo. \"Ole valmiina.\"<br>\nToinen Skakdi väijyy edempänä.<br>\n<br>\nKlaanilaisjoukko kävelee edelleen. Yhtäkkiä kuuluu sihinää. Nopea vilkaus jalkoihin, shokkiaalto ja valonväläys.<br>\n<br>\nValoräjähde heittää joukon maahan ja kaksi Skakdia hyppäävät kukkuloiden harjalle tähdäten puolisokeita Klaanilaisia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":53,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-09-23T14:13","content":"<strong>Kukkula Mt. ÄmKoon juurella</strong><br>\n<br>\nKlaanilaiset kompuroivat sokeina maassa. Skakdit laskeutuivat kukkuloilta tähdäten koko ajan klaanilaisiin.<br>\n”Hyvä saalis”, sanoi toinen. ”Tämä jään toa tässä on sotkenut johtajan suunnitelmat monesti. Minä tapan hänet ja saan mainetta.”<br>\n”Etkä muuten tapa, minä haluan mainetta aivan yhtä paljon”, toinen murahti haastavasti.<br>\n<br>\n<em>Ehkä saan ne tappelemaan keskenään, jos hieman ärsytän niitä</em>, Matoro ajatteli. Hänen näkönsä alkoi palautua. Hän huomasin lämpökamerasilmällään muiden kömpivän kauemmas tappelevista skakdeista. Jos hän toimisi oikein, muut pääsisivät pakoon.<br>\n”Kumpi teistä on voimakkaampi? Kumpi pystyy tappamaan minut paremmin?” hän sanoi.<br>\n”Hiljaa, Toa!” toinen skakdi karjaisi. ”Emme ole niin typeriä, että tappelisimme ja antaisimme teidän siten päästä karkuun.”<br>\n”Tuota noin…” toinen skakdeista sanoi ja katseli ympärilleen. Klaanilaiset olivat kadonneet kukkuloiden taakse. Toinenkin skakdi katseli joka puolelle ja sai raivokohtauksen, minkä johdosta hän iski nyrkillään toista naamaan. Tämä kaatui kuin kuolleena, ja hetken Matoro luuli tämän kuolleen, mutta hetken kuluttua skakdi kuitenkin nousi.<br>\n<br>\n”Senkin typerä kinloka! Päästit ne karkuun!” toista lyönyt skakdi räyhäsi.<br>\n”Sinähän se päästit, kun halusit vain valtaa ja kunniaa, älä minua syytä.”<br>\n”Sinä halusit yhtä lailla!”<br>\n”Älä nyt huuda ja päästä tätäkin karkuun. Haluathan palkintosi. Minua ei enää kiinnosta, kun päästit muut karkuun. Mutta pitäisi kai meidän yrittää näyttää siltä, ettemme ole mitään helposti huijattavia typeryksiä!”<br>\n<br>\nMatoro ei pitänyt asioiden saamasta käänteestä. Skakdit raahasivat hänet kukkuloiden taakse leiriinsä, joka oli metsässä. Se ei ollut Klaanin lähimetsiä vaan itse asiassa hyvin kaukana Klaanista, jotta kukaan klaanilainen ei löytäisi sitä kovin helposti. He kävelyttivät Matoroa tunteja. Leriin oli hänen mielestään aivan liian pitkä matka, ainakin kädet sidottuna. Ihme kyllä, hänen silmiään ei sidottu, ja hän uskoi pystyvänsä palaamaan Klaaniin, jos onnistuisi vapautumaan.<br>\n<br>\nLeiri oli melko aukealla paikalla. Toinen skakdi sytytti tulen nuotioon; toinen sitoi myös Matoron jalat ja heitti hänet vasten barrikadia, joka skakdeilla oli leirin ympärillä. ”Leiri” rajoittui resuiseen telttaan ja toisen skakdin sytyttämään nuotioon. Matoro vääntelehti ja yritti päästä köysistä, mutta ei onnistunut. Ne olivat liian kireällä ja ne oli valmistettu jostain materiaalista, jota ei niin vain muserrettu rikki.<br>\n<br>\nIlta oli jo pitkällä, ja oli melko pimeää. Skakdit suunnittelivat seuraavaa siirtoaan. Vaikka heidän johtajansa oli antanut heille tarkat ohjeet, tehtävä oli muuttunut. Tämä teki tilanteesta erikoisen.<br>\n”Minusta tuntuu”, toinen skakdeista sanoi, ”että tapan tuon toan ja otan häneltä naamion voitonmerkiksi.”<br>\n”Tee, mitä haluat”, toinen tokaisi. ”En saa kuitenkaan siitä mitään. Enkä halua osaa tahrautuneesta maineestasi.”<br>\nEnsimmäistä skakdia ärsytti toisen piruilu ja hän päätti kostaa tälle myöhemmin. Hän kumartui Matoron ylle ja alkoi puhua:<br>\n”No niin, toa. Matorohan oli nimesi, vai mitä?”<br>\n”En puhu sinulle, saasta”, Matoro tuhahti ja sylkäisi skakdin kasvoihin.<br>\n”Pian huudat tuskasta ja kuolet”, skakdi ärähti raivostuneena. ”Tästä tulee hauskaa! Nautin tästä!”<br>\n<br>\n”Hauskaa, todella”, sanoi uusi ääni. Skakdi katsoi ympärilleen. Toinenkin näytti aivan yhtä ällistyneeltä. Ääni nauroi julmasti. Nauru tuntui kuuluvan kaikkialta.<br>\n”Ettekö näe minua? Ikävääää.” Varjoista ilmaantui käsi, koura, joka puristui skakdin kaulan ympärille. Terävät kynnet tunkeutuivat ninjan panssarin läpi, ja verta purskahti hieman skakdin rinnuksille. Tämä alkoi kiljua, mutta kiljuminen loppui, kun skakdi paiskattiin keskelle nuotiota. Kirkaisten kuin pieni tyttö se hyppäsi pois liekeistä. Toinen skakdi katsoi suu ammollaan toisen sekoilua, kunnes näki jotain.<br>\n<br>\nVarjoista astui hahmo. Siivekäs, musta ja tummanpunainen. Haarniskaa koristavat prototeräspiikit hohtivat nuotion loimussa. Punaiset silmät välähtivät mustan naamion takana. Suuren Kanohi Kraahkanin, Varjojen naamion.<br>\n<br>\nHahmo kohotti kätensä ja ampui verenpunaisen säteen suoraan maassa makaavan skakdin vatsaan. Säde tunkeutui panssarin – ja koko skakdinretaleen läpi. Skakdi ulvaisi tuskissaan, rupesi sätkimään rajusti punaisen energiavirtauksen ravistellessa hänen hermosolujaan, ja lysähti sen jälkeen ruohikkoon. Toinen skakdi yllättyi toverinsa kuolemasta ja kävi raivoisaan hyökkäykseen. Mutta mustan hahmon vatsan kohdalta singahti varjoenergiasta koostuva käsi, joka sieppasi skakdin ja veti sekä sulautti hänet makutan ruumiiseen.<br>\n<br>\nMatoro katsoi tätä kaikkea uskomatta silmiään. Kääntyikö onni? Hahmo käveli hänen luokseen ja katkaisi hänen siteensä.<br>\n”Tervehdys, Matoro Mustalumi”, Makuta Nui tervehti ja virnisti häijysti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":54,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-23T14:44","content":"<strong>Keskellä ei-mitään Klaanin saaren metsässä</strong><br>\n<br>\nTämä oli jälleen kerran päivä jolloin milloin mitkäkin <em>melkein</em> saivat kiinni Matoro The Blacksnowin. Mutta kuten tyypillistä, ei onnistunut tälläkään kertaa. Matoro ajattelee kuinka onnekas hän oikein onkaan. <br>\n<br>\n\"Tämäpä oli onnekas yhteensattuma. Mitäs sinä täällä oikein toimitat? Tuuraat suojelusenkeliä?\", Jään Toa kysyy pelastajaltaan.<br>\n\"Olin metsästämässä.\", kuuluu vastaus. <br>\nMatoro ei välttämättä halua tietää mitä Manu oli metsästämässä.<br>\n<br>\n\"Seuraava siirto? Ei sinulle karttaa sattunut?\", Matoro jatkaa.<br>\n\"Öh, ei ole karttaa mutta Klaanin metsästysmaja on ihan tässä lähellä. Parin kilometrin matka.\"<br>\n\"Mainiota!\"<br>\n<br>\nKaksikko kävelee metsäpolkua Matoranien joskus hylkäämälle majalle. Matoro kertaa koko tarinansa siinä matkalla. <br>\n<br>\nMaja on tukeva hirsistä rakennettu talontynkä metsäaukiolla. Seinässä roikkuu erilaisia keihäitä ja paketillinen hätäraketteja. <br>\n<br>\nOven päällä Kane-Ran pää. Sisältä löytyy täytetty Visorak. <br>\nMatoro katsoo nopeasti pödällä olevaa karttaa. Täältä on vain vajaa kymmenen kilometria Klaaniin!<br>\n<br>\n<strong>Jossain Bio-Klaanin saaren alla</strong><br>\n<br>\nGaggulabio tutkailee Klaanin saaren karttaa kammiossa. Hänen toverinsa ja Skakdien varakomentaja, Metorakk seisoo vieressä. <br>\n\"Tämä 'Avde' siis suunnittelee murtavansa Klaanin sisältäpäin. Mainio suunnitelma...\", Gaggulabio puhuu. Hän puristaa kädessään olevan puukepin katki. \"...Mutta päilen ettei tuollaiseen tyyppiin voi luottaa. Miksi hän auttaisi meitä saadakseen vain yhden kiven?\"<br>\n\"Se ei haittaa meitä, johtaja. Lähdemme täältä heti kun olemme saaneet aarteet, jos hän yrittää jotain petosta, siitä kärsivät Zyglakit ja Nazorakit. Emme me.\", Metorakkin karhea ääni sanoo. <br>\n\"Tuo on kyllä totta, Metorakk. Täysin totta.\", Gaggulabio vastaa kelmeällä hymyllä. Miksi muka heidän pitäisi noudattaa kaikkia sääntöjä? Skakdit häipyvät palkkionsa saatuaan heti, ilman varoitusta. Liittolaisista ei ole hyötyä enää voiton jälkeen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":55,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-09-23T15:02","content":"<strong>Mt. ÄmKoon kukkulat...</strong><br>\n<br>\nKlaanilaiset juoksivat lähes sokeina alas kivistä rinnettä. Skakdit olivat tehneet täydellisen yllätyshyökkäyksen ja vanginneet Matoron. Ryhmän ilmapiiri oli synkkä jonka seurauksena Jake koetti kertoa ouroja vitsejään.<br>\n<br>\nUmbra katseli ympärilleen. He olivat tulossa pieneen metsään, josta olisi salainen Moderaattorien ja adminien tuntema tie Klaaniin. Katsellen ympärilleen erilaisia Raheja vilisevässä metsässä, Umbra huomasi maassa Haun muotoisen kiven. Hän otti panssarinsa alta keltaisena hohtavan modekivensä ja asetti sen Hau-kiveen. Suuri valonvälähdys sokaisi ihmettelevät Klaanilaiset ja maa heidän allaan avautui. Kiviset portaat kohti Klaanin linnoitusta olivat heidän edessään.<br>\n<br>\n\"Miten sinä tuon teiti?\" Kapura ihmetteli suu auki. Trooperi ja Jake ihmettelivät samoin.<br>\n<br>\n\"Tämä on niitä moderaattorin erikoisvoimia\", Umbra sanoi, alkaen johdattaa ryhmää kohti Klaanin linnoitusta...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":56,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-23T15:58","content":"<strong>Klaanin itäportti</strong><br>\n<br>\nKilljoyn Gukko liisi taivaalta suoraan Klaanin linnoituksen porttien eteen. Killjoy jätti uskollisen lintunsa liekaan ja astui porteista. Toisella puolella portinvartija pysäytti hänet.<br>\n<br>\n\"Tunnukset!\"<br>\n<br>\n\"Killjoy, ID 190\", metsästäjä sanoi ja jäi odottamaan tarkistusta listoista.<br>\n<br>\n\"Pääsy sallittu. Tervetuloa herra Killjoy! Sinulle on 27 uutta viestiä.\"<br>\n<br>\n\"En vastaa, en viivy kauaa\", Killjoy mutisi ja astui sisään linnoituksen pihamaille.<br>\n<br>\nKilljoy käveli suoraan asuntoloiden tiskille ja alkoi puhuttelemaan naispuolista, jokseenkin hehkeännäköistä Toaa.<br>\n<br>\n\"Etsin Kepeä. Mistä löydän hänet?\"<br>\n<br>\nToa osoitti kohti edessä aukeavaa käytävää.<br>\n\"Hän saapui aivan hetki sitten. Käytävän päähän ja hissillä kolme kerrosta tästä alas. Hänen pajansa löytyy sieltä.\"<br>\n<br>\nKilljoy lähti kävelemään käytävää pitkin, välittämättä muminasta ja paheksuvista katseista, joita hän sai osakseen. Hän astui hissiin ja meni kolme kerrosta alapäin, aivan kuten häntä käskettiin. Lopulta hissin ovi aukesi ja valtava verstas mitä ihmeellisimpine vimpaimineen avautui hänen eteensä. Lopulta hän löysi etsimänsä.<br>\n<br>\n\"Killjoy! Mitä ihmettä sinä täällä teet?\", Kepe huusi hallin toisesta päästä ja heitti hitsauslasinsa pöydälle. \"Sinua ei kovin usein täällä nähdä, itseasiassa viimeksi taisin nähdä sinut...\"<br>\n<br>\n\"...lehdistökokouksessa neljä kuunkiertoa sitten. Tiedän. Kaikki eivät tunnu pitävän läsnäolostani.\"<br>\n<br>\nKepe vaikutti hieman vaivaantuneelta. \"Nooh, täällä liikkuu sinusta kaikenlaisia huhuja, varsinkaan nyt, kun Umbra kertoi sinun tappaneen jonkun rahin.\"<br>\n<br>\nKilljoy hätkähti. \"Ovatko he jo palanneet?\"<br>\n<br>\n\"Umbra lähetti viestiä pian tapahtuneen jälkeen, mutta he kirjautuivat järjestelmään hetki sitten. Törmäsin heihin tuolla portilla\", Kepe selitti. \"Mutta mitä asiaa sinulla oli?\"<br>\n<br>\nKilljoy asteli ympäriinsä tutkien eri laitteita, mutta lopulta kääntyi Kepeä kohti ja sanoi: \"Sinä olet osavastuussa klaanin tehtäväraporteista, etkö olekin? Sinun täytyy löytää minulle eräs.\"<br>\n<br>\nKepe yskäisi toivottoman näköisenä. \"Älä viitsi Killjoy, sinä tiedät etten voi tehdä sitä. Ylläpito ei salaa näitä asioita ihan turhaan. Meillä kaikilla on salassapitovelvollisuus.\"<br>\n<br>\nKilljoy tuijotti jään ja kasvillisuuden toaa tuimasti.<br>\n<br>\n\"Minulla on tietoa. Guardianin täytyy saada ne tietoonsa välittömästi... jonka lisäksi hän varmasti haluaisi tietää jotain.. hänen päätään koskevaa.\"<br>\n<br>\nKepe haukkoi henkeään. \"Tiedät, ettei Guardiania... erityisesti Guardiania, saa häiritä salaisten tehtäviensä aikana.\"<br>\n<br>\n\"Tämä on vielä salaisempaa ja vielä tärkempää! Haluatko ottaa riskin, että ylivarovaisuutesi takia koko Klaani murtuu? Guardian tulee löytää! Ja juuri minun toimestani! En usko tätä tietoa kenenkään muun kannettavaksi!\"<br>\n<br>\nKepe tuntui miettivän ankarasti, mutta astui lopulta Killjoyn kanssa takaisin hissiin. \"Hyvä on... hyv'ä on. Mutta minä en sitten auttanut sinua. Emme ole tavanneet toisiamme sitten sen kokouksen. Selvä?\"<br>\n<br>\n\"Sopii. Tämän täytyy pysyä ehdottomasti meidän välisenämme. En halua kenenkään olevan tielläni.\"<br>\n<br>\nKaksikko nousi päärakennuksen viidenteen kerrokseen, jossa hissin ovi aukesi. Käytävän päässä sijainneen toimistohuoneen työpöydän lukko kolahti auki, kun Kepe käänsi siinä messinkistä avaintaan. Kepe ojensi Killjoylle pahvitaustaiseen muistioon kirjatut koordinaatit ja metsästäjä näppäili ne rannetietokoneeseensa.<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi ja lähti siirtymään takaisin käytävälle ja kohti hissiä. Kepe jäi tuijottamaan vähäsanaisen metsästäjän poistumista, punniten mielessään myöntymisensä viisautta.<br>\n<br>\nKepe jäi toimistoon, kunnes kuuli avoimesta ikkunasta, kuinka gukko-linnun siipien humina oli ylittänyt linnoituksen, lukitsi työpöydän laatikon, huoneen oven ja lähti takaisin kohti verstastaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":57,"creator":"Jake","timestamp":"2010-09-23T16:38","content":"<strong>Klaanilinnake</strong><br>\n<br>\nJake kävelee eräällä käytävällä. Hän katsoo eteensä ja miettii sitä kamalaa päivää kun hänet muutettiin tällaiseksi. Jake menee asevarastoon ja jättää lokeroonsa tykkinsä ja ketjut. Hän menee huoneeseen missä haarniskansa voi vaihtaa. Jake vaihtaa kevyempään varustukseen. Hän ottaa naamionsa pois ja laittaa sen puhdistukseen. Kohta se on puhdistunut ja hän laittaa kanohin päähänsä. Hän kävelee pois ja menee asehuoneelle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":58,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-23T18:50","content":"<strong>Klaanilinnake, toinen kerros</strong><br>\n<br>\nSnowman kyyristyi huoneessaan, valmiina vastaanottamaan syliin loikkaavan rahin, Napon.<br>\n\"No niin pikkukaveri, mennään respaan\", Snowman puheli pienelle sammakolle, ja poistui huoneestaan rahi sylissään.<br>\n<br>\nHän käveli pitkin Klaanin pitkiä, sinimattoisia käytäviä, ja laskeutui alakertaan. Askeleet kaikuivat tyhjissä käytävissä, kaikkialla oli hiljaista. Snowman mietti, että saattaisi mennä pitkäänkin, ennen kuin hän kävelisi tällä samalla matolla uudelleen. Hän oli yllättävänkin haikeana, vaikkei sitä monikaan hänen tavallisen hymynsä takaa olisi nähnytkään. Hän asteli vastaanottotiskille, jossa yleisesti varsin kauniina pidetty toa jo odottelikin häntä. Sopimuksen mukaisesti Snowman antoi pienen lemmikkinsä toan hoitoon, ja lähti kohti seuraavaa määränpäätään.<br>\n<br>\nPian hän jo talsikin varsin tuttuun Kepen verstaaseen. Kaikki laitteet piippasivat tuttuun rytmiin, ja valot välkkyivät eri värisinä. Snowman odotti innoissaan, mistä löytäisi luotettavan väittelykumppaninsa.<br>\n\"Ohoi kuoma, oletko täällä jossain?\" Snowman tiedusteli.<br>\n<br>\nIlmeisesti Kerosiinipelle oli asioilla, joten Snowman istahti tuolille odottelemaan. Kovasti hänen olisi tehnyt mieli hieman tutkailla kaiken maailman laitteita, mutta tiesi kokemuksesta sen olevan hyvin huono idea. Kuitenkin vihreän ja valkoisen värinen, pienehkö toa tallusteli verstaalleen, ja Snowman hypähtelikin heti hänen luokseen, ja puhui iloisesti:<br>\n\"Rätsie, moi! Mites, oletko valmis?\"<br>\n\"Juuh, enköhän\" Kepe vastasi miettien \"Missä se on?\"<br>\n\"Keetis sanoi hakeneensa sen varastosta, nyt sen pitäisi olla satamassa paikalla J-32.\"<br>\n<br>\nSiitä kaksikko sitten lähtikin Klaanin satamaan, ja pian löysivät etsimänsä.<br>\n\"Gah, se on vielä vanhempi ja ruosteisempi kuin muistinkaan\" Kepe päivitteli laiturissa kelluvaa venettä. \"Väität sen olevan merikelpoinen?\"<br>\n\"Luulisin. Toivoin sinun osaavan vähän paremmin perehtyä moottorin toimintaan, itse kun en oikein ole mekaniikkaan erikoistunut.\"<br>\n<br>\nKepe myöntyi tutkimaan kulkupelin sisälmyksiä. Snowman odotteli vieressä, katseli pilvien liikettä ja kuunteli laineiden liplatusta. Hän tiesi ylireagoivansa, hän saattaisi tulla piankin takaisin. Mutta Snowman ei voinut olla herkistymättä miettiessään tätä yhteisöä, joka oli ottanut hänet vastaan vaatimatta mitään, antanut vain olla. Ja nyt, ensimmäistä kertaa aikoihin, hän oli poistumassa.<br>\n\"No siis\" Kepe aloitti \"teoriassa tuolla voi kyllä taittaa pitkäkin matkoja. Tehojen säätely toimii, ja ohjattavuus on kelvollinen. \"<br>\n\"Ihanaa!\" Snowman hymähti, ja hyppäsi vanhan kulkupelinsä kyytiin.<br>\n\"Kuitenkin\" Kepe aloitti Snowmanista hieman ikävään äänensävyyn \"Tuo lennon aktivointi. Tässä veneessä on kaikki lentämiseen tarvittava, et siis tosiaan aio korjauttaa sitä?\"<br>\nSnowman piti käsiään ohjaustangolla. Ensimmäistä kertaa vuosiin hän tunsi jalkansa tukien päässä, ja selkänsä tukeutuvan selkänojaan. Hän vetäisi yläkautta suoraan selkänojaan kiinnittyvän lentäjänlasikypäränsä päähänsä, ja näki maailman taas tuttujen lasien läpi.<br>\n\"En\" hän vastasi itselleen epätyypillisen itsevarmasti. \"Muistat kai, mitä viimeksi kävi, kun käytin sitä.\"<br>\n<br>\nKepe hymyili. Hän muisti vallan hyvin sen kerran. Itse asiassa se oli ensimmäinen kerta, kun hän tapasi Lumiukon. Kepe oli ollut Klaanin rantakallioilla tähtiä katselemassa, kun hän oli huomannut oudon näyn tutussa maisemassa. Se oli pikku hiljaa kasvava valopilkku taivaanrannassa. Kepe ei meinannut tunnistaa mikä se oli, vaikka kaukoputkellaan tiirailikin. Kuitenkin, kun valo sammui, hän tunnisti lentävän esineen. Se näytti jonkin sortin kulkupeliltä, jonka kyydissä oli valkoinen hahmo. Pian hahmo kuitenkin putosi ajoneuvon kyydistä villisti huitoen mereen, ja lennokki jatkoi matkaansa kovasti humisten Kepen yli kohti saaren sisämaata.<br>\nKepe lähti ripeästi uimaan tippuneen, ja ilmeisesti meren pintaan paiskautessaan tajunsa menettäneen hahmon luo. Tasaisin vedoin hän polski vedessä, kunnes pääsi vajoavan hahmon luokse. Kepe muisti ajatelleensa, että onpa painavan näköinen kaveri, ja koska hän itse ei ollut toaksi aivan siitä fyysisesti vahvimmasta päästä, hän jäädytti voimillaan mereen jäälautan, ja sai viskattua sukeltamansa hahmon sen päälle.<br>\n<br>\nNyt, vuosien kuluttua Kepe tunsi varsin hyvin, kuinka Snowman oli paennut rahi-petoja lentävällä veneellään, ja ymmärsi kyllä tämän vastahakoisuuden sen käyttämisestä. Hän myös tiesi, että Snowman tunsi hänelle edelleenkin kiitollisuuden velkaa siitä, että hän oli pelastanut tämän Klaaniin. Myönnettäköön, että he olivat jatkuvasti väittelemässä kaikesta ja joskus kovastikin ärsyttivät toisiaan, mutta Snowman oli kiitollinen. Kyllähän Kepe sen ymmärsi.<br>\nJa siinä he nyt olivat, kaksikko saman meren äärellä.<br>\n<br>\nHiljaisuuden rikkoen Snowman kysyi: \"Tahdotko tulla koeajelulle?\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<em>Kyllä, se on pitkä. Ja oikestaan tämä on vain osa siitä, mitä minun piti alunperin kirjoittaa. Heh. Ja jep, minulla on lupa liikutella Kepeä näinkin paljon.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":59,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-09-23T20:36","content":"Makuta Nui ja Matoro olivat saapuneet linnaan. Matoro meni pian Kapuran, Umbran ja Jaken luokse; he olivat aulassa, vasta saapuneet. Makuta Nui jatkoi eteenpäin. Hänellä oli hieman asioita selviteltävänä. Hän meni alas, Kerosiinipellen verstaalle.<br>\n\"Kepe? Oletko täällä?\" Ei vastausta. <em>Pahus</em>, Makuta ajatteli, <em>Kepe on jossain poissa. Noh, täytyy pärjätä ilman.</em><br>\nUmbra oli menossa huoneeseensa, kun Makuta Nui ilmaantui hissistä. Hän käveli nopeasti ulos ovesta. Umbra mietti, mitä tämän mielessä oli.<br>\n<br>\nMakuta nousi lentoon heti ulos päästyään - ja suuntasi Killjoyn talolle. Pian hän laskeutui pihalle. Mökki näytti autiolta. Makuta katsoi sisään ikkunoista. Ei mitään. Hän koputti oveen ja odotti. Oli pitkään hiljaista. Pian hän luovutti, Killjoy ei ollut sisällä.<br>\n<br>\nManu palasi linnoitukseen.<br>\n\"Missä on herra Ilonpilaaja?\" hän kysyi nopeasti.<br>\n\"Hän lähti jonnekin Gukollaan jo kesken pelastusretken\", sanoi Kapura.<br>\n\"Hitto soikoon\", Manu kirosi. \"Miksi kaikki ovat poissa?\"<br>\n<br>\nSeuraavaksi Makuta liiteli Summerganonin huoneen ikkunalle. Huone oli tyhjä. Hän vilkaisi vielä Summerganonin lempiajanviettokohteet. Ei mitään. Hän meni vielä Sugan ovellekin koputtelemaan, vaikka ikkuna näytti tyhjän huoneen. Kun hän saapui ovelle, huomasi hän lapun, joka oli kiireessä kirjoitettu:<br>\n\"Olen rämeellä pelastamassa tyyppejä.\"<br>\n<br>\nManun pään täytti turhautuminen. \"Tyypit\" oli jo pelastettu. Hän laski kymmeneen, meni ikkunalle ja avasi sen. Hän heittäytyi ulos ja avasi siipensä. Pian hän liiteli ilmassa ja muutti muotoaan; hänestä tuli kuin suuri siivekäs lepakko, lyhyet raajat, siipipoimu eturaajojen ja kylkien välissä, naamioon kasvoi terävät hampaat, raajojen päihin terävät kynnet - vaikkakin hänellä oli jo ennestään käsissään sellaiset. Tämä uusi ilmestys lähti liihottelemaan kohti saaren keskustan syvää viidakkoa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":60,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-23T21:18","content":"<strong>Pienen pieni saari Klaanin rannikolla, luola</strong><br>\n<br>\nOli noussut myräkkä, ja Snowman ja Kepe olivat menneet pienelle saarelle odottelemaan sen laantumista. Snowman oli hieman ahdistunut. Tähänkö tämä nyt jäi, ensimmäinen tehtävä, jolla hän oli pitkään aikaan, ja se näytti tyssäävän jo alkumetreillä. Hän kertasi vieläkin hänen ja Guardianin jonkin aikaa sitten käymää keskustelua.<br>\n\"Pian lähtöni jälkeen alat suunautua sinne sijaintiin. Tehtäväsi on olla sillä saarella ottamassa minua vastaan. En tiedä vielä, milloin itse pääsen sinne, mutta kun pääsen, tahdon olla aivan varma siitä, että olet siellä ottamassa minua vastaan. Oletan, että voin luottaa sinuun täysin?\" Guardian oli sanonut, eikä lainkaan omaan tapaansa. Hän oli ollut poikkeuksellisen vakava.<br>\n\"Totta kai\" Snowman oli vastannut, hieman hämillään tehtävänannosta. Mielellään hän auttoi Klaania, hän nyt vain oli harvoin kenttätöissä, varsinkaan etelän suunnalla. Sitten Guardian vielä lisäsi:<br>\n\"Ymmärtänet varmaan myös, että tämä on osana salaista tehtävääni, joten et saa kertoa tästä kenellekään.\"<br>\nKaikki oli alkanut hyvin. Matkajärjestelyt hän oli hoitanut. Mutta kun hän viimein oli saanut vahnan kulkupelinsä alleen, oli Snowman hieman kokeillut sitä, ja nyt hän oli jäänyt myrskyn tähden luolaan jumiin. Tai ei hän oikeastaan jumissa ollut, myrsky ympäröi lähinnä Klaanin saaren rannikkoa. Hän olisi vaikka heti voinut lähteä Guardianin määrämälle, pikkuriikkiselle saarelle etelässä, mutta hän oli vailla varusteitaan. Eikä hän oikein Kepeä kehdannut tänne pikku luolasaarellekaan jättää.<br>\n<br>\n<br>\n\"Snowman\" Kepe aloitti \"Ryhdyin tänään aiemmin miettimään ensimmäistä kohtaamistamme.\"<br>\n\"Niin, mitä siitä?\"<br>\n\"Olin siellä kalliolla kaukoputkeni kanssa katsomassa tähtiä. Se oli aika moinen urakka, yleensä pidän astrologisia varusteitani tornissa. Kuitenkin Klaanin valot hieman häiritsevät, tahdoin edes yhden kerran saada täydellisen näkymän Klaanin tähtitaivaasta.\"<br>\n\"Aivan, olen tästä perillä.\"<br>\n\"Ei siinä vielä mitään, että raahasin kaukoputkeä paikasta toiseen. Mutta sinä päivänä hissikin oli poissa toiminnasta. Olisiko ollut joku Domekin hupitempaus, mutta jotain se aiheutti hissille. Se oli aika valtava urakka kuljettaa putki koko kierreportaikko alas.\"<br>\nSnowman kuunteli hiljaa, ja Kepe jatkoi:<br>\n\"Mietin vain, mitä olisi käynyt, jos olisin jättänyt urakan sikseen, vastoinkäymisten vuoksi.\"<br>\n<br>\nHetki hiljaisuutta.<br>\n<br>\nSitten Snowman asteli luolan suulle, hyppäsi kiiturinsa selkään ja huuri Kepelle: \"Hyppää kyytiin!\" Snowman lähti ohjastamaan venettään etelään. Ilman varusteita. Ylimääräisen matkustajan kanssa. Vastoinkäymisistä huolimatta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":61,"creator":"Jake","timestamp":"2010-09-24T09:48","content":"<strong>Klaanilinnake</strong> Jake lähti kävelemään. Hän halusi palata takaisin entiselleen. Se ei kuitenkaan onnistuisi. Hän tarvitsisi Ignikansa takaisin, mutta se oli tippunut sulaan laavaan. Ainoa keino olisi löytää suuret olennot, mutta se oli turhaa. *KLONK*<br>\n<br>\n...Kaikki pimeni.<br>\n<br>\n<br>\nJake löysi itsensä oudosta huoneesta. Huoneen perällä seisoi matoran, tai ainakin jotain sen näköistä, matoranin varjo näytti oudon epäluonnolliselta...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":62,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-24T12:11","content":"<strong>Jossain keskellä merta, Klaanista etelään</strong><br>\n<br>\nMatka oli sujunut vailla sen kummempia käänteitä jo hyvän aikaa. Alkumatkasta Snowman ja Kepe olivat keskustelleet paljonkin, ja olivat tavalliseen tapaansa eri mieltä jokseenkin kaikesta. Mutta kunnon väittely piristää aina.<br>\nNyt he istuivat Snowmanin vanhassa veneessä vaiti, kulkien tasaisesti kohti määränpäätään. Jo pitkän aikaa horisontti oli ollut melko tyhjä, mutta nyt vastaan tuli jotain yllättävää. Valtava, valasmainen rahi nousi pintaan kivenheiton päässä kaksikon edessä.<br>\n\"Snowman?\" Kepe kysyi hieman huolissaan tuosta edessä olevasta, valtavasta lihamuurista.<br>\n\"Ei mitään hätää\" Snowman vastasi Kepeä huolestuttavaan, tuttuun, huolettomaan äänensävyyn veneen vain kiihdyttäessä elikkoa kohti. Sitten hän jatkoi: \"Olen minä tämän tehnyt ennenkin.\"<br>\n\"Tämän?\"<br>\n<br>\nSnowman työnsi ohjaustankoa lujasti eteenpäin, ja veneen etuosa hörppäsi vettä. Pian koko kulkupeli oli pinnan alla, ja Snowman laittoi vauhdin maksimiinsa. Pieniä akrobaattisia vedenalaisia kierähdyksiä ja pyörimisiä myöhemmin vene nousi valaan toisella puolella pintaan.<br>\n<br>\n\"Oliko tuo nyt tarpeellista?\" Kepe tiuskaisi Snowmanille, yhä yskien vettä. \"Eikö kiertäminen olisi ollut yksinkertaisesti helpompi ratkaisu?\"<br>\n\"Noh\" Snowman vastasi \"Tuo oli ainakin paljon hauskempaa. Siitä on sitä paitsi ihan liian pitkä aika, kun olen tehnyt tuon viimeksi.\"<br>\n<br>\nPian tämän jälkeen moottori rupesi pitämään huolestuttavaa ääntä, ja savua nousi kovasti.<br>\n\"Snowman\" Kepe aloitti \"Huomaatko sinäkin tuon?\"<br>\n\"Juu, ei tässä ole mitään hätää. Niin kauan, kun kaikki osat ovat paikallaan, niin tämä vene kulkee.\"<br>\n<br>\nPian tämän jälkeen moottorista tippui pieni pala.<br>\nTämän jälkeen toinen.<br>\nJa tämän jälkeen Snowmanin oli pakko pysäköidä vene pienen pienelle kallioluodolle keskellä merta.<br>\n\"Tyytyväinen?\" Kepe kysyi.<br>\n\"Hei, sinä se muistaakseni sanoit moottorin kestävän.\"<br>\n\"Mutta en käskenyt tekemään veneellä turhia kikkailuja.\"<br>\n\"Älä jaksa.\"<br>\n\"Älä itse jaksa.\"<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nSiinä he sitten istuivat, moottorivikaisen veneensä kanssa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":63,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-24T12:37","content":"<strong>Tuntematon saari etelässä</strong><br>\n<br>\nKaksi biomekaanista lintua seisoivat rantakiveyksellä vatsat pullollaan. Rauha rikkoontui yllättäen, kun tyyneen rannikkoveteen tiputtautui ylilennon tehneen gukon selästä punamusta hahmo. Hahmo pärski vettä kypäränsä raoista ja kapusi rannalle. Killjoy alkoi poistamaan vettä kehostaan, lintujen tuijottaessa häntä hämmentyneen näköisenä.<br>\n<br>\n\"Äh! tämä ruostuu... mistä lähtien sihtini on ollut näin huono... ja mitä te oikein siinä tuijotatte? Lopettakaa tai näytän miten taitava olen siipikarjan sinkoamisesta toiseen galaksiin.\"<br>\n<br>\nLinnut tottelivat ja jatkoivat ruokalepoaan.<br>\n<br>\nKilljoy käveli eteenpäin tutkien rantaa. Yllättäen hän äkkäsi happisäiliön lojumassa. Hän tutki sitä hetken ja nopeasti äkkäsi siitä klaanin leimoja. Killjoy oli oikealla saarella.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":64,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-09-24T14:32","content":"<strong>Tuntematon saari etelässä, metsä</strong><br>\n<br>\nGuardianilla oli kylmä. Kankainen huivi hänen suunsa ja kaulansa ympärillä ei auttanut paljoa. Se oli kuitenkin parasta, mitä hänellä oli.<br>\nGuardianin hengitys oli hidasta ja raskasta ja kylmyyden takia. Siitä ei olisi haittaa jos hän ei ylipäätään olisi pyrkinyt sillä hetkellä huomaamattomuuteen.<br>\n<br>\nLumi narskui hiljaa Guardianin jalkojen alla hänen kävellessään metsän läpi. Oli ilmeisesti niin kylmää, että äänikin jäätyi.<br>\n<em>\"Lämpö\"</em>, Guardian ajatteli. <em>\"Päälle.\"</em><br>\n<br>\nKiikarisilmän valon väri vaihtui tutusta punaisesta hieman oranssimmaksi. Guardian sulki oikean silmänsä ja pian maailma esitti itsensä sinisen, keltaisen, oranssin ja punaisen loistossa. Tämä metsä oli kuitenkin suurimmaksi osaksi sininen.<br>\nJoidenkin puiden sisällä oli pieniä punaisia lämpöjälkiä. Guardianin oma hengitys levisi keltaisena näkökenttään.<br>\nJossain kauempana näkyi vähän punaista.<br>\n<br>\n<em>\"Lämpö. Pois.\"</em><br>\n<br>\nMaailma oli jälleen edes suhteellisen normaali Guardianin yhden ja puolen silmän edessä. Hän yritti tihrustaa lämpöjäljen suuntaan ja näki liikettä, mutta se oli liian kaukana.<br>\n<br>\n<em>\"Skanneri. Päälle.\"</em><br>\nGuardian sulki jälleen oikean silmänsä ja kiikarin punainen valo muuttui sinertäväksi. Nyt Guardian näki kohteen. Se oli Matoranin kokoinen, mutta oli vaikea sanoa, oliko se Matoran, sillä harmaa kaapu peitti sen koko vartalon. Skanneri ei aistinut muita kohteita.<br>\n<em>\"Skanneri. Pois.\"</em><br>\n<br>\nGuardian kyyristyi puun taakse. Hän ei ollut varma, näkikö kohde hänet.<br>\nSillä hetkellä jokin päästi piippauksen hänen ranteestaan. Se oli Kepen prototyyppiversio telekommunikaatiovälineestä.<br>\n<br>\n<em>\"Ai. Hienoa, että kohde ainakin <strong>kuulee</strong> minut.\"</em><br>\n<br>\nGuardian painoi kommunikaatiolaitteen vastausnappia Skakdi-kasvoillaan ilme, joka ei viestinyt hänen olevan erityisen huvittunut.<br>\n<br>\nToisessa päässä puhui Tawa.<br>\n\"Guartsu.\"<br>\n<br>\n\"Tawa.\"<br>\n<br>\nTämä ei ollut eloisin tervehdys, jonka he olivat jakaneet.<br>\n\"Sinulla oli ilmeisesti jotain asiaa\", Guartsu sanoi.<br>\n\"Ei, päätin muuten vain soittaa\", Tawa sanoi täysin vakavasti. \"Miten loma on mennyt?\"<br>\nGuartsu oli hiljaa.<br>\nTämän seurauksena Tawakin oli hiljaa.<br>\n\"On minulla jotain asiaakin\", hän sanoi. \"Killjoy kuulemma lähetettiin juuri perääsi. Haittaako pieni kenttätuki?\"<br>\n\"Ei muuten, mutta näiden kommunikaatiovermeiden piippausta voisi varmaan vähentää\", Guartsu sanoi happamasti.<br>\nTawa piti yhden tavaramerkkihiljaisuuksistaan ennen kuin jatkoi. \"Ai miksi?\"<br>\n<br>\nGuartsu katseli ympärilleen hiljaisena. Kuusi huppupäistä matoranin kokoista vartijaa tähtäsi häntä keihäillä.<br>\n\"Tunkeilija, tulet mukaamme\", yksi sanoi.<br>\n<br>\n<em>Tämä ei ole parhaita päiviäni.</em><br>\n<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Linnake</strong><br>\n<br>\nJake rullaili kohti pimeyttä. Hänen katseensa oli lukittunut sen keskellä seisovaan Matoraniin.<br>\nMatoranin takana oleva varjo liikkui, vaikka se itse pysyi täysin paikallaan. Varjoissa olevat muodot tanssivat itsekseen omaa luonnonvastaista valssiaan. Jaken katse huomasi, että varjo matoranin takana alkoi kasvaa.<br>\n<br>\nTilannetajuisena miekkosena Jake päätti katsoa, löytäisikö hän tiensä ulos tästä huoneesta. Käännyttyään ympäri hän huomasi takanaan olevan vain pimeyttä. Pimeyttä, joka katsoi häneen.<br>\n<br>\nJake kääntyi katsomaan Matorania.<br>\n<br>\n\"...terve?\" hän sanoi. Ääni tuli ulos paljon hiljaisempana kuin hän oli yrittänyt.<br>\n<br>\nMatoran oli hiljaa. Se käveli Jakea kohti, mutta varjot eivät liikkuneet sen mukana. Niiden tanssi jatkui jatkumistaan.<br>\nSitten pimeys puhui hänelle.<br>\n<br>\n\"Kerro minulle\", pimeys sanoi monella äänellään. \"Mitä pelkäät?\"<br>\nSillä hetkellä Jake tunsi jonkin kylmän tarttuvan kyljestään kiinni. Hän tunsi, että se liikkui, mutta ei voinut olla aivan varma, <br>\n<em>elikö</em> se.<br>\n<br>\nJake mietti hetken ennen kuin vastasi. \"Pelkään varjokäsiä, jotka tarttuvat torsooni.\"<br>\nMatoranin kasvojen neutraali ilme muuttui astetta lähemmäs sadistista virnettä. Lisää käsiä syöksyi pimeydestä ja tarttui kiinni Jaken raajoista. Jalkojensa alta Jake kuuli useita ääniä. Se oli naurua. Jaken hengitys muuttui raskaammaksi. Hän olisi halunnut sulkea silmänsä tai edes katsoa poispäin varjojen tanssista, mutta hän ei yksinkertaisesti pystynyt tekemään sitä.<br>\nJake ei itsekään huomannut, että avasi suunsa ja sanoi puhtaan, valheettoman totuuden.<br>\n\"Muutosta\", hän sanoi raskaan hengityksensä alta. \"Pelkään muutosta. Haluan...että kaikki olisi niinkuin ennen. Että... minä olisin niinkuin ennen.\"<br>\nMatoranin takana olevat varjot muodostivat hahmoa. Kesti hetki, ennen kuin Jake tajusi, että se hahmo näytti täsmälleen samalta kuin hän itse silloin ennen.<br>\nSilloin kun hänellä oli vielä jalat pyörien sijasta.<br>\nVarjo-Jake käveli häntä kohti hitaasti ja varmasti. Kun se oli aivan hänen kasvojensa edessä, se tarttui väkivaltaisesti hänen kaulaansa.<br>\n\"Kuinka paljon haluat sitä, ystäväiseni?\" varjo sanoi Matoranin äänellä.<br>\nJake katsoi itseään silmiin hetken, mietiskellen. Hänen ajatuksensa olivat sekavia. Olisiko tämä sen arvoista?<br>\n<br>\nHän oli hiljaa hetken ennen kuin vastasi.<br>\n\"Ei, en voisi pettää ystäviäni\", hän sanoi hermostuneena. \"Voisin tehdä kaiken muun paitsi sen.\"<br>\nVarjomainen Jake päästi irti hänen kaulastaan. Se katsoi oikeaa Jakea silmiin hetken anovana ennen kuin haihtui ilmaan.<br>\n<br>\nVarjoissa seisovan Matoranin hymy hyytyi. Sen takana olevien varjojen tanssi vaimeni hiljaisesti.<br>\n\"Ymmärrän\", Matoran sanoi. \"Mutta ehkä sinun on joskus kysyttävä itseltäsi... ketkä ovat oikeita ystäviäsi.\"<br>\nSanottuaan sen Matoran hymyili kylmästi. Sillä hetkellä Jake tunsi elottomien käsien päästävän irti itsestään. Kun Jake katsoi kohti lattiaa nähdäkseen ne, oli jo liian myöhäistä. Ne olivat kadonneet.<br>\n<br>\nMatoran seisoi edelleen samassa paikassa, mutta sen varjo oli tavallinen. Se kääntyi poispäin Jakesta ja lähti kävelemään nopeaa mutta painavaa askeltaan.<br>\n<br>\n\"Kerro minulle, jos muutat mielesi\", Matoranin ääni sanoi jostain Jaken sisältä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":65,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-09-24T15:42","content":"<strong>Klaanilinnake</strong><br>\nMatoro käveli käytävällä. Väkeä kulki ohi. Hän tunsi itsensä hyödyttömäksi. Hän ei pystyisi täältä tekemään mitään auttaakseen ketään. Hän ei tiennyt, minne muut hänen ryhmästään olivat menneet. Hän vaelsi linnoituksen itäosiin ja istahti pehmeälle sohvalle yhdessä oleskeluhuoneessa. Hän lopulta hän nukahti.<br>\n<br>\nTunneilta tuntuneen ajan kuluttua hän heräsi. Hän haukotteli ja katsoi kelloa. Hänen olisi parasta mennä omaan huoneeseensa nukkumaan. Mutta sitten - hän näki ikkunasta ulos katsoessaan Makuta Nuin lentävän ohi. Hänen perässään lensi suuri joukko nazorakien jetpack-jääkäreitä. Matoro jäykistyi paikoilleen. Hän näki, kuinka lepakkomainen hahmo lensi kohti saaren sisäosia.<br>\n<br>\nMatoro mietti ankarasti. Lopulta hän teki päätöksen.<br>\n<em>Saatan vielä katua tätä, mutta...</em><br>\nMatoro avasi ikkunan ja hyppäsi ulos. Hän sattui olemaan kahdeksannessa kerroksessa. Hän pelastui luomalla jäisen laudan itselleen. Hän surffasi sillä alempien kerrosten katoilla kohti metsää, jonne Manu johdatti torakoiden laumaa. Ne saavuttivat häntä uhkaavasti. Matoro sai jalkansa maan pinnalle ja juoksi perään. Pian hän oli metsässä ja menetti näköyhteyden. Hänet valtasi epätoivo.<br>\n<br>\nHän juoksi. Lopulta hän saapuikin aukiolle, josta hän näki jotain valtaisaa: Makuta Nui taisteli kaikkien torakoiden kanssa. Matoro katsoi hetken epätoivoista sotaa. Hänen mieleensä alkoi muotoutua suunnitelma.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":66,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-24T15:55","content":"<strong>Metsä lähellä Klaania</strong><br>\n<br>\n\"Mitä Karzahnia Manu tekee täällä?\", Jään Toa miettii hetken. Hän tutkii tilannetta: Torakoita on toistakymmentä, mielenhallinnan alaisina muutama. Tässä tarvitaan nyt nopeaa ja tehokasta ratkaisua tuholaisongelmaan. <br>\n\"Manu! Suojakilpi!\", Matoro huutaa. Hänen Energiateränsä hehkuu keltaisena. Musta hahmo ei ehtinyt miettiä, hän aktivoi suojakenttien Rahkshi- voimansa ja vajaassa sekunnissa koko metsäaukio kylpee keltaisessa valossa. <br>\nMatoro oli vapauttanut energiaräjähdyksen miekastaan, sillä seurauksella että osa torakoista oli nyt tajuttomana maassa. Valitettavasti niiden kuori oli vahvempi mitä hän oli arvioinut ja edelleen tolpillaan on vajaa kymmenen torakkaa. Ne huomasivat Jään Toan ja hyökkäävät myös hänen kimppuunsa.<br>\n<em>Huono idea.</em>, Matoro ajattelee.<br>\n<br>\n<strong>Jossain päin samaa metsää</strong><br>\n<br>\nSkakdi ottaa pienen radion ja ilmoittaa tukikohtaan nähneensä tiedustelupaikastaan valonväläyksen ja taistelua metsässä sekä kaksi Klaanilaista. Gaggulabio sai viestin. Joukko Skakdeja valmistautuu lähtöön paikalle, vaikka hänen ninjansa epäonnistuivat taannoisessa yrityksessään, tämä onnistuu.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":67,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-09-24T18:31","content":"<strong>Kivinen luoto</strong> ei ollut kovinkaan iso, vain muutamia neliömetrejä. Se oli ainoa vedenpinnan yläpuolinen kappale niin pitkälle kuin silmä kantoi. Meri oli rasvatyyni, ja taivaalla oli vain muutamia pilviä. Kaksi lintua oli ilmestynyt jostakin, ja ne kaartelivat luodon yläpuolella pilkkaavasti kaakattaen.<br>\n<br>\nKepe ja Snowman olivat istuskelleet saarentapaisella jo jonkin aikaa, molemmat hiljaa, mitään sanottavaa keksimättä. Kumpikin käsitteli mielessään eri keinoja päästä pois tältä kyseiseltä kiveltä. Kepe oli jo monesti tonkinut veneen sisuskaluja; moottori oli käyttökelvoton. Mäntä oli pudonnut ja nukkui kalojen kanssa merenpohjassa. Sama tilanne oli myös sytytystulpalla ja eräällä nimettömällä, mutta ilmeisen tärkeällä osalla.<br>\n<br>\nVeneestä ei löytynyt mitään muuta, mikä olisi voinut toimia jonkinlaisena työntövoimanlähteenä. Oli siellä eräs Snowmanin salainen vimpain, joka ehkä olisi soveltunut tähän tarkoitukseen, mutta se olisi vaatinut veneen painon radikaalia pudottamista, eikä pehmustetuista istuimista voinut mitenkään luopua. Tai ehkä olisi voinut, mutta silti vene ei olisi ollut tarpeeksi kevyt.<br>\n<br>\nHe istuivat kahdella, kuin istumiseen tarkoitetulla kivellä, jotka luodolla nököttivät. Luoto oli juuri sellainen, joka oli luotu haaksirikkoutuneita ajatellen. Mitä nyt ruokailut, yöpyminen ja terveydenhuolto olivat vähän retuperällä.<br>\n<br>\nKepe teki sitä, mitä teki aina, kun hänellä oli tylsää. Hän pyrki keksimään jotain fiksua ajateltavaa ympäristöstä. Hän pani merkille, että luoto koostui kahdesta osasta. Kahden kallionpalan välissä oli aivan ohut kaistale mutaa, jossa kasvoi muutama ruohonkorsi. Snowmanin kivi oli toisella puolella tätä luonnon luomaa rajaa. Veneen keula puolestaan oli osunut pieneen, halkaisijaltaan noin metriseen lahteen. Sen reunoilla kasvoi jotain leväntapaista.<br>\n<br>\nMuutama tunti aiemmin Snowman oli kokeillut, miten pitkälle veteen luodolta pystyi kävelemään. Luoto oli oikeastaan suurempi kuin mitä pinnalla oleva osa antoi kuvitella, kuin jäävuori. Snowman käveli viitisen metriä vedessä ennen kuin hänen jalkansa lipesivät kallionpinnalta ja hän tipahti äkkisyvään veteen, jonka juurimainittu syvyys jäikin mysteeriksi. Pahojen muistojen aiheuttaman epämuodollisen paniikkikohtauksen jälkeen hän onnistui hilautumaan maihin ilman sen suurempia ongelmia.<br>\n<br>\nMuutaman tunnin kuluttua Kepen mieleen juolahti ajatus, eikä kovin rohkaiseva sellainen. Veneessä ei ollut ankkuria, ja se oli julmetun pieni kahden käyttää majapaikkana. Ja nyt oli laskuvesi. Mitä tapahtuisi nousuveden tullessa? Ilta alkoi jo hämärtää, ja tämä kummallisten luonnonvoimien ilmiö alkaisi vaikuttaa heidän olotilaansa epämukavasti jo parin tunnin sisällä.<br>\n\"Hei\", Kepe aloitti. \"Tuli tässä mieleen... me uppoamme kohta.\"<br>\n\"Häh?\"<br>\nHe päättivät, että nyt olisi korkea aika alkaa etsiä keinoa täältä poispääsyyn.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":68,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-25T08:05","content":"<strong>Tuntematon saari etelässä, ranta</strong><br>\n<br>\nOli jo ilta. Killjoy istui pienen nuotion ääressä kauempana rannalla. Hän oli laskenut tarkaan, ettei nousuvesi yllättäisi häntä, sillä hän uskoi, että hän joutuisi viipymään leirissään hetken. Kaukaisuudessa siintävä metsä ei houkutellut yöllisiä vierasilijoita.<br>\n<br>\nKilljoy oli aidosti huolestunut. Hetkeä metsästän rantautumisen jälkeen klaanista oltiin otettu yhteyttä pitkän matkan kommunikaattorien avulla. Kepen omatunto oli pettänyt ja nyt klaanista monitoroitiin Killjoyn liikkeitä. Toistaiseksi kukaan ei kuitenkaan ollut käskenyt häntä vetäytymään.<br>\n<br>\nMutta samalla, tämä oli ensimmäinen kerta, kun Killjoy olisi vapaaehtoisesti tekemisissä Guardianin kanssa, jos hän siis löytäisi tämän. Killjoy ei kuitenkaan näyttänyt hermostumistaan ulkoisesti, vaan istui jo kolmatta tuntia paikallaan tuijottaen luomaansa tulta. Hänen katseensa kiinnittyi pian kuitenkin mekaaniseen haarniskaansa ja sen pieniin värähtelyihin, jotka olivat suoraan sidoksissa hänen hengitystään sääteleviin koneistoihin.<br>\n<br>\n<em>\"Hän teki tämän minulle...\"</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":69,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-09-25T10:01","content":"<strong>Metsä lähellä Klaania</strong><br>\nTaistelu oli jatkunut jo pitkään. Pari torakkaa oli kuollut, suurin osa tajuttomista taas herännyt. Matoron voimat alkoivat olla lopussa. Makuta Nui iski nopealla miekan viillolla kahdelta Nazorakilta pään irti. Vielä neljätoista oli jäljellä. Viisi ahdisteli Matoroa, ja loput olivat Makutan kimpussa.<br>\n<br>\nMatoro jäädytti muutaman torakan. Makuta Nui päätti absorboida kaksi kappaletta. Ne olivat niin lähellä toisiaan, että hän nappasi ne helposti samalla kertaa. Punainen varjokäsi veti ne Makutan luo ja sulautti ne hänen ruumiiseensa. Heikot mielet yrittivät pysyä hengissä, mutta Makuta Nuin mieli musersi ne.<br>\n<br>\nTorakoita oli kuitenkin vielä kymmenen jäljellä. Manu ja Matoro yhdistivät voimansa jää-varjoiskuun, joka tuhosi muutaman torakan hiukkasiksi.<br>\n<br>\nSeuraavaksi he keksivät käyttää uudenlaista tekniikkaa: Matoro jäädytti torkana ja Makuta Nui murskasi heti jään ja sen sisällä olevan torakan. Pian kaikki torkat oli voitettu.<br>\n<br>\n\"Mehän muodostaisimme hyvän taisteluparin\", Makuta myhäili.<br>\n\"Mitä sinä teet täällä?\" Matoro puuskutti.<br>\n\"Minä... tuota...\" Makuta näytti miettivän hetken vastaustaan. Matoro odotti. Lopulta Makuta sanoi: \"Sinun on nyt parasta tulla minun mukaani. Kaikki selviää sinulle pian.\"<br>\n<em>Mitä tämä on?</em> Matoro ihmetteli. Lähtisikö hän Makuta Nuin matkaan?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":70,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-25T10:31","content":"<strong>Sama mettä edelleen.</strong><br>\n<br>\nMatoro lähtee epäluuloisena seuraamaan pitkää Makutahahmoa. Normaalioloissa hän ei olisi näin hyväuskoinen Makutoille, muttakun kyseessä on Klaanilainen niin tuskin mitään pelättävää on. Kaksikko etenee metsässä edelleen pitemmälle.<br>\n<br>\n<br>\n\"Kuolleita torakoita\", Metorakk murisee. <br>\n\"Nämä ovat kuolleet elementti-iskuihin. Se energiaräjähdys tuli varmasti täältä.\", joku riviskakdi sanoo. <br>\nMetorakk on pitkä, tummanharmaan ja sininsen väriseen panssariin pukeutunut Skakdi- sotalordi. Hänellä on vyössä ikävän näköinen tikari sekä piikkimoukari. Itsevarmat silmät tutkailevat ympäristöä. Yhdessä kohtaa pusikkoja näkyy kävelyjäljet. Siitä on menty juuri vähän aikaa sitten. <br>\nMetorakk komentaa kuusi Skakdi-soturia mukaansa ja he lähtevät kohti synkempää metsää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":71,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-09-25T13:16","content":"<strong>Eteläinen saari, metsä</strong><br>\n<br>\nGuardian nojasi takanaan olevaa kylmää puunrunkoa vasten skannaten katseellaan rauhallisesti noita kuutta kaapuun verhoutunutta hahmoa. Häntä osoitettiin keihäillä. Niiden teräksiset kärjet olivat jäisessä huurussa.<br>\nNuo kuusi hahmoa tarkkailivat Guardiania kaapujensa pimeydestä täysin värähtämättä.<br>\n<br>\n\"Hyvää iltaa, herrasväki\", Guardian sanoi naama peruslukemilla siirtäen samalla kättään vähitellen kohti selkänsä taakse piilotettua Zamor-pistoolia. Nämä olivat luultavasti vain matoraneja, Guardian ajatteli. Pari nopeaa osumaa riittäisi neutraloimaan uhan. Ei olisi minkäänlaista tarvetta käyttää tappavaa voimaa.<br>\nGuardian yritti pitää tiukan katsekontaktin suoraan edessään olevan Matoranin kanssa. Oli pidettävä huomio mahdollisimman kaukana aseesta.<br>\n<br>\n\"Älä yritä mitään\", yksi matoraneista sanoi tiukasti kaapunsa pohjalta. \"Nämä eivät ole ihan perinteisiä keihäitä.\"<br>\n<br>\nGuardian pysähtyi täysin. Ne olivat huomanneet pistoolin. Oli keksittävä jotain muuta.<br>\n\"Näen kyllä, että kärkiä ei ainakaan kannata nuolaista\", Guardian sanoi tuijottaen hyytävän kylmää metallia.<br>\n<br>\nJoku Matoraneista naurahti kuivasti. \"Vitsiniekka\", se sanoi.<br>\nGuardian oli hiljaa. Hän mietti kuumeisesti, huomaisivatko Matoranit heittoveitsiä hänen panssarinsa sisällä.<br>\n<br>\n\"Nämä keihäät ovat karzahnilaista tuotantoa, Piraka\", keskimmäinen Matoran sanoi. Guardian olisi halunnut heittää jotain takaisin Matoranille Piraka-sanan käyttämisestä, mutta tiesi, että se ei olisi tässä tilanteessa kovin älykästä. Nämä olivat ehkä vain matoraneja, mutta niillä oli aikuisten lelut.<br>\n\"Nämä ovat pitkän matkan keihäitä\", keskimmäinen matoran sanoi. \"Yksi ammus ja happoryöppy syövyttää kasvosi muistuttamaan erittäin rumaa savipatsasta.\"<br>\nTämä aloitti pienen esittelykierroksen, jossa Matoranit pyrkivät näyttämään omistavansa kaikin puolin paremmat aseet.<br>\n\"Minun keihääni lähettää kimppuusi parven tappavan myrkyllisiä hyönteisiä.\"<br>\n\"Minun keihääni luo pienikokoisen singulariteetin sisällesi.\"<br>\n\"Minun keihääni sekoittaa molekyylirakenteesi erilaiseksi.\"<br>\n\"Minun keihääni nostaa kaikki aistisi niin voimakkaiksi, että tunnet, näet ja kuulet kaiken. Se on erittäin nopea tapa tulla hulluksi.\"<br>\n<br>\nGuardian katseli Matoraneja ja näiden aseistusta kasvoillaan ilme, joka viestitytti suurta happamuutta ja osittaista kunnioitusta.<br>\n\"Entä sinä?\" Guardian kysyi viimeiseltä Matoranilta teeskennellen kiinnostunutta.<br>\n<br>\nViimeinen Matoran oli hiljaa pitkään. Se katsoi ensiksi keihästään ja sitten Guardiania. Seurasi toinen hiljaisuus.<br>\n\"Minun keihääni aiheuttaa epämiellyttävää syyhyä joka puolella kehoasi\", Matoran sanoi epävarmasti.<br>\n<br>\nGuardian oli täysin hiljaa.<br>\n<br>\nHän päätti vain nostaa kätensä ylös.<br>\n<br>\n\"Viekää minut johtajanne luo, pikkumiehet\", Guardian sanoi. Onnistuihan tehtävä näinkin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":72,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-25T13:55","content":"<strong>Tuntematon saari etelässä, Ranta</strong><br>\n<br>\nPunainen metsästäjä istui edelleen leirissään, vajonneena mietteisiinsä. Hiljaisuus rannalla oli rikkumaton. Pian Killjoyn huomio kiinnittyi taivaalle, kun taivaanrannassa alkoi siintää jotain. Killjoy nousi ylös ja seurasi kohteen lähestymistä. Lopulta Killjoyn Gukko, GS lensi hänen ylitseen ja tiputti pienen ruskean nyytin metsästäjän jalkoihin.<br>\n<br>\nKilljoy avasi nyytin ja kääri sen sisälle käärityn kääreen auki. Sotkuinen käsinkirjoitettu numerosarja siirtyi nopeasti paperilta metsästäjän kämmentietokoneeseen. Valot Killjoyn kypärän sisällä alkoivat välkkymään ja pian yhteys Klaaniin oli muodostettu. Tuttu ääni ilmestyi Killjoyn korviin.<br>\n<br>\n\"Pitkästä aikaa, Killjoy. Toivottavasti en keskeyttänyt mitään.\"<br>\n<br>\nÄäni kuului Visokille. Killjoy hymähti.<br>\n<br>\n\"En ole lomailemassa. Kartta olisi hyödyllinen.\"<br>\n<br>\n\"Hetki vain\", Visokki vastasi ja pian Killjoyn Hudille ponkaisi jo tutkan muodostama karkea kuva Killjoyn ympäristöstä. <br>\n<br>\n\"Kiitän, mutta nyt, mistä löydän Guardianin?\", Killjoy mutisi ja katseli ympärilleen.<br>\n<br>\nNaisääni toisessa päässä naurahti: \"Heh, uusi koordinaattorisi kertokoon sen.\"<br>\n<br>\nMetsästäjä ei ehtinyt kyseenalaistamaan visorakin ilmoitusta, kun uusi ääni oli jo ilmestynyt Killjoyn korviin.<br>\n<br>\n\"Miten menee, Killjoy?\"<br>\n<br>\nÄäni kuului Creedylle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":73,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-25T17:00","content":"<strong>Kivinen luoto, aina vain pienempänä</strong><br>\n<br>\nSnowman ja Kepe nostivat molemmat kaikin voimin veneen rungon kummastakin päästä. Yhteistuumin he saivat heivattua sen Kepen jäävoimilla kyhäämän jäälautan päälle, ja istuivat sille pienelle osalle luotoa, joka vielä oli veden pinnan yläpuolella lepäämään. Vene oli vielä insinööri-toan järjestelmällisen pengonnan jälkeen hieman palasina, ja he laskelmoivat sen kasaamiseen menevän niin kauan, että nousuvesi huuhtoisi heidät jo tiehensä.<br>\n”Okei, mutta tuo on vain tilapäisratkaisu. Pois pitäisi silti päästä, enkä usko jään pitävän kovin kauaa, tuo paattisi on aika painava” Kepe sanoi. Toistaiseksi paras pakosuunnitelma oli huitoa villisti ja toivoa pelastamista. Sikäli he siis olivat vielä melkoisissa vaikeuksissa, kenenkään ei tiedetty seilaavan näitä vesiä säännöllisesti.<br>\n”Missä, missä on Paacs kun häntä todella tarvittaisiin?” Snowman valitteli ääneen. ”Hän hallitsee biomekaniikkaa, kai hän tämän saisi kuntoon.”<br>\n”Loistoajatus, eli mitä, otamme häneen telepaattisen yhteyden?” Kepe vastasi.<br>\n”Sinunhan se fiksu piti olla.”<br>\n”Ja sinulla piti olla se ”johdatuksen naamio”.”<br>\n”...”<br>\n”..”<br>\n<br>\n<br>\nAikaa kului, ja hekin siirtyivät jäälautalle. Veneen he saivat kasattua ongelmitta, mutta moottori oli yhä epäkunnossa. Luoto ei kohonnut enää lainkaan merenpinnan yläpuolelle. Jäinen pikku lautta kelluskeli laineiden mukana, sulaen kiihtyvällä vauhdilla kohti olemattomuutta. Kun se oli aivan viimeisillään, Snowman ja Kepe kapusivat veneeseen istua nököttämään. Ja miettimään, kuinka ihmeessä he pääsisivät liikkeelle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":74,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-09-25T17:02","content":"Vene seilasi keskellä <strong>ääretöntä merta</strong>. Merivirta oli saanut siitä otteen, ja kuljetti sitä kohti tuntematonta määränpäätä. Etanan vauhdilla, kuitenkin.<br>\n\"Tarvitsemme lisää työntövoimaa\", Kepe sanoi.<br>\n\"Mutta mistä me sitä saamme?\" Snowman kysyi.<br>\nJuuri silloin tuuli alkoi nousta. Kumpikin heistä sai ideanpuolikkaan, joista sai muodostettua yhden kokonaisen.<br>\n<br>\nKepe rakensi jäästä kaksi mastoa veneen kummallekin reunalle. Kiitos hänen eriskummallisten voimiensa, Snowman-niminen improvisoitu purje sidottiin niiden välille merilevällä, jonka Kepe oli rajallisilla kasvillisuusvoimillaan manannut merestä.<br>\n\"Kiristäkää purjeet!\" Kepe huusi. Snowman näytti siltä, kuin olisi toivonut roolien olevan toisinpäin.<br>\n<br>\nKepe viritti hieman naamionsa skooppia, joka oli tarkoitettu lähinnä kenttämikroskoopiksi. Se kävi kelvollisesti kuitenkin myös teatterikiikareista.<br>\n\"Hei, onko tuo musta juttu tuolla saari?\"<br>\n\"Taitaapi olla. Ja näymme olevan matkalla suoraan sitä kohti.\"<br>\n<br>\nKotitekoinen purjevene ratsasti kohti kirkkaanoranssia auringonlaskua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":75,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-09-25T19:03","content":"<strong>Eteläinen saari</strong><br>\n<br>\nGuardian asteli hangessa. Kuusi huppupäistä Matorania kävelivät hänen perässään osoittaen häntä keihäillään ja tarkkaillen hänen jokaista liikettään.<br>\nGuardian ei ollut ihan varma, kenen olisi pitänyt olla hermostunut tässä tilanteessa. Hän päätti rikkoa hiljaisuuden viheltelemällä päässään soivaa erittäin tarttuvaa kappaletta.<br>\n<br>\n\"Tin-titidin tintin tintin. Tin-titidin tintin tin. Tin-titidin tintin tintin, tin, titi-\"<br>\nVihreä happoryöppy syöksähti hänen olkapäänsä yli. Se osui yhteen jäisistä puista ja sai sen sihisemään ja porisemaan kuin paistettuna.<br>\n\"Vanki ei hyräile\", yksi Matoraneista sanoi.<br>\n<br>\n<em>Tämä on täysin typerää</em>, Guartsu ajatteli. <em>Ei näin pienille olennoille ole järkevää antaa näin raskasta aseistusta. Se on nöyryyttävää.</em><br>\n<br>\nSeitsemän hahmon joukko jatkoi matkaansa metsässä täysin äänettömästi.<br>\n\"Päädymmekö johtajanne luolaan joskus pian, muksut?\" Guardian kysyi vaitonaisesti. \"Vai aiotteko vain lenkkeilyttää minua loppupäivän?\"<br>\n<br>\nYhtäkkiä takaa kuului naurua. Aluksi vain yksi Matoran nauroi, mutta vähitellen ääniä kuului enemmän. Lopulta kaikki kuusi nauroivat kovaäänisesti ja halveksuvasti.<br>\n\"Muksut?\" happokeihästä kantava Matoran kysyi pidätellen nauruaan. \"Muksut? Sotamies luulee, että sota tekee sotamiehestä viisaamman. Sotamies ei oikeasti tiedä, että siinä vaiheessa kun sotamies oli vain joukko molekyylejä, joista Suuret Olennot alkoivat luoda, me Matoranit olimme jo olemassa. Kävelimme tässä maailmassa kauan ennen sinua.\"<br>\nGuardian hiljeni ja lopetti kävelyn. Hän kääntyi kohti matoraneja ja katsoi vakavalla naamalla.<br>\n\"Minä en nauttinut siitä sodasta\", Guardian sanoi vakaasti. \"Tein siellä asioita, joita en tule antamaan anteeksi itselleni, mutta luulen, että...\"<br>\nHän hiljeni hetkeksi ja nosti kätensä. Matoranit ottivat vankemman otteen keihäistään ennen kuin tajusivat, että hän nosti kättään kohti kiikarisilmäänsä.<br>\nGuardian tarttui kiikarisilmäänsä. Hän painoi sen kyljessä olevaa nappia ja pieni loksahdus ilmaisi, että hän avasi lukituksen. Sitten Guardian veti kiikarin irti.<br>\n<br>\nMatoranit vavahtivat nähdessään, että siinä kohtaa, missä Guardianin vasemman silmän olisi pitänyt olla, oli vain musta, palanut kuoppa.<br>\n\"Luulen\", Guardian jatkoi. \"Luulen, että olen saanut rangaistukseni.\"<br>\n<br>\nGuardian kytki mekaanisen kiikarisilmän takaisin. Maailma näytti heti kolmiulotteisemmalta.<br>\nSe ei silti koskaan näyttäisi enää samalta kuin ennen sisällissotaa.<br>\n<br>\n\"Sinä olet viimeinen Vartija, etkö olekin?\" happokeihästä kantava Matoran kysyi. Guardian ei yrittänyt kieltää. Matoran hihkaisi voitonriemusta.<br>\n\"Vartija!\" Matoran huusi iloisesti. \"Olen kuullut sinusta. Johtaja tulee olemaan todella tyytyväinen, kun näkee sinut. Luulimme sinua vain yhdeksi Metsästäjistä tai jotain yhtä saastaista. Aito Vartija ei ansaitse tällaista kohtelua. Mutta sanopa...oletko tekemisissä Klaanin kanssa?\"<br>\n<br>\nMatoran oli hyvä arvailemaan. Guardian ei tiennyt, oliko muuta tehtävissä kuin totuuden kertominen.<br>\n\"Olen\", hän sanoi vaiteliaasti. Guardian ei ollut varma, oliko vastaus Matoranien näkökulmasta oikea vai väärä. Jos se oli oikea, tehtävästä tulisi helppo. Jos se oli väärä, Guardian voisi teoriassa sytyttää Matoranien kaavut tuleen ja toivoa, että se ostaisi hänelle tarpeeksi aikaa.<br>\nHän voisi myös toivoa, että Killjoy ilmestyisi paikalle pelastamaan päivän juuri oikealla hetkellä, mutta kaikki tiesivät, että niin tapahtui vain tosi hupsuissa jatkotarinoissa.<br>\n<br>\nHappokeihästä kantava Matoran mietiskeli hetken aikaa hiljaisuudessa. Hän jakoi katseita muiden Matoranien kanssa. Hiljaisuus oli piinaava.<br>\nSitten koko joukko päätti yhtäkkiä laskea huppunsa. Guardian näki vihdoin Matoranien naamiot. Naamiot olivat muuten aivan perinteisiä jaloja naamioita, mutta niihin oli maalattu punaisella kuvioita, jotka muistuttivat jonkinlaista vanhaa kirjoitusmenetelmää.<br>\nMatoranit hymyilivät hänelle. He osoittivat keihäänsä poispäin.<br>\n<br>\n\"Klaanilainen, ystävä, tervetuloa Ath-Koroon!\" happokeihästä kantava mustaa Hauta käyttävä Matoran sanoi innokkaasti. \"Tämä oli vain hämäystä, emme halua vihollisia saarellemme. Minä olen johtaja, ylipappi Gunei ja me olemme Ath-Koron soturimunkit.\"<br>\n<br>\nGunei nosti pienen mustan kätensä kohti Guardiania. Guardian tarttui siihen isolla kourallaan. He kättelivät.<br>\n<br>\n\"Minä olen Guardian\", Guardian sanoi. \"Edustan Klaania. Olen yksi sen johtajista.\"<br>\nGunein ja hänen toveriensa silmiin nousi kunnioitusta. \"On kunnia saada näin korkea-arvoinen klaanilainen joukkoomme!\" Gunei sanoi. \"Seuraa meitä, viemme sinut kylään!\"<br>\n<br>\nMatoranit lähtivät juoksemaan innokkaasti aivan eri suuntaan.<br>\nGuardian tunsi itsensä todella helpottuneeksi, mutta jokin tässä tuntui oudolta. Tämä äkillinen vieraanvaraisuus epäilytti häntä.<br>\n<br>\nGuardian päätti pitää varansa. Hän lähti kävelemään Matoran-joukon perään, kohti kylää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":76,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-25T19:59","content":"<strong>Pieni asutettu saari</strong><br>\n<br>\n”Ei onnistu, senkin pullukka!”<br>\n”Pätkä, älä ala tähän leikkiin kanssani!”<br>\nKepe seurasi sivusta Snowmanin ja pienen oranssin matoranin kiivasta sanaisten säilöjen mittelöä. Kepe itse oli niin lukemattomat kerrat väitellyt Snowmanin kanssa oikeastaan kaikesta mieleen tulevasta, ettei hän oikein osannut ottaa Lumiukkoa todesta. Mutta pakko hänen oli silti ihailla ystävänsä sitkeää inttämistä, Snowmanilla oli kyky vääntää joka asiasta suorastaan loputtoman pitkä kiista.<br>\n<br>\nMutta nyt hän tuntui löytäneen vertaisensa. Tämä pieni matoran jaksoi tosiaan väittää vastaan Lumiukolle ilmeisen loputtoman pitkän ajan. Keskustelu oli lähtenyt siitä, kun Snowman oli kysynyt ilmaista korjausta veneen moottoriin, ja siitä se oli siirtynyt moraalin, yksilönvapauksien ja yleisen filosofian kautta inttämiseen ja ilmeisesti nyt myös nimittelyyn. Kepe alkoi saada tarpeekseen tästä saarenrääpäleestä, jonne he olivat kotikutoisella purjeveneellään päässeet, ja kiskaisi Snowmanin sivummalle.<br>\n”Hei, mitä nyt, tuo heppu oli selvästi suostumassa korjaukseen! Sitä paitsi...” Snowman aloitti, mutta Kepe keskeytti nopeasti: ”Ei, eikä ollut. Tuolla et saa mitään aikaiseksi. Tarvitsemme uuden lähestymistavan.”<br>\n”Hmm, ehkä. Mutta ei veneessä ole mitään, mikä olisi minkään arvoista. Kaupankäynti ei onnistu.”<br>\n”Kieltämättä on ikävää, kun emme saaneet mukaan varusteita. Vähän käteistä, ja tätäkään ongelmaa emme kohtaisi.”<br>\n”Kysyn pikkukaverilta, josko hän keksisi jotain vaihtamisen arvoista.”<br>\nSnowman oli jo kääntynyt kannoillaan, mutta Kepe pysäytti hänet: ”Kenties on parempi, jos minä kysyn?”<br>\n<br>\nKuitenkaan Kepen kohtelias tiedustelukaan ei tuottanut toivottua tulosta, heillä ei ollut mitään, mitä matoran olisi kaivannut. Kepe käveli hermostuksissaan laiturilla, johon he olivat veneen kiinnittäneet.<br>\n”Tästä ei tule mitään” hän aloitti ”Tiedät, etten yleensä lannistu vähästä, mutta tämä on jo hieman epätoivoista.”<br>\n”Hei, älä nyt. Okei, on meillä ollut matkalla pikku pulmia, ja joo, tilanne on nyt hieman kiusallinen, mutta on meillä ollut hyvääkin onnea matkassa. Pääsimme kuitenkin saareen, ja täällä on sentään huoltoasema, mitä nyt pitäjä on hieman pihi.”<br>\nLyhyt hiljaisuus, jonka jälkeen Snowman jatkoi:<br>\n”Pakko kysyä, mitä tapahtui matoraneille, jotka kunnioittivat toia?”<br>\n”He ryhtyivät liikealalle?”<br>\nHetken hiljaisuuden jälkeen kahden Klaanilaisen kasvoille levisi väsynyt hymy, ja molempien olo vapautui hieman. Snowman alkoi lauleskella itsekseen, ja Kepe meni vielä kerran sörkkimään moottoria.<br>\n<br>\nMuutaman hetken kuluttua Kepe kuuli pienen matoranin huoltoaseman suunnalta musiikkia. Hän kertoi havainnostaan Snowmanille, ja he lähtivät tallustamaan kohti rakennusta. Nurkan taa päästyään he huomasivat jotain samanaikaisesti todella viihdyttävää, ja todella häiritsevää. Joukko paikallisia matoraneja soitti iloista musiikkia, ja joku lauloi lavalla. Ei siinä vielä sinänsä mitään, mutta lavan vieressä oli kangas, jossa luki ”laulukilpailu”. Palkinnoksi se lupasi kasan käteistä. Riittävän ison kasan. Snowman loi Kepeen merkitsevän katseen.<br>\n”Älä, Snowman, älä. Tiedät, ettet ole niin hyvä laulaja.”<br>\n”Jos se tulee sydämmestä, se ei voi olla väärin.”<br>\n”Niin, mutta...”<br>\nKepe luovutti suosiolla, hän tiesi, että Lumiukko aikoisi yrittää. Ja ehkä niin olikin hyvä, jotain täytyi kokeilla. Lyhyen ilmoittautumisprosessin jälkeen Snowman sai luvan nousta lavalle kilpailemaan palkinnosta. Kepe katsoi hieman huolissaan sivusta, tämä ei luultavasti päättyisi kovin hyvin.<br>\n<br>\nSitten, aivan yllättäen, hän sai idean. Se ei välttämättä ollut aivan parhaasta päästä ideoiden historiassa, mutta se saattaisi toimia. Juuri kun Snowman oli aloittamassa performanssinsa, Kepe kapusi lavalle, ja kuiskasi jotain toverilleen. Snowman nyökkäsi kylmän rauhallisesti, ja Kepe loikkasi pois estradilta. Hän kirmasi sisään huoltoaseman myymälään. Kuten hän oli olettanutkin, se itsepäinen pieni matoran ei ollut paikalla.<br>\n<br>\nKepen suunnitelma oli yksinkertainen, ja saattaisi jopa toimia, Snowman ajatteli. Ainakin rooli oli Lumiukolle sopiva. Hänen piti vain ”nostaa show uudelle tasolle” ja toivoa, että se pieni ärsyttävä matoran pistäisi jonkun tuuraamaan itseään myymälään samalla, kun itse tulisi katsomaan, että mitä kummaa pihalla oikein tapahtui. Se perustui siihen karuun faktaan, että hommat delegoitiin työnantajalta työntekijälle aina, kun jotain tekemistä kiinostavampaa ilmaantui. Joten ehkäpä pieni oranssi matoran, joka ilmeisesti johti puljua, lähettäisi jonkun yhteistyöhaluisemman työntekijän palvelemaan Kepeä.<br>\n<br>\nSillä välin myymälän puolella Kerosiinipelle kilkutti nappulaa tiskillä, toivoen saavansa asiakaspalvelua joltakulta muulta kuin pieneltä oranssilta matoranilta. Hänen onnekseen nurkan takaa tiskin toiselle puolelle ilmaantui vihreä Kakamaa kantava matoran, joka näytti olevan hieman harmissaan siitä, että missasi Snowmanin esityksen. Äänestä päätellen Lumiukko pisti parastaan.<br>\n<br>\nHetken kuluttua, kun esitys oli päättynyt, Snowman käveli toiveikkaana satamaan, Kepen luokse. ”No?” Lumiukko kysyi ”Saitko ilmaisen mootorinkorjauksen?”<br>\n”Kylläpä vain, vaikka parastani piti pistää. Jouduin oikein tosissaan kuvailemaan tehtäväämme eeppisenä taisteluna pahaa vastaan.”<br>\n”Niinhän se onkin.”<br>\n”Luulin Guartsun valinneen sinut hakemaan hänet, koska olet ainoa, joka jaksaa odotella jollain kalliopahasella täysin virikkeettä tuntemattoman pitkän ajan.”<br>\n”Kuka näitä tietää, maailma on täynnä mysteerejä.”<br>\n”...”<br>\n”Mitä muuten pidit laulustani?”<br>\n”Aika kamalaa, mutta hyvänä harhautuksena se toimi.”<br>\n”No, jos se tulee sydämmestä, se ei voi olla väärin.”<br>\n”...”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":77,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-09-25T23:08","content":"<strong>Keskustelukammio</strong><br>\n<br>\nHänen nimensä oli Kenraali 001 ja hän oli ensimmäinen. Kukaan ei seisoisi hänen tiellään.<br>\nTorakkaimperiumin ensimmäinen mies tutkiskeli kammion keskellä olevan pöydän päällä lojuvia karttoja. Kartat olivat vanhoja ja pölyisiä, mutta niistä sai tarpeeksi hyvän kuvan Klaanin linnakkeen kokoonpanosta.<br>\n<br>\n\"Täytyy olla jokin aukko\", kenraali mutisi itsekseen. \"Puolustus täytyy murtaa, jotenkin.\"<br>\nKenraalin ajatukset harhailivat. Hän mietti kaikkia mahdollisia toimintatapoja ja kaikkia mahdollisia strategioita ja vertaili niitä toisiinsa päänsä sisällä. Hän kykeni näkemään omin silmin pienten sotilaiden juoksevan ja lentävän erilaisissa muodostelmissa sisään. Hän pystyi päättelemään potentiaaliset vaarapaikat ja otti ne huomioon.<br>\nKenraalin kasvoilla ei ollut minkäänlaista liikettä, mutta hänen päässään oli sota.<br>\n<br>\nKun kenraali sulki silmänsä ja keskittyi sisimpäänsä, hän kykeni kuulemaan tykkien pauketta. Hänen sotilaansa huusivat raivokkaasti. Vihollinen karjui tuskissaan.<br>\n<br>\nKenraalin tavallisesti tyynet kasvot muodostivat hetkeksi onnellisen hymyn.<br>\n<br>\n<br>\nAvden ääni keskeytti kenraalin hetken.<br>\n\"Voinko tulla sisään, ystäväiseni?\" matoran-hahmoinen olento kysyi. \"Vai onko sinulla jotain kesken?\"<br>\nKenraali avasi silmänsä ja kääntyi. Avde seisoi oviaukossa, mutta hänen varjonsa ei poikkeuksellisesti yrittänyt tappaa pieniä eläimiä.<br>\n<br>\n\"Ei\", kenraali sanoi yrittämättä edes piilottaa halveksumistaan. \"Onko sinulla asiaa?\"<br>\n<br>\n\"Vain se, että pyydän sinulta apua, ystävä hyvä\", Avde sanoi maireasti. \"Tarvitsen sotilaitasi.\"<br>\nKenraali näytti epäuskoiselta.<br>\n\"Mihin?\"<br>\n\"Olen menossa eteläiselle mantereelle\", Avde sanoi. \"Erääseen pieneen kauppasatamaan rannikolla. Olen kuullut, että siellä on jotain, joka...\"<br>\nAvde hiljeni. Kenraali nautti saamastaan parin sekunnin hiljaisuudesta täysin rinnoin.<br>\n\"...kiinnostaa minua\", Avde jatkoi. \"Jotain, joka voi auttaa meitä vihollistemme murskaamisessa. Teen vain pientä kenttätyötä sillä aikaa kun sinä... meditoit täällä.\"<br>\n<br>\nKenraali kääntyi ympäri ärtyneen näköisenä.<br>\n\"Miksi tarvitset siihen Nazorakeja?\"<br>\n\"Tarvitsen henkivartijoita\", Avde vastasi. \"Sinun joukkosi saavat riittää.\"<br>\n<br>\n\"Miksi sinä muka tarvitset henkivartijoita?\" kenraali kysyi skeptisesti.<br>\n\"Älä kysele liikaa, ystäväiseni\", Avde vastasi. \"Tee vain pieni palvelus. Voin jopa järjestää asiaankuuluvan maksun, jos asia on siitä kiinni.\"<br>\n<br>\n\"Hyvä on. Saat kolme. Sen luulisi riittävän.\"<br>\n<br>\nAvde nosti vasemmasta kädestään kaksi sormea pystyyn.<br>\n\"Kaksi vain.\"<br>\nKenraali oli pöllämystyneen näköinen. \"No, jos se on noin tarkkaa. Ota pari eliittiä.\"<br>\n<br>\n\"Kiitos, ystävä\", Avde sanoi poikkeuksellisen pirteästi ennen poistumistaan. \"Yritän tuoda heistä takaisin mahdollisimman paljon.\"<br>\n<br>\nOvi sulkeutui. Oli taas hiljaista, mutta kenraali ei pystynyt enää keskittymään. Hän katsoi karttoja, mutta ei pystynyt jättämään huomiotta huoneen pimeää nurkkaa.<br>\nKenraali katsoi nurkkaa. Liikettä ei näkynyt, mutta hän ei tuntenut oloaan enää yksinäiseksi.<br>\n<br>\nPöydän päällä oleva lyhty heijasti kenraalin varjon seinälle. Hän katsoi sitä hetken.<br>\nHän otti kommunikaatiovälineen vyöltään ja painoi puhenappia.<br>\n<br>\n\"Luutnantti\", hän sanoi virallisesti mikrofoniin. \"Tarvitsen lisää valoja huoneeseen.\"<br>\n<br>\n\"Kuinka paljon, herra kenraali?\" torakkamainen ääni kysyi toisessa päässä.<br>\nKenraali tuijotti pimeää nurkkaa.<br>\n\"Niin paljon, että täällä ei ole varjon varjoa\", hän sanoi korottaen ääntään huomaamatta sitä itse.<br>\n<br>\nKenraali sulki yhteyden. Hän istui pöydälle ja katsoi lattiaan. Sitten hän katsoi takaisin varjoihin. Ja nyt takaisin lattiaan.<br>\n<br>\n\"Polvenkorkuinen saasta\", hän sanoi rotunsa kielellä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":78,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-26T00:14","content":"<strong>Ilmeisen loputon meri</strong><br>\n<br>\n”Tässähän on meininkiä” Snowman kommentoi päivtettyä moottoriaan veneen kiitäessä tasaisesti halki merenpinnan. ”Vaikka vanhasta pidinkin, niin onhan tämä meno sulavampaa. Ja matka taittuu hieman nopeammin.” Kepekin oli tyytyväinen, vaikka moottorissa olikin kuulemma muutamia ”epäammattimaisuuksia” tieteellisestä näkökulmasta katsottuna. Vaikka he olivatkin matkalla ilman varusteita ja tuntemattomilla merillä, olivat he matkantekoonsa tyytyväisiä.<br>\n<br>\nSää näytti huononevan. Suurimman osan matkasta he olivat saaneet painaltaa varsin kauniiden kelien vallitessa, mutta nyt tuuli tuntui yltyvän ja pilviverho synkkenevän. Vettäkin rupesi satamaan. Pitää varmaan ajaa jonnekin saareen suojaan, jos sää tästä vielä pahenee, Snowman ajatteli. On sitä kurjemmassakin säässä ajettu, mutta turhaan sitä luonnonvoimia uhmaamaan.<br>\n”Kepsukka!” hän huusi ”Missä päin on lähin saari?”<br>\nKepe kaivoi tuolinsa alta vanhan karttakirjantapaisen, ja aloitti selaamisen.<br>\n”Paha sanoa, nämä kartat eivät ole aivan ajan tasalla. Eikö löydy uudempia?”<br>\nSnowmanin oli vaikea kuulla Kepeä alkavan myrskyn melun yli.<br>\n”Mitä? Kuuluvuus on vähän huono!”<br>\nVastauksesta Snowman ei enää saanut mitään selvää, ja sade alkoi jo haitata ajamista. Hän viittoi Kepeä tulemaan luokseen veneen takaosaan, jotta he kuulisivat toisensa. Jään ja kasvillisuuden toa nousi, ja lähti voimakkaasti keikkuvassa veneessä lähestymään Lumiukkoa. Kepe tarttui veneen laidasta, ja kumartui Snowmanin puoleen:<br>\n”Mitä sanoit?”<br>\n”Ei, mitä sinä sanoit?”<br>\n”Mitä?” <br>\n”Niin juuri!”<br>\n”Täh?”<br>\n”Ai täh mitä?”<br>\n<br>\nTässä vaiheessa vene pompahti aallokossa niin paljon, että Kepe kaatui veneen lattialle, ja onnistui pitämään karttakokoelman vain niukin naukin kädessään. Hän yritti märältä lattialta käsin saada selvää heidän sijainnistaan, ja selasi karttoja kuumeisesti.<br>\n<br>\nSnowman katsasti horisonttia etsien jonkinlaisia maamerkkejä. Sateen vuoksi oli vaikeaa nähdä kunnolla eteensä, ja tuuli vain ulisi korvissa. Hän katsahti viereensä veneen lattialle, ja näki Kepen huitovan villisti, ja osoittaen kello yhteentoista. Snowman ei nähnyt siellä päin mitään muuta kuin aallokkoa ja sadetta, mutta samaa se oli joka suunnassa. Toveriinsa luottaen hän käänsi veneen kokkaa muutaman asteen vasempaan, ja laittoi täyden nopeuden päälle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":79,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-09-26T00:32","content":"<em>Nyt tästä vasta pitkä tulikin. Hupsista. Ja anteeksi, että liikutin sinua näin paljon, Matoro, mutta se oli vähän pakko, kun tulit mukaani.</em><br>\n<br>\n<strong>Metsä ei niin lähellä Klaania</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui kulki tiheässä kasvillisuudessa erittäin nopeasti. Matoron oli hankala pysytellä mukana. Makuta oli sulauttanut siipensä pois, hän oli muuttunut muotoon, jossa hänen oli helppo kulkea aluskasvillisuudessa. Viidakosta kuului ääniä; rahit ääntelivät melko paljon. Sen huomasi, kun keskittyi kuuntelemaan. Välillä puiden välistä saattoi vilahtaa eläimiä, välillä jokin saattoi jopa juosta Matoron edestä. He tarpoivat metsässä varmaankin tuntikausia, tai siltä se ainakin Matoron mielestä tuntui. Hän ihmetteli, minne Makuta mahtoi johdattaa häntä. Tämä tuntui vain kiihdyttävän vauhtiaan.<br>\n<br>\nPitkältä tuntuneen ajan kuluttua jotain tapahtui: metsästä syöksyi rahi Matoron kimppuun. Matoro kaatui maahan eläimen painosta. Liian myöhään hän huomasi, että se oli Tuhon kyy. Kuusipäinen käärme sihisi ja katsoi Toaa julmasti. Makuta näytti jo kadonneen lehvästöön. Matoro oli kauhuissaan, olihan tämän rahin hengitys tappava. Matoro huomasi Makutojen sadistisen luonteen tässä asiassa. Millainen henkilö loisi rahin, jonka hengitys voi tappaa minkä tahansa eläimen tai kasvin? Käärme laski yhden päistään kohti Matoroa. Matoro yritti välttää sen suuta. Se sihisi hänelle. Suurin osa päistä kääntyi nyt hänen suuntaansa. Se valmistautui tappamaan.<br>\n<br>\nJuuri silloin viidakosta syöksyi jotain. Se jokin iski pitkällä miekalla ja sivalsi käärmeen kaikki päät irti. Ruumis retkahti rennoksi Matoron päälle. Hän työnsi sen inhoten pois päältään. Makuta Nui seisoi hänen vierellään laittaen miekan pois.<br>\n”Vältä kuolemista”, Makuta lausui.<br>\n”Minne itse katosit, kun tarvitsin apua?” Matoro ärisi.<br>\n”Minähän autoin sinut taas pulasta.”<br>\nMatoro ei keksinyt tähän vastausta. Kaikki hänen mielessään olevat vastaukset tuntuivat liian turhilta. Makuta harppoi jo viidakkoon. Matoro seurasi kiireesti.<br>\n<br>\nTaas erittäin pitkältä tuntuvan ajan jälkeen he saapuivat vesiputoukselle. Matoro arvasi jo, että he menisivät sen taakse. Se tuntui niin itsestään selvältä. Hänen uskomuksensa hieman horjui, kun vesiputouksen takana ei näyttänyt olevan minkäänlaista oviaukkoa, mutta kun Makuta Nui painoi jotain salaista kytkintä, seinään avautui mustana ammottava aukko. He menivät sisään. Käytävä oli aivan pimeä. Pian Makuta Nui kuitenkin sytytti jonkinlaisen sähköä säilövän lampun salamavoimillaan. Matoro huomasi, että he olivat jonkinlaisessa risteyskohdassa. Lamppu oli keskellä avaraa tilaa. Joka suuntaan lähti käytäviä. Lamppu valaisi melko kauas käytäviin. Makuta mietti hetken, ennen kuin lähti johdattamaan heitä syvemmälle. Matorolle alkoi jo tulla melkoisen kuuma.<br>\n<br>\nMatka kesti vieläkin. Matoro arveli, että he olivat nyt jo meren pinnan alapuolella. Ja vielä matka jatkui yhä syvemmälle. Käytävä vietti hieman alaspäin, ja koko ajan tuli pimeämpää. Ei mennyt kuitenkaan enää kauan, kun he jo tulivat uudelle ovelle. Ovessa oli ilmeisesti jonkinlainen koodilukko; Makuta syötti koodin, ja ovi aukesi. He menivät sisään.<br>\n<br>\nMatoro katseli hämmentyneenä ympärilleen. He olivat ilmeisesti syvemmällä, kuin Matoro oli osannut arvioida. Kutakuinkin valtaisan salin keskellä oli suuri laava-allas, johon valui laavaa suurena virtana katossa olevasta reiästä. Ilmeisesti tämä oli maanalainen laavavirtaus, eli he olivat erittäin syvällä maan alla. Altaasta laava valui pieninä ”puroina” uusiin luoliin seinissä olevista aukoista. Luolan seinät olivat hiekanharmaat ja täynnä kaiverruksia, seinämaalauksia ja kirjoitusta. Myös muutama raskas, kivinen ovi oli näkyvissä, mutta jokainen oli suljettu. Huoneessa oli myös suuri määrä ylellisiä huonekaluja: sohvia, nojatuoleja ja pöytiä oli yhdessä kohtaa huonetta, suurimmalla laavavirtojen erottamalla maakappaleella. Makuta istua rojahti yhteen tuoleista.<br>\n”Ole kuin kotonasi”, hän tokaisi. Matoro katseli yhä ällistyneenä paikkaa. Hän istahti sohvalle vastapäätä Makutaa.<br>\n”Mikä tämä paikka on?” hän kysyi.<br>\n”Hmm… Voisinkohan kutsua tätä pesäkseni?” Makuta Nui vastasi. ”Olen tehnyt täällä pieniä valmisteluja tällaista hetkeä varten jo hyvinkin pitkän ajan.”<br>\n”Mitä valmisteluja?”<br>\n”Ensinnäkin: aseita. Voit löytää yhdestä huoneesta kokonaisen asevaraston. Toiseksi: luolastostani löytyy huone, jossa sijaitsevat kaikki jähmetysputkeni. Olen sullonut luomuksiani niihin. Niitäkin on tässä ajan mittaan kertynyt jonkin verran. Kolmanneksi: tietoa. Olen arkistoinut tärkeätä tietoa vihollisistani ja ystävistänikin. Kääröistä löytyy tietoa myös omasta elämästäni, kohtaamistani ja luomistani raheista sekä Bioklaanista.”<br>\n”Tämä… on uskomatonta”, Matoro sanoi. Hän mietti tätä kaikkea.<br>\n”Keitä tarkoitat ’vihollisillasi’?”<br>\nMakutan kasvoille oli levinnyt vastenmielinen hymy.<br>\n<br>\n<br>\nViidakossa Metorakk Skakdeineen oli tullut vesiputouksille. Vesi oli hukuttanut kaikki jäljet. Metorakk kirosi huonoa tuuriaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":80,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-26T06:28","content":"<strong>Makuta Nuin luola</strong><br>\n<br>\nMatoro tutkailee ympärilleen. <br>\nHän astelee koehuoneeseen. Paljon erilaisia aineita lasisesta ptorodermiksestä tehdyissä laseissa. Elämän aineita, näillä luodaan Raheja. Matoro muistelee että hänenkin naamionsa, mielen naamio, syntyi erään Makutan kokeessa. <br>\nHän jatkaa kiertelyään. Hyllyköllä on runsaasti rulalle kierrettyjä papereita kategorioituna. Asevarastossa on lähes kaikkea mitä vaan aseena voi käyttää. Täydellinen kokoelma.<br>\n<br>\n\"No, tässä on varmaankin hyvä hetki kysäistä pari kysymystä. Mitä tarkoitat 'tällaisella hetkellä' ja miten ylipäätään sait ne torakat kimppuusi?\", jään Toa utelee Makutalta.<br>\n<br>\n<strong>Vesiputous lähellä luolaa</strong><br>\n<br>\nMetorakk on pistänyt joukkonsa tutkimaan kaiken mahdollisen mistä Klaanilaiset olisivat voineet mennä. Hän murisee voimattamossa vihassaan ja raportoi asiasta Gaggulabiolle. Joukko tekee lähtöään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":81,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-09-26T06:56","content":"<strong>Klaanilinnake</strong><br>\n<br>\nKapura meni ulos k�velem��n, ja p��tti menn� Matorankyl�lle. Perill� h�n n�ki muutaman Zyglakin hajottamassa Matoranien asumuksia.<br>\n<br>\n'En p�rj�� niille yksin, mutta ehk� voin houkutella ne muualle' Kapura ajatteli.<br>\n<br>\n\"Hei Zyglakit!\" Kapura huusi ja ampui hieman tulta. Luonnollisesti, elementtivoimat eiv�t tehoa Zyglakeihin, mutta Kapura sai houkuteltua ne per��ns�.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":82,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-26T07:18","content":"<strong>Tuntematon saari etelässä, metsän reuna</strong><br>\n<br>\n\"Millä eväillä sinut päästettiin koordinaattorin puikkoihin?\", ihmetteli Killjoy, joka edelleen tutkiskeli ympäristöään karttansa avulla.<br>\n<br>\n\"Käyntisi jälkeen päätin mennä vierailemaan Klaanissa. Käytävällä kuitenkin kuulin, että olit jo lähtenyt ja menin välittömästi Tawan puheille, jos saisin olla jotenkin avuksi, joten hän keksi tämän pikku idean.\"<br>\n<br>\n\"Lopeta höpinät Creedy ja mene asiaan. Mistä löydän Guardianin?\", Killjoy tivasi.<br>\n<br>\n\"Ah, tosiaan. Takanasi pitäisi näkyä kaksi polkua, joista tuoreemmat lämpöjäljet ovat oikeanpuolimmaisella. Hahmo on ollut suurinpiirtein sinun kokoasi, joten on syytä epäillä, että Guardian on kulkenut tästä muutamia tunteja sitten.\"<br>\n<br>\n\"Tunteja? Hmph, tästä tulee siis pitkä reissu.\"<br>\n<br>\n\"Onneksesi voin kuitenkin sanoa, että analyysi kertoi alueen ainakin toistaiseksi olevan hyvin kuivaa, joten tuli-tyypin iskut tehoaneevat täällä hyvin... jos siis joudut hankaluuksiin.\", Creedy selitti samalla, kun toistuva näppäimistön nakutus kaikui Killjoyn kuulokkeissa.<br>\n<br>\nKilljoy lähti matkaan reippain askelin, pitäen koko ajan ympäristönsä tarkkailussa. Creedy ohjeisti häntä mutkien ja risteysten tullessa eteen. Metsä oli rauhallinen, liiankin rauhallinen. Killjoy piti miekkansa koko ajan käsillään, valmiina vetämään ne esiin vaaran uhatessa. Mutta mikään ei häntä nyt uhkaisi, ei tällä kertaa...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":83,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-26T10:06","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nAallokko ei enää kasvanut, mutta oli silti huolestuttavan korkea. Rankkasadekaan ei ollut hellittänyt lainkaan. Jonkin sorttinen saari oli kuitenkin jo tullut näkyviin, ja Snowman arveli heidän pääsevän sinne ennen, kuin veneelle kävisi mitään vakavaa.<br>\n<br>\nKepen ajatukset pyörivät jossain huonon olon ja märkyyden välimaastossa. Ei hänellä mitään pikku merimatkaa vastaan ollut, mutta liika on aina liikaa. Kirottu sää.<br>\n<br>\nVene hyppi aaltojen mukana melkoisesti. Toivotaan, että sen oranssin pikku matoranin kaupasta ostettu moottori on lujaa tekoa, Snowman pohti. Uusi moottorivika tästä vielä puuttuisikin. Niin paljon kuin pikkukaveri oli häntä ärsyttänytkin, niin pätevän puodin hän kuitenkin tuntui omistavan. Tuskin tässä mitään hätää on, Snowman uskoi. Tai ainakin halusi uskoa.<br>\n<br>\n<br>\nValtava hahmo istui pienessä mökissä, ja luki hyvää kirjaa. Nuotio rätisi kotoisasti huoneen nurkassa, ja seinäkello raksutti turvalliseen, verkkaiseen rytmiinsä. Kirja toi hänen mieleensä muistoja ajoilta, jolloin hänen elämänsä ei ollut aivan yhtä onnellista. Ajoilta, jolloin hän oli työskennellyt orjana Steltillä. Jatkuvaa uurastamista ylemmän kastiluokan hyväksi. Hän oli kuitenkin ystäviensä avulla onnistunut pakenemaan sieltä ilmalaivan kyydissä, maannut päiviä paikallaan tavaratilassa. Mutta nyt hän asui erakkona pienellä saarella, ja vietti mieluisaa, rauhallista elämää.<br>\n<br>\nKohottaessaan katseensa hän huomasi ikkunansa takaa veneen. Veneen, joka näytti tulevan kohti hänen saartaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":84,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-09-26T10:13","content":"<strong>Makuta Nuin luola</strong><br>\n<br>\nMakuta oli aivan hiljaa. Hän käveli ympäri huonetta. Lopulta hän puhui:<br>\n\"Tällainen hetki. Oletko miettinyt sitä?\"<br>\n\"Mitä...?\"<br>\n\"Ajattelitko, että Nazorakien ja Skakdien samanaikainen hyökkäys olisi sattumaa?\"<br>\n\"Minä... tuota...\"<br>\n\"Aivan. Ja epäilen havaintojeni perusteella vahvasti, että samaan aikaan saarelle aikoo hyökätä myös Zyglakeja. Ajattele, mitä tapahtuisi, jos nämä kolme osapuolta liittoutuisivat.\"<br>\n\"Kuulostaa pahalta.\"<br>\n\"Sitä se onkin. Ja pahenee koko ajan. Oletko ihmetelly, missä Guardian on?\" Makuta sanoi.<br>\n\"Toki. Kaikkihan sitä miettivät. Hän vaikuttaa kadonneen kuin tuhka tuuleen.\"<br>\n\"Ilmeisesti tämä 'katoaminen' liittyy tähän ongelmaamme. En voi sanoa mitään varmaa, mutta minulla on epäilyksiä.\"<br>\nHetken aikaa oli aivan hiljaista. Sitten Matoro rikkoi hiljaisuuden:<br>\n\"Miten sait torakat perääsi?\"<br>\n\"Ah, se vasta onkin mielenkiintoinen tarina\", Makuta Nui sanoi maireasti. \"Kerronpa sen sinulle, jotta mitään ei jäisi epäselväksi.\"<br>\nMakuta aloitti tarinansa.<br>\n<br>\n\"Puhuin sinulle aiemmin metsästysretkestäni. Satuin olemaan metsässä juuri silloin, koska olin havainnut Skakdien hiiviskelevän Klaanin ympärillä. Kun sitten lähdin seuraamaan eräitä niistä, huomasin, kuinka ne melkein vangitsivat teidät kaikki. Mutta sitten hämäsit niitä ja vain sinä jäit vangiksi. Siinä vaiheessa, kun he aikoivat tappaa sinut, minun oli puututtava asioiden kulkuun.<br>\n<br>\nKun olimme saapuneet turvallisesti Klaaniin, yritin etsiä herra Ilonpilaajaa. Hän on ilmeisesti lähtenyt kuten Guartsukin. En ehtinyt saada häntä käsiini. Niinpä menin tapaamaan Kerosiinipelleä. Ja tietysti hänkin oli poissa. Yritin löytää Summerganonin, hänellä saattaisi olla tietoja. Mutta ei. Hän oli vieläkin etsimässä teitä suolta. Lieneekö vieläkään palannut.<br>\n<br>\nNo, jouduin lähtemään uudelle metsästysretkelle ilman seuraa. Näistä mainitsemistani henkilöistä olisi syntynyt loistava tiimi; heihin luotan eniten. Klaanilaisista en tunne muita niin hyvin. Sinut opin kyllä tuntemaan.\" Makuta myhäili salaperäisesti.<br>\n<br>\n\"Siispä\", hän jatkoi, \"lähdin matkalleni. Pian sain huomata, että Skakdeja ei enää liikkunut paikalla. Kun olin tappanut niitä kaksi kappaletta, ne ilmeisesti varoivat nähdyksi tulemista hieman enemmän. Kiertelin ympäri saarta. Lopulta väsyin ja jäin rantakalliolle lepäämään hetkeksi. Silloin näin sen. Nazorakien laiva purjehti saaren ohi. Menin sitten veteen. Uiskentelin siinä laivan vieressä ja kuuntelin keskusteluja. En kuullut sinne alas paljon mitään, joten päätin nousta ylös laivaan. Niin hiljaa kuin pystyin hiippailin veneeseen.<br>\n<br>\nKuuntelin jonkin aikaa Nazorkaien puhetta. En ymmärrä niiden matoranin-sekaista kieltään tarpeeksi hyvin, että olisin voinut tajuta kaiken, mutta sain selville tarpeeksi. He puhuivat jotain Klaaniin hyökkäämisestä. Tietysti jostain saapui joku rivitorakka ja huomasi hiljaisen läsnäoloni. Pako oli täpärällä; niitä oli paljon. Ne lähtivät perääni. Ne eivät ole kovin hyviä lentäjiä, mutta tarpeeksi nopeita, jotta voisivat ajaa minua takaa.\"<br>\n<br>\nHetken aikaa oli taas hiljaista.<br>\n\"Ja sinä tiedätkin loput\", Makuta sanoi.<br>\n<br>\n\"Ovatko Nazorakit siis niitä 'vihollisiasi', joista puhuit?\" Matoro uteli. Makuta Nui hymyili.<br>\n\"Eivät oikeastaan. Ne ovat yhteisiä vihollisiamme. Mutta minulla on ollut muitakin vihollisia elämäni aikana, ja pelkään, että yksi heistä on tulossa saarellemme. Hän on Makuta, kuten minä. Ja hänen nimensä on Abzumo.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":85,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-26T10:57","content":"<strong>Vesiputous</strong><br>\n<br>\nMatorakk painaa korvansa putouksen takana olevaa kiviseinää vasten. Veden kohinalta on vaikea erottaa ääniä. <br>\n\"Onko Nazorakien käytäviä lähellä putousta\", hän puhuu pieneen radioonsa. Alhaalta vastataan myöntävästi.<br>\n<em>Hienoa.</em>, siniharmaa Skakdijohtaja myhäilee. <br>\n\"Tulemme sinne. Epäilen vahvasti, että heti putouksen takana on käytävä.\"<br>\n<br>\nSkakdijoukko menee alas Torakkojen lähimmästä käytävästä.<br>\n<br>\n<strong>Joku luola</strong><br>\n<br>\n\"Sir, tämä kohta on vasta rakennuksessa. Sortumisvaara on suuri. Emme ole kartoitatneet tätä aluetta.\", työnjohtajatorakka inisee. <br>\n\"Kuinka kauan menee vielä? Johtaja Gaggulabio haluaa välittömästi tunnelin kyseisen vesiputouksen alle.\", Metorakk melkein huutaa.<br>\n\"Kylläkyllä, me teemme sen minkä voim-\", torakka vakuuttelee.<br>\n\"Ja enemmän.\", lopettaa Metorakk.<br>\n<br>\nJoukko torakoita koventaa kaivuuvauhtiaan. Maata kärrätään pois ja toiset asettelevat valokiviä sopivin välimatkoin. Jotkut vahvistavat seinämiä.<br>\n<br>\nSeinä puhkeaa, ja huomataan että putouksen takana on tunneli.<br>\nMetorakk Skakdeineen menee sisään ja lähtee pimeää tunnelia alemmas. Joukko Nazorakeja jää viimeistelemään kaivuu-urakkaansa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":86,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-26T11:20","content":"<strong>Pienehkö saari</strong><br>\n<br>\nSnowman ohjasti veneensä laituriin, ja nousi Kepen kanssa maihin. Saari oli pieni, ja sitä hallitsi jyrkkärinteinen kukkula. Hieman rannasta sisämaahan oli puinen mökki, jonka savupiipusta kiemurteli savuvana. Snowman sanoi iloisesti: ”Mennään kysymään, josko kaksi Toaa saisivat lepopaikan, jossa odotella myrskyn laantumista.”<br>\n<br>\nSuuri hahmo katsoi ikkunastaan ulos sateeseen. Myrskystä lähestyi kaksi hahmoa, jotka eivät olleet mitään matoraneja. Hahmo huolestui. Kukaan ei käynyt hänen mökillään, paitsi postin tuova matoran. Hän nousi tuolistaan, asteli raskaasti kaapilleen, ja kaivoi sieltä vanhanaikaisen mutta silti hyvin toimivan Cordak-laukaisimensa.<br>\n<br>\n”Tai siis, mikä voisi mennä pieleen, kuka nyt ei haluaisi tämmöistä kahta hilpeää kaveria vieraakseen pitämään vähän sadetta?” Snowman puheli tarpoessaan polkua mökille.<br>\n<br>\nHahmo latasi asettaan, ja vilkuili ikkunasta ulos. Viimeksi, kun jotain tällaista oli käynyt, oli ovella ollut Steltiläinen sotilas hakemassa karkuria takaisin.<br>\n<br>\n”Olemme ihan harmittomia. Plussaa myös siitä, että minulla on näin kaunis hymy” Snowman jatkoi monologiaan.<br>\n<br>\nMökin asukki pysähtyi ulko-ovelle. Hän antaisi vieraiden koputtaa ensin.<br>\n<br>\n”Sitä paitsi, mitä muutakaan voimme?” Snowman tokaisi, ja koputti oveen kolme kertaa. Oven avasi suuri, roteva ja oikeastaan melko groteski hahmo, joka osoitti heitä pirun isolla tykillä suoraan naamaan.<br>\n”Öh, tässä on nyt varmaan sattunut pieni väärinkäsitys” Snowman aloitti, mutta hahmo ei näyttänyt kuuntelevan, vaan laukaisi aseensa. Molemmat Klaanilaiset onnistuivat heittäytymään sivuun, ja kaksikosta nopeampana Kepe pääsi ensin jaloilleen. Hän jäädytti Cordak-laukaisimen tilapäisesti, ja jäi odottamaan körilään seuraavaa siirtoa. Hyökkääjä heitti Kepeä aseellaan, mutta tämä väisti täpärästi. Hahmo rynnisti Kepen kimppuun, vain saadakseen Snowmanin hyppäämään selkäänsä. Lumiukko tuli kuitenkin melko vaivatta heitetyksi pois selästä, vaikka painava olikin.<br>\n<br>\nKepe yritti tapansa mukaan keksiä nokkelaa ratkaisua tilanteeseen. Toistaiseksi fiksuimmalta tuntui kuitenkin potkaista möhkälettä naamaan ja kiinnittää huomio pois maassa retkottavasta Snowmanista. Hahmo ei kuitenkaan ollut potkusta moksiskaan, vaan tarttui Kepeä nilkasta, ja nosti roikotettavaksi. Saman hän teki Snowmanille.<br>\n<br>\nSiinä kaksi Klaanilaista nyt sittten roikkuivat, valtavan hahmon kourissa.<br>\n<br>\nHetken hiljaisuuden jälkeen saaren asukki avasi suunsa: ”Mutta tehän olette toia!” Sitten hän laski kaksikon maahan, ja ojensi kätensä Kepelle ja Snowmanille: ”Minun nimeni on Kapher.”<br>\n<br>\nKlaanilaiset tuijottivat hahmoa epäuskoisesti, mutta pian Snowman vastasi: ”Olen Snowman, ja tuo tuossa on hyvä ystäväni Kerosiinipelle, kavereiden kesken Kepe, minä kutsun häntä kyllä välillä myös Spinnyksi tai Rätsieksi.”<br>\n<br>\n<br>\nHetken kuluttua kolmikko istukin jo mökissä selvittelemässä väärinkäsitystä lämpimän kupposen äärellä.<br>\n”Juu, pahoittelen äskeistä” Kapher sanoi, ja selitti, miksi oli niin epäluuloinen muukalaisia kohtaan. Snowman ja Kepe hyväksyivät selityksen, niin humaaneja kun olivat. Siitä eteenpäin jutustelu siirtyikin leppoisampaan sävyyn, ja äskeiselle pikku nahinalle/päänräjäyttämisyritykselle naureskeltiin jo.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":87,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-09-26T19:32","content":"<strong>Sama pienehkö saari</strong><br>\n<br>\nKepe ja Snowman pysyivät saarella Kapherin vieraina jonkin aikaa, sillä myrsky kesti yllättävän pitkään. Kapher oli mielissään siitä, että sai juttuseuraa. Hän kertoi kaksikollemme jopa puhelleensa \"näkymättömälle ystävälleen\" pahimpina aikoina. Ihmisiä, joiden kanssa keskustella, hän näki varsin harvoin, kun postinkantajamatorankin jätti viikon lehden yleensä laiturille.<br>\n<br>\nEnnen pitkää myrsky alkoi laantua, ja Kepe ja Snowman päättivät jatkaa matkaa. Myrsky oli kuitenkin napannut veneeseen unohtuneet kartat ja viskonut ne ympäri saarta. Niiden keräämiseen kului taas aikaa, ja Kepe alkoikin jo miettiä itsekseen, miten paljon aikataulusta jo jäljessä oltiin.<br>\n<br>\nKun he nousivat veneeseen, Kapher kiiruhti vielä rantaan, sillä hänellä oli vielä jotain tärkeää asiaa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Klaanilinnake, Kepen verstas</strong><br>\n<br>\nKepen varasto oli pilkkopimeä. Pahvilaatikoilla täytettyjen hyllyrivien viidakon keskeltä kuitenkin paistoi yksinäinen, keltainen valo. Valo oli peräisin lyhdystä, jota kantoi sangen kummallinen otus. Joku olisi sanonut sen olevan hirviö tuhannen jalan syvyydestä meren pohjasta, jonkun toisen mielestä se taas näytti ylikasvaneelta lelufiguurilta. Tämän otuksen nimi oli Dox.<br>\n<br>\nDox asteli varovaisesti äänettömässä pimeydessä. Hän kurkisti joka nurkan taakse varmistaakseen, ettei siellä ollut ketään. Pari kertaa hän hätkähti oman lyhtynsä luomaa varjoa. Hän vannoi mielessään, ettei Verstaan Vaanija saisi häntä kiinni.<br>\n<br>\nEräällä hyllyllä oli taas lupaavan näköinen laatikko. Hän nosti sen alas, ja huomasi, että se oli avattu vastikään. Pölyssä oli muutamia tunnistamattomia sormenjälkiä. Hän aukaisi kannen ja manasi mielessään. Sisältö oli jo viety, vain pakkauspehmusteet olivat jäljellä. Hän jatkoi turhautuneena matkaansa.<br>\n<br>\nPian hän saapui varaston seinustalle. Sivuhuoneeseen vievässä ovessa oli lupaavan näköinen kyltti. Hän tarttui kahvaan ja käänsi. Ovi aukesi kivuliaasti naristen.<br>\n<br>\nHän astui huoneeseen. Siellä leijui tuoksu. Hänen voittonsa, saaliinsa tuoksu. Hän huomasi laatikon hyllyllä, otti sen, ja laski lattialle. Hän avasi sen, ja huomasi, ettei vaivannäkö ollut turhaa. Hän nosti esineen ja ihaili sitä hetken. Mikä muotojen harmonia, mitkä värit, mikä kulttuurillinen rikkaus.<br>\nJuuri silloin pimeästä kantautui selkäpiitä karmiva, syvä karjaus. Hän nousi salamannopeasti ja kääntyi etsimään sen lähdettä. Hänen sydämensä miltei pysähtyi, kun lyhdyn valaiseman alueen reunalle laahusti pimeästä karmaiseva ja nälkäinen hahmo.<br>\n\"Hattuuu...\" vaikersi Ignika.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":88,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-09-26T20:33","content":"<strong>Ath-Koro</strong><br>\n<br>\nKylässä oli paljon lämpimämpää kuin muulla saarella. Se ei silti tarkoittanut, että siellä olisi ollut lämmintä.<br>\nGuardian seurasi Ath-Koron kylän läpi marssivaa Guneita ja tämän perässä seuraavia soturimunkkeja. Kylä ei ollut suuri, mutta Matoraneja oli paljon.<br>\nMonenväriset ja monenkokoiset Matoranit joko hakkasivat puolijäisiä puuklapeja osiin, syöttivät puolijäisiä puuklapeja suuriin nuotioihin tai istuivat mahdollisimman lähellä suuria nuotioita nautiskellen ruokahetkestä. Kylän pienten puumökkien sisällä työskenneltiin ahkerasti.<br>\n<br>\nKylän keskellä oli suuri, valkoinen teräsrakennus, jonka sisäänkäyntiä koristivat suuret kivipylväät. Oli sanomattakin selvää, että rakennus ei näyttänyt sopivan muuhun kylään.<br>\nRakennuksen valkoisille seinille oli maalattu kuvioita punaisella värillä. Kuviot olivat samoja kuin Gunein ja soturimunkkien naamioissa.<br>\n<br>\n\"En tunnista kirjakieltänne\", Guardian sanoi varovaisesti. \"Luulin ensiksi, että käyttäisitte Voya Nuin kirjoitustyyliä, mutta kun yritän lukea sitä, saan pelkää sanasotkua.\"<br>\n<br>\nGunei hymähti. \"Kielemme on vanhaa\", hän sanoi. \"Se, mitä näet Suuren Temppelimme seinillä, on ollut olemassa kauemman aikaa kuin sinä tai lajisi.\"<br>\n<br>\n\"Ymmärrän\", Guardian sanoi. \"mutta mitä temppelissänne lukee?\"<br>\n<br>\nGunei pysähtyi ja näytti tulkitsevan kieltä mielessään ennen kuin vastasi.<br>\n\"Minä olen Ath, rakastava isäsi\", hän sanoi kunnioittavalla äänensävyllä. \"Työskentelevä Matoran on onnellinen Matoran.\"<br>\n<br>\nGuardian tutki temppeliä katseellaan. Se ei ollut millään tapaa samanlainen kuin yksikään temppeli, jossa hän oli ollut elämänsä aikana. Sen kliininen valkoisuus sai hänet epäilemään, että rakennus ei ollut aina ollut temppeli. Rakennus muistutti enemmänkin jonkinlaista tehdasta tai tutkimusasemaa.<br>\n<br>\n\"Ath\", Guardian sanoi ääneen kuin olisi maistellut sanaa. Suuri joukko kylässä työskenteleviä Matoraneja kääntyi häntä kohti. \"Minä jo luulin, että kaikki Matoranit pitivät Mata Nuita Suurena Henkenä.\"<br>\n<br>\n\"Me emme palvo kuolleita jumalia\", Gunei sanoi hiljaa.<br>\n<br>\nGuardian päätti olla vastaamatta ja seurasi kulkuetta. Raskaasti aseistetun ja taisteluun koulutetun soturimunkkijoukon uskonaiheen pilkkaaminen ei olisi erityisen loistelias idea.<br>\n<br>\nLopulta he saapuivat valkoisen temppelin juurelle. Sen suuren oviaukon edessä seisoi kuusi kaapuihin verhoutunutta hahmoa, jotka olivat tarkalleen Toan kokoisia. Hahmot eivät vaikuttaneet liikkuvan ollenkaan, vaan seisoivat kuin jäätyneinä. Ainoa merkki siitä, että ne olivat eläviä oli höyrystynyt hengitys, jota tuli ulos kaapujen sisältä.<br>\n<br>\n<em>Miksi niitä on aina kuusi</em>, Guardian mietti katsoessaan Toamaisia hahmoja. Hahmot eivät liikkuneet temppelin suuaukolta ennen kuin Gunei käski.<br>\n<br>\nJos mahdollista, temppelissä oli vielä valkoisempaa kuin ulkopuolella, mutta ennen kaikkea siellä oli lämmintä. Soturimunkkeja oli kymmeniä. Jotkut heistä rukoilivat ja jotkut taistelivat keskenään harjoituksenomaisesti.<br>\nGunei kääntyi.<br>\n\"Ystävä, klaanilainen\", hän aloitti. \"Nyt, kun emme enää ole metsässä, jossa kaikella on korvat tai kylässä, jossa työväki voi kuulla asioista, joilla sen ei pitäisi päätään vaivata...kerro asiasi.\"<br>\nGuardian ei vastannut. Hän käänsi katsettaan ja tarkkaili ympärillään olevaa temppeliä.<br>\n<em>Röntgen. Päälle</em><br>\nKiikarisilmän valo muuttui valkoiseksi ja Guardian sulki jäljelle jääneen silmänsä. Hän päätti skannata temppelin täysin nähdäkseen potentiaaliset salakuuntelijat, mutta tajusi hämmästyksekseen, että katse ei läpäissyt seiniä.<br>\n<em>Röntgen. Pois. Skanneri. Päälle.</em><br>\nSkanneri sai tietoa vain Matoraneista. Sen keskittäminen kohti seiniä ei antanut mitään. Kyseessä ei ollut edelleenkään tavallinen temppeli.<br>\n<em>Skanneri. Pois.</em><br>\n<br>\nGuardian katsoi Guneita silmiin.<br>\n\"Voisimmeko käydä tämän keskustelun kahden kesken?\" hän sanoi. \"Jossain, jossa seinilläkään ei ole korvia.\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Klaanin linnake, komentohuone</strong><br>\n<br>\n<br>\nTawan takana oli tuoli, mutta hän ei istunut. Klaanin johtajan, tuon naispuolisen sähkön Toan sinisten silmien edessä oli suuri joukko näyttöjä, joista linnakkeen tapahtumia kykeni tarkkailemaan, mutta hän ei keskittynyt niihin.<br>\nTawan kädessä oli kommunikaatioväline. Se oli pieni ja metallinen, ja sen voimanlähteenä toimi pieni sininen kristalli.<br>\n<br>\n\"G\", hän sanoi laitteeseen. \"Kuuletko minua?\"<br>\n<br>\nVastausta ei tullut. Joko Guardianin kommunikaatiolaite oli rikki tai hän oli paikassa, joka esti signaalin kulkua.<br>\nTawa heitti laitteen turhautuneena maahan ja kirosi vaimeasti.<br>\n<br>\n\"Sinun pitäisi oikeasti pitää tauko\", telepaattinen naisääni sanoi. Tawa kääntyi.<br>\nPunainen Visorak katsoi ovenraosta komentohuoneeseen.<br>\n<br>\n\"Visokki, pärjään kyllä ihan hyvin\", Tawa sanoi vanhalle ystävälleen hymyillen. Visokki osasi Matorania paremmin kuin yksikään toinen nelijalkainen, mutta kaikki ymmärsivät, että sanan \"Bio-Klaani\" lausuminen Visorak-suulla kuulostaisi uhkaukselta tappaa joku sirkkelillä.<br>\n<br>\n\"Hyvä kuulla\", Visokki sanoi. \"Mutta vaikka Guartsuun ei saisi yhteyttä, en usko että hänen tapauksessaan kannattaa olla kovin huolissaan...\"<br>\n<br>\nPieni hopeinen Ussal-rapu käveli Visokin jalkojen alta. Visokki nosti sen selkäänsä. Se vihelsi innostuneesti.<br>\n<br>\n\"Tulisitko pienelle kävelylle?\" Visokki kysyi Tawalta. Tawa nyökkäsi ja lähti seuraamaan Visorakia.<br>\n<br>\nHe kävelivät pitkin käytäviä.<br>\n<br>\n<em>\"Tawa?\"</em> Visokin telepaattinen ääni sanoi Tawan pään sisällä. <em>\"Pidetään tämä keskustelu päässäsi, eikö? Se olisi turvallisinta.\"</em><br>\n<em>\"Onko se pakollista?\"</em><br>\n<br>\n<em>\"En tiedä, mutta se on turvallisinta. Minusta tuntuu, että joku tarkkailee meitä. Olen Rahi, me tunnemme nämä asiat.\"</em><br>\n<em>\"Minuakin epäilyttää tämä koko juttu. Torakoita, Zyglakeja, Skakdeja. Ei voi olla sattumaa.\"</em><br>\n<br>\n<em>\"Kyllä, mutta jokin osa minussa aistii jotain suurempaa. Taustalla on liikkeellä voimia, jotka ovat liian suuria meille. Tunnen jotain...\"</em><br>\nVisokin ajatus katkesi. Sekä Tawa että Visokki pysähtyivät ja katsoivat toisiinsa. Molempien alitajunnassa oli hetkellinen hiljaisuus.<br>\n<em>\"Jotain alkukantaista\"</em>, Visokin ääni sanoi telepaattisesti. <em>\"Jotain pimeydestä.\"</em><br>\n<br>\nTawa katsoi parasta ystäväänsä pitkään. Hän ei ymmärtänyt, mitä Visokki tarkoitti, mutta kykeni tuntemaan sen päänsä sisällä, koska heidän mielensä olivat yhteydessä.<br>\n<br>\n<em>\"Et nyt ajattele pimeyttä\"</em>, Tawa ajatteli. <em>\"Mielessäsi on ajatus, joka on paljon pelottavampi. Paljon lopullisempi.\"</em><br>\nTawa ja Visokki katsoivat suoraan eteenpäin vavahtamatta. Sillä hetkellä molempien mielissä oli yksi ja ainoa sana. Kun he ajattelivat sitä, he kykenivät hetkellisesti kuulemaan mielissään matalan sydämentykytyksen.<br>\n<br>\n<em>\"Tyhjyys.\"</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":89,"creator":"Nöpö","timestamp":"2010-09-26T20:36","content":"<strong>Visokin selkä</strong><br>\n<br>\n<br>\nMyös Nöpö ajatteli vain yhtä sanaa.<br>\n<br>\n<br>\n<em>\"Nälkä.\"</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":90,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-26T22:08","content":"<strong>Pienehkö saari, laituri</strong><br>\n<br>\n\"En voinut olla huomaamatta, kuinka vähin varustein olette matkalla. Sallikaa minun antaa teille tämä, nämä ovat vaarallisia vesiä\" Kapher sanoi, ja kaivoi esiin vanhan Cordak-laukaisimensa. Siinä oli uuden mallin sijasta vain neljä piippua, ja siinä oli pitkä, puusta tehty perä. Piippu oli koristeltu kiemuraisin kuvioin. Kepe otti aseen vastaan kiittäen, ja katsoi suurta hahmoa silmiin. Kapherin katseessa ei näkynyt tippaakaan epärehellisyyttä, pienten silmien takaa loisti pyyteettömyys.<br>\n<br>\nKlaanilaiset hyvästelivät uuden ystävänsä vielä kerran kavutessaan veneeseen, ja Snowman työnsi kaasuvipua. Rannan jäädessä taakse hän hymyili tyytyväisenä.<br>\n\"Nyt meillä on sentään molemmille aseistusta, jos joudumme vaikeuksiin.\"<br>\n\"Niin\" Kepe myönsi, ja samalla hänen mieleensä nousi kysymys, joka hänen oli pitänyt esittää jo aiemmin: \"Se meidän toinen aseemme, toisin sanoen vanha painetykkisi, miksemme pyytäneet sitä matorania korjauttamaan sitäkin? Se on vanha, eikä sitä ole käyetty aikoihin, pieni virittäminen olisi voinut tehdä hyvää.\"<br>\n\"Samasta syystä kuin pidän sitä visusti katseilta piilossa täällä veneessä, runkoon kätkettynä. Se ei ole ainoastaan äärimmäisen laiton, vaan se yhdistetään erääseen pahamaineiseen skakdi-ryhmään, joka murhasi puoli saarellista matoraneja.\"<br>\n\"Miksi ihmeessä sitten pidät moista mukanasi?\" Kepe oli hämillään.<br>\n\"Sain sen eräältä vanhimmista ystävistäni. Hän oli käyttänyt kahta tuollaista pelastaakseen henkensä kyseisiltä konnilta. Minä sain varakappaleen, ja pelastin sillä henkeni. Oikeastaan pidän sitä muistutuksena siitä, että apu harvoin tulee siltä taholta, mistä sitä odottaa. Tunnettuna murha-aseena pidetty tykki saattaa auttaa pelastamaan kokonaisen saaren populaation omien, symbolisten toa-aseiden sijasta. Samoin kiero mutanttiskakdi saattaa pelastaa kylällisen väkeä, ja toa kavaltaa ystäviensä hengen vallan tähden.\"<br>\n<br>\nKepe tiesi, että kun Snowman puhui noinkin henkeviä, kannatti yleensä antaa hänen puhua keskeytyksettä. Aallot löivät veneen keulaa vasten sen kiitäen tasaisesti etelään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":91,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-27T12:01","content":"<strong>Tuntematon saari etelässä, metsä</strong><br>\n<br>\nKilljoyn askeleet olivat ainoa ääni, joka metsässä kaikui. Puiden oksatkaan eivät liikkuneet, ilma oli niin tyyni.<br>\nKilljoyn päässä ei ollut niinkään hiljaista, Creedy oli nukahtanut valvomonsa ääreen ja Killjoyn korvissa kuului koko ajan ärsyttävä kuorsaus.<br>\n<br>\nKilljoy pyähtyi ja karjaisi: \"Creedy, herää! Tuo kuorsaaminen ottaa hermoille!\"<br>\n<br>\nToisesta päästä kuului ihmeellistä meteliä, kuin tavaroita olisi tippunut lattialle. <br>\n<br>\n\"Äh mitäh? Ai anteeksi, torkahdin. Missä mennään?\"<br>\n<br>\n\"Olen kohta metsän isolla aukeamalla. Minne minun tulee jatkaa?\"<br>\n<br>\nCreedy alkoi naputtelemaan päätteellään. \"Hetki vain, minä tarkistan viimeisimmät lämpöjäljet.\"<br>\n<br>\nKilljoy pysähtyi, kun yhtäkkiä hän kuuli pienen piippauksen kypärästään ja salamannopeasti metsästäjä heittäytyi maahan, kun musta suuri pallo viuhahti hänen päänsä ylitse, tuhoten läheisen puun kappaleiksi.<br>\nKilljoy nousi seisomaan miekat esillä, katsoen kuka hyökkääjä oli. <br>\nHän näki edessään mustanpuhuvan, hyvin itsensä kaltaisen, mutta pitkäraajaisemman olennon, joka osoitti Killjoyta kädessään olevalla tykillään.<br>\n<br>\n\"Killjoy, Killjoy, Killjoy... niin varomaton kuten aina. Laske aseesi tai posautan mukavan reiän kallisarvoiseen haarniskaasi.\"<br>\n<br>\nKilljoy seisoi suorana tykin edessä, mutta salaa latasi käteensä suurta magmalatausta. Salamannopeasti Killjoy laukaisi sen vahingoittaen hahmon kättä, saaden tykin epäkuntoon.<br>\n<br>\n\"Pitkästä aikaa Purifier\", Killjoy sanoi ja nosti miekkansa valmiusasentoon leveä virne kypäränsä takana.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":92,"creator":"BD","timestamp":"2010-09-27T13:36","content":"<strong>Klaanilinnake</strong> <br>\n<br>\nyhtääkkkiä kylän keskelle tipahti jotain, kuin tyhjästä, räsyisen näköinen toa, repaleisessa viitassa, Nyrkkiraudan ja miekan kanssa. Matoranit ja Kapura menivät katsomaan lähempää, samaan aikaan, kun Zyglakit perääntyivät kauemmas. Toa, mikä se ilmeisesti oli, nousi seisomaan, haavoittuneena räsyisenä ja murjotun näköisenä, mutta kuitenkin hengissä, ja hän sanoi: \"Ei voi olla totta, laskeudun johonkin kivikasaan, kun minun pitäisi olla jossain muaalla tärkeämmissä hommissa!\" Sitten toa pyörtyi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":93,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-09-27T16:41","content":"<strong>Valkoisen temppelin rukouskammio</strong><br>\n<br>\nGunei sulki ovet. Vain hän ja Guardian olivat huoneessa.<br>\nHuone oli tiivis ja turvallinen. Ilma-aukkoja tai ikkunoita ei ollut ollenkaan. Nurkassa oli pieni pöytä, jonka päällä oli useita pieniä lyhtyjä ja laatta, johon oli kaiverrettu jotain samalla tuntemattomalla kirjaintyylillä.<br>\n<br>\n\"Vannon, että kukaan ei kuuntele, Vartija\", Gunei sanoi nyökäten. \"Nyt, kerro asiasi.\"<br>\n<br>\nGuardian katseli ympäristöään. Hän ei pitänyt itseään vainoharhaisena, mutta asia, jota hän aikoisi käsitellä oli yksinkertaisesti vaarallista.<br>\nGuardian otti vyötäröltään pienen nahkapussin. Hän avasi sen ja veti ulos metallisen sirun.<br>\nHän näytti sitä Guneille lyhdyn valossa. Siru oli täysin valkoinen, mutta käännettäessä se vaihtoi väriään. Sirun keskellä oli aukko, joka oli juuri ja juuri silmän kokoinen.<br>\n<br>\n\"Tiedätkö, mitä pidän kädessäni?\" Guardian kysyi.<br>\nGunei katsoi haltioituneena. Hän juoksi äkkiä kohti nurkkapöytää ja tarttui sen päällä olevaan laattaan.<br>\nHän käänsi laatan ympäri ja avasi pienen luukun sen kääntöpuolella.<br>\n<br>\nSisällä oli toinen samanlainen metallinsiru.<br>\n<br>\n\"Arvelinkin\", Guardian sanoi. \"Arvelinkin, että teillä olisi yksi niistä. On eräitä osapuolia, jotka haluavat käsiinsä kaikki siruista. Osapuolia, jotka tappaisivat saadakseen nämä.\"<br>\n<br>\nGunei ei näyttänyt kuuntelevan. Hän katsoi kiiltävää sirua kädessään ja vertasi sitä Guardianin omaan. Hänen Matoran-kasvoillaan kiilsi pelkkä puhdas ilo.<br>\n<br>\n\"Nimda\", hän sanoi haltioituneena. \"Ath ko relthe Nimda. Nimda.\"<br>\n<br>\nGuardian oli pöllämystyneen näköinen.<br>\n\"En tiedä, mitä puhut, mutta kuulostaa hyvältä\", hän sanoi. \"Asia on kuitenkin niin, että aiomme kerätä nämä kaikki, kuinka paljon niitä sitten onkaan-\"<br>\nGunei keskeytti Guardianin innokkaasti.<br>\n\"Kuusi!\" hän huudahti virne kasvoillaan. \"Kaikki kuusi! Kaikki kuusi! Pyhä Nimda! Isä Athin rakkauden merkki!\"<br>\n<br>\nGuardianin katse oli epäuskoinen. Hän rypisti otsaansa.<br>\n<em>Miksi niitä on aina kuusi</em>, Guardian mietti.<br>\nHän päätti palata aiheeseen.<br>\n<br>\n\"Gunei\", hän sanoi riemukkaasti tanssahtelevalle Matoran-papille. \"Kuuntele minua. Ymmärrän, että tällä osalla on suurta tunnearvoa sinulle ja kyläläisillesi, mutta et tajua vaaraa. Jos joku, kuten vaikka esimerkiksi Pimeyden metsästäjät tai Makutain veljeskunta saisivat tietää, että piilottelette yhtä osista, he eivät säästäisi ketään. Ajattele kansaasi.\"<br>\n<br>\n\"Nimdaaaa...\"<br>\n<br>\n\"Gunei\", Guardian yritti vielä kerran. \"Anna osa meille. Me tuomme joukon vahvimpia klaanilaisia suojelemaan kyläänne ja auttamaan teitä pääsemään paremmin jaloillenne. Kansasi ja koko maailmamme on parempi ilman tätä kirottua esinettä. Me keräämme kaikki osat ja tuhoamme ne tulivuoressa.\"<br>\n<br>\nSe ei ollut järkevin sanavalinta, jota Guardian olisi voinut käyttää.<br>\nGunein lämmin hymy viileni äkkiä. Sitten tapahtui jotain, johon Guardian ei ollut missään nimessä varautunut.<br>\n<br>\nKovaäänisen \"Nimda\"-kirkaisun säestämänä Gunei hyppäsi kohti seinää kuin tykistä ammuttuna ja ponkaisi seinästä salamannopeasti Guardianin naamaan.<br>\nMatoran-jalat eivät ole isoja, mutta kovaa lentävän ja hyvin koulutetun Matoran-soturimunkin potku päin kasvoja ei ollut mukavimpia kokemuksia Guardianin pitkässä elämässä.<br>\nHetken aikaa oli sumeaa, mutta Guardianin muut aistit toimivat. Ennen kun hän huomasikaan oli valkoinen siru kadonnut hänen kädestään.<br>\n<br>\nNäkönsä selventyessä Guardian näki innokkaan Gunein pitelevän kahta osaa molemmissa käsissään. Hän katsoi niitä haltioituneena ja palvovana.<br>\nSitten hän siirsi niitä toisiaan kohti. Gunei käänteli osia löytääkseen oikean yhdistelmän. Osien reunojen välille iskeytyi sähköinen juova, joka sihisi voimakkaasti. Gunein kasvoilla oli puhdasta iloa.<br>\n<br>\n\"Ne haluavat yhteen\", hän sanoi. \"Ne kuuluvat yhteen. Isä Ath tulee olemaan tyytyväinen ja kansamme ei tarvitse enää koskaan, koskaan nähdä nälkää. Ne kuuluvat yhteen. Ne haluavat yhteen.\"<br>\n<br>\nGuardian juoksi Guneita kohti niin nopeasti kuin pystyi. Hän oli valmiina tarttumaan osiin ja vetämään ne mahdollisimman kauas toisistaan.<br>\nJuuri silloin, kun Guardian tarttui toisesta osasta kiinni, Gunei onnistui iskemään ne yhteen.<br>\n<br>\nHetken aikaa oli hiljaista. Oli kuin aika olisi pysähtynyt. Guardian piti kiinni osista, mutta kun hän yritti käskeä käsiään repimään ne toisistaan irti, mitään ei tapahtunut. Gunei katsoi osia kuin jäätyneenä.<br>\nSekunnin ajan Guardian kykeni kuulemaan voimakkaan sydämenlyönnin. Sitten räjähti.<br>\n<br>\nSininen aalto heitti sekä Gunein että Guardianin päin huoneen seiniä voimakkaalla vauhdilla. Guardian olisi halunnut huutaa kivusta, mutta tilanne oli niin nopeasti ohi, että hän ei ehtinyt. Kova teräksen repeämisen ääni täytti huoneen.<br>\n<br>\nGuardian makasi lattialla. Hän näki vain sinisen valon. Sokaisevan kirkas valo täytti huoneen ja teki näkemisen mahdottomaksi. Sinisen valon alkulähde vaikutti olevan se kohta huoneesta, jossa osat oli yhdistetty.<br>\nGuardian sulki jäljelle jääneen silmänsä. Hän ei halunnut tulla täysin sokeaksi.<br>\n<br>\n<em>Lämpö. Päälle.</em><br>\nLämpöskanneri oli hyödytön. Guardian näki pelkkää punaista. Lämpimin kohta vaikutti olevan edelleen osien yhdistämispiste.<br>\n<em>Skanneri. Päälle.</em><br>\nSkannerikaan ei auttanut. Se sai analysoitua valoa ja ilmaa, mutta viestit olivat kirjainsotkua, jossa ei ollut järkeä.<br>\nGuardian nousi istumaan ja mietti. Yökatse ei auttaisi. Kiikari ei olisi kovin järkevä vaihtoehto. Plasma olisi huonoin mahdollinen.<br>\nJäljellä oli vain yksi vaihtoehto.<br>\n<em>Röntgen. Päälle.</em><br>\n<br>\nMaailma muuttui mustavalkoiseksi, mutta vihdoin Guardian näki. Hän näki yhdistettyjen palojen leijuvan ilmassa edessään. Ne tanssivat ilmassa epäluonnollista tangoaan ja rikkoivat kaikkia mahdollisia fysiikan lakeja.<br>\nGunei makasi maassa. Guardian lähestyi häntä ja huomasi helpotuksekseen, että ylipapilla oli vielä elonmerkkejä.<br>\n<br>\nSkannattuaan läpi muun temppelin Guardian huomasi, että kaikki soturimunkit olivat maassa tajuttomina. Aalto ei kuitenkaan ollut levinnyt rakennuksen ulkopuolelle. Lisäksi puisen pääoven läpi näkyi, että portin Toankokoiset vartijat olivat vielä tajuissaan. Kyläläisetkin vaikuttivat olevan kunnossa.<br>\nGuardian kääntyi. Hän ei ollut täysin varma, mitä oli tapahtunut, mutta yhdistetyt osat piti ainakin piilottaa.<br>\nHän tarttui levitoivaan metallinpalaan ja laittoi sen nahkapussiin tarvikevyössään. Se osoittaui yllättävän vaikeaksi, kun palat tuntuivat noudattavan omaa painovoimaansa.<br>\n<br>\n<em>Nyt, ulos täältä</em>, Guardian ajatteli.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Ath-Koro</strong><br>\n<br>\n<br>\nKylässä oli levotonta. Kaikki Matoranit olivat huomanneet sokaisevan sinisen valon ja korviaraastavan äänen Suuren temppelin suunnalta ja nyt kaikki miettivät yhdessä, mitä oli tapahtunut.<br>\nTemppelinvartijat eivät tapansa mukaan vastanneet. Matoranit olivat hämillään ja paniikissa. Kukaan ei tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä.<br>\n<br>\nYhtäkkiä jokaisen Matoranin päässä syntyi samanaikaisesti sama ajatus. Matoranit katsoivat kaikki kohti temppeliä mielessään sama asia. Asia, jonka jokin ulkopuolinen voima oli asettanut heidän mieleensä.<br>\n<br>\n\"Nimda\", yksi Matoraneista sanoi robottimaisesti.<br>\n<br>\n\"Nimda\", joku muu jatkoi aivan yhtä tunteettomasti.<br>\n<br>\n\"Nimda\", ensimmäinen Matoran sanoi uudelleen.<br>\n<br>\nPian koko kylä toisteli samaa sanaa uudelleen ja uudelleen. Matoranit alkoivat marssia kohti temppeliä. Heidän silmänsä hohtivat sinisempinä kuin taivaan tähdet.<br>\n<br>\nJoka ikisessä pienessä mielessä oli sama ajatus. Nimda. Jokainen pieni mieli tiesi, minne piti mennä.<br>\nJoka ikisessä pienessä mielessä kuului raskas sydämentykytys.<br>\n<br>\n\"Nimda\", Matoranit sanoivat yhteen ääneen marssien.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":94,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-27T17:34","content":"<strong>Metsä Ath-Koron reunamilla</strong><br>\n<br>\nKilljoy hyökkäsi. Purifierin tuntien Killjoy osasi väistää vaarallisesti heiluvia luurankomaisia käsiä. Nopein sivalluksin Killjoyn miekka viilsi Purifierin panssaria. <br>\nPurifier yritti käristää Killjoyn liekinheittimillään, mutta Killjoyn täysin tulenkestävä panssari imi kaiken tulen ja Killjoy laukaisi sen energian kämmenistään kaataen Purifierin maahan.<br>\n<br>\n\"Purifier, milloin sinä opit, että minun kanssani ei pelleillä. Kiusaat minua viimeistä kertaa\", Killjoy karjahti ja heilautti miekkaansa valmiina viimeiseen iskuun.<br>\n<br>\nJuuri sillä hetkellä sininen valo huokui metsän siimeksestä. Valo sokaisi Killjoyn ja hän kaatui maahan sen lamauttaessa hänen haarniskansa järjestelmät.<br>\n<br>\nPurifier ei kuitenkaan käyttänyt tilaisuutta hyväkseen, vaan lähti juoksuun kohti siintävää valoa, jättäen Killjoyn makaamaan maahan puoliksi tiedottomana.<br>\n<br>\n<em>\"Killjoy? Killjoy? äsh... Tawa älä häsellä tiedän kyllä mitä teen. Uudelleenkäynnistys... noin!\"</em><br>\n<br>\nKilljoy näki taas ja tunsi taas. Kokeillen niveltensä toimintaa, hän varovaisesti nousi ylös. Hänen kuulokkeestaan kuului puhetta enemmän kuin Killjoy ehti seurata. Hän kuitenkin erotti Tawan äänen sorinan keskeltä: \"Killjoy, raportoi!\"<br>\n<br>\n\"Olen kunnossa, olen kunnossa. Törmäsin tuttuihin. Mikä se valo oli?\"<br>\n<br>\nTawa hiljeni mystisesti. Hälinä taustalta oli kadonnut. Creedy puhkesi puhumaan.<br>\n<br>\n\"En tiedä, kaikki skannauslaitteet pimenivät kun se ilmestyi. Vaikuttaa siltä, että se kajastaa edelleen, mutta sain säädettyä näkökenttäsi jättämään sen huomiotta.\"<br>\n<br>\nKilljoy lähti juoksuun kohti paikkaa, josta valo oli kajastanut. Hänen täytyisi löytää Purifier. Hän ei päästäisi tätä karkuun, ei tällä kertaa.<br>\n<br>\nLopulta Killjoy saapui kylään täynnä matoraneja. Kaikki ei kuitenkaan ollut kunnossa. Oikeastaan, mikään ei ollut kunnossa.<br>\n<br>\nMatoranit kävelivät kuin zombiet ja hokivat yhtä sanaa: \"Nimda.\"<br>\n<br>\nSuodattimista huolimatta Killjoy näki jälleen valon. Se tuli suuresta temppelistä kylän keskustassa. Juuri, kun Killjoy alkoi kulkemaan sitä kohti, valo katosi ja samalla hän huomasi sinisen Skakdin ryntäävän yhdestä temppelin ovesta ulos, vain joutuakseen kulman takana vaanineen Purifierin yllättämiseksi.<br>\n<br>\nKaaos otti vallan kylästä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":95,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-09-27T19:08","content":"\"...ja niin, ainahan se on niin että...\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nSnowmanin monologi jatkui jo toista tuntia. Kepe ei enää kiinnittänyt siihen paljoa huomiota, mutta oli huomannut muutamaan otteeseen Snowmanin puhetavan aalloittaisen vaihtelun. Vaikka sisällöltään tämän puheesta ei käsittänyt pääasiassa mitään, välillä tämän itsevarmuus tuntui kohoavan jopa ylimieliselle tasolle ja välillä vajoavan jopa surkeaan itsesääliin. Hänen laskujensa mukaan kumpikin ääripää oli saavutettu tähän mennessä jo kolmesti.<br>\n<br>\nPaatti jatkoi tasaista vauhtiaan eteenpäin, eikä mitään keskeytyksiä ilmennyt. Kepe oli tämän reissun aikana jo kokenut paljon vastoinkäymisiä ja toivoi loppumatkan sujuvan rauhallisesti. Vai toivoiko? Miksi hän ylipäätään lähtenyt matkalle mukaan? Snowmanin ylivertaisten suostuttelutaitojen (jotka pahimmillaan olivat karusti töksäytetty \"ystävänpalvelus\" päin naamaa) ansiosta vai jostain muusta syystä? Seikkailuja kokemaan, pitkästä aikaa? Laastaroidakseen oudon jotain tärkeää on vielä tekemättä -tunteen?<br>\n<br>\nTämän tunteen ajattelu toi mieleen toisen tunteen. Nyt olen unohtanut jotain tärkeää -tunteen. Hän kuitenkin huojentui muistaessaan ettei se ollut mitään sen vakavampaa, kuin että hän oli epähuomiossa lukinnut lähtiessään Doxin ja Ignikan varastoonsa. Eivätköhän he siellä selviäisi sulassa sovussa vähän aikaa. Kunhan eivät vain rikkoisi mitään.<br>\n<br>\nKepe siristeli silmiään. Oliko tuo musta piste taivaalla auringon vieressä lintu vai jokin muu?<br>\n<br>\nHänelle tuli nyt on jotain pahasti pielessä -tunne.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":96,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-09-27T19:22","content":"<strong>Makuta Nuin luola</strong><br>\n<br>\n”Abzumo”, Matoro toisti epäuskoisesti.<br>\n”Kyllä”, Makuta vakuutteli. Matoron mielestä nimi kuulosti typerältä, mutta eipä ollut hänen asiansa, miten Suuri Henki nimesi Makutansa ennen kuin nämä pettivät hänet.<br>\n<br>\nHetken aikaa oli taas hiljaista. Makuta istui hiljaa tuolissaan. Hänen silmänsä näyttivät sammuneen. Matoro katsoi vielä kerran paikkoja. Hän käveli Makutan näön ulottumattomille tuolin takaista huonetta kohti. Sitten Makuta yhtäkkiä puhui:<br>\n”Minulla on sinulle pyyntö.” Matoro hätkähti.<br>\n”Niin?”<br>\n”Minä suunnittelen erästä retkeä.” Matoro katsoi Makuta Nuin tuolin selkänojaan.<br>\n”Ja miten se liittyy minuun?” Matoro kysyi kummastuneena. Makuta huokaisi.<br>\n”Ajattelin, että voisin tarvita ’tiimin’, kuten te Toat sanotte. Parhaiten tuntemani klaanilaiset ovat poissa, joten ehkä sinä voisit kerätä meille kuuden hengen ryhmän.”<br>\nMatoro seisoi hetken hiljaa.<br>\n<br>\n”Miksi aina kuusi…” hän mutisi.<br>\n”Anteeksi…?” Makuta rykäisi.<br>\n”Kyllä, suostun pyyntöösi”, Matoro sanoi hymyillen leveästi.<br>\n<br>\n<strong>Luolasto</strong><br>\n<br>\nMetorakk sotilaineen hiiviskeli käytävissä. Skakdit olivat koko ajan varuillaan; he olivat vihollisen maaperällä. He tulivat ensimmäiseen risteykseen.<br>\n”Mihin suuntaan?” joku Skakdeista kysyi. Metorakk pysähtyi kuuntelemaan. Kaikki käytävät näyttivät samanlaisilta. Lopulta he joutuivat valitsemaan yhden.<br>\n<br>\nAika kului. He kävelivät käytävää pitkin. Se tuntui yhä vain menevän syvemmälle ja syvemmälle. Lopulta he saavuttivat käytävän pään. Metorakk oli aivan pöllämystynyt, sillä tunneli päättyi seinään. Se oli umpikuja. Sitten tapahtui jotain vielä arvaamattomampaa: lattia sortui. He putosivat entistä syvemmälle. Pudotus oli hyvin korkea. Kesken pudotuksen lämpötila alkoi nousta huimasti. Metorakk katsoi alaspäin ja näki – laavaa. Hän melkein hätääntyi, mutta sai säilytettyä itsehillintänsä. Hän tarkasteli ympäristöä. Hän sai tartuttua kiinni seinässä olevasta halkeamasta. Muutama Skakdi putosi sulaan laavaan ja paloi hengiltä. Loput selvisivät Metorakkin tavoin. Hitaasti he lähtivät kiipeämään takaisin ylös.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":97,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-27T21:27","content":"<strong>Keskustelukammio</strong><br>\n<br>\n”Kenraali, kutsuitte?”<br>\nNazorakien johtaja kääntyi oviaukolle, josta kylmä ääni oli kuulunut.<br>\n”Aivan oikein. Pyysin sinut tänne aivan erityisestä syystä.”<br>\nOviaukolle saapunut hahmo asteli verkkaisesti johtajansa luokse. Kenraali oli huoneeseen saapunutta torakkaa lähes kaksi päätä lyhyempi, mutta kaikesta näki, että Kenraali oli silti se ylempi auktoriteetti. Tulija oli epätavallisen harmaa nazorakiksi, ja hänen ulkokuorensa oli tavanomaista rakeisempi.<br>\n<br>\nKenraali pyysi tulijaa huonen nurkassa olevan pienen näytön luo, ja painoi sen vieressä olevaa nappia. Kuvaruutu heräsi eloon, ja näytti sumeaa kuvaa merestä. Molemmat torakat tuijottivat silmä kovana näyttöä, ja siitä erottui pieni piste kiitämässä veden halki. Tarkemmin tutkailtuna pitkä torakka tunnisti sen veneeksi, jonka kyydissä oli kaksi hahmoa.<br>\n”Tämä tallenne on kahden päivän takaa, mereltä hieman Klaanista etelään.” kenraali valaisi.<br>\n<br>\nPitkä torakka tunsi hyvin nazorakien suunnitelman lähettää kauko-ohjattavia vakoojakameroita etsimään Klaanista ilmeisesti kadonnutta johtohahmoa, Guardianiksi kutsuttua skakdia. Torakka jopa tiesi tämän etsinnän tarkoituksen, ja sitä tietoa ei monille oltu uskottu. Nyt hänessä jo heräili toivo siitä, mikä hänen roolinsa tässä kaikessa olisi.<br>\n<br>\nKenraali jatkoi: ”Nuo kaksi hahmoa veneessä eivät selvästikään kumpikaan ole Guardian, edes valeasussa. Kuitenkin he ovat paras johtolankamme: he lähtivät jopa muilta Klaanilaisilta salassa, joten he saattavat hyvinkin olla osana jossain salaisessa tehtävässä. Sellaiselle oletamme Guardianin kadonneen.”<br>\n<br>\nNyt pitkää nazorakia jo suorastaan kihelmöi. Tämä vaikutti todella lupaavalta.<br>\n<br>\n”Myrskyjen takia olemme kuitenkin menettäneet yhteyden kameraan. Tarvitsemme jonkun jäljittämään noita kahta, selvittämään heidän matkansa tarkoituksen, ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan...” Kenraali piti tauon. ”Vangitsemaan Guardianin, jat tuomaan hänet minulle. Päätin lähettää tehtävään parhaiten soveltuvan miehen asialle, joten päädyin sinuun, yliluutnantti 955.”<br>\nLuonnollisesti, pitkä torakka ajatteli. Jotakin hänestä kertoi jo se, että Kenraali oli lähettämässä häntä tälle tehtävälle yksin.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Jossain päin merta. Edelleen.</strong><br>\n<br>\nKepe tarkensi naamionsa vasemman puolen silmän linssejä. Snowmanin taivaalta alas ampuma, savuava möhkäle ei ollut enää aivan huippukunnossa, mutta melko paljon hän siitä silti uskoi saavansa selville.<br>\n”Öh” hän aloitti vakuuttavasti ”Tämä on selvästi jonkinlainen kamera. Ja näyttää siltä, että se olisi seurannut meitä pidempäänkin, ainakin koordinaattilevykkeen tietojen mukaan. Kuitenkin tämän signaalin lähettimen virtalähde näyttää olevan oikosulussa...”<br>\n”Hei, Rätsie” Snowman keskeytti. ”Tiedät, että minulle puheen solina on musiikkia parhaasta päästä, huomaahan sen jo siitä, etten osaa pitää naamaani kiinni, mutta haluat kenties hieman padota tuota tiedehöpinää, se kuuluu vain ymmärtämättömille korville.”<br>\n”Olkoon. Varmana voisin tästä laitteesta sanoa lähinnä sen, että se on vakoillut meitä jo pidemmän aikaa, onnistumatta kuitenkaan lähettämään pariin päivään mitään dataa.”<br>\n”Isoveli valvoo?”<br>\n”Tavallaan.”<br>\n”Ahdistavaa.”<br>\n”Eikö vain olekin.”<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien asevarasto, se tarkimmin vartioitu osasto</strong><br>\n<br>\nYliluutnantti 955 tunsi outoa mielihyvää katsellessaan edessään olevan haarniskan ranteesta lähteviä teriä, niiden sulavia, tappavia sivalluspintoja. Ja se muodon harmonia, jonka puvun toisen käden brutaalit tykit muodostivat. Hän tuijotti nazorakien prototyyppivoimahaarniskan kypärän elottomiin silmiin, ja tuli suorastaan iloiseksi.<br>\n<br>\n”Siinä on kaikki edellytykset tehtävääsi varten” Kenraali selitti. ”Se mahdollistaa nopean liikkumisen niin maalla, merellä kuin ilmassakin, ja kykenee uskomattoman nopeaan informaation analysointiin jäljitystä varten. Luonnollisesti se myös tehostaa kykyjäsi tappajana uskomattomamissa määrin, panssari on kevyttä mutta äärimmäisen vahvaa. Puku on suunniteltu imemään siihen kohdistuvat elementaalihyökkäykset, joten toista ei pitäisi olla liiemmälti vaivaa. Jopa makutat on otettu huomioon, varsinkin, kun yksi työskentelee Klaanille. Jos se kourankuvatus tarttuu sinuun, pystyt hetkessä irrottamaan osan, johon käsi on iskeytynyt, ja vältät imaistuksi tulemisen.”<br>\n<br>\nYliluutnantti 955 nyökkäsi vastaukseksi. Hän tiesi vallan mainosti, miksi Kenraali oli valinnut hänet tehtävää varten. Se ei johtunut hänen ylivertaisista taidoistaan taistelussa. Se ei johtunut siitä, että hän oli uskomattoman älykäs. Se ei johtunut hänen kyvyistään jäljittää lähes mitä tahansa missä tahansa, vaikka ilman näitä uusia apuvälineitäkin. Se ei johtunut hänen äärimmäisestä lojaaliudestaan nazorakeille. Se johtui siitä, että hän rakasti työtään, rakasti sitä enemmän kuin yksikään toinen torakka. Ja tämä tehtävä sai hänet aivan erikoisen hyvälle tuulelle, onnellisemmaksi kuin vuosiin. Hän melkein hymyili.<br>\n<br>\n”Oletan tietenkin, että tahdot hieman koeajeluttaa sitä ennen varsinaista tehtävää?” Kenraali kysyi, tietäen vastauksen jo ennen kuin se tuli.<br>\n”Tästä pitäisi tulla hauskaa.”<br>\n<br>\n<br>\nKävellessään pois huoneesta Kenraali toivoi hartaasti mielessään uskollisen eliittisotilaansa onnistuvan tehtävässään. Hän ei luottanut ”liittolaisiinsa” pätkän vertaa, ja Klaanin johtohahmo vankina osoittautuisi varmasti hyväksi pelimerkiksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":98,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-28T13:54","content":"<strong>Makutan kammio</strong><br>\n<br>\nMatoro on sisi saanut tehtäväkseen hankkai kuuden Klaanilaisen tiimin. <br>\n\"Hei, minkäsortin retki on kyseessä? Onko täällä luolassasi syötävää?\", Matoro kyselee. Hän on huomattavasti piristyneempi nyt kun tietää miksi on täällä. <br>\n\"Tiimi toimii... Iskuryhmänä.\", Makuta Nui sanoo ja iskee silmää.<br>\nMatoro päättää sitten häipyä Klaaniin. Hakemaan niitä neljää muuta heppua. <br>\nPitänee käväistä samalla Chat-kahviossa syömässä. <br>\n<br>\nMatoro kääntyy ovelle ja lähtee vaeltamaan tunneliverkostoon.<br>\n<br>\n<strong>Tunneli</strong><br>\n<br>\nMatoro kävelee rauhassa pimeää tunnelia. Hän toivottavasti osaa takasin. Jään Toa huomaa paljon jälkiä käytävässä. Puheensorinaa. <br>\n<em>Skakdien ääniä!</em>, Matoro ajattelee. Hän näkee epämääräisen hahmon hoippuvan pimeydessä, sivutunnelin päässä. Kattoon kajastaa punaista valoa laavasta. <br>\n<em>Mitä he täällä tekevät? Pitää harhauttaa ne pihalle...</em>, Matoro tuumaa. Hän iskee miekan lappeella kiviseen seinään.<br>\n\"Hei, täällä on joku!\", kuuluu käytävästä. Matoro odottaa muutaman sekunnin ja pingahtaa (Onko tuo edes sana) juoksuun. Äääniä kuuluu takaa, jotkut lähtevät juoksuun.<br>\n<br>\nMetorakk pääsee ylös ja lähtee kovaa Toan perään, katsoen ensin selustansa.<br>\n<br>\nMatoro tajuaa että edessäpäin on sivutunneli josta tulee pari Nazorakia. Jään Toa vilkaisee taakseen, hänen perässään on Skakdeja. Nazorakit ottavat sapelinsa ja keihäänsä, Matoro lähestyy ja miettii mitä tehdä.<br>\n<em>Upea aika kehittää suunnitlema...</em><br>\nMustavalkoinen Toa ottaa askelia sivuun, koulutetut vartijatorakat tietävät tämän merkitsevän syöksyä vastakaiseen suuntaan, heidän yli. Matoro ponnistaa ja hyppää. <br>\nNazorakit heilauttavat aseensa heille opetetulla tavalla, ja niiden pitäisi lävistää yli hyppäävän Toan rintakehä. Ennekuin ne ehtivät tajuta, Matoro on hypännyt suoraan niiden yli, luolan seinää viistäen. Nopea aseenkorjausliike melkein osuu Matoroon joka laskeutuu ja ampuu jäätä nopeasti Nazorakjoukkoon. <br>\nJään Toa jatkaa kiitoaan, toivoen putouksen luona olevan oven aukeavan sisältä. <br>\n<em>Upeaa!</em>, Matoro ajattelee kun näkee seinässä jonkinsortin skannerin, joka kysyy Klaanin tunnusta. Matoro asettaa jäsenkorttinsa lukijaan ja ovi aukeaa.<br>\nPutous näkyy suoraan hänen edessään.<br>\n<br>\n\"Hei, kiusankappale! Olet piiritetty!\", Metorakk huutaa. Skakdijohtaja on pystähtynyt vajaan sadan bion päähän muutaman Skakdin ja Nazorakin kanssa. Matoro näkee teleskooppisilmällään ison ketjun Nazorakeja putouksen toisella puolella. <br>\n\"Onnittelut, Gaggulabion kaveri.\", Matoro aloittaa ivallisella sävyllä. Metorakk ei pidä nenäkkäistä vangeista. <br>\n\"Te muistatte tämän päivän päivänä, jolloin <em>melkein</em> nappasitte Matoro The Blacksnow'n!\", Matoro laushtaa, laukaisee ranteesta harppuunan ylöspäin, iskuhaka tarttuu kallioon ja Matoro vetäisee itsensä tyylikkäästi putousta ylöspäin, kadoten luolassa katsovien silmistä. heittäytyy ylhäältä kalliolle putouksen sivulle ja jäädyttää veden väliaikaisesti. Jään Toa lähtee, joskin märkänä, mutta erittäin pirteänä ja itsevarmana kalliolle. Nazorak-kehä pitänee kiertää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":99,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-09-28T14:22","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nTroopperi istuu kahviossa ja hörppää kahvistaan. Hän miettii missä Matoro on. Yllättäen Hikka tulee hänen viereensä. Se kantaa suussaan samaista kiveä, jonka se löysi kukkuloilta. Troopperi vilkaisee kiveä. Hän vilkaisee sitä. Yllättäen hän huomaa sinä jotain.<br>\n<br>\nHalkeama<br>\n<br>\nTroopperi ottaa kiven käteensä tutkiakseen sitä.<br>\n<br>\nKuuluu ritinää. Halkeama kasvaa. Hikka ihmettelee vieressä.<br>\n<br>\n\"Ei se Hikan hampaista tule. Tämä on saanut kovempiakin iskuja\" hän sanoo muistellessaan hetkiä natsitorakoiden kanssa tapellessaan Turagan majassa. Yllättäen kuuluu kova räsähdys. Kivi hajoaa sirpaleiksi. Kaikki kahviossa olijat havahtuvat ääneen. Räsähdys kuulosti erittäin voimakkaalta. Troopperi kerää sirpaleet lattialta ja menee Klaanin labraan.<br>\n<br>\n<strong>Laboratorio</strong><br>\n<br>\nValkotakkinen Matoran vilkaisee sirpaletta mikroskoopilla. Hän Viittaa Troopperille. Troopperi kurkistaa mikroskooppiin. Sirpaleessa näkyy pieni metallinkappale. Nopea zoomaus. Ei epäilystäkään. Se on pala Nazorakin veitsestä. Troopperi ottaa veitsen laukustaan, ja vilkaisee sitä. Kärjestä on lohjennut pala. Troopperi älyää, että jos pala veistä olisi katkennut häneen, se olisi ollut tuhoisaa. Troopperi antaa veitsen Matoranille ja sanoo:<br>\n\"Tee tällä kokeita. Selvitä ainakin sen materiaali\" Matoran nyökää, ja siirtyy töihin. Troopperi poistuu huoneesta miettien, mitä vaikutuksia samasta metallista taotut aseet voisivat aiheuttaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":100,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-09-28T16:10","content":"<strong>Suo</strong><br>\n<br>\nSummerganon samosi yhä suolla... Ketään ei näkynyt eikä mistään kuulunut yhtään mitään. Usvaa ei ollut paljoa, mutta Summerganonista tuntui, että hän olisi pimeyden ja sumun saartama ja aivan ulottumattomissa. Mutta hän jatkoi silti. Edessäpäin alkoi näkyä puita. Ensin niitä oli vain harvakseen, mutta hyvin pian eteen avautui kunnon metsä. Summerganon kuuli jo ääniä. Ne tuntuivat etäisiltä, mutta äänien kuuleminen antoi Summerganonille virtaa ja hän pisti oitis juoksuksi. <br>\n<br>\nNäköpiiriin ilmestyy kalliota ja Summerganon kuulee vesiputouksen äänen. Ja askelia... ne lähestyvät. Summerganon piiloutuu suuren kiven taakse laittaa käden miekalle. Askelten äänet kovenevat. Puiden välissä näkyy hahmo... Summerganon ei tunne pelkoa eikä jännitystä, vaan on jopa hieman huvittunut ja ikäänkuin aavistaa jotain... jotain, mikä ei ole pahaa. Syy tälle paljastuukin pian: hahmo paljastuu Matoro The Blacksnowiksi. \"Viimein tuttuja...\", Summerganon sanoo huokaisten.<br>\n<br>\nMatoro selittää nopeasti tilanteen: Iskuryhmä, Nazorakit... <br>\n<br>\nSummerganon hymyilee ja tuntee taas olevansa vireessä ja innoissaan. <br>\n\"Jos iskuryhmässä on tilaa, olisin mielelläni mukana...\" hän sanoo hymyillen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":101,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-28T17:18","content":"<strong>Metsä</strong><br>\n<br>\nYliluutnantti oli hänen sotilasarvonsa, 955 tunnuslukunsa. Hänen oikean nimensä pystyi lausumaan vain hyönteisen suulla. Ei sillä, että hän olisi tarvinnut nimeä, hän oli tyytyväinen päästessään tekemään työtään.<br>\n<br>\nNyt hän odotti puun oksalla kahta lähestyvää hahmoa. Tämä puku on yllättävänkin kevyt, hän ajatteli. Silti uskomattoman kestävä. Harvinaisen laadukasta jälkeä suunnitteluosastolta. Torakka oletti olevansa hyvässä piilossa, eikä ainoastaan paljaalta silmältä. Puku piilotti hänen ruumiinlämpönsäkin. Yliluutnantti kyyristyi, valmiina hyppäämään kohteensa kimppuun.<br>\n<br>\nAlla Matoro The Blacksnow käveli ripeästi kohti Klaanin linnaketta. Tyypilliseen tapaansa hän tarkkaili ympäristöään, ja pysyi varuillaan. Viimeaikaiset tapahtumat ainoastaan rohkaisivat häntä pysymään entistä varovaisempana. Summerganon käveli Matoron perässä, muutaman metrin jäljessä, hänkin olkansa yli vilkuillen. He kuulivat lehtien havinaa yläpuoleltaan.<br>\n<br>\nYliluutnantti putosi jaloilleen, muttei kohteensa päälle, kuten oli tahtonut. Hän huomasi vastustajiensa olevan tavallista tietoisempia ympäristöstään. Torakka syöksähti eteenpäin ranneteriensä kanssa, muuta kokeneena miekkailijana Matoro ohjasti iskun vasemmalle puolelleen, ja vastasi nopealla kierrepotkulla. Toa hyppäsi sen jälkeen nopeasti hyökkääjän yli, kääntyi, ja laukaisi energia-hyökkäyksen suoraan torakan selkään. Summerganon keskitti voimansa miekkansa kautta jäähyökkäykseen.<br>\n<br>\nYliluutnantti myhäili mielessään. Puvun energianimemistoiminto ainakin toimi mallikkaasti. Toain hyökkäykset eivät tehneet häneen lainkaan vahinkoa. Seuraavaksi 955 päätti kokeilla pukunsa tykkiä. Hän kohotti laiskasti kätensä, ja laukaisi pienoisohjusryöpyn Summerganonin kimppuun, nauttien tilanteesta suuresti.<br>\n<br>\nSummerganon heittäytyi täpärästi sivuun, ja mietti pikaisinta poistumista taistelusta. Hän ymmärsi vastustajansa olevan kyvykäs taistelija, eikä tahtonut joutua taistelemaan todennäköisyyksiä vastaan. Matorolla oli jo suunnitelma mielessään. Hän sivalsi miekallaan puusta suuren oksan irti, ja se tippui muutaman metrin syvyisessä kanjonissa virtaavaan jokeen.<br>\n<br>\n955 ajatteli kokeilla taas uutta pukunsa ominaisuutta, tämä oli hänestä hyvinkin nautinnollista. Hän kaivoi vyöltään pienen pommin, ja sinkaisi sen kohti Summerganonia. Toa menetti tasapainonsa paineaallon vaikutuksesta. Torakka astui vastustajaansa kohti, ja kokeili jälleen uutta kikkaa. Hän laukaisi käsivarrestaan vaijerin, joka sitoi Summerganonin maahan kiinni. Matoro kuitenkin syöksähti torakan ja Klaanilaisen väliin, ja katkaisi säilällään vaijerin. 955 huitaisi kädellään Matoron syrjään, ja tämä lensi kaaressa monta metriä.<br>\n<br>\nSummerganon vastasi tähän nopealla taklauksella, ja torakka kaatusi selälleen. Jään toa koetti kiinnittää hyökkääjän maahan elementaalivoimillaan, mutta haarniskoitu Nazorak vain nousi jaloilleen ja hypähti taaksepäin.<br>\n<br>\nEiköhän tämä ollut tässä, 955 mietti. Kaksikko selvästikin osasi taistella, eikä tahtonut heidän oppivan liikaa hänen aseistuksestaan. Nyt hän odottaisi heidän seuraavaa siirtoaan.<br>\n<br>\nKlaanilaiset loikkasivat Matoron huudosta joen mukana vauhdikkaasti virtaavaan tukkiin roikkumaan. Edessä oli suurehko koski, mutta sen ei pitäisi tuottaa vaikeuksia tällä lautantapaisella. Sitäpaitsi joki virtasi Klaanin linnaketta kohti. Summerganon osasi odottaa Matoron seuraavaa huudahdusta:<br>\n\"Valitan, herr torakka, mutta valitettavasti tämä jää muistiin päivänä....\"<br>\n955 keskeytti tylysti lauseen laukaisemmalla ranteestaan uuden liudan ohjuksia, tällä kertaa kohti kanjonin seinämää. Kallionlohkareet romahtivat ilmeisesti Klaanilaisten päälle, mutta 955 arveli heidän jääneen henkiin, mahdollisesti tajuihinsakin. Kuitenkin hän totesi lähdön hetkensä koittaneen. Puvun muitakin ominaisuuksia olisi hyvä testata, ja ennen pitkää varsinaiselle tehtävällekin täytyisi lähteä.<br>\n<br>\nAktivoidessaan pukunsa rakettimoottorit Nazorak mietti vielä mielessään kokemuksen olleen harvinaisen virkistävä, tusken aiheuttaminen oli aina yhtä tyydyttävä kokemus. Vaikka hän myönsikin tällä kertaa tyytyneensä lähinnä uusien vempaimiensa testailuun. No, ehkä ensi kerralla sitten, hän tuumi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":102,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-09-28T20:42","content":"<strong>Luola</strong><br>\n<br>\nMatoron lähdettyä Makuta Nui istui hetken tuolissaan aivan hiljaa ja liikkumatta. Hän ajatteli asioita jonkin aikaa. He tulisivat kohtaamaan jotain kammottavaa.<br>\n<br>\nLopulta hän nousi. Hän käveli erääseen huoneeseen, jonka ovi oli aina lukittu koodilla, jonka vain hän itse tiesi. Hän näppäili koodin ja astui sisään. Sisällä oli pimeää. Makuta sytytti suuren violettia valoa hohkaavan, katosta riippuvan pallon. Huoneeseen tuli hieman enemmän valoa. Siellä hän säilytti erästä asiaa, joka pääsisi pian käyttöön: hän kutsui sitä Omega-haarniskaksi. Hän katsoi sitä ja hymyili. Keltamustat panssarit ja erittäin makutanuimaiset piikit kiinnittivät huomion ensimmäisenä. Myös muutamat ketjut, jotka roikkuivat sieltä täältä, olivat hienoja yksityiskohtia. Haarniskaan kuului kaksi mittavaa sapelia, jotka hän oli takonut aikoja sitten.<br>\n<br>\nPian Makuta Nui oli siirtynyt uuteen haarniskaansa. Hän kokeili sitä hieman, totuttautui siihen. Lopulta hän marssi ulos huoneesta. Hän kuuli meteliä käytävistä. Muutama Skakdi saapui luolaan. He katsoivat Makutaa uhkaavasti. Tämä katsoi takaisin ja virnisti. Oli aika hieman leikkiä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":103,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-28T21:53","content":"<strong>Luola</strong><br>\n<br>\nYliluutnantti katsoi ranteensa pientä näyttöä. Sen mukaan tätä luolaa oli vähän aikaa sitten käyttänyt makuta. Klaanille työskenteli makuta. Klaanilaisia oli torakoiden kannalta hyvä pahoinpidellä. Plus tämän haarniskan kanssa harjoittelu on aina hyödyksi. Ja se on todella nautinnollista.<br>\n<br>\nJonkin aikaa luolastossa kuljettuaan Nazorak kuuli edestään taistelun ääniä. Hän aloitti nopean, mutta varovaisen etenemisen kohti melun lähdettä. Pian hän huomasikin, mistä äänet lähtivät. Klaanille työskentelevä makuta pisti halki, poikki ja pinoon ryhmän Skakdeja. Ja vielä melko nopeasti. Yliluutnantti tarkkaili varjoista. Hän analysoi makutan jokaisen liikkeen, mihin tämän huomio kulloinkin keskittyi, miten hän rytmitti iskunsa. Kun Skakdeista ei ollut enää yhtään jäljellä, Yliluutnantti katsoi asiakseen astua esiin.<br>\n<br>\n\"Kuka siellä?\" Makuta Nui kysyi nähtyään hahmon varjoissa. \"Paljasta itsesi!\"<br>\nEi vastausta.<br>\n\"Minulla on lämpönäkö. Piilottelu ei auta.\"<br>\nYllätyksekseen Makuta ei kuitenkaan nähnyt mitään tai ketään skannatessaan luolansa seiniä.<br>\n<br>\nYllättäen Makuta Nui tunsi kovan iskun selässään. Hän miltei menetti tasapainonsa, ja kääntyi ympäri. Hänen takanaan seisoi jonkinlainen haarniskoitu hahmo, osoittaen häntä ranteestaan lähtevillä tykeillä. Hahmo puhui: \"Tämä on siis pelätty Makuta Nui, Klaanille työskentelevät makuta. Miksen ole kauhuissani?\" Makuta nui ei vastannut sanoin, vaan kädestään singotulla heikennyssäteellä.<br>\n<br>\n955 Kyllä tunsi säteen, mutta piti sitä enemmänkin huvittavana kuin tuskallisena. Hän päätti kokeilla erästä hauskaa temppua, ja painoi nappia ranteessaan. Kiinnittääksen huomion muualle, hän hyökkäsi makutan kimppuun sarjalla nopeita sivalluksia ranneterällään. Makuta Nui torjui iskuja minkä ehti, mitä nyt muutama raapaisi häntä rintaan. Makuta teki vastaiskun potkun muodossa, ja lennätti Nazorakin luolan halki, kovaa vauhtia kallioseinään. Hänen yllätyksekseen torakka kuitenkin nousi vaivatta taas jaloilleen. Manu kuitenkin päätti käyttää erästä voimakkaimmista hyökkäyksistään Nazorakia vastaan. Hän lähetti suuren, punamustan käden rinnastaan nappaamaan otteen vihollisestaan.<br>\n<br>\nAivan kuten toivoinkin, 955 ajatteli. Käden tarttuessa hänestä, torakka irrotti haarniskanosansa, johon makuta oli tarrannut. Makuta veti puvunpalan osaksi haarniskaansa, arvaamatta siinä piilevää yllätystä. Torakan ansa oli toiminut, Klaanilainen oli vetänyt pommin osaksi haarniskaansa. 955 räjäytti sen, ja makuta lennähti voimakkaasti vastakkaiseen seinään.<br>\n<br>\nManu nousi seisomaan ottaen seinästä tukea, ja katsoi rintapanssariaan. Se oli melko lailla tuhoutunut. Mikä likainen temppu, Makuta Nui ajatteli. Tästä voi tulla rumaa<br>\n<br>\nYliluutnantti lähetti ranteestaan ohjuksia kohti makutaa, joka kuitenkin käytti väisämisvoimaansa. Makuta Nui käytti tätä voimaansa hyväksi, ja pääsi aivan hyökkääjän lähituntumaan. Hän nosti torakan ilmaan, ja paiskasi laava-altaaseen. Klaanilaisen järkytykseksi Nazorak kuitenkin nousi sieltä, vieläpä melko haavoittumattoman näköisenä. Manu hyökkäsi sähköllä, joka kuitenkin tuntui imeytyvän torakan haarnisakaan.<br>\n<br>\nYliluutnantti katsahti pikaisesti kättään. Laavassa uinti oli lähes tuohonnut hänen vasemman kätensä haarniskan. Hmm, pitäisi luultavasti lopettaa taistelu piakkoinkin. Tämä alkaa käymään turhan vaaralliseksi, hän ajatteli. 955 ponkaisi rakettimoottoreidensa työntämänä itsensä kohti makutaa, lävistäen tämän ruhjoutuneen rintahaarniskan ranneterillään. Hän käänsi aseita haavassa väistäen samalla makutan vimmaisen vastahyökkäyksen. Manu näki torakan silmissä hullaantuneen katseen, kun tämä keskittyi Manun ruhjomiseen sisältäpäin. Sitten 955 tunki tykkinsäkin rintapanssariin repimäänsä reikään, ja laukaisi ohjuksia. Makuta huojui, ja kaatui selälleen keskelle lattiaa. Juuri kun Manu oli nousemassa, torakka harppoi pois lähettäen ohjuksia luolan kattoon.<br>\n<br>\nKaikkialla alkoi täristä, kun Manu pääsi jaloilleen. Vielä hän lähetti muutaman räjäytyssäteen Nazorakin perään, muttei uupumukseltaan osunut. Silloin luolan katto sortui hänen päällensä.<br>\n<br>\n<br>\nYliluutnantti oli kaiken kaikkiaan tyytyväinen pukunsa kenttätestaukseen. Pienillä vaurioilla hän oli juuri kukistanut makutan. Mikä voisi mennä pieleen?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":104,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-29T13:37","content":"<strong>Metsä</strong><br>\n<br>\nMatoro ja Suga yrittivät väistää kiviryöpyn, ja siinä he osin onnistuivatkin, tosin Matoron jalka jäi kivien alle. Hetken kuluttua he pääsivät vapaaksi kivikosta ja jatkoivat matkaansa metsässä, joka muuttuu jatkuvasti valoisammaksi ja avoimemmaksi.<br>\n<br>\n\"Mikä ihme se torakka oli?\", Summerganon ajattelee ääneen kävellessään.<br>\n\"Olisiko joku torakkojen supermies? Siihen ei vaikuttavan tehoavan mikään.\", Matoro vastaa ja oikoo selkäänsä.<br>\n\"Klaaniin pitää ainakin ilmoittaa.\", Suga jatkaa. <br>\nPusikosta kuuluu rapinaa. Matoro pelkää pahinta.<br>\nSummerganon ottaa meikkansa, pusikosta hyppää punaruskea olento kovalla vauhdilla, iskien hampaansa Klaanialisen rintaan. Matoro ampuu nopeasti jääisen säteen rahiin, joka paljastuu Kinlokaksi. Se vetäytyy hieaman ja murisee. <br>\n\"Kinloka. Syö kaikkea.\", Matoro, kävelevä tietosanakirja diagnosoi. <br>\n\"Ihan sama mikä se on, miten siitä pääsee eroon?\", Suga ilmoittaa ja sohii olentoa miekallaan.<br>\n\"Se syö kaikkea. Loputtomasti. hankitaan sille jotain muuta syötävää, ja sitten häivytään.\", Matoro sanoo, ottaen askelia taaksepäin. Kinlokan Kanoka-keikko osuu Jään Toaan, ja hän tuntee voimiensa heikkenevän, liikkeidensä hidastuvan... Matoro kaatuu maahan.<br>\nSuga miettii mitä tehdä, hyppää nopeasti Kinlokan yli, sen päälle ja ottaa sieltä Kanoka-kiekon hännästä. Klaanilainen tunkee hidastavan kiekon Kinlokan omaan suuhun, Rahi nielaisee sen itseasiassa mielellään, kunnes tajuaa hidastuvansa. Matoro ja Suga lähtevät poispäin, ennekuin kiekon vaikutus lakkaa.<br>\n<br>\nPitkähkön kävelymatkan jälkeen kaksikko näkee jo Klaanin tornit.<br>\n<br>\n\"Okei, haemme siis kolme muuta mukaamme.\", Matoro sanoo ja he astuvat sisään suureen, harmaaseen linnakkeeseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":105,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-09-29T19:40","content":"<strong>Merellä taas kerran, ohoi</strong><br>\n<br>\nKamerahökötyksen pudottamisen jälkeen Kepe ja Snowman olivat varuillaan. Nyt he tiesivät jonkun seuraavan heitä. Jonkun, joka tahtoi samaan päämäärään kuin hekin. Jonkun tuntemattoman pahan.<br>\n<br>\nKepe oli pannut oudosta laitteenromusta, joka edelleen oli vaarattomaksi todettuna veneen kannella, merkille joitakin kummallisia piirteitä. Se ei ollut perinteistä, ahjossa taottua metallia, vaan pikemminkin... kasvatettua. Siinä oli jotain orgaanista ja... hyönteismäistä.<br>\n<br>\nKepestä tuntui, että tämän matkan etenemisen teille tulisi vielä monta estettä ennen lopullista määränpäätä, finaalista destinaatiota.<br>\n<br>\nHän hätkähti. Oliko hän kuullut oikein? Korkea, hänen naamionsa sensoreiden nappaama ääni. Snowman ei näyttänyt huomanneen mitään.<br>\n\"Hei, pysähdytään hetkeksi\", Kepe sanoi.<br>\n\"Selvä. Mutta miksi?\" uteli lumenvalkea ukko.<br>\nÄäni voimistui. Se oli signaali... Mutta signaali mille?<br>\n<br>\nKamerahökötykselle.<br>\n<br>\n\"Var...\" Kepe aloitti ehtien sanoa vähemmän kuin kissan kun laite räjähti. Sen paineaalto heitti heidät miltei laidan yli. Vene värjäytyi tuhkasta mustaksi ja sen pohjaan aukeni reikä kalojen valtakuntaan.<br>\n\"Siinä oli joku kätketty mekanismi. Ja minä kun luulin kolunneeni sen läpikotaisin\", Kepe sanoi.<br>\nSnowman asetti ruumiinsa korkiksi reiän päälle. \"Jollakulla on tosiaan jotain meitä vastaan.\"<br>\n\"Signaali räjäytti laitteen, mutta ehtiköhän se lähettää viime hetkellä tietoa sijainnistamme?\" Kepe ihmetteli. \"Ja se kuka meitä valvoo: tahtooko hän seurata meitä... vai tuhota meidät?\"<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nKumpikin heistä mietti vaihtoehtoja.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Kepen verstas</strong><br>\n<br>\nDox oli onnistunut pakenemaan, mutta vain täpärästi. Saaliinsa hän oli saanut turvaan päässään kuljettaen, mistä hän oli iloinen. Hän oli miettimässä, mitä tapahtuisi, jos hän yhdistäisi sen varhaisemman saaliinsa kanssa, kun ääni keskeytti hänet.<br>\n<br>\nHän istui leirissään verstaan päähuoneen nurkassa. Huoneesta lähti kolme ovea: yksi Kepen huoneeseen, yksi ulos (se oli lukossa ja niin raskaasti panssaroitu ettei sitä saanut murrettua. Tai ehkä olisi, mutta Kepe ei ehkä olisi tykännyt siitä) ja yksi varastoon. Tämän oven hän oli parrunnut tiukasti umpeen pitääkseen pahat voimat sisällä.<br>\nHuoneessa oli pimeää, kuten varastossakin. Valoa tuli tosin sisään yhdestä ainoasta ikkunantapaisesta, joka oli katonrajassa yhdessä seinustalla. Pieniä merkkivaloja paloi myös tietokonelaitteistoissa, joiden takaa tapettia ei meinannut nähdä. Yhdestä näistä laitteista kumpusi ääni.<br>\n<br>\n\"Tästä tulee jotain suurta. Todellakin. Jotain suurta. Kunhan vain pysyisivät hengissä.\"<br>\n<br>\n\"Wut?\" ihmetteli Dox.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":106,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-29T20:34","content":"<strong>Pieni matorankylä Klaanin saarella</strong><br>\n<br>\nYliluutnantti hymyili sisäisesti. Hän kierteli savuavassa, ja nyttemmin täysin hiljentyneessä kylässä, pienten talojen joukossa. Hän käveli avoinesta oviaukosta sisään mökkiin. Tai oikeastaan mökin puolikkaaseen, kaksi seinää olivat romahtaneet harmaaksi kivimurskaksi. Pöytä oli nurin, ja tavarat olivat suurimmalta osin tiessään. Vai on näillä raukoilla ollut ihan aikaa pakata tavaroitaankin, hän ajatteli. No, mikäs siinä. En minä mikään pahainen Skakdi-ryöväri ole.<br>\n<br>\nSitten Nazorak siirtyi suurempaan, osittain kallionseinämää vasten rakennettuun rakennukseen. Se huokui arvokkuutta ja perinteitä. Tai ei ehkä enää, nyt patsaat olivat säpäleinä ja taljat revenneinä. Lamput olivat kaatuneet pitkin lattioita ja suuri pöytä huoneen keskellä oli kahtia. Jossain nurkassa taisi maata matoranin eloton ruumiskin.<br>\n<br>\nTyytyväisenä kättensä jälkeen Yliluutnantti asteli pois kylästä. Olisi aika käydä vielä korjauttamassa puvun saamat vauriot, ja varsinainen tehtävä voisi alkaa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Merellä. Ei muuta.</strong><br>\n<br>\nSnowman alkoi saada tarpeekseen tulppana olemisesta. Hän tiedusteli, josko lähistöllä näkyisi saaria, jossa paatin voisi korjata. Kepe ilmoitti hilpeästi matkan varrella olevan metsäisen saaren, jahka kokematon merimies saisi venosen sinne ohjastettua.<br>\n<br>\nLyhyen merimatkan ja töyssyisän rantautumisen jälkeen kaksi Klaanilaista kapusivat rantaan. He katselivat ympärilleen, ja näkivät joka suunnassa vehreää metsää. Kaipa niistä jonkinmoisen tukkeen saisi kyhättyä.<br>\n\"Kepe?\" Snowman aloitti \"Kasvivoimien käytön paikka?\"<br>\n\"Selvästi.\"<br>\nKepe katkaisi erään puun elementaalivoimillaan, ja muovasi vielä jäästä sahat kaksikolle. Metsurinhommat voisivat alkaa.<br>\n<br>\nSiinä rungosta oksia karsiessaan Kepe pohti vielä ääneen, mikä se kamera oli ollut. Erityisesti teknologian hyönteismäisyys karmi häntä.<br>\n\"Meinaatko, että sen takana olisivat Nazorakit?\" Snowman vastasi toverinsa pohdintoihin.<br>\n\"Mitään varmaa en voi sanoa, mutta eikö kameran pinnassa ollutkin samanlaista tuntua kuin torakoiden kuoressa?\"<br>\n\"Uhkaava ajatus.\"<br>\n\"Eikö vain olekin.\"<br>\n\"On.\"<br>\n\"Yleensä tuohon ei vastata.\"<br>\n\"Ei niin.\"<br>\n\"Hyvä kun tiedät.\"<br>\n\"Eikö vain olekin.\"<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":107,"creator":"Jake","timestamp":"2010-09-30T12:53","content":"Jake löysi itsensä klaanista. Hän käveli ympäriinsä ja mietti. Avde oli antanut hänelle mahdollisuuden muuttua takaisin entiselleen, mutta mitä Jaken pitäisi tehdä? Avde saattaisi käskeä Jakea tekemään mitä vaan, vaikka tappamaan jonkun ystävistään. Mutta Jake ei tekisi mitään sellaista.. Vai tekisikö...? ...Ei. Hän ei haluaisi pettää heitä eikä varsinkaan tappaa.. Jake ajatteli ajattelemistaan mutta lopulta lopetti. Hän ajatteli että voisi teettää itselleen uuden, hieman aerodynaamisemman haarniskan ja uuden miekan, hän ei ollut sopeutunut raskaiden aseiden puolelle. Jake otti maasta pienen rahi-olennon. Hän katsoi sitä. \"Onpa kaunis...\" Sitten Jake murskasi sen. \"...Mutta kaiken kauniinkin täytyy kuolla...\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":108,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-30T14:21","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nMatoro hyräilee kävellessään Klaanin rauhallisilla käytävillä. Hän etsii käsiinsä muutaman Klaanilaisen ja lähtee takaisin MaNun luo. <br>\nMatoro tilaa ensin Chat-kahviossa ruoan, nauttii sen nopeasti ja menee lähellä olevaan hangaariin. Suuressa metallihallissa kohoaa valtavana puinen Steampunk- laiva. Jään Toa vilkuilee ympärilleen ja havaitsee Keetongun yhden aluksen kannella.<br>\n<br>\nMatoro kiipeää köysitikkaita kannelle.<br>\n\"Onko sinulla jotain kesken?\", hän aloittaa.<br>\nKeltainen hahmo nousee. <br>\n\"Ei, ei mitään. Onko sinulla jotain erityistä?\", Keetongu kysäiee.<br>\n\"Makuta Nui tarvitsee Klaanilaisia johonkin hommaan. Onko sinulla luppoaikaa, voit tulla mukaan?\"<br>\n<br>\n<strong>Luolat</strong><br>\n<br>\nMakuta Nuin luola on sortunut. Täällä olleet \"luomukset\" ja rahi-kemikaalit ovat nyt sekoittuneet, ja elossa olleet Rahit päässeet pois. <br>\nJoku pieni rahi on sihisevän Makuta-viruskalvon alla ja muutat pikkuhiljaa muotoaan. Olennon päälle kaatui paljon erilaisia Makutojen kemikaaleja.<br>\n<br>\nNazorak-kaksikko katsoo entistä suuaukkoa Makutan luollalle. Nyt siinä on röykkiö kiveä ja maata. Kuuluu outoa kolinaa, toinen torakka tarkentaa kuuloaan. Silloin valtava kivi iskeytyy torakkaa päähän, koko muu kroppa litistyi lattiaan samalla. Nazorakeista toinen vetää miekkansa, odottaa mikä juuri avautuneesta aukosta tulee...<br>\n<br>\nOlennossa on vaalenapunaista ja valkoista, sillä on pitkät ylöspäin sojottavat korvat, yksi psykoottisen näköinen silmä, turkki, kaksi kättä, kaksi jalkaa, pieni hännäntynkä. Se on noin kahden Toan korkuinen, ja Nazorak ei ole ikinä nähnyt moista. Olennon suusta roikkuu tunnistamattomia rahin kappaleita. <br>\nSe näkee torakan, osoittaa tätä töppökädellään ja hyönteisen pää pimenee lopullisesti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":109,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-09-30T15:27","content":"<strong>Keetongu Sep 30 2010, 05:27 PM</strong><br>\n<br>\n<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n\"Hmm, voisinpa tullakin. Voisimme käyttää näitä lentopelejä, ne voittavat kyllä patikoinnin. Kuulin reissustanne. Jotain samantapaista kaiketi tulossa?\"<br>\n<br>\n\"Ehkäpä\", Matoro vastasi. \"Onko sinulla mitään, millä voi liikkua maalla?\"<br>\n<br>\n\"Juu, ruumissa on erilaisia käveliöitä, minun itseni suunnittelemia, niillä pääse aika pitkälti mihin tahansa niin kauan kuin vettä ja polttopuuta on saatavilla. Ilmoita tai käske jonkun ilmoittaa kun olette valmiita.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":110,"creator":"BD","timestamp":"2010-09-30T16:10","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\n\"Ai, että kun sattuu päähän, missäköshän minä olen\", toa näki ympärillään vain Kapuran, joka tuijotti häntä tyrmistyneenä, matoranien kanssa. <br>\nZyglakit eivät enään olleet pelästäytyneitä ja valmistautuivat uuteen hyökkäykseen \"Juuri kun pääsen taistelusta joudun heti uuteen, aina sama juttu, no antaa tulla liskopuolet!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":111,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-09-30T18:50","content":"<strong>Ath-Koro, valkoisen temppelin sivuovi</strong><br>\n<br>\n<br>\nNiskaan hyppäävä pimeyden metsästäjä ei ollut ensimmäinen asia, jota Guardian odotti juostessaan ulos Ath-Koron temppelin sivuovesta. Punamustaan haarniskaan sonnustautunut hahmo hyppäsi hänen selkäänsä ja riuhtaisi hänet painiotteella voimakkaasti päin Ath-Koron temppelin valkoista seinää. Guardian murahti kivusta.<br>\n<br>\nPian metallinen käsitykki osoitti suoraan Guardianin kasvoihin. Sitä pitelevän pitkäraajaisen Pimeyden metsästäjän kasvoilla oli illkeä virnistys.<br>\n<br>\nGuardian katsoi metsästäjää suoraan silmiin tämän aseen ohi.<br>\n\"Olemmeko me tavanneet?\" Guardian kysyi metsästäjältä ironisen kohteliaasti, kun otti huomioon hänen vihaisen ilmeensä.<br>\n<br>\n\"Emme vielä\", punamustan jätin matala ääni sanoi. Se naurahti psykoottisesti.<br>\n<br>\nGuardianin katse viileni.<br>\n\"Niin, tietenkin\", hän sanoi sarkasmia tihkuvalla äänensävyllä. \"Olisin varmasti muistanut viehättävät kasvosi. Millä yliampuvalla koodinimellä sinut on siunattu, metsästäjä?\"<br>\nPunamusta jätti hymyili pirullisesti. Sitten se liikautti olkapäitään hienovaraisesti. Pian äänekkään roihahduksen myötä metsästäjän selästä lennähti polttavia liekkikaaria.<br>\n\"Purifier\", metsästäjä sanoi innokkaasti. \"Sisäistä se, pian et nimittäin muuta enää koskaan sisäistäkään.\"<br>\n<br>\nGuardian tarkkaili vihollistaan miettien tarkasti kaikkia mahdollisia skenaarioita. Hän oli tällä hetkellä ansassa ja kykeni näkemään, että Purifierin liipaisinsormi oli nopea. Tavallinen hyökkäys pysähtyisi kuin...seinään, kyllä.<br>\nOli pelattava aikaa ja mahdollisesti myös metsästäjän hermoja.<br>\n<br>\n\"Nättiä\", Guardian sanoi sellaisella äänensävyllä, että hitaimmatkin tajuaisivat, mitä hän oikeasti tarkoitti. \"Oletko harkinnut uraa pyroteknikkona tai nimeämispäivän viihdyttäjänä? Luulen, että ne olisivat lähempänä kyvykkyytesi tasoa.\"<br>\n<br>\nPurifierin virne ei kadonnut. Hänen tykkinsä sisällä syttyi jokin. Metsästäjä naurahti.<br>\n\"Ainoa viihdyke, jota sinä tulet saamaan, on katsoa oman ruumiisi palavan\", metsästäjä sanoi äänessään häiriintynyttä intoa.<br>\n<br>\nGuardian katsoi suoraan tykin piippuun. Se oli tarpeeksi lähellä, mutta hän ei ollut täysin varma, osaisiko Purifier varautua kaikkeen. Hän ei myöskään ollut täysin tietoinen, millä Purifier oli ampumassa häntä kohti. Toisaalta taas ase vaikutti latautuvan joka sekunti, joten jotain oli tehtävä.<br>\nGuardian kurtisti kulmansa ja kohdisti katseensa tykin piipussa hehkuvaan ammukseen. Hän tunsi oikean silmänsä kuumentuvan. Se oli valmis. Nyt kaikki oli kyse vain ajoituksesta.<br>\n<em>\"<strong>Plasma</strong>\"</em>, Guardian ajatteli. <em>\"Päälle.\"</em><br>\n<br>\nSekunnin kymmenesosan ajan Guardian näki molemmissa silmissään pelkkää punaista ja tunsi lämmön kasvoillaan. Plasmasäde välähti suoraan tykin sisään ja loput sekunnista Purifier ehti ihmetellä, mitä oli juuri tapahtui.<br>\nGuardian hyppäsi sivuun. Voimakas räjähdys heitti Purifierin taaksepäin ja tulinen myrsky levitti käsitykin osasia joka suuntaan. Purifier lensi kohti syvää kinosta ja upposi siihen. Katsottuaan tarkemmin Guardian huomasi, että hanki oli sulanut metsästäjän alta.<br>\nGuardian otti pistoolinsa esiin. Hän latasi sen ja tähtäsi kuopan suuntaan tasaten hengityksensä.<br>\n<br>\nKuopasta sinkoutui liekkejä ylöspäin. Purifier huusi raivokkaasti.<br>\n\"Sinä\", metsästäjä karjaisi äänellä, joka muistutti voimakasta metsäpaloa. \"Senkin!\"<br>\nVoimakkaan äänen säestämänä Purifier hyppäsi kuopasta selkäliekit roihuen. Hän laskeutui Guardianin eteen ja karjui vihaisesti.<br>\nPurifier hyökkäsi täydellä voimalla Guardianin kimppuun ja tuliryöpyt sulattivat lähialueen kinoksia vauhdikkaasti. Guardian vastasi tuleen pistoolillaan.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nMatoranit marssivat kohti temppeliä. Niiden sinisenä hohtavat silmät näkivät kahden hahmon taistelevan keskenään temppelin toisella puolella, mutta siitä ne eivät välittäneet. Matoranit tiesivät, että toisella hahmoista oli jotain, joka ei kuulunut hänelle.<br>\n<br>\nValtava armeija marssi kohti temppelin sivuovea. Matoranien kädet vääntyivät nyrkeiksi samanaikaisesti.<br>\nTunkeilijoiden täytyisi palaa.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">...ai niin, ja Killjoy oikeastaan kirjoitti puolet tämän dialogista. Kiitos hänelle.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":112,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-09-30T19:41","content":"<strong>Ties kuinka monenteen kertaan korjatussa veneessä keskellä merta ties kuinka monetta kertaa, matkalla kohti alati lähenevää määränpäätä.</strong><br>\n<br>\nKun veneen pohjaan ilmestynyt, Nazorakien luotaimen spontaanin itseräjäytyksen tuottama reikä oli korjattu, matka jatkui taas. Ilma alkoi selvästi kylmetä, ja se tuntui jopa jään toasta ja lumesta koostuvasta samanlaisesta epäluonnollisen kalsealta. Kumpikin heistä tiesi matkan pikku hiljaa lähenevän loppuaan, mutta pahimman olevan vasta edessä. Ehkä koko tarinan lopullisen lopun.<br>\n<br>\n\"Kuinka pitkä matka tästä on maaliin\", Kepe kysyi. Snowman vastasi mitäänsanomattoman ympäripyöreästi, kuin salaten jotain. Tehtävän salaisuus ja sen todellisen tarkoituksen mysteeri alkoi taas korostua.<br>\n<br>\nSaaria alkoi näkyä ympäristössä yhä enemmän, ja aava meri oli pikku hiljaa jäämässä taakse. Taivas oli harmaiden, aavemaisten pilvien peitossa. Ilmapiiri oli hyvin uhkaava. Jos tämä olisi ollut elokuvaa, tässä kohdassa olisi soinut kaukaista ja mystistä sotarummutusta. Oli kuitenkin aivan hiljaista. Kuin edes tuuli ei olisi uskaltanut puhaltaa.<br>\n<br>\nLäheiseltä saarelta, joka oli metsän peitossa, kaikui värisyttävä huuto. Parvi yönmustia lintuja lehahti ilmaan. Huudon aiheuttajasta ei ilmennyt muuta merkkiä.<br>\n<br>\nEntä jos se olikin vain heidän mielikuvituksensa tuote? Kuvitelmaa? Niin he ainakin toivoivat.<br>\n<br>\nPikkuhiljaa luonnoton sumu alkoi luoda peittoa heidän ylleen. Veneen vauhti hiljeni selittämättä. Vesi liplatti, moottori hurisi hiljaa. Muuten oli aivan hiljaista.<br>\nMihinkään suuntaan ei nähnyt kymmentä metriä pidemmälle.<br>\nLuonnottoman sumun ylle lankesi luonnoton varjo, joka karmi kummankin urhean sankarimme selkäpiitä. Varjo tuntui syövän ympäristöä, vaikka oli vasta keskipäivä. Kumpikin heistä pysyi hiljaa, huolestuneita silmäyksiä toisiinsa luoden.<br>\n<br>\nVene pysähtyi. Oli aivan hiljaista.<br>\n<br>\nKepe tarkkaili ympäristöä. Yhtäkkiä Snowman tarttui häntä hihasta sen näköisenä kuin olisi nähnyt aaveen ja osoitti kokan suuntaan.<br>\n<br>\nVedenpinnan yläpuolella leijui muodoton, musta varjo, joka haki olemusta pitkillä, mustilla nauhoilla.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\nDox kuunteli, mitä äänellä oli sanottavanaan.<br>\n<br>\n\"Vuokraaja ja Viitoittaja ovat kohdanneet Vihollisen, ja se viivästyttää heitä matkalla Vartijan luokse. Veistäjä ja jopa itse Varoittaja tulevat vielä puutumaan asioihin.\"<br>\n<br>\nDox nielaisi. Valvoja oli puhunut.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":113,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-30T22:06","content":"<strong>Torakkain asevarasto</strong><br>\n<br>\n”Emme saaneet vasemman kätesi liikkuvuutta aivan normaaliksi. Haarniska kärsi laavakylvyssä kuitenkin sen verran pahoja vaurioita.”<br>\n<br>\nYliluutnantti kuunteli tyynesti insinööritorakan raporttia haarniskansa korjauksesta.<br>\n”Entä tykki, se kuitenkin toimii normaalisti?”<br>\n”Kyllä, aivan oikein.”<br>\n<br>\nMainiota, Yliluutnantti ajatteli. Hän siveli taistelupuvun pintaa käsillään, kävi sen läpi vaihe vaiheelta. Kaikki muodot tuntuivat hyviltä, vaarallisilta. Kun hänen sormensa lopulta hipoivat teriä, 955 tunsi olonsa hyvinkin nautinnollikeksi. Tämä oli eräs parhaista apuvälineistä, joita torakka voisi toivoa.<br>\n<br>\nJuuri sopivasti Kenraali saapui huoneeseen, merkitsevä hymy kasvoillaan. Yliluutnantti tiesi, mitä tämä tarkoitti. Operaatio voisi alkaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":114,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-10-01T13:54","content":"<strong>Sumun keskellä veneessä</strong><br>\n<br>\n\"Niin\", varjo jatkoi. \"Teidän - ei pidä tästä kulkeman.\"<br>\n\"Mutta sinulla ei ole mitään konkreettista syytä estää meitä\", Snowman intti.<br>\n<br>\nSnowman oli kerännyt rohkeutensa ja kävi kiivasta väittelyä saaristoa riivaavan henkiolennon kanssa. Kepe huomasi varjon alkavan pikkuhiljaa kalveta. Se ei enää ollut pimeydenmusta, vaan hämäränharmaa, mutta ei vielä kuitenkaan yhtä valkoinen kuin tämän kasvoilla leijuva Pakari. Sen tahdonvoima ei näyttänyt olevan kovinkaan vahva. Toisaalta sillä ei ilmeisesti ollut ollut väittelykumppania vuosisatoihin.<br>\n<br>\n\"Me palaamme - vielä asiaan - me palaamme\", se mylväisi ja haipui pois. Sen lähtöä saatteli pettynyt henkäys.<br>\nSumu alkoi hälvetä, ja pian lähiympäristön saaret alkoi jo erottaa.<br>\n\"Sepäs oli virkistävää\", Snowman sanoi.<br>\n<br>\nVene jatkoi matkaansa. Pian heidän päämääränsä näkyi jo horisontissa. Se oli lumivalkoinen, suuri saari. Omituinen sininen valo hohti sisämaasta.<br>\n\"Siinä se nyt on. Matkamme määränpää.\"<br>\n<br>\nVene pysäköitiin suojaisaan lahteen, ja kaksikko astui maihin. Vaikka sumu oli kadonnut, kolea ilma leijui edelleen ympäristössä. Jos tämä olisi ollut elokuvaa, olisi paikalla soinut \"varokaa heikkoa jäätä\" -musiikki.<br>\n\"Minne tästä\", Kepe kysyi.<br>\n\"Eteenpäin\", Snowman vastasi.<br>\n\"Missä suunnassa on eteenpäin?\" Kepe kysyi, Snowmanin pyöriessä ympyrää.<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\nLeppoisa veneretki muuttui tarpomikseksi polvensyvyisessä lumihangessa.<br>\n<br>\nPikku hiljaa lumihiutaleita alkoi putoilla heidän päälleen. Pikku hiljaa se yltyi myrskyksi.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\n\"Niin... Minä olen siellä. Minä olen täällä. Minä olen enemmän kuin minä.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":115,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-01T14:05","content":"<strong>Klaanin Linnake</strong><br>\n<br>\n\"Juu, jos sinulla on tässä helposti saatavilla jonkun sortin kävelijää niin pistäppä valmiiksi. Tulen ilmoittamaan kun lähdemme.\", Jään Toa ilmoittaa ja lähtee pois hallista. Matoro vilkaisee Chat-kahvioon, Mahriking istuu pödän ääressä lukemassa viimeviikkoista Klaanilehteä. Matoro istahtaa vastapäätä tätä Klaanilaista, ja aloittaa tervehtimällä. Make nostaa päänsä lehdestä, tarjoaa makkaraa sekä kysyy mitä asiaa.<br>\n\"Tuotanoin, MaNu tarvitsee Klaanilaistiimiä johonkin hommaansa. Tehtävä sisältää todennäköisesti taistelu-\", Matoro selittää tilannetta.<br>\n\"JEE! Tulen heti, täällä on tylsää.\", Mahriking innostuu. <br>\n\"...Minne menemme?\", hän jatkaa, nyt hiljempaa.<br>\n\"Haemme vielä yhden tyypin, sitten lähdemme Keeton meille hankkimalla ajoneuvolla Manun luo, hän on viidakossa.\", Matoro selventää.<br>\n<br>\n<strong>MaNun luola</strong><br>\n<br>\nVaaleanpunainen jänismäinen hirviö kävelee hitaasti synkkää käytävää. Se silmäilee yhdellä punaisella silmällään seinämiä, ja havaitsee Torakan, joka jähmettyy paikalleen. Keihäs lentää, iskeytyy Rahin rinnasta läpi, mutta olento ei siitä hätkähdä, osoittaa kädellään Nazorakia, joka kaatuu kuolleena maahan: Rahi pystyy tohamaan heikkomielisten tajunnan. <br>\n<br>\nMetorakk on palaamassa tunneleiden kautta tukikohtaan. Hän oli miehineen etsimässä Matoroa metsästä, muttei löytänyt. Skakdi jähmettyy nähdessään hieman itseänsä pidemmän, kahdella jalalla kulkevan olennon. <br>\nSuuri Rahi osoittaa Skakdia kädellään, Metorakk tuntee kosketuksen mielessään. Skakdijohtajan pää täyttyy kivusta, mutta se kestää Rahin voimat. <br>\nPienissä aivoissaan otus miettii alkavansa syömään kun on hoidellut tämän saaliin.<br>\n\"En tiedä mikä sinä oikein olet, mutta taidan tehdä sinusta selvää... Kokeilit jonkunnäköistä mielihyökkäystä, mutta epäonnistuit.\", karhea ääni sanoo, ja Skakdi lähtee hyökkäykseen. Rahi on kummissaan, nostaa kätensä huitaisee Metorakkia. Kova lyönti vavisuttaa Skakdi panssaria, mutta hän pysyy pystyssä, ja iskee tikarin Rahiin. Se mylväisee, mutta pian unohtaa ja huitaisee Metorakkin maahan. Otus painaa itseään kaatuneen uhrinsa päälle, painaen jalkansa tämän rintaan. Murskaava voima kohdistuu Skakdiin. Metorakk pitää kuitenkin pään kylmänä, ja iskee moukarillaan olentoa polveen. Vaalenpunainen rahi karjaisee, Metorakk kierähtää pois jalan alta ja lyö moukarilla kohdettaan selkään. Raji kääntyy ja lyö kohti Skakdia, tämä kierähtää, mutta sitten Rahin terveen jalan potku osuu kohdettaan leukaan. Metorakkin kypärästä lentää siruja itse kypärän ja suusuojan irrotessa paloiksi, hampaita lentää ja Skakdi lentää kovaa vauhtia käytävän reunaan, verta vuotavana. <br>\nRahiotus on varma voitostaan. Metorakk ottaa viimeisenä keinonaan Zamorinsa, lataa siihen piikkikuulan ja tähtää. <br>\n<em>Tämän on osuttava</em>, Skakdi tuumii ja puristaa liipaisinta. Piikeillä höystetty kuula lähtee lentoon, lentää kohti olennon päätä, ja iskeytyy suoraan olennon yhteen silmään. Piikkinen kuula lävistää silmän, iskeytyy pään läpi voimalal ja osuu seinään Rahin takana. Se kaatuu maahan, tunneli alkaa tosin vavista ja ilmeisesti sortuu tärähdyksestä.<br>\nMetorakk lähtee haavoittuneena äkkiä pois luolasta, ja takana alkaa jo rymistä, kiviä putoilee.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":116,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-01T16:33","content":"<strong>Ath-Koro</strong><br>\n<br>\nKilljoy ryntäsi valtavalla vauhdilla kohti taistelevaa kaksikkoa. Guardian suojautui muutaman kiven taakse, tulittaen samalla pistoolillaan ympäriinsä riehuvaa Purifieria.<br>\n<br>\nPurifier ei odottanut Killjoyn seuranneen häntä, joten Killjoy onnistui tekemään täydellisen taklauksen ja rysäytti Purifierin suoraan pienen mökin seinän läpi. Killjoy kapusi ylös, mutta Purifier onnistui massiivisella kädenheilautuksellaan iskemään Killjoyn takaisin ulos, hypäten itse perään.<br>\n<br>\nKilljoy peruutti, kunnes huomasi seisovan aivan Guardianin vieressä.<br>\n<br>\n\"Hyvä ajoitus.\"<br>\n<br>\n\"Pahoittelen viivästystä, ystävämme hidasti hieman matkaani\", mutisi Killjoy ja veti miekkansa esiin.<br>\n<br>\nPurifier puhkui taisteluintoa ja tanssahteli mielipuolisena ympäriinsä, pärskien tulta ympärilleen.<br>\n<br>\n\"Kas Killjoy! Mukavaa, että liityit seuraamme\", Purifier käkätti.<br>\n<br>\nGuardian loi merkillisen silmäyksen Killjoylle: \"Tunnetteko?\"<br>\n<br>\n\"Vanha tuttu\", Killjoy tuumasi ja kohensi asentoaan.<br>\nTilanne oli kaksi yhtä vastaan. Edes Purifier ei olisi tarpeeksi tyhmä käydäkseen molempien kimppuun.<br>\n<br>\n\"Meitä on kaksi\", Guardian aloitti.<br>\n\"Kammottavaksi\", Killjoy jatkoi.<br>\n\"Sinä olet yksin.\"<br>\n\"Sinulla ei ole asetta.\"<br>\n\"Meillä on aseet.\"<br>\n\"Haluatko harkita jotain uudelleen?\"<br>\n<br>\nPurifier oli hämmentynyt tästä odottamattomasta vuoropuhelusta ja peruutti muutaman askeleen, Killjoy odotti tämän perääntyvän, mutta äkisti Purifier teki valtavan spurtin kaksikkoa kohti ja kaatoi nämä molemmat maahan.<br>\nMetsästäjä sähähti Guardianille ja jatkoi sitten kaksikon yli juoksuun kohti metsää.<br>\nKilljoy oli aikeissa lähteä prään, kunnes Guardian pysäytti hänet.<br>\n<br>\n\"Meillä on tällä hetkellä isompiakin ongelmia\"<br>\nKilljoy hätkähti ja tajusi, että heidät oli piiritetty. Sadat matoranit kulkivat ympyrämuodostelmassa heitä kohti, sininen hohde silmissään.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\nGuardian hätkähti ja alkoi penkomaan tarvikevyötään. Nahkapussi oli kadonnut.<br>\n<br>\n\"Voi hitto. Voi hiton hitto.\"<br>\n<br>\nKilljoy loi kysyvän katseen Guardianiin.<br>\n<br>\n\"Ystäväsi vei sen, mitä tulin hakemaan täältä. Sen asian, jota nämä pikkukaverit haluavat tällä hetkellä\", Guardian tilitti, matoranlauman lähestyessä hetki hetkeltä.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n\"Meidän tulee siis raivata tiemme ja löytää hänet\", Killjoy totesi ja alkoi lataamaan käsiinsä sähköpurkauksia.<br>\n<br>\n\"Ei. Muista se yksi sääntö, jota emme koskaan saa rikkoa. Viattomia ei saa vahingoittaa\", Guardin toppuutteli.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n\"Missä kohtaa viattomuuden spektriä raivokkaat aivopestyt Matoranit ovat?\", Killjoy mutisi.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n\"Missä kohtaa viattomuuden spektriä ME olemme?\", Guardian jatkoi matoranlauman ollessa jo pelottavan lähellä.<br>\n<br>\n\"Tartu kiinni!\", Killjoy huusi matoranlauman ollessa enää kahden metrin päässä heistä.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n\"Mitä?\", Guardian ihmetteli. <br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n\"Äkkiä nyt!\", Killjoy huusi matoranien ollessa miltei kosketusetäisyydellä.<br>\n<br>\nGuardian tarttui kiinni Killjoysta ja samalla hetkellä Killjoyn jalkapohjista aukesi kaksi aukkoa, jotka paljastuivat suihkumoottoreiksi.<br>\nKaksikko ampaisi tuhatta ja sataa kohti taivasta, jättäen hölmistyneen matoranlauman ihmettelemään kohteidensa katoamista.<br>\n<br>\n\"Nimda?\"<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Guardian kirjoitti suurimman osan reploista, eli kunnia hänelle.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":117,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-01T17:43","content":"<strong>Eteläinen saari, metsä</strong><br>\n<br>\nMatoran seisoi hangessa. Se odotti jotakuta suojaten itseään kylmyydeltä viitalla.<br>\nMatoranin vaaleansininen Pakari oli ilmapiiristä johtuen huurussa ja vaikutti kaukaa katsottuna enemmänkin valkoiselta. Naamio ei ollut uusi ja tulisi kaipaamaan kunnostustöitä erittäin pian.<br>\n<br>\nMatoran katsoi kohti Ath-Koron kylää, joka näkyi juuri ja juuri puiden takaa. Kyläläisiä oli liikkeellä laumoittain ja Suuren temppelin sivupuolella taisteltiin.<br>\n<br>\nMatoran kuuli askelia takaapäin. Jäinen lumi rutisi ja naksahteli äänekkäästi ja tarkasti kuuntelemalla Matoran pystyi kuulemaan hengityksen.<br>\nHän kääntyi. Yksi Suuren temppelin Toan kokoisista vartijoista katsoi häntä kaapunsa sisältä. Matoran katsoi vartijaa hetken kauhistuneena ennen kuin tajusi, kuka hupun sisällä oikeasti oli.<br>\n<br>\n\"Olet myöhässä\", Toan vakava ääni sanoi hupun sisältä.<br>\n\"Nöyrimmät anteeksipyyntöni\", Matoran sanoi vankasti. \"Kuinka kauan olet ollut vartiossa?\"<br>\n\"Liian kauan\", Toa sanoi. \"Muut vartijat epäilevät taatusti jo jotain.\"<br>\n\"Mitä teit kuudennelle?\" Matoran kysyi lähestyen Toaa.<br>\n<br>\nToa oli hetken hiljaa. Hän kääntyi ympäri ja tähysti hetken kauemmas.<br>\n\"Kolmas puu vasemmalta\", Toa sanoi vaatimattomasti.<br>\n\"Aika ihailtavaa\", Matoran sanoi kunnioittavalla äänensävyllä.<br>\n\"Et usko, kuinka vaikeaa on sitoa puuhun jotain, joka osaa sytyttää haarniskansa tuleen\", Toa vastasi rauhallisesti.<br>\n<br>\nMatoran katsoi taakseen kohti temppelin sivureunaa. \"Yhteinen ystävämme näyttää pärjäävän hyvin\", hän sanoi. \"Ehkä hän ei tarvitse apua juuri nyt.\"<br>\nMatoran kuuli Toan vetävän aseensa esiin.<br>\n\"Hän pärjää\", Toa sanoi. \"Mutta rannalla on jotain, joka vaatii kaiken huomioni. Suonet anteeksi, joudun poistumaan pian.\"<br>\n<br>\nMatoran laittoi kätensä viittansa sisään ja kaivoi jotain esiin. Hän ojensi kuluneen paperinpalan Toalle.<br>\n\"Muista antaa tämä yhteiselle ystävällemme\", Matoran sanoi hieman varovaisemmin ja hiljaisemmin. \"Tämä on elintärkeää meille kaikille.\"<br>\nToa katsoi paperinpalaa kaapunsa syvyyksistä. Se tarttui siihen ja piilotti palan kaapuunsa.<br>\n\"En kysy\", Toa sanoi. \"Nyt, minulla on kiire. Hyvästi.\"<br>\n<br>\n\"Näkemiin\", Matoran sanoi kylmästi katsoessaan Toan juoksevan kohti rantaa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Komentokammio</strong><br>\n<br>\n<br>\nNazorakien johtaja, Kenraali 001 seisoi täysin valaistussa huoneessa tutkien edessään hohtavaa karttanäyttöä. Lähialueen saaret näkyivät siinä tarkasti ja pienen punaisen pisteen liike hangaarista kohti pientä eteläistä jääsaarta erottui kauas.<br>\n<br>\n\"Herra Kenraali\", yksi huoneessa työskentelevistä komentotorakoista sanoi virallisesti. \"955 lähestyy kohdetta. Mitkä aseet valtuutamme?\"<br>\n<br>\nKenraali vastasi salamannopeasti.<br>\n\"Kaikki.\"<br>\n<br>\n\"Mutta herra Kenraali\", toinen komentotorakka sanoi äkkinäisesti mutta kunnioittavasti. \"Eikö tarkoitus ollut vain vangita kohde?\"<br>\n<br>\n<em>\"Kaikki\".</em><br>\n<br>\nKomentotorakka nielaisi.<br>\n\"Kyllä, herra Kenraali\", se vastasi vaitonaisesti ja avasi kommunikaatiokanavan. \"955. Täysi arsenaali.\" Linjan toisesta päästä kuului innokasta naurua.<br>\n\"Herra Kenraali\", komentotorakka aloitti jälleen. \"955 havaitsee suuren kerääntymän eläviä kohteita. Suositeltu toimintaperiaate?\"<br>\n<br>\nKenraali puristi kätensä nyrkkiin. Hän tarttui komentotorakan kädessä olevaan kommunikaatiovälineeseen ja puhui suoraan yliluutnantti 955:lle.<br>\n\"Ei silminnäkijöitä\", hän sanoi vankasti. \"Eikä todisteita käynnistäsi. Puhdista koko saari.\"<br>\n<br>\nJossain meren yllä yksi Nazorak oli hetken iloisempi kuin kukaan muu tässä maailmassa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":118,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-01T20:56","content":"<strong>Pohjoinen manner, Tren Kromin niemimaa</strong><br>\n<br>\nIllan viimeiset auringonsäteet värjäsivät taivaan verenpunaiseksi. Ilma oli kylmä ja kuiva. Vuorien välissä sojottavien kristallipiikkien väliin tuleva valo taittui valaisten hieman rinteitä. Kolea viima puhalsi epämiellyttävästi. Mikään ei liikkunut. Myrkyllisellä alueella ei edes kulkenut raheja. Joskus paikalla oli Nui-Ramoja, mutta nekään eivät juuri saaneet saalista vaarallisilla kallioilla. Hiljaisuus vallitsi lähestulkoon aina, kun oli hiljaista.<br>\n<em>Kuinka ristiriitainen ajatus</em>, luolasta ulos hiippaileva Vortixx ajatteli. Hän oli matkalla tapaamiseen.<br>\n<br>\nHän alkoi kiihdyttää askeleitaan; ulkona oli sen verran kylmä, että hänen ei tehnyt mieli jäädä sinne. Hän näki jo suuren laivan, joka ajelehti kohti niemimaata. Vortixxin rakentama satama – mikä ei tosiaankaan ollut hääppöinen – nökötti vähän matkan päässä. Hän käveli sen luo ja odotti. Pian laiva saapui. Melko ohut mutta pitkä lankku laskettiin alas. Sitä pitkin käveli hahmo alas laivasta. Tämä hahmo oli pitkä, Toaa pidempi. Hänen haarniskansa oli violetin ja hopean värinen, hänen harteillaan roikkui musta viitta. Hänen kasvoillaan oli violetinmusta Kanohi Avsa, Nälän naamio. Vortixx nielaisi. Hän ei olisi halunnut olla itse tekemisissä Makutan kanssa, mutta hänellä ei ollut vaihtoehtoja: palkkio, joka hänelle oli ilmoitettu, oli liian houkutteleva. Hän saisi itselleen koko Matoran-orjakaupan suurimman lastin ikinä.<br>\n<br>\nVortixx vapisi, mikä ei johtunut kylmästä. Makutasta huokui pelottavuutta. Kun hän työnsi kasvonsa aivan Vortixxin lähelle, tästä tuntui, kuin hänen kaikki positiiviset emootionsa olisivat poissa. Mielialakin alkoi vaihtua synkemmäksi. Makuta saattoi käyttää naamiovoimaansa Vortixxiin; tai sitten tunne johtui siitä, että tämän oli piirittänyt joukko visorakeja. Makuta kumartui entistä enemmän hänen puoleensa ja kuiskasi: ”No niin, Vortixxssh. Kerrohan minulle, misssä sse on.”<br>\n<br>\nVortixx vapisi. ”Mi-mikä-kä?” Makuta vetäytyi kauemmas.<br>\n”Sinä tiedät ssen, sssaasssta”, hän sanoi Vortixxille. Tämä ajatteli, että ei voisi enää pelata aikaa.<br>\n”Bi-bi-bioklaani…” hän mutisi. Makuta nyökkäsi hitaasti.<br>\n”Se… se on…” Vortixx jatkoi, ”se on… jossain mantereiden välissä.”<br>\n”Hieman tarkemmat tiedot lienevät paikallaan, vai mitä sssanot?”<br>\nVortixx alkoi saada jo hieman itsehillintäänsä takaisin.<br>\n”Minulla on kartta, joka näyttää sijainnin.”<br>\n”Hienoa, pikkuinen”, Makuta sanoi hymyillen erittäin häijysti. ”Sinä saat pian palkintosikin.” Vortixx luuli tämän jäävän hänen viimeiseksi hetkekseen. Mutta Makuta ei tappanut häntä, kuten hän oli epäillyt.<br>\n”Merkitsse tähän karttaan Nazorakien, Sskakdien ja Zyglakien liittouman tukikohta. Minä teen ssinne pienen visiitin.” Vapisevin käsin Vortixx piirsi pienen rastin. Makuta vetäisi kartan pois ja laittoi sen viittansa alle.<br>\n”Palkintosi toimitetaan piakkoin”, Makuta sanoi ja kääntyi lähteäkseen, ”Makuta Abzumo kiittää tiedoistasi.”<br>\n<br>\nVortixxin päähän nousi kummallinen ajatus: <em>Onpas typerä nimi.</em> Hänen ajatuksensa alkoivat virrata. Hän oli tavannut Makutan ja selvinnyt jopa elossa hyvän kaupan lisäksi. Makuta näytti lähtevän pois päin, mutta sitten hän yhtäkkiä vetäisikin esiin miekkansa. Hän heilutteli sitä ympäriinsä, teki taidokkaita liikkeitä, pyöritti päänsä ja ruumiinsa ympäri, yhdellä ja kahdella kädellä. Sitten, yhdistelmän viimeisenä liikkeenä, miekka suhahti sopivasti Makutan olan yli ja lävisti Vortixxin pään; terä sujahti onnettoman olennon silmien väliin kuin kuuma veitsi voihin. Vortixxin silmät pullahtivat ulos, hän ei ehtinyt edes kiljaista. Makuta työnsi miekkansa vielä syvemmälle. Se oli nyt kahvaansa myöten Vortixxin pään sisässä. Makuta väänsi sitä vielä kierroksen. Visorakit katsoivat vieressä tätä sadistista miekkaesitystä. Lopulta Makuta veti hitaasti terän ulos. Vortixxin päässä oli suurehko aukko. Visorakit syöksyivät syömään ruumiin. Makuta katseli, kuinka hänen palvelijansa mässäilivät typeryksen lihalla.<br>\n<br>\n<em>Kukaan</em>, Makuta ajatteli, <em>ei pilkkaa nimeäni.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":119,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-02T12:26","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nMatoro on astellut ulos linnakkeesta, menossa Klaanin \"takapihalle\", hiakkarannalle jossa sijaitsee myös Matorankylä. Alempaa, vesirajasta kuuluu aseiden kalinaa, epämääräisen huudon, Zyglakin sähinää. Matoro juoksee, näkee heikkadyyniltä Kapuran ja Glatoriankingin taistelemassa muutamaa Zyglakia vastaan. Toat näyttävät olevan pahasti alakynnessä. Matoro ottaa energiateränsä ja hyppää alas, lisko-otukset huomaavat hänet heti. Samoin Klaanilaiset.<br>\n\"Matoro! Mitä sinä täällä?\", Kapura ihmettelee, ja väistää liskon iskun.<br>\n\"Hoidellaan nämä otukset, puhutaan sitten.\", Matoro toteaa ja hyppää ilmaan, Zyglakin yli, iskien tätä miekalla selkään. Zyglak huitaisee Matoroa kohti, Toa iskeytyy kovaa maahan. <br>\n\"Ehkä <em>teihin</em> ei tehoa elementti-iskut, mutta maastoon tepsii\", Jään Toa puhuu itsekseen ja ampuu miekastaan energiasäteen Zyglakin jalkojen alle. Hiekka kuumenee, olento karjaisee kun sen jalkaa polttelee. Zyglak kaatuu, Matoro tainnuttaa sen miekan lappeen iskulla takaraivoon.<br>\n<br>\nJonkun ajan kuluttua loputkin otukset on hoidettu. Matoro aloittaa keskustelun parivaljakon kanssa.<br>\n\"Hei, ehtiikö jompikumpi auttamaan Manua jossakin pikkujutussa?\", Matoro kysäisee ja tutkailee tajutonta Zyglakia.<br>\n\"Minä en voi, minun pitää tehdä sarjakuvaa ja vaikka mitä täällä Klaanissa.\", Kapura selittää. Glatorianking on taasen innoissaan asiasta. <br>\n<br>\nMatoro menee Glatoriankingin ja Mahrikingin kanssa Keetongun pajalle, siellä odottaakin jonkinnäköinen hopeinen Nöpö- walkeri. Keetongu näkyy ohjaimissa.<br>\n\"Ilmoitin Summerganonille, että lähdemme kohta. Pitänee odottaa vielä häntä...\", Matoro päivittelee.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":120,"creator":"BD","timestamp":"2010-10-02T14:04","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nGlatorianking katselee rapumaista kojetta, joka näyttää siltä, kuin Se olisi hakattu ja korjattu useampaan kuin viiteentoistakertaan, \"Oletko ihan varma, että tämä \"Nöpö walkeri\" kestää, Keetongu?<br>\n<br>\n\"Mitä, kyllähän tämä kestää,\" Keetongu päivittelee: \"Osat on haettu Bio-Klaanin B-luokan kaatopaikasta vaivaisella viitosella, et kai tosissasi usko, että tinasta tehty pohja irtoaisi, mädistä puuruuveista?\"<br>\n<br>\n\"Eeh, kunhan vain mainitsin, mutta menen ehkä ihan jalkapelillä ellemme sitten rupea lentelemään, ehkä silloin voisin olla kyydissä.<br>\n<br>\n\"Pelottaako sinua?\" Mahriking kysyi epäilevästi.<br>\n<br>\n\"Eih, ei minua pelota mennään vain...\"<br>\n<br>\nOdotamme vielä hetken Summerganonia ja sitten lähdemme\", keetongu sanoi närkästyneenä.<br>\n<br>\n\"Tosi on Minä en enään tässä kovin kauan jaksa istuskella\", Matoro sanoi Harmistuneesti\".<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":121,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-10-02T15:06","content":"<strong>Jossain Klaanin ulkopuolella, tuntemattomalla saarella</strong><br>\n<br>\nDomek istui ruohikon päällä. Hän tuijotti kiven palasta hänen edessä ja kuunteli kuinka linnut lensivät hänen yläpuolella ja kuinka tuuli ulvoi hänen takana. Hän vilkaisi hetken harmaan jyrkänteen alla pystytettyä tumman vihreää teltaansa ja käänsi päänsä takaisin kivipalan puoleen ilman minkäänlaista ajatuksenkiertoa. <br>\nHän ei kestänyt enään.<br>\nDomek oli saapunut saarelle viiko sitten. Hän oli ollut matkustanut Klaanin ulkopuolella katselemaan maailmaa, jolloin hän samalla luki itäisien kylien Matoralaisten kirjoja ja novelleja, joita hän vieläkin piti laukunsa sisällä. Tarinat olivat inspiroineet häntä yrittämään taas piirtämistä ja kirjoittelemista, joten hän päätti asettua saarelle saadakseen yksityisyyttä. Suurinosa Domekin töistä jäivät kesken tai hän ei keksinyt mitä olisi voinut tehdä niillä, mikä tietenkin ärsytti häntä erittäin pahasti.<br>\n<br>\nMutta jos oli mitään, mitä ärsytti häntä enemmän tai yhtä paljon kuin Kirjailijan Seinä, niin se oli saarella oleskelu.<br>\nDomek saapuessaan saarelle puiden lehtiä oli hyvin runsaasti vaikka olivatkin hyvin keltaiset. Sää oli aurinkoinen ja lämpötila suotuisa.<br>\nValitettavasti, kolmantena päivänä sää kylmeni ja lehdet alkoivat pudota. Neljäntenä päivänä alkoi nousta sumua ja viidentenä päivänä lehdet ovat pudonneet kokonaan ja usva näytti kuin se olisi niellaissut koko saaren. Näky oli hyvin karu ja aavemainen.<br>\nJoka ilta Domek olisi asettanut viisi valokiveä telttansa ympärille ja aseensa kätensä ulottuvilla. Hän nousi aina kesken iltaa jos sattui kuulemaan ääniä, asetti valokivet aina suoraksi niiden kaatuessaan ja palasi telttaansa niin nopeasti kuin pystyi.<br>\nMutta viime iltana asioille tuli muutos. Viime iltana Domek kuuli hyvin äänekkään ja muukalaisen äänen. Se kuulosti metalliselta, teolliselta ääneltä, mutta myös hämmentävän orgaanisen tuntuinen; aivan kuin hyönteinen. Hän nousi tavallista tapaa ja kurkisti teltasta ulos, jolloin hän huomasi jokaisen valokiven kadonneen telttansa ympäriltä. Hän ei ymmärtänyt mitä oli tapahtunut ja sytytti valon lieskan kädestään. Hän katseli hätäisesti ympäristöään ja piteli hilpariaan tiukasti käsissä eikä pystynyt kuin istumaan teltan sisällä nukkumatta.<br>\nSilloin hän päätti viimein, ettei enään pysyisi saaressa. Se oli viimeinen pisara. Hän päätti lähteä heti pois aamunkoitolla.<br>\n<br>\nDomek viimein nousi ylös ruohikolta. Hän venytteli raajojaan, laittoi lierihattunsa ja huivinsa päähän, pakkasi tavaransa ja tarkisti piirustuksiaan yksitellen. Hän käveli rannalla olevaa kaislikkoa päin, jossa hän oli piilottanut puuveneensä. Hän raivasi itselleen kaislikosta polun pidellen laukkua veden yläpuolella ja työnsi puuveneensä avoimille vesille, nousten samalla veneen päälle ja tarkisti laukunsa sisältöään ottaen sisältään kompassin, kartan ja pienen mustekynänä. <br>\nHän katsoi hetken kompassiaan ja merkitsi rastin kartalle mustekynällä. Hän vilkaisi saarta päin jota voi tuskin hahmottaa paksun usvapilven läpi ja nosti purjeet.<br>\n<br>\n\"Hiivatti, unohdin kokonaan piirtää kuvan tuosta kalliosta\", Domekin ääni kaikui usvameren keskellä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":122,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-10-03T11:07","content":"Summerganon suuntaa kohti linnaketta, jotta tehtävä saataisiin käyntiin. Vaikka hän oli rauhallisella mielellä, tunsi hän silti pientä jännitystä. Mutta hän oli onnellinen. \"Jälleen menossa mukana.\", hän ajatteli ääneen. <br>\n<br>\nMatoro ja kumppanit kuulevat askelia. \"Summerganon saapuu.\", toteaa Mahriking ja on aivan oikeassa: Summerganon ilmestyy paikalle.<br>\n<br>\n\"Odotitteko pitkäänkin?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":123,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-03T11:36","content":"<strong>Klaanin linnakkeen piha</strong><br>\n<br>\nViisikko istuu mukavasti Nöpö- Walkerin penkeillä. Tai pikemminkin neljä istuu mukavasti ja Glatorianking panikoi siitä, kestääkö \"mokoma romu\" mitään. <br>\nKeetongu kiertää avaimesta moottorin päälle, vanha höyrymoottori käynnistyy ja alkaa syytämään taivaalle suurta savupatsasta. Kuusi jalkaa iskevät maata vuorotellen, ja valtava robotti alkaa liikkua. Keetongu on rauhallisena ja keskittyneenä ohjaamossa. <br>\n<br>\n\"Hei, Gekko, ei tämä räjähdä!\", Matoro selventää tuohtuneena Glatoriankingille.<br>\n\"En minä räjähdysystä pelkää, veikkaan että tästä katkeaa jalka tai putoaa pohja tai mitä tahansa yhtä kauheaa. Tämä hajoaa vielä matkalla...\", hopeinen Toa selittää.<br>\n\"Nääh, tuskin. Keetongu osaa asiansa, luotan häneen.\", Matoro sanoo ja kääntää penkkinsä toiseen suuntaan, katsomaan pienestä ikkunasta villin saaren äärettömyyteen. Hän on merkannut Tongun karttaan MaNun luolan sijainnin, nyt he ovat menossa sinne.<br>\n<br>\n\"Hei, kuka haluaa makkaraa?\", Make huudahtaa. Hän on paistanut eväsmakkaroitaan höyrykattilan pinnan päällä. Kukaan ei vastaa.<br>\n<br>\nSuuri Nöpö- walker astelee, ei välttämättä niin kovin tasiasesti, mutta varmasti läpi metsän. He ylittävät joen, ja Matoro näkee tutun putouksen. Mukavia muistoja herättää tuo putous. Siellä hän jallitti taas kerran itseään tyhmempiä.<br>\n<br>\n\"Hyvät naiset ja herrat, olemme perillä.\", Keetongu sanoo, pysäyttää ajoneuvon ja taittaa jalat ylös, laskien rungon maahan. Viisikko astuu ulos.<br>\n\"Manu on putouksen takana olevassa luolassa. Varokaa, viime kerralla siellä oli myös Nazorakeja sekä Skakdeja.\", Matoro sanoo ja astelee putouksen läpi pimeyteen...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":124,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-03T12:17","content":"<strong>Meren yllä, lumisesta saaresta huolestuttavan vähän pohjoiseen</strong><br>\n<br>\nYliluutnantti 955 tiesi pääsevänsä kohta tositoimiin. Rannan tuntumassa oli kaksi toamaista hahmoa, juuri ne samat kuin videokuvassakin, ja tämä oli selvästikin heidän määränpäänsä. Nyt hän eliminoisi silminnäkijät, ja etsisi Guardianin käsiinsä.<br>\n<br>\nVaikka toisaalta, ei nazorakin matka ollut suinkaan ollut tylsä. Kohokohta oli ollut, kun hän oli päässyt kuulustelemaan jonkinsorttisen matoran-huoltoaseman työntekijöitä. Erityistä mielihyvää 955 oli saanut oranssin, itsepäisen matoranin puhuttelusta. Pikkukaveri oli taistellut viimeiseen asti. Lisäksi tästä naamiosta tulee hieno koriste, hän ajatteli katsoen kädessään olevaa, kahti halkaistua oranssia naamiota.<br>\n<br>\nSitten hän vielä varmisti aseistuksensa toimivuuden, kaksi kohdetta näkyivät jo paljaalla silmälläkin. Vasemman käden pientä laavavammaa huomioimatta koko haarniska toimi Klaanilaisten kannalta suorastaan huolestuttavan hyvin.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Luminen metsä eteläisellä saarella, aivan rannan tuntumassa</strong><br>\n<br>\n\"Okei, tämä taitaa olla hyvä paikka leirille\" Kepe ilmoitti tyytyväisenä seisoessaan pienellä aukiolla. Hän tiesi, että he saattaisivat joutua odottelemaan hyvinkin pitkään, joten he tarvitsivat kunnollisen leiripaikan. Snowman kyhäsi kinoksista jonkinmoista igluntapaista, kun Kepe näki taivaalla jonkin pienen liikkuvan esineen. Hän kiinnitti toverinsa huomion, ja sanoi:<br>\n\"Katso tuonne! Meitä kohta tulee jotakin. Ja kovaa.\"<br>\n\"Totta. Mikä se oikein on, uusi vakoojakamera?\"<br>\n\"Ei\" Kepe sanoi tarkentaessaan naamionsa optisella apuvälineellä. \"Tämä on jotain huolestuttavampaa.\"<br>\n<br>\nSiinä samassa Snowmanin ja Kepen eteen laskeutuikin jonkinsorttinen haarniskoitu hahmo. Yliluutnantti ei tahtonut suin päin rynnätä taisteluun, vaan päätti ensin oppia vastustajistaan jotain, Klaanilaisetkin olivat samoilla linjoilla. Oli hiljaista, osapuolet tuijottivat toisiaan. Lopulta Snowman aloitti puhumisen:<br>\n\"Kukas kumma se sinä olet?\"<br>\n\"Nimeni ei taivu teidän kielillenne\" haarniskoitu hahmo vastasi kalseasti.<br>\nHmm. Nazorak, Kepe ajatteli kuunnellessaan tulijan puhetta.<br>\n\"Okei\" Snowman tyytyi vastaukseen. \"Et tainnut tulla vain sanomaan tuota meille?\"<br>\n\"Aivan oikein.\"<br>\nPuvun vasen käsi tuntuu olevan hieman epäkunnossa, Kepe pohti tutkiessaan katseellaan tarkasti edessään seisovaa haarniskaa. Ilmeisesti muutamat osat ovat sulautuneet toisiinsa.<br>\nSnowman jatkoi: \"Voinen olettaa, että tällä visiitilläsi on hyvinkin tarkoin määritelty tarkoitus?\"<br>\n\"Oikeassa jälleen.\"<br>\nHetkinen, Kepe ajatteli. Kuuluuko tuo naamiolla roikkuva kahtia isketty naamio sille huoltoaseman pikku jääräpäälle? Kepe puristi kätensä nyrkkiin.<br>\n\"Ja vielä tähän loppuun...\" Snowman vielä puheli. \"Mikä ihmeen draamakuningatar oikein luulet olevasi, kun noin taivaalta tupsahdit? Eikö vähemmän dramaattinen sisääntulo olisi riittänyt?\"<br>\n<br>\nYliluutnantti ei tiennyt, yrittikö valkoinen, tukeva toa ärsyttää häntä, vai oliko hänellä vain outo maailmankuva. Kuitenkin torakka kohotti äkisti kätensä, ja ryöpytti kahden toan kimppuun joukon pienoisohjuksia.<br>\n<br>\nKepe onnistui vaivatta hyppäämän hyökkäyksen tieltä sivuun, kömpelömpänä Snowman kuitenkin kaatui heittäytyessään. Kepe huomasi ystävänsä olevan maassa, ja päätti harhauttaa hyökkääjää. Hän sinkosi käsistään jäähyökkäyksiä kohti Nazorakia, joka ei kuitenkaan reagoinut millään lailla. Haarniskoitu torakka potkaisi maassa makaavaa Snowmania kovaa, ja tämä huudahti tuskissaan.<br>\n<br>\nKepe päätti kokeilla toista strategiaa. Hän kaivoi esiin vanhan Cordak-laukaisimen, ja tähtäsi sillä nazorakia päähän. Ammukset osuivat maaliinsa, ja torakka horjahti taaksepäin. Samanaikaisesti Snowman nousi istumaan, ja vetäisi esiin painetykkinsä, jonka oli ottanut saareen mukaan. Hänkin ampui torakkaa, joka kaatusi paineen vaikutuksesta.<br>\n<br>\nYliluutnantti huomasi, että vastustajat eivät suinkaan luottaneet pelkkiin elementaalivoimiin. No, sopii minulle, hän ajatteli. 955 nousi seisaalleen ja loikkasi Kepen luokse. Torakka tarttui Klaanilaisen aseeseen vasemmalla kädellään, ja oikean käden ranneterillä huitaisi kohti Kepeä. Toan oli pakko päästää aseestaan irti, ja hypätä taaksepäin. Sitten torakka kääntyi salamanopeasti, ja sihtasi Cordak-ammuksen Snowmanin aseeseen, joka lennähti pois hölmistyneen lumiukon käsistä. Lopulta Yliluutnantti heitti vielä Cordak-laukaisimenkin pois aukiolta. Näin, hän ajatteli, pääsemme taistelemaan ilman pyssyjä. Terän uppoamisesta saa aina enemmän tyydytystä.<br>\n<br>\nKepe huomasi Klaanilaisten taistelevan selvää ylivoimaa vastaan, nyt piti olla tarkkana. Tosin paras idea, jonka hän keksi, oli iskeä ilmeiseen heikkoon kohtaan, vasempaan käteen.<br>\n\"Snowman!\" Kepe huusi. \"Vasen käsi!\"<br>\nSamassa Kepe koetti harhauttaa torakkaa, ja potkaisi haarniskoitua hahmoa naamaan. Vaikka torakka ei ollut moksiskaan, osti se riittävästi aikaa. Snowman heitti suurehkon osan itsestään nazorakin vasempaan käteen, ja lumi meni käden panssaroinnin sisään.<br>\n<br>\nYliluutnantti oli hämillään vain silmänräpäyksen. Pian hän kuitenkin irrotti vasemman kätensä haarniskointia, poistaen siten Snowmanin hallitseman lumen itsestään.<br>\n\"Pois kädestäni, kummajainen.\" Hän tokaisi Snowmanille.<br>\nLumiukko kuitenkin vastasi nopeasti: \"Mutta kuinka nyt meinasit pärjätä? Huomaatko, kuinka jouduit myös pudottamaan oman tykkisi?\"<br>\nYliluutnantti ei kieltämättä olisi halunnut menettään kätensä ohjustenlaukaisinta, mutta viallinen haarniska teki pienempien osakokonaisuuksien poistamisen mahdottomaksi.<br>\n\"Ei mitään nokkelaa palautusta?\" Snowman sanoi hymyillen.<br>\n<br>\nYliluutnantti kuitenkin vain puhkesi nauramaan. Sairasta, kovaäänistä naurua kesti hetken. Sitten torakka syöksähti luonnottoman nopeasti kohti Kepeä, ja upotti ranneteränsä tämän vatsaan.<br>\n<br>\nSnowman katsoi kauhun vallassa, kuinka hänen ystävänsä liikkumaton ruumis valahti maahan. Sitten torakka kääntyi kohti lumiukkoa, ja avasi suunsa: \"Mitä, ei nokkelaa palautusta?\"<br>\n<br>\nSnowmanin oli helppoa piiloutua kinokseen. Vasta nyt hän kunnolla ymmärsi, millaista vihollista vastaan taisteli. Hyökkääjä ei ainoastaan ollut äärimmäisen hyvä taistelemaan ja tappavasti aseistettu, torakka selvästi rakasti joka hetkeä. Ja jos joku tulee sydämestä, se ei voi olla väärin.<br>\n<br>\nYliluutnantti huomasi vihollisensa piiloutuneen hyvin. Hän suhtautui tilanteeseen kuitenkin rauhallisesti, ja tutkaili kinoksia järjestelmällisesti. Snowman keräsi rohkeutensa, ja syöksähti hangesta vihollisensa selkään. Lumiukko kohdisti nopean potkun torakan polvitaipeeseen horjuttaen tämän tasapainoa, ja hyppäsi koko painollaan nazorakia kohti. Torakka kaatusi maahan. Snowman istui torakan selän päällä, ja hakkasi haarniskoitua päätä maahan hampaitaan kiristellen.<br>\n<br>\nYliluutnantti kuitenkin kierähti ympäri, tarttui Snowmania kurkusta ja nosti tämän ilmaan. Lumiukon silmissä pimeni.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":125,"creator":"Donny","timestamp":"2010-10-03T16:09","content":"<strong>Luminen metsä eteläisellä saarella, rannan tuntumassa</strong><br>\n<br>\nYliluutnantin silmissä kiilteli sairas mielihyvä tämän nostaessa lumiukon miltei elottoman oloisen ruumiin korkealle ilmaan. Taistelu oli ollut lyhyt ja epätasaväkinen. Seikoista ensimmäinen harmitti yliluutnanttia hieman, jälkimmäinen taas sai tämän myhäilemään tyytyväisenä. Kaiken kaikkiaan tämä oli ollut varsin mukavaa.<br>\n<br>\nJuuri kun torakka oli kiristämässä otettaan lumiukon kurkusta, koki tämän ilonpito häiriön.<br>\n<br>\n\"Hei.\"<br>\n<br>\nTorakka irrotti otteensa Snowmanin kurkusta ja lumiukko putosi maahan epämääräisen tömähdyksen ja lumen pöllähdyksen saattelemana. Yliluutnantti kääntyi ympäri…<br>\n<br>\n…ja yllättyi.<br>\n<br>\nYliluutnantti korjasi asentoaan ja arvioi tulijaa katsellaan, mutta turhaan. Lumen päällä seisovan hahmon kaapu peitti nimittäin kaikki yksityiskohdat. Hahmon kasvoja taikka naamiota oli käytännössä katsoen mahdotonta erottaa valtavan hupun alta. Tulija oli jopa hirviömäisen torakkasoturin mielestä hieman aavemainen ilmestys.<br>\n<br>\nHahmon huppu kääntyi katsomaan kahta maassa makaavaa klaanilaista. Kuului tuhahdus.<br>\n<br>\n\"Huonoa jälkeä.\"<br>\n\"Mitä?\"<br>\n\"Kun kohde saadaan kiinni, tämä tapetaan välittömästi. Molemmat uhreistasi ovat vielä elossa. Olet huolimaton.\"<br>\n<br>\nTorakkayliluutnantti katseli puhujaa hetken hölmistyneenä yrittäen ottaa selvää tämän äänensävystä ja alkoi sitten nauraa jo tavaramerkikseen muodostunutta ilkeää nauruaan. Sitten tämä avasi suunsa.<br>\n<br>\n\"Huolimatonta? Voi anteeksi, korjaan virheeni välittömästi.\"<br>\n<br>\nSiinä samassa torakan vielä panssaroidusta kädestä singahti esiin aiempiakin ilkeämmän näköinen terä. Terä heilahti kerran ilmassa ja syöksyi sitten kohti lumiukon ruumista.<br>\n<br>\nTerä ei osunut kohteeseensa vaan upposi valkeaan kinokseen.<br>\n<br>\nTorakkayliluutnantti ei jäänyt hämmennyksestään huolimatta aikailemaan vaan kiskaisi terän nopeasti irti maasta. Yliluutnantti katseli tarkasti ympärilleen koittaen samalla keksiä äskeiselle katoamistempulle jonkinlaista loogista selitystä.<br>\n<br>\nSnowman avasi silmänsä. Hän makasi vielä hieman tokkuraisena lumihangessa, Kepe elottoman tuntuisena hänen vieressään. Lumiukko katseli toveriaan järkyttyneenä.<br>\n<br>\n\"Olen pahoillani. Taisin vähän myöhästyä.\"<br>\n<br>\nSnowman huomasi vieressään seisovan kaapuhahmon tunnistaen tutun äänen. Hän yritti kysyä jotain hänet hetki sitten maahan laskeneelta puhujalta, mutta hahmo ei kuunnellut vaan lähti varmoin askelin kauempana ihmettelevän vihollisen tykö.<br>\n<br>\nTorakka ei pitänyt tilanteesta. Sitä ei pelottanut, mutta tulijan teleportaatiokyky vaikutti ongelmalliselta. Tässä tilanteessa jo menetetty tykki olisi ollut mitä mainioin lähestymistapa mystisen hahmon kykyjen selvittämisen kannalta, mutta nyt täytyi keksiä jotain muuta.<br>\n<br>\nTeleportaation lisäksi yliluutnanttia häiritsi hahmon itsevarmuus. Tämä ei osoittanut pienintäkään pelon merkkiä astellessaan kevein askelin torakkaa kohti. Yliluutnantti aavisti, että tämä taistelu tulisi kestämään äskeistä kauemmin.<br>\n<br>\nHahmo pysähtyi muutaman metrin päähän luutnantista ja alkoi taas puhua.<br>\n<br>\n\"Et osunut.\"<br>\n<br>\nTorakka ei vastannut. Mystisen hahmon mitäänsanomattomuus ja omituinen asenne alkoivat muuttua äärimmäisen ärsyttäviksi. Yliluutnantti kohotti kättään.<br>\n<br>\n\"Muutin mieltäni. Hoitelen sinut ensin.\"<br>\n<br>\nSitten alkoi tapahtua. Torakan panssarikäden uumenista lähti lentoon painoin varustettu raskas ketju. Ketju osui suoraan kaavun peittämään kohteeseensa ja teki tämän liikkumisen mahdottomaksi. Torakka myhäili ja lähti liikkeelle. Pian torakan tappavan näköisillä terillä koristeltu käsi lävisti kaapuhahmon.<br>\n<br>\nTai no, ainakin kaavun.<br>\n<br>\nRaskaasta kankaasta valmistettu kaapu hajosi kappaleiksi yliluutnantin edessä. Tarkkakuuloinen torakka kuuli takaansa hiljaista naurua. Torakka käänsi päätään ja näki vastustajansa kunnolla ensimmäistä kertaa.<br>\n<br>\nHahmo näytti toalta, ainakin kokonsa puolesta. Tämän muuten mustaa vartaloa koristivat myrkynvihreät jalkaterät, kämmenet ja Miru nuvaa ulkomuodoltaan muistuttava naamio. Toa-hahmon punaisena hehkuvissa silmissä oli jotain äärimmäisen väärää, mutta torakka ei osannut sanoa mitä. Nämä tuntomerkit riittivät torakan pikaiseen analyysiin. Nyt hän tiesi kenen kanssa taisteli.<br>\n<br>\n\"ÄmKoo, mikä kunnia\", yliluutnantti totesi yrittäen kuulostaa ivalliselta.<br>\n\"En pidä siitä, että kaltaisesi tuntee minut\", vastasi ÄmKoo.<br>\n<br>\nTorakka naurahti. Tilanne muuttui oitis mielenkiintoisemmaksi. Vastassa oli aiempia vaativampi vastustaja, mutta mitä sitten? Tämän kukistamisesta yliluutnantti tulisi nauttimaan huomattavasti enemmän.<br>\n<br>\nÄmKoo tarkkaili vihollistaan. Torakan panssarointi näytti vahvalta, eikä tämän asearsenaalikaan voinut olla millään tapaa vaatimaton. Tätä taistelua ei voitettaisi raa'alla voimalla. Lisäksi ÄmKoolla oli kiire. Hänen hieman kauemmas siirtämänsä klaanilaiset olivat vielä hengissä, mutta silti jossain määrin huonossa kunnossa. Erityisesti toinen. Oli aika aloittaa.<br>\n<br>\nTorakkasotilas hyökkäsi. Tällä kertaa se ei kuitenkaan rynnännyt suoraan vastustajaansa kohti vaan lähti kiertämään tätä vasemmalta. Sitten se ampui kädestään uuden, entistä pidemmän ketjun tarttuen itse sen toisesta päästä. ÄmKoo ohitti ketjun sulavalla väistöliikkeellä ja loikkasi hieman etäämmäs. Torakka pani merkille, että ÄmKoo ei ollut tällä kertaa vain kadonnut iskun tieltä.<br>\n<br>\nÄmKoo kyyristyi maahan valmistautuen uuteen väistöliikkeeseen. ÄmKoon panssareihin valetun kanohi Kualsin piti antaa latautua hetken aikaa. Pikasiirtyminen oli siis toistaiseksi mahdoton ajatus. Sama ei onneksi pätenyt muutamaan muuhun naamioon…<br>\n<br>\nTorakan seuraava liike oli vielä aiempaakin harkitumpi. Yliluutnantti syöksähti ensin suoraan ÄmKoota kohti, loikkasi sitten hallitusti ilmaan ja pudottautui kädet ojossa vihreänaamioista vastustajaansa kohti. Samalla torakka tulitti kätensä uumenista sarjan teräviä heittoveitsiä. ÄmKoo ehti juuri ja juuri siirtää katseensa taivaalta lähestyvää torakkaa kohti, mutta terävät heittoaseet upposivat syvälle vihreään naamioon.<br>\n<br>\nTorakka tarttui saman tien kiinni ÄmKoon kurkusta ja kohotti tämän nauraen ilmaan. Oli sen vuoro pilkata vastustajaansa.<br>\n<br>\n\"Kutsutko tätäkin huolimattomuudeksi? Ei hätää, aion murskata sinut varsin perusteellise-\"<br>\n<br>\nTorakka pudotti käsistään kasan lunta. Siinä samassa torakka tunsi voimakkaan iskun alaselässään ja horjahti yllättyneenä paksuun kinokseen.<br>\n<br>\nKanohi Mahiki oli tehnyt tehtävänsä. Äkkiä luomansa illuusion turvin ÄmKoo oli onnistunut väistämään valtaosan iskusta ja ainoastaan yksi terävä veitsi oli päässyt kohteeseensa saakka. ÄmKoo sähähti ja kiskaisi syvään uponneen teräaseen irti olkapäästään. Sen jälkeen ÄmKoo veti miekkansa esiin.<br>\n<br>\nYliluutnantti nousi muristen pystyyn ja katsahti ÄmKoota kohti. Tämän taistelutekniikka alkoi valjeta torakkasotilaalle.<br>\n<br>\n\"Nuo ovat naamiovoimia.\"<br>\n\"Terävää.\"<br>\n\"En ole nähnyt naamiosi vaihtuvan kertaakaan.\"<br>\n<br>\nÄmKoo virnisti.<br>\n<br>\n\"Meillä on molemmilla kovin kätevät haarniskat. Pian selvinnee, kummasta on enemmän hyötyä.\"<br>\n<br>\nTilanne alkoi valjeta yliluutnantille. ÄmKoon haarniska mahdollisti siis jollain tavalla usean naamiovoiman käytön yhtäaikaisesti. Mutta mitä kaikkia naamiovoimia ÄmKoolla oli hallussaan? Kuinka kauan tämä kykeni käyttämään niitä? Torakka pani merkille myös ÄmKoon miekan. Kyseessä näytti olevan kevyehkö yksipuolinen lyömämiekka vailla mitään erikoisempia koristeita. Ase näytti varsin hyödyttömältä - juuri se teki siitä äärimmäisen vaarallisen oloisen. ÄmKoon kaltainen taistelija tuskin olisi ottanut esille asetta josta ei olisi mitään hyötyä.<br>\n<br>\n\"Pidätkö siitä?\" ÄmKoo kysyi. \"Tämän miekan kautta moni sinuakin vaarallisempi olento on menettänyt henkensä. Tulet pian ymmärtämään miksi.\"<br>\n<br>\nTorakka ei ehtinyt valmistautua siihen mitä seuraavaksi tapahtui. ÄmKoo heilautti miekkaansa aivan liian nopeasti samalla kun tämän ruumis suoritti monia vaikeasti hahmotettavia liikkeitä. Liikehdintää seurasi sarja salamannopeita iskuja. Torakka sai väistettyä osan, mutta muutama viilloista iskeytyi kohteeseensa. Yliluutnantin rintapanssari säröili.<br>\n<br>\nYliluutnantti ei voinut jäädä odottelemaan. Torakkahaarniskan jaloista kuului voimakas pamaus ja torakka lensi taivaalle. ÄmKoo katseli kun torakkasotilas putosi vähän matkan päähän, siististi jaloilleen.<br>\n<br>\nYliluutnantti ei pitänyt ÄmKoon miekasta. Terä oli juuri tehnyt teknisesti ottaen vahingoittumattomaan haarniskaan muutaman selvästi näkyvän halkeaman. Jos taistelu jatkuisi tällä lailla, haarniska olisi pian kappaleina.<br>\n<br>\nÄmKoo heilautti miekkaansa tottuneen oloisesti ja pyöräytti sen sitten sivuun. Miekan voimilla oli ollut juurikin toivottu vaikutus. Torakkasotilas näytti nimittäin epäröivän. Se ei ollut selvästikään osannut odottaa katanan yliluonnollisia leikkuuominaisuuksia.<br>\n<br>\nOngelmaksi koitui ainoastaan torakan nopeus. Kualsi ei ollut vielä täysin latautunut, eikä ÄmKoo ollut onnistunut eliminoimaan vihollisen haarniskassa piileviä suihkumoottoreita. Tilannetta ei parantanut lainkaan se, että ÄmKoon haarniskassa piilevien kykyjen limiitti alkoi lähestyä. Mitä enemmän ÄmKoo joutui turvautumaan taistelussa fyysisiin ponnisteluihin, sitä hitaammin haarniskassa piilevät naamiovoimat latautuivat. Jos torakka saisi ÄmKoon kiinni ennen sitä, kualsin tai minkään muunkaan naamion tuomasta pelastuksesta olisi turha haaveilla…<br>\n<br>\nTorakka lähti liikkeelle juosten ÄmKoota kohti. Sen panssaroidun käden uumenista kohosi esiin ilkeän näköinen sirppi, ilmeisesti ÄmKoon miekan vastavoimaksi.<br>\n<br>\nÄmKoo valmistautui ottamaan hyökkäyksen vastaan yrittäen keksiä parhaiten tilanteeseen sopivaa siirtoa. Kualsi ei ollut vieläkään käyttövalmis.<br>\n<br>\nTorakka käynnisti suihkumoottorinsa ja lähti kiitämään yhä nopeammin ÄmKoota kohti.<br>\n<br>\nSuihkumoottorit.<br>\n<br>\nTorakka lähestyi ja ojensi aseistetun kätensä.<br>\n<br>\nTosiaan. Suihkumoottorit. ÄmKoo sai hullun idean.<br>\n<br>\nYliluutnantin yllätykseksi ÄmKoo ei edes yrittänyt väistää vaan antoi torakan paiskautua itseään kohti. Kaksikko lensi lumista maastoa pitkin eteenpäin torakan suihkumoottoreiden aiheuttaman nopeuden turvin. Molemmat pitivät toisistaan tiukasti kiinni. Torakka koitti mukautua tilanteeseen ja käänsikin kulun taivasta kohti, aikeenaan pudottaa ÄmKoo kyydistä.<br>\n<br>\n\"Kanohi Felnas\", ÄmKoo sanoi ja riuhtaisi itsensä irti.<br>\n<br>\nYliluutnantin aivot raksuttivat hetken tämän analysoidessa ÄmKoon sanoja. Felnas? Mikä sen naamion voima taas olikaan? Mitään ei näkynyt tapahtuvan, joten kyseessä ei voinut olla mitään kovin vakavaa.<br>\n...Häiriön naamio, sehän se oli. Hetkinen.<br>\n<br>\n\"Voi ei\", yliluutnantti totesi kiitäessään kohti taivaita.<br>\n<br>\nÄmKoo ei yrityksistään huolimatta onnistunut hallitsemaan putoamistaan vaan tömähti selälleen lumiseen maastoon. Hän nousi kuitenkin äkkiä seisomaan ja käänsi katseensa taivaita kohti. Vihollinen oli menettänyt täysin suihkumoottoreidensa hallinnan ja lenteli pitkin taivasta näyttäen alhaalta katsottuna psykoottiselta kärpäseltä. Sitten suihkumoottorit pettivät.<br>\n<br>\nTaivaalta kuului räjähdys. Torakka putosi.<br>\n<br>\nYliluutnantti makasi maassa putoamisensa aiheuttaman lumipilven keskellä. Se oli raivoissaan. Aiemmat ÄmKoon miekan aiheuttamat halkeamat rintapanssarissa olivat levinneet pitkälle äskeisen putoamisen aiheuttaman iskun seurauksena. <br>\n<br>\nÄmKoo huomasi vihollisen saamat vauriot tarkkaillessaan tätä muutaman metrin päästä. Hän lähestyi torakkasotilaan liikkumatonta ruumista varovasti ja saapui tämän vierelle.<br>\n<br>\n\"Mitä pidit lentomatkasta? Toivottavasti maisemat olivat nautinnolliset.\"<br>\n<br>\nTorakka ei vastannut. ÄmKoo otti muutaman askeleen lähemmäs.<br>\n<br>\n\"Sääli, että leikkimme loppui tähän. Olisin mielelläni pahoinpidellyt sinua vielä vähän enemmän, kiitokseksi siitä mitä teit kumppaneilleni.<br>\n<br>\nTorakka ei vastannut. ÄmKoo potkaisi tätä kylkeen.<br>\n<br>\nPotku ei tosin mennyt perille. ÄmKoon yllätykseksi torakan käsi otti iskun vastaan ja tarttui ÄmKoon jalkaan. Torakan silmät avautuivat ja tämä naurahti voitonriemuisesti.<br>\n<br>\nSitten räjähti.<br>\n<br>\nÄmKoo lensi monen metrin matkan korkeassa kaaressa ja upposi ensimmäistä kertaa lumihankeen. Yliluutnantti nousi hitaasti ylös ja nauroi.<br>\n<br>\n\"Kuka nyt oli huolimaton?\", se nauroi. \"Seuraavaksi tuhoan loputkin raajasi!\"<br>\n<br>\nÄmKoo nousi pystyyn. Torakan yllätykseksi äsken räjähdyksestä osuman saanut raaja oli vielä ehjä, joskin se savusi hieman. ÄmKoo kykeni seisomaan, vaikka äskeinen isku oli selvästi tehnyt vahinkoa.<br>\n<br>\nTorakka tuijotti vihollistaan pettyneenä. Äskeinen isku oli uhrannut toisenkin käden panssaroinnin eikä jäljellä ollut enää mitään erityisen vahvoja aseita. Suihkumoottoritkin olivat poissa pelistä, joten seuraava hyökkäys tulisi suunnitella tarkoin. Ja millä ihmeen konstilla ÄmKoo oli onnistunut välttämään äskeisen iskun pahimmat vauriot? Ja miksi ihmeessä yliluutnantti kuuli rapinaa…<br>\n<br>\nÄmKoo virnisti.<br>\n<br>\nYliluutnantti irvisti.<br>\n<br>\nTorakan haarniska hajosi osiksi ja rapisi maahan. Yliluutnantti tuijotti järkyttyneenä tajuamatta mitä oli tapahtunut.<br>\n<br>\n\"Kanohi Jutlin\", ÄmKoo selitti. \"Turmelemisen naamiovoima.\"<br>\n<br>\nYliluutnantti ymmärsi. ÄmKoo oli kaiketi käyttänyt naamiovoimaa samalla hetkellä kun haarniskan käsi oli räjähtänyt. Jo valmiiksi kärsinyt haarniska ei ollut kestänyt naamiovoiman vaikutusta. ÄmKoo lähestyi.<br>\n<br>\n\"Normaalisti naamion käyttäjä kykenee syövyttämään elottomia asioita näköpiirissään. Haarniskani tuo naamiovoimille kuitenkin tiettyjä rajoituksia, joten tarvitsin voiman käyttämiseen kosketuskontaktin.\"<br>\n<br>\nTorakkasotilas ei vastannut. Se tarkkaili näköpiiriään ja huomasi maassa räjähtäneestä haarniskan käsioasta irronneen pitkän terän. Torakka otti terän ja osoitti sillä ÄmKoota kohti.<br>\n<br>\n\"Ai, aiot vielä taistella? Kuinka ihastuttavaa.\"<br>\n\"Revin sinut kappaleiksi vaikka paljain käsin, jos on pakko.\"<br>\n\"Sopii yrittää.\"<br>\n<br>\nTorakka hyökkäsi. ÄmKoo väisteli iskuja ja vastasi niihin huitomalla miekallaan. Normaalitilanteessa teräasein käytävä lähitaistelu olisi väistämättä koitunut ÄmKoon eduksi, mutta haavoittunut jalka hidasti merkittävästi ÄmKoon liikkeitä. Osittain siitä syystä hän ei ehtinyt väistää torakan voimakasta potkua. ÄmKoo sai osuman keskiruumiiseensa ja lensi iskun voimasta kauas taaksepäin.<br>\n<br>\nSnowman seurasi tilannetta tuntien itsensä kovin unohdetuksi. Loppujen lopuksi unohdetuksi tuleminen ei kuitenkaan hirveämmin häirinnyt häntä. Kauempana tapahtuva taistelu ei nimittäin näyttänyt lainkaan sellaiselta tilanteelta johon hänen olisi tehnyt mieli liittyä. Lumiukkoa kuitenkin huolestutti hänen ystävänsä tilanne…<br>\n<br>\nÄmKoo nousi pystyyn. Torakka tuijotti häntä ilkeästi virnistäen ja valmistautuen seuraavaan iskuun. Silloin ÄmKoo huomasi jotain. Valmis, hän totesi itsekseen.<br>\n<br>\nYliluutnantti ei osannut odottaa ÄmKoon seuraavaa siirtoa. Tämä heitti miekkansa yliluutnanttia kohti. Tämä vaikutti tilanteen huomioiden äärimmäisen surkealta siirrolta, sillä jos torakka kykeni väistämään tämän, tulisi ÄmKoo olemaan ilman asetta ja täysin yliluutnantin armoilla. <br>\n<br>\n\"Nautit nähtävästi riskien ottamisesta\", torakka tuumi. Tuumailua seurasi pikainen väistöliike. ÄmKoon katana viuhahti torakan ohi tämän vasemmalta puolelta.<br>\n<br>\n\"Aliarvioit minut!\" torakka huusi nauraen. Vain huomatakseen puhuvansa tyhjyydelle.<br>\n<br>\nSeuraavaksi torakka otti muutaman epämääräisen askeleen eteenpäin ja katsoi rintakehästään ulos työntyvää terää.<br>\n<br>\n\"Ei. Sinä aliarvioit minut\", sanoi ÄmKoo, kiskaisten miekkansa irti vihollisestaan. Torakka kaatui hiljaa koristen maahan.<br>\n<br>\nÄmKoo huokaisi ja lähti kävelemään hieman ontuen haavoittuneiden kumppaneidensa tykö, jättäen elottoman vihollisensa makaamaan lumihankeen. Kualsin voima oli latautunut käyttökuntoon juuri sopivasti.<br>\n<br>\n[spoil]Pahoittelen mahdollisia asiavirheitä. Olen ihan ymmärrettävistä syistä vähän pihalla tästä hommasta, mutta tein kuitenkin parhaani. Ja juu, teksti on kielellisesti aivan hirveää luettavaa. Koittakaa antaa se minulle anteeksi.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":126,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-03T17:16","content":"<strong>Luminen metsä eteläisellä saarella, ranta</strong><br>\n<br>\nPurifierin tehtävä oli onnistunut täydellisesti. Hänet lähetettiin hakemaan palasta, mutta hän saikin kaksi. The Shadowed One olisi varmasti tyytyväinen hänen suoritukseensa.<br>\nPurifierin pitkät koivet mahdollistivat hänen nopean liikkumisensa ja ranta häämötti jo hänen edessään.<br>\n<br>\nYllättäen, Purifier kuuli taistelun ääniä ja piiloutui läheisen puun taakse.<br>\nHän näki kolme kaukaista hahmoa, joista yksi seisoi ja kaksi muuta oli maassa, tämän lisäksi, hän näki kauempana yhden rähjäisemmän ruumiin.<br>\n<br>\nPurifier lähti kiertämään ryhmää. Hän ei halunnut herättää huomiota. Kyyti olisi saapuva pian.<br>\nHiipiessään puitten takaa, hän tajusi, että hänen reittinsä veisi suoraan kolmikon ohi, halusi hän tai ei.<br>\n<br>\nMusta hahmoista huomasi hänet ensin. Purifier kuitenkin lähti täyteen juoksuun.<br>\n<br>\n\"Kas, lisää halpamaista porukkaa. Olen pahoillani, mutta minulla ei ole aikaa leikkiä teidänkin kanssanne\".<br>\nMusta hahmo oli selkeästi oudoksunut tästä tilanteesta: \"Mitä pirua.\" <br>\n<br>\nPurifier juoksi minkä jaloistaan pääsi ja vihdoin vesirajaan päästyään, jokin tarttui häneen ja nosti tämän ilmaan.<br>\n<br>\n\"Mukava nähdä Airwatcher\", Purifier käkätti häntä tiukassa otteessa pitävälle olennolle.<br>\n<br>\nTämä ruskea siivekäs olento katsoi tarttumaansa Purifieriin.<br>\n\"Saitko sen?\"<br>\n<br>\n\"Sen?\" Purifier nauroi, \"Ne, sanoisin\".<br>\n<br>\nNaurunkäkätyksen saattelemana kaksikko katosi lopulta horisonttiin.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n<strong>Luminen metsä eteläisellä saarella</strong><br>\n<br>\nKilljoy ja Guardian kiisivät nyt jo puitten latvojen yllä. Vauhti oli huumaava ja Guardianin ote meinasi livetä koko ajan.<br>\n<br>\n\"Hidasta hieman, en tahdo pysyä kyydissä\", Guardian huusi tuulen huminan läpi.<br>\n<br>\nJuuri sillä hetkellä vauhti todella hidastui ja kunnolla.<br>\n<br>\nKilljoy katsoi monitorejaan huolestuneena: \"Meillä on pieni ongelma.\"<br>\n<br>\nKaksikon vauhti pysähtyi lopulta kokonaan ja molemmat aloittivat kivuliaan matkan kohti maata.<br>\n<br>\n*Plush*<br>\n<br>\nGuardian laskeutui onnekseen suoraan valtavaan lumikinokseen ja väänsi itsensä siitä ylös, pudistellen lunta päältään. Killjoy sen sijaan oli tarttunut erääseen oksaan, joka kuitenkin katkesi hänen altaan ja hahmo tippui ryminällä maahan.<br>\n<br>\nGuardian veti Killjoyn salamannopeasti ylös. Heillä oli vanha ongelma, mutta aivan uudella asteella.<br>\nVain noin sadan metrin päässä, heitä lähestyi matoraneja sininen hohde silmissään, mutta tällä kertaa ne juoksivat ja ne juoksivat kovaa ja ne juoksivat suoraan kohti kaksikkoa.<br>\n<br>\nPako jatkui jälleen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":127,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-10-03T19:27","content":"<strong>-&#124;&#124;-</strong><br>\n<br>\nKepen tajunta huomasi yllätyksekseen olevansa elossa. Hän ei kuitenkaan ollut iloinen tästä, ottaen huomioon äärimmäisen kivuliaan olotilansa.<br>\n<br>\nHänelle tuli halu painaa \"Lääkintämies!\"-näppäintä, mutta sitten tajusi, ettei oikeaa elämää (?) kontrolloida näppäimistöllä. Hän jännitti äänihuuliaan ja korautti ulos: \"Jelppiä, kamut?\"<br>\n<br>\nTämän pään sisällä kaukainen ääni kommentoi: \"Mikä harmillinen takaisku, eikö niin, Viitoittaja?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":128,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-04T11:10","content":"<strong>Vesiputous</strong><br>\n<br>\nMetorakk kannettiin paareilla pois vesiputouksesta. Hän oli huonossa kunnosa pinkin hirviön pahoinpideltyä häntä, mutta ainakin hän oli saanut otuksen tuhottua. Luolaan täytyisi lähettää enemmän tutkijoita. Toisaalta suurikokoinen torakka oli poistunut luolasta hyvin tyytyväisenä. Ehkä Metorakk saisi parantua rauhassa kerrottuaan asioiden kulusta Gaggulabiolle…<br>\n<br>\n<strong>Meri mantereiden välissä</strong><br>\n<br>\nLaiva matkusti julmalla nopeudella eteenpäin. Missään ei näkynyt saaria, mutta Makuta Abzumo suunnisti muiden maamerkkien mukaan; suuria kiviluotoja näkyi välillä kartassa, ja Makutan laiva matkusti luonnon vastaavien muodostumien perusteella. Hän istui suurella valtaistuintyylisellä tuolillaan kapteenin hytissä tarkkailemassa kulkua suuresta ikkunasta, kun eräs Visorak tuli tuomaan huonoja uutisia. Edessä oli kurimus. Valtava sellainen. Mutta se ei voinut mitään Makutalle! Hän kiersi kurimuksen. Kuinka nerokasta.<br>\n<br>\n<strong>Luolasto</strong><br>\n<br>\nTunneli oli sortunut melkein kokonaan. Matoro johdatti joukon varovasti läpi murskaantuneiden luolien. Häntä alkoi epäilyttää, sillä missään ei näkynyt Skakdin Skakdia. Edes työskentelviä torakoita ei enää näkynyt. Rikkoutunut tunneli vietti alaspäin, kuten aina ennenkin, mutta tunnelin päässä heitä odotti yllätys: se oli melkein tukossa. Matoro oli järkyttynyt. Mitä täällä oli tapahtunut?<br>\n”Matoro, mitä tämä on?” kysyi Summerganon.<br>\n”En… en tiedä”, vastasi Matoro hämmästyneesti. ”Ei tämä ollut tuhoutunut, kun viimeksi olin täällä.” Sitten he huomasivat käytävän lattialla kuolleiden Skakdien ja torakoiden ruumiita. Muutamat näyttivät jopa koskemattomilta, aivan kuin ne olisivat vain kuolleet, mutta suurin osa Skakdeista näytti tapettaneen erittäin tuskallisesti.<br>\n<br>\n”Ehkä meidän pitäisi mennä tutkimaan?” ehdotti Keetongu. He menivät. Aluksi he kaivoivat hieman kiviä tunnelin suulta, jotta mahtuivat sisään. Sisällä he katselivat paikkoja. Kaikki oli raunioina. Seinän hienot kaiverrukset olivat suurimmaksi osaksi tuhoutuneet, laavavirta oli tukkeutunut niin, että noin neljäsosa huoneesta oli laavan peitossa. Ne kohdat, jotka eivät olleet, olivat korkeammalla, mutta saattaisivat peittyä, jos laavan tuloa ei pysäytettäisi.<br>\n<br>\nHe raivasivat huoneiden ovien edestä tavaraa mahtuakseen sisään. Paikoittain koko seinä saattoi olla sortunut niin, että oven avaamista ei tarvittu. Kaikki jähmetysputket olivat pirstaleina; muutamia mutanttiraheja juoksenteli välillä näkyviin jostain koloista vain, jotta voisivat piiloutua taas. Suurimmat rahit olivat jo poistuneet kuolonloukusta, mutta pienet eivät välttämättä päässeet tai uskaltaneet.<br>\n<br>\nMatoro tutkaili virusten ja erilaisten kemikaalien jäänteitä lattialla; särkyneitä pulloja makasi ympäriinsä, ja lasinsiruja oli levinnyt pitkin poikin. Keetongu katseli rikkoutuneita artefakteja kiinnostuneena, rakentajainsinööri kun oli. Glatorianking löysi pian jotain kiinnostavaa.<br>\n”Hei, kaverit, tulkaa katsomaan!”<br>\n<br>\nMuut menivät hänen luokseen. Kyllä vain, Makuta Nuin haarniskan palasia. Häntä ei näkynyt missään. Heitä alkoi jo hieman pelottaa. Mitä sellaista olisi voinut tapahtua, että Makuta olisi kuollut luolaansa? Matoron päässä raksutti:<br>\n”Se torakka…” Hän katsoi Summerganoniin. Tämän silmät suurentuivat. Kumpikin näytti järkyttyneeltä.<br>\n”Mitä nyt? Mitä se on?” kysyi Glatorianking. Makekin näytti hämmentyneeltä. Matoro ja Summeganon selittivät, kuinka olivat joutuneet kohtaamaan supervoimakkaan ja superilkeän Nazorakin, jolla oli ollut überhaarniska. Muut kuuntelivat tarkkaavaisesti.<br>\n”Ilmeisesti Manu ainakin taisteli”, Keetongu tuumaili.<br>\n<br>\nHe alkoivat raivata kiviä siinä toivossa, että niiden alta löytyisi jotain. Ja jotain he löysivätkin: Kanohi Kraahkanin, Suuren Varjojen naamion. Makuta Nuita ei edelleenkään näkynyt. He lopettivat hetken kuluttua etsintänsä. Muuta ei löytynyt. Matoro istahti kivelle ja huokaisi. Muutkin levähtivät hetkeksi. Sitten heidän edestään kuului ääni:<br>\n”Kas, kas, kas. Mitäs meillä täällä onkaan.” Lihaksikas, keltaruskea kiven Skakdi oli saapunut ovensuuhun seuranaan kaksi eliittisoturiaan.<br>\n”Nimeni on Gaggulabio, ja minulla on hyvä päivä”, Skakdi myhäili. ”Nimittäin saan nyt hoideltua viisi klaanilaista yhdellä iskulla.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":129,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-04T13:34","content":"<strong>Luolasto</strong><br>\n<br>\nMatorolle ei tule mieleen yhtään huonompaa paikkaa taistelulle, kuin puoliksi sortunut, kemikaaleja ja ilkeitä raheja täynnä oleva luola josta löytyi myös laavaa. Lisäksi uloskäyntejä oli vain yksi, ja senkin edessä oli Gaggulabion haarniskoitu ruumis ja hänen kaksi henkivartijaansa taustalla.<br>\n<br>\n\"En olisi uskonut että niin kehutut Klaanilaiset jäävät näin yksinkertaiseen ansaan. Eikö teille ole opetettu että vihollisen maaperällä, umpikujassa sijaitsevaan pienioviseen luolaan ei kannata mennä?\", Skakdi-lordi puhelee kylmällä äänellä, sivellessään kädessään piikikästä miekkaa.<br>\n<br>\n\"Meitä on viisi, teitä kolme. Onko kovin järkevää hyökätä, muistat kyllä että olemme selvinneet pahemmistakin tilanneista.\", Matoro sanoo tiukaksi vastalauseeksi. <br>\n<br>\n\"Kuinka niin viisi? Me saamme tänne koska vain lisää väkeä, emme vain viitsi tunkea pieneen luolaan kovin montaa soturia.\", Gaggulabio vastaa rennosti. \"Niin, olette toivottomassa tilanteessa. Taisteletteko vai antaudutteko?\"<br>\n<br>\n\"Mikset sinä antaudu?\", Matoro lohkaisee. <br>\nGaggulabio ei pitänyt tästä vastauksesta.<br>\n<br>\nSkakdi-lordi ryntää kylki edellä ja iskee kovaa Matoroa, tämä torjuu miekallaan mutta iskun voima kaataa Toan maahan ja heittää tämän miekan pois. Hyökkäys jatkuu miekanheilautuksella Summerganonia kohden, kokenut soturi kuitenkin onnistuu väistämänä sen ja torjumaan. HenkivartijaSkakdit lähtevät hyökkäykseen, toinen hyppää ilmasta Glatoriankingin yli, iskien tätä miekalal selkään. Toa kääntyy nopeasti, kivusta välittämättä lyö miekalla kohti Skakdia. Keetongulla on ongelmia vältellä kahdella miekalla aseistautuneen Skakdin lyöntejä. Mahriking juoksee katsomaan Matoron tilaa. Hän auttaa Jään Toan ylös.<br>\n<br>\nTila on ahdas taistelulle, eikä asiaa yhtään helpota huoneiston perällä oleva laava-allas ja seinän raosta virtaava laava. Lisäksi oviaukossa näkyy Nazorakeja. <br>\n<br>\n\"Meidän pitää päästä tästä huoneesta pois, nopeasti...\", Matoro sanoo ensimmäiseksi Mahrikingille. Yhtäkkiä Tulen Toa iskee keihäänsä suoraan Matoron pään yli, torjuen torakan naginatan iskun. Matoro heittäytyy pois välistä, katsellen kaaoksessa minne hänen miekkansa on lentänyt. <br>\n<br>\nMatoro näkee sen, syöksyy torakan ohi ja kiertää yhden taitelun. Hän syöksyy nopeasti nähdessään miekkansa vierivän hitaasti kivikossa kohti laavaa. Syöksy, nappaus aseen kahvasta. Suuri, kolmikynsinen jalka iskeytyy miekan terän päälle. <br>\n<br>\n\"Pääsitpä pahaan paikkaan.\", Gaggulabio sanoo ilkeästi hymyillen Matoro näkee Skakdin verisen, piikikkään miekan ihan naamansa edessä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":130,"creator":"BD","timestamp":"2010-10-04T16:08","content":"Glatorianking on alakynnessä, selkä haavoilla, kuitenkin Hän yrittää taistella parhaansa mukaan, mutta viilto vaatii, veronsa ja hän pyörtyy.<br>\n<br>\n\"Matoro tämä on loppusi ystäväsi ovat mennyttä, katso nyt kaatuvat yksitellen, ja pian on sinun vuorosi.\",Gaggulabio, osoittaa sormelaan makavaa Glatoriankingiä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":131,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-04T20:22","content":"<strong>Eteläisen saaren metsä</strong><br>\n<br>\nGuardian ja Killjoy juoksivat kovempaa kuin vuosiin. Tai olisivat juosseet, jos metsän lumi ei olisi ollut heidän pahin vihollisensa.<br>\nNuo kaksi entistä pimeyden metsästäjää upposivat juostessaan joka epätoivoisella askeleella vain syvemmälle lumeen. Lopulta juokseminen muuttui enemmänkin uinniksi. Guardian ja Killjoy kauhoivat molemmin käsin läpi kinoksen. He repiytyivät sen läpi kaikin voimin, raapien ja kauhoen aggressiivisesti.<br>\nVälillä toinen heistä katsoi taaksepäin tarkistaakseen, missä matoranit olivat. Se ei ollut erityisen mukava näky.<br>\n<br>\nAiemmin robottimaisesti tasatahtiin marssinut matoran-armeija oli muuttunut täysin. Nyt matoranit juoksivat kuin lauma nälkäisiä villipetoja turvautuen välillä etenemisessä jopa neljään raajaan. Tunteettomien \"Nimda\"-lausahdusten kuoro oli muuttunut epätasaiseksi kiljunnaksi. Aina välillä Killjoy ja Guardian kykenivät erottamaan muutaman tutun sanan Matoranien huutojen joukosta, mutta suurimmaksi osaksi heidän korviinsa kantautui vain vihan ja pelon täyttämää laumaeläinten ääntä.<br>\nMatoranit etenivät päättäväisesti ja aggressiivisesti. Ne pomppivat toistensa päältä ikään kuin kilpaillen keskenään. Jos joku kaatui lumihankeen, hänen päälleen astuttiin. Ja kaiken tämän keskellä kykeni erottamaan Matoranien sinisenä hohtavien silmien muuttuvan aina vain tummemmiksi.<br>\n<br>\n\"Tämä on liian hidasta!\" Killjoy huusi hengityksensä alta. \"Ne saavat meidät kohta kiinni. Sulatetaan lumi edestämme!\"<br>\n<br>\nGuardian tutki hankea hetken kiikarisilmänsä tarkennuksella. Hän mietti kuumeisesti juostessaan.<br>\n\"Ei\", Guardian sanoi tiukasti. \"Raivaamme vain tietä niille.\"<br>\n<br>\n\"Mitäköhän ne edes tekevät, jos saavat meidät kiinni\", Killjoy kysyi.<br>\n<br>\n\"Mielenkiintoinen kysymys\", Guardian sanoi. \"Jättäisin mieluiten sen vain sairaan mielikuvitukseni vastattavaksi.\"<br>\n<br>\nHe jatkoivat etenemistään. Lumi alkoi tiheytyä ja välillä siinä pystyi juoksemaankin kunnolla, mutta Guardian ja Killjoy upposivat siihen edelleen.<br>\nMatoranien raivo tuntui vain kasvaneen. Ne etenivät entistä ripeämpää vauhtia läpi metsän.<br>\n<br>\n\"Hei\", Guardian sanoi. \"Aivan.\"<br>\n\"Mitä nyt?\" Killjoy kysyi.<br>\n<br>\nGuardian vilkaisi lumeen, jossa juoksi. Hän sulki oikean silmänsä.<br>\n<em>\"Skanneri. Päälle\".</em><br>\n<br>\nKiikarisilmän valon muututtua siniseksi Guardian tiesi, mitä oli tehtävä. Skanneri analysoi lunta mekaanisen piipityksen säestämänä. Osa hangesta oli selvästi paksumpaa ja kestävämpää ja pehmeä lumi vaikutti muodostavan alueelle jonkinlaisen luonnon oman miinakentän.<br>\n<br>\n\"Äkkiä\", Guardian huusi. \"Seuraa askeliani!\"<br>\n<br>\nGuardian ja Killjoy hyppivät läpi metsän. Välillä he arvioivat hyppynsä väärin ja menettivät muutamia sekunteja, mutta heidän vauhtinsa nopeutui kaikin puolin. Matoran-lauman petomainen joukkomieli ei kyennyt ymmärtämään eroa pehmeän ja kovan lumen välillä ja jatkoi uimista läpi hangen. Killjoyn ja Guardianin pakovauhdin nopeutuessa ath-korolaisten silmissä ja äänissä oleva raivokkuus nousi huippuunsa.<br>\n<br>\n<br>\nHetken juoksemisen jälkeen Guardian ja Killjoy saapuivat rantaan.<br>\n<em>\"Skanneri. Pois.\"</em><br>\n<br>\nRannan vedet olivat yhtä tyynet kuin Guardianin saapuessa, mutta itse rannalla oli taisteltu. Savuavia metallinpalasia lojui ympäri rantaa ja niiden suurimmassa keskittymässä makasi suurta Nazorakia muistuttava ruumis. Sen keskivartalo oli lävistetty jollain.<br>\nRannassa oli myös pakoajoneuvoksi tarkoitettu vene, mutta Guardian ja Killjoy eivät havainneet kuljettajaksi tarkoitettua Snowmania itse veneessä.<br>\nKepe ja Snowman olivatkin rannalla savuavan metallinkasan takana. Guardian ja Killjoy juoksivat heitä kohti. Pian he huomasivat, että Kepe makasi maassa tiedottomana vatsapanssarissaan suuri halkeama. Snowman oli polvillaan ja tuo suuri valkoinen Toa piteli kiinni kaulastaan yskien. Pieniä lumihippuja lensi hänen suustaan.<br>\nSnowmanin ja Kepen seurassa oli tumma hahmo, joka käytti vihreää naamioita. Hän oli kääntynyt Snowmania kohti ja näytti keskustelevan tämän kanssa.<br>\n<br>\nSnowman käänsi katseensa kohti lähestyvää Guardiania ja Killjoyta. Hän yski edelleen, mutta lumiukon kasvoille ilmestyi pieni hymy.<br>\n\"Isot hiton sankarit saapuvat\", hän sanoi kurkku käheänä. \"Terve.\"<br>\nGuardian ja Killjoy tervehtivät nopeasti. Toan kokoinen vihreänaamioinen hahmo kääntyi kohti heitä.<br>\n<br>\nGuardian ja hahmo jakoivat katseen.<br>\n\"Ai, sinuakin näkee\", Guardian sanoi. \"Terve, Ämkoo.\"<br>\n\"Terve, Guardian.\"<br>\n<br>\nKilljoy katsoi hämmentyneenä sivusta.<br>\n\"Olenkin...kuullut sinusta\", hän sanoi kunnioitusta äänessään. \"Mitä teet täällä?\"<br>\n\"Ehkä kerron, kun olemme veneessä\", Ämkoo vastasi. \"Nyt on pieni kiire. Nämä kaksi pitää saada äkkiä hoitoon ja luulen, että ette juosseet metsän halki ihan vain lenkkeilymielessä.\"<br>\n<br>\nGuardian ja Killjoy katsoivat toisiaan.<br>\n\"Hyvä arvaus\", Guardian sanoi. \"Vilkaise metsään.\"<br>\n<br>\nPian Ämkoo havaitsi matoran-lauman, jonka silmät hohtivat tummansinisinä ja joka eteni läpi kylmän metsän raivaten tiensä läpi lumen ja huutaen vertahyytävästi.<br>\nVaadittiin paljon, että Ämkoon kasvoille sai reaktiota, mutta tämä oli ilmeisesti tarpeeksi. Hän kurtisti kurmiaan ja avasi suunsa epäuskoisen näköisenä.<br>\n\"Mitä hittoa\", hän kysyi jäisesti. \"te olette menneet tekemään.\"<br>\n<br>\nGuardian ja Killjoy vilkaisivat taaksepäin.<br>\n\"Jos jakaisimme kuulumiset veneessä?\" Guardian kysyi.<br>\n<br>\nPian kaikki viisi olivat veneessä. Snowman sijoittui peräosaan. Vaikka hän oli pahasti vahingoittunut, oli hän edelleen joukon paras ohjaaja.<br>\nPian teräksinen paatti syöksyi läpi aaltojen. Se jätti saaren jälkeensä ja kukaan veneessä istujista ei katsonut taaksepäin.<br>\n<br>\nMatoran-lauma pääsi metsän reunaan. Sitten sen raivokas ryntäys pysähtyi kuin seinään.<br>\nMatoranit jäivät seisomaan rannan ja metsän väliselle rajalle tuijottaen horisontissa kiitävää venettä siniset silmät loistaen. Niiden kasvoilla oli havaittavissa surua ja alakuloa.<br>\nYksi Matoran avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta se lopetti kesken. Oli liian myöhäistä.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Ranta</strong><br>\n<br>\n<br>\nYliluutnantti 955 avasi silmänsä. Hän oli ollut tajuttomana jo hetken aikaa.<br>\n\"Minä\", yliluutnantti sanoi pakottaen kivuliaasti jokaisen sanan torakkamaisesta suustaan. \"Tapan. Sen.\"<br>\nYliluutnantin keskiruumis oli tuskissa. Ämkoon miekka oli läpäissyt kaiken, mutta sydän oli vielä toimiva, vaikka sen lyönti hiipui vähitellen. Torakan silmissä alkoi hämärtää.<br>\nYliluutnantti pakotti yhden käsistään ylös ja löi itseään raivokkaasti rintaan. Hän ei kuolisi tänne.<br>\n<br>\nTorakka katseli ympärilleen. Hän makasi keskellä metallirojua. Mikään ase ei toiminut eikä haarniskaa saanut tästä toimintakuntoiseksi ilman taitavaa insinööriä.<br>\nTorakka yritti nousta pystyyn, mutta silloin hän tajusi, että jalat eivät vastanneet.<br>\nYliluutnantti katsoi haavaa keskivartalossaan. Sitten hän katsoi jalkojaan. Torakka karjaisi raivokkaasti kohti taivaita.<br>\n<br>\n\"Tämä ei ole mitään sellaista, mihin genetiikkaosasto ei pystyisi\", 955 sanoi vihaisesti. \"Nyt, liikuta yläruumistasi.<br>\n<br>\nYliluutnantti siirsi kättään. Hän yritti vetää raskasta ruumistaan käsillä kohti haarniskan irronnutta kypäräosaa. Kommunikaattorin täytyisi olla vielä kunnossa.<br>\nJostain syystä torakka muisti toukka-aikansa kömpiessään kohti kypärää.<br>\n<br>\n\"Minä. Tapan. Sen.\"<br>\n<br>\nJuuri kun 955 oli saamassa kiinni kypärästä, pieni sininen matoran-jalka astui sen päälle.<br>\nYliluutnantin kasvoille muotoutui ilme, joka viesti puhdasta vihaa. Se nosti katseensa kohti Matoranin kasvoja.<br>\n<br>\nSininen matoran katsoi tummansinisenä hohtavilla silmillään suoraan yliluutnanin sieluun. Matoran piti käsissään oranssin naamion kahta kappaletta. Matoranin silmillä oli alakuloa. Se yritti käsiensä hitailla liikkeillä yhdistää kahta naamion palasta.<br>\n\"Ystävä\", matoran sanoi hiljaa katsoen naamion palasia. \"Ystävä.\"<br>\n<br>\nTorakka oli ärtynyt. \"En ole\", se sanoi vihaisesti. \"Mene pois.\"<br>\n\"Ystävä\", matoran toisti.<br>\nYliluutnantti suuttui tosissaan. Se tarttui oikealla kädellään vyötäröllään olevaan hätäpistooliin ja tähtäsi sillä sinisen matoranin kasvoihin.<br>\n<br>\n\"Tässä on minun paras ystäväni\", yliluutnantti sanoi hymyillen raivonsa keskellä pirullisesti. \"Se ei pyydä liikoja ja voin luottaa siihen aina.\"<br>\n<br>\nLaukauksen ääni kaikui rannalla. Sininen matoran kaatui maahan. Oranssin naamion palaset putosivat lumeen. Yliluutnantti hymyili. Hän kurkotti kätensä kohti kypärää uudelleen.<br>\n<br>\nHänet keskeytettiin taas. Tällä kertaa musta matoran-jalka astui hänen asekätensä päälle.<br>\n\"Ystävä\", musta matoran sanoi osoittaen oranssia naamiota ja sen vieressä makaavaa sinistä matorania.<br>\n\"Ystävä\", toinen matoran sanoi alakuloisesti vierestä.<br>\n<br>\nPian hajanainen kuoro toisti sanaa \"ystävä\" joka puolelta. Yliluutnantti katsoi ympärilleen. Hänet oli piiritetty. Matoranien tummansiniset silmät katsoivat häneen syyttävästi. Sitten koko joukon kädet nousivat petomaiseen taisteluasentoon.<br>\n<br>\n\"Ei\", yliluutnantti sanoi hiljaa katsellen oranssia naamiota ja omaa kypäräänsä. \"Ei.\"<br>\n\"Ystävä.\"<br>\n\"Ei.\"<br>\n\"Ystävä.\"<br>\n<em>\"Ei.\"</em><br>\n\"Ystävä.\"<br>\n<br>\nSilloin koko matoran-joukko tarttui yliluutnanttiin samanaikaisesti.<br>\n<br>\n<br>\nHänen huutonsa kaikui kylään asti.<br>\n<br>\nSitä kesti noin kymmenen minuuttia.<br>\n<br>\nSen jälkeen oli vain hiljaista.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":132,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-10-04T21:06","content":"<strong>Luolasto</strong><br>\n<br>\nMatoro silmäilee otsaansa osoittavaa miekan kärkeä kauhuissaan. Hänen elämänsä vilisee hänen kiikariisilmänsä dokumenttitoiminnon avustuksella. Skakdisotalordi sujauttaa yhden varpaistaan jään Toan miekan alle potkaisten sen suoraan ilmaan, jolloin Skakdi nappaa sen asevapaaseen käteensä. Hän tarkasteli miekkaa, melko ivallisen näköisenä.<br>\n<br>\n\"Luulitko voviasi paloitella minut tällaisella metallisella hammastikulla\", Skakdi lausahtaa ivallisesti, \"Nyt, näytän sinulle, miten vihollinen silvotaan OIKEALLA tavalla, OIKEALLA miekalla\". Isokokoinen Skakdi ojentaa kättään hieman taaske, pitäen miekkansa suorassa, kärki kohdistuneena keskelle Toan otsaa. Matoro halvaantuu. Hän on kauhusta jäykkänä. Hän sulkee silmänsä, Skakdi tökkää miekkansa eteen päin...<br>\n<br>\n<br>\nMatoro avaa silmänsä. Mitä hitoa tapahtui? Miten hän oli vielä elossa? Hän korotti katseensa maasta. Skakdi seisoi yhä paikallaan, muttei omasta tahdostaan. Keetongu seisoi hänen takanaan, pidellen tämän kädestä kiinni, estäen kuolettavan piston Matoron otsaan. hetken ihmeteltyään Matoro yritti nousta ylös hypätäkseen myös sotalordin kimppuun, mutta Skakdi oli nopeampi. Tämä potkaisi jään Toaa leukaan, jolloin tämä lensi muutaman metrin taakse päin. Tämän jälkeen Skakdi tarttui takanaan olleseen soturiin vapaalla kädellään, tarttuen tätä kurkusta ja paiskaten tämän läheistä seinää vasten. Seinällä oli terävähkö kiveen naulattu naula, joten isku keetongun takaraivoon oli varsin kivulias. \"Tästä kuolet!\", Skakdisotalordi huudahti, valmiina viiltämään tämän rinnan auki...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":133,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-04T21:22","content":"<em>Pimeys. Varjo. Tummaa muodotonta massaa. Se valuu ylitseni. Se tuntuu kylmältä. Paitsi, että en tunne mitään. Kaikki näyttää mustalta. En tosin näe mitään. Vai näenkö? Jos on säkkipimeässä, ei näe mitään, koska valonsäteet eivät osu silmiin. Tämä on kuitenkin erilaista pimeyttä. Jos muunlaista nyt on koskaan ollutkaan olemassa.<br>\n<br>\nMissä olen? Näen vain varjoja. Epäselvää, häilyvää. Hiljaisuus. Mistään ei kuulu äänen ääntä. Jostain ilmestyy värittömiä kuvia, hahmoja. Muodot alkavat erottua. Silti varjot vain lipuvat ohitseni.<br>\n<br>\nMitä olen? Minulla ei ole ruumista, ei lainkaan minkäänlaista olomuotoa. Mutta koska ajattelen, olen, eikö totta? Mitä siis olen? Lordi Voldemort…? En. Jotain muuta.<br>\n<br>\nMilloin olen? Ajantajuni on kadonnut tyystin. Olen tuiki tuntemattomassa ajassa. Millä vuosisadalla elän? Onko tämä jokin vaihtoehtoinen ulottuvuus? Miksi en sitten muista mitään siitä?<br>\n<br>\nMitä minä oikeastaan muistan? Millaisessa maailmassa olen elänyt?<br>\n<br>\nPäässäni pyörii kysymyksiä. Se on havainnollistus siitä, että ajattelen. Tai ehkä olenkin illuusio. Vaiko alluusio? Ne eivät taida kuulua samaan aihepiiriin. Mitä minä ajattelen? Kammottavaa. Vihreää. Limaa. Mitä. Hittoa.<br>\n<br>\nJostain kantautuu ääni; varjojen läpi se sulloutuu tajuntaani tunkeutuen, kuin miekka, joka lävisti vatsani. Muistan sen. Mutta missä se tapahtui? Ja milloin? Ja miksi?<br>\n<br>\nHyvä uutisteksti vastaisi noihin kysymyksiin. Mutta täällä ei ole paperia. Miksi? Missä siis olen? Tylsässä vaihtoehtoismaailmassa vaiko oman pääni sisällä? Veikkaan, että minulla ei ole päätä. Se on hämmentävä ajatus.<br>\n<br>\nAhaa-elämys. Kuinka ihanaa. Minulla ei ole päätä. Se tosin on itsestäänselvyys, jos minulla ei ole ruumista.<br>\n<br>\nVarjojen tanssi kiihtyy. Ääniä tulee enemmän. Mistä ne tulevat? Otanpa selvää. Vai onkohan se sittenkään niin hyvä idea? Ehkä ei. Mutta en halua jäädä tännekään. Pakko valita. Ei jaksaisi. Pakko. Hmm… pakko on vain kuolla. Mutta olenko kuollut? Se torakka tappoi minut. Mrr… Kosto!<br>\n<br>\nMiten kostan, jos olen kuollut? Herään henkiin tietysti, mikäs siinä. Mutta mehän elämme vain kuollaksemme. Kannattaako siis elää, kun kuitenkin lopulta kuolee? Ehkä voimme tehdä jotain elämillämme. Minulla oli kuusi, mutta kuolin ne pois. Surullista, eikö?<br>\n<br>\nMutta nyt en keskity enää varjoihin, jotka ovat tarttuneet minuun. Minä on melko laaja käsite. Minäkäsitykseni lienee siis laajentunut. Hauskaa. Psykologinen leikki saa riittää: ne nostavat minut tietoisuuden uudelle tasolle. Koen valaistuksen. Mitä se oli? Uuno Turhapuro. Eikun. Korppi. Se puree minua. Tekee mieli tappaa se. Tapan sen, koska pystyn. Pystynkö? Hoo, taas uusi ahaa-elämys. Ne ovat jänniä. Tappaminen on kivaa.<br>\n<br>\nViehättävää. Verta on kaikkialla. Punaista ja paksua. Sitä valuu päälleni. Se on kuumaa. Poltan kieleni. Tai ainakin jonkin ulokkeen. Se on vihreä. Auts. Miksi se on vihreä?<br>\n<br>\nAvaan silmäni. Siinähän olen minä. Miksi syön kookospähkinää? En ole ennen maistanut kookospähkinää, ehkä se on hyvän makuista-ta-ta. Ta. Ta. Tuli. Niin juuri, poltan tuon kopion itsestäni. Ajattelemallahan se hoitui, olen kuollut jälleen. Nyt voin nousta. Avaan silmäni uudelleen. Mitä se on? Laavaa. Se polttaa. Ei hyvä. En pidä laavasta, jos se polttaa minua. Äkkiä pois. Tuolla tapahtuu jotain. Se on taistelu. Iso Skakdi tappaa pian Matoron. Enkö minä tappanut Skakdeja vasta äsken? Vai oliko se vuosituhansia sitten? Ei, tuo oli eri Skakdi.<br>\n<br>\nNäen ruumiin. Se on iso ruumis. Mutta tuollahan on vielä isompi. Jännää.<br>\n<br>\nKäytin juuri puhekielen ilmausta. Sekin on jännää. Nää. Hoo! Siellä on kaikkein isoin ruumis! Mutta se on pinkki, hyi olkoon. Noh, se on iso. Otan sen. Tunnen eläväni. Mutta päähän sattuu. En näe mitään. Täytyy suunnistaa kuulon perusteella. Seinän läpi paiskautuminen EI ole kivaa. Mutta sekin on parempi kuin kuolema. Taas.<br>\n<br>\nTyperää. Kävelen. Uusi ruumis ei tottele hyvin. Miksi se on pinkki? Hyijyi. Ja karvainen. Argh! Nälkä. Nyt kuulen ääniä. Ooh, taidan tappaa vähän lisää Skakdeja.</em><br>\n<br>\n<strong>Luola</strong><br>\n<br>\nMatoro katsoi luolan suulle. Sieltä saapui pinkki, karvainen hirviö, jonka pää oli selvästi lävistetty. Gaggulabio karjaisi. Hän huomasi, että tämä otus vastasi Metorakkin kuvausta pinkistä jänishirviöstä. Hän ampui sitä. Se tarttui häneen ja laittoi hänet suuhunsa. Se nielaisi hänet. Gaggulabio oli raivoissaan. Kukaan ei nielaisisi häntä. Pinkki otus tarttui toisesta henkivartija-Skakdista kiinni ja repi siltä pään irti. Viimeinen Skakdi antautui, mutta pinkki jäniksenkuvatus repi hänetkin kahtia. Skakdi rääkäisi viimeisillä voimillaan.<br>\n<br>\nKukaan ei huomannut, että Gaggulabio leikkasi tiensä ulos otuksen vatsasta; kaikki olivat keskittyneet otukseen, joka tuijotti heitä lävistyneellä silmällään. Gaggulabio hiippaili ulos luolasta. Klaanilaiset katsoivat pelokkaina olentoa. Se avasi suunsa vajaamielisen näköisenä ja sanoi:<br>\n”Pöö.”<br>\nMoni hätkähti. Sitten otus virnisti ja nauroi Makuta Nuin äänellä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":134,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-05T13:09","content":"<strong>Luola, again.</strong><br>\n<br>\nMatoro on hämmästynyt tapahtumien kulusta. Pinkki örghelimörgheli, joka paljastui Manuksi, tuli sisään ja hoiteli Skakdit. <br>\nNazorakit ovat melko hämääntyneinä huoneen yhdessä nurkassa.<br>\n<br>\nValitettavasti vihreää kaasua nousee ylös pinkisät olennosta.<br>\n<br>\n\"Manu, sinä vuodat.\", Matoro huomauttaa etsiessään miekkaansa.<br>\n\"Ei, ei taas.\", Makuta sanoo. Hänen mielensä valuu pikkuhiljaa ulos ruumiin haavoista.<br>\n<br>\nPiikikäs terä iskeytyy suuren olennon rinnan läpi. Terä on piikikäs ja verinen, ja kun takana oleva Gaggulabio alkaa repiä sitä pois, ei välttämättä halua olla kuulolla. Terän väkäset raastavat lihaa ja katkovat kylkiluita. Pinkki olento kaatuu maahan, ammottava aukko silmänsä lisäksi myös rinnassa. <br>\n\"Pikku ystävänne taisi kaatua.\", Gaggulabio sanoo kylmän rauhallisesti. Hänellä on kädessä entistä verisempi miekkansa.<br>\n\"Otetaanko tämä uusiksi?\", hän ehdottaa. <br>\n<br>\n\"Tuotanoin... Minä kannattaisin kuitenkin sitä, että häivymme tästä huoneesta yhteiselle teehetkelle. Mistä teestä sinä pidät? Voimme hankkia myös pikkuleipiä teen kanssa. Laava nimittäin nousee.\", Matoro viisastelee tuttuun tapaansa. <br>\n<br>\n\"Hmm. Sopii minulle, menen tosin yksin.\", Gaggulabio hymyilee ja sähisee jotain epämääräistä, ilmeisesti torakan kieltä.<br>\nSkakdi astuu pari askelta ulos luolasta, ja Nazorakit oven sivuilla kankeavat valtavan kiven ovensuulle. Kuuluu vain tömähdys, pölyä ja Klaanilaiset ovat lukittuna kammiossa. Laava on vallannut ja yli puolet huoneesta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":135,"creator":"BD","timestamp":"2010-10-05T13:22","content":"<strong>THE Cave, again?</strong> <br>\nGlatoriankin gnousee pystyyn, mutta kun hän luuli kaiken olevan jo hyvin, no asiat olivat vain pahentuneet entisestään.<br>\n\"Auh selkään sattuu hieman, mutta muuten olen kunnossa, hetkinen miksi täällä on yhtääkkiä näin hämärää, \"Se ei ole pääasia katso kivi on tukkinut tiemme ja laava...\", Matoro huohahti, \"Laava?\" Glatorianking katsoi taakseen, \"LAAVAAAAA!\" Glatorianking ryntäsi isollekivelle ja rupesi hakkamaan sitä miekallaan, hän hädin tuskin sai mitään vahinkoa aikaan, mutta, jotakijn oli tehtävä. \"Toivotonta, myönnän olen liian usein paniikissa, mutta tämä tilanne näyttää oikeasti aika toivottomalta, nyt en juuri jaksa ajatella, mitään, päässäni ei ole yhtään ideaa, mutta hetkinen, oletteko ajatelleet, että voisimme olla jonkin sulamattoman päällä ja porata tiemme ulos täältä kai jollakin on tunnelipora\"?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":136,"creator":"Jake","timestamp":"2010-10-05T13:39","content":"<strong>Klaanilinnake, tiedät kyllä että olen siellä.</strong><br>\n<br>\nJake käveli ympäriinsä. Hän mietti, missä Avde oli ollut, mihin hän oli vienyt Jaken. Hän käveli klaanin arkistoihin ja kysyi: \"Mm... Onko järjestelmäämme kirjautunut punaista matorania jolla on sininen Pakari, viime viikolla?\" Arkistonhoitaja meni katsomaan tietoja ja tuli takaisin. \"Ei, viime viikolla moniakaan ei ole kirjautunut takaisin, ja jos etsit tuntematonta niin uusia jäseniä järjestelmäämme ei ainakaan ole kirjautunut.\" \"Selvä, kiitos.\" Jake sanoi ja lähti pois. Kuka matoran oli ollut? Mistä se oli tullut? Ja tärkeimpänä: <em>Mikä se oli...?</em> Jake ei viitsisi tehdä sopimuksia klaanin pettämisestä muutenkaan, mutta tuntemattoman kanssa, mahdottomalta kuulosti. Kuitenkin tarjous houkutteli... Jake tiesi sisimmässään ettei ole se ainoa, hän oli varma että matoran, tai mikä lieneekään oli houkutellut muitakin. Mutta mistä Jake tiesi oliko tuo puhunut totta. Ehkä oli, ehkä ei...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":137,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-10-05T13:48","content":"<strong>Merellä</strong><br>\n<br>\nDomek istui rauhassa veneensä päällä ja katseli kartaansa ja kompassiaan. Hän yritti löytää itsensä kartasta ja mietti samalla minne voisi mennä seuraavaksi. Hän ajatteli hetken Klaaniin palaamista, mutta päätti sitä ennen käydä vielä kerran itäisille Matoran-kylille. Siellä hän olisi ostanut itselleen kulhollisen lihakeitta ja lisää piirrostarinoita. Itäisillä kylillä oli yksi piirrostarina-sarja mistä hän piti erittäin paljon. Se kertoi yksinäisestä naispuolisesta plasman Toasta, joka taistelee kotisaarensa tuhonneen Kanohi-Lohikäärmeen ja hänen hyönteismäisiä liskoarmeijaa vastaan. Se oli hyvin toiminnallinen ja jännittävä sarja. Domek ei koskaan myöntäisi haluavansa joskus tavata tämän Toan ja ostaa hänelle luumumehun. Sellainen saisi paljon outoja katseita muilta jäseniltä, mistä hän ei kovinkaan pitänyt.<br>\nMietiskelleen tätä ideaa hetken, Domek päättikin nukahtaa veneensä päällä. Hän ei saanut nukuttua saarella kovinkaan hyvin, joten ajatteli voivansa viimeinkin olla rauhassa meren päällä. Domekin mieleen ei sinä hetkenä juolahtanut mahdollisuus joutua Zyglakien tai minkään muun meressä elävän vaaran uhkaamaksi. Hän sulki silmäsä ja laittoi hattunsa silmien eteen.<br>\n<br>\nSitten kaikki hiljeni.<br>\nLokit katosivat. <br>\nMereen ilmestyi uhkaava varjo.. <br>\nSuuri aallokko huuhtoi venettä.<br>\nJokin ilmestyi veneen eteen.<br>\n<br>\nDomek avasi silmänsä ja otti hattunsa pois.<br>\n<br>\nHän toivoi ettei olisi koskaan tehnyt sitä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":138,"creator":"Jake","timestamp":"2010-10-06T12:28","content":"<strong>Klaani, edelleen, miksi tämä pitää kirjoittaa?</strong><br>\n<br>\nJake mietti. Ehkä hänen piti unohtaa. Mutta silti hänen piti saada tietää kuka se oli. Guardian osaisi auttaa, ehkä, mutta missä hän oli, sitä Jake ei tiennyt. Sen kohtalokkaan tapahtuman jälkeen Jake oli ollut viikkoja eristäytyneenä ja yksin, meditoimassa ja miettimässä, hän ei uskaltanut puhua kenellekkään, hän vain halusi tietää kuka ja <em>mikä</em> se matoran oli ollut. Toivottavasti Guardian palaisi kohta, Jakesta tuntui että hän kokeneena ja entisenä pimeyden metsästäjänä osaisi ajatella kuten pahis ja ehkä jopa tuntisi matoranin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":139,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-06T14:18","content":"<strong>Merellä</strong><br>\n<br>\nSnowman ei oikeastaan kuunnellut Guardianin ja ÄmKoon hiljaista keskustelua tehtävästä, sen syistä ja seurauksista. Hän oli huolissaan enemmänkin Kepen tilasta, vaikka Guardian olikin taitojensa mukaan tätä parantanut vähäisten ensiapuvälineiden turvin. Lisäksi lumiukko oli itsekin heikossa tilassa, ja veneen ohjastaminen vei hänen kaiken keskittymiskykynsä.<br>\n<br>\nJuuri kun ÄmKoo oli valaisemassa tarinaansa muillekin, Killjoy huomasi jotain. Kaukana horistontissa, Snowmanin veneestä itään, näkyi liikettä. Punamusta hahmo viittoi muille veneessä istuville havaintonsa suuntaan, ja Klaanilaiset käänsivät katseensä. Kukaan heistä ei erottanut, mikä se oli, mutta sillä oli lonkeroita, se ui ja sen keskeltä lähti äärettömän kirkas valo.<br>\n\"Mennään katsomaan lähempää\" Guardian sanoi muille, ja katsoi Klaanilaisten ryhmää. Kaksi oli vakavasti haavoittuneita, mutta muuten heillä oli siinä varsin kykenevä viisikko.<br>\nGuardian mietti hetken.<br>\nHän katseli ympärilleen, ja laski veneessä olijoita päässään.<br>\nGuardianin kasvoille levisi hymy. Viisi.<br>\n<br>\nKepekin heräsi heidän lähestyessään taivaanrannan muljuilevaa juttua.<br>\n\"Mitä olen missannut? Muistan Guartsun antaneen minulle jotain lääkettä, mutta sen jälkeen muistuu pelkkää mustaa.\"<br>\n\"Lepää kaikessa rauhassa\" ÄmKoo vastasi. \"Olet edelleenkin huonossa tilassa.\"<br>\n\"Voi jäädä lepääminen vähemmälle\" Killjoy murahti vakavana ja osoitti nyt jo tunnistettavaa kiinnostuksen kohdetta.<br>\n<br>\nVeneestä vähän matkan päässä oli valtaisa, sysimusta jättiläismustekala, joka oli hyökännyt toisen pienen veneen kimppuun. Hyökkäyksen kohteena olevan veneen kannelta lähtevä kirkas valo tuntui pitävän vesien petoa loitolla, mutta tilanne näytti silti pahalta.<br>\n\"Mitä siellä oikein tapahtuu?\" Snowman ihmetteli. \"Mistä tuo valo tulee?\"<br>\n\"En tiedä, otetaa selvää.\" Guardian vastasi kääntyen ryhmänsä puoleen. \"ÄmKoo...\"<br>\nMustavihreä toankokoinen hahmo oli kuitenkin kadonnut. Hetken ympärilleen pälyiltyään G huomasi hänen jo seisovan hirviön kohteena olevan veneen kannella.<br>\n\"Joskus hän kyllä vetää tuon ninjailunsa illan pitkälle...\"<br>\n<br>\nÄmKoo nosti kätensä silmiensä suojaksi lähestyessään valon kohdetta. Hän huomasi sen lähtevän toasta, jonka elementti oli mitä ilmeisimmin valo.<br>\n\"Anteeksi? Emme voineet olla huomaamatta tätä tilannettasi, ja... Hetkinen. Domek, mitä sinä nyt taas olet tehnyt?\"<br>\n\"ÄmKoo?\" valoa hohkaava hahmo kysyi.<br>\n\"Ei, olen Guartsun sairas pila, mitä muutakaan.\"<br>\nDomek lopetti säteilyn, ja kätteli omalaatuisella tavallaan vanhaa toveriaan.<br>\n\"Hauska nähdä sinua, senkin vanha höyrypää!\"<br>\n\"Sitä samaa.\"<br>\n<br>\nKepe tihrusti Snowmanin veneestä, mitä kummaa toisen venhon kannella oikein tapahtui. Ainakin säteily oli lakannut. Merihirviö näytti sen myötä innostuvan, ja pyyhkäisi lonkerollaan toisen veneen kannen. Mutta mitä tapahtui kyydissä olijoille? Hän kuitenkin kuuli takaansa tutun äänen.<br>\n\"Katsokaa, kenet löysin tuolta lonkeroiden keskeltä.\"<br>\nSnowmanin veneeseen kuin tyhjästä saapuneesta kaksikosta Domek oli se, joka yllätti Kepen. Mutta toisaalta, ei hän valon toia kovin montaa tuntenutkaan. Guardian katseli yllättyneenä ja ilahtuneena tämän Klaanilaisen löytymistä. Mutta pian hänen hymynsä hyytyi. Viisi plus yksi, hän laski mielessään.<br>\n<br>\nTätä \"riemuisaa jälleennäkemistä\" ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa, kun lonkeroiden peittämä merihirviö huomasi kohteenaan olevan veneen tyhjentyneen matkustajista. Pahaenteisesti se vajosi vedenpinnan alle, ja kaikki Klaanilaiset siirtyivät veneensä reunoille, yrittäen tähystää, minne se oli kadonnut.<br>\n<em>Lämpö. Päälle.</em><br>\n\"Snowman, pakita täyttä vauhtia!\" Guardian huusi, ja lumiukko totteli käskyä.<br>\n<br>\nVene liukui juuri ja juuri ajoissa pois veden pinnan rikkovan, hirviömäisen kidan tieltä. Meripeto näytti nyt naamansa, ja hyvänen aika, se oli ruma. Klaanilaiset katsoivat tyrmistyneinä valtavan hirviön limaista kitaa ja mahtavia lonkeroita.<br>\n\"Eli\" Domek virnuili \"Hieno pelastusoperaatio.\"<br>\n\"Kiitos.\"<br>\n<br>\nValtava lonkero huitoi Klaanilaisia mereen, ainoastaan veneen pohjalla makaava Kepe ja muista erillään ohjaajan paikalla istuva Snowman pysyivät kyydissä. Lumiukko joutui ottamaan veneellään hirviöön etäisyyttä, kun se kohotti muutaman lonkeron, valmiina murskaamaan kulkupelin. Kepe tavoitti kädellään mukaan otetun vanhan Cordak-laukaisimen, nosi istumaan, ja aloitti tulituksen kohti hirviön ammottavaa suuta. Jollain sen huomio pitäisi saada pois meressä uivista Klaanilaisista, rypäs ohjuksia kohti naamaa saattaisi jops toimia.<br>\n<br>\nKilljoy nousi pintaan, ja katseli ympärilleen. Hän näki Domekin ja Guardianin, hyvin samankaltaisessa tilanteessa kuin hän itse. Killjoy ui kahta kohti, ja mietti parasta toimintaa tässä tilanteessa. Raaka voima tuskin tekisi lihavuorelle mitään, ja sillä oli ikään kuin kotikenttäetukin. <br>\n<br>\nDomekin hän tavoitti, mutta valtava lonkero sieppasi Guardianin puristukseensa, ja vetäisi korkealle ilmaan.<br>\n\"Hyppää selkääni.\" Killjoy sanoi Domekille. \"Haemme skakdimme takaisin.\"<br>\nKaksikko nousi vedestä rakettimoottorein, kohti lonkerokasaa. Killjoy toivoi hiljaa mielessään moottoreidensa toimivan tällä kertaa hieman paremmin kuin viimeksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":140,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-06T15:53","content":"<strong>Manun luola</strong><br>\n<br>\nTilanne oli kieltämättä erittäin paha. Ensinnäkin, tiimi on sinetöidyssä luolassa. Toiseksi, laava nousee. Kolmanneksi, lattialla on vielä jonkun sortin kemikaaleja ja joitain raheja. <br>\n<br>\nMatoro katsoo luolaa - entinen oviaukko on tukittu valtavalla kivellä. luolan takaosa on laavan peitossa, ja seinässä on halkeama josta laavaa valuu. Yhdessä seinässä on rikkoutuneita jähmetysputkia ja kemikaalipurkkeja. Vihreänä hohkaavalle lattialle ei tee mieli astua.<br>\n<br>\nHuoneessa on Matoron lisäksi Keetongu, Mahriking, Summerganon ja Galtorianking. Sekä muutamia Nazorakeja, Skakdin ja pinkin otuksen raadot, sekä Manun Antidermis.<br>\n<br>\nJään Toan aivot raksuttavat. Ei sillä, etteikö muiden, mutta koska hän on päähahmoni, keskityn hänen ajatusmaailmaansa.<br>\n<br>\n<em>Noniin, suunnitelmia?<br>\nHmm, ei oikein.<br>\nEi täältä pääse edes pois. Muttei tänne voi jäädäkkään.<br>\nHuone on sinetöity.<br>\nHaluan jäätelöä.<br>\nhetkonen, onko tämä täysin sinetöity?<br>\nNiin, halkeama mistä tulee laavaa. Laiha lohtu.<br>\nSiitä tosin mahtuisi Toan kokoinen heppu.<br>\nHetkonen, pääsisikös siitä?<br>\nLaava tosin on bropleema.<br>\nHaluan edelleen jäätelöä. Täällä on kuuma.<br>\nHmm, epäilen että tämän luolan hengitysilma ei ole erityisen raikasta.<br>\nOlisikohan kellään ilmanraikastinta?<br>\nNääh, turha kysyä. Tuskin.<br>\nNiin - siis, laavahalkeamasta voisi päästä läpi.<br>\n</em><br>\n<br>\n\"Hei, emmekö voi jähmettää laavan ja koittaa hipsiä pois tuosta halkemasta? Täällähän on kaksi jäävoimaista ja yksi tulta käyttelevä. Kaikki pystyvät alentamaan lämpötilaa.\", Matoro keksii.<br>\n<br>\n\"Hmm. Emme tiedä mitä tuon halkeaman toisella puolen on, mutta en keksi myöskään parempaa ideaa.\", Mahriking ajattelee ääneen.<br>\n<br>\nSillävälin Summerganon on luonut jäästä purkin jossa Manun antidermis on. Jos se haihtuu ilmaan, on ongelmia. Hän heitti purkin Glatoriankingille.<br>\n<br>\nMatoro alkaa kylmentää Sugan kanssa laavan lämpötilaa. Mahriking iskee aseensa lähelle laavaa ja imee siitä lämpöä. Laavan hehkuminen hyytyy pikkuhiljaa. Se muuttuu ensin tummanpunaiseksi, sitten jähmettyy kokonaan mustaksi tulikiveksi. Tosin vain osittain. Kolmikko kävelee eteenpäin jähmettäen laavaa. Pian huoneen laava on jäähdytetty. Kolmikko katsoo kohti vinottaista, noin kolmen bion korkuista halkeamaa josta virtaa laavaa. Railo näyttää olevan pitkä ja näyttää häilyvän tummanpunaiselta oranssin laavan hehkuessa sen pohjalla.<br>\n<br>\nMatoro nielaisee.<br>\n<br>\n\"No, eipä tässä mitänä menetteävääkään ole.\", hän toteaa ja astuu jäähdyttäen laavaa railoon kaksi muuta perässään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":141,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-10-06T16:41","content":"Nelikko etenee ahdakkossa railossa, hitaasti mutta varmasti. Glatorianking piteli kädessään lasipurkkia, jossa manun antidermishenki oli. Matoro ja Make kävelevät etummaisina, jähmettäen laavaa hitaasti tieltään. Keetongu, joukon perimmäisenä kävelevä, erotti jonkin matkan päästä hylätystä laboratoriohuoneesta liekkejä. Ilmeisesti huoneeseen jätetyt ruumiit olivat syttyneet palamaan. pahemmassa tilanteessa tuskin voisi olla.<br>\n<br>\n\"Okkei, tunneli alkaa jatkua aika suoraan\", Matoro toteaa, \"voin kokeilla zoomata naamiollani onkalon perälle\". Muut kuulivat pieniä mekaanisia ääniä Matoron säätäessä naamionsa kanssa. Hetken hiljaisuus... \"No, näkyykö mitään?\", Glatorianking kysähtää. Matoro on mykkä. \"No, näkyykö perää?\", Make kysyy pian Glatoriankingin jälkeen. \"Ööh, kyllä, mutta äsken ei\", Matoro vastasi vaisusti. \"Mitä tuo nyt meinaa?\", Keetongu kysyi epäuskoisena. \"Siis, jokin liikkui tuolla edessä, joten siellä on varmaan oltava avointa tilaa\". \"No horrioppia sitten!\", Keetongu huusi jonon perältä, hänen tilansa alkoi käyd ahtaaksi, hän kun oli isokokoisempi kuin Toat. <br>\n<br>\nViimeisten hitaiden ponnistusten jälkeen he ahtautuivat railosta pienehköön, mutta avoimeen tilaan. Huoneen molemmilla puolilla oli tunnelit. \"Tämä lienee osa jotain jännää tunneliverkostoa\", Keetongu totesi. \"Nähtävästi, mutta ei ole aikaa, meidän on päästävä pois täältä\", Matoro sanoi kääntyen vasemman puoleisen tunneli nsuuntaan, nähdäkseen terävän keihään osoittavan otslleen. Matoro hätkähti nähdessään keihästä pitelevän olennon... Zyglak.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":142,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-07T13:39","content":"<strong>Eeppinen laavaluolasto suoraan Bio Klaanin saaren syvyydessä Mt. Ämkoon alla</strong><br>\n<br>\nHuone jossa he ovat, on vain valtavan laavajoen sivukäytävä. Kauempana heidän vasemmalal puolellaan maan uumenista pulppuaa laavaa joka ryöppyää kallioita pitkin eri suuntiin, yhdestä suunnasta juuri tänne missä he ovat, jähmetetyn laavan päälle.<br>\n<br>\nZyglak ja Matoro ovat laavan tasolla olevalla kivisellä tasanteella. Tämä on ilmeisesti osa Nazorakien luolastoa, kenties he hankkivat energiansa suurella maalämpöpumpull- ei mitään.<br>\n<br>\n\"Saastat, mitä teette täällä!\", Zyglak huutaa pitäen ryhmyistä keihästää Jään Toan silmien alla.<br>\n<br>\n\"...Eh, kaunis päivä tänään?\", Matoro sanoo vaivautuneena. Hän tajuaa sen olevan melko huono keskustelunaloitus maan alla.<br>\n\"En välitä mitä ylhäällä on. En pääse enää ikinä päivänvaloon\", Zyglak selittää, kääntäen katseensa maahan. <br>\n\"Tänne kammioon vangitaan Nazorakien johtajaa ärsyttävät, ei-torakka-tyypit. Torakat ammutaan heti.\" <br>\nZyglak laskee aseensa.<br>\nKlaanilaiset ovat hämmentyneitä. He tekivät tämän kaiken, vain tullakseen toiseen vankityrmään.<br>\n<br>\n\"Olemme siis samalla puolella? Yritämme kaikki pakoa?\", Summerganon sanoo Zyglakille.<br>\n\"Yleensä en ole tälläisen roskasakin, en kenenkään Mata Nuin luomuksen kanssa, mutta tämä on poikkeus...\"<br>\n<br>\nKuusikko katselee ympäri luolaa. Kaikki miettii mielessään eri pakoteitä.<br>\n<br>\nLuola on laaja, korkeakattoinen. Noin puolet siitä on kivitasannetta joka on laavan yläpuolella, toinen puoli virtaavaa laavaa. Laavaa pulppuaa vielä syvemmältä tunneleista, ja sitä menee ulos noin neljästä halkeamasta seinämissä. Matorolle tulee, ironista kyllä, kylmät väreet laavavirrasta. Heidän jähmettämänsä laava alkaa taas nesteytyä.<br>\n<br>\n\"Millä vangit laitetaan tänne? Miksei täällä ole ketään sinun lisäksesi?\", Glatorianking kyselee Zyglakilta.<br>\n<br>\n\"Nazorakien teleporttauslaitteisto. Ei vastaanotinta, vaan siihen laitetaan tämän paikan sijainti. Jos olento tajuaa olevansa tuomittu ikuisesti, ja vieressä on laava-allas, mielen valtaa halu lopettaa oma kärsimyksensä. Minä olen täällä edelleen koska haluan kostaa, tuhota saastaiset Nazorakit. Tuhota muut Zyglakit jotka jättivät minut heille. Tappaa sitten kaikki muutkin Mata Nuin luomukset!\", vaahtoaa Zyglak.<br>\n<br>\n\"Hei, sain idean, muttete välttämättä pidä siitä. Osaatteko surffata?\", Mahriking huudahtaa laava-altaan viereltä.<br>\n\"Ei, ei tuo on itsemurha...\", Matoro hätääntyy<br>\n\"En edes sanonut mitä aion!\", Make vastaa.<br>\n\"Mutta ajattelit.\", Matoro sanoo ja koputtaa naamiotaan (It's Kanohi Cencord, Mielen naamio)<br>\n<br>\n\"Hei, tuo saattaisi toimia. Tuota laavajokea pystyy laskemaan, tuo yksi halkeama on tarpeeksi iso. hankitaan iso kivipaasi jolla laskemme alas.\",Summerganon aloittaa, vaikeki tosiaan erityisesti odota kokemusta.<br>\n<br>\n\"Mutta - minne luulette meidän päätyvän? Klaanin saarella ei ole pinnalla laavajokia tai vastaavia. Lisäksi olemme maan alla, laskeudumme siis aina vain alemmas.\", Matoro listaa.<br>\n<br>\n\"Mutta muistanette laavakentät tällä saarella? Niiden alla menee yksi iso luola, joka voi hyvin olla yhteydessä tähän. Laavavirta. Täällä hyppäisimme laavajoen sivuille, kiipeämme luolaa ylös matoranien näköalatasanteelle luolassa, ja pääsemme pois.\", Mahriking luennoi, ilmiselvästi tuntien asiat.<br>\n<br>\n\"En silti kannata ideaa\", Matoro sanoo tiukakna., Hän ei pidä laavasta.<br>\n<br>\n\"Hei, tuo voisi toimia. Eihän meillä ole parempaakaan ideaa?\", Keetongu, joka ei tosiaankaan <em>pidä</em> ideasta, sanoo.<br>\n<br>\nManu tuntee itsensä unohdetuksi. Hän haluaa ruumiin, ja vähän äkkiä.<br>\nAntidermis alkaa liikkua pois pullostaan.<br>\n<br>\nKlaanilaiset seuraavat ihmeissään. Vihreä kaasu valtaa Zyglakit. Olento huutaa oudosti, sen silmät pyörivät ympyrään, kehossa on outoja pakkoliikkeitä. Sydänkivi välähtelee.<br>\n\"AAAAAAAAAAAAAAAAAARRRRRRRGGGHHHHHHH-hhhhh!!!\", Zyglak karjuu kun Makutan mieli murskaa tämän omaa. Juuri nyt Zyglak haluaisi hypätä laavaan, muttei voi koska hänen jalkansa eivät liiku.<br>\n<br>\nHuuto lakkaa. Tulee kuolemanhiljaisuus. Klaanilaiset seurasivat varjojen peittämää ruumista, ja pikkuhiljaa Antidermis imeytyy sen sisään. <br>\n<br>\n\"Terve. Lainaan tätä vähän.\", Manun ääni sanoo Zyglakista.<br>\n<br>\n<br>\nKuusikko sinetöi Maken suunnitelman.<br>\nHe päättävät yrittää laavasurffausta vapauteen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":143,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-10-07T14:53","content":"<strong>Keetongu Oct 7 2010, 04:53 PM</strong><br>\n<br>\n<strong>Laavaluolasto</strong><br>\n<br>\nKukaan ei pitänyt ideasta. Toisaalta, ketään ei kiinnostanut luolaan jääminenkään. Keetongu yritti saada viestilaitteistollaan turhaan yhteyttä ulkomaailmaan, sillä kallio oli liian paksua ja Nazorakit olivat kaiketi asentaneet tehokkaan häirintälaitteiston pitääkseen vangit poissa ulkomaailmasta.<br>\n<br>\nZyglak-Manu ja Summerganon irrottivat paaden laavakivestä ja kumppanukset raahasivat sen laavavirran viereen.<br>\n<br>\n\"Se virtaa nopeasti\", Matoro sanoi.<br>\n\"Laavakivi sulaa varmasti alatamme\", GK voihkaisi.<br>\n\"Minun ja Matoron on koko ajan jäähdyttettävä sitä\", Summerganon vastasi.<br>\n\"Tämä on silti huono idea\", Keetongu sanoi.<br>\n\"Mennään\", Zyglak-Manu örvähti.<br>\nHe kellistivät paaden laavaan ja hyppäsivät kyytiin. Zyglak-Manu ja Keetongu menivät painavimpina keskelle ja pitivät kiveä paikoillaan, Glatorianking ja MahriKing tulivat heidän viereensä, Matoro meni eteen ja Summer perään. Heidän tehtävänään oli jäähdyttää kiveä ja hidastaa vauhtia jähmettämällä laavaa tarpeen vaatiessa.<br>\n<br>\n\"Tuonelan joki\", Matoro sanoi synkkänä.<br>\n\"Eipä jes\", Keetongu kuittasi. Kivi lähti liikkeelle. Edessä näkyi vain punaista hehkua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":144,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-07T15:23","content":"<strong>Eeppinen laavaluolasto suoraan Bio Klaanin saaren syvyydessä Mt. Ämkoon alla, tarkasti sanottuna noin viiden Bion pituinen laavakivinen paasi laavavirrassa</strong><br>\n<br>\nNo, kuten jo ylempänä mainitsin, sankari-kuusikko ovat nyt siis ison kivipaaden päällä, laavavirrassa. Oikein ihanaa.<br>\nKukaan heistä ei erityisesti pidä tilanteesta. Mutta ei ole muuta vaihtoehtoa.<br>\n<br>\n<br>\nVirta viettää loivasti alaviistoon. Katosta irronneita kiviä kelluu vähän aikaa laavassa kunnes ne hajoavat. Sankareiden oma pysyy kasassa jäävoimilla.<br>\n<br>\nJyrkemmästä laskusta paatti hieman tömähtää. Ilmaa on vaikea hengittää ja on todella kuuma. Mahriking imee kuumuutta itseensä. <br>\nMatoro tähystää teleskooppisilmällään eteenpäin. Laavaa - tummanpunaista kajoa - kiviseinämä - suoraan edessä!<br>\n<br>\nMatoro tajuaa tilanteen. Edessä tunneli jakautuu kahteen. Vasemmalla on laavaputous, oikealla joki jatkuu normaalina. He ovat ajautumassa putoukseen.<br>\n<br>\n\"Kääntäkää!!!\", Glatorianking huutaa paniikissa. <br>\n\"Miten?\", Manu tokaisee.<br>\n<br>\n\"Pakko meillä on olla joku keino...\", Mahriking pohtii ankarasti. <br>\n<br>\nMatoro jäädyttää laavaa keulan edestä mahdollisimman nopeasti. Vauhti hidastuu. <br>\n<br>\n\"Hei, minulla on idea!\", Keetongu huudahtaa ja iskee Zyglakilla olleella veitsellä Manun hännän poikki. Makuta-Zyglak karjaisee kivusta ja luo murhaavan katseen Keetonguun.<br>\n<br>\nKeetongu sitoo veitsen häntään, vääntää silkalla voimalla sen terän koukuksi ja heittää laavakiviseen seinään kiinni. Koukku tapailee hetken kalliota kunnes tarttuu kahden kiven väliin.<br>\n<br>\n\"Mahtavaa, Keetongu! Voisin syleillä sinua!\", Mahriking huutaa innostuneena. He vetävät paattinsa kiinni seinämään hännän (köysi-koukun) avulla ja kääntävät kivipaatensa normaaliin jokiuomaan.<br>\n<br>\nMatoro on peräti onnellinen siitä, että he ovat taas laavajoessa. Vaikka ilma onkin tulikuumaa ja hänen voimansa heikkenevät, Matoro tuntee olonsa erittäin turvalliseksi - olosuhteisiin nähden.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":145,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-10-07T15:43","content":"Summerganonin tunsi helpotusta, mutta jotain tuntui olevan yhä vialla. Summerganonilla oli aavistus, että heidän eteensä heitettäisiin taas jotain. Hän piti käden miekalla. Kaikki olivat helpottuneita, mutta valppaita. Heikoista elementtivoimistaan huolimatta hän oli onnistunut Matoron kanssa siinä, että kiven ja laavan välissä oli jotain... Mutta kuumuus alkoi kyllä jo vähän painaa.<br>\n<br>\nEdessä näkyi onkalon seinässä oleva painauma ja tarkemmin katsoen, siellä saattoi olla myös pienehkö luola. \"Saisimmeko pysäköityä tuohon, tarvitsemme hetken lepoaikaa.\", Summerganon ehdotti. Virtaus tosin vei heitä väkisin sitä kohti, joten valintaa ei juuri tarvinnut tehdä. He antoivat lohkareen \"rantautua\" ja Summerganon ja Matoro TBS tekivät melkoisen ponnistuksen jähmettämällä sen alustavasti kiinni. Pieni luola oli tosiaan niin pieni, kuin miltä se oli laavajoelta näyttänyt. Mikäli normaali toa olisi sinne päässyt, olisi poistuleminen ollut työn ja tuskan takana. Mutta sitten kuului ääniä. <br>\n<br>\n\"Zyglakeja...\", Mahriking totesi. Muut lopettivat juttelunsa ja kääntyivät kohti onkaloa. \"Eivätkö ne koskaan lopu...\", Glatorianking murahti. \"Pitäisikö meidän jatkaa jotenkin matkaa..?\", hän jatkoi. Lohkare alkoi irrota \"laituristaan\", joten vaihehtoja ei ollut. Ponnistelujen jälkeen ryhmä sai sen jälleen virtaukseen, joskin heistä alkoi tuntua, ettei se kauaa kestäisi... Zyglakit laajensivat omalla, tuhoisalla tavallaan edellä mainittua onkaloa ja yrittivät hypätä ryhmän perään, mutta kaksi putosi laavaan ja kolmas yrittäjä pääsi jo lohkareelle, mutta Summerganonin nopea sivallus haavoitti sitä ja se putosi horjuen laavaan.<br>\n<br>\n\"Taas sitä mennään.\" Keetongu totesi. Mutta nyt edessä näkyi jotain muuta, kuin levähdyspaikka... <br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<em>Joku varmaan osaa heittää jotain jatkoa.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":146,"creator":"BD","timestamp":"2010-10-07T15:54","content":"<strong>Kiven päällä laavassa</strong> <br>\n<br>\nGlatorianking katselihmeissään, kuului melua ja se kuulosti Zyglakeilta, mutta se olikin kylä, kylä täynnä zyglakeja, muita teitä ei ollut pitäisi jatkaa jalkaisin.<br>\n<br>\nZyglakit närkäistyivät nähdessään Toa joukon, joka tunekutui heidän kyläänäs ja ottivat heivät, ei ystävällisesti vastaan, Glatorianking hyppäsi kiven päältä ja yritti puhua, järkeä, että päästäisivät läpi suuri osa alkoi perääntä puheen jälkeen, mutta jotkutuppiniskaisemmat halusivat heittää Tunkeilijat laavavirtaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":147,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-07T16:22","content":"<strong>Keskellä merta</strong><br>\n<br>\nSnowman katsoi suihkumoottoreilla varustetun, valonsäteitä sinkoilevan kaksikon koettavan tavoittaa Guardiania pitelevää lonkeroa merihirviön kymmenien muiden raajojen joukosta. Kepe hänen vieressään ei näyttänyt olevan taistelukunnossa, mutta pystyi vallan mainiosti käyttämään Cordak-laukaisinta veneestä käsin.<br>\n\"Räts, ei sinulla mitään mahtavaa suunnitelmaa olisi valmiina?\" lumiukko tiedusteli.<br>\n\"Ei oikeastaan, tuo möhkäle on sen verran iso, etteivät perinteiset keinot oikein auta. Pakeneminen tässä ensinnä tulisi mieleen.\" Kepe vastasi, ja arvioi meripedon nopeutta. Kaikesta päätellen se saisi lumiukon veneen kiinni, mutta nyt ei ollut sen murehdinnan aika.<br>\n\"Ensinnä pitäisi varmaan vapauttaa Gurttuisa ystävämme tuon olennon niljaisesta otteesta.\"<br>\nÄäni kuului ÄmKoolle, joka oli ilmestynyt veneeseen kuin tyhjästä.<br>\n\"Aivan, mutta mikä tässä auttaisi?\" Snowman mietti ääneen.<br>\n<br>\nSamaan aikaan Domek piteli kovasti kiinni Killjoyn haarniskasta kaksikon koettaessa väistellä joka suunnassa viuhuvia lonkeroita. Hän toivoi myös hartaasti, ettei hänen tyylikäs hattunsa lentäisi ilmavirran mukana.<br>\n\"Suoraan edessä!\" Killjoy huusi tuulen huminan ja meren pauhinan yli.<br>\nDomek katsoi kello kahteentoista, ja huomasi sinisen hahmon lonkeron otteessa. Hän sinkaisi kädestään valonsäteen kohti kyseistä raajaa, mutta se ei osunut.<br>\n\"En osu näin kaukaa, liitele likemmäs!\"<br>\nKilljoy nosti korkeutta, ja kierähti pikaisesti vasemmalle väistäen taas yhden lonkeron.<br>\n<br>\nGuardian pysyi tajuissaan silkan tahdonvoimansa ansiosta. Hirviön ote oli juuri niin tiukka, kuin pienen saaren kokoiselta elukalta voisi olettaakkin.<br>\n<br>\n\"Oletko aivan varma, että pystyt siihen?\" ÄmKoo ksysyi Kepeltä, jonka nyökkäys riitti vastaukseksi. He tarttuivat toisiaan kädestä, ja huomasivat olevansa Domekin veneen kannella, aivan hirviön tuntumassa. ÄmKoo otti vauhtia, ja suoritti huiman loikan, laskeutuen eräälle olennon lonkeroista. Siitä hän ponnisti seuraavalle, ja siitä seuraavalle, loitontuen aina vain kauemmaksi Domekin veneestä, hyppien taidokkaasti alati mukautuvassa lonkeromyllerryksessä. Kepe ei jäänyt vain katselemaan, vaan lähetti molemmista käsistään jäähyökkäyksiä suojatan siten mustavihreän toverinsa etenemistä.<br>\n<br>\nSnowmanille tuli suorastaan nostalginen olo, kun hän kaarsi yksin veneellään, kiertäen hirviötä. Hän oli ensimmäistä kertaa vuosiin matoranin kokoinen, mutta tämä oli välttämätöntä. Loput kehostaan lumiukko oli muovannut ulkoiseksi tukirangaksi pitämään Kepen tolpillaan tämän auttaessa ÄmKoota. Nyt Snowmanin tuli vain ajaa vene jonnekin lonkeromyllytyksen keskelle, ja olla valmiina ottamaan muut Klaanilaiset tarvittaessa vastaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":148,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-07T16:55","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nKilljoy joutui käyttämään kaiken ketteryytensä väistelläkseen hirviön viuhuvia lonkeroita.<br>\nDomek yritti valohyökkäyksillään osua Guardiania pitelevään lonkeroon, mutta hyökkäykset menivät ohi kerta toisensä jälkeen. Killjoy huomasi Snowmanin lähestyvän veneellään, jolloin hänellä välähti.<br>\n<br>\n\"Domek, tiputan sinut Snowmanin veneeseen. Siellä, yritä tähdätä valohyökkäyksesi suoraan sen silmiin\", Killjoy huusi pauhun yli ja valmistautui tiputtamaan Domekin. \"Yrittäkää kinnittää sen huomio, että pääsen kiertämään sen taakse. Ainiin ja valmistautukaa ottamaan kiinni putoava skakdi.\"<br>\n<br>\nKilljoy tiputti Domekin ja tämä alkoi heti tuumasta toimeen, saaden hirviön huitomaan vinhemmin, mutta sokaisten tämän samalla. Killjoy avasi yhteyden Klaaniin.<br>\n<br>\n\"Creedy, avaa yhteys ÄmKoohon. Hän on tässä aivan lähellä\", ja hetkeä myöhemmin, hän kuuli ÄmKoon huohotuksen korvissaan.<br>\n<br>\n\"ÄmKoo, tajusin juuri: Pallosalama.\"<br>\n<br>\n\"Osaatko tehdä sen?\" ÄmKoo ihmetteli.<br>\n<br>\n\"Osaan, mutta se vaatii minuutin latausajan. Häiriköikää hirviötä tarpeeksi kauan. Menen sen selän taakse, niin pääsen hyökkäämään rauhassa. Sähköiskun pitäisi kärventää tuo otus.\"<br>\n<br>\n\"Entä Guardian?\"<br>\n<br>\n\"Kun sähköisku iskee, tulisi lonkeroiden raueta, jolloin Guardian tippuu. Toivokaamme vain, että Snowman osaa ohjata venettään hyvin.\"<br>\n<br>\nKilljoy lensi suoraan hirviön taakse ÄmKoon ja Domekin häiriköidessä sitä parhaansa mukaan. Hän jäi ilmaan leijumaan ja loi käteensä pienen sähköpallon, joka alkoi hiljalleen kasvaa.<br>\n<br>\n\"Yksi minuutti.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":149,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-07T18:26","content":"<strong>Merellä</strong><br>\n<br>\nKepe katsoi Domekin veneen kannelta tapahtumia, ja oivalsi mitä oli tekeillä. Killjoy latasi jonkinsorttista voimakasta hyökkäystä, ja muut hämäsivät parhaansa mukaan. Kepe käytti kasvivoimiaan, ja nostatti merestä merilevää. Hän kieputti siitä alkeellisen verkon, ja alkoi pyörittää sitä päänsä yläpuolella aina kiihtyvällä vauhdilla. Tämän pitäisi ostaa lisäaikaa, hän mietti, ja uuden Snowman-tukirankansa mahtavan väkevyyden turvin linkosi verkon tarkasti erästä lonkeroa kohti. Toinen lonkero takertui siihen, ja pian solmukohtaan sitoutui useampia hirviön raajoja. Kepe oli tuuminut oikein todetessaan, että meripedon koordinaatiokyky ei voinut olla kovin suuri kaikilla lonkeroilla, ja että solmun muodostaminen ei voisi olla kovin vaikeaa.<br>\n<br>\n\"Snowman!\" Domek huusi lähettäessään valopallon merihirviön ruumiiseen. \"Nuo lonkerot tuolla näyttävät muodostaneen jonkinlaisen solmun, niiden tiimoilla lienee turvallisempaa.\"<br>\nLumiukko kurvasi veneensä kohti liikkumarajoitteisia raajoja, välttäen täpärästi tulemasta murskatuksi.<br>\n<br>\n\"Puoli minuuttia\" Killjoy sanoi radioitse ÄmKoolle.<br>\n<br>\nMustavihreä hahmo silpaisi katanallaan yhden lonkeron kahtia, ja sen sisuksista ryöppysi kellertävänvihreää tahmaa kaikkiin ilmansuuntiin. \"Selvä. Täällä pärjäillään ihan hyvin, Gurttukin taitaa olla tajuissaan\" hän vastasi Killjoylle ja katsoi puristuksessa joka suuntaan potkivaa skakdia. Sitten ÄmKoo haihtui niiltä sijoiltaan, ja aineellistui vähän matkan päähän, toisen raajan päälle. Hän mutisi itsekseen hirviölle:<br>\n\"Lonkerosi katkeaminen ei näemmä huolestuta sinua? Kipupisteesi taitavat olla hieman muualla.\"<br>\nÄmKoo hyppäsi, ja kierähti ilmassa leikaten taas yhden lonkeron, ja laskeutui kevyesti hirviön alahuulentapaisen päälle. Siitä hän silpaisi palan pois säilällään, ja peto karjaisi voimaakkaasti.<br>\n\"Sitä minäkin.\"<br>\n<br>\nKepe katsoi tarkasti Killjoyn lataamaa valopalloa. Se näytti melko valmiilta, ja huusi Snowmanille ja Domekille: \"Tulkaa hakemaan minut, kohta taitaa välähtää!\"<br>\n\"Kunhan täältä keretään, on vähän muljua välissä!\"<br>\nSnowman mutkitteli veneellä Domekin karkottaessa valovoimillaan hyökkääviä lonkeroita.<br>\n\"Hittolainen, jonkun pitäisi tehdä tästä elokuva!\" valon toa huudahti, ja sai vastaukseksi lumiukon hyväksyvän mutinan.<br>\n\"Kaikki hyvän B-luokan actionpätkän ainekset: toimintaa, seikkailua, suuria egoja ja... Okei, neitomme pulassa ei ehkä ole aivan siitä hehkeimmästä päästä, mutta kuitenkin.\"<br>\n\"Ainakin hänellä on heleä lauluääni.\"<br>\n\"Oikeasti?\"<br>\n\"Ei, mutta hyvät naurut sitä kuunnellessa saa.\"<br>\n\"Vauhtia nyt!\" Kepe huusi kärsimättömänä kuunnellessaan lähestyvän kaksikon jauhantaa. Hänestä tämä ei ollut paras mahdollinen hetki.<br>\n<br>\nGuardian tunsi hirviön otteen hieman höllenevän, luultavasti sen kiinnittäessä huomionsa muualle. Hän sai ajatuksiaan kasaan.<br>\n<em>Plasma. Päälle.</em><br>\nHyökkäys kohdistui merihirviön kasvojen alueelle, ja se näyttikin selvästi kärsivän. Ei riittävästi vapauttaakseen Guardianin, mutta riittävästi kiinnittämään pedon jakamattoman huomion siniseen skakdiin.<br>\n<br>\nAlhaalla, hirviön hämmennyksen turvin Snowman sai poimittua niin Kepen kuin ÄmKoonkin veneensä kyytiin. Siitä hän ohjasti paattinsa suunnilleen Guardianin alle, ja he jäivät odottamaan.<br>\n<br>\n\"Nyt!\" Killjoy huusi, vapauttaen massiivisen hyökkäyksensä. Pallosalama osui suoraan maaliinsa, ja tuskissaan merihirviö vapautti otteensa Guardianista, ja painui pinnan alle. Klaanilaiset saivat otettua skakdinsa vastaan, ja Killjoykin lennähti uupuneena veneeseen. Kaikki istuivat hiljaa paikoillaan, kuunnellen hiljaisuutta. Hiljaisuutta ja voimistuvaa huminaa.<br>\n<br>\nSnowman lähti ajamaan venettä täyttä vauhtia pohjoiseen, kuullen merenpinnan rikkoutuvan takanaan.<br>\n\"Oho, sehän toipui pikaisesti\" Domek tuumi.<br>\n\"Niin näkyy. Mutta eikö mokoman luulisi jo oppineen, ettei meikäläisiä kannata hätyytellä?\" Snowman pohti ääneen.<br>\nKaikki katsoivat taaksensa jäävää hirviötä. Se ei näyttänyt tekevän minkäänlaisia hyökkäyksen merkkejä, tuijotti vain takaisin.<br>\n<em>Lämpö. Päälle.</em><br>\nGuardian katsoi, mitä pinnan alla tapahtui, ja ainoana oivalsi hirviön todelliset motiivit. Valtavan meripedon ympärille kerääntyi pienempiä lonkerokasoja, ilmeisesti saman lajin edustajia. Koko tilanne näytti jonkinlaiselta perheen ryhmähalilta. Tämäpä somaa, Guardian ajatteli mielessään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":150,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-10-07T19:56","content":"<strong>Paatti</strong><br>\n<br>\nTämän välikohtauksen jälkeen sekä fyysisesti että henkisesti vakaaseen tilaan palautunut Kepe mietiskeli, kuten teki aina ollessaan hiljaa. Hän myös teki taas usein yllättävän hyödyllisiä huomioita ympäristöstä.<br>\n<br>\nEnsinnäkin kolminkertaistuneen matkustajalastin ansiosta vene ui syvemmällä vedessä, ja siksipä isompien aaltojen iskeytyessä sen kylkeen se hörppäsi hitusen vettä. Ei kuitenkaan vakavasti. Istumapaikoistakin oli pienimuotoista pulaa, mutta improvisoimalla löydettiin monia uusia sovellutuksia. Kepe sai suostuteltua Snowmanin muovaamaan itsensä tuoliksi.<br>\n<br>\nToiseksi hän toipui yllättävän nopeasti G:n maagisten taikarohtojen ansiosta, jotka paikkasivat aukiraastettua panssaria mystisillä voimillaan. Tuolta urhealta sankarilta, suurelta johtajalta, isolta egolta ja kaikkien isäukolta eivät koskaan loppuneet temput kesken.<br>\n<br>\nEikä oikeastaan keneltään muultakaan veneen kyydissä olleelta klaanilaiselta. Vaikka klaanilaiset olivat erittäin sekalainen ja epätodennäköinen joukko, he kaikki osasivat luonnostaan puhaltaa yhteen hiileen ja yhteistyö pelasi kuin shakkisimulaattori itseään vastaan. Mutta entä sitten kun kaikki nappulat olisi syöty laudalta?<br>\n<br>\n\"Jos laudalle jää viimeisinä kaksi kuningasta, kumpikaan ei voi syödä toista shakkaamatta ensin\", ääni sanoi yhtäaikaa Kepen pään sisällä sekä eräässä pimeässä huoneessa erään kaukaisen linnakkeen pohjalla.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":151,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-07T20:35","content":"<strong>Nazorakein tukikohta</strong><br>\n<br>\nKenraali, numeroltaan 001, kaikkien torakoiden johtaja, käveli synkkää käytävää pitkin. Seinät olivat koruttomat ja valoja oli juuri ja juuri niin paljon, että näki eteensä. Hän pääsi käytävän loppuun, ja astui pieneen huoneeseen, jonka ainoa torakka nousi ja teki kunniaa.<br>\n”Lepo” Kenraali sanoi kylmästi. ”Ovatko pian valmiita?”<br>\n”O-olemme täysin aikataulussa” alempiarvoinen nazorak änkytti. ”En kuitenkaan suosittelisi menemään sinne.”<br>\nKenraali tuijotti jäätävästi toista torakkaa, ja avasi suunsa: ”Luulin sinun sanoneen, ettei mitään ongelmia ole?”<br>\n”E-ei ongelmia, tämä on aivan normaalia. Joskus se pitää vain jättää rauhaan. A-antaa olla ilman valvontaa.”<br>\nOli hetken hiljaista. Kenraali kuitenkin hyväksyi selityksen, ja asteli poispäin, kohti saapumissuuntaansa. Sitten hän vielä lisäsi olkansa yli: ”Kunhan päästät minut kulkemaan läpi seuraavan kerran, kun saavun tänne. Tämä erä on harvinaisen tärkeä.” <br>\n<br>\nNiine hyvineen Kenraali poistui huoneesta. Siitä ovesta, jossa ei lukenut ”000”.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":152,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-07T20:45","content":"<strong>Meri, yllättävää</strong><br>\n<br>\n<br>\nGuadian tuijotti pinnan alle lämpökatseellaan. Muut veneessäolijat odottivat aseet valmiina pidätellen hengitystään.<br>\n\"Snowman\", Guardian sanoi pitäen katseensa yhä suurimmassa lonkeropedossa. \"Nosta vauhtia. Mieluiten varovaisesti.\"<br>\n<br>\nSnowman totteli. Veneen vauhti nopeutui asteittain.<br>\nGuardian piti katsekontaktin suurimmassa meripedossa. Jos hän kääntyisi, peto ja sen suloinen perhe tajuaisivat tilanteensa koittaneen.<br>\nMeripedon naama oli, kuten aiemmin ilmaistiin, ruma. Jos sanaa \"ruma\" ei olisi ollut olemassa, se oltaisiin keksitty juuri tätä olentoa varten. Olennon pää oli pilaantuneen hedelmän muotoinen ja näköinen lihamöykky, jonka useat silmät oli sijoiteltu ympäri päätä juuri niin sekalaisesti, että oli kuin luontoäiti olisi tarkoituksenmukaisesti pyrkinyt täydelliseen epäsymmetriaan. Silmät olivat pieniä ja ne sijaitsivat rujoissa kraatereissa. Olennon iho oli täynnä paksuja paiseita, suuria arpia ja pieniä raajoja, joille ei aina välttämättä löytynyt järkevää toimintoa.<br>\nJoissakin kohdissa olennon muinaista ihoa törrötti suuria harppuunoita tai keihäitä. Se ei vaikuttanut välittävän niistä.<br>\n<br>\nOlennon vastenmielisyydestä huolimatta Guardianin täytyi myöntää, että sen poikaset olivat jollain luonnottoman rumalla tavalla erittäin hurmaavia.<br>\n<br>\n<br>\nJonkin ajan kuluttua vene oli niin kaukana, että olentoja ei näkynyt. Guardian kääntyi kohti veneessäistujia. \"Hyvää työtä, kaikki\", hän sanoi.<br>\nVene jatkoi matkaansa vauhdikkaasti. Välillä juuri ja juuri tolpillaan pysyvä Kepe joutui tutkimaan merikarttoja varmistaakseen, että Snowman ei liikkunut muiden potentiaalisten sushi-alueiden lähistöllä, mutta muuten oli rauhallista. Killjoy istui etupäässä tuijotellen merta kohti uppoutuneena ajatuksiinsa. Domek lojui erittäin epäkäytännöllisessä asennossa yrittäen luonnostella kuvaa yläpuolella olevasta pilvisestä taivaasta. Snowman pyöritteli ruoria vihellellen satunnaisesti.<br>\n<br>\nÄmkoo ja Guardian istuivat takaosassa uppoutuneena keskusteluun. He tuijottivat molemmat horisontissa vielä juuri ja juuri näkyvää jääsaarta.<br>\n<br>\n\"Voit varmaan kertoa, miten eksyit tuonne juuri sopivasti\", Guardian sanoi kysyvästi.<br>\nÄmkoo mietti hetken ennen vastaamista. \"Minulla on lähteeni\", hän sanoi. \"Eräs vanha ystävä, jolle olin kiitollisuudenvelassa. Hän lähetti minulle viestin, jossa vihjasi, että saattaisit tarvita apua.\"<br>\n<br>\n\"Ymmärrän\", Guardian sanoi. \"mutta oletko varma, että ystäväsi pelaa meidän maaliimme?\"<br>\n\"En kysynyt\", Ämkoo vastasi vaitonaisesti ja antoi sanattomasti ymmärtää, että hänen luottamuksensa ystäväänsä kohtaan oli suuri. \"Hänellä on muuten asiaa sinulle.\"<br>\n<br>\nGuardian kääntyi katsomaan Ämkoota kysyvästi. Ämkoo ojensi Guardianille pienen kellertävän paperinpalan. Guardian tarttui siihen ja avasi sen. Paperilla oli pitkä numerosarja, jota Guardian luki hiljaa ääneen päässään monta kertaa.<br>\n\"Koordinaatit, kenties?\" Guardian kysyi laittaessaan paperinpalaa talteen.<br>\n<br>\n\"Mahdollista\", Ämkoo vastasi. \"Nyt, jos sinäkin valaisisit, mitä varten olit eksynyt tuonne.\"<br>\n\"Olen talviurheilun suuri ystävä, tiesitkö sen?\"<br>\n\"Ai, ymmärrän.\"<br>\n\"Ei, siis oikeasti\", Guardian sanoi. \"Klaaniin rantautui joitakin viikkoja sitten pieni ryhmittymä rikollisia. He uhkasivat omistavansa 'vaarallisen aseen' ja tappavansa kaikki matoranit, jos eivät saisi haluamaansa.\"<br>\n<br>\n\"En ole kuullut tästä.Mitä tapahtui?\"<br>\n\"Tiedätkö ne xialaiset miinat, jotka jäivät jostain vanhasta Zyglak-hyökkäyksestä rannalle?\"<br>\n\"Niin?\"<br>\n\"Normaalisti tässä ei olisi mitään hauskaa, mutta se oli hienoin ilotulitus hetkeen. Jälkisiivouksessa kuitenkin löysimme aseen, josta ryhmä oli puhunut. Se oli pieni metallinen siru, jonka pinnassa oli hologrammimaisia ominaisuuksia.\" Kertoessaan tätä Guardian piirsi sormellaan ilmaan sirun muotoa.<br>\n\"Joidenkin testien jälkeen tajuttiin, mitä rikollisryhmä olisi voinut saada aikaan\", Guardian jatkoi. \"ja sirun mukana oli kartta, jossa oli merkittynä kaksi saarta. Toinen oli tietenkin Klaani ja toinen tämä pieni eteläinen jääloukku.\"<br>\n<br>\nÄmkoo hiljeni pohdiskelemaan.<br>\n\"Oletan siis, että meillä on nyt kolme palaa\", hän sanoi.<br>\nGuardian huokaisi. Hän ryhtyi selittämään, kuinka kaikki muuttujat eivät osuneet saarella aivan täysin yhteen. Pimeyden metsästäjillä oli nyt kaksi osaa ja kartan mukaan Klaanin sisällä sijaitsevaa ei oltu vielä suurista etsinnöistä huolimatta löydetty.<br>\n<br>\n\"Entä torakat\", Ämkoo kysyi. \"Oliko se panssaroitu köriläs hakemassa yhtä näistä...osista?\"<br>\nGuardian ravisti päätään. \"En usko\", hän vastasi. \"Kitiinikuoriset ystävämme halusivat oletettavasti minut. Nazorak-, Zyglak- ja Skakdi-hyökkäyksiä on ollut lähiaikoina niin paljon, että luulen kyseessä olevan jonkinlainen liittouma. Aavistan pahaa.\"<br>\n<br>\n\"Jos voin auttaa jotenkin, kerro vain\", Ämkoo sanoi. \"Tarvitsette kaiken avun, jonka voitte saada.\"<br>\nGuardian katsoi Ämkoota. Hän hieroi suurta sinistä leukaansa ja väänsi kasvonsa ovelaan virneeseen.<br>\n\"Luulen, että keksin jo jotain\", Guardian sanoi. Hän kuiskasi jotain tämän korvaan. Pian Ämkookin jakoi samanlaisen virneen.<br>\n\"Pidän tästä\", hän sanoi.<br>\n<br>\nSnowman päätti vaihteeksi liittyä keskusteluun, sillä ei ollut hänen tapaistaan olla hiljaa näin pitkään.<br>\n\"Anteeksi, jos keskeytän jotain tosi tärkeää\", hän sanoi kuiskaten. \"mutta viitsisittekö kertoa, mitä Kepsukalle on tehty. Se hänen vammansa oli aika paha.\"<br>\n<br>\nGuardian kääntyi ympäri.<br>\n\"Pientä kenttäapua vain\", hän sanoi. \"pari trikkiä, jotka opin sisällissodassa. Ne auttavat tämän matkan ajan, mutta perillä antaisin hänet Radiakille.\"<br>\n<br>\n\"Eli käytännössä...\" Snowman aloitti. Hän pelkäsi vastausta.<br>\n<br>\nGuardian otti pienen pullon varustevyöltään. Sen sisällä oli vielä pieni tilkka läpinäkyvää nestettä.<br>\n<br>\n\"Kredipselleeniä\", Guardian sanoi. \"Sisällissodassa tätä käytettiin kaasumaisessa muodossa. Se sai viholliset näkemään harhoja. Pieni annos sai Kepen todella rentoutuneeksi ja filosofiseksi.\"<br>\n<br>\nSnowman kurtisti kulmiaan. \"...ja...\"<br>\n<br>\n\"Pistin hänet käyttämään omia voimiaan\", Guardian vastasi. \"Hänen keskivartalossaan oleva haava on jäädytetty ja sidottu umpeen köynnöksillä. Hän itse luulee, että annoin hänelle taikalääkettä, joka vain korjasi hänet. Niin on ehkä parempi. Ja hän on muuten iloisempi, kohteliaampi ja positiivisempi kuin vuosiin.\"<br>\n<br>\nSnowman nyökkäsi ja hymyili väkinäisesti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":153,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-07T21:32","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nHiljaisuutta oli kestänyt jo jonkin aikaa. Kaikki olivat väsyneitä, ja miettivät maailman menoja. Nyt oli tekeillä jotain suurta, kaikki aistivat sen. Domek oli kuitenkin harvinaisen hyvä keventämään tunnelmaa, ja alkoikin Snowmanin kanssa keskustelmaan heidän mahtavasta elokuvaprojektistaan. Nekin heistä, jotka pitivät ajatusleikkiä tyhmänä, osallistuivat keskusteluun. Se sai heidän ajatuksensa pois kaikista raskaista ajatuksia, jotka myhivät heidän päissään, ja tarjosi mukavaa vaihtelua.<br>\n\"Teistä en tiedä\" Killjoy innostui \"Mutta minä ainakin haluaisin sen aulassa työskentelevän hehkeän toan näyttelemään jotain roolia.\"<br>\nIdean vastaanotto oli yleisesti hyväksyvä. Killjoy ei aluksi tahtonut myöntää itselleenkään, että oikeasti viihtyi Klaanilaisten seurassa. Hänessä oli vielä paljon Pimeyden Metsästäjää, vaikka Klaanilaisten kanssa työskentelikin.<br>\n<br>\nKeskustelu oli kaikin puolin lennokasta, ja hyppi nopeasti aiheesta toiseen. Nyt oltiin päästy kummitustarinoihin asti, kenties pimenevä ilta oli osasyynä tähän. ÄmKoo tapansa mukaan teki hyvää työtä järkyttäessään muita, ja se olikin kyseisessä porukassa jo aika kova saavutus. Jopa \"kovapintainen skakdien sisällissodan veteraani\" tunsi kylmiä väreitä kuunnellessaan ÄmKoon juttuja.<br>\n\"Kaiken kaikkiaan sanoisin, että tuossa jutussa oli harvinaisen vähän järkeä\" Kepe analysoi \"Mutta vallan tunnelmallinen se silti oli.\"<br>\n\"Heh\" Snowman naurahti \"Kyllähän sinun Spinnyliini pitäisi nykyään tietää, että tärkeintä ei ehkä olekaan logiikka, vaan sielu. Kaikin puolin toimiva kokonaisuus voi lopahtaa sielun puutteeseen, oli se kuinka <em>teknisesti virheetön</em> hyvänsä.\"<br>\n\"Taasko alamme?\" Kepe vastasi jo etukäteen valmiina argumentointiin.<br>\n<br>\nGuardian hymyili sisäistä hymyään. Hän tiesi kaksikon väittelevän aiheesta kuin aiheesta, vaikka olisivatkin samaa mieltä. Kuinka kaksi muutoin niin asiallista keskustelukumppania saattoivatkin keskenään muuttua niin huvittavaksi katsottavaksi.<br>\n<br>\nDomek oli siirtynyt hieman muista syrjemmälle. Hän istui yksinään veneen etuosassa luonnostelemassa tulevaa mestariteostaan, jalkaa taiteellisesti reunan yli roikottaen. Toisella kädellään Domek loi valoa koko porukalle, oli jo pimeää. Hän lupautui jäämään valvomaan, jos muut kävisivät nukkumaan.<br>\n\"Muuten hyvä\" Killjoy huomautti \"Mutta meillä ei ole ankkuria, ja Mata Nui yksin tietää, kuinka syvää tässä on. Ellemme pysy liikkeellä, saatamme ajautua oikeastaan mihin vain.\"<br>\n\"No\" Snowman aloitti \"Eiköhän ystävämme Domek melko pian opi ohjastamaan tätäkin venhoa, jos vähän opastan.\"<br>\nNiin valon toa sitten siirtyikin veneen takaosaan, ja lumiukko näytti hänelle veneellään navigoinnin perusteita.<br>\n<br>\nKepe pohti mielessään, kuinka koko sakki meinasi mahtua nukkumaan pienessä veneessä, mutta huomasi pian ratkaisun olevan oletettua yksinkertasempi. Läjässä. Toisaalta, hän ajatteli, miksi ei? Kai tämäkin täytyy kokea. Niinpä hän kömpi epäkäytännöllisesti jonkinmoiseen sikiöasentoon Guardianin jalkopäähän.<br>\n<br>\nPian Klaanilaiset olivat käyneet nukkumaan, ainoastaan Domek ruorissa ja veneen reunalla istuva ÄmKoo olivat hereillä. Mustavihreä hahmo oli päättänyt pitää huiviin pukeutuvalle toalle vähän aikaa seuraa. Siinä he sitten rupattelivat illan pimetessä, ja totesivat matkaavansa harvinaisen mainossa seurassa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":154,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-07T21:59","content":"<strong>Pieni saari lähellä Klaania</strong><br>\n<br>\nZyxax katseli auringonlaskua. Monet ajattelisivat auringonlaskun olevan kaunis. Mutta Zyglak halveksui kaikkea kaunista. Hän halusi tuhota kaiken kauniin.<br>\n<br>\nHän polkaisi maahan pienen kukkasen jalkojensa juuresta ja tuhahti.<br>\n<em>Saastaa</em>, hän tuhahti. <em>Mitä me Zyglakit hyödymmekään tästä yhteistyöstä? Kosto. Saamme kostaa Bio-Klaanille. Mitä Skakdit hyötyvät? He saavat rikkauksia. Nazorakit saavat elintilaa. Mutta. Mitä Avde hyötyy? Hän haluaa palasen jotain kristallia. Olisiko siitä hyötyä Zyglakeille? Mitä sillä tekee. Pitäisikö asiasta ottaa selvää?</em><br>\n<br>\nZyglakin pohdinta keskeytyi, kun Gaggulabio tuli ulos läheisestä bunkkerista. Klaanisaarta ja lähisaaria yhdistivät Nazorakien tunnelit. Liitouma oli rakentanut tukikohtia erinäisille pikku saarille ympäri Klaania, jotta heillä olisi hyvä asema. Tällä hetkellä Zyxax ja Gaggulabio olivat Klaanisaaresta pohjoiseen päin.<br>\n<br>\nGaggulabio myhäili itsekseen.<br>\n”Tapoin juuri <em>kuusi</em> klaanilaista.”<br>\nZyxax murahti väheksyvästi. Gaggulabio jatkoi monologiaan:<br>\n”Jätin ne luolaan, jonne valuu laavaa.” Vieläkään hän ei saanut minkäänlaista kunnollista vastausta. ”Suljin oven kivellä.” Zyglak oli hyvin passiivinen. Gaggulabio murjotti hetken. Sitten Zyxax yhtäkkiä puhui:<br>\n”Otitko huomioon, että luolassa saattoi olla pakoteitä?”<br>\n”Öh”, Skakdi ähisi, ”ei kai siellä ollut muita kuin se laavan sisääntuloreikä.”<br>\n”Onko mukana jään Toia?”<br>\n”On?”<br>\n”Sitten he päässevät pakoon.”<br>\n”Päässevät?”<br>\n”Unohda, Skakdi. Sinä et näytä ymmärtävän aivan kaikkea, mitä sanon sinulle.”<br>\nGaggulabio näytti loukkaantuneelta. Mutta sitten kenraali 001 saapui.<br>\n<br>\n”Tervehdys, otukset”, hän sanoi tekopirteästi. Muuta vain nyökkäsivät. Kumpikin katseli valtaisaa laivaa, joka lipui aavemaisesti kohti saarta. 001 tuli myös katsomaan. Hän asetti käden silmiensä päälle lipaksi ja katsoi laivaa. Sen keulakuva oli verinen nais-Toa, jonka ruumis oli silvottu. Purjeet olivat repaleiset, airot soutivat heikosti kaikuvan rummun tahdissa.<br>\n<em>Orjakaleeri?</em> Nazorak mietti.<br>\n<br>\nPian laiva oli aivan saaren vieressä. Ankkuri – joka näytti sen pienen hetken näkyessään ilmassa hyvin koukeroiselta – jysähti meren pohjaan. Liittolaiset menivät lähemmäs katsomaan. Maihin laskettiin laskusilta, jota pitkin käveli tumma hahmo Visorakeja seuranaan. He huomasivat tämän olevan Makuta.<br>\n<br>\n”Tervehdysss, yssstävät”, Abzumo lausui sihisten omituisella tyylillään. Se kävi torakan herkkiin korviin.<br>\n”Kuka olet ja mitä haluat?” tiukkasi Gaggulabio. Abzumo hymyili.<br>\n”Olen Makuta Abzumo ja minulla olisssi teille hieman lisää joukkoja ssssotaan Bio-Klaania vassstaan.”<br>\n”Okei”, Skakdi sanoi, ”mutta miksi puhut noin oud-” Hänen puheensa keskeytyi, kun Zyglak tukki hänen suunsa kädellään.<br>\n”Mitä joukkoja olet tuonut mukanasi?” Nazorakien johtaja kysyi.<br>\n”Ah, minulla on Visssorakeja, sekä Exo-Toia. Muutamia Rahkssshejakin on, mutta niitä voi luoda lisää. Sitten kaleeristani löytyy Matoran-orjia yllin kyllin.”<br>\n”Vaikuttaa hyvältä”, sanoi Skakdi vapauduttuaan Zyglakin otteesta. ”Mitä sinä hyödyt liitosta meidän kanssamme, Makuta?” Abzumo hymyili edelleen.<br>\n”Minulla on hieman… henkilökohtaisia kaunoja. Tahdon kossstaa.”<br>\n”Kenelle?”<br>\n”Koko Bio-Klaanille. Sekä muutamalle yksityishenkilölle.”<br>\n<br>\nMakuta tutustui paikkoihin, ja hänen armeijaansa kotiutettiin saarille. Zyxax ajatteli yhä kristallinpalasta. Makuta ei tiennyt siitä tai Avdesta. Mitä tapahtuisi, kun nämä kaksi persoonaa kohtaisivat? Sitten Zyglak kuuli päässään äänen:<br>\n<em>Avde?</em><br>\nHän katsoi Makutaa. Tämä virnisti hänelle. Hän käänsi katseensa pois.<br>\n<em>Lieneekö tämä sittenkään niin hyvä idea?</em> hän ajatteli kulkiessaan tunneleita pitkin omien joukkojensa luokse.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":155,"creator":"Donny","timestamp":"2010-10-07T22:04","content":"<strong>Nukkuvilla klaanilaisilla täytetty pienehkö merialus</strong><br>\n<br>\nDomekin kanssa käymänsä varsin filosofisen ja monitulkinnallisen rupattelutuokion jälkeen ÄmKoo asteli varovaisesti veneen etuosaan, väistellen askelillaan parhaansa mukaan nukkuvia kumppaneitaan. Tästä seurasi muutama varsin akrobaattinen liikesarja. Lopulta ÄmKoo onnistuikin pääsemään veneen etuosaan ja istahti alas kääntäen katseensa taivaalle.<br>\n<br>\nPilvet lipuivat verkkaiseen tahtiin pitkin tähtien kirkastamaa taivasta. ÄmKoo huokaisi.<br>\n<br>\n<em>\"Enpä olisi uskonut päätyväni heidän seuraansa takaisin näin pian\"</em>, tummanpuhuva Toa-hahmo ajatteli. ÄmKoo oli jo vuosikausien ajan mennyt ja tullut oman tahtonsa mukaan. Siinä missä hän oli tiivis osa Klaanin historiaa, hän tunsi olevansa myös yksi joukon ulkopuolisimmista henkilöistä. ÄmKoo kantoi mukanaan tietynlaista mystisyyden painolastia, eikä hän osannut hankkiutua siitä eroon.<br>\n<br>\n<em>\"Voisin tietenkin jäädä Klaaniin tällä kertaa vähän pidemmäksi aikaa\"</em>, hän pohti itsekseen, miltei ääneen. ÄmKoo tiesi kuitenkin, että se tuskin olisi mahdollista. Klaanin käytävät eivät kotoisuudestaan huolimatta vetäneet häntä puoleensa. Lämminhenkisen kommuunin seinien sisällä hän tunsi itsensä häkkilinnuksi. Hänen luontonsa veti häntä pois, tietämättömille teille.<br>\n<br>\nUusi huokaus. Vilkaisu kuorsaavia kumppaneita kohtaan. Katse takaisin taivaalle.<br>\n<br>\nNyt ÄmKoo ei kuitenkaan aikonut kadota aivan heti. Guardian oli tehnyt mielenkiintoisen ehdotuksen, josta ei yksinkertaisesti voinut kieltäytyä. Tiedossa olisi vaarallinen ja jännittävä seikkailu.<br>\n<br>\nÄmKoo otti paremman asennon aluksen reunalla ja kurkotti kädellään kohti veden lainehtivaa pintaa. Pienehkö valoa tuottava mustekalahirviön pikkuserkku yritti tehdä tuttavuutta hänen sormiensa kanssa. <br>\n<br>\n<em>\"Klaanilaiset. En tunne heistä montaakaan kunnolla\"</em>, ÄmKoo jatkoi pohdiskeluaan.<em> \"Uusia on varmasti tullut jo paljon lisää, kenties vanhoja on myös lähtenyt. Kuinka moni heistä enää tuntee minut? Kuinka moni luulee tuntevansa? Monelleko olen vain häilyvä tarina?\"</em><br>\n<br>\nÄmKoo kääntyi jälleen vilkuilemaan veneessä lepäilevää joukkiota. Sitten hän vilkaisi pikaisesti Domekia. Valon Toa vilkaisi takaisin ja nyökkäsi. ÄmKoo ei ollut aivan varma syystä, mutta nyökkäsi kuitenkin tavan vuoksi takaisin, virnistäen samalla.<br>\n<br>\n<em>\"Tämä on hyvä joukko\",</em> ÄmKoo totesi itselleen. Sitten hän istahti veneen pohjalle, etsi jotain mihin nojata ja rentoutui. Ei, hän ei nukkuisi. ÄmKoo ei nukkunut koskaan. Hän päätti kuitenkin sulkea silmänsä ja levätä, kuunnellen samalla veneen hiljaisen lipumisen aiheuttamia ääniä. Veneen pohjan kylmyys kuitenkin vaikeutti tätä rentoutumisoperaatiota.<br>\n<br>\n\"Istuitko tarkoituksella päälleni?\", Snowman kysyi varovasti.<br>\n\"En\", kuului uutta istumapaikkaa hakevan ÄmKoon vastaus.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":156,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-08T07:04","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nKilljoyn piirit aktivoituivat. Kypärän navigointijärjestelmät syttyivät ja lihasten virtapiirit toimivat jälleen. Killjoy ihmetteli, mikä oli keskeyttänyt lepohetkensä. Sitä ei kuitenkaan tarvinnut hakea kaukaa.<br>\n<br>\n\"Killjoy! Creedy tässä. Sain sen valmiiksi.\"<br>\n<br>\n\"Minkä?\", Killjoy ihmetteli vielä pöpperössä unestaan.<br>\n<br>\n\"Uusi päivitys. Tein uuden ohjelmiston pukuusisi, latasin sen juuri, testaa sitä\", Creedy puhkui innosta ja olipa hänen ääneensä eksynyt ripaus ylpeyttäkin.<br>\n<br>\nKilljoy nousi ylös ja aktivoi loputkin järjestelmistään. Hän alkoi selaamaan ominaisuuksia. Kun hän oli käynyt läpi uuden tarkemman kohdelukituksen, liikeratasäätimen ja lämmönjakajan, nousi kypärän takana lepääville kasvoille hymy:<br>\n<br>\n\"Sähkökeho.\"<br>\n<br>\n\"Kyllä vain. Optimoin pukusi siten, että se kestää sähköä miltei täydellisesti. Voit esimerkiksi lentoon noustessasi kerätä sähköä yläruumiiseesi ja syöksyessäsi alas kohteeseen, tulee sinusta käytännössä yksi valtava salamaohjus\", Creedy selitti, \"Miten muuten, oletko saanut asiat sovittua Guardianin kanssa?\"<br>\n<br>\n\"En vielä, odotan hetkeä, jolloin saamme puhua kahden. En välttämättä halua kaikkien tietävän asiasta.\"<br>\n<br>\n\"Selvä, ilmoita minulle, kun asia on hoidettu\", Creedy sanoi ja yhteys katkesi.<br>\n<br>\nOli vielä täysin pimeää ja muut hänen ympärillään nukkuivat, lukuunottamatta Domekia, joka nuokkui ruorin ääressä selkeästi valmiina nukahtamaan. Killjoy laukaisi pienen sähköpurkauksen Domekiin, joka havahtui välittömästi.<br>\n<br>\n\"Ai juu, anteeksi\", Domek säpsähti ja jatkoi ohjaamista.<br>\n<br>\nKilljoykin vaipui takaisin veneen laitaa vasten.<br>\n<br>\n\"Virta, pois.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":157,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-10-08T11:26","content":"<strong>Klaanilinnake</strong><br>\n<br>\nKapura sulki Klaanin ruokailuosaston oven ja lähti kävelemään huonettaan kohti. Aula oli hiljentynyt. Muutama Klaanilainen oli tehtävällä jossain kaukana. Kapura ei pitänyt siitä, koska olisi itse halunnut auttaa. Kapura lähti kävelemään ylös portaikkoa tähyillen samalla ympärilleen. Jokin tuntui olevan väärin. Mutta tämähän oli Klaanilinnake. Mitä täällä voisi tapahtua?<br>\n<br>\nKapura avasi huoneensa oven. Hän pysähtyi nähdessään Matoranin tai ainakin jotain, joka muistutti Matorania. Merkillinen hahmo oli kääntänyt kasvonsa poispäin Kapurasta. Kapura aikoi sanoa jotain, mutta hahmo ehti ensin.<br>\n<br>\n\"Ystävä\", hahmo sanoi kylmällä mutta vahvalla äänellään. \"Mitä pelkäät?\"<br>\nKapura vilkuili ympäriinsä. Huone, jossa hän oli alkoi vähitellen pimentyä. Pienet valonlähteet heikkenivät itsekseen ja oli kuin pimeys olisi syönyt niitä.<br>\nValonlähteet heijastivat Matoranille pitkän varjon. Varjo alkoi laajentua itsekseen. Se hajosi moneen osaan ja muistutti pian suuren puun oksia.<br>\nSilloin Kapura tajusi, mitä näki.<br>\n<br>\nOksamaiset varjot tarttuivat hänen jalkoihinsa. Ne alkoivat kiertyä hänen ympärilleen hitaasti, mutta niiden ote puristi tiukasti. Pieniä kuihtuneita lehtiä ilmestyi systimustiin oksiin. Yrittäessään irrottaa oksia jaloistaan Kapura havaitsi kauhukseen, että oksilla oli silmät.<br>\n<br>\nMatoran naurahti tunteettomasti.<br>\n<br>\n\"Älä pelkää, ystävä\", se sanoi. \"Minulla ei ole syitä tappaa sinua, haluan vain pyytää palvelusta.\"<br>\nSen sanottuaan Matoranin varjon peittämään takaraivoon ilmestyi punainen silmäpari. Se tuijotti suoraan Kapuraan ja pian Kapura tiesi jossain sisällään, mitä hahmo halusi.<br>\n<br>\n\"En petä heitä\", Kapura sanoi kuulostaen hiukan itsevarmemmalta kuin todellisuudessa oli.<br>\n<br>\n\"Naamiosi...\" Hahmo kuiskasi, mutta Kapura kuuli sen erittäin hyvin. \"Se ei toimi kunnolla...\"<br>\n<br>\n\"Shan, elementtivoimien naamio, joka luo satunnaisia elementtihyökkäyksiä. Ei sitä kukaan pysty hallitsemaan\", Kapura sanoi kuulostaen jälleen hieman itsevarmemmalta.<br>\n<br>\n\"Mieti, jos voisit\", hahmo sanoi ja käänsi päätään hitaasti Kapuraa kohti. Juuri silloin, kun Kapura olisi nähnyt olennon silmät, se oli poissa.<br>\n<br>\n\"Mieti.\" Sanat kaikuivat Kapuran päässä.<br>\n<br>\n[spoil]G kirjoitti osan tästä, suurimmaksi osaksi Avdea.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":158,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-08T13:32","content":"<strong>Bio-Klaanin saaren alla laavluolastossa sijaitseva Zyglakien kylä</strong><br>\n<br>\nEnsinnäkin, Matoro on tajunnut että he eivät voi jatkaa pakoa laavavirtaa pitkin. Uusi putous.<br>\nToiseksi, viisikko pistettiin vankiselleihin. Manu tekeytyi tavalliseksi Zyglakiksi.<br>\nMatoro tutkailee paksujen kivisten kaltereiden - ei, pilareiden, lävitse kylää. Tämä on suuri sivutunneli laavaluolassa. Paljon räsyisiä, laavakivestä ja panssareista tehtyjä talontynkiä sekä seinässä olevia luolia. Heidän vankilansa oli luola, jossa oli vain katossa aukko. <br>\n<br>\n\"Zyglakit asuvat täällä. Heillä pitää olla suhteellisen yksinkertainen reitti pois.\", Matoro ajattelee ääneen.<br>\n\"Juu. Kenties joku luola?\", Keetongu ehdottaa.<br>\n<br>\n\"Hei, haluatte varmaan tietää että Zyglakit meinaavat heittää teidät laavaan auringonnousun aikaan\", kalterien taa tullut Manu-Zyglak sanoo.<br>\n\"Mitä kello on?\", on ensimmäinen kysymys sellistä.<br>\n<br>\n\"Zyglakien mukaan aamuyö. Aurinko nousee parissa tunnissa.\", Manu sanoo. \"Koitan hankkia teidät pois. Niin juu, ja uloskäynti on laavajoen yllä, katossa menevä köysirata.\"<br>\n<br>\n\"Erittäin hyvä tieto. Pystyskö harhauttamaan kun me pakenemme omin avuin?\", Matoro kysyy.<br>\n<br>\nManu lähtee poispäin nyökäten.<br>\n<br>\n\"Miten meinaat että häivymme?\", Glatorianking kysyy.<br>\n\"Jäädytetään - haurastetaan yksi pilari. Sitten sen saa kaadettua.\", Matoro sanoo ja vinkkaa Keetongulle.<br>\nMatoro laskee kätensä kiviselle pilarille.<br>\nVaalenasinistä kohmetta leviää kiven pintaa pitken Matoron kädestä. Kuuluu räsähdyksiä kun kivi muuttuu sisältäpäinkin jääksi. Jään Toa kumartuu kun Keetongu lyö kovaa kivipaatta. Se iskeytyy puoliksi ja viisikko on vapaa.<br>\n<br>\nHe lähtevät hipsimään ulos sellistä. Kauempaa kylästä kuuluu huutoja ja näkyy savua. Pari taloa on syttynyt palamaan.<br>\nKiitos Makuta Nui.<br>\n<br>\nHännätön Zyglak juoksee suoraan heidän luo. Manu osoittaa vankilan yllä olevaa tasannetta, josta lähtee köysirata.<br>\n<br>\n\"Millä me tuonne pääsemme?\", Mahriking kysyy.<br>\n\"Portaat. Vankilanne sivulla.\", Manu ohjeistaa ja he lähtevät juoksuun portaille.<br>\nOudonkielinen huuto kuuluu heidän takaansa. Joukko Zyglakeja huomasi heidät ja hälyttää muutkin.<br>\n<br>\nKlaanilaisjoukko kiipeää portaat. <br>\n\"Pysähtykää!\", tasanteella oleva vahti huutaa ja osoittaa heitä varsijousella. <br>\n\"Öh, emme.\", Glatorianking sanoo, heittäytyy maahan, potkaisten Zyglakia jalkaan. Tämä horjahtaa, ja melkein tippuu laavaajokeen.<br>\n<br>\n\"Saasta!\", se karjaisee ja potkaisee hopean Toan maahan. Keetongu ryntää ystävänsä avuksi ja lyö kohdetta suoraan kasvoihin. Manu tulee mukaan ja saa iskettyä Zygkailta aseen pois. Summerganon jäädyttää vartijan.<br>\n<br>\nPortaista kuuluu melua. Matoro hyppää ensimmäisenä puiseen \"koriin\" joka roikkuu köysien varassa. Make tulee heti hänen taakseen. <br>\n\"Kahta Toaa enempää ei näihin mahdu!\", Manu sanoo ja ohjaa muita taaempiin koreihin.<br>\n<br>\nSummerganon työntää jääkuutio-Zyglakin suoraan ahtaisiin portaisiin hyökkääjien tielle. Hän sinkoaa muutaman jäästäeen portaikkoon ja hyppää köysiradan vaunuun Keetongun kanssa.<br>\n<br>\nManu heittää ylimääräisen vaunun päin Zyglakeja. Glatorianking juoksee viimeiseen vaunuun. Manu vääntää seinässä olevaa vipua joka vapauttaa vaunut ja eeppisellä hidastuksella hyppää viimeiseen vaunuun Glatoriankingin viereen. <br>\n<br>\nKolme vaunua lähtevät kiitämään köysirataa pitkin allaan laavajoki.<br>\n<br>\n<br>\nValitettavasti Zyglakeilla oli toinen \"vaunu-asema\", josta he lähtivät pakenijoiden perään. Se onkin sitten ihan seuraavan kirjoittajan tehtävä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":159,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-10-08T14:50","content":"<strong>Merellä, veneen päällä</strong><br>\n<br>\nDomek hieroi silmiiänsä hetken. Killjoyn äskeinen sähköpurkaus ei ollut hänestä elämän mukavempia asioita, mutta hereillä se kyllä piti. Hän katui päätöstään ilmoittautua yövartijaksi, koska oli nukkunut erittäin huonosti viime aikoina. Domek sytytti sormillaan valon lieskan tarkistaakseen huivinsa ja hattunsa. Molemmat olivat suhteellisen hyvässä kunnossa, mikä sai hänet paljon tyytyväisemmäksi. Hän päätti ajankuluksi ottaa laukustaan kirjan luettavaksi, ettei hän tylsistyisi ja nukahtaisi taas, mistä seuraisi uusi sähköpurkaus. <br>\n<br>\nSitten Domek kuuli jotain. <br>\n<br>\nSe oli metallinen ja hyvin hyönteismäinen ääni, juuri sama minkä hän kuuli saaressa. <br>\nDomek laittoi heti hattunsa päähän ja otti heti lyhyemmän hilparinsa esiin. Hän katseli ympäriinsä ja vaihteli taisteluasentoaan jokaisen kulman kohdalla varoen samalle ettei herättäisi muita klaanilaisia turhaan. Hänellä on ollut kokemusta muiden klaanilaisten herättämiseen aistiessaan jotain, vain saadakseen tietää muilta sen olevan vain vainoharhaa. Yö alkoi pimetä entisestään, eikä hän pystynyt näkemään kovinkaan hyvin ilman valoaansa.<br>\nÄäni kuului taas, tällä kertaa idältä (tai mikä Domekin mielestä pitäisi olla itä). Se oli tällä kertaa paljon matalampi ja uhkaavampi. <br>\nDomek nielaisi ja käveli hitaasti veneen reunaa päin. Hetken epäröinnin jälkeen hän työnsi päänsä reunan yli ja katseli alla olevaa merta valolieskansa kanssa. Hän ei nähnyt mitään muuta kuin alltoilevaa vettä. <br>\nDomek huokaisi hetken helpotuksesta ja ajatteli sen olevan vain omaa vainoharhaa. Hän käveli pois aluksen reunalta ja päätti nukkua koko päivän heti auringon noustua.<br>\nJuuri kävellen vain muutamia askeleita, ääni kuului taas. Tällä kertaa se kuului hyvin läheltä ja vaarallisen hyvin. Domek käänsi itsensä nopeasti takaisin reunaa kohti ja näki vain kirkkaan vihreän valonsäteen osuvan omaan kehoonsa.<br>\nDomek kaatui kannelle eikä tuntenut mitään. Kaikki pimeni hänen edessä.<br>\n<br>\nSitten se nousi kannelle. Hyökääjä lähestyi Domekia päin. Se äänehti ja liikutteli mekaanisia raajojaan Domekia kohti. Se skannasi hänen jokaista ruumiinosaa tarkasti kylmillä silmillään. Sen valaisevat silmät ja metallinen hohto oli ainoa mitä siitä olisi voinut hahmottaa.<br>\n<br>\n\"Kuka siellä!?\"<br>\n<br>\nKilljoy huusi hyökkäjää päin. Hän oli herännyt kun hänen virtapiirinsä havaitsivat vahvan energian lähistöllä. Hyökkääjä ampui Killjoyta päin, tällä kertaa tappavan punaisen värisen säteen. Killjoy väisti nopeasti sen ja heitti tulipallon hyökkääjää päin. Hyökkääjä ei yrittänyt väistää sitä ja vain antoi tulen osuvan häneen. <br>\nJa siinä samassa hyökkääjä katosi, jättäen jälkeen vain Domekin ruumiin ruorissa.<br>\nKilljoy herätti melkein vaistonomaisesti muut klaanilaiset ja meni tarkistamaan Domekin ruumista. Hän oli elossa, mutta tajuton. <br>\n<br>\nGuardian alkoi katselemaan ympäriinsä mekaanisella silmällään. Hän ei nähnyt muuta kuin rajaton määrä suolavettä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":160,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-10-08T16:56","content":"<strong>Laavaluolastossa</strong><br>\n<br>\nZyglakien takaa-ajo alkaa raivoisasti. Aivan kuin silkka viha antaisi niiden vaunuille lisää vauhti. Klaanilaisten päättäväisyys ei horju, vaan he menevät koko ajan eteenpäin..<br>\n<br>\nIlma on tunkkaista ja kuumaa. Zyglakit eivät ole hellittäneet, vaan viilettävät klaanilaisten perässä. Edessä näkyy jälleen luolantapainen. Se on suuri... \"Tuolta voimme päästä ulos!\", Glatorianking huutaa. Muut eivät uskalla veikkailla, mutta He alkavat kuulla jopa edestäpäin Zyglakien meteliä. \"Ne ovat joka puolella!\", Mahrikinh karjaisee. \"Meidän pitää hypätä!\", Matoro TBS huutaa ja sen he tekevätkin. Luolan suu aukon lähellä oleva kieleke pelastaa klaanilaiset ja he loikkaavat sinne. Kaikki makaavat kasassa hetken, mutta kuullessaan Zyglakien lähestyvän, täytyy heidän jatkaa. Luolasta tuntuu huokuvan raikasta ilmaa... He pääsisivät ulos. Mutta sieltäkin alkaa kuulua meteliä. \"Ne tulevat.\", sanoo Keetongu.<br>\n<br>\n\"Emme pääse ulos!\", Summerganon toteaa ja jatkaa: \"...mutta päästivät he tai eivät, me taistelemme ulos.\"<br>\n<br>\nZyglakeja rynnistää luolasta, mutta ensimmäiset kaatuvat Summerganonin miekkaan ja MahriKingin keihääseen, mutta rynnistys sen kuin jatkuu ja muut liittyvät taisteluun. Luolasta ei pääse ahtaalle kiellekkeelle yhtäkään Zyglakia, kiitos klaanilaisten horjumattomuuden, mutta suu aukko on tukkeessa niistä. Ne änkevät väkisin läpi. Köysirataa pitkin saapuu lisää Zyglakeja, mutta ensimmäiset hyppääjät lentävät päistikkaa alhaalla näkyvään rotkoon ja ne jotka pääsevät kielekkeen kohdalle seivästyvät takalinjoja varmistavien klaanilaisten aseisiin. Yhden kohtaloksi koituu vastaanottaa Keetongun lyönti ja lentää vastakkaista seinää päin ja pudota sieltä laavaan. Mutta jopa ahtaita, kuilun seinämillä olevia pieniä polkuja pitkin yrittää Zyglakeja, mutta urheasti klaanilaiset ne torjuvat. \"Niitä tulee jatkuvasti, meidän on pakko puskea läpi!\", Manu sanoo ja muut nyökkäävät. Klaanilaisten raivokas rynnäkkö puhkaisee tunnelissa olevian Zyglakien rivistöt ja klaanilaisten onneksi luola avartuu lähes heti sisäänkäynnin jälkeen, joten he saavat tilaa taistella. Hieman laavatunneleita raikkaampi ilma antaa lisää tahtoa. Ensimmäinen hyökännyt Zyglak-aalto on lähes kaatunut. Summerganon lävistää yhden miekallaan ja Makuta Nui, tuttavallisemmin Manu antaa isän kädestä muutamalle. Ensimmäinen aalto on maassa, klaanilaiset hengähtävät. <br>\n<br>\n\"Niitä tulee lisää... ja niillä on jotain vahvaa mukanaan.\", Keetongu sanoo synkästi. \"Meidän on pakko jatkaa.\", Mahriking toteaa ja niin he lähtevät juoksemaan luolaa eteenpäin. Se tuntuu koko ajan suuntaavan ylöspäin, joten ehkä he pelastuisivat. Mutta niin kauan ovat Zyglakit vuoren uumenissa olleet, ettei yksikään kolkka ole heille pääsemättömissä. Klaanilaisten huomamaattomissa olleista sivutunneleista alkaa tulla lisää vihollisia ja takaapäin kuuluu askelia. Ainoa vapaa tie on ylöspäin. He juoksevat viholliset kannoillaan. Siellä täällä on laavauomia. Klaanilaiset päätyvät avaraan kammioon, jonka keskellä on silta valtavan rotkon yli ja toisella puolella portaat ylös. Silta on keskeltä katki, mutta hyppääminen on aiempien ponnistusten rinnalla pikku juttu. <br>\n<br>\nMutta zyglakien viimeinen, voimakkain aalto tulvii joka raosta ja klaanilaiset huomaavat olevansa joka puolelta piiritettyjä. Luolasta, josta he tulivat, kuuluu askelia ja huutoa. Ne tulevat. Heitä piirittävät Zyglakit käyvät päälle. Ensimmäiset kaatuvat helposti, mutta jatkuva päällekäyminen tuottaa tulosta: Summerganon katuu kolmen Zyglakin rynnistäessä päälle ja vaikka Manu onnistuu ne hoitelemaankin, ovat klaanilaiset joka puolella vaikeuksissa. Zyglak on haavoittanut Summerganonia hieman ja ylösnouseminen on tuskallista. Hän näkee kolmen Zyglakin juoksevan kohti muiden selustaa. Vihollisia on enää vähän, mutta sitäkin sitkeämpiä ne ovat. Summerganon nostaa miekkansa ja juoksee noita kolmea päin. Yhdeltä hän sivaltaa pään pois, toinen saa kohtalokkaat osumat lähes joka puolelle ja kolmas perääntyy kauhuissaan ja horjahtaa rotkoon. Juuri, kun klaanilaisten vääntö näyttää kääntyneen voitoksi, kuuluu luolasta jälleen meteliä. Ei paljoa askelia, mutta jotain normaalia Zyglakia vahvempaa taitaa olla tulossa...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":161,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-08T17:39","content":"<strong>Xian sisämaa, komentotorni</strong><br>\n<br>\nAirwatcher tiputti Purifierin suoraan tornin ikkunasta sisään, aiheuttaen ketjureaktion, jonka seurauksena Purifier löysi itsensä portaiden alapäästä ison rompekasan kanssa.<br>\nPurifier sadatteli kovaan ääneen ja mutisi, kuinka surkeat taidot Airwatcherilla oli ja kuinka hyvin hän suoriutuisi, jos osaisi itse lentää.<br>\n<br>\nPurifier heitti rojut päältänsä ja lähti kävelemään portaita ylös, kunnes saapui ylimpään kerrokseen ja valtavien metalliovien äärelle. Ovet aukesivat, kuin itsestään ja Purifier astui sisälle. Huone oli täysin pimeä, lukuunottamatta kahta oranssina hohtavaa silmää huoneen toisessa päässä.<br>\n<br>\nPurifier polvistui silmien edessä ja otti hiljattain varastamansa nahkapussin ja ojensi sen kohti silmiä.<br>\n<br>\n\"Olen täyttänyt tahtosi, herrani.\"<br>\n<br>\nJokin tarttui pussiin ja hitaasti avasi sen. Sininen hehku täytti koko huoneen ja paljasti hahmon valtavaksi viittaan pukeutuneeksi, sauvakätiseksi lordiksi. Hymy levisi hahmon kasvoille ja tämä sulki pussin. Oli taas täysin pimeää.<br>\n<br>\n\"Olet onnistunut paremmin, kuin odotin Purifier. Tekosi tullaan palkitsemaan avokätisesti.\"<br>\n<br>\n\"Kiitos herrani\", Purifier mutisi, \"Mutta minulla on myös huonoja uutisia: Killjoy on elossa ja tuntuu työskentelevän Guardianin kanssa.\"<br>\n<br>\n\"Vanha ystävämme on siis mukana kuvioissa. Hän oletettavasti tulee etsimään sinua, joten me viritämme hänelle ansan. Mutta meidän tulee olla varovaisia, jos Killjoy on Guardianin kanssa, voi koko Klaani olla liittynyt soppaan.\"<br>\n<br>\n\"Kaikki, jotka julkeavat lähestyä meitä, tuhotaan varmasti, oi Shadowed One. Varmasti.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":162,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-10-08T19:29","content":"<strong>Laavatunneliston eräs kammio Mt. ÄmKoon alla, Zyglakien ruumiiden keskellä</strong><br>\n<br>\nTunnelin melu vain yltyi yltymistään. Klaanilaisilla oli kiire, luolasta saattaa tulla mitä tahansa, ainakin melkein. Matoro ja Make päättävät yrittää sinetöidä oven, mikä kuuluu Jään ja Tulen elementtien yhdistettyihin voimiin. Samalla Keetongu ja Summerganon arvioivat kuilun pituutta ja hyppäämismahdollisuutta. Aika on vähissä. MahriKingin ja Matoron sinetti on melkein valmis. Samassa kuitenkin eräästä luolan railosta ilmestyy yksi Zyglak. Galtoriankin ja Manu valmistautuvat teurastamaan sen, mutta otus vain juoksee hädissään heidän ohitseen, hypäten suoraan laavakuiluun. Kaikki ovat ihmeissään. Saman tien muutama Zyglak ilmestyy otisista aukoista ja hyppää myös suoraan laavaan. Hetken ajan Klaanilaiset huomaavat nissä pakokauhua. \"Mitäs hittoa?\", Manu kysähtää ääneen. Samassa Zyglakin sätkivä käsi ilemstyy tunneli naukon sinetöimättömästä kohdasta, Make hätkähtää säikähdyksestä. Pian sinetti kuitenkin peittää viimeisetkin railot, jättäen Zyglakin kädestään jumiin. Muutkin tilaan johtavat aukot päätetään sinetöidä. \"Jos meillä olisi kuusi eri elementtistä Toaa, voisimme luoda Protodermistä ja tehdä tämän helpommaksi\", Make sanoo turhautuneena ja väsyneenä.<br>\n<br>\nSummerganon ja Keetongu pohtivat.<br>\n\"Emme ehkä voi hypätä yli, kuilun yllä oleva aktto on liian matala tarpeeksi korkeaan hyppyyn\", Keetongu teorioi.<br>\n\"Minulla saattaisi olla idea, mutta se on aika riskialtis.\", Summerganon vastasi. \"Eli..?\", Keetongu kysyi, odottaen vastausta. Summerganon käveli Zyglakien ruumiiden luo, tutkien heidän niiltä pudonneita keihäitä. Ne näyttivät melko vahvarakenteisilta, ne sopisivat hyvin. Summerganon poimi mahdollisimman monta keihästä ja käveli ne kainalossaan takaisin Keetongun luo. Hän iksi yhden keihään kuilun vasemman puoleiseen seinään. Pian hän roikkuikin keihään varassa laava-altaan yllä. Hän iski toisen keihään hieman edemmäs, hypäten pian roikkumaan siihen. Tämä toistui joitakin kertoja, kunnes Summerganon oli kuilun toisella puolella, ja oli pystyttänyt muille kivan kipeilyradan. \"Alkakaahan tulla!\", Toa huusi kuilun toisella puolella oleville. Pian kaikki olivatkin toisella puolella, valmiina jatkamaan matkaa kohti vapautta...<br>\n<br>\nZyglakien kylä oli melkein mennyttä. Talot ovat murusina, asukkaiden aseet sulametallia, kyläläiset itse... noh, tiedätte kyllä. Aseistettuja Nazorakeja juoksenteli sinne tänne, ikään kuin riemuissaan teekmästään työstä. Keskellä tuhoa seisoi hahmo, joka ei tosin ollut täysin torakkamainen, sillä oli mekaaninen oikea käsivarsi ja vasen jalka, kasvojensa vasen puoli hänellä oli melkein kokonaan metallin peitossa ja toinen tuntosarvi oli kuin ohut, taivunut radioantenni. Kehossaankin hänellä oli paljon metallisia paikkauksia. Hahmo painaa vasemman korvansa kohdalla olevaa nappia. Kuuluu pinetä piipitystä, hahmo aloittaa puhumisen: \"Sir, tässä 437, lähes koko kylä putsattu\", hahmo aloitti, lopettaen pian puhumisen, muuttaen mekaanisen kätensä laserkonekivääriksi, ampuen näkemänsä Zyglakin yhdellä kuolettavalla laukauksella pään läpi. \"Kylä putsattu\", torakkakomentaja jatkaa, \"olemme vallanneet vuoren alatuneliston. Aloitamme pian uuden asetuotantolan rakentamisen\". \"Erinomaista\", kuului hahmon käyttämän radion toisesta päästä, \"pian koko saaren ala-alue on hallinnassamme, jolloin voimme vallata koko saaren sisältä käsin...\". Radiosta kuului hetken ajan innokasta naurua...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":163,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-09T05:59","content":"<strong>Torakkojen biomekaaniikan tutkimuslaitos, maan alla</strong><br>\n<br>\n<em>Hei, tärkeää asiaa. Kesikverto Zyglak on immuuni elementti-iskuille sekä fyysisesti Toaa vahvempi. Niitä ei voi tappaa tuollaisia massoja. Eikä niitä myöskään ole tuollaisia massoja. Tavalliset Toarkat ymmärtää, muttei Zyglakeja. Joten jatkossa vähennämme Zygyjen määrää ja lisäämme tehoa.<br>\n<br>\nToinen juttu, Klaanin saaren kartta: <a href=\"http://www.brickshelf.com/gallery/matoro007/Bioklaani/klaani.png\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">link link</a> </em><br>\n<br>\n<br>\n<br>\nNazorak n. 1 kävelee Gaggulabion, Metorakkin, Zyxaxin sekä Abzumon kanssa synkkää, joskin isoa käytävää eteenpäin.<br>\nTorakkojen johtaja näppäilee oveen tunnusluvun ja he saapuvat suureen saliin täynnä jähmetysputkia, tutkijatorakoita ja monimutkaisia laitteita.<br>\n<br>\n\"Täällä\", Nazorak-johtaja aloittaa. \"Teemme parhaista Torakoista huipputehokkaita tappajia.\"<br>\nHe kävelelevät jonkun mekaanisen laitteen ohi, ison pöydän ääreen.<br>\n<br>\nNazorak-johtaja näpäyttää seinässä olevan näytön päälle. Se kajastaa saliin kelmeän sinistä valoa, ja siihen ilmestyy ensin valkoinen torakan kuva.<br>\n\"Katsokaa tarkkaan.\"<br>\nNazorakin ympärille alkaa ilmestyä harmaita osia. Ohjuksenheittimet. Puukko. Ranneterät. Pistooli. Rakettimoottorit. Panssarointi erittäin kevyt mutta äärimmäisen kova. Silmiin vihreät linssit joissa on lämpönäkö sekä skanneri.<br>\n<br>\n\"Täydellisen tappajan arsenaali yhdistettynä mahtaviin taistelutaitoihin sekä ketteryyteen.\", Nazorak-johtaja puhuu.<br>\n<br>\n\"Vaikuttavaa, Kenraali.\",Makuta Abzumo myhäilee. Tällä kertaa hänellä on suhteellisen hyviä liittolaisia.<br>\n<br>\n\"Hmm, saako noita muillekkin kuin torakoille?\", Metorakk kysyy kiilto silmissään.<br>\n\"Voimme tehdä yhden panssaroinnin muunlaisellekkin olennolle. Yhden tälläisen teko vie noin kolme päivää.\", Nazorak-johtaja vastaa Skakdille.<br>\nZyxaxilla on ontto olo. Hän aavistelee jotain.<br>\nZyglakeille on vuosien saatossa kehittynyt valtava epäluulo Mata Nuin luomia kohtaan.<br>\n<br>\n<strong>Tuhottu Zyglak-kylä</strong><br>\n<br>\nEversti \"Badass\" 437 astelee tuhotussa kylässä. Hän on väkisinkin ylpeä itsestään.<br>\nHänet määrättii puhdistamaan kyseinen kylä, koska Zyglakeja pidettiin turhan onnettomuusalttiina. He eivät ole sataprosenttisen luotettavia sodassa Klaani vastaan. Siinä pienikin moka koituu kaikkien kohtaloksi.<br>\nHänen joukkonsa tehtävänä on likivoida jokainen Zyglak maan alta. Torakat haluavat saaren alaosat kokonaan hallintaansa.<br>\nNyt hän nappaa Klaanilaiset.<br>\n<br>\nEversti 437 on saanut lisänimen \"Badass\" siitä, että hän on selvinnyt AINA. Hän pakeni kahdesti Klaanin vankilasta. Selvisi tulivuoren purkauksesta ja Katapulttiskorpionin hyökkäyksestä. Hän selvisi haaksirikkouduttuaan keskelle ei mitään merelle. Torakat sanovatkin että Badassia ei voi tappaa.<br>\n<br>\nHän on yksi taisteluhaarniskan ansainneista eliittitorakoista. 437:a on osittain kyborgi, puolet hänen päästään ja toinen käsi on kokonaan metallia. Toinen tuntosarvi on antenni. Harmaasta haarniskasta ei tosin tätä kyborgiutta huomaa.<br>\n<br>\nEversti \"Badass\" 437 viittaa muille torakoille. He kippaavat Zyglakien ruumiita laavajokeen ja romuttavat taloja. Torakkojen pioneeripataljoona saapuu paikalle.<br>\n<br>\n<em>Kuusi Klaanilaista. Hajoita ja hallitse.</em>, Eversti 437 ajattelee ja lähtee lentoon kohti paikkaa jonne Klaanilaiset menivät.<br>\n<br>\n<strong>Tunneli, ihan lähellä maan pintaa.</strong><br>\n<br>\nKuusikko ylitti viimeisen esteensä, laavavirran onnistuneesti. Nyt heillä on enää muutamia kymmeniä metrejä raikkaaseen ilmaan.<br>\n<br>\nKylmä ilma tuntuu hyvältä Matoron kasvoilla. hän astuu ensimmäisenä luolasta mustalle maalle. Ilma on suht kylmää jakosteaa. Auringonnousu alkaa juuri kohta.<br>\n<em>Asioiden tärkeyden tajuaa vain kun menettää ne.</em>, hän ajattelee.<br>\n<br>\nKoko kuusikko on nyt maan pinnalla. He ovat Klaanin saaren entisellä tuliperäisellä alueella. Seutu on mustaa laavakiveä olevaa tasankoa jossa tuulee kovaa mereltä käsin.<br>\nKilljoyn mökki näkyy etäisesti kaukana. Matorankylän valot hehkuvat toisessa suunnassa.<br>\nAurinko nousee horisontista.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":164,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-09T11:56","content":"<strong>Vene</strong><br>\n<br>\nOli hiljaista. Guardian skannasi kiikarillaan venettä ja sen ympäristöä. Äskeinen hyökkäys oli herättänyt kaikki nukkuvat ja tällä hetkellä ainoastaan Domek makasi veneessä. Muut katselivat ympäriinsä hämmentyneinä.<br>\n<br>\n\"Mitä se oli?\" Kepe kysyi. Hän oli herännyt viimeisenä ja hieroi silmiään turtana väsymyksen ja lääkkeen yhteisvaikutuksesta.<br>\n<br>\n\"Näkikö joku?\" Guardian kysyi korottaen ääntään. Hän tarkensi ympäristöön, veneeseen ja vedenpintaan kiikarikatseellaan, mutta koska Domek oli ollut veneen pääasiallinen valonlähde, hän ei nähnyt paljoakaan.<br>\n<br>\n<em>\"Yökatse. Päälle.\"</em><br>\n<br>\nMuiden silmissä Guardianin pimeydessä hehkuva punainen silmä värjääntyi muutamassa sekunnissa tummanvihreäksi. Suljettuaan oikean silmänsä Guardian näki koko maailman vihreän sävyissä. Se auttoi häntä tajuamaan, että hän seisoi osittain Kepen jalan päällä, mutta mystisestä hyökkääjästä ei ollut merkkiä.<br>\n<br>\n\"Näin jotain hetkellisesti\", Ämkoo sanoi veneen takaosasta. \"Kun Killjoy osui siihen, näin sen takaapäin hetken ennen kuin se katosi.\"<br>\n<br>\n\"Miltä se näytti?\" Killjoy kysyi.<br>\n\"En ole täysin varma\", Ämkoo sanoi. \"Liikehdinnästä oletan, että se oli mekaaninen. Se oli noin Skakdin kokoinen.\"<br>\n<br>\nGuardian käveli varovaisesti kohti takaosaa. \"Sinä ammuit sitä\", hän sanoi osoittaen Killjoyta ja kääntyi kohti Ämkoota. \"ja sinä näit sen. Missä kohtaa kohde oli ennen katoamistaan?\"<br>\nKilljoy ja Ämkoo nostivat kätensä ja osoittivat. Heidän näkökulmansa olivat hieman ristiriitaiset, mutta piste oli suurin piirtein sama.<br>\n<br>\nGuardian katsoi tarkasti yökatseensa läpi. Hän ei huomannut hyökkääjän jättäneen jälkeensä mitään.<br>\n<em>\"Lämpö. Päälle.\"</em><br>\nLämpökatseellaan Guardian näki paremmin, mutta se ei auttanut paljoa. Hyökkääjän katoamiskohdassa oli vielä pieni häilyvä jälki Killjoyn hyökkäyksestä, mutta Guardiania kiinnosti enemmän isompi jälki, joka leijaili ilmassa.<br>\n<br>\n\"Luulen, että hyökkääjämme päätti siirtyä ratkaisevalla hetkellä\", Guardian sanoi muille klaanilaisille. \"mutta se, kuka tai mikä kyseessä oli jää spekuloitavaksi.\"<br>\n<br>\n\"Se oli mekaaninen, eikö?\" Snowman sanoi. \"Nazorakit?\"<br>\nGuardian pudisti päätään. \"Nazorakit eivät hallitse kaukosiirtymistä\", hän sanoi. \"Se on yksi niistä naamiovoimista, joita ne eivät ole voineet pystyä toistamaan teknologialla. Tämä on jotain kehittyneempää.\"<br>\nHetken ajan oli hiljaista.<br>\n\"Pitäisiköhän meidän huolestua?\" Snowman kysyi.<br>\n\"En usko\", Ämkoo sanoi. \"Aurinko on nousemassa pian. Jos hyökkääjämme ei kykene näkymättömyyteen, sen on turha yrittää mitään.\"<br>\nGuardian nyökkäsi. \"Ja olemme parin tunnin sisällä Klaanissa\", hän sanoi. \"Olisi typerää hyökätä kimppuumme näin lähellä. Nyt, toivokaamme, että Domek toipuu shokistaan pian.\"<br>\n<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Valkoinen huone</strong><br>\n<br>\n<br>\nDomek tunsi suurta kipua päässään herättyään. Kun hän avasi silmänsä, hän näki vain valkoista.<br>\nHän kääntyi ympärilleen. Pelkkää valkoista kaikkialla.<br>\nDomek nosti kätensä kasvojensa eteen. Hän helpottui huomatessaan, että edes hän itse ei ollut valkoinen.<br>\nMutta silti. Valkoista. Kaikkialla.<br>\n<br>\nDomek katseli ympäriinsä. Hän oli ärtynyt.<br>\n\"Hiivatti\", Domek sanoi. \"Ei taas.\"<br>\nDomek nousi seisomaan. Se ei auttanut. Oli edelleen valkoista.<br>\nHän lähti kävelemään eteenpäin, mutta se ei auttanut, sillä tämä tylsän valkoinen erämaa ei muuttunut yhtään vähemmän valkoiseksi, vaikka sitä katsoisi mistä kulmasta.<br>\nJoskus Domek ihmetteli, miten hänen oma mielensä oli näin tylsä paikka.<br>\n<br>\nDomek käveli hetken. Välillä hän huomasi tuttuja kuvioita valkoisessa hiekassa, jonka läpi hän vaelsi, mutta muuten oli aivan liian valkoista. Välillä hän törmäsi idiinsä ja totesi tämän olevan ärsyttävä tyyppi, jolle pitäisi antaa rauhoittavia ja heti. Välillä hän löysi oman superegonsa ja totesi tämän olevan ärsyttävä kaikkitietäväinen näsäviisastelija, joka pitäisi vaientaa. Domek kuitenkin osasi oppia arvostamaan omaa egoansa siitä hyvästä, että tämä kykeni käyttämään molempien hyviä puolia.<br>\n<br>\nHetken kävelyn jälkeen Domekin eteen tuli seinä. Se oli poikkeuksellisesti musta. Domekin olisi pitänyt innostua vaihtelusta, mutta tuijotettuaan mustaan kiviseinään hetken hän alkoi epäilemään, että kaikki ei ollut täysin kunnossa.<br>\nSeinä halkeili. Halkeamista valui mustaa nestettä, joka alkoi levitä lattiaa pitkin. Domek ei ollut aivan varma, kuuliko hän oikein, mutta hän luuli seinän nauravan hänelle.<br>\n<br>\nEpäilykset loppuivat siinä vaiheessa kun seinä avasi silmänsä. Ne olivat punaiset ja niiden alla oleva halkeama alkoi muistuttaa hymyilevää suuta.<br>\nJa silloin seinä puhui Domekille.<br>\n<br>\n\"Tervehdys, unikeko\", seinä sanoi matalalla äänellä.<br>\nDomek huusi. Hän kaatui selälleen.<br>\nAse. Ase. Jostain oli saatava ase. Ainoa asia hänen mielessään sillä hetkellä oli ase.<br>\nPian Domek huomasi pitelevänsä keihästä kädessään. Hän osoitti mustaa seinää sillä.<br>\n<br>\n\"Mikä\", Domek sanoi huohottaen. \"sinä olet?\"<br>\n<br>\nSeinä hymyili. Kun se ryhtyi jälleen puhumaan, sen matalan äänen joukkoon liittyi useita erilaisia ääniä, jotka puhuivat Domekille yhtenä kuorona. \"Samantekevää. Kun kerran olemme sinun päässäsi, haluaisin keskittyä sinuun. Pyydän anteeksi, että ystäväni käsittelivät sinua hieman...kovakouraisesti.\"<br>\n<br>\nDomek nousi istumaan. Hän tutki mustaa seinää. Sen halkeamista valuva musta neste oli valunut lattialle. Nyt se liikkui vähitellen kohti häntä, peittäen alleen alitajunnan valkoisen lattian.<br>\n\"Mukavaa tuo vähättelysi\", Domek sanoi sarkastisesti.<br>\nSeinä hymyili edelleen. Nyt sen punaisten silmien alla olevasta hymyä muistuttavasta halkeamasta alkoi valua punaista nestettä.<br>\n<br>\n\"Jos meillä olisi ollut toinen, vähemmän brutaali tapa sammuttaa valosi, olisimme taatusti käyttäneet sitä, mutta tämä oli nopeinta\", pimeä seinä sanoi. \"Meillä ei ole paljoa aikaa, sillä aurinko on kohta nousemassa.\"<br>\n<br>\n\"Et vieläkään vastannut, kuka olet. Miksi haluat tavata minut ja kuka on tämä kaverisi?\"<br>\n<br>\n\"Kaikki ajallaan, hohtava ystäväni\", seinä sanoi. \"Tiedolla 'kaveristani' et tee mitään. Halusin tavata sinut, koska minulla on sinulle pieni...työtarjous. Ja minä? Minä itse?\"<br>\n<br>\nPunaiset silmät sulkeutuivat. Pian seinän suuna toiminut halkeama alkoi laajentua. Seinä säröili entistä raskaammin ja säröistä valui lisää punaista nestettä. Sitten yhtäkkiä särö räjähti auki.<br>\nSuuresta halkeamasta työntyi jotain mustaa ja pitkää. Se liikkui sulavasti läpi ilman ja pysähtyi suoraan Domekin kasvojen eteen.<br>\nPian Domek tuijotti suoraan mustan Avohkiita muistuttavan naamion tyhjiin silmäkuoppiin.<br>\n\"Minä olen joko paras ystäväsi tai pahin painajaisesi\", se sanoi. \"Se on valinta.\"<br>\n<br>\nDomek mietti hetken. \"Ja... ja miten minä hyötyisin jos olisin ystäväsi?\"<br>\n\"Tässä suuressa ja pimeässä universumissa sinä, ystäväni, olet vain pieni sekunnin tuhannesosan välähdys\", seinä puhui. \"Entä jos valosi hohtaisi kauemmin?\"<br>\n\"En välitä vallasta tai maineesta. Miksi ottaisin tarjouksesi?\"<br>\nVarjo hymyili. \"En puhu vallasta tai maineesta. Sinun valosi voi auttaa tuhansia. Miten on?\"<br>\n\"Lopetin harkitsemisen heti silloin kun ilmestyit.\"<br>\n<br>\nVarjon hymy hyytyi.<br>\n\"Sinä olet valon Toa, ystäväni\", se sanoi. \"Yksi harvoja asioita, joista en ole täysin varma on se, pystyisinkö oikeasti tappamaan sinut tähän paikkaan. Mutta jos haluat nähdä asian näin...no, luulen, että tästä tulee ainakin mielenkiintoista.\" Avohkiita muistuttavat kasvot alkoivat perääntyä. Ne vetäytyivät vähitellen mustaan kiviseinään, joka alkoi haihtua. Pian sen takana olisi taas valkoista.<br>\n\"Aikani alkaa loppua. Tavataan, <em>ystäväni</em>.\"<br>\n<br>\nSen jälkeen oli taas valkoista. Pian Domek kuitenkin näki, kuinka kullanhohtoinen valo repeytyi läpi hänen alitajuntansa ja tämän sairaan unen.<br>\nAurinko oli nousemassa.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Domek kirjoitti repliikkinsä, kiitän häntä.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":165,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-09T14:14","content":"<strong>Laavazone</strong><br>\n<br>\nAurinko nousee kauniisti horisontista merta vasten. Päivän ensimmäiset säteet herättävät luonnon taas henkiin, ja pyyhkivät pois yön painajaiset. <br>\nKuusi Klaanilaista ovat lähteneet tarpomaan Klaaniin. Manu haluaa mahdollisimman nopeasti itselleen kunnon ruumiin. <br>\n<br>\n\"Hei, minä käyn tuolla Killjoyn mökillä katsomassa onko hän kotona. Menkää te edeltä Klaaniin.\", Matoro ehdottaa. He tarpovat laavakivisellä maaperällä eteenpäin, ja Matoro kääntyy sivuun. Killjoyn mökki näkyy parinkymmenen Bion päässä.<br>\n<br>\n<br>\nMatoro syöttää Klaanin jäsenkortin oven viereen ja ovi aukeaa. <br>\n\"Killjoy, oletko täällä?\", Matoro huhuilee. Hänellä olisi ollut asiaa tälle. <br>\nMatoro huomaa ison kaapin jonka ovessa lukee matoran-aakkosilla \"Donitseja\". Jään Toan päivä saa heti valoisamman käänteen. Hän avaa kaapin ja ottaa alkajaisiksi parikymmentä donitsia. Hän astuu ovesta ulos, iloisena donitseista mutat pettyneenä siitä ettei löytänyt Killjoyta.<br>\n<br>\nJoku potkaisee matoroa niskaan talon katolta, jään Toa lentää suoraan naama edellä tuhkaiseen maahan. Matoro potkaisee heti ylöspäin, osuen päälle hypänneeseen kohteeseen. Se kaatuu kyljelleen. Matoro ponnistaa käsillä ylös, mutta saa potkun mahaansa.<br>\n<br>\n<em>Kuka tämä vihollinen on?</em>, Matoro miettii. Hän ei ole saanut kunnon katsekontaktia kohteeseensa.<br>\nJään Toa kierähtää maassa, nousee ja hyppää. Hän ponnistaa Killjoyn talon katon reunasta. Hän tuntee jalaknsa osuvan johonkin, sitten hän iskeytyy kovaan maahan. Refleksinomainen jääsäde iskeytyy ylöspäin, hän vetäisee miekkansa esiin. Ohjus vie jalat Matoron alta ja tämä lentää kovaan maahan.<br>\n<br>\n<br>\n\"Luulin sinua kovemmaksi, Toa.\", Eversti 437 lausuu vertahyytävällä äänellä. \"Tämä taistelu päättyy nyt. Jos liikahdat, ammun sinut. Jos et liiku, ammun sinut. Sinulla ei ole vaihtoehtoja,\", se sanoo ja osoittaa renneohjukseneheittimiellä kohdettaan.<br>\n<br>\n\"Onhan, voit aina antautua\", sutkauttaa Matoro. <br>\n\"Olet vitsikkäällä tuulella.\", Metallitorakka sanoo. Se valmistautuu painamaan liipaisinta.<br>\n<br>\nTorakan metallinen, ohut sormi kiertuu liipasimelle, painaen sitä. Liipasin ei liiku. Hän painaa kovemmin, se pysyy ylä-asennossa. <br>\n<br>\n\"Opetus numero yksi: jäädytetty liipasin ei toimi\", Matoro ilmoittaa, hyppää ilmaan, vetäisee miekkansa ja ampuu siitä energiasäteen Torakan rintaan.<br>\n<br>\nBadass vetäisee lonkallaan olevan hopeisen laserpistoolin, laukaisee. Matoro väistää ammuksen, hyppää kierteellä ja iskee miekalla kohti torakkaa. Tämä iskee ranneteränsä miekkaa vastaan. <br>\nMatoron kierre pysähtyy kun miekka ottaa kiinni torakan teriin. Badass tekee nopean ranneliikkeen, saaden Matoron Energiaterän hänen ranneteriensä väliin, jumiin.<br>\nSe riuhtaisee ja Matoron miekka lentää kauas omistajaltaan. Potku kaataa Jään Toan maahan, mutta vastapotku maasta kaataa Torakan. <br>\nTorakka iskee toisen käden ranneterän Matoron rintaan. Jään Toa parkaisee ja tavoittelee vyöltään toista miekkaansa, tai oikeammin tikaria. Tämä kakkosase on pelastanut hänet monesti. Hän saa Sähkösäilän käteensä ja iskee sen ylöspäin. Torakan teräksisen panssarin läpi iskeytyy valtava määrä sähköä ja yksi prototeräksinen terä. Matoro kierähtää alta pois. Eversti Badass repii tikarin karjuen pois ja heittää sen maahan, tavoittaen Matoroa. Hän painaa ohjuslaukaismen liipaisinta, se on jo sulanut. Sarja pieniä nuolenkärkiä iskeytyy Matoroa päin, ja ne heittävät Jään Toan kauemmas. <br>\n<br>\nMatoro tajuaa olevansa nyt aseeton.<br>\nEversti \"Badass\" 437:alla taasen on koko arsenaali käytössä.<br>\nJään Toa lähtee juoksuun, heittäytyen Killjoyn talon takaikkunan lasin läpi, taloon sisään. Torakka menee taloon ovesta, joka oli jäänyt Matorolta auki.<br>\n<br>\n\"Voi pikkuinen, etkö tajua että et voi voittaa tätä. Piilottelu ei auta.\", Torakka lausuu.<br>\n<br>\n\"Opetus numero kaksi: suojaa aina selustasi\", Matoron ääni kuuluu. Energiasalama lähtee matoron valkoisesta miekasta taloon sisään, iskeytyen kuin seinä torakkaa päin. Tämä lentää suoraan Killjoyn 80-tuumaisen teleruudun näyttöön.<br>\n<br>\nBadass ampuu ohjuksia, Matoro väistää taitavasti, mutta seinän läpi lentävä lasersäde osuu Matoroa jalkaan.<br>\nVihainen torakka syöksyy suihkumoottorin voimalla kohti Jään Toaa, iskeytyy tätä päin kovaa ja nostaa korkeutta.<br>\n<br>\n\"Haluatko nähdä maailmaa? Tiputtaisinko sinut kenties Coliseumiin, tai vaikkapa Karzahnille, saasta?\", 437 karjuu. Matoro pääsisi helposti pois, mutta on toinen juttu kannattaako se. <br>\nTorakka lentää ylöspäin.<br>\n\"Hyvästi, mikä nimesi lieneekään\", Eversti Badass murahtaa ja irroittaa otteensa. Edes Prototeräksinen panssari ei kestä iskua maahan näin korkealta.<br>\n\"Hei, odota. yksi asia vielä.\", Matoro sanoo kohteliaasti. Liian myöhään. Hän tippuu alaspäin, tuulee kovaa. Aamuaurinko sokaisee.<br>\n\"Opetus numero kolme: Tämä tullaan muistamaan päivänä, jolloin <em>melkein</em> hoideltiin Matoro The Blacksnow!\", hänen huutaa tuuleen. Seuraava miete, miten itseasiassa hän selviytyy. <br>\n<br>\nJään Toa keksii keinon joka saattaa toimia. Hän ampuu jalkojensa suuntaan alaviistoon elementaalienergiaa, saaden hänet kiitämään ala<em>viistoon</em>, kohti merta. Edelleen yläilmoissa oleva Eversti Badass 437 tajuaa Matoron yrittävän laskeutua mereen. Hän ottaa vyöstään hopeisen pistoolin. Vihreä kyborginen torakansilmä katselee kohdetta. Helppo osuma hänelle. <br>\nHänen torakankäsi puristaa jo aseen liipaisinta. Punainen välähdys, ja kuolettava säde lähtee liikkeelle valon nopeutta.<br>\n<br>\nMatoroon osuu.<br>\n<br>\nTyytyväinen Torakka lähtee katsastamaan loppujen Klaanilaisten sijaintia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":166,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-09T20:20","content":"<strong>Nazorakein tukikohta</strong><br>\n<br>\nKenraali 001 piti kädessään raporttia viime päivien tapahtumista, eikä ollut varma, tulisiko pitämään lukemastaan.<br>\n<br>\nEnsinnä oli laivaston tiedote. Ominaiseen tapaansa Amiraali 002 oli delegoinut raportin kirjoittamisen muille, hän ei harrastanut \"turhien kirjeiden\" raapustelua. Kenraali ei oikeastaan ollut lainkaan yllättynyt huomatessaan raportin olevan pitkälti täynnä tyhjää, torakoiden laivastolla hieman harvemmin oli erityisen kriittisiä velvollisuuksia, tulivoimaisuudestaan huolimatta.<br>\n<br>\nMaavoimien johdolta saatu viesti oli pidempi, ja 003 oli henkilökohtaisesti kirjoittanut sen. Toistuva teema raportissa oli, kuinka \"torakoita oli menetetty, mutta mitään ei saatu aikaiseksi\". Mutta siinä nyt ei ollut mitään uutta eikä ihmeellistä. Kenraali kuitenkin myhäili mielessään, asiain laita tulisi muuttumaan. Hän luki raporttia eteenpäin, ja katsoi, mitä haarniskoiduille eliiteille kuului. Ainoastaan kyborginen 437 oli suorittamassa tehtävää, muut odottivat reservissä. Mitään menetyksiä ei tässä joukossa ollut.<br>\n<br>\nSeuraavat raportin osat Kenraali kävi läpi hyvin nopeasti, hän tahtoi pikaisesti päästä tiedeosaston tekstiin. Siinä se oli, tutkimusten johtajan, 006:n, kirjoittama teksti. Siinä oli hänen varsin hyvin tiedostamansa Yliluutnantti 955:n valitettava kuolema. Mutta niin etevä sotilas kuin hän oli ollutkin, kriittisempää oli saatu tieto prototyyppivoimahaarniskasta. Siitä, joka oli aivan eri kaliiperia, kuin muiden torakoiden käytössa olevat haarniskat. 955:n puku oli uniikki, ja myös voimallisempi kuin muut. Mutta nyt se oli tuhoutunut.<br>\n<br>\nSalaisen palvelun johdossa olevan 007:n raportti oli tiivis paketti, josta kuitenkin kävi hyvin selville, kuinka vakoojakamerat toimivat jopa odotettua paremmin. Ainoastaan myrskyt aiheuttivat toimintahäiriöitä.<br>\n<br>\nKenraali 001 vei raportin arkistoijalle, ja lähti astelemaan huoneeseensa. Pieniä takaiskuja huomioimatta operaatio sujui hyvin.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Joo, en ole yksin suunnitellut Nazorakein johtoporrasta. G on toiminut pääinsinöörinä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":167,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-09T23:21","content":"<strong>Laavakentät</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui käveli. Hänen uusi ruumiinsa ei sopinut hänelle. Hän vihasi Zyglakeja. Hänellä oli niistä huonoja kokemuksia: kerran eräs Zyglak oli varastanut hänen hattunsa. Se oli tosin ollut ainoa kerta, kun Makuta Nui oli käyttänyt hattua.<br>\n<br>\nKilljoyn mökiltä ei kuulunut mitään. Matoroa ei näkynyt. Muut alkoivat jo epäillä jotain. He olivat jo laavakenttien reunalla; metsä oli melkoisen lähellä. Silloin jokin iski. Harmaa pyörre viuhahti heidän keskelleen. Maa räjähti. Kraatterista nousi jotain. Makuta Nui katsoi sitä tarkasti: se oli torakka. Mutta ei mikä tahansa torakka, se oli suurimmaksi osaksi mekaaninen. Se hymyili pirullisesti. Manulle tuli kylmiä väreitä. Tämä ei selvästikään ollut torakka haarniskassa, se oli torakkahaarniska. Haarniska ei kuitenkaan näyttänyt samanlaiselta, joten tuskin sitä oli massatuotettu. Ja tämähän oli kyborgitorakka.<br>\n<br>\nKlaanilaiset kömpivät pystyyn ja katselivat tulokasta. Se hymyili edelleen julmasti. Sitten se yhtäkkiä syöksähti kohti Summerganonia ja huitaisi tätä jonkinlaisella terällä. Summerganon ehti jotenkuten väistää niin, että pään irrottamiseen tarkoitettu isku osui käteen. Käsipanssari esti terää uppoamasta kovin syvälle, mutta syvä haava hänelle silti tuli.<br>\n<br>\nKeetongu hyppäsi paikaltaan ja yritti murskata torakan alleen. Eversti suhahti nopeasti pois alta ja potkaisi Keetongua jalkaa saaden tämän kaatumaan. Hän hyppäsi jälleen klaanilaisten keskelle ja julisti:<br>\n”Olen eversti 437! Teidän aikanne tämän maan päällä on päättynyt!”<br>\n”Mikä sinä olet mitään sanomaan, näytät itsekin muinaisjäänteeltä. Tai ainakin se osa sinusta, joka on jäljellä”, Makuta Nui vastasi pilkallisesti. Torakka ei raivostunut.<br>\n<em>Joudun siis kohtaamaan Zyglakin, vai?</em> hän ajatteli.<br>\n<em>Et, joudut kohtaamaan Makutan, jolla on kokemusta torakoiden tappamisesta.</em><br>\nEversti hätkähti ja katsoi Zyglakia, joka piti sisällään Makutan antidermistä.<br>\n<br>\n”Vai Makuta”, hän tuhahti. ”Joudut nyt menettämään ruumiisi – taas.”<br>\n”Saa nähdä”, Makuta vastasi. Sitten hän sanoi klaanilaisille: ”Keetongu, Gekko ja Make viekööt Sugan turvaan, hän ei voi taistella. Minä hoitelen tämän tuholaisen.”<br>\n”Hah.”<br>\n”Kyllä.”<br>\n<br>\nTorakka hyökkäsi. Makuta sai kehonsa hyppäämään voltin taaksepäin. Se oli tosin surkea siinä, mitä teki. Aivan jäykkä ja liian suuri helppoon lähitaisteluun.<br>\n<em>Tästä tulee mielenkiintoista</em>, Manu ajatteli.<br>\nHän hyppäsi kohti torakkaa ja iski nyrkillään. Torakka väisti helposti ja ampui ohjuksia kohti Makutaa. Makuta päätti käyttää yhtä tässä ruumiissa toimivista voimistaan. Hän aiheutti torakan pitelemässä terässä molekulaarisen häiriön. Terä sulautui kiinni torakan käteen. Torakka katsoi sitä hetken hämmentyneenä. Katselu loppui, kun suuri Zyglakin ruumis paiskautui hänen päälleen. Torakan vielä orgaanisista keuhkoista kaikkosi ilma, kun hänen vartalonsa litistyi musertavan massan alle. Hän ei kuitenkaan joutunut paniikkiin: uusi terä otettiin käyttöön ja pistettiin Makutan jalkaan. Makuta ponnahti nopeasti pois torakan päältä. Zyglakin ruumis oli todellakin hyödytön. Täytyi käyttää makeita supermakutavoimia.<br>\n<br>\nEversti 437 ei pitänyt Makutan magnetismivoimista. Ne aiheuttivat liikaa kipua. Häntä oli heitelty ympäriinsä liikaa. Hän päätti ottaa ohjuksensa käyttöön. Hän ampui tusinan ohjuksia kohti Makutaa, joka ei ehtinyt väistää. Ilmeisesti hän ei ollut aivan kotonaan tuossa ruumiissa. Torakkaeversti juoksi suoraan päin Zyglak-ruumista ja puski kyborgisella päällään tätä vatsaan. Tämä kaatui selälleen maahan. Torakka alkoi polkea vastustajaansa maahan suorastaan väkivaltaisesti. Makuta ei jaksanut sietää sellaista vaan potkaisi Nazorakin pois päältään ja hidasti tätä hitausvoimillaan. Voimien käyttö alkoi olla raskasta. Torakan nopeuden täysi riistäminen oli jo kovan luokan työtä. Makutan nerokkaat aivot työskentelivät ongelman parissa. Hänellä ei ollut voimia tuhlattavaksi asti, ja pian murhanhimoinen torakka pääsisi hänen kimppuunsa. Makuta päätti juosta karkuun. Hän heitti torakan magnetismillaan vielä kerran kauemmas ja lähti kipittämään kohti metsää. Torakka yllättyi äkillisestä vapautumisestaan niin, että ei ehtinyt varautua maahan paiskautumiseen.<br>\n<br>\nPian 437 oli kuitenkin Makuta Nuin perässä. Hänellä oli vikkelämmät jalat ja pitkän kantomatkan ohjukset. Makuta sai monta osumaa ennen kuin pääsi metsän reunaan. Hän voivotteli kipeitä ruumiinosiaan hypätessään puuhun. Torakka yritti katsoa, minne Makuta oli mennyt. Hän huomasi tämän loikkivan puusta toiseen hyvin nopeasti. Ei ollut aikaa hukattavaksi; torakka käynnisti taas jet-packinsä. Hän lenteli puiden seassa etsien Makutaa. Hän laskeutui erääseen puuhun katselemaan ympäristöään tarkemmin. Hän huomasi sitten kivirottien jyrsivän puun runkoa. Hän ehti hetken ihmetellä ennen kuin puu kaatui. Hän kuitenkin reagoi lähtemällä taas lentoon. Sitten häneen iski jokin terävä. Se oli Nui-Rama, jonka kynnet olivat uponneet hänen orgaanisiin kohtiinsa kyljissä. Hän vinkaisi. Kipu ei ollut mukava asia, jos sitä ei joutunut juurikaan kokemaan. Eihän se kyllä koskaan ollut.<br>\n<br>\n437 leikkasi Ramalta kädet irti ja putosi puiden latvuksiin. Ne ottivat hänet hyvin vastaan. Sitten Nui-Ramoja tuli lisää. Kokonainen parvi saapui hänen kimppuunsa. Makuta oli ilmeisesti löytänyt pesän käskettäväkseen. Everstin oli pakko pudottautua alemmas tiheän puuston sekaan. Hän ei näkisi täältä mitään. Eipä hänen tosin tarvinnutkaan: Makuta yllätti hänet takaapäin ottamalla hänet kuristusotteeseen niin, että silmissä pimeni.<br>\n<br>\nTorakka laittoi jalkansa puuta vasten, tarttui Makutan käsistä ja heitti hänet alas puusta. Sitten hän hyppäsi itse perään ja otti esiin jälleen uuden terän. Makuta ei pitänyt tästä. Miekkoselta löytyi aivan liikaa erilaisia teräaseita. Hän väisteli hetken, mutta lopulta torakka sai lävistettyä hänen kaulansa terällään. Makuta päätti sitten tunkeutua torakan mieleen. Se oli hyvin vahva, liian vahva revittäväksi kappaleiksi. Joten Makuta Nui käytti häirintää.<br>\n<br>\nTorakasta tuntui, kuin jokin olisi kutittanut hänen päänsä sisällä. Sitten hän huomasi, että Makutan antidermis oli valunut ulos. Suurin osa siitä oli jo kadonnut viidakkoon. Hämäys oli tehonnut. Torakka paiskasi raivoissaan Zyglakin ruumiin menemään. Mutta ensin hän rei’itti sen niin, että ainakaan Makuta ei saisi sitä takaisin.<br>\n<br>\nMakuta Nui valui kasvillisuuden seassa. Valuminen on juuri oikea sana kuvaamaan tapahtumaa. Leijuminen oli osittaista. Sitten Makuta huomasi jotain kiinnostavaa: hänen ja Matoron vanha tuttu makasi vielä kasvillisuuden seassa.<br>\n<em>Miksihän kukaan ei ole tehnyt ruumiista selvää?</em> Makuta pohti. <em>Haaskansyöjillä on ollut muuta puuhaa?</em> Hän sai uuden ruumiin. Torakalle tulisi kuumat oltavat – ja Makuta Nuille hauskaa.<br>\n<br>\n437 yritti vielä hetken etsiä antidermistä. Lopulta hän luovutti, olisi parasta etsiä muut klaanilaiset. Ehkä he eivät olleet vielä ehtineet karkuun. Sitten hän kuuli takaansa ääniä. Hän katsoi selkänsä taakse ja näki jotain pelottavaa. Suuri Tuhon kyykäärme katseli häntä valmiina puraisemaan. Rahin silmien takana näkyi Makuta Nuin voitokas ilme.<br>\n<br>\n<strong>Torakoiden tukikohta</strong><br>\n<br>\nAbzumo käveli maanalaisia käytäviä pitkin. Hänellä oli asiaa tälle liittouman ”hyväntekijälle”: tämä vaikutti mielenkiintoiselta. Hän näki Skakdin nukkuvan vartiopaikallaan erään oven luona. Hän meni tämän luokse ja potkaisi lujaa. Skakdi parahti. Hän katsoi tulijaa pelokkaasti. Makuta kysyi:<br>\n”Missstä löydän tämän Avden?”<br>\n”Hän… hän viihtyy… toisessa siivessä, siellä on vähemmän valaistusta.”<br>\n”Selvä, kiitosss yssstävä.”<br>\n<br>\nPian Abzumo olikin toisella puolella tukikohtaa. Hän tutkiskeli ovia. Niitä oli monta. Jokainen oli musta, harmaa seinä oli täynnä mustia nelikulmioita. Ei, ei suorakulmioita. Jotkut kyllä olivat, mutta eivät kaikki. Hän katseli ovien alta tulevaa valoa. Hän valitsi sen, josta kajasti vähiten. Ilmeisesti tämä olento ei pitänyt valosta.<br>\n<br>\nOven avattuaan hän näki vain pienen Ta-Matoranin seisovan yksin huoneessa. Tämä katseli jotain, mutta Abzumo ei nähnyt, mitä. Hän näytti vain tuijottavan hymyillen jonnekin kauas. Jostain kuuluu ääni:<br>\n”Kappas. Olemmeko me tavanneet?” Matoran ei edes katso Abzmoa. Hänellä oli kummallinen tunne. Kuin joku katsoisi häntä. Yksinäinen silmä.<br>\n<em>Pelkkä Matoran?</em> Abzumo ajatteli. Hän katsoi taakseen. Siellä todella oli silmä. Punainen silmä. Ehkä se tarvitsisi enemmän unta.<br>\n<br>\n”En ehkä osaa lukea ajatuksia, mutta osaan lukea sinua, ystäväni. Näen, että et luota potentiaaliini.”<br>\n”Oletko aivan varma? Minua on vaikea lukea.” Avden varjo alkoi muistuttaa jotain tuttua. Makuta ei tiennyt, mitä. Epävarmuuden tunne kasvoi. Varjo alkoi muistuttaa Abzumoa itseään.<br>\n”Voi, ehkä jollekulle muulle. Mutta minä tiedän mielet. En voi väittää ymmärtäväni niitä, mutta tiedän ne.” Hän kääntyi katsomaan Abzumoa yhä hymyillen samaa, tyhjää hymyään. Se oli kammottavaa.<br>\n”Mieli itsessään on tämän maailman vaarallisin ase”, hän jatkoi. Nyt Abzumokin hymyili.<br>\n”Tosiaankin. Minulla on kokemusta siitä.”<br>\n”Kerropa, ystäväni. Kun katsot silmiini, mitä näet minussa? Mitä näet mielessäni?”<br>\n<br>\nTämä oli uutta. Kukaan ei ollut koskaan <em>pyytänyt</em> Abzumoa lukemaan ajatuksiaan.<br>\nHän katsoi Matoranin tyhjiin silmiin. Hän kurkotti tämän mieleen. Hän näki jotain kummallista. Mustan keskellä oli punaisia silmiä. Mustat lonkerot tarttuivat häneen, vetivät häntä pimeyteen. Abzumo avasi silmänsä näkemättä, mitä sen jälkeen tapahtui. Avde hymyili yhä leveämmin. Abzumo hymyili takaisin.<br>\n<br>\n”Vaikuttavaa. Yleensä ajatustenlukijat eivät ymmärrä suojata omaa mieltään tarpeeksi hyvin kontaktin aikana. Sinä muistit. Kuinka monta olet murskannut sisällesi, Makuta?” Hän käänsi päätään kallelleen. Hän olisi näyttänyt vajaamieliseltä tyhjine silmineen, ellei olisi ollut niin kammottava. Tietoisuus vaikutti pelottavalta. Abzumo hymyili edelleen, mutta hänen sydämensä oli jäätä. Tämän olennon kanssa ei paranisi leikkiä – hän saattaisi olla jopa Makutain voimien veroinen.<br>\n”Olenhan minä elämäni aikana ehtinyt jokusen tappaa. On mukavaa, kun ruumis saa lisää massaa. Valitettavasti halutessani pienemmän muodon minun on jätettävä osa massasta taakseni. Silloin muutama elämä voi tuhlaantua, mutta sillehän ei voi mitään.” Avde nyökkäsi hitaasti.<br>\n”Mutta kysyin, kuinka monta. Oletko edes laskenut?”<br>\n”Miksi olisin? Mitä tekisin sillä tiedolla? Toisten elämällä on toisarvoinen sija omaani nähden. Kyllähän sinä sen tiedät, kun minua luet niin hyvin.” Makuta hymyili maireasti. Avde ei ollut ainoa, joka taisi sanaleikit.<br>\n<br>\n”Hyvä vastaus”, Avde sanoi nostaen kätensä kohti Abzumoa. ”Minä olen, tai tilanteesta riippuen <em>me</em> olemme Avde.” <br>\n\"Me?\" Siihen Avde vastasi erittäin veikeästi:<br>\n”Minusta on moneksi.” Se oli jo liian veikeästi sanottu – jopa kammottavan veikeästi. Tuollaisesta olennosta ei pitäisi lähteä sellaista ääntä.<br>\n”Nyt, ystäväni. Annoin ymmärtää, että en kuullut nimeäsi.”<br>\n”Nimeni on Abzumo. Olemme ilmeisesti tästä lähtien liittolaisia.”<br>\n”Luulen niin. Edustatko Veljeskuntaa vai itseäsi?”<br>\n”Minä? Itseäni. Ehdottomasti itseäni. Veljeskunnan linja on… sietämätön. Ja käsittämätön. En ole varma, miksi se typerys, Terry, johtaa sitä yhä. Vaikka eipä Miserix ollut paljon parempi. Tiedän kyllä, kuka johtaisi veljeskuntaamme parhaiten. Ja sinäkin tiedät, ketä tarkoitan, eikö totta?”<br>\n<br>\nAvden silmät muuttuivat pelkiksi viiruiksi. Hänen hymynsä levisi, mutta Abzumo mietti, oliko se vieläkään saavuttanut äärirajojaan. Näkyä olisi voinut kuvailla irvokkaaksi. Mutta pienen Matoranin suulla hymystä ei tullut niin groteskia kuin olisi ollut mahdollista Makutan suulla.<br>\n”Katsotaan, mitä voimme tehdä tämän asian suhteen.”<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">G kirjoitti Avden, kuten aina.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":168,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-10T07:27","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Manun, äidinkielen opettajan tekstistä löytyi virhe!! Kohdassa \"...suoraan päin Zuglak-ruumista...\" </dd></dl>\n<strong>Laavazone, lähellä meren rantaa</strong><br>\n<br>\n<em><br>\nHäikäisevä valo.<br>\nÄkillinen pimennys.<br>\nMaailman äänet hiljenevät.<br>\n<br>\nMitä tapahtui?<br>\nOnnistuiko suunnitelma?<br>\nEikö?<br>\n<br>\nOlenko elossa?</em>, <br>\nJään Toa miettii päässään.<br>\n<br>\nHän tuntee kuinka hänen ruumiinsa kelluu pimeydessä.<br>\nKylmyydessä.<br>\n<br>\n<em>Ei, se on vettä!</em>, Matoro tajuaa. Hän avaa vain vaivoin silmänsä. Päälle jäänyt lämpökamera näyttää pelkkää sinisyyttä.<br>\n<br>\nKyllä, Matoro tajuaa pudonneensa mereen.<br>\nUskomaton onni.<br>\n<br>\nHän alkaa kauhoa ylöspäin, kohti valoa. Matoro ottaa hiekkaisesta rantatörmästä kiinni ja jää makaamaan puoliksi veteen.<br>\nTulikuuma keskipäivän aurinko lämmittää selkää.<br>\n<br>\nJään Toa mietiskelee miten tämä tapahtui. Viimeinen muistikuva häneltä on se, kun hän yritti ohjata tippumistaan mereen, kunnes kaikki pimeni.<br>\n<br>\nHänellä on rinanssa, vain parin sentin päässä Sydänkivestä, paha polttohaava. Kenties laser? No, hänen panssarinsa sisällä ollut parannuskivi korjasi aukon suhteellisen hyvin vedessä, vaikka siihen sattuukin vielä.<br>\n<br>\nMatoro säätää teleskooppisilmiään. Ne eivät toimi aivan täydellisesti veden takia. Jään Toa tarkentaa kaukonäön metsän reunaan. <br>\n<br>\n<em>Kraateri. Maassa taistelun jälkiä.</em>, Matoro ajattelee. Hän on todella väsynyt unen puutteen takia mutta lähtee rantaa pitkin kyseiseen paikkaan.<br>\n<br>\nMatoro aktivoi naamionsa, hän koittaa tavoittaa Kanohi Cencordilla lähimieliä.<br>\nMatoro pysähtyy ja keskittyy naamioonsa. Hän aistii muutamien Rahien ajatuksia, koostuvat pääosin ruoan etsinnästä. Mitä kauemmas hän kurottaa, sen enemmän näitä Rahien ajatuksia hän taltioi.<br>\nKaukaa metsästä kuuluu ihan älykästä ajattelua:<br>\n<em>Nyt tuhoan sinut...</em><br>\n<em>Teidän jälkeenne, Makuta.</em><br>\n<br>\nMatoro tunnistaa ensimmäisen puhujan olevan Manu.<br>\nManu ehtii tajuta vain lyhyen ajatustenluvun ennekuin Matoro lopettaa ja lähtee juoksemaan siihen suuntaan.<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien luolastot</strong><br>\n<br>\nMetorakk on saanut Torakkahaarniska mod. 2.0:n päällensä. Pitkä Skakdi on nyt entistä vaarallisempi. Hänellä on hopeinen, kevyt mutta äärimmäisen kova ihonmyötäinen panssarointi. Hänen kypäränsä on myös päälystetty samalla metallilla. Hänen punaiset silmänsä katsovat kypärän pienistä viiruista. Hänen suuri hammaskalusto on metallisen ristikon takana. <br>\nSelässä hänellä on tehokkaat rakettimoottorit. Ranteessa on useita avattavia teriä, pistooli, ohjuksenehittimet ja miekka. Metorakk ei ole luopunut ihanasta ketjun päässä roikkuvasta piikikkäästä mopukarista, joka roikkuu hänen vyötäröllään. <br>\n<br>\nGaggulabio on hyvillä mieleillä, Skakdien voimavarat ovat juuri parantuneet huimasti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":169,"creator":"Jake","timestamp":"2010-10-12T13:25","content":"Jake käveli linnakkeessa. Hän mietti, missä Guardian oli. Monia klaanilaisia oli ilmeisesti tehtävällä, luultavasti hakemassa Guardiania. Jake käveli eteenpäin. Yhtäkkiä kaikki muuttui sumuiseksi ja taas selkeni. Hän oli eri paikassa kuin äsken. Se oli outoa karua vuoristoa, varmaankin klaanin saaren ulkopuolella, hän näki Turagan kävelemässä eteenpäin. Turagan panssarointi oli valkoista, mutta hänellä oli pääosin mustanharmaa vartalo. Hänen naamiotaan Jake ei kuitenkaan nähnyt. Turagalla oli musta sauva jonka päässä oli pora. Jake huomasi turagassa jotain oudon tuttua, aivan kuin hän olisi nähnyt sen aiemminkin. Jake käveli eteenpäin ja näki turagan naamion. Se oli tummanharmaa matatu, jossa oi valkoinen raita. Se oli täysin samanlainen kuin Jakella. Yhtäkkiä kaikki taas muuttui sumuiseksi ja oli taas klaanissa. Hän oli erittäin hämmentynyt. Mitä tämä tarkoitti...?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":170,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-12T15:55","content":"<strong>Vene</strong><br>\n<br>\nAamuaurinko häikäisi taivaanrannassa ja viesti uuden päivän olevan alkamassa. Snowman oli ottanut takaisin paikkansa ruorin takana ja nyt teräksinen paatti kiisi läpi aaltojen kovempaa kuin koskaan aikaisemmin. Kukaan ei ollut nukkunut erityisen hyvin ja siksi keskustelu alkoi hieman jähmeytyä.<br>\n<br>\nGuardian tuijotti horisonttiin. Tarkennettuaan kiikarilla hieman hän huomasi, että Klaanin päämaja alkoi hahmottua auringonsäteiden alla.<br>\n<br>\n\"Snowman\", Guardian sanoi pitäen katseensa saaressa. \"Kuinka pian oletat, että olemme perillä tällä vauhdilla?\"<br>\n\"Minä olen vain ohjaaja, kysy Kepeltä\", Snowman sanoi väsyneenä.<br>\n\"Kepe, kuinka pian olemme perillä?\" Guardian kysyi.<br>\n\"Noin kahdenkymmenen minuutin päästä\", Kepe sanoi väsyneempänä rapistellen karttoja. Syystä tai toisesta Guardian päätti lisätä päässään Kepen antamaan lukuun kymmenen minuuttia saadakseen hieman realistisemman arvion.<br>\n<br>\nMatka jatkui ja määränpäänä oleva saari suureni horisontissa. Veneessä pitkään leijaillut hiljaisuus rikkoutui viimeistään silloin, kun Domek heräsi. Kaikki kääntyivät kohti veneen lattialla makaavaa valon Toaa, joka siristeli silmiään poissaolevan näköisenä ja etsi vaistonomaisesti hattuaan ympäriltään kädellään. Ämkoo ojensi sen hänelle ja Domek tarttui hattuun refleksinomaisesti vetäen sen syvälle päähänsä. Kukaan ei tulisi Domekin ja tämän hatun väliin.<br>\n<br>\n\"Huomenta\", Ämkoo sanoi. \"Miten voit?\"<br>\n<br>\nDomek katseli ympärillä olevia klaanilaisia pitäen yhä kiinni hatustaan tiedostamattomasti. \"Pääni\", hän sanoi hieroen otsaansa. \"Au. Hiivatti. Mitä. Tapahtui.\"<br>\n<br>\n\"Mekin haluaisimme kovasti tietää\", Killjoy sanoi. \"Mutta ne ovat poissa.\"<br>\n<br>\n\"Miksi aina pää\", Domek kysyi ärtyneenä.<br>\n<br>\nHetken hiljaisen kiroamisen jälkeen Domek aloitti pitkästä aikaa keskustelua veneellä. Klaanilaiset miettivät nyt yhdessä lähiaikojen tapahtumia ja yrittivät yhdistellä asioita toisiinsa. Villiintyneet Rahit, Nazorakien joukkojen kasvaminen ja Pimeyden metsästäjien paluu kuvioihin aiheuttivat veneessä paljon keskustelua ja teorioita. Guardian liittyi mukaan keskusteluun vain satunnaisesti, vaikka hänellä olisi ollut taatusti paljon sanottavaa. Sen sijaan hän keskittyi kopeloimaan kommunikaattoriaan.<br>\n<br>\nKommunikaattori oli pieni ja metallinen ja siinä ei näyttänyt olevan ulkoista vikaa. Lähettimenä toimiva siru kommunikaattorin sisällä oli täysin ehjä, eikä muitakaan ilmiselviä vikoja löytynyt, mutta kun Guardian yritti yhdistää Tawalle tai Visokille komentohuoneeseen, hän sai vain epämääräistä särinää. Vene oli jo niin lähellä Klaanin päämajaa ja niin kaukana häiriösignaalin potentiaalisesta lähtöpaikasta, että yhteyksien olisi kaiken järjen mukaan toimittava.<br>\n<br>\n\"Guardian kutsuu, saavumme pian\", Guardian sanoi välillä hiljaa laitteeseen, mutta vastausta ei tullut. Hän kokeili parin minuutin välein, mutta särinä vain paheni. Guardian laski kommunikaattorin veneen lattialle ja katsoi sitä mietiskelevänä. Edes sähkömagneettisen pulssin ei pitäisi rikkoa laitetta, sillä sen tekninen puoli oli melko vaatimaton, mutta hyvin suojattu. Killjoyn kommunikaatiolaitteiden viat kuitenkin antoivat ymmärtää, että sirujen yhdistäminen oli lähettänyt jonkinasteista sähkömagneettista häiriötä. <br>\n<br>\nGuardianin kommunikaattorin oli kuitenkin sotkenut jokin muu. Klaanin johtajien kommunikaatiolaitteet eivät olleet sähköisiä. Paacon ja Kepen yhteistyö Visokin kanssa oli saanut toistettua jotain, joka oli lähempänä telepatiaa kuin radioaaltoja. Se, että jokin signaali oli saanut sotkettua tämänkin laitteen huolestutti Guardiania suuresti.<br>\n<br>\nGuardianin ajatukset keskeytyivät, kun kommunikaattori päätti yhtäkkiä puhua hänelle.<br>\n<br>\n\"...'allo\", kommunikaattorista tuleva ääni sanoi suorastaan hurmaavasti. \"Kuulin, että olette tulossa visiitille. Kuinka monta teitä on?\"<br>\nVeneessä oleva keskustelu pysähtyi hetkellisesti. Kaikki katsoivat kommunikaattoria hämmentyneenä. Guardian poimi pienen laitteen lattialta ja nosti sen kaikkien ulottuville.<br>\n\"Meitä on kuusi\", Guardian vastasi laitteelle. \"Kaksi vakavasti vahingoittunutta, kerro Radiakille ja lääkintäosastolle. Mukava kuulla kaunis äänesi, Paaco.\"<br>\n<br>\n\"Samoin sinun\", Paaco sanoi naurahtaen. \"Laitteissa oli häikkää, joten minut päästettiin korjauspuuhiin. Nyt koko hoito toimii entistä paremmin. Ja olen kuulutushuoneessa ja minulla on mikrofoni!\"<br>\nPaaco naurahti. Guardian ja Snowman katsoivat toisiaan pitkään. Heidän ei tarvinnut sanoa sanaakaan, mutta molempien päässä pyöri mahdollisia kauhuskenaarioita.<br>\n<br>\n<em>Hei. Tässä on Paaco kuulutushuoneesta. Toivottavasti nautitte äänestäni yhtä paljon kuin minä itse. Pienellä lisämaksulla voitte saada äärettömästi Paacoa ilman keskeytyksiä...</em><br>\n<br>\nMolemmat päättivät ravistaa kyseisen ajatuksen pois päästään.<br>\n\"Mutta\", Paaco sanoi pitäen pienen tauon. \"Keitä siellä on? Ja ketkä tarvitsevat ensiapua?\"<br>\n\"Guartsu\", Guardian sanoi.<br>\n\"Snowman\", veneen kuskina toimiva lumiukko sanoi. \"ja minä kai tarvitsen vähän ensiapua.\"<br>\n<br>\n\"Kepe\", Kepe sanoi häiritsevän pirteästi. \"Ja minä olen aivan kunnossa!\"<br>\n\"Hän ei ole\", Snowman sanoi.<br>\n\"Olenpas\", Kepe vastasi.<br>\n\"Etpäs\".<br>\n\"Joopas\".<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n\"Killjoy\", mekaaninen pimeyden metsästäjä huudahti veneen kärjestä.<br>\n\"Domek\", valon Toa sanoi.<br>\n\"...ja Ämkoo, terve\", Ämkoo sanoi viimeisenä.<br>\n<br>\nKukaan ei tiennyt, mitä Paacon suussa oli sillä hetkellä, mutta äänistä päätellen hän oli juuri tukehtumassa siihen. Yskimistä kesti kymmeniä sekunteja ja veneilijät kuuntelivat sitä piinaavan hiljaisina.<br>\n<br>\n\"Mitä minä nyt tein\", Ämkoo kysyi katsellen muita. Guardian vastasi pienellä olankohautuksella. Pian Paaco onneksi lopetti yskimisen ja rikkoi veneessä syntyneen hämmentävän hiljaisuuden.<br>\n<br>\n\"...niin\", hän sanoi. \"Kiva kuulla, paria teistä ei ole näkynyt hetkeen. Rantautukaa mahdollisimman lähelle lääkintäsiipeä. Voin pistää Radiakin ja pari muuta ottamaan teidät vastaan. Heti kun olen tehnyt hänelle pienen källin. Ette usko, kuinka paljon täällä komentohuoneessa saa aikaiseksi.\"<br>\n<br>\n\"Sinä olet ihana heppu\", Guardian sanoi naama peruslukemilla.<br>\n\"Kiitos samoin, kulta\", Paaco sanoi ja vaikka kukaan ei nähnyt hänen kasvojaan, kykenivät kaikki kuvittelemaan niillä olevan virneen. \"Voisi ehkä myös päästää Doxin ja Ignikan ulos Kepen varastosta. Kun nyt näin kiltiksi tunnen itseni.\"<br>\nPaaco hiljeni hetkeksi. Äänistä päätellen hän oli jo töissä. Ennen linjan sulkeutumista hän kuitenkin sanoi vielä jotain.<br>\n\"Tiimi odottaa teitä viidessä minuutissa. Tervetuloa takaisin.\"<br>\nKaikki veneilijät kiittivät Paacoa vuorollaan. Snowman päätti innostuksissaan nostaa kulkuneuvon vauhtia.<br>\n\"...mutta\", Paaco sanoi. \"Pieniä ongelmia vain. Torakoita. Pari skakdia. Matoro ja muut. Voitte varmaan ojentaa auttavan käden?\"<br>\n<br>\nGuardian nyökkäsi, vaikka Paaco tuskin kykeni näkemään sitä. Hän latasi pistooliaan jo valmiiksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":171,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-10-12T17:40","content":"<strong>Laavakenttien läheinen metsä</strong><br>\n<br>\nTorakka nro. 437 ja Manun ohjaama valtava monipäinen Rahi tuijottivat toisiaan, ikään kuin toijotuskilpailussa. manu oli tosin hieman huolissaan, Rahin keho saattoi olla jo aika heikossa kunnossa maattuaan metsässä jo pidempään. Manu päätti kuitenkin yrittää. Hän työnti Rahin päätä eteenpäin, suu auki. Torakka kuitenkin antoi Rahin puraista mekaanista titaanikättään. Manu usko itehneensä vahinkoa, muttei torakalle. Kesti hetken ,ennen kuin hän tajusi Rahin leukojen terävien, mutta haurastuneiden hampaiden katkenneen. Torakkaluutnantti kaivoi pistoolin selässään olevasta varustekotelosta, ampuen Rahiruumista päähän, jolla hänen käteensä oli isketty, kohdisten sen vasempaan sieraimeen. Laukaus. Manu äännähti, ikään kuin tuskissaan. Pian Manu huomasi antidermiksen valuvan Rahin päästä, paljonkin. Hän päätti siirtää mielensä viereiselle päälle, yksi oli pois pelistä. Manu ei kuitenkaan hetinyt reagoida, ennen kuin kyborgitorakka ampu tohjoksi raadon muutaman muun pään, leikaten myös yhdeltä kaulan, joten enää yksi pää olisi jäljellä, eikä ekän varmaan enää kauan. Manu päätti olla kärsivällinen, pään tuhouduttua hän ei voisi enää juuri kontrolloida Rahiraadon kehoa hyvin, joten piti varoa, ettei sekin tuhoutuisi. MAnu ei ehtinyt miettiä kuvaakaan, kun torakka iski kyborgisen käaensä Rahin otsaan. Pian manu huomasikin olevansa vankina, pienessä lasisäiliössä, erittäin ahtaassa pienessä lasisäiliössä. Torakka vetäisi säiliön pois oudoksi aseeksi muunnetusta kädestään. Torakka nosti purkin kasvojensa tasalle. \"Pidätkö uudesta kodistasi?\", torakka kysähti ivallisesti ja jatkoi; \"Tiesin, että saisin Makutan vastaani, joten otin mukaani pienen kaasuja imevän aseen, joka tepsii myös Makutojen olemukseen\". Torakka ripusti lasisäiliön vyötärölleen. <br>\n<br>\n\"Sinusta tulee oiva näyte-esine pieneen galleriaamme\", 437 kuiskasi säiliölle, \"Nyt,Klaanilaismetsästys voi alkaa...\". Torakkakyborgi nousee ilmaan selkäsuihkumoottoriensa avulla, laittaen mekaanisen silmänsä lämpösensoriasrtukselle. Samalla hän tuli katsahtaneeksi merelle, huomaten melko korkearuumiinlämpöisiä olioita kulkevan kovaa vauhtia kohti rantaa joidenkin kilometrien päässä. Hän vaihtoi silmäänsä päälle kiikaritoiminnon, tunnistaen venessä istuvat hahmot. Tai, osan heistä. Ainakin viiden hahmon hän tunnisti hepuiksi, joiden oli kerrottu osallistuneen erään arvoisan torakan kuolemaan. Koston aika olisi nyt... Kyborginen käsi muttuu pienssä hetkessä kuolettavaksi kanuunaksi. Samaksi, jola hän oli hoidellut Matoron, joten se tepsisi varmaan hyvin kuuteen Klaanilaiseenkin. Ainakin, jos osuisi räjhtävällä laserpanoksella veneen moottoriin. Siitä tuskin olisi huolta, hän oli tarkka-ammunnan veteraaneja. Torakkaluutnantti ampuu nopean laserammuksen kohti venettä...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":172,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-12T18:18","content":"<strong>Vene</strong><br>\n<br>\nKilljoyn olkapäiden pienet tykit reagoivat itsestään ja ampuivat kohti venettä lähestynyttä sädettä. Säde räjähti suoraan ilmassa, havahduttaen koko seurueen.<br>\n<br>\nKatseet käännähtivät salamannopeasti ja Killjoy näki ilmassa leijuvan eliittinazorakin. Ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään, Killjoy astui toimiin:<br>\n<br>\n\"Minun heiniäni.\"<br>\n<br>\nKilljoyn rakettimoottorit rävähtivät käyntiin ja hän kiisi taivaalle taklaten nazorakin suoraan ilmasta. Killjoy piti otteensa ja molemmat kiisivät kohti rantaa, rysähtäen kuuluvasti hietikolle.<br>\n<br>\nNazorak hypääsi ylös ensimmäisenä ja laukaisi pieniä ohjuksia kohti Killjoytä. Ohjukset osuivat kohteeseensa ja Killjoy lensi iskun voimasta useita metrejä.<br>\nKilljoy oli kuitenkin valmistellut tulipurkausta jo hetken ja nazorak joutui tekemään epäluonnollisen nopean liikkeen väistääkseen sen. Maahan osuessaan nazorak laukaisi verkon, joka sitoi Killjoyn, mutta sähkövoimillaan hän sulatti sen ympäriltään.<br>\n<br>\nNazorak otti askeleen taaksepäin hämmentyneenä. Tällä vastustajalla tuntui olevan vastine hänen jokaiseen hyökkäykseensä.<br>\nKilljoy huomasi tämän ja naurahti:<br>\n<br>\n\"Hah, ja taas yksi halpaan menevä. Pukuni on täysin samaa teknologian haaraa, kuin teidänkin ja omani osaa laskelmoida tekemisenne tarkalleen. Suosittelen luovuttamaan, kun vielä voit.\"<br>\n<br>\nTorakka katsoi Killjoyta epäuskoisena ja pudotti merkillisen purnukan maahan, muuntaen kätensä samalla valtavaksi tykiksi, joka ampui ison räjähteen kohti Killjoyta. Killjoy oli kuitenkin noussut ilmaan ja lensi suoraa vauhtia kohti nazorakia. Hän otti miekkansa esiin ja laskeutuessaan leikkasi nazorakin yhden käden irti.<br>\n<br>\nNazorak ulvaisi ja yritti tehdä vielä yhden hyökkäyksen, mutta Killjoyn käsistä luoma paineaalto lennätti tämän kauas hänestä. Killjoy valmistautui jo viimeistelevään iskuun, kun nazorak yllättäen räjäytti maan ympäriltään ja savun turvin lensi karkuun.<br>\nKilljoy sulki asejärjestelmänsä, sillä ne olivat päässeet ylikuumenemaan pahasti nazorakin hyökkäysten takia.<br>\n<br>\nJuuri silloin hän muisti vihollisensa pudottaman purnukan ja lähti tutkimaan sitä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":173,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-12T18:35","content":"<strong>Metsä, torakkatunnelin salainen sisäänkäynti</strong><br>\n<br>\nKapteeni 666 astui ulos salaisesta tunnelista. Torakka tiesi sen olevan niin hyvin piilotettu, että kukaan ei voinut löytää sitä tietämättä, missä se sijaitsi. Hän hymyili itsekseen. Muutama Nazorak-sotamies ryömi ulos hänen jäljessään.<br>\n<br>\nTorakka oli yksi parhaista taistelijoista koko armeijassa. Hänen haarniskansa, toisin kuin Nazorakeilla yleensä, oli musta. Hänellä oli rintapanssarissaan verenpunainen raita, joka ulottui oikeaan reiteen asti, ja olkasuojuksissaan piikkejä. Hän myös kantoi kilpeä, johon oli maalattu Nazorakien tunnus. Hänen miekkansa oli prototerästä.<br>\n<br>\nSitten metsästä kuului epämääräistä rapinaa. Torakat valmistautuivat yhteenottoon. Yksi peitti salakäytävän sisäänkäynnin. Silloin eversti 437 ilmestyi pusikosta. Hänen toinen kätensä oli rikki. Kapteeni naurahti.<br>\n”Mitä teille on tapahtunut, eversti ’Badass’?”<br>\n”Älä naura siinä, typerys. Päästä minut sisään. Guardian seurueineen on palannut. Mene tappamaan ne saman tien, jos itse uskot pystyväsi siihen.”<br>\nKapteeni katsoi everstin menoa huvittuneena. Sitten hän katsahti miehiinsä ja sanoi hymyillen:<br>\n”Lähtekäämmepä nyt sitten saalistamaan klaanilaisia.” Verenjano silmissään hullu torakka lähti juoksemaan rantaa kohti nopeammin kuin rahi.<br>\n<br>\n<strong>Ranta</strong><br>\n<br>\nKilljoy laskeutui purkin luokse. Mutta yhtäkkiä hänen päänsä täytti suuri ajatus:<br>\n<em>VAPAUS!</em><br>\nHän hätkähti tätä. Sitten hän katsoi purkkia; sen sisältö, vihreää limaa, valui hiekalle. Se nousi ilmaan kuin kaasu konsanaan ja lähti luikertelemaan kohti venettä. Killjoy seurasi sitä.<br>\n<br>\nManu pääsi veneelle, joka oli juuri rantautunut, ja ylitti reunan. Kaikki katsoivat sitä kummissaan. Sitten heidän päihinsä ponnahti ajatus: <em>Pöö!</em> Kaikki hätkähtivät.<br>\n”Tosi hauskaa, Manu”, Guartsu sanoi ärtyneenä. ”Olisimme voineet tappaa sinut.”<br>\n<em>Ette olisi</em>, Makuta Nui vastasi. <em>Kukaan ei tapa minua. Se hullu torakka mechahaarniskassaan ei pystynyt, toinen hullu torakka kyborgiruumiineen ei pystynyt eikä Zyglak-laumakaan pystynyt.</em><br>\n”Saanko kysyä, kuka tämä limainen kaasu oikein on?” ÄmKoo keskeytti tähän väliin.<br>\n<em>Saat</em>, Makuta Nui vastasi. <em>Olen Makuta Nui. Harmi, että näet minut näin avuttomassa tilassa.</em> Jotain naurun tapaista välittyi heidän mieliinsä.<br>\n<em>Olen kuullut sinusta, ÄmKoo</em>, Makuta jatkoi, <em>olet entinen admin, jonka muistoksi on rakennettu muistaakseni jopa temppeli. Klaanisaaren vuori on nimetty uudelleen sinun mukaasi.</em><br>\nGuardian katsoi antidermistä vihaisesti, ÄmKoo näytti hämmentyneeltä.<br>\n<em>Mitä te odotatte? Eipä jäädä aikailemaan. Linnaan siitä, mars mars.</em> He lähtivät kävelemään kohti Klaanilinnoitusta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":174,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-12T19:44","content":"<strong>SS Rautasiipi, Nazorakien laivaston lippulaiva</strong><br>\n<br>\nAmiraali 002 katsoi ylellisen hyttinsä ikkunasta ulos kohti panssarilasin toisella puolen aukenevaa merta. Hän oli nojautunut hieman eteenpäin, ja näytti mietiskelevän jotain. Nazorakin kasvoilla oli hyönteismäisen suun johdosta vallan epämieluisan näköinen hymy.<br>\n<br>\nTämä torakoiden laivaston johtaja suoristi ryhtinsä, ja asteli huoneensa ovelle. Amiraali oli tänään harvinaisen hyvällä tuulella. Toisin kuin suurimmalla osalla torakoista, hänellä oli kunnianhimoa. Ja eilen illalla hän oli kuullut hyvät uutiset: Kenraalin auktoriteetin suoranainen kyseenalaistaminen joukkojen toimesta. Protestoivat torakat olivat olleet johtajansa epäonnistumisia vastaan: osa torakoista ei tuntunut kuuntelevan johdon ohjeita ylipäänsä. Voimakkaat soturit 437 ja 666 eivät toimineet ohjeistuksensa, vaan vaistonsa varassa. Se ei ollut torakoiden kaltaista, he eivät olleet mitään skakdeja. Lisäksi kaikkein voimallisimmalla haarniskalla varustetun Yliluutnantti 955:n kuolema oli aiheuttanut melkoisen moraalin laskemisen rivitorakoiden joukossa. Kenraalin harmiksi suurimmalle osalle Nazorakeista ei voitu kertoa mitään salaisesta suunnitelmasta, joka olisi luonnollisesti muuttanut rivitorakkain asenteita. Mutta ei se minua häiritse, Amiraali ajatteli. Kenraalin suosion laskiessa minä saan osakseni aina vain enemmän arvostusta.<br>\n<br>\n002 käveli ripeästi mutta arvokkaasti laivan käytäviä pitkin. Edestäpäin kuului metallin kalketta. Ilmeisesti rakennustyöt oli siis jo aloitettu. Amiraali varmistui tästä saapuessaan laivan <br>\nsuurimpaan, suorastaan valtavaan halliin. Tykkejä raahattiin vaijereilla pois, väliseiniä pystytettiin ja metallikehikoita hitsattiin. Ylpeänä torakkana Amiraali ei pitänyt siitä, mitä Kenraali teki hänen laivalleen, mutta ymmärsi kyllä toiminnan tarpeellisuuden. Mutta, jälleen Amiraalin onneksi ja Kenraalin epäonneksi, suuri massa rivitorakoita ei ollut perillä suunnitelmasta.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin saaren ranta</strong><br>\n<br>\nSnowman oli jäänyt itsekseen vielä kiinnittämään veneensä rantaan, ja harppoi nyt kovaa kyytiä tavoittaakseen muut. Lumiukon askeleet painautuivat rannan mutaan suurina ja selkeinä. Jalkaterien asento oli hänelle ominaisen harottava, ja Kepe olikin joskus sanonut tunnistavansa valkoisen toverinsa pelkän hupaisan kävelytyylinsä perusteella matkojenkin päästä.<br>\n<br>\nPoikkeuksena normaaliin Snowman kuitenkin käveli melko ripeää vauhtia: vaikka hän tunsikin olevansa Klaanin saarella kotonaan ja viihtyi siellä, tiesi hän myös saaren olevan täynnä vaaroja. Pian hän kuitenkin kiri muun seurueen, ja liittyi joukkoon kirjavaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":175,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-16T06:00","content":"<em>Miksi ykkösviestin \"Nazorakit\"- spoiler-tagi ei aukea?</em><br>\n<br>\n<strong>Metsä, lähellä laavazonea ja rannikkoa.</strong><br>\n<br>\nMatoro on matkannut rantaviivaa pitkin kohti metsää ja Klaania. Enää hän ei huomaa naamiollaan ajatuksia. Jään Toa on päättänyt lähteä Klaaniin, hän ei välttämättä halua olla paljoa yksin näiden ihmetorakoiden takia. Matoro on hyvin varuillaan ja tähystelee lämpökameralla pusikoita. <br>\n<br>\nMetsäaukiolla Matoro huomaa pitkän käärmemäisen olennon maassa. Ei, se on Tuhon Kyykäärme, jolta puuttuu kaikki päät!<br>\n\"Minulla on ikävä tunne tästä...\", Matoro puhuu itsekseen hiljaa. Hän tutkailee ympärilleen. <br>\nVaikka aurinko paistaa kirkkaana ja lämpimänä taivaalla, metsä nostaa Toalle kylmät väreet. Ei sillä, että metsä olisi jotenkin pelottava, se on kaunis ja avara luonnonmetsä vielä näin lähellä rantaa. Epätietoisuus sen aiheuttaa. Täällä on jokin vahva olento, jos on saanut tapettua Tuhon Kyykäärmeen näin.<br>\n<br>\nMatoro lähtee juoksuun, hän haluaa mennä mielummin rantaa pitkin. Metsässä liikkuminen ei houkuttele.<br>\nHän saapuukin rantatielle ja jatkaa rauhallisesti matkaa sitä pitkin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":176,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-10-17T22:14","content":"<strong>SS Rautasiipi, Nazorakien laivaston lippulaiva</strong><br>\n<br>\n437 oli siirtynyt laivan kannen alapuolella siatsevaan pieneen huoltohuoneeseen viimeistelettämään mekaanisten osiensa huollon. Hän istui huoneen keskellä olevassa tuolissa huoltotorakoiden säädellessä hänen mekaanisten raajojensa kanssa. Hän mietiskeli itsekseen. Viime aikoina oli tapahtunut kaikenlaista, mikä ei ollut Nazorakeille juuri eduksi. Eniten häntä mietitytti heidän taisteluparhaimmistoonsa kuuluvan yliluutnantti 955:n kuolema. Kyborgitorakka oli tosin arvellut joitakin kertoja hänen joskus kaatuvat omaan ylivoimaisuuteensa ja ylpeyteensä. Voisko hänelle itselleen käydä samoin? Ajatukset kiipivät väkisinkin hänen kohtaamaansa suureen, punamustaan soturiin, jonka taistelutaidot vetivät melkein vertoja hänen omilleen. Samalla hän tunsi suurta mielenkiintoa tätä henkilöä kohtaan. Hänen haarniskansa näytti sisältävän enemmän varusteita ja laitteita, kuin Nazorakien parhaimpien insinöörien suunittelema linkkuveitsi, ja se oli jo paljon. Hän tulisi varmasti kohtaamaan tämän hahmon vielä useaan kertaan, ja siitä tulisi kiintoisaa...<br>\n<br>\nEräs huoltotorakka sääteli 437:n vasenta, kyborgista silmää, mutta kyborgitorakka pystyi silti syventymään täysin metteisiinsä. Nämä työläiset työskentelivät esimerkillisen häiritsemättömästi, minkä takia he olivatkin 437:n henkilökotainen huoltoryhmä, näiden ympärillä hääräily oli kaikesta huolimatta lähes huomaamatonta.<br>\n<br>\n\"Sir.\", kyborgisen luutnantin tuolin vierelle tullut Nazorak tokaisi. Hän piti toisessa kädessään lehtötä ja toisessa kynää, hän oli mitä ilmeisemmin yksi kirjanpitäjistä. Nazorak jatkoi puhumistaan, \"mekaanisten osienne korjaaminen velottaa budjettiamme melko rankasti, pitäisikö painostaa enemmän uusien aseiden tuotantoon?\". Hetkessä kirjanpitäjä huomasi luutnattinsa mekaanisen raajakkeen pitelevän häntä kurkusta, se oli mitä ilmeisemmin saatu kuntoon juuri sopivasti. Huoltotorakat perääntyivät hieman, katsellen työnsä tulosta hieman ylpeinä, hieman jännittyneinä, kirjanpitäjätorakan ilmeestä päätellen tämän kaulavaltimo oli juuri rusentumassa kasaan. Kyborgiluutnantti piti katseensa tiukasti edessä, toisen kurkun kuristaminen ei ollut hänelle mikään uusi kokemus. Kirjanpitäjä alkoi sopertaa \"S-s-s-s-selvä...\". Kyborgiraaja päästi uhrinsa irti. Ainoastaan kirjanpitäjän halu näyttää jämerältä luutnattinsa edessä esti häntä painumasta löllöksi lattialle. Luntantti nuosi tuolistaan ja käveli huoneesta ulos, yhä mietteissään. Hän voisi vangita hänet melkein päihittäneen olennon ja kopioimaan tämän haarniskan teknologian itselleen. Ja sen hän myös tulisi tekemään...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":177,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-10-18T07:47","content":"Jos tässä viestissä on jotain mistä et pidä, kerro YVllä.<br>\n<br>\nBio-Klaanin linnoituksessa, Umbran huoneessa, pieni hologrammikone pyöri ikiaikaista kiertoaan. Umbra oli tallentanut koneeseen sanoman lähdostään, jos se jotakuta kiinnostaisi. <br>\n<br>\nHologrammikone puhui tyhjälle seinälle Umbran äänellä näin:<br>\n<br>\n\"Hyvät Bio-Klaanin jäsenet. Joudun jättämään teidät, koska kopioni on valtaamassa viatonta saarta. En tiedä kuinka kauan kestää ennen kuin palaan, jos edes palaan. Pitäkää paikka kasassa\"<br>\n<br>\nSininen hologrammi sammui virran loppuessa. Huone jäi tyhjäksi. Mikään huoneessa ei liikkunut, paitsi vanhan aurinkokellon viisarin valonsäde, johon ikkunasta paistava auringonvalo osui. <br>\n<br>\nOrto Nuin saarella<br>\n<br>\nZyglakien johtaja Zyxax katseli kuinka VarjoUmbra asteli hänen linnoitukseensa mukanaan Hyönteisten Toa Bititax sekä Varjo-Matoran Gelt. Kolmikko oli tullut saarelle keskustelemaan liittoutumisesta Mystery Nuin asukkaita vastaan. <br>\n<br>\nZyxax päätti jättää Bio-Klaanin rauhaan, koska ajatteli hyötyvänsä enemmän Mystery Nuin sotaretkestä ja teki liiton VarjoUmbran kanssa. Zyxaxia ei enää nähty koskaan Bio-Klaanin saarella...<br>\n<br>\nToisaalla, jossain pienellä luodolla Bio-Klaanin saarella.<br>\n<br>\nSähköä säkenöivä tumma kanisteri kaivautui maan läpi, luoden valtaisan pyörteen veteen ja maahan, sähköistäen koko lähitienoon vedet. Valtaisat määrät kaloja nousi kuolleina pintaan, kun kanisteri räjähti auki. <br>\n<br>\nKanisterin sisältä kömpi puoliksi mustan ja puoliksi sinivalkoisen värinen Salaman Toa, joka kantoi mustaa Hunan muotoista naamiota. Toan ruumiissa ja käsissä risteili tummia salamoita, jotka levisivät lähiympäristöön. <br>\n<br>\n\"Bio-Klaanin aika on tuhoutua koska minä, Sheelika, olen palannut!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":178,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-18T21:22","content":"<strong>Ranta</strong><br>\n<br>\n666 ja hänen sotilaansa juoksivat metsiköstä rannalle. Aallot iskivät hiekkaiseen rantaan voimakkaasti. Ketään ei ollut paikalla. Vain veneenromu makasi hietikolla, ja jokin rapu-Rahi kipitti sen rungolle. 666 nosti suuren aseensa, mahtavan zamor-konekiväärinsä, ja tulitti. Rapu kuoli jo ensimmäisestä osumasta. 666 oli turhautunut. Ei mitään. Tyhjää. Klaaniin ei kannattaisi hyökätä. Heillä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin lähteä takaisin tukikohtaan.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nMatoran nimeltä Helmeka käveleskeli Bio-Klaanin puutarhassa lähellä eteläistä porttia. Kuinka kaunis päivä olikaan. Hän hiipi ulos portista. Muutama Matoran oli myös kävelyllä; Urnip ja Peluk kävelivät hänen edellään tietä pitkin poispäin.<br>\n<em>Kuinka ihanaa</em>, Helmeka ajatteli, <em>linnut laulavat, kukat kukkivat… Nui-Rama sieppasi Urnipin…</em> Helmeka raapi päätään ja ajatteli hetken. Ehkä hänen tulisi tehdä ilmoitus asiasta.<br>\n<br>\nSilloin hän näki jotain: olentoja käveli metsästä häntä päin. Hän katsoi tarkasti. Ensimmäinen tulijoista oli Skakdi.<br>\n”APUA!” Helmeka huudahti ja yritti juosta karkuun. Skakdi sai kuitenkin hänen olkapäästään otteen ja veti hänet takaisin. Helmeka katsoi kauhuissaan Skakdia. Metallinen kiikarisilmä katsoi häntä punaisena hohtaen. Guardian.<br>\n<br>\n”Oho”, Matoran sanoi, ”Guartsu palasi.”<br>\n”Hienoa, että huomasit sen”, Guardian sanoi happamasti ja laski Matoranin alas. ”Menisimmekö takaisin sisään?”<br>\nHelmeka katsoi muita tulijoita. Mr.Killjoy, joka oli aina pelottanut häntä, tallusteli Guardianin jäljessä, ja vihreää ainetta lillui hänen vanavedessään. Kerosiinipelle ja Snowman tulivat heidän jäljessään. Viimeisenä marssi Ämkoo. Helmeka järkyttyi niin, että ei ollut pysyä pystyssä.<br>\n”Ämkoo!” hän huudahti innoissaan ja alkoi pomppia adminin ympärillä. Tämä yritti estää Matorania pomppaamasta päälleen.<br>\n<br>\nHe kävelivät sisään portista. Yllättäen Tawa juoksi heitä vastaan.<br>\n”Guartsu, oletteko kunnossa?”<br>\n”Totta kai”, Guardian vastasi. ”Miksi emme olisi?”<br>\n”Yhteys katkesi. Paaco otti teihin yhteyttä, mutta…”<br>\n”Mutta?”<br>\n”Emme saa enää yhteyttä Paacoon. Hänenhän piti tulla teitä vastaan”, Tawa sanoi huolissaan.<br>\n”Asialle täytyy tehdä jotain”, Guardian vastasi. ”Muuten… tarvitsisimme jonkinlaisen yleiskokouksen. Voisitko järjestää kaikki klaanilaiset, jotka kykenevät tulemaan, suureen saliin ”lehdistötilaisuutta” varten?” Tawa kurtisti kulmiaan.<br>\n”Lehdistötilaisuuden?”<br>\n”Niin… no… ei”, Guardian sanoi vaivaantuneena, ”en keksinyt parempaakaan sanaa.”<br>\n”Okei…” Tawa huokaisi. ”Toivottavasti asiasi on tärkeä.”<br>\n”<em>Äärimmäisen</em> tärkeä”, Guardian painotti.<br>\n<br>\nTawa siirtyi seuraavaan kohtaan. Hän tarkasteli Killjoyta hetken.<br>\n”En näe pahemmin jutusteltavaa sinun kanssasi”, hän tokaisi. Killjoy jatkoi linnaan kaupungin läpi. Manu yritti lipua hänen perässään, mutta Tawa pysäytti hänet.<br>\n”Eipäs mennä mihinkään, senkin limainen mönjä”, Tawa sanoi julmasti. ”Sinulle pitää saada ruumis, etkä varmasti kulje puhtoisen linnani läpi ilman sellaista.”<br>\n<em>Pah, en minä valuta</em>, Manu valitti.<br>\n”Älä siinä mutise, mene tapaamaan Keetongua. Hän palasi juuri matkalta <em>sinun</em> luoksesi. Ja kantoi loukkaantunutta Summerganonia.”<br>\n<em>Kyllä, rouva.</em><br>\n”Älä rouvittele minua, Manu. Minä kyllä tiedän juttusi. Täysi hulluhan sinä olet, mutta et tyhmä. Sinä suunnittelet jotakin.”<br>\n<em>Voi kiitoksia, rouva.</em><br>\nTawa huokaisi ja siirtyi Kepen ja Snowmanin kimppuun.<br>\n”Mitä teille on tapahtunut? Olette molemmat palasina. Sairaalasiipeen. NYT. Radiak odottaa teitä, kullat.” Kepe ja Snowman raahautuivat paikalta hyvin kiusaantuneina.<br>\n<br>\nSeuraavaksi Tawa katsoi Ämkoota. Hänen silmänsä kapenivat. Suu vetäytyi vain ohueksi viivaksi.<br>\n”Päätit sitten palata.”<br>\n”Joo…”<br>\n”Oliko hauskaa?”<br>\n”Kuinka niin?”<br>\n”Aiheutit suurta surua lähtiessäsi.”<br>\n”Minulla oli syyni…”<br>\n”Niin.”<br>\n”…”<br>\n”Minun vakiositaattini!”<br>\n”Niinkö?”<br>\n”On.”<br>\nÄmkoo näytti hetken hämmentyneeltä. Sitten Tawa hymyili hänelle.<br>\n”Tervetuloa takaisin, jäsen numero 2.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":179,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-19T06:47","content":"<strong>Lähellä Bio-Klaanin linnaketta</strong><br>\n<br>\nMatoro on kävellyt pitkän matkan, arvioi saapuvansa Klaaniin noin tunnin jäljesä Keetongusta ja muista. <br>\n<em>Pieni kuntoilu tekee vain hyvää, mutta mielestäni olen kuntoillut aika runsaasti viime aikoina...</em>, Jään Toa pui mielessään kävelleessään aurinkoisella rantatiellä. Klaanin korkein torni näkyy jo, hän tajuaa. <br>\n<br>\nHetken kuluttua Matoro on jo portilla, ja syöttää jäsenkorttinsa portin kortinlukijaan. Suuri lukko puuovesta aukeaa. Matoro vilkuilee ympärilleen. Käytävällä ei näy ketään. Hän taitaa vain käväistä chatissa ja mennä nukkumaan vähäksi aikaa huoneeseensa.<br>\n<br>\n\"Aa, hei, Tawa!\", Matoro yllättyy kun Tawa tulee kulman takaa.<br>\n\"Mistäs <em>sinäkin</em> oikein tulet?\", Admin kysyy tuohtuneena. Miten puoli Klaania on missälie hänen tietämättään.<br>\n\"Tuotatuota, se on pitkä juttu. Ensin menimme Manun luo, luola romahti, surffasimme laavavirrassa Zyglakeja pakoon, hajotin Killjoyn plasmatelevision ja nyt olen täällä.\", Matoro selittää virne kasvoillaan. Hän hipsii eteenpäin käytävää.<br>\nTawa miettii kannattaako juttua uskoa vai ei.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":180,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-10-20T18:36","content":"<em>Kunhan potkin tätä hereille. Sait muuten tehtyä Tawasta hienon pirttihirmun, Manu.</em><br>\n<br>\n<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\nVerstaan hämärässä Dox tutkiskeli kankaista, punaista esinettä. Se oli kopan mallinen, ja sitä reunusti leveä lieri. Kokonaisuutta täydensi hienosti aseteltu sulka.<br>\nHän säpsähti. Jokin liikkui varjoissa. Hän laski esineen maahan muiden viereen, ja kaivoi soihtunsa esiin. Hän sytytti sen tulitikuilla, ja valaisi pimeyttä.<br>\n<br>\nEi ketään.<br>\n<br>\nVainoharhaisuutta mukamas. Ei, joku havitteli hänen saalistaan. Joku ei saisi sitä. Saalis kuului hänelle, yksin <em>hänelle.</em>.<br>\nEllei Vaanija suostuisi vaihtamaan esineitä hänen kanssaan? Niin, miksei? Mitä hän tarjoaisi tästä pienestä mestariteoksesta?<br>\nEi, hän ei saisi sitä.<br>\nVai? Dox oli jo pitkään kuolannut erään metallisen puolipallon perään, mutta hän ei löytänyt sitä mistään.<br>\n<br>\nOmahyväinen virne levisi hänen kasvoilleen. Niin hän saisi sen haltuunsa.<br>\n<br>\nSitten Doxin silmissä pimeni. Tai oikeammin päinvastoin valaistui. Hän sokaistui joka tapauksessa. Kauan, aivan liian kauan sinetöitynä ollut ovi aukesi päästäen sisään kivuliaan massan valoa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":181,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-22T21:22","content":"<strong>SS Rautasiipi, Nazorakein laivaston lippulaiva</strong><br>\n<br>\nAmiraali 002 katseli suuren hallin viimeistelyä lasikopista komentosillan yhteydestä. Remontti oli lähes valmis, ja halli näytti suurelta labyrintilta. Maalitaulut olivat paikoillaan, ja liikkuvat seinät asennettu. Enää pari hassua työläistä puursi urakan parissa, ja muutama laivaston sotilas olikin jo katselemassa ennen niin tutun hallin uutta ilmettä. Amiraali kääntyi pois, eiköhän kaikki olisi valmista uuden sukupolven varalle.<br>\n<br>\nEräs Rautasiiven navigoinnista vastaavista nazorakeista käänsi katseensa välkkyvistä kaikuluotausmonitoreista työnantajaansa. Hän jaksoi vieläkin ihmetellä Amiraalin nilkuttamatonta kävelyä, ottaen huomioon tämän toisen jalan olevan mekaaninen. Nytkin 002 asteli tasaisen varmasti komentosillan toisessa päässä sijaitsevalle, suurelle ulosaukeavalle ikkunalle vailla mitään tietoa tästä viasta.<br>\n<br>\nSilloin huoneen ovelle saapui vaarallisen näköinen hahmo.<br>\n\"Aah, hei 437\" Amiraali tervehti. \"Korjaus sujui hyvin?\"<br>\n\"Kyllä.\"<br>\nKyborgitorakka käveli 002:n viereen, ja katsoi hänkin ulos ikkunasta. 437 avasi suunsa:<br>\n\"Luulet Kenraalin suunnitelman toimivan?\"<br>\n\"Virallisestihan en saisi kyseenalaistaa ylemmän auktoriteetin johtoa...\"<br>\n\"Aivan, mutta eikö hän pääsisi helpommalla, jos vain kertoisi siitä meille kaikille? Tämä salailu saa monet levottomaksi. Onko tämä viisasta?\"<br>\nAmiraali hymyili sisäisesti. Normaalisti ehkä olisikin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":182,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-10-22T21:33","content":"<strong>Bio Klaanin linnake, Domekin asuintila.</strong><br>\n<br>\nHiljaisuus täytti kohtalaisen suurta huonetta. Huone oli koristeltu erillaisilla maalauksilla ja monen muotoisilla huonekaluilla, jotka mukailivat sen viinin punaisia seiniä.<br>\nValon Toa makasi omassa sängyssään. Hän ei keskittynyt ympäristöönsä ja katseli vain seiniä ajattelematta mitään. Tässä kohdin Domek olisi yleensä noussut pois sängystään ja alkanut vaeltamaan taas ties minne. Mutta tällä kertaa hän alkoi miettiä synnyinpaikkaa, hän alkoi miettiä Degoh Nuita, sitä kaupunkia jota hän oli suojellut kauan sitten. Kaikki nuo ihmiset ja kaikki nuo rakennukset, kaikki olivat ennen hänen ja muutamien muiden Toien vastuulla. \"Matoralaiset ovat Kaikki\", niin hänelle sanottiin. <br>\nHän alkoi ajattelemaan mitä kaikille heille oli tapahtunut hänen lähdettyään. Mitä he ajattelivat? Olivatko he vihaisia? Alkoivatko he seurata hänen mallia? Huomasivatko edes poissaoloaan?<br>\nDomek alkoi muistamaan myös Toa-tiimiään. Kaikki olivat hyvin mukavia mutta etäisiä ihmisiä. Hän pohti johtuiko se hänestä itsestään. Silloin hän muisti samalla yhden Toan. Toa, joka oli erillainen kuin muut ja joka oli osallisena siitä mikä hän nyt on.<br>\n<br>\nMutta juuri silloin Valon Toan päähän osui taas muisto siitä. Siitä, josta hän ei halua koskaan puhua kenellekään. Hän ei halunnut enään muistaa sitä; hänen päätä alkoi särkeä. Toa yritti rauhoittaa itseään, nousi sängystä ja käveli punaisen huoneensa vesialtaan luo. Hän pesi naamansa ja vilkaisi hetken tyhjää. Häntä hämmennytti. Miksi hän alkoi muistelemaan kaikkea tätä? Miksi juuri nyt?<br>\n<br>\n\"Hiivatin varjoseinä. Hiivatin tekopyhä virnistelijä\", Domek lausui itselleen.<br>\n<br>\nSen jälkeen hän otti hattunsa ja huivinsa ja lähti ulos kävelemään. Ainoa asia mitä hän yritti miettiä oli seuraavan suosikki-kirjasarjan jatko-osaa<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":183,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-23T08:03","content":"<strong>Killjoyn mökki</strong><br>\n<br>\nKilljoy asteli kohti mökkiään. GS:n lieka oli tyhjä. Killjoy oletti tämän lähteneen jälleen pitkällisille ruoanhakureissuilleen. Lähestyessään mökkiään, hän huomasi jonkin olevan pielessä. Ovi oli saranoiltaan...<br>\nKilljoy veti miekkansa esille ja astui sisään. Mökki oli tyhjä, mutta harmikseen hän näki 80-tuumaisen näyttönsä musertuneen lattialle. Vähän matkaa sen vieressä lojui kaksi miekkaa, joista toinen oli lyhyempi ja kepoisempi kuin toinen.<br>\n<br>\nPäästäen muutaman mojovan kirosanan ja murahtaen sanan: \"Matoro\", hän asteli kaapilleen löytääkseen vain tyhjiä donitsirasioita. Hän sysäsi ne sivuun kaivaen pienen, 12-tuumaisen pikkunäytön esille ja liitti sen seinänsä verkkokaapeliin.<br>\n<br>\nGuardianin lehdistötilaisuus alkaisi muutaman minuutin kuluttua, eikä hän halunnut olla ison joukon keskellä, kun Klaanissa hänellä oli muutenkin huono maine. Oli siis turvallisempaa seurata sitä kotoa...<br>\n<br>\nTilaisuuden alkuun olisi vielä hetki, joten Killjoy päätti korjata ovensa. Puuhaillessaan, hän alkoi ajattelemaan viimeaikaisia tapahtumia.<br>\n<br>\nHän löysi Guardianin, mutta Purifier oli vienyt ne palaset... mitä sitten olivatkaan. Purifier tulisi löytää, jos Guardian piti niitä palasia niin tärkeinä, olisi sen pakko olla jotain tärkeää. Ja hyvällä tuurilla, hän saisi vihdoin vuosia kaipaamansa koston.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":184,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-23T09:07","content":"<strong>Klaanin linnoitus, Matoron huone</strong><br>\n<br>\nMatoro istuu puisen kirjoituspöytänsä takana. Hänellä on Klaanissa monia projekteja kesken muttei hän millään jaksaisi tehdä niitä. Chat-kahviossakaan ei ole paljoa väkeä, ei sinnekkään jaksa vaivautua. <br>\n<br>\nMatoro muistaa hänen miekkansa, jotka jäivät Killjoyn mökille.<br>\nNe miekat ovat palvelleet ikuisuuden eikä hän hylkää niitä. Matoro nostaa pöydän kulmalta jonkun puhelimen tapaisen ja näppäilee Killjoyn nimen. Toivottavasti hän on jo kotona, Matoro ajattelee.<br>\n<br>\n*Beeb... Beeb... Beeb...*<br>\n\"Haloo?\", Killjoy vastaa.<br>\n\"Täällä Matoro. Oletko kotonasi?\"<br>\n\"Kyllä.\", Killjoy sanoo kylmästi. Matoro muistaa television. <br>\n\"Öh, tuota, oli tuholaisongelmia. Ei kai haittaa? Viitsitkö tuoda miekkani Klaaniin kun piipahdat täällä ensi kerran?\"<br>\n\"...Saat myös laskun televisiosta..\", Killjoy vastaa ja sulkee yhteyden.<br>\n<br>\n<em>Noniin, yksi asia hoidettu pois päiväjärjsetyksestä. Mitä seuraavaksi?</em>, Matoro ajattelee. <br>\n<br>\nMatoro katsoo oven vieressä olevaa jatkuvasti päivttyvää tietokonenäyttöä, joka näytää Klaanin uudet tapahtumat. <br>\n\"Hmm, Adminit pitävät jonkunsortin tiedoitustilaisuuden kohta. Pitääpä pysyä kuulolla.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":185,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-23T10:21","content":"<strong>Bio-Klaanin linnoitus, Makuta Nuin huone</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui odotti. Odotti ruumista. Ruumista, jossa hän voisi olla. Olla, kunnes saisi uuden, paremman. Paremman siinä suhteessa, että se olisi viimein <em>Makutahaarniska</em>. Makutahaarniska pitäisi teettää Nynrah-haamuilla. Nynrah-haamuilla, joita ei Klaanissa ollut.<br>\n<br>\nHuone oli sisustettu Makuta Nuin maun mukaan. Jokainen voi kuvitella mukavia pieniä yksityiskohtia, joita huoneesta voisi löytää. Väriskaala pyöri verenpunaisessa ja mustassa. Katosta roikkui ketjujen varassa mitä kummallisimpia esineitä ja asioita. Pöydätkin roikkuivat katosta ketjuilla sen sijaan, että olisivat seisseet lattialla jalkojen varassa. Pöydillä oli erinäisiä kemikaaleja. Huoneen perällä oli suuri, koristeellinen antiikkitakka. Sen ympärillä oli koristeellisia (verenpunaisia) sohvia ja nojatuoleja. Yhdellä näistä oli purkki, jossa Makuta Nuin olemus oli.<br>\n<br>\nSitten sisään ovesta, joka sattui <em>sillä hetkellä</em> olemaan lukitsematon, astui - Ämkoo.<br>\n\"Terve, Manfred\", hän sanoi iloisesti.<br>\n<em>Mitä hittoa...</em> Makuta Nui ajatteli.<br>\n\"Sinulle tuodaan ruumis tässä pian\", Ämkoo jatkoi.<br>\n<em>Hyvä on. Ja miksi vaivaudut itse kertomaan tästä?</em><br>\n\"No, minä ajattelin, että ehkä teen sen mieluummin itse, kuin annan tuon sekopään Matoranin tehdä sen.\"<br>\nSisään pomppi pinkinruskea Matoran, joka alkoi hyppiä Ämkoon ympärillä.<br>\n\"Aloillasi, Helmeka. Hus. Mene pois.\"<br>\nMakuta Nui katsoi Matorania kummissaan.<br>\n\"Hän on seurannut minua koko ajan ollessani Klaanissa ja halunnut toteuttaa jokaisen pikku asian, josta mainitsen.\"<br>\nÄmkoo lähti huoneesta Matoran kannoillaan. Pako oli selvästi tavoittelemisen arvoinen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":186,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-23T19:16","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nÄmkoo, Guardian ja Tawa kävelivät läpi Klaanin hallintosiiven käytävien. Ämkoo oli joutunut karkoittamaan ykkösfaninsa joitakin minuutteja sitten, mutta muuten kukaan muu hallintosiivessä ei näyttänyt edes huomioivan heitä. Kaikki klaanilaiset olivat valmistelemassa tulevaa tiedotustilaisuutta kiireisesti. Koska kaikki adminit olivat paikalla ensimmäistä kertaa kuukausiin, jokaisen klaanilaisen mieleen oli hiipinyt vaivihkaa ymmärrys siitä, että jotain suurta ja tärkeää oli tapahtumassa. Klaanilaisten työ oli vauhdikasta ja organisoitua.<br>\n<br>\nTawa, Guardian ja Ämkoo silmäilivät ympärilleen sanomatta mitään toisilleen. Ämkoo kuitenkin rikkoi kolmikon keskinäisen hiljaisuuden avaamalla suunsa.<br>\n\"Hyvinhän tämä on pysynyt kasassa\", hän sanoi. \"mutta joku voisi sanoa tuolle Helmekalle pari valittua sanaa.\"<br>\n<br>\n\"Mitä, etkö pidä faneistasi?\" Guardian kysyi vaitonaisesti.<br>\n<br>\n\"Asia on enemmänkin niin, että en pidä ajatuksesta, että minulla <em>on</em> faneja\", Ämkoo vastasi. Guardian hymähti hiljaa.<br>\nKolmikko saapui pian hallintosiiven osastoon, joka oli sallittu vain admineille ja moderaattoreille. Normaalisti teräksinen ovi olisi vaatinut avaimen, mutta nyt se oli jo valmiiksi auki. Valoisassa oviaukossa näkyi nelijalkaisen Rahin siluetti, jonka viirusilmät hohtivat vihreinä. Pian Tawa, Ämkoo ja Guardian tunsivat jotain mielessään. Oli kuin jokin voima olisi tunkeutunut heidän alitajuntojensa suojien läpi. Se ei kuitenkaan tuntunut heistä erityisen poikkeukselliselta, sillä adminien joukko oli tottunut Visokin telepatiaan kaikkien näiden vuosien aikana.<br>\nVisokki kykenisi aiheuttamaan pelkällä mielelläänkin valtavaa vahinkoa ja tunkeutumaan muiden adminien mielten syvimpiin salaisuuksiin, mutta hän ei tehnyt niin. Punaista Visorakia kohtaan tunnettiin suurta luottamusta.<br>\n<br>\n\"Tervehdys\", Visokin naispuolinen ääni kaikui Tawan, Guardianin ja Ämkoon mielissä. \"Palasit, Guartsu. Mukava nähdä pitkästä aikaa, Ämkoo.\"<br>\n<br>\n\"Samoin\", vihreä Toa vastasi suullaan, vaikka hänen ja Visokin välillä oli mielten linkki. Suu vain yksinkertaisesti tuntui loogiselta tavalta kommunikoida.<br>\n<br>\n\"Koko johtoryhmä koossa jo?\" Tawa sanoi Visokille kysyvällä äänellä.<br>\nVisokin vihreät silmät katsoivat Tawaan. \"Melkein\", hän vastasi. \"Kuulitte varmaan jo Umbran viestistä, että hänellä on velvollisuuksia muualla.\"<br>\n<br>\n\"Entä Paacs?\" Guardian kysyi. \"Mehän menetimme kontaktin häneen, eikö niin?\"<br>\n<br>\nVisokki pyöritti silmiään. Jos Visorakin kasvoille voisi muodostua sarkastinen hymy, se olisi jo nähtävissä.<br>\n\"Väärä hälytys\", Visokin ääni sanoi. \"Paaco huomasi, että komentohuoneen erilaisista napeista sai aika tarttuvan rytmin. Ja vähän juuttui, jep...\"<br>\n<br>\n\"Koomista\", Ämkoo sanoi tyynesti.<br>\n\"Niin kai\", Visokki vastasi.<br>\n<br>\nOli pieni hiljaisuus. Adminit katselivat toisiaan hetken ja nyökkäilivät hitaasti. Sitten he päättivät kaikki astua samanaikaisesti sisään oviaukosta. Metallinen ovi sulkeutui automaattisesti takana.<br>\n<br>\nBunkkerimaisessa strategiahuoneessa oli adminien saapuessa jo viisi henkilöä. Pääteknikko Paaco seisoi rivissä ensimmäisenä. Hän yritti vaikuttaa hillityltä, mutta hänen jalkansa vipatti rytmikkäästi. Paaco oli epävirallisesti ottanut moderaattoriryhmittymän komennon Umbran poistuttua omalle tehtävälleen. Hänen takanaan seisoivat entinen merten sotaherra Dox, valkoinen Makutaa muistuttava jättiläinen Same, harvoin nähty mutta työssään uuttera teräshaarniskainen Skakdi BV ja juuri nimitetty moderaattorikokelas MahriKing, joka ei ollut vielä välttämättä ottanut osakseen moderaattoriuden täyttä vastuuta, mutta oli erittäin yritteliäs. Vaillinainen moderaattorijoukko tervehti admineita.<br>\n<br>\n\"Helei, ystävät\", Tawa sanoi. \"Tiedän, että olette olleet toimettomia hetken, mutta se muuttuu. Nyt töihin.\"<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, Suuri sali</strong><br>\n<br>\n<br>\nBio-Klaanin linnoituksen suuressa salissa oli pitkästä aikaa äänekästä. Useimmiten salia käytettiin taistelu- ja taktiikkaharjoituksissa, mutta nyt se oli täytetty klaanilaisilla, jotka istuivat tuoleilla tai lattialla odottaen tiedotustilaisuutta. Harva klaanilainen tiesi, mitä oli tapahtumassa ja siksi kaikki kyselivät ja arvailivat. Puhemerestä pystyi ajoittain erottamaan yksittäisiä usein toistuvia sanoja. Näihin lukeutuivat \"Zyglak\", \"Nazorak\" ja \"Ämkoo\". Oikeastaan kenelläkään ei ollut selvää kuvaa tilanteesta, mutta klaanilaiset kykenivät itsekin yhdistämään asioita toisiinsa. Useimmiten he olivat väärässä.<br>\n<br>\nJossain päin takariviä istuivat Kepe ja Snowman. Tämä erottamaton kaksikko oli etelän tapahtumien johdosta edelleen vammautuneen näköinen, mutta heitä vahtiva lääkintämies, Radiak, oli tehnyt parhaansa. Taisteluhaavat eivät edes näyttäneet vaivaavan kaksikkoa.<br>\n<br>\n\"Aika äänekästä\", Snowman sanoi.<br>\n\"Sinä et ole erityisen hyvä tuomitsemaan tuolla saralla\", Kepe vastasi.<br>\n\"Mitä, etkö nauti intellektuaalisista huomautuksistani, Räts hyvä?\" Snowman sanoi kysyvästi.<br>\n\"Tietysti nautin, Snowman\", Kepe sanoi. \"Tietysti nautin.\"<br>\n<br>\nLähellä heitä istui keltainen Rahi-jättiläinen, insinööri Keetongu. Normaalisti pirteän näköinen Tongu tuijotti vaihteeksi vakavana alaspäin. Hänen vieressään istuva Toa, Summerganon oli hiljaa ja epäröi hetken, ennen kuin avasi suunsa. Tämä oli Tongulle arka paikka.<br>\n<br>\n\"Se...\" SG aloitti, mutta etsi hetken oikeita sanoja. \"Se oli oikein hieno alus. Ja sinä olet oikein hyvä rakentamisessa.\"<br>\n<br>\nTongu tuijotti käsissään olevaa metallista kouraa. Se muistutti suuresti täysin mekaanisen Ussal-ravun kättä.<br>\nKeetongu murahti hiljaa.<br>\n<br>\n\"Sitä ei olisi vain kannattanut jättää metsään\", Summerganon sanoi epäröiden. \"Vaikka emme tietenkään voineet arvata, että lähellä olisi Nazorakeja. Ja ehkä meidän olisi pitänyt antaa sinulle vielä hetki aikaa viimeistellä rapusi, ehkä valmis versio ei olisi räjähtänyt yhtä helposti raskaassa Zamor-tykityk-\"<br>\nKeetongu keskeytti Summerganonin avaamalla suuren suunsa.<br>\n<br>\n\"Minä murskaan ne\", yleensä rauhallinen jättiläis-Rahi sanoi poikkeuksellisen vihaisesti. \"Minä viillän ne auki kurkusta nivusiin kuin Rukit. Sitten minä pistän ne osiin. Sitten minä rakennan niiden osista todella ison ja ruman patsaan, jonka väriskaalalla ei voitettaisi mitään taidekilpailuja. Sitten minä...\"<br>\nSummerganon hymyili väkinäisesti. Hän taputti Keetongua selkään sanomatta mitään.<br>\n<br>\nPian koko sali hiljeni. Tilaisuus oli alkanut.<br>\nNeljä hahmoa käveli varjoista lavalle ja kaikki tunnistivat hahmot heti admineiksi. Adminien takana seisoi viisi moderaattoria ja monet yleisössä kysyivät kuiskaten, missä kuudes oli.<br>\n<br>\nTawa seisoi lavan keskellä virallisen näköisenä ja Ämkoo ja Guardian olivat hänen molemmilla puolillaan. Visokki seisoi Guardianin vieressä, mutta oli melko selvää, että hän ei tulisi puhumaan tässä tilaisuudessa paljoakaan. Puhuakseen Visokki joutuisi käytännössä käyttämään koko satapäistä yleisöä telepaattisena verkkona kuljettaakseen saman viestin kaikkien mieliin. Hän pystyisi siihen, mutta se oli liian raskasta ja voimia kuluttavaa jopa Visokin tasoiselle telepaatille.<br>\n<br>\nTilaisuus alkoi vihdoin. Tawa puhui. Naispuolisen Toan yleinen vaiteliaisuus ja epävirallisuus siirtyi kokonaan sivuun ja hän muuttui hetkellisesti todella karismaattiseksi puhujaksi.<br>\n<br>\n\"Hyvät klaanilaiset\", Tawa aloitti. \"Olemme sodassa.\"<br>\n<br>\nTawan aloitus hiljensi koko salin pienimmätkin kuiskaukset. Kaikki vain tuijottivat.<br>\n<br>\n\"Valtaushaluiset Nazorak-joukot ovat mitä todennäköisimmin liittoutuneet lähialueiden yhdistyneiden Zyglak-joukkioiden kanssa. Kaikesta päätellen tämä joukkio on myös palkannut Skakdi-sotaherra Gaggulabion palkkasoturiarmeijan meitä vastaan. Lisäksi tämä Allianssi on saattanut ottaa joukkoihinsa muitakin vihollisiamme, sillä niitä meillä riittää.\"<br>\n<br>\n\"Ehdotin nimikkeeksi 'Pahuuden pahaa liigaa', mutta noille muille ei kelvannut\", Guardian sanoi nopeasti väliin. \"Joten mennään Allianssilla.\"<br>\n<br>\n\"Tilanne on kriittinen\", Tawa jatkoi. \"Vihollistemme yhdistetty Allianssi omistaa enemmän joukkoja ja liittolaisia kuin me, ja pelkään pahoin, että he yrittävät korruptoida ystäviämme meitä vastaan.\"<br>\n<br>\n\"Varautukaa siis mahdollisiin pettureihin\", Guardian sanoi. \"En uskoisi kenenkään klaanilaisen olevan helposti korruptoitavissa, mutta en ole aina oikeassa. Jos saan tietooni, että <em>sinä</em> olet petturi, sidomme sinut kahteen eri Mukauhun rautaketjuilla ja pelottelemme ne juoksemaan eri suuntiin.\"<br>\n<br>\nKaikki adminit olivat hetken hiljaa. Ämkoo nyökkäsi hitaasti. Muuta ei tarvittu. Pian Tawa katsoi asiakseen jatkaa.<br>\n<br>\n\"Parannamme puolustusta ja lähetämme piakkoin useamman klaanilaistiimin erityisille tehtäville. Mutta ikävä kyllä parin vihollisen liittouma ei ole ainoa asia, josta meidän täytyy huolehtia.\"<br>\nJoku moderaattoreista painoi nappia ja salin katonrajassa oleva näyttö käynnistyi. Pian holonäytöllä näkyi kuusi epämääräistä metallisirua, jotka pyörivät itsekseen. Niiden pinnan väri muuttui välillä siniseksi.<br>\n<br>\nGuardian astui askeleen eteenpäin.<br>\n\"Tämä tässä\", hän aloitti. \"On Nimda. Me emme tiedä, mikä se on. Me emme tiedä, mitä se tarkoittaa. Mutta olemme nähneet sen voiman jo kahdesti käytössä ja tiedämme, että joku vihollisliittoumassa, Pimeyden metsästäjissä ja ehkä jopa Makutain veljeskunnassa haluaa nämä osat käsiinsä. Kyseessä on käytännössä yksi tuhoisimpia aseita, mitä maailmaamme on luotu.\"<br>\n<br>\n\"Meidän täytyy löytää se ennen vihollisiamme\", Tawa sanoi. \"Löytää ja tuhota.\" Silloin Tawa piti pienen tauon ja antoi klaanilaisten nieleskellä kuulemaansa.<br>\n\"Tiedotustilaisuus loppuu tähän\", hän sanoi vielä. Sen jälkeen adminit kävelivät pois lavalta, jättäen hiljaisen satapäisen joukon miettimään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":187,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-23T20:10","content":"<strong>Laiva Nazorakien satamassa</strong><br>\n<br>\nPieni lintumainen rahi liiteli meren yllä. Se näki laivan satamassa pikkuisella saarella. Se laskeutui kaiteelle. Sitten se istahti odottelemaan. Pian ulos hytistä tuli Makuta. Tämä otti linnun sisään hyttiin. Lintu kertoi tietonsa, ja se päästettiin pois. Se lensi. Lensi kauas. Uudelle vakoiluretkelle.<br>\n<br>\nAbzumo oli tyytyväinen. Hänen tietonsa olivat saaneet vahvistuksen. Törrödäx ei saisi Nimdan siruja ennen häntä. Mutta tietenkään muu osa liittoumasta ei saisi tietää siruista. Avde oli… ongelma. Hänen aikeistaan ei Abzumo tiennyt mitään, mutta luultavasti ne liittyivät siruihin.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnoitus, puutarha (taas)</strong><br>\n<br>\nHelmeka käveli jälleen puutarhassa.<br>\n”Oih, Ämkoo. Minun täytyy keksiä hänelle jokin yllätys. Olenhan hänen ykkösfaninsa”, Matoran ajatteli ääneen.<br>\n<br>\nPensaassa oleskelevat Nazorakit kuulivat joka sanan. He päättivät siepata sisäpiirin Matoranin. Tietoa kyllä irtoaisi.<br>\n<br>\nHelmeka ei ehtinyt edes kirkaista, kun hän oli jo säkissä ja matkalla Nazorakien tunneleihin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":188,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-23T20:29","content":"<strong>Bio-Klaani, Suuri sali</strong><br>\n<br>\nSnowman istui takarivissä pohdiskellen kuulemaansa. Hän oli kyllä tiennyt suunnilleen, mitä oli tekeillä, mutta tilanteen mittakaava alkoi hahmottua hänelle vasta nyt. Hänen vieressään Kepe avasi suunsa:<br>\n\"Tule, mennään verstaalle. Olisi varmaan hyvä tehdä muutamia turvajärjestelyjä tilanteen takia.\"<br>\n\"Itse asiassa\" Snowman aloitti \"En tule. Minulla on asioita hoidettavana. Tällä kertaa jopa ihan oikeita, ei 'niitä tavallisia'\".<br>\n\"Ymmärrän. No, nähkäämme piakkoin.\"<br>\n<br>\nSnowman poistui salista tapojensa vastaisesti ensimmäisten joukossa. Hän harppoi käytävien halki portaikkoon, ja askelmat ylös päästyään lähti kävelemään huoneelleen. Oven takana odotti tuttu makuuhuone riippukeinuineen. Tällä kertaa Lumiukko kuitenkin suuntasi raskaalle, lukitulle kaapilleen. Yhdistelmälukko aukesi tutulla tavalla hassusti naksahtaen, ja Snowman vetäisi liukuovet syrjään. Hän otti kaapista kaksi suurta hakkuaan, ja testasi niiden mekaanisten osien toimivuutta. Tällä kertaa hän ottaisi aseistusta mukaan. Tehtävillä oli tapana onnistua sulavammin, kun oli varustusta mukana.<br>\n<br>\nSnowman mietti, oliko ollut hyvä ajatus lupautua Ämkoon avuksi tälle tulevalle tehtävälle. Mustavihreä admin oli pyytänyt lumiukkoa 'tärkeälle tehtävälle', vähän niinkuin Guardian ennen venereissua. Asiat saisivat tällä kertaa mennä hieman sulavammin, hän ajatteli, ja se taas puolestaan voi olle hieman vaikeaa. Viime yrittämällä olin sentään täysissä voimissani, nyt olen vielä hieman toipilas. <br>\n<br>\nViime päiviä lukuunottamatta Snowman ei ollut suorittanut kenttähommia aikoihin, eikä muutenkaan omannut mitään kovin kummoisia kykyjä tai voimia. Kaikesta huolimatta hän ymmärsi vielä mieltää itsensä mielessään sankariksi: kerran hän oli pelastanut kokonaisen saaren orjuudelta ja riistolta. Tosin hän ei ollut tehnyt sitä yksin, ja päivän tapahtumat pyörivät hänen mielessään vielä näinä päivinäkin.<br>\n<br>\nSnowman oli huomannut sen saaren suurimpaan kylään saapuessaan matoran-ystävänsä makaavan pienen kiven takana kauhusta kankeana.<br>\n\"Oletko kunnossa?\" Snowman oli huohottanut toverilleen. Pieni matoran oli kohottanut katseensa lumiukkoon, sanomatta kuitenkaan sanaakaan. Taistelusta huolimatta Snowman oli tuntenut oleellisimmaksi rohkaista matorania, mutta se oli tuntunut kaikin puolin vaikealta. Eikä vähiten sen takia, että tämä matoran, Weltey nimeltään, oli eräs urheimmista lumiukon tuntemista henkilöistä. Hän oli etsivä, eikä ollut ainoastaan taistellut mitä vaarallisimpia petoja vastaan, hän oli myös uskaltanut toimia koko saaren yleistä mielipidettä vastaan aiheuttaen itselleen mitä huonoimman maineen. Kuitenkin Weltey oli lopulta ollut avaintekijänä saaren todellisen pahan paljastamisessa.<br>\n<br>\nSnowman oli onnistunut rohkaisemaan ystäväänsä tuona epätoivon hetkenä, ja yhdessä he olivat liittyneet taisteluun. Jälkikäteen lumiukko, hänen ystävänsä veden toa Elgen, sekä paikallisen toatiimin johtaja olivat yhteistuumin naureskelleet Snowmanin onnistuneen rohkaisussaan ehkä vähän liiankin hyvin: Weltey piti mahtipontista puhetta ja poseerasi kukistetun vihollisen päällä.<br>\n<br>\nToinen kyseisen päivän tapahtuma, joka oli jäänyt Snowmanin mieleen harvinaisen hyvin, oli hänen yllättävä liittolaisensa. Tai pikemminkin 'vihollisen vihollinen', mutta silti lumiukosta oli tuntunut harvinaisen hämäävältä työskennellä yhdessä arkkivihollisensa kanssa. Valkoinen toa ja sinivihreä mutanttiskakdi olivat yhdistäneet voimansa, ja lyöneet näin kaikkia uhkaavan pahan. Yhteistuumin he olivat myös todenneet sen olleen virkistävää. Ja kun skakdi oli lopulta poistunut paikalta, tällä kertaa poikkeuksellisesti koettamatta murhata Snowmania, oppi lumiukko viimeistään silloin, kuinka apu tulee aina odottamattomalta suunnalta.<br>\n<br>\nKuitenkin riippumatossaan makaavan Snowmanin mieltä vaivasi yksi asia: Olisiko hänen roolinsa tällä Ämkoon tehtävällä 'apu odottamattomalta suunnalta' vaiko 'sankari, joka kuitenkin tiukan paikan tullen jäätyy'?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":189,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-23T20:42","content":"<em>Suuri huone. Valkoinen. Sen seinien vierustat ovat täynnä pöytiä, joilla lojuu kemikaaleja viruskalvoja. Huone on suuri laboratorio. Ovi aukenee. Kaksi tummaa hahmoa astuu sisään. He ovat valmiina luomaan.<br>\n<br>\nAineita yhdistellään epämääräisesti. Räjähdykset kuumentavat lattioita. Taustalla soi urkumusiikki. Kuka lienee laittanut päälle. Limainen, inhottava otus on syntynyt. Se ei ole toivotunlainen. Se heitetään ulos linnoituksen ikkunasta kaatopaikalle, Destralin synkimmälle osalle.<br>\n<br>\nUusi yritys. Siitä tulee jotain hyvin epämuodostunutta. Toinen hahmoista kiroaa. He ovat jo kuluttaneet paljon aikaa.<br>\n<br>\nSeuraava luomus on jotain suurta. Se on iso. Se on valtava. Se karjuu luojilleen. Se iskee toista luojistaan niin, että tämä lentää seinän läpi. Toinen hahmoista nauraa julmasti. Limainen jättiläinen alkaa tuhota paikkoja.<br>\n<br>\nPaikalle saapuu Exo-Toia kahlitsemaan olennon suurilla ketjuilla. Luojat ovat onnistuneet luomisessaan. Seuraava vaihe voi alkaa.</em><br>\n<br>\n\"Manu?\" Matoro palautti Makutan takaisin maan pinnalle. Lehdistötilaisuus oli ohi. Heidän olisi aika poistua. Makuta Nuin väliaikainen ruumis oli hänen omasta mielestään äärimmäisen ruma. Ajatus katkesi myös inhottavasti.<br>\n\"Kyllä, kyllä. Ja kaikki tämä vain, koska Killjoy on suuri olento\", tämä vastasi.<br>\n\"Öh.\"<br>\n\"Siis ei Suuri Olento. Hän on tietääkseni olento ja melko suurikin vielä.\"<br>\n\"Ööh.\"<br>\n\"Ei sinun tarvitsekaan ymmärtää. Pääasiahan on, että minua ei kutsuttu niihin puutarhajuhliin.\"<br>\n\"Öööh.\"<br>\n\"Se oli Rasva-Apinan syytä.\"<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Mitä ovat Suuret Olennot?\"<br>\n\"Hmm. Uskoakseni olentoja. Ja varmaan ovat suuria nekin.\"<br>\n\"Okei...\"<br>\n\"Tiedätkös, pelaamme nyt erän Simpukkashokkia.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":190,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-23T23:40","content":"<strong>Riippukeinussaan makaavan, menneitä muistellessaan nukahtaneen Snowmanin mieli, eräs suurehko saari vuosia sitten</strong><br>\n<br>\nMatoranin kokoiseksi itsensä muokannut Snowman käveli saaren suurimman asutuskeskuksen katuja pitkin. Tarkoituksena oli etsiä saaren matoranvoimien Kapteeni Ryhtinä tunnettu päällikkö, ja saada tämä ymmärtämään, että hänellä oli väärät henkilöt vankilassa. Kaduilla vaelsi tottuneen oloisesti matoraneja sinne tänne. Pian lumiukko löysi matoranvoimien päämajan. Hän koputti oveen, ja jäi odottamaan rauhallisesti. Hän oli hermostunut, mutta onnistui silti säilyttämään tyyneytensä. Kului hetken aikaa. Snowman katseli olkansa yli. Oliko jotain tapahtunut?<br>\n<br>\nLopulta oven kuitenkin avasi ko-matoran, joka hieman töykeästi kysäisi: ”Mitä asiaa?”<br>\nSnowman mietti sopivinta lähestymistapaa. Hän ei kuitenkaan keksinyt siihen hätään mitään erityisen fiksua: ”Viekää minut johtajanne luo.”<br>\n”Hah” hopeinen matoran naurahti ”Meillä on kädet täynnä hommia muutenkin, viimeaikaisten tapahtumien johdosta.”<br>\n”Oikeasti, minun täytyy saada puhua Kapteeni Ryhdille.”<br>\n”Kiitos, ja näkemiin.”<br>\nKo-matoran oli jo sulkemassa ovea, kun Snowman vielä huudahti: ”Kylän siivooja on terroristi!”<br>\nHetken hiljaisuuden jälkeen ko-matoran aloitti: ”Nuo ovat vakavia syytöksiä. Onko sinulla esittää perusteluja väitteillesi?”<br>\nMatoranin kokoisenakin Snowman oli melko vahva, ja kiskaisi ko-matoranin ovesta ulos, ja veti tämän syrjään kahden talon väliin. Lumiukko tukki matoranin suun ja sitoi tämän kädet ja jalat löytämällään köydellä. Tänään ei ollut Snowmanin paras ”puhu itsesi ongelmista” -päivä.<br>\n<br>\nSiitä hän tallusti suoraan sisään ja Ryhdiksi kutsutun matoranin huoneeseen. Kapteeni katsoi tulokasta hämillään:<br>\n”Kuka olet?”<br>\n”Se ei ole nyt tärkeää, vaan se, että sinulla on kaksi syytöntä henkilöä vangittuina, kun taas syyllinen kauheuksiin on yhä vapaalla jalalla!”<br>\n”Selitä minulle, miksi nämä kaksi 'syytöntä' juuri pakenivat vankilasta?”<br>\nTätä Snowman ei ollut kuullutkaan, ja vetihän se kieltämättä melko sanattomaksi. Nämä paenneet vangit olivat kuitenkin Snowmanin mittavan henkilökohtaisen kokemuksen mukaan sitä tyyppiä, jotka eivät jää istuskelemaan vaaran uhatessa. Kapteeni Ryhti jatkoi:<br>\n”Tahdotko, että hälytän toat hakemaan sinut pois?”<br>\n”Älkää hätiköikö, Kapteeni. Ystäväni tässä on täysin kunnollinen” sanoi ovesta sisään asteleva matoran rauhalliseen äänensävyyn.<br>\n<br>\nSnowman pysähtyi miettimään kuullessaan äänen. Tämä ei nyt ollut oikein, jotain kaavaa rikottiin. Jokin oli pahasti pielessä, ja... Hetkinen. Tämähän on unta, Snowman ymmärsi. Tämä on unta vuosien takaisesta seikkailustani! Mutta siinä tapauksessa, kuka tuo on? Snowman katsoi hämillään tulokasta.<br>\n<br>\n”Kuka sinä oikein luulet olevasi?” Ryhti tiedusteli kulmat kurtussa huoneeseen saapuneelta, sinipunaiselta matoranilta. Tämä ei kuitenkaan vastannut, heilautti vain sormeaan. Samassa matoranin varjo muuttui valtavaksi kouraksi, joka tarttui Kapteeniin, ja heitti tämän seinään. Ryhti lysähti tajuttomana lattialle. Huoneeseen tullut matoran kääntyi Snowmaniin päin, ja sanoi: \"Yleensä olen joko 'ystäväsi' tai 'vihollisesi'. Kun olen oikein hienolla päällä, olen 'Punainen Mies'. Tai 'Syvä Nauru'. Tällä kertaa voisin kuitenkin olla ihan vain... Avde.\"<br>\n<br>\nSnowmanille tuli outo olo. Hän tiesi tämän olevan unta, mutta silti se tuntui todelta. Tai ei ainakaan unelta. Huoneeseen tulleessa hahmossa oli sitä paitsi jotain pahasti vialla. Snowman toivoi kovasti heräävänsä pian.<br>\n”Hyvä on, 'Avde'” hän aloitti. ”Mitä haluat, ja mitä ihmettä teet unessani?”<br>\n”Erittäin hyviä kysymyksiä, Snowman. Erittäin hyviä” hahmo vastasi ”Minulla on sinulle pari lisää.”<br>\nLumiukosta tilanne meni hetki hetkeltä huolestuttavammaksi. Mistä tuo tiesi hänen nimensä, ja miksei hän voinut herätä? Avde jatkoi: ”Tämä on unesi. Tämä on mielesi. Miksi kysyt jotain itseltäsi, kun jossain sisimmässäsi tiedät jo vastauksen?”<br>\nSnowman ahdistui enemmän ja enemmän. Oliko tämä enää unta?<br>\n”Mistä olet varma, että minä en ole sinä?” Avde jatkoi hymyillen vaimeasti. Silloin hänen varjonsa alkoi vääntyä Snowmanin näköiseksi.<br>\n”...eikö tämä ole jo aika absurdia?” lumiukko sai sanotuksi, eikä ollut varma, oliko se viisasta.<br>\n”Tämähän on unta, rakas ystävä.” Nyt Avden hymy kävi todella huolestuttavaksi. Huone vääntyi kaikkien luonnonlakien vastaisesti aivan kieroon, ja Snowman alkoi melkein voida pahoin. Avde jatkoi: \"Ja sinulla on todella, todella absurdi mieli, ystäväni. Kaikella kunnioituksella.\"<br>\n”Jos tämä on kerran unta, niin miksen voi herätä? En väitä olevani mikään aamuvirkku, mutta tämä menee jo huolestuttavan pitkälle.” Snowman kysyi.<br>\n<br>\nAvden hymy leveni entisestään. Snowman huomasi yllätyksekseen sen olevan mahdollista.<br>\n<br>\n”Unikaasu huoneessasi auttaa siinä.” Avde valaisi.<br>\nSnowman ymmärsi olevansa todellisessa pulassa. Hän kyllä muisti saaneensa paketin, jota ei ollut vielä ehtinyt avata. Avde jatkoi: \"Okei, tunnustan. En ole alitajunnastasi. Olen ystäväsi. Ystävä, jonka visiittiaika riippuu suuresti siitä, kuinka valveilla olet.\"<br>\n”Huumasit minut? Aikamoinen ystävä. Tohdinko kysyäkään, mitä seuraavaksi?”<br>\n”Voi, tohdit kyllä. En pyydä sinulta paljoa. Kun yö tulee, päästät minut sisään.”<br>\n”Silkasta ystävien pettämisen riemusta?”<br>\nAvde naurahti kolkosti. Kaikki huoneen ikkunat paiskautuivat kiinni, ja varjo alkoi täyttää huonetta. Snowman huomasi punaisten silmien avautuvan ympärillään.<br>\n”Sinä et petä ystäviäsi, Toa. Sinä pelastat heidät” Avde aloitti ”Jos päästät minut sisään, kaikki tulee olemaan ohi. Saan haluamani. Allianssi hajaantuu”<br>\nSnowman kuunteli vaitonaisena, kun Avde jatkoi puhettaan: ”Sinä tiedät, että te ette voita tätä sotaa.”<br>\nSnowman ei sanonut mitään, kuunteli vain Avden sanoja.<br>\n”Nazorakit. Zyglakit. Skakdit. Metsästäjät. Veljeskunta. Ihan liikaa, eikö?”<br>\nLumiukko mietti kuulemaansa, sanaakaan sanomatta.<br>\n”Klaanin lattia tulee lainehtimaan ystäviesi verestä. Se ei tee niin, jos sota loppuu ennen alkuaan.”<br>\nAvde piti tauon, ennen kuin jatkoi: ”Mikä on sinulle tärkeintä?”<br>\n\"Eh, minä... En oikein ole hyvä tekemään päätöksiä omillani. Tämä on todella tärkeä asia, en minä ole oikea henkilö tähän...\" Snowman vastasi epävarmana.<br>\n”Voi, sinä olet juuri sopiva, Snowman. Juuri sopiva.” Avde asteli kiusallisen lähelle lumiukkoa, ja lisäsi: ”Ja enkö minä muka näytä luotettavalta?”<br>\n\"...oikeasti, tahdot ehkä kääntyä jonkun muun puoleen, olen se heppu, joka istuu kahviossa ja syö patonkia...\"<br>\n<br>\nHetken oli aivan hiljaista.<br>\n<br>\n\"Tiedätkö, että Ämkoo olisi tuskin voittanut sen saastaisen torakan ilman sinun ja ystäväsi toimia?\"<br>\nSnowman tuijotti hiljaisena Avdea silmiin, joka jatkoi:<br>\n\"Olet pieni lumipallo, mutta vieriessään alas mäkeä voi siitäkin tulla jotain suurta.\"<br>\n”Mutta...”<br>\n”Niin...?”<br>\nSnowman ei keksinyt mitään sanottavaa.<br>\n<br>\nSamassa Avde kuitenkin haihtui huoneesta. Tai oikeastaan koko huone haihtui. Snowman avasi silmänsä, ja huomasi olevansa turvallisesti omassa riippukeinussaan.<br>\n<br>\n[spoil]Spoilereista suurin, G kirjoitti Avden osat. Mikä yllätys.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":191,"creator":"BD","timestamp":"2010-10-24T07:10","content":"BIO-KLAANI<br>\n<br>\nGlatorianking juoksi ulos salista hän oli saanut eräänlaisen paniikkikohtauksen, \"jokin siinä törmäyksessä sai minut pelkurimaiseksi\", hän ajatteli tisekseen tähyillen porraskäytävässä,\"Minun on saatava urheuteni takaisin, \"muuten olen lähesvarmasti yksi niistä pettureiksi saatavista\", Glatorianking mietti itsekseen ja käveli horjuen rappusista kompastellen, jokin hänen päässään oli oolut vialla törmäyksestä lähtien hän ei tuntenut itseään.<br>\n<br>\nGlatorianking astui ulos porteilta ja lähti selvittämään pelkuruutnesa syytä, paikkaan jonne oli rysähtänyt, Matoranit kertoivat toisilleen pelästyneinä kuulemiaan uutisia Adminien puheesta.<br>\n\"Naamioni ei toimi täällä en voi teleportata, mutta minusta tuntuu, että se aukko johon jouduin omassa universumissani, sekoitti minut, tosiaan jouduin mustaan aukkoon, mutta nythän vasta olenkin sekaisin, mitä minulle on tapahtunut, niin... epäonnistuin tehtävässäni ja nyt minun naamiovoimani... Aseeni, ja jopa mieleni muuttunut, Ja istuttanut päähäni tämän paikan niinkuin olisin täällä aina ollut... Mikä enään on todellisuutta ja mikä mitäkin, olen aivan sekaisin, mutta minusta tuntuu, että nämä molemmat ulottuvuudet ovat erilaisia. Voi Karzahni puhunko tosiaan jotain tällaista... Minun on nyt vain löydettävä jokin keino saada voimani takaisin, muttae n voi jättää muita täällä pulaan heitä on myös autettava\".<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Ette ymmärrä tästä niin mitään jos ette lue fictiäni</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":192,"creator":"Donny","timestamp":"2010-10-24T15:02","content":"<strong>Klaanin linnake, Ämkoon huone</strong><br>\n<br>\n<em>\"Tästä kaikesta pölystä päätellen täällä ei ole tainnut käydä ketään lähtöni jälkeen. Mikä sotku.\"</em><br>\n<br>\nÄmkoon katse harhaili hylätyn oloisen työhuoneen pimeydessä. Minkäänlaista valaistusta huoneessa ei ollut. Valokatkaisija saattaisi toki löytyä jostain, mutta Ämkoo ei kaivannut valoa. Pimeänäkö kun sattui olemaan yksi Makuta-voimien mukanaan tuomista eduista.<br>\n<br>\nÄmkoo asteli peremmälle huoneeseensa ja sulki oven perässään. Hän nosti nuhjuisella pöydällä lepäävän heittoveitsen käteensä ja pyöritteli sitä sormiensa ympärillä mietteliäänä.<br>\n<br>\n<em>\"Tuntuu oudolta ajatella, että olen täällä. Vielä hetki sitten vaeltelin aivan toisaalla ja nyt olen palannut. Onneksi klaanilaiset ovat ottaneet minut ihan suopeasti vastaan...\"</em><br>\n<br>\nSulava heittoliike. Heittoveitsi törrötti huoneen seinässä.<br>\n<br>\n<em>\"...mutta vihaan sitä matorania. Voisin vaikka suolistaa sen.\"</em><br>\n<br>\nÄmkoo asteli ikivanhan näköisen puisen kaapin tykö. Hän avasi oven hillityllä eleellä ja poimi kaapin kätköistä mytyn mustaa kangasta.<br>\n<br>\n<em>\"No jaa, turha huolehtia... En edes viivy täällä kauaa. Toimitan nyt vain tehtäväni ja sitten voin tehdä mitä sitten ikinä haluankaan...\"</em><br>\n<br>\nÄmkoo ravisti kangasmyttyä kunnes se alkoi saada muotonsa. Ämkoo puki siistin mustan viitan ylleen.<br>\n<br>\n<em>\"Vai voinko? Mitä jos minua tarvitaan vielä sen jälkeen? He pitävät minua edelleen yhtenä heistä. Olenko velvollinen auttamaan heitä?\"</em><br>\n<br>\nÄmkoon tumma käsi kiskaisi heittoveitsen irti seinästä.<br>\n<br>\n<em>\"No jaa...\"</em><br>\n<br>\nÄmkoo käveli valtavan ikkunan tykö ja avasi sen. Sitten hän suoritti voimakkaan heittoliikkeen. Heittoveitsi lennähti hänen kädestään kadoten korkealle taivaisiin.<br>\n<br>\n<em>\"Haha.\"</em><br>\n<br>\nÄmkoo hyppäsi ikkunasta.<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\n<strong>Erään Klaanin linnakkeen varastorakennuksen katto</strong><br>\n<br>\n\"Ain raataen työtäs tee...\", totesi iltamyöhään töissään uurtava katonkorjaaja-matoran. Hänen nimensä oli Bob.<br>\n<br>\nBob ei pitänyt työstään.<br>\n<br>\n\"Katsos, ongelmana tässä on se...\", Bob aloitti puhumaan, luultavasti itselleen, \"...että mitään ei koskaan tapahdu. Yhtään mitään. On vain katto. Sitten on reikä. Sitten reikää ei ole, koska minä tulen kuvioihin. Sitten on taas katto ja katossa taas sellainen hemmetin reikä ja...\"<br>\n<br>\nSiinä samassa Bob päästi elämänsä ikävimmän rääkäisyn. Pienen matoranin sydän hyppäsi kurkkuun tämän väistäessä kohti kiitävää mustaa viittahahmoa. Hahmo oli tosin jo poissa.<br>\n<br>\nÄmkoo ilmestyi Kualsin voimasta muutaman sadan metrin päässä sijainneen savupiipun huipulle. Sitten hän otti vauhtia ja loikkasi viereisen talon katolle. Katolla juostessaan hän vilkuili tuon tuosta taivaalle, etsien katseellaan kiiltävää pistettä.<br>\n<br>\nSiinä se oli.<br>\n<br>\nTeleportaatio.<br>\n<br>\nÄmkoo nappasi veitsen käteensä ja pudottautui alas, jaloilleen.<br>\nSitten hän nauroi. Ääneen.<br>\n<br>\n<em>\"No jaa... Ehkä minun on parasta olla heille hyödyksi\"</em>, hän mietti kääntyen ympäri.<br>\n<br>\nÄmkoo heitti veitsen takaisin taivaalle. Harjoitus jatkui.<br>\n<br>\n[spoil]Tässä ei ollut mitään pointtia. Kunhan fiilistelin.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":193,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-24T18:42","content":"<strong>Adminien salakokous - Klaanin bunkkeri, 5 kerrosta kahvion alapuolella.</strong><br>\n<br>\nBetonisen huoneen keskellä olevan puisen, pyöreän pöydän ääressä istui kaksi hahmoa. Kolmas, hämähäkkimäinen hahmo riippui seinällä vähän heidän takanaan.<br>\n<br>\nHahmot olivat selkeästi keskustelleet jo jonkin aikaa. Puheenvuoro oli naispuolisella keltaisella Toalla.<br>\n<br>\n\"Tiimit siis tarkistavat sektoreita moderaattorien johdolla. Asennamme kameroita jokaiseen pisteeseen\", Tawa selvitti.<br>\n<br>\nGuardian nyökkäili.<br>\n<br>\n\"Kyllä, näin varmistamme, ettei meille tule ikäviä yllätyksiä. Meidän tulee kuitenkin muistaa, että varastetut palaset ovat meille yhtä iso huolenaihe.\"<br>\n<br>\nSilloin kuitenkin pimeästä nurkasta kuului tuttu ääni ja Killjoy astui esiin.<br>\n<br>\n\"En usko, Guardian, asioille on tullut uusi tärkeysjärjestys.\"<br>\n<br>\nTawa ja Guardian nousivat seisomaan ja Visokki tiputtautui maahan louskutellen leukojaan ja aloittaen telepaattisen saarnauksen:<br>\n<br>\n\"Killjoy, tunkeutuminen adminien kokoukseen on pahemman luokan rike!\"<br>\n<br>\n\"Miten edes pääsit sisään huomaamattamme?\", Guardian tivasti.<br>\n<br>\nKilljoy napautti kypäräänsä.<br>\n<br>\n\"Tunnistaa admin-kivien lämpöjäljet ja nämä ilmastointikanavat ovat muuten mukavan tilavia.\"<br>\n<br>\nAdminien katse kiinnittyi katossa auki repsottavaan ilmastointikanavan luukkuun. Killjoyn katse taasen kiinnittyi Guardianiin.<br>\n<br>\n\"Teidän tulee kuulla, mitä olen saanut tietää\", Killjoy sanoi vakavana ja odotti, kunnes adminit olivat jälleen istuneet alas.<br>\n<br>\n\"58 tuntia sitten, hieman ennen Matoron ja Umbran retkikunnan eksymistä Kummitusten rämeelle, yksi vahtidroideistani sai kaapattua informaatiota Nazorakien radioviesteistä ja tiedot kuultuani menin tarkistamaan tilanteen. Lensin alueen yli Gukkoni selässä ja reissu vahvisti tiedon.<br>\n<br>\n\"Minkä tiedon?\", Tawa kysyi katse naulittuna Killjoyn punaisena hohtavaan kypärään.<br>\n<br>\n\"Vihollistemme yhdistyminen on huomattavasti laajempi kuin osasimme kuvitella. Vihollinen on koonnut jo usean tuhatta Nazorakia, arviolta sadoissa laskettavan määrän Zyglakeja ja jokaista joukko-osastoa johtaa jokin eliittinazorakeista tai Skakdeista. Määrä kuitenkin lisii koko ajan.\"<br>\n<br>\nAdminit haukkoivat henkeään. Guardian näytti epäuskoiselta.<br>\n<br>\n\"Millä voit todistaa tietosi?\"<br>\n<br>\nKilljoy heitti pöydälle ilmasta ottamiaan valokuvia, jotka olivat tummanaan nazorakien rivistöjä.<br>\n<br>\n\"Tuo ei ole vain sotajoukko, tuo on valloitusarmeija. Mukana on teknologiaa ja laitteistoa, jollaista emme ole koskaan ennen kokeneet\", Killjoy jatkoi.<br>\n<br>\n\"Sellainen joukko... Klaani ei mahda mitään\", Visokki huokaisi ja romahti maahan.<br>\n<br>\n\"Klaani saisi tukijoukkoineen ja apulaisineen kokoon maksimissaan tuhannen yksikön puolustusjoukot, mutta se ei riitä. Klaanilla ei ole armeijaa millä taistella tätä joukkoa vastaan.\"<br>\n<br>\nKilljoyn lause päättyi kuin kesken ja Guardian avasi suunsa:<br>\n<br>\n\"Mutta?\"<br>\n<br>\nKilljoy käänsi katseensa Skakdiin:<br>\n<br>\n\"Minulla on.\"<br>\n<br>\nAdminit olivat totaalisen hämmentyneitä, joten Killjoy päätti valaista heitä.<br>\nHän kohotti kämmenensä ja se muodosti Klaanin johtokunnan eteen kolmiuloitteisen hologrammin. Hologrammissa pyöri toan kokoinen raskaasti aseistettu ja panssaroitu hahmo, jonka taustalla näkyi skorpionin hännän muotoinen logo.<br>\n<br>\n\"Specterit. Armeija täysin mekaanisia sotatoimiin erikoistuneita Vahkeja, jonka lisäksi mittaamaton määrä arvokasta sotakalustoa, suunniteltu ainoastaan minun komentooni ja minun hallitsemani teknologian oheen.\"<br>\n<br>\nGuardian nyökytti.<br>\n<br>\n\"Se ei siis ollutkaan taru. Sinä siis annoit ne alunperin TSO:lle.\"<br>\n<br>\n\"Tavallaan kyllä, mutta poistuttuani viime kerralla Odinalta, osasin varautua joukkojen laajamittaisempaan väärinkäyttöön. Lukitsin joukot pomminvarmaan halliin maan alle, paikka on edelleen koskematon, mutta matkassa on pieni mutta: halli vaatii kaksi avainta, minulla on niistä vain yksi.\"<br>\n<br>\n\"Ja toinen?\", Guardian kysyi.<br>\n<br>\n\"Liekehtivä ystävämme on vienyt sen minulta vuosia sitten, luultavasti tietämättä, mikä se todella on.\"<br>\n<br>\n\"Purifier\", Guardian mietti, \"Jälleen yksi syy löytää hänet.\"<br>\n<br>\n\"Purifierin tukikohta sijaitsee Xialla ja tunnen paikan kuin omat taskuni. Lähden hänen peräänsä huomenillalla ja haen samala reissulla sekä avaimen, että palasesi.\"<br>\n<br>\n\"Et selviä moisesta matkasta yksin\", Tawa ilmoitti, \"Tarvitset tiimin.\"<br>\n<br>\n\"Työskentelen yksin, en halua muiden tulevan tielleni. Minulla on omatkin syyni löytää Purifier, hän kuuluu minulle.\"<br>\n<br>\nGuardian tiesi, ettei tästä asiasta kiisteltäisi, joten hän vain iski Tawalle tervettä silmäänsä ja jatkoi:<br>\n<br>\n\"Kaksi viikkoa Killjoy. Aikaa ei ole paljoa.\"<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi. Visokilla oli kuitenkin epäilyksensä. \"Ja miten sinä ajattelit siirtää kokonaisen armeijan metsästäjien alueelta ilman, että saat puolta heidän sotavoimista perääsi.<br>\n<br>\n\"Se on murhe, josta huolehdimme myöhemmin\", Guardian puuttui, \"Toivotan sinulle onnea matkalle, meidän tulee silti hoitaa Klaanin puolustus ja tässä tilanteessa ehdotan, että alamme evakuoida koko saaren kyliä Klaanin muurien sisäpuolelle.\"<br>\n<br>\nMuut adminin nyökkäilivät.<br>\n<br>\n\"ÄmKoo on mitä ilmeisimmin lähdössä hoitamaan puuttuvien palasten etsintää, sillä aikaa, me alamme valmistaa Klaania pahimpaan. Emme voi luottaa suunnitelmasi varmuuteen Killjoy\", Guardian sanoi, ryhdistäen samalla selkäänsä.<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi ja kääntyi kohti ovea.<br>\n<br>\n\"Keskustelemme huomenna lisää, minun täytyy hoitaa vielä asioita Klaanissa.\"<br>\n<br>\nNiine hyvineen Killjoy kääntyi ja asteli pois. Tawa hautasi kasvonsa käsiinsä, näyttäen murheelliselta.<br>\n<br>\n\"Klaani on valtavassa vaarassa ja me laitamme luottamuksemme henkisesti epävakaan mekaanisen hullun ohuen suunnitelman varaan.\"<br>\n<br>\n\"Siksi emme päästäkään Killjoyta yksin. Lähetän tiimin hänen mukaansa vähän lähtönsä jälkeen. Meidän täytyy maksimoida onnistumisprosenttimme\", Guardian sanoi ja istuutui takaisin pöydän ääreen.<br>\n<br>\n\"Kokous jatkukoon siis.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":194,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-10-24T20:09","content":"<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\nVerstaan läpäisemätön teräsovi aukeni taas, ja kaksi hahmoa astui pimeyteen. Toinen heistä oli ympärilleen pälyilevä, sininen otus kuin vanhasta tieteiselokuvasta, toinen taas valkovihreä toa.<br>\n<br>\nToa heilautti kättään hohtavan levyn edessä. Eteishuoneen kattoon syttyi valo. Valo, joka ei ollut ollut päällä viikkoihin.<br>\n<br>\nToa katseli ympärilleen, tunnistaen tutun tilan. Tila ei kuitenkaan ollut aivan siinä kunnossa kuin hänen lähtiessään. Suurimman osan huoneen keskustasta kattava projektipöytä oli hattupinojen peitossa. Pöydän alle oli tuoleista ja peitteistä rakennettu jonkinlainen epäsiisti leiri.<br>\nVarastoon vievä ovi oli laudoitettu umpeen viisituumaisilla nauloilla. Ovessa oli ammottava aukko, kuin joku olisi väkivalloin puskenut siitä läpi.<br>\n<br>\nToa vilkaisi otukseen, joka katsoi anteeksipyytävästi.<br>\n\"Sinulla lienee tälle joku todella hyvä selitys\", Kepe sanoi Doxille.<br>\n<br>\nTämä näytti vaivaantuneelta. \"But i just wunted sum haz.\"<br>\nKepekin vaihtoi tähän koodikieleltä kuulostavaan puhetilaan. \"but how culd u ddi all dis?\", hän kysyi vallitsevaa kaaosta osoittaen.<br>\n\"Se oli Amazong\", Dox protestoi Ignikaan viitaten.<br>\n\"Missäs hän muuten on?\" Kepe kysyi.<br>\n\"Ei ole näkynyt tuon... murron jälkeen\", ääni sanoi huoneen toiselta laidalta. Valvoja oli herännyt ja huomannut kahden henkilön läsnäolon.<br>\nKepe näytti ilmettä, joka kertoi tulevan, valitettavan mutta pakollisen siivoustehtävän vastenmielisyydestä.<br>\n\"En tiedä ketä teistä neljästä syyttää\", hän kohdisti sanansa Doxille, Valvojalle sekä kateissa olevalle Ignikalle ja Paacolle, jolla oli paikan vara-avain.<br>\n\"Wants to bui Ellis cap?\" Dox kysyi, yrittäen luoda aasinsiltaa.<br>\n\"En, edellisestäkin oli vaikea päästä eroon.\"<br>\n\"Just one Zephaniahs greed?\"<br>\nKepe kaivoi esiin avaimen, jolla avasi toisen panssaroidun oven. Kyseinen ovi johti hänen privaattitiloihinsa. \"Kun palaan, tämän sotkun on paras olla siistitty\", hän virnisti Doxille ovenraosta. Samalla Ignika ryömi esiin jonkun pöydän alta hyvin pöllämystyneen näköisenä.<br>\n\"Wut did ai mis?\"<br>\n\"fail\", Dox kommentoi.<br>\n<br>\nKepe sulki oven perässään. Tähän pimeään huoneeseen hän ei valoja sytyttäisi, yleisen turvallisuuden nimissä. Aavemainen kuraus kuului jostain nurkasta, mutta Kepe vain hymähti sille tietävästi.<br>\nHän kulki huoneen läpi toiselle ovelle, jonka avasi, astui sisään ja sulki perässään. Tähän huoneeseen hän sytytti valot. Se oli huippusalaisten projektien huone.<br>\n<br>\nHuone oli pienehkö, mutta täynnä tavaraa. Pöydällä istui tietokone ja sen vieressä pino levykoteloita. Nurkassa möllötti kokeellinen, toimimaton taisteluhaarniska. Joitain aseentapaisia roikkui seiniltä. Eräässä nurkassa oli kierreportaat. Niitä ylös kulkiessa pääsi salaoven kautta suoraan linnakkeen eteishalliin, alas kulkiessa vielä synkempiin ja salaisempiin linnakkeen syövereihin.<br>\n<br>\nSaavuttuaan Klaaniin Kepe oli vallannut kellarin tyhjän varaston itselleen. Sieltä käsin hän pystyi salaisten mekanismien sun muiden avulla kulkemaan Klaanin sisällä kätevästi ja valvomaan joka paikkaa. Eräs mielenkiintoinen historiallinen detalji oli se, etteivät kaikki järjestelmät olleet hänen tekosiaan. Joku oli jo aiemmin käyttänyt varastoa johonkin. Tästä kielivät myös Verstaaksi ristityn paikan muut salaisuudet, jotka Kepe oli jo oppinut tuntemaan.<br>\n<br>\nLinna oli jo vanhentumassa eikä sen muureissa ollut enää alkuaikojen jykevyyttä. Kepe alkoi siksi rakentaa jotakin, jolla voisi täyttää oman roolinsa Klaanin puolustuksessa vihollisia vastaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":195,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-24T21:19","content":"<strong>Bio-Klaanin saaren ranta</strong><br>\n<br>\nPieni joukko matoraneja astui pois teräksenharmaasta veneestä. Heidän seurassaan oli muutamia, raskaasti aseistettuja Steltiläisiä, joilla oli pitkät viitat. Seurue asteli hiekkarannan poikki sanaakaan sanomatta, kohti Klaanin linnaketta. Pian heitä vastaan tuli vihreän värinen matoran. Tämä pikku klaanin saaren asukas kysyi muukalaisilta, keitä he olivat.<br>\n”En koskaan käytä liikeasioissa oikeaa nimeäni” vastasi ryhmän ensimmäisenä kävelevä harmaa matoran hieman ylimielisesti. ”Olemme tulleet koko matkan Nynrahilta, ja täkäläisellä makutalla on kuulemma meille töitä.”<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Nazorakein tukikohta</strong><br>\n<br>\nItse Kenraali 001 oli tarkkailemassa, kun huoneen, jonka ovessa luki 000, oven takaa saapui suurehko joukko nazorakeja kantaen metallisia säiliöitä. Jokaista syväjäädytyssäiliötä kohden oli neljä torakkaa kantamassa. Kenraali asteli joukkion ensimmäisenä kuljetettavan säiliön luo, ja katsoi sen kyljessä olevasta läpinäkyvästä luukusta. Kaikki näytti normaalilta.<br>\n”Kuljettakaa koko erä SS Rautasiivelle, siellä annetaan lisäohjeita” 001 käski. Torakat lähtivät kuuliaisesti kantamaan raskasta taakkaansa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnake, kahvio</strong><br>\n<br>\nSnowman oli valmistellut kaiken tehtäväänsä varten, ja istui nyt kahviossa. Se oli melko tyhjillään, ja vähäiset keskustelijat puhuivat melko hiljaa, ja äänensävyt olivat paljon tavanomaista vakavampia.<br>\n<br>\nSnowman kävi kuumeista keskustelua Keetongun kanssa Klaanin laivastosta. He olivat yhtä mieltä siitä, että se oli aivan liian pieni. Aivan liian pieni kohtaamaan nazorakien ja zyglakien yhdistetyn laivaston.<br>\n”Ja vaikka zyglakit laskettaisiinkin pois, jäämme silti selvästi suppeammaksi osapuoleksi” Keetongu mietti. Hän oli alkanut asennuttaa Klaanin höyrytoimiseen laivastoon lisää panssarointia ja tulivoimaa, mutta se ei silti tuntunut millään riittävän.<br>\n”Mutta emmekö voisi olettaa, että vihollisemme joukkojen pääpaino on jalkaväessä? Ehkä emme joudu kohtaamaan heitä meritaistelussa lainkaan?” Snowman ehdotteli optimistisena.<br>\n”Ei toimi noin” vastasi Keetongu asiantuntevasti ”Nazorakeilla on liian tulivoimaisia laivoja. He saattaisivat hyvinkin käyttää sitä tulitukena linnaketta vastaan. Niiden kantomatka ja tarkkuus mahdollistavat hyvinkin täsmällisen pommituksen, ja pelkään pahoin, että maavoimamme lytättäisiin jo senkin takia.”<br>\n”Eli jotain olisi kehitettävä.”<br>\n”Aivan. Vielä kun keksisi, että mitä.”<br>\n<br>\nKeskustelun jatkuttua vielä hetken melko hedelmättömänä kaksikko hajaantui omille teilleen. Snowman jatkoi pihalle, ja aikoi mennä auttamaan eri puolelta saarta evakoitujen matoranien majoittamisessa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":196,"creator":"Donny","timestamp":"2010-10-24T22:20","content":"<strong>Valtava lentokonehalli, Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nKlaanin linnakkeen läntisellä laidalla sijaitsevassa lentokonehallissa kuhisi kun kymmenet matoranit puuhasivat ahkeran oloisina harmaanpunaisen lentoaluksen kimpussa.<br>\n<br>\n\"Kiillotitteko propellit?\"<br>\n\"Kyllä!\"<br>\n\"Ovatko laskutelineet varmasti kunnossa? Entä vasen siipi?\"<br>\n\"Kyllä! Molemmat!\"<br>\n\"Onko ohjaamo varmasti imuroitu kunnolla? Te <em>tiedätte kyllä</em> kuka siinä tulee matkustamaan!\"<br>\n\"Imuroimme sen viidesti!\"<br>\n<br>\nÄmkoo katseli yli-innokkaiden matoranien touhuilua hieman etäämmältä yrittäen parhaansa mukaan vaikuttaa huomaamattomalta.<br>\n\"Voi luoja\", Ämkoo tuhahti.<br>\n<br>\nSiivouspataljoonan komentaja huomasi Ämkoon ja tervehti tätä yliampuvin elein. Ämkoo asteli varovasti matoranin tykö väkinäinen virnistys kasvoillaan.<br>\n<br>\n\"Tuo härveli ei sitten putoa, eihän?\"<br>\n\"Annan siitä sanani!\"<br>\n<br>\nMatoranjoukon rakastama viittasankari asteli lentokoneen luo ja tutkiskeli alusta sieltä sun täältä. Sitten Ämkoon katse kiinnittyi koneen kyljessä komeilevaan kuvioon.<br>\n<br>\n\"Tuossa on lehmä\", Ämkoo totesi.<br>\n\"Mata Nui Lehmä, herra Ämkoo!\"<br>\n\"Lehmä.\"<br>\n\"Kyllä!\"<br>\n\"LEHMÄ.\"<br>\n\"...se tuo onnea!\"<br>\n\"A-haa.\"<br>\n<br>\nÄmkoo hyppäsi istumaan koneen ohjaamoon. Istuin vaikutti yllättävän mukavalta eikä rattikaan ollut turhan jäykkä. Valtava nappula- ja vipurivistö hieman huolestutti koneen tulevaa hallitsijaa, mutta hän ei suostunut myöntämään sitä ääneen. <br>\n<br>\n\"Pärjäättehän, herra Ämkoo?\", siivouskomentaja kysyi huitoen kädellään sankarinsa suuntaan. Ämkoo vastasi ilkeällä katseella.<br>\n\"Mietimme vain, jos tarvitsette vielä jotain\", matoran jatkoi katseesta piittaamatta. Ämkoo tuijotti tätä hetken.<br>\n<br>\n\"Hei, naamiosi.\"<br>\n\"Anteeksi?\"<br>\n\"Naamiosi. Eikös tuo ole Komau?\"<br>\n\"On se! Suuri Komau, herra Ämkoo! Sain sen aikoinaan...\"<br>\n\"Anna tänne.\"<br>\n\"Mit-\"<br>\n\"Haluan katsoa sitä.\"<br>\n<br>\nMatoran tuijotti Ämkoota säikkynä, mutta nieli pelkonsa. Hän irroitti naamion varovaisesti kasvoiltaan ja kurottautui tarjoamaan sitä idolilleen.<br>\n<br>\n\"Kiitos\", Ämkoo totesi ja piteli naamiota käsissään sulkien silmänsä. Matoranit tuijottivat tilannetta kuin hypnoosissa.<br>\n<br>\n\"Mitä luulet, että hän tekee?\", uskaltautui yksi matoraneista kysymään toiselta.<br>\n\"Luulen, että hän keskittää siihen voimiaan\", totesi toinen. \"Se tuo varmaan naamion kantajalle voimia tai jotain.\"<br>\n\"Kyllä, niin sen on oltava. Toivottavasti hän tekee noin minullekin.\"<br>\n\"Ja minulle!\"<br>\n\"Minulle myös!\"<br>\n\"Mennään kaikki jonoon niin... Hei, missä se naamio on?\"<br>\n<br>\nMatoranit tuijottivat Ämkoota ällistyneinä. He olivat juuri todistaneet mitä hämärintä katoamistemppua. Ämkoo oikoi käsiään ja vilkaisi matoraneja virnistäen. Sitten hän sanoi:<br>\n\"MENKÄÄ POIS.\"<br>\n<br>\nKanohi Komaun voima toimi heti. Matoranien heikko mieli ei riittänyt vastustamaan ankaraa naamiovoimaa vaan nämä kipittivät kauhuissaan tiehensä. Ämkoo hymyili lähestulkoon ylpeän näköisenä ja nousi ylös ohjaamosta.<br>\n<br>\n\"Onneksi Snowie ei ollut näkemässä\", hän totesi ja istahti lentokoneen siivekkeen päälle odottamaan. Lumiukko oli myöhässä.<br>\n<br>\n[spoil]HAHAHAHAHAHA.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":197,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-10-25T06:16","content":"<strong>Nazorakeja kuhisevan mäen laki</strong><br>\n<br>\nIlmavoimien komentaja 004 oli äreällä päällä.<br>\n<br>\n\"ASENN-TOH\"<br>\n<br>\nTämä johtui lähinnä nazorakien ilmavoimien vajaalukuisuudesta. Torakat 001-003 eivät olleet koskaan osanneet arvostaa lentämisen hienoutta.<br>\n004 vilkaisi Nazorakien Torakallisiin Ilmavoimiin. Kourallinen lihaksettomia ja pulskia kuhnureita, joiden selässä olevat, uusinta teknologiaa kuvastavat rakettireput menivät täysin hukkaan.<br>\n<br>\n\"Lentoon!\"<br>\n<br>\nVain kolme torakkaa nousi ilmaan, ja hekin vain metrin korkeudelle. Loppujen ruhoja rakettireput eivät jaksaneet nostaa maasta.<br>\n<br>\n004 huokaisi. Ja näistä pitäisi koulia Bio-Klaanin lennostoa vastaava valiojoukko kahdessa viikossa. Mutta ylpeä nazorakjohtaja ei luovuta koskaan.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Kunhan loin taas uuden torakan ja paikkasin aukon hierarkiassa.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":198,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-25T13:01","content":"<strong>Allianssin komentokammio</strong><br>\n<br>\nKenraali seisoi ylväänä suunnittelupöydän edessä. Hän oli suunnattoman vihainen, mutta ei näyttänyt sitä. Oikea johtaja ei antaisi tunteiden sekoittaa ajatuksiaan.<br>\nSkakdi-johtaja Gaggulabio istui kauempana pöydästä pienellä tuolilla ja tarkkaili pöydän päällä olevia karttoja ja papereita. Gaggulabio ei perustanut paljoakaan kartoista ja sotasuunnitelmista. Istuminen tunkkaisessa komentohuoneessa ja karttojen tutkailu ei ollut voittanut sisällissotaa hänelle. Sodat voitettiin tappamalla viholliset mahdollisimman perusteellisesti.<br>\n<br>\nTämä näkemysero ei lämmittänyt Kenraalin ja Gaggulabion jo valmiiksi huonoja välejä erityisen paljoa. Toisaalta taas kaikki, mitä Kenraali 001:n ja Gaggulabion välisestä suhteesta tarvitsi tietää oli se, kenellä valuutta oli, kenelle se annettiin ja kuka hakattiin kuoliaaksi.<br>\nUudella haarniskalla varustettu Metorakk seisoi johtajansa vieressä lojaalina. Suunnittelupöydän vastakkaisella puolella seisoi Makuta Abzumo ja jossain tämän takana varjoissa sijaitsi kaikella todennäköisyydellä Allianssin \"yhteinen hyväntekijä\". Kaikki olivat hiljaa.<br>\n<br>\n\"En tiedä teistä, mutta tämä tappioiden putki alkaa vähitellen kyllästyttää minua\", Gaggulabio sanoi kärkkäästi. \"Antakaa vain minun ja poikieni näyttää pahimpamme.\"<br>\n<br>\nKenraali kääntyi viileän näköisenä kohti Gaggulabiota. Hänen kasvonsa olivat tyynet, mutta torakan äänen aggressiivisuus paistoi läpi.<br>\n\"En maksa sinulle puhumisesta. Sinä ja joukkosi voitte aivan vapaasti yrittää tunkeutua yksin tuon linnoituksen teräksisten seinämien läpi, jos se on noin helppoa.\"<br>\n<br>\n\"Ssssotaisalla kivipäällä on kuitenkin pointti\", Abzumo sanoi. \"Terästorakkanne on mennyttä. Klaani on täyssssin tietoinen tilanteesssta. The Shadowed Onen sssssaaastaiset kriminaalit odottavat nurkan takana. Kaiken huipukssssi Zyxax on poisssa ja jäljellä on vain hajanainen joukko Zyglakeja.\"<br>\n<br>\n\"Jos saan muistuttaa, niin Zyxax nimitti ennen lähtöään varajohtajan tälle operaatiolle\", Metorakk sanoi varovaisesti johtajansa vierestä. \"En kyllä edes muista nimeä. Joku nyhverö. En usko kestävän puolta viikkoa.\"<br>\n<br>\nKenraali nojasi pöytään. Hän tuijotti tarkasti siihen, mutta ei keskittynyt näkemäänsä. 001 oli ollut paljon vaikeammissakin tilanteissa ja tuhonnut paljon isompiakin vastustajia, mutta jokin tässä tilanteessa veti hänen tajuntansa lukkoon.<br>\n\"Avde\", Kenraali sanoi korottaen ääntään. \"En kuule sinun ehdottavan mitään.\"<br>\n<br>\nOli hetken hiljaista. Joku olisi voinut luulla, että Avde ei ollut huoneessa, mutta Kenraali, Abzumo ja Skakdit haistoivat toisin. Avde oli kuitenkin hiljaa pitkän hetken, ennen kuin vastasi.<br>\n<br>\n\"Voi voi\", Avden pilkkaava ääni sanoi. \"Siirsitte mustan tornin liian aikaisin. Se on hyödyllinen yksikkö. Nyt valkoinen lähetti söi sen. Huono siirto. Ja nyt oma lähettimme on poissa laudalta.\"<br>\n<br>\nGaggulabio nousi seisomaan. Hänen ilmeensä oli poikkeuksellisen vihainen.<br>\n\"Lopeta tuo lautapelisaasta ja sano vaihteeksi jotain hyödyllistä!\"<br>\n<br>\nAbzumo kääntyi kohti Gaggulabiota.<br>\n\"Kivipää. Vaikene.\"<br>\n\"Mutta...\"<br>\n\"<strong>Vaikene</strong>.\"<br>\n<br>\nGaggulabio päätti istua varovaisesti. Abzumo kääntyi takaisin pimeyteen päin.<br>\n\"Niin? Olit sssssanomasssa?\"<br>\n\"Syödessään tornin lähetti otti perin suuren ja rohkean askeleen alueellemme\", Avde sanoi. \"Seuraava siirto? <em>Syödään lähetti</em>.\"<br>\nSen jälkeen Avde ei sanonut mitään. Abzumo kääntyi kohti Kenraalia. He tuijottivat toisiaan sanattomasti. Metorakk hieroi leukaansa ymmärtäväisen näköisenä. Gaggulabio oli lievästi hämmentynyt, mutta kiinnostunut.<br>\n<br>\nKenraali katsoi Abzumoa silmiin. Sen jälkeen hän nyökkäsi ja otti kommunikaattorin vyötäröltään.<br>\n<br>\n\"Agentit 019 ja 020\", Kenraali sanoi. \"Komentohuoneeseen kohde 175:n kanssa.\"<br>\n<br>\nKesti hetken, että komentohuoneen järeä ovi aukesi. Kaksi yönmustaa Nazorakia käveli sisään. Niiden ihon ja panssarin väri sulautui varjoihin täydellisesti eikä edes kiiltänyt silloin kun nämä tulivat todella lähelle huoneen valonlähdettä. Torakoiden haarniskat oli myös suunniteltu niin, että mikään ei hidastaisi niiden liikkeitä tai aiheuttaisi enemmän ääntä kuin olisi sopivaa. Kaiken kaikkiaan torakat olivat niin virtaviivaisia, että niitä tuskin huomaisi edes kaikuluotaimella.<br>\nTorakoiden silmien päällä oli tumma lasinen visiiri, joka suojasi ja piilotti niiden silmät. Ainoat asiat, jotka torakoiden ruumiissa eivät olleet yönmustaa olivat niille kirurgisesti rakennetut mekaaniset kädet, joiden tummansininen sävy erottui hieman paremmin pimeydestä. Käsien mekaanisuus oletettavasti mahdollistaisi nopeammat refleksit ja vaikeuttaisi torakan tunnistamista.<br>\n<br>\nSinisissä käsissään torakat raahasivat Matoranin kokoista hahmoa, jonka värit erotti pimeydessäkin vaaleanpunaiseksi ja ruskeaksi. Hahmo oli tajuton, mutta elossa. Sen pään yli oli vedetty musta säkki.<br>\n<br>\nAgentit heittivät tajuttoman Matoranin lattialle Abzumon eteen. Makuta tuijotti Matorania hetken pohdiskelevan näköisenä ennen kuin väänsi irvokkaat kasvonsa pirulliseen hymyyn. Lähetin syömiseksi oli ehkä uhrattava sotilas, mutta se olisi sen arvoista.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":199,"creator":"BD","timestamp":"2010-10-25T13:18","content":"<strong>Glatoriankingin putoamispaikka</strong><br>\n<br>\nGlatorianking katsoi pientä mustaa aukkoa maassa ja kaiveli sieltä jotain löytämättä mitään, hetken Mietiskeltyään, hän Käveli läpi kylän, ranna ja päätyi rantaan...<br>\n<br>\n\"Niin minun pitää siis ansaita rohkeuteni, en kyllä keksi parempaa tapaa kuin tämä\". Glatorianking nosti ankkurin otti miekan esiin ja lähti kohti merta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":200,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-10-25T17:55","content":"<strong>Verstaan eteishuone</strong> kiilsi puhtauttaan. Moppiin nojaavat Dox ja Ignika olivat hyvin väsyneen näköisiä urakan jäljiltä. Taustalla aina-niin-rasittava Valvoja höpisi itsekseen jotakin leivänpaahtimien alkeellisuudesta.<br>\n<br>\nKeltainen loisteputki alkoi välkkyä, kuten ne aina alkavat tehdä riittävän kauan palveltuaan. Tämä kuitenkin johtui jostain muusta. Kaikki kattovalot alkoivat räpsyä. Valvoja vaikeni. Seinät alkoivat täristä.<br>\n<br>\nKepen kammion ovi levähti auki hullun tiedemiesnaurun säestämänä. Itseensä tyytyväisen näköinen Kepe ilmestyi huoneeseen kuvaputkinäytön kokoista ja näköistä esinettä kantaen. Hän avasi ulko-oven ja painui käytävään juoksuaskelin sen enempiä selittämättä.<br>\n<br>\nDox ja Ignika katsoivat toisiinsa kummastuneina.<br>\n<br>\nKepe hyppäsi hissiin ja singautti itsensä ja laatikkonsa linnakkeen katolle. Hän astui raikkaaseen ulkoilmaan. Pohjoisessa Mt. Ämkoo kohosi saaren ylle. Tummia pilviä alkoi kertyä taivaalle. Tuuli puhalsi kylmästi.<br>\n<br>\nHän käveli katon reunalla olleelle antennille. Antenni keräsi tietoa koko saaresta monenmoisten sensorien avulla. Se myös välitti klaanilaisille monia tv-kanavia.<br>\nHän veti laatikon kyljestä pari johtoa ja liitti ne hauenleuoilla antenniin. Kukaan ei ollut varsinaisesti antanut tälle lupaa, mutta mitä haittaa siitä olisi? Hän napsautti laatikkoon virran ja tunsi energian hulmahtavan antenniin. Se sinkosi taivaalle säteen, joka levisi joka suuntaan luoden sateenvarjon linnakkeen ylle. Säteet jatkoivat matkaansa maahan, johon osuessaan ne muodostivat suojakentän Klaanin ympärille.<br>\n<br>\nKaikkea sitä parilla toisiinsa johdotetulla Haulla ja muutamalla virtapiirillä saakin aikaan, Kepe totesi väkerrelmäänsä ihaillen.<br>\n<br>\nHän napsautti laitteen pois päältä odottamaan tositoimia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":201,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-25T21:21","content":"<strong>Klaanilinnake, käytävä</strong><br>\n<br>\nSnowman kirmasi itselleen suorastaan tuulispäämaistä vauhtia kohti Klaanilinnakkeen länsiosia. Aikataulutus ei ollut mennyt ihan odotetulla tavalla: Huoneeseen, tavarat vamiiksi, pihalle auttamaan evakuointihommissa, kirjeen kirjoittaminen ja sitten lentohangaariin. Mutta ei. Ympäri saarta saapuneet matoranit olivat osoittautuneet melko hankaliksi hallittavaksi, vaikka osaisikin rakentaa itsestään jos minkämoista aitaa ja porttia. Kun väenpaljous oli lopulta työn ja tuskan jälkeen muuttunut siisteiksi jonoiksi, oli Snowman kiireesti kirmannut huoneeseensa. Hän oli asettautunut pienen kirjoituspöytänsä ääreen, ja kaivanut esiin paperia ja kynän. Hän oli raapustanut pikaisen kertomuksen unestaan, toivoen siitä olevan apua. Kirjoittaminen oli ollut lumiukolle melko vaikea homma.<br>\n<br>\nOli ollut hankalaa kirjoittaa aiheesta neutraalisti, hän oli oikeasti miettinyt Avden tarjousta. Jos kaikki olisi oikeasti loppunut siihen? Taisteluilta oltaisiin vältytty, ja... Mutta, ei sekään voinut olla oikein. Lumiukon moraalista tasapainoilua oli helpottanut se tieto, ettei hän edes olisi sinä yönä Klaanissa. Mutta asioista kertomatta jättäminen oli hänen henkilökohtaisten kokemustensa pohjalta hyvin vaarallista, joten hän oli tehnyt päätöksensä ilmoittaa Klaanin johtajille.<br>\n<br>\nSitten Snowman oli napannut kirjeen, todistusaineistosta käyvän unikaasupaketin ja varustelaukkunsa. Hän oli juossut respan tiskille, ja käskenyt antamaan kirjeen ja paketin Tawalle, heti paikalla. (Myönnettäköön, että käskyjen antaminen ei ollut Snowmanin vahvoja puolia.) Siitä hän oli suunnannut kulkunsa kohti lentohangaaria, ja nyt hän hölkyttikin hengästyksissään halki Klaanin sinimattoisten käytäväin.<br>\n<br>\nSnowman katsahti ikkunoista ulos. Hän huomasi tuulen nousevan, ja pilvirintaman lähestyvän Mt. Ämkoon takaa. Tuskin tuosta mitään myrskyä syntyy, Snowman ajatteli. Ehkä hieman sadetta, mutta emme me Klaanilaiset ole sokerista tehtyjä.<br>\n<em>Entäpä lumesta?</em><br>\n\"Woah!\" Snowman huudahti \"Kuka siellä, paljasta its-... Ai, hei Visokki.\"<br>\nKatosta laskeutui lumiukolle hyvin tuttu, hämähäkin kaltainen hahmo.<br>\n<em>Sain viestisi. Tawa ei ollut paikalla, otin asiakseni avata paketin.</em><br>\n\"Okei, sopii hyvin, ja... Kuinka edes ehdit tänne? Olen juossut pää kolmantena jalkana Klaanin halki, ja sinä vain kirit minut tuosta vain?\"<br>\n<em>Neljä jalkaa on enemmän kuin kaksi.</em><br>\n\"...kiitos tästä.\"<br>\n<em>Ole hyvä. Mutta aiheeseen. Tarkoitat joka sanaa, jonka kirjeessäsi kirjoitit?</em><br>\n\"Totta kai.\"<br>\n<em>Siinä tapauksessa tämä saattaa olla hyvinkin vakavaa, ja asialle on tehtävä jotain. Tarvitsen johtolankoja.</em><br>\nSnowmanin silmissä tuntui pimenevän. Hän oli kuulevinaan outoa, etäistä melodiaa, ja kaikki tuntui jotenkin aineettomalta. Seinien sävy muuttui hämmentävän turkoosiksi. Ja yllättäen kaikki olikin taas normaalia.<br>\n<em>Kiitos, käyn esittelemässä nämä muistot Tawalle ja Guardianille.</em><br>\nNiine hyvineen Visokki kipitti vikkelästi pois lumiukon näkyvistä.<br>\n\"Olen aina pitänyt Visokista\" Snowman pohti ääneen \"mutta nuo mielivoimat ovat jotain hyvin pelottavaa.\"<br>\n<br>\nSnowman jatkoi juoksuaan kohti hangaaria. Hän ei tahtonut myöhästyä yhtään enempää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":202,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-25T22:47","content":"<strong>Torakoiden luolasto, <em>kidutuskammio</em></strong><br>\n<br>\nHelmeka heräsi. Hän ei voinut hyvin. Hän ei tiennyt, missä oli. Hänen päätään särki. Särki. Hän yritti avata silmänsä, mutta luomet tuntuivat hyvin raskailta. Hän sai avattua silmänsä tuskallisten ponnistelujen jälkeen. Maailma näytti sumealta. Hetken katseltuaan hän alkoi jo nähdä jotain. Hän oli pimeässä huoneessa. Joka puolella oli erilaisia tuskallisen näköisiä välineitä, joihin hän ei halunnut katsoakaan. Hänet oli kahlittu – piinapenkkiin. Se oli puinen, ja hänen raajansa olivat kiinni ketjuilla. Ketjut johtivat isoihin rattaisiin. Hän käänsi kauhuissaan katseensa pois.<br>\n<br>\nSitten yhtäkkiä kitisevä ääni kuului huoneen toisesta päästä. Ovi avautui. Hän pystyi juuri ja juuri näkemään sen. Sisään astui Makuta julma ilme kasvoillaan. Hän hymyili karmeasti Helmekalle, joka ei enää pystynyt hillitsemään itseään, vaan kirkui. Makutan hymy leveni.<br>\n”Päivää. Olen Makuta Abzumo. Ja sssssinä olet…?”<br>\n”Aaaaa…”<br>\n”So, so. Eipäs kiljuta aikuisten kuullen. Se on… <em>epäkohteliasssta</em>.”<br>\nAbzumo sinkosi sormestaan pienen salaman, joka sähköisti Matoranin naamiota.<br>\n”Meillä on tänään varmasssssti haussskaa.”<br>\n”Eii… ei… eiii…”<br>\n<br>\nSeuraavaksi Abzumo teki jotain hyvin inhottavaa: hän irrotti Matoranin ketjuista, ja heitti hänet isoon <em>pataan</em>. Pata oli niin suuri, että Toa olisi mahtunut siihen. Makuta napsautti sormiaan, ja jostain kaadettiin vettä pataan. Padan alle sytytettiin tuli. Pian vesi alkoi kiehua. Matoran taas alkoi kiljua. Aluksi se oli pelkkää voihketta, mutta kivun lisääntyessä huuto alkoi voimistua. Abzumo oli istahtanut suureen nojatuoliin katsomaan ”näytöstä”. Hän nautti suuresti saadessaan katsella typerän pikku olennon kärsivän. Matoranit eivät palvoneet Makutoja vaan ”Suurta Henkeä”. Se ei ollut oikein reilua. Kaikki Makutat halusivat hallita Matoraneja, mutta Abzumolla oli myös hieman erilaisia tavoitteita kuin muulla Veljeskunnalla. Siksi hän edusti aina itseään.<br>\n<br>\nMatoran rukoili heitä lopettamaan. Abzumo vain lisäsi lämpötilaa. Pian pikku Helmeka menetti tajunsa.<br>\n”Vähentäkää lämpöä ja herättäkää tuo. Haluan kuulustella.”<br>\nPian Helmeka oli palannut ikävään todellisuuteen.<br>\n”No niin, ystäväiseni”, Makuta huokaisi. ”Kerrohan minulle nimesi.”<br>\n”E-en…” Makuta läimäisi Matorania kasvoille. Lujaa.<br>\n”Harkitsehan uudestaan vastaustasi.”<br>\n”Olen… Urnip.”<br>\nMakuta läiskäisi uudestaan, voimakkaammin. Matoran parahti.<br>\n”Älä valehtele minulle!” Abzumo huusi. ”Olet erittäin tylsä Matoran, Helmeka. Etkö tiedä omaa parastasi?” Matoran vapisi ja kiemurteli tuskissaan. Vesi alkoi taas polttaa.”<br>\nNäin ollen Matoran alkoi taas vaikertaa. Pian hän karjui veden ollessa jo lähes tappavaa.<br>\n”Ottakaa hänet pois, haluan kokeilla muitakin lelujani.”<br>\n<br>\nSeuraavaksi Matoran pääsi kokeilemaan laitetta nimeltä rautaneitsyt (<em>iron maiden</em>). Se oli oikein mukava ruumisarkun kaltainen vempele, jonka sekä pohjassa että kannessa oli piikkejä. Matoran laitettiin sisään. Kansi sullottiin kiinni. Kaamea parku kuului sisältä vaimeahkosti. Abzumo hymyili maireasti. Hän laittoi päänsä aivan arkun viereen ja kuunteli.<br>\n”Anteeksi, en kuullut aivan kunnolla”, Makuta sanoi lepertelevästi ja avasi kannen. Piikit olivat vääntyneet mikä mihinkin suuntaan, suurin osa oli lävistänyt Helmekaa.<br>\n”Miksi… teet tämän…?” hän itki. Makuta nauroi sadistisesti ja kumartui aivan Matoranin naaman lähelle. ”Koska pystyn.”<br>\nMatoran katsoi apeasti kiduttajaansa.<br>\n”Ei hätää, pikkuinen. Sinä et tule kuolemaan täällä. Et ainakaan tänään.”<br>\n”Etkö… halua… tietoja?”<br>\n”Sinulla ei ole.”<br>\n”Onhan.”<br>\n”Mutta et halua kertoa.”<br>\n”Miksi…”<br>\n<em>Minä tiedän.</em><br>\nMatoran alkoi taas nyyhkyttää. Kipu oli valtava.<br>\n”Seuraavan vehkeen vuoro!” Makuta julisti.<br>\n<br>\nPian Matoran roikkui katossa jaloistaan. Ketjut kiristivät, ja jo se aiheutti tuskaa. Mutta kun Helmeka kuuli, mitä hänelle seuraavaksi aiottiin tehdä, hän menetti itsehillintänsä ja sekosi. Hän nauroi ja itki yhtä aikaa, kunnes hänen päätään käristettiin kuumalla raudalla. <em>Se</em> ei ollut vielä kidutusmenetelmä, jonka Abzumo oli hänelle seuraavaksi valinnut; Helmeka sahattaisiin kahtia. Makuta alkoi nauraa sekopäisesti, mutta kun oli tukehtua, lopetti ja oli sen jälkeen varovaisempi. Kaksi torakkaa – sinikätiset, mustat ja salaperäiset – olivat pitelemässä sahaa. Se oli hyvin tylsä saha. Ja ruosteinen. He alkoivat sahata Matorania haarusvälistä. Matoran kirkui minkä kerkesi, mutta inhottavat hyönteiset jatkoivat toimiaan. Abzumo katseli valtaistuimeltaan ja hihitteli. Matoran menetti tajunsa melko pian, mutta hänet herätettiin uudestaan.<br>\n<br>\nKun melko syvä haava oli aiheutunut olentoparalle, hänet kiinnitettiin uudestaan piinapenkkiin. Hän tosin oli jälleen pyörtynyt tässä vaiheessa.<br>\n”No niin, Helmeka rakas. Missä Guardian oli, kun hän oli niin pitkään poissa Klaanista?”<br>\n”Hän… hän etsi… jotain. Se oli… Nimda.”<br>\n”Kuten arvelinkin. Hienoa, mehän edistymme. Ei tämä enää kauan satu.” Abzumo kiristi ketjuja, Matoran vinkaisi.<br>\n”Mistä Ämkoona tunnettu <em>entinen</em> admin saapui?”<br>\nHelmeka jaksoi niinkin huonossa tilassaan panna merkille, että Abzumon suhiseva s oli melkein kokonaan kaikonnut.<br>\n”Hän… en tiedä.”<br>\n”Etkö?” Ketjut kiristyivät. Matoran kiljui jälleen.<br>\n”Alat kuulostaa jo tylsältä. Et kai halua, että katselen kuolemaa?”<br>\n”Eii… en tiedä. Oikeasti!”<br>\n”Hyvä on. Uskon sinua, mutta taidan vielä hieman kiristääää.”<br>\n”Eiiiiaaaaaaargh!”<br>\nMakuta nauroi taas.<br>\n”Viimeinen kysymys – tältä erää: Mitä Klaani suunnittelee? Kuinka paljon he meistä tietävät?”<br>\n”He… tietävät, että olette olemassa, ja että teillä on armeija. He…” puhe keskeytyi tuskalliseen korinaan. ”… he aikovat… puolustautua… jotenkin.”<br>\n”Miten?”<br>\n”En… tiedä.”<br>\n”Hyvä on.” Makuta lisäsi reilusti kireyttä, mutta päästi yhtäkkiä ketjut irti.<br>\n”Nyt seuraa jotain jännää!” hän hihkaisi. ”Minä ruoskin sinua hieman tällaisella sähköjutulla.”<br>\nMatoran menetti nyt tajunsa pelkästä ajatuksesta, joka sisälsi lisää kipua. Makutan hymy hyytyi.<br>\n”Pah, eiväthän ne enää kestä edes perusjuttuja. Viekää tuo pois, en enää tahdo leikkiä sen kanssa.” Torakat veivät Helmekan sanomatta sanaakaan.<br>\n<em>Voi maailman menoa</em>, Makuta ajatteli.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui oli nyt uudessa ruumiissa ja ruumiin voimissaan. Nyt olisi aika kutsua iskuryhmä kokoukseen. Tehtävä olisi mahdollisesti lyhyt, mutta sitäkin tärkeämpi. Torakoiden aika saattaisi olla lopussa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":203,"creator":"BD","timestamp":"2010-10-26T06:33","content":"<strong>Klaania ympäröivä meri</strong> <br>\n<br>\nGlatorainking päätti seilata pitkin rannikkoa klaanin ympäri ja samalla hiukan vakoilla mahdollisia suunitelmia, hän käänsi veneen sopivan välimatkan päästä kohti rannikkoa, ja asettui epämääräiselle kivirannalle jossa yllätyksekseen huomasi muutakin kuin kuolleita kaloja, kaksi torakkaa... syömässä kuolleita kaloja... Ja ne juttelivat hyvin äänekkäästi.<br>\n\"Tiedätkös ihan kuin täällä olisi jotakin\", toinen torakka sanoi.<br>\n\"Ai kuolleen kalan lisäksi?\", toinen kysäisi.<br>\n\"Ei vaan jotakin... isompaa\".<br>\n\"Toa?\"<br>\n\"Niin... toa...\".<br>\n<br>\nSitten molemmat käännähtivät ympäri ja näkivät toan.<br>\n\"Toa...\"<br>\nNäytti siltä, että nämä torakat olivat erittäin hidasälyisiä.<br>\n\"Toa?\"<br>\n\"Niin, toa katso nyt!\"<br>\n\"Niin... toa jolla on miekka jolla voi kukistaa teidät...\", Glatorianking lausahti arvoituksellisesti.<br>\n\"Ai sellainen... toa\"<br>\nMolemmat katsoivat toisiaan hetken aikaa ja ottivat repustaan jonkin sortin laatikon jossa oli tusina erilaisia aseita heitto ja ampuma aseita.<br>\n\"No niin... toa, nyt me... ammumme... sinut\".<br>\n\"Illasta tulisi lyhyt... lyhyt ja tylsä...\", hän ajatteli.<br>\nHetken kuluttua, torakt pysivätGlatoriankingiltä apua laittaakseen tykin kiinni jalustaan, sillä eivät sitä itse siihen saaneet.<br>\n\"Kiitos toa, nyt me voi ampua... sinut\".<br>\n\"Eipäs hätäillä!\", Galtorianking otti miekkansa ja nyrrkirautansa ja heitti ne niin, että ne kiilautuivat yhteen Nazorakien kauloihin.<br>\n\"Sinä vielä maksat tästä... toa...\", toinen Torakoista sanoi edes jotenkin juhlallisesti.<br>\nGlatorianking istahti rauhallisena kivelle ja päätti kuulustella näitä kahta pölkkypäätä,\"Kertokaaps jotakin tärkeää sodasta klaania kohtaan...\"<br>\n\"Joku... Makuta vei sellaisen, tiedäthän pienemmän kuin... toa... Johonkin tuonne luolastoon kidutettvaski, mutta älä enää yritä hän on jo... kuollut...\"<br>\n\"Jaahas vain niin.\"<br>\nSitten pusikosta kuuli ääniä ja kiven takaa ilmestyi muutama Nazorak lisää<br>\n\"Kas lisää kidutettavaa... Viekää se kidutus kammioon\".<br>\nNämä torakat olivat siis jotenkin järjissään.<br>\n\"Ja vapauttakaa nuo kasksi idioottia minä taka varikoin aseet.\"<br>\nSitten Glatorianking johdatettiin synkkään luolastoon.<br>\n<br>\n[spoil]Abzumo, Juuhuu... sait lisää kidutettavaa![/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":204,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-26T14:14","content":"<strong>Valtava lentokonehalli, Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nÄmkoo katsahti lukemansa lehden ylitse kuullessaan juoksevia askeleita. Valkoinen, suurehko hahmo hölkötteli hallin oven suunnalta kohti Ämkoota ja lentokonetta.<br>\n\"Kas vain, Snowman, saavuitpa sittenkin.\"<br>\nVastaukseksi Ämkoo sai väsynyttä huohotusta. Ainakin lumiukko oli tullut niin kovaa, kuin oli päässyt.<br>\n<br>\nTasattuaan hengitystään hetken Snowman näytti varustelaukkuaan, ja alkoi puhua: \"Et ollut turhan tarkka tehtävän yksityiskohdista, joten otin mukaani vähän kaikkea. Ok?\"<br>\n\"Aivan vapaasti. Koneessa on aivan hyvin tilaa jos minkä moisille tamineille.\" Ämkoo vastasi, ja kapusi lentokoneen ohjaamoon.<br>\n<br>\nSnowman kierteli alusta, katsellen sitä hieman huolissaan.<br>\n\"Tuollako taitamme matkan?\"<br>\n\"Tuolla.\"<br>\n\"En mitenkään haluaisi kyseenalaistaa mekaanikkojemme taitoja, ihan pätevältä tuo vaikuttaa...\"<br>\n\"Niin...?\"<br>\n\"En oikein pidä lentämisestä.\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Siis ei minulla perjaatteessa ole mitään sitä vastaan, mutta tuo näyttää niin... Vauhdikkaalta. Semmoinen rento ilmalaiva olisi enemmän makuuni.\"<br>\n\"Koska meillä tunnetusti on aikaa matkustaa ilmalaivalla paikasta toiseen tärkeällä tehtävällä.\"<br>\n\"Öh, niin toivoin.\"<br>\n\"Optimistisuutesi on ihailtavaa.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":205,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-10-27T19:36","content":"<strong>Ma Wet, vanhat tunnelit.</strong><br>\n<br>\nVesipisarat kaikuivat osuessaan Ma Wetin maa lattiaan.<br>\n<br>\nBio Klaanin saaren pinnan alla oleva tunneliverkosto Ma Wet on tunnettu monien klaanilaisten keskuudessa hämmästyttäväksi toteutukseksi, jossa voi helposti eksyä ja jopa kuolla ellei ole tottunut maan alla elämiseen. Ma Wetin laajuutensa vuoksi ei ole yllättävää, että monet tunneleista käytetään yhä ja yhä vähemmän, joko epäkäytännöllisyyden tai maaperän heikkenemisen vuoksi, kunnes ne kokonaan suljetaan ja niiden tilalle kaivetaan. Mitään Fikou-hämähäkkejä suurempia olentoja ei liiku näissä suljetuissa luolissa. <br>\n<br>\nJa silti jokin uskaltaa liikkua siellä.<br>\n<br>\nKolme Toaa korkeampaa konemaista olentoa liikuvat vanhojen ja pitkien tunnelien nopeasti läpi ja kääntyvät hyytävän sulavasti jokaisessa nurkkauksessa. Niiden punaisia valonläikkiä muistuttavat mekaaniset silmät valaisevat sen ympäröivää pimeitä seiniä. Valokivet oli poistettu niistä jo vuosia sitten, mutta se ei estänyt niitä näkemästä. Niiden muotoa on erittäin vaikea hahmottaa luolaston synkkyydessä, mutta se on selvää etteivät nämä ole mikään mitä on tavattu ennen. <br>\nNiiden alapuolla ei ollut jalkoja. Ne leijuivat matalasti tunnelin läpi. Kaikuvien vesipisaroiden äänet peittivät matalan huminan mikä syntyi näiden liitäessään tunnelin läpi.<br>\n<br>\n\"Hyökkääjä 02, tilanneraportti\", ääni kuului niiden kommuunikaatiojärjestelmästä, jonka vain ne kykenivät kuulemaan. Ääni oli hyvin hienostunut ja sulava, mutta samalla hyvin omahyväinen ja uhkaava. <br>\n<br>\nKuiva ja raskas hengitys alkoi kuulua yhdestä olennoista. <br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"5 kiota sovittuun sijaintiin\"</span></span>, se vastasi.<br>\nOlentojen ääni oli hyytävä yhdistys lihaa ja metallia, kuin ruostuneen rautasahan terä nahkan päällä.<br>\n<br>\n\"Hienoa. Jatkakaa matkaa, Sheelika on jo saapunut saarelle ja hän odottaakin jo teitä. Siellä odotatte seuraavaan käskyyn saakka. Tuhotkaa jokainen joka näkee teidät\", ääni vastasi takaisin. Yhteys katkesi ja olennot jatkoivat matkaa.<br>\n<br>\n<br>\nTunnelien toisessa päässä käveli nuori Ortonilainen tunnelinkaivaaja. Sen panssariin upotetut valokivet valaisivat vanhan tunnelin seiniä, mikä sai hänet näyttämään kaukaa katsottuna pieneltä kimaltavalta pisteeltä. Nuori Ortonilainen oli, kuten monet muut nuoret Ortonit yleensä, eksynyt reitiltään ja tietämättään kävellyt vanhoihin tunneleihin.<br>\n\"Voi ei. Voi ei, voi ei. Pitikin juuri kävellä tänne. Hitto, miksen koskaan opi?\", nuori Ortonilainen toisti hiljasti itselleen. Hänen äänensä kaikui osittain luolan läpi. Hän marssi pitkin epätasaista maata ja katseli ympäriinsä yrittäen löytää mahdollisen reitin pois.<br>\n\"Juuri tänään, juuri uuden \"Huudon Vaeltaja\"-kirjan julkaisupäivänä\", nuori Ortonilainen ajatteli. Muutamien askelien jälkeen hän päätti alkaa miettimään positiivisia asioita helpotakseen oloaansa; kukkien haistelua, auringonlaskuja, hyvin valmistetun luonaan nauttimista, kuinka hän voisi tavata yhtäkkiä suuren mutta hyvin aran Muakan jolta puuttuu vakavasti itseluottamusta, jota hän voisi päihitää ja viedä kylään voittamaan mielitiettynsä sydämen. Nuori Ortonilainen alkoi hymyillä ajatuksesta ja tanssahteli hieman. Silloin hän huomasi punaisia valonläikkiä lähestymässä itseään päin.<br>\n\"Hei! Kuka siellä!?\", Nuori Ortonilainen huusi.<br>\nEi vastausta.<br>\nNuori Ortonilainen, laittoi luolalasinsa päälle nähdäkseen paremmin. Hän ei koskaan nähnyt mitään tuon kaltaista otusta ennen.<br>\n\"Minä varoitan teitä!\", Nuori Ortonilainen huusi lähestyviä olentoja päin. Punaiset valonläiskät alkoivat suurentua ja hän alkoi yhä ja yhä nähdä paremmin olentojen yksityiskohtia. Niiden muoto on lievästi pystysuoraisen kiilan ja kartion muotoisia. Otuksien sivuista erottui olkapäät ja neljä, pitkää raajaa.<br>\nNuori Ortonilainen alkoi hätääntyä. Hän alkoi perääntyä taaksepäin ja yritti vastustaa halua juosta ja huutaa kuin pikkutyttö. Hän tavoitteli selässä olevaa keihäsasettaan ja alkoi karjua olentoja päin.<br>\nEi vieläkään vastausta.<br>\nNuori Ortonilainen viimein luovutti yrityksen ja otti aseensa esiin. Hän otti parhaimman ammattilaiselta soturilta näyttävän asennon. Olennot lähestyivät yhä ja yhä nopeammia ja nuori Ortonilainen näki heidän teknologista ruhoa paremmin kuin koskaan. <br>\nEnnen kuin Nuori Ortonilainen olisi huomannut, metallinen koura osui ja peitti hänen kasvonsa. Olennot pitivät kasvoista tiukasti kiinni. Nuori Ortonilainen ei pystynyt huutamaan apua.<br>\n<br>\nTappavan punainen valo syttyi tunnelin keskellä. <br>\nJokainen mahdollinen ääni peittyi vesipisaroiden kaikuun. Nuoren Ordonilaisen ruumis makasi elottomana karhean kivilattian keskellä. Hänen panssariin upotetut valonkivet oli revitty pois, jättäen jälkeen vain loputtomaan pimeyteen peittämä ruumiis.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio Klaanin linnoitus, Vuatan puutarha.</strong><br>\n<br>\n\"Ai niin, uusi \"Huudon Vaeltaja\"-kirja on tullut. Parasta käydä hankkimaan se\", Valon Toa Domek julisti itselleen. Hän käveli pienen Kuon-kukkaniityn viereisellä kivipolulla, kuunnellen samalla pienen puron vesipisaroiden ääniä. <br>\n\"Joskus on parasta kadota hetkeksi poissa maailmasta\", Domek julisti toisen kerran itselleen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":206,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-27T20:13","content":"<strong>Bio-Klaani, kokoushuone 2</strong><br>\n<br>\n”Kutsuin teidät tänne nyt samasta syystä, kuin alun perinkin laitoin Matoron teidät kasaan kokoamaan. Minulla on tehtävä, ja tarvitsen tiimin.”<br>\nKoko porukka oli kasassa, lukuun ottamatta Glatoriankingiä, joka vaikutti kadonneen: Matoro, Keetongu, Summerganon ja MahriKing istuivat tuoleissa kuuntelemassa Makutan selostusta.<br>\n<br>\n”Vaikka Gekko on kadonnut kuin Sonicle chatin uumeniin, meidän pitää toteuttaa operaatio pian. Minulla alkaa olla jo kiire tämän kanssa.”<br>\n”Mikä tarkalleen ottaen on tehtävä, jos saan kysyä?” Summerganon uteli. Makuta hymyili.<br>\n”Me varmistamme, että torakoita ei enää <em>ikinä</em> synny.” Muut huudahtivat hämmästyneenä.<br>\n”Miten se olisi mahdollista?” Make kysyi.<br>\n”Me tunkeudumme torakoiden luolastoon ja etsimme torakoiden lähteen. Sitten me tuhoamme sen”, Makuta vastasi.<br>\n”Miten torakoita syntyy?” Keetongu tivasi. Makuta naksautti kieltään.<br>\n”Niin… tuota. Noh. Me menemme paikkaan, jossa niitä syntyy, ja tuhoamme kaiken.”<br>\n”Vältteletkö vastausta?” Matoro ihmetteli.<br>\n”Ööh. En?”<br>\n”Sinä välttelet. Mitä et kerro meille?”<br>\n”Minä tuota…” Makuta Nui mietti hetken. ”Ette uskoisi, vaikka kertoisinkin. Ja jos kertoisin, ette lähtisi mukaani.” Hän naurahti ontosti. Muut katsoivat toisiaan hämmentyneinä.<br>\n<br>\n”Varusteita”, Makuta jatkoi, ”tulee ottaa mukaan. Asia selvä?”<br>\n”Harvinaisen”, Suga sanoi. ”Mutta. Ööh. Millaisia varusteita tarvitsemme?”<br>\n”Tarvitsemme tietysti aseita, mahdolliset kommunikaattorit tietysti, tehokkaan pommin, jolla voimme tuhota paikat. Sitten kaikenlaista sälää, jota keksitte ottaa mukaan maan alle. Minä en keksi enempää.” Hän hymyili epämääräisesti. Muut päättivät ottaa mukaan kaiken, mitä vaaralliselle tunneliseikkailulle Nazorakien luolastossa voisi ottaa.<br>\n<br>\n”Minä hankin kommunikaattorit, järjestätte itse omat tavaranne.”<br>\n”Selvä”, muut vastasivat yhteen ääneen.<br>\n”Me kohtaamme tässä huoneessa kolmen tunnin kuluttua, ja silloin jokaisella on varusteensa mukanaan”, Manu sanoi, ja avattuaan huoneen oven poistui sen kautta ensimmäisenä. Muut lähtivät kaikki omille teilleen hankkimaan varusteita.<br>\n<br>\n<strong>Klaanisaaren alla olevat kaivokset</strong><br>\n<br>\nMuutama Nazorak raahasi Glatoriankingiä kaivoksiin. Häntä oli pahoinpidelty reilusti. Hän katseli ympärilleen löytääkseen pakotien. Sellaista ei ollut. Joka puolella työskenteli Matoraneja, muutamia Toia, joitain Zyglakeja sekä monia Nazorakeja. Ilmeisesti ne joutuivat sinne oltuaan huonoja sotilaita.<br>\n<br>\nGekko heitettiin kiven päälle kallioseinän viereen. Hänet kahlittiin kallioon prototeräsketjulla. Torakka potkaisi häntä päähän ja nauroi.<br>\n”Ilkeä Makuta tulee pian, ja sitten sinua kidutetaan”, torakka hihitti. Toinen potkaisi myös Glatoriankingiä ja sanoi:<br>\n”Silloin olet pulassa. Hän saa kaiken, minkä haluaa. Usko.” Glatorianking katseli apean, kun hänen vangitsijansa lähtivät. Hän tosin havahtui päälleen putoavaan hakkuun, jonka työnjohtaja, lihava, vihreähkö torakka, heitti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":207,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-28T06:46","content":"<strong>Matoron asunto, Klaani</strong><br>\n<br>\nMatoro astui huoneeseensa ja lähti kohti asekaappiaan. Avattuaan kaapin, hän huomasi hämmästyksekseen, että hänen miekkansa olivat ilmestyneet sinne. Hän käännähti äkisti ympäri ja näki Killjoyn nojailevan seinään nurkassa.<br>\n<br>\n\"Torakoiden pesään astuminen on itsemurhaa. Vaikka miltei kaikki sotilaat ovat jo jättäneet pesän, on siellä edelleen tuhansia työläisiä. Teitä tarvittaisiin Klaanissa.\"<br>\n<br>\nMatoro otti teränsä ja alkoi tarkastamaan niiden kuntoa.<br>\n<br>\n\"Salakuuntelija... mutta jos onnistumme, sota saattaisi päättyä, ennen kuin se kunnolla alkaakaan..\"<br>\n<br>\n\"Ei pääty, vaikka lähde tuhoutuisi, en usko, että nazorakien operaatio päättyy siihen. Armeija tulee, oli lähdettä tai ei.\"<br>\n<br>\n\"Hyvin mahdollista, mutta ainakin se laskisi niiden taistelumielialaa ja jos voitamme sodan, ei nazorakeista enää ikinä ole meille vaaraa\", Matoro jatkoi ja laski tarkastetut teränsä sänkynsä päälle.<br>\n<br>\n\"Olet ehkä oikeassa... mutta pahoin pelkään, että pesässä saattaa olla jotain pahempaa mitä uskotte.\"<br>\n<br>\nMatoro kohotti katseensa. \"Tiedätkö jotain, mitä me emme?\"<br>\n<br>\n\"En tiedä mitään, arvailen vain... mutta huhut kertovat, että pesässä saattaisi olla jotain, mikä ei ole koskaan ennen nähnyt päivänvaloa.\"<br>\n<br>\n\"Mitä tarkoitat?\"<br>\n<br>\n\"En tarkoita mitään. Ota huomioon, että kaikki pesää koskevat jutut ovat vain puhtaasti huhuja.\"<br>\n<br>\nMatoro istuutui ja kiinnitti katseensa nyt asekaappiinsa: \"Mikset muuten tulisi muk...\"<br>\n<br>\nKilljoy oli kadonnut.<br>\n<br>\n\"Vihaan kun hän tekee tuota!\"<br>\n<br>\nMatoro asteli kaapilleen mietteliäänä ja alkoi selaamaan valikoimaansa. Yllättäen, hän löysi pienen lapun liimattuna yhteen kilvistään:<br>\n<br>\n\"Maksa televisio.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":208,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-28T13:20","content":"<strong>Matoron huone, Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nTelevision maksaminen on nyt toissijainen asia. Matoro tutkii isoa arkkuaan.<br>\nHän tietää, että matka on vaarallinen. Mutta hei, hän on aina selvinnyt. Miksi tämä olisi poikkeus?<br>\nHän on selviytynyt lukemattomista surmanloukuista, väijytyksitä ja onnettomuuksista. Hän selviää aina.<br>\nToisaalta tällä kertaa on muita mukana. Yksin ei tarvitse odottaa muita. Se vaikeuttaa tehtävää huomattavasti.<br>\n<br>\nMatoro tutkailee varusteitaan. Hänen pitkä päämiekkansa, Energiaterä kiiltelee ikkunasta tulevasta valosta. Jään Toa tekee muutaman liikkeen aseella ja laittaa sen pöydälleen. Hän ottaa sivusta pienen ruuvimeiseelin tapauisen välineen ja kankeaa miekan kahvan tupen auki. Hän sujauttaa sisään jotain, laittaa kahvan normikuntoon ja iskee miekan vyölleen. <br>\nSähkösäilä on hänen lyhyempi vara-ase. Se menee ilman modifointia vyölle. <br>\nMatoro tutkailee robottikättään. Iskuhaka, tehokas valo, pieni avattava terä, pullonavaaja (tehtävää ajatellen hyvin tärkeä) ja rannetietokone on yhditetty siihen pienen kontrollipaneelin lisäksi. Toa testaa teleskooppisilmiensä toimivuuden. Lämpökamera, skanneri, kiikari ja hyvin tärkeä yökiikari. Hän lisää teleskooppisilmäpaketin viereen naamionsa kylkeen pienen metallisen osan.<br>\n<br>\nMatoro avaa huoneensa oven ja painuu käytävään. Häntä ei huoleta yhtään tuleva operaatio - sterssi vain pahentaa tilannetta. Klaanilaiset ovat selvinneet, ja selviävät nytkin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":209,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-10-28T13:47","content":"<strong>Klaanin lentoalushalli</strong><br>\n<br>\nMatka Manun tiimin kanssa alkaisi pian. Tämä sopi Keetongulle mainiosti, sillä hän ei vieläkään tajunnut, mitä hyötyä oli ollut uhmata kuolemaa laavatunneleissa. Onneksi Manu oli tullut tällä kertaa Klaaniin eikä toisin päin.<br>\n<br>\nKeetongu piti viimeistä neuvonpitoa Klaanin lentoaluksista vastaavien Onu-Matoranien kanssa. Keetongu piti näistä pikku veikoista. Häntä kuitenkin inhotti ajatus lähettää heidät yksin taisteluun, jos hän ei itse kerkisi Klaaniin Suureksi Taisteluksi. Jos sellaista edes tulisi. Ehkä niin kävi vain elokuvissa. Ehkä Klaani vain räjäytettäisiin maan tasalle.<br>\n<br>\n\"Kun torakat hyökkäävät, on tärkeää pitää määrätyt ryhmät kasassa. Lohrak-rykmentti hoitaa kevyet ja nopeat alukset, joita on kaksikymmentä kappaletta. Mestari Ornu johtaa Lohrakeja.\"<br>\n<br>\nKolmisenkymmentä Onu-Matorania teki kunniaa ja marssi virittelemään höyryaluksiinsa vasta-asennettuja tykkejä. Heitä johti Matoran, jolla oli tummanharmaa Kakama.<br>\n<br>\n\"Keskikokoisten alusten sisäisestä operoinnista vastaa Kane-ra-ryhmä. Aluksia on kolmekymmentäkaksi ja vaikka ne ovat kaikkea muuta kuin sotalaivoja, toivon, että niistä on hyötyä taistelussa. Kane-rojen päämies on Mestari Agnes.\"<br>\n<br>\nNeljäkymmentä Matorania teki kunniaa ja marssi pois johtajanaan Matoran, jolla oli oranssi Hau.<br>\n<br>\n\"Suurten alusten sisäisestä operoinnista vastaa Kraawa-ryhmä. Aluksia on kolme. Toivon itse pääseväni komentamaan aluksia lippulaivamme Tahtorakin kannelta. Mutta jos en pääse, Mestari Tehmut ottaa komennon. Toivon kuitenkin saapuvani.\"<br>\n<br>\nLoput Matoranit poistuivat tehden kunniaa. Heitä johti vanha matoran, jolla oli violetit olkasuojukset ja samanvärinen jalo Huna.<br>\n<br>\nKeetongu katsoi sotakuntoot kiireessä muokattua laivuetta ja lähti kävelemään kohti asuntoaan, josta hänen piti hakea vähät tärkeät tavaransa ennen lähtöä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":210,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-10-28T15:34","content":"<strong>Metsäaukiolla</strong><br>\n<br>\nKlaanin saaren sankassa metsässä, joukko Zyglakeja selvitti välejään. Zyxaxin lähtö oli jättänyt saaren Zyglakeille ongelman. Heidän johtajansa katosi kaukaiselle saarelle taistelemaan Makutan kanssa Toa-ryhmää ja Matoraneja vastaan, jättäen heidät yksin tänne viheliäiselle saarelle Nazorakien, Skakdien ja muiden ärsyttävien olentojen kanssa. Nyt joukko Zyglakeja oli kerääntynyt metsäiselle, suurten puiden reunustamalle aukiolle, jota sävyttivät kuolleiden puiden rungot. <br>\n<br>\n\"Zyglakien johtajuus kuuluu minulle, koska minä olen voimakkain!\" piikikästä kypärää kantava Zyglak sanoi, iskien falanginsa päin taistelutoveriaan, joka otti aseesta kiinni, katkaisten sen kappaleiksi.<br>\n<br>\n\"Taisteluita ei voiteta voimalla, vaan taktiikalle\", Zyglak sanoi, potkaisten maasta kiven päin vihollistaan, jolloin kivi osuin tätä silmään ja Zyglak kaatui maahan. <br>\n<br>\nYmpärillä joukko Zyglakeja oli seurannut taistelua hiukan ihmetellen. Nämä Zyglakit eivät olleet vallanhimoisia vaan tarvitsivat vain suuren johtajan joka auttaisi heitä listimään Klaanilaiset. Ei sen enempää. Tappaa ehkä muutaman Matoranin samalla. <br>\n<br>\nMaahan kaadettu Zyglak piteli silmäänsä, kun voittaja aikoi iskeä miekallaan vihollisensa pään paikaltaan.<br>\n<br>\n\"Tee se mitä teetkin, sillä sinä olet voimakkain\", Zyglak sanoi, katsoen kuinka suuri ja kulunut terä välkkyi valossa. Terä olisi viimeinen asia minkä hän näkisi elämänsä aikana.<br>\n<br>\nIskien miekkansa vihollisensa kaulan lävitse, vihreää nestettä lensi ilmassa ja roiskui hänen päällensä. <br>\n<br>\nZyglak nousi, jättäen kuolleen vihollisensa maahan ja nosti kätensä ilmaan. Zyglakit alkoivat kerääntyä hänen ympärilleen. <br>\n<br>\n\"Kansani, minä johdan teidät vielä moniin voittoihin, sillä en lähde Makutojen tarjousten perässä muita maita valloittamaan. Tästäpäivästä lähtien Kalgyz hallitsee Bio-klaanin saaren Zyglakeja!\"<br>\n<br>\nZyglak joukkion takana, pieni Zyxaxin paluusta unelmoiva joukkio katosi vähin äänin. Tämä kapinaryhmä ei pitänyt siitä että Kalgyz voitti heidän johtajansa, Vylgazin. <br>\n<br>\n<strong>Toisaalla. metsässä</strong><br>\n<br>\nSheelika käveli savisessa metsässä, ampuen sormenpäistään varjosalamoita vastaan tuleviin Raheihin ja kaikkeen mitä näkikään. Puissa olevat salaman kuvat sekä kuolleet kalat ja sammakot puroissa muistuttivat maailmaa siitä että Salaman Toia oli vielä elossa. <br>\n<br>\nAmpuen pienen Kewan alas puusta, Sheelika pysähtyi kuuntelemaan. Joukko Zyglakeja marssi hänen,lähteltään ja he eivät huomanneet Salaman Toaa, koska hän oli piiloutunut puun taakse kuullessaan ääniä. <br>\n<br>\n\"Kalzygista ei saa tulla Zyglakien johtajaa\"; yksi joukon jäsenistä, joka kantoi piikikästä hopeista kypärää, sanoi muille ryhmän jäsenille. <br>\n<br>\nSheelika kuunteli tätä sanan vaihtoa mielenkiinnolla. Joukko Zyglakeja, joiden johtaja lähti kaukaiselle saarelle metsästämään Toia. Hän laittoi nämä tiedot muistiin ja alkoi hiipiä pois metsästä. <br>\n<br>\nTullessaan pienelle lammikolle, suuri Niazesk parvi hyökkäsi Sheelikan kimppuun, mutta hän loi suuren salamaiskun, joka tappoi kaikki inhottavat hyönteiset kerralla. Pieniä kärpäsiä putosi lammikkoon, jossa pienet Ghekulat napsivat niitä innolla.<br>\n<br>\n\"Inhoan hyönteisiä, inhoan Raheja, mutta haluan Tawan pään vadilla!\" Sheelika puhui itsekseen, seuraten pieniä merkkejä, joita oli maastossa, kohti Bio-Klaanin linnoitusta. <br>\n<br>\n\"He eivät osaa piilottaa järjestöään ex-jäseniltä\", Sheelika sanoi itselleen, kun löysi pienen polun jolla oli paljon Toan ja Matoranin jälkiä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":211,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-29T12:15","content":"<strong>Bio-Klaani, Admin-siipi</strong><br>\n<br>\n<br>\nGuardian tuijotti ulos ikkunasta. Oli ilta ja punaisella taivaalla hehkuva aurinko alkoi lähestyä horisonttia. Guardian katseli Klaanin muurien sisäisiä tapahtumia. Pienet Matoran-työläiset kasasivat sotakoneita ja vahvistivat muurien puolustusta uutterasti muutaman Toan ja steltiläisen auttamina.<br>\n<br>\nGuardian otti hörpyn kädessään pitelemästään kupista. Se oli juuri tarpeeksi kuumaa.<br>\n<br>\nSininen Skakdi oli juuri pitänyt pieniä keskusteluita muutamien klaanilaisten kanssa näiden tulevien tehtävien luonteista. Ämkoo ja Snowman tutkisivat Guardianille annettujen koordinaattien sijaintia. Makuta Nuin monipäinen tiimi tekisi hallitun iskun Nazorakien pesään. Killjoy lähtisi yksin Purifierin perään. Mikään tehtävistä ei tuntunut Guardianin mielestä erityisen varmalta.<br>\nGuardian otti toisen hörpyn. Hänen luottamuksensa klaanilaisiin ei ollut pieni, mutta oli silti vaikeaa ravistaa mielestä ajatusta, että Klaani oli vain pieni kala isossa vedessä.<br>\nKyseisen ajatuksen katkaisi oven aukemisen ääni. Guardian tiesi takuuvarmasti tulijan olevan Tawa, vaikka ei edes kääntynyt varmistamaan arvaustaan. Jos kyseessä olisi Visokki, Guardian kuulisi neljän jalan tasaisen ja nopean kipityksen. Jos kyseessä olisi Ämkoo, Guardian ei kuulisi mitään.<br>\n<br>\n\"Terve\", Guardian sanoi juomakuppi puoliksi suussa.<br>\n\"Helei\", Tawa vastasi. \"Kaikki näyttäisi olevan valmista tältä päivää. Muurien puolustusta on lisätty. Vartiovaloja on myös lisää yötä varten.\"<br>\n<br>\n\"Hienoa kuulla\", Guardian vastasi rauhallisesti kääntäen päätään hieman Tawan suuntaan. \"Mutta olemmeko me valmiita?\"<br>\n\"Siihen minä en osaa vastata\", Tawa sanoi.<br>\n<br>\nGuardian nyökkäsi. \"Sota. Ikävä sana.\"<br>\n<br>\n\"Miten niin?\"<br>\n<br>\n\"Kai se oli täysin korrekti sanavalinta, mutta en pidä sen kaiusta. Minulla ei ole kovin voitokasta sotakokemusta, tiedäthän. Me emme ole armeija.\"<br>\n<br>\n\"Voisimme tietysti hakea apua\", Tawa ehdotti. \"Killjoyn armeija ei tule olemaan tarpeeksi.\"<br>\n<br>\n\"Apua?\" Guardian kysyi epäuskoisena. \"Keneltä? Mata Nuin ritarikunnaltako?\"<br>\n<br>\nTawa pudisti päätään. \"Ritarikunta ei antaisi meille apua. Paitsi jos luovutamme Manun, Ämkoon ja Visokin heille.\" Tawa ja Guardian olivat hetken hiljaa. Kummankaan ei tarvinnut sanoa, että kyseessä ei ollut vaihtoehto, jota sietäisi käyttää. <br>\nGuardian joi kuppinsa tyhjäksi. Hän kääntyi ympäri, käveli huoneessa olevan kaapin luo ja laittoi kupin pois.<br>\n\"Taidan lähteä huomenna\", Guardian sanoi sulkien kaapin oven.<br>\n<br>\nTawa nosti kulmaansa yllättyneen näköisenä. \"Minne?\"<br>\n<br>\n\"Etelään. Ja ehkä käyn myös kotona.\" Guardian katsoi ensimmäistä kertaa keskustelun aikana Tawaa silmiin. \"Pari ystävää etelässä ovat minulle kiitollisuudenvelassa. Ja Zakaz, no...\"<br>\nGuardian ei sanonut loppua, sillä se oli turhaa. Tawa näytti ymmärtäväiseltä.<br>\n\"Me selviämme hetken\", hän sanoi vaitonaisesti ennen siirtymistä uuteen aiheeseen. \"Muuten, mitä luulet Nimdan olevan?\"<br>\n<br>\n\"Henkilökohtaisesti en ole varma, haluanko tietää\", Guardian vastasi. \"Mutta se on ase, sen verran tiedän. Mutta...jos se on ase, onko meillä oikeus käyttää sitä tässä sodassa?\"<br>\n<br>\nTawa olisi selvästi halunnut vastata jotain, mutta keskustelu keskeytyi Visokin rynniessä sisään. Sekä Tawa että Guardian kääntyivät kohti naispuolista Vohtarakia, jonka vihertävistä silmistä hohti asian vakavuus. Telepaattinen verkko iskeytyi kolmen adminin välille miltei automaattisesti, yhdistäen Tawan, Guardianin ja Visokin mielet yhdeksi kommunikaatioväyläksi. Tällä Visokki ilmaisi muille , että tämä keskustelu tultaisiin käymään ilman sanoja.<br>\n<br>\n<em>Jotain tärkeää</em>, Visokin ääni kaikui vakavana. <em>Joku toi Snowmanille tämän paketin.</em><br>\nVisokki pudotti pihtiensä välissä olevan sinivalkoisen postipaketin, jossa oli Bio-Klaanin leima. Paketin osuessa lattiaan siinä olevasta raosta tupsahti ulos pieni pilvi valkoista jauhoa. Jauho laskeutui lattialle hitaasti leijaillen ja muodosti täydellisen valkoisen ympyrän paketin ympärille.<br>\n<br>\n<em>En tiedä, mitä tämä on, mutta Snowman tainnutettiin sillä</em>, Visokki sanoi. <em>Yksi omistamme kuljetti tämän Snowmanille tietämättä sisällöstä. Sen vaikutus kesti kai parikymmentä minuuttia, eli juuri tarpeeksi sille, että joku tai jokin kävi Snowmanin luona.</em><br>\n<br>\nGuardian ja Tawa kurtistivat kulmiaan. Molemmat miettivät kiivaasti, mitä Visokki voisi tarkoittaa. Pian punainen hämähäkki vastasi tähän pohdiskeluun puoliautomaattisesti.<br>\n<br>\n<em>Joko kaasussa oli jotain tai sitten vastassamme on telepaatti</em>, Visokki sanoi. <em>Oli miten oli, minulla on tallenne Snowmanin muistoista. Katsokaa tarkkaan.</em><br>\n<br>\n<em>Etkö voi vain tallentaa sitä myöhemmin katsottavaksi tai jotain?</em> Guardian mietti.<br>\nVisokki katsoi häntä vakavana. <em>En ole nauhuri. Keskittykää nyt.</em><br>\n<br>\nTawa ja Guardian nyökkäsivät. He sulkivat silmänsä yhteistoimin ja Visokki teki pian samoin. Visokki keskittyi pian koko mielensä voimilla työntämään Snowmanin muiston muiden ajatuksiin. Pian kaikki kuulivat voimakasta sydämentykytystä ja jotain alkoi näkyä.<br>\n<br>\nMuisto ei ollut täydellinen. Siinä oli joitain aukkoja ja kaikki ei tapahtunut takuulla samoin kuin alunperin, mutta hajanaisista muistinsiruista Guardian ja Tawa kykenivät hahmottamaan tasaisen kuvan tapahtumista. Häiritsevintä kuitenkin oli, että muistikuvassa oli paljon sysimustia aukkoja. Aukkoja, jotka vaikuttivat syövän muistoa ympäriltään. Yksi aukoista osui juuri siihen kohtaan, jossa Snowman oli vastaamassa mystiselle \"Avde\"-nimellä kulkevalle hahmolle.<br>\nKolme adminia avasivat silmänsä. He katsoivat toisiaan pitkään huolestuneen näköisinä. Tawa avasi suunsa ensimmäisenä.<br>\n\"Luuletteko, että hän-\"<br>\n\"Ei\", Guardian sanoi. \"En halua uskoa, että hän suostui.\"<br>\n<br>\nEpämiellyttävä hiljaisuus täytti huoneen. Adminit katselivat toisiaan seinäkellon pitäessä kodikasta tikitystään.<br>\n\"Toisaalta minä luotin Sheelikaankin\", Guardian sanoi katkerana, laskien katseensa lattiaan.<br>\nTawa kääntyi kohti Guardiania. \"Sheelika ei ollut petturi!\" hän sanoi tiukasti.<br>\n<br>\n\"Ei\", Guardian sanoi pyöritellen päätään vaimean ironinen hymy kasvoillaan. \"Ei petturi. Ihan tavallinen <em>piraka</em> vain.\"<br>\n<br>\n\"Sheelika ei ollut <em>piraka</em>\", Tawa sanoi. \"Se, mitä hänelle tapahtui oli minun syytäni.\"<br>\nVisokki päätti vaihtaa aihetta vauhdikkaasti.<br>\n\"Oli meillä petturi tai ei, saimme sentään lisätietoa\", hän sanoi tällä kertaa tavallisella telepaattisella viestillä. \"Avde. Sanooko mitään?\"<br>\nTawa ja Guardian vastasivat kieltävästi. Guardian kyykistyi maahan ja tarkkaili pakettia. Hän käänsi sen ympäri ja pian valkoinen jauhe suihkusi lattialle. Se muodosti valtavan pilven, joka leijaili hitaasti sotkien lattian samalla.<br>\n<br>\n\"Älä hengitä sisään\", Visokki sanoi. Guardian otti jauhekasasta kourallisen käteensä. Hän tunnusteli jauhetta liikuttelemalla sitä sormillaan ja kaatamalla sitä toiseen käteensä. Guardian nosti vasemman kätensä kasvoillensa ja nuuhkaisi varovaisesti.<br>\n<br>\n\"Tämä ei ole kemiallista. Olisimme jo unten mailla.\"<br>\n<br>\n\"Mitä se sitten on?\" Tawa kysyi kiinnostuneena.<br>\n<br>\n\"En tiedä. Haiskahtaa metallilta. Kepe saa tutkia.\" Guardian otti postipaketin käteensä ja tutki sitä tarkemmin. \"Avasiko Snowman tämän itse vai...?\"<br>\n<br>\n\"En usko\", Visokki sanoi. \"Näetkö, se on revitty auki sisältä. Snowman ei avaisi pakettia noin.\"<br>\n<br>\n\"Jokin tuli ulos omin avuin\", Tawa sanoi aavemaisesti.<br>\nGuardian käänsi paketin ympäri. Tehdessään sen hän huomasi, että lähettäjä oli ollut ystävällinen ja kirjoittanut nimikirjaimensa. Kolme pyöreää kirjainta seisoi paketissa, mutta Guardian ei osannut yhdistää niitä yhteenkään tietämäänsä nimeen. Hän kääntyi katsomaan Tawaa ja Visokkia.<br>\n<br>\n\"Kuka on Z.M.A?\" hän kysyi hämmentyneenä.<br>\n<br>\n\"Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia\", Tawa sanoi pistäen kätensä ristiin. \"En pidä tästä.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":212,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-10-29T23:14","content":"<strong>Bio Klaanin linnake, klaanilaisten asuintilasiipi.</strong><br>\n<br>\nIlta alkoi hämärtyä, yö oli noussut.<br>\nBio Klaanin asuintilojen laajoissa, valkoisissa käytävissä Valon Toa Domek marssi ja tanssahteli tyytyväisesti \"Huudon Vaeltaja - Pahuuden Wahi\"-kirjansa kanssa, silloin tällöin pysähtyäkseen katsomaan seinien ikkunoista ulos ja laittamaan sen alla olevan kukkaruukun sijoilleen. Kun vastaan tulleet klaanilaiset alkoivat kysyä missä hän oli koko päivän, ainoa vastaus minkä he saivat oli Valon Toa pyyntö ilmoittamaan hänelle välittömästi jos joku saapuu ovelle kysymään kaveria nimeltä \"Aarnikotkamies\", jotta hänellä olisi aikaa paeta nopeasti ikkunasta. Klaanilaiset ymmärsivät heti, ettei kannata kysyä enempää.<br>\nMuutamien askelieen päästä Domek saapui oman asunnon eteen. Hän otti esiin avaimensa ja mietti hetken kuinka mukavaa olisi viimein nukkua päivän päätteeksi. <br>\nMutta juuri silloin hän alkoi tuntea hyvin karmaisevan olon, joka sai hänet tuntemaan hyvin levottomaksi. Valon Toa päätti yrittää olla piittaamatta siitä ja meni sisälle. Hän sytytti valot ja alkoi lukemaan kirjaansa. Puolentunnin kuluttua Domekin päätti, hän menisi nukkumaan aikaisemmin, viimein kun olisi saanut mahdollisuuden. <br>\nMutta hän ei voinut. Valon sammuttaessa, hän alkoi tuntea taas saman karmaisen olon, joka tuntui painavan hänen rintakehää kuin suuri kivenlohkare. Toan päähän alkoi tunkeutua hyvin masentavia ajatuksia ja hän alkoi tuntea kuin joku tai jokin olisi tulossa häntä päin. <br>\nJos maailmassa oli jotain, mikä pelotti Domekia eniten, yksi niistä olisi ollut uhka jota ei voi tunnistaa. Kuten monet Av-Matoralaiset, Domek tunsi itsensä erityisen tukalaksi pimeydessä vaikka olisikin tutussa ympäristössä, koska pimeys usein piillottaa itseensä monia asioita joita se ei halua kenenkään näkevän ja jäävän sen jälkeen elossa kertoa siitä. Siitä syystä Valon Toa myös pelkäsi kuolemaa tietyn verran, koska aivan kuten pimeys, hän ei voinut ymmärtää sitä, eikä kuolema koskaan anna hänen ymmärtävän. Hän makasi vuoteessa unettomana hyvin pitkään, kunnes hän viimein nousi ylös ja sytytti kaikki rauhoitakseen itseään taas.<br>\n\"... Miksi? Hiivatti, miksi juuri nyt?\", Domek mietti, \"sama tapaus jo päivälläkin\". <br>\nIstuessaan hetken vaalean vuoteensa päällä, hän yhtäkkiä muisti hänen aikaansa omassa alitajunnassa, jossa hän oli ollessaan tajuttomana ja tapasi näsäviisastelevan superegonsa, ärsyttävän idinsä ja viisaan egonsa. Mutta siellä hän tapasi myös yhden hahmon, joka ei koskaan pitänyt kuulua paikalle: Avde.<br>\nHyytävä tunne alkoi taas nousta Valon Toan selkäpiitä myöten. Vaikka hän ajatteli hoitavansa asian Avden kanssa erittäin hyvin, häntä silti pelotti mitä Avde saattaisi tehdä. <br>\nSiinä hetkessä Domek muisti, ettei jostain syystä koskaan kertonut asiasta Admineille tai kenellekään muulle, vaikka yleensä hän ei epäröisi raportoimaan asiasta ennen. Hän lähti heti ovea päin ja päätti kertoa tästä heti Admineille, vaikka joutuisikin mahdollisesti taas kuulla muilta kuinka tämä on vain hänen vainoharhaa, mutta tällä kertaa Domek oli varma siitä mitä hän näki. On liian sattumanvaraista joutua saman otuksen hyökkäämäksi, mikä on seurannut häntä jo saarella ja sitten tavata alitajunnassaan näsäviisastelevan superegonsa, ärsyttävän idinsä ja viisaan egonsa sekä vastenmielisen varjoseinän. Hän ei jättäisi tätä asiaa ilman minkäänlaista käsittelyä.<br>\n<br>\nJa juuri Valon Toan ottaessaan kiinni ovenkahvasta, hän tunsi hyvin ahdistuneen olon; hän ei halunnut lähteä ulos huoneestaan ja tavata ketään. Hän ei halunnut kävellä yksin synkissä käytävissä. Kuin noituudella isketty, Domek alkoi sen sijaan perääntyä pois ovesta päin ja istui takaisin vuotensa päälle. Hän ei tosiaankaan tiennyt miksi, mutta jostain syystä hän tunsi ettei hänen pitäisikään puhua asiasta kenellekään. Valon Toa alkoi hätääntyä tästä eikä voinut enään edes kävellä paikallaan edestakaisin rauhallisesti. Jälleen kerran, hän yritti rauhoittaa itseään useilla tavoilla, kunnes hän meni ikkunan luokse ja nosti verhot pois. <br>\nDomek katseli ulos. Linnake oli silti valoisa näin myöhään illallakin. Hän katseli ylös rauhallista iltataivasta ja näki useita tähtiä ja Punaisen Tähden koristamassa tummansinistä taustaa, jotka ovat aina rauhoittivat jokaista elämänmuotoa. <br>\nKatselleessaan tähtiä, Domek muisti kuinka eräs erittäin tärkeä henkilö on hänelle kerran sanonut:<br>\n<em>\"Jos minulta kysytään mitään, valo ja varjo ei pitäisi katsoa mitenkään erillaisina. Päinvastoin, valo ja varjo tarvitsevat toisiaan elääkseen, aivan kuten elämä ja kuolema. Valo ei olisi olemassa, ellemme tiedä mikä varjo olisi, samoin kuten emme tietäisi mikä valo olisi jos varjoa ei olisi olemassa. Me saatamme pelätä varjoa, koska emme ymmärrä sitä, mutta olen varma että varjo pelkää myös meitä, koska se taas ei ymmärrä valoa. Todellinen tasapaino saavuttaa vain jos joku ymmärtäisi tämän ja hyväksyisi sen tiedon, ja käyttämäisi molempia voimia hyväkseen. Ainoa asia, mikä erottaa valon ja varjon on sen käyttäjä itse.\"</em><br>\n<br>\nMuistellen tämän, Domek viimein rauhoittui ja käveli sänkyynsä nukkumaan. Hän päätti ajatella positiivisesti ja kiitti tätä henkilöä taas hänen avustaan. Siinä hetkessä, Domek vaipui uneen.<br>\n<br>\nMutta juuri ennen uneen vaipumistaan, yksi pieni ajatus vilahti Valon Toan mieleen:<br>\n<br>\n\"Mitä jos hän olikin väärässä?\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tuntematon sijainti</strong><br>\n<br>\n*brzzt*<br>\n<br>\n\"Arstein, olen löytänyt Valon Toan. Hän on Bio Klaanin linnakkeen asuintilasiivessä, kuten olet arvannut. Olen tutkinut saarta ja olen löytänyt useita reittejä jotka voivat olla suunnitelman hyväksi.\"<br>\n<br>\n\"Hienoa. Hyvää työtä, Sheelika rakkaani, hyvää työtä.\"<br>\n<br>\n\"Tosin, paikalliset Zyglakit ovat hyvin levottomia. Heillä on juuri vallankiista meneillään.\"<br>\n<br>\n\"Kas, mikä hieno sattuma. Voimme käyttää tätä tilaisuutta hyväksemme. Ovatko \"he\" valmiita?\"<br>\n<br>\n\"Kyllä. Yksi käsky, niin voimme viimein pyyhkiä tämän inhottavan saaren pois kartalta.\"<br>\n<br>\n\"Kaikki ajallaan, rakas Sheelika.\"<br>\n<br>\n\"Mutta emme voi enään odottaa! Tämä on tilaisuutemme, voimme viimein nujertaa Klaanin ja saada Tawan pään vadille! Mitä vielä tarvitsemme!?\"<br>\n<br>\n\"Jos olisit keskittynyt muuhun kuin sinun omaan verenhimoosi, ymmärtäisit täysin mitä tarkoitan.\"<br>\n<br>\n\"Mutta... mitä... oikein... tarkoitat?!\"<br>\n<br>\n\"Heheh. Voi rakas Sheelika, olet hyvin naivii. <em><span style=\"font-size:65%;line-height:normal\">Hahahahahah.</span></em>\"<br>\n<br>\n*brzzt*<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Ai niin, koska aika jolloin tämä tapahtuu ei ole kovin tarkka oikein, tämä lisäykseni sijoittuu jossain kaikkien seuraavien tapahtumien välissä.<br>\n... Tämä saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta uskokaa minua: Se olisi vielä pahempi jos en kertoisi tätä.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":213,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-30T08:49","content":"<strong>Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\nJään Toa koputtaa suurta puuovea. Siinä roikkuvassa metallilaatassa lukee \"Makuta Nui\". Ovi avautuu naristen, ja Matoro näkee Makuta Nuin pöydän ääressä syventyneenä ajatuksiinsa.<br>\n<br>\n\"Manu.\", Matoro lausuu ja kävele sisään.<br>\nMakuta havahtuu ja huomaa sisään tulleen Jään Toan.<br>\n\"Et kertonut kaikkea kokouksessa.\", Matoro aloittaa.<br>\n\"Entä sitten? Näette kaiken ajallaan.\"<br>\n\"Tästä ei tule mitään jos me emme pysty luottamaan toisiimme. Tämä ei yksinkertaisesti onnistu näin.\", Matoro selittää.<br>\n\"Vastasin tähän jo kokouksessa, 'Ette uskoisi, vaikka kertoisinkin. Ja jos kertoisin, ette lähtisi mukaani.\", Manu vastaa hymyillen.<br>\n\"Tästä ei tule mitään näin. Meidän kaikkien pitää tietää.\", Matoro jatkaa.<br>\n<br>\n(Odotellessa Manun postia...)<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":214,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-30T13:13","content":"<strong>Killjoyn mökki</strong><br>\n<br>\nSalaluukun avattuaan ja näppäiltyään salasanan koodikorttiin, portaat aukesivat ja Killjoy asteli niitä alas. Hän tiesi, että tuleva operaatio ei tulisi olemaan mukava, hän ei tehnyt tätä mielellään usein.<br>\n<br>\nHuone näytti isolta verstaalta, jonka yleiskuvaa hallitsivat kuitenkin lasivitriinit, joiden jokaisen sisällä oli taisteluhaarniska.<br>\n<br>\n6 kappaletta haarniskoja, jokainen eri käyttötarkoitusta varten. Killjoy meni ensin vitriineistä tyhjän luokse ja naputteli siihen liitettyllä näppäimistöllä koodin.<br>\n<br>\nSitten hän asteli täysien vitriinien eteen ja pysähtyi mustaharmaan haarniskan kohdalle. Puku erosi Killjoyn perinteisestä muillakin tavoin, kuin vain väriltään. Tämä puku oli selkeästi nykyistä linjakkaampi ja solakampi. Lisäksi sysimustaa rintapanssaria komisti tummanharmaa logo, jossa oli skorpionin häntä.<br>\n<br>\nKilljoy asteli huoneen päätietokoneen luo ja avasi ääniyhtyden.<br>\n<br>\n\"Stealth-puku, täydet patterit FF-9 ammuksia ja ionikatana. Tarkista myös moottorien energiatila.\"<br>\n<br>\nTietokone alkoi raksuttaa sanojen johdosta ja seinästä aukesi suuri taso, jolle Killjoy asettui makaamaan.<br>\n<br>\n\"Aloita.\"<br>\n<br>\nKoneet hyökkäsivät katosta Killjoyn haarniskan kimppuun. Ruuvarit, porat ja pihdit alkoivat irroittaa panssaria Killjoyn päältä. Killjoy nytkähti hieman, eräiden pihtien ottaessa kylkipanssarin irti hyvin kovakouraisesti.<br>\n<br>\nLopulta koneet saivat tehtävänsä tehdyksi ja kypärä irroitettiin Killjoyn kasvoilta puhdistettavaksi.<br>\n<br>\nKilljoy katsoi kehoaan. Kyynärtaipeihin asti sulaneet kädet ja tyngiksi lyhentyneet jalat tuskin liikkuivat itsestään. Killjoy pystyi näkemään omien elintensä toiminnan vielä hyvin ohuen rintakehää peittävän orgaanisen massan alta ja huoneen seinällä oleva peili paljasti sen, minkä Killjoy yritti raskaimmin salata.<br>\n<br>\nTäysin sulaneet ja muodottomaksi vääntyneet harmaat kasvot. Huulten irvistys kuvotti häntä edelleen. Hän näki edelleen vanhan naamionsa kappaleita törröttävän hänen kasvojensa sisuksista, hänen kallonsa oli ohut ja hauras, hänen sulaneet silmänsä oli korvattu punaisilla keinotekoisilla...<br>\nKilljoy käänsi katseensa pois, sillä hän ei edelleenkään kestänyt katsoa itseään.<br>\n<br>\nMusta haarniska lähestyi häntä yläpuolelta. Raajat porautuivat hänen hermoihinsa, laatat vahvistivat ruumiin ja usean minuutin huudon ja tuskan jälkeen se oli ohi.<br>\n<br>\nKilljoy hoippui yläkertaan juurivaihdetussa puvussaan. Se pitäisi testata, tämä olisi ensimmäinen kerta, kun sitä käytettäisiin tositoimissa.<br>\n<br>\nKilljoy painoi nappia ja koko hänen ruumiinsa muuttui täysin läpinäkyväksi, miltei näkymättömäksi.<br>\n<br>\n\"Täydellistä.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":215,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-30T20:05","content":"<strong>Lentokone</strong><br>\n<br>\n\"...ja siis, ei hiiviskelyä voi pelkällä varustepohjalla suorittaa\" Snowman jatkoi jo melko pitkään jatkunutta monologiaan. Ämkoo kuunteli vieressään istuvan lumiukon jatkuvaa puhetta puolella korvalla, keskittyen kuitenkin lentokoneen ohjaamiseen. Nappeja oli nimittäin häiritsevän paljon, eikä suuri osa niistä ollut vieläkään paljastanut tarkoitustaan.<br>\n<br>\n\"Tunnen monia heppuja, joilla on ollut vaikka mitä näkymättömyysvempaimia, eivätkä ne kenestäkään mitään ninjaa ole tehneet\" Snowman jatkoi \"Ymmärrän toki varusteiden tarpeellisuuden, mutta sitä pitäisi pystyä pysymään huomaamatta ilmankin.\"<br>\nÄmkoon oli pakko puuttua lumiukon vuodatukseen: \"Eivätkö sinun voimasi tavallaan ole aika iso etu hiiviskellessä?\"<br>\n\"Öh, kyllä. Mutta olen silti harjoitellut piilossa pysymistä todella, todella paljon. Enkä vain, koska en pidä taistelusta. On siitä paljon ollut ihan sitäkin varten, että se on melko pakollista, jos ei ole elementaalivoimia tai muuta vastaavaa.\"<br>\n<br>\nÄmkoo vastasi pikaisella hymähdyksellä. Hänen katseensa kuitenkin keskittyi jatkuvasti ohjaimien tarkkailuun. Snowmankin siirtyi ulos ikkunasta tuijotteluun. Taivas oli pimeä ja pilvinen. Hän ei oikeastaan ollut varma, puhuiko jälleen pääasiallisesti pitääkseen ajatuksensa pois mieltään vaivaavista asioista. <em>Sota</em>, hän mietti. <em>Onko minulle oikeasti tarjottu mahdollisuutta estää se, ja minä olen kieltäytynyt?</em> Häntä ei vaivannut mikään enemmän kuin ajatus siitä, kuinka Klaanin muurit murtuisivat ja hänen ystävänsä siinä mukana. <em>Kunniallisuus ei ikinä ole ollut minun juttuni. Onko mitään järkeä taistella vain periaatteesta, jos kaiken voisi hoitaa ilman väkivaltaa?</em><br>\n<br>\nHiljaisuus vallitsi ohjaamossa pienen koneen kiitäessä taivaan halki, Klaanin jäädessä taakse.<br>\n<br>\n[spoil]Kyllä, viestin ensimmäisen puolikkaan tarkoituksena oli piruilla Killjoyn viime viestille. Heh.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":216,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-10-30T21:54","content":"<strong>Portaikko alas Klaanin kellariin</strong><br>\n<br>\nKepe kantoi kankaan päällä reunastaan revennyttä laatikkoa. Valkoista, kummallista jauhetta valui sen nurkasta samanväriselle kankaalle, joka esti tomua leviämästä joka paikkaan.<br>\nHän kiiruhti Guardianilta saamansa paketin kanssa portaita alas kohti Verstasta. Päästyään oikeaan kerrokseen hän kääntyi käytävälle, jonka seinustoilla olivat Klaanin ruoka-, naamio-, polttopuu- sun muut varastot. Yksi varasto-ovi oli hieman jykevämpi kuin muut. Siinä oli monta erilaista lukkoa, joista tosin yksikään ei ollut kiinni. Kepe kiskaisi raolleen jääneen oven jalallaan auki.<br>\n<br>\nHän astui sisään oven perässään kiinni potkaisten. Eteishuoneessa oli pimeää, mutta hän ei raaskinut sytyttää valoja, ettei olisi pelästyttänyt jotakuta Verstaan muista asukeista. Hän suuntasi privaattiovelleen, avasi sen, lukitsi tiukasti jäljessään ja hapuili kätensä laboratoriohuoneen oven kahvalle. Jokin pimeässä nurkassa päästi kurauksen.<br>\n<br>\nLaboratorio toimi samalla myös eräänlaisena valvomona. Klaanilla oli oma valvontakameroihin perustuva turvajärjestelmänsä, jota joku pahaa-aavistamaton matoran jatkuvasti valvoi. Valvoja oli kuitenkin johdottanut itsensä niin tiiviisti Klaanin kaikkiin muihin verkkoihin, että pystyi näyttämään kaikkien valvontakameroiden kuvat laboratorion seinustan monen monituisilla monitoreilla. Plus kuvan, joka näytti edellä mainitun pahaa-aavistamattoman valvojamatoranin. Valvojiakin valvotaan.<br>\nYksi Valvojan näyttöruuduista näytti sen keräämää lokia kaikesta Klaanin tietoverkon tapahtumista. Kepe huomasi sivusilmällä Killjoyn käyttäneen haarniskointilaitteistoaan, muttei kiinnittänyt tähän suurempaa huomiota.<br>\n<br>\nHän laski paketin pöydälle ja veti hengityssuojaimen kasvoilleen siitä huolimatta, että G oli sanonut sen olevan ainakin nyt vaaratonta.<br>\nHän otti jauheesta pienen näytteen lasilevylle ja asetti sen mikroskoopin alle. Jauhe oli sangen erikoista; se vaikutti rakenteeltaan olevan jotakin muovintapaista. Se kuitenkin käyttäytyi aineena kuin metalli, ja sille ominaisesti myös suli lämmittäessä. Se myös toimi hyvänä säteilyeristeenä, Kepe totesi suojapuku päällään.<br>\nMitenköhän se vaikuttaisi hengitettynä tai syötynä, Kepe mietti, ja päätti testata tätäkin.<br>\n<br>\n<em>\"Doo-ox, tulepas tänne...\"</em><br>\n<br>\nAine ei kuitenkaan näyttänyt vaikuttavan koe-eläimeen mitenkään. Se ei mielenkiintosista kemiallisista ominaisuuksistaan huolimatta osoittautunut Snowmanin huumaamiseen kelpaavaksi. Mitä ihmettä se siis oli?<br>\n<br>\nKepe tallusteli ympäriinsä huoneessa ankarasti miettien ja potkaisi erästä tynnyriä. Se kaatui ikävästi kalahtaen. Naamioita levisi lattialle, niiden joukossa pari Kualsia, Mahiki ja... Rahien hallinnan naamio?<br>\nRah...?<br>\n<br>\nKepe muisti G:n maininneen jotain paketin reiän oudosta syntytavasta. Kuin jokin olisi möyrinyt sieltä ulos. Jokin eläin tai robotti?<br>\nSellainen olisi taatusti paljastunut Klaanin postin röntgentarkastuksissa. Ellei...<br>\n...ellei jauhe ollut tarkoitettu säteilyn eristämiseen. Sen jauhemainen muoto oli ilmeisesti vain hämäystä, jolla oli tarkoitus saada heidät epäilemään sitä huumausaineeksi. Itse syyllinen oli siis päässyt vapaasti temmeltämään. Mutta mikä tuohon pakettiin mahtuva otus olisi voinut saada Snowmanin sellaiseen tilaan ilman yhteyttä hermojärjestelmään?<br>\n<br>\nKepe tajusi tilanteen, syöksyi sisäpuhelimelle ja painoi näppäimistön G-nappia. Tämän vastattua Kepe täräytti ilmoille erittäin vaarallisen, mutta ikävä kyllä todennäköisen tilanteen.<br>\n<br>\n\"Snowmanissa on loinen.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":217,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-30T23:11","content":"<strong>Adminien huone</strong><br>\n<br>\nGuardian seisoi kylmällä lattialla pitäen kommunikaattoria vasemmalla kädellään suunsa edessä. Hänen ilmeensä oli vilpittömästi hämmentynyt.<br>\n<br>\n\"Snowman on <em>mikä</em>?\"<br>\n<br>\nKepen ääni huokaisi syvään langan toisessa päässä aiheuttaen äänekästä suhinaa. \"Snowman<strong>issa</strong> on loinen\", hän sanoi selvällä painotuksella. \"Ja hän vei sen mukaan lentomatkalle.\"<br>\n<br>\nGuardianin katse harhaili Visokkiin ja Tawaan, jotka keskustelun sujuvuuden onneksi olivat jo tietoisia siitä, mitä Guardian ajatteli. \"Avde\" ei ollut koskaan poistunut Snowmanin mielestä, vaan oli siellä edelleen. Erittäin suostuttelukykyisen parasiitin sijainti hyvänkin pilotin lumipohjaisissa aivoissa ei tekisi hyvää millekään lentomatkalle.<br>\n<br>\n\"Jos saan ehdottaa, niin heitä pitää käskeä laskeutumaan heti\", Kepe sanoi. \"ja muuten, jonkun pitäisi kai sanoa Radiakille jotain, Dox sai jonkinlaisen allergisen kohtauksen. Kumma juttu...\"<br>\nLinja sulkeutui äkkiä. Joku olisi voinut huomata Kepen puheen nopeutuneen loppua myöten.<br>\n<br>\nGuardianin kasvot muuttuivat poikkeuksellisen vakaviksi. \"Menen kommunikaatiohuoneeseen.\", hän sanoi käytännössä jo juosten kohti huoneen ovea. \"Heidät täytyy pysäyttää ennen yötä.\"<br>\n<br>\nAdminien palaverihuoneen ovi paukahti äänekkäästi kiinni ja sen lukittumisen monimutkainen tikitys hautasi kellon äänen alleen seuraavan kymmenen sekunnin ajaksi. Tawa ja Visokki jäivät huoneeseen kahdestaan. Nurkassa olevan suunnittelupöydän alta kuitenkin kömpi pian hopeinen Ussal, joka katsoi hoitajiansa anovasti. Se asteli mahdollisimman lähelle Tawaa ja Visokkia ja teki pienillä äänillään kaiken, että se huomattaisiin. Tawa ja Visokki onnistuivat kuitenkin jättämään huomiotta Nöpön toistuvat vingahdukset ravinnon perään.<br>\n<br>\nTawa katsoi ikkunasta pohdiskelevan näköisenä. Taivaan väri oli purppurainen ja tähtiä alkoi jo näkyä himmeinä.<br>\n\"Pian on yö\", hän sanoi. \"Eikä pilven pilveä taivaalla. Ei edes tuule.\" Tawa kääntyi takaisin Visokkiin.<br>\n\"Liian rauhallista. En pidä tästä.\"<br>\n<br>\nVisokki pyöritteli silmiään. Hän erehtyi harhautumaan katseellaan hopeiseen Ussal-rapuun, mutta tajusi viime hetkellä katsoa muualle. Tietynlaiseen mielenhallintaan ei edes Visokki olisi varautunut. Nöpö raapi vauhdikkaasti lattiaa jaloillaan ja napsautti saksiaan kiinni ja auki aiheuttaakseen mahdollisimman paljon ääntä. Tawa ja Visokki olivat liian keskittyneitä ajatuksiinsa erehtyäkseen katsomaan sivulle.<br>\n<br>\n\"Se Matoran, joka kuljetti paketin Snowmanille vaikutti luotettavalta\", Visokki viesti Tawalle. \"mutta taidan jututtaa häntä uudelleen varmuuden vuoksi.\"<br>\n<br>\nTawa nyökkäsi. \"Hyvä idea. Minäkään en kai aio nukkua. Voisi katsaista kontrolli...\"<br>\nTawan puhe keskeytyi, sillä hän oli erehtynyt katsomaan kontrollipaneelia. Toisessa nurkassa sijaitsevan metallinhohtoisen ja sinisillä napeilla täytetyn paneelin päällä seisoi hopeinen Ussal-rapu. Visokki oli jälleen kääntymässä, mutta viimeisellä mahdollisella hetkellä hän väisti katseellaan.<br>\nNöpö seisoi paneelin päällä. Se katsoi Tawaa silmiin suurilla, tummilla, kiiltävillä, tärisevillä ja kaikin puolin suloisilla silmillään. Se piti pienellä suullaan hiljaista, mutta kuitenkin niin raskasta hengitystä, että sen tunti kauas. Loppusilaukseksi Ussal päästi niin säälittävän vingahduksen, että Visokki melkein hairahtui katsomaan.<br>\n<br>\nTawan silmät suurenivat ja hymy leveni. Se oli säälivä hymy, jossa oli kuitenkin pieni hippunen iloa.<br>\n\"Taidan\", hän sanoi hitaasti ja aneemisesti, painottaen jokaisen sanan jokaista tavua aivan omalla tavallaan. \"ruokkia ensin Nöpön.\"<br>\n<br>\nVisokki katsoi Tawaa nyökäten hitaasti. Hän käveli ulos adminien komentokammiosta ja jatkoi iltaisen hiljaisilla käytävillä kohti postinkäsittelyosastoa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":218,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-30T23:17","content":"<strong>Lentokone</strong><br>\n<br>\n\"Mitä puuhaat?\" Snowman kysyi lentokoneen matkustajan paikan (Snowman oli julistanut itsensä sopivammaksi pilotiksi, koska \"tämähän on melkein kuin veneeni.\") ohjauspaneelia ränkläävältä Ämkoolta rikkoen hiljaisuuden.<br>\n\"Yritän saada tätä radiota toimimaan\" mustavihreä hahmo vastasi. \"Se tuntuu ilmoittavan viestistä Klaanin suunnalta, mutta en saa vastattua.\"<br>\n\"Anna kun minä koitan\" Snowman sanoi, ja nappasi johdolla kiinni olevan luurin käteensä, ja painoi sen sitten korvaansa vasten. Hän kuuli vain yksioikoisen äänen: Bleep bleep. Bleep bleep. Lumiukko painoi etu- ja keskisormella vastausnappia, ja kumartui hieman.<br>\n\"Haloo? Eversti?\" Snowman yritti. Vastaukseksi hän sai pelkkää särinää.<br>\n<br>\nHetkeksi kaksikko jätti radion rauhaan, ja keskittyi olemaan hiljaan. Pian kommunikaattori ilmoitti kuitenkin uudesta viestistä. Bleep bleep. Snowman nappasi luurin, ja kumartui hieman. Yllätyksellisesti hän tällä kertaa sai vastauksen: \"Snowman?\"<br>\nSe oli Guardianin rätisevä ääni, ja videoyhteyskin toimi. Lumiukko näki skakdi-ystävänsä naaman pienellä näytöllä vihreän sävyisenä.<br>\n\"Eversti! Hienoa kuulla äänesi\" Snowman vastasi. Guardianin äänensävy oli vakava, kun hän jatkoi: \"Minulla on sinulle tärkeää asiaa.\"<br>\n\"Asiaa?\"<br>\n\"Aivan, Snowman, asiaa. Sinussa on lkrättsSshSGGSSSSSSSShhhh...\"<br>\nVideoyhteyskin katosi kuvan ensin muututtua rakeiseksi. Snowman ja Ämkoo katsahtivat toisiinsa. Todettuaan radion olevan täysin kuollut he luovuttivat toistaiseksi yhteyden muodostamisen.<br>\n<br>\nEnnen pitkää lumiukko alkoi miettiä, mitä se hänessä oleva l mahtaisi tarkoittaa.<br>\n\"Liikkeentunnistin?\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Laulu?\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Lakki?\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Lohrak?\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Larsaus?\"<br>\n\"...mikä se edes on?\"<br>\n<br>\nSnowmanin arvaillessa Ämkoon mieleen juolahti muuan huolestuttava ajatus. Mitä jos joku häiritsi heidän signaaliaan tarkoituksella? Joku tiesi heidän lähteneen tälle tehtävälle, tai sitten he olivat kohdanneet täällä taivaalla uuden vihollisen. Hän ilmaisi huolensa Snowmanille, joka koetti suhtautua uutisiin tapansa mukaan positiiviesti: \"Mutta kuka täällä taivaalla, keskellä ei mitään, tahtoisi meille pahaa? Kuka tekisi tällaista? Ei kukaan, vai mitä? Vai mitä?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":219,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-30T23:54","content":"<strong>Postikeskus</strong><br>\n<br>\nVisokki tuijotti tiskin takana seisovaa Ga-Matorania silmiin. Ga-Matoran oli puhunut kohta jo kolme minuuttia yhteen menoon ja ei näyttänyt merkkejä väsymisestä. Kellonajasta huolimatta Matoran jatkoi puhettaan samalla innostuneella ja kirkkaalla äänellä kuin aikaisemminkin. Matoranin pirteys oli paranormaalia.<br>\nVisokki oli oppinut vuosien aikana, että telepatia oli erittäin hyvä tapa keskeyttää sanatulvat, sillä mieleen istutetun viestin huomaisi pakostakin. Hämmennyksekseen Visokki kuitenkin huomasi, että Ga-Matoranin puhetulva esti Visokkia keskeyttämästä jopa tämän mielessä. Astuttuaan pirteän pikkuneidin sokkeloiseen mieleen hän kauhistui sitä, minkälaisen groteskin vesiputouksen hajanaiset ajatukset pystyisivät muodostamaan.<br>\n<br>\n\"...niin, ja minä olen tosiaankin uusi täällä, en ole tottunut näihin tapauksiin, sillä viime työpaikassani ei ollut hirveästi näitä 'mörkö paketissa tunkee itsensä vastaanottajan korvasta sisään ja pyrkii tekemään tämän tahtonsa orjaksi'-tapauksia, mutta toisaalta viime työpaikassani pääasiassa pistin hintalappuja tuotteisiin, mikä ei ole yhtä kivaa, koska ei pääse sosialisoimaan näiden kaikkien ihanien heppujen kanssa, sillä kaupanomistaja ei pitänyt siitä, että puhuin asiakkaille ja se omistaja oli muuten tosi hassu oranssi Matoran, miksiköhän senkin värisiä on olemassa, tai no, mitä väliä, ei minulla ole mitään eri värejä vastaan, kaikki ovat Mata Nuin edessä yhtä mahtavia tyyppejä, mutta toisaalta...\"<br>\n<br>\nVisokki yritti suojata mieltään hetkeksi. Liikaa infoa. Liikaa infoa. Ihan liikaa infoa.<br>\nHän päätti vaihteeksi yrittää keskittyä Matoraniin itseensä vain pystyäkseen pitämään ajatuksensa kasassa. Sininen pirteä Ga-Matoran nähtävästi totteli nimeä \"Dinem\", sillä se oli ommeltu hänen olallaan roikkuvaan vihreään kangaskassiin. Kassissa oli myös kukkakuvioita ja joillain kukilla oli häiritsevän pirteä ilme. Dinem-nimeä totteleva Matoran siirteli laukkua levottomasti olalta toiselle.<br>\nVisokki mietti hetken, voisiko tämä olla potentiaalinen merkki siitä, että Matoran oli hermostunut ja valehteli. Pieni sukellus Dinemin pään sisään olisi todennäköisesti selvittänyt, valehteliko tämä, mutta Visokki ei tehnyt sitä siinä pelossa, että jäisi mieleen vangiksi ja saisi vastustamattoman halun ommella kukkakuvioita kaikkialle.<br>\n<br>\n\"...ja minulla on tällaiset verhotkin, minusta ne ovat todella symppikset, mutta niitä tulee harvoin käytettyä sen jälkeen, kun lemmikki-Gukkoni vatsa oli kuralla-\"<br>\n<br>\nVisokki sai voimansa kerättyä ja onnistui vihdoin keskeyttämään Dinemin puhetulvan. Hän hämmästyi itsekin, miten pystyi siihen.<br>\n<br>\n\"Eli sinä et tiedä, kuka tämän lähetti?\"<br>\n<br>\nDinem oli hetken hiljaa. Hän katseli pohdiskelevana ja siirsi yhden sormen suunsa alle. Ga-Matoranin leveä hymy ei ollut kuitenkaan muuttunut miksikään.<br>\n<br>\n\"En oikein tarkasti\", hän sanoi. \"Se oli joku Skakdi. Vaikutti kyllä vain lähetiltä, sillä ei ollut niitä rumia sisällissota-arpia. Vaikka ei arvissa mitään vikaa ole, ovathan ne ihan siistejä-\"<br>\n<br>\n<em>Kiitos, Dinem</em>, Visokki sanoi matoranin pään sisällä. <em>Tämä riittää tältä kertaa. Puhutaan myöhemmin lisää niistä tosi tosi söpöistä kukkaverhoistasi.</em><br>\n<br>\nAluksi Dinem näytti siltä, kuin viesti hänen mielensä syvyyksistä olisi säikäyttänyt Ga-Matoranin oikeasti. Virhepäätelmä korjautui heti Matoranin palauttaessa hymyn kasvoilleen. Visokki oli tyrmistynyt.<br>\n<br>\n\"Ole hyvä! Nähdään, Hämis!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":220,"creator":"Donny","timestamp":"2010-10-31T00:46","content":"<strong>Lentokone</strong><br>\n<br>\nÄmkoo tuijotti radiota hetken, huokaisi ja käänsi katseensa lentokoneen menosuuntaan. Snowmanin epätoivoinen optimistisuus sai hänet ärsyyntyneeksi. Paatuneena pessimistinä Ämkoo olikin jo henkisesti varautunut tuleviin ongelmiin. Häiriösignaali. Sitä tämän on oltava. Mistä sellainen tulisi? Viholliselta tietenkin. Torakkalentokone suoraan edessä? Ehkä. Kenties useampia. Kymmenen. Kuusitoista. Näh, viisikymmentä nyt ainakin.<br>\n<br>\nÄmkoo huokaisi vielä kerran, tietämättä itsekään miksi. Sitten hän siirsi katseensa ohjauslaitteiston vasempaan laitaan ja painoi tummanharmaata nappia.<br>\n<br>\nLorin lorin lorin.<br>\n<br>\nSitten hän nosti juuri täyttyneen kahvikupposen suunsa tykö ja kulautti herkullisen juoman nopeasti kurkkuunsa.<br>\n<br>\n\"Snowie?\"<br>\n\"Niin?\"<br>\n\"Tiedäthän, että tämä lentokone ei ole kovinkaan raskaasti aseistettu?\"<br>\n\"Emmehän me ole joutumassa taisteluun?\"<br>\n\"Tiedät itsekin, että tuo on toiveajattelua. Lyön vaikka vetoa, että vihollinen tietää jo sijaintimme.\"<br>\n\"Mitä tuossa kupissa lukee?\"<br>\n<br>\nÄmkoo vilkaisi kahvikuppiaan. Siihen oli kirjailtu teksti \"me <3 sinua, mestari!\" vaaleanpunertavalla kirjasimella.<br>\n<br>\nLumiukko ei ollut ihan varma siitä, mitä seuraavaksi tapahtui. Varmaa kuitenkin oli, että Ämkoo tuijotti kuppia hetken, alkoi huohottaa, huudahti, avasi lentokoneen ikkunan puoliväkisin ja heitti kupin menemään. Sitten Ämkoon hengitys tasaantui ja tämä yritti olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\nKalastaminen on hieno harrastus. Tämän pyhän salaisuuden tiesi eräs vihreänkirjava matoran, nimeltään Ognam. Matoran istuskeli pienen metsälammikon rannalla onkivapansa kanssa, vihellellen samalla yksinkertaista, joskin tarttuvaa, sävelmää.<br>\n<br>\nSitten hänen päähänsä osui taivaalta pudonnut kahvikuppi ja hän kuoli.<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\nÄmkoo ja Snowie kamppailivat jälleen radion kimpussa. Radio oli nimittäin juuri päästänyt äänen. Joku oli yrittänyt kommunikoida. Ja vieläpä ihan oikeilla <em>sanoilla.</em><br>\n<br>\n\"Ääni ei kuulostanut tutulta. Olikohan viesti edes meille?\", kysyi Snowie. Ämkoo vastasi tympääntyneellä katseella. Molemmat odottivat radiolaitteiston uutta kommunikaatioyritystä.<br>\n<br>\nHeidän odotuksensa palkittiin.<br>\n<br>\n\"Brrrzzzzantautubrrzzz heti! Teillä on jotain minkä me halubrrzzz ettekä voi mitenkään pärjäbrrrzzzz meille!\"<br>\n<br>\nSnowie ja Ämkoo katsoivat toisiaan.<br>\n<br>\n\"Tuo ei ollut meille.\"<br>\n\"Ei. Vaihda kanavaa.\"<br>\n\"Okei.\"<br>\n<br>\nÄmkoo oli juuri aikeissa väännellä radiolaitteiston huippujänniä vipuviritelmiä, mutta liike keskeytyi hänen katsoessaan kauas horisonttiin. Snowman teki samoin.<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\nTaivaalla räjähteli kahden valtavan ilmalaivan ottaessa mittaa toisistaan. Pienemmän laivan kyljessä komeili Klaanin kauppatavaraliiton mauton tunnus. Mittavamman ja huomattavasti tummemman laivan kylkeä koristi perin ilkeän näköinen skakdi-pääkallo.<br>\n<br>\nLaivan sisällä ei kuitenkaan ollut skakdeja, vaan matoraneja. Mutta hei, matoran-pääkallo ei olisi läheskään yhtä siisti, eihän?<br>\n<br>\n\"Kapteeni! Heidän ohjaamonsa taisi saada osuman!\", kuulutti ääni piraatti-ilmalaivan ohjaamohuoneessa.<br>\n\"Mainiota\", vastasivat kaksi hattupäistä matorania täysin samaan aikaan.<br>\n<br>\nKapteenikaksikko vilkuili hetken toisiaan, ottaen samalla hieman etäisyyttä. Sitten toinen heistä tarttui laivan ruoriin.<br>\n<br>\n\"Arrrrrrr. Mitä sinä teet?\"<br>\n\"Ohjaan laivaa.\"<br>\n\"ARRRR. Kapteeni ohjaa laivaa.\"<br>\n\"Niin?\"<br>\n\"Taku! Viimeksi kun tarkistin, MINÄ olin tämän laivan kapteeni!\"<br>\n<br>\nNahkaista kolmikolkkahattua kantava matoran vilkaisi kilpailijaansa. Kapteeni Ghekula oli aikoinaan varastanut laivan häneltä, mutta nyt Taku oli jälleen päässyt mukaan hommiin. Hän aikoi myös ottaa aiemmin menettämänsä viran takaisin.<br>\n<br>\n\"Ghekula, ystäväiseni…\", kapteeni Taku aloitti. \"Tehdään näin: minä kaappaan tuon laivan sinulle. Saat luvan olla sen kapteeni. Sitten voimme hallita taivaita yhdessä!\"<br>\n<br>\nKapteeni Ghekula huokaisi.<br>\n<br>\n\"Arrr… Taku, Taku, Taku, ystäväiseni. Olet ampunut tuon saamarin laivan jo täyteen reikiä. Lisäksi se on tätä nykyistä pienempi. Ja kun sinä olet meistä kahdesta lyhyempi, sinun tulisi ottaa se. Aye?\"<br>\n<br>\nKapteeni Taku tuijotti kapteeni Ghekulaa syyttävästi.<br>\n<br>\n\"Olet minua pidempi vain, koska sinulla on isompi hattu!\"<br>\n\"ARRRR. NYT NÄPIT IRTI SIITÄ RUORISTA, TAI MINÄ…\"<br>\n<br>\nKapteeni Ghekula erehtyi vilkaisemaan Takun olan yli, suoraan ulos ikkunasta. Horisontissa saattoi erottaa liikettä.<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\nSnowman oli onnistunut kaivamaan jostain kiikarit. Ämkoo tuijotti hassun näköistä kiikaroivaa lumiukkoa odottavan oloisena.<br>\n<br>\n\"Kerro.\"<br>\n\"En ole ihan varma…\"<br>\n\"Kerro nyt mitä näet.\"<br>\n\"No siis, tuolla näkyy kaksi ilmalaivaa ja ne tulittavat toisiaan…\"<br>\n\"Ja?\"<br>\n\"No siinä se aika pitkälti o- Hei!\"<br>\n<br>\nÄmkoo kaappasi kiikarit itselleen ja vilkuili niillä hetken. Sitten hänen kasvoilleen levisi epämääräinen irvistys. Snowie katsahti häntä kysyvästi.<br>\n<br>\n\"Piraatteja.\"<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\nKapteeni Ghekula tuijotti klaanikaksikon lähestyvää lentoalusta valtavan kaukoputken läpi. Kapteeni Taku hivuttautui hänen viereensä sanomatta sanaakaan. Sitten Taku kaivoi esiin oman, huomattavasti lyhyemmän kaukoputkensa, yrittäen epätoivoisesti saada sitä näyttämään pidemmältä.<br>\n<br>\nGhekula virnisti, mutta palautti pian kasvoillensa tympeän tavaramerkki-ilmeensä. Silloin ohjaamoon tunkeutui lauma miehistön jäseniä.<br>\n<br>\n\"Me nähtiin, että joku tulee\", totesi huivipäinen ja varsin raskasrakenteinen matoran.<br>\n\"Onko niistä vaaraa?\", jatkoi toinen, silmälappua kantava matoran.<br>\n\"Me voitais ampua ne alas\", ehdotti kolmas. Tämä matoran oli siinä mielessä erikoinen, että hänen molemmat jalkansa oli korvattu puujaloilla. Tästä syystä hän liikkui pääasiassa ryömimällä.<br>\n<br>\nKapteenikaksikko tuijotti hetken toisiaan, ja sitten miehistön jäseniä. Sitten Ghekula alkoi puhua:<br>\n<br>\n\"Arrrr, valmistautukaa hyökkäykseen! Jos nuo kurjat kehtaavat ampua laukauksenkin upeaa laivaamme kohti, heitä odottaa varrrrrrrma kuolema!\"<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\n\"Mitäs nyt?\", Lumiukko kysyi.<br>\n\"Jospa vaikka ammuttaisiin niitä\", vastasi Ämkoo.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]AHAHAHAHAHAHAHAHAHAHHA. ...joo, tästä piti tulla pidempi. Ei voi mitään. Kaikki kunnia yökahvittelukirjoittelusessiolle.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":221,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-10-31T11:13","content":"Bio-Klaanin linnoituksen lähimaasto<br>\n<br>\nBio-Klaanin linnoituksen ulkopuolella, puoliksi sinivalkoinen ja puoliksi musta Toa katseli suuren biomekaanisen puun oksalta kiikareillaan Bio-Klaanin linnoituksen elämää. Kiikareissa oli skannerit, lämpöanturit ja niillä pystyi nappaamaan erilaisia ääniaaltoja. <br>\n<br>\nSalaman Toa Sheelika kuunteli mielenkiinnolla mitä Klaanilaiset tekivät linnoituksen sisällä. Linssiensä läpi, Sheelika näki kuinka Visokki lähti Postikeskuksesta kipittämään käytäviä pitkin kohti tuntematonta määränpäätä. Sheelika näki myös kuinka kaksi sääntöjenrikkojaa ampuivat toisiaan tulipalloilla, ja kuinka muutama moderaattori tuli rankaisemaan sääntöjenrikkojia modekiviensä voimalla. <br>\n<br>\n\"Eikö tuolla ole mitään mielenkiintoisa...\" Sheelika mutisi, puristaen kädessään erään Toan Bio-Klaanin passia, jonka Sheelika oli varastanut muutama tunti sitten. Hän oli kolkannut Toan ja heittänyt hänet yhteen lukemattomista Ma Wetin tunneleista, joiden pohjalla odotti jättiläismäinen Vatuka. Vatuka oli murskannut haavoittuneen ja tajuttoman Toan jolloin Sheelika jätti ruhon oman onnensa nojaan.<br>\n<br>\nÄkkiä Sheelika huomasi jotain mielenkiintoista, Guardian jutteli huolestuneena muutamien klaanilaisten kanssa.<br>\n<br>\n\"Se jauhe oli ansa. Jokin häiritsi meidän kommunikointiamme Lumiukon ja Ämkoon kanssa. Tästä ei ole tulossa mitään hyvää\", teleskooppisilmäinen Plasman Skakdi selitti kahdelle humanoidille. <br>\n<br>\n\"Klaanilaiset alkavat saada suunnitelman selville\", Sheelika sanoi, ottaen yhteyttä radiollaan liittolaiseensa \"Arsteiniin\".<br>\n<br>\n\"Pysyttele siellä vakoilemassa ja jos mahdollista, käy tutkimusretkellä Umbran huoneessa. Se Valon Toa on jossain kaukana, eikä hän ole tulossa takaisin pitkään aikaan. Häneltä voi löytyä jotain mielenkiintoisia tarvikkeita, joita tarvitset tehtävässäsi\", ääni radiossa sanoi. <br>\n<br>\n\"Kyllä, Arstein\", Sheelika sanoi, sulkien radionsa, ja laittaen sen kangaslaukkuunsa. <br>\n<br>\nAlkaen systemaattisesti tutkia klaanin salakäytäviä ja tunneleita, Sheelika sai arvokasta tietoa Liittoumalle. <br>\n<br>\nÄkkiä jokin esine sai Sheelikan valppautumaan. Eräässä klaanin tornissa, jossa Umbran huone oli, sijaitsi Umbran holoprojektori joka lähetti taukoamatonta holograafista kuvaa Umbran lähdöstä ja viestistä Klaanilaisille. Kukaan ei ollut käynyt Umbran huoneessa tämän lähdettyä, ja Sheelika päätti lähteä tutkimaan asiaa.<br>\n<br>\nSheelika laskeutui alas puusta ja lähti häivetekniikan naamionsa avulla hiipimään Bio-Klaanin linnoituksen seinämää pitkin. Muureille vartioivat violetit painovoimaa hallitsevat Ba-Matoranit eivät huomanneet mitään liikettä alhaalla, vaikka ruohon liikkuminen olisi paljastanut Sheelikan sijainnin helposti. Matoranit marssivat jatkuvaa marssiaan ja Sheelika pääsi kuin koira veräjästä.<br>\n<br>\n\"Onpa onni että Tawa palkkasi noin huonoja vartijoita\", Sheelika myhäili, juosten äänettömästi linnoituksen seinämän viertä. Pienet kivet jotka irtoilivat paikaltaan Sheelikan juostessa olisivat paljastaneet hänet, jos Tawa olisi viitsinyt palkata valppaampia vartijoita.<br>\n<br>\nViimein Sheelika pääsi tornin lähimaastoon. Ampuen suuren koukun Volo Lutu-laukaisimellaan Umbran ikkunaan, Sheelika alkoi hinata itseään äänettömästi ja katseilta piilossa kohti Umbran huonetta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":222,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-31T11:22","content":"<strong>Klaani</strong><br>\n<br>\nKilljoy käveli vartiopisteen ohi, ilman, että vartija huomasi tätä. Tämä oli täydellistä. Toki, hän oli vain läpinäkyvä ja puvun ominaisuus heikensi hänen elementaalivoimiaan, mutta tämä olisi ainoa vaihtoehto.<br>\n<br>\nEihän hän Xialla sitä muuten tarvitsisi, metsästäjät eivät tunteneet hänen uutta kehoaan, mutta The Shadowed Onen linnakeeseen pääsy olisi eri juttu. Puku oli myös varustettu erilaisilla häirintälaitteilla, jotta tutkat eivät näkisi häntä.<br>\n<br>\nHelpointa olisi ilmeisesti vain verhoutua ja lentää suoraan TSO:n ikkunasta sisään...<br>\n<br>\nKilljoy törmäsi etsimäänsä nopeammin kuin oli arvellut. Visokki käveli yhdestä Klaanin pihakäytävistä suoraan hänen eteensä, Klaanin maskotti Nöpö mukanaan.<br>\n<br>\n\"Iltaa Visokki.\"<br>\n<br>\nVisokki säikähti ja Nöpö kiipesi välittömästi tämän selkään peloissaan. Visokki kääntyili ympäriinsä ja yritti löytää puhujaa. Lopulta Killjoy muuttui taas näkyväksi ja hölmistynyt Visokki sävähti.<br>\n<br>\n\"Killjoy, mita halvattua sinä oikein puuhaat?\"<br>\n<br>\n\"Testailin vain pukua, mutta minulla oli sinulle asiaakin\", Killjoy mutisi.<br>\n<br>\nVisokki otti puoli-istuvan asennon ja valmistui kuuntelemaan.<br>\n<br>\n\"Kun olen lähtenyt, olen ymmärtänyt, että Klaanilla on aika monta rautaa tulessa.\"<br>\n<br>\n\"Olet oikeassa.\"<br>\n<br>\n\"Ensiksi pyytäisin, että Creedy saa jatkaa komentohuoneessa, hänen apunsa on tarpeen.\"<br>\n<br>\n\"Totta kai\", Visokki sanoi, \"Entä muuta?\"<br>\n<br>\n\"Toivoisin myös, että voisitte lähettää jonkun vartioimaan mökkiäni, uskon, että haluatte myös samalla painaa siellä lehden.\"<br>\n<br>\n\"Emmeköhän löydä sinne jonkun tuuraamaan.\"<br>\n<br>\n\"Vielä yksi asia.\"<br>\n<br>\nKilljoy ojensi Visokille pienen kortin.<br>\n<br>\n\"Tuo sisältää tiedot kaikista johtamistani taisteluistani Metru Nuilla. Suosittelen käymään sen läpi. Siellä on monia sissitaktiikoita, joista saattaa olla meille hyötyä.\"<br>\n<br>\n\"Kiitos... Toivottavasti sinäkin ymmärrät, että armeijasi ei ole riittävä, sillä ei voiteta\", Visokki totesi murheellisena.<br>\n<br>\n\"Tiedän... sen tarkoitus on vain yrittää tehdä siitä vähän helpompaa. Oikeastaan, se on vain avain mahdolliseen selviytymiseen, mutta voittoon... ei.\"<br>\n<br>\nKilljoy kääntyi jo kannoiltaan, mutta Visokki puhui vielä.<br>\n<br>\n\"Näen, että käytät taas hänen laitteistoaan.\"<br>\n<br>\nKilljoy katsoi rinnassaan komeilevaa skorpionin häntää ja puristi sen jälkeen kätensä nyrkkiin.<br>\n<br>\n\"Olemme kiitollisia siitä mitä olet tehnyt, sinä pidit lupauksesi, mutta näen, että sinulla on muitakin tarkoitusperiä\", Visokki jatkoi.<br>\n<br>\n\"Se oli Purifier. TSO:n kätyrit tekivät ison työn lavastaessaan Guardiania syylliseksi hyökkäykseen. Vihdoin minulla on mahdollisuus saada hänet käsiini.\"<br>\n<br>\n\"Jos saat hänet kiinni, mitä aiot tehdä?\", Visokki kysyi.<br>\n<br>\n\"Sen mikä minun kuuluu.\"<br>\n<br>\nKilljoy painoi nappia ja katosi yöhön. Visokki jäi pihalle ja jäi katsomaan kohtaa, jossa Killjoy oli hetki sitten ollut.<br>\n<br>\n\"Toivon, että tiedät mitä teet Killjoy, minä todella toivon.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":223,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-31T11:52","content":"<strong>Jossain taivaalla, kahden ilmalaivan tuntumassa</strong><br>\n<br>\nPieni, Klaanilainen lentokone sukelsi villisti väistellen ja väisellen piraatti-ilmalaivan tulitusta. Ilmeisesti se ei ollut arvostanut lennokin ampumaa pikku laukausta. Ohjaamossa Snowman koetti parhaansa mukaan pysyä perillä lentokoneen \"sittenkin hieman venettäni vaikeaselkoisemmista\" ohjaksista. Hän vispasi ohjaussauvaa, ja lentokone heittelehti suunnasta toiseen. Toistaiseksi Klaanilaisten kulkupeli ei kuitenkaan ollut vielä ottanut lainkaan osumaa.<br>\n<br>\nÄmkoo etsi kuumeisesti lentokoneen ohjauspöydästä jotain, jolla tulittaa takaisin. Toistaiseksi hän oli saanut koneen laskeutumistelineet ulos ja mukitelineen ponnahtamaan iloisesti esiin, mutta tulivoima ei ollut noussut ensinkään. Hän turhautui huomatessaan kaikkien ampumaohjaksienkin olevan lentäjän puolella, ja nosti kiikarit taas käsiinsä, toivoen huomaavansa jotain oleellista.<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nIlmalaivan kannella kapteenit Ghekula ja Taku huusivat kilvan komentoja miehistölleen.<br>\n\"Laukaiskaa ty-\"<br>\n\"Laukaiskaa tykit! Arrr!\"<br>\n\"Kääntäkää paapu-\"<br>\n\"Kääntäkää paapuuriin!\"<br>\n\"Tulittakaa kaktuspommeilla!\"<br>\n\"Tulittakaa kaktu... Mitä, ei, älkää tulittako kaktuspommeilla!\"<br>\n<br>\nOli kuitenkin jo myöhäistä. Piraattien ilmalaivan kyljestä avautui kitisten suuri aukko. Esiin ponnahtaneen massiivisen tykin suusta lähti viuhuen ilmaan vihreä ammus, joka hetken kiidettyään ilmojen halki räjähti. Siitä lähti joka suuntaan pienempiä palasia, joista suurin osa iskeytyi matoranryöväreiden omaan alukseen.<br>\n\"Mikä virka tuolla tykillä on?\"<br>\n\"Kukaan ei tiedä.\"<br>\n\"Arrr.\"<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nKlaanilaiset katselivat pöllämistyneinä piraattilaivan toimintaa. Ja niin yllätävä kuin äskeinen ammus oli ollutkin, Ämkoo huomasi jotain vielä kiinnostavampaa. Ne olivat matoraneja. Eivät skakdeja, eivät steltiläisiä, ne olivat matoraneja. Snowman kommentoi Ämkoon kasvoille kohonnutta outoa ilmettä: \"Mitä nyt?\"<br>\n\"Ne ovat matoraneja.\"<br>\n\"Mitä?\"<br>\n\"Kuulit kyllä. Matoraneja.\"<br>\n\"Mutta enhän minä niitä pikku kavereita tahdo ampua.\"<br>\n\"He ampuvat meitä. Tulita takaisin.\"<br>\n\"Tuossa on kyllä perää.\"<br>\n<br>\nSnowman painoi isoa punaista nappia ohjaustangon vieressä, ja pongahti kattoon auenneesta luukusta uskomattomalla vauhdilla istuimineen kohti taivaan sineä. <em>Heittoistuin</em>, Ämkoo ajatteli. <em>Kenen idea oli asentaa tuohon heittoistuin?</em> Hän tarttui koneen ohjaksiin, ja jatkoi väistöliikkeitä.<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nMatorankapteenit ihmettelivät äskeistä. Oliko tuo salainen ase? Kiero suunnitelma heidän päänsä menoksi? Hämäys? Avunpyyntö? Jotain vielä uhkaavampaa?<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\n<em>Oho,</em> Snowman mietti. <em>Väärä nappi.</em><br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nPiraatti-ilmalaivan sisätiloissa eräs pahansisuinen matoran käveli käytävää pitkin. Hän kuitenkin pysähtyi kuullessaan jonkin isketyneen aluksen ulkoseinään. Hän meni katsomaan ikkunasta ulos, ja näki ikkunalaudasta roikkuvan, valkoisen toan. Matoran kysyi tuimana: \"Kuka olet?\"<br>\n\"Snowman, terve vaan. Entäs sinä?\"<br>\n\"Ryan\" matoran vastasi, ja lisäsi vielä merirosvouttaan korostaakseen \"Arrrr.\"<br>\nSnowman ei tiennyt miksi, mutta hänelle tuli mieleen, että tuo matoran olisi varmasti hyvin ahne, ja lähestyi kiusallista tilannetta siltä kantilta.<br>\n\"Kuule, Ryan, jos päästät minut ylös, saat mittaamattomia aarteita.\"<br>\nMatoran katsoi ikkunalaudasta roikkuvaa toaa, ja asetti jalkansa tämän varpaiden päälle.<br>\n\"Kuinka mittaamattomia?\"<br>\n\"...tiedätkö edes, mitä se tarkoittaa?\"<br>\n<br>\nJuuri silloin rysähti, ja Snowmanin ote lipesi. Hän sai kuitenkin napattua kiinni alemmasta ikkunasta, ja kömpi siitä sisään. <em>Käy tämä näinkin,</em> hän mietti katsellessaan ympärilleen pimeässä huoneessa. <em>Mutta Ämkoo voisi vähän varoa lentokoneen ohjaksissa. Hän melkein osui minuun.</em><br>\n<br>\nKerrosta ylempänä Ryan lähti juoksemaan kohti ilmalaivan kantta. Kapteenien tulisi kuulla tästä tunkeilijasta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":224,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-10-31T11:57","content":"<strong>Umbran huone</strong><br>\n<br>\nSheelika hyppäsi ketterästi ikkunasta pölyiselle kivilattialle. Kuun valo loi varjoja Sheelikasta lattialle, ja varjoista Sheelika piti. Katsellen ensin ympärilleen Sheelika näki Umbran huoneen koko loistossaan. Keskellä Umbran huonetta oli läjässä kasa elementaalienergian naamioita, joita Umbra oli joskus ostanut Metru Nuilta pilkkahintaan. Niitä Umbra tarvitsi jokaisen tehtävänsä jälkeen, koska tehtävät kuluttivat usein hänen Elementaalivoimiaan suuresti. <br>\n<br>\nYhdellä seinämällä oli suuri kivestä kaiverrettu kirjahylly, jossa oli Umbran kivitauluille tehtyjä kirjauksia aina hänen Karda Nui päiviltään asti. Sheelika tutkaili näitä ja sai selville asioita Umbran menneisyydestä, kuten sen että hän oli Toiveiden kiven yksi suojelijoista, ja tappanut kylällisen Matoraneja ollessaan Toa Hordika. <br>\n<br>\n\"Perin mielenkiintoinen hahmo tämä Umbra\", Sheelika puheli itsekseen, luoden terävästä kynnestään varjosäteen seinään. Hän kirjoitti seinään: Siellä missä Salama ja Varjo kohtaavat, vain kuolema korjaa kaiken.<br>\n<br>\nKaivellen kivitauluja, Sheelika ammensi itseensä tietoja Umbrasta. <br>\n<br>\n\"Näistä tulee hyödyllisiä tietoja, joita voimme käyttää Klaania vastaan. Arstein tulee olemaan minusta ylpeä\"<br>\n<br>\nTutkien Umbran sängyn vieressä olevaa yöpöytää, Sheelika huomasi kaiverretun kuvan Umbrasta ja eräästä naispuolisesta Matoranista. Kuvaan oli kirjattu tekoaika: Karda Nui n. 100 000 vuotta sitten. <br>\n<br>\n\"Hmm... Umbralla on joku sydänkäpy jossain kaukana... Miehet. Tarvitsevat meitä naisia, vaikka me naiset emme kaipaa muuta kuin valtaa ja hiukan peliä\", Sheelika puheli taas itsekseen ja löysi kivisen yöpöydän laatikoista Matoranien mytologiaa käsitteleviä teoksia kuten <br>\n<em>Karzahni, myytti vai legenda</em>, <em>Tren Krom, tuhoa vai trikkejä</em> sekä <em>Toa Matat, tietoja ja legendoja sankareista</em>. Heittäen nämä teokset pölyiselle lattialle, pieni pölypilvi pöllähti kirjojen osuessa pölykerrokseen. Salaman Toa piteli nenästään ja koetti olla aivastamatta, pölyn kutittaessa yhä hänen nenäänsä. <br>\n<br>\nPölyn takia, Sheelika lähti Umbran pienempään, viereiseen huoneeseen, jossa oli paljon kuolleita heiniä ja mädäntyneitä hedelmiä. Täällä Umbran lemmikki Kahu ja Fikou yleensä asuivat, mutta nyt Kahusta ei kuulunut mitään. Umbran Fikou nukkui luomassaan seittipedissä lähellä Kahun ruokintakippoa. Pieni Rahi keinui suloisesti vihreässä seittikeinussaan, tuhisten ja hampaitaan naksutellen. Sheelika päätti olla herättämättä tätä hämähäkkiä, vaan jatkoi tutkimuksiaan.<br>\n<br>\nLattialta, Sheelika löysi Umbran holoprojektorin, joka lähetti viestiä Umbran lähdöstä Ritarikunnan tehtävälle. Napaten sen käsiinsä, Sheellika laittoi sen kiinni ja hellästi laukkuunsa.<br>\n<br>\n\"Tätä Arstein tarvitsee\", Sheelika ajatteli heittäen semalla paperista tehdyn Rahi Beasts- oppaan Umbran sängylle. Potkien maassa lojuvia lappuja, Sheelika sai vahingossa esiin Moderaattorien salasanatietoja. <br>\n<br>\n\"Tätä me juuri tarvitsemme\", Sheelika sanoi, keräten oudolla ja koukeroisella käsialalla tehtyjä Matoraniksi kirjattuja lappuja laukkuunsa. <br>\n<br>\n\"Arstein. Olen löytänyt tietoja, joista voi olla hyötyä meille\", Sheelika sanoi radioonsa. Arstein kuunteli Sheelikan informaatiot ja vastasi: \"Pysy siellä Umbran huoneessa. Voit vakoilla siellä olevasta Moderaattorin taulusta koko Klaania. Ilmoitan sitten kun tarvitsen sinua taas\"<br>\n<br>\nRadio rätisi ja ääni sammui. Sheelika lähti tutkimaan Umbran huoneistoa. <br>\n<br>\nSalaman Toa pani merkille ettei Moderaattori pahemmin välittänyt siisteydestä. Pienet köynnökset risteilivät yhdellä seinämällä, ja niissä roikkui Fikoun tyhjiin imemiä Niazeskeja ja perhosraheja. Heilautus Sheelikan kädestä, ja kaikki kuolleet Rahit olivat lattialla. <br>\n<br>\n\"Että minä vihaan Raheja\", Sheelika sanoi. \"Ne pilaavat yleensä kaiken...\"<br>\n<br>\nKävellen Umbran sotkuisessa huoneistossa, Sheelika päätyi lopulta lukolla varustetulle ovelle. Iskien oven hajalle keihäällään, ovi rysähti palasiksi Sheelikan eteen ja hän marssi sen ylitse.<br>\n<br>\nSheelikan eteen aukeni suuri tietokoneilla ja sähkökaapeleilla täytetty huone, jossa Umbran Moderaattorikomentotaulu oli yhä päällä. Sheelikan astuessa koneen ohjaimiin, hän pääsi vakoilemaan aukottomasti kaikkia Klaanilaisia, tai sabotoimaan heidän tehtäviään.<br>\n<br>\n\"Arstein tulee olemaan ylpeä tästä\", hän myhäili itsekseen, hymy naamiollaan...<br>\n<br>\nSheelika ei kuitenkaan huomannut pientä olentoa, joka kipitti hänen takaansa varjoissa kohti linnoituksen portaita...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":225,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-31T20:24","content":"<strong>Kidutuskammio – taas</strong><br>\n<br>\nGlatorianking riuhtoi ja rimpuili yrittäen päästä irti häntä kuljettavien torakoiden otteesta. Kauhu alkoi täyttää häntä, kun hän näki, mihin häntä vietiin. Ensin hänet oli pakotettu tekemään raskasta työtä kaivoksilla, ja nyt hullu Makuta aikoi kiduttaa häntä.<br>\n<br>\n”Elämä potkii, ystävä”, pilkkasi toinen torakoista.<br>\n”Joo, emmehän me voi mitään sille, että se sekopää tahtoo ki-” Toisen torakan lause päättyi kesken, kun hänen päänsä murskautui Makutan kynsien väliin.<br>\n”Olit ssssanomassssa?” Abzumo sanoi ivallisesti. Torakan raato mätkähti maahan. Toinen torakka hylkäsi vangin ja pakeni paikalta. Abzumo tarttui Glatoriankingin kurkusta ja iski tämän pään seinään. Siihen, missä pää oli iskeytynyt kiveen, oli murtumia. Gekko menetti tajunsa.<br>\n<br>\nHerätessään Glatorianking huomasi olevansa sidottuna isoon, kiviseen telineeseen, joka muistutti ratasta. Hänen kätensä ja jalkansa oli sidottu rattaaseen, jolloin hän ei pystynyt liikuttamaan muuta kuin keskiruumistaan. Hän koetti rimpuilla edelleen, mutta se ei auttanut. Hänen päätään särki. Hänen mieltään siveli jokin limainen ja inhottava. Se tuuditti hänen psyykeään rauhan tunteeseen, mutta hän tiesi, että tämä oli vain illuusiota. Hän katseli hieman ympärilleen. Kauhun tunne palasi nopeasti, kun hän näki kaksi mustaa Nazorakia, jotka pitelivät käsissään pitkiä metallitankoja. Abzumo hymyili vieressä.<br>\n<br>\nGlatorianking halusi kirkua. Hänen päänsä täyttyi epätoivosta, kun torakat valmistautuivat iskemään.<br>\n<em>Ei, Toan on oltava urhea, minä kestän</em>, hän ajatteli. Mieli muuttui, kun torakat alkoivat piestä hänen raajojaan tohjoksi pyörän pyöriessä hitaasti ympäri. Kaiken lisäksi hänelle tuli huono olo. Tuska oli mitä kammottavin. Hänen panssarinsa menivät pirstaleiksi, kun niitä oli hakattu muutaman minuutin ajan. Kaikki se tuntui karmealta. Hän ei huutaisi, hänen olisi kestettävä.<br>\n<br>\nTorakat sen kun jatkoivat vain; ne eivät lopettaneet, vaikka aikaa tuntui kuluneen ikuisuus. Glatorianking ei enää tuntenut raajojaan kovin hyvin. Hän oli menettää tajunsa uudestaan, kun torakat yhtäkkiä lopettivatkin. Hänet irrotettiin telineestä. Hän putosi lattialle voihkaisten. Hän ei pystynyt liikkumaan. Hänen raajansa olivat tohjona – lähes kirjaimellisesti.<br>\n<br>\nAbzumo alkoi miettiä, mitä käyttäisi Toaa vastaan seuraavaksi. Hän päätyi silpomaan Toan lihaa irti. Glatorianking ei pitänyt ajatuksesta. Hänet sidottiin jälleen uuteen telineeseen. Pian Abzumo otti esiin veitsen ja alkoi henkilökohtaisesti töihin. Glatorianking katseli kauhuissaan, kuinka Makuta lähestyi häntä pitkä veitsi kädessään. Kun tämä alkoi viillellä sadistisen kiihkon vallassa Glatoriankingin kättä, Gekko tunsi päänsä räjähtävän. <em>Viiltävä</em> kipu viilteli häntä, hänen teki mieli kirkua. Ja sen hän itse asiassa – tällä kertaa – tekikin. Makuta nauroi: viimeinkin hän oli saanut Toan murtumaan. Glatorianking valitti tuskiaan, karjui kuin Tahtorak, joka kärsii tukoksesta. Hänen kätensä olivat aivan täynnä teräviä viiltoja, hän ei pystynyt liikuttamaan niitä. Epämääräistä nestettä valui lattialle suurin mitoin. Gekko ei halunnut muuta kuin pois tästä paikasta. Takaisin rakkaaseen Klaaniin. Irti hullun Makutan kidutusvempeleistä. Hän kiljui taas. Makuta lopetti hetkeksi.<br>\n”Kerrohan, minne sinä ja ystäväsi olisitte olleet matkalla?” Abzumo sanoi.<br>\n”Minä… en tiedä…”<br>\n”Sinä tiedät. Minä tiedän sinun tietävän.”<br>\n”Minä en… tiedä, mitä… sinä luulet minun tietävän.” Glatorianking hymyili. Abzumo irvisti. Gekko sai suuren sähköiskun ja kirkui kuin pikkuinen Ga-Matoran.<br>\n”Ehkäpä fyysinen kidutus ei saa sinua kertomaan. Mielenhallinta on hankalaa, olet melkoisen vahva – typerästä olemuksestasi huolimatta. Mutta tiedän, mikä saisi Toan kuin Toan polvilleen. Paitsi kaikkein moraalittomimmat. Katsotaan, millainen sinä olet.” Makuta nauroi kaamealla tavalla. Glatorainking mietti, mikä mahtaisi olla karmeampaa kuin tämä, jota hän joutui kokemaan. Hän sai hienoisen hengähdystauon.<br>\n<br>\nPian Makuta kuitenkin palasi. Ja hänellä oli mukanaan ruskeanpinkki mytty. Glatoriankingin kauhuksi mytty osoittautui Helmekaksi, yhdeksi Klaanin iloisimmista Matoraneista.<br>\n”Jos sinua ei saa puhumaan kiduttamalla, saat katsella, kun kidutan pikkuista Helmekaa.” Makuta hymyili irvokkaasti. Glatorianking tunsi viimeistenkin voimiensa katoavan. Matoran heräsi. Hän oli tuskissaan. Glatorianking näki jo nyt, että tästä tulisi kaikista pahinta kidutusta.<br>\n<br>\nMakuta tunki Helmekan samanlaiseen telineeseen kuin Glatoriankinginkin. Sitten hän otti jostain esille pitkiä piikkejä. Helmeka katsoi häntä anovasti.<br>\n”Valmisssssta, Helmeka?” Abzumo sähisi. Matoran nielaisi. Sitten hän sulki silmänsä. Abzumo lävisti hänen kätensä piikillä. Matoran parkui tuskissaan, Glatoriankingin korvat särkyivät kuin hauras lasi. Hänen päänsä sisään tunkeutuva ääni sai hänen hermonsa pettämään. Hän alkoi itkeä hiljaa. Matoranin huuto lisääntyi toisen piikin myötä. Abzumo päätti lävistää koko ruumiin suurella piikillä. Matoran kiljui hervottomasti ennen kuolemaansa. Tai niin Gekko luuli. Hän oli todella järkyttynyt näkemästään. Makuta oli mielenvoimillaan pakottanut hänet katsomaan.<br>\n<em>Annetaan typeryksen luulla, että Matoran on kuollut</em>, Makuta ajatteli. <em>Ehkä se auttaa minua saamaan hieman tietoja.</em><br>\n<br>\n”Nyt. Minne olitte matkalla? Minne toiset ovat yhä matkalla?”<br>\n”En tiedä”, Glatorianking sanoi hitaasti, pää painuksissa. ”Sitä ei ehditty kertoa minulle ennen sieppaustani.” Makuta oli tällä kertaa ilmeetön.<br>\n<em>Puhunee totta</em>, hän ajatteli.<br>\n”Hyvä on, Glatorianking”, hän jatkoi. ”Mitä muita tehtäviä Klaani suorittaa päihittämiseksemme?”<br>\n”En tiedä”, Gekko vastasi kylmän rauhallisesti. ”En ollut suuressa kokouksessa.”<br>\n”Valehtelet.”<br>\n”Niin teen.” Gekko, joka luuli Helmekan heittäneen henkensä, oli täysin varma siitä, mitä halusi. Hän ei antaisi Makutan saada tietoja haltuunsa.<br>\n”Miksi?”<br>\n”Koska en voi antaa sinun saada tietää yhdestäkään. Itse asiassa en edes tiedä mitään.”<br>\n”Sinä. Olet typerä.”<br>\n”Niin, se voi olla mahdollista, mutta samoin olet sinäkin.” Makuta katseli tyrmistyneenä Toaa, joka kidutustelineeseen sidottuna uhmasi häntä. Lihat oli revitty irti käsistä, luut murskattu. Hänellä ei ollut potentiaalia minkään muunlaiseen vastarintaan kuin verbaaliseen.<br>\n”Sinä et taida ymmärtää tilannetta”, Abzumo sanoi. ”Ssssssinä et ymmärrä.”<br>\n”Ymmärrän. Minä en anna tietoja, ja sinun on pakko tappaa minut, kuten tapoit hänet.”<br>\n”Sinä… et voi… sanoa… noin.”<br>\n”Voin. Ja sanon. Sanoin itse asiassa jo.” Makuta kavahti taaksepäin. Hänen kasvonsa vääristyivät vihan irvistykseen.<br>\n”SINÄ KUOLET!” hän karjui. Hän otti esiin suuren keihään ja lävisti sillä Glatoriankingin mahan. Gekko vingahti ja sylki vihreää nestettä. Makutan suu vääntyi groteskiin hymyyn.<br>\n”Nyt, minun lienee pakko tappaa sinut.” Hän otti esiin viikatetta muistuttavat aseen. Hän kohotti sen iskuun.<br>\n<br>\n<strong>Klaanilinnoitus, Makuta Nuin huone</strong><br>\n<br>\n”Tuota noin. En haluaisi kertoa… monestakin syystä…” Makuta Nui sanoi Matorolle.<br>\n”Ja ne syyt ovat?”<br>\n”Ne paljastavat hieman… asioita, joita en haluaisi paljastettavan.”<br>\n”Kuten?”<br>\n”Ööh…” Makuta Nui sanoi. Hän mietti hetken. Sitten hän kohautti olkiaan ja teleporttasi itsensä huoneesta. Matoro katsoi hölmistyneenä hetken paikkaa, jossa Makuta oli hetki sitten istunut. Sitten hän kirosi ja lähti huoneesta. Hänen pitäisi vielä kerätä varusteita, mutta Manu ei pääsisi pulasta näin helposti.<br>\n<br>\nMakuta Nui oli jo kerännyt tarvitsemansa tarvikkeet matkaa varten. Hän lähti kohti tapaamispaikkaa.<br>\n<em>En voi kertoa ihan kaikkea heille</em>, hän ajatteli, <em>en vielä…</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":226,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-10-31T20:47","content":"<strong>Bio-Klaanin linnoitus, tapaamispaikka</strong><br>\n<br>\nKeetongu käppäili takaisin paikkaan, mistä Manun tiimin oli pian määrä lähteä kohti tuntematonta. Keetongua hermostottutti. Hän ei pitänyt tehtävän laadusta, vaikka hän tieti, että torakat olivat läpeensä pahoja valloittajailkiöitä. He menisivät estämään älykkään rahilajin lisääntymisen ja pelastaisivat Klaanin.<br>\n<br>\nMyös Keetongun älykäs rahilaji oli tuhottu sukupuuttoon. Kokonaan. Keetongu ei tapaisi koskaan lajitovereitaan. <br>\n<br>\nHermostutti. Keetongu napsutteli sormiaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":227,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-31T21:17","content":"<strong>Kidutuskammio</strong><br>\n<br>\nAbzumo pyöritteli viikatetta käsissään hitaasti. Sadistinen Makuta oli heilauttanut teräasetta kohti edessään makaavaa vangittua Toaa jo kolme kertaa ainoastaan pysäyttääkseen iskun ennen osumaa.<br>\nAbzumo piti tilanteesta ja olisikin voinut sanoa, että hän nautti jokaisesta sekunnista koko sielullaan, jos hänellä olisi sielu. Makutan kasvoilla oli nautiskelevan pirullinen hymy, joka vain leveni viikatteen jokaisella heilahduksella.<br>\nGlatoriankingin kasvoilta ei loistanut enää edes kipu. Toassa oli havaittavissa vain puhdasta pelkoa ja epätoivoa. GK oli alistumassa kohtalolleen ja oli varmaa, että hän kuolisi kidutuskammion tunkkaiseen pimeyteen seuranaan vain sadistinen Makuta, kaksi tunteettomasti tuijottavaa Nazorakia ja omat ajatuksensa. Edellämainituista musertavinta seuraa olivat hänen ajatuksensa.<br>\n<br>\nMielenlukuun kykenevä Makutakin kuuli GK:n jokaisen ajatuksen. Fyysisellä ja henkisellä tuskalla pehmennetyn Toan alitajunnan oven avaaminen oli Abzumon mielelle luvattoman helppoa. Hän olisi voinut vahvistaa kaikkia tämän negatiivisiä tunteita, mutta sille ei ollut tarvetta. Epätoivo oli ylittänyt tapahtumahorisontin. Paluuta ei enää ollut.<br>\n\"Toa, muista tämä\", Abzumo sanoi heilauttaen viikatetta taaksepäin viimeistä iskua varten. \"Tumminta on aina ennen kuin kaikki on sysimustaa.\"<br>\nSilloin Makuta heilautti asettaan. GK vain katsoi viikatetta eikä enää aikonut edes huutaa.<br>\n<br>\n<br>\nSitten yhtäkkiä viikate pysähtyi ilmassa GK:n silmien edessä. Hetken aikaa Toa luuli, että tämä oli jälleen vain osa Abzumon pitkään kestänyttä henkistä kidutusta, mutta purppurainen Makuta näytti olevan pysähtymisestä aivan yhtä yllättynyt kuin GK.<br>\n<br>\n\"Hänet\", tunteeton ja metallinen ääni sanoi jostain Abzumon takaa. Se oli voimakas, mutta oli kuin puhuja ei olisi koskaan aiemmin käyttänyt ääntään. Puhe oli hidasta ja tauotettua ja vaikutti siltä, että puhuja joutui pakottamaan jokaisen sanan ulos suustaan. \"On. Säästettävä.\"<br>\n<br>\nAbzumo päästi irti viikatteesta. Hänen yllätyksekseen se ei pudonnut maahan, vaan jäi leijumaan juuri siihen kohtaan, mihin se oli pysähtynyt. Makuta ja kaksi sinikätistä Nazorak-agenttia kääntyivät ympäri nähdäkseen puhujan.<br>\n<br>\nKidutuskammion suuri teräsovi oli avattu ja suuri määrä valoa tunkeutui sisään. Oviaukossa seisoi noin Toan kokoinen vaalea hahmo, jonka piirteet eivät olleet näin kaukaa tunnistettavissa.<br>\nOli itseasiassa liioittelua sanoa, että hahmo oli millään tapaa Toan kaltainen. Kyllä, se oli yhtä pitkä ja yhtä leveä kuin Toa, mutta sen anatomia oli erilainen. Hahmon ruumiin mittasuhteet olivat groteskit ja eivät käyneet järkeen. Hahmon pitkä kaula ja raajat saivat sen näyttämään siltä, kuin sen koko ruumista olisi pidennetty venyttämällä väkivaltaisesti.<br>\n<br>\nNäinkin kaukaa Abzumo kykeni näkemään, että hahmon selässä oli pitkä katana. Hahmo piti toista kättään selkänsä takana, mutta toisella se osoitti jonnekin Abzumon taakse. Kun hahmo heilautti sormeaan vaitonaisesti, ilmassa leijuva viikate päätti pudota lattialle kolahtaen rumasti.<br>\n<br>\n\"Avde lähetti ssssinut, eikö?\" Abzumo sanoi pettyneenä ja halveksivana hahmolle. Hahmo nyökkäsi hitaasti, josta kävi ilmi, että jopa sen liikkeissä oli jotain väärää. Hahmon ruumis liikkui hyppien ja sätkien kuin jonkinlainen groteski marionetti.<br>\n<br>\n\"Syvällä Naurulla käyttöä Toalle\", se pakotti ulos suustaan. \"Saa. Elää.\"<br>\n<br>\n\"Hyvä on\", Abzumo sanoi. \"Mutta en ajatellut vielä lopettaa.\"<br>\n<br>\nGroteskin epämuodostuneen vaalean hahmon pää nuokahti kumoon. Abzumo ei ollut täysin varma, oliko tämä liike täysin hallittu.<br>\n<br>\n\"Sinulla. Vielä yksi.\"<br>\n<br>\nAbzumo nyökkäsi ja katsoi Helmekaa. Hänellä ja Matoranilla tulisi olemaan vielä hauskaa ainakin niin kauan kuin Matoran kykenisi tuntemaan jotain pienessä kehossaan.<br>\n\"Hyvä on. Agentit, sitokaa Toa ja antakaa hänet friikille.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":228,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-31T23:32","content":"<strong>Ilmalaivapiraattimatoranien alus, pimeä huone</strong><br>\n<br>\nSnowman otti metallisesta hyllystä tukea kulkiessaan kohti huoneen oletettua oviaukkoa. Hän ei ymmärtänyt, mistä tämä huimaus oli äkkiseltään iskenyt, mutta pystyssä pysyminen oli kuitenkin vaikeaa. <em>Huono hetki</em>, hän pohti mielessään. Lumiukon edestä kuului narinaa, ja ovi aukesi. Oviaukossa seisoi viisi raskaasti aseistettua matorania. <em>Hyvin huono.</em><br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nTaku katsoi kulmiensa alta, kuinka Ghekula myhäili tyytyväisenä. <em>Se hölmö pikku matoran oli mennyt kysymään tuolta neuvoa tunkeilijan nappaamisessa,</em> Taku mietti katkerana. <em>Olen meistä selkeästi se karsimaattisempi johtaja.</em><br>\n<br>\nKuitenkin kummankin matorankapteenin huomio keskittyi kantea vavisuttavaan räjähdykseen. Lentokoneesta oli tehtävä loppu. Ghekula päätti ottaa johdon käsiinsä:<br>\n\"Arrrr, nostakaa kannen alta ekstralinssit tykkeihin, nyt olisi hyvä hetki ampua tuo pikku pörriäinen alas taivaalta!\"<br>\n\"Ei, perukaa äskeinen! Kaivakaa saman tien esiin tarkkuuskiväärit, ja ladatkaa ne panssarintorjunta-ammuksilla!\"<br>\n\"Perukaa peruminen. Arrr, tykkien tarkkuutta tulee parantaa!\"<br>\n\"Arrrrr!\"<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nSnowman haparoi varustelaukustaan hakkua. Toinen käsi otti yhä tukea hyllystä, ja mielessään Snowman pohti, oliko taistelu voitettavissa. Olkoonkin vain matoraneja, hänen oli myönnettävä piraattien kantavan melkoista tulivoimaa, eikä huimaaminenkaan varsinaisesti auttanut asiaa.<br>\n<br>\n\"Arrrrr\" eräs pikku piraatti aloitti omaperäisesti. \"Tahdotko lankulle, ruoja?\"<br>\n\"Ei meillä ole lankkua, Punajalka-Pete.\"<br>\n\"Arrrrr, se oli kielikuva!\"<br>\n\"Itse olet kielikuva!\"<br>\n\"Arrrrrr!\"<br>\n<br>\nSillä hetkellä suuri valkoinen toa kuitenkin lysähti varoittamatta \"Punajalka-Peten\" ja muiden merirosvojen päälle tajunsa menettäneenä.<br>\n\"Nostakaa tämä pullukka päältäni, niin heitämme hänet tyrmän puolelle!\"<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nÄmkoo veti lentokoneen ohjaustankoa rajusti sivulle tehdäkseen väistöliikkeen. Hän huomasi Snowmanin kadonneen ilmalaivan sisäpuolelle. Taivas oli täynnä kaikennäköisiä ammuksia, ja Ämkoo totesi ainoaksi kunnolliseksi vaihtoehdokseen laskeutua ilmalaivan kannelle. Ongelmana oli vain vihainen miehistö ja parisataa ammusta joka suunnalla.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>SS Rautasiipi, Nazorakein laivaston lippulaiva</strong><br>\n<br>\nKapteeni 666 asteli komentosillalle Amiraali 002:n kanssa.<br>\n\"Hieno puhe\" Kapteeni totesi. \"Oikein innostava.\"<br>\n\"Kiitos. Oli hyvä saada kaltaisesi kokenut soturi nuorukaisille roolimalliksi.\"<br>\n<br>\nTorakat asettuivat suurehkon hologrammikartan laidoille muutaman tutkijatorakan seuraksi. Eräs näistä valkotakkisista nazorakeista avasi ruman suunsa, ja toi ilmi kaikkia tutkimuspuolen torakoita huolestuttavan aiheen: \"Entä jos kiihdytetty ikääntyminen vaikuttaa 'uuden sukupolven' psyykkeeseen radikaalisti? Voimmeko olla varmoja, että he kasvavat normaaleiksi?\"<br>\nAmiraali mulkaisi tiedemiestä pahasti.<br>\n\"Olen luovuttanut laivani sitä varten, jotta he saavat ihanteellisen kasvuymäristön. Jossa heidät voidaan kasvattaa pienestä pitäen tehtäväänsä, jossa he voivat koko ikänsä kouliintua mahtaviksi sotureiksi. Mitä muuta vaadit?\"<br>\n\"En mitään, mutta onko tämä varmasti viisasta? Oletteko miettineet tätä loppuun asti?\"<br>\n<br>\nKapteeni 666 katsoi eleettömänä vierestä, kun Amiraali nosti mekaanisen jalkansa. Kuului vaimea 'klik', ja jalasta singahtava harppuuna lävisti suunnitelmaa kyseenalaistaneen tutkijatorakan.<br>\n\"Asia loppuunkäsitelty\" 002 sanoi kylmästi, ja ooistui kohti huonettaan. <em>Yllättävää,</em> 666 mietti. <em>Yleensä Amiraali piilottaa ovelasti tunteensa, ja ratkaisee asiat puhumalla. Ehkä 'Rautasiiven' menettäminen on hänelle kovempi pala kuin luulinkaan.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":229,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-11-01T17:59","content":"<strong>Umbran huone, portaikko</strong><br>\n<br>\nPieni limevihreä Fikou kipitti pölyisiä kierreportaita alaspäin linnoituksesta. Jokin oli tunkeutunut sen isännän huoneeseen ja Umbra oli käskenyt häntä ilmoittamaan klaanilaisille tunkeilijoista. Pienet jalat kopisten Rahi viilletti alas synkkää portaikkoa, ohittaen klaanilaisten huoneita. <br>\n<br>\nJuosten liian lujaa, Fikou horjahti, pudoten noin kaksikymmentä porrasta alas, jolloin Rahi törmäsi lopulta erääseen kivipatsaaseen ja pökertyi vähäksi aikaa. <br>\n<br>\nFikou ei ollut taintuneena kuin hetken, vaan nousi pölyn seasta, lähtien kipittämään lattiaa pitkin etsimään joitain tuttuja klaanilaisia...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":230,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-01T21:23","content":"<strong>Snowmanin huone</strong><br>\n<br>\nKepe seisoi keskellä Snowmanin huonetta. Se oli laitettu karanteeniin heti, kun mystisen paketin merkitys oli selvinnyt. Kepe oli kuitenkin saanut luvan tulla etsimään johtolankoja, joilla parasiitin luonteen jäljille päästäisiin.<br>\n<br>\nKepeä harmitti se, ettei Snowmaniin saanut yhteyttä eikä häntä varoitettua hänen päänsä sisäisestä uhkasta. Ei voinut tietää, koska se tekisi hänelle jotain anteeksiantamatonta. Tai ehkä se oli jo tehnyt. Ehkä oli jo liian myöhäistä.<br>\n<br>\nKuu näkyi leveästä ikkunasta. Sen ääressä oli kirjoituspöytä, jonka päällä oli edelleen jauheen jättämä läiskä. Otus oli kaivautunut ulos paketista Snowmanin nukkuessa. Mutta miksei hän ollut avannut pakettia ennen levolle käymistä? Taas yksi vastaukseton kysymys.<br>\n<br>\nKepe oli tonkinut paketin pohjia myöten, muttei ollut löytänyt muita jälkiä kuin joitakin kuolleita soluja. DNA-analyysi ei niihin onnistunut, sillä jonkinlainen itsetuhomekanismi oli kadottanut sen. Otus ei selvästikään tahtonut jättää mitään jälkiä itsestään.<br>\n<br>\nKepe tai kukaan muukaan ei ollut koskaan kuullutkaan moisesta otuksesta. Se kuitenkin oli äärimmäisen vaarallinen ja heille vihamielisten tahojen käsialaa. Olisiko sen luonut joku makuta? Makutan voisi olettavan luovan jotain tällaista.<br>\n<br>\nHän kääntyi ja jätti huoneen taakseen. Hänen täytyisi kysyä Manulta asiantuntijan näkemystä ennen kuin tämä ehtisi lähteä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":231,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-01T21:53","content":"<strong>Bio-Klaanin linnoitus, ”takapiha”</strong><br>\n<br>\nEpämääräinen viiden hengen joukkio hiippaili ulos linnasta. Oli jo melkein täysin valotonta. Makuta Nui johdatti tiiminsä pensaaseen. Ja metsään. He kulkivat pimeydessä lähelle paikkaa, jossa Manu vakuutti sijaitsevan Nazorakien reiän. Muut eivät pitäneet tästä ilmauksesta, mutta lähtivät tietysti mukaan. Pian he löysivät aukon maasta. Se oli peitetty hyvin, mutta muutama Nazorak sattui tulemaan ulos, kun he kököttivät viereisessä puskassa. Keetongu kalautti yhden tajun kankaalle. Loput klaanilaiset hyökkäsivät muiden torakoiden kimppuun. Pian he kiipesivät alas tunnelia pitkin.<br>\n<br>\n[spoil]Blargh. Tämä vie vain tarinaa eteenpäin. Ei muuta pointtia.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":232,"creator":"Donny","timestamp":"2010-11-01T23:23","content":"<strong>Taivaspiraattien ilmalaivan kannella</strong><br>\n<br>\nKannelle jääneet piraattimatoranit juoksentelivat sinne sun tänne virkkoen samalla mitä epämääräisimpiä merenkävijöille ominaisia voimasanoja. Heidän yläpuolellaan viuhuva kevyehkö ilma-alus ei tehnyt satunnaisella tulituksellaan merirosvojen ryöstöhetkestä lainkaan helppoa. Lentokoneen alas tulittamista vaikeutti vieläpä se seikka, että ilmalaivan kapteenit jakelivat perin ristiriitaisia käskyjä.<br>\n<br>\nTulittamista vaikeutti myös se, että lentokone kurvasi hurjaa vauhtia suoraan ilmalaivan kantta kohti. Jos kone saisikin osuman, se syöksyisi liekehtien ilmalaivan kannelle - ja vauhdista päätellen tämän läpi.<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\nÄmkoo myhäili lentokoneen ohjaamossa. Hän painoi vielä kerran itsellensä kupposen kuumaa, kulautti sen yliluonnollisella vauhdilla suuhunsa ja heitti kahvikupin olkansa yli ohjaamon takaosan lattialle. Hän alkoi varovasti vähentää koneen vauhtia ja painoi laskeutumistelineet esiin. Urheimmat merirosvot uskaltautuivat vielä tulittamaan Ämkoon konetta, mutta lopulta nämäkin ymmärsivät vaarantavansa sillä vain ja ainoastaan oman laivansa turvallisuuden.<br>\n<br>\nLentokone laskeutui laivan puiselle kannelle. Kone pysähtyi yllättävän nopeasti ( tämän Ämkoo huomasi lyötyään otsansa koneen tuulilasiin pysähdyksen aiheuttaman liikkeen voimasta ) ja pienet matoran-piraatit tuijottivat alusta hyvän matkan päästä varovaisin ilmein. Muutama piraateista tosin makasi koneen laskutelineiden juuressa yrittäen parhaansa mukaan peittää päänsä tärisevillä käsillään. Nämä piskuiset piraatit luulivat kai juuri tulleensa lentokoneen yliajamiksi.<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\nKapteeni Ghekula astui ulos laivan kannelle ihmettelemään juuri saapunutta lentokonetta. Hän lähestyi konetta varmoin askelin ja oikoi samalla hattunsa asentoa. Sitten hän määräsi miehistönsä piirittämään lentokoneen ja jäi odottamaan.<br>\n<br>\nOdotusta ei kestänyt kauan. Ämkoo nousi ulos lentokoneesta ja jäi seisomaan sen vierelle huvittunut ilme kasvoillaan. Hän katsahti kapteeni Ghekulaa ja virnisti tämän massiiviselle päähineelle. Ghekula tuijotti takaisin ja lähti astelemaan Ämkoota kohti.<br>\n<br>\n\"Kiva hattu.\"<br>\n\"Yarrr.\"<br>\n<br>\nSamaan aikaan laivan sisätiloissa sijaitsevassa varastohuoneessa itkeskeltiin valtavaa menetystä. Ämkoon ankaran tulituksen aiheuttama reikä oli saanut ilmalaivan varastohuoneen seinän käytännössä katsoen repeämään kahtia ja täten valtaosa huoneen sisällöstä oli päässyt valumaan ulos. Kaksi rosvomatorania ihmetteli tilannetta.<br>\n<br>\n\"Rommi... On mennyttä?\"<br>\n\"Kyllä. Rommi on mennyttä.\"<br>\n\"Mutta MIKSI rommi on mennyttä!!??!!\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Lyhyt ja tylsä. Pahoittelen, mutta nyt ei inspaa.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":233,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-02T12:21","content":"<strong>Pimeys</strong><br>\n<br>\n<br>\nGK heräsi ja näki vain mustaa.<br>\n<br>\nSitten hän päätti avata silmänsä. Se ei auttanut. Huone, jonka kylmällä kivilattialla hän makasi oli vailla minkäänlaisia valonlähteitä. Oli myös täydellisen hiljaista ja GK ei pystynyt kuulemaan edes omaa hengitystään.<br>\n<br>\n\"Haloo?\" hän yritti kokeellisesti puhua pimeyteen. \"Onko täällä ketään?\"<br>\nToan epätoivoiset huudot kaikuivat takaisin jostain kaukaa antaen kuvan siitä, että huone oli valtava. Kaikumista kesti hetken ennen kuin äänet katosivat pimeyteen.<br>\n<br>\nGK kokeili liikkua ainoastaan tajutakseen, että ei pystynyt siihen. Hän pystyi yhä tuntemaan kaikki raajansa, mutta ne eivät yksinkertaisesti ottaneet vastaan komentoja.<br>\nToan mieleen hiipi häiritsevä ajatus. Ajatus ei ollut sellainen, jota hän olisi halunnut ajatella, mutta sitä ei saanut sulkea pois täysin.<br>\n<br>\n\"Ei\", joku puhui pimeydestä hiljaa. \"Et ole kuollut.\"<br>\n<br>\nJos huoneessa olisi ollut valoa, pelästyneen ja helpottuneen ilmeen epäpyhä yhdistelmä olisi ollut havaittavissa GK:n kasvoilla.<br>\n\"Ku-kuka siellä?\"<br>\n<br>\n\"Et ole tosiaankaan kuollut, GK\", pimeydessä puhuva ääni sanoi sivuuttaen aiemman kysymyksen. \"Koska minä olen käynyt toisella puolella ja tiedän, minkälaista siellä on.\"<br>\nKuusi punaista silmää syttyi pimeyteen suoraan GK:n kasvojen eteen ja niiden muodostaman ympyrän keskellä puhui hirviömäinen, leuaton suu.<br>\n\"Toisella puolella ei ole edes pimeyttä, poikaseni\", suu sanoi etäisesti Matoranilta kuulostavalla äänellään. \"Siellä ei ole mitään. Tyhjää. Pohjatonta tyhjyyttä. Ei ääniä. Voit vaikka avata suusi ja huutaa kauhusta, mutta pian sinulle selviää, että sinulla ei ole suuta. Sinulla ei ole suuta ja haluat huutaa.\"<br>\n<br>\nGK tuijotti silmiä hiljaisena. Hän päätti olla sanomatta mitään.<br>\n\"Minä ja ystäväni juuri pelastimme sinut sieltä, poikaseni!\" kuusisilmäinen olento sanoi ylpeänä. \"Toisin kuin yleensä luullaan, Zyglakit ovat aivan yhtä hyviä korjaamaan vammoja kuin aiheuttamaan niitä. Ainoa syy, miksi et voi liikkua on se, että en tahdo sinun liikkuvan vielä. Mutta kohta tarvitsen apuasi, hyvä ystävä.\"<br>\n<br>\nKuusisilmäiset kasvot tulivat epämiellyttävän lähelle GK:ta.<br>\n\"Ja sinähän varmasti autat henkilöä, joka juuri veti sinut takaisin toiselta puolelta?\"<br>\nJos leuaton suu kykenisi hymyilemään, se hymyilisi leveästi.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, komentokeskus</strong><br>\n<br>\n<br>\n\"Sinussa on loinen, Snowman!\" Guardian huusi kädessään olevaan kommunikaattoriin uudelleen ja uudelleen. Hän toisteli sitä puolen minuutin ajan, vaikka Snowmanin kasvot äsken näyttänyt vihreä ruutu näytti vain lumisadetta.<br>\nLopulta Guardian luovutti. Hän heitti kommunikaattorin kädestään seinään ja potkaisi yhden komentokeskuksen tuoleista kumoon karjaisten voimakkaan skakdinkielisen kirosanan.<br>\n<br>\nJoku ilmeisesti kuuli Guardianin karjahduksen, sillä komentokeskuksen ovi avautui naristen. Guardian kääntyi katsomaan. Oviaukossa seisoi Paacona tunnettu vihreä Toa, joka piti ovenkahvasta kiinni kasvoillaan mitä provosoivin ilme.<br>\n\"Ongelma?\" Paaco sanoi.<br>\n<br>\n\"Kyllä\", Guardian vastasi vielä selvästi hieman äreänä. \"Snowman ja Ämkoo ovat lentomatkalla. Snowmanin sisällä on jotain limaista ja ikävää. Heitä piti varoittaa, mutta nämä mahtavat laitteesi eivät toimi.\"<br>\n<br>\nPaaco käveli huoneeseen ja katsoi laitteita pitkään.<br>\n\"Oletko kokeillut käynnistää ja sammuttaa uudelleen?\" hän sanoi.<br>\n<br>\n\"Kyllä?\" Guardian sanoi kysyvästi.<br>\n<br>\n\"Sitten en voi tehdä mitään.\"<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n\"Tai siis. Nämä laitteet kyllä ilmoittaisivat, jos vika olisi tällä puolella. Arvaanpa, että tässä on joku häiriösignaali käytössä.\"<br>\nPaaco nosti Guardianin potkaiseman tuolin pystyyn ja istui sille.<br>\n\"Anna minulle minuutti\", hän sanoi. Guardian vastasi myöntävästi ja käveli ulos komentokammiosta. Hän kääntyi kohti sitä siipeä, jossa hänen oma huoneensa sijaitsi, mutta ei ajatellut kovin tarkasti, minne oli menossa.<br>\nGuardian ei jostain syystä ollut tilanteesta kovin huolissaan. Vaikka Paaco ei saisikaan yhteyttä korjattua, tilanne ei vaikuttanut erityisen vakavalta. Ämkoo kyllä huomaisi, jos Snowmanissa olisi jotain vikana.<br>\nAinoa asia, joka vaivasi Guardianin mieltä oli mahdollisuus, että Avde oli jo pistänyt Snowmanin tekemään jotain ennen näiden lähtöä. Pieni ja huomaamaton pommi lentokoneen siiven alla voisi lopettaa tehtävän tehokkaasti ajoissa.<br>\n<br>\nGuardianin sisäinen monologi keskeytyi, kun käytävän kaikki lamput sammuivat. Pimeyttä kesti viisi sekuntia ennen kuin lamput aktivoituivat uudelleen. Guardian pysähtyi ja katsoi ympärilleen.<br>\n<br>\nHän aavisti pahaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":234,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-11-02T15:57","content":"<strong>Klaanin kahvio</strong><br>\n<br>\nKapura istuutui tyhjään pöytään. Muutama päivä sitten hän oli kohdannut oudon Matorania muistuttavan olennon, joka oli taivutellut häntä petturuuteen. Kapura ei ollut kertonut kohtaamisesta kenellekkään. Tänään Kapuran huoneeseen oli ilmestynyt eräs lappu...<br>\n<br>\n<em>Tiedät, missä tavata<br>\nAvde</em><br>\n<br>\nVaikka Kapura ei ollut varma petturuudestaan, hän halusi kovasti käydä katsomassa. Itse asiassa hän oli melko varma, ettei osaisi takaisin huoneeseen, jossa tämä Avde oli häntä puhutellut. Mutta luultavasti ei ollut kyse siitä. Avde oli luvannut hänelle täyden kontrollin naamiostaan...<br>\n<br>\nKapuran naamio, Shan, loi satunnaisia elementtihyökkäyksiä. Sitä oli vaikeaa, ellei mahdotonta, hallita. Naamio oli pelastanut Kapuran monta kertaa, mutta pessimistinen Toa ei mieluiten luottaisi tuuriinsa.<br>\n<br>\nKapura nousi pöydästä. Hän halusi palavasti kertoa jollekulle. Mutta kenelle? Ehkä ei kuitenkaan pitäisi. Sitä paitsi hän oli melko varma, että Avde tarkkaili häntä. Jotenkin. Tarjouksen hylkääminen saattoi maksaa hänelle henkensä.<br>\n<br>\nKun Kapura oli jo melkein huoneensa ovella, hän huomasi jonkin seuraavan häntä. Vaistonvaraisesti hän käännähti ympäri ja valmistautui hyökkäämään... Seuraaja oli Fikou. Eikös Umbralla ollut tuollainen? Rahi hyppäsi ilmaan pari kertaa ja juoksi muutaman metrin. Kapura tajusi seurata Umbran lemmikkiä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":235,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-02T16:14","content":"<strong>Nazorakien tunneli</strong><br>\n<br>\nViisi Klaanilaista kävelevät syvän hiljaisuuden vallitessa matalaa käytävää. Tiimin johtaja, Makuta Nui uudessa haarniskassaan hiippailee etummaisena. Hänen punaiset silmänsä loistavat pimeydessä. <br>\n\"Shh!, tuolla näkyi liikettä\", Manu kertoo telepaattisesti tiimiläsille. Jokin liikahti käytävän päässä.<br>\nMatoro astuu Makutan takaa esiin. Hänen teleskooppisilmänsä ääntelee pimeydessä. <br>\nYökiikari aktivoituu. Jään Toan teleskooppisilmä (tai oikeastaan yksi kolmesta) muuttuu vihreäksi ja Matoro katsoo eteenpäin. <br>\nMatoro näkee kaksi laihaa hahmoa - torakoita. Ne olisivat helppo nakki.<br>\nHän jatkaa tutkimista - seinässä on pieni tietokonepaneeli. Siitä voi todennäköisesti hälyttää jos jokin menee vikaan. <br>\n<br>\nMatoro hiippailee käytävää pitkin. Torakoilla on hyvä pimeänäkö, mutta Manun luoma pimeyden verho estää heitä näkemästä. Pimeydessä vilahtaa nopeasti valkoinen terä, toinen Torakka kaatuu kuolleena maahan. Toinen yrittää tehdä jotain, mutta Manu on jähmettänyt sen. Torakka likvidoidaan nopeasti ja joukko jatkaa etenemistä.<br>\n<br>\n\"Tiedättekö kuinka kauas meidän pitää kulkea?\", Make kysyy jono hänniltä, keihäs valmiina. <br>\n\"Torakkapesän keskukseen on pitkä matka. En ole mitään kilometrejä laskenut, mutta useampi tunti menee. Siis <em>ilman ongelmia.</em>\", Makuta Nui puhuu.<br>\n<br>\nNeljä muuta ovat melko varmoja siitä että ongelmia tulee.<br>\n<br>\n\"Torakoiden pesissä on useita osia. Eri puolilta saarta lähtee erinäisiä, yksittäisiä tunneleita valvontapaikkoineen. Syvemmällä Mt. Ämkoon alla alkaa tulla vastaan valtavia saleja täynnä \"kennoja\" joissa Nazorakit asuvat. Varastot löytvät myös täältä. Sen syvemmälle ei ole kukaan mennyt ja tullut takaisin...\", Matoro lukee puoliääneen ranteensa tietokonenäytöstään. Hän latasi siihen ennen matkaa kaiken hyödyllisen tiedon. Tämä on peräisin eräästä Ortonien tutkimusmatkasta vuosikymmen sitten. <br>\n<br>\n\"...Paikasta jonne menemme ei ole siis palannut kukaan?\", Summerganon pohtii.<br>\n<br>\n\"Itseasiassa eräs uhkarohkea tutkimusmatkaaja ilmeisesti kävi siellä. Joku torakka toi ruumiin Klaaniin.\", Manu valaisee.<br>\n<br>\n\"Okei, sieltä on palattu, muttei elossa. Ei yhtään lohduttavaa.\", Keetongu toteaa yhteenvedoksi. <br>\n<br>\nViisikko kävelee yhä syvemmälle tunneleita pitkin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":236,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-11-02T16:33","content":"<strong>Klaanin linnoitus jossain käytävällä(kö)</strong><br>\n<br>\nUmbran Fikou johdatti Kapuraa kierreportaissa kohti Umbran huonetta. Vikkelä Rahi kiipeili seiniä koristavissa köynnöksissä, hyppien lehdeltä toiselle, jääden aina välillä odottamaan Kapuran nousemista portaissa.<br>\n<br>\n\"Hidasta vähän pikkukaveri\", Kapura puuskutti. Rahi kiiti niin kovaa vauhtia köynnöksiä pitkin että Kapuran oli hankalaa seurata sitä.<br>\n<br>\nTulen Toa nousi askelmia askelmien jälkeen, päätyen lopulta Umbran ovelle. Mutta ovi oli lukossa. <br>\n<br>\nFikou hyppi hänen jaloissaan rauhattomasti. Rahi osoitti eturaajallaan Kapuran välinettä, että tämä hajoittaisi oven.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Umbran huone, Modekomentokeskus</strong><br>\n<br>\nSheelika tutkaili klaanilaisten tietoja suurelta tietokoneen ruudulta. Hän oli onnistunut syöttämään paperinpalalla olleet salasanat järjestelmään ja päässyt tarkastelemaan salaisia asiakirjoja, jotka koskivat Klaanin operaatiota ja muita tehtäviä. <br>\n<br>\nKopioiden tiedostoja muistikristalliin, Sheelika otti tietoja ylös Arsteinille. <br>\n<br>\nUppoutuneena työhönsä, Sheelika ei huomannut Umbran huoneen oven takaansa lentävän auki ja Kapuran sekä Fikoun astuvan Umbran huoneeseen. Kaksikko suuntasi kohti komentokeskusta. <br>\n<br>\nKaksikko astui huoneeseen jossa Sheelika oli istumassa Umbran tietokoneen ääressä. Umbran Fikou lähti heti juoksemaan kohti Sheelikaa ja naksutteli leukojaan, ampuen seittiä tämän jalkaan.<br>\n<br>\nSheelika potkaisi Rahin pois nurkkaan ja kääntyi Kapuran puoleen.<br>\n<br>\n\"Tulen Toa Varjon ja Salaman Toaa vastaan\", Sheelika sanoi pehmeästi, nuolaisten pitkiä kynsiään. Kapuran suu loksahti auki. Sheelika oli käyttänyt viehätysvoimaansa Toaan. <br>\n<br>\n\"Ei meidän tarvitse taistella, Kapura\", Sheelika sanoi pehmeällä äänellään, kävellen Kapuran ympäri. Kapura laittoi säilänsä reppuunsa ja kuunteli mitä Sheelikalla oli sanottavana. <br>\n<br>\nSheelikan naamio hohti kun hän sai Kapuran yhä paremmin pauloihinsa. Tämä oli yksi niistä monista Kanoheista, mitkä Sheelika oli Hagah-koulutuksessaan saanut ja vienyt Suvaansa. <br>\n<br>\nNurkassa, Fikou oli alkanut toipua ja hyökkäsi Sheelikan kimppuun, mutta lumoutunut Kapura käytti painovoimavoimiaan, nostaen Rahin ilmaan. Limevihreä hämähäkki sätki ilmassa, narskutellen hampaitaan.<br>\n<br>\n\"Hienoa, Kapura\", Sheelika sanoi pehmeästi, kietoen kätensä Kapuran ympäri. Hiki valahti Kapuran naamiolle. <br>\n<br>\n\"Nyt, Kapura, voisitko unohtaa tämän vierailuni Umbran huoneeseen\", Sheelika sanoi pehmeällä ja viettelevällä äänellä lumoutuneelle Kapuralle, jota pystyi viedä kuin koiraa hihnassa. <br>\n<br>\nKapuran vastarinta oli pudonnut lähelle nollaa, ja klaanilainen lähti lumoutuneena pois huoneesta, jättäen Umbran Fikoun Sheelikan armoille. Kapuran kädet olivat veltot ja hänen silmissään oli lasittunut tyhjä katse. Sheelika oli yhdistänyt taitonsa hypnoosin naamiovoimaansa, ja se oli tehonnut paremmin kuin hyvin.<br>\n<br>\nLuoden varjoista sähköisen häkin Fikoun ympärille, pieni Rahi jäi vangiksi kiviseen huoneen nurkkaan.<br>\n<br>\n\"Pysykin siellä sinä typerä Rahinkuvatus!\" Sheelika karjui, vaihtaen äänensävyään yhtä nopeasti kuin tuulen suunta muuttuu. Tämän jälkeen hän jatkoi klaanilaisten tietojen keräämistä.<br>\n<br>\nKapura asteli lasittunut ilme portaissa. Hypnoosi oli saanut hänet unohtamaan kohtaamisensa Fikoun ja Sheelikan kanssa. Nyt hän vain käveli kohti huonettaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":237,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-02T22:27","content":"Koska Manu oli jo ehtinyt lähteä, Kepe oli suunnannut matkansa Arkistoihin. Hän oli selannut monia makutojen luomuksista kertovia kirjoja, muttei ollut onnistunut löytämään mitään Snowmanin loista vastaavaa.<br>\n<br>\nHän oli vesiperän vetämisestä harmistuneena palannut Verstaalle. Hän suori suorinta tietä laboratorioon. Jauhepaketti oli yhä pöydällä, mutta löytynyt parasiitinhilse oli kadonnut. Sen sijaan pöydällä oli muutama pieni, musta ja sykkivä kotelo. Niistä kasvoi hiuksenohuita juuria jotka imivät jauhetta ikään kuin ravinnokseen.<br>\n<br>\nKuinka tämä oli mahdollista? Miten DNA:ttomista soluista voi alkaa kasvaa jotain tällaista, Kepe ihmetteli. Se oli biologisesti mahdotonta. Ja mitä ihmeitä nämä kotelot olivat? Pinnan alta kuulsi jonkinlainen hahmo.<br>\n<br>\nLisää parasiitteja?<br>\n<br>\nKepestä alkoi tuntua siltä, kuin loisen olisi luonut jokin makutaakin pahempi. Joku todella syvän pimeyden otus.<br>\n<br>\nKepe nosti pöytälevyn, jonka päällä jauhe ja kotelot olivat, ja suojasi sen kuvulla. Se olisi vietävä jonnekin asiallisempaan paikkaan. Ja oli päätettävä mitä koteloille olisi tehtävä.<br>\n<br>\nHän kiiruhti kotelosäiliöineen hissiin, jota ei joutunut odottamaan kovin pitkään. Hän saapui kerrokseen, jossa oletti G:n olevan. Mutta ennen kuin hän ehti löytää tämän jotain odottamatonta tapahtui.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":238,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-02T23:34","content":"<strong>Vankityrmä, piraattimatoranien ilma-alus</strong><br>\n<br>\n\"Au\" Snowman mutisi noustessaan istuma-asentoon. Hänen päätään särki kovasti, kipu oli vieläkin melko huimaavaa. Hän nosti toisen kätensä otsalleen, ja toivoi tykyttävän kivun lievittävän pian. Hän oli kuitenkin ilkeiden matoranmerirosvojen ilma-aluksen vankityrmässä, ja olisi ehkä ihan hyvä päästä pois.<br>\n<br>\nLumiukko tutkaili ympäristöään. Hänen sellinsä oli pieni, kalterit eristivät sen muusta huoneesta. Ikkuna oli kaltereiden toisella puolen. Vähävaloisen huoneen ovensuussa istui yksinäinen vartija, ja Snowmanin tavaratkin näyttivät olevan siististi hyllyssä vähän matkan päässä. Jyminän ja tärinän loppumisesta päätellen Ämkoo ei enää pommittanut ilmalaivaa.<br>\n<br>\n\"Hei, ei sinulla ruokaa sattuisi olemaan?\" Snowman kysyi matoranvartijalta.<br>\n\"Hiljaa sellissä!\"<br>\n\"Mistä tämä ilkeys?\"<br>\n\"Arrr, hiljaa sellissä!\"<br>\n\"Mutta muista, pikku ystävä, että nöyryys on hyve.\"<br>\nMatoran kääntyi kärttyisänä kohti vahdittavaa vankiaan. Tämä oli hieman liian suulas hänen makuunsa.<br>\n\"Mitä höpäjät, lihava toa?\"<br>\n\"Sanotaan vaikka\" Snowman aloitti, ja piti 'taiteellisen paussin' \"Että kohta nähdään kuka komentaa ja ketä.\"<br>\n\"Luuletko pelottavasi minua? Olet kaltereiden takan, minä en.\"<br>\n\"Mutta ehkä haen tällä jotain takaa, tällä puheen sorinallani, tällä jatkuvalla läpätykselläni?\"<br>\n\"Mitä muka? Tahdot ärsyttää minut antamaan avaimen?\"<br>\n\"Tai ehkä harhautan sinua?\"<br>\n<br>\nSnowmanin mielestä tämä pikku juttutuokio oli oikein huvittava. Hän piti siitä, kuinka matoran ei kiinnittänyt mitään huomiota hänen puuttuvaan käteensä. Okei, olihan huone pimeä, mutta silti.<br>\n\"Toivon, pikku kaveri, että otat tästä opiksi\" Snowman julisti, kun hänen toinen kätensä ryömi esiin matoranin takaa, ja kolkkasi tämän.<br>\n<br>\n<em>Ne eivät ikinä odota toan näköisen tyypin osaavan irrottaa ruumiinosiaan. Mutta se on heidän menetyksensä.</em><br>\n<br>\nSitten Snowman siirsi itsensä vähä vähältä, pieninä palasina kaltereiden läpi, ja kokosi itsensä toisella puolen uudestaan. Kasattuaan itsensä lumiukko tallusti hyllylle, ja otti varustelaukkunsa.<br>\n\"Kaikki tallella. Tämäpä mukavaa. Plussaa myös siitä, että päänsärky hellittää hieman\" hän höpisi itsekseen, ja raotti ovea varovasti. Hän kurkisti hitaasti ovenraosta, ja huomasi käytävällä olevan muutamia matoraneja. Snowman perääntyi vankilahuoneeseen, ja mietti mahdollisuuksiaan. <em>Okei, äkkiäkös minä heidät selättäisin. Mutta taistelu on aina suunnitelma B. Mikä muu auttaisi? Paitsi tietenkin, jos...!</em><br>\n<br>\nHän kaivoi laukusta esiin molemmat hakkunsa, ja iski huoneen pienen ikkunan lasin säpäleiksi. Sitten hän kiipesi ikkunasta ulos, ja heilautti toisen hakun tukevasti laivan ulkoseinään. Ja sitten toisen, hieman ylemmäs. Ja sitten taas toisen. Pian Snowman kiipesikin varustelaukku olallaan ilmalaivan ulkoseinämää ylös, kohti aluksen kantta. <em>Voisin melkein olla vilkaisematta alas,</em> hän tuumi. <em>Mutta toisaalta, maisemat ovat varmaan upeat. Joten miksei?</em> Hän katsahti olkansa yli, ja myönnettäköön, maisemat olivat upeat. Mutta oli hän kyllä mielestään hieman liian korkeallakin. Tästä huolimatta hän kapusi ylös, ja yhyttikin pian laivan kannen korkeuden.<br>\n<br>\nSnowman kurkisti varovasti kannen tapahtumia kaiteen yli. Matoranpiraatit lähentyivät laskeutunutta lentokonetta, koettan kovasti näyttää itsevarmoilta ja hurjilta. Lumiukosta näky oli enemmänkin huvittava, mutta toisaalta. Kuka hän oli kritisoimaan, lumiukon ja toan epämääräinen yhdistelmä, joka roikkui matoranilmalaivan kannen reunalla vakoilemassa. Lisäksi hänellä oli voimistuva päänsärky. Nopeasti voimistuva, huimaava päänsärky.<br>\n<br>\n<em>Ei, ei nyt.</em><br>\n<br>\n\"Apua!\"<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Selviääkö lumiukomme tästä kinkkisestä tilanteesta? Vai murskautuuko hän kuolemaansa? Se selviää ensi jaksossa! TO BE CONTINUED!!!<br>\n<br>\n...anteeksi.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":239,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-02T23:49","content":"<strong>Bio-Klaanin saari, rantakallio</strong><br>\n<br>\nMeri oli hiljainen. Aallot pesivät Bio-Klaanin rantaa pehmeästi ja tähdet muodostivat kosmisia kuvioitaan taivaalla. Kuunsirppi hehkui keskellä yötaivasta ja pieni Matoran katsoi sitä haltioituneena seisoen rantakalliolla. Matoran oli täysin liikkumaton, mutta sen varjo heittelehti levottomasti.<br>\n<br>\n\"Pian\", Avde sanoi tuijottaen kuuhun ja leventäen jo nyt suurta hymyään. \"Pian.\"<br>\nAvde käänsi päätään ja katsoi varjoaan. Varjo heittelehti hallitsemattomasti ja muistutti suurta mustaa säkkiä, jonka sisällä oli jotain elävää. Kun Avde kuunteli tarkkaan, hän melkein kuuli vaimennettuja huutoja varjostaan.<br>\n<br>\n\"Odota hetki, poikaseni\", Avde sanoi poikkeuksellisen lämpimästi. \"Kohta pääset ystäviesi joukkoon ja kohta saat tehdä päätöksen, pelastatko heidät vai et. Sinua ei pakoteta mihinkään.\"<br>\n<br>\nTämä puhe ei vähentänyt säkkimäisestä varjosta tulevaa huutoa. Avde pyöritteli silmiään pettyneen näköisenä. Hän lähti kävelemään hitaasti kohti Klaanin linnoitusta raahaten paisunutta varjoaan perässään.<br>\n<br>\nKlaanin linnoituksen muurien suuret vartiovalot häikäisivät Avdea kääntyillessään ja ne eivät jättäneet yhtään pimeää pistettä Klaanin muurin lähiympäristöön. Jos joku yrittäisi hyökätä linnoitukseen, valonheittimiä operoivat vartijat takuuvarmasti huomaisivat tämän ja aloittaisivat hälytyksen. Avde katsoi valokeiloja inhoten suuren kallion takaa. Paljon olisi kiinni vartijoiden huomiokyvystä.<br>\nAvde kuuli hiljaisia askelia takaansa. Niitä seurasi monen äänilähteen tuottama samanaikainen matala humina jostain kauempaa.<br>\nAvde kääntyi. Hänen takanaan seisoi sinivalkomusta naispuolinen Toa, joka katsoi häntä neutraali ilme kasvoillaan. Toan takana leijui varjoissa joukko metallisia sylinterimäisiä kohteita, jotka humisivat matalasti. Avde ei viitsinyt laskea, montako kohteita oli. Ne tulisivat ajamaan asiansa ja se oli tärkeintä.<br>\n<br>\nSähkön Toan takana leijuvissa metallisylintereissä syttyi pieniä valoja ja ne päästivät mekaanisia ääniä. Hetken analyysin jälkeen yksi niistä puhui ruosteisella äänellään.<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Kohde tunnistettu. 'Avde'. Tunnettu liittolainen. Laskekaa aseet.</span></span>\"<br>\n<br>\n\"Tervehdys, Sheelika\", Avde sanoi virnuillen pirullisesti. \"Herra Arstein ei kertonut sinun olevan mukana operaatiossa.\"<br>\n<br>\nSheelika katsoi Avdea. Sähkön Toan neutraaleille kasvoille vääntyi pieni väkinäinen hymy. \"Toitko kohteen?\"<br>\n<br>\nAvde nosti yhden sormen pystyyn ja osoitti varjoaan, joka sätki entistä kiivaammin. Sheelika katsoi takanaan olevia mekaanisia olentoja ja nyökkäsi.<br>\n<br>\n\"Saammeko nähdä hänet?\" Sheelika kysyi. Avde vastasi myöntävästi ja löi kämmenensä yhteen. <br>\n<br>\nSilloin Avden varjo paisui. Se tuli ulos maasta ja muodostui kolmiulotteiseksi yönmustaksi kuplaksi, joka kasvoi kasvamistaan. Kun Avde löi käsiään yhteen uudelleen, kuplaan repesi haava, joka muodosti rujon alligaattorimaisen kidan. Kita hengitti raskaasti hetken ennen kuin aukesi kokonaan ja oksensi sisältönsä maahan kuvottavasti kakoen.<br>\nKidasta ruiskuavan mustan nesteen mukana tuli Toa. Hopeinen Avohkiita muistuttavaa naamiota kantava Toa putosi maahan huudahtaen kivusta. Hetken päästä kita sylkäisi Toan miekan tämän viereen.<br>\n<br>\nVastenmielisen operaation loputtua kita katosi takaisin Avden varjoon, joka oli nyt ensimmäistä kertaa tunteihin hänen itsensä muotoinen.<br>\nSheelikalla oli itselläänkin varjovoimat, mutta hän näytti silti häkeltyneeltä siitä, mitä äsken oli tapahtunut, sillä Toa ei ollut nähnyt edes yhdenkään Makutan tekevän jotain tällaista.<br>\n<br>\nHopeinen Toa katseli Avdea ja Sheelikaa sanomatta mitään. Hän pyyhki tahmeaa mustaa nestettä päältään inhoten.<br>\n<br>\n\"GK\", Avde sanoi. \"Seuraavaksi astut valonheittimien eteen ja pääset sisään Klaaniin. Sen jälkeen sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Toivon, että valitset viisaamman.\"<br>\n<br>\nGK nyökkäsi. Hän nousi pystyyn, laittoi miekkansa selkäänsä ja lähti juoksemaan kohti Klaanin linnoitusta. Toan askel oli selvästi ontuvaa sadistisen Makutan kidutuksen johdosta, mutta hän juoksi erittäin kovaa, jos otti huomioon hänen kokemansa tuskat. Avde ja Sheelika katsoivat GK:ta pitkään tämän juostessa.<br>\n<br>\n\"Avde hyvä\", Sheelika sanoi melkein viettelevästi. \"Tämä on oikein hyvä idea, mutta älä sano, että suunnitelmasi perustuu yhden Toan valintaan.\"<br>\n<br>\n\"Ei, Sheelika\", Avde sanoi pirullinen hymy vain leventyen. \"Ei yhden. Olen kuluttanut tähän kaksi viikkoa. Kuusi marionettia, joiden naruista olen vedellyt, joita olen suostutellut ystävällisesti. Vaikka GK ei suostuisikaan, minulla on vielä viisi kandidaattia. Tänään näemme, kenellä on eniten lojaliteettia ystäviinsä.\"<br>\n<br>\n\"Odotamme kiinnostuksella\", Sheelika sanoi.<br>\n<br>\nHetken oli hiljaista. Sheelikan takana olevien mekaanisten sylintereiden humina voimistui entisestään. Niistä etummaisen valot syttyivät ja se puhui jälleen.<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Pyyntö: Tehtävän kertaus odottaessa.</span></span>\"<br>\n<br>\nAvde kääntyi ympäri.<br>\n\"Kun valot sammuvat, menemme sisään\", Avde sanoi yllättävän virallisesti. \"Astun sisään ensimmäisenä ja menen kohti hallintohuoneita. Voitte tappaa kaiken näkemänne, mutta jättäkää hämähäkki henkiin. Vartija on ehkä myös hyvä säästää, hän on hyvää kauppatavaraa...tietyille tahoille.\"<br>\n<br>\nSheelika näytti innostuneelta. Sähkön Toan silmät aukenivat täysin ja aiemmin teennäinen hymy muuttui aidoksi. Sinertävät sähkönpurkaukset hyppivät Sheelikan sormien välillä.<br>\n\"Entä...Tawa?\" hän sanoi kiinnostuneena.<br>\n<br>\n\"Hän on sinun\", Avde sanoi kylmästi. \"Tee mitä haluat, rakas ystävä.\"<br>\n<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Vaatimus: Ei ketään tiellemme</span></span>\", yksi Sheelikan takana leijuvista mekaanisista olennoista sanoi tiukasti. \"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Mestari Z.M.A vaatii meille täyttä itsenäisyyttä tehtävässä uuden arsenaalin testausta varten.</span></span>\"<br>\n<br>\nAvde nyökkäsi. \"Tehkää vahinkoa.\"<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\n<br>\nGuardian seisoi käytävällä, joka oli ajoittain pimeä ja ajoittain valoisa. Valohäiriö ei ollut ollut vain hetkellinen, vaan se toistui Guardianin laskujen mukaan yhdentoista sekunnin välein.<br>\nGuardian otti kommunikaattorin käteensä. Hän paineli näppäimillä Paacon taajuuden.<br>\n<br>\n\"Paaco?\" hän sanoi kommunikaattoriin. \"Onko kyse vain tästä kerroksesta vai onko koko rakennuksessa jotain vikaa?\"<br>\n<br>\nKesti poikkeuksellisen kauan, että Paaco vastasi. Hän ilmeisesti tutki valvontakameroja erityisen tarkkaavaisesti. Silloin kun Paaco vastasi, äänenlaatu oli huonontunut suuresti.<br>\n\"<em>Se on kaikkialla!</em>\" Paaco sanoi paniikinomaisesti. \"<em>Valonheittimetkin pätkivät. Kommunikaatio-ongelmamme eivät johtuneet toisen pään tapahtumista, häiriösignaali on Klaanissa!</em>\"<br>\n<br>\nGuardian mykistyi. Ainoa tapa, miten signaali olisi voinut päästä sisään oli se, että joku klaanilaisista oli aktivoinut sen. Guardian ei tohtinut ajatella mahdollisuutta.<br>\n\"Mutta häiriösignaali ei sotke valojamme\", hän sanoi. \"Se ei kävisi järkeen. Oletko tarkistanut apuvirtageneraattorin?\" Tätä kysyttyään Guardian kuuli toisesta päästä pari napinpainallusta. <br>\n<br>\n\"<em>Kyllä, generaattorissa on kiinni jotain</em>\", Paaco sanoi. \"<em>Näyttääpä ihan p-</em>\"<br>\n<br>\nSen enempää Paaco ei ehtinyt sanoa, sillä hänet keskeytti voimakkaalta räjähdykseltä kuulostava ääni, joka tuli jostain apugeneraattorin suunnalta. Paineaalto kaatoi Guardianin maahan ja sai hänet pudottamaan kommunikaattorin kädestään. Samalla valot pimenivät lopullisesti ja jäljellä oli vain pimeys ja kommunikaattorin rätisevä ääni.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Klaanin linnoituksen muuri</strong><br>\n<br>\n<br>\nRäjähdyksen jälkeen oli pimeää ja hiljaista. Oli vain pimeä linnake, pelästyneiden vartijoiden huudahdukset, Sheelika, tämän mekaaniset ystävät ja Avde.<br>\n<br>\nAvde hymyili.<br>\n\"Tiesin. Kiitos, ystävä.\"<br>\n<br>\nMatoran käveli kohti linnaketta pimeyden turvin Sheelika ja tämän mekaaniset ystävät perässään. Mekaanisten sylinterien moninaiset valot syttyivät ja niiden sisäisten moottorien humina voimistui äärimmilleen.<br>\n<br>\n\"Mistä ajattelit mennä sisään?\" Sheelika kysyi.<br>\n<br>\n\"Etuovesta, tietenkin\", Avde sanoi. \"Tiemme erkanevat varmaan tässä. Pysy hengissä, yhteistyökumppanini pysyy onnellisempana jos tuon sinutkin takaisin.\"<br>\n<br>\nSheelika kääntyi katsomaan yhtä linnakkeen torneista. Kyseessä oli torni, jossa Sheelikan kohde sijaitsi. \"Sinä et selvästi tunne häntä\", Sheelika sanoi itsekseen.<br>\n<br>\nMetallisista sylintereistä kuului aseiden latautumisen ääniä. Ne leijuivat paikallaan kuin odottaen käskyä. Sheelika huomasi tämän.<br>\n\"Lentäkää, kaunokaiset, lentäkää.\"<br>\n<br>\nKuin innostuneina mekaaninen joukkue syöksyi kohti synkkää linnoitusta. Lentäessään ne tuntuivat unohtavan robottimaisen tunteettomuutensa ja huusivat jotain, joka tuli syvältä sydämestä.<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:100%;line-height:normal\">ARSTEIN!</span></span>\"<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:115%;line-height:normal\"><strong>ARSTEIN!</strong></span></span>\"<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:90%;line-height:normal\"><strong>ARSTEIN!</strong></span></span>\"<br>\n<br>\nSheelika katsoi lentäviä koneita hymyillen. Sitten hän lähti juoksemaan kohti tornia, jossa hänen kohteensa oli, jättäen Avden yksin.<br>\n<br>\nAvde oli tyytyväinen, sillä vihdoin oli rauhallista ja hiljaista. Hän käveli aivan pääportin eteen. Se oli läpäisemätön ja tiukasti lukossa. Joskus muulloin tämä olisi ollut Avdelle ongelma, mutta nyt oli yö ja hän seisoi valtavan linnoituksen varjossa.<br>\n<br>\nAvde astui hieman taaksepäin. Pienen punaisen Matoranin silmät sulkeutuivat ja se hymyili leveästi. Avde nosti molemmat kätensä ja alkoi liikutella sormiaan. Hän kuvitteli käsiinsä narut vedeltäviksi. Matoranin hengitys muuttui raskaammaksi ja jotain kasautui hänen sisäänsä. Se kerääntyi ja kerääntyi, kunnes kaikki purkautui ulos tulivuorimaisena räjähdyksenä.<br>\nAvde nauroi. Se ei ollut hänelle tyypilllistä hiljaista ja varovaista pilkkanaurua. Se oli äänekästä huutoa, joka kaikui kauas. Ja Avden nauraessa jotain nousi hänen jalkojensa alta. Aluksi kyseessä oli vain kaksi mustaa palkkia, jotka kietoutuivat toisiinsa ja kasvoivat kuin puut, kasvattaen suuria oksia, jotka jakaantuivat kymmeniin haaroihin. Pian ne kuitenkin hajosivat useampiin osiin ja muodostivat jotain valtavaa.<br>\n<br>\nSillä oli raajoja, ulokkeita, käsiä, jalkoja ja lonkeroita suuren Rahi-lauman verran ja jokainen niistä oli mustempi kuin pimeys, joka olentoa ympäröi. Jokaisella olennon nuoren elämän sekunneistä aukesi sen ruumiiseen kymmenen uutta silmää, kaikki tyhjäkatseisia ja punertavia. Yönmusta hahmo kasvatti myös kaksi suurta siipeä selkäänsä, mutta suuruudestaan huolimatta ne olisivat liian pieniä nostamaan olentoa ilmaan. Groteskia mutaatiota kesti minuutteja ja olento kasvoi suuremmaksi kuin ovi, josta sen oli tarkoitus astua sisään.<br>\nKasvunsa loputtua olento avasi suunsa ensimmäistä kertaa ja sen tehdessään se liittyi pienen Matoranin nauruun. Olennon nauraessa viidellä äänellään sen valtava yönmusta kieli tunkeutui ulos suusta ja ahtautui Klaanin teräsporttien väliin. Raivokkaasti huutaen olento väänsi ovet auki ja mateli höllyen sisään pimeään linnoitukseen.<br>\n<br>\nSinipunainen Matoran jäi seisomaan oviaukkoon jähmettyneen näköisenä, mutta Avde ei. Avde oli jo matkalla ja hän nauroi kovempaa kuin vuosikymmeniin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":240,"creator":"Donny","timestamp":"2010-11-03T00:24","content":"<strong>Piraattimatoranien laivan kansi</strong><br>\n<br>\nKapteeni Ghekulan ja Ämkoon välinen tuijotuskilpailu oli jatkunut jo hetken. Ympärillä vahtailevat piraatit alkoivat jo hermostua. Lopulta yksi uskaltautui rykäisemään voimakkaasti ja Ghekula jakoi tämän kanssa pikaisen katseen. Sitten Ghekula käänsi katseensa takaisin Ämkoohon ja puhui:<br>\n<br>\n\"Yarr.\"<br>\n\"...sinä sanoit sen jo\", vastasi Ämkoo pyyhkien hölmön virneen samalla kasvoiltaan. Merirosvokapteenin sanavarasto ei vaikuttanut erityisen mittavalta.<br>\n<br>\nSamoihin aikoihin kapteeni Taku ilmestyi laivan kannelle seuraten yksitoikkoista keskustelutynkää etäämmältä. Taku piiloutui urhoollisesti muutaman tynnyrin taakse ja jäi tarkkailemaan tilannetta.<br>\n<br>\n\"Yarrr. Olet väärällä laivalla, poju\", puhui Ghekula Ämkoolle.<br>\n\"Älähän pojuttele, sinä polvenkorkuinen hattuteline\", vastasi Ämkoo ottaen askeleen lähemmäs Ghekulaa. Ämkoon ihmetykseksi Ghekula ei kuitenkaan perääntynyt vaan ryhdisti asentoaan.<br>\n<br>\n\"Päästän sinut menemään\", Ghekula aloitti, oikaisi jälleen hattuaan ja jatkoi: \"sillä ehdolla, että jätät tuon lentokoneesi meille. Siitä saa varmaan hyvät rahat, arrr.\"<br>\n\"Ja millähän kuvittelet minun sitten häipyvän täältä?\", Ämkoo kysyi.<br>\n<br>\nGhekula irvisti ikävästi.<br>\n<br>\n\"Me voidaan tehdä lankku.\"<br>\n\"Ahaa. Kauppoja ei tule.\"<br>\n\"Arrr.\"<br>\n<br>\nKapteeni Ghekula vilkaisi Ämkoon vyötäisille havaiten ikävähkön mittaisen teräaseen. Hänen oma sapelinsa kalpeni mokoman rinnalla. Taistelu Toan näköistä tulokasta vastaan olisi luultavasti muistakin syistä johtuen lyhyt ja epätasaväkinen.<br>\n<br>\n\"Kuten varmaan, arrrrr, huomaat, meillä on tässä työt kesken\", totesi Ghekula jälleen, koittaen kuulostaa mahdollisimman diplomaattiselta. Tunkeilijasta oli päästävä eroon, taikka kaapattava laiva pääsisi karkuun.<br>\n<br>\nÄmkoo tuhahti ja katseli ympärilleen. Miehistöä oli kannella kymmenen, kaksi- ei, kolmisenkymmentä henkeä. Pääosin miekoin aseistautuneita, joskin muutamalla Ämkoo erotti pienehkön pistoolin. Kertalaukeavia zamor-pistooleja matoraneilla. Mistä lähtien?<br>\n<br>\n\"Niin että joko häivyt tai saat selkääsi, yarrr.\"<br>\n<br>\nÄmkoo ei ollut kuulevinaan kapteenin uhkausta. Hän nimittäin muisti juuri jotain.<br>\n<br>\n\"Ei teistä kukaan ole sattunut näkemään ystävääni? Sellainen iso ja valkoinen möykky. Lennähti paattiinne hetki sitten.\"<br>\n\"Arrr?\"<br>\n<br>\nSiinä samassa kannelle singahti vikkelän oloinen piraattimatoran kauhun vallassa.<br>\n<br>\n\"Se valkoinen karkasi häkistä!\"<br>\n\"Arrrr?\"<br>\n\"Sellainen iso ja valkoinen möykky. Nappasimme sen ihan hetki sitten!\"<br>\n\"Arrrr!\"<br>\n<br>\nÄmkoo virnuili puhujalle ja kääntyi taas kapteenin puoleen.<br>\n<br>\n\"Tuossa olikin kaikki mitä halusin tietää. Etsin nyt ystäväni, jos sopii.\"<br>\n\"Arrrrr!\"<br>\n\"Jaa niin. Ennen sitä...\"<br>\n\"Arrr.\"<br>\n<br>\nSilloin Ämkoo häpäisi kaiken kapteenille tärkeän. Ghekulan maailma repesi kahtia Ämkoon poimiessa vikkelin sormin kapteenin massiivisen lierihatun käteensä ja sovitellessa tätä omaan päähänsä.<br>\n<br>\n\"Minä todella pidän tästä hatusta\", Ämkoo totesi ja ampaisi juoksuun.<br>\n<br>\nKapteeni Ghekulan raivo ei tuntenut rajoja. Naama punaisena karjuva kapteenimatoran viskoi käskyjä viidentoista kapteenin edestä tanssahdellen samalla tasajalkaa hysteerisen raivokohtauksen vallassa.<br>\n<br>\n\"ARRRRR!!! OTTAKAA SE KIRRRROOTTTU MAAAKRAAPU KIIINNNI!!! JA NAULATKAA SE NIVUSSSISSTAAN MASSSTOOON!!!! JA RIIPUTTAKAA KÖLIN ALI!!! ARRRRRRR!!!\"<br>\n<br>\nSamaan aikaan Ämkoo syöksyi pitkin laivan kantta väistellen parhaansa mukaan ohitseen kiitäviä ammuksia ja mitä mielikuvituksellisimpia teräaseita. Ämkoo päätti hyökätä laivan sisäosaan tarkoituksenaan etsiä kadonnut kumppaninsa, mutta siinä oli yksi ihan pikkuinen ongelma. Oviaukon tukki kymmenkunta miekkaansa viuhuttavaa matorania.<br>\n<br>\nÄmkoo vaihtoi suunnitelmaa ja muutti suuntaansa. Hän juoksi aivan laivan kannen reunamille etsien uutta pakoreittiä. Turhaan.<br>\n<br>\n\"Jaahas\", totesi Ämkoo tuijottaen kimppuunsa syöksyviä pikkuisia piraatteja. Jokainen näistä lähestyi Ämkoota raivotautisen apinan voimalla esitellen juostessaan teräviä aseitaan. Paikoilleen jääminen ei tullut kuuloonkaan, joten Ämkoo päätti tehdä jotain hyvin spontaania. Hän otti tukevan otteen vieressään komeilevasta paksusta köydestä, vetäisi miekkansa esiin ja...<br>\n...iski köyden poikki lennähtäen sen mukana korkealle ilmaan.<br>\n<br>\nSnowman roikuskeli yhä laivan ulkoseinustalla yrittäen hälyttää apua. Kannelta kuuluva armoton meteli kuitenkin peitti hänen huutonsa. Lumiukko sulki epätoivoisena silmänsä yrittäen kuvitella olevansa jossain ihan muualla.<br>\n<br>\nÄmkoo syöksyi ilmojen halki köytensä varassa nauraen samalla hysteerisesti. Samalla hän sai huomata, että monet piraattimatoranit olivat ottaneet hänestä mallia. Kymmenkunta matorania nimittäin viuhui hänen perässään äänekkäästi kiroillen. Tai noh, enää kahdeksan. Kaksi onnistui nimittäin sotkeutumaan toisiinsa ja he putosivatkin parasta aikaa parkuen alas.<br>\n<br>\nKapteeni Taku oli onnistunut kiipeämään maston päähän. Hän hakkasi parasta aikaa yhtä köysistä poikki miekkallaan, hihittäen tyytyväisenä.<br>\n<br>\nYksi matoraneista oli onnistunut jollain ihmeellisellä tempulla lisäämään vauhtiaan ja ilmestyikin Ämkoon rinnalle. Seurasi mitä omituisin miekkataistelu molempien osapuolten yrittäessä katkaista toisen käyttämää köyttä. Ämkoon onneksi matoran kuitenkin sekosi liikkeissään ja katkoi oman köytensä.<br>\n<br>\n\"AAAAAAAaaaaaaarrrrr...\"<br>\n\"Tervemenoa!\"<br>\n<br>\nSiinä samassa Ämkoo huomasi putoavansa itsekin. Hän vilkaisi ylös ja näki korkeuksissa vilkuttelevan kapteeni Takun. Ämkoon onneksi hänen ohitseen kuitenkin viuhahti jälleen kerran yksi piraattimatoran, joten Ämkoo onnistui suorittamaan taktisen köydenvaihdon. Jälleen yksi pikkupiraatti lähestyi huutaen laivan kantta.<br>\n<br>\nSnowman alkoi voida pahoin.<br>\n<br>\nÄmkoo huomasi käyttämänsä köyden olevan häiritsevän pitkä. Hän antoikin otteensa livetä hetkeksi ja nappasi köydestä uudelleen kiinni pudottuaan ensin köyden alapäähän saakka. Tämän johdosta Ämkoo viilettikin jo niin matalalla, että hän sai ottaa muutamia juoksuaskelia laivan ulkoseinää pitkin kiihdyttääkseen vauhtiaan...<br>\n<br>\nKapteeni Ghekula kiroili edelleen. Muutama piraateista yritti epätoivoisesti rauhoitella kapteeniaan, mutta turhaan. Silloin Taku pudottautui köyden varassa Ghekulan tykö mitä ikävimmällä tavalla mairea ilme kasvoillaan.<br>\n<br>\n\"Noh noh, ei yksi hattu voi olla noin tärkeä.\"<br>\n\"ARRRR.\"<br>\n\"Oli miten oli, minulla on idea.\"<br>\n\"ARRR?\"<br>\n\"No siis, jos me...\"<br>\n<br>\nKapteenikaksikon keskustellessa suunnitelmastaan Ämkoo viiletti edelleen laivan reunamilla. Köyden varassa tapahtuva matkanteko alkoi vaikuttaa jo hieman puuduttavalta, eikä se ainakaan auttaisi häntä Snowien löytämisessä.<br>\n<br>\n...tai niin Ämkoo luuli, kunnes törmäsi lumiukkoon.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]La la la. Kukaan ei sitten kysy, miksi Ämkoo ei käyttänyt kertaakaan ihmevoimiaan.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":241,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-03T00:30","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake, respan takana oleva makuuhuone</strong><br>\n<br>\nSnowmanin pieni lemmikkirahi Napo heräsi huutoon. Se nousi pienille takajaloilleen, ja nuuhki ilmaa. Kaikki vaikutti normaalilta huoneessa, jossa pieni sammakko oli. Ainostaan kova meteli poikkesi normaalista.<br>\n<br>\nNapo hyppeli ovelle. Se ei nähnyt respan tiskin takaa mitään, ja nuuhki uudestaan ilmaa. Emäntää ei näkynyt missään. Tai siis sitä mukavaa, ja yleisesti hehkeänä pidettyä veden toaa, joka työskenteli tiskillä, ja joka piti Naposta huolta oikean isännän ollessa poissa.<br>\n<br>\nKuitenkin Napo huomasi jotain poikkeuksellista: normaalien, rauhoittavien valojen sijaan huoneen täyttivät erilaiset välähdykset ja leimahdukset. Kaikkialla kuului huutoa ja räjähdyksiä.<br>\n<br>\nYllättäen tiskin yli hyppäsi hahmo. Se oli emäntä! Napo hyppi iloisesti tätä toaa vasten, joka ei kuitenkaan millään lailla reagoinut hellyydenosoituksiin. Sen sijaan veden toa kaivoi tiskin takaa kiireesti Kanoka-laukaisimen, ja kävi lataamaan sitä. Yllättäen outo valo kuitenkin keskeytti emännän toimet, ja tämä kaatui lattialle, tiskin taakse. Napo nuuhki emäntää kasvoista.<br>\n<br>\nNuuh.<br>\n<br>\nEi reaktiota.<br>\n<br>\nNuuh nuuh.<br>\n<br>\nEi vieläkään mitään.<br>\n<br>\nEmännän rinnassa palava valo sammui, ja kiekonheitin putosi kädestä. Paniikki iski pieneen sammakkoon, se tahtoi isännän syliin! Mutta isäntä oli poissa. Emäntä taas oli täysin liikkumaton.<br>\n<br>\nHädissään Napo lähti viilettämään halki aulan, pujotellen liikkumattomien matoranien ja muutamien toien ruumiita. Kaiken keskellä leijui muutama outo, metallinen laatikko.<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">ARSTEIN!</span></span>\"<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">ARSTEIN!</span></span>\"<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">ARSTEIN!</span></span>\"<br>\n<br>\nNapo loikki paniikissa käytäviä pitkin, mutta sekasorto tuntui leviävän hänen mukanaan. Kaikkialla oli huutoa ja sekaannusta. Lopulta Napo kuitenkin löysi turvallisen tuntuisen paikan: se käpertyi kivisen patsaan taakse, Admin-siipeen johtavalla käytävällä. Pian se kuitenkin havaitsi jotain paljon niitä metallihirviöitäkin järkyttävämpää. Valtava, mustan ja punaisen kuvottava sekamelska rynnisti halki käytävän, hajottaen irtaimistoa ja pitäen hirveää, sielua raastavaa naurua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":242,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-03T01:03","content":"<strong>Postikeskus</strong><br>\n<br>\n<br>\nDinem oli vielä hereillä ja täydessä työssä. Hän lajitteli kirjeitä laatikoihin ja allekirjoitti papereita vuorokaudenajasta huolimatta yhtä pirteänä kuin aiemmin. Muut postityöntekijät olivat menneet jo nukkumaan, mutta Dinem tanssahteli pirteänä läpi toimiston pöytänsä luota lokeroille ja takaisin. Limenvihreää Hauta käyttävä Ga-Matoran ei ollut aivan varma, mitä postikeskuksen ulkopuolella tapahtui. Tämä johtui pääasiassa hänen päässään olevista kuulokkeista, jotka soittivat erittäin tarttuvaa melodiaa erittäin kovaäänisesti.<br>\n<br>\n\"Dä-nä-näh dä-näh dänä-näh...\"<br>\n<br>\nDinem keskeytti tanssahtelun vasta havaittuaan, että jonkinlainen hirviömäinen musta juna syöksyi postitoimiston seinän läpi tuijottaen häntä perin epämiellyttävästi ja heitellen huonekaluja ympäriinsä. Se katosi paikalta aivan yhtä nopeasti kuin oli ilmestynyt.<br>\n<br>\nDinem tuijotti pitkään pimeyteen hiljaa paikallaan. Matoran ei ollut nähnyt koskaan aiemmin mitään näin kammottavaa. Hän vapisi.<br>\n<br>\n<br>\nHän joutuisi lajittelemaan osasto viiden kirjeet uudelleen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":243,"creator":"Jake","timestamp":"2010-11-03T14:15","content":"<strong>Bio-klaani</strong><br>\n<br>\nJake käveli ympäriinsä. Hänellä oli tylsää. Hän oli juuri menossa chattiin kun iso musta massa jossa oli paljon punaisia silmiä ja muita härpäkkeitä käveli hänen eteensä. Jake ei suuremmin välittänyt. Hän hörppäsi limonaatistaan. \"Terve. Mitens menee?\", Jake sanoi. Sitten hän huomasi mille puhui ja tiputti limonaatinsa. \"Mitäs herra etsii?\", Jake kysyi hieman kylmällä äänellä. \"Sinä taidat olla se tyyppi joka sai pääni sekaisin, vai mitä?\" Jaken äänessään ei ollut pätkääkään pelkoa. Hän kuulosti närkästyneeltä. \"Kyllä, niin taisin tehdä. Voitko nyt osoittaa minulle admin-siiven suunnan, pieni ystäväni?\", Avde kysyi. \"En. Miksi näyttäisin, pilasit kolme viikkoa minun kallisarvoisesta elämästäni\",Jake vastasi. \"Näytä tai kuolet\" ,Avde sanoi. \"Seelvä... Jos nyt haluat niin kovasti, ethän sinä kuitenkaan mitään pahaa tee...\" ,Jake vastasi ja osoitti oikealle. Avde lähti kävelemään, tai oikeastaan valumaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":244,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-03T14:44","content":"<strong>Nazorakein tukikohta</strong><br>\n<br>\nKenraali 001 käveli pimeää käytävää pitkin. Kylmänkosteaa tilaa valaisivat vain muutamat sähkölamput ja parin metallioven takaa loistava hehku. Katossa kulkevista putkista kuului hiljaista huminaa, mutta muuten oli hiljaista.<br>\n<br>\nKenraali kääntyi eräästä kulmasta vasempaan, ja lähti nousemaan portaita ylös. Pian käytävä muuttui betonisesta maalattiaiseksi. Hän jatkoi tunnelia pitkin, kunnes saapui avarampaan tilaan. Suuren onkalon eräs seinämä oli tasaisen pyreä ja metallinen, eikä oikein sopinut muuhun maisemaan. Valtavan metallipallon kyljessä oli kulkemiseen tarkoitettu aukko, mutta Kenraali ei ollut nyt matkalla itse pesän sydämeen. Hän jatkoi tukikohdan muihin osiin, ja pian maa vaihtuikin taas tukevasti betonin harmaaksi ja tasaiseksi.<br>\n<br>\nYksikään Klaanilainen ei ollut koskaan selvinnyt valtavan pesäkompleksin näistä osista elävänä, eikä kukaan myöskään tiennyt sen tarkkaa sijaintia. Sen kaikki kuitenkin tiesivät, että tämä nazorakein päätukikohta oli kaukana itse Klaanista, eikä luultavasti ainoastaan syvällä maan alla, vaan myös jossain aivan toisessa ilmansuunnassakin. Mutta jos Klaanilaiset lähtisivät saaren tunneleita pitkin matkaamaan, niin lopulta he kyllä löytäisivät tämän osin teollisen ja osin luolamaisen tukikohdan sydämen. Jos he siis selviäisivät nazorakien puolustuksista elävänä.<br>\n<br>\nKenraali 001 saapui etsimänsä huoneen ovelle, ja avasi sen. Oven takana sijaitsevassa kokoushuoneessa istuivatkin jo Kenraalin kutsumat vieraat, maavoimien ylin johtaja Kenraaliluutnantti 003 ja ilmavoimien komentaja 004. Molemmat nousivat, ja tekivät kunniaa Kenraalin saapuessa huoneeseen.<br>\n<br>\n\"Kutsuin teidät tänne kahdesta syystä. Toinen on tämä\" Kenraali sanoi, ja poimi huoneen pöydältä kaukosäätimen. Hän painoi nappia, ja suuri näyttö, joka peitti suuren osan eräästä huoneen seinästä heräsi eloon. Kolme torakkaa istuivat penkeille, ja katsoivat ruudulta näkyvää Bio-Klaanin linnaketta.<br>\n\"Kyllä, 007 on saanut asennutettua vakoojakameroita hyvin lähelle linnaketta. Hän esitteli tätä jo minulle-\" 004 aloitti, mutta Kenraali keskeytti hänet.<br>\n\"Katso lähemmin.\" Sitten Kenraali painoi toista ohjainta kaukosäätimessä, ja kuva tarkensi Klaanin linnakkeen oviin. Jotka oli väännetty auki.<br>\n\"He siis todella tekivät sen?\" 004 ihmetteli. \"Luulin koko jutun liittolaistemme hyökkäyksestä olevan pelkkiä huhupuheita.\"<br>\n\"Ei, se on totisinta totta\" Kenraaliluutnantti 003 vastasi ärtyneenä. \"Ja ihmettelen edelleen, miksi emme ole mukana siinä. Olen puhunut joukkojen kanssa, he ovat kärsimättömiä. Ei ole mitään järkeä laskea kaikkea suunnitelmasi varaan, olen siitä joukkojen kanssa yhtä mieltä.\"<br>\nKenraali ryhtyi puhumaan: \"Tästä pääsemmekin toiseen asiaani. 004, ylennän sinut. Virallinen numerosi on nyt 003.\"<br>\n\"Mit-\" Kenraaliluutnantti avasi suunsa, mutta vaikeni, kun kaksi paria sinisiä käsiä tarttui häntä olkapäistä, ja lähti retuuttamaan huoneen ovelle. Hän huusi: \"Minne viette minut?!\"<br>\n\"000 riittänee vastaukseksi\" Kenraali sanoi kylmästi. \"Näin käy, kun kyseenalaistaa auktoriteettini. Olet kritisoinut toimiani liikaa, ja kaiken päälle olet istuttanut kapinahenkeä joukkoihinkin.\" Seuraavan lauseensa hän kohdisti sinikätisille torakoille: \"Viekää tämä niskottelija pois silmistäni!\"<br>\n<br>\nKenraali ja ilmavoimien komentaja, uusi 003 kuuntelivat Kenraaliluutnantin hysteeristä huutoa niin kauan kun se pesän käytäviltä vielä kuului. Sitten kaksi torakkaa keskittyivät taas tarkkailemaan Klaanin linnakkeen tapahtumia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":245,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-03T14:57","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nGK oli kauhuissaan ainoa mikä hänelle antoi voimaa juosta oli se pelko, että Avde palaisi kiusaamaan häntä, hänen jalkansa oli ruhjoutunut pahasti, kädet näyttävät siltä kuin niiden päältä olisi astellut lauma Muakoja joten hän päätti ihan aluksi mennä lääkintä osastolle jotta korjautuisi<br>\n<br>\nGk juoksi minkä ontuvista jaloistaan pääsi läpi klaanin kunnes pääsi ovelle, mutta kauhistuksekseen hän kuuli sitä hirveää ääntä ja tunsi samaa pimeytti jossa oli viettänyt viime tuntinsa se oli sielua raastavaa naurua naurua jota hän ei enään koskaan olisi halunnut kuulla ehkä se etova olento oli saanut hänet takaisin elämään, mutta oliko hänen ylipäätään pakko joutua kidutukseen.<br>\nMielessään hän ajatteli kirkuvaa Matorania Abzumon kynsissä ja niitä veitsiä, ja muita teräaseita ja sitten sitä hirveää silmäkasaa.<br>\n<br>\n\"Avatkaa ovi\", GK huusi paiskoen ovea samaan aikaan kun kuuli hirveitä kirkaisuja ja räjähdyksiä.<br>\n<br>\nRadiak saapui ovelle ja näki riutuneen Avohkkin kaltaista naamiota kantavan toan.<br>\n<br>\n\"Äkkiä tuole sisään koitan keksiä hätäisesti jotain.\" Radi sanoi ja auttoi GK:sisään ja lukitsi oven samaan aikaan kun kuului tuskan huutoja ja jotakin teknologiselta kuulostavaa meteliä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":246,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-03T15:09","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nKepe seisoi käytävällä yllättyneenä valojen räpsymisestä. Jostain kaukaa kuului mekkalaa, rakennus tuntui tärähtävän. Sitten valot ottivat ja kuolivat.<br>\n<br>\nJokin jyrähti ja kovaa, paineaalto pyyhkäisi läpi linnan. Kepe kaatui, onnistuen pitämään lasisen säiliön juuri ja juuri rikkoutumattomissa.<br>\n<br>\nTästä toivuttuaan Kepe jatkoi käytävää eteenpäin etsien G:tä, näyttääkseen koteloita ja saadakseen tietää mitä oli tekeillä. Koteloille oli tapahtumassa jotain, ne alkoivat kehittää jonkinlaista kudosverkkoa välilleen. Hän kääntyi nurkalta vasemmalle. Pimeys jatkui joka suuntaan, sähköt näyttivät täysin katkenneen.<br>\n<br>\nSitten hän näki hahmon käytävällä. Se oli G.<br>\n<br>\nHän kiiruhti tätä kohti, mutta kompastui johonkin, vaikka käytävällä ei näyttänyt olevan mitään. Hetken hän kuvitteli kuulleensa kolkkoa naurua. Varjo oli kampittanut hänet.<br>\n<br>\nKotelot olivat miltei yhdistyneet yhdeksi isoksi, ja yhteen niistä aukesi punainen, luonnoton silmä. Se ei näyttänyt katsovan minnekään, mutta silti näytti tietävän mitä oli tekemässä. Säiliön rysähtäessä maahan otus vapautui ja lähti viipeltämään lonkeroillaan G:tä kohti. Kepe oli samalla hölmistynyt että kauhistunut.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":247,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-11-03T15:38","content":"<strong>Pimeys Klaanin tai sitä ympäröivien merien alla</strong><br>\n<br>\nManun tiimi oli kävellyt oudolta haisevassa tunnelissa jo tunteja. Viimeisestä välikohtauksesta oli kulunut Keetongun arvioiden mukaan ainakin neljätoista tuntia. Heidän yllään oli yhä Manun luoma turvaa tuova pimeys, mutta se esti tarkan näkemisen useimmilta ryhmän jäseniltä Makutaa ja kiikarisilmäistä kyborgitoaa lukuunottamatta. He olivat lisänneet hieman valoa vain kahden lyhyen tauon ajaksi. <br>\n<br>\n\"Tämä on kuin videopelistä. Etenemme käytävässä kohti vihollisen tukikohtaa ja tapamme eteen tulevat kätyrit\", Keetongu sanoi.<br>\n<br>\n\"Paitsi jos kuolemme, emme palaa takaisin tallennuspaikkaan\", sanoi MahriKingin ääni hänen edestään.<br>\n<br>\n\"Ei vanhoissa peleissä ollut tallennuspaikkoja.\"<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nHe jatkoivat kulkemista hiljaisuudessa, jonka rikkoi vain askelten ääni. Vaikka kaukana ylpuolella olisikin ollut meri, he eivät kuulisi sitä. Keetongun ja Manun raskaampi käynti erottui Toien askelista. Mitään torakkaan viittaavaa ei ollut näkynyt tai kuulunut aikoihin.<br>\n<br>\n\"Ne eivät käytä tätä tunnelia. Muuten olisimme kohdannut vastarintaa\", Summerganon sanoi. <br>\n<br>\n\"Eikö se ole vain hyvä?\" Makuta Nui vastasi edestä.<br>\n<br>\n\"Mutta se ei ole luontevaa\", Summerganon vastasi. Hänen äänessään oli hermoistuneisuutta. Keetongu vaistosi saman.<br>\n<br>\n\"Ehkä se on ansa.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":248,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-03T16:48","content":"<strong>Edelleen tunnelit</strong><br>\n<br>\n\"C'moon, Tongu. ne eivät tiedä tulostamme. Miten ne olisivat voineet tehdä ansan? Tämä on autio, entinen tunneli. on ihan luonnollista että Torakoita ei ole kaikkialla.\", niin yltiöpositiivinen Matoro sanoo. <br>\n<br>\n\"Kohta saavumme ensimmäiseen isompaan Nazorak-kammioon. Varokaa.\", Manu keskeyttää.<br>\n<br>\nEdestäpäin kajastaa hento valo. Viisikko kävelee hiljaa eteenpäin. Matoro vilkaisee ovesta. Edessä avautuu suuri, soikion mallinen sali, sienät täynnä kennoja. Keskellä on erilaisia rakennuksia. Ja tietysti Torakoita. <br>\n<br>\nMatoro näkee teleskooppisilmällä kaukana kammion toisessa päässä käytävän - se on heidän tavoitteensa. Kammioon tulee myös monia muita käytäviä.<br>\n<br>\n\"Pahapaha. Emme pääse kovin helposti läpi.\", Suga ajattelee ääneen.<br>\n\"Taistellen emme pääse. Niitä tulee liikaa. Koitetaanko hipisä varjojen turvin toiselle puolelle?\", Make suunnittelee.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":249,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-11-03T17:00","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n\"Missä sinä olit?\" Radiak kysyi puoliksi raahatessaan Glatoriankingiä ympäri Klaania vältellen mekaanisia olentoja. <br>\n\"Ei puhuta siitä nyt. Selitän myöhemmin.\" Glatorianking vastasi.<br>\n\"Tästä ei tule mitään. Kaikkialla on vihollisia. \" Radiak huokaisi. \"Parantaisin sinut mieluummin jossain muualla kuin keskellä käytävää, jossa on täysi sota käynnissä.\"<br>\n\"Tiedätkö turvallista tietä huoneeseeni?\" Glatorianking kysyi, ja Radiakin pudistaessa päätään lisäsi: \"Pääsetkö kenenkään huoneeseen?\"<br>\n\"Voin lainata teille omaani!\" Ohi juokseva Kapura huikkasi ja työnsi Radiakin käteen huoneen 338 avaimen.<br>\n\"Kiitos. Tiedätkö turvallista tietä sinne?\" Radiak kysyi. Kapura oli hetken hiljaa.<br>\n\"Seuratkaa.\" hän sanoi.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, Kapuran huone</strong><br>\n<br>\nRadian avasi huoneen 338 oven. Kapura oli juossut takaisin taisteluun. Autettuaan Glatoriankingin Kapuran sängylle Radiak katseli ympärilleen. Seinille oli kiinnitetty iso kasa Smugleaf-julisteita, ja ainoat kalusteet sängyn lisäksi olivat muutama tuoli ja jättikokoinen lipasto täynnä roinaa. Uusin Klaanilehti lojui lattialla.<br>\n<br>\nKun Glatorianking oli parannettu, Radiak tiedusteli tämän suunnitelmia. Glatorianking mietti. Hänen aikomuksensa ei ollut kertoa Radiakille kaikkea.<br>\n\"Minulla on juttu tehtävänä.\" Hän sanoi.<br>\n\"Tulen mukaan.\" Radiak sanoi päättäväisenä. Glatorianking mietti tekosyytä.<br>\n\"Älä, haavoittuneet Klaanilaiset tarvitsevat sinua enemmän kuin minä.\" Glatorianking keksi. Hetken päästä kaksikko juoksi eri suuntiin Klaanin pimeillä käytävillä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":250,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-03T17:09","content":"<strong>Bio-Klaani, käytävä</strong><br>\n<br>\nGuardian nousi istumaan. Oli säkkipimeää, mutta Klaani oli kaaoksessa. Jossain päin alakertaa taisteltiin. Guardian oli oppinut tunnistamaan Zamorien ja Kanoka-kiekkojen äänet näinkin kaukaa.<br>\n<br>\nKukaan ei nähnyt sitä pimeydessä, mutta Guardian otti plasmakiväärinsä käsiinsä. Hän ei tarvinnut valonlähdettä ladatakseen sen ja säätääkseen oikean tähtäystilan, sillä tämä kivääri oli ollut hänellä niin kauan kuin hän muisti.<br>\n<br>\n<em>\"Yökatse. Päälle.\"</em><br>\n<br>\nGuardian näki heti paremmin, mutta ei ollut silti täysin varma, mistä avunhuudot, räjähdykset ja petomainen karjunta kuuluivat. Äänet ympäröivät häntä pyörien kuin jonkinlainen tuhon ja kuoleman karuselli.<br>\n<br>\n\"G!\" joku huusi Guardianin takaa. Kesti hetken, että Guardian tunnisti puhujan Kepeksi. \"Varo!\"<br>\n<br>\n\"Varo mitä?\" Guardian ehti sanoa kääntyen katsoakseen Kepeä. Se ei ollut välttämättä hyvä siirto.<br>\nJotain mustaa hyppäsi Guardianin rintaan ja tönäisi hänet maahan. Se alkoi kietoutua hänen ympärilleen jatkuvasti pitenevillä limaisilla raajoillaan. Guardian tarttui limaiseen mustaan olentoon vasemmalla kädellään ja yritti repiä sitä irti kaikilla voimillaan. Tämän seurauksena olento kuitenkin sai kiinni Guardianin kädestä ja vangitsi senkin kiinni itseensä vahvalla otteellaan.<br>\n<br>\nGuardian ei ollut ihan varma, kuuliko hän oikein, mutta olento vaikutti hihittävän todella kimeästi.<br>\n<br>\n\"Hmm\", hän sanoi yllättävän rauhallisena. \"Tämä on uutta.\"<br>\nSilloin olento avasi ensimmäistä kertaa suunsa. Sen hampaat olivat pienet, mutta erittäin terävät. Olennon silmät olivat jokseenkin epäloogisessa paikassa, sillä ne näkyivät pääasiassa silloin kun se yritti syödä Guardianin päätä.<br>\nGuardian huolestui hieman enemmän.<br>\n<br>\n\"Kepe!\" hän huusi. \"Toivon että sinulla on joku todella fiksu idea!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":251,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-11-03T17:27","content":"<strong>Tawan torni</strong><br>\n<br>\nSheelika seisoi Tawan tornin alla Volo Lutu-laukaisin kädessään. Katsellen aseen tähtäimestä Tawan ikkunaa, Salaman Toa päätti painaa laukaisinta etusormellaan, ja terävä koukku lensi ilmassa, iskeytyen Tawan suureen ikkunaan. Kuului klonk ja koukku jäi kiinni ikkunan kalteriin. <br>\n<br>\nSheelika alkoi hinata itseään kohti Tawan tornin ikkunaa. <br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tawan huone</strong><br>\n<br>\nTawa säpsähti valvontalaitteistonsa äärestä, kun kuuli lasin rikkoutuvan ja jonkin metallisen kolahtavan jostain huoneensa perukoilta. Hän oli jo alkanutkin ihmettelemään tämän yön outoja tapahtumia, valojen välkkymistä ja outoja räjähdyksiä jotka tärisyttivät Klaanin linnoitusta.<br>\n<br>\nOttaen keihäänsä seinältä käteensä, Tawa puhui kaulassaan roikkuvaan pieneen mikrofooniin, joka lähetti hätäsanomaa koko linnoitukseen. <br>\n<br>\n\"Klaanilaiset, tämä ei ole harjoitus, linnoitukseemme on Hyökätty!\" kaikui kaiuttimista ympäri linnoituksen sokkeloita. <br>\n<br>\nTawa käveli kohti ikkunaa, jossa lasinsirut kimmelsivät heikossa valossa. Ikkunan kaltereissa roikkui hopeinen koukku, jonka takaa kuului hinaamisen ääntä, mutta vaijeria ei näkynyt.<br>\n<br>\nSinivalkomusta hahmo hyppäsi rikkoutuneesta ikkunasta, rysähtäen Tawan päälle. <br>\n<br>\n\"Tapaamme jälleen, Tawa!\" Sheelika sanoi, punainen kiilto silmissään, kun näki vihollisensa maassa, tämän keihäs lentäneenä lattialle.<br>\n<br>\n\"Kuka olet? Mitä haluat minusta?!\" Tawa sanoi hädissään, kurkotellen keihästään, kun Toa otti keihäänsä selästään. <br>\n<br>\n\"Etkö muista Minua, Sheelikaa, Tawa-kulta?\" Sheelika sanoi, jolloin Tawan mieleen muistui hämärästi eräs klaanin jäseneksi pyrkinyt Toa Hagah, joka rikkoi Klaanin sääntöjä. Klaanilaiset lähettivät hänet Tawan käskystä Makutan veljeskunnalle, eikä hänestä sen jälkeen kuultu.<br>\n<br>\n\"Katso mitä He tekivät minulle! Katso minua! Tawa! Katso!\" Sheelika huusi, osoittaen arpiaan, polttomerkkejä jalassaan ja loi käteensä varjoa, jossa risteili salamajuovia. <br>\n<br>\n\"Olisitko odottanut mitään tällaista?\" Varjon ja Valon Toa sanoi, lyöden varjonyrkkinsä Tawan vatsapanssariin. Nyrkki poltti Tawan panssariin Sheelikan nyrkin kuvan ja Tawa puri hammastaan, ettei antaisi viholliselleen yliotetta. <br>\n<br>\n\"Tein sen koska minun oli Pakko!\" Tawa sanoi lattialta, ostaen aikaa, jatkamalla keskustelua hullun virkasisarensa kanssa.<br>\n<br>\n\"Pakko! Pakko! Sinua siskoni ei kukaan pakota mihinkään. Ei Mata Nui, Suuret olennot tai edes mahtava Karzahni! Olet johtaja, jota alaiset kuuntelevat. Ja nyt sinä kuolet!\" punaiset silmät palaen Sheelika iski keihäänsä Tawaan, joka otti keihäästä kiinni, luoden sähköiskun Sheelikaan. Tuntien sähkövirran, Sheelika pudotti aseensa maahan ja Tawa sai otteen omasta keihäästään.<br>\n<br>\n\"Miten tässä kävikään näin?\" Tawa sanoi ärsyyntynyt ilme naamiollaan. Iskien salamaiskun keihäästään kohti Sheelikaa, varjosalaman Toa torjui iskun kilvellään.<br>\n<br>\nSalama kimposi Sheelikan kilvestä päin kattoa, jolloin muutama kivenmurikka putosi alas. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut merkityksellisesti kaksikon taisteluun.<br>\n<br>\nSheelika nousi kilpensä suojista, kieri lattian poikki ja otti keihäänsä esiin. Tawa oli hiipinyt Sheelikan taakse ja iski keihäällään Sheelikaa selkään. <br>\n<br>\n\"Opit varmaan ettei adminia kannata suututtaa\", Tawa sanoi, katsoen kuinka Sheelika lensi lattialle. Tawa ei kuitenkaan huomannut Sheelikan laukaisevan varjoiskut Tawan silmiin, jolloin Salaman Toa meni sokeaksi.<br>\n<br>\n\"Vanha Makuta-temppu\", Tawa sanoi, käyttäen kuuloaan Sheelikan olinpaikan hahmottamiseen. Äänetöntä Toa Hagahia oli lähes mahdoton voittaa, sen Tawa tiesi, mutta ainakaan hän ei häviäisi ilman taistelua.<br>\n<br>\nSheelika oli etulyöntiasemassa, tosin hiukan haavoittuneena. Eliitti-Toana hän tiesi että nämä haavat eivät haittaisi merkitsevästi taistelua, vaan analysoi Tawan liikkeitä. <br>\n<br>\nTawa käveli epävarmin askelin pitkin lattiaa, kädet hapuillen esineitä. Tawa ei huomannut Sheelikan kamppavan hänet, ja lensi ilmassa päin lattiaa. <br>\n<br>\n\"Ovelaa, Sheelika\", Tawa sanoi itselleen, koettaen paikantaa kuulonsa avulla vihollistaan. <br>\n<br>\nSheelika oli kerännyt aseensa, ja lähti juoksuun kohti Tawaa. Keihäs tanassa ja kilpi suojaamassa Tawan mahdollisilta iskuilta, hän oli valmis kohtaamaan Tawan. Valitettavasti Tawan laukaiseman salaman irrottamat kivenmurikat saivat aikaan pieniä ääniä, jotka Tawa kuuli, ja onnistui ottamaan kiinni keihäästä, jonka oli määrä iskeytyä hänen sydänvalonsa lävitse. Heittäen keihäänteristä pitämällä Sheelikan kaaressa päin lattiaa, Tawa sai vihollisensa taistelukyvyttömäksi.<br>\n<br>\n\"Sinä et voittanut minua vielä. Minä palaan vielä Klaaniin!\" Sheelika sanoi lattialta. Hänen jalkapanssarinsa olivat murtuneet ja hänen selkänsä oli vääntynyt. Tawa iski salamaiskun äänen suuntaan, ja Sheelikan Kanohi lensi ilmassa lattialle, iskun voimasta. Tällöin Sheelika menetti yhteyden varjoon, ja Tawa näki taas.<br>\n<br>\nKeräten kumarassa naamionsa lattialta, Tawa iski selin kääntyneen Sheelikan käsiin elementaalienergioita vastustavat käsiraudat. <br>\n<br>\n\"Sinut on virallisesti vangittu, neiti!\" Tawa kuulutti, kun Sheelika rimpuili hänen edessään. <br>\n<br>\n\"Tervemenoa tyrmiin, kun tämä selkkaus on ohitse\", Tawa sanoi, hymyillen ärsyttävää, voittajan hymyään.<br>\n<br>\n\"Meitä on monia, mutta näemme vielä Klaanin tuhoutuvan\", Sheelika mutisi itsekseen.<br>\n<br>\nTawa asteli jo komentotaululleen. Klaani oli sekasorron vallassa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":252,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-03T18:31","content":"<strong>Bio-Klaani, käytävä käytävä</strong><br>\n<br>\nKepen täytyi keksiä jotain groteskin otuksen saamiseksi irti G:stä. Hän tajusi, ettei hänellä ollut muita apuvälineitä kuin lasinsirpaleet, jotka säiliöstä olivat jäljelle jääneet.<br>\n<em>Käytä lasinsirpaleet -> groteski otus</em><br>\nEi taida toimia, Kepe ajatteli.<br>\nHänen oli löydettävä jotain muuta. Pimeässä hän haparoi kohti sivuhuoneen ovea. \"Odotas, tulen juuri!\" Hänellä kesti hetki löytää ovenkahva.<br>\n<br>\n\"Voisitko pitää vauhtia? Haluan pitää suurimman osan ruumistani.\", G ehdotti.<br>\n<br>\n\"Piiiikku hetki.\"<br>\n<br>\nSitten hän sai oven auki.<br>\nHuoneessa oli kovinkin yllättäen pimeää. Valonkatkaisija ei tietenkään toiminut, mutta hän tunnisti huoneen vara-asevarastoksi ikkunaa vasten näkyvistä hilparinhahmoista. Täydellistä, hän ajatteli.<br>\n...Mutta toisaalta, jos G:n piikikäs panssari ei repinyt otusta kebablihoiksi, mikä sen voisi tehdä? Jos hän taas ampuisi tätä Cordakilla selkään mikä takaisi G:n yhtenä kappaleena pysymisen?<br>\nAhaa, Kepe keksi.<br>\n<em>Poimi -> vaahtosammutin</em><br>\nHän poimi punaisen putelin seinältä ja syöksyi G:n luokse. Hän suuntasi suuttimen kohti otuksen silmää ja painoi liipasinta.<br>\n<em>Käytä vaahtosammutin -> groteski otus</em><br>\nValkoinen, pimeässä hyvin näkyvä aine puski paineella otusta päin. Se vinkaisi ja näytti saavan jonkin allergisen reaktion.<br>\n\"Menikö vaahtosammutinvaahtoa silmään, peto?\" Kepe kysyi toimintaelokuvan sankarilta kuulostaen. Mistäköhän minä tämänkin kikan keksin, hän ajatteli.<br>\n<br>\nOtus hellitti otteensa ja valahti lattialle sätkien.<br>\n<br>\n[spoil]G kirjoitti toisen ja kolmannen repliikin. Pahoittelen myös hänelle mielikuvituksen puutettani.<br>\n<br>\nJoo, ja tästä oli ihan pakko tehdä point'n'click.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":253,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-03T20:50","content":"<strong>Klaanin käytävät, mikä yllätys!</strong> <br>\n<br>\nGk meni itse lääkintä huoneeseen ja otti sakset ja leikkeli kankaan paloja pienen lampun kanssa hän ei voisi näyttää jälkiään ilman suurempaa huomiota ja sitoi niitä käsien ja jalkojensa ympärille ja otti jotain metalli esineitä ja iitseasiassa kyseisen operaation jälkeen hän näytti hieman kävelevältä roskapöntöltä joka kantoi miekkaa... tai ehkä roskapönttö on liian raju sana. Kuitenkin tämän jälkeen GK lähti huoneesta lampun kanssa pitkin käytäviä sinne suuntaan mistä ääni ei kuuluisi hän ei halunnut kohdata enään ikinä Avdea uudelleen ilman Avdea koko kidutusta ei olisi ollutkaan, mutta nyt hän oli menemässä selkeästi alemas Chat-kahvio tuntui paikalta jossa hän voisi rauhoittua ajatuksistaan kenties siellä olisi muitakin saman tien valinneita.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":254,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-03T22:10","content":"<strong>Maan ja taivaan välillä</strong><br>\n<br>\n\"AAAAAAAAAAAAAAHH!\" Snowman huusi pudotessaan äskeisen törmäyksen jälkeen hieman liian nopeasti kohti maanpintaa. Sitten hän kiinnitti huomionsa uhkaavaan pikkuseikkaan. Miksei hänen Klaanilainen kohtalotoverinsa liittynyt tähän kiljuntaan? 'Eeppisestä ninjamaisuudestaan' huolimatta tämä olisi ollut harvinaisen hyvä hetki huutaa, varmasti Ämkookin sen myönsi.<br>\n<br>\nSnowman kääntyi ilmassa, ja katsoi tippuvaa toveriaan. Ämkoo oli menettänyt tajuntansa törmäyksessä. <em>Tämäkin vielä</em>, Snowman mietti. <em>Nyt lienee aprikoitava jotain hyvin, hyvin nokkelaa, muuten tehtävämme taitaa päättyä hyvinkin ikävästi.</em><br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nKapteenit Ghekula ja Taku seisoivat laivansa kannen reunalla, katsoen kaiteeseen nojaten alaspäin.<br>\n\"He tippuivat?\"<br>\n\"Yarrrr.\"<br>\n\"...onko tuo kyllä vai ei?\"<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nSnowman toivoi hartaasti, että hänen suunnitelmansa toimisi. Hän irrotti toisen jalkansa, ja alkoi työstää sitä uuteen muotoon. Sitten hän nappasi toisenkin koipensa, ja liitti senkin tekeleeseensä. Hän jatkoi työskentelyään vielä hetken, ja pian ei ollut enää maata kohti huimaa vauhtia tippuvaa Snowmania ja Ämkoota, nyt oli hitaasti maata kohti leijaileva Ämkoo, jolla oli Snowman-niminen laskuvarjo. Myönnettäköön, hyvin hutera laskuvarjo, mutta laskuvarjo kuitenkin.<br>\n<br>\nLaskuvarjo avasi suunsa (kyllä, juuri niin): \"Ämkoo. Herätys.\"<br>\n<br>\nMustavihreä hahmo ei kuitenkaan vastannut, ja oli liikkumaton.<br>\n<br>\n\"Ämkoo! Nyt olisi hyvä hetki herätä.\"<br>\n<br>\nSnowman alkoi jo huolestua.<br>\n<br>\n\"ÄMKOO!\"<br>\n<br>\n\"Mitähäh?\"<br>\n<br>\n\"Mata Nuin kiitos, olet hereillä.\"<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nGhekula oli masentunut. Hattu oli tiessään. Ainoa ilo oli, että he olivat saaneet uuden lentokoneen. Mutta silti, hattu. Hän käveli synkistellen ilmalaivan keulan yksinäisyyteen. Hattu.<br>\n<br>\n\"Tätäkö kaipaat?\" Ghekula kuuli äänen takaansa. Hän kääntyi, ja näki sen äskeisen ärsyttävän mustavihreän hujopin, joka kaiken lisäksi heilutteli Ghekulan hattua kädessään.<br>\n\"Mi-mitä? Kummitus?\"<br>\n\"...aivan, kummitus. Mutta nyt, voimme varmaan poistua tältä paatilta?\"<br>\n\"ARRR, MIEHET, HE OV-\"<br>\nGhekulan huuto kuitenkin keskeytyi isoon, valkoiseen nyrkkiin, joka täräytti matoranilta tajun.<br>\n\"Kiitos, Snowie.\"<br>\n\"Ilo auttaa, vaikken pikkukavereita mielellään muksikaan. Ja hei, jäin velkaa äskeisestä pikasiirtymäpelastuksesta. Olisi ollut ikävää jäädä jonnekin keskelle ei mitään vain näiden hemmojen tähden.\"<br>\n\"Tuo on totta.\"<br>\n<br>\nKaksikko siirtyi lähemmäs kannella olevaa lentokonetta. He piiloutuivat tykin taakse, ja tarkkailivat tilannetta. Kansi oli täynnä piraatteja. Ämkoo oli kuitenkin tällä kertaa se positiivinen: \"Ainakin sain tämän hatun.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":255,"creator":"Donny","timestamp":"2010-11-03T22:46","content":"<strong>Ilmapiraattilaiva</strong><br>\n<br>\nKapteeni Taku harppoi lyhyenlaisilla jaloillaan pitkin laivan kantta etsien juuri hetki sitten kadonnutta kapteenikumppaniaan. Yleensä Ghekulan katoaminen olisi ollut Takulle mitä loistavin uutinen, mutta nyt Takun pettämätön piraattivaisto käski tätä olemaan huolissaan.<br>\n<br>\n\"Hoi! Ghekula! Ghekulaaa!\"<br>\n<br>\nTaku ei saanut vastausta. Hän yritti uudestaan.<br>\n<br>\n\"Kapteeni? Hector?\"<br>\n<br>\nSiinä samassa Ghekula seisoikin jo hänen takanaan, pidellen käsissään jotain hyvin omituista. Taku tuijotti esinettä hetken hölmistyneenä ja kohotti sitten katseensa kapteenin päälaelle. Sitten hän vielä vilkaisi vielä kilpailevan kapteenin silmiä. Niissä oli jotain väärää.<br>\n<br>\n\"Mihin sinä oikein katosit?\"<br>\n\"Minä... Arrr.\"<br>\n\"Siis...?\"<br>\n\"Arrr?\"<br>\n\"Okeeeei... Mikä tuo purnukka on?\"<br>\n<br>\nGhekulan yritys piilottaa kantamansa purkillinen maa-ainesta selkänsä taakse epäonnistui. Hän yritti selittää.<br>\n<br>\n\"Tämä... on purkillinen multaa. Arrrr.\"<br>\n\"Miksi sinulla on purkillinen multaa?\"<br>\n\"Koska... Arrr. Siirry, on vähän kiire.\"<br>\n<br>\nKapteeni Ghekula tönäisi kapteeni Takun röyhkeästi syrjään ja alkoi harppoa kohti hetki sitten laivalta pudonneen kaksikon lentopeliä. Taku kuitenkin pysäytti tämän tarttuen Ghekulaa olkapäästä.<br>\n<br>\n\"Kuule-\"<br>\n\"ARRRR.\"<br>\n\"-olisi-\"<br>\n\"ARRRRRRR.\"<br>\n<br>\nGhekula riuhtoi itsensä irti ja jatkoi juoksuaskelin matkaansa. Taku juoksi tämän kiinni.<br>\n<br>\n\"-kysymys.\"<br>\n<br>\nTaku kiskaisi multapurkin itselleen. Purkki teki kuitenkin vastarintaa, putosi, ja jatkoi itsekseen vierien matkaansa lentokonetta kohti. Ghekula ja Taku vaihtoivat hämmästyneen katseen ja alkoivat kilvan kipittää purkin perässä. Ghekula onnistui kuitenkin tönäisemään Takun nurin saaden reippaasti etumatkaa.<br>\n<br>\nKapteeni Taku nousi rivakasti pystyyn ja katseli Ghekulan ja multapurkin perään. Jokin oli nyt pahasti vialla. Omituisinta heti eloisalta vaikuttavan multapurkin jälkeen oli se, että...<br>\n<br>\n\"Miten sinä oikein sait tuon hattusi takaisin?\"<br>\n<br>\nGhekula pysähtyi, kääntyi, tuijotti Takua murhaavasti ja irvisti. Sitten illuusion vaikutus lakkasi.<br>\n<br>\nTaku ja kannella liikuskelleet merirosvot katsoivat järkyttyneinä kun kapteeni Ghekula muutti muotoaan. Pian hänen paikallaan seisoikin hetki sitten piraateille tutuksi tullut mustanvihreä hahmo. Samaan aikaan multapurkki näytti laajenevan luonnottomalla vauhdilla muuntuen samalla epätoivoisesti virnuilevaksi valkoiseksi möykyksi.<br>\n<br>\n\"Muita suunnitelmia?\", Snowie kysyi Ämkoolta.<br>\n\"Lentokoneeseen. <strong>Nyt.</strong>\", Ämkoo vastasi ja otti viimeiset juoksuaskeleet lentokonetta kohti.<br>\n<br>\nSnowman sulloi itsensä sisään lentokoneeseen niin nopeasti kuin vain kykeni. Kapteeni Takun johtamat merirosvot juoksivat kohti konetta pelottavalla vauhdilla. Snowman katseli koneen ulkopuolelle kauhuissaan ja yritti hoputtaa Ämkoota.<br>\n<br>\n\"Tässä olisi vähän kii-\"<br>\n\"HILJAA.\"<br>\n\"Ne ovat ihan tuossa vie-\"<br>\n\"HIIILJAAA.\"<br>\n\"Yksi riuhtoo jo ovea au-\"<br>\n\"HILJAAAHAHAHAHAHAHAHAHAAAAAA!!\"<br>\n<br>\nLentokone käynnistyi ja lähti liikkumaan pitkin laivan kantta. Hysteeriset piraattimatoranit suorittivat epätoivoisia väistöliikkeitä. Ämkoo nauroi.<br>\n<br>\nOikea kapteeni Ghekula oli herännyt. Hän nousi haparoiden pystyyn, kosketteli hetken päälakeaan ja päästi ilmoille kaamean rääkäisyn. Hattu oli yhä poissa. Rääkäisy kuitenkin peittyi ohitse kiitävän lentokoneen jytinän alle. Ghekula ehti juuri ja juuri erottaa ohjaamosta käsin vilkuttelevan tummanpuhuvan hahmon. Ja hatun.<br>\n<br>\n\"ÄLLKÄÄ PÄÄSSTÄKÖ NIITÄ PIIRRRUULAISIA KARRKUUUNN!!! ARRRRRR!!!\"<br>\n\"Millä ammumme, kapteeni?\"<br>\n\"LADATKAA KAIKKI KAKTUKSET. KAIIIIKKIIII. ARRRRRR.\"<br>\n<br>\nKapteeni Taku katseli kauhuissaan kuinka pikkuiset piraatit tekivät orjallisesti työtä käskettyä. Kaikki kaktustykit ladattiin ja käännettiin osoittamaan pakenevan kaksikon suuntaan.<br>\n<br>\n\"ARRRR. TULLLTA.\"<br>\n\"EEEEIIIIIII!!!\"<br>\n<br>\nLaiva räjähti.<br>\n<br>\nOhjaamon takana istuskeleva Snowman huokaisi syvään ja kääntyi kahvikupposta nauttivan Ämkoon puoleen.<br>\n<br>\n\"Muutit minut multapurkiksi.\"<br>\n\"Se tuntui sillä hetkellä loogiselta.\"<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Hyvästi, arvon piraatit. Jos jollekulle ei avautunut, niin Ämkoo käytti illuusionaamiota.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":256,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-11-03T23:22","content":"<strong>Bio Klaanin Linnake</strong><br>\n<br>\nKeskiyö.<br>\nJokainen tähti oli kadonnut taivaalta. Varjot ovat peittäneet ennen loistokkaan kuun. Taivaalta katsottuna saari oli melkein näkymätön tumman meren päällä.<br>\nLoputon pimeys on niellaissut linnakkeen ylle. Loputtomien Matoralaisten huuto kaikui läpi varjon peittämää kaupunkia. Kaikki juoksivat pois taivaalla leijuvaa mekaanista armeijaa. Ne heittivät useita kiiltävän punaisia säteitä pintaa päin, vieden useiden Matoralaisten elämän jättäen jälkeen vain tuskaan jääneen ja lasikatseisen ruumiin.<br>\nOsa mekaanisesta armeijasta laskeutui maahan. Niiden metalliset kehot liikkuivat ikään kuin hyönteiset. Niiden silmät hehkuivat kylmästi ja tarkistivat jokaisen kolkan jättämättä yhtään pimeää nurkkaa. Ne jatkoivat eteenpäin ja tutkivat jokaisen tielleen osuvan rakennuksen ja tuhosivat ne.<br>\n<br>\n<br>\n\"Mata Nui, auta. Pyydän.\"<br>\nLattiaan käpertynyt Po-Matoralainen kuiskasi itselleen.<br>\nJoukko Matoralaisia ovat piiloutuneet yksi Linnakkeen ravintolatilaan. Entinen hempeän punaiset seinät olivat nyt ainoa mikä piti heidät ulkopuolisilta murhaajilta. Seiniin oli kiinnitetty useita valonkiviä, jotka valaisivat hyvin heikosti suurta rakennusta. Puiset pöydät olivat kaadettu ja niistä muodostettu pieni valli Matoralaisten eteen. Tuoleja oli kasattu jokaisen oven eteen ja ikkunat olivat kaikki verhottu kiinni.<br>\nMatoralaiset istuivat lattialla tiukasti kiinni toisiaan kohti. Osa Matoralaisista pitivät tiukasti kiinni omista sielunparistaan ja yrittivät rauhoittaa toisiaan niin hyvin kuin pystyi.<br>\nMuutamista huolimatta suurinosa Matoralaisista pysyivät hyvin hiljaa ja toivoivat sydämen pohjaa myöten, etteivät metalliset murhaajat löytäisivät heitä.<br>\nPöydästä muodostetun muurin takana seisoi kaksi Klaanin Matoralaista vartijaa, yksi Le-Matoran ja yksi Ta-Matoran, jotka pitivät silmällä puisiin tuoliin hautautunutta ovea.<br>\nTa-Matoralainen vartija: Pegghu ei miettynyt muuta kuin kuinka tulisi suojelemaan kansaansa keinolla millä hyvänsä ja pakenea pois elävänä. <br>\n<br>\n\"Olen silti oikeassa, tiedäthän?\", sanoi satunnaisesti hänen vieressä oleva Le-Matoralainen vartija: Frottik.<br>\n\"Frottik, onko aivan pakko?\", Pegghu vastasi hänelle kärsimättömästi.<br>\n\"Noh sinähän itse aloitit puhumaan siitä kuinka-\", Pegghu alkoi tuijottamaan vihaisesti Frottikiä päin ennen kuin tämä pysty lopettamaan sanomansa; \"Sori\", Frottik vastasi hiljaisesti.<br>\nHetken päästä molemmat vartijat päättivät istahtaa viimein ja huokaisivat, joka sai muutaman Matoralaisen hätääntymään hieman jolloin Pegghu joutui rauhoittamaan heitä uudelleen.<br>\nKumpikaan heistä eivät koskaan odottaneet tavanomaista rutiinista iltavuoroaan muuttuvan minuuteissa sodaksi elämästä ja kuolemasta. Juuri tunteja sitten ainoa asia mitä Pegghu teki oli uuden \"Huudon Vaeltaja\"-kirjan lukeminen ja Frottik Kohliin pelaamista muutaman nuoremmat Matoralaisten kanssa, vaikka olikin hieman huono.<br>\nUlkona kuului toinen räjähdys, mikä vain jännitti enemmän piileskelijöiden hermoja. Vaikka ravintolan seinät peittivät hyvin suurimmanosan ulkopuolisesta kaaoksesta, se ei siltikään helpottanut ketään.<br>\n\"Löysitkö hänet?\", Frottik kysyi Pegghulta hiljaisesti.<br>\n\"Kenet?\", Pegghu vastasi kyseliäästi.<br>\n\"No tiedät kyllä kenet. Se Ga-Matoralainen sieltä kirjastosta\", Frottik vastasi takaisin, mikä sai vain Pegghun hieman ärsyyntyneeksi, \"Onko nyt aivan pakko?\", mutta Frottik jatkoi \"Mutta sinähän itse sanoit, että jos hänet laitettaisiin maatilalle töihin, hänet potkittaisiin heti pois koska tainutti jokaisen Mukau-lehmän raa'alla kauneudellaan ja sanoit ettet lepäisi kunnes tapaisit hänet ja veisit hänet mukavalle illalliselle.\"<br>\n\"Niin niin sanoinkin, mutta...\", Pegghu vastasi.<br>\n\"Mutta mitä?\", Frottik kysyi. Pegghu hiljeentyi hetken. \"Ei, en löytänyt häntä\", hän viimein vastasi hieman masentavasti.<br>\n\"Sori\", lausui Frottik hieman syyllisen tuntuisena.<br>\nMolemmat istuivat taas hiljaisesti maassa. Toinen räjähdys kuului ulkopuolelta, tällä kertaa läheltä. Matoralaisten hermot vain kireentyivät entisestään ja oli puhdas ihme, ettei kukaan vielä ole menettänyt järkensä ja alkanut juosta ovea kohti.<br>\nPegghu päätti viimein keventää ilmapiiriä hieman ja käänsi päänsä Frottikia päin: \"Kuule, mitä jos tämän kaiken jälkeen kävisimme viimein siellä kahviossa josta olet kertonut kokoajan? Siis se jossa jokaisen viikkon erikoisen päälle laitetaan pieni värikäs sateenvarjo?\"<br>\n\"Oikeastiko?\", Frottik heti piristyi hieman.<br>\n\"Juu juu, voisin ehkä myös pyytää hänetkin mukaan. Heh, ehkä voimme jopa välttyä juomarahojen antamisesta\", vastasi Pegghu iloisesti.<br>\n\"Hehe, juu\", Frottik huokaisi innokaana.<br>\n<br>\n\"Joten mitä sanot? Selviydytäänkö tästäkin?\", kysyi Pegghu perään.<br>\n<br>\n\"Tietysti.\"<br>\n<br>\n\"Klaanin puolesta?\"<br>\n<br>\n\"Kahvion puolesta myös.\"<br>\nMatoralaisvartijat paiskoivat kättä.<br>\n<br>\nJuuri siinä samassa ovi räjähti auki. Entisen tuolin osia lenteli pitkin ravintolan pehmeän punaista lattiaa. Tuhkaan ympäröity oviaukko oli paksun savun peitossa.<br>\nPegghu ja Frottik kurkistivat hitaasti pöytien takana sitä päin. He alkoivat kuulla matalan huminaa sieltä ja näkivät savun keskeltä sylinderimäisen siluetin.<br>\nMatoralaiset joutuivat kauhun valtaan ja perääntyivät nopeasti taaksepäin, jättäen vain Pegghun ja Frottikin eteen näkemään mekaanisten hirviöiden saapumista.<br>\n<br>\nSavu hälveni ja olennot voitiin nähdä viimein tarkemmin ravintolan heikkojen valojen alla. Matoralaiset hämmentyivät heti; he eivät ole koskaan nähneet samankaltaisia olentoja elämässään.<br>\nOlennot olivat hyvin korkeita, noin Skakdin kokoisia ja pystyivät helposti peittämään Matoralaisen varjoonsa. Muodoltaan Olennot olivat oikeastaan myös lievästi kartion muotoisia, erityisesti niiden alaruumisosa. Olennoilla ei ollut jalkoja, vaan nillä oli täysin litteät pohjat ja näyttivät leijuvan. Niiden päänsä olivat pienen kupolin muotoisia jossa oli kolme hohtavaa silmää; Yksi pyöreä keskellä ja sivussa kaksi sivuttaista. Niiden metallirungoista ja johdoista koostuneet kaulat olivat pitkiä ja olivat osittain haarniskan suojassa. Olkapäistä erottui kummastakin kaksi pitkää raajaa, joiden päällä hyvin tutun näköinen, kilpimäinen olkapääsuojus. Niiden rintakehää suojasi myös hyvin tutun näköinen rintapanssari, jossa koristi logo joka näytti kirjaimien \"A\", \"Z\" ja \"M\" yhdistelmältä.<br>\nMatoralaiset huomasivat, että moni näiden olentojen piirteistä muistutti heitä jostain, mutta kukaan ei voinut päättää mikä. Ne jotka näyttivät muistavan alkoivat vain parkuivat kauhusta, eikä heistä saanut revittyä enään mitään irti.<br>\nOlennot liikahtelivat hieman, mutta eivät näyttäneet aikovan tehdä vielä mitään. Sen sijaan ne näyttivät tarkistavan ympäristöään ja Matoralaisia.<br>\n\"Se on nyt tai ei koskaan\", Pegghu ilmoitti. Hän nousi ylös pöytien takaa ystävänsä pyynnöistä huolimatta ja alkoi juosta olentoja kohti. Hän yritti huutaa uhkaavimman sotahuudon minkä pystyi ja alkoi heilauttaa kädessä olevaa asettaan niin kovaa kuin pystyi lähimpää olevaa Olentoa päin.<br>\nMutta Olento reagoi nopeasti ja nappasi salamannopeasti Pegghun aseseen. Pegghu ei ehtinyt edes luoda sopivaa reaktiota ennen kuin Olento nappasi lopuilla käsillään Matoranin jokaista raajaa ja puristi niitä tiukasti. Pegghu tunsi kuinka kädet olivat murtumaisillaan Olennon voimasta. Tuska oli sietämätön ja se oli nyt ainoa, mikä täytti hänen ajatuksensa.<br>\nSilloin Frottikin nousi ylös pöytien takaa ja lähti heti auttamaan ystäväänsä. Hän astui pöytien päälle ja käytti sitä astumakivenä hyppiessään Pegghua pitäävää Olentoa päin, aseensa kädessä valmiina iskemään Olentoa niin kovaa kuin pystyi. Ennen kuin tämä ehti edes päästä kahta metriä Olenntoa, silmänräpäyksessä hänen eteen ilmestyi toinen Olennoista, joka tarttui kiinni Matoralaisen kasvoon. Olento ei kuluttanut aikaa vaan iski heti Frottikin maahan jättäen siihen painauman. Pegghu alkoi huutaa heitä päin kovaa ja epätoivoisesti, kun tämä Olento repi maassa olevan Frottikin naamion irti ja murskasi sen käsillään ilman minkäänlaista vaivaa.<br>\nMatoralaiset joutuivat kauhunvaltaan; He eivät voineet edes liikkua millimetriäkään ja vain katsoivat peloissa Olentojen kylmää brutaalisuutta.<br>\nKauhu myös alkoi vallata Pegghua. Hienpisarat alkoivat virrata häntä pitkin samalla kun hän käänsi katseensa raajoistaan pitelevän Olentoa kohti.<br>\n\"Keitä... Mitä... Te... <em>Olette...?</em>\", hän huohotti tuskassa.<br>\n<br>\nOlento alkoi tuijottamaan häntä. Sen hyytävä katse sai Pegghua tuntemaan olonsa vielä pahemmaksi kuin se oli. Olento näytti ajattelevan miten aikoisi vastata kysymykseen.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: Avhrak Feterra\"</span></span>, se vastasi kylmästi ruosteisen metallisella äänellään.<br>\n<br>\n\"Pyydän, ettekö voi... Ettekö voi... jättää meidät rauhaan. Pyy... dän, älkää tappa... ko ...meitä... <em>Mata Nuin tähden... sääli... kää meitä... Emme... emme voi... tais...tella</em>\", Pegghua alkoi pyytämään. Hän ei voinut edes muodostamaan lauseita enään. Hän tunsi kuinka pelko ja tuska raastoi hänen mieltä.<br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: Ei.\"</span></span><br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Domekin asuintila.</strong><br>\n<br>\nDomekin viininpunainen huone oli täysin pimeä. Ovi oli tiukasti kiinni ja verhot peittivät kaaokseen vallannutta Klaania. Jokainen seinässä oleva maalaus ja erinmuotoiset huonekalut olivat yhä paikoillaan, mutta paikalla ei ollut ketään katselemassa niitä, ei ristin sieluakaan. Oven takaa kuului ryntäilyä ja huutamista. Jotkut ulkona olevista yrittivät avata ovea epätoivosesti, mutta luovuttivat yrityksestä ja joutui sitemmin metallipataljoonan kynsiin.<br>\n<br>\nSilloin ikkuna räjähti. Punainen valonsäde oli osunut siihen. Tuuli alkoi puhaltaa ikkunan läpi vetäen verhon pois tieltään. Samalla tuuli takersi yhteen huoneen esineeseen ja pudotti sen maahan.<br>\n<br>\nSe oli hattu.<br>\n<br>\nSe oli Domekin hattu.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":257,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-04T07:38","content":"<strong>Klaanin käytävät (oikeasti onko tämä teksti aivan pakollinen!?)</strong><br>\n<br>\nGk käeli pitkin käytävää melkein normaalisti, mutta ei aivan jokunen Lentävä botti tuli häntä vastaan silloin tällöin, mutta kumma kyllä tämä \"roskapönttö\"-panssari suojasi häntä melko hyvin, kahvio alkoi jo häämöttää lampun valossa. Siellä oli muutamia pelokkaita Matoraneja ja toia jotkut piileskelivät pöydän alla ja jotkut tärisivät Samalla kun yrittivät juoda kahvia tai syödä makkaraa. Jokainen heistä vilkaisis tulijaa epäluuloisesti koska harvemmin olivat nähneet toaa metallilaatikossa, ehkä joku hieman hihittikin, mutta sillä ei ollut väliä tilanne oli vakava.<br>\n<br>\nGK otti itsekkin makkaran tosin raakana, kumma kyllä hän pitää raasta makkarasta enemmän, tämäkin sai jokusen hihitystä.<br>\n<br>\n<em>Olkaa hiljaa...</em> <br>\n\"Selvä...\"<br>\nKahvioon pääsi montaa tietä nyt hän kuuli pienenmoisen Pataljoonan lenteleviä lautasia.<br>\n<br>\n<em>Hitto...</em> <br>\n<br>\nGK kaivoi esiin miekkansa ja korjaili nyrkkirautaansa, jonka Nazorakit olivat innostuksissaan vääntäneet, Toa jäi odottamaan... odottamaan sitä mikä sieltä olisi tulossa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":258,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-04T19:27","content":"<strong>Nazorakien tukikohta, kokoushuone</strong><br>\n<br>\n\"Hänellä oli kyllä pointti, miksi emme hyökänneet muiden mukana?\" ilmavoimia komentava nykyinen 003 kysyi viitaten Kenraaliluutnantin sanoihin.<br>\n\"Tuo hyökkäys ei tuhoa Klaania. Vaikka se kuinka heikentäisikin sitä, ei se tuhoa Klaania millään, olen tietoinen siitä, että heillä on hätävarajärjestelmiä. Klaanin järjestöä ei yhdessä yössä noin pienillä joukoilla täysin lyödä\" Kenraali 001 valaisi. \"Meidän kannalta on aina vain parempi, mitä myöhemmin joudumme tekemään suuria hyökkäyksiä. Liittolaisemme heikentäkööt vihollistamme, puutumme peliin myöhemmin. Sitä paitsi, suunnitelmakaan ei ole vielä valmis.\"<br>\n<br>\nTämän jälkeen molemmat torakat olivat hiljaa, ja katsoivat näytöltä Klaanin linnakkeen kaoottisia tapahtumia.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Lentokone</strong><br>\n<br>\nÄmkoo ohjasti vuorollaan lentokonetta. Snowmanin päätä särki ja häntä huimasi, joten he olivat yhteistuumin pitäneet viisaampana, jos Ämkoo hoitaisi pilotin hommat toistaiseksi.<br>\n<br>\nLumiukko nojasi sivuikkunaan mietteliäänä, ja tuijotti taivaan pimeyteen, he lensivät nyt tumman pilviverhon sisällä, eikä missään suunnassa näkynyt oikeastaan mitään. Snowman ei tiennyt, mikä hänen päätään vaivasi. Hän tiesi vain, että sitä koski, ja välillä hän oli lähellä pyörtyäkin. Ämkoollakaan ei ollut vastauksia päänsärkyyn, tai ainakaan hän ei kertonut epäilyksistään Snowmanille.<br>\n<br>\nLumiukko itse ei kuitenkaan ollut niinkään huolissaan itse päänsärystä. Jokin muu hänen päänsä sisällä vaivasi enemmän: hän oli oikeasti miettinyt Klaanin pettämistä. Mietti edelleen. <em>Mutta se olisi kaikkien parhaaksi. Paitsi että jos olisi, niin miksi en saisi kertoa siitä muille? Ehkä muut eivät näkisi asiaa selkeästi. Mutta miksi minäkään näkisin?</em><br>\n<br>\nSnowman pudisti päätään. Hänen ajatuksensa kulkivat samoja ratoja ties kuinka monennen kerran. Vaikka sitä ei moni hänen hilpeästä olemuksesta ehkä uskonutkaan, eivät synkät ajatukset olleet lumiukolle lainkaan vieraita. Mutta näissä kyseisissä mietteissä tuntui olevan jotain tavallisesta poikkeavaa. <em>Aivan kuin... Osa ajatuksista ei olisi omiani.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":259,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-04T20:11","content":"<strong>Bio-Klaanin chat/kahvio</strong> <br>\n<br>\nGK odotti sitä, että ovesta rynnistäisi sisään joukko tappajarobotteja tämän tajutessaan muutkin ottivat aseitaan esiin puolustautuakseen, ovi rämähti auki sisään leijaili lentelviä lautasia jotka huusivat jotain kummaa nimeä jatkuvaa tahtia.<br>\n<br>\nKun näyttivät olevan jossain hurmiossa ne kaikki tusinasta hajaantuivat kenenkin perään, GK sai kaksi ne ampuivat punaisia säteitään samaan aikaan kun Gekko hakkasi niitä taukoamatta miekallaan toinen räshti maahan, koska sen virtapiiristö lojui sotkuna jo lattialla Gekko laittoi äkkiseltään hoitohuoneeestan nammaapnasa tepippirullan ja sitoi sillä lampun kiinni naamioonsa sitten hän hppäsi kattolampun päälle ja robotti leijaili ylöspäin, mutta teki sen liian hitaasti, GK hyppäsi miekka edellä robottia päin ja miekka lävisti sen mekaanisen olemuksen palasiksi muutama Matoran oli haavoittunut, mutta suurempaa vahinkoa ei ollut kukaan saanut.<br>\n<br>\nSitten jostain kuului taas hirb´veää naurua ja räjähdys oviaukko räjähti ja sen edessä seisoi Jake, kumma kyllä suhteellisen rauhallisena ja viittoi nauravalle varjomöykylle tietä, GK tunnisti möykyn liiankin hyvin, hän pinkaisi heti pois näköpiiristä ja Avde sanoi hänen peräänsä: ”Älä pelkää kuolet, kyllä, mutta vielä ei ole sinun vuorosi.”<br>\nPuhe kuului hyytävästä läjästä ulokkeita ja silmiä, GK kuuli tämän vielä, mutta oli jo suunnistamassa ylöspäin olevaan osaan hänen pitäisi varoittaa Muita Menemällä ylläpitäjien luo, Jake oli selvästi joko yllättäen muuttunut idiotiiksi tai sitten hän oli transissa mikä olisikin todennäköisempää.<br>\n<br>\n[spoil]Jake sinähän Avdea opastat teeppäs jotain.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":260,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-04T21:57","content":"<strong>Lentokone</strong><br>\n<br>\n\"Au\" Snowman protestoi pientä hypähdystä, jonka johdosta hän oli lyönyt päänsä lentokoneen ohjaamon kattoon, ja herännyt torkuiltaan.<br>\n\"Anteeksi. En oikein voi ilmakuopille mitään\" vastasi Ämkoo.<br>\n\"No, ainakin heräsin. Mites, kauanko nukuin?\"<br>\n\"Vajaat puoli tuntia. Koeta vain nukkua, matkamme on pitkä.\"<br>\n\"Etkö itse tahtoisi nukkua?\"<br>\nÄmkoo taputteli kädessään olevaa kahvikuppia.<br>\n\"Ai juu. No, jatka vain ohjastusta\" Snowman totesi, ja sulki taas silmänsä. Pian hän uinuikin taas Ämkoon jatkaessa valvomista.<br>\n<br>\n[spoil]Miniosa tuntui asiaankuuluvalta.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":261,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-04T21:57","content":"<strong>Bio-Klaani, käytävä</strong><br>\n<br>\nGuardian tähtäsi kiväärillään sätkivää mustaa olentoa pitkään. Hän odotti, että se lopettaisi vastenmielisen yskimisensä ja sätkimisensä ja valahtaisi veltoksi. Kuvottavan varjovanukkaan yskäisyt ja vinkaisut alkoivat vähitellen hidastua ja lopulta sen lonkeromaiset raajat kaatuivat lattialle lässähtäen nestemäisiksi. Guardian tökkäisi mustaa limaa kerran kiväärinsä pistimellä eikä se reagoinut.<br>\nG kääntyi kohti Kepeä.<br>\n<br>\n\"Kiitos\", hän sanoi henkäisten hitaasti. \"mutta <em>vaahtosammutin</em>?\"<br>\nKepe oli hiljaa hetken ja siirteli painoaan jalalta toiselle. Hän nosti kädessään olevaa tyhjää purkkia päänsä tasolle ja katsoi sitä epävarmana.<br>\n\"Vaihtoehtoina olivat lasinsirut, Cordak ja tämä\", hän sanoi.<br>\n<br>\n\"Etkö sinä ole Toa?\" Guardian sanoi silmät puoliksi ummessa.<br>\n<br>\n\"Joo?\"<br>\n<br>\n\"Sinä voit jäädyttää asioita ja luoda köynnöksiä.\"<br>\n<br>\n\"...ja?\"<br>\n<br>\n\"Ja ensimmäinen asia, joka tuli mieleesi, oli vaahtosammutin.\"<br>\n<br>\n\"...minä panikoin, hei. Jotain piti tehdä.\"<br>\n<br>\n\"Ainakin se toimi.\"<br>\nGuardian kytki kiväärinsä varmistimen päälle ja laittoi sen selkäänsä. Hän katsoi maassa olevaa mustaa limaa hetken yökiikarillaan varmistaakseen, liikkuiko se.<br>\n<em>\"Lämpö. Päälle.\"</em><br>\n<br>\nLima oli kylmempi kuin Tawan reaktio parin kuukauden takaiseen kahviojekkuun. Tämä tarkoitti, että lonkeroisen möykyn täytyisi olla kuollut, mutta Guardian ei ollut täysin varma, oliko lima koskaan ollut elossa.<br>\n<em>\"Lämpö pois. Skanneri. Päälle.\"</em><br>\n<br>\nGuardianin silmän mikrotietokoneen osoitin lukittui limaan ja kulutti viisi sekuntia sen analysoimiseen pitäen tasaista piipitystä. Piipitys loppui pehmeään \"valmis\"-ääneen. Skannauksen tulos ja liman ominaisuudet ilmestyivät Guardianin silmäskannerin näytölle.<br>\n<br>\n<em>404. Virhe. Skannatussa kohteessa ei järkeä. Ei. Ei. Ei. Virhe. Virhe. Virhe.<br>\nse sattuu<br>\n<br>\nliian pimeää<br>\n<br>\nauttakaa<br>\n<br>\näiti</em><br>\n<br>\n<br>\nViestin sisällöstä ei ollut selvästi paljoakaan hyötyä Guardianille. Hän päätti vain sulkea skannerin.<br>\n<br>\n\"Mitä täällä tapahtuu?\" Kepe kysyi huolestuneena.<br>\nGuardian harkitsi hetken, mitä vastaisi. Todennäköisesti joku teknisesti taitava oli häirinnyt Klaanin radiosignaaleja ja pommittanut apuvirtageneraattorin. Ei ollut salaisuus, että Kepen tekninen osaaminen olisi viholliselle hyödyllistä.<br>\nKepe olisi kuitenkin yksi niistä harvoista, joilla oli tarpeeksi teknistä tietotaitoa apuvirtageneraattorin korjausoperaatioon. Vaihtoehtoja ei ollut.<br>\n<br>\n\"Petturi\", Guardian sanoi. \"Petturi tapahtuu.\"<br>\nKepen silmäkulma nousi saaden hänet näyttämään hämmentyneeltä. \"Mitä?\"<br>\n<br>\n\"Joku häiritsi Klaanin sisäisiä radioaaltoja ja vahingoitti apuvirtageneraattoria\", Guardian sanoi. \"Joku päästi vihollisen sisään.\"<br>\n<br>\n\"Ovatko Nazorakeja vai...?\"<br>\n<br>\nGuardian näytti merkillisen ilmeen. \"En tiedä. Jotain mekaanista on liikkeellä. Mahdollisesti. Mutta tämä musta möykky ja tuo nauru...\"<br>\nSininen Skakdi piti pohdiskelevan hiljaisuuden.<br>\n\"Kepe\", hän sanoi.<br>\n<br>\n\"Niin?\"<br>\n<br>\n\"Herätä kaikki parhaat taistelijat ja hae Paaco. Yrittäkää korjata apugeneraattori parhaanne mukaan. Haluan jotain hiton valoja.\"<br>\n<br>\n\"Miten luulet minun löytävän oikean paikan tässä pimeydessä?\" Kepe kysyi skeptisesti. \"Toisilla ei ole yökiikaria.\"<br>\n<br>\nGuardian ei vastannut kysymykseen heti. Hän käveli kaapille, josta Kepe oli juuri kaivanut esiin vaahtosammuttimen. Kepe ei nähnyt mitään, mutta hän kykeni kuulemaan tavaroiden putoilevan seiniltä kolisten, kun Guardian kaiveli hyllyjen läpi kiireisesti.<br>\nPian Skakdi palasi Kepen luo. Guardian ojensi Kepelle jotain pientä ja kevyttä. Se oli neliön muotoinen.<br>\n<br>\nKepe katsoi kysyvästi.<br>\n\"Ne ovat tulitikkuja\", Guardian vastasi yksiselitteisesti.<br>\n<br>\nKepen suu aukesi puoliksi. Suusta ulos lennähtävä \"mitä\" oli niin tunteeton, hämmentynyt ja hidas, että sen oikea kirjoitusasu olisi \"Mitä.\"<br>\n<br>\n\"Ei löytynyt muuta\", Guardian vastasi. \"Noilla vähillä tikuilla löydät tiesi edes Paacon luo. Jossain pitäisi olla hätäsoihtuja, mutta ei näemmä tässä kaapissa.\"<br>\n<br>\nKepe oli sanomassa jotain taskulamppujen hyödyllisyydestä, mutta sitten valkovihreä Toa muisti tilanteen vakavuuden. Hän lähti juoksemaan toiseen suuntaan. Pian hän kuitenkin hidasti hieman vain huutaakseen jotain Guardianille.<br>\n\"Mihin sinä sitten menet?\"<br>\n<br>\n\"Kuulithan naurun?\" Guardian huusi takaisin.<br>\n<br>\n\"Niin?\"<br>\n<br>\nGuardian kääntyi kohti toista käytävää ja otti kiväärin selästään.<br>\n\"Se on menossa admin-siipeen.\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Admin-siipi</strong><br>\n<br>\n<br>\nMusta massa syöksyi läpi käytävien ja konferenssihuoneiden villipetolauman tavoin. Se veteli itseään eteenpäin pitkillä ja höllyvillä käsillään, joita oli kymmeniä. Välillä massalla oli pää, välillä se katosi sen satojen raajojen kaaoksen keskelle. Valtavalla rujolla hammasrivillä varustettu suu nauroi edelleen, mutta nyt erilaisia ääniä oli kuusi. Äänet vaihtelivat korkeuksiltaan. Yksi kuulosti Matoranilta, toinen oli käärmemäistä sihinää ja kolmas oli matalaa demonista murinaa, joka tärisytti lasisia esineitä ja ikkunoita Klaanin linnoituksessa. Yksi olennon kuudesta äänestä kuulosti kuitenkin enemmän itkulta kuin naurulta. <br>\n<br>\nVälillä pienet Matoraneilta tai Toilta näyttävät hahmot ilmestyivät mustan massan eteen. Ne nostivat säälittävät aseensa kohti massaa ja vetivät liipaisimistaan. Ammuksia lenteli läpi ilman ja jotkut niistä osuivat, mutta useimmat vain läpäisivät yönmustan hirviön, joka ei näyttänyt merkkejä kivusta vaan vain jatkoi epäluonnollista naurukuoroaan.<br>\n<br>\nJotkut säälittävistä tinasotilaista eivät ymmärtäneet väistää edes silloin, kun musta massa tuli lähemmäs. Jotkut niistä yrittivät yhä vastarintaa pienillä teräaseilla. Yleensä ne lensivät päin seiniä. Välillä ne lensivät niiden läpi. Jos kaoottisen massan keskellä oli yhä mieli, sen täytti suuri huvittuneisuus.<br>\n<br>\nMusta massa alkoi saapua määränpäähänsä. Syvä Nauru ei ollut tarvinnut aikaisemmin näkemänsä Toan opastusta löytääkseen kohteensa. Ainoa syy, miksi kammottava massa oli antanut Toan opastaa hetken aikaa oli se, että se nautti suuresti pienen olennon sisällä vellovasta pelosta. Syvä Nauru oli jättänyt Toan jälkeensä jo minuutteja sitten.<br>\n<br>\nTämä punaisen ja mustan sekava yhteensulautuma tiesi, mitä etsi ja tiesi, missä se oli. Kohteen olemus heijastui kauas Klaaniin. Harva kykenisi tuntemaan sen lähettämät aallot, mutta Syvä Nauru haistoi, maistoi, tunti, kuuli ja näki ne.<br>\nJa kyseiset aallot olivat kauneinta, mitä Syvä Nauru oli koskaan nähnyt tuhannella silmällään. Se oli puhdasta ja voimakasta ja se tulisi kuulumaan työnantajalle.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Adminien komentokammio</strong><br>\n<br>\n<br>\nVisokki seisoi taisteluvalmiudessa pimeässä komentokammiossa. Valot olivat poissa, mutta Visorak kykeni tarkoilla aisteillaan kuulemaan ja haistamaan, että jotain oli tulossa.<br>\n<br>\nJokin iskeytyi komentokammion paksuun metallioveen. Ovi tärähti voimakkaasti, mutta pysyi kiinni liitoksissaan. Pian ovi tärähti kuitenkin uudelleen.<br>\n<br>\nHohtava Rhotuka-kiekko alkoi latautua Visorakin selässä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":262,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-04T21:57","content":"<em>Se elää yhä. Miksi se elää? Miksi en tappanut sitä, kun olisi ollut mahdollisuus? Kunnianhimo, ahneus, ylpeys. Valta. Voima.<br>\n<br>\nSe elää. Se elää.<br>\n<br>\nNäen itse virheeni joka kerta, kun se osoittaa hedelmällisyytensä tulokset.<br>\n<br>\nPimeys. Hävitys. Turmio. Tyhjyys.<br>\n<br>\nPelkkää tuhoa näen ympärilläni.<br>\n<br>\nKun kuolema saa kaiken.<br>\nMinun on korjattava virheeni.<br>\n<br>\n<br>\nEikö sssse ole mieluinen? Vieläkään?<br>\n<br>\nKylläh.<br>\n<br>\nSssssitten voissssimme tyytyä ssssiihen.<br>\n<br>\nTietysti. Mutta onko meidän pakko?<br>\n<br>\nSsssse on paha. Sssse on ilkeä. Ssssse on ennen kaikkea tuottava. Ssssse on tärkeintä. Haluammehan valtaa.<br>\n<br>\nHaluammeko todella?<br>\n<br>\nSssssinä päätät itsssse. Minä haluan…<br>\n<br>\nEntäpä muut?<br>\n<br>\nEn välitä heisssstä. Olemme kumppaneita. Muut sssssaavat nuolla...<br>\n<br>\n… mitä?<br>\n<br>\nUnohda sssse.<br>\n<br>\nÄlä yritä. Terry petti jo veljeskunnan johtajan. Miserix on kuollut. Ainakin jos ne vätykset suorittivat tehtävänsä.<br>\n<br>\nOn mahdollissssta, että eivät.<br>\n<br>\nVihjailet jotain?<br>\n<br>\nMahdollisesssssti.<br>\n<br>\nSihise itseksesi. Minä en ole kiinnostunut asiasta. Mieluiten tuhoaisin tuonkin.<br>\n<br>\nEiiii. Sssssitä ei sssssaaa tuhota.<br>\n<br>\nMitä hyödymme siitä?<br>\n<br>\nSssssaa nähdä…<br>\n<br>\nÄsh. Minun täytyy ajatella asiaa.<br>\n<br>\nTietyssssti…<br>\n<br>\n<br>\nMiksi. Miksi sen piti jäädä henkiin.</em><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien tunnelit, suuri kammio</strong><br>\n<br>\n”… Manu!” Matoro kirkui Makutan korvaan.<br>\n”Mtähhäh.”<br>\n”Mitä me teemme?”<br>\n<br>\nHe katselivat suurta salia. Nazorakit eivät olleet vielä huomanneet heitä. Makuta Nui mietti. Pitkään. Muut alkoivat hermostua.<br>\n<br>\n”Voisimme tappaa ne?” Make ehdotti.<br>\n”Tuollaista puhetta Modelta”, Keetongu moitti.<br>\n”Klaanin koodi ei kiellä tappamista”, Make sanoi kohauttaen olkiaan.<br>\n”Mutta se säätää tappamista viimeiseksi vaihtoehdoksi”, Matoro sanoi.<br>\n”Älkää nyt, itsekin tapatte kaikki!” Make valitti.<br>\n”HILJAA.” Kaikki säpsähtivät. Ääni oli lähtöisin Makuta Nuista.<br>\n<br>\nHe katsoivat hiljaa Manua. Tämä katseli ympärilleen. Sitten hän aivan yhtäkkiä lähti kävelemään kohti torakoita.<br>\n<br>\nMuuta juoksivat perässä, hätääntyneinä.<br>\n”Mitä luulet tekeväsi?” Summerganon kuiskasi. Makuta ei vastannut. Lopulta torakat näkivät heidät. Ne juoksivat heidän luokseen ja kohottivat aseensa.<br>\n<br>\n”Tervehdys, Nazorakit”, Makuta huudahti iloisesti. ”Tulin tapaamaan johtajaanne.”<br>\nManun tiimi tuijotti häntä ällistyneenä, torakat taas epäluuloisina.<br>\n”Mitä ajat takaa, Makuta?” yksi torakoista kysyi.<br>\n”Toistan hieman hitaammin, että retarditkin ymmärtävät:<br>\n<br>\nMinä. Tulin. Tapaamaan. Teidän. Rakasta. Johtajaanne. Hän. On. Torakka. Numero. 001. Is that savvy?”<br>\n<br>\nTorakka raapi hetken päätään. Toinen näytti raivoisalta.<br>\n”Etkö sinä tajua?” se rääkäisi kumppanilleen. Loput torakat pysyttelivät taaempana. ”Se pilkkaa sinua!”<br>\n”Kyllä minä tajusin, ole hiljaa!”<br>\n”Hienoa, että saitte viimein kiinni punaisen langan pään”, Makuta hihitti.<br>\n”… lanka?”<br>\n”Turpa kiinni, idiootti”, toinen torakka sanoi ensimmäiselle ottaen ohjat käsiinsä. ”Tulette mukaani. Vien teidät tyrmiin odottamaan kohtaloanne.”<br>\n”Ei”, Makuta Nui vastasi, ”en sanonut niin. Minä tapaan johtajanne.”<br>\n”Ei käy.”<br>\n”Kyllä se käy.”<br>\n”Ei. Te menette tyrmään, tai muut-” Nazorakin lause jäi kesken varjosäteen lävistäessä hänen päänsä. Säde osui kattoon. Kiviä putosi tappavasti joidenkin Nazorakien päälle.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://img181.imageshack.us/img181/2864/johtajanluo.png\"> Makutan voimahuuto kantoi hyyyvin pitkälle. Koko muu tiimi seisoi jännittyneenä vieressä.<br>\n”Mitä hemmettiä sinä teet?” Make tivasi.<br>\n”Huudan?”<br>\n”Äh.”<br>\n<br>\nTorakat lähestyivät heitä. Varovasti. Makuta ei välittänyt; hän tarttui yhtä torakoista päästä ja nosti tämän ilmaan. Torakka kirkaisi.<br>\n”Missä pomonne on, kultaseni?”<br>\n”Eeeeh…”<br>\n”Vastaahan.”<br>\n”Tiesitkö, että kuulostat melkoisesti Abzumolta?” Makuta Nuin silmät laajenivat.<br>\n”Kuinka niin?” Ote Nazorakin päästä tiukkeni.<br>\n”No, hän kutsuu meitä torakoita kultasiksi…” Vihreänruskeaa tahmaa lensi ympäriinsä. Lähimmät torakat kastuivat. Makuta itse ei kastunut limasta; hänellä kun oli suojakenttävoima.<br>\n<br>\nTorakat muodostivat saattueen Makutan ympärille. Muiden ympärille muodostui toinen saattue. He lähtivät kulkemaan luolastoon.<br>\n”No niin”, Makuta sanoi reippaasti, ”edistystä.”<br>\n<br>\nPian vastaan tuli risteys. Makuta saatettiin toiseen, muu ryhmä toiseen.<br>\n”Minne meidät viedään?” Matoro hätääntyi.<br>\n”Luultavasti sinne tyrmään”, Makuta Nui tokaisi. ”Mutta te pakenette. Tapaamme sitten keskellä pesää, okei?”<br>\n”Selvä”, Make sanoi. Muu ryhmä ei ollut niinkään varma asiasta. Makuta Nui hymyili itsekseen. Vihdoinkin. Hän tapaisi jälleen ykkösen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":263,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-04T23:05","content":"<strong>Nazorakien kokoushuone</strong><br>\n<br>\nHuoneen ovelta kuului koputusta. Kenraalin tuoli kääntyi kohti ovea, ja hän painoi kaukosäätimen nappia. Ovi aukesi, ja sisään astui lyhyehkö torakka.<br>\n\"Mitä asiaa?\" Kenraali tiedusteli.<br>\n\"Turvakameroissamme näkyy jotain yllättävää. Suosittelisin kääntämään kamerakanava kahdeksalletoista.\"<br>\n<br>\nKenraali käänsi tuolinsa taas kohti näyttöä, ja painoi nappia kaukosäätimestä. Ruutuun ilmestyi kuva pimeästä torakoiden käytävästä, jota kulki muutama Nazorak ja suurempi, haarniskoitu hahmo. Kenraali yllättyi.<br>\n\"Onko tuo... Makuta Nui?\"<br>\n\"Siltä näyttää, johtaja.\"<br>\n\"Viekää hänet tuulikaappiin.\"<br>\n\"Selvä.\"<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nManun takana kävelevän torakan radiosta kuului puhetta. Hän sai selkeän ohjeistuksen, ja ilmoitti lajitovereilleen uudesta määränpäästä.<br>\n<br>\nPian seurue saapuikin suurelle teräsportille, jonka ovet aukesivat hitaasti. Nazorakit komensivat Makuta Nuin astumaan sisään. Manu kyllä huomasi jotain epäilyttävää, ei torakoiden pesä ollut vielä näin lähellä Klaania. Mutta juuri kun hän oli astunut sisään, ovet paukahtivatkin nopeasti kiinni torakoiden jäädessä ulkopuolelle. Eräs seinä paljastui suureksi näytöksi, ja siihen ilmestyi kuva harmaata takkia pitävästä, suuressa tuolissa istuvasta torakasta.<br>\n<br>\n\"Hauska nähdä, että olet tullut tapaamaan minua. Viime kerrasti onkin niin pitkä aika, makuta.\"<br>\nManu katseli huuoneessa ympärilleen, ja Kenraali lisäsi: \"Tiedän, että sinulla on paljon erilaisia voimia. Älä kuitenkaan edes harkitse teleporttaavasi pois tai mitään, sviittisi on eristetty moiselta.\"<br>\n\"Haha! No mutta! Ykkönen. Siitä tosiaan on aikaa. Voi Steve, aika on merkillinen asia. Saanhan kutsua sinua Steveksi?\" Manu katseli yhä ympärilleen huoneessa. \"Mitäs tällainen teleporttauksen esto on? Ja mihin ovat kadonneet käytöstapasi?\"<br>\n\"Mitä, kakkukahvejako odotit? Ja se teleporttauksen esto, olemme hieman kehittyneet sitten viime visiittisi.\"<br>\n\"Ah. Tietysti. Te olette aivan liian älykkäitä minulle. Kuinka nokkelaa, Steve.\" Tämän sanottuaan Manu vielä hihitteli päälle.<br>\n<br>\nKenraali mulkaisi Manua pahasti.<br>\n\"Kuitenkin, mitä haet täältä, makuta?\"<br>\n\"Sinua. Eikö ole mukava tavata vanhaa ystävää pitkästä aikaa?\"<br>\n\"Ei.\"<br>\n\"Kuinka töykeää. Etkö oppinut viime kerrasta mitään?\"<br>\n\"Nyt, makuta, lopeta irvailu, ja kerro oikea asiasi!\"<br>\n\"Ah. Ajattelin, että saisin kohdata sinut kasvoista kasvoihin. Tiedäthän, ilman, että välillämme on... väliaineita. Mutta: mitä luulet minun haluavan, kun tunkeudun pesään <em>kuuden hengen</em> iskuryhmä mukanani?\"<br>\n\"Pitäisikö kuuden pelottaa minua? Tiedät kyllä, että minulla on hieman enemmän väkeä komennossani.\"<br>\n\"Etkö tajunnut hyvää juttuani? Ehkä se ei ollutkaan niin hyvä, kuin luulin, <em>Steve</em>.\"<br>\n\"Makuta, kannattaisi suhtautua minuun vakavammin. Pidä hauskaa karsinassasi, kunnes keksimme sinulle parempaa käyttöä. Näkemiin.\"<br>\n<br>\nJuuri, kun Kenraali oli sulkemassa yhteyden, hän vielä lisäsi: \"Äläkä kutsu minua Steveksi!\"<br>\n<br>\nSitten näyttö sammui, ja Manu jäi yksin pieneen huoneeseen.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Kiitos Manulle, joka kirjoitti omat replansa.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":264,"creator":"Jake","timestamp":"2010-11-05T10:35","content":"<strong>BIO-klaani</strong><br>\n<br>\nJake oli juuri räjäyttänyt seiniä ja opastanut Avdea, kuolemanpelon seurauksena. Nyt hän tajusi jotain. Hän oli pettänyt klaanin. Täysin vahingossa, tajuamatta tekoaan. Hän ei edes ollut Avden liittolainen tai mitään muutakaan, mutta hän oli silti pettänyt klaanin. Viidessä sekunnissa Jake teki päätöksen. Hän aikoi korjata virheen minkä oli tehnyt, hän aikoi tällä kertaa jättää sen itsesäällissään rypemisen ja auttaa klaania. Tämä olisi se hetki jolloin pitäisi tehdä jotain jos tekisi, koska tämä saattoi olla koko klaanin historian viimeinen hetki. Jake otti aseensa selästään, viritti sen taisteluvalmiuteen, ja lähti liikkeelle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":265,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-05T13:50","content":"<strong>Bio-Klaani (mitä muuta on odotettavissa?)</strong> <br>\n<br>\nGK juoksi, juoksi lujempaa kun kokskaan ennen, ilman mitään lisävarusteita. Avde seurasi häntä itseasiassa hän jopa ehkä johdatti Avdea, mutta toisaalta Admin siipeen oli ehdittävä ennen häntä.<br>\nMusta massa kuitenkin oli nopea, GK litistyisi sen alle jos ei tekisi mitään.<br>\nHän Hyppäsi seinää vasten ja ritti roikkua nyrkkirautansa kanssa kiinni seinässä, Avde ei selvästikkään välittänyt hänestä jaa kiiti likeltä GK:stä ohi, Gk hakkasi seinää miekallaa ja siitä irtosi pala ja hän tippui seinältä.<br>\nNoustuaan hän lähti juoksuun. Kulman takan näkyi Avde jolle ositti vastarintaa Visokki Rhotukoita ampumalla Visorak parka olisi tuhoon tuomittu ilman apua.<br>\n<br>\n[spoil]Epic Avde VS Visokki, GK ja Jake Battle..[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":266,"creator":"Jake","timestamp":"2010-11-05T14:25","content":"<strong>Bio-klaani, adminsiipi</strong><br>\n<br>\nJake juoksi admin-siipeä kohti. Sen portti oli auki, kun Jake käveli eteenpäin, myös komentohuoneen panssariovi oli auki. Itseasiassa se oli rikki. Jake katsoi sisään. Siellä oli Visokki, GK, ja varjo-olento jonka Jake oli nähnyt aiemminkin. Viimeksi Jake ei ollut pelännyt olentoa, koska oli nähnyt sen aiemminkin, mutta nyt reaktio oli erinlainen. Varjomassasta pyrki kokoajan ulos käsiä, jalkoja, lonkeroita ja silmiä. Kolmen äänen sekoitus puhui nyt varjomassan keskeltä: \"Nyt, pienet ystäväni, on aika kuolla.\"<br>\n<br>\n<br>\nJake oli jähmettynyt pelosta, mutta hän liikkui eteenpäin. Hän latasi aseensa ja ampui Avdea. Ei tapahtunut mitään, vaikka Jake ampui sarjaa Avdeen ja jokainen luoti osui. NYT oli oikeasti pelon paikka. Jake syöksyi Avdea päin. Hän otti miekkansa, jonka oli takonut itse. Hän iski Avdea kovaa. Mitään ei taaskaan tapahtunut, paitsi että osa Avden varjokäsistä tarrasi Jakea ja heitti Jaken seinään. Sen jälkeen yksi lonkero otti GK:n, ja heitti hänet Jaken päälle. GK nousi. Niin teki Jakekin, Jake yritti käyttää maan ja jään elementaalivoimiaan, hän loi hieman kiveä, ja jäädytti sen. Sitten hän heitti sen Avdea päin. Yksi Avden kourista otti sen, ja heitti sen Jakeen itseensä.<br>\n<br>\n\"Sinun on turha yrittää, ystäväni. Olisit nyt tällä puolella huonetta, jos olisit ottanut tarjoukseni vastaan. Etpä ottanut\", Sanoi Avde, ja kaksi varjokättä tarttui Jakeen, heilautti Jaken tajuttomalla ruumiilla GK:n maahan, ja heitti molemmat seinään. Kaikki pimeni. Ainoastaan Visokki jäi tajuihinsa, ja hän olisi nyt yksin Avdea vastaan...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":267,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-05T16:10","content":"<strong>Komentokeskus</strong><br>\n<br>\nKepe saapui Klaanin keskeisempiin osiin tulitikkujen valaistessa tietä. Viimeinen oli juuri polttamassa hänen sormiaan, kun hän löysi oven, jossa luki \"Komentokeskus\".<br>\n<br>\nHän avasi oven ja astui sisään. Huone oli laaja, ja sen seinillä oli monensorttisia monitoreja. Ohjauspöydät peittivät lattian. Tavallisesti monitoreissa olisi näkynyt kuvia ympäri linnaketta ja pöydät olisivat piippailleet merkityksellisesti. Nyt se oli pimeä ja autio. Yksi hahmo näkyi pääkontrollipaneelin edessä öljylampun kanssa.<br>\n<br>\n\"Paaco!\"<br>\n<br>\nTämä kääntyi katsomaan. \"Kas, terve\", hän vastasi ja potkaisi paneelia. Se pysyi vaiti.<br>\n\"G käski meidät korjaamaan apugeneraattoria\", Kepe aloitti. \"Sattuuko sinulla olemaan ylimääräisiä valonlähteitä?\"<br>\nPaaco osoitti laariin huoneen nurkalla. Se oli täynnä soihtuja.<br>\n<br>\n<strong>Hetkeä myöhemmin, portaikossa syvyyksiin</strong><br>\n<br>\nKepe ja \"kaikki parhaat taistelijat\", Dox, Ignika ja Paaco, raivasivat tietään kohti apugeneraattoria. Konehuone oli kerroksen verran aulasta alaspäin mutta julmetun käytävälabyrintin takana.<br>\n<br>\nKepe kantoi laatikkoa, joka sisälsi apugeneraattorin kriittisimpien osien varakappaleet. Kaikilla heistä oli soihdut, jotka valaisivat pimeät käytävät kelvollisesti. Askeleet kaikuivat autiossa kerroksessa. Taistelun ääniä kantautui kaikkialta ylhäältä. Jostain kuului jyrähdys, ja katonpalasia tipahteli heidän päälleen.<br>\n<br>\nDox ja Ignika eivät näyttäneet lainkaan tietoisilta siitä, mitä oli tekeillä. Dox pälyili ympärilleen pelokkaasti, Ignika puolestaan hyppi ympäriinsä yliaktiivisesti. Kepe ei ollut varma, oliko ollut oikein päästää heidät ulos omasta pienestä universumistaan suureen ulkomaailmaan. Paaco kuitenkin yritti parhaansa mukaan selittää heille yön tapahtumia.<br>\n<br>\nHe saapuivat suurelle, metalliselle ovelle. Se oli kiinni ja lukossa, mikä oli yllättävää ottaen huomioon generaattorin joutuneen räjäytetyksi. Kepe kaivoi esiin ruosteisen, suurehkon avaimen ja avasi oven. Se kolahti seinään. Huoneeseen syntynyt korkeapaine purkautui ulos puhaltaen sankarien kasvoille ylen suuren määrän savua.<br>\n<br>\nSuuren huoneen täyttävä generaattori oli tuusan nuuskana. Sen turbiinit olivat suurimmaksi osaksi kunnossa, mutta akselit ja teknisemmät laitteistot olivat äärimmäisessä epäkunnossa. Kepe lähetti Doxin ja Ignikan etsimään jotain tolppaa akselinkorvikkeeksi, mutta vasta heidän lähdettyään tajusi, että nämä mitä luultavimmin eksyisivät eikä heitä kuuluisi vähään aikaan takaisin. Hän ja Paaco asettivat mukanaan tuomaa uutta laitteistoa paikalleen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":268,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-05T16:30","content":"<strong>Torakkapesä</strong><br>\n<br>\nAbzumo käveli läpi salien, tunneleiden, pesien. Torakoita käveli häntä vastaan vähän väliä. Hän ei kiinnittänyt niihin huomiota: hän oli täysin omissa maailmoissaan.<br>\n<br>\n<em>Avde hyökkää Klaaniin mukanaan lauma robotteja. Mitä me hyödymme tästä? He eivät varmasti onnistu.</em><br>\n<br>\nMakuta saapui suureen huoneeseen, joka oli täynnä kennoja. Jokaisessa kennossa nukkui torakka. Hän katseli niitä haikeasti. Ruskeat olennot, Nazorakien uusi sukupolvi, jota koulutettaisiin maajoukkoihin.<br>\n<br>\n<em>Ei, meidän täytyy selviytyä. Ollaksemme vahvempia meidän on ensin kärsittävä tarpeeksi. Vasta sitten he voivat tietää, mihin pystyvät; kun ovat saaneet kokea äärirajansa. Ja minä tiedän, että he ovat vahvoja. Minä jos kuka tiedän.</em><br>\n<br>\nHän käveli salin päästä päähän.<br>\n<br>\n<em>”Katsotaan, mitä voimme tehdä tämän asian suhteen.”</em> Avden ääni kaikui Abzumon pään sisällä.<br>\n<br>\n<em>Mitä hän haluaa? Nimdan palasia? Mihin hän niitä tarvitsisi? Tietysti se on voimakas ase, mutta sitä hän tuskin tavoittelee. Tiedän sen.</em><br>\n<br>\nHän lähti huoneesta. Kävely jatkui kohti pesien keskustaa.<br>\n<br>\n<em>Makuta Nui… missä hän on? Luulisi, että hän yrittää tehdä jotain torakoiden valloitussuunnitelmien kumoamiseksi.</em><br>\n<br>\nAbzumo saapui sisimpään kammioon. Oli aivan pimeää. Jokin suuri liikahti. Makuta hymyili.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tuulikaappiin johtava käytävä</strong><br>\n<br>\nVahdissa oleva torakka kuunteli pelokkaana kopista kuuluvia ääniä: Makuta hihitteli siellä itsekseen. Välillä hän purskahti oikein makeaan nauruun. Muutaman kerran torakka kuuli myös sukkapuikkojen ääntä. Eikä se vielä mitään: torakka oli menettää järkensä, kun kovaääninen torvi tööttäsi.<br>\n<br>\n<em>Mitä se hullu puuhaa siellä?</em> torakka ajatteli. Hän ei tosin uskaltanut avata ovea; jos Makuta ei tappaisi häntä, kenraali tekisi sen kyllä.<br>\n<br>\nTorakan hermot menivät viimeistään, kun Makuta Nui päätti muuttaa muotoaan rumaksi rahiksi ja irvisti tälle. Torakka yritti peittää korvansa, kun Makuta alkoi päästellä imeskelyä ja suutelua muistuttavaa ääntä.<br>\n<br>\nManulla oli hauskaa. Hän kidutti torakkaa ilman, että kidutti tätä. Mutta leikki saisi riittää. Makuta otti telepaattisen yhteyden tiimiinsä.<br>\n<br>\n<em>Hei. Tulkaapa pelastamaan minut tuulikaapista.</em><br>\nToisessa päässä Matoro, Keetongu, Summerganon sekä MahriKing hätkähtivät. Saattuetorakat sorkkivat keihäillään heitä.<br>\n<em>Kyllä, tuulikaapissa.</em><br>\n<em>Missä päin maailmaa?</em> Summerganon kysyi.<br>\n<em>Palatkaa käytävää pitkin takaisin ja tulkaa sinne, minne ne veivät minut. Kiitos.</em><br>\n<br>\nTiimi valmistautui lyömään torakat kanveesiin. Tuskin niitä olisi niin paljon lähistöllä, että he eivät voisi päästä pakoon.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":269,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-05T16:49","content":"<strong>Nazorakien pesä, Tuulikaapille johtava käytävä.</strong><br>\n<br>\nNeljä Klaanilaista valmistautuvat hoitelemaan saattueensa ja ryntäämään taaksepäin, Manun vankilaan. <br>\n<br>\n\"Kolme.\", Matoro sanoo.<br>\n\"Hiljaa, vanki.\", yksi torakoista sanoo kylmästi. Se puristelee ikävää keihästä kädessään.<br>\n\"Kaksi.\", Matoro jatkaa.<br>\n\"Mitä oikein teet, ääliö? Hiljaa!\", sama torakka huutaa.<br>\n\"Lasken sekunteja maailmanloppuun. Mitä muutakaan?... Yksi.\", Matoro ilmoittaa. Siinä silmänräpäyksessä neljä Klaanilaista vetäisee aseensa ja nopeat iskut saavat taisteluun varautumttomat torakat nopeasti maahan. <br>\n<br>\n\"Okei, vauhtia!\", Matoro huutaa ja lähtee juoksemaan kohti tätä \"tuulikaappia\" muu joukko kintereillään.<br>\n<br>\nKaukana heidän takanaan - tai vähän aikaa sitten heidän edessään - on joukko torakoita joiden piti auttaa jos vangit karkaavat. Nyt ne ampuvat Zamor-pistooleilla Klaanilaisia ja muutama lähti juoksemaan heitä kiinni. Yksi karjuu radiopuhelimeen.<br>\n<br>\n\"Niitä tulee kohta lisää\", Keetongu huutaa joukon viimeisenä. Yksi Zamor osuu häntä jalkaan, kaataen massiivisen hahmon maahan. <br>\nMahriking pysähtyy ja osoittaa keihäällään Tongun yli. Tulen Toa ampuu voimakkaan - ja tulikuuman - laukauksen elementaalienergiaa. Liekkimuuri osuu Nazorakeihin jotka sortuvat hetkeksi maahan. Make auttaa Tongua ylös.<br>\n<br>\nSummerganon ja Matoro ovat ennättäneet kulman taa - he näkevät ison teräsoven jossa lukee \"tuulikaappi\". Vartija yritti jotain epämääräistä, mutta jääsäde päähän kolkkasi sen. Matoro pääsee oven luo. Nopea vilkaisu - ovi on paksu, sitä ei voi murtaa. <br>\nMatoro vetäisee Energiateränsä esiin, hän suuntaa sen terän kohti oven reunaa. <br>\n<br>\nSummerganon juoksee auttamaan Makea ja Tongua.<br>\n<br>\nMatoron miekka alkaa hehkua keltaisena. Toa laukaisee miekasta energiasäteen joka murksaa toisen saranan.<br>\nMatoro tekee saman tempun toiselle ja pyytää Manua työntämään ovea.<br>\nMatoro siirtyy sivuun kun Makuta syöksyy ovea päin, kaataen sen ulospäin. <br>\n<br>\n\"Seuraava siirto?\", Matoro kysäise.<br>\n<br>\n\"Torakat hankkivat apuvoimia!\", hieman kauempana oleva Make huutaa kaksikolle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":270,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-11-05T19:26","content":"<a href=\"http://www.youtube.com/watch?v=T25xMJ3d_k0\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\"><strong>Tuntematon, kymmeniä minuuttia sitten</strong></a><br>\n<br>\nSamaan aikaan Klaanin kaaoksen keskellä, monet lautasen muotoiset leijuvat robotit vaeltelivat Klaanin Linnakeen pimeissä kujissa ja heikoilla valokivillä valaistetuissa rakennuksissa. Toisin kuin metallijoukkue, ne eivät olleet mukana tuhoamassa kaiken tieltään, vaan tutkivat jokaista nurkkaa ja seurasivat jokaista klaanilaista varjoissa. Jokainen niiden näkemä liike oli lähetetty kenenkään tietämättä tuntemattomalle päämajalleen.<br>\n<br>\nAivan kuten olevat Klaanin Linnake sillä hetkellä, päämaja oli hyvin pimeä ja peitti useat yksityiskohdat varjoihinsa. Yksi päämajan huoneissa istui suuri, vaalean sininen näyttö joka koostui useista pienemmistä näytöistä ja valaisi sen ruosteen värisiä, metallisia seiniä. Näytöstä näkyi jokainen mitä lautasmaiset robotit näkivät; Jokaisen käytävän, jokaisen rakennuksen, jokaisen tien ja jokaisen klaanilaisen.<br>\nNäytön edessä istui harmaa Skakdi. Hän pukeutui siistiin mustaan takkiin, jossa oli pieni hopeinen pinssi johon kirjoitettiin kirjaimien \"Z\", \"M\" ja \"A\" yhditelmä. Skakdi katseli näyttöä tarkasti ja hymyili hyvin ivallisesti itsekseen.<br>\nHänen viereensä saapui yksi metallipataljoonan olennoita: Avhrak Feterra, joka erosi muista himmeän kultaisesta väristään.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Tiedotus: Mestari Z.M.A, kolmasosa Klaanin Linnoituksesta neutralisoitu. Vastarinta täysin olematon\"</span></span>, Kultainen Feterra kertoi Skakdille ruosteisella äänellään.<br>\n\"Hienoa. Onko raporttia meidän Toastamme ja Sheelikasta?\", Skakdi alkoi kysymään vieressä olevalta metalliolennolta.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: Toan sijainti vielä tuntematon. Kontakti Sheelikaan katkennut\"</span></span>, vastasi Kultainen Feterra.<br>\n<br>\n\"Täysin odotettavissa häneltä. Yrittäkää löytää Toa ja nappakaa hänet elävältä, keinolla millä hyvänsä\", Skakdi alkoi sanomaan vakavemmalla äänellä. Hän keskittyi takaisin suureen näyttöön ja tutki jokaista robottiensa lähettämät kuvat.<br>\nYhtäkkiä pieni osa kuvista alkoi liikkumaan tavallista nopeammin. Tusina näistä vakoilevista roboteista alkoi hyökkäämään raivoisasti vastaan tulijoita päin ampuen punaisia neutralisointisäteitä.<br>\n\"Mitä tapahtuu?\", Skakdi alkoi kysymään Kultaiselta Feterralta.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: Avhrak Va:t ovat menettäneet hallinnan ja suorittavat neutralisointioperaatiota\"</span></span>, Kultainen Feterra vastasi Skakdille ilman viivästystä.<br>\n\"Tiedän sen\", Skakdi lausui sille takaisin hieman kärsimättömästi, \"Mutta miksi?\"<br>\nSkakdi alkoi painella edessä olevaa näppäimistöryhmää ja kohdisti näytöt ainostaan kontrolloimattomien Avhrak Va:en näkymään. Silloin niiden näkötutkiin ilmestyi siteisiin ja metalliosiin pukeutunut valkoinen Toa. Lautasmaiset robotit alkoivat hyökätä tätä päin, mutta heidät tuhottiin yksi toisensa jälkeen, täyttäen koko suuren näytön lumisateella.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Tiedotus: Kohde tunnistettu: Toa Glatorianking, klaanilainen. Vihollinen. Vakavasti haavoittunut.\"</span></span>, Kultainen Feterra tiedotti Mestarilleen.<br>\n\"Kerro, miksi luulet Va:ien menettävän hallinnan\", harmaa Skakdi kyseli piittaamattomana Feterran edellisestä vastauksesta.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Hypoteesi: Mestari Sheelika oli henkilökohtaisesti vastuussa kontrolloimattomista Avhrak Va:ista. Hän on hyvin mahdollisesti muokannut näiden ohjelmointia\"</span></span>, vastasi Kultainen Feterra.<br>\n\"Niinkö on?\", harman Skakdin sanoi muuttaen heti äänensävynsä, \"Voi Sheelika rakas. Näin kauan etkä vieläkään luota minuun. Fiksu tyttö\", Skakdi alkoi sen jälkeen hykertämään hillitysti, \"Missä Avde on?\"<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: Liittolainen Avde etenee Bio Klaanin Linnoituksen Admin-siipeä päin\"</span></span>, Kultainen Feterra vastasi.<br>\nSkakdi hymähti uudelleen, \"Käske Feterra-joukko 4:n seuraamaan häntä. Emmehän saa antaa hänen katoa pois silmistämme\", Skakdi lausui puoli-ivallisesti.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: Tottelen\"</span></span>, Kultainen Feterra vastasi.<br>\nHarmaa Skakdi näppäili uuden koodisarjan näpäimistöön. Yksi Avhrak Va:sta alkoi leijumaan Admin-siipeä kohti, piilottaen itsensä varjoissa.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Noin, GK:n yksi edellisistä viesteistä korjattu. Muistakaa ettei Avhrak Feterroja voi hutkia pois kuin kärpäsiä.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":271,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-06T13:58","content":"<strong>Torakoiden tunnelit</strong><br>\n<br>\n\"Niin, seuraava siirtomme on...?\", Matoro kyselee Manulta.<br>\n\"Öh, en minä tiedä. Mennään eteenpäin.\", Makuta puhelee. Kaksikko juoksee pitemmälle käytävään kolmen muun Klaanilaisen luo.<br>\n\"Nazorakit odottavat meidän pakenevan johonkin sivutunneliin. Mennään suoraan eteenpäin!\", Matoro neuvoo Klaanilaisia.<br>\n\"Läpi tuosta? niitä on toista kymmentä!\", Keetongu ihmettelee.<br>\n\"Kyllä.\", Makuta Nui vastaa. Makuta luo pimeydestä suuren varjokäden, joka iskeytyy Nazorakjoukon läpi. Manu vetää muutaman olennon itseensä, ja viisikko lähtee juoksuun hajaannuksen läpi. Pystyyn nousseet torakat jäävät nopeasti etenijöiden alle. Viisikko pääsee onnistuneesti kapean tunnelin ohi erääseen isoon pääkäytävään.<br>\n<br>\n\"Hyvät uutiset; ne eivät seuranneet. Huonot uutiset, olemme valtaväylällä eli täällä on väkeä.\", Matoro puhuu lämpimikseen. Monet siviili-torakat lähtevät juoksemaan pakoon, he eivät ole ikinä nähneet mitään pesän ulkopuolelta. Kauempana näkyy joukko aseistautuneita torakoita.<br>\n<br>\n\"Varok-\" joku Klaanilaisita huutaa, ohjus osuu viisikon keskelle.<br>\nMaalattiaan tulee kraateri, viisikko lentelee eri suuntiin ja maata lentää. Torakat lähestyvät uhkaavasti, ja heillä on iso raketinheitinmasiina erään pienen talon katolla.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":272,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-11-06T16:57","content":"<strong>Nazorakien luolasto, asutuskeskus</strong><br>\n<br>\n\"Se on ansa!\" Keetongu huusi.<br>\n\"Ei ihmekkään, että Manun vapauttaminen oli niin helppoa\", Matoro jatkoi ja hyppäsi pystyyn. Hän veti miekkansa esille. Sotilastorakoita tuli joka suunnasta; ne olivat olleet piilossa ottaakseen koko joukon kerralla kiinni.<br>\n<br>\n\"Manu, käytä varjovoimaasi! Torakat lähestyvät!\" Make huusi. Makutan varjovoimat olivat pelastaneet sankarimme tuhat kertaa aiemminkin. <br>\n<br>\nManu ei kuitenkaan vastannut. Nazorakit olivat tähdänneet ohjuksensa juuri Manuun, koska hän oli selvästi joukon johtaja ja pahin uhka. Niinpä Manu vain makasi kuopan pohjalla. Hänen panssarinsa oli yhä ehyt, mutta Makutasta ei olisi taistelijaksi tässä tilassa.<br>\n<br>\nNiinpä MahriKing aloitti itse vastarinnan. Hän teki tulipallon ja sinkosi sen sauvallaan kohti nazorakin raketinheitintä. Räjähdys valaisi koko luolan ja romahdutti talon maan tasalle. Se teki samalla selvää puolesta tusinasta torakoita.<br>\n<br>\nMatoro huitaisi nopeasti miekallaan lähintä torakkaa, mutta sotilastorakka torjui iskun miekallaan ja hyppäsi sivuun. Kuin käskystä koko torakkajoukko lähti hyökkäykseen kohti sankareitamme.<br>\n<br>\n\"NAZORAK RUSH KHEKHEKHE\" Raikui luolassa torakkasuulla puhuttuna.<br>\n<br>\nAlkoi taistelu. Summerganon sai kaadettua tappavalla pistoliikkeellä kaksi lähestyvää torakkaa, mutta niiden tilalle tuli oitis kolme lisää. Maken ja Matoron elementtaalienergiat polttivat ja jäädyttivät hyökkääviä torakoita, mutta niitä virtasi yhä lisää. Keetongu nappasi yhden torakan jalasta ja käytti sitä moukarina pitääkseen lähestyvät vainolaiset loitolla.<br>\n<br>\nSankarimme olivat nyt tiukan saartorenkaan keskellä kaiken avun ulottumattomissa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":273,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-11-06T17:28","content":"<strong>Nazorakien luolasto, asutuskeskus</strong><br>\n<br>\nSaarto tiivistyi koko ajan vähän, mutta sankareiden horjumattomuus ja rohkeutta uhkuva olemus pelotti torakoita. Joka kerta, kun ne yrittivät iskeä saivat ne niskaansa jäätä, tulta ja Keetongun heittämän torakkatoverin. Teräaseet tekivät lähelle päässeistä selvää. Mutta väsymättömiä sankarit eivät olleeet ja tämän torakat tiesivät. Sankareiden ei auttanut, kuin yrittää puskea läpi. Mutta heidän piti samalla suojata Manua ja saada tämä tolpilleen. Manu tuntui virkoavan hieman, mutta liikkuminen tuotti vaikeuksia ja voimien käytöstä ei tullut mitään. Niinpä sankarit ryhmittyivät kiilaksi. Keetongu rynnisti etummaisena torakoita päin, jotka eivät kestäneet pysytssä raskaan iskun voimasta. Torakoita kaatui dominonappulan tavoin ja Keetongun vieressä, kiilan sivuilla juosseet Matoro ja Mahriking hoitivat horjuvat ja kaatuneet viholliset elementtivoimillaan ja kun selvästi ohentunut vihollismuuri taas tuli eteen, oli aika ottaa aseet esiin. Keetongu raivasi tietä, Matoro ja Make hoitivat hidasteet ja Summerganon huolehti siitä, että Manu pysyi liikkeessä. Tarpeen tullen hän nitisti muutaman päälle karkaavan torakan. <br>\n<br>\nNazorakeja oli kuitenkin paljon ja vaikka ne olivatkin menettäneet saartorenkaansa, tulvi niitä yhä joka puolelta ja sankarit uhkasivat jäädä taas satimeen ja mikä pahinta, erilleen toisistaan. Sinkoilevat tuli- ja jääsäteet pitivät kuitenkin viholliset sen verran kaukana, etteivät ne päässet murtamaan kiilaa. <br>\n<br>\nNazorakit alkoivat taas ampumaan ohjuksiaan ja sankareilla oli täysi työ niiden väistelyssä. Manu voi jo hieman paremmin, mutta Summerganon oli vuorostaan vaikeuksissa Mahrikingin kanssa vihollisten iskiessä kiilan, joka murtui samalla hetkellä, selustaan. Keetongu ja Matoro eivät päästäneet ketään Manun luokse, mutta vaikka nazorakit eivät päässeet puusta pitkään aikeissaan listiä sankarit, ei sankareillakaan mennyt niin hyvin. He olivat vihollislauman, joskin selvästi heikentyneen ja rakoilleen sellaisen keskellä ja jollei Manu pian virkoaisi, olisivat he jälleen äärimmäisen tukalassa tilanteessa. Nazorakit alkoivat tiivistää saartoaan ja ne torakat, jotka yhä seisoivat olivat melko voimakkaita. Sankarit kasaantuivat ringiksi, jonka keskellä Manu oli. He olivat päättävisiä ja valmistautuivat jälleen taisteluun. Jos he onnistuisivat murtautumaan vihollismassasta läpi, olisi vihollisista puhdistunut pakotie (nazorakeja oli tulvinut sieltä taisteluun mukaan) heille pelastus.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":274,"creator":"Donny","timestamp":"2010-11-06T17:46","content":"<strong>Suuri trooppinen saari, jossain päin merta</strong><br>\n<br>\nSaari oli ollut joskus kovin kaunis. Sen kullanhohtoisilla hiekkarannoilla ja rehevillä metsäaukeilla oli aikoinaan saattanut kuulla ainoastaan linturahien rauhallista sirkutusta. Saari oli kuitenkin muuttunut. Muutaman kilometrin päässä rantaviivasta kohosi ilmaan sarja mittavia savupatsaita. Lintujen laulu oli poissa.<br>\n<br>\nSaaren keskustaan oli kohonnut nazorakien tukikohta. Tukikohta oli torakoiden mittapuulla pieni, mutta mittava se oli silti. Olemukseltaan se erosi monella tapaa torakoiden muista tukikohdista. Ympäriltä hakattu metsä oli tarjonnut tukikohdan rakentamiseen paljon puuvaroja, ja niistä johtuen moni tarkasti vartioitujen kivimuurien sisällä oleva rakennus olikin tehty joko osittain tai kokonaan puusta.<br>\n<br>\nNazorakit eivät olleet tukikohdan ainoita asukkeja. Heidän lisäkseen tukikohdassa toimi useita skakdeja, sekä joukko saarella epäonnekseen asustaneita le-matoraneja. Tuskanhiki valui pitkin pikkuisten matoranien naamioita näiden raataessa tukikohdan alla sijaitsevissa kaivoksissa. <br>\n<br>\nLimevihreää pakaria kantava le-matoran rojahti yskien pimeän kaivoskäytävän lattialle. Hieman haljennutta akakua kantava työtoveri juoksi säikähtäneenä tuupertuneen kumppaninsa luokse.<br>\n<br>\n\"Toroma! Nouse ylös!\", matoran huusi, yrittäen epätoivoisin elein nostaa toista pystyyn. Toroma vastasi uudella yskäisyllä ja sulki silmänsä.<br>\n\"Lopeta tuo! Ne lupasivat, että pääsemme täältä jos teemme työmme hyvin! Ne lupasivat! Et voi luovuttaa nyt!\"<br>\n<br>\nNazorak-vartija asteli käytävälle kuulemiensa huutojen perässä. Hän katsoi matoran-kaksikkoa julma ilme irvokkailla kasvoillaan.<br>\n<br>\n\"T-toroma vain pyörtyi hetkeksi! Hän jatkaa ihan pian!\", matoran yritti selittää nousten seisomaan toverinsa viereltä. Hän ei tiennyt Toroman jo kuolleen rasituksen aiheuttamaan energiahukkaan.<br>\n<br>\nTorakka tuijotti vielä elossa olevaa matorania hetken, kuin pohdiskellen jotain. Sitten tämä kääntyi ja lähti kävelemään sinne mistä oli tullutkin. Matoran huokaisi helpotuksesta ja yritti vielä kerran herätellä ystäväänsä.<br>\n<br>\n\"Toroma! Herää! Toroma..!!\"<br>\n<br>\nNazorak pysähtyi, kääntyi nopeasti ympäri ja heitti jotain. Kumartunut matoran ei saanut suustaan edes tuskanhuutoa yrittäessään viimeisillä voimillaan repiä kurkkuunsa uponnutta heittoveistä irti kehostaan. Yritys epäonnistui ja matoran lyyhistyi kuolleena maahan ystävänsä viereen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":275,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-06T22:30","content":"<strong>Adminien komentokammio</strong><br>\n<br>\n<br>\nVisokki perääntyi hitaasti neljällä pitkällä jalallaan pitäen tarkan katsekontaktin komentokammion oviaukon edessä vellovaan mustaan massaan. Katseen kohdistaminen yhteen paikkaan osoittautui yllättävän vaikeaksi, koska hitaasti itseään raajoilla eteenpäin vetävän massan koko groteski ruumis oli täynnä pieniä silmiä. Tällä hetkellä ne kaikki kuitenkin katsoivat Visokkia punertavina.<br>\n<br>\nMustan massan keskellä oleva epämuodostunut suu nauroi edelleen. Sen tasaisen valkoiset hampaat erottuivat pimeydessä poikkeuksellisen hyvin. Pieniä kuusisormisia käsiä pullahti välillä ulos olennon suupielistä. Ne tarttuivat olennon turvonneisiin ja painaviin huuliin ja vetivät niitä ylöspäin pakottaakseen hymyn mustan massan keskelle.<br>\n<br>\nOlennon kauhistuttava moniääninen nauru heikensi Visokin taistelumoraalia, joten hän keskitti mielensä kaikki voimat siihen, että ei kuuntelisi sitä. Normaalisti tässä vaiheessa Visokki olisi jo aloittanut telepaattisen pommituksensa kohti vihollista, mutta nyt punaisen Visorakin täytyi keskittyä suojaamaan päänsä sisältö kaikin tavoin.<br>\nVisokki oli ammattitelepaatti. Hän tunsi, milloin häntä itseään käsiteltiin. Silloin oli vain pakko suojautua.<br>\n<br>\nMustan massan ote Visorakin mielestä vahvistui, mutta niin teki myös Visokin sisäinen suojaus.<br>\n<br>\n<em>Ole rauhassa</em>, Visokki sanoi itselleen. <em>Ole rauhassa. Et ole täällä. Olet kaukana. Rauhallinen paikka. Iloinen paikka. Mukava paikka.</em><br>\n<br>\nMustan olennon nauru tuntui vain voimistuvan. Silloin Visokki tajusi, että olennon ote hänen mielestään ei ollut telepaattinen, sillä Visorak kykeni tuntemaan hyökkäysaallot muuallakin kuin mielessään. Tämä oli jotain aivan muuta, jotain tuntematonta.<br>\n<br>\nVisokki perääntyi entisestään.<br>\n<br>\nVähitellen mustan massan kasvava naurukuoro hiljeni. Visokki ehti sekunnin ajan ajatella, että olento luovuttaisi, mutta kyseinen harhaluulo korjasi itsensä välittömästi, kun olento avasi suuren suunsa jälleen.<br>\nTällä kertaa olento puhui vain yhdellä äänellä. Se oli suhteellisen tavallinen Matorania muistuttava ääni, mutta ääni oli uskomattoman karismaattinen. Sen puhetta olisi voinut kuunnella tunteja, jos olisi jättänyt huomioimatta, minkälainen olento äänen tuotti.<br>\n<br>\nSitten musta massa teki jotain, jota Visokki ei koskaan olisi voinut odottaa. Se lauloi.<br>\n<br>\n\"<em>Hämä-hämä-häkki</em>...\" olento aloitti laulaen virheettömästi. Sen jälkeen se piti hetken tauon, mutta sen koko musta vaahtomainen olemus alkoi sätkiä hillittömästi. Olennon kymmenet raajat alkoivat sulautua toisiinsa ja sen suureen mustaan kehoon, joka muodostui parin sekunnin kuluessa suureksi, silmättömäksi mustaksi palloksi. Pian muodoltaan melkein täydellinen pallo kuitenkin luovutti osan massastaan muodostaakseen Syvälle Naurulle kaksiosaisen vartalon.<br>\n<br>\n\"<em>Kiipes' langalle</em>...\"<br>\n<br>\nOlennon yönmustan vartalon etuosasta lennähti kohta kahdeksan pitkää raajaa. Olennon kahdeksan jalan päihin ilmestyi kämmenet, joiden sormien määrää Visokki ei edes yrittänyt laskea. Muodostuttuaan täysin samanlaisiksi nuo kahdeksan raajaa laskeutuivat maahan ja nostivat mustan epämuodostuneen torson ylös.<br>\nSilloin Syvä Nauru avasi jälleen silmänsä, mutta kuten tavallista, hän ei tyytynyt kahteen. Eikä edes kahdeksaan.<br>\n<br>\n\"<em>Tuli sade rankka</em>...\"<br>\n<br>\nSilmiä oli joka puolella hämähäkkimäistä olentoa. Niitä oli jopa sen jalkojen taipeissa ja massiivisessa takaruumiissa. Silmissä oli kuitenkin sama psykoottinen kiilto kuin aiemmin. Olennon häiriintyneen ilmeen viimeisteli se, että se esitteli aina niin kauniin valkoista hammasriviään Visokille. Hampaiden raoista suihkusi mustaa öljymäistä nestettä komentokammion lattialle. Neste sihisi äänekkäästi hetken lattialla ennen kuin haihtui pois. Suuri musta hämähäkkimäinen massa alkoi vähitellen kävellä äänekkäin askelin kohti Visokkia.<br>\n<br>\n\"<em>Hämähäkin</em>...vei.\"<br>\nMusta hämähäkki lopetti laulunsa viimeisen sanan täysin poissa melodiasta, eikä edes yrittänyt laulaa sitä tunteella. Siinä samassa yksi sen pitkistä raajoista syöksähti salamannopeasti kohti Visokkia avaten tusinalla sormella ja yhdellä silmällä varustetun kämmenensä.<br>\n<br>\nKäsi ei kuitenkaan osunut Visokkiin, vaan törmäsi komentokammion lattiaan voimakkaasti tärähtäen. Hyönteismäisen Rahin refleksit eivät olleet heikentyneet vuosien varrella. Syvä Nauru joutui hetken tutkimaan, mihin Visokki oli kadonnut, mutta lopulta tajusi Visorakin hypänneen huoneen kattoon. Se roikkui neljällä jalallaan kivisessä katossa erittäin vaivattoman näköisesti.<br>\n<br>\nMusta hämähäkki naurahti jälleen, mutta nyt sen ääni oli palautunut demoniseksi kuoroksi.<br>\n<br>\n\"En henkilökohtaisesti pidä tuon laulun lopusta\", hyönteismäinen suu sanoi hymyillen leveästi. \"Suosittelen sinua pysymään paikoillasi, pieni ystävä. En satuta sinua.\"<br>\n<br>\nHyökkäys Visokin alitajuntaa kohti oli heikentynyt ja nyt hän kykeni keskittymään muuhunkin kuin jatkuvaan suojaamiseen. Visokki ei kuitenkaan uskaltanut avata täysivaltaista telepaattista yhteyttä, sillä tämän olennon mielessä oli jotain pahaa. Visokki päätti pitäytyä vain yksittäisissä viesteissä.<br>\n\"Sinä olet Avde, etkö?\"<br>\n<br>\nTähtien välistä avaruutta pimeämpi hämähäkki naurahti. \"Minä. Tai me. Nyt ehkä enemmänkin minä. Se on kuitenkin samantekevää. Nyt, pieni ystävä, ole kiltti ja pysy paikallasi.\"<br>\n<br>\nSen sanottuaan Avde sinkosi yhden mustista raajoistaan kohti kattoa. Visokki hyppäsi jälleen salamannopeasti sivuun ja laskeutui tällä kertaa Avdesta katsottuna huoneen vasemmalle seinälle.<br>\n<br>\n\"En ajatellut pysyä\", Visokki sanoi.<br>\n<br>\n\"En aikonut satuttaa sinua, Visokki\", Avde sanoi antaen ymmärtää, että ei ollut mitenkään yllättävää, että hän tiesi Visokin nimen. \"Haluan vain puhua kanssasi. Kasvokkain.\"<br>\n<br>\nVisokki ei vastannut. Tottunut mielten tuntija tiesi, että Avde yrittäisi pelata hänen ajatuksiaan ja että pimeyden pedon puhetta ei edes kannattaisi kuunnella. Toisaalta taas Avde tulisi ennen pitkää huomaamaan Visokin selässä hitaasti käynnistyvän Rhotukan, joten huomio olisi siirrettävä muualle.<br>\n<br>\n\"Ja siksi yrität liiskata minut?\" Visokki sanoi väistäen taas yhden hyökkäyksen nopealla hypyllään.<br>\n<br>\n\"Haluan sinun vain pysähtyvän, ystävä\", Avde sanoi. \"Pysähtyisitkö, että voimme puhua. Tarvitsen linnoituksestanne jotain, joka auttaa minua lopettamaan tämän toivottoman sodan. Jos edes kuuntelisit, voisit muuttaa mielesi.\"<br>\nVisokki pysähtyi hetkeksi maahan suoraan mustan hämähäkkidemonin eteen.<br>\n\"Ai, sinulle on oikein väliä, mitä mieltä olen?\" Visokki sanoi tuijottaen Avdea vihaisin silmin. \"<em>Minä näytän sinulle mieleni</em>.\"<br>\n<br>\nVisorakin silmät syttyivät hohtamaan kirkkaasti pimeydessä ja sen tajunta syöksyi täyteen hyökkäykseen kohti Avdea. Psyykkinen aalto osui mustaan hämähäkkiin ja tunkeutui syvälle tämän sisimpään. Visokki tunsi, kuinka Avden labyrinttimainen ja monimutkainen alitajunta ryhtyi välittömään vastahyökkäykseen. Mustat kädet täyttivät Visokin pään ja tarttuivat vahvasti kiinni hänen ajatuksiinsa, mutta Visokki ei välittänyt. Visokki ei välittäisi, vaikka Avde repisi hänen mielensä pieniksi palasiksi. Tällä hetkellä hän keskittyi pidättelemään hirviötä kaikilla voimillaan paikallaan siihen asti, että Rhotuka olisi täysin ladattu.<br>\n<br>\nSen jälkeen pitäisi vain luottaa siihen, että Rhotuka toimisi.<br>\n<br>\nAvde huusi. Kaikki hirviömäisen hämähäkin kuudesta äänestä huusivat yhtäaikaisesti puhtaasta tuskasta. Olennon tuskanhuudot olivat melkein yhtä sielua raatelevaa kuunneltavaa kuin sen nauru ja kestikin vain kymmenen sekuntia, että Avden tuskaisat huudot muuttuivat tuskaisaksi nauruksi.<br>\n<br>\n\"Kyllä!\" Avde huusi naurun joukosta. \"Näytä minulle, mistä sinut on tehty! Näytä, mihin kaunis, täydellinen mielesi pystyy! Tuhoa kaikki! Revi, raasta! Älä jätä mitään jäljelle! Ja ennen kaikkea...\"<br>\n<br>\nAvde hiljeni. Sekä sen kivun täyttämät huudot että raastava nauru loppuivat. Visokki jatkoi olennon labyrinttimaisen, synkän, hajanaisen ja pelottavan mielen häiritsemistä lähettämillään aalloilla, vaikka hän tiesikin, että oleilu näin syvällä Avden mielessä tulisi vahingoittamaan myös häntä.<br>\n<br>\n<em>Ennen kaikkea, Visokki</em>, pehmeä Matoran-ääni sanoi Visorakin alitajunnasta. Visokin sydän pysähtyi sekunniksi järkytyksestä. <em>Näytä minulle, minkälainen peto oikeasti olet.</em><br>\n<br>\nVisokin vihainen ilme jäätyi paikalleen. Hän unohti hetkeksi jopa keskittyvänsä Avden pidättelemiseen.<br>\n<br>\n<em>Sinä olet älykäs, Visokki, ystäväni. Mutta olet silti Rahi. Tiedäthän, mitä Rahi tarkoittaa Matoran-kielessä? Olet peto. Lajitoverisi tappoivat Keltaiset Jättiläiset ja kuka tietää, kuinka monta muuta lajia. Ja näin sinä vain yrität esittää rauhanomaista olentoa.</em><br>\nKylmä hiki valui pitkin Visokin kasvoja.<br>\n<br>\n<em>Entä jos kaikki sisällesi pakkautunut luontainen, eläimellinen viha vain...repeää ulos? Entä jos vahingoitat joskus ystäviäsi?</em><br>\n<br>\n\"Ei\", Visokki viesti hymyilevälle hämähäkkipedolle, mutta ei ollut enää varma, luottiko omaan viestiinsä. \"Ei ikinä.\"<br>\n<br>\n<em>On varmasti ikävää olla telepaatti. Siinä mielessä, että tiedät, mitä muut ajattelevat. Varsinkin sinusta, ystäväni. Ovatko ne mukavia ajatuksia...vai onko joillakin vaikeuksia hyväksyä nelijalkaista hirviötä?</em><br>\n<br>\nVisokin järkyttyneet kasvot muuttuivat vähitellen jälleen vihaisiksi. Visokki ajatteli sisimmässään, että tilanteessa olisi pian pakko siirtyä henkiseen suojaukseen, mutta hän ei enää ollut varma, kykenisikö kontrolloimaan itseään. Ehkä Avde olikin oikeassa.<br>\n<br>\n<em>Juuri noin. Päästä ulos kaikki tuo patoutunut raivo. Näytä minulle, mikä peto olet. Päästä ulos puhdasta, kaunista, hallitsematonta idiä ja suuntaa se minuun.<br>\n<br>\nTee aivan samoin kuin teit Metru Nuilla.</em><br>\n<br>\nSe riitti Visokille. Koko punaisen Visorakin mieli suuntautui hyökkäykseen. Se hyppäsi mustan hirviöhämähäkin kasvoille ja puri molemmilla pistimillään tiukasti, pommittaen Avden petollista mieltä samanaikaisesti koko päänsä voimalla.<br>\n<br>\nAvdeen kohdistui täysi henkinen tuska, mutta hän jatkoi nauruaan. Nauru oli tauotonta ja siitä hehkui puhdas riemu. Se oli voitonriemua.<br>\n<br>\nAvden nauru keskeytyi, kun sen mustan hämähäkkimäisen kehon läpi räjähti ammus hehkuvan kuumaa ja käsittämättömän kirkasta plasmaa. Plasma läpäisi hämähäkin täysin ja räjähti liekkiaalloksi vasta osuessaan sen takana olevaan seinään. Osuma keskeytti sekä Avden että Visokin hyökkäykset. Visokki putosi maahan Avden päältä ja käänsi katseensa oviaukkoa kohti. Myös Avden punaiset silmät suuntautuivat katsomaan hyökkääjää.<br>\n<br>\nOviaukossa seisoi sininen Skakdi, joka piteli kädessään savuavaa kivääriä ja jonka mekaanisen vasemman silmän valo hohti tummanvihreänä. Skakdin vieressä oli keltainen Toa, joka osoitti sähköisesti rätisevällä sauvalla Avdea.<br>\n<br>\n\"Miksi keksin siistejä toimintarepliikkejä vasta, kun nämä tilanteet ovat ohi?\" Guardian kysyi happamasti ladattuaan kiväärinsä. Tawa ei sanonut mitään, vaan jäi tuijottamaan vihaisena.<br>\n<br>\nSyvä Nauru jäi poikkeuksellisen hiljaiseksi pitkäksi aikaa.<br>\n\"En ole koskaan välittänyt pahemmin taistelusta\", musta massa sanoi. \"Toisin kuin luulette, minä en nauti tappamisesta. Teen sitä vain pakon edessä. Haluan mieluiten mahdollisimman monen elävän.\"<br>\n<br>\nVisokin Rhotuka pyöri nyt täyttä vauhtia. Tawa ja Guardian tähtäsivät Syvän Naurun mustaa ruumista.<br>\n<br>\n\"Haluatteko te pakottaa minut?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":276,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-06T22:51","content":"<strong>Lentokone</strong><br>\n<br>\n\"Mitäköhän Klaanissa tapahtuu tällä hetkellä?\" Snowman mietti ääneen.<br>\n\"Jaa\" Ämkoo vastasi. \"Ei luultavasti ihmeempiä.\"<br>\n<br>\n<strong>SS Rautasiipi, komentosilta</strong><br>\n<br>\nLaivastonsinistä barettiä päässään kantava nazorak katsoi laajan lasisen ikkunan takaa, kuinka suuri lastillinen juuri toukista kehittyneitä nazorakeja tuotiin Rautasiiven suureen halliin. Ne asutettiin omiin pieniin huoneisiinsa, joissa ei kuitenkaan ollut kattoa. Tarkkailu olisi näin helpompaa.<br>\n<br>\nKaikki muukin oli huolella suunniteltua. Koulutus, psyykkinen valmennus, geneettinen muokkaaminen. Uusi sukupolvi oli kyllä jo käynyt laivalla tutustumassa ja kuuntelemassa puheita muutamaan kertaan, mutta ne olivat toistaiseksi vielä asuneet pesässä.<br>\n<br>\nTämä torakka kääntyi pois ikkunan luota, ja asteli Amiraalin luo.<br>\n\"Eikö tuo ole minun juttuni?\" Amiraali kysyi.<br>\nHattupäinen torakka meni hämilleen.<br>\n\"En ymmärrä.\"<br>\n<br>\n002 pyöräytti silmiään vaihtaen puheenaihetta.<br>\n\"Eli uusi sukupolvi on täällä nyt sitten pysyvästi?\"<br>\n\"Aivan niin, johtaja. Muutto on suoritettu.\"<br>\n\"Mene vielä varmistamaan, että kaikki on hoidettu oikein, 1034.\"<br>\n<br>\nSinilakkinen torakka nyökkäsi, ja käveli ripeästi pois huoneesta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":277,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-07T00:33","content":"<strong>Apugeneraattorihuone</strong><br>\n<br>\nPommitettu generaattori pyörähti käyntiin huristen. Kepe ja Paaco huoahtivat helpotuksesta. Kattovalot syttyivät, virran aalto levisi läpi linnakkeen puhdistaen pimeyden. Monen monituisen yrityksen jälkeen se vihdoin käynnistyi.<br>\n<br>\nTaistelun ääniä ei enää kuulunut. Jos generaattori ei olisi jyskyttänyt elinvoimaa Klaanille olisi ollut hiirenhiljaista. He miettivät, oliko liiankin hiljaista. He pakkasivat tarvikkeet ja työkalut ja palasivat käytävään. Doxia ja Ignikaa ei näkynyt missään; he olivat kadonneet. Mutta Kepe oli varma, että he kyllä löytyisivät ennen pitkää, kuten aina ennenkin.<br>\n<br>\nHeidän kulkiessaan käytävää ja hetkeä myöhemmin portaita ylös generaattorin ääni vaimeni heidän liikkuessaan siitä kauemmaksi. Hiljaisuus korostui, se tuntui täyttävän ilman.<br>\n\"Käydään raportoimassa G:lle\", Paaco puoliksi ehdotti, puoliksi totesi.<br>\n\"Joo. Vaikkakin kyllä generaattorin käynnistymisen huomasi\", Kepe jatkoi. Heidän puheensa tuntui kovin pakotetulta hiljaisuudenrikkojalta.<br>\n<br>\nHe suuntasivat hissille, ja ohjastivat sen kohti adminien siipeä. Se alkoi hitaasti kohota ylöspäin. Pirteä hissimusiikki raastoi heidän hermojaan. Rattaiden narina ja kalke kaikuivat hissikuilussa, jonka pohjalla ulospääsyreittiä etsi kaksi hyvin eksyneen näköistä hahmoa.<br>\n<br>\nKilahduksen myötä hissin ovet aukesivat. Heidän yllätyksekseen adminsiiven valot olivat yhä pois päältä. Paaco napsautti katkaisijaa. Ei mitään.<br>\nKepe vilkaisi kämmentietokoneestaan kellonaikaa, vaikka tiesi kellon olevan jotain aamukolmen maissa. Tietokoneen näyttö kuitenkin pysyi pimeänä. Kuin joku olisi räjäyttänyt EMP-pommin.<br>\n<br>\nPaaco kaivoi esiin lyhdyn, jonka sytytti perinteisillä tulitikuilla. Se heitti heidän lepattavat varjonsa seinään.<br>\nHe kulkivat käytävää eteenpäin, kunnes löysivät Klaanin administon ja erään kolmannen osapuolen.<br>\n<br>\n<strong>Mäen laki nazorakien alueella</strong><br>\n<br>\n003, entinen 004 oli tyytyväisempi kuin vuosiin. Ylennyksensä myötä hänen ilmanvoimansa olivat saaneet mittavan budjetinkasvatuksen, mikä takasi hänelle vain ensiluokkaisia rakettirepputorakoita. Hän katseli tyytyväisenä torakkarivistöjä, jotka kykenivät lentämään ja jotka olivat täydessä sotavarustuksessa.<br>\n<br>\nNazorakeja ei pian pysäyttäisi mikään. Ei sillä, että heitä olisi tähänkään asti voitu.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":278,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-07T08:34","content":"<strong>Nazorakien luolat</strong><br>\n<br>\nTunneli on täysin kaaoksen vallassa - monia kymmeniä ruskeakuorisia torakoita hyökkäilee viiden Klaanilaisen kimppuun. Matoro tuntee elementtienergiansa hupenevan ikävän nopeasti. <br>\nHe olisivat vähän aikaa kuivilla jos pääsisivät murtautumaan Torakkojen läpi eteenpäin.<br>\n<br>\nMatoro väistää yhden iskun torakoilta. Hän pyöräyttää miekkansa ja avaa pientä luukkua miekan kahvasta. On puhdasta tuuria, että mikään ei hyökkää tällä hetkellä Jään Toan kimppuun.<br>\nTämä kyseinen Toa ottaa miekkansa kahvasta pienen kapselin ja iskee sen maahan.<br>\n<br>\nSe alkaa savuta kovaa.<br>\n<em>Eteenpäin!</em>, Matoro sanoo telepaattisesti Klaanilaisille.<br>\nPieni kapseli aukeaa kokonaan ja suuri määrä paksua kaasua nousee tunneliin. <br>\nKaasu ei vaikuta hengitykseen mitenkään, mutta se peittää kaiken näkyvyyden täydellisesti. Torakat haparoivat savussa, Klaanilaiset lähtevät juoksemaan eteenpäin - tai toivottavasti eteenpäin. Moni torakka ei edes ehdi tajuta mikä heihin iski Keetongun juostessa edellä, \"tiejyränä\"<br>\n<br>\nViisikko pääsee pois savusta, he ovat suurinpiirtein räjäytetyn ohjuksenheittimen luona. He vetävät itsensä erääseen sivutunneliin hetkeksi.<br>\n\"Minne menemme?\", Tongu kysyy.<br>\n\"Osaako joku Nazorakia? Tässä on tunnelikartta.\", Summerganon sanoo havaitsessaan suuren kivikartan seinässä.<br>\nManu on jo hieman paremmassa kunnossa. Hän katsoo karttaa.<br>\n\"Ymmärrän hieman Nazorakia. Tämä näyttäisi... Hmm... Kartan paikka 'ydin' on seuraavasta tunneliristeyksestä oikeaan.\"<br>\n<br>\n\"Mennään.\", Make toteaa edeltä. Viisikko lähtee kohti kyseistä risteystä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":279,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-11-07T10:11","content":"<strong>Klaanin telakka</strong><br>\n<br>\nOnu-Maroran Tehmutilla oli kädet täynnä töitä. Klaaniin oli selvästi hyökätty, mutta kyseessä ei ollut torakoiden asevoimat. Keetongu ei ollut lähtiessään kertonut, mitä pitäisi tehdä, jos Klaaniin kohdistuisi epä-militaristinen hyökkäys. Onneksi vainolaiset eivät olleet vielä hyökänneet telakalle (ne riehuivat lähinnä siellä, missä oli paljon viattomia siviilejä) eikä sähkökatkoskaan ollut juuri haitannut höyrykoneiden toimintaa. Tehmut kuitenkin päätti, että jotain oli tehtävä.<br>\n<br>\n\"Mestari Ornu, kuusi Lohrakia liikkeelle. Ottakaa kolme nopeinta alusta ja menkää tiedustelemaan. Kone yksi suuntaa adminien tornille. Kone kaksi kiertelee yläpuolella ja yrittää määrittää hyökkäyksen suuruutta. Kone kolme kiertää Klaanin muurit ja palaa kotipesään. Kysyttävää?\" <br>\n<br>\n\"Ei ole, mestari Tehmut\", Ornu sanoi ja vetäisi käden lippaan. Hän poistui ja lähti herättelemään asuntolassa nukkuvia urheita, joskin unisia Lohrakeja.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":280,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-07T16:45","content":"<em>Kukkaruukussa<br>\nasusteli pienehkö<br>\nsiilinpoikanen.<br>\n<br>\nKyllä. Ja se oli kummallista.<br>\n<br>\nMinä loin sen. Minä tein kaiken tuon todeksi. Ja niin teki hänkin. Hän oli mukanani. Me teimme sen yhdessä. Miksi? Koska halusimme valtaa. Miksi? Koska halusimme hallita. Haluanko sitä enää? Mahdollisesti. Tai sitten en. Voinko itsekään tietää?<br>\n<br>\nMitä hän haluaa, kumppanini. Miksi hän ei haluaisi yhä? Onko hän täällä? Missä? Siellä? Täällä? Tuolla? Domek sanoisi: ”Hus metsään siitä”. Totelkaa.</em><br>\n<br>\n<strong><span style=\"text-decoration:line-through\">Kukkaruukku</span> Nazorakien luolasto</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui osasi lukea enemmän Nazorakia kuin antoi ymmärtää. Hän johdatti joukkionsa tunnelien läpi jonkinlaiseen komentohuoneeseen. He tarkkailivat ovenraosta Nazorakeja, jotka tarkkailivat heitä kameroiden välityksellä. Yksi Nazorakeista katsoi kauhuissaan monitoria. Hän näki joukkion menevän ovesta sisään. Siinä samassa suuri terä lävisti hänen tuolinsa selkänojan kaulan kohdalta. Muu osa ryhmästä ei nähnyt mitä tapahtui, mutta Makuta Nuin miekan läpäistyä tuolin selkänojan vihreää nestettä alkoi valua tuolista. Makuta Nui veti miekkansa pois ja kuivasi sen toisen Nazorakin takkiin. Tämä istui kuin jäätyneenä omassa tuolissaan. Pian hän istui jäätyneenä siinä. Matoro nosti kalikan pois tuolista ja istui itse tilalle. Makuta Nui istui toiseen.<br>\n<br>\n”Make ja Suga, pitäkää vahtia. Keetis voisi katsella näitä koneita <em>teknisen kiinnostuksen</em> kannalta”, Manu sanoi. Nämä menivät ovelle. Keetongu alkoi tonkia laitteita. Makuta Nui katseli monitoreja Matoron kanssa. Pian huoneen irtaimistosta oli muodostettu barrikadi oven eteen.<br>\n<br>\n”Nyt”, Manu sanoi, ”suunnittelemme, mitä teemme seuraavaksi.”<br>\nMuut nyökkäsivät.<br>\n”Meidän pitäisi löytää pesän keskus”, Makuta jatkoi. ”Ehdotuksia?”<br>\n”Minusta voisimme katsoa, löytyykö tietokannoista mitään”, Tongu sanoi. He ryhtyivät toimeen. Sattumoisin he löysivät kartan.<br>\n<br>\n”Tämähän on vallan hienoa”, Manu sanoi. ”Tuhotaan paikat ja mennään.”<br>\nJa niin he tuhosivat paikat. Mitään ei jäänyt jäljelle. Seinätkin he kaatoivat. Torakkalaumaa pakoon juostessaan he kulkivat kohti keskustaa. Matka oli vielä äärimmäisen pitkä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":281,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-07T22:27","content":"<strong>Lentokone</strong><br>\n<br>\nSnowman oli pitkästä aikaa ohjauspuikoissa. Ämkoo oli siirtynyt kartanlukijan paikalle, kun lumiukko oli alkanut voida selvästikin paremmin. Ehkä vähän liiankin hyvin, nyt Snowman lauloi täyttä kurkkua ja hytkyi ohjaimissa rytmikkäästi.<br>\n<br>\n\"Todella kaunista\" Ämkoo totesi \"Mutta nyt saattaisi olla aika hiljentyä. Allamme alkaa kohta taas olla asutusta, kannattanee keskittyä pilviverhossa pysymiseen.\"<br>\n\"Selvä homma, Mäksä.\"<br>\n\"...selvä homma <em>mikä</em>?\"<br>\n\"Kuulit kyllä. Mutta nyt hiljaa, kannattanee keskittyä pilviverhossa pysymiseen.\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n[spoil]Anteeksi, taas lyhyt. Mutta aikataulutus vaati.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":282,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-07T22:40","content":"<strong>Torakkapesä, kokoushuone</strong><br>\n<br>\nAbzumo astui sisään torakoiden kokoushuoneeseen. 001 käveli ärsyyntyneenä ympäri huonetta. Makuta käveli huvittuneena torakan luo.<br>\n<br>\n”Mitä sssssinä ravaat?”<br>\n”Mitäkö?” toinen tiuskaisi ärtyneesti. ”Makuta Nui!”<br>\n”Mitä hänessstä?” Abzumo sanoi. Hänen mielenkiintonsa heräsi.<br>\n”Hän on täällä. Vangitsimme hänet, mutta nyt hän on taas vapaa.”<br>\n”Sinä taissssit aliarvioida hänet, eikö totta rakas yssstävä?”<br>\n”Älä sinä siinä arvostele minun työtäni. Voit mennä hoitelemaan hänet itse, jos se on niin helppoa.”<br>\n”En sssanonut helppoa, ystäväiseni. Ssssanoin vain, että <em>aliarvioit</em> hänet.”<br>\n”Hmph.”<br>\n”Ssse on melkoinen konssssonanttipino. Kuinka sen voi lausssssua?” Torakka oli aivan hiljaa. Makuta hymyili maireasti.<br>\n<br>\n”Mihin sinä pyrit tällä keskustelulla?” 001 kysyi hitaasti.<br>\n”En oikeassstaan mihinkään. Kuinka niin?”<br>\n”Sinä ärsytät minua tahallasi, vaikka voisit mennä tappamaan nuo tunkeilijat.”<br>\n”No, ssssiitä tulisi kiinnosssstavaa.”<br>\n”Menehän siis.”<br>\n”Voinhan minä mennäkin. Näemme taassss pian, <em>0001</em>.”<br>\nKenraali pysähtyi paikoilleen selin Abzumoa päin. Makuta saapasteli ulos huoneesta. Torakka seisoi paikallaan pitkän aikaa.<br>\n<br>\n<strong>Tunnelit</strong><br>\n<br>\nJoukko klaanilaisia juoksi labyrinttimaisia käytäviä pitkin kohti määränpäätään. He eivät arvanneetkaan, että tunnelin päässä ennen seuraavaa salia odottaisi joukko Rahskheja.<br>\n<br>\nHe räjäyttivät oven sisään. Siinä samassa kaksi Rahkshia selätti sekä Summerganonin että Matoron. Make ja Keetongu vetivät aseensa. Makuta Nui käveli heidän välistään saliin. Abzumo katsoi häntä toiselta puolelta salia. Heidän välissään oli parisenkymmentä Rahkshia.<br>\n<br>\n”Abzumo”, Makuta Nui sanoi kuivasti.<br>\n”Makuta Nui”, Abzumo naurahti. ”Ssssiitä onkin jo aikaa. Ja ketässsss muita täällä onkaan. Mahtava insssssinööri, Keetongu, Sssssummerganon, uusssin moderaattori, MahriKing.” Kaikki katsoivat häntä ällistyneenä. Kuinka hän tunsi Manun? Kuinka hän tiesi heidän nimensä. Matoro heitti Rahkshin päältään.<br>\n”Ah, vielä yksi”, Abzumo jatkoi. ”Matoro the Blacksnow. Eipä ole nähty sitten… ei ikinä, vai mitä?” Hän naurahti jälleen. ”Tänään te kaikki kuolette. Kivaa?”<br>\n”Pääsi on yhä pilvissä, veliseni”, Manu sanoi.<br>\n”Älä viitsssi. Sinä tiedät, että olemme Makutoja molemmat. Teemme, mitä tahdomme.”<br>\n”Minä teenkin”, Manu sanoi. ”Tänään korjaan yhden virheistäni. Sinut.”<br>\n”Anna palaa.”<br>\n<br>\nRahkshit hyökkäsivät toien ja Keetongun kimppuun. Makutat aloittivat kaksintaistelun. Pelistä tulisi julma.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":283,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-07T23:45","content":"<strong>Komentokammio</strong><br>\n<br>\nPlasma-ammukset ja sähkö lentelivät läpi tunkkaisen ilman kuin parvi tappavia hyönteisiä. Rhotukat räjähtivät komentokammion seinille ujeltaen äänekkäästi. Ammusten lentoratojen välissä tanssi musta painajainen, joka väisteli pimeydessä hohtavat hyökkäykset vaivattomasti. Välillä se heilautti lonkeromaisia raajojaan kohti Tawaa, Guardiania tai Visokkia ja hajotti huoneen irtaimistoa. Hajoavien huonekalujen ja kaapeilta putoavien lasiesineiden särkymisen äänet yhdistettynä sähköiseen rätinään, plasmaroihahduksiin ja Rhotukan pyörimiseen muodostivat taistelusta äänellisesti suorastaan melodisen kokonaisuuden.<br>\nAvden nauru oli kuitenkin loppunut, mistä huomasi, että musta hirviö oli vakavoitunut. Nyt se keskittyi täysin admineihin.<br>\n<br>\nAmmuttuaan kiväärinsä sarjatulitoiminnolla kohti yhtä Avden suurista silmistä ja väistettyään jälleen yhden valtavan lonkeron osuman Guardian huomasi valoa silmäkulmassaan. Hän kääntyi katsomaan komentokammion oviaukkoa ja tajusi, että valot olivat taas päällä. Jostain taistelun äänien alta Guardian kykeni myös erottamaan apuvoimageneraattorin vaimean hurinan. Guardian hymyili leveästi hetken ennen kuin tajusi jonkinlaisen epäloogisuuden.<br>\n<br>\n\"Miksi täällä on yhä pimeää?\" hän huusi Tawalle ja Visokille.<br>\n<br>\n\"Koska metalliset ystäväni ja Sheelika ovat erittäin taitavia lamppujen lamauttamisessa\", Avde myhäili jostain mustan ruumiinsa sisältä.<br>\n<br>\nTawan kasvoille tuli yllättynyt ilme. Hetken päästä se vääntäytyi vihaiseksi.<br>\n\"Sinäkö olet tehnyt Sheelikasta...tuon?\" Tawa huusi yötä mustemmalle massalle ja keskitti sähkövoimansa keihästään pitkin. Salama osui Avden läpi, mutta sen muodostamaa aukkoa lukuun ottamatta Avde ei tuntunut reagoivan hyökkäykseen.<br>\n<br>\n\"Ei, en todellakaan\", Avde sanoi monella äänellään, joista yksi alkoi muistuttaa Sheelikan puhetta. Yhdistettynä muuten miehekkäisiin ääniin se muodosti erittäin kieroutuneen kokonaisuuden. \"Se olit sinä, Tawa. Sinä loit oman hirviösi.\"<br>\n<br>\nTawa ei vastannut mitään. Hän ampui toisen salaman ja väisti Avden mustasta ruumiista ulos työntyvää terävää piikkiä, joka osui lattiaan jättäen ruman reiän.<br>\n<br>\n\"Hän anoi sinulle, Tawa\", Avde sanoi. \"Hän anoi, että et luovuttaisi häntä Makutoille, mutta mitä sinä teit? Sinä kieltäydyit. Nuori tyttö teki yhden virheen ja luovutit hänet hirviöille.\"<br>\n<br>\nTawan katse kalpeni. <em>Älkää kuunnelko</em>, Visokki viesti telepaattisesti, mutta ei ollut varma, osuiko viesti maaliinsa.<br>\n<br>\n\"Tiedätkö sinä, mitä kaikkea ne tekivät hänelle siellä?\" Avde sanoi pirteästi. \"Minä voin näyttää, mitä he tekivät. Voi, se oli kamalaa. Herra ZMA oli oikeastaan melkoinen hyväntekijä auttaessaan hänet pois sieltä. Paikasta, jonne sinä hänet työnsit.\"<br>\n<br>\nTawan katse oli tyhjä. Hän pysähtyi paikoilleen ja oli laskemassa suojaustaan.<br>\n<br>\n<em>ÄLÄ KUUNTELE.</em><br>\n<br>\nSähkön Toa säikähti tarpeeksi, että tajusi väistää Avden torsosta syöksyvää kouraa.<br>\n<br>\n\"Ja sinä, Vartija?\" Avde sanoi kysyvästi kaatuneen kirjahyllyn takaa tulittavalle Guardianille. \"Sinullako on varaa tuomita Sheelika tekojensa takia? Sekö, että taistelitte sodassa vain hieman isompia roistoja vastaan tekee sinusta jalon soturin, jolla on varaa arvostella?\"<br>\n<br>\nAvdesta lennähti jälleen suurta metalliketjua muistuttava lonkero, joka väisti maassa makaavan tajuttoman Glatoriankingin ja Jaken liikkumattomat ruumiit ja osui Guardianin suojana toimivaan kirjahyllyyn, heittäen sen sivuun.<br>\n<br>\n\"Annan anteeksi muun luonteessa, jopa synnit, hyvät ystävät, mutta tekopyhyyttä en siedä\", Avde sanoi lähestyen perääntyvää Guardiania tärisevällä lonkerollaan. \"Hyväksykää se, mitä olette.\"<br>\n<br>\nGuardian perääntyi lonkeroa, kunnes tajusi joutuneensa nurkkaan. Hän tarkkaili pakomahdollisuuksiaan varovaisesti vain huomatakseen niiden olevan vähäiset.<br>\n<br>\n\"Tekopyhyys?\" Guardian sanoi itsevarmasti. \"En halua kuulla saarnaa olennolta, joka kutsuu meitä ystävikseen yrittäessään tappaa meidät.\"<br>\n<br>\n\"Kuka sanoi, että aion tappaa teidät?\" Avde sanoi lämpimästi. Sen sanottuaan hän syöksi lonkeronsa äkkinäisesti Guardiania kohti. <br>\nGuardian toimi nopeasti. Hän veti yhden heittoveitsistään irti hopeisesta panssaristaan ja irrotti pallomaisen plasmakranaatin kiväärinsä kyljessä olevasta lokerosta. Ripeällä liikkeellä Guardian heitti ensiksi toisella kädellään kranaatin kiinni Avden valtavaan lonkeroon ja seuraavaksi irrotti sen pienen sokan heittoveitsellä, joka lennähti sokka mukanaan yhteen Avden punertavista silmistä. Samassa Guardian pyörähti sivuun.<br>\n<br>\nPunertava räjähdys poltti sätkivän lonkeron pään ja särki yhden komentokammion suurista osumankestävistä ikkunoista. Paineaalto heitti Guardianin voimakkaasti maahan. Tawa käveli nopeasti hänen viereensä ja auttoi Guardianin pystyyn, ampuen samalla taas yhden salaman kohti mustaa massaa. Visokki hyppi kolibrimaisin liikkein pitkin huonetta ja ampui tasaiseen tahtiin Rhotuka-kiekkoja.<br>\n<br>\n\"Niin, en ajatellut välttämättä tappaa teitä\", Avde sanoi astetta vakavammin. \"Mutta rakkaat ystävät, nämä hetket saavat minutkin ajattelemaan päätöksiäni kahdesti.\"<br>\n<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<br>\nKepe ja Paaco saapuivat pimeään admin-kammioon ainoastaan havaitakseen taistelun olevan käynnissä. Paaco juuttui puoleksi minuutiksi napsuttelemaan sormiaan tasaisten taistelun äänien luoman tarttuvan melodian tahtiin ennen kuin kauhistuneella ilmeellä varustettu Kepe keskeytti hänet tökkäämällä vihreää Toaa olkapäähän ja osoittamalla sormellaan hirviömäistä mustaa hahmoa.<br>\nPaaconkin ilme muuttui lievästi.<br>\n<br>\n\"Haetaanko...\" Kepe aloitti puhumaan hitaasti. \"...vähän apuvoimia?\"<br>\n<br>\nPaaco oli vastaamassa jotain, mutta moderaattorin puhe keskeytyi, kun mustan massan mustempi raaja tukki Paacon ja Kepen takana olevan oviaukon suuruudellaan.<br>\n<br>\n\"Ei enää\", Avde sanoi. \"Meitä on jo ihan tarpeeksi, en ehdi kohta tutustua kaikkiin. Kepe, Paaco. Aloittakaapa kertomalla, mitä pelkäätte.\"<br>\n<br>\n\"Hehe\", Paaco sanoi kauhistuneena tuijottaen vuorotellen Guardiania ja Avden tummaa kehoa. \"Jos Snowman olisi täällä, tämähän olisi melkein Yö Kauh-\"<br>\n<br>\n\"Paaco\", Guardian huusi keskeyttäen Paacon. \"Ei nyt.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":284,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-08T00:03","content":"<strong>Klaanin rantakalliot, pieni kanjoni</strong><br>\n<br>\nPieni lintu säikähti suuren kiven takaa esiin ilmestyvää rumaa pärstää. Suiposta, teräväpäisestä kallosta tuijotti kaksi punaista, verestävää silmää. Pian koko zyglak laahusti esiin kolmen lajitoverinsa kanssa, ja lintu lehähti äkkiä tiehensä.<br>\n<br>\nNeljä groteskia matelijaa tarkkailivat ympäristöään odottavan näköisinä, mutta alkoivat pian elehtiä kärsimättömästi.<br>\n\"Missä ne taas viipyvät?\" yksi zyglakeista ihmetteli raastavalla äänellään. \"Luulisi nyt pystyvän sentään kokouspaikalle saapuvan kaikilla niillä vempaimilla.\"<br>\nMuut murahtelivat hyväksyvästi.<br>\n<br>\nKuitenkin melko pian mereltä alkoi kuulua moottorin ääniä. Zyglakeista suurin siirtyi kanjonin merta kohti aukeavalle suulle tarkkailemaan. Sieltä saapui nazorakein vene, kannellaan tusinan verran torakoita.<br>\n\"No niin. Ötökät saapuvat.\"<br>\n<br>\nMoottorin ääni hiipui, ja vaihtui lukuisten askelten töminäksi. Neljä zyglakia asettautuivat riviksi, ja tuijottivat kylmästi nurkan takaa saapuvaa torakkajoukkiota. Yli kymmenen torakkaa olivat melkein kaikki todella raskaasti aseistautuneita.<br>\n<br>\nTorakoiden asetuttua kahteen riviin astui joukosta esiin sinibarettinen nazorak, joka oli avaamassa suutaan, kun poikkeuksellisen laiha zyglak keskeytti.<br>\n\"Mikäs teillä kesti?\"<br>\nSinilakkinen torakka keräsi itsevarmuutensa vastatessaan kiusallisen lähelle kasvonsa tuoneelle matelijalle.<br>\n\"Polttoaineen kannalta oli taloudellista saapua juuri nyt, ja-\"<br>\n\"Taloudellista! Itse sovitte tämän tapaamisen, pistätte meidät odottamaan riskialttiissa kanjonissa, ja tulette paikalle useita kymmeniä minuutteja myöhässä!\"<br>\n<br>\nSiinä missä sinilakkinen torakka otti peloissaan pari askelta taaksepäin, kaksi hänen vierellään seisovaa suurempaa nazorakia astuivat esiin, ja osoittivat zyglak-joukkiota aseillaan. Muut aseistetut torakat ottivat tästä mallia.<br>\n<br>\nZyglakit vaikenivat hetkeksi, kunnes sama matelija avasi taas suunsa: \"Mikä syy teillä sitten on tälle tapaamiselle?\"<br>\n\"Aluevastuun uudelleenjaottelu.\" Puhuja oli taas laivastonsinistä barettia päässään kantava nazorak. \"Teidän tehtäväksenne tulee lähettää tiedustelijoita Kummitusten Suolle.\"<br>\n\"Luuletko, pikku ötökkä,\" Zyglak sihisi \"voivasi noin vain lähettää joukkojamme saaren vaarallisimmille alueille? Luuletko, että meillä riittää miehiä moiseen?\"<br>\nTakana seisoneet zyglakit tarttuivat jo keihäisiin ja miekkoihinsa, mutta lopettivat toimensa suuren nazorak-joukon uhatessa heitä moderneilla zamor-kanuunoillaan.<br>\n<br>\nPian torakat poistuivat, jättäen jälkeensä ankean nelikon zyglakeita, joilla olisi huonoja uutisia lajitovereilleen vietäviksi.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Lentokone</strong><br>\n<br>\nÄmkoo tutki vielä hetken karttaa, ja alkoi sitten puhumaan.<br>\n\"Snowie?\"<br>\n\"Niin?\"<br>\n\"Alamme lähestyä määränpäätämme.\"<br>\n\"No hyvä, sinulle riittää kahvia liptettäväksi takaisintulomatkallekin.\"<br>\n<br>\nKlaanilaiset katsoivat ikkunoista ulos. Hieman heidän edessään levittäytyi trooppinen saari. Se oli metsäisä, ja oli siellä vähän vuoriakin. Ämkoon silmään kuitenkin osui muuannen yksityikohta. Asutusta oli liikaa. Ja se oli aivan vääränlaista.<br>\n\"Snowie... En usko, että matoralaisten mökit näyttävät aivan tuolta.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":285,"creator":"Donny","timestamp":"2010-11-08T00:43","content":"<strong>Lentokone</strong><br>\n<br>\nLumiukko kaivoi nopeasti esiin kiikarit ja syöksähti ikkunan ääreen tiirailemaan alas. Hän haukkoi hetken henkeään.<br>\n<br>\n\"Niin?\", Ämkoo kysyi kuivalla äänellä tarttuen vuorostaan lentokoneen ohjaimiin. Lumiukon säikähtänyt ilme ei lupaillut hyvää. Kiikarit putosivat Snowien käsistä tämän puhuessa.<br>\n<br>\n\"Nazorakeja! Siellä on vaikka kuinka paljon nazorakeja!\"<br>\n\"...mitä?\"<br>\n\"Tukikohta on aivan valtava! Miksi me emme...\"<br>\n\"...tienneet tästä. Niin.\"<br>\n\"Ovatkohan ne jo huomanneet meidät?\"<br>\n<br>\nÄmkoo korjasi asentoaan ohjauspenkillä samalla kun hänen silmänsä ohenivat pelkiksi viiruiksi.<br>\n<br>\n\"Emme jää ottamaan siitä selvää. Pois täältä. Äkkiä.\"<br>\n<br>\n<br>\nTorakat olivat todellakin huomanneet tukikohdan ilmatilaan siirtyneen aluksen. Joukko ilmatorjuntaan erikoistuneita nazorakeja valmisteli parasta aikaa massiivista tykkiä. Kaksi johtaja-asemassa olevaa torakkaa tarkkaili taivasta kiikareillaan.<br>\n<br>\n\"Ulkonäöstä päätellen Klaanin alus.\"<br>\n\"Onko tämä hyökkäys?\"<br>\n\"En usko. Lentokoneita on vain yksi. Lisäksi tuo on liian pieni pommikoneeksi.\"<br>\n<br>\nTykki oli ampumavalmiudessa. Nazorakit alkoivat laskeskella ammuksen lentorataa. Viholliskone oli saatava alas.<br>\n<br>\n<br>\nLentokoneessa vallitsi kaoottinen tunnelma Ämkoon yrittäessä kohota takaisin pilvien sekaan lentopelillään. Tuulet eivät kuitenkaan olleet klaanilaisten puolella ja koneen vauhti oli tuskallisen hidas. Ämkoo kirosi.<br>\n<br>\nSnowman oli sanomassa jotain, mutta sanat juuttuivat hänen kurkkuunsa. Hän ehti erottaa lentokoneen ohi kiitäneen tykin ammuksen aivan liian selvästi. Jossain kaukana yläpuolella räjähti.<br>\n<br>\n\"Kohde on yhä taivaalla. TULTA!\", torakkajohtaja komensi.<br>\n<br>\nÄmkoo ja Snowman vilkaisivat kauhuissaan toisiaan. Ämkoo puristi lentokoneen ohjaimia lujasti yrittäen epätoivoisesti koota ajatuksiaan.<br>\n<br>\n\"Ne ampuvat meitä!\"<br>\n\"Luuletko, että en huomannut!?\"<br>\n\"Tee jotain!\"<br>\n\"Koko aj-\"<br>\n<br>\nLentokoneen vasemmalta puolelta kuului räjähdys. Ämkoo ja Snowie näkivät ikkunasta kuinka vasemman siiven rippeet sinkosivat palaen ympäriinsä.<br>\n<br>\nKone lähti putoamaan.<br>\n<br>\n<br>\nTukikohdan pihalla tapahtumia tarkkailevat nazorakit hurrasivat. Myös muutama skakdi uskaltautui ulos tarkkailemaan tapahtumia. Alas kiitävä lentokone oli useimmille heistä voiton merkki, mutta jokunen torakka oli huolissaan.<br>\n<br>\n\"Se putoaa päällemme\", totesi yksi ampujista.<br>\n\"Ampukaa lisää!\", komensi johtaja. \"Jos se putoaa tukikohtaan tuossa kunnossa, se voi aiheuttaa mittavaa vahinkoa!\"<br>\n<br>\n<br>\nLumiukon jalat eivät enää kantaneet. Hän rojahti putoavan lentokoneen takaosaan tietämättä mitä pitäisi ajatella. Lopulta hän kuitenkin uskalsi avata suunsa.<br>\n<br>\n\"Mitäs nyt?\", hän kysyi toivoen, että Ämkoolla olisi jokin mullistava idea tilanteen pelastamiseksi. Snowien kauhuksi Ämkoo oli hiljaa.<br>\n<br>\nÄmkoo käänsi ohjaimia voimakkaasti. Snowman horjahti koneen toiseen laitaan yrittäessään nousta seisomaan. Koneen vauhti kiihtyi.<br>\n<br>\n\"Tule tänne\", Ämkoo sanoi. Snowie totteli.<br>\n<br>\n\"Näetkö tuon ison rakennuksen?\"<br>\n\"Öh, joo?\"<br>\n\"Yritän ohjata meidät sitä kohti. Viemmepähän jotain mukanamme.\"<br>\n\"Mutta...\"<br>\n\"Toivon mukaan sen sisälle on varastoitu jotain arvokasta.\"<br>\n\"M-mutta...\"<br>\n<br>\nÄmkoo tarttui kiinni lumiukon ranteesta. Snowie nielaisi.<br>\n<br>\n<br>\nTorakat tulittivat putoavaa lentokonetta. Lopulta toinenkin siivistä sai osuman, joskin hieman liian myöhään. Valtaosa koneesta oli tallella ja se suuntasi uhkaavasti suoraan kohti asevarastoa.<br>\n<br>\n\"TEHKÄÄ JOTAIN!\", torakkajohtaja huusi kauhuissaan, harppoen samalla juoksuaskelin poispäin asevarastosta. Kohta räjähtäisi.<br>\n<br>\nJa niin myös räjähti. Lentokone putosi suoraan asevaraston katon läpi aiheuttaen voimakkaan ketjureaktion. Erilaisten räjähteiden aiheuttama jysähdysten ja pamahdusten kuoro nostatti taivaalle valtavan tulipatsaan. Se toi mukanaan myös voimakkaan paineaallon joka heitti monet nazorakit kumoon.<br>\n<br>\nJohtaja nousi pystyyn tuijottaen räjähdyksen suuntaan. Kymmenet torakat juoksivat räjähdyspaikkaa kohti sammuttamaan juuri syttynyttä tulipaloa. Johtajatorakka päätti lähteä seuraamaan tilannetta.<br>\n<br>\nSilloin tarkkaan harkittu miekan sivallus kuitenkin sai johtajan pään putoamaan paikoiltaan. Ämkoo seisoi kuolleen torakan vierellä puolikumarassa samalla kun Snowman viimeisteli hieman kauempana seisoneen torakkaparivaljakon. Sammutustöihin rientäneet torakat pysähtyivät ymmärrettyään mitä juuri oli tapahtunut.<br>\n<br>\nÄmkoo nousi täyteen mittaansa ja sivalsi miekallaan kerran tyhjää.<br>\n<br>\n\"Me olemme pulassa, Snowie\", hän sanoi lähes pilkalliseen sävyyn. Lumiukko vastasi katseella, jota Ämkoo ei osannut tulkita. <br>\n<br>\nTukikohdan hätäsireenit raikuivat rakennusten seinustoilla. Kaikkialla soi kuulutus: \"Varoitus! Klaanilaisia tukikohdassa!\"<br>\n<br>\n[spoil]Tästä olisi saanut paljolti paremman, jos olisin kirjoitellut tämän päivällä. No jaa, juoni ainakin kulkee. Pahoittelen kirjoitusasua ja mahdollisia virheitä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":286,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-08T18:12","content":"<strong>Suurehko luola, Nazorakien pesät</strong><br>\n<br>\nTähän kohtaan sopisi jokin eeppinen musiikki. Siis jos et ole mukana taistelussa. Taistelussa et ehdi miettiä taustamusiikkeja, on kyse hengestä.<br>\n<br>\nJoo.<br>\n<br>\nNiin, siis. Tuo ei liittynyt tähän mitenkään. Aloitan ropepostin vasta nyt.<br>\n<br>\nKaksi suurikokoista Makutaa taistelevat luolan perällä, lähellä ovea josta Abzumo tuli.<br>\nMuut Klaanilaiset kokevat pienoisia ongelmia \"Makutan poikien\", Rahkshien kanssa.<br>\nMatoro on tyrmistynyt siitä, että Abzumo ei ollut muistanut häntä. Tai tuntenut. Ihan sama. Matoro sen verran häirinnyt Makutan Veljeskunnan operaatioita että jokaisen itseään kunnioittavan Makutan pitäisi tuneta hänet. <br>\n<br>\nRahkshit ovat kovempia vastuksia kuin Nazorakit. Ne ovat voimakkaampia ja tappavampia. Niitä vastaan pitää olla ovela.<br>\nToisaalta aloitteen saaminen taistelussa on vähän paha avoimella kentällä ylivoimaa vastaan. Jokaista Klaanilaista kohden on noin kaksi rahkshia.<br>\n<br>\nMatoro torjuu miekallaan rahkshin sauvaniskun. Mustakultainen olento pyörähtää ja vetäisee sauvansa mangetismillä Matoron miekan pois. Jään Toa hyppää ja potkaisee ilmasta käsin - tai jaloin - rahkshia päähän. Jään Toa kaataa rahkshin maahan, mutta silloin toinen olento iskee häntä selkään terävällä sauvalla. Matoro vetäisee refleksinomaisesti Sähkösäilänsä ja ampuu vahvan sähköshokin sokkona taaksensa. matoro yrittää hypätä nousseen vihollisen yli, mutta tämä nappaa Toaa jaloista. Matoro iskeytyy suoraan saman rahkshin piikkeihin selkään. Toan painosta vihollinen tosin kaatuu. Matorolla on rinnassa ja selässä verta vuotavia haavoja. Hänen panssarinsa parannuskivi parantaa haavoja pikkuhiljaa. Tuskallisen hitaasti.<br>\n<br>\nToa kierähtää kuperkeikan maassa ja ampuu jäätä kaatuneeseen mangetismin rahkshiin. Keltasininen hitauden rahkshi puskee jo päälle ja ampuu sauvastaan hidastussäteen Matoroon. Ulkopuolisen silmistä hidastunut voltti ja potku vihollisen purukalustoon saattaisi näyttää ulkopuolisen mielestä kovinkin tyylikkäältä. Tässä ei ehdi ihailla taidokkaita liikkeitä. Matoro pääsee takaisin jaloilleen, mutta hitauden takia saa kaksi iskua olennon sauvasta. Toa kaatuu selälleen kovaa. Hitaussäteen vaikutus alkaa kadota. Rahkshi hyppää kohti Matoroa. Toa tavoittelee maasta jompaakumpaa aseistaan, Hän tavoittaa käteensä Energiaterän nostaa sen nopeasti ja se iskeytyy juuri oikealla hetkellä keskelle rahkshin rintaa - pitkä terä lävisti sen panssarin ja osui Kraataan. <br>\nJään Toa huokaisee. Hän ei ehdi levätä kovin montaa sekuntia ennekuin ensimmäinen rahskhi hyökkää uudestaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":287,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-10T21:46","content":"<strong>Se huone adminsiivessä, jossa oli paljon porukkaa</strong><br>\n<br>\nKepe katsoi Avdea hämmästyneenä. Mikä kumma tuo oli olevinaan? Sen parasiitin isoveli?<br>\n\"Öh\", hän aloitti. Tilanteeseen sopimattomasti Paaco hihitteli vieressä kummallisesti ja häiritsevästi.<br>\n\"Ota tämä kohteliaisuutena tai älä, mutta ainakin sangen rujo olemuksesi olisi hyvä pelkäämisen kohde\", hän vastasi ei-niin-kovin-Punaiselta Mieheltä näyttävälle massalle tämän kysymyksen kiertäen.<br>\n<br>\n<strong>Verstaan ulkopuoli</strong><br>\n<br>\nDox tuijotti Verstaan ovea. Hänellä nousi pala kurkkuun. Se oli lukossa.<br>\n<br>\nJa hän oli ulkopuolella.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":288,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-11T12:45","content":"<strong>Trooppinen saari, Nazorakien tukikohta</strong><br>\n<br>\nNazorak käänsi ensin pientä vipua vasemmalle, sitten veti sen taaksepäin, työnsi taas eteen, ja laski oikealle. Kuului hassu 'klik'. Pulttilukkoinen zamor-kivääri oli nyt latingissa, ja se oli ladattu tappavasti sähköistetyillä kuulilla. Aseen etujalakset olivat tukevasti kiinni korkean vartiotornin kaiteessa. Torakka nosti mattapintaisen, tummanharmaan kiväärin perää ylemmäs, ja asetti silmänsä pitkän kiikaritähtäimen kohdalle.<br>\n<br>\nLinssien läpi hän näki tilanteen selvästi. Klaanilainen pakeni tukikohtakompleksin toistaiseksi autiota katua pitkin, jatkuvasti loitontuen nazorakin vartiotornista. Ei se häntä kuitenkaan haitannut, torakka oli kokenut tarkka-ampuja. Hitaasti mutta varmoin ottein hän liikutti asetta, kunnes tähtäimen ristikko oli aivan valkoisen, suurehkon maalitaulun tuntumassa.<br>\n<br>\nJuuri kun hän oli puristamassa liipasinta, alkoi tapahtua. Aivan kuin hänen vartiotorninsa olisi kallistunut. Hän kohotti katseensa tähtäimeltä, ja huomasi oletuksensa osuneen oikeaan. Torni kaatui rymisten, ja torakan viimeisiksi sanoiksi jäivät pari harvinaisen rumaa, nazorakinkielistä kirosanaa.<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nÄmkoo kiri Snowmanin nopeasti, ja kaksikko jatkoi pakomatkaansa halki torakoiden leirin.<br>\n\"Kiitos tuosta, sen pitäisi ostaa aikaa\" Snowman sanoi viitaten Ämkoon torakoiden tielle kaatamaan torniin.<br>\n\"Ole hyvä vain. Vaikka eivät minua nuo meitä seurannet torakat niinkään huoleta kuin kaikki täällä muualla leirissä olevat.\"<br>\n\"Totta, totta. Siitähän tulee mielenkiintoista, kun kaikki heräävät hälytykseen.\"<br>\n\"Sitä ennen olisi hyvä vaihtaa maisemaa.\"<br>\n\"No, eiköhän se räjäyttämäsi aseva-\"<br>\nSWOOH.<br>\nPAM!<br>\n\"Mikä se oli?\"<br>\nÄmkoo ei ollut aivan varma, mitä vastaisi, mutta arveli kuitenkin sen olleen jonkinlainen ammus.<br>\nSWOOH.<br>\nSWOOH.<br>\nPAM!<br>\nPAM!<br>\n<br>\nKlaanilaiset kurvasivat lähimmän nurkan taakse turvaan ohjuksilta. Heidän harmikseen he kuitenkin saapuivat suoraan pienelle aukiolle, joka kuhisi torakoita. Molemmat heittäytyivät mataliksi pienen kärryn taakse, rukoillen piilossa pysymista.<br>\n<br>\nIlmeisesti torakat eivät kuitenkaan olleet huomanneet heidän saapumistaan, vaan juoksivat tasaisessa tahdissa pois. Kun askeleita ei enää kuulunut, klaanilaiset nousivat piilostaan esiin. Snowman kiirehti pienen pensaan luo, ja alkoi irrottaa siitä oksia ja lehviä.<br>\n\"Mitä sinä teet?\" Ämkoo kysyi kulmiaan kohottaen.<br>\n\"Et uskoisi, kuinka monta kertaa tämä on pelastanut henkeni\" Snowman vastasi jatkaen kasvillisuuden keräilyä.<br>\nÄmkoo vastasi hiljaisuudella, ja keskittyi tutkailemaan toistaiseksi rauhallista aukiota. Hän arvioi tilannetta. Vastassa oli leirillinen nazorakeja. Heitä oli kaksi, eikä Snowie varsinaisesti täyttänyt parhaimman mahdollisen taistelijan kriteereitä. Mutta ei Ämkoo häntä taistelemaan ollutkaan mukaan ottanut.<br>\n<br>\nÄmkoo tarkensi kuuloaan. Aivan kuin lisää torakoita olisi tulossa. Hän kääntyi Snowmaniin päin, ja oli avaamassa suunsa, mutta hämmentyi tehtyään havainnon. Snowieta ei näkynyt missään. Ämkoo kuuli pienestä pensaasta hihitystä, ja asteli sen luo. Ennen kuin hän ehti perille, osa pensaasta näytti nousevan jaloilleen hihittäen.<br>\n\"Mitä\" Ämkoo ihmetteli.<br>\n\"Improvisoitu naamiointi\" oranssinenäinen pensas esitteli. \"Koska minä voin kiinnittää tätä kasvillisuutta kroppaani koostumukseni tähden, saan itsestäni aika helposti huomaamattoman osan kasvillisuutta. Hyödykästä, jos ei oikein pidä taistelusta. Vuosien naamioitumiskokemukseen yhdistettynä tämä on aika toimivaa.\"<br>\n\"Joo, hienoa, mutta tuolta taitaa tulla torakoita.\"<br>\n\"Ahaa, eli pääsenkin heti testaamaan tätä.\"<br>\n<br>\nSulavalla liikkeellä Ämkoo loikkasi varjojen kätköön, ja vähemmän sulavalla liikkeellä Snowman kävi makuulle naamioituen täydelliseksi osaksi pensasta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":289,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-11T22:17","content":"<strong>Postitoimisto</strong><br>\n<br>\nValojen käynnistyminen uudelleen helpotti Dinemin työtä todella paljon. Tämä oli erittäin hyödyllistä, kun otti huomioon, kuinka paljon työtä hänellä oli. Postitoimiston uusi ulkoasu ei ollut limenvihreää Hauta käyttävän Ga-Matoranin makuun pääasiassa siksi, että Dinemin mielestä kaapit näyttivät paremmilta kokonaisina. Kirjeiden uusi horisontaalinen lattiasijoittelutyyli ei myöskään ollut muutos, jota Dinem oli kannattanut.<br>\nHetkittäin Ga-Matoranin kasvoilta kykeni erottamaan hänelle hyvin poikkeuksellista ärtymystä, mutta se oli hyvin häilyväistä. Pirteän hymyn ja ärtyneen virnistyksen vaihtelu Dinemin ilmeikkäillä kasvoilla oli erittäin hysteeristä seurattavaa.<br>\nDinem poimi kirjeitä ja pisti niitä pinoihin parhaansa mukaan. Jos matoranin päässä olevista kuulokkeista tuleva musiikki ei olisi ollut niin tarttuvaa ja piristävää, olisi hän lopettanut yötyönsä tähän paikkaan ja kirjoittanut eroanomuksen heti aamulla.<br>\n<br>\nDinem piti työnteosta, mutta työt eivät kaikesta päätellen pitäneet hänestä. Kerran Dinem oli ollut töissä jollain eteläisistä saarista poimimassa piikikkäitä mutta erittäin herkullisia hedelmiä erittäin saidalle Vortixxille. Pieni palkka ei ollut haitannut Dinemiä, sillä hän oli nauttinut työstä. Töissä käyminen oli vaikeutunut pääasiassa siksi, että työnantajana toimiva Vortixx ei ollut täysin tietoinen siitä, että kyseiset hedelmät kulkivat nimellä \"Madu\" ja että niiden sivumakua olisi voinut markkinoida \"räjähtävänä\". Ilotulitus oli ollut hieno, mutta se oli vaatinut Dinemin työpaikan.<br>\n<br>\nDinemin työ \"hassun oranssin Matoranin\" kauppa-apulaisena oli puolestaan päättynyt siihen, että jonkinlaisen liiankin sanavalmiin lumiukon visiitti kaupassa oli saanut ärtyneen kauppiaan irtisanomaan äkkinäisesti kaikki työntekijänsä. Dinem ja varaston höyrykäyttöinen lajittelurobotti olivat olleet erittäin surullisia.<br>\n<br>\nEnnen Klaanin postitoimistoon värväystä Dinem oli työskennellyt pienellä kalastajalautalla lähellä eteläistä Ath-Nuin saarta. Dinem ja kalastajalautan kapteeni olivat arvioineet viimeisenä päivänä verkkonsa koon hieman alakanttiin. Syvyyden niljakas lonkeroinen asukki ei kuitenkaan ilmeisesti pitänyt puheliaista aterioista. Dinem ja lauttalaiset olivat selviytyneet kohtaamisesta, mutta kalastusyhtiön jokainen osakas ja työntekijä oli päättänyt eläköityä välittömästi.<br>\n<br>\nJa nyt Dinemin työtä häiritsivät toimistojen läpi epäkohteliaasti syöksyvä tuhon ja kuoleman epäpyhä ruumiillistuma ja jonkinlaiset leijuvat huumorintajuttomat suolasirottimet, jotka olivat kyselleet Dinemiltä jotain Klaanin generaattorien sijainneista.<br>\n<br>\nJoskus Dinem mietti, oliko vika hänessä itsessään.<br>\n<br>\nAjatus pysyi Matoranin päässä siihen asti, kunnes hän löysi musiikkisoittimestaan taas yhden suosikkikappaleistaan.<br>\n<br>\n\"Din, dididin-dindin dindin. Din, dididin-dindin din...\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":290,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-11-12T13:11","content":"<strong>Klaanin käytävä</strong><br>\n<br>\nKapura väisti Feterran Plasma-ammuksen. Hän ja muutama Toa yrittivät häätää Feterroja Klaanista. Paino sanalle \"Yrittivät\". Kapura väisti jälleen. Hän ei huomannut takaa tulevaa Feterraa, joka latasi jo plasmatykkiään. Viime hetkellä Kapura kääntyi ympäri ja yritti katkaista Feterran käden Painovoimaterällään. Ei naarmukaan, mutta Feterra oli ampunut ohi. Lähellä kaksi Feterraa ampui toisiaan Ilman Toan väistäessä täpärästi. <br>\n<br>\nKapura mietti jälleen puolustautumisvaihtoehtojaan. Aseilla ei saisi mitään aikaan ilman suurta Toa-joukkoa, jotka olisivat yhden Feterran kimpussa. Sillä aikaa muut Feterrat tuhoaisivat Klaanin. Tultakin Kapura oli yrittänyt, mutta Feterroilla oli liian hyvät refleksit, ja yhteen Feterraan keskittyminen ei kannattanut. Painovoima oli hyödytön, koska Feterrat pystyivät leijumaan. Jäljelle jäi yksi vaihtoehto.<br>\n<br>\nKapura aktivoi Shaninsa. Hän tunsi, kuinka naamio kuumeni hieman. Kapura väisti Feterran Plasma-ammuksen. Naamio kuumeni enemmän. Shanin päästä vapautui keltaisia ja liloja säteitä lähimpiin Feterroihin. Ne jäivät toisiinsa kiinni.<br>\n<br>\n\"Magnetismi!\" Kapura huudahti iloisesti. Shan kylmeni. Kapura huohotti. Naamion käyttö vaati paljon energiaa. <br>\n\"Hyvä. Nyt voimme-\" yksi Toista aloitti. Samassa yksi seinistä rajähti jättäen muutaman Toan kiviseinän jäänteiden alle. Pölypilvi täytti huoneen. Aukosta tuli ilmeisesti lisää Feterroja, koska Kapura näki muutaman Plasma-ammuksen lentävän huoneen halki ja osuvan vastakkaiseen seinään. Loput Feterrat järjestäytyivät ympyräksi Toien ympärille, vaikka sitä olikin pölypilvessä vaikea erottaa. Pieni Toa-joukko ei päässyt pakoon. Heidät oli saarrettu.<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">\"Pyyntö: Avatkaa tuli\"</span></span> kuului Kapuran vasemmalta puolelta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":291,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-12T15:38","content":"<strong>Admin huone</strong> <br>\n<br>\nGk avasi silmänsä, päähän sattui ja oli muitakin ongelmia sen lisäksi hän kuuli taistelun ääniä, \"Herää Jake!\" Gk oli taas entistä huonommassa kunnossa hänen ruuminsa ei enään kestäisi pitkään tällaista kuormitusta hän tunsi sen alkavan hajota, Jake oli haavoittunut, hän heräsi, \"Uuh... Gekko?\" Jake sanoi säikähtyneenä.<br>\n<br>\n\"Mennään pois täältä tarvitsen pikaisesti apua jos aion vielä jotenkin pysyä kasassa.\"<br>\n<br>\n\"Minäkään en ole aivan kunnossa ja näyttää siltä, että tilanne on hallinassa\", jak sanoi plasmaammuksen lentäessä seinään.<br>\n<br>\nGK ja Jake kävelivät ovelle, tai mitä siitä nyt oli jäljellä ja kävelivät vähän matkaa käytävää naamiossa olevan lampun valossa.<br>\n<br>\nJaken ääni keskeytti hiljaisuuden, \"Hei tuolla on valoa!\", siellä tosiaan oli valoa ainoastaan admin huoneisto oli pimeänä.<br>\n<br>\nGekko ja jake kävelivät mahdollisimman nopeasti jotteivat joutuisi feterrojen näkösälle.<br>\n<br>\nGk piti tauon, kiristi niveliään ja panssareita.<br>\nKaksikko saapui uudelleen kahvilaan siellä oli pienoinen armija Feterroja, Gk oli Jaken takana ja hän oli edessä, feterrat leijuivat kohti Kaksikkoa.<br>\n<br>\nGekko kaivoi miekkansa esiin ja Jake koitti pidätellä niitä, mutta hänen huomaamattaan GK oli nostettu ilmaan feterrojen toimesta ja paiskattu lattialle, Glatorianking huusi tuskasta hänen liitoksensa irtosivat ja hän oli lähes kyvytön liikkumaan, Abzumon kidutus, Avden heittoleluna oleminen ja Feterrat olivat murskanneet hänen kehonsa, tilanne alkoi näyttää toivottamalta, tuolla hetkellä valkoinen toa räsyisessä viitassaan ei ajatellut muuta kuin pakoa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":292,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-11-12T17:33","content":"<strong>Suuri luola, Nazorakien pesä, taistelun keskellä</strong><br>\n<br>\nMahriKing väistää sinivalkoisen Rahkshin sauvallapistoyrityksen. Hän hypähtää taakse ampuen tulipallon. Rahksi ol itosin ärsyttävän ketterä väistämään. Makuta Nui kinasi syrjemmällä toisen ilmeisesti tuntemansa Makutan kanssa, haavoittunut Matoro yritti puolustautua yhtä Rahkshia vastaan, Keetis taas yritti repiä toien Rahkshin selkäpanssaria irti poistaakseen Kraatan. Siinä hän tosin taisi onnistuakin, mutta Rahksi, jonka sisäelin kaivettiin ulos, ei ollut kovin nautittava esitys. Rahkshi säntäsi Makea kohti sauva ladattuna sähköllä. Make lähtee vastahyökkäykseen miekkaillen Rahksin kanssa sauvallaan jonkin aikaa. Pian Rahksi joutui kuitenkin ällistymään hänen sauvansa sähkövoimien katoamisesta. Seuraavaksi Maken sauvan kouramaisessa päässä oli leiskuva sähköpallo. Sattumaa? Kenties...<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<em>No, kirjoitin tähän, oletteko tyytyväisiä?</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":293,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-12T22:12","content":"<em>Olemme tyytyväisiä.</em><br>\n<br>\n----<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien luolasto</strong><br>\n<br>\nSuuri luolahalli oli täyttynyt taistelusta. Rahkshit yrittivät tappaa kaiken. Makuta Nuin tiimin jäsenet yrittivät selvitä hengissä. Muutama Rahkshi oli saatu maahan, eikä klaanilaisilla ollut vielä kovinkaan pahoja vammoja.<br>\n<br>\nMakutat kävivät omaa taisteluaan katonrajassa. Kumpikin oli kasvattanut viimeistään tässä vaiheessa siivet selkäänsä. Makuta Nui ampui tummanpunaisella varjosäteellä Abzumon päätä kohti, mutta tämä muodosti varjoenergiasta suojakilven. Magnetismivoimillaan Abzumo sitten paiskoi Manua päin seiniä. Manu kuitenkin lennätti seinistä irronneen kiven päin Abzumoa. Tämä oli jäädä muserruksiin suuren massan alle.<br>\n<br>\n”Et ssssinä sssuinkaan pyri tappamaan minua, Makuta Nui?” Abzumo sihisi.<br>\n”Voi, tiedät, että pelkkä henkesi riistäminen ei tuota minulle tyydytystä”, toinen vastasi hymyillen. ”Sitä paitsi”, hän jatkoi, ”me kumpikin tiedämme, että Makutan voi tuhota muillakin tavoin.”<br>\n”Mikään ei ole pahempi kuin kuolema”, Abzumo sylkäisi.<br>\n”Siinä sinä erehdyt”, Makuta Nui vastasi ja ampui tätä ketjusalamoilla. Abzumo lennähti toiselle puolelle huonetta.<br>\n<br>\nAlhaalla klaanilaiset oli piiritetty. Rahkshit sihisivät iloisesti huomatessaan, että olivat saaneet nämä ansaan. MahriKing oli listinyt pari Rahkshia, mutta hän oli maksanut siitä saamalla pahan haavan vatsaansa.<br>\n”Olen aina vihannut kaikkea vatsaan liittyvää”, Make sanoi ivallisesti. ”En pahemmin tykkää vatsavaivoista, ummetuksesta tai närästyksestä – vatsahaavoista puhumattakaan.”<br>\n”Ei tuo ole oikeastaan vatsahaava”, Summerganon mutisi. Heillä kaikilla olisi ollut mukavampaakin tekemistä.<br>\n<br>\n<em>Olenko johtanut heidät kaikki tuhoon?</em> Makuta Nui pohti. <em>He tulivat vapaaehtoisesti. Tai no… mistä minä tietäisin, vaikka Matoro olisi pakottanutkin heidät…</em> Hän hymyili ilkikurisesti ja sulatti Abzumon käden muodottomaksi mössöksi. Tämä kirkaisi äänekkäästi ja löi Makuta Nuin maan sisään.<br>\n<br>\nTämä ei tuntunut hänestä yhtään mukavalta. Hän nousi kraatterista, joka oli syntynyt hänen tömähdettyään maahan. Abzumo katseli kättään. Molekyylihäiriövoima oli vaarallinen. Hän alkoi muodostaa kättään uudestaan. Manu ei antanut hänen tehdä sitä loppuun vaan heittäytyi häntä päin, jolloin he molemmat törmäsivät seinään.<br>\n<br>\nAbzumo pääsi ensimmäisenä ylös ja alkoi hakata Manun päätä maahan. Tätä kesti hetken, minkä jälkeen Manu potkaisi Abzumon päältään. Tämä lennähti muutamaa Rahkshia kohti niin, että nämä kaatuivat tämän päälle. Makuta Nui nousi nyt ylös kuopasta ja taputti pölyä pois siipiensä päältä. Hän katseli piiritettyä joukkoa, ja päätti mennä sen luo.<br>\n<br>\nYhden Rahkshin päähän tarttui käsi. Rahkshin kuori meni lommoille suurentuneen painovoiman vaikutuksesta. Kraata sisällä kiljui tuskasta. Makuta Nui päästi repeilleen kuoren alle myrkkyä. Kraata kuoli.<br>\n”Totelkaa mestarianne, saastaiset Rahkshit!” Manu huusi. Kaikki Rahkshit ampuivat häntä kohti. Hän hyppäsi niiden edeltä pois, ja ne osuivat toveriinsa, joka tosin oli jo hengetön. Klaanilaiset ehtivät tässä ajassa jo hajaantua ja iskeä maahan ne Rahkshit, jotka eivät olleet hämääntyneet. Nämäkin nousivat ylös pian. Taistelu jatkui.<br>\n<br>\nMakuta tunsi jonkun tarttuvan siipeensä ja paiskaavan hänet seinään. Abzumo katsoi häntä ylhäältäpäin. Makuta Nui makasi maassa selällään. Abzumo otti esiin pitkän sapelin ja aikoi iskeä. Makuta veti esiin omansa. Vihdoinkin he kävivät miekkataistoon. Kaksi tappavaa terää pyöri viiltävästi ympäriinsä iskien monesti yhteen ja yrittäen löytää heikon kohdan toisen puolustuksessa. Taistelu ajautui taas ilmaan. Abzumo kiepahti Manun taakse ja iski takaapäin. Toinen Makuta ehti kuitenkin torjua tämän pyörähtämällä pää alaspäin.<br>\n<br>\nTaistelu oli ironisuudessaan naurettava. Makuta Nuin magnetismivoimia olisi tarvittu mitä suurimmassa määrin Bio-Klaanin linnoituksessa, kun taas suuresta väkijoukosta olisi ollut hyötyä Rahksheja vastaan taisteltaessa. Rahksheja tuli lisää ovista, joista ei päässyt ulos; Abzumo oli päättänyt romahduttaa jokaisen oviaukon, kun kaikki hänen poikansa olivat päässeet sisään.<br>\n<em>Kenraali ei ehkä pidä tästä</em>, hän ajatteli ja hihitti itsekseen. Makuta Nuin miekka meni vaarallisen läheltä Abzumon päätä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":294,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-11-12T22:56","content":"<strong>Ranta, Bio-Klaanin saarella</strong><br>\n<br>\nHiukan Matorania suurempi violetti musta, Pakaria kantava hahmo huuhtoutui laineiden mukana rantaan. Matoran oli tajuton ja piteli kädessään mustaa miekkaa, joka oli kulunut taisteluista. <br>\n<br>\nJoukko tummahaarniskaisia, pieniä olentoja, kerääntyi violetin olennon ympärille ja kantoivat hänet syvälle metsään. Olennoilla oli kehoissaan valonlähteitä ja valokiviä ja monet heistä kantoivat välineitä joilla kaivaa maata ja tehdä tunneleita, mutta eihän sinun tätä tarvinnut tietää, eihän.<br>\n<br>\nOlennot veivät Ba-Matoranin metsään, ja jättivät sammalpedille. Sitten pieni Ortonien joukko suuntasi kulkunsa kohti Ma Wetin tunneleita.<br>\n<br>\nMyöhemmin, Ba-Matoran heräsi. Mitä tapahtui? Missä minä olen? Sen tiedän että nimeni on Umbra ja että kohtaloni liittyy jotenkin tähän outoon trooppiseen saareen, mutta muuta hän ei tiennyt. Umbra... Umbra... Tätä nimeäkö siis tottelen, Matoran sanoi, katsoen kolmisormisia käsiään. Musta miekka lojui Umbran vieressä mättäällä. Ottaen miekan käteensä, Umbra tunsi kuinka hänen mielensä yhdistyi säilään, luoden siteen siihen, kuin elävään olentoon. <br>\n<br>\nHeilauttaen säiläänsä, muutama puu lensi kaaressa muutaman bion ja rysähti läheiseen lampeen. Hätääntyneet Ghekulat ja muut Rahit säntäilivät ympäriinsä mudan seassa.<br>\n<br>\nPudottaen miekan takaisin mättäälle, Umbra katseli ensin kättään, sitten miekkaansa. Hän keskitti voimansa samallalailla kuin säilän kanssa, ja sai lennätettyä joukon kiviä ilmaan ajatuksensa voimalla, jonka jälkeen hän iski kivet maahan. <br>\n<br>\n\"Voima on minussa, ei säilässä\", Umbra puheli itsekseen, ja sai flashbackin bio-klaaniksi kutsutusta järjestöstä. <br>\n<br>\n\"Bio-Klaani. Bio-Klaani. Se ei voi olla kovin kaukana\", Umbra puheli itsekseen, lähtien talsimaan Matoranin askeleita syvemmälle metsään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":295,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-13T08:57","content":"<strong>Nazorakien luolasto</strong><br>\n<br>\nSynkkä sali jonka ainut valonlähde on valtava valokivi katossa ja lukuisat olentojen silmät ja sydänvalot. Ilma on pölyistä taistelun takia. Lukuisia oviaukkoja on romautettu Abzumon toimesta. Muutama on vielä ehjä, mutta niissä on heräileviä Rahksheja.<br>\n<br>\nMatoro ei ole saanut aikaa käyttää parannuskiveään. Hänellä on pahat haavat selässä ja rinnassaan. <br>\nKlaanilaisilla on se etu puolellaan, että selvä enemmistö huoneen väestä on rahksheja. Ne osuvat todennäköisemmin toisiinsa.<br>\nMatoro väistää sivuun yhden rahkshin syöksyn. Hän hyökkää kyseisen olennon kimppuun takaapäin, iskien energiaterällään rahkshin selkäterien väliin. Toa lataa elementaalienergiaa miekkaansa, ja täyttää rahkshin sisukset jäällä. Matoro suorittaa taktisen asemienvaihdon ja miettii samalla keinoja saada etu Klaanilaisten puolelle.<br>\n<br>\nMatoro laukaisee ranteestaan harppuunan - terä iskeytyy kovaan kattoon. Hän vetäisee itsensä ylös, väistäen siinä sivussa pari rahkshin osumaa. Toa kiinnittää itsensä katonrajaan, aivan suuren valokiven viereen.<br>\nSilloin Matoro näkee rahkshin lentävän suoran häntä kohti - eikä hän saa miekkaansa harppuunan takia. <br>\n<br>\nPunasilmäinen peto lentää jalat edellä suoraan kohden Matoroa. Yhtäkkiä kuitenkin toinen rahkshi lentää sivusta, osuu hyökkääjärahkshiin joka tippuu maahan. Se valmistautuu uuteen hyökkäykseen.<br>\nKeetongu huomasi mukavan tavan antaa rahkshien hoitaa hänen työnsä. Heitellä niitä toisiaan päin, tai kuolleita niitä toisiaan päin.<br>\n<br>\nMatoro kiinnittää harppuunan selkäänsä ja saa toisen kätensä vapaaksi. Hän vetäisee miekkansa vyöstä ja iskee sen kattoon.<br>\nMatoron Energiaterä alkaa säteillä puhdasta elementaalienergiaa maan ja suuren valokiven väliin.<br>\n<em>\"Menkää pois valokiven alta!\"</em>, hän viestittää naamionsa välityksellä muille Klaanilaisille.<br>\n<br>\nEnergialaukaus kiven ja maan väliin heikentää valokiven kiinnitystä. Kun tämä monen tonnin painoinen kivi jysähtää alas, se tekee selvää monesta Rahkshista. Ja saattaa tehdä pakotien.<br>\n<br>\nRuskea rahkshi syöksyy taas ilmassa kohti Matoroa. Toa irroittaa nopeasti harppuunansa, ja olento syöksyy sauva edellä päin valokiveä.<br>\nPirstomisen sauva on liikaa suuren kiven kiinnityksille. Valtava valokivi romahtaa alas pehmeään maahan. Epämääräistä karjuntaa ja sihinää kuuluu. Monia rahksheja liiskaantui kiven alle, ja - onneksi - kaikki Klaanilaiset olivat sivussa.<br>\n<br>\nMatoro nousee hitaasti maasta. Hän tavoittelee pudotuksessa jonnekkin lentänyttä miekkaansa. Matoro nappaa miekkansa kahvasta kiinni. Ei liiku.<br>\nJään Toa katsoo ylemmäs. Massiivinen makuta pitää miekan terää jalkansa alla.<br>\n\"Kukas se siinä?\", Abzumo sanoo jäätävästi ja heittää mangetismilla Matoron päin takaseinää ja sitten kattoon. Makuta Nui pääsee teleportaatiovoimaa käyttäneen Abzumon luo ja kaksikko alkaa jälleen taistella.<br>\n<br>\nMatoro on täysin ruhjeilla, melkein tajuttomana huoneen kulmassa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":296,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-13T23:45","content":"<strong>Pieni luoto etelässä</strong><br>\n<br>\n<br>\nAamuyö oli jo pitkällä ja vaillinainen kuu heijasti Skakdin naamaan tyynen meren pinnasta. Skakdi veti pientä venettään vaivalloisesti vesiltä pienen luodon hiekkarannalle ja Skakdin uurastus ja veneen kaivautuminen rantahiekkaan tuottivat enemmän ääntä, kuin Skakdi olisi halunnut.<br>\nSkakdi ei ollut voimamies. Tähän asti hän oli selviytynyt parhaiten välttämällä konflikteja ja ruumiillista työtä. Tämä vihreä Skakdi oli välttänyt taistelua jopa Zakazin verisen sisällissodan aikana ja oli koskenut elämänsä aikana oikeaan aseeseen vain kerran.<br>\nKun sisällissodan syttyessä suurin osa Zakazin väestöstä oli alistunut alkukantaiselle taisteluvietille, oli tämä vihreä Skakdi tuntenut toisin. Kenraali Gaggulabion joukkojen taistelussa käyttämä raivokaasu oli kyllä vaikuttanut häneen, mutta tämän vihreän Skakdin mielessä oli herännyt vietti ja tunne, joka oli jopa vihaa ja tappamisviettiä vanhempi. Se oli pelko. Pelko oli ajanut hänet pois Zakazilta, jonne hän ei ollut astunut jalallaan kertaakaan sisällissodan jälkeen.<br>\n<br>\nVihreä Skakdi totteli nimeä Gerew. Hän oli lähetti ja ei kysellyt kysymyksiä. Jos joku maksoi hänelle jonkin asian kuljettamisesta, hän ei kysynyt kahdesti. Sääntöjä oli vain kaksi. Kohdetta ei saanut kuljettaa Zakazille ja se ei saanut olla liian iso hänen veneelleen. Palkka mitattaisiin kohteen painosta ja siitä, kuinka hankalaan paikkaan se piti viedä. Gerewin viime työtehtävänä oli ollut viedä pieni ja kevyt paketti pohjoisessa sijaitsevan Bio-Klaani-nimellä kulkevan järjestön postikeskukseen. Nyt hän oli palannut luodolle, josta oli saanut työtehtävänsä. Asiakas vaikutti olevan jo paikalla ja Gerew odotti innolla tulevaa palkkaansa, sillä vihreä Skakdi ei ollut syönyt kunnolla viikkoihin ja tämä alkoi valehtelematta jo näkyä.<br>\n<br>\n\"Iltaa\", Gerew sanoi epävarmasti pimeydessä seisovalle asiakkaalle lähestyen tätä varovaisesti. \"Vein paketin paikalleen eilen päivällä.\"<br>\n<br>\nAsiakas lähestyi, mistä Gerew havaitsi, että se ei seisonutkaan paikallaan, vaan pikemminkin leijui. Se oli osittain sylinterimäinen ja noin Skakdin kokoinen, mutta leijumisen takia sen hohtavilla silmillä varustettu pää katsoi Gerewiä hieman alaspäin.<br>\n<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Oletus: Haluat palkkasi.</span></span>\"<br>\n<br>\nGerew nyökkäsi ja hymyili pakonomaisesti. Asiakkaan olemus häiritsi ja hämmensi häntä, mutta tämä oli yksi tilanteista, joissa Gerew muisti oman mottonsa. Motto kuului \"Se ei kuulu sinulle\". Tätä ohjenuoraa noudattamalla Skakdi oli selviytynyt elämässään ilman pahempia sotkuja.<br>\n<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Varmistus: Et kurkistanut laatikon sisään.</span></span>\"<br>\n<br>\n\"En\", Gerew sanoi. Se ei kuulunut hänelle.<br>\n<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Hyvä on. Mestari ZMA kiittää yhteistyöstäsi. Kysymys: Palkkasi suuruus?</span></span>\"<br>\n<br>\nGerew nielaisi. Tämä oli potentiaalinen vaarakohta, mutta hän oli onnistunut välttämään sen jokaisella aiemmalla kerralla. Jotkut asiakkaat yrittäisivät keplotella itselleen pienempiä hintoja, mutta silloin Gerew selittäisi heille rauhallisesti ottaneensa hinnasta jo alennusta työn helppouden takia. Hän vetoaisi kilpailijoidensa hintoihin ja omaan taloudelliseen pärjäämiseensä ja lupaisi halvempia hintoja ensi keikkaa varten.<br>\nGerew oli onnistunut aina, mutta suuri onnistumisten määrä ei ollut vähentänyt hermostuneisuutta, jonka hän koki jokaisella kerralla. Hän keräsi hieman itsevarmuutta sisäänsä ja avasi suunsa. Gerew pakotti itsensä hymyilemään leveämmin.<br>\n\"Se tekee kolmesataakaksikymmentä.\"<br>\n<br>\nLeijuva metallisylinteri oli hiljaa hetken ja liikkui hyvin vähän. Jostain sen takaa leijaili pienempi metalliolento. Tällä lentävällä lautasella oli vain yksi silmävalo ja sen pohjassa oli pieni koura, jolla se kantoi suurta kangassäkkiä. Säkki kilisi kuin se olisi täynnä pieniä kelloja.<br>\n<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Saat 250</span></span>\", suurempi metallisylinteri sanoi tunteettomasti.<br>\n<br>\nGerewin hymy hyytyi. Juuri tähän hän oli varautunut ja tiesi, mitä tehdä.<br>\n\"Saaren turvatoimien ja paketin painon takia koen oman hintani olevan ihan järkeenkäypä. Lisäksi minä annan oikeastaan jopa vähän alennusta, oikea hinta olisi 350, joten lisäalennukset eivät-\"<br>\n<br>\nGerew keskeytti puheensa alettuaan huutaa tuskissaan, kun asiakkaan toisesta olkapäästä suihkuava hohtava säde osui häntä jalkaan. Säde läpäisi jalan pitäen sihisevää ääntä ja aiheuttaen polttavaa kipua. Gerew kaatui maahan ja piteli jalastaan kiinni voivotellen.<br>\n<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">250 ja en ammu toiseen jalkaasi. Erimielisyyksiä?</span></span>\"<br>\n<br>\nGerew ei ollut lopettanut huutoa, mutta hän nyökkäsi. Tämän sanattoman käskyn seurauksena suuren metallisen sylinterin pienempi ystävä avasi kouransa ja pudotti raskaan säkin maahan Gerewin eteen. Gerew tuijotti säkkiä hetken yrittäen hillitä vapisevaa jalkaansa.<br>\n<br>\n\"Ki-kiitos. Oli mu-mukavaa asioida kanssanne. Hy-hyvää illanjatkoa.\"<br>\n<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Vastaus: Kiitos samoin.</span></span>\"<br>\nSen sanottuaan metallisylinteri pienine apureineen kääntyi ympäri ja lähti leijailemaan pois maassa istuvasta ja valittavasta Gerewistä. Ennen näköpiiristä katoamista se kuitenkin pysähtyi vielä kerran, käänsi mekaanisen päänsä ympäri ja puhui.<br>\n<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Pyyntö: Lopeta vikiseminen. Omistat kaksi jalkaa.</span></span>\"<br>\n<br>\nGerew nyökkäsi tuskasta ja ylitsepursuavasta kuolemanpelostaan huolimatta. Hän oli eri mieltä, mutta joskus se tarkoitti sitä, että oli oltava samaa mieltä.<br>\nNiin hän selviytyi elämässään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":297,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-11-14T09:08","content":"<strong>Xian keskusta</strong><br>\n<br>\nKaksi mustaan pukeutunutta hahmoa saapuu syrjäkadulta keskusaukion laidalle. Kaupankäynti on vilkasta ja Xian perinteiseen menoon liittyen, myös Zamor-pistoolien laukauksia kuuluu väen seasta. Kaksi hahmoa jäävät seisomaan syrjäkadun suulle, eikä aikaakaan, kun kolmas näitä kahta huomattavasti suurempi hahmo liittyy joukkoon.<br>\n<br>\nKolmikko kääntyy kadulle ja pysähtyvät vasta tullessaan umpikujaan. Kuin tyhjästä, yksi hahmo löytää kuitenkin pikkuruisen kahvan seinän sisältä ja vetää, saaden koko seinän halkeamaan keskeltä, kuin liukuovet. Kolmikko astuu sisään ja betoniset ovet sulkeutuvat heidän takanaan.<br>\n<br>\nValot syttyvät ja paljastavat hahmojen tulleen valtavaan varastoon, täynnä aseita.<br>\nZamor-pistooleja, miekkoja, kanuunoita ja mitä merkillisimpiä vempeleitä. Isoin hahmoista tutki hyllyrivejä mielenkiinnolla, mutta kaksi muuta keskeyttivät tämän.<br>\n<br>\n\"Onko sinulla se?\"<br>\n<br>\nIsoin hahmoista kaiveli viittansa sisuksia ja veti sieltä pienen mustan kortin, johon oli painettu kolmion sisälle kuva mustasta kämmenestä. Hahmo ojensi kortin ja toinen otti sen vastaan ja asetti sen pieneen pidikkeeseen, jonka hän tunki oman viittansa sisuksiin.<br>\n<br>\n\"Musta Käsi ottaa takaisin sen, mikä sille kuuluu. Onko sinua tietoa toisen olinpaikasta?\"<br>\n<br>\nIso hahmo kääntyy jälleen aseita kohti, mutta vastaa silti käheällä äänellään.<br>\n<br>\n\"Kenraali on tulossa tänne, pian.\"<br>\n<br>\nKaksi muuta hahmoa katsoi toisiinsa ja nyökkäsivät.<br>\n<br>\n\"Kiitämme yhteistyöstä, olet vapaa ottamaan mitä haluat.\"<br>\n<br>\nIso hahmo nyökkäsi ja kaksi muuta poistuivat paikalta.<br>\n<br>\nIso hahmoista meni tutkimaan isointa pistoolia, jonka näki, pudotti hupun päästään ja virnisti. Ja samalla kun hän virnisti, tulenlieskat purkautuivat hänen selästään.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, komentotorni</strong><br>\n<br>\nCreedy katui päätöstään jokaisella olemuksensa säikeellä. Tawa oli vain yhtäkkiä ilmestynyt hänen mökilleen ja pyytänyt häntä koordinoimaan Killjoyn operaatiota. Vastapalvelukseksi hän oli luvannut Klaanin varastoista mielin määrin uusia osia hänen projekteihinsa. Suostuessaan pyyntöön, hän ei kuitenkaan odottanut joutuvansa keskelle sotaa.<br>\n<br>\nKomentotorni oli muuten aivan tyhjä, mutta Creedy kyhjötti nurkassa omatekoinen kirves kädessään, valmiina iskemään, jos joku murtautuisi ovesta sisään. Hän oli nähnyt ison matoranjoukon juoksevan kerrosta hänen alapuolellaan ja oli samalla näkevinään jonkinlaisia robotteja, jotka eivät selkeästi olleet ystävällisiä.<br>\n<br>\nEpätoivo oli vallannut Creedyn jo kymmeniä minuutteja sitten. Hän ei saanut yhteyttä Killjoyyn, sähkökatkos oli aiheuttanut kärähdyksen koordinointilaitteistoissa, eikä hän saanut yhteyttä ulos mitenkään. Ja mikä pahinta, oven takana oli joku ja lommo ovessa kasvoi isku iskulta suuremmaksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":298,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-11-14T11:15","content":"<strong>Komentokammio</strong><br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\"><a href=\"http://www.youtube.com/watch?v=TfmUF6LH-Zo\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Domek suosittelee musiikkia Avde-kohtauksen jälkeisen taistelukohtauksen kanssa.</a></dd></dl>\nPaaco ja Kepe katselivat molemmat peloissaan suurta, mustaa massa heidän edessä. Visokki jatkoi taukoamatta Rhotukojen lähettämistä tätä päin, liikkuen ja hyppien suurta huonetta pitkin ilman minkäänlaista rasituksen merkkiä, aivan kuin koko paikka olisi vain suuri tanssilava hänelle.<br>\nJokaisen energiakiekon iskiessään mustan painajaiseen, se vastasi kasvattamalla aina vain lisää lonkeroa ja silmiä. Avde alkoi näyttämään yhä ja yhä ärsyyntyneemmältä jokaisen iskun osuessaan ja alkoi levittämään myös lattiassa olevaa varjoa kuin valuvaa nestettä. Visokin astuessaan lattiaan levinneeseen tummaan aineeseen, lukemattoman määrä käsiä alkoi nousta aineesta ja yrittivät tarrautua häneen. Edes Adminin nopeat liikkeet eivät auttaneet häntä pakenemaan mustista käsistä ja joutui nopeasti niiden taltuttamaksi. Guardian ja Tawa alkoivat vaistonomaisesti juosta auttamaan Visokkia, mutta joutuivat pian myös itsekin Avden käsiin, ja myöhemmin myös Paaco ja Kepe. Avde piteli Klaanilaisia ilmassa. He yrittivät taistella vastaan niin hyvin kuin raajoiltaan kaapattuna pystyi, mutta joutuivat pian luovuttamaan yrityksestä. Viha ja pelko alkoivat vieritä klaanilaisten mielessä, mikä näytti saavan Avdea vain tyytyväisemmäksi.<br>\n<br>\nSilloin Avden miljoonat suut alkoivat huutamaan yhtä aikaa hyvin käsittämätöntä ääntä, mikä raastoi klaanilaisten mieltä. Ääni tuntui kuin se repisi jokaisen verisuonen heidän ruumistaan ja pistäisi miljoonia neuloja sisuksiin.<br>\nSitten se lopetti. Kuin kepillä isketty, Avde yhtäkkiä lopetti huudonsa ja sen valtava ruumis alkoi luhistua kasaan. Lonkerot ja kädet luovuttivat otteestaan ja tiputtivat Klaanilaiset maahan ennen kuin he huomasivatkaan. Avde muuttui takaisin voimattoman näköiseksi Matoraniksi, hyvin ivallinen virne kasvoissaan.<br>\n\"...Mutta nyt on aika rientää. Pyydän anteeksi, että joudun poistumaan. Ei hätää, ystäväni kyllä pitävät teille seuraa\", Avde sanoi yhtä ivallisella äänellä. ennen kuin Klaanilaiset ehtivät koota tarpeeksi hyvän lauseen sitä päin, Avden ruumis peittyi taas mustaaseen aineeseen ja muuttui lattialla olevaksi varjoksi ja alkoi liikkui loishyönteisen tapaan huonetta pitkin käytävääseen, jättäen jälkeensä maanisen naurun kaikumaan huoneen läpi.<br>\nValot syttyivät taas huoneeseen, mutta hyvin heikosti. Useat tuhoutuneet pöydät ja muut huonekalut makasivat lattiaa pitkin ja lasin siruja levisi rikkoutuneen ikkunan alla.<br>\nGuardian nousi jaloilleen ja tuijotti hieman hämmentyneesti käytävään johtavaan ovea päin. Pian ilme muuttui vihaksi ja hän puhui itselleen hiljaisesti: <br>\n\"Se pitää meitä pilkkanaan. Hemmetin Pirakan penikka pitää meitä pilkkanaan.\"<br>\nSyvä raivo alkoi nousta hänen mieleen. Guardian tunsi kuin haluaisi tehdä mitä tahansa saadakseen punaisen matoranin tuntemaan tuskaa. Myös Kepe ja Paaco tunsivat samanlaista raivoa sisällään, mutta ainoastaan Tawa kykeni rauhoittamaan itsensä tästä.<br>\n\"Mitä vielä siinä seisotte. Meidän on napattava hänet välittömästi, ennen kuin hän karkaa\", Visokkin telepaattinen ääni kaikui klaanilaisten mielessä. He heräsivät heti pois mielentilastaan ja alkoivat seurata jo edellä menneen Adminia.<br>\n<br>\nVisokin kadotessaan käytäville, he alkoivat yhtäkkiä kuulla matalan huminan takana, ikkunoiden suunnasta. Juuri silloin klaanilaisten takaa kiisi punainen plasmasäde heidän läpi ja osui oven yläpuolella olevaan kattoon sortaen sen ja peittäen ainoan uloskäynnin kivivyöryn alle.<br>\n<br>\nKlaanilaiset käänsivät katseensa plasmasäteen lähteeseen ja näkivät kahta hieman sylinterimäistä metalliolentoa lasin takana: Avhrak Feterrat. Metalliolennot liitivät sisään ja Klaanilaiset viimein näkivät hyökkääjiensä ulkomuodon valon alla. <br>\nFeterrat käyristyivät ja näyttivät tekevän jonkinlaisen taisteluasennon. Klaanilaiset vastasivat tähän tekemällä parhaimman tietämänsä taisteluasennon, mutta Feterrat eivät näyttäneet liikkuvan yhtään. Ne näyttivät odottavan jotain.<br>\n\"Nuoko ovat hyökänneet linnoitukseemme koko ajan?\", Paaco kysyi hiljaisesti.<br>\n\"Siltä näyttää. Mutta mitä ikinä ne ovatkaan, kaiken sen teurastuksen jälkeen ne eivät lähde elävältä\", Tawa lausui hyvin vakavasti ja yllättävän sodanhaluisella äänensävyllä. Guardian tiesi ettei mikään estäisi häntä, ja virnisti hieman tyytyväisen näköisenä.<br>\n\"Mikä on suunnitelmasi?\", hän kysyi rauhallisena ja hieman innokaana. Tawa vastasi viipymättä Guardianin kysymykseen; \"Kepe ja Paaco, te hyökkäätte vasemapaa robottia päin. Minä olen vastuussa oikean puoleista. Guardian pitää molempien selustaa.\"<br>\n\"Älkää unohtako minua\", yhtäkkiä ääni kuului heidän takaa. Killjoy ilmestyi kirjaimellisesti paikalle Stealth-puvussaan. Kukaan ei kysynnyt milloin hän saapui paikalle ja mitä hän teki kokoajan, sillä he tiesivät ettei aikaa ole nyt hukattavissa. \"Minä hyökään Tawan kanssa,\" Killjoy ilmoitti, johon Tawa vastasi myönteisesti.<br>\n<br>\nAvhrak Feterroiden sisällä olevissa kommunikaattoreissa alkoi kaikua niiden odottamansa käsky: \"Haluan nähdä miten heidän taitonsa lähitaisteluissa. Jättäkää yksi admineista eloon. Tappakaa loput\"<br>\n<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Vastaus: Tottelemme.</span></span>\"<br>\n<br>\n\"Nyt!\", Tawan käsky kuului.<br>\n<br>\nKlaanilaiset jakaantuivat heti sovittuun kahteen ryhmään ja pitivät huomattavan etäisyyden toisistaan. Guartsu otti plasmakivärinsä esiin ja alkoi tulittamaan Feterroja päin. Feterrat reagoivat vain hyvin lievästi tulitukseen ja alkoivat ampumaan omilla plasma-aseillaaan edessä juoksevia klaanilaisia päin ja jakaantuivat myös samalla lailla. Klaanilaiset väistelivät jokaista lähestyvää ammusta ja aloittivat hyökkäyksen. <br>\nKepe loi itselleen veitsen kaltaisia jäänteriä joita hän heitteli vasemmanpuolista Feterraa, mutta ei pystynyt naarmuttamaan sitä.<br>\nPaaco hyppäsi ilmaan ja valmistautui hyökkäämään edessä olevaa Metallihirviötä kahdella hakullaan. Mutta kohde väistyi hänen näköpiiriltään ennen kuin hän ehtikään iskeä ja Feterra sysäsi yhden käsistään Paacoa päin. Paaco väisti Metalliolennon kouran ja iski hakullaa sen kylkeen. Raudan kalskeesta huolimatta Feterra oli naarmutta, jonka jälkeen Feterra käänsi itsensä Paacoa päin ja ampui plasma-asellaan jälleen kerran. Viherkultainen Toa hätkähti tästä ja ehti väistämään säteen, mutta ei ehtinyt väistämään Olennon toista käden iskua ja läimäytettiin maahan. Guardian alkoi tulittamaan mekaanista oliota harhauttaakseen sitä pois Paacosta.<br>\nSillä välin Tawa yritti iskeä keihällä omaa kohdettaan, väistäen sen jokaista plasma-ammusta hyvin akrobaattisesti eikä antanut oman hyökkäyskuvionsa järkkyä. Feterra puolusti jokaista iskua kestävillä käsivarsillaan, mutta Tawa ei lannistunut. <br>\nKilljoy yritti sitten myös iskeä ionikatanallaan Metalliolennon sivusta, mutta osui sen sijasta Olennon puolustavaan kyynärvarteen. Toinen Feterran käsistä hyökkäsi Killjoytä päin, mutta Tawa ehti potkaista sen pois keihään avustaman harppauksen avulla ja jatkoi taas hyökkäyskuviotaan Killjoyn kanssa löytääkseen heikon kohdan. Killjoy ei voinut käyttämään näkymättömyytään, koska Olento näytti silti tietävä missä hän on.<br>\nKepe käytti useita jäähyökkäyksiä määrättyä Metallilentoa päin. Valkovihreä Toa loi esiin jäistä tehdyt tikarit joita hän yritti iskeä sen kaulaan, mutta joutui aina perääntymään Olennon ampuessaan plasma-aseillaan. Sitten Kepe loi useita partaveitsen teräviä jääpuikkoja kohteensa ylle, mutta jokainen joutui sen väistämäksi tai murskaamaksi. Hän olisi käyttänyt yksinkertaisimman tavan ja jäädyttänyt kohteensa, mutta ei pystynyt lähestymään sitä plasma-säteiden ja käsien iskujen vuoksi. Kepe väistellessä Metalliolennon plasma-säteitä häntä alkoi kaduttaa, että unohti ottaa oman keihäänsä mukaan taisteluun. Paaco viimein nousi ylös ja lähti heti avustamaan Kepeä.<br>\nMetallin kalskeet kaikuivat kammion sisällä. Klaanilaiset alkoivat vähitellen väsymään rasituksesta, mutta tekivät parhaansa ollakseen antamatta periksi.<br>\nFeterrat analysoivat Klaanilaisten strategiaa. Ne alkoivat huomata, kuinka tietyt jäsenet hyökkäävät vain tiettyä yksikköä päin. Viimein Tawalle ja Killjoylle määrätty Feterra muutti yhden neljästä raajoistaan energia-aseeksi ja tähtäsi Paacon kehoa päin. Guardian huomasi heti tämän ja ampui plasmakiväärillään Olennon energia-aseeksi muuttunutta raajaa. <br>\nSe osui, mutta ei ehtinyt estämään Feterran aseen laukaisua, mikä iskeytyikin Paacon oikeaan käteen sen sijaan. Paaco ähkäisi kivusta, eikä kyennyt tästä ehtimään väistää edessä olevan Feterran käden liikettä, joka tarttui kiinni Viherkultaisen Toan kurkkuun. Paaco tuskin kykeni hengittämään kovan otteen takia. <br>\nKepe kavahti. Hän alkoi kiireesti hyökätä käteen muodostuneella jääkirveellä. Mutta valkovihreän Toa ei ehtinyt huomata Metallihirviön kolmea muuta raajaa, joista yksi niistä paiskasi Kepen seinään päin ilman minkäänlaista vaivaa ja käänsi nopeasti itsensä Guardiania kohti pitäen Paacoa edessä kilpenä ja otti lopuilla metallisilla kourillaan Toan raajoista kiinni kuin sätkynukke. Kylmä hiki alkoi valua siniharmaan Skakdin otsassa. Jos hän ampuisi nyt, Paaco olisi mennyttä, mutta ilman toimeenpiteitä hän olisi silti mennyttä. Tawa ja Killjoy eivät enään voineet keskittyä omaan kohteeseen ja olla huomaamatta. Heidän vastassa oleva Feterra käytti tilaisuutta hyväksi ja tarttui kahdella kädellä Killjoyn asetta pitävään käteen ja kasvoihin ja toisella kahdella Tawan keihääseen ja kurkkuun. Killjoy yritti hätäisesti taistella otetta vastaan, mutta se oli aivan liian voimakas ja pudotti oman aseensa metallikouran kuristaessaan rannettaan. Tawan ajatukset liikkuivat luotijunan vauhdilla. Hän ei voinut ajattelemaan kunnolla kun kolme Klaanin jäsenistä ovat kuoleman ja elämän ohuella rajalla. He olivat pahasti aliarvioineet vihollisensa voiman.<br>\nGuardian ei voinut muuta kuin heittää aseensa lattialle.<br>\n\"Me antaudumme. Päästäkää heidät pois\", Guardian sanoi hyvin katkerasti. Tämä oli ainoa loogisin keino, mikä olisi voinut ehkäistä Klaanilaisten raa'an kuoleman.<br>\n<br>\nFeterrat tuijottivat hyvin kylmästi sinistä Skakdita. <br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Kysymys: Miksi päästäisimme?</span></span>\", yksi niistä vastasi.<br>\n<br>\nPimeys alkoi hiipiä Guardianin mielessä. Hän alkoi katua sitä päivää, jolloin koskaan suostui Adminiksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":299,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-14T11:44","content":"<strong>Käytävä</strong><br>\n<br>\nVisokki juoksi neljällä jalallaan pitkin alas viettävää käytävää niin vauhdikkaasti, että ei enää ollut täysin varma, mihin suuntaan painovoima veti. Visorakin jalansijan ote seinistä ja katosta oli niin varma, että sen vauhti pysyi tasaisena, vaikka se olisikin juossut väärinpäin.<br>\n<br>\nJotain oli romahtanut joitakin minuutteja sitten Visokin takana ja hän oli hetken harkinnut tarkistavansa, olivatko muut kunnossa, mutta jostain syystä Visokki ei osannut olla huolissaan. Nyt hän keskittyi vain seuraamaan Avdea. Avde ei saisi päästä pakoon.<br>\n<br>\nVisokki ei enää nähnyt Avdea, mutta tässä heikosti valaistussa kellarikäytävässä se ei ollut ihme. Musta olento syöksyi kaiken aikaa eteenpäin ja Visokki tunsi sen kieroutuneen mielen vaikutuksen jostain kymmenien metrien päästä.<br>\n<br>\nKlaanin päägeneraattorin humina alkoi jo kuulua ja Visokki ja Avde olivatkin jo selvästi lähellä Klaanin tukikohdan ydintä. Ytimessä sijaitseva voimakas reaktori oli hyvin suojattu, mutta kykenisikö Avde tuhoamaan sen? Ja mitä tapahtuisi, jos hän onnistuisi?<br>\n<br>\nSitä miettiessään Visokki muisti päivän, jolloin joku teknikko oli avannut reaktorin suojakuorta vain hieman vahingossa ja saanut valtavat palovammat. Kukaan ei ollut edes tohtinut ajatella, mitä tapahtuisi, jos koko suojaus avattaisiin.<br>\n<br>\nVisokki kuuli vaimeaa naurua jostain edestään. Hän päätti kiristää vauhtia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":300,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-11-14T13:16","content":"[spoil]<span data-s9e-mediaembed=\"youtube\" style=\"display:inline-block;width:100%;max-width:640px\"><span style=\"display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%\"><iframe allowfullscreen=\"\" scrolling=\"no\" style=\"background:url(https://i.ytimg.com/vi/7AlEvy0fJto/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%\" src=\"https://www.youtube.com/embed/7AlEvy0fJto\"></iframe></span></span>[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Klaanin ilmatila</strong><br>\n<br>\nLohrakit olivat jo ilmassa. Kone kolme oli lähtenyt kiertämään muureja, koneet yksi ja kaksi matkustivat samaa matkaa kohti Adminien asuintiloja. <br>\n<br>\nYkköskoneen lentäjä Ornu asetteli lentokakkuloitaan paremmin silmilleen. Hän oli pienen lentoaluksen ohjaamossa vipujen ja vitkuttimien keskellä kuin kotonaan. Pari metriä häneen takanaan istui Tuthak, vanttera Onu-Matoran pelkääjän paikalla ampumasyvennyksessä. Tuthakin sormet lepäsivät vastaasennettujen Cordak-konekivääreiden liipaisimilla. Niiden lisäksi koneessa oli hätävaralla Kanoka-laukaisin. Kiekot olivat kuitenkin arvokkaita, joten jokaisessa aluksessa oli niitä vain kaksi. Tämän aluksen varustuksiin kuului teleporttaamisen ja kutistumisen kiekot.<br>\n<br>\nYhtäkkiä Ornu huomasi jotain Admin-tornin vieressä olevalla kujalla. Siellä oli kaksi suurta, sylinterinmallista asiaa. Niistä toinen puristi käsillään kahden Matoran-paran pääkoppia entisiksi.<br>\n<br>\nNäky veti Ornun hiljaiseksi. Hän oli kuitenkin tunsi velvollisuutensa ja sanoi viestintälaitteistoon:<br>\n<br>\n\"Tuthak, kone kaksi. Vihollisia. Mennään.\"<br>\n<br>\nKoneet lähtivät syöksyyn kohti Feterroja. Konekiväärit lauloivat. Ne eivät kuitenkaan jättäneet jälkeäkään Feterrojen panssarikuoreen. Matoran-pilotit nostivat koneensa ylös tiukassa kurvissa ja väistivät vain täpärästi Feterran plasma-ammusta. Matoranien ruumiit putosivat toisen Feterran kourista.<br>\n<br>\n\"Mitä Karz-\" Toisen koneen pilotti Kemur aloitti. Hän joutui kuitenkin tekemään taas täpärän väistöliikkeen. Toisen Feterran plasma-ammus osui aluksen siivekkeeseen ja sai sen savuamaan.<br>\n<br>\n\"Ylös\", Ornu karjahti viestintälaitteeseen. Aluksen suuntasivat ylös. Feterrat alkoivat nousta perässä, mutta alusten höytymoottorit olivat nopeampia.<br>\n<br>\n\"Sinuun osui. Palaa telakalle. Kerro Tehmutille ja hälytä laivasto. Täällä on täysi sota käynnissä. Olemme voimattomia. Käsky.\" <br>\n<br>\n\"Umf\", Kemur myhähti, ja suuntasi sitten täydellä nopeudella pois Admin-tornista ja metallisista kauhuista.<br>\n<br>\nFeterra nousi. Se alkoi ampumaan. Ornu nosti aluksen ja aloitti sitten epätoivoisen syöksyn kohti Feterraa. Moottorit ulvoivat. Puolitoista metriä ennen Feterraan hän painoi suurta messinkistä nappia kojelaudassa.<br>\n<br>\nTeleportaation kiekko syöksyi ulos laukaisimesta. Edes Feterran haavoittumaton panssari ei voinut mitään Kanokan alkuvoimalle. Feterra katosi jäljettömiin.<br>\n<br>\nAlus syöksyi kadun kivipinnoitukseen räjähtäen. Toinen Feterra nappasi Ornun ja Tuthakin metalliseen otteeseensa. Silmissä pimeni.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":301,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-14T13:22","content":"<em>Abzumo, ei. Emme me voi jättää sitä henkiin. Se on liian… ööh.<br>\nMitä sssse on?<br>\nSe on outo. Ruma. Mitä jos se oikeasti voi tuottaa lisää?<br>\nTessstataanpa.<br>\nEt kyllä.<br>\nJa varmasssti testaan.<br>\nMinä en ole mukana testeissäsi.<br>\nOlit jo. Mehän loimme jo yhden.<br>\nMutta lisää ei tule.<br>\nEt voi pyssssäyttää sitä.<br>\nEhkä sitten vain jätän koko projektin jälkeeni.<br>\nSssssiitä vain, pelkuri.<br>\nSano, mitä haluat. Minä en ole tässä mukana.</em><br>\n<br>\n<strong>Nazorakien luolasto</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui ei koskaan ollut ollut oikeasti mikään taistelijatyyppi. Hän piti älyllistä puolta tärkeämpänä. Abzumo, vaikka älykäs oli hänkin, piti voimasta ja väkivallasta. Sen pystyi näkemään ulospäin loistavan hyvin.<br>\n<br>\nAbzumo nimittäin hutki Makuta Nuilla seiniä mäsäksi. Kyllä vain. Hän oli tarttunut tätä jaloista ja moukaroi seinään melko suurta reikää. Tämä ei taatusti ollut Manun mielestä mukavaa. Lopulta Abzumo päästi irti, ja toinen Makuta lensi MahriKingin päälle. Make oli ollut – pahasti alakynnessä – taistelemassa kolmea Rahkshia vastaan yhtä aikaa. Nyt hän ja Manu lennähtivät näiden Rahkshien päälle. Rahkshit kiljuivat kasan alimmaisina ja tyrkkäsivät klaanilaiset pian päältään pois.<br>\n<br>\nAbzumo käkätti ilmassa leijuessaan. Siivet löivät raskaasti, kun tämä laskeutui maan tasalle. Manu nousi Maken päältä. Make oli menettänyt tajunsa. Manun aivoissa solisi ajatusten virta, joka yritti ratkaista ongelman: Abzumo lähestyi tappavana.<br>\n<br>\nHullu idea pälkähti Makuta Nuin päähän. Hän viestitti telepaattisesti ryhmälleen:<br>\n<em>Unohtakaapa kaikki nyt Rahkshit vähäksi aikaa ja tähdätkää kattoa Abzumon yllä. Välttäkää silti Rahkshien käsiin kuolemista. Tiedän, vaikeaa, mutta yrittäkää. Ampukaa merkistäni. Hän EI väistä tippuvaa kattoa, menen siitä takuuseen.</em><br>\n<br>\nAbzumo lähestyi Manua.<br>\n”Ssssinä kuolet nyt, veljeni.”<br>\n”Niinhän ssssssssssssssinä luulet, piruparka”, Manu vastasi ja ampui aallon voimakkainta hitausvoimaa, jota pystyi tuottamaan. Abzumon liike pysähtyi melkein kokonaan. Hänen naamionsa vääntyi hitaasti hämmästyneeseen irvistykseen.<br>\nManun tiimi kuuli päässään mentaalisen huudon <em>NYT</em>. Matoro ampui kattoon suuren energiasäteen. Keetongu heitti suuren kiven. Summerganon oli liian heikkona ampuakseen kummoisia säteitä, mutta hän oli poiminut Matoron miekan maasta ja käytti vähäisiä voimiaan ampumaan siitä energiaa. Make makasi maassa. Abzumo olisi kirkunut, jos olisi ehtinyt.<br>\n<br>\nKoko huone räjähti kahden hahmon energiaiskujen ja yhden suuren kiven osuessa kattoon. Rahkshit katsoivat mestarinsa tappiota nuutuneina. Muutama äänteli korvia raastavasti. Savuverho peitti huoneen. Makuta Nui hoipui yhdelle vielä avonaisista oviaukoista. Summerganon saapui hänen vierelleen. Pahasti haavoittunut Matoro ja tajutonta Makea kantava Tongu saapuivat myös ovelle. Yhdessä he katosivat tunnelien pimeyteen Rahkshien kirkunan säestämänä.<br>\n<br>\nManu ei kuitenkaan kestänyt tajuissaan kovin kauan. Tongu otti hänetkin kannettavakseen. Matoro nilkutti eteenpäin. Summerganonkin oli pahasti haavoittunut ja hänkin pyörtymisen partaalla. Tongu sentään pystyi vielä kävelemään ja kantamaan kahta tovereistaan. Mutta jokainen oli jotenkin haavoittunut, ja se kostautuisi vielä…<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":302,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-14T16:37","content":"<strong>Nazorakien luolasto</strong><br>\n<br>\n\"Manulla on outo taipumus pyörtyillä. Tällä reissulla jo toinen kerta kun hän on täysin pimeplipom.\", Matoro mutisee, koittaen rikkoa kuolemanhiljaisuutta.<br>\n<br>\n<em>Nah, älkää sitten vastatko...</em>, Matoro ajattelee kun kukaan ei vastaa. <br>\nHänen panssarinsisäinen parannuskivi on alkanut vaikuttii. Vaalenasininen hohde korjailee pikkuhiljaa monia haavoja ja panssaria. <br>\n\"Hei, Tongu, annatko Manun panssarista sen kartan?\", Matoro kysäisee.<br>\nKeetongu kaivelee tajuttoman Makutan vyön kohtaa, ja saa käsiinsä panssarin välissä olleen rulaltun kartan. He hankkivat sen sieltä Nazorakein valvontahuoneesta.<br>\n<br>\nJään Toa avaa rullatun kartan. Manu on ilmeisesti korjaillut sivussa olevan valvontaraportin kielioppivirheitä jossain välissä.<br>\nMatoro koittaa paikantaa heitä kartalle. Hän löytää suuren salin josta he juuri pakenivat.<br>\nSe oli eräänlainen paikallisverkoston keskus, josta lähti tunneli kymmeneen suuntaan.<br>\n<br>\n\"ETSIKÄÄ JA TAPPAKAA NE!\", kuuluu heidän yläpuoleltaan.<br>\nKylmä hiki tulee Klaanilaisten otsalle. Matoro nostaa päätään. Noin kolme biota heidän päistään ylöspäin on vanha metallinen ritilä. Siinä seisoo kolme Nazorakia.<br>\n<br>\n\"Hups...\", Summerganon toteaa tajutessaan tilanteen. <br>\n\"Nyt hiljaa pois...\", Matoro kuiskaa joukolle. <br>\n<br>\n\"Hoaahh....Mitä täällä tapahtuu?\", Make sanoo kuuluvasti herätessään.<br>\n<br>\n\"NE OVAT TÄÄLLÄ HÄLYTYS HÄLYTYS\", Torakka alkaa raivoamaan ja kaivaa Zamor-pistoolinsa. Se ampuu alaspäin, mutta kuula rikkoutuu ritilään.<br>\nKolme ja puoli tolpillaan olevaa Klaanilaista lähtevät juoksuun. Make ei edelleenkään tajua missä mennään.<br>\nJoukko torakoita juoksee heidän yläpuolella menevälle ritilälle ja asentavat jonkin pommintapaisen siihen.<br>\n<br>\n\"Äkkiä, mennään eteepäin ja romautetaan tämä tunneli noilta!\", Matoro huutaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":303,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-11-14T23:10","content":"Make aukaisi hitaasti silmänsä. Hän katseli valaistua, valkoista kattoa. Hän yritti nousta ylös. Samalla hän tunsi kivuliaan vihlaisun rintakehässään. Oli ilmeisesti parasta pysyä makuullaan. Mutta, missä hindussa hän oli? Hän taitti niskaansa kääntääkseen päätään hieman eteen päin. Hänen lähes koko keskivartalonsa oli sidottu siteillä. Siteen pinnan alta hän erotti isohkon, punertavan haavan. <em>Auts</em>... <br>\n<br>\nGa-Matoran käveli hänen luokseen.<br>\n\"Kas, olet viimein hereillä\", Matoran sanoi asetettuaan päänsä Maken pään yläpuolelle.<br>\n\"Vuoden havainto\", Make äännähti ivallisesti. \"Missä minä olen?\"<br>\n\"Klaanin sairasosastolla. Tehtävänne Nazorakien pesässä koitui melkein kohtalokkaaksi. Kaikki haavoituitte vakavasti, mutta Radiak onnistui hoitmaan teitä melko hyvin. Olit kuukausia koomassa, tuo haavasi osoittautui melko haasteliaaksi parantaa. Onneksi kuitenkin nyt olet taas tajuissasi.\"<br>\n\"Entä Nazorakien hyökkäysoperaatio?\"<br>\n\"Voitimme.\"<br>\n\"Ai, miten?\"<br>\n\"En ole ihan varma, muut varmaan osaavat kertoa. Mutta koita nyt levätä.\"<br>\nGa-Matoran poistui viereiseen huoneeseen. Pian Make nousi hitaasti (ja tuskallisesti) ylös. Hän löntysteli hitaasti kohti ovea. Viereisen huoneen oven ikkunasta hän pystyi näkemään sairaspedillä makaavan, lähes kokovartalokipsissä olevan Summerganonin, joka yritti hörpätä pienen siemauksen pillimehua. Tämän vieressä istuskeli outoja mutiseva Radiak asennossa, joka sai tämän muistuttamaan biomekaanista rinkeliä.<br>\n\"Ja mihinkäs sitä ollaan menossa?\", Ga-Matoran kysyi Maken takaa hänen ollessaan juuri kulkemassa ulos sairaalasiiven oviaukosta.<br>\n\"Hiivattiin\", Make vastasi hieman ärtyneenä. Hän oli maannut sängyssä vammautuneena jo kyllin kauan.<br>\n\"Tuo haavasi on edelleen ongelma, takaisin petiin siitä!\", Ga-Matoran äännähti käskevästi.<br>\n\"Ainoa ongema on että sinä et ole siellä minne kuulut, eli keittiössä\", Make ärähti kävellen ulos ovesta...<br>\n<br>\nMake käveli Klaanin käytävillä. Yllättäen Matoro tuli häntä vastaan. Tällä oli paljon kuivuneita haavoja kehossaan, mutta hän pystyi hyvin liikkumaan tavalliseen tapaansa. <br>\n<br>\n\"Make, heräsit siis viimein!\"<br>\n\"Enpäs, olen vain psykoottinen seuraus siitä, kun nielaisit pyyhekumin.\"<br>\n\"No, se oli sen arvoista, voitinpahan vedon Killjoyn kanssa TV:n maksuvaatimuksen umpeutumisesta.\"<br>\n\"BTW, miten oikein voitimme Nazorakit?\"<br>\n\"Kun Nazorakit olivat rynnistämässä Klaanin muurien läpi, eräs Nazorak kompastui, jolloin sen sinko laukesi ja räjäytti niiden räjähteitä kuljettaneet kärryt tuhoten koko armeijan.\"<br>\n\"Jahas, olipa se vaivatonta.\"<br>\n\"Mihin muuten olet menossa?\" <br>\n\"Taidan käydä katsastamassa sitä taistelutantereen jäänteitä.\"<br>\n<br>\nMake jatkoi matkaansa Klaanin pääportille, vinkaten sitä vahtivia Matoraneja avaamaan sen. Portit avautuivat. Suuri niitty pilkisti Klaanin muurien oviaukosta.<br>\n\"Kaunista, eikö vain?\", porttivahtiMatoran kysähti Toalta.<br>\n\"Joo\", Make vastasi hieman hämmästyneen näkoisenä.<br>\n\"Onneksi tuo istutettiin sen ruman räjähdysalueen peitoksi, sitä työvuorossa katsellessa silmä lepää.\"<br>\nMake asteli eteenpäin niityn nurmen laitamalle. Hän katseli maisemaa häkeltyneenä ja iloisena. Pitkä nurmi ja heinäkorret liehuivat hitaasti tuulessa. Aurinko paistoi kirkkaasti kirkkaan siniseltä taivaalta. Klaanilaisia oleskeli pitkin niittyä. ÄmKoo, Guartsu ja Tawa kirmasivat ympäriinsä käsi kädessä hyppien kuin humaltuneet saukot, ÄmKoon viitta ja Guartsun piikikäs harja liehuivat tuulessa. Umbra ja Paaco painivat leikkisästi pehmeällä ruohikolla. Snowman ja Kepe nuoleskelivat mehujäitä. Visokki kävi tärkää keskustelua murahaisen kanssa. Moni muu Klaanilainen kirmaili kauempana niityllä. Make päätti liittyä mukaan. Hän aukaisi siipensä, joita ei ollut käyttänyt pitkään aikaan. Hän juoksi hähän aikaa nousten pian ilmaan. Hän tunsi viileän, pehmeän tuulen \"ihollaan\", ja nautti siitä. Hän kiisi sulokkaasti niityn yllä, jonka pinnalla olevat Klaanilaiset vilkutteivat hänelle. <br>\n<em>Tämä on ihanaa. Tunnen itseni heinäksi neulasuovassa. Tämä on kuin unta... <br>\n<br>\n...voihan pannahinen...</em><br>\n<br>\n\"Koita nyt pysyä tolpillasi\", Keetongun kainalossa olevan Maken vieressä liikkuva Matoro huudahti. Pian joukkio kuitenkin pysähtyi kuultuaan yläpuoletaan oudon äänen. Tikitystä...<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien tukikohta</strong><br>\n<br>\n\"Yrittäkää sitten olla sähläämättä niiden sinkojen kanssa\", eversti 437 vinkkaisi muutamalle toheloille Nazorakille.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<em>Ilmeisesti kun saan jotain outoa/hullua päähäni, minua ei pysäytä MIKÄÄN!</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":304,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-15T22:03","content":"<strong>Nazorakein tukikohta, kokoushuone</strong><br>\n<br>\nNuori vartijatorakka katseli hieman peloissaan Kenraalia. Tämä näytti todella ärtyneeltä tuijottaessaan suurta näyttöä, joka näytti pelkkää lumisadetta. Vaikutti siltä, että toljottaessaan tuota valkoisen ja mustan sähköistä hytinää Kenraalin mielessä kasvoi ilmeisen suunnaton viha tilannetta kohtaan.<br>\n<br>\nAbzumon taistellessa rahksiensa kanssa Klaanilaisia vastaan oli koko alueelta katkennut yhteys muuhun tukikohtaan. Videokamerat eivät toimineet ja radioyhteydet olivat sökönä. Lisäksi Kenraali oli ollut hieman pahalla tuulella Manun kanssa käymänsä videopuhelun jälkeen.<br>\n<br>\nYllättäen Kenraali kuitenkin kohdisti vihansa viattomaan kaukosäätimeen, joka räsähti hassusti torakan nyrkissä murskautuessaan pieniksi palasiksi.<br>\n<br>\nNuori vartija katsoi Kenraalin poistumista huoneesta. Hän oli erottavinaan johtajansa suusta sanat \"vihaan makutoja.\"<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Trooppinen saari, Nazorakein tukikohta</strong><br>\n<br>\nSnowman katseli tyynesti pensaasta, kuinka torakkapartio marssi ohi. Tässä hän oli hyvä, ja tunsi olonsa luontevaksi. Kun nazorakein äänet eivät enää kuuluneet, nousi lumiukko pensaasta, ja Ämkookin hyppäsi piilostaan.<br>\n\"Eli...\" Snowman aloitteli \"Mitäs nyt?\"<br>\n\"Mietin.\"<br>\n<br>\nSnowmanin mieleen ei tullut mitään henkevää sanottavaaa, ja hänkin keskittyi pohtimaan. Hän penkoi laukkunsa tarvikkeita inspiraation toivossa, muttei oikeastaan keksinyt mitään, jolla pääsisi pois pahojen nazorakein tukikohdasta. Saati löytäisi mystisen \"Nimdan\" osaa.<br>\n<br>\nNiin paljon kuin Snowman arvostikin naamiotaan, Kanohi Aixoria, ja sen johdattavaa voima, oli se silti hänestä vähän turhan valikoiva auttamisensa suhteen.<br>\n<br>\nSilloin läheisen rakennuksen perustuksista kuului rapinaa.<br>\n<br>\nÄmkoo tarkensi katseensa, ja täysin liikkumatta havainnoi äänen lähteitä. Snowman taasen avasi suunsa.<br>\n\"Öh, haloo?\"<br>\n<br>\nRapina lakkasi hetkeksi, mutta pian varjoista astui esiin kaksi lyhyttä hahmoa. Ne olivat matoralaisia, mutta väriä oli vaikea erottaa, kummatkin olivat pukeutuneet tummiin kaapuihin. Klaanilaiset tarttuivat aseisiinsa, ja ottivat taisteluasennontapaiset valmiiksi.<br>\n<br>\nToinen kaavutetuista matoralaisista otti hupun päästään, ja paljastui Le-Matoraniksi. Sama hahmo näytti kantavan vyöllään Kanoka-kiekonheitintä.<br>\n\"Ei, ei kai taas...\" Ämkoo kuvasti pahoja pelkojaan.<br>\n<br>\nKlaanilaisten onneksi matoran ei kuitenkaan näyttänyt vihamieliseltä, ylimieliseltä, eikä muutenkaan merirosvomaiselta. Sen sijaan pienen hahmon silmistä kuvastui vakavuus, ja kenties alakuloisuuskin. Se viittoi kahta Klaanilaista seuraamaan. Ämkoo ja Snowman vilkaisivat toisiaan, eivätkä oikein keksineet mitään pikku kaverin seuraamista vastaankaan. He kumartuivat pieneen tunneliin, josta matoranit olivat tulleet, ja lähtivät seuraamaan. Ämkoo ei kuitenkaan päästänyt kättään miekaltaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":305,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-11-16T14:57","content":"<strong>Yhä tukikohtamaisemmaksi muuttuva Nazorak-luolasto</strong><br>\n<br>\nTik tik tik.<br>\n<br>\nKlaanilaiset ryntäsivät poispäin Nazorakien pommista.<br>\n<br>\nTik tik tik.<br>\n<br>\nMatoro kääntyi ja osoitte pommiaan energiamiekallaan.<br>\n<br>\nTik ti-ZAP<br>\n<br>\nTappavan tarkka energialataus osui pommiin ja pysäytti laukaisimen. Klaanilaiset pääsivät nilkuttamaan karkuun. Tunneli muuttui yhä tukikohtamaisemmaksi; vaikka seinät olivat yhä kiveä, tunneli oli tuettu raskaasti rautapalkeilla ja päällekkäin menevien tunnelien välillä oli metalliritilöitä.<br>\n<br>\nNazorakit, jotka olivat ylemmässä tunnelissa, eivät huomanneet pommin pysähtyneen. He lymyilivät kulman takana suojassa räjähdykseltä ja latailivat sinkojaan. Se antoi Klaanilaisille tärkeän etumatkan. <br>\n<br>\nTuunneli päättyi raskaalle panssariovelle, jossa ei ollut kahvaa kuin toisella puolella. Ovessa oli kolmikerroksinen panssarilasi-ikkuna ja koodilukko.<br>\n<br>\nKeetongu löi nyrkkinsä läpi lasista ja aukaisi kahvan sisäpuolelta. Klaanilaiset marssivat sisään halliin. Huoneessa oli kaksi ei kovin voimakkaan näköistä virkamiestorakkaa. Klaanilaiset heittivät ne ulkopuolelle ja Keetongu salpasi oven valtavalla jakoavaimella, joka lojui oven vieressä.<br>\n<br>\nTiimi päätti levähtää hetken, sillä Make ja Manu olivat liian huonossa hapessa jatkaakseen heti. Keetongu tarjosi heille parantavaa salvaa, josta hänen lajinsa oli ollut kuuluisa.<br>\n<br>\nMatoro ja Summerganon katselivat ympärilleen hallissa. Se oli noin 30 metriä pitkä ja sen toisesta päädystä lähti monta suurempaa tunnelia. Tunneleihin johti jokaiseen kolme maassa olevaa pitkää rautapalkkia.<br>\n<br>\n\"Rata. Tämä on niiden rautatie\", Summerganon totesi. Matoro vilkaisi karttaa. Kyllä, halli oli merkitty karttaan torakankielisellä nimellään. Yksi tunneleista johti selvästi kohti pesää, toinen johti muonavarastolle (ahaa, nekin siis syövät) ja kolmas paikkaan, jonka nimeä kukaan tiimiläinen ei osannut tulkata.<br>\n<br>\nKRA-KAM.<br>\n<br>\nOvi lensi sisään. Sen tilalla oli joukko torakoita, jotka latasivat uudelleen sinkojaan. Seuraava kuti osuisi Klaanilaisiin.<br>\n<br>\nTässä tilassa taisteleminen ei käynyt Klaanilaisille. Matoro ja Suga hyppäsivät yksinkertaiseen vaunuun, joka oli pesään vievillä raiteilla. Keetongu heitti Maken vaunuun ja auttoi Manua nousemaan kyytiin. Sitten hän kipusi sinne itse ja potkaisi vauhtia.<br>\n<br>\nVaunussa oli kaksi vipua, niitä lukuunottamatta se oli pelkkä lava pyörillä. Summer painoi ylhäällä olevan vivun alas ja vaunu sai lisää vauhtia. Samalla toinen vipu nousi ylös. Keetongu painoi vivun alas suurella voimalla ja vaunu kiisi tunneliin.<br>\n<br>\n\"<em>Vau. Tätä pitää käyttää kotopuolessa</em>\", Keetongu alatteli. He alkoivat painamaan vivuja Summerin kanssa vuorotellen ja Klaanilaiset kiitivät yhä kasvavalla nopeudella kohti pesää.<br>\n<br>\nMutta Nazorakit olivat jo perässä. Ne käyttivät vaunua vanhasta tottumuksesta. Sinko lauloi. Klaanilaiset kumartuivat ja ammus lensi heidän ylitseen. Se räjähti seuraavassa kurvissa ja teki kolon seinään.<br>\n<br>\nSinko ladattiin uudestaan. Matoro ampui jääsäteen seuraavan vaunun renkaaseen, mutta kuuma metallirengas suli nopeasti. Niinpä Matoro ampui jääsäteen singon sisän ja teki ampumisen mahdottomaksi.<br>\n<br>\nSinko räjähti. <br>\n<br>\nVain muutama torakka pääsi hyppäämään vaunusta turvaan, ja nekin saivat vammoja iskeytyessään kiskoille.<br>\n<br>\nKlaanilaiset kiisivät vaunullaan yhä lähemmäksi päämääräänsä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":306,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-16T15:31","content":"<strong>Nazorakien pesän rahtitunneli</strong><br>\n<br>\n\"Käännytään vasemmalle, se vei ruokavarastolle!\", Matoro hihkaisee. Heidän edessään on risteys kolmeen suuntaan.<br>\n\"Menemme niiden pesän keskukseen?\", Keetongu puhelee.<br>\n\"Ei, mennään sinne minkä nimeä kukaan meistä ei osannut.\", Mahriking ehdottaa.<br>\n\"Eikö Manu sanonut tuntevansa paikat? Mennään ruokavarastoon.\", Matoro puhuu.<br>\n\"Manu on puolitajuton!\", Summerganon huutaa.<br>\n\"Enten tenten teelika menten hissun kissun vaapula viss-\", Mahriking aloittaa.<br>\n\"KUMMASTA MENNÄÄN?\", Tongu huutaa keskeyttäen arvonnan.<br>\n<br>\nHe syöksyvät keskimmäisestä enekuin ehtivät väännellä raiteiden sivulla olevia vipuja.<br>\nKylttiä ei osannut kukaan heistä tulkita.<br>\n<br>\nKlaanilaisten vaunu syöksyy kovaa vauhtia pimeyteen, raide viettää alaspäin. Vaunu kiihtyy jatkuvasti, ajaen kovaa kohti tuntematonta määränpäätä. Valokiviä ei näy enää juurikaan, on ihan pimeää.<br>\n<br>\nSeinämässä on kyltti nazorakinkielellä, ja sen vieressä valokivi. Matoro yrittää lukea sen, mutta he ajavat liian kovaa sen ohi.<br>\n\"Noh, ei se kai ollut mitään tärkeää.\", Matoro toteaa. Heidän vaunu jysäyttää läpi vanhan puuesteen.<br>\n<br>\n\"Edessäpäin on punaista hohdetta!\", Mahriking huutaa.<br>\n\"Minulla on huono tunne tästä.\", Matoro ilmoittaa kuivasti.<br>\n\"Epäilen että siinä kyltissä luki jotain tyyliin 'vaara - pysähdy heti'.\", Keetongu puhelee.<br>\n<br>\nJoukko huomaa parinkymmenen bion päässä, suoraan edessäpäin, syvän rotkon, jonka pohjalla on ilmeisesti laavaa. Paikalla on ollut joskus silta, mutta nyt siitä on jäljellä vain hyppyri suoraan laavaan.<br>\nKiskot jatkuvat rotkon toisella puolella.<br>\n<br>\n[spoil]Cliffhangeeeer![/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":307,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-16T22:24","content":"<strong>Trooppinen saari, matala käytävä Nazorakein tukikohdan alla</strong><br>\n<br>\nÄmkoo kuunteli takanaan vaeltavan Snowmanin yskintää. Hän toivoi sen olevan pelkkää pimeän tunnelin pölyisyyttä, lumiukon yllättävät sairaskohtaukset olivat huolestuttavia.<br>\n<br>\nKaksi Le-Matorania pysähtyivät, samoin kuin Klaanilaiset heidän takanaan. Käytävä päättyi puiseen luukkuun. Toinen kaavutetuista pikkumiehistä koputti oveen lyhyen, rytmikkään sarjan, ja kaikki neljä odottivat hiljaisuuden vallitessa.<br>\n<br>\nHetken kuluttua luukku kuitenkin avautui, ja sen takaa paljastui lisää vaatimattomiin kaapuihin pukeutuneita matoraneja. Klaanilaiset katselivat ympärilleen ahtaassa tilassa. Se näytti olevan jonkinlainen varsinaisten huoneiden väliin rakennettu lymyilypaikka, ja siellä olevat matoranit keskeyttivät hiljaisen puheensa Klaanilaisten ja heidän kahden oppaansa astuessa sisään. Eräs matoralaisista nousi seisomaan, ja asteli tulokkaiden luo.<br>\n\"Kiitos, Ternok\" hän sanoi toiselle Klaanilaisia hakeneista matoraneista, ja kääntyi sitten kahden pidemmän tulokkaan puoleen. \"Ette näytä pahemmin välittävän nazorakeista?\"<br>\n\"Meillä on omat erimielisyytemme\" Ämkoo vastasi katsellen ympärilleen, ja kysyi vielä johtajaksi otaksumaltaan matoranilta: \"Mikä tämä paikka on?\"<br>\n<br>\nKoko huoneen ilmeisesti ainoa Onu-Matoran levitteli käsiään. \"Tämä on operaatiomme tukikohta. Se on vaatimaton tila erään varastorakennuksen sisässä, mutta huomaamaton, ja täältä on hyvät kulkuyhteydet.\"<br>\nÄmkoon epäilevän katseen johdosta mustabeige matoran jatkoi: \"Kun nazorak-kaappaajat saapuivat koteihimme ja alistivat meidät tekemään likaiset työnsä, otin johdon käsiini ja aloitimme rakentamaan huomaamatonta tunneliverkostoa. Se oli suhteellisen helppoa, rakensimme muutenkin tämän paikan suurimmalta osin, eivät torakat huomanneet omaa pikku projektiamme.\"<br>\nÄmkoo ei kuitenkaan tuntenut saaneensa kysymykseensä vastausta. \"Mutta mikä tämä kokoontumisenne on? Ja kuka sinä olet?\"<br>\n\"Tämä on paikallisten matoranien vastarintaliike. Emme alistu torakkain sortoon ilman taistelua!\" Onu-Matoran julisti, ja lisäsi vielä ojentaen kätensä: \"Olen Viari.\"<br>\n<br>\nSnowman vastasi kätellyyn innokkaasti, Ämkoo näytti vieläkin varautuneelta. Sitten Klaanilaiset paikalle tuonut Le-Matoran puuttui keskusteluun: \"Ja nyt tarvitsemme apua.\"<br>\n\"Ternok on oikeassa\" Onu-Matoran aloitti. \"Olemme hankkineet veneetkin valmiiksi pakomatkaa ja naapurisaarelle tilapäisesti vetäytymistä varten. Oikeastaan meiltä puuttuu enää hieno nimi, ja operaatiomme ensimmäiset askeleet voidaan ottaa. Tarvitsemme kuitenkin taistelijoita, jotta saamme toverimme vapautettua nazorakien valvovan silmän alta, ja sitten voimme-\"<br>\n<br>\nÄmkoo kuitenkin keskeytti matoralaisten puheen: \"Onnea yritykseen, meillä on tässä vähän kiire.\"<br>\nSnowman näytti yllättyneeltä, ja katsoi toveriaan.<br>\n”Mitä sinä nyt?”<br>\n\"Guardian antoi meille tehtävän, eikä matoranien auttaminen sisälly siihen. Tiedät kyllä mitä olemme etsimässä.\"<br>\nSnowmanin kasvoille levisi yhä tyrmistyneempi ilme. \"Mutta emmehän me vain voi...\"<br>\n\"Me emme ole pelastamassa maailmaa tai mitään.\"<br>\n\"Oikeastaan ehkä olemme.\"<br>\nÄmkoo kurtisti kulmiaan ja tuijotti toveriaan. \"Sitä suuremmalla syyllä meidän täytyy pysyä suunnitelmassa\", hän vastasi happamasti.<br>\n\"Mutta emme me vain voi hylätä pikkukavereita pulassa\" Snowman sanoi päättäväisenä.<br>\n<br>\nSilloin Ternok puuttui keskustelun kulkuun. Hän katsoi Ämkoota suoraan silmiin.<br>\n\"Pyydän, etkö voisi auttaa meitä? Sinähän olet Toa...\" hän vetosi.<br>\n\"Ei. En ole.\"<br>\n\"Aika lähellä kuitenkin. Emmekö me muka voi-\" Snowman huomautti väliin, mutta tuli itse Ämkoon keskeyttämäksi: \"Me olemme tässä keskellä vihollistukikohtaa ja meillä on kiire!\"<br>\n\"Ja nämä matoranit elävät selvästi ahdingossa! Heitä käytetään säälimättä orjatyövoimana!\"<br>\n\"Meillä ei ole aikaa tähän! Jokainen minuutti jonka hukkaamme näiden matoranien kanssa kiskoo meitä vain kauemmas määränpäästämme. Ja minä lupasin Guardianille, että me tuomme sen palan.\"<br>\n<br>\nHetken aikaa Ämkoo ja Snowman tuijottivat toisiaan ääneti. Ämkoo avasi suunsa uudelleen, puhuen painokkaasti ja itsevarmasti: ”Mieti Klaanin tilannetta. Meillä ei ole varaa epäonnistua nyt.\"<br>\n\"Enkä voi vain katsoa sivusta, kuinka viattomia, rauhaa rakastavia matoraneja käytetään hyväksi ja tapetaan mielivaltaisesti!\" Snowmanin äänensävy oli kireä.<br>\n\"Jos asia on sinulle noin tärkeä, voimme päästää nuo pikkuiset tuskistaan vaikka heti. Pääsemmepähän sitten jatkamaan työtämme.\"<br>\nSnowmanin katseesta näki, että hän otti sen vakavammin, kuin mitä Ämkoo oli tarkoittanut.<br>\n\"Asiamme ovat selkeästi eri tärkeysjärjestyksissä.\" lumiukko totesi itselleen hyvin epätyypillisen jäätävään äänensävyyn. Ämkoon vastaus oli ärtynyt: \"Olet vähän turhan pehmeä jopa lumiukoksi.\"<br>\nSilloin Snowman teki jotain, jota hyvin harva Klaanilainen oli koskaan kuullut. Hän huusi vihaisesti.<br>\n\"Jos sinä et tahdo auttaa pulassa olevia, voit aivan hyvin poistua tehtävää jatkamaan! Minä jään!\"<br>\n<br>\nPitkän hiljaisuuden jälkeen Ämkoo vastasi.<br>\n\"Hyvä on.”<br>\nHänen äänensävynsä oli pettynyt.<br>\n<br>\nÄmkoo kääntyi kannoillaan, ja poistui tilasta. Ovensuusta hän vielä huikkasi: ”Teidän pitäisi antaa tälle nimeksi 'Operaatio Maata Näkyvissä'.”<br>\n<br>\n[spoil]Kiitän Ämkoota, luonnollisesti kirjoitimme riidan kahteen pekkaan.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":308,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-16T23:08","content":"<strong>Trooppinen saari, ranta</strong><br>\n<br>\n<br>\nKaapuun verhoutunut hahmo käveli rantahiekassa. Se oli Toan kokoinen, ei päästänyt minkäänlaisia ääniä ja oli juuri saapunut saarelle. Hahmon askeleet olivat rauhallisia ja harkittuja, mutta sen raajojen liikkeissä oli jotain löysää ja sielutonta. Hahmon liikkeet loivat mielikuvan joko valtavasta nukketeatterista tai pysäytyskuva-animaatiolla toteutetusta pelottavasta opetusvideosta. Silti hahmossa oli jotain synkeää päättäväisyyttä, joka antoi ymmärtää, että se tiesi täysin, mitä oli tekemässä.<br>\n<br>\nKaapu valui vähitellen pois hahmon päältä ja jäi leijailemaan ilmaan kuin valtava lehti. Vähitellen kaapu kulkeutui kohti yhtä rantapalmuista ja ripustautui roikkumaan. Hahmo jatkoi matkaa kuin ei olisi huomannut tätä ilmiötä lainkaan.<br>\n<br>\nKaavun alla vitivalkoisessa hahmossa oli vielä vähemmän sielua, kun sen todellisen olemuksen näki. Töksähtelevän nukkemaiset liikkeet yhdistettynä hahmoa ympäröivään valkoisen tyhjyyden auraan loivat yhdessä jotain häiritsevää.<br>\n<br>\nHahmon kävely nopeutui hieman, kun se jätti kaapunsa jälkeensä ja pääsi pois hidastavasta rantahiekasta. Rantaan jääneiden jalanjälkien kohdalla hiekka alkoi pian leijailla aavemaisesti ja sekoittui pieniksi pölypilviksi, joiden jäljiltä hiekka jäi yhtä tasaiseksi kuin ennen hahmon saapumista. Myös nukkemaisen hahmon jalkojen alle tallautuneet ruohonkorret nousivat joidenkin sekuntien päästä tasaisesti pystyyn.<br>\n<br>\nViidakko oli rehevä ja vaikeakulkuinen. Tai niin olisi voinut sanoa, jos sen läpi kulkeva hahmo olisi ollut Matoran.<br>\nValtavat lehdet, puut, köynnökset ja ruohonkorret suorastaan väistivät valkoista hahmoa. Ne heiluivat itsekseen pois sen tieltä, vaikka saarella oleva tuuli oli hyvin vaimea ja hahmo ei tehnyt pienintäkään näkyvää liikettä siirtääkseen esteitä. Välillä kasvillisuus oli kuitenkin liian tiheää.<br>\nSilloin pitkä ja kliinisen puhtaana kiiltävä teräsmiekka lennähti itsekseen hahmon selässä roikkuvasta pidikkeestä ja teki selvää kasvustosta nopein ja huomaamattomin liikkein. Sen jälkeen se pyyhki lehtien jäämät päältään yhteen metsän suurista saniaisista ja leijaili kevyesti takaisin lepopaikkaansa.<br>\n<br>\nHahmo ei puhunut eikä todennäköisesti edes hengittänyt. Sen ajatuksissakin oli hiljaista, jos ei ottanut huomioon yhtä uudelleen ja uudelleen kaikuvaa viestiä Mestarilta.<br>\n<br>\n<em>\"Syö lähetti.\"</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":309,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-11-17T09:45","content":"<strong>Nazorakien luolaston rahtitunneli, kiskot, muutaman metrin pituinen vaunu, n. parinkymmenen bion päässä laava-altaasta</strong><br>\n<br>\nKaikki vaunulla ratsastavat olivat hädissään, oli pikaisesti keksittävä jotain. Vaunu syöksyisi pian laavaan, sulaen metallimassaksi vieden Klaanilaiset mukanaan. Keetongu mietti kuumeisesti poispääsyä, samalla kun muut yrittivät aseidensa avulla hidastaa vaunua. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Siinä vauhdissa pois hyppääminenkin oli riskialtista. Manu ja Make olisivat voineet pelastaa itsensä lentämällä, mutta he olivat edelleen liian huonossa kunnosa liikkuakseen pesässä kaksin. Vaunu kiisi kovaa vauhtia alamäkeä. Aika loppuisi pian. Ei ollut vaihtoehtoja, oli hypättävä kyydistä. \"Okei, kun annan merkin, hyppäämme pois!\", Keetongu huusi vaunun metelin yli. Muut eivät oikein pitäneet ideasta, mutta he tiesivät, että se ol iainoa mahdollisuus selvitä hengissä, ainakin osittain...<br>\n<br>\n\"Yksi\", Keetongu aloitti laskemisen, kaikki ottivat hyvän hyppyasennon ja valmistautuivat loikkaan.<br>\n\"Kaksi\", Keetongu jatkoi. \"Ko...\". \"Hetkinen\", Summerganonin lausahdus keskeytti Tongun, \"Hyppäämmekö heti kun sanot \"kome\" vai vasta me-tavulla?\" \"EI NYT\", Tongu karjaisi, \"kolm...\"<br>\nYllättäen vaunu kuitenkin pysähtyi kuin seinään. Kaikki lensivät vaunun kyydistä, suoraan selälleen, noin metrin päässä kiskojen päästä. Kaikki olivat hämillään. Tongu katsahti ihmeisään vaunua, Make oli yhä siellä. Tongun katsahtaessa Maken oikeaa kättä hän huomasi tämän juuri kääntäneen vipua, joka oli vaunun kyljen alapuolella. Vivun varteen oli liimattu pieni tarra. \"<em>Jarru</em>\"...<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<em>Cliffhangeeeer OWND!</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":310,"creator":"Donny","timestamp":"2010-11-17T16:14","content":"<strong>Trooppinen saari, Nazorakein tukikohta</strong><br>\n<br>\nTukikohdassa kuhisi. Nazorakit olivat järjestäytyneet ryhmiin ja etsivät järjestelmällisesti tukikohtaan pudonneita tunkeilijoita. Jokainen rakennus, kuja, nurkka ja muu piilopaikka tuli vuorollaan torakkapartion tutkimaksi.<br>\n<br>\nEräs keihäin varustettu partio tutki parhaillaan ahdasta asevarastoa. Hämärän huoneen perukoilta löytyi runsaasti mahdollisia piilopaikkoja, joten torakat astelivat varovaisin askelin eteenpäin, pitäen tiukasti kiinni aseistaan.<br>\n<br>\n\"Olkaa varuillanne\", yksi torakoista totesi tovereilleen. Toiset nyökkäilivät vastaukseksi ja nostivat keihäänsä hieman koholle.<br>\n\"Minulle väitettiin...\", sama torakka aloitti, \"...että toinen niistä on yksi Klaanin johtajista.\"<br>\n<br>\nMuut torakat pysähtyivät ja kääntyivät säikähtäneen näköisinä puhujaa kohti. Tämä nielaisi äänekkäästi ja jatkoi vielä:<br>\n\"Sama, joka voitti yliluutnantin.\"<br>\n<br>\nHuoneeseen laskeutui häiriintynyt hiljaisuus. Torakat katselivat tuon tuosta olkansa yli vaihtaen jatkuvasti painoaan jalalta toiselle.<br>\n<br>\n\"Voin tietenkin olla väärässä\", puhelias torakka sanoi yrittäen kuulostaa toiveikkaalta. Hän kuitenkin epäonnistui ja sai toiset tuijottamaan itseään tuimin ilmein.<br>\n<br>\n\"Ämkoo\", taaempana seisonut torakka sanoi. Hän tunsi nimen.<br>\n\"Makutansurma. Miekkapaholainen. Olen kuullut tarinoita.\"<br>\nHieman muita raskasrakenteisempi torakka otti askeleen lähemmäs muita ja liittyi keskusteluun.<br>\n\"Minäkin. Tappanut joskus Makutan.\"<br>\n\"Yksinkö? Eihän Toa mitenkään voi...\"<br>\n\"Ei se ole pelkkä Toa, kuulemma.\"<br>\n\"Mikä sitten?\"<br>\n\"En minä tiedä. Etsitään se niin voit kysyä.\"<br>\n\"Pärjätäänkö me edes sille?\"<br>\n\"No... Onhan meillä keihäät.\"<br>\n<br>\nTorakat tuijottivat hetken keihäitään ja sitten toisiaan.<br>\n<br>\n\"Mutta jos se kerran voitti yliluutnantin... Eikä se ole edes yksin. Onko se toinenkin vahva?\"<br>\n\"Rauhoitu! Me vain etsitään ne. Tehdään hälytys heti jos jotain löytyy. Niitä on vain kaksi ja meitä on... Paljon.\"<br>\n<br>\nVielä hetki sitten epäröinyt torakka muodosti iljettäville kasvoilleen ilkeän hymyn.<br>\n<br>\n\"Joo.\"<br>\n\"Noniin, juttutuokio on ohi. Jatketaan.\"<br>\n<br>\nSilloin joukon hiljaisin jäsen asteli esiin. Tämä nazorak oli hieman muita tummempi eikä ollut sanonut vielä sanaakaan. Torakka pysähtyi seisomaan muiden eteen ja heitti keihään syrjään.<br>\n<br>\nSilloin illuusionaamion vaikutus lakkasi. Ämkoo seisoi torakkapartion keskellä mairea ilme kasvoillaan.<br>\n<br>\n\"Olen otettu. Jopa tuollaiset raukat tuntevat nimeni.\"<br>\n<br>\nTorakat kavahtivat kauhuissaan taaksepäin. Joukon urhein kuitenkin toipui säikähdyksestä muita nopeammin ja syöksyi huutaen Ämkoota kohti. Mustanvihreä käsi nappasi nopealla liikkeellä kiinni hyökkääjän keihäästä. Seurasi väistöliike ja kierrepotku jonka jälkeen torakan ote keihäästä irtosi. Nazorak kaatui maahan Ämkoon viereen. Tämä koitti nousta ylös, mutta yritys keskeytyi Ämkoon iskiessä torakkaa niskaan tämän omalla keihäällä.<br>\n<br>\nMuut torakat eivät ehtineet tehdä mitään. Ämkoo kiskaisi miekkansa esiin ja pyöräytti sitä muutaman kerran ilmassa. Torakat kaatuivat yksitellen huoneen lattialle.<br>\n<br>\n<em>\"En pidä tästä\"</em>, Ämkoo totesi puoliääneen itsekseen. <em>\"En hitto soikoon pidä tästä.\"</em><br>\n<br>\nMikään ei mennyt nyt suunnitelmien mukaan. Ämkoon ja Snowien tehtävään kuului ainoastaan mystisen palan etsintä. Pakkolasku yllättäen matkalle sattuneeseen nazorak-tukikohtaan oli jo itsessään valtava ongelma, eikä Lumiukon käytös parantanut millään tavalla tilannetta. Ämkoo ei ollut osannut odottaa Snowien itsepäisyyttä. Hän tiesi kyllä Lumiukon olevan avulias luonne, mutta tämä meni liian pitkälle.<br>\n<br>\nNe matoranit. Ämkoo tunsi itsekin sääliä heitä kohtaan, mutta tässä tilanteessa tehtävän onnistuminen tuli asettaa kaiken edelle. Eikä Ämkoo kokenut edes olevansa millään tapaa velvollinen auttamaan matoranien vastarintaliikettä.<br>\n<br>\nMatoranien suojeleminen oli vielä joskus ollut Ämkoon ensisijainen tehtävä, mutta ei enää. Ämkoo ei ollut enää aikoihin nimittänyt itseään Toaksi. Se arvonimi vietiin häneltä kauan sitten.<br>\n<br>\nKlaania Ämkoo oli kuitenkin mielestään velvollinen auttamaan. Hän ei ollut edes varma miksi, mutta niin kuitenkin oli. Tunsiko hän olevansa klaanilaisille jotain velkaa? Kenties.<br>\n<br>\nÄmkoo astui ulos varastorakennuksesta ja aktivoi aineettomuuden naamiovoiman. Yksikään torakka ei ehtinyt nähdä kun Ämkoo haihtui ilmaan ja jatkoi matkaansa kevyen tuulenvireen lailla. Pian tämän jälkeen Ämkoon silpomien nazorakien ruumiit löydettiin.<br>\n<br>\nHälytyssireenit jatkoivat soimistaan.<br>\n<br>\n[spoil]Kamalaa kieltä, mutta sama se.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":311,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-11-17T16:25","content":"<strong>Klaanin lähellä oleva joki</strong><br>\n<br>\nTroopperi heitti vieheen veteen. Hetken päästä hän nosti vedestä jotain.<br>\n<br>\n\"What the...?\" Troopperi huusi kun hän katsoi kirjavaa, kyllä kirjavaa Rukia, joka tuijotti silmillään häneen. Hän heitti kalan veteen takaisin.<br>\n<br>\n\"Tuo ei näyttänt oikein Rukilta. Muutenkin, se oli pieni. Pitäisikö mennä raportoimaan johonkin tutkimuskeskukseen?\"<br>\n<br>\nTroopperi oli ollut kiinnostunut kalastuksesta kun hän aikoja sitten kokeili sitä siinä pikku kylässä, jota kutsuttiin Ga-Koroksi. Tavarat keräten Troopperi lähti vaeltamaan kohti Klaania.<br>\n<br>\nHän käveli vehreässä metsässä. Kuu \"paistoi\". Muutama Makika äänteli jossain lähistön lamella. Klaanilla ei ollut käynt outoja asioita aikoihin. Tokihan hän muisti tapahtumat Mt. ÄmKoon luona, ja Matoron katoamisen ja paluun Klaanille, mutta ei itse Klaanilla ollut käynyt mitään erityistä. Troopperi astui ulos kauniista, vehreästä metsästä. Hän näki edessään harmaan linnakken, jonka muurit olivat korkeat. Sen ikkunoita oli hajalla, ja metsän laitaan asti oli sinkoutunut tavaraa. Hän ikiruhti sisään ja syötti porttikoodin. Prototeräksestä taottu portti rämähti äänekkäästi auki. Porttiin oli maalattu teksti \"Avde\", ja siellä riehui taistelu.<br>\n<br>\n<em>Tässä voi olla huomattavasti asiavirheitä, sillä en ole seurannut tätä topiccia, enkä viitsi käydä tätä monsteria läpi.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":312,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-17T17:41","content":"<strong>Trooppinen saari, pimeä kellari</strong><br>\n<br>\n\"...ja täällä säilytämme aseistustamme\" Ternok-niminen Le-Matoran lopetti puheensa.<br>\n<br>\nSnowman katseli melko vaikuttuneena ympärilleen pölyisessä tilassa. Hän katseli hyllyssä olevia aseita: Kanoka-laukaisimia, keihäitä, puukkoja, Zamor-aseita... Tämän kaiken matoranien vastarintaliike oli onnistunut haalimaan nazorakeilta, ja he olivat myös saaneet huomaamatta eristettyä osia tukikohdasta omiksi tiloikseen. Kaikesta huolimatta toiminnassa oli paljon epäkohtiakin, joista Snowman olisi saanut lohkaistua montakin hyvää vitsiä.<br>\n<br>\nHäntä ei kuitenkaan varsinaisesti huvittanut.<br>\n<br>\nLumiukko ei jaksanut uskoa Ämkoon toimineen niin kylmästi. Hän oli jättänyt nämä matoranit vaille apua. Totta kai Snowman itsekin tiesi tehtävän suorittamisen äärimmäisen tärkeäksi, mutta hänestä olisi silti ollut täysi vääryys hylätä matoralaiset. Sitä paitsi miten Ämkoo muka oli varma, ettei pala olisi yhtä hyvin voinut tulla esille vastarintaliikettä auttaessa?<br>\n<br>\nMutta ennen kaikkea Snowmania häiritsi hänen oma suuttumisensa. Ämkoo oli vain ajatellut Klaanin parasta, ja Lumiukko oli huutanut toverilleen. Snowman ei ollut tottunut kiihkoilemaan, ja tämä oli todella vaikea tilanne. Varsinkin, kun hän tiesi mahdollisesti riskeeranneensa tehtävän.<br>\n<br>\nIkkunan ääressä pihalle tarkkaillut matoran viittoi äkkiä kaikkia menemään matalaksi ja olemaan hiljaa. Snowman liimautui lattiaan, ja vilkaisi huoneen katon tuntumassa olevasta ikkunasta ulos. Hän näki torakkapartion marssivan rakennuksen ohi, ja sireeneistä päätellen he yhä etsivät Klaanilaisia.<br>\n<br>\nNazorakit kuitenkin kulkivat ripeästi ohi, ja Snowman kiitti tästä kellarin naamioitua ovea. Vaaran mentyä ohi lumiukko tallusti taas asehyllylle. Eräs Suurta Komauta kantava matoran esitteli ylpeänä hyllyn pisintä asetta: \"Ja tämä tässä on zamor-tarkkuuskivääri. Saimme sen vastikään, kumppanisi tempauksen ansiosta.\"<br>\nSnowman ymmärsi matoranin viittaavaan Ämkoon kaatamaan torniin. Ilmeisesti matoranit olivat sen tähden saaneet käsiinsä tämän aseen. Kivääri näytti sitä pitelevät matoranin kannossa suorastaan koomiselta pituutensa vuoksi, mutta matoran jatkoi: \"Ajattelimme antaa sen sinulle kiitoksena.\"<br>\nSnowman oli hieman hämillään. \"Öh, kiitos.\" Hän sanoi, ja otti aseen vastaan. Ilokseen hän huomasi sen piipun olevan kokoon taitettava, ja sai sen tungettua varustelaukkuunsa hakkujen, oman painetykkinsä ja Kapherin vanhan Cordak-tykin seuraksi.<br>\n<br>\nPian matoranit kutsuivat Snowmanin seuraamaan pieneen tunnelliin josta he olivat tulleetkin. Lumiukko kyyristyi, ja lähti tarpomaan pikkukavereiden perässä kohti pimeyttä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":313,"creator":"Donny","timestamp":"2010-11-17T21:26","content":"<strong>Trooppinen saari, Nazorakein tukikohta</strong><br>\n<br>\nMassiivista zamorlaukaisinta kantava nazorak kyyristyi ruosteisen peltitynnyrin taakse ja valmistautui ampumaan. Kohde olikin pian tähtäimessä ja ammus lähti lentoon. Nazorakin yllätykseksi ammus kuitenkin lensi suoraan kohteen läpi ja räjähti osuessaan tämän takana olevaan seinään.<br>\n<br>\nÄmkoo kirosi. Aineettomuuden naamiovoima oli kieltämättä kätevä, mutta lyhytkestoinen. Viittasankari ei ollut ehtinyt etsiä uutta piilopaikkaa ja olikin materialisoitunut suoraan torakkajoukkojen nenän edessä. Ämkoon onneksi naamiovoima riitti juuri ja juuri äsken häntä kohti lentäneen zamor-kuulan välttämiseen.<br>\n<br>\nNazorakit alkoivat ripeästi piirittää Ämkoota. Aukiolle tunkeili jatkuvasti lisää etsintäpartioita, joista osa kantoi keihäitä ja osa miekkoja. Korkeammassa asemassa olevat sotilaat jäivät etäämmälle ampuma-aseidensa kera.<br>\n<br>\nHuomattavan pitkää keihästä kantava torakka käveli Ämkoon yllätykseksi varsin päättäväisin askelin lähemmäs. Torakka pysähtyi muutaman askeleen päähän Ämkoosta ja alkoi puhua.<br>\n\"Olet piiritetty. Jos antaudut ilman vastarintaa, säästämme henkesi.\"<br>\nÄmkoo naurahti tahattomasti. Torakka jatkoi.<br>\n\"Kerro missä ystäväsi on\", tämä sanoi ja otti paremman otteen keihäästään. Lähitaisteluaseilla varustetut torakat lähestyivät.<br>\n\"Hieman vaikeaa\", Ämkoo vastasi. \"En nähkääs tiedä.\"<br>\nVastaus ei miellyttänyt torakkaa.<br>\n\"Laske aseesi.\"<br>\n\"En ajatellut.\"<br>\n\"Omapahan on virheesi.\"<br>\n<br>\nNazorakit asettuivat muodostelmaan ja syöksyivät Ämkoon kimppuun aseitaan heiluttaen. Ensimmäisenä kimppuun hyökkäsivät miekoin aseistautuneet torakat. Nämä huomasivat kuitenkin oitis hyökkäyksensä tehottomuuden Ämkoon ripeiden miekaniskujen iskiessä torakoiden miekat kappaleiksi. Taitavan torjunnan jälkeen Ämkoo kierähti torakoiden ohitse, nousi pystyyn ja löi kahta lähinnä seisonutta torakkaa miekallaan. Iskusarjaa seurasi voimakas loikka jonka avulla Ämkoo sai reilusti välimatkaa itsensä ja torakoiden välille.<br>\n<br>\nTästä huolimatta Ämkoolle ei jäänyt aikaa hengähtämiseen, sillä taaempana odotelleet ampujatorakat laukaisivat oitis aseensa. Ämkoo katosi ammusten aiheuttaman räjähdyspilven sisään ja torakat jäivät tuijottamaan tapahtunutta tarkkaavaisina.<br>\n<br>\n\"Saimmeko me hänet..?\", yksi torakoista kysyi ääneen.<br>\n\"Emme\", toinen torakka vastasi ja osoitti savupilveä kohti.<br>\n<br>\nÄmkoo astui esiin savun keskeltä. Räjähdys oli sotkenut hänen naamioonsa ja panssareihinsa harmaita tomuläikkiä, mutta muuten hän vaikutti olevan suurin piirtein kunnossa. Ämkoon viitta oli kuitenkin kokenut pahoja vaurioita; sen repaleinen reuna liehui dramaattisesti räjähdyksen jälkivaikutuksien seurauksena.<br>\n<br>\nMassiivista sinkoa kannatteleva nazorak nousi vuorostaan esiin. Tämä huusi jotain kielellä jota Ämkoo ei kyennyt tulkitsemaan. Sitten torakka latasi aseensa ja painoi liipaisinta.<br>\n<br>\nLaukaisuhetkellä tapahtui kuitenkin jotain. Nazorakin ilme vääntyi hyvin epämääräiseksi tämän kääntäessä aseensa vauhdikkaasti muita torakoita kohti. Torakat huusivat järkyttyneinä räjähdyksen keskellä samalla kun Ämkoo etsi katseellaan uutta pakoreittiä.<br>\n<br>\n\"Jonain päivänä vielä kiitän sitä rääpälettä tästä komausta\", Ämkoo mietti.<br>\n<br>\nSiinä samassa huomattavasti äskeistä voimakkaampi räjähdys heitti Ämkoon syrjään. Ämkoo kierähti nopeasti ylös välittämättä osuman aiheuttamasta polttavasta kivusta ja huomasi aukiolle ilmestyneen taisteluajoneuvon. Valtava panssarivaunu oli ilmeisesti ampunut hieman ohi, mutta se näytti lataavan jo toista ammusta.<br>\n<br>\n[spoil]Kamala kieli und torakkamättö - osa II[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":314,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-17T22:25","content":"<strong>Etelä-Zakaz, Warrekin linnake<br>\nSisällissodan kolmas viikko</strong><br>\n<br>\n<br>\nIlmassa leijui vahva palaneen käry. Linnakkeen muurilla valtavan kivipaaden takana piilossa seisova Skakdi haisteli ilmaa hetken, mutta vältti ottamasta suurempia henkäisyjä. Hän oli kokenut valtavan kredipselleenimäärän vaikutuksen jo kerran aikaisemmin ja halusi kyseisen kerran jäävän viimeiseksi. Muurin suojissa olevat sensorit eivät kuitenkaan vaikuttaneet käynnistävän korvia riipivää hälytystään, joten oli turvallista hengittää.<br>\n<br>\nSiniseen ja hopeaan verhottu Skakdi kurkisti varovaisesti vasemmalla silmällään kivipaaden taakse ja nosti käsissään olevaa vahvalla kiikarilla varustettua Vartija-kivääriä hieman toimivampaan asentoon. Kivääri hehkui edellisistä laukauksista vielä tulikuumana, mutta ammuksia oli vielä kolmelle pataljoonalle ja laatutyötä oleva Vartija-kivääri kestäisi taatusti pienen kuumentumisen.<br>\n<br>\nSkakdi tarkkaili muurien yli vasemmalla silmällään, jonka hän oli huomannut vuosien saatossa olevan selvästi tarkempi. Kenraali Warrekin linnoituksia lähestyi palavilla ja raatoja täynnä olevilla kentillä marssiva monivärinen Skakdi-armeija. Armeija, jonka joukkoon mahtui myös kymmeniä vetojuhtina toimivia Raheja veti takanaan ketjuilla jonkinlaisia valtavia tykkejä. Niiden ulkoasu oli yksinkertainen ja muistutti vain valtavaa Zamor-laukaisinta, mutta Nektannin insinöörit pitivät tunnetusti terävistä metalliosista. Tykkien kyljet olivat täynnä valtavia teriä, joilla ei vaikuttanut olevan raskaissa kenttäaseissa mitään järkevää toimintoa.<br>\n<br>\nValtavien tykkien sisällä vaikutti latautuvan jotain vihreää.<br>\n<br>\n\"Tiedätkö, miksi ne kutsuvat noita?\" tuttu ääni sanoi sinisen Skakdin takaa. Skakdi kääntyi ja näki toisen siniseen ja hopeaan verhotun Skakdin, joka oli häntä lyhyempi, mutta tukevampi ja lihaksikkaampi. Tämän Skakdin vasemman olkapään ympäri oli kiedottu paksu side, mutta se näytti silti pitelevän kyseisellä kädellä omaa Vartija-kivääriään aivan hyvin.<br>\n<br>\nKivipaaden taakse suojautunut Skakdi ei vastannut, mutta katsoi puhujaa tympeänä. Puhuja vain hymyili hieman ja katsoi asiakseen vastata omaan kysymykseensä.<br>\n\"Nuo tykit ovat ihan oikeasti 'Nektann-energiakanuunoita'.\"<br>\n<br>\nPidempi ja hoikempi Skakdi katsoi puhujaa epäuskoisena. \"Oletko ihan tosissasi.\"<br>\n<br>\n\"Kyllä. Nektann-energiakanuuna. Tämä käry on todennäköisesti peräisin siitä, kun yksi osui siipikarja-aitaukseen.\"<br>\n<br>\nKivipaaden taakse kyykistynyt tarkka-ampuja kääntyi poispäin puhujasta ja ampui muutaman plasmalaukauksen kohti vihollisia. Toinen Skakdi jatkoi puhumistaan, mutta tarkka-ampuja ei tiennyt, olisiko hänelle pitänyt vastata.<br>\n<br>\n\"Kyllä on selvää, mikä vihollisemme synti on\", tukevampi Skakdi sanoi äänekkäästi. \"Nektannin on ylpeys, eikä hän edes yritä piilottaa sitä. Kohta hän järjestää oman naamansa noihin lippuihinkin.\"<br>\n<br>\nPuhuja latasi Vartija-kiväärinsä äänekkäästi ja liittyi tuleen, mutta ei hiljentynyt taistelunkaan keskellä. \"Toisaalta mitä me olemme puhumaan, kun käytämme samaa koodinimeä kuin kiväärimme. Ja ainoa ero Warrekin ja Nektannin välillä on se, että Warrek maksaa meille.\"<br>\nTukevamman Vartijan kivääristä viuhahtava tulisen plasmalaukaus syöksyi hiljaisemman Skakdin olkapään yli ja pudotti yhden Nektann-kanuunan ohjaamossa seisovista vihollisista. Musta Skakdi putosi poukkoillen tykin ohjaamoon vieviä siirrettäviä portaita pitkin eikä enää noussut.<br>\n\"Ja kun Nektann on saasta, joka haluaa olla jumala\", taaempana seisova Vartija jatkoi. \"on Warrek vain saasta, joka haluaa olla kuningas. Ero sekin.\"<br>\n<br>\nAiemmin hiljaisena pysynyt Vartija päätti vihdoin vastata jotain.<br>\n\"Tahtorakien olisi pitänyt tulla jo puoli tuntia sitten\", hän sanoi sivuuttaen aiemman puheenaiheen. \"Saatamme joutua turvautumaan panssarintorjuntavälineisiin.\"<br>\n<br>\n\"Hahaa, sehän puhuu!\" suurempi Vartija sanoi innokkaana. \"Minä olen Roqce. Olemme nähneet aikaisemmin, mutta en koskaan saanut nimeäsi.\"<br>\nRoqce otti toisen kätensä kiväärinsä alta ja tarjosi sitä hiljaiselle Skakdille. Skakdi katsoi kättä hetken epävarmana ennen kuin tarttui siihen.<br>\n<br>\n\"Ei nimiä\", Skakdi sanoi Roqcelle. \"Kaikki Vartijat, joille olen kertonut nimeni ovat kuolleet viikon sisällä. Ensimmäinen ja toinen saivat sirpaleesta ja kolmas ampui itsensä panikoituaan kaasuhyökkäyksessä. Haluaisin katkaista putken.\"<br>\n<br>\nRoqce hymyili leveämmin ja kätteli hiljaista Vartijaa voimakkaasti. \"Kelpaa. Mutta haluan jonkun nimen, jolla kutsua sinua. Sinä olet tästä lähtien Vahtikoira. Vuh vuh.\"<br>\n<br>\nHiljaisempi Skakdi katsoi Roqcea hetken tympeänä.<br>\n\"Miten vain\", hän sanoi huolettomasti täyttäessään muurin yli pyrkivän kirvestä heiluttavan Nektannin sotilaan plasmalla.<br>\n<br>\n[spoil]Hei, flashbackeja ei kielletty.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":315,"creator":"Donny","timestamp":"2010-11-18T17:14","content":"<strong>Trooppinen saari, Nazorakein tukikohta</strong><br>\n<br>\nPanssarivaunun ohjaamossa valmistauduttiin laukaisuun. Äskeinen ammus oli miltei osunut kohteeseen, mutta tämä oli nähtävästi vielä tolpillaan. Seuraavan ammuksen oli osuttava.<br>\n\"Kohde tähtäimessä!\"<br>\n\"Tulta!\"<br>\n<br>\nNazorakien yllätykseksi Ämkoo ei edes yrittänyt väistää. Hän seisoi keskittyneesti suoraan tankin edessä pidellen tiukasti kiinni päänsä ylle ojentuvasta miekastaan.<br>\n<br>\nAmmus lähti liikkeelle.<br>\nNiin myös Ämkoon miekka.<br>\n<br>\nTorakat tuijottivat ihmeissään panssarivaunun ohjaamosta käsin kun huipputerävä katana iski ammuksen kahtia. Irronneet osat ohittivat Ämkoon tämän kummaltakin puolelta ja räjähtivät äänekkäästi jossain tämän takana. Musta hahmo katosi sen jälkeen räjähdyksen aiheuttamaan tomupilveen.<br>\n<br>\nPanssarivaunun tykki oli jälleen ladattu. Torakat odottivat pölyn laskeutumista saadakseen kohteen uudestaan satimeen. Pölyn laskeuduttua torakat kuitenkin pettyivät, sillä Ämkoo oli kadonnut.<br>\n<br>\n[spoil]Seuraavassa tapahtuu ihan oikeasti jotain.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":316,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-11-18T17:38","content":"<strong>Metsä</strong><br>\n<br>\nUmbra harhaili sademetsässä etsien sivistystä. Hän ei edelleenkään muistanut paljoa mitään menneisyydestään ja oli vasta oppinut käyttämään voimiaan. Metsän pimeydessä, Umbra oli alkanut tajuta että onnistui luomaan sormeensa pienen valonsäteen ettei kompastuisi pimeässä, tai joutuisi nälkäisen Muakan hampaisiin. <br>\n<br>\n\"Mielenkiintoista\", Umbra sanoi, luoden sormestaan pienen valonsäteen, joka toimi \"taskulamppuna\" <br>\n<br>\nOttaen toisella kädellään miekastaan kiinni, Umbra kanavoi tätä valoenergiaa miekkaansa, mutta mitään ei tapahtunut. Pinnistäen mieltään, Umbra koetti saada hallinnan näihin \"uusiin\" valovoimiinsa. Harmistuneena, kun mitään ei tapahtunut, Ba-Matoran lähti kohti läheistä puroa, koska tarvitsi nestettä.<br>\n<br>\nKatsoen sormensa valossa puron pintaan, Umbra huomasi että hänen haarniskansa violetit kohdat olivat muuttuneet kellertävän oransseiksi. Pikkuhiljaa sankarimme alkoi tajuta mitä oli tapahtunut, hän oli vaihtanut ruumiinsa värejä.<br>\n<br>\n\"Täytyy kokeilla mitä nyt tapahtuu\", Umbra sanoi itselleen, ottaen yhteyden miekkaansa, ja keskitti kaiken energiansa säilään. Syntyi suuri annos keltaista energiaa, elementaalista valoa, joka purkautui säilän päästä. Säde osui läheiseen suureen puuhun, kaataen massiivisen puun päin mutaista maata, jolloin turvetta, mutaa ja maa-ainesta lenteli ilmassa, hätääntyneiden Kewojen kirkuessa pelästyneinä. <br>\n<br>\n\"Tämäpä perin mielenkiintoista\", hän sanoi, hymyillen leveästi Pakarillaan. <br>\n<br>\nÄkkiä Umbra kuuli ääniä. Joukko Zyglakeja oli metsällä. Ne metsästivät yhtä mustan ja limevihreän väristä pientä olentoa, joka hyppi mättäältä toiselle, joukko vainoojia perässään.<br>\n<br>\n\"Saamme shinut käsiimme pieni Orton!\" yksi mustan ja sinisen kirjava Zyglak sanoi, ampuen liimazamorin Ortonia jalkaan. Olennon matka loppui kuin seinään, kun hän kaatui maahan. <br>\n<br>\n\"Emme ole metsästäneet Ortoneja vuosia\", Zyglak sanoi, lipoen huuliaan. \"Nyt on aika kruunata odottelu\", hän sanoi lähestyen joukkonsa kanssa ilmasaksilla huitovaa olentoa.<br>\n<br>\n\"Ei! Ette saa! Mitä olen teille tehnyt!\" Orton huusi. <br>\n<br>\nUmbra oli piiloutuneena läheisen puun taakse. Hän piteli kolmisormisella kädellään kiinni puusta ja katseli kauhistuneena kuinka barbaariset olennot kohtelivat nappaamaansa Ortonia.<br>\n<br>\n\"Nyt tai ei koskaan, minä toimin\", Umbra kuiskasi itselleen, nähden vilauksen menneisyydestään, Toana. <br>\n<br>\nMiekka oikeassa kolmisormisessa kädessään, Umbra lähti juoksemaan Zyglakeja kohti, karjuen. <br>\n<br>\n\"Antakaa sen Ortonin olla!\" <br>\n<br>\nMiekka latautuneena keltaisella valoenergialla, Umbra meni Zyglakien ja Orotnin väliin. <br>\n<br>\n\"Mitä sinä pikkuinen Ba-Matoran tulet väliimme mesoamaan. Mene muualle ennen kuin katkaisemme pikku jalkasi kuin hammastikut\", yksi Zyglakeista sanoi Umbralle, tämän pidellessä miekkaansa osoittamassa Zyglakeja.<br>\n<br>\n\"Pikkukaveri, pakene kun voit\", Umbra sanoi Faxonia kantavalle Ortonille. Umbra loi pienen lasersäteen sormestaan, joka poltti Ortonin jalassa olleen tahmean liiman pois ja tämä pääsi jaloilleen.<br>\n<br>\n\"Ei. Taistelen yhdessä kanssasi, muukalainen\", Orton sanoi uhmakkaasti, ladaten aseensa.<br>\n<br>\n\"Kaksi pientä Matorania meitä, joukkoa Zyglakeita, vastaan\", harmaata kypärää kantava Zyglak soturi sanoi, nauraen. Muut Zyglakit alkoivat nauraa rämäkkää sihinää sisältävää nauruaan.<br>\n<br>\nYksi Zyglakeista, limetin vihreän ja harmaan sekoitus, lähestyi Umbraa nauraen, jolloin Umbra iski itsepuolustuksekseen miekastaan valonsäteen päin Zyglakia. Zyglak sokaistui ja ei enää nähnyt toisella silmällään mitään.<br>\n<br>\nZyglakit katsoivat kuinka Ba-Matoranin miekasta lähti valonsäde joka sokaisi heidän tiiminsä jäsenen. Tämän jälkeen koko joukko hyökkäsi kaksikon kimppuun.<br>\n<br>\n\"Oletko valmis kaveri?\" Umbra sanoi Ortonille, tämän nyökätessä. <br>\n<br>\nMiekat iskivät toisiaan vasten kun Umbra ja Orton aloittivat taistelun Zyglakeja vastaan. Orton loi tuulenpyörteitä aseistaan, jotka pyörryttivät Zyglakeja, ja Umbra loi valoa sekä painovoimahyökkäyksiä miekastaan. Hän joutui kokoajan vaihtamaan vartalonsa värejä mahdollistaakseen kahden elementin käytön. Zyglakien raaka voima ja suuri lukumäärä sai aikaan sen että taistelu jäi aika lyhyeksi, ja Umbra loi suuren valonvälähdyksen, jonka aikana hän johdatti sokaistuneen Ortonin ja itsensä piiloon.<br>\n<br>\n\"Onnistuimme aika hyvin\", Orton sanoi viimein piilopaikasta, jonne Umbra oli heidät johdattanut. Piilo sijaitsi hylätyssä Ussalin pesässä hiekkatörmällä. <br>\n<br>\n\"Mikä on nimesi, muukalainen\", Orton kysyi. \"Itse olen Levah, Orto Nuin Ilmavoimien päällikkö, ja nykyisin Ilman Orton.\"<br>\n<br>\n\"Minua on kutsuttu Umbraksi jo kauan, mutten tiedä varmuudella onko se nimeni\", Umbra vastasi. \"Tiedätkö mistä täältä saarelta löytää sivistystä?\" <br>\n<br>\n\"Oi kyllä, uljas soturi, Umbra\", Levah vastasi, kiillottaen välineitään. \"Voisitko muuten himmentää tuota valoasi, se ei tee hyvää silmilleni, koska olen sopeutunut pimeään\", Levah sanoi. \"Vien sinut Bio-Klaanin linnoitukselle aamunkoitteessa\", Orton jatkoi.<br>\n<br>\n\"Kiitos, uusi ystäväni\", Umbra sanoi, puristaen kolmisormisella kädellään Levahin limevihreää kättä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":317,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-18T22:47","content":"<strong>Trooppinen saari, pimeä tunneli nazorakein tukikohdan alla</strong><br>\n<br>\nYhä pensaaksi naamioituneen Snowmanin ja kolmen matoralaisen muodostama joukkio saapui määränpäähänsä. Tunneli avartui hieman suurempaan tilaan, ja jostain pääsi auringonvaloakin sisään.<br>\n<br>\nEräs matoraneista nosti sormensa suun eteen varmistaakseen muiden pysyvän hiljaa. Hän kohosi puiselle laatikolle ja kurkisti aivan katonrajassa olevasta pienestä reiästä ulos. Kaksi muutakin matorania kohosivat tarkkailemaan ulos, ja Snowman päätti liittyä joukkoon. Hänen ei kuitenkaan täytynyt ängetä laatikon päälle, hän oli muutenkin riittävän pitkä.<br>\n<br>\nIkkuna tuntui avautuvan suuren puurakennuksen luonnonvaraiselle sisäpihalle.<br>\n\"Torakat eivät juuri käytä tätä pihaa\" eräs matoraneista kuiskasi lumiukolle.<br>\n<br>\nSnowman huomasi aukion olevan melko tyhjillään. \"Mikä tämä rakennus on?\" hän kysyi.<br>\n\"Tänne he pakottavat kaikki vangitut ystävämme aina rankan työpäivän päätteeksi. Olimme onnekkaita päästessämme pakoon.\"<br>\n\"Eli jonkin sortin vankila?\"<br>\n\"Alunperin se oli pelkkä talli raheille, mutta kyllä. Nyt siellä on myös vangittuja matoraneja.\"<br>\n<br>\nErääseen rakennuksen ikkunoista syttyi valo, ja nelikko painautui pois ikkunasta.<br>\n\"Okei, olet nyt nähnyt kohteemme. Tuolta vapautamme kaikki matoranit.\"<br>\n\"Tuolta? Eikö sen luulisi olevan aika tarkasti vartioitu?\"<br>\n\"Usko pois, tulee helpommaksi vapauttaa kaikki veljemme ja sisaremme kerralla, kuin koettaa muiluttaa heitä kesken työpäivän.\"<br>\n<br>\nHetken hiljaisuuden jälkeen tähän asti vaitonaisena pysynyt matoran vakavana lisäsi: \"Olemme koittaneet.\"<br>\n<br>\nSitten matoranit laskeutuivat pois laatikolta, ja lähtivät kulkemaan takaisin matalaan tunneliin. Snowman kyyristyi, lähti letkan jatkoksi ja harmitteli mielessään kipeytyviä niskojaan.<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nMuuan nazorak tyynnytteli karsinassaan olevaa husi-lintua. <em>Mitä se nyt noin pillastui?</em> hän tuumi, tietäen niiden yleensä käyttäytyvän villisti vain vaaran uhatessa. <em>Ehkäpä se kuuli jotain</em>.<br>\n<br>\nTorakka nappasi keihäänsä telineestä, ja katsoi tallin ovesta ulos. Ulkona oli täysi tohina päällä, Klaanilaisia etsittiin vielä. Mutta siihen lintu oli jo tottunut. Sitten torakka asteli sisäpihan ovelle. Sielläkään ei kuitenkaan vaikuttanut olevan mitään.<br>\n<br>\nMutta juuri kun nazorak oli palaamassa sisään, kiinnitti hän huomionsa ensimmäisen kerran kasvillisuuden vallassa olevan sisäpihan keskellä sijaitsevaan maastonkohoumaan. Se vaikutti kaikin puolin epäluonnolliselta. Hän käveli aivan sen luo, ja tökki sitä keihäällään.<br>\n<br>\nEi reaktiota.<br>\n<br>\nSitten nazorak kumartui, ja tutki sitä lähempää. Aivan kuin... Siinä olisi ollut jonkinsorttinen ikkuna-aukko<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nSnowman oli kuulevinaan heidän takaansa tunnelista outoa rapinaa, ja juuri kun hän oli ilmoittamassa havainnostaan muille virheä välähdys keskeytti hänet.<br>\n<br>\nEnergiakuula osui erästä kolmesta matoranista jalkaan, ja tämä kaatui lattialle huutaen tuskissaan. Nelikko huomasi heitä takaa-ajavan torakkajoukkion, ja Ternokiksi kutsuttu matoran otti heti johdon käsiinsä.<br>\n\"Heku, vie Zala turvaan. Minä ja uusi ystävämme hoidamme takaa-ajajat!\"<br>\n\"Hoidammeko?\"<br>\n<br>\nJo silloin torakat saapuivat iskuetäisyydelle, ja niistä ensimmäinen hyökkäsi puukon kanssa Snowmanin kimppuun. Pimeässä ja ahtaassa tunnelissa vääntö oli hyvin epäselvää, mutta väkevämpänä osapuolena Snowman sai heitettyä nazorakin pois kimpustaan. Seuraava torakka kuitenkin iski heti kiinni, ja sekava paini jatkui.<br>\n<br>\nTernok huomasi toan olevan vaikeuksissa, ja sai idean. Hän ei käytävän ahtauden vuoksi kyennyt Snowmanin takaa taistelemaan torakoiden kanssa, mutta onnistui nappaamaan lumiukon varustelaukusta hassun näköisen Cordak-laukaisimen. Hän latasi sen, ja jäi odottamaan sopivaa hetkeä.<br>\n<br>\n\"Menes nyt siitä\" Snowman ähkäisi tyrkätessään taas yhden nazorakin etäämmäs, vain saadakseen jälleen uuden taisteluparin. Tämä torakka onnistui haavoittamaan Snowmania rintaan.<br>\n\"Hei! Matalaksi!\" Ternok huusi Snowmanille, ja tämä pienellä viiveellä heittäytyikin maahan.<br>\n<br>\nVihreä matoran ampui kolme laukausta kohti torakoita, ja viimeisen suuntasi kattoon.<br>\n\"Tule, toa, tule!\" hän huusi Snowmanille, joka raahasi itseään maata pitkin kohti Ternokia. Katonpalasia ropisi tulituksesta nopeasti toipuneiden torakoiden niskaan. Ne onnistuivat viime hetkelle sukeltamaan pois tunnelin romahtamisen tieltä, mutta jäivät auttamatta erilleen takaa-ajettavistaan.<br>\n<br>\n\"Nyt toa, mennään\" Ternok aloitti \"Meidän täytyy varoittaa muita, ja ilmoittaa tämän tunnelin täydestä eristämisestä.\"<br>\nSnowman nyökkäsi myöntymisen merkiksi, ja tunsi suurta kipua rintaansa tulleen viillon tähden. <em>Plus tämä pahuksen tunneli on niin matala, että niskojani tulee vielä kolottamaan oikein kunnolla.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":318,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-18T22:59","content":"<strong>Klaanin linnake monen monituisia vuosia sitten</strong><br>\n<br>\nOli synkkä ja myrskyinen yö. Hupulla ja kaavulla sateelta suojautunut hahmo asteli mutaista tietä kohti Bio-Klaanin linnoitusta, josta oli kuullut eräältä Umbra-nimiseltä matkalaiselta. Linnake ja sen ympäristön sivurakennukset seisoivat jylhinä rannan yllä. Rannan, jolle hahmo oli saapunut soutuveneellään. Mukanaan hänellä oli vain reppu sekä mystinen, tumma säkki.<br>\n<br>\nHahmo oli kyllästynyt iänikuisiin seikkailuihin ympäri maailmaa ja etsi itselleen paikkaa, jonne asettua. Artakhalle hän ei palaisi, muut saaret taas olivat ylikansoitettuja. Tämä paikka vaikutti sopivan rauhalliselta. Juuri sellaiselta kuin mitä hän etsi.<br>\n<br>\nHän saapui suurelle portille, joka heijastui myös maassa olleesta suuresta lätäköstä. Sadepisarat hakkasivat lätäkön pintaa ja korkeammalla linnakkeen kattoa. Se myös kahisutti puiden lehtiä. Sade sai aikaan monia erilaisia ääniä.<br>\n<br>\nPortti näytti tällä koiranilmallakin ystävälliseltä. Hahmo astui siitä sisään toiveikkaana. Hän kulki tyhjän sisäpihan läpi kohti päärakennusta, jonka joka ikkunasta paistoi lämmin valo. Suuri puuovi seisoi jykevänä karun ulkomaailman ja kodikkaiden sisätilojen välillä. Hahmo kolkutti oveen.<br>\n<br>\nOven avannut ystävällisen näköinen hahmo heti tulokkaan nähtyään kääntyi ja huusi eteishallin kirjavalle väkijoukolle \"Saimme vieraita!\"<br>\n<br>\n\"Liikeneekö teiltä yösijaa matkalaiselle?\" hahmo kysyi Bio-Klaanin asujaimistolta. \"Nimeni on Kerosiinipelle. Tutkimusmatkailijaksi, tai ehkä tiedemieheksi, minua voisi sanoa.\" Hän sai myöntävän vastauksen, ja jäi Klaaniin.<br>\n<br>\nEräänä päivänä, kun hän ajatteli jo lähtevänsä toisaalle, hän löysi jotain linnoituksen pohjalta. Se oli ovi, muttei mikään tavallinen ovi. Se oli raskaasti panssaroitu, eikä siinä lukenut mitään, muiden ovien selkeistä opasteteksteistä poiketen. Se oli kuitenkin lukossa, eikä hän saanut siitä mitään selville. Hän kyseli kaikilta, mutta kukaan ei tuntunut tietävän huoneen sisällöstä pätkän vertaa.<br>\n<br>\nEräänä yönä, hänen nukkuessaan tähtitornissa, jonne hän oli väliaikaisesti majoittunut, hän heräsi ääneen. Vaikka torni oli typötyhjä Kepe saattoi vannoa kuulleensa askelia ja lattian narahtelua. Ei ollut erikoista, että tähtitornissa oli joku yöllä, mutta tuona nimenomaisena yönä taivaalla sattui olemaan poikkeuksellisen paksu pilviverho, joka esti kaiken havainnoinnin.<br>\n<br>\nTuolloin tapahtui jotain. Kepellä oli vain hämärä muistikuva hahmosta, tai pikemminkin hahmottomuudesta sekä aavemaisesta kylmyydestä. Seuraavana aamuna hän oli herännyt tornin portaikosta kädessään vanha ja ruosteinen avain. Se näytti niin vanhalta, kuin se olisi ollut itse linnaa vanhempi. Tämä oli hyvin kummallista, sillä avain sopi täydellisesti kumman huoneen oven lukkoon.<br>\n<br>\nHän värväsi tutkimusmatkalle avukseen Doxina tunnetun moderaattorin, joka ei vielä tuolloin ollut toivoton hattuaddikti. He tutkivat soihtujen kanssa koko huoneen, jos sitä nyt huoneeksi saattoi sanoa. Se oli useiden huoneiden sekä yhä tuntemattoman kokoisten varastojen labyrintti, jonka ei fysiikan lakien mukaan olisi edes pitänyt mahtua linnakkeen sisälle. Kepe sai tämän paikan puolivirallisesti itselleen, ja päätti jäädä Klaaniin. Paikan hän nimesi Verstaaksi, sillä sellaisena sen aiempi asukki oli sitä pitänyt. Hänestä Kepe alkoi käyttää nimeä Verstaan kummitus.<br>\n<br>\nSeuraavat, sangen pitkät ajanjaksot kuluivat sitä kolutessa. Sen syövereistä löytyi monia laitteita ja järjestelmiä, jotka valjastettiin Klaanin käyttöön. Verstas ei kuitenkaan ollut pelkkä siunaus; kerran Dox katosi sen syvyyksiin viikoiksi. Kun hänet viimeinkin löydettiin, kumma kyllä metsiköstä linnakkeen ulkopuolelta, hänelle oli syntynyt pakkomielle hatuista.<br>\n<br>\nLopulta Kepe eristi Verstaan syvimmät kolkat ja teki siitä yleisen varaston sekä oman tukikohtansa ja työpajansa.<br>\n<br>\n<br>\nTämä ja monet muut muistot pyörivät filminä hänen silmiensä edessä.<br>\n<br>\n[spoil]Tein sitten minäkin flashbackin reaaliajan jatkoa odotellessa.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":319,"creator":"Jake","timestamp":"2010-11-19T13:37","content":"<strong> Bio-klaani, kahvio </strong><br>\n<br>\nJake seisoi kahviossa. Hän katsoi eteensä. Hänen edessään oli feterra. Jaken takana taas oli valkoinen toa, Glatorianking. Hän makasi maassa, hengitti erittäin tiuhaan tahtiin, ja hänen raajansa olivat murskana. \"Hajosit täysin, tällä kertaa kirjaimellisesti\", Jake sanoi. \"Tässä ei nyt huumori auta, Jake. Totuus on että me kaksi kuolemme tässä ja nyt\", Pihisi Gekko. \"Älä kuvittelekkaan, olen sitä mieltä, että...\" Jake käveli Gekon luokse ja otti satunnaisesta köydestä kiinni. \"Herrat...\" Jake sanoi ja kiinitti köyden Gekkoon. Jake laittoi jalkansa pöydälle ja otti samasta köydestä kiinni. \"Tulette muistamaan tämän päivänä, jolloin melkein saitte kiinni Jaken ja hänen ystävänsä Glatoriankingin.\" Silloin Jake ponnisti pöydän kulmasta ja heitti heidät köydessä olleen jännitteen voimalla ikkunasta ulos.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":320,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-11-19T15:18","content":"<strong> Bio-Klaani </strong><br>\n<br>\nTroopperi oli astunut Klaanin porteista sisään. Sisäpihalla liikkui Feterroja ampuen kaikkea liikkuvaa. Pari Matorania yritti rikkoa yhtä kirveillä, mutta sen kuori kesti, ja plasmasäteet ajoivat Matoranit tiehensä.<br>\n<br>\n\"Avde\", Troopperi mietti.<br>\n<br>\nYllättäen häntä alkoi huimata, silmissä musteni. Troopperi tunsi yllättäen kivun, joka tuli hänen päänsä sisältä. Hän polvistui tuskasta maahan. Hän näki vain mustaa.<br>\n<br>\nYllättäen kuului julma ääni. <br>\n<br>\n\"Avde\"<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n\"Avde\"<br>\n<br>\n\"Avde\"<br>\n<br>\nSana \"Avde\" toistui Troopperin päässä, kunnes hänen hermonsa pettivät. Troopperi irvisti. Tällaista tuskaa hän ei ollut ennen kokenut. Yllättäen ääni vaihtui julmaksi nauruksi. Troopperista tuntui, että valtavat varjoseinät olisivat puristäneet häntä kasaan. Troopperi ei tiennyt, kuinka pitkään hän siinä tuskissan oli ollut, kun sisäinen kipu hellitti. Kuin valtavat, mustat seinät olisivat liikkuneet takaisin paikoilleen. Troopperi alkoi taas nähdä. Kun hän katsoi ylös portin päälle, punainen teksti oli poissa.<br>\n<br>\n\"Avde?\" Troopperi mietti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":321,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-19T15:26","content":"<strong>Nazorakien rahtitunneli 121B</strong><br>\n<br>\nViisikko on jo suhteellisen tolpillaan. Matoro tutkailee seinämiä teleskooppisilmillään, Summerganon tutkii Maken kanssa karttaa. Keetongu pohtii seuraavaa siirtoa. Manu loikoilee vaunussa.<br>\n<br>\nRaiteet loppuvat laavarotkoon. Raiteiden sivuilla menee synkät, kiviset seinämät. Näillä näkymin ainut avoin suunta on taaksepäin.<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien komentokeskus</strong><br>\n<br>\n\"Ne menivät rahtitunnelitunneli 121B:hen. Tunneli on suljettu ja se on umpikuja.\", tärkeän näköinen torakka raportoi paperistaan.<br>\n\"Umpikuja. Mainiota.\", torakkakenraali myhäilee.<br>\n\"Lähetämmekö joukkoja sinne? Valmiit osastot odottavat valvomossa.\", sama torakka jatkaa.<br>\nTorakat voisivat lähteä itsekseen nitistämään Klaanilaiset, tai odottaa Abzumon joukkoja. <br>\n\"Lähetämme joukkoja. Ei lähietäisyyttä, pommittakaa heitä raskailla aseilla.\", 001 komentaa.<br>\n\"Kyllä, sir.\", Torakka sanoo ja lähtee kuulutushuoneeseen.<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien rahtitunneli 121B</strong><br>\n<br>\n\"Seinät ovat täysin kiinteät. Ei mitään ovia tai aukkoja. Skannasin ne.\", Matoro ilmoittaa.<br>\n\"Yritetäänkö laavan yli vai käännymmekö takaisin?\", Keetongu kysyy.<br>\n\"Tänne on melko varmasti tulossa torakoita. Emme voi kääntyä takaisin.\", Makuta Nui sanoo noustessaan.<br>\n\"Kaksi meistä osaa lentää. make ja Manu saisivat todennäköisesti kuljetettua meidät kaikki toiselle puolelle.\", Matoro analysoi tilannetta.<br>\nKuuluu nopea ujellus ja kranaatti osuu vaunuun, räjäyttäen kiskot ja metallisen vaunun. Paineaalto kaataa suurimman osan Klaanilaisista.<br>\n<br>\nMatoro katsoo nopeasti heidän tulosuuntaan, suuren ylämäen huipulla on torakkojen vaunu jossa on kaksi isoa tykkiä.<br>\n\"Avatkaa tuli!\", heliumääni sanoo ylhäällä hyönteisjoukolle.<br>\nLukuisat konetuliaseet sekä suuret tykit alkavat ampua Klaanilaisia kohden.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":322,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-11-20T22:17","content":"<strong>Xia, maanalainen käytävä</strong><br>\n<br>\nPitkä maanalainen käytävä on tullut päätökseensä ja huppupäiset hahmot astuivat päädyn ovesta sisään. Huone, johon he astuivat oli täysin punainen. Sen räikeys sai tulokkaat peittämään silmänsä käsillään, sillä katossa sijaitsevat lamput saivat huoneen värit polttamaan heidän verkkokalvojaan.<br>\n<br>\nKun heidän silmänsä olivat tottuneet tilaan, hahmottivat he vihdoin huoneen päätyseinään maalatun mustan kämmenen ja vanhan kyyryselkäisen turagan istumassa pöydän ääressä.<br>\n<br>\nHahmot kävelivät turagan luo ja kumarsivat. Toinen heistä ojensi kapselin, jonne Purifier oli vähän aikaa sitten antanut mustan kortin. Turaga nosti kortin käteensä ja hymyili.<br>\n<br>\n\"Olette tehneet loistavaa työtä, olemme entistä lähempänä tavoitettamme.\"<br>\n<br>\nHahmot pudottivat vihdoin viittansa päältään ja niiden alta paljastui kaksi isokokoista Vahkia, jotka tuijottivat turagaa tiiviisti.<br>\n<br>\n\"Kenraali on tulossa tänne. Oletamme, että toinen avain on hänellä\", sanoi toinen vahkeista.<br>\n<br>\nTuraga nyökytteli tyytyväisenä: \"Hienoa. Odotan innolla tapaavani hänet, hän on varmasti iloinen kuullessaan, että suunnitelma etenee.\"<br>\n<br>\nVahkit seisoivat hiljaa ja katsoivat, kuinka Turaga asteli kaapilleen ja nosti sieltä pienen valkosinisen pallon, jonka sisällä värisi jokin.<br>\n<br>\n\"Kenraalilla on varmasti ollut kiireitä, kun ei ole pitänyt yhtettä näin pitkään aikaan. Kauankos siitä onkaan?\"<br>\n<br>\n\"438 päivää\", ilmoitti toinen vahkeista.\"<br>\n<br>\n\"Ahh, aivan. Kohtalaisen pitkä aika, kyllä, mutta jätti meille aikaa toteuttaa hänen suunnitelmansa\", turaga mutisi, \"ja olen varma, että hän haluaa saada tämän käsiinsä niin pian, kuin mahdollista\", turaga jatkoi osoittaen palloa kädessään.<br>\n<br>\n\"Voitte poistua. Jatkamme huomenna radan korjausta.\"<br>\n<br>\nVahkit kumarsivat ja poistuivat paikalta. Turaga asetti pallon varovasti takaisin laatikkoon ja laittoi kortin aivan sen viereen. Ennen, kuin turaga sulki laatikon, hän sanoi vielä yhden asian:<br>\n<br>\n\"Älä huoli Niz, hän on tulossa.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":323,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-21T00:39","content":"<strong>Torakkain päämaja</strong><br>\n<br>\nAbzumo käveli läpi tunneleiden komentohuoneeseen. 001 odotti häntä. Hän seisoi selin Makutaan, joka saapui ovesta. Sitten hän käänsi kasvonsa kohti Abzumoa ja sanoi:<br>\n”Sinä epäonnistuit, rakas ystävä.” Hän hymyili pirullisesti Makutalle. Tämä irvisti.<br>\n”Makuta Nui on kiero olento, sssssinähän tiedät ssssen, etkö vain, <em>0001</em>?”<br>\n”Älä kutsu minua siksi.”<br>\n”Mikssssssi en?”<br>\n”Koska nimeni on <em>001</em>.”<br>\n”Sssssssh.”<br>\n”Sihinä vaietkoon. Minulla on parempaakin tekemistä kuin kuunnella vähä-ä-”<br>\n”Niiiiin? Minkä?”<br>\n<em>Älä menetä hermojasi</em>, 001 ajatteli. <em>Miksi hän yrittää saada sinut suuttumaan?</em><br>\n<em>Ihan omaa piruuttaan. Eikö sssssse olekin ilkeä?</em><br>\nKenraali katsoi Makutaa. Makuta tuijotti takaisin. Äärimmäisen häijysti.<br>\n”Olkoon”, 001 sanoi lopulta.<br>\n”Olkoot”, Makuta vastasi. Kumpikin käänsi katseensa isoon näyttöruutuun, jossa näkyi kuva pommitukselta suojautuneista klaanilaisista.<br>\n<br>\n”Minä kossssstan tämän vielä tänään”, Abzumo sanoi.<br>\n”Varmastiko?”<br>\n”Kyllä.”<br>\n”Toivon mukaan he eivät pääse keskustaan asti.”<br>\n”Niin. Toivoa sssssopii.”<br>\nKumpikin oli hiljaa. Klaanilaisilta alkoivat loppua piilopaikat. Kumpikin ilkeistä juonittelijoista katsoi tyytyväisinä torakoiden tuloksia. Klaanilaiset olivat ansassa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":324,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-21T11:36","content":"<strong>Kahviossa palasina köyden päässä</strong> <br>\n<br>\nJake oli jälleen hyödyntänyt Hyllyssään olevaa Hopean meren piraatti-trilogiaa huoneessaan ja heivannut kaksikon turvaan, mutta GK oli edelleen puolustus kyvytön.<br>\n<br>\n\"Jake, ota miekkani siihen asti kun saan korjausta... jos saan\", Gekko sanoi synkästi.<br>\n<br>\n\"Selvä ystävä\"<br>\nJake repäisi Miekan GK:n hajonneesta kädestä jossa vain sormet olivat kiinni käsivarressa.<br>\n<br>\nJake otti miekan ja alkoi kuulla taas Feterrojen hyrinää.<br>\n<br>\n\"Mitäs nyt kapteeni Jake?\", Glatorianking virnuili.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":325,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-11-21T12:02","content":"<strong>Komentokammio</strong><br>\n<br>\nMatala humina kaikui komentokammiossa.<br>\n<br>\nTawa yritti toivottomasti saamaan itsensä irti Feterran otteesta, mutta mikään ei näyttänyt onnistuvan kun hänen mielensä täytti pelkästään ajatukset pahimmasta.<br>\nGuardian seisoi hyvin lohduttomasti asetelman keskellä. Tämä oli yksi niitä harvinaisia hetkiä, jolloin hän alkoi todella epäilemään rooliaan Adminina. Sininen Skakdin hienpisarat valuivat hänen otsaansa pitkin, hän ei kyennyt keksimään mitään mikä auttaisi heitä tilanteessa enään.<br>\n<br>\nFeterrat alkoivat jännittää otettaan Klaanilaisista. Killjoy tunsi kuinka hänen kypäränsä ja kyborgikehonsa vakautta pantiin todelliselle koetetukselle. Paaco on kokonaan riisuttu aseistaan ja on täysin kyvytön edessä olevaa metallihirvitystä vastaan. <br>\n<br>\nSilloin samaan aikaan huoneen nurkassa, särkyneen panssari-ikkunan vieressä, Kepe heräsi tajuttomuudesta. Hän tuki käsivarsillaan itseään hieman ylös jotta näkisi mitä oli tapahtumassa. Kukaan huoneen muista henkilöistä eivät näyttäneet huomaavan häntä vielä. Ensimmäinen asia minkä valkovihreä Toa näki seistessään oli hyvin lamauttava; Feterrat saivat kiinni Killjoysta, ja Tawastakin ja Guardian seisoi siellä täysin avuttomana.<br>\nKepe alkoi heti miettimään kiireisesti suunnitelmaa, mutta jokainen idea mikä hänen päässään liikkui joutui heti ammutuksi alas kun hän muisti Metalliolentojen kyvyt. Hän vapisi hieman ajatuksista ja hieroi toisella kädellään kasvojaa rahoittaakseen itseään hieman. Juuri silloin hän keksi ajatuksen, joka varmasti toimisi. Mutta sen toteuttaminen saattaisi hyvinkin vahingoittaa häntä itseä ja jopa koitua hänen tuomioksi. <br>\n\"Ei\", Kepe ajatteli, \"Klaanilaisten elämä on paljon tärkeämpi. Minun on tehtävä se, vaikka mitä tapahtuisi\".<br>\nPäätöksen tehtyä valkovihreä Toa alkoi nostamaan itsensä lattialta pois. Vaikka hänen kylkensä ja olkapäänsä olivat vakavasti murtuneet osuessaan seinään, mutta hän silti nousi ylös seisoen lujatahtoisesti.<br>\nKepe asetti itsensä vakaaseen asentoon ja alkoi venytti kätensä molempia Feterroja päin. Hän seisoi ikkunoiden edessä, jonka takana oleva iltataivas näytti kuin olisi voinut ahmaista Toan loputtomaan tyhjyyteen. Hänen naamionsa Friik alkoi hohtamaan ja sai hänet näyttämään valaistetulta esiintyjältä mustan esiripun edessä.<br>\nSilloin muut huomasivat viimein Kepen olemassaolon. Klaanilaiset tajusivat heti mitä Kepe oli yrittämässä. Feterrat analysoivat tilanteen ja päättivät sinetöidä työnsä ennen valkovihreän Toan eliminoimista. Paacoa pitelevän Metalliolennon olkapäissä olevat kilven muotoiset plasma-aseet tähtäsivät viherkultaista Toaa päin; Veren punainen hehku alkoi loistamaan niistä. Mutta juuri ennen kuin se kykenikään ampua, sen plasma-aseet alkoivat hitaasti muuttamaan muotoaan ja alkoi taittelemaan kuin muovailuvahaa. Aseiden muovaus aiheutti vakavan toimintahäiriön ja purkautui useisiin sähkönkipinöihin ja lieskoihin, vieden samalla yhden sen mekaanisista raajoistaan mukana, pudottaen Paacon maahan. Kepe oli käyttänyt molekyylihallinnan naamiovoimiaa Olentoa päin. Jokainen naamiovoiman käyttämä sekuntti oli tuskaa Kepelle, mikä oli yksi syy miksei hän käyttänyt naamiota yhtä yleisesti kuin olisi halunnut. Jokainen hetki tuntui kuin häntä lyötäisiin tuhansilla metallitangoilla ja hänen sisältöään raadellaan metallitaltalla. Siitä huolimatta Kepe ei luovuttanut vaan jatkoi naamionsa käyttämistä.<br>\nNyt aseeton Feterra pyrki heti eliminoimaan valkovihreän Toan ensiksi. Guardian ymmärsi heti tilanteen ja nappasi lattialla olevaa Vartija-plasmakivääriään. Hän ehti ampua Kepeä lähestyvää Feterraa päin harhautaakseen sitä. Mutta toinen Feterroista huomasi heti sinisen Skakdin aikomukset ja ampui häntä ja kivääriä olkapäissä olevilla plasma-aseilla. Kivääri tuhoutui plasma-ammuksen iskeytyessään. Guardian ehti väistää ammuksen, mutta kompastui maahan kun hänen jalkansa astui lattialla olevaan huonekalun sirpaleeseen. Mutta juuri silloin Kepe alkoi muovailemaan naamio voimillaan toisen Feterran Tawaa ja Killjoyta pitelevillä raajoilla. Hiki valui hänen ihonsa päällä naamion käytön aiheuttamasta aristuksesta, mutta hän silti yritti pitää itsensä jaloillaan. <br>\nFeterran ote alkoi hellitä muovauksesta, jolloin Tawa ja Killjoy päästivät itsensä viimein vapaiksi. Killjoy näki tämän tilaisuuden ja nappasi ionikatanan, iskien sen kaikilla voimillaan Feterran oikeaan puoliseen silmään, käynnistäen miekan sähköenergian täysille. <br>\nSilmä rikkoutui. Metalliolento alkoi perääntyä ja liikutti raajojaan satunnaisesti särkyneen silmäänsä päin. Olento näytti kuin vääntelehtisi kivusta. Tawa lähti siinä ajassa auttamaan lattialla makaavaa Paacoa.<br>\nMutta juuri ennen kuin Kepe olisi voinut viimeistää tekonsa, aseeton Feterra nappasi hänestä kiinni ja iski hänet toisen, vielä ehjän panssari-ikkunan läpi, pidellen häntä keskellä ilmaa. Valkovihreä Toa lopetti naamiovoimansa käytön kun Metalliolento puristi hänen kasvojaan. Vaikka kipu oli sietämätön, Toasta se oli helpotus verrattuna naamionsa käyttöön tuomaan aristukseen joka hallitsi hänen koko kehoa. Killjoy ei voinut hyökätä Feterraa päin, peläten että saattaisi aiheuttaa Kepen putoamaan tornin yli vuorovaikutuksena; noin vaarallisella korkeudella ei kukaan selviytyisi. <br>\nIlman plasma-aseitaan Feterra oli silti hyvin vaarallinen. Feterra alkoi iskeä metallisellaa kourallaan valkovihreän Toan rintakehään.<br>\nMutta juuri ennen kuin Olento ehti osuakaan Kepeen, pitkään huiviin pukeutunut hahmo ilmestyi heidän eteen, keinuen pitkän köyden päällä ja potkaisi molemmilla jaloillaan Feterran ja Kepen pois ikkunan laidalta. Hahmo ampui kiiltävän valonsäteen Kepeä pitelevään käteen päin ja sai hänet lipeämään pois Metalliolennosta, jolloin hahmo heitti hänet pois lähettyviltä.<br>\nFeterra otti hyökääjästään jalasta kiinni ja heitti tämän pois itsestään. Hahmolta kesti hetken kunnes sai itsensä aloilleen heitosta, jolloin Klaanilaiset viimein näkivät hänet tarkasti lievän valon alla.<br>\nHahmo oli kullanpunainen ja Avohkiin näköinen naamio kasvoissa: Se oli Domek. Klaanilaiset eivät melkein tunnistaneet häntä ilman lierihattuaan päässä. Toisin kuin yleisesti, Domekin ilme oli verrattain paljon vakavempi ja kylmempi eikä näyttänyt haluavan puhua yhtään.<br>\nValkovihreä Toa makasi kylmällä lattialla eri kipujen aiheuttamasta väsymyksestä ja menetti tajunnansa. <br>\n\"Varasuunnitelmia?\", Killjoy kysyi Tawalta. <br>\n\"Paaco, mene hakemaan Kepe pois, minä ja Guardian pidämme selustaa. Domek ja Killjoy, hoitakaa toinen olennoista!\", Tawa käski muille vastauksesi.<br>\n<br>\nFeterrojen sisäiset kommunikaattorit alkoivat taas sihistä ja heidän komentajansa ääni alkoi taas kaikua.<br>\n\"Se on Valon Toa. Vangitkaa hänet, keinolla millä hyvänsä.\"<br>\nKommentonsa kuullessa Feterrat alkoivat kohdistaa jokaisen huomionsa takaisin Klaanilaisiin ja lähestyivät nopeasti heitä päin.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Hörr, tästä tulisi aivan liian pitkä jos postaisin koko taistelun kerrallaan. Jatkan tätä hieman myöhemmin.<br>\n<br>\nTai noh, olisi myös hyvä jos joku muu joka on tässä taistelussa mukana kirjoittaisi jatkoa. Minulta voi sitten aina kysyä apua jos tarivtsee.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":326,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-21T12:19","content":"<strong>Nazorakien rahtitunneli 121B, umpikuja</strong><br>\n<br>\nJoukko raskaasti aseistautuneina Nazorakeja on linnoittautunut ylämäen huipulle kapeaan tunneliin. Ne pommittavat Klaanilaisia jatkuvasti. <br>\nKymmenien biojen päässä, alamäen juurella ja laava-altaan välissä tykistökeskityksen kohteilla on ongelmia. Kaatunut vaunu toimii jotenkuten suojana. Manu käyttelee suojakenttävoimaa, tosin jos siihen osuu räjähtävä ammus, paineaalto voi heittää Makutan suojakenttineen laavaan.<br>\n<br>\n\"Hyviä ideoita?\", Matoro kysäisee.<br>\n\"Eipä erityisesti.\", maahan hyppäävä Keetongu huutaa. Nazorakin ammus osuu häntä reiteen.<br>\n\"Ylitetään tuo rotko! Se on ainut mahdollisuus päästä tästä!\", Make huutaa. Hän hyppää taaksepäin, avaa siipensä ja nousee jonkun verran ilmaan.<br>\n\"...Miten? Tässä on vähän kiire!\", Summerganon huutaa vaunun takaa.<br>\nMahriking lataa tulienergiaa ja ampuu yhden palavan aallon Nazorakeihin. Hänen toiseen siipeensä osuu, ja Tulen Toa on lähellä pudota. Hän näkee siipensä reunassa luodinreiän. Se ei vie häneltä lentokykä, mutta heikentää.<br>\nMakuta nui keksii mitä tekee, se tosin ei ole välttämättä niin mukavaa muille Klaanilaisille mutta mitä väliä. Hän ampuu mangetismisäteitä laavarotkon toiselle puolelle. Voimakas mangeetti vetäisee kovaa Klaanilaiset (Paitsi teleportanneen Manun) päin kiskoja rotkon yllä. <br>\n<br>\nMatoro iskeytyy kovaa metallikiskoja päin. Hänen selkänsä koki erittäin kovia iskussa. Metallinen vaunu syöksyy häntä päin.<br>\n\"Argh!\", Matoro tokaisee. Hän yrittää nousta, mutta mangetismi estää sen. <br>\n\"Mangetismi pois! Mangetismi pois!!!\", Matoro kiljuu. Metallivaunu putoaa jään Toan jalkojen viereen. Matoro huokaisee.<br>\n<br>\nKunnes uusi räjähdys osuu Klaanilaisten asemiin. Nyt heillä on ainakin perääntymisreitti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":327,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-21T22:01","content":"<strong>Nazorakien tunnelit</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui raahasi joukkiotaan pitkin tunneleita. Nazorakeja seurasi jonkin matkan päässä. Kenelläkään ei ollut erityisen hyvä olo. Jokaisella oli melko pahoja haavoja. Nazorakeja riitti aina lisää.<br>\n<br>\nMakuta Nuin ajatukset pyörivät torakoissa, niitä oli kaikkialla. Seuraavaksi ne olivat hänen edessään. Manu katseli pöllämystyneenä torakkaa kasvoista kasvoihin. Tunnelin toisesta päästä oli tullut lisää torakoita. Takaa tuli torakoita. Itse asiassa kolmannestakin haarasta – he nimittäin olivat risteyksessä – tuli torakoita. Klaanilaiset valmistautuivat jälleen taisteluun. Tällainen ei ollut mukavaa. Pian heidän onnensa päättyisi. Joku kuolisi.<br>\n<br>\nMakuta Nui käytti jälleen päätään. Loistavia ideoita satoi tyhjästä. Hän istuutui lattialle ja alkoi laulaa. Hän lauloi irvokasta, irstasta laulua, jonka sanoitukset hän veti hatusta. Torakat kuuntelivat ällistyneenä.<br>\n<br>\nTämän illuusion laulaessa keskellä risteystä oikea Makuta Nui hiippaili yhteen tunneleista. Muuta klaanilaiset hän varoitti pois alta telepaattisella viestillä. Jokainen ryntäsi nopeasti johonkin kahdesta tunnelista; kolmas, josta he olivat tulleet, ei ollut järkevä vaihtoehto.<br>\n<br>\nManu räjäytti tunnelin katon. Torakat kirkuivat. Eivät siksi, että tunneli romahti heidän päälleen, vaan siksi, että laulu päättyi niin karmeasti.<br>\n<em>Ehkä en ala harrastaa laulamista</em>, Makuta tuumi. <em>Jospa jätän ne hommat Snowielle.</em><br>\n<br>\nManu katsoi ympärilleen. Hän makasi maassa. Hänen vieressään makasi torakka. Manu mietti hetken, pitäisikö hänen räjäyttää torakan pää tuusan nuuskaksi. Sitten hän äkkäsi Maken, joka makasi torakan toisella puolella. Keetongu, Matoro ja Summerganon olivat jääneet toiseen tunneliin.<br>\n<em>Tai kuolleet</em>, Manu ajatteli. Hän nousi ylös lattialta. Estäessään kaatumisen hän huomasi, että oli kuluttanut loputkin voimistaan katon räjäyttämiseen.<br>\n<em>Jaha. Ei sitten enää hienoja supervoimia…</em><br>\n<br>\nMakuta herätti MahriKingin, joka voihkaisi tuskasta. Hänen jalkansa läpi oli mennyt suuri, kivinen piikki. Manu veti sen irti. Torakka heräsi ääneen, joka pääsi Maken suusta. Make tinttasi tämän tajun kankaalle. Manu mietti, olisiko itse tappanut tämän. Ehkä ei sittenkään kannattanut ajatella sellaista. Nyt oli vain yksi tie: tunneliin oli mentävä. Parivaljakko lähti talsimaan mustaan syvyyteen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":328,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-22T15:03","content":"<strong>Nazorakein tunnelit</strong><br>\n<br>\nMatoro pitelee päätään. Hän nousee hitaasti kaiken tomun ja kiven keskeltä. <br>\nJään Toa saa silmänsä auki ja katsastaa tilanteen.<br>\nKuolleita Nazorakeja. Tai vähintään tajuttomia.<br>\nKivimurskaa. Isoja sortuneita lohkareita. Iso keltainen möykky. Hei, se keltainen möykky onkin Keetongu.<br>\nMatoro ryntää - tai liikkuu niin nopeasti kuin äsköisen jälkeen voi liikkua - Keetongun luo. Ison rahin ainut silmä on ummessa.<br>\n<br>\nMatoro koittaa herätellä Tongua. Hän katselee samalla huonetta, paikantaakseen jonkun muun.<br>\nSummerganon on yhdessä kulmassa. Ilmeisesti käsi jäänyt kivien alle. <br>\n<br>\n\"Toa! Nouse, kädet ylös!\" yksi torakka huutaa Matoron takaa. Se osoittelee Zamor-pistoolilla Toaa.<br>\nMatoro nousee hitaasti seisomaan, ja nostaa kädet ylös. Hän on selkä torakkaa päin.<br>\n\"Mistä minut pidätetään?\" Matoro kysyy ivallisesti.<br>\nTorakka tulee lähemmäs, painaa pistoolin Matoron niskaan ja ottaa tämän pitemmän miekan. Toa potkaisee nopeasti taaksepäin, Nazorakin jalkaan. Torakka kaatuu maahan iskusta, ja Jään Toa nappaa vyöstään lyhyemmän miekkansa ja osoittaa sillä uhrinsa kurkkua.<br>\nHän potkaisee Zamor-pistoolin kauemmas.<br>\n\"Osat vaihtuivat, torakka\", Matoro myhäilee.<br>\n\"Onko sinulla alueen karttaa?\" hän jatkaa.<br>\nHyönteisotus sähisee jotain ja osoittaa vyötään. Matoro nappaa vyön taskusta vihkon ja sitoo torakan neljä kättä vyöllä sen selän taa. Hienovaraisen nuijanukutuksen jälkeen Matoro pujottaa karttavihkon vyöhönsä ja menee katsomaan Summerganonia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":329,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-11-22T16:28","content":"<strong>Nazorak-luola</strong><br>\n<br>\nKeetongu tunsi olonsa kurjaksi. Häntä oli äskettäin ammuttu jalkaan, hän oli kuullut karmeinta laulua ikinä ja hänen päälleen oli tiputettu katto.<br>\n<br>\nHän aukaisi (yhden) silmänsä. Pyöreän näkökentän laidassa hahmo potkaisi toista jalkaan. Hieman lähempänä näkyi hahmon ruumis, jonka Keetongu tunnisti Summerganoniksi. Päässä selveni.<br>\n<br>\nKeetongu nousi hämmästyttävän nopeasti ja potkaisi sidottua ja tajutonta torakkaa päähän. Samaan aikaan zamorin aiheuuttama kipu valtasi jalan ja Keetongu lysähti kumoon. <br>\n<br>\n\"Umf.\"<br>\n<br>\nMatoro käveli hänen luokseen. Suga oli hereillä, mutta hänen kätensä päällä oleva kivi esti hänen nousemisensa.<br>\n<br>\n\"Tongu, Summerin käsi on jumissa, voisitko nostaa-\" Matoro sanoi, mutta joutui Tongun keskeyttämäksi.<br>\n<br>\n\"Matoro, vasen rintatasku.\"<br>\n<br>\nMatoro työnsi kätensä Keetongun rintapanssarissa olevaan aukkoon. Hän kuitenkin vetäisi sen äkkiä pois, sillä tasku oli täynnä kellertävää tahnaa.<br>\n<br>\n\"Yäh!\" Matoro huudahti ja hankasi tahnan kiveen.<br>\n<br>\n\"Pistä sitä tököttiä jalkani haavaan\", Keetongu sanoi. Matoro toimi, joskun vasten tahtoaan. Tahna kuitenkin lievitti kipua ja haava alkoi parantua. Keetongu nousi ja meni auttamaan Summeria. Jalka voi jo paljon paremmin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":330,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-11-22T19:45","content":"<strong>Puunlatvat, Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\nHoikka vihreän kirjava hahmo hyppi puissa. Hänet tunnettiin nimellä \"Ninja\" ja hän oli Veljeskunnan ninjaklaanin jäsen. Hyppien puusta toiseen, Ninja harjoitteli ninjataitojaan.<br>\n<br>\n\"Isken jo nyt yhtä nopeasti kuin tuuli ja katoan kuin varjo, joten miksi tarvitsen harjoittelua\", Ninja ajatteli itsekseen, kun kuuli alhaalta ääniä. Ninjataidoillaan, Hunaa kantava Matoran pudottautui puiden runkoja ja liaaneja käyttäen alaspäin metsän pohjalle. <br>\n<br>\nMetsän pohjalla, kaksi olentoa kuorsasivat. Toinen oli mustan ja limetin vihreä, toinen musta ja violetti. <br>\n<br>\n\"Keitä olette, muukalaiset\", Ninja huusi, herättäen Umbran ja Levahin. <br>\n<br>\nMatoran mulkoili kaksikkoa, jotka heräsivät säpsähtäen.<br>\n<br>\n\"Olemme vain Ba-Matoran Umbra ja Orton Levah. Mitä muuta haluat tietää?\" Levah vastasi, ottaen maasta yhden ilmasaksensa.<br>\n<br>\n\"En tullut tänne vain herättämään teitä, tulin myös varoittamaan teitä oudoista olennoista jotka ovat hyökänneet Bio-Klaaniksi kutsutun järjestön linnoitukseen\", Ninja vastasi, peittäen nyrkkirautakädellään suunsa kun puhui. <br>\n<br>\nTämän kuullessaan Umbra sai välähdyksen menneisyydestään. Hän näki taas Klaanin loiston ja kuinka hän keltaista Rurua muistuttavaa naamiota kantavana Toana käytti Mode-kiveään sääntöjenrikkojiin.<br>\n<br>\n\"Meidän pitää lähteä Bio-Klaanin linnoitukselle nyt Levah\", Umbra sanoi huolestuneena. Levah pystyi näkemään Umbran surulliset silmät tämän Pakarin takaa. <br>\n\"Se paikka merkitsee minulle jotain, mutten tarkoin muista mitä. Minun on pakko päästä linnoitukselle mahdollisimman nopeasti\"<br>\n<br>\nLevah nyökkäsi. <br>\n<br>\n\"Hyvä on Umbra, lähdemme nyt matkaamaan kothi linnoitusta. Ja kiitos näistä tiedoista muukalainen. Saanen kysyä, mikä on nimesi?\" Levah vastasi ja kysyi Matoranilta kysymyksen.<br>\n<br>\n\"Minulla... Ei ole varsinaista nimeä. Minut tunnetaan vain nimellä Ninja\", Hunaa kantava muukalainen sanoi, kadoten varjoihin yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.<br>\n<br>\nUmbra ja Levah lähtivät juoksemaan metsän siimeksessä kohti Klaania.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":331,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-23T15:18","content":"<strong>Komentokammio</strong><br>\n<br>\nGuardian katsoi tyrmistyneenä plasmakiväärinsä savuavaa raatoa, joka makasi kolmena osana komentokammion lattialla taistelun kaataman tuolin vieressä. Vartija-kivääri oli ollut hänellä niin kauan kuin hän muisti ja pelastanut hänen henkensä niin sodassa kuin sen ulkopuolella. Kivääri oli ollut yksi harvoista kaltaisistaan, sillä sisällissodan jälkeen suurin osa Vartija-luokan kivääreistä oli myyty eteenpäin pääasiassa osina. Guardian oli pitänyt kiväärinsä siitäkin huolimatta, että malli oli auttamattomasti vanhentunut.<br>\nNyt Guardianin toiseksi vanhin ystävä oli kuitenkin pieninä savuavina palasina. Jos tilanne olisi ollut toinen, Skakdi olisi tuntenut syvää haikeutta.<br>\nTällä hetkellä Guardian päätti kuitenkin keskittyä kuolemansa välttelyyn.<br>\n<br>\nFeterran hyökkäystahti oli kiristynyt. Kaikki sen aseet eivät toimineet enää yhtä hyvin, mutta metallinen olento yritti yhä parhaansa mukaan. Verenpunainen plasma-aalto latautui tasaisella huminalla Feterran olkapäässä ja räjähti usein kohti Tawaa tai Guardiania. Välillä Feterra ampui tappavan räjähtäviä plasmalaukauksia, mutta taistelun tahdin nopeutuessa se joutui turvautumaan nopeampaan ja heikompaan plasmatulitukseen ja pitkien luurankomaisten käsiensä päästä lenteleviin pieniin valkoisiin tainnutuslatauksiin.<br>\n<br>\nTainnutuslataus lensi kohti tällä hetkellä aseetonta Guardiania. Hän heilautti päänsä nopeasti sivuun ja ammus napsahti huoneen lattiaan rätisten sähköisesti. Guardian vetäisi pistoolinsa vyöltään ja täytti sen lippaan vauhdikkaasti. Samalla Feterra oli kuitenkin jo ehtinyt käynnistää toisen kouransa tainnutussäteen ja laukaisi sen kohti sinistä Skakdia.<br>\nAkrobaattisesti huoneen läpi loikkiva Tawa ehti tielle ja otti valkoisen tainnutuslaukauksen vastaan keihäällään. Osuman tärähdys sai sähkön Toan melkein pudottamaan keihäänsä ja horjahtamaan taaksepäin, mutta hän onnistui korjaamaan asentonsa juuri ennen Feterran kohtalokkaampaa olkapääsuojuksen tapposädettä. Säde räjähti punaiseksi plasman ja sähköisen energian pilveksi osuessaan Tawan suojaukseen.<br>\n<br>\nFeterra oli jo valmiina uuteen kuolettavaan plasmalataukseen, mutta niin olivat myös adminit. Tawan sähkölataus osui suoraan Feterran päähän ja vaikka tunteeton olento ei reagoinut näkyvästi osumaan, sen tähtäys häiriintyi selvästi. Plasmalaukaukset ainoastaan hipaisivat Guardianin harjaa hienovaraisesti, mutta aiheuttivat silti parin sekunnin ajan kivullista poltetta.<br>\n<br>\nKun Tawa piteli Feterraa kahdella sähköstä koostuvalla köydellä paikoillaan, Guardian ampui robottia tähdäten kaksin käsin Zamor-pistoolillaan. Pienikokoiset smaragdinvihreät kuulat lensivät aseesta ilman läpi vähäisin äänin ja osuivat Feterran kuoreen jättämättä sisäänmenoaukkoa. Sekunnin päästä haarniskan läpäisevien Zamor-kuulien sisällä olevat pienoisräjähteet kuitenkin aktivoituivat jossain Feterran sisällä ja räjähtivät kumeasti jättäen Feterran panssariin pyöreän ulkonevia lommoja. Feterra ei vastannut mitään, mutta hyökkäys ei ollut selvästi jättänyt sitä täysin vahingoittumattomaksi.<br>\n<br>\nGuardian jatkoi tulitusta Tawan pidellessä mekaanista sylinteriä paikoillaan. Paikallaan leijuva Feterra alkoi jo liikkua Tawan otteessa epätasaisemmin ja sen keskimmäisen silmän valo himmeni hieman.<br>\nGuardian oli vaihtamassa lipasta, kun takaa tullut valkoinen säde osui hänen käteensä ja heitti Zamor-pistoolin huoneen toiseen päähän. Toinen valkoinen säde osui pahaa-aavistamattomaan Tawaan, joka kaatui maahan ja menetti otteensa Feterrasta.<br>\n<br>\nGuardian kääntyi hieman ja huomasi, että ammus oli tullut toisesta Feterrasta, jota Domek ja Killjoy yrittivät pidätellä parhaansa mukaan. Sen enempää hän ei ehtinyt tutkia tilannetta, sillä Tawan otteesta paennut hieman lommoinen ja kärpäsmäisen epätasaisesti paikallaan lentelevä Feterra oli ladannut plasmansa jo täyteen voimaan.<br>\nGuardian ei ehtinyt miettiä.<br>\n<em>\"Plasma. Päälle.\"</em><br>\n<br>\nFeterran ja Guardianin plasmasäteet osuivat yhteen ja räjähtivät sokaisevasti ilmassa levittäen suuren lämpöaallon huoneeseen. Lämpöräjähdyksen alla lojuva rikkinäinen tuoli syttyi tuleen hetkessä ja loi hieman valoa huoneeseen, jolloin Feterran piirteet hahmottuivat entistä paremmin. Nyt Guardian ja Tawa havaitsivat koneen pohjassa olevan moottoria muistuttavan osan kokonaisuudessaan. Nyt he tiesivät, mitä oli hajotettava.<br>\n<br>\nOngelmaksi osoittautui vain se, että Guardianin pistooli oli huoneen toisessa päässä. Guardianin panssarin heittoveitset eivät olleet tehneet vahinkoa Feterran kuorelle aiemminkaan, joten ne olivat poissa kysymyksestä. Sinisellä Skakdilla oli tietysti yhä silmiensä plasmasäde, mutta sekin oli vain kuumentanut Feterran metallista kuorta.<br>\n\"Paaco?\" Guardian huusi taaksepäin, mutta piti yhä Feterran tiukasti näköpiirissään äkkiliikkeiden varalta. \"Ase!\"<br>\n<br>\n\"Mitä?\"<br>\n<br>\n\"Jossain takanasi on asekaappi\", Guardian vastasi. \"Heitä minulle jotain.\"<br>\n<br>\nPaaco antoi äänimerkin ja heitti jotain Guardiania kohti. Guardian kääntyi nopeasti ja tarttui lentävään esineeseen. Adminin yllätykseksi se muistutti enemmän mekaanikon työkalua kuin oikeaa asetta.<br>\n<br>\n\"Tämä on jakoavain!\" Guardian huusi Paacolle.<br>\n\"...ja?\"<br>\n\"Väärä kaappi!\"<br>\n\"Kaikilla meillä ei ole yönäköä. Entä tämä?\"<br>\n<br>\nGuardian heitti jakoavaimen maahan ja valmistautui ottamaan vastaan seuraavan Paacon heittämän esineen. Se osoittautui huomattavasti terävämmäksi kuin jakoavain, mutta ei ollut huomattavasti isompi.<br>\n<br>\n\"Machete. Parempaan suuntaan.\"<br>\nGuardian kääntyi välillä katsomaan Feterraa ja heitti tätä kädessään olevalla viidakkoveitsellä. Se ei aiheuttanut erityistä vahinkoa, mutta jostain syystä tunteeton robotti alkoi näyttää hieman ärtyneemmältä.<br>\n<br>\nSeuraava Paacon heittämä objekti osoittautui teräskärkiseksi puukeihääksi, joka kuitenkin osoitti pian todellisen kestävyytensä Feterran luurankomaisissa kourissa. Feterra heitti keihään palaset maassa roihuavaan nuotioon vaikuttaen poikkeuksellisen pilkkaavalta. Sen jälkeen se laukaisi tehokkaan sarjatuliryppään kohti admineja. Guardian onnistui väistämään suurimman osan pienistä plasmaluodeista, mutta kymmenkunta niistä raapi polttavasti tiensä läpi hänen haarniskansa. Tawa torjui ammukset poispäin pyörittäen keihästään.<br>\n<br>\n\"Haa!\" Paaco huusi voitonriemuisena taistelun äänien alta. \"Tämä!\"<br>\nGuardian kääntyi ottamaan vastaan taas yhden lentävän esineen. Ase osoittautui huomattavasti aiempia Paacon heittämiä esineitä suuremmaksi ja raskaammaksi. Guardian oli pudottaa suuren metallikeihään lattialle, kun se mätkähti hänen käsiinsä.<br>\nKun Guardian katsoi kädessään olevaa keihästä, hän hymyili leveästi. Sen kaksi vierekkäistä kärkeä olivat yhtä teräviä kuin aiemmin. Tämän teräksisen keihään kaksi kärkeä kääntyivät myös hieman sisäänpäin pienellä napinpainalluksella, mikä muunsi keihään käytännössä suureksi viikatteeksi.<br>\nTämä oli Guardianin kolmanneksi vanhin ystävä.<br>\n<br>\nFeterran ympärillä akrobaattisesti hyppivä Tawa keskeytti metalliolennon pohjassa olevan lentomoottorin hakkaamisen ja vilkaisi Guardianin keihästä.<br>\n\"Sinähän et välittänyt lähitaistelusta?\"<br>\n<br>\nGuardian kohotti olkapäitään ja näytti merkillisen ilmeen. Sitten hän heilautti kaikilla voimillaan suurta keihästä kohti Feterraa. Sen viikatteen ja keihään yhdistelmää muistuttava kärki kalahti voimakkaasti robotin päähän ja repäisi ruman särön yhteen sen silmistä.<br>\nGuardian ei ollut liikkunut paikaltaan. Hän oli lyönyt Feterraa keihäällään samasta pisteestä, josta oli ampunut tätä Zamoreilla.<br>\n<br>\nGuardian katsoi Tawaa ja osoitti toisen kätensä sormella keihästään.<br>\n\"Näyttääkö tämä sinusta lähitaisteluaseelta?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":332,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-23T16:13","content":"<strong>Tunneli…</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui ja MahriKing kävelivät tunnelia pitkin. Autio pimeys oli heidän ympärillään. Mistään ei kuulunut ääntäkään. Silloin tällöin jompikumpi yskäisi.<br>\n<br>\nTunneli tuntui loputtomalta. Kartta oli jäänyt Summerganonille, joten he eivät tienneet, missä päin luolastoa olivat. Tilanne ei tuntunut mukavalta.<br>\n<br>\nToisaalla Matoro, Suga ja Keetongu kulkivat toiseen suuntaan tunnelia pitkin. Heidän tilanteensa oli hieman parempi, sillä heillä li kartta. He tosin eivät tienneet, missä päin sitä he olivat.<br>\n<br>\nHeidän matkansa keskeytyi yllättäen: he huomasivat toisesta suunnasta lähestyvät raskaasti aseistettuja Skakdeja. Heillä ei ollut voimia taistella. Heidät oli lyöty.<br>\n”Klaanilaiset ovat hyviä ja kulkevat nyt mukanamme torakkain johdon puhuteltavaksi”, sanoi joukkoa johtava Metorakk, ”elleivät he halua kuolla hyvin tuskallisesti. Näin.” Metorakk osoitti aseellaan Skakdi-toveriaan vieressään ja laukaisi. Tämä suli nesteeksi, minkä jälkeen lattia peittyi kuivuvalla tahnalla. Klaanilaiset katsoivat turtuneena.<br>\n<em>Siitä sait, typerys</em>, Metorakk ajatteli, <em>kun vastustit ylempääsi.</em><br>\nAikaisemmin tämä Skakdi oli kyseenalaistanut Gaggulabion vallan.<br>\n<em>Tietysti minä itse olisin sitä ääliötä parempi johtaja. Mutta aika koittaa vielä…</em><br>\nKlaanilaiset marssitettiin valoisaan tunnelinhaaraan. Pian heitä rahdattiinkin kohti ulompia kammioita.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":333,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-23T17:01","content":"<strong>Nazorak-pesät</strong><br>\n<br>\nLuolasto on muuttunut \"metallikaupungiksi\". Tunneleiden seinämiä on päälystetty metallilla ja ne ovat täynnä ovia. Käytävät ovat jo suhteellisen valoisia ja hyvin järjestäytyneet Nazorak-osastot partioivat käytävillä.<br>\nPakeneminen on erittäin vaikeaa.<br>\n<br>\nMetorakk avaa nopealla vedolla ruosteisen teräsoven ja potkaisee Matoron sinne. Skakdit heittävät taaempana Summerganonin ja Keetongun sisään.<br>\nMetorakk vetää ovea kiinni.<br>\n\"Älkää haaskatko voimianne pakoyrityksiin, ette onnistu\", sinihopea Skakdijohtaja ilmoittaa vielä ennekuin huoneen ainut valonlähde sulkeutuu. <br>\n<br>\nMatoro on täysin puhki koko operaatiosta. Hän ei näe juurikaan sellissä, ja vain vajoaa lattialle ja nukahtaa.<br>\n<br>\n<strong>Läheinen komentohuone</strong><br>\n<br>\n\"No, mitä meinaamme vangeillemme tehdä?\", Metorakk tiedustelee pöydän ääressä istuvalta 001:ltä ja Abzumolta.<br>\n\"Tee mitä lystäät. Makuta Nui ja se Klaanin moderaattori ovat edelleen vapalla jalalla. He ovat tärkeämmät.\", 001 sanoo kylmästi ja tutkailee pesän kartastoa tietokoneelta.<br>\n\"Saan siis vapaat kädet?\", Skakdi varmistaa.<br>\n\"Kyllä, mutta älä riko heitä. Saatamme tarvita heitä vielä.\", torakka vastaa.<br>\nMetorakk lähtee pettyneenä.<br>\n<br>\n<strong>Matoron selli</strong><br>\n<br>\nMatoro on herännyt. Hän nukkui vain jonkin aikaa, mutta tuntee itsensä silti hyvin pirteäksi ja rentoutuneeksi. <br>\nPainelukon ääni kuuluu seinän sisältä. Avaimen kilinää.<br>\nOvissa on ilmaisesti paineilmavarmistukset peruslukon lisäksi.<br>\nTeräsovi aukeaa, Metorakk tulee sisään.<br>\nSkakdi on Matoroa päätä pidempi ja uhkaavan näköinen raskaassa metallihaarniskassaan. <br>\n\"Tulin hieman juttelemaan. Etkös sinä ole se 'Matoro the Blacksnow'?\", Metorakk kysyy.<br>\n\"Jokainen Gaggulabion mies minut tuntee\", Matoro vastaa.<br>\n\"Miksi tulitte tänne?\"<br>\n\"...Tänne Nazorak-pesäänkö?\"<br>\n\"Niin. Miksi? Klaanin salainen operaatio?\"<br>\n\"Itseasiassa en tiedä aivan tarkkaan\", Matoro vastaa, puhuen totta.<br>\n\"Et tiedä? Miten se on mahdollista?\", Metorakk kysyy ilkeästi hymyillen.<br>\n\"Tiedätkö sinä sitten kaikki suunnitelmat missä olet mukana? Tiedätkö tarkkaan Mitä Nazorakit suunnittelevat? Entä se Makuta?\", Matoro vastaa takaisin.<br>\nMetorakk tajuaa että hänellä ei itseasiassa ole tarkkoja tietoja heidän suunnitelmistaan.<br>\n\"Se ei ole nyt tärkeää. Mitä te teette täällä?\", Skakdi tivaa.<br>\n\"Enpä tiedä. Meidän piti tunkeutua Nazorakien pesän keskelle tuhoamaan se, mistä niitä tulee lisää. Mitään tarkempaa tietoa ei ole.\"<br>\n\"Et siis tuon enempää tiedä?\", Metorakk sanoo ärsyyntyneenä.<br>\n\"Ei minulle ole mitään kerrottu. Tiedäthän, alaisiin ei luoteta.\"<br>\n<br>\nMetorakk lähtee tylsistyneenä pois sellistä. Hän tietää että Matorosta ei saa mitään irti, joten turha jatkaa. Hän miltei toivoo pakoyritystä, että hän saisi ylemmiltä tahoilta luvan koviin otteisiin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":334,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-11-23T17:47","content":"<strong> Kuinka ollakkaan, taas Bio-Klaani </strong><br>\n<br>\nTroopperi liikui varovaisesti sisäpihan halki. Hän ei nähnyt ulkona eläviä Matoraneja, ja hän toivoi että ne olisivat kaikki sisällä. Hän oli vain muutaman metrin päässä Klaanin päärakennuksen ovesta, ja oli jo vetämässä sisäänpääsykorttiaan, kun hänen vartaloonsa osui plasmasäde. Se heitti hänet suoraan päin pihalla kasvavaa puuta. Puunrunko rusahti hieman Toan paiskautuessa siihen. <br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\"> \"Tehtävä: Toa eliminoitava\" </span></span><br>\n<br>\nNäkyviin tuli Feterra. Troopperi sai itsensä ylös maasta, juuri kun Feterra ampui uutta sädettä. Troopperi väisti kierähtämällä sivuun, ja vetäisi miekkansa. Hän hyppäsi ilmaan, aikoen halkaista tuon metallisen olion yhdellä iskulla.<br>\n<br>\nBong.<br>\n<br>\nTroopperin isku ei tehnyt muuta jälkeä kuin pienen lommon Feterraan, joka tulikin siitä, kun Toa melkein rysähti sen päälle. Troopperi tajusi, ettei niitä voi noin vain tuhota. Hän väisti seuraavan säteen nipin napin, ja alkoi kiertää Feterran taa. Sen sensorit kuitenkin (Tai no tietenkin) havaitsivat liikkeen, ja se kääntyi Troopperin mukaan. Troopperi sukelsi (taas) uuden sinisen plasmapurkauksen ali aivan Feterran eteen, ja tönäisi sen puuta päin. Feterran paiskautuessa puuhun, puu katkesi, ja Feterraan tuli koko törmäyksestä vain pieniä lommoja.<br>\n<br>\nFeterra alkoi tulittaa sarjatulta, jota oli Troopperin vaikea väistellä. Moni osui häneen, tehden jälkiä panssariin.<br>\n<br>\n\"En kestä enää kauaa\", Troopperi tuumi \"Täytyy päästä pakoon siltä.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":335,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-23T20:20","content":"<strong>Trooppinen saari, matoralaisvastarinnan päämaja</strong><br>\n<br>\nHuone oli vaatimaton ja pieni, mutta se oli tupaten täynnä väkeä. Muita paljon pidempi Snowman kuunteli pienten hahmojen keskustelua hiljaa, ja piti kiinni rinnassaan olevasta viillosta. Edes matoralaisten taitavimmat lääkitsijät eivät olleet osanneet auttaa lumiukkoa tämän oudon anatomian vuoksi.<br>\n<br>\n<em>No, kipu kasvattaa luonnetta enemmän kuin mikään,</em> Snowman koetti uskotella itselleen huonolla menestyksellä.<br>\n<br>\nMatoralaiset olivat jo pidemmän aikaa käyneet kiivasta neuvottelua tovereidensa vapauttamisesta. Paon turvaaminen oli melko selkeää, mutta vihollispartioiden hoitaminen pois tieltä aiheutti ongelman. Matoralaiset olisivat kovasti halunneet käyttää strategiaa \"toa menee ja kukistaa pahikset\", vaikka Snowman olikin kovasti selittänyt olevansa moiseen täysin kykenemätön.<br>\n<br>\nPitkään paikoilla junnanneen keskustelun käänsi lopulta uusille urille Ternokiksi kutsuttu matoralainen, jonka Snowman käsitti vastarintaliikkeen jonkinsorttiseksi kenttäjohtajaksi:<br>\n\"Hyvä on sitten. Otan joukon urheimpia veljiäni ja sisariani, ja luomme harhautuksen vähän matkan päässä. Toa voinee kukistaa jäljelle jäävät vartijat?\"<br>\n\"Öh, toivon mukaan, mutta eikö tuo suunnitelma ole vähän liian-\"<br>\n\"Parempia ideoita?\"<br>\n\"En voi kyllä väittää, että olisi.\"<br>\n<br>\nKun matoralaiset siirtyivät yksityiskohtien suunnitteluun, iski Snowmanille taas kova päänsärky. Silmissä sumeni, ja yhdistettynä haavan poltteeseen tunne oli melko sietämätön. <em>Ei tätä, ei taas</em>, lumiukko mietti. Hänen keskittymiskykynsä ja tarmonsa oli muutenkin tiessään. Hän ei enää ahdistunut ajatuksistaan pettää Klaani. Hän ahdistui siitä ajatuksesta, että oli ehkä tehnyt sen jo.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":336,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-23T21:46","content":"<strong>Snowmanin pään sisukset</strong><br>\n<br>\nMaukkaita hermosoluja, ajatteli parasiitti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":337,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-11-25T14:38","content":"<strong>Klaanin sisäpiha</strong><br>\n<br>\nUmbra ja Levah juoksivat kohti Klaanin rikottua linnoitusta. Muutama muuri ja seinä oli kaatunut sisään ja ympäri linnoitusta kuului räjähdyksiä, plasma ja laseraseiden ääniä ja välkkyi elementaalienergiaiskujen valoja. Koko paikka oli sekasorron vallassa ja ilman täytti kauhistuneiden olentojen huudot.<br>\n<br>\n\"Tämä paikka tosiaan kaipaa remonttia\", Umbra sanoi Levahille kun kaksikko juoksi sisäpihalle. He näkivät kuinka outo sylinterimäinen olento ampui plasmasarjaa kohti Troopperia. Klaanilainen juoksi pakoon sarjatulta.<br>\n<br>\n\"Näistä Ninja varmaan varoitti\", Levah sanoi, alkaen ladata ilmasaksiaan.<br>\n<br>\nTuulenvire lähti saksista kohti kartiomaista, nelikätistä olentoa. Olento kääntyi ja alkoi tulittaa Umbraa ja Levahia.<br>\n<br>\n\"Olisit odottanut hiukan että keksin suunnitelman\", Umbra sanoi, väistäen täpärästi polttavan plasmapallon. <br>\n<br>\nToisaalla Troopperi juoksi klaanin seinämän viereen. Hän koetti piiloutua varjojen joukkoon oudolta olennolta.<br>\n<br>\nAvrah Feterra lähestyi Umbraa ja Levahia, jotka olivat piiloutuneet pienen suihkulähteen rippeiden taakse. Feterra tulitti pieniä plasmapalloja kohti heitä ja suihkulähde mureni murenemistaan. <br>\n<br>\n\"Meidän pitää tehdä jotain eikä antaa kuoleman tulla\", Umbra sanoi, hypäten Feterran eteen. Vaihtaen värinsä violetin ja mustan kirjaviksi, Umbra sai käyttöönsä painovoiman elementaalivoimansa.<br>\n<br>\n\"Nyt nähdään kumpi on voimakkaampi\", Umbra sanoi, paiskaten painovoimalla Feterran päin klaanin muuria. Olento meni muutaman seinän lävitse, ja lähti lentämään kohti Umbraa. Vihaisena. <br>\n<br>\nUmbra juoksi kohti Feterraa miekka kourassaan, ja iski olentoa tämän yhteen neljästä kädestä. Feterra torjui iskun helposti ja lennätti Umbran muutaman bion päähän.<br>\n<br>\nToisaalla, Levah latasi aseitaan, luoden tuulenpyörteen jonka hän ohjasi kohti Feterraa. Feterra alkoi pyöriä holtittomasti ja sen sensorit menivät hiukan sekaisin.<br>\n<br>\nUmbra nousi, keräsi miekkansa ja huikkasi Levahin luokseen. Kaksikko lähti yhdessä taistelemaan nelikätistä robottia vastaan.<br>\n<br>\nUmbra iski miekkansa Feterran metalliseen käteen ja Levah iski saksensa kiinni kahteen Feterran käteen. Feterra alkoi ravistella käsiään jolloin Levah roikkui kiinni käsissä. Tämän jälkeen robotti alkoi tulittaa plasmatykillään ympäristöä, yrittäen osua raajoissa roikkuvaan kohteeseen.<br>\n<br>\nPlasmaa lenteli ympäriinsä kuin palavaa öljyä öljylähteen palaessa. <br>\n<br>\nUmbra väisteli plasmatulitusta ja kokosi pieniä kiviä maasta suureksi kivimassaksi jonka hän valmistautui iskemään päin tappajakonetta.<br>\n<br>\nJuuri kun Levah päästi saksillaan irti Feterran raajoista, Umbra lennätti suuren kivimassan päin Feterraa. Isku naarmutti yhtä Feterran silmää siten että silmä meni oikosulkuun. <br>\n<br>\nFeterran silmästä alkoi räiskyä kipinöitä kun rikkoutunut silmä alkoi vaikuttaa olennon järjestelmiin.<br>\n<br>\nFeterra latasi aseensa plasma-ammusta lähestyvään Umbraan. Pieni Matoran olisi yleensä ollut helppo vastustaja Feterralle, mutta tämä olento käyttikin hyväkseen painovoiman elementaalivoimia, jotain jota Feterra ei oikein käsittänyt. Iskien ammuksen kohti Umbraa, Umbra kanavoi painovoimaa, lennättäen ammuksen kohti Feterraa. Ammus poltti Feterran plasmakanuunan tohjoksi.<br>\n<br>\nHuomaten tilaisuutensa tulleen, Umbra ja Levah lähtivät juoksemaan pakoon Feterraa linnoituksen sisälle. Umbra joutui lennättämään painovoimavoimillaan suuren oven auki, koska hänen passinsa ja muut henkilötodistukset olivat tuhoutuneet.<br>\n<br>\n\"Tästäpä on tulossa outo yö...\" Umbra ajatteli.<br>\n<br>\nLinnoituksen sisäpihalla Feterra nousi, lähtien lentämään ja etsimään muuta saalista.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":338,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-25T21:50","content":"<strong>Komentokammio</strong><br>\n<br>\nLommoja ja halkeamia täynnä oleva Feterra leijui paikallaan kalibroiden aseitaan ja tuijottaen Guardiania ja Tawaa. Sininen Skakdi ja keltainen Toa seisoivat koneen edessä pidelleen keihäitään kaksin käsin. He tuijottivat robottimaista hyökkääjää päättäväisinä.<br>\nAvrahk Feterran aiemmin järkkymätön sieluttoman sininen katse oli vaihtunut punaisemmaksi. Sen mekaanisen pään oikealla puolella oleva silmä oli täysin pimeänä ja vasemmalta tuijottava säröili ja lepatti epätasaisesti.<br>\n<br>\nGuardian ja Tawa vilkaisivat toisiaan nopeasti ja nyökkäsivät. Sekunnin päästä Tawa loikkasi sähköisten äänten säestämänä paikallaan leijuvan Feterran alle, pyörähti maata pitkin ja hyppäsi pystyyn valmiissa taisteluasennossa. Nyt adminit olivat mekaanisen kuoleman sylinterin molemmilla puolilla. Feterra käänsi päätään ja aseitaan ja yritti saada molemmat adminit näkökenttäänsä, mutta silmävahinkojen takia sen näkö ei ollut tarpeeksi tarkka. Feterran keskimmäinen ja suurin silmä supistui vihaisen näköiseksi. Rikkinäinen silmä rätisi sähköisesti.<br>\n<br>\nTawa ja Guardian eivät elehtineet. He lähtivät molemmat kävelemään ympäri Feterraa rauhallisesti samaan suuntaan ja pysyen aivan yhtä kaukana vihollisesta. Adminit pitivät keihäänsä matalina ja Guardianin keihään viikatemainen kärki suorastaan raapikin lattiaa pitäen piinaavaa ääntä. Paikallaan leijaileva Feterra kääntyi rauhallisesti kävelevien kohteidensa mukana, mutta siirteli pitkiä ja ohuita käsiään levottomasti erilaisiin asentoihin. Kädessä sojottavat neljä sormea napsahtelivat yhteen ja auki yksitellen ikään kuin testinä ja varmistuksena siitä, että kaikki toimisi. Kirkkaan valkoisia energiapurkauksia hyppi sormesta toiseen. Feterran olkapäät alkoivat punertaa.<br>\n<br>\n<em>\"Yksi. Kaksi. Kolme. Nyt.\"</em><br>\n<br>\nTawa ja Guardian iskivät varoittamatta keihäillään samanaikaisesti. Nopearefleksinen Feterra ampui kahdella kädellään yhden valkoisen latauksen kutakin adminia kohti, mutta sekä Tawa että Guardian astuivat sivuun juuri oikealla hetkellä. Molempien keihäät osuivat robottimaisen sylinterin päähän täydellisellä ajoituksella ja viimeinen pieni toimiva osa Feterran vasemmanpuoleisesta silmästä pimeni täysin. Tawa ja Guardian eivät kuitenkaan pysähtyneet siihen, vaan löivät uudelleen ja uudelleen. Adminien aseet osuivat robottimaisen olennon päähän tehokkaalla rytmillä ja vaikka Feterra yrittikin vastata hyökkäykseen tulituksella tai edes napata keihäistä kiinni kourillaan, se ei onnistunut siihen rajallisella näkökentällään.<br>\n<br>\n<em>\"Allegro.\"</em><br>\n<br>\nTawa ja Guardian kiristivät tahtiaan. He hyppelehtivät Feterran ympärillä hallitusti ja iskivät keihäillään yhä nopeammalla tahdilla vähät välittäen osumapisteestä. Feterra alkoi ärsyyntyä jo näkyvästi ja ampui punaisia plasmaräjähdyksiä satunnaisesti ympärilleen. Se pyöritti päätään villlisti yrittäen etsiä edes toista hyökkääjistä.<br>\n<br>\nFeterra hidastui hieman. Tawa ja Guardian pysäyttivät iskusarjansa ja vetivät keihäänsä valmiiksi.<br>\n<br>\n<em>\"Crescendo.\"</em><br>\n<br>\nSilloin adminit sysäisivät keihäänsä kohti metalliolentoa. He eivät osanneet varautua seuraavaan.<br>\n<br>\nPäätään villisti pyörittävä Feterra katosi sekunneissa. Tawa ja Guardian joutuivat tekemään nopean liikkeen, että välttäisivät toistensa seivästämisen. Adminit katselivat ympäriinsä hämmentyneinä olennon äkillisestä katoamisesta. Edes keinotekoiselle teleportaatiolle tyypillistä valonvälähdystä ei ollut näkynyt hetkenkään verran. Olento oli vain kadonnut. Adminit miettivät kuumeisesti minuutteja ennen kuin kuulivat äänen ylhäältä.<br>\n<br>\n<em>\"Bravo\"</em>, erittäin elävältä ja sarkastiselta kuulostava ääni sanoi epäselvän särinän keskeltä. Guardian ja Tawa katsoivat ylös ja näkivät lommoisen Feterran leijuvan suoraan yläpuolella. Puhuva ääni oli kuitenkin aivan liian luonnollinen kuuluakseen Feterralle. Puhuja oli selvästi jossain kaukana mikrofonin takana.<br>\n<em>\"Bravo, bravo. Hieno esitys. Nyt, aplodit.\"</em><br>\nMikrofonin takana istuva henkilö taputti yksinään. Feterra päätti hypätä mukaan ja laukaisi kaanonina kaikuvan sarjatulen valkoisia tainnutuslaukauksia Tawan ja Guardianin päälle. Adminit ryntäsivät mahdollisimman kauas Feterran pommituksesta, mutta yksi ammus osui Guardiania olkapäähän ja sai hänet horjahtamaan. Guardianin olkapää valahti liikkumattomaksi ja käsi puutui välittömästi.<br>\n<br>\n<em>\"Esirippu.\"</em><br>\n<br>\nJotain punaista ja hehkuvan kuumaa räjähti Tawan ja Guardianin takana. Guardian kaatui maahan paineaallon voimasta eikä kuullut hetkeen mitään.<br>\n<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Sydän</strong><br>\n<br>\nVisokki seisoi keskellä reaktorihuoneen sinistä valoa. Reaktorin matala humina kuului Visorakin vasemmalta puolelta.<br>\n<br>\nJokin seisoi yhden reaktorihuoneen suuren pylvään varjossa.<br>\n<br>\n\"Mikä valo\", Syvän Naurun kuoroääni sanoi. \"Niin kirkas. Niin puhdas.\"<br>\n<br>\nVisokki ei vastannut.<br>\n<br>\n\"Älä huoli. En ole tuhoamassa sitä. En edes voisi. Se polttaa. En ole täällä sen perässä.\"<br>\n<br>\nVisokki lähestyi varjoa.<br>\n\"Mitä sinä haluat?\" hän viesti Avdelle.<br>\n<br>\nAvde hykerteli itsekseen. \"Nimdan.\"<br>\n<br>\n\"Miksi?\"<br>\n<br>\n\"Työnantajani haluaa sen. En kyseenalaista työnantajani tahtoa.\"<br>\n<br>\nVisokki näytti hetken pohdiskelevalta. Hän katsoi kahta punaista silmää pimeydessä ja imi itseensä varovaisesti yksittäisiä ajatuksia.<br>\n\"Työnantaja\", Visokki viesti mystisesti. \"Ja työskentelet Nazorakien kanssa. Ja Tawa kertoi, että Sheelikakin oli täällä. Ja kuka Z.M.A sitten onkaan, hän lienee ystäväsi.\"<br>\n<br>\nVarjoissa vilahti leveä valkoinen hymy. \"Minulla on paljon ystäviä\", Avde sanoi ivallisesti.<br>\n<br>\n\"Niin on\", Visokki sanoi. \"Pelaat aika monella kentällä. Kuinka moni 'ystävistäsi' elää vielä, kun tämä kaikki on ohi?\"<br>\n<br>\n\"Näytät surulliselta\", Avde sanoi sivuuttaen kysymyksen. \"Haluatko olla ystäväni?\"<br>\n<br>\nVisokki käveli lähemmäs varjoa sanattomasti. Hänen avaamansa psyykkinen tietokanava alkoi täyttyä piinaavasta kohinasta.<br>\n\"Kenet klaanilaisista suostuttelit petturuuteen?\" Visokki sanoi painostavana.<br>\n<br>\n\"Jos kertoisin, särkisin pienen sydämesi. Hän oli luotettava.\"<br>\n<br>\n\"<em>Kerro</em>.\"<br>\n<br>\nVarjojen keskellä seisova Avde pudisti mustaa niljaisen ja pitkän kaulan kannattelemaa päätään. \"Voin antaa sinulle kuusi nimeä. Tämä ei kuitenkaan tule olemaan ihan niin helppoa, Visokki. Tietoa tiedosta.\"<br>\n<br>\nVisokki piti saman tiukan kysyvän katseensa. Valtavan sinihohtoisen reaktorin humina melkein peitti alleen jostain muualta linnoituksesta tulevat taistelun äänet.<br>\n<br>\n\"Minä annan sinulle nimet\", Avde jatkoi. \"Ja sinä näytät pääsi sisällön minulle. Tunnen Nimda Zetan jossain täällä, mutta en tiedä, missä se oikeasti on. Olen täysin varma, että olet nähnyt sen joskus. Tarvitsen vain yhden muiston, siinä kaikki.\"<br>\n<br>\nAvden lievästi Toamainen musta hahmo muuntautui. Sen monet raajat sulautuivat vähitellen yhdeksi mustaksi kasaksi, joka muodosti pylvään takana olevaan varjoon pienen oven. Sysimusta punaisten silmien täyttämä ovi aukesi naristen ja sisällä odotti vain tyhjää pimeyttä.<br>\n<br>\nVisokki astui kohti ovea, mutta hidasti askeltaan mietiskelevän näköisenä. Hän siirsi koko mielensä voiman suojaukseen lähestyessään mustaa oviaukkoa.<br>\n<br>\n\"Kuusi nimeä yhdestä muistosta\", aukosta tuleva ääni kaikui. \"Hyvä tarjous, eikö?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":339,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-26T15:42","content":"<strong>Klaanin ulkopiha</strong> <br>\n<br>\nJake aj Glatorianking... palasina näkivät Feterrojen suuntavaan heitä kohti, Gkyritti epätoivoissaan ryömiä suojaan ainoan kätensä avulla, pahaksi onneksi Feterrat huomasivat toan.<br>\n<br>\nGK, oli lopen uupunut kaikkeen tähä pakenemiseen ja tunsi elämänsä olevan päättymässä. Jake koitti heitellä GK,n miekkaa Feterroita päin, mutta nämäolivat selvästi uusia, ne jotka Gekko oli kohdannut kahviossa oli jo hakatttu aiemmin.<br>\n<br>\n\"Jake... toivon, että päädymme hyvään paikkaan.\", GK sanoi murheissaan.<br>\nJake puristi hammastaan kun feterra löi hänenmiekkaansa:Ei, GK, me selviämme tästä ja lupaan, että saat uuden kehon.\"<br>\n<br>\nFeterrat ampuivat GK:n ironneet palaset tuhkaksi, Glatoriankingin silmästä tipahti kyynel märälle nurmikolle, hän oli oikeasti kauhuissaan, kauhuissaan enemmän kuin Avden sisällä.<br>\n<br>\nFeterra ampui GK:n miekan Jaken kädestä ja Gk kurottautui sen luo.<br>\n\"Jake. Lupaa minulle ettet kuole.\", GK nousi viha silmissään \"kyykyyn\" ja raahautui kohti Feterroja, ne olivat keskittyneet vain Jakeen.<br>\n<br>\nJake iski yhden puun katki ja Feterrat hämmentyivät oudosta liikkeestä, \"muistatte tämän päivänä kun...\" Jake heitti sankarillisesti kepillä Feterraa, joka oli hämmentynyt tapahtuneesta.<br>\n<br>\nJake otti GK: miekan laittoi sen selkäänsä omansa kanssa, ja otti Gekon harteillensa ja lähti juoksuun.<br>\n<br>\n\"Katsos nyt, pidin lupaukseni.\"<br>\n<br>\n\"Et ihan kokonaan, lupasit minulle myös uuden kehon.\"<br>\n<br>\n\"Ai niin.\"<br>\n<br>\n\"Tule GK, mennään.\"<br>\n<br>\nKaksikko eteni pusikossa kohti Keetongun pajaa juosten torjuessaan ja väistäessään ohi kiitäviä säteitä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":340,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-11-26T16:30","content":"<strong>Bio-Klaani</strong> <br>\n<br>\nTroopperi oli juossut Feterraa pakoon sisäpihalla olevan kiven taa.<br>\n<br>\n\"Mikä se oli?\" hän mietti, \"Ainakin vaikea se oli tuhota. Kenen hallinnassa nämä metallioliot ovat, ja miksi ne ovat hyökänneet Klaanille?\"<br>\n<br>\nTroopperi kuuli taas Feterran ääniä, mutta tämä ei huomannut häntä. Sen mentyä ohi, Troopperi alkoi liikkua varovaisesti kohti yhtä pärakennuksen salaovista.<br>\n<br>\nPian hän oli päärakennuksen itäsiiven luona. Troopperi tunnusteli seinää, ja painoi sormellaan kivien väliseen halkeamaan piilotettua nappia. Seinään aukesi aukko, josta Toa puikahti sisälle. <br>\n<br>\nValot sytytettyään hän huomasi olevansa valkoseinäisellä käytävällä. Käytävän toisella seinällä oli ovia muutaman metrin välein. Täällä ei näkynyt mitään merkkiä vihollisten olemassaolosta. Käytävän toisessa päässä oli ovi, josta pääsi pääaulaan. Troopperi lähti kulkemaan kohti ovea, toivoen tapaavansa aulassa Klaanilaisia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":341,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-11-26T17:58","content":"<strong>Nazorakin tukikohdan selli</strong><br>\n<br>\nSellin ovi avautui. Pakosuunnitelmaa tekevät Matoro, Keetongu ja Summerganon nousivat kohtaamaan tulijat, mutta ovensuuhun ilmestyneet lukuisat Skakdi-aseet saivat heidät nostamaan kätensä kohti kattoa. Metorakk ei halunnut heidän karkaavan tällä kertaa. Hänellä oli mukanaan kymmenkunta häijynnäköistä ja tappavaa skakdisoturia.<br>\n<br>\n\"Nyt ulos ja liikettä. Teidät siirretään.\", Metorakk murahti. Hänen äänensä oli vakava. Pari Skakdia osoitte heitä ilkeän näköisillä skakdikivääreillä. <br>\n<br>\nKolmella Klaanilaisella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tanssia Metorakkin pillin mukaan siihen asti, että Make ja Manu lentäisivät pelastamaan heitä. Jos he olivat enää elossa.<br>\n<br>\nSkakdit marssivat vakavana. Matoron aivot raksuttivat. Hän voi jo paremmin, eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, kun hän oli skakdien vankina vaihtamassa selliä. Helkkari, tämähän oli rutiinia. Metorakk, vartijoita, pako. Kaikki oli selvää.<br>\n\"Seuraavan tolpan kohdalla hyppäämme\", hän kuiskasi Summerille. Summer viestitti saman Keetongulle.<br>\n<br>\nTolppa tuli. Matoro pinkaisi skakdikehän läpi juoksuun kuten tuhat kertaa aiemminkin.<br>\n<br>\nMutta vauhti pysähtyi. Kauimmaisena oleva, erittäin häijynnäköinen sikaria polttava skakdi otti kiinni Matoron käsivarresta, vetäisi salmannopeasti vyöltään yksinkertaisen mutta tehokkaan skakdimutkan ja osoitti sillä Matoron takaraivoa.<br>\n<br>\n\"Ei tällä kertaa, Mutalumi... Me emme ole ötököitä.\"<br>\n<br>\nSkakdinyrkki heilahti. Matoro kaatui tajuttomana maahan.<br>\n<br>\n\"Kanna hänet, kasa!\" Skakdi karjaisi ja osoitti aseellaan Keetongua. Keetongu nosti maassa makaavan Matoron varovasti. He jatkoivat kulkuaan sieluttomien, metallisten käytävien läpi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":342,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-26T18:04","content":"<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\n\"Tulkoon valo\", sanoi Valvoja.<br>\n<br>\nVerstaan ovi aukesi päästäen valon tulvahtamaan sisään. Oviaukossa seisoi hyvin hämmentyneen näköinen otus, joka pyyhälsi sisään kuin koira pakkasesta. Ovi sulkeutui sen perässä, ja valonpuute palasi. Otus läähätti. Valvoja tuhahti tympääntyneenä ja sammutti pienet, välkkyvät valonsa.<br>\nDox huoahti helpotuksesta. Hän sytytti öljylamppunsa, ja tarkisti ettei huoneessa ollut hänen ja Valvojan lisäksi muita. Siellä kuitenkin oli. Hän kuuli takaansa hengitystä ja kääntyi, valaisten pedon kasvoja. Vaanija mylväisi ja huitoi ilmaa käsillään. Se sokaistui, mikä antoi Doxille hetken aikaa reagoida.<br>\n<br>\nDox lähti juoksuun. Hän syöksyi varaston puolelle, hänelle tutuimmalle alueelle. Hän sammutti soihtunsa ja eteni seiniä tunnustelemalla. Hän vilkaisi taakseen. Kaksi silmää kiilui pimeässä häntä etsien. Se ei kuitenkaan nähnyt nenäänsä pidemmälle. Dox luuli jo pelastuneensa, kunnes Vaanija alkoi nuuhkia ilmaa. Se kävi takaa-ajoon halki pimeiden hyllyrivien.<br>\nA4, luki erään hyllyn päässä. A5 seuraavassa. A6. A7. A8. A9... Dox jatkoi juoksuaan henkensä kaupalla. A42, A43, A44, A45... Hän kääntyi oikealle, pois pääkäytävältä, kahden taivaisiin ulottuvan varastohyllyn väliin. B45 luki sen toisessa päässä. C45. D45. E45. F45...<br>\nDox alkoi olla jo syvällä varaston uumenissa. Hän kuuli sydämentykytyksen päänsä sisällä. Hän ei jaksaisi enää kauaa.<br>\n<br>\nDox saapui kaukana ylhäällä ollutta kattoa kannattelevalle betonipilarille. Sen kylkeen oli pultitettu ruosteiset tikkaat. Hän alkoi väsyneenä kavuta niitä ylös, toivoen Vaanijan hukkaavan hänen jälkensä.<br>\nEi. Se jatkoi takaa-ajoa, kiiveten tikkaita hänen perässään. Hän saapui pienelle tasanteelle, jolla oli laatikko. Erittäin lupaavan näköinen laatikko. Hän vilkaisi alas. Maanpinta oli kymmeniä metrejä hänen allaan. Vaanija oli puolimatkassa ylös. Kuola valui sen suusta noroina, pisarat putosivat alas.<br>\n<br>\nDox kiskaisi laatikon auki. Ei se ollut laatikko, se oli aarrearkku. Sen sisällä oli kymmeniä kankaisia ja metallisia ihmeitä. Tällaista artifaktikokoelmaa hän ei ollut vielä koskaan nähnyt.<br>\nHän otti käteensä yhden. Se oli metallinen puolipallo, jonka ympärillä kulki nauha. Nauhan alla oli pelikortteja ja tulitikkuaski. Esine oli vieläpä vanha, Suurta Päivitystä edeltävältä ajalta. Sen arvo oli lähestulkoon mittaamaton. Ja kaikki muut esineet arkussa olivat samaa laatutasoa.<br>\n<br>\nVaanija tarttui Doxin jalkaan. Hänen huomionsa oli herpaantunut liian pitkäksi aikaa. Dox yritti ravistaa olentoa irti, mutta se ei päästänyt.<br>\n<br>\n\"Hattuuuhh!\" Ignika kuolasi.<br>\n<br>\nDox vilkaisi esinettä kädessään, näytti hetken hyvin onnettomalta, jonka jälkeen hän alkoi takoa Vaanijaa sillä päähän. Se ulvaisi kivusta ja huitaisi esinettä kädellään. Se putosi alas. Dox katsoi murheellisena sen perään. Hän otti laatikosta toisen, joka näytti korvalääkärin peililtä. Vaanija sai kasvoihinsa kohdistuvaa murjontaa ja päästi otteensa irti Doxin jalasta. Ja samalla myös tikkaista. Se putosi, putosi, putosi, putosi korviaraastavasti ulvoen alla olevaan pimeyteen. Kuului tömähdys, jonka jälkeen oli hiljaista.<br>\n<br>\nDox riemuitsi. Hän oli päässyt eroon Vaanijasta, ainakin toistaiseksi. Hän hyppi riemusta laatikon ympärillä. Hän ei kuitenkaan huomannut köyttä, johon kompastui. Kompastui, ja tönäisi laatikon alas. Alas tasanteelta. Alas pimeyteen. Pois hänen luotaan.<br>\n<br>\nTuona yönä Klaanin linnakkeen halki kantautui tuskallinen ulvaisu, jonka vertaista ei siellä koskaan oltu kuultu. Se läpäisi linnakkeen joka ikisen kiven, kantautui sen joka ikiseen kolkkaan. Mutta kukaan ei koskaan saanut tietää, mikä oli saanut noin pienen olennon aiheuttamaan noin suuren äänen.<br>\n<br>\n<strong>Komentokammio</strong><br>\n<br>\nRäjähdys heitti Kepen ja Paacon seinään. Sen hiljettyä jostain kantautui huuto, jonka he selvästi kuulivat, vaikka räjähdys oli saanut heidän korvansa miltei kuuroutumaan.<br>\n<br>\n<strong>Arkistot</strong><br>\n<br>\nVaehran oli täysin tietämättömänä linnakkeen tapahtumista, omassa rauhassaan muuraamassa uutta väliseinää Arkistoihin löytämistään ikonisista kivistä. Hän säikähti äkillistä huutoa, joka sai hänet pudottamaan taltan varpailleen.<br>\n<br>\n<strong>Trooppinen saari</strong><br>\n<br>\nSnowman oli varma, että oli kuullut erään tutulta kuulostavan äänen. Mutta hän kohautti olkiaan ja laittoi sen päänsärkynsä piikkiin.<br>\n<br>\n<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\nDox masentui. Hän oli joutunut eroon suurimmasta aarteesta koskaan. Kyyneleet valuivat hänen silmistään pudoten alas pimeyteen. Tuona hetkenä hän oli onnettomin olento maailmassa, eikä kukaan ollut lohduttamassa häntä.<br>\n<br>\nHänen mieleensä tulvahti kuitenkin ajatus. Ehkä ylempänä olisi vielä lisää aarteita? Tätäkin mahtavampia, mittaamattoman arvokkaita?<br>\nHän lähti kiipeämään tikkaita ylös, toiveikkaana.<br>\n<br>\nJonkin ajan kuluttua hän saapui toiselle tasanteelle. Se oli keskellä täydellistä tyhjyyttä. Ei aarrearkkuja ei mitään. Tikkaat eivät jatkuneet enää tästä ylöspäin.<br>\nHän huomasi kuitenkin sillan, joka jatkui kohti kaukana edessä, näkymättömissä, ollutta seinää. Hän astui sille, se narahti. Jos hän olisi voinut valoisammassa ympäristössä nähdä allaan levittäytyvän suunnattoman varaston, hän olisi saanut pahan akrofobisen kohtauksen.<br>\n<br>\nSillan metallikaiteet tuntuivat kylminä hänen käsiään vasten. Se oli niin kapea, että vain yksi henkilö saattoi kulkea sitä pitkin kerrallaan. Hän jatkoi matkaansa eteenpäin, silloin tällöin ohittaen suunnattomia pylväitä ja taivaasta roikkuvia köysiä.<br>\n<br>\nHän saapui ovelle. Ovessa ei ollut kahvaa, mutta se aukesi työntämällä. Se narahti kuulostaen siltä, kuin sitä ei olisi oltu avattu vuosisatoihin. Hän löysi itsensä uudesta huoneesta, joka oli huomattavasti edellistä pienempi. Hän tunnusteli seinää. Kaltereita? Kaltereita Verstaassa? Mikä paikka tämä oli?<br>\nDoxin käsi löysi valonkatkaisijan. Se sytytti katon loisteputket, joiden epäluonnollinen valo häikäisi hänet, sekä ympäröivien sellien epäsiistit asukit. Hän oli löytänyt salaoven Klaanin tyrmiin. Hän vilkaisi taakseen, ja huomasi oven kadonneen.<br>\n<br>\nSellien olennot olivat täysin tunnistamattomia raunioita. Ne kalusivat luita likaisilta metallilautasilta ja joivat astioista, joka toimivat samalla toiletteina. Dox oli kuullut kertomuksia paikasta, jonne Bännityiksi kutsutut henkilöt joutuivat. Nyt hän huomasi sen olevan totta.<br>\nViimeisessä sellissä, joka oli lähimpänä raskaasti panssaroitua turvaovea ulos, oli hahmo, joka ei näyttänyt olleen siellä niin pitkään kuin toiset. Se viittoi kohti vartijan vartiopistettä ja sen takana seinällä roikkuvia sellien avaimia.<br>\n<br>\n\"jos päästät mut ulos et saa mitään hahahaa läppä saat hatun\", hahmo sanoi.<br>\n<br>\nDox mietti hetken vilkuillen seinällä roikkuvia avaimia hahmon tarjousta. Tyrmien vartija oli näköjään poissa, eikä kukaan ei tulisi varmaankaan koskaan tietämään mitään. Sitä paitsi aarre on aina aarre. Mutta ehkä hänen ei pitäisi. Mutta aarre. Mutta moraali. Mutta aarre.<br>\n<br>\nHetken kuluttua, katsoessaan ovesta ulos ryntäävää, maanisesti nauravaa hahmoa, Doxille tuli äkillinen syyllisyydentunne.<br>\n<br>\n<strong>Verstaan varaston pohjalla</strong><br>\n<br>\nIgnika makasi lattialla. Hän oli kuin unessa. Taivaalta satoi kymmeniä ja kymmeniä hattuja hänen ylleen. Hän tunsi ajan pysähtyneen ja leppoisan musiikin soivan hänen päässään. Hän nappasi ilmasta hatun ja sovitti sitä päähänsä. Hän nappasi muutaman lisää. Hän kieriskeli hatuissa. Hän nauroi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":343,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-11-26T18:13","content":"<strong>Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\nUmbra ja Levah tutkailivat klaanin linnoituksen tuhottuja käytäviä. Siellä täällä oli kuolleita Matoraneja ja Toia, joiden kehoissa oli jälkiä plasman sulattavasta vaikutuksesta. Ei ollut epäilystäkään että oudot olennot olivat käyttäneet plasmakanuunoitaan näihin onnettomiin olentoihin.<br>\n<br>\nErään Ilman Toan päässä ollut Komau oli sulanut kasaksi vihreää mössöä ja Toan alla valui vihreää nestettä tämän päästä. Kuolema oli ollut nopea ja tuskallinen.<br>\n<br>\n\"Miten voimme voittaa olennot, jotka kykenevät tämmöiseen tuhoon?\" Levah kysyi ohimennen, kun Umbra osoitti seinällä olevia Matoranin kappaleita. Hammasrattaita, lihasten ja keuhkojen palasia oli ympäri seinää ja sen lähiympäristöä. Maassa oli Matoranin harmaa pää, jossa oli kolmeen osaan mennyt oranssi Akaku.<br>\n<br>\nUmbra ja Levah kävelivät suuren ikkunan luokse. He näkivät kuinka joukko Feterroja seurasi Glatoriankingin ja Jaken perässä kohti Keetongun telakkaa.<br>\n<br>\n\"Mitä nuo kaksi ovat oikein tekemässä!?\" Umbra huusi. \"Nehän johdattavat robottitappajat kohti Keetongun Steampunk-telakkaa. Sitä en salli\"<br>\n<br>\nÄkkiä Levah löi Umbraa saksellaan jalkaan. Orton oli aistinut oudon koneen liikkeet ja Umbra huomasi että heidän perästään tuli varjoista kolme sinistä silmää.<br>\n<br>\n\"Taas noit olioita!\" Levah huusi, alkaen ladata ilmasaksiaan. Orton vapautti iskun kohti robottia, mutta tuulenvire vaihtoi suuntaansa, osuen seinään, jolloin tiiliä ja muuta tavaraa putosi maahan.<br>\n<br>\n\"Hupsista. Nämä eivät aina toimi kunnolla\", Levah sanoi, alkaen ladata saksiaan.<br>\n<br>\nFeterra lähestyi kaksikkoa kovaa vauhtia. Ladaten plasmakanuunoitaan ja kohdistaen iskunsa Umbraa ja Ortonia kohti, Feterra ampui plasmaa aseistaan. Umbran onnistuin niukin naukin luoda pysäyttävä suojakenttä, joka vain hidasti plasmapalloja. Suuri plasman ja painovoimaenergian synnyttämä kupla sai aikaan suuren räjähdyksen, joka lennätti Umbran ja Levahin ikkunan läpi kohti ulkopihaa. Räjähdyksen voimasta he lensivät yli vallihaudan ja olivat kovaa vauhtia tulossa törmäykseen maan kanssa. Hajonneen seinämän lähellä, Feterra katseli sensoreillaan kuinka kaksi sen vihollista olivat matkalla kohti tuhoonsa.<br>\n<br>\nUmbra oli räjähdyksen voimasta muuttanut värinsä vastaamaan keltaista eli valominäänsä, ja yritti nyt kuumeisesti kohdistaa voimansa violetiksi muuttumiseen. Hänen vierellään Levah oli tajuton räjähdyksen voimasta. <br>\n<br>\n\"Sinulle olisi ollut käyttöä...\" Umbra ajatteli, kun sai painovoimavoimansa käyttöön. Hän hidasti painovoimaa hellästi heidän allaan ja kaksikko vältti kuoleman niukasti.<br>\n<br>\nRäjähdyksen seurauksena, Glatoriankingiä ja Jakea jahdanneet Feterrat vaihtoivat suuntaansa ja suuntasivat kohti Umbraa ja tajutaonta Levahia.<br>\n<br>\n\"Tästä ei tule mitään hyvää... Ei todellakaan....\" Umbra sanoi itselleen, kun joukko tappajarobotteja alkoi lähestyä häntä, ladaten plasmakanuunoitaan ja pyörittäen mekaanisia käsiään...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":344,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-11-26T18:25","content":"Jossain sivummalla räjähti.<br>\n<br>\nPaineaalto heitti Domekin maahan ja Killjoy, joka oli juuri ollut Feterran takana horjahti suoraan kohdettaan päin. Feterra reagoi nopeasti ja yksi raajoista paiskasi Killjoyn sivummalle.<br>\n<br>\nDomek sai nostettua itsensä ylös ensin ja veti esiin sauvan, jonka päässä oli iso kultainen terä. Hän iski sillä terä edellä kohti Feterraa, joka kuitenkin ehti väistää ja terä vain hieman raapaisi sen kylkeä.<br>\n<br>\nFeterra asetti raajansa siten, että kaksi kurkotti kohti Killjoyta ja kaksi kohti Domekia. Killjoy onnistui loikkaamaan Feterran seuraavan hyökkäyksen yli ja hänen puvustaan ilmestyi kolme paksua terää käsien kohdalta, joilla hän sivalsi kohti kättä. Efekti oli sama, kuin Domekin iskulla, vain naarmuja.<br>\n<br>\nDomek loikkasi ja iski Feterraa jollain Killjoylle tuntemattomalla valohyökkäyksellä. Kun Feterra hetkeksi keskittyi väistämään Domekin hyökkäystä, Killjoy näki tilaisuutensa ja veti katanansa esiin ja latasi siihen täyden sähköpurkauksen. Killjoy osoitti miekallaan suoraan Feterraan ja päästi sähkön irti. Purkaus osui suoraan Feterran selkään, jolloin se paiskautui suoraan seinän läpi ja sankka pölypilvi ja laasti peitti ilman.<br>\n<br>\nDomek hyppäsi Killjoyn vierelle seuraamaan pölykasaa, johon Feterra oli juuri kadonnut. Kumpikin tiesi ettei se tuhoutunut. He vain odottivat valmiina, odottivat hetkeä, jolloin se syöksyisi aukosta. Sitä ei tapahtunut.<br>\n<br>\nFeterran raaja ilmestyi seinän läpi suoraan heidän takaansa. Se iskeytyi suoraan Domekin vasempaan jalkaan. Domek karjaisi kivusta, kun koura lävisti panssarin ja upposi Domekin jalkaan. Killjoy tarttui Domekiin ja heitti hänet nurkkaan turvaan, sillä hetkellä hän kuitenkin tajusi tehneensä pahan virheen.<br>\n<br>\nKilljoyn kääntyessä hän jo tajusi mitä oli tapahtunut. Feterran koura oli muuttunut energia-aseeksi ja sen laukaistuaan Killjoy oli ollut suoraan edessä. Killjoy tuijotti vasenta kylkeään. Se oli kadonnut. Koko kylki oli haihtunut ilmaan sillä sekunnilla, kun ase oli lauennut ja nyt Killjoyn puolikas keho hoippui ympäriinsä hallitsemattomasti.<br>\n<br>\nFeterra katsoi tätä reaktiota, aivan kuin se olisi ollut kiinnostunut siitä. Killjoyn kylki kipinöi ja reiästä valui epämääräisiä nesteitä. Tekstit alkoivat vilistä Killjoyn HUDissa. <br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><span style=\"color:green\">System Failure<br>\nMechanical parts: Damage 45 %<br>\nOrganic parts: 29 %<br>\nDamage critical<br>\nSystem reboot ETA 25 seconds</span></span><br>\n<br>\nKilljoy kaatui maahan ja Domek käytti Feterran herpaantumisen hyväkseen ja onnistui iskemään sauvansa yhden Killjoyn sähköpurkauksen aiheuttaman murtuman läpi. Feterra heilahti vaarallisen näköiseksi ja huitaisi kohti Domekia, joka kuitenkin onnistui väistämään.<br>\n<br>\nKilljoyn keho oli sammumaisillaan, kunnes Domek teki viimeisen asian, jonka keksi. Hän otti Killjoyn sähkökatanan ja iski sen suoraan tämän Toa kiveen ruumiinsa keskellä.<br>\n<br>\nSähkövirta oli tarpeeksi voimakas nostamaan Killjoyn ylös ja kylkeään pidellen, hänen systeeminsä alkoivat vähitellen toimia.<br>\n<br>\n\"Vammani ovat kriittiset, en kestä muutamaa minuuttia kauempaa.\"<br>\n<br>\nDomek nyökkäsi ja katsoi jalkaansa. Vaikka se oli vahingoittunut, hän pystyi silti nipinnapin liikkumaan. Ei kuitenkaan tarpeeksi nopeasti Feterraa vastaan.<br>\n<br>\nKilljoy katsahti kohti huoneen ovea ja mietti, miten sivummalla taistelevat Guardian ja Tawa pärjäsivät. Hän näki ainoastaan yhden keinon. Hän nyökkäsi Domekille ja he ryntäsivät viimeisillä voimillaan kohti ovea ja rysähtivät suoraan keskelle heidän areenaansa Feterra perässään. <br>\n<br>\nKilljoy oli kokenut taistelija, mutta tällaista vastustajaa vastaan hän ei koskaan ollut taistellut. Vastustaja oli liian täydellinen, liian kestävä, liian nopea.<br>\n<br>\n\"Kirjataan muistiin: Nöyryytys. Jatkotoimenpiteet --> <br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><span style=\"color:green\"> Body self-destruct in 5 minutes. You can still deactivate self-destruct in 4 minutes. Have a good day</span></span><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":345,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-26T19:14","content":"<strong>Klaanin ulkopiha</strong> <br>\n<br>\nJake juoksi GK harteillaan pakoon kahta Feterraa, kumma kyllä ne huomasivat jotain läheisessä ikkunassa, GK kuultua hyrinän loittonevan hännäki Feterrat leijumassa kohti kahta hahmoa ikkunassa.<br>\n<br>\n\"Jake ne menivät.\"<br>\n<br>\nJake käännähti ympäri Feterrat olivat menneet sisään ikkunoista ja samalla kuului taistelun ääniä.<br>\n<br>\nPaja häämötti jo, sieltä GK saisi hätäapua.<br>\n<br>\nJake avasi oven GK ryömi lattialla ja katseli pukuja ja etsi vähiten silmään pistävän näköistä, monesta tuprusi höyryä jostain kumman syystä.<br>\nGK huomasi tukevaksi tehdyn puvun jossa oli alhaalla muhkeat panssarit.<br>\nJake nosti GK:tä ja toa repi jotain sen sisältä mahtuakseen paremmin, sitten hän kiinnitti pöydällä olleet virtajohdot siihen mistä hänen jalkansa olivat alkaneet, toa kykeni nyt kävelemään, sitten hän kaivoi vaivalloisesti rikkinäisellä kädellään panssareita kopa1sta ja kokosi lopulta vasemman kätensä ja panssaroi oikeaa.<br>\n<br>\nhetken kokeiltuaan armoria hän kiristi sen liitokset laittoi viitan päällensä otti miekan käteensä ja löi pöydän jalan poikki, Gekko hymyili, hymyili paremmin kuin koskaan...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":346,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-11-26T19:17","content":"<strong>Kuolleen Ruki-kalan taverna, Zakaz</strong><br>\n<br>\nKeltamusta Skakdi nimeltään Warrek kittasi jo ties kuinka monetta shottiaan. Hän oli istunut tässä pölyisellä baaritiskillä, jonka alla vilisti kivirottia, ties kuinka kauan. Baarimikko, vihreä Ilman Skakdi, alkoi olla jo ärtynyt Warrekin notkumiseen kuppilassa. Warrek kaatoi shottiaan kuolaiseen, haisevaan kitaansa, jossa näkyi katkenneita keltaisia hampaita ja kaksihaarainen kieli. Pienet happokärpäset lentelivät ympäri tavernaa, jossa oli paljon muitakin Skakdeja. Skakdien sisällissota oli saanut aikaan sen että kuppiloiden pitämisestä oli tullut kannattavaa bisnestä. Traumatisoituneet Skakdit tulivat usein kuppiloihin, kuten Kuolleeseen Ruki-kalaan juomaan traumat pois mielistään. <br>\n<br>\nKuppilan perällä, muutama Skakdi pelasi korttipeliä, jonka valkomusta silmälappua kantava Skakdi voitti. Tästä keltavihreä ja oranssimusta Skakdi eivät tykänneet, vaan loivat Happolaavahirviön, joka hyökkäsi voittajan kimppuun, polttaen ja sulattaen tämän tuusan nuuskaksi.<br>\n<br>\nTavernanpitäjä tuli essu pällä ja jalkajousi kädessään sättimään toverinsa tappaneelle kaksikolle. Skakdit evät totelleet, joten Tavernanpitäjä laukaisi muutaman teräspanoksen kohti kattoa, jolloin laastia tippui kaksikon päälle. Skakdien naamoista tuli ihan harmaat ja muut humaltuneet Skakdit alkoivat ilkkumaan heille. Tavernanpitäjä potkaisi nöyryytetyt Skakdit pihalle, muiden Skakdien nauraen äänekästä ja räkäistä naurua.<br>\n<br>\nWarrek tilasi uuden annoksen Tavernanpitäjältä. Hän kulautti sen suuhunsa. <br>\n<br>\n\"Yksi wanha muisto unohdettu\", Warrek murahti itselleen, kahmaisten hiukan pieniä pähkinöitä kitaansa.<br>\n<br>\n<strong>Tawan torni</strong><br>\n<br>\nSheelika rimpuili kahleissaan. Hänelle oli laitettu suukapula ja hänen jalkansa oli kahlittu yhteen. Tawa oli voittanut hänet helposti ja nöyryyttänyt häntä. Rimpuilu ei auttanut joten Sheelika päätti lopettaa yrittämisen ja taipua kohtaloonsa.<br>\n<br>\n\"Kun ne tulevat hakemaan minua vankityrmiin, karkaan...\" Sheelika myhäili ja pieni hymynpilkahdus tuli hänen kasvoilleen.<br>\n<br>\n<strong>Arkistot</strong><br>\n<br>\nGahlok Va katseli Arkistorakennuksen ikkunasta Bio-Klaanin linnoitukseen. Linnoituksessa oli tapahtunut paljon räjähdyksiä ja elementaalienergioita oli lentänyt runsaasti viimeisten tuntien ja minuuttien aikana. Nämä räjähdykset olivat havahduttaneet Gahlok Van Rahien luokittelusta ja siirtäneet hänen huomionsa Bio-Klaanin linnoitukseen. <br>\n<br>\nPieni sinimusta olento nousi, otti keihäänsä ja oli lähtemässä Klaaniin, kunnes muisti ettei paljoa hyödyttäisi jos vain hän lähtisi Klaanille. <br>\n<br>\n\"Minun kannattaa ottaa mukaan hyvä ystäväni VezonThunder, alias Vaehran\", hän mutisi itsekseen, pyyhältäen arkistojen B-siiven käytävään A 3045. Kirjahyllyjen lomissa, Punahopeinen Tulen Toa muurasi uusia kiviä seinään, kun pudotti talttansa varpailleen. Joku oli kirkaissut, mutta kuka? Sitä ei Gahlok Va tiennyt, mutta nyt hän oli tulossa ystävänsä luokse.<br>\n<br>\n\"Bio-Klaanissa tapahtuu jotain kummia. Olen havainnut siellä suuria määriä elementaalienergiahyökkäyksiä, taistelua ja huutoa tämän yön aikana\", Gahlok Va selitti Tulen Toalle.<br>\n<br>\n\"Sietää tutkia asiaa\" Vaehran sanoi, lisäten: \"Siitä voisi tulla hyvä lisä Klaanista käsittelevään artikkeliin.\"<br>\n<br>\nJättäen taltan ja kipeän jalkansa huomiotta, Vaehran lähti Gahlok Van kanssa kohti Arkistojen etuovea. He pääsivät suht nopeasti puikkelehtimaan Arkistojen käytävillä ovea kohti, koska olivat olleet täällä vuosia lajittelemassa tietoa eri hyllyihin. Muilta arkistoista pois pääseminen olisi voinut viedä ties kuinka kauan, jos henkilö ei olisi kantanut Arthronia tai Suunnistuksen naamiota, Matoria.<br>\n<br>\nPäätyen suurelle kiviovelle, Vaehran laittoi siihen kulkukorttinsa, ja kiviovi alkoi liukua pois naristen. Gahlok Va ja Vaehran puikahtivat oven raosta ulos ja ovi alkoi liukua takaisin paikoilleen.<br>\n<br>\n\"Mukavaa tämä Klaanin tekniikka\", Gahlok Va sanoi hymyillen, kun he kävelivät kohti linnoitusta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":347,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-27T00:52","content":"<span style=\"text-decoration:underline\"><a href=\"http://www.youtube.com/watch?v=ZVP_rYFmwy8&feature=related\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\"><strong>Pimeys</strong></a></span><br>\n<br>\nNeljä jalkaa astui läpi mustan.<br>\nUudelleen ja uudelleen. Ympäri ja ympäri.<br>\n<br>\nJoitakin minuutteja sitten neljä jalkaa oli kävellyt vielä kivisellä lattialla sinisessä valossa, mutta nyt oli vain mustaa.<br>\n<br>\nJossain kaukana jotain sydämeltä kuulostavaa pumppasi äänekkäästi kolme kertaa. Hetken tauon jälkeen se toisti samat kolme supistusta ennen täyttä hiljaisuutta.<br>\n<br>\nJokin kuiskasi Visokin pään vierellä ja hämähäkin sydän pysähtyi sekunniksi. \"Nimda\", kuiskaaja sanoi himoiten. Visokki pyrki kuitenkin pitämään mielialansa ja suojauksensa korkealla.<br>\n<br>\n<em>Pysy vahvana. Älä päästä sitä sisään. Sulje kaikki, kun saat nimet. Pysy vahvana.</em><br>\n<br>\nPirullinen nauru kaikui läpi mustan. Visokki alkoi voimaan pahoin. Hän jatkoi kävelyään, mutta ei ollut ollut hetkeen varma, liikkuiko enää eteenpäin. Visorak ei enää edes tuntenut lattiaa jalkojensa alla ja painovoima pimeyden keskellä ei tuntunut olevan itsekään tällä hetkellä varma, mitä halusi.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\nNimda.<br>\n<br>\nKaiken tämän keskellä Visokin ajatukset alkoivat harhailla. Hän tiesi sen olevan vaarallista, mutta ei pystynyt estämään. Kokenut telepaatti tiesi ehdottomasti, että tavallinen ajatus on sekä pysäyttämätön voima että läpäisemätön este.<br>\n<br>\nVisokin mieleen hiipi jälleen piinaavia ajatuksia hänen petomaisen Rahi-puolensa pidättelystä ja siitä, mikä oli oikeasti todellista.<br>\n<em>Pysy vahvana.</em><br>\n<br>\nVisokki pysähtyi. Hän teki sen vain siksi, että ei enää päässyt liikkumaan. Jossain pimeydessä oli seinä hänen tiellään. Visorak ei kuitenkaan viitsinyt enää miettiä, mihin suuntaan oli liikkunut. Tärkeintä oli se, että jonkinlainen seinä pysäytti hänet.<br>\n<br>\nMusta alkoi rakoilla. Seinään ilmestyi punaisia kirjaimia.<br>\n<br>\n<span style=\"color:darkred\">j&#815;&#857;&#799;&#814;&#840;&#851;&#799;&#806;&#796;a&#793;&#858;&#825;&#805;&#840;&#841;k&#839;&#858;&#799;&#840;e&#812;&#790;</span><br>\n<br>\nVisokki kurtisti silmäkulmiaan.<br>\n<br>\n\"Yksi nimi, Avde. Anteliasta.\"<br>\n<br>\nSielua repivä nauru kajahti jostain kaukaa. Punaisia kirjaimia ilmestyi lisää. Jokaisen raapiutuessa yksitellen pimeyden mustaan todellisuuteen kuului Visokin mielessä entistä voimakkaampi häiritsevä psyykkinen kohina.<br>\n<br>\n<span style=\"color:darkred\">k&#861;a&#1161;pura</span><br>\n<br>\n\"Mistä tiedän, että nämä ovat oikeita?\" Visokki viesti. Tällä kertaa hänen ei tarvinnut odotella sekuntiakaan. Pimeys puhui välittömästi.<br>\n<br>\n<span style=\"color:darkred\">m&#809;&#858;&#811;&#827;&#810;&#857;&#809;i&#841;k&#839;&#845;&#840;s&#854;&#798;i&#790;&#840;&#837;&#818;&#798;&#819;&#792; &#812;&#791;&#792;&#858;m&#846;i&#809;&#827;&#790;n&#857;&#818;ä&#817;&#814;&#792;&#791;&#845;&#805;&#841; &#816;&#858;&#792;&#814;v&#854;a&#803;&#817;&#851;&#815;le&#826;&#858;&#852;&#857;&#799;&#839;h&#792;&#809;&#825;&#846;t&#818;&#813;&#846;e&#797;&#839;&#818;l&#854;&#813;&#804;&#800;&#813;&#858;&#826;i&#853;s&#810;i&#841;&#805;&#799;&#803;&#797;&#854;&#815;n&#858;&#791;&#815;&#851;&#817;&#854;&#803; &#853; &#819;&#852;&#796;&#851;&#837;&#797; &#841;&#805;&#817;?</span><br>\n<br>\nVisokki tunsi mustat kädet tajunnassaan. Hän ei tiennyt, kuinka kauan kestäisi.<br>\n<br>\nSydän tykytti jälleen kuudesti jossain kaukana.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":348,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-11-27T01:35","content":"<strong>Bio Klaanin Linnake, itäinen sataman majakkatorni</strong><br>\n<br>\nKaaos ehti ulottua Linnakeen satamiin. Yleinen öinen merenaaltojen ääni pettyi huutojen ja plasma-aseiden kaikuun. Satama oli melkein kokonaan Feterrojen vallassa. Kaupungin itäisemmälläpuolella, rantakalliolla seisoi suuri majakka. Torni oli täysin pimeä, ei pienintäkään valoa ollut kivisen rakennuksen sisällä. Kaikkialla paitsi kellaritasolla.<br>\nMajakan kellarissa oli sytytetty pieni vahakynttilä, mikä valaisi heikosti mutta tarpeeksi hyvin huoneen puisia seiniä.<br>\nHuoneen pöydän ääressä istui punavalkoinen, Toaa korkeampi hahmo pitkä, harmaa otsanauha päässä. Hahmo väänteli ja näppäili kärsimättömästi oikealla kädellä pöydässä olevaa lähetin-vastaanotinta yrittäen saada signaalia ja pidelleen kuuloketta toisessa korvassa vasemalla.<br>\nKuulokkeesta ei kuullut muuta kuin staattia.<br>\n<br>\n\"Okei Same, sain oven tukittua. Kukaan ei pääsisi sen läpi\", harmaa, painavasti haarniskoitu Skakdi käveli paikalle ja ilmoitti pöydän äärellä olevalle punavalkoiselle henkilölle.<br>\n\"Hyvä, Bladis\" Same vastasi hieman kärsimättömästi Skakdille ja keskitti huomionsa takaisin lähettimeensä.<br>\n\"Karzahnin otukset ovat tosiaan saamassa niskamme päältä\", Bladis sanoi happamasti, mutta Same ei piitannut lainkaan.<br>\nMustakeltainen, Akaku naamiota käyttävä Toa käveli sitten paikalle. \"Sain tutkittua koko paikan, en löytänyt muita reittiä ulos ja ruokavarastomme riittää noin neljäksi päiväksi\", mustakeltainen Toa sanoi. \"Mhm hm\", Same nyökkäsi hieman vastaukseksi.<br>\n\"Emmekö tosiaan voi tehdä mitään?\", mustankeltaine Toa alkoi kysymään hieman katkerasti, \"istummeko me vain tässä sillä välin kun Linnake syttyy liekkeihin?\"<br>\n\"Taguna\", Same alkoi viimein vastata, \"vaikka tehtävämme on suojella Matoralaisia, emme silti voi vain juosta ulos kirveet käsissämme ja kiljua sotahuutoja. Sinä ja minä emme tällä hetkellä kykene päihittämään heitä, joten yritys vain riskeeraisi sekä meidän, että Klaanin turvallisuutta. Ainoa mitä teemme nyt on selviytyä edes tämän illan yli ja löytää apuvoimia\".<br>\nTaguna hiljentyi eikä sanonut enään mitään. Same alkoi vääntämään lähetintään yhä ja yhä levottomasti ja näppäili erillaisia kytkimiä jokaisella mahdollisella sarjalla. Kuulokkeista ei silti kuulunut mitään muuta kuin staattia.<br>\n\"Hemmetin muovijäte! Kelvoton yhteiskuntaroska!\", Same alkoi kirota ja löi nyrkillään laatikon muotoista kommunikaattoria, jättäen pienen lommon. Silloin kuulokeesta kuuluvalta lumimyrsyltä alkoi ilmestyä ääniä.<br>\n\"Hal...o, tää..ä puh... Toa Chakra... K...eeko kukaa...?\", ääni kuului staatin keskeltä. <br>\n\"...Kuka on Toa Chakra?\", mustankeltainen Toa alkoi kysymään uteliaasti. <br>\n\"Hiljaa, Taguna\", Same käski kiivaasti ja nappasi heti kuulokkeen takaisin korviin; \"Toa Chakra? Kuuletko? Täällä puhuu moderaattori Same, me olemme itäisen sataman majakassa. Ilmoita heti Admineille...\" <br>\nEnnen kuin Same ehti lopettaa lauseensa, lähetin-vastaanottimesta alkoi taas kuulua; \"...lloo, tä...lä Toa Chakra, voi...o t...staa mit... ...anoit... Min...\", räjähdys alkoi kuulua staatin läpi, \"Kar...hni! Ne löy...ät ...ut! Aika rajuu...\". Plasma-aseen laukaisun ääni kuului ja tuskan huuto alkoi kaikua kuulokkeen läpi. Signaali katkesi ja vastaanotin peittyi samaan staattiin.<br>\nSame päästi hitaasti kuulokkeen käsistään ja painoi kylmän kätensä omaan kasvoonsa ja huokaisi hyvin raskaasti.<br>\nKiristävä ilmapiiri täytti himmeän kellariin, eikä kukaan hetkeenkään sanonut mitään. <br>\n\"Ensin Sanoga katosi, sitten Mahrox kuolee, Kissabio räjäytetään kappaleiksi ja nyt tämä\", Bladis aloitti aggressiivisella mutta matalalla äänellä.<br>\n\"... <em>Kissabio?</em>\", Taguna toisti hyvin hämmeentyneesti, mutta tiesi jättää asian tällä kertaa kysymättä. \"Bladis, mitä luulet näiden hyökkääjien olevan?\", Taguna alkoi kysyä vieressä olevalta Skakdilta. <br>\n\"Sotahulluja Pirakan penikoita ne ovat\", Bladis sanoi hyvin kiivaasti. <br>\n\"... Mutta varsin fiksuja Pirakan penikoita\", Same lisäsi päätään kääntämättä hyvin pessimistisellä äänen sävyllä, \"Ne tietävät miten taistella ja luoda kipua. Taistelukentällä kivun aiheuttaminen vaikuttaa paljon enemmän kuin kuvittelette\".<br>\n<br>\njuuri silloin, kellarin klaanilaiset alkoivat kuulla ääntä yläpuolelta. Metallin kalina kuului, jonka jälkeen matala humina alkoi kuulua; Feterrat ovat majakan sisällä.<br>\nKlaanilaiset ottivat aseensa esille ja sammuttivat kynttilän. Huminan ääni saapui yhä ja yhä lähemmäksi. Klaanilaiset yrittivät parhaansa pysyäkseen täysin hiljaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":349,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-27T07:44","content":"<strong>Nazorakien komentokammio</strong><br>\n<br>\nKeltamusta Skakdi astelee ripeästi metallikäytävää pitkin. Hän näppäilee panssarioveen turvakoodin ja astuu painelukituksen poistuessa sisään. <br>\nGaggulabio saapuu suureen huoneeseen, jonka keskellä on suuri kokouspöytä. Seinillä ja huoneen kulmissa sijaitsee monia tietokoneita ja monitorjea joista valvotaan koko pesää. Vain noin viikko sitten he tapasivat Avden täällä.<br>\nSittemmin 001 on vaatinut täydellistä valaistusta, ja kammio on täydellisesti valaistu, missään ei näy varjoja.<br>\nSkakdijohtaja kääntyy ympäri, toteaa että kenraali ei ole tässä huoneessa ja lähtee pois.<br>\n<br>\nGaggulabio löytää viimein kenraalin eräästä valvomosta Abzumon kanssa.<br>\n\"Joukkoni raportoivat oudosta hyökkäyksestä Klaaniin. Mitä on menossa?\", Skakdi murahtaa kaksikolle.<br>\nTorakkakenraali kääntyy tuolillaan.<br>\n\"Ystäviä. Avde. Ei ole lopullinen operaatio.\", 001 lausuu.<br>\n\"Miksi minulle ei ole kerrottu tästä?\", Gaggulabio tivaa.<br>\n\"Emme nähneet tarpeelliseksi mainita näin pienestä asiasta. Älä ole huolissasi, kyllä sinä pääset osalliseksi Klaanin murskaamiseen.\"<br>\n\"Josss haluat olla hyödyksssi, paikanna joukkoinesssi Makuta Nui ja ssse toinen Klaanilainen. He ovat tärkeämpiä.\", Abzumo sanoo kylmästi torakan takaa.<br>\n<br>\n<strong>Vankisellit</strong><br>\n<br>\nMatoro, Summerganon ja Keetongu on heitetty uuteen selliinsä. Sen sisäseinämät imevät elementaalienergiaa eikä sinne voi teleportata. Siispä se on kuin \"Tuulikaappi\", sitä ei voi murtaa kuin ulkoapäin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":350,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-27T08:49","content":"<strong>Keetongun steampunk telakka</strong> <br>\n<br>\nGK ryntäsi ulos ovesta ja rupesi hakkaamaan satunnaisia puita Jaken katsellessa vierestä pöllämystyneenä.<br>\n<br>\n\"Gekko meillä oli... tehtävää, vain koko klaanin pelastaminen.\", Jake sanoi<br>\n<br>\n\"Niin, mutta jos ajattelt koko ikänsä tynnrissä kasvannutta matorania, niin miten hän voisi edes kävellä? Minun pitää harjoitella.\"<br>\n<br>\nJake lähti takaisin linnakkeeseen, Glatoriankinginjäädessää hakkaamaan ylimääräisiä polttopuita.<br>\n<br>\nNyt hän oli korkeampi, kestävämpi ja vahvempi ja Keetongu olisi vihainen, mutta se oli tehtävä jos hän halusi elää seuraavaan päivään.<br>\n<br>\nTässä välissä voin sanoa ettei puiden hakkaaminen ole niin mielenkiintoista luettavaa, siispä siirrymme viisi minuuttia eteenpäin.<br>\n<br>\n<strong><em> Five minutes later </em> </strong> <br>\n<br>\nGekko tunsi olevansa valmis ja päätti ihan aluksi Edes yrittää Feterran tuhoamista GK m1eni sisään Klaanin, mutta näki kauhukseen vain tolkuttoman plasman polttaman läjän ruumiita.<br>\n<br>\nViha alkoi kasaantua hänen sisäänsä Ja tunteet tulivat pintaan.<br>\nGK lähti hyrinää päin klaanin sisällä, huoneesta kuului taistelun ääniä.<br>\n<br>\nKapura seisoi huoneessa lähes yksin muutaman ruumiin keskellä vain kaksi toaa oli häntä auttamassa kauhistuksekseen GK huomasi, että heitä vastassa oli 5 Feterraa.<br>\n<br>\nGK katsoi höyrysäiliötä ja putkea rinnassaan. GK otti sen irti ja suihkutti Tulikuumaa vesihöyryä ilmaan peittäen huoneen höyrypilveen.<br>\n<br>\nFeterrat olivat yhtä pöllänystyneitä kuin kome toaakin.<br>\n<br>\n\"Tule Kapura, seuraa ääntäni!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":351,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-11-27T09:12","content":"<strong>Klaanin käytävä</strong><br>\n<br>\nKapura seurasi Glatoriankingin ääntä. Höyry oli yhä sakeaa. Feterrat lopettivat Plasma-ammusten ampumisen. Mutta Kapuralla oli pieni ongelma: Hän oli yhä edelleen Feterrojen saartama. Ulospääsytietä ei ollut. Kapura heitti kiven vasemmalle, tietäen Glatoriankingin olevan oikealla. Feterrat kääntyivät vasemmalle. Kapura painautui maahan, ja tunsi Feterran leijuvan ohitseen. Hän kuuli Plasma-ammuksen. Kapura nousi ylös ja käveli GK:n luo.<br>\n<br>\n\"Nopeasti, tähän suuntaan.\" Glatorianking kuiskasi ja osoitti Feterrojen seinään tekemää aukkoa. Kapura näki sen juuri ja juuri sumussa.<br>\n<br>\n\"Ulkona olisi varmaan turvallisinta.\" Kapura kuiskasi astuessaan tunneliin.<br>\n<br>\n\"Näytän sinulle tien. Itse aion auttaa Klaanilaisia.\" Glatorianking sanoi kävellessään.<br>\n<br>\n\"Ei, kyllä minä voin tulla mukaan. Kaksi Toaa taistelee noita juttuja vastaan paremmin kuin yksi. Sitä paitsi-\" Kapura aloitti mutta vaikeni. Hetken hänen vatsassaan kouristeli, kun hän ajatteli mitä tapahtuisi, jos Adminit saisivat tietää hänestä ja Avdesta.<br>\n<br>\n\"Mitä?\" Glatorianking kysyi pystymättä kätkemään uteliaisuuttaan.<br>\n<br>\n\"Ei mitään.\" Kapura sanoi. \"Unohda.\"<br>\n<br>\nKului muutama minuutti. Se tuntui Kapurasta tunnilta. Mitä jos Avde tulisi paikalle ja olettaisi häneltä petturuutta? Tarjous oli melko houlutteleva. Kenen puolella Kapuran edes kuuluisi taistella? Toisaalta, mekaaniset olennot yrittivät kärventää hänet plasmalla. Tarkoittiko se, että Avde piti häntä vihollisena? Littyikö Avde edes tähän? Ehkä hyökkäys oli jonkun muun tekosia. Kapura oli kuullut Matoranien puhetta mustasta massasta. Eikä hän keksinyt kuin yhden olennon, joka sopisi kuvaukseen.<br>\n<br>\n\"Avde...\" Kapura mutisi ja puristi kätensä nyrkkiin. Oliko Klaanin tuhoutuminen Avden lupaaman palkinnon arvoista? Glatorianking näytti siltä, että haluaisi sanoa jotain, mutta juuri silloin käytävä loppui.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":352,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-11-27T09:29","content":"<em>Mikä tätä sivua venyttää?</em> <br>\n<br>\n<strong>Klaanin pääaula</strong><br>\n<br>\nTroopperi oli saapunut Klaanin pääaulaan. Siellä ei näkynyt ristin sielua. Salin maaluksia oli pudonnut seiniltä, ja lattialla oli kaikeinmoista romua.<br>\n<br>\n\"Ovatkohan ne päässeet sisälle?\" hän mietti.<br>\n<br>\nYllättäen, portaita juoksi alas hätäinen Matoran.<br>\n<br>\n\"Seis, älä mene ulos!\" Troopperi käski.<br>\n<br>\n\"Si... sitä en aikonutkaan\", selitti pelokas Matoran.<br>\n<br>\n\"Oletko nähnyt mitään erityistä sisällä?\" kysyi Troopperi.<br>\n<br>\n\"Ky... kyllä. Näin mustan olennon. Se... sen muodosta ei voinut saada selvää kuku... kuvaa, koska se näytti muuttuvan aina. Se nauroi julmasti.\"<br>\n<br>\n\"Avde...?\" mietti Troopperi.<br>\n<br>\n\"Mene turvaan päärakennuksen itäsiipeen, tulin sieltä, ja se oli silloin koskematon\", hän jatkoi.<br>\n<br>\nMatoran otti neuvosta vaarin ja lähti.<br>\n<br>\n\"Julmaa naurua...\" Troopperi mietti, ja lähti ylös portaita...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":353,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-27T10:17","content":"<strong>Klaanin käytävä</strong> <br>\n<br>\nGK, Kapura ja kaksi muuta toaa kävelivät käytävällä joka loppui ja vastaan tuli ovi, se oli panssaroitu tukevaksi, mutta se aukesi helposti ja ovessa oli kyltti jossa luki... \"Guardian\"<br>\n<br>\n\"Guardian ei ehkä pidä siitä, että piileskelemme täällä, meidän lienee paras mennä jonnekin muualle.<br>\n<br>\nMutta jos teitä ei haittaa menkää sinne suojaan.<br>\n<br>\n\"No..\", Kapura sanoi.<br>\n<br>\n\"Eli kyllä\" Gk sanoi ja löi lukon irti, ovi aukesi helposti, koska se oli... ollut jo auki.<br>\n<br>\n\"Maksan sitten lukkosepän\" <br>\n<br>\nKaksi toaa meni huoneeseen ja tukkvati kaikilla löytämillään tavaroilla ovea.<br>\n<br>\nGK jatkoi matkaansa taistelun äänien suuntaan Kapura kannoillaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":354,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-11-27T12:39","content":"<strong>Ulkopiha</strong><br>\n<br>\nKaksi olentoa, punahopeinen Toa sekä kasvillisuuden Matoranin ja Gahlok Van fuusio juoksivat kohti Klaanin linnoitusta. He olivat Vaehran, alias VezonThunder ja Gahlok Va, Arkistojen hoitajia, jotka uteliaisuuttaan olivat matkalla kohti Bio-Klaanin uljasta linnoitusta. Ikkunoissa välkkyi plasma-aseiden valot kun kaksikko käveli metsäpolkua pitkin linnoitukselle.<br>\n<br>\nPian kaksikko päätyi Klaanin ulkopihalle, jossa he huomasivat tumman olennon, joka koetti painovoimahyökkäyksillään voittaa outoja mekaanisia robotteja.<br>\n<br>\n\"Näyttää siltä että joku tarvitsee apua\", Gahlok Va sanoi, kaivaen repustaan Elementtikeihäänsä. Keihäällä pystyi luomaan käyttäjän elementaalivoimiin perustuvia hyökkäyksiä.<br>\n<br>\nVaehran puolestaan otti tarvikevyöllänsä roikkuvan miekkansa kouraansa. Kaksikko lähestyi kolmea nelikätistä konetta.<br>\n<br>\n\"Hei, tuohan on Matoran, ihan selvästi\", Gahlok Va sanoi, muistellen Matoraneista käsittelevää kirjaa. \"Miten se voi laukaista painovoima-aaltoja ja hallita koneiden massaa?\" hän ihmetteli ääneen.<br>\n<br>\n\"Meillä ei oikein ole aikaa mietiskelyyn, vaan joudumme toimimaan\", Vaehran sanoi, luoden miekkansa terän tulikuumaksi. <br>\n<br>\nGahlok Va juoksi robottien luokse, kasvattaen elementtikeihäällään maassa olevaa ruohoa. Ruoho vangitsi kartiomaiset robotit vähäksi aikaa.<br>\n<br>\n\"Vaehran, tarvitsen voimiasi!\" Gahlok Va huusi, samalla tutkaillen olentoja. Kolme silmää, neljä kättä ja olkapäissä suuret plasmakanuunat. Näistä ei ollut Arkistoissa mainintaa ollenkaan, ja se tuntui Gahlok Vasta oudolta.<br>\n<br>\nVaehran loi miekastaan tulipalloja, jotka hän kohdisti Feterrojen panssareihin. Lieaskat nuolivat panssareita, mutta mitään jälkeä ei tapahtunut. Teräskuori piti pintansa.<br>\n<br>\n\"Mitäs nyt?\" Vaehran kysyi, kun maasta noussut Matoran iski yhden robotin kovaa kohti maata, jolloin kivimurskaa lenteli ympäriinsä. Robtti nousi kraaterista vahingoittumattomana ja alkoi ladata plasmakanuunaansa, jonka iskun se suuntasi Gahlok Van luomiin kasveihin, jotka olivat vanginneet sen toverit. <br>\n<br>\n\"Ei näitä pysäytä mikään\", Gahlok Va sanoi, luoden suuria lonkeroita joilla koetti vangita yhden Feterran. Robotti leikkasi käsillään itsensä vapaaksi lonkeron puristuksesta.<br>\n<br>\nUmbra katseli ystäväänsä Levahia, joka nousi tajuttomuudentilasta hänen viereltään. <br>\n<br>\n\"Mitä on tapahtunut?\" Orton kysyi, kun Umbra painoi ystävänsä maahan, jolloin plasmapallo lensi ohi.<br>\n<br>\n\"Ei paljoa mitään. Kaksi tyyppiä tuli tänne taistelemaan robotteja vastaan. Toinen hallitsee liekkejä ja toinen kasvillisuutta, näemmä,\" Umbra kertoi.<br>\n<br>\nVaehran oli juuri iskemässä telekinesialla nostamansa kiven päin suureen juureen köytettyjä robotteja, kun jokin sai Feterrat lleikkaamaan juuren kappaleiksi ja lähtemään ulkopihalta.<br>\n<br>\n\"Minne nuo ovat menossa?\" Gahlok Va kysyi, kun robotit eivät enää välittäneet hänestä vaan menivät hänen ohitseen. <br>\n<br>\nArkistojen hoitajat tulivat Levahin ja Umbran luokse. Arkistomestarit eivät tunnistaneet Umbraa.<br>\n<br>\n\"Keitä olette?\" Vaehran kysyi kaksikolta. <br>\n<br>\n\"Olen Orton Levah ja tämä tässä on Umbra\", Levah vastasi.<br>\n<br>\nVaehran ja Gahlok Va eivät uskoneet korviaan kun kuulivat Matoranin nimen. Umbra, noin pienessä kehossa ja painovoiman hallitsija. Kaikkea sitä näkeekin. <br>\n<br>\n\"Hrh... En tiennytkään että suosit violettia nykyisin, Umbra\", Gahlok Va sanoi matoranille. <br>\n<br>\nNelikon huulenheitto loppui siihen kun he huomasivat robottien lentävän kohti linnoitusta. <br>\n<br>\n\"Meidän täytyy lähteä linnoitukselle\", Umbra sanoi ja muut nyökkäsivät. Nelikko lähti juoksemaan kohti tuhottua seinää...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":355,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-11-27T13:35","content":"<strong>Klaanin käytävä</strong><br>\n<br>\nKapura ja Glatorianking harhailivat Klaanin käytäviä pitkin. Heitä vastaan tuli Troopperi.<br>\n<br>\n\"Ai moi, Kapura ja GK.\" Troopperi sanoi. \"Tiedättekö, mitä täällä tapahtuu?\"<br>\n<br>\n\"Avde hyökkää Klaaniin.\" Glatorianking sanoi. \"Yritämme keksiä tapaa evakuoida Matoraneja.\"<br>\n<br>\n\"Huomasin äsken erään umpikujan. Sinne voisi evakuoida Matoraneja ja sitten peittää, jättäen vain Matoraninmenevän aukon.\"<br>\n<br>\n\"Kuulostaa hyvältä.\" Jake sanoi. \"Vie meidät sinne.\"<br>\n<br>\n<strong>Toinen Klaanin käytävä</strong><br>\n<br>\nJake istahti maahan. Miksi hän oli lähtenyt Klaanin pihalta? Glatoriankingistä ei näkynyt jälkeäkään, ja oli toivotonta löytää ulos törmäämättä niihin mekaanisiin olentoihin tai Avdeen.<br>\n<br>\n\"Jae?\" Glatorianking huudahti lievästi yllättyneenä. \"Voitko auttaa meitä yhdessä jutussa?\"<br>\n<br>\n\"Voin, ei minulla ole parempaakaan tekemistä. Muuta kuin taistella niitä olioita vastaan.\" Jake vastasi. \"Mitä siis tarkoitat?\"<br>\n<br>\n\"Aiomme tehdä tänne Matoranien evakuointipaikan.\" Troopperi vastasi. \"Hae tänne mahdollisimman monta Matorania. Älä kuitenkaan lähde liian kauas.\"<br>\n<br>\n\"Selvä!\" Jake sanoi ja lähti etsimään Matoraneja.<br>\n<br>\nMuut Toat aloittivat piilopaikan tekemisen. Troopperi ja Glatorianking irrottivat seinästä palasia, ja Kapura siirsi painavimmat painovoiman avulla. Hetken päästä, kun piilopaikka oli puoliksi valmis, Jake palasi mukanaan neljätoista Matorania. Hän alkoi auttamaan kolmea Toaa, ja evakuointipaikka oli hetkessä valmis. Toat astuivat ulos, ja siirsivät viimeisen palasen paikoilleen.<br>\n<br>\n\"Noin.\" Troopperi sanoi. \"Hajaannutaan ja lähdetään etsimään Matoraneja evakuoitaviksi.\"<br>\n<br>\n\"Sopii. Minä ja Jake menemme tänne.\" Glatorianking sanoi. \"Mene Kapuran kanssa tuohon suuntaan.\"<br>\n<br>\n\"Ottakaa mukaan myös haavoittuneita Klaanilaisia, yritän löytää Kupen jostain.\" Kapura sanoi.<br>\n<br>\n\"Selvä.\" Jake vastasi. \"Kenenkään ei pitäisi päästä sisään ilman painovoiman hallintaa.\"<br>\n<br>\n\"Tavataan täällä viidentoista minuutin kuluttua.\" Troopperi sanoi.<br>\n<br>\n\"Odottakaa, teen vähän höyryä jotta ne mekaaniset oliot eivät varmasti löydä tätä paikkaa.\" Glatorianking ehdotti. Muut nyökkäsivät. Hetken päästä Toat lähtivät etsimään evakuoitavia Klaanilaisia ja Matoraneja. Kaksi Matorania sijoitettiin vahdeiksi, kaiken varalta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":356,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-27T15:27","content":"<strong>Komentokammio</strong><br>\n<a href=\"http://www.youtube.com/watch?v=HlhAcpu2fNg\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\"><iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><small>Musiikkia</small></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe></a><br>\n<br>\nLabion poistuttua Abzumo ja 001 jatkoivat tarkkailuaan.<br>\n”Minulla taitaa olla käyttöä vangeille”, Abzumo sanoi.<br>\n”Vie pois, en tarvitse heitä. Haluan vain, että ne kaksi vapaata pysäytetään”, torakka vastasi. Abzumo hykerteli hetken itsekseen ajatellessaan, mitä kaikkea kivaa hän tekisikään vangeilla. Hän saapasteli ulos huoneesta.<br>\n001 jäi yksin. Hän katseli Makutan ja sen toisen klaanilaisen, jonka nimeä hän ei pystynyt muistamaan, kulkua pimeässä tunnelissa. Kamerarobotti oli löytänyt nämä kaksi jostain syvyyksistä. Pian se kuitenkin tuli tiensä päähän kaksikon huomattua sen. Kenraalilla oli paha aavistus siitä, mitä pian tulisi tapahtumaan.<br>\n<br>\n<strong>Vankityrmä</strong><br>\n<a href=\"http://www.youtube.com/watch?v=GoKOPHSzXtM\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\"><iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><small>Musiikkia</small></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe></a><br>\n<br>\nMatoro vihasi uutta tyrmää. Hän oli yrittänyt jo kaikkea. Summerganon oli myös yrittänyt kaikkea. Keetongukin oli yrittänyt kaikkea. Ja he kaikki vihasivat sitä kaikkea. Elämä ei ollut helppoa.<br>\n<br>\nSitten he kuulivat askeleita. Makuta Nui ilmestyi nurkan takaa. He olivat ihmeissään.<br>\n”Kuinka löysit meidät?” Summerganon kysyi.<br>\n”Ja missä Make on?” Keetongu jatkoi.<br>\n”Hän on tuolla piilossa. Minulla on avain”, Makuta vastasi.<br>\nHän avasi oven. Siitä he mahtuisivat ulos yksi kerrallaan.<br>\n”Matoro, tule ulos ensimmäisenä. Sitten Summerganon, viimeisenä Keetongu, joka on isoin.” Matoro alkoi kiivetä ovesta ulos.<br>\n”Pidä kiirettä”, Manu hoputti, ”ne varmassssti tarkkailevat meitä.”<br>\nMatoro astui ulos sellistä.<br>\n<br>\nHänen aivonsa raksuttivat.<br>\n<em>Varmasssstiko?</em> Illuusio rikkoutui. Abzumo paiskasi oven kiinni, ennen kuin muut ehtivät tulla ulos. Pian Matoro oli kuristusotteessa.<br>\n”Meillä tulee olemaan hausssskaa, vai mitä, Blacksssssnow?”<br>\nSuga ja Keetis hakkasivat ikkunaa. Tämä ei ollut totta. Heille oli annettu turhaa toivoa ja sitten riistetty se. Pian julma Makuta oli kadottun nurkan taakse. Epätoivo valtasi heidät. He lysähtivät lattialle.<br>\n”Ehkä meidän kannattaisi nukkua”, Summerganon ehdotti. ”Olisi hyvä olla hyvissä voimissa, jos pakomahdollisuus koittaa.”<br>\nKumpikin tiesi, että sen koittaminen olisi äärimmäisen epätodennäköistä.<br>\n<br>\nPian Summerganonkin haettiin. Keetongu jäi yksin. Hän masentui vielä enemmän. Tosin loppujen lopuksi hänetkin haettiin pois. Se oli melkeinpä helpotus. Hän ei jäisi yksin siihen mahdottomaan selliin. Torakat noutivat hänet. Hän ei taistellut vastaan, niitä oli liikaa. Hänet kuljetettiin – uuteen selliin.<br>\n<br>\n<strong>Toinen selli</strong><br>\n<a href=\"http://www.youtube.com/watch?v=Y-diLKSgLVc\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\"><iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><small>Musiikkia</small></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe></a><br>\n<br>\nSummerganon, Zyglakien saattelemana, päätyi uuteen selliin hänkin. Häntä ärsytti erittäin paljon tällainen pelleily. Hän näki, kuinka Matoro raahattiin hänen häkkinsä vierestä. Abzumo hymyily Sugalle ilkeästi. Pian he olivat poissa. Summerganon pystyi vain odottamaan, mitä tapahtuisi. Pian tapahtui jotain julmaa: tuskanhuudot alkoivat.<br>\n<br>\nSuga ei olisi todellakaan halunnut kuunnella ystävänsä kärsimysten ääntä. Kuinka julma otus tuo Makuta olikaan.<br>\n<br>\n”En tiedä mitään!”<br>\n”Kyllä sssssinä tiedät.”<br>\n<br>\n”Minä vain värväsin tämän ryhmän kasaan, en muuta.”<br>\n”Valehtelet, ruoja.”<br>\n<br>\n<br>\n”Meille ei kerrottu mitään. Vain se, että tuhoamme torakoiden lähteen.”<br>\n<br>\nAbzumon naama vääntyi irvokkaaseen irvistykseen. Hänen päässään kaikuivat äänet.<br>\n<em>Hän yrittää tuhota sen. Hän ei saa onnistua. Hän ei saa päästä keskustaan. Eivätkö muuta tiedä, mitä heidät tarkoitettiin kohtaaman?</em><br>\n<br>\n”Makuta Nui on paha olento, rakas Matoro”, Makuta sanoi. ”Hänen takiaan sinä kärsit tänään.”<br>\n<br>\nHuudot jatkuivat.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center><font face="Arial Unicode MS" size=6>&#10059;&#10059;&#10059;</font></center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoroa raahattiin jälleen. Abzumo oli repinyt hänen parannuskivensä irti. Hänen panssarinsa oli murskana. Hän valutti vihreää nestettä käytäville. Vihainen torakka kulki mopin kanssa perässä.<br>\n<br>\nHe saapuivat isoon huoneeseen. Huone oli suuri ja pyöreä. Sen lattiassa oli suuri vesiallas. Allas oli täynnä jonkinlaisia pieniä raheja. Jostain kaikui Makutan ääni:<br>\n”Tämä ihana pikku rahi on ikioma luomukseni. Sillä on tapana silpoa saaliinsa pieneksi silpuksi. Pienemmät palaset mahtuvat paremmin suuhun, vai mitä?”<br>\nAbzumo nauroi julmasti. Matoroa kuljettaneet Skakdit ripustivat tämän ketjuun, joka riippui katossa olevasta vinssistä. Hänet rullattiin ylös. Sotilaat menivät pois. Lattiasta nousi piikkejä. Ovi sulkeutui. Vinssi alkoi hitaasti laskea sidottua Matoroa kohti allasta, joka oli täynnä silpojakaloja. Lattialle heilahtaminen tarkoittaisi kuolemaa piikkeihin. Tai olisi tarkoittanut, mikäli hänellä olisi ollut voimia tai liikkuvuutta heilahtamiseen. Samaan aikaan myös myrkyllistä kaasua pääsi huoneeseen.<br>\n<br>\n”Hyvästi, Matoro Mutalumi. Ei ollut hauska tutustua sinuun, ja onneksi olet kohta poissa. Kuolemasi katseleminen lienee erittäin hauskaa.”<br>\n<br>\n<strong>Jossain</strong><br>\n<br>\nSummerganon oli päättänyt nukahtaa huutojen lakattua. Hänen mielenterveytensä vaati sitä. Herätessään hän oli ollut jossain aivan muualla, kuin minne hän oli nukahtanut. Hän oli nimittäin herännyt jostain pienestä, pimeästä paikasta, jossa oli kaksi kalteriovea. Toinen vei johonkin käytävään. Toinen vei ulos avaraan tilaan. Hän kuuli yleisön huutoa. Portti aukesi. Hän oli gladiaattoriareenalla.<br>\n<br>\nJoka puolella katsomossa oli siviili- ja myös sotilastorakoita. Niitä oli satoja. Suurin osa taisi olla melko nuoria. Suga huomasi, että hänellä ei ollut yhtä ainoata haarniskan palasta yllään. Joka ikinen oli revitty irti. Hänen ruumiinsa tunsi suurta tuskaa. Toisella puolella areenaa oli valtava portti. Se oli noin viitisenkymmentä kertaa suurempi kuin hänen omansa. Tämä ei luvannut hyvää.<br>\n<br>\nEnsimmäinen ajatus, joka hänen mieleensä tuli, oli: ”Miten maan alle mahtuu tällainen areena?”<br>\nToinen ajatus oli: ”Tahtorak…”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":357,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-27T16:48","content":"<strong>Eräs Nazorak-selli</strong><br>\n<br>\nMatoro roikkuu köytettynä ketjun päässä. Hänen alapuolelaan on Abzumon akvaario ja muualla sellin lattialla piikkejä.<br>\nMatoro itse on erittäin huonossa tilassa. Lähinnä fyysisesti, pahinta tässä onkin se, että hän on täysissä tajuissaan.<br>\n<br>\nMatoro kelaa päässään vaihtoehtoja.<br>\nJossain korkeuksissa mekaaninen kela pidentää ketjua hitaasti mutta varmasti. Noin viidessä minuutissa Matoro the Blacksnow olisi historiaa.<br>\n<br>\nToan naamio toimii erinomaisesti. Mutta mitä Mielen Naamiolla tekee nyt? Ei mitään.<br>\nTeleskooppisilmillä ei tee mitään.<br>\nElementtivoima - <em>Hei, se voi toimiakkin!</em>, Matoro miettii.<br>\nHänellä on enää vain vähän elementaalienergiaa jäljellä, mutta sekin olisi tarpeeksi siihen mitä hän yrittää.<br>\nMatoron kokonaan robottimainen oikea käsi toimii. Samoin sen harppuuna. Tai harppuuna, jota Matoro ei ole ehtinyt ladata uudestaan. Hänellä on samassa ranteessa myös jonkinlainen avattava linkkuveitsi.<br>\nMiekat häneltä on viety. Matoro hankkii Energiateränsä takaisin välittömästi kun pääsee tästä. Hän on paennut lukemattomista surmanloukoista ja näennäisesti pakovarmoista laitoksista. Tosin aina ennen täysissä ruumiin voimissa.<br>\n<br>\nMatoro koittaa liikkua. Hänet on köytetty ties kuinka moneen kertaan. Jalat eivät liiku. Kädet eivät liiku kunnolla. Vain pää kääntyy. <br>\nNoin neljä minuuttia.<br>\n<br>\nMatoro kääntää rannettaan hitaasti. Hän taittaa sormeaan sissänpäin, laukauisten robottikäden linkkuveitsenterän. Lyhyt veitsi heilahtaa auki ja katkaisee ranteesta köydet.<br>\nValitettavasti tiukka köysi kyynärpään kohdalla käden liikuttamisen.<br>\n<br>\nMatoro katsoo alaspäin, hän lähestyy allasta lukemattomine repijäkaloineen. Hänen aivonsa käyvät läpi jatkuvasti erilaisia toimintasuunnitelmia.<br>\nHän voisi jäädyttää akvaarion, yrittää rimpuilla pois köysistä, hankkiutua jotenkin piikkien yli ja sitten saamaan järeän panssarioven auki. Tuskin onnistuisi.<br>\n<br>\nHän pyörittelee robottirannettaan, se ei yltä mihinkään muihin köysiin.<br>\nJään Toa osoittaa kädellään alaspäin ja kutsuu elementaalivoimaansa. Ilma alkaa kylmetä hänen ympäriltään. Hän ei tuhlaa elementaalivoimaansa nopeaan jäädytykseen, vaan aikoo hoitaa homman lämpötilan pudotuksella.<br>\nKylmää selliä ei tarvitse paljoa viilentää, ennekuin veden pintakalvo alkaa kohmettua. <br>\n<br>\nLämpötila vajoaa jo miinukselle. Allas alkaa jäätyä. Kalat panikoivat ja koittavat uida eri suuntiin estääkseen jäätymisensä.<br>\n<br>\n<strong>Huoneen yläosan tasanne</strong><br>\n<br>\nAbzumo katselee korkealta pimeydestä, panssarilasin takaa Matoron pakoa.<br>\n<em>Hänpä ei hevillä luovuta. Tästä taitaa tulla mielenkiintoisssssta...</em>, Makuta ajattelee.<br>\n<br>\n<strong>Selli</strong><br>\n<br>\nAbzumon kuoleman akvaario alkaa olla jo täysin jäässä. Matoro kiemurtelee niin paljon kuin pystyy. Hän miettii miten pääsisi köysistä. Jään Toalle juolahtaa mieleen se, että ranneterän voi myös irroittaa nopeasti. Hän alkaa pyörittää rannettaan selkänsä takana, painaa sormellaan kämmenensä keskiosaa, veitsi irtoaa, lentää yläviistoon, iskeytyen kolmen köyden läpi Toan selkään.<br>\nMatoro karjaisee kivusta osumasta, mutta kolmen köyden katkeamisen jälkeen neljäs selkää vangitseva köysi napsahtaa poikki, Toa kaatuu taaksepäin, heilahtaen kovaa pää alaspäin ylävartalon köysien kiialutuessa irti.<br>\nNyt Toa roikkuu pää alaspäin, jalat köysissä, jääaltaan yllä.<br>\nMatoro yrittää kiemurrella irti. Hän saa nyt otettua veitsensä selsätään ja viiltää sillä yhden lantion kohdalla menevän köyden. <br>\nPienen teränsä kanssa Matoro katkoo köydet ja tiputtautuu vain parikymmentä senttiä akvaarion jääpinnalle.<br>\n<br>\nLiukas pinta kaataa Toan ensin. Matoro nousee varovasti pystyyn. Hänen jalkansa eivät toimi kunnolla.<br>\nNyt Toa alkaa tutkia huoneen seinämiä teleskooppisilmillään. Yökiikarilla hän ei havaitse mitään.<br>\nLämpökamera näkee jonkin kohteen korkealla ylhäällä.<br>\nSkanneri löytää oven ja ikkunan korkealla ylhäällä.<br>\nMatoro nappaa ketjusta kiinni ja lähtee vetelemään käsillään itseään ylöspäin.<br>\n<br>\n<strong>Huoneen yläosan tasanne</strong><br>\n<br>\n\"Halusssit ssssitten kuolla minun kässssiini, etkä rahieni?\"<br>\nJään Toa kääntyy tasanteella. Joku tarttuu Matoroa kurkusta.<br>\nAbzumo pitelee Toaa kovaa kiinni aivan tasanteen reunalla. Pudotus nyt tappaisi varmasti.<br>\n<br>\n\"Olet näemmä ssssittenkin maineesssi veroinen, Mutalumi. Mutta ssse ei riitä Makuta Abzumolta pakenemisssseen.\"<br>\nKylmä hiki valuu Matoron naamion pinnalle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":358,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-11-27T17:49","content":"<strong>Tyrmä syvällä maan alla</strong><br>\n<br>\nKeetongu avasi ainoa silmänsä, mutta huone oli täysin pimennetty.<br>\n<br>\nHän tunnusteli seiniä. Kiveä, kylmää kiveä. Jostain syystä häntä ei oltu sidottu. Mutta pimey oli täydellistä. Se oli varmaankin Makutan luomaa pimeyttä, se ei ollut pelkkää valon puutetta.<br>\n<br>\nJostain oli saatava valoa.<br>\n<br>\nKeetongu tutkaili panssariaan. Häntä oli hakattu, mutta ne eivät olleet löytäneet taskuja. Pitivät häntä petona.<br>\n<br>\nKeetongu työnsi kätensä kyljessä olevaan halkeamaan. Kaikki tarvikkeet olivat paikallaan. Taskukokoinen hitsaussetti, joskus askarreltu pikkuruinen kellopeli-kävelijä, ruuvimeisseli ja kaksi mutteria. Ja näillä pitäisi paeta.<br>\n<br>\nValot syttyivät. Ja Keetongu olisi pitänyt pimeydestä enemmän.<br>\n<br>\nHuone oli täynnä Rahien raadeltuja ruhoja. Olipa seassa muutama Skakdi ja Nazorakin. Ne oli tapettu brutaalisti, niissä oli polttomerkkejä ja ne olivat olleet kuollessaan pahasti aliravittuja ja sairaita. Keetongua puistatti. Hän ei piitannut enää tippaakaan siitä, jäisikö yhtään Nazorakia henkiin.<br>\n<br>\nSitten tulivat äänet. <br>\n<br>\nNazorakien huutoja, kannustuksia. Niitä oli tuhansittain.<br>\n<br>\n\"KERTOKAA MINULLE VASTAUS.\"<br>\n<br>\nKeetongu tunnisti valtavan äänen vuosien takaa. Eikä hän pitänyt siitä.<br>\nTahtorak. Niillä oli Tahtorak. Hullu ja huonosti kohdeltu Tahtorak.<br>\n<br>\nSuuri metallilevy aukesi katossa. Siinä oli kuitenkin vielä vankat kalterit.<br>\n<br>\n\"KERTOKAA VASTAUS TAI ROMAUTAN KOKO PAIKAN.\"<br>\n<br>\nYläpuolella oli valtava luola. Siellä oli Tahtorak.<br>\n<br>\nSitten hän näki jotain vielä pahempaa. Siellä oli myös Summerganon, panssarittomana ja aseettomana. Taistelemassa valtavalla areenalla Tahtorakia vastaan. Tahtorak oli huonosti kohdeltu ja hullu, se pitäisi lopettaa kuitenkin. Mikään ei kuitenkaan estäisi sitä tappamasta Summerganonia. Se ei erottanut vihollisia muista.<br>\n<br>\nTyökaluja. Kellopeli. Raatoja. Pelasta nyt niillä. Jotain oli kuitenkin tehtävä. <br>\n<br>\n<em>No, tilanne voisi olla huononpikin...</em><br>\n<br>\nSiellä oli kaksi Kikanalon ruumista, ladottu brutaalisti päällekkäin. Niiden sarvet oli teroitettu ja niiden kyljissä oli syviä haavoja.<br>\n<br>\nKeetongu irrotti molemmilta sarvet. Se ei ollut mukava toimenpide, mutta tilanne vaati. Sitten hän työnsi ruhot kalterikaton alle niin, että hän yletti koskemaan ritilään.<br>\n<br>\nYläpuolella Summer yritti pitää mahdollisimman matalaa profiilia. Tahtorakin huomio oli kiinnittynyt enemmänkin torakkayleisöön, joskin katsomo oli liian korkealla jopa Tahtorakin kourille.<br>\n<br>\n\"Suga! Tänne ja äkkiä!\" Keetongu huusi. Selli antoi mukavasti kaikua. Summer kuuli ja ryömi kaltereiden luo.<br>\n\"Uuuh\", Summer huokaisi.<br>\n\"Ota tämä\", Keetongu sanoi ja ojensi improvisoidun miekan Summerille.<br>\n<br>\n\"Pärjää sillä vähän aikaa, ja iske haarojen väliin jos on pakko. Yritän keksiä jotain!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":359,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-11-27T17:52","content":"<strong>Nazorakien luolasto, metallilevyn takana suojassa, muutaman metrin päässä Matoron pysäyttämästä pommista</strong><br>\n<br>\n\"Valppaana, miehet\", eräs Zamorpistoolia pitelevä Nazorak kuiskasi kahdelle toverilleen, \"Se pommi räjähtää varmasti pian, minä sekunttina tahansa...... miiiinä sekunttina tahansa......\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":360,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-27T18:21","content":"<strong>Nazorakein tukikohta, gladiaattoriareena</strong><br>\n<br>\nAmiraali 002 katsoi korkealla olevan aition suuren panssarilasin läpi valtavaa petoa, joka karjui joka suuntaan. Tahrorakissa oli kiinni keihäitä ja pitkiä miekkoja, jotka edelliset areenalle viedyt olivat siihen iskeneet ennen syödyksi tulemista. Ja heillä oli sentään ollut aseet.<br>\n<br>\nAmiraalin vieressä seisoi ympärilleen kiusaantuneena vilkuileva sinistä barettia kantava torakka 1034. Hän ei oikeastaan tiennyt, mitä mieltä oli pääsystään tänne aitioon seuraamaan ottelua. Oli ollut suuri kunnianosoitus Amiraalilta ottaa hänet mukaan, vain harva nazorak päästettiin näihin erillisiin luksusaitoihin. Mutta ei 1034:stä ollut suurta hupia katsella kenenkään teurastamista. Eihän hahmolla olisi mitään mahdollisuuksia taistella tahtorakia vastaan.<br>\n<br>\nAmiraali istui tyynesti suurella istuimellaan, katse suureen rahipetoon näennäisen keskittyneenä. Hänen mielensä kuitenkin askarteli aivan muualla. 002 oli kovin kiinnostunut siitä, tapaisiko hän Kenraalia henkilökohtaisesti tällä vierailullaan pesään. Hänellä olisi nimittäin asiaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":361,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-11-27T19:01","content":"<strong>Tyrmä/areena maan alla.</strong><br>\n<br>\n<em>\"...yritän keksiä jotain!\"</em><br>\nKeetongun ääni kaikui Summerganonin päässä, kun hän nosti voipuneena toveriltaan saamansa miekan. Mutta hänen järkensä tuntui terävöityvän Keetongun kehotuksesta. Hän onnistuisi, kyllä Keetongu keinot keksii. Täytyi vain pelata aikaa... Ja se ei ole helppo tehtävä, kun vastassa on Tahtorak. \"Toivottavasti pysyt poissa tuon tieltä.\", Summerganon sanoi hiljaa, vaikka hän tiesi ettei Keetongu kuullut. Suga totta tosiaan toivoi, että Keetongu keksisi jotain ja onnistuisi pysymään poissa pedon tieltä, sillä vaikka se tuntui olevan kahden vaiheilla ja hämillään, kiitos pauhaavan yleisön ja edessä odottavan saaliin, tekisi se ratkaisunsa nopeasti. Summerganon kohotti Keetongulta saamansa miekantekeleen ja ajatteli, että tämä olisi vain yksi taistelu muiden joukossa. \"Tai ei, ei ole. Toverieni vuoksi minun täytyy selviytyä. Itseni vuoksi. Ja minähän selviydyn.\", hän uhosi itsekseen ja tunsi itsensä huomattavasti pidemmäksi ja vahvemmaksi kuin vielä hetki sitten. Ilman haarniskaa oli myös helppo liikkua, eihän raskaasta haarniskasta mitään iloa olisi Tahtorakin hampaissa ollutkaan, sitä se ei kestäisi. <br>\n<br>\nTahtorak näytti saaneensa tarpeeksi katsojien töllistelystä ja kääntyi silmät leiskuen Summerganonia kohti. \"Se on meno nyt.\", Suga ajatteli ja oli valmiina loikkaamaan pois sen tieltä. Tahtorak karjaisi: \"KERTOKAA!\" ja lähti huitoen löntystämään Summerganonia päin. Suga otti askeleita taaksepäin, pitäen katseensa jatkuvasti Tahtorakissa. Ja sitten hän teki nopean loikan vasemmalle ja juoksi areenan toiseen laitaan ja sekös Tahtorakia suututti. Äkkinäinen liike ärsytti sitä ja se jatkoi meuhkaamistaan ja säntäsi taas Summerganonia kohti, mutta Suga ei jäänyt neuvottomaksi, vaan lähti juoksemaan sitä kohti miekka ojossa. Tahtorak huitaisi lähestyvää soturia kädellään ja sai miekasta näpeilleen. Isku oli kuitenkin tarpeeksi luja kaataamaan Summerganonin, mutta tämä nousi nopeasti ja säntäsi taas vähän matkan päähän. Tahtorak ei hellittänyt, vaan kävi uuteen syöksyyn. Juoksentelu otti koville, mutta Summerganon jatkoi. Sitten kuului huuto: \"SUGA!\". <br>\n<br>\nPauhaavan yleisön meteli tuntui katoavan, kun Summerganon sai uutta toivoa. \"Keetongu, pelastatko meidät nyt..?\", hän ajatteli ja antoi Tahtorakin rynnistää aivan lähelle. Juuri kun se valmistautui tarttumaan Sugaan, tempaisi Suga Keetongun improvisoimalla miekalla rajun lyönnin Tahtorakin naamalle ja hyppäsi saman tien sivulle ja Tahtorak rojahti rähmälleen siihen, missä Suga oli puoli sekunttia sitten ollut. Se nousi nopeasti, mutta Summerganon oli taas sännännyt pois. Nazorakeja ei enää huvittanut.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":362,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-11-27T19:41","content":"<strong>Tyrmä areenan alla</strong><br>\n<br>\nSummerin pitäisi kestää vähän aikaa. Suunnitelma muodotui Keetongun päässä. Hän otti hitsauslaitteensa ja kuumensi sillä toisen irrottamansa Kikanalon sarven terää. Se leikkaisi kuuman paremmin.<br>\n<br>\n\"KERTOKAA!\"<br>\n<br>\nKeetongu nousi ruumiiden päälle kaltereiden alle. Hän heilautti sarven päänsä yli ja löi sillä kalteria niin kovaa kuin pystyi. Ensimmäinen kalteri katkesi ja sen pää jäi tärisemään. Keetongu väänsi sen pois tieltä. Sitten hän löi poikki kaksi muutakin kalteria. Nyt Summer pääsisi ujuttautumaan aukosta, ainakin ilman panssareita.<br>\n<br>\n\"SUGA!\" Keetongu karjaisi. Hän kurkisti aukosta ja näki Sugan lyövän onnistuneen lyönnin Tahtorakin kasvoille. Se kaatui, mutta nousi. Summer juoksi luukulle ja hyppäsi sisään. Kikanalot pehmensivät pudotusta. <br>\n<br>\n\"Selviydyin\", Suga sanoi. Sellissä haisi pahalle.<br>\n\"Niinpä tosiaankin teit\", Keetongu vastasi.<br>\n<br>\n\"TULE ULOS SIELTÄ!\" Kuului ylhäältä. Tahtorak oli hyvin, hyvin vihainen. Itikka oli lyönyt sitä naamalle ja vielä karannut alas.<br>\n<br>\n\"Pääseekö täältä ulos?\" Summer kysyi. <br>\n\"Ainoa ulospääsytie on ylhäällä, muualle on panssariovet\", Keetongu vastasi. \"Mutta onhan meillä miekat\".<br>\n<br>\n\"Niin, se on selvä parannus\", Summer vastasi. He alkoivat tutkia luolaa apuvälineiden toivossa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":363,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-27T19:43","content":"<strong>Ylätasanne</strong><br>\n<a href=\"http://www.youtube.com/watch?v=TkjNbdIMqIU\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\"><iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><small>Musiikkia!!!</small></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe></a><br>\n<br>\nMatoro alkoi menettää tajunsa. Mutta sitten: jotain tapahtui. Jokin syöksähti käytävästä ja iski lattian mäsäksi. Abzumo putosi kirkaisten alas – suoraan läpi jäästä repijärahien altaaseen. Matoro roikkui puolikuolleena reiän reunasta. Hän katsoi ylös. Hän näki Makuta Nuin ja Maken, jotka olivat tulleet käytävästä. Hälytyskellot alkoivat soida. Make auttoi Matoron ylös. Manu katseli alas; piikit olivat poissa. Lattia alkoi täyttyä sisään virtaavista torakoista. Niillä oli raskas aseistus.<br>\n”Me häivymme. Nyt”, Manu sanoi kiireesti. ”Juoskaa!”<br>\nTorakat tähtäsivät. Jokainen niistä ampui.<br>\n”Voi pas-” Make aloitti, mutta Manu tyrkkäsi hänet käytävään. Huoneessa räjähti.<br>\n<br>\nAbzumo nousi pintaan altaassa. Suurin osa kaloista oli jättänyt hänet rauhaan hänen käytettyään rahienhallintavoimiaan. Mutta nyt katto romahti hänen päälleen.<br>\n<br>\nMakuta Nui, MahriKing ja Matoro the Blacksnow juoksivat pitkin käytävää. Joka puolella hälytyskellot kiljuivat heidän korviinsa. Käytäviltä juoksenteli esiin torakoita vähän väliä. Onneksi käytävässä oli paljon mutkia ja sivuhaaroja. Skakdilauma hyökkäsi heidän kimppuunsa suoraan edestäpäin. He päättivät juosta nopeasti takaisin päin. Torakoiden läpi pystyi rynnimään, Skakdien ei. He löysivät itsensä juoksemassa kaikkea pakoon jälleen uudesta sivuhaarasta. Lopulta he tulivat suurehkoon huoneeseen, jossa oli useita ovia. Jokaisesta tuli torakoita ja Zyglakeja. Skakdit ja monet torakat seurasivat heitä.<br>\n”Tämä ei jää tähän”, Manu kuiskasi.<br>\nTorakat piirittivät heidät.<br>\n”TE TOTTELETTE MINUA JA TAPATTE TOISENNE.”<br>\n<br>\nTorakat katsoivat toisiaan. Mitä tämä hullu huusi? Luuliko hän heitä aivottomiksi raheiksi, joita voi hallita Makuta-voimilla?<br>\n”Eikö teille kelpaa tämä kohtalo, jota tarjoan?” Makuta kysyi. Hän sai vastaukseksi ärinöiden kuoron.<br>\n”Hyvä on sitten. Matoro, vapauta Nova-räjähdys.” Matoron suu loksahti auki.<br>\n”Mitä?” hän sanoi peloissaan. ”Oletko tosissasi?”<br>\n”Kyllä.”<br>\n”Sehän… voisi tuhota koko saaren.”<br>\n”Ei voisi. Olet liian heikko.”<br>\n”…”<br>\n<br>\nNazorakein joukossa oli alkanut kuhista. Mikä oli Nova-räjähdys? Skakdit tiesivät sen. Heitä alkoi pelottaa.<br>\n”Hoidellaan nuo nyt äkkiä pois, ennen kuin ne ehtivät oikeasti räjäyttää jotain”, joku Skakdeista sanoi.<br>\n”Ne bluffaavat”, eräs toinen vastasi. ”Sellainen tuhoaisi kaiken täältä.”<br>\n”Mutta jos se oikeasti on niin heikkona, että ei pystyisi? Jos se tuhoaa vain… meidät?”<br>\n”Sitten meillä on huono tuuri.”<br>\n”Älä viitsi…”<br>\n<br>\nMatoro alkoi ladata vähäisiä voimiaan. Torakat katsoivat pelokkaina. Manu hymyili. Hajota ja hallitse. Make värkkäsi heidän suunnitelmansa viimeistä vaihetta Matoron selän takana.<br>\n<br>\nMatoro huusi kuin viimeistä päivää. Hänen takaansa alkoi nousta savua. Suuri savupilvi lehahti ympäriinsä. Koko luola peittyi savusta. Alkoi kuulua räjähdysten ääniä. Torakat menivät paniikkiin. Skakdit painuivat maahan. Zyglakit ihmettelivät, mistä on kyse.<br>\n<br>\nPian Manu, Matoro ja Make olivat yhdellä ovista. Temppu oli onnistunut. Make oli räjäytellyt pieniä tuliammuksia ja tehnyt valtaisan savupilven. Matoro oli ladannut elementaalienergiansa ja sitten purkanut latauksen niin, että maahan oli tullut jäinen rengas. Nyt komikko juoksi käytävää pitkin kohti pesän keskustaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":364,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-27T19:53","content":"<span style=\"color:black\"><strong>Pimeys</strong><br>\n<br>\nPysy vahvana.<br>\n<br>\nPysy vahvana.<br>\n<br>\nÄlä kuuntele. Nimet. K&#822;uus&#865;i nimeä.<br>\nPysy vahvana.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://oi60.tinypic.com/smbltc.jpg\"><br>\n<br>\nJake. Kapura. Snowman.<br>\nKuusi&#823;&#860;&#864;.<br>\nDomek.<br>\n<br>\nMiksi niitä on aina kuusi.<br>\n<br>\nystävä<br>\n<br>\nvihollinen<br>\n<br>\nystävä<br>\n<br>\nkuusi<br>\n<br>\nei<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://oi62.tinypic.com/2gw87s8.jpg\"><br>\n<br>\n<br>\nN&#820;&#1161;i&#824;&#821;&#856;md&#824;&#795;a&#823;&#802;.<br>\n<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://oi59.tinypic.com/r0td21.jpg\"><br>\n<br>\n<br>\nystävä<br>\n</span><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":365,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-11-27T19:57","content":"<span style=\"color:green\"><span style=\"font-family:Geneva\">4 minutes remaining</span></span><br>\n<br>\nTaistelu raivosi edelleen. Guardian ja Domek pidättelivät nyt molemmat Feterroita yksinään, kun Tawa veti Killjoyn sivummalle.<br>\n<br>\n\"Pysy sivummalla, olet haavoittunut liikaa.\"<br>\n<br>\n\"Ei, kytkin itsetuhon päälle. Pukuni räjähtää neljässä minuutissa ja aion viedä nuo mukanani.\"<br>\n<br>\nTawan katse suureni ja hän tarttui Killjoyn olkapäistä ravistellen tätä.<br>\n<br>\n\"Idiootti! Noiden takia tapatat itsesi. Etkö yhtään huonompaa hetkeä voinut keksiä?\"<br>\n<br>\nTawan huuto sai Killjoyn havahtumaan taas hetkeksi ja ryhdisti asentoaan.<br>\n<br>\n\"Pukuni on suunniteltu siten, että räjähdys suuntautuu ulospäin. Kehoni pitäisi selvitä siitä.\"<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><span style=\"color:green\">3 minutes remaining</span></span><br>\n<br>\nTawa katsoi Killjoyta, mutta havahtui huomatessaan Domekin olevan ahdistettuna nurkkaan.<br>\n<br>\n\"Kun 30 sekuntia on jäljellä, huuda.\"<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi ja sulki silmänsä. Hänen tulisi kerätä voimia viimeiseen loikkaan. Tällä aikaa Tawa oli jo hypännyt Domekin ja Feterran väliin.<br>\n<br>\n<span style=\"color:green\"><span style=\"font-family:Geneva\">2 minutes remaining</span></span><br>\n<br>\nKilljoy mittaili Feterroja. Guardianin Feterra oli kärsinyt selkeästi enemmän, joten hän valitsisi vahvemman. Tawa ja Domek pidättelivät Feterraa parhaansa mukaan, kunnes Killjoy huusi: \"Teidän!\"<br>\n<br>\nTawa nyökkäsi ja veti Domekin kauemmaksi Feterrasta.<br>\n<br>\n<span style=\"color:green\"><span style=\"font-family:Geneva\">1 minute remaining</span></span><br>\n<br>\nKilljoy kampesi itsensä ylös. Kylkeen sattui. Hän oli jo unohtanut, miltä oikea kipu tuntuu. Tawan ja Domekin Feterra huomasi pystyyn nousseen Killjoyn ja lähti kulkemaan kohti sitä, mutta Tawa iski sitä keihäällään päähän, jolloin se kääntyi taas heitä kohti.<br>\n<br>\n<span style=\"color:green\"><span style=\"font-family:Geneva\">30 seconds remaining</span></span><br>\n<br>\n\"NYT!\", Killjoy karjaisi ja Tawa ja Domek hyppäsivät mahdollisimman kauas. Killjoy lähti juoksuun kohti Feterraa, jolloin sen kourat tarrttuivat Killjoyyn, aivan kuten viimeksikin. Killjoy laukaisi pukunsa moottorit ja ajoi Feterran seinään.<br>\n<br>\n<span style=\"color:green\"><span style=\"font-family:Geneva\">5, 4, 3, 2, 1, Thank you</span></span><br>\n<br>\nValo välkähti sekunnin ajan sokaisten kaikki tilassa olleet. Hetken ajan näytti, kuin Killjoy ja Feterra olisivat leijuneet ilmassa, kunnes se tapahtui...<br>\n<br>\nRäjähdys oli korviahuumaava. Se hävitti kaiken lineaarisesti kahdeksassa eri suunnassa ja sinkosi Feterran seinän läpi, jolloin se syöksyi suoraan pihamaalle, törmäten rajusti maahan.<br>\n<br>\nGuardian oli peittänyt päänsä käsillään ja hänen Feterransa oli lentänyt kauemmaksi paineaallon seurauksena. Katossa roikkuvat Tawa ja Domek nyökkäsivät Guardianille ja ryntäsivät portaikkoa kohti, suuntanaan pihamaa. Tawa nyökkäsi Guardianille: \"Paaco ja Kepe\" <br>\n<br>\nGuardian nyökkäsi ja käänsi käänsi askeleensa kohti komentokammiota.<br>\n<br>\nPihamaalla, tynkäraajainen paljas Killjoy makasi maassa ilman pukuaan. Hän oli menettänyt tajuntansa iskun seurauksena ja silmänsä avattuaan, hän tunsi vain poltteen. Hänen pukunsa oli irronnut hänestä huumaavalla voimalla ja hänen raajansa, tai se mitä niistä oli jäljellä, savusivat.<br>\n<br>\nHän näki katanansa tippuneen muutaman metrin päähän itsestään. Killjoy päätti kuitenkin olla liikkumatta. Tällä kertaa hän lepäisi kunnolla. Hän ei kuitenkaan huomannut, kuinka juuri ilmestyneestä kuopasta metallinen hahmo nousi ja käänsi katseensa Killjoyyn.<br>\nKilljoy havahtui.<br>\n<br>\n\"Joko sinä olet jostain muusta maailmasta, tai sinut on kuorrutettu Karzahnin kuivuneella korvavaikulla. Miksi sinä et tuhoudu?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":366,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-27T20:26","content":"<strong>Trooppinen saari, Nazorakein tukikohta</strong><br>\n<br>\nOli tullut aika vapauttaa matoralaiset, auttaa heidät veneisiin ja pakoon tästä kurjasta leiristä.<br>\n<br>\nVarsin etevästi mättääksi naamioitunut Snowman tarkkaili uuden zamor-kiväärinsä kiikaritähtäimen läpi matoranien vankilana toimivan sellin edessä seisovia hahmoja. Ampuminen ei tulisi kyseeseen, piilo täytyisi pitää viimeiseen asti. Matoralaisvastarinta oli ollut aivan oikeassa, varsinaisia vartijoita oli vain neljä, mutta lähiympäristössä pyöri erilaisten partioiden muodossa useita kymmeniä vihollisia. Se urhea le-matoran oli sanonut harhauttavansa partiot. Selvä, Snowman tuumi. Minulle jäävät siis varsinaiset vartijat.<br>\n<br>\nPienieleisesti lumiukko tarkensi kiikariaan. Vaikka Snowman ei ollutkaan Klaanin parhaita taistelijoita, yllätyksen turvin hän kyllä arvioi voittavansa torakan, sopivasti ajoitettuna muutamankin. Mutta varsinaisen ongelman muodostikin se, että yksi vartijoista oli skakdi.<br>\n<br>\nEi sillä, etteikö Snowmanilla olisi ollut kokemusta skakdien kanssa taistelemisesta. Hänen arkkivihollisensa oli skakdi, mutta se tervakeuhkoinen rääpäle ei ollut mikään oikea vertailukohta. Tämä vartijana toimiva yksilö näytti vahvalta ja kokeneelta taistelijalta. Plus sillä oli kolme torakkaa kavereinaan.<br>\n<br>\nSiksi Snowman olikin kehitellyt päässään suunnitelman. Suunnitelman, jonka onnistumisesta ei ollut mitään takeita, mutta pitihän sitä aina jotain yrittää.<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nTernok katseli, kuinka muutama matoralainen keräsi esinteitä suureen läjään parin tunnelin luolamaisessa risteyskohdassa. Siihen kerääntyivät yhteen kasaan vastarinnan keräämät Cordakin ammukset, Zamor-kuulat, kaikki mikä saattaisi räjähtää. Kova homma se oli ollut, ja jotkut väittivät tämän olevan tuhlausta. Mutta tässä se oli, nyt tai ei koskaan.<br>\n<br>\n”Muistakaa, veljet, kun yllämme oleva rakennus sortuu päällemme, lähdemme liukkaasti pois. Aivan kuin pelkkä tunnelin romahtaminen ei aiheuttaisi riittävästi riskiä, paikka kuhisee pian varmasti nazorakeja. Pysykää varjoissa, älkääkä pelätkö käyttää näitä” Ternok sanoi, taputtaen Kanoka-kiekonheitintään.<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nSaarella oli suhteellisen hiljaista, kunnes yllättäen korviahuumaava pamaus kuului jostain nazorakein tukikohdan länsilaidalta. Sitten kuului rakennuksen sortumisen ääni yhdeistettynä torakkain huudantaan. Kaikki nämä kaikuivat tukikohdan lukuisista seinistä sekoittuen kamalaksi sekamelskaksi. Partiot rynnistivät kohti räjähdyksen ääntä.<br>\n<br>\nNäinä hetkinä muuan torakka oli kiitollinen siitä, että vartioi tallia. Häntä ei oikein huvittanut juoksennella ympäri tukikohtaa, oli enemmänkin hänen tapaistaan istuskella paikallaan tekemättä erikoisemmin mitään.<br>\n<br>\nHänen kolme vartiokumppaniaan näyttivät huomattavasti vähemmän tyytyväisiltä. Skakdi ja kaksi torakkaa näyttivät uteliailta, ja kovin turhautuneilta siitä, että olivat ainoat henkilöt monen rakennuksen säteellä jotka eivät saaneet tietää mitä tapahtui.<br>\n<br>\nSilloin kulman takaa tuli näkyviin jotain. Se oli valkoinen matoran, jolla näytti olevan jotain oranssia naamallaan. Se työnsi suurehkoa kärryä edellään, ja sen lastina oli jotain valkoista, joka näytti lumelta. Matoranin käsien liikkeissä tuntui kuitenkin olevan jotain eriskummallista, aivan kuin ne olisivat olleet todella tönköt.<br>\n<br>\nKun kärrit tulivat lähemmäksi tallia, vartijoista vanhin nazorak pysäytti sen.<br>\n”Hoi, mitä kuskaat?”<br>\nTorakka ei saanut kysymykselleen vastausta, mutta huomasi jotain. Kärryissä kuljetettava valkoinen mössö näytti liikkuvan. Hän viittoi muut luokseen, ja osoitti skakdia ja toista torakoista ottamaan matorania käsistä.<br>\n”Tutkikaa myös, ettei pikku veitikalla ole mitään yllätyksiä” hän lisäsi. Nazorak kierteli pitkillä harppauksilla valkoista matorania ja tämän kärryjä puhuessaan. ”Tiedätkö, mikä tekee vartijan työstä mielenkiintoista?”<br>\nMatoran ei vastannut.<br>\n”Se on nähdä, kuinka säälittäviä yrityksiä väki tekee vapauttaakseen muita vankiloista.”<br>\nMatoran pysyi vaitonaisena.<br>\n”Luuletko olevasi ensimmäinen, joka yrittää salakuljettaa asioita aivan nenäni alta? Tiedoksesi, et ole. Ensi kerralla, käske kavereitasi pysymään liikkumatta, kun kohtaatte partion!”<br>\nTämän sanoessaan torakka kohotti keihäänsä, ja iski sillä nopeasti kärryjen lastia. Nazorakin yllätykseksi hän ei kuitenkaan kuullut matoranien kiljuntaa, vaan huomasi kärryn valkoisen sössön väistävän keihään, ja pian lumimassa imaisi torakan sisäänsä.<br>\n<br>\nSamanaikaisesti matorania käsistä pitelevät torakka ja skakdi irrottivat otteensa huomatessaan käsien vetäytyvän matoranin ruumiiseen, paljastaen altaan jotain metallista. Ennen kuin vartijat ehtivät kissaa sanoa, käsien sisältä paljastuneet Cordak-laukaisin ja vanha painetykki laukesivat.<br>\n<br>\nEi Snowman siinä tähdätä pystynyt, mutta niin lyheltä välimatkalta hän oli varma osumasta. Vartijat hänen molemmilta puoliltaan lennähtivät kovaa kyytiä eri suuntiin, ainoastaan törmätäkseen rakennusten seiniin. Kärryn Snowman työnsi viimeistä nazorakeista kohti, ja samaan aikaan kärryn lumimassa pulpautti ulos Zamor-kiväärin. Snowman nappasi sen ilmasta, ja loikkasi maassa makaavan Skakdin viereen. Ennen kuin palkkasoturi ehti nousta, pamautti matoran-kokoinen lumiukko sitä päähän aivan lähietäisyydeltä muutamia kertoja tainnuttavilla Zamoreilla.<br>\n<br>\nEi tästä ehkä tyylipisteitä irtoa, Snowman mietti, mutta ainakaan tuo kaveri ei herää muutamaan tuntiin.<br>\n<br>\nSamassa kärryn nurin työntämä Nazorak kuitenkin pääsi jaloilleen, ja kärryyn imaistu torakka vapautui lumesta. Kun vielä kolmaskin hyönteinen tokeni, sukelsi Snowman äkkiä Zamor-tulitukselta suojaan lähimmän nurkan taakse.<br>\n<br>\nLumiukko mietti tilannettaan. Skakdi oli poissa pelistä. Hieman epämiehisellä tavalla, mutta Snowman olikin aina arvostanut enemmän luovaa toimintaa kuin turhaa sankarimaisuutta. Ongelman muodostivat nyt kolme torakkaa ja se tosiseikka, että suurin osa lumiukon lumimassasta oli kärryssä. Matoranin kokoisena hänellä ei ollut voimaa taistella suoraan takaisin.<br>\n<br>\nMutta kun eräs torakoista hyppäsi nurkan taakse hoitamaan valkoisen matoranin päiviltä, ei Nazorak yllätyksekseen nähnytkään ketään.<br>\n”Se ryökäle on kadonnut!”<br>\n”Mitä?”<br>\n”Niin niin, se on piilossa tässä jossain.”<br>\n”No, hajaannutaan. Ei se kauas ole voinut pötkiä.”<br>\n<br>\nHeti, kun kaksi muuta torakkaa olivat hieman etäämmällä, nurkan taakse kurkistanut torakka tunsi jonkun kuristavan itseään takaa päin. Eräs kadun pensaista oli hypännyt hänen niskaansa, ja pian Nazorak menetti tajuntansa. Snowman oli ylpeä naamioinninkyhäämisnopeudestaan.<br>\n<br>\nKahdesta jäljellä olevasta torakasta suurempi käveli pimeällä, kapealla kujalla.<br>\n”Matoraaan! Tule esiin! Pääsemme kaikki helpommalla.”<br>\nNazorak jatkoi kulkuaan, kunnes huomasi pahvilaatikon. Pahvilaatikon, joka ei selvästikään kuulunut siihen, ulos kadulle.<br>\n”Voi pikku matoran, kai minun on nyt lopetettava etsintä. Olet niin hyvin piilossa” torakka sanoi ivallisesti, ja nauroi tyhmästi päälle. Sitten se ampui zamorillaan pahvilaatikon säpäleiksi, mutta ei yllätyksekseen huomannutkaan matoranin kuollutta raatoa.<br>\n”Mitähäh?”<br>\nSitten valkoiset kädet tarttuivat Nazorakia takaa päin, erään pernapensaan suunnalta, ja niin oli tämäkin torakka poissa pelistä. Pahvilaatikko oli kevyt varuste, joka oli Snowmanista aina hyvä ottaa mukaan varustelaukkuun.<br>\n<br>\nPian Snowman olikin siirtynyt tallin edustalle, kaatuneen kärryn viereen. Hän yhdistyi siinä olevaan lumeensa, ja poimi maasta aseistuksensa. Kolme vartijaa hän oli voittanut hiippailulla. Eiköhän yksi torakka hoituisi ihan silläkin, että Snowman oli poikkeuksellisen luihua hyönteistä kahta päätä pidempi ja yli tuplasti painavampi.<br>\n<br>\nLumiukko kuuli takaansa sen saman torakan äänen, joka hänet oli ensinnä pysäyttänytkin.<br>\n”Kas kas, sinähän se ovela kaveri oletkin. Ja huomaan, ettet olekaan mikään matoran.”<br>\n<br>\nSnowman kääntyi ympäri, ja samassa nazorak iski miekallaan. Lumiukko torjui iskun hakullaan, ja vahvempana sai torakan miltei irrottamaan otteen säilästään. Nazorak oli kuitenkin nopeampi, ja teki saksipotkun. Snowman lennähti maahan tiputtaen molemmat lyömäaseensa, ja torakan miekka sivalsi nopeasti. Valkoinen toa kierähti täpärästi sivuun, mutta taas torakan potku löysi kohteensa. Snowman tunsi kyljessään kovaa kipua, ja käpertyi sikiöasentoon suojautuakseen Nazorakin potkuilta.<br>\n”Olisit tunkeilija vain pitäytynyt raukkamaisuudessa” torakka julisti kohottaessaan miekkansa valmiina viimeiseen iskuun. ”Taistelijaksi sinusta ei ole.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":367,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-11-27T20:35","content":"<strong>Tyrmä areenan alla</strong><br>\n<br>\nSummerganon ja Keetongu yrittivät kuumeisesti keksiä jotain. Tahtorak ei pääsisi heidän luokseen, mutta sen karjunta ei tehnyt heidän oloaan mukavaksi. Ja heidän vihollisensa saattaisivat pahimmassa tapauksessa yrittää napata heitä... <br>\n<br>\nTyrmässä ei tuntunut olevan mitään erityisen hyödyllistä. He eivät onnistuisi kaivamaan minkäänlaista tunnelia, mutta heitä ei houkuttanut heittäytyä taisteluun Tahtorakia vastaan tuhatpäisen vihollislauman edessä. He katsoivat parhaaksi varustautua taisteluun niin hyvin kuin taisivat, keräämällä teränpalasia ja sen sellaista. Ehkä he onnistuisivat tekemään heittoaseiksi paremman puutteessa kelpaavilla teränpaloilla ja miekoillaan tarpeelliset vahingot Tahtorakiin. Yleisö meuhkasi, mutta näreissään. Se ei pitänyt tällaista enää lainkaan huvittavana. Muutama oli noussut katsomon laidoille seisomaan ja osoittelemaan tyrmää suutuksissaan. Sankarikaksikko näki siinä tilaisuutensa. Nazorakien kiihtyessä he päättivät tehdä jotain uhkarohkeaa ja he säntäsivät takaisin areenalle, sillä Tahtorak oli kiinnittänyt huomionsa katsomon reunoilla meuhkaaviin nazorakeihin. Keetongu väänsi kalterit tieltään ja kömpi areenalle. Summerganon ja Keetongu heittivät molemmat kevyimmät sarvenpalat, jotka he olivat löytäneet kohti reunalla seisovia nazorakeja ja heidän suunnitelmansa toimi: yksi putosi areenalle saatuaan osuman jalkaansa. Yleisö raivostui ja Tahtorak sai ateriansa Summerganonin ja Keetongun kiitäessä kohti porttia. Torakanmokoma ei pedolle riittänyt, vaan se säntäsi hurjan raivon ja himon vallassa sankarien kimppuun ja yhyttikin kaksikon areenan päädyssä, josta lähti pienet tikapuut tasanteelle, jossa oli portti. Peto sai tikapuiden juurella päähänsä syvät vammat kaksikon miekoista ja ne pari sokeaa sekunttia, jotka peto koki, olivat pelastus Sugalle ja Keetongulle, jotka kipusivat peräkkäin tikkaille. Pienelle tasanteelle päästyään he ryntäsivät ovesta käytävään. Käytävä oli pimeä, eikä sieltä kuulunut ollenkaan ääniä. Tämä oli oletettavasti huoltoreitti siltä varalta, että areenalla täytyisi tehdä jotain. Nazorakit tajusivat, että sirkus oli ohi ja takaa-ajon pitäisi alkaa. Summerganon ja Keetongu pistivät juoksuksi, sillä Nazorakit tunsivat epäilemättä tämän paikan kuin omat taskunsa. Tahtorakin karjunta kuului yhä: \"KERTOKAA! ja seinät tuntuivat tärisevän.<br>\n<br>\nSummerganon ja Keetongu juoksivat pimeää käytävää jokusen minuutin ajan ja he päätyivät avarampaan käytävään. Alkoi kuulua useiden askelten kaiku. He ryntäsivät eteenpäin ja pian näköpiiriin ilmestyi muutama vihollinen, mutta vapaudenhimoista sankarikaksikkoa ne eivät pidätelleet, vaan jäivät miettimään mikä iski...<br>\n<br>\nSummerganon ja Keetongu tiesivät, että koko luolasto on hälytystilassa, mutta ketään ei näkynyt missään. Takaapäin alkoi kuitenkin kuulua jälleen askelten ääniä, heidän perässään oli massiivinen vihollislauma.<br>\n<br>\nSuga ja Keetongu löysivät käytävän varrelta oven ja siitä astuttuaan he näkivät avaria tiloja. He olivat ilmeisesti seuranneet varastointia ja areenan kunnossapitoa varten tarkoitettua käytäväverkostoa pesän keskustan tienoille. Nazorakit etsivät heitä ilmeisesti aivan muualta tai sitten valtavan väkijoukon kaaosta ei oltu saatu kunnon järjestykseen, vaan vain pieniä ryhmiä oli päässyt takaa-ajoon. Heidän aikaisemmin kuulemansa askeleet voimistuivat. Kaksikko pisti jälleen juoksuksi ja suuntasi kohti keskustaa. He kuulivat aiemmin havaittujen takaa-ajajien lisäksi muidenkin askelia, jotain tutumpaa... Ja ääniä. \"Elleivät vaistoni ole erehtyneet pahemman kerran, meillä kävi juuri mahtava tuuri.\", sanoi Summerganon iloisesti, vaikka olikin yhä varuillaan. Keetongukin piristyi, sillä keskustaan saapuessan (ja pari vihulaista tyrmättyään) he törmäsivät tovereihinsa keskustassa. Harmi vain, että monikymmenpäinen vihollislauma oli aivan lähellä ja uloskäyntejä varmaan tukittiin koko ajan. Mutta kun Manu, Matoro ja Make olivat siinä ja ryhmä oli jälleen yhdessä, syttyi heihin toivo ja taistelutahto rajummalla liekillä kuin aikoihin. \"Tästä se lähtee.\", totesi Make. \"Me pääsemme ulos.\", totesi Summerganon ja niin ryhmä ryntäsi yhtenä rintamana takaa-ajajia päin, joiden suuri joukko ilmestyi keskustaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":368,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-28T00:00","content":"<strong>Komentokammion savuava raunio</strong><br>\n<br>\nGuardian seurasi katseellaan, kuinka Tawa ja Domek ryntäsivät alas portaita kohti käytävää, joka veisi heidät Klaanin pihamaalle. Pyyhkien Killjoyn haarniskan itsetuhon ympäriinsä heittämää tomua ja laastia päältään ja yskien jotain erittäin kärähtäneen makuista ulos henkitorvestaan sininen skakdi kääntyi ympäri tarkkaillakseen räjähdyksen tekemää tuhoa.<br>\n<br>\nKomentokammion seinämä oli räjähtänyt täysin auki ja paljasti nyt aamuöisellä taivaalla hehkuvan kuunsirpin ja Klaanin sisäpihan. Pihalla oli kaksi savuavaa kraateria, joista kykeni havaitsemaan hienovaraista liikettä. Klaanin muurin valonheittimet olivat juuri aktivoituneet ja nyt yksi niistä kääntyi kohti pihaa valaisten kraaterit.<br>\nSekä Killjoy että Feterra olivat yhä kunnossa. Guardian toivoi, että Tawa ja Domek olisivat nopeita.<br>\n<br>\n\"Guartsu\", Kepen ääni sanoi jostain takaa. \"Luulen, että nyt olisi hyvä hetki keskittyä johonkin muuhun.\"<br>\nGuardian kääntyi. Kepe osoitti Feterraa, joka oli lentänyt räjähdyksen voimasta komentokammion seinän läpi. Nyt lommoja ja naarmuja täynnä oleva mekaaninen painajainen kaivautui vaivalloisesti läpi sisääntuloaukkonsa sätkien kuin lisko-Rahin irtileikattu häntä. Kolme Feterran neljästä kourasta napsahti aggressiivisesti yhteen ja auki, mutta sen neljännen käden sormet olivat irronneet räjähdyksessä. Tämän Feterran yksinäinen silmä oli punainen ja sen pää pyöri hitaasti edestakaisin.<br>\n<br>\nPaaco ja Kepe katsoivat toisiaan ja Guardiania epävarmana. Sen jälkeen Paaco ojensi Guardianille tämän Zamor-pistoolin.<br>\n\"Pidä siitä parempaa huolta.\"<br>\n<br>\nGuardian nyökkäsi, mutta ei vastannut. Hän tarkisti nopeasti, että pistooli oli ladattu ja katsoi juuri seinästä irti päässyttä Feterraa pohdiskelevan näköisenä.<br>\n\"Ideoita?\" hän sanoi.<br>\n<br>\n\"Pakeneminen olisi varmaan viisainta\", Kepe sanoi osoittaen peukullaan uloskäyntiä kohti.<br>\n<br>\n\"Kumpaa te pelkäätte enemmän?\" Guardian kysyi happamasti. \"Teräksistä leijuvaa tuhokonetta vai vihaista Tawaa?\"<br>\n<br>\n\"Erittäin hyvä pointti\", Kepe vastasi. <br>\n<br>\nFeterran punaisen silmän valo voimistui. Sen kommunikaatiokanava aukesi kuten aiemmin, mutta olento vaikutti olevan liian vahingoittunut vastaanottaakseen mestarinsa viestejä. Kommunikaattorin rätisevä ääni jäi soimaan taustalle silloinkin kun Feterra puhui itse.<br>\n<br>\nSen omakaan kommunikaattori ei vaikuttanut olevan täysin kunnossa.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Pelkään. Pelkään. Mestari. Mestari, pääni. Tunnen sen. Tunnen sen. Tunnen sen. Pääni. Sitä ei voi kyseenalaistaa. Tunnen sen. Tunnen sen. Tunnen sen. Olen pe-loissa-ni . . . \"</span></span><br>\n<br>\nFeterran puhe hidastui loppua kohti ennen täyttä hiljaisuutta. Parin sekunnin päästä Feterra kuitenkin räjähti uuteen puhetulvaan. Samalla sen kolme ja puoli kättä ryhtyivät tulittamaan valkoisia ammuksia skitsofreenisesti eri suuntiin samalla kun olkapäät laukaisivat kontrolloimattoman sateen pieniä plasmasäteitä.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Hyvää iltaa, herrasväki. Minä olen Avrahk Feterra malli 2.5, yksikkö 7. Minut käynnistettiin Mestari Z.M.A:n verstaassa noin kuukausi sitten. Luojani, Mestari Arstein opetti minulle runon. Jos haluaisitte kuulla runoni, voin lausua sen teille.\"</span></span><br>\n<br>\nSen sanottuaan Feterra vaikutti menettävän viimeisenkin ripauksen itsekontrolliaan. Sen mekaaninen pää pyöri nyt kovempaa täysiä kierroksia suristen. Guardian, Paaco ja Kepe juoksivat kohti suojaa päät kumarassa väistellen plasmasäteitä parhaansa mukaan.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Ympäri ja ympäri ja ympäri ja ympäri\"</span></span>, Feterra äänteli uhkaavan monotonisesti.<br>\n<br>\nPäästyään suojaan yhden komentokammion pöydän taakse kolmikko katsoi toisiaan pitkään. Monenlaisia ideoita ja strategioita kehiteltiin sen minuutin aikana, jonka pöytä kesti tulitusta. Suurin osa niistä oli huonoja, mutta jotain oli tehtävä.<br>\n<br>\nKolmikko nousi pystyyn. Guardian aloitti hyökkäyksen ampumalla kohti Feterraa Zamor-pistoolillaan. Ammukset katosivat panssariin ennen kuin räjähtivät kumeasti Feterran sisällä aiheuttaen uusia ulkonevia lommoja. Feterra käänsi satunnaisen tulituksensa kohti kolmen klaanilaisen joukkoa, mutta ei osannut selvästikään varautua Kepen jäästä luomaan suojaseinämään. Jää kesti juuri ja juuri niin kauan valkoisia latauksia, että Feterran punainen plasma ehti latautua täyteen voimaan. Silloin Paaco, Kepe ja Guardian olivat kuitenkin ehtineet kilven takaa pois.<br>\n<br>\nKilven tuhoamiseen keskittynyt Feterra katseli hämmentyneenä ympärilleen etsien merkkiä kohteistaan. Se löysi klaanilaiset vasta havaittuaan vihellystä jostain takaapäin.<br>\n<br>\nFeterra kääntyi. Se katui sitä sekunnin päästä, kun sai Zamorin viimeiseen silmäänsä, joka räsähti pimeäksi välittömästi.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Ongelma: Näkökykyni on heikentynyt. Ratkaisu: Lisää plasmaa.\"</span></span><br>\n<br>\nSilloin Feterra laukaisi olkaplasmansa samanaikaisesti. Se osoittautui huonoksi siirroksi, kun otti huomioon, että Kepe ja Paaco olivat käyttäneet voimiaan äsken. Molekyylihäirinnän naamio ja biomekaniikkavoimat olivat vaivoin yhteisvoimin sulattaneet plasmatykit umpinaisiksi, mikä vaikeutti huomattavasti ammuksen etenemistä.<br>\n<br>\nKaksi punaista räjähdystä leimahti Feterran molemmilla kyljillä, jonka jälkeen metalliolennon tykeistä oli jäljellä vain kaksi savuavaa raatoa. Feterra oli hiljaa hetken, mutta sen kommunikaattori vaikutti vihdoin korjaavan itsensä.<br>\n<br>\n<em>\"7. Peräänny. Tarvitset korjauksia.\"</em><br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: Kyllä, Mestari\"</span></span>, Feterra sanoi huomattavasti seesteisemmin. Se laski aseensa ja käynnisti pohjassa olevan moottorin äänekkäästi ennen kuin lensi ulos komentokammion aukinaisesta seinästä.<br>\n<br>\nGuardian, Kepe ja Paaco katsoivat toisiaan hetken ja nyökkäsivät. Sitten he lähtivät juoksemaan joukolla kohti portaita, jotka veivät kohti Klaanin sisäpihaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":369,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-28T00:27","content":"<strong>Tunnelit</strong><br>\n<br>\nMakuta Nuin tiimi rynnisti torakoiden läpi uudessa voimassaan. Takaapäin ammuttiin, mutta ammukset osuivat aina muihin torakoihin. Kukaan ryhmän jäsenistä ei loukkaantunut enää pahemmin. Pian he olivat käytävässä, joka vei suoraan keskelle pesää. He käyttivät kaikki yhdessä voimiaan tunnelin suun sorruttamiseen. Nyt torakat eivät seuraisi heitä tätä reittiä. Tietysti heillä olisi muita, mutta ne olisivat… muualla.<br>\n<br>\nKlaanilaiset hiippailivat kohti keskuskammiota miettien, mitä se mahtaisi sisältää. He jatkoivat tunnelia pitkin, kunnes saapuivat avarampaan tilaan. Suuren onkalon eräs seinämä oli tasaisen pyöreä ja metallinen, eikä oikein sopinut muuhun maisemaan. Valtavan metallipallon kyljessä oli kulkemiseen tarkoitettu aukko. He avasivat sen.<br>\n<br>\nSisällä oli jonkinlainen lyhyt käytävä. Virkailijatorakka istui pöytänsä ääressä. Hän näki tulijat ja kirkaisi. Pian hänen päänsä lensi kaaressa huoneen poikki. Leikki oli lopussa. Metallikäytävässä oli yksi ainut ovi. Ovessa luki ”000”.<br>\n”Tässä se nyt on, pojat”, Manu sanoi. He avasivat oven ja astuivat sisään.<br>\n<br>\n<a href=\"https://www.youtube.com/watch?v=synBp17IGfo\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Metal Gear Solid OST - Rex's Lair</a><br>\n<br>\nHuone, tai oikeastaan halli oli valtava. Sinne olisi mahtunut monta Tahtorakia. Seinät olivat outoa materiaalia. Ne tuntuivat jotenkin orgaanisilta. Seinillä muhi jotain elävän näköistä. Jonkinlaisia ”lonkeroita” roikkui sieltä täältä. Ne liikkuivat välillä.<br>\n<br>\nSitten he huomasivat sen. Se oli iso. Se liikkui. Ei paljon, mutta liikkui kuitenkin. Se oli samaa, likaisen ruskeaa väriä kuin Nazorakit. Sillä oli kuusi valtavaa raajaa. Sen paikoitellen hieman piikikäs ulkokuori näytti muinaiselta, ja siihen näytti kasvaneen levää. Se oli kahlehdittu seiniin ja maahan kiinni, mutta liikkumavaraa sillä näytti silti olevan runsaasti. Sen hyönteismäinen pää jatkui pitkulaisena taakse, ja sen kuolaava, terävähampainen suuntapainen aukesi ja sulkeutui ällöttävästi nytkähdellen. Sen peräpää oli paksun liman peitossa, ja aivan alaruumiin kärjestä avautui tasaisin väliajoin reikä, josta työntyi esiin saman tahman peittämä muna. Se oli Nazorakien kuningatar.<br>\n<br>\nKlaanilaiset katsoivat kauhuissaan tätä irvokasta, limaista, inhottavaa olentoa. Paitsi Makuta Nui: tämä katseli sitä kasvavan säälin ja halveksunnan tuntein. Nyt sen elämän oli päätyttävä.<br>\n”Manu…” sanoi Matoro hiljaa. Manu katsoi häneen päin.<br>\n”Se on…”<br>\n”Kyllä”, Makuta vastasi.<br>\n<br>\nHe katsoivat sitä pitkään. Välillä se kierähti toiselle kyljelleen ja korisi epämääräisesti. Se oli reilusti äskeistä Tahtorakia isompi. Se voisi murskata heidät kierähtämällä päälle.<br>\n”Tämänkö takia et kertonut meille?” Summerganon kysyi.<br>\n”Ette olisi lähtenyt mukaan”, Makuta vastasi.<br>\n”Emmekö?” Make kuiskasi.<br>\n”Emme…” Matoro sanoi pelokkaasti. ”Se on iso…”<br>\n”Niin on. Se pitää tuhota, rakkaat ystävät. Siksi olemme täällä”, Manu sanoi yrittäen kohentaa taistelumoraalia.<br>\n<br>\nHetken hiljaisuus.<br>\n”En olisi aiemmin uskonut Tahtorakin olevan senpäiväisistä vihollisistamme toiseksi isoin ja toiseksi väkevin”, sanoi Keetongu. Summerganon nyökkäsi kalpeana.<br>\n”Miten me… tapamme… sen?” kysyi Make.<br>\n”Meidän tulee…” Makuta vastasi.<br>\n”… niin?” Matoro sanoi.<br>\n”En ole itse asiassa ajatellut asiaa.”<br>\n”MITÄ?” muut huusivat yhtä aikaa.<br>\n”On hieno saavutus, että olemme hengissä täällä asti.”<br>\n”Sinäkö siis… toit meidät tänne kuolemaan?” sanoi Keetongu. Raivo alkoi nousta hänen päähänsä.<br>\n”Minun oli pakko yrittää tuhota se…” Manu sanoi hiljaa.<br>\n”Miksi?” Summerganon kysyi.<br>\n”Miksi se on niin tärkeää sinulle?” Make jatkoi.<br>\n”Se…”<br>\n<br>\n”Ssssse on hänelle aivan liian tärkeää”, sanoi uusi ääni. Abzumon ääni.<br>\n<br>\nVarjoista astui esiin julma, violettihaarniskainen, mustaviittainen Makuta.<br>\n”Ettekö tiedä?” hän sanoi ilkeästi. Makuta Nui katsoi häntä murhaavasti.<br>\n”Teidän ihanalla Makutallanne on yhteys torakoihin.”<br>\n”Sen voi päätellä kuka hyvänsä”, sanoi Matoro. ”Hän tuntee torakoiden johtajan.”<br>\n”Ah, niin”, Abzumo jatkoi. ”Ihanainen <em>0001</em>. Kuinka kaipaankaan vanhoja, hyviä aikoja.”<br>\n”Mistä sinä puhut?” tivasi Suga.<br>\n”Minä olin ennen Makuta Nuin työtoveri. Mutta hän jätti minut ja työmme julmasti.” Abzumon kasvoilla oli julma hymy. Suhiseva s oli poissa. Tiimiläiset katsoivat Manua. Tämä oli ilmeetön. Hänen kasvonsa olivat varjossa. Abzumo hymyili yhä leveämmin.<br>\n<br>\n<a href=\"http://www.youtube.com/watch?v=vJHPP0r3r2k\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Metal Gear Solid 4 OST - Rex's Lair 2008</a><br>\n<br>\n“Siitä on jo kauan…” Abzumo jatkoi. ”Olimme Makutain veljeskunnan jäseniä tuohon aikaan. Kumpikin meistä loi samantyylisiä, ilkeitä, pelottavia – hirviömäisiä raheja. Päätimme luoda yhdessä jotain kammottavaa. Jonkinlaisen älykkään rahilajin, joka osaisi lisääntyä massavasti. Kuningatar loisi meille hienon armeijan näitä olentoja.” Makuta hymyili.<br>\n”Pikkuinen 000 ei ollut näin suuri vielä tuolloin.”<br>\n”Senkin saasta”, Makuta Nui kuiskasi.<br>\n”Minä? Älä viitsi, tämä oli sinun ideasi. Miksi kaduit? Miksi jätit minut tämän armoille? Kun arvoisa torakka numero 0001 oli syntynyt, lähdit pois. Häivyit, pois veljeskunnasta, pois luotamme. Miksi teit sen?”<br>\n”Minä en ollut, kuten sinä.”<br>\n”Voi, kyllä olit. Muistan selkeästi, kuinka juonimme veljeskunnan tuhoa. Minä jätin heidät tässä äskettäin… Nyt olen palannut rakkaideni luokse. Ja sitten tuhoan Bio-Klaanin. Se on tärkeintä. Ja kosto.”<br>\n<br>\nKaikki katsoivat Abzumoa. Makuta Nui näytti äärimmäisen synkältä.<br>\n”Miksi et kertonut meille?” Matoro sanoi.<br>\n”Olet salannut kaiken meiltä…” Make jatkoi. Abzumon nauru kaikui huoneessa pelottavasti. Se tunkeutui heidän päihinsä. Se raastoi heidän hermojaan. Se tappoi heidän kärsivällisyytensä.<br>\n”Eikö pikku Manu kertonut teille, että me olemme vanhoja kavereita? Eikö pikku Manu kertonut, että me loimme Nazorakit?” Abzumo käkätti. ”Eikö hän kertonut teille… mitään?”<br>\n<br>\nKaikki olivat hiljaa. Abzumo hykerteli itsekseen.<br>\n”Te ette taidakaan tuntea häntä. Ette ollenkaan.”<br>\n<br>\nAbzumo tunsi valtaisan paineaallon osuvan ruumiiseensa. Hän paiskautui päin seinää kirkaisten kovaa. Makuta Nui seisoi paikallaan käsi eteenpäin ojennettuna, siivet auki.<br>\n”Onnitteluni, veliseni”, hän sanoi kylmällä, inhottavalla äänellä, joka tihkui vihaa ja raivoa. ”Sait minut suuttumaan.”<br>\n<br>\nYhtäkkiä 000 liikkui. Tavallista enemmän siis. Se <em>nousi</em> käsiensä varaan ja käänsi ruman päänsä kohti klaanilaisia.<br>\n”Ohoo, lapsi heräsi”, Abzumo sanoi. ”Olet huono isä, Manu. Todella huono.”<br>\n”Turpa kiinni, kivirotta”, Makuta Nui sanoi kylmästi ja ampui varjosäteen. Hänen voimansa alkoivat palautua. Viha täytti hänen mielensä. Abzumo väisti iskun täpärästi. <iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><acronym title="We lose our heads! Oh, Lord, we wanna play with the Death!">Hän oli menettää päänsä.</acronym></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<a href=\"http://www.youtube.com/watch?v=stEOxS6qz3I\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Metal Gear Solid 3 OST - Takin' On The Shagohod</a><br>\n<br>\nNazorak-kuningattaren pää oli silmätön. Suuri suu oli täynnä teräviä hampaita. Kuola valui pitkinä noroina lattialle. Se alkoi kääntyillä kohti saalista.<br>\n”Pieni torakkavauva lähtee saalistamaan. Ehkä se löytää teidät”, Abzumo ilkkui. Hän nousi ylös ja katosi pian 000:n taakse. Tämä syöksähti klaanilaisia kohti nopeammin, kuin sellaiselta massalta voisi odottaa. Makuta Nui nousi lentoon ja etsi katseellaan Abzumoa. Muut yrittivät pysyä hengissä. Matoro pujotteli torakan käsien välistä toiselle puolelle huonetta. Keetongu yritti avata oven, mutta Abzumo räjäytti sen eteen kiviä jostain korkeuksista. Pian Makutoilla olisi uusi ilmataistelu. Make ja Summerganon yrittivät väistellä 000:aa, joka yritti liiskata heidät. Make ehti kierähtää pois alta, mutta Suga melkein murskautui. Hän ehti kuitenkin tarttua kiinni selälleen kierähtävän 000:n mahasta. Limaisesta ihosta oli vaikea pitää kiinni, mutta Summerganon onnistui hyvin. Nyt hän oli jättimäisen torakan päällä.<br>\n<br>\nSuga tuijotti pedon kitaa vain parin askeleen päästä. Epämuodostuneen leuan pakkoliikkeet kuvottivat häntä. Suusta valuva, pahanhajuinen kuola kuvotti häntä. Koko olento kuvotti häntä.<br>\nSummerganon kiepautti miekkaa päänsä yläpuolella, ja samanaikaisesti otti harppauksen eteenpäin. Yhdellä taitavalla liikkeellä hän keskitti sekä oman että miekkansa liike-energian sivallukseen, ja hyökkäsi kohti pedon vasenta alaleukaa. Sugan säilä sivalsi suuren palan irti kuningattaren raajamaisesta leuasta. Purppuraa nestettä ruiskusi villisti joka suuntaan, ja Sugan oli vaikea nähdä eteensä nesteen suihkutessa hänen kasvoilleen.<br>\nKuitenkin hän jatkoi huitomista, ja leuasta irtosi lisää paloja.<br>\nTämä kuitenkin aiheutti kuningattaren karjaisevan tuskissaan, ja pelkkä ääni oli niin kova, että Summerganon tippui olennon vatsan päältä. Maken onnitui kuitenkin lentää toverinsa luo, ja hän nappasi Sugan ilmasta.<br>\n<br>\nPurppuraa ”verta” lensi Matoron päälle. Se alkoi syövyttää hänen panssareitaan.<br>\n<em>Mitä h-…</em> hän ajatteli, ennen kuin sai päälleen kuningattaren suuren käden. Se puristi häntä maahan. Hän haukkoi henkeään. Abzumo laskeutui hänen vierelleen.<br>\n”Onko kivaa, Blacksssssnow?” tämä ilkkui ja aikoi potkaista Matoron naamion irti. Mutta sitten Manu lensi Abzumon päälle tönäisten tämän lattiaan. Abzumo nousi nopeasti ja teki kierrepotkun, joka osui Manun kasvoihin niin, että tämä lensi suoraan 000:n pehmeää ruumista vasten.<br>\n”Et ole koskaan ollut mikään lähitaistelija, Manu-parka”, Abzumo sanoi ilkeästi. Makuta Nui nousi ja veti esiin miekan. Abzumo teki samoin.<br>\n”Tällainen on tarpeeksi hienostunutta minulle, veliseni”, Manu sanoi ja hyökkäsi. Kummaltakin puolelta jaeltiin iskuja, mutta jokainen torjuttiin. Kumpikin osasi käyttää miekkaansa tarpeeksi hyvin estääkseen toista viipaloimasta itseään. Sitten Abzumo yhtäkkiä lisäsi Manun painovoimaa niin, että tämä rusentui lattiaa vasten. Abzumo heittäytyi koko painollaan miekka edellä Manua kohti, mutta tämä teleporttasi pois hänen edestään. Abzumo huomasi virheensä liian myöhään, hänen miekkansa meni poikki osuessaan lattiaan niin suurella voimalla, ja palanen terästä tunkeutui hänen kätensä läpi. Manu oli nyt hänen takanaan ja huohotti raskaasti.<br>\n<br>\nKuitenkin, juuri kun Manu oli hyökkäämässä, Kuningattaren valtava raaja heitti tämän kauas Abzumon luota. Hän paiskautui Sugaa kantavaa Makea päin, ja koko kolmikko rysähti hallin lattialle.<br>\nKeetongu juoksi kolmen Klaanilaisen luo.<br>\n\"Oletteko kunnossa?\"<br>\nMake avasi suunsa ensimmäisenä: \"Pernani on kestänyt kovempaakin.\"<br>\n<br>\nMatoro hyppi ja heitti kuperkeikkoja väistelläkseen 000:n raajojen iskuja. Kuitenkin hänenkin ketteryytensä raja tuli vastaan, ja eräs tälleistä paiskasi Blacksnowin monta metriä ilmaan. Matoro paiskautui hallin lattiaan kivuliaan näköisesti.<br>\nAbzumo hyökkäsi ainoan tolpillaan olevan Klaanilaisen, Keetongun, kimppuun. Kaksi vahvaa hahmoa kävi tiukkaa vääntöä, mutta kun Makuta käytti lämpökatsettaan, Keltainen Jättiläinen kaatui maahan huutaen tuskissaan.<br>\n<br>\nMakuta Nui oli pökerryksissä maassa. Matoro lojui toisella puolella huonetta. Keetongu paloi maassa. Summerganon makasi tajuttomana Maken päällä. Abzumo näytti voitonriemuiselta.<br>\n”Minä voitin, Makuta Nui ja bioklaanilaiset, minä voitin!” Hän kääntyi katsomaan kuningatartorakkaa juuri parahiksi nähdäkseen tämän iskevän valtaisan takapuolensa häneen. Abzumo lensi kaaressa pesän seinän sisään. Kyllä, sisään. Seinään tuli aikamoinen lovi, ja se alkoi sulkeutua Makutan ympärille.<br>\n”Eiiih”, tämä voihkaisi, kun seinä vei hänet sisäänsä.<br>\n<br>\n000 alkoi riehua hullun lailla. Makuta Nui alkoi toeta iskustaan. Hän katsoi kuningatarta.<br>\n”Me päästämme hänet irti”, Manu julisti. Muutkin alkoivat heräillä.<br>\n”M-mitäh?” Make sanoi. ”Hulluko olet?” Torakoiden kaivuun ääniä kuului kivikasan takaa.<br>\n”Ne tulevat”, Manu sanoi. ”Me päästämme hänet irti.”<br>\n”Hyvä on”, muut vastasivat.<br>\n<br>\nHe kohdistivat kaiken energiansa torakkakuningattaren ketjuihin. Ne olivat äärimmäisen vahvat: 000 ei saisi päästä niistä irti, joten niiden tuli kestää. Tämä muodostikin ongelman, kun torakan oli tarkoitus päästä irti. Mutta kyllähän viisikon yhdistetty voima sai kettingit katkeamaan, kun 000 itse repi ketjuja tehokkaasti. Kuningatar pääsi irti, mikä ei välttämättä ollut mikään paras mahdollinen asia torakoille, jotka pääsivät kivikerroksen läpi; kuningatar söi ne. Torakat alkoivat karjua: ”Hakekaa hoitajat!”<br>\n<br>\nViisikko karkasi ulos ovesta torakoiden läpi. Pian he olivat käytävänhaarassa, jossa ei ollut torakoita. Niiden kaikki huomio kiinnittyi nyt irti päässeen kuningattaren taltuttamiseen.<br>\n<br>\nPesässä Abzumo oli päässyt jo irti seinästä. Klaanilaiset olivat poissa. Abzumon sappi kiehui. Erikoisvarusteisia torakoita saapui sisään. Heidän mukanaan tuli kenraali 001.<br>\n<br>\nKenraali 001 katsoi kylmän viileästi vierestä, kuinka erikoistuneet Nazorakit lähettivät aseistaan tainnutussäteitä kohti Kuningatarta.<br>\nTässä menisi taas kauan, siitä hän oli varma. Viimeksi, kun 000 oli vapaana, oli mennyt lähemmäs kaksi päivää saada se leppymään.<br>\n<br>\nSitten Kenraali siirsi huomionsa Abzumoon. Makuta näytti turhautuneelta. 001 asteli pitkän, violetin hahmon luo.<br>\n\"Päästit heidät sitten menemään.\"<br>\n\"Näemmä.\"<br>\n\"Vaikka olit voittanut heidät jo.\"<br>\n\"Sssssssinun lemmikkisssi oli sse, jonka tähden klaanilaisssssset päässssivät pakoon.\"<br>\n<br>\nKenraali ei jaksanut väitellä suhisevan kummajaisen kanssa. Hän asteli pois metallipallosta, pois riehuvan Kuningattaren luota. Häntä ärsytti. Abzumo ajatteli raivoissaan, kuinka hänen saaliinsa oli päässyt karkuun – vain, koska 000 oli heittäytynyt hankalaksi. Ja seinä… oli syönyt hänet. Se oli lievästi sanottuna outoa.<br>\n<br>\nKlaanilaiset juoksivat tunnelia pitkin. He olivat juosseet erittäin pitkään, ja jokainen oli väsynyt. Heidän voimiaan oli koeteltu toden teolla, ja nyt heidän oli juostava kilometrikaupalla pimeässä käytävässä. He näkivät ylöspäin menevät tikkaat. Vapaus! Pian he jo kiipesivät tikkaita pitkin kohti raitista ilmaa. Make pullahti ulos ensimmäisenä. Hän haukkoi henkeään, kuin ei olisi hengittänyt tunteihin. Matoro romahti maahan heti päästyään ylös. Keetongu sai raahattua tajuttoman Sugan pihalle ennen kuin istahti hengähtämään. Makuta Nui käveli sivummalle ja istuutui maahan. Kukaan ei voinut edes arvata, mitä hänen päänsä sisällä mahtoi liikkua, mutta mitä tahansa se olikin, se ei varmasti ollut kovin positiivista.<br>\n<br>\n[spoil]Snowie kirjoitti suunnilleen puolet tästä viestistä. Badum-tish. Puolet kunniasta hänelle.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":370,"creator":"Donny","timestamp":"2010-11-28T01:04","content":"<strong>Trooppinen saari, Nazorakein tukikohta</strong><br>\n<br>\nÄmkoo istui pienehkön rakennuksen katolla leikkien huomaamatonta. Hän veti viittansa tiukemmin ympärilleen ja kyyristyi entisestään. Yön pimeys auttoi Ämkoota pitämään itsensä näkymättömissä, joskin hän joutui olemaan jatkuvasti valppaana. Torakat etsivät tunkeilijoita edelleen joten yksikin varomaton liike saattaisi paljastaa Ämkoon sijainnin ja aiheuttaa läjäpäin ongelmia.<br>\n<br>\nMustanvihreä hahmo lähti hetken kestäneen levähdystuokionsa jälkeen liikkeelle. Ämkoo pudottautui mitä varovaisimmalla liikesarjalla alas rakennuksen katolta laskeutuen pehmeästi ahtaalle kujalle. Kuja johdatti Ämkoon aukiolle, jolla liikkui hajanainen joukko nazorakeja. Ämkoo lähti siitä huolimatta etenemään. Hitain joskin varmoin askelin liikkuva tumma viittasankari onnistui liukenemaan tehokkaasti kaikkiin eteen tulleisiin varjoihin eivätkä torakat ennättäneet huomaamaan häntä.<br>\n<br>\nSilloin jotain tapahtui. Tukikohdan läntiseltä suunnalta kuului voimakas räjähdys keräten kaikkien nazorakien huomion itseensä. Jokainen aukiolla partioivista torakoista kääntyi äkisti räjähdyksen viitoittamaan suuntaan lähtien juoksuun. Ämkoo kuunteli hetken koko ajan kauemmas katoavia nazorakien huutoja ja uskaltautui sitten kohottautumaan täyteen seisoma-asentoon.<br>\n<br>\nAukio oli tosiaan tyhjä. Hiljainen myös. Ämkoo asteli alueen keskelle, pysähtyi ja käänsi katseensa hetkeksi kohti taivasta.<br>\n<br>\n\"Tämä ei ole helppoa\", hän ajatteli. \"Miten löydän sen saamarin palan jos joudun koko ajan piileskelemään tällä lailla?\"<br>\n<br>\nÄmkoo käänsi katseensa takaisin maan tasalle ja vilkuili ympäröiviä rakennuksia. Varastoja? Ehkä. Mitä niiden sisältä mahtaisi löytyä? Aseita, luultavimmin. Tukikohta oli todellakin raskaasti aseistettu. Juurikin siitä syystä huomatuksi tuleminen asetti Ämkoon välittömään hengenvaaraan.<br>\n<br>\nÄmkoo huokaisi.<br>\n<br>\n\"Oletkohan vielä hengissä, Snowie.\"<br>\n<br>\nLumiukon tilanne huolestutti, eikä Ämkoo voinut kieltää sitä. Kaksikon hajaantuminen oli ollut huono idea. Mutta toisaalta, mitäpä sitä nyt valittamaan. Ämkoo tuskin löytäisi kumppaniaan ihan heti, vaikka yrittäisikin. Paitsi jos...<br>\n<br>\n\"Se räjähdys.\"<br>\n<br>\nÄmkoo pudisti päätään.<br>\n<br>\n\"Se ei olisi Snowien tapaista.\"<br>\n<br>\nÄmkoo korjasi repaleisen viittansa asentoa ja valmistautui jatkamaan matkaansa. Pimeyden luomaa turvaa ei riittäisi loputtomiin, joten nyt kannattaisi pitää kiirettä. Ämkoo katsahti nopeasti ylhäällä kiiltävää tähtitaivasta kuin varmistaakseen, mistä suunnasta oli juuri tullut. Sitten hän kääntyi ympäri, kohotti jalkaansa ja... Pysähtyi.<br>\n<br>\nHän ei ollut yksin.<br>\n<br>\nÄmkoo tuijotti aukion laidalla seisovaa hahmoa. Hahmo tuijotti takaisin.<br>\n<br>\nTai ei, ei se tuijottanut.<br>\n<br>\nSillä ei nimittäin ollut silmiä.<br>\n<br>\nÄmkoo ei ollut koskaan ennen nähnyt mitään sellaista. Muutaman metrin päässä hänen edessään seisoi vitivalkoinen, kasvoton olento. Olennon velttoa ja nukkemaista olemusta korostivat yliluonnollisen mittaiset raajat ja kammottava, pitkä kaula. Olento ei liikkunut.<br>\n<br>\n\"En huomannut sinua\", Ämkoo sanoi, kätkeäkseen hämmennyksensä.<br>\n<br>\nOlento liikahti. Ämkoo huomasi ensimmäistä kertaa sen selässä roikkuvan aseen. Olento tarttui katanaansa ja toi sen eteensä elottoman oloisesti liikehtien. Sitten olento puhui.<br>\n<br>\n\"Vedä miekkasi.\"<br>\n<br>\n[spoil]Väsyttäääärgh.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":371,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-11-28T01:53","content":"<strong>Bio Klaanin Linnake, maanalainen käytävä</strong><br>\n<br>\nMaan alla, vanhoissa laajoissa betonikäytävissä kaikui askeleiden äänet. Käytävät olivat suhteellisen hyvin, mutta kylmästi valaistettuja.<br>\nKäytävällä kävelivät kolme henkilöä jonossa, joista keskimmäinen on kahlittu mustavalko ja sininen naispuolinen Toa joka oli riisuttu naamiosta; Sheelika. <br>\nSheelikan edessä oli häntä korkeampi, hyvin vahvan näköinen titaani ja hänen takana melkein yhtä korkea, kullanhopeinen Toa. He kävelivät hyvin suorassa käytävässä, kääntyen vain silloin tällöin ilmestyvien tienhaarojen kohdalla eri suuntiin. Jokainen askel vei heidät yhä kauemmat Linnakeesta ja yhä lähemmäksi Klaanin maanalaista tyrmää.<br>\nSheelika oli hyvin vihainen. Hän ajatteli, että Adminit olisivat lähettäneet vain Matoralaisia vastaavia märkäkorvaisia Klaanin jäseniä viemään häntä, jolloin hän olisi voinut karata helposti.<br>\nSen sijaan he olivat lähettäneet kahta erittäin voimakkaita melkein titaanin kokoisia vartijoita jotka ovat olleet kauemmin kuin melkein kaikki klaanilaiset joita hän oli tavannut tänä iltana.<br>\n\"Te todellakin tiedätte kuinka kohdella hyvin vieraitanne\", Sheelika iski hyvin sarkastisesti.<br>\n\"Hiljaa. Vangit puhuvat vain jos vartijat antavat luvan\", hänen edessä oleva titaani vastasi hyvin kiivaasti ja vakavasti. Vartija ei selvästikään ollut henkilö jonka kanssa voi heitellä vitsejä.<br>\nHe jatkoivat marssimista käytävällä. Valot alkoivat himmetä ja käytävä näytti yhä vanhemmilta ja likaisemmilta heidän edetessään yhä syvemmälle maan alle, lähestyen Klaanin tyrmää.<br>\nViimein vartijat pysähtyvät, jolloin Sheelika näki edessä painavasti panssaroidun metallioven ja sen oikeanpuolella olevan pienen metallipaneelin, jotka näyttivät paljon modernisemmalta ja puhtaammalta kuin niitä ympäröivät seinämät. Hänen edessä oleva vartija käveli oven viereiseen metallipaneelin luokse ja avasi sen, paljastaen sen alta pienen näppäimistön, kameran linssin ja äänentunnistuslaitteen. Vartija alkoi painella näppäimistöön pitkän koodisarjan ja puhui äänentunnistuslaitteeseen identtiteetinsä: \"BodyGuard, Bio Klaanin kolmen ruutupalkin jäsen. ID. 122151007. Vieressäni Toa Santor...\"<br>\n\"SUPER Toa Santor\", Sheelikan takana oleva vartija lisäsi.<br>\n\"...Super Toa Santor\", BodyGuard jatkoi, \"Bio Klaanin neljän ruutuplakin jäsen. ID. 1286107 ja yksi vanki\".<br>\n<br>\nHänen lopetettuaan ilmoituksen, panssariovi alkoi avautua. He kävelivät sisään ja portin sulkeutuen heidän perässä. Sisällä Sheelika huomasi paikan olevan vielä vanhempi ja heikommin valaistettu kuin edelliset käytävät. Hän tuskin edes näki vartijoiden yksityiskohtia.<br>\nHetken käveltyä he saapuivat tavanomaisen puuoven eteen. BodyGuard alkoi koputtamaan oveen sillä välin kun Santor piteli tiukasti kiinni Sheelikasta. Oven takaa kuului papereiden ja erillaisten muiden esineiden rysäyksen kun nopeita askeleita alkoi lähetyä oveen päin. BodyGuard yritti koputtaa uudelleen, kunnes ovi viimein avautui ja sen takana ilmestyi hopeavaaleanpunainen, naispuolinen Hauta kantava Toa.<br>\n\"BodyGuard!\", Toa vastasi hyvin iloisesti, \"Ja Super-duper Toa Santor! Hei!\"<br>\n\"Terve GT\", Santor vastasi takana, \"pitkästä aikaan\".<br>\n\"Totta, en muista milloin me viimeksi nähtiin toisemme\", GT lausui hyväntuulisena, \"Adminit katsos päättivät, että minä toimisin parhaiten täällä tyrmässä huoltajana\".<br>\n\"Ymmärrettävä päätös...\", Santor sanoi hieman ivallisesti, mutta GT ei kuunnellut.<br>\nPiittaamatta keskustelusta, Sheelika vilkaisi Toan takana olevaa huonetta. Huone oli yllättävän hyvin valaistettu ja tilava, jonka seiniä peitti hyllyt ja kaappit, mutta myös koristi metsästysjousen ja eräänlaisen koira-Rahin patsas. Huoneen keskellä oli työpöytä, joka oli suuremmaksi täynnä papereita joista suurinosa ovat pudonneet lattialle.<br>\nSheelikan vilkaistua GT viimein huomasi hänet ja kysyi: \"kuka hän on?\"<br>\n\"Hän on Sheelika, uusi vankimme. Tulimme viemään hänet selliinsä\", BodyGuard ilmoitti vakavana.<br>\n\"Aha\", GT vastasi hieman piittaamattomana ja katsoi Sheelikaan päin.<br>\n\"Hei\", hopeanvaaleanpunainen Toa tervehti häntä yllättävän lempeästi ja hymyili häntä päin. Sheelika hämmentyi eikä tiennyt miten vastaisi tähän.<br>\n<br>\nMyöhemmin joukko liikkuivat GT:n johdattamana tyrmän pölyisissä ja synkissä kivikäytävissä. Silloin tällöin he pysähtelivät avaamaan tiehen osuvia turvallisuutta varten asetettuja kaltereita ja teräsovia. <br>\nKuiskauksia, huutoja ja kirouksia kuului vangeilta heidän kävellessään sellien ohi, mutta GT näytti vilkuttavan pirteästi vangeille ja joskus jopa kysyi miten heillä on mennyt. Sheelika alkoi katselemaan viereisiä sellejä. Hän huomasi heidän edetessä kuinka sellien kalterit näyttivät yhä vahvemmilta. Yhdessä sellissä oli hyvin oudon näköinen yksisiipinen olento joka vain tuijotti heitä hyvin vihaisesti. <br>\n\"Tekopyhät\", se kuiskasi, \"olette aina väärässä\".<br>\nToinen selli mikä pisti eniten silmään oli selli, jonka kalterit olivat peitettynä papereihin joihin on piirretty erikoisia symboleita. Kalterien takana istui pitkä, laiha hahmo jonka kädet olivat suurissa metallikahleissa, hänen silmät ja suut peitettynä huiveihin ja hänen kaulaansa oli ripustettu kyltti jossa ainoastaan luki \"Rikon Sääntöjä\". Kävellessän ohi Sheelika tunsi jostain syystä hyytävän tunteen, että vanki olisi hymyillyt heille noiden huivien takana heidän kävellessään ohi.<br>\n<br>\nViimein marsiessaan hetken he saapuivat tyhjän sellin luo. GT avasi portin ja Sheelika astui sisään ilman rimpuilua.<br>\n\"Ettekö aio päästää hänet kahleista?\", GT kysyi viattomana.<br>\n\"Emme. Hän on aivan liian vaarallinen, sinuna minä en ottaisi riskejä. Meidän työmme on tehty\", BodyGuard vastasi ja alkoi kääntymään Santorin kanssa pois. GT käänsi taas katseensa Sheelikaan päin ja hyvästeli positiivisesti ja lähti myös.<br>\nSheelika istui keskellä pimeää selliään eikä voinut tehdä mitään muuta kuin miettiä. Hän yritti ajatella pakosuunnitelmia, mutta mikään ei syntynyt mieleen. Sen sijaan, hän alkoi muistamaan sen hopeavaaleanpunaisen Toan hymy. Se oli nyt ainoa mikä tuli hänen mieleen. Se oli hyvin naivii, hän ajatteli, Toa on aivan liian lapsekas kun käyttäytyi noin ystävällisesti vankejaan päin. Mutta jostain syystä, hän alkoi tuntea jonkinlaisen samaistumisen tähän naiviuuteen päin. <br>\nAivan kuin hän tietäisi tämän tunteen ennekin.<br>\n<br>\n<strong>Bio Klaanin Linnoitus, monia vuosia sitten</strong><br>\n<br>\n\"... Sheelika, kuunteletko minua oikein?\"<br>\n<br>\nMustaan kaapuun pukeutunut, tumman punaista Pehkuita kantava Toa alkoi kysymään Sheelikalta.<br>\nSheelika yllättyi hieman eikä tiennyt miten vastata. Hän ei ollut kuunnellut mitä Toa oli kertomassa keskittyessään suuren ikkunan takaiseen kaupunkimaisemaan.<br>\n\"Öh, no...\", hän alkoi solista hermostuneesti.<br>\n\"Et siis kuunnellut mitä sanoin?\", Toa kysyi.<br>\n\"... En. anteeksi herra moderaattori\", Sheelika myönsi pahoittelevasi.<br>\nModeraattori huokaisi hieman, \"Sheelika, sinun täytyy ymmärtää. Ei Klaaniin liittyminen ole pelkästään se, että kirjoittelet vain pari paperia ja saat muutaman tervettuliaistoivotuksen Tawalta. Jäsenenä sinulle tulee myös ottaa vastuu jokaisen Klaanissa elävän turvallisuudesta ja noudattaa Klaanimme sääntöjä ja lakeja. Et voi vain laiskotella päivät pitkät talojen katolla\".<br>\n\"Selvä, ymmärrän\", Sheelika vastasi nöyräästi ja hieman alakuloisesti. <br>\n\"No, jatketaan tätä huomenna sitten, menehän takaisin uuteen kotiisi lepäämään. Kyllä tämä tästä\", moderaattori sanoi.<br>\n\"Kiitos, herra moderaattori, kiitos\", Sheelika alkoi puhumaan heti paljon pirteämpänä.<br>\n\"Kutsu vain DN:iksi\", moderaattori vastasi.<br>\n\"Kyllä herra moderaattori DN\", Sheelika lisäsi ja juoksi henkevänä ulos suurelta rakennukselta.<br>\nSheelika käveli hyvin vilkkaana Linnakkeen teillä. Hänet oli viimein otettu Klaanin jäseneksi, vieläpä Tawan hyväksynnällä! Hän ei olisi voinut olla iloisempi. Kyllä, hän päätti tehdä parhaimpansa Tawan alaisuudessa.<br>\nLiikkuessaan hän ei huomannut edessä olevaa Matoralaista joka kantoi kädessään kassillisen kirjoja ja törmäsi häneen.<br>\n\"Oi, anteeksi\", Sheelika lausui hätäisesti ja alkoi auttamaan kaatunutta Matoralaista ylös ja auttoi keräämään maassa lojuvat kirjat.<br>\n\"Ei se mitään\", Matoralainen vastasi hieman välinpitämättömästi ja käänsi katseensa Sheelikaa päin, \"hei, oletko sinä se Klaanin uusin jäsen?\"<br>\n\"Kyllä, kyllä minä olen. Sheelika on nimeni, hauska tavata\", hän sanoi hyvin innokkaasti Matoralaiselle.<br>\n\"Ah kuinka sopivasti, olenkin etsinyt sinua kokoajan\", Matoralainen vaihtoi äänensävynsä heti, \"katsos tarvitsen apua yhdessä asiassa, ja ainoastaan te voisitte auttaa minua...\"<br>\n\"Autan mielelläni! Mitä tahansakin se on, autan mielelläni\", Sheelika vastasi. Hän ajatteli, että viimein voisi tehdä jotain hyvää näyttääkseen Tawalle.<br>\n\"Hienoa\", Matoralainen sanoi, \"nimeni on Rowash. Olen täällä Kanoka-kiekkojen kauppias\"<br>\n\"Selvä on Rowash. Mitä sinä haluat minun tekevän?\", Sheelika kysyi Matoralaiselta.<br>\n<br>\nRowash hymyili. <br>\n\"Se on vain pieni palvelus...\"<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio Klaanin Linnake, tyrmä, nykypäivä</strong><br>\n<br>\n\"<em>... Se oli vain pieni palvelus</em>\", Sheelika puhui itselleen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":372,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-28T08:18","content":"<strong>Klaanin käytävät</strong> <br>\n<br>\nJostain kuului räjähdys, joka olisi ollut läheltä korviahuumaava.<br>\n<br>\nGK käveli vain huomatakseen, että ääni tuli kätävästä komentokammioon.<br>\n<br>\n\"Sairasta, juurihan olin täällä.\", hän murahti.<br>\n<br>\nGlatorianking säpsähti nähdessään valtavan reiän seinässä komentokammmiossa.<br>\n<br>\n\"Teen tämän varmuuden vuoksi.\"<br>\n<br>\n\"pysy takanani Jake.\"<br>\n<br>\n\"Tämä on jo klisee\", hän mietti itsekseen.<br>\n<br>\nRepäisi putken irti ja suihkutti kuumaa vesihöyryä ilmaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":373,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-11-28T10:29","content":"<strong>Yhä Bio-Klaani</strong> <br>\nTroopperi oli juossut ylempiin kerroksiin portaita pitkin hetken yksin. Kapura oli lähtenyt joitakin minuutteja sitten omille teilleen. Matoraneja ei juuri näkynyt. Kuolleita vain. Yllättäen hän kuuli huudon.<br>\n<br>\n\"Apua!\"<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">Hidaste: Matoran. Velvollisuus: Matoran eliminoitava</span></span><br>\n<br>\nTroopperi astui eräästä oviaukosta huoneeseen. Seinät olivat täynnä mustia palojälkiä, ja kalustus oli mäsänä. Hajonneen tuolin takana oli Matoran, jota lähestyi Feterra.<br>\n<br>\nHuutaen Troopperi syöksähti Feterraa päin vetäen miekkansa esiin. Feterra kääntyi ja ampui plasmasäteen Toaa kohti. Troopperin Hau pysäytti säteen, ja Troopperi iski Feterraan kättä miekallaan. Kuten yleensä, Feterraan jäi vain pieni naarmu. Troopperi yritti hypätä taaksepäin, mutta Feterra otti hänestä kiinni käsillään, ja toisilla väänsi Troopperin miekan hänen kädestään. Se iski. Tulikuuma miekka lävisti Troopperin vatsapanssarit, ja Feterra pudotti hänet maahan polvilleen.<br>\n<br>\nTroopperi tunsi voimiensa ehtyvän. Feterra oli taas Matoraniin kimpussa. Troopperi nousi hitaasti pystyyn, ja hyökkäsi Feterraa kohti.<br>\n<br>\nViimeisillä voimillaan Troopperi otti siitä kiinni, ja paiskasi sen seinän läpi alas pihalle. Feterra päästi pudotessaan kylmän naurun, ja laskeutui turvallisesti pihalle moottoriensa avulla.<br>\n<br>\nTroopperi makasi miekkansa lävistämänä lattialla. Hänen tajuntansa hämärtyi, kunnes hän näki vain mustaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":374,"creator":"voyager","timestamp":"2010-11-28T10:43","content":"<strong>Lehu-Metsän itäreuna</strong><br>\n<br>\nVoyager käveli hiljaa puiden alla. \"Ei mitään moneen tuntiin\" Hän ajatteli itsekseen. Yhtäkkiä hän kuuli äänen. \"Surrr\" Voyager etevänä metsämiehenä kiipesi puuhun ja asetti nuolen jänteelle. \"Surrr\" Kuului taas. Puitten keskeltä tuli esiin musta, nelikätinen laite(Feterra), joka skannasi ympäristöä. Voyager jännitti jousensa ja tähtäsi Feterraan. Nuoli lensi ja osui, mutta osuma jätti vain pienen jäljen Feterraan. Feterra huomasi Voyagerin ja ampui plasmasäteen häntä kohti. Voyager pyöräytti itsensä oksan ympäri, mutta Feterra ampui jo toisen säteen joka osui. Voyager putosi puusta, ja kierähti maassa. Hän veti miekkansa esiin ja hyppäsi Feterraa päin. Hän iski sitä, mutta se veti vain pienen viillon siihen. Feterra ampui Voyageria, ja osui jälleen. Voyager lensi puuta päin. Hän otti miekkansa maasta, ja Iski sitä käteen. Miekka lensi Voyagerin kädestä, ja ennen kuin hän ehti edes tajuta, Feterra ampui taas. Hän kaatui, Mutta hän sai jousensa käteen ja ampui Feterraa kahdeesti samaan kohtaan. Entisen nuolen synnyttämä jälki heikensi kohtaa, ja toinen lävisti sen panssarin. Se meni oikosulkuun, ja hän sai aikaa. Hän otti miekkansa, ja iski sitä kaikin voimin. Miekka läpäisi panssarin, ja mursi Feterran koneiston. \"Surr\" Se päästi viimeisen vingahduksen, kunnes se hajosi. \"Parasta mennä\" Voyager ajatteli, ja lähti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":375,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-28T11:02","content":"<strong>Nazorak-pesän uloskäynti, metsä</strong><br>\n<br>\nViisi Klaanilaista istuskelevat maassa lepäämässä. He pääsivät pesästä elossa pois. Kaikki ovat heikentyneitä ja väsyneitä, mutta he eivät välitä siitä. Nyt pitää päästä vielä Klaaniin.<br>\n<br>\nJoukkio lähtee kävelemään pimeää metsätietä pitkin rannikkoa kohti.<br>\n\"Mitä luulette Klaanissa tapahtuneen tänäaikana?\", SUmmerganon miettii.<br>\n\"Tuskin mitään ihmeellistä.\", Matoro toteaa. Hän tulisi perumaan tämän kohta.<br>\n<br>\nMatoron mieltä kalvaa hänen rakkaitten miekkojensa menetys. Ne olivat palvelleet hänellä vuosituhansia, ja nyt häne menetti ne. <br>\n<br>\n<strong>Nazorak-pesä</strong><br>\n<br>\nMetorakk katselee huoneensa asekaappia. Erilaisia nuijia, kirveitä ja teriä roikkuu siellä rivissä. Alempana on tuliaseita, kuten hänen Zamor-pistoolinsa.<br>\nSinihopea Skakdi asettaa pitkän, valkoisen ja suoran miekan hyllyn päälle telineeseen. Miekkaan on upotettu energian elementtikiviä ja varsi koristeltu monimutkaisilla kuvioilla. Metorakk asettaa hopeisen laatan miekan alle.<br>\n<br>\n\"Matoro the Blacksnow'n Energiaterä\"<br>\n<br>\n<strong>Rannikkotie</strong><br>\n<br>\nKlaanilaiset saapuvat näköetäisyydelle Klaanista kohta juuri. He nousevat tietä pitkin rannalla olevalle mäelle, ja avautuva näky on karmaiseva.<br>\nYötaivasta vasten näkyy pimeä Klaanin linnoitus. Erivärisiä välähdyksiä näkyy. Plasmaa.<br>\nMatorankylä Klaanin lähellä palaa. Kuuluu henkeäsalpaavaa kiljuntaa. Korkealla Klaanin linnakkeen päätornissa on suuri reikä seinässä. <br>\n<br>\n\"Mitä täällä on tapahtunut?\" Mahriking huutaa.<br>\n\"...Sanoit muistaakseni 'tuskin mitään ihmeellistä'\", Keetongu sanoo Matorolle.<br>\n\"Hei, erehtyminen on inhimillistä. Selvitetään mitä täällä tapahtuu\", Matoro toteaa.<br>\n<br>\nViisikko juoksee kohti Klaanin pääporttia. Se on revitty auki väkivalloin. Prototeräksinen portti on katki, se vaatii valtavia voimia.<br>\nKlaanilaiset kävelevät Klaanin pihalle. Se on täysin autio, Matoraninruumiita löytyy sieltätäältä. <br>\n\"Ei punaista mattoa...\", Mahriking toteaa.<br>\n\"Verenvihreää. Älä ole niuho, käy tämäkin\", Manu lausahtaa.<br>\n<br>\nMatoro on rutiininomaisesti syöttämässä jäsenkorttiaan oven kortinlukijaan, mutta laitteen sijaan seinässä on vain polttoreikä.<br>\nManu potkaisee oven kumoon.<br>\n<br>\nSisällä on vielä valtava kaaos. Tuhoutuneita huonekaluja, sortuneita seinä, klaanilasenraatoja. Metallinen sylinteri näkyy kauempana. Kaksi plasma-ammusta lähtee lentoon, Manun suojakenttävoima torjuu ne. Makuta ampuu itsevarmana varjosalamoita kohteeseen.<br>\nEi mitään vaikutusta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":376,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-28T11:02","content":"<a href=\"http://www.youtube.com/watch?v=hwpgKsU5atk&feature=related\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Musiikki.</a><br>\n<br>\n<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\nDox kulki pimeässä käytävässä öljylamppunsa kanssa. Hän oli syvemmällä Verstaassa kuin oli koskaan ennen ollut. Ilma oli täällä tunkkaisempaa ja paksumpaa. Katosta tipahteli vesipisaroita. Aavemaista kolinaa kuului kaukaisuudesta.<br>\n<br>\nHän kääntyi toiselle käytävälle. Kylmä ilmavirta puhalsi häntä kasvoihin. Tuolla suunnassa oli siis jotain. Kenties aarteita?<br>\nHän asteli eteenpäin, varovaisesti, askel kerrallaan. Hänestä tuntui jatkuvasti siltä kuin joku olisi tuijottanut häntä. Hän vilkuili jatkuvasti hermostuneesti taakseen, odottaen jonkin pimeässä vaanijan hyppäävän hänen niskaansa.<br>\n<br>\nEi näin syvällä ei pitäisi asua ketään. Kukaan ei ole koskaan käynyt näin syvällä. Ei täällä voi olla mitään.<br>\nPimeys pimeni jatkuvasti, hänen soihtunsa valo ei kantanut enää kuin metrin. Hän saapui huoneeseen, joka oli hieman käytävää leveämpi. Sen keskellä oli pitkä pöytä täynnä tyhjiä, lasisia pulloja. Seinustoilla oli tynnyreitä ja puulaatikoita, joiden sisällöstä hän ei ollut tietoinen.<br>\nUteliaisuudesta hän kurkisti yhteen. Hiekkaa. Hiekkaa? Ei aarretta?<br>\nTurhautuneena hän sulki laatikon. Sitten hän huomasi puisen oven seinustalla. Se näytti houkuttelevalta.<br>\n<br>\nHän avasi oven kurkistaen varovasti sisään. Huone oli pimeä, kuten hän oli odottanutkin. Mutta jotain oli pielessä. Hän erotti tumman, ihmismäisen hahmon pimeyden keskellä. Se örisi kammottavasti. Se kääntyi häntä kohti. Dox näki sen. Sen valkoiset kasvot.<br>\n<br>\n<a href=\"http://www.youtube.com/watch?v=UCusebyq2WU&NR=1\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">\"Rrrghh....\"</a><br>\n<br>\nHän paiskasi äkkiä oven kiinni ja raahasi vieressä olleen tynnyrin sen eteen. Jokin mylväisi huoneen sisällä ja alkoi takoa ovea. Lastut lentelivät, kun ovea hakattiin ja yritettiin saada auki toiselta puolelta. Tynnyri pomppi pikkuhiljaa kauemmaksi siitä.<br>\nMusta, monihaarainen, pitkäsorminen raaja iski oven läpi. Silloin Dox lähti juoksuun.<br>\n<br>\nHän juoksi ja juoksi kauhun vallassa, pois, pois. Huomaamattaan hän syöksyi yhä syvemmälle Verstaaseen. Hän sammutti lampun, jotta olento ei näkisi seurata häntä pimeässä.<br>\nHän löysi suojaisan nurkan, jossa oli muutamia tynnyreitä. Hän siirsi niistä pari sivuun ja piiloutui niiden taakse. Ja rukoili.<br>\n<br>\nOlento ilmestyi aavemaisesti laahustaen kulman takaa. Se katseli ympärilleen, mutta ei nähnyt mitään. Sitten se alkoi haistella ilmaa.<br>\nSe kääntyi hitaasti Doxia kohti. Hänen oli vaikea pysyä äännähtämättä. Hänestä tuntui, kuin hänen sydämenlyöntinsä paljastaisivat hänen sijaintinsa voimakkuudellaan.<br>\nOlento hiipi yhä lähemmäksi ja lähemmäksi. Se tönäisi yhden tynnyrin kumoon. Kolahdus kaikui käytävien halki.<br>\nSe oli aivan hänen edessään.<br>\n<br>\n<strong>Portaat kohti Klaanin sisäpihaa</strong><br>\n<br>\nKepe kompastui säikähdettyään kauhistunutta huutoa Valvojan lähettimestä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":377,"creator":"Donny","timestamp":"2010-11-28T11:15","content":"<strong>Aukio, Nazorakein trooppinen tukikohta</strong><br>\n<br>\nViileä tuulenvire nostatti aukiolle heikon pölypilven. Miekkaansa pitelevä valkoinen olento erottui kuitenkin pölypilven takaa selkeästi. Ämkoo tuijotti tätä yrittäen parhaansa mukaan arvioida vihollisensa olemusta.<br>\n<br>\nOlento näytti oudolta. Ämkoo oli pitkän ikänsä aikana taistellut monenlaisia vihollisia vastaan, mutta yksikään niistä ei ollut näyttänyt näin... Väärältä. Olennon veltto olemus sai tämän näyttämään kaikelta muulta kuin elolliselta vastustajalta. Siinä oli jotain kolkkoa ja kylmää. Kone se ei kuitenkaan ollut, siitä Ämkoo oli varma. <br>\n<br>\n\"Vedä miekkasi\", olento toisti. Sen ääni oli pakotettu ja monotoninen. Olennon puhuessa Ämkoo kiinnitti huomionsa suun puuttumiseen. Puhe ei selvästikään ollut telepatiaa, joten olennolla oli oltava...<br>\n<br>\nÄmkoo ei ollut varma, hämmästyikö hän huomatessaan liikettä velton vastustajansa vasemman käden kämmenselässä. No, ainakin hän sai selville olennon suun sijainnin.<br>\n<br>\n\"Rumaa\", Ämkoo totesi ja otti muutaman askeleen oikealle. Vihollinen otti tasan yhtä monta askelta ja vieläpä samaan suuntaan. Kaksikon välimatka ei muuttunut. Ämkoo naurahti.<br>\n<br>\n\"Et jätä minulle juurikaan vaihtoehtoja\", Ämkoo sanoi ja tarttui miekkaansa. Muinaisaarteeksi luokiteltava miekka kiilsi arvokkaasti kuunvalossa Ämkoon pidellessä sitä harkitusti rintakehänsä edessä. Valkoisen olennon pää kääntyi hieman, kuin se olisi hetken ajan tuijottanut vastustajansa asetta. Sitten se kuitenkin kohotti taas päätään ja lähti astelemaan Ämkoota kohti.<br>\n<br>\nÄmkoo ei kuitenkaan aikonut antaa vihollisensa aloittaa. <br>\n<br>\n\"Kualsi\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":378,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-11-28T11:17","content":"<a href=\"http://www.youtube.com/watch?v=eSEJT9iT5PI\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Musiikki</a><br>\n<strong>Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\nVaehran, Gahlok Va, Umbra ja Levah juoksivat Feterrajoukon perässä klaanin käytävissä. Käytäviltä huomasi kuoleman ja pelon. Seinillä oli olentojen kappaleita, maassa rikottuja ja murskattuja Kanohi-naamioita ja monet seinät olivat täynnä reikiä jotka plasmatulitus oli saanut aikaan. <br>\n<br>\nUrhea joukkio oli onnistunut ajamaan Feterrat pois erään Fe-Matoran varastomiehen kimpusta ja Kuparista Hunaa kantava Matoran oli kiittänyt heitä kovin ja paennut yläkerroksiin.<br>\n<br>\n\"Mitä nämä oudot robotit ovat? Ja mikä on Z.M.A?\" Vaehran puheli itsekseen, kaivertaen tulisäteellä tietoja roboteista kivitauluun. <br>\n<br>\n\"Kuulimme siltä varastomies-Matoranilta, että tänne hyökkäsi myös outo varjohirviö jonka vartalossa oli paljon lonkeroita\", Gahlok Va kertoi. \"Pitääpä laittaa muistiin tämäkin, hän sanoi, käyttäen elementtikeihästään kivitauluun, jolloin tauluun piirtyi Matoran-kirjaimia.<br>\n<br>\nJuosten seiniä tulittavien robottien perässä eteenpäin käytävissä, Umbra sai tarpeekseen perässä juoksemisesta, ja ampui sivuttaispainovoimahyökkäyksen, joka lennätti kaksi Feterraa kolmesta päin seinää. Kiviseinä sortui olennon osumasta ja loppu porukasta juoksi katsomaan mitä roboteille oli käynyt. Vaehran kirjasi tietoja muistiinsa, mutta hänen takaansa hyökkäsi Feterra, joka iski häntä neljällä raajallaan, lennättäen Skakdista muuttuneen Toan päin seinää. <br>\n<br>\n\"Tuo sattui!\" VT huusi, ottaen miekkansa esiin ja loi siihen lieskan. Hän iski sen Feterraa käteen, mutta käsi torjui tulikuuman miekan. <br>\n<br>\n\"Autetaan kaveria\", Levah sanoi, luoden pyörteen aseistaan. Pyörre osui Feterraa, muttei tehnyt vahinkoa. Sen sijaan ilmapyörre kimposi kohteestaan VThen lennättäen hänet lattialle. Miekka lensi muutaman bion päähän osumasta.<br>\n<br>\nUmbra miekkaili yhden seinästä esiin tulleen Feterran kanssa, kun taas Gahlok Va iski kasvatti seinällä kasvavia juuria ja sammalia, yrittäen vangita robotin. <br>\n<br>\n\"Ei tämä auta\", Umbra sanoi, iskien miekallaan yhtä robotin kättä ja väistäen samalla toista kättä. <br>\n<br>\n\"Mikä näihin tehoaa?\" Gahlok Va kysyi itseltään, kasvattaen lisää juuria Feterran ympärille, koska robotti poltti juuret plasmapalloillaan.<br>\n<br>\nHiukan kauempana, Feterra tulitti Levahia kohti, jolloin Orton koetti tuulivoimillaan saada ammukset lentämään muualle. Valitettavasti ammukset osuivat hänen mustaan ruumiiseensa, polttaen hänet täyteen reikiä. Sähköjohdot, hammasrattaat ja lihaskudoksen kappaleet tulivat näkyviin hänen panssarinsa alta kun Orton yski suustaan vihreää nestettä. Hänen Faxoninsa oli osittain sulanut ja naamion alta näkyi hänen punaisena hohtava päänsä.<br>\n<br>\nRobotti katseli uhriaan skannerinsa lävitse. Pieni olento oli vahingoittunut kriittisesti ja olisi kohta yhtä kuoleman kanssa. Feterra oli niin keskittynyt uhrinsa tarkkailuun, ettei huomannut takaansa hyökännyttä Vaehrania, joka iski miekallaan Feterraa päähän, jolloin kuului kolahdus. Mitään vahinkoa ei tapahtunut.<br>\n<br>\nFeterra ampui plasmapallosarjan Ortoniin, joka vain makasi maassa liikkumattomana. Levah kaatui kuolleena maahan, täynnä reikiä. Umbra katseli taistelun tiimellyksestä, kuinka hänen ystävänsä kuollut ruumis joutui Feterran kynsiin ja olento repi Ortonin rippeet kappaleiksi metallisilla käsillään.<br>\n<br>\nÄkkiä Feterrat alkoivat piirittää Umbraa, VTtä ja GVtä. Kolmikko joutui olentojen vangiksi kun nämä muodostivat piirin heidän ympärilleen.<br>\n<br>\n\"Mitä teemme nyt?\" Gahlok Va kysyi muilta, kun punainen olento juoksi Feterroja kohti, iskien sattumanvaraisia painovoima ja tuli hyökkäyksiä kohti Feterroja. <br>\n<br>\n\"Kapura!\" Umbra huusi kun tunnisti olennon ystäväkseen. Punaisen klaanilaisen naamiolla oli hikipisaroita, koska hän oli juossut ties kuinka kauan.<br>\n<br>\nFeterrat hajaantuivat ja lähtevät lentämään kohti kuulemiaan ääniä. <br>\n<br>\n\"Seurataan noita, etteivät ne tee enempää tuhoa!\" Vaehran ilmoittaa, ottaen kivitaulunsa palaset maasta ja laittaa ne reppuunsa, jonka jälkeen hän lähtee juoksemaan muiden, jo lähteneiden poppoon jäsenten perässä Feterrojen perään.<br>\n<br>\nJoukkio saapuu pian taistelupaikalle missä Makuta Nui on haastanut yhden Feterran taisteluun. Matoro, MahriKing, Summer ja Keetongu ovat palanneet Nazorakien luolastoista.<br>\n<br>\n\"Tästä tulee mielenkiintoista\", Gahlok Va ilmoittaa, kun Manua vastaan hyökänneen Feterran joukkoon ilmestyy kolme lisää. GV kaivaa kivitaulun esiin ja alkaa kirjata asioita muistiin...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":379,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-28T13:18","content":"<strong>Bio-Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\nFeterra lähestyi Makuta Nuita. Tämä seisoi rauhallisena paikallaan. Sitten se iski nyrkkinsä kohti Makutaa. Tämä teleporttasi sen toiselle puolelle. Mutta Manu ei ehtinyt paljon hyötyä tempustaan, kun Feterran kourat olivat jo tarttuneet häneen. Pian hänet paiskattiin pää edellä maahan.<br>\n<br>\n”Tuo oli ilkeää, robotti”, Manu sanoi. ”Olen voittanut sinua pahempiakin olentoja.”<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">”He eivät olleet Avrah Feterroja.”</span></span><br>\n<br>\nTaistelu alkoi toden teolla. Makuta veti miekkansa esiin. Feterra alkoi ampua plasma-ammuskia kohti häntä. Makuta väisteli niitä ja pääsi tarpeeksi lähelle robottia iskeäkseen tätä miekalla kylkeen. Feterraan tuli pieni lommo.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">”Kysymys: Monet ovat yrittäneet. Luulitko olevasi poikkeus?”</span></span><br>\n<br>\nFeterra otti kiinni Manun miekasta ja napsautti sen poikki.<br>\n”Jaha”, Manu sanoi, ”tämä on taas näitä päiviä.”<br>\nFeterra otti kiinni Makutan rintapanssarin piikeistä.<br>\n”Voi ei…”<br>\nPian Makuta paiskautui seinän läpi. Ja toisen. Ja kolmannen.<br>\n<em>Montako hemmetin seinää tässä on tiellä?</em> Manu ajatteli tuskaisesti.<br>\n<br>\nFeterra oli voittanut vastustajansa. Nyt oli aika auttaa muita eliminoimaan loput klaanilaiset. Kolmesta Feterrasta riitti taisteltavaa kaikille paikalla oleville klaanilaisille, mutta kun ne saivat yhden lisää, taistelu ei olisi tasaväkinen.<br>\n<br>\nFeterra lähestyi klaanilaisia plasmaa ampuen. Mutta sitten tummanpunainen varjosäde leimahti sen kyljen vierestä. Klaanilaiset katsoivat Feterraa. Sen kylki oli mustunut. Se näytti ärsyyntyneeltä. Makutaa päin kääntyen se sanoi:<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">”Kysymys: Miksi et kuole?”</span></span><br>\n<br>\n”Minä olen Makuta Nui”, Manu sanoi ja hyppäsi Feterran kimppuun ylhäältä päin. Feterra empui ylös. Manu torjui iskun suojakilvellä ja iski nyrkillään Feterran päätä. Se sattui.<br>\nFeterra otti kiinni Manun siivestä ja alkoi pyöriä ympäri. Se pyöritti ja pyöritti. Sitten se päästi irti. Manu lensi taas seinien läpi.<br>\n<em>Minähän otan turpaani pahemmin kuin siltä hullulta haarniskatorakalta</em>, Manu ajatteli. Feterra lähestyi. Manu hidasti sitä lisäämällä painovoimaa. Se ampui plasmalaukauksia, samoja, joilla se oli tappanut Levahin. Makuta sai siipiinsä reikiä, mutta suojakilpi torjui useimmat.<br>\n<em>Tämä ottaa voimille. Minun täytyy voittaa ja pian.</em><br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">”Vahva yksilö. Äärimmäinen vaara.”</span></span><br>\nMuuta Feterrat jättivät klaanilaiset rauhaan ja hyökkäsivät kaikki Makutan kimppuun.<br>\n”Eiii… menkää pois, yhdestä oli jo tarpeeksi harmia”, Manu valitti. Feterrat yhdistivät voimansa ja ampuivat suuren plasmasäteen. Manu ampui myös plasmasäteen. Säteet kohtasivat, ja syntyi valtaisa räjähdys, josta syntynyt paineaalto pyyhkäisi klaanilaiset seinän läpi.<br>\n<em>Joku suuttuu tästä</em>, Manu ajatteli. <em>Tawa ei taida tykätä siitä, että tuhoamme linnan.</em><br>\nFeterrat olivat melkein kunnossa. Muutamia vammoja lukuun ottamatta ne etsiskelivät Manua täysissä voimissaan. Manu piileskeli rakennuksen takana. Yksi Feterra tuli aivan hänen näköpiiriinsä ja käänsi katseensa häneen. Se tähtäsi kaikki tykkinsä Makutaan. Manu mietti epätoivoisesti. Mitä nämä robotit olivat? Metallia? Millaista metallia?<br>\n<br>\nHän käytti magnetismivoimiaan ja veti Feterran lähemmäs.<br>\n”HOO! Sehän toimii!”<br>\nManu ei saanut kauan nauttia tästä voiton tunteesta, sillä Feterra oli raivoissaan siitä, että sitä vedeltiin ympäriinsä. Se oli vetänyt esiin suuren terän ja lävistänyt sillä Makutan vatsan. Makuta katseli, kuinka terä tuli ulos hänen selästään. Feterran silmissä välkkyi punainen valo. Manu laittoi kätensä Feterran kuoren päälle ja laukaisi sähköisen impulssin. Feterran sätki hetken sähköisenä ja näytti sitten sammuvan. Manu yritti irrottaa terän vatsastaan, mutta sitten Feterra yhtäkkiä heräsi ja laukoi hänet täyteen reikiä plasma-ammuksillaan.<br>\n<em>Taidan tarvita taas uuden haarniskan…</em><br>\n<br>\nPiru vieköön. Feterra oli tullut hulluksi. Onneksi suojakilpi- ja haavoittumattomuusvoimat estivät hieman iskujen osuvuutta. Mutta ne voimat alkoivat loppua, ja antidermis alkoi valua ulos ruumiista. Terä oli vieläkin sisällä. Muut Feterrat tulivat esiin. Ne löysivät Manun, jota niiden hullu toveri pahoinpiteli.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">”Hän tarvitsee korjausta”</span></span>, totesi yksi kolmesta Feterrasta. Sitten nekin hyökkäsivät.<br>\n<em>Aijai… en taida voittaa tätä ottelua</em>, Manu ajatteli. Sitten muut klaanilaiset ilmestyivät. He huomasivat Feterrat ja alkoivat tulittaa elementaalienergiaa. Feterrat kääntyivät takaisin. Sitten Manu keksi. Hän kulutti kaiken voimansa kahteen pikku temppuun. Ensimmäinen, johon hän kohdisti voimistaan suurimman osan, oli tyhjiön luominen. Hän sai sen luotua Feterran alaosan sisään.<br>\n<br>\nFeterra alkoi romahtaa sisäänsä. Manu romahti myös kasaan. Feterra näytti niin tuskastuneelta, kuin tunteeton robotti vain voi. Klaanilaiset katsoivat, kuinka sen alavartalo alkoi luhistua.<br>\n<br>\nSe jäi maahan. Muut Feterrat katsoivat sitä, mutta sitten käänsivät huomionsa klaanilaisten tappamiseen. Muut klaanilaiset olivat turtuneen näköisiä. Yhden Feterran tuhoaminen oli maksanut Manun hengen.<br>\n<br>\nMutta sitten Feterra nousi. Se oli pahasti vahingoittunut, mutta se nousi. Sen koneiston täytyi olla kunnossa. Klaanilaiset katsoivat kauhuissaan, miten se liikkui heitä kohti ja alkoi ampua muiden mukana.<br>\n<br>\nEipä sen kummemmin Manukaan ollut kuollut. Pieni hämähäkkimäinen olento kipitti esiin Makutan osien alta. Hän katseli klaanilaistovereitaan.<br>\n<em>Pelkkää epäonnistumista. Koko elämäni… En saanut edes yhtä niistä hengiltä.</em><br>\n<br>\nKlaanilaiset jatkoivat tulittamistaan.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">”Olet vahingoittunut. Kommunikaatiovälineesi ovat selvästi vaurioituneet. Mene heti korjaukseen”</span></span>, yksi ehjistä Feterroista sanoi loukkaantuneelle. Tämä totteli ääneti, silmät pimeänä. Poistuessaan muurien ulkopuolelle se ampui vielä viimeisen plasmasuihkun erääseen rakennukseen, joka sen johdosta kaatui muutaman Matoranin päälle tappaen nämä julmasti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":380,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-28T13:54","content":"<strong>Klaanin pohjakerros</strong><br>\n<br>\nKahdeksan Klaanilaista oli seurannut sivusta Manun taistelua Feterroja vastaan. Nyt kolme jäljelläolevaa Feterraa katsovat tätä sekalaista joukkiota voitonvarmoina.<br>\n<br>\nYksi Feterra alkaa manoveerata Klaanilaisten sivustalle kahden muun avatessa tulen. Klaanilaiset haajantuvat huoneeseen jotta olisivat vaikeampi maali.<br>\nKapura ja Make ampuvat yhdessä tulipatsaan kahta Feterraa kohti. Plasmalaukaus lävistää Mahrinkingin siiven ja heittää tämän maahan.<br>\n<br>\nVaehran, Umbra ja Gahlok Va ovat joutuneet sivustaan hyökkäävän Feterran tulituksen kohteeksi. Umbra suojaa tovereitaan vetämällä ensimmäiset plasmalaukaukset maahan korottamalla niiden painovoimaa. Gahlok Va iskee kauempaa Elementtikeihäällään metallikartiota, terä ei vaikuta mitenkään kohteeseensa. Hän luo kasvillisuutta kohteensa kasvojen kohdalle ennekuin Feterran nopea käsi nappaa tätä jalasta, heittäen pienen olennon takaseinään kovaa. <br>\n<br>\nMatoro väistää takaperinvoltilla plasmasarjan ja ampuu ohuen jääsäteen Feterran olkapäähän. Se ei vaikuta juuri mitenkään tappajarobottiin joka jatkaa tulitusta. Keetongu syöksyy takaapäin iskien polttavaksi kuumentamansa kikanaloterän Feterran selkään. Rahi vetäytyy nopeasti taaksepäin väistäen Feterran taaksepäinhuitaisun ja hyppää uudestaan potkaisten miekkaa. Se jäi kiinni Feterran panssariin kuumuuden ansiosta.<br>\n<br>\nKolmennnen Feterran plasma-aalto kaataa Kapuran ja Mahrikingin maahan. Summerganon etsii lattialta jotain kunnon asetta.<br>\nKapura kutsuu Kanohi Shaniaan ja osoittaa kädellään Feterraa. Naamio luo satunnaisen elementti-iskun, ja pieni tornado lähtee matkaan kohti Feterraa. <br>\n<br>\nMatoro löytää suuren asekaapin kulman takaa. Hän viittoo Summerganonin paikalle.<br>\nKaapissa on erilaisia lähitaisteluaseita mutta jotakin vielä kiintoisampaa.<br>\nZamor-konekivääri.<br>\nMatoron ilme vääntyy väkisinkin hymyyn. Hän nostaa raskaan konekiväärin, poistaa varmistimen ja asettaa lippaan paikalleen.<br>\n<br>\nMatoro tähtää aseellaan yhtä Feterraa sivusta, hän painaa liipasimen pohjaan. Zamor-kuulia alkaa osua Feterraan, ne vain läpäisevät tämän panssarin ja kumahtelevat. Feterran rungossa alkaa näkyö jo vahinkoja.<br>\n<br>\nFeterra siirtyilee ja tulittaa plasmaa vastatuleksi. Matoron jalkaan osuu ja tämä kaatuu konekiväärinsä alle.<br>\n<br>\nToinen Feterra ottaa Keetongua kiinni rinnasta. Keetongu luo nappaamallaan tuolilla, mutta se vain murtuu olennon päähän. Feterra saa kovan iskun selkäänsä. Se kääntää päätään 180 astetta. Panssariton Summerganon huitaisee kovaa pikikkäällä moukarilla Feterran metallikuorta. Isku ei kuitenkaan vahingoita juurikaan tappajarobottia, joka alkaa ladata plasmaiskua. Summerganon väistää ensimmäisen ammuksen. Feterra pitää Tongua kiinni kahdella kädellään seinää vasten.<br>\nSummerganon pyörittää moukaria kerätäkseen siihen voimaa. Plasma-ammus osuu yhtäkkiä ketjuun, katkaisten sen. Piikikäs metallikuula lähtee lentoon...<br>\n<br>\nFeterra on siirtynyt pois Matoron tulituksesta. Se lataa plasma-ammusta maasta nousevaan Mahrikingiin. Yhtäkkiä kuitenkin se horjahtaa ilmassa ampuen laukauksen kattoon. Piikkimoukarin pää osui tätä suoraan päähän. Mahriking ja Kapura lähtevät juoskemaan kohti hieman haavoittunutta Feterraa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":381,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-11-28T17:23","content":"<strong>Pohjakerros</strong><br>\n<br>\nKotona taas.<br>\n<br>\nMetallikäsi puristi häntä päin kiviseinää. Se raapi hänen panssareitaan, mutta Keetongun kehon onkalot sallivat hänen hengittämisen. Tämä oli niitä päiviä, kun kaulattomuudesta oli hyötyä. Ainakaan se ei kuristaisi.<br>\n<br>\n\"Matoro, jotain!\" Keetongu mylväisi. Matoro lakkasi ampumista ja veti kaapista esineen, joka näytti erittäin kapeateräiseltä miekalta. Siinä näytti olevan jonkinlaisia vipuja ja kytkin. Matoro heitti esineen Keetongulle, sillä kaapista löytyvillä ampuma-aseilla ampuminen tuolta etäisyydeltä olisi ollut kohtalokas virhe.<br>\n<br>\nKeetongu nappasi vapaana olevalla kädellään esineen ilmasta ja painoi kytkintä peukalollaan. Lyhyeen terään syttyi oranssi hehku. Keetongu vetäisi vivusta, ja terään tuli sahalaita. Toinen vivu sai sahalaidan pyörimään terän ympäri.<br>\n<br>\n<em>Ahaa. No, käy tämäkin. Varmaankin Kepen keksintö.</em><br>\n<br>\nKeetongu iski pienen läpinäkyvän oranssin moottorisahan Feterran silmään. Se sätki hetken. Keetongu rimpuili irti. Feterran kontrolli kuitenkin palasi ja se alkoi ampumaan. Se osui Keetongun käteen ja saha lensi kauemmas.<br>\n<br>\n\"Aseemme eivät tehoa tuohon\", Keetongu sanoi. \"Meitä tarvitaan muualla! Lähden telakalle. Laivasto voi olla kriittisessä tilassa!\" Keetongu huusi ja pakeni.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":382,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-28T17:40","content":"<strong>Pohjakerros</strong><br>\n<br>\nPlasma-ammus osuu Matoron konekiväärin lippaaseen, irroittaen tämän. Toa ei ehdi tehdä mitään ennenkuin toinen ammus aseeseen hajoittaa sen ja kaataa Matoron. Matoro heittäytyy sivuun, väistäen häntä kohti syöksyvän Feterran. Jään Toa kierähtää lisää. Matoro silmäilee jotain kättä pidempää. Feterra nappaa kädellään kiinni Matoron jalasta. Toa ampuu jäätä satunnaisesti metalliseen tappajaan mitään vahinkoa tekemättä. Feterra heilauttaa Matoroa ja iskee tämän kovaa lattiaan. Matoro kurottaa Tongun hylkäämään aseeseen, nappaa sen nopeasti ja pikainen viilto irroittaa Feterran otteen.<br>\n<br>\nMatoro heittää takaperinvoltin, painaa aseessaan olevaa nappia ja terä alkaa hehkua oranssina.<br>\n\"Oranssi Läpinäkyvä Moottorisaha! Woaa!\", Matoro tajuaa. Hän ei aluksi katsonut mitä oli heittänyt Tongulle.<br>\n<br>\nMatoro osoittaa hehkuvalla aseellaan Feterraa. Tällä on edelleen silmässään jälki Tongun hyökkäyksestä.<br>\n<br>\nMatoro tuijottaa olentoa suoraan. Hän yrittää skannata siitä tietoja teleskooppisilmällään, muttei saa mitään tietoja. <br>\nMatoro pyörittelee moottorisahamiekkaa käsissään, ja tekee nopean hyökkäyksen, iskien terällä Feterraa rintaan. Ase kipinöi panssaria vastaan, tehden hitaasti jälkeä siihen. Feterra iskee Matoroa kylkeen, Toa heilahta sivaltaen miekallaan tätä käteen. Matoro hyppää juuri ennen Feterran lyöntiä ilmaan, olennon yli. Hän iskee oranssilla läpinäkyvällä moottorisahalla Feterraa selkään. Robotti kääntyy 180 astetta ja lyö Matoron kovaa pois. <br>\n<br>\n\"Yhdellä kädellä!\", Summerganon huutaa asekaapilta. Hän tulittaa suurella pistoolilla Feterraa kohti. Laukaukset eivät tee suurta fyysistä vahinkoa. Ne saavat kohteensa vain vihaiseksi.<br>\n<br>\nMatoro tavoittelee moottorisahaansa Feterran lähestyessä kokoajan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":383,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-28T22:39","content":"<strong>Trooppinen saari, erään tallin edusta</strong><br>\n<br>\nSnowman ei tohtinut avata silmiään, makasi vain siinä odottaen viimeistä iskua. Hän ei ollut kuin Matoro, hän ei tässä tilanteessa pystynyt enää yrittämään jotain improvisoitua pakoyritystä jotain mukamas ovelaa letkauttaen. Hän oli kauhuissaan.<br>\n<br>\nJa siinä maatessaan hän myös toivoi, ettei olisi eronnut Ämkoosta. Tätä ei silloin tapahtuisi, Ämkoon kanssa ei ollut vaaraa hävitä yhdelle huonosti aseistautuneelle torakalle. Tämä oli vain niin... turhaa.<br>\n<br>\n<em>Paitsi että,</em> hän mietti, <em>olen tässä nyt jo aika pitkään retkottanut kauhulla odottaen. Miksi mitään ei tapahdu?</em><br>\n<br>\nLumiukko avasi varovaisesti silmänsä. Hän ei nähnyt miekkaa pitelevää torakkaa.<br>\n<br>\nSnowman nousi seisaalleen katsellen pöllämistyneenä ympärilleen. Nazorakista ei tosiaan näkynyt merkkiäkään. Ainoa hahmo oli kadun toisessa päässä seisova matoran, joka viittoi Snowmania luokseen. Valkoinen toa poimi varusteensa kadulta ja lähti talsimaan kohti pientä hahmoa.<br>\n<br>\n\"Mitä tapahtui?\" Snowman ihmetteli päästyään puhe-etäisyydelle. Ruskea matoran vastasi esitellen kädessään olevaa Kanoka-laukaisinta: \"Tason 9 teleportaatiokiekko. Harvinaisia, mutta hyödyllisiä.\"<br>\n<br>\n<br>\n<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<br>\nTump. KLONK. Tump. KLONK. Tump. KLONK.<br>\n<br>\nEräs Rautasiiven navigoinnista huolehtivista lukuisista torakoista terästi kuuloaan.<br>\n<br>\nTump. KLONK. Tump. KLONK. Tump. KLONK.<br>\n<br>\nAmiraalin metallijalasta lähtevä metallinen kolina oli helposti tunnistettavissa. Torakka valmistautui tekemään kunniaa, samoin kuin kaikki muutkin huoneessa ollevat nazorakit. Pian komentosillan ovi avautuikin, ja laivaston johtaja asteli viitta liehuten sisään. Amiraali askelsi ala-arvoisempien nazorakien pokkuroinnista piittaamatta suuren ikkunan luo, ja asettui tuijottamaan merelle.<br>\n\"No\" eräs komentokeskuksen vanhimmista ja luotetuimmista torakoista aloitti. \"Mites pesässä?\"<br>\nAmiraali mulkaisi olkansa yli tuimasti puhujaa. Kysymyksen esittänyt torakka arveli 002:n ilmeen olevan kannanotto hänen toverilliseen puhetapaansa, mutta odotti silti saavansa vastauksen.<br>\n\"Siellä oli yhtä tunkkaista kuin aina ennenkin\" Amiraali totesi. \"Ja se ottelu, johon minut kutsuttiin meni täydeksi kaaokseksi. Jostain syystä en ole yllättynyt. Mutta sain ilmoitettua Kenraalille suunnitelman etenemisestä.\"<br>\n\"Hän oli tyytyväinen?\"<br>\n\"Totta kai. Olemme ilmeisesti koko yhdyskunnan ainoat nazorakit, jotka hoitavat tehtävänsä kunnolla.\"<br>\n<br>\nTämän sanottuaan Amiraali kääntyi kannoillaan, ja lähti astelemaan kohti huonettaan.<br>\n<br>\nTump. KLONK. Tump. KLONK. Tump. KLONK.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":384,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-11-29T13:57","content":"<strong>Kuollut Ruki-kala, taverna Zakazilla</strong><br>\n<br>\nWarrek kulautti yön viimeisen tuoppinsa kellertävää nestettä, jonka yksi viehkeistä Skakdi-naaraista, joita tässä kaupungissa oli, oli kaatanut hänen lasiinsa. Alkoholi oli alkanut vaikuttaa Warrekin elimistössä ja ex-sotalordi päätti lähteä kotiinsa, selvittääkseen päätään. Warrek maksoi drinkin ja lähti kohti ulko-ovea.<br>\n<br>\nWarrek hoippui ovelle, ohi sammuneiden Skakdien joiden päällä lenteli kärpäsraheja ja joiden suusta valui kuolaa. Tavernanpitäjä oli tehnyt valomerkin ja tämän vartijat alkoivat heittämään sammuneita Skakdeja katuojaan. Tarjoilu oli loppunut tältä yöltä.<br>\n<br>\nWarrekin onnistui hoippua portaat ylös ja tämän zakazlaisen kaupungin yöhön. Ilmassa haisivat jätteet joita lojui maassa. Jätteet houkuttelivat kivirottia ja kinlokoita jotka söivät melkein mitä tahansa. <br>\n<br>\nWarrek pujahti pienelle sivukujalle, hoippuen ja laulaa tirauttaen outoja skakdikielisiä sävelmiä kuten \"Erakken kaakazak werraaken Skakdi Hik\" joka tarkoitti \"On hauskaa olla Skakdi Hik\"<br>\n<br>\nWarrek kaatui odottamatta yhteen talojen vierustavalla olleeseen nurin menneeseen roskapöntöön ja hänen naamansa osui mutalätäkköön, jossa oli pienten eläinten luita ja hukkuneita muurahaisraheja.<br>\n<br>\n\"Phyrryr\", Warrek sanoi, syljeksien mutaa suustaan ja heiluttaen sarvekasta päätään, jolloin mutaa lensi ympäriinsä. <br>\n<br>\nWarrek ei huomannut että hänen takaansa nousi kaksi nuorempaa Skakdia. Molemmilla oli huivi suun ympärillä ja kädessään elementtipistooli, joka luo käyttäjän elementaalivoimasta luoteja, joita voi ampua viholliseen.<br>\n<br>\n\"Anne meille rahas juoppo!\" ruskea Skakdi sanoi, osoittaen puukollaan ja pistoolillaan Warrekia. Warrek kääntyi, otti miekkansa vyöltään sekä pisoolinsa.<br>\n<br>\n\"Napero, ei näin hoideta asioita!\" Warrek huusi, laukaisten Zamorpistoolistaan tulikuuman zamorammuksen. Isku meni ohitse ja toinen kahdesta ryöstäjästä, se valkoinen, lähestyi häntä tikari ja pistooli käsissään.<br>\n<br>\n\"Et tainnut osua, wanhus\", valkoinen Skakdi sanoi ivallisesti, iskien jääsäteen Warrekiin. Warrek torjui iskun niukin naukin miekallaan, ja otti taskumatisaan huikan, jolloin hänen silmiensä valo syttyi kirkkaamman punaiseksi. Hän oli saavuttanut sen humalapisteen, joka vaikutti häneen positiivisesti, tehden hänestä mahtavan soturin.<br>\n<br>\nWarrek loi salamaiskun miekastaan, ja se osui ruskean Skakdin puukkoon, lentäen maahan. Skakdit alkoivat ampua Warrekia pistooleillaan, mutta sotalordi torjui iskut, ampuen kaksikon pistoolikäsiin, jolloin aseet putosivat maahan ja lippaat lähtivät irti. <br>\n<br>\n\"Häivytään! Ei me tuolta ukolta saada mitään!\" valkoinen skakdi huusi, lähtien juoksemaan kujalta, väistellen lätäköitä, kaverinsa kanssa jonnekin yön pimeyteen.<br>\n<br>\nWarrek oli tyytyväinen. Hän keräsi maasta kaksikon jättämät aseet, laittaen ne vyöllään oleviin taskuihin. Sitten hän siemaili pitkän tovin taskumatisaan. <br>\n<br>\n\"Taas yksi muisti unohdettu, mutta sainpas hienot lelut\", Warrek puheli itsekseen, jatkaen kujaa pitkin kotiinsa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":385,"creator":"Jake","timestamp":"2010-11-29T14:31","content":"<strong>Klaanilinnakkeen ulkopuolella</strong><br>\n<br>\nTuntematon toahahmo käveli klaanilinnakkeen ulkopuolella kietoutuneena mustaan viittaan. Hän käveli klaania kohti.Hahmosta ei erottanut muuta kuin punaisena hehkuvat silmät ja sen, että hänen viittansa päällä selän kohdalla oli keltamusta miekka. Tämä hahmo ei ollut hyvä. Sen näki typeräkin jo päältä päin. Hahmo käveli klaanin portille, kun portinvartija kysyi hänen nimeään, hahmoa ei enään ollutkaan. Hän oli päässyt sisään. Hän etsi erästä klaanilaista. Klaanilaista nimeltä Jake.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":386,"creator":"Donny","timestamp":"2010-11-29T16:53","content":"<strong>Aukio, nazorakein trooppinen tukikohta</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/9hBeQqADaSY/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/9hBeQqADaSY"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/9hBeQqADaSY/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/9hBeQqADaSY"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nValkoinen olento kääntyi oitis ympäri huomatessaan Ämkoon katoamistempun. Olento heilautti miekkansa vauhdikkaalla liikkeellä selkänsä taakse vastaanottamaan vastustajansa yllätyshyökkäyksen. Miekkojen terät iskivät sinistä kipinää iskeytyessään yhteen.<br>\n<br>\nOlento ei jäänyt odottelemaan. Se painautui miekkaansa päin työntyen kohti Ämkoota. Se painoi Ämkoon miekallaan seinää vasten ja kohotti sitten toisen kätensä.<br>\n<br>\nÄmkoo ei aikonut ottaa selvää siitä, mitä olento aikoi. Uusi katoamistemppu. Ämkoo ilmestyi jälleen valkean vihollisensa taakse ja iski miekallaan.<br>\n<br>\nTorjunta.<br>\n<br>\n\"Tuo ei nähtävästi tehoa sinuun\", Ämkoo totesi kylmästi ja hyppäsi korkeassa kaaressa taaksepäin. Hän kumartui hieman, vei miekkansa päänsä ylle ja ja valmistautui uuteen hyökkäykseen. <br>\n<br>\n\"Mahiki.\"<br>\n<br>\nNeljä Ämkoota. Valkoinen olento tarttui kaksin käsin miekastaan ja otti askeleen taaemmas. Sitten se joutui kuitenkin vastaamaan ensimmäisenä kimppuun hyökänneen Ämkoon iskuun. Torjunta osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä tämä Ämkoo katosi.<br>\n<br>\nToinen Ämkoo hyökkäsi vasemmalta, kolmas oikealta. Olento hyppäsi korkealle ilmaan väistäen täten molemmat iskut. Se laskeutui pehmeästi matalan varastorakennuksen katolle ja katsoi alas. Molemmat hyökkääjistä olivat kadonneet.<br>\n<br>\nRapinaa.<br>\n<br>\nOlento ennätti juuri ja juuri kääntyä ympäri torjumaan Ämkoon voimakkaan iskun. Vihreänmusta miekkamies iski kaikin voimin pidellen katanaansa kaksin käsin. Miekat kuitenkin iskeytyivät jälleen kerran toisiinsa eikä hyökkäys tehnyt vahinkoa.<br>\n<br>\nÄmkoo ei kuitenkaan lopettanut.<br>\n<br>\nVoimakas elementaalienergialla aikaansaatu paineaalto heitti Ämkoon nukkemaisen vihollisen alas varaston katolta. Ämkoo loikkasi putoavan vihollisensa perään, oikaisi asentoaan ja löi.<br>\n<br>\nSilloin tapahtui jotain yllättävää. Vaikka aukiolla ei juurikaan tuullut, maasta nousi sankka pölypilvi joka peitti näkyvyyden lähes täydellisesti. Ämkoo hyppäsi saman tien takaisin katolle.<br>\n<br>\nPölypilvi ei osoittanut laskeutumisen merkkejä. Se leijaili aavemaisesti paikallaan, kunnes se lopulta hajosi pienemmiksi pilviksi ja katosi.<br>\n<br>\n\"Telekinesiaa\", Ämkoo sanoi puoliääneen kurtistaen kulmiaan. Tätä vihollista ei tulisi aliarvioida. Mitä muita kykyjä sillä oli? <em>Mikä</em> se edes oli? Ja miksi se...<br>\n<br>\nÄmkoo karjaisi ja kierähti kauemmas. Sitten hän laukaisi uuden, hallitsemattoman oloisen tuulenpuuskan taakseen ilmestynyttä vihollistaan kohti. Olennon hyökkäys keskeytyi, mutta tällä kertaa isku ei saanut sitä putoamaan katolta.<br>\n<br>\nOlennon hyökkäys ei ollut onnistunut täydellisesti, mutta sen miekka oli kuitenkin osunut. Ämkoo irvisti katsahtaessaan kylkeensä ilmestynyttä haavaumaa ja käänsi sitten katseensa viholliseensa.<br>\n<br>\nVihollinen asteli rauhallisesti Ämkoota kohti, pidellen katanaansa valkoisen kehonsa oikealla puolella. Olennon pitkän kaulan päässä roikkuva kasvoton pää heilui verkkaiseen tahtiin puolelta toiselle sen lähestyessä Ämkoota uhkaavasti.<br>\n<br>\nÄmkoo vilkuili ympärilleen ja nousi sitten täyteen mittaansa. Viittasankari tuijotti hetken varastorakennuksen vierellä kohottautuvaa huomattavasti korkeampaa rakennusta, ponnisti ja hyppäsi. Hyppy ei aivan riittänyt viemään Ämkoota rakennuksen katolle vaan hän jäi roikkumaan miekkansa varassa sen seinustalle. Pienen ponnistuksen jälkeen Ämkoo kuitenkin onnistui pääsemään katolle saakka, katsellen samalla, josko vihollinen seuraisi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":387,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-29T21:13","content":"<strong>Nazorakein tukikohta, strategiahuone</strong><br>\n<br>\nPieni huone oli tupaten täynnä torakoita. Kenraali 001 istui yksin suuren, kartan peittämän pöydän ääressä, muut nazorakit seisoivat tiiviisti pöydän toisella puolella. Eräs seisojista kumartui pöydän ääreen, ja alkoi selostuksensa: \"Kenraali, tukikohdan laajennukset ovat hyvällä alulla. Tunneliverkosto on katkeamaton ja hyvin vartioitu. Olemme levittäneet pesäämme näille saarille.\" Hän naputteli sormellaan muutamaa kohtaa kartassa.<br>\n<br>\n\"Hyvä\" Kenraali vastasi. \"Meidän on tärkeää saada pian se viidakkosaaren asevarasto valmiiksi ja turvatuksi.\"<br>\n<br>\nSeurasi kiusaantunut hiljaisuus. Muutamat huoneessa seisovista nazorakeista vilkuilivat toisiaan hermostuneina, mutta suurin osa piti katseensa tiukasti harmaassa lattiassa. Eräs torakka sai rohkaistua itsensä: \"Johtaja... Me...\"<br>\n\"Me olemme saaneet tiedon, että Klaanilaiset ovat sabotoineet kyseisen tukikohdan rakennustöitä\" toinen, hieman tukeva nazorak päätti lauseen. \"Aikataulumme viivästyy monella viikolla, ellei peräti kuukaudella. Huhutaan, että itse Ämkoo olisi siellä.\"<br>\n<br>\nSeurasi täydellinen vaiteliaisuus. Huoneessa seisovat upseerit katsoivat, kuinka Kenraalin käsi tärisi holtittomasti. Jos 001:llä olisi ollut silmälasit, tämä oli sellainen hetki, että hän olisi varmasti ottanut ne pois päästään. Tukahdutetun vihan selkeästi värittömällä äänellä Kenraali kehotti kaikkia, jotka olivat tekemisissä Pesän Ulkopuolisten Laajennustöiden Komitean kanssa poistumaan huoneesta välittömästi.<br>\n<br>\nAinoastaan kolme upseeria jäi seisomaan Kenraalin eteen, ja he kaikki olivat jähmettyneet paikalleen epävarmoina. Silloin Kenraali päästi ilmoille sellaien torakankielisen vimman ja solvausten syöksyn, että kukaan muista nazorakeista ei kehdannut nostaa katsettaan kengänkärjistään. Huoneen ulkopuolelle jääneet torakat kuulivat huudon oven läpi, ja eräs heistä jopa nyyhkytti hieman.<br>\n<br>\nKun Kenraali suuttui, kellään ei ollut kivaa.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]...anteeksi. Mutta minulla oli hauskaa.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":388,"creator":"Jake","timestamp":"2010-11-30T15:04","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/4H0JDomv8ac/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/4H0JDomv8ac"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/4H0JDomv8ac/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/4H0JDomv8ac"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Bioklaani</strong><br>\n<br>\nViitassa kulkeva toa oli pysäyttänyt ajan. Tällä hetkellä jokainen paikalla ollut klaanilainen ei tiennyt mistään mitään, ja elivät sitä hetkeä, missä oli tämä toa saapunut. Toa käveli jäsenlistaa kohti. Hän otti sen, katsoi sitä, rutisti sen ja heitti sen pois. \"Olet siis vieläkin täällä...\", Toa mumisi.<br>\nYhtäkkiä jossain muuallakin näkyi liikettä. \"Mitä\", Toa ihmetteli. \"Juuri sitä, Atama. Luuletko että sinun aikavoimasi toimivat MINUUN fuusiomme jälkeen?\" Jake sanoi. \"Me olemme tulleet toistemme elementeille immuuneiksi.\" Toa katsoi Jakea. \"Mutta minun on nyt mentävä\", Sanoi Jake ja lähti juoksemaan. Atama lähti perään, kun hän oli rymissyt klaanin oven ohi, hän lopetti voimansa käytön, ja klaani palautui taas aikaan. Jake oli ehtinyt jo pitkälle, laavajärven eteen, mutta kun hän katsoi taakseen, hän näki langenneen toan takanaan. \"Unohdit, että minä pystyn myös teleportata\", Atama sanoi. Molemmat toat seisoivat ohuella sillalla, jossa ei ollut kaiteita. Molemmilla puolilla oli laavaa, joka tappaisi hetkessä sinne putoavan. \"Tämä on viimeinen taistelu meidän välillämme, Atama. Toinen meistä kuolee\", Jake sanoi kylmästi ajan toalle. \"Tiedän sen, Jake\", sanoi Atama. Jake otti miekkansa esiin. Niin myös Atama. Jake aloitti taistelun lyömällä Atamaa joka väisti hyppäämällä takaperinvoltin taaksepäin. Atama lähti agressiivisesti taisteluun iskien Jakea kolmeen kohtaan, osuen. Jaken Naamio halkesi kahtia. Jake iski Atamaa selkään, jolloin Atama horjahti ja kaatui. Jake käveli Ataman eteen miekka osoitettuna tuohon päin. \"Jo toisen kerran, Atama, sinä tulet häviämään minulle\", Jake sanoi Atamalle. \"En ihan. Hämäykseni onnistui kutakuinkin täydellisesti\", Atama sanoi ilkeä virne kasvoillaan. Kohta Jake huomasi takanaan toisen ajan toan, joka oli kivestä koostunut patsas. \"Unohdit, että olen myös kiven toa. Aika on vain toinen elementtini\", Atama sanoi. Patsas ja Atama piirittivät Jaken keskelle. Ei ollut enään pakoonpääsyä. Atama heilautti miekkaansa, Jake horjahti, ja tippui sillalta. Patsas mureni hiekaksi joka valui sillalta alas. \"Tällä kertaa minä voitin, ystäväni\", Atama sanoi ja käveli pois.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":389,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-11-30T15:27","content":"<strong>Bio-Klaani...</strong><br>\nKylmä tuuli liikutti huoneen rikkinäisen ikkunan repaleisia verhoja. Troopperi tunsi raikkaan tuulen kasvoillaan.<br>\n<br>\n\"Mitä...?\"<br>\n<br>\n\"Olet elossa!\" kuului jostain lähettyviltä ääni. Troopperi nousi istualleen. Hän ei nähnyt juuri mitään välittömästi, mutta sitten hän alkoi nähdä paremmin. Hän oli yhä samassa huoneessa, missä lyhyt ja tappiollinen taistelu Feterraa vastaan oli käyty, ja hänen \"pelastamansa\" Matoran oli hänen edessään. Troopperi katsoi kylkeään. Matoran oli hakenut sidetarvikkeeita, ja tyrehdyttänyt verenvuodon. Miekka oli läpäissyt panssarin, mutta ei hänen vartaloaan, ja iskeytynyt hänen ihoonsa. Matoran oli ottanut miekan varovasti, ja laittanut sen lattialle.<br>\n<br>\n\"Miten voin olla yhä elossa?\" Troopperi ihmetteli.<br>\n<br>\n\"Ensiksi, minä olen lääkärinä, osaan hoitaa vammoja\", sanoi Matoran.<br>\n<br>\n\"Mutta eihän...\"<br>\n<br>\n\"Toiseksi, miekka ei aiheuttanut vakavia vahinkoja sisäelimillesi, kun se osui kylkeesi, ja kolmanneksi...\" hän sanoi puhdistaessaan Troopperin miekan terää verestä, \"Olet tulen Toa. Sinuun iskettiin omalla miekallasi, joka oli yhä kuuma, joka auttoi asiassa. Tuli ei sinua helposti tapa.\"<br>\n<br>\n\"Olen todella kiitollinen sinulle,\" Trooperi riemuitsi.<br>\n<br>\n\"Pelastit henkeni, minä sinun.\" Matoran vastasi.<br>\n<br>\n\"Tule, minun pitää viedä Matoraneja turvaan, ja etsin muitakin Matoraneja: haluatko turvaan heti, vai seuraatko minua vielä?\"<br>\n<br>\n\"Minä seuraan sinua, katson että pysyt kunnossa. Olet heikossa kunnossa, ja autan sinua tarvittaessa.\"<br>\n<br>\nNiin he lähtiät hitaasti jatkamaan matkaansa...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":390,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-30T16:03","content":"<strong>Trooppinen saari, Nazorak-tukikohta</strong><br>\n<br>\n”Woooaaaaaah!” Snowman huusi liukuessaan jyrkkää katonharjannetta alas. Hän näki, kuinka matoralaiset hänen edessään ponnistivat, ja loikkasivat juuri ajoissa seuraavalle katolle. Lumiukko teki perässä, lensi ilman halki, laskeutui, ja säilytti tasapainonsa niukin naukin. Sitten hän jatkoi pikkuväen perässä juoksemista.<br>\n<br>\nMatoralaiset olivat kertoneet suunnitelman menneen hienosti, Snowmanin taistellessa vangit oli saatu käytäviin kohti rannassa odottavia veneitä. Pahaksi onneksi nazorakit olivat kaivautuneet läpi aiemmin löytämästään tallin sisäpihan tunnelista, ja päässeet perille koko vastarintaliikkeen maanalaisesta tunneliverkostosta. Nyt matoralaiset, niin orjatyöstä vapautetut vangit kuin vastarintatiimikin oli siirtynyt ”suunnitelma B:hen.” Toisin sanoen villi kirmaus ennakolta sovittuja ja ansoitettuja reittejä pitkin halki tukikohdan. Viidakossa he olisivat käytännössä selvillä vesillä, suurimmalta osin Le-Matoraneista koostuvaa tiimiä eivät torakat millään saisi kiinni metsässä.<br>\n<br>\nSnowman vain toivoi, ettei parkoreitti olisi ollut ”tällaista ihmeen telinejumppaa” hyppiessään katolta toisille ja heilahdellen milloin mistäkin tukirakenteesta ja palkista.<br>\n<br>\nJuuri, kun lumiukko pelkäsi jääneensä matoralaisista lopullisesti jälkeen, huomasi hän muutaman pikkukaverin odottavan varjoisassa suuaukossa.<br>\n”Tänne päin!” he kuiskasivat.<br>\nSnowman katsoi takaansa tulevaa torakkapartiota, ja sukelsi sisään.<br>\n<br>\nKirmaus jatkui suurehkon, mutta tyhjän hallin läpi. Kun nazorakit rymistivät sisään zamorit laulaen, työnsi varjoihin vetäytynyt matoran vivusta. Kattoon kiinnitetyt tukit ja laatikot romahtivat takaa-ajajien päälle kammottavasti rymisten, mutta ovesta puski sisään lisää torakoita, ja meno jatkui.<br>\n<br>\nSnowman ja matoranit juoksivat ulos mutaiselle kadulle, ja eräs vihreä pikkumies jäi taas kyttäämään pimentoon. Torakoiden tullessa hallista muuan vivu tuli vedetyksi, ja tunneli kadun alla romahti vieden mutaisen kulkutien mukanaan. Nazorakit putosivat kadun mukana parin metrin pudotuksen, ja lähtivät kammottavasti kiroten kapuamaan ylös. Jahti jatkui.<br>\n<br>\nAikansa taas juostuaan matoranit tulivat puiselle lauta-aidalle. He ottivat läheisestä kaiteesta tukea, ja heilauttivat itsensä jalat edellä puuaidan alla olevasta ohuesta raosta.<br>\n”Öh?” Snowman reagoi maan ja aidan väliin jäävää pienen pientä tilaa, ja otti vauhtia. Hän heittäytyi olka edellä ohueksi toivomaansa aitaa vasten, ja se räsähtikin rikki. Matoralaiset auttoivat lumiukon jaloilleen, ja Snowman mutisi jotain sekavaa oikoteistä.<br>\n<br>\nSiitä päästyään joukkio huomasi päässeensä tukikohdan rajamuurille. Matoralaiset kiskoivat auki naamioidun luukun, ja hyppäsivät esiin tulleesta reiästä sisään. Snowman teki perässä. He kulkivat enää lyhyen pätkän tunnelia, kunnes eteen tuli tikkaat. Yksi kerrallaan he kapusivat ylös, ja viimeisenä ylös tullut Snowman pällisteli ympärilleen sademetsässä, muurin toisella puolella.<br>\n”Kiitos, toa. Toivattavasti näemme vielä” eräs matoraneista sanoi lumiukolle, ja niine hyvineen koko matoralais-joukkio viiletti sademetsän suojiin. Snowman teki vakiotemppunsa, kiinnitti valkean ruuminsa täyteen kasvillisuutta ja heittäytyi pensaikkoon, eikä hetkeäkään liian aikaisin. Nazorakit tulivat juuri luukusta ylös, ja lähtivät painamaan viidakkoon. Snowman tiesi, että matoranit olivat jo käytännössä laivoilla.<br>\n<br>\nHän oli tehnyt sen. Hän oli auttanut matoralaiset vapaiksi. Sitten seurasikin se vaikea osuus. Piti etsiä ninjasoturi hälytyksessä olevasta vihollistukikohdasta, ja sitten paikantaa mystinen Nimda-siru. Ja poiskin olisi kiva päästä.<br>\n<br>\n<em>Tästä tulee vielä pitkä yö</em>, Snowman tuumi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":391,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-11-30T16:11","content":"<strong>Tie Klaanin telakalle</strong><br>\n<br>\nKeetongu juoksi kohti telakkaa. Hän oli hengästynyt, mutta huoli pienistä Matoran-tovereista ajoi häntä eteenpäin.<br>\n<br>\nKeetongu poistui Klaanin keskustasta. Telakka oli jo näkötäisyydellä. Mutta hän näki pelkkää höyryä. Se oli hyvä merkki. Tehmut oli varmaankin antanut käskyn päästää höyryä ilmaan telakan peittämiseksi. Aluksilla oli tärkeä osa Klaanin vahvuudessa tänä synkkänä aikana, eikä niitä saanut menettää. <br>\n<br>\nKeetongu sukelsi sumuun. Hän osasi telakan ovelle vaikka sokeana. Ovi oli lukittu. Sisältä ei kuulunut ääniä.<br>\n<br>\n\"Ehh... Huhuu?\" Keetongu sanoi ja kolkutti messinkivahvisteiseen puuoveen.<br>\n<br>\nOvi avattiin raolleen. Siitä pisti ulos kanoka-kiekonheitin. Se kuitenkin vedettiin heti pois, sillä ovea vartioiva oranssia Mahikia kantava tunnisti pomonsa.<br>\n<br>\n\"Se on hän! Keetongu on palannut!\" Matoran huusi. Ovi avattiin. Keetongu astui sisään.<br>\n<br>\nSisällä oli paljon höyryä, mutta näkyvyys oli selvästi parempi kuin ulkona. Mestari Tehmut, joka oli komentanut laivastoa Keetongun matkan aikana, juoksi häntä vastaan ja veti käden lippaan.<br>\n<br>\n\"Komentaja! Klaaniin on hyökätty.\" Hän sanoi.<br>\n<br>\n\"Huomasin\", Keetongu totesi.<br>\n<br>\n\"Menetimme yhden koneen ja kaksi uljasta lentäjää. Päätimme vetäytyä ja piilottaa telakan, sillä aseemme eivät tehonneet niihin. Outoja lieriöitä! Onneksi ne eivät löytäneet tänne. Kaksi Klaanilaista kävi täällä aiemmin. Toinen oli erittäin pahasti haavoittunut. Hän otti sen parin vuoden takaisen höyrypuvun prototyypin. Emme vastustelleet, komentaja.\", Tehmut raportoi.<br>\n<br>\n\"Synkkiä uutisia, mutta pahemminkin voisi olla. Kaksi outoa, lentävää lieriötä hyökkäsi meidänkin kimppuun, mutta pääsin pakenemaan. Tunnistitteko Klaanilaiset? Entä ketkä olivat tämä kuolleet sotasankarit?\" Keetongu vastasi.<br>\n<br>\n\"Mestarit Ornu ja Tuthak,\" Tehmut vastasi.<br>\n<br>\n\"Kuolleiden muistolle on aikaa myöhemmin. Minun on levättävä. Herättäkää minut, jos saatte uutisia tei tänne hyökätään! Ja käskekää kaikkia aluksia vetäytymään, jos niitä on ilmassa\", Keetongu sanoi. Hän paineli asuntoonsa Telakan pohjoissiipeen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":392,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-11-30T19:39","content":"<strong>Pihamaa</strong><br>\n<br>\nKilljoy makasi tyhjällä ruohikolla avuttomana. Hän ei olisi mitenkään voinut tässä tilassaan hakea ionikatanansa ajoissa ja puolustaa itseään lähestyvältä Feterralta. Yön varjossa Metalliolento näytti erityisen painajaismaiselta. <br>\nVaikka Metalliolento liikkuikin vielä yhtä hyvin kuin aluksikin, se oli selvästi vahingoittunut hänen panssarin itsetuhosta syntyneestä räjähdyksestä. Joko siitä tai sen lentämisestä Klaanitornin kovan Protodermis-seinän läpi ja osuesaan pihamaalle. Näin korkealta putoaminen mikä tahansakin olio olisi vahingoittunut edes jonkin verran.<br>\nKilljoyn putoamisen oli helpottanut hänen kasvoihin sulaneet Mirun palaset, jotka hän sai ihmeen kaupalla toimimaan hetken, sekä korkea puu joka vastaanotti hänet oksillaan.<br>\n<br>\nMetalliolento alkoi levittämään luurankomaisia raajojaan Killjoyta päin. Hän ei halunnut kuvitella miltä tuntuisi joutua tämän teräksisen kouran repimäksi.<br>\nMutta pian kuin hän huomasikaan, hän ei enään tarvinnutkaan. Kirkas valon luoti osui Feterraan selkään, aiheuttaen yllättävän kivun relfleksin Olennolle, samalla kun Tawa hyppäsi sen eteen ja alkoi iskemään sitä keihäällään pitääksen sen pois Killjoysta, antaen hänelle aikaa raahata itsensä pois taistelukentältä. Tawa ja Domek ovat ehtineet paikalle kuin ihmeen kaupalla.<br>\nDomek seisoi pihamaan portilla hyvin jännittyneenä. Hän oli juuri joutunut putoamaan hissin kuilun läpi ehtiääkseen paikalle. Hän yritti muistaa miksi koskaan keksikään tämän idean. <br>\n<br>\nTawa viskoi ja heilautti keihästä Feterran murtuneeseen haarniskaan vasemmalta ja oikealta, mutta Olento torjui melkein jokaisen iskun metallikyynervarteella, luoden kovia kalskahduksia pihamaan läpi. Tawa laukaisi kädestään sähkön purkauksen Metalliolennon rintapanssariin, mutta Olento ei reagoinut tippaakaan.<br>\nFeterran yrittäessä viiltää Sähkön Toaa kynsillään, Domek loikkasi Metalliolennon taakse, heittäen valon luodin sen hyökkääviin raajoihin, antaen Tawalle mahdollisuuden iskeä Olennon oikeaan silmään. Feterrat eivät langenneet samaan temppuun toisen kerran; sen teräksinen käsivarsi puolusti salkoaseen. Tawa ei antanut tämän yllättää häntä ja sivalsi voimakkaasti keihäänsä vihollisen rintahaarniskaan.<br>\nPieni halkeama syntyi yllättävästi keihään osuessa. Kaikki pahoinpitely Olennon kuoreen on selvästi alkanut vaikuttamaan siihen, mutta sen läpäiseminen olisi silti vielä hankalaa.<br>\nDomek ampui kädestään vahvan valonsäteen Olennon selkään päin. Feterra työntyi eteenpäin, jolloin Sähkön Toa väistyi sivuun ja iski keihäänsä Olennon takaosaan. Toinen halkeama, tällä kertaa paljon laajempi ja syvempi kuin edellinen.<br>\n<br>\nFeterra analysoi tilannetta. Tätä menoa molemmat Toat ovat piankin voitolla. Mutta molemmat Toat ovat tärkeitä ja heidät pitää tuoda Mestari Z.M.A:lle elossa, eikä sen paralysointia varten olevat plasma-aseet ole enään toiminta-kunnossa. <br>\n<br>\nMutta mitä jos heitä ei tarvitse tuoda elossa yhtenä kappaleena?<br>\nTawa iski keihäänsä uudestaan Feterran selkäosaan, mutta melkein silmänräpäyksessä Metalliolento kääntyi Sähkön Toaa päin ja tarttui salkoaseeseen ennen kuin tämä osui. Feterra taittoi yhdestä käsistään energia-aseeksi ja ampui Toan toiseen niveleen, halvaannuttaen kohteensa. <br>\nTawa ähkäisi kivusta, mutta yritti pitää itsensä pystyssä keihänsä avulla. Domek hätkähti heti ja hyppäsi Olennon eteen, sytyttäen nopeasti kämmenestään kirkkaan valon väläyksen sokaistaen kohteensa ja ampui toisen valonsäteen Feterraan päin, työntäen sen pois heistä.<br>\nDomek lähti heti auttamaan Tawaa pois pihamaalta suoraan portille, mutta juuri silloin Feterra ampui takaapäin energia-säteen, joka osui Valon Toan vasempaan käsivarteen. Domek murahti.<br>\nFeterra kiisi salamannopeasti heidän eteen ja tarttui Valon Toan kurkkuun ja tähtäsi energia-aseensa Tawaa päin, estäen mahdollisen vastarinnan. Domek yritti taistella vastaan, mutta ote oli aivan liian voimakas eikä hän kykenyt käyttämään elementtivoimiaan. Metalliolento tuijotti häntä yhtä kylmästi kuin jokaisen kohteensa, mutta ei näyttänyt aikovan hyökätä. Tämä ei kyllä helpottanut Domekin oloa. Tuhansittain ajatuksia alkoi seikkailemaan hänen mielessä, eikä yksikään niistä halunnut tulla hänen käsiksi.<br>\nSilloin Feterra alkoi puhumaan.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Käsky: Valon Toa. Sinä. . .\"</span></span><br>\n<br>\nMutta juuri ennen kuin se lopetti lauseensa, jokin yhtäkkiä keskeytti Feterran puhumisen. <br>\nKilljoy oli polvillaan Metalliolennon takana, pitäen molemmissa käsissä ionikatanaansa, mikä on lävistänyt Olennon takaapäin. Sen haarniska oli kaikkien pahoinpitelyjen jälkeen viimein haljennut tarpeeksi kestävän teräsaseen läpäisemiseksi.<br>\nSilloin Feterra alkoi sätkiä kuolevan hyönteisen kaltaisesti, pudottaen Domekin sekä kaataen Killjoyn takaisin maahan ja alkoi huutamaan tuskasta. Se oli täysin erillaista kuin Klaanilaiset olivat odottaneet vielä äsken tunteettomalta Metalliolennolta, mikä vain järkytti heitä entisestään. Huuto oli sanoinkuvaamaton sekoitus metallisia ja epäluonnollisia ääniä, joka silti kuulosti tietyssä tasossa karmaisevan inhimilliseltä, kuin jonkinlainen sairas, kieroutunut vitsi.<br>\nTawa silti päätti tehdä mikä oli parasta Klaanille ja keräsi kaiken voimansa nostamalla itsensä toisella jalalla ylös ja iski keihäänsä suoraan Feterran rintapanssariin, ja alkoi keskittämään kaiken sähköenergiansa siihen.<br>\nHuuto alkoi kaikua koko pihamaan läpi ja eteni jopa portin käytäville asti. Feterra sätki ja yritti taistella Sähkön Toaa, mutta jokainen liike vain aiheutti enemmän kärsimystä Olennolle. Huuto oli korvia raastava.<br>\nEnergian purkauksia, lieskoja ja savua purkautui ja halkeili Feterran metalliruumiin ympärillä ja sisuksissa. Sähkön Toa jatkoi siitä huolimatta hyökkäystään, kunnes Feterran kouristukset viimein alkoivat hilliintyä jolloin hän viimein päästi irti keihäästä. <br>\n<br>\nFeterra alkoi liikkumaan. Olennon silmät alkoivat välkehtiä satunnaisesti ja se liikkui eri suuntiin kuin hämmentynyt Rahi. Se viimein käänsi itsensä Klaanilaisiin ja liikkui heitä päin. Klaanilaiset näyttivät hätkähtävän tästä hieman, mutta eivät näyttäneet tekevän enään muuta kuin katsella.<br>\nFeterra nosti yhden raajoistaan ja näytti yrittävän tavoitella heitä.<br>\n<br>\nSilloin sen silmät menivät tyhjiksi ja Metalliolento lopetti liikkumisen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":393,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-01T15:38","content":"<strong>Klaanin pohjakerros</strong><br>\n<br>\nEpäinhimillistä karjuntaa kuuluu raunioituneeseen pohjakerrokseen. Se kuuluu selvästi pihalta, eikä kukaan Klaanilaista ole koskaan kuullut mitään senkaltaista.<br>\nMatoro kääntää päänsä ulko-ovelle. Se oli virhe, sillä sekunnin murto-osassa Feterra ampuu plasma-aallon Toaan, heittäen tämän seinään. Matoron mustassa panssarissa on suuria palaneita uria plasmasta.<br>\n<br>\nFeterra kääntyy nopeasti, tähtää plasma-aseellaan ja yksi hyvin tähdätty laukaus räjäyttää seinällä olevan asekaapin. Sen vieressä ollut Summerganon kaatuu maahan paineaallon vaikutuksesta.<br>\n<br>\nHieman kauempana Umbran ja Arkistojen ylläpitäjäkaksikon taistelu metallirobottia vastaan on liikkunut erään painovoima-iskun takia sivuunpäin, eräälle käytävälle. Taistelu liikkuu puolin ja tosin, mutta Umbra onnistuu voimillaan tekemään tilanteesta melkein tasaisen.<br>\n<br>\nKolmas Feterra taistelee Makea ja Kapuraa vastaan. Näin vain kertauksena.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nJään Toa koittaa liikkua. Plasma-ammus vaurioitti pahasti hänen vatsaansa, polttaen panssarin kokonaan rikki. Metallinen kuolema todennäköisesti ampuu hänet ihan pian.<br>\nMatoro koittaa nousta, mutta tajuaa että hänen jalkansa eivät liiku. Hän nostaa katseensa eteenpäin, jossa olento keskittyy taas häneen Summerganonia kohden tulituksen jälkeen. <br>\nMatoro pohtii vaihtoehtojaan. Jää hidastaisi sitä vain hetken. <br>\nMatoron mieleen juolahtaa hämärä idea. Hänen harppuunansa on nyt ladattu, joten hän voisi paeta kattoon sillä. <br>\n<br>\nMatoro nostaa kättään hitaasti. Hän painaa robottikädestään pientä näppäintä, jolloin prototeräksinen iskuhaka lähtee kovaa lentoon yläviistoon, se iskeytyy ylhäällä olevan parven kaiteeseen ja voimakas kelain lähtee käyntiin. Matoro syöskyy ilman halki, Feterra kääntyy silmänräpäyksesssä, ampuu ja vaijeri katkeaa. Matoron tippuessa hänen selkäpanssarieihin osuu plasma-ammus. Hän putoaa kovaa alaspäin johtavaan, romua täynnä olevaan portaikkoon. Matoron tuskanhuuto olisi kuulunut ellei plasma-ammuksesta sortuvan parven maahantulosta aiheutunut ryminä olisi peittänyt sitä.<br>\n<br>\nMetallinen kartio pysähtyy hetkeksi. Se vaikuttaa miettivän jotain, surisevan ja nostavan korkeuttaan.<br>\n<em>\"Perääntykää välittömästi pois. Unohtakaa Valon Toa ja Nimda. Yksi teistä on kuollut.\"</em><br>\nSe lähtee lentoon yläikkkunasta, pimeyteen.<br>\nKaksi muuta Feterraa lähtevät myös. Klaanilaiset jäävät ihmettelemään tilannetta.<br>\n<br>\n[spoil]Joo, Feterrojen häippäisy myötäilee tulevaa G:n viestiä. Ei ollut omaa sooloiluani.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":394,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-12-01T18:51","content":"<span style=\"color:black\"><strong>Bio-Klaani, käytävä reaktorille</strong><br>\n<br>\nJotain mustaa asteli ylös pitkää porraskäytävää, joka vei kauemmas Klaanin linnoituksen sinihohtoisesta reaktorista. Mustalla olennolla oli kuitenkin tällä kertaa poikkeuksellisesti vain kaksi jalkaa. Valkoiset ja suorat hampaat näyttäytyivät pirullisen hymyn myötä keskellä mustan humanoidin päätä ja silmiä oli sama määrä kuin aiemmin. Yksikään silmistä ei tosin sijainnut olennon päässä.<br>\nKäytävän valot olivat vihdoin syttyneet uudelleen, mutta niiden harvalukuisuus ja heikkous mahdollisti sen, että Avde kykeni liikkumaan itselleen mukavimmalla tavalla.<br>\n<br>\nAvde hymyili. Hän ei liikkunut yhtä terhakkaasti kuin astuessaan linnoitukseen, mutta oli tyytyväinen. Hän kuiskaili jotain hiljaa itsekseen edetessään läpi käytävän.<br>\n<br>\nPian Avde näki jotain. Pieni hohtavalla silmällä varustettu metallinen lentävä lautanen liikkui läpi käytävän skannaten aluetta yksinäisellä silmällään. Tämä Avhrak Vaksi kutsuttu mekanismi pysähtyi nähtyään Avden varjoissa. Avdekin lopetti kävelyn ja tervehti pientä olentoa heiluttaen aavemaisesti kädellään.<br>\n<br>\nPienen olennon silmä suureni ja se päästi lyhyitä piippauksia ja naksahduksia. Pian se lopetti skannaamisen ja avasi jonkinlaisen kommunikaatiokanavan.<br>\n<br>\n\"He&#820;i, Ar&#861;stein, ystäväni\", Avde sanoi iloisesti metalliselle lautaselle. \" &#823;Tiedän&#802;, että&#864; ka&#866;t&#822;s&#1161;e&#866;l&#856;e&#807;t.&#808;\"<br>\n<br>\nMikrofonin toisessa päässä istuva Arsteiniksi kutsuttu henkilö tuhahti äänekkäästi. \"Ah, mikään ei karkaa sinun silmistäsi\", hän sanoi ylimielisesti.<br>\n<br>\n\"Olen saanut melkein kaiken haluamani\", Avde sanoi, \"ja aamu on pian täällä. Voisimme poistua.\"<br>\n<br>\n\"Voi rakas Avde, mutta iltahan on vasta nuori\", Arstein lausui sarkastisesti. \"Mikset hoitaisi työtäsi loppuun ennen lähtöä?\"<br>\n<br>\n\"Tiedän, missä kuudes on. Mutta emme pääse siihen käsiksi tällä kalustolla.\"<br>\n<br>\nJoku kuulosti pyörivän tuolillaan linjan toisessa päässä.<br>\n\"Ah, aina yhtä neuvokas, rakas Avde. Aina yhtä neuvokas.\"<br>\n<br>\n\"Kiitos kovasti\", musta olento vastasi. \"Kutsu Sheelika ja rautakasasi niin lähdemme.\" <br>\n<br>\nArstein huokaisi. \"Pelkään pahoin, ettei Sheelika palaa takaisin vielä pitkään aikaan.\"<br>\n<br>\n\"Valitettavaa. Minun on kuitenkin poistuttava. Pärjäähän tyttösesi?\"<br>\n<br>\n\"Klaani on aivan liian lempeä antaakseen hänen kuolla. Kyllä hän tulee pärjäämään.\"</span><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Pihamaa</strong><br>\n<br>\nGuardian, Kepe ja Paaco saapuivat Killjoyn ja Feterran kraatereille vain joitakin sekunteja myöhässä. Tuhoutuvan Feterran hallitsematon kuolevaa hyönteistä muistuttava sätkiminen oli päättynyt tuskanhuutoon, jonka kaltaista Guardian ei ollut koskaan kuullut. Nyt Feterran savuava metallinen raato lojui nurmella yskivän Killjoyn vieressä eikä enää liikkunut.<br>\n<br>\nGuardian käveli lähelle Feterraa ja työnsi varovaisesti keihästään kohti metallista tappokonetta. Ennen kuin hän kuitenkaan ehti osua siihen, Tawa tarttui keihääseen.<br>\n\"Se on kuollut\", Tawa sanoi.<br>\n<br>\n\"Mistä olet varma?\" Guardian kysyi epäluuloisesti.<br>\n<br>\n\"Ei mikään voisi selvitä tuollaisesta\", maassa makaava Killjoy sanoi huohottaen. Muut olivat järkyttyneitä siitä, miltä entinen pimeyden metsästäjä näytti ilman haarniskaansa, mutta kukaan ei viitsinyt katsoa häntä liian pitkään. Tämä oli Killjoylle arka asia.<br>\n<br>\n\"Taidat tarvita uuden haarniskan?\" Kepe uskaltautui sanomaan varovaisesti.<br>\n<br>\n\"Jättäkää se Creedylle\", Killjoy torjui Kepen tarjouksen nopeasti. \"Creedy osaa. Creedy tietää.\" Entinen metsästäjä yskäisi jälleen.<br>\n<br>\nPaaco kyyristyi hieman Killjoyn viereen ja aktivoi voimansa ensiapukäyttöön niin hyvin kuin osasi. Muut katsoivat Feterraa vielä hetken.<br>\n<br>\n\"Jos on näin vaikea tuhota edes yksi...\" Domek aloitti. Guardian keskeytti hänet parhaansa mukaan.<br>\n\"Heeeeeeeeei. Domek, missä hattusi on?\"<br>\nValon Toa nosti kätensä päänsä korkeudelle ja hieroi päälakeaan. Hän tunsi itsensä hyvin kaljuksi.<br>\n\"Kadotin sen\", Domek sanoi tunteettomasti. Kankainen päähine oli tässä tilanteessa toissijainen asia.<br>\n<br>\nGuardian kääntyi kohti Tawaa. He olivat sanomassa selvästi molemmat jotain, mutta Guardian päätti antaa Tawan puhua ensiksi.<br>\n\"Ne voi tappaa\", Tawa totesi puoliääneen.<br>\n<br>\n\"Ehkä\", Guardian sanoi. \"Mutta en tiedä, pärjäämmekö näin vähin joukoin.\"<br>\n<br>\n\"Luulen, että pärjäämme\", Tawa sanoi. \"Hyökkäysraportteja ei tullut paljoakaan ennen kuin Sheelika hyökkäsi kimppuuni.\" Guardianin silmäkulma nousi kun Sheelika mainittiin. Tawa kuitenkin jatkoi: \"Mitä nämä sitten ovatkaan, niitä ei ole paljoa. Tämä ei ole sodanjulistus.\"<br>\n<br>\nGuardian näytti pohdiskelevalta hetken. Sitten hän tajusi.<br>\n\"Se on harhautus.\"<br>\n<br>\n\"Avde\", Tawa sanoi. \"Hän meni reaktoria kohti.\"<br>\n<br>\n\"Ja Visokki seurasi. Mitäköhän hän-\"<br>\n<br>\nGuardian keskeytettiin jälleen. Feterran savuavasta raadosta kuului jälleen ääniä. Feterra ei enää liikkunut, mutta sen kommunikaattori toimi yhä.<br>\nViileän rauhallinen ääni puhui jälleen omasta komentoluolastaan. Se painotti jokaista sanaansa tehokkaasti.<br>\n<br>\n<em>\"Perääntykää välittömästi pois. Unohtakaa Valon Toa ja Nimda. Yksi teistä on kuollut.\"</em><br>\n<br>\nTämän jälkeen oli hiljaista, mutta viesti toistui pian. Kepe katsoi himoitsevana vastaanottimena toimivaa kaiutinta, joka pilkisti Feterran murtuneesta kuoresta.<br>\nLaite hiljeni Klaanin taitavimman teknikko-Toan tehtyä jotain sanoinkuvaamatonta. Pian kuuden klaanilaisen joukkio kuitenkin ymmärsi, että ääni ei kuulunut vain tästä yhdestä Feterrasta. Se kaikui ympäri linnoitusta.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Kahvila</strong><br>\n<br>\nPegghu oli jo sulkenut silmänsä. Hän oli alistunut kohtaloonsa. Avhrak Feterraksi itsensä nimittänyt olento latasi lämpimiä säteitä olkapäässään.<br>\n<br>\nSe kuitenkin keskeytyi, kun joku puhui jostain kaukaa.<br>\n<br>\n<em>\"Perääntykää välittömästi pois. Unohtakaa se Valon Toa ja Nimda. Yksi teistä on kuollut.\"</em><br>\nPegghu ei tiennyt, miten reagoida. Sitten joku puhui taas, mutta tällä kertaa Matoran-vartija tunnisti äänen.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Ehdotus: Saat elää tällä kertaa.</span></span><br>\n<br>\nPegghu ei uskaltanut avata silmiään ennen kuin Feterran etäinen leijumisen ääni oli kadonnut kauas. Kun hän kuitenkin avasi ne, hän näki parhaan ystävänsä makaamassa maassa liikkumattomana. Naamion sirpaleita lojui kaikkialla. Matoranin sydänvalo oli himmeä.<br>\n<br>\n\"F-Frottik?\"<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Majakka</strong><br>\n<br>\n<em>\"Perääntykää välittömästi pois. Unohtakaa se Valon Toa ja Nimda. Yksi teistä on kuollut.\"</em><br>\nFeterrat tottelivat ja poistuivat ikkunoista.<br>\n<br>\n\"Mitä?\" joku huudahti vihaisesti rikkoen pimeyden hiljaisuuden. \"Ne murhaavat meitä joukolla ja sitten kun yksi niistä-\"<br>\n\"Sinä\", Same sanoi. \"Hiljaa tai lähdet niiden mukana. Se on ohi.\"<br>\n<br>\n<strong>Sellit</strong><br>\n<br>\nJuuri selliin vangitulta Sheelikalta takavarikoituja varusteita parhaillaan tutkiva Santor oli tottunut siihen, että vangit yrittäisivät räjäyttää hänet johonkin piilotetulla kranaatilla.<br>\nTällä kertaa ei käynyt niin. Santor ei ollut ihan varma, milloin vangin varusteet olivat viimeksi puhuneet hänelle.<br>\n<br>\n<em>\"Perääntykää välittömästi pois. Unohtakaa se Valon Toa ja Nimda. Yksi teistä on kuollut.\"</em><br>\n<br>\nSantor katsoi uusinta vankia kysyvänä. Tämä ei vastannut.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnoitus, korkealla</strong><br>\n<br>\nValonheittimet heijastivat valokiilansa ilmassa leijuviin metallisylintereihin. Avhrak Feterrat nousivat hitaasti ylöspäin ja kerääntyivät taivaalle linnoituksen korkeimman tornin yläpuolelle. Ne eivät liikkuneet enää yhtä nopeasti ja hyökkäävästi kuin ennen. Nyt metalliset olennot olivat sulkeneet kätensä ja niihin kuuluvan aseistuksen kiinni vartaloihinsa, sammuttaneet näkyvät valonsa ja leijuivat ylöspäin suorastaan melankolisesti. Klaanin linnakkeen muurien tykit ampuivat viimeisiä laukauksiaan kohti Feterroja, mutta olennot eivät näyttäneet edes huomaavan.<br>\n<br>\nParinkymmenen Avhrak Feterran mukana leijaili sekalainen sadan pienemmän Avhrak Van joukko, joka muodosti jonkinlaisen ohuen voimakentän Feterrojen ympärille. Sen turvissa rautainen joukkue nousi aina vain ylemmäs ja ylemmäs, kunnes mitään ei enää näkynyt.<br>\nVaara oli ohi. Jossain alapuolella Klaanin lääkintäosastolla sytytettiin punainen hätävalo. <br>\n<br>\n<br>\nJossain muurien ulkopuolella Syvä Nauru kohtasi jälleen Punaisen Miehen. Pian taas punaisen Matoranin hahmossa liikkuva Avde käveli varovaisesti suurten kallioiden taakse piiloon Klaanin vartijoilta. Hän liikkui kohti rantaa.<br>\n<br>\nAvdella olisi vielä asiaa Klaanin linnoitukseen. Kuudes siru sijaitsi yhä jossain sisällä, mutta nyt ei ollut aika sille.<br>\n<br>\nVene olisi jo valmiina. Nihilisti odottaisi. Ja jos kaikki oli mennyt hyvin, myös Marionetti olisi ehtinyt paikalle.<br>\n<br>\nAvde ei pitänyt veneilystä, mutta tällä hetkellä se oli varmin tapa liikkua huomaamatta. Avdella oli hieman asiaa Arsteinille.<br>\n<br>\n[spoil]Domek kirjoitti tästä enemmän kuin haluan myöntää.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":395,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-01T20:45","content":"<strong>Linnoituksen reikä pihamaalle</strong> <br>\n<br>\nGuardian katsahti aukkoon suihkutuksen ääneen kuultuaan, \"Mitä pirua!\"<br>\n<br>\nSumu hälveni ja Gekko katsoi ympärilleen, yllätyksekseen hän huomasi olvensa... yksin.<br>\n<br>\n\"Mihin ne nyt lähtivät?\"<br>\n<br>\n[spoil]Tillin tallin, nukuttaa! Haluan nukkua![/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":396,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-12-01T21:35","content":"<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<br>\nAmiraali oli juuri tuijottamassa huoneensa ikkunasta ulos, kun hänen työpöydällään oleva sisäpuhelin soi. Hän otti muutavan askelluksen kohti pöytäänsä, ja painoi puhelimen välkkyvää nappulaa.<br>\n”Haloo?”<br>\n”Herra Amiraali, tukikohdasta on juuri tullut tieto, että Kuningatar on saatu taltutettua. Se on toistaiseksi tajuton, mutta kahleet on kiinni ja niitä on vahvistettu.”<br>\n”Vai niin” 002 vastasi, ja sulki yhteyden. Hänen ei tiennyt, oliko millään tasolla hämmästynyt Klaanilaisten naiiviudesta. Hyökätä niin pienellä joukolla Kuningatarta vastaan. Nazorakeilla kului joka kerta sen taltuttamiseen kymmeniä miehiä, ja Klaanin väki oli lähettänyt viisi soturia.<br>\n<br>\nAmiraalista se oli säälittävää, muttei uhrannut asialle enempää ajatuksiaan. Hän askelsi pois huoneestaan, ja lähti kulkemaan käytävää pitkin. Tämä oli yksi niistä harvoista Rautasiiven käytävistä, joilla oli matto. Joidenkin mielestä se johtui 002:n turhamaisuudesta, toiset väittivät niiden olleen paikallaan jo ennen nykyisen Amiraalin virkaansa tuloa.<br>\n<br>\nAmiraali saapui kierreportaikkoon. Hän laskeutui ne hieman hitaasti, joka toisen askelen kolahtaessa äänekkäästi. Seuraavaa käytävää reunustivat melko vanhanaikaiset lamput, ja kaikki seinällä roikkuvat taulut esittivät erilaisia torakoiden laivoja.<br>\n<br>\nKäytävän puolesta välistä alkoi suuri portaikko, ja sen laskeuduttuaan Amiraali pääsi nopeasti suuren hallin pääoville. Niiden auettua hitaasti vastaan tuli papereita kädessään kantava sinistä barettia päässään kantava nazorak 1034, joka aloitti heti kunniaa vaivalloisesti paperinipun kanssa tehtyään puheensa.<br>\n”Herra Amiraali, koulutus sujuu aikataulussa. Peruskurssi on jo oikeastaan saatu suoritettua.”<br>\n<br>\n002 ei vastannut mitään, keskittyi vain katselemaan täsmälleen samassa tahdissa lähitaistelua harjoittelevien torakoiden toimintaa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Kummitusten Suo</strong><br>\n<br>\nKolmen Zyglakin muodostama partio asteli mättäillä tarkkaillen koko ajan ympäristöään. Sinisen ja punaisen värinen matelija aloitti keskustelun ärtyneenä.<br>\n”Kerro vielä kerran Asza, miksi meidän täytyy olla tällä kammottavalla rämeellä 'partioimassa'. Sen koommin Klaanilaiset kuin muutkaan saaren asukit eivät käytä tätä suota kuin poikkeustapauksissa. Miksi hitossa meidän muka täytyy vahtia tätä, he ymmärtävät aivan yhtä hyvin kuin mekin, että tämä paikka on saaren vaarallisimpien rahien koti.”<br>\nJoukkiota johtava, raskasrakenteinen Zyglak mietti hetken vastaisiko enää tähän kysymykseen. Hän kuitenkin lopulta päätyi selittämään.<br>\n”Koska eräs Nazorakien pesän vaikeiten vartioitavista sisäänkäynneistä sijaitsee tämän suon laidalla.”<br>\n”Ja miksi ötökät pistävät meidät omille asioilleen?”<br>\n”Naama umpeen, molemmat!” kolmas, hopean ja tummanvihreän värinen kumara Zyglak sähähti. ”Minusta tuntuu, että meitä tarkkaillaan.”<br>\n<br>\nHän osoitti koukkusormellaan pienen tiheikön suuntaan, ja kaikki kolme näkivät varjoissa kiiluvat viirusilmät.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":397,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-12-02T09:47","content":"<strong>Nazorakien luolasto, metallilevyn takana suojassa, muutaman metrin päässä Matoron pysäyttämästä pommista</strong><br>\n<br>\n\"Ehkä pommi on epälunnossa\", eräs Nazorakeista kuiskasi. \"Vaiti! Minun pommini toimivat aina\", toinen karjui.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":398,"creator":"Jake","timestamp":"2010-12-02T14:35","content":"Jaken ruumis makasi laavan keskellä, silpoutuneena, mustana, tuhoutuneena. Jake oli kuollut. Mitään toivoa ei enään ollut. Ataman tekemä vahinko ja laavaan tippuminen yhdessä olivat aiheuttaneet täydellisen tuhoutumisen. Jotain kuitenkin tapahtui. Pieni valonkipinä. Pieni valonkipinä, joka sai laavan purkautumaan. Laavajärven laavat lensivät yhtäkkiä ylöspäin, ja kuolleen Toan ruumis olisi kohta lopullisesti tuhoutunut. Kun laava oli tulossa takaisin alas, se pysähtyi ilmaan ikäänkuin suojakentäksi. Se valui suojakentän reunoja pitkin takaisin maahan, ja kun laava oli valunut, outo hahmo oli täysin kuivalla kivipinnalla pitelemässä energiakenttää kasassa. Tällä hahmolla ei ollut kuitenkaan jalkoja. Se oli Jake. Laava oli muodostanut jostain kumman syystä Jakelle uuden kehon, paitsi jalat, joista ei ollut jäänyt mitään jäljelle. Hän ei ollut enään toa. Jake nousi hiljalleen ilmaan kun se oli voimakenttänsä kanssa laavan päällä, se haihdutti voimakentän pois, ja siirtyi maalle. Jake oli elossa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":399,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-02T16:44","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nKauhujen Yö alkaa olla lopuillaan. Liekit lepattavat pimeydessä sortuneen linnoituksen ympäristössä. Pitkin aluetta löytyy haavoittuneita Klaanilaisia ja Matoraneja ruumiiden joukosta. <br>\nPimein hetki on aina juuri ennen auringonnousua.<br>\n<br>\nKaksi matorania tarttuvat ison puupalkin molemmista päistä ja heittävät sen pois. Umbra ja muutama muu siirtelee suuria sortuneita metallipalkkeja sivuun. <br>\n<br>\nVähän aikaa sitten Matoro putosi alas kellariin johtavaan portaikkoon, ja Feterra sorrutti yllä olevan parven ja osan kattoa portaikkoon. <br>\n<br>\nSuurin osa haavoittuneista on viety sairaalaosastolle. Kaikki kynnelle kykenevät sammuttavat tulta ja pelastavat haavoittuneita. <br>\n<br>\nPelastajat löytävät pahasti vahingoittuneen Jään Toan romun seasta. He nostavat Matoron lähellä oleville leijuville paareille ja tämä kiidätetään erääseen Matoran-taloon joka on tällä hetkellä tilapäissairaala.<br>\n<br>\nKaikkialla vallitsee sekavat ajatukset. Mitä ne olivat? Mitä ne tahtoivat? Miksi ne tulivat? Ja ennekaikkea, miksi ne lähtivät niin nopeasti? <br>\nKlaanin ulkoportti oli suorastaan jyrätty - siihen ei pystyisi edes plasma. Jokin paljon robotteja voimakkaampi, synkempi olento oli myös käynyt Klaanissa. <br>\n<br>\nMatoro avaa silmiään hitaasti saatuaan piristävän ruiskeen. Hänen alavartalossa ja selässä on suuria aukkoja panssaroinnissa. Yksi teleskooppisilmistä on särkynyt, niin että entisen skannerin läpi näkyy vain sekavaa lumisadetta ja mustaa. <br>\n<br>\nJään Toa pitelee päätään. Hän tutkailee ympäristöä. Matoron ympärille avautuu pienehkö huone puisilla seinillä. Katossa on iso aukko ja mustunutta puuta, ilmeisesti tulen sammutuksen jäljiltä.<br>\nSeinällä on pieni pöytä täynnä erilaisia rusikuja ja muita tarvikkeita lattialla olevasta laukusta. Perällä on tyhjä, avoin kaappi.<br>\nKatossa kimaltelee valokiviä. Ne luovat himmeän loisteen mökkiin. Kynttilä palaa pöydällä.<br>\n<br>\nVihersininen jaloa Matatua kantava matoran saapuu huoneeseen. <br>\n\"Olet näemmä herännyt. Lepää\", matoran sanoo ohimennen, pakkaa pöydän tarvikkeet laukkuun ja lähtee taas pois.<br>\n\"Eräs matoran lensi kolmen lasiseinän läpi Chat-kahvion seudulla. Hänessä on muutama tuhat lasinsirua, pitää mennä.\", matoran kertoo ja lähtee.<br>\nMatoro jää hämärään mökkiin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":400,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-12-02T21:49","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nTaistelu tuntematonta vastaan oli ohi. Savuavat rauniot ja haavoittuneet klaanilaiset olivat lohduton näky. Mutta Kepe tiesi, että he selviäisivät tästä ja paikkaisivat tuhot. Ennen pitkää. Kaikki jäljet tästä yöstä eivät kuitenkaan koskaan katoaisi. Jokaisen mieleen ja muistoihin oli jäänyt tästä haava, joka ei paranisi siinä missä fyysiset vammat.<br>\n<br>\nHän katsoi merelle. Aurinko nousi horisontin takaa. Paksu pilvipeite oli väistymässä. Aamu oli tullut. Koko saari voisi hengähtää.<br>\n<br>\nKlaanilaiset alkoivat organisoida häthätää alkaneita pelastustoimia. Kepe, tekniikan ihmelapsena, otti asiakseen paikata linnakkeen fyysisiä vammoja ja korjata järjestelmiä.<br>\nLäheisen, taistelulta välttyneen matorankylän asukkaat tulivat sankoin joukoin heidän avukseen.<br>\n<br>\nLinnakkeen portti oli jyrätty. Joku taitava seppä saisi valmistaa uuden, entistä ehomman. Kuin ihmeen kaupalla portin saranat olivat kunnossa, mikä säästi töitä. Pikkuhiljaa hahmottui muitakin vastaavia tapauksia; vauriot eivät suurimmaksi osaksi olleet niin pahoja kuin miltä näyttivät.<br>\n<br>\nOngelmia tuottivat satunnaiset häiriöt sähkönjakelussa. Päägeneraattoria miettiessään hänelle tuli mieleen Visokin poissaolo. Ehkä jonkun pitäisi lähteä hänen peräänsä? Visokin puute alkoi pikkuhiljaa hahmottua muillekin. Tämä herätti levottomuutta läsnäolleiden joukossa.<br>\n<br>\nKepe antoi muutamalle avuliaalle matoranille ohjeet kuljettaa tuhoutunut Feterra Verstaalle tutkittavaksi. Siitä voisi saada irti paljon tietoa heidän vihollisistaan. Ja ehkä jopa selville lähestulkoon tuhoutumattoman vihollisen heikot kohdat.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":401,"creator":"Jake","timestamp":"2010-12-03T10:32","content":"<strong>Klaanin ulkopuolella, ei kovin kaukana klaanista</strong><br>\n<br>\nJake ryömi maassa käsillään. Hänellä ei ollut jalkoja, eikä mitään millä voisi ottaa yhteyttä klaaniin, Jake oli vielä vuorokausi sitten ollut kuolleena keskellä laavaa silpoutuneena, mutta jotain oli tapahtunut. Kukaan ei tiedä mitä, mutta jotain. Jake oli jo näköetäisyydellä klaanista - vuorokauden ryömiminen oli tuottanut tulosta. Kuitenkin näky oli kauhistuttava. Klaani oli tuhoutunut melkein täysin. Jake näki ruumiita ja palanutta romua linnakkeen ympärillä. Jake näki tumman hahmon lähestyvän häntä. Kun se oli jo näköetäisyydellä Jakeen, hän näki että se oli matoran. Matoran tuntui myös näkevän Jaken. \"Kuka oletkaan, haen apua, odota hetki\", Matoran huusi Jakelle ja lähti takaisin linnakkeeseen päin. Sitten kaikki pimeni.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-klaani</strong><br>\n<br>\nJake herää. Hän on klaanissa. Hän yrittää liikkua. \"Hmm...?\", Jake yllättyy. Hän voikin liikkua. Ja kaiken lisäksi hallitusti. Kuitenkin hän tuntee että jalkoja ei ole. Hän katsahtaa hitaasti siihen, missä ennen nukahtamista ei ollut jalkoja. Siinä ovat nyt...<br>\n<br>\nPyörät. Hän huomaa pyörät. \"Selvvä...\", Jake sanoo erittäin hämmentyneenä. \"Jaah, heräsit sitten lopulta, vai?\" Tuttu ääni sanoo. Jake katsahtaa eteensä. Hän näkee keltaisen isokokoisen rahin. \"Keetongu. Kiitos. Tämä helpottaa elämääni erittäin paljon. Juuri tässä vähän aikaa sitten ryömein 26,5 tuntia päästäkseni laavajärveltä klaaniin\", Jake vastaa. \"Joo, ei tarvi kiitellä. Muuten, et ole enään toa, jos huomasit, tai ainakaan et näytä sellaiselta\", Keetongu toteaa Jakelle. \"Jep, mielestäni näytän vähän niinkuin joltain ankkarahin ja auton fuusiolta, hallitsenkohan vielä jäävoimat?\" Jake vastaa. Sitten hän yrittää jäädyttää ämpärissä olevaa vettä. Se ei onnistu. Itseasiassa vesi rupeaa kiehumaan ja ämpäri palaa.<br>\n<br>\n\"Et taida enään hallita jäätä, luulisin.\"<br>\n<br>\n\"Niin minäkin luulen. Tämä vaikuttaa jotenkin enemmän tulelta.\"<br>\n<br>\n\"Mielenkiintoista... Erittäin mielenkiintoista.. Ehkä mutaatiosi syy voidaan selvittää, tule, mennään.\"<br>\n<br>\nWWWRRRRRROOOOOOOMMMM - Ja Jake huristeli Keetongun perään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":402,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-03T18:43","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nMatoro on päässyt jo ylös. Hänellä on toistaisesksi siteet haavojensa päällä, ja vasta niiden parannuttua hänelle laiteteaan panssarointi. <br>\nMatoro tutkailee aikansa kuluksi mitä Klaanissa on tapahtunut. Tai siis, kaikkihan tietävät <em>mitä</em> tapahtui mutta kaikki muu onkin sitten avoinna.<br>\n<br>\nHyökkäys teki suuria tuhoja. Darack ja kylmiön pojat ovat keränneet ruumiit ja selvittäneet Klaanin tappiot. Mahroxin ja vajaan kahdenkymmenen matoranin, mm. Frottikin ja Levahin ruumiit on löydetty eri puolilta aluetta. Laivastosta kuoli kaksi soturia, Ornu ja Tuthak. Kissabion kappaleita on löytynyt ties mistä.<br>\nHaavoittuneita on valtavasti. Moni Klaanilainen on haavoittunut pahasti, vakavimmat ongelmat on Toa Chakralla ja Killjoylla.<br>\nKymmeniä Matoran-taloja on tuhoutunut täysin, ja tulipalo on vahingottanut suurta osaa rakennuksista. Itse linnake on kärsinyt suuria vahinkoja, esimerkiksi useita seiniä on romuna.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":403,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-12-03T21:44","content":"<strong>Bio-Klaani, ulkopiha</strong><br>\n<br>\nOli aikainen aamu. Kukaan ei ollut nukkunut.<br>\nTawa ja Guardian tarkkailivat Klaanin linnoituksen tämänhetkisiä korjausoperaatioita. Välillä Kupen johtama ensiapuryhmittymä kantoi ulos ruumiita. Osa ruumiista liikkui, mutta välillä melankolisesti liikkuvien hoitaja-Matoranien kantamien hahmojen sydänvalot olivat mustia.<br>\nGuardian ja Tawa eivät puhuneet keskenään. He katselivat linnoitusta, joka oli kärsinyt hyökkäyksessä.<br>\n<br>\n\"19 kuollutta\", Guardian sanoi hiljaa.<br>\n<br>\n\"Älä\", Tawa kuiskasi. \"Ei nyt.\"<br>\n<br>\n\"Suurin osa Matoraneja\", Guardian jatkoi. \"Tiedätkö, että harva niistä edes taisteli vastaan?\"<br>\n<br>\nLäheisellä kivellä istui yksi Matoran-vartijoista. Se piteli kädessään vihreän naamion sirua ja katseli jonnekin merelle.<br>\nGuardian ja Tawa olivat taas hetken hiljaa.<br>\n<br>\n\"Visokkia ei ole näkynyt\", sininen skakdi aloitti. \"Luuletko, että Avde-\"<br>\nTawa keskeytti Guardianin. Guardian ei ollut koskaan kuullut Tawan yleensä lempeää ääntä näin vihaisena.<br>\n\"<em><strong>Ei!</strong> Älä.</em>\"<br>\n<br>\nGuardian katsoi Tawan visiirin takaa katsoviin silmiin hetken sanomatta mitään. Silmissä oli vihaisuutta, mutta keltaisen nais-Toan kasvoilta paistoi myös huolestuneisuus. Hän tiesi, mitä Guardian oli sanomassa, mutta ei halunnut kuulla sitä.<br>\nGuardianin katse laskeutui maahan, vaikka Tawa katsoi häntä yhä.<br>\n\"Hänet löydetään kyllä\", Guardian rauhoitteli ilman, että oli varma sanomastaan. \"Ne löytävät aina.\"<br>\n<br>\nTawankin katse laskeutui jonnekin alas.<br>\n<br>\n\"Ja hän on aivan kunnossa\", Guardian sanoi hiljaa perään. \"Olen varma siitä.\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nApuvoimageneraattorin luona oli vilkasta. Suuri osa klaanilaisista oli auttamassa vahingoittuneiden hoitamisessa ja linnakkeen korjaustöissä, mutta tämä pieni sekalainen joukkio keskittyi etsimään johtolankoja öisen sähkökatkoksen aiheuttajasta.<br>\n<br>\nValkoinen titaani, moderaattori Same oli kyyristynyt räjähdyspaikalle aivan generaattorin viereen. Hän pyyhki pölyä ja tutki alkuperäisen sähkökatkoksen aiheuttaneen pommin sirpaleita. Moderaattori nosti niitä silmiensä tasolle ja tutki tarkemmin.<br>\n<br>\n\"Bladis\", Same sanoi takanaan toimettomana seisovalle hopeiselle Skakdille. \"Tule katsomaan.\"<br>\n<br>\nTerävällä haarniskalla varustettu Skakdi käveli Samen viereen ja kyyristyi hieman.<br>\n\"Mitä löysit?\"<br>\n<br>\nSame näytti BV:lle vasemmassa kädessään olevaa sirua. Mustaksi kärähtäneessä ja puoliksi sulaneessa metallinpalassa oli kiinni jotain siniseltä lasilta tai muovilta näyttävää.<br>\nHopeisen Skakdin silmät aukenivat ymmärtäväisen näköisenä. Jotenkin yllättävästi hän kuitenkin kohautti olkapäitään ja irvisti perin skakdimaisesti.<br>\n\"Ei. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä katson. Kerro minulle.\"<br>\n<br>\nSame näytti pettyneeltä.<br>\n\"Mikä tämä sitten onkaan, se loi jonkin sortin elektromagneettisen pulssin\", Same sanoi. \"Vihollinen pisti varman päälle.\"<br>\nBV tuijotti sinistä palaa kiihkeästi. \"Kuka marsusäteilyn nimessä on M.A.Z?\" skakdi sanoi osoittaen pommin osassa olevaa kolmen kirjaimen yhdistelmää.<br>\nSame käänsi palaa itseään kohti ja katsoi tarkemmin.<br>\n<br>\n\"Luulen, että sen pitäisi olla A.M.Z\", hän sanoi siristellen punaisia silmiään, \"mutta ei tuosta järjestyksestä voi olla varma.\" Sen sanottuaan valkoinen moderaattori kutsui jokseenkin lyhyen steltiläisen luokseen ja ojensi pommin osan tälle.<br>\n\"Vie jollekin tutkijoistamme.\"<br>\n<br>\nBV kaiveli kovakouraisesti läpi pommin osien kasan ja suorastaan haisteli yksittäisiä osia löytääkseen jotain uutta. Kasan äsken huolellisesti järjestänyt Same katsoi hieman ärtyneenä vierestä.<br>\n<br>\nPian BV pysäytti kaivamisen. Hänen ilmeensä jäätyi yllättyneeksi.<br>\n\"Same\", Skakdi sanoi varoen, \"et tainnut huomata jotain.\"<br>\n\"Mitä?\"<br>\n<br>\nBV nosti kasasta kanisterimaisen, läpinäkyvän ja huomattavasti kärähtäneen esineen ja ojensi sen Samelle. BV katsoi Samea silmiin ja nielaisi äänekkäästi.<br>\n\"Se Z.A.M:n tai M.Z.A:n tai Z.M.A:n tai minkälie sähköaaltopulssiverme oli ihan oma juttunsa\", BV aloitti. \"Itse pommi taas tuli...no...\"<br>\n<br>\nSame kallisteli mustaksi palanutta kanisteria ja mustan kemikaalin viimeiset tipat valuivat hänen valkoisille käsilleen. Same katsoi kanisteria pitkään.<br>\nSiinä luki \"Verstas\".<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien pesä</strong><br>\n<br>\nKenraalimajuri 014 -koodinimellä tunnettu tummanruskea torakka tarkkaili panssarilasin läpi, kun kaksi yönmustaa Nazorak-agenttia teki jotain sanoinkuvaamatonta joukolle rivisotilaita. Lasin takana olevan pimeän huoneen tapahtumista ei saanut selvää, mutta välillä agenttien käsissä välähti jotain sinistä. Jokaisen välähdyksen jälkeen yksi torakka käveli ulos huoneesta harvinaisen poissaolevan näköisenä.<br>\n<br>\nKukaan ei pitänyt Sinisistä Käsistä. Aina kun joku sai tietää jotain sotilasarvonsa yläpuolelle ulottuvaa, tämä hiljainen kaksikko yksinkertaisesti ilmestyi paikalle. Kädet saivat töitä etenkin nyt, kun viiden klaanilaisen joukon hyökkäys pesään oli selvittänyt rivisotilaille joukon Nazorakien syvimpiä salaisuuksia. Agentit 019 ja 020 tulivat paikalle ja sen jälkeen kukaan ei muistanut mitään.<br>\n<br>\nKenraalimajuria tämä ei olisi haitannut, jos hän ei olisi ollut seuraavana vuorossa.<br>\n<br>\nTorakkajohtajaa ei raivostuttanut se, että hänet muutettaisiin käytännössä toukan tasolla olevaksi työläiseksi. Paljon enemmän 014:ta ärsytti se, että muistinpyyhkäisyn tekisivät alempiarvoiset.<br>\n<br>\nSinisen välähdyksen jälkeen 0014:n mieli keskittyi vain kuningattaren munien lämmittyslaitteiden kunnossapitoon.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":404,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-12-04T00:57","content":"<strong>Matoran-kylä, trooppinen saari</strong><br>\n<br>\nHe eivät ehtineet puolustautua. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Kukaan ei osannut odottaa hyökkäystä temppeliin. Suuri lauma Visorakeja saapui paikalle, niitä suorastaan virtasi sisään joka aukosta. Matoranit, jotka rukoilivat temppelissä, olivat kauhuissaan. Monet Matoranit tapettiin tai mutatoitiin. Isä Bartax piiloutui peloissaan suuren jumalpatsaan taakse. Sitten kaikki pysähtyi. Kuului askeleita. Joku astui temppeliin.<br>\n<br>\n”No niin, pikkuinen. Kessskussstelkaamme hieman yhden esssineen olinpaikasssta”, kuului ääni. Kylmä. Sihisevä. Julma.<br>\n”Olet luvatta astunut pyhän Athin temppeliin, pakana!” Veli Ghor yritti siis vieläkin epätoivoisesti puolustaa temppeliä.<br>\n”Olen luvatta teidän Athinne temppelissssä, ssssillä teillä on jotain, mitä tahdon.”<br>\n”Häpäiset Athin pyhyyden! Häivy temppelistämme!” Julmaa, hiljaista naurua alkoi kuulua. Bartax uskaltautui kurkistamaan patsaan takaa. Pitkä hahmo, joka levitti varjonsa temppeliin, seisoi oviaukon edessä. Se oli pukeutunut mustaan viittaan, joka liehui sisään tulevan ilmavirran voimasta. Auringon viimeiset säteet kehystivät tämän pelottavan hahmon. <br>\n<br>\nVeli Ghor seisoi alttarin takana vähän matkan päässä patsaasta. Alttari oli keskellä huonetta, patsas sijaitsi seinän vieressä. Temppelissä ei ollut varsinaista ovea; vain oviaukko oli keskellä etuseinää. Temppelin seinät olivat hiekan väristä kiveä, johon oli kaiverrettu koriseita ja kuvauksia jumalallisista asioista, joita paikallisen Ath-koron asukkaat yrittivät päivittäin tulkita. Alttarin takana oli suuri Athia esittävä patsas, mutta pienempiä patsaita – kuten tämä, jonka takana Bartax piileksi – sijaitsi ympäri huonetta.<br>\n<br>\n<em>Kylläpä veli Ghor on urhea</em>, isä Bartax ajatteli. Suuri hahmo lähestyi Ghoria. Ghor pysytteli alttarin takana ja otti esiin hänelle liian pitkän, koristeellisen lyömämiekan. Makuta nosti kätensä ja osoitti punaista Ta-Matorania. Miekka lensi tämän kädestä, ja tämä kaatui polvilleen lattialle. Ghorin ylle lankesi varjo. Hän kohotti katseensa ylös. Violetinmustan Kanohi Avsan silmäaukoista tuijottivat punaisena hehkuvat silmät. Hampaat näyttivät teräviltä.<br>\n<br>\n”Kerrohan minulle, Ghor: miltä tuntuu olla marttyyri?” Ghor katsoi Makutaa kauhuissaan. Kyynel vierähti hänen naamiolleen. Makuta oli kyykistynyt Matoranin puoleen ja silitti tämän päätä pitkäkyntisellä kädellään.<br>\n”Älä huoli, pikkuinen”, hän tyynnytteli. ”Ei se satu – kovin paljon.”<br>\nMatoran tuijotti Makutan julmaa hymyä järkyttyneenä. Makuta oli juuri rusentanut Athin patsaan painovoimavoimillaan keskeltä aivan kasaan. Toinenkin yksinäinen kyynel tipahti maahan. Makuta nousi taas seisomaan. Bartax sulki silmänsä ja kätki kasvonsa käsiinsä samalla kyyristyen patsaan taakse vielä paremmin. Hän ei uskaltanut katsoa.<br>\n<br>\nKuului tuskallinen parkaisu, joka tuntui jatkuvan ikuisuuteen. Sitten kuului sihinää, kuin jotain höyrystyisi. Jotain nestettä valui lattialle. Sitten jotain selvästi purskahti ja huuto päättyi. Mutta kaiku jatkoi edelleen.<br>\n<br>\nBartax avasi silmänsä. Hän nosti epätoivoisesti päänsä. Lattialla oli punaista tahmaa. Ghor oli poissa. Makuta katsoi leviävää ainetta tunteettomasti. Sitten toinen elossa olevista munkeista paiskattiin alttariin, jonka takana Ghor oli hetki sitten seissyt, ja joka nyt oli osittain punaisen tahman peitossa.<br>\n”Kerro, minulle, Peluk: missssä on Nimdan ssssiru?”<br>\n”En… tiedä… Kunpa tietäisinkin…”<br>\n”Sinä valehtelet”, mairea ääni vastasi.<br>\n”E-en. Se on o-ollut kateissa jo vu-vuosisatoja…”<br>\n”Hyvä on, pappi.” Bartax katsoi, kuinka miekka lennähti huotrastaan. Sitten pää lensi kaaressa alttarin yli ja tarttui punaiseen tahmaan. Nyt aine värjäytyi vihreäksi nesteestä, jota valui lattialle.<br>\n”Etsikää loput munkit ja vangitkaa kyläläiset koteihinsa. Tahdon sen sirun. Ja sen myös saan.” Bartax pelkäsi entistä enemmän. Hän kyyristeli patsaan takana. Pian patsasta ei ollut, sillä Visorakit siirsivät sen.<br>\n”Kassss… Mitäs meillä täällä”, Makuta virnuili. ”<em>Itse isä Bartax</em>, tämäpä hienoa.”<br>\nBartax katsoi kuolemaa silmiin lannistuneena.<br>\n”Meille tulee hauskaa vielä tänään”, Makuta sanoi. Visorakit raahasivat isän pois. Temppeli oli tyhjä. Athin patsaan silmien alla oli vihreitä kyyneleitä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":405,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-12-04T01:25","content":"<strong>Klaanin sairaalaosasto</strong><br>\n<br>\nMake aukaisi hitaasti silmänsä. Hän katseli valaistua, valkoista kattoa. Hän yritti nousi ylös. Hänen lähes koko keskivartalonsa oli sidottu siteillä. Siteen pinnan alta hän erotti isohkon, punertavan haavan. Auts... <br>\n<br>\nGa-Matoran käveli hänen luokseen.<br>\n\"Kas, olet viimein hereillä\", Matoran sanoi asetettuaan päänsä Maken pään yläpuolelle.<br>\n\"Vuoden havainto\", Make äännähti ivallisesti. \"Missä minä olen?\"<br>\n\"Klaanin sairasosastolla. Tehtävänne Nazorakien pesässä koitui melkein kohtalokkaaksi. Onneksi kuitenkin pääsitte elävinä ulos ja takaisin Klaaniin. Pyörryit sen robttitaistelu naikana, onneksi olet taas tajuissasi.\"<br>\n\"Ja voitimme vissiin taistelun Nazorakinvaasiota vastaan?\"<br>\n\"Häh?\"<br>\n\"Ooh, ei mitään.\"<br>\n\"Noh, koita nyt levätä.\"<br>\nGa-Matoran poistui viereiseen huoneeseen. Pian Make nousi hitaasti ylös. Hän löntysteli hitaasti kohti ovea. Viereisen huoneen oven ikkunasta hän pystyi näkemään sairaspedillä makaavan, lähes kokovartalokipsissä olevan Summerganonin, joka yritti hörpätä pienen siemauksen pillimehua. Tämän vieressä istuskeli outoja mutiseva Radiak asennossa, joka sai tämän muistuttamaan biomekaanista rinkeliä.<br>\n\"Ja mihinkäs sitä ollaan menossa?\", Ga-Matoran kysyi Maken takaa hänen ollessaan juuri kulkemassa ulos sairaalasiiven oviaukosta.<br>\n\"Hiivattiin\", Make vastasi hieman ärtyneenä. Hän oli maannut sängyssä vammautuneena jo kyllin kauan.<br>\n\"Tuo haavasi on edelleen ongelma, takaisin petiin siitä!\", Ga-Matoran äännähti käskevästi.<br>\n\"Ainoa ongema on että sinä et ole siellä minne kuulut, eli keittiössä\", Make ärähti kävellen ulos ovesta. Samalla hän tunsi pienen déjá vun mielessään. Ihan kuin tämä olisi koettu jo aikaisemmin...<br>\n<br>\nMake käveli Klaanin käytävillä. Rakennus oli melko selkeästi remontin tarpeessa. Joissain käytävissä tajuttomia Matoraneja, joita muut Matoranit nostelivat hitaasti paareille. Eräässä seinässä oli iso reikä, josta näkyi ulos. Maisema oli karu, Klaanin piha ei ollut sillä hetkellä ihan mitä kauneimmillaan. Asia tuskin tästä tosin mököttämällä paranisi. Toivottavasti kahvio ei ollut kärsinyt pahasti. Maken ohi huristi pieni jonollinen paareja kantavia Matoraneja, huolimatta siitä, että jotkut paareilla makaavista tyypeistä olivat melko isokokoisia. Pian koko jono olikin huispannut kulman taakse, Make oli kuulevinaan pienen elefanttimarssin kuiskauksen erään Matoranin suusta. Make saapui kahvion eteen, ovi oli suht huonossa kunnossa, Maken huonoksi onneksi myös huoneen sisätilat. Myös kahvion ikkunassa oli reikä, josta näkyi pihalle, sama karu maisema näkyi myös kahvion huoneesta. Make päätti olla menemättä ulos, siellä oleskelu olisi liian masentavaa. <br>\n<br>\nMake ei huomannut nelikouraisen, metallisen, kolmisilmäisen metalliotuksen nousevan sortuneen katon osien alta katsoen häntä murhaavasti. Feterra leijaili hiljaa hänen taakseen. Make kuitenkin huomasi attiaan taittuvan varjon, jolloni huomasi puolituhoutuneen koneolennon takanaan. Make oli kauhuissaan. <em>Ei taas...</em> Juuri kun olento oli tarttumassa Makeen pihdeillään, outo lasersädeirroitti yhden sen kourista. Feterra sekä Make katsahtivat säteen tulosuuntaan. Ilmassa leiuva, keltapunasävuinen Matoran, jolla oli viitta, katsahti Feterraan turhautuneesti. \"Luulin jo hoidelleeni sinut.\" Matoran syöksähti koneolentoa päin, lävistäen sen rintakehän osittain. Make perääntyi. Ilmassa edes takaisin psykoottisen sudenkorennin tyyliin lentävä Matoran lenteli Feterran ympärillä, iskien sitä jokaisella ohilennollaan, jolloin siitä irtosi jokunen osa. Sama toistui muutaman kerran, kunnes vuorossa oli otuksen pää. Omaperäisen naulakon tapaiseksi rakenteeksi riisuttu Feterra kaatui kolahtaen lattialle. Make katsoi ruhon yllä leiailevaa Matorania, jonka viitta liehui melkein olemattomasta tuulesta huolimatta. \"Ei hätää, kansalainen\", Matoran lausahti ylevästi, \"Se tuskin nousee tuosta enää\". Matoranin rannekkeessa oleva valo alkoi piipata. \"Täytyy mennä.\" Matoran lennähti ulos seinän reiästä huudahtaen ilmoille hämärän lausahduksen; \"SUPERMATORANIT, MATKAAN!\" Muutama samalla lailla kaksiväristä Matorania viittoineen nousi Klaanin pihalta lentoon, kadoten horisonttiin, jälkeensä he jättivät oudon kaasumuodostelman. Make seisoi äimistyneenä keskellä ränsistynyttä huonetta. <em>Tämän on pakko olla unta...</em><br>\n<br>\nMake aukaisi hitaasti silmänsä. Hän katseli valaistua, valkoista kattoa. Mitähän äsken oli juuri tapahtunut. Make nousi istumaan sairaalavuoteestaan. Äskeisestä unijaksosta poiketen hänellä ei ollut haavaa tai sidettä rintakehässään. Samalla hän katsahti ympärilleen. Hän ei ollut Klaanin sairaalaosastolla, oikeastaan paikkam uistutti rähjäistä kylpyhuonetta. Hänen sänkynsä vieressä oli pieni TV, joka avautui. Make näki teeveestä oudon, klovnimaiseksi maskeeratun hahmon. Hahmo tuotti hetken kameraa ja aloitti puhumisen; \"Tervehdys, Make, tahdotko pelata peliä?\" <br>\n<br>\n<em>ZUAAAAARGH.......</em><br>\n<br>\nMake nousi hätkähtäen ylös sängystään. <em>Huh, se olikin vain unta...</em> Make katsahti eteensä. Violetti, vihreä, keltainen ja punainen olento katselivat häntä hymyilevin kasvoin.<br>\n<br>\n<em>ZUAAAAARGH.......</em><br>\n<br>\nMake nousi hätkähtäen ylös sängystään. <em>Huh, se olikin vain unta...</em> Make katsahti eteensä. Hän huomasi olevansa jälleen Klaanin sairaalahuoneessa. Hän huomasi kuitenkin pian leikkaushaavan vatsassaan. Ga-Matoran käveli hänen luokseen. \"Make, olet jo herännyt? Oli tosi jaloa luovuttaa pernasi sitä tarvitsevaslle Kikanalolle!\"<br>\n<br>\n<em>ZUAAAAARGH.......</em><br>\n<br>\nMake nousi hätkähtäen ylös sängystään, tuntien kuitenkin pisteilään kivun rintakehässään. Hän katsahti alas, hänen rintakehässään oli jälleen side, jonka alta pilkotti isohko haava. <em>Ei kai taas...</em> Ga-Matoran käveli hänen luokseen. \"Kas, oletkin hereillä\", Matoran sanoi yllättyneesti. \"Älä yritä mitään, senkin hallusinaatio\", Make karjaisi äänekkäästi. Hän nappasi sänkynsä vieressä olevan tulin, joka löi Matorania päähän. \"Hei!\", Matoran huudahti lyöden Makea takaisin jonkin sorttisella kirurgivälineellä. \"Auuu\", Make ulvahti. \"Hetki, tuohan teki kipeää... Olen siis hereillä?\" \"Ni mitäs muutakaan\", päätään hierova Matoran huudahti. \"Sori\", Make lausahti, tosin hieman ironiseen sävyyn. Hän alkoi löntystää hitaasti ulos huoneesta. Viereisen huoneen oven ikkunasta hän pystyi näkemään sairaspedillä makaavan, monista vartalon osista siteillä sidotun olevan Summerganonin, joka hörppäsi pienen siemauksen pillimehua. Tämän vieressä istuskeli outoja mutiseva Radiak asennossa, joka sai tämän muistuttamaan biomekaanista rinkeliä.<br>\n\"Ja mihinkäs sitä ollaan menossa?\", Ga-Matoran kysyi Maken takaa hänen ollessaan juuri kulkemassa ulos sairaalasiiven oviaukosta.<br>\n\"Hiivattiin\", Make vastasi hieman ärtyneenä. Hän oli maannut sängyssä vammautuneena jo kyllin kauan.<br>\n\"Tuo haavasi on edelleen ongelma, takaisin petiin siitä!\", Ga-Matoran äännähti käskevästi.<br>\n\"Ainoa ongema on että sinä et ole siellä minne kuulut, eli keittiössä\", Make ärähti kävellen ulos ovesta... <em>Huh, déjá vu...</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":406,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-04T08:02","content":"[spoil]Joo, Make on expertti \"mahdollisimman pitkissä visteissä jotka eivät vie juonta eteenpäin millään lailla\"[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nMatoro painaa seinästä hissinkutsuntanappia.<br>\nLiukuovi aukeaa.<br>\nLiiskaantunut matoran näkyy hissin lattialla. Katto on sortunut sen päälle.<br>\n<br>\n\"Hissikuilussa yksi kuollut lisää...\" Matoro ilmoittaa tylsistyneesti radioon.<br>\n\"Nyt sitten tuli täysi kaksikymmentä täyteen. Tulemme hakemaan sen.\", Darack vastaa toisesta päästä.<br>\n<br>\n\"Miksi minulle tuli yhtäkkiä tunne, etten halua mennä hissillä?\", Matoro toteaa itsekseen. Hän lähtee kävelemään portaita ylöspäin.<br>\n<br>\nJään Toa syöttää jäsenkorttinsa huoneensa oven vieressä sijaitsevaan kortinlukijaan. Ovi pihahtaa auki ja Matoro sytyttää valot.<br>\n<br>\nEnsimmäiseksi hän heittäytyy sängylleen selälleen. Matoro kelaa teleskooppisilmänsä dokumenttitoiminnon avulla tapahtunutta.<br>\n<br>\nVain vähän aikaa sitten hän lähti Nazorakien luolastoon. He selvisivät lukemattomista ongelmista suhteellisen hyvässä kunnossa. He taistelivat tätä Makuta Abzumoa vastaan vähintään kolmesti. He pääsivät Torakoiden kaikista varjelluimman salaisuuden luo. Ja sitten he... Luovuttivat.<br>\nSitä Matoro ei voinut käsittää. Heillä olisi ollut vielä hyvä mahdollisuus 000:n tuhoamiseen, näin jälkeenpäin ajatellen.<br>\nPesä oli kaaoksessa. Heillä olisi ollut TÄYDELLINEN tilaisuus huijata 000 johonkin asevarastoon ja räjäyttää se.<br>\n\"Ja sitten luovutimme...\"<br>\n<br>\n\"Ja sen takia menetin molemmat miekkani ja parannuskiveni...\"<br>\n<br>\nSitten, kuin tilanne ei olisi ollut tarpeeksi turhauttava, Klaaniin oli hyökätty ja paikka oli raunioina.<br>\n<br>\nMatoro istuu pöytänsä ääreen. Hän vetäisee yhdestä laatikosta setin erilaisia linssejä ja osia. Oikeasti teleskooppisilmät eivät ole kiinteä osa naamiota, ne on lisätty erikseen. Matoro ottaa keskimmäisestä teleskooppisilmästä kiinni ja kierittää varovasti rikkinäisen linssin irti. Hän asettaa tilalle uuden skannerilinssin.<br>\n<br>\n\"Hmm. Parannuskiviä löytyy vain Xialta. Pitää poiketa siellä jossain välissä.\", Matoro pohtii.<br>\nHän lähtee Klaanin alakertaan auttamaan korjaustöissä.<br>\n<br>\n[spoil]Muistakaa laittaa ne singinne hiivattiin![/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":407,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-04T09:59","content":"<strong>Klaanin piha</strong> <br>\n<br>\nGlatorianking seisoi pihalla masentuneen näköisenä hän oli mennyt pihalle kenenkään huomaamatta Hörypilvenaikana. Hän päätti ettei ole tekemisissä uhrien kanssa vaan auttaa korjaamisessa, Gekko hyppäsi rikkoutuneiden seinien avulla katolle ja siellä hän kuuli taukoamatonta paukutusta.<br>\n<br>\nMatoran hakkasi lautoja ja ties mitä kiinni kattoon, tuntui kun hänen palkkansa olisikaksinkertaistunut jokaisella naulalla, sillä hän oli aina vain innokaampi.<br>\n\"Hei\", Glatorainking sanoi varovaisesti.<br>\n<br>\nMatoran juoksi rakennustarvike kasan luo ja halasi sitä.<br>\n\"Aarteeni!\".<br>\n<br>\n\"Okei... hoida sinä se.\"<br>\nGlatorainking hyppäsi alas ja päätti mennä auttamaan kahvioon.<br>\n<br>\nKahvion ikkkuna oli irti ja matoranin ruho roikkui sieltä poikittain,<br>\n<br>\n\"Glatorianking koitti vältellä katsomasta sitä laittaessaan kylttejä paikalleen. Sitten hän vielä loppusilaukseksi laittoi ison taulun seinälle jossa oli pilapiirros Feterrasta, tämä napautti Matoranin ruhon seinän toiselle puolen.<br>\n<br>\nGlatorianking alkoi järjestelemään kahvikuppeja ja ruokaa kaappeihin ja järjesti tuolit. Sitten hän meni ulos ja haki Matoranin, joka oli... herännyt.<br>\n<br>\n\"Ups.\", Hän sanoi kun Matoranin elämävalo alkoi hehkua kirkkaamin ja tämä hieroi päätään.<br>\n\"Olitkin vain pyörtynyt, vien sinut lääkintäosastolle. \"Keittiö Matoran\" Otti hänet ja laittoi pedille. GK meni katsomaan huonettaan, itseasiassa sen paikalla oli syvä reikä seinässä, vain ovennuppi oli jäljellä \"...\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":408,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-12-04T10:08","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nTroopperi oli kerännyt porukan Matoraneja vietäväksi turvapaikkaan, ja käveli vaivalloisesti eräällä käytävällä, kun hän kuuli mutkan takaa äänen:<br>\n<br>\n<em>Yksi teistä on kuollut...</em><br>\n<br>\nMatoranit pelästyivät, ja Troopperi liikkui niin hiljaa kuin pystyi nurkalle. Hän kurkisti varovaisesti, ja näki pari Feterraa leijailevan ikkunasta ulos pois.<br>\n<br>\n\"Ne siis lopettavat.\"<br>\n<br>\n<strong>Jonkin ajan päästä</strong><br>\n<br>\nAamu koittaa Klaanilla. Troopperi astui pääovista pihamaalle. Matoranit olivat lähteneet omille teilleen korjaamaan rakennuksia. Paljon väkeä olikin korjaamassa hajonneita taloja, linnakkeen seiniä ja piharakennuksia. Troopperi päätti hakeutua jonnekkin hoitoon, hänellä oli yhä vakava vamma.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":409,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-04T10:10","content":"<strong>Klaanin sairasosasto</strong><br>\n<br>\nKilljoy makasi sängyssään avuttomana ja kylki sidottuna. Hänen ympäriltään oli kadonnut porukkaa suurella tahdilla ja niin toat, kuin matoranitkin olivat edes vähän levättyään jättäneet osaston. Killjoy oli vangittuna tälle osastolle, hän ei voinut lähteä kävelemään kuin muut, hän ei voinut kuin maata omien ajatustensa kanssa. Lisäksi hän tunsi itsensä valtavan alastomaksi ilman pukuaan.<br>\n<br>\nEnsimmäiset kaikonneet potilaat olivat kaksi matorania hänen vierestään. He eivät kuulema saaneet nukuttua Killjoyn hengityksen rahistessa vieressä. Killjoy kuitenkin tiesi, että he olivat lähteneet vain hänen rujon ulkomuotonsa takia. Hän näki sen heidän katseistaan heti kun heidät tuotiin paikalle.<br>\n<br>\nHänen Xia-reissunsa myöhästyisi nyt parilla päivällä. Hänen lääkityksensä oli vahva, mutta Radiak oli sanonut, että hän on liikuntakykyinen vasta kolmen päivän päästä. Heti sen jälkeen hänen tulisi palata mökilleen ja vaihtaa takaisin tavallinen pukunsa. Killjoy oli harmissaan stealth-pukunsa menettämisestä, mutta Creedy sanoi voivansa muokata hänen glide-puvustaan uuden, Killjoyn Xian matkan aikana. Creedy oli myös kertonut ainakin hänen itsensä mielestä hurjan tarinan, kuinka hän oli piileskellyt komentotornin ylimmässä kerroksessa, kun yksi Feterra oli tullut aivan oven taakse kolkuttelemaan.<br>\n<br>\nNämä olivat vain osa Killjoyn huolista. Guardian oli käynyt aiemmin tapaamassa Killjoyta ja oli kertonut Visokin kadonneen. Siitä hetkestä lähtien Killjoyta oli suututtanut vielä enemmän se fakta, ettei hän voinut tehdä mitään. Ei kerrassaan mitään...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":410,"creator":"Donny","timestamp":"2010-12-04T10:17","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nJärkyttyneen näköinen matoran seisoi erään korkeahkon rakennuksen katolla. Se katseli ympärilleen heikosti täristen kunnes lopulta lyyhistyi kasaan.<br>\n\"K-kaikki työ... Turhaan...\"<br>\n<br>\nToinen matoran taputti pikkuista katonkorjaajaa olkapäälle.<br>\n\"Noh noh, Bob. Ryhdistäydy. Urakka ei koskaan valmistu, jos et aloita nyt.\"<br>\n<br>\nBob nousi heiveröisesti pystyyn, hapuillen epätoivoisesti työkalupakkiaan. Linnakkeesta tuskin löytyi yhtäkään kattoa, joka ei vaatisi huoltotöitä. Tämä oli kauheaa.<br>\n<br>\n\"Ai niin\", toinen matoran aloitti. \"Pomo sanoi, että emme voi maksaa sinulle ylityölisää. Sori.\"<br>\n<br>\nBob pudotti työkalupakin, polvistui, käänsi surkeat kasvonsa kohti taivasta ja huusi:<br>\n\"EEEEEEEEEEEEEIIIIIIIIIIIIIIIIII...!!!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":411,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-12-04T10:20","content":"<strong>Klaanin käytävä</strong><br>\n<br>\nKapura maleksi Klaanin käytävillä, suunnaten kohti työpaikkaansa pohjakerroksessa: Aseidentakojan pajaa. Kapura oli joskus Mata Nuilla oppinut aseiden takomisen jalon taidon. Jouduttuaan Klaaniin Kapura oli aloittanut työnsä pajalla, ja nopeasti kehittynyt yhdeksi Klaanin parhaista takojista.<br>\n<br>\nHän saapui pajan koristeellisen sisäänkäynnin luo. Oveen oli kaiverrettu Matoran takomassa Hauta. Kapura varmisti että ketään ei ollut näkyvissä, ja painoi hellästi Matoranin Hunan vasenta silmänreikää. Salaovi avautui.<br>\n<br>\nKapura miltei juoksi alas portaita. Kellarin rakentaminen pajaan oli ollut raskasta työtä, mutta sen arvoista. Seinille oli ripustettu Kapuran takomia miekkoja. Keskellä huonetta oli suuri pöytä, jonka alle oli kätketty työkaluja. Kapura napsautti valot päälle. Tilaukset olivat sikin sokin tärkeän näköisessä arkistokaapissa. Kapura asteli arkistokaapin luo ja avasi ylimmän lokeron. Tilauksia oli viisi. <br>\n<br>\nKahden tunnin työn jälkeen arkistokaapin tilauslokero oli tyhjentynyt, ja viisi uutta lähitaisteluasetta oli työnnetty \"Valmiit\"-lokeroon pöydän alle. Kapura ajatteli lähtevänsä huoneeseensa ja kutsuvansa juoksupojan, mutta jotain tapahtui.<br>\n<br>\nYksi ruosteisisessa katossa roikkuvista punaisista lampuista sytti. Pieni luukku, joka johti pajan ulkopuolisille varattuun tilaan aukesi. Toinen punainen valo syttyi.<br>\n<br>\nKapura jännitti lihaksensa.<br>\n<br>\nTilauslomake putosi luukusta.<br>\n<br>\nKapura nappasi tilauslomakkeen käteensä ja luki sen. Se oli Matorolta. Kapura luki lapun.<br>\n<br>\n<em>\"Tilaaja: Matoro Tilaus: Pienehkö miekka oranssilla moottorisahaterällä. Tärkeys: Kiireellinen\"</em><br>\n<br>\nKapura ryhtyi työhön. Ensin hän valitsi käytettävät metallit ja sulatti ne uunissa. Tämän jälkeen Kapura ryhtyi takomaan miekkaa muotoonsa. Sen jälkeen Kapura asensi moottorisahaterät ja kaiversi kahvaan koristeellisen Bio-Klaanin vaakunan. Hän oli tyytyväinen työhönsä, ja päätti siksi viedä miekan Matorolle henkilökohtaisesti.<br>\n<br>\nKapura sammutti valot ja lähti ylös.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":412,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-04T10:31","content":"<strong>Glatoriankingin \"huone\"</strong> <br>\n<br>\nGekko piteli kädessään nuppia ja katsoi alas. Seinät, ja lattia olivat maassa hänen tavaroidensa kanssa, Osa oli murskana, mutta osa oli käytännössä korjattavissa tai ehjiä. Gekko etsi jostain ison laatikon ja roikkui apianimaisesti pihalle \"huoneeseensa\".<br>\n<br>\nToa keräsi Pahvilaatikkoon seinällä olevia kuvia ja muuta. Hän meni Guardianin puheille ja pyysi uuttahuonetta selitettyään tilanteen.<br>\n<br>\n\"Saat olla toistaiseksi Matatun entisessä huoneessa.\"<br>\nAstuttuaan huoneeeseen hän näki kuvia luistelevista kaniineista ja otti ne seinältä, pakkasi laatikkoon, ja heitti ulos ikkunasta. Glatorianking järjesti uutta huoneettaan ja tunsi kuinka spämmärin henki painoi hänen niskaansa. Tai sitten se oli Matatun rahinaa pitävä mussiikkivempain.<br>\n<br>\nGekko yritti nukkua.<br>\n<br>\n<em>Kaneja.. ne luistelevat. Ne trollaavat... Ne ottavat sinut mukaan jäälle. Ne luistelevat kanssasi. Ne ovat taitavia. \"TROLROLLOLOOLOLOLLOLOLOLOLOLO-\" </em> <br>\n<br>\n\"AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARGHH!\"<br>\nGlatorianking nousi sängystään. Hän näki kanijulisteita seinillä. Pahvilaatikko oli sisällä ja se oli auki.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":413,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-04T10:35","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nMatoro näkee Kapuran kävelevän häntä kohti. Hän arvaa saavansa uuden miekkansa. <br>\n\"Matoro! Tässä olisi tilauksesi\", Kapura ilmoittaa ja vetäisee miekan vyöstään.<br>\n\"Woaah. Eihän sinulla mennyt kuin parikymmentä minuuttia\"<br>\n\"Noh, sanoit sen olevan kiireellinen\", Kapura sanoo tyytyväisenä.<br>\nMatoro mittailee miekkaa käsissään. Kahvassa on koristeellinen Bio-Klaanin tunnus. Terä ei ole erityisen pitkä, mutta sitä sekä terän pyöreää päätä kiertää pienet \"kynnet\". Napinpainalluksessa terä alkaa hohtaa oranssina ja moottorisahaosa käynnistyy.<br>\n<br>\n\"Upeaa työtä jälleen kerran.\", Matoro ilmoittaa ja heittä Tulen Toalle pussillisen kolikoita.<br>\nMatoro asettaa uuden aseensa vyöhänsä ja lähtee vihellellen poispäin.<br>\n<br>\nMatoro vilkaisee ikkunasta. Upea ilma. Klaanikaan ei ole enää niin masentavan näköinen.<br>\nJään Toa astuu ulos ovesta.<br>\nAlkaa sataa kaatamalla.<br>\n<br>\n\"...\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":414,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-12-04T11:03","content":"<strong>Bio-Klaani, katu</strong><br>\n<br>\nSatoi kaatamalla. Se auttoi viimeistenkin tulipalojen kanssa, mutta sai Klaanin näyttämään vieläkin masentavammalta.<br>\n<br>\nKotipuolessa korjaustyöt olivat alkaneet heti. Jake oli tullut henkihieverissä, herättänyt huonosti nukkuneen Keetongun ja pyytänyt renkaita.<br>\n<br>\nKeetongu oli hakenut varastosta kaksi vankkaa rengsta ja yhdistänyt ne Jaken alavartaloon. Ne näyttivät toimivan Jaken uusilla tulivoimilla ja reisilihasten tyngillä.<br>\n<br>\nNyt Keetongu käveli sateessa takaisin Telakkaa kohden. Hän oli saattanut Jaken Klaaniin mahdollisten konevikojen takia. Oli vielä paljon tehtävää. Heidän piti löytää kahden kuolleen lentäjän ruumiit ja haudata heidät Telakan taakse perustetulle sankarihautuumaalle.<br>\n<br>\nKeetongu todella toivoi, ettei hautuumaa kasvaisi. Mutta sota ei ollut vielä edes kunnolla alkanut.<br>\n<br>\nKeetongu oli säilinyt tiimistään parhaiten matkasta. Hänen kehossaan kehittyvät parantavat eritteet olivat jo tukkineet haavat ja Keetongu pystyi liikkumaan kivuttomasti. Henkinen rasitus oli huomattavasti suurempi. Manu ei ollut kertonut, miten tehtävä oli onnistunut. Keetongun piti vain luottaa häneen. No, ainakaan kukaan matkalaisista ei kuollut.<br>\n<br>\nKeetongu saapui Telakalle. Sade oli laskenut loputkin sitä piilottavasta höyrystä. Keetongu astui sisään. Apeat Onu-Matoranit valmistautivat hakemaan sankarivainajia Darackilta kylmiöstä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":415,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-12-04T12:16","content":"<strong>Hautuumaa</strong><br>\n<br>\n<a href=\"https://www.youtube.com/watch?v=4zLfCnGVeL4\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">https://www.youtube.com/watch?v=4zLfCnGVeL4</a><br>\n<br>\nSuuri kulkue käveli sateen läpi. Vihreä ruoho oli märkää ja roikkui maassa lannistuneena. Sade pesi niityn läpi kävelevien klaanilaisten haarniskoja ja kasvoja ja lätisi tasaisesti kahteenkymmeneen arkkuun, joita kannettiin läpi raskaan sateen.<br>\nKlaanin soturit kantoivat erikokoisia arkkuja kohti niiden tulevaa lepopaikkaa yrittäen parhaansa mukaan peittää kasvonsa.<br>\nPienimpiä arkkuja oli eniten ja niitä kantoivat Matoranit. Joukossa oli myös muutama hieman isompi arkku parin Toan käsissä. Klaanin suurimmat soturit katsoivat arkunkantajia ja halusivat ojentaa auttavan kätensä, mutta tiesivät, että se ei kävisi. Arkunkantajina toimivat arkkujen sisällä makaaville tärkeimmät henkilöt.<br>\n<br>\nAdminit ja moderaattorit kävelivät kulkueen keskellä, mutta juuri nyt heitä ei erottanut tämän joukon johtajiksi. Tawa käveli kaiken keskellä suojaten itseään ja pientä Ussal-rapua sateelta viitalla. Guardian marssi Zamor-pistooli selvästi vyötäröllään ja katse arkuissa.<br>\n<br>\nJossain taaempana Kapura työnsi siteisiin piilotettua Killjoyta pyörätuolilla. Killjoy ei vaikuttanut nauttivan tilanteesta erityisen paljoa.<br>\nJossain kauempana kulkueesta pieni ja antidermikseltä vahvasti tuoksahtava hämähäkki yritti pysyä tahdissa mukana. Sekään ei nauttinut tilanteesta suuresti.<br>\n<br>\nArkkujen määränpää alkoi jo näkyä. Klaanin aiemmin melko tyhjällä hautuumaalla oli nyt kaksikymmentä kuoppaa kahdellekymmenelle arkulle. Jokaisen edessä oli erilainen hautakivi, johon oli kaiverrettu nimi ja kuva naamiosta. Kivissä oli myös vaihtoehtoisesti kuva joko kolmen hyveen tunnusmerkistä tai Ath-uskon kolmikulmaisesta silmästä.<br>\n<br>\nJoukko ampuma-aseita kantavia klaanilaisia järjestäytyi hautakuoppien viereen ja Guardian asteli jonon päähän. Arkkujen kantajat lähestyivät hautakiviä ja siirtyivät oikeiden kuoppien eteen. Kantajat pysähtyivät paikalleen odottamaan käskyä.<br>\n<br>\nGuardian ja hautojen vieressä odottava joukkio ottivat aseensa esiin ja latasivat ne. Aseiden märät piiput tähdättiin kohti harmaan pilvistä taivasta.<br>\n<br>\nEnsimmäinen arkku vietiin varovaisesti kohti hautaa. Kantajien joukossa oli useita tuttuja klaanilais-Toia, mutta joukkoon mahtui myös yksi sinivihreä Matoran. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kukaan oli nähnyt Dinemin kasvoilla toisenlaisen ilmeen kuin hymyn.<br>\n<br>\n\"Toa Hime\", jonkun ääni lausui kovaa, mutta kovan sateen takia puhujaa ei tunnistanut. Arkunkantajat lähestyivät hautapaikkaa hieman. \"Ilahdutit meitä nopealla työlläsi ja kauniilla hymylläsi. Yhtenäisyys, velvollisuus, kohtalo.\"<br>\n<br>\nNäiden sanojen jälkeen Guardian antoi äänettömän merkin muille ja joukkio ampui taivasta kohti kolmesti. Samalla arkku laskettiin hautaan ja joku alkoi lapioida sateesta märkää multaa sen päälle.<br>\n<br>\n\"Matoran Le...\", puhuja aloitti taas, mutta keskeytti korjatakseen sanomansa, \"<em>Orton</em> Levah. Taistelu rauhan puolesta vaatii kaikkien panoksen.\"<br>\n<br>\nArkunkantajat lähestyivät. Heidän joukossaan oli Matoran, joka näytti kaikkien mielestä erittäin paljon Umbralta. Kukaan ei tosin kyseenalaistanut tämän moderaattorin äkillistä muodonvaihdosta, sillä harva pysyi enää perässä Umbran kaikista olomuodoista.<br>\nNyt hautajaiskulkueen mielessä oli kuitenkin jotain muuta.<br>\n<br>\n\"Sinun panoksesi oli suurin, mitä yksi meistä voi antaa\", Turagaksi paljastunut puhuja sanoi. \"Yhtenäisyys, velvollisuus, kohtalo.\"<br>\n<br>\nKolme laukausta.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n[spoil]Joku voisi sanoa, että olen katsonut Watchmenin liian monesti.<br>\nHän olisi väärässä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":416,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-04T12:54","content":"<strong>Bio-klaanin hautuumaa</strong><br>\n<br>\n\"Mahrox\", Turaga puhuu.<br>\n\"Moni meistä ei ehtinyt tuntea sinua ennekuin olit jo poissa. Yhtenäisyys, velvollisuus, kohtalo.\"<br>\nSuurempi arkku lasketaan hautaan. Sadepisarat ropisevat maahan jatkuvasti.<br>\n<br>\nKolme laukausta.<br>\nMatorankolmikko alkaa lapioida multaa.<br>\n<br>\n\"Matoran Frottik\", puhuja sanoo kuuluvasti. Matala ääni ei tahdo kuulua sateen läpi.<br>\n<br>\n\"Hän antoi kaikkensa tovereilleen - meille. Yhtenäisyys, velvollisuus, kohtalo.\"<br>\nPieni arkku lasketaan kuoppaansa. Puisen arkun pintaan on poltettu matoranien vartiokeihäs.<br>\n<br>\nKolme laukausta ilmaan. Erästä Gukkoa osuu. Se putoaa metsään.<br>\n<br>\n\"Kissabio\"<br>\n<br>\n\"Hän...hän.... Yhtenäisyys, velvollisuus, kohtalo.\"<br>\n<em>\"Oli?\"</em>, pieni hämähäkkiotus tahtoo sanoa. Ajatus tulee ulos piipityksenä. Manu on ryöminyt puunrungon alle turvaan sateelta.<br>\n<br>\nJälleen pieni arkku lasketaan kuoppaan. Se ei ole pieni siksi, että vainaja olisi pieni, vaan siksi, että noin puolet vainajasta räjähti taivaan tuuliin.<br>\n<br>\nKolme laukausta ilmaan. Ammukset katoavat sateeseen.<br>\n<br>\n\"Matoran Ornu ja Tuthak\", Turaga sanoo sateen läpi. <br>\nHe taistelivat urheasti Laivastossa ja pääsivät nyt Mata Nuin luo ylös. Rauha heille. Yhtenäisyys, velvollisuus, kohtalo.\"<br>\n<br>\nKeetongu laskee puuarkut vierekkäisiin kuoppiin. Niiden pintaan on kaiverrettu Bio-Klaanin laivaston tunnus ja jalojen sotureiden nimet juhlallisilla kirjaimilla.<br>\n<br>\nLaukaukset. <br>\n<br>\nTuuli ravistelee läheistä lehtipuuta. Sadepisarat läiskähtelevät sen lehtiin. <br>\n<br>\nMonta laukausta ja liian monta nimeä kuluu.<br>\nKun viimeinenkin arkku lepää maan uumenissa hautakivien alla, märät hahmot alkavat liikkua kohti linnoitusta kuolemanhiljaisuuden vallitessa.<br>\nJokainen tietää että tämä oli vasta alkua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":417,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-04T13:10","content":"<strong>Hautausmaa</strong><br>\n<br>\nKaatuneiden omaiset jäivät vielä uusien hautojen luokse seremonian päätyttyä. Muut tunsivat velvollisuudekseen poistua ja jättää heidät suremaan rauhassa. Guardian ja Tawa lähtivät kävelemään kohti linnoituksen länsisiipeä, jolloin Killjoy pyysi Kapuraa viemään hänet heidän luokseen.<br>\n<br>\nSade jatkui edelleen ja Adminit eivät edes pysähtyneet Killjoyn saapuessa Kapuran avulla paikalle. Hiljainen nelikko jatkoi matkaansa kohti länsisiipeä katsomatta toisiinsa.<br>\n<br>\n\"Viime yö oli osoitus siitä, että olemme haavoittuvaisia. Meidän tulee toimia nopeasti\", Killjoy aloitti aneemisen tulevaisuuden omaavan keskustelun. Guardian hymähti ja Killjoy huomasi hänen kätensä hipelöivän ajoittain zamor-pistoolinsa vartta.<br>\n<br>\n\"Radiak lupasi saada minut kuntoon kolmessa päivässä. Lähden Xialle välittömästi sen jälkeen\", Killjoy jatkoi.<br>\n<br>\n\"Tajuat kai, että emme voi jättää asiaa vain sinun varaasi Killjoy. Meille osoitettiin juuri, kuinka isokin joukko Klaanilaisia joutuu joskus taipumaan. Saatika sitten yksinäinen soturi\", Tawa sanoi vakavana.<br>\n<br>\nKilljoy laski päänsä ja näytti selkeästi hieman alentuvalta. Kapura ei ollut uskoa silmiään nähdessään tämän eleen ja pysähtyi hetkeksi, mutta kiri adminit taas nähdessään Killjoyn vihaisen katseen.<br>\n<br>\n\"Kerään itselleni tiimin\", Killjoy myöntyi ja elehti Kapuran pysähtymään. Adminit nyökkäsivät ja lähtivät kävelemään kohti tuntematonta määränpäätään.<br>\n<br>\n\"Kiitos\", Tawa sanoi ja Kapura ja Killjoy jäivät katsomaan kahta kaikkoavaa hahmoa.<br>\n<br>\nSade rummutti kaksikon kasvoja ja he päättivät kääntyä takaisin kohti sairaalaosastoa. Matkallaan Kapura miltei jyräsi isohkon hämähäkin, joka hämmentävästi näytti, kuin se olisi heristänyt nyrkkiä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":418,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-12-04T17:58","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nTroopperi oli käynyt hautaustilaisuudessa, välillä, ja palasi vielä sairaalaosastolle.<br>\n<br>\n\"Miten voit?\" kysyi samainen Matoran, jonka hän oli pelastanut.<br>\n<br>\n\"Paljon paremmin, täällä pystyt hoitamaan paremmalla välineistöllä.\"<br>\n<br>\n\"Näytät voivan jo pystyä itse hoitamaan asiasi, saat lähteä osastolta pois jos haluat.\"<br>\n<br>\n\"Kyllä, voin paremmin. Tunnen vielä kipua, mutta kestän sen.\"<br>\n<br>\n\"Onni etteivät tärkeät elimet vahingoittuneet, isku aiheutti luultavasti \"vain\" suunnatonta kipua, ja vamman kylkeesi.\"<br>\n<br>\nTroopperi lähti kävelemään kohti ovea, mutta Matoran kysyi vielä:<br>\n<br>\n\"Mitähän ne leijuvat metalliolennot halusivat?\"<br>\n<br>\n\"Etsivätköhän ne jotain, minusta tuntuu jotenkin siltä.\"<br>\n<br>\nTroopperi astui sairaalaosaston ovesta ulos, ja päätti mennä \"lepäämään\" Klaanin kahvioon.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":419,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-04T18:37","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/tTjr_oCo6uU/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/tTjr_oCo6uU"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/tTjr_oCo6uU/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/tTjr_oCo6uU"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Glatoriankingin väliaikainen huone</strong> <br>\n<br>\n\"Kirottu mikä painajainen, mutta miten ihmeessä laatikko on auki ja julisteet seinillä?\"<br>\n<br>\n<em>Hihii</em> <br>\n<br>\n\"Mitä... nyt.\"<br>\n<br>\nGlatorianking avasi oven ja näkiMatoranin, joka oli kuolemaisillaan nauruun.<br>\n<br>\n\"Vitsikästä tosiaan Haudatutkin nauravat\"<br>\n<br>\n<em>Haahaa!</em> <br>\n<br>\nMatoran purskahti taas nauruun ja GK näki sen kädessä olevan musiikkisoittimen, et taida tosiaan tietää mitä täällä on tapahtunut.<br>\n<br>\n\"Tiedänhän, heitit minut ikkunasta alas!\"<br>\n<br>\n\"Ja siksikö kostit?\"<br>\n<br>\n\"Juu.\"<br>\n<br>\n\"Olisiko sinusta hauskaa jos joku tekisi noin?\"<br>\n<br>\nMatoran lähti juoksemaan pitkin käytävää.<br>\n<br>\n\"Kaikenlaista..\"<br>\n<br>\nGK lukitsi huoneensa ja rupesi nukkumaan.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Parempi?[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":420,"creator":"Jake","timestamp":"2010-12-04T18:50","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/7hSEkHTglhM/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/7hSEkHTglhM"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/7hSEkHTglhM/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/7hSEkHTglhM"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Bioklaani, sisäpiha</strong><br>\n<br>\nWWWWWWWWWWWRRROOOOOOOOOMMMM - Näin kirmasi Jake. Hautajaiset olivat loppuneet ja uusi päivä oli koittamassa, niin kuoleille kuin elävillekkin. Kevät oli tullut. Tsirp. Niin lauloi lintu, ja niin kirmasi Jake. Hän unohti käydä hautajaisissa, koska hän kirmasi. Lopulta Jake kuitenkin kyllästyi kirmaamiseen. \"Blah. Tylsää. Olenpa ollut tyhmä\", Sanoi Jake. Kuitenkin hän jatkoi kirmaamista. \"WIIIIII\", Huuteli Jake ja kirmaili ympäri klaania. Kuitenkin oli pelottava fakta, että Jake kuuli outoa musiikkia ympäriltään. Silti oli nyt kauhujen yö ohi ja haudatut haudoissaan. Aurinko paistoi. Paist paist.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Tämä oli nyt vähän rennompi viesti, iloisempi. Älkää säihkähtäkö tuota outoa musiikkia.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":421,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-04T20:15","content":"<strong>Glatorainkingin väliaikainenhuone</strong> <br>\n<br>\nGlatorianking heräsi, tällä kertaa hän oli edes nukkunut, nukkunut hautajaisten yli.<br>\n<br>\n\"Ehkä niin onkin paremmin.\", hän sanoi herättyään.<br>\n<br>\nMuut kävelivät klaanin käytävillä korjaillen seiniä ja muuta. Glatorainking katseli vieläkkin sateenkastelemaa käytävää. Vahingoittuneet olisivat joko kuolleet tai lepäämässä huoneessaan. Ei ollut enään tarvetta auttaa.<br>\nGlatorianking katseli rikkinäistä seinää, hän päätti mennä hakemaan sementtiä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":422,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-04T20:48","content":"<strong>Sairasosasto</strong><br>\n<br>\nKäytävältä kuului merkillistä meteliä. Aivan, kuin joku olisi ajellut käytävää edestakaisin jollain moottoroidulla vekottimella. Killjoy kuunteli hetken ääntä ja nosti kätensä. Jos hän oli laskelmoinut oikein, kohde oli oven takana jokaisen 5,7 sekunnin välein. Killjoy latasi käteensä sähkölatauksen ja laukaisi sen.<br>\n<br>\n\"Wrooooo-uaaaagghhhhhh!\"<br>\n<br>\nKilljoy hymyili nähdessään panoksensa tekevän reiän oveen ja singotessaan sen toisella puolella olleen kohteen ikkunan läpi. Vihdoin hiljaista. Radiak juoksi paikalle räjähdyksen saattelemana ja nosti vihaisen katseen kättään yhä koholla pitävään Killjoyyn.<br>\n<br>\nKymmenen minuuttia myöhemmin Radiak oli lopettanut saarnansa ja Killjoyn ympärillä oli taas hiljaista. Sairasosasto oli häntä lukuunottamatta jo täysin tyhjä. Killjoyn kylkeen sattui edelleen, mutta sen vuotaminen oli sentään saatu jo loppumaan.<br>\n<br>\nPitkät tunnit sängyssä antoivat Killjoylle aikaa miettiä. Hän ei ottaisi Xialle mukaan montaa. Ehkä kaksi tai korkeintaan kolme. Kaikkien täytyisi olla kokeneita taistelijoita, sellaisia, jotka pystyisivät taistelemaan suuria massoja vastaan, sillä niitä olisi luvassa ja paljon.<br>\n<br>\nKilljoyn katse kääntyi pöydällä hänen vieressään makaavaan ionikatanaan. Siinä oli edelleen jäänteitä Feterrasta. Killjoy oli oppinut yhden asian edellisyöstä. Hän ei koskaan haluaisi kohdata sellaista uudestaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":423,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-12-04T22:04","content":"<strong>Klaanin sairaalaosasto</strong><br>\n<br>\nDomek tuijotti ikkunasta ulos. Valon Toa makasi hyvin valaistetussa valkoisen, tyhjän sairaalahuoneen sängyssä, hänen vasen jalkansa ja käsivartensa sidottuina siteillä.<br>\nUlkona satoi. Taivas oli hyvin harmaan ja melankolinen, aivan kuin Suuri Henki itse olisi surrut tänään.<br>\nDomek kuunteli kuinka oven ulkopuolella yksi tohtoreista yritti kertoa potilaan menehtymisestä läheisilleen.<br>\n\"Olen erittäin pahoillani, hän ei selviytynyt leikkauksesta...\"<br>\nMatoralaisen itkua alkoi kuulua oven läpi. Domek yritti parhaansa olla kuuntelematta ja vakuuttaa itselleen, ettei tämä ole hänen syytä.<br>\nSilloin ovi avautui, ja sen takana seisoi yksi sairaalan hoitajista, joka piteli kädessään lehtiötä.<br>\n\"Hyvää päivää Toa Domek\", hoitaja tervehti ja käveli Toan sängyn viereen.<br>\n\"Joo\", Domek vastasi hieman elottomana.<br>\n\"Hyväksi onneksi, jalkasi ei ole haavoittunut liian vakavasti, joten se tulee parantumaan yhdessä tai parissa päivässä\", hoitaja ilmoitti, \"Tosin, kätesi valitettavasti joutuu olemaan siteessä paljon pidempään aikaan.\"<br>\n\"Selvä\", Domek vastasi<br>\nHoitaja nyökkäsi ja jatkoi taas matkaansa sulkien oven.<br>\nDomek makasi taas yksin valkoisessa huoneessa. Hänen mielensä oli täysin tyhjä ja hän alkoi vähitellen vaipumaan pois ympäristään.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio Klaanin Linnoitus, monia vuosia sitten</strong><br>\n<br>\n\"Mutta Sheelika kulta, yritähän nyt ymmärtää...\"<br>\n<br>\n\"Suu kiinni! En halua kuunnella!\"<br>\n<br>\nNuoren Sheelikan ääni kaikui varastohuoneen läpi. Hänen edessä istui pieni Matoralainen puupöydän äärellä, hänen vieressään toinen, paljon vahvemman näköisempi Matoran kiekonheitin kädessään. Pieni valokivi Matoralaisen pöydässä oli ainoa valonlähde koko varastohuoneessa.<br>\n<br>\n\"Sheelika, kuuntelehan nyt...\", Matoralainen alkoi puhua ylimielisesti ja teennäisesti.<br>\n<br>\n\"En kuuntele!, Sheelika huusi Matoralaiseen päin, \"Sinä huijasit minua, Rowash! Sinä tapoit ne kauppiaat! Sinä...\".<br>\n<br>\n\"Kuunteles nyt, neitiseni!\", Matoran Rowashin ääni nousi, \"<em>Sinun</em> olisi pitänyt tietää vallan hyvin ettei muukalaisia auteta. <em>Sinä</em> veit sen paketin heille. Luulitko tosiaan, että se pahvilaatikon sisällä oli vain \"pieni lahja\"? <em>Sinä</em> olet vastuussa tästä\".<br>\nSheelika hiljentyi, hän ei tiennyt miten enään olisi voinut vastata.<br>\n<br>\n\"... minä\", Sheelika alkoi puhumaan heikommin, \"minä en välitä. Minä lähden, en halua tavata sinua\". Sheelika alkoi kääntymään pois.<br>\n<br>\n\"Luuletko tosiaan voivasi kävellä pois noin vain, neitiseni?\", Rowash sanoi perään, \"muista, sinä murhasit ne kauppiaat. Ennenmin tai myöhemmin, Klaanilaisten nuuskijat tulevat tietämään kuka sen teki. Luuletko, että Adminit tulevat olemaan iloisia kuullessaan kuinka heidän oma jäsenensä on tämän takana?\"<br>\nSheelika seisoi hiljaisena paikallaan.<br>\n<br>\n\"Jos haluat vielä pysyä Linnakeen sisällä, voin auttaa sinua. Kunhan teet vain parin pienen palveluksen minulle lisää, niin voin lopettaa vainukoirien etsiskelyn ja taata, että he unohtavat tämän pikku tapauksen nopeammin kuin tulet huomaamaan\", Rowash jatkoi.<br>\n<br>\n\"... Mitä haluat minun tekevän?\", Sheelika viimein alkoi vastaamaan katuvasti.<br>\n<br>\nPöydän takana istuva Matoralainen alkoi hymyilemään hyvin tyytyväisesti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":424,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-12-05T08:55","content":"<strong>Yhä Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nTroopperi asteli käytävällä. Tultuaan huoneelle, jossa oli ovessa luku 223, hän astui sisään. Se oli Troopperin huone. Troopperi istahti sängyllensä lepäämään. Hän mietiskeli asioita, ja sitten hän keksi tehtävää. Troopperi avasi tietokoneen huoneessaan, ja alkoi kirjjoittamaan raporttia omista kokemuksistaan. Kun se oli valmis, hän kirjoitti toisen tekstin:<br>\n<br>\n\"Hyvät Klaanilaiset. Se hyökkäys oli kauhea. Emme tiedä juurikaan hyökkääjistä, mutta nämä metallioliot olivat kauheita, niiden tuhoaminen mahdotonta tai äärimmäisen työlästä, ja vahingot suuria Klaanille. Siispä ehdotan, että keräisimme tietämystämme yhdessä, kirjoittaisimme tietoja, mitä yöllä kullekkin tapahtui, ja kirjaisimme omia havaintojamme yhteiseksi kokonaisuudeksi. Tämän avulla voisimme pystyä vastustamaan vihollisiamme paremmin, ja varautumaan uusiin hyökkäyksiin.<br>\n<br>\nTroopperi\"<br>\n<br>\nTämän kirjoitettuaan Troopperi astui huoneesta ulos, jä vei ilmoituksen ilmoitustaululle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":425,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-05T10:38","content":"<strong>Sairasosasto</strong><br>\n<br>\nIlta oli jo alkanut hämärtämään. Killjoy oli sytyttänyt pienen puunkappaleen palamaan ja laittanut sen lasipurkkiin. Pöydänkulmasta revityt palaset loimusivat ja loivat Killjoyn yöpöydälle pienen lepattavan valon.<br>\n<br>\nKilljoy oli kammennut itsensä istumaan ja nyt hän kirjoitti paperille viestiä. Kaksi päivää jäljellä. Killjoylla oli nimet kasassa. Kolme soturia, kolme Klaanilaista, jotka olivat nousseet ylitse muiden. Hän oli joutunut tekemään kompromisseja, kaikki halutut eivät olleet saatavilla, mutta loppujen lopuksi, hän oli listaan tyytyväinen. Hän pitäisi seuraavana päivänä nopean kurssin, jos siis listan henkilöt suostuisivat pyyntöön. Hänen tulisi kertoa vihollisten osaamistaso, niiden määrä, maasto ja kohteet. <br>\n<br>\nHäntä osattaisi odottaa, mutta metsästäjät tuskin uskoisivat Killjoyn ottavan ketään mukaan. Se ei ollut hänen tapaistaan. Postimatoran saapui paikalle Killjoyn pyynnöstä.<br>\n<br>\n\"Nimet ovat päällä, toimita ne ennen aamua.\"<br>\n<br>\nMatoran vilkaisi nimiä ja nyökkäsi.Hän kääntyi kannoillaan ja poistui sairasosastolta.<br>\nAamulla kolmea soturia odottaisi kirje. Nyt Killjoyn vain täytyisi odottaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":426,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-12-05T10:55","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nIllalla Troopperi katseli parvekkeelta. Aurinko laski punaisena meren taa. Klaanilla oli hiljaista. Troopperin kylki oli kipeä, joten hän päätti mennä lepäämään.<br>\n<br>\n\"Pääsinpäs sairaalaosastolta aikaisin, heiltä saa tehokasta hoitoa\", hän ajatteli itsekseen.<br>\n<br>\nYöllä, Troopperi näki levottomia unia. Hän tunbis samaa kuin Klaanin portilla ollessaan, ja kuuli synkkää naurua.<br>\n<br>\n\"Ei, älä\", hän hoki unissaan. Hän tunsi taas samaa kipua kuin sinä yönä Klaanin portilla. Varjoseinät puristivat häntä. Yllättäen, kuului vaimeaa koputusta, ja seinät hellittivät. Troopperi heräsi, ja käveli ikunalle. Hän avasi ikkunan, kun kuuli koputuksen sieltä. Sisään hyppäsi vihreänmusta Toa, jolla oli selässä jousi ja nuoliviini.<br>\n<br>\n\"Ehtoota, Troopperi\", Voyager sanoi.<br>\n<br>\n\"Kas, Voyager\", Troopperi vastasi.<br>\n<br>\n\"Mitä on tapahtunut, Klaanin rakennuksia on hajalla, tulin sisään muurin aukosta.\"<br>\n<br>\n\"Se on pitkä juttu, kerron aamulla, mene nyt omaan huoneeseesi siitä.\"<br>\n<br>\nVoyager lähti ovesta käytävälle pois. Troopperi vajosi taas uneen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":427,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-05T11:35","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nMatoro herää huoneestaan. Aurinko paistaa hellästi ikkunasta. Se on jo suhteellisen korkealla. On kulunut vuorokausi yön kauhuista.<br>\n<br>\nEnsimmäinen asia jonka hän näkee, on kirje oven alla. Jään Toa kumartuu ja ottaa kirjeen. Hän avaa valkoisen kuoren jossa on Bio-Klaanin postinjakelukeskuksen leima.<br>\n<br>\n<em>Matoro, viimeaikaisten tapahtumien varjolla olen tehnyt päätöksen valita kolme soturia mukaani Xian-matkalle. Kuten varmasti jo tiedät, tavoitteenani on löytää Purifier ja hankkia takaisin kaksi hänen varastamaansa Nimda-palasta. Keskustelin adminien kanssa ja tulin siihen tulokseen, että otan mukaan apuvoimia. Jos suostut pyyntöön, lue kirje loppuun jos et, palauta kirje välittömästi postinjakelukeskuseen, jotta tiedän kysyä jotain muuta.<br>\n</em><br>\nMatoro on oikeastaan iloinen että hän pääsee taas tehtävälle. Klaanin nykyinen ilmapiiri yön jälkeen on masentava.<br>\n<em><br>\nTehtävämme on yksinkertainen ylihuomenna illalla, lähdemme matkaan neljän Gukko-linnun avulla, lento Xialle kestää noin kaksi päivää ja kaksi yötä. Sinne päästyämme, meidän täytyy löytää tiemme Xian asuntolakeskukseen, jossa meidän tulee löytää Purifierin olinpaikka. hankimme palaset, päihitämme Purifierin ja palaamme Klaaniin. Meidän tulee toimia nopeasti, huomaamattomasti ja tehokkaasti.<br>\nTule huomenna kello 20.00 Klaanin kokoustila 3:een. Tapaat siellä muut ryhmän jäsenet.<br>\n~Mr.Killjoy<br>\n<br>\nPS: Maksa se televisio.</em><br>\n<br>\n[spoil]Killjoy kirjoitti tuon kirjeen.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":428,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-12-05T11:59","content":"<strong>Bio-Klaani, Kapuran huone</strong><br>\n<br>\nVuorokausi yön jälkeen Kapura heräsi huoneessaan ja päätti lähteä töihin, mutta huomasi kurjekuoren. <br>\n<br>\n<em>Kapura, viimeaikaisten tapahtumien varjolla olen tehnyt päätöksen valita kolme soturia mukaani Xian-matkalle. Kuten varmasti jo tiedät, tavoitteenani on löytää Purifier ja hankkia takaisin kaksi hänen varastamaansa Nimda-palasta. Keskustelin adminien kanssa ja tulin siihen tulokseen, että otan mukaan apuvoimia. Jos suostut pyyntöön, lue kirje loppuun jos et, palauta kirje välittömästi postinjakelukeskuseen, jotta tiedän kysyä jotain muuta. </em><br>\n<br>\n\"Kyllä toiminta kelpaa.\" Kapura mietiskeli. \"Sitä paitsi, jos Avde yön aikana vilautti nimeni jollekkin, olisi parempi todistaa uskollisuuteni Klaanille jotenkin.\"<br>\n<br>\n<em>Tehtävämme on yksinkertainen ylihuomenna illalla, lähdemme matkaan neljän Gukko-linnun avulla, lento Xialle kestää noin kaksi päivää ja kaksi yötä. Sinne päästyämme, meidän täytyy löytää tiemme Xian asuntolakeskukseen, jossa meidän tulee löytää Purifierin olinpaikka. hankimme palaset, päihitämme Purifierin ja palaamme Klaaniin. Meidän tulee toimia nopeasti, huomaamattomasti ja tehokkaasti.<br>\nTule huomenna kello 20.00 Klaanin kokoustila 3:een. Tapaat siellä muut ryhmän jäsenet.<br>\n<br>\n~Mr.Killjoy</em><br>\n<br>\nLuettuaan kirjeen loppuun Kapura piilotti sen sänkynsä alle ja lähti Pajaa kohti.<br>\n<br>\n[spoil]Killjoy kirjoitti kirjeen. <br>\n[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":429,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-12-05T12:15","content":"<strong>Summerganonin huoneisto</strong><br>\n<br>\nSummeranon saapui huoneistoonsa pitkähkön kävelylenkin jälkeen. Hän näkee kirjeen...<br>\n<br>\n<em>Summerganon, viimeaikaisten tapahtumien varjolla olen tehnyt päätöksen valita kolme soturia mukaani Xian-matkalle. Kuten varmasti jo tiedät, tavoitteenani on löytää Purifier ja hankkia takaisin kaksi hänen varastamaansa Nimda-palasta. Keskustelin adminien kanssa ja tulin siihen tulokseen, että otan mukaan apuvoimia. Jos suostut pyyntöön, lue kirje loppuun jos et, palauta kirje välittömästi postinjakelukeskuseen, jotta tiedän kysyä jotain muuta. </em><br>\n<br>\n<em>Tehtävämme on yksinkertainen ylihuomenna illalla, lähdemme matkaan neljän Gukko-linnun avulla, lento Xialle kestää noin kaksi päivää ja kaksi yötä. Sinne päästyämme, meidän täytyy löytää tiemme Xian asuntolakeskukseen, jossa meidän tulee löytää Purifierin olinpaikka. hankimme palaset, päihitämme Purifierin ja palaamme Klaaniin. Meidän tulee toimia nopeasti, huomaamattomasti ja tehokkaasti.<br>\nTule huomenna kello 20.00 Klaanin kokoustila 3:een. Tapaat siellä muut ryhmän jäsenet.<br>\n<br>\n~Mr.Killjoy</em><br>\n<br>\nSummerganon lukee kirjeen tarkasti ja hymy hiipii Summerganonin kasvoille. Tehtävän vakavuudesta huolimatta hän on iloinen päästessään taas mukaan toimintaan. Summerganon on kuullut Mr. Killjoylta Purifierin pirullisuudesta, joten hän laittaa raskaanpuoleisen haarniskan valmiiksi ja kaivaa varastostaan myös toisen miekan ja pienen kirveen, kaiken varalta. \"Onpahan sitten lainata kaverille kättä pidempää, jos ei näistä muuhun ole.\", hän tuumii. Summerganon istuu alas ja suuntaa katseensa seinän vieressä huomista odottaviin varusteisiin. Hän ei ollut käyttänyt niitä pitkiin aikoihin ja vaikka taannoinen luolastoseikkailu olikin ollut melko rasittava, tunsi hän olevansa jälleen elämänsä vireessä. <br>\n<br>\n[spoil]Kirje on luonnollisesti Mr. Killjoyn omaa käsialaa.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":430,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-12-05T13:30","content":"<strong>Sellit</strong><br>\n<br>\nOli aamu. Guardian käveli Klaanin selliosaston läpi yksin. Sellien sängyillä makaavat vangit havahtuivat hieman ymmärtäessään, kenet näkivät. Pian vangit alkoivat huutamaan. Toiset pyysivät kohteliaasti mutta erittäin läpinäkyvästi lupaa päästä ulos ja lupailivat parantavansa tapansa. Jotkut vangeista eivät edes yrittäneet päästä ulos vaan halusivat vain huutaa. Guardian teki parhaansa siivilöidäkseen pois vankien alistuvat pyynnöt ja veriset loukkaukset.<br>\n<br>\nAinoastaan kolmesta sellistä ei kuulunut mitään. Yksi niistä oli tyhjä, toisen asukkia ei suositeltu edes katsomaan silmiin ja kolmannessa istui henkilö, jota Guardian oli tullut tapaamaan.<br>\n<br>\n\"Hiljaa selleissä!\" samalla käytävällä Guardiania vastaan kävelevä vartija huusi ärtyneenä. Kaikesta päätellen tämä Toa ei erityisesti nauttinut aamuvuorostaan. Ainoa asia, joka piristi vartijaa oli se, että Domek oli suostunut ottamaan seuraavan vuoron.<br>\n<br>\nSantor-nimellä kulkeva vartija vaikutti suorastaan säikähtävän Guardiania ja veti selkänsä välittömästi suoraksi. Toa hymyili leveästi ja veti toisen kätensä sotilastervehdykseen.<br>\n\"Hyvää iltaa, herra Guardian!\"<br>\n<br>\n\"Heipä hei\", Guardian vastasi rennosti. \"Sinähän olit Toa San...\"<br>\nSantor keskeytti Guardianin välittömästi, mutta vaikutti sen jälkeen pyytävän sanattomasti anteeksi töykeyttään: \"<em>Super</em> Toa Santor, palveluksessanne!\"<br>\n<br>\nGuardian nyökkäsi. Hän ei pitänyt tällaisista asenteista, sillä ne muistuttivat häntä sisällissodasta.<br>\nAinakaan Guardiania ei kutsuttu erityisen usein everstiksi.<br>\n<br>\n\"Anteeksi suuresti, herra Guardian!\" Santor sanoi alistuen. \"184 pääsi yöllä pakoon.\"<br>\n<br>\n\"Eiköhän hän tule parissa päivässä takaisin häntä koipien välissä\", Guardian sanoi kohauttaen olkapäitään. \"Kunhan ei olisi ehtinyt...niin.\"<br>\n<br>\nGuardian piti hetken tauon.<br>\n\"En ole kyllä täällä puhumassa pikkurikollisista.\"<br>\n<br>\nSantorin silmät laajenivat.<br>\n\"Ai. Tietty. Hän on viimeisessä sellissä.\"<br>\n<br>\nGuardian käveli käytävän läpi. Hän ohitti kaksi sellien vakioasukkia, mutta päätti jättää heidät huomioimatta. Yksisiipinen Toan kokoinen olento ja pirullisesti hymyilevä ja tiukasti sidottu hahmo katsoivat Guardiania pitkään.<br>\n<br>\nGuardian kääntyi katsomaan viimeistä selliä. Sellissä istui jalat ristissä sinivalkomusta nais-Toa, joka yritti aiheuttaa sähkönpurkauksia oikealla kädellään, mutta sellin voimakkaiden elementtirajoittimien takia hän sai vain aikaiseksi pientä staattista sähinää.<br>\nToa kääntyi katsomaan Guardiania.<br>\n<br>\n\"Hei, Guardian\", Sheelika sanoi lämpimästi hymy kasvoillaan, mutta lämmön alta pilkisti jäinen viha. \"Pitkästä aikaa.\"<br>\n<br>\nGuardian ei hymyillyt. \"Niinpä. Sinua ei ole näkynyt sen jälkeen, kun karkoitimme sinut.\"<br>\n<br>\n\"Niinpä, mutta nyt olen palannut.\"<br>\n<br>\nGuardian siirsi päänsä kalterien väliin. \"Mitä osaa lauseesta 'sinut on karkoitettu' et tajunnut, Sheelika?\"<br>\nSheelika ei vastannut kysymykseen. Hänen hymynsä hyytyi.<br>\n\"Tiedätkö, mitä kosto tarkoittaa?\"<br>\nGuardian nyökkäsi ja katsoi poispäin Sheelikasta.<br>\n\"Liittolaisesi tappoivat 20\", Guardian sanoi ilme täynnä vihaa. \"Hyvä homma. Tyydyttikö tämä verenhimosi?\"<br>\n<br>\nSheelika oli ilmeetön. \"En voi vastata Arsteinin teoista. Pahoittelen, jos joku sinulle tärkeä potkaisi tyhjää, en koskenut yhteenkään heistä.\" Sheelikan kasvoille hiipi jälleen pieni hymy.<br>\n\"Tämä ei ole kostoni, Guardian, mutta kyllä minä sen vielä saan\", Sheelika sanoi. Guardianin ilme oli vihainen, vaikka hän yritti turhaan piilotella sitä.<br>\n<br>\n\"20 kuollutta, kamalaa\", Sheelika sanoi. \"Sheelika on murhaaja, Sheelika on <em>piraka</em>. Viekää minut vain jonnekin asevarastojen taakse ja ampukaa. Kukaan ei surisi.\"<br>\n<br>\nGuardian nielaisi. \"Me emme menettele täällä niin ja sinä tiedät sen.\"<br>\n<br>\nSheelika kääntyi poispäin ja katsoi sellinsä seiniä.<br>\n\"Mutta kuitenkin luovutitte minut Makutoille. On se kumma.\"<br>\n<br>\nGuardian jätti vastaamatta ja yritti siirtyä toiseen aiheeseen. Hän koputti yhtä sellin kaltereista saadakseen Sheelikan huomion.<br>\n\"Ole välillä hyödyllinen, niin voimme harkita tuomiotasi uudelleen\", Guardian sanoi. \"Kuka tai mikä on Avde, Sheelika. Mitä ovat Feterrat. Kuka on Z.M.A?\"<br>\n<br>\n\"Avde?\" Sheelika sanoi yllättyneenä. \"Kertoisin, jos oikeasti tuntisin hänet. Hän on todella hurmaava tuttavuus. En luota häneen tippaakaan. Feterrat? Ne ovat jotain kaunista. Arstein?\"<br>\nSheelika kääntyi jälleen kohti Guardiania.<br>\n\"Hän on joko elämäni valo tai suurin hirviö, jonka tunnen\", Sheelika sanoi huomattavasti pirteämmin. \"En ole vielä päättänyt, kumpi.\"<br>\n<br>\nGuardian nyökkäsi. Hän tiesi, että tässä oli kaikki, mitä Sheelika kertoisi tänään.<br>\nKlaanin admin poistui selliosastolta sanomatta sanaakaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":431,"creator":"Donny","timestamp":"2010-12-05T14:59","content":"<strong>Nazorakein trooppinen tukikohta, valtavan vartiotornin katolla</strong><br>\n<br>\nÄmkoo oli kiivennyt niin ylös kuin vain kykeni, hankkiaksen itselleen aikaa. Valtavan, erilaisista puuosista rakennetun vartiotornin kattorakenteille päästyään hän kuitenkin lopetti kiipeämisen ja kääntyi katsomaan alas, eikä ei tahtonut uskoa silmiään. <br>\n<br>\nMarionetti seurasi. Ei kiiveten. Se käveli tornin pystysuoraa seinämää pitkin ja ilmaantui lopulta itsekin tornin huipulle.<br>\n<br>\nÄmkoo laukaisi saman tien kehostaan voimakkaan energia-aallon, mutta sama temppu ei toiminut viholliseen toistamiseen. Valkea olento vain seisoi paikallaan, kuin valtava tuulenpuuska ei olisi vaikuttanut siihen lainkaan.<br>\n<br>\nSitten Marionetti lähti liikkeelle. Se hyppäsi korkeassa kaaressa Ämkoota kohti ja heitti miekkansa. Ämkoo väisti, kierähti, hyppäsi vuorostaan ilmaan ja joutuikin jo torjumaan vihollisensa seuraavan iskun. Kaksikko putosi katolle ja vaihtoi muutaman nopean viiltoyrityksen. Kumpikaan ei kuitenkaan ottanut osumaa.<br>\n<br>\n<em>\"Taidokas pirulainen\"</em>, Ämkoo mietti. <em>\"Minulla ei taida olla vaihtoehtoja.\"</em><br>\n<br>\nÄmkoo otti muutaman askeleen kohti epätasaisen puukaton reunaa.<br>\n<br>\nÄmkoo hyppäsi alas ja lähti putoamaan kohti alempia rakennuksia. Jos Marionetilla olisi ollut kasvot, se olisi luultavasti näyttänyt hämmentyneeltä. Nyt se kuitenkin vain seisoi hetken paikallaan ja pudottautui veltolla eleellä Ämkoon perään.<br>\n<br>\nÄmkoo sulki silmänsä.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/1JkmzP2r2dc/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/1JkmzP2r2dc"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/1JkmzP2r2dc/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/1JkmzP2r2dc"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<span style=\"color:black\"><strong><br>\n<br>\nSinä. Herää.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nHerää.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nHuutoa.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nTarvitsen sinulta jotain.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nVain vähän.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nHuutoa. Riuhtomista.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nEi, et sinä pääse irti. Et ikinä.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nAnna nyt minulle se, mikä minulle kuuluu.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nMinä peittosin sinut. Se on nyt minun.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nNoniin. Jatka untasi.<br>\n</strong></span><br>\n<br>\n<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nVihreänmusta miekkamies avasi verenpunaisina hehkuvat silmänsä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":432,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-05T15:30","content":"<strong>Klaanin käytävät</strong> <br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/bA16sqCusbY/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/bA16sqCusbY"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/bA16sqCusbY/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/bA16sqCusbY"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nGlatorianking muurasi seiniä vapaaehtoisesti ilman palkkaa ja tämä sai muut korjaajat vihaisiksi. To asiirtyi sivummalle otti sementtiä ja lätkäisi sen rääkyvän matoranin naamalle.<br>\n<br>\n\"On ainakin hiljaa\"<br>\nKun seinä oli valmis hän siirtyi kahvilaan korjaamaan rappeutumia.<br>\n<br>\nKahvilassa, joku valitti vedosta, joka tuli Nazorak taulun läheltä. Matoranit menivät tutkimaan sitä ja näkivät aukon.<br>\n<br>\n\"Kuinka törkeää\", toinen sanoi.<br>\n<br>\nGK muurasi sienän umpeen kuin olisi tietämätön taulusta ja reiästä.<br>\n<br>\nSeuraavaksi hän siirtyi pihamaalle kunnostamaan portteja.<br>\n<br>\n\"Ei tästä tule mitään, pitää hankkia uusi portti\", Matoranit sanoivat tunnin aherruksen jälkeen. Aurinko alkoi paistaa.<br>\n<br>\n\"Olemme kohta rehkineet 12 tuntia putkeen.\", yksi niistä sanoi.<br>\n<br>\nGK päätti olla välittämättä ja päätti mennä rakentamaan entistä huonettaan. Aukosta olisi vaikea aloittaa.<br>\n<br>\n\"Pitää mennä alas rakentamaan tukipilarit ensin. Kaunista se ei ole, mutta pakko.\"<br>\n<br>\nGlatorianking meni takaisin pihamaalle ja rupesi rakentamaan pitkiä rautatolppia, ja kiinnittine maahan.<br>\n<br>\n\"Katsotaas...\"<br>\n<br>\n[spoil]Ja nyt kaikkia askarruttavaan kysymykseen: Kyllä, olen syönyt sieniä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":433,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-12-05T17:05","content":"<strong>Telakka</strong><br>\n<br>\nKeetongu palasi surullisen Onu-Matoran-joukon kanssa Telakalle. Vainajat makasivat nyt vapaan Klaanin mullissa. Oli aika ryhtyä hommiin.<br>\n<br>\nValtava, avokattoinen päähalli oli suljettu valtavalla, monen hehtaarin kokosella pressulla, joka oli kiinni monissa höyrykäyttöisissä robottikäsissä. Hallin piti olla valtava, sillä viidensadan metrin pituisen komentoalus Tahtorakin piti mahtua laskeutumaan sinne. Ruskean ja messingin värinen alus seisoi nyt satojen laskeutumisjalkojen varassa päähallin keltaisten lamppujen hohteessa. Muut alukset olivat huonommassa tai paremmassa järjestyksessä sen varjossa.<br>\n<br>\nUlkomaanmatkailu riitti Keetongulle vähäksi aikaa. Kaikki laivastossa tiesivät, että todellinen sota olisi vielä edessä. Keetongu oli nähnyt pesän vahvuuden heidän toimistaan huolimatta, eikä se ollut mukava näky.<br>\n<br>\nKeetongu halusi olla mukana seuraavassa taistelussa. Hän tiesi, ettei olisi voinut estää kahden lentäjän kuolemaa. Keetongu olisi luultavasti tehnyt samoin kuin Tehmut.<br>\n<br>\nLaivasto oli ainakin periaattessa taisteluvalmiudessa. Matoranit olivat saaneet asennettua aseet ja panssarit aluksiin jo ennen pesän tehtävää.<br>\n<br>\nKeetongu lähti kiipeämään Tahtorakin komentosillalle. Puolen tunnin kuluttua hän oli perillä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":434,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-05T21:44","content":"<strong>Xia, Mustan Käden salainen komentokeskus</strong><br>\n<br>\nMustaan lieriömäiseen kypärään sonnustautunut Vahki juoksi pitkin käytäviä, kuin helvetin tulet olisivat olleet hänen kannoillaan. Vahkin kainalossa oli rullalle kääritty paperi. Lopulta Vahki saapui tuttujen ovien taakse. Se koputti oveen kolmesti ja astui sisään.<br>\n<br>\nTuraga istui siellä jälleen. Kädet poskillaan, ilme vakavana hän tuijotti sisään rynnännyttä vahkia. Vahki kumarsi ja aloitti selityksensä.<br>\n<br>\n\"Herra, muutama minuutti sitten keskustietokoneemme havaitsi yksikön 2 stealth-mallin puvun tuhoutuneen. Käyttäjä oli puvun sisällä tämän tapahtuessa.\"<br>\n<br>\nTuraga nousi pystyyn järkyttyneenä.<br>\n<br>\n\"Kenraali!\"<br>\n<br>\nVahki nyökkäsi: \"Tämän jälkeen tukikohta 8 ei ole ylläpitänyt yhtään elämää. Kenraali ei ole ollut läsnä.\" Vahki ojensi paperikäärön Turagalle, joka uppoutui siihen välittömästi.<br>\n<br>\n\"Tämä sanoo... Kenraali tuhosi puvun itse...\", Turaga sanoi mietteliäänä.<br>\n<br>\n\"Tapahtumat ovat edelleen hämärän peitossa herra. Meillä ei ole mitään lisätietoja tapahtuneesta\", Vahki jatkoi.<br>\n<br>\n\"Lähettäkää kymppi\", Turaga ilmoitti. Vahki järkyttyi.<br>\n<br>\n\"Mutta herra. Kymppi on valttikorttimme, hänet täytyy pitää tääl-\"<br>\n<br>\n\"Lähetä yksitoista myös\", Turaga keskeytti ja päästi läpitunkevaan katseen Vahkiin.<br>\n\"Ykkösprioriteettimme on saada kenraali tänne turvallisesti ja jos hänelle on sattunut jotain täytyy meidän välittömästi selvittää asia.\"<br>\n<br>\nHiljaisuus vallitsi hetken, kunnes Vahki kumarsi ja poistui huoneesta. <br>\n<br>\nSamaan aikaan kaksi ovea aukesi käytävällä juuri kyseisen huoneen alla. Kaksi tummaa hahmoa käveli ovista ulos ja tapasi toisensä käytävällä.<br>\n<br>\n\"Ilmaa, en muistanutkaan millaista se oli.\"<br>\n<br>\n\"Hiljaa, Aizen! Nyt ei ole aikaa maisemille. Me etsimme kenraalin ja me etsimme hänet nyt!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":435,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-12-06T00:26","content":"<strong>Blargh</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/eW-Y55xC8hM/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/eW-Y55xC8hM"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/eW-Y55xC8hM/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/eW-Y55xC8hM"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nManu istui yksinään kalliolla lähellä Klaania ja tuijotti merelle. Meri kuohui ja löi aaltonsa vasten kalliota säännöllisesti. Taivas oli synkän harmaa ja mustumaan päin. Tuuli puhalsi niin, että ruoho taipui melkein vaakatasoon asti. Alkoi tihkuttaa vettä.<br>\n<br>\nMakuta istui siinä. Ja tuijotti tyhjyyteen. Hänen väliaikaisruumiinsa oli koottu pienistä vihollisten palasista. Makutan pää oli täynnä epämiellyttäviä ajatuksia. Kurkistus Makuta Nuin mieleen saattaisi olla mielenterveydelle haitallista. Tosin niinhän se oli aina ollut. Tämä oli masentava ajatus.<br>\n<br>\nPimeys otti vallan maailmasta. Klaani vaipui yön syvyyksiin. Yhä vain aallot löivät pimeydessä. Sade piiskasi karua kalliota, tuuli puhalsi kylmästi pitäen samalla aavemaista ujellusta. Yhä vain musta hahmo istui, läpimärkänä ja kylmissään.<br>\n<br>\nMissään ei näkynyt elävää sielua. Pimeyden kätköissä vain istui pimeys itse. Kukaan ei tiennyt hänen olevan täällä, kukaan ei kaivannut häntä. Kukaan ei muistanut hänen poissaoloaan, pieni hämähäkki oli vain livahtanut ulos linnasta hautajaisten jälkeen. Killjoy oli menossa operaatiolleen Xialle. Klaanin korjaus jatkui. Hänestä ei olisi hyötyä kenellekään.<br>\n<br>\nManu katseli yhä vain merta. Nazorakeilla oli yhä kuningatar. Tehtävä oli epäonnistunut. Mutta oliko kukaan odottanut sen onnistuvan?<br>\nKyllä. Hänen tiiminsä oli odottanut sitä. Ja hän itsekin. Vai oliko? Ei, ei hän ollut.<br>\n<br>\nHän oli pettänyt kaikki.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center><font face="Arial Unicode MS" size=20>&#10058;&#10058;&#10058;</font></center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://img573.imageshack.us/img573/6474/insertcookiejokehere.png\"><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":436,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-12-06T00:29","content":"<strong>Kummitusten Suo</strong><br>\n<br>\n”Ei ole totta!” yksi kolmesta Zyglakista parahti. Heitä vakoillut matoran lennähti tiehensä gukollaan siinä silmänräpäyksessä, kun matelijat olivat hänet nähneet. Partiota johtava raskasrakenteinen Zyglak tihrusti poiskiitävän linnun perään.<br>\n”Ei muuten ollut Klaanilainen. Taitaa kuulua saaren muun asutuksen piiriin.”<br>\n”Onko sillä väliä?” sinipunainen lisko ärähti. ”Vakooja on vakooja! Eikö meidän kuuluisi ajaa sitä takaa?”<br>\n”Kita kiinni nyt, meillä on muutakin tekemistä.”<br>\n”Tämän suon vartijointi?”<br>\n”Aivan.”<br>\n<br>\nKeskustelu päättyi siihen, vaikka protestoinut Zyglak ei selvästikään ollut tyytyväinen lopputulemaan. Häntä ei huvittanut mädäntyä tällä karmivalla suolla.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Trooppinen saari, Nazorakien tukikohta</strong><br>\n<br>\nNazorak-partio piti erehtymättömän tunnistettavaa, rytmikästä ääntä marssiessaan aukion poikki. Etsintäpartioiden toiminta oli selkeästi vaisumpaa kuin muutamia kymmeniä minuutteja sitten. Snowman oli tästä kiitollinen, ja katseli matalan pensaan suojista loittonevia torakoita.<br>\n<br>\n<em>Tämä ei kyllä auta millään tasolla</em>, lumiukko ajatteli voimistuvasta päänsärystään. Tila alkoi jälleen huolestuttaa häntä, Snowmanilla ei ollut aavistustakaan, mistä kipu johtui. Ainoa johtolanka tuntui olevan kivun tuntemus, jokin hänen karmeassa olossaan oli samaa kuin Avdeksi itseään kutsuneen olennon läsnäolo. Snowman oli kyllä alun pitäenkin epäillyt varjoista univierastaan osasyylliseksi, muttei millään keksinyt, kuinka se visiitti olisi aiheuttanut tämän.<br>\n<br>\nLumiukko puristi silmänsä tiukasti kiinni uuden huimausaallon iskiessä. <em>Eipä tässä mitään, on sitä huono olo ollut ennenkin.</em> Mutta jotenkin hänestä tuntui, että hän ansaitsi tämän tavallista enemmän. Pään sisäinen tuska ajoittui aina samoihin aikoihin, kun Snowman kyseenalaisti lojaaliuttaan Klaanille.<br>\n<br>\n<em>Mutta tämä on naurettavaa! Olen aina ollut Klaanille uskollinen. Paitsi nyt, kun hylkäsin tehtävän. Tai en hylännyt, siirsin hieman tuonnemmas. Ja jätin Ämkoon hoitamaan sitä yksin. Mutta hän itse oli kärsimätön, varmasti jonkinlainen kompromissi olisi keksitty, jos admin ei olisi niin pian poistunut. Mutta minä aloitin huutamisen! En ole huutanut Klaanilaisille, en sillä lailla. Koskaan ennen.</em><br>\n<br>\nLumiukko koetti havahtua mietteistään, hän oli keskellä vihollisten tukikohtaa. Yksin. Koska hän oli hylännyt ystävänsä. Ystävä oli hylännyt hänet. Koska hän oli huutanut. Ei Ämkoo ollut tällaisissa tilanteissa niin herkkä, ei se huutamisesta johtunut. <em>Vaan siitä, että hylkäsin Klaanin. Hah, ei se mikäään hylkääminen ollut. Autoin vain hädässä olevia. Ja jätin ystäväni hätään.</em><br>\n<br>\nSilloin Snowman oikeasti havahtui. Äänet hänen päässään. Ne eivät kaikki kuuluneet hänelle. Hän tahtoi pian päästä joko Kepen tai ammattipsykologin puheille.<br>\n<br>\n[spoil]Heh, tuli muuten hassusti Manun kanssa vähän samankaltainen osa. Ette silti pääse syyttämään palgioinnista, kirjoittelimme samaan aikaan.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":437,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-06T09:50","content":"<strong>Sairasosasto</strong><br>\n<br>\nAamu alkoi sarastaa ulkona. Killjoy oli nukahtanut, se oli hänelle harvinaista. Pukunsa ansiosta hänelle oli tarjolla virtaa ympäri vuorokauden, mutta nyt hän tosiaan oli nukkunut, miltei koko yön.<br>\n<br>\nRadiak oli hankkinut Killjoylle sähkökäyttöisen kanoka-kiekolla leijuvan tuolin, jolla hän nyt pystyi liikkumaan paikasta toiseen. Hän suuntasi välittömästi kohti postikeskusta. Paikalla Killjoy näytti virkailijalle passinsa ja pyysi hänelle tulleen postin.<br>\n<br>\n\"Olen pahoillani, mutta teille ei ole mitään tänään.\"<br>\n<br>\nKilljoyn rujoille kasvoille nousi hymynkare. Kaikki olivat siis suostuneet. Virkailija hätkähti hieman tästä, mutta jatkoi kuitenkin töitään. Killjoy leijutti itsensä sairasosastolle, jossa Radiak odotti jo häntä. Radiak tutki Killjoyn haavan ja laittoi tämän jälkeen siteet takaisin.<br>\n<br>\n\"Paranemisesi on ollut kohtalaisen nopeaa ja kylkesi on jo umpeutunut miltei kokonaan. Voinen antaa sinulle jo luvan alkaa käyttää pukuasi\", Radiak selitti kirjaten kaiken samalla ylös lehtiöönsä.<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi ja lähti leijumaan kohti ovea.<br>\n<br>\n\"Odota Killjoy! Et kuitenkaan saisi liikutella itseäsi liikaa vielä kahteen päivään tai haava saattaa vielä aueta. Siihen asti siis ei taisteluja\"<br>\n<br>\n\"Matka Xialle kestää kaksi päivää, ei huolta.\" Niine hyvineen Killjoy lähti osastolta ja samointein Klaanin tiluksilta. Olisi aika lähteä mökille hakemaan uusi puku.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":438,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-06T11:09","content":"<em><br>\n<strong>Zakaz, kauan sitten</strong><br>\n<br>\n<br>\nRaskaasti panssaroitu kiven Skakdi katselee näköalatasanteelta Zakazin suurimpaan satamaan.<br>\nHän on juuri selättänyt joukkoineen viimeisen Gaggulabion valtaa vastustavan skakdijoukon saaren etelärannalta.<br>\nSisällissota alkoi tuhansia vuosia sitten, ja se ei ole loppunut koskaan. Kenties Skakdien luonne on sota.<br>\n<br>\nGaggulabio myhäilee tyytyväisenä katsellen merelle.<br>\nHänestä on tulossa hyvää vauhtia suurtekijä, Nektannin veroinen sotalordi.<br>\nHän nostaa Skakdeille epätyypillisen viinilasin hänen vieressään istuvan Gurrokin, punaisen skakdikomentajan kanssa. (Epätyypillinen koska normaali Skakdi ottaa viinapullon ja juo sen kerralla) Gurrok on Gaggulabion joukkojen kenttäkomentaja ja tunnetaan erinomaisena taktikkona.<br>\n\"Malja menestykselle.\", keltamusta Skakdijohtaja sanoo.<br>\n<br>\nKuuluu laukaus. Gaggulapion lasi hajoaa kilisten tämän käsiin.<br>\nSkakdien sivulta kuuluu ääni. <br>\n\"Äläs hätäile, Gaggu.\"<br>\ngaggulabio ja Gurrok kääntyvät katsomaan tulijaa. Ruskean kaavun alta ei erota mitään, ainut varma asia on se, että hahmo osoittaa heitä Zamor-pistoolilla.<br>\n<br>\n\"Kuka julkenee...\", Gaggulabio aloittaa.<br>\n\"Etkö tunnista vanhaa tuttua?\", Matoro sanoo heittäen kaapunsa pois. Nopea syöksy ja potku Gaggulabiota päähän kaataa Skakdin. Jään Toa vetäisee miekkansa.<br>\nGurrek hyökkää takaapäin ja vetäisee Matoron selälleen maahan. <br>\n\"Etkö rääpäle oppinut mitään? Saan tehdä mikä minua huvittaa!\", kiven Skakdi raivoaa ja vetää miekkansa.<br>\n\"Et, jos se sisältää matoranien joukkoteloituksia!\", Matoro ilmoittaa. Nopea kierähdys kaataa Gurrekin.<br>\n<br>\nGaggulabion mieleen palaa muisto. Eräällä ryöstöretekllä naapurisaaren matorankylään hän oli käskenyt Metorakkin huolehtia vastarintaa yrittäneistä matoraneista. Niiden päät roikkuvat edelleen kyseisen kylän luona.<br>\n<br>\nMatoro huitaisee energiaterällään punaista skakdia jalkaan, Gurrek karjaisee kivusta. Se kaivaa kirvestään vyöstään, mutta Jään Toan nopea potku heittää Skakdin parvekkeen kaidetta vasten. Gaggulabio hyökkää Matoroa kohti. Toa torjuu ensimmäisen iskun mutta toinen iskee häneltä miekan käsistä.<br>\nPanssaroitu kiven skakdi syöksyy Matoroa päin, ja tämä iskeytyy kovaa kaidetta päin, kaataen sen. Gurrek putoaa alhaallaolevalle parvekkeelle. Matoro nappaa reunasta kiinni ja vetäisee itsensä ylös, Gaggulabio potkaisee tätä päähän.<br>\nMatoro ampuu harppuunan parven takaosaan, vetäisten itsensä kunnolla ylös. Gaggulabion oikea suora iskee Matoron kovaa maahan.<br>\n<br>\n<strong>Alempi parvi</strong><br>\n<br>\n\"Kukas se siinä?\", Metorakk kysäisee. Hän oli nukkumassa rauhassa asunnossaan kunnes jokin tippui hänen parvekkeelleen.<br>\nGurrek roikkuu käsillään kaiteessa. Alas on useita kymmeniä metrejä.<br>\n\"Sotilas! Kisko minut ylös!\", Skakdien kenttäkomentaja huutaa Metorakkille.<br>\n\"Mietitäänpä. Jos minä autan sinut ylös, mitä saan?\"<br>\n\"Sotilas, kyseenalaistatko auktoriteettisi! Äläkä sinuttele!\", tulipunainen Gurrek huutaa.<br>\n\"Jos nyt pudotan sinut, minä pääsen tilallesi kenttäkomentajaksi ja kuolemasi laitetaan onnettomuuden piikkiin. Tipuit näet Gaggulabion huoneistosta aivan yläältä. Maahan. Minua ei yhdistetä tähän.\", Metorakk puhelee pirullinen hymy kasvoillaan.<br>\n\"Ei. Ei\", Gurrek. aloittaa. Metorakk potkaisee metallisella saappaallaan skakdikomentajaa käsille, tämän ote irtoaa ja tämä putoaa.<br>\n<br>\n<strong>Gaggulabion parvi</strong><br>\n<br>\n\"Miksi tulit tänne, Mutalumi? Et voi voittaa minua ja kaikkia satoja Skakdejani.\", Gaggulabio puhuu miekkaillessaan. <br>\n\"Lähinnä huvikseni. Lisäksi kerron yhden asian.\", Matoro sanoo ja väitää ketterästi. Hän on napannut energiateränsä maasta ja nyt kaksikko taistelee parvekkeella.<br>\n<br>\n\"Mikähän viesti?\"<br>\n\"Näetkö tuon ryöstösaalisvarastosi?\", Matoro kysäisee ja osoittaa nopealla vedolla sataman lähellä olevaa varastohallia.<br>\n\"...Niin?\"<br>\n\"Sano hyvästi sille.\"<br>\n<br>\nTaistelu taukoaa. <br>\n\"Mitä hourit?\", Gaggulabio ilmoittaa.<br>\n\"Asensin sinne juuri pommin. Keskelle varastoa. Laukaisin on tässä vyössäni.\", Matoro selittää itsevarmana. Gaggulabion kypärän alta valuu hikipisara.<br>\n\"Et kuitenkaan pääse elossa täältä pois!\", Skakdi koittaa vetäistä viimeisen korttinsa.<br>\n\"Ahaa. Miten sitten pääsin tänne?\"<br>\n<br>\nGaggulabio vihaa juuri joka ikisellä solullaan tätä nenäkästä Toaa.<br>\n<br>\n\"Vähän positiivisuutta! Keräät saman määrän aarteita vuodessa\", Matoro ilmoittaa iloisena. Hän hyppää kaiteen yli, iskee miekkansa seinämään ja laskeutuu. Kymmenet Skakdit kääntävät koko sataman ilman tuloksia. <br>\nGaggulabion aarrevarasto räjähtää parinkymmenen minuutin kuluttua Matoron lähdöstä.<br>\n<br>\n</em><br>\n<br>\n[spoil]Tämän pitäisi selvittää Metorakkin luonnetta ja sitä, miksi Gaggulabio vihaa Matoroa.<br>\n<br>\nJa toinen juttu. Sätissä oli keskustelua siitä, oliko oma hahmoni tässä liian superninja. Noh, tuonne soluttautumista hepottavia seikkoja ovat:<br>\na) Zakaz, joka on hyvin teknisesti kehittymätön<br>\nb) Skakdeja, jotka eivät ole kovin järjestäytyneitä<br>\nc) Gaggulabio ei odottanut hyökkäystä<br>\n<br>\n[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":439,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-06T12:06","content":"<strong>Glatorianking tulevan huoneen perustukset</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/dg-wHsLVc0o/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/dg-wHsLVc0o"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/dg-wHsLVc0o/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/dg-wHsLVc0o"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nGK naulasi järkyttävän isoja puupalkkeja kiinni toisiinsa.<br>\n<br>\nHommaa vaatisi aikaa, mutta hyvällä onnella siihen menisi päällee viikko.<br>\n<br>\nPerustukset alkoivat näyttää valmiilta, suraavaksi ne pitäisi päällystää.<br>\n<br>\nGK laittoi paljonkankaanpaloja perustuksien ympärille ja meni sisään nukkumaan.<br>\n<br>\nParin päivän päästä Glatorianking sai huoneensa kuntoon.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":440,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-06T17:41","content":"<strong>Klaanin kokoustila 3</strong><br>\n<br>\nKokoustila 3:n ovi aukesi ja Kapura astui sisään. Matoro ja Summerganon olivat jo siellä, syventyneenä keskustelemaan Klaanin kahviosta saatavaan uuteen juomaan, joka kulki nimellä gölgi. Kaksikko tervehti tulijaa ja he jäivät odottamaan Killjoyta.<br>\n<br>\nKun kello tuli tasan 20.00, Killjoy astui sisään vanhassa Scorpius-mallin puvussaan. Hän nyökkäsi jo huoneessa oleville ja laski kädestään pienen hologrammigeneraattorin pöydälle. Hän asetti sen heijastamaan seinää kohti ja aloitti selityksen.<br>\n<br>\n”Ensiksi haluan kiittää teitä siitä, että päätitte lähteä mukaan tähän operaatioon. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että kukaan ei kieltäytynyt.”<br>\n<br>\nKolmikko nyökkäili, kunnes Killjoy aloitti selostuksen: ”Tehtävämme on seuraavanlainen. Gukko-lintujen avulla matkustamme Xian etelärannikolle, yksi meistä menee edellä ja tuhoaa Metsästäjien linnoituksen muurilla sijaitsevat puolustukset. Tällöin muut pääsevät turvallisesti sisään ja voimme aloittaa itse tehtävän.”<br>\n<br>\nKolmikko kuunteli Killjoyn suunnitelmaa, mutteivät vielä avanneet suutaan. Killjoy näppäili hologrammilaitettaan ja seinälle heijastui Xian kartta, joka zoomautui linnoituksen sisään.<br>\n<br>\n”Tässä vaiheessa ryhmä jakautuu kahtia. Toinen ryhmä suuntaa kohti The Shadowed Onen tukikohtaa, jonne Nimda-palat on oletettavasti sijoitettu. Oletus on, että palasia säilytetään TSO:n säilökammiossa komentotornin toisessa kerroksessa. Pääsy sinne ei liene vaikeaa, mutta ovi on tarkoin vartioitu ja se on suojattu elementaalihyökkäyksiltä, joten jaan sitä varten myöhemmin erityisvarusteita.<br>\n<br>\nToinen ryhmä jatkaa kohti vuorta. Purifierilla on hallussaan avainkortti, joka on vaadittu, jos haluamme aktivoida säilömäni puolustusjoukot. Tämän avaimen saatuamme meillä on pääsy suureen joukkoon sotavahkeja, jotka on säilötty Odinalle. Nämä Vahkit ovat tärkeitä, jos haluamme edes koettaa selvitä vihollistemme tulevalta suurhyökkäykseltä. Kun molemmat kohteet on noudettu, palaamme rannikolle ja lennämme Gukoillamme takaisin Klaaniin. Kysyttävää?”<br>\n<br>\nValtava tiedon määrä sai kolmikon aluksi ymmälleen, mutta lopulta Matoro avasi suunsa:<br>\n<br>\n”Alueella on oletettavasti odotettavissa vastarintaa?”<br>\n<br>\n”Kyllä, Pimeyden metsästäjiä, Skakdeja, koulutettuja Rahi-petoja, mahdolisesti jopa Makutoja. Tietoni ovat kuitenkin hieman puutteelliset, sillä edellisestä Xialla käynnistäni on jo aikaa.”<br>\n<br>\n”Oletan siis, että raskas aseistus on tärkeää”, Matoro lisäsi. Killjoy nyökkäsi. Summerganon hymyili kuullessaan tämän.<br>\n<br>\n”Meidän lienee parempi päättää tiimit jo täällä, jotta meillä ei mene aikaa päätöksen tekemisestä siellä”, Kapura ehdotti.<br>\n<br>\n”TSO:n linnoitukseen meneviä tarvitaan enemmän haastavuuden vuoksi, joten ehdotan, että te hoidatte Nimdan. Purifier kuuluu vain ja ainoastaan minulle”, Killjoy sanoi päättäväisesti.<br>\n<br>\nMatoro oli selkeästi sanomassa vastaan, mutta Summerganon keskeytti hänet: ”Ymmärrän ja luulen, että niin on paras.”<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi Summerganonille ja jatkoi: ”Lähdemme ensi yönä Telakan vieressä sijaitsevalta aukiolta. Jokainen saapuu sinne kello 02.00. Teillä on kuusi tuntia aikaa levätä ja valmistautua. Liikumme öisin, sillä silloin meitä ei huomata niin helposti. Matka kestää arviolta vajaat kaksi päivää taukoineen, joten saapuisimme Xialle juuri hämärtyessä.”<br>\n<br>\nKolmikko näytti mietteliäältä, kunnes lopulta Matoro nousi. <br>\n”Parasta siis lähteä valmistautumaan.” Muut nyökkäsivät ja Killjoy sammutti projektorinsa<br>\n<br>\n”Siinä siis kaikki, kiitoksia teille.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":441,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-07T12:23","content":"<strong>Matoron huone</strong><br>\n<br>\nMatoro on osittain huolissaan tulevasta matkasta. Viholliset tai tehtävän vaikeus eivät pelota häntä. Vaan Xia.<br>\nXialla ei ole puhdasta vettä eikä raitista ilmaa, eikä edes kasvillisuutta. Luonnosta nauttivalle Toalle tämä on mahdollisimman huono tehtäväympäristö. Lisäksi jään elementtivoimat eivät toimi erinomaisesti saastuneessa ilmassa.<br>\nLisäksi Matoro tuntisi olonsa paljon turvallisemmaksi parannuskiven ja rakkaiden miekkojensa kanssa.<br>\n<br>\nXialla valmistetaan paranuskiviä. Sellaisen voisi napata mukaan. Kapuran tekemä moottorisahamiekka saa toimia toan pääaseena tehetävällä.<br>\nMatoro ottaa mukaansa muutaman savukapselin. Sellainen pelasti Klaanilaisten hengen Nazorak-luolastossa.<br>\nHän napasuttaa vielä äänenvaimennetun Zamor-pistoolin vyölleen vara-aseeksi. Nyt hän on valmis.<br>\n<br>\nMatoro lukaisee Gukolla-lento-oppaan läpi ja sitten lähtee Gukkotallille odottamaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":442,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-12-07T16:12","content":"<strong>Kapuran verstas</strong><br>\n<br>\nGuardian koputti oveen varovaisesti, mutta avasi sen kuitenkin itse, sillä Kapura oli selvästi kiireinen. Punainen Toa kasasi varusteita laukkuunsa jossain suuren verstaan toisessa päässä eikä vaikuttanut kuulevan adminin sisääntuloa.<br>\n<br>\n\"Kapura?\" Guardian huusi kävellen sisään verstaan tunkkaiseen hajuun. Ilmassa oli myös hieman savua ja yhdellä työpöydistä makasi vielä keskeneräinen punaisena hehkuva rautamiekka.<br>\n<br>\nKapura yritti kuumeisesti päättää, mitä ottaisi mukaan Xian tehtävälle. Kuullessaan huudon hän kääntyi ympäri ja tervehti Guardiania kävellen työpöydän ääreen.<br>\n\"Onko...jotain hätänä?\" Kapura kysyi hieman huolestuneen ja epäileväisen näköisenä.<br>\nGuardianin kasvoilla oli hetken merkillinen pohdiskeleva katse, mutta hän pudisti päätään.<br>\n\"Ei sinänsä\", Guardian vastasi. \"Mutta hoidatko sinä myös ampuma-aseita?\"<br>\n<br>\nKapura kohotti kulmaansa ja katsoi Guardian kädessä pitämää säkkiä. Guardian nosti säkin pöydälle ja avasi sen. Sisältä pilkisti Vartija-plasmakiväärin savuava raato.<br>\nKapura nosti kiväärin säkistä ainoastaan huomatakseen, että se oli hajonnut useampaan osaan. Kapura raapi päätään.<br>\n\"Osaan kyllä\", Toa sanoi. \"Mutta en nyt ehdi. Killjoy pyysi mukaan Xialle ja on kiire pakkaamisen kanssa.\"<br>\n<br>\nGuardian nyökkäsi. \"Mutta...ehdithän edes tehdä sille jotain? Haluan, että se pysyy edes kasassa Zakazille asti.\"<br>\n<br>\nKapura vilkaisi kelloa.<br>\n\"Kymmenen minuuttia korjausaikaa\", hän sanoi.<br>\n<br>\n\"Ehditkö?\"<br>\n<br>\n\"Joo. Tästä ei sitten tule kovin hieno.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":443,"creator":"Jake","timestamp":"2010-12-07T17:10","content":"<strong>Bioklaani, käytävät</strong><br>\n<br>\nJake ajeli adminsiipeä kohti. Hän oli menossa tapaamaan Guardiania. Hän oli noussut aika myöhään, koska oli valvonutkin myöhään.<br>\n<br>\nJaken ajelu adminsiipeä kohti oli tasaista, mutta häntä häirittiin kokoajan. Kun hän ajoi, eräs vähintäänkin häiritsevän näköinen matoran ajoi pyörätuolilla hänen vieressään hetken aikaan, ja katsoi Jakea pelottavasti. Sitten se iski silmää ja kiihdytti pois. \"Just. Näitä uusia jäseniä\", Jake jupisi. <br>\n<br>\n<br>\nKun Jake oli päässyt Tawan huoneeseen, hän tervehti Toaa.<br>\n\"Hei, Tawa. Emme olekkaan nähneet aikoihin.\"<br>\n<br>\n<em>Aikoihin, en ole nähnyt tuota olentoa IKINÄ... Näitä uusia klaanilaisia..</em><br>\n<br>\n\"No hei sinullekkin. ...Kuka muuten olet?\", Tawa tervehti hämmentyneenä.<br>\n<br>\n\"Olen Jake. entäs sinä?\", Jake vastasi.<br>\n<br>\n<em>Mikä tuolla olennolla on? Hän sanoi nimeni alle viisi sekuntia sitten</em><br>\n<br>\n\"Olen Tawa, muuten, tiesit sen jo\", Tawa vastasi.<br>\n<br>\n\"Mukava tietää\", Jake sanoi aurinkoinen hymy kasvoillaan räpäyttämättä silmiään.<br>\n<br>\n\"Ehh.. Voisit mennä vakoilemaan jotain vihollisosapuolta, otahan joku mukaasi ja lähde. Hus\", Tawa komensi ja Jake lähti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":444,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-12-07T18:38","content":"<strong>Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\nUmbra katseli linnoituksen muurin harjalta merelle oransseilla hohtavilla silmillään. Hänen saapumisensa tähän maailmaan oli ollut outo. Ensin hän oli pudonnut mereen, jolloin ulottuvuusporttitykki oli kadonnut, esine joka olisi ainoa keino päästä tästä maailmasta kotiin. Tykki oli kai hukkunut jonnekin meren aaltoihin. <br>\n<br>\n<em>\"Pitäisi hommata Matoranien versio mukautuvasta haarniskasta meriseikkailua varten...\"</em> Umbra mutisi katsellen horisonttiin. <br>\n<br>\nSaaren rantaan päätymisen jälkeen hän oli tutustunut Orton Levahiin, josta oli tullut hänen ensimmäinen ystävänsä tässä maailmassa. Valitettavasti Levah oli nyt palasina arkussa... <br>\n<br>\nUmbra pyyhki silmäkulmiaan. Pieniä kyyneliä valui hänen Pakarissaan kun hän ajatteli ystävänsä uhrausta. <br>\n<br>\nLokkirahit raakkuivat auringon alkaessa painumaan mailleen. Katsellessaan rannalle linnoituksen harjalta, Umbra kaivoi laukustaan löytyneen kiikarin, koska huomasi liikettä muutaman sadan bion päässä rannalla. <br>\n<br>\nMuutama Zyglak oli löytänyt erikoisen tykin, joka muistutti paljon ulottuvuusporttitykkiä, jolla Umbra oli päätynyt tähän maailmaan. Liskomaiset olennot lähtivät viemään sitä metsään, pois rannalta.<br>\n<br>\n\"Nuo ovat löytäneet Ulottuvuusporttitykin!\" Umbra huusi, tajutessaan aseen olevan kuin se jolla hän oli päätynyt tähän maailmaan. Muutama Matoran-vartija katsahti Umbraan kuin tämä olisi menettänyt järkensä ja jatkoi sitten partiointiaan ja valonheittimien liikuttelua.<br>\n<br>\nUmbra lähti juoksuun, kohti huonettaan, tai sitä minkä oletti hänen vastineensa huoneen olevan. <br>\n<br>\nJuosten portaikossa tuhatta ja sataa, Umbra päätyi huoneelleen. Huoneen ovi oli kaadettu lattialle, ja sieltä oli pengottu tavaroita. Modekomentokeskuksen tietokone oli yhä päällä ja sieltä näkyi selvästi että tietoja oli vuodettu Klaanin vihollisille. <br>\n<br>\nVaroittamatta, Umbran Fikou Qewa, hyökkäsi nurkan takaa tunkeilijan kimppuun, ampuen verkkoja hänen päälleen. Rahi oli hämmentynyt koska tämä tunkeilija muistutti sen isäntää ja samalla se oli niin kovin etäinen, kuin muusta maailmasta tullut olento. <br>\n<br>\n\"Tule tänne Fikou. Älä pelkää\", Umbra sanoi, kun oli katkonut verkot miekallaan ja alkanut lähestyä nurkkaan piiloutunutta Rahia.<br>\n<br>\nUmbra puhutteli Rahia hellästi ja leperteli kaikkea somaa Rahille. Pian pieni olento tuli ulos seittikääröstään ja alkoi hitaasti lähestyä Umbraa, samalla tunnustellen ympäristöä eturaajoillaan, joissa oli myrkkyrauhaset.<br>\n<br>\nUmbra kumartui Fikoun lähelle kun se oli tullut tarpeeksi lähelle häntä. Hän laski kolmisormisen violetin kätensä Rahin eteen ja Fikou haisteli ilmaa ja tunnusteli raajoillaan ilman väreilyä. Sitten, odottamatta tai ei, se hyppäsi Umbran kädelle, juosten Umbran selkään.<br>\n<br>\n\"Ollaankos partnereita kaveri?\" Umbra kysyi olkapäällään kököttävältä ystävältään. <br>\n<br>\n\"Onneksi tässäkin maailmassa Umbralla on lemmikki-Fikou\", Umbra ajatteli, lähtien Fikounsa kanssa kohti portaikkoa. Guardian pitäisi tavata ennen tutkimusretken aloittamista.<br>\n<br>\n<strong>Metsässä</strong><br>\n<br>\nJoukko Zyglakeja tutkaili lahonneella jättiläispuunrungolla löytämäänsä laitetta. Yksi liskoista piteli laitetta käsissään, kun toinen painoi sen sinistä hohtavaa nappia ja laite sinkautti ulottuvuusportin, joka imi sisäänsä yhden joukkion tyhmimmistä Zyglakeista.<br>\n<br>\n\"Mitä tapahtui?! Minne Gehrax katosi?\" harmaa Zyglak kysyi hätääntyen. Gehrax oli kadonnut hänen viereltään kuin Kinloka Zakazille. <br>\n<br>\n\"Tämä laite tekee varmaan jotain hienoa ja tätä pitäisi tutkia tukikohdassa\", yksi silmälapulla varustettu Zyglak sanoi, hän vaikutti joukkion aivoilta. \"On kai parasta viedä tämä piiloon Klaanilta ja Allianssilta\", hän jatkoi. \"Emmehän halua että Nazorakit pompottavat meitä taas kuin jotain typeriä Kikanaloja\", silmälappuinen valkomusta Zyglak jatkoi. <br>\n<br>\n\"Hyvä idea Flygel\", yksi turpaansa saanut Zyglak sanoi tutkien laitetta. Flygel otti aseen pois Nazorakeilta turpaansa saaneelta lajinsa jäseneltä ja päätti tutkia sitä tarkemmin.<br>\n<br>\n\"Mielenkiintoisia yksityiskohtia\", Flygel sanoi, painellen nappuloita ja analysoiden vekotinta.<br>\n<br>\n\"Mutta, nyt on aika lähteä tukikohtaan\", Flygel ilmoitti, lähtien johdattamaan ryhmää kohti Zyglakien tukikohtaa, joka sijaitsi jossain.<br>\n<br>\nPieni ryhmä alkoi taivaltaa havumetsikössä kohti tukikohtaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":445,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-12-07T21:05","content":"<strong>Trooppinen saari</strong><br>\n<br>\n”… ja kaikki ssssaaren Matoranit on rekissssteröitävä. Tuotte minulle ssssitten luettelon”, Abzumo päätti puheensa. Visorakit kumarsivat ja lähtivät teltasta. Teltta oli pystytetty saaren keskelle. Teltan ympärillä parveili Rahksheja. Koko saari oli vallattu. Abzumo istui mukavasti pehmeässä tuolissa keskellä telttaa. Pöydällä hänen edessään oli kasa aarteita, jotka oli varastettu temppelistä. Hän katseli niitä hetken. Sitten hän nousi ylös ja lähti ulos teltasta.<br>\n<br>\nVähän matkan päässä teltasta oli vasta pystytetty teline, josta roikkui ketjuilla Matoranien ruumiita jaloista kiinnitettyinä.<br>\n<em>Jos en löydä sitä palasta, koko kylä saa luvan kuolla</em>, pirullinen Makuta ajatteli. <em>Sen jälkeen koko saari saa painua meren pohjaan.</em> Hetken kuluttua hän tuli siihen lopputulokseen, että kaikkien olisi hyvä kuolla, vaikka siru löytyisikin.<br>\n<br>\nLeirin reunalla oli hyvin vartioitu häkki. Häkissä olivat kaikki saaren Ath-koron soturimunkit. Isä Bartax nosti katseensa häneen, kun hän saapui. Hän näytti äärimmäisen väsyneeltä. Kidutus saattoi olla osasyy tähän. Tai ehkä se johtui heinänuhasta. Kukapa tietää.<br>\n<br>\n”Ath langettakoon pahimman kirouksensa yllesi, kerettiläinen”, apotti kähisi, kun Makuta tuli kuuloetäisyydelle.<br>\n”Ssssoo sssoo, on rumaa olla epäkohteliasssss.”<br>\nMakuta avasi häkin oven, joka oli katossa, heitti viiden, kuolleen soturimunkin päät häkkiin ja sulki sitten oven.<br>\n”Ssssiinä on teille lisää. Etteköhän te pian ala laulaa.”<br>\nMatoranit tärisivät pelosta ja vihasta. Muutama itki hiljaa. Makuta käveli pois heidän luotaan. Ja pian eräs Visorak pihisti yhden munkin häkistä saadakseen ruokaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":446,"creator":"Donny","timestamp":"2010-12-08T11:06","content":"<strong>Vartiotorni, nazorakein trooppinen tukikohta</strong><br>\n<br>\nKymmenhenkinen nazorak-partio juoksi tornin epätasaisesti aseteltuja puuportaita pitkin kohti tornin ylimpiä kerroksia. Tornin päällä tapahtunut rähinä ei ollut jäänyt heiltä huomaamatta ja torakat yrittivätkin nyt parhaansa mukaan kartoittaa tilannetta.<br>\n<br>\nPartion matka kuitenkin keskeytyi tornin laudoitetun seinän räjähtäessä sisään heidän vasemmalla puolellaan. Puusäleiden mukana sisälle lennähti myöskin repaleiseen viittaan pukeutunut hahmo, joka iski hehkuvan miekkansa rutiininomaisesti lähimmän torakan rintakehän läpi. Seurasi muutaman sekunnin mittainen hysteerinen kaaos ja kahdeksan nazorakia pääsi hengestään. Henkiin jääneet torakat vaihtoivat empimättä suuntaansa ja pakenivat jättäen Ämkoon seisomaan silpomansa ruumiskasan keskelle.<br>\n<br>\n<strong>\"Heikot typerykset\"</strong>, Ämkoo murahti ja vilkaisi tuhoamansa seinän suuntaan. <br>\n<br>\nNäky oli omituinen. Räjähdyksen mukana seinästä irronnut materiaali leijaili ilmassa muodostaen hyvin hataran näköisen laskeutumisalustan taivaalta putoavalle Marionetille. Nukkehirviö pudottautui leijuvien palasten päälle keveän oloisesti ja asteli sitten sisään.<br>\n<br>\n<strong>\"Hieno temppu\"</strong>, Ämkoo totesi ja otti paremman otteen miekastaan.<br>\n<strong>\"Jatkakaamme\"</strong>, hän lisäsi ja lähti hyökkäykseen.<br>\n<br>\nMarionetti huomasi oitis vastustajansa nopeuden kasvaneen. Olento yritti mukautua tilanteeseen vaihtamalla hetkellisesti puolustuspainotteiseen taktiikkaan. Tästä johtuen Marionetti onnistui täpärästi torjumaan Ämkoon vauhdikkaan kierrepotkun ja sitä seuranneen nopean viiltosarjan.<br>\n<br>\nVartiotornin ympärille oli kerääntynyt useita torakoiden etsintäpartioita. Raskaimmin aseistetut nazorakit marssivat ampuma-aseidensa kanssa sisälle samalla kun perässä asteleva tulenjohtaja jakoi sekavia ennakkokäskyjä.<br>\n<br>\n<strong>\"Jutlin.\"</strong><br>\n<br>\nPortaat alkoivat sortua. Naamiovoiman aiheuttama hajoamisreaktion turvin Ämkoo ehti väistää vihollisensa voimakkaan kahden käden lyönnin ja vetäytymään rakennuksen ylempään kerrokseen. Marionetti pelastautui putoamiselta käyttäen jälleen telekineettisiä kykyjään ja loikkasi Ämkoon perään, vain vastaanottaakseen uuden naamiohyökkäyksen.<br>\n<br>\n<strong>\"Komau.\"</strong><br>\n<br>\nMarionetin liikkeet hidastuivat sen taistellessa käskemisen naamiovoimaa vastaan. Ämkoo käytti tilaisuuden hyväkseen ja tähtäsi nopean pistoliikkeen vihollisensa rintakehään. Hänen yllätyksekseen valkoinen olento onnistui kuitenkin väistämään, ja siinä samassa naamiovoiman vaikutus raukesi.<br>\n<br>\nOlento hyödynsi vuorostaan Ämkoon hämmennystä ja viilsi miekallaan. Miekka upposi Ämkoon keskivartaloon kuin voihin katkaisten vihreänmustan hahmon kahteen osaan.<br>\n<br>\nÄmkoo virnisti leveästi, haihtui ja materialisoitui Marionetin taakse. Nukkeolento ei ehtinyt torjua Ämkoon nopeaa kierrepotkua vaan horjahti sen voimasta tornin lattialle.<br>\n<br>\n<strong>\"Ahahahaha!\"</strong>, Ämkoo nauroi voimakkaalla äänellä samalla kun hänen silmänsä hohkasivat verenpunaista valoa entistä kirkkaammin. Viittasankari pudottautui miekkansa kanssa suoraan Marionetin päälle, tosin vastustaja onnistui väistämään hyökkäyksen nopealla kierähtämisellä. Marionetti nousi vauhdikkaasti pystyyn, mutta kaatui saman tien takaisin maahan Ämkoon miekan iskeytyessä tämän selkään.<br>\n<br>\nÄmkoo naurahti uudestaan, joskin nauru loppui lyhyeen. Hän pettyi suuresti huomatessaan, että isku oli onnistunut aiheuttamaan Marionetin selkään vain melko olemattoman oloisen naarmun. Minkäänlaisia merkkejä merkittävästä haavoittumisesta ei näkynyt.<br>\n<br>\n<strong>\"Mikä sinä oikein olet?\"</strong>, Ämkoo totesi puoliääneen ja kohotti miekkansa päänsä yläpuolelle. Miekan terä alkoi sihistä äänekkäästi samalla kun ilma miekan ympärillä alkoi väreillä. Terän pintaan alkoi ilmestyä tummanpunaisia kuplia, jotka muodostivat lopulta miekan ympärille vaarallisen näköisen auran.<br>\n<br>\n<strong>\"Katsotaan, mitä pidät tästä\"</strong>, Ämkoo sanoi viholliselleen ja juoksi tätä kohti. Marionetti hyppäsi sivuun iskun alta ja miekka iskeytyi tornin seinään. <br>\n<br>\nMiekan tuhovoima osoittautui huomattavaksi seinän jysähtäessä kappaleiksi. Terän ympäröinyt varjoenergia aiheutti seinään osuessaan punahehkuisen räjähdyksen ja ulkona puhaltava tuuli vei seinän pirstaleet mukanaan.<br>\n<br>\nTorakkapartio ylitti parhaillaan Ämkoon tuhoamaa portaikkoa ja kuuli yläpuolelta kuuluneen jysäyksen. Joukon johtaja komensi muita kiirehtimään.<br>\n<br>\nÄmkoo syöksyi uuteen hyökkäykseen ja tarjosi viholliselleen jälleen kerran nopeaa viiltosarjaa. Hyökkäys meni ohi, mutta Ämkoo ei lopettanut vaan aktivoi kanohi Kualsin. Ilmestyttyään vihollisensa taakse Ämkoo tähtäsi miekkansa Marionetin kaulaan, mutta olento ehti juuri ja juuri väistämään iskun. Marionetti heitti itsensä hyvin häiritsevän näköisellä kärrynpyörällä kauemmas ja nosti miekkansa kasvottoman päänsä tasalle.<br>\n<br>\nÄmkoo oli jo lähdössä uuteen hyökkäykseen, mutta pysähtyi tuntiessaan vahvan sysäyksen jossain rintakehänsä sisällä. Hän kyyristyi maahan ja katsoi vastustajaansa kireä ilme vihreillä kasvoillaan.<br>\n<strong><em>\"Minun on päätettävä tämä nyt\"</em></strong>, hän mietti yrittäen samalla kehitellä toimivaa strategiaa.<br>\n<strong><em>\"Olen jo nyt tainnut käyttää Makutan voimaa liikaa. Jos jatkan näin, minä...\"</em></strong><br>\n<br>\nÄmkoon ajatus keskeytyi kivuliaaseen pistoon hänen sydänvalonsa kohdalla. Valon sävy muuttui hetkessä paljon tummemmaksi eikä se palautunut normaaliksi.<br>\n<br>\nMarionetti huomasi vihollisensa hyökkäyksen keskeytyneen ja syöksyi vuorostaan Ämkoota kohti. Ämkoo kierähti taaksepäin tähdäten sen jälkeen nopean iskun vastustajansa miekan kahvaan. Marionetti kavahti hetkellisesti taaksepäin, mutta lähti kuitenkin saman tien uuteen hyökkäykseen.<br>\n<br>\n\"Liikkumatta!\"<br>\n<br>\nMarionetti pysähtyi.<br>\n<br>\n<strong><em>\"...loistavaa\"</em></strong>, Ämkoo kirosi.<br>\n<br>\nTorakat tähtäsivät miekkailevaa kaksikkoa aseillaan. Ämkoo erotti joukosta pääosin pienehköjä zamor-aseita, tosin taka-alalla näkyi myös yksi ilkeän näköinen sinko. Ämkoo nousi varovasti ylös, tarkkaillen samalla sekä nazorakien että valkean vihollisensa eleitä.<br>\n<br>\n\"Liikkumatta, sanoin!\", huusi torakkajohtaja ja komensi joukkonsa asettumaan riviin. Torakat tottelivat, kunnes yksi ennätti kysymään:<br>\n\"Entä tuo toinen?\"<br>\nTorakkajohtaja katseli Marionettia hetken hämmentyneenä. Nazorak ei ollut koskaan ennen nähnyt vastaavanlaista olentoa, joten kyseessä ei johtajan mielestä voinut olla ainakaan liittolainen.<br>\n\"Tappakaa\", hän komensi ja avasi tulen.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Eräs Klaanin lähellä sijaitseva viidakon peittämä saari</strong><br>\n<br>\nTummanvihreä Akakua kasvoillaan kantava le-matoran syöksyi pitkin viidakon pohjakerrosta väistellen takanaan kiitävän harmaan skakdin ammuksia. Skakdi ei onnistunut saavuttamaan huippunopeaa matorania vaan jäi jatkuvasti enemmän ja enemmän tämän jälkeen. Valtavan hammaskaluston omaava olento kirosi matoranille tuntemattomalla kielellä ja jatkoi ampumista.<br>\n<br>\nSkakdin yllätykseksi matoran pysähtyi äkkinäisesti, kääntyi ympäri ja vetäisi selässään kantamansa lyhyen miekan esiin. Matoran väisti vielä yhden skakdin ammuksen ja hyppäsi sitten korkeassa kaaressa skakdin taakse.<br>\n<br>\n\"Säälittävä taapero!\", Skakdi nauroi ja käänsi massiivisen aseensa ympäri. Tykin takaa paljastui kolmiteräinen moottorisaha. Skakdi vetäisi sen käyntiin ja iski sen pikkuista le-matorania kohti.<br>\n<br>\nEikä osunut.<br>\n<br>\nVäistöliikkeen jälkeen matoran kaivoi huomaamattoman kokoisen heittotähden jostain panssareidensa kätköistä ja heitti tämän skakdia kohti. Harmaa hirviö sai osuman jonnekin kaulansa alueelle ja kiskoi heittoaseen irti äänekkäästi kiroten.<br>\n<br>\n\"Odotahan kun saan sinut käsiini, kurja rääpäle! Tuollainen naurettava lelu ei riitä tappamaan mi-\"<br>\n<br>\nMyrkky alkoi vaikuttaa. Skakdi rojahti maahan eikä kyennyt liikuttamaan muuta kuin silmiään. Sen katse seurasi lähestyvää matorania, joka kohotti piskuisen miekkansa ilmaan ja viimeisteli vihollisensa.<br>\n<br>\nMatoran huokaisi ja puhui naamionsa sisäpuolelle asennettuun viestimeen.<br>\n<br>\n\"Enki ilmoittautuu päämajaan. Sijaintini: hieman päämajasta pohjoiseen. Kohde pysäytetty. En haavoittunut.\"<br>\n\"Palaa päämajaan. Siivousryhmä hoitelee ruumiin\", kuului vastaus rahisevasta viestimestä.<br>\n<br>\nMatoran jatkoi matkaansa syvemmälle metsään. Viidakon rahit eivät olleet huomaavinaankaan tämän liikkeitä, yhtä lukuunottamatta.<br>\n<br>\n\"Ai, sinä, hei\", matoran sanoi ja pysähtyi huomatessaan valtavan olennon. Huomattavasti tuhkakarhua korkeampi pitkäkärsäinen ja pääosin orgaaninen hirviö tuijotti matoran-soturia suurilla silmillään, muttei äännähtänyt lainkaan. Matoran ei säikähtänyt tätä, vaan asteli rauhallisesti olennon vierelle ja taputti tämän kylkeä varovasti. Olento tuijotti matorania vielä hetken, örähti ja katosi viidakon kätköihin. Oli suorastaan hämmästyttävää, kuinka niin iso olento saattoi kadota näkyvistä niin nopeasti.<br>\n<br>\nMatoran ei jäänyt aikailemaan vaan jatkoi matkaansa. Sitten hän pysähtyi erään puun kohdalle. Puu ei näyttänyt millään tapaa erityiseltä, eikä kuka tahansa olisi voinut erottaa sitä kaikkien muiden viidakon puiden seasta. Matoran tuntui kuitenkin olevan varma etsineensä juuri tätä puuta ja asteli sen vierelle.<br>\n<br>\n\"Pyydän lupaa astua sisään\", matoran sanoi ja huomaamaton ovi puun kyljessä aukesi. Enki asteli edessään avautuvaan hämärään käytävään ja ovi sulkeutui.<br>\n<br>\nMaan alla avartui laaja tunneliverkosto. Yleensä tällaisessa ympäristössä oletti törmäävänsä onu-matoraneihin, mutta Enkiä vastassa oli ainoastaan le-matoraneja. Vihreänkirjava joukko tervehti saapujaa vähäeleisesti ja jatkoi erilaisia puuhiaan.<br>\n<br>\nEnki asteli tunneliverkoston vasempaan osaan, etsi johtajan oven, koputti siihen ja astui huoneeseen odottamatta vastausta. Sitten hän polvistui johtajansa eteen ja alkoi puhua.<br>\n<br>\n\"Saamamme tiedot olivat oikeassa. Klaaniin on hyökätty.\"<br>\n<br>\nJohtaja, mustavartaloinen ja tummanvihreää mirua kantava matoran ei avannut silmiään vaan istui rauhallisesti jalat ristissä pöytänsä ääressä.<br>\n<br>\n\"En ottanut heihin suoraa kontaktia\", Enki selitti. \"Mutta vahingot olivat selvästi havaittavissa.\"<br>\n<br>\nJohtaja nyökkäsi ja avasi silmänsä. Sitten hän katsoi Enkiä hetken kysyvästi, kuin olettaen tämän jatkavan.<br>\n<br>\n\"Skakdi osoittautui vain satunnaiseksi palkkionmetsästäjäksi. Tuskin edes uskoi löytävänsä tältä saarelta asutusta. Luulen, että...\"<br>\n<br>\nJohtaja kohotti kättään ja Enki sulki suunsa oitis.<br>\n<br>\n\"En ole kiinnostunut skakdista. Jatka Klaanista.\"<br>\n<br>\n\"He korjaavat linnoitustaan\", Enki jatkoi hieman epäröivään sävyyn. <br>\n\"Ja odottavat kaiketi uutta hyökkäystä.\"<br>\n<br>\n\"Entä <em>hän?</em>\", johtaja kysyi.<br>\n<br>\nEnki oli hetken hiljaa.<br>\n<br>\n\"Hänet nähtiin kaiketi Klaanin tiedotustilaisuudessa, tai niin ainakin huhutaan\", Enki kertoi.<br>\n\"Ja?\"<br>\n\"Hän suorittanee tällä hetkellä jonkinlaista tehtävää Klaanille. En tiedä siitä enempää.\"<br>\n<br>\nJohtaja hymähti.<br>\n<br>\n\"Mitä me teemme?\", Enki uskaltautui kysymään.<br>\n\"Odotamme\", johtaja vastasi.<br>\n\"Emmekö aio auttaa Klaania? Olen, varma, että hän...\"<br>\n\"Me odotamme.\"<br>\n\"Odotamme mitä?\"<br>\n<br>\n\"Käskyä\", johtaja sanoi ja sulki jälleen silmänsä. Enki kumarsi syvään ja poistui huoneesta.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Vartiotorni, nazorakein trooppinen tukikohta</strong><br>\n<br>\nÄmkoo väisteli nazorakien ammuksia parhaansa mukaan turvautuen ajoittain aineettomuuden naamioon. Naamion teho kuitenkin lakkasi pian, joten Ämkoo joutui muuttamaan suunnitelmaansa. Hän muodosti nopeasti epämääräisen illuusion kanohi Mahikin avulla ja syöksyi sen turvin takanaan avautuvaan portaikkoon.<br>\n<br>\nTorakat jatkoivat ampumista kuvitellen Ämkoon olevan yhä tähtäimessä. Samalla ne tulittivat myös edessään seisovaa valkeaa olentoa, joka ei kuitenkaan näyttänyt väistävän ammuksia lainkaan.<br>\n<br>\nMarionettiin ei kuitenkaan osunut. Torakat keskeyttivät tulen ja katselivat olentoa hämmästyneinä. Näytti siltä kuin kaikki ammukset olisivat yksinkertaisesti väistäneet olentoa.<br>\n<br>\nMarionetti kääntyi portaikon suuntaan samalla kun Ämkoon illuusio liukeni pois. Torakat avasivat uudelleen tulen Marionettia kohti lähestyen tätä samalla.<br>\n<br>\nMarionetti tiesi kohteensa pääsevän pakoon. Se tiesi myös, että torakat olivat tähän syyllisiä.<br>\n<br>\nSe tiesi myös, miten asiaan löytyisi ratkaisu.<br>\n<br>\nMarionetti ryntäsi yllättäen nazorakien sekaan ja heilautti miekkaansa muutaman kerran. Torakat yrittivät kauhuissaan tulittaa valkoista hirviötä, mutta yksikään ammus ei suostunut osumaan. Muutaman tarkkaan harkitun sivalluksen jälkeen jokainen torakoista kaatui kuolleena maahan. Marionetti kohottautui täyteen mittaansa ja lähti saaliinsa perään.<br>\n<br>\nÄmkoo oli jälleen kerran vartiotornin katolla. Pistävä kipu Ämkoon sisuksissa ei ollut osoittanut vähenemisen merkkejä - päin vastoin. Kipu raastoi miekkamiehen kehoa yhä enemmän ja enemmän.<br>\n<br>\n<strong><em>Karzahni</em></strong>, Ämkoo manasi ja nojasi miekkaansa.<br>\n<br>\nSilloin Marionetti ilmestyi katolle. Se toi miekkansa kehonsa oikealta puolelta eteensä pidellen siitä kiinni ainoastaan toisella kädellä. Sitten se kumartui hieman, lähti juoksuun ja iski.<br>\n<br>\nÄmkoo kumartui ja onnistui väistämään ensimmäisen lyönnin. Seuraavan hän torjui tuomalla nopealla liikkeellä miekkansa päänsä ylle. Kolmannen iskun Ämkoo väisti kierähtämällä Marionetin jalkojen ohi ja nousemalla sitten pystyyn, vieden vuorostaan oman iskunsa Marionettia kohti.<br>\n<br>\nValkoinen olento torjui iskun naurettavan helposti ja potkaisi Ämkoon taaksepäin. Viittasankari karjaisi ja kaatui katon reunamalle. Marionetti lähti astelemaan tätä kohti.<br>\n<br>\nÄmkoo ei voinut muuta. Hän sulki silmänsä ja matkusti mielensä syvimmille perukoille.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n- - -<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/1JkmzP2r2dc/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/1JkmzP2r2dc"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/1JkmzP2r2dc/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/1JkmzP2r2dc"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<span style=\"color:black\"><strong><br>\n<br>\nHerää.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nÄkkiä. ÄKKIÄ.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nHERÄÄ.<br>\n<br>\n<br>\nTARVITSEN LISÄÄ. NYT.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nANNA SE MINULLE.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nMINÄ KÄSKEN SINUA.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nLISÄÄ.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n</strong></span><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":447,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-08T14:39","content":"<strong>Klaanin Gukkotallit</strong><br>\n<br>\nMatoro taputtelee suurta lintua selälle. Hän on lentänyt tälläisellä vain kerran aikaisemmin. Ja nyt lennettäisiin kaksi päivää meren yllä.<br>\nLinnun satulat ovat erikoisrakennettuja ja niissä on suuret tavarapakkaukset sivuilla. Killjoyn mukaan \"täysidioottikin pysyy kyydissä\".<br>\nYötaivas on kirkas ja tähdet näkyy erinomaisesti. Sää on hyvä. <br>\n<br>\nKapura ja Summerganon pakkaavat varusteitaan Gukon satulan pakkauksiin. Killjoy tutkii seinässä olevaa Xian karttaa. Hän on jo pakannut. Suurin osa varusteista kulkee haarniskassa itsessään.<br>\n<br>\n\"Okei, kello on kaksi. Lähdetään!\"<br>\nHän hyppää GS:n selkään ja lintu alkaa nostaa korkeutta.<br>\nKapura, joka on ilmeisesti lentänyt Gukkoa ennekin, nousee ilmaan seuraavaksi. Summerganonin nelisiipinen ratsu nousee myös. Matoro tulee viiemsienä, edelleen hieman epävarmana.<br>\n<br>\nNeljä rahi nousee ilmaan Klaanilaiset selissään. Retki kohta Xiata voi alkaa.<br>\nJa tästä retkestä saattaa riippua Klaanin kohtalo.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":448,"creator":"Donny","timestamp":"2010-12-08T15:19","content":"<strong>Vartiotornin katto, nazorakein trooppinen tukikohta</strong><br>\n<br>\nMarionetti pysähtyi Ämkoon eteen ja kohotti miekkaansa välittämättä Ämkoon ympärille muodostuneesta punertavasta energia-aurasta. Se käänsi miekkansa ympäri ja iski sen sitten kaksin käsin jalkojensa juuressa makaavaa uhriaan kohti.<br>\n<br>\nSitten seurasi jotain odottamatonta. Ämkoo tarttui vihollisensa miekan terään paljaalla kädellään ohjaten iskun siten sivuun. Sitten Ämkoo hyppäsi karjuen pystyyn ja löi marionettia omalla miekallaan.<br>\n<br>\nMarionetti kyykisti ja onnistui väistämään iskun. Olento kiskoi oman miekkansa nopeasti irti katosta ja vetäisi sen sitten vartalonsa eteen suojautuakseen Ämkoon seuraavalta iskulta.<br>\n<br>\nÄmkoon miekka näytti palavan. Se hehkui valkeana ja sähähti äänekkäästi osuessaan tornin kattorakenteisiin.<br>\n<br>\nMarionetti päätti hyökätä. Se lähti kiertämään Ämkoon kimppuun vasemmalta puolelta, otti vauhtia ja syöksyi sitten miekkansa kanssa kohti Ämkoon suojaamatonta kylkeä. Ämkoo huudahti raivoisasti, torjui vastustajansa miekan omallaan ja iski nyrkkinsä Marionetin tyhjiin kasvoihin. Valkoinen olento horjui hieman taaemmas ja yritti vastaanottaa Ämkoon seuraavan sivalluksen. Marionetti ei täysin onnistunut yrityksessään ja Ämkoon hehkuva miekka hipaisi hieman tämän rintakehää jättäen jälkeensä selkeästi erottuvan tummentuman.<br>\n<br>\nMarionetti kierähti taaemmas. Se tiesi, että suora osuma vastustajan miekasta olisi jopa sille vaaraksi. Olento korjasi varovasti asentoaan ja lähti lähestymään Ämkoota harkituin liikkein.<br>\n<br>\n<strong>\"Tapan sinut\"</strong>, Ämkoo murisi ja huitaisi miekallaan varoittavasti Marionettia kohti. Tummanpuhuva miekkamies tiesi vallan hyvin olevansa tällä hetkellä aivan kykyjensä rajoilla, eikä tilanne näyttänyt siitä johtuen lainkaan lupaavalta. Nyt oli kyse sekunneista. Tämä täytyi hoitaa loppuun nyt heti.<br>\n<br>\nMarionetti hyökkäsi. Se lähti juoksemaan Ämkoota kohti. Ämkoo ei jäänyt odottelemaan, vaan ampaisi itsekin juoksuun.<br>\n<br>\nKaksikko lähestyi toisiaan kohottaen miekkansa. Ämkoo huusi samanaikaisesti sekä raivoaan että tuskaansa. Kipu alkoi muuttua sietämättömäksi.<br>\n<br>\nMarionetti löi ensin.<br>\n<br>\nLyönti ei osunut. Marionetti loikkasi nopeasti yläilmoihin väistääkseen Ämkoon iskun. Iskua ei kuitenkaan tullut. Nukkeolento pudottautui alas, kääntyi ja näki maassa makaavan vihollisensa. Ämkoo yritti nousta toisen kätensä varassa ylös, kiroten samalla puoliääneen.<br>\n<br>\nMarionetti tiesi tilaisuutensa koittaneen. Se lähti kävelemään Ämkoota kohti.<br>\n<br>\nTummanpunainen energia-aalto tempaisi Ämkoon pystyyn. Miekkamiehen repaleinen viitta heilui energian aiheuttaneen tuulenvireen voimasta samalla kun Ämkoo yritti kohottaa hehkuvaa miekkaansa. Sitten hän lähti vielä kerran juoksuun vihollistaan kohti.<br>\n<br>\nMarionetti korjasi asentoaan, tähtäsi miekallaan ja löi. Kuului kylmä kalahdus kun miekat iskeytyivät toisiinsa. Sitä seurasivat metallin hajoamisen ja lihasmassan repeämisen äänet.<br>\n<br>\nÄmkoon valkeana hehkuva miekka putosi sihisten tornin katolle. Miekkaa vielä hetki sitten pidellyt käsi putosi aseen viereen samalla kun violetti lihasmassa valui esiin hetki sitten irronneesta ruumiinosasta.<br>\n<br>\nMarionetti kääntyi vielä kerran vastustajaansa päin ja potkaisi, voimistaen näin Ämkoon horjahdusliikettä. Repaleinen viitta tahriutui omistajansa vereen kun Ämkoo lähti putoamaan kohti maata.<br>\n<br>\nValkoinen olento ei jäänyt katselemaan putoavan vihollisensa perään. Se oli suorittanut tehtävänsä onnistuneesti. Oli vain yksi ongelma.<br>\n<br>\nOlento vilkaisi katkennutta katanaansa. Ämkoon miekka oli tuhonnut aseen täysin ja terä oli nyt käyttökelvoton.<br>\n<br>\nMarionetti oli hetken liikkumatta, kuin miettien. Sitten se asteli vähän matkan päähän, kumartui ja poimi vielä heikosti hehkuvan katanan käteensä tornin katolta. Ongelma ratkaistu.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":449,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-08T15:55","content":"<strong>Glatoriankingin korjattu huone</strong> <br>\n<br>\nGlatorianking oli saanut huoneensa valmiiksi sitten hän otti pari ylimääräistä lautaa ja naulasi Matatun huoneen umpeen, mutt taivaalla lensi jotain mikä kiinnitti hänen huomionsa, mutta sen enempää hän ei sitä miettinyt vaan rupesi nukkumaan, uudessa ja <strong>isommassa</strong> huoneessaan.<br>\n<br>\nToa nauroi hiljaa pahaenteisesti, nyt hänellä oli isoin klaanin jäsen-huone.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":450,"creator":"Jake","timestamp":"2010-12-08T16:07","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/b6560R43MnM/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/b6560R43MnM"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/b6560R43MnM/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/b6560R43MnM"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Klaanisaarta ympäröivä meri</strong><br>\n<br>\nEräs pieni, vaatimaton ränsistynyt laiva, tai oikeastaan vene purjehti keskellä ei mitään. Laivassa oli ainoastaan yksi henkilö. Tällä henkilöllä oli nahkainen musta kolmikolkka. Tarkemmin katsoen tämä henkilö oli lyhyt. Tämä henkilö oli matoran, jolla oli punainen, rähjäinen hauta muistuttava naamio. Kun laivan mastoa katsoi, huomasi että siellä liehui lippu, jossa oli skadkipääkallo ja kaksi kylkiluuta. Matoran oli merirosvo.<br>\n<br>\nMatoran oli kiivennyt mastoon, hän tähyili kaukoputkellaan eteenpäin, siellä oli saari, jossa näkyi olevan asutusta, se oli klaanin saari. Matoran arveli sen olevan hyvä piilopaikka. Matoran katsoi paattiaan, se oli suurimmaksi osaksi veden peitossa, piraatti laskeutui ja yritti saada vettä pois pienellä puisella kupillaan, se ei kuitenkaan onnistunut, joten matoran kiipesi uudestaan mastoon toivossa että laiva kerkeäisi maihin ennen uppoamistaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":451,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-12-08T18:17","content":"<strong>Pieni järvi, sisämaassa kahden joen haarassa</strong><br>\n<br>\nFlygelin johtama Zyglak joukkio taivalsi sankassa kuusimetsässä kohti heidän edessään levittäytyvää vesialuetta, jonka Zyglakit olivat padonneet veden virtauksen säätelemiseksi ja pystyttäneet suuria puista tehtyjä kehikkoja \"linnoituksen\" puolustukseksi. Keskellä järveä oli suuria kotarakennelmia vieri vieressä ja päälekkäin, jolloin Zyglakien omalaatuinen \"tukikohta\" oli melkein kokonaan veden alla. Järven vesi oli muuttunut mutaiseksi Zyglakien muokatessa maan heidän tarkoituksiinsa sopivaksi. <br>\n<br>\nKävellen mutaista ja tuhottua rantaa pitkin, joukkio päätyi kahden Zyglakin vartioimalle oviaukolle, joka toimi pääporttina. Ympäri hökkelin muurirakennetta oli laitettu verkkoja ja rakennelmat oli yhdistetty luista tehdyillä ketjuilla. Näitä ketjuja oli käytetty myös vedenalaisten kotien yhdistämiseksi massiiviseksi linnoitukseksi, joka oli nostanut veden pintaa ja joka pilkisti vain vähän veden alta. <br>\n<br>\n\"Tunnussana\", keltainen Zyglak murahti Flygelille. Tämä sanoi jotain Zyglakiksi ja vartija otti keihäänsä oviaukon edestä. <br>\n<br>\nFlygel talsi nopeasti mutaisen maan halki ja astui veteen. Kylmä mutavesi ei haitannut liskomasita Zyglakia, koska tämä oli tottunut vedessä elämiseen ja uimiseen. <br>\n<br>\nFlygel lähti tykki kädessään uimaan kohti kotaansa, jossa sijaitsi hänen tuskimus \"laboratorionsa\"<br>\n<br>\nFlygel riuhtaisi verkoista tehdyn ovensa auki, jolloin suuri määrä kiinteitä ilmakuplia pääsi vapaaksi hökkelistä. Tämä ei kuitenkaan haitannut, koska Nazorakit olivat rakentaneet Zyglakeille ilmakuplia pumppaavan laitteiston, joka sijaitsi toisella rannalla ja sai voimansa padosta joka oli tehty Matoran kylälle vievän joen haaran tielle.<br>\n<br>\nFlygel astui ilmakuplan sisään. <br>\n<br>\n\"Hyrr miksi tämä vesi on näin kylmää\", Zyglak sanoi, puistellen vedet lattialle. Hän meni pöytänsä ääreen ja otti suurennuslasin pöydän laatikosta. Hän istahti risuista ja luista tehdylle tuolilleen ja otti suurennuslasin toiseen ja tykin toiseen käteensä. Pieni hämärää valoa tuova Ortonin ruho roikkui seinällä tuottaen valoa tarpeeksi Zyglakin tarpeisiin.<br>\n<br>\n\"Tämähän on mielenkiintoista\", Flygel puheli itsekseen, samalla kaivaen hampaanväliään Ortonin ruhosta pudonneelta mätääntyneellä sormen kynnellä. <br>\n<br>\n\"Esine joka siirsi sen typerän Gehraxin jonnekin Karzahniin on todella voimakas. Tämän avulla me nousemme vielä tämän säälittävän saaren herroiksi. Pitäisi ilmoittaa pomolle tästä. Tai ei. Ei hän kuitenkaan kannata meidän ryhmämme tekemisiä. Hän on liian varovainen johtaja\", valkomusta Zyglak puheli itsekseen ja osoitti yht'äkkiä hänen ovensa aukosta ilmestynyttä sammakkorahia. Zyglak painoi tykin liipasinta ja ulottuvuusportti lensi ilmassa, imaisten kohteen kohti tuntematonta.<br>\n<br>\n\"Sinne menit pikkuinen, säälittävä Rahi\", Zyglak nauroi nauruaan, koska oli onnistunut tekemään jotain. <br>\n<br>\nFlygel tutki laitetta huolella, tunnusteli pitkillä sormillaan sen pintaa ja huomasi sen perässä olevat halkeamat ja sen että sen suojukset olivat osittain rikki. <br>\n<br>\n\"Toivottavasti tämä toimii tarpeeksi hyvin\", Flygel sanoi, paneutuen vielä ahkerammin laitteen testailuun ja ajatteli näyttävänsä sen tovereilleen kun olisi aika.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":452,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-08T19:02","content":"<strong>Hopeinen Meri</strong><br>\n<br>\nKoko tunnettua universumia hallitsee yksi valtameri, Hopeinen meri. Se aaltoilee suhteellisen rauhallisena yötaivasta vasten. Neljä nelisiipistä lintua kiitävät sen yllä tähtitaivasta vasten. Takana näkyy valoja Klaanin saarelta. Jossain sivulla näkyy pieni valopilkku.<br>\n<br>\nYö on viileä mutta selkeä. <br>\n<br>\nMatoro on tiukasti Gukkonsa selässä. Hän pitää kiinni ohjaksista.<br>\nHaukotus.<br>\nHiljainen, tasainen lento unettaa.<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n\"Krää!\"<br>\n\"Krää\"<br>\n<br>\n\"...?\", Matoro ihmettelee. Allaolevalla luodolla on liskomainen otus.<br>\n\"Hei, tuolla on Zyglak!\" Kapura huutaa ja osoittaa luotoa.<br>\nLiskomainen olento karjuu pienellä luodolla.<br>\n<br>\nItseasiassa Zyglak on Gehrax, joka teleportaantui kyseiselle luodolle, jota Kepe ja Snowmankin käyttivät joskus, vahingossa Zyglakien testatessa Ulottovuusporttitykkiä. (Umbran toiseksiedellinen viesti)<br>\n<br>\n\"Turha siitä on välittää!\", Killjoy ilmoittaa. Nelikko lentää yli.<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n<br>\nTunnelma on kaikkea muuta kuin mukava. Matoro ajattelee jonkin tarkkailevan heitä.<br>\n\"Hei, oletteko hereillä?\", hän sanoo rikkoen hiljaisuuden.<br>\n\"Joo...\", joku vastaa.<br>\n<br>\n[spoil]Löytyy muuten viittaus erääseen Don Rosan tarinaan.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":453,"creator":"Donny","timestamp":"2010-12-08T19:32","content":"<strong>Nazorakein trooppinen tukikohta</strong><br>\n<br>\nVartiotornin vierellä kuhisi. Lähestulkoon kaikki lähistöllä partioineet nazorakit olivat tulleet paikalle ihmettelemään hetki sitten tornin katolta pudonnutta ruumista. Maassa makaava käsipuoli hahmo ei liikkunut. Torakat lähestyivät sitä varovasti koittaen arvuutella, oliko tämä vielä elossa.<br>\n<br>\nHetken kestäneen pähkäilyn jälkeen eräs suurikokoinen torakka uskaltautui ruumiin tykö ja potkaisi tämän ympäri. Torakka kavahti taaksepäin nähdessään purppuraan vereen tahriutuneen vihreän naamion.<br>\n<br>\n\"Se on hän\", torakka totesi kovaan ääneen muille.<br>\n\"Taitaa olla kuollut.\"<br>\n<br>\nMuutama muukin torakka ryhtyi uteliaaksi. Yksi kosketti makaavaa hahmoa varovasti keihäällään ja uskaltautui vasta sitten lähemmäs.<br>\n<br>\n\"Kuka sen tappoi?\", isokokoinen torakka kysyi katsellen ympärilleen ja sitten ylös.<br>\n\"Se putosi tuolta\", yksi keihäsmiehistä totesi, yrittäen kuulostaa älykkäältä.<br>\n\"Ei pelkkä putoaminen tee tällaista jälkeä. Sehän on ihan kappaleina.\"<br>\n\"Jaa kuinka?\"<br>\n\"Katso nyt. Siltä puuttuu käsi.\"<br>\n\"Kappas vaan.\"<br>\n<br>\nTorakat jatkoivat parveiluaan tietämättä oikein mitä pitäisi tehdä. Heidän tehtävänsä oli ollut Ämkoon etsiminen, mutta kukaan ei ollut odottanut löytävänsä Klaanin adminia kuolleena. Tilanne oli kaikin puolin hämmentävä. Hämmennystä lisäsi entisestään joidenkin torakoiden epämääräiset näköhavainnot valkeaa ja anatomisesti epäkorrektia olentoa koskien. Jotkut torakoista väittivät nähneensä olennon taistelevan Ämkoon kanssa. Mutta mikä olento oli? Mistä se tuli? <em>Missä se oli nyt?</em><br>\n<br>\nYhtäkkiä eräs Ämkoon ruumiin tykö kyyristynyt pienikokoinen torakka huudahti ja kompuroi kauemmas. Kauhistunut nazorak osoitti nujerrettua miekkamiestä vapisevalla kädellään ja ulisi:<br>\n\"S-s-sen silmät!\"<br>\n<br>\nIsokokoinen nazorak astui varovasti lähemmäs ja kyyristyi katsomaan. Toden totta, pirulainen oli vielä hengissä. Naamion silmäkuopissa saattoi juuri ja juuri erottaa heikkoa punaista hehkua.<br>\n<br>\n\"Typerys sinnittelee\", torakka totesi ja suoristi selkänsä.<br>\n\"Mitä me tehdään sille?\", kysyi toinen.<br>\n\"Johtajat eivät kieltäneet tappamista\", isokokoinen torakka totesi virnistäen. Se nautti tilanteesta.<br>\n\"Tarjotkaas nyt jotain terävää, niin viimeistelen tämän\", se sanoi.<br>\n\"Meikäläisellä olisi tässä keihäs valmiina\", ehti toinen väliin. \"Jospa minä...\"<br>\n\"Tänne se! Minä hoitelen tämän!\", huusi isokokoisempi.<br>\n\"Haluat vain tulla muistetuksi Ämkoon surmaajana. Tee nyt vain tietä sille, kellä on ase.\"<br>\n\"No tuolla sinun tikullasi nyt ei tappaisi edes kärpästä. Tuokaa joku vaikka miekka..!!\"<br>\n\"Nyt kuule...\"<br>\n<br>\n<strong>\"Ghuu...\"</strong><br>\n<br>\nTorakat lopettivat oitis riitelynsä ja siirsivät katseensa jalkojensa juureen. Ämkoon ainut käsi oli puristunut nyrkkiin.<br>\n<span style=\"color:black\"><br>\n- - -<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/EMVNnzd2uA4/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/EMVNnzd2uA4"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/EMVNnzd2uA4/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/EMVNnzd2uA4"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Minä hävisin.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nNukke.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nHävisin.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nEn suostu.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">En suostu.</span><br>\n<br>\n<br>\n<br>\nEn voi kuolla.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nEn ehtinyt hyvittää.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nAtya.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">En suostu.</span><br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:160%;line-height:normal\">En suostu.</span><br>\n<br>\n</strong><br>\n<br>\n<br>\n- - -</span><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":454,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-12-09T13:39","content":"<strong>Hopeinen meri</strong><br>\n<br>\nYö vaihtuu päiväksi.<br>\n<br>\nKapura kaivaa esiin kiikarinsa ja katsoo niillä joka suuntaan. Ei mitään. Killjoy lukee Gukkojen käyttäytymisestä kertovaa opasta. Vaikka reitti ei kulje asuttujen saarien päältä, tiimi haluaa olla varma siitä, että jos joku sattuisi huomaamaan heidät hän voisi luulla heitä ihan tavalliseksi Gukko-laumaksi.<br>\n<br>\nKapura syventyy Rahien tarkkailuoppaaseen. Valtava merirahi aiheuttaa aallon jossain heidän allaan. Taivas on pilvetön. Jos Gukot ovat edes vähän väsyneitä kuljetusta matkasta, ne eivät näytä sitä. <br>\n<br>\nMuutaman kerran Kapura luulee näkevänsä jotain, mutta se onkin yksinäinen Gukko tai parvi pienempiä Raheja. Kapura selaa <em>Rahien tarkkailu ja tunnistus: Alkeet jokaiselle</em>-kirjaansa, mutta Rahit katoavat jo näkyvistä.<br>\n<br>\nLuettuaan muutaman tunnin Kapura päättää lajitella asevarastonsa. Hän otti mukaansa muutamia aseita, mutta ei suunnittele ottavansa niitä kaikkia mukaan Xialle. Muutaman minuutin jälkeen hän päätyy miekkaan, joka levenee päätä kohti mentäessä ja päättyy kirveenterään.<br>\n<br>\nTiirailtuaan lähimaisemia puolisen tuntia Kapura päättää yrittää nukkua. Xialle on parempi mennä levänneenä. Eikä Kapura ajattele ainakaan menettävänsä maisemia; tähän asti kiinnostavin juttu oli jonkinlainen luodolle iskeytynyt hylky, jonka päällä parveili Matoraneja. Jotkut Matoranit rakensivat pientä hökkeliä hylyn osista, ja yksi heilutti mustaa merirosvolippua.<br>\n<br>\nKapuran herättyä on jo melkein ilta.<br>\n<br>\n[spoil]Argh, vaikea keksiä mitään[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":455,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-12-09T15:18","content":"<strong>Guardianin huone</strong><br>\n<br>\nGuardian istui pedillään ja tarkasteli kivääriään. Se oli jälleen yhdessä osassa, mutta Kapura ei ollut valehdellut. Tämä hätäisesti yhteen sulatettu kivääriä hienovaraisesti muistuttava metallimöykky oli niin käsittämättömän ruma, että Guardianin teki melkein mieli hypätä veneeseen ja käydä pyytämässä etelän jättiläismustekalalta anteeksi.<br>\n<br>\nGuardian asetti kiväärin huoneensa pöydälle. Se oli ruma ja ei todennäköisesti toimisi kovin hyvin, mutta ainakin ase kestäisi Zakazille asti. Siellä asui tämän maailman ainoa elävä mekaanikko, joka tunsi Vartija-aseet.<br>\n<br>\nGuardian katsoi ikkunasta ulos. Eilisen sateet olivat ohi, mutta päivä oli vielä pilvinen. Venettä valmisteltiin jo satamassa ja pian olisi aika lähteä Zakazille.<br>\nTawa oli moneen kertaan kehottanut Guardiania ottamaan jonkun mukaan turvaksi. Guardian ei ollut aivan varma, pitäisikö hänen kuunnella ohjetta. Ne harvat klaanilaiset, jotka tunsivat Zakazin eivät halunneet palata sinne enää koskaan. Klaanilaiset, jotka suostuisivat tulemaan mukaan eivät olisi valmiita siihen. Linnoitus tarvisi myös tällä hetkellä kaiken mahdollisen tuen, sillä Guardianin lähdettyä Tawa jäisi ainoaksi johtajaksi. Ämkoohon ei saatu yhteyttä ja Visokki oli kadonnut jonnekin yön tapahtumien jälkeen.<br>\nGuardian mietti hetken. Jonkinlainen kaava oli muodostumassa. Ehkä joku halusi koko johtoryhmän pois pelistä?<br>\n<br>\n<em>Siinä tapauksessa joku on onnistunut jo puoliksi</em>, Guardian mietti. Hän nosti pöydältä pienen lasin, joka oli täynnä läpinäkyvää nestettä. Guardian joi lasin tyhjäksi nopealla kulauksella ja tunsi piristävän voiman virtaavan kehoonsa.<br>\nTänä yönä nukuttaisiin huonosti.<br>\n<br>\nGuardian katsoi alaspäin. Hän avasi nyrkkiin puristetun kätensä. Kiikarisilmä oli nyrkin sisällä. Sen kiiltävästä linssistä sininen Skakdi näki heijastuksen omista kasvoistaan.<br>\nArpi siinä kohtaa, missä vasen silmä oli ollut ei ollut kadonnut mihinkään. Guardian oli jo oppinut hyväksymään asian. Hän kiinnitti mekaanisen korvikkeen takaisin paikoilleen ja nousi sängyltään.<br>\n<br>\nOli aika lähteä. Mahdollisimman pian, että kukaan ei huomaisi. Parasta olisi, että mahdollisimman harva tietäisi Guardianin katoamisesta. Petturi oli yhä liikkeellä jossain ja saattaisi vuotaa tiedon Klaanin johtajien vähäisyydestä. Linnakkeen turvatoimia oli tosin tiukennettu yön jälkeen.<br>\nSe teki huomaamattomasta poistumisesta hieman vaikeampaa.<br>\n<br>\nGuardian katsoi vielä kerran erittäin rumaa ja epämuodostunutta kivääriään. Hän tarttui siihen ja nosti sen oikeaoppiseen tähtäysasentoon. Ehkä se ei olisi Zakaz-matkalla mukana vain odottamassa korjausta. Ehkä Kapura oli saanut kammiot ja mekanismin toimimaan taas. Vartija-kiväärien korjaaminen ei ollut kuulemma kovin vaikeaa.<br>\n<br>\nGuardian avasi kiväärin takaosan ja työnsi sisään yhden huoneen kirjahyllyllä lojuvista plasmalippaista. Hän käänsi tähtäyksensä kohti ikkunaa, joka oli jo valmiiksi auki. Guardian tarkisti vielä lämpökatseellaan Klaanin pihan, että ei osuisi taas siihen Matoraniin, joka korjasi kattoja.<br>\nTarkistettuaan ammuksen reitin Guardian veti liipaisimesta.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, siivousryhmän ei-niin-salainen päämaja</strong><br>\n<br>\nRuskea jaloa Mahikia käyttävä Matoran istui pöytänsä ääressä väsyneenä, mutta tylsistyneenä. Siivousryhmä oli saanut yli vuorokauden takaisen hyökkäyksen aikana aivan tarpeeksi tehtävää. Kukaan ei ollut erityisemmin nauttinut ruumiiden keräämisestä. Toisaalta kovin moni ruumiista ei ollut onneksi hajonnut kappaleiksi.<br>\nNyt tämä Po-Matoran oli ainoa Klaanin siivoojista, joka ei ollut hermolomalla.<br>\n<br>\nPo-Matoran nosti jalkansa pöydälle. Juuri silloin pöydällä lojuva kommunikaattori pirisi kovaäänisesti. Matoran melkein kaatui tuolillaan.<br>\n<br>\n\"...hallooo?\" Po-Matoran vastasi epäröiden. \"Jotain siivottavaa?\"<br>\n\"Kyllä\", sanoi matala ääni linjan toisessa päässä. Po-Matoran tunnisti sen pian Guardianiksi, yhdeksi Klaanin johtajista.<br>\nPo-Matoran suoristi selkänsä huomaamattaan.<br>\n\"Miten voin palvella teitä, sir?\"<br>\n<br>\nGuardian yski hieman linjan toisessa päässä. \"Haluaisin, että siivoatte huoneeni?\"<br>\n<br>\nMatoran nielaisi hieman. \"Pahoittelen, mutta aika moni meistä on lomalla, joten siivouksessa saattaa kestää aika kauan...\"<br>\n\"Ei haittaa\", Guardian keskeytti. \"Poistuin pienelle matkalle, joten en tarvitse huonettani hetkeen.\"<br>\nMatoran nyökytteli.<br>\n\"Tätä ei sitten levitellä\", Guardian lisäsi.<br>\n<br>\n\"Ei ei ei\", Matoran sanoi tekopirteästi. \"Jos saan kysyä, minkälaisesta sotkusta on kyse?\"<br>\n<br>\n\"Tuhkaa\", Guardian sanoi. \"Testasin jotain. Älä kysy.\"<br>\n<br>\n\"Selvä, eiköhän asia hoidu\", Po-Matoran vastasi. \"Kiitos kovasti ja kuulemiin!\" Po-Matoran oli jo sulkemassa puhelua, mutta Guardian sanoi vielä jotain.<br>\n\"Vielä yksi juttu.\"<br>\n<br>\n\"...?\"<br>\n<br>\n\"Tuo imuri.\"<br>\n<br>\n\"Tietty. On minulla edes jotain hajua, miten siivotaan.\"<br>\n<br>\n\"Tosi, tosi, iso imuri.\"<br>\nSilloin puhelu suljettiin äkillisesti.<br>\n<br>\n\"...\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":456,"creator":"Jake","timestamp":"2010-12-09T15:31","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/scjD_zrHbpA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/scjD_zrHbpA"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/scjD_zrHbpA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/scjD_zrHbpA"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Klaanin satama</strong><br>\n<br>\nSatamavahti katsoi merelle. Hän näki siellä pienen mustan pisteen. Piste läheni, aika hiljaista vauhtia kyllä. Pieni musta piste oli todellisuudessa erän matoranpiraatin laiva, joka oli jo puoliksi upoksissa, se läheni satamaa kovaa vauhtia. Kun muutamien minuuttien päästä tämä pieni paatti oli satamassa, se oli jo melkein upoksissa. Laiva ei kuitenkaan uponnut kokonaan. Piraatti lähti kävelemään eteenpäin. Hän ehti kävellä kolme metriä kun satamavahti pysäytti hänet. \"Laivan kiinnitys maksaa. Onkos teillä rahaa?\", kysyi vahti. \"Tuo on erittäin hyvä kysymys. Minulla on tällä hetkellä vähän niukka tilanne, olen oikeastaan vararikossa...\", piraatti vastasi ja lähti kävelemään. Satamavahti pysäytti hänet uudestaan. \"Maksat, tai kuolet ja teet sen\", satamavahti uhkasi piraattia. \"No ehkä minulla onkin jotain täällä taskussa..\", Piraatti kaivoi taskuaan pitkään, ja otti sieltä jotain kultaista. \"Ota tämä maksuksi, se on arvokas.\" Kun matoran oli ojentanut esineen vahdille, hän lähti kävelemään.<br>\n<br>\n<br>\nPiraatti oli kävellyt jo jonkin aikaa. Sitten hän pysähtyi ja katsoi eteensä. \"Minun hattuni. Missä on minun hattuni?\", Matoran säpsähti. \"Se tippui tietenkin mereen.. No ehkä on parempi olla ilman sitä nyt kun olen paossa, mutta aion hankkia sen vielä takaisin...\" Matoran käveli vielä jonkin aikaa ja sitten pysähtyi taas. Se oli Bioklaani, turvapaikka, jonne otettaisiin kuka vaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":457,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-12-09T16:07","content":"<strong>Bio-Klaani, aula</strong><br>\n<br>\nGuardian kurkisti nurkan takaa varovaisesti. Hän ei halunnut tulla nähdyksi. Oli edelleen parasta Klaanin kannalta, että petturi ei tiennyt lähdöstä. Bio-Klaanin linnoituksen aula oli kuitenkin poikkeuksellisen täynnä, mikä vaikeutti huomaamatonta poistumista.<br>\n<br>\nGuardian hengitti syvään, sulki silmänsä ja astui aulaan. Hän voisi yrittää näyttää huomaamattomalta, mutta se ei syystä tai toisesta onnistuisi juuri nyt.<br>\nSitten Guardian päätti vain yrittävänsä näyttää muulta kuin Guardianilta.<br>\n<br>\nAulassa liikkuvat ja keskustelevat hahmot katsoivat hetken hämmentyneinä pikimustaa Skakdia, joka käveli vihellellen läpi aulan. Moni supisi keskenään. Tästä uudesta jäsenestä ei ollut kuullut kukaan. Monia myös kuvotti Skakdin pahasti hilseilevä iho ja epäsymmetriset silmät, mutta kukaan ei viitsinyt sanoa mielipidettään ääneen. Klaanilaiset olivat ottaneet suojelukohteikseen paljon kuvottavampiakin olentoja.<br>\n<br>\nMusta Skakdi hymyili leveästi ympärillä tuijottaville klaanilaisille kävelleessään läpi aulan. Tarkkailtuaan olennon hymyä hetken ympärillä olevat hahmot päättivät keskittyä taas töihinsä.<br>\nRespassa Toa Himen paikalla väliaikaisesti työskentelevä turkoosi Matoran otti jonkinlaisen kommunikaattorin tiskin alta ja kuiskasi siihen jotain.<br>\n<span style=\"font-size:65%;line-height:normal\">\"Siivousryhmä. Rumia jalanjälkiä aulassa. Kiitos.\"</span><br>\n<br>\nGuardian jatkoi hymyilyä ja viheltelyä. Hänen sisällään kasvoi vähitellen tunne siitä, että tämä onnistuisi. Mustan tuhkan verhoama Skakdi olisi pian ovella. Sen jälkeen olisi rikollisen helppoa siirtyä satamaan.<br>\nTai olisi ollut, jos nyt pienen Matoranin hahmossa oleva Umbra ei olisi pysäyttänyt Guardianin.<br>\n<br>\n\"Terve!\" Umbra huudahti hypätessään spontaanisti Guardianin eteen.<br>\n<span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">\"GAH.\"</span><br>\n<br>\nUmbra katsoi pikimustaa Skakdia hetken mietiskelevän näköisenä. Sitten hän tarjosi pientä Matoran-kättään muukalaiselle.<br>\n\"En olekaan nähnyt sinua täällä\", Umbra sanoi. \"Toisaalta harva täällä tuntee minuakaan...ja syystä...\"<br>\nUmbra näytti hetken eksyneemmältä kuin kukaan muu maailmassa. Sitten hän hymyili jälleen.<br>\n\"Minä olen Umbra, Ba-Matoran!\" Umbra sanoi innokkaasti. \"Oletko uusi täällä?\"<br>\n<br>\nGuardian nyökkäsi ja hymyili leveämmin. Mustaa tuhkaa putoili lattialle hänen päästään.<br>\nSitten Guardian kumartui äkkiä alemmas, tarttui molemmilla käsillään Umbran pieneen Matoran-käteen ja ravisti sitä voimakkaasti.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">\"TAPAAMME ENSIMMÄISTÄ KERTAA IKINÄ\"</span>, Guardian vakuutteli kovaäänisesti psykoottinen virne tuhkan peittämillä kasvoillaan.<br>\n<br>\nUmbra nyökkäili hämmentyneenä. \"Mikä on nimesi?\"<br>\n<br>\nGuardianin hymy hyytyi. Hän tuijotti Umbran olan yli. Aulan ulko-ovi oli vain parin metrin päässä. Jotain oli keksittävä.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">\"MINÄ USTRAUG\"</span>, Guardian sanoi. <span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">\"MINÄ SKAKDI. NYT MINÄ MENNÄ, HEI HEI.\"</span><br>\n<br>\nSen sanottuaan Guardian hyppäsi gasellimaisella loikalla Matoran-Umbran yli ja juoksi aulan oviaukon läpi Bio-Klaanin linnoituksen etupihalle nauraen huolestuttavaa naurua.<br>\n<br>\nUmbra jäi paikalleen räpyttelemään silmiään. Hän katsoi kämmenpohjaansa. Se oli musta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":458,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-12-09T16:16","content":"<strong>Ranta lähellä linnoitusta</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui kompasteli rantaviivaa pitkin kallioisessa maisemassa. Hän oli äärimmäisen huonolla tuulella. Nynrah-haamuille oli lähetetty viesti melkein neljä päivää sitten, eivätkä he olleet vieläkään vastanneet. Niin ei useimmiten tapahtunut. Yleensä vastaus saapui saman vuorokauden aikana, vaikka välimatka olikin hyvin pitkä. Jotain saattoi olla pielessä.<br>\n<br>\nPian hahmo oli taas kuivalla maalla. Sitä ennen se oli pulahtanut pinnan alle, mutta tämä oli puhdas vahinko. Eikä vesi ollut lämmintä.<br>\n<br>\nManu kiskoi itsensä kohti Klaanin porttia. Hänen uusi ruumiinsa reistaili, sillä se ei oikeastaan ollut kovin uusi. Frankensteinin Makuta astui sisään portista. Salama löi hänen takanaan. Muutama Matoran juoksi pelästyneenä taloihinsa.<br>\n<em>Pah. Miksi ne minua pelkäävät? Ehkä se johtuu Kraahkanista. Tai pelottavasta asenteestani naurista kohtaan.<br>\n<br>\nTiesithän, että ajatuksesi ovat aika satunnaiset?</em><br>\n<br>\nHoh. Miten ne vaikuttavat kehenkään?<br>\n<br>\n<em>Ehkä eivät vaikutakaan. Mutta sinun kannattaisi tutkia mielenterveytesi.</em><br>\n<br>\nTiedän jo vastauksen.<br>\n<br>\nJa niin tiesivät myös muut klaanilaiset, mutta kukaan ei koskaan viitsinyt sanoa mitään.<br>\n<br>\nManu olisi astunut sisään ulko-ovesta – jos olisi saanut mahdollisuuden. Valitettavasti jokin syöksyi häntä päin. Lujaa.<br>\n<br>\n<strong>Trooppinen saari</strong><br>\n<br>\nBartax suunnitteli kapinaa. Kun Abzumo tulisi, hän yrittäisi luikahtaa pakoon häkistä. Hän tiesi, että se ei onnistuisi, mutta aina kannattaisi yrittää.<br>\nKun Abzumo tuli, hän ei saanut edes mahdollisuutta yrittää; hänet käskettiin raahata Makutan telttaan.<br>\n<br>\n”Et ssssiis ssssssuosssstu kertomaan ssssirun olinpaikkaa?”<br>\n”En tiedä sitä.”<br>\n”Valehtelija.”<br>\nAbzumo oli epätoivoinen, sillä hän tiesi, että Matoran ei tiennyt. Tämä siru oli pakko löytää.<br>\n”Sssiis tapan koko ssssaaren kanssssan.” Bartax näytti hätääntyneeltä.<br>\n”Älkää, herra”, hän sanoi nopeasti, ”tiedän vain, että se on jollakin lähisaarista.”<br>\n”Ahhahaha!” Makuta nauroi innoissaan. ”Kiitoksia tuosta tidosta. Nyt vain sinut ruoskitaan. Ja perheesi myös.”<br>\n<br>\nPian Matoran oli ruoskittavana. Ja Abzumo valmistautui vaihtamaan saarta. Hän jätti joukoilleen tarkat ohjeet: kukaan ei poistuisi saarelta elävänä. Kaikki viestintäyhteydet oli pidettävä kurissa. Ja Bartax ei enää poistuisi häkistään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":459,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-09T16:41","content":"<strong>Glatoriankingin huone</strong><br>\nGlatorianking oli nipin napin selvinnyt viime hyökkäyksestä, hänen hyvin palvellut miekkansa alkoi jo kulua, mutta sillä oli vahvasti tunnearvoa, toa nosti sen ja mittaili sitä kädellään.<br>\n<br>\n<em>Ehkä minun täytyy modernisoitua.</em> <br>\n<br>\nGlatorainking laittoi miekan selkäänsä.<br>\n<br>\n<em>Tarvitsen jotain miekkani lisäksi, pelkkä kättä pidempi ei enään riitä, Olisi tyhmää kohdata Feterrrat uuudestaan ja vain hakata niitä miekalla, joka oli nyt museokamaa. Tarvitsen käsiaseen ja tästä höyrysäiliöstä on päästävä eroon.</em><br>\nToa yritti istua tuolille tuloksetta. Hän repäisi säiliön.<br>\n<br>\n\"Se ei tainnut ollakaan kuin koriste, mitähän Keetongu oli ajatelllut, sieniä?\", Glatorianking hymähti ja istuutui tuolille. seuraavaksi hän otti jostain romukopasta epämääräisiä metalli osia.<br>\n<br>\n\"Syteen tai saveen.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":460,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-12-09T18:35","content":"<strong>Trooppinen saari, Nazorak-tukikohta</strong><br>\n<br>\nTaivaanrannassa oli mennyt jotain säpäleiksi. Snowman oli tarkentanut katsettaan, ja huomannut sen mitä ilmeisimmin olleen tornin seinä. Hän ei ollut millään voinut tietää, oliko Ämkoo siellä, mutta kuitenkin torni oli ollut hänen paras johtolankansa.<br>\n<br>\nJa oikeaan se hänet toikin. Lumiukko katseli tornin juuressa olevan aukion laidassa makaavaa hahmoa varjoista käsin. Se oli pääosin musta, mutta jalkaterät, kämmenet ja kasvot olivat vihreät. Harmi vain, että Ämkoon ympärillä oli suuri joukko torakoita.<br>\n<br>\nSnowman mietti parhaansa mukaan potentiaalisia toimintasuunnitelmia. <em>Okei, minulla on ihan liikaa tulivoimaa</em>, hän tuumi tunnustellessaan kädellään laukkunsa sisältöä. <em>Torakoita on kuitenkin liikaa, enkä muutenkaan oikein pidä tappamisesta. Lisäksi saattaisin osua Mäksään.</em><br>\n<br>\nMielessään hän totesi myös jonkin sortin puolivillaisen harhautuksen toimimattomaksi ideaksi, eivät Nazorakit niin tyhmiä olleet.<br>\n<br>\nSilloin kuitenkin tapahtui jotain. Ämkoon hahmo nousi pystyyn, ja torakat kaikkosivat. Kaikki juoksivat kovaa kyytiä pois aukiolta, muutama jopa tiputti aseensa. <em>Nyt tai ei koskaan</em>, lumiukko mietti. Hän astui aukiolle, vain tullakseen Ämkoon pysäyttämäksi. Viitoitettu hahmo huitoi Snowmania loitommas.<br>\n\"Mitä nyt?\" Lumiukko ihmetteli.<br>\n\"<strong>Pysy kaukana. Pysy ihan hemmetin kaukana.</strong>\" Ämkoo huusi aukion toisesta päästä.<br>\n<br>\nTai Snowman ei oikeastaan tiennyt huusiko admin, vai kuuluiko hänen äänensä vain todella kovaa. Kuitenkin valkoinen toa katsoi parhaaksi totella. <em>Mäksässä on jotain pahasti pielessä.</em><br>\n<br>\nSnowman juoksi nopeasti jonkun matkaa toiseen suuntaan. Siellä hän piiloitui varjoissa sijaitsevan puun latvaan, ja kaivoi tarkkuuskiväärinsä esiin. Hän tahtoi ottaa selvää, halusiko nähdä, mitä seuraavaksi tapahtuisi.<br>\n<br>\n[spoil]Ämkoolle suuri kunnia hänen kaikista yhdestä repliikistään.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":461,"creator":"Donny","timestamp":"2010-12-09T19:11","content":"<strong>Trooppinen saari, Nazorak-tukikohta</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/oj8CH3dwBKA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/oj8CH3dwBKA"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/oj8CH3dwBKA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/oj8CH3dwBKA"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAukiolta paenneet Nazorakit eivät olleet huomanneet Snowieta. Niiden huomio oli kiinnittynyt täysin juuri pystyyn nousseeseen hahmoon. Torakat tähtäilivät säikähtäneinä Ämkoota erilaisilla aseillaan, mutta yksikään ei uskaltanut ampua. Rivitorakat vain katselivat juuri ja juuri pystyssä pysyvää hahmoa, odottaen toimintaohjeita.<br>\n<br>\n<strong>\"Haah... Haah... Haah...\"</strong><br>\n<br>\nMassiivinen johtajatorakka kokosi rohkeutensa ja lähti muutaman toverinsa turvin Ämkoota kohti, vetäisten samalla terävän puukon esiin vyötäisiltään. Torakan pienemmät käskyläiset astelivat pelokkain askelin isokokoisen johtajansa perässä.<br>\n<br>\n<strong>\"Haah...\"</strong><br>\n<br>\nTorakat piirittivät Ämkoon. Johtajatorakka astui suoraan käsipuolen hahmon eteen ja tuijotti tämän tahriintunutta naamiota niellen pelkonsa.<br>\n<br>\n\"Tappakaa\", torakka komensi.<br>\n\"Ei se mahda tuossa kunnossa enää mitään.\"<br>\n<br>\n<strong>\"Ei.\"</strong><br>\n<br>\nTorakkajohtaja otti askeleen taaemmas. Ämkoo kohotti päätään ja tuijotti nazorakia suoraan tämän hyönteissilmiin. Torakka tuijotti epäröiden takaisin, mutta sai kuitenkin sanotuksi:<br>\n<br>\n\"Nyt.\"<br>\n<br>\nSotilaat kohottivat keihäänsä ja iskivät. Ämkoo kaatui iskun voimasta maahan, mutta torakoiden yllätykseksi niiden keihäät eivät uponneet Ämkoon mustaan panssariin. Torakat kohottivat keihäänsä johtajansa käskystä uudestaan ja valmistautuivat uuteen iskuun.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:115%;line-height:normal\"><span style=\"color:black\"><strong>\"Ei.\"</strong></span></span><br>\n<br>\n<span style=\"font-size:160%;line-height:normal\"><span style=\"color:black\"><strong>\"EI.\"</strong></span></span><br>\n<br>\nVerenpunainen energia-aalto iski torakoiden aseet pirstaleiksi ja heitti sotilaat syrjään. Johtajatorakka onnistui juuri ja juuri säilyttämään tasapainonsa ja pysymään pystyssä. Ämkoo nousi hitaasti seisomaan ja tuijotti edessään seisovaa nazorakia.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:160%;line-height:normal\"><span style=\"color:black\"><strong>\"Sinä.\"</strong></span></span><br>\n<br>\nTorakkajohtaja ei kyennyt enää peittämään pelkoaan. Sen kasvoille levisi kauhistunut irvistys samalla kun se kääntyi ympäri ja valmistautui ampaisemaan juoksuun.<br>\n<br>\nÄmkoon käsi iskeytyi torakan päälakeen. Käden ote kiristyi ja hetken päästä verisen hahmon sormet pakottivat tiensä huutojen ja rasahdusten saattelemana torakan panssaroidun pään läpi tämän aivoihin. Nazorak nytkähteli hetken hallitsemattomasti ja lopetti liikkumisen.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:125%;line-height:normal\"><span style=\"color:black\"><strong>\"Haha. Haahaha.\"</strong></span></span><br>\n<br>\nÄmkoo pudotti torakan velton ruumiin maahan ja otti muutaman askeleen eteenpäin. Kauempana tilannetta seuranneet torakat tuijottivat hysteerisen kauhun vallassa lähestyvää punahehkuista olentoa.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:125%;line-height:normal\"><span style=\"color:black\"><strong>\"Tulkaa tänne.\"</strong></span></span><br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:125%;line-height:normal\"><span style=\"color:black\"><strong>\"Tapan teidät.\"</strong></span></span><br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:160%;line-height:normal\"><span style=\"color:black\"><strong>\"Tapan.\"</strong></span></span><br>\n<br>\n<br>\n<br>\nPunainen energiaräjähdys repi Ämkoon viitan kappaleiksi, voimistaen samalla tämän silmien kammottavaa hehkua. Ämkoo kyyristyi hetkeksi, nousi sitten nopealla liikkeellä ylös ja päästi ilmoille korvia vihlovan naurunsekaisen huudon. Sitten hän lähti punaisen energiavanan saattelemana juoksemaan etäämmällä kauhusta kankeina seisovien torakoiden suuntaan.<br>\n<br>\nZamor-tykit alkoivat laulaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":462,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-09T19:32","content":"<strong>Meri (tai oikeastaan taivas sen yllä)</strong><br>\n<br>\nGukkojen siipien räpyttely alkoi olla entistä harvempaa. Etenkin GS vaikutti jo hyvin väsyneeltä, sillä se oli koulutettu taisteluihin, eikä lentämään pitkiä matkoja yhteen putkeen.<br>\n<br>\n\"Pidetään tauko. Gukkojen tulee antaa levätä\", Killjoy sanoi ja muut nyökkäsivät. Seurue kaartoi alas kohti lähintä saarta ja he laskeutuivat rauhallisesti.<br>\n<br>\nPäivä oli kirkkaimmillaan, mutta yön jälkeen oli vähitellen alkanut tuulla. Killjoy toivoi, ettei tulisi myrskyä, sillä se käytännössä pysäyttäisi heidän kulkunsa.<br>\n<br>\nKapura oli luonut pienen nuotion voimillaan ja nelikko istui nyt sen ympärillä saaren rannassa. Saaren kasvillisuus koostui lähes kokonaan heinästä ja Summerganon ihmetteli kovasti, miten niin tasankoinen saari ei peittynyt vedellä.<br>\n<br>\nJonkin aikaa istuttuaan ja Gukkojaan syöttäen, he törmäsivät paikallisiin matoraneihin. Matoranin olivat ystävällismielisiä ja iloisia, sillä heidän saarellaan vierailtiin harvoin. Yksi heistä kertoi tarinan saaren historiasta, joka oli ilmeisen dramatisoitu, sillä matoran mainitsi muun muassa \"makuta-armeijat\" ja \"matoranin, joka osasi tuhota vuoria aivastamalla\".<br>\n<br>\nKesken matoranin tarinan, Killjoyn sensorit huomasivat yllättävää ja suurta liikettä jostain pohjoisesta ja liike tuli suoraan heitä kohti. Matoro oli ilmeisesti huomannut tämän myös, sillä hänkin oli noussut seisomaan.<br>\n<br>\n\"Jotain on tulossa!\", Matoro huusi ja Summerganon ja Kapura nousivat myös, tarttuen aseisiin.<br>\n<br>\nMatoranit huusivat kurkku suorana sanaa \"FIGGE!\" samalla, kun Killjoyn sensorit näkivät kohteen tulevan yhä lähemmäs ja nopeasti. Muut eivät huomanneet sitä sensorien avulla, he huomasivat sen siten, että maa tärisi, se tärisi kovaa.<br>\n<br>\nJokainen sotureista otti askeleen taaksepäin, kun töminän aiheuttaja paljastui. Heinien yläpuolelle nousi varjo, jonka aiheutti Fikou. Valtavin Fikou, mitä he olivat eläessään nähneet. Hämähäkki oli miltei viisi metriä korkea ja sen leuat louskuivat uhkaavasti Klaanilaisia kohti.<br>\n<br>\n\"Takaisin leipätyöhön siis\", Summerganon sanoi ja lähti aseet tanassa juoksuun kohti villiintynyttä rahia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":463,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-12-09T20:49","content":"<strong>Saari jossain merellä</strong><br>\n<br>\nValtava Fikou ryntäsi kohti Killjoyn porukkaa ja matoraneja. Summerganonin miekka ojossa tekemä vastahyökkäys pysäytti sen ja kun Summerganon otti kirveensä esiin perääntyi peto hieman, valmistautuen paiskaamaan soturin maahan ja aterioimaan. Killjoy, Kapura ja Matoro eivät jääneet toimettomiksi, vaan ryntäsivät mukaan taisteluun. Kapura loikkasi ketterästi Fikoun huitaisut välttäen sen vasemmalle puolelle Killjoyn iskiessä pedon jalkoihin. Matoro tuli tukemaan Summeganonia, joka vältteli pedon kitaa ja etujalkoja parhaansa mukaan pyrkien kuitenkin antamaan sille kirveestä. <br>\n<br>\nFikou sai paiskattua Summerganonin maahan, mutta Killjoyn ja Kapuran lyönnit estivät sitä nappaamasta kaatunutta soturia. Matoro loikkasi korkealle ilmaan ja alas tullessaan huitaisi kaikella voimalla otusta päähän. Summeganon näki valtavan hämähäkin horjuvan yläpuolellaan ja nousemisen sijaan hän nappasi pitkän maahan lentäneen miekkansa käteensä ja pisti sillä Fikouta sen pään seudulle. Valtava peto perääntyi hieman ja matoranit säntäsivät kauemmas, mutta Kapura oli rähmällään maassa jouduttuaan jättimäisen hämähäkkirahin tönäisemäksi.<br>\n<br>\n\"Pysykää lujana!\", sanoi Killjoy rauhallisesti. \"Tuo ei estä minua pääsemästä Xiaan.\", hän mutisi ja syöksyi tovereineen päättäväisesti kohti haavoittunutta ja raivostunutta rahipetoa. \"Hoidetaan tämä.\", Kapura totesi ja kohotti aseensa valmistautuen antamaan otukselle tulisen iskun.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":464,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-12-09T23:37","content":"<strong>Trooppinen saari</strong><br>\n<br>\nMarionetti käveli jälleen läpi sademetsän, joka suorastaan väisti valkoista hahmoa. Ensimmäinen tehtävä oli suoritettu. Lähetti oli syöty.<br>\nLähetin violetti veri erottui selvästi aamuyön pimeydessä nukkemaisen miekkatappajan vitivalkoisesta kehosta. Olento ei vaikuttanut edes huomaavan suurta verkkaisesti valuvaa veriläikkää keskivartalossaan.<br>\n<br>\nNyt Marionetti keskittyi uuteen miekkaansa. Olento piti Ämkoon luonnottoman terävää katanaa pitkällä kädellään kasvojensa edessä. Marionetti olisi takuulla tarkkaillut asetta katseellaan, jos sillä olisi ollut edes yksi silmä.<br>\nJopa ilman silmiä Marionetti kuitenkin huomasi, että kyseessä oli paras katana, johon se oli koskenut. Miekka oli kevyt, mutta sen rakenne oli täydellinen. Tämä katana ei hajoaisi yhtä helposti kuin aikaisempi.<br>\n<br>\nMarionetti käveli kohti läheistä palmua. Se käänteli miekkaa kädessään testiluontoisesti ennen kuin löi.<br>\nTerä läpäisi puun kuoren ja tuli ulos toiselta puolelta melkein välittömästi. Siististi poikittain katkennut puu alkoi horjua hieman tuulen suuntaan ennen kuin kaatui alas.<br>\n<br>\nKuten monet asiat Marionetin ympärillä, katkaistu puu ei totellut painovoimaa. Se pysähtyi ilmassa ja nousi takaisin paikalle, josta se oli leikattu irti. Siistiä viiltoa huolimatta puu oli kuin entinen.<br>\nMarionetti löi uudelleen. Sen jälkeen se kokosi puun taas. Sitten se löi. Tätä jatkui hetken.<br>\n<br>\nKun puusta ei ollut enää paljoakaan jäljellä, Marionetti tarkasteli uutta asettaan. Se tulisi hoitamaan tehtävänsä.<br>\nTehtäviä oli kuitenkin kaksi.<br>\n<br>\nMarionetti päästi irti miekasta. Se pysähtyi ilmaan, leijui nykivästi valkoisen telekineetikon pään yli ja päätyi sen selän taakse. Marionetin selässä törrötti kaksi valkoista nikamaa. Ne kiertyivät tiukasti kiinni miekan kahvan ympärille. Olento tulisi tarvitsemaan asetta taas pian.<br>\n<br>\nMarionetin mieleen palautui taas jotain, mitä Syvä Nauru oli sanonut.<br>\n<br>\n<em>\"Hanki siru.\"</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":465,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-12-09T23:51","content":"<strong>Trooppinen Nazorak-tukikohta, puu aukion laidasta hieman katua pitkin syrjemmälle</strong><br>\n<br>\nSnowman laski kiikaritähtäimen silmältään, ja pyöritti linssinsuojusta paikalleen. Hän ei tahtonut nähdä tarkemmin aukion tapahtumia. Lumiukko taittoi kiikarin saranan kohdalta, ja sulloi sen sitten laukkuunsa.<br>\n<br>\n<em>Ei siinä vielä mitään, että Ämkoolla ei ollut kättä, ja että hän oli aivan verinen. Mutta se silmien hohto.</em> Snowman tiesi, että jotain oli pahasti pielessä.<br>\n<br>\nEi sillä, oli hän ennenkin nähnyt luotettavien tovereidensa suorastaan villiintyvän. Joskus takavuosina, kun Snowie, Paacs ja Guardian olivat olleet taistelemassa Visorak-laumaa vastaan, oli sininen Skakdi-admin jollain selittämättömällä raivolla vastannut hämähäkkien hyökkäykseen. Snowman muisti lähinnä punaisen välkkeen, ja sen, kuinka Paacs oli miltei menettänyt toisen jalkansa. Se oli kuitenkin ollut täysin eri juttu, Guardian ei ollut muuttunut täysin, suuttunut vain.<br>\n<br>\n<em>Sitä paitsi, oli hänellä aika hyvä syykin suuttua. Hänen oma vanha kotinsa oli ansoitettu, me selvisimme portaikosta hengissä ainoastaan hyvällä tuurilla ja kovilla traumoilla. Lisäksi Visorakien väijytyksen takana oli Guardianin vanha aseveli. Ja vaikka se muistetaankin viimeisenä kertana, kun Guardian otti Klaanilaisia mukaansa Zakazille, naureskelemme kolmistaan jutulle useinkin kahviossa yön pimeinä tunteina.<br>\n<br>\nTämä ei selvästikään ole niitä juttuja.</em><br>\n<br>\nSnowman näki ilman kiikariakin, että Ämkoo surmasi taas yhden Nazorakin, vieläpä harvinaisen brutaalilla tavalla. Ehkä lumiukko oli vain ollut poissa kenttähommista liian pitkään, tai sitten hän tosiaan oli liian pehmeä, mutta Ämkoon toiminta kuvotti häntä. Vatsaa väänsi ja päätä särki.<br>\n<br>\n<em>Ei. Taas tätä. Ei!</em><br>\n<br>\nSynkät ajatukset synkistyivät, ja Snowmanin pää tuntui halkeavan. Näky ystävästä tekemässä noita murhia, kipu, väsymys, yksinäisyys. Lumiukosta tuntui, että hän ei kestäisi enää. Edes hänen positiivinen energiansa ei riittänyt. Silloin hänen päässään pimeni täysin.<br>\n<br>\nKaikkialla oli mustaa. Ja kohinaa. Lumiukko koetti ymmärtää. Kipu oli tiessään, mutta tässä oli jotain karmivampaa. Tai ei tässä oikeastaan ollut mitään, missään ei ollut mitään. Ja sekös vasta karmikin. Ainoa asia mustuudessa oli kohina. Kohina merkitsi selvästi jotain. Snowman koetti tarkentaa kuuloaan.<br>\n<br>\nKohin kohin.<br>\n<br>\nEi auttanut. <em>Mutta jos olen vajonnut pääni sisään, niin miksen ymmärrä mistään mitään? Mitä kohina on? Ja miksi täällä on niin mustaa?</em><br>\n<br>\nSnowman keskittyi. Keskittyi parhaansa mukaan. <em>Keskittyminen ei oikein ole vahvuuksiani, ainakaan jos sitä oikein yritän. Tämä vain-<br>\n<br>\nKeskity!</em><br>\n<br>\nKohinkohin...syö lähetti...uhraa ratsu...syö kuningatar...kohinkohin.<br>\n<br>\nHeti, kun Snowman sai sanoista otteen, hänen silmänsä avautuivat. Hän ravisti päätään, koetti virota kunnolla. Hänen päätään särki taas, mutta vain vähän. Enemmän häntä vaivasi tiedottomuus.<br>\n<br>\nLumiukko piti kyllä mysteereistä. Ne pitivät elämän kiinnostavampana, ja muistuttivat nöyryydestä. Hän ei vain pitänyt niistä mysteereistä, jotka mahdollisesti aiheuttaisivat hänen ystäviensä kuoleman.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Kiitän Guartsuliinia noista kryptisistä sanoista kohinan keskellä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":466,"creator":"Jake","timestamp":"2010-12-10T10:31","content":"<strong>Bioklaanin ulkopuolella</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/suOmiBXmJOA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/suOmiBXmJOA"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/suOmiBXmJOA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/suOmiBXmJOA"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoranpiraatti katsoi eteensä. Hän näki mahtavan, suuren linnakkeen. Se oli kilometrejä pitkä, siellä oli paljon torneja, rakennuksia ja kaikkea muuta. Tätä suurta linnaketta suojasivat valtavat muurit. Matoran tunsi itsensä hyvin pieneksi, ja sitähän hän olikin. Piraatti käveli eteenpäin. Hän huomasi että linnake oli vaurioitunut, mutta se oli korjattu jo suurimmaksi osaksi. Matoran jatkoi kävelyään.<br>\n<br>\n<br>\nKun piraatti tuli klaanin eteen, hän katsoi jättimäistä muuria, jossa oli iso portti. Matoran käveli portista sisään. Kun iso rautaportti oli ohitettu, matoran jatkoi kävelyään. Kohta hän seisoi klaanin tullissa. \"Nimenne?\", kysyi virkailija. \"Nimeni.. Niin, nimeni...\", Matoranpiraatti mietti. \"Nimeni on Notfun. Kapteeni Notfun.\" \"Minusta tuo ei ole kovin hauskaa. Kirjaan sinut järjestelmäämme nimellä Notfun. Tervetuloa bioklaaniin, herra Notfun\", ilmoitti virkailijarobotti. Notfun käveli muurien sisäpuolelle. \"Hitto, nuo saattavat saada nimeni selville.. Tuskin tätä nimeä otetaan vakavasti ainakaan kauaa..\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":467,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-10T13:05","content":"<strong>Heinäsaari, meri</strong> (ruotsiksi \"Höö-öö, en sjö\")<br>\n<br>\n\"Suuri Figge haluaa teidät! Teidän on toteltava!\", suuresta majasta ulos tullut Matoran huutaa. Sillä on päässään kuolleesta Fikousta tehty päähine.<br>\n\"Totelkaa ylipappiamme! Figge haluaa teidät!\", Matorankuoro huutaa.<br>\n<br>\n\"Voisitteko olla hetken hiljaa, näettekö että taistelemme?\", Matoro huutaa takaisin huomoimatta sen kummemmin mitä Matoranit olivat sanoneet.<br>\nHän väistää valtavan, oranssin Fikoun piikikkään raajan iskun. <br>\n<br>\n\"Tämä otus näyttää olevan noille Matoraneille jokin jumalolento...\", Summerganon ajattelee ääneen väistyessään olennon iskun.<br>\n\"Viis siitä. Meillä on tärkeämpää tekemistä Xialla, ja tämä otus ei estä sitä!\", Killjoy huutaa ja nostaa korkeutta raketeillaan. Hän tulittaa olennon kuorta ja päälakea salamoilla.<br>\n<br>\nSuuri hämähäkki astuu muutaman askeleen taaksepäin rauhoittuen. Se pysähtyy.<br>\nKlaanilaiset ihmettelevät tilannetta.<br>\nFikou alkaa äännellä oudosti. <br>\n<br>\nMatoron päätä särkee aina vain kovemmin. Hän tajuaa olennon erittävän jotakin yliääntä joka vaurioittaa aivoja.<br>\n\"Hiljentäkää se!\", Matoro yrittää huutaa. Kaikki neljä Klaanilaista ovat ongelmissa. Kaikilla on sama tunne: pää meinaa räjähtää. Matoranit ovat pyörtyneet jo.<br>\nKilljoy säätää puvustaan korvien(tai jonkin vastaavan) kohdalle suojat ja syöksyy kohti Fikouta. <br>\nFikou miettii pähkinän kokoisissa aivoissaan jatkaako äänetlyään jotta Klaanilaiset menettävät tajuntansa vai suojautuuko ylhäältäpäin syöksyvältä haarniskoidulta olennolta.<br>\nSe ei ehdi päättää, ennekuin Killjoyn jalat osuvat Fikoun päälakeen. Punamusta soturi jatkaa liikesarjaansa huitaisten liekkimiekallaan Fikouta päähän ja vapautaten vahvan sähköshokin olentoon. Fikoun jalat pettävät alta ja se kaatuu maahan sähköshokin seurauksena.<br>\n<br>\nMatoro, Kapura ja Summerganon nousevat ylös helpottuneina. Matoranien ylipappi, joka oli suojassa majassaan, osoittaa Klaanilaisia ja huutaa \"Ne häpäisivät jumalamme! Vangitkaa!\"<br>\nSamaisesta majasta lähtee juoksemaan sinisessä raskaassa haarniskassa olevia matoraneja suuiren kirveiden kanssa.<br>\n\"Figge kaarti kostaa teille!\", ylipappimatoran huutaa.<br>\n<br>\n\"Niin, unissasi!\", Matoro huutaa.<br>\n\"Mitä jos suoritettaisiin taktinen vetäytyminen? En pala halusta hoidella noita Matoraneja.\", Summerganon sanoo.<br>\n\"Mainio idea.\", Kapura toteaa. Laskeutunut Killjoy viittoo tietä rannalle Gukkojen luo. Neljä Klaanilaista juoksevat rannalle matoranien heittokirvessateessa. He nousevat nopeasti Gukoillaan ilmaan jättäen heinäsaaren taakseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":468,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-10T15:50","content":"<strong>Glatoriankingin huone</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/IGchQxhFJU0/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/IGchQxhFJU0"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/IGchQxhFJU0/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/IGchQxhFJU0"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSuunnitelma oli valmis, aseesta olisi tarkoitus tulla hieman isompi kuin pistooli, mutta sen olisi tarkoitus antaa yhtäsuurta tulivoimaa kuin kiväärillä saisi.<br>\n<br>\n<em>Jaahas... tulee iso ongelma tuneka sellainen koneisto tämän sisään...</em><br>\n<br>\nKenties voisin... Blaa, blaa, niin sillä lailla se voisi toimia.<br>\n<br>\nToa etsi jostain romukopasta rikkimenneen kiväärin.<br>\n<br>\n\"Keneköhän tämäkin oli ollut (Näin kaikkien tiedoksi kyseessä ei ole Vartijakivääri)\".<br>\n<br>\nGlatorianking otti laukaisinlaittteen pois kivääristä ja rupesi rakentamaan aseensa runkoa, sitten häna asetti sen siihen ja lisäsi jotain asioita, mukaan lukien ammussäiliön, joka oli täynnä kellertävää ainetta, sitten hän suojasi sen.<br>\n<br>\n\"Valmista!\"<br>\n<br>\n<em>Testilaukauksen aika</em><br>\n<br>\nToa ampui ampui aseellaan ikkunasta Pihalla olevaan puuhuun, siihen tuli syvä syöpynyt reikä, joka vain jatkoi matkaansa, lopulta puu kaatui ja aine pysähtyi vasta nurmikkoon.<br>\n<br>\n\"Ups.\"<br>\nToa lisäsi aineeseen vettä. nyt se syövytti tarpeeksi hilliintyneesti.<br>\n<br>\n\"Hienoa, nyt mahdolliset harhalaukaukaukset eivät ole tappavia.\"<br>\n<br>\nToa laittoi aseensa vyölleen.<br>\n<br>\n<strong><em>Olen valmis. Tulkaa ihan rauhassa.</em></strong><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":469,"creator":"Jake","timestamp":"2010-12-10T15:51","content":"<strong>Bioklaani, sisäpiha</strong><br>\n<br>\nKapteeni Notfun käveli bioklaanissa kunnes oli perillä paikassa, josta pystyi varata huoneita. Notfun aikoi varata itselleen asumuksen.<br>\n<br>\n\"Haluaisin varata itselleni asunnon tästä linnakkeesta, olisiko se mahdollista?\", Piraatti kysyi.<br>\n<br>\n\"Kyllä, on se. Sinun pitää näyttää vain jäsenkorttisi\", virkailija vastasi.<br>\n<br>\n\"Selvä.. Onkos se tämä joka annettiin vastaanotolla?\", Notfun kysyi.<br>\n<br>\n\"Kyllä, on se se.\"<br>\n<br>\nNotfun kaivoi taskuaan jonkin aikaa, sieltä tippui luotipussi, pari kolikkoa ja nappi. Notfun nosti ne ja asetti tiskille kortin johon hän oli kaivertanut jokusia asioita ja värjännyt ne punaisiksi.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://www.brickshelf.com/gallery/jaa2man/project/untitled12.png\"><br>\n<br>\n\"Tässä lukee että ammattinne on.. Pirarti..\", Virkailija luki.<br>\n<br>\n\"Se on piraatti\", Notfun vastasi nopeasti.<br>\n<br>\n\"...Merirosvo..?\", Virkailija sanoi hämmentyneenä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/tgWVs4kslVw/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/tgWVs4kslVw"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/tgWVs4kslVw/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/tgWVs4kslVw"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Eheh.. Köh.. Niin.. Köh eh..\" <br>\n<br>\n\"No... Tervetuloa uuteen asuntoonne. Se sijaitsee tämän navigaattorin osoittamassa paikassa. Navigaattori muuten räjähtää kun olet kohteessa\", Virkailija kertoi ja Notfun käveli pois.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":470,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-12-10T17:23","content":"<strong>Pieni Skakdien vartiomaja metsässä</strong><br>\n<br>\nGagggulabio istui pienen pöydän toisessa päässä. Huone oli muuten melkein pimeä, pöydän yläpuolella roikkuvaa lamppua lukuun ottamatta. Huoneen ovi avautui. Mustahaarniskainen, kasvomaskia yllään pitävä, vähän Toaa pidempi hahmo astui sisään. Gaggulabio viittoi paria vartiaSkakdia jäämään ulkopuolelle. Ovi suljettiin hahmon perässä tämän astuessa sisään ja istuunnuttua tuolille. Gaggulabio katsoi hahmoa vähän aikaa. Tämän kasvomaskin viiltomaisen visiirin takaa pilkisti punertava hehku.<br>\n<br>\n\"Öhöm, tietänet, miksi kutsuin sinut tänne\", Gaggulabio aloitti puhumisen.<br>\n\"Kaipaat palveluksiani, muita syitä minun näkemiseeni ei juuri ole, paitsi jos on turhautunut elämäänsä, tajuat kai\", hahmo vastasi, \"saanen tiedustella millaisesta tapauskesta olisi kysymys?\" <br>\n\"Kyllä.\", Gaggulabio aloittaa. Hän venyttää sormiaan pöydällä ja hymyilee. \"Sinun pitää hankkia eräältä minulle tärkeä esine ehjänä.\"Gaggulabio selaa pöydän papereitaan. Hän näyttää vanhaa paperilappua. \"Näet tuon henkilön? Tiedustelumme selvitti että hän saapui juuri Klaaniin. Etsimäni esine on todennäköisesti hänellä. Pieni koeputki. Vihreää nestettä. Oletan että onnistunee?\", Gaggulabio sanoo ja ojentaa kuvan vastapäätä istuvalle palkkasoturille. Hahmo tarttui kuvaan mekaanisella kädellään poimien sen pöydältä. <br>\n<br>\n\"Ei juuri haastetta. En varmaan saa tietää mikä tuossa putkessa on niin tärkeää\", hahmo sanoi tarkasteltuaan kuvaa jonkin aikaa, \"tahdotteko saman tien koko hyypän pois päiviltä?\"<br>\n\"Saat täysin vapaat kädet hänen suhteensa. Mutta toivon, että aiheutat kipua.\", kultamusta Skakdi sanoo. Hänen suuri purukalustonsa vääntyy hymyyn jälleen.<br>\n\"Kipuv tuotto ei ole mikään ongelma, sen taakan. Entäs palkkio\", hahmo kysyy uteliaalla sävyllä. Skakdi nostaa kookkaan rahasäkin pydälle. Hahmo tuijottaa säkkiä hetken. \"Lopetetaan\", hahmo lausahtaa vänipitämättömästi. Skakdin hymy haihtui nopeasti. \"Tällainen tehtävä on liian mitätön ansioideni mittapuulla\", hahmo sanoi ylevästi. Hän käänsi tuoliaan joitakin kummeniä astetia, nostaen jalkansa pöydälle. Hän kaivoi selästään olevasta jemmastaan paperivihkosen, alkaen selailla sitä. \"Katsotaampas, keikka Eteläisellä mantereella, palkkio...\" Gaggulabio keskeytti hahmon puheen paiskaten toisen, hieman isomman rahasäkin pöydälle. Hahmo tuiotti kahta rahasäkkiä hetken, kääntäen katseensa takaisin vihkoseensa. \"Keikka Daxialla...\" Kolmas rahasäkki. \"Keikka Xialla...\" Neljäs rahasäkki. Gaggulapion kärsivällisyys oli lopussa. Hänen kasvoistaan oli erotettavista lievää punotusta. Tumma hahmo oli jälleen kääntämässä katseensa vihkoseensa, kunnes raivon äärirajoilla oleva Gaggulabio heitti pöydälle kolikon... \"Milloin aloitan\", hahmo kysähti, laittaen vihkon takaisin selkäsäilöönsä.<br>\n<br>\n[spoil]Kirjoitimme Matoron kanssa hahmojen dielogin kaksistaan.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":471,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-12-10T18:14","content":"<strong>Matoranien kylä lähellä jokea</strong><br>\n<br>\nMemuk katseli vieressään pedillä makaavaa kuolevaa Kiven Turaga Onekia, jonka panssari oli jo viikkoja aikaisemmin alkanut murentua ja mekaaniset osat hajota. Turagan hengitys oli vaikeaa ja sydänvalo välkkyi kun kuoleva Turaga pinnisteli tautia vastaan.<br>\n<br>\nMemuk muisteli viimeaikojen tapahtumia. Puolet kylästä oli sairastunut outoon tautiin, joka irroitti panssarit ja mekaaniset osat, jättäen vain lihaskudoksen rauhaan. Ympäri pientä kylää oli sairaita, jotka sairastuttivat heitä hoitamaan tulleet kyläläiset. Memuk arveli että sairaus johtui vedestä jota kyäläiset keräsivät joesta. Hän itse oli terve, koska ei koskaan juonut joen vettä, koska uskoi sen olevan Pahan Hengen kiroama. <br>\n<br>\nMemukin hopeiselta Kirililtä putosi kyyneleitä kun hän katsoi kuolevaa Turagaansa. Turaga köhi metallinkappaleita suustaan ja hänen naamionsa mureni jauheeksi, samalla kun hänen sydänvalonsa valo hiipui ja ruskea Turaga pääsi rauhaan.<br>\n<br>\nMemuk lähti ulos Turagansa mökistä. Olisi aika jättää tämä kylä ja etsiä syy sille mikä oli sairastuttanut hänen veljensä ja siskonsa. Sillä se jokin saisi maksaa ja kalliisti.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\nUmbra oli etsinyt Guardiania jo kauan muttei ollut löytänyt Plasman Skakdia, sen sijaan hän päätti lähteä Keetongun telakalle kysymään aseita Zyglakeja vastaan.<br>\n<br>\nUmbra asteli tietä pitkin Keetongun telakkaa. Hän marssi rivakasti Fikou Qewan hyppiessä perässä. <br>\n<br>\nPian kaksikko olikin jo Keetongun verstaan ovella. Kaksi oranssimustaa Onu-Matoran-vartijaa oli vartioimassa ovea.<br>\n<br>\n\"Mitä asiaa, muukalainen?!\" Mahikia kantava kysyi huutaen ja laittoi keihäänsä oven tielle.<br>\n<br>\n\"Et pääse tästä jos et kerro!\" Hunaa kantava aloitti huutamisen.<br>\n<br>\n\"Kuulkaa kaverit. Olen Umbra, Bio-klaanin moderaattori\", Umbra aloitti kun Hunaa kantava keskeytti.<br>\n<br>\n\"Umbra ei ole violetti! Hän on keltainen!\" Hunaa kantava kailotti.<br>\n<br>\n\"Emme päästä sinua ennen kuin pystyt todistamaan passillasi että olet Umbra!\" Mahikia kantava Matoran kailotti.<br>\n<br>\n\"Kuulkaa. Minulla ei ole passia tai mode-kiveä tai mitään muutakaan millä voisin todistaa olevani Umbra. Teidän pitää vain uskoa minuun\", Umbra sanoi ärsyyntynesti, purren hammastaan. Nämä kaksi yli-innokasta Onu-Matorania olivat käymässä hermoille.<br>\n<br>\nUmbra alkoi ladata pientä painovoimaiskua, joka tainnuttaisi vartijat ja avaisi oven, mutta huutojen herättämä Keetongu tuli ovelle.<br>\n<br>\n\"Mitä täällä melskataan!\" keltainen kyklooppi kailotti. \"Enkö saa edes levätä rauhassa?!\"<br>\n<br>\nOnu-Matoranit menivät kalpeiksi kun Keetongu mylvi heille. Kyklooppi katsahti Umbraa.<br>\n<br>\n\"Ai terve Umbra. Sinuakin näkee. Aika päheä uusi lookki\", Keetongu sanoi. \"Mikä tuo sinut telakalle?\"<br>\n<br>\n\"Tarvitsen jotain mitä sinulla voisi olla. Saanko tulla sisään?\" Umbra kysyi, Fikoun hyppiessä Keetongun jalkaa vasten.<br>\n<br>\nKeetongu nosti Fikoun kädelleen ja lähti johdattamaan Umbraa haarniskoidensa luokse.<br>\n<br>\n\"Mitä siis oikeasti tarvitset?\" Keetongu kysyi, katsoen Umbraa.<br>\n<br>\n\"Tarvitsen jotain Zyglakeja vastaan\", Umbra kertoi. \"He ovat vieneet erään aseen jota kutsutaan Ulottuvuusporttitykiksi. Se on ainut keino päästä takaisin kotiin\", Umbra kertoi. <br>\n<br>\n\"Kotiin? Eikö Klaani olekaan kotisi?\" Keetongu kysyi ihmeissään.<br>\n<br>\n\"En ole tästä maailmasta\", Umbra kertoi. \"Pitkä tarina, jonka voin kertoa joskus. Haluaisin päästä hakemaan tykkiä. Olisiko jotain joka tehoaisi Zyglakeihin jotka menivät sisämaahan?\"<br>\n<br>\n\"Hmm...\" Keetongu mietti ankarasti. Hän oli kuullut että Zyglakeilla oli sisämaassa rakennettuna vedenalainen tukikohta. Jos huhut pitäisivät paikkansa siellä tarvittaisiin vedessä toimivia aseita.<br>\n<br>\n\"Olen kuullut että Zyglakien tukikohdat ovat usein veden äärellä\", Keetongu aloitti. \"ja tiedän että he ovat immuuneja elementaali-iskuille\", hän kerto. \"Joten tulepas katsomaan tätä.\"<br>\n<br>\nKeetongu otti keltaisen haarniskan, jonka Umbra laittoi ylleen. Hänen selkäänsä tuli kaksi turbiinia, joiden asentoa pystyi muuttamaan mielen voimalla ja jalkoihin keltaiset suojukset.<br>\n<br>\n\"Tämä on Mahri-Mechahaarniska\", Keetongu selitti. \"Tämä kerää ilmasta vettä ja iskee sitä kovalla paineella, jolla voi tuhota jopa kiviä. Vedenalla tämän avulla pääsee todella kovaa ja tämän laitteistojen avulla puku kerää käyttäjälle ilmaa veden alla. Tähän sisältyy myös linssi.\"<br>\n<br>\nUmbra koetti liikkua haarniskassa. Liikkuminen oli varsin vaivalloista, koska haarniska painoi paljon, mutta sitten hän muisti painovoiman hallintakykynsä. Keskittäen mielensä haarniskan painon keventämiseen, Umbra sai siitä höyhenen kevyen.<br>\n<br>\n\"Mitä sinä teit tuolle että siitä tuli noin kevyt?\" Keetongu kysyi Umbralta kun hän alkoikin juosta haarniska päällään ympäri telakkaa.<br>\n<br>\n\"Pieniä painomuutoksia\", Umbra vastasi. \"Hei, tiedätkö sinä muuten ketään joka voisi lähteä kanssani etsimään tykkiä?\" <br>\n<br>\n\"Glatorianking on usein sanonut haluavansa lähteä Klaanista omaan maailmaansa. Kysyppä häneltä josko hän haluaisi tulla mukaasi\", Keetongu kertoi. Umbran Fikou hyppäsi Keetongun kädestä ja lähti juoksemaan Umbran perään kun Umbra huusi kiitokseksi Keetongulle ja lähti telakalta Klaaniin etsimään Glatoriankingiä.<br>\n<br>\nUmbra juoksi nopeasti ovesta, jättäen jälkeensä ne samat Matoran-vartijat jotka huusivat kaiken sanomansa. Umbra juoksi niin kovaa että unohti Mahri-haarniskansa olevan tekokevyt ja voimien vaikutus lakkasi, jolloin Umbra alkoi laahustaa, koska muutos oli nopeaa. <br>\n<br>\n\"Pitää muistaa käyttää voimia tähän pukuun aina välillä\", Umbra puheli itsekseen, jatkaen juoksemista outo puku päällään kohti linnoitusta. Glatorianking pitäisi löytää. <br>\n<br>\n\"Mistäköhän minä löytäisin sen Toan...\" hän puheli kun huomasi ikkunasta Glatoriankingin hopeisen Avohkiinmuotoisen naamion. Umbra käytti painovoimavoimiaan keventäen itseään Fikou sylissään ja näytti siltä kuin hän olisi leijunut linnoituksen ikkunattomasta ikkunasta sisään.<br>\n<br>\n\"Glatorianking otaksun?\" Umbra huikkasi kun hän rymisi lattialle ikkunasta. Glatoriankingin lähellä olleet Matoranit lähtivät kauhuissaan pakoon kun outo hökötys rymisi lattialle Fikou sylissään.<br>\n<br>\n\"Olet oikeassa, Umbra?\" Gekko kysyi kummastuen. \"Mikä tuo sinut tänne?\"<br>\n<br>\n\"Eräs ase nimeltään ulottuvuusporttitykki, jonka avulla voisin päästä kotiini\", Umbra sanoi. \"Keetongu kertoi että sinäkin olet halunnut päästä takaisin omaan maailmaasi, joten ajattelin että voisit olla halukas lähtemään etsimään asetta kanssani Zyglakien sisämaatukikohtaan. Tehtävästä on tulossa aika vetinen\", Umbra kertoi.<br>\n<br>\n\"Voin lähteä mukaasi, sainhan juuri tehtyä tämän hienon aseen\", Gekko kerskaili aseellaan, Umbran kiinnittämättä juurikaan huomiota aseeseen. <br>\n<br>\n\"Hyvä, nyt lähdetään. Zyglakit ovat voineet saada jo selville aseen käyttötarkoitukset\", Umbra sanoi, ottaen Gekkoa kädestä kiinni ja lähti juoksemaan Klaanin käytäviä niin lujaa kuin ilman rullaluistimia tai valonsäteeksi muuttumiskykyä taisi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":472,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-10T18:20","content":"<strong>Taivas meren yllä</strong><br>\n<br>\nOn myöhä iltapäivä. Aurinko laskee mereen muutaman tunnin kuluttua. <br>\nNeljä Klaanilaista on lentänyt gukkoineen jälleen monta tuntia. Heinäsaaren jälkeen ei ole näkynyt ainuttakaan saarta.<br>\n<br>\nSaaren tapahtumat on kerrattu moneen kertaan. Hullu matoranheimo joka palvoi Figge -nimistä jättiläis-Fikouta. Ei sen erikoisempaa.<br>\nMyös suunnitelma Xialle oli käyty monesti läpi. Yksi heistä neutraloisi vastassa olevan Metsästäjälinnakkeen puolustuksen. Killjoy etsii Purifierin ja hankkii avainkortin. Matoro, Kapura ja Summerganon hankkivat Nimdan palat TSO:n linnakkeesta.<br>\nKuulostaa helpolta. Mutta se ei tule olemaan sitä.<br>\n<br>\n<em><strong>Zakaz, vuosituhansia sitten</strong><br>\n<br>\nJykevä hahmo kävelee rakennusken vaaleilla käytävillä. Hänellä on kädessään lasinen koeputkialusta.<br>\nKanohi Jutlinia kantava olento avaa oven ja astuu vehreään metsään. Makuta poistuu suuresta laboratoriorakennuksesta kohti paikallista Skakdikylää.<br>\nMakuta tunnetaan nimellä Spiriah, mutta nimi ei ole vielä epäonnistumisen synonyymi. Tämä Makuta on päättänyt kokeilla erilaisia Makuta-viruksia paikalliseen väestöön.<br>\n</em>Nössö-Skakdit ovat rauhanomaisia ja voimattomia. Teen niistä tehokkaita sotureita Veljeskunnalle ja saan viimeinkin kunnioitusta!<em>, makuta ajattelee matkalla kylään.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Zakaz, vuosituhansia sitten mutta vähemmän vuosituhansia sitten kuin edellinen.</strong><br>\n<br>\n\"Etsikää! Se löytyy vielä!\", jokin vihreä Skakdi karjuu kiven päältä. Useita raavaita Skakdeja lapioi ja hakkaa kiveä sekä valkotiilen jäänteitä. Spiriahin laboratorio oli joskus sijainnut täällä. Parin sisällissotavuoden jälkeen paikka oli raunio. Spiriah oli paennut maanpakoon ja Skakdit raunioittavat kilpaa saarta.<br>\n<br>\nGaggulabio kävelee työmaalle. Aurinko porottaa suoraan taivaalta. Eroosio on kuluttanut maata ja kalliota. Puut ovat kadonneet ja tuuli kuljettaa hiekkaa pitkin saarta. <br>\nSkakdijohtaja, tai silloinen kapteeni, pyyhkii hiekkaa otsaltaan ja mittailee paikkaa.<br>\nHän tietää että Spiriahilta jäi saarelle ainetta jolla hän geenimuunteli Skakdeja. Ja se on kaiken järjen mukaan edelleen näissä raunioissa.<br>\n</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":473,"creator":"voyager","timestamp":"2010-12-10T18:20","content":"<strong>Klaanin linnoitus, Voyagerin huone</strong><br>\n<br>\nVoyager tuli sisään ovesta. Hän heitti aseensa sohvalle ja asettui makaamaan sängylle. \"HOHHOHOIJAA\". <br>\n<br>\nAamulla kun hän heräsi, hän kuuli kolauksen. Aamu-Klaani tuli postiluukusta kynnykselle. Voyager nousi vaivalloisesti sängyltä ja haki lehden. Siinä luki: Nazorakien porukka kulkemassa Klaania kohti Mt. Ämkoon itärinteitä pitkin.(Se porukka ei muuten ole mikään pikkuporukka, mutta ei se ole mikään armeijakaan.) \"Taidan lähteä sinne\". Voyager ajatteli. Hän otti aseensa ja lähti ulos huoneestaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":474,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-12-10T18:43","content":"<strong>Taivas meren yllä</strong><br>\n<br>\nNeljän klaanilaisen joukko katsoi gukkojensa selästä, miten auringon viimeiset säteet lankesivat meren ylle. Heidän piti matkata öisin, mutta nyt he olivat jo matkassa Fikou-viivytyksen vuoksi. <br>\n<br>\nMaisema oli kaunis ja heille tuli hetkeksi raukea olo. Mutta tehtävä palasi pian heidän mieleensä. Saaria ei juuri näkynyt, mutta vielä jonkin aikaa lennettyään alkoi pieniä kivisiä luotoja ja kalliosaaria tulla näkyviin. Summerganon suuntasi katseensa kauas eteenpäin ja oli erottavinaan jotain horisontissa. Se saattoi olla saari, tai sitten ei. Se tuntui vain välähdykseltä, mutta Summerganon ja muut tunsivat, että mitä edemmäs he nyt menivät, sitä vartioiduimmille vesille he tulivat. \"Laskeudutaan pian jollekin kalliosaarelle, jotta voimme kartoittaa tilanteen ja lepuuttaa ratsuja.\", sanoi Killjoy. Määränpää lähestyi ja hänen äänestään saattoi kuulla päättäväisyyden. <br>\n<br>\nHe lensivät vielä jonkin aikaa ja laskeutuivat sitten pienelle kalliosaarelle. Oli oudon hiljaista ja kaikki tuntuivat hieman rauhattomilta. \"Viimeinen taival alkaa, käydään vielä käytännön asiat läpi ja annetaan vielä viime hetken vinkkejä toisillemme.\", Killjoy puhui. <br>\n<br>\n\"Viivytyksen vuoksi meidän lienee parasta pitää Xian rannoille päästyämme melkoista vauhtia ja kiirehtiä linnakkeelle mitä pikimmiten.\", Matoro totesi ja muut nyökkäilivät. <br>\n<br>\nHetken vielä keskusteltuaan ja henkeä vedettyään he nousivat gukkojen selkään ja aloittivat viimeisen taipaleen kohti Xiaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":475,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-12-10T19:51","content":"<strong> Metsä lähellä Klaania</strong><br>\n<br>\nUmbra ja Glatoriankin taivalsivat metsikössä vaivalloisesti. Matka oli alkanut sillä että he olivat tutkineet maata ja löytäneet Zyglakien jalanjälkiä. Kaksikko oli päättänyt lähteä seuraamana jälkiä määränpäähän, joka mahdollisesti olisi Keetongun mainitsema tukikohta.<br>\n<br>\n\"Miksi tykki on sinulle näin tärkeä että lähdet kanssani surman loukkuun?\" Glatorianking kysyi Umbralta, kun tämä hyppäsi kaatuneen puunrungon ylitse maahan. Fikou kirmasi ympäri metsän puita, luoden seittejä joita pitkin pääsisi puusta puuhun.<br>\n<br>\n\"Tulin sen avulla tähän maailmaan, ja sen avulla aion lähteä takaisinkin\", Umbra kertoi, kävellen eteenpäin. Glatorianking juoksi hänen perässään höyryn noustessa mechapuvustaan.<br>\n<br>\nKaksikko jatkoi matkaansa kohti metsäpolkua...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":476,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-10T20:29","content":"<strong>Metsä</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/csKJK_k7COw/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/csKJK_k7COw"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/csKJK_k7COw/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/csKJK_k7COw"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nGlatorainking ja Umbra kävelivät läpi metsän kosteat puun lehdet tuntuivat epämiellyttäviltä haarniskaa vasten niinkuin jalkojakin, mutta Gekolla ei ollut valittamista, hänellähän ei ollut \"omia\" jalkoja<br>\n<br>\nPieni savu tuprusi kauempana, jäljet johtivat samaan suuntaan. Äkkiä syntyi kuvottava haju ja se haisi-<br>\n<br>\n\"Ruumiita.\", GK sanoi rauhallisesti.<br>\n<br>\nLeiri alkoi näkyä sitä mukaa kun haju lisääntyi.<br>\n<br>\n\"Odotin kyllä punaista mattoa ruumiden sijaan.\", Umbra sano nähtyään ensimmäisen ruumiin.<br>\n<br>\nValkoinen, ruumis jossa ei ollut enään toista kättä ja hän näytti tuijottavan taivaalle, mutta oli vaikeaa sanoa sitä koska toinen silmä puuttui.<br>\n<br>\n<strong>Zyglak leiri</strong> <br>\n<br>\nUmbra ja GK olivat tulleet haisevaan leiriin. Siellä oli oli lisää ruumiita ja myös ruoan tähteitä. <br>\n<br>\n\"Ovat lähteneet vasta vähänaikaa sitten, tähteet ovat melko tuoreita.\", Umbra totesi.<br>\n<br>\n\"Nuotiokin palaa vielä\", GK lisäsi.<br>\n<br>\nLeirissä oli myös pylväitä, niissä roikkui Ortoneita ja Matoraneita lävistettynä.<br>\n<br>\n\"En tiedä vihaanko enemmän Nazorakeja vai Zyglakeja\", GK lisäsi nähtyään muusiksi hakatun Ortonin.<br>\n<br>\n\"Tule jatketaan matkaa seurataan jälkiä niin pääsemme järvelle.\", Umbra sanahti.<br>\n<br>\n\"Toivon totisesti, että vesi vie pois tämän hirveän hajun, eikä yhtään haittaisi nähdä vaihteeksi jotain elävää... siis jos ei lasketa hyönteisiä.\", Glatorianking sanoi katsoessaan Kärpäsraheja jotka pörräsivät ruumiiden ympärillä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":477,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-12-10T20:46","content":"<strong>Metsä, Zyglakien leiri</strong><br>\n<br>\nGlatorianking ja Umbra olivat juuri ohittaneet haisevan Zyglakien leirinuotion, jolla liskomaiset olennot olivat syöneet Matoraneja ja Ortoneja joita olivat tappaneet ja paistaneet nuotiolla. Kaksikko oli ohittanut leirin nopeasti koska eivät halunneet olla tekemisissä ruumiiden kanssa.<br>\n<br>\n\"Tiedäthän sinä että järvitukikohdalle on matkaa?\" Umbra kysyi Glatoriankingiltä, joka vältteli vesilätäköihin astumista.<br>\n<br>\n\"Kuinka pitkä matka sinne oikein on?\" Valkoinen Toa vastasi, katsahtaen Umbraa. Fikou oli hypännyt kumpareelta Umbran olkapäälle.<br>\n<br>\n\"En tiedä tarkkaan, mutta tiedämme olevamme perillä, kun olemme perillä\", Umbra vastasi. <br>\n<br>\nKaksikon kävellessä metsän puut tuntuivat käyvän yhä pahaenteisimmiksi ja pelottavammiksi. Havupuut muodostivat tiheitä ja synkkiä kohtia ja neulaset varisevat märät neulaset tarttuivat kaksikon haarniskoihin.<br>\n<br>\nKun tuli niin pimeää että kumpikaan ei nähnyt eteensä ja he kompastelivat puiden juuristoissa, Umbra muutti värinsä keltaisiksi ja sytytti etusormeensa valon.<br>\n<br>\n\"Tulkoon valo!\" Umbra kuulutti ja valo tuli. <br>\n<br>\nKaksikon suut loksahtivat auki. He olivat päätyneet suuren puun juurelle jonka runko oli täynnä oranssia, läpinäkyvää, ja osin kovettunutta pihkaa.<br>\n<br>\nSe mikä heitä eniten hätkähdytti oli se että pihkassa oli vangittuna joukko Nazorakeja, aseet käsissään ja valmiina sotaan. Jokin oli onnistunut vangitsemaan torakat pihkaan salaman nopeasti ja siihen torakat olivat jääneet. Vangittuina aikakapseliin tulevien sukupolvien ihailtaviksi.<br>\n<br>\n\"Jos jokin on saanut noin monta Nazorakia vangittua tuohon pihkaan\", Glatorianking sanoi. \"En tohdi ajatella mitä se voisi tehdä meille\"<br>\n<br>\nUmbran Fikou oli hämmentynyt pihkan hajusta ja alkoi kiipeillä puun runkoa pitkin kohti vastustamatonta oranssia mönjää...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":478,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-12-10T21:50","content":"<strong>Pieni saari<br>\nKolmen tunnin matka Xialta</strong><br>\n<br>\n<br>\nTaivas oli pilvinen sateiden jälkeen. Pieni vene lipui läpi tyynen meren ja halkoi sumua kulkiessaan. Veneen toisessa päässä seisoi kaapuun verhoutunut hieman Toaa lyhyempi hahmo, joka veti venettä suurella airolla kohti edessä hahmottuvaa pientä saarta.<br>\n<br>\nAvde istui veneen toisessa päässä mietiskelevän näköisenä. Hän ja lautturi eivät olleet puhuneet koko matkan aikana. Tämä kuitenkin muuttui, kun lautturi sanoi jotain kaapunsa sisältä.<br>\n<br>\n\"Kohta perillä\", lautturin heikko ja vanha ääni sanoi. \"Jäänkö odottamaan?\"<br>\n<br>\n\"Mieluiten\", Avde sanoi. \"En usko, että ystäväni tarjoaa minulle kyydin. Näkyykö Marionettia vastarannalla?\"<br>\nLautturi keinutti päätään edestakaisin kieltävästi. \"Ei näy.\"<br>\n<br>\n\"Hmm\", Avde äänteli hieroen leukaansa. \"Poikkeuksellisen hidasta toimintaa Marionetilta. Oletko samaa mieltä?\"<br>\nLautturi ei vastannut. Hänellä ei ollut mielipidettä.<br>\n<br>\nVene rantautui lopulta ja lautturi jäi odottamaan. Avde nousi veneestä ja käveli ylös rantaa kohti pienen kukkulamaisen saaren korkeinta kohtaa. Pienellä saarella ei vaikuttanut olevan minkäänlaista elämää. Edes rikkaruohot eivät viihtyneet rannalla vaan koko saari oli peittynyt punaiseen hiekkaan, johon Avden pienet jalanjäljet jäivät hyvin selvästi.<br>\nAvde oli harmissaan. Jos Marionetti olisi paikalla, tämä ei olisi ongelma.<br>\n<br>\nPieni Pakaria kantava Matoran saapui kukkulan korkeimpaan kohtaan. Kukkulalla seisoi kolme punertavaa kalliota. Avde katsoi kallioita hetken yrittäen muistaa, missä oikea kohta oli.<br>\nPunaisen Miehen ei tarvinnut kuitenkaan yrittää kokeilla kaikkia mahdollisia kallioita, sillä pieni yksisilmäinen lentävä lautanen leijui esiin jostain kallioiden välistä. Avde katsoi sitä ja hymyili kameralle.<br>\n<br>\nAvhrak Va suoritti hetken tunnistusoperaatiota, jonka jälkeen se piippasi kaksi kertaa. Yhteen punertavista kallioista aukesi pieni oviaukko. Sisällä oli pimeää.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="425" height="344"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/T25xMJ3d_k0/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/T25xMJ3d_k0"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/T25xMJ3d_k0/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/T25xMJ3d_k0"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAvde käveli aukosta ja astui alas portaita syvemmälle. Punaisen Miehen kävellessä syvemmäksi alas portaita seinän lamput alkoivat välkehtiä päälle ja pois. Avde ei pitänyt lamppujen tuottamasta valosta. Paikan asukas tiesi tämän erittäin hyvin.<br>\nSeinät olivat yhtä punaisia kuin saaren kallio, josta Avde oli tullut sisään. Portaat olivat sen sijaan metallisia ja verrattain hyvin siistejä. <br>\n<br>\nAvden astuttua viimeisen portaan askeleen päälle loputtoman tuntuinen käytävä ilmestyi hänen eteensä. Hänen eteensä saapui pian samanlainen yksisilmäinen lautanen, joka oli tullut saattamaan Punaista Miestä. Avde ja Avhrak Va liikkuivat kuparin värisessä käytävässä. Useiden tienhaarojen jälkeen he saapuivat pienen hissin eteen. He menivät sisään ja lautanen taittoi esiin lyhyen käsiraajan, jolla se näppäili täysin kuviotonta hissin näppäimistöä sekavassa järjestyksessä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="425" height="344"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/O2S2_kLodIc/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/O2S2_kLodIc"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/O2S2_kLodIc/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/O2S2_kLodIc"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHissi alkoi laskeutua alas. Avden seisoskellessa paikallaan hyvin raivostuttava Xialainen musiikki alkoi kuulua taustalla. Punainen Mies yritti olla kuuntelematta.<br>\nHetken päästä hissin ovet avautuivat ja uusi, pitkä käytävä ilmestyi eteen. Avde seurasi Avhrak Va:ta kunnes hän ja metallilautanen viimein saapuivat mustan oven eteen.<br>\n<br>\nLautanen avasi oven, paljastaen suuren kokoushuoneen, jota valaisi vain pöydässä seisova kanisteri, jonka sisällä ui pieni, valoa tuova meduusaolento. Avde käveli sisään ja näki heikosti, mutta tarpeeksi hyvin pöydän toisella puolella istuvan Skakdin, joka hymyili hänelle. Punainen Mies hymyili takaisin ja istui pöydän ääreen Skakdin eteen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="425" height="344"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/T25xMJ3d_k0/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/T25xMJ3d_k0"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/T25xMJ3d_k0/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/T25xMJ3d_k0"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"... Jos tulit valittamaan hissin taustamusiikista, pyydän syvästi anteeksi.Tiedäthän, kuinka musikaalisesti lahjattomia Vortixxit ovat\", Skakdi sanoi Avdelle hyvin epämiellyttävästi ja napsautti sormiansa. Valot syttyivät kokoushuoneessa, jolloin Punainen Mies näki paljon selvemmin Skakdin ulkomuodon. Skakdi oli tummanharmaa ja pukeutui mustaan, sametista tehtyyn takkiin, jota koristivat kultaiset napit. Hänellä ei ollut selkäpiikkejä, jotka olisivat sojottaneet pään takana.<br>\n<br>\nAvde hymyili harmaalle Skakdille ja nyökkäsi. \"Missä...'Feterrasi' ovat?\" Avde kysyi nuollen katseellaan suuren huoneen seinämiä. Seinät olivat täynnä monenlaisia laitteita, joiden toiminnasta Avde ei tiennyt mitään.<br>\n<br>\n\"Avde hyvä, luuletko etten luota sinuun?\" Harmaa Skakdi kumartui hieman.<br>\n<br>\n\"Kun tulin huoneeseen, laitoit valot päälle\", Avde vastasi napsauttaen sormiaan. \"Olet nähnyt, mihin pystyn ilman valoa. En tiedä, missä tappokoneesi ovat.\"<br>\nAvde piti pienen tauon.<br>\n<br>\n\"Toisaalta miksi emme luottaisi toisiimme?\" Avde kysyi kääntäen päätään hitaasti. \"Kunnioitan sinua, Arstein.\"<br>\n<br>\n\"Totta kai, rakas Avde\" ,Skakdi hykersi hieman ja vastasi. \"Mutta voit kutsua minua 'Zorakiksi'. Ystävien kesken ei tarvitse olla näin muodollisia.\"<br>\nAvde katsoi Zorak-nimistä Skakdia silmiin ja levitti kätensä. \"Hyvä on sitten, Zorak. Zorak...Arstein?\"<br>\nAvde yritti parhaansa mukaan muistaa Skakdin koko nimeä, mutta jäi vain raapimaan leukaansa pohdiskelevana.<br>\n<br>\nZorak-niminen Skakdi suoristi takkiansa hieman ja laittoi kätensä ristiin pöydälle eteensä. Ennen puhumistaan se veti syvään henkeä. Kun Skakdi puhui, sen ääni oli juhlallinen.<br>\n<strong>\"Zorak von Maxitrillian Arstein VIII.\"</strong><br>\n<br>\nAvde nyökkäsi hieman hölmistyneenä ja toisti perässä.<br>\n\"Zorak von Maxitrillian Arstein...kahdeksas?\" Zorak hymyili taas.<br>\n<br>\n\"No, Zorak von Maxitrillian Arstein kahdeksas\", Avde sanoi toistaen nimen samalla ylistävällä äänensävyllä kuin Zorak aiemmin, \"mitä mieltä olit pienestä huviretkestämme Klaanin linnakkeeseen?\"<br>\n<br>\n\"Yksi Feterroistani on kuollut ja useat heistä haavoittuneet\", Zorak vastasi heti paljon vakavammalla äänensävyllä.<br>\n<br>\n\"Nöyrin anteeksipyyntöni. He tekivät osansa, Zorak. Onko sinulla tarvetta resursseille korjausoperaatioon?\"<br>\n<br>\n\"Milloin en ole tarvinnut?\" Zorak kysyi lakonisesti ja vetäytyi syvemmälle tuoliinsa.<br>\n<br>\n\"Ehkä Nynrahilta?\" Avde ehdotti. Zorak näytti merkillisen katseen.<br>\nAvde naurahti hieman. \"Metallisten tappajakoneiden kunto liikuttaa sinua enemmän kuin Sheelikan. Mielenkiintoista.\"<br>\n<br>\n\"Tietysti Sheelika on vielä hyvin tärkeä, mutta minun omien Feterrojeni edessä hän ei ole mitään. Asiat on laitettava...tärkeysjärjestykseen.\"<br>\n<br>\n\"Ehkä hän pärjää\", Avde sanoi. \"Toivon, että edes sait Klaanista sen, mitä olit hakemassa.\"<br>\n<br>\nZorak löi pöytää harmaalla nyrkillään.<br>\n\"Tiettyjä... hankaluuksia tapahtui. En saanut hakemaani, valitettavasti.\"<br>\n<br>\n\"Nimdakin jäi sinne, mutta älä huoli. Ehkä kuudennen osan aika ei vain ollut vielä. Sanotaanko kuitenkin, että sain tietyt nappulat laudalle ja tietyt siltä pois.\"<br>\nPieni lentävä lautanen leijaili sisään huoneeseen. Mekaanisella kourallaan se toi jonkinmoista tarjotinta. Avhrak Va laskeutui hiljaa huristen pöydän tasolle ja jätti tarjottimen pöydän keskelle. Mekaaninen käsi otti kaksi höyryävää kuppia ja liu'utti ne taitavasti pöytää pitkin ensiksi Zorakille ja sitten Avdelle. Zorak nosti kupin pöydältä ja otti pienen hörpyn. Avde seurasi perässä epävarmana.<br>\n<br>\n\"Niinkö?\" Zorak kysyi veikeästi hyvin hiotun hammasrivinsä takaa. \"Lauta? Onko mahdollista antaa hyvän ystäväsi tietää pelistänne hieman lisää?\"<br>\n<br>\nAvde otti varovaisen hörpyn höyryävästä kupista ja laski sen pöydälle. \"Oletko pelannut shakkia, Zorak?\"<br>\nZorak hymyili taas Avdeen päin. \"Paljon enemmän kuin voit kuvitella\", hän vastasi.<br>\n<br>\nAvde nosti toisen kätensä pöydän alta pidellen jotain, joka muistutti pientä kirjaa. Punainen Matoran tarttui esineeseen kahdella kädellä ja avasi sen paljastaen mustavalkoisen pelilaudan. Nappulat olivat jo oikeilla paikoillaan.<br>\nAvde laski laudan pöydälle ja liu'utti sen Zorakille, joka nappasi sen tottuneesti.<br>\n\"Olen yllättynyt\", Avde sanoi, \"mutta käsitykseni mukaan Zakazilla shakin voittaja on se, joka ampuu toisen ennen ensimmäistä siirtoa.\"<br>\n<br>\n\"Se on totta\", Zorak sanoi hymähtäen ja siirsi ensimmäisen sotilaan kaksi ruutua. Sen jälkeen hän liu'utti laudan takaisin Avdelle. \"Mutta todellinen mestari on se, joka saa vastustajan ampumaan itsensä.\"<br>\n<br>\nAvde otti laudan taas vastaan ja siirsi omaa sotilastaan ennen kuin palautti laudan Zorakille. \"Tuon olisin halunnut nähdä. Mutta jos haluamme saada sen, mihin pyrimme, joudumme käyttämään paljon vaikeampaa taktiikkaa.\"<br>\n<br>\n\"Olet aivan oikeassa, rakas Avde\", Zorak sanoi tehden siirtonsa. \"Ainoa kysymys on; pystytkö siihen?\"<br>\n<br>\n\"Luulen, että olet pelannut tätä paljon enemmän kuin minä\", Avde sanoi. \"Joten kysyn vaihteeksi neuvoa sinulta, Zorak.\"<br>\nAvde nosti valkoista kuningasta laudalta ja osoitti sitä toisella punaisella kädellään. \"Tässä on Klaani\", Matoran sanoi ja nosti mustan kuninkaan toiseen käteensä, \"ja tässä on Allianssi.\" Avde laski molemmat kuninkaat takaisin paikoilleen.<br>\n\"Miten saan kaksi kuningasta syömään toisensa?\"<br>\n<br>\nZorak alkoi siirtelemään shakkinappuloita järjestykseen. Hänen lopetettuaan Avde katsoi lautaa ja hymyili tyytyväisesti. Punainen Mies vilkuili lautaa pohdiskelevana, jolloin Zorak hykerteli itsekseen. Tämän jälkeen Matoran katsoi vuorotellen lautaa ja harmaata Skakdia ja tajusi, että joskus oli mentävä pidemmälle.<br>\nJoskus oli tajuttava, että maailma ei ollut shakkilaudan muotoinen. Joskus oli otettava pieniä vapauksia. Joskus oli pidettävä ässä hihassa.<br>\n<br>\nHymyilevä, siististi pukeutuva ässä, joka puukottaa selkään heti kun pystyy siihen.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nZorak katseli Avdea ylimielisesti. Hän oli paljastanut itsestään liian paljon, mutta ei katunut sitä. Skakdi tiesi hyvinkin, ettei Avdelle voinut kääntää selkää huolimattomasti.<br>\nTämä siirto toimi varoituksena \"ystävälle\". Zorak von Maxitrillian Arstein VIII:ta ei koskaan tulisi aliarvioida.<br>\n<br>\n[spoil]Guardian on kirjoittanut tästä 50%. Domek toiset 50%.<br>\nEtte ikinä arvaa, kumpi oli kumman jälkeä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":479,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-12-11T10:38","content":"<strong>Arkistot</strong><br>\n<br>\nGahlok Va keräsi kokoon silminnäkijähavaintoja Klaanin viimeisimmästä ja historian pahimmasta hyökkäyksestä. Kaksikymmentä olentoa oli saanut surmansa yön aikana kun suuri varjo-olento, Salaman Toa ja joukko mekaanisia tappajarobotteja ja pieniä robotteja oli hyökännyt linnoitukseen.<br>\n<br>\nVaehranin kanssa kaksikko oli käynyt haastattelemassa vuodepotilaita ja muita klaania asuttavia olentoja, saadakseen kattavan kuvan yön tapahtumista. <br>\n<br>\nGahlok Van elementtikeihäs loi valkoista energiaa, kun hän kirjoitti kivitauluille tietoja. <br>\n<br>\n\"Hmm... Paikka Bio-Klaani, aika muutama päivä sitten... \" Gahlok Va mutisi, kirjoittaen tietoja tauluun. Hänen vierellään Vaehran järjesteli kivitauluja jotka kertoivat hyönteisraheista.<br>\n<br>\n\"Tuntuuko sinusta että tämä Av-Matoranien tekemä uusi sisustus on todella typerä?\" Tulen Toa kertoi GVlle, kun tämä istui lattialla kivitaulu sauhuten.<br>\n<br>\n\"En itsekään pidä näistä seinistä\", Gahlok Va sanoi, katsahtaen Vaehrania. Tulen Toa oli noussut isoille tikkaille laittamaan kivitauluja hyllykköön, mutta kuinka ollakaan yksi tikkaiden askelmista oli rikki ja punahopeinen Toa putosi alas askelmia ja kivitaulukasa tippui hänen päällensä.<br>\n<br>\nKäyttäen telekineettisiä naamiovoimiaan, Vaehran laski kivitaulut lattialle hänen viereensä, jonka jälkeen hän käytti voimiaan laittaakseen ne takaisin paikoilleen.<br>\n<br>\n\"Joskus unohdan että tämä naamiohan on Matatu\", Vaehran sanoi hymyillen, hieroen samalla kipeää kyynerpäätään. <br>\n<br>\nGahlok Valle oli tullut ongelma. Hän ei keksinyt millä nimellä kutsuisi niitä tappajarobotteja, jotka hyökkäsivät Klaanin kimppuun yöllä ja joita vastaan hekin joutuivat taistelemaan.<br>\n<br>\n\"Hei Vaehran, mitä nimeä käyttäisin niistä roboteista joiden panssarissa on kirjaimet Z.M.A?\" Gahlok Va kysyi, nousten seisomaan lattialta.<br>\n<br>\n\"Etkö saanut mitään tietoja olentojen mahdollisesta nimestä?\" Vaehran kysyi mutristaen kulmiaan. <br>\n<br>\n\"Sain vain kerättyä paljon informaatiota olentojen voimista ja aseistuksesta sekä tietoja olentojen ruumiinrakenteesta. Silminnäkijähavainnot kertovat että isojen robottien mukana tuli pieniä olentoja, jotka oli helpompi voittaa. Nimestä tai siitä mistä nämä robotit tulivat ei ole mitään tietoa\", Gahlok Va kertoi.<br>\n<br>\n\"Sovitaanko että kutsumme robotteja Rautaisiksi tappajiksi? Se sopisi hyvin olentojen luonteeseen?\" Vaehran ehdotti.<br>\n<br>\n\"Hyvä on VT\", Gahlok Va sanoi, kirjoittaen otsikkoa artikkeliin.<br>\n<br>\n<strong>Ma Wetin tunneliverkosto, pieni Ortonien kylä</strong><br>\n<br>\nPieni kylä maanalla. Kylä jossa asuu joukko Ortoneja, Matoranien kaukaisia sukulaisia. Valokivet ja sienet tuovat valoa tähän pimeään luolaan ja Ortonit hoitavat askareitaan teräkaivajien ja monien muiden maanalaisten rahien avulla. On rauhallista, tai niin rauhallista kuin porien yleensä. Rauhaa ei kuitenkaan kestä kauan.<br>\n<br>\nTulvavesi syöksyy läpi kylän. Kyläläiset kamppailevat virtaa vastaan, joka vie mukanaan talot, kaivosvälineet, Rahit, kaiken. Muutama sinnikäs kyläläinen koettaa ottaa kiinni maasta ja seinillä kasvavasta sammalesta. Vettä tulee kuitenkin kokoajan enemmän ja kovempaa, joten nämä vahvatkin menettävät otteensa. <br>\n<br>\nMaan pinnalla, lähellä luolan suuta, johon joen virtaus on käännetty.<br>\n<br>\n\"Lähtekäämme metsästämään Mata Nuin lellikkejä!\" isokokoinen Zyglak ilmoittaa ja nostaa varsijousensa, joka ampuu murtamissäteitä. \"Opetetaan heille etteivät he saa rauhaa koskaan, sillä Ortonien päivät ovat luetut\", Zyglak jatkaa, lipoen huuliaan. Kohta päästäisiin taas metsästämään näitä säälittäviä kyläläisiä, joiden saaren Zyglakit valtasivat tuhansia vuosia sitten.<br>\n<br>\nRyhmä Zyglakeja, noin kaksikymmentä pulahtaa virtaavaan veteen. Liskomaiset olennot ovat tottuneet elämään vedessä ja sukeltavat etsimään saalista. Ortonien kylän täyttäminenv vedellä oli hieno ajatus, koska silloin Zyglakit pystyivät yhdistämään kaksi lempi puuhaansa, Ortonien tappamisen ja uimisen.<br>\n<br>\nHarmaa, isokokoinen Zyglak joka kantoi varsijousta on uinut käärmemäisesti Ortonien kylän läpi. Hän on löytänyt kuolleita kyläläisiä lillumasta taloistaan ja saanut hiukan välipalaa. Rikkoen talonrähjän kappaleiksi, Zyglak saa veden samenemaan. Kädenpala suustaan roikkuen, olento lähtee uimaan syvemmälle luolaan, etsimään mahdollisia typeriä eloonjääneitä kyläläisiä.<br>\n<br>\nHiukan etsittyään Harmaa löytää etsimänsä. Yksi veden Orton on piilossa hohtavien sienien takana. Zyglak ampuu sienen kappaleiksi, jolloin hohtavaa jauhetta lentää ympäri vettä. Orton lähtee uimaan kovaa vauhtia pakoon ja päätyy pieneen ahtaaseen luolaan.<br>\n<br>\n\"Kyllä minä sinut vielä saan\", Zyglak sanoo, ampuen murtamissäteitä varsijousestaan. Säteet osuvat luolan kattoon, sinetöiden Ortonin pakoonpääsemisyritykset.<br>\n<br>\n\"Kuolet sitten sinne\", Zyglak naurahtaa, lähtien etsimään jotain muuta riistaa.<br>\n<br>\nOrton alkaa kaivaa kynsillään luolan seinää, joka osoittautuu huokoiseksi kiveksi. Soraa ja savea tulee veteen, joka tekee kaivamisesta vaikeaa. Sinnikäs sinimusta Rauta kantava kyläläinen tekee kaikkensa päästäkseen pois vedestä. <br>\n<br>\n\"Pakko yrittää, tai kuolen kuten ystävänikin\", Seriana nimeä kantava kyläinen ajattelee, kaivaen yhä kovempaa. Kivi antaa periksi ja lopulta hän pääsee tunneliin, jonka yläpäästä paistaa valoa.<br>\n<br>\n\"Olen vapaa!\" Orton huutaa kun hän juoksee tunneliin. Tunneli johtaa sankkaan havumetsikköön, jonne Orton katoaa, jättäen jälkeensä vain hohtavan vanan hohtavaa jauhetta.<br>\n<br>\nOrtonien kylässä Zyglakit ovat tuhonneet kaiken. Liskomaiset olennot ovat rikkoneet Ortonien patsaat Toa Ortoneista, kaikki historiankirjoitukset ja muut mitkä muistuttaisivat tässä luolassa olleesta korkeakulttuurista. <br>\n<br>\nHarmaa ilmoittaa joukoilleen että on aika lähteä. Hänen joukkonsa ovat saaneet tarpeeksi ruokaa ja tekemistä eli olisi vähemmän kapinahenkeä luvassa. <br>\n<br>\nZyglakit nousevat luolan suusta maalle. Padon virtaussuunta ohjataan taas normaaliksi ja joukko jättää tämän kuolleen kylän rauhaan. Taas onnistunut metsästysretki, Zyglakit ajattelevat kun talsivat kohti järvitukikohtaa.<br>\n<br>\n<strong>Metsä, jättimäisten kuusten luona</strong><br>\n<br>\nUmbra ja Glatorianking katsovat kuinka Fikou Qewa talsii kohti pihkaa ja jää siihen vangiksi. Pihkaa alkaa erittymään Rahin päälle ja hätääntynyt Hämähäkki vinkaisee.<br>\n<br>\nPahempaa on tulossa kun Gekko osoittaa taivaalle. Suuret määrät pihkaa on alkanut sataa maahan ja pian Umbra on ihan pihkassa. Glatorianking on juossut pakoon pihkaa.<br>\n<br>\n\"Mitä minä teen. Mitä minä teen?\" Glatorianking ihmetteli kun oli eksynyt metsään. Hän ei nähnyt mitään eteensä ja ajatteli vain mitä ystävälleen Umbralle oli oikein käynyt. Hän oli jättänyt Moderaattorin raukkamaisesti yksin kun puista putosi vain pihkaa.<br>\n<br>\nGlatorianking kompuroi juurakoissa, kunnes hän törmää pieneen hohtavaan olentoon.<br>\n<br>\n\"Kuka olet muukalainen!?\" Glatorianking sanoo, osoittaen aseellaan Rauta kantavaa kyläläistä.<br>\n<br>\n\"Samaa voisi kysyä sinulta\", heleä naisääni sanoo huohottaen. \"Nimeni on Setriana ja pakenin juuri Zyglakeja, jotka hukuttivat kyläni tuolla vähän kauempana\", Orton sanoo, ojentaen kynsikästä kättään kohti valkoista Toaa.<br>\n<br>\nGlatorianking puristaa Ortonin kättä, joka on yhä märkä. Kylmä metalli ei tunnu kivalta hänen kädessään, joten GK ottaa kätensä irti puristuksesta.<br>\n<br>\n\"Olen Glatorianking Klaanista. Ystäväni päälle tippui paljon pihkaa, jolloin lähdin sitä pakoon, koska ajattelin että se voisi olla jotain ikävää\", Gekko kertoi. \"Nyt en tiedä missä ystäväni on\", hän kertoi murheissaan.<br>\n<br>\n\"Oi ei! Pihkaa!\" Setriana huusi kuullessaan mitä oli tapahtunut. \"Äkkiä. Tule näytän sinulle tien!\"<br>\n<br>\n<strong>Puiden luona</strong><br>\n<br>\nUmbran jalat olivat ihan pihkassa, ja hän ei pystynyt enää liikuttamaan raajojaan. Fikou oli jo peittynyt suuren Pihkamäärän alle ja rahi ei enää liikkunut ollenkaan. <br>\n<br>\nUmbra oli jähmettyneenä pihkan takia, koettaen liikuttaa raajojaan. \"Ei onnistu!\" Umbra huusi. Vain hänen suunsa enää toimi kun pihkaa ei ollut kasautunut vielä suuhun asti. Äkkiä Umbra alkoi tuntea itsensä voimattomaksi. Puut alkoivat imeä elinvoimaa Umbrasta ja Fikousta.<br>\n<br>\n[spoil]Selviävätkö sankarimme tästä pihkaantumisesta vai tuleeko heistä meripihkakoruja Allianssille? Se selviää kohta.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":480,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-11T12:56","content":"<strong>Metsä, jättimäisten kuusten luona</strong> <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/NgG4vDfcJek/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/NgG4vDfcJek"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/NgG4vDfcJek/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/NgG4vDfcJek"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Nuo puut ovat aiheuttaneet suurta tuskaa meille, kaikki niiden lähistöllä olleet ovat... no... et halua tietää\", Setriana sanoi synkästi.<br>\n<br>\n\"Olemme perillä\".<br>\n<br>\nUmbra ja Fikou olivat heikkoina pihkan peitossa.<br>\n<br>\n\"Tulikokeen aika.\", Glatoriankingi kailotti.<br>\n<br>\nHän ampui happoaseellaan pihkaa, joka alkoi sulaa ja menetti otettaan eikä enään ollut yhteydessä puuhun, nyt he olivat vain pihkan peitossa.<br>\n<br>\nPihka Fikoun ympärillä oli alkanut heilua ja se pystyi liikkumaan hieman.<br>\n<br>\n\"Ai niin... unohdin sinut., Gekko sanoi vaivaantuneena.<br>\n<br>\nJos Fikou olisi voinut näyttää vihansa sen se olisi juuri nyt tehnyt.<br>\n<br>\n\"Älä välitä siitä, se ärsyyntyy jos ei ole ensimmäinen.\", Umbra sanoi.<br>\n<br>\nSetriana juoksi samaan aikaan takaisin metsikköön.<br>\n<br>\n\"Järvelle on vielä matkaa, toivottavasti ne eivät ole keksineet mitään typerää laiteellani.\", Umbra sanoi huolestuneena.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":481,"creator":"Donny","timestamp":"2010-12-11T13:06","content":"<strong>Ämkoo nosti ainoan kämmenensä kasvojensa tasalle ja yritti katsella sitä. Huoneessa oli kuitenkin niin pimeää, että kättä tuskin erotti. Jostain kuului vesipisaroiden ääniä. Lattia oli kostea ja kylmä.<br>\n<br>\nKätensä menettänyt miekkamies asteli lyhyen matkan eteenpäin, kunnes seinä tuli vastaan. Paksujen mustien suonien päällystämä seinusta sykki kiivaaseen tahtiin. Seinään uponnut olento karjui ja yritti repiä itsensä irti.<br>\n<br>\nÄmkoo kosketti seinää kädellään ja olennon lonkeromaiset kahleet alkoivat väistyä. Mielensä menettänyt Makuta riuhtoi ilmaa hallitsemattomin liikkein ja tarttui lopulta kiinni edessään seisovaan vihreänaamioiseen hahmoon. Huone pimeni entisestään.</strong><br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien trooppinen tukikohta</strong><br>\n<br>\nRaivotautisin elein eteenpäin syöksyvä Ämkoo väisteli vaivattoman oloisesti häntä kohti ammuttuja zamor-ammuksia. Nazorakit katselivat pelonsekaisen järkytyksen vallassa kuinka punahehkuinen hirviö kohosi nopealla loikalla korkealle ilmaan ja putosi sitten torakoiden etummaisen rivistön keskelle. Torakat yrittivät perääntyä tehden samalla tilaa lähitaistelijoilleen, mutta yksi pienoiskiväärillä aseistautunut nazorak horjahti eikä päässyt pakoon.<br>\n<br>\nJotkut olivat kuulevinaan Ämkoon hysteerisen karjunnan seasta naurua. Verellä tahritun naamion ilme muuttui vääristyneeksi virnistykseksi kun Ämkoo tarttui kiinni maasta makaavan torakan ylimpiin raajoihin. Sitten Ämkoo potkaisi torakkaa rintakehään, saaden tämän tutisevat kädet irtoamaan paikoiltaan. Nazorak huusi tuskaansa, mutta hiljeni kuitenkin pian Ämkoon myrkynvihreän nyrkin iskeytyessä torakan pään läpi.<br>\n<br>\nNazorakit tiesivät vallan hyvin, että tukikohdassa riehuvaa hirviötä ei pysäytettäisi kiväärein ja keihäin. Paikalle siirrettiin parasta aikaa huomattavasti raskaampaa kalustoa. Lopulta useampi kevyehkö panssariajoneuvo kurvasi aukiolle, aloittaen välittömän tulituksen.<br>\n<br>\nRivisotilaat järkyttyivät entisestään huomatessaan, että paikalle saapuneet apujoukot ampuivat heitäkin kohti. Torakat yrittivät parhaansa mukaan väistää kohti kiitäviä räjähteitä, mutta kaikki eivät siinä onnistuneet. Muutama nazorak upposi Ämkoon mukana räjähdysten nostattamaan sankkaan pölypilveen.<br>\n<br>\nÄmkoo syöksyi ulos pölypilvestä, hieman savuten ja entistäkin raivokkaamman huudon saattelemana. Panssaritykit avasivat tulen oitis uudestaan, mutta varjoenergialla pumpattu raivohullu klaanilainen osoittautui ammuksia nopeammaksi. Torakoiden hämmästykseksi Ämkoo ei kuitenkaan syöksynyt suoraan ajoneuvojen kimppuun vaan kaarsi kohti vartiotornia.<br>\n<br>\n\"Se aikoo kiivetä ylös!\", yksi torakoista huusi.<br>\n\"Ei...\", aloitti toinen.<br>\n<br>\nPäästyään tornin tykö Ämkoo laukaisi kehostaan voimakkaan energiapurkauksen. Jo aiemmassa taistelussa kärsineen tornin perustukset eivät kestäneet ja korkea rakennus lähti kaatumaan.<br>\n<br>\nNazorakit kiipesivät ulos vaunuistaan niin nopeasti kuin vain kykenivät, mutta eivät siitä huolimatta ehtineet pakoon kaatuvan rakennuksen alta. Sortuva torni nostatti ilmoille voimakkaan jyrinän lisäksi valtavan määrän tomua samalla kun erilaiset puukappaleet lentelivät suuntaan jos toiseen. Kaiken tämän kaaoksen keskellä saattoi kuulla nazorakien sekavia käskyjä ja muita epäselviä huutoja.<br>\n<br>\nMaata pitkin etenevä kaatuvan tornin aiheuttama paineaalto meinasi heittää Lumiukon alas piilopaikastaan. Snowie piteli kaikin voimin kiinni turvapaikakseen valitsemastaan puusta, kunnes ikääntyneen puun läpimätä runko petti ja puu alkoi kaatua. Snowman huudahti, tosin lumiukon huuto peittyi ympärillä vallitsevaan kaaokseen. Sitten hän alkoi pudota.<br>\n<br>\nSankan tomupilven keskellä etenevä yksinäinen nazorak asteli haparoivin askelin eteenpäin väistellen samalla taivaalta putoilevaa puutavaraa. Torakka erotti juuri ja juuri tovereidensa kaukaiset äänet ja yritti vastata huutoihin. Kukaan ei tuntunut kuulevan.<br>\n<br>\nNazorak nytkähti ja pysähtyi. Sitten torakka katsoi alas huomatakseen rintakehästään ulos työntyvän verisen käden. Ämkoo kiskoi kätensä irti pidellen yhä kiinni torakan heikosti sykkivästä sydämestä.<br>\n<br>\n<strong>\"Ghaa... Ghaa... Haa... Haa...</strong> Haargh... Haa...\"<br>\n<br>\nÄmkoon sysimusta panssari oli muuttanut väriään. Adminin rinkakehä oli alkanut vihertää ja sen halkeilleessa panssaroinnissa saattoi juuri ja juuri erottaa jonkinlaisia kullan vivahteita. Ämkoon jalat ja kädet olivat vielä mustat, mutta niissä näki selvästi parasta aikaa tapahtuvan muutosprosessin.<br>\n<br>\nÄmkoo rojahti ensin polvilleen, muttei pysynyt edes sen vertaa pystyssä kovin pitkään. Ilman Toa makasikin pian vatsallaan maassa yrittäen pysyä tajuissaan.<br>\n<br>\n\"Voi piru\", Ämkoo kähisi samalla kun hänen toinen silmänsä muuttui kirkkaanvihreäksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":482,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-12-11T13:43","content":"<strong>Metsä</strong><br>\n<br>\nUmbran, Glatoriankingin ja Fikoun talsiessa metässä kuusten luota pois, jotain tapahtui Umbralle. Hän jähmettyi paikalleen ja hänen silmänsä alkoivat pyöriä villisti hänen päässään. <br>\n<br>\n\"Mitä tapahtui?\" Glatorianking kysyi, mutta vastausta ei kuulunut. Umbra oli nyt jossain aivan muualla.<br>\n<br>\n<strong>KraUmbran saari lähellä Avra Nuita</strong><br>\n<br>\n<em>Joukko Toia hiipi Makutan linnoituksen käytävillä. Umbran ja Delevan johtama Koneiden Toa Zawista, Säteilyn Toa Ahjekista, Tulen Toa Ruthista, Valon Toa Aksta ja Rahien Toa Ulvakista koostuva tiimi oli lähtenyt etsimään Makutan toisesta maailmasta tuotujen Varjo-Toien kaappaamaa Kallioiden Toa Belekiä. (Nämä oudot elementit johtuivat saaren Turagoiden lähettämistä hätäsingaali Toa-kivistä, jotka muuttivat muutaman Matoranin ympäristölleen sopivaan elementtiin.)<br>\n<br>\nVankityrmien kosteat käytävät olivat epämiellyttäviä ja niissä vilisi kivirottia ja muita pieniä raheja. KraUmbra säilytti vankityrmissä erilaisia vankeja joita ei viitsinyt antaa Zyglak-armeijansa käsiin.<br>\n<br>\n\"Meidän pitää hiipiä nopeasti ohi Kameleontti ja Pikaparannusvoimilla varustettujen Rahkshien\", keltaista Rurumaista Kanohia kantava Umbra sanoi muille. Ahjek nyökkäsi ja lähti hiipimään varjoissa Rahkshien kimppuun. <br>\n<br>\nKameleontti Rahkshi, joka vartioi vankityrmiin vievää metalliseinää, huomasi Ahjekin ja muutti tämän värit pinkiksi. Ahjek ärsyyntyi ja iski suuren latauksen säteilyä, joka teki Kraatalle syövän. Kasvaimia tuli läpi Rahkshin haarniskan ja mato kuoli. Toinen Rahkshi heräsi ja iski sauvallaan Ahjekia jolloin tämän lihaskudos repesi, mutta parani ennalleen.<br>\n<br>\n\"Etkö tiedä että voimasi on Pikaparannus?\" Ahjek kysyi ilkikurisesti, lyöden piikkipallomoukarillaan Rahkshia, jolloin tämän vatsapanssari murtui. Rahkshi aikoi huutaa apua, mutta Delevan ampuma plasmajousi sulatti Rahkshipanssarin kokoon, jolloin Kraata koetti lähteä paikalta. <br>\n<br>\nAhjek nosti Kraatan maasta ja heitti sen Ruthille. Mustaa haarniskaa käyttävä Tulen Toa Orton poltti Kraatan tuhkaksi puristaessaan sen nyrkkiin ja luomalla sinne liekin.<br>\n<br>\n\"Nyt hakemaan Belekiä\", Zaw mutisi, iskien konekourallaan ovea. Ovi kaatui rytisten maahan ja joukko Rahksheja alkoi tulittaa Toia. Zaw otti nopeasti komennon yhdestä Kurahkista ja sai tämän laittamaan Lämpönäön ja Laserkatseen Rahkshit taistelemaan keskenään. Säteet lentelivät ympäri huonetta kun viimein Rahkshit ampuivat toisensa kasaksi tomua.<br>\n<br>\nUmbra hyppäsi Zawin vierelle oviaukkoon, ampuen Exo-kanuunastaan valopanoksen. Panos osui Kurahkia, jolloin Rahkshi muuttui valopatsaaksi. Samaan aikaan Zaw oli tähtäämässä yhtä Suojakenttien Rahkshia, joka torjui Umbran tykistään ampumia murtamissäteitä. <br>\n<br>\nKaksi muuta Rahkshia seisoivat Suojakenttien Rahkshin suojakentän takana. Hidastamisen ja Elastisuuden Rahkshit. Nämä koettivat käyttää voimiaan oviaukossa seisoviin Umbraan ja Zawiin, mutta voimat eivät tehneet paljoa vaikutusta. <br>\n<br>\nZaw ampui kivääristään koneidenhallinnan elementaalienergiaa, jolloin se rikkoi suojakentän, jota Rahkshi koetti pitää kasassa. Nyt sen toverit jäivät ilman suojaa ja hyökkäsivät sauvat tanassa kohti Umbraa ja Zawia. Zaw iski kyntensä Elastisuuden Rahksin sauvaan, mutta Rahkshi venyi ja venyi, lopulta kietoutuen Koneiden Toan ympärille.<br>\n<br>\nUmbra taas miekkaili Suojakenttien ja Hidastamisen Rahkshien kanssa. Sauva iski vasten miekkaa kun Umbra torjui ja väisti iskusarjoja, joita Rahkshit saivat aikaan pyörittämällä terällisiä sauvojaan. <br>\n<br>\nViimein Umbra kyllästyi Rahkshien kanssa leikkimiseen ja latasi miekkansa täyteen valoenergiaa. Hän iski terän päin Suojekenttien Rahksia, jonka sauva ja oikea käsi lähtivät kokonaan irti. Hidastamisen Rahksi iski sauvansa Umbraa selkään, mutta selkäpanssari pysäytti iskun.<br>\n<br>\n\"Nyt tuhoudutte\", Umbra sanoi, iskien tykistään valonsäteen, joka hajotti suojakenttien Rahksin pään tohjoksi. Hidastamisen Rahksi joutui Zawin nyrkin tielle ja tältä Rahkshilta lähti pää irti. Kone kaatui rymisten lattialle.<br>\n<br>\nJoukko Toia juoksi vankityrmien käytäville ja pian Belek löytyi kahlittuna ilman naamiota ja aseita. Ulvak antoi nämä aseet hänelle ja joukkio lähti pois tyrmistä.</em><br>\n<br>\n<strong>Metsä</strong><br>\n<br>\nUmbran silmät lopettivat pyörimisen. Hän pystyi taas liikkumaan. Glatorianking ja Fikou Qewa ihmettelivät vieressä kun Umbra alkoi taas hengittää.<br>\n<br>\n\"Missä sinä olitkaan?\" Glatorianking kysyi, Fikoun hyppiessä Umbran ympärillä.<br>\n<br>\n\"Jossain kaukana tämän maailman Umbran kanssa...\" Umbra kertoi. \"Nyt jatkakaamme Zyglakien tukikohdan etsimistä\", hän jatkoi.<br>\n<br>\nKaksikko jatkoi märässä metsässä rämpimistä kohti määränpäätään...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":483,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-12-11T14:12","content":"<strong>Klaanin piha</strong><br>\n<br>\nMusta Skakdi ja sekasikiö-Makuta romahtivat kasaksi maahan. Guartsu nousi pian ylös ja pakeni ulos portista. Manu jäi hölmistyneenä maahan istumaan. Häneen oli tarttunut luvattoman paljon tuhkaa.<br>\n<em>Kuka hemmetti kehtasi sotkea minut tuhkalla?</em><br>\n<br>\nGuardian seurasi muuria satamaan päin. Hän ei edelleenkään halunnut herättää huomiota; ja hän oli saanut sitä jo aivan liikaa. Kallioinen ranta ei antanut paljon suojaa, mutta ketään ei näkynyt. Guardian puhdisti itseään tuhkasta.<br>\n”Pyssyni tosiaan tarvitsee parempaa huoltoa”, hän sanoi itselleen. Pian hän saapui satamaan. Se oli aivan tyhjä. Ketään ei näkynyt. Laivojakaan ei juuri ollut. Muutama hassu vene kellui laiturien vieressä ketjuilla kiinnitettyinä.<br>\n<br>\nSiellä oli kuitenkin paatti, jollaisen Guardian halusikin: höyrykäyttöinen, soutuvenettä jonkin verran isompi vene. Vaikka se olikin noin soutuveneen kokoinen, siinä oli silti miehekäs höyrykone. Ohjaajan paikka oli pienen katoksen alla. Luultavasti vene oli Tongun kädenjälkeä. Guartsu hiippaili veneen luokse ja alkoi irrotella ketjua. Hän laittoi koneen päälle.<br>\n<br>\n”Minne ajattelit lähteä aivan yksinäsi?” kysyi joku. Guardian hätkähti ja katsoi ympärilleen. Katoksen päällä istui Makuta Nui. Hän ei näyttänyt juurikaan itseltään, mikä oli tosin odotettavissa sen perusteella, että hän oli ollut pieni hämähäkki vähän aikaa sitten. Hän näytti koostuvan monista erilaisista pikku osista. Kraahkan oli tämän ruumiin kasvoilla yhtenä tuntomerkkinä. Guardian toki tunnisti myös hänen äänensä. Makutan yllä oli musta hupullinen viitta.<br>\n<br>\nGuardian hymyili pettyneesti.<br>\n”Makuta Nui. Tai Manu, siitähän nimestä sinä pidät.” Makuta kohautti olkiaan.<br>\n”Kiva uusi haarniska. Onko se Nazorakia?” Guartsu jatkoi osoittaen hieman mustalla sormellaan Manun haarniskaa.<br>\n”Suurimmaksi osaksi”, Makuta sanoi ja hyppäsi alas veneen katolta.<br>\n”Söpöä”, Guardian sanoi tutkien Manun jokseenkin groteskia haarniskaa silmänsä skanneritoiminnolla, ”mutta ei varmaan erityisen kestävää. Kävisikö, että juoksisit jo Klaaniin kirjoittamaan viestiä Nynraheille?”<br>\nMakuta naurahti kummallisesti.<br>\n”Tiedän, että yrität päästä minusta eroon ja lähteä yksin kaikessa hiljaisuudessa. Mutta tiedätkös, minä olen lähettänyt viestin. Tein sen jo neljä päivää sitten. Eikä vastausta kuulu.”<br>\nGuardianin katse vakavoitui hieman. ”Kummallista. Nynrahit ovat paljon tuota tehokkaampia. Ei niillä yleensä kestä näin kauaa.” Guardian astui veneeseen. ”Onkohan niille käynyt jotain...”<br>\n”Niin epäilen”, Manu sanoi. ”Älähän karkaa”, hän jatkoi nähtyään Guartsun pakoyrityksen. ”Minne sinä olet matkalla?”<br>\nGuardian katsoi häntä vaivaantuneena. ”Zakazille.”<br>\n”Miksi?”<br>\n”Ajattelin jututtaa erästä tuttuani. Ja korjauttaa aseeni.”<br>\n”Kuinka kummallista. Minä haluaisin kyydin Nynrahille.”<br>\n”Ja kerrot tämän minulle, koska…?”<br>\n”Haluan kyydin”, Makuta toisti.<br>\nGuardian katsoi häntä epäuskoisena. ”Sehän on toisella puolella universumia.”<br>\n”Niin on”, Makuta vastasi, ”mutta tuskin sinäkään haluat matkustaa yksin.”<br>\n”En yleensä, mutta en ottaisi ketään klaanilaista mukaan Zakazille. Lupasin sen itselleni.”<br>\n”Minusta tuntuu, että on aika rikkoa lupauksesi.”<br>\nGuardian oli hämmästynyt Makutan röyhkeydestä. ”Haluatko bännit?” hän kysyi närkästyneenä.<br>\n”Et sinä minua bänni.”<br>\n”Enkö?”<br>\n”Et.”<br>\n”…”<br>\n”Aivan.” Manu istahti veneen perään. Sitten hän heitti Guartsulle samanlaisen viitan kuin hänellä itsellään oli yllään.<br>\n”Tarvinnet sitä Zakazilla. Tai ainakin siitä on hyötyä.”<br>\n”Kiitän”, Guardian vastasi.<br>\n”Kun minä nyt tulen seuraksesi Zakazille, voisit sinä puolestasi tulla kanssani Nynrahille.”<br>\n”Miksi ihmeessä kuvittelet niin? <em>Sinähän</em> se haluat tulla <em>minun</em> mukaani.”<br>\n”Eikö sinua kiinnosta, mitä Nynrahille on mahtanut tapahtua?” Manu kysyi ilmeettömänä. ”Minusta tuntuu, että se liittyy kiinteästi meidän tilanteeseemme Klaanissa.”<br>\n”Voit olla oikeassa”, Guartsu myönsi. ”Hyvä on.”<br>\n”Lähtekäämme siis”, Manu sanoi pirteästi ja potkaisi heidät irti laiturista. Guartsu tarttui ohaimiin ja he lähtivät kohti Zakazia höyrykäyttöisellä venheellään.<br>\n<br>\n[spoil]Guartsu kirjoitti pari repliikkiä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":484,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-11T14:28","content":"<strong>Muutaman kymmenen kion päässä Xiasta, meri</strong><br>\n<br>\nKova tuuli puhaltaa Xian suunnalta kohti edelleen eteneviä sankareita. Pieniä, happamia pisaroita tuiskuaa gukkoja ja Klaanilaisia kohti. Nelikko lentää silti edelleen kohti tehdassaarta.<br>\n<br>\nMatoro tiirailee kiikarisilmällään gukkonsa selästä kaukana horiontissa siintävää kallioista saarta. Itseasiassa saaren eroittaa paremmin suuresta savupatsaasta ja valtavasta, pahamaineisesta Vuoresta.<br>\n<br>\n\"Xialle viisitoista minuuttia. Lasketaan korkeutta. Radiohiljaisuus viimeiset viisi minuuttia. Killjoy kuittaa\", Killjoy ilmoittaa hiljaa mikkiin. <br>\nKolme muuta vastaavat lyhyesti ja ohjaavat gukkonsa alemmas. Matoro on näkevinään pimeässä meressä vivahteen myrkynvihreästä. <br>\n<br>\n\"Nuo Xialaiset pitävät tosi hyvää huolta luonnostaan...\", Matoro sanoo hiljaa. Meressä kelluu lautoja ja epämääräsitä mönjää.<br>\nTaivas on harmaa ja savuinen, tähtiä ei näy. Xian tehtaat levittävät ilmansaastetta yhtä tehokkaasti kuin kauppalaivat Xialaisia laatuaseita.<br>\n<br>\nMatoro tiirailee kiikarilla. Edessäpäin näkyy suuri kivinen muuri, joka kattaa koko saaren etelärannan. Muurilal on erilaisia puolustuksia, kuten aseita ja vartijoita. Sen takana näkyy suuri, korkea linnoitus.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":485,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-12-11T17:54","content":"<strong>Nazorakein trooppinen tukikohta</strong><br>\n<br>\nSnowman ryömi vaivalloisesti kaatuneen puunrungon alta, ja kohotti katseensa kohti romahtanutta tornia. Paksun pölypilven keksellä hän ei nähnyt yhtäkään tolpillaan olevaa hahmoa. Lumiukko otti varovavaisesti muutaman askelen kohti puisen romun peitossa olevaa aukiota. Missään ei näkynyt liikettä. Hänen omat askeleensa olivat ainoa äänen lähde.<br>\n<br>\nValkoinen hahmo rohkaistui, ja asteli aukiolle ripeästi. Missään ei näkynyt vieläkään mitään tornin romun joukosta. Ainoastaan puusäleitä ja vääntyineitä nauloja. Snowman kumartui maan tasolle lähempää tutkimusta varten. Maassa oli tahmaa, jonka hän tunnisti Nazorakin vereksi. Mutta kaikki merkit Ämkoosta olivat yhä kateissa.<br>\n<br>\n<em>Kai hän täällä jossain on,</em> Snowie tuumi. <em>Tuskin hän olisi poistunut noin vain. Mutta toisaalta, hänessä oli jotain vailla. Aivan kuin hän ei olisi ollut se Ämkoo, jonka tunnen.</em><br>\n<br>\nLumiukon mieleen juolahti kuitenkin aate. Hän oli kuullut huhuja Ämkoon 'pimeästä puolesta'. Että hänessä olisi paljonkin makutaa, jonka kanssa hän oli joskus yhdistynyt. Villeimmät tarinat kertoivat siitä, että Ämkoo voisi antaa pahan hengen hallita itseään, ja saisi silloin käyttöönsä uskomattomat voimat. Mutta Snowman oli aina luullut niitä vain liiotelluiksi kertomuksiksi hänen taistelutaidoistaan, pelkiksi synkän historian inspiroimiksi saduiksi.<br>\n<br>\nNyt lumiukko huomasi saapuneensa harvinaisen monen torakan kuolinpaikalle. Käytännöllisesti katsoen hän kahlasi ruumiissa. Onneksi yksikään silvottu torso ei kuulunut Ämkoolle.<br>\n<br>\nHaahuiltuaan hetken pölypilvessä Snowman huomasi tutun Klaanilaisen. Ämkoon käsi pilkisti lautakasan alta.<br>\n\"Ämkoo?\" hän huhuili. \"Oletko kunnossa?\"<br>\nSnowie ei saanut vastausta, joten hän keskittyi työntämään lautoja pois ystävänsä päältä. Hänen järkytyksekseen kasan alta ei paljastunutkaan Ämkoota, vaan käsi oli irrallinen. Snowman hätkähti, ja melkein kompastui maassa makaavaan puuromuun, mutta rohkaistui kuitenkin poimimaan käden. Hän kietoi sen liinaan, ja asetteli tupaten täynnä olevaan laukkuunsa.<br>\n<br>\n<em>Melko karmivaa, mutta Mäksä saattaa vielä kaivata kättään.</em><br>\n<br>\nSilloin Snowman huomasi taas jotain, joka muistutti hänen etsimäänsä Klaanilaista. Hän meni tutkimaan lähempää maassa retkottavaa vihreää hahmoa. Snowie käänsi Ämkooksi olettemansa hahmon selälleen, mutta alkoi heti huolestua. Tutun mustan haarniskan sijaan hahmo olikin kullan ja vihreän sävyinen. Naamio kuitenkin oli tuttu Miru Nuva, eikä Snowie oikein tiennyt, mitä ajatella. Käden puuttuminen olisi kuitenkin viitannut siihen, että hahmo oli Ämkoo.<br>\n<br>\nSilloin Snowmanin edessä makaava vihreä hahmo kuitenkin avasi silmänsä, ja pian sen jälkeen myös suunsa: \"Jaa, Snowie... Mitenkäs ne... Matoranisi?\"<br>\nSnowmanin suu vääntyi iloiseen hymyyn, kun hän huomasi hahmon olevan tuttu Klaanilainen, ja tämän olevan elossa, vaikkakin todella huonossa kunnossa.<br>\n\"Ämkoo!\"<br>\n\"Minulla on ollut tosi hauskaa ilman sinua\" Ämkoo aloitti, ja jatkoi \"Nyt... Hoida meidät pois täältä.\"<br>\n<br>\nSitten Ämkoo kuitenkin taas menetti tajuntansa, ja Snowman jäi tuijottamaan maassa makaavaa toveriaan hölmistyneen näköisenä.<br>\n<br>\n<em>Hyvä ohje, vanha veikkoinen, mutta kuinkas sen teen?</em><br>\n<br>\nYmpäriltä alkoi kuulua etäistä moottoreiden pauhua ja torakkaimasta puhetta. Uusi partio oli lähetetty paikalle. Snowman hätääntyi hieman, ja koetti muodostaa päässään toimintasuunnitelmaa. Nyt olisi tärkeintä päästä pois, ja vähän äkkiä.<br>\n<br>\nLumiukko heilautti Ämkoon tajuttoman ruumiin olkansa yli. Hän oli kiitollinen siitä, että viittasankari ei ollut erityisen painava, ja lähti pikaisesti pölyiseltä aukiolta pois, kohti matoraneiden rakennuttamaa tunneliverkostoa. Hän toivoi, että vaikka torakat olivatkin löytäneet sen, he tuskin olosuhteiden tähden olisivat sitä ehtineet täysin tutkia.<br>\n<br>\nLumiukko löysi lähimmän muistamansa tunneliverkoston sisäänkäynnin, ja lähti etenemään pimeydessä, toivoen muistavansa oikean suunnan.<br>\n<br>\n[spoil]Mäksä kirjoitti Mäksän replat.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":486,"creator":"Donny","timestamp":"2010-12-11T18:42","content":"<strong>Lattia oli yhä kylmä ja kostea. Vesipisaroiden äänet olivat kuitenkin lakanneet. Oli täysin hiljaista.<br>\n<br>\nÄmkoo otti tukea lonkeroiden ja verisuonten peittämästä mustasta seinästä ja huohotti. Vihreä Toa nosti varovasti päätään ja katseli ympärilleen.<br>\n<br>\nHuone ei ollut enää samaan tapaan pimeä kuin aiemmin, vaan enemmänkin hämärä. Ämkoo erotti ahtaan tilan jokaisen epämuodostuneen seinän varsin selkeästi.<br>\n<br>\nÄmkoo ei jaksanut kannatella itseään pystyssä vaan valahti istuma-asentoon. Toa painoi kämmenensä mustaa seinää vasten ja tunnusteli.<br>\n<br>\nEi liikettä. Huone oli kuollut.<br>\n<br>\nVai oliko?</strong><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":487,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-12-11T18:46","content":"<strong>Trooppinen saari, tunneliverkosto Nazorak-tukikohdan alla</strong><br>\n<br>\nSnowman kulki pimeässä tunnelissa Ämkoo olallaan, ja koetti parhaansa mukaan muistaa, mitä kautta pääsi tukikohdan ulkomuureille. Vasen, oikea, vasen, vasen, oikea, oikea... Risteykset muistuttivat kovasti toisiian, eikä Snowiella ollut juuri ollut matoralaisvastarinnan kanssa aikaa opetella tunneleita kunnolla. Hän päätti tarkistaa sijaintinsa kurkistamalla seuraavasta suuaukosta ulos.<br>\n<br>\nLumiukko pisti päänsä ulos viemäriksi naamioidusta aukosta. <em>Himputti, meillähän kävi tuuri</em>, hän tuumi. Tunnelista pääsi suoraan muurin viereen, ja melko lähelle porttiakin vielä. Kaiken lisäksi portti oli vielä avonainenkin. Ainoan ongelman muodosti jonkinlaisen rahin vetämissä vankkureissa matkaava Nazorak-joukkio.<br>\n<br>\n<em>Nyt, suunnitelma. He tuskin pitävät porttia pitkään auki.</em><br>\n<br>\nJopa yleensä hieman verkkainen Snowman tiesi, että nyt oli toimittava nopeasti. Hän tarkkaili ympäristöä, ja mietti kuinka pääsisi torakoiden ohi huomaamatta. Tajuttoman Ämkoon raahaaminen ei varsinaisesti auttanut hiippailutoimintaa.<br>\n<br>\nSilloin Snowie kuitenkin huomasi sen. Vankkureita vetävä rahi ei ollut mikään tavallinen kuormajuhtarahi. Kaikki ne öiset kahviossa vietetyt hetket Säröinen-lehden parissa eivät olleet turhia: kyseinen tapiirilaji (Lumiukko ei osannut olla ajattelematta Keetistä) oli paitsi äärimmäisen sympaattisen näköinen, myös todella vikkelä kintuistaan. Eikä se näyttänyt lainkaan viihtyvän torakoiden vetojuhtana.<br>\n<br>\nLumiukko kohensi laukkunsa ja Ämkoon asentoja olallaan, ja lähti juoksemaan matalana kohti mustia vankkureita.<br>\n<br>\n<em>Älkää huomatko minua vielä, älkää huomatko minua vielä.</em><br>\n<br>\nHän oli päässyt aivan tapiirin tuntumaan, ja irrotteli jo sen ikävän piikikkäitä valjaksia kun Nazorakit huomasivat hänet.<br>\n\"Hitto.\"<br>\nEnnen kuin torakat ehtivät kaivaa aseitaan tai astua ulos vankkureista, kömpi Snowman kantamuksineen tapiirin selkään, ja elikko tajusi, ettei se ollut enää kiinni missään. Tapiiri loikkasi kohti portteja, kohti viidakkoa, kohti vapautta Klaanilaiset selässään.<br>\n<br>\nSnowman koetti parhaansa mukaan pysyä kärsäkkään elikon kyydissä tämän vipeltäessä sademetsään. Vaikeuksia tuotti erityisesti Ämkoon pitäminen mukana, olisi se nyt sentään ikävää tiputtaa admin keskelle metsää.<br>\n<br>\nSilloin lumiukko kuuli takaansa mönkijöiden, jeeppien ja muiden kulkupelien moottoreiden käynnistymisääniä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":488,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-11T18:51","content":"<strong>Destral, Makutan veljeskunta</strong> <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;> <br>\n<object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/63Og50jdqyI/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/63Og50jdqyI"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/63Og50jdqyI/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/63Og50jdqyI"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe> <br>\n<br>\nMutran oli saanut käsiinsä melkein valmiin toan kehon, se oli epämiellyttävä koska se tuntui olevan täynnä hyvää.<br>\n<br>\nAntidermis oli Makutan koko olemus ja hän oli sanonut tarvitsevansa seuraajaa. Mutran imi hänestä Antidermistä ja muutti sen nesteeksi ja loi kammion toan sisään ja kaatoi nesteen kammioon.\"<br>\n<br>\n\"Mutran, voinko mitenkään auttaa.\", Vican kysäisi.<br>\n<br>\n\"Voit auttaa pitämällä ruman lärvisi kiinni!\"<br>\n<br>\nVican meni pois huoneesta.<br>\n<br>\nMutran lisäsi erilaisia kemikaaleja voidakseen peittää valon elementin ja luoda paikalle tervan elementin .<br>\n<br>\n\"Ensimmäinen otus, joka minulle tuotiin enkä tehnyt siitä mitään ällöttävää lentomönkiäistä!\", Mutran nauroi sekopäisesti.<br>\n<br>\nIkunnan lähistöllä oli nazorakeja.<br>\n<br>\n\"Abzumo tykkää...\", toinen sanoi ja ampui ikkunaan reiän ja haki Toan ulos.<br>\n<br>\n\"Mennään, enenkuin kukaan huomaa.\", Toinen sanoi kiireesti.<br>\n<br>\nToa kannettiin veneeseen Nazzorakit soutivat pois Destralilta.<br>\n<br>\n<strong>Metsä</strong> <br>\n<br>\nGlatorianking säpsähti, jotakin oli tapahtumassa heille molemille, ensinnäkin Glatoriankingin lähtö Destralilta oli toisenlainen, Häntä ei ensinnäkään kaapattu Abzumon luo vaan hän oli jäänyt veljeskuntaan, jkin oli pielessä ,toa pelkäsi pahinta.<br>\n<br>\n<em>Mitä jos kohtaan itseni?</em> <br>\n<br>\nUmbra sanoi, että nämä asiat saattoivat johtua siitä, että he olivat vain kokoajan lähempänä laitetta. Ilmeisesti sillä oli sellaisia vaikutuksia ulottuvuusivierailijoille.<br>\n<br>\nKaksi sankaria jatkoivat matkaansa metsikössä.<br>\n<br>\n<em>Mitä jos kohtaan itseni...</em><br>\n<br>\n[spoil]BIO-KLAANI-universumissa on siis nyt KAKSI Glatorainkingiä[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":489,"creator":"Donny","timestamp":"2010-12-11T19:48","content":"<strong>Ämkoo istui kosteassa huoneessa tuijottaen tyhjää. Välillä Toa hapuili paikkaa, jossa hänen vahva miekkakätensä oli ennen sijainnut. Ämkoo ärähti kivusta koskettaessaan tyhjää olkapäätään.<br>\n<br>\nSitten huone alkoi heilua ja tärähdellä epätasaiseen tahtiin. Ämkoo koitti nousta seisomaan, mutta maanjäristystä muistuttava liikehdintä heitti hänet nurin.<br>\n<br>\n\"Mitä siellä oikein ta-<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nTrooppinen saari, viidakko</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/tvriqdS3vsc/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/tvriqdS3vsc"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/tvriqdS3vsc/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/tvriqdS3vsc"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n\"-pahtuu?\", Ämkoo sanoi, avaten silmänsä.<br>\n\"Häh?\", kuului Ämkoosta ja ratsun virkaa toimittavasta kärsäeläimestä tiukasti kiinni pitelevän Lumiukon vastaus. Snowie korjasi oitis Ämkoon istuma-asentoon, jääden itse isompana matkustajana taakse. Vihreänkirjava Toa seurasi kaikkea tätä äärimmäisen hämmentyneenä, yrittäen parhaansa mukaan selvittää minkä päällä oikein istui.<br>\n<br>\nTapiiri röhkäisi epämääräisesti lisäten vauhtia. Se ei tuntunut tietävän mistään mitään. Sitä ei myöskään erityisemmin kiinnostanut, sillä se oli VAPAA.<br>\n<br>\nTorakat eivät aikoneet päästää Klaanilaisia (eivätkä sen enempää arvokasta kuormajuhtaansa) pakoon. Tapiirin perässä huristeli parhaillaan kymmenkunta pientä viidakkomönkijää, joiden perässä ajeli muutama massiivinen viidakko-olosuhteisiin suunniteltu jeeppi. Ajelipa perässä myös muuan yritteliäs panssarivaunu, joskin mokoma jäi kovin äkkiä muiden ajoneuvojen jälkeen, upottuaan ensin viidakon ah-niin-pehmeään mutapohjaan.<br>\n<br>\n\"Snowie\", Ämkoo aloitti kysyvään sävyyn.<br>\n\"Niiiiin?\", Snowman vastasi, puoliksi huutaen. Tuuli tuiversi kaksikon korvakäytävissä.<br>\n\"Me ratsastamme...\", Ämkoo aloitti, yskäisi suuhunsa kiitäneen trooppisen kovakuoriaisen tiehensä, ja jatkoi \"...tapiirilla. Tahdotko selittää minulle, miten tämä tapahtui?\"<br>\nLumiukko meinasi pudota kyydistä, kiskoi itsensä parempaan ratsastusasentoon, potkaisi tapiiriin varovasti lisää vauhtia ja vastasi:<br>\n\"Halusit, että hoitelen meidät pois tuolta. Jouduin vähän soveltamaan. Eikö kelpaa?\"<br>\n<br>\nÄmkoo mietti hetken, mitä sanoisi.<br>\n<br>\n\"No siis, tästä elukasta loppuu polttoaine hetkenä minä hyvänsä, sanoisin. Kuuntele nyt millaista ääntä se pitää.\"<br>\n<br>\nTapiirin hengitysvaikeuksia enteilevä epätasainen röhinä voimistui.<br>\n<br>\n\"Ja lisäksi...\", Ämkoo jatkoi. \"...kyyti on aika epätasaista. Ja olen kuulevinani ajoneuvojen ääniä, joten mikset vain voinut varastaa sellaista jaaaaAAAAA VOI LUOJA.\"<br>\n<br>\nÄmkoo ei ollut puhuessaan kiinnittänyt huomiota edessä kohoavaan esteeseen. Valtava metsään kaatunut puunrunko olisi normaalitilanteessa pysäyttänyt minkä tahansa ajoneuvon, mutta tapiiri loikkasi urhoollisesti röhkien esteen yli jatkaen sitten matkaansa kuin mikäkin kärsäkäs. Ämkoo tasasi hetken ajan hengitystään ja puhui sitten:<br>\n\"Tämä kelpaa oikein hyvin.\"<br>\n<br>\nPerässä kiitävä torakkapartio sai pian huomata, että mönkijät eivät pärjänneet loikkimisessa koko ikänsä viidakossa eläneelle kärsäeläimelle. Kymmenestä mönkijästä yli puolet suoritti mitä kauneimman voimakkaalla räjähdyksellä säestetyn ketjukolarin. Tämä toimi jeeppien ohjaajille mitä parhaimpana varoitussignaalina ja nämä ehtivätkin väistää edessä kohoavan esteen. <br>\n<br>\nTorakat kirosivat. Tapiiri sai etumatkaa.<br>\n<br>\nSnowie ja Ämkoo istuivat mitä epämukavimmalla tavalla kumarassa yrittäen väistellä kasvoilleen tuon tuosta lävähtäviä oksia, hyönteisiä ja epäonnisia lintuja. Reilusti ylinopeutta kiitävän tapiirin vauhdille ei tuntunut löytyvän loppua, ja Ämkoo alkoikin epäillä elukan olevan viritetty.<br>\n<br>\nSnowie käänsi päätään ja kuunteli kaukaa kuuluvia ajoneuvojen ääniä. Äskeinen räjähdys oli ainakin toivon mukaan hoidellut muutaman, mutta äänistä päätellen monia oli vielä tulossa. Snowien näköhavaintojen perusteella heillä oli kuitenkin melkoisesti etumatkaa, eikä välitöntä hengenvaaraa ollut. <br>\n<br>\nSnowie käänsi päänsä takaisin menosuuntaa kohti.<br>\n<br>\nSplut. Perhonen.<br>\n<br>\nAAAAH.<br>\n<br>\nLumiukko huitoi käsillään yrittäen pyyhkiä maailmankaikkeuden viimeisen elossa olevan ruskorääväkehrääjän pois kasvoiltaan. Ämkoo säikähti Snowien äkkinäistä huutoa ja kääntyi ympäri.<br>\n<br>\n\"Hei, mitä hittoa sinä oikein-\"<br>\n\"AAAAAAAA. OTA SE POIS.\"<br>\n\"Mistä ihmeestä sinä oikein pu- AAAA. Hitto kun on ruma!\"<br>\n\"OTA NYT.\"<br>\n\"JOO JOO, PYSY NYT PAIKA- noin.\"<br>\n<br>\nSnowie katseli kiitollisena kun Ämkoo ryttäsi huippuharvinaisen perhosen nyrkkinsä sisään ja heitti ötökän menemään. Lumiukko oli toden totta säikähtänyt. <br>\n<br>\nSitten lumiukko alkoi pohtia.<br>\n\"Hei...\"<br>\n\"No?\"<br>\n\"Mistä sinä pitelet kiinni?\"<br>\n<br>\nÄmkoo tiedosti mitä selvimmin yksikätisyytensä sillä kriittisellä hetkellä, jona tapiiri päätti jälleen kerran loikata. Käsipuoli Toa älähti, horjahti ja putosi kyydistä.<br>\n<br>\n\"Mäksä! Ei!\"<br>\n\"Snooowiiiieeee...\"<br>\n<br>\nÄmkoon ainut käsi tarttui kiinni tapiirien kenties pyhimpään asiaan. Valtava eläin törähti raivoissaan tajutessaan, että joku roikkui sen hännässä. Olento lisäsi siinä samassa vauhtiaan ja lähti viilettämään pitkin viidakkoa niin lujaa, että ympäröivä maisema alkoi vilistä epämääräisenä värisotkuna niin Snowmanin kuin Ämkoonkin silmissä.<br>\n<br>\nJa sitten kaikki oli eeppistä.<br>\n<br>\nÄmkoon jalat tavoittivat maan. Ilman Toa muisti joskus kokeilleensa vesihiihtoa Klaanin merialueilla eräänä kuumana kesäpäivänä ja se oli tuntunut juuri tältä.<br>\n<br>\nVaikka pelkkä vauhti itsessään onnistui peittämään lähes kaikki viidakon äänet alleen, saattoi Ämkoo erottaa lähestyvien viidakkojeeppien jytinän. Ämkoo käänsi varovasti päätään katsoakseen taakseen, toivoen samalla, että vauhdin aiheuttama ilmavirta ei veisi hänen naamiotaan mennessään. Niin ei kuitenkaan käynyt ja Ämkoo ehti nähdä kuinka jeeppitorakat avasivat tulen.<br>\n<br>\nSnowie tarrasi tiukemmin kiinni urhoollisesta ratsustaan ja yritti myöskin katsella taakseen. Hän helpottui huomattavasti huomatessaan, että Ämkoo roikkui vielä mukana, vieläpä kirjaimellisesti. Hetken ajan Snowie oli luullut menettäneensä matkakumppaninsa.<br>\n<br>\nSitten Snowiekin huomasi torakat.<br>\n<br>\n\"Ämkoo!\", Lumiukko huusi. Vihreä Toa ei vastannut sanoin, vaan käänsi vauhdin voimasta irvistykseen vääntyneet kasvonsa Lumiukkoa kohti.<br>\n\"Ei minulla mitään, kiva nähdä sinun olevan kunnossa\", Lumiukko huudahti vielä ja kääntyi sitten parempaan istuma-asentoon. Toa Ämkoo tuijotti kumppaniaan hetken kysyvänä, sitten nyrpiintyneenä.<br>\n<br>\nSitten Ämkoo huomasi, että tapiiri valmistautui kurvaamaan. Ämkoo katseli järkyttyneenä, kuinka tapiirin massiivinen peräsin vaihtoi suuntaansa. Sitten fysiikan lait alkoivat vaikuttaa ja tapiirin hännän päässä surffaileva Ämkoo oli pulassa.<br>\n<br>\nÄmkoo huomasi, mitä tapiiri oli tarkalleen ottaen väistänyt. Maahan häiritsevän paljon hyppyriä muistuttavaan asentoon kaatunut massiivinen puu oli ollut eläimen tiellä. Ämkoo liukui tahtomattaan Le-Metrussa valmistetun kilpa-ajokin nopeudella rungon päälle, samalla kun Toan vihreän käden ote viimein irtosi kärsäkkään vauhtipelin hännästä. Ämkoo suoritti kymmenen pisteen hyppyritempun ja lensi taivaalle, ilmoittaen samalla olemassaolostaan naurunsekaisella huudolla.<br>\n<br>\nJeeppien katoille nousseet aseistautuneet torakat katselivat lentävän ilman Toan perään hetken hämillään ja ryhtyivät sitten parhaansa mukaan tulittamaan tätä kohti. Taivaalla kiitävä vihreä piste vei täysin torakoiden huomion eivätkä nämä ehtineet huomata, että tapiiri katosi jonnekin viidakkokasvien kätköihin vieden Lumiukon mukanaan.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">EEPPINEN TAPIIRI ON EEPPINEN.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":490,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-12-11T21:53","content":"<strong>Trooppinen saari, sademetsä</strong><br>\n<br>\nMOLSKIS.<br>\n<br>\nÄmkoo laskeutui saaren halki virtaavan joen äärimmäisen sameaan veteen. Hän menetti täysin käsityksensä pinnan suunnasta, ja pyöri häkeltyneenä ympäriinsä. Lisäksi käden puuttuminen teki uimisesta oikeastaan mahdotonta, joten paniikkiin olisi ollut hyväkin syy.<br>\n<br>\nVihreä sankari kuitenkin pysyi tyynenä. Joessa vastaan uikin pian kalanomainen olento, joka työnsi kuononsa Ämkoon ruumiin alle, ja auttoi tämän pintaan. Ilman toa katsahti, minkämoinen olento oli pelastanut hänet hukkumiselta. Ja silloin paniikki alkoi.<br>\n<br>\nSnowman kuuli kammottavaa huutoa jostain etuvasemmalta. Hän oli erottavinaan kiljunnan joukosta sanoja 'HYYYYYIIIIIII', 'VIEKÄÄ SE POIIIIS' ja 'SE ON RUMA TAPATAPATAPA'. Lisäksi hän tunnisti äänen Ämkoon omaksi.<br>\n<br>\nLumiukon ei oikeastaan olisi lainkaan tehnyt mieli nähdä olioa, joka sai itse urhean Ämkoon päästämään moisia huutoja, mutta tapiiri viiletti äänen suunnalle.<br>\n<br>\nWROOOOOOOOOOOOOOOOMMMM, huusivat Nazorakien kulkupelien moottorit. Tai tankin tapauksessa WRRRROOOOtsuhhhh, mutta se olikin poikkeus, muut ajoneuvot kun eivät olleet vajonneet mutaan. Moottoreiden ärjynnän yli torakat huusivat toisilleen epämääräisiä komentoja. Kukaan ei oikeastaan kuullut mitään, mutta se estänyt virkainoisia upseereita.<br>\n<br>\nEräs torakka kaivoi esiin singon hullunkiilto lentäjänlasiensa takana. Se viritteli asettaan mönkijän takaosassa, toisen Nazorakin ajaessa, mutta laski nopeasti aseensa kuullessaan edestä Ämkoon huudon. Mikä ihme maailmassa aiheuttaisi moisen äänen?<br>\n<br>\nSnowman keikkui tapiirin kyydissä, ja pian huomasikin olevansa joen rannassa. Hän huomasi Ämkoon olevan jonkinmoisen vesirahin kyydissä.<br>\n\"Mutta mistä tuo huuto johtui?\" Snowie ihmetteli.<br>\n\"En pidä jokidelfiineistä, okei?\"<br>\n<br>\n[spoil]...anteeksi. Tämän koko osan puolesta.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":491,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-11T22:24","content":"<strong>Xian rannikko</strong><br>\n<br>\n\"Odottakaa!\", Matoro huusi yllättäen. Killjoy oli juuri torumassa tätä liiallisesta äänenkäytöstä, kun Matoro osoitti kohti muureja: \"Tuo savu, se ei tule tehtaiden piipuista, se tulee muureista. Ne on tuhottu.\"<br>\n<br>\nKilljoy käynnisti oman kypäränsä Matoroa huomattavasti heikomman zoom-toiminnon, mutta tajusi tämän olevan oikeassa. Muurista puuttui iso lohkare ja kaikki tykit niiden päällä olivat joko täysin kadonneet tai pahasti savuavat. Muurien päällä makasi selvästi ruumiita, Killjoyn kypärän ominaisuudet eivät kuitenkaan riittäneet niiden hahmottamiseen. Matoro kuitenkin täydensi hänen kysymyksensä.<br>\n<br>\n\"Metsästäjiä, Skakdeja, jotain olentoja joita en tunnista. Arviolta parikymmentä kappaletta, kaikki kuolleita, aseet tuhottu. Kuka ikinä tämän tekikään, teki meidän työmme ja teki sen ensin.\"<br>\n<br>\nKilljoy mietti kuumeissaan tätä uutta odottamatonta käännettä ja hiljeni hetkeksi. Summerganon ja Kapura alkoivat spekuloimaan tilannetta ja sen mahdollista vakavuutta. Summerganon sanoi kuitenkin sananparren, joka sai Killjoyn vakuuttuneeksi seuraavasta liikkeestä:<br>\n<br>\n\"Viholliseni vihollinen on ystäväni.\"<br>\n<br>\nTämän perusteella Killjoy veti Gukkonsa syöksyyn ja laskeutui aivan muurien edustalle. Varovasti myös loput joukosta laskeutui alas ja alkoi välittömästi tutkimaan ympäristöä. <br>\nKapura nosteli kivenlohkareita ympäriinsä ja kaivoi esille vain lisää ruumiita. Killjoy järkyttyi hetkellisesti nähdessään reiän, joka oli palanut yhden kuolleen Skakdin rintaan, hän nimittäin tiesi tarkalleen mistä se oli tullut.<br>\n<br>\nKäden teknologiaa omistavat henkilöt, ilmoittautukaa!\"<br>\n<br>\nKilljoyn sanoessa tämän lauseen, kaksi hahmoa ilmestyi tyhjästä hänen taakseen.<br>\n<br>\n\"Käden erikoisyksiköt Kymppi ja Yksitoista ilmoittautuvat palvelukseen!\" Nämä kaksi hahmoa olivat polvistuneet nyt Killjoyn eteen ja Killjoy nosti hahmojen viitat näiden päältään. Viittojen alta paljastui kaksi Vahkia. Toinen niistä oli pukeutunut massiiviseen raajat peittävään haarniskaan ja toinen oli aivan tavallisen vahkin näköinen, mutta tämän naurettavan iso miekka sai jopa Killjoyn ottamaan askeleen taaksepäin.<br>\n<br>\n\"Meidät asetettiin tehtävälle löytämään sinut, kenraali. Tiesimme tulostasi. Nyt olemme löytäneet sinut ja saaneet sinut turvallisesti Xialle. Voimme nyt viedä sinut takaisin Herran luo.\"<br>\n<br>\nKilljoy ei voinut käsittää tapahtunutta. Musta Käsi, hänen järjestönsä, hänen entinen kotinsa, ei ollutkaan tuhoutunut. Ja ennen kaikkea, Herra oli elossa...<br>\n<br>\nTällä aikaa muu ryhmä oli tajunnut uudet tulokkaat liittolaisiksi ja he kävivät parhaillaan kättelykierrosta.<br>\n<br>\nKoodinimi Yksitoista kantoi nimeä Aizen ja koodinimi Kymppi nimeä Saraji. Killjoy käänsi katseensa näihin tulokkaisiin ja pyysi heitä odottamaan hetken.<br>\n<br>\nKilljoy antoi Summerganonille, Kapuralle ja Matorolle jokaiselle oman pienen punaisen puolipallon. Puolipallon päällä oli musta nappi, jossa luki jotain vahkien koodikielellä.<br>\n<br>\n\"Nämä ovat alunperin Ko-metrulaisten kehittämiä pikasulattajia. Laita tällainen kiinteään kohteeseen ja se sulaa välittömästi. Nämä tepsivät parhaiten elementalisuojattuihin oviin, jollaisen takana Nimdat todennäköisesti sijaitsevat. Muistakaa, että näitä on rajatusti.\"<br>\n<br>\n\"Ilmeisesti hajaantumisen aika\", Summerganon sanoi ja Killjoy huomasi, että hänen lauseessaan oli hieman merkillistä synkkyyttä, jollaista hän ei yleensä Summerilla nähnyt. Killjoy nyökkäsi.<br>\n<br>\n\"Kuten sovimme, meillä on kaksi päivää aikaa. Soluttaudumme, murtaudumme ja otamme takaisin sen mikä meiltä on viety.\" Tapaamme tällä samalla paikalla tasan 48:n tunnin kuluttua. <br>\n<br>\nMuut nyökkäsivät. ja viimeiset onnentoivotukset vaihdettuaan, porukka jakautui kahtia. Matoro, Summerganon ja Kapura lähtivät itään kohti linnoitusta ja Killjoy, Aizen ja Saraji kohti länttä. <br>\n<br>\n\"Viekää minut Herran luo. Tarvitsen kaiken mahdollisen tiedon ja avun, joka voi auttaa meitä tehtävässämme.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":492,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-12-11T23:41","content":"<strong>Nazorakein tukikohta, trooppinen saari</strong><br>\n<br>\n”Sssiissss. Täälläkö oli bioklaanilaissssia – ja te päässssstitte ne karkuun?” Abzumo kysyi epäuskoisena. Torakat matelivat hänen edessään kertoessaan huonoja uutisia.<br>\n”Sssaavuin tälle ssssaaarelle etsimään erästä tärkeää esinettä, joka mitä luultavimmin on juuri täällä. Ja ne klaanilaiset etssssivät juuri sssssitä ssssamaa asiaa, ssssiitä olen varma!”<br>\n”Anteeksi, herra Makuta”, sanoi torakoiden sillä hetkellä korkein elossa oleva päällikkö, ”mutta emme tienneet mistään esineestä…”<br>\n”Ei ole teidän asssssianne tietääkään. Mutta nyt, kun tiedätte, te etssssitte sssssen minulle.” Torakat vilkuilivat toisiaan hämmentyneenä.<br>\n”Saanko kysyä, mikä tämä esine on?” johtaja sanoi.<br>\n”Sssse on vain metallisssssiru. Tuotte ssssen minulle, kun sssse löytyy.”<br>\n”Mutta… missä sssse… se on?” johtaja takelteli.<br>\n”Minähän juuri kässssskin teidän etssssiä sssen.”<br>\n”Mutta sehän voisi olla missä tahansa.”<br>\n”Niin voissssssi.”<br>\nTorakat näyttivät epätoivoisilta. Makuta hermostui.<br>\n”TUTKITTE KOKO SSSSAAAREN, KÄÄNNÄTTE VIIMEISSSSENKIN KIVEN YMPÄRI.”<br>\nTorakat tekivät kunniaa, kun Makuta hiippaili pois heidän näköpiiristään. Tämä tehtävänanto oli hullu; jos siru voi olla missä tahansa, se saattoi olla vaikkapa haudattuna viiden kion syvyyteen maahan…<br>\n<br>\n<strong>Höyryvene</strong><br>\n<br>\nManu oli laulutuulella. Guardian ei pitänyt siitä.<br>\n<br>\nHän yritti sulkea korvansa.<br>\n<br>\nMutta irstaat ja groteskit sanoitukset tunkeutuivat hänen päähänsä.<br>\n<br>\nTästä tulisi pitkä matka…<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":493,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-12T08:54","content":"<strong>Xia</strong><br>\n<br>\n\"The Shadowed Onen linnoitus.\", Matoro lausuu ääneen. Kauempana rannasta kohoaa valtava, kivinen linnoitus. Sinne murtautuminen näin nopeasti olisi käytännössä mahdotonta.<br>\nKapura ja Summerganon tähyävät myös eteenpäin. Linnoitus on suurehkon tehdasalueen takana. <br>\nKolmikon sivustalla, usean kilometrin päässä kohoaa valtava Vuori. Sinne kukaan heistä ei halua edes hetkeksi.<br>\n<br>\n\"Tehokkain etenemiskeino?\", Kapura kysäisee.<br>\n\"Vortixxit eivät tiedä meitä vihollisina. Käytetään sitä etuna.\", Summerganon sanoo.<br>\n\"Tosiaan, nuo tavalliset Vortixxit eivät välitä meistä. Ellemme törmää metsästäjiin tai heidän palvelijoihin.\" Matoro selittää.<br>\n\"Esiinnytään tavallisille xialaiselle Metru Nuilaisina kauppiana. Vortixxit arvostavat ostajia heidän tuotteilleen.\", Kapura sanoo.<br>\nKaksi muuta nyökkäilevät. Tällä siis linnakkeelle asti.<br>\nHe lähtevät puikkelehitmaan tehtaiden välisiä kujia. Matkassa menisi suoraan vain viisitoista minuuttia, mutta kiemuraiset reitit ja mahdolliset esteet hidastavat matkantekoa.<br>\n<br>\nKolmikko törmää lyhyen ajan kuluttua umpikujaan.<br>\n\"Tämä tehdasverkosto on kuin labyrintti. Ihanaa.\", Matoro päivittelee. Kolmikko siirtyy edellisestä ovesta.<br>\n<br>\n\"Hyvää päivää, herrat!\", punainen vortixx tervehtii.<br>\n\"Olemme vain läpikulkumatkalla...\", Kapura ilmoittaa ohimennen.<br>\n\"Hei, onko tämäkin umpikuja?\", Matoro toteaa.<br>\n\"Kaipaatteko neuvoja? Täällä eksyy helposti. Voin tarjota juotavaa samalla.\", ystävällinen vortixx puhelee.<br>\n<br>\nKlaanilaiset huomaavat olevansa pienehkössä kahviossa. Siellä on mukavat punaiset sohvat ja pitkät rivit juomia tiskin takana.<br>\n\"Mitä ajattelette?\", Matoro kuiskaa kahdelle muulle Klaanilaiselle.<br>\n\"Kai me hetkeksi voimme jäädä. Sitäpaitsi voimme pyytää tuolta kartan alueesta.\", Summerganon kuiskaa takaisin.<br>\n<br>\nKolmikko istuu pöytään. Vortixx tuo juomat ja kartan heille.<br>\n\"Minne olette matkalla?\", turhan tuttavallinen baarinpitäjä kysyy.<br>\n\"Tuota... Olemme Metru Nuilaisia kauppiata.\", Kapura aloittaa.<br>\nMatoro juo lasinsa kerralla tyhjäksi.<br>\n\"Matoron minä tunnekin. Eikö totta?\", vortixx jatkaa.<br>\n\"...Kuka sitten olet?\", Matoro kysyy oudolla äänellä.<br>\n\"Et muista vanhaa Radakia?\", punainen vortixx lausuu.<br>\nMatoro sylkäisee yhtäkkiä muovisen kapselin pöydälle ja kaatuu tuolillaan taaksepäin yskien.<br>\n<br>\n\"Ja kiitokseksi niistä vanhoista hyvistä ajoista, sait juuri myrkkykapselin juomaasi.\", baarinpitäjä hihittelee tyytyväisenä.<br>\nKapura huomaa lasissaan kelluvan aivan juoman värisen, pienen kapselin. Summerganon ryntää tiskille ja nappaa vortixxia kurkusta.<br>\n\"Anteeksi, teit MITÄ?\", hän kysyy vortixxilta ja painaa tämän takaseinää vasten.<br>\nSummerganonin silmät osuvat hyllyllä makaavaan ruskeaan, avattuun salkkuun. Siinä on riveittäin erilaisia kapseleita.<br>\nNopea lyönti iskee baarinpitäjän tajuttomaksi. Suga nappaa salkun ja alkaa tutkia sitä. <br>\nKaksi riviä kapseleita, toinen rivi nimellä \"Myrkyt\" ja toinen nimellä \"vastamyrkyt\". Kapseleissa on pieni numero ilmaisemaan mikä kumoaa minkä.<br>\n<br>\n\"Kapura, onko sinulla ehjä kapseli?\", Suga huutaa. \"Mikä sen numero on!\"<br>\nSamassa ovi postakistaan auki ja kaksi aseistautunutta vortixxia ryntää sisään.<br>\n\"Liikkumatta!\", toinen huutaa. \"Täällä on nyt tärkeämpääkin tekemistä kuin teidän totteleminen!\", Kapura ilmoittaa ja kaataa toisen vortixxin tulisella aallolla. Toinen lähtee hyökkäykseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":494,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-12-12T09:06","content":"<strong>Klaanin telakka, Komentoalus Tahtorak, makuuhuone</strong><br>\n<br>\nKeetongu nousi ja venytteli jäseniään. Hän asusti aluksessa, sillä sieltä oli helppo päästä komentosillalle ja sieltä oli hyvät näkymät. Ja Keetongu piti aluksen <em>arkkitehtuurista.</em><br>\n<br>\nKeltainen kyklooppi putsasi liinalla ainoan silmänsä linssin ja asteli komentosillalle. Laivaston komentajalle oli aina paperitöitä.<br>\n<br>\nKeetongu mietti, mitä Snowman teki. Hänestäkään ei ollut kuulunut aikoihin. No, ei varmaankaan mitään mielenkiintoista. Mies suorittaa varmaankin tuholaistorjuntaa.<br>\n<br>\nEnnen toimistotöihin ryhtymistä Keetongu asteli komentosillan seinustalla olevan mahonkisen asekaapin luo. Se kohosi neljän metrin korkeuteen ja se oli koristeltu tarkasti veistetyillä kiemuroilla. Keetongu kaivoin kylkitaskustaan messinkisen avaimen ja käänti sitä lukossa.<br>\n<br>\nKeetongu ei pitänyt aseista. Hän kuitenkin tajusi niiden strategisen arvon sotatilanteissa. <br>\n<br>\nSiellä oli valtava vasara. Keltainen kyklooppi ei ollut koskaan tappanut sillä ketään. Siitä oli toisaalta ollut usein hyötyä neljänsadan millimetrin naulojen kanssa.<br>\n<br>\nSiellä oli jättimäinen varsijousi. Keetongu oli veistänyt sen karaistuneesta kuusesta, jonka salama oli kaatanut Klaanin lähimetsässä. Jänne oli punottu muutamasta kilometristä hopeakouruhämähäkin seittiä. Se oli täysin erilaista kuin Visorakien seitti: Hopeista ja erittäin kestävää. Varsijousta pystyi pitämään vuositolkulla ladattuna, mutta jänne ei löystynyt ja varsijousi oli aina käyttövalmiudessa. Seitin tilaaminen Metru Nuin punojilta oli maksanut paljon. <br>\n<br>\nKeetongu otti varsijousen kaapista. Sen takana oli kymmenkunta Toan pituista nuolta; osa puisia ja osa metallisia. Niiden ero oli se, etteivät metalliset leimahtaneet ilmalennon aikana liekkeihin.<br>\n<br>\nKeltaisen kykloopin rintalihankset pullistuivat kun hän veti kevyen panssariajoneuvon painoa vastaavan jänteen taakse. Sitten hän otti yhden metallisista ammuksista ja asetti sen jouseen. Keetongu murahti ja pisti varsijousen takaisin kaappiin.<br>\n<br>\nKeetongu oli kokeillut varsijoustaan kerran Klaanin ampumaradalla. Seuraavana päivänä Klaanilehti oli kertonut ufohavainnoista, mutta kuvien tarkka tutkiminen oli paljastanut ne maaliataulun, takaseinän ja Klaanin muurin palasiksi. Keetongu oli myöhemmin löytänyt nuolensa kraaterista puolen kilometrin päästä Klaanista.<br>\n<br>\nKeetongu lukitsi oven ja pisti avaimen takaisin kylkitaskuunsa. Sitä ei kannattanut jättää mihinkään lojumaan.<br>\n<br>\nKeetongu meni päänavigointipöydän luo. Aluksen ollessa maissa se toimi laivaston virallisena toimistona. Paperikerrokset estivät ainakin pölyn kertymisen elintärkeiden mittareiden ja nippeleiden päälle. Keetongu istui pehmustettuun tuoliinsa ja silmäili pöydälle yön aikana saapuneita papereita. <br>\n<br>\nEnsimmäinen oli raportti Tahtorakin uunikoneistovastaava Felokselta. Polttoainettaa uuniin lappavat Onu-Matoranit halusivat siirron siivekepuolelle. Lämpötila oli kuulemma liian korkea kahden valtavan uunin luona. Felos suositteli Keetongua palkkaamaan muutaman Ta-Matoranin huolehtimaan uuneista.<br>\n<br>\nLaivastossa oli pelkästään Onu-Matoraneja. Keetongu ei edes tiennyt miksi. Hän piti heistä: Hauskoja pikku veikkoja, jotka olivat kuitenkin vakaita kuin maaperä. Ja hemmetin taitavia koneiden kanssa. <br>\n<br>\nMitkään muut Matoranit eivät olleet hakeneetkaan laivastoon. Ehkä he luulivat, että se oli tarkoitettu vain Maan Matoraneille.<br>\n<br>\nKeetongu veti pöytänsä laatikosta rämisevän ja höyrykäyttöisen kirjoituskoneen, jonka hän oli tehnyt sopivaksi suurille sormilleen. Kaikissa painikkeissa oli huomattava iskarikoneisto. Keetongu tunkin paperin sisälle ja aloitti värväysilmoituksen kirjoittamisen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":495,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-12-12T09:15","content":"<strong>Xia</strong><br>\n<br>\n\"Kapselin numero on... Viisi!\" Kapura huutaa Summerganonille ja väistää Vortixxin iskun. Vortixxin ase jää kiinni seinään. Summerganon tuo Matorolle kapselin.<br>\n\"Hei, ei meilläkään ole aseita!\" Kapura huutaa ja kuumentaa Vortixxin kädessä olevaa keihästä. Vortixx ähkäisee ja pudottaa keihään maahan. Lihaksikas Vortixx juoksee Kapuraa kohti. Kapura väistää. Vortixx nostaa tuolin ilmaan ja heittää sen Kapuraa kohti. Kapura vetää miekkansa, ja iskee sen tuolin keskelle. Tuoli putoaa maahan. <br>\n<br>\nToinen Vortixx havahtuu ja juoksee Summeria ja Matoroa kohti. Matoro, joka on juuri toipunut myrkystä, kaataa läheisen pöydän vesilasin maahan ja jäädyttää sen. Vortixx liukastuu. Toinen Vortixx on alkanut viskellä esineitä Kapuraa kohti. Yhdessä pöydässä istuva vanhanpuoleinen Vortixx huutaa.<br>\n\"Milloin täällä saa palvelua?\" Kapuraa vastaan taistelevan Vortixxin harhatuoli osuu vanhusta päähän, ja tämä pyörtyy. Vortixx ei huomaa Matoroa, joka jäädyttää hänen jalkansa kiinni toisiinsa. Harhatuoli lentää ikkunasta ulos rikkoen ikkunalasin.<br>\n<br>\n\"Häivytään!\" Matoro huutaa ja juoksee Summerganon ja Kapura perässään ulos kahvilasta. Viisi aseistautunutta Vortixxia tulee heitä vastaan.<br>\n\"Tuolla kahvilassa tapellaan, taitavat olla vielä siellä.\" Summerganon sanoo ja Vortixxit juoksevat kahvilaa päin.<br>\n\"Eikös meidän ollut tarkoitus olla herättämättä huomiota?\" Matoro sanoo.<br>\n\"Saitko sen kartan?\" Kapura kysyy Matorolta.<br>\n\"En. Täytyy näköjään harhailla satunnaisesti tai pihistää kartta.\" Matoro vastaa. Muutama Pimeyden Metsästäjä vilahtaa ohi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":496,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-12T10:19","content":"<strong>Xia</strong><br>\n<br>\nMatoro selvittää edelleen päätään. Kapura ohjastaa hänet ja Summerganonin nopeasti kulman taa. Metsätäjät menevät baariin.<br>\n\"Täällä oli ulkomaalaisia rauhanhäiritsijöitä! Ne pakenivat ikkunasta!\", joku huutaa.<br>\n\"Eikö täällä edelleenkään saa palvelua!\", huutaa toinen.<br>\n<br>\n\"Keksikää nopeasti jotain. Umpikuja.\", Kapura selittää.<br>\nSuga vääntää seinässä olevaa vipua ja hätätikkaat laskeutuvat.<br>\n\"Ei enää!\"<br>\nKolmikko kiipeää nopeasti kahvilan katolle.<br>\n\"Ne menivät ylös!\", huudetaan kahvilan ovelta.<br>\nMatoro ottaa miekka-moottorisahansa esiin tikkaiden reunalla. Kaksi metsästäjää ja yksi vortixx katsovat Matoroa.<br>\n\"Meinasitteko päästä tästä?\", jään Toa ilmoittaa vakavana. <br>\nKolme allaolevaa vihulaista nappaavat ampuma-aseet.<br>\n\"Eh... Oli mukava tutustua ja hyvää päivänjatkoa!\", Matoro sanoo, vetäisee tikkaat katki nopealla sahaliikkeellä ja lähtee juoksuun.<br>\n<br>\nKolme Klaanilaista juoksevat katon poikki ja hyppäävät seuraavalle. Alhaalta kaduilta kuuluu epämääräistä huutoa.<br>\n\"Taidamme olla hetken kuivilla.\", Matoro toteaa.<br>\n\"Hei, se baarinpitäjä-vortixx vaikutti tuntevan sinut. Kerrotko meillekkin?\", Kapura aloittaa puhetta kolmikon kävellessä suuren tehtaan katolla.<br>\n<br>\n\"Eräs vanha tuttu. Xialainen salakuljettaja. Hänellä jäi jotakin hampaankoloon, minä muka tuhosin hänen bisnekset.\", Matoro selittää.<br>\n\"Mitä tapahtui?\", Suga kysyy.<br>\n\"Tuota, eräs Toa-ystäväni suuttui tälle ja romutti hänen salakuljetus-sukellusveneen. Myöhemmin kyseinen toa häipyi johonkin ja radak jäi vainoamaan minua.\", Matoro selittää. \"Mutta se on mennyttä. Keskitytään Nimdan etsimiseen!\"<br>\n<br>\nMetsästäjien linnake kohoaa valtavana heidän edessään. Joukkio laskeutuu katolta alas.<br>\n\"No. Miten aiomme päästä sisään?\", Kapura kysyy. Matoron silmät osuvat linnoituksen edessä olevaan Visorak-muurinmurtajaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":497,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-12-12T12:35","content":"<strong>Xia</strong><br>\n<br>\n\"Jospa vähän lainaamme heidän kalustoaan.\", Matoro sanoo kepeästi ja osoittaa muurinmurtajaa, jotta muutkin hoksaavat sen. <br>\n\"Mainiota.\", Kapura iloitsee, mutta jatkaa: \"Vaan entä kun pääsemme sisään, millaista vastarintaa kohtaamme?\"<br>\n\"Mitä ikinä kohtaammekaan, ei se meitä pysäytä.\", Summeganon sanoo. <br>\n\"Rynnitään siis sisään, aikaa ei ole hukattavaksikaan.\", toteaa Matoro ja tutkii hetkisen muurinmurtajaa. \"Minä otan ohjat!\", Kapura huudahtaa ja kapuaa ohjauskoppiin. Summeganon ja Matoro kiipeävät sen päälle ja valmistautuvat hyppäämään sieltä mahdollisen vastarinnan kimppuun yllättäen, tai niin yllättäen kuin muurinmurtaja-sisääntulon jälkeen on mahdollista. <br>\n<br>\nKapura sisäistää ohjauksen nopeasti ja pian alkaa rytistä. Linnoituksen portti saa raskaan iskun ja on hajoamispisteessä, toinen isku murtaisi sen. Linnoituksen ikkunoista alkaa lentelmään zamoreita ja kanoka-kiekkoja heitä päin. Summerganon ja Matoro ovat hätää kärsimässä niitä väistellessään ja portin viimein murtuessa oli työn ja tuskan takana pysyä tärinän takia kyydissä. Kapura hyppää ohjaamosta pois ja Matoro ja Summerganon seuraavat esimerkkiä. He ovat linnoituksen sisällä, aivan oven edessä ja eteishallin vartioväki syöksyy kolmikkoa kohti. Summerganon ottaa kirveensä esiin ja huitaisee sillä kaksi etummaista metsästäjää sivuun. Kymmenen metsästäjää, jotka olivat oletettavasti samat kuin kolmikkoa ikkunoista ampuneet saapuvat myös halliin. Kolmikkoa odotti jälleen taistelu.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":498,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-12T13:36","content":"<strong>Xia, TSO:n linnake</strong><br>\n<br>\nVisorak-muurinmurtaja syöksyy tyhjänä etenepäin valtavalla voimalla ja iskeytyy vinosti eteishallin kiviseen pylvääseen, kaataen paaden sivulle. Tiiliseinä seuraavan oven vierestä murtuu pahasti ja kivimurksaa lentelee ympäriinsä.<br>\n<br>\nMatoro hyppää ilmaan ja potkaisee erästä Sidorakin lajia olevaa metsästäjää päähän. Jään Toa jatkaa hyppyään ja huitaisee miekallaan lyhyttä metsästäjää päätä päin. Tämä saa torjuttua, mutta Matoron vapaan käden lyönti iskee olennon maahan.<br>\n<br>\nKapura keventää painovoimaa hänen edessään olevalta suurkikokoiselta metsästäjältä, joka lentää lyönnin seurauksena kovaa takaseinään.<br>\nSummerganon huitaisee kirveellään jotakuta metsästäjää panssariin. Tämä karjaisee ja lyö takaisin. Ganon potkiasee kohdettaan nilkkaan ja hyppää kaatuneen metsästäjän yli.<br>\n<br>\n\"Nämä tyypit ovat ampujia, ne ovat paljon helpompia voittaa lähitaistelussa kuin muut.\", Matoro informoi väistäessään yhden nyrkiniskun.<br>\n\"Mennään ohi vain!\", Kapura huutaa ja iskee miekallaan yhden vihollisen sivuun.<br>\n\"Selvä!\", kaksi muuta huutavat ja kaikki juoksevat kovaa kohti tolpan murtamaa seinää.<br>\n<br>\n\"Ampukaa!\", joku heidä takaa huutaa. Summerganon sukeltaa aukosta, Matoro kierähtää nopealla kuperkeikalla kivitolpan taa ja syöksyy seinän aukosta, erilaisten ammusten osuessa seinään.<br>\nKapura laukaisee aallon tulta ampujiin ja livahtaa aukosta.<br>\n<br>\n\"Kohteemme oli komentotornin toisessa kerroksessa. Sanokaa jos näette portaat tai hissin!\", Kapura huutaa laukausten kaikuessa.<br>\n<br>\nMatoro huomaa seinään kaiverretun linnoituksen kartan.<br>\n\"Katsokaa! Seuraavasta risteyksestä oikealle on hissi jolla pääsemme komentotornin ensimmäiseen kerrokseen.\", Matoro selittää. Joukkio juoksee risteyksestä.<br>\n<br>\n\"<strong>Olette tuhoon tuomittuja, tunkeutujat! Olen universumin mahtavin olento, minulla on viiden Toan voimat, osaan hengittää tulta, osaan luoda maanjäristyksiä, muuttua eläväksi laavaksi ja herättää kuolleita!\"</strong>, kuuluu kova huuto joukkion takaa. Matoro muistaa tarinat eräästä Metsästäjästä, joka väittää omaavansa loputtoman listan voimia.<br>\n<br>\n\"<strong>Olen suuri ja mahtava <span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">DEVASTATOR!</span></strong>, mustan ja hopeisen värinen, kahden Toan pituinen olento huutaa.<br>\n<br>\nKolme Toaa tajuavat Devstatorin olevan hissin oven edessä.<br>\n<br>\n[spoil]Oikeasti Devastatorin voimia on vain suuri fyysinen voima, telekinesia ja kyky muuttua hiekaksi.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":499,"creator":"Donny","timestamp":"2010-12-12T16:28","content":"<strong>Trooppinen saari, metsä</strong><br>\n<br>\nÄmkoo nousi varovasti pystyyn pitkäkuonoisen vesieläimen selässä ja valmistautui hyppäämään rantaan. Ilman Toan epäonneksi eväkäs olento ei kuitenkaan tahtonut toimia seisoma-alustana kovinkaan pitkään ja pian Ämkoo rojahtikin kohti veden pintaa ja upposi äänekkäästi kiroten syvyyksiin.<br>\n<br>\nÄmkoo avasi silmänsä samalla kun Toan jalat tavoittelivat joen pohjamutaa. Ämkoo katseli hämillään ympärillään uiskentelevia mitä ikävimmän näköisiä kaloja, äyriäisiä ja muutamaa tunnistamatonta otusta. Ohitse lipui myös muuan kilpikonna, joka virnuili Ämkoolle aivan liian omahyväisesti.<br>\n<br>\nJokidelfiini ei aikonut antaa uuden leikkitoverinsa hukkua ja otus auttoikin varsin vastahakoisen Ämkoon takaisin pintaan. Pienen vastustelun jälkeen Ämkoo suostui lopulta kapuamaan takaisin järkyttävän ruman nokkaolennon selkään, ja katsahti sitten Snowieta.<br>\n<br>\nLumiukko katseli vuorostaan Ämkoota ja tämän uutta eväkästä tuttavuutta hieman huvittuneena. Tapiiri röhkäisi, eikä ymmärtänyt mistään mitään.<br>\n<br>\n\"Tuotanoin, voisimme jatkaa matkaa. Minusta tuntuu, että nazorakit ovat vielä perässämme\", Snowie ehdotti kuunnellen samalla kaukaisuudesta kaikuvia moottoriajoneuvojen ääniä. Ämkoo nyökkäsi ja yritti sitten ohjata pitkäkuonoista ohjusta muistuttavan kulkupelinsä kohti rantaa.<br>\n<br>\nDelfiini ei suostunut tekemään yhteistyötä. Ämkoon potkiessa olentoon vauhtia, jokidelfiini ainoastaan innostui ja lähti uiskentelemaan pitkin jokea, päästellen samalla omituisia naksahtelevia ääniä. Ämkoo ei tietenkään tästä tykännyt, vaan kiroili vesieläimelle mätkien tämän päälakea ainokaisella nyrkillään. <br>\n<br>\nLumiukko huokaisi ja katsahti tapiiria. Kärsänsä päälle laskeutuneeseen sudenkorentoon syventynyt eläin havahtui huomattuaan delfiinin katoamisen. Tapiiria ei tarvinnut käskeä seuraamaan, vaan se lähti tarpomaan pitkin joen rantaviivaa, seuraten keskellä jokea iloiseen sävyyn pomppivaa jokioliota.<br>\n<br>\nMuiden edelle kirinyt torakkajeeppi lähestyi joen rantaviivaa. Jeepin katolla päivystävä nazorak tiiraili ympärilleen ja havaitsi pakenevan kaksikon. Torakka ei ollut uskoa silmiään.<br>\n<br>\n\"Tuota.\"<br>\n\"Niin?\"<br>\n\"Tuolla ne menevät. Mutta... Tai katso itse.\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nJeeppi käänsi itsensä nopeasti ympäri ja ajoneuvo peruutti joen rantaveteen. Yksi jeepin ohjaamossa istuneista torakoista loikkasi ulos ja syöksähti auton kuormalavalle. Torakka repi vauhdikkaasti kuormalavan päällä olleen suojapressun tieltään ja kiskoi sen alla piilossa olleen vesiskootterin esiin. Nazorak työnsi laitteen veteen, hyppäsi sen kyytiin ja käynnisti skootterin.<br>\n<br>\nTaitavan kuulonsa avulla sameassa vedessä suunnistava jokidelfiini oli jo hetki sitten havainnut taustalla pärisevät nazorak-ajoneuvot, mutta vedessä pulikoidessaan se ei ollut osannut pitää rannalla pauhaavia koneita vaarallisina. Nyt susiruman vesieläimen aivot alkoivat kuitenkin raksuttaa. <em>Jokin on vedessä</em>, sen aivot sanoivat. <em>Vaara. Vaara. VAARA.</em><br>\n<br>\nDelfiini päästi ilmoille mitä omituisimman rääkäisyn, hyppäsi korkealle ilmaan ja katosi sitten veden alle. Snowie tarkkaili vesiolion outoa toimintaa rannalta käsin ja helpottui huomatessaan, että delfiini ilmestyi pian takaisin pinnan tuntumaan litimärkä ilman Toa mukanaan. Ämkoon sanoinkuvaamaton ilme kohdistui tällä kertaa suoraan eteenpäin.<br>\n<br>\n\"Mitä nyt\", Ämkoo totesi kylmästi. Toa ei viitsinyt edes huutaa.<br>\nDelfiini vastasi ratsastajalleen uudella rääkäisyllä ja lähti kiitämään sitten hurjaa vauhtia pitkin veden pintaa.<br>\n<br>\nLumiukko katseli kaikkea tätä kummastuneena, kunnes kuuli itsekin kaukana lähestyvän vesiskootterin julman pärinän. Silloin Snowie huomasi myös jeepin, joka lähestyi tapiiria uhkaavalla vauhdilla.<br>\n<br>\n\"Hei\", Snowie aloitti tuuppien kärsäkästä ratsuaan. \"Tuli kiire!\"<br>\n\"Snörk\", tapiiri vastasi ja tunki maasta hetki sitten löytämänsä pilaantuneen hedelmän laiskasti suuhunsa. Sitten olento höristi korviaan, tajusi itsekin jeepin olemassaolon ja vauhdikas pakomatka jatkui.<br>\n<br>\nToinenkin torakoiden jeepeistä saapui lopulta joen rannalle. Tätä seuranneet viidakkomönkijät eivät osanneet odottaa äkkinäistä jarrutusta ja joutuivatkin suorittamaan kovin epäpäteviä väistöliikkeitä ollakseen törmäämättä huomattavasti suurempaan ajoneuvoon. Pääosin tästä syystä mönkijät syöksyivät yksi kerrallaan joen sameaan veteen, kohdaten näin loppunsa.<br>\n<br>\nJeeppiä ohjannut tummahko nazorak pudisti päätään ja komensi pintaan nousseet sotilaat nopeasti oman ajoneuvonsa kyytiin. Sitten jeeppi lähti seuraamaan rannalla havaittavia varsin sekavia ja sotkuisia jälkiä.<br>\n<br>\nÄmkoo piteli parhaansa mukaan kiinni aivan liian liukkaasta ratsustaan. Jokidelfiini oli todellakin kuin ohjus. Se tuskin edes kosketti joen pintaa kiitäessään eteenpäin. Vihreä Toa teki kaikkensa pysyäkseen otuksen kyydissä, yrittäen samalla kommunikoida maata pitkin vähintään yhtä nopeasti kulkevan toverinsa kanssa.<br>\n<br>\n\"Snowie!\"<br>\n\"No?\"<br>\n\"Mitä me nyt oikein- lopeta tuo hemmetin roiskiminen -teemme?\"<br>\n\"En minä tiedä!\"<br>\n\"Okei!\"<br>\n\"Tiedätkö sinä?\"<br>\n\"No, ajattelin, että me... VARO OKSAA!\"<br>\n\"WOAH. Kiitos! Niin?\"<br>\n\"Että me näin alkuun hoitelemme nuo torakat ja mietimme jatkoa vasta sitten!\"<br>\n\"Millä sinä kuvittelet meidän tekevän niin?\"<br>\n\"Öööh...\"<br>\n<br>\nKaksikon valaiseva keskustelu keskeytyi kun nazorak-vesiskootteri ilmestyi delfiiniohjuksen rinnalle. Torakka kohotti kättään aikomuksenaan ampua Ämkoo alas ratsunsa kyydistä.<br>\n<br>\nSamalla kun torakka painoi liipaisinta, Ämkoo keskitti elementaalivoimiensa rippeet tämän ajoneuvoa kohti. Vesiskootteri heilahti ja torakan ammus lennähti kauas viidakkoon.<br>\n<br>\nEräs mitä suloisin apina torkkui iloisin mielin rehevänlaisen viidakkopuun latvustossa. Apinan unet keskeytyivät vallan ikävästi zamor-ammuksen paiskautuessa päin marakatin kasvoja. Savuava apinanraato putosi alas puusta.<br>\n<br>\nEräs mitä terävimmillä hampailla varustettu pienehkö kissapeto-rahi päivysti viidakon pohjakerroksessa, astellen äänettömin askelin eteenpäin. Petoeläin ei ollut syönyt päiväkausiin ja se oli suoraan sanoen nääntymässä nälkään. Silloin sen eteen kuitenkin putosi valmiiksi kypsennetty ateria. Kissapeto oli iloinen.<br>\n<br>\nEräs mitä värikkäin salamanterieläin taapersi päättäväisesti eteenpäin väistellen parhaansa mukaan itseään suurempia olentoja, ja ilmoitellen tuon tuosta myrkyllisyydestään joillekin uhkarohkeille pikkueläimille. Salamanterin matka pysähtyi sen saavuttua maassa makaavan ruokamyrkytykseen kuolleen kissaeläimen tykö.<br>\n\"Kaikkea näkee\", salamanteri ajatteli ja jatkoi kulkuaan.<br>\n<br>\nEräs mitä omituisimmalla vesipelillä kulkeva ilman Toa teki kaikkensa pudottaakseen vihollisensa tämän ärhäkkään vesiskootterin kyydistä. Ämkoo sai kuitenkin huomata, että mitä enemmän hän uskaltautui käyttämään elementtivoimiaan, sitä harmaammaksi ja sumeammaksi hänen jo valmiiksi hatara näkökenttänsä muuttui. Toa ei lopulta uskaltanut ottaa enempää riskejä vaan painautui lujasti vastenmielistä ratsuaan vasten, toivoen ihmettä.<br>\n<br>\nSamaan aikaan Lumiukko huomasi olevansa pulassa. Rallitapiiri alkoi silmin nähden väsyä ja ylikuormitettu viidakkojeeppi olikin saavuttamassa tätä. Tilannetta ei lainkaan parantanut se seikka, että torakat olivat alkaneet tulittaa.<br>\n<br>\nLumiukko piteli yhdellä kädellä tiukasti kiinni tapiiristaan, kaivaen toisella kiivaasti laukkuaan. Hetken ajan Snowie luuli löytäneensä sieltä jotain tilanteeseen sopivaa, kiskaisi esineen esiin ja tunnisti sen Ämkoon irtonaiseksi kädeksi. Snowie tunki irtoraajan nopeasti takaisin laukkuun, vilkaisten sivusilmällä Ämkoota. Vihreän Toan ilmettä oli mahdotonta määritellä.<br>\n<br>\nÄmkoon vierellä kiitävä torakka huomasi käyttäneensä kaikki panoksensa. Nazorak kaivoi vyöltään esiin ikävän näköisen veitsen ja lähti sitten skootterillaan lähemmäs Ämkoota. Torakka huitaisi.<br>\n<br>\nÄmkoo onnistui väistämään, mutta jokidelfiini sai osuman. Järkyttynyt vesipeto vinkui ja huitaisi vahvalla pyrstöllään nazorakia kohti. Torakka menetti tasapainonsa ja putosi skootterinsa kyydistä.<br>\n<br>\nJeepin katolta tilannetta seuraannut torakka ärähti ja kaivoi esiin kevyen kertasingon. Se ei ollut ollenkaan tyytyväinen vettä pitkin kulkeneen kumppaninsa toimintaan ja päättikin hoidella Ämkoon pois päiväjärjestyksestä. Torakka ampui.<br>\n<br>\nJokidelfiini räjähti. Valtava vesipatsas nosti pitkäkuonoisen eläimen kappaleet korkealle ilmaan, sirotellen ne sitten pitkin jokea. Veden alla päivystäneet piraijat iloitsivat.<br>\n<br>\nNazorak naurahti ja heitti kertasingon syrjään. Veden laskeutuessa torakka koki kuitenkin pettymyksen huomatessaan, että kaikki ei ollut mennyt ihan suunnitelmien mukaan.<br>\n<br>\nVesiskootteri pärisi eteenpäin. Ämkoo oli viime hetkellä onnistunut vaihtamaan menopeliään ja nyt käsipuoli Toa istuikin skootterin kyydissä selkä menosuuntaa kohti, kaivellen ajoneuvon pienehköä tavaratilaa.<br>\n<br>\n\"Mitä se luulee löytävänsä...\", torakka kysyi puoliääneen samalla kun tämän toveri tarjosi tälle uutta kertasinkoa. Nazorak latasi tämän ja valmistautui ampumaan uudestaan.<br>\n<br>\n\"No mutta kappas\", totesi Ämkoo nostaen löytämänsä kranaatin esiin skootterin tavaratilasta. Ilman Toa käänsi katseensa rantaa kohti ja virnisti.<br>\n<br>\nTorakat vastasivat virnistykseen irvistyksellä.<br>\n<br>\nViuh. Kolin kolin kolin.<br>\n<br>\n\"Eikä\", ehti yksi torakka todeta.<br>\n<br>\nSitten räjähti.<br>\n<br>\n[spoil]HIIHIAHAHAHAHAHA. Tämän pilkutukset menevät ihan miten sattuu. En jaksa korjata. Smääh.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":500,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-12-12T16:47","content":"<strong>Hopeinen meri, naurettavan pieni höyrypaatti</strong><br>\n<br>\nHöyrykoneen voimalla pieni vene syöksyi läpi aallokon jättäen ilmaan hienoista pilvivanaa. Guardian pyörytteli puista ruoria verkkaisesti yhdellä kädellä korjaten välillä suuntaa. Ajoittain Skakdi tarkensi kiikarisilmällään jonnekin kauemmas horisonttiin. Meri oli laaja ja sumu peitti näkyvyyttä suurilta osin, mutta joidenkin saarten tummat siluetit erottuivat juuri ja juuri.<br>\n<br>\nMakuta Nui oli kaiken hyvän ja kauniin onneksi lopettanut laulamisen ja yritti nyt makuta-kielellä kiroillen käsitellä neljää eri merikarttaa veneen etuosassa.<br>\n<br>\n\"Tuo lienee pohjoismanner?\" Guardian kysyi Manulta osoittaen vasemmalla kädellään suurta siluettia, jonka ohi vene oli kulkemassa. Manu vastasi rutistamalla yhden kartoista paperimötöksi silmäkulma nykien.<br>\n<br>\n\"#@¤%& TURISTIKARTAT\", Manu ärjyi heittäen paperipallon höyrykoneen sisällä polttaviin liekkeihin. Guardian ei tuntenut kirosanoja, joita Manu käytti, mutta ne eivät olleet ainakaan erityisen kauniita. Lisää Guardian pääsi kuulemaan viimeistään silloin, kun meren tuulet nappasivat yhden kartoista otteeseensa ja lähettivät sen pienelle uimareissulle. Kartta saatiin matkan sujuvuuden onneksi takaisin veneeseen Guardianin keihäällä.<br>\n<br>\nTunti kului. Välillä karttaa moottorin lähellä kuivatteleva Manu korjasi hieman Guardianin kurssia paremmaksi. Manu myös kyseenalaisti välillä Guardianin merikarttojen merkinnät ja lisäykset, mutta Guardian pyysi Makutaa vain noudattamaan niitä.<br>\n\"...et ole edelleenkään selittänyt minulle, mikä on 'sushivaara'...\" Manu sanoi osoittaen pientä punaista rastia, jonka etäisyys Steltin etelärannikosta oli pari kilometriä.<br>\n<br>\n\"Jos vain noudatamme sitä varoitusta, okei?\" Guardian sanoi kädet ruorissa. \"Vaara on vaara on vaara on <em>vaara</em>. Kiersimme sen Zyglak-alueenkin ihan liian läheltä, vaikka mitään ei ole näkynyt.\"<br>\n<br>\nMakuta Nui kohautti olkapäitään.<br>\n\"Miiiiten vain.\"<br>\n<br>\nOli hetken taas hiljaista. Guardian ja Makuta Nui eivät olleet puhuneet kovin usein keskenään. He tiesivät melko vähän toistensa menneisyyksistä, vaikka olivat taistelleet yhdessä vähintään kerran.<br>\n<br>\nGuardian ei ollut ennakkoluuloinen Makutoja kohtaan, mutta ongelma oli enemmänkin siinä, että hän ei tuntenut yhtään kunnolla. Suurin osa sinisen Skakdin käsityksestä tästä entisestä suojelijarodusta oli pääasiassa kuulopuheiden tuotosta. Asioita levittelevät eivät yleensä olleet erityisen kaunopuheisia, kun Makutat olivat kyseessä.<br>\n<br>\nGuardian päästi irti ruorista ja nousi varovaisesti pystyyn.<br>\n\"Manu, haluatko kokeilla ohjaamista välillä?\"<br>\nMakuta katsoi hetken kysyvänä. \"Mikäs siinä.\" Myös Manu nousi pystyyn ja lähti kävelemään varovaisesti kohti ruoria. Kahden matkalaisen ohittaessa toisensa kävi hyvin tuskallisen ilmiselväksi, että Manu oli tämänhetkisessä muodossaan paljon Guardiania lyhyempi. Lyhyt ja musta olento heristi nyrkkiään hienovaraisesti.<br>\n<br>\nManu istui ohjaajan pallille ja tarttui epävarmana ruoriin. Guardian meni puolimakuulle veneen etuosaan ja selaili karttoja varovaisesti.<br>\n\"Oletko koskaan ohjastanut venettä?\" Skakdi kysyi rentona katse kartoissa.<br>\n<br>\n\"Jonkinlainen valas-Rahi lienee lähimpänä\", Manu sanoi vaatimattomasti. \"Törmäsin Abzumon testiakvaarion seinään ja kastelin koko kammion. Mokoma suhisija oli vihainen.\"<br>\nManu nauroi vaimeasti.<br>\n\"Ne olivat niitä aikoja...\"<br>\n<br>\nGuardian nosti katseensa kartoista Manuun.<br>\n\"Makuta Abzumo, eikö?\" hän kysyi. \"Allianssilaisia?\"<br>\n<br>\nManun kulmat menivät kurttuun. Hän alkoi puhumaan hieman hitaammin.<br>\n\"Joo-o. Olimme entisiä...työ...tuttuja. Tuttuja.\"<br>\n<br>\nGuardian laski kartat käsistään ja nousi istumaan.<br>\n\"Te loitte Nazorakit, ettekö niin.\"<br>\n<br>\nManu päästi irti ruorista.<br>\n\"Kuka kanteli?\"<br>\n<br>\n\"Joku tiimiläisistäsi. Sillä ei ole väliä.\"<br>\n<br>\nKaksikon välillä oli hetken hiljaista. Höyrymoottori ja aallot ääntelivät edelleen tasaisesti rytmissä. Jonkinlaisten lintujen kirkuna kaikui kuorossa todella kaukaa pohjoisen mantereen suunnalta.<br>\n<br>\n\"Ilmeisesti ei\", Makuta sanoi. Guardian asetteli kartat parempaan järjestykseen ja laittoi ne yhden veneen pohjalaudan alle turvaan tuulelta.<br>\n\"Nazorakit ovat olleet Klaanin vaivana niin pitkään kuin muistan\", Guardian sanoi Manulle. \"Ja niiden määrä ja valta on vain kasvanut viime vuosina. Ne eivät ole koskaan suostuneet neuvotteluun.\"<br>\nGuardian katsoi Manua kysyvästi.<br>\n\"Ei enää salaisuuksia. Miksi te loitte ne?\"<br>\n<br>\nManu kääntyi poispäin Guardianista. Hän katsoi oikealle puolelleen, kohti merta. \"Yksinkertaisesti vallan vuoksi.\"<br>\nGuardian nousi istumapaikaltaan ja liikkui hieman eteenpäin istuakseen hieman lähempänä Manua. Hän yritti pitää katseensa Makutan silmissä, vaikka tämä vältteli katsekontaktia.<br>\n<br>\n\"Yrititte ilmeisesti kaataa Veljeskunnan\", Guardian sanoi. Manu ei vastannut mitään, mutta hän ei vaikuttanut myöskään kieltävän.<br>\n<br>\n\"Mutta sitten sinä kieltäydyit\", Guardian sanoi. \"Miksi?\"<br>\n<br>\n\"Joku on ilmeisesti selostanut sinulle aivan kaiken, mitä siellä tapahtui\", Manu vastasi. \"Toisaalta, olihan se ilmeistä.\"<br>\n<br>\n\"Et vastannut kysymykseen, Manu-poju. Nazorakien voima on suurissa määrissä tuhoisa. Jos olisitte tehneet yhteistyötä pidempään, olisitte voineet onnistuakin. Mikä tuli eteen?\"<br>\n<br>\nManu hiljeni taas hetkeksi.<br>\n\"Meille tuli pieniä... erimielisyyksiä.\"<br>\n<br>\nGuardianin katse oli kiinnostunut. \"Hän yritti kuulemma tappaa sinut Nazorakein pesässä. Aika vahvoja erimielisyyksiä.\"<br>\n<br>\nManu naurahti. \"Aivan, kuten minäkin hänet. Tämän taustalla on pitkä tarina.\"<br>\n<br>\n\"Ja tämä on pitkä matka.\" Guardian sanoi nojaten veneen kylkeä vasten kevyesti. \"Pääsemme yöhön mennessä ehkä juuri ja juuri Steltille nukkumaan. Joten pyydän, Manu. Takauma.\"<br>\n<br>\nManu hiljeni hetkeksi.<br>\n\"Mikä.\"<br>\n<br>\nGuardian näytti pettyneeltä.<br>\n\"Kyllä sinä tiedät.\"<br>\n<br>\n[spoil]Manu auttoi.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":501,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-12T17:33","content":"<strong>Xia</strong><br>\n<br>\n\"Anteeksi mitä?\", Matoro kysyy silmät suurina valtavalta Metsästäjältä.<br>\n<br>\n\"Saasta, teet pilkkaa minusta!\", Devastator örisee.<br>\n\"En suinkaan. En vain kuullut mitä sanoit.\", nenäkäs Jään Toa kommentoi.<br>\n\"Annan sinulle turpaan, ääliö. Tiedätkö ketä uhmaat!\", DEVASTATOR karjuu ja ottaa askeleen kohti Klaanilaisia.<br>\n\"Anna olla. Et sinä meitä voita.\"<br>\n\"Katsotaanko!\"<br>\n\"Mieluusti.\"<br>\n\"Matoro, mitä suunnittelet?\", Suga kuiskaa Jään Toalle tämän vierestä.<br>\n\"Kun se syöksyy meitä päin, syöksytään sivuilta hissille\", Matoro vastaa. Kaksi muuta nyökkäävät.<br>\n<br>\n\"Antaa tulla, köriläs!\", Matoro ärsyttää lisää.<br>\nDevastator lähtee rynnimään Toa-joukkoa kohden, kolme sankaria väistävät olennon syöksyn sivuille.<br>\nSuuri musta olento kääntyy yllättävän ripeästi ja hissin ovi iskeytyy täysillä Matoroa leukaan. Jään Toan pää iskeytyy heti taaksepäin, hänen kaatuessa selälleen. Hänen kanohinsa irtoaa ja lentää pitkässä kaaressa huoneen takaosaan. <br>\nKapura ja Summerganon jähmettyvät. <br>\n<em>Hissin ovi</em> oli juuri kolkannut Matoron.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>\"Luulitteko selviävänne <span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">DEVASTATORIN</span> telekinesia-voimista!\"</strong>, huoneen peräosasta karjutaan. <br>\nKapura ajatteli huomauttaa että tämä ei maininnut telekinesiaa alkuperäisessä voimalistassaan, mutta kokee fiksummaksi ampua aallon painovoimaa Devastatoriin. <br>\n<br>\nDevastator kaatuu korotetun painonsa vuoksi ja Tulen Toa syöksyy silmänräpäyksessä Matoron naamiota kohti.<br>\n<br>\nJään Toa nostaa päänsä. Hän on keskellä huonetta selällään. Veren maku suussa. <br>\nMatoro käännähtää hitaasti ja huomaa Kapuran. <br>\nSuga ampuu heikkoa jäävoimaansa Devastatorin alle, ja jätti kompastuu uudelleen. Matoro saa naamionsa Kapuralta ja kolmikko syöksyy (Tai Kapura ja Suga syöksyy Matoron roikkuessa perässä) avoimeen hissiin.<br>\n<br>\n<strong>\"<span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">DEVASTATOR</span> ON NYT VIHAINEN!\"</strong>, Metsästäjä huutaa ja lähtee syöksymään kolmikkoa kohti. Summerganon käynnistää hissin, mutta Devastator onnistuu suurilla voimillaan pitelemään hissiä suurinpiirtein paikallaan. <br>\nKapura koittaa hakata Devastatorin suuria kouria. Isku tulta saa sen otteen heltiämään hissin alaosasta ja oveton hissi syöksyy ylöspäin.<br>\n\"KAIKKI AMPUJAT HISSIN 4B OVILLE!\", kuuluu tukikohdan kovaäänisistä.<br>\n\"Eh, meillä ei ole ovea. Ylhäältä tulee avoin aukko joka on täynnä ampujia.\", Matoro huomauttaa.<br>\n\"Eh. Se on pienoinen ongelma.\" Summerganon pohtii.<br>\nMatoro nappaa äkkiä moottorisahamiekkansa ja käynnistää sen. Hän alkaa sahata kattoon aukkoa.<br>\n<br>\n\"Hyvä idea, Martti!\", Summerganon huudahtaa.<br>\nMatoron oranssina hehkuva moottorisaha leikkaa metallia helposti. <br>\n<br>\n<strong>FNNNNNNRRSKRIIIIIIIIIII</strong><br>\n<br>\nNaps<br>\n<br>\nAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA<br>\n<br>\nHissi syöksyy täysillä alaspäin vaijerin katkettua katosta.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Kiittäkää G:tä moottorisahan ääniefektistä...[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":502,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-12T18:57","content":"<strong>Hopenen Meri, Nazorakien vene.</strong> <br>\n<br>\nKaksi nazorakia istuivat veneessä heillä oli mukanaan jotain erityisen arvokasta, josta heidän pomonsa ilahtuisi ja paljon.<br>\n<br>\n\"Luuletko, että saamme ylennyksen?\", toinen sanoi kiihtyneenä.<br>\n<br>\n\"Jos hyvin käy Abzumo ei tapa meitä.\", nazorak vastasi vakavasti.<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n\"Hei tuolla on jotain!\"<br>\n<br>\n\"Niin, Klaani-saari, mitä siitä?\"<br>\n<br>\n\"Eikun tuo!\", Nazorak ositti aseellaan \"naurettavanpientäpaattia\" josta kuului Makutan rivoa kielenkäyttöä.<br>\n<br>\n<br>\n\"Jaa vai nuo.\"<br>\n<br>\n\"Meillä on vain nämä surkeat aseet, jätetään heidät rauhaan, \"lasti\" on saatava perille tai Abzumo kaivaa ruumiimme meren pohjasta ja hakkaa niitä kallioon tai jotain muuta vastaavaa.\"<br>\n<br>\nKlaani-saaren Nazorak tukikohta näkyi jo sadan metrin päässä.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Annan sinulle Manu oikeuden kirjoittaa seuraavan viestin aiheesta, mutta muista, häntä tuoda kidutettavaksi tai sellaista. SAY NO TO TORTURE[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":503,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-12T20:39","content":"<strong>Xia, Mustan Käden komentokammio</strong><br>\n<br>\n<span style=\"color:green\"><span style=\"font-family:Geneva\">Mission time: 01 hours and 03 minutes.</span></span><br>\n<br>\nKilljoy tunsi olevansa taas elossa. Kaksikymmentä vahkia marssi hänen perässään sysimustia käytäviä pitkin. Hän oli saapunut tukikohtaan. Aizen ja Saraji olivat johdattaneet hänet maan alla sijainneeseen Black Handin tukikohtaan. Tukikohtaan, jota ei pitänyt olla olemassa.<br>\n<br>\nMarssi jatkui. Huoneiden ovet vilisivät ohi, kun Kenraali oli päässyt taas komentamaan hänelle kuuluvia joukkojaan.<br>\n<br>\nJos vahkikaksikko puhui totta, olisi Herra, Mustan Käden perustaja yhä hengissä ja tässä salaisessa tukikohdassa. Sinne Killjoy nytkin marssi. Aizen ja Saraji olivat myöntäneet Killjoyn komentoon kahdenkymmenen vahkin joukkion. Tämä joukkio oli hoitanut muurien päällä olleet metsästäjien puolustukset.<br>\n<br>\nNyt nämä vahkit marssivat jälleen. Vahkit, joiden piti olla piilossa, mutta osa niistä oli täällä, paikassa, jossa Killjoy tulisi päättämään vuosia kestäneen piinansa. Keraaminen lattia kolisi joukon marssiessa tasatahtiin. Killjoyn mieli oli verkeämpi kuin aikoihin, hän muisti jälleen Metru Nuin ajat, jolloin tämä oli hänen työtään. Komentaa joukkoja kohti taistelua, marssia eturintamassa kohti ylivoimaista vastustajaa, voittaen joka kerta, tai ainakin melkein.<br>\n<br>\nOvi oli nyt aivan heidän edessään. Killjoy viittoili vahkit pysähtymään ja astui yksin ovesta sisään. Siellä häntä kuitenkin odotti raju shokki.<br>\n<br>\nHerra oli ennen pitkä ja vahva maan toa, mutta se mitä hänestä oli jäljellä oli vain pieni heppoinen turaga. Turaga astui pimeydestä Killjoyn eteen ja naulitsi palavan katseensa häneen.<br>\n<br>\n\"Kenraali, olet vihdoin palannut.\"<br>\n<br>\n\"Herra, olen pahoillani, että minulla kesti näin kauan. Minä en... en tiennyt, että olitte edelleen elossa...\", Killjoy mutisi.<br>\n<br>\n\"Kaikki tekevät virheitä Kenraali. Minulla kävi tuuri, pääsin palavasta linnoituksesta ulos, mutta kamppaillessani menetin kaikki voimani ja minusta tuli... tällainen\", Turaga sanoi kalistellen lattiaa samalla sauvallaan.<br>\n<br>\nPieni toivonkipinä syttyi Killjoyn sisällä, hän avasi suunsa kysyäkseen kysymyksen, jota ei ollut koskaan uskonut kysyvänsä: \"Onko hän elossa? Selvisikö hänkin?\"<br>\n<br>\nTuraga pudisti päätään murheellisena. <br>\n<br>\n\"Minun lienee aika kertoa sinulle jotain.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":504,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-12-12T22:28","content":"<strong>Nazorakien luolasto, metallilevyn takana suojassa, muutaman metrin päässä Matoron pysäyttämästä pommista</strong><br>\n<br>\n*kuorsausta*<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":505,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-12-13T13:34","content":"<strong>Xia</strong><br>\n<br>\nMatoro, Kapura ja Summerganon syöksyvät hissin mukaan alaspäin, DEVASTATORin jäädessä karjumaan ylös, mutta se löytäisi kolmikon kuilun pohjalta, jos he jäisivät sinne liian pitkäksi aikaa... Niinpä hissin tömähdettyä kuilun pohjalle, vieläpä kolmikon kannalta melko kivuliaasti, lähtivät he samantien liikkeelle ja päätyivät käytävälle. He kuulivat jostain meteliä, mutta ainakaan vielä ei lähistöllä tuntunut olevan mitään. Mutta edes alimmat kerrokset eivät olleet tyhjillään ja hetken aikaa yksitoikkoista, kivistä käytävää käveltyään kolmikko päätyi suureen halliin, jossa oli useita ovia. Keskellä oli jonkinlainen koroke ja Metsästäjien välineitä lojui siellä täällä. Hallin seinustalla oli portaat ylemmille tasanteille, jossa näkyi olevan jonkinlaisia monitoreja. <br>\n<br>\nKolmikko tutki hallin läpikotaisin, muttei nähnyt jälkeäkään vihollisista. \"Ne ovat jahtaamassa meitä toisaalla.\", lausui Kapura koko kolmikon ajatukset ääneen ja samalla hetkellä yksi ovi levähti selälleen ja sieltä rynnisti Tracker, ilman kuulua lemmikkiään. \"Mokomat nuuskijat! Luulitteko todellakin olevanne niin ovelia, etten löytäisi teitä linnoituksesta, jossa asustan?\", metsästäjä puhisi. Summerganon, Kapura ja Matoro katsoivat vihollistaan kylmästi. \"Olet meidän ja tehtävämme suorittamisen välissä, joten tästä tulee hiukan kivuliasta.\", Matoro sanoi Trackerille ja syöksyi moottorisaha suristen vihollisen kimppuun.<br>\n<br>\nTracker yllättyi toan asevalinnasta ja perääntyi, antaen Summerganonille ja Kapuralle tilaisuuden hyökätä sivusta ja Tracker olikin pian hätää kärsimässä. Hän huitoi minkä ehti ja Matoro lensi sahoineen maahan, mutta Summerganonin raivokas hyökkäys ja Kapuran tuli-isku suoraan selkään saivat metsästäjän perääntymään nurkkaan. Matoro nousi ja tuli toveriensa luo. \"Noniin, hoidetaanpa tämä tuhmeliini.\" \"EI!\", huusi Tracker ja löi voimiensa tunnosta ja niin voimakas oli tuo huitaisu, että Summerganon lensi hallin keskustan koroketta päin kaataen lentäessään myös Kapuran. Matoro perääntyi Kapuran kanssa korokkeen luokse. Kolmikko seisoi nyt keskellä hallia, kuullen jostain askelia ja heidän edessään seisoi Pimeyden metsästäjä, Tracker.<br>\n<br>\n\"Niin typerältä kuin tämä tuntuukin, emme voi jäädä tänne.\", Summerganon toteaa ja hyppää miekkansa kanssa Trackeria kohti. Muut seuraavat esimerkkiä ja he kirjaimellisesti jyräävät Trackerin ja säntäävät ovelle, jossa lukee \"porraskäytävä\". Tracker nousee oven mennessä kiinni kolmikon perässä ja metsästäjäjoukon rynnätessä ylätasanteiden ovista huoneeseen. \"Pakenivatko ne?!\", kuuluu jonkun metsästäjän huuto porraskäytävään, jota kolmikko kiipeää ylös. Käytävä vei heidät ylempiin kerroksiin, joissa he juoksivat satunnaisista metsästäjistä yli. Heidän mielessään poltti vain yksi asia: Nimdan löytäminen. <br>\n<br>\nHe kulkivat vielä yhdet portaat ylös ja heidän edessään avautui korkea huone täynnä pilareita ja useita portaita ja huoneen päädyssä oli muutaman metsästäjän joukko syventyneenä keskusteluun: \"Komentotornin mukaan tunkeilijat ovat kellarikerroksissa.\", yksi metsästäjä puhui ja kolmikko, jota ei vielä huomattu vetäytyi pilarien taakse kuuntelemaan. \"Ei, keskuksesta ilmoitettiin, että saivat Trackerilta viestin, jonka mukaan tunkeilijat suuntasivat ylöspäin, ovat mahdollisesti jo poistuneet täältä.\"<br>\n\"Olet aina niin optimisti, luultavasti ne mokomat piileksivät jossain ja iskevät aina kun vartioinnin silmä välttää. Koko linnoitus on jo kaaoksessa, kun ne tuntuvat vipeltävän kerroksesta toiseen kaataen puolet meidän porukastamme.\"<br>\n\"Meidän pitää kai mennä kyselemään komentotorniin lisäohjeita jossain vaiheessa...\"<br>\n<br>\nKolmikko kuunteli metsästäjien keskustelua mielenkiinnolla. Heidän pitäisi pysyä nyt salassa ja löytää jokin kätevä piilopaikka, josta käsin he voisivat sitten tehdä iskunsa komentotorniin, sikäli mikäli heidän kohteensa siellä yhä majaili.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":506,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-13T14:39","content":"<strong>Xia, Pimeyden Metsästäjien tukikohta</strong><br>\n<br>\nKolme metsästäjää lähtevät vaappumaan pois salista, jättäen sen kokonaan tyhjäksi.<br>\nKolme Klaanilaista hiippailevat pois tolpan takaa.<br>\n<br>\n\"Luulen että meidän pitäisi selventää sijaintimme.\", Matoro toteaa.<br>\n\"Mitenhän se hoituu? Menemmekö kysymään joltakin metsästäjältä neuvoa?\", Kapura vitsailee.<br>\nKolmikko tutkii huonetta. <br>\n<br>\n\"Hei, tuolla on lattialuukku!\", Suga huutaa noteeratessaan heikot ääriviivat lattiassa. Hän ryntää edeltä avaamaan sitä.<br>\n<br>\n\"Tuolta kuului ääniä! Ne ovat tuolla!\", huudetaan jostain. Kuuluu juoksuaskelia.<br>\nSummerganon, Matoro ja Kapura livahtavat lattialuukusta alas.<br>\n<br>\nJoukko Pimeyden Metsästäjiä saapuu saliin. <br>\n\"Ei mitään.\", joku toteaa tylsiintyneenä.<br>\n\"Mistä ne muka pakenivat?\", toinen miettii.<br>\n<br>\nMetsästäjät huomaavat luukun.<br>\n<br>\n\"Onko kellään valoa?\", Matoro kysyy pilkkopimeässä. <br>\nKapura luo käteensä lieskan joka valaisee kapean käytävän.<br>\nPimeässä käytävässä on tummaa kiveä seinät ja soraa lattia.<br>\nPuuluukkua heidän yläpuolellaan hakataan. Joku neuvoo ihan avaamaan sen.<br>\nKlaanilaisille tulee kiire. He lähtevät juoksemaan täysillä eteenpäin.<br>\n\"Tuolla ne menevät!!\", joku metsästäjä karjuu. <br>\n<br>\n\"Kierreportaat!\", Kapura huudahtaa iloisena. Kolmikko lähtee kapuamaan nopeasti metallisia portaita.<br>\n<br>\n\"Umpikuja!\", huutaa Matoro vähemmän iloisena. Portaiden yläpäästä ei pääse mihinkään.<br>\n<br>\n\"Kuka ääliö tekee portaat jotka eivät johda mihinkään?\", Suga miettii ääneen kunnes hänen silmänsä osuu kylttiin \"siirrettävät huoltoportaat\".<br>\n<br>\n\"Hidastakaa niitä! Asennan tälläisen Killjoyn antaman sulattimen seinään!\", Matoro ilmoittaa ja kaivaa vyönsä kotelosta puoliympyrän mallisen laitteen. Hän kiinnittää sen kiviseinään ja käynnistää sytyttimen. Kapuran aalto tulta pysäyttää Metsästäjien etenemisen hetkeksi.<br>\nKolmikko hyppää hetkeksi alas portailta.<br>\nKiviseinämä sulaa räjähtäen auki.<br>\n<br>\n\"Kaiken järjen mukaan tuossa pitäisi olla maa, olemme pohjakerroksessa...\", Matoro ilmoittaa ja nousee portaita. <br>\nKylmä vesisade osuu hännen naamioonsa. Hän vilkaisee helpottuneena alaspäin. Merta.<br>\n<br>\n\"Vettä?\", Jään Toa toteaa ja vetää itsensä äkkiä portaiden yläpäähän.<br>\n\"Hei, olemme linnakkeen marenpuoleisella sivustalla. Siellä missä on pystysuora kallio mereen.\", Matoro huutaa.<br>\nMetsästäjät tulevat taas.<br>\n\"Olkaa hetki hiljaa! Ettekö näe että meillä on hommia!\", Summerganon huutaa metsästäjille ja nappaa suuren kirveensä. Kapessa käytävässä ne eivät voi käyttää määräylivoimaa.<br>\n<br>\nMatoro istuu aukkoon pohtimaan, ampuen välillä jääsäteitä kahden muun Klaanilaisen tueksi.<br>\n<br>\n\"Hei, idea!\", hän huutaa. Vahva kohmetussäde jäädyttää suurimman osan metsästäjistä vähäksi aikaa.<br>\n\"Tuolla ylhäällä on ikkunankarmi. Koitan osua siihen harppuunallani, kiivetkää sitten köyttä pitkin.\", Matoro neuvoo.<br>\n\"Matkaa on yli viisikymmentä bioa!\", Kapura esittää vastalauseena kurkattuaan aukosta ylös.<br>\n\"Hei, harppuunassani on kaapelia 51 bioa. Ongelma?\", Matoro sanoo ja ampuu. <br>\n<br>\nKuuluu kilaus.<br>\n<br>\nKaapeli putoaa Matoron ohi alas.<br>\nHän kelaa sen.<br>\n<br>\n\"Minusta tuntuu että siitä ei saa kiinni.<br>\n\"Terävä havainto. Niin minustakin tuntuu.\", Matoro ilmoittaa.<br>\n<br>\nKäytävän päähän ilmestyy järeästi aseistautuneita metsästäjiä.<br>\n<br>\n\"Jotain. Nopeasti.\", Matoro ajattelee ääneen.<br>\n<br>\nLuukusta pudotetaan valtava ohjuksenheitin.<br>\n<br>\n\"Jotain. Nopeammin.\", Matoro ajattelee edelleen. Hän tähyilee avoimesta luukusta jatkuvasti. Hänen silmiinsä osuu pimeä parveke, ja hän laukaisee harppuunansa. Terä uppoaa puiseen tasanteeseen.<br>\n<br>\n\"Mentiin!\", Matoro huutaa. Kapura ja Summerganon ottavat kiinni metallisesta vaijerista, ja Matoro tiputtautuu alas. Ohjus lentää ja osuu ovenkarmiin, aiheuttaen valtavan oranssin räjähdyksen ja paineaallon. Kolme Matoron harppuunan kaapelissa roikkuvaa klaanilaista lentävät heilurimaisesti sivulle, kylmän sateen piiskatessa heitä.<br>\n<br>\n\"Sinne meni.\", yksi metsästäjistä toetaa omahyväisenä.<br>\n<br>\nHeiluriliike heittää kolmikon takaisin oviaukkoon. Metsästäjän ampuvat, mutta Klaanilaiset ehtivät heilahtaa pois.<br>\n<br>\n\"Ne eivät kuolleetkaan!\", joku sisältä huutaa. Pimeyden Metsästäjät lähtevät kohti aukkoa seinässä.<br>\n<br>\nKolme Klaanilaista roikkuvat teräskaapelilla korkealla yllä olevasta parvekkeesta kiviseinämää vasten. Alla velloo meri. <br>\n<br>\n\"Että minä rakastan tälläisiä tilanteita.\", Matoro toteaa kuivasti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":507,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-13T18:17","content":"<strong>Nazorakien luolasto, ranta</strong> <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/HMOm27Cz5TA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/HMOm27Cz5TA"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/HMOm27Cz5TA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/HMOm27Cz5TA"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nNazorakit kiinnittivät köyden tolppaan rannalla. He nostivat \"toan\" ja kutsuivat paikalla olevilta nazorakeilta kärryä jolla kantaa tämä.<br>\n<br>\nToa nostettiin vanhanaikaiseen puukärryyn ja nazorak lähti kuljettamaan sitä luolastoon, kun samalla kaksi nazorakia marssivat urhoollisesti kärryntakana.<br>\n<br>\nHuoneen edessä oli ruumiita ja... verta,,, paljon verta sekä kyltti jossa luki: \"Hiljaa, nero työssään\".<br>\n<br>\nSitten nazorak nosti kylttiä ja katsoi oliko ketään sisällä, oli tyhjää.<br>\n<br>\nhe avasivat oven ja kippasivat toan lattialle, sitten he asettivat sen viereen kyltin: \"Tapa hänet.\"<br>\n<br>\n\"Hän ajattelee aina päinvastoin tällaiset asiat.\", toinen sanoi.<br>\n<br>\nSitten Nazorakit lähtivät ja Makuta toan ruumiissa jäi lattialle odottamaan Abzumon palaamista.<br>\n<br>\n[spoil]Kyltti ja jotakin muuta olivat Matoron ideoita.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":508,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-12-13T18:57","content":"<strong>Hopeinen meri, edelleen naurettavan pieni höyrypaatti</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui puristi ruoria kaksin käsin. Hänen kasvonsa olivat varjossa.<br>\n<br>\n”Erimielisyyksiä Abzumon kanssa on aina ollut. Se ei ollut syy siihen, miksi häivyin. Ja se, että häivyin, on syy Abzumon vihamielisyyteen.” Hän huokaisi ja vilkaisi sinistä Skakdia, joka istui veneen perässä. Manu vaipui ajatuksiinsa.<br>\n<br>\n<em><strong>Destral, noin 79 100 vuotta sitten</strong><br>\n<br>\n”Petturuutta”, Miserix sanoi. ”Pahempaa kuin petturuutta – typeryyttä. Jos onnistut suuressa suunnitelmassasi, vaarannat koko universumin.”<br>\n<br>\n”Sen riskin”, Teridax sanoi, ”olen valmis ottamaan.”<br>\n<br>\n”Ja millä hyökkäät Suuren Hengen kimppuun?” Miserix kysyi ivallisesti. ”Varjokädelläsi? Rahkshi-ryhmällä? Olet vain hyönteinen Mata Nuin silmissä... ja minun silmissäni.”<br>\n<br>\nMakuta Nui ja Abzumo seisoivat muiden tavoin pöydän ympärillä. Abzumon silmistä loisti mielenkiinto. Teridax hyppäsi huoneen toiselle puolelle kohti Miserixiä ja tarttui tätä kurkusta. Hän heitti toisen Makutan kohti seinää, sitten toista, ja lopulta kaatoi hänet maahan. Ennen kuin Miserix ehti nousta, Terryn ase oli hänen kurkullaan.<br>\n<br>\n”Olet muinaisjäänne”, Teridax sanoi. ”Universumi kuuluu vahvoille, ja valta-asemasi on tehnyt sinusta heikon.”<br>\n<br>\nMiserix tarttui kiinni Teridaxin sauvaan ja antoi sitä pitkin hänelle sähköiskun, mikä sai Teridaxin lentämään taaksepäin. ”Röyhkeä mato”, Miserix sanoi noustessaan maasta. ”Johtaisit veljeskunnan tuhoon ja häpeään!”<br>\n<br>\n”Johtaisin sen... ylivaltaan”, Teridax sanoi. ”Ylivaltaan, joka kuuluu meille.” Hän kääntyi muita. Manusta näytti, tämä olisi katsellut häntä. ”Jätän sen teille... valinnan, ketä seuraatte.”<br>\n<br>\nGorast ja Bitil, siirtyivät heti Teridaxin puolelle huonetta, Vamprah, Antroz, Chirox ja Spiriah seurasivat heti perässä. Mutrankin hetken epäröityään siirtyi voittajan puolelle. <br>\n<br>\nMakuta Nui ja Abzumo siirtyivät kumpainenkin Teridaxin puolelle.<br>\n</em>Typeryyttä<em>, Makuta Nui ajatteli. </em>Tässä ei ole järjen hiventäkään. Suunnitelma on epärealistinen, Miserix lienee Teridaxia parempi johtaja, kaikki kannattavat väärää Makutaa.<em><br>\n<br>\nKrika ja Icarax olivat viimeiset. Muutamat jäivät Miserixin puolelle – hetkeksi. Lopulta kukaan ei ollut hänen kanssaan, sillä viimeisetkin olivat siirtyneet, vaikkakin haluttomasti. Miserix oli jäänyt yksin.<br>\n<br>\n”Otan veljeskunnan johdon kokouksen tahdosta”, Teridax sanoi. ”Suunnitelma etenee. Ensimmäisenä tekonani… minä tuomitsen sinut, Miserix, kuolemaan. Krika, Spiriah, te toteutatte tahtoni.”<br>\n<br>\n”Olette itsetuhoisia ääliöitä, jotka leikkivät universumin järjestyksellä. Ja tämä... mielipuoli ei johda teitä minnekään muualle kuin kuolemaan!” Miserix karjui entiselle veljeskunnalleen. ”Tämä ei ole ohi, Teridax. Tapa minut, levitä jäännökseni täältä Metru Nuille, mutta jonain päivänä... minä saan kostoni.”<br>\n<br>\nMakuta Nui käveli ulos linnoituksesta. Abzumo seurasi.<br>\n”Mikä ssssinulla nyt on? Et näytä järin iloissssselta.”<br>\n”Tämä veljeskunta on rappiolla.”<br>\n”Kuinka niin?”<br>\n”Etkö näe? Kaiken maailman hullut saavat kokouksen suosion.”<br>\n”Itssssekin sssssiirryit hänen puolelleen.”<br>\n”Tavoitteeni oli hengissä pysyminen. Ne harvat, jotka aluksi jäivät Miserixin puolelle, kuolevat pian.”<br>\n”Sssse lienee totta.”<br>\n”Minusta tuntuu, että en halua olla osa tätä yhteisöä.”<br>\n”Mitä sssanoit?”<br>\nManu katsoi toveriaan epämiellyttävästi irvistäen.<br>\n”Minä jätän veljeskunnan. Mutta ensin hankin jotain, mitä tahdon. Ja sen saan jostain muualta kuin täältä.”<br>\n”Mitä aiot?”<br>\n”Yksi sana riittänee: Olmak.”<br>\n”Sinä et uskalla.”<br>\n”Mihin katossssi sssssssssuhinasssssi, veli?”<br>\n”Pilkkaatko minua, rakasssss ysssstäväisssseni?”<br>\n”En tietenkään. En vain voi, valitettavasti, osallistua enää Nazorak-projektiin. Enkä halua.”<br>\n”Me loimme ne! Et voi vain hylätä niitä!”<br>\n”Voin. Ja hylkään. Projekti epäonnistui. Munista ei kuoriutunut kunnollisia toukkia.”<br>\n”Ne kasvavat! Niistä tulee jotain suurta!”<br>\n”Sittenhän sinä varmasti nautit ajastasi niiden suurimpana herrana.”<br>\nAbzumo katsoi Manua vihaisesti.<br>\n”Pakene”, hän sylkäisi. ”Häivy, kun vielä voit! Teridax varmasti lähettää perääsi tuhansittain tappajia.”<br>\n”Hän ei ole kiinnostunut minusta. En ole niin tärkeä hänen ah, niin suuren suunnitelmansa kannalta.”<br>\nAbzumo jäi yksin seisomaan ulos, kun Makuta Nui käveli sisään linnoitukseen.</em><br>\n<br>\n”MANU!”<br>\n”Mitäh?”<br>\n”Mitä sinä ajattelet?” Guardian kysyi. Makuta oli ollut kauan hiljaa. Nyt hän hymyili ilkeästi.<br>\n”Sinä pyysit takaumaa. Minä koin sellaisen.” Guardian pyöräytti silmiään.<br>\n”Viitsisitkö kertoa, mitä tapahtui?”<br>\nJa Manu kertoi.<br>\n<br>\n”Mitä oli se, jota lähdit hakemaan toisesta ulottuvuudesta?” Guardian kysyi. Makuta kopautti naamiotaan.<br>\n”Niitä on tehty yksi tässä universumissa. Tämä on vaihtoehtoismaailmasta. Ja sinä tiedät, kuka omistaa tämän universumin Kraahkanin.”<br>\nHe kumpikin tiesivät. Ja Guardian tiesi myös, että Abzumo olisi erittäin vaarallinen vastustaja.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":509,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-12-13T21:46","content":"<strong>Bio Klaanin Linnoitus, asuintilat</strong><br>\n<br>\nDomek käveli taas tutuissa, laajoissa valkoisissa käytävissä, kävellen ohi saman kukkaruukun ja ikkunan ohi. Hänen jalkansa oli parantunut tarpeeksi, mutta hänen kyynärvartensa oli yhä siteissä.<br>\nHän ei enään ollut yhtä elävöitynyt arkiseen tapahtumaan kuin olisi ennen. Klaanilaisiakin oli paljon vähemmän kuin yleensä, eivätkä hekään tuntuneet olevan keskittyneitä maailmaansa. Feterrojen hyökkäys oli selvästi vaikuttanut heihin hyvin paljon, eivätkä he tulisi toipumaan siitä niin nopeasti.<br>\nKultapunainen Toa saapui taas asunnonsa eteen, otti avaimensa esiin ja avasi oven. Hän sytytti valot ja ensimmäinen asia minkä hän näki huoneessa oli hänen tumma lierihattunsa joka makasi maassa. Domek otti hatun käteensä ja katseli sitä hyvin tyhjästi.<br>\n<br>\n\"... öhm, anteeksi\", ääni kuului hänen takana.<br>\nDomek säikähti hieman tästä, mutta käänsi katseensa oven eteen jossa seisoi pieni punainen ja keltainen Matoralainen Kiril-naamiolla.<br>\n\"Ai, terve Nookki\", Domek vastasi Matoralaiselle hieman lakonisesti.<br>\n\"Sinua käsketään tyrmään. Sinun iltavuorosi, katsos\", Nookki sanoi hieman veijarimaisella sävyllä.<br>\n\"Niin, tiedän. Itsehän sinne ilmoittauduinkin\", Domek huokaisi.<br>\n\"Ja löysit näköjään hattusikin. Hieno homma. Sinä erotut aina niin hyvin kaikesta muusta sen kanssa\", Nookki lausui.<br>\nToa käveli piittaamatta ovesta ulos ja toivotti Nookkille lähtiessä, pidelleen lierihattua kädessään laittamatta sitä päähän.<br>\n<br>\n<strong>Bio Klaanin Tyrmä</strong><br>\n<br>\nValtavien paperikasojen seassa GT huokaisi tylsyydestä; hän ei keksinyt mitään tekemistä työnsä aikana. Vaikka uusi vanki olikin tuotu paikalle, BodyGuard vahti hyvin tarkasti ja tiukasti, mikä esti GT:n puhumasta vangin kanssa. Hopeanvaaleanpunainen nais-Toa alkoi taitella tyhjistä papereista, joista vain osa näytti muistuttavat jonkinlaista Rahia ja kaikki muut hyvin abstraktia modernitaidetta taidegallerioiden pohjakerroksista.<br>\nGT:n huokaistaessaan taas, oveen koputettiin, jolloin hän melkein salaman nopeudella kiisi avamaan sen.<br>\n\"Hei GT\", kultapunainen Toa Domek tervehti.<br>\n\"Domek! Moi! Sinua en ole nähnyt aikoihin! Mitä sinä täällä teet?\", GT vastasi yhtä innokkaasti kuin yleensä.<br>\n\"Ilmoittauduin tyrmän iltavahdiksi eilen, tulin tänne tuuraamaan Santoria\", Domek vastasi hieman innottomasti.<br>\n\"Ahaa, aiotko olla täällä kauankin?\", GT kysyi heti.<br>\n\"En tiedä, en oikein ajatellut siitä\", Domek vastasi, \"mutta siis, mitä tietä kautta pääsen erikoisvankien selleihin?\"<br>\n\"Seuraa vain minua\", GT sanoi ja lähti Domekin edeltä. \"Muuten, miksi et laita hattuasi päähän?\", GT kysyi Domekilta samalla.<br>\n\"En vain taida tänään\", Domek vastasi.<br>\n<br>\nDomek vältteli pitämästä silmäkontaktia vankien kanssa. He liikkuivat pölyisen korridorin läpi ja kävelivät useiden eri sellien ohi. Domek ei tottunut kovin hyvin synkkiin kivikäytäviin, mutta kesti sitäkin vähemmän heidän peräänsä heitettyjä vankien kirouksia ja kuiskauksia.<br>\nKäveltyään pitkän tovin, he viimein saapuivat Santor luokse, joka seisoi sellien edessä.<br>\n\"Moi Super Santor!\", GT tervehti Toaa, joka vastasi tervehdykseen takaisin.<br>\n\"Tässä olisi Domek tuurraamaan sinua\", GT sanoi hiukan juhlallisesti.<br>\n\"Selvä\", Santor vastasi hieman piristyneemmän kuuloisena ja alkoi marssimaan pois. Liikkuessaan ohi Santor varoitti Domekia tietyistä vangeista. Domek asettui samaan kohtaan sellin eteen, samalla kun GT seurasi Santorin perässä hyvästeli Domekia positiivisesti.<br>\n<br>\n\"Mukava tyttö, eikö olekin?\", Sinimustavalkoinen nais-Toa Sheelikan ääni kuului sellistä. Domek ei vastannut ja jatkoi vartioimista. <br>\nSheelika käveli lähemmäksi kaltereita.<br>\n\"Kerrohan, mitä sinun kaltaisesi valon Toa tekee täällä\", Sheelika kysyi pehmeällä äänellä.<br>\n\"Ei ole sinun asiasi\", Domek vastasi tunteettomasti, mutta hieman ärsyyntyneisesti.<br>\n\"Miksi noin salaileva? Emmehän me ole vihollisia\", Sheelika jatkoi ja ulotti yhden kädestään kaltereiden välistä ja laittoi Domekin kasvoihin, \"voisimme jopa olla parhaimmat ystävät\".<br>\nDomek käänsi päänsä pois Sheelikan kädestä ja pysyi silti hiljaisena.<br>\nSheelika alkoi tulla kärsimättömämmäksi ja silloin vilkaisi kultapunaisen Toan kädessä olevaan hattuun.<br>\n\"Hieno hattu sinulla\", Sheelika aloitti taas vietteliäästi, \"miksi et laita sitä päähäsi?\". Sheelika kosketti Domekin päälakeen, \"hatun koko on kyllä väärä sinulle, mikset vaihda sitä uuteen? Onko se jonkun tärkeän?\". <br>\nSheelika silloin alkoi ulottamaan kätensä lierihattua päin,<br>\njolloin Domek melkein refleksimäisesti tarttui voimakkaasti Sheelikan käteen ja kääntyi häneen päin.<br>\n\"Pidä likaiset kätesi pois hatusta\", Domek käski heti uhkaavammalla äänellä Sheelikaan päin. Nais-Toa ei reagoinut tähän hyvin, mutta yritti hillitä itsensä. Domek päästi irti ja kääntyi taas poispäin Sheelikasta, hänen haavoittunut käsivarteensa sattui liiallisesta rasituksesta.<br>\nSheelika perääntyi takaisin sellin sisälle.<br>\n\"... Et ollut Klaanissa kun oli vielä jäsenenä, vai mitä?\", Sheelika kysyi katkerasti. Kesti hetken ennen kuin Domek vastasi myönteisesti.<br>\nSheelika jatkoi kyselyään: \"Kerro, mitä muut klaanilaiset sanovat minusta\". <br>\n\"Sinä tapoit Matoralaisia ja vahingoitit muita klaanin jäseniä. Rikoit Klaanin ensimmäisen säännön\", Domek vastasi välinpitämättömästi. \"... He saavat sen kuulostamaan niin yksinkertaiselta\", Sheelika kertoi, \"luuletko, että minä tahdoin sitä?\". Valon Toa pysyi vaiti.<br>\n\"He tuomitsivat minua, kutsuivat minua murhaajaksi, vaikka eivät ymmärtäneet tilanteesta yhtään. Kukaan ei ymmärtänyt, kukaan ei tahtonut. Eivät edes Adminitkaan. Luovuttivat minut Makutoille ja unohtivat minun olemassaolon\", Sheelika alkoi puhua yhä ja yhä vihaisemmin, mutta Domek pysyi vaiti. Hän ei halunnut uskoa täysin rikollisen tarinaan, koskaan ei voi olla liian varma.<br>\n<br>\nSilloin askelia alkoi kuulua käytäviltä. Vankien huudot ja kiroukset alkoivat kuulua äännekkäämmin kuin koskaan, hautaen askeleiden kaiun.<br>\nDomek käänsi päänsä käytävän puoleen ja näki keltaisen Toan ja korkean titaanin hänen takana; Se oli Tawa ja BodyGuard.<br>\n\"Ehtoota\", Domek tervehti pää-Adminia. Sheelika näytti äärimmäisen murhanhimoiselta, mutta yritti hillitä itseään; hän ei pystyisi taistelemaan kahleet käsissä kolmea klaanilaista.<br>\n\"Helei\", Tawa vastasi saapuen Domekin luokse, \"miten kätesi voi?\"<br>\n\"Ihan hyvin, ei paljon muuta\", Domek vastasi lakonisesti. Sheelikan suuttumuksen ääni kuului selliltä.<br>\nTawa vilkaisi hieman Sheelikaa päin.<br>\n\"Hyvä kuulla. Tulin tänne puhumaan Sheelikan kanssa, jos ei haittaa\".<br>\n\"Ei tietenkään\", Domek vastasi, \"siis täällä vai missä?\"<br>\n\"Kuulusteluhuoneessa. Avaa sellin ovi\", Tawa käski Domekia, joka avasi sellin kalterit heti. Nais-Toa käveli ulos sanomatta tai tekemättä mitään.<br>\n\"Sinun ei tarivtse tulla mukaan\", Tawa ilmoitti Domekille ja lähti BodyGuardin kanssa viemään Sheelikan.<br>\nJoukon lähdettyä Valon Toa jatkoi vartioimista. Yhdessä paikassa seisominen rasitti hieman Toan jalkoja, joten hän päätti kävellä hieman ja liikkui pois Sheelikan sellin edestä.<br>\nKäveltyään vasta kahden metrin, Valon Toa hätkähti saapuessan toisen sellin eteen.<br>\nSellin asukas seisoi oven lähellä; hänen naamansa peitetty huiveihin ja kaulaan ripustettu kyltti. Hän piteli painavasti kahlitut kätensä tiukasti kiinni kaltereista, mutta ei liikkunut yhtään. <br>\n<br>\nVanki kikatti hyytävästi Toaa päin.<br>\n<br>\n<br>\nTawa ja BodyGuard saapuivat Sheelikan kanssa kuulusteluhuoneeseen. Huone oli hyvin pieni, sen keskellä oli työpöytä jossa oli tuoleja vastakkain. Ainoa valonlähde koko huoneessa oli pieni valokivi.<br>\n\"Voit mennä BodyGuard. Voin hoitaa tämän itse\", Tawa vakuutteli titaanille, joka lähti vastahakoisesti mutta tottelevaisena.<br>\nSheelika istui huoneen perässä olevaan tuoliin, kun taas Tawa istui hänen eteen.<br>\nMolemmat olivat hiljaa hetken, kunnes Tawa aloitti puhumisen:<br>\n\"Helei\"<br>\n<br>\nEi vastausta.<br>\n<br>\n\"Sheelika. Haluan vain auttaa sinua...\"<br>\n<br>\n\"Et halua. Haluat vain puristaa minusta tietoa ja lukita minut ikuisiksi ajoiksi\", Sheelika vastasi hyvin kiivaasti.<br>\n<br>\nTawa jatkoi.<br>\n\"Sheelika, sinun täytyy ymmärtää, ihmisiä on tapettu ja riistetty kodistaan ja omaisistaan...\"<br>\n<br>\n\"Et ymmärrä mitään\", Sheelika jatkoi.<br>\n<br>\nTawa yritti olla piittaamatta ja jatkoi puhumista:<br>\n\"... Emme halua kenenkään kuolevan enään. Jos voisit...\"<br>\n<br>\n\"Kuuntele minua...\", Sheelika alkoi sanoa.<br>\n<br>\n\"... Kertoa meille miksi...\"<br>\n<br>\n\"Kuuntele minua.\"<br>\n<br>\n\"... Liittolaisesi tekivät tämän...\"<br>\n<br>\n\"Kuuntele minua.\"<br>\n<br>\n\"... Tai edes kuka tämän teki...\"<br>\n<br>\n\"<em>Kuuntele minua</em>.\"<br>\n<br>\n\"... Voisimme ehkä...\"<br>\n<br>\n\"MIKSI ET KARZAHNI KUUNTELE MINUA EDES KERRAN ELÄMÄSSÄSI!\"<br>\n<br>\nSheelika löi raivostuneesti työpöytää.<br>\n<br>\nTawa hiljeni.<br>\nHiljaisuus peitti huoneen taas.<br>\n<br>\n\"... Tiedätkö, mitä tapahtui kun karkotitte minut Klaanista?\", Sheelika aloitti, \"tiedätkö läheskään?\"<br>\n<br>\n\"Makutat ottivat sinut takaisin\", Tawa vastasi hyvin syyllisenä.<br>\n<br>\n\"Mutta tiedätkö, mitä he tekivät?\", Sheelika jatkoi. Tawa ei vastannut kysymykseen ja hänen katseensa alkoi yhä keskittyä pois Sheelikasta.<br>\n<br>\n\"Sinä jos kukaan pitäisi tietää, minkälaiset Makutat ovat\", Sheelika sanoi, \"He eivät pidä siitä, kun yksi alaisistaan eroaa heistä\".<br>\n<br>\nSheelika otti kahlitut kätensä pois pöydän päältä.<br>\n\"Kun minut karkotettiin pois Klaanista, Makutat lähettivät Rahkshinsa vangitsemaan minut ja viemään takaisin heidän luokseen. Yritin taistella vastaan, mutta tiedät minkälaiset Rahkshit ovat. He saivat minut kiinni ja kolkkasivat minut.\"<br>\n<br>\nSheelika lopetti hetken ja veti syvään henkeä. Hänen hengitys vapisi hieman.<br>\n<span style=\"font-size:65%;line-height:normal\"><audio controls=\"\"><source src=\"http://starmen.net/mother2/music/143-%20Earthbound%20-%20Giygas_s%20Intro.mp3\" type=\"audio/mpeg\"><div fallback=\"\">http://starmen.net/mother2/music/143-%20Earthbound%20-%20Giygas_s%20Intro.mp3</div></audio></span><br>\n\"Kun heräsin iskusta, olin keskellä tyhjyyttä. Mustaa mitättömyyttä oli ympärilläni, mutta en pystynyt liikkumaan. En tiennyt missä olin ja yritin vain väittää itselleni tämän olevan vain unta.<br>\n<br>\nJuuri silloin... Juuri silloin, käsiä ilmestyi minun ympärille. Monta mustaa kättä ilmestyi ja tarrautuivat tiukasti kiinni raajoihini. Kädet olivat kuin kiehuva vesi minun ihoni päällä. En voinut huutaa kivusta, mutta mikään ääni ei syntynyt suustani. He eivät antaneet minun huutavan.<br>\nRaajani tuntuivat palavan irti ruumiistani. Kipu ulottui luuytimeeni saakka. Silloin kaksi, punaista silmää ilmestyi eteeni. Ne katsoivat minuun, enkä voinut siirtää katsettani pois. Lisää mustia käsiä ilmestyi ympärilleni ja ne kietoutuivat kehoni ympärille. Ne polttivat. Ne polttivat minun ihoni päällä ja tuntui kuin se repisi yksitellen jokaista verisuontani ja raapi niitä.<br>\nLisää silmiä ilmestyi ympärilleni, jokainen heistä keskittivät katseensa minuun. <br>\nHe olivat ylimielisiä, he tietävät olevansa parempia ja olivat hyvin kylläisiä siitä. Heidän silmien ilmestyessä ympärilleni myös lisää käsiä, jotka nappasivat ja ympäröivät jokaista kehoni osaa, jättäen vain yhden silmästäni näkyville. <br>\nNiiden kosketus, se tuntui kuin vastasulatettuja neuloja olisi upotettu minun ruumiini sisään. Kasvoni paloivat niiden käsien alla. <br>\n<br>\nJa minä vain katsoin. En voinut huutaa.<br>\n<br>\nKun kipu oli ympäröinyt minun koko kehoni, he alkoivat puhua. Heidän ääni oli korvia raastava. En, en pysty kuvailemaan sitä.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://www.brickshelf.com/gallery/AnonymousGriffin/Klaanon/texts/pimeysmeidan.png\"><br>\n<br>\nHe eivät pelkästään puhuneet; he pilkasivat minua. <br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://www.brickshelf.com/gallery/AnonymousGriffin/Klaanon/texts/ahehehe.png\"><br>\n<br>\nHe pilkkasivat jokaista minuun liittyvää asiaa. <br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://www.brickshelf.com/gallery/AnonymousGriffin/Klaanon/texts/luuletko.png\"><br>\n<br>\nMinun olemustani, minun tekoni, kaikki. He nauroivat minua päin ja vain tiukensivat otteensa.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://www.brickshelf.com/gallery/AnonymousGriffin/Klaanon/texts/mikset_huuda.png\"><br>\n<br>\nKehoni paloi sisältä päin. Se tuntui kuin kuohuva vesi olisi minun sisälläni. <br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://www.brickshelf.com/gallery/AnonymousGriffin/Klaanon/texts/pikkutytto.png\"><br>\n<br>\nTunsin, kuinka hermostoni pureskeltiin ja raavittiin.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://www.brickshelf.com/gallery/AnonymousGriffin/Klaanon/texts/kuole.png\"><br>\n<br>\nHeidän raajoistaan purkautui esiin useita eri Rahien silmiä, jokainen niistä tuijottivat minuun halveksuttavasti.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://www.brickshelf.com/gallery/AnonymousGriffin/Klaanon/texts/kaikki.png\"><br>\n<br>\nMinä paloin.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://www.brickshelf.com/gallery/AnonymousGriffin/Klaanon/texts/kukakaipaa.png\"><br>\n<br>\nMinä aloin itkemään. Ja juuri sitä he toivoivatkin.<br>\n<br>\nKyyneleeni tuntui kuin hiekkapaperi olisi hierottu silmiini. Silloin heidän kätensä alkoivat repiä minua. Ne repivät minut sisältä päin ja repivät minut auki. Raajani vedettiin useisiin suuntiin. Ne alkoivat repiä kasvojani. <br>\n<br>\nNe repivät yhden ainoan silmäni, mikä oli vielä näkyvillä.<br>\n<br>\nEn nähnyt mitään. Tuska oli ainoa asia minkä tunsin. Heidän pilkkaukset olivat ainoa asia mitä kuulin. Pimeys oli ainoa asia mitä näin.<br>\n<br>\nSitten, yksi pitkä ja laiha hahmo ilmestyi eteeni. Se oli heidän herransa, heidän johtaja. En tiennyt mitä tapahtui, mutta minä näin taas. Minä kuulin ja minä tunsin kuinka ilma ympärilläni kosketti minua.<br>\n<br>\nHän tuijoitti minua. <br>\nHän ei ollut halveksiva, hän ei ollut ylimielinen, hän ei pöyhkeillyt olemuksestaan ja asemastaan. <br>\n<br>\nHän vain katsoi minuun.<br>\n<br>\nHänen katseensa, se ei ollut mitään, mikä olisi syntynyt tästä maailmasta. <br>\nSe on kaikkea, mitä me emme edusta, mutta oli jokaisessa sydämmessämme. <br>\nSe on osa meitä.<br>\n<br>\nSe oli tyhjyys. <br>\n<br>\nSe oli Makuta.\"<br>\n<br>\nSilloin Tawa nousi tuolistaan ja alkoi kävelemään ovea päin.<br>\n\"Ja tiedätkö mitä, Tawa?\", Sheelika nopeasti lisäsi, \"kaukaa katsottuna, hän näytti melkein sinulta.\"<br>\n<br>\nTawa poistui huoneesta.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Juuri näin.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":510,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-12-13T22:42","content":"<em>Varoitus: sisältää lihansyöntiä, paljon lyhyitä lauseita ja mäntyjä</em><br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnoitus (tai mitä siitä on jäljellä), korkea torni, seinästä pullottavan tukipalkin päällä</strong><br>\n<br>\nMake istuskeli palkin päällä, katsellen horisonttia. Alhaalla Matoranit työskentelivät ahkerasti Klaanin linnakkeen korjausten parissa, suruajasta huolimatta. Aurinko oli jo lähes laskenut, ja alkoi olla pimeää. Tämä yö tosin ei vetänyt vertoja sille synkälle yölle, jona hän saapui tähän paikkaan. Silloin, kun hän käyttäytyi kuin mikäkin aivoton Rahipeto... <br>\n<br>\n<strong>Klaanin linnakkeen läheinen metsä, joitakin aikoja sitten</strong><br>\n<br>\nOn synkkä jä myrskyinen yö. Puut ovat ovat taipuneet aika lailla kovan tuulen takia ja vesipisarat osuvat maahan kuin kaatopaiakn yli lentänyt lintuparvi. Punainen, viirusilmäinen olento lentelee metsän puiden yläpuolella. Tuo otus on Make. Hänen olisi muuten ollut helppo lentää tällaisessakin säässä, mutta hän oli melko väsynyt lennettyään putkeen monia päiviä, etsien rauhasiaa asuinpaikkaa. Täältäkään sitä ei kuitenkaan tuntunut löytyvän. Täällä häntä eivät jättäeen rauhaan edes liskomaiset, kahdella raajalla kävelevät olennot, jotka olivat melkein oudompia kuin hän itse. Maken voimat alkoivat jo hiipua. Hän huomasi pian melkein osuvansa erääseen mäntyyn, onnistuen väistämään sen täpärästi, osuen kuitenkin toiseen, matalampaan puuhun. Pian hän joutui pujottelemaan ahtaikossa metsässä puiden lävitse, mikä ei ollut ollut hänen elämänsä helpoin tehtävä. Lopulta hän joutui räpyttelemään siipiään hyvin kolibrimaisesti välttääkseen omaperäiseksi pannukakuksi muuttumisen.<br>\n<br>\nMake onnistui vaivoin nousemaan takaisin puiden yläpuolelle. Mutta hänen olisi pakko levähtää. Pian hän huomasi pienehkön kanjonin (tai sen tapaisen). Se näytti hyvältä levähdyspaikalta. Make laskeutui varovaisesti (niin varovaisesti kuin siinä puuskassa pystyi) pienen lammen luokse. Hetken ajan hän ehti katsella ympärilleen, ennen kuin löysi seinään muodostuneen kolon, johon hän hyvin mahtuisi. Ja jos ei mahtuisi, ainakin itkisi ja mahtuisi. Ei siinä mitään, hyvin hän sai sinne ängettyä itsensä. Hän valutti hieman tulta suustaan makuupaikkansa alle mukavuuden lisäämiseksi. Hän asettui kyljelleen, jalat koukkuun, siivet kiedottuna kehonsa ympärille, yrittäen nukahtaa. Ulkona jyrisi ja salamoi. Pian Make kuuli vierestään alapuolelta pinetä vikitystä. Hän raotti vasenta silmäänsä. Suurisilmäinen, pieni nisäkäsrahi katseli häntä anovasti. Make käänsi molempien silmiensä katseen siihen. Rahi katseli Makea hurmaavilla silmillään jonkni aikaa kunnes Make poimi sen eturaajallaan maasta. Ja puraisi sen pään irti, maiskutellen sitä hetken. Puan hän kuitenkin sylkäisi sen ulos päästäen melko häiritsevän ilmeen ja epämieltyneisyyttä kuvaavan äännähdyksen. <em>Maistuu pahalta...</em> Jäänteet hän heitti ulos sateeseen. Takaisin nukkumisyritykseen...<br>\n<br>\nAamu sarasti. Make heräsi oudon linnun pitämään ääneen. Ääni oli rasittava. Make ampui lintua tulipallolla. Palava linnunraato putosi metsään. Make asteli lammikon luo, päivien lentomatkan jälkeen vesi oli poikaa. Vedessä ui myös kaloja, jotka tosin olivat liian vikkeliä hänen kidalleen. Tämä paikka kuitenkin oli mukavan viihtyisä (kunhan linnut vain pysyvät poissa), tänne hän jäisi. Tämä olisi hänen oma reviirinsä.<br>\n<br>\nIllemmalla, aiemmin alas ampumaansa lintua syödessään hän huomasi pienen, vihreän olennon astelevan hänen mailleen. Make tunnisti olennon ruumiinrakenteen. Se oli yksi niitä pieniä olentoja, joita hän oli ennen auttanut aina kun mahdollista, mutta hänen muutoksensa jälkeen ne kaikki olivat kääntäneet hänelle selkänsä. Make seurasi olennon touhuja hämärästä kolostaan rauhattomana. Olento otti käteensä kepin, josta roikkui jotain, paiskaten sen veteen. Make katseli häiriintyneenä, kuinka tuo olento kehtasi roskata hänen lammikkoaan? Pieni hetki kului, kun olento nosti keppinsä vedestä, kala mukanaan. Tämä alkoi olla jo liikaa Makelle. Hänen kalojaan ei vohkittaisi ilman seurauksia. Make lähti syöksyyn. Olento ei ehtinyt paljon reagoida, ennen kuin löysi itsensä painettuna selkä kiveä vasen, Maken sormet kurkullaan. Make tuijotti olentoa raivoissaan. Hänen riistansa varastaminen oli vakava asia. Make avasi kitaansa. Hänen olisi tehnyt mieli puraista olentoa naamaan. Jostain syystä hän kuitenkin epäröi. Ihan kui nvanhasta tottumuksesta hän ei voisi vahingoittaa tuon pienen rodun edustajia. Make teki siirtonsa. Hän karjaisi kovaa päin olennon naamaa, valuttaen vähän sylkeään tämän päälle. Toimenpiteen jälkeen hän pästi olennosta irti. Ei tapahtunut mitään. Olento vain seisoi hiljaa paikallan. Make päästi vielä sähisevän äänen. Olento pinkoi pakoon maantiekiitäjämäisesti jättäen taakseen paksun pölypilven. make poimi olennon varastaman kalan maasta hampaisiinsa, vieden sen mukanaan koloonsa. <em>Minun kala...</em> <br>\n<br>\nRauhaa ei kuitenkaan jälleenkään kestänyt kauaa. Sama olento palasi takaisin hänen alueelleen. Tällä kertaa se ei kuitenkaan ollut yksin. Sen mukana oli pidempi, vihreän lisäksi kultaisia sävyjä omaava olento. Se pieni olento viittoi maken koloa päin, jolloin pidempi olento alkoi lähestyä koloa. Make päätti ajaa myös tuon toisen tunkeilijan matkoihinsa. Make syöksyi ulos kolostaan olentoa päin, odottamatta kuitenkaan raivokasta vastahyökkäystä...<br>\n<br>\nMaken muistelot keskeytyivät ukkosen jyrinään, mikä sai hänet hätkähtämään. Oli ilmeisesti viisasta siirtyä sisätiloihin... <br>\n<br>\n[spoil]Eipä ollut hahmolleni juuri muutakaan käyttöä...[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Gaggulabion vartiolinnakkeen lähellä oleva teltta</strong><br>\n<br>\nGaggulabion lähettiläsSkakdi astui teltan ovesta sisään. \"Hei, sinä, minulla on viesti Gaggulabiolta\", Skakdi ärisi. Matalan pöydän edessä, selin sisäänkäyntiä päin oleva tummahaarniskainen hahmo käänsi päätään luoden katsekontaktin Skakdin kanssa. Tuo hetki tosin oli Skakdille melko hämmentävä. Tämän ilme vääny sellaiseksi, että se vasta yhtäaikasita hämmennystä ja pelkoa. Pöydän ääressä istuva hahmo lopetti uusimman proteesivälineensä asetti kasvomaskinsa takaisin päähänsä. \"Mitä asiaa?\" \"Niin, oh, eeh, Gaggulabio halusi kysyä, milloin lähdet suorittamaan tehtävää\", Skakdi kysyi hermostuneena ja änkyttäen. Palkkasoturi asteli Skakdin viereen, tuottaen tätä kasvomaskinsa silmäraon lävitse, \"Heti.\" Skakdi nyökkäsi. Samassa hahmo kuitenkin tarttui Skakdilähettilästä kurkusta. Vaikka kasvomaskin silmäraosta ei juuri näkynyt, pystyi Skakdi näkemään hahmon tuijottavan häntä melko murhaavalla katseella. \"Et sitten kerro kenellekään mitä näit. Ja olettele koputtamaan\", hahmo sanoi hiljaisesti ja tiukasti, päästäen uhrinsa irti, joka valahtu lattialle. Palkkasoturi käveli teltan oviaukosta ulos.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":511,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-12-14T16:17","content":"<strong>Xia, metsästäjien tukikohta</strong><br>\n<br>\nKapura, Summerganon ja Matoro roikkuvat teräskaapelissa ja pimeyden metsästäjät saapuvat seinässä olevaan aukkoon, valmiina ampumaan kolmikon alas. \"Meidän on kiivettävä ylös, pystymme ehkä kipuamaan parvekkeellekin!\", Summerganon huutaa tovereilleen, jotka ovat ilmeisesti samaa mieltä, mutta suunnitelman toteutus onkin hankalampi juttu. Kolmikkoa ammutaan taas, mutta Kapura onnistuu sateesta huolimatta laukaisemaan tuli-iskun aukkoa päin, joten metsästäjät perääntyvät taas hetkeksi. Matoro ottaa toiseen käteensä miekan ja ampuu itse jääsäteen aukon suulle, jolloin se tukkeutuu hetkeksi. \"Aikaa ei ole hukattavaksi!\", Matoro toteaa jäätävän säteensä ampumisen jälkeen ja alkaa kiivetä vaijeria ylöspäin. \"Toivottavasti tämä kestää kiinni...\", Kapura mutisee ja seuraa Summerganonin kanssa Matoron esimerkkiä. He pääsevät aivan parvekkeen alle ja parilla heilautuksella Matoro saa kiinni parvekkeen reunasta ja kiipeää sen päälle. Samalla hetkellä metsästäjät puskevat jääseinäistä läpi ja yrittävät ammuksillaan joko irroittaa vaijerin, pudottaa Summerganonin ja Kapuran tai jos mahdollista, romahduttaa parvekkeen...<br>\n<br>\nMutta Summerganon onnistuu torjumaan miekallaan jokusen zamorin ja ne kimpoavat ympäriinsä ja viimein koko kolmikko on parvekkeella, joskin Summerganon sai osuman panssariinsa suojatessaan torjuntaliikkeillään Kapuraa, yhdellä kädellä roikkuessaan. Savuava reikä haarniskassa oli kuitenkin kolmikon murheista pienin, sillä parvekkeeltakin he kuulivat, miten sisällä metsästäjät juoksentelivat, ilmeisesti heitä etsien. \"Ne löytävät meidät kyllä täältä.\", Kapura toteaa ja on aivan oikeassa. Niinpä kolmikko pitää pikapalaverin ja päättää siirtyä Matoron harppuunaa jälleen hyväksi ja kipuavat sen avulla linnakkeen ylemmästä kerroksesta lähtevän ulokkeen, ilmeisesti tähystyskielekkeen päälle. He ovat nyt muurilla, joka on vielä tyhjillään, mutta heidän juuri taakseen jättämältään parvekkeelta kuuluu meteliä. \"Ne livahtivat taas! Mutta ei hätää, alempiin kerroksiin vieviä reittejä vartioidaan, ne eivät pääse enää karkuun.\", metsästäjät rääkkyvät. <br>\n<br>\nSade jatkuu yhä ja kolmikko kyhjöttää linnakkeen merenpuoleisen sivustan korkeimmalla muurilla, odottaen vihollisiaan. \"Ei, tämä ei voi mennä näin.\", rikkoo Matoro hiljaisuuden. \"Taistellaan tiemme läpi.\", ehdottaa Kapura ja suuntaa katseensa Summerganoniin, joka seisoo vaiti katsoen merelle. \"Piileskely käy kieltämättä hankalaksi. Ehkä piileksimme, teemme suunnitelman. Silloin linnakeen kaikkia alueita varmasti vartioidaan. Tai...\"<br>\n\"...taistelemme nyt tiemme piiloon, kun metsästäjät ovat ilmeisesti vielä hajallaan?\", sanoi Matoro, joka luki Summerganonia sillä hetkellä kuin avointa kirjaa. \"Heh, aivan. Kumpaa ehdotatte?\", Summerganon sanoi hymyillen. Koko kolmikkon valtasi sillä hetkellä pieni hilpeys. He seisoivat linnoituksen sateisella tähystysmuurilla, tietäen että minne he siellä menivätkään, olisi vihollisia vastassa. Mutta se ei heitä estänyt. Kolmikko lepäsi hetken aikaa sisälle johtavan oven katoksen alla, kuulostellen koko ajan vihollisten varalta ja sitten he avasivat oven ja astuivat takaisin sisään, vaaroja pelkäämättä.<br>\n<br>\n\"Juoksemme heidät kumoon. Kun me sitten poistumme tältä saarelta Killjoyn kanssa, ovat metsästäjät kokeneet sellaisen löylytksen etteivät uskalla laittaa päätään ulos puoleen vuoteen.\", hymisi Kapura ja ensimmäiset vastaantulevat metsästäjät, jotka he kohtasivat suurella käytävällä heti sisään päästyään, saivat ensin niskaansa jäätävät ja tuliset säteet ja heti perään nuo viisi metsästäjää paiskattiin seinille miekkojen väkevien huitaisujen voimasta. Kolmikko kiisi käytävää pitkin melkoisella vauhdilla ja he suunnistivat parhaansa mukaan ylimpiin kerroksiin. <br>\n<br>\nHe saapuivat linnakkeen keskushalliin, josta lähti portaita joka suuntaan. Hallissa partioi useita metsästäjiä ja keskellä hallia oli Tracker, lemmikkinsä kanssa. \"Hm, näyttää pahalta.\", Matoro arvioi tilannetta portaikon yläpäästä, jonne kolmikko oli lopulta päätynyt ja katseli nyt alas keskushalliin, jossa oli myös portit eteishalliin ja sitä kautta ulos. \"Meillä on nyt mainio tilaisuus iskeä, voimme niittää noita kuin heinää, jos yllätyskortti toimii parhaalla mahdollisella tavalla.\", Summerganon ehdotti tasaisella äänellä, josta oli aistittavissa myös ripaus synkkyyttä ja jopa pelkoa. Sillä vaikka kolmikko oli rohkealla mielellä, ei ajatus siitä, että minne he menivätkään, tiedettiin heitä varoa ja etsiä juurikaan innostanut heitä. Niinpä he katsoivat parhaaksi vaihtoehdoksi hoitaa niin monta vihollista taistelukyvyttömiksi, kuin mahdollista. Summerganon otti miekkansa ja kirveensä esiin ja Matoro ja Kapura aseistautuivat myös. \"Tästä se lähtee.\", Matoro sanoi ja lähti juoksemaan portaita alas. Kapura ja Summerganon seurasivat esimerkkiä. Kapura valmistautui laukaisemaan tuliaallon, mikäli he joutuisivat saarretuiksi. Summerganon, aseet molemmissa käsissä loikkasi korkealle ja valmistautui tekemään raivokkaimman hyökkäyksensä ikinä. <br>\n<br>\nJa niin voimakas oli sankarikolmikon yllätyshyökkäys, että ainakin kymmenen metsästäjää lensi kirjaimellisesti ympäriinsä, tietämättä mikä heihin iski. Tracker ryntäsi lemmikkinsä kanssa kolmikon kimppuun, joka valmistautui kohtamaan tuon metsästäjän ja sen vaarallisen pedon. <br>\n<br>\nKolmikko valmistautui puskemaan tiensä läpi näiden vihollisten, ylimpiin kerroksiin asti, jonne pääsi ilmeisesti hallin vastakkaisella puolella olevasta kierreportaikosta. Heidän edessään oli vain Tracker ja tämän peto. Ja jokunen muu metsästäjä, jotka säntäsivät karkuun ja hakemaan vahvistuksia... ja kolmikon olisi päästävä livohkaan ennen niiden saapumista.<br>\n<br>\n\"Teidän vierailunne päättyy tähän.\", Tracker sanoi ääni viime kertaisen kohtaamisen epäonnistumisesta johtuvaa inhoa ja raivoa tihkuen. Peto valmistautui taisteluun sarvet ojossa...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":512,"creator":"Jake","timestamp":"2010-12-14T17:19","content":"<strong>Bioklaani</strong><br>\n<br>\nNotfun oli omassa huoneistossaan, hän oli päässyt vihdoinkin klaanin päärakennukseen. Hän otti vyönsä pois, ja tyhjensi vyön taskun. Pöydälle oli tippunut pari nappia, kolikko, melkein loppuun poltettu kynttilä, rikkinäiset käsiraudat ja pieni lasinen pullo, jonka sisällä oli vihreää nestettä. Notfun otti pullon käteensä ja katseli sitä. \"En tiedä yhtään, mikä tämä on, mutta tiedän että se on tärkeä sille Skadkille..\" Tässä kohtaa Notfunin kasvot täyttyivät ärsyttävästä, omahyväisestä virneestä. \"Tällähän voisin saada vaikka laivan siltä typerältä Skadkilta..\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":513,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-14T17:30","content":"<strong>Xia, Metsästäjien tukikohta</strong><br>\n<br>\nKorkea piikkihaarniskoitu metsätäjä seisoo tappavan tehokkaan vainuhärkänsä kanssa Klaanilaisten edessä. Tracker pyöräyttää sahalaitaista miekkaansa valmiiksi.<br>\n<br>\nMatoro kelaa mielessään erilaisia toimintavaihtoehtoja. Härän voimista hänellä ei ole tietoja. Itse Pimeyden Metsästäjä hoituisi oletettavasti parhaiten kolmikon yhteishyökkäyksellä, yhdellä miekalla ei paljoa tee kolmea kohdetta vastaan.<br>\n<br>\nSummerganon syöksyy nopeasti, iskien kierreliikkeellä Trackeria kylkeen. Tämä lyö takaisin, ja Kapurakin hyökkää pitkän metsästäjän kimppuun.<br>\nMatoro vetäisee miekkansa ja on astumassa eteenpäin, kunnes yhtäkkiä valkoinen härkä syöksyy Jään Toaa päin. Tämä vetäisee miekkansa nopeasti torjumaan tulevan iskun. Otuksen sarvet osuvat kovaa Matoron miekkaan. Miekka alkaa murentua.<br>\n<br>\n\"Mit-\", Matoro ehtii sanoa miekkansa hajotessa tomuksi. Nopea hyppy väistää hyökkäystään jatkavan olennon. <br>\n\"Ikävät sarvet.\", Matoro toteaa. Rahi-olento kääntyy ja valmistautuu uuteen syöksyyn.<br>\n<br>\nHän huomaa sivusilmällään huoneen takaosaan saapuneet metsästäjät. Niitä on paljon.<br>\nIso joukko vihaisen näköisiä muskelikasoja lähtevät kohti klaanilaisia ja Trackeria.<br>\n<br>\nKapura ja Summerganon kaksin- eh, kolmintaistelevat Trackeria vastaan. Kahden Klaanilaisen yhteistoiminta on heikentönyt huomattavasti metsästäjän asemaa, mutta paikalle rynnistävä lauma kääntää asetelman päälaelleen.<br>\n<br>\nSuurikokoinen metsästäjä hyökkää nuijan kanssa Matoron kimppuun. Toa väistää, vetäisee vyöltään...<br>\n\"Ei mitään. Pahus!\", Matoro kiroaa muistaessaan ettei ottanut vara-asetta. Nuijanisku pamahtaa häntä selkään, iskien Jään Toan maahan pitkälle.<br>\n<br>\nMatoro hyppää korkealle ilmaan potkaisten takakierrepotkulla liaan lähelle tulevaa metsästäjää otsaan. Tämä tavoittelee ilmojen halki lentävää mustavalkoista sankaria jalasta, mutta epäonnistuu. Matoro nappaa katossa olevan kattokruunun reunasta.<br>\n<br>\nJoukko ammuksia lentää ylös. Matoroa osuu jalkaan joku mitätön pikkupaukku. Mustavalkea hahmo kieräyttää itseään kerätäen liikevoimaa hyppyyn.<br>\nPunainen ammus viuhahtaa aivan hänen valkoisen naamionsa ohi. Toinen iskeytyy kattoon. Cordakinammuksen synnyttämä paineaalto heittää kattokruunun kovaan liikkeeseen sivulle, ja harhaosuma itse valaisimeen saa tämän irti.<br>\n\"Voi-\", Matoro ehtii todeta ennenkuin keltametallinen kruunu lähtee lentoon liikkeestä. <br>\n<br>\nMatoro pysyy tiukasti kiinni huoneen halki lentävässä kruunussa. Parimetrinen kruunu kalahtaa sienämään, karisten siinä roikkuvan klaanilaisen maahan. Valokiviä täynnä oleva valaisulaite lentää poikittain metsätäjäjoukkoa päin, iskien monet maahan raskaan kruunun alle.<br>\n<br>\nMatoro hymyilee väkinäisesti hetken kattokruunun alle jääviä metsästäjiä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":514,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-12-14T18:00","content":"<strong>Xia, metsästäjien tukikohta</strong><br>\n<br>\nKapura ja Summerganon ovat saaneet Trackerista selvän niskalenkin ja tämä tuntuu olevan jo peloissaan, mutta taistelee kuitenkin tehokkaasti vastaan ja Summerganonilla on täysi työ torjua hänen iskujaan. Kapura iskee välillä tulta peliin ja Tracker perääntyy sen voimasta aina jokusen askeleen. <br>\n<br>\nMatoro väistää muutaman metsästäjän lyönnit ja säntää tovereidensa avuksi. Yhdessä he olisivat ehkä voineet kukistaa Trackerin, mutta tämän lemmikkipeto ryntää isäntänsä avuksi, murskaten sarvillaan esteet, kuten kolossimaisten metsästäjien ruhot tieltään. Summerganon ja Matoro väistävät täpärästi Trackerin vastaiskun ja (onneksi) ohi kiitäneen pedon sarvet, mutta aseeton Matoro on nyt kaksistaan Trackerin kanssa, sillä hänen ja toveriensa välissä vaanii peto, jonka sarvien takia Kapura ja Summerganon joutuvat olemaan varuillaan... Heidän täytyy miettiä liikkeensä tarkkaan.<br>\n<br>\nKapura hoksaa käyttää tulta, sillä siitä peto ei pidä ja saa sen huutamaan tuskasta ja perääntymään hieman. Tämä antaa Summerganonille tilaisuuden viilettää pedon ohi. \"Matoro, ota tämä!\", Suga huikkaa Trackerin huitaisuja väistelevälle Matorolle ja antaa toverilleen kirveensä. Lainakirveellä aseistettu Matoro ja miekkaa heilutteleva Summerganon ajavat Trackeria nyt nurkkaan ja Kapura, joka ansaitsee Sugalta ja Matorolta suuret kiitokset pedon pidättelemisestä, hätistelee petoa tulellaan. Lopulta peto ja sen isäntä, Tracker on saarrettu hallin keskustaan ja muut metsästäjät ovat joko liikuntakyvyttömiä tai lopullisesti poissa pelistä.<br>\n<br>\nKolmikko katsoo kylmästi Trackeria, joka on nyt kahdestaan petonsa kanssa sisukkaiden vihollisten saartama. \"Ei tämän näin pitänyt mennä.\", metsästäjä puhisee ja tämän kärventynyt peto suorastaan uikuttaa vieressä. Trackerin silmät tuntuvat palavan, kun hän tekee raivokkaan ja epätoivoisen hyökkäyksen Summerganonin kimppuun, saaden Sugan miekasta lukuisia vammoja ympäri kehoa. Epätoivoinen ja harkitsematon hyökkäys ei tehoa tovereidensa lujuudesta vaikuttunutta ja itsevarmuutta saanutta soturia, vaan Tracker kaatuu voihkien maahan, mutta yhä hän on raivoissaan. Summerganon ei ehdi edes harkitsemaan, mitä tekisi loukkaantuneelle viholliselle, kun hän huomaa miten Matoro ja Kapura ovat vaikeuksissa pedon kanssa. Se ei tunnu enää välittävän kivusta, vaan haluaa ainoastaan päästää kolmikon päiviltä. Matoro ja Kapura perääntyvät Sugan luokse ja katsovat voihkivaa Trackeria, joka (kolmikon epäonneksi) huutaa lemmikilleen: \"PUSKII!\"<br>\n<br>\nPeto tekee työtä käskettyä ja syöksyy kohti kolmikkoa, joka alkaa jo hieman väsyä. He väistävät, mutta pedon sarvet osuvat suurta portaikkoa kannattelevaan rautapilariin ja portaikko alkaa huojua. Pylväät kaatuvat ja kiveä putoilee, kun portaikko sortuu rymisten pedon päälle, kolmikon ennättäessä juuri ja juuri pois alta. Peto ei tunnu olevan moksiskaan, vaan vielä korventuneena ja ruhjottunakin sen puskee sortumakasan alta ja valmistautuu lopettamaan soturit. Trackerkin pääsee jaloilleen, vaikka ontuu ja kolmikko valmistautuu jälleen taisteluun... <br>\n<br>\nPortit aukeavat, valtava määrä metsästäjiä rynnii sisään ja tilanne laukeaa. Tracker ja peto yllättyvät liittolaisista ja kolmikko saa sekunnin murto-osan aikalisän, jonka he hyödyntävät sännäten toiselle puoelle hallia, eli kierreportaikkoon, jota he pian kipuavat ylöspäin. He kuulevat Trackerin raivon, metsästäjien pilkan ruhjotulle \"toverilleen\" ja kuinka takaa-ajo lähtee taas kerran käyntiin. Kolmikko pääsee seuraavaan kerrokseen ja laukaisee alas portaisiin jää- ja tulisäteitä, jotka saavat aikaan dominoefektin ja metsästäjät valuvat ryminällä alas huutaen tuskasta. Kun kolmikko kerran pääsi vauhtiin, päättävät he tehdä työn kunnolla: Kapura pinnistää ja onnistuu väsymyksestään huolimatta, silkalla sisulla luomaan suuren roihun portaikkon puisiin osiin ja pian koko kierreportaikko palaa siellä ja täällä. Matoro kanavoi jäävoimansa Sugalta saamansa kirveen läpi ja luo jääesteitä aivan heidän eteensä, jotta alakerran takaa-ajailla olisi työn ja tuskan takana päästä ylempiin kerroksiin, varsinkin jos tuo oli ainoa tie. <br>\n<br>\n\"Kartoittakaamme vähän tilannetta. Missäs me oikein olemme?\", Summerganon kysäisi. <br>\n\"Ja mihin tästä?\", Kapura tivasi hengästyneesti.<br>\n\"Ihankuin minun pitäisi tietää kaikki.\", Matoro sanoi huvittuneena, vaikka käsitti kyllä, että kysymykset olivat aika yleisiä. He olivat nyt päässeet pois alimpien kerrosten suurista halleista ja kokoustiloista, nyt heidän pitäisi välttää kiinnijäämistä linnoituksen tornien käytävissä ja löytää määränpäänsä. Ja jos mahdollista, suunnitella ja järjestää pakoreittiäkin. Mutta nyt he eivät ajatelleet aivan niin pitkälle, vaan lähtivät kävelemään käytäville, etsien pientä levähdy- ja piilopaikkaa. Ja omituista kyllä, he kävelivät rennosti vihollisen linnakkeessa. \"Olemmekohan olleet täällä vähän liian kauan, kun olemme kuin kotonamme?\", Kapura sanoi havaittuaan heidän kepeytensä. <br>\n\"Kenties, mutta olemme ainakin puhdistaneet tätä paikkaa ihan kiitettävästi.\", Summerganon vastasi.<br>\n<br>\nKolmikko oli seikkaillut ympäri linnaketta, aiheuttaen hämminkiä yllin kyllin. Ja paljon oli vielä edessä, sillä tehtävä oli täyttämättä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":515,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-12-14T18:05","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nOli myöhäinen iltapäivä ja taivas oli edelleen paksun pilvipeitteen takana. Guardianin ja Makuta Nuin matka oli kestänyt jo puolet päivästä ja kaksikossa oli havaittavissa pientä väsymystä. Tällä hetkellä Manu käytännössä torkkui veneen takaosassa. Guartsu oli ottanut ruorin takaisin komentoonsa.<br>\n<br>\nGuardian vilkuili välillä Manua miettien, uneksivatko Makutat oikeasti. Hän mietti, pystyisikö jokin niin syvällä pimeydessä käynyt enää sulkemaan silmiänsä ja rentoutumaan. Ja mistä Makutat ylipäätään uneksivat?<br>\n<br>\n<em>Ehkä en kysy</em>, Guardian ajatteli.<br>\n<br>\nVene kiihdytti. Guardian ja Manu olivat harkinneet hetken oikaisevansa suoraan pohjoisen mantereen kautta, mutta Manun muistettua mantereen eteläosan olevan täynnä happojokia, happojärviä ja happoputouksia kaksikko päätti vaihtaa suuntaa. Tämänhetkinen suunnitelma oli pysähtyä Steltille ja etsiä sopiva majapaikka yöksi.<br>\n<br>\nMyöhään iltapäivällä Guardian ja Manu havaitsivat horisontissa liikettä. Guardianin varmisti kiikarillaan, että pieni vene ei ollut vihollisten. Veneen ainoa matkustaja ei muistuttanut ruumiinrakenteeltaan millään tapaa Nazorakia tai Zyglakia, mutta hahmosta ei kuitenkaan saanut kaukaa tarpeeksi selvää.<br>\n<br>\nGuardianin ja Makuta Nuin vene lähestyi varovaisesti. Pian Makuta ja Skakdi näkivät hahmon tarpeeksi tarkasti.<br>\n<br>\nHahmo oli jonkin verran Toaa pidempi, mutta ei paljoa. Se oli laiha ja istui veneessään epäryhdikkäästi. Hahmo ei käyttänyt naamiota, mutta sen liskomaisille kasvoille saattoikin olla vaikea löytää sopivaa. Liskon silmistä paistoi vanha ikä, mutta se näytti kaikin puolin rentoutuneelta ja iloiselta.<br>\n<br>\nVanha Vortixx piteli laihoilla käsillään pitkää onkivapaa ja pureskeli hammastikkua. Se räpsytteli silmiään verkkaisesti ja vilkaisi nopeasti viereen pysähtynyttä Guardianin ja Manun venettä.<br>\n<br>\n\"Nomutta 'ltapäevää\", vanha kalastaja sanoi ottaen rikkinäiseksi pureskellun hammastikun pois suustaan. Se sylkäisi jotain veneensä lattialle ja laittoi tikun takaisin hampaidensa väliin.<br>\n<br>\n\"Heipä hei\", ruoriin nojaava Guardian sanoi kalastajalle epävarmana. \"Syökö?\"<br>\n<br>\nKalastaja oli hetken hiljaa ja jatkoi hammastikun pureskelua.<br>\n\"Vähäse. Par' vaivasta rukinruikkua vaan.\"<br>\n<br>\nManu ja Guardian katsoivat toisiaan hetken.<br>\n\"Kehtaisiko siltä pyytää pari kalaa...\" Manu kuiskasi.<br>\n<br>\nGuardian kohautti olkapäitään. \"Huvittaisi kovasti. Onko sinulla nälkä?\"<br>\n<br>\nManu nyökkäsi varovaisesti.<br>\n<br>\n\"Sinähän olet kaasua tai nestettä tai jotain vihreää mömmöä haarniskan sisällä\", Guardian sanoi. \"Miten sinulla voi olla nälk-\"<br>\nGuardianin keskeytti ruma murina jostain Makutan Nazorakeista improvisoidun haarniskan sisältä. Manun ilme kertoi kaiken tarpeellisen.<br>\n<br>\nGuardian nielaisi. Hän yritti esittää asiansa mahdollisimman varovaisesti.<br>\n\"Kalamies\", Guardian aloitti. \"Mikä sinun nimesi on?\"<br>\n<br>\n\"Ei mi'ä muista\", kalamies sanoi rennosti katse siimassa. \"Siit' o nii kaua ku minnuu kutsuttii muuksi ku Kalamiäheksi. Sano Kalamiäs vaa.\"<br>\n<br>\n\"Kalamies\", Guardian aloitti taas, tällä kertaa kunnioittavammin. \"Me olemme matkalaisia ja meillä on aivan pirun nälkä. Löytyisikö edes kaksi pientä rukinruikkua, että selviämme Steltille asti syömättä toisiamme?\"<br>\n<br>\nManu vilkaisi Guardiania nopeasti. Hyvä Skakdi. Murea Skakdi.<br>\n<br>\nKalamies sylkäisi hammastikuntyngän taakseen. Sen tehtyään se kaivoi kevyen haarniskansa taskusta toisen esiin.<br>\n<br>\n\"Mikäs' siin. Ei miulla ja velipojjalla kuitenkkaa mikkää ravintopula oo.\"<br>\n<br>\nVanha kalastaja laski onkensa nojaamaan veneen reunaa vasten ja nosti veneestään kaksi Rukia. Guardianin ja Makuta Nuin hymyt levenivät. Ne levenivät entistä enemmän, kun kalastaja heitti yhden kalan molemmille.<br>\n<br>\n\"Kiitos\", Makuta Nui sanoi katse ahnaasti kalassa. Makutalla oli nälkä, mutta kalaa ei viitsinyt kohteliaisuuden nimissä syödä ahkeran kalastajan nähden.<br>\n\"Kiitos kovasti\", Guartsu sanoi perässä ja laski kalansa veneen kuumana hehkuvan moottorin päälle.<br>\n<br>\n\"Olkaa hyviä\", kalastaja sanoi vaatimattomasti. Sen sanottuaan se veti melkein välittömästi onkivapansa ylös vedestä. Siiman päässä oli koukku, joka piteli hyvin ruosteista ja leväistä metallinpalaa. Metallinen esine olisi melkein voinut olla jonkinlainen kivääri, mutta Guardian ja Makuta eivät voineet olla varmoja.<br>\n<br>\n\"Pah\", kalastaja sanoi pettymystä ilmeessään. \"Taas jottaan 'iton natorakkiromua.\"<br>\nKalastaja otti metallinpalan käteensä ja katsoi vuorotellen Manua ja Guartsua.<br>\n\"Halluutteko?\"<br>\nKaksikko pudisti päätään. Kalastaja hymähti ja heitti ruosteisen Zamor-kiväärin olkansa yli mereen.<br>\n\"Pyssyis' ny pois miun vesiltä.\"<br>\n<br>\nMakuta Nui kohotti kulmiaan. \"Kalamies, oletko nähnyt niitä tällä alueella? Nazorakeja siis.\"<br>\nKalastaja nyökkäsi. \"Joku 'iton teräsjalkapelle pellottelee miu kalat poies sil sen isolla rumalla oopperatalopaatilla. Ampua pitäis.\"<br>\n<br>\nMusta Makuta ja entinen Pimeyden metsästäjä eivät keksineet tähän mitään vastattavaa. He nyökkäilivät.<br>\n<br>\n\"Tykillä\", kalastaja lisäsi.<br>\n<br>\nKiitettyään anteliasta Vortixx-kalastajaa vielä kerran Manu ja Guardian jatkoivat matkaa raa'an kalan alkuvoimalla.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":516,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-14T20:18","content":"<strong>Metru Nui, noin 20 vuotta suurten sotien jälkeen, Mustan Käden komentokeskus</strong><br>\n<br>\n\"Ne ovat tulleet läpi! Portit on murrettu, vetäytykää syvemmälle!\"<br>\n<br>\nPunaiset valot välkkyivät ja väkeä juoksi rakennuksen sisällä mielipuolisesti ympäriinsä. Kymmenen vahkin ryhmä ryntäsi aulassa olevasta hissistä ulos ja juoksi kohti rakennuksen ulko-ovea.<br>\nRakennuksen pääkaiuttimista kuului tietokonemaisen naisen ääni:<br>\n<br>\n\"<span style=\"color:green\"><span style=\"font-family:Geneva\">Vihollinen on läpäissyt puolustusjärjestelmät. Vihollisia sektoreilla: Kaksi, kuusi, kahdeksan, viisitoista... Torjuntatiimi numero kolme, olkaa hyvät ja edetkää kohti vihollisen etulinjaa. Tiimi kahdeksan, olkaa hyvät ja siivotkaa käytävä numero satakuusitoista. Tiimi viisitoista, olkaa hyvät ja sulkekaa kahvinkeitin, jotta sisemmät puolustusjärjestelmät saavat tarpeeksi virtaa.</span></span><br>\n<br>\nVahkit nostivat aseensa ja juoksivat kohti etuovia, juuri niiden räjähtäessä. Vahkinpalasia lensi ympäri hallia ja siellä juoksentelevat matoranit huusivat kauhusta. Tuhoutuneesta ovesta ryntäsi sisään viisi pimeyden metsästäjää, joista jokainen oli hampaisiin asti aseistettu. Tästä ehkä kaameimpana esimerkkinä yksilö, jonka kasvoja hallitsivat järkyttävän kokoiset piraijamaiset hampaat. Nämä viisi metsästäjää ryhmittyivät oven eteen ja päästivät vielä yhden metsästäjän sisään.<br>\n<br>\nTämä metsästäjä oli liekinpunainen, kyttyräselkäinen ja tämän selästä purkautui liekkejä tämän kävellessä. Hahmo yski raskaasti ja otti paremman ryhdin, ladaten samalla kädessään olevan valtavan tykin.<br>\n<br>\n\"Purifier, tie on avoin ja vastarinta mitätöntä. Minne etenemme seuraavaksi?\", yksi metsästäjistä kysyi. Purifier yskäisi pienen liekin suustaan ja käänsi sitten katseensa kohti hissiä. <br>\n<br>\n\"Operaatio lohikäärmeen ykkösobjektiivi on tuhota Mustan Käden johtoporras. Etenemme sinne ja tuhoamme kaiken.\" Tämän sanottuaan kuusikko asteli hissiin ja poistui aulasta.<br>\n<br>\n\"Gomentogesgus on gerrogsessa gahd-\", miekkahampainen metsästäjä kakoi, mutta keskeytyi yllättäen hissin pysähtyessä kerrokseen viisi. Ovet avautuivat, mutta kuusikko ei nähnyt muuta kuin savua. Sitten, aivan tyhjästä, energia-aseet laukesivat ja neljä metsästäjää kaatui maahan.<br>\n<br>\nMiekkahampainen metsästäjä rääkäisi ja hyppäsi hissitä ulos, mutta pysähtyi välittömästi valkoisen miekan lävistettyä tämän. Nyt seisoi enää yksi metsästäjä, Purifier.<br>\n<br>\nEnergia-aseet laukesivat uudelleen, mutta Purifier oli neuvokas ja livahti hissistä ulos, jolloin laukaukset tuhosivat hissin ja saivat sen tippumaan alas kuilua.<br>\nPurifier hyppäsi yhden asetta pitelevän vartijavahkin päälle ja murskasi tämän, ampuen samalla kaksi muuta palasiksi yhdellä isolla kanuunanlaukauksella. <br>\n<br>\nSavu alkoi vihdoin hälvetä ja tilanne selkeytyi. Tilanne pysähtyi Purifierin rääkäisyyn.<br>\nValkosininen naispuolinen toa oli silpaissut Purifierin ranteen, jolloin kanuuna tuhoutui ja putosi savuavana lattialle. Huoneessa seisoi näiden kahden hahmon lisäksi pitkä parrakas maan toa ja kolme vahkia, joista yksi kantoi olallaan juuri tuhoutuneen toverinsa ruhoa.<br>\n<br>\n\"Ykkösprioriteetti on saada Herra ulos. Menkää!\", valkosininen toa komensi ja vahkit nyökkäsivät, raahaten Herraksi kutsutun toan puoliväkisin mennessään. Purifier yritti lähteä perään, mutta toa asettui tielle, jolloin Purifier onnistui repäisemään toan massiiviset panssarit irti.<br>\n<br>\n\"Komentaja Niz, me tapaamme jälleen\", Purifier ärisi itsevarmasti.<br>\n<br>\nNiz piteli kättään paljastuneella vartalollaan. Hän oli menettänyt haarniskansa yhdestä nopeasta hyökkäyksestä, vaikka vastustajan toinen käsi oli vakavasti vammautunut.<br>\n<br>\n\"Sinä et pääse tästä\", Niz sanoi ja nosti valkoisena hohtavan miekkansa koholle.<br>\nPurifier käkätti ja avasi suunsa. Suusta purkautui valtava magmapallo, mutta Niz oli nopea ja onnistui syöksemään veden elementalivoimillaan vesipurkauksen vapaasta kädestään. Magmapallo haihtui ilmassa ja vesi purkautui suoraan Purifierin ammottavaan kitaan. Purifier tarttui terveellä kädellään kurkkuunsa ja yski epämääräisiä kappaleitaa ulos ammottavasta kidastaan.<br>\n<br>\n\"Sinä-täytät-vanhan-kenraaliystäväsi-toiveita-viimeistä-kertaa.\"<br>\n<br>\nNiz painoi päänsä alemmaksi ja hänen kasvoillaan hohtava sininen Ruru sai hänen kasvonsa näyttämään, kuin vesi valuisi hänen kasvojaan pitkin.<br>\n<br>\n\"Hän ei tullut koskaan takaisin, komentaja. Hän hylkäsi sinut, hän on nyt yksi meistä\", Purifier jatkoi ja nousi nyt täydessä mitassaan, kun Nizin miekkakäsi laskeutui vähitellen, tämän kasvojen nyt todella peittyessä kyynelistä.\"<br>\n<br>\n\"Minä en u-usko s-sinua. Hän ei ikinä, ei ikinä liittyisi metsästäjiin!\"<br>\n<br>\nPurifier päästi ilmoille karmeimman naurun, mitä siinä rakennuksessa oltiin koskaan kuultu. Nizin miekka tippui tämän kädestä ja hänen jalkansa pettivät. Hän ei voinut uskoa mitä metsästäjä puhui. Killjoy ei ikinä voisi... mutta hän oli ollut poissa kauan. Huhuja kulki, mutta hän ei uskonut, hän ei voinut...<br>\n<br>\nPurifier seisoi nyt hänen edessään. Hän tiputti Nizin eteen medaljongin. Pyöreän rengasmaisen medaljongin, johon oli merkillisillä kirjaimilla kaiverrettu teksti, jonka Niz kuitenkin selvästi osasi lukea: \"Tunteet johtavat\"<br>\n<br>\n\"Miksi sinä...?\"<br>\n<br>\nNiz ei tuntenut enää, ei tuntenut kipua, ei tuntenut luurankomaista kättä, joka tunkeutui hänen lävitsensä, ei tuntenut, kuinka se tarttui johonkin hänen sisällään, ei tuntenut käden repivän tietään ulos hänen rinnastaan, ei tuntenut elämänsä kaikkoamista, ei mitään... ei enää koskaan mitään.<br>\n<br>\n<strong>Xia, Mustan Käden komentokeskus</strong><br>\n<br>\nHerra oli päättänyt tarinansa. Punamusta olento hänen edessään oli polvillaan, hänen kypäränsä oli tippunut maahan. Olennon rujo ja sulanut pää oli kostea. Pää kohosi kohti kattoa ja riipivä huuto täytti huoneen...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":517,"creator":"Donny","timestamp":"2010-12-14T22:52","content":"<strong>Trooppinen saari</strong><br>\n<br>\nSnowman ei ollut ihan varma, miksi tapiiri pysähtyi. Takaa kuulunut hervoton jysäys sai kuitenkin kärsäkkään olennon hiljentämään vauhtia ja kääntymään sitten ympäri. Tapiiri katseli hämillään takanaan ilmiliekeissä roihuavaa entistä jeeppiä, väistellen verkkaisin liikkein taivaalta putoilevia palavia torakan kappaleita.<br>\n<br>\nÄmkoo ohjasi vesiskootterin rantaan ja astui maalle. Ilman Toa asteli hieman horjuen kärsäeläimen luo, katsoi sen selässä keikkuvaa Snowieta ja kysyi:<br>\n\"Mitäs seuraavaksi?\"<br>\n<br>\nLumiukko oli hetken hiljaa.<br>\n<br>\n\"Ööh\", Snowie aloitti. Ämkoo tuijotti kysyvästi, ja Lumiukko jatkoi:<br>\n\"Kaipa meidän on vetäydyttävä.\"<br>\n\"Snowie, unohdatkohan nyt jotain?\", Ämkoo vastasi siristäen silmiään.<br>\n\"No siis, kyllähän minä tiedän, ett-\"<br>\n\"Se pala, aivan. Nimda. Me emme lähde täältä ilman sitä.\"<br>\n\"Mutta sinun kätesi!\"<br>\n<br>\nTapiiri ymmärsi, että tässä menisi hetki. Se heitti Lumiukon alas selästään ja laskeutui maahan lepäämään. Snowman nousi mutisten seisomaan ja väittely jatkui.<br>\n<br>\n\"Älä sano sanaakaan kädestäni!\"<br>\n\"Mutta kun kuule, me voisimme...\"<br>\n\"...etsiä sen hemmetin palan! AIVAN!\"<br>\n\"...levätä edes ensin, emme me vain voi...\"<br>\n\"Missäs herra Lumiukko ajatteli levätä? Tässä? Viidakossa? Veden alla? Tiedätkö, nazorakit varmaan huomaavat näillä hetkillä, että meitä ei ole tuotu sidottuina takaisin tukikohtaan. Ne tuskin antavat meidän ottaa päiväunia keskellä viidakkoa vaan-\"<br>\n\"Matoranit\", Snowie totesi tuijottaen kaukaisuuteen.<br>\n\"...ei enää sanaakaan niistä pirulaisista!\", vastasi Ämkoo jatkaen:<br>\n\"Jos et olisi jäänyt auttamaan niitä kääpiöitä, minulla saattaisi kuule olla yhä käsi tallella. Tiedätkö, meillä saattaisi jopa olla se pala ja olisimme jo matkalla kohti-\"<br>\n\"Matoranit\", Snowie vastasi, samalla kun ideasta varoitteleva ilme levisi tämän valkeille kasvoille.<br>\n\"Sano tuo sana vielä kerran niin minä...\"<br>\n\"Matoranit, tosiaan!\"<br>\n\"AAAAAAAAARH\"<br>\n<br>\nTapiiri käänsi kylkeään ja kuorsasi.<br>\n<br>\nLumiukon kasvoilta paistoi innostus. Snowie potkaisi tapiirin hereille, pakottautui eläimen selkään ja viittoi Ämkoota nousemaan kyytiin.<br>\n\"Mitä nyt?\", Ämkoo kysäisi ottaen askeleen taaksepäin.<br>\n\"Matoranit pakenivat turvaan saarelle! Jos menisimme sinne ja lepäisimme hetkisen, turvassa torakoilta! Saisit hoitoa vammoihisi, ehkä uuden miekan ja parhaassa tapauksessa saisimme kätesikin korjattua!\"<br>\nÄmkoo vilkaisi nopeasti Snowien olkalaukun suuntaan, mutta käänsi katseensa pian takaisin Lumiukkoon.<br>\n\"Okei sitten\", Ämkoo totesi kylmästi ja hyppäsi tapiirin selkään. Kärsähirviö törähti epämääräisesti ja lähti tallustamaan joen reunaa pitkin eteenpäin.<br>\n<br>\nJa aikaa kului.<br>\n<br>\nTapiirilla ratsastava kaksikko oli jo melkein rannalla. Metsä muuttui hetki hetkeltä harvemmaksi ja kaukaa saattoi erottaa merilintujen ääniä.<br>\n<br>\n\"Minua hämää yksi asia\", Ämkoo sanoi.<br>\n\"No?\", vastasi Snowman.<br>\n\"Osaakohan tämä tapiiri uida.\"<br>\n<br>\nHetken hiljaisuus.<br>\n<br>\n\"Miksi tuollaisia mietit?\"<br>\n\"Minä en ajatellut uida sille matoran-saarellesi. Jos tämä järkäle ei toimi lauttana, me emme pääse sinne ikinä.\"<br>\n<br>\nToinen hiljaisuus.<br>\n<br>\n\"Tosiaan\", Snowie sanoi.<br>\n\"Et ollut miettinyt tätä?\", Ämkoo kysyi.<br>\n\"En\", vastasi Lumiukko tappiollisena.<br>\n<br>\nKaukaa erottui lokkien kirkunan lisäksi muitakin ääniä. Kaksikko hyppäsi alas röhisevän ratsunsa selästä ja lähestyi rantaa aluskasvillisuuden luoman suojan turvin.<br>\n<br>\n\"Oho\", Snowie totesi.<br>\n\"Ihan liian täydellistä\", kuului Ämkoon vastaus.<br>\n<br>\nSe oli satama, tai ainakin yritti olla sellainen. Muutaman hätäisesti kokoon kyhätyn puisen laiturin tykönä saattoi erottaa ainoastaan yhden aluksen. Se oli pitkä, ruosteenruskea sukellusvene. Ruman aluksen kannella päivysti vahtivuorossa kaksi zamorein aseistautunutta torakkaa, mutta muuten paikka vaikutti kovin autiolta.<br>\n<br>\n\"Mitä luulet niiden tekevän?\", Lumiukko kysyi kuiskaten.<br>\n\"Ilmiselvää, ne odottavat\", Ämkoo vastasi.<br>\n\"Mitäköhän?\", jatkoi Snowie kysymystään.<br>\n\"Katso, ne tuijottavat tuon tuosta merelle. Paikalle on kaiketi saapumassa muitakin aluksia.\"<br>\n<br>\nLumiukko nyökkäsi. Ämkoo oli mitä luultavimmin oikeassa. Snowmanin mielessä kävi hetken ajan hullu ajatus. Mitä jos he kaappaisivat sukellusveneen ja jatkaisivat sillä matkaansa? Alus olisi ainakin huomaamaton, jos ei muuta. Mutta ei, millä he onnistuisivat hoitelemaan alusta vartioivat torakat? Ämkoosta ei ollut nykyisessä kunnossa lainkaan hyötyä, ja torakoilla oli kovin järeän oloiset aseet. Lisäksi rannan ja metsärajan välissä oli reilusti tyhjää maa-alaa, joten torakoiden kimppuun hiipiminen...<br>\n<br>\n\"Snörf\", totesi tapiiri ja lähti astelemaan viidakon läpi kohti rantaa.<br>\n\"Hyvä idea\", sanoivat Ämkoo ja Snowie kuin yhdestä suusta.<br>\n<br>\n\"Hei, mikäs tuo...\", torakkavartija aloitti. Tämän kumppani oli jo ennättänyt alas sukellusveneen kannelta ja ihmettelikin nyt aluksen tykö ilmestynyttä valtavaa eläintä.<br>\n<br>\nTapiiri ei ollut kiinnostunut torakoista. Se kierteli hämmentyneenä vesirajaan yltävää alusta ja tapitti sitä sumeanlaisella silmäparillaan.<br>\n<br>\n\"Tämä on näitä\", toinen torakoista aloitti. \"Manaatti tai joku.\"<br>\n\"Joo\", toinen vastasi.<br>\n\"Kuskaavat tavaraa tukikohdassa. Tämä on kai sitten karannut.\"<br>\n\"Joo\", toinen vastasi.<br>\n\"Me voitaisiin viedä se takaisin.\"<br>\n\"Joo\", toinen vastasi.<br>\n\"Tai pitää se täällä.\"<br>\n\"Joo\", toinen vastasi.<br>\n\"Tai en minä tiedä, onko nämä niin kalliita. Jos vain päästetään menemään.\"<br>\n\"Joo\", toinen vastasi.<br>\n\"Tai hei, eihän tänne vielä ole ketään tulossa. Pistetään hengiltä ja syödään. Noi meidän eväät nyt eivät muutenkaan ole mistään kotoisin.\"<br>\n\"Joo\", toinen vastasi.<br>\n\"Kärsä on kuulemma paras osa. Tai niin joku ainakin tukikohdassa kertoi. En tiedä sitten oliko maistanut.\"<br>\n\"Joo\", toinen vastasi.<br>\n\"Jaa oli vai?\"<br>\n\"Joo\", toinen vastasi.<br>\n\"Oliko ollut hyvää?\"<br>\n\"Grrrbl\", toinen vastasi.<br>\n<br>\nTorakkavartija kääntyi ympäri vain huomatakseen toverinsa sätkivän maassa omituisen valkean mössön nujertamana. Nazorak vei kätensä nopeasti järeän zamor-aseensa kahvalle.<br>\n<br>\nSilloin vartija kuitenkin huomasi, että ase oli kadonnut. Torakka pyöritteli kauhuissaan päätään ja huomasi - aivan liian myöhään - takanaan seisovan käsipuolen Toan, joka hypisteli juuri hetki sitten ryöstämäänsä pyssyä ainokaisella kädellään.<br>\n<br>\nBäng bäng.<br>\n<br>\nTorakka kaatui maahan, sätki hetken ja vaikutti sitten kovin kuolleelta. Snowie kokosi itsensä ja heittäytyi pois toisen torakan päältä, vieden samalla tämän aseen mukanaan. Nazorak nousi varovasti seisomaan ja tuijotti edessään seisovaa kaksikkoa.<br>\n<br>\n\"Viimeisiä sanoja?\", Ämkoo kysyi.<br>\n\"Joo?\"<br>\n<br>\nBäng bäng.<br>\n<br>\nÄmkoo komensi Snowien raahaamaan juuri kuolleet nazorakit piiloon viidakon aluskasvillisuuden sekaan ja läksi itse tutkimaan sukellusvenettä. Ämkoo ahtautui varsin nopeasti veneen sisäosiin ja löysi ohjaamon yllättävän helposti. <br>\n<br>\n\"Mitähän tästä tapahtuu?\", Ämkoo puhui puoliääneen ja vetäisi vipua. Ulkoa kuului kolahdus, törähdys ja pian tapiirin askeleet kaikuivat jossain sukellusveneen sisäosissa. Ämkoo huokaisi.<br>\n<br>\nLumiukko käveli kohti sukellusvenettä peitellen samalla huolellisesti jälkiään viuhtomalla niitä poimimallaan palmunoksalla. Lopulta Snowie saapui laitureiden tykö, huomaten aluksen kylkeen avautuneen uloskäynnin. Snowie astui sisään, veti mittavan luukun kiinni perässään ja sulki sen sitten huolellisesti.<br>\n<br>\n\"Snörf.\"<br>\n\"Ai, sinäkin täällä.\"<br>\n<br>\nLumiukko etsiytyi ohjaamoon ja yllätti Ämkoon sorkkimasta erilaisia vipuja ja nappuloita. Ilman Toa kääntyi neuvottomana Lumiukon puoleen ja kysyi tältä:<br>\n\"Osaisitko sinä ohjata tätä?\"<br>\n\"En\", Snowie vastasi. \"Mutta voin opetella.\"<br>\nÄmkoo teki tilaa. Snowie istuutui.<br>\n\"Aloita siis\", Ämkoo sanoi ja läksi tutkimaan sukellusveneen taaempia osia. Snowie kuunteli Ämkoon etääntyviä askelia, hymähti ja alkoi tutkia edessään avautuvaa ohjauspöytää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":518,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-12-14T23:36","content":"<strong>Trooppisen saaren satama, sukellusvene</strong><br>\n<br>\nOhjaajan penkki piti hassua ääntä, kun selkänojan laski lepoasentoon. Lisäksi ohjauspöytään syttyi värikkäästi välkkyviä valoja, kun napsautti katosta kolmea kytkintä. Mukiteline oli riittävän iso suuremmallekin kupille.<br>\n<br>\n”Alatko jo päästä perille siitä?” Ämkoo kysyi ohjaamon ovensuusta.<br>\n”Öh, melkein?”<br>\nÄmkoo käännähti jo hieman kärsimättömästi kannoillaan, ja jatkoi aluksen tutkimista. Snowie syventyi jälleen ohjaimiin.<br>\n<br>\n<em>Tämä voisi vaikuttaa matkaamissyvyyteen</em>, lumiukko pohti. <em> Mutta mitä tämä vipu sitten tässä tekee? Ja jos tuolla säädellään nopeutta, niin miksi se liikkuu kolmeen suuntaan?</em><br>\n<br>\nÄmkoo käveli pää kyyryssä veneen ahdasta käytävää pitkin. Jokainen askel kumahti kuuluvasti peltisellä lattialla. Hän huomasi yhden muutamista koruttomista ovista olevan auki, ja astui soikeasta aukosta sisään. Siirrettyään protestoivan kärsäkkään tieltään, hän istui huoneen keskellä olevaan penkkiin.<br>\n<br>\nIlman toa vetäisi hieman ruosteisen periskoopin alaosan silmilleen, ja näki merelle. Hän veivasi käsinojan vinssiä, ja tuoli sekä periskooppi pyörivät. Ämkoon linssien ja peilien kautta näkemä alue muuttui merestä ensin hiekaksi, ja sitten metsäksi.<br>\n<br>\nSukellusveneen katolla optinen apuväline pyöri yksinäisenä.<br>\n<br>\nSilloin Ämkoo huomasi metsänrajassa liikettä. Nazorakeja. Hän hypähti tuolistaan ja muutamalla pitkällä askeleella oli ohjaamon ovella.<br>\n”Snowie. Pikakurssi loppui nyt. Torakoita.”<br>\n”Asia selvä, kippari.”<br>\n<br>\nLumiukko painoi isoa nappulaa ohjauspöydässä, ja sukellusvene painui pinnan alle. Sitten se osui pohjaan, ja kolahduksen voima kaatoi tapiirin kyljelleen. Sitten Snowie veti metallisesta kahvasta, ja liikkeellelähdön voima sai tapiirin liukumaan lattian halki. Sitten lumiukko vielä pyöräytti ruorintapaista, ja kallistuminen sai tapiirin käännähtämään toiselle kyljelleen.<br>\n”Hei, minähän sain tämän liikkeelle.”<br>\n”Kiitän sinua siitä. Tiedät siis, minne päin matoralaiset ovat matkalla?”<br>\n”Jep.”<br>\n”Hienoa.”<br>\n”Snörf.”<br>\n<br>\nSukellusvene loittoni satamaraukasta hieman pohjaa laahaten, ja sen takaosan potkureista nousi tasainen kuplavana. Pari hassua suunnanottoyritystä, kahta kohdevalojen välkkymistä ja yhtä melkein laukaistua torpedoa myöhemmin kulkupeli liikkui tasaisen varmasti kohti matoralaisten suomaa levähdyspaikkaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":519,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-15T15:46","content":"<strong>Xia, Metsästäjien tukikohta</strong><br>\n<br>\n\"Hei, tuolta saa syömistä!\", Matoro huudahtaa kolmikon kävellessä suuren oven ohi. Ruosteinen kyltti puuovessa on varustettu tekstillä \"ruokala\".<br>\n<br>\n\"...Ajattelet ruokaa nyt?\", Kapura tajuaa.<br>\n\"Sieltä voisi löytyä linnoituksen kartta sekä useita ovia\", Matoro puolustelee. Hän ottaa tukevan otteen metallisesta kahvasta ja kiskaisee.<br>\n<br>\nUseat kymmenet syömässä olevat metsästäjät katsovat hölmistyneinä kolmikkoa.<br>\n\"...Hyvää iltaa.\", Matoro sanoo. Mitään muuta ei tullut mieleen.<br>\n\"Ne ovat ne tunkeilijat! Tapetaan!\", kaikuu huuto suuressa salissa. Aseiden kilinää kuuluu ja rosovojoukko lähtee kohti ovea.<br>\nSummerganon paiskaa raskaan oven nopeasti kiinni. Kuuluu tömähdys jonkun juostessa sitä päin.<br>\n\"Mennäänkö jonnekkin muualle?\", Kapura ehdottaa.<br>\n\"Tuolla ne ovat! Tapetaan!\", kuuluu raivoisa huuto käytävältä Klaanilaisten takaa.<br>\nSummerganon paiskaa oven kovaa auki, ja kuuluu tömähdys jonkun ollessa sen edessä.<br>\nNopean taktisen siirtymisen jälkeen sama toistuu. <br>\nJoku ruokalan ulkopuolelta juoksee ovea päin.<br>\n<br>\nKlaanilaiset tajuavat olevansa taas metsästäjiä täynnä olevassa ruokalassa.<br>\nAlkaa taistelu, Klaanilaiset pyrkivät tunkeutumaan vihollistensa läpi salin takaosaan.<br>\n<br>\nMatoro huomaa taistelussa monesti kuinka erilaista on taistella kirveen kanssa. Se sopii brutaaliin rynnimiseen ja polttopuiden hakkuuseen, ei eleganttiin taisteluun. <br>\n<em>Ei tosin moottorisahakaan erityisen elegantti ollut, mutta siinä oli tyyliä!\"</em>, Matoro ajattelee huitaistessa jonkun metsästäjän käsivarren katki kirveellä. Panssarit napsahtavat ikävän kuuloisesti. Hän heittää kirveensä keskelle taistelua ja kierähtää alakautta, kaataen monta tusinametsästäjää. Hän nousee nopeasti erään steltiläisen metsästäjän eteen, nappaa tätä tämän keihäästään ja potkaisee kohdettaan jalkaan.<br>\nValkomusta toa pyöräyttää pitkää piikikästä keihästä päänsä yläpuolella ja huitaisee kovaa jotakuta panssaroitua metsästäjää mahaan.<br>\n<br>\nEdestäpäin kuuluu karjuntaa. Matoro nostaa päänsä ja näkee vilauksen rumimmasta olennosta ikinä. Se on jonkinlainen rahi, jolla on kaksi jalkaa, neljä kättä, häntä ja se on täynnä epämääräisiä piikikkäitä ulokkeita.<br>\n\"Hordika-lohikäärmeet\", Matoro muistaa. Hän kuuli niistä joskus arkistoissa.<br>\n<br>\nNeljä suurta olentoa tulee hitaasti takaovesta esiin. Noin montaa he eivät voisi voittaa.<br>\n\"...Nuo lohikäärmeet hyökkäävät!\", Kapura huutaa tajuttuaan itsekkin tilanteen. <br>\n\"Nopeasti! Noihin portaisiin!\", Sumerganon huutaa ja osoittaa huoneen reunaa pitkin kulkevia portaita.<br>\n<br>\nMatoro katsoo nopean vilkaisun, portaat johtavat puusta tehdylle parvelle joka kulkee huoneen reunoja pitkin katonrajassa. Ei hääppöinen turva mutta pakollinen jatkoa ajatellen.<br>\nSuurikokoiset lohikäärmeet lähtevät hyökkäykseen. Ne ovat kokoisekseen harvinaisen nopeita ja tehokkaita.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":520,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-12-16T17:53","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/LFI3hBPnIf4/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/LFI3hBPnIf4"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/LFI3hBPnIf4/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/LFI3hBPnIf4"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nGuartsu ja Manu seilasivat kohti Steltin saarta. Oli jo erittäin pimeää. He ehtisivät nukkua Steltillä. Mutta tietenkään asiat eivät olleet niin yksinkertaisia: heitä vastaan purjehti Nazorakien huomattavasti suurempi vene, jolla oli raskas aseistus.<br>\n<br>\n”Karzahni”, Guardian kirosi. Oliko joku sittenkin saanut tietää heidän lähdöstään?<br>\n”Toden totta”, Manu virkkoi. Hän latasi toisen mukanaan olevista zamorpistooleista. Guardian teki samoin. Hänkin latasi vain pistoolin, sillä ei aikonut käyttää kivääriään tietystä syystä.<br>\n<br>\nKapteeni 666 oli hyvillään siitä, että oli sattunut paikalle. Klaanilaisten vene oli heidän tähtäimessään. Heidän suuren tykkinsä tähtäimessä, nimittäin. He olivat olleet tekemässä kauppoja Steltillä, kun tämä aivan mahtava tilaisuus hukuttaa pari klaanilaista ilmaantui.<br>\n<br>\nGuardian huomasi tykin.<br>\n”Manu, ongelma.”<br>\n”Huomaan. Se pitää tuhota, tai olemme kalanruokaa.”<br>\nTykki ampui. Onneksi se ampui ohi.<br>\n<br>\nKaksi klaanilaista hyppäsi vihollislaivaan, ja muutama Nazorak lensi yli laidan. Alkoi kuulua mätkähtelyä Guardianin heitellessä Nazorakeja pois tieltään. Manu taas kamppaili 666:n kanssa. Kapteeni oli ottanut hänen viitastaan kiinni ja paiskannut hänet laidan yli, mutta hän oli vetänyt tämän mukanaan. Nazorakeilla ei ole kiduksia. Joten 666 halusi pintaan. Manu ei päästänyt – ennen kuin torakka löi häneltä ilmat pihalle.<br>\n<br>\nGuardian oli maassa, ja hänen päällään oli nyt viisi torakkaa. 666 nousi henkeään haukkoen veneen reunalle. Mutta sitten veneen pohjan lävisti varjosäde. Muutama Nazorak kuoli. Guardian katseli kauhuissaan jalkojensa väliä. Se oli ollut lähellä.<br>\n”MANU, <iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;>PER<b></b>HANA!</body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe> TÄHTÄÄ!” Kuului purskahdus. Makuta pääsi pintaan.<br>\n”Miten se onnistuisi veneen alta? Nuo hulluthan vetivät minut kölin ali.”<br>\nNazorakit olivat kavahtaneet kauemmas, ja G pääsi nyt hakaamaan lähimmän tajuttomaksi. Sitten 666 yritti halkaista hänet miekallaan, mutta osui vain Skakdin rintapanssariin sapelinsa lappeella. Guardian heilautti pistooliaan, joka osui torakkaa päähän. Musta kypärä putosi veteen, ja torakka lensi veneen pohjalle. Melkein heti se oli kuitenkin ylhäällä.<br>\n”Tappakaa Skakdi!” kapteeni karjui, ja Nazorakit ryntäsivät Guartsun kimppuun. Manu tarttui 666:n kurkusta takaa päin.<br>\n”Senkin pelkuri”, torakka kähisi yrittäessään vapautua, ”hyökätä nyt noin raukkamaisesti takaa päin…”<br>\n”Makutat ovat pelkureita, tiedäthän”, Manu sanoi julmasti ja jatkoi kuristamista. Mutta hän koki saman kuin kapteeni, sillä hänen takaansa eräs Nazorakeista ampui hänen selkäänsä. Sekä Makuta että tämän vanki kaatuivat lattialle.<br>\n<br>\nYksi alempiarvoisista Nazorakeista oli istunut veneen pohjaan tulleen reiän päälle tukkien sen. Muut olivat työn touhussa joutuessaan Guardianin tai Manun höykyttämäksi. Kaksikko oli jo turhan ruhjoutunut tässä vaiheessa reissua, mutta kumpikaan ei ollut vielä kuollut. Eikä kovin moni Nazorak. Silloin kapteeni 666 ryntäsi kohti tykkiä ja laukaisi kohti klaanilaisten pientä höyrypaattia. Se posahti tuusan nuuskaksi.<br>\n”Jos meidän laivamme menee kappaleiksi, niin tekee myös teidän”, sanoi Manu raivoissaan, tinttasi kapteeia turpaan ja tähtäsi tykin lattiaan. 666 lensi taas laidan yli, ja Guartsu piti kauhistuneet torakat pois Manun luota. Veneen pohja halkesi kahtia, ja suurin osa alle jääneistä torakoista kuoli julmasti. Guartsu oli hypännyt yli laidan laukaisuhetkellä. Manu hyppäsi heti laukaistuaan. Palasia sinkoili sinne tänne. Nazorakien ruumiita ajelehti pois. 666 alkoi uida kohti Steltiä. Samoin tekivät muutamat muut henkiin jääneet torakat. Guartsu ja Manukin lähtivät uimaan kohti rantaa; heidän pitäisi hankkia uusi vene – hetikohtapian aamulla kunnon yöunien jälkeen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":521,"creator":"Jake","timestamp":"2010-12-17T14:27","content":"<strong>Bioklaani</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/O9pYjnh3a08/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/O9pYjnh3a08"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/O9pYjnh3a08/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/O9pYjnh3a08"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nOli yö. Joka puolella oli pimeää. Tarkkanäköinen saattoi nähdä ilmassa pientä lentokonetta muistuttavan esineen. Se syöksyi linnakkeen sisäpuolelle.<br>\n<br>\nKun tämä esine oli tullut maahan, se muuttui. Sen osat, vaihtoivat paikkaa ja muuttuivat. Siitä tuli erinäköinen. Se oli pieni, ehkä kahden tai kolmenkymmenen sentin mittainen robotti, jolla oli siivet, muttei käsiä. Sillä oli yksi silmä, joka kiilsi punaisena. Se muistutti jonkin verran kiikarisilmää, joka Guardianilla on. Robotti tarkensi silmäänsä eteenpäin, kääntyi, tarkensi taas, ja kääntyi takaisin. Se muuntautui takaisin lentomuotoonsa ja lähti klaanin päärakennusta päin. Päärakennuksen ovella se muuntautui takaisin, meni lukolle ja näytti silmäänsä skanneriin. Skanneri meni sekaisin ja ovi avautui. Robotti lähti kävelemään klaanin tietokantaa kohti...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":522,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-12-17T16:17","content":"<strong>Trooppinen saari, Ath-koro</strong><br>\n<br>\nEi kovinkaan kaukana Ämkoon ja Snowmanin seikkailuista toisella saarella pimeässä temppelissä oli häkissä isä Bartax. Hän oli jo huonossa kunnossa kidutuksen ja väkivaltaisen kohtelun sekä väsymyksen ja henkisen kärsimyksen jäljiltä. Saari oli nyt Nazorakien vallassa. Abzumo oli asettanut niitä vartioon joka puolelle. Omat joukkonsa hän oli ottanut mukaansa toiselle saarelle.<br>\n<br>\nHuoneeseen saapui luutnantti 789. Hän oli saaresta henkilökohtaisesti vastuussa Abzumolle. Hän katseli hetken ympärilleen ja totutteli huoneen hämärään. Sitten hän äkkäsi Bartaxin. Torakka meni Matoranin luo ja kalautti häkkiä miekkansa lappeella.<br>\n”Hoi, haluaisitko olla hieman poikien mätkittävänä? Pääsisit vähän ulkoilemaan.” Hän hykerteli itsekseen omalle nokkeluudelleen. Matoran nosti katseensa häneen.<br>\n”Pyydän…” hän sanoi käheällä äänellä.<br>\n”Mitä?” torakka ilkkui. ”Etkö halua enää kärsiä?”<br>\n”Voisitko… sytyttää kynttilät, jotta voisin… lukea viimeisen rukouksen?”<br>\n<br>\nTorakka alkoi nauraa. Hän suostui pyyntöön pilkaten kuitenkin Matorania ja tämän uskontoa.<br>\n”Tiedätkös, Parta-ax”, Nazorak ivasi sytyttäessään kynttilöitä, ”te uskonnolliset katsotte asiat aivan liian mustavalkoisesti. Teidän maailmankuvanne on vääristynyt.”<br>\nHän kääntyi Bartaxiin päin. Kynttilät hänen takanaan alkoivat kasvattaa liekkejään.<br>\n”Nazorakit eivät ole paha imperiumi, eikä Ath ole rakastava jumala. Hän on vain kuva, jota palvotte.”<br>\nMatoran nosti päänsä voitonriemuisena. Katsellessaan liekkien palamista hän tokaisi luutnantille:<br>\n”Eikä tuo keskimmäinen ollut kynttilä.”<br>\n<br>\nNazorak-komentajan hymy hyytyi. Hän käännähti äkkiä katsomaan kynttilää. Kynttilän ”sydän” oli palanut jo kokonaan, ja liekki kosketti jo vahaa. Hänen kasvonsa vääntyivät epätoivoiseen irvistykseen. Hän yritti rääkäistä kauhusta, mutta räjähdys ehti päästää äänensä ensin. Alttari sinkoutui palasina ympäri huonetta tappaen muutaman häkeissä olevan Matoranin. Bartax katseli ilotulitusta.<br>\n<br>\nHäkin ovi avautui. Ulkoa päin tulleet soturimunkit olivat saapuneet vapauttamaan apotin ja vangitut veljet. 789 makasi vielä elossa huoneen nurkassa. Hän oli menettänyt kaikki raajansa, ja kärsi kovia tuskia. Verta valui joka puolella. Bartax meni hänen luokseen.<br>\n”Pyydän!” torakka henkäisi. ”Auta… minu…a…”<br>\nBartax katseli häntä kylmästi.<br>\n”Ath kanssasi”, hän sanoi, ja viilsi päänä poikki torakalta. Sen jälkeen hän piirsi ilmaan pyhän Athin symbolin ja siunasi ruumiin.<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien trooppinen tukikohta</strong><br>\n<br>\n”Ne ssssiissss päässssivät taassssss… pakoon?” Abzumo sanoi. Hän seisoi huoneen perällä selkä viestintuojiin päin.<br>\n”Ne… pakenivat… sukellusveneellä…”<br>\n”Ja se oli kallis…” sanoi toinen.<br>\nAbzumo ei vastannut. Torakat katselivat häntä pelokkaasti. Huoneessa oli niin varjoista, että he tuskin näkivät synkkää Makutaa.<br>\n<em>Ssssssshhhh… eikö olekin surullisssssta?</em><br>\nTorakat hätkähtivät. Terävät kynnet painautuivat lihaan kummankin olkapäässä. Verta alkoi valua lattialle.<br>\n”Menkää…” sanoi hiljainen sihinä, ”ja etssssikää minulle ssssse ssssukellussssvene.”<br>\nTorakat pakenivat niin nopeasti kuin pystyivät.<br>\nAbzumon ajatukset olivat sirussa. Hänellä ei olisi aikaa jahdata klaanilaisia näin tärkeän esineen ollessa hänen ulottuvillaan.<br>\n<br>\n<strong>Ath-koro</strong><br>\n<br>\n”Veljet”, Bartax huusi, ”sisaret!” Hän seisoi uuden alttarin vieressä. Se oli juuri tuotu.<br>\n<br>\n”Meidän kansaamme tapetaan. Uskontoamme sorretaan. Arktisen Ath-koron ystävämme Nimdan palanen on VARASTETTU!”<br>\n<br>\nKuului muminaa ja valitusta.<br>\n<br>\n”Tänään me marssimme Makutan joukkojen kimppuun ja tapamme ne VIIMEISEEN VISORKAIIN JA TORAKKAAN!”<br>\n<br>\nHurrausta.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/iVZq2mtO75s/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/iVZq2mtO75s"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/iVZq2mtO75s/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/iVZq2mtO75s"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nBartax alkoi suorittaa pyhää rituaalia.<br>\n<br>\nHän otti esiin veitsen.<br>\n<br>\n”Oi Suuri ja Pyhä Ath”, hän lausui, ”anna meille voimaa toteuttaa tahtosi ja hankkia takaisin sen, mikä on otettu meiltä pois.”<br>\n<br>\nHän polvistui alttarille.<br>\n<br>\n”Anna meille siunauksesi siihen, mitä meidän täytyy tehdä.”<br>\n<br>\nMatoranit alkoivat hurrata.<br>\n<br>\n”Anna meille meidän Pyhä, Muinainen Voimamme, jolla me tuhoamme vihollisesi ja kaiken, mikä Nimdaa pitää erossa meidän luotamme.”<br>\n<br>\nMatoranit alkoivat huojua musiikin tahdissa.<br>\n<br>\n”Ota vastaan uhrimme, jonka sinulle annamme saadaksemme siunauksesi jälleen!”<br>\n<br>\nMatoranit huojuivat yhä voimakkaammin. Monet huusivat tahdissa.<br>\n<br>\nBartax kohotti veitsen. Tähän hän oli valmistautunut koko elämänsä. Hän saisi lopultakin pääsyn Pyhään Paikkaan. Mutta kynnys oli korkealla.<br>\n<br>\nHän uhrautui. Kansansa puolesta. Nimdan puolesta. Athin puolesta.<br>\n<br>\nHän ei huutanut. Ei parkunut. Ei kirkaissut. Hän vain kaatui alttarille. Veri valui Athin patsaan päälle.<br>\n<br>\nMatoranien joukosta alkoi kuulua mutinaa:<br>\n”Nimda.”<br>\nPian koko joukkio toisti monotonisesti yhtä sanaa:<br>\n”Nimda.”<br>\n<br>\nPunahehkuiset silmät katsoivat kohti Nazorakien leiriä.<br>\n<br>\n”Nimda. Nimda. Nimda. Nimda. Nimda.”<br>\n<br>\nJoukko hitaasti huojuvia Matoraneja käveli leiriä kohti. Nazorakit näkivät heidän tulevan. He vitsailivat asiasta, kunnes näkivät joukon lähempää. Heitä alkoi pelottaa, kun punasilmäiset zombien lailla kävelevät Matoranit tulivat heidän luokseen. Eräs Nazorak nosti yhden Matoranin ilmaan ja heitti hänet kauemmas. Muuta saivat torakan kiinni, ja hän tallautui kuoliaaksi pienten jalkojen alla. Nazorakit juoksentelivat suuntaan ja toiseen. Kukaan ei päässyt pakoon. Kaikki kuolivat.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":523,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-12-17T18:03","content":"<strong>T'haok, Zyglakien elävä meritukikohta, Rhak'eladdin palvontamenot</strong><br>\n<br>\nSuuri sininen ja lähes läpinäkyvä meriotus, T'haok kellui Hopeisella merellä kaukana Bio-Klaanin saaren rannasta. Suuri bio-organismi metsästi myrkyllisillä pyyntilonkeroillaan kaloja ja muita meriraheja, joita se lappoi monista pienistä kidoista muodostuneeseen jättiläisleikkuriin. Sahateräiset hampaat jauhoivat kuolleet Rahit meripedon ravinnoksi ja polttoaineeksi. Olennon jättimäisiin selkäkennoihin, jotka imivät valoa olennon lämmittämiseen, Zyglakit olivat rakentaneet tukikohtansa, hallintorakennelmia, jotka risteilivät olennon selästä aina vatsaan asti. Olennon perässä oli joukko suurempia lonkeroita, joiden avulla otus oli kiinnittynyt merenpohjaan. Imukuppiensa avulla otus pysytteli tässä paikassa, koska juuri tälläkohtaa meren virtaus toi enemmän saalista suoraan T’haokin kitaan.<br>\n<br>\nOlennon sisällä, suuressa salissa jossa ei ollut ollenkaan kattoa, joukko Zyglakeja oli kokoontunut kuulemaan shamaaninsa, Vanhuksen saarnaa Rhak'eladdista, heidän pääjumalastaan sekä tämän sanansaattajasta, tuomionpäivän demonista, R'lkeihista.<br>\n<br>\nVanha Rhak'eladdin symboli-riipusta, kolmiota jonka kulmissa on kolmen kynnen sarja, keskellä kukannuppua muistuttava Rhak'eladdin pää ja tämän kaikkinäkevä silmä, kantava Zyglak nousi kaapu päällään korokkeelle, ottaen käsiinsä vanhan Zyglakiksi kirjoitetun kivitaulun, alkaen lukea tuhansia vuosia vanhaa tarinaa heidän jumalastaan ja tämän sanansaattajasta, R'lkeihista.<br>\n<br>\n\"Rhak'eladd, Suuri Jumalamme, Herramme, kuule meitä kun jaamme taas sukupolvia vanhan tarinan sinusta ja Demoni R'lkeihista, Suuresta Sanansaattajastasi, joka tulee syömään valon ja varjon, antaen täten Universumin herruuden takaisin meille!\" Vanhus pauhasi suurelle Zyglak-joukolle. Zyglakit menivät rituaaliin suosittamaan asentoon, muodostamaan ruumiistaan ja hännistään pallon, mikä merkitsi heille Rhak'eladdin silmän symbolia, ympyrää joka pyörii ikuisesti. Muutama Zyglak alkoi pyöriä hiljaa lattialla tehden samalla outoa huminaa. Kohta koko sali oli transsissa ja Vanhus pauhasi Rhak'eladdin tuhoavan kaikki Suurten olentojen luomat olennot, jättäen lopulta vain Zyglakit johtamaan universumia.<br>\n<br>\n”Rhak’eladd nouse ottamaan vastaan tämä lahja, uhrimme jonka kaappasimme mantereelta. Ota vastaan tämä saasta jonka Suuret olennot loivat johtamaan universumia!” Vanhus jatkoi kerrottuaan tarinaansa jonkun aikaa. <br>\n<br>\nLavalle tuotiin vanki, Matoran, joka katseli peloissaan Zyglakeja, jotka olivat hurmoksessa ja nousseet seisomaan. Joukkio huusi Zyglakien kielellä ”Uhraa vanki! Uhraa vanki!”<br>\n<br>\nMatorania tönittiin eteenpäin ja kahlehdittu naamioton olento katseli itkuisilla silmillään Zyglakeja, olentoja jotka olivat hyökänneet hänen kotikyläänsä, ryöstäneet kaiken ja sen jälkeen sytyttäneet tuleen koko kylän, tappaen pakenijat. Tämä pieni Ta-Matoran oli kylänsä ainut elossasäilyjä. Hän katseli Zyglak-massan punaisia silmiä, jotka vaativat palavasti veriuhria rakkaalle jumalalleen. Pelko ja viha näitä liskoja kohtaan kasvoi Matoranin sydämessä kokoajan, mutta hän tajusi pian että se olisi vain ajan hukkaa. Nämä olennot saisivat haluamansa ja Matoran pääsisi takaisin Suuren Hengen huomaan.<br>\n”On tullut taas aika vuodattaa veriuhri Rhak’eladdille!” Vanhus huusi taas, osoittaen känsäisellä kynnellään, jossa oli Rhak’eladdin sinetillä varustettu sormus, kohti uhria jota tönittiin kohti lavaa. <br>\n<br>\nVäkijoukko alkoi taas mylvimään hysteerisesti kun uhria alettiin tuuppia yhä kovakouraisemmin kohti alttaria, jossa Vanhus saarnasi. <br>\n”Uhri ! Uhri! Uhri!” väkijoukko huusi, heilutellen häntiään ilmassa, jolloin syntyi outo puistattava ääni. Lähes yhtä aikaa tapahtuva heilutus värisytti ilmaa ja liekkejä, joita oli alttarin soihduissa.<br>\n<br>\nMatoran oli tuotu Vanhuksen luokse. Zyglak osoitti Matorania, lausuen liudan manauksia zyglakiksi. Matoran katseli palavan vihaisena Zyglakia. Tämä vain myhäili. Hän tiesi tarkkaan mitä Matoranin päässä liikkui. Ja se oli Rhak’eladdin tahto. <br>\nKaksi isoa Zyglakia nousi alttarille ja alkoi repiä Matoranin raajoista. Lihakset, verisuonet ja metalliset osat katkeilivat kun kaksi raavasta liskoa alkoi murskaamaan Matorania joka ei huutanut ollenkaan. <br>\n<br>\nMatoran ajatteli ettei antaisi näille hirviöille sitä tuskan huudon kuulemisen nautintoa ja puri hammastaan, samalla kun hänen raajansa irtosivat ruumiista ja vihreää verta lenteli ympäri lattiaa. Matoran näki kuinka Zyglakit keräsivät raajan kappaleet vadille ja Vanhus teki loitsuja ja mutisi kaikkea käsittämätöntä. Tämän jälkeen hän iski kuluneen ja uurteisen, Rhak’eladdin symbolilla varustetun miekan Matoranin sydämeen, jolloin sydänvalo särkyi ja lakkasi välkkymästä. Matoran oli nyt kuollut ja Rhak’eladdin verenjano oli tyydytetty.<br>\n<br>\n”Viekää uhrin kappaleet mereen!” Vanhus huusi kun suoritus oli ohi. Matoranin repijät veivät tarjottimilla ruhon kohti aluksen keulaa, jossa T'haokin suu sijaitsi. Olento veti lonkeroillaan kaksikon tuoman välipalan kitaansa ja mörisi tyytyväisenä, samalla kun sahalaitaiset hampaat alkoivat ensin pilkkoa, murskata ja jauhaa onnetonta olentoa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Metsä</strong><br>\n<br>\nUmbra ja GK olivat perustaneet leirin pieneen laaksoon, jossa ei ollut paljoa puita. Kaksikko oli juossut päivän mittaa pakoon niin tappavia lihansyöjämuurahaisia, joiden pesän GK oli tuikannut tuleen, luullen sitä risukasaksi, herättänyt Tuhkakarhun uniltaan, joka oli ajanut kaksikon puuhun ja hajottanut lahon puunrungon, joka sattui olemaan tappavien herhiläisten pesä. Kaksikko oli joutunut kokemaan monia vastoinkäymisiä tässä kirotussa metsässä, jonka jokaisella kivellä ja käpylehmällä oli jotain kaksikon matkaa vastaan. <br>\n<br>\n\"\"Olen vähän ajatellut\", Umbra sanoi, \"että meidän pitäisi lähteä erisuuntiin, sinä kun tahdot tappaa oman kaksoisolentosi ja minä haluan vain päästä kotiin täältä, ja ainoa keino on ulottuvuusporttitykki\", Umbra sanoi, sörkkien nuotion liekkejä kepillä. Liekit nostivat ilmaan savupatsaan. joka pudotteli tuleen pökertyneitä hyttysraheja.<br>\n<br>\n”Mutta tarvitsen tykkiä tehtävässäni palata omaan maailmaani, jossa mitään pahaa ei tule tapahtumaan jos onnistun tehtävässäni”, GK intti. <br>\n<br>\n”Hyvä on. Saat tulla mukaan, jos olet kunnolla…” Umbra murisi, painuen nukkumaan lehden alle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":524,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-17T19:25","content":"<strong>Metsä, leirinuotio</strong> <br>\n<br>\nGK:n päässä pyöri sitä ja tätä, juuri nyt hän näki päässään, Abzumon huoneen oven pöydän jolla makasi musta toa ja joku tuli avaamaan ovea. Näky keskeytyi. GK heräsi Umbran äänekk''seen kuorsaukseen.<br>\n<br>\n\"Toivon totisesti, että tuo on vain unta.\"<br>\n<br>\nHuomenna he pääsisivät jo perille.<br>\nMutta näky vaivasi GK:tä<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien luola. Jonkin aikaa aikaisemmin.</strong> <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/4fE0JwB4fhU/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/4fE0JwB4fhU"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/4fE0JwB4fhU/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/4fE0JwB4fhU"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nEversti 106 käveli pitkin nazorak luolastoa, huhujen mukaan Abzumon huoneessa olisi jotain mielenkiintoista.<br>\n<br>\n\"Abzumo on typerys, kunhan vain olisi jäänyt tänne niin tästä ei tulisi mitään ikävää hänen kannaltaan.\"<br>\n<br>\nTurvallisuutensa vuoksi hän ampui kamerat ja lähestyneet nazorakit tämän jälkeen. Eversti 106 avasi oven, hän halusi päästä ulos tästä läävästä, olla oman elämänsä herra.<br>\nNazorak löi oven rikki ja stui sisään. pöydällä oli lappu ja musta toa.<br>\n<br>\n\"Tämä on menolippuni ulos näistä saastaisista pikku käytävistä!\"<br>\n<br>\n\"Mutta miten tämän saa päälle!\" Torakkaheitti toan ruhon lattialle, jotakin tapahtui, sen elämävalo käynnistyi, se oli musta. Silmät avautuivat, toa setvi päätään.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://img222.imageshack.us/img222/1782/missw.png\"><br>\n<br>\n\"Kertokaa minulle!\"<br>\nToa räjäytti pöydän ja heitti palaset everstiä päin, joka vain vaivoin onnistui väistämään itsensä kuolemalta.<br>\n<br>\n\"Kertokaa!\", toa huusi.<br>\n<br>\n\"Rauhoitu!\", Eversti 106 karjaisi.<br>\n<br>\nToan silmien punainen leisku himmeni ja ne muuttuivat normaaleiksi.<br>\n<br>\n\"Minä jakelen käskyt, sinä senkin ötökän kuvatus, missä. Minä. Olen!\"<br>\n<br>\nLeisku alkoi taas nousta ja Torakan piti olla varovaisempi sanoissaan.<br>\n<br>\n\"Olet Nazorakien luolastossa.\".<br>\n<br>\n\"Ahaa. te olette Nazorakeja. Abzumon ja Makuta Nuin luoma laji, mutta minä. Minä olen heidänkin johtajansa!\",Toa karjaisi hälyyttäen samalla nazorakeja paikalle.\"<br>\n<br>\nJoukkoja kerääntyi oven taakse, he olivat valmiita ampumaan.<br>\n<br>\n\"Ymmärrätkö, kaikki tottelevat minua, itse Mata Nui kumartaa minua, joku päivä!\" Torakka pysyi hiljaa. sitten hän hän heitti metallinpalasen, joka lukitsi toan kiinni seinään.<br>\n<br>\n\"Jaa... sinäkö yritätä päihittää minut. Olen kuulolla ruojake.\", Toa sanoi ivallisesti. Ja riuhtaisi itsensä irti. <br>\n<br>\n\"Jokin sekoittaa pääni.\" Aivan kuin en olisi yksin tässä maailmassa, aivan kuin joku toinenkin olisi täällä.\" Toan sisäinen Makuta aisti sen.<br>\n<br>\n\"Kerää sinä pari onnetonta torakkaa, ne tulevat mukaani! Ja minä totta suurimman pahuuden nimeen tapan sen, joka häiritsee minua!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":525,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-12-18T10:42","content":"<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<br>\n\"Öh, Amiraali?\" muuannen kuulokepäinen Nazorak kysyi varovasti. 002 kääntyi hitaasti ikkunansa äärestä.<br>\n\"Mitä nyt?\"<br>\n\"Olemme menettäneet yhteyden Kapteeni 666:teen, sir.\"<br>\n\"Eikö hän ollut kauppaa hieromassa Steltillä?\"<br>\n\"Öh, kyllä oli, sir, mutta ilmeisesti hänen komennossaan olleen laivan kimppuun hyökättiin.\"<br>\n<br>\nAmiraali oli juuri vastaamassa, kun komentosillan ovi aukesi. Sisään astelivat Eversti 437 sekä sinibarettinen 1034.<br>\n\"Kokouksen aika, Amiraali?\" 437 kysyi kovaan ääneen 1034:n seisoessa hiljaisena vieressä. Amiraali mietti hetken hiljaa, ja lähti sitten Everstin matkaan, huikaten olkansa yli: \"Selvittäkää, mitä 666:lle on käynyt.\"<br>\n<br>\nSitten kolmikko poistui huoneesta Amiraalin jalan lyödessä kovaäänisesti lattiaa vasten.<br>\n\"Raportti on siis valmis?\" Amiraali tiedusteli hermostuneelta 1034:ltä.<br>\n\"Ky-kyllä on.\" lyhyehkö torakka änkytti, ja kaivoi esiin paperinipun.<br>\nAmiraali riuhtaisi sen sinilakkisen torakan kädestä, ja selasi sitä pikaisesti.<br>\n<br>\nKolmikko asteli rautasiiven pienempään ruokasaliin, joka toimitti kokoushuoneen virkaa. Ylellisessä, harvojen ja valittujen käyttöön annettavassa tilassa oli juhlava koristus. Taulut peittivät suuren osan seinää, ja hopeinen kattokruunu keinahteli hieman aaltojen iskiessä laivaan. Erään pöydän ympärillä istui jo muutamia torakoita, ja samaiseen pöytään huoneeseen tulijatkin asettuivat. Amiraali istuutui pöydän päässä sijaitsevaan suurimpaan tuoliin 1034:n jäädessä hänen viereensä seisomaan. 437 asettautui vapaalle paikalle muiden nazorakien välissä.<br>\n<br>\n\"Olen kutsunut teidät kaikki tänne arvioimaan laivastomme vahvuutta Klaanin höyrypaatteja vastaan\" 002 aloitti, ja läimäytti paperipinon pöydän pintaan. Se liukui hetken puisella pinnalla, kunnes pysähtyi erään kipparinlakkia päässään pitävän torakan eteen.<br>\n<br>\nVanha Nazorak kumartui hieman eteenpäin, ja nappasi raportin kynsiinsä.<br>\n\"Tästä ei käy tarkasti ilmi, millainen aseistus Klaanin aluksissa on.\"<br>\n1034 tunsi, kuinka kylmä hiki valui hänen kasvojaan pitkin. Hänen suureksi helpotuksekseen Amiraali kuitenkin avasi suunsa.<br>\n\"Se on täysin ymmärrettävää. Klaanin alukset eivät ole sotaan tarkoitettuja, aseet on lisätty jälkikäteen, ja suuri osa niistä on kaikesta päätellen aivan viime viikkoina lisättyjä. Kyllähän moisen vanhan merikarhun pitäisi noilla tiedoilla pärjätä.\"<br>\n<br>\nKipparihattuisen nazorakin vieressä istuva, karski ja harvinaisen vaalea torakka sieppasi nipun.<br>\n\"Kymmenen kevyttä, kaksikymmentäkaksi keskirastasta ja kolme raskasta alusta, joista yksi on todella suuri 'Tahtorakiksi' nimetty paatti. Yhteensä 35 alusta.\"<br>\n\"Hienosti laskettu, Majuri\" Amiraalin vasemmalla puolella istuva, eriskummallisiin huiveihin pukeutunut Nazorak huomautti hivenen ivaa äänessään, ja jatkoi: \"Meillä on 76 laivaa taisteluvalmiina, ja niistä jokainen on sotaa varten rakennettu. Raskaampi aseistus ja enemmän panssarointia.\"<br>\n\"Aivan\" äsken puhunut Majuri keskeytti. \"Joten eiköhän ainoaksi kysymykseksi jää, kuinka pian saamme Klaanin laivaston tuhottua.\"<br>\n\"Ennen kuin kukaan ehti vastata mitään, Amiraali pamautti jalallaan lattiaa, aiheuttaen kovan kolahduksen. Sitten hän avasi suunsa.<br>\n\"Juuri tämän takia minä johdan laivastoa, ja te ette. Meillä on enemmän ja tulivoimaisempia aluksia, mutta Klaanin kulkupelit lentävät. Omat laivamme on tarkoitettu meritaisteluun. Sukellusveneet voimme käytännössä laskea pois taisteluvahvuudesta, eikä muidenkaan alusten torpeedoilla tee mitään. Sen sijaan ilmatorjuntatykit nousevat keskeiseen rooliin, ja meidän on ehkä tehtävä tiivistä yhteistyötä Ilmavoimiemme kanssa. Tiedän, minäkään en pidä ajatuksesta.\"<br>\n<br>\nHetken ajan kuului vain epämääräistä mutinaa. Sitten Eversti 437 puuttui keskusteluun.<br>\n\"Entä lippulaivat? Tahtorak on iso kuin mikä, se voi olla ongelma.\"<br>\nAmiraali napsautti sormiaan, ja 1034 kipitti huoneen seinustalle, ja veti sieltä alas valkokankaan. Sitten sinilakkinen torakka painoi kaukosäädintä, ja näytölle heijastui jostain kuva. Siinä olivat Tahtorak ja Rautasiipi, toisiinsa suhteutettuna oikeassa koossa.<br>\n<br>\nKlaanin Tahtorak oli kaikessa komeudessaankin selkeästi Rautasiipeä pienempi. Torakkain lippulaiva oli noin puolitoistakertainen messingin väriseen höyrypaattiin verrattuna. Lisäksi Rautasiiven kansi oli täynnä aseita, erilaisia piippuja sojotti komentotornistakin. Laivan takaosa oli täysin panssaroitu, ja muistutti torakan selkää. Tai oopperataloa, siitä kiisteltiin usein.<br>\n<br>\n\"SS Rautasiipi on suunniteltu kestämään taisteluja vaikka itseään isompia sotalaivojakin vastaan. Niin paljon kuin Tahtorak edustaakin höyryvoimaisen rakentamisen täydellistä taitamista, ei sen pitäisi missään olosuhteissa pärjätä Rautasiivellemme. Lisäksi lentämisestä ei ole juurikaan iloa sen kokoiselle alukselle, Tahtorak tuskin kykenee väistelemään oman lippulaivamme ilmatorjuntaa.\" Amiraali selitti lievä hymy kasvoillaan. \"Ja sitä paitsi. Heidän laivastonsa koostu matoralaisista.\"<br>\n<br>\nKaikki pöydän ympärillä istuvat torakat alkoivat nauraa. Oli monenmoista hohotusta ja hihittelyäkin, mutta yksikään nauru ei kuulostanut niin kalsealta kuin Amiraalin nauru. Tasaisen kylmää naurua kuunnellessaan huoneen seinustalla hiljaisena seisova 1034 tunsi kylmien väreiden hiipivän selässään. Näinä hetkinä hän meilkeinpä pelkäsi johtajaansa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":526,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-12-18T13:11","content":"<strong>Zyglakien sisämaatukikohta</strong><br>\n<br>\nFlygel nousi kylmästä vedestä Ulottuvuusporttitykki kätkettynä lumpeenlehtinipun alle. Hän ei halunnut että hänen vähä-älyiset lajitoverinsa olisivat alkaneet palvoa tykkiä lahjana Rhak'eladdilta, heidän hirviöjumalaltaan. Flygel itse oli ateisti, eikä uskonut näihin hömpötyksiin, joita hänen hullut veljensä hänelle tyrkyttivät. Flygel oli matkalla metsikköön, jossa hän voisi harjoitella rauhassa tykkinsä kanssa. Hän oli onnistunut luomaan ulottuvuusportin päin seinää, joka oli romahduttanut hänen oman huoneensa. Nyt sitä korjasi muutama Zyglak-työläinen.<br>\n<br>\n\"Tämä tykki tulee olemaan arvokas Zyglakeille Allianssissa\", Flygel puheli itsekseen, kävellen mutaisella maalla, kohti metsää, jättäen tukikohdan taakseen. <br>\n<br>\nTalsien jonkinaikaa metsässä, Flygel päätteli että oli päässyt jo tarpeeksi kauas tukikohdasta. Hän heitti lehtinipun maahan, ottaen tykin käteensä. Tykin perään oli painettu kultareunuksinen Kanohi Olmakin kuva ja tykissä risteili Matoralaisten kirjoitusta. Flygel oli jo jonkinaikaa tehnyt kokeita tykillään ja oppinut käyttämään sitä. <br>\n<br>\n\"No niin. Nyt pääset tositoimiin\", Flygel sanoi, laittaen peukalonsa liipasimella ja tähdäten suurta puuta. Puu katosi ulottuvuusporttiin ja portti sulkeutui. <br>\n<br>\n\"Hienoa. Pitäisi vain tietää minne se puu siirtyi\", Flygel ajatteli, kun huomasi tykin toimivan lähes moitteettomasti.<br>\n<br>\nNyt Flygel päätti painella tykin sinisenä hohtavia nappeja, ja ampui ulottuvuusportin päin yksinäistä Nui-Ramaa, joka lensi korkealla puiden latvojen yläpuolella. Portti osui Rahiin ja siirsi sen jonnekin universumissa.<br>\n<br>\nÄkkiä Flygel aisti jotain. Jotain isoa, joka vavisutti maata, oli tulossa häntä kohdin. Puiden kätköistä syöksähti jättiläismäinen lentokyvytön ja biomekaaninen lintu kohti Flygeliä. Lintu aukaisi suuren nokkansa ja rääkäisi koettaen iskeä nokallaan Flygeliä. Zyglak väisti iskun kierähtämällä pois linnun tieltä ja sivalsi lintua jalkaan piikikkäällä piiskahännällään. <br>\n<br>\nFlygel otti nopeasti varustevyöltään luuteränsä, valmistautuen taisteluun lintua vastaan. Sinipunainen lintu rääkäisi, koettaen potkaista Flygeliä suurella kolmivarpaisella ja kyntiellä jalallaan. Isku meni ohi ja lintu hyppäsi ilmassa kohti Flygeliä. Zyglak paineli hädissään ulottuvuusporttitykin nappeja ja laukaisi portin päin lintua, joka katosi porttiin.<br>\n<br>\n\"Mistä näitä outoja hirviöitä oikein tulee?\" Flygel mutisi, jatkaen tykkinsä testailua kuin mitään ei olisi tapahtunut. Maassa oli kasa linnusta varisseita höyheniä, jotka putosivat taistelun tiimellyksessä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":527,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-18T15:42","content":"<strong>Metsä</strong> <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/dgWWMqs_uds/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/dgWWMqs_uds"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/dgWWMqs_uds/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/dgWWMqs_uds"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKaksikko oli jatkanut matkaansa kohti järveä, lemu alkoi taas kasvaa. Jotakin lehahti ilmassa.<br>\n<br>\n\"Kraak\", kuului jostain.<br>\n<br>\n\"Mitä...?\", Umbra säpsähti.<br>\n<br>\n\"Lintu.\", Gk vastasi.<br>\n<br>\n\"Iso lintu.\"<br>\n<br>\n\"Eli siis... pakenemme?\" GK sanoi varovaisesti.<br>\n<br>\n\"Se voisi olla viisainta\".<br>\n<br>\nLintu lehahti heidän ylitseen, sen siipiväli oli hyvin suuri, pyrstö epätavallisen muotoinen ja se näytti nälkäiseltä.<br>\n<br>\nKaksikko lähti juoksuun. Lintu oli ollut kauankin ilman ruokaa.<br>\n<br>\n\"Mistä hitosta tuo tuli!?\", Gekko huusi ihemtyksissään.<br>\n<br>\nLintu nappasi toan viitasta kiinni.<br>\n<br>\n\"Umbra, auta!\", GK huusi hädissään, kun lintu yritti mutustaa tämän viittaa. <br>\n<br>\nUmbra heitti miekkansa, joka katkaisi palasen kangasta ja GK tipahti alas.<br>\n<br>\nLintu ei selvästikkään halunnut tyytyä pelkkään kankaaseen.<br>\n<br>\nSe lähti syöksyyn Umbraa päin.<br>\n<br>\nJa nappasi Umbran propellista kiinni.<br>\n<br>\n\"Ei hätää, ei hätää.\" Umbra yritti rauhoittaa itseään ja tökkäsi lintua selkään miekallaan, se rääkäisi kivuliaasti ja otti hampaisiinsa GK n vasemman jalan. Jos siellä olisi ollut tuntoa, se olisi varmasti sattunut.Pari johtoa tuli näkyviin jalasta. GK löi miekallaan lintua silmään ja se ilmeisesti sokeutui, lintu hietti molemmat selkäänsä ja liisi kohti järveä.<br>\n<br>\nLintu oli tuonut heille lisävauhtia, mutta myös tuohoamassa heidän elämänsä. Lintu koitti ravistaa Kaksikon pois selästään, jotta voisi näiden tiputtua noukkia suuhunsa heidän kuolleet ruhonsa. Nouseva tuuli vain pahensi asiaa. Lintu pyöri ympyrää järven rannalla. terävien kivien päällä. GK hyppäsi linnun siivelle ja rupesi repimään höyheniä irti, Umbra teki samoin oikealle siivelle. Linnun vauhti alkoi hidastua ja se äimisteli sitä kunnes tajusi kääntää päätään, se siivet olivat reapleisen näköiset, nyt lintu yritti lyödä siivillään kaksikon pois siivillään. Jotakin oli tehtävä ja pian. Jos he haluaisivat tappaa linnun olisi mahdollista, että hekin kuolisivat. Mutta parempi yrittää kuin vain jäädä kyhjöttämään.<br>\n<br>\n\"Hakataan sen kylkiä!\", Umbra huusi.<br>\n<br>\n\"Mikäs siinä, ei minulla mitään ideaa ole.\"<br>\n<br>\nkaksikkko rupesi lyömään linnun kylkiä roikkumalla sen siivissä.<br>\n<br>\nKun kylkiluut alkoivat tulla esiin lintu alkoi olla kypsä tähän kiduttamiseen. Se huitaisi Kaksikon siivistänsä pois ja tipautti alas.<br>\n<br>\n\"Hitto!\", molemmat karjuivat.<br>\n<br>\nSitten jokin tarttui heihin, linnnun jalat pitivät heistä kiinni. <br>\n<br>\nJa puolen kilometrin päässä näkyi sama kivikko.<br>\n<br>\n\"Voi Mata Nuin nimeen, ei!\", GK huusi, molemmat olivat nyt oikeasti kuoleman vakavissaan.<br>\n<br>\n<strong>Nazorak luolat</strong> <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/xQART9whMWQ/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/xQART9whMWQ"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/xQART9whMWQ/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/xQART9whMWQ"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nEversti 106 oli harmissaan hänen palvelijansa oli juuri nöyryyttänyt hänet, ja tuhonnut hänen suunnitelmansa. Koko luolastossa, suurin puheenaihe oli tämä salaperäinen toa.<br>\n<br>\nJoukot olivat valmiita, lähtö olisi pian. Heidät oli varustettu kivääreillä ja muutamalla mingunilla joukot koostuivat noin 40 nazorakista ja 106 oli määrätty johtamaan sitä.<br>\n<br>\nJoukossa olivat nuo kaksi nazorakia pöllämystyneinä, jotka olivat kuljettaneet toan Destralilta.<br>\n<br>\nToa komensi joukkoja ne lähtivät kohti metsää missä Makuta tunsi häiriötekijän olevan.<br>\n<br>\nMatka tulisi kestämään yhden päivän. Häirikkö saisi tuta nahoissaan, ettei Makutojen kanssa pelleillä.<br>\n<br>\n\"Nyt armaat joukkoni! me menemme tuonne ja tapamme sen, joka minua häiritsee!\", toa huusi ja ja tämän jälkeen kuului hurraahuutoja.<br>\n<br>\nMatka kestäisi yhden päivän.<br>\n<br>\nNazorakit olivat innoissaan, jos tämä syrjäyttäjäisi Abzumon he voisivat saada parnnuksia järjestelmäänsä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":528,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-12-18T15:59","content":"<strong>Xia, Metsästäjien tukikohta</strong><br>\n<br>\n\"Tämä alkaa pikku hiljaa syödä miestä, annetaan noille turpiin ja yritetään levähtää.\", Summerganon puhisee ja seuraa kuinka lohikäärmeet lähestyvät. Kolmikko odotti, kunnes lohikäärmeet olivat iskuetäisyyellä ja sitten alkoi tapahtua: Matoro ampu jäätä päin lohikäärmeiden näköä ja Summerganon hyppäsi korkealle ilmaan ja tuli alas miekka ojossa. Yksi lohikäärme karjui tuskasta miekan terän lävistäessä otuksen selän. Kapura paini parvekkeella yhden lohikäärmen kanssa, väistellen sen vahvoja iskuja. Matoro säntäsi apuun ja Summerganon jäi pitelemään muita petoja, saaden itse lieviä vammoja ja lohkeamia haarniskaan. <br>\n<br>\nKapura ja Matoro kaatavat vastustajansa ja se putoaa parvekkeen kaiteen rikkoen alas. Kapura ja Matoro ryntäävät toverinsa avuksi ja yllättävä, ylhäältä tuleva hyökkäys saa lohikäärmeet perääntymään. Yksi lohikäärme on poissa pelissä putouksen jälkeen ja toinen haavoittunut vakavasti Sugan miekan lävistettyä sen, mutta kaksi on yhä jäljellä ja niiden uhkavuus tuntuu vain kasvaneen. Kamppailu saa portaikon rakenteet heikkenemään, sillä kolmikko saa paiskattua raskaan pedon alas ja lohikäärme putoaa rymisten. Tilanne on erittäin sekava, sillä portaiden lisäksi taistelu on levinnyt takaisin alas ja linnake alkaa ilmeisesti heräillä, sillä muutama tiedusteleva metsästäjä saapuu paikalle, mutta katsoo parhaaksi olla sekaantumatta. \"Tämä ei voi jatkua näin, meidät otetaan kiinni jos emme pian korjaa luitamme täältä.\", Kapura huutaa melskeen läpi. Lohikäärme kaatuu rymisten portaat alas Kapuran ja Matoron yhteiselementti-iskun voimasta Summerganonin lyödessä pedolta jalat alta. Kolme petoa voihkii ja ryömii lattialla, yksi on perääntynyt nurkkaan. <br>\n<br>\n\"Nyt on tilaisuutemme. Hoidamme tilanteen, nitistämme muutaman metsästäjän jos niitä ilmaantuu ja jatkamme matkaa ennenkuin metsästäjät järjestäytyvät ja lahtaavat meidät!\", Matoro sanoo vakaalla äänellä. He ovat edenneet taistosta taistoon tehtävänsä aikana, mutta kolmikko ei silti tunne pelkoa tai horju, he tulivat tänne auttamaan ystäväänsä Killjoyta ja he hoitaisivat tehtävänsä. Ja pienenä bonuksena he löylyttäisivät metsästäjiä. Niin he tilanteen ajattelivat ja terästäytyivät jälleen. Alhaalla tarkkaileva Hordika lohikäärme oli jopa hieman peloissaan, sillä runnellun huoneen portaikossa seisova kolmikko tuntui periksiantamattomalta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":529,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-18T16:10","content":"<strong>Xia, Metsästäjien tukikohta</strong><br>\n<br>\n\"Näkyykö pakoreittiä!\", mustavalkoinen toa melkein huutaa taistelun äänien yli.<br>\n\"Ei ole! Ainoat tuolla alhaalla!\", Kapura huutaa.<br>\nSummerganon kaivaa vyöltään puoliympyän mallisen räjähdepanoksen ja asentaa sen katonrajaan. Hän säätää ajastimen kohdalleen, ja sulatin alkaa piipittää...<br>\n<br>\n\"Maahan!\", joku huutaa, ja lohikäärmeiden rhotuka iskeytyy joukon keskelle. <br>\nYksi Hordika-lohikäärme yrittää tulla portaita ylös. Yksi Hordika-lohikäärme nousee lajiyksilönsä tueksi portaisiin, mutta painon takia portaat ja osa parvea sortuu olennon painon alle.<br>\n<br>\nOlentojen mylvintä peittyy hetkeksi räjähtävään seinään. Kivisilppua sataa alas ja parvi melkein romahtaa. Kolme hahmoa syöksyvät katonrajassa olevasta reiästä pimeyteen, rhotukojen lentäessä heidän peräänsä. Öisellä taivaalla rhotukojen sähkösäikeet tanssivat kuolettavaa tanssiaan.<br>\n<br>\n\"Päästiin sieltä.\", Tulen toa huokaisee tyytväisenä. Kolme soturia seisoo paljaalla linnoituksen katolla vesisateen iskeytyessä mustaan kiveen.<br>\nYö on synkimmillään. Tähtiä ei näy Xian savusaasteen vuoksi, on vain loputonta mustaa ja jatkuvaa sadetta.<br>\nAlhaalta kuuluu hälinää.<br>\n\"Eikö tuo ole komentotorni?\", Matoro tajuaa katsoessaan vähän matkan päässä kohoavaa tornia, jonka parista ikkunasta paistaa himmeät valot.<br>\n\"Mistä minä tiedän? En ole täyspäiväinen vierailija täällä.\", Suga toteaa.<br>\n\"Luulen että se on komentotorni. Mennään!\", Kapura sanoo ja lähtee kulkemaan märkää, tasaitsa kattoa pitkin kohti tornia.<br>\n<br>\n\"Toinen kerroshan se oli?\", joku heistä varmistaa.<br>\n\"Aye.\", Matoro sanoo lyhyesti. He seisovat metsästäjien linnakkeen katolla, komentotornin juurella.<br>\n<br>\n\"Yksi ongelma vielä... Miten pääsemme ylös?\", Kapura kysyy.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":530,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-12-18T16:30","content":"<strong>Bio-Klaani, Telakka, Tahtorakin komentosilta</strong><br>\n<br>\nKeetongu tarkasteli alempien päälikköjensä kanssa Laivastoon hakevien Matoranien lyhyttä riviä. Keetongu tunnisti erään Onu-Matoranin, joka oli joksus tehnyt hanttihommia pajan puolella, mutta muut olivat tuntemattomia. Siellä oli kahdeksan Onu-Matorania, kaksi Ta-Matorania ja hieman kauempana muista lattiaan tuijottava Ga-Matoran.<br>\n<br>\nKeetongu aikoi ottaa kaikki hakiat laivastoon, tulivathan he kuitenkin vapaaehtoisesti. Sota oli tulossa ja kaikille löytyisi varmasti joku homma, olisi se sitten vaikka putkien puhdistamista.<br>\n<br>\nOnu-Matoranit olivat helpoimpia työllistää. He olivat alusta alkaen kuin kotonaan ja osasivat höyrytekniikan alkeet.<br>\n<br>\nTa-Matoranit halusivat uunien puolelle hommiin. Vaikka se kuulostikin luontevalta, Keetongu oli salaa yllättynyt. Stereotypiat kun yleensä osottautuivat vääriksi. No, kuulemma tulen Matoranit kestivät kuumuttaa paremmin.<br>\n<br>\nGa-Matoran oli aika vaisu kertomaan vahvuuksiaan, mutta hän vaikutti älykkäältä henkilöltä. Keetongu pisti hänet hoitamaan laivaston paperitöitä ja kuljettamaan viestejä. Matoranin nimi oli Daiwen. Hän teki hommansa tunnollisesti eikä valittanut.<br>\n<br>\nKirjanpitäjän hankkiminen tuotti heti hedelmää. Keetongu sai käsiinsä asiakirjan, jonka mukaan Keetongu oli tilannut Nynrah-haamuilta erikoisvalmisteisen ilmalaivan rungon pari kuukautta sitten. Keltainen kyklooppi oli unohtanut koko asian viime aikojen hämminkien takia, mutta kun hän näki paperin, asia nousi takaisin hänen mieleensä. Uusi laiva olisi tärkeä sodassa Nazorakeja vastaan, ja Nynrah-haamujen olisi pitänyt saada se valmiiksi jo viikkoja sitten.<br>\n<br>\nAsiasta täytyi ottaa selvää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":531,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-19T08:38","content":"<strong>Xia, Metsästäjien linnakkeen katto</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/QP_ZCssCySw/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/QP_ZCssCySw"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/QP_ZCssCySw/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/QP_ZCssCySw"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<br>\nKylmä sade iskeytyy kiviseen kattoon. Syvällä linnoituksen sisällä kaikki paikalliset etsivät kolmea tunkeilijaa.<br>\nMatoro tunnustelee komentotornin seinämää. Se on koottu suurista kivenjärkäleistä. Kiipeäminen voisi onnistua.<br>\nTaustalla jyrähtää ukkonen.<br>\n<br>\n\"Koitetaan kiivetä tuosta ylös. Meidät löydetään täältä jossain välissä.\", jään toa sanoo vilkuillen merelle. Sadepisarat valuvat hänen naamiotaan pitkin.<br>\n<br>\nSummerganon vetäisee suuren miekkansa kahteen osaan ja iskee toisen niistä kahden kiven väliin. Toisen ylemmäs. Uudestaan. Valkohaarniskainen soturi kiipeää hitaasti ylöspäin. Kapura seuraa esimerkkiä.<br>\n<br>\nMetsästäjän pää pistää esiin klaanilaisten räjäyttämästä aukosta. <br>\n\"NE PAKENEVAT! TÄNNE!\", olento huutaa. Matoro ampuu jääsäteen olennon kasvoihin ja potkaisee tämän alas.<br>\n<br>\n\"Menkää edeltä! Suojaan!\", Matoro huutaa. Aukosta lentää ammuksia taivaalle.<br>\n<br>\nSummerganonin miekka iskeytyy metalliseen ikkunankarmiin ja lasin läpi. Hän vetäisee itsensä sisään komentotorniin ja Kapura tulee perässä.<br>\n<br>\n\"Hei! Pysähdy!\", piikikäs metsästäjä huutaa ha hyppää aukosta märälle katolle. Matoro potkaisee tätä nopeasti rintaan ja laukaisee harppuunan kohti ikkunaa.<br>\nMetallinen iskuhaka osuu ikkunankarmiin ja pysyy siinä. Toa kelaa itsensä suurella nopeudella ylös.<br>\n<br>\nMusta hahmo syöksyy ikkunasta sisään, suoraan Kapuraa päin. Molemmat kaatuvat kivilattialle ikkunan luo.<br>\n\"Lopettakaas halailu, tuossa on portaat komentotornin toisene kerrokseen...\", Summerganon sanoo ohimennen ja lähtee kävelmään metalliportaita ylös.<br>\nKapura ja Matoro nousevat nopeasti ja syöksyvät hänen perään.<br>\n<br>\nSummerganon on pysähtynyt ylimmälle askeleelle ja katsoo kulma takaa. Suuri teräsovi ja monta vartijaa. Tämä on ilmeisesti se elementtisuojattu ovi josta Killjoy puhui.<br>\n<br>\n\"Mennään!\", joku kolmikosta ilmoittaa.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/JtyByefOvgQ/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/JtyByefOvgQ"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/JtyByefOvgQ/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/JtyByefOvgQ"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoro syöksyy seinänä vierestä huoneen poikki, taklaten kaksi vartijaa. Summerganonin ka Kapuran syöksy eliminoi useamman metsästäjän. Yksi oven edessä oleva vortixx alkaa tulittaa cordak-laukaisimella sarjatulta, yksi osumista kaataa Matoron maahan. Portaikosta heidän takaansa alkaa tulla lähitaisteluasein aseistautuneita metsästäjiä. Joku tavoittelee miekallaan Matoroa, mutta jään Toa potkaisee selältään tätä kasvoihin, nappaa tämän miekan ja hyökkää vihollisen kimppuun. Summerganon iskee miekkansa lappeella ampujavortixxin tajuttomaksi ja asentaa useamman pommin teräsoveen.<br>\n<br>\nPortaista kuuluu kolinaa ja ähinää, ja pian huoneen päätyyn ilmestyy suuri tykki.<br>\n\"Mikä älynväläys tuo oli?\", Matoro ajattelee ääneen. Tykin räjähtävä ammus osuu maahan ja kaataa puolentusinaa metsästäjää sekä Matoron ja Kapuran.<br>\n<br>\n\"Miksei näiden pommien sytyttimet toimi?\", Summerganon huutaa.<br>\nHän lukee kotelon ohjetta.<br>\n\"ei kestä vettä\"<br>\n<br>\nMatoron mielestä oven olisi pitänyt jo räjähtää taivaan tuuliin. Mitään ei tapahdu. Hän hyppää ilmaan, väistäen takaseinään osuneen tykinammuksen. Jään Toa laukaisee harppuunansa kattoon, vetäisee itseään hieman ylöspäin ja saa vauhtia. Musta hahmo lentää ilman halki ja panssaroitu jalka osuu ampujametsästäjää kasvoihin. <br>\n<br>\n\"Sytyttimet eivät toimi!\", Summerganon huutaa panssariovelta.<br>\n\"Kapura! Tykki!\", Matoro huutaa, hänen itsensä lentäessä poispäin tykistä. Hän irroittaa harppuunansa.<br>\n<br>\nTulen toa syöksyy kahden vartijan läpi portaissa olevan tykin ohjaimiin. Hän kääntelee tykkiä ja ampuu. Ammus osuu lyhyeen pimeyden metsästäjään, joka räjähtää tuhansiksi haarniskanpaloiksi ja vereksi.<br>\n<br>\n\"Yh.\", Matoro toteaa. Kapura koittaa ampua ovea ilman että mikään metsästäjä änkee väliin.<br>\nHän puristaa liipasinta, suuri kranaatti lähtee liikkeelle ja osuu teräsoveen. Ovi räjähtää valtavalla voimalla, heittäen kaikki huoneessa olijat maahan.<br>\nSuuret teräskappaleet lenetelevät huoneeseen.<br>\n<br>\n\"Sisään!\", Suga ilmoittaa. Kolme toaa saapuvat saliin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":532,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-12-19T09:50","content":"<strong>Xia, Metsästäjien linnakke, torni</strong><br>\n<br>\n\"Matkalaukkuja..?\", Summerganon sanoo äimistyneenä. \"Mitä hiivattia?\", Kapura kummastelee. Sillä sali on täynnä matkalaukkuja. \"Ovelaa, minusta tuntuu, että nämä eivät ole ihan... viattomia. Ollaan varuillamme.\", Matoro toteaa ja kävelee edemmäs salissa. \"Jospa pengotaan hieman.\", hän jatkaa ja nappaa satunnaisen laukun. Suga ja Kapura seuraavat esimerkkiä ja kolmikon onneksi laukuista ei paljastu mitään liian epämiellyttävää tai vaarallista. \"Vain rojua.\", Kapura sanoo helpottuneena. \"Ehkä, mutta tässä on kyllä jotain... outoa.\", Summerganon sanoo. Koko kolmikko tuntuu olevan samalla mielialalla: puoliksi huvittunut, puoliksi huolissaan ja hämmästynyt. \"Kuka olisi arvannut, että päädymme penkomaan metsästäjien matkalaukkuja.\", Summerganon jatkaa avatessaan jälleen laukun, joka oli tällä kertaa täynnä erilaisia pieniä kapseleita, joissa ei kuitenkaan ollut mitään. He penkovat vielä jonkin aikaa, kunnes suurin osa laukuista on koluttu. Tarkistettujen laukkujen pinojen alta paljastuu vanannäköisiä, raskaita laukkuja. Matoro on ottamassa yhtä niistä, mutta...<br>\n<br>\n<em>\"Ne ovat tuolla...\"</em><br>\n\"Hetkonen, taisin kuulla jotain!\", Matoro sanoo ja jähmettyy. Kapura ja Suga ovat hiirenhiljaa, kuulostellen. He kuulevat jostain askelia. Raskaita askelia.<br>\n\"Ne tulevat.\", Kapura sanoo hiljaa.<br>\nHe näkivät ovella, josta he tulivat kaksi suurta hahmoa. Huoneen vastakkaisen puoleen toinen ovi täyttyi myös muutamasta suurikokoisen metsästäjän varjosta. <br>\n\"Me emme pääse ulos..\", Matoro voihkaisee.<br>\n<br>\nKolmikko kasaantuu yhteen hallin keskelle. Matoron löytämä vanha, musta ja merkillisesti kuvioitu laukku on heidän jalkojensa juuressa. Heidän jalkojensa juuressa lojui myös muutama muu laukku, jotka tuntuivat kiehtovan heitä. \"Parasta ottaa nämä mukaan.\", Summerganon sanoi ja muut nyökkäsivät. Jokaisella kolmikosta oli nyt ksäissään matkalaukku ja he katsoivat miten suurikokoisia metsästäjiä lähestyi kahdelta suunnalta. <br>\n<br>\n\"Mitä ihmettä täällä on tapahtunut?\", yksi metsästäjä rääkyi nähdessään laukut. <br>\n\"En minä tiedä, en ole juuri koskaan tutkinut tätä hallia.\", toinen vastasi murisevalla äänellä. Kolmikko perääntyi hitaasti kohti seinää, metsästäjien lähestyessä. Matoro yritti ampua kiipeilykoululla yhtä metsästäjää, mutta osuikin mystiseen laukkuun, jonka hän oli kasan alta löytänyt. Metsästäjä huomasi tämän ja laittoi jalkansa laukun päälle. Laukku ei liikahtanut metsästäjän vuoksi ja koukku palasi Matorolle. Metsästäjät luulivat, että Matoro yritti saada laukun ja kiinnostuivat siitä. Muutama suuntasi häijyn katseen kolmikkoon. \"Ovatko nuo oikeasti noin tyhmiä...\", Summerganon kysyi ja samalla hetkellä metsästäjät riuhtaisivat laukun rajusti auki.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">KA-BOOM</span><br>\n<br>\nLaukku räjähti uskomattomalla voimalla, ja suurikokoiset metsästäjät sinkoilivat sinne tänne ja kiveä ja laukunpalasia lenteli ympäriinsä. Kolmikko oli niin kaukana hallin keskustasta, ettei kärsinyt ja he väistivät täpärästi seinää kohti sinkoutuneen metsästäjän ruhon. \"Nopeasti, ovelle!\", Kapura huutaa ja kolmikko säntää ovelle, josta he eivät olleet vielä kulkeneet. He jättivät palavan ja räjähtäneen hallin taakseen, mukanaan kolme laukkua. \"Toivottavasti nämä eivät räjähdä.\", Matoro sanoi kolmikon päästessä pois hallista. He olivat nyt porraskäytävässä. \"Ylös.\", Matoro sanoi ja lähti kulkemaan edeltä. Summerganon kääntyi vielä kerran katsoakseen palavaan halliin. Liekkien ja savun keskeltä hän erotti, miten oviaukkoon (siihen, josta he olivat halliin saapuneet) ilmestyi suuri ja tumma hahmo. <br>\n<br>\n\"Huomaavatkohan he ollenkaan, että kävimme tuolla?\", Kapura hymähtää ja säntää sitten Sugan kanssa Matoron perään. Kolmikko pääsisi pian tornin seuraavaan kerrokseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":533,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-19T10:28","content":"<strong>Xia, Metsästäjien tukikohdan komentotorni</strong><br>\n<br>\n\"...Ja sillävälin kun ne mäntit jahtasivat sitä kolmikkoa pitkin linnoitusta, minä käskin valmistella vähän sitä holvia. Nyt se on täynnä laukkuja, joista muutamissa on pommi sisällä. TSO:n esineen laukku on pohjalla ja varustettu numerokoodilukolla. Ah, että olen fiksu. Jos ne selviävät holviin asti, löytävät oikean laukun ja arvaavat koodin, olen Makutan veljeskunnan kuningas! Ahahaha!\", joku tietokoneella istuva valvojametsästäjä puhelee itsekseen.<br>\n<br>\n\"Hei, ne tunkeilijat räjäyttivät holvin ja ryöstivät oikean laukun!\", joku metsästäjä tulee ilmoittamaan.<br>\nTietokonetyyppi iskee päänsä näppäimistöön.<br>\n<br>\n<strong>Kerros alempana</strong><br>\n<br>\n\"Luuletko etteivät ne huomaa sen huoneen räjähtäneen?\", Matoro vastaa.<br>\n\"...Jotkut metsästäjät ovat kyllä <em>niin</em> älykkäitä, että eivät välttämättä huomaisi.\", Suga vastaa.<br>\n<br>\n\"Tässä kerroksessa ei ole ketään. Tutkitaan nuo laukut.\", Kapura ilmoittaa ja laskee suuren laukun maahan.<br>\nHän vetäisee kaksi salpaa auki ja paljastuu numerokoodinäyttö.<br>\n\"Veikkaan että tämä on oikea.\", hän ilmoittaa.<br>\n<br>\n\"Numerokoodia kysytään? Pahapaha.\", Matoro puhelee. <br>\nSummerganon avaa toisen laukun, tyhjää. <br>\n\"Mikähän on TSO:n puhelinnumero?\", Matoro kysyy leikillään.<br>\n\"Kolminumeroinen koodi. Mahdollisuuksia tuhat.\", Summerganon miettii.<br>\n<br>\n\"750?\", Matoro kysyy. \"TSO numeroina.\"<br>\nKapura kierittleee numerorenkaita oikean asentoon. Ei mitään.<br>\n<br>\n\"Keksin.\", Kapura ilmoittaa lyhyesti ja kuumentaa miekkaansa. Terä uppoaa metallisen laukun läpi, katkoen salvat.<br>\n\"...Sisällä ei ole mitään?\", tulen Toa jatkaa.<br>\n<br>\nKaikki kolme kääntyvät vaistomaisesti katsomaan kolmatta laukkua.<br>\n<br>\n\"Päivää.\", pitkä olento joukon takana ilmoittaa. <br>\n\"Eliminator on valmis eliminoimaan tunkelijat.\"<br>\n<br>\n[spoil]Nuh, ei mikään huippuposti mutta posti kuitenkin.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":534,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-12-19T12:11","content":"Nazorakpartio katseli merta rannalla. Siellä tapahtui jotain kummallista: merestä nousi Matoraneja. Ne tulivat kuin olisivat kävelleet koko meren läpi. Niiden silmät hehkuivat punaisena, ja aavemaisen kuoron ääni kantautui korkealle muurille.<br>\n<em>”Nimda. Nimda. Nimda. Nimda.”</em><br>\nNazorakit olivat hieman huvittuneita.<br>\n”Ampukaa niitä tykeillä.”<br>\nNazorakit ampuivat. Matoran, johon osui, lennähti palasina ilmaan. Muuta jatkoivat etenemistään hitaasti, mutta varmasti. Nazorakit alkoivat kauhistua, sillä Matoranit eivät välittäneet tuskasta. He ammuskelivat kivääreillään, mutta Matoranit vain tulivat täyteen reikiä. Pian joukko torakoita oli kuollut, ja Matoranit jatkoivat kohti Nazorak-tukikohtaa.<br>\n<br>\n<strong>Nazorakein trooppinen tukikohta</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><br>\n<param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/TaR2-GVcA_I/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/TaR2-GVcA_I"></iframe></span></span>><br>\n<param name="allowFullScreen" value="true"></param><br>\n<param name="allowscriptaccess" value="always"></param><br>\n<embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/TaR2-GVcA_I/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/TaR2-GVcA_I"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"><br>\n</embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Kutsukaa apujoukkoja”, joku muurilla seisovista torakoista huusi, kun kolme Matorania oli hänen kimpussaan. Ne repivät hänen silmänsä irti ja purivat poikki hänen kaulansa. Ne kiipesivät muurin sileää seinää pitkin musertamalla seinään ensi syvän lohkeaman ja kiipesivät niiden avulla.<br>\n<br>\nTorakoita juoksi kauhuissaan ympäriinsä, ja Matoranit tappoivat niitä ehtiessään. Jotkut torakoista olivat tarpeeksi rohkeita ammuskellakseen Matoraneja edelleen, mutta monikaan ei ehtinyt kuolla.<br>\n<br>\nAbzumo tuli asumuksensa parvekkeelle ja katseli hölmistyneenä sekasortoa, joka pihalla vallitsi. Yksi Matoran kiipesi ylös parveketta kohti. Abzumo katsoi sen kulkua julmasti ja ampui varjosäteen, joka hajotti Matoranin palasiksi. Mutta yhä vain niitä tuli ylös.<br>\n<br>\nSuurin osa vartiossa olleista torakoista oli kuollut. Noin puolet Matoraneista oli kuollut. Mutta loput jatkoivat raivokkaasti etenemistään.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://img593.imageshack.us/img593/4382/nimdanimdanimdanimda.png\"><br>\n<br>\nLisää Nazorakeja tuli linnoituksesta. Useampi Matoran menetti henkensä, mutta jäljellä olevat hyökkäsivät raivoissaan vastustajaa päin. Jokainen Nazorak sai itseensä kiinni takiaisen lailla roikkuvan Matoranin, joka raapi, puri ja tappoi kaikin mahdollisin keinoin.<br>\n<br>\nAbzumo katsoi joukkojensa tappiollista taistelua. Tämä ei voinut olla totta. Mistä nämä hullut tulivat?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":535,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-12-19T16:43","content":"<strong>Stelt, ranta</strong><br>\n<br>\nGuardian veti ruumistaan uupunein käsin ylös soraista rannikkoa. Sinisen Skakdin mekaanisen silmän aukoista valui vettä. Kaikeksi onneksi laite oli ohjelmoitu sammumaan tällaisissa tilanteissa oikosulun välttämiseksi.<br>\n<br>\nGuardian nosti päätään rannasta ja yski voimakkaasti ja kivuliaasti. Katkeran suolaista vettä tuli litrakaupalla skakdin keuhkoista. Guardian hakkasi itseään selkään parhaansa mukaan.<br>\nVesi tuli ulos yllättävän helposti, mutta skakdin keuhkoihin jäi ahdistava halkeamisen tunne. Guardian rojahti rantahiekalle makaamaan poskelleen, sulki ainoan silmänsä ja otti pari rauhallista henkäystä.<br>\n<br>\n\"Uiminen on mukavaa, eikö?\" Makuta Nuin lievästi uupunut ääni sanoi jostain takaa. Äänessä oli lievä ilkkuva sävy.<br>\n<br>\n\"<em>Skrarrrarar</em>\", Guardian vastasi sylkien soraa ja hiekanjyviä suustaan. Sana, jota Guardian oli juuri käyttänyt oli yksi skakdin kielen rumimmista kirosanoista. Sen merkitys ei ollut Manulle täysin selvä, mutta hän ei tarvinnut käännöstä. Joidenkin lausahdusten sanoma rikkoi kaikki kielirajat.<br>\n<br>\nVettä valui paljon myös Manun improvisoidun haarniskan raoista. Kontallaan puoliksi rantavedessä lojuva Makuta ei omistanut keuhkoja eikä käytännössä muitakaan sisäelimiä, mutta noin kilometrin uintireissu käytännössä kaiken aikaa veden alla ei ollut tehnyt hyvää edes Makutan aavemaiselle ruumiille. Manu sai kuitenkin itsensä vähitellen pystyyn ja käveli Guardianin luokse. Guardian kääntyi makaamaan selälleen ja räpytteli silmiään yskäisten kevyesti.<br>\n<br>\n\"Seurasivatko ne meitä?\" Guardian kysyi Manulta. Manu vilkaisi taakseen, kohti merta.<br>\n\"En tiedä\", Makuta vastasi. \"Minä olin luomassa niitä. Eivät ne silloin osanneet uida.\"<br>\n<br>\nGuardian kohotti päätään. \"Entä nyt?\"<br>\n<br>\nMakuta Nui kohotti olkapäitään. \"Toivottavasti eivät. Mutta pelkään, että niiden halu muokata omaa perimäänsä tarttui niille minulta ja siltä ssssaaamarin sssihisijältä.\"<br>\n<br>\nGuardian nousi vaivoin seisomaan. Se oli operaationa harvinaisen vaikea, kun skakdin raajat olivat käytännössä puuduksissa. Guardian pääsi kuitenkin vähitellen seisomaan ja ravisti vettä pois harjastaan.<br>\n\"Eikö se...kapteeni ollut jonkinlainen eliitti?\" Guardian kysyi. \"Ne muut vain sätkivät pudotessaan veteen.\"<br>\n<br>\nGuardian ja Manu katsoivat toisiaan hetkellisesti.<br>\n\"Löytääköhän se karttamme sieltä rojusta?\" Manu kysyi.<br>\n<br>\n\"Vaikea sanoa\", Guartsu vastasi. \"Etsitään nyt vain nukkumapaikka jostain yöksi. Tiedätkö yhtään?\"<br>\n<br>\n\"Mieluiten joku Matoran-taverna. En luota niihin peikkoihin pätkän vertaa.\"<br>\n<br>\nKaksikko lähti kävelemään väsyneenä rantahiekkaa pitkin kohti metsää, jonka takaa pilkisti pari savuvanaa. Kylmyys alkoi vähitellen ulottua näille merialueille, joten takat oli hyvä pitää tulessa.<br>\nIlta-aurinko alkoi vähitellen paljastua pilvikerroksen takaa. Se lämmitti hieman Guardiania ja Manua, jotka hytisivät vielä meriveden kylmyydestä.<br>\n<br>\n<strong>Nazorakein pesä, geenitutkimuslaboratorio</strong><br>\n<br>\nHuoneen haju oli steriili. Ilmassa leijaileva puhdistusaineiden hienovarainen tuoksu sai ainoan huoneessa olevan Nazorakin oksennuksen partaalle. Edes Nazorakin hyönteismäisen suun päällä oleva läpinäkyvä happinaamio ei estänyt kuvottavan steriilin tuoksun pääsyä sisään. Nazorakin silmiä kirveli hieman.<br>\n<br>\nNazorakilla oli hyvin vaaleanruskea iho, jonka sävy muistutti enemmän hiekkaa kuin torakoiden tavanomaista tummanruskeaa. Kyseessä olikin yksi varhaisimmin syntyneistä Nazorakeista. Perimän muuntelu oli herättänyt jo pienessä toukassa kiinnostuksen tieteeseen.<br>\n<br>\n006 ei pitänyt päällään erityisen raskasta haarniskaa. Beigen torakan valkoinen suojavarustus oli kevyttä ja osittain läpinäkyvää. Sen todellinen tarkoitus olikin suojata torakkaa kemikaaleilta.<br>\n<br>\n006 keskittyi työhönsä täysillä ja siirteli pinseteillä ja ruiskuilla erilaisia nesteitä petrimaljasta toiseen. Kenraali oli ollut jo viikon erittäin huonolla tuulella ja vaatinut nopeaa edistystä uuden sukupolven torakoiden kehittelyssä. Joku olisi voinut sanoa, että Kenraalin sisäisen ärtymyksen oli vapauttanut jo 955:n kuolema ja erikoishaarniskan tuhoutuminen. 006:ta ja mekaniikkatiimiä oltiin syytetty molemmista.<br>\n<br>\nJoskus 006 kyseenalaisti hetkellisesti johtajansa, Kenraali 001:n pätevyyden. Viime viikkojen ajan Nazorakein tiederyhmän johtaja oli kuitenkin yrittänyt pyyhkiä edes vähäiset vastarinta-ajatukset päästään. <br>\nAjatukset olivat vaarallisia. 007 saattaisi kuulla. <em>Kädet</em> saattaisivat kuulla.<br>\n<br>\n006 nousi tuoliltaan ja huokaisi kevyesti. Kidusgeeni toimi joidenkin harvojen hyvägeenisten eliittien perimässä, mutta tavallisten sotilaiden kehot hylkivät sitä.<br>\nTämä ei olisi ollut ongelma, jos laivastossa ymmärrettäisiin pysyä poissa vedestä. Amiraalin jääräpäisyys oli suorastaan legendaarista.<br>\n<br>\nTuhottuaan petrimaljan hyödyttömät kromosomipätkät kuvottavan hajuisilla kemikaaleilla 006 sammutti geenitutkimuslaboratorion valot ja poistui. Mekaniikkaosaston seuraava projekti vaati torakan täyden keskittymisen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":536,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-12-19T19:19","content":"<strong>Nazorakein trooppinen tukikohta</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><br>\n<param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/TZwe7BBHEyE/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/TZwe7BBHEyE"></iframe></span></span>"><br>\n</param><br>\n<param name="allowFullScreen" value="true"><br>\n</param><br>\n<param name="allowscriptaccess" value="always"><br>\n</param><br>\n<embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/TZwe7BBHEyE/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/TZwe7BBHEyE"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"><br>\n</embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAbzumo käveli ruumiiden keskellä. Torakoiden ylivoima oli vienyt voiton pienestä Matoran-ryhmästä. Makutaa kiinnosti, mikä oli saattanut nämä Matoranit sellaiseen taisteluvireeseen. Hän otti muutaman ruumiin tutkimuksia varten. Muutaman kymmentä torakkaa oli kuollut. Niiden toverit raahasivat niitä joukkohaudattavaksi muutaman kilometrin päähän tukikohdasta. Matoranit eivät pystyisi sellaiseen tuhoon. Abzumo oli varma, että tämä liittyi jotenkin Nimdaan.<br>\n<br>\nVäliaikaisena laboratoriona toimivan huoneen ovi avautui Abzumon astellessa sisään. Yksi Matoran paiskattiin tutkimuspöydälle. Makuta otti suuren veitsen ja avasi ruumiin. Sen jälkeen hän mietti, miksi oli niin tehnyt, kohautti olkiaan ja jatkoi puuhiaan.<br>\n<br>\nMatoranista ei selvinnyt mitään mielenkiintoista. Se oli vain ruumis. Aivan tavallinen. Makuta kirosi ja heitti ruumiin ulos ikkunasta. Kaikki meni pieleen. Klaanilaiset pääsivät karkuun, zombi-Matoranit tappoivat joukkoja, eivätkä paljastaneet salaisuuksiaan kuoltuaan, siru oli yhä kateissa.<br>\n<br>\n<strong>Stelt</strong><br>\n<br>\nTumma hahmo hiippaili kohti majataloa. Se luikahti sisään ikkunasta, jonka huoneen asukas oli avannut kuumuuden takia. Pian äänetön murhaaja oli tappanut huoneen asukkaan, että todistusaineistoa ei varmasti jäisi.<br>\n<br>\nMurhaaja hiippaili huoneeseen, jossa tiesi parin klaanilaisen nukkuvan. Hän ei antaisi heidän päästä pakoon tällä kertaa.<br>\n<br>\nHiippailija avasi huoneen oven vältyttyään nähdyksi tulemisen aulassa. Sängyissä oli jotain. Pimeydessä olento hymyili. Hän meni toisen sängyn luokse ja otti esiin miekkansa. Juuri, kun hän aikoi lävistää sängyllä makaavan hahmon, hänen takaansa jokin iski häntä päähän. Hän pudotti miekkansa.<br>\n<br>\n”Hyvä yritys, 666”, Manu sanoi, ”mutta se ei onnistunut. Olit lävistää tyynyt. Vanha temppu.”<br>\n”Makuta, sinä kuolet!” kapteeni huusi ja ryntäsi kohti Makutaa aseetta.<br>\nTämä väisti niin, että 666 ryntäsi suoraan ikkunan läpi.<br>\nGuardian tuli pois pimeästä nurkasta.<br>\n”Hyvä, että järjestimme vartiovuorot. Ilman olisimme kuolleet.”<br>\n”Tosiaan”, Manu vastasi. ”Jospa vaihtaisimme majataloa? Omistaja saattaa sitä paitsi tulla valittamaan ikkunan takia.”<br>\n”Hyvä idea tosiaan”, Guartsu tokaisi. He hiippailivat ulos aivan yhtä hiljaa, kuin 666 oli hiippaillut sisään. Paitsi, että he eivät murhanneet steltiläisiä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":537,"creator":"Jake","timestamp":"2010-12-20T13:21","content":"<strong>Klaanin päärakennus</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/O4gngu-7fDY/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/O4gngu-7fDY"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/O4gngu-7fDY/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/O4gngu-7fDY"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPieni robotti oli muuntautunut taas, nyt se oli hieman isompi, koska se oli täydessä mitassa jaloillaan. Robotti käveli tietokoneen viereen. Yksi sen sormista muuttui kaapeliksi ja kytki itsensä tietokoneeseen, sitten robotti muuntautui muistitikun näköiseksi. Kun se oli ladannut tietoja koneelta, se muuntautui takaisin. Se puhui särisevällä, metallisella äänellä: \"Notfun löydetty. Decon kuittaa.\" Sen sisältä kuului selvästi vastaus, aivan niinkuin radiosta. Sitten robotti muuttui lintumaiseen muotoonsa ja lensi ovelle, jossa se hakkeroi lukon taas auki, ja lensi yön pimeyteen.<br>\n<br>\nSamaan aikaan Notfun heräsi. \"Yarr. Tarvitsen rommia\", Notfun sanoi itselleen. Hän koputti naamioonsa, ja sieltä tuli pieni ötökkä. \"Hae minulle rommia, heti\", Notfun sanoi ötökälle. Ötökkä lähti kävelemään huoneesta ulos. Kohta se tuli takaisin kuljettaen rommipulloa. \"Hyvä.. Rommia..\", Notfun sanoi. Kun hän avasi pullon ja oli juuri kaatamassa tätä ihanaa ainetta kurkustaan alas, hän huomasi että pullo oli muuten tyhjä, lukuunottamatta pientä lappua. Hän otti lapun, avasi sen. \"Lähde bioklaanista heti paikalla, sinulla on vuorokausi aikaa kadota, muuten tuhoan sinut\", Notfun luki. \"Mitä- en tajua tuosta mitään..\" Notfun kallisti pulloa, jolloin siitä putosi toinen lappu. \"Tuhoan sinut raa-asti\", siinä luki. \"Seikka on saletti, minä lähden täältä aamun koittaessa..\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":538,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-20T15:36","content":"<strong>Xia, Metsästäjien linnake, komentotornin kolmas kerros</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><br>\n<param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/CHG7AotMoQw/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/CHG7AotMoQw"></iframe></span></span>"><br>\n</param><br>\n<param name="allowFullScreen" value="true"><br>\n</param><br>\n<param name="allowscriptaccess" value="always"><br>\n</param><br>\n<embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/CHG7AotMoQw/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/CHG7AotMoQw"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"><br>\n</embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMustavalkea toa heittäytyy sivuun pimeässä huoneessa, suuri, musta koura iskeytyy maahan hännen kohdalleen. Eliminatorin nimellä kulkeva metsästäjää kunnioitaa varjotkin, näin tarina kertoo.<br>\n<br>\nKapura suorittaa myös nopean väistöliikkeen, ja Eliminatorin koura osuu Summerganonin valkoiseen panssariin. Musta tappaja suorittaa nopean liikesarjan ja potkaisee Matoroa rintaan. <br>\n<br>\nSummerganon nappaa suuren miekkansa ja ottaa askeleita kohti olentoa, tämä väistää iskun ja onnistuu lyömään kynsillä miekan pois. Kapura ampuu tulta miekastaan, joka slevästi vaikuttaa hieman tähän tappajaan.<br>\n<br>\nMatoro nappaa miekkansa ja huitaisee Eliminatoria. Tämä väistää iskun, mutta Summerganonin seuraava isku osuu kohteeseensa. Eliminator katoaa yhtäkkiä ja ilmestyy varjoista Kapuran taa, iskien tämän kynsillään maahan. <br>\nOlennon tyhjät silmät tarkkailevat kolmikkoa. Metsästäjän suuret kynnet alkavat hehkua.<br>\n<br>\nÄärimmäisen nopea käsien kohotus voittaa Matoron ja Summerganonin refleksit ja voimakas salama valaisee hetkeksi koko huoneen. Kapura kääntyy maassa katsomaan, Summerganon makaa savuavana mahallaan kivilattialla. Matoro on syöksynyt takaseinään kevyempänä, ja hänkin on tajuton.<br>\nTulen Toan aivot raksuttavat. Nyt pitää keksiä jotakin, ja nopeasti. Kapura keskittyy kutsumaan naamionvoimaansa.<br>\n<br>\nEliminator kohottaa kätensä valmiiksi tappamaan maassa makaavan Tulen Toan. Kapuran kanohi Shan alkaa hehkua. Mustan olennon kynnet lähtevät iskuun. Silmänräpäyksessä valtava vesimäärä iskeytyy syyrella paineella korkean metsästäjän rintaan, iskien tämän takaseinään. Kapura hyödyntää saamansa yllätysedun ja keskittyy muuttamaan olennon painovoimaa. Eliminator iskeytyy kattoon ja sitten lattian läpi. Toa nappaa salkun ja ryntää herättelemään kahta toveriaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":539,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-20T17:49","content":"<strong>Metsä</strong> <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/w3FEtqXms9M/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/w3FEtqXms9M"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/w3FEtqXms9M/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/w3FEtqXms9M"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe> <br>\n<br>\nNazorakitmarssivat metsässä ja heidän vakavasti otettava johtajansa käveli näiden rinalla, huutaen käskyjä vähän väliä.<br>\n<br>\nJotakin lennähti ilmassa, se oli lintu, lintu, joka ihme kyllä vielä lensi.<br>\n<br>\nSe nappasi suuhunsa yhden nazorakin ja jotakin roikkui sen jaloissa, Suurehko toa ja suurehko...<br>\n<br>\n\"Matoran?\", Paha GK katsoi ällistyneenä.<br>\n<br>\n\"Tuo on se, tuo on se, joka on häirinnyt minua! Tappakaa tuo toa!\"<br>\n<br>\nJos tapettavalla toalla olisi ollut yksi sekunti aikaa enne linnun kääntymistä hän olisi nähnyt sen mitä oli viimeisimmät hetkensä pelännyt.<br>\n<br>\nNazorakit avasivat tulen ja alkoivat tykittämään lintua.<br>\n<br>\nLintu ei kestäisi enään paljoa tällaista kidutusta. GKn paha minä iski sitä varjokädellä kaulaan ja piti sitä kuristus otteessa.<br>\n<br>\n\"Ampukaa se!\" <br>\n<br>\nNazorakit ampuivat sen toisenkin silmän sokeaksi. Lintu törmäsi puuhun ja nazorakit ampuivat sen seulaksi.<br>\n<br>\n\"Kuule Gekko. nÄinköhän ikinä pääsemme järvelle?\"<br>\n<br>\nGlatorianking oli peloissaan, hän tiesi mitä voimia toa omasi, mutta nyt kun he kohtasivat kasvokkain. <br>\n<strong>\"Ei, tätä ei saanut käydä.\"</strong> <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/QW7ySPCRuyg/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/QW7ySPCRuyg"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/QW7ySPCRuyg/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/QW7ySPCRuyg"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe> <br>\n\"No niin toa... on aika <strong>Kuolla!</strong>\"<br>\n<br>\n\"Umbra, tästä tulee likaista. Koitetaan pysyä edes hengissä.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":540,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-20T18:56","content":"<strong>Xia, Mustan Käden salainen komentokeskus</strong><br>\n<br>\nKaksi nyrkinmuotoista koloa lattiassa peittyivät punamustan hahmon kävellessä niiden yli ja samalla ulos huoneesta. Herra katsoi Killjoyn poistumista ja juuri, kun Killjoy oli avaamassa ovea, puhkesi Herra puhumaan.<br>\n<br>\n\"Ennen kuin menet, minulla on jotain mitä tarvitset.\"<br>\n<br>\nKilljoy kääntyi ja odotti, että Herra käveli hänen eteensä. Herran käsi nousi koholle ja siitä paljastui avainkortti. Kortti, jossa oli Mustan Käden tunnus, kortti, jota Killjoy etsi.<br>\n<br>\n\"Miten... miten te saitte sen?\"<br>\n<br>\nHerran katse madaltui hieman ja murheellisen oloisena.<br>\n<br>\n\"Selviytyäksemme... löytääksemme paikkamme tässä maailmassa... teimme sopimuksen. Rauhansopimuksen... Purifierin kanssa.<br>\n<br>\nKilljoy ei ollut uskoa kuulemaansa. Tämän kädet puristuivat nyrkkiin.<br>\n<br>\n\"TE SIIS TEITTE SOPIMUKSEN VIHOLLISEN KANSSA, JOKA UHKAA TUOMITA KAIKKI TEOILLAAN, VEI KORTIN ALUNPERIN MINULTA JA TAPPOI YHDEN OMISTAMME. TE TEITTE SOPIMUKSEN PAHOLAISEN KANSSA?!\"<br>\n<br>\nKilljoyn mylvintä täytti huoneen. Hänen karjuntansa oli niin luja, että hänen kypäränsä äänentoistosensorit ylikuormittuivat ja ääni särähteli pelottavan mekaanisesti. Herra otti askeleen taaksepäin ja tiputti kortin maahan peloissaan. Killjoy käveli hitaasti tätä kohti, kihisten raivosta.<br>\nTiedot, joita hän oli tänään saannut kuulla, olivat hänelle liikaa. Musta Käsi ja metsästäjät... kaksi puolta joihin hän kuului, kaksi puolta joita hän kumpikin vihasi. Vain yksi vaihtoehto oli jäljellä. Killjoy antoi äänettömän komennon puvulleen ja teksti alkoi virrata näytölle:<br>\n<br>\n<span style=\"color:green\"><span style=\"font-family:Geneva\">Uusi ykkösobjektiivi, eliminoi Käden johtaja, ota kortti ja poistu paikalta ottaen vahkit komentoosi. Objektiivi kaksi: Löydä Purifier ja eliminoi.</span></span><br>\n<br>\nHerran silmät suurenivat Killjoyn ajaessa hänet nurkkaan. Hän sulki silmänsä, pudotti sauvansa ja antautui tilanteelle.<br>\n<br>\n\"Tunteet johtavat\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":541,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-12-20T19:05","content":"<strong>Xia, Metsästäjien linnake, komentotornin kolmas kerros</strong><br>\n<br>\n\"Hei, herätkää!\", Kapura sanoo kovaa ravistellen tovereitaan. Summerganon avaa silmänsä. \"Perhana, vedinkö kauankin sikeitä?\".<br>\n\"Vähän aikaa vain, yritetään saada Matoro jalkeille.\", Kapura vastaa ilahtuneena siitä, että Sugalla oli kaikki hyvin. Matorokin nousi pian hyväkuntoisena. \"Huh, sepäs oli...\", hän mutisee ja kehuu sitten vielä kuuluvalla äänellä Kapuraa. \"Hienosti hoidettu!\". \"Samaa mieltä, kiitos.\", Summerganon sanoo hymyilleen. <br>\n<br>\n<br>\nKolmikko avaa kaksi laukkua. Ei mitään. Katseet kääntyvät kolmannen laukun puoleen. Heitä jännittää... <br>\n\"Käydäänpä nyt käsiksi tähän laukkuun. Me tulimme tähän torniin, jotta löytäisimme etsimämme... ja etsimämme on varmasti jossain niistä laukuista, toivottavasti tässä.\", Matoro sanoo omaa laukkuaan osoittaen ja kuulostaa määrätietoiselta. Se on sattumalta mukaan tarttunut laukku. Sattumalta räjähdyksestä selvinnyt. Silti se ei tunnu sattumalta. <br>\n<br>\nLaukku avautui. Sieltä paljastui puolet siitä, mitä he olivat tulleet etsimään. Nimdan siru. Kolmikko tuijotti sitä jähmettyneenä puoli minuuttia. Puoli minuuttia, joka tuntui tunnilta. \"Toinen pala ei ole täällä.\", Summerganon sanoi kuin transsissa. Matoro sulki laukun ja otti sen. \"Meidän on siis aika poistua.\"<br>\n<br>\n<em>\"Ne eivät pääse ulos, tapetaan ne.\"</em><br>\n<br>\n\"Valmistautukaa taisteluun.\", Summerganon sanoo. <br>\n\"Me pääsemme pois, meitä ei estetä.\", Kapura kailottaa. Kolmikko uhkuu päättäväisyyttä, kun se vetää yhdessä miekat esiin.<br>\n<br>\nPortaista kuului askelia. Portaiden päähän, kolmikon eteen ilmestyy vähäinen metsästäjä, joka tuntuu murenevan silmissä kohdatessaan horjumattoman kolmikon. Alempi kerros vaikuttaa kuhisevan metsästäjiä, äänistä päätellen, mutta tämä yksinäinen tiedustelija ottaa kirveensä esiin, valmistautuen sen kannalta kenties epätoivoiseen taisteluun.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":542,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-12-20T22:59","content":"<strong>Verstas, laboratorio ja leikkauspöytä</strong><br>\n<br>\nKepe asetti nauhuriin kasetin, johon lätkäistyyn maalarinteipinpalaan oli kirjoitettu mustalla tussilla rautakuolemille annettu nimi. Hän napsautti nauhurin käyntiin ja huokaisi.<br>\n<br>\n\"Taistelussa tuhoutuneen Feterran tutkimusloki, osa yksi\", hän sanoi, ja vetäisi hengityssuojaimen kasvoilleen. Metallinen, kuollut otus makasi monien lamppujen polttopisteessä leikkauspöydällä keskellä pimeää huonetta.<br>\n<br>\nKepellä oli mennyt pitkään rohkeutensa keräämisessä tätä pientä, kirurgista operaatiota varten. Mutta mikä oli tehtävä oli tehtävä.<br>\n<br>\n<strong>Verstaan synkät syöverit</strong><br>\n<br>\nDox ei tiennyt mistään mitään. Vain että hirviö oli poissa. Se oli kadonnut kuin tuhka tuuleen häneen kajoamatta. Dox katseli pelokkaana ympärilleen. Edes sen jalanjälkiä ei näkynyt pölyisellä lattialla. Hän poimi öljylamppunsa maasta.<br>\n<br>\nOliko hän kuvitellut kaiken?<br>\n<br>\nHän vilkuili nurkkien taakse vielä varmistuakseen asiasta. Ei ristin sielua. Jotain kummaa oli tekeillä. Tekeillä paikassa, jossa kukaan ennen häntä ei ollut käynyt.<br>\n<br>\nHän valitsi käytävän, jota pitkin kuvitteli tulleensa. Se jatkui ja jatkui kiviseinäisenä, kunnes ei näyttänyt enää yhtään tutulta. Hän oli eksyksissä.<br>\n<br>\nHän tahtoi päästä pois.<br>\n<br>\nHän tahtoi päästä kotiin.<br>\n<br>\nMutta mahdollisuudet löytää tie ulos tästä äärettömästä sokkelosta olivat häviävän pienet.<br>\nMitä hän saattoi tehdä?<br>\n<br>\nHän istahti lattialle epätoivoisena. Kuka voisi pelastaa hänet tästä ahdingosta?<br>\nVastaus tuli pian. Se tuli taskulampun valokeilan muodossa pimeältä käytävältä. Dox huokaisi helpotuksesta, mutta veti huokauksen takaisin huomattuaan mikä taskulamppua kädessään piteli.<br>\nHänen silmissään sumeni.<br>\n<br>\nHän heräsi leikkauspöydältä kelmeästi valaistusta huoneesta. Häntä ympäröivät lääkärintakkiset hahmot, joista suurimmalla osalla oli hengityssuojaimet.<br>\nHän yritti ensin liikkua, sitten rimpuilla, mutta oli tiukasti kiinni pöydässä vahvoilla siteillä.<br>\nYksi lääkärintakkinen hahmo tuli hänen eteensä.<br>\nHän näki sen torakankasvot.<br>\nHän huusi.<br>\n<br>\nTorakkalekurin viereen tuli musta hahmo, jolla oli uhkaava katse ja siniset kädet.<br>\nHän huusi vielä kovempaa.<br>\n<br>\n[spoil]Guh. Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja aktivoitua hieman.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":543,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-21T11:44","content":"<strong>Xia, Metsästäjien komentotornin kolmas kerros</strong><br>\n<br>\n\"Paljonko meillä on niitä sulatinsysteemiräjähteitä?\", Matoro kysyy nopeasti. <br>\n\"Ei, Killjoy antoi vain kolme.\", Summerganon vastaa.<br>\n\"Veikkaan että portaikko on niin täynnä vihaisia Metsästäjiä että olisi itsemurha mennä sieltä.\", jään Toa jatkaa.<br>\n\"Veikkaan samaa. Mennään ylöspäin, sieltä voi löytyä jotakin.\", Kapura ehdottaa.<br>\nHämmentynyt metsästäjä seisoo vähän matkan päässä kolmikosta.<br>\n\"Oi, anteeksi. Unohdimme sinut.\", Matoro sanoo. Summerganon toteuttaa nopean iskun joka heittää hämmentyneen metsästäjän maahan. Kolme toaa syöksyvät ylöspäin meneviin portaisiin.<br>\n<br>\n<br>\nMinuutin kuluttua kuuluu raivoavien metsästäjien karjuntaa. Ne ryntäävät portaita ylös.<br>\nKlaanialiset saapuvat suureen tietokonehuoneeseen. <br>\n\"Ei mitään.\", Matoro toteaa nopeasti, ja he nousevat viidenteen kerrokseen.<br>\n<br>\nHuone on oikea luksushuone, varmasti TSO:n. Seinillä on kalliita aseita ja maalauksia. Seinät itsessään ovat joko kristallilasia tai jotakin kallista puuta. <br>\n\"Työnnetään tuo flyygeli portaista alas hidastamaan jahtaajiamme. Sitten lisää ylös.\", Kapura ehdottaa nopeasti.<br>\nJoukon silmät osuvat mustaan, juhlallisen näköiseen flyygeliin huoneen kulmassa.<br>\n\"Pidän suunnitelmastasi.\", Matoro ilmoittaa. Kolmikko syöksyy työntämään suurta flyygeliä portaikkoon. Hetken pinnistelyjen jälkeen suuri soittopeli sortuu portaikkoon kovaa rymisten. Joku portaiden alapäässä jää alle. Kolmikko livahtaa uusiin portaisiin.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/QP_ZCssCySw/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/QP_ZCssCySw"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/QP_ZCssCySw/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/QP_ZCssCySw"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Täällä ei sää sitten muutu.\", Suga toteaa kuivasti joukon saavuttua komentotornin katolle.<br>\n\"Ei.\", Kapura toteaa hiljaa.<br>\n\"Mitenhän täältä sitten pääsee alas...?\", Matoro pohtii ääneen.<br>\n<br>\nKolmikko tutkii suurta kattoa. Se on, kuten tornikin, ympyrän muotoinen. <br>\n\"Hei, löysin jotakin.\", tulen Toa huutaa ilahtuneena. Hän nostaa katolla olevasta luukusta varjoliitimen.<br>\n<br>\n\"...Mahdummeko kaikki tuohon?\", Matoro kysyy epäuskoisesti.<br>\n\"Täällä on toinen. Ilmeisesti näitä on säilötty hätätapauksia varten.\", Suga ilmoittaa toiselta puolen kattoa.<br>\n<br>\nOvi katolle tärisee. Sitä hakataan toiselta puolelta.<br>\nSuga pistää liitimen valmiiksi ja lähtee laukun kanssa sateessa ja kovassa tullessa ilmaan.<br>\nMatoro hyppää Kapuran kanssa samaan liitimeen ja kaksikko syöksyy pimeyteen.<br>\n<br>\nKaksi tummansinistä varjoliidintä katoaa mustaan yöhön juuri Metsästäjien syöksyessä katolle.<br>\nJoku kiroaa omalla kielellään, toiset nappavat ampuma-aseet ja alkavat tulittaa.<br>\n<br>\n\"Mitenhän tätä ohjataan?\", Matoro huutaa tuulen ja sateen läpi.<br>\n\"En minä tiedä!\", Kapura vastaa. Kaksikko alkaa testailla laitetta.<br>\nKapura vetäisee tukikahvaa reilusti alaspäin. Kevyt ajonbeuvo lähtee suoraan syöksyyn alaspäin.<br>\n\"Väännä ylöspäin! Ylöspäin!\", Matoro huutaa tulen Toan takaa. Kapura onnistuu oikeisemaan ajokin.<br>\n<br>\nSummerganon on onnistunut pitämään korkeutensa, joka on osittain ongelma. Metsästäjät tulittavat häntä jatkuvasti.<br>\nAmmus iskeytyy kankaisen siiven läpi.<br>\nSuga kiroaa jotakin. Liidin alkaa menettää korkeutta hitaasti mutta varmasti.<br>\n<br>\nItse linnoituksen katolle on saapunut ampujia, ja Kapuran liidin on hätää kärsimässä tulituksessa. Perässä roikkuva Matoro yrittää suojata jääsäteillä, mutta kovassa vauhdissa ja sateessa on vaikea tähdätä.<br>\n<br>\nSummerganon saa käännettyä tippuvan liitimensä ympäri, aikomuksenaan päästä toisen liitimen luo.<br>\nRäjähtävä ammus osuu liitimeen ylhäältäpäin, katkaisten siipeä tukevan puupalkin. Klaanilainen tippuu laukun kanssa alaspäin, iskien juuri ajoissa miekkansa linnoituksen seinään.<br>\n<br>\n\"Suga putosi!\", Matoro huutaa mysrkyn läpi.<br>\n\"Missäpäin maailmaa! En näe tässä myrskyssä!\", Kapura huutaa yrittäessään ohjata liidokkia.<br>\nMatoro näkee lämpökamerallaan Sutgalta vaikuttavan hahmon roikkumassa seinässä. <br>\n<br>\n\"Ohjaa tuonne. Sain idean.\", Matoro ilmoittaa. Hän säätää harppuunansa vapaakelaukselle ja vetäisee kaapelia, sitoen sen liitimeen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/4LZcMv0H1bI/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/4LZcMv0H1bI"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/4LZcMv0H1bI/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/4LZcMv0H1bI"></iframe></span></span><br>\n" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"...Tämä laite ei välttämättä kestä painoa...\", Kapura ehtii sanoa. Matoro hyppää kaapelin varassa alaspäin.<br>\n<br>\nJään Toa syöksyy tuulen ja sateen läpi pitkällä liitimen alla. Metsästäjät tulittavat molempia kohteita, kuitenkaan osumatta. Liidokin syöksyessä kaikki muuttuu hetkeksi sinimustaksi sotkuksi, kunnes Matoro havaitsee lämpökamerallaan Sugan etualhaalla. Hän ei näe millään muulla silmällään yhtään mitään.<br>\n<br>\n<em>Tämä tuntuu äärimmäisen eeppiseltä... </em>, Jään Toa ajattelee.<br>\n<br>\nSummerganon havaitsee kovaa syöksyvän kohteen. Hän tajuaa sen olevan Matoro toan iskeytyessä Summerganonia päin. Valkoinen hahmo ehtii napata kaapelista kiinni Nimda toisessa kädessään, ja syöksy jatkuu.<br>\n<br>\n\"Kapura! Laskeudu!\", Matoro koittaa huutaa myrskyn läpi.<br>\nVarjoliidin saa osuman siipeensä, ja pian tämän jälkeen ohjaustankoon. Kapura varjoliitimessä sekä kaapelin päässä roikkuvat jään Toat lähtevät suoraan syöksyyn alaspäin.<br>\n<br>\nKapura luo suuren tuliräjähdyksen, heittäen liidokin hetkeksi yläviistoon. Tulen toa yrittää keventää laitettaan painovoimalla, mutta tehtävä on kuluttanut jokaisen elementtivoimia liikaa. Sininen liidin lähtee taas syöksyyn alaviistoon pimeydessä. Sade peittää näkyvyyden lähes täydellisesti.<br>\n<br>\nTulen toa saa vedettyää laitteen taas hetkeksi ylös, ja alhaalla roikkuva kaksikko syöksyy kovaa eteenpäin, melkein hipoen erään tehtaan kattoa.<br>\nMusta salkku lipeää Summerin kädestä syöksyssä.<br>\n\"Nimda! Se tippui!\", molemmat yrittävät huutaa Kapuralle.<br>\nMatoro ilmoittaa asian Kapuralle naamionvoimallaan, telepaattisesti. Juuri siinä kohtaa jokin ammus räjäyttää toisen siiven liitimestä irti. Ajoneuvo iskeytyy kovaa tehtaan katolle, jään toien osuessa tehtaan seinään vaijerin varassa.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Nimda putosi sitten allavirtaavaan jokeen...[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":544,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-12-21T18:41","content":"<strong>Metsä, Pahan GKn ja GKn mittelö</strong><br>\n<br>\nUmbra katseli kuinka tumma Glatoriankingiä lyhyempi olento, joka kantoi Avohkiimaista Kanohia ja mustaa miekkaa, käski Nazorakit hyökkäämään hänen ja Glatoriankingin kimppuun. Olento oli noin Toan kokoinen ja sen punaisissä silmissä väreili itse pahuus (aika geneerinen pahishahmo ja varjonkäyttäjä)<br>\n<br>\nOttaen miekkansa vyöltään, Umbra valmistautui taisteluun. Hänen selässään olevat potkurit työntyivät taisteluvalmiiksi, ja Qewa alkoi äännellä agressiivisesti Nazorakeille.<br>\n<br>\n\"Mitä nuo ovat?\" Umbra kysyi torakoilta. Maailmassa josta hän oli kotoisin, hän ei ollut kohdannut torakoita.<br>\n<br>\n\"Olemme Nazorakeja, tämän saaren todellisia valtiaita ja hallitseva herrarotu!\" yksi Nazorakeista huusi, osoittaen samalla zamorminigunillaan Umbraa ja GKta sekä Fikoua joka oli heidän edessään ja loksutteli leukojaan ja levitteli eturaajojaan, samalla suihkuttaen myrkkyä ilmaan. Torakat piirittivät joukkoa aseillaan uhaten.<br>\n<br>\n\"Ai että oikein puhuvia torakoita?\" Umbra sanoi huvittuneesti. \"Toivottavasti että haise liian pahalla ja tapa minua löyhkäänne, mokomatkin ötökät\", Umbra naurahti. <br>\n<br>\nPuhunut torakka käveli Umbran eteen, lyöden tätä paljaalla nyrkillään kasvoihin. Isku sai Pakarin vääntymään Umbran kasvoilla ja hän joutui asettelemaan sen takaisin paikoilleen. Torakka kääntyi joukkojensa puoleen ja muut torakat hurrasivat, kun yksi niistä oli onnistunut tekemään jotain \"bad-assia\".<br>\n<br>\n\"Kukaan, ei kukaan koske minun naamioni, mokomakin säälittävä ötökkä!\" Umbra karjui, ottaen miekkansa vyöltään. Hän juoksi kohti Nazorakia, iskien miekkansa ötökän läpi, jolloin verta purskahti otuksen sisuksista ja se kaatui kituvana maahan.<br>\n<br>\nMuut torakat alkoivat tulittaa Umbraa ja Glatoriankingiä, mutta kaksikko sai täpärästi torjuttua miekkojensa avulla suurimmat ammukset. Kaksikko poukkoili jonkinaikaa ammuksia väistellen kun Glatoriankingin kaksonen, Glatoriantyranni, käveli Umbran luokse heittäen hänet maata päin ja vangiten Fikoun magnetismilla maahan.<br>\n<br>\n\"Tämä taistelu on tarkoitettu minulle ja Glatoriankingille\", Toa sanoi, iskien miekkansa yhteen Glatoriankingin kanssa.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Jatkuu...[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":545,"creator":"BD","timestamp":"2010-12-21T19:33","content":"<strong>Metsässä tapahtuu jotakin eeppistä</strong> <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/QW7ySPCRuyg/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/QW7ySPCRuyg"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/QW7ySPCRuyg/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/QW7ySPCRuyg"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe> <br>\n<br>\nGlatorianking oli vakavana Glatoraintyranni pitäisi tappaa, mutta kuinka?<br>\n<br>\nHänellähän oli Makutan voimat, GK ei ole eläessään tappnut yhtäkään makutaa ja ensimmäiselle kohtaamalleen kokenut nöyryyttävän tappion. Jos hän voittaisi hänellä olisi kokemusta tulevaisuutta varten.<br>\n<br>\nUmbra katseli ihmeissään näkyä kooltaan hän oli taistelussa pienin. (Fikouhan jää aina mainitsematta, heh).<br>\n<br>\n\"Hoidetaan tämä hitaasti... ja tuskallisesti.\" Hoidelkaa te tuo ylikasvanut matoran.<br>\n<br>\nNazorakit jäivät piiriin Umbran ympärille.<br>\n<br>\n<em>Nopeus on valttia...</em><br>\n<br>\nGK ampui happo aseellaan toaa käteen, mutta se aiheutti valitettavan vähän vahinkoa.<br>\n<br>\n\"Nyt se siis alkoi?\", toa sanoi pirullisesti.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/ACK-76ZxKT8/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/ACK-76ZxKT8"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/ACK-76ZxKT8/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/ACK-76ZxKT8"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Voisin näin alkajaisiksi yrittää repiä haarniskasi irti\".<br>\n<br>\nToa lähetti varjokäden kohti Gekkoa ja sai kiinni viitasta, joka repesi irti.<br>\n<br>\n\"Lähes kaiikki ovat viittaani koskeneet, mutta hengiltä saaminen onkin toinen juttu, etkä sinä tule olemaan poikkeus.\"<br>\n<br>\nGlatorainking hyppäsi ja koitti iskeä miekallaan, mutta Toa väisti sen nopeasti.<br>\n<br>\n<em>Oikeasti, miten voin tappaa makutan?</em> <br>\n<br>\nUmbra oli ahtaalla Nazorakit olivat piirissä ja kaikki niistä tähtäsivät hänen päähänsä.<br>\n<br>\n\"Paha virhe, paha virhe.\", Umbra kumartui ja nazorakit laukaisivat, toistensa päihin. Vain Eversti ja toa olivat jäljellä, Umbra hoiperteli läpi nazorak kasan kohtimyhäilevää everstiä. <br>\n<br>\nEversti käännähti katsomaan Umbraa luullaakseen teloituksen onnistuneen, mutta huomasiksin ruumiskasan.<br>\n<br>\nEversti raivostui ja kaivoi esiin zamor sinkoa.<br>\n<br>\nTällä välin Glatorainkingiltä oli revennyt irti vasen käsi. ja Ampuma ase sen mukana.<br>\n<br>\n\"Pahoittelen, mutta tuo ei sattunut.\"<br>\n<br>\nGK kohautti olkapäitään ja löi oikealla kädellään toa päähän aj tämä kaatui maahan. <br>\n<br>\nSitten se hymyili pirullisesti ja iski Gekon toiseen käteen.<br>\n<br>\n\"Aargh!\" Toa karjaisi kun miekka upottautui hänen veriseen käteensä.<br>\n<br>\n\"Osaa tätä peliäsi muutkin pelata.\" GK huusi ja laittoi miekan selkäänsä ja otti maassa olevast kädestään happoaseen ja laukaisi sen toan kasvoihin. Naamio suli hänen päähänsä kiinni, se oli hyvin tuskallista. GK lähti juoksemaan kohti linnun raatoa ja nappasi tältä kylkiluun ja heitti tämän toan rintaan, Toa karajisi tuskasta.<br>\n<br>\n\"Nyt tämä pelleily saa riittää!\" Toa silmien loisto satakertaistui ja se sokaisi GK:ta Everstiä ja Umbraa. Samassa GK tunsi iskun rinnassaan ja se teki todella kipeää Haarniskasoturi kaatui maahan.<br>\n<br>\nToalla oli mitä pirullisin ilme, se oli jo jotain Avden ilmeeseen viittaavaa. <br>\n<br>\nEversti laukaisi singon vahingossa Umbran viereen sokasitumisen takia, Matoran lensi kaaressa pusikkoon.<br>\n<br>\n[spoil]Hihii, se jatkuu vielä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":546,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-12-22T10:48","content":"<strong>Xia, linnakkeen ulkopuolella tehtaan katolla</strong><br>\n<br>\n\"Jokeen?\" Kapura sanoi epäuskoisena ja katsoi alas.<br>\n\"Jokeen.\" Matoro vahvisti.<br>\n\"Jonkun pitää jäädä pitämään vahtia sillä aikaa, kun loput kaksi hakevat Nimdaa.\" Suga huomautti.<br>\n\"Minä voin jäädä.\" Matoro tarjoutui vapaaehtoiseksi.<br>\n\"Laskeudutaan tämän köyden avulla.\" Summerganon sanoi, osoitti köyttä ja kiinnitti sen tehtaan savupiippuun. Hän ja Kapura laskeutuivat.<br>\n<br>\nKului muutama minuutti. Yhtäkkiä Matoro huomaa jonkun lentävän häntä kohti. Hän valmistautuu hyökkäämään.<br>\n\"Vienpäs sinut TSO:lle, hän ilahtuu!\" Airwatcher rääkyy ja ampuu happoa. Matoro väistää. Airwatcher tulee koko ajan lähemmäs. Happoiskujen väisteleminen tulee koko ajan vaikeammaksi.<br>\n\"Saan varmasti ylennyksen!\" Airwatcher rääkyy iloisena ja nappaa Matoron. Matoro pyristelee vastaan, mutta turhaan, ja sitä paitsi, he ovat liian korkealla. Matoro keksii jotain ja jäädyttää Airwatcherin siivet.<br>\n\"Mitä tämä on?\" Airwatcher huutaa ja heiluttaa siipiään entistä kovempaa, mutta vajoaa silti. Tyhmä Metsästäjä ei tajua Matoron, joka jäädyttää siipiä yhä kovemmin, olevan syyllinen lentohäiriöihin. Matoro katsahtaa taakseen Airwatcherin huutaessa kovempaa sitä mukaan, kun kaksikko vajoaa; tehdasta ei enää näy.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nVähän lyhyeksi jäi.\n</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":547,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-22T12:23","content":"<strong>Xia, tehdasalueen yllä</strong><br>\n<br>\n\"Minulla olisi vähän muuta tekemistä, mäntti!\", Matoro huutaa ja lyö nyrkillään metsästäjää leukaan. Airwatcher yrittää vastatoimenpiteitä, mutta silloin kaksikko tippuu suoraan erään tehtaan viereen, sataman lähelle. Taustalla näkyy pahamainen vuori.<br>\nAirwatcherin ote Matorosta herpaantuu pudotuksessa. Jään Toa hyppää sivuun, ampuu jäätä Airwatcheriin ja syöksyy tehtaan ohi, suuren metsästäjän vasta miettiessä mitä oikein tapahtui.<br>\n<br>\nMustahaarniskainen Toa livahtaa suuren rakennuksen kulman taa.<br>\n\"Päivää, Kuralumi.\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/raNge4CCAVo/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/raNge4CCAVo"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/raNge4CCAVo/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/raNge4CCAVo"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe> <br>\n<br>\nMatoro ei usko silmiään. Hopeansinisellä haarniskalla varustettu pitkä Skakdi seisoo hänen edessään, osoittaen jään Toan päätä pistoolilla.<br>\nSamanlaisella pistoolilla mikä 437:llä oli, Matoro muistaa.<br>\n<br>\n\"Mitä... Sinä täällä teet?\", Matoro kysyy hämmentyneenä.<br>\n\"Minut lähetettiin tänne vakoilemaan tehtäväänne sekä varastamaan se, mitä etsitte.\", Skakdi selittää avoimena.<br>\n\"Mutta kun tuli tälläinen tilaisuus, taidan hoidella sinut ensin.\"<br>\n<br>\nMetorakk laukaisee aseensa, ja Matoro vetäisee päänsä alas välittömästi. Skakdin käden terä iskeytyy melkein Matoron selkään.<br>\nToa nappaa miekkansa ja yrittää pistoa, mutta Metorakk torjuu iskun.<br>\nJään Toa ei ole edelleenkään täysin perillä tapahtumista ja päättää yrittää päästä takaisin muiden luo.<br>\n<br>\nMatoro väistää skakdin moukarin ja potkaisee tätä jalkaan. Metorakk kiroaa ja ampuu kaksi ohjusta ranteestaan. Tehtaan seinä hajoaa ja Matoro lentää kovaa siitä läpi. Uudella haarniskalla varustettu Metorakk syöksyy Toan perään.<br>\n<br>\nMatoro ampuu jääsäteen skakdiin, ja iskun turvin Matoro saa lyötyä Metorakkin haarniskaan. Siihen tulee vain pieniä naarmuja.<br>\n<br>\n\"Olet näemmä hankkinut uuden haarniskan.\", Matoro toteaa taistelussa, yrittäen häiritä Metorakkia. Skakdi sihahtaa jotakin ja huitaisee ketjun päässä olevalla moukarillaan. Isku osuu Matoroa jalkaan, kaataen tämän.<br>\n<br>\nMatoro silmäilee nopeasti taisteluareenaa. Ovia tai ikkunoita ei valtavassa tehdasvarastossa näy. Ja silti hänen pitäisi päästä nopeasti muiden luo. <br>\n<br>\nMatoro nostaa miekkansa torjunta-asentoon mutta Metorakkin ampuma ohjus räjäyttää miekan kappaleiksi ja heittää Matoron kovaa puisia laatikoita päin.<br>\nMetorakk syöksyy suoraan Jään Toaa kohden, mutta mustahaarniskainen toa väistää ja kierähtää skakdin jalkojen välistä tämän taakse. Matoro tarttuu tämän piikkien lomassa olevaan miekkaan, mutta Metorakk kääntyy juuri ja iskee kyynärpäällään jään Toan pois. Hopea soturi potkaisee toaa, joka lentää suurta metallilaatikkoa päin. Matoro miettii kuumeisena toimintasuunnitelmaa.<br>\n<br>\nSkakdi syöksyy pää edellä Matoroa kohti, jään toa väistää tilanteen salamannopeasti ja Metorakkin terävät piikit lävistävät laatikon. Matoro nappaa skakdin selässä olevan miekan. Matoro katsoo miekaka hetken, ja tajuaa sen olevan oma energiateränsä.<br>\n<br>\nMetorakkin nyrkki iskee Matoron päin puulaatikoita.<br>\n\"Ei kannata jäädä miettimään keskelle taistelua!\", skakdi rääkyy omahyväisenä ja asetata miekkansa Matoron kurkulle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":548,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-12-23T10:55","content":"<strong>Xia, tehdasalue tai jotain</strong><br>\n<br>\n\"Nytkun vielä löytäisi sen tuolta...\", Kapura sanoo hiljaa katsoen jokea. <br>\n\"Ei huolta, se tuskin on lähtenyt virran mukana mihinkään. Sukellan sen tuolta...\", Summerganon sanoo ja loikkaa jokeen. Sugan pää ilmestyy vielä pinnalle. Hän katsoo tehtaita kohti. Matoron varjo erottuu eräältä katolta. \"Matorolla on seuraa, mene auttamaan, minä etsin Nimdan. Ja ota tämä mukaasi. Sille voi olla käyttöä.\", Summerganon kehottaa ojentaen Kapuralle miekan. \"Toki!\", Kapura sanoo ja pistää juoksuksi.<br>\n<br>\nSummerganon sukeltaa ja löytää laukun joen pohjasta. \"Onneksi nämä ovat vesitiiviitä.\", Suga puuskuttaa noustuaan pintaan. Hän lähtee märkänä takaisin rakennusten luokse, toivoen, ettei Matorolle ole käynyt kuinkaan.<br>\n<br>\n<em>Ei tämä voi päättyä näin...</em><br>\n<br>\nMatoro makaa tehdasvaraston lattialla, Metorakkinn miekka kurkullaan. Mutta sitten näkyy leimahdus. Skadin kylkeen osuu Kapuran tuli-isku. Skakdin horjahtaessa kärventyneenä pois Matoron yltä nousee jään toa pystyyn ja katsoo vihollistaan, joka uhkuu raivoa. \"Pitikö sinun tulla pilaamaan kaikki?!\", se karjuu Kapuralle, joka ojentaa Sugalta saamansa miekan Matorolle. \"Hän arvasi, että tarvitset tätä!\", Kapura hymähtää. Matoro ryntää uusin voimin vihollisensa kimppuun ja Kapurakin saa töitä, kun seinän läpi puskee kolme metsästäjää. Summerganon juoksee laukun kanssa kohti tehdasta. Hän kuulee taistelun äänet. <br>\n<br>\nSummerganon saapuu tehdasvaraston luokse ja näkee seinässä suuren reiän... ja hän näkee, miten Kapura kamppailee urheasti kolmen metsästäjän kanssa ja Matoro miekkailee julmaa skakdia vastaan. Hän astuu sisään ja hyökkää metsästäjien kimppuun. \"Takaa-ajajia ilmeisesti!\", Kapura huutaa melskeen yli. \"Tehdään niistä selvää ja etsitään joku piilopaikka.\", Summerganon puhisee lyödessään yhdeltä metsästäjältä jalat alta. Kaksi muutakin metsästäjää kaatuu pian maahan. \"Nuo eivät pääse vähään aikaan liikkelle, riennetään auttamaan Matoroa.\", Kapura hoputtaa ja lähtee Sugan kanssa kohti varaston päätyä, jonne Matoro ja Metorakk taistelunsa tuoksinnassa katosivat.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":549,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-23T11:19","content":"<strong>Xia, tehdashalli</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/rWPz0ZYA_JE/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/rWPz0ZYA_JE"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/rWPz0ZYA_JE/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/rWPz0ZYA_JE"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTapahtumat olivat saaneet uuden käänteen.<br>\nMatoro sekä Metorakk ajattelivat näin.<br>\n<br>\nJään Toa on napannut maasta energiateränsä. Hänen itseluottamuksensa lähtee nousukiitoon vanhan miekan myötä, ja Metorakk yllättyy Matoron nopeaa hyökkäystä, joka tekee uusia naarmuja tämän hopeaan panssariin.<br>\nSKakdi ampuu nopealla ranneliikkellä kaksi ohjusta päin Toaa, joka lentää seinän läpi. Hopea hahmo kääntyy, käynnistää suihkumoottorinsa ja syöksyy suoraan salin toiseen päähän, kaaten kaksi muuta Klaanilaista. Metorakk kääntää itsensä nopeasti, potkaisten Summerganonia rintaan ja napaten salkun. Kapura ampuu tulta skakdiin, joka syöksyy raketeilla Nimdan kanssa kohti tehdashallin ovea.<br>\n<br>\nValkoinen toa ehtii nähdä skakdin livahtavan ovesta. Yhtäkkiä salin valtaa keltainen valo, ja puoli etuseinää räjähtää taivaan tuulii. Palanut laukku lentää laatikoiden sekaan.<br>\nMatoro kävelee salin perältä. Jään Toan miekka hehkuu kirkkaan keltaisena.<br>\n<br>\n\"Energiaräjähdys. testasin onko miekkani kyvyt tallella. Näyttävät olevan.\", hän selittää.<br>\n<br>\nSummerganon nappaa mustan laukun ja avaa sitä vähän.<br>\n\"...Tämä laukku on tyhjä. Kyljessä aukko.\", hän ilmoittaa yllättyneenä, hieman tylsistyneellä äänensävyllä.<br>\n<br>\n\"Se skakdi...\", Matoro murisee purren hammastaan.<br>\n<br>\nPahoin palanut Metorakk puristaa pientä valkeaa sirua nyrkissään. Hän lähtee juoksemaan tehtaiden läpi, suihkumoottorit ilmeisesti rikki.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":550,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-12-26T00:21","content":"<strong>Bio-klaanin lähellä siaitseva pieni kanjoni, joitakin aikoja sitten</strong><br>\n<br>\nYllättäen kirjas valonsäde sokaisi Maken hetkeksi. Hän ei ehtinyt reagoida kunnes viherkukltainen hahmo potkaisi häntä. Make lennähti taaksepäin osuen kyljestään kiveen. Isku ei kuitenkaan ollut kyllin voimakas aiheuttaakseen juurikaan kipua. Make joutui iravistelemaan päätään hetken tullakseen takaisin tolpilleen. Hänen näkönsä oli vielä hieman vaurioitunut, mutta hän näki tarpeeksi hyvin väistääkseen vastustajansa potkun. Make väisti nousten pian takaisin ilmaan. Hän ja vastustaja olivat muutaman metrin etäisyydellä toisistaan. Molemmat tuijottivat toisiaan. Make huomasi hahmon muistuttavan ruumiinrakenteeltaan melko lailla sitä mitä hän oli joitakin aikoja sitten ollut. Nyt hän kuitenkin oli yhtä Rahien kanssa, ja tuollaiset olennot olisivat hänen vihollisiaan.<br>\n<br>\nMake lenteli ympyrää yrittäen löytää vastustajansa heikon kohdan, mutta tämä seurasi hänen jokaista liikettään. Ilmeisesti suora hyökkäys olisi ainoa vaihtoehto. Make syöksähti vastustajaansa päin. Tämä ehti kaivaa selästään jotain. Make työnsi vastustajansa kalliota vasten. Ja puraisi. Hän huomasi hahmon poimineen selästään oudonmuotoisen terämäisen esineen. Hän huomasi myös iskeneensä hampaansa siihen. Make perääntyi takaisin ilmaan. <em>Maistuu pahemmalta kuin se pikkunisäkäs...</em> Make yrittää iskeä muutamia kertoja uudestaan, mutta vastustaja tyrmää hänen yrityksensä osoitellen terällään melko tarkasti hänen otsaansa. <br>\n<br>\nMake yrittää etsiä heikkouksia vastustajansa puolustuksesta, vaikka helpompaa olisi löytää linnun muna hiekkakasasta. Sitten Make keksii. Hän työntää päätään vastustajaansa päin. Tämä on valmis viiltämään häntä naamaan. Sillä hetkellä Make heittää takaraajansa eteen, napaten varpaillaan vastustajaansa tämän terää pitelevästä kädestä. Hän nousee vastustaja mukanaan ilmaan. Tämä ei voi juuri tehdä muuta kuin sätkiä raajoillaan. Make lentää joidenkin metrien korkeuteen, tiputtaen vastustajansa alas. Make kääntää katseensa alaspäin nähdäkseen vastustajansa osuvan maahan. Vähän matkan päässähahmo kuitenkin onnistuu tarrautumaan kanjonin seinämän yläreunassa olevaan, sivuun tarttuneeseen puunrunkoon, päästen hypähtämään siltä takaisin maahan. <em>Voihan pannahinen...</em> <br>\n<br>\nMake alkaa syöksyä hurjalla vauhdilla kohti vastustajaansa, eturaajat iskuvalmiudessa. Vastustaja ehtii kuitenkin äkätä hänet syöksyen sivuun. Make tekee hätäpysähdyksen välttääkseen liiskaantumisensa. Pian vastustajan terä viuhahtaa läheltä Maken päätä. Make voi tuntea pienestä viillosta lähtevän nesteen valuvan pitkin poskeaan. \"Se ei siis ole Makuta\", Make kuulee vastustajansa toteavan. Hän ei kuitenkaan ymmärää mistä tämä puhuu. Make ja tämän vastustaja tuiottavat jälleen toisiaan. Tällä kertaa vastustaja syöksyy kohti häntä. Make nousee takaraajoilleen jotta vois iskeä eturaajoillaan, mutta ei ole tarpeeksi nopea. Hänet painetaan kallion seinämää vasten. Vastustaja on asettanut kaikki omat raajansa Maken raajojen päälle, estäen häntä liikkumasta. Tosin nyt vastustajakaan ei voi liikkua estääkseen Maken tulevaa hyökkäystä... <br>\n<br>\nMake avaa suunsa. Hänen kurkkunsa hehkuu oranssin ja keltaisen eri sävyissä. Vastustaja ehtii hetken ihmetellä, ennen kuin asettaa päänsä vasten Maken päätä. Ilmeisesti tämä tietää tappionsa tulleen. Maken ihmetykseksi tämä kuitenkin asettaa otsansa Maken poskelle, kääntäen hänen päätään joitakin kymmeniä asteita. Suuri massa tulta osuu viereiseen kallioseinämään, muuttaen sen pikimustaksi. Makelle alkaa riittää. Hän iskee vastustajan molemmilla siivillään irti itsestään. Vastustajan lentäessä selälleen Make lennähtää tämän ylle, tarttuen tähän raajoillaan.<br>\n<br>\nMake alkaa jälleen kohota taivaisiin, vastustajansa mukanaan. Tämä onnistuu kuitenkin rimpuilemaan itsensä irti. Se ei Makea haittaa, sillä he ovat jo hyvässä korkeudessa. Make tekee siirtonsa. Hän alkaa syöksyä siivet ojossa kohteensa perään. Hän avaa suunsa, päästäen lieskansa virtaamaan ylöspäin läpi ihonsa. Hetkessä hän on kokonaan omien lieskojensa peittämä. Hän alkaa pyöriä ympäri. Vastustaja katsahtaa ylöspäin ja huomaa hyrrämäisen, tulen peittämän otuksen pyörivän häntä kohti. Tämä ei kutienkaan ole päättänyt päätyä ylikärvennetyksi pannukakuksi... Vastustaja tipahtaa maahan, liekkien ympäröimä Make pian hänen jälkeensä... <br>\n<br>\nTaistelua sivusta seurannut pikkuolento yrittää nähdä jotain valtavan höyrypilven lävitse. Pian höyryn keskejtä palajastuu maassa makaava olento, jota toinen pitelee maassa viimeisillä voimillaan. Make ei voi uskoa tätä. Kuinka hänen hyökkäyksensä oli voinut epäonnistua? Viherkultainen vastustaja piteli teräänsä osoitettuna kohti Maken kurkkua. Melko pehmeälehtinen maassa makaava puunraato oli pehmentänyt laskua mukavasti. Maken alle jäänyt lampi oli ikävästi päässyt höyrystymään olemattomiin lähes kokonaan. <br>\n<br>\nMake makasi pienessä jäljelle jääneessä lätäkössä valmiina kohtaamaan kohtalonsa, mikäli vastustaja oli valmiina viimeistelemään työnsä. Maken yllätykseksi hän kuitenkin oli pian vapaa nousemaan ylös. Tömähduksen aiheuttamien kolhujen vuoksi se tosin oli hiemna vaivalloista. Hän katsahti vastustajaansa hämmentyneenä. Tämä seisoi metrin päässä hänestä. Make näki ,että tämä oli lähes yhtä huonossa kunnossa kuin hänkin. Maken mielestä tämä oli ollut taistelua hänen reviiristään, ja hän oli hävinnyt, joten hänen oli lähdettävä. Hän lensi pois metsään. Tai ainakin yritti...<br>\n<br>\n<strong>Maken huone</strong><br>\n<br>\nMake lopetti muistelonsa. Hän kiemurteli sängyssään nukkuminen oli melko vaikeaa, johtuen ilmeisesti seinän takaa kuuluvista työkalujen äänistä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":551,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-12-27T19:07","content":"<strong>Xia, tehdasalue</strong><br>\n<br>\nMetorakk juoksee siru nyrkissään. Kolmikko lähtee perään. \"Kaiken kokemamme jälkeen tämä tuntuu lähinnä naurettavalta.\", Matoro sanoo hieman väsähtäneen kuuloisesti. \"Skakdin perässä juokseminen tästä vielä puuttuikin.\", Kapura toteaa puolestaan varsin kireästi. Kolmikko on itsevarma, mutta turhautunut ja alkaa jo vähän puutua jatkuvaan ravaamiseen. Metorakk kiitää minkä jaloistaan pääsee, mutta Kapuran näppärä tuli-isku (joka tosin menee huti) pakottaa skakdin vilkuilemaan taakseen uusien iskujen pelossa ja hieman hidastamaan. Matoron ja Suga ottavat melkoisen spurtin Kapuran kiusatessa varasta tulella ja viimein kaksi jään toaa saa vihollisensa kiinni ja ahdistetutta pienen varaston seinää vasten. <br>\n<br>\nMetorakk puristaa sirua kädessään. Summerganon ja Matoro ovat hiljaa. Jostain syystä sirun näkeminen saa heidät aina hiljaisiksi ja mietteliäiksi. Skakdi on suurelta osin kärventynyt, hänen silmissään on silmitöntä vihaa. Matoro lyö skakdia ja nappaa sirun pois. Jostain syystä se kaikki tuntui rutiininomaiselta. Skakdi lysähtää maahan voimattomana, pahoin palaneena. Yhä jatkuva sade tuntuu helpottavan sen tuskia, mutta se kiemurtelee silti maassa. \"Mennään.\", Matoro sanoo Sugalle ja he lähtevät Kapuran luokse, joka odottaa parin kymmenen metrin päässä. Kun he katsovat vielä kerran taakseen, on skakdi kadonnut.<br>\n<br>\nKolmikko oli täyttänyt osan tehtävästä. Heillä oli Nimdan siru ja he kömpivät hylättyyn tehtaaseen. Sateen yhä ropistessa peltiseen kattoon (tosin enää ei satanut kovinkaan rankasti) kolmikko istahti penkille. Matoro oli saanut kolhuja ja pieniä ruhjeita. Kapura oli myös sieltä täältä kolhuinen, mutta melko hyvässä kunnossa. Summerganonin haarniskassa oli kyljessä ja rinnassa joitakin reikiä ja vasen olkapanssari oli kokonaan pudonnut. Kolmikko oli synkkä näky. He olivat olleet Xialla melko brutaalejakin, mutta Metsästäjiä ei voinut käsitellä hellästikään. Silkkihansikkaat oli riisuttu. Ja heidän tehtävänsä ei ollut vielä ohi.<br>\n<br>\n\"Mitähän Killjoylle kuuluu?\", Summerganon pohti ääneen. Muut katsoivat ikkunasta ulos. Ulkona ei näkynyt ketään. Sateen ropinaa lukuunottamatta oli hiljaista.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":552,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-27T22:05","content":"<strong>Xia, Mustan Käden salainen komentokeskus</strong><br>\n<br>\nTuragan ruumis makasi tämän huoneessa, savuava reikä rinnassaan. Ovi oli auki ja sitä seuraavalla käytävällä oli neljä punakaapuista ruumista, jotka osoittautuivat vahkeiksi. Käytävä kääntyi vasemmalle, josta löytyi muutama ruumis lisää. Käytävän päässä seisoi yksinäinen hopeinen vahki, joka puhalteli käsivarsitykkiinsä. Se kääntyi ympäri ja hymähti.<br>\n<br>\n\"Valmista. Sektori yksi on tyhjä.\"<br>\n<br>\nVahki astui sivuun, juuri, kun marssiva joukko muita vahkeja saapui paikalle. Killjoy käveli joukon ensimmäisenä ja yksinäinen vahki liittyi joukkoon. Killjoyn kädet puristivat hänen toista miekkaansa ja joukko marssi kohti komentohuonetta. Killjoyn kypärän takaa ei voinut nähdä tämän virnettä, mutta joka tämän olisi nähnyt, näkisi myös valtavan huokuvan päättäväisyyden. <br>\n<br>\nJoukko jatkoi marssiaan ja lisää vahkeja liittyi kulkevaan joukkioon. Usean kymmenen vahkin jono seurasi Killjoyta suurimpaan komentohuoneeseen, jossa muutama vahki näpytteli päätteitä. Vahkit kääntyivät, mutta liian myöhään. Kymmenet ammukset iskivät niitä rintaan ja ne lyhistyivät maahan. Killjoy käveli keskusradion luokse, tempaisi mikin käteensä ja aloitti puheen.<br>\n<br>\n\"Mustan Käden Xian osaston jäsenet. Täällä puhuu kenraali. Herra on kuollut ja minä olen ottanut komennon Käden toiminnasta. Kaikki vastustavat tullaan eliminoimaan välittömästi.<br>\nMinulla on teille tehtävä. Hankikaa minulle välittömästi Purifier-nimisen metsästäjän olinpaikka. Aikaa on yksi tunti. Kenraali kuittaa.\"<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin asuntolat</strong><br>\n<br>\nCreedy puhisi. Hänet oli siirretty muihin työtehtäviin pian Killjoyn lähdettyä Xialle. Nyt Creedy kulki lisäämässä ilmoituksia Klaanin ilmoitustauluille. Hän katsoi päivän tehtävälistaansa ja pysähtyi viimein erään oven kohdalle. Hän otti paperilapun laukustaan ja liimasi sen oveen. Lapussa luki seuraavaa:<br>\n<br>\n\"Hyvä herra Glatorianking. Olemme saaneet tietoomme, että olette laajentaneet asuntoanne ja muuttaneet kyseisen siiven perustuksia ilman rakennuslupaa. Tämän rikkeen seurauksena Klaanin murskauspallo tuhoaa asuntosi tasan kuuden päivän kuluttua. Sinulla on kuitenkin mahdollisuus vielä pelastaa asuntosi. Ennen murskaushetkeä, tuo keltaiseksi maalattu vihreä kumihanska moderaattorien toimistoon ja ano anteeksiantoa. Jos anteeksianto hyväksytään, murkauspallo tuhoaa vain laajennetun osan asuntoasi. Terveisin. Klaanin rakennusmestari Petex\"<br>\n<br>\nLapun liimattuaan Creedy asteli pois ja jatkoi työntekoa. Seuraavaksi olisi heiteltävä Anti-Guartsu propagandaa Klaanin pihalle.<br>\n<br>\n\"Kaikenlaisia toimeksiantoja\", Creedy tuhahti.<br>\n<br>\n<strong>Xia, Mustan Käden salainen komentokeskus - Kymmenen minuuttia vallankaapauksesta</strong><br>\n<br>\nVahki juoksee mikrosiru käsissään komentotoimistoon.<br>\n<br>\n\"Kenraali, me löysimme hänet.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":553,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-28T08:26","content":"<strong>Xia, tehdasalue</strong><br>\n<br>\n\"Eikö meidän pitänyt alunperin hakea kaksi sirua?\", Kapura muistelee.<br>\n\"Muistaakseni oli niin... Mutta toinen siru on oletettavastu ulottomattomissamme, sitä on turha lähteä etsimään.\", mustavalkea toa vastaa.<br>\n\"Mitään tietoa Killjoyn sijainnista?\", Suga puhelee tutkiessaan saaren karttaa.<br>\n\"Luulen, että fiksuin veto olisi palata gukoille odottamaan.\", tulen toa ehdottaa.<br>\nKaksi muuta toaa nyökkäävät. <br>\n<br>\nLaukaus. Summerganon kaatuu maahan välittömästi.<br>\n<br>\nTehtaan katolla ampuja kiroaa. Osuma meni hieman huti eikä tappanut.<br>\n<br>\nMatoro katsastaa välittömästi katot lämpökameralla, luo miekkaansa jääsäikeen ja ampuu sen kohti olentoa katolla. <br>\nKapura tutkii toverinsa tilaa.<br>\n\"Jonkinlaisia tainnuttavia aseita...\", hän ilmoittaa Matorolle.<br>\n\"Suojaa häntä, menen katsomaan mikä tuolla on!\", jään toa ilmoittaa nopeasti ja syöksyy eteenpäin kuulematta Kapuran kommenttia.<br>\n<br>\nMatoro ampuu ranteestaan harppuunan tehtaan piippuun, ja onnistuu vetämään itsensä ylös. Toa yllättyy huomatesaan katon reunalla \"jääkehikon\" josta sen vanki on paennut.<br>\nMatoro laskeutuu ja irroittaa tarttumakoukkunsa. <br>\n<br>\n\"Toa, pudota aseesi.\", ilmoittaa mustahopea vortixx. Tämä tähtää Matoroa ikävän näköisellä ampuma-aseella.<br>\n<br>\nJuuri ennenkuin toa on hyökkäämässä, tämä tajuaa naapurikatolla olevan ampujia. Ja toisella katolla. Ja sitä seuraavalla.<br>\n<br>\n\"Mitä jos nyt vain antautuisit, niin saisit elää. Haluamme vain sen sirun.\", samainen vortixx lausuu itsevarmalla äänellä.<br>\n<br>\nTapahtumat etenivät nopeasti. Kolme klaanilaista vangittiin ja joku metsästäjä otti sirun. Nimda kuulemma aiotaan viedä parinsa luo Odinalle <br>\n<a href=\"http://biosector01.com/wiki/index.php/Airship\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">ilmalaivalla.</a><br>\n<br>\n<strong>Selli</strong><br>\n<br>\n\"Noniin, saastat. Kiittäkää minua siitä, että olette vielä hengissä.\", matala skakdi-ääni ilmoittaa köytetyille vangeille.<br>\nMetorakkin panssari näyttää kuin uudelta. Hän näyttää Nazorak-pesissä Matorolta ryöstämäänsä parannuskiveä. <br>\n<br>\n\"Metsästäjät olisivat tappaneet teidät heti. Minulla on parempi suunnitelma.\", pitkä skakdi puhuu.<br>\n\"Päästää meidät vapaaksi?\", Matoro ehdottaa.<br>\n<br>\nHetken hiljaisuus.<br>\n\"Teidät lasketaan tästä ilmalaivasta Vuorelle. Tiedättehän, paikka jossa sataa tulta, ruoho on happoa ja kivet syövät olentoja.\", skakdi lausuu, selvästi nauttien olosuhteiden kuvailusta.<br>\n\"Olet mainio maantiedon opettaja. Siirrytäänkö seuraavaksi Odinan luontoon?\", Matoro vastaa nopeasti.<br>\n<br>\n\"En tiedä oletko tyhmä vai uhkarohkea.\", skakdi ilmoittaa tylsiintyneenä ja kävelee nopeasti pois sellistä.<br>\n<br>\n\"Tulen nauttimaan kuolemanne katselusta.\", hän vielä huikkaa oven raosta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":554,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-28T10:00","content":"<strong>Xia, Ilmalaiva, lähellä vuorta</strong><br>\n<br>\nMetorakk saapui ilmalaivan ohjaamoon. Aluksen ohjaimissa istui pari vortixxia ja musta skakdi. Yksi vortixxeista nousi ja ilmoitti Metorakkille heidän olevan kolmen minuutin matkan päässä vuoresta.<br>\n<br>\n\"Hienoa, esitys alkaa siis pian.\" Metorakk istahti lokoisimmalle tuolille ohjaamossa ja etsi itselleen hyvän asennon. <br>\n<br>\nJuuri silloin ohjaamoon astui vielä yksi hahmo. Kyyryselkäinen pitkä metsästäjä, jonka luurankomaiset kädet olivat kietoutuneet viitan ympärille. <br>\n<br>\n\"Kas Purifier, mukavaa kun liityit seuraamme.\" Purifier yski kuuluvasti ja hörähti.<br>\n<br>\n\"Enhän voinut kieltäytyä kutsusta päästä katsomaan toien viime hetkiä, senkin vanha karhu.\"<br>\n<br>\n\"Minuutin päässä vuoresta\", vortixx ilmoitti. Metorakk näytti tyytyväiseltä.<br>\n<br>\n\"Hakekaa vangit.\"<br>\n<br>\nIlmalaiva kohtasi pienen tärähdyksen, pian toisen ja kolmannen. Metorakk kurtisti kulmiaan.<br>\n<br>\n\"Pieniä ilmakuoppia, hetki vain, niin kierrän ne\", Vortixx totesi. <br>\nJuuri tämän sanottuaan ilmakuopat loppuivat ja aluksen käynti tasaantui.<br>\n<br>\nMetorakk tajusi jonkin olevan pielessä ja nousi salamana seisomaan.<br>\nHän kääntyi valvontataululle ja näki mitä oli tapahtunut. Kuusi hahmoa oli murtautunut laivaan vankisellien luokse. Metorakk kääntyi kauhistuneena.<br>\n<br>\nVankisellien luona kuusi vahkia olivat juuri saapuneet vankien luokse. Summerganon reagoi ensimmäisenä ja Matoro ja Kapura pian tämän jälkeen. Kolmikko katsoi toisiinsa hämmentyneenä. Yksi vahki astui eteenpäin.<br>\n<br>\n\"Mustan Käden rynnäkköpioneerien kakkosyksikkö palveluksessanne\"<br>\n<br>\nOhjaamossa Metorakk oli juuri huutamaisillaan vartijoita ja etsimässä omia aseitaan, kun tapahtumat ryöstäytyivät lopullisesti käsistä. <br>\n<br>\nPunamusta hahmo hyppäsi suoraan ilmalaivan ikkunan läpi ohjaamoon ja ensi töikseen ampui ohjaavan vortixxin käsikanuunallaan. Musta skakdi juoksi suoraan sisään hypännyttä Killjoyta kohti, mutta Killjoy kumartui ja heitti Skakdin olkansa yli. Metorakk karjaisi ja oli valmis ampumaan tunkeilijaa zamor-pistoolilla, mutta Killjoy oli nopea ja hyppäsi tämän taakse, yksi ammus Killjoyn tykistä osui lattiaan ja paineaalto heitti Metorakkin suoraan ohjaamon ikkunasta ulos, tiputtaen tämän loputtomalta tuntuvaan pudotukseen kohti vuoren juurta.<br>\n<br>\nLuurankomainen käsi heilahti ja Killjoy joutui tekemään hänen puvulleen hieman turhan akrobaattiseen liikkeen väistääkseen sen. Purifier hyppäsi ja taklasi Killjoyn maahan. Killjoy potkaisi Purifierin päältään ja syöksyi välittömästi uudelleen vihollisensa kimppuun.<br>\n<br>\nPurifier väisti, mutta horjahti suoraan kohti ohjaamon ikkunan reikää kohti. Viitta putosi ja sen alta paljastuva rakettireppu käynnistyi. Purifier kiisi taivaalle, Killjoy perässään.<br>\n<br>\nKaksi hahmoa lenteli ristiin vuoren läheisyydessä. Hahmot iskivät yhteen nyrkein ja jaloin. Purifierin koura nappasi Killjoyn potkun ilmasta ja heitti tämän kohti vuoren seinämää. Killjoyn moottorit pelastivat hänet ja tämä veti esiin molemmat katanansa, ladaten ne täyteen ilman tuliperäistä energiaa. Purifier puhkui tulta selästään ja teki samoin. Tuliperäinen areena kahdelle tuliperäiselle soturille. Kaksikko tuijotti hetken toisiaan ja helvetti pääsi irti.<br>\n<br>\nKaksi tulen elementalivoimaa pääsi irti, tulen seinämät mittailivat toisiaan ja kietoutuivat toistensa ympäri, työnsivät toisiaan, kahden soturin ohjaillessa niiden kulkua. Yhtä voimakkaiksi osoittautuneet voimat kumosivat toisensa ja Purifier veti esiin miekan, pitkän mustan miekan, joka oli liian pitkä ollakseen oikea. Purifier kiisi suoraan kohti Killjoyta ja iski miekallaan kaikilla voimillaan. Killjoy laittoi omat miekkansa poikittain tielle, mutta se ei riittänyt, paineaalto iskusta heitti Killjoyn taaemmaksi. <br>\n<br>\nPurifier lähestyi uudelleen, mutta nyt Killjoy oli valmiina ja juuri kun Purifierin isku oli tulossa perille, Killjoy kiisi nopeasti ja tykki laukesi. Energia-ammus osui suoraan Purifierin kasvoihin, repien tämän koko oikean posken irti ja jättäen Purifierin leijumaan paikallaan rääkyen.<br>\n<br>\n\"Tbhuo, ei mhinua bhysäytä, Killjoy! Sinäh khuolet tänään!\"<br>\n<br>\nKilljoy risti miekkansa valmiina seuraavaan hyökkäykseen. Vain toinen poistuisi elävänä...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":555,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-28T14:41","content":"<strong>Xia, ilmalaiva Vuoren yllä</strong><br>\n<br>\nIlmalaivan sisällä raivoaa taistelu. Tai pikemminkin verilöyly, sillä aluksen vartijoita kaatuu eliittivahkien tulitukseen kuin heinää.<br>\n\"Hajaannutaan! Etsitään Nimda!\", Matoro ohjeistaa kolmen toan ja kuuden vahkin ryhmää. <br>\n<br>\nMetallinen ovi räjäytetään auki vahkien toimesta yksi toisensa jälkeen. Toat syöskyvät käytävillä etsien jotakin, mikä voisi olla Nimda. <br>\n\"Mukavaa. Tämä alus on iso, ja siru pieni. Huonolla säkällä tässä menee ikuisuus.\", Matoro päivittelee tilannetta.<br>\n<br>\n\"Itseasiassa ei mene ikuisuutta. Katsokaa!\", Kapura ilmoittaa tyytyväisenä, osoittaen ovea, jonka yllä lukee \"erikoisrahti\".<br>\nJoukko syöksyy oven läpi (Okei, ovi väisti oma-aloitteisesti) ja saapuu hyvin valaistuun huoneeseen, jonka keskellä on lasikupolissa oleva siru.<br>\nLiikkeentunnistimet olisivat käynnistäneet hälytyksen ellei hälyttimet soiso jo kuin viimeistä päivää.<br>\n<br>\n\"Onneksi tämä ei ole toimintaelokuva. Muuten täällä olisi itsetuhomekanismi kun otamme Nimdan.\", Suga päivittelee ja siirtää lasikuvun pois. Hän nappaa sirun nyrkkiinsä. <br>\nJos turvamekanismit toimisivat, teräsovi iskeytyisi kiinni. Klaanilaiset siirtyvät pois huoneesta nopeasti.<br>\n<br>\n\"Seuraava ongelma. Miten pääsemme pois?\", Kapura kysäisee.<br>\n\"Osaako joku ohjata tätä?\", Suga tekee jatkokysymyksen.<br>\n\"Ohjata kyllä. Laskeutua en.\", toinen jään toa ilmoittaa kevyesti.<br>\n\"Se ei taida auttaa nyt.\", tulen toa vastaa.<br>\n\"...Ei täällä tarvitse niin tyylipuhtaasti laskeutua.\", Matoro puolustelee.<br>\n<br>\n<strong>Vuoren juuri, Metsästäjien vartioasema</strong><br>\n<br>\nVartija-metsästäjä tähyilee taivaalle kiikareilla. Metorakkin ilmalaiva on pysähtynyt ja hetki sitten jotakin lensi ulos ikkunasta.<br>\n<br>\n\"Onko siellä joku?\", aseman radiosta kuuluu. Metsästäjä parantaa kuulokkeiden asentoa ja vastaa rauhallisesti.<br>\n\"Mitä, kuka, missä.\"<br>\n\"Ampukaa ilmalaiva alas! Se on vallattu!\", radiosta kuuluu.<br>\n\"Tarvitsemme ylemmän tahon luv-\"<br>\n\"MINÄ OLEN YLEMPI TAHO! OLEN METORAKK! NYT AMMUT SEN!\"<br>\nMetsästäjä tajuaa erehdyksensä ja ilmoittaa vartioaseman katolla oleville metsästäjille. Ne käsittelevät suurta tykkiä rakennuksen katolla, ja alkavat käännellä asetta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":556,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-12-29T10:28","content":"<strong>Xia, Vuori</strong><br>\n<br>\nKaksi hahmoa leijui vuoren ympärillä , lentäen ympyrää, mittaillen samalla vastustajaansa. Purifier tarttui suustaan roikkuvaan veriseen repaleeseen ja repäisi sen irti saadakseen edes hieman puhekykyään takaisin.<br>\n<br>\n\"Saastainen vahki!\", Purifier huusi ja lähti syöksyyn kohti Killjoyta, miekat kalahtivat yhteen. Purifierin hyökkäys sai Killjoyn vetäytymään hetkeksi, mutta välittömästi tämän jälkeen hän lähti vastaiskuun. Hän aloitti tarkoin harjoitellun kierreliikkeen, jossa hän heilutti molempia miekkojaan ympyrässä ja iski kerta toisensa jälkeen kohti Purifieria. Purifier kiiti ylemmäksi ja tuli miekka ojossa kohti Killjoyn selustaa. Killjoyn liike kuitenkin ylsi hyökkäystä vastaan ja Purifierin isku kalahti Killjoyn katanoihin. <br>\n<br>\nKilljoy päästi miekkojaan pitkin sähköpurkauksen Purifieriin, joka sätkähti, mutta onnistui potkaisemaan salamannopeasti samalla Killjoyn toisen miekan alas. Se putosi suoraan vuoren seinämälle, jossa maa nielaisi sen väittömästi.<br>\n<br>\nSilloin Killjoy tajusi, hänen moottorinsa pitäisivät häntä ilmassa enää viisi minuuttia. Salamannopealla hyökkäyksellä hän ampui yhden tulisäteen suoraan Purifierin rakettireppuun. Se vahingoitti toista moottoria ja Purifier menetti korkeutta. Nyt Killjoyn ei enää tarvitsisi käyttää moottoriensa täyttä voimaa. <br>\n<br>\nPurifier laskeutui suoraan vuorelle, jossa välittömästi ensimmäinen kivi koetti ahmaista hänet, rakettireppu kykeni kuitenkin nostamaan hänet ilmaan ja sen avulla hän nyt loikki valtavia loikkia Vuoren seinämillä. Killjoy seurasi ja nyt kaksi hohtavaa hahmoa törmäili toisiinsa valtavalla voimalla. <br>\n<br>\nPurifier heilautti valtavaa miekkaansa ja Killjoy teki samoin. Kumpikin huomasi toisensa taktiikan liian myöhään. Purifierin miekka lävisti Killjoyn rintakehän samalla kun Killjoyn miekka katkaisi Purifierin miekkaa kantavan käden.<br>\n<br>\nKilljoy hoippui taaksepäin, miekan töröttäessä hänen rinnassaan, Purifierin käsi edelleen roikkuen siitä.<br>\nPurifier huusi kätensä perään ja tämän selän pienoistulivuoret päästivät valtavan laavapurkauksen.<br>\n<br>\nKilljoy repäisi miekan irti, tämä ei loppuisi tähän. Hän karjaisi ja hyppäsi suoraan kohti Purifieria, taklaten tämän ja samalla itsensä vuoren alemmalle tasolle. Nopealla kierähdyksellä hän väisti kiven, jonka kita miltei vei häneltä jalan. Purifier oli jo pystyssä ja potkaisi Killjoyta vatsaan, saaden tämän lentämään vuoren reunalle.<br>\n<br>\nKilljoy roikkui nyt sormiensa varassa valtavissa tuskissa Vuoren jyrkänteeltä. Purifier nauroi mielipuolista nauruaan ja tuli katsomaan Killjoyn tuskaa.<br>\n<br>\n\"Kenraali Killjoy. Viimein, VIIMEIN!\"<br>\n<br>\n\"Sinä tapoit hänet...\", Killjoy mutisi hiljaa.<br>\n<br>\n\"En kuule sinua saasta, puhu lujempaa\", Purifier ilkkui.<br>\n<br>\n\"Sinä-tapoit-hänet.\"<br>\n<br>\n\"En vieläkään kuule sinua, PUHU KOVEMPAA!\", Purifier huusi ja potkaisi samalla Killjoyn toisen käden pois. Nyt Killjoy roikkui yhden kätensä varassa varmasta kuolemasta.<br>\n<br>\nKilljoy keskittyi ja väänsi viimeiset voimansa moottoreihinsa, Killjoyn sisällä kihisevä raivo sai ne hehkumaan, sai koko hänen kehonsa hehkumaan elementaalienergiasta, joka halusi ulos.<br>\n<br>\n\"SINÄ TAPOIT HÄNET!\"<br>\n<br>\nMoottorit käynnistyivät ja ohjukseksi muuttunut Killjoy nappasi Purifierin otteeseensa. Killjoy lensi, lensi ja lensi, aivan vuoren huipulle ja lensi täydellä voimalla suoraan päin sen huippua.<br>\n<br>\nPöly täytti ilman, valtavat iskusta irronneet lohkareet putoilivat kohti maata. Pilven laskeuduttua, Killjoyn viimeisen iskun seuraukset näkyivät. Purifierin selkä oli katkennut ja hänen ruhonsa makasi nyt lohkareen päällä epämiellyttävässä asennossa, hänen ruumiinsa valui verta useasta paikasta ja hänen jalkansa olivat hioutuneet pois. Nyt hän makasi siinä ja yski nesteitään ulos, mutta nauroi samalla.<br>\n<br>\nKilljoy oli kuluttanut iskuunsa liikaa ja nyt hän makasi liikuntakyvyttömänä metrin päässä Purifierista. Hänen haarniskansa oli kuoritutunut yläruumiista miltei kokonaan pois ja Purifierin tekemä lävistämä haava näkyi nyt selvästi. Killjoyn kypärä oli puoliksi haljennut ja hänen päälakensa ja vasen silmänsä näkyi nyt Purifierillekin.<br>\n<br>\nPurifier oksensi päälleen ja kakoi sitä ulos rinnuksilleen. Käkätys kuitenkin jatkui edelleen. Vuori oli alkanut purkautumaan.<br>\n<br>\nTulikiveä tippui heidän ympärilleen, vähitellen sulaa kiveä alkoi valumaan heitä kohti. Purifier nauroi edelleen.<br>\n<br>\n\"Ironista eikö totta kenraali. Minä vien ystäväsi ja kun yrität kostaa häntä, vien sinutkin. Sinäkin olit vain yksi tunteellinen ja heikko nilviäinen\", Purifier kakisteli.<br>\n<br>\n\"En välitä enää, sinä kuolet tänne, niin kuolen minäkin.\"<br>\n<br>\nPurifierin nauru muuttui entistäkin korviahuumaavammaksi. <br>\n<br>\n\"Mutta kumpi menettää enemmän? Minä olen elänyt täysillä, tuhonnut, polttanut, kiduttanut, nauttinut siitä mitä osaan. Sinä olet elänyt ainaisessa pelossa muista. Minä säälin sinua Killjoy.\"<br>\n<br>\n\"Jo viimeisen kahden vuoden ajan, ainoa asia, jota olen halunnut, on nähdä sinun kuolevan, nähdä sinun kuolevan omissa käsissäni. Nyt minä sain sen, minulla on nyt rauha.\"<br>\n<br>\nPurifier rupesi vielä kerran avaamaan suutaan, mutta ei tehnyt sitä. Hän näki sen tulevan ja sulki silmänsä.<br>\n<br>\nValtava palava kivenlohkare tippui rinnettä alas, suoraan Purifierin päälle. Se murskasi hänen päänsä ja tippui sen jälkeen pois ja vieri Killjoy ohitse alas maata kohti. Killjoy sulki silmänsä myös. Hän oli täyttänyt tehtävänsä. <br>\n<br>\nKivenlohkareet tippuivat entistä tiheämmin, ei enää kauaa... Juuri silloin tähän asti isoin vyöry kiviä lahti kulkemaan kohti Killjoyta ja hän tiesi, ettei hän selviäisi tästä.<br>\n<br>\n\"Minä tein sen. Kiitos.\"<br>\n<br>\nHän valmistautui iskuun, iskuun jota ei tullut. Hän tunsi roikkuvansa, roikkuvansa jostain terävästä. Hän kuuli rääkäisyn, hän tunsi putoavansa...<br>\n<br>\n<em>Kymmenen minuuttia myöhemmin</em><br>\n<br>\nKilljoy heräsi. Hän avasi silmänsä. Mitä oli tapahtunut? Hän katsoi ympärilleen, hän ei ollut enää vuorella, se kohosi kauempana horisontissa. Hän makasi maassa, jossain tehdasalueella. Hän kampesi itsensä puoliväkisin polvilleen ja näki vastauksensa.<br>\n<br>\nGS oli tullut paikalle viime hetkellä. Se oli seurannut johtajaansa koko ajan ja oli napannut tämän suuhunsa ja kiitänyt alas. Killjoy oli juuri kiittämässä ratsuaan, kunnes huomasi tämän karmeuden. GS:n selkä oli palanut ilmeisesti palavan kiven törmäyksestä. GS oli syöksynyt alas, suoraan tehdasalueelle, jossa maassa olleet rautapalkit olivat lävistäneet sen.<br>\nGS ei enää äännellyt, ei enää liikkunut, ei enää koskaan viettöisi aikaa mestarinsa kanssa. Mestarin, jonka se oli viimeisellä teollaan pelastanut.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":557,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-29T12:06","content":"<strong>Xia, ilmalaiva Vuoren yllä</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/zjRMskjthMo/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/zjRMskjthMo"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/zjRMskjthMo/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/zjRMskjthMo"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Äkkiä!\", Matoro huutaa juostessaan käytävää pitkin, kohti ohjaamoa. Vahkeja odottaa siellä valmiina ottamaan klaanilaiset selkäänsä ja lentämään alas.<br>\n<br>\nAlhaalla oleva tykki on tähdätty suoraan ilmalaivan moottoreihin. Skakdipari asettaa massiivista ammusta piipusta sisään.<br>\n<br>\nKapura syöksyy sirun kanssa yhden vahkin selkään, ja olento lähtee lentoon. <br>\nAlta kajahtaa laukaus ja ilmalaivan kaasua täynnä oleva pallo leimahtaa liekkeihin, tulimyrskyn edetessä moottoreista ohjaamoa kohti.<br>\nYksi taaempana ollut vahki sulaa kasaksi protodermistä. Ohjaamossa olevat toat ja vahkit iskeytyvät paineaallon vaikutuksesta ilmaan, ja muutamassa sekunnissa aikaisemmin niin komea ilmojen valtias syöksyy maahan palaen. <br>\n<br>\nJään toat ja vahkit syöksyvät kovaa kohti vuorta, jossa on ilmeisesti puhjennut tulimyrsky. Matoro on näkevinään jonkun vuoren huipulla.<br>\nYksi vahki iskeytyy vuoren pintaan, jääden tämän valtavan olennon ruoaksi. Kolme vahkia tulittavat ilmasta vuorta, jolloin tämä jättää joukon hetkeksi rauhaan.<br>\nMatoro osuu kovaa kiveen, saaden panssarointiinsa useita rikkoumia. Summerganon iskeytyy myös kivikkoon.<br>\nVahkit laskeutuvat hetkeksi.<br>\n<br>\n\"Meidän pitää päästä pois vuorelta!\", Suga huutaa. Laavaa ja kiveä valuu alas vuorta. <br>\n\"Kylmennetään lämpötilaa!\", Matoro huutaa. Hän kutsuu elementtivoimien rippeitään kylmentämään lämpötilaa laavan yltä. Summerganon tekee samoin, ja laava alkaa hidastua.<br>\nViisikko alkaa kulkea jyrkänteitä alaspäin.<br>\nLisää laavaa ja kiviä jyrisee rinnettä alas. Vuori yrittää imaista jonkun osaksi itseään, mutta kohteet ovat liian nopeita. Olento alkaa nostaa massiivista kiviseinämää pakenevan aterian ympärille.<br>\n<br>\nKapura katsoo hätääntyneenä ystäviensä ongelmia vuorella. Tämän kuljettanut vahki on valmiina tulen toan vieressä, miettien itsekkin. Se on kuitenkin valmiina ampumaan jokaisen vihollisen joka tulisi häiritsemään heitä.<br>\n<br>\nKapura kutsuu kanohi Shanin voimia. Hän tietää että satunnaisista elementeistä ei ole juuri hyötyä, sillä vain muutamat, kuten kivi, voisi pelastaa muut Vuorelta. Tulen toa keskittyy naamioonsa, häivyttäen mielestään kaiken ylimääräisen.<br>\n<br>\nSuuri, orgaanisesta kivestä koostuva seinämä nousee hitaasti mutta varmasti vuoren rinnettä pitkin, lukiten toat ja vahkit sen sisään. Maa näiden jalkojen alla alkaa rakoilla, makutojen sairas luomus valmistautuu syömään heidät.<br>\n<br>\nSilloin tapahtui jotakin. Kiviseinämä alkaa vetäytyä, Kapuran lujasti keskittyessä siihen. Joukko syöksyy madaltuneen seinämän yli, juuri ennenkuin maa heidän altaan olisi kadonnut. Tulen toa keskittyy kivimassan hallintaan jatkuvasti. Vaatii kaiken hänen päättäväisyyden pitää Vuori aisoissa.<br>\n<br>\n<em>Muutaman minuutin kuluttua...</em><br>\n<br>\n\"Mitään tietoa Killjoysta?\", Matoro kysäisee maassa väsyneenä istuvalta Kapuralta. <br>\n\"Gukko-lintu pelasti Kenraalin. Se lensi tehdasalueelle.\"<br>\n\"Mennään!\", Suga ilmoittaa.<br>\n\"Kapura ei taida jaksaa. Mene sinä parin vahkin kanssa. Jään tänne odottamaan.\", toinen jään Toa ehdottaa.<br>\nKaksi kolmesta vahkista lähtee suuren valkohaarniskaisen perään kohti tehtaita.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":558,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-12-29T13:07","content":"<strong>Nazorakein pesä, päätutkimuskammio</strong><br>\n<br>\nTohtori 006 katseli munahautomoa rauhallisin mielin panssarilasin läpi. Työpäivä oli ohi ja Nazorak-tiederyhmän ylijohtaja oli jo riisunut valkoisen suojapukunsa päältään. 006:n oikeassa kädessä oli pieni kuppi, josta torakkajohtaja nautiskeli elimistöönsä kirkkaankeltaista nestettä. Nesteen vaikutus sai 006:n tuntemaan olonsa hieman väsyneeksi. Tohtorin onneksi työpäivä oli kuitenkin jo ohi.<br>\n<br>\nJoku yksinäinen torakkainsinööri työskenteli vielä munanlämmittimien kimpussa lasin toisella puolella. Tämä suhteellisen uusi insinööri ei ollut millään tapaa kovin älykäs, mutta osoittautui erittäin tottelevaiseksi. Insinööri myös muistutti etäisesti erästä torakoiden maavoimien korkea-arvoista upseeria. 006 ei ollut aivan varma, kannattiko kyseisen kenraalieverstin hetki sitten tapahtunutta katoamista kyseenalaistaa.<br>\n<br>\nTohtori huokaisi. Hän kääntyi ympäri ja käveli kohti omaa työpöytäänsä.<br>\nMatkalla beigen värinen torakka erehtyi katsomaan itseään eräästä laboratorion peilistä ja sai välittömästi kivuliaan muistutuksen siitä, miksi ei ollut koskaan joutunut kouluttautumaan taistelua varten. 006:n käsivarret olivat säälittävän laihat ja hänen keskiruumiissaan ei ollut näkyvää lihaksistoa. Tohtori ei myöskään pystynyt juoksemaan kovin montaa minuuttia hengästymättä.<br>\nSillä ei kuitenkaan onneksi ollut väliä. 006:n aivot olivat poikkeuksellisen suuret ja hän ei ollut koskaan joutunut yhteenkään taistelutilanteeseen.<br>\n<br>\nSe ei silti poistanut hänen omaa häpeäänsä. 006 vilkuili hetken itseään peilistä ennen kuin käveli takaisin pukukoppiin ja piiloutui syvälle valkoiseen suojapukuunsa.<br>\n<br>\n006 käveli työpöytänsä ääreen. Hän istahti askeettiselle tutkimustuolilleen ja nosti pöydän laatikosta raporttipinon viime viikkojen edistyksestä.<br>\n<br>\n<em>RAPORTTI #923:<br>\nPROJEKTI \"ERIKOISHAARNISKA\"<br>\nTILA: TUHOUTUNUT</em><br>\n<br>\nTohtori 006 pyöräytti silmiään ja huokaisi. \"Erikoishaarniska\", 006 sanoi puoliääneen. Mekaniikkaosastolla ei tunnetusti ollut yhtään mielikuvitusta.<br>\n006 laittoi raportin siististi takaisin laatikkoon.<br>\n<br>\n<em>RAPORTTI #1043<br>\nPROJEKTI \"AVARUUSJUNA\"<br>\nTILA: <strong>HYVIN</strong> EPÄONNISTUNUT<br>\nTeknikko 129 alennetaan täten upseerista siivoojaksi</em><br>\n<br>\n006 naurahti kuivasti. \"Avaruusjuna\", torakkatohtori sanoi karhealla äänellään. \"Kuka idiootti antoi tälle projektille suostumuksens...\"<br>\nTohtori vaikeni nähdessään oman kädenjälkensä ja allekirjoitetun suostumuksen paperissa. Tohtori taittoi paperin varovaisesti kaksinkerroin ja ajoi sen pöydällään lojuvan silppurin läpi ennen kuin jatkoi raporttien selaamista.<br>\n<br>\n<em>RAPORTTI #1103<br>\nPROJEKTI \"UUSI SUKUPOLVI\"<br>\nTILA: KESKENERÄINEN<br>\nSYY: Kohde 000:n elimistö hylkii hormoneja</em><br>\n<br>\nTohtori 006 laski paperit käsistään pöydälle ja kääntyi tuolillaan kohti panssarilasi-ikkunaa. Hän huokaisi.<br>\n000. Kuningatar. Kaikkien Nazorakien luoja. 006 oli yksi kolmesta tiedemiehestä, joiden annettiin koskea kuningattareen.<br>\nJohtoporras vaati nopeampaa munantuotantoa. Se ei onnistunut. Johtoporras vaati sotilaiden toukkavaiheen täydellistä ohittamista. Se ei onnistunut. Johtoporras vaati uuden sukupolven kaikkien tunteiden ja alkukantaisten viettien poistamista sotatehokkuuden maksimoimiseksi.<br>\nSekään ei ollut onnistunut.<br>\n<br>\nTorakkatohtori nojasi syvemmälle tuoliinsa avaten hieman työpukuansa. Hän käänsi katsettaan kohti laboratorion panssarilasista ikkunaa ja katsoi sen läpi munanhautomon takana hahmottuvaa suurta teräksistä palloa, jonka sisällä Nazorak-kuningatar oli. Yleensä tähän aikaan 000 nukkuisi jo rauhallista untaan, mutta nyt se karjui. Valtavalle olennolle annettujen hormonien tarkoituksena oli ollut rauhoittaa se, mutta efekti oli ollut täysin päinvastainen. Tiimi torakoita oli yrittänyt jo joitakin tunteja tainnuttaa raivoavaa kuningatarta tainnutussäteillä ja unikaasulla. Ne olivat toimineet, mutta herättyään 000 oli vain jatkanut raivoamistaan.<br>\nKetjuilla kammioonsa vangittu kuningatar ei ollut vain raivoissaan. Se kärsi.<br>\n<br>\nTohtori 006 käänsi katseensa pois 000:n kammiosta ja yritti olla kuuntelematta kuningattaren huutoja. Nazorak-tiedemies katsoi omia kasvojaan pitkään juomakuppinsa sisältämän nesteen heijastuksesta.<br>\nSitten 006 sanoi kaksi sanaa. Hän ei ollut käyttänyt kumpaakaan kertaakaan elämässään ennen tätä päivää ja suorastaan yllättyi, kuinka luonnollisesti molemmat tulivat ulos.<br>\n<br>\n<em>\"Anteeksi, äiti.\"</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":559,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-12-29T14:43","content":"<strong>Stelt, pieni majatalo räkäisessä kauppasatamassa</strong><br>\n<br>\nOli aamuyö. Makuta Nui makasi sängyllä ja oli Guardianin vuoro vahtia. Kaksikko oli kaiken järjen mukaan kadottanut väkivaltaisen torakkaeliitin perästään, mutta kumpikaan ei pystynyt nukkumaan. Omilla univuoroillaan klaanilaiset pääasiassa teeskentelivät lepäävänsä. Molemmat olivat uppoutuneet ajatuksiinsa.<br>\nSteltillä oli kylmää. Viileä merituuli levitti valkoisia lumihiutaleita ympäri rantakylää, jota Guardian katseli majatalon huoneen ikkunasta.<br>\n<br>\nKumpikin klaanilaisista tiesi, että nukkumisesta ei tulisi mitään. He odottaisivat todennäköisesti vielä Guardianin univuoroa, minkä jälkeen he suuntaisivat kohti rantaa ja vuokraisivat uuden veneen joltain rannan steltiläisistä kauppiaista. Sen jälkeen matka Zakazia kohti jatkuisi.<br>\n<br>\nGuardian tutki lumimyrskyä katseellaan. Se oli jo hellittämässä hieman, mutta tuulet häiritsisivät Manun ja Guartsun venematkaa vielä pitkään.<br>\nHuomaamattaan Guardian sulki silmänsä ja nojasi ikkunalasia vasten.<br>\nSillä välin, kun Guartsu nukkui, Manu kävi vuokraamassa heille veneen tietäen, että he tuskin koskaan palauttaisivat sitä. Siinä ei kestänyt kauan. Pian hän jo palasi surkeaan majataloon. Guardian hätkähti hereille, kun ovi paiskautui auki.<br>\n”Meillä on vene”, Manu sanoi.<br>\n”Okei, lähdetään”, Guardian sanoi vielä hieman unisena.<br>\n<br>\nVenessä Guardian vaipui ajatuksiinsa ja lopulta nukahti uudelleen. Makutakin oli mietteissään ohjatessaan venettä. Se oli rentoa puuhaa niin kauan, kuin kalat eivät käyneet liian häiritseviksi. Nynrahilla oli tosiaan jotain pielessä. Muuan steltiläinen kauppias oli tilannut eräältä Nynrah-haamulta aseita. Tilausta ei ollut toimitettu. Aikaa tästä oli jo viikko.<br>\n<em>Mitä se voisi olla? Kuka häiritsee yhteyttä?</em><br>\n<br>\nLaiva seilaili merellä, tosin väärään suuntaan, mutta Guardian ei herännyt ennen kuin Manu oli ehtinyt korjata asian. Sitten Guardian lopulta heräsi. Hän oli hieman virkistynyt.<br>\n”Nukuitko hyvin?” Manu sanoi teennäisesti.<br>\n”En”, Guartsu vastasi, ”mutta ainakin nukuin.”<br>\n”Kerrohan vähän tästä ystävästäsi.”<br>\n”Hmm. Hän on entinen Skakdi-sotalordi. Ja juoppo. Eipä hänestä ole enempää kerrottavaa.”<br>\n”Ja luulet saavasi häneltä tietoja?”<br>\n”Minä <em>saan</em> häneltä tietoja.”<br>\n”Selvä.”<br>\nOikeasti Guardian ei ollut niin varma, että Warrek tietäisi kaiken, mitä hän lähti Zakazilta hakemaan. Mutta se oli paras tietolähde, jonka hän pystyi keksimään. Ja todennäköisesti vanha roisto tietäisi sitä sun tätä.<br>\n<br>\nMeren aallot iskivät laivan kylkiin, kylmyys tunkeutui luuytimiin saakka. Lumihiutaleet, terävät sellaiset, pistelivät niitä kohtia ruumiista, joita viitta ei suojannut. Yö alkoi saapua. Heillä oli vielä ainakin kolme samanlaista päivää edessä. Sitä oli ikävä ajatella.<br>\n<br>\nHe näkivät pikkuisen luodon.<br>\n”Tuonne”, Guardian sanoi osoittaen luotoa käsi täristen. Manu nyökkäsi ja ohjasi veneen luodolle. He kiinnittivät veneen köydellä kantoon, joka olikin luodon ainoa asukki. Vaikka he tiesivät, että kukaan ei siellä heidän kimppuunsa yrittäisi käydä, he asettivat vahtivuorot. Manu meni veneeseen nukkumaan. Guardian vahti venettä ja tarkkaili ympäristöä. Kylmässä.<br>\n<br>\n[spoil]G kirjoitti puolet.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":560,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-12-29T14:44","content":"<strong>Pieni trooppinen saari, hiekkaranta</strong><br>\n<br>\nHiekka suhahti hiekkamaisesti Ämkoon ja Snowmanin laskeutuessa sukellusveneen katolta sen päälle.<br>\n\"He sanoivat paenneensa tälle kääpiösaarelle?\" Ämkoo kysyi, ja etsi katseellaan metsänrajasta vihjeitä matoralaisten olinpaikasta.<br>\n\"Jepulis\" Snowman vastasi, ja alkoi huutamaan. \"Haloo? Minä täällä!\"<br>\n<br>\nLumiukko huitoi käsillään suurin elein ilmaa, ja koetti muutenkin tehdä itsensä näkyväksi. Ämkoo katseli hetken hiljaa, ja huomautti sitten matoralaisten luultavasti jo huomanneen hänet, jos tosiaan olivat rannan tuntumassa. Snowie lopetti toimensa, ja hetken liikkumattomuuden jälkeen viidakon siimeksestä astui kolme vihreää hahmoa. Yhden lumiukko tunnisti vastarintaliikkeen Ternokiksi.<br>\n<br>\nMatoralaiset tervehtivät Snowmania, joka vastasi heille iloisesti. Ämkoo seisoi hieman syrjemmällä lumiukon selittäessä vastarintaliikkeen jäsenille Klaanilaisten tilannetta.<br>\n\"Selvä asia\" Ternok vastasi. \"Saatte kyllä lepopaikan, ja tuo toverisi ensiapua. Mutta sinut tahdomme palkita hyvistä töistäsi.\"<br>\n\"Voi kiitos?\"<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Öh, lyhyt ja viimeistelemätön. Piti saada valmiiksi ennen lomamatkaani. [/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":561,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-12-30T09:11","content":"<strong>Xia</strong><br>\n<br>\n\"Me voitimme.\", Matoro toteaa hiljaa katsellessaan tehdasalueelle. Kapura on jo toipunut edellisestä koitoksestaan ja on valmis toimintaan. Hän on asettanut Nimdan sirun panssareihinsa.<br>\n\"Emme me vielä ole poissa tältä saarelta. Sitäpaitsi se toinen siru, mitä tulimme etsimään, on kateissa.\", tulen toa vastaa. Hänen päänsä on täynnä ajatuksia. Miten sain naamion hallintaani? Toistuisiko se? <br>\n<br>\n\"Havaitsin liikettä.\", kaksikon lähellä vartioiva harmaa vahki ilmoittaa koneäänellä.<br>\n\"Mitä..?\", Matoro aloittaa. Vahkin kahdesta plasma-aseesta lähtee sarjat tulikuumaa plasmaa rakennusten joukkoon, aiheuttaen jonkin räjähtämisen. Naama nousee rakennustan välistä ja tulittaa jollakin joukkoa kohden. Toat syöksyvät matalaksi.<br>\n<br>\n\"...Eikö ne metsästäjät jätä meitä ikinä rauhaan...\", jään toa miettii tylsistyneenä.<br>\n<br>\nVähän matkan päässä, Metsästäjäien vartioaseman katolla steltiläismetsästäjä katselee kaukoputkella tilannetta. <br>\n\"Kolme yksikköä, tarvitsemamme objektin kanssa. Suoritetaan hyökkäys sivustaan.\", olento puhuu.<br>\n\"Lopeta se sotilastermeillä pelleily, tyyppi.\", hänen vieressä oleva olento murhataa ja lyö kyynerpäällään tätä.<br>\n\"Tehkää jotakin hyödyllistä, menkää edeltä!\", heidän taakseen tullut hopeasininen skakdi murahtaa ja tönäisee kaksikon alas.<br>\n<br>\n\"TSO maksaa toisesta sirusta niin paljon, että se on pakko saada.\", Metorakk murisee ja käskee vartioasemalta lisää metsästäjiä.<br>\n<br>\n\"Antautukaa!\", joku lyhyt metsästäjä karjuu ja ryntää kolmikkoa kohti. Kapura taklaa olennon maahan, iskien tämän tajuttomaksi.<br>\n\"Mikseivät nuo ikinä opi huutamaan 'antautukaa' vasta kun on oikea hetki?\", Kapura pohtii ääneen.<br>\n\"Mikset kysy?\", Matoro kysäisee kevyesti miekkaillessaan yhtä vastaan.<br>\n<br>\nSilloin alkoi tapahtua. opea ohjussade sivusta osui vahkiin, irroittaen tältä toisen käden ja kaaten olennon. Metorakk syösyy erikoishaarniskassaan paikalle, ampuen lisää ohjuksia Matoroon ja Kapuraan. Metorakk tajuaa ettei ollut pohtinut kummalla toista siru on.<br>\n<br>\n<em>Pikkuvikoja...</em>, skakdi ajattelee ja syöksyy terineen kahden Toan kimppuun. Matoro torjuu taitavalla liikkeellä iskun ja Kapura suorittaa vastaiskun skakdiin. Tämän panssariin ilmestyy viilto. Eliittipanssari ei kestä enää kauaa Xian taisteluita.<br>\nSkakdi vetäisee ketjun päässä olevan piikkimoukarinsa ja huitaisee sillä nopealla liikkeellä eteenpäin. Tulen toan punainen panssari saa pahan osuman, toan itsensä lentäessä selälleen maahan. Nimdan siru putoaa maahan.<br>\n<br>\nMetorakk syöksyy, nappaa nyrkkiinsä valkoisen aarteen kouraansa ja nousee. Matoron miekka iskeytyy hyökkääjän olkapäähän, iskien palan panssaria irti. Skakdi karjaisee ja huitaisee kohti toaa. Kaksikko aloittaa nopeatempoisen miekkailun kauemmaksi taistelun polttopisteestä. Kaksikko pitää miekkojaan toisiaan vasten.<br>\n<br>\nPitkä vihollinen on Matoroa runsaasti pidempi. Se tuijottaa jään toaa punaisilla silmillään kypärän aukoista. Ilkeät skakdinhampaat puristuvat tiukasti yhteen.<br>\nMetorakk laukausee ranneohjuksena lähietäisyydelta. Ne osuvat Matoron valkoiseen miekkaan, heittäen tämän kauas taakse. Seuraava nyrkinisku heittää toan kovaa maahan.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/TsohyA97ksU/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/TsohyA97ksU"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/TsohyA97ksU/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/TsohyA97ksU"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n(anna musiikin soida vähän aikaa)<br>\n<br>\nMetorakk osoittaa zamor-pistoolilaan aseetonta toaa.<br>\n\"Tiedän että tämä on erittäin kliseistä, joten en kysy viimeisiä sanoja.\", skakdi myhäilee.<br>\n<br>\n\"Ei edes ihan pieniä viimeisiä sanoja?\", Matoro kysyy, yrittäen saada lisäaikaa.<br>\n<br>\n\"Ei.\", hopeahaarniskainen soturi murahtaa. Skakdinhampaat vääntyvät hymyyn, joka on kaikkea muuta kuin kaunis.<br>\n<br>\nMatoro suorittaa nopean kierähdyksen maassa, napaten miekkansa. Metorakk astuu taaemmas ja ampuu. <br>\nMatoro torjuu ammuksen.<br>\nMetorakk tulittaa zamor-pistoolinsa lippaan tyhjäksi. Toa torjuu, torjuu toiseen suuntaan, kunnes yksi ammus osuu Matoroa naamioon. Teleskooppisilmälisäosa repeää irti ja loppu naamio lentää pois. Matoro kaatuu maahan puolitajtuttomana.<br>\nMetorakk asettaa pistoolinsa toan sydänkiveä vasten. <br>\n<br>\nMatoro tavoittelee silmät kiinni miekkaansa. Metorakk puristaa liipasinta.<br>\nAseesta kuuluu pelkkä naksahdus. Skakdi iskee ranneteränsä Matoron rintapanssarista läpi, mutta juuri silloin Matoro sivaltaa maasta miekallaan Metorakkin käden irti. Skakdi karjuu tuskasta. Toa koittaa pysyä kaikesta kivusta huolimatta tajuissaan ja lataa energialatauksen miekkaansa, ampuen sen vastustajaansa, kärventäen Metorakkin totaalisesti. Panssari hehkuu punaisena skakdin kaatuessa maahan. Matoro menettää viimein tajuntansa.<br>\n<br>\nKaksi puolikuollutta ruumista makaa Xian tuhkaisessa maassa. Pieni valkoinen siru hohtaa kaksikon välissä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":562,"creator":"BD","timestamp":"2011-01-02T09:01","content":"<strong>Metsä, aukio järven lähellä.</strong> <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/8GGO7hUYE18/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/8GGO7hUYE18"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/8GGO7hUYE18/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/8GGO7hUYE18"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nUmbra nousi pusikosta vaivalloisesti, hän oli saanut pieniä ruhjeita, mutta ei mitään vakavampaa, eversti selvitti päätään sokaistukselta.<br>\n<br>\n\"Sinä et sitten pysy kuolleena, vai?\"<br>\n<br>\nEversti latasi asettaan, tällävälin Umbra iski tätä aseeseen.<br>\n<br>\nEversti ei ollut kovinkaan voimakas ja häpesi sitä, että joutui käyttämään isoa sinkoa ja tekoniveliä kyetäkseen edes puolustautumaan, eversti tähtäsi singolla toistamiseen Umbraa, Zamor-sinkoa ei ollut tarkoitettu lähitaisteluun se oli valmistettu lähinnä isojen massiivisten joukkojen torjumiseen, Sinko hölskyi everstin kädessä ja tämä laukaisi, Umbra väisti sen helposti.<br>\n<br>\nGlatorianking oli kaatunut maahan pidelleen rintaansa, Glatoriantyranni lähestyi uhkaavan näköisenä.<br>\n<br>\n”Miksi sinä teet tämän minulle?”, Toa köhi maassa.<br>\n<br>\n”Sinä 'pieni' olento et voi sitä ymmärtää ja nyt pysy vain hiljaa niin siistin tämän”. Mustan puhuva toa sanoi ilkeästi ja kohotti miekkansa viimeiseen iskuun.<br>\n<br>\nEversti oli epätoivoisena ladannut singon nopeasti ja Umbra näki Gekon tilanteen, olisi vain yksi mahdollisuus.<br>\n<br>\nEverstin pitäessä sormeansa liipaisimella, Umbra pamautti nyrkillään sinkoa ja se kääntyi kohti kaksikkoa. Juuri sekuntia ennen laukaisua GK ehti kierähtää sivuun, ammus lensi suoraan kohti Glatoriantyrannin rintaa ja tämä lensi metsikköön.<br>\n<br>\nHäkeltynyt eversti latasi viimeisen panoksen, Umbra löi everstiä päin näköä ja tämä horjahti kumoon pelokkaana.<br>\n<br>\n”Anna se sinko tänne!”, Umbra huusi.<br>\n<br>\n”Siinä on vain y....yksi panos.”<br>\n<br>\n”Se riittää vallan mainiosti.”<br>\n<br>\n”Umbra älä!”, Gekko huusi.<br>\n<br>\nUmbra pamautti Everstin ruhon kohti metsikköä.<br>\n<br>\n”Umbra, et olisi...”<br>\n<br>\nPalava toa näkyi kävelevän heitä kohti se oli rähjääntynyt ja hajonnut, mutta se oli elossa ja käveli edeten hitaasti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":563,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-01-03T10:54","content":"<strong>Pieni saari<br>\nKolmen tunnin matka Xialta, monia kuukausia sitten</strong><br>\n<br>\n\"Kas päivää Malcirem, sinua ei ole näkynyt aikoihin\", vihertävä Vortixx tervehti hyvin rentoutuneesti edessä kävelevää punertavaa Vortixxia.<br>\nJoukko heidän lajinsa edustajia olivat saapuneet veneillään punaisen saarelle heidän takana. <br>\n\"Päivää sinullekin Kelbuuno\", punainen Vortixx vastasi apaattisesti.<br>\n\"Mitä luulet sen Maxitrillianin keksivän tällä kertaa?\", vihreä Vortixx kysyi Malciremilta. \"Jotain täysin käsittämätöntä, siitä olen varma\", hän vastasi. Useat Vortixxit kokoontuivat pölyisen, pienen saaren päälle.<br>\nPieni, lautasen muotoinen kamera saapui Vortixx joukon eteen ja ohjasi heidät yhdestä kalliosta avautuneeseen oviaukkoon läpi.<br>\nJoukon käveltyään pitkän ajan portaita alas kylmien korridorien läpi.<br>\n\"Eikö se Skakdin kuvatus vieläkään luota meihin?\", yksi joukon Vortixxeistä mainitsi, \"Oletko katsonut peiliin lähiaikoina\", toinen Vortixx vastasi, jonka jälkeen muut Vortixxit nauroivat ivallisesti.<br>\nKäveltyään tovin he viimein saapuivat sovittuun kokoontumispisteen oven eteen.<br>\n<br>\nAvhrak Va avasti oven Vortixxeille. Huone oli suuri ja keskellä oli pöytä joka otti suurimman osan huoneen tilasta.<br>\nVortixxit istuivat pöydän ääreen yleisiin paikkoihinsa ja alkoivat odottamaan.<br>\nAika alkoi kulumaan enemmän kuin Vortixxit pystyivät sietämään. Yksi heistä naputteli pöytää kärsimättömästi ja toinen haukotteli ja laittoi kyynärpäänsä pöydälle.<br>\nMalcirem nousi tuolistaan äkkipikaisena; \"Karzhanin Maxitrillian! Minä en tänne jää odottamaan hänen egoistista pärstäänsä täällä näin kauan! Sanokaa, että olen sairaana, sillä minä lähden!\", Malcirem huusi ja marssi ovea päin.<br>\n\"Noh, hyvä Malcirem, minne kiirehdit?\", ääni kuului hänen takaa. Harmaa, samettitakkinen Skakdi oli ilmestynyt yhtäkkiä pöydän ääreen istumaan tuolilleen, kun kaikki huoneet olevat Vortixxit keskittivät huomionsa punaiseen lajitoveriinsa. Malcirem palasi takaisin paikalleen sanomatta mitään. On parasta pysyä hiljaa ellei halua lisää hankaluuksia.<br>\n\"Hyvää päivää hyvät herrat\", Maxitrillian aloitti hyvin tekoiloisesti, \"Kutsuin teidät kaikki tänne ilmoittaakseen ilouutisen; Projekti: Rautainen Kuolema on läpäissyt jokaisen testin. Se on valmis\".<br>\nVortixxit alkoivat heti näyttämään paljon kiinostuneemmalta. Maxitrillian näppäili pöydän alla olevaa ohjainta, joka käynnisti hologrammi-projektorin heidän keskelle.<br>\nJoukko keskitti katseensa hologrammikuvaan, jossa esiintyi Projektin viimeisimpien mallien sinipiirrustukset.<br>\n<br>\n\"Satojen Toien voima, tuhansien Zyglakien raivo. Panssari, jota ei edes kestävin Prototeräs voi lävistää ja älykkyys, jota suurinkin sotataktikoija ei uskalla haastamaan\", Maxitrillian ilmoitti ylistävästi ja nousi seisomaan tuolistaan.<br>\n<br>\n\"Hyvät ystäväni: <strong>Avhrak Feterra</strong>.\"<br>\n<br>\nJoukko alkoi taputtamaan ylevästi ja onnittelivat Maxitrillianiä ja itseään. Maxitrillian hymyili tyytyväisesti ja käveli hitaasti huoneen ympäri, jolloin jokainen Vortixxit joutuivat kääntämään päänsä pitääkseen katseensa häntä päin.<br>\n<br>\n\"Loistavaa työtä Maxitrillian\", yksi heistä sanoi. \"Hienoa\", Kelbuuno lisäsi.<br>\nTaputtuksien taantuessa, yksi vanhemmista Vortixxeista jatkoi: <br>\n\"Tänäänhän on oikea juhlapäivä. Kuvittelkaa, kuinka suuren omaisuuden voimme tienata näistä upeaista aseista, Maxitrillian.<br>\nMeistä tulee vuosisadan rikkaimmat ja aseteollisuuspohattat mitä Xia... Ei, mitä koko maailma tulee muistamaan!\"<br>\nVortixxit nyökkäsivät tästä toisilleen, mutta Skakdi lopetti kävelynsä heti ja pysähtyi huoneen oven eteen. Hän käänsi katseensa Vortixxeja päin, hymyillen hyvin ivallisesti.<br>\n<br>\n\"Teollisuuspohatta vai?\", Maxitrillian aloitti hyvin sarkastisella sävyllä ja hykersi itsetyytyväisenä, \"Voi hyvät ystävät, onko tuo tosiaan kauaskatseisin unelma mitä teillä on?\"<br>\nVortixxien hymyt alkoivat katoa heidän kasvoistaan. Malcirem yritti hillitä itseään lyömästä Skakdia kasvoihin.<br>\n<br>\n\"Öh, ai niin. Me tietysti ostamme myös jokaisen tehtaan Xian päällä. Meistä tulee maailman johtavin asetuotannon suuryritys\", vanhempi Vortixx alkoi hätäisesti korjaamaan itseään, jottei joutuisi nöyryytetyksi Skakdin ja muiden edessä, mutta Skakdi vain jatkoi hiljaista hykertämistä.<br>\n\"Voi hyvät ystävät, kuinka naiiveja te olette\", Maxitrillian jatkoi.<br>\n\"No, mitä sinä muka ehdottaisit itse, Herra Maxitrillian sir?\", Malcirem vastasi hampaiden välistä.<br>\n\"Niin, Maxitrillian. Mitä sinä ehdottaisit?\", Kelbuuno lisäsi toverinsa perään.<br>\nMaxitrillian huvittui hieman ja laittoi kätensä selän taakse.<br>\nOletteko kuulleet Punaisesta Tähdestä?\", Skakdi kysyi, jolloin samalla pöydän keskellä oleva projektori näytti hologrammi kuvan tähtien täyttämästä iltataivaasta, jonka keskellä oli punainen pyrstötähti.<br>\n<br>\nMaxitrillian aloitti: \"Tuo on Punainen Tähti. Matoralaisten mukaan Tähden osuessaan tietyyn järjestykseen muiden ympäröivien tähtien kanssa, jotain suurta ja merkittävää tulee tapahtumaan, siksipä he käyttävät sitä ennustusvälineenään. Ja tähän asti, kaikki heidän kääntämistä Tähden ennustuksista ovat käyneet toteen yksi toisensa jälkeen. <br>\nHeidän legendojensa mukaan, Tähti on itse Suurien Olentojen lähettiläs, joka määrää koko maailmankaikkeuden kulun.\"<br>\n<br>\n\"Ja miten tämä liittyy asiaan mitenkään, Maxitrillian?\", Malcirem jatkoi kyselyään.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:65%;line-height:normal\"><audio controls=\"\"><source src=\"http://ia700409.us.archive.org/28/items/MurrayGoldsTheMasterVaingloriousEdited/TheMasterVaingloriousEdited.wav\" type=\"audio/wav\"><div fallback=\"\">http://ia700409.us.archive.org/28/items/MurrayGoldsTheMasterVaingloriousEdited/TheMasterVaingloriousEdited.wav</div></audio></span><br>\n\"Yksinkertaista Malcirem; Minä haluan sen Tähden. Haluan myös jokaisen sitä ympäröivän taivaankappaleen minun käsiini.<br>\n<br>\nMinä haluan komentaa koko luomakunnan tulevaisuuden.\"<br>\n<br>\nJoukko hiljeentyi eivätkä tienneet miten olisi voinut vastata.<br>\n\"... Maxitrillian\", Malcirem rikkoi hiljaisuuden, \"Tuo on rehellisesti sanottuna typerin Karzhanin asia minkä olen koskaan kuullut. Jos tuo on tosiaan mitä suunnittelet, minä en enään jää tänne\". Malcirem nousi vihaisesti tuolistaan ja alkoi kävellä Maxitrillianin takana olevaa ovea päin.<br>\nSilloin ovi avautui ja takaa ilmestyi nais-Toa. \"Anteeksi, mutta sinä et lähde minnekään\", nais-Toa sanoi ja osoitti häntä salamakeihäällän.<br>\n<br>\nVortixxit hätkähtivät ja osa heistä nousivat tuoliltaan.<br>\n\"Toa?\", yksi heistä sanoi, \"Mitä Toa tekee täällä? Maxitrillian, mitä tämä tarkoittaa?\"<br>\nHuoneen katoista ilmestyi kahta automaattista Zamor-laukaisinta, jotka osoittivat Vortixxeja päin.<br>\n<br>\nSheelika käveli ovesta sisään, Malcirem alkoi perääntymään.<br>\n<br>\n\"Mitä tämä on Maxitrillian?\", punainen Vortixx kysyi raivostuneemmin, \"Oletko seonnut?\".<br>\n\"<strong>Sitä haluaisin kysyä teiltäkin!</strong>\", Maxitrillianin ääni nousi heti, \"Te rakkaat säälittävät, kermaposkiset petturit. Luuletteko, etten tiedä mitä teette selkäni takana? Siitä asti kun aloitimme tämän projektin möitte jokaisen sinikopion mitä saitte käsiin säällittävän säkin metallirattaiden takia. Tiedättekö kuinka kauan kesti minun hiljentämään jokaisen ostajanne?\". Maxitrillian käänsi päänsä Malciremiin päin, \"Rakas Malcirem, kuinka Larekallesi kuuluu? Kelbuuno, luuletko tosiaan yhtiösi tappion olevan vain väliaikaista? Ja te muut... Oletteko muistaneet hyvästellä rakkaimallenne ja yrityksillenne ennen lähtöä?\"<br>\nKylmä hiki alkoi valuta Vortixxien päälaella. \"Mitä hemmettiä sinä oikein teit...?\", Malcirem kysyi hermostuneemmin.<br>\n\"En vielä mitään, rakas Malcirem\", Maxitrillian vastasi ja hymyili taas pilkkaavasti.<br>\n\"Hyvä jumala, Maxitrillian. Pyydän, älä satuta häntä. Teen mitä ikinä haluat.\", Malcirem anoi. Loput Vortixxeista olivat liian peloissaan sanoa mitään, paitsi Kelbuuno joka alkoi vain jaaritella hermostuneesti itselleen.<br>\n\"Rakas Sheelika, mitä sinä ehdotat?\", Maxitrillian kysyi itsetietoisesti nais-Toalta.<br>\n\"Mitä ikinä sinä haluat, Arstein\", Sheelika vastasi.<br>\nSkakdin hymy alkoi kadota hänen kasvoistaan. Hän napsautti sormiaan, jolloin Zamor-laukaisimet katosivat takaisin laipion sisään. Samalla huoneen seinistä avautui useita salaovia ja niiden takana seisoi mekaanisia olentoja, jotka tuijottivat Vortixxeja kylmästi ja lähestyivät heitä päin.<br>\n\"Viekää terveisiä Kohtalolle. Sanokaa, että Zorak Von Maxitrillian Arstein lähetti teidät\", Skakdi hyvästeli Vortixxeja ja poistui huoneesta sulkien oven perässä.<br>\nMalcirem juoksi ovea päin ja yritti epätoivoisesti avata sen. \"Luojan tähden Maxitrillian!\", hän huusi, \"Teen mitä ikinä tahdot! Päästä minut!\".<br>\nMetalliolento ilmestyi Vortixxin taakse ja ennen kuin Malcirem huomasikaan, mekaaninen käsi iski hänen päänsä ovea vasten.<br>\n<br>\nZorak nauroi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":564,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-06T08:47","content":"<em><br>\nMitä? Missä olen?<br>\nAlitajunnassani?<br>\nKuollut?<br>\nHrr. Tuntuu kylmältä.<br>\nNyt muistan. Taistelin sitä Skakdia vastaan.<br>\nMutta miksi kaikki täällä on valkoista?<br>\n...<br>\nEn voi olla kuollut.<br>\nEn vain voi.<br>\nEi sankarit kuole, eihän?<br>\n...<br>\n</em><br>\n<br>\n[spoil]Kapura lähti ulos Ropesta joten otan hänen hahmonsa komentooni lopun Xian tehtävän ajaksi...[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Xia</strong><br>\n<br>\nKapura oli suistanut juuri viimeisen metsästäjän maahan tuli-aallolla. Hän katselee nopeasti ympärilleen ja havaitsee muutaman kymmenen bion päässä Matoron ja Metorakin - tosin maassa. Ta syöksyy paikalle nopeasti.<br>\n<br>\nKapura katsoo Matoron sydänkiveä. Siinä palaa edelleen heikko sininen valo. Hän poimii jään Toan naamion ja rikkinäisen teleskooppisilmälisäosan vähän matkan päästä maasta. Hän oli aina luullut teleskooppisilmien olevan kiinteä osa naamiota.<br>\n<br>\nHarmaa eliittivahki kävelee Kapuran luo. Se on menettänyt toisen kätensä äsköisessä taistelussa, mutta toimii muuten hyvin.<br>\n<br>\n\"Viedään hänet Gukkojen luo.\", Kapura ilmoittaa ja poimii valkoisen sirun maasta.<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien pesä</strong><br>\n<br>\n\"Älä huoli. Metorakk hankkii ne sirut! Hän on paras näissä hommmissa.\", keltamusta skakdikomentaja puhelee torakkakomentajalle.<br>\n\"Gaggulabio, en niin luottaisi sinun miehiisi. Mukaan olisi pitänyt lähettää joku eliittitorakoistani.\", 001 vastaa.<br>\n\"Epäiletkö Metorakkia? Hän tuo sirut eniten maksavalle. Se on skakdin luonto.\", skakdi sanoo.<br>\n\"... Sitä minä juuri mietinkin. Entä jos ne saastaiset metsästäjät tarjoavat enemmän?\", torakka mainitsee.<br>\nGaggulabio pysähtyy.<br>\nHän ei sano sitä ääneen, mutta tietää itsekkin Metorakkin antavan sirut eniten maksavalle.<br>\nTSO haluaa sirun, maksoi mitä maksoi.<br>\n<br>\nKeltamusta olento lähtee huoneesta pitkät piikit heiluen. Hän näppäilee radioon Metorakkin Haarniskan koodin ja alkaa odottaa.<br>\nPiippauksia.<br>\nLisää.<br>\nGaggulabio paiskaa kuulokkeen raivoissaan maahan. Se särkyy helisten.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":565,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-01-06T11:43","content":"<strong>Xia</strong><br>\n<br>\nSummerganon hiipii kahden vahkin kanssa tehdasalueella. Suuret tehtaat ja niiden valtavat varastohallit tarjoavat kyllä suojaa, mutta paikka tuntuu uhkaavalta. Aivan kuin olisi jatkuvasti jonkin tähtäimessä. Metsästäjiä oli mitä ilmeisimmin lähtenyt linnakkeesta takaa-ajoon jonkin verran, varsinkin kun muutama metsästäjä oli Kapuran, Matoron ja Sugan toimesta \"kadonnut\" tehdasalueelle. \"Saamme pian seuraa, aavistan sen.\", Summerganon lausui ajatuksensa ääneen ja mitä ilmeisimmin hän oli oikeassa. Kuului askelia kaukaa. <br>\n<br>\nSummerganon jatkoi kahden vahkin kanssa matkaa ja heidän eteensä avautui pieni aukio, jota ympäröivät lukuisat pienet kontit. Jotain lensi Sugan ja vahkien päiden yli. Se osui konttiin, joka syttyi tuleen. Vahkit ottivat taisteluasennon ja Suga kääntyi salamannopeasti. Kahden kontin välissä näkyi jokunen metsästäjä, joilla oli zamor-laukaisimia. \"Viimein.\", yksi niistä sanoi ja lähestyi Sugaa ja vahkeja. Metsästäjän kolme toveria alkoivat piirittää. \"Kun tänne asti on tultu, en ajatellut antautua.\", Suga sanoi inhoa tihkuvalla äänellä ja syöksyi suin päin suoraan edessä odottavan metsästäjän kimppuun. Metsästäjä kaatui yllättävän iskun voimasta. Se oli aliarvoinut toan sisun. Kolme muuta metsästäjää riensivät toverinsa tueksi, mutta vahkit hoitelivat niistä yhden. Summerganon oli ottanut miekkansa esiin ja kamppaili nyt kolmen metsästäjän kanssa, ajatuen nurkkaan ja saaden vaurioita.<br>\n<br>\nMetsästäjät olivat kuitenkin unohtaneet vahkit, jotka iskivätkin yhtä selkään ja kun metsästäjät havahtuivat myös toisesta uhasta, iski Summerganon nopealla iskulla yhdeltä jalat alta. Vahkit lensivät toisen metsästäjän raskaan iskun voimasta konttia päin, joka hajosi pirstaleiksi ja toinen liikuntakykyinen metsästäjä löi nuijallaan seinää vasten olevaa Summerganonia, joka lensi puisen seinän läpi. Maatessan tuskissaan seinän sirpaleiden keskellä, katsoen kuinka metsästäjä lähestyi seinän reiästä, jakoi hän miekkansa kahteen osaan ja heitti kevyemmän osan veitsen lailla metsästäjää rintaan. Metsästäjä kaatui eteenpäin Summerganonin noustessa lattialta ja niin vihollinen rojahti raskaan tömähdyksen saattelemana siihen, missä Suga oli juuri äsken ollut. Vahkeilla oli täysi työ pitää viimeinen metsästäjä turvallisella etäisyydellä, sillä vaikka se oli pienikokoinen, oli se nopea ja iskuissaan kuolettava. Vahkit näkivät Sugan ilmestyvän horjuen seinän aukkoon ja hyökkäsivät täydellä voimalla metsästäjän kimppuun. Metsästäjä vain nauroi, luullen, että toverinsa olisi voittanu Sugan. Vaan se oli väärässä ja napatessaan käsillään vahkien käsistä kiinni, se tunsi valtavaa tuskaa selässään. Terä upposi sen panssarin läpi ja se kaatui. Vahkit rojahtivat maahan, mutta olivat hyvässä kunnossa. Sugalla oli useita ruhjeita ja haarniska oli kärsinyt kovia. Hän katsoi ympärilleen.<br>\n<br>\nAukion kontit olivat tuhansina palasina ja hän näki nyt ympäristön kunnolla. Rakennuksia seisoi joka puolella, mutta kahden varaston välissä oli leveä tie, joka vie ylöspäin ja sitä ylös katsoessaan Suga näki valtavan mäen, jonka päälle kasaantui valtavasti metsästäjiä, Tracker etunenässä lemmikkinsä kanssa. Ruhjottu Summerganon tunsi, miten tehtävän raskaus painoi ja kuinka kaikki tuntui kuin päättymättömältä unelta. Hän oli taistellut ja taistellut taistelun perään. Pian se olisi ohi (ainakin toistaiseksi), jos he vain löytäisivät Killjoyn ja pääsisivät pois metsästäjien alta.<br>\n<br>\nSuga ja vahkit lähtivät juoksujalkaa pois paikalta jatkamaan Killjoyn etsintöjä ja suuren tehtaan varjossa, kivikkoisen ja ihme kyllä, ruohoa kasvavan maa-alueen päällä hän näki tutun hahmon kumartuneena gukko-linnun ylle. \"Killjoy...\", Suga sanoi nielaisten. <br>\n<br>\nMetsästäjät, jotka olivat kokoontuneet mäen päälle alkoivat liikkua. Ne jyräisivät vastarinnan hetkessä. Suga ja vahkit lähestyivät kenraalia tietäen, että pitäisi lähteä. Vaan silti Suga haluaisi jäädä ja levätä näkymättömissä, sillä kuten tovereilleenkin, oli Xian tehtävä ollut suuri koettelemus. Mutta lepääminen ei nyt vain käynyt päinsä. Tehtävä oli täällä loppusuoralla.<br>\n<br>\nKenraali Killjoy nosti katseensa ja näki tutun hahmon seisovan edessään kahden vahkin kera. Ruhjotun, mutta tutun.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":566,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-01-06T14:01","content":"Suga horjahataa uupuneena Killjoyn viereen. Hän on juuri sanomaisillaan jotain GS:stä, mutta päättääkin kysyä jotain muuta:<br>\n<br>\n\"Purifier, onko hän...\"<br>\n<br>\n\"...kuollut, on. Hän ei enää vaivaa meitä. Missä muut ovat?\"<br>\n<br>\n\"Kapura ja Matoro jäivät taaemmaksi, Metorakk.\"<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi. Vahkit nostivat heidät ylös ja kannattelivat sankareita. <br>\n<br>\n\"Nimdat?\", Killjoy kysyi.<br>\n<br>\n\"Nimda\", Summerganon tarkensi, \"TSO on ilmeisesti vienyt toisen pois. Odina on epäilyksissä päälimmäisenä.\"<br>\n<br>\n\"Nyt on tärkeintä hakea muut ja Nimda. Luutnantti, onko vapaita ilmalaivoja?\"<br>\n<br>\nSummerganonia kannatellut Vahki ryhdistäytyi: \"Ei herra Kenraali, mutta uskon, että Kymppi ja Yksitoista voivat hankkia sellaisen.\"<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi ja avasi radioyhteytensä: \"Aizen, Saraji. Tarvitsemme A-luokan ilmalaivan tehdasalueen laitamille. Meillä on kaksi varmaa loukkaantumista ja oletettavasti kaksi lisää. Ottakaa kaikki yksiköt, mitä tukikohdasta saatte.\"<br>\n<br>\n\"Kyllä Kenraali. Tiedämme jo mistä saamme sellaisen. Saapumisaika, noin tunti.\"<br>\n<br>\nRadioyhteys sulkeutui. Tässä vaiheessa Killjoykin huomasi mäeltä vyöryvät metsästäjät, niiden rääkyminen kuului jo, ne saisivat heidät kiinni pian.<br>\n<br>\n\"Pitäkää kiinni herrat\", Killjoyta kannatellut Vahki sanoi ja sankareita kannattelevat, nipinnapin lentokykyiset Vahkit kiidättivät heidtä kohti tehdasalueen syövereitä, löytääkseen turvapaikan. Killjoy laski viimeisen silmäyksensä kuolleen lintunsa ruumiiseen, kunnes nelikko kiisi jo kattojen päällä, eikä sitä enää näkynyt.<br>\nEikä hän edes ehtinyt kiittää...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":567,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-06T14:31","content":"<strong>Xia, tehdasalue</strong><br>\n<br>\n\"Asia selvä, kenraali. Tulemme sinne.\", vahki lausuu radioonsa. <br>\n\"Mitä oli?\", Kapura kysyy. Kaksikko kantaa tajutonta Matoroa kaksin.<br>\n\"Ilmalaivakuljetus tehdasalueen reunalta.\", vahki ilmoittaa. Tulen Toa nyökkää.<br>\n<br>\n<em>Viimeinkin pääsemme täältä...</em>, hän ajattelee. <br>\nYksikätinen vahki näyttää tietä tehtaiden joukossa ja avaa hiljaa erään tehdashallin oven. Sen perällä Killjoy, Suga ja kaksi vahkia odottavat ilmalaivaa.<br>\n<br>\n\"Päivää...\", Kapura sanoo. Se ol ensimmäinen asia minkä hän keksi.<br>\nHän ja vahki laskevat tajuttoman jään Toan maahan.<br>\n<br>\nKilljoy on kysymässä jotakin, mutta Kapura nappaa panssaristaan pienen valkoisen sirun. Killjoy ottaa Nimdan palan ja puristaa sen nyrkkiinsä.<br>\n<br>\n\"Koska kyyti tulee?\", tulen toa kysyy.<br>\n\"Puoli tuntia...\", Suga vastaa hiljaa. <br>\nPimeän tehdashallin ilmapiiri on suorastaan masentava. Jälleen alkanut sade ropisee tehdashallin kattoon jatkuvasti. Jokainen Klaanilainen haluaisi vain nukkua, mutta he tietävät että he eivät ole vielä päässeet kuiville.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nJoukkio nousee varaston taa laskeutuneeseen ilmalaivaan. Aizen ja Saraji tervehtivät kenraaliaan ja osoittavat tien lääkintähuoneeseen. <br>\nMetsästäjät ovat huomanneet harmaan ilmalaivan ja alkaneet tulittaa ajoneuvoa kohti erinäisillä aseilla. Vahkien ampuma savukranaatti sammuttaa tulituksen ja alus nousee synkälle taivaalle, kääntyen pois Xialta, kohti avomerta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":568,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-01-08T12:38","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/fEyuBK1DYo4/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/fEyuBK1DYo4"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/fEyuBK1DYo4/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/fEyuBK1DYo4"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<em>Makuta Nui käveli ja mietti.<br>\n<br>\nHän mietti hieman elämäänsä. Mitä se oli ollut? Pelkkää samaa tyhjää Matoranien suojelua ja Rahien luomista. Terry-poju petti Miserixin ja ryhtyi hallitsemaan. Manu ei jaksanut enää veljeskunnassa. Se oli rappiolla.</em><br>\n<br>\nMinä tiedän, kuka olisi paras Makuta johtamaan sitä<em>, Manu ajatteli.<br>\n<br>\nTietysti. Kukapa olisi parempi. Abzumo julistettaisiin kuolemaan heti, kun paras mahdollinen johtaja olisi vallassa. Mutta huipulle oli pitkä matka. Siihen tarvittaisiin – torakoita. Suuri armeija voisi pysäyttää Makutat. Helposti. Mutta ei siitä mitään tulisi, projekti epäonnistui.<br>\n<br>\nManu vihasi. Hän vihasi veljeskuntaansa. Hän vihasi Matoraneja, Toia, Turagoita. Ja torakoita. Ja Abzumoa. Sihisijä ei ansaitsisi elää. Ansaitsiko Manu? Ei. Ei kukaan ansaitsisi. Koko Universumi ansaitsi kuoleman.<br>\n<br>\nKuka oli luonut kaiken?<br>\n<br>\nKuka oli luonut heidät?<br>\n<br>\nOlivatko he ylipäätään olemassa?<br>\n<br>\nOliko mitään olemassa?<br>\n<br>\nMiksi tuo kivi yritti kommunikoida hänen kanssaan?<br>\n<br>\nNäiden kysymysten pohtimiseen meni muutama tovi. Ei sillä, että millään olisi ollut mitään väliä.<br>\n<br>\nItsesääliin sortuminen ei ollut hyväksi. Sitä paitsi pitkittynyt syyllisyydentunne vaikuttaisi negatiivisesti mielenterveyteen. Kukapa sellaista haluaisi?<br>\n<br>\nKenen mielenterveys oli kunnossa? Eksistoiko mielenterveys?<br>\n<br>\nTyperät kysymykset herättivät vain lisää kysymyksiä. Näin ollen Manu päätti olla pohtimatta Universumia hetkellä, jona Rahkshit olivat piirittäneet hänet eräällä eteläisellä saarella. Ne olivat halpatuotannossa syntyneitä, ensimmäisen asteen Kraatoista tehtyjä haarniskoita. Niitä hallitsevat oliot olivat varmasti yhtä heikkoja.<br>\n<br>\nJa pian ne olivat kuolleita. Ne eivät mahtaneet mitään Makutoista omaperäisesti parhaimmalle. Tämä oli mielipide, mutta sitä ei toki sopinut kyseenalaistaa. Varsinkaan itse.</em><br>\n<br>\n<br>\nManu keräsi ajatuksensa. Se ei ollut vaikeaa, kun myrsky heitti vettä hänen päälleen. Guardian yritti ohjata venettä ankarien luonnonvoimien yrittäessä tuhota heidät. Manu hymyili hetken, ennen kuin ryhtyi jälleen tähystämään, mitä edessäpäin näkyili.<br>\n<br>\n<em>Pitäisikö minun aloittaa uusi projekti?</em> Manu pohti. <em>Luoda jotain uutta, torakoiden kaltaista?</em><br>\n<br>\nHän hymyili.<br>\n<br>\n<em>Tällä kertaa en epäonnistuisi.</em><br>\n<br>\n”Mitä sinä virnuilet, me kuolemme tänne!”<br>\n”Ai, tosiaan. Anteeksi, G.”<br>\nManun jatkaessa tähystämistään hänen aivonsa työskentelivät uuden idean parissa.<br>\n<br>\n<em>Mwahahahahaha.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":569,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-01-08T12:49","content":"<strong>Meri, keskellä pahinta myrskyä</strong><br>\n<br>\nGuardian sylki ja yski vettä, kun Manu repi hänet takaisin veneeseen. Takaisin paattiin päästyään Guardian alkoi kakoa suolaista merivettä ulos keuhkoistaan. Hän oli pudonnut jo viidennen kerran yli laidan.<br>\n”Vihaan”, Guartsu yski, ”myrskyä. Ja kylmyyttä.”<br>\nHän tärisi kylmästä. Lämpötila oli pakkasen puolella. Ja veteen putoaminen ei tuntunut mukavalta.<br>\n”Niin minäkin”, Makuta vastasi. Hänkin oli pudonnut laidan yli jo pari kertaa. Yksi niistä kerroista oli ollut kummallekin yhteinen, mikä oli melkein johtanut veneen menettämiseen. Nyt molemmat matkalaiset olivat sijoittuneet veneessä mahdollisimman lähelle sen kuumana kiehuvaa höyrymoottoria. Kovan myrskyn ja kulkuneuvon takaosaan sijoitetun suuren painon takia veneen etuosa suorastaan törrötti ylhäällä. Moottorin sylkemä höyry levittäytyi epätasaisesti myrskytuulten riepottelemana ja aallot purskauttivat lapiollisia vettä veneen kannelle. Guardian teki parhaansa pitääkseen kannen kuivana säälittävän pienellä kauhalla.<br>\n<br>\nMyrsky alkoi kuitenkin vähitellen tyyntyä. Sateet eivät olleet onneksi kestäneet kovin kauaa ja raivoisa tuuli tuntui menettävän vähitellen energiaansa. Suuren saaren muoto alkoi vähitellen hahmottua vastarannalla.<br>\nGuardian pyyhki parhaansa mukaan kiikarisilmänsä linssiä kuivemmaksi ja sulki oikean silmänsä. Hän keskittyi vasemmalla silmällään myrskyn keskellä hahmottuvaan saareen. Punaisena hohtava silmä tarkentui kohteeseensa automaattisesti mekaanisesti siristen. Guardianin ei tarvinnut tutkia saarta kiikaritoiminnolla kauaakaan ennen kuin hän käsitti, mitä katseli. Skakdin sinisille myrskyn piiskaamille kasvoille muodostui vähitellen pieni hymy.<br>\n<br>\nRannat kuuluivat Zakazille. Siitä ei ollut epäilystäkään. Guardian kääntyi ja nyökkäsi Manulle. Makutan kasvoille levisi huojentuneisuus siitä, että tämän merimatkan kamaluuksia ei tarvisi enää kestää kauaa. Makuta Nui nosti moottoriveneen vauhtia huomattavasti.<br>\n<br>\nKymmenen minuutin kuluttua Skakdi ja Makuta vetivät yhteistoimin venettä Zakazin synkeälle rannalle. Hieman laantunut myrskytuuli heitti rannalle vielä suuria määriä vettä, joiden mukana rantautui ajoittain märkiä laudanpätkiä. Myrsky oli nähtävästi tuhonnut yhden rannikon laitureista yön aikana.<br>\n<br>\nGuardian sitoi veneen köydellä yhteen harsuuntuneen havupuun runkoon ja nousi täyteen mittaansa. Hän käänsi katseensa pois mereltä ja kohti Zakazia. Siinä oli kestänyt kauan, mutta hän oli taas kotona. Aamuaurinko alkoi nousta jostain mäen takaa. Guardian lähti sanattomasti kävelemään ylös mäkeä ja syvemmälle Zakaziin. Makuta Nui asteli epävarmana perässä tutkien ympäristöä katseellaan.<br>\n<br>\n\"Harvennettua kuivaa metsää rannalla\", Manu sanoi ääneen. \"Ranta-asutus juuri ja juuri pystyssä pysyviä puuhökkeleitä. Pääsimme pois rannalta, mutta hiekkaa jatkuu kauas. Tämä paikka on paljon huonommassa kunnossa kuin luulin.\"<br>\nMakuta piti pienen tauon.<br>\n\"Ja joskus Spiriah kehtasi vielä kehua paikan maisemia.\"<br>\n<br>\nGuardian ei vastannut välittömästi. Hän haisteli Zakazin tuulia. Havumetsän raikas tuoksu erottui vain haileasti sisällissodan saarelle tuoman tunkkaisuuden alta. Kaksikon edetessä syvemmälle saareen kävi nopeasti tuskallisen selväksi, miten kaikin puolin epäkunnossa Guardianin synnyinsaaren ilmasto oli. Jäätävä merituuli oli muuttunut suorastaan sekunneissa paahtavaksi puoliaron kuumuudeksi. Pieni oksien ja lehtien yhteenkerääntymä pyöri tuulen mukana Guartsun ja Manun edessä kuin matkustaen heidän kanssaan. Kuivien puiden oksilla raakkui suuria lintuja, jotka seurasivat Makutan ja Skakdin matkaa. Jostain kauempaa kuului kuolonpeipon sirkutusta. Se oli nimensä veroista.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/80hF6nLyWbE/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/80hF6nLyWbE"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/80hF6nLyWbE/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/80hF6nLyWbE"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nGuardian hymähti hiljaa. \"Tervetuloa Zakazille, Manu.\"<br>\n<br>\nVähitellen puisten pikkutalojen määrä alkoi kasvaa ja pian makuta ja skakdi kävelivät keskellä jotain, jota kykeni melkein kutsumaan kyläksi. Kahden tolpan päistä ketjuilla roikkuvassa kyltissä luki jotain skakdiksi. Hyvästä kielitaidostaan huolimatta Manu ei kuitenkaan ymmärtänyt lukemaansa. Skakdin kielessä oli jotain perin merkillistä.<br>\n<br>\n\"Wekann on paikan nimi\", Guardian vastasi vilkaisten Manuun. \"Näitä pieniä rannikon kaivoskaupunkeja. Joskus tämä vielä näytti joltain.\"<br>\n<br>\nPari skakdia oli aikaisesta ajankohdasta huolimatta hereillä. Yksi suuri ja lihaksikas skakdi teroitti kirvestään sileällä kivellä hätäisesti kasatun verstaan etupihalla. Toinen laiha ja vanha naisskakdi yritti epätoivoisesti saada ruskeaa kangasta pestyä likaisessa vedessä, jonka pinnalla kellui suuri vaahtomassavuori. Yksi skakdi istui kauppansa etuoven edessä tuprutellen puista piippua ja hieroen teräksistä jalkaproteesiaan merkillinen ilme kasvoillaan. Tämän skakdin vyötäröllä roikkui myös uhkaava zamor-revolveri, mutta kuka tahansa pystyi näkemään, että aseessa ei ollut edes ammuksia.<br>\nJokainen näistä skakdeista vilkaisi kylän läpi kävelevää kaksikkoa nopeasti, mutta ei vaikuttanut kiinnittävän makutaan ja kiikarisilmäiseen skakdiin sen suurempaa huomiota. Yhden pihan porttiin sidottu Mata Nui -lehmä päästi kumisevan \"muu\"-äännähdyksen.<br>\n<br>\nKylän keskipisteessä seisoi suuri patsas. Se esitti voitokkaan näköistä skakdia, joka istui vihaisen jättiläistiikerin selässä. Ratkaisevista kohdista patsasta lorisi sen jalustalla olevaan altaaseen erittäin likaista vettä, joka oli kiertänyt samaa rataa arvatenkin jo vuosia.<br>\n<br>\n\"Olen varmaan oikeassa, jos arvaan, että nämä eivät voittaneet?\" Manu sanoi kysyvänä.<br>\n\"Mainio päättelykyky\", Guardian sanoi lievällä sarkasmilla. \"Mutta tiedätkö mikä on surullista?\"<br>\n<br>\nGuardian kääntyi kohti Manua ja osoitti vasemmalla kädellään suurta kivipatsasta.<br>\n\"Olet väärässä\", Guartsu sanoi. \"Nämä voittivat. Nämä olivat Nektannin puolella. Se jos mikä on surullista.\"<br>\n<br>\n\"Ihan vapaaehtoisesti?\"<br>\n<br>\n\"Täysin. Tuo patsaskin oli näiden idea. Ja katso, miten Nektannin kannattaminen auttoi näitä.\"<br>\n<br>\n\"<em>Skrarrarrarrarrarr</em>\", joku päänsärkyä poteva tavernan edessä makaava skakdi sanoi. Manu luuli tunnistavansa tämän kirosanan ennen kuin huomasi, että siinä olikin yhtäkkiä pari ylimääräistä tavua.<br>\n<br>\n\"Ei näemmä paljoa\", Manu vastasi. \"Älä sano, että hakemamme on täällä.\"<br>\nGuardian pudisti päätään. \"Olisikin näin helppoa. Ystäväni luo on tunnin matka.\"<br>\n<br>\n\"Kulkuneuvo voisi auttaa\", Makuta Nui sanoi katsellen ympärilleen. \"Mutta taidan toivoa liikoja...\"<br>\n<br>\n\"Niin, niin toivot\", Guardian vastasi. \"Kerropa, Manu...\"<br>\nKaksikko saapui suuren aitauksen eteen. Aitauksen sisällä oli Mata Nui -lehmiä ja Kane Ra -härkiä. Mukana oli myös joitakin suuria nelijalkaisia eläimiä, joita Manu ei tunnistanut.<br>\nGuardian hymyili leveästi valkoisella hammasrivillään.<br>\n\"Koska olet viimeksi ratsastanut?\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n[spoil]Manny kirjoitti pienen pätkän alusta. Löydättekö sauman?<br>\n<br>\nMusiikki tuli myös Manny-herralta.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":570,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-01-08T16:06","content":"<strong>Ilmalaiva, meri</strong><br>\n<br>\nRannikko häipyi vähitellen näkyvistä ja ikkunasta ulos tuijottava Killjoy käänsi katseensa takaisin sairasosaston seiniin.<br>\nMuutama lääkintävahki hääräsi nelikon kimpussa, hoitaen näiden vammoja. Killjoyn rintapanssari oli kokonaan poistettu ja tämän paljas keho oli nyt jälleen siteiden peitossa. Kohta, josta Purifierin miekka oli lävistänyt hänet, vuosi hieman edelleen, mutta Killjoyn onnekseen vanha Feterraa vastaan tullut haava ei ollut auennut.<br>\n<br>\nKapura lepäsi paareilla Killjoyn vieressä ja Matoro oli jo nukahtanut, kun tämän vammat oli saatu hallintaan. Summerganon saapui sairastuvalle voimistavat juomat käsissään ja antoi yhden sekä Killjoylle, että Kapuralle. Kapura laittoi omansa pöydälle odottamaan parempaa hetkeä. Killjoy avasi kypäränsä ja kittasi juoman yhdellä kulauksella, sulkien kypäränsä heti tämän jälkeen.<br>\n<br>\nKilljoy oli istahtanut lattialle nojaten Kapuran pöytään ja Summerganon istahti nyt tämän viereen, hörppien samalla juomaansa.<br>\n<br>\n\"Se oli sen arvoista, olihan?\" <br>\n<br>\nKilljoy murahti myöntävästi ja veti tarvikelokerostaan kaksi korttia. Toiseen oli painettu mustan käden muotoinen logo ja toiseen skorpionin hännän varjokuva. Summerganon naulitsi katseensa kortteihin ja nosti sitten katseensa takaisin lasiinsa ja hörppäsi pitkän kulauksen.<br>\n<br>\nNimda lepäsi nyt huoneessa heidän vieressään. Killjoy oli laittanut kaikki aluksen viisitoista sotilasta vartioimaan sitä. He eivät saisi ottaa riskejä sen kanssa.<br>\n<br>\nMatoron teleskooppisilmä makasi hänen vieressään. Killjoy ei ollut tiennyt sen olevan erillinen osa naamiota. <br>\nKilljoyn kypärästä lensi kipinä. Kypärä oli vahingoittunut taistelussa. Vastahakoisesti Killjoy riisui sen ja alkoi tutkimaan sen sisustaa, löytääkseen vian. Kesken puuhailunsa, Killjoy kuitenkin nosti katseensa.<br>\n<br>\n\"Miksi me teemme tätä Ganon?\"<br>\n<br>\nSummerganon hätkähti Killjoyn äkillisestä kysymyksestä. Hän ei ollut odottanut tätä Killjoylta.<br>\n<br>\n\"Kai... koska haluamme puolustaa sitä mikä on meille tärkeää ja heitä, jotka merkitsevät meille. Emme voi antaa voiman, joka haluaa tuhota sen, päästä valloilleen.\"<br>\n<br>\n\"Olet oikeassa, nimenomaan tuota hain. Petin omani jo kerran, en aio antaa sen tapahtua toiste.\" Killjoy nousi pystyyn ja nosti samalla tyhjän lasinsä pöydälle.<br>\n<br>\n\"Miksi sitten kysyit?\", Summerganon ihmetteli.<br>\n<br>\n\"Ehkä... ehkä me kaikki kaipaamme välillä muistutusta...\" <br>\nMatoro käännähti paareillaan, hän oli heräämäisillään. Killjoy käveli sairashuoneen ovesta ulos ja huusi ohjeita joillekin Vahkeille ohikulkiessaan. Ovet sulkeutuivat hänen takanaan ja Ganon olisi vaikka voinut vannoa näkevänsä pienen hymynkareen Killjoyn kasvoilla.<br>\n<br>\n\"Olenko se vain minä, vai onko Killjoy alkanut pehmetä?\", Kapura avasi suunsa täyden hiljaisuuden rikkoen.<br>\n<br>\nSuga nousi pystyyn ja hörppäsi lasinsa tyhjäksi.<br>\n<br>\n\"Hän on palannut omiensa joukkoon, hän on siellä minne kuulukin. Ja niin olemme pian mekin...\"<br>\n<br>\nGanon katsoi ikkunasta ulos ja näki nyt vain aavan meren.<br>\nHe olisivat taas pian Klaanissa. Hyvin pian.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":571,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-08T16:58","content":"<strong>Ilmalaiva, Meri</strong><br>\n<br>\n\"Kyllä, Killjoy on alkanut pehmetä.\", Matoro mainitsi yhtäkkiä. <br>\nHän nosti päätään hieman ylemmäs, katsoen kolmea muuta Klaanilaista. He katsoivat jään toaa, luullen tämän nukkuneen.<br>\n<br>\nMatoro katseli ympärilleen. Hän ei muista koska oli toiminut ilman teleskooppisilmiä. <br>\n\"... missä olemme?\", Matoro kysyi tämän jälkeen.<br>\n\"Matkalla kotiin, Matoro. Matkalla kotiin.\", Killjoy sanoi hieman etäisenä.<br>\nMatoro nousee puoli-istuntaan käsiensä varaan ja katselee suurta huonetta. Hän ei näe oikealla silmällään paljoakaan. Se on toinen syy teleskooppisilmän käyttöön.<br>\nTärkeämpi syy on se, että hän haluaa naamioida naamionsa. Se on makutojen vanha koe tehdä naamio, jolla pystyisi hallitsemaan kaikkien mieliä täydellisesti.<br>\nNoh, koe ei toiminut täysin, naamiosta ei tullut kyllin voimakas. Tosin sen nykyinen voimatasokin on niin korkealla, että Toalle tuottaa vaikeuksia käyttää sitä. Matoro hankki naamion kauan sitten Veljeskunnalta, ja nämä haluavat kokeensa takaisin. <br>\n<br>\nMatoro mietti menneisyyttään. Kovin moni Toa ei ole kokenut samanlaista elämää kuin hän. Suurin osa Toiasta on elänyt tiiminsä kanssa rauhaisaa elämää matoraneja suojellen.<br>\nSuurin osa Matoron tiimistä on kuollut ikuisuus sitten. Hänen saarensa matoranit tapettiin. Sen jälkeen Matoro on yrittänyt epätoivoisesti tehdä maailmasta parempaa paikkaa elää.<br>\n<br>\nTurhaan. <br>\nKaikki ne tarinat \"Yhtenäisyydestä, velvollisuudesta, kohtalosta\". Mitä Toalle jää niistä, jos tiimiä eikä matoraneja ole. <br>\nKohtaloko vain? <br>\nVai jääkö sitäkään.<br>\n<br>\nUniversumi on arvoitus.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n\"Ajattelin että voisimme pysähtyä tuolle saarelle hetkeksi jaloittelemaan.\", Killjoy sanoi radioon, katsellessaan ikkunasta alas. Turkoosinsininen, idyllinen meri lainehti vehreän saaren yläpuolella. Paikka näytti idylliseltä.<br>\n\"Selvä, kapteeni.\", kuului vastaus.<br>\nVaalea ilmalaiva alkoi laskeutua kultaiselle hietikolle.<br>\n<br>\nPari kahu-lintua lenteli sinisellä taivaalla. Aurinko - tai itseasiassa kupolin kattoon kiinnitetyt valokivet, Matoro tiesi, - sädehti kirkkaasti.<br>\n<br>\nKlaanilaiset pystyvät kaikki kävelemään ja ovat saamaansa löylytykseen nähden hyvässä kunnossa. Nelikko päättää viipyä hetken saarella, pitäen kuitenkin vahkit jatkuvasti lähistöllä.<br>\n<br>\n\"Mikä paratiisisaari. Olisipa Klaani tälläinen.\", Kapura ihasteli. <br>\nMatoro käänteli käsissään karttaa, tutkien josko hän löytäisi saaren kartalta.<br>\n\"Olemme tässä Pohjoisen mantereen kyljessä, lähellä Tren Krom -niemimaata.\", Matoro aloitti. \"Mutten löydä nimenomaan tätä saarta täältä.\"<br>\n\"Tuskin tämä on mikään kannibaalimatoranien hallitsema tulivuorisaari.\", Suga sanoi ohimennen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":572,"creator":"Donny","timestamp":"2011-01-08T17:13","content":"<strong>Pieni trooppinen saari, hiekkaranta</strong><br>\n<br>\nKäsipuoli Toa potkaisi laiskasti rantahietikolla maannutta kivenmurikkaa. Kivi lensi matalassa kaaressa kauemmas ja vinkaisi. Se ei ollutkaan kivi.<br>\n<br>\nÄmkoo vilkaisi Snowien suuntaan, muttei vaivautunut kuuntelemaan mitä matoraneilla oli asiaa. Ilman Toa tuskin kehtasi edes katsoa yhtäkään matoralaista silmiin, sillä hänhän itse oli ehdottanut avunpyynnön hylkäämistä kun klaanilaiskaksikko aiemmin törmäsi näihin pieniin olentoihin. Ämkoo ei osannut kuvitella, että yksikään näistä matoraneista ajattelisi hänestä mitään kovin hyvää.<br>\n<br>\n\"Kuulkaahan, teidän pitäisi varmaan...\", aloitti Ämkoon vierelle ilmestynyt vihreää pakari-naamiota kasvoillaan kantava matoran. Ämkoo ei kuunnellut.<br>\n<br>\n<em>Miekka oli poissa. Kuka tahansa muu saattaisi ohittaa tällaisen tilanteen toteamalla, että aseita saa aina uusia, mutta tämän miekan kohdalla asia ei ollut niin. Oli vain Alku ja Ääri.</em><br>\n<br>\n\"Herra, tuo kätenne...\"<br>\n<br>\n<em>Näitä miekkoja ei löytynyt jokaisesta asevarastosta. Kahdesta mahtimiekasta toinen oli nyt poissa. Oliko se jäänyt vihollistukikohtaan? Veikö valkoinen olento sen mukanaan? Miten ihmeessä Ämkoo saisi sen ta-</em><br>\n<br>\n\"...vuotaa.\"<br>\n<br>\nÄmkoo käänsi päänsä pikaisesti tyhjän olkapäänsä puoleen. Kiitos tästä ei kuulunut niinkään matoranin varoittaville sanoille, vaan olkapään alueelta huokuvalle vihlovalle kivulle. Ilman Toa karjaisi ja pudottautui polviensa varaan maahan.<br>\n<br>\nMatoranit eivät jääneet toimettomiksi, vaan useampi näistä juoksi oitis kärsivän Toan luo. Nämä auttoivat Ämkoon pystyyn ja lähtivät miltei väkisin taluttamaan tätä pois rannalta.<br>\n<br>\n\"Teidän ei tarvitse auttaa minua\", Ämkoo totesi näille vaisusti. Yksi matoran naurahti.<br>\n\"Ei niin\", se aloitti.<br>\n\"Mutta?\", Ämkoo kysyi.<br>\n\"Teemme sen silti. Kukapa ei auttaisi hädässä kärsivää.\"<br>\n<br>\nÄmkoo murahti ja vilkaisi puhunutta matorania pisteliäästi. Matoran kuitenkin vastasi eleeseen vain leveällä hymyllä. Ämkoo päätti vastata tähän levittämällä kasvoillensa kivunsekaisen virnistyksen.<br>\n<br>\nSamaan aikaan Snowien edessä avattiin jonkinlaista epämääräistä nyyttiä. Matoranien auttaessa Ämkoota jokunen oli kaivanut esiin Lumiukolle luvatun palkinnon ja nyt matoranit päättivätkin esitellä lahjansa.<br>\n<br>\n\"Toivottavasti pidät tästä\", Ternok sanoi. \"Meillä ei nimittäin ole juuri muuta.\"<br>\n\"Ymmärrän\", Lumiukko vastasi varovasti nauliten katseensa Ternokin käsissä pyörivään nahkapussukkaan. Ternok työnsi kätensä varovasti pussiin ja kaivoi esiin jotain.<br>\n\"Oho\", Snowie sanoi.<br>\n<br>\nMatoranit eivät olleet vieneet Ämkoota kovin pitkälle, vaan tarjosivat tälle ensiapua erään ikiaikaisen viidakkopuun katveessa. Matoranit tunkivat jopa hieman karuin elein erilaisia voiteita ja viidakosta kaivamiaan aineksia Ämkoon haavaan, saaden aikaan mitä inhottavinta pistelevää kipua.<br>\n<br>\n\"Tiedättekös, herra Toa...\", pakarikasvoinen matoran aloitti jälleen puheen.<br>\n\"Ämkoo. Jätä se Toa pois.\"<br>\n\"Toa Ämkoo, tämä teidän haavanne on varsin omituista mallia.\"<br>\n\"Sanoinhan, että en ole T-\"<br>\n\"Minun silmissäni asiat ovat yleensä sitä miltä ne sattuvat näyttämään. Mutta niin, haavanne. Ette varmaan tahtoisi kuulla mikä siinä hämmästyttää?\"<br>\n\"No?\", Ämkoo murahti kiristellen hampaitaan. Pistelevä kipu oli onneksi laantumassa.<br>\n<br>\nMatoran kaivoi esiin pienen peilin ja esitteli haavaa käsipuolelle Toalle sen kautta. Ämkoo tuijotti sitä hämillään.<br>\n<br>\n\"Huomaatte varmaan.\"<br>\n\"Taidan huomata.\"<br>\n<br>\nHaavan ympärys oli musta. Väri liikkui sen pinnalla verkkaiseen tahtiin, siirtyili välillä pisaramaisesti kauemmas ja palasi sitten takaisin haavan pariin. <br>\n<br>\n\"Vaikuttaa siltä, että osaat parantaa haavasi tiettyyn rajaan saakka ihan itse. Uskallanko kysyä, mikä tämä kyky on?\", matoran kysäisi.<br>\n\"Et\", Ämkoo vastasi nopeasti, tarkkaillen yhä haavauman ympärillä erottuvaa mustaa kuviota.<br>\n<br>\nPalvelusväki ei ollutkaan paennut.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":573,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-01-08T19:59","content":"<strong>Saari merellä</strong><br>\n<br>\nNelikko jaloitteli kauniilla saarella. He tunsivat olevansa paikassa, jonne mikään paha ei yletä. He tiesivät, että matkaa oli vielä, mutta heillä oli silti se raukea olo, joka tulee aina työn tekemisen jälkeen. Lupa laiskotella. He olivat nyt hiljaa, kukin ajatuksiinsa sulkeutuneina. Xian koettelemukset varjostivat yhä hieman heidän mieltään, mutta he tunsivat myös helpotusta. <br>\n<br>\nSummerganon mietti Killjoyn sanoja ja katsoi Kapuraa, joka oli syventynyt juttelemaan niitä näitä Killjoyn kanssa. Sugasta tuntui, kun vanha tuskainen, mutta seikkailuntäyteinen uni olisi loppumassa uusi uni alkamassa. Kotiinpaluu. Pian se koittaisi. <br>\n<br>\nMatoro lähti kävelemään kauemmas rannasta ajatuksissaan. Tätä saarta ei löytynyt kartasta ja vaikkei saarella mitään erikoista varmaan ollutkaan, sieti sitä hieman tutkia paremman tekemisen puutteessa. He lähtisivät aivan pian, mutta pieni kävelylenkki tekee varmasti terää, ajatteli Summerganon itsekseen ja katseli ulapalle, joka tuntui olevan tänään erittäin kaunis. Hän ei tiennyt miksi, mutta jostain syystä häntä hymyilytti valtavasti.<br>\n<br>\n\"Lähdemmekö kohta?\", Suga huikkasi melkein naurahtaen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":574,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-01-09T00:19","content":"<strong>Pieni trooppinen saari, metsän laita</strong><br>\n<br>\nSnowman pyöritteli lahjaansa käsissään, tyrmistynyt ilme kasvoillaan. Matoralaiskokoinen puolikas sauva, ei sinänsä mitään ihmeellistä. Se oli valmistettu puusta, ja näytti melko vanhalta. Sauvan yläosa oli koristeltu erilaisin helyin, jalometalleja ja lasia. Yksi koriste kuitenkin poikkesi muista, se oli eri sävyinen ja sen pinta tuntui erilaiselta. Snowman tunnisti sen Nimdan siruksi.<br>\n”Tiedämme, ettei se ole juuri minkään arvoinen, mutta se merkitsee meille paljon. Lisä-” lahjan antanut matoralainen selitti, mutta tuli pian lumiukon keskeyttämäksi.<br>\n”Tuota, kiitos. Tämä... Tämä on oikein hieno. Se....”<br>\n<br>\nWhooooeeeeeeehhh.<br>\n<br>\nKivun aalto tuntui kulkevan Snowmanin pään läpi. <em>Ei nyt.</em><br>\n<br>\nLumiukko tiukensi otettaan sauvasta, ja otti muutaman askelen suuntaan, johon oli nähnyt Ämkoota vietävän. <em>Matoralasilla ei ole aavistustakaan tämän arvokkuudesta, eikä vaarallisuudesta. Minun pitää päästä Ämkoon luo, ei kai hän voi kaukana olla. Ihan tuon mutkan takana...</em><br>\n<br>\nWHOOOOOOEEEEHHH.<br>\n<br>\nSnowman lysähti polvilleen, ja hänen näkökenttänsä tuntui sumenevan hetki hetkeltä. Ympärille kerääntyvät matoralaiset vain lisäsivät ahdistuksen tunnetta. Kivun pahetessa ja tajunnan sumentuessa lumiukko sai huulilleen muutaman irtosanan.<br>\n\"Nimda. Ämkoo. Vaara.\"<br>\nSitten valkoinen hahmo rojahti tajuttomana maahan hölmistyneiden matoralaisten keskelle.<br>\n<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\n<br>\n<em>Jaahas. Tätäkö taas? Mieleni uuden psyykkisen hyökkäyksen kohteena?<br>\n<br>\nOnpas täällä taas mustaa. Missään ei mitään. Taaskaan. Hiton ahdistavaa. Paitsi että. Liikkuuko tuolla jotain? Ei, sehän onkin vain valoa. Sinne siis.<br>\n<br>\nHmm, onko tämä ovi? Vai repeämä. Vai mikä. Jos koskisin siihen...</em><br>\n<br>\n<strong>Pieni alus mutaisen joen pohjassa, vuosia sitten</strong><br>\n<br>\nSekä Snowman että Domek alkoivat turhautua ahtaassa tilassa kykkimiseen. Tilanne ei kuitenkaan lumiukon mielestä suvainnut pintaan nousemista, joten toistaiseksi alus pysyi pohjamudissa. Domek tuijotti vielä hetken pyöreästä ikkunasta ulos, ja kääntyi sitten valkoisen toverinsa puoleen.<br>\n\"Vihaan tätä. Koko päivä joenpenkassa. Meidän on käytävä toimiin.\"<br>\n\"Mutta meidän on mietittävä toimiamme tarkkaan. Tällä kertaa sanat on valittava todella tarkasti...\"<br>\n\"Miten tämän nyt selittäisin... Snowman.\"<br>\n\"Niin?\"<br>\n\"Muistatko sen kerran, kun saimme sen matoran-konnan paljastettua vetämällä \"hyvä kyttä paha kyttä -rutiinin\"?<br>\n\"Ilman muuta, se oli aika-\"<br>\n\"Tämä ei ole sama asia. Tässä pelkät hoksottimet eivät auta. <strong>Tästä emme selviä puhumalla.</strong>\"<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Pimeä</strong><br>\n<br>\n<em>Sepäs oli... jotain. Kyllähän minä tuon muistan, olimme Domsun kanssa hänen hattuaan myöten ongelmissa. Mutta kyllä me siitä selvisimme, ei siinä mitääÄÄÄÄÄÄH!</em><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Pimeä huone, vuosia sitten</strong><br>\n<br>\nOhuet seinät olivat täynnä reikiä, joista siivilöityi tunkkaiseen huoneeseen kirkkaita valonsäteitä. Snowman ja Guardian olivat kumpikin kiinni ruosteisessa, keltaisessa telineentapaisessa. Heidän molempien mustuneisiin rintakehiin oli kiinnitetty kasa johtoja. Huoneessa leijui kitkerä kärähtänyt haju.<br>\n<br>\nKahden Klaanilaisen edessä tumma hahmo pyöritteli terävän näköistä instrumenttia käsissään. Kiduttamista ammatikseen harjoittava Steltiläinen oli kuitenkin kiusallisessa tilanteessa. Tämmöinen ei käynyt päinsä, mitä pomokin sanoisi?<br>\n<br>\n\"En... Aio sanoa... Sitä enää kertaakaan...\" Guardian sai suustaan, ja katsahti Snowieen. \"Moinen mutkistaa asioita.\"<br>\n\"Kenelle? Sinulle?\"<br>\n\"Ihan yleisesti.\"<br>\n\"Mitä jos itsAAAAAAAAH!\"<br>\nSähkövirta kulki Klaanilaisten läpi, ja molemmat hytkyivät telineissään.<br>\nGuardian koetti hieman huvittavan näköisesti pitää vasemman silmänreiän peittävää huivia paikoillaan muljauttelemalla otsansa lihaksia, mutta jatkoi keskusteluaan Snowmanin kanssa.<br>\n\"Ei minulla ole mitään moista vastaan sääntönä, mutta...\" Hän piti pienen tauon ja koetti estää kipua saamasta ylivaltaa. \"Mutta sinun niin kutsuttu varustevyö on aivan naurettava ajatus! Änkeä nyt kaikki tavarat niin pieneen tilaan, et sinÄÄÄÄÄÄÄH\"<br>\nMetsästäjien kiduttajasta tuntui pahalta jo ammatiylpeytensä puolesta. Eivätkö nämä kaksi keskittyisi hetkeksi muuhunkin kuin toisiinsa?<br>\n\"Et sinä ole mikään pelihahmo. Et saa tungettua kaikkia tavaroita niin pieneen tilaan.\"<br>\nSnowman huohotti, ja sai kerättyä itsensä äskeisen shokin jäljiltä. \"Mutta on sinun otettava huomioon, että...\"<br>\n\"<strong>Ole nyt hetki hiljaa</strong>, niin selitän mikä tuossa on vikana.\"<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Pimeä</strong><br>\n<br>\n<em>Okei, tajuan. Joku pommittaa mieltäni omilla muistoillani. Mutta mitä hän ajaa takaa? En ymmärrä viestiÄÄÄÄÄH!</em><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Pramean laivan sisäosat</strong><br>\n<br>\nSnowmanista tuntui ikävältä, kun hänen suunsa tukittiin haisevalla kankaanpalalla. Ikään kuin siinä ei olisi kylliksi, että hänet oli sidottu käsistä näihin kahteen piippuun. Hänen edessään oleva luihu skakdi räyhäsi sikari suussaan.<br>\n\"Sinä valkea, hidastempoinen plösö! Eiköhän tuo pidä sinut hetken verran hiljaa. Tämä on suuri voittoni hetki, kerrankin sain sinut, ja nyt kerron kuinka voitin sinut. Kerron suuren suunnitelmani, ja sinä et tajua. Edes tämän kerran, <strong>ole hiljaa!</strong><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Pimeä</strong><br>\n<br>\n<em>Aivan. Eli siis minun pitää vain... Niin. Aivan.</em><br>\n<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n<br>\nSilloin Snowman kuuli sen. Pimeyden keskeltä. <br>\n\"Mata Nuin kiitos, luulin ettet koskaan tajua viestiäni ja vaikene. Kuinka luulet kuulevasi mitään, jos olet itse jatkuvasti äänessä?\"<br>\nSe oli hyvin hiljainen ääni, aivan kuin se olisi tullut matkojen takaa. Se oli myös tuttu ääni.<br>\n<br>\nSe oli Visokin ääni.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":575,"creator":"BD","timestamp":"2011-01-09T03:30","content":"<strong>Eeeppinen taistelu metsän reunassa, järven vieressä</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="480" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/iF_8hF3Ci8g/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/iF_8hF3Ci8g"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/iF_8hF3Ci8g/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/iF_8hF3Ci8g"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nToa oli järkähtämättömän sitkeä, Mustassa, palavassa haarnsikassaan ja naamio sulaneen ja hajonneena lähestyi heitä.<br>\n<br>\n”Umbra, et sitten ehtinyt olla painamatta?” Surullinen Glatorianking sanoi synkkänä.<br>\n<br>\n”E-ehkä torakka erehtyi”, Umbra yritti takelellen.<br>\n<br>\n<em>Panokset: tyhjä.</em><br>\n<br>\nPala nousi Umbran kurkkuun, sinko oli tyhjä.<br>\n<br>\n”Ehkä siinä on virhe, pakko olla virhe!”, Umbra hakkasi singon kojetaulua ja se hajosi.<br>\n<br>\nSitten hän tähtäsi kohti etenevää tuhoa.<br>\n<br>\nNaks<br>\n<br>\n”Ei laukaise...”, Umbra kohotti singon päänsä yläpuolelle ja paiskasi sen kohti Palavaa toaa.<br>\n<br>\nToa katsahti hetken sinkoa, sitten hän kohotti kätensä sitä kohti ja se räjähti pirstaleiksi Glatorainkingin anelevien silmien edessä.<br>\n<br>\n”Hyvästi, Umbra tästä olisi tullut mahtava voitto, mutta nyt minä kuolen...”, GK sanoi kyyneliä pidellen, samalaiseen olo tilaan hän oli joutunut kun Abzumo oli leikkinyt hänen päänsäpäällä kirveellä.<br>\n<br>\nToan ruumis oli ollut raunio, nyt hänen mielensäkkin alkoi muistuttaa sitä.<br>\n<br>\n”GK, lupaan, että onnistumme tässä, luota itseesi, olet toa!”, Umbra huusi sanat sellaisella voimalla, että GK:n onneksi Liekehtivä musta toa katsahti Umbraa kohti.<br>\n<br>\n”Yritä selvitä, kaveri.” ja kyynel vierähti pitkin GK:n Avohkiita.<br>\n<br>\n”Onpas tämäkin olevinaan liikuttavaa.” Musta toa heitti miekan kohti Umbraa ja tämä väisti kauhuissaan miekan viimeisellä hetkellä.<br>\n<br>\n”En olisi odottanutkaan,että olet kömpelö, matoraninkuvatus.”,jos tämän olisi sanonut joku jokseenkin ei selväpäinen Skakdi Umbra olisi toden näköisesti näyttänyt tälle kaapin paikan, mutta nyt tilanne oli täysin erilainen.<br>\n<br>\n”Mitäs pidät jos silvon valkoisen ystäväsi?”, kuului liekehtivän naamion alta.<br>\n<br>\nGK yritti keksiä strategiaa, sillä olisi kiire.<br>\n<br>\n”Umbra, ota tästä.”, GK heitti plasma aseensa Umbralle.<br>\n<br>\nToa otti miekan selästään ja nosti sen GK pään yläpuolelle, ”Sano hyvästit.”.<br>\n<br>\nEnsimmäisen sanan kuullessaan Umbra painoi liipasimesta ja plasmaa lensi Toan käteen, miekka suli siihen kiinni.<br>\nHämmentynyt toa katsahti Umbran kädessä olevaa asetta.<br>\n<br>\n”Olet säästynyt suurimmilta vahingoilta, anna sinulle pinen lahjan.”<br>\nToa repi Puoliksi irronneen tulisen haarniskan palasen ja heitti sen Umbran kasvoille. Matoran kaatui maahan ja köhi savua.<br>\n<br>\nUmbra otti haarniskan palasen kasvoiltaan.<br>\n<br>\n”Tämä on meidän taistelumme, häivy täältä keskenkasvuinen.”<br>\n<br>\nGK:lla ei ollut suunnitelmaa, mutta jotakin oli yritettävä, ja hän nousi äkillsiesti maasta ja sivalsi toan ase käden irti.<br>\n<br>\nUmbra käytti siitä seuraavaa parkaisua ja tilaisuutta hyväkseen ja ampui GK:n plasmaseella toaa rintakehään.<br>\n<br>\n”Okei, olette johdossa, tapatte minut ja jatkatte pikku piknikkiänne, ei se minua liikuta, minä vain olen.”<br>\n<br>\n”Ja siksi sinut luotiin ihan turhan takia.”<br>\n<br>\nHenkilökohtaiset kysymykset eivät vaikuttaneet tyrannin mielentilaan.<br>\n<br>\nGK sivalsi toisen jalan poikki ja toakaatui maahan.<br>\n<br>\nUmbra laukaisi plasmaa kohti toan rintaa, nestettä alkoi valua ulospäin, vihreää nestettä.<br>\n<br>\n”Antidermistä, se oli suojattu hyvin.”, Umbra sanoi helpottuneena.<br>\n<br>\n”Olisiko vaihteeksi minun vuoroni?”, toa heitti väliin ja löi GK:n jalan poikki.<br>\n<br>\n”Jaa... sekin oli... pelkkää johtosotkua, kiitä onneasi”.<br>\n<br>\nToa oli liian kiihtynyt huomatakseen vihreän nesteen valuva ulos hänen kehostaan.<br>\n<br>\nToan katse herpaantui vihreään lätäkköön maassa ja GK sai tilaisuuden iskeä ja sivalti ulos lisää vihreää antidermistä, toa alkoi tuntea sen mielen hajotessa.<br>\n<br>\n”Niin, minä kuolen, mutta varmistan, että te tulette mukaani...”<br>\n<br>\nToa oli lataamassa energiaansa ja näytti siltä, että hän aikoisi luoda nova-räjähdyksen.<br>\n<br>\n”Ei Mata Nuin nimeen, ei!”, GK huusi ja nousi kiireesti ylös.<br>\n<br>\n”Se tuhoaa, meidät ja suuren osan metsää!”, Umbra kailotti hädissään.<br>\n<br>\n”Umbra, anna ase tänne, jos kuolemme, ei ole syytä syyttää sinua.”<br>\n<br>\nGK laukaisi plasma ammuksen ja se osui tuhoisin seurauksin toan päähän ja tämä kaatui humsiten maahan.<br>\n<br>\n”Onkä hän...”,Umbra sanoi, mutta GK keskeytti, ”En usko.”<br>\nMolemmat etenivät varovaisesti kohti savuavaa ja humisevaa toan ruhoa.<br>\n<br>\nSen silmiin syttyi kiilto.<br>\n<br>\n\"Olette voittaneet, oletteko tyytyväisiä?\"<br>\n<br>\n”En yllättynytkään tästä.”, GK sanoi jokseenkin voitonriemuisesti.<br>\n<br>\nToan tajunta oli katoamassa.<br>\n<br>\nSen silmien loiste hiipui ja ruho kaatui.<br>\n<br>\nElämä oli kaikonnut.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nKesti hetken, että GK sai mekaaniset osat taas paikalleen.<br>\n<br>\n”Voimme kai jatkaa matkaa.”, Hän sanoi helpottuneena, taistelu oli ohi.<br>\n<br>\n\"Mennään nyt järvelle, se oli alkuperäinen tarkoituskemme Zyglakit ovat saattaneet jo keksiä jotain korvaamatonta\", Umbra sanoi päättäväisenä.<br>\n<br>\n\"Hei, odota, tämä jos mikä oli rankkaa...\".<br>\n<br>\nJa kaksikko saapui järven rantaan.<br>\n<br>\n[spoil]Mwahhhaa, se oli siinä, kirjoitin kaiken itse. Luulen, että Umbra sinulla on hyvä mahsollisuus jatkaa tästä.<br>\n<br>\nTähän ei sitten käytetty R&C, siitä syystä, että olin jo kuluttanut niistä parhaimman, tämä musiiki on Jak 3:sta.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":576,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-09T09:21","content":"<strong>Trooppisehko saari merellä</strong><br>\n<br>\nMatoro läveli saaren rantaviivaa pitkin täysin omiin ajatuksiinsa upputuneena. Jokin tässä paikassa kiehtoi häntä. Jokin herätti hänessä muistoja.<br>\nMatoro kääntyi kohti trooppista metsää. Hän livahti saniaisten ja herakeke-kukkien joukosta viidakkoon ja vain käveli eteenpäin.<br>\n<br>\n<em>Viimeinkin vapaa.</em><br>\n\"...?\"<br>\n<em>Viimenkin olen kotona.</em><br>\n\"Kuka puhuu?\", Matoro kysyi hölmistyneenä metsän keskellä. Hän kuuli ääniä päässään. Sitten hän tajusi olevansa keskellä metsää.<br>\n\"Miten olen joutunut tänne?\"<br>\n<br>\n<em>Olen tämän saaren hallitsija. Sinun onneton ruumiisi on nyt orjani.</em><br>\nMatoro tajusi tilanteesta van sen, että jokin mielenvoimia omaava olento yritti hallita häntä, ilman että hän pystyi edes suojaamaan mieltään.<br>\n<em>Makutat lukitsivat minut naamioon. He halusivat, että en ikinä vapaudu.</em><br>\nHikipisara valuu kanohi Cencordin pintaa. Matoro yritti huutaa, mutta tajusi, ettei pysty hallitsemaan kehoaan kunnolla.<br>\n<br>\n<em>Miten voisit pyristellä mielenvoimiani vastaan? Toit minut saarelleni, täällä minua ei voiteta. Haluan viimeinkin kostaa makutoille vangitsemiseni.</em><br>\n<br>\n\"Anteeksi että utelen... Mutta miten?\", Matoro kysyi. Hän ei kontrolloinut enää vartaloaan lainkaan.<br>\n<br>\n<em>N&#834;&#836;&#772;&#858;&#840;&#825;&#858;&#793;&#846;i&#776;&#865;m&#874;&#801;da&#794;&#869;&#855;&#855;&#851;&#825;&#806;&#818; &#871;&#771;&#778;&#835;&#878;&#804;&#806; &#827;&#814;&#845; &#794;&#829;&#869;&#855;&#877;&#807;&#827;&#814; &#868;&#879;&#834;&#829;&#843;&#805;&#818;&#826;&#827; &#869;&#872;&#776;&#791;&#812; &#859;&#868;&#794;&#869;&#861;N&#879;&#830;&#829;&#838;&#834;&#783;&#802;&#837;&#828;&#828;&#840;i&#872;&#835;&#777;&#872;&#775;&#844;&#829;&#865;&#857;&#796;m&#838;&#773;&#782;&#770;&#867;&#870;&#875;&#808;&#851;&#811;&#811;d&#780;&#834;&#781;&#873;&#824;&#809;&#814;&#858;&#805;&#809;&#798;&#828;a&#821;&#828;&#791;&#827; &#850;&#773;&#780;&#777;&#835;&#786;&#829;&#800;N&#778;&#850;&#786;&#770;&#872;&#841;&#828;&#792;&#791;i&#777;&#869;&#835;&#784;&#855;&#781;&#820;&#854;m&#776;&#859;&#800;&#828;&#854;d&#840;&#854;&#815;&#818;a&#850;&#850;&#788;&#775;&#864;&#806;&#817;&#852;&#819;&#828;&#858;&#799; &#873;&#778;&#777;&#800;&#841;&#804;N&#871;&#790;I&#868;&#843;&#869;&#790;&#812;M&#822;&#852;&#815;&#815;&#800;&#791;&#858;D&#782;&#838;&#879;&#836;&#779;&#782;&#791;&#828;&#800;&#828;&#851;&#825;A&#842;&#769;&#875;&#844;&#795;&#853; &#829;&#792;&#799;&#828;&#793;N&#838;&#873;&#784;&#788;&#869;&#799;&#827;&#810;&#837;i&#875;&#815;&#827;&#826;&#811;m&#842;&#831;&#774;&#784;&#820;d&#787;&#864;a&#835;&#872;&#873;&#819;&#803;&#805;&#851;&#852;&#825; &#783;&#872;&#774;&#769;&#856;&#793;<br>\n&#816;n&#768;&#772;&#770;&#771;&#779;&#878;i&#773;&#785;&#870;&#786;&#811;&#818;&#839;&#812;&#799;&#825;&#837;m&#781;&#780;&#785;&#773;&#786;&#859;&#821;&#853;&#805;&#793;d&#849;&#830;&#769;&#849;&#861;&#818;&#804;&#846;&#857;&#791;&#803;&#812;a&#838;&#794; &#779;&#771;&#772;&#783;&#877;&#787;&#821;&#825;&#812;&#798;&#841;&#805;&#796;&#819;N&#845;&#845;&#797;I&#792;M&#878;&#872;&#778;&#776;&#870;&#810;&#839;&#800;&#840;&#851;&#810;&#852;D&#787;&#859;&#807;&#818;&#827;&#858;&#790;&#845;&#792;&#853;A&#869;&#783;&#868;&#772;&#770;&#835;&#868;&#815;&#812;&#839;&#816; &#830;&#822;&#858;&#858;&#800;&#817;&#825;N&#855;&#875;&#782;&#788;&#833;&#851;&#817;&#817;&#797;&#841;&#854;I&#865;&#810;&#857;M&#798;&#827;&#852;&#806;D&#784;&#834;&#831;&#772;&#831;&#871;&#864;&#851;&#799;&#812;&#827;A&#777;&#803; &#817;&#852;&#812;&#810;&#799;n&#784;&#867;&#769;&#842;i&#859;&#869;&#872;&#848;&#806;&#792;&#854;&#817;&#828;m&#855;&#863;&#791;&#839;&#852;&#839;&#812;&#857;d&#782;&#823;&#841;&#805;&#811;&#817;&#805;&#804;a&#859;&#843;&#879;&#838;&#877;&#871;&#812;&#846;&#815;&#804;&#813;&#845; &#868;&#782;&#786;&#780;&#803;n&#860;&#804;&#803;&#825;&#841;&#852;&#817;i&#775;&#779;&#834;&#868;&#770;&#779;&#856;&#814;&#792;&#792;&#827;&#809;&#818;&#846;m&#879;&#776;&#844;&#868;&#788;&#836;&#844;&#807;&#790;&#857;&#803;&#796;&#857;d&#769;&#777;&#867;&#855;&#783;&#846;&#814;&#792;&#817;a&#784;&#806;<br>\n&#838;&#876;&#788;&#778;&#874;&#850;&#849;&#811;N&#770;&#830;&#778;&#829;&#861;I&#850;&#866;&#858;&#791;M&#878;&#788;&#834;&#844;&#778;&#774;&#805;&#797;&#798;&#796;&#818;D&#845;&#846;&#810;&#798;A&#844;&#771;&#872;&#776;&#776;&#816;&#858;&#840;&#811;&#813;&#814; &#771;&#830;&#878;&#824; &#821;&#809;&#814;&#840;&#800;&#796; &#879;&#832;N&#879;&#830;&#848;&#844;&#831;&#774;&#853;&#851;&#800;&#806;&#805;i&#770;&#848;&#870;&#870;&#781;&#869;&#820;m&#844;&#859;&#771;&#797;&#812;&#852;&#803;&#799;d&#844;&#848;&#854;&#798;&#806;&#799;a&#870;&#836;&#772;&#849;&#835;&#775;&#771;&#841;&#803;&#792;&#853;&#797;&#826; &#791;N&#820;&#818;&#818;&#815;&#819;&#811;&#854;i&#875;&#788;&#874;&#857;&#803;&#826;m&#831;&#783;&#785;&#832;&#828;d&#780;&#783;&#787;&#835;&#784;&#802;&#839;&#810;&#790;&#796;&#810;&#806;&#815;a&#875;&#794;&#830;&#827;&#793; &#782;&#851;&#819;&#811;&#810;&#803;&#827;n&#783;&#850;&#877;&#813;i&#778;&#868;&#787;&#844;&#772;&#877;&#774;m&#877;&#830;&#847;d&#843;&#872;&#768;&#777;&#840;&#837;&#840;&#806;a&#834;&#870;&#849;&#770;&#804;&#851;&#803;<br>\n&#868;&#866;&#796;&#853;N&#878;&#777;&#772;&#811;&#803;&#811;i&#874;&#829;&#872;&#784;&#844;&#789;&#810;m&#775;&#772;&#872;&#787;&#768;&#776;&#821;&#825;&#798;D&#849;&#849;&#874;&#869;&#842;&#825;&#827;&#853;&#799;&#810;&#800;A&#863;&#857;&#790; &#794;&#768;&#838;&#835;&#870;&#780;&#835;&#837;n&#782;&#877;&#769;&#864;&#845;&#796;&#799;&#791;&#809;i&#770;&#774;&#855;&#778;&#876;&#776;&#802;&#791;&#840;&#841;&#804;m&#859;&#878;&#879;&#858;d&#877;&#830;&#788;&#871;&#830;&#802;&#853;a&#782;&#808;&#853;&#799;&#790; &#834;&#836;&#823;&#805;&#792;&#854;&#804;&#828;&#852;&#810;N&#874;&#768;&#859;&#776;&#772;&#878;&#778;&#822;&#797;i&#770;&#876;&#771;&#877;&#770;&#849;&#787;&#820;&#800;&#805;m&#843;&#847;&#816;&#799;&#851;&#798;D&#782;&#834;&#871;&#855;&#780;&#770;&#853;&#852;a&#771;&#838;&#782;&#777;&#772; &#829;&#849;&#768;&#848;&#821;&#818;&#827;&#799;n&#794;&#879;&#801;&#846;&#799;&#854;i&#776;&#779;&#844;&#835;&#835;&#768;&#862;&#858;&#846;&#811;m&#772;&#781;&#781;&#793;&#811;&#857;&#853;d&#777;&#836;&#836;&#877;&#774;&#871;&#862;&#827;&#826;&#840;a&#787;&#782;&#869;&#778; &#844;&#855;&#837;N&#878;&#855;&#768;&#788;&#794;&#789;&#826;&#827;&#790;&#845;&#803;&#805;I&#782;&#868;&#877;&#830;&#877;&#850;M&#769;&#783;&#878;&#874;&#876;&#878;&#789;&#809;&#809;&#793;&#845;&#797;&#817;D&#769;&#865;A&#855;&#872;&#800;&#813;&#818;<br>\n&#782;&#878;&#769;&#829;&#838;&#795;&#796;&#858;&#852; &#785;&#771;&#869;&#775;&#876;&#867;&#771;&#800;&#852;N&#788;&#843;&#783;&#831;&#793;&#805;&#806;&#841;I&#876;&#781;&#873;&#772;&#843;&#878;&#783;&#790;&#806;&#840;I&#842;&#841;&#814;&#841;&#810;&#814;&#825;&#851;M&#829;&#868;&#843;&#848;&#787;&#871;&#837;M&#875;&#875;&#869;&#842;&#770;&#869;&#783;&#824;&#793;&#804;&#797;&#851;&#803;&#811;D&#768;&#776;&#869;&#856;&#837;&#800;&#797;&#818;&#853;D&#867;&#769;&#872;&#855;&#775;&#861;&#853;&#804;&#817;&#841;A&#774;&#849;&#780;&#862;&#810;&#803;A&#776;&#835;&#876;&#843;&#873;&#781;&#812;&#852;&#800;&#800;&#806;&#793;&#792; &#871;&#773;&#850;&#770;&#769;&#777;&#860;&#825;&#828;&#813;&#812;N&#848;&#768;&#788;&#781;&#790;&#814;i&#784;&#844;&#836;&#868;&#818;&#799;&#817;&#826;&#806;&#819;m&#778;&#795;&#819;&#809;d&#879;&#777;&#872;&#823;&#828;a&#794;&#771;&#834;&#879;&#790;&#796;&#818;&#851; &#768;&#872;&#773;n&#819;&#799;&#800;&#799;&#817;&#841;&#812;i&#787;&#780;&#862;m&#769;&#794;&#768;&#836;&#879;&#794;&#879;&#814;&#841;&#814;&#791;&#810;d&#772;&#779;&#848;&#810;a&#775;&#835;&#874;&#816;<br>\n&#834;&#770;&#788;&#844;&#870;&#877;&#863;&#804;&#800;&#854;</em><br>\nMatoro tunsi menettävän tajuntansa tämän olennon pommittaessa hänen mieltäänsä tällä sanalla.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":577,"creator":"Jake","timestamp":"2011-01-09T11:24","content":"<strong>Bioklaanin päärakennus, Notfunin huone.</strong><br>\n<br>\nMatoranpiraatti heräsi. Hän olin nukkunut liikaa.<br>\n<br>\n\"JARR HARR. Nukuin kolme päivää, kuusi tuntia ja kahdeksan minuuttia. Nyt on rommin aika\", Notfun ärisi.<br>\n<br>\nKohta punamaskinen matoran käveli klaanin hattukauppaan.<br>\n<br>\n\"Yksi hattu, kiitos, voisi olla kapteeninhattu. Minä näet olen kapteeni, kässäätkö?\", Notfun sanoi myyjälle ja paiskasi pari kolikkoa pöytään.<br>\n<br>\nKohta merirosvo käveli rahitallille. \"Minä olen meri<strong>rosvo</strong>, eli varastan merellä, miksi en myös maalla?\"<br>\n<br>\nNotfun ratsasti aasimaisella surkeassa kunnossa olevalla rahilla ulos klaanista. \"Rommia pitää löytää. Se on loppu.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":578,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-01-09T11:37","content":"<strong>Trooppisehko saari merellä</strong><br>\n<br>\n\"Eijei, tuo on varavirtrepulsori, se syöttää virtaa kypärään vielä senkin jälkeen, kun muu puku on sammuksissa. Tämän avulla se varoittaa minua tuntematomasta liikkeestä, vaikka olisin unessa. Se tuli yllättävän hyödylliseksi venereissullamme...\"<br>\n<br>\nKilljoy istui Kapuran kanssa hietikolla kypärä sylissään. Hän oli juottanut johdot takaisin yhteen ja opetti Kapuralle samalla tekniikan alkeita. Killjoy laittoi kypärän takaisin päähänsä ja sen juuressa olevat tapit napsahtivat kaulapanssariin saumattomasti. Killjoy pudisteli päätään ja kokeili sen liikkuvuutta, se toimi taas.<br>\n<br>\nKilljoy päätti jatkaa tarvikkeidensa testausta. Hän nosti ainoan jäljellä olevan miekkansa tai oikeastaan sen kahvan ja painoi nappia. Kokoontaittuva miekan terä nousi pystyyn pala kerrallaan saranoiden avulla.<br>\n<br>\n\"Hmm, hieman tummunut, mutta ei muuten pahassa kunnossa.\"<br>\n<br>\nKilljoyta harmitti miekkansa kohtalo. Hän osaisi kyllä tehdä uuden, mutta tämä kyseinen kadonnut miekka oli se, jonka Niz oli antanut hänelle Metru Nuin paraatissa...<br>\n<br>\nKapura havahtui yhtäkkiä: \"Hei, missäs Matoro muuten on?\" Summerganon oli ilmestynyt heidän taakseen: \"Mietin aivan samaa, hän oli tässä Äskeeeeenghhh!<br>\n<br>\nKilljoy ja Kapura nousivat salamana seisomaan.<br>\n<br>\n\"Se... se on Matoro.. hänen äänensä.\" Killjoy ja Kapura katsahtivat toisiinsa. Killjoy avasi radioyhteyden alukseen: \"Aizen, pystytkö määrittämään Matoron sijainnin, kadotimme hänet?\"<br>\n<br>\n\"Hetki vain. ... ... Hän on aivan viidakon reunamilla. Teidän kohdastanne luoteessa.\"<br>\n<br>\nKolmikko lähti juoksuun, Killjoy kuitenkin kompastui, sillä hänen päässään vihlaisi yllättäen.<br>\n<br>\n\"Ois... kaa e is. Ski.\"<br>\n<br>\nSuga auttoi hänet nopeasti ylös. \"Hän koettaa kertoa meille jotain.\"<br>\nKapura nyökkäsi, sama oli tapahtunut juuri hänellekin: \"Puhui jotain maskistaan.\"<br>\n<br>\n\"Tuolla!\" Summerganon huusi ja muutkin näkivät sen. Valkomusta hahmo oli polvillaan maassa päätään pidellen.<br>\n<br>\n\"Tkaa ois!\"<br>\n<br>\n\"Matoro, puhu selkeämmin, emme ymmärrä mitä koetat sanoa\", Killjoy yritti suostutella, jolloin Matoron suu aukesi puoliväkisin:<br>\n<br>\n\"OTTAKAA TÄMÄ HEMMETIN MASKI POIS!\"<br>\n<br>\nSalamannopeasti Kapura tarttui Matoron naamioon ja viskasi sen rantahietikolle heidän vierellään. Matoro huohotti päätään pidellen.<br>\n<br>\n\"K-k-kiitos...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":579,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-09T12:35","content":"<strong>Trooppisehko saari merellä</strong><br>\n<br>\n\"Naamiossani... naamiossani asuu joku.\", Matoro selitti nopeasti rantahietikolla istuen.<br>\n<br>\n\"... siis mitä?\", Suga kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.<br>\n\"Tämä on kuin huonosta fantasiaelokuvasta.Tuon naamion sisällä asuu joku tai jokin, joka 'vapautui' kun tulimme tälle saarelle.\", jään Toa jatkoi.<br>\n<br>\n\"Ja se tahtoi Nimdan.\", hän sanoi vielä. Paratiisisaari ei tuntunut enää niin paratiisilta.<br>\n<br>\n\"Miksi kaikki tuntuu aina kallistuvan näihin pieniin siruihin?\", Killjoy puheli, sormeillellen valkoista Nimdan sirua käsissään.<br>\n\"Ja me emme edes tiedä kunnolla mitä ne ovat.\", Kapura lisäsi.<br>\n<br>\n\"Lähdetään täältä.\", naamioton Matoro ehdotti. <br>\n\"Kannatan ajatusta.\", Suga sanoi. Kolmikko lähti kävelemään rantaviivaa pitkin kohti valkoista ilmalaivaa. Mustavalkoinen toa nappaa naamionsa käteensä ja lähti itsekkin muiden perään.<br>\n<br>\n\"Me lähdemme. Moottorit käyntiin, kurssi kohti Klaania. Saimme tästä saaresta tarpeeksi.\", Kenraali Killjoy ilmoittaa jämäkästi vahkeille radioitse ja asettuu aluksen oleskelutiloihin muiden kanssa.<br>\n<br>\nNeljä Klaanilaista ovat toipuneet nopeasti, vaikka eivät olekkaan vielä huippukunnossa. Kestäisi kauan ennekuin he olisivat täydellisesti parantuneita.<br>\n<br>\nMatoro näpersi teleskooppisilmälaittensa kanssa.<br>\n\"Äh, kiinnikkeet ovat murtuneet ja skanneri on rikki. Tämän saa kuntoon vasta Klaanissa.\", toa toteaa tylsiintyneenä ja asettaa sydämen muotoisen osan pöydälle.<br>\n<br>\n<em>Muutaman tunnin kuluttua...</em><br>\n<br>\n<strong>Meri</strong><br>\n<br>\n\"Kenraali, näemme useita saaria. Tuletteko katsomaan?\", radiosta ilmoitettiin. Joy pyöräytti turhautuneena päätään ja astelee aluksen käytäviä pitkin ohjaamoon, jossa kaksi eliittivahkia, Aizen ja Saraji, istuivat. Suuren lasin läpi näkyi vuoristoisia pikkusaaria, ilmeisesti lumen vallassa. Meressä kellui jäävuoria.<br>\n\"Maasto muuttui aika täydellisesti.\", Joy totesi ensin.<br>\n\"Lämpötila riippuu kupolin valokivien ja valaistavan/lämmitettävän kohteen välisestä etäisyydestä. Olemme nyt Xian ja Pohjoisen Mantereen kupolien taitoskohdassa.\", Saraji luennoi metallisella äänellä.<br>\n<br>\n\"Selvä. Miksi pyysitte katsomaan?\", kenraali kysyi.<br>\nAizen ojensi Killjoylle monimutkaisen näköiset kiikarit ja kehoitti katsomaan tarkempaan.<br>\n<br>\nJoy katsoi laitteen läpi saaria. Hän näki useita moniraajaisia, rumia olentoja. <br>\n\"Frosteluksia.\", toinen eliittivahkeista mainitsi.<br>\n\"Ne ovat huomanneet meidät. Ensimmäiset ampuivat rhotukoillaan meitä kohti.\", se jatkoi.<br>\n<br>\n\"Ampukaa ne.\", Killjoy antoi yksinkertaisen käskyn.<br>\n\"Kyllä, ajattelimem tehdä niin, mutta tämä on A-luokan luksusilmalaiva. Ei sota. Tässä ei ole aseistusta.\"<br>\nKenraali iski kädellään kypäränsä otsaan.<br>\n<br>\nJotakin osui ilmalaivan kylkeen sihisten.<br>\nKolme muuta Toaa ryntäsivät aluksen sivuikkunoihin, tajuten olevansa Frosteluksia pommituksen kohteena. Nämä älykkätä rahit ovat hyvin reviiritietoisia eivätkä siedä ketään - ei ketään - maillaan. <br>\n<br>\n\"Onko tässä aluksessa aseita?\", Summer kysyi eräältä vahkilta.<br>\n\"A-luokan luksusalus. Ei aseita.\", tämä vastasi koneäänellä. <br>\n\"Vahkijoukot: Avatkaa tuli\", radiosta komennettiin. Reilu tusina robottia alkoivat ampua aluksen ikkunoista alaviistoon.<br>\n<br>\n\"Mitä rhotukoita noilla on?\", Kapura kysyi taistelun melskeessä.<br>\n\"Vähän kaikkia, ja sehän tässä se huono juttu onkin.\", Matoro vastaa tulituksen keskellä.<br>\n<br>\nAluksen pohjaan osunut rhotuka räjäyttää lattiaa irti. <br>\n\"Tämä alus ei kestä moista menoa!\", paikalle syöksynyt Killjoy ilmoitti.<br>\n\"Moottorit sammuvat!\", joku huusi.<br>\n\"Ah, Myrkkylentäjien rhotuka. Eliminoi kohteen lentokyvyn, oli se sitten biologinen tai mekaaninen taito.\", Matoro puheli itsekseen.<br>\n\"Emme kaipaa biologian luentoa. Keksitään jotain!\", Kapura sanoi tulisesti.<br>\n\"Onko tässä pelastusveneitä? Kelluuko tämä?\", Suga kyseli.<br>\n\"Periaatteessa kyllä, mutta tuo reikä lattiassa.\", Joy sanoi, osoittaen isoa reikää.<br>\n<br>\nSilloin valkoinen alus romahti kylmään veteen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":580,"creator":"Troopperi","timestamp":"2011-01-09T17:22","content":"<strong>Kukkulainen alue Klaanin saaren luoteisosissa</strong><br>\n<br>\nTroopperi kiipesi vaikeakulkuisilla kallioilla vaivalloisesti ylöspäin. Hän oli lähtenyt Klaanilta tutkimaan saaren pohjoisosia kolme päivää sitten, kun hän tunsi laiskottelevansa vai Klaanilla. Hän oli edennyt monia kymmeniä Kioja Klaanista pohjoiseen, ja saapunut tälle suurelle kallioiden halkomalle alueelle. Maassa kasvoi vain tunturikasvillisuutta; kanervaa, vaivaiskoivuja ja erilaisia varpukasveja. Rahihavaintojakin oli vähäisesti. Taivaalla kaarteli metsästäviä haukkoja.<br>\n<br>\nNoin tunnin päästä Troopperi oli päässyt tämän korkean tunturin huipulle. Taivas oli runsaan pilvipeitteen peitossa, aurinkoa ei näkynyt. Nämä suuret kalliot olivat täynnä halkeamia, joihin varomattomat matkaajat saattoivat pudota. Troopperi tunnusteli sauvalla maata; petollinen kasvusto saattoi peittää tällaisen rotkon suuta. Hän istahti suuren kiven päälle istumaan. Siinä hän katseli ympärilleen. Hän näki idässä korkean lumihuippuisen Mt. Ämkoon kohoavan maanpinnalta, etelässä hän näki alavampia nummia ja metsäisiä seutuja, ja kaukana meren, jonka rannalla Klaanin linnoitus oli. Siinä istuessaan hän unohti varoa, ja alkoi kävellä ympäriinsä. Hän astui varomattomasti pieneen kuoppaan, ja horjahti eteenpäin kohti kalliossa ammottavaa rotkoa. Hän putosi ja jäi roikkumaan pienen pensaan oksasta kuilun ylle. Naps. Oksa katkesi, ja Troopperi putosi syvyyksiin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":581,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-01-09T22:08","content":"<strong>Pimeä</strong><br>\n<br>\n\"Visokki?\" Snowman oli hämillään. Hän oli luullut, että se Avdeksi kutsuttu oli näiden psyykkisten hyökkäysten takana. Ei suinkaan Visokki.<br>\n\"Minä juuri\" hämähäkin ääni vastasi näkymättömistä.<br>\n\"Sinä... sinäkö minun päässäni olet?\"<br>\n\"En.\"<br>\n\"Vaan?\"<br>\n\"Avde on päässäsi. Minä... no, olen hänen kanssaan hieman samankaltaisessa yhteydessä. Hän se sinun mieltäsi riivaa.\"<br>\n\"En millään tahtoisi kuulostaa ilkeältä, mutta miksi minä sitten puhun sinulle?\"<br>\n\"Tajusin, että mielesi on taas hyökkäyksen kohteena, ja päätin iskeä väliin. Kerro, koskitko Nimdan sirua?\"<br>\nSnowmania häiritsi, kun hän ei nähnyt puhujaa, mutta jatkoi silti.<br>\n\"Tuota, kait minä sitä hipaisin.\"<br>\n\"Eli siis sen takia... Aa, tässä on nyt järkeä.\"<br>\n\"Tuota... Täh?\"<br>\n\"Nyt ei ole aikaa selittää. Olen täällä varoittamassa sinua.\"<br>\n\"Varoittamassa?\"<br>\n\"Avde pääsi sisällä. Hän tietää missä olet, Snowman. Hän tietää missä Nimdan siru on!\"<br>\n<br>\nSilloin mustuus väistyi humisten, ja tilalle tuli sademetsä ja auringonvalo. Mutta Snowmanin yllätykseksi hän ei ollut Matoralaisten ympäröimä. Hän näki edessään vain yhden hahmon.<br>\n<br>\nLumiukko kohottautui ensin istumaan, ja sitten hitaasti seisomaan, koko ajan tarkkaillen hahmoa. Tuntomerkit täsmäsivät. <em>Tuon täytyy olla se Mäksän maintsema miekkamies.</em><br>\n<br>\nMarionetti osoitti Snowmania miekalla.<br>\n<br>\n<em>Piru vie.</em><br>\n<br>\nLumiukko mietti vaihtoehtojaan. <em>Pakeneminen ja piiloutuminen taitavat olla aika lailla poissa laskuista, jos olinpaikkani on tiedossa. Tuo ei näytä varsinaisesti sellaiselta tyypiltä, joka luopuu aikeistaan puhumallakaan. Entäs taistelu? Jos tuo kaveri voitti Mäksän, mitä mahdollisuuksia minulla muka on?</em><br>\n<br>\n\"Valmistaudu.\"<br>\n<br>\nValkoisen hahmon ääni karmaisi Snowmania. Se ei kuulostanut luonnolliselta, ja siinä mielessä sopikin hyvin hahmon muuhun olemukseen. Aivan kuin näkymättömät langat olisivat liikutelleet sitä.<br>\n<br>\n\"Eh, teillä taitaa nyt olla väärä henkilö, en oikein harrasta tällaisia kaksintaisteluita... Olen enemmänkin semmoi-\"<br>\n\"Valmistaudu.\"<br>\n<br>\n<em>No hemmetti, ei kai tässä muukaan auta,</em> Snowie tuumi, ja hivutti kättään varustelaukkuunsa. Hän löysi Ämkoon käden alta etsimänsä, ja nosti painetykkinsä esiin.<br>\n<br>\nShhhhhhklonkPAAUUUM!<br>\n<br>\nSnowman liukui aseensa potkaisun voimasta vähän matkaa taaksepäin, säilyttäen vaivoin tasapainonsa. Muutama puu napsahti poikki, hiekka pöllysi ja kasvillisuus painautui maata vasten paineen alla. Ja Marionetti seisoi hievahtamatta paikallaan.<br>\n\"Oletkin kova kaveri,\" Snowman aloitti. \"Jonain päivänä sinusta tulee vielä oikea poi-\"<br>\n<br>\nSeuraavat sekunnit olivat Snowmanille hyvin epäselvä valkoinen sekamelska, johon liittyi viiltävää kipua, ja lopputulemana hän makasi maassa tuijottaen edessään seisovaa Marinettia tämän miekan vartta pitkin.<br>\n\"Nimda\" se sanoi.<br>\n\"Hyvähän sieltä miekan kahvapuolelta on puhua, ja.... Onko tuo Mäksän miekka? Sinä senkin-\"<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\nMarionetti liikutti miekan terää Lumiukon kasvoja kohti. Snowman vilkaisi syrjäsilmällä vieressään maassa lojuvaa keppiä.<br>\n<br>\nSe riitti Marionetille, joka yhä miekalla maassa lojuvaa Snowmania osoittaen asteli luonnottamasti sauvanpuolikkaan luo. Valkoinen hahmo kumartui, aivan kuin sen ruumista olisi lähtenyt naru, jota olisi nyt löysennetty. Se nappasi kepin käteensä, ja katosi viidakon siimekseen.<br>\n<br>\nSnowman nousi seisomaan, ja ihmetteli. <em>Se... Sekö antaa minun jäädä henkiin? Mutta miksi? Mitä se merkitsee?</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":582,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-01-10T19:19","content":"<strong>Uppoava ilmalaiva, meri</strong><br>\n<br>\nVesi näytti ensin pysyvän pohjassa ammottavan reiän tuntumassa, mutta juuri, kun tiimi oli huokaisemassa helpotuksessa, alkoi se levitä ja vedenpinta alkoi nousta suurella tahdilla.<br>\n<br>\nSamalla sekunnilla sekä Killjoy, että tilassa olleet vahkit saivat sätkyn ja tarttuivat lähimpiin katossa oleviin putkiin ja jäivät roikkumaan niistä. Matoro, Summerganon ja Kapura olivat ainoat lattialla nyt seisovat ja ennen kuin ehtivät avata suutaan tästä merkillisestä käänteestä, ovi aukesi ja ohjaamoon syöksyi vahki, joka astui märälle lattialle ja pudotti samalla merkilliset kiekot, joita kantoi.<br>\n<br>\nVahki ei ehtinyt sanoa sanaakaan, kun vesi ylsi tätä jo polvitaipeisiin ja se alkoi kipinöimään.<br>\n<br>\n\"Ei, ei, tämä eighrzzzzz...\"<br>\n<br>\nVahkin kipinäsuihku levisi jalkaa pitkin vartaloon ja oikosulku sai koko sen koneiston räiskähtämään kirkkaasti. Tämän jälkeen vahki rysähti lattialle eikä enää liikkunut, upoten samalla veteen.<br>\n<br>\nKilljoy roikkui nyt katosta entistä tiukemmin ja avasi radioyhteytensä kaikkiin aluksen vahkeihin.<br>\n<br>\n\"Varoitus, alus uppoaa ja täytyy parhaillaan vedellä. Lentokykyiset yksiköt, tehkää kattoon reikiä ja auttakaa kaikki yksiköt ja varusteet turvaan, ennen kuin vesi peittää koko aluksen!\"<br>\n<br>\nKapura ei selkeästikään ollut tilanteeseen tyytyväinen ja hänkin tarttui katon paneeleihin ja siirsi katseensa Killjoyyn.<br>\n<br>\n\"Sinunkaan pukusi ei varmaan pidä vedestä?\"<br>\n<br>\n\"Sanotaan, että tämä on kastunut jo kerran. Järjestelmät jouduttiin sammuttamaan sen jälkeen neljäksi tunniksi, jotta vesi valuu pois. Jätän tällä kertaa väliin.\"<br>\n<br>\nMatoro ja Summerganon astuivat lähemmäksi reikää. \"Vesi ei ole meille ongelma, tapaammeko pinnalla?\"<br>\nKilljoy nyökkäsi ja antoi Aizenille merkin. Tämä latasi kätensä pumpputoimintoisen räjähdepatterin ja amui kattoon valtavan reiän. Vesi ulottui Matoroa ja Sugaa jo vyötäisille.<br>\n<br>\n\"Tavataan saarella.\"<br>\n<br>\nHahmot katosivat näkyvistä ja Killjoy siirsi huomionsa katon reikään: \"Vähempikin olisi riittänyt Aizen.\" Aizen virnisti ja tarttui Sarajiin, käynnistäen samalla rakettimoottorinsa, samanlaiset, kuin Killjoylla.<br>\n<br>\nKilljoy ja Kapura tekivät saman tempun ja Killjoykin liihotti matkustajansa kanssa reiän yläpuolelle.<br>\n<br>\n\"Odottakaa siinä, haemme teidät pian\", Killjoy huikkasi ja liihotti taivaalle. Siellä heitä ei odottanut paljoakaan parempaa, sillä Rhotukoita vilisi ympäriinsä ja Killjoy joutui tekemään täyden päivätyön väistelläkseen niitä. Killjoy ja Aizen ainoina lentokykyisinä ohittivat vedessä uivat Matoron ja Summerganonin ja kiidättivät lastilaisensa pienen muurimaisen kiviröykkiön luokse, jonne aluksen kolme jäljelläollutta lentokykyistä pioneeria olivat jokainen tuonut yhden vahkin mukanaan. <br>\n<br>\nKilljoy ja Aizen lasteineen laskeutuivat, samalla heidän luokseen ja painautuivat selkä kiveä vasten, suojautuen jatkuvalta tulitukselta. Ganon ja Matoro nousivat maihin, Matoro tiukasti teleskooppisilmäänsä puristaen. Tämän maski oli nyt jo takaisin hänen päässään.<br>\n<br>\nKilljoy käänsi katseensa kohti uppoavaa ilmalaivaa. Se oli jo miltei kokonaan uponnut, mitään ei ollut enää pelastettavissa. Killjoyn radiosta kuului vain rätinää ja sekalaisia avunhuutoja.<br>\n<br>\nKilljoy iski raivoissaan nyrkillään kiveen. He olivat juuri menettäneen kymmenen sotilasta, useita työskentelijöitä ja kommunikaattoreita plus lääkitsijät.<br>\nNelikon lisäksi heillä oli nyt Aizen ja Saraji, plus kolme lentokykyistä kevyesti aseistettua pioneeria, sotilas, lääkitsijä ja yksi aseistamaton työntekijä...<br>\nvastassa kymmenittäin otuksia, joista Killjoy ei ollut ennen tätä päivää kuullutkaan.<br>\n<br>\nMatoro käänsi katseensa epätoivon partaalla roikkuvaan Killjoyyn:<br>\n<br>\n\"Taitaa olla suunnitelman paikka.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":583,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-01-10T22:17","content":"<strong>Bio Klaanin Linnoitus</strong><br>\n<br>\nPölyisien, tuhoutuneiden rakennuksien ja muiden raunioiden seassa Matoralaiset ja monet muutkin Linnoituksen asukkaat yrittivät rakentaa Linnoitusta entiseen veroonsa. Useat työläiset, jotka olivat vasta puoliviikkoa sitten porvareita tai naamion takojia ovat nyt mukana auttamassa muita korjaustöissä. Aurinkojen paisteen alla olo on hyvin tukala, mutta he eivät antaneet tämän lannistavan heitä. <br>\nTyöläiset olivat jo unohtaneet surunsa tai hautoivat sen ja keskittyivät sen sijaan korjaustyöhönsä.<br>\nDomek käveli kaupungin keskellä. Ilman hattua häntä oli vaikea erottaa joukosta, ellei hän olisi ollut Toa ja siten kaikkia Matoralaisia korkeampi, huivista puhumattakaan.<br>\nValon Toa käveli, tai pikemminkin steppaili tien keskellä. Matoralaiset olivat liian työntäytteisiä huomatakseen Toan oudon kävelytavan ja vaikka he olisivat huomanneet, he eivät kunnioituksen ja pelon vuoksi panisi tätä merkiksi.<br>\nEksoottisesta kävelytavasta huolimatta Domekilla itse oli erittäin kankea ja vaivautunut olo. Hän yritti pitää henkensä korkeanaja olla ajattelematta asiasta, mutta myöhemmin luovutti ja alkoi kävelemään taas normaalisti. Valon Toalla oli vaikeaa pitää henkensä ylhäällä. <br>\nKäveltyään tovin Toa istui tien reunassa olevaan penkkiin. Hän ei tietänyt miksi. Domek ajatteli hetken, että voisi auttaa Matoralaisia töissä, mutta aavisti näiden vain ilmoittavan etteivät he tarvitse apua.<br>\nValon Toa alkoi vähitellen katoamaan omiin ajatuksiinsa, eikä enään huomannut mitä ympärillä tapahtui.<br>\n<br>\n\"Moi Domek!\"<br>\n<br>\nÄäni kuului Domekin korvissa. Hän kääntyi äänen suuntaan ja näki kahden Toan seisomassa hänen vieressä.<br>\n\"Kas, ehtoota Takama\", Domek tervehti punamustaa Hau-naamiota kantavaa Toaa, \"Ehtoota myös sinulle, Bokrujuh\", hän sanoi myös Takaman vieressä olevaan valkosiniseen nais-Toaan.<br>\n\"Terve\", nais-Toa vastasi lakonisesti.<br>\n\"Teitäkin näkee jossain vaiheessa, missä loput ryhmästänne?\", Domek kysyi.<br>\n\"Olimme suorittamassa tehtävää Samen käskystä Nesdrian saarella\", Takama sanoi, \"Aika hyvin meni.\".<br>\n\"... Niinpä niin. Kiitos hänen, tehtävä epäonnistui rojaalisesti\", Bokrujuh iski kiivaasti.<br>\n\"Hei, ei se minun syy ollut. Mistä minä olisin tiennyt, että se patsas oli niin hauras?\", Takama puolusteli.<br>\n\"Miksi sitten koskit siihen, idiootti? Olisit voinut sattutaa itsesi\", Bokrujuh hiljeni hetken, \"... siis... Siis ei sillä, että välittäisin.\"<br>\nDomek väänsi päänsä kaiteen yli. Hän ja Same ja mahdollisesti pari muutakin Klaanilaista olivat ainoita jotka näkivät mitä heidän välillään tapahtuu, vaikka pari ei itse huomaa sitä. Domekia sekä huvitti että ällötti tämä ja irvisti hieman asialle.<br>\n\"Ette siis olleet paikalla kun Metalliotukset hyökkäsivät?\", Domek aloitti keskustelun uudelleen.<br>\n\"Ei, palasimme tänne vasta äskettäin\", Bokrujuh vastasi paljon monotonisemmin, kuten hänen tapanaan on keskustellessaan muiden kuin Takaman tai ryhmäläistensä kanssa, \"Teillä ei mennyt oikein hyvin huomattavasti\".<br>\n\"Ei, ei oikein\", Domek lausi paljon masentavasti.<br>\n\"Hemmetti, jos minä olisin paikalla, tämä ei olisi tapahtunut\", Takama sanoi ja löi kätensä yhteen, \"Voisin antaa opetuksen sille joka on vastuussa itse.\"<br>\nDomek nosti päätään penkin reunalta.<br>\n\"Mikset sitten mene ja etsi se vastuussa oleva?\", Bokrujuh heitti.<br>\n\"Mutta minulla ei ole johtolankaa jolla voisin tietää missä hän olisi\", Takama vastasi.<br>\n\"Olet toivoton\", Bokrujuh huokaisi.<br>\nDomek nousi seisomaan penkistään ja kävelemään takaisin päin.<br>\n\"Hei, minne sinä lähdet?\", Takama kysyi perässä.<br>\n<br>\n\"Tekemään sitä, mitä minun kuuluu tehdä\", Domek vastasi.<br>\n<br>\n<strong>Tuntematon sijainti</strong><br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Raportti: Projekti onnistunut. Koekappale on assimiloitu.\"</span></span><br>\n<br>\n\"Hienoa työtä. Entä... tuontitavaramme?\"<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: He ovat saapumassa.\"</span></span><br>\n<br>\n\"Onko tutkimusryhmä saanut mitään uutta?\"<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: Ei.\"</span></span><br>\n<br>\n\"Hienoa. Mene vartioimaan Kammiota, mehän emme saa antaa tärkeiden raaka-aineiden mennä hukkaan.\"<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: Tottelen. Me aina tottelemme. Kunnes kaikki on Puhdisttettu ja kaikki on Yhtä.\"</span></span><br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n<strong>???</strong><br>\n<br>\n<span style=\"font-size:110%;line-height:normal\"><span style=\"color:gray\"><em><span style=\"font-family:courier\">Tu&#861;n&#807;n&#863;e&#801;n &#789;sen.&#856; &#862;Min&#861;ä &#847;ai&#807;na &#808;tu&#832;nn&#833;en&#833; s&#795;en&#820;.&#821; &#862;Ahe&#823;h&#795;ehe&#802;,&#865; &#821;mi&#808;n&#824;ä &#821;t&#789;i&#820;e&#862;d&#824;än&#864;.&#833;<br>\nHän lähtee&#822;.<br>\nM&#801;i&#866;n&#864;n&#862;e&#866; hän &#863;l&#832;äh&#789;te&#865;e&#820;?&#802; T&#865;ekeek&#847;ö &#801;hän j&#820;o&#789;ta&#833;in&#860;?<br>\n&#801;O&#807;nko tä&#795;m&#860;ä&#820; &#856;un&#824;ta&#847;?<br>\n&#802;M&#801;i&#847;n&#795;ä&#864; &#833;en&#801; &#822;un&#824;e&#1161;ks&#807;i&#860;.&#808;<br>\n&#801;M&#847;inä en ti&#856;e&#833;dä.&#808; Mik&#860;si&#833; &#821;mi&#860;k&#863;s&#821;i &#833;miks&#822;i.&#802;<br>\n&#833;H&#822;i&#861;hi&#822;i&#865;, &#820;mutta &#795;m&#802;i&#860;n&#807;ä&#864; tied&#832;ä&#866;n. &#866;T&#862;i&#823;e&#802;dän&#821;,&#847; ti&#820;ed&#865;än j&#808;a ti&#821;e&#861;dän&#789;.<br>\n&#864;H&#820;än p&#822;el&#801;k&#856;ää&#865;. H&#808;än &#824;p&#863;e&#860;l&#861;k&#802;ää&#802;.&#864; &#863;Vo&#824;in&#821; k&#821;uu&#833;l&#856;l&#824;a &#824;hän&#863;e&#866;n&#795; k&#1161;a&#807;iun&#833;sa&#808;.<br>\n&#824;J&#847;o&#833;s&#833; h&#866;ä&#833;n&#863; &#832;p&#807;e&#802;lk&#864;ää,&#861; &#1161;m&#861;in&#808;ä&#865; en&#801; pe&#1161;l&#866;k&#802;ää&#864;.<br>\n&#856;P&#856;elk&#862;o,&#801; kip&#789;u&#807;, &#861;ka&#824;t&#822;um&#856;us. Ka&#847;ik&#820;k&#863;i.<br>\n&#864;Kai&#861;k&#820;ki&#847;.&#833;<br>\nT&#822;ar&#795;vit&#807;sen&#864; &#862;si&#801;tä.<br>\n&#821;H&#824;eidä&#865;n sur&#820;u&#864; &#861;o&#856;n&#820; &#801;m&#822;i&#822;n&#860;u&#824;n&#789; hyv&#807;ä&#1161;.&#833;<br>\n&#802;He&#847;i&#789;dän&#820; &#824;kipu&#847; &#861;on&#865; &#865;m&#821;inun&#822; &#820;hyvä.<br>\nP&#861;el&#866;ko&#789;? M&#808;ik&#832;s&#801;i p&#864;e&#822;l&#802;k&#795;äis&#866;i&#865;n&#865; h&#823;e&#866;i&#861;t&#807;ä&#789;?<br>\n&#864;Minä &#820;ha&#821;l&#822;ua&#802;n h&#821;e&#832;i&#824;d&#861;ä&#864;n&#807; &#865;k&#802;i&#861;v&#824;unsa&#789;. &#795;M&#821;i&#801;n&#820;ä&#822; hal&#822;uan&#795; hei&#808;d&#864;ä&#847;n mi&#861;ele&#863;n&#847;s&#862;ä&#801;.<br>\nM&#847;i&#823;k&#808;si&#1161; e&#864;t&#821;t&#856;e&#808; &#1161;an&#832;n&#808;a&#863; si&#821;t&#833;ä&#847;?<br>\n&#802;M&#832;I&#824;K&#865;S&#821;I&#821; ET&#866;T&#833;E?&#795; &#833;<br>\nMI&#789;K&#862;S&#833;I?&#802;<br>\nMIK&#823;SI?&#824;<br>\nMI&#860;K&#865;S&#824;I&#864;?<br>\n</span></em></span></span><br>\n<span style=\"color:black\"><span style=\"font-size:110%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Optima\">Kuka olet?</span></span></span><br>\n<br>\n<span style=\"font-family:courier\"><span style=\"color:gray\"><em>Minä... Olen... <span style=\"font-size:125%;line-height:normal\">M&#795;iK&#801;Ä SINÄ&#856; &#820;OLET!?&#801;</span></em></span></span><br>\n<br>\n<span style=\"color:black\"><span style=\"font-size:110%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Optima\">Olen... Tyhjyys.</span></span></span><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":584,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-11T16:26","content":"<strong>Frosteluksian jääsaari, meren keskellä</strong><br>\n<br>\n\"Frosteluksista on hyvin vähän tutkimustietoa. Väitän tuntevani rahit hyvin, mutta noista otuksista tiedän vain sen, että ne ovat agressiivisia ja Toaa vahvempia.\", Matoro selitti nopeasti, silmäillen saarelle uivia raheja. <br>\n\"Mikähän niihin tehoaisi?\", Killjoy kysyi nopeasti.<br>\n\"Testataan. Veikkaisin että vesirahit eivät tykkää tulesta.\", Kapura ilmoitti nopeasti, kutsui elementtivoimiaan ja sai miekkansa hehkumaan.<br>\n<br>\n\"Voimme pelata taistelulla vain aikaa.\", Saraji mainitsi sivuun.<br>\n\"Tiedän. Pelaamme aikaa, mietimme pakokeinoa. Ovatkohan nuo tarpeeksi älykkäitä alkeellisten veneiden tekoon?\", Joy sanoi.<br>\n\"Ei, mutta ne purjehtivat jäävuorilla.\", Matoro kertoi.<br>\n<br>\n\"Idea.\", Suga sanoi.<br>\n\"Koittakaa hidastaa Frosteluksia, minä ja Matoro yritämme murksta ne jäävuorilla.\"<br>\n<br>\n\"Tuo vaatii melkoisesti elementtivoimia, mutta se voisi toimia.\", toinen Jään Toa lausui. Hän sulki silmänsä ja alkoi keskittyä elementtivoimiinsa.<br>\n<br>\nAseistetut vahkit, Joy ja Kapura alkoivat tulittaa kohti olentoja. Osa niistä vain jatkoi eteenpäin juoksua toisten jäädessä rannalle lataamaan Rhotukoitaan.<br>\n<br>\nSummerganonin ja Matoron käyttäessä yhtä aikaa jäävoimiaan, valtava jäävuori ulapalla alkoi liikkua. Toat käyttivät jään manipuloinnin voimiaan ja alkoivat liikuttaa massiivista järkälettä kohti rantaa, kohti raheja.<br>\n<br>\nRhotuka-pyörittimiä alkoi lennellä taas ilmassa. Niissä oli kaikissa erilaisia voimia, mutta kukaan Klaanilaisista ei erityisemmin halunnut kokeilla mitä niiden kohteeksi joutuneelle tapahtuisi.<br>\nKuusikätisiä raheja alkoi lähestyä yhä enemmän paksussa lumihangessa. Tällöin massiivinen jäävuori iskeytyi kallioisen saaren rantaan, murskaten useita raheja ja lennättäen jäälohkareita pitkälle Frosteluksien riveihin. Saaren ranta peittyi olentojen karjuntaan ja jäänlohkareiden ryminään.<br>\n<br>\n\"Suunnitelma toimii!\", Killjoy huusi tulittaessaan rannalle. Molemmat Jään Toat olivat istumassa lumessa, leväten hetken edellisestä voimankoetuksesta.<br>\n\"Mitäs nyt?\", Kapura kysyi.<br>\n\"Öh. Minulla ei ole mitään havaintoa miten jatkamme. Tutkitaan saarta?\", Killjoy vastasi.<br>\nSilloin paksun lumipeitteen alta syöksyi useita kuusikätisiä raheja. Frostelusten useat terävät kädet hyökkäsivät Klaanilaisten kimppuun, jotka yrittivät parhaansa mukaan puolustautua. <br>\n<br>\nMatoro veti välittömästi meikkansa esiin ja torjui sinisen sävyisen rahin käden iskun. Seuraava iskeytyi häntä olkapanssariin, kaataen toan. Summerganon nousi hangesta nopeasti ja huitaisi valtavalla miekallaan olentoa. Rahi karjaisi menettäessään yhden käden, mutta tämän viiden muun käden isku kaatoi valkoisen toan maahan.<br>\n<br>\nFrostelus syöksyi kahden eliittivahkin kimppuun. Sarajin nopeat miekaniskut torjuivat toistuvia hyökkäyksiä, mutta rhotuka-isku lähietäisyydeltä sai vahkin sivuun. Nopea sivallus katkaisi Aizenin käden. Vahki nosti suuren tykkinsä toiseen käteen, saaden iskun vartaloonsa. Hän laukaisi aseen, räjäyttäen rahin lähietäisyydeltä kappaleiksi. Silloin toisen rahin piikikäs hakkumainen käsi iskeytyi Aizenin selkään, lävistäen vartalon. Asetta vedettiin nopeasti ylöspäin, jolloin se repi vahkin rinnan auki ja siitä eteenpäin murkasi pään. Villisti kipinöivä ruho kaatui lumiseen maahan.<br>\n<br>\nSilloin Killjoyn suuri haarniska syöksyi frostelusta päin. Nopea sivallus irroitti olennon käden ja tykinlaukaus vartaloon kaatoi olennon kitumaan lumeen. Killjoy murskasi punaisella metallinyrkillään rahin pään.<br>\n\"Tämä on ystäväni taposta!\", hän karjui raivokkaasti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":585,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-01-11T19:18","content":"<strong>Frosteluksian jääsaari</strong><br>\n<br>\nRahipedot pysähtyivät kuin seinään ja katsoivat, kuinka heidän lajitoverinsa pää rusentui Kenraali Killjoyn nyrkin alle. Killjoy kääntyi ja rahit saivat häneltä vain myrkyllisen katseen. Killjoy lähestyi raheja hitaasti, mutta uhkaavasti. Killjoy huitaisi etummaisen rahin kevyesti sivuun ja se ei siitä enää noussut, mutta jäljelle jääneet luikkivat kauas pois minkä jaloistaan pääsivät. <br>\n<br>\nSummerganon ja Matoro olivat molemmat maassa, mutta nuo kuusijalkaiset ja vahvat rahit eivät silti saaneet toia hengiltä, sillä maatessaankin he pitivät puolensa miekoin. Matoro laukaisi aiemman voimankoetuksen vuoksi melko heikon jääsäteen, tosin vain hidasteeksi tarkoitetunkin päällekarkaavaa rahia kohti ja säteen pysäyttäessä sen etenemisen hetkeksi ehti Summerganon sivaltaa pedolle ammottavan aukon kylkeen. Muutama rahi katseli hieman kauempaa, mutta nähtyään miten heidän toverinsa rusennettiin Killjoyn käsittelyssä, jättivät pedot toat rauhaan. Hieman sivummalla Kapura selätti tiukan taistelun päätteeksi jokusen pedon muutaman vahkin avustuksella. <br>\n<br>\n\"Toivottavasti emme kohtaa lisää yllätyksiä.\", Matoro sanoi synkästi. Kapura tuli Matoron ja Sugan luokse ja yhdessä nämä kolme katsoivat Kenraalia, joka oli jälleen kokenut menetyksen. Tai oikeastaan he kaikki olivat. Lumen ja jään keskellä elossa selvinneet sankarit kokoontuivat yhteen ja hiljentyivät hetkeksi kaatuneita muistaen. <br>\n<br>\nIlmalaiva makasi nyt meressä ja Killjoy, Matoro, Suga ja Kapura olivat vahkien kanssa jääsaarelle haaksirikkoutuneena. Tilanne oli synkkä, mutta he pitivät yhä mielensä virkeänä ja järjen terävänä. Killjoy astui päättäväisesti askeleen eteenpäin ja niin tekivät muutkin. Killjoyn porukka ei horjunut, vieläkään. Menetykset painoivat kaikkia raskaasti, eikä vähiten Kenraali Killjoyta, mutta yhdessä he kaikki kävelivät yhä pidemmälle tällä jäisellä saarella.<br>\n<br>\n\"Tämä ei ollut vielä tässä\", Suga toteaa hiljaa ja Killjoy kääntyy tovereidensa puoleen. \"Ei tosiaan. Kärsimyksissä on käsittelemistä, mutta tästä me jatkamme ja pääsemme Klaanin rannoille ja mitä kohtaammekaan, me selviämme\".<br>\n<br>\nJos väsymys jotakuta painoi, ei sitä nyt huomannut, sillä suruissaan, tänä synkkänä hetkenä he talsivat kaikki sisukkaasti lumen ja jään keskellä, Frosteluksian saarella.<br>\n<br>\n\"Pääsemme kotiin\". Se oli kaikkien yhteinen ajatus.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":586,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-01-11T21:02","content":"<strong>Jääsaari, jyrkänne</strong><br>\n<br>\nSummerganon istui valtavan jäästä muodostuneen jyrkänteen reunalla tuijottaen kohti taivaanrantaa. Vahkit olivat järjestäytyneet Matoron ja Kapuran kanssa kertaamaan tilannetta. Killjoy istui sivummalla lohkareen päällä, koettaen epätoivoisesti sulattaa Aizenin piirejä yhteen. Hän ei ollut sanonut sanaakaan taistelun jälkeen.<br>\n<br>\nSaraji irtautui Vahkien joukosta ja veti kaapuaan tiukasti ympärilleen. Hän istui Ganonin viereen ja hetken ajan kaksikko istui täysin hiljaa. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Ganon aloitti keskustelun:<br>\n<br>\n\"Olen pahoillani ystäväsi puolesta.\"<br>\n<br>\nSaraji ei vastannut, mutta Ganon tiesi Sarajin miettivän kuumeisesti viimeisimpiä tapahtumia.<br>\n<br>\n\"En tiedä mitä hänelle on tapahtunut... hän on aivan erilainen kuin silloin.\"<br>\n<br>\nSummerganon näytti hieman apealta ja nyökkäsi: \"Niin, hän on... kokenut paljon hiljattain. Olen tosin aina tuntenut tämän Killjoyn. Hän on aina ollut yksinäinen susi, mutta tämä taitaa olla jo hänellekin liikaa.\"<br>\n<br>\n\"Vuosia lähtönsä jälkeen... luulimme, että hän olisi kuollut, luulimme pitkään ja sitten... sitten hän vain ilmestyy. Murjottuna, palaneena, varustettuna laitteistolla jota ei pitänyt olla enää olemassa.\"<br>\n<br>\n\"Lähtönsä?\", Summerganon kiinnostui.<br>\n<br>\n\"Hän ei ole kertonut vai? Ette tiedä hänen tarinaansa?\" Summerganon pudisti päätään ja otti asennon, joka kertoi Sarajille valottaa asioita.<br>\n<br>\n<em>Se ilta oli sateinen. Sodan loppua juhlittiin ympäri Metru Nuita. Kierrokseni päättyi odottamattomalla tavalla. Komentaja Niz tuli ulkoa vaikka hänen olisi pitänyt olla toipumassa edellisestä taistelustaan. Vaikka hän oli likomärkä ulkona pauhaavasta sateesta, kyyneleiden norot erottuivat selkeästi hänen naamionsa pinnalla.<br>\n<br>\nKenraali oli poissa. Hän oli hyvästellyt Komentajan hetkeä aikaisemmin pihalla ja hävinnyt tämän jälkeen tuhka tuuleen. Komentaja ei koskaan suostunut kertomaan Kenraalin lähdön syytä ja Mustan Käden joukot jäivät yhtä tukipilaria vaille. Sen päivän jälkeen Komentaja ei enää koskaan hymyillyt.<br>\n<br>\nKaikki ne muistot joita tuo kaksikko oli kokenut katosivat hetkessä. Se vaikutti välittömästi työilmapiiriimme. Koetimme olla vahvoja, hymyilimme väkisin joka päivä. Koetimme piristää Komentajaa, mutta turhaan. Hän oli jo menettänyt toivonsa.<br>\n<br>\nKomentaja masentui pian tämän jälkeen. Jokainen taistelu päättyi hänen kannaltaan entistä huonommin. Lopulta hänen vammansa olivat niin pahat, että hänet vedettiin pois rintamalta. Hän istui yksinäiset tunnit huoneessaan, rakentaen laitteita joista kukaan ei ottanut selkoa.<br>\n<br>\nMuutamaa viikkoa myöhemmin saimme tiedon Kenraalin siirtyneen Xialle. Hän oli pettänyt meidät, siirtynyt riveihin joita vastaan oli vannoutunut taistelevansa. Niz ei uskonut tätä, kieltäytyi kuulemasta mitään häneen viittaavaa. Johtoporras lähetti pienen tutkimusryhmän Xialle ja perustimme sinne pienen tutkimuskeskuksen maan alle. Kenraali oli kuitenkin jo ehtinyt kadota ja jäljet hänestä katosivat lopullisesti.<br>\n<br>\nVuosia me jatkoimme toimintaamme. Uusia Kenraaleja tuli, mutta heistä jokainen kaatui Metsästäjien uudelleen kasvaneen aktiivisuuden takia. Moni tärkeä kaatui, moraalimme oli murrettu ja oli vain ajan kysymys kuinka kauan kestäisimme menetystemme keskellä. Ja sitten koitti päivä, jota olimme pelänneet. Dume kääntyi meitä vastaan. Metru Nuin johtaja päätti sulkea meidät. Emme suostuneet ja illalla Metsästäjiä tunkeutui tiloihimme, surmaten jokaisen. Niz tuli väliin, kun olimme saattamassa johtajaamme pois. Veimme hänet Xialle, viimeiseen paikkaan josta meitä osattaisiin etsiä. Komentaja Niz kuoli taistelussa urhoollisesti...<br>\n<br>\nSaimme pian viestin, että Metru Nuin Vahkit olivat muuttaneet lojaaliuden kohdettaan, Dume nyt yksin vastasi heidän toiminnastaan. Me olimme ainoat, ainoat niiden tuhannen kadonneen yksikön lisäksi, jota poistuivat rekisteristämme Kenraalin katoamisen yhteydessä...<br>\n<br>\nHän petti meidät, mutta hän palasi... Hän haluaa korvata virheensä...</em><br>\n<br>\nSummerganon nojasi nyt käteensä. Hän oli sulkenut silmänsä tarinan ajaksi, mutta avasi ne taas nyt.<br>\n<br>\n\"Killjoy siis... jätti kaiken sen, kaiken hänelle tärkeän... miksi?\"<br>\n<br>\nSaraji pudisti päätään: \"Vain hän itse tietää. Hän katuu, minä näen sen. Niz oli hänelle syy taistella, syy työskennellä ja lisäksi intohimo saada aikaan hyvää. Tuo ei ole se Kenraali, jonka tunsin. Hän ei koskaan satuttanut eläintä, ei koskaan korottanut ääntään, ei janonnut kostoa... Jotain tapahtui hänelle.\"<br>\n<br>\nKilljoy oli noussut pystyyn etäämmällä. Hän oli luovuttanut ystävänsä korjausyrityksissä ja laski tämän palaset veteen ja jäi seisomaan laskupaikalle. Hänen rintapanssarinsa puuttui kokonaan, koko haarniska oli halkeamilla eikä hän sanonut mitään.<br>\n<br>\nSaraji loi vielä yhden merkitsevän katseen Ganoniin.<br>\n<br>\n\"Meidän kaltaisiamme ei ole paljoa.\"<br>\n<br>\nGanon ei selkeästikään ymmärtänyt mitä Saraji tarkoitti, jolloin hän tiputti kaapunsa, tarttui rintakehäänsä ja väänsi sen auki, paljastaen hehkuvan kiven sisällään.<br>\n<br>\n\"Heitä oli kaksitoista... Kaksitoista olentoa, joille tällainen kivi oli antanut elämän. Yksi on jäljellä...\"<br>\n<br>\nSaraji sulki kehonsa, puki viittansa ja istui taas Ganonin viereen. Hiljaisuus vallitsi jälleen, eikä kumpikaan enää puhunut sanaakaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":587,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-12T16:04","content":"<strong>Viidakkosaari, tuhansia vuosia sitten</strong><br>\n<br>\n<em>Pitkä makuta käveli hiljaa harmaan, metallisen rakennuksen käytävillä. Hän oli tämän trooppisen saaren ainut asukki, hänen luomiensa rahien lisäksi. Niitä ei ollut paljoa. <br>\n<br>\nOlento astui hämärään saliin. Sen sisustusta dominoi pyöreä, puolipallomainen pöytä huoneen keskellä sekä huoneen seinää kiertävät pöydät. Valkoisen sävyinen makuta astui kemikaaliensa ääreen. Pöydällä makasi hopeinen naamionalku ja useita kanoka-kiekkoja. Lattialla on useita rikkinäisiä tai epämuodostuneita naamioita.<br>\n<br>\nMakuta Itroz, tai pilkkakirveiden suissa \"naamiontakoja\", oli täysin omistautunut unelmalleen. Aseelle, joka murskaisi jokaisen vihollisen hetkessä. Hienostuneelle aseelle joka ei jättäisi jälkiä.<br>\nMielen voimalla tappavalle aseelle.<br>\n<br>\nKaikki oli alkanut siitä, kun tämä makuta näki legendaarisen 'Nimdan' käytössä. Se oli täydellinen ase, hän ajatteli. Sen jälkeen Itroz kulutti elämänsä täydellisen, mielensisäisen aseen valmistukseen.<br>\n<br>\nMakuta epäonnistui kerta toisensa jälkeen. Aseet olivat joko liian vaarallisia, tehottomia tai muuten vain toimimattomia. Muut makutat alkoivat kyllästyä Itroziin joten tämä muutti tälle kaukaiselle viidakkosaarelle toteuttamaan unelmaansa. Hän näyttäisi muille vielä.<br>\n<br>\nItroz nosti hetken työskentelyn jälkeen pöydältä naamion. Hopea, pyöreä naamio vain muutamilla yksityiskohdilla. Tärkeintä siinä on sen voima. Mieli.<br>\nJos kaikki olisi tällä kertaa sujunut täydellisesti, Itroz olisi saavuttanut unelmansa. Hän asetti kanohin oman Trynansa päälle ja tavoitteli sen voimaa.<br>\n<br>\n\"Iltaa.\"<br>\n\"Teridax on kyllässssstynyt odottamaan. Epäonnisssstut jatkuvasssssti.\", synkkä ääni sanoi tiedemiehen takaa. Tämä kääntyi ympäri ja kohtasi katseellaan violetin, pitkän hahmon. Se kantoi kanohi Avsaa ja piti käsissään ikävän näköistä viikatetta.<br>\n<br>\n\"Tiedätkö miten käy makutoille, jotka eivät tottele Veljeskunnan määräyksiä?\", toinen, huomattavasti lyhyempi makuta sanoi.<br>\nItroz aavisteli pahinta. Abzumo ja Gorast, veljeskunnan tehoteloittajat.<br>\n<br>\n\"Teridax sssssanoi että hoitelissssssimme sinut. Tehottomissssssta makutoisssssta ei ole hyötyä. Muissssstatko miten Sssspiriahille kävi?\", Abzumo lausui vertahyytävästi. <br>\n</em><br>\n<br>\n<strong>Jääsaari, jyrkänne</strong><br>\n<br>\nMyöhemmin Matoro löysi myöhemmin kanohi Cencordin Destralilta. Tämä naamio riippui tapettujen makutojen seinällä linnoituksessa. Nämä olennot eivät olleet uskoneet toveriinsa eivätkä koskaan testanneet naamiota. Istroz oli onnistunut viimeisellä kokeellaan luomaan toimivan mielen naamion. Joskin sen käyttö vaati valtavasti voimia, että se ei olisi koskaan ollut täydellinen ase. <br>\n<br>\nMatoro tuijotti horisonttiin. Kylmä meri aaltoili silmänkantamattomissa. Kaikialla oli vain merta. Frostelukset olivat paenneet saaren sisäosiin. Koko joukko oli kuitenkin Nimdan ja avainkortin kanssa jumissa tällä saarella.<br>\n<br>\nJään Toa otti teleskooppisilmät esiin ja asettaa sen oikealle silmälleen. Hän mittailee merta kallioilta kiikarillaan. <br>\n<br>\n\"Hei! Laiva!\", hän hihkaisi yhtäkkiä.<br>\n\"Mitä?\", Kapura huusi vähän matkan päästä, muiden vahkien luota.<br>\n\"Tuolla menee laiva. Mikä sattuma!\", Matoro riemuitsi ja viittelöi.<br>\n\"Ei tuo toimi.\", jonkin verran piristynyt Killjoy sanoi, nosti Aizenin tykin taivasta kohden ja ampui.<br>\n<br>\nNe olivat sekä kunnianlaukaukset vainajalle että merkki laivalle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":588,"creator":"Donny","timestamp":"2011-01-12T16:20","content":"<strong>Saari</strong><br>\n<br>\nSnowie makasi hämmennyksen ja hölmistyksen vallassa maassa, tajuamatta nousta pystyyn. Lumiukon utuinen mielentila hälveni kuitenkin nopeasti Ämkoon juostessa tämän tykö.<br>\n<br>\n\"Snowie, mitä hemmettiä?\"<br>\n\"En minä tiedä!\"<br>\n\"Matoranit sanoivat, että se..!!\"<br>\n\"Se!!\"<br>\n\"Oliko se tääl-\"<br>\n\"Se vei sirun!\"<br>\n<strong>\"SIRUN?\"<br>\n\"SE OLI NÄILLÄ MATORANEILLA.\"<br>\n\"KOKO AJAN?\"<br>\n\"KOKO AJAN!\"<br>\n\"...\"</strong><br>\n<br>\nPaikalle alkoi tulvia taas matoraneja suunnasta, josta Ämkoo oli hetki sitten juossut. Nämä katselivat pelonsekaisen hämmennyksen vallassa vihaisena kiehuvaa ilman Toaa ja tämän valkeaa toveria.<br>\n<br>\n\"Me emme päästä sitä pakoon\", Ämko totesi tuimaan sävyyn. \"Mihin suuntaan se meni?\"<br>\n\"Mitä aiot tehdä? Sehän vei sinulta käden, et mitenkään voi...\"<br>\n\"MIHIN SUUNTAAN SE MENI?\"<br>\n\"EN MINÄ TIEDÄ.\"<br>\n<br>\nÄmkoo karjaisi turhautuneena ja kääntyi katsomaan paikalle saapuneita matoraneja. Nämä pudistivat pieniä päitään anteeksipyytävään sävyyn. Ilman Toa murahti, otti tukevan asennon ja sulki silmänsä.<br>\n<br>\nTuulenpuuska heitti matoranit ja juuri pystyyn nousseen Snowien nurin. Elementaalienergia kuohui hetken aikaa Ämkoon kärsineestä kehosta samalla kun Toan naamio alkoi hehkua.<br>\n<br>\n<strong>\"Miru!\"</strong><br>\n<br>\nKirkkaanvihreä energia keskittyi Ämkoon jalkojen alle ja Toa lennähti uskomattomalla nopeudella korkealle ilmaan. Snowie katsoi taivaalle nousseen ystävänsä perään, kääntäen katseensa sitten maahan. Siinä saattoi havaita verta.<br>\n<br>\n\"Tuollainen ei tee sinulle hyvää\", Snowie totesi puoli-itsekseen.<br>\n<br>\nÄmkoo pysähtyi ja tarkkaili maisemaa taivaista käsin. Saarella oli paljon metsää, eikä ylhäältä ollut mitenkään mahdollista havaita siellä liikkuvaa olentoa. Ämkoo kuitenkin yritti kaikkensa, käännellen kiivaasti päätään.<br>\n<br>\nSitten hän näki sen.<br>\n<br>\nMarionetti ei ollut metsässä. Valkea olento käveli kohti meren rantaviivaa ja astui sitten veteen. Olento ei kuitenkaan osoittanut pienintäkään uppoamisen merkkiä, vaan käveli keveästi veden pintaa pitkin.<br>\n<br>\nÄmkoo lausui muutaman harkitsemattoman kirosanan ja laskeutui.<br>\n<br>\n\"Näitkö mitään?\", Snowie kysyi varovasti Ämkoon tömähdettyä hietikolle tämän viereen.<br>\n\"Se pirulainen on merellä. Osaa kävellä vetten päällä.\"<br>\n<br>\nSnowie mietti.<br>\n<br>\nÄmkoo odotti.<br>\n<br>\nSnowie sai idean.<br>\n<br>\nÄmkoo odotti, että Snowie kertoisi ideansa.<br>\n<br>\nSnowie ampaisi juoksuun.<br>\n<br>\nÄmkoo tuhahti ja lähti harppomaan lumiukon perään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":589,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-01-12T19:53","content":"<strong>Ranta</strong><br>\n<br>\nÄmkoo kiri Snowmanin juuri hiekkarantaan saavuttaessa. Hän juoksi toverinsa rinnalle ja pysähtyi.<br>\n\"Mitä oikein ajat takaa? Se pakenee kävelemällä vetten päällä, eikä edes tuonne suuntaan!\" Ämkoo ihmetteli Snowien toimintaa. \"Joten mitä ajat takaa täl...\"<br>\n<br>\nÄmkoo katsoi, kun lumiukko kapusi sukellusveneen luukusta sisään.<br>\n<br>\n<em>Aivan, totta kai,</em> hän ajatteli seuratessaan valkoista hahmoa kulkupelin sisään.<br>\n<br>\nÄmkoo ahtautui sukellusveneen ahtaan käytävän tukkivan tapiirin ohi.<br>\n\"Sinäkin täällä.\"<br>\n\"Snörf.\"<br>\nSitten hän kiiruhti ohjaamoon, ja nojasi molemmilla käsillään Snowien valtaamaan ohjauspenkkiin. Lumiukko painoi paria nappulaa, ja käynnistettyään ensin ikkunanpyyhkimet ja laskettuaan juomatelineen vene painui upoksiin.<br>\n<br>\n\"Ikävää jättää Matoralaiset näin hyvästelemättä\" Snowie pohti ääneen, mutta ymmärsi kyllä, että nyt oli tulenpalava kiire. Nimda oli jo ollut hänen käsissään, vain tullakseen tuon hyypiön viemäksi. Lumiukko työnsi kaasuvivun niin eteen kuin sai, ja tutki ohjauspöytää, tarkoituksenaan löytää oletettujen aseiden ohjakset.<br>\n<br>\nHän huomasi ison napin, jossa oli punaisella piirretty kuva, joka näytti aika paljon ohjukselta.<br>\n\"Toivotaan, ettei se ole hyvä väisämään.\"<br>\n<br>\nÄmkoo neuvoi suunnan, ja Snowie ohjasti veneen sinne päin. Tapiiri söi alukseen eksyneen kärpäsen.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nMarionetti käveli kohti taivaanrantaa. Vaikka meren aallot kohosivat paikoin metrien mittaiseksi, kaikkialla valkoisen hahmon ympärillä oli täysin tyyntä. Laskeva aurinko värjäsi veden oranssin ja punaisen väriseksi, luoden lämpimän sävyn myös Marionetin vasempaan puoleen. Se eteni omaa nykivää kulkuaan päättäväisesti suoraan eteenpäin.<br>\n<br>\nSitten Marionetti otti pari askelta vasempaan väisteän pinnan alta syöksyvät ohjukset.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\n<br>\n\"Mitä pirua?\" Snowman huudahti. Hän oli varma, ettei sukellusvenettä voinut vielä nähdä näin kaukaa ja syvältä, ja että potkureista lähtevä äänikin oli aaltojen kohinaan verrattuna suorastaan olematonta. <em>Sitä paitsi ammuin aika hyvin.</em><br>\n<br>\nÄmkoo tarkkaili Marionetin liikehdintää ohjaamosta löytyneiden kiikareiden lävitse. Valkoinen hahmo oli tosiaan juuri kävyesti väistänyt vaivatta täysin yllätyksenä tulleet torpedot.<br>\n<br>\n\"Snowie?\"<br>\n\"Hm?\"<br>\n\"Mitä hemmettiä tapahtui?\"<br>\n\"Ei aavistustakaan. Mistä se muka tiesi, että minä tähtään sitä? Senhän... Eikun.\"<br>\n\"Jaa toki minullekin.\"<br>\n\"Visokki puhui jotain Avdesta päässäni! Että se tuntee liikkeeni! Silloinhan tuo...\"<br>\n\"Visokki?\"<br>\n\"Pitkä tarina. Mutta... Tuon tyyppi tietää ajatukseni, näkee ennalta kaikki toimeni. En minä voi sitä täältä tiputtaa!\"<br>\n\"Aja sitten lähemmäs.\"<br>\n\"Mutta-\"<br>\n\"Lähemmäs. Snowie. Aja. Nyt.\"<br>\n\"...se tietää ajatukseni, ja sinulla on vain yksi käsi. Mitä me muka-\"<br>\n\"Snowie!\"<br>\n\"Mennään, mennään.\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/CxcBKt4YMUA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/CxcBKt4YMUA"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/CxcBKt4YMUA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/CxcBKt4YMUA"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nLumiukon valkoiset kourat napsauttivat katosta kolme kytkintä eri asentoon, ja laskeutuivat sitten ohjaimien päälle. Sukellusveneen potkurit aloittivat pyörimisensä, ja kuplavanat aloittivat heiluvan kyytinsä kohti pintaa. Kiihdytys sai kaikki kolme veneen matkustajaa heilahtamaan villisti taaksepäin. Sukellusveneen vauhti kasvoi ja potkurit pyörivät yhä nopeammin. Muutama kala ja levänpala vilahti nopeasti ikkunasta jääden kuitenkin kauas taakse. Vanha alus natisi hieman liitoksistaan. Kulkupeli kohosi kohti pintaa ja huristi eteenpäin, kirien koko ajan valkoista takaa-ajettavaansa.<br>\n<br>\n\"Snowie.\"<br>\n\"Mäksä?\"<br>\n\"Valmistaudu nousemaan pintaan.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":590,"creator":"Donny","timestamp":"2011-01-12T20:56","content":"<strong>Sukellusvene</strong><br>\n<br>\nMarionetti pysähtyi ja kääntyi ympäri. Se erotti vielä toistaiseksi kaukana siintävän sukellusveneen, joka nousi hetki hetkeltä enemmän pinnan yläpuolelle. Valkoisen olennon kasvoton pää nauliutui lähestyvän aluksen suuntaan.<br>\n<br>\nÄmkoo tuijotti sukellusveneen ikkunasta käsin valkoista vihollistaan. Snowie sen sijaan tapitti Ämkoota, yrittäen parhaansa mukaan ymmärtää mitä vihreä Toa suunnitteli.<br>\n<br>\n\"Aiotko sinä todellakin taistella?\"<br>\n\"Pakko\", Ämkoo totesi ankeasti. \"Vai haluatko tehdä sen puolestani?\"<br>\n\"Mutta eihän sinulla ole edes asetta\", Snowie vastusteli, mutta lopetti sitten. Lumiukko ei tahtonut saada tilannetta kuulostamaan enää yhtään toivottomammalta.<br>\n<br>\nIlman Toa otti muutaman askeleen kauemmas huolestuneesta toveristaan ja teki sitten jotain hyvin outoa. Snowie tuijotti hiljaa kun Ämkoo avasi suunsa, käänsi kasvonsa ylöspäin ja päästi hyvin ikävän äännähdyksen. Ämkoon suusta työntyi esiin jotain.<br>\n<br>\n\"Mikä tuo...\", Snowie aloitti, mutta näky puhui puolestaan. Ämkoo kiskoi metallisen varren kokonaan ulos sisältään, heilautti sitä ja painoi varressa olevaa pientä nappia. Esine venähti oitis pidemmäksi.<br>\n<br>\n\"Selitän tämän sinulle joskus\", Mäksä totesi ja yritti virnistää.<br>\n\"Parasta olisi. Oksensit juuri taistelusauvan\", vastasi Snowie.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nMarionetti seisoi yhä hiljaa paikallaan, vaikka sukellusvene oli jo aivan tämän vierellä. Aluksen luukku aukesi ja Ämkoo kapusi hitaasti sen kannelle.<br>\n<br>\n\"Terve\", Ämkoo totesi kylmästi ja katsahti Marionettia. Ilman Toa havaitsi tutun miekan ja kiristeli hampaitaan.<br>\n<br>\nSukellusveneen nostattamat laineet tyyntyivät nopeasti Marionetin manipuloidessa näitä telekineettisillä kyvyillään. Ämkoon ennen omistama katana leijaili nukkeolennon selästä tämän käteen.<br>\n<br>\n\"Valmistaudu\", Marionetin kämmenselässä sijaitseva suu sanoi pakotetulla äänellä. Olento lähti astelemaan veltosti kohti sukellusveneen päällä seisovaa Toaa.<br>\n<br>\n\"Valmistaudu itse, piru\", Ämkoo vastasi ja osoitti kädellään Marionettia kohti. <br>\n<br>\nMarionetti ei osannut odottaa puhdasta elementti-iskua. Valtaisa tuulenpuuska pyörähti käyntiin olennon ympärillä ja pian tämä huomasi kieppuvansa valtavan vesipatsaan sisällä korkealla yläilmoissa. Ämkoo ohjasi pyörremyrskyä kauemmas sukellusveneestä, hajotti sen ja antoi Marionetin sitten pudota veteen.<br>\n<br>\nÄmkoon yllätykseksi olento todellakin upposi. Hetken päästä se kuitenkin nousi aavemaisesti pintaan, kohottautui seisomaan ja lähti jälleen astelemaan Toaa kohti.<br>\n<br>\nÄmkoo heilautti pitelemäänsä sauvaa ainoalla kädellään. Sen toiseen päähän ilmestyi kolme vihreänä hehkuvaa energiaterää. Tämän jälkeen ilman Toa nostatti uuden puhurin ja syöksyi sen voimin vihollistaan kohti.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nSnowie katseli kaikkea tätä hämmästyneenä aluksen ikkunasta. Miten Ämkoo kontrolloi elementtiään tuolla lailla? Eikö sen pitänyt olla mahdotonta? Mikä tuo ase oikein oli? Selviäisikö Mäksä?<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nÄmkoo karjui ja iskeytyi viikatteensa kanssa Marionettia kohti. Valkea nukke ei väistänyt, vaan otti iskun vastaan varastamallaan katanalla. Seurasi nopea viiltosarja, jonka Ämkoo onnistui väistämään hyvin täpärästi keskittämällä elementti-iskun ja kohoamalla sen avulla hetkeksi yläilmoihin.<br>\n<br>\n\"Miru!\"<br>\n<br>\nÄmkoo leijaili hieman veden yläpuolella ja katseli muutaman metrin päässä seisovaa vihollistaan. Ilman Toa laukaisi usean elementti-iskun sarjan Marionettia kohti ja kiidätti itsensä näiden perään uuteen hyökkäykseen. Marionetti loikkasi ilmaan, pudottautui takaisin veden pinnalle ja ennätti ottamaan viikatteen jälleen vastaan miekallaan.<br>\n<br>\nÄmkoo kirosi. Yhden käden turvin taisteleminen ei ollut helppoa, eikä hän ollut käyttänyt tätä asetta <em>ikuisuuksiin.</em> Toa-ajoista oli todellakin kulunut aikaa...<br>\n<br>\nÄmkoo havahtui Marionetin yllättävään liikkeeseen. Nukke huitaisi Ämkoota kohti nopeasti ja haki sitten reilusti välimatkaa. Ämkoo töytäisi itsensä liikkeelle ärhäkän tuulenpuuskan voimin ja lähti valkoisen olennon perään, ihmetellen tämän aikeita.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nSnowie tuntui ymmärtävän, mitä Marionetti aikoi. Lumiukko katseli neuvottomana nukkeolennon syöksyä sukellusvenettä kohti.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/7t_59E37ndg/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/7t_59E37ndg"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/7t_59E37ndg/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/7t_59E37ndg"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMarionetti saapui aluksen tykö ja iski miekkansa tämän kylkeen aivan liian määrätietoisesti. Kuului epämääräinen sihahdus.<br>\n<br>\nÄmkoo lennähti Marionetin vierelle, mutta liian myöhään. Ilman Toa iski viikatteensa nukkea kohti, mutta olento torjui iskun naurettavan helposti huomattavasti keveämmällä aseellaan.<br>\n<br>\nKuului katkeavan metallin ääni ja viikatteen terät sammuivat. Ämkoo leijaili ilmassa pidellen hölmistyneenä kiinni mitättömästä varrenpuolikkaasta.<br>\n<br>\nMarionetti kääntyi ympäri.<br>\n\"Kuole\", se komensi elottomalla äänellään ja huitaisi miekkansa ilman Toaa kohti. Ämkoo ennähti leijailemaan korkeammalle, vain huomatakseen mitä taustalla tapahtui. Toa lennähti nopeasti sukellusveneen kannelle, riuhtaisi luukun auki ja hyppäsi sisään.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nSnowie repi erilaisia ohjausvipuja kaikkea muuta kuin määrätietoinen ilme kasvoillaan. Ämkoo kompuroi tiensä ohjaamoon ja alkoi karjua.<br>\n<br>\n\"Mitä sinä TEET?\"<br>\n\"Se sen teki! Tämä uppoaa!\"<br>\n\"Koita nyt hemmetti pitää tämä pinnalla tai me-\"<br>\n\"Tämä ei reagoi yhtään mihinkään!!\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nMarionetti tuijotti pinnan alle vajoavaa sukellusvenettä. Aluksen kadottua näkyvistä Marionetti kääntyi ja lähti jatkamaan matkaansa pitkin oudolla tavalla tyyntyvää veden pintaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":591,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-01-13T15:57","content":"<strong>Jääsaari</strong><br>\n<br>\nSeurue tuijotti hartaasti taivaalle. Laukausten äänet kaikuivat hetken heidän korvissaan. Aika tuntui pysähtyvän. Huomattaisiinko heidät? Laiva oli sen verran kaukana, etteivät he nähneet, mikäli joku olisi viittonut siellä takaisin, joten heidän täytyi vain odottaa.<br>\n<br>\nLaiva lähestyi. Se olisi varmaan kiertänyt saaren kaukaa, jottei törmäisi jäihin, mutta nyt se tuntui kaartavan pikkuhiljaa kohti. \"Tuo taitaa tosiaan noukkia meidät kyytiin...\", Kapura myhäili ja muukin seurue riemuitsi. \"Jos se ei ole vihollisalus.\", huomautti Summerganon, mutta hän uskoi, ettei se ollut. Hänkin riemuitsi. <br>\n<br>\nLaiva lipui jäisen saaren rannikon tienoille, juuri parahiksi, sillä Killjoy oli kuulevinaan frostelusten ääntelyä kaukaa. Ne saattaisivat taas kömpiä koloistaan ja iskeä. <br>\n<br>\nKilljoy astui esiin saarella kyhjöttävien joukosta ja jäisellä kielekkeellä seisoessaan hän tervehti toverit takanaan lähestyvää laivaa. <br>\n<br>\n\"Ketäköhän tapaamme?\", Matoro ajatteli ääneen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":592,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-13T17:04","content":"<strong>Jääsaaren ranta</strong><br>\n<br>\nRuskea suurehko kauppalaiva rantautui kallioiden tienoille. Siinä oli suuri purje sekä sykkivä moottori, jota käytettiin tyynellïä. <br>\nRamppi laskettiin alas kalliolle, ja suurihattuinen matoran asteli siltaa pitkin maihin.<br>\n<br>\nMatoranilla oli mustan ja vihreän värinen haarniska. Tämän Haun päällä keikkui musta kapteeninhattu. Ghekula suri edelleenkin hienompaa hattuaan, jonka menetti.<br>\n<br>\n\"Yarrr. Mitäs nämä maakravut ovat?\", kapteeni Ghekula ärisi sekalaiselle joukolle.<br>\n<br>\n\"Tuota...\", Killjoy aloitti. \"Jos teillä on tilaa, voisimme ottaa kyydin jonnekkin.\"<br>\n\"Yarr. Onko niillä jotakin arvokasta?\", Ghekulan takaa tungeksiva violetti matoran kyseli.<br>\n\"Voimme maksaa kyytimme kunhan pääsemme Bio-Klaaniin.\", Summerganon sanoi matoraneille.<br>\n\"Paljonko maksatte?\"<br>\n\"Enemmän kuin osaat kuvitella.\", Suga kehuskelee.<br>\n<br>\n\"Piraatti ei luota muuhun kuin rommiin. Onko teillä antaa jotakin pantiksi?\", Ghekula kysyi.<br>\n<br>\nKlaanilaiset katsoivat toisiaan. <br>\n\"... Nimda?\", Kapura sanoi hiljaa.<br>\n\"Liian vaarallista.\", Killjoy vastasi välittömästi.<br>\n\"Onko meillä jotakin muuta, mikä näyttäisi arvokkaalta?\", Matoro kysyi. Kaikki katselivat ympärilleen.<br>\n<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nSuuri laiva oli päässyt liikkeelle aavalle merelle. Se kiisi myötätuulen ansiosta huimaa nopeutta kohti Pohjoista Mannerta, jossa oli tarkoitus käydä täydentämässä muonavarannot. Sitten matka jatkuisi Klaaniin.<br>\n<br>\nGhekula istuskeli hytissään - tai omassa puolessa hyttiä. Kapteenin hytin poikki meni väliseinä hienoisten 'johtamisongelmien' takia. <br>\nVihreä matoran sormeili valkoista sirua, jonka oli saanut matkalaisilta pantiksi. <br>\n\"Ei varmaan minkään arvoinen\", hän totesi ja heitti sirun pöydälle. <br>\n<br>\nNeljä klaanilaista ja useita vahkeja oli otettu Ghekulan ja Takun laivan kyytiin. Laiva ei ollut aivan rahtilaiva, toisin kuin ulkonäöstä olisi voinut päätellä. Se oli vain naamioitu kauppalaivaksi. Kannen alla oli ties millaisia tykkejä.<br>\n<br>\n\"Mikä tykki ampuu... Kaktuksia?\", Matoro pohti itsekseen ruumassa tutkiessaan eri tykkien nimiä.<br>\n\"Kaktustykki?\", Kapura ehdotti.<br>\n\"Mutta miksi se ampuu kaktuksia.\"<br>\n\"Mistä minä tiedän.\", Kapura sanoo ja oikeisee asentonsa. Hän makasi puulattialla tykkejä vasten.<br>\n<br>\nJokin aika sitten näiden 'taivaspiraattien' alus oli räjähtänyt taivaan tuuliin tykkiongelman takia. Sitä ennen kaksi muukalaista oli käynyt aluksella.<br>\n<br>\nGhekula ja Takun miehet olivat kokeneet oikean onnenpotkun kun lähihisaarelta ankkuroidun rahtilaivan. He ryöstivät sen, ja sen miehistö odotteli varmaan vieläkin sillä saarella. Paattia oli tarkoitus käyttää siihen esti että saataisiin uusi taivaspaatti. Merellä seilaaminen oli Ghekulasta alentavaa. Sittemmin laivasta on tehty kunnon merirosvoille menopeli, joka oli ristitty <br>\n<em>Yön Timoksi</em>. <br>\n<br>\nTimo on pieni vesirahi, joka teeskentelee kuollutta kellumalla pinnalla, mutta kun 'saalistaja' tulee lähelle, tämä raivoisa rahi hyyökkää sen kimppuun pistäen sitä myrkkypistimillään.<br>\n<br>\n\"Miksi tämän laivan nimen pitää olla Yön Timo?\", Taku kysyi ärsyttävästi.<br>\n\"Yarrrr. Koska minä sanon niin.\", vihreä matoran vastasi.<br>\n\"Arrr. Miksei se ole laivan kapteenin, minun, mukaan nimetty?\"<br>\n\"Jotta sinulla olisi jotain kysyttävää\", Ghekula vastasi ja kittasi pullon rommia sisäänsä.<br>\n<br>\n[spoil]Jakelle krediittiä tuosta \"Yön Timosta\".[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":593,"creator":"Troopperi","timestamp":"2011-01-13T18:18","content":"<strong>Kalliokuilun pohja, n 26,87 metriä maan alla</strong><br>\n<br>\nTroopperi oli tömähtänyt kuilun pohjalle. Hän nousi vaivalloisesti ylös. Hänen jalkansa oli vääntynyt polvesta omituisesti juuri siihen epäloogisimpaan suuntaan.<br>\n<br>\n\"No voihan...\"<br>\n<br>\nTroopperin kirous keskeytyi kuin seinään, kun hän kuuli ääniä. Kyllä, ääniä. Ne muistuttivat epämiellyttävän paljon Nazorakien puhetta. Hän katseli varuillaan ympärilleen. Hän oli suuressa, maanalaisessa kammiossa. Valoa tuli vain katon aukosta. Mutta hän näki soihtuja. Ne lähestyivät. Troopperi tempaisi miekkansa esiin. Hän valmistautui taistelemaan. Yllättäen, häneen tartuttiin takaapäin. Kaksi Nazorakia oli hiipinyt hänen taakseen, ja ne ottivat rimpuilevan Troopperin miekan häneltä pois. Eräs, suurikokoinen torakka tuli hänen luokseen, silmäili häntä soihdun valossa ja sylkäisi maahan.<br>\n<br>\n\"Tunkeilija. Viedään hänet temppeliin. Päättäkööt ylipappi toimenpiteistä\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":594,"creator":"Donny","timestamp":"2011-01-13T18:29","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nPohjalla oli kylmää ja pimeää. Muutama isosilmäinen kalaa muistuttava irvokas elämänmuoto tarkkaili kiinnostuneena hetki sitten uponnutta mittavaa merialusta. Kuplia sieltä sun täältä nostattava metallirohjake vaikutti kaikin puolin säälittävältä.<br>\n<br>\nSäälittävä oli myös meno aluksen sisätiloissa. Ämkoo ja Snowie paikkasivat parhaillaan Marionetin iskun aiheuttamaa reikää eikä kumpikaan oikein tuntunut onnistuvan.<br>\n<br>\n\"Tosi hienoa\", Ämkoo aloitti jo hetken aikaa jatkuneen hiljaisuuden jälkeen. Snowie kääntyi tämän puoleen.<br>\n\"Olemme varmaan aika syvällä\", ilman Toa jatkoi. \"Mitään suunnitelmia sen suhteen, kuinka pääsemme pois?\"<br>\n\"Uimalla?\", Snowie aloitti toiveikkaasti. \"Luot vain ilmakuplat päidemme ympärille ja sitten me...\"<br>\n\"Ei\", Ämkoo pysäytti. \"Et tainnut nähdä mitä tein hetki sitten? Se pyörremyrsky ja lentely söi nimittäin voimiani. Ja lisäksi...\"<br>\n<br>\nÄmkoo käänsi katseensa alas. Snowie vilkuili kumppaniaan hetken, kunnes huomasi muutoksen Ämkoon kehossa.<br>\n<br>\n\"Sinä mustuit\", Lumiukko totesi ja tuijotti Toaa. Ämkoon vielä aiemmin päivällä kultaisina hehkuneet panssarit olivat vaihtaneet värinsä tummiksi. Pääosa Toan vartalosta oli pysynyt vihreänä, mutta kokonaisuus toi silti jotenkin mieleen Ämkoon aiemman olomuodon.<br>\n<br>\n\"Jep\", Mäksä vastasi. \"Ja tämä ei ole hyvä asia.\"<br>\n\"Kuinka niin?\"<br>\n\"Kun sain Marionetilta selkääni, käytin valtavasti Makuta-energiaa. Luulin jo, että Makuta katosi kokonaan sisältäni, mutta... Niin ei ole.\"<br>\n\"Mutta eikö se ole hyvä asia?\"<br>\n\"Tilanteemme kannalta ei. En saa yhteyttä sen voimiin, mutta se kuitenkin vaikeuttaa elementtivoimieni käyttöä. Tuskin kykenisin ylläpitämään ilmakuplia siihen pisteeseen saakka, että pääsisimme edes lähelle pintaa...\"<br>\n<br>\nSnowie ei ymmärtänyt puoliakaan, mutta Mäksän pointti tuli kuitenkin jossain määrin selväksi. Lumiukko huokaisi.<br>\n<br>\nJostain kaukaa kuului rapinaa. Kaksikko asteli ihan vain mielenkiinnosta katsomaan, mitä oli tekeillä.<br>\n<br>\n\"Snörf.\"<br>\n<br>\nTapiiri oli löytänyt ruokakätkön. Se pisteli parasta aikaa poskeensa etovan näköisiä, mutta kuitenkin nähtävästi syömäkelpoisiam nazorakien valmistamia matkapöperöitä.<br>\n<br>\n\"Jahas\", Mäksä sanoi. \"Jätä vähän meillekin.\"<br>\n\"Snörf.\"<br>\n<br>\nSnowie hyökkäsi ruokien kimppuun, ryösti ne äärimmäisen epäreilusti (Tapiirin mielipide) niiden kärsäkkään löytäjän edestä ja nosti ne sitten käytävän yläpuolella avautuvalle verkkotasanteelle. <br>\n<br>\n\"Meidän pitää säännöstellä näitä\", Lumiukko selvitti. <br>\n\"Meinaat, että olemme täällä pitkäänkin?\"<br>\n\"Voimmeko muuta? Ja sitäpaitsi, meidän molempien täytyy varmaan levätä. Yritetään siinä samalla kehitellä pakokeinoa.\"<br>\n<br>\nÄmkoo nyökkäsi, tarttui yhteen ruokapussukkaan ja lähti sitten oudonlaisia rapeita ja suolaisia lastuja napostellen seuraamaan takaisin aluksen etuosaan astelevaa Lumiukkoa. Tapiiri törähti ja lähti kaksikon perään.<br>\n<br>\nPian värikäs joukkio makoili laiskanlaisesti ohjaamon takana avautuvalla käytävällä. Tapiiri oli onnistunut anelemaan Ämkoolta muutaman makupalan vetistävällä katseellaan, ja nyt kärsäkäs olio kuorsasi onnellisena hieman kauempana klaanilaisista. Snowie ja Ämkoo istuskelivat toisiaan vastapäätä.<br>\n<br>\n\"Jutellaanko jostain?\", Snowie kysäisi yrittäen kuulostaa positiiviselta.<br>\n\"Meillä kahdella onkin paljon puhuttavaa\", Ämkoo vastasi kuivasti, heiluttaen puolityhjää pussia kädessään.<br>\n\"Kolmella\", Snowie korjasi.<br>\n\"Tapiiri ei puhu.\"<br>\n\"En tarkoita tapiiria.\"<br>\n\"Eh?\"<br>\n\"Terveisiä Visokilta.\"<br>\n<br>\nÄmkoo tuijotti Snowien otsaa hetken. Sitten ilman Toa loi kasvoilleen tavaramerkkivirneensä.<br>\n<br>\n\"Hauska kuulla sinustakin, Visokki.\"<br>\n\"Visokki käski kertoa samoin.\"<br>\n<br>\nKäytävällä vallitsi taas hetken aikaa väsähtänyt hiljaisuus. Snowien katse harhaili jossain päin kattoa, kun taas Ämkoo laski silmänsä varovasti kiinni. Toa ei nukkunut, vaikkakin siltä saattoi vaikuttaa.<br>\n<br>\nSnowie ei pitänyt hiljaisuudesta, ainakaan tällä hetkellä. Kaikin puolin kulahtaneen näköinen alus natisi uhkaavasti ja käytävälle levittäytyi jossain määrin ikävä haju.<br>\n<br>\n\"Snörf snörf snörf\", tapiiri mutisi unissaan.<br>\n\"Ettäs kehtaat\", Snowie tuhahti kärsäolennon suuntaan ja kääntyi sitten taas Mäksää kohti.<br>\n<br>\n\"Kuule\", Snowie kysäisi ja kimmautti käytävän pohjalta poimimansa pienen kiven Ämkoon naamiota kohti.<br>\n\"Au\", Mäksä vastasi.<br>\n\"Meillä tosiaan on puhuttavaa\", Snowie ilmoitti. \"Lupasit kertoa siitä aseesta.\"<br>\n\"Ah\", Ämkoo sanoi ja kaivoi esiin jostain syystä pelastamansa palasen. Kolmiteräviikatteesta oli jäljellä enää pätkä vartta.<br>\n<br>\n\"Alkuperäinen Toa-aseeni\", Ämkoo valisti. \"Käytin tätä hyvin kauan sitten.\"<br>\n\"Miksi kannoit sitä mukanasi... Tuolla lailla?\"<br>\n\"Tahdoin pitää sen lähelläni.\"<br>\n\"...Aaa.\"<br>\n<br>\nHetken hiljaisuus. Snowie koitti keksiä lisää puhuttavaa.<br>\n<br>\n\"Sinä olit siis Toa?\", Snowie kysäisi, mutta tajusi oitis kuinka typerä kysymys oli. Ämkoo ei vastannut.<br>\n\"Missäpäin?\", Lumiukko jatkoi. \"Ja milloin? Toimitko yksin?\"<br>\n<br>\nMäksän kulmat kurtistuivat.<br>\n<br>\n\"Tietäisitpä, mitä utelet\", Ämkoo vastasi. <br>\n\"Öh. Anteeksi?\", kuului Lumiukon hämmentynyt vastaus.<br>\n\"Jos haluat noin kovasti tietää menneisyydestäni, voin toki kertoa sinulle. Olemme täällä kuitenkin nähtävästi aika pitkään.\"<br>\n\"Se voisi olla mukavaa\"<br>\n\"Ei, ei se ole.\"<br>\n<br>\nÄmkoo otti paremman asennon ja alkoi puhua. Snowie kuunteli.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":595,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-01-13T19:03","content":"<strong>Zakaz, joutomaa</strong><br>\n<br>\nTasaisella aavikoituneella seudulla talsiva Skakdi oli matkalla lähimpään kylään. Se oli kaukana. Hänen kävelyvauhtinsa oli hidas. Hän oli vanha ja turvautui kävelykeppiin. Mutta sitten hän tallautui lehmän jalkojen alle.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/Nx0nlfihMpU/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/Nx0nlfihMpU"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/Nx0nlfihMpU/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/Nx0nlfihMpU"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nGuardian ravasi lehmällään päin suurta kaktusta ja parkaisi.<br>\n”Et sinäkään ole tainnut ajella vähään aikaan, G”, Manu naureskeli. Hänen ajokkinsa käveli verkkaisesti juuri sinne, minne hän itse halusi.<br>\n”Senkin pirullinen Makuta”, Guardian raivosi. ”Käytät rahinhallintavoimiasi!”<br>\n”Niin teen”, sanoi Manu ivallisesti.<br>\n”En sittenkään haasta sinua kilpailuun”, Guardian tuhahti. ”Huijaisit.”<br>\n”Niin tekisin.”<br>\n”…”<br>\n”…?”<br>\n”Hurr.”<br>\n”Anteeksi?”<br>\n”Ei mitään.”<br>\n”Selvä.”<br>\n<br>\nHe tallustivat vielä tunteja. Sitten he pysähtyivät pitämään taukoa. Aurinko porotti kuumasti. Guartsu lypsi heille hieman maitoa.<br>\n”Olemmeko vielä kaukanakin määränpäästämme?” Makuta Nui kysyi.<br>\n”Emme. Pian olemme itse asiassa perillä. Tuolla kanjonin takana sijaitsee kohteemme.”<br>\n”Onhan sinulla jonkinlainen suunnitelma siltä varalta, että jokin menee pieleen?”<br>\n”Hmmm-hmm.”<br>\n”On?”<br>\n”On”, Guartsu sanoi, mutta lisäsi mielessään vielä: <em>… toivottavasti…</em><br>\n<br>\n<strong>Liigan tukikohta</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/N2Om_CPYyxE/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/N2Om_CPYyxE"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/N2Om_CPYyxE/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/N2Om_CPYyxE"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em>Kuka se oli?</em><br>\n<br>\n”Mnä… n… tedä… aaargh!”<br>\n<br>\nKuristettu torakka lensi päin seinää, johon törmätessään se levisi luonnottomasti vihreäksi tahmaksi. Abzumon silmät hehkuivat raivosta.<br>\n”Kysyn uudestaan, torakat. Kuka se oli?”<br>\nMuut torakat vakuuttelivat häntä syyttömyydestään.<br>\n”Minä en usko teitä, saastat! Te tiedätte, ketä täällä kävi!”<br>\nEräs torakka yskäisi heikosti ja alkoi sitten puhua.<br>\n”Me emme ole ne, jotka olivat silloin vahtivuorossa.”<br>\n”Ette tosiaan”, Makuta tuhahti halveksivasti.<br>\nHän käveli huoneen toiseen päähän ja katseli ruhjoutuneen torakan jäännöksiä. Nazorakista jäänyt tahma valui seinää pitkin. Se näytti erittäin ällöttävältä muiden Nazorakien mielestä. He pelkäsivät Makutaa, eivätkä suotta: tämä oli murhannut jo useamman miehen paluunsa jälkeen. Yksi näistä oli ollut heidän ystävänsä, tai niin ystävä, kuin Nazorakeilla voi olla.<br>\n<br>\nMakuta mutisi itsekseen. Torakoiden silmät seurasivat pelokkaina. Sitten hän yhtäkkiä huudahti:<br>\n<br>\n”Kysyn viimeisen kerran:<br>\n<br>\nKUKA HEMMETTI TUHOSI MINUN HUONEENI?”<br>\n<br>\nTorakat vapisivat.<br>\n”Saa-saanemme hake…a vahtivuorossa olleet?” kysyi torakoista sillä hetkellä korkea-arvoisin.<br>\n”MENE”, sylkäisi Abzumo.<br>\n<br>\nPian torakka palasi mukanaan vahtivuorolaisista toinen.<br>\n”Teille toimitettiin jotakin, herra”, vartija sanoi ja nielaisi kuuluvasti.<br>\n”Ja mitä ssssssssse oli?” Abzumon silmät olivat pelkät viirut. Hänen kielensä lipoi huulia. Torakan polvet tutisivat.<br>\n”Teille tuotiin… Toa… joka… tavallaan… pa-pa-pa…”<br>\n”Pa-pa-pa?” Makuta toisti halveksuen.<br>\n”Pakeni”, torakka parkaisi ja lysähti maahan nelin kontin. Makuta polkaisi hänen päänsä murskaksi.<br>\n”Missä toinen on?” hän kysyi säälimättömästi.<br>\n”Ehti tehdä itsemurhan, ennen kuin noudin hänet, herra”, torakkakomentaja sanoi. Hän odotti iskua, mutta sitä ei tullut. Makuta mietti.<br>\n”Millainen se Toa oli?”<br>\n”Emme tiedä, herra”, komentaja sanoi varovasti. ”Tapoitte juuri ainoan tietolähteen…”<br>\n”Hiljaa, saasta. En tarvitse neuvojasi!” Torakka värähti ja vetäytyi sivuun, kun Abzumo paiskasi oven saranoiltaan ja poistui huoneesta.<br>\n<br>\n<em>Se on varmasti jokin typerä klaanilainen, joka onnistui toimittamaan itsensä lahjapaketissa. Se oli salajuoni, jonka avulla ne sotkivat huoneeni. Murrrr.</em><br>\n<br>\n”Tarvitsen viisisataa torakkaa”, Abzumo kajautti saapuessaan 001:n kammioon. Tämä kohotti katseensa papereistaan ja mulkoili Makutaa hämmästyneenä.<br>\n”Et saa.”<br>\n<em>”Saan.”</em><br>\n”Et.”<br>\n”Minä tarvitsen ne. Otan kiinni klaanilaiset ja petturit, jotka juoksentelevat ulkona.”<br>\n”Mitä sinä hourailet? Olisimme saaneet ne jo kiinni.”<br>\n”Ette näköjään saaneet! Ne ovat <em>tuhonneet minun huoneeni</em>!”<br>\n”Jospa sinä nyt häipyisit häiritsemästä puuhiani!”<br>\n”Hyvä on, Steve, jos et kerran usko minua.”<br>\n<em>”Älä kutsu minua Steveksi!”</em><br>\n<br>\nMakuta marssi pois raivoissaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":596,"creator":"Donny","timestamp":"2011-01-13T21:43","content":"<strong>Meren pohjaan uponneessa sukellusveneessä parasta aikaa kerrottava tarina</strong><br>\n<br>\n<em>Kyllä, minä olin joskus Toa. Siitä ajasta on kauan, hyvin kauan. Älä kysy paljonko tarkalleen, sillä en ole edes aivan varma. Pieni ikuisuus, luulisin.<br>\n<br>\nEn syntynyt Toana, vaan olin sitä ennen matoran. Elin pienehkössä kylässä eräällä jo kauan sitten unohtamallani köyhällä saarella. Kylämme sijaitsi saaren kivikkoisella rannalla ja elimme pääosin kalatalouden varassa. Se oli kaikin puolin ankeaa elämää.<br>\n<br>\nMinä en ollut kylän tärkeimpiä henkilöitä, vaan pelkkä mitätön kartanpiirtäjä. Virkani oli loppujen lopuksi ainoastaan symbolinen, sillä ei kukaan meistä koskaan lähtenyt kylän ulkopuolelle. Mutta jotain tekemistä ne tahtoivat kuitenkin keksiä minulle, jos ymmärrät. Vietin kaikki päiväni hämärässä majassani kylään harvakseltaan eksyneiden kauppiaiden merikarttoja tutkien ja jäljentäen. Silloin kun halusin viihdyttää itseäni, lisäilin karttoihin itse kehittelemiäni saaristoja ja merivirtoja... No, se on oma tarinansa se. <br>\n<br>\nTurhauttava elämäni kääntyi päälaelleen kun kylään saapui kaksi Toaa. Toaa, joiden nimiä en koskaan unohda.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nHiekkarannalla puhaltava kylmä merituuli sai kalastajamatoranit kiskomaan rääsyiset viittansa tiukemmin ympärilleen. Kyläläiset katselivat hämillään saaren rannalle juuri kiskottua solakkaa purjevenettä.<br>\n<br>\n\"Oletko varma, että tämä on oikea saari, Tharkon?\", laivasta maalle noussut veden Toa kysyi. Tämän vihreä kumppani nyökkäsi.<br>\n\"Naamioni antama näky oli poikkeuksellisen selkeä ja tämä ranta näyttää tutulta, vaikken ole koskaan liikkunut näillä vesillä. Sen on oltava tämä.\"<br>\n<br>\nToa-kaksikko käveli hietikkoa pitkin köyhän näköiseen kylään välittämättä ympärillään pyörivistä matoraneista ja näiden moninaisista kysymyksistä. Toat eivät selvästikään aikoneet selittää ilmestymisensä syytä kyläläisille.<br>\n<br>\nVihreää ja kulmikasta naamiota kantava le-matoran istuskeli majansa perukoilla yrittäen parhaansa mukaan ymmärtää epämääräiseen kartanpalaan muotoiltuja kirjaimia ja kuvioita. Niiden piirtäjä oli selvästikin ottanut aivan liian paljon taiteellisia vapauksia, eikä matoran saanut niistä mitään tolkkua.<br>\n<br>\nSilloin majan ovi kuitenkin repäistiin nopeasti auki ja oviaukkoon ilmestyi kaksi hahmoa. Näistä toinen astui sisään majaan, kyyristyi matoranin luo ja kysyi:<br>\n\"Kuulehan, onko tässä kylässä kellään samanlaista naamiota kuin sinulla?\"<br>\n\"Öh, ei..?\", Ämkoo kysyi säikähdyksen valtaamana ja tuijotti edessään olevaa ilman Toaa.<br>\n\"Kaipa se on sitten hän. Näin juuri tuon naamion näyssäni\", Tharkon totesi takanaan seisovalle nais-Toalle ja lisäsi sitten: <br>\n\"Atya, selvitänkö tilanteen hänelle?\"<br>\n\"Et\", Toa Atya vastasi. \"Otamme hänet mukaan ja lähdemme.\"<br>\n\"Selvä\", Tharkon sanoi, viittoi Ämkoota seuraamaan ja astui ulos majasta.<br>\n<br>\nÄmkoo ei seurannut. Le-matoran ei ymmärtänyt yhtään mitä oli tekeillä, eikä suostunut liikkumaan. Tharkon palasi majaan, tarttui matorania niskasta ja kantoi tämän sitten väkivalloin ulos majasta.<br>\n<br>\n- - - <br>\n<br>\nSain kuulla vasta veneessä, mistä oli kysymys. Tharkonin naamiovoima mahdollisti näyt tulevaisuudesta, ja tämän seurauksena minut värvättiin mukaan Toa-ryhmään. En ollut ainut. Useita matoraneja noudettiin eri saarilta ja lopulta meitä oli alkuperäiset kaksi Toaa mukaan lukien 6.<br>\n<br>\nMiksi aina kuusi? En tiedä. Älä siis kysy.<br>\n<br>\nMe olimme omituinen Toa-tiimi, sillä emme suojelleet mitään tiettyä saarta vaan teimme tehtäviä milloin missäkin. Minulle ei koskaan selvinnyt mistä tehtävämme oikein tulivat, tai saimmeko me niistä kertaakaan pienintäkään palkintoa. Ryhmämme johtaja, Atya, vain kertoi tehtävämme matkan aikana ja sitten teimme ne. Yksinkertaista.<br>\n<br>\nTätä jatkui pitkään. Ryhmämme jäseniä kuoli vaarallisimmilla tehtävillä, eikä uusia värvätty tilalle. Lopulta meitä oli jäljellä enää neljä; Atya, Tharkon, minä ja eräs tulen Toa. Hänet värvättiin ryhmään hieman ennen minua, myöskin näyn perusteella. <br>\n<br>\nTämän tulen Toan kanssa en koskaan osannut tulla toimeen. Voitaisiin jopa sanoa, että hän ei sietänyt minua. Hänen epämieluisat tunteensa minua kohtaan kärjistyivät erään tehtävämme loputtua. Olimme eräällä saarella ja...<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nValkomusta turaga asteli ulos bambumajastaan kantaen mukanaan pitkää kangaskäärettä. Turaga laski käärön maahan neljän edessään seisovan Toan eteen ja avasi sen, paljastaen käärön sisällön.<br>\n<br>\n\"Alku ja Ääri\", turaga Bakmei sanoi. \"Ikimiekat.\"<br>\n<br>\nTuraga nosti toisen miekoista ja tarjosi sitä Atyalle. Veden Toa otti aseen kunnioittavasti vastaan.<br>\n<br>\n\"Se ei ole tavallinen miekka\", Bakmei aloitti. \"Se leikkaa mitä tahansa, jos vain kykenet käyttämään sitä. Yksikään isku ei sitä vahingoita. Se on kevyempi kuin mikään vastaavanlainen ase.\"<br>\n\"Tiedän\", Atya sanoi. \"Oletko valmis antamaan sen minulle?\"<br>\n\"Olet ainut, joka on selvinnyt koulutuksestani hengissä. Se olkoon palkinto siitä.\"<br>\n<br>\nAtya polvistui valkean Turagan eteen. Turagan naamioon liitetyt viikset heilahtivat, kun tämä kääntyi nopeasti ympäri.<br>\n<br>\n\"Mitä aiot pyytää minulta?\", Bakmei kysyi.<br>\n\"Ota itsellesi taas oppilas.\"<br>\n\"En.\"<br>\n\"Minä pyydän.\"<br>\n<br>\nBakmei kääntyi vihaisena ympäri ja huusi:<br>\n\"Kenen kuvittelet olevan tarpeeksi vahva, jotta tämä selviäisi edes ensimmäisestä kokeestani? Sinä olit poikkeus! Ei ole enää ketään, kuka...\"<br>\n\"Tässä hän on\", Atya sanoi noustuaan ylös ja osoitti Ämkoota. \"Kouluta hänet. Tapa, jos koet tarpeelliseksi. Vaadin, että kuitenkin yrität.\"<br>\n<br>\nBakmei tuijotti hetken kultavihreää ilman Toaa, otti jokusen askeleen lähemmäs tätä ja totesi kuivasti:<br>\n\"En pidä sen katseesta.\"<br>\n\"Herra, olisin hyvin kiitollinen jos...\", Ämkoo aloitti, mutta turaga ei vaivautunut edes kuuntelemaan. Ämkoo päätti pysyä hiljaa.<br>\n<br>\n\"Hyvä on\", Bakmei sanoi Atyalle. \"Jos hänessä on ainesta, koulutan hänet ja annan Äären hänelle. Muussa tapauksessa tapan hänet. Tämä sopii sinulle?\"<br>\n\"Jos hän ei selviä koulutuksestasi, hänestä ei ole minulle enää hyötyä elävänä eikä kuolleena\", Atya vastasi ja viittoi kahta mukanaan ollutta Toaa lähtemään. Tharkon kumarsi turagalle ja valmistautui poistumaan.<br>\n<br>\nTulen Toa ei liikahtanutkaan.<br>\n<br>\n\"Miksi hän?\", Toa Herka kysyi ja kääntäen päänsä Atyaa kohti. \"Johtajani, miksi hän?\"<br>\n\"Vaikene\", Atya vastasi. \"Hän on sinua vahvempi. Selviää suuremmalla todennäköisyydellä.\"<br>\n<br>\nHerka katsoi johtajaansa hetken epäuskoisena ja jakoi sitten Ämkoon kanssa murhaavan katseen. Bakmei nauroi.<br>\n<br>\n\"Typerät kilpailevat rakit!\", turaga huusi naurunsa seasta. \"Sinä, vihreä, tule. Me aloitamme heti.\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nVietin vuoden turaga Bakmein opissa. Se oli ylivoimaisesti elämäni kamalinta, mutta myös hedelmällisintä aikaa. Hän teki minusta sen Toan, joka lopulta oli valmis kukistamaan jopa Makutan.<br>\n<br>\n- - -<br>\n</em><br>\n<br>\nSnowie korjasi asentoaan tapittaen tiiviisti Ämkoota. Mäksä vastasi tuijotukseen. Tapiiri kuorsasi taustalla.<br>\n<br>\n\"Palasit sitten tiimisi pariin?\", Snowie kysyi.<br>\n\"Jep\", Ämkoo vastasi. \"Ja sitten alkoi tapahtua.\"<br>\n<br>\n<em><br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nHerka ei koskaan antanut anteeksi sitä, että minä olin päässyt Bakmein koulutukseen hänen sijastaan. Kun palasin, voimamme ja taitomme olivat aivan eri tasoilla, eikä tämä ylpeä tulen Toa voinut sietää sitä.<br>\n<br>\nHän haastoi minut taisteluun. Vihasin tätä Toaa jo valmiiksi, joten en tietenkään kieltäytynyt. Halusin näyttää hänelle.<br>\n<br>\nSe oli ansa.<br>\n<br>\n- - -<br>\n</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":597,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-01-13T22:03","content":"<strong>Pieni mökki eristyneellä pikkusaarella</strong><br>\n<br>\nKapherin asumuksen seinäkello raksutti turvallisesti. Sade piiskasi kattoa ja takassa loimusi tuli. Oli kaikin puolin sangen kodikasta.<br>\n<br>\nMökin yksinäisen asukkaan suunnaton olemus oli sijoittunut puiseen kiikkustuoliin, ja Kapher keinutteli siinä rauhakseen. Hän teki näin usein: mikään ei voittanut hyvän kirjan lukemista kaikessa rauhassa oman kodin turvassa. Päästyään pakoon Steltiltä, hän oli keskittynyt asioiden pohtimiseen ja tarpeellisten pikku askareiden parissa puuhailuun, ja oli elämäänsä hyvin tyytyväinen. Väkivaltaan hänen oli täytynyt turvautua vain pari kertaa, viimeksi silloin kun ne kaksi oikein mukaviksi paljastunutta veikkosta olivat käyneet hänen luonaan.<br>\n<br>\n<em>Mitäköhän heille muuten kuuluu,</em> Kapher tuumi, ja rapsutti haaleankeltaista päätään. <em>Ilmeisesti he olivat jollain isolla tehtävällä. Mitenköhän se päättyi?</em><br>\n<br>\nPian Kapher kuitenkin laski katseensa taas kirjaan, ja oli juuri aloittamassa lukemisen, kun hänen päähänsä muistui muuannen juttu. Hän ei ollut kuin vain vilkaissut postiaan.<br>\n<br>\nHän nousi tuolista, ja tömisteli pienen pöydän ääreen. Hän oli laskenut vähäisen postinsa puisen pöydän nurkalle, ja poimi siitä nyt tuhdin lehden.<br>\n<br>\nSitten hänen ajatuksensa lähtivät jälleen harhailemaan. <em>Entäs se viime lehdestä lukemani havainto makutaksi epäillyn olennon orjakaleerista? Se oli matkalla samoille suunnille kuin mistä ne heput tulivat, kuulemma. Entä jos nämä asiat liittyivät toisiinsa?</em><br>\n<br>\nSeinäkello raksutti yhä.<br>\n<br>\nKapher istahti keinutuoliinsa, ja avasi lehden. Enää hän ei kuitenkaan pystynyt keskittymään. <em>Se skakdien sotalaivasto. Sekin oli lehden mukaan matkalla samoille korville! Tässä täytyy nyt olla jotain tekeillä.</em><br>\n<br>\nSade ropisi yhä ikkunaan.<br>\n<br>\nSitten Kapher avasi lehden, ja aloitti selaamisen. Ensimmäiset aukeamat olivat tavalliseen tapaan pelkkää viereisen matoralaissaaren pikku tapahtumia. Mukavaa luettavaa kuitenkin. Sitten tuli säätiedote, mutta se oli tavalliseen tapaansa hieman epävarma. Sataa tai ei sada. Hyödytöntä, mutta kuitenkin aika viihdyttävää. Seuraavana lehdellä olivat naapurisaaren urheilutiedotteet.<br>\n<br>\nTakassa rätisi yhä tuli.<br>\n<br>\nJuuri loppukevennyksen jälkeen Kapherin mieleen kuitenkin juolahti hänen viime lehdestään lukema teoria. Siitä kuinka asiat liittyvät toisiinsa, ja muodostavat siten ikään kuin narun. Kaikki liikuttavat narua, ja naru liikuttaa kaikkia.<br>\n<br>\n<em>Mutta jos nämä tapahtumat, ne kaksi heppua, kaleeri, palkkasoturit, liittyvät toisiinsa... Se ei olisi naru. Sehän muodostaisi jo Köyden.</em><br>\n<br>\nSitten Kapher takaisin meni kiikkustuoliinsa ja jatkoi kirjansa lukemista.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":598,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-01-15T15:06","content":"<strong>Laiva, hytti</strong><br>\n<br>\nKilljoy oli löytänyt piraattilaivasta tyhjän hytin, aivan läheltä laivan perää. Veden loiskunta kuului selkeästi sisälle. Killjoy vain toivoi, että laiva ei joutuisi ongelmiin.<br>\n<br>\nKilljoy nousi hetkeksi puiselta penkiltään ja meni lukitsemaan oven. Hän ei haluaisi, että häntä häirittäisiin nyt.<br>\n<br>\nKilljoy irroitti kypäränsä, se oli suhteellisen hyvässä kunnossa ja hän asettikin sen pienen pöydän sivulle. Tämän jälkeen Killjoy aloitti varovaisen operaarion, jossa hän vähitellen irroitti panssarinsa palasia ja asetti ne huolellisesti pöydälle oikeaan järjestykseen. Hän poisti kaiken panssarinsa lukuunottamatta mekaanisesti korjattuja sormiaan ja jalkaproteesejaan. Panssari oli halkeamilla miltei kaikkialta. Hänen rintapanssarinsa oli jäänyt Xialle, toisaalta sellaisessa kunnossa, ettei sillä olisi tehnyt mitään. Hän katsoi vasenta olkapanssariaan, se oli miltei hajoamispisteessä ja olisi vain rajoittamassa hänen kätensä liikkumista. Killjoy avasi hytin ikkunan ja heitti panssarin siitä ulos. Hän jäi kuuntelemaan, kunnes kuuli molskahduksen, panssarin osuessa veteen.<br>\n<br>\nKilljoy alkoi hitsaamaan haljennutta kylkipanssariaan kuntoon. Hän yhdisti sähkön ja tulen elementtivoimansa sormenpäähänsä ja alkoi sillä sulauttamaan palojaan yhteen. Killjoy tunsi olonsa turhautuneeksi. Tähänkö hänen elementalivoimiensa käyttö on tullut? Pukunsa takia hänen voimansa ovat heikot. Hän ei pysty kanavoimaan niitä kunnolla ulos itsestään. <br>\n<br>\nKilljoy uppoutui jälleen kerran ajatuksiinsa. Korjatessaan pukuaan, hänen katseensa ajautui huoneen vierellä seisovaan peiliin. Hän onnistui juuri ja juuri näkemään itsensä siitä. Kesken hommiensa, hän nousi ylös ja meni kääntämään peilin ympäri. Nyt hän voisi työskennellä rauhassa.<br>\n<br>\nPalatessaan takaisin työpisteellensä, Killjoyn katse kääntyi pöydällä lepääviin reisipanssareihinsa. Hän irroitti niihin liitetyt tarvikelokerot ja avasi ne. Kahden avainkortin ja sekalaisen kolikkokasan lisäksi toisesta kotelosta löytyi pienenpieni laatikko, jonka sivussa oli kirjaimet Z.M.A. Killjoyn täytyisi kysyä arkistoista mitä ne tarkoittivat. Postimatoran oli tuonut laatikon paketissa hänelle hieman sen jälkeen, kun hän oli palannut Klaaniin Guardianin ja kumppaneiden kanssa.<br>\n<br>\nKilljoy istui penkille ja laittoi laatikon eteensä. Hän jäi tuijottamaan sitä hetkeksi ja hautasi kasvonsa käsiinsä. Lopulta hän kuitenkin rohkaistui ja nyt jo ties kuinka monetta kertaa, hän painoi laatikossa olevaa pientä nappia ja Killjoylle jo tutuksi tullut kaikuva ääni täytti hytin.<br>\n<br>\n<em>Tervehdys, Killjoy. Tämä viesti on nauhoitus, joten älä turhia vastaile.<br>\n<br>\nEt tunne minua. Minä voin kuitenkin sanoa tuntevani sinut. Entinen kenraali. Entinen metsästäjä. Vakuuttava saavutuslista, ystäväiseni. Ja nyt sinä istut keskellä pienen järjestön linnoitusta parannellen palovammojasi. <br>\n<br>\nValitettava kehityssuunta, mutta myönnän jotain. Klaani ei ole mikä tahansa järjestö. Siksi tarvitsenkin apuasi. Klaanilla on jotain, jota tarvitsen. Tänä yönä olen tulossa hakemaan sen. Sinun on pidettävä huoli, että pääsen sisään. En halua tappaa ketään ystäviäsi, älä huoli. Kun tulen yöllä, haen ainoastaan jotain haluamaani ja poistun välittömästi.<br>\n<br>\nKuten sanoin, tunnen sinut, Killjoy. Tiedän taustasi. Niitä ei ollut vaikea kaivaa esiin. Tiedän, että olet menettänyt jotain rakastamaasi. Tiedän, että tunnet joka päivä, joka tunti ja sekunti häpeää nykyisestä tilastasi.<br>\n<br>\nKolme henkilöä tässä maailmassa on vastuussa tilanteestasi. Jos autat minua, tarjoan sinulle heidän päänsä vadilla. Purifier, pimeyden metsästäjä. Vei tärkeimmän asian, joka sinun elämässäsi oli, The Shadowed One, metsästäjien don. Määräsi hänet siihen. Kolmas on vaikein. Oletan, että tiedät, kenestä puhun. Annan sinulle mietintäaikaa. Jos tarjous ei kuulosta tarpeeksi hyvältä, kieltäydy ja tuhoa tämä viesti. <br>\n<br>\nEn voi pakottaa sinua mihinkään.<br>\nMutta tiedän, että pelkäät, Killjoy. Pelkäät häntä. Pelkäät heitä. Olet kuluttanut viimeiset vuodet surullisesta elämästäsi pelossa.<br>\n<br>\nVoita pelkosi, ystäväni.</em><br>\n<br>\nHiljaisuus vallitsi jälleen hytissä ja Killjoy istui liikahtamatta, miettien jälleen tuon viestin sanoja. Jos hän olisi tiennyt, jos olisi uskaltanut, ehkä se Klaanin kohtalokas yö olisi voitu sivuttaa, mutta Killjoy ei ehkä itsekään osannut vastata, miksi hän edelleen kuunteli tuota ääntä ja nauhoite, kulki edelleen hänen mukanaan...<br>\n<br>\n[spoil]Äänitteestä vastasi Guardian.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":599,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-15T17:11","content":"<strong>Piraattilaiva, ruuma</strong><br>\n<br>\nYö oli laskeutunut aavan meren ylle. Hopeinen meri aaltoili rauhallisesti purjelaivan likkuessa tasaisesti kohti määränpäätään.<br>\n<br>\nMatoro oli katseli merta pienestä ikkunasta. Hän oli asettunut ruuman yläosaan. Kaktus-tykkien luona ei ollut turvallista nukkua.<br>\nToa ottaa pienen, valkoisen sirpaleen pöydältä. Kapteeni Ghekula oli todennut sen arvottomaksi ja antanut takaisin.<br>\nKuinka paljon tälläisitä pienistä siruista onkaan taisteltu, Matoro mietti.<br>\n<br>\nToa tarkasteli valkoista ja kulmikasta esinettä käsissään. Se oli metallisen tuntuinen ja hieman kolmion muotoinen. <br>\nTämä on siis surullisenkuuluisa \"superase\", Nimda, Matoro pohti.<br>\nKukaan ei tosin tiennyt mitä sillä teki.<br>\n<br>\nMatoro laittoi sirpaleen pieneen taskuun hänen panssarissaan. Hänen rintapanssarissaan on edelleen suuri viilto ja ympäriinsä kehoa hänellä olo pienempiä säröjä. Naamion teleskooppisilmät olivat irtonaisina pöydällä. <br>\nToa nappasi valkoiseen käteensä teleskooppisilmät ja nosti ne silmilleen kuin kiikarin. Hän käynnisti yökiikarin ja katsoi merelle, horisonttiin.<br>\n<br>\n\"Laivoja?\", hän sanoi yhtäkkiä. <br>\nMatoro zoomasi yökiikaria. Kolme laivaa uivat kaukana kohti yksinäistä piraattilaivaa. Toa miettii hetken - pitäisikö ilmoittaa kapteenille?<br>\n<br>\n<em>Hetken kuluttua</em><br>\n<br>\nMatoro koputti punapuiseen oveen. Kello on noin kolme yöllä, hän huomasi.<br>\nOven takaa kuului epämääräistä mutinaa ja Le-matoran avaa oven nuokkuen.<br>\n\"Arrrrrr. Miksi häiritset minua, liftari?\", Ghekula örisi. Hän oli selvästi juonut rommia jonkin verran.<br>\n\"Näin horisontissa kolme meitä kohti tulevaa laivaa. Ajattelin vain ilmoittaa, en ihmettelisi vaikka ne olisivat tulleet meidän perässä.\", jään Toa selitti. Matoran kuunteli turhautuneena.<br>\n<br>\n\"Herätys! Ryöstetään nuo kolme laivaa!!\", viloetti matoran kiekui mastossa. Taku nosti merirosvolipun mastoon ja tiiraili märssykorista kolmea laivaa.<br>\n\"Kaikki miehet aseisiin! Yaaarrrrr!\", hän jatkoi huutoa.<br>\n<br>\nKapteeni Ghekula löi itseään otsalleen ja otti hatun naulakosta. Erinäisiä piraattimatoraneja alkoi valua ruumasta annelle.<br>\n\"Arrr. Miksi meidät herätettiin?\", Puujalka-Pete kysyi unisena.<br>\n<br>\nSilloin tykinammus räjäytti kanteen aukon. Alkoi nopea tulitus kolmen metallisen laivan suunnalta.<br>\n<br>\nMatoro ryntäsi kaiteelle. <br>\n\"Laivat ovat Nazorakien!\", hän huutaa. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="640" height="385"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/YnCGca9dPbQ/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/YnCGca9dPbQ"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/YnCGca9dPbQ/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/YnCGca9dPbQ"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Mitä? Miten ne löysivät meidät?\", kannelle noussut Kapura kysyi ihmeissään.<br>\n\"En tiedä, Kapu. Ghekula, pääsemmekö pakoon?\", Matoro sanoi nopeasti.<br>\n\"Arrr. Näyttää pahalta.\", vihreä matoran toteaa.<br>\n<br>\nSummerganonkin oli saapunut kannelle, hieman väsyneen näköisenä. <br>\n<br>\n\"MIEHET TYKKEIHIN!\"<br>\n\"MIEHET KANNELLE!\"<br>\n\"PERUKAA TUO!\"<br>\n\"PERUKAA PERUMINEN!\"<br>\n\"ARRRRRR!\", kaksi kapteenia huusi edestakaisin. <br>\nSuurin Nazorak-laiva ampui tykillään piraattilaivaa. Ammus lävisti kapteenin hytin seinät, ja valtava räjähdys valaisi meren. Kyseiset hytit ja komentosilta ruoreineen lensivät puusilppuna taivaan tuuliin, useiden huono-onnisten matoranien mukana. <br>\n<br>\nKilljoy ja usea vahki saapui kannelle viimeistään tässä vaiheessa. Kenraali Killjoy on pukenut haarniskan takaisin päälleen ja juoksee kolmen muun Klaanilaisen luo.<br>\n\"Kilkka, Nazorakit.\", Kapura selvensi nopeasti. <br>\n\"Mitä.\", tämä vastasi. Tykin kranaatin paineaalto kaatoi useita kannellaolijoita maahan.<br>\n<br>\n\"Nazorakien sotalaivat ovat todella nopeita. Tuskin saisimme niitä karistettua.\", Matoro selitti. <br>\n\"Tiedän. Eikä missään näy muuta kuin merta. Meidän pitää kätkeä Nimda ja avainkortti varmaan paikkaan.\"<br>\n<br>\n\"<strong>Antautukaa, niin teille ei käy kuinkaan!</strong>\", megafoniääni huusi yhdestä torakoiden laivasta. Kolme laivaa tulittivat jatkuvasti merirosvolaivaa, joka oli juuri saanut tykkinsä kuntoon. Sen tykit eivät kuitenkaan juurikaan tehonneet torakoiden laivoihin. <br>\n<br>\n\"Matoro, anna se siru!\", Joy määräsi. Neljä Klaanilaista olivat isomaston takana, suojassa pahimmilta osumilta.<br>\nJään Toa ojensi valkoisen sirun Killjoylle.<br>\n\"Mitä aiot tehdä?\", hän kysyi.<br>\nJoy nosti tumman rommipullon Klaanilaisten nähtäville. Pullossa näkyi selvästi olevan siru, avainkortti ja pieni mekaaninen laite.<br>\n\"Jäljitin\", Killjoy täsmensi ja oli valmis heittämään suljetun pullon mereen.<br>\n<br>\nLähelle tulleesta laivasta purkautui laivaston torakoita piraattilaivaan. Tulitaistelu raivosi kannella jatkuvana, enimmäkseen piraattien tappioksi. <br>\n<br>\n\"Toivotaan että kaikki menee hyvin.\", Killjoy sanoi hiljaa ja pudotti pullon rauhalliseen mereen.<br>\n<br>\nKaikki, minkä takia he olivat tulleet Xialle putosi nyt tuossa pullossa mereen. Kaikki mitä he olivat saaneet tältä matkalta, oli pudonnut aaltoihin.<br>\n<br>\n\"AMPUKAA NIIHIN KAKTUKSIA!\", jostain karjuttiin. <br>\nSekä Ghekulan että Takun silmät suurenivat.<br>\n\"Ei, ei kaktuks-\", toinen heitsä on sanomassa, kun kuuluu laukaus. Puinen laiva räjähtää taivaan tuuliin yhden Nazorak-paatin mukana.<br>\n<br>\n<strong>Toisaalla</strong><br>\n<br>\n\"Taasko ne 'iton natorakkipellet riamuittevat? Toiset tekköövät työt ja ne juhlii. Mokomat.\", kalamiäs valitteli kalastusveneessään. Hän oli juuri nähnyt horisontissa suuren valonvälähdyksen.<br>\n<br>\n<em>Jonkin ajan kuluttua</em><br>\n<br>\n<strong>SS-Hürfund</strong><br>\n<br>\nKapteeni 360 myhäili tyytyväisenä lippulaivansa komentosillalla. Hän oli onnistunut tehtävässään napata Klaanilaiset, joskin oli menettänyt yhden laivan. Hän ei ollut edelleenkään täysin varma siitä, mikä sen räjähdyksen aiheutti.<br>\n<br>\nKlaanilaiset ja muut satunnaiset tyypit oli poimittu merestä Hürfundin vankityrmiin. Kohta heiltä hankittaisiin tiedot. Sitten heidät teloitettaisiin.<br>\n<br>\nTorakka myhäili itsekseen tuolissaan katsellessaan loputonta merta. Hän nousi ja lähti huoneestaan.<br>\n<br>\n[spoil]Mäksälle kiitosta \"SS-Hürfundista\".[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":600,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-01-16T13:01","content":"<strong>Zakaz, sotaherra Warrekin linnake, konferenssihuone<br>\nSisällissodan kuudes viikko</strong><br>\n<br>\nSuuressa salissa oli täyttä. Puisilla penkeillä istui kymmeniä skakdeja, jotka puhuivat toisilleen ja vilkuilivat salin eteläpäädyssä sijaitsevaa lavaa. Lavalla seisoi ryhdikkäästi rivissä kaksitoista eriväristä skakdia, jotka tuijottivat yleisöön päin, mutta katsoivat näiden yli. Viimeisenä rivissä seisoi skakdi, jonka päällä oli sinisen ja hopean värinen haarniska. Yksinäinen Vartija piti ilmeensä mahdollisimman neutraalina.<br>\n<br>\nYleisön puheensorina keskeytyi, kun keltaiseen ja mustaan haarniskaan verhoutunut skakdi käveli lavalle ja asteli kahdentoista skakdin rivin ohitse, silmäillen näistä jokaista. Tämän skakdin rintapanssarissa oli viisi tähteä. Viimeisen rivissä seisovan skakdin kohdalla kellertävä skakdikenraali hymyili hieman ja kääntyi yleisöön päin.<br>\n<br>\n\"Terve vain\", kenraali Warrekiksi kutsuttu skakdi sanoi perin epävirallisesti.<br>\n\"Olemme tehneet edistystä viime viikkoina. Paljon edistystä. Ensiksi Denekk. Sitten murskasimme Nektannin pirulaisten etenemisen kaakossa. Ja nyt, eilisen muurinmurtajien ja Tahtorak-ratsastajien jättihyökkäyksen jälkeen olemme käytännössä vahingoittumattomia, kun taas sen sinisen vinosilmän joukot kärsivät satojen miesten tappioita.\"<br>\nWarrek osoitti rivin viimeisenä seisovaa sinistä skakdia.<br>\n\"Erityiskiitos Vartija-klaanille, joista yksi on täällä tänään palkittavana.\"<br>\n<br>\nYleisön eturivissä oli kymmenen Vartijan joukko. He hymyilivät. <br>\n<br>\nWarrek tuhahti.<br>\n\"Äh, anti olla. Te mitään ylistyspuheita tarvitse. Kukaan rivissä eikä kukaan yleisössä. Soturi taistelee paremmin, kun pää ei ole täynnä <em>k'otajia</em>.\"<br>\n<br>\nWarrek kaivoi pienen pullon esiin haarniskansa taskusta ja avasi sen korkin. Hän kaatoi läpinäkyvää nestettä pienen tilkan kuivaan suuhunsa. Kaikille kävi selväksi, että neste ei ollut vettä.<br>\n<br>\n\"Mutta kuitenkin. Missä olimme. Ai niin. Nämä kaksitoista soturia ovat osoittaneet olevansa erityisen hyviä vihollisten ampumisen jalossa lajissa ja osoittaneet taktista fiksuutta. Siksipä...\"<br>\nWarrek käveli taas rivin ohi. Jokaisen skakdin kohdalla hän pysähtyi hetkeksi ja ripusti kullanhohtoisen mitalin roikkumaan haarniskasta.<br>\n\"...nimitän heidät kaikki eversteiksini. Hyvä homma, pojat.\"<br>\n<br>\nYleisö ryhtyi taputtamaan raivokkaasti. Tämä johtui osittain siitä, että he olivat tyytyväisiä kahdentoista aseveljensä saavutuksista ja osittain siitä, että Warrek oli luvannut rommia seremonian jälkeen. Ja kun Warrek lupasi jotain, hän piti lupauksensa.<br>\n<br>\nTavallista lyhyempi mutta erittäin lihaksikas ja järeä skakdi taputti yleisön eturivissä. Tällä Vartijalla oli sideharsoa olkapäänsä ympärillä. Roqce hymyili.<br>\n\"Hyvä, Vahtikoira.\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Zakaz, aavikko<br>\nNykypäivä</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui ja Guardian ratsastivat armottoman helteen polttamina. Zakazin taivaalla hehkuvat kaksi aurinkoa häikäisivät kaksikkoa ja näiden ratsuja ja sietämätön kuumuus sai molemmat hyvin janoisiksi ja nääntyneiksi. Yksinäinen vesipullo vaihtui ratsastajalta toiselle joka toinen minuutti.<br>\n<br>\n\"Mukava koti sinulla\", Manu sanoi kesken kaiken. \"Oikein vieraanvarainen.\"<br>\n<br>\n\"Jos puhut niistä aavikkorosvoista, en ymmärrä\", Guartsu sanoi. \"Eivät ne edes ehtineet ampua.\"<br>\n<br>\n\"Eivät niin. Sinä ammuit ensin.\"<br>\n<br>\n\"Hei\", Guardian sanoi. \"Ne olivat vain polvilumpiot. Limanuljaskat selviytyvät kyllä. Ja sinä sait itsellesi revolverin.\"<br>\n<br>\nManu pyöritteli etusormensa ympärillä pikkuruista Zamor-pistoolia. Makuta ei ymmärtänyt ampuma-aseita. Ne olivat tyylikkäitä, mutta hän ei ymmärtänyt niitä.<br>\n\"Kuinka kauan vielä...sinne, minne haluamme?\"<br>\n<br>\n\"Puoli tuntia\", Guardian vastasi. \"Zakazin tasolla suuri kaupunki. Ja jos nyt on keskipäivä, hän on Kuolleen Ruki-kalan tavernassa.\"<br>\n<br>\n\"Miksi hän on siellä keskipäivällä?\" Makuta Nui kysyi.<br>\n<br>\n\"Hän on siellä <em>aina</em>.\"<br>\n<br>\n\"Ai. Omistaako hän paikan?\"<br>\n<br>\n\"Ei.\"<br>\n<br>\nHetken aikaa molemmat kuuntelivat ainoastaan ratsujen kavioiden kopsahtelua hiekkaan ja kiveen.<br>\n\"Tulimme siis Zakazille asti tapaamaan juoppoa\", Manu sanoi äänensävy matalalla ja ilme happamana. Guardian vastasi vasta kymmenen sekunnin päästä.<br>\n\"En kiellä.\"<br>\n<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Kuolleen Ruki-kalan taverna<br>\nSisällissodan kuudes viikko, keskiyö</strong><br>\n<br>\n<br>\nIlmassa oli lievästi sanottuna humalainen tunnelma. Lähiaikojen voitoista ja everstien nimityksestä iloitsevat skakdi-sotilaat heiluivat epätasaisesti edestakaisin ja loiskuttelivat suuria määriä rommia tavernan puulattialle. Huonetta valaisivat ainoastaan kattokruunun kynttilät. Hyvin harva tämän tilan sisällä oli täysin selvin päin. Baarimikkona toimiva vihreä skakdikin oli poikkeuksellisen iloinen ja poikkeuksellisen hitaalla.<br>\n<br>\nKenraali Warrek liikkui iloisin virnein sotilaidensa joukossa kuin yksi heistä ja hyräili tunnettua zakazlaista melodiaa. Hän kannusti sotilaitaan laulamaan mukana. Ei kestänytkään kovin kauaa ennen kuin tavernassa kuului humalaisen epävireinen mutta vilpittömän iloinen kuorolaulu.<br>\n<br>\nJuuri everstiksi nimitetty Vartija istui tiskillä kädessään lasillinen punaista nestettä. Välillä hän joi sitä pienen tilkan, mutta oli poikkeuksellisen selvin päin, kun otti huomioon tavernan yleistunnelman.<br>\n<br>\nVartijaa läimäistiin selkään kevyesti ja hän kääntyi katsomaan. Läimäisijä oli Roqce, Vartijan aseveli. Lihaksikas skakdi hymyili väsyneesti.<br>\n\"Terve, 'herra Eversti'!\" Roqce sanoi iloisesti. \"Älä kökötä siinä yksin. Liity joukkoon.\"<br>\n<br>\nVartija oli hetken vaiti. \"En ole oikein koskaan välittänyt tuollaisesta\", hän sanoi naputellen pöytää sormillaan.<br>\nRoqce hymyili.<br>\n\"Hi hi. Herra 'Juon-vain-laatuviiniä'.\"<br>\n<br>\nVartija hymähti, kääntyi ja läimäisi Roqcea olkapäähän. \"No, ehkä sinäkin oikeasti <em>osuisit johonkin</em> kiväärillä, jos et olisi tuollainen juoppo.\"<br>\n<br>\nRoqce nauroi kovempaa kuin yleensä. Hän pyyhki silmäkulmaansa sormella.<br>\n\"Vielä minä sinulle näytän...\" hän sanoi hiljaa. \"mutta oikeasti, onnea. Korkea-arvoisempi kuin minä. En olisi koskaan uskonut. Sinusta kehtaa melkein olla ylpeä, poika.\"<br>\n<br>\nRoqce käveli poispäin Vartijasta ja heilutti tälle kättään virnuillen. \"Siis vain melkein. Kyllä sinussa on vielä paljon korjattavaa. Vuh vuh.\"<br>\n<br>\n\"Vuh vuh\", Vartija vastasi tasaisella äänensävyllä.<br>\n<br>\nKenraali Warrek lähestyi baaritiskiä hoiperrellen epätasaisesti. Hän istui jakkaralle suoraan Vartijan viereen tervehtimättä tätä.<br>\n\"Yksi\", Warrek sanoi vihreänkirjavalle baarimikolle heilutellen kättään. \"Jäinen.\"<br>\n<br>\nTilauksen toteutumiseen kesti viisi sekuntia. Talo tarjosi, kuten aina. Warrek tarttui jääkylmään tuoppiin ja otti hörpyn. Salaman skakdin ylähuulelle jäi massiiviset vaahtoviikset.<br>\nVartija kääntyi kenraaliaan kohti, katsoi tätä silmiin ja osoitti omaa ylähuultaan teräväkyntisellä sormellaan.<br>\n<br>\nWarrek ei vaikuttanut ymmärtävän pointtia.<br>\n\"Skakdiksi, poika.\"<br>\n<br>\n\"Viikset\", Vartija sanoi hienovaraisesti.<br>\n<br>\n\"No skarrarar\", Warrek vastasi hilpeänä. \"Minähän olen aina halunnut sellaiset!\"<br>\n<br>\nVartija harkitsi hetken, jatkaisiko yrittämistä. Hän päätyi tulokseen, että siitä ei olisi hyötyä.<br>\nWarrek kilisteli lasiaan ja vihelteli jotain. Hetken aikaa hän vaikutti olevan täysin muissa maailmoissa, mutta sitten hän yhtäkkiä avasi keskustelun.<br>\n\"No skarrarar\", Warrek sanoi. \"Sinä olet se tarkka-ampuja. Uusi everstini.\" Warrek löi Vartijaa olkapäähän kevyesti. \"Mahtavaa.\"<br>\n<br>\n\"Kiitos, kenraali\", Vartija sanoi vaatimattomasti.<br>\n\"Sano Warrek vain. En ole niin humalassa, että pistäisin jonkun kutsumaan minua sotilasarvolla.\"<br>\n\"...kiitos, Warrek.\"<br>\n<br>\n\"Ole hyvä vain\", Warrek vastasi, \"mutta sinun juhlasi tämä on. Ja oikeastaan muidenkin Vartijoiden. Skarrarar, te olette aivan käsittämättömiä. En tiedä, miten linnoitus pysyisi valloittamattomana ilman teitä.\"<br>\nWarrek kääntyi Vartijaa päin ja tarkkaili tätä katseellaan.<br>\n\"Poju, olemmeko me nähneet ennen?\" kenraali kysyi. \"Näytät aivan pirun tutulta, mutta en ole varma, mistä hitosta voisin tuntea sinut.\"<br>\n<br>\n\"Anteeksi, kenraali\", Vartija vastasi. \"Ylivartija Zakran vaatii, että emme paljasta, missä olimme töissä ennen Vartijoita. Meidät on vaikeampi jäljittää näin.\"<br>\n<br>\n\"Ymmärrän\", Warrek sanoi, \"mutta älä Irnakk vieköön kutsu minua kenraaliksi. Näytänkö minä sellaiselta, joka haluaa nimetä aseita mukaansa?\"<br>\n<br>\nVartija vastasi kieltävästi.<br>\n<br>\n\"Hyvä\", Warrek sanoi. \"Mutta nyt, juota tuo punainen litku vaikka lehmälle. Nyt skarrarararar juhlitaan.\"<br>\n<br>\n* * *<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":601,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-01-16T19:26","content":"<strong>SS-Hürfund, vankisellit.</strong><br>\n<br>\n\"Tämä on naurettavaa, emme saa näistä mitään irti.\"<br>\n<br>\nKuulustelutöihin valittu Nazorak näytti olevan hermoromahduksen partaalla ja hän käveli ympyrää, antaessaan raporttia 360:n huoneessa.<br>\n<br>\n\"Nuo hiivatin koneet, ne vain istua tapittivat kuulusteluhuoneessa sanomatta mitään. Tuhosimme niistä yhden, mutta muilla ei raajakaan värähtänyt. Se edistyneempi kone, Sarajiko sen nimi nyt oli... niin, se juuri. Se vain pilkkasi meitä kuulustellessamme ja kun koetimme kiduttaa sitä se pirulainen sammutti itsensä.\"<br>\n<br>\n\"En halua kuullaa niistä koneista, entä ne A-listalla olleet?\", 360 alkoi menettää kärsivällisyytensä. Kuulustelija vetää esiin listan, johon on merkattu Klaanilaisten nimiä.<br>\n<br>\n\"Noh, A-listan tyypeistä tämä Killjoyksi kutsuttu vaikutti selvästi johtavan näitä mekaanisia olentoja, mutta hänen selityksensä oli, että hän vain sattui olemaan siinä piraattilaivassa. Sanoi olevansa matkalla Steltille joihinkin metsästäjien vuosijuhliin. On kuulema jokin hiivatin ilotulitevastaava. Ja se sen saamarin haarniska... ei lähtenyt sorkkaraudallakaan irti. Kovasti se karjui, mutta irti se ei lähtenyt.\"<br>\n<br>\n\"Vedä henkeä Karzahnin nimeen\", 360 karjaisi ja kuulustelija hiljeni hetkeksi.<br>\n<br>\n\"Noh, se Matoro oli ilmiselvä toa, ja Klaanin listoilla. Vaikka kuinka yritimme puristaa tietoja, niin emme onnistuneet. Selitti vain jotain sekavaa Skakdien joukkomurhista ja oli muutenkin koko ajan sekava. Summerganon... voi hyvänen aika senkin kanssa. Kaatui heti kuulustelujen alussa tuolillaan ja löi päänsä. Menetti tajuntansa välittömästi. Hänkin on nyt muiden kanssa selleissä. Kapura sensijaan... täysi pöpi. Olivat ilmeisesti vain kaapanneet Klaanista mukaansa. Täysi sekopää. Hoki koko ajan nenästä valuvasta kalasta ja luuli minua isäkseen. Tämä koko joukko on täynnä sekopäitä. Ilmeisesti heitetty Klaanista ulos ihan vain omituisuutensa takia.\"<br>\n<br>\n360 tuijotti kuulustelijaa silmät tapittaen ja asetti kätensä huolellisesti kasvojensa päälle, tehden Matoranien kansainvälisen häpeäliikkeen.<br>\n<br>\n\"Entä ne piraatit? Niitähän napattiin monta kymmentä.\"<br>\n<br>\n\"Turhia, olivat ottaneet ne mokomat kyytiin, kun olivat halunneet Klaaniin. Täysin hyödyttömiä ja mekastaavat selleissä kuin hullut.\"<br>\n<br>\n\"Heittäkää heidät pois, ovat täysin hyödyttömiä. Pitäkää muut täällä, haluan nähdä heidät vielä itse. Oliko heillä aseita?\"<br>\n<br>\n\"Tällä Sarajilla oli vain se helskutin iso miekka. Tarvittiin viisi tyyppiä kantamaan pelkästään sitä. Matorolla ja Summerganonilla kaikilla miekat. Kapuralla ja Killjoylla ei mitään. Ne mekaaniset olennot sensijaan hampaisiin asti aseissa. Riisuimme heiltä kuitenkin kaiken.\"<br>\n<br>\n\"Menetimme siis kokonaisen laivan roskasakkiin. Viemme heidät saarellemme ja syötämme äidille... Voit poistua.\"<br>\n<br>\n<strong>Vankisellit</strong><br>\n<br>\nNaurunremakka oli täyttänyt vankisellin. Kapura nauroi kippuralla lattialla ja Matoro ja Summerganon hekottivat miltei yhtä kovaa. Jopa Killjoyn mekaaninen hörähtely liittyi kuoroon.<br>\n<br>\n\"Olisittepa nähneet sen minun käsittelyni. Se kuulustelija näytti siltä kuin olisi kuollut myötähäpeästä\", Kapura nauroi ja haukkoi henkeään.<br>\n<br>\n\"Nerokas suunnitelma Ganon, nyt ne pitäävät meitä hulluina ja saamme ilmaisen kyydin takaisin Klaaniin\", Matoro virnisti. Killjoy kuitenkin vakavoitui.<br>\n<br>\n\"Pullo on nyt tuolla ajelehtimassa. Meidän täytyy toivoa, että Creedy huomaa jonkin olevan pielessä ja saamme jonkun hakemaan sen...\"<br>\n<br>\nPorukka hiljeni välittömästi samalla kun selliosaston ovi aukesi ja 360 astui sisään. Matoranien sellien ovet aukesivat ja Nazorak-sotilaat ajoivat ne ulos. Kuului useita molskahduksia ja Matoran-piraattien pulputtavaa kiroamista ja sitten oli taas hiljaista. 360 laski vielä yhden happaman katseensa Klaanilaisiin ja kuolaavaan ja miltei hihittävään Kapuraan ja sulki oven perässään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":602,"creator":"Donny","timestamp":"2011-01-16T20:27","content":"<strong>Meren pohjalla kököttävä sukellusvene</strong><br>\n<br>\n\"Ansa?\", Snowie kysyi jännittyneenä. Lumiukko oli kuunnellut Ämkoon tarinaa tarkkana ja janosi jatkoa.<br>\n\"Ansapa tosiaan\", Mäksä tuhahti ja heittäytyi makaamaan sukellusveneen käytävälle. Tapiiri heräsi tähän tömähdykseen, huitoi kärsäkästä päätään ympäriinsä, rauhoittui sitten ja jatkoi nokosiaan.<br>\n\"Tiedätkö, minä lepään nyt\", Ämkoo totesi ja sulki väsyneet silmänsä. <br>\n\"...kai jatkat tarinaasi myöhemmin?\", Snowie kysyi hieman pettyneeseen sävyyn.<br>\n\"Saa nähdä\", kuului käsipuolen Toan vastaus.<br>\n<br>\nPian oli hiljaista. Ilman täytti ainoastaan Ämkoon käheä hengitys ja tapiiriolennon vaimeaksi muuttunut kuorsaus. Lumiukko nousi hitaasti seisomaan ja lähti tutkimaan sukellusvenettä hieman tarkemmin.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Smääääh.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":603,"creator":"Jake","timestamp":"2011-01-17T15:05","content":"<strong>Majatalo kaukana bioklaanista</strong><br>\n<br>\nNotfun oli matkannut surkealla aasilla monia kymmeniä kilometrejä. Pelkän rommin takia. \"ONKO. TEILLÄ. ROMMIAAAAAAAAAAARRRGGGGHH??\", Notfun karjui majatalon isännän korvaan kun oli astunut sisään. Hän oli menettänyt hattunsa, jälleen, ja Notfunista näki että hänellä oli vieroitusoireita rommin ihanasta mausta. \"Nimenne, herra?\", Majataloa pitävä skadki kysyi. \"NOTFUN. KAPTEENI NOTFUN\", Notfun karjui skadkin korvaan. \"Herra Notfun. Tämä ei ole mikään Mctohungas jossa myyjälle saa karjua mitä haluaa. Mutta mitä haluatte?\", Isäntä kysyi. \"ROMMIAARRGGHHH!! Ammun sinut tohjoksi jos sitä ei tule\", Notfun karjui. \"Notfun. Not gun. Vein piilukkopistoolisi kun nukahdit majatalon eteen\", Skadki kertoi ivallisella äänellä. Kun hän oli seurannut puolisen tuntia pienen miehen hyppimistä ja kiroilua, hän vihdoinkin heltyi antamaan tälle rommia. Notfun siirti nurkkapöydän varjoon juomaan rommiansa. \"Jarr harr, vihdoinkin rommia..\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":604,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-01-17T15:42","content":"<strong>Sukellusvene siellä meren pohjalla</strong><br>\n<br>\nVanha metalliovi aukesi naristen, kun Snowie työnsi sen auki ja astui pimeään huoneeseen. Ilmassa oli paljon kosteutta, mutta valoja tai katkaisijaa ei näkynyt missään. Niin lumiukko sitten päätyi kaivelemaan laukkuaan. Hän löysi pian etsimänsä, ja sytytti tulitikun.<br>\n<br>\nPienen liekin valaisema huone paljasti sisältönsä. Se ei ollut mitään erityisen jännittävää: pari punkkaa ja muutama metallilaatikko, jotka päälle painettujen tekstien mukaan sisälsivät hätäraketteja.<br>\n<br>\n<em>Noilla olisi varmaan hyvä hälyttää apua</em>, hän tuumi. <em>Jos emme olisi meren pohjassa. Täytynee varautua olemaan täällä hetki.</em><br>\n<br>\nSnowmanilla ei sinänsä ollut mitään odottelua vastaan. Hän oli yleensä sangen kärsivällinen. Mutta ruosteisessa pikku sukellusveneessä istuskelu meren pohjassa ei varsinaisesti houkutellut. Varsinkaan tällaisen epäonnistuneen tehtävän jälkeen. Yhteyden otto Klaaniin olisi tärkeää.<br>\n<br>\n<em>Visokki? Visokkiii?</em> Snowman koetti ottaa yhteyttä Adminiin, joka oli hänen kanssaan samaan olentoon yhteydessä. Vastausta ei kuitenkaan kuulunut tälläkään kertaa, joten lumiukko päätti keskittyä metaalilootien avaamiseen.<br>\n<br>\nSiinä vanhaa hätärakettia pidellessään hän tuli siihen johtopäätökseen, että omin avuin heillä ei ollut keinoja pois pääsemiseksi. Avden valkea kätyri oli voittanut heidät, ja nyt heidän piti vain uskoa siihen, että joku tulisi ja pelastaisi heidät.<br>\n<br>\n<em>No, ainakin minulla on kova luotto Klaanilaisiin,</em> Snowie tuumi, ja totesi tahtovansa kuulla jatkoa Mäksän tarinaan. Hän poistui huoneesta, ja ravisteli tulitikun sammuksiin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":605,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-17T16:10","content":"<strong>SS-Hürfund</strong><br>\n<br>\n\"Sekalainen matoranjoukko oli heitetty vähän aikaa sitten jonkin saaren lähettyville. Pahaisille piraateille ei Nazorakeilla ollut aikaa. Eikä pahemmin tälle Klaanista karkoitetulle oudolle joukollekaan. Niiden koneiden tekniikasta sentään saattaa olla hyötyä Nazorak-teknikoille. Saavumme Pesään vuorokauden sisällä.\", Kapteeni 360 kirjoitti aluksen lokikirjaan. Hän oli suutuksissaan näin huonosta saavutuksesta. <br>\nKaksi Nazorak-vartijaa olivat juuri luuttuamassa kantta koska eivät tervehtineet ryhdikkäästi.<br>\n<br>\n360 on melkoinen yrmy vihaisena.<br>\n<br>\n\"Päivää, kapteeni.\", tumma torakka ilmoitti ryhdikkäästi saapuessaan komentosilallle laukku kainalossaan.<br>\n\"Onko sinulla jotakin asiaa?\", kapteeni kysyi ärtyneenä.<br>\n\"Kyllä. Tutkin tietomme vangeistamme.\", torakka vastasi ja avasi salkun pöydälle.<br>\n<br>\n\"Kaksi heistä oli mukana Pesään tehdyssä hyökkäyksessä (muistakaa että rivitorakoilta on pyyhitty muisti kyseisen hyökkäyksen lopusta) ja selviytyivät elossa ulos. Everstiluutantti 437 on taistellut kahta heistä vastaan. Hän hävisi sille robottityypille, Killjoylle.\", torakka luki rauhallisesti papereistaan.<br>\n<br>\nHetken hiljaisuuden jälkeen tämä jatkoi.<br>\n\"Kuinka todennäköistä on, että nuo olisi tulleet hulluiksi tai jotain?\"<br>\n\"Hyyyyvin epätodennäköistä.\", Kapteeni 360 lausuu piristyneenä.<br>\n\"Mitä jos annamme Abzumon puristaa niistä tiedot irti? Hänen kidutustaan ei ole kestänyt kukaan.\", torakka ehdotti kapteenille.<br>\n\"Pidän ajattelutavastasi. Tehdään näin.\", kapteeni sanoi.<br>\n<br>\n<strong>Vankisellit</strong><br>\n<br>\n\"Okei. Kun pääsemme maihin ja meitä aletaan siirtää, häivytään.\", Matoro sanoi rennosti. Vaikka hän tiesi että Nazorakeista ei ole juuri vastusta, tilanne on silti paha. Pitäisi hankkia jostain aseet eivätkä he ole parhaassa kunnossa.<br>\n<br>\n\"Oletkohan nyt liian optimisti?\", Summerganon kysyi. \"Ei sillä, että olisin eri mieltä, mutta tuo kuulostaa liian helpolta.\"<br>\n\"Hei, oletko koskaan kuullut 'taistelutahdon nostattamisesta' tai jotain?\", Matoro kysyi maaten sellin reunalla olevalla alustalla.<br>\n\"Hyvin tämä menee. Olemme selättäneet pahempiakin vastuksia.\", Killjoy sanoi optimistisesti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":606,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-01-20T15:16","content":"<strong>Zakaz, Kanjoni</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" class="youtube-player" type="text/html" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/w5MhafP5kFo?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/w5MhafP5kFo?rel=0</a>" frameborder="0" allowFullScreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKaksi väsynyttä lehmää käveli – tai pikemminkin laahusti – varjoisan kanjonin poikki. Niiden ratsastajat olivat epäluuloisia kanjonin takia. Se oli erittäin syvä ja varjoisa. Siellä voisi vaania ties mitä salamurhaajia. Nyt oltiin Zakazilla eikä kuulunut asiaan olla varomaton. Ainakaan, jos tahtoi pysyä hengissä.<br>\n<br>\nGuardian tarkasteli kiikarisilmällään ympäristöä koko ajan. Makuta taas hautoi päässään uusia ideoita. He kulkivat pitkän kanjonin pohjalla melko pitkään, sillä pitkä kanjoni oli pitkä. Makuta leikitteli tuolla lausahduksella hetken. Sillä välin Guardian havaitsi jotain kivien takana jonkin matkan päässä.<br>\n<br>\n”Meillä taitaa olla seuraa”, Guartsu sanoi hiljaisella äänellä. Makuta nyökkäsi. Guardianin tilalle asettui pieni illuusio-Skakdi samalla, kun Guardian itse pudottautui erääseen suureen lohkeamaan tiellä.<br>\n<br>\nMakuta jatkoi matkaa kahden lehmän ja illuusion kanssa. Guardian hiippaili halkeamaa pitkin suurien kivien taakse ja lähti kiertämään mahdollisen väijyttäjän taakse. Hän kurkisti varovaisesti oman kivensä takaa väijytyspaikkaa. Siellä piileksi jokin, jonka yllä oli rähjäinen, ruskea kaapu. Kädessään olento piteli suurta tikaria. Guardian hiippaili sen taakse pistooli kohotettuna. Kun hän oli saapunut olennon taakse, hänen teki mieli sanoa: ”Freeze!” Sen sijaan hän sanoikin:<br>\n”Laske tikari rauhallisesti maahan ja nosta kätesi ylös, näkyville. Minulla on ase.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" class="youtube-player" type="text/html" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/TCga3wfDuf8?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/TCga3wfDuf8?rel=0</a>" frameborder="0" allowFullScreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nOlento totteli. Se laski tikarin hitaasti ja nousi sitten. Guardian tosin huomasi pistoolinsa piipun olevan olennon kädessä. Olento katsoi häntä punaisilla silmillään. Guardian piteli hyödytöntä metallikappaletta kädessään. Olento paiskasi piipun menemään. Sen hupun raosta ei näkynyt mitään. Pelkkä synkkä, musta varjo näytti tuijottavan Guardianin silmiin. Olento uhkui synkkää voimaa. Guardian tunsi olonsa epämukavaksi. Olento oli nyt kääntynyt kokoaan hänen puoleensa. Se tuntui tuijottavan häntä, vaikka Guardian ei nähnytkään sen silmiä.<br>\n<br>\n”Kuka on ystäväisemme?” kuului ääni kivien takaa. Olento kääntyi. Makuta käveli tätä vastaan – mutta pysähtyi kuitenkin turvallisen välimatkan päässä. Hetken aikaa olento seisoi liikkumatta paikoillaan. Sitten se levitti hitaasti kätensä ja perääntyi varjoisaan nurkkaukseensa. Guardian ja Makuta näkivät sen katoavan pimeään halkeamaan.<br>\n<br>\nKului hetki. Kului toinenkin. Sitten Guardian puhui.<br>\n”Mikä se oli?”<br>\n”En tiedä.”<br>\n”Sinulla lienee kuitenkin aavistus?”<br>\n”On. Mutta en sano mitään tässä vaiheessa.”<br>\n”Hyvä on.”<br>\n<br>\nHe kääntyivät takaisin lehmien puoleen. Ongelmaksi osoittautui niiden puute; lehmät olivat poissa. Ne näkyivät kauempana: kaksi pientä hahmoa juoksi horisontissa poispäin. Jokin oli ne säikyttänyt.<br>\n”Ilmeisesti jatkamme kylään jalan”, Guardian tuhahti. Parivaljakko puki mustan kaavun päälleen ja lähti tarpomaan kohti kylää, joka oli aivan lähellä, kanjonin vieressä. Pian he saapuivat ulos kanjonista. Aurinko oli jo painumassa mailleen. Kylä näkyi matalammalla heidän alaan levittäytyvällä tasangolla.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":607,"creator":"Jake","timestamp":"2011-01-21T12:59","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/hWaNoK3gN6M/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/hWaNoK3gN6M"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/hWaNoK3gN6M/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/hWaNoK3gN6M"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nNotfun istui pöydässä juoden rommia. Hän kuuli kun majatalon ovi paukahti. Sieltä käveli mustaan kaapuun sonnustautunut hahmo. Hahmo käveli isäntätoan luokse ja kysyi tältä jotain, sen jälkeen hän pani merkille Notfunin läsnäolon. Sitten hän tilasi jotain ja meni istumaan Notfunin eteen. <br>\n<br>\n<br>\n\"Ne haluavat sinut takaisin, Notfun. Niin haluan minäkin- Saan nimittäin palkkion jos löydän sinut. Löysin sinut, nyt olisi aika paeta jos aikoo\", hahmo sanoin Notfunille. \"Amazua, tiedän, että yrität metsästää minua, mutta minulla on oikeastaan muuta menoa juuri nyt, oli kiva tuntea\", sanoi Notfun, otti aseen taskustaan ja juoksi ovea kohti. Valitettavasti Notfun oli juuri juonut puoli pulloa vanhaa rommia ja törmäsi oveen. \"Kuten jo sanoin..\" Notfun ampui ovea ja se räjähti \"Hyvästi. Emme nää enään\", ja lähti juoksemaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":608,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-22T11:34","content":"<strong>SS-Hürfund</strong><br>\n<br>\nPaineovi sihahtaa, ja neljä torakkaa saapui Klaanilaisten selliin. Kullakin torakalla on pitkä sauva, jolla voi antaa kovia sähköiskuja.<br>\n<br>\n\"Vangit. Tulkaa.\", yksi torakoista sihisi.<br>\nKlaanilaiset näyttävät nukkuvan. Nazorak potkaisee Kapuraa kylkeen.<br>\nEi mitään.<br>\nVahvempi potku.<br>\nSilloin koko selli täyttyi vaaleansinisestä valosta, ja nazorakit seisoivat täysin jäätyneinä. <br>\n<br>\n\"Hyvä, Martti.\", Joy lausahti noustessaan. Hän potkaisi kylmyyden haurastaman oven rikki ja astui käytävään muu kolmikko takanaan.<br>\n<br>\nHälyttimet alkoivat soida välittömästi.<br>\n<br>\n\"Okei. Nyt suunnitelman mukaan.\", Suga puheli. Hän syöksyi Killjoyn kanssa avaamaan vahkien sellin ovea. Pitkän käytävän päästä kuului hyönteisjalkojen askelia. Vartijoita tulossa.<br>\n<br>\n\"Antautukaa tai ammumme teidät!\", kärjessä juokseva torakka karjui, osoittaen isolla aseellaan. <br>\nTulen ja jään toat laukaisivat kauan latautuneet elementtivoimansa kohti käytävän suuta. Tulta ja jäätä syöksyi voimakkaasti sihisten torakoiden päälle. Kahden elementin yhdistetyt voimat heittivät vartijoita taaksepäin ja loivat hitaasti sihisten läpinäkyvää sinettiä. <br>\n<br>\nYhdistetyt elementtivoimat loivat käytävän päähän kestävän sinetin. Temppu oli vienyt suuren osan kahden toan elementtivoimista, mutta he saivat paljon lisäaikaa.<br>\n<br>\nSuurehko joukko kohtasi metallinharmailla käytävillä. Jou ja Suga olivat löytäneet pois otetut aseet eräästä huoneesta.<br>\n\"Seuraava siirto?\", Matoro kysyi.<br>\n\"Olemmekohan vesirajan alapuolella?\", Kapura kysyi vastaan.<br>\n\"Olemme ruuman ylimmässä kerroksessa. Hieman vesirajan yläpuolella.\", Saraji selvensi tilannetta.<br>\n\"Oletko varma?\", Killjoy kysyi.<br>\n\"Kyllä. Näin aluksen kartan kuulusteluhuoneessa.\", vahki vastasi. <br>\n<br>\n\"Emme voi siis mennä vain seinästä läpi. Ja luulen, että täällä on kohta Nazorakeja.\", Matoro sanoi, raapien otsaansa. <br>\n\"Luulin näkeväni hätätikkaat tuolempana.\", Summerganon kertoi ja viittoi sivullepäin. Joukko lähti juoksuun jään toan osoittamaan suuntaan.<br>\n<br>\nHe etenevät Killjoyn johdolla metallisia kierreportaita ylöspäin, ja lopulta saapuvat ylempään kerrokseen.<br>\n\"Olemme vesirajan yläpuolella!\", Matoro ehti riemuita nähdessään ikkunasta satamaa. Silloin vahkien keskellä sattui voimakas räjähdys, joka kaatoi joukon maahan ja tuhosi kaksi vahkia liikuntakyvyttömiksi.<br>\n<br>\n\"Pysykää maassa!\", singolla aseistautunut nazorak komensi kovaäänisesti. Se ja usea muu torakka seisoi hievahtamatta uuden käytävän päässä.<br>\nNiiden takana näkyi portaikko, joka johti kannelle.<br>\n<br>\nMaassa olevat Klaanilaiset pysyvät paikallaan hievahtamatta. Yksikin singonammus saisi tuhottua heidät kaikki, ja nopeasti.<br>\nMatoro liikuttaa oikeaa kättään hitaasti eri asentoon. <br>\n\"Ammumme teidät tässä ja nyt. Olette liian vaarallisia.\", Nazorak puhui. Kalpea hyönteissormi puristi liipasinta.<br>\n<br>\nSilloin kuului nopea viuhahdus, kilahdus, rääkäisy ja räjähdys. <br>\nMatoro kelasi harppuunansa välittömästi, napaten singon omiin käsiinsä. Hän ampui nazorakien keskelle, ja klaanilaisjoukko syöksyi sinkotorakan vahinkolaukauksen tekemästä aukosta. <br>\n<br>\n\"Eeppinen ajoitus.\", Killjoy totesi ohimennen Matorolle. <br>\n\"Se oli.\", jään toa vastasi ylpeänä. <br>\n<br>\nKlaanilaisten kvartetti ja vahkit nousevat SS-Hürfundin kannelle. Nopea tilannekatsaus selvittää, että laiva on pääsoin puusta rakennetussa satamassa, ankkuroituna satama-altaaseen. Taustalla näkyy korkea, valkoinen vuori joka ei voi olla mikään muu kuin Mt. Ämkoo.<br>\n<br>\n\"Tarvitsemme ajoneuvon, olemme Mt. Ämkoon väärällä puolella.\", Summer sanoi. Välittömästi alkoi kuulua tulitusta.<br>\nNazorakit laivan komentosillalla ampuivat sankareitamme. He vastasivat tuleen parhaansa mukaan, saamatta paljoakaan vahinkoa aikaan.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" class="youtube-player" type="text/html" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/v-tWA7Mtj_Q?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/v-tWA7Mtj_Q?rel=0</a>" frameborder="0" allowFullScreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMustavalkoinen toa ampui harppuunansa, tavoittenaan osua komentosillan tutkaan. Iskuhaka jää metalliin kiinni ja sankari ampaisee ylös, nazorakien konetulivanan saattelemana.<br>\n<br>\nMatoro irroitti vaijerin, syöksyen komentosillalle. Nopea potku ilmasta kaatoi ensimmäisen torakan, ja Matoro jatkaa liikesarjaansa iskien miekalla kaksi ampujatorakkaa maahan. Merijalkaväen sotilaat nappaavat nopeasti miekkojaan vöiltä, kuten myös Kapteeni 360. Matoro ei aikaile vaan hyökkää torakoita vastaan. Ensimmäiset iskut torjutaan, mutta kolmas katkaisee erään torakan asekäden. Jään toa pyörähtää ja jatkaa miekkailuaan montaa torakkaa vastaan.<br>\n<br>\nToa tajuaa olevansa alakynnessä montaa nazorakia vastaan. Jotain olisi keksittävä.<br>\nToan miekka alkaa hehkua keltaisena tämän mustaa panssarointia vasten. Keltainen energiaräjähdys pyyhkii komentosiltaa, heittäen torakoita kannelle ja mereen. Matoro on juuri kääntymässä, mutta silloin torakkakapteenin miekka pistää häntä selkään. 360 potkaisee Matoroa jalkaan, kaataen toan. <br>\n<br>\nSilloin komentosillan alla räjähtää jotakin voimakkaasti. Koko tasanne alkaa kallistua uhkaavasti. Matoro tajuaa tilanteen ja pudottautuu alas kannelle niin nopeasti kuin se vain on mahdollista verta vuotava haava selässä.<br>\n<br>\nKilljoy oli miehittänyt laivan kärjessä olleen tykkitornin ja juuri ampunut laivan oman komentosillan sillä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":609,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-01-22T14:24","content":"<strong>Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\nKanisteri seilaa merellä. Yksinäisyydessä. Keskellä ei mitään. Kunnes kanisteri törmää Bio-Klaanin saarelle, lähelle Lehu-metsää. Kanisteri avautuu. Kanisterin sisältä nousee Toa, joka on menettänyt naamionsa. Hän on Konguboss. KooBee lähtee kävelemään kohti metsää, koska hän on tottunut asumaan metsässä. Hän ottaa puukkonsa esiin, koska epäilee jotain pahaa tapahtuvan. Hän huomaa, että metsässä on elämää ja näkee, että he ovat Matoraneja.<br>\n<br>\nKooBee kävelee talon sisälle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":610,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-22T15:19","content":"<strong>Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\n\"Iltaa, rääpäleet.\", suurihampainen skakdi lausui ivallisesti astuessaan sisään matoran-majataloon.<br>\nSkakdi oli haarniskaltaan vaaleanvihreän ja hopean värinen, ja sen piikit nousivat korkeammalle kuin normaaleilla skakdeilla. Puisessa majassa olevien muutamien matoranien huomio kiinnittyi ensimmäisenä tämän skakdin toisessa kädessä olevaan kaksipäiseen miekkaan. Ne kaksi päätä olivat rinnakkain.<br>\n<br>\n\"Meillä tuli nälkä. Luulen, että tarjoat mielelläsi meille aterian ja kaikki arvoesineesi?\", skakdijoukon johtaja, Werekk lausui. Hän viittoi paria hampaisiin asti aseistautunutta skakdia sisään.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n\"Ai että olen Bio-Klaanin saarella?\" Koobee kysyi häntä neuvoneelta kasvillisuuden matoranilta.<br>\n\"Aivan niin. Bio-Klaanin järjestön linnoitukselle on muutama kio rantaviivaa pitkin\", matoran jatkaa.<br>\nSilloin viereisestä majasta kuuluu laukaus.<br>\n<br>\n\"... mitä?\", Konguboss kysyi ääneen. Ilman toa syöksyi ulos majasta, kohti naapurimajaa. Kasvillisuuden matoran juoksi hänen perässään keihään kanssa.<br>\n<br>\n\"Werekk, tuolta tulee tyyppejä.\", yksi skakdeista mumisi oven luona. Kaksi muuta skakdia tonkivat majatalon kaikki luukut, ja paikan pitäjä makasi lattialla zamor-pistoolin reikä päässään.<br>\n<br>\n\"Kiusaatteko te matoraneja?\", Konguboss kysyi, hieman tilanteesta ulalla. Hän on aseet käsissä majan oviaukolla.<br>\n\"Kiusataan? Mikä nyhverö tuo on?\", Werekk totesi ivallisesti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":611,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-01-22T15:23","content":"<strong>SS-Hürfund</strong><br>\n<br>\nTulipalo alkoi leviämään Komentosillalta kohti laivan perää. Killjoy hyppäsi pois tykkitornista ja laskeutui kannelle Matoron viereen.<br>\n<br>\n\"Kunnossa?\"<br>\n<br>\nMatoro piteli selkäänsä ja ähkäisi: \"Pärjään.\"<br>\n<br>\nTällä aikaa Nazorakit telakalla alkoivat järjestäytyä. Sankarit näkivät, kun isoja tykkejä alettiin koota laiturien lähelle. Saraji ja Summerganon juoksivat paikalle.<br>\n<br>\n\"Löysimme ajoneuvoja, seuratkaa.\"<br>\n<br>\nNazorakien tulitus jatkui edelleen, mutta kannen suojissa sankarinelikon, Sarajin ja yhden jäljellejääneen Vahkin ryhmä hyppäsi kannen yli, suoraan maahan, jonkinmoisen teltan luokse. Saraji ja Ganon olivat jo aiemmin eliminoineet teltan Nazorakit. Teltta paljastui pieneksi ajoneuvohuoltamoksi. Siellä oli kaksipaikkainen jeeppi tykkipaikalla, moottoripyörä ja moottoripyörä sivuvaunulla.<br>\n<br>\nSummerganon hyppäsi jeeppiin Matoron kanssa, samalla kun Kapura kapusi sen tykin luo. Saraji hyppäsi ensimmäisen mootoripyörän selkään ja Killjoy viittoi viimeistä Vahkia oman pyöränsä sivuvaunuun.<br>\n<br>\nKolme ajoneuvoa käynnistyi ja valtavan moottorin jylinän saattelemana ja kuusikko kiiti täydellä vauhdilla ulos satamasta.<br>\n<br>\nKolme ajoneuvoa kiisivät kohti metsää ja siellä kierteleviä mukulakivisiä polkuja. Kaksi Nazorakia jäi sijoilleen, kun sankarit pyyhälsivät ohi. Toinen (se lastenmielisempi) alkoi imitoimaan koneiden ääniä: \"WRRROOOO-\" Imitointi loppui toisen torakan repiessä tämän väkisin omaan kolmipyöräiseen outoon menopeliinsä ja jahti alkoi.<br>\n<br>\n\"Täällä kakkostiimi, jahtaamme kohteita kohti metsää. Kolme ajoneuvoa, kuusi kohdetta.\"<br>\n<br>\nPian tämän jälkeen metsän pärinä muuttui huumaavaksi, kun viisi Nazorak-ajoneuvoa liittyi jahtiin ja puikkelehtiminen metsien poluilla epämiellyttävissä nopeuksissa alkoi.<br>\n<br>\nSarajin mopedi kiisi kevyimpänä ensimmäisenä, Killjoy ja Jeeppi kannoillaan. Nopeus kasvoi kasvamistaan, mutta tästä huolimatta torakoiden laitteiden ääni kuului aina vain lähempää. Kapura tarkisti jeepin konekiväärin ja käänsi sen taaksepäin. Killjoyn sivuvaunussa kököttävä vahki latasi rannetykkiään ja kääntyi myös tulosuuntaa kohti.<br>\n<br>\nKolmipyörinen ajokki tuli näkyviin ensimmäisenä ja myöhemmin sekalainen joukko moottoripyöriä, outoja leijuvia vekottimia ja pari Buggy-tyylistä kiitäjää.<br>\n<br>\nSankareiden ajoneuvot hyppäsivät pienen sorasta muodostuneen rampin yli ja jatkoivat kiitoaan. Kun Kapura näki Nazorak-ajokkien hyppäävän heidän perässään hän avasi tulen, mutta niin avasivat Nazorakitkin.<br>\n<br>\nÜberspeed ajojahti sai nyt uuden epämiellyttävän käänteen, tulitaistelun ja ilmassa viuhuvat panokset. Killjoyn sivuvaunussa istuva Vahki ampui rannetykillään kohti Nazorakeja, mutta kovan vauhdin takia tähtääminen oli vaikeaa ja panos meni reilusti ohi.<br>\n<br>\n\"Kenraali, voisitteko ajaa tasaisemmin, tähtääminen on vaikeaa.\"<br>\n<br>\nKilljoy kääntyi Vahkia kohti ja tiuskaisi takaisin: \"Aja itse.\"<br>\n<br>\nYhdellä hämmentävän eeppisellä liikkeellä Killjoy ja Vahki vaihtoivat vauhdissa paikkaa ja Vahkin ohjatessa ja Killjoyn tulittaessa (Ja kököttäessä samalla hyvin epämukavasti Nazorak-kokoon tehdyssä sivuvaunussa), Jahti jatkui. Kapura oli jo osunut yhteen buggyyn, mutta se ei ottanut tarpeeksi vahinkoa ja jahti jatkui muuttumattomana, lukuunottamatta sitä faktaa, että mukulakivi loppui ja polku oli nyt puhdasta maata.<br>\n<br>\nSaraji joutui tekemään töitä pitääkseen mopedinsa hallussa maaston muuttuessa. Yksi Nazorakien moottoripyöristä teki Klaanilaisten silmissä upean kierähdyksen maahan jääden suoraan yhden buggyn murskaamaksi.<br>\n<br>\nTakaa-ajo jatkui läheisen Matoran kylän ohi. Yksi Le-matoraneista oli auttamattoman hidas ja tiputtautuessaan puuasunnostaan, putosi suoraan Matoron ja Sugan väliin jeeppiin.<br>\n<br>\n\"Mit-\"<br>\n<br>\n\"Suu tukkoon ja pidä tiukasti kiinni, meillä on tässä vähän kiire\", Matoro vastasi yllätysvieraalle.<br>\n<br>\nYksi takaa tulittavista Nazorak-ajoneuvoista osui viimein ja lohkaisi epämiellyttävän suuren palasen jeepin sivusta pois. Ganon katsahti Matoroon ja tämä ymmärsi käskyn pitää kiinni, sillä epämiellyttävä vauhti tulisi pian muuttumaan vielä epämiellyttävämmäksi.<br>\n<br>\n\"Epämiellyttävää eikö?\", Kapura vinkkasi Le-Matoranille.<br>\n<br>\nHetkeksi jälkeen jäänyt Killjoy pyyhälsi jeepin rinnalle: \"Jollakin teistä on ongelma tuon epämiellyttävä-sanan ylikäytön kanssa. Rajoittakaa!\"<br>\n<br>\nJahti jatkui... epämiel-<br>\n<br>\n\"Nyt oikeasti loppui sen sanan ylikäytön kanssa!\"<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, komentohuone</strong><br>\n<br>\nCreedy siivosi parhaillaan lattialle läikyttämäänsä gölgiä, kun laitteistot alkoivat piippaamaan. Salamannopeasti Creedy ponkaisi lattilata ja meni tutkimaan monitoreja.<br>\n<br>\nKilljoyn jäljitinsensori oli ilmestynyt Klaanin rajoille. Sen sijainti oli merellä ja se oli tulossa hitaasti kohti Klaanen rantoja, liian hitaasti...<br>\nCreedy tajusi jonkin olevan pielessä ja tarttui keskusradioon:<br>\n<br>\n\"Tawa, tulisitko komentohuoneeseen, täällä on jotain outoa.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":612,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-01-22T16:16","content":"<strong>Majatalon piha</strong><br>\n<br>\nHuojuva Notfun ryntäsi heinää popsivan aasirahinsa luo, irrottaen sen suitset viereisestä puusta. Hän kapusi ratsunsa selkään, huudahtaen lähtökäskyä kuvaavan äännähdyksen. Aasi päästi kyllästyneen \"srööt\"- äänähdystä muistuttavan hirnahduksen lähtien löntystämään. Matka kuitenkin tyssäsi pian Amazuan vasempaan jalkaan. Kaapuun verhoutunut Amazua tuijotti Mtorania kasvomaskinsa silmäaukon hehkun takaa. Norfun tuijotti takaisin. Tujotuskilpailua jatkui hetken.<br>\n<br>\n\"En mielelläni tekisi tätä vaikeimmalla tavalla\", Amazua alkoi puhua. \"Minulle luvattiin sinusta mittava palkkio, ihan sama mitä sinulle teen, kunhan siihen liittyy kipua. En jaksaisi kuitenkaan käyttää kovin paljon vaivaa sinuun\".<br>\n\"Minähän ihan tutisen\", maistissa oleva Notfun ivaili. Selvänä hän olisi varmaan ymmärätnyt tilanteen vakavuuden. Amazua kuitenkin oli hieman huvittunut uhrinsa epäselvästä käytöksestä. Amazua nosti kätensä, jolloin Notfun näki sen olevan kyynärvarren puolesta välistä lähtien kokonaan mekaaninen. Amazua asetti kätensä selkäänsä, vetäisten tavallisen käsiproteesinsa tilalle laserkiväärin. Kiväärin laserthätäin osoitti kohti Notfunin otsaa. \"En mielelläni tekisi tätä vaikeimmalla tavalla\", hän toisti. Hän ampui. Laserammus osui aasirahin jalkojen juureen, minkä seurauksena otus vaihkoontui. Se noishati takajaloilleen, tiputtaen Notfunin kyydistään. Rahi syöksähti juoksuun, kadoten pian metsään. <br>\n<br>\nAmazua vaihtoi aseensa pian takaisi ntavalliseen käsiproteesiin. Hän tarttui Norfunia päästä, nostaen tämän kasvojensa tasalle. \"Kuule, voit selvitä tästä veilä vahingoittumattomana\", Amazua jatkoi, \"jos et aio suostua yhteistyöhön, et jätä vaihtoehtoja\". Notfun katsahti nappaajaansa tuimasti, hän ei suostuisi pompotteluun, minkä Amazua pystyi havaitsemaan. Hän päätti toimia. Notfun pystyi näkemään Amazuan rinnassao levan sydänkiven alkavan hehkua. Oitoa, sädemäistä energiaa alkoi virrata kivestä Notfunin omaa rintaa päin. Notfun oli hämmentynyt. Säteen osumiskohdassa ei tuntunut ollenkaan kipua. Tai ainakaan vain siinä kohtaa. Hän tunsi koko kehonsa olevan kivun vallassa. Kipu tuntui ikävän pisteliäältä, hän kiristeli hampaitaan, voihkien. \"Ilmoita, kun olet muuttanut mielesi\", Amazua sanoi, kärsivällisenä. Notfun tulisi varmasti murtumaan pian. <br>\n<br>\nNotfun aprikoi. Hän tunsi kivun voimistuvan hitaasti. Tuskallisen hitaasti. Hänen olisi jotenkin livahdettava pakoon...<br>\n<br>\n[spoil]Jake ottakoon minuun yhteyttä ennen kuin jatkaa.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":613,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-01-22T16:46","content":"<strong>Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\nIlman Toa ottaa kirveensä esiin ja astuu sisään puiseen majataloon. Hän hyökkää Werekkin kimppuun. Werekk tönäisee hänet päin majatalon ulkopuolella sijaitsevaa puuta.<br>\n<br>\nToa kiipeää vähälehtiseen puuhun. Hän lähtee liitämään, käyttäen Miruansa, kohti Werekkiä. Hän saa otteen Werekkistä. Yksi Skakdeista hiipii KooBeen taakse ja yrittää tappaa hänet, mutta Toa huomaa sen ja ottaa nopeasti esille puukkonsa ja lävistää sen lopettaen Skakdin. Eräs Matoran säikähtää. Werekk tönäisi KooBeen päin seinää, ja lujaa, jolloin hän menetti muistinsa.<br>\n<br>\nWerekk ja toinen Skakdi lähtivät juoksemaan pakoon.<br>\n<br>\nLe-Matoraneja oli mennyt puihin piiloon peloissaan jousipyssyjen kanssa. Werekk juoksi nopeampaa kuin toinen Skakdi.<br>\n<br>\n\"Odota!\", Skakdi huusi hädissään, \"EIII!!\"<br>\n<br>\nLe-Matoranit ampuivat Skakdia monesta eri piilopaikasta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":614,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-22T17:08","content":"<strong>Klaanin saaren metsiköt</strong><br>\n<br>\nParisenkymmentä moottoriajoneuvoa kiisi halki metsän valtavalla nopeudella. Erilaisia havu- ja lehtipuita näkyi pari sekuntia ennenkuin ne olivat taas kaukana takana. Esteiden väistely vaati ajajien kaiken taidon.<br>\n<br>\n\"Ideoita miten me karistamme nuo!\", Matoro huusi moottorien äänien läpi. <br>\n\"Ei mitään tietoa!\", lähellä oleva Joy huusi yhtä kovaa takaisin.<br>\n\"Mikäs tässä on ollessa!\", Kapura huusi sarkastisesti moottorin äänien ja konekiväärinsä papatuksen yli.<br>\nJotain räjähtää kovaa takana. Nazorak-ajoneuvo oli ilmeisesti osunut puuhun.<br>\n<br>\n\"EDESSÄ ON JOKI!\", Suga huusi yhtäkkiä.<br>\n\"Mitä teemme!\", Kapura huusi vastaan.<br>\n\"Olemme tuon pohjassa n. puolen minuutin kuluttua.\", Matoro puhuu puoliääneen.<br>\n\"MITÄ SANOIT?\", hänen vieressään istuva Suga kysyi.<br>\n\"Sain juuri niin älyttömän idean, että se voisi jopa toimia!\", jään toa huusi. \"Joy, Saraji, pyshätykää ettete syöksy jokeen!\"<br>\n<br>\nHän nappasi vyöltään kelan prototeräskaapelia. Samaa, mitä hän käyttää harppuunassa. Matorolla on aina varakaapelia mukana.<br>\nHän sitoo välittömästi kaapelin jeepin alustaan ja asettaa tarttumakoukun ranteensa laukaisimeen. Harppuuna lähtee lentoon korkeiden puiden luo ja kietoituu havupuun runkoon. <br>\n<br>\nVaijeri kiertyi puuta vasten, kääntäen jeeppiä puun ympäri nopeasti. Neljälle matkustajalle oli täysi työ pysyä ajopelin kyydissä sen käätyessä 180 astetta. Matoro irroittaa vajerin autosta, joka lähtee ajaamaan täysillä kohti takaa-ajajia. <br>\n<br>\nMatoran toien välissä kiljui kurkku suorana. Ajajtkin tajusivat, että he törmäävät tällä menolla joko puihin tai torakoihin. Ennenkuin jään toa ehtii kääntää rattia, jeeppi iskeytyy nokka edellä nazorak-buggyyn. Nazorakien pienempi ajoneuvo pyörähtää ympäri sivusuunnassa, aiheuttaen räjähdyksen osuessaan puuhun. Matoro repi ohjauspyörää välttääkseen törmäyksen puuhun. Koko ajoneuvon etuosa on kärsinyt. Etulasi on ties missä, ajovalot jossakin, puoli konepeltiä vinossa, etupuskuri puoliksi irti.<br>\n<br>\nJoy ja vahkit ovat tällä välin kääntäneet ajokkinsa ja ajavat poispäin joesta. Edessäpäin vallitsee täysi kaaos, kun Nazorakit yrittävät käännellä ajokkejaan puolituhoutuneen jeepin perään. <br>\n<br>\n[spoil]Nuh. Ei tullut kovin pitkä. [/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":615,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-01-23T11:37","content":"<strong>Takauma</strong><br>\n<br>\nMatoran hyppeli hyppynarulla. Hän kaatui. Hän muisti nähneensä jonkun, jonkun toamaisen olennon. Olento tuli lähemmäksi. Hän auttoi Matoranin pystyyn.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" class="youtube-player" type="text/html" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/iwGFalTRHDA?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/iwGFalTRHDA?rel=0</a>" frameborder="0" allowFullScreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"TROLOLOLOLOLO!\" Toa alkoi laulaa.<br>\n<br>\nMatoran juoksi pakoon. Hän törmäsi puuhuun ja menetti muistinsa.<br>\n<br>\n\"Herätys, herätys!\"<br>\n<br>\n<strong>Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\n\"Herää, Konguboss, herätys\"<br>\n<br>\n\"Mitä oikein tapahtui?\" KooBee kysyi.<br>\n<br>\n\"Menetit muistisi hetkeksi\", Matoran kertoi \"anna kuin keitän sinulle teetä.\"<br>\n<br>\nToa seurasi Matorania, he istuivat pöydän ääreen.<br>\n<br>\n\"Mitä teetä sinä otat?\"<br>\n<br>\n\"Voisin ottaa vihreää teetä\"<br>\n<br>\n\"Tässä\", Matoran sanoi \"ole hyvä!\"<br>\n<br>\nKonguboss ja Matoran juttelivat hetken. Matoran kertoi Toalle linnoituksesta joka sijaitsee eteläisellä saarella.<br>\n<br>\nKonguboss lähti matkaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":616,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-01-23T14:52","content":"<strong>Järvi, sisämaassa</strong><br>\n<br>\nUmbra ja Glatorianking, sekä Umbran Fikou tutkailivat kuusen latvasta Zyglakien tukikohtaa. Joukkio oli päättänyt päättänyt tutkia ennen kuin hutkia, koska Zyglakit olivat vaarallisia olentoja, ja heillä oli ulottuvuusporttitykki. Umbra oli huomannut erään vakoiluoperaationsa aikana että valkomusta, yksisilmäinen Zyglak, nimeltään Flygel käytti usein tykkiä, muiden huomaamatta. Tämä oli hyvä tieto, koska tykillä ei ainakaan olisi mitään erikoislaatuista vartijointia.<br>\n<br>\nJoukkion alapuolella, muutama Zyglak kiiruhti veteen. Olennot hyppäsivät mutaveteen ja sukelsivat linnoituksen uumeniin. Tätä kolmikon pitäisi soveltaa tehtäväänsä.<br>\n<br>\nUmbra oli pannut merkille Zyglakien vedenpuhdistamogeneraattoripatolaitoksen, joka oli rakennettu toisen laskujoenhaaran eteen. Yhdellä vakoiluoperaatiolla, Umbra oli kohdannut Kirilä kantavan Matoranin, joka oli päättänyt kostaa Zyglakeille, koska nämä olivat saastuttaneet hänen kylänsä juomaveden \"puhdistamon\" avulla. Matoran oli lähtenyt omille retkilleen, kehittelemään suunnitelmaansa vihollistensa tuhoamiseen.<br>\n<br>\n\"Meidän on aika lähteä veteen\", Umbra sanoi, hypäten alas puusta. Käyttäen painvoimakykyjään, Matoran sai laskeuduttua ääneti. Qewa laskeutui seittinsä varassa alas puun oksalta ja Umbra käytti voimiaan Glatoriankingiin, joka putosi puun oksalta. Valkoinen Toa putosi hiljakseen maahan, lähes ääneti.<br>\n<br>\n\"Kiitos painovoimavoimiesi, en rysähtänyt maahan\", Gekko kiitti. <br>\n<br>\n\"Ole hyvä vain kaveri. Mutta nyt meillä on kiire. Ties mitä Flygel on saanut selville aseen käyttötarkoituksista\", Umbra kertoi ja lähti johdattamaan ystäväänsä veden ääreen. <br>\n<br>\nMuta lätisi kaksikon jalkojen alla kun he kävelivät kohti vettä. Fikou peitti jaloillaan heidän jälkensä, etteivät Zyglakit saisi selville tunkeilijoita.<br>\n<br>\n\"Olet ovela pieni Fikou\", Gekko sanoi Qewalle, joka hyppi mudassa.<br>\n<br>\n\"Nyt tarkkana, Glatorianking\", Umbra sanoi. Matoran laski mustan jalkansa mutaiseen ja kylmään järviveteen. Vesi ei tuntunut kauhean houkuttelevalta, mutta mitä muutakaan toivoa hänellä olisi löytää tiensä takaisin kotiinsa. <br>\n<br>\nOllen pian kaulaansa myöten vedessä, Umbra hoputti Glatoriankingiä tulemaan perässään. Valon Toa laskeutui veteen, katsoen haikeasti metsää. Jos hän kuolisi tänne veden alle, ruumista ei löydettäisi varmaan koskaan. <br>\n<br>\nFikou hyppäsi viimeisenä veteen. Arasteleva hämähäkki ei ollut mikään Boggarak, joka olisi omiaan vedessä. Seuraten kuitenkin uskollisesti isäntäänsä, hämähäkki hyppäsi veteen. Keltainen hämähäkki sukelsi veteen ja keräsi ilmakuplia päänsä ympärille, jonka jälkeen Rahi kiinnitti ne paikoilleen hienonhienolla seitillään. Tämä riittäisi Rahille joksikin aikaa.<br>\n<br>\n\"Seuratkaa minua\", Umbra sanoi, sukeltaen pinnan alla oleviin syvyyksiin. Umbra laittoi mechalaitteistonsa päälle, ja ropellit alkoivat käynnistyä. Ne antoivat Umbralle nopean ja äänettömän tavan kulkea vedessä. <br>\n<br>\nKolmikko ui hiljaa vedessä kohti vedenalaista tukikohtaa. He eivät tajunneet kuinka syvä järvi todellisuudessa oli. Järven todelinen syvyys oli monta sataa bioa ja järven syvimpään kohtaan oli perustettu Zyglakien kotarakennelmista tehty linnoitus, joka ylsi aina järven pintaan asti.<br>\n<br>\nUmbra johdatti ystävänsä vesikasviviidakkoon, jonka suojista he vakoilivat Zyglakeja, jotka menivät sisään linnoitukseen. Oviaukolla oli kaksi Zyglak vartijaa, jotka käyttivät kilpiä ja Zyglakien erikoisuuksia, räjähtäviä keihäitä. Zyglakit myös pitivät sarvekkaita kypäriä.<br>\n<br>\n\"Kuinka pääsemme noiden olentojen ohitse?\" Glatorianking kysyi, osoittaen Zyglakeja. <br>\n<br>\nUmbra mietti. Veden alla taistelu oli jotain mitä hän ei ollut ennen kokeillut. Hän katseli linnoitusta joka oli tehty kallioista, koralleista ja puunrungoista. Ilmakuplat pitivät linnoituksen kasassa ja kotarakennelmia oli kyhätty kasaan köysillä ja valkoisilla ketjuilla.<br>\n<br>\nUmbra alkoi hiipiä mukanaan olevien vesikasvien kanssa pitkin merenpohjaa. Hän oli nostanut painoaan että pystyi kävelemään pohjaa pitkin. GK oli mennyt suureen kotilonkuoreen ja naamioitunut kaksikko lähestyi linnoitusta kokoajan.<br>\n<br>\nPäätyen hiljaa hiipien kallionkielekkeen taakse piiloon, joukkio tutki tilannetta. Zyglakeja ei näkynyt muualla kuin nuo kaksi jotka vartioivat oviaukkoa. Tämä olisi otollinen yllätyshyökkäyksen paikka.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":617,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-01-23T20:31","content":"<strong>Klaanin saari, hevonkuusi</strong><br>\n<br>\nJeepin vauhti alkoi hidastua ja Sarajin ja Killjoyn mopedit kurvasivat sen vierelle. Äsken valinnut takaa-ajo oli yllättäen muuttunut romuralliksi.<br>\n<br>\nAjo jatkui, mutta tällä kertaa entistä sekavammissa merkeissä. Ajoneuvot ajelivat ristiin rastiin toistensa ympärillä, kuitenkaan uskaltamatta avata tulta, peläten osuvansa omiin.<br>\n<br>\nViimein Klaanilaiset saivat rivinsä kuntoon ja ajoneuvot suuntasivat nyt joen myötäisesti. Ongelmaksi koitui jeeppi, jonka vauhti ei enää tuntunut riittävän pitääkseen Nazorakeja kunnolla takanaan. Silloin Matoran, joka oli saanut itsensä koottua, ilmoitti tulevasta:<br>\n<br>\n\"Jos satutte tietämään, tuolla edessä on jyrkänne ja ME KAIKKI KUOLLAAN!\"<br>\n<br>\nSuga ja Matoro katsahtivat toisiinsa. Kapura roikkui nyt tykkitornista pää alaspäin. \"Mitäs nyt sitten tehdään?\"<br>\n<br>\nKilljoy ja Saraji kaasuttivat jeepin vierelle, samalla kun Nazorak-ajoneuvot ottivet heidät jälleen kiinni.<br>\n<br>\n\"Matoro, onko sinulla vielä kaapelia harppuunaasi?\", Saraji kysyi.<br>\n<br>\nMatoro alkoi tutkimaan asiaa ja ilmoitti kaapelia olevan vielä pari metriä.<br>\nNopean sananvaihdon jälkeen sekä Saraji, että Killjoy ja Vahki tarttuivat ei-ohjaavista käsistään jeeppiin ja merkillisen näköinen könttä ajoneuvoja ja matkustajia ajoi kohti jyrkänteen reunaa.<br>\n<br>\nNazorakit ihmettelivät tätä uutta merkillistä muodostelmaa, mutta jatkoivat päättäväisesti kiihdyttämistä kohti sankareita. Killjoy ja vahki hyppäsivät roikkumaan jeepin rangoista. Killjoy roikkui siitä nyt yhdellä käsikoukulla, voidakseen näppäillä rannepaneeliaan. Lopulta hän irroitti sen ja täräytti sen kiinni jeepin pohjaan. Saraji teki samoin ja nyt Nazorakit saivat väistellä kahta hylättyä moottoripyörää ja jahdata seitsemän henkilön kansoittamaa jeeppiä.<br>\n<br>\nJyrkänne oli nyt vain enää parin sadan metrin päässä ja Nazorakien jalat alkoivat poistua kaasupolkimilta. Jeeppi kiisi suoraan jyrkänteeltä alas ja muutaman mekaanisen piippauksen jälkeen, se räjähti taivaan tuuliin. Nazorakit katsoivat hölmistyneenä, kun tuhoutunut jeeppi tippui alas laaksoon. Mikään ei olisi voinut selvitä siitä.<br>\n<br>\nVähän ajan kuluttua naureskelevat ja omahyväiset Nazorakit poistuivat paikalta, napaten hylätyt moottoripyörät mukaansa.<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n\"Kapura sinun jalkasi painavat niskaani.\"<br>\n<br>\n\"Ai, anteeksi...\"<br>\n<br>\nMatoro roikkui jyrkänteenseinämästä harppuunansa avulla ja roikkui henkensä kaupalla kaapelista. Tämän jaloista roikkuva Summerganon, tämän jaloista roikkuva Kapura, tämän jaloista roikkuva Saraji, tämän jaloista roikkuva vahki ja tämän jaloista roikkuva Killjoy ja tämän olkapäällä kököttävä Matoran koettivat pitää itsensä liikkumatta. Matoron tuskanhuudot saivat porukan havahtumaan.<br>\n<br>\n\"En jaksa enää, liikaa painoa.\"<br>\n<br>\n\"Killjoy, sinähän osaat lentää pirkule vie! Miksi sinä tässä roikut?\", Kapura huusi.<br>\n<br>\nKilljoy hämmentyi tästä kysymyksestä ja alkoi ihmetellä itse samaa. Hän käynnisti moottorinsa, tarttui vahkiin, josta roikkui ja kuljetti tämän ja Matoranin ylös kielekkeelle.<br>\n<br>\nVähän ajan kuluttua loputkin tiimistä oli saatu kielekkeelle ja he saivat hetken ihailla maisemia.<br>\n<br>\n\"Hyvä että sinulla oli vielä noita pommeja Joy. Nyt ne eivät ikinä saa tietää meidän selvinneen\", Matoro naurahti.<br>\n<br>\n\"Se oli viimeiseni... ja Klaanilla ei ole oikeita tarvikkeita saada tehtyä noita lisää... olisi pitänyt tajuta hankkia Xialta tarpeita. Onneksi sinulla on tuo kätevä harppuuna... se on palvellut aika isoa osaa tällä matkalla.\" <br>\n<br>\n\"Näettekö, tuolla kaukana, tuo korkea juttu\", Kapura keskeytti, \"Se on Komentotorni. Klaani on siellä. Olemme miltei kotona.\"<br>\n<br>\nSummerganon ei voinut olla peittelemättä hymyään, vaan kääntyi muihin päin leveän hymyn kera:<br>\n<br>\n\"Olemme tulleet kotiin.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":618,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-24T16:26","content":"<strong>Klaanin saari, hevonkuusi</strong><br>\n<br>\n\"... tai sitten emme.\", Matoro totesi vakavana \"Vilkaiskaas uusiksi. Se on majakka tuolla rannalla.\"<br>\n<br>\n\"... miksi majakka on aivan kuin Klaanin komentotorni?\", Kapura ajatteli ääneen.<br>\n\"Ehkä he ovat suuria fanejamme.\", Killjoy totesi. Tiimin ilmeet olivat pettyneet, mutta he tiesivät olevansa vielä kaukana Klaanista.<br>\n<br>\n\"Alkajaisiksi meidän pitäisi selvittää missäpäin saarta olemme.\", Summerganon selosti asiallisella äänellä.<br>\n\"Ehkä majakassa on matoraneja. Heiltä voisi saada ohjeita.\", Kapura ehdotti.<br>\n<br>\nLyhyen matkan ja kuusikon ylityksen jälkeen kuusikko saapui majakalle. Se oli korkea, harmaan värinen torni, tosin huomattavasti Klaanin vastaavaa pienempi. Kaukaan auringonvalo heijastui kuperaan pintaan, saaden sen näyttämään valkoiselta.<br>\nKilljoy etummaisena koputti suureen puuoveen. Hetken hiljaisuuden kuluttua lyhyt olento avasi oven. Se on mustan ja sinisen värinen ja kantaa kanohi Eldaa.<br>\n<br>\nMatoran, tai itseasiassa orton, paljastui majakan pitäjäksi. Tämä neuvoi klaanilaislle reittiä ja ohjeisti matkaamaan rantaa pitkin. Matkaa Klaaniin olisi useammankymmentä kioa.<br>\nTämä tietäisi lisää kävelemistä.<br>\n<br>\nKlaanin saarella ilma oli kerrassaan hyvä. Aurinko paistoi ja tuuli puhalsi leppoisasti hiekkarannalla. <br>\n<br>\n\"No hei, selvisimme sentään hengissä koko seikkailun ajan.\", Matoro selitti. Muu tiimi ei ollut ihan yhtä puhetuulella kuin hän. Kaikkien päässä liikkui mitä erilaisimpia ajatuksia.<br>\n<br>\n<em><br>\nMissähän Nimda on?<br>\nMitä ruokaa Klaanissa on tänään?<br>\nTässä menee vielä ikuisuus...<br>\n</em><br>\n<br>\n\"No, totta. Meillä oli tuuria kun olemme vielä yhtenä kappaleena.\", Killjoy vastasi.<br>\n\"Hei, tietääkö kukaan minne se yksi matoran katosi?\", Suga kysyi yhtäkkiä.<br>\n\"Olisikohan jäänyt majakalle.\", Kapura arveli. \"Ei sille kuinkaan käy.\"<br>\n\"Klaanin olot ovat muuttuneet valtavan nopeasti. Pari vuotta sitten teimme tämäntyyppisiä tehtäviä pari kertaa vuodesta. Tämä on jo toinen vaarallinen tehtävä lyhyessä ajassa.\", Summerganon aloitti puheen.<br>\n<br>\nMatorolle piirtyi mieleen lähiaikojen tapahtumia. Sen valtavan torakka. Sen sihisevän makutan paljastus Nazorakien alkuperästä. Metallikartiot. Kokemukset Vuorella. Outo välikohtaus sillä trooppisella saarella.<br>\n<br>\n\"Minusta tuntuu välillä siltä, että joku meitä viisaampi seisoo jatkuvasti taustalla ja siirtelee meitä kuin shakkinappuloita.\", Matoro sanoi yhtäkkiä hiljaisuuden jälkeen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":619,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-01-24T17:50","content":"<strong>Klaanin saari, hevonkuusi</strong><br>\n<br>\nMatoron lausahdusta seurasi tosiaan miettelieäs hiljaisuus. Hetken päästä Kapura totesi jotain sanoakseen, että \"olipa hyvin sanottu\". Lopulta Killjoy rikkoi hiljaisuuden kunnolla.<br>\n<br>\n\"Totta. Kun puhutaan Nimdasta, torakoista ja kaikista välikohtauksista, on ihan selvää, että olemme isoissa ympyröissä. Jotain on tekeillä. Mutta vaikka meitä siirreltäisiin kuin nappuloita, kuten Matoro sanoi, voimme yhä muuttaa 'pelin' kulun. Tuskin <em>se</em>, mikä tämän kaiken takana seisoo, on ajatellut kaikkea tekemäämme etukäteen.\"<br>\n<br>\n\"Puhut viisaita sanoja.\", Matoro vastasi ja muut nyökkäilivät. \"Niin. Huolimatta siitä, että tässä piilee mahdollsiesti jotain takana, emme voi antaa sen vaikuttaa tekemisiimme. Jos me olemme nappuloita pelilaudalla, olemme me ne nappulat, jotka voittavat. Vain me voimme päättää, mihin päivämme käytämme, sitä ei määrää kukaan ja on selkämme takana kudottu millaisia juonia tahansa, selviämme voittajina...\", Suga aloitti.<br>\n<br>\n\"...'taistelusta', josta emme oikeastaan pitkällä tähtäimellä paljoa tiedä.\", Kapura lopetti Sugan puolesta kepeästi.\"<br>\n<br>\nSeurue talsi hiljaa rantaa myöten jutellen niitä näitä, lähinnä tavan ja tunnelman ylläpitämisen vuoksi. He tunsivat olevansa turvassa, mutta väsyneitä he olivat. Tulevaisuus ja menneet tapahtumat mietityttivät ja vaikka he olivat omasta mielestään turvassa, oli matkaa vielä taitettavana. Viimeinen taival Klaanin linnaketta kohti, jossa he voisivat istahtaa klaanilaistovereidensa kanssa pöytään nauttimaan virvokkeita, kertomaan seikkailustaan ja lepäämään. Sillä vaikka heissä oli virtaa vaikka linnakkeelliselle sotureita jakaa, alkoivat matkan rasitukset tuntua. Eivät tuskana tai epätoivona tai tarmon puutteena, vaan uneliaisuutena. Vaikka heitä väsytti ja he välillä jopa laahustivat, oli heidän olonsa raukea. Miten hienoa olikaan tuntea inhimmillistä väsymystä kaikkien matkan tuskien jälkeen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":620,"creator":"BD","timestamp":"2011-01-26T16:14","content":"<strong>Järvi, Zyglak linnoituksen porteilla</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" class="youtube-player" type="text/html" width="150" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/IRzEqkx4hcM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/IRzEqkx4hcM</a>" frameborder="0" allowFullScreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Auh... pääni, taas jotain...”, GK sanoi raapien hetken päätään.<br>\n<br>\n”Meillä on isompiakin murheita kuin päänsärky”, Umbra vastasi hämmentyneenä.<br>\n<br>\nQewa katsoi närkästyneenä isäntäänsä.<br>\nFikou hyppäsi Umbran olkapäälle ja sitten kaksi yrittivät hiipiä huomaamatta, parhaansa mukaan.<br>\n”Ainut ongelmallinen asia suuressa koossa taitaa tosiaankin olla kova ääni.”, Glatorianking sanoi:<br>\n<br>\n”Mitäs me nyt teemme...<br>\nEn usko, että nämä ovat mitään verrattuna siihen pahaan kaksoisminääni. Miksi emme siis hyökkää?”.<br>\n<br>\n”Sitä olikin vain yksi, näitä on kaksi ja se ei tosiaankaan suuttunut niin paljon kuin olisi voinut, ehkä siinä oli rajoituksia tai jotain, Zyglakit sen sijaan ovat sellaisia, että yhden kellistäminen vaatii oveluutta, olemme erittäin vaarallisessa paikassa-”, Umbra sanoi, mutta katseet keskeyttivät hänet.<br>\n<br>\nVartijat äkkäsivät happikuplia ja olivat valmiita katsomaan lähempää, mutta GK napppasi kalan ja ohjasi sen kohti zyglakeja epäilysten välttämiseksi.<br>\n<br>\n”-Miedän pitänee päästä niiden taakse, muuta vaihtoehtoa ei ole. Minä tunnen nämä otukset sinua paremmin, jos minä menen ensiksi niin voit aina yrittää auttaa minua”,Umbra jatkoi.<br>\n<br>\n”Minulla ei ole hajuakaan näistä otuksista ja meillä on suunnitelma, joka ei edes ole suunnitelma, pidän itse suorasta hyökkäyksestä, ennemin tai myöhemmin nuo kuitenkin nappaavat meidät, estämättä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":621,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-01-26T20:57","content":"<strong>Klaanin telakka, Komentohuone</strong><br>\n<br>\nViime päivien aikana ajatus Nynrahista ja kuljetusten loppumisesta oli vaivannut Keetongun mieltä. Vaikka tapahtumat torakkarintamalla olivat olleet hiljaisia, laajempi sota oli ilmeisesti tulossa, ja Nynrahin möröiltä tilattu alus olisi tärkeä. Keetongu oli päättänyt ottaa kaksi rohkeaa Matorania mukaan ja lähteä pikamatkalle Nynrahille nopealla, pienehköllä höyryrahtilentoaluksella. Hän oli kutsunut laivaston johdon koolle kertoakseen suunnitelmistaan. Hän esitti, että Tehmut ottaisi väliaikaisjohdon matkan ajalta, mutta Keetongu yrittäisi olla viestintälaitteiden kanssa mahdollisimman paljon yhteydessä Klaaniin.<br>\n<br>\n\"Mutta ajat ovat vaaralliset, ja juuri nyt laivastolle on tarvetta. Matoranit tarvitsevat suuremman johtajan, joka nostaa työmoraalia ja hätätapauksissa vaikka taistelumoraalia\", Tehmut selitti. Hän oli Matoran kuten muutkin Keetongua lukuunottamatta laivastossa. Hän oli vielä huomattavan pieni Matoran, ja vaikkei hän ollutkaan syntynyt johtajaksi, hän osasi tehdä päätöksiä tiukissa paikoissa. Hän oli myös hyvä taktikko.<br>\n<br>\n\"Eikö Toa Hemiljou ollut aikoinaan Laivastossa? Hän olisi hyvä varajohtaja laivastolle! Suuri Toa ja Klaanin Sotien veteraani! Häntä rivimiehet seuraisivat!\" selitti Wepon, toinen vastapalkatuista Ta-Matoraneista innoissaan. Hän oli liittynyt laivastoon kolmisen vuotta Hemiljou-välikohtauksen jälkeen.<br>\n<br>\n\"Hemiljou? Suuri Toa ja Klaanin sotien veteraani? Hän työskenteli rahtilaivastossa kolme viikkoa, koska oli pahasti veloissa Frakerakk-Skakdille. Sille, joka pitää peliluolaa eräällä Admininaukion sivukujalla.\", Tehmut sanoi.<br>\n<br>\n\"Minä muistan hänet! Hän pinosi kaikki kontit hutiloiden. Muistan, kun Frakerakk nosti hänet seinälle sen jälkeen, kun \"Suuri Toamme\" oli käyttänyt palkkarahansa terästettyyn rommiin Keskiuudessa Kievarissa\", sanoi vanhempi rahtilastaaja Kormakh.<br>\n<br>\n\"Terästettyyn rommiin?\" Tehmut kysyi. <br>\n<br>\n\"Joo, Keskiuuden erikoinen. Keskiviikkoisin puoleen hintaan. Hyvää, jos et ota liikaa.\"<br>\n<br>\n\"Hemiljouta ei näkynyt sen jälkeen.\"<br>\n<br>\n\"Minä pidän enemmän Vanhasta Kievarista. Sopivan välimatkan päässä Frakerakkin luolasta.\"<br>\n<br>\n\"Frakerakkin pelit on peukaloituja.\"<br>\n<br>\n\"Sinulla on vain huonoa tuuria.\"<br>\n<br>\nKeetongu nousi seisomaan. Matoranit vaikenivat.<br>\n<br>\n\"Selvä sitten. Lähden huomenna.\" <br>\n<br>\n<em>Hassut pikku Matoranit. Kumpa ei olisikaan mitään sotaa.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":622,"creator":"Donny","timestamp":"2011-01-26T21:42","content":"<strong>Sukellusvene</strong><br>\n<br>\nSnowie oli palannut sukellusveneen käytävällä nuokkuvan Mäksän luo. Lumiukko istahti silmänsä sulkeneen ilman Toan viereen ja tapitti tätä odottavan näköisenä. Hetken kestäneen hiljaisuuden jälkeen Ämkoo avasikin silmänsä.<br>\n<br>\n\"No?\"<br>\n\"Aiotko jatkaa?\"<br>\n\"En.\"<br>\n\"Kiiiiltti.\"<br>\n\"Hmph.\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<em><br>\nSateen pahoinpitelemä kallioiden ympäröimä savimaa osoittautui hyvin upottavaksi. Vihreä Toa asteli varovasti pitkin kuramaasta pilkottavia kiviä, pysytellen täten upottavan maan ulottumattomissa. Välillä ilman Toa oli vähällä liukastua, sillä kiviä ei ollut lainkaan helppo havaita iltahämärän laskeutuessa maaston ylle.<br>\n<br>\n\"Herka, olen täällä!\", Ämkoo huusi pimeyteen. Vastausta ei kuulunut.<br>\n<br>\nÄmkoo kirosi hiljaa mielessään. Typerä tulipää oli haastanut hänet kaksintaisteluun, vaikka lopputulos oli jo selvä. Ja missä Herka edes oli? Kaksintaistelupaikaksi sovittu ikivanha louhos epäilytti Ämkoota siinä missä myös vastustajan puuttuminenkin. Jokin oli vialla.<br>\n<br>\nÄkkinäinen jyrähdys sai Ämkoon miltei horjahtamaan nurin. Toa ehti juuri ja juuri väistää takaansa hyökänneen valtavan rahin iskun. Kuma-nui syöksyi Toaa kohti valtaisan hammasrivistönsä kera.<br>\n<br>\nÄmkoo karjahti ja keskitti elementti-iskun suoraan kohti rahin suurta päätä. Olento ei kuitenkaan välittänyt iskusta vaan paiskasi Toan maata vasten. Sitten Kuma-nuin eturaajat painoivat Ämkoon rintapanssaria, saaden Toan uppoamaan koko ajan syvemmälle saveen.<br>\n<br>\n\"Kas, sinä tulit\", kuului Herkan ääni kallioiden päältä.<br>\n\"Kiroan sinut, saasta!\", Ämkoo sai sanotuksi pistävän kivun vallatessa vihreän Toan kehon. Kuma-nui valmistautui syömään saaliinsa.<br>\n<br>\nHerka ei vastannut. Kateuden rappeuttama tulen Toa katseli ilmeettömänä valtavan rahi-pedon toimia.<br>\n<br>\n- - -</em><br>\n<br>\nLumiukko tuijotti Mäksää ihmeissään.<br>\n<br>\n\"Menikö hän niin pitkälle?\"<br>\n\"Meni\", Ämkoo vastasi ja laski katseensa lattiaan. <br>\n\"Mitä sitten tapahtui?\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<em><br>\nÄmkoo taisteli kaikin voimin suuren rahin voimia vastaan. Ihme kyllä, Toa sai toisen kätensä vapaaksi ja vei tämän nopeasti miekkansa kahvalle.<br>\n<br>\nHerka ei ollut uskoa silmiään kun Ämkoon miekka upposi syvälle rahi-pedon kaulaan. Olento karjui raivoissaan ja syöksähti sitten pois Ämkoon päältä. Ilman Toa nousi seisomaan huohottaen äänekkäästi.<br>\n<br>\n\"Noniin\", Ämkoo aloitti. \"Tule tänne.\"<br>\n<br>\nHerka ei ehtinyt vastata. Ämkoo ampaisi juoksuun ja pääsi pitkällä elementtienergian siivittämällä loikalla Tulen Toan vierelle.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nHerka toipui nopeasti järkytyksestä ja taisteli raivoisasti minua vastaan. Olin hänelle kuitenkin liian vahva vastustaja, huolimatta Kuma-nuin minulle aiheuttamista vammoista. Lopulta paiskasin tulen Toan samaan saviloukkoon johon tämä oli itse hetki sitten minut huijannut.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nHerka sai juuri ja juuri henkeä pudottuaan korkean jyrkänteen huipulta suoraan upottavaan savivelliin. Toa rimpuili ja karjui, yrittäen epätoivoisesti nousta ylös. Herkan liikehdintä kuitenkin vain nopeutti uppoamista.<br>\n<br>\nSilloin Kuma-nui tuli taas esiin. Haavoittunut rahi näki maassa rimpuilevan olennon, syöksyi tätä kohti ja käytännössä katsoen talloi tämän hengiltä. Toan karjunta hiljeni ja päättyi lopulta kokonaan.<br>\n<br>\nÄmkoo ei vaivautunut edes katsomaan. Hän oli jo hetki sitten kääntynyt loitommas ja lähtenyt kävelemään sinne, missä oletti muiden tiimiläisten olevan.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nLeiriin päästyäni sain huomata, että kaksi tiimiläistäni eivät olleetkaan siellä. Sateen pehmittämään maahan jääneet jäljet antoivat olettaa kaikista pahinta. Seurattuani niitä hetken aikaa löysin Atyan ja Tharkonin sieltä, missä olin juuri itsekin ollut.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nTharkon polvistui maassa makaavan ruumiin vierelle ja katseli tämän saamia vammoja. Useat miekan aiheuttamat viillot kertoivat oitis, että Toan kuolema ei ollut pelkästään Atyan juuri surmaaman rahin syytä.<br>\n<br>\nAtya kääntyi katsomaan louhoksen laidalle ilmestynyttä hahmoa. Ämkoo katsoi johtajaansa suoraan silmiin.<br>\n<br>\n\"Miksi?\", Atya kysyi kylmästi. Ämkoo ei ollut varma, mitä vastaisi.<br>\n\"Se oli hän. Hän haastoi minut ja-\"<br>\n\"Miksi sinä suostuit?\"<br>\n\"Minä-\"<br>\n\"Anna miekkasi.\"<br>\n\"Mitä?\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nAtya teki minulle hyvin selväksi, että en ollut enää osa ryhmää. Olin hänen mukaansa väärinkäyttänyt voimiani, enkä siksi ollut enää kelvollinen kantamaan turagan minulle lahjoittamaa miekkaa, taikka edes kuulumaan Atyan johtamaan Toa-tiimiin.<br>\n<br>\n- - -<br>\n</em><br>\nSnowien ilmettä oli vaikea määritellä. Lumiukon pään sisällä vallitsi Ämkoon arvion mukaan tällä hetkellä jonkinlainen hyvin hämmentävä ja ristiriitainen tunnetila.<br>\n<br>\n\"Tiedän tehneeni väärin\", Ämkoo sanoi lopulta.<br>\n\"Tuota... Miekkahan oli yhä sinulla?\", Snowman kysyi hieman epäröivällä äänellä.<br>\n\"Ah, niin. Minä en totellut.\"<br>\n<br>\n- - -<em><br>\n<br>\nEn antanut miekkaa takaisin, vaan pakenin. Atya ja Tharkon eivät saaneet minua pysäytettyä, sillä olihan minulla ilman elementtivoiman lisäksi käytössäni yhä vieläkin kantamani kanohi Miru. Pakenin saaren rannalle ja loittonin sitten merelle veneellä, jolla yleensä taitoimme yhdessä matkaa.<br>\n<br>\nSamalla kun elementtikykyni puhalsivat tuulta veneen purjeisiin, mietiskelin ankarasti tulevaisuuttani koskevia asioita. Mitä tekisin? Käytännössä katsoen murhasin entisen tiimitoverini, minut erotettiin ryhmästäni ja kaiken lisäksi varastin legendaarisen aseen. Oliko minulla edes oikeus elää?<br>\n<br>\nPäiväkausia matkattuani olin tehnyt päätökseni. Vaikken enää ollut osa Atyan ryhmää, saatoin silti tuoda maailmaan vielä paljon oikeutta. Aloin kiertelemään eri saarilla ja mantereilla, auttaen matkani aikana useita matoran-tahoja. Näiden matkojen aikana sain myös itselleni läjäpäin uusia vihollisia, joista merkittävin...<br>\n<br>\n- - - </em><br>\n<br>\n\"Makuta?\", Lumiukko arvasi. Ämkoo virnisti.<br>\n\"Niin\", ilman Toa vastasi. \"Vietin pitkän ajan eräällä saarella, joka kärsi paikallisen Makutan hirmuvallasta. Moneen kertaan onnistuin kuin ihmeen kaupalla vesittämään tämän suunnitelmat ja pelastamaan paikalliset matoranit. Vihollisuutemme huipentui lopulta kaksintaisteluun.\"<br>\n\"Silloin sait haarniskasi?\", Snowie jatkoi arvailuaan. Mäksä vastasi nyökkäämällä.<br>\n\"Siitä taistelusta riittäisi tarinointia pitkäksi aikaa. En kuitenkaan aio syventyä nyt siihen, vaan kerron mitä sen jälkeen kävi...\"<br>\n<br>\n- - - <em><br>\n<br>\nKanohi-haarniska. Makutan kanssa tapahtuneen yhdistymisprosessin aikaansaama keho, joka mahdollisti kuuden kanohi-kyvyn samanaikaisen hallinnan. Uudet voimani kartuttivat mainettani pitkin maailmaa ja lopulta Atya sai kuulla tästä.<br>\n<br>\nLienee selvää, että entinen johtajani ei pitänyt kuulemastaan. Seurasi viikkojen mittainen ajojahti, ja lopulta Toa Atya haastoi minut kaksintaisteluun saarella, joka sattumalta sijaitsi aivan Klaanin saaren lähettyvillä.<br>\n<br>\nTaistelin vastahakoisesti entistä johtajaani vastaan. Atya sen sijaan taisteli tappaakseen, olinhan sentään hänen mukaansa tappanut Herkan ja ryöstänyt jotain mittaamattoman arvokasta. Pitkä taistelu jatkui jatkumistaan, eikä Atya saanut surmattua minua.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nSaaren kylmä ja kivikkoinen ranta sopi loistavasti lohduttoman taistelun tapahtumapaikaksi. Päättäväinen veden Toa nousi yhä uudestaan epätoivoiseen hyökkäykseen, jonka Ämkoo sai kuitenkin torjuttua. Makuta-voimat hidastivat Ämkoon väsymistä, ja useat kanohi-voimat tekivät hänestä muutenkin vahvan vastustajan väsyneelle nais-Toalle. Edes Atyan valttikortiksi muodostuneet miekkatekniikat eivät auttaneet Ämkoota vastaan, sillä olihan ilman Toa käynyt aikoinaan saman taistelukoulutuksen kuin Atya.<br>\n<br>\n\"Lopeta!\", Ämkoo karjui maassa makaavalle siniselle Toalle. \"Et voi voittaa minua!\"<br>\n\"Lopetan vasta kun kuolen\", Atya sanoi raskaalla äänellä ja pakottautui seisomaan. Toa syöksi Ämkoota kohti mittavan vesipyörteen, jonka Ämkoo kuitenkin väisti vauhdikkaalla loikalla.<br>\n\"En halua tappaa sinua\", Ämkoo murisi ja laski asettaan. \"Minulla ei ole mitään sinua vastaan.\"<br>\n\"Tapoit jo yhden meistä. Mikä minun surmaamisessani sitten olisi niin vaikeaa?\", vastasi Atya kitkerään sävyyn ja kohotti katanansa. Sitten tämä syöksyi vielä kerran Ämkoota kohti ja iski.<br>\n<br>\nMiekat kalahtivat yhteen ja löivät sinistä kipinää. Pian sen jälkeen Ämkoon tähtäämä potku heitti Atyan kauemmas, ja Toa putosi mataliin ranta-aaltoihin. Atya jaksoi tuskin nousta seisomaan, ja nainen huohottikin kiivaasti polviasennossa, sulkien silmänsä.<br>\n<br>\n\"Olkoon sitten niin\", Atya sanoi.<br>\n\"Mitä?\", Ämkoo ehti vastata, mutta hiljeni sitten silkasta järkytyksestä.<br>\n<br>\nVeden Toa Atya survaisi miekkansa läpi oman rintakehänsä. Nainen huusi, kiskoi miekkaa ylemmäs ja repäisi sen sitten irti rintapanssaristaan. Toan veri värjäsi rantakivet tummemmiksi samalla kun Atya katsoi Ämkoota viimeisen kerran.<br>\n<br>\n\"Mitä sinä...\", Ämkoo sai sanotuksi, mutta sanat juuttuivat Toan kurkkuun.\"<br>\n\"Sovitan rikoksesi, jos sinä et itse sitä kerran tee\", Atya vastasi ja yskäisi verta.<br>\n<br>\nÄmkoo tuijotti kun Atya lakkasi hengittämästä. Naisen ruumis kaatui hitaasti maahan ja sitten oli aivan hiljaista.<br>\n<br>\n- - - </em><br>\n<br>\nLumiukko ei osannut sanoa mitään. Snowie vain tuijotti Ämkoota, jonka surumielinen ilme oli Snowien silmissä jotain aivan uutta.<br>\n<br>\n\"Hän tappoi itsensä\", Ämkoo toisti. \"Minun takiani.\"<br>\n\"Öh\", Lumiukko sai sanotuksi, yrittäen keksiä jotain lohduttavaa tai filosofista. Hän ei kuitenkaan keksinyt mitään.<br>\n\"Niin\", Mäksä sanoi. \"Sen pituinen se.\"<br>\n<br>\nIlman Toa nousi seisomaan ja taitteli hetken niskaansa. Sitten tämä lähti tarpomaan kohti aluksen peräpäätä, ilman mitään sen kummempaa syytä.<br>\n<br>\n\"Tharkon haki Atyan ruumiin pois\", Ämkoo totesi jostain kauempaa. \"Emme vaihtaneet sanaakaan, enkä ole nähnyt häntä sen jälkeen.\"<br>\n<br>\n\"Hän siis elää?\", Snowie sai kysytyksi.<br>\n\"Ehkä\", Mäksä vastasi ja katosi sitten sukellusveneen syövereihin.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tätä minä kutsun hätiköidyksi viestiksi.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":623,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-01-26T22:31","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Koska minä ja Manu olemme molemmat oman työmme jäljillä ylpeileviä syntisiä piruja(vaikkakin kiitos Umbralle avusta), tästä tuli ropen. Pisin. Viesti. Tähän. Asti.<br>\n<br>\nVaraa aikaa tämän lukemiselle. Hyvä Jumala, VARAA AIKAA. Jos sinulla on nyt kiire, lue tämä vasta kun ehdit oikeasti.<br>\nJa kun luet, keitä itsellesi kuppi kuumaa ja peräänny syvälle nojatuoliisi. Tämä on muuttunut roolipelaamisesta romaanin kirjoittamiseksi viimeistään nyt.</dd></dl>\n<strong>Baari</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/RCUY609VPEc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/RCUY609VPEc</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nWarrek oli baarissa. Hän oli siellä lähestulkoon koko ajan, mutta tämä päivä tuntui jotenkin erilaiselta. Hän oli vetämässä jo seitsemättä lasillista paikan vahvinta ainetta. Hän katseli ovelle: siitä oli ilmestynyt sisään epäilyttävän näköinen kaksikko. Tulijat olivat pukeutuneet mustiin kaapuihin, jotka peittivät heidän ruumiinsa niin hyvin, ettei Warrek pystynyt toteamaan edes, olivatko he Skakdeja.<br>\n<br>\nToinen mustakaavuista istahti rennosti baarin suurimpaan pelipöytään. Skakdit tekivät hänelle tilaa epäluuloisesti. Suurin osa oli humalassa. Mustakaapuinen tulija naksautteli rennosti sormiaan, jotka näyttivät jokainen kuuluvan eri henkilölle. Toinen tulijoista istuutui Warrekin viereen. Tämä katsoi häntä epäluuloisesti ja ryyppäsi kulauksen tuopistaan.<br>\n<br>\n\"Mitä olet vailla?\"<br>\n<br>\nKaapuhahmo naurahti huppunsa sisältä ja veti tumman vaatteen päältään. Hän jätti kaavun roikkumaan tuolinsa selkänojalle. Warrekin pupillit laajenivat, kun hän näki kaavun sisältä kuoriutuvan sinisen yksisilmäisen skakdin. Puolihumalainen salaman skakdi räpytteli ja hieroi silmiään hetken hämmentyneenä, kunnes sen suu kääntyi lämpimään virneeseen.<br>\n<br>\n\"Kappas vain\", Warrek sanoi yllättyneen innokkaana. \"Guardian! Suosikkieverstini!\"<br>\n<br>\nGuardian hymyili ja nyökkäsi. \"Kaikki muut everstisi ovat kuolleet\", hän vastasi yllättävän vakavalla äänensävyllä.<br>\n<br>\nWarrek katsoi Guardiania hetken silmiin ja kaatoi sisuksiinsa pienen hörpyn juomalasistaan. Hän hymyili leveää ja terävähampaista skakdin hymyään.<br>\n\"No silti. Suosikkini. Miten sinulla menee?\"<br>\n<br>\nGuardian nojasi rentoutuneesti tuoliinsa. \"Oletko ihan oikeasti kiinnostunut vai haluatko vain puhua?\"<br>\nWarrek tuhahti hiprakkaisena. \"Hei, älä puhu kenraalillesi tuolla sävyllä. Vaikkakin...\"<br>\nWarrek tarkkaili katseellaan Guardianin rintapanssaria. Hän tuijotti pitkään sitä kohtaa, josta Warrekin entisen everstin kunnian tähdet olivat ennen roikkuneet. Niitä ei enää löytynyt.<br>\n<br>\nWarrek nosti jalkansa pöydälle ja katsoi hiljaisena Guardiania silmin.<br>\n\"Sinä et taida enää olla everstini.\"<br>\nGuardian ei vastannut. Hän silmäili baarin likaista lattiaa.<br>\n\"Ensiksi Vartijat, sitten metsästäjät ja nyt työskentelet <em>Toan</em> alaisuudessa\", Warrek sanoi merkillisesti. \"Kamuseni. Onko sinulla juuria missään?\"<br>\n<br>\nGuardian näytti kuittaavan kysymyksen olankohautuksella ja kädenheilautuksella ja vaihtoi keskustelun aihetta todella nopeasti. \"Vieläkö sinä kulutat aikaasi tässä läävässä?\"<br>\nWarrek oli hämillään. \"<em>Läävä</em>? Näyttääkö kantapaikkani sinusta läävältä?\"<br>\n<br>\nGuardian ei vastannut. Hän käänsi katseensa pois vanhasta kenraalistaan ja tutki Kuolleen rukin tavernaa katseellaan ja haisteli tavernan ilmaa. Ilmassa leijailevaa savunhajua heikensi vain se, että tavernan ikkunat olivat aina raollaan ja viilentävää tuulta pääsi sisään. Lievän auringonvalon lisäksi tavernaa valaisi myös paikoittain muutama kynttilä, joiden valuva tali alkoi jo tulvia pöydille.<br>\nLattia oli likainen ja täynnä kolhuja. Varsinkin aivan tiskin edessä lojuvat pitkäjalkaiset metallijakkarat olivat suorastaan kaivaneet rumia jälkiä lattialautoihin. Osa lattiasta oli pyritty peittämään matoilla ja aavikkorahien selkänahoilla.<br>\n<br>\nMoerakk-nimellä kulkeva vihreä skakdi seisoi tiskin takana tyynesti puhdistaen juomalaseja töhryisellä rätillä. Moerakk oli ollut tavernan omistaja jo ennen sisällissotaa ja oli nauttinut työstään silloin huomattavasti enemmän. Tulot olivat olleet vähäisempiä ennen sotaa, mutta ainakin asiakaskunta oli ollut mukavampaa.<br>\nMoerakkin takana oli suuria määriä viinitynnyreitä ja monenlaisia pulloja. Yksi entisistä viinipulloista seisoi baaritiskillä kymmenillä lukoilla suojatun kassalippaan vieressä. Tämä pullo oli täynnä vihreää nestettä, jossa uiskenteli jotain liskomaista. Se oli Tahtorakin alkio.<br>\n<br>\nSeinällä tiskin takana oli myös suuri valkoinen kyltti. Kyltissä luki \"7 päivää viime tappelusta\" ja numeroa kykenisi vaihtamaan nopealla kädenheilautuksella.<br>\nKorkealla tavernan itäisellä seinällä oli useita täytettyjen rahipetojen päitä, jotka irvistivät vihaisesti. Myös sirpaleinen kattokruunu roikkui jostain korkealta tavernan katosta, joka oli täynnä luodinreikiä.<br>\n<br>\nGuardian kääntyi takaisin kohti vanhaa ystäväänsä. \"Kyllä näyttää\", hän vastasi. \"Mutta tulin katsomaan sinua silti.\"<br>\n<br>\n\"Oi, mukavaa\", Warrek sanoi. \"Tarjoanko sinulle juoman?\"<br>\n<br>\n\"Sinulla ei ole taaskaan rahaa, eihän?\" Guardian vastasi kohottaen oikeaa silmäkulmaansa.<br>\n<br>\nWarrek räpytteli silmiään ja etsi toisella kädellään jotain haarniskansa taskuista. Toinen käsi pysyi tiukasti juomassa. \"No eipä oikein. Mutta talo varmaan tarjoaa Warrekin ystävälle.\"<br>\n<br>\n\"Uskotko tuohon.\"<br>\n<br>\n\"Tietty uskon. Minä ja Moerakk olemme vaaanhoja kavereita. Eikö niin, Moe?\"<br>\nWarrek heilutteli melkein tyhjää lasiaan iloisesti ilmassa ja hymyili baarimikolle. Moerakk oli lopettanut lasien puhdistamisen ja selaili nyt suoraselkäisenä velkavihkoaan. Hän pysähtyi katsomaan yhtä sivua sekunneiksi ennen kuin vilkaisi Warrekia murhaavan hiljaisena.<br>\n<br>\n\"Niin, minähän sanoin\", Warrek sanoi kääntyen takaisin Guartsuun. \"Vanha kunnon Moe.\"<br>\nGuardian suoristi selkänsä. \"Warrek. Ihan rehellisesti sanottuna en ole tullut vain juomaan vanhan kamun kanssa.\"<br>\n<br>\nWarrek vakavoitui hetkellisesti. \"Niin, tietty. Sinulla on nykyään ihan oikeaa tekemistä. Klaanijuttuja, eikö.\"<br>\nGuardian nyökkäsi. \"Jep. Mutta älä sano sitä noin kovaäänisesti.\"<br>\nWarrek näytti kysyvältä. Guardian kumartui hieman vanhaa ystäväänsä kohti ja laski äänenvoimakkuuttaan.<br>\n\"Gaggulabiolla on kavereita näillä alueilla, eikö?\"<br>\n<br>\nWarrek tuhahti.<br>\n\"Guartsu hyvä. Mihin <em>skarrararriin</em> sinä olet taas sekaantunut.\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/80hF6nLyWbE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/80hF6nLyWbE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSuuressa pöydässä peli oli täydessä vauhdissa. Uusi, mustakaapuinen pelaaja pelasi erittäin hyvin, ja Skakdit olivat innoissaan saadessaan uuden pelaajan. Tulokas oli voittanut aluksi kolme peliä, pitänyt sitten taukoa pari peliä, ja nyt hän oli taas mukana. Hän oli aloittanut nollasta, laittanut suuret panokset, ja nyt hänellä oli rahaa jo saman verran kuin suurimmalla osalla Skakdeista.<br>\n<br>\nKaavun alla Makuta Nui hymyili itsekseen. Hän oli pelannut <em>srekajaa</em> ennenkin: kerran Xialla ja toisen kerran Metru Nuilla. Kummassakaan paikassa ei ollut Skakdipelaajia, mutta peli oli lähtöisin juuri Zakazilta ja oli näin ollen skakdinkielinen nimeltään. Pelissä jokainen laittoi aluksi panoksensa, ja jokainen sai päättää, osallistuiko kierrokseen, minkä jälkeen jaettiin kortit. Jokainen sai kolme korttia. Sitten pelaajat korottivat panoksia tai jättivät kierroksen, jolloin he eivät menettäneet enempää rahaa. Korotuskierroksia jatkettiin, kunnes kukaan ei enää ollut valmis korottamaan lisää. Sitten jokaiselle jaettiin kaksi korttia lisää. Sitten laitettiin lisää panosta, minkä jälkeen jaettiin vielä kaksi korttia lisää. Sitten korotettiin vielä kerran. Sitten katsottiin kortit.<br>\n<br>\nJa Manulla oli ainoa täysikäsi. Kenelläkään ei ollut värisuoraa tai nelosia. Skakdit huutelivat törkeyksiä, ostivat lisää juotavaa ja voivottelivat rahojensa menetystä. Manu kahmi saaliinsa itselleen. Guardian katseli hetken, kuinka Makuta sulloi rahoja kaapunsa taskuihin. Sitten hän kääntyi takaisin Warrekin puoleen.<br>\n<br>\n* * * <br>\n<br>\nWarrek kuunteli tarkkaan ja hiljaisena Guardianin selitystä viimeisten viikkojen tapahtumista. Guardian puhui poikkeuksellisen hiljaa, sillä aihe, jota käsiteltiin oli hyvin arkaluontoinen. Puhe Nazorakeista, Zyglakeista ja Gaggulabion joukoista ei ollut epäilyttävintä, mitä Kuolleessa rukissa saattoi kuulla, mutta tässä tavernassa oli paljon kuulevia korvia. Jutut voisivat kantautua kauas ja sitä Guardian ei nimenomaan halunnut.<br>\nGuardian kertoi tapahtumista ystävälleen niin tarkasti kuin uskalsi. Selityksessä kesti useita minuutteja ja Warrek ei kehdannut edes keskeyttää Guardiania. Näin tapahtui harvoin.<br>\n<br>\nSelityksen loputtua Warrek oli hiljaa hetken. Hän joi tuoppinsa tyhjäksi ja pyyhki suupielensä käsivarrellaan.<br>\n<br>\n\"Vai niin\", Warrek sanoi vaatimattomasti. \"Sinä et ollut koskaan kovin hyvä pysymään poissa ongelmista.\"<br>\nGuardian hymyili. \"Eip.\"<br>\n<br>\n\"Gaggulabio\", Warrek sanoi. \"Liittoutui Nektannin kanssa sodan loppuvaiheessa. Olen tainnut tavata hänet... kerran?\"<br>\nGuardian nyökkäsi.<br>\n\"Gaggulabio, Relsann, Brunha\", Warrek luetteli. \"Yhtiä skarrarin pelkureita kaikki. Jos Nektannia ei voi voittaa, unohdetaan kaikki itsekunnioitus ja nuoleskellaan sitä.\"<br>\nWarrek löi pöytää nyrkillä. Pöytä tärähti voimakkaasti ja tuoppi melkein putosi sen reunalta alas.<br>\n\"Vihaksi pistää\", Warrek sanoi tuijottaen tuoppia hieman alakuloisena. Pian hän kuitenkin siirsi katsensa takaisin Guardianin silmiin.<br>\n\"Sinä tarvitset apuani, eversti\", Warrek sanoi. \"Etkö vain.\"<br>\n<br>\nGuardian nyökkäsi. \"Jep. Warrek, sinä tunnet monia. Gaggulabion liittolaisia, Zyglakeja, ehkä joitain Nazorakejakin?\"<br>\nWarrek kohautti olkapäitään. \"Minä liikun mielenkiintoisten tyyppien kanssa.\"<br>\n\"Niinpä. Voinko kysyä sinulta pari asiaa?\"<br>\n<br>\n\"Tietty\", Warrek sanoi nojaten tuoliinsa rennommin.<br>\n\"Kiitos\", Guardian sanoi innokkaammin. Hän oli jo avaamassa suutaan sanoakseen ensimmäisen kysymyksen, mutta silloin Warrek nosti oikean kätensä etusormen äkillisesti pystyyn. Guardian varautui pahimpaan.<br>\n<br>\n\"Muuuuuutta!\" Warrek sanoi pirullinen hymy kasvoillaan. \"Informaatio ei ole ilmaista, poju!\"<br>\nWarrek naurahti ja naputti pöytää oikealla kädellään.<br>\n\"Tuoppi per kysymys.\"<br>\n<br>\nGuardian huokaisi. Hän tiesi, että Warrekin tapauksessa neuvottelu olisi mahdotonta. Sininen skakdi kaivoi haarniskansa taskusta pienen pussin, joka oli täynnä ratasmaisia kolikoita. Hän nousi tuoliltaan ja käveli kohti baaritiskiä. Hän palasi hyvin pian kädessään uusi tuoppi täynnä kullanhohtoista nestettä. Guartsu liu'utti lasin Warrekille ja istui paikalleen.<br>\n<br>\n\"Ensiksi. Nimda. Sanooko nimi mitään?\"<br>\nWarrek joi puolet tuopistaan ennen vastaamista. \"Pari tuttua on joskus puhunut jotain muutaman lasillisen jälkeen.\"<br>\n\"Mitä?\"<br>\n\"En muista. Jotain puhetta tyhmistä matoran-taruista. Fedekk oli kokenut jonkin sortin uskonnollisen valaistuksen ja minä yritin puhua järkeä.\" Sen sanottuaan Warrek joi tuopin tyhjäksi uskomattomalla nopeudella.<br>\n<br>\n\"...eli ei mitään konkreettista.\"<br>\n\"Ei ainakaan ennen ensi tuoppia. Vauhtia, poika.\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nMakuta veti hihastaan hieman lisäkortteja ja vaihtoi niitä käsikortteihinsa. Hän valitsi pienimmän mahdollisen käden sen mukaan, mitä Skahdit ajattelivat. Hän luki kaikkien ajatukset ja pelasi korttinsa.<br>\n”Miten tämä on mahdollista?” eräs nuori rumilus huudahti.<br>\n”Istu alas, Zuggak”, muut sanoivat. Heitäkin ärsytti tämän uuden hepun voittoputki, mutta häntä ei kannattanut aliarvioida.<br>\n”Uusi jako”, sanoi Krghoghtann-niminen Skakdi. Kortit jaettiin. Makuta katseli Skakdeja suorastaan tylsistyneenä pelien helppudesta; Skakdeilla ei tietenkään ollut minkäänlaista suojaa mieliensä ympärillä. Klaanilaisia vastaan pelatessa peli olisi muuttunut heti mielenkiintoisemmaksi, sillä useiden mielet oli suojattu. Hän oli jopa itse suojannut muutaman.<br>\n<br>\nKortit oli jälleen jaettu. Likaiset liskot pitelivät kynsissään resuisia kortteja. Yksi Skadeista tunnisti pakan päällimmäisen kortin sen ulkonäön perusteella, ja hänet heitettiin ulos. Manu hihitteli hetken tuolillaan. Hän jatkoi Skakdien tarkkailua laitettuaan kaikkien mielestä liian suuren panoksen. Muutamat maksoivat pitkin hampain, mutta ainakin puolet jätti pelin. Krghoghtann, Zuggak ja kolme muuta Skakdia jatkoivat peliä Makutan kanssa.<br>\n<br>\nToinen kierros alkoi. Manu laittoi lisää panosta, mutta muut maksoivat. Hienovaraisesti ilkiö livahti Zuggakin mieleen ja sai selville, että tällä oli tässä vaiheessa värisuora. Manu järjesti itselleen yhdellä numerolla isomman värisuoran. Zuggak katseli kortteja tyrmistyneenä ja hieroi silmiään epäuskon vallassa, kun kortit paljastettiin. Krghoghtann siveli leukaansa mietiskellen. Manu hymyili ja jakoi kortit.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nKeskustelu oli jatkunut jo hetken ja pöydällä oli jo neljä tyhjää tuoppia. Guardian ei ollut saanut paljoa irti Warrekista. Keskustelun kohokohta oli ollut vihjaus mahdollisesta Zyglak- ja Nazorak-laivastojen yhteisliikehdinnästä etelässä. Guardian alkoi jo menettää toivoaan. Hän kokeilisi vielä kysyä muutamaa asiaa ennen luovuttamista.<br>\n<br>\n\"Tämä on muuten aivan Karzahnin hyvää.\" huomattavasti väsyneemmän näköinen Warrek sanoi hörppien tätä tuopillista rauhallisemmin kuin edellisiä. Warrekin suupielet olivat täynnä vaahtoa.<br>\n\"Sanovatko kirjaimet Z, M ja A sinulle jotain?\" Guardian kysyi.<br>\nWarrek laski tuopin pöydälle. \"En tiedä. Mitä niiden pitäisi sanoa?\"<br>\n\"Jaa-a. Voisivatko ne muodostaa vaikka jonkun tuntemasi nimen?\"<br>\n<br>\nWarrek näytti erittäin pohdiskelevalta. Oli kuin hän yrittäisi epätoivoisesti kaivaa edes pientä muiston sirua niistä mielensä osista, jotka hän oli tietoisesti pyrkinyt unohtamaan.<br>\n\"Zorak\", Warrek aloitti. \"...von...Maxitrillian...Arstein?\"<br>\n<br>\nGuardian kurtisti kulmiaan. \"Toistaisitko.\"<br>\n\"Zorak. Von Maxitrillian. Arstein.\"<br>\nWarrekin lausuessa nimen Guardian kaivoi esiin pienen paperinpalan ja kynän haarniskansa taskusta ja kirjasi nimen muistiin.<br>\n\"Älä väitä, että tunnet oikeasti jonkun tuon nimisen\", Guardian sanoi kirjoittaessaan. \"Se on taiteilijanimi, eikö olekin?\"<br>\n<br>\nWarrek vastasi kieltävästi. \"Eipä ei. Semmoinen pöyhkeä neropatti. Tapasin joskus sisällissodassa.\"<br>\n\"Neropatti?\" Guardian kysyi. Hänen ajatuksensa siirtyivät metallisiin tappajarobotteihin, jotka olivat hyökänneet Klaaniin yön pimeyden turvin. Yksi niistä makasi tällä hetkellä Verstaassa.<br>\n\"Oliko hän hyvä koneiden kanssa?\"<br>\n<br>\nWarrek nyökkäsi. \"Niinpä kai. Korjaili työkseen pyssyjä prikaati D:lle. Ei tykännyt juoda. Kaiken sen omahyväisyyden alla kyllä ihan kunnollinen heppu.\"<br>\n<br>\n\"Missä hän on nyt?\" Guardian kysyi.<br>\n<br>\nWarrek joi pitkän kulauksen lasistaan. \"Tiedätkö ne Nektannin joukkojen panssarin...torjunta...harppuuna...jutut.\"<br>\n\"Joo?\"<br>\n\"Ne, joiden terät repivät tankinkin läpi.\"<br>\n\"Joo?\"<br>\n\"Ne, jotka räjähtävät ja ampuvat teriä joka suuntaan.\"<br>\n\"...kyllä?\"<br>\n<br>\nWarrek otti yhä pidemmän ryypyn.<br>\n\"Hän sai sssellaisen päähänsä.\"<br>\n\"Auts.\"<br>\n\"Silmien väliin.\"<br>\n\"Tajusin kyllä.\"<br>\n\"Arvaa, jäikö päästä mitään jäljelle.\"<br>\n<br>\nGuardian ei vastannut. Hän katsoi nimeä pitkään ja raapi leukaansa kynällä. Avde siis työskenteli kuolleen kanssa. Tätä G ei ollut rehellisyyden nimissä aivan odottanut.<br>\n\"No, ainakin sen takki oli kunnossa\", Warrek sanoi. \"Hieno takki kyllä. En ole varma, mitä teimme sille.\"<br>\nGuardian taittoi nimilapun ja työnsi sen takaisin haarniskansa taskuun. Hän kävi hakemassa baaritiskiltä vielä yhden pienemmän tuopin ja laittoi sen pöydälle.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nManulla oli jo sen verran käteistä edessään, ettei hän saanut tungettua kaikkea sitä taskuihinsa. Hän käväisikin ulkosalla katselemassa aineksia säkkiin. Hän tiiraili pimentyneessä illassa ympärilleen. Lopulta hän näki sammuneen, mustaan ryysyyn pukeutuneen Skakdin. Autiomaassa saattoi olla hyvinkin kylmä öisin. Niinpä Manu meni Skakdin luokse ja repi vaatteet tämän yltä. Skakdi heräsi siihen, mutta Manu tunki hänen päänsä suolakurkkutynnyriin. Sitten hän tyrkkäsi skakdiparan kokonaan sisään ja sulki kannen. Tepastellessaan sisään uusi säkkinsä mukanaan Manu kuuli tynnyristä korinaa:<br>\n”Olen allerginen suolakurkuille!”<br>\n”Omapa on ongelmasi”, Manu hihitti ja hiippaili sisään.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nWarrek katsoi Guardianin tuomaa viimeistä tuoppia ja näytti siltä kuin haluaisi taputtaa.<br>\n\"G, tiedätköss\", humalainen Warrek sanoi. \"Minä olen juonut tänään puoli tynnyrillistä. Luotatko tietoihini näin paljon?\"<br>\n<br>\nGuardian tuijotti Warrekin tuoppia. \"En pelkää tietojen puolesta. Tätä lienee vaikea uskoa, mutta luotan siihen, mitä sanot.\"<br>\n<br>\n\"Hienoa, sitten meitä on kaksi\", Warrek vastasi hilpeästi.<br>\n<br>\n\"Ei sillä, että pitäisin siitä, että juot noin paljon\", Guardian sanoi. \"Muistatko sisällissodan vuosipäivän?\"<br>\nWarrek vakavoitui sekunniksi, mutta virnisti pehmeästi välittömästi.<br>\n\"Hei, en tappanut ketään\", hän sanoi, \"ja Moe hankki sen jutun takia tuon tappelulaskurin.\"<br>\n<br>\nGuardian vilkaisi laskuria. \"On se kieltämättä hieno.\"<br>\n\"Eikö vain.\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n”Tämä ei ole totta!” Zuggak karjaisi. ”Skarrarrarrarrararararararrrrr!”<br>\n”Siisti suutasi, poju”, Manu sanoi nautinnollisesti. ”Tämä on vain peliä.”<br>\n”PELIÄ, JOSSA MENETÄN KOKO OMAISUUTENI!”<br>\n”Itsepähän laitat sen peliin.”<br>\n”Tyyppi on oikeassa”, Krghoghtann sanoi ärtyneenä. Hänkin oli jo pannut peliin koko omaisuutensa, sillä ei voinut sietää sitä, että joku uusi hyypiö voittaisi heidät kaikki. Vain he kolme olivat pelissä. Manu naputteli pöytää tylpillä kynsillään, jotka tavallisesti olivat pitkät ja mahdollisesti raateluun sopivat mutta jotka nyt olivat Nazorakien kynsiä.<br>\n<em>Tarvitsen sen uuden ruumiin</em>, hän ajatteli. <em>Eihän tässä voi elää.</em><br>\n<br>\nKrghoghtann laittoi peliin loputkin jämät omaisuudestaan. Hän oli varsin varakas Skakdi, mutta ei pitänyt häviämisestä. Nyt kaikki oli vaarassa. Hän oli vetänyt seitsemän tuopillista karhuhaita muutama tunti sitten ja kärsi nyt hirvittävästä krapulasta. Manu iski pöytään pataässähain. Ja voitti.<br>\n”SKARRARRARARARARARRRRR!”<br>\n”Siivoa suutasi, vanhus”, Zuggak sanoi omahyväisesti, joskin harmissaan häviöstä. Heidän pitäisi nyt pelata velkapanoksilla. Krghoghtann ei pitänyt siitä, että häntä huomautetaan jostain, mistä hän on vasta huomauttanut huomauttajaa. Niinpä hän tinttasi nuorta Skakdia turpaan melko kovaa. Tämä lensi ikkunan läpi – suolakurkkutynnyriin.<br>\n”Peliä”, vanha Skakdi tuhahti ja jakoi kortit. Manu kumartui lähemmäs pöytää.<br>\n<em>Minähän se alun perin huomautin poika parkaa...</em> hän hihitteli itsekseen.<br>\n<br>\nHiki valui Krghoghtannin kasvoilta. Mustakaapuinen olento piteli vääristyneen näköisissä käsissään korttejaan. Skakdin kasvoille alkoi levitä hymy; hän oli saanut suurimman mahdollisen herttavärisuoran. Mahdollisuus sille, että tulisi tasapeli, oli naurettavan pieni, ja sille, että tulija voittaisi, vielä pienempi.<br>\n<br>\nMutta sitten, kun molemmat löivät korttinsa pöytään, Skakdin naama venähti sijoiltaan. Mustakaavulla oli korkein mahdollinen herttavärisuora ja hänellä itsellään oli seitsemän satunnaista korttia.<br>\n”Tämä on petosta!” Krghoghtann huudahti ja syöksyi Manua kohti. Skakdi veti Makutan hupun alas ja paljasti tämän naamion. Kaikki peliä seuranneet jähmettyivät paikalleen.<br>\n”Sinä… si-si-sinä… o-o-olet…” vanha Skakdi änkytti. Makuta katsoi häntä kylmästi.<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://img97.imageshack.us/img97/1743/saastat.png\"><br>\nSkakdi katsoi Makutaa suoraan silmiin ja hänen järkensä himmeni huomattavasti. Hän tunsi päänsä sisällä jotain ikävää. Makuta hymyili julmasti. Skakdin korvasta alkoi valua jotain sinistä. Muut Skakdit katsoivat tätä kauhun vallassa. Vanha Skakdi kaatui maahan ja jäi siihen.<br>\n<br>\nOli hetken melkein hiljaista. Moni katsoi pöytää, vaikka muutamat olivat vielä syventyneenä keskusteluihinsa – muiden muassa Guardian ja Warrek. Kului ehkä puolisen minuuttia. Sitten Skakdijärkäle nimeltä Bodyrakk huusi:<br>\n”MAKUTAAAAARGH!”<br>\n<br>\nManu ei ollut täysin varma, mitä tapahtui seuraavaksi, mutta kyseisen tapahtuman seurauksena hän löysi itsensä ilmasta. Tämä oli yksi niistä hetkistä, jolloin hän kaipasi vanhaa haarniskaansa. Pääasiassa sen siipiä.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nGuardian oli kysymässä Warrekilta tämän pitkään kestäneen kuulustelun viimeistä kysymystä. Kysymys kuitenkin keskeytyi, kun jotain mustaa ja ruskeaa törmäsi Guartsun ja Warrekin välillä olevaan baaripöytään. Pöydällä lojuneet tyhjät tuopit singahtivat eri suuntiin satoina terävinä lasinsiruina ja koko baaripöytä petti. Viimeistä tuoppiaan hörppivä Warrek ja tiedonjanoinen Guartsu katsoivat hölmistyneinä paikkaa, jossa pöytä oli ennen seisonut. Makuta Nui päästi lievän tuskankurahduksen maasta.<br>\n\"Au.\"<br>\n<br>\nWarrek ja Guardian katsoivat toisiaan. Sitten he kääntyivät ympäri. Kaapin kokoinen skakdiköriläs seisoi vihaisena suunnassa, josta Manu oli lentänyt. Se hengitti raskaasti ja näytti poikkeuksellisen raivokkaalta jopa skakdiksi.<br>\nKörilään takana oli pienikokoinen joukkio aivan yhtä vihaisen näköisiä skakdeja. Osalla oli vielä pelikortit kädessä. Baarin muukin puheensorina oli hiljentynyt täysin. Baarimikko Moerakk kuivasi märkää tuoppia rätillä, mutta katsoi rikkinäisen pöydän päällä makaavaa Makutaa tympeästi.<br>\n<br>\n\"MURSKAA\", Bodyrakk sanoi. \"MURSKAA MAKUTA.\"<br>\n<br>\nSanan \"Makuta\" mainitseminen sai skakdit katsomaan maassa makaavaa olentoa erittäin murhaavasti. Makutoiden ja skakdien lajien väliset suhteet eivät olleet mitä lämpimimpiä, sillä Spiriah-nimellä kulkeva Makuta oli käytännössä ollut syyllinen Zakazin sisällissotaan.<br>\n<br>\n\"Tuo\", yksi skakdeista sanoi aloittaen hiljaisesti, mutta sen äänenvoimakkuus kasvoi puhuessa. \"Tuo tuli sisään jonkun kanssa. <em>Kuka. Toi. Makutan. Sisään.</em>\"<br>\n<br>\nKukaan baarissa istuvista skakdeista ei ollut täysin varma, minkälainen saastainen petturi oli päästänyt Makutan sisään. Monet ehtivät jo syytellä toisiaan samalla kun he kävelivät lähemmäs maassa makaavaa Makutaa.<br>\nManu nousi vähitellen seisomaan. Hän katsoi ympärille kerääntyvää skakdi-joukkoa virnuillen äärimmäisen tekopirteästi.<br>\n\"Eh. Anteeksi, olen saattanut erehtyä tavernasta.\"<br>\nManu vilkuili sivusilmällä Guartsua ja yritti kuiskata tälle jotain niin hienovaraisesti kuin vain kykeni. Guardian teeskenteli, että ei huomannut. Hän kuitenkin nousi pystyyn kaataen samalla tuolinsa ja osoitti syyttävän sormensa erääseen mustaan skakdiin, joka lähestyi Manua.<br>\n\"Näin sen! Tuo päästi sen sisään.\"<br>\nMusta skakdi näytti siltä, kuin sen maailmankuva olisi sortunut. Se osoitti takaisin Guardianiin.<br>\n\"Itse päästit! Näin kaapusi!\"<br>\n<br>\nHumalainen Warrek pomppasi välittömästi pystyyn ja osoitti mustaa skakdia Guardianin tueksi. Pian mustan skakdin ystävät kuitenkin liittyivät hillittömään osoittelukisaan ja osoittivat kaikki Guardiania.<br>\n<em>...ai. No ainakin minulla on Warrek puolellani, hänen sanallaan on jotain väl-</em><br>\n\"HEI\", Guardian sanoi järkyttyneenä, kun huomasi myös Warrekin osoittavan häntä. Warrek kuitenkin siirsi syyttävän sormensa pian takaisin mustaan skakdiin. Hän näytti pohdiskelevan hetken ennen kuin siirsi sormen takaisin kohti Guardiania.<br>\n\"Warrek\", Guardian sanoi ankeasti. \"Mitä sinä teet.\"<br>\n<br>\n\"Pohdin shhhelviytymismahdollisuuksiani\", Warrek sanoi tyynen rauhallisesti hymyillen ennen kuin kääntyi osoittamaan sormellaan jälleen mustaa skakdia.<br>\n<br>\n\"MURSKAA. MAKUTA.\"<br>\n<br>\n\"Me kyllä tiedämme, että se olet sinä, Guardian\", yksi mustaa skakdia tukevista sanoi. \"Nimesi kyllä tiedetään. Warrekin ystävä. 'Viimeinen Vartija'.\"<br>\nJotkut skakdit nauroivat äänekkäästi Guardianin lempinimelle. Guardianin kämmen puristui nyrkkiin.<br>\n<br>\n\"Vaikka täytyy myöntää, Vartijat olivat sodassa aika hyviä. Ikävä kyllä olitte väärällä puolella.\"<br>\n<br>\n\"Häviäjäpuolella\", Guardian sanoi vihaisesti mutta hymyillen hieman. \"En ole vieläkään vakuuttunut, että se oli <em>väärä</em>.\"<br>\n<br>\nManu puristi pienet eripariset kätensä nyrkeiksi ja heilutteli niitä edessään. Makutan improvisoidusta haarniskasta johtuen ne eivät näyttäneet kovin uhkaavilta. Myös humalaisesti hoiperteleva Warrek lopetti osoittelun ja heilutteli nyrkkejään edestakaisin muristen uhkaavasti.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/NjddZREjqnA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/NjddZREjqnA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSkakdijoukot alkoivat lähestyä kolmikkoa. Osa niistä naksutteli niskojaan tai hakkasi nyrkeillään rintaansa. Muutama otti pöydältä tyhjän viinipullon ja löi sen rikki.<br>\nMoerakk huokaisi. Hän keräsi pullot ja lasit baaritiskiltä ja laittoi tiskille pienen kyltin, jossa luki skakdiksi \"tarjoilu päättynyt\". Sitten hän käveli tyynesti hienon tappelulaskurinsa luo ja nollasi sen. Kuiskauksin kiroten vihreä skakdi käveli baarin takahuoneeseen ja sammutti valot. Hän tulisi ottamaan lomaa.<br>\n<br>\nVihainen lynkkauslauma lähestyi Warrekin, Guardianin ja Manun muodostamaa kolmikkoa. Osa kohotti jo nyrkkinsä tai aseensa hyökkäykseen. Warrek, Guartsu ja Manu vilkaisivat toisiaan nopeasti ja nyökkäsivät.<br>\n<br>\nManu heilutti edelleen nyrkkejään. Muutama Skakdi tuli hänen luokseen uhkaavan näköisenä.<br>\n”No niin, poijjaat”, Manu sanoi hilpeästi. ”Aika vähän verrytellä.”<br>\nHänen rinnastaan syöksähti suurehko, tummanpunainen varjokäsi, joka mottasi lähimmältä Skakdilta sisukset pihalle. Muuta katsoivat järkyttyneinä, miten tuo kummallinen otus tuuperrutti heidän toverinsa. Sitten he hyökkäsivät Makutan kimppuun.<br>\n<br>\nGuardian antoi selkäsaunaa mustalle Skakdille, joka oli häntä ensimmäisenä osoitellut. Pian tämä anoi armoa kasan alimmaisena. Guardian, joka oli hänen päällään ja näin ollen kasan toiseksi alimmainen, ei pitänyt tilanteesta yhtään sen enempää. Warrek keinahteli muutaman kerran kasan vieressä ja tarkasteli hänen kimppuunsa yrittäviä Skakdeja. Ne lähestyivät Warrekia uhkaavasti. Warrek teki kädellään kutsuvan eleen ja heristi nyrkkiään. Sitten hän hoiperteli hetken ja kaatui ikkunan läpi. Skakdit hätkähtivät ja katsoivat toisiaan. Sitten he kohauttivat olkiaan ja hyppäsivät kasaan.<br>\n<br>\nManu oli myös kasan alimmaisena. Tosin eri kasan. Ja se oli isompi kasa. Hänellä alkoi olla tukala olo. Mutta sitten hän keksi jotain.<br>\n<em>Heeheeeheeeeee… illuusio…</em><br>\n<br>\nOven eteen ilmestyi violetti Skakdi, joka huusi:<br>\n”MINÄ PÄÄSTIN MAKUTAN SISÄÄN!”<br>\n<br>\nKasa purkautui, kun kaikki yrittivät päästä näkemään, kuka huusi. Manu hiipi pois kasan alta. Sitten hän hiippaili erään vihertävän linnunpelättimen näköisen miekkosen luo, tarttui tämän käteen ja iski sen suoraan viereisen Skakdin mahaan. Sitten hän vetaisi muutaman uuden Skakdin päälleen lattialle.<br>\nKaksi Skakdia katsoi toisiaan. Sitten he hyppäsivät toistensa kimppuun. Tappelu jatkui. Kaikki olivat huomanneet, että violetti tulija oli vain harhaa.<br>\n<br>\nGuartsu oli saanut kerättyä voimansa ja puskettua itsensä kasan alta. Hän etsi katseellaan Warrekia ja Manua. Lattiasta kuului koputus. Guartsu katsahti jalkojensa alla olevien lattialautojen välissä olevaan <br>\nreikään. Sieltä pilkisti punainen silmäpari.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/odLF9TuMs50" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/odLF9TuMs50</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Sinä huijaat\", Guardian sanoi tympeästi lattialautojen alla olevalle Makutalle.<br>\nManu hihitti. Guardian oli vastaamassa Makutalle jotain äärimmäisen sarkastista, mutta tämän aikomuksen keskeytti valtava skakdinyrkki, joka osui häntä vatsaan. Guartsu törmäsi baaritiskiin selkä edellä ja joutui tasaamaan hengityksensä.<br>\n<br>\nNyrkin omistaja käveli Guardianin näköpiiriin. Kyseinen skakdi oli kaapin kokoinen jättiläinen, joka tunnettiin ilmeisesti Bodyrakkina. Se naksutteli sormiaan ja lähestyi Guardiania muristen.<br>\nGuartsu antoi ymmärtää olevansa täysin uuvuksissa hetken, mutta rikkoi hämäyksen lyömällä Bodyrakkia suoraan rintaan kolme kertaa. Jättiläismäinen skakdi ei hievahtanutkaan ja Guardianin nyrkit vain läsähtivät vasten Bodyrakkin rintapanssaria.<br>\nSkakdi naurahti kumeaa nauruaan.<br>\n<br>\n\"Vartija, tappelet kuin lehmipoika!\" se huusi riemuissaan.<br>\n<br>\n\"Kuinka sopivaa\", Guardian vastasi. \"Sinä tappelet kuin lehmä.\"<br>\n<br>\nBodyrakkin kärsivällisyys loppui ja se huitaisi taas kohti Guartsua. Tällä kertaa sininen skakdi oli kuitenkin varautunut ja Bodyrakkin nyrkki törmäsi baaritiskin läpi. Jossain taaempana Warrek oli hoiperrellut takaisin ikkunasta sisään ja kuritti kolmea skakdia samanaikaisesti kännisellä raivolla.<br>\n<br>\nBodyrakk lähestyi perääntyvää Guardiania hitaasti.<br>\n\"Minä. Taitan. Niskasi. Minä ripustan pääsi seinälleni.\"<br>\n<br>\nGuardian siirsi kätensä vyötärölleen.<br>\n\"Minulla on pyssy.\"<br>\n<br>\nBodyrakkin hymy hyytyi. Pian jätti ulvoi maassa kivusta pidellen polveaan molemmin käsin. Se karjui raakalaismaisesti ja ylitti taatusti omalla \"skarrarar\"-huudollaan skakdinkielisen kiroilun pituusennätyksen. Guardian laittoi revolverin vyötärölleen ja juoksi kohti tavernan uloskäyntiä, jossa Manu miekkaili vihaisen skakdin kanssa rikkinäisellä lasipullolla ja Warrek kuritti sekä tavernan jakkaroita että häntä kohti hyökkääviä skakdeja.<br>\n<br>\nGuardian ilmaisi sanattomasti Warrekille ja Manulle, että olisi mahdollisesti hyvä hetki poistua tavernasta. Ilmaisua helpotti huomattavasti se, että vihainen seitsemän skakdin joukkio jahtasi Guardiania.<br>\n<br>\nManu päätti tehdä jotain radikaalia. Lävistettyään vastustajansa käden rikkinäisellä pullolla hän saapasteli baarin takahuoneeseen, jossa Moe oli ryyppäämässä masennukseensa. Hänellä olisi nimittäin pitkä viikonloppu edessä. Makuta käveli välinpitämättömästi baarimikon ohi suoraan juomavarastolle. Moe huomasi liian myöhään, mitä Makuta aikoi tehdä. Siihen mennessä, kun känninen baarinpitäjä oli päässyt jaloilleen, Makuta oli raahannut kaikki tynnyrit ovelle.<br>\n”Mitä pirua sinä puuhaat, Makuta? Jätä viinani rauhaan!”<br>\n”Sori, pappa. Nyt ei auta muu kuin ottaa kovemmat otteet käyttöön.”<br>\n”Eiiii!” Moe kiljui kauhuissaan. Makuta suoritti suuren leikkausoperaation: hän laukaisi suuren varjosäteen, joka halkaisi jokaisen tynnyrin kahtia. Viina valui tappelun keskelle. Moni kastui likomäräksi, Guartsun jahtaajat etunenässä. Warrek oli sammunut ikkunan viereen. Guartsu oli aivan yhtä märkä kuin muutkin, mutta suurin osa alkoholista oli valunut hänen ylitseen. Manu hihitti tynnyreiden vieressä. Moe katseli häntä murhanhimoisena. Sitten hän poistui takaisin takahuoneeseen.<br>\n<br>\n”Olipa siinä”, Guartsu huohotti.<br>\n”… paljon viinaa”, Manu täydensi. Guardian nyökkäsi. Moe palasi kirves kädessään. Manu ja G yrittivät paeta samasta ikkunasta. Se ei onnistunut. Moe tuli lähemmäs.<br>\n”Keksi jotain”, Guartsu sanoi.<br>\n”Sinulla on pyssy”, Manu protestoi.<br>\n”Panokset loppu.”<br>\nManu tempaisi aseen Guardianin kädestä ja heitti sen baarimikon naamaan. Tämä kaatui maahan tajuttomana.<br>\n”Aika hyvä heitto”, Guartsu sanoi hilpeästi. Tappelu oli jälleen käynnissä. Viina oli piristänyt rähinää.<br>\nKaksikko tunkeutui ulos ikkunasta – tällä kertaa yksitellen. Warrek nukkui maassa kyseisen ikkunan alla. He nostivat entisen sotalordin maasta ja kantoivat hänet baarin taakse. Siellä oli aitaus. Jossa oli Muakoja. Guartsu ja Manu katsoivat toisiaan. Ja virnistivät.<br>\n<br>\nMuuan Skakdi, joka oli juuri menettänyt kolmetoista hammasta, hoipui ulos baarista. Hän meni aitaukselle lähtöaikeissa. Mutta hänen Muakansa ei odottanut häntä.<br>\n<br>\nHän oli surullinen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":624,"creator":"Jake","timestamp":"2011-01-27T13:21","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/Fjll6akwOzg/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/Fjll6akwOzg"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/Fjll6akwOzg/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/Fjll6akwOzg"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nNotfun katsoi Amazuaa. Hän tunsi lamaannuttavan, pistelevän kivun joka aaltoili koko hänen kehossaan. Tuska, minkä hän koki oli valtava. Hänellä ei ollut enään mahdollisuuksia.<br>\nAinoastaan kuolema tai antautuminen. Hän sulki silmänsä ja toivoi ettei mitään olisi tapahtunut. Hän puristi silmänsä tiukasti yhteen ja oli kohta täysin hiljainen. Yhtäkkiä hän heräsi valkoisessa huoneessa joka oli täysin tyhjä. Hän näki pelkkää valkoista silmänkantamattomiin. Sitten hän kuuli äänen.<br>\n<br>\n<br>\n\"Kuka olet?\", Notfun kysyi toiveikkaana. Hän ei tuntenut kipua enään. \"Olen eräs.. No nimeni ei ole tärkeä, mutta voin pelastaa sinut tästä pälkähästä missä olet tälläkin hetkellä, tai no itseasiassa en voi, mutta voin tarjota makkaraa. No en sitäkään, mutta ymmärrät pointtini\", valkokaapuinen hahmo sanoi.<br>\n\"...Tälläkin hetkellä? Minähän olen nyt täysin eri paikassa kuin äsken\", Notfun huomautti. <br>\n\"Itseasiassa et. Tämä tapahtuu pääsi sisällä. No kuitenkin, sinun aikasi ei ole koittanut vielä. Kohtaloasi ei olla täytetty\", hahmo sanoi. Yhtäkkiä kaikki sumeni ja muuttui erinlaiseksi. Notfun tunsi jälleen kivun jä näki palkkionmetsästäjän yläpuolellaan.<br>\n<br>\n<br>\nNotfun ponnisti, ja pääsi säteen otteesta. Hän juoksi minkä jaloistaan pääsi, mutta Amazua seurasi häntä... Notfun kuitenkin otti rommipullonsa esiin, hörppäsi sitä, ja lähti juoksuun. Amazua ei enään pysynyt perässä. \"AAHAHAHAHA AHAHAHA HAHAHAHAHA AHAHAHAHAH! Kapteeni Notfunia ei noin vain ilman rahaa saada tekemään yhteistyötä! AAAHHAHAHAHAHAHAHAAHHAHA\", Notfun nauroi ja jatkoi juoksuaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":625,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-27T16:17","content":"<strong>Klaanin saari, hevonkuusi</strong><br>\n<br>\nMatoron tummanpuhuva hahmo seisoi rantakivellä tiiraillen kiikarillaan.<br>\nTuuli oli yltynyt aamusta ja se puhalsi viileänä mereltä. Aallot iskivät rantakivikkoon.<br>\n<br>\n\"Woaah, kaksi karhuhaita taistelemassa\", hän lausahti katsoessaan merelle. Vierellä seisovi Killjoy käänsi kevyesti tönäisten Matoron pään pois mereltä.<br>\n<br>\n\"Etsimme Klaania, emme karhuhaita.\", hän totesi.<br>\n<br>\n\"Luulen näkeväni Klaanin tornin\", Matoro lausahti pieni ilon pilke sinisessä silmässään.<br>\n\"Näytä\", Killjoy sanoi välittömästi ja nappasi irtonaiset teleskooppisilmät jään Toalta. Tämä nosti valkoisen kiikarin silmilelen ja zoomasi.<br>\n<br>\nKiikaria oli harvinaisen epäkätevä käyttää manuaalisesti. Normaalisti se toimi ajatuksen voimalla naamion energialla, mutta nyt sen zoomamiseksi pitää vääntää erästä pientä ratasta laitteen sisältä.<br>\n<br>\n\"Admin-torni näkyy tuon metsän takana, lähellä rantaa.\", Joy vahvisti Matoron havainnon.<br>\n<br>\nJoukko lähti nopeasti kohti Klaania. <br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n\"Taidamme olla Lehu-metsässä.\", Kapura havainnoi ympäristöä. He kävelivät jonossa kapeaa metsätietä. Ympäristössä oli korkeita lehtipuita sekä saniaisia.<br>\n<br>\n\"Tämä saari vaikuttaa vallan mukavalta paikalta.\", Saraji totesi silmäillessään luontoa. Erilaisia raheja vilahteli metsikössä aina välillä. Taku-ankkojen ominainen <em>tak tak tak tak</em> kuului jostakin.<br>\n<br>\nSuuri tapiiri jolkotti puiden takana.<br>\n<br>\n\"Rakastan saaremme faunaa.\", Matoro sanoi.<br>\n\"Ja sivistyssanoja?\", Summer kysyi ivallisesti.<br>\n\"Kaikesta saa fiksumman kuuloista parilla sivistyssanalla. Olen oppinut sen Manulta.\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\nMatka jatkui leppoisan keskustelun merkeissä. Kuusikko ohitti erään matorankylän, josta kerrotiin matkaa Klaaniin olevan enää pari kioa.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nKlaanin suuri metalliportti aukeni sulavasti. Muurilla seissyt matoran tervehti tulijoita ja sulki massiivisen portin Klaanilaisten jäljessä. <br>\nLinnake oli korjaantunut silmissä Yö Kauhun jäljiltä. <br>\n<br>\nErinäisä matoraneja käveli kaduilla matoran-talojen lomassa. Suuri Bio-Klaanin torni kohosi koko alueen keskustassa. Sen yläosissa oli edellen näkyissä rikkinäinen seinä, josta Killjoy ja se tappajakone olivat pudonneet päiviä sitten.<br>\nNeljä klaanilaista syöttivät oven kortinlukijaan tunnuksensa ja astuivat sisään vahkikaksikon kanssa.<br>\n<br>\n\"Käväisen tutkimassa Creedyltä missä se pullo on. Luulen, että lähdemme hakemaan sitä huomenna.\", Killjoy sanoi aulassa. Hän asteli hissiin kahden vahkinsa kanssa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":626,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-01-27T20:28","content":"<strong>Arkistot</strong><br>\n<br>\nSuuren, maanalaisen kirjasto hallin sisällä oli kaksi klaanilaista. Kirjojen täyttämät hyllyt ympäröivät Domekin ja Arkistopitäjä Vaehranin joka askelta hallissa, kerroksessa ja korridoreissa.<br>\nSuuntaessaan syvemmälle arkistojen uumeniin, valot alkoivat himmeä vähitellen. Valon Toa pohti, olivatko Klaanin remonttiryhmä kitsaimpia saitureita mitä hän ei ole koskaan tavannut. <br>\n<br>\n\"Tässä ollaan; Osasto 7-A. Kaikki uusimmat ja merkittävimmät tietokirjat ovat tässä. Täältä jos mistään pitäisi löytyä sitä mitä etsit. En kyllä lupaa mitään\", Vaehran sanoi pysähtyessään suuren kirjahylly rivin eteen.<br>\nValon Toa kiitteli Vaehrania ja Tulen Toa jätti Domekin yksin kirjahyllyjen kanssa.<br>\nDomek alkoi heti ottamaan hyllyistä erillaisia kirjoja mitkä näyttivät sopivilta ja selaili niitä.<br>\nYksi nimi, tai pikemminkin lyhenne, oli hänen mielessä: \"ZMA\". Toa selaili erillaisia kirjoja ja kääröjä ja yritti etsiä minkä tahansa \"ZMA\":han liittyvän tiedon, mikä auttaisi häntä etenemään. Mutta mistään hän ei löytänyt mitään mikä liittyisi sanaan \"ZMA\". Zakaz, Zamor, Zadatth, Zivon, Zyglak... Mutta ei \"ZMA\":ta. <br>\nYhdessä kirjojen takana löydetyssä käärössä oli erillaisia reseptejä ruokiin, jossa käytetään suurimmaksiosaksi Madu-hedelmiä ja Visorakien lihaa. Monet listan ruokalajien nauttimiseen täytyy myös pitää lähettyvillään noin kymmenen gallonaa vastamyrkkyä, lääkeyrttejä ja ruoansulatus-pillereitä.<br>\nToisessa käärössä oli taas Vortixxilaisia rakkausiskelmiä, jonka laulut tuo kaikille ei-Vortixxilaisille myötähäpeää pelkästään siitä, että ovat käärön kanssa samassa huoneessa.<br>\nTunteja tuntui kuluvan, eikä Domek yhäkään löytänyt mitään mikä auttaisi häntä etenemään. Himmeiden valojen vaikutuksesta Domekin alkoi vähitellen väsyä. Ja ennen kuin Toa huomasikaan, hän sulki jo silmänsä ja alkoi vaipumaan uneen.<br>\n<br>\n<em>\"Domek.\"</em><br>\n<br>\nErittäin tuttu ääni kuului Valon Toan korvissa. Ääni, jota hän ei kuvitellut kuulevansa enään koskaan.<br>\nDomek nousi ylös ja alkoi katsomaan siihen suuntaan mistä hän ajatteli äänen kuuluvan.<br>\nDomek näki hänet. Valon Toa ei voinut uskoa silmiään ja laittoi kätensä suunsa eteen. Hän ei ole muuttunut yhtään, hän oli juuri sellainen kuin oli vuosia sitten.<br>\nMutta hän ei näyttänyt yhtä iloiselta. Hän tuijotti Valon Toaa kylmästi. Domek huomasi tämän eikä enään riemuitse.<br>\nHenkilö käänsi selkänsä Domekille ja alkoi kävelemään pois. Valon Toa alkoi juoksemaan hänen perään epätoivoisesti, mutta jostain syystä ei pystynyt liikkumaan enään eteenpäin.<br>\nYhtäkkiä Domek tunsi suunnattoman polttavan kivun hänen käsivartensa läpi. Hän käänsi katseensa taakseen eikä käsittänyt mitä näki.<br>\nAbstrakti ja suunnaton varjomainen Olento oli napannut hänet monilla tuhansilla raajoillaan Toan käsivarsiin ja samalla kietoi muut raajansa Domekin ympäri.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\"><span style=\"font-size:110%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Optima\">Valon Toa</span></span></span><br>\n<br>\nDomek ei pystynyt keskittämään ajatuksiaan. Jokin tuntui kuin olisi tunkeutunut hänen mieleensä. Jokainen avunhuuto mikä hänen suustaan ei kuulunut. <br>\nValon Toa yritti välttellä Olennon katsetta, mutta ei voinut. Sen katse oli jotain täysin selittämätöntä ja muukalaista. <br>\n<br>\n<span style=\"color:black\"><span style=\"font-size:110%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Optima\">Valon Toa</span></span></span><br>\n<br>\nVarjo-käsi läpäisi Valon Toan rintakehän. Valon Toa ei tuntenut mitään.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\"><span style=\"font-size:110%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Optima\">D o m e k</span></span></span><br>\n<br>\nDomek kaatui taaksepäin kirjahyllyyn, pudottaen kirjoja Toan päälle. Hän tärisi hieman ja hikoili. Valon Toa alkoi tunnustelemaan rintakehäänsä ja raajojaan. Ei haavaa, ei edes pienintäkään naarmua.<br>\nHän tarkasteli jokapuoleen, eikä nähnyt mitään.<br>\nDomek nousi jaloilleen ja sytytti kämmeniinsä valon leimahduksen. Ei vieläkään mitään. Domek kaatui takaisin lattialle ja yritti rauhoittaa itseään.<br>\nPian Valon Toa huomasi kirjan hänen jalkojen juurella. Hän nosti sen ja selaili sitä hetken. Se oli kirja Zakazin sisällissodasta, jonka kirjoitti useat sotaveteraanit ennen heidän kuolemaansa.<br>\nYhdessä kohdassa oli henkilötiedot useimmista sodan merkittävimmistä henkilöistä. Useat niistä eivät edes yrittäneet olla neutraaleja.<br>\n<br>\n<em><span style=\"text-decoration:underline\">Warrek</span><br>\n<br>\nNektannia vastaan taistellut sodanherra. Suhteellisen hyvä päälikkö, mutta hajamielinen juoppo, joka ei loppujen lopuksi saanut mitään aikaan. Tunnettu sodassa erikoisista taidoistaan ja tempuista. Nykyään hän on mahdollisesti jossain Zakazin baarissa juomassa itseään hautaan.\"</em><br>\n<br>\n<em><span style=\"text-decoration:underline\">Zaiggera</span><br>\n<br>\n\"Yksi Warrekin tärkeimmistä luutnanteista. Sotaisa ja helposti raivostuva nainen, mutta erittäin kuuma pakkaus. Yksi <span style=\"text-decoration:line-through\">kirjoittajista</span> kirjoittajan ystävistä yritti pokata häntä, mutta katkeutti pikkusormensa ja menetti osan hampaistaan.<br>\nNykyään hän asuu yksikseen pienessä mökissä ja ampuu kaikki jotka yrittävät lähestyä maalleen.\"</em><br>\n<br>\n<em><span style=\"text-decoration:underline\">Zaktan</span><br>\n<br>\n\"Se Pirakan penikka olisi pitänyt heittää Takea-haille.\"</em><br>\n<br>\n<em><span style=\"text-decoration:underline\">Zameckirg</span><br>\n<br>\n\"Urhea <strong>Z.S.L. Yrittäjä</strong>-laivan kapteeni ja myöhemmin amiraali. Tunnettu taisteluistaan Syväläisiä vastaan ja voitokkaista meriretkistään ja sodistaan. Kuoli uskomattoman laimeasti kun silta putosi hänen päälleen.\"</em><br>\n<br>\nDomek haukotteli hieman ja nauroi osalle tekstin sisällölle silloin tällöin. Vaikka hän ei löytäisi koskaan etsimäänsä, oli silti mukavaa lukea jotain vaihteeksi. Toan kääntäessään sivua, hän löysi jotain yllättävää. <br>\n<br>\n<em><span style=\"text-decoration:underline\">Zoorac Makhsitirilien Arsatain AKA. ZMA</span></em><br>\n<br>\nToisin kuin muut sivun henkilötiedot jotka olivat parhaimmillaan noin kolmasosaa sivua pitkä, koko sivussa ei lukenus muuta kuin ZMA:sta.<br>\n<br>\n<em>\"Zoorac Mahkhsitirilien Arsatain on sodan alkuaikoina mahdollisesti elännyt hirviömäinen Skakdi soturi, jonka pelkkä olemassaolo taisteluareenalla sai viholliset perääntymään. Ne harvat jotka selviytyivät taistelusta oli usein kuvaillut ZMA:ta lähimmäksi asiaksi oikean maailman Irnakkiin. Erään tarinan mukaan eräässä taistelussa hän kirjaimellisesti raivasi tieltään jokaisen vihollisensa ja värjäsi koko taistelukentän verellä, ilman minkäänlaista naarmua tai väsymystä. Toisen tarinan mukaan hän tappoi oman komentajansakin kun tämä erehtyi seisomaan juuri siinä missä ZMA nousi maasta esiin, eikä kukaan uskaltanut sanoa tästä mitään. Silminnäkijöiden mukaan ZMA:n keho kipinöi salamoita ja hänen kasvonssan puhdasta raivoa, mutta useat kertomukset hänen ulkonäöstään kävivät ristiriidassa toisiensa kanssa. <br>\nUseimmat vanhimmat asukkaat olivat väittäneet, että ZMA oli yksi ensimmäisiä Skakdeja, jonka Makuta itse oli luonut soturiksi.<br>\nErään mukaan yksi hänen alamaisistaan oli puukottanut tätä selkään ja heittänyt ruumiin rotkoon.<br>\nZMA:n olemassaolostaan on usein kiistelty, mutta huhujen mukaan</em><br>\n<br>\nDomek käänsi sivua, mutta vastoin hänen odotustaan seuraava sivu oli peitetty maalilla ja tsen jälkeinen sivu revitty pois. Teksti loppui siihen. <br>\nDomek selasi kirjaa uudelleen yrittäessään löytää lisää ZMA:sta, mutta kaikki mitä ylimääräinen tieto minkä hän löysi ei auttanut häntä millään tavalla.<br>\n<br>\nValon Toa alkoi pohtia lukemaansa hetken. Heillä on siis vastassaan Skakdien Mörkö itse.<br>\nEpämiellyttävä ja uskomaton ajatus, mutta se oli ainoa johtolanka mihin voi tarttua.<br>\nDomek nousi ylös ja otti kirjan mukaansa.<br>\n<br>\n\"Matka Zakaziin siis\", Domek julisti itselleen.<br>\n<br>\n<strong>Bio Klaanin satama, monia vuosia sitten</strong><br>\n<br>\n\"Olemme perillä\", Sheelika ilmoitti.<br>\n\"Kiitos oikein paljon avusta Toa Sheelika\", yksi Matoralainen kauppias kiitteli Sheelikaa lämpimästi. Hän oli auttanut Matoralaisia purkaamassa heidän lastiaan satamalle ja kuljettanut ne tavaravarastoon. Muut Matoralaiset järjestelivät viimeiset lastit paikoilleen.<br>\n\"Ilman sinua näiden purkaamiseen olisi kulunut ties kuinka kauan. Näyttää siltä, että tänään pääsemme kotiin paljon aikaisemmin kuin odotimme\", Matoralainen sanoi.<br>\n\"Ei kestä\", Sheelika sanoi hyvin elottomasti, mutta kauppias ei huomannut sitä.<br>\n\"No niin pojat, eiköhän nyt lähdetä kotiin\", Matoralainen ilmoitti kaikille muille. Muut vastasivat myöntävästi ja alkoivat suuntaamaan kauppiaan kanssa ovea päin.<br>\n\"Eipäs hoppuilla\", ääni kuului heidän takaa. Pieni Matoralainen käveli varastohuoneen keskellä lastien takaa, .<br>\nKauppias katsoi häntä päin yllättyneenä. \"Rowash, mutta... Mutta...\".<br>\n\"Luuletko etten tiedä mitä teet selkäni takana?\", Rowash keskeytti hänet ja käveli Sheelikan viereen, \"Kiitos avusta, Sheelika. En tietäisi mitä tekisin ilman sinua.\"<br>\n\"Mutta... Toa Sheelika, miksi sinä... Mitä...\", Kauppias höpisti eikä pystynyt puhumaan kunnolla.<br>\nSheelika ei vastannut ja siirsi katseensa alas maahan.<br>\nYhtäkkiä varaston sivulla oleva pieni ovi avautui ja sisään käveli useita Kiekonheittimiin aseistautuneita Matoralaisia.<br>\nKauppias ja muut alkoivat perääntymään. \"Rowash! Lupaan etten koskaan enään astu tiellesi, pyydän antaudun! Säästäkää meidät!\"<br>\nRowash tirskui itsekseen, \"Pojat! Näytäkää heille täällä oikein määrää.\"<br>\nMatoralaiset laukaisivat kiekonheittimensä. Ainoa mikä kuului oli Kauppiaiden tuskanhuudot.<br>\nSheelika kaatui polvilleen, \"Mitä minä tein. <em>Mitä minä tein.</em>\"<br>\n\"Älähän nyt Sheelika rakas\", Rowash sanoi itsetyytyväisesti, \"Pelkkiä mitättömiä tyhjäntekijöitä\".<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tietystiä syistä, ämä tapahtui vähän jälkeen edellistä viestiäni, joten tavallaan sijoittuu joko ennen tai samaan aikaan muiden viestien kanssa.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":627,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-01-27T20:31","content":"<strong>Laivaston telakka</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" class="youtube-player" type="text/html" width="140" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/vGHTOqtkOPc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/vGHTOqtkOPc</a>" frameborder="0" allowFullScreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAamu sarasti. Keetongu varusteli valitsemaansa alusta, Kirikori II:sta Nynrahin pikamatkaa varten. Alus ei ollut kovin suuri, kolmenkymmentä metriä keulasta peräsimeen, mutta siinä oli voimakkaat potkurimoottorit sivuilla ja päällä. Alus oli tehty suurimmaksi osaksi Ämkoo-vuoren rinteillä kasvavista suurista kuusista, mutta asevarustelun takia siihen oli asennettu rautaiset keula- ja peräpanssarit ja kolme Cordak-sarjatuliasetta, joiden pidennetyt piiput pilkistivät puukuoren aukoista.<br>\n<br>\nKeetongu oli valinnut mukaansa kaksi Onu-Matorania: Ontorin, joka kantoi tuhkanharmaata Pakaria ja Ternokin, jolla oli läpikuultavan violetti Kaukau. Höyryaluksilla ei voinut lähteä matkaan yksin; esimerkiksi jonkun täytyi täytellä uuneja silla aikaa kun kapteeni ohjasi.<br>\n<br>\nKeetongu antoi lähtömerkin. Matoranit heiluttivat merkkilippuja. Telakan rautaovet aukaistiin ja Kirikori II liukui ulos raidetta pitkin. <br>\n<br>\nTongu käynnisti moottorit. Männät liikkuivat. Potkurin pyörivät. Alus nousi lentoon, ensin hitaasti, mutta kiihdytti sitten ja syöksyi taivaalle. Alus kaartoi meren rannalle ja lähti sitten kohti pohjoista rannikkoa pitkin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":628,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-01-28T23:19","content":"<strong>Sukellusvene</strong><br>\n<br>\nSnowie istui sukellusveneen ohjaamossa. Hän keikutteli hiljakseen tuolillaan, ja tuijotti pimeää ohjauspöytää. Missään ei ollut valoja. Varmaan jo useamman kymmentä kertaa hän oli koettanut saada pitkänmatkan radiolähettimeen virtaa. Hänessä ei kuitenkaan ollut pahemmin sähköinsinöörin vikaa.<br>\n<br>\nHän nousi, seisoi hajamielisenä hetken paikallaan, ja istui sitten uudelleen. Sitten hän nousi taas seisaalleen, käveli hetken ympyrää, ja istui lattialle. Toimettomuus oli eräs lumiukon mieluisimmista asioista. Mutta nyt olisi pitänyt tehdä jotain.<br>\n<br>\nSnowie kurottui, ja kiskaisi huoneen nurkassa lojuvan kassinsa vierelleen. Tutuin ottein valkoiset kädet avasivat läpän, ja kiskaisivat vetoketjun auki.<br>\n<br>\nLumiukko levitti lattialle laukkunsa sisältöä.<br>\n<br>\n<em>Sen mukavan erakon vanhahtava Cordak-tussari. Panoksia jäljellä pyöreät nolla, emmekä varmaan pääse merenpohjasta pois räjäyttämällä mitään. Tai no, räjäyttäminen nyt ei ole muutenkaan minun juttuni, mutta mukava muistutus siitä, kuinka avomielisiä ja ystävällisiä tuntemattomatkin voisivat olla toisilleen.</em><br>\n<br>\nHän laski puusta ja metallista valmistetun tuliaseen maahan, ja tarttui seuraavaan.<br>\n<br>\n<em>Nazorakein valmistama tarkkuuskivääri. Hienoa mattapintaa, ladattu täyteen tainnuttavilla kuulilla. Matoran-vastarinnan esineistöä oikeastaan. Hienoa, kuinka pitkälle pelkällä päättäväisyydellä ja rohkeudella pääsee.</em><br>\n<br>\nTämän pitkän ja siron aseen jälkeinen pyssy muistutti jonkinsorttista tukkoon mennyttä höyryimuria.<br>\n<br>\n<em>Vanha painetykki. Jytyä pitäisi löytyä enemmänkin, mutta ei silti tehnyt naarmuakaan siihen nukkeheppuun. No, väkivalta ei minusta ikinä ole ollutkaan ratkaisu.</em><br>\n<br>\nSeuraava esine oli huomattavasti pienempi, ja yleisesti ottaen enemmän lumiukon mieleen kuin aseet.<br>\n<br>\n<em>Riipus tuskin on juuri minkään arvoinen, mutta se markkinapäivä... Se se oli jotain. Ensimmäinen kertani Bio-Klaanin markkinoilla. Hyviä aikoja.</em><br>\n<br>\nSnowmanin kädet siirtyivät kultaisesta ketjusta tummaan nauhaan.<br>\n<br>\n<em>Minulla on tämäkin mukana? Sinänsä hienoa, mutta ikävästi tuo mieleen sen, että tälläkin hetkellä voisin keskustella \"Everstille\" radion välityksellä, jos tuo halvatun rakkine toimisi.</em><br>\n<br>\nLumiukko kietaisi liinan päänsä ympärille ja kiristi. Hän lopetti kassinsa tonkimisen, tiesi, ettei siellä ollut mitään, mikä auttaisi heidät pois meren pohjasta.<br>\n<br>\nSnowie käveli aivan sukellusveneen etuikkunalle, ja katsoi ulos pimeyteen. Merilevääkään ei näkynyt. Lumiukko oli viettänyt elämästään \"ainakin vuoden ja kuusi neljästoistaosaa\" merten alla, eikä kokenut ikkunan takana näkyvää maisemaa niinkään masentavana. Enemmän häntä ahdisti ikkunaruutuun heijastuva apaattinen hahmo, joka ei näyttänyt lainkaan omalta hilpeältä itseltään.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<br>\nAmiraali piristyi hieman nähdessään viereensä heijastuvan hahmon ikkunaruudussa. Nuori Ylikersantti 1034 asteli varovaisesti johtajansa viereen sininen baretti päässään aavistuksen kallellaan. Amiraali kuittasi nuorukaisen kysyvän katseen tylysti.<br>\n\"Rakkauteen liittyviä ongelmia. Tuollainen kloppi ei niistä ymmärrä mitään.\"<br>\n\"Öh, kaikella kunnioituksella herra Amiraali, mutta eikö rotumme-\"<br>\n\"Kuten sanoin, ei ymmärrä mitään. Joten, toit Kenraalin viestin?\"<br>\n<br>\n1034 ojensi sinetöidyn kirjekuoren Amiraalille, ja jäi seisomaan odottavan näköisenä. Amiraali tiedusteli, että mitä 1034 oli vailla.<br>\n\"Ei, en minä mitään, luulin vain, että tuon viestin sisältö koskisi minuakin.\"<br>\n\"No, tässä seisoo, että tämä Uusi Sukupolvemme ei ole kyllin hyvä. Kuulemma jotain geenimuunteluun liittyviä ongelmia. Kenraalimme käskee meitä lähettämään koko sakin paria koekappaletta lukuunottamatta uudelleensijoitusosastolle.\"<br>\nYlikersantti katsoi kauhuissaan.<br>\n\"Mu-mutta hehän ovat jo-\"<br>\n\"Nyt, poistu häiritsemästä, ellet tahdo itse heittää koko kööriä kohtaloonsa.\"<br>\n1034 teki kunniaa, ja poistui vilkkaasti.<br>\n<br>\nNuori torakka kulki komentosillan metalliovien läpi Rautasiiven käytäviä pitkin pieneen taukohuoneeseen. Pöytien ääressä istuvat Nazorakit käänsivät katseensa kohti tulokasta.<br>\n<br>\nEnsin tuli hiljaista. Sitten alkoi supina.<br>\n<br>\nYlikersantti kääntyi kannoillaan, ja aloitti matkan kohti omaa hyttiään. Hän ei kestänyt mainettaan \"Amiraalin suosikkina\", varsinkaan, kun monien torakoiden mielestä hän ei sopinut hommaan lainkaan. Ja vaikka kukaan ei sitä ääneen sanonutkaan, kaikkien mielestä hän oli liian pehmeä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":629,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-29T09:03","content":"<strong>Klaanilinnake</strong><br>\n<br>\nMatoro istahti huoneensa nojatuoliin raskaasti. Hän katseli huonettaan. Vaalenaharmaat seinät, työpöytä täynnä papereita, pari kaappia sekä suuri arkku. Pari valokiveä katossa luovat kirkkaan valaistuksen huoneeseen.<br>\n<br>\nToa nousi hetken kuluttua ja avasi huoneensa ikkunan. Korkealta oli näkymä kauas metsiin ja vuorelle. Viileä tuulenvire tuli avoimesta ikkunasta sisään huoneeseen.<br>\n<br>\nMatoro avasi suuren kaapin ja otti sieltä erilaisia haarniskan paloja. Matoro irroitti rintapanssarinsa ja katsoi siinä olevaa reikää. Myös selkäpanssarista löytyi ikävä viilto. Musta toa heitteli huoneensa nurkkaan rikkinäisiä ja otti kaapista ehjiä haarniskan osia. Joku saisi korjata nuo joskus.<br>\n<br>\nToa kiinnitti uudet panssarit rikkinäisten tilalle ja katseli itseänsä suuresta peilistä. Puhtaan musta haarniska ilman rikkinäisä paloja. Hänen silmiinsä osuu kuitenkin väkisin hänen naamionsa. Matoro nappasi vyöstään teleskooppisilmät ja irroitti kanohi Cencordinsa.<br>\n<br>\nToa istahti pöytänsä ääreen ja nappasi muutamia välineitä pöydän hyllyköstä. Matoro käsitteli naamiota valkoisissa käsissään. <br>\n<em>\"Mitä? Tuossa on tekstiä.\"</em>, hän tajusi. Vasemmansilmän alla oli pienellä matoran-aakkosia. Tämä kohta olisi normaalisti teleskooppisilmän alla.<br>\n<br>\n<em>\"Makuta Itroz, Projekti Nimda\"</em><br>\n<br>\nSen, että kanohi oli makutoiden luoma, Matoro tiesikin. Mutta \"Projekti Nimda\"? Mitä se voisi tarkoittaa?<br>\nToa käänteli naamiota käsissään muttei löytänyt mitään muuta erikoista. Hän poisti teleskooppisilmän vääntyneet kiinnikkeet ja tunnin näpertelyn jälkeen teleskooppisilmä oli jälleen kiinni naamiossa. <br>\n<br>\nToa asetti kanohin päähänsä.<br>\n<br>\n<em>\"Nimda? Mikä se tarkalleen on?<br>\nMiten se liittyy naamioon?<br>\nMitä tämä kaikki tarkoittaa?<br>\n<br>\nMitä sillä trooppisella saarella oikein tapahtui? <br>\nSe olento puhui Nimdasta.<br>\nKaikki ei ole kohdallaan.\"<br>\n</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":630,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-01-29T10:03","content":"<strong>Klaanin saaren läsirannikko</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" class="youtube-player" type="text/html" width="120" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/yfMaLLD86Bg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/yfMaLLD86Bg</a>" frameborder="0" allowFullScreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nKirikori II kiisi rannikkoa pitkin lähellä merenpintaa. Ämköö-vuori piirtyi taivaaseen oikealla. Keetongu istui ohjaimissa ja katseli kaunista maisemaa. Aurinko nousi vuoren takaa kullaten sen korkean huipun.<br>\n<br>\nKasvavassa valossa Keetongu näki suurehkon kappaleen merellä lähellä rannikkoa. Se oli laiva, joka oli jättämässä laituria. Keetongu veti kojelaudan lokerosta suuret kiikarit ja katseli laivaa. Se oli Nazorakein sotapaatti.<br>\n<br>\nNe olivat jo rannikolla. Oliko se jo alkanut? Olivatko pohjoisen kylät kaatuneet ja marssivatko Nazorakit kohti Klaanin muureja?<br>\n<br>\nPitkään asiaa miettimättä Keetongu otti yhteyden Telakalle. <br>\n<br>\n\"Kuuleeko Tehmut? Tässä Kirikori II, Keetongu. Torakanpentujen rautapaatti edessäpäin, Ämkoo-vuoren länsipuolella. Eivät odota minua. Hyökkään. Lähetä kolme keskisuurta ja niin monta pommia kuin on varaa antaa.\"<br>\n<br>\n\"Ei ole järkevää hyökätä kimppuun suin päin! En halua tästä uutta kauhejen yötä!\" Kuului vastaus radiosta.<br>\n<br>\n\"Ne eivät odota minua. Ja nämä torakat kuolevat helpommin. Me olemme laivasto ja tämä on sotaa.\"<br>\n<br>\nKeetongu käynnisti aluksen moottorit täyteen tehoonsa ja laskeutui aivan merenpinnan yläpuolelle. Hän lähestyi torakoiden Hürfundia tutkan alapuolelta. Keetongu ei ollut ennen taistellut sotalaivoja vastaan, mutta hän ei odottanut minkäänlaista ketteryyttä alukselta, joka makasi <em>veden päällä.</em><br>\n<br>\nPäästessään ampumaetäisyydelle Keetongu käynnisti aluksen keulan sivuilla olevat Cordak-tuliaseet. Räjähtävät ammukset puhkaisivat Hürfundin rautakuoren ja sytyttivät sen miehistöhytit palamaan, mutta alus pysyi pinnalla.<br>\n<br>\nAluksen komentaja Kapteeni 360 huomasin hyökkäyksen ja käski kaikki aseyksiköt pienemmän lentopelin kimppuun. Hän oli menettänyt jo yhden laivan \"kaktus-välikohtauksen\" aikana, eikä hänellä ollut todellakaan varaa menettää toista.<br>\n<br>\nHüfundin tykit alkoivat laulaa ja Keetongu pakotettiin kauemmas. Hän sai väistettyä suurimman osan ammuksista, mutta kaksi latinkia osui viistosti aluksen keulapanssareihin, jotka kuitenkin kestivät. <br>\n<br>\nKeetongu kaarsi Kirikori II:n saaren yläpuolelle, pois tykkien kantamalta. Kolme keskikokoista Klaanin laivaston ilma-alusta näkyi jo etelässä; ne tulivat täyttä vauhtia apuun. Keetongu otti niihin yhteyttä ja käski niitä lähestymään tutkan alapuolelta samalla kun Kirikori II, joka oli suurempia aluksia ketterämpi, ohjaisi tykkitulen muualle.<br>\n<br>\nSuunnitelman mukaan Klaanin alusten tullessa Keetongu kävi uuteen hyökkäykseen. Hän sai ammuttua hajalle yhden Hürfundin kansitykeistä, mutta joutui heti pakenemaan tykkitulta. Ketterä alus sai osuman peräsimeen, mutta Keetongu sai ohjattua sen kauemmas.<br>\n<br>\nAnsa toimi. Tehmut oli käskenyt miehiä pakkaamaan aluksiin muutaman niistä vähäisistä ohjuksista, joita Klaanilla oli. Nazorakein alus ei saanut väisettyä ajoissa ja ohjukset osuivat sen kylkiin ja ohjaamoon tappavan tarkasti. Alus upposi Klaanin saaren rannikon pohjamutiin eikä sitä nähty enää koskaan.<br>\n<br>\nSinä iltapäivänä Keskiuusi kievari oli täynnä juhlivia Laivaston Matoraneja.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":631,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-01-29T10:50","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nKilljoy asteli Klaanin käytävien halki edelleen puolikuntoisena, rintakehä siteissa ja haarniska puoliksi pirstoutuneena. Muutama Matoran juoksi hänen ohitseen, mutta sen sijaan, että he olisivat tapansa mukaan mulkoilleet Killjoyta, he juoksivat iloisesti ohi ja yksi niistä jopa tyrkkäsi Killjoylle pienen uutislappusen, jossa komeili:<br>\n<br>\n<em>Viimeisin tieto: Klaanin laivasto tuhonnut Nazorak-sataman laivoineen länsirannikolla!</em><br>\n<br>\nKilljoy hymähti, hän oli tyytyväinen nähdessään, ettei Klaani levännyt laakereillaan.<br>\n<br>\nKilljoy asteli nyt tyhjän aulan läpi. Moni aulassa työskennellyt oli saanut surmansa sen kauhean yön aikana. Killjoy astui hissiin ja painoi ylimpään kerrokseen. Komentohuoneeseen saapuessaan, hän näki Tawan kumartuneen päätään pyörittelevän Creedyn ylle.<br>\n<br>\n\"En ymmärrä! Killjoy on pysynyt paikoillaan nyt jo ainakin viisi tuntia, eikä hänen pukunsa edes kestä vettä, eikai hän vain-\"<br>\n<br>\n\"Jos viitsisit tutkia myös muita valvontatauluja, huomaisit, että palasin Klaaniin jo puoli tuntia sitten.\"<br>\n<br>\nCreedy ja Tawa käännähtivät tutun äänen kuullessaan. Creedyn silmät loistivat.<br>\n<br>\n\"Sinä palasit! Olet kunnossa!\"<br>\n<br>\nTawa, joka oli yleisesti hyvin skeptinen Killjoyta kohtaan oli myös saanut hymyn kasvoilleen. \"Ovatko kaikki kunnossa?\"<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi: \"Toimme jopa pari uutta ystävää mukanamme. Toinen heistä taitaa olla parhaillaankin rekisteröitymässä Klaaniin.\"<br>\n<br>\n\"Nimdat? Kortti? Saitteko te ne?\", Creedy kysyi innoissaan.<br>\n<br>\n\"Nimda, niitä oli vain yksi. TSO on vienyt toisen Odinalle. Kortinkin saimme. Ongelmana on nyt vain se, että ne eivät ole meillä.\"<br>\n<br>\nTawa pisti kätensä puuskaan ja loi Killjoyyn katseen, josta ei tunnetusti seurannut mitään hyvää. Killjoy osoitti valvontataululle:<br>\n<br>\n\"Meillä oli pieniä Nazorak-ongelmia. Nimda on kortin ja jäljittimeni kanssa rommipullossa tuossa kyseisessä pisteessä.\"<br>\n<br>\nTawa kääntyi kohti taulua: \"Ehkä en kysy vielä mitä se tuolla tekee ja miksi, mutta meidän täytyy hakea se.\"<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi: \"Se ei ole hirvittävän kaukana, hyvällä tuurilla saamme haettua sen jo tänään, se on kuitenkin ajelehtinut kohtalaisen lähelle Klaanin rannikkoa.\"<br>\n<br>\n\"Mutta sinä et mene nyt mihinkään!\", Creedy tiuskaisi, \"Et tuossa kunnossa. Tuo puku vaatii välitöntä korjausta ja vara-osia.\"<br>\n<br>\nKilljoy kääntyi takaisin kohti hissiä nyökäten kaksikolle: \"Kuten haluat.\" Killjoy oli tosiaan saanut tarpeeksensa matkustelusta, ehkä olisi hetki aika levätä. Siitä huolimatta häntä kalvoi koko pelko siitä, että pullo olisi kadonnut...<br>\nAulassa Killjoyta juoksi vastaan Saraji, joka näytti olevan innoissaan. Hän piteli kädessään passia, Klaanin passia.<br>\n<br>\n\"Minut hyväksyttiin! Minut hyväksyttiin!\"<br>\n<br>\nKilljoy hymähti hyväksyvästi: \"Olet nyt siis virallisesti osa porukkaa. Mitäs sanoisit, jos kävisimme tuolla kahviossa? En ole itsekään käynyt siellä kuukausiin.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":632,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-29T12:44","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n\"Heips\", Matoro tervehti pirteästi ja istahti punaiseen nojatuoliin. <br>\n<br>\n\"Päivää\", vastapäätä istuvat Joy ja Sarjai vastasivat melkein samaan aikaan.<br>\n\"Kävit Creedyllä. Mitään infoa?\", Matoro kysyi, asettaen jalat suoraksi pöydälle.<br>\n\"Nimda on vähän matkan päässä Klaanista, pysynyt pitkään paikallaan.\", Killjoy kertoi.<br>\n<br>\n\"Selvä. Lähdemmekö hakemaan sitä? Minusta tämä kannattaisi hoitaa mahdollisimman nopeasti.\", Matoro kysyi.<br>\n<br>\n\"En pääse tulemaan. Mene Sarajin kanssa. Saatte Creedyltä radioitse koordinaatit.\", Joy neuvoi.<br>\n\"Aye\", Matoro kuittasi lyhyesti ja lähti eliittivahkin kanssa kahviosta.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nMatoro testaili Creedyltä, Klaanin tekniikkamatoranilta saamaansa headsettiä. Sen kantavuus olisi useita satoja kioja ja sen pitäisi toimia joka säässä. Creedy olisi hyvä ovelta-ovelle-kauppias.<br>\n<br>\nParivaljakko silmäili Klaanin satamaa. Laiturilla oli rivissä kymmeniä veneitä, joiden kimpussa pörräsi ties millaisia olentoja. Taaempana oli kalaa myyviä kojuja ja rahtikontteja satamarakennusten edessä.<br>\n<br>\n\"Miten olisi tuo vene?\", Saraji ehdotti ja osoitti metallsiella kädellään punaista moottorivenettä.<br>\n<br>\nVene kellui satama-altaassa. Se oli kirkkaanpunainen, suhteellisen suuri ja omasi suuren moottorin. Virtaviivaiseen alukseen oli maalattu siniset vauhtiraidat.<br>\nSen kannella istui raskaasti panssaroitu hahmo kalastamssa.<br>\n<br>\n\"Päivää\", Matoro aloitti. Hauta kantava hahmo kääntyi. Tämä oli punainen ja hopea hahmo, ei selvästikään toa.<br>\n<br>\n\"Päivää\", Xxonn vastasi hyväntuulisena. Hän laski onkensa veneeseen ja hyppäsi laiturille.<br>\n<br>\n\"Miten voin auttaa? Liityin Klaaniin juuri vähän aikaa sitten.\", uusi tulokas kertoi.<br>\n\"Ahaa, olet klaanilainen. Saisimmeko kyydin veneelläsi?\", Matoro kysyi. <br>\n\"Minne olette menossa?\", Xxonn kysyi.<br>\n<br>\n\"Tuota... Meillä on koordinaatit. Matkaa olisi parikymmentä kioa.\", Matoro vastasi.<br>\n\"Selvä. Saanko udella vielä... mitä menette tekemään?\"<br>\n\"Mitä jos puhutaan siitä matkalla. Rahtikonteillakin on korvat.\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\nKolmikko syöksyi veneeseen ja lähtivät avomerelle.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nMeri aaltoili rauhallisen sinisenä. Ulapalla kävi pieni tuuli ja lintuja näkyi taivaalla. Taivas oli pilvetön.<br>\n<br>\nMatoro makoili veneen perällä Sarajin ja Xxonnin ollessa veneen penkeillä.<br>\n\"Ihana ilma.\", Matoro totesi.<br>\n<br>\n\"Niin, mitä olemme menossa tekemään?\", Xxonn kysyi yhtäkkiä.<br>\n<br>\n\"Niin, joo. Tiedätkö mikä on 'Nimda'?\", Matoro kysyi, katsoen ajajaa.<br>\n\"Olen kuullut siitä puhuttavan, mutten tiedä siitä juuri mitään.\", toinen klaanilainen vastasi.<br>\n<br>\n\"Hyvä, emme mekään. Tiedämme vain settä se on mystinen artekrafti jota etsimme. Jos se päätyy vihollistemme käsiin, olemme ongelmissa.\", Matoro aloitti, muuttaen ilmettään astetta vakavammaksi.<br>\n<br>\n\"Saimme sen käsiimme Xialla. Pakomatkalla Nazorakit vangitsivat meidät ja heitimme sen mereen pullossa. Koordinaatit kertovat sen nykyisen sijainnin.\"<br>\n<br>\n\"... ahaa.\", Xxonn vastasi, vaikka hänen ilmeestään näki ettei hän ollut tajunnut ihan kaikkea.<br>\n<br>\n\"Haemme pullon ja palaamme Klaaniin. Se on näemmä jonkin saaren matalikolla.\", Saraji selvensi kartanlukijan penkiltä.<br>\n<br>\n\"Selvä.\", ohjaava Xxonn sanoi ja painoi kaasua. Moottorivene kiihdytti kohti kaukana siintävää saarta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":633,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-01-29T13:11","content":"<strong>Avomeri</strong><br>\n<br>\nValkoinen, kasvoton hahmo asteli tyynen meren pinnalla. Sen laihojen jalkojen askeleet eivät aiheuttaneet pintaan edes väreilyä. Merituulikin oli kadonnut. Kaikki tuntui kuin pysähtyneeltä, mutta valkoinen <em>tabula rasa</em> jatkoi hidasta kävelyään kohti horisonttia. Olennon uusi miekka tärähteli lievästi sen selkää vasten kävelyn tahtiin.<br>\nOlennon vasen käsi roikkui löysästi auki sen lantion vieressä, mutta oikea käsi oli kuin lukittunut nyrkiksi. Sormien välistä pilkotti jotain hopeista ja jotain sinistä.<br>\n<br>\nOlento jatkoi matkaansa pohjoiseen. Kului tunteja. Se kulki mahdollisimman kaukana kaikista lähialueiden saarista ja jatkoi matkaansa vain meriteitse. Sätkynukkemainen hahmo halusi välttää kontaktia kaikkeen elävään.<br>\n<br>\nMarionetti oli voittanut. Se oli saanut Gamman. Mestari olisi tyytyväinen.<br>\nLähetti kuitenkin eli vielä. Se saisi elää vielä.<br>\nMarionetti ei taistellut haavoittuneita vastaan. Tämä oli yksi niistä säännöistä, joita se ei antaisi itsensä rikkoa.<br>\n<br>\nNukkemainen hahmo jatkoi matkaansa tuulettomalla merellä.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Pimeys</strong><br>\n<br>\n<span style=\"color:black\"><br>\nKyllä.<br>\nSait sen.<br>\n<br>\nTiesin, että pystyisit siihen, poikaseni.<br>\n<br>\nTuo se minulle.<br>\n</span><br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Trooppinen saari, etelä</strong><br>\n<br>\nKaksi tummanpuhuvaa torakkaa käveli läpi Nazorakien eteläisen tukikohdan metallisten seinien suojaamia käytäviä. Tukikohdan valot oli sammutetttu, mutta Kädet näkivät silti. Agenttien sinisten, mekaanisten käsien molemmissa kämmenpohjissa hohti kirkkaan sininen ultraviolettivalo, joka täytti käytävät ja sai kaiken epäilyttävän ja ulkopuolisen näkymään erittäin tarkasti.<br>\nMattamustien visiiriensä läpi agentit 019 ja 020 tutkivat tukikohtaa sentti sentiltä.<br>\n<br>\nKun Kenraali oli saanut tietoonsa, mitä trooppisessa tukikohdassa oli tapahtunut, hän ei ollut ollut erityisen tyytyväinen kuulemastaan. Objektiivisesti katsottuna syy tässä tukikohdassa tapahtuneeseen täydelliseen epäonnistumiseen ei voinut olla yksin prikaatinkenraali 457:n, sillä tukikohtaa ei oltu varustettu tällaisia hyökkäysmääriä varten. Paikallisten matoranien äkillinen kapina yhdistettynä tappavan klaanilaistoan hyökkäykseen, raivokkaaseen soturimunkkiarmeijaan ja tuntemattoman kolmannen osapuolen toimiin olivat varmistaneet, että kaikki ei ollut mennyt täydellisesti.<br>\n<br>\nNyt 457:tä syötettiin parhaillaan pala palalta Äidille, tukikohdan alemmat upseerit vapisivat kauhusta ja tilanteeseen sotkeutunut Makuta Abzumo yritti valehdella parhaansa mukaan Kenraalille, kuinka epäonnistumisella ei ollut yhteyttä hänen joukkoihinsa. Käsille jäi kaksi tehtävää: ne tutkivat ja puhdistivat.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Zakaz, suolakurkkutynnyri Kuolleen Rukin tavernan ulkopuolella</strong><br>\n<br>\nSkakdi oli huutanut apua kymmenien minuuttien ajan ennen kuin oli tajunnut, että kukaan ei kuunnellut. Tavernaan oli laskeutunut hiljaisuus. Ne, jotka eivät olleet saaneet tuolista päähän ja menettäneet tajuntansa olivat todennäköisesti sammuneet jollekin baaripöydistä.<br>\nKukaan ei tulisi päästämään tätä skakdia ulos ennen aamua. Ja hän oli allerginen.<br>\nOli siis aika ottaa oikeus omiin käsiin. Skakdi laittoi kätensä tynnyrin kantta vasten, sormet edellä. Sitten se löi.<br>\nSkakdi parahti kivusta. Kansi ei ollut hievahtanutkaan. Hetken aikaa voivoteltuaan skakdi kuitenkin kasasi itsensä ja yritti uudelleen. Toinen yritys ei ollut yhtään vähemmän tuskallinen, mutta skakdi jatkaisi yrittämistä.<br>\n<br>\nSen illan aikana jostain tavernan ulkopuolelta kuultiin monen monta skarrararrrr-karjahdusta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":634,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-01-29T15:33","content":"<strong>Pieni saari Bio-Klaanin lähistöllä</strong><br>\n<br>\nXxonnin vene saapui pienelle saarelle. Veneestä nousi kolme hahmoa. Saraji, Matoro ja Xxonn. <br>\n”Tämä... Nimda, josta puhuitte. Sen kuuluisi olla täällä?”, Xxonn kysyi.<br>\n”Uskomme niin”, vastasi Saraji.<br>\n”Kiirehditään nyt etsiä sitä. Emme halua, että joku muu tulee ja nappaa sen. Ja saari ei ole kovin iso, joten saamme sen ehkä ennen Salattuja Klaanilaisia” Matoro sanoi.<br>\n”Miltä se siis näyttikään?” Xxonn kysyi.<br>\n”Se oli pieni metallinen pala pullossa”, vastasi Raj.<br>\n”Miten pieni?”<br>\n”Voi hyvä Mata Nui!”, Matoro huokaisi turhautuneena.<br>\n”Muuten, Xxonn”, Saraji aloitti ”Mikä tuo iso juttu sinun oikeassa kädessä on?”<br>\n”Siis tässä?”, Xxonn kysyi ja kohotti vasenta kättään.<br>\n”Kyllä minä tajuan, että tuossa on joku miekkaterä. Tarkoitin toista kättä!” Raj sanoi.<br>\n”Ai. Sori. En oikein tiedä, missä on vasen ja oikea. Mutta tarkoitit varmaan käsitykkiäni. Asennutin se, kun huomasin etten pysty kantamaan monta isoa tykkiä mukanani”, Xxonn vastasi.<br>\n”Minusta meidän pitää hajaantua, että löytäisimme Nimdan nopeammin”, Matoro sanoi.<br>\n”Raj, sinä tutkit itäpuolen. Xxonn, sinä tutkit pohjoispuolen. Pystyt varmaan puolustamaan itseäsi tykilläsi. Ja minä tutkin länsi- ja eteläpuolen. Ne eivät näytä kovin laajilta alueilta erillään”<br>\n”Mitä me tehdään, jos me löydämme sen?” Xxonn kysyi.<br>\n”Toin mukanani radiopuhelimia meille kaikille. Viestikää, jos löydätte sen, tai joudutte pulaan”, Matoro vastasi ja ojensi radiopuhelimet tovereilleen. <br>\nSen sanottua Saraji, Xxonn ja Matoro lähtivät eri suuntiin.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nKuljettuaan parikymmentä minuuttia, Matoro astui jonkin päälle ja viilsi jalkansa. Hän nosti jalkansa ja näki, että se oli lasinsiru. Katsottuaan eteenpäin, hän näki enemmän lasinsiruja. Hän myös huomasi suuremman lasiosan, jossa oli paperia. Hän käänsi sen ja näki, että paperinpalanen olikin etiketti.<br>\nIsoisän Wanhan Panimon Rommia, Matoro luki. Se samanmerkkinen pullo, johon hän pani Nimdan osasen!<br>\nJoku muu siis on ollut täällä Matoro ajatteli. Ja hänellä on ollut jotain tekemistä Beetan kanssa!<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nXxonnin kuljettua tunnin, hän huomasi maassa jalanjälkiä. Ne olivat tuoreita. Niissä oli pitkät kynnet. Hän päätti seurata niitä. Seurattuaan niitä hän näki monta pientä, violettia ja villiä olentoja kerääntyneinä jonkin ympärille. Hän päätti katsoa, minkä ympärille he olivat kerääntyneet. Hän ei kuitenkaan uskaltautunut tulla kovin lähelle. Vähän ajan kuluttua, yksi ällöttävistä violeteista olioista väistyi ja Xxonn pystyi näkemään jonkun metallisen jutun (kuinka yllättävää). Hän epäili sitä Nimdan Beeta-osaksi. Hän otti radiopuhelimensa ja soitti Rajille ja Matorolle.<br>\n”Kaverit”, hän aloitti. ”Luulen, että olemme löytäneet etsimämme”<br>\n”Hienoa”, Matoro sanoi. ”Kokoonnutaan saaren keskustaan. Se on kaikkein helpoin löytää....”<br>\n”Oikeasti minulla ei ole sitä vielä. Mutta tiedän kenellä se on. Tulkaa te tänne”<br>\n”Minne ”tänne”?” Matoro kysyi.<br>\nXxonn kertoi tarkalleen, missä hän on ja Saraji ja Matoro sanoivat tulevansa sinne. Xxonn jäi yksin tarkkailemaan outoja olentoja, kunnes yksi niistä huomasi hänet. Oliot alkoivat karjua ja hyökkäsivät Xxonnin päälle. Xxonn alkoi ampumaan niitä käsitykillään. Hän kuitenkin alkoi väsyä ja violetit oliot saivat otteen häneltä. Kun yksi olioista oli aikomassa viiltää hänen naamansa, julmeton pitkä miekkaterä työntyi hänen ruumistaan. Taistellessaan olioita vastaan, hän ei huomannut, että Saraji ja Matoro oli saapuneet apuun. Matoro oli taistelemassa olioita vastaan yksinään. Xx ja Raj tulivat apuun. Kun violetteja oliotia oli jäljellä enää kourallinen, he pötkivät pakoon. Xxonn huomasi, että maassa lojui heidän etsimänsä Nimba. Matoro otti sen käteensä.<br>\n”Hyvää työtä, Xxonn”, Matoro sanoi. ”Tämä on etsimämme Nimba”<br>\nKun he aiokoivat suunnata kotiin, he tunsivat, että maa heidän jalkojensa alla alkoi järistä. Sitten maan alta tuli Tuli yksi violeteista olioista. Paitsi, että hän oli paljon suurempi, kuin muut. Olio nappasi Matoron ja Nimdan ja katosi maan alle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":635,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-29T16:09","content":"<strong>Pieni saari Klaanin lähellä</strong><br>\n<br>\nMatoro raotti silmiään hitaasti.<br>\nPimeää.<br>\nHän tunsi pistävää kipua päässään ja katseli ympärilleen. Hän oli jonkinlaisessa luolassa.<br>\n<br>\nJostain kuului muminaa. Jään toa tempaisi itsensä pystyyn ja iski päänsä kiviseen kattoon.<br>\n\"Auh... Tässä on matalaa...\", hän jupisi itsekseen ja lähti kävelemään ääniä kohti.<br>\n<br>\nHän näki kymmeniä violetteja olentoja nuotion ympärillä. Suurin niistä piti valkoista metallisirua käsissään ja mutisi jotakin.<br>\n<br>\n\"Yeáàba duarêe Nimdá\"<br>\n<br>\n\"Nimdáá!\"<br>\n\"Nimdáá!\"<br>\n<br>\nMatoro kumartuu suurten kivien taa katselemaan tätä näytöstä. Oudot oliot näyttävät palvovan sirua.<br>\n<br>\nJään toa tutkii ympäristöä yökiikarillaan. Luolan reunassa on köysitikkaat, luultavasti maan pinnalle. Luola on valaistu useilla soihduilla ja suurella nuotiolla. Seinissä on useita erilaisia aseita ja seinässä roikkuu jokin hahmo.<br>\n<br>\nMatoro miettii parasta toimintavaihtoehtoa. Hän avaa radionsa ja alkaa kuiskia.<br>\n\"Olen niiden luolassa. Ne näyttävät palvovan sirua\"<br>\n\"Ahaa... Me kaksi hajaannuimme saarelle tutkimaan. Minä löysin sen pullon osien luota sen Killjoyn sinne asettaman jäljittimen ja sen avainkortin siitä kiinni. Vain Nimda puuttuu\", Sarajin ääni vastasi Matorolle.<br>\n<br>\nSilloin violettien olentojen äänet lakkasivat. Oli hetki hiljaisuutta, kunnes yksi huusi \"KíLAAÂ\". <br>\nOlennot nappasivat aseet ja lähtivät juoksemaan ympäri luolaa.<br>\nMatoro painautuu kivien taa entistä tiukemmin, sulkien radion. Hän asettaa toisen kätensä miekalleen.<br>\n<br>\nOlentojen outo mutina kuuluu suurhekossa luolassa. Matoro kurkistaa nopeasti nuotiolle, suurella olennolla on edelleen siru.<br>\n<br>\nJään Toan päässä alkoi kehkeytyä suunnitelma.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><br>\n<iframe title="YouTube video player" class="youtube-player" type="text/html" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/yVV7_Yyv6nE?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/yVV7_Yyv6nE?rel=0</a>" frameborder="0" allowFullScreen></iframe><br>\n</body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nEräs violetti olento käveli kohti kiviä, joiden takana Matoron oli piilossa. Sillä oli kädessä verinen tikari, ja violetit muodottomat kasvot katsoivat vertahyytävästi eteenpäin.<br>\n<br>\nSilloin ilmassa kuului viuhahdus ja alkoinen jalka iskeytyi kovaa olennon päähän, kaataen sen. Matoro syöksyi kattoon harppuunan varassa, huitaisten itsensä jalat edellä suurinta violettia olentoa päin. Tämä sai potkun rintaansa ja kaatui, jolloin Matoro syöksyi maahan, kierähti sivuun erään olennon hyökkäykseltä ja nappasi valkoisen sirun maasta. Jään Toa syöksyi sivulle sivaltaen miekallaan yhden olennon asekäden katki.<br>\n<br>\nVioletit olennot huusivat kovaa Nimdaa ja syöksyvät Matoroa kohti.<br>\nJään Toa vilkaisi taakseen, hänen ja köysitikkaiden välissä oli vielä monta vihollista. Toan nopea elementti-isku kaatoi violetteja hirviöitä samalla kuin tumma toa syöksyi pakoon muita. Hän nappasi köysitikkaista kiinni ja lähti kiipeämään.<br>\nToa ehti hypätä juuri ajoissa maan pinnalle; jos hän olisi viivytellyt, kolme heittokeihästä olisivat lävistäneet hänet. Toa lähti kovaa juoksuun metsään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":636,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-01-29T16:44","content":"<strong>Bio Klaanin saaren rannikko</strong><br>\n<br>\nDomek nuolaisi sormeaan ja piteli sitä ilmassa hetken. Hänen huivinsa liehui väsymättä, tuuli oli selvästikin hyvin kova. <br>\nAaltojen huumaava ääni kävi kilpaa lokkien ulvonnan kanssa. Domek piteli toisessa kädessään lierihattua tiukasti, ettei se karkaisi ilmanvirtauksen mukana.<br>\nIlmansuunta oli oikea.<br>\nValon Toa käveli rannan takana olevaa tiheää pensaikkoa päin. Hän työnsi ja nosti pois kasviston edestään, paljastaen veneen sen alta.<br>\nDomek otti veneen päältä lojuvat pyöreät puukepit ja teki nistä radan joka johti aluksen suoraan mereen.<br>\nToa nosti maston valmiiksi ja hyppäsi kannelta pois työntämään venettä veteen.<br>\nDomek puski kaikella voimallaan venettä ja sai sen viimein työnnettyä pois pensaiden välistä keppiraiteelle.<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" class="youtube-player" type="text/html" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Kuc2v9KfSUc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Kuc2v9KfSUc</a>" frameborder="0" allowFullScreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nAlus liukui yllättävän nopeasti raidetta, jolloin Valon Toa joutui juoksemaan mereen päin kiitävää venettä perään.<br>\nAlus pääsi veteen. Domek hyppäsi veneen kannelle ja nosti purjeen esille. Valon Toa otti karttansa ja kompassinsa esiin ja alkoi etsimään sijaintiaan ja kohdettaan. Auringonvalo heijastui kompassista, mutta se ei estänyt häntä. Domek vilkaisi hetken kannella olevaa lierihattuaan ja laittoi sen heti veneen edessä olevaan pieneen laatikkoon turvaan. Sijainnin tarkistettua Domek otti peräsimen ohjauksen ja käänsi sen kello yhteentoista, suuntaen aluksen pohjois-koiliseen päin, suoraan Zakazin saarta. <br>\n<br>\n\"Täältä tullaan Zoorac. Ole varuillasi\", Domek ilmoitti päättäväisenä.<br>\n<br>\n<strong>Bio Klaanin Linnoitus</strong><br>\n<br>\nTawa katseli ulos Tornin ikkunasta. Alhaalla Klaanin asukkaat olivat siltikin rakennustöiden parissa. Tawa huokaisi ja asettui työpöytänsä ääreen. Visokki oli yhäkin kateissa. Sähkön Toa toivoi parasta ja yritti olla miettimättä asiasta keskityäkseen olennaiseen. Sheelikan kuulustelu ei ole edennyt yhtään. Edes Samen ja Bladiksen \"Hyvä kyttä, paha kyttä\"-rutiinikaan ei saanut mitään irti.<br>\nTawa mietti hetken Sheelikan kertomusta. Oliko se tosiaan hänen syytä?<br>\nEi, teit vain mitä sinun piti, Tawa mietti itsekseen. Et olisi voinut tietää.<br>\nAdmin jatkoi paperitöiden raivaamista.<br>\nJuuri silloin oveen koputettiin. Sähkön Toa antoi luvan ja sisään käveli Moderaattori Same.<br>\n\"Domek on kateissa\", Same ilmoitti yhtä vakavalla äänensävyllään.<br>\n\"Tiedän sen\", Admin vastasi, \"hän jätti tämän viestin\". Tawa kaivoi esiin pienen paperilapun ja näytti Moderaattorille, \"hän sanoi lähtevänsä pois hetkeksi ja että se on hyvin tärkeää\".<br>\n\"Yksinkö? Mutta eihän voi lähteä yksin matkoille\", Moderaattori väitti.<br>\n\"Tiedän, siksipä käskin Bladen lähettämään jonkun seuraamaan häntä\", Tawa kertoi.<br>\nSame oli vähemmän kuin tyytyväinen tästä tiedosta.<br>\n<br>\n<strong>Domekin veneen päällä olevassa arkussa, jonka päällä Domek istuu juuri nyt</strong><br>\n<br>\n\"... Huaah, missä minä olen?\"<br>\n<br>\n<strong>Tuntematon</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" class="youtube-player" type="text/html" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/ymyjbpwSujk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/ymyjbpwSujk</a>" frameborder="0" allowFullScreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nToa Chakra heräsi. Hänen päätä särki erittäin paljon kun hän yritti muistella mitä oli tapahtunut.<br>\nMetalliolennot. <br>\nNyt hän muisti mitä tapahtui; Metalliolennot hyökkäsivät Bio Klaaniin ja tuhosivat Linnoitusta. Hän yritti saada kontaktia muille, mutta joutui niiden Olentojen hyökkäämäksi.<br>\nToa Chakra huomasi pian jotain olevan pielessä. Kaikki oli sumeaa ja sinistä ja hän leijui limaisen nesteen sisällä.<br>\n<br>\n\"Kas, olet viimein herännyt\", ääni kuului ja Toa Chakra näki edessään sumean, mustan siluetin. Toa Chakra ei voinut liikuttaa käsiään ja jalkojaan nesteen sisällä, puhumisesta puhumattakaan.<br>\n\"Olenkin jo toivonut pitkään tutkia täysiveristä Toaa kuten sinua\", siluetti puhui taas, \"mahdollisuudet ovat loputtomat\".<br>\nSamalla Chakran silmiin ilmestyi useita muita, paljon kookaampia siluetteja viereen.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Tiedotus: Mestari Z.M.A, yksi Klaanin ryhmistä ovat palanneet Klaanin saarelle.\"</span></span>.<br>\nChakra tunnisti äänen heti. Se oli Metalliolento. Chakra alkoi panikoida.<br>\n\"Mitä? He ovat jo perillä?\", siluetti vastasi yllättyneellä sävyllä, \"näyttää siltä, että meidän on kiristettävä aikatauluamme. Onko \"Substanssi Kraxi\" valmis?\"<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: Kyllä\"</span></span>, Metalliolento vastasi.<br>\n\"Hienoa, tiedät mitä tehdä\"<br>\n<br>\nMetalliolennon siluetti katosi Chakran silmistä. Koneiden ääni kuului taustalla ja neste alkoi muuttua.<br>\nHetken päästä, Chakra huusi.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tietyistä syistä, tämäkin tapahtuu vähän ennen muiden viestejä tai samaan aikaan. Tämä tapahtuisi noin samaan aikaan kuin muut edelliset kaksi viestiäni. Saatatte sanoa, että tämä on päätä särkevää, mutta uskokaa minuun: Se sattuisi vielä enemmän jos en kertoisi.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":637,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-01-29T20:13","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nIltapäivä oli jo pitkällä, mutta aurinko paistoi yhä kirkkaasti. Koko saari tuntui kylpevän valossa. Metsät näyttivät hehkuvan vihreyttä, vuorten valkoiset huiput säteilivät valkoista valoa ja meri kimalteli. Jostain kuului lokkien ääntä. Summerganon seisoi Klaanin linnakkeen muurilla ja katseli sen ympärillä levittäytyviä alueita. Saari tuntui suunnattoman kauniilta ja metsät tuntuivat kutsuvan Summerganonia kävelylle, mutta silti hänen katseensa tuntui väkisin kääntyvän merelle. Sillä jossain siellä oli yhä hänen ystäviään. Paljon nähtävää ja koettavaa. Vaikka hän oli levännyt hyvin, tunsi hän itsensä jotenkin likaiseksi ja väsähtäneeksi. Ja kävellessään sisään hän näki heijastuksen itsestään eräässä peilissä. Summerganon näki ruhjotun haarniskansa, tahrautuneen naamionsa ja ne pienet ruhjeet siellä sun täällä. Xialla silkkihansikkaat oli riisuttava, mutta nyt turvallisessa ja kotoisessa Klaanissa Summerganon tunsi säänpieksemän ja hieman kovia kokeneen ulkomuotonsa ja fyysisen vammojen hieman painavan. <br>\n<br>\nSummerganon meni huoneistoonsa ja katsoi seinään nojaavia aseitaan. Ne olivat hyvässä kunnossa, mutta Kapura voisi teroittaa ja huoltaa ne, jos hänellä on aikaa, Suga ajatteli ja uppoutui hetkeksi mietteisiinsä. Hän ajatteli Klaanin kuulumisia. Taistelu Nazorakien laivastoa vastaan oli päättynyt voitokkaasti, mutta Nazorakit kostaisivat vielä. Summerganon halusi auttaa siinä taistelussa sitten joskus. Nyt hän heitti haarniskansa lisäosat pois ja asteli ulos ja käveli rantaa pitkin. Hän ajatteli tulevaisuutta Klaanissa, mutta pian hänen ajatuksensa ohjautuivat häneen itseensä. \"Kapura pistäköön ahjonsa kuumaksi, kohta tulee tilaus.\", hän sanoi ääneen ja pysähtyi kuin seinään. Suga suuntasikin askeleensa kohti Kapuran pajaa. \"Tarvitsen uudeksi taotun kevyen haarniskan.\", hän ajatteli kävellessään. <br>\n<br>\nAuringon viimeiset säteet värjäsivät taivaan punaiseksi ja meri kimalteli kultaisena. Siellä jossain oli Matoro Xxonnin kanssa, mutta Summerganonilla ei ollut aavistustakaan siitä, millaiseen seikkailuun he olivat joutuneet. Tai siitä, mitä monet muut urheat klaanilaiset puuhailivat. Sillä samalla kun monet sankarit matkasivat kohti uusia seikkailuja, asteli Summerganon Klaanin rannoilla lepuuttaen itseään ja ajatelleen tulevaa. Summerganon olisi taas pian mukana toiminnassa, ainakin niin hän toivoi lähestyessään Kapuran pajaa auringon laskiessa takanaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":638,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-01-29T22:32","content":"<strong>Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\nKonguboss lähti kävelemään etelään väsyneenä Lehu-metsästä kohti linnoitusta. Aurinko oli jo laskenut aikoja sitten. Oli yö. Metsässä oli erittäin sykkää ja hyvä jos näki eteensä. Toa näki. Matoran oli antanut hänelle valokiven, jota Toa voisi käyttää pimeällä.<br>\n<br>\nKonguboss tunsi, että jokin seurasi häntä. Hän ei tiennyt mikä, mutta karmivalta se tuntui. Hänen päässään soi koko aika \"I'm coming for you\", mutta Toa tiesi, että se on vain hänen päässään soivaa kuvitelmaa. Toa katsoi takanaan oleviin puskiin ja näki, että jokin liikahti. Konguboss säikähti.<br>\n<br>\n\"Kuka siellä?\" Toa kyseli peloissaan.<br>\n<br>\nMitään ei kuulunut. Oli aivan hiljaista. Toa jatkoi matkaa. Hän käveli eteenpäin ja huomasi punaiset silmät kurkistavan puskasta. Toa lähti juoksemaan pakoon hädissään. Toa kuuli taas ääniä, tällä kertaa se oli naurua. Toa vapisi pelosta. Hän ei kyennyt juoksemaan paljoa jalkavammansa takia. Hän oli saanut sen tappelussa majatalossa. Pian Toa tiesi saapuvansa Bio-Klaaniin. Hän oli aivan varma.<br>\n<br>\nPian hän saapui Bio-Klaanin linnoitukselle.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nKonguboss ihmetteli, mikä ihmeen jättiportti oli hänen edessään. Toa näki erään Turagan, joka kävili ohitse.<br>\n<br>\n\"Anteeksi\", Toa kysyi, \"miten tästä pääsee sisälle?\"<br>\n\"Et pääse, jos et ole Klaanin jäsen.\"<br>\n\"Mikä ihmeen 'klaani'?\"<br>\n\"Anteeksi\", Turaga korjasi, \"Klaani.\"<br>\n\"Isolla kirjaimella?\"<br>\n\"Juu.\"<br>\n\"Ahaa\", Toa mietiskeli ja huomasi Turagan häipyneen.<br>\n<br>\nPortti aukesi. Portinvartiat Pakua ja Tewku avasivat portin. Toa älysi, että Turaga oli kehottanut vartijoita avaamaan portin. Turaga oli aistinut jotain hyvää ja erityista hänessä. Pakua toivotti Toan tervetulleeksi. Toa lähti etsimään itselleen majapaikkaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":639,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-30T08:42","content":"<strong>Nazorakien pesät</strong><br>\n<br>\nKeltamusta skakdi käveli rivakasti pitkin synkkää käytävää. Hän piti kynsissään suurehkoa paperinivaskaa joka oli kaikkea muuta kuin siististi järjestelty.<br>\nGaggulabio istahti kiviselle tuolille ja iski paperit pöytään. Hän alkoi käydä niitä läpi kelmeässä valossa.<br>\n<br>\n<em>Metorakk<br>\nTehtävä: tutkia Xian tilanne, eliminoida klaanilaiset<br>\nTehtävän status: tuntematon, todennäköisesti epäonnistunut<br>\n</em><br>\nGaggulabio murahti. Hän ei ollut kuullut mitään varakomentajastaan. <br>\n<br>\n<em>Werekk<br>\nTehtävä: tuhota matoranien vastarinta<br>\nTehtävän status: epäonnistunut<br>\n</em><br>\nKiven skakdi murahti jälleen. Joku yksittäinen toa oli saapunut paikalle ja tuhonnut kaiken.<br>\n<br>\n<em>Amazua<br>\nTehtävä: Hankkia virus #176<br>\nTehtävän status: suorittamassa tehtävää<br>\n</em><br>\nGaggulabion ilme kääntyi hymyyn. Tämä palkkionmetsästäjä osasi hommansa.<br>\n<br>\n<em>NINJA-ryhmä<br>\nTehtävä: siivota Gaggulabion työhuone<br>\nTehtävän status: keskeneräinen</em><br>\n<br>\nSkakdikomentaja myhäili. Hän oli pistänyt ryhmänsä siivoojiksi usean epäonnistumisen jälkeen. <br>\n<br>\nGaggulabio iski paperinivaskan pöytään ja lähti huoneestaan. Kun Amazua saisi tehtävänsä suoritettua, kaikki olisi paremmin.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nToa Kapura käveli leppoisasti Klaanin käytävillä. Tulen Toa oli matkalla kohti huonettaan. Koko saari kylpi valossa ja aurinko lämmitti saarta. Rannikolla tosin tuuli oli yltynyt, muttei liikaa.<br>\n<br>\nKapura avasi huoneensa oven. Hänen huoneensa oli suuri ja puukalustettu. Lattialla oli suuri punainen matto. Suuren ikkunan edessä oli punaiset verhot.<br>\n<br>\nKapura käveli avaran huoneensa läpi ja avasi tummuneen metallioven. Asepajassa loimusi pienellä liekillä ahjo, ja sen vieressä oli alasin. Huone oli sekava, aseita, aseenpuolikkaita ja metalliharkkoja lojui siellä täällä.<br>\n<br>\nToa oli napannut tilauksensa oveltaan ja selasi niitä nyt. <br>\n<br>\nEnsimmäisenä listalla oli Summerganonin tilaus; kevyt kokohaarniska.<br>\nTämän jälkeen oli useita matoranien pienempiä tilauksia. <br>\n<br>\n<strong>Saari Bio-Klaanin lähellä</strong><br>\n<br>\nMatoro makasi äänettömänä kasvillisuuden seassa. Violetteja olentoja juoksi välillä metsässä eikä hän uskaltanut lähteä liikkeelle.<br>\n<br>\nToa otti pienen radion vyöstään ja kytki sen päälle.<br>\n\"Saraji? Xxonn?\", hän kuiski radioon.<br>\n\"Niin?\", vastasi Äksän ääni.<br>\n\"Olen jossainpäin saarta piilossa. Sain Nimdan. Jos teillä on kaikki, käynnistäkää vene ja kiertäkää saarta, koitan päästä rannalle.\", Matoro neuvoi.<br>\n\"Selvä...\", kuului vastaus. Sitten radiosta kuului juoksuaskelia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":640,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-01-30T09:17","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nAamu oli jo noussut vihreä Toa käveli hassusti ja iloisesti tietä eteenpäin, ehkä vähän helpottuneenakin. Toa kysyi hänen ohitse kävelevältä Matoranilta saako Klaanista majapaikkaa. Matoran opasti Toan respalle.<br>\n<br>\n\"Kiitos\", Konguboss pyysi, mutta Matoran oli jo häipynyt. Samalla hän ihmetteli mihin kaikki katoavat.<br>\n<br>\n\"Hei\", respa-täti-2 puhi kohteliaasti, \"haluatteko huoneen?\"<br>\n\"Kyllä\", Toa vastasi kohteliaasti, \"kiitos.\"<br>\n\"Huone 169\", respa-täti-2 kertoi ja ojensi kortin, \"toinen kerros.\"<br>\n<br>\nToa kiitti ja lähti kävelemään yläkertaa kohti. Hän nousi rappusia ylös. Samalla hän huomasi erään punamustan pimeyden metsästäjän käveleveän kohti itseään. Konguboss otti puukkonsa esille.<br>\n<br>\n\"Varovaisesti kaveri tai käy huonosti\", pimeyden metsästäjä varoitti ja jatkoi matkaa.<br>\n<br>\nToa pisti puukkonsa piiloon ja jatkoi myös matkaansa. Pian hän saapui omaan kerrokseensa ja alkoi etsimään huonettaan. Hän löysi huoneen. Toa avasi oven ja siellä oli televisio päällä, jossa hänet toivotettiin tervetulleeksi Bio-Klaanin linnoitukseen. Hän istuutui huoneessa olevaan säkkituoliin. Pian hän huomasi kirjeen pöydällä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":641,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-01-30T09:43","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n\"Mistäköhän tuo tyyppi oli saanut noin laadukkaan puukon...\"<br>\n<br>\nKilljoy käveli portaat ylös kuudenteen kerrokseen. Saraji oli pyytänyt häntä viemään hänen tavaransa tämä uuteen huoneeseen. Seitsemäs kerros, Killjoy kirosi sitä ettei ottanut hissiä.<br>\n<br>\nSaavuttuaan perille, Killjoy avasi oven 600 ja astui sisään. Killjoy hymähti nähdessään Sarajin asunnon. Vain kaksi huonetta, makuuhuone ja olohuone. <br>\n<br>\nOlohuoneessa oli valmiina yksi nojatuoli ja pieni televisio. Killjoy asteli laitteen luokse ja kytki sen päälle. Klaanin ainoalta kanavalta ei kuitenkaan tullut mitään. Killjoy päätteli sen johtuvan Klaanin studion remontista. <br>\n<br>\nKilljoy veti Sarajin pienen tarvikekotelon esiin ja asetti sen tämän pöydälle. Tämän jälkeen hän kääntyi kannoiltaan ja asteli takaisin käytävälle. Hän ei kuullut pienenpientä inahdusta, joka kuului kotelosta Killjoyn poistuessa.<br>\n<br>\nTällä kertaa Killjoy otti hissin ja palasi takaisin aulaan. Uusi respa-toa oli jo aloittanut työnsä. Ohikulkiessaan Killjoy vilkaisi tämän uuden, selkeästi kokemattoman naispuolisen toan nimilappua. <br>\n<br>\n\"Ruki, ne hakemukset menevät suoraan Tawalle. Älä turhaan koeta lajitella niitä.\"<br>\n<br>\nRuki nosti päänsä ja katsoi kohti puhujaa, hän sävähti nähdessään Killjoyn puhuvan hänelle.<br>\n<br>\n\"K-kiitos ja te olette?\"<br>\n<br>\n\"Killjoy. Oletko uusi?\"<br>\n<br>\nRuki nyökkäsi. \"Minut palkattiin kolme päivää sitten. Tawa sanoi, että tarvitsemme uuden, koska... koska edellinen k-kuo...\"<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi. \"Hoidat varmasti työsi hyvin. Muuten, jos tänään puheillesi tulee Saraji-niminen tyyppi, kerrotko hänelle, että tulee Kaja-Wahiin mökilleni. Sinne pääsee suoraan, kun kävelee Gukko-farmilta pohjoiseen.\"<br>\n<br>\nRüki nyökkäsi ja kirjasi asian ylös. Hän nosti hymyn kasvoilleen, katsoi suoraan Killjoyyn, selvitti kurkkunsa ja asiallisesti ilmoitti: \"Kiitoksia teille ja hyvää päivänjatkoa.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":642,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-01-30T11:02","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nPäivä oli koittanut ja Konguboss oli levännyt huoneessaan rauhassa. Hän päätti lähteä kävelylle. Hän otti korttinsa pöydältä ja lähti kävelemään rappusia alas respaan, jossa hän löysi erilaisia esitteitä Bio-Klaanin saaresta. Konguboss otti niitä mukaansa. <br>\n<br>\nToa oli myös saanut repun respasta, johon hän voisi laittaa tavaroitansa. Repussa oli tällä hetkellä veitsi, valokivi, vesipulloja ja esitteitä. Hän otti repustaan esitteen, jonka otsikkona oli \"Hae Gukkosi meiltä\". Toa ajatteli, että se sopisi hänelle. Samalla hän sai takauman, kun hän oli vielä Matoran.<br>\n<br>\n<em>\"Hei, Konguboss\" Matoran komensi hädissään, \"tule alas sieltä heti!\"<br>\n\"Mitä?\" Konguboss ihmetteli \"Lennän vain Gukkoa.\"</em><br>\n<br>\nTakauma loppui ja Toa oli hämillään. Hän lähti matkaan Lehu-metsän halki Gukko-farmille. Metsässä oli tällä kertaa valoisaa ja rauhallista, mutta hän muisti silti yön tapahtumat. Pian hän saapui farmille.<br>\n<br>\n<strong>Gukko-farmi</strong><br>\n<br>\n\"Tervetuloa Gukko-farmille\", ääni kuului.<br>\n\"Kiitos\", Toa pyysi, \"haluaisin Gukon.\"<br>\n\"Minkälaisen Gukon haluat?\" Gukon kouluttaja kysyi.<br>\n\"Minä haluaisin hyväkuntoisen\", hän aneli.<br>\n\"Meillä on juuri sopiva sinulle\", Matoran kertoi, \"mutta minulla olisi sinulle tehtävä.\"<br>\n\"Minkälainen tehtävä?\" Toa kysyi. \"Saako siinä lentää Gukolla?\"<br>\n\"Kyllä\", Matoran vastasi. \"Sinun pitää pelastaa eräs ystäväni, joka ei ole palannut Zylag-luolista. Pelkään, että hän ei voi hyvin. Luolat sijaitsevat poihjoisella puolella saarta, enemmän luoteessa.\"<br>\n\"Tottakai minä autan\"<br>\n\"Kiitos\", Matoran sanoi, \"saat Gukon ilmaiseksi, jos tuot hänet elävänä.\"<br>\n\"Tietenkin\" Toa vastasi. \"En minä ystävää yksin jätä.<br>\n\"Näkemiin.\"<br>\n<br>\nToa kiipesi punertavan Gukon selkään ja lähti matkaan. <br>\n<br>\n<strong>Gukko-farmilta luolastoon</strong><br>\n<br>\nHän lensi komean mount Ämkoon yli. Pian hän saapui ei-kenenkään-maalle. Siellä oli aivan kuivaa ja kuumaa. Vuorelta tuleva kylmä ilma saattoi vähän viilentää aavikolta tuntuvaa paikkaa, mutta silti tuntui kuumalta. Toa ja Gukko väsyivät kummatkin. Väsynyt Toa kaivoi repustaan kaksi vesipulloa. Toisen hän joi itse ja toisen antoi Gukolle. He saapuivat luolaston yläpuolelle. He laskeutuivat.<br>\n<br>\n<strong>Zyglak-luolasto</strong><br>\n<br>\n\"Minä lähden nyt pelastamaan sen Matoranin ystävän\", Toa sanoi Gukolle. \"Älä huoli, minä en jätä sinua.\"<br>\n<br>\nKonguboss kiipesi roikkuvaa narua pitkin alas luolastoon. Hän ihmetteli, että oliko joku täällä. Hän aisti, että hän ei olisi yksin siellä. Hän älysi, että jos Matoranin ystävä olisi kiivennyt natusta alas hän olisi jo palannut. <br>\n<br>\nToa alkoi kuulla taas samoja ääniä kuin yöllä. Konguboss otti vihreän kirveensä esille. Hän kuuli murinaa ja huomasi jotakin. Hänen edessään oli erittäin suuri Teräkaivaja, jolla oli kirkkaan punaiset silmät. Konguboss ei epäröinyt vaan lähti juoksemaan pakoon laittaen kirveensä takaisin selkään. Onneksi hän oli nopea ja ketterä. Hän juoksi niin lujaa kuin pystyi. Pian hän kaatui. Hän kaatui harmaaseen Kanohiin. Konguboss tiesi, että se oli Hau. Hän pisti sen reppuunsa ja huomasi, että Teräkaivaja suuntasi taas hänen suuntaansa. Toa juoksi pakoon henkensä edestä. Kivet lensivät Kongubossia päin, mutta hän vain väisti ne kuin mitään ei olisi edes suunnannut Toaa päin. Pian hän huomasi pienen tunnelin, johon Rahi ei mahtuisi. Siellä oli valoa ja naamionsa menttänyt Toa.<br>\n<br>\n\"Kuka sinä olet?\"<br>\n\"Minä?\"<br>\n\"Sinä\"<br>\n\"Aa\", Toa kertoi, \"minä olen Troopperi. En ole päässyt täältä pois, koska tuolla on tuo Teräkaivaja. Yhtään Zyglakia en ole vielä nähnyt.\"<br>\n\"Hyvä näin\", Konguboss totesi, \"Toivottavasti ei törmätäkään.\"<br>\n<br>\nPian luolastosta kuului taas mörinää. Konguboss ojensi löytämänsä Haun Troopperille.<br>\n<br>\n\"Häivytään täältä\"<br>\n<br>\nToat lähtivät juoksemaan isolle aukiolle mistä näkyi valoa. Ilman Toa tiesi, että Gukko pystyisi laskeutumaan sinne. Toa vihelsi, mutta ei tullut heidän luokseen. Konguboss tiesi, että jokin on vialla.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":643,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-01-30T18:07","content":"<strong>Pieni saari Bio-klaanin lähistöllä</strong><br>\n<br>\nXxonn pani radiopuhelimensa pois.<br>\n<br>\n\"Oliko se Matoro?\", kysyi Saraji.<br>\n\"Kyllä\", Xxonn vastasi, \"hän sanoi, että pitäisi mennä veneseen ja kiertää saari\"<br>\n\"Hyvä\", Saraji sanoo, \"Hän on siis päässyt niitten luolasta ihan yksin\"<br>\n\"Kiiruhdetaan nyt sitten veneeseen\"<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nMatoro juoksi violetteja olentoja pakoon. Hän oli kyllästynyt tappelemiseen. Hän vain keskittyi pääsemään nopeammin rantaan. Xxonnin ja Sarajin piti hakea hänet sieltä. Yksi olioista kuitenkin saavutti hänet, ja Matoron oli pakko jäädä tappelemaan. <br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nÄksä ja Raj ajoivat nopeasti veneellä saaren toiselle puolelle. He suunnittelivat, miten pelastaisivat Matoron. Saraji kysyi, jos Xxonnilla olisi ampuma-aseita piilossa hänen veneessään. Hän saattaisi tarvita yhden<br>\n<br>\n\"Minulla taisi olla jossain piilossa pari\", hän vastasi, \"otan ne esiin, kun saavutaan perille\"<br>\n<br>\nParin minuutin päästä, he alkoivat kuulla villejä huutoja metsästä. Xxonn pysäytti veneensä ja he katsoivat tarkemmin. He näkivät tumman hahmon juoksemassa takaperin ja viiltelemässä violetteja olioita. Se oli Matoro. Xxonn kävi nopeasti hakemassa yhden aseen ja heitti sen Sarajille. Hän itse otti käsitykkinsä käyttöön.<br>\n<br>\n\"Nopeasti, Blacksnow!\", Raj huusi, samalla, kun ampui vieläkin-anonyymeja-violetteja-olentoja.<br>\n<br>\nXxonn hyppäsi veneestä, otti käsiteränsä käyttöön ja alkoi viilellä niitä, samalla kun Saraji auttoi Matoroa veneeseen. Kun Matoro oli veneessä, Äksä hyppäsi myös nopeasti veneeseen, käynnisti sen ja lähti liikkeelle. Veneeseen jäi vielä pari olentoa, joita hän heitti yli laidan.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n\"Oletko kunnossa?\", Saraji kysyi Matorolta.<br>\nXxonn ohjasi venettä.<br>\n\"Jooo. Ihan kunnossa\", Matoro vastasi, mutta kun hän yritti nousta, hän tunsi todella viiltävää kipua kehossaan.<br>\n\"No\", Matoro jatkoi, \"kaikkein tärkeintä on, että saimme Beetan\"<br>\nMatoro otti vyöstään pienen metallisen sirun ja näytti sen.<br>\n\"Mitäs seuraavaksi?\", Xxonn kysyi.<br>\n\"Ensin pitää löytää muut osaset\", Matoro vastaa, \"ja sitten tuhota ne kaikki\"<br>\n\"Okei....\", Xxonn vastasi, vaikka oli vähän ymmällään vieläkin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":644,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-01-31T15:46","content":"<strong>Pieni saari Klaanin lähellä, rannikko</strong><br>\n<br>\n\"Mutta muiden osien löytämiseen ei kannata nyt uhrhata ajatusta; ainakaan vielä.\", Matoro lausahti kevyesti Äksälle. \"Mennään vain Klaaniin.\"<br>\n<br>\n\"Selvä.\", Xxonn sanoi ja painoi kaasun pohjaan. Punainen moottorivene lähti kiitämään merta pitkin.<br>\n<br>\n\"Kun sinua niin se Nimda kiinnostaa, voinhan kertoa mitä siitä tiedän.\", Matoro aloitti, nojaten leppoisasti veneen reunaan. Nyt hän oli kartanlukijan paikalla Sarajin istuessa takana.<br>\n\"Meillä on tiedossamme kolmen sirun sijainti. Yksi meillä, yksi Pimeyden Metsästäjillä Odinalla ja Ämkoo on Snowien kanssa hakemassa yhtä eräältä lähiseudun trooppiselta saarelta.\", Matoro aloitti, ottaen luentoäänensä käyttöön.<br>\n<br>\n\"Tähän mennessä ainakin Klaaniin hyökänneet metalliolennot ovat puhuneet Nimdasta.\", hän jatkoi. <br>\n<br>\n\"Ja luulen, että pelissä on henkilöitä joista emme tiedä mitään. Emme tiedä Nimdasta juuri mitään.\"<br>\n<br>\nXxonn kuunteli kiinnostuneena. Merellä ei tarvinnut paljoa ohjailla. Muussa tapauksessa he olisivat todennäköisesti jo törmänneet johonkin.<br>\n<br>\n\"Tuota, voisitko keskittyä ajamiseen? Koneosani hajoavat täydellisesti vedestä. En halua, että ajamme kariin.\", Saraji sanoi Äksälle takapenkiltä huolestuneena. <br>\n<br>\n\"Okei\", uusi Klaanilainen lausui huolettomana ja keskittyi ajamiseen.<br>\n<br>\nKoneen moottori hurisi kovaäänisesti taustalla meren kohistessa. <br>\nMatoro nojasi käteensä veneen laitaa vasten. Hän katseli kauas horisonttiin. Aurinko laskisi sinne parin tunnin kuluttua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":645,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-01-31T18:21","content":"<strong>Zyglak-luolasto</strong><br>\n<br>\n\"Hyvä Rahini\", tuntematon ääni sanoi, \"Lopeta nuo ärsyttävät pienet oliot\"<br>\n<br>\nTeräkaivaja syöksyi kohti Troopperia ja Kongubossia. Ilman Toa kiipesi kielekkeellä ja lähti liitäen pelastamaan Troopperin. Toa sai otettua kiinni hänestä, mutta Konguboss ei kuitenkaan kestänyt kantaa toista Toaa pitkään, joten hän joutui tiputtamaan tulen Toan kesken matkan kielekkeelle, jossa hän olisi edes vähän aikaa turvassa.<br>\n<br>\n\"Löysitkö muuten köyteni?\"<br>\n\"Ai\", Kongbuoss huomasi, \"se oli siis sinun\"<br>\n\"Juu\", Tulen Toa hymähti.<br>\n<br>\nIlman Toa väistöi kiveä, joka lensi häntä päin. Samalla hän huomasi Gukon lentävän luolan sisälle. Toa oli helpottunut, mutta jotain tapahtui. Gukko ei ollutkaan ystävällinen vaan lähti lentämään suoraan Toaa päin. Hän ihmetteli mitä ihmettä oli tekeillä. Samalla tulen Toa ampui sähköpulssipistoolilla lintua, jolloin se putosi alas.<br>\n<br>\n\"Ette pärjää Raheilleni\", ääni kuului.<br>\n\"Kuka olet?\", Konguboss kyseli peloissaan, \"Mitä sinä haluat?\"<br>\n\"Rahaa\"<br>\n\"Maksetaanko sinulle?\"<br>\n\"Joo\"<br>\n\"Häh?\"<br>\n\"Joo\"<br>\n\"Häh?\"<br>\n\"Joo\"<br>\n\"Häh?\", Konguboss raivostui, \"NYT LOPETA TUO PELLEILY!\"<br>\n\"Joo\"<br>\n<br>\nToa otti esiin kirveensä ja alkoi kanavoida elementtivoimiansa. Samalla tunnelista alkoi kuulua outoja ääniä.<br>\n<br>\n\"Voi pyhä Mata Nui!\" ilman Toa huomasi.<br>\n\"Samat sanat\", tulen Toa yhtyi mielipiteeseen.<br>\n\"APUUUUUUUUUUUVAAAAAAA!\", ääni huusi.<br>\n<br>\nSamalla lauma Zyglakeita juoksi päin Rahia, Toia ja henkilöä, jonka ääni kuului.<br>\n<br>\nHe kaikki lähtivät juoksemaan. Jopa Teräkaivajakin lähti pakoon, kun taas Gukko lähti lentoon. Toat menivät koloon, josta Konguboss löysi Troopperin. Pari Zyglakkia seurasivat heitä koloon.<br>\n<br>\n\"Tiesitkö, että Zyglakit voivat levittää orgaanista Protodermis-tautia ja he käyttävät tikareita ja keihäitä?\" Troopperi kysyi toiselta Toalta.<br>\n\"Nytkö sitten kerrot tuon?\"<br>\n\"Seuraa tänne\", tulen Toa selitti, \"Zyglakit eivät mahdu tästä ja saavumme saman kokoiselle aukiolle kuin äsken\"<br>\n<br>\nToat livahtivat koloon ja pääsivät aukoille. Gukko oli lentänyt aukiolle myös.<br>\n<br>\n\"En tiennyt, että Gukot ovat näin viisaita\", Konguboss oivalsi.<br>\n<br>\nToat nousivat Gukon selkään ja lähtivät pakoon Zyglakeita.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n\"Rahi jyrää Zyglakit!\"<br>\n<br>\nTeräkaivaja lähti jyräämään Zyglakeita, mutta ei mennyt pitkään Rahi kaatui maahan kuolleena. Henkilö, <em>jonka nimeä en ole vielä kertonut teille</em>, lähti juoksemaan pakoon Zyglakeita, mutta yksi tikareista, jonka Zyglak heitti osui häneen. Hän lähti pakoon omalla Gukollansa luolastosta vahingoittuneena. Hän saattoi saada tartunnan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":646,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-01-31T20:33","content":"<strong>Avomerellä</strong><br>\n<br>\nKeskellä merta, Domekin vene purjehti pohjois-koiliseen päin. Tuuli oli rauhoittunut hieman eikä ulvonnut enään yhtä kovaa kuin lähtiessään ja aallot olivat paljon tyynempiä.<br>\nLokkien äänet kaikuivat veneen ympärillä.<br>\nValon Toa katsoi taakseen Klaanin saareen päin, eikä nähnyt enään muuta kuin noin nyrkin kokoinen läikkä veden päällä.<br>\nDomek tunnusteli ilmaa uudestaan sormellaan. Tuuli puhaltaa juuri oikeaan suutaan, Valon Toa päästi kätensä peräsimestä hetkeksi ja nousi ylös puuarkun päältä.<br>\nYhtäkkiä, arkku avautui ja sieltä putkahti Matoralainen. Domek melkein putosi veneestä tästä tapahtumasta.<br>\n<br>\n\"Huaah, viimein ulkona!\", Matoralainen henkäisi helpottuneena ja hieroi hieman päätä.<br>\n\"Mitä... Kuka... KUKA HIIVATTI SINÄ OLET?! MITÄ TEET TÄÄLLÄ?!\", Domek kyseli kovalla äänellä arkussa olevaa Matoralaista.<br>\n\"Öhm, anteeksi. Nimeni on Pegghu. Olin, öhm, kävelyllä\", Pegghu vastasi hieman hätiköivästi.<br>\n\"Keskellä iltaa.\"<br>\n\"Öh, niin.\"<br>\n\"Kaupungin ulkopuolella.\"<br>\n\"Palasin serkkuni luolta.\"<br>\n\"Matoran kylä on lännessä. Veneeni idässä.\"<br>\n\"Minulla on huono suunnantaju.\"<br>\n\"Ja silti löysit tiesi serkkusi luokse.\"<br>\n\"... Öh, mutta silti nukahdin veneesi arkun sisään\"<br>\n\"Joka oli pensaiden piilossa.\"<br>\n\"Löysin sen sattumalta.\"<br>\n\"Oli myös mukavaa sinulta piilottaa sen takaisin kasvistoon.\"<br>\n\"Öh... katsos...\"<br>\n\"Pois paatistani.\"<br>\n<br>\nDomek otti Pegghun käsivarsista kiinni. Pegghu alkoi hätäilemään entisestään.<br>\n\"EI! Älä! Minä olen vain eksynyt Matoralainen! Mitä minä muka tekisin teille?!\"<br>\n\"Jaa-a, ei sitä koskaan tiedä\", Domek sanoi välinpitämättömästi ja alkoi pidellä Pegghua veneen yli, \"Kai osaat uida takaisin?\"<br>\n\"OKEI! MINÄ TUNNUSTAN!\", Pegghu huusi, \"Olen vartiomies Klaanista! Moderaattori Blade lähetti minut tarkkailemaan sinua koska lähdit yksin ilman lupaa! En halunnut tätä itsekään! Minä vannon sen!\"<br>\n\"Hienoa, että tunnustit\", Domek sanoi ja päästi Pegghun takaisin veneen päälle. Valon Toa laittoi arkun kiinni ja asettui takaisen sen päälle.<br>\n\"Eli siis\", Pegghu aloitti, \"minne olemme matkalla? Kuinka kauan ennen kuin olemme perillä\"<br>\n\"Zakaziin\", Domek vastasi, \"ainakin noin kaksi päivää\". <br>\n\"... Miksi Zakaziin?\", Pegghu näytti huolestuneelta.<br>\n\"Tärkeä asia hoidettava\", Domek sanoi ja alkoi katsomaan veneen sivussa olevaan pieneen arkkuun, \"hyvin tärkeä asia.\"<br>\n<br>\n<strong>Bio Klaanin Linnoitus</strong><br>\n<br>\n\"Hei Same! Tarvitsen sinua keksimään Toa ryhmällemme uusi teema\", Takaman huusi Moderaattorin perään.<br>\n\"Mitä, taas? Vastahan te aloitte käyttämään sitä ajoneuvo-teemaanne?\", Same vastasi.<br>\n\"Niin, mutta olemme jo käyttäneet ajoneuvo-teemaamme jo noin kaksi kertaa peräkkäin. Vaihtelu virkistää.\"<br>\n\"Miksette odota kunnes Domek palaa ja keksii teille uuden teeman? Hän on parempi näissä kuin minä\"<br>\n\"Mutta en voi odottaa. En halua käytää tätä saman tyylistä trikoota kaksi kertaa.\"<br>\n\"Miksi käytätte niitä naurettavia trikoita? Miten ne muka auttavat?\"<br>\n\"Miten niin?\"<br>\n\"Unohda. Miksette sitten käyttäisi jotain aiempaa teemaanne? Kuten tuota Lintu-Rahi tai taruolento-teemaanne? Minä pidin niistä erittäin paljon ...mikä on hieman uskomatonta.\"<br>\n\"Okei, mutta emme tiedä mitä hyvää ryhmäasentoa voisimme käyttää. Itse haluaisin ryhmäasentoa 6-E, mutta Pohakin mielestä 9-B on parempi. Kowabrasta taas 2-C.\"<br>\n\"... Miksi teidän on pakko käyttää ryhmäasentoja?\"<br>\n\"Miten niin miksi?\"<br>\n\"Ääh, unohda. Tehkää mitä haluatte, älkää enään kysykö minulta näistä\", Same huokaisi, \"mutta voisit sentään vähentää noita räjähdyksiä. Ne saattavat vahingoittaa siviilejä\".<br>\n\"En lupaa mitään\", Takama sanoi ja lähti pois.<br>\n<br>\n<strong>Bio Klaanin Selli</strong><br>\n<br>\nSheelika kuuli askelien ääniä kaukaa sellinsä sisällä. Harvoin Klaanin tyrmässä oli tarpeeksi hiljaista kuulemaan jonkun askelien äänen toistuvan läpi. Tämä oli yksi niistä päivistä.<br>\nUsein tähän aikaan osa tyrmän vangeista olivat ruokasalissa ja toinen osa sellin sisällä nukkumassa. Näin pystyttiin välttämään hallitsemattomista vankilakapinoista. <br>\nRiippuen rikoksista, osa vangeista eivät edes pääse ruokasaliin vaan joutuivat syömään likaisista astioista, joita annetaan vangeille pienistä oviaukoista.<br>\nSheelika päätti valita toisen vaihtoehdon. <br>\nVaikka hän olikin Toa, hän ei siltikään halunnut jakaa samaa huonetta sadan muiden vankien kanssa.<br>\nHetken kuluttua, askeleet pysähtyivät ja hopeanvaaleanpunainen Toa GT pilkisti sellin eteen.<br>\n\"Moi!\", Toa tervehti pirteästi. Sheelika ei vastannut.<br>\n\"Toin muuten evästä tänne jota voisit syödä, jos on nälkä\", GT ilmoitti iloisesti, \"muuten, mikä olikaan nimesi?\"<br>\n\"... Miksi olet täällä?\", Sheelika viimein kysyi, \"mitä oikein yrität?\".<br>\n\"Miten niin?\", GT kysyi harmittomana.<br>\n\"Miksi haluat puhua kanssani? Etkö tiedä mitä olen tehnyt?\", Sheelika jatkoi.<br>\n\"En tiedä mitä olet tehnyt\", GT myönsi, \"mutta näytät ihan mukavalta ihmiseltä, siksi haluan puhua kanssasi.\"<br>\n\"Minäkö? Mukava ihminen?\", Sheelika toisti hieman ymmällään, \"ihmisten ulkonäkö huijaa aina, kuten ihminen itsekin\".<br>\n\"Niin noh, mutta et ainakaan huijaa minua nyt\", GT hymyili.<br>\nSheelika hiljeni.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":647,"creator":"Jake","timestamp":"2011-02-01T15:10","content":"<strong>Bioklaani, linnakkeen kahviossa.</strong><br>\n<br>\nJake rullasi kahviossa. Killjoy sattui istumaan siellä juuri kahveeta juomassa. Jake pani merkille että se ei ollut kahveeta vaan kuumaksi keitettyä sinolia. \"Hei Kilikka, katsoppas tämä\", Jake vinkkasi Killjoylle ja rullasi tuolille ja istahti tämän viereen. \"No mitäs sinulla on?\", Killjoy kysyi. \"No minulla olisi tämä\", Jake sanoi ja näytti kirjaa Killjoylle. Kun tämä taas katsahti kirjaan, hän mottasi Jakea silmään. \"Ai! Mistä hyvästä tuo oli?\", Jake kysyi mutta sattui vilkaisemaan kirjaa ja tajusi. \"Aaii.. Joo, tuo kuuluu kirjaani. Älä ota henkilökohtaisesti\", Jake sanoi. Kirjan takakannessa luki nimittäin \"Painu helv*****n\". \"Selvä. No, mikä teoksen nimi on?\", Killjoy kysyi. \"Se on Jaken käsikirja ei kellekkään. Se on tällä hetkellä universumimme huonosti myydyin teos, koska a) Se maksaa hitosti ja b) Sen takakannessa lukee \"Painu helv*****n\", Jake selosti. \"Seelvä. Klaanin ylläpito on oikeastaan järjestämässä Kohlii-turnausta, joten jos kopioisit noita iltapäivään mennessä muutamia kymmeniä kappaleita, voisit myydä niitä siellä\", Kertoi Killjoy. \"Hienoa, sen teen\", Jake sanoi ja rullasi pois.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Eräs kapakka merenrannassa</strong><br>\n<br>\nNotfun juosti läähättäen sisään ovesta. \"Herrat, olen Notfun. Jos tänne juoksee kaapuhemmo, sanokaa että menin tuonne päin. Jätän tänne naamioni lisäosat ja vähän muuta plus muutan nimeäni, joten jos ette kertoisi sille kaapuhemmolle että kävin täällä\", Sanoi Notfun irrottaen maskistaan happiputken reiän, ledvalot ja kompassin. Sitten kanohi mukautui normaaliin muotoonsa, saastuneen haun näköiseksi maskiksi. Notfun otti tiskiltä pullon rommia ja lähti kapakasta samanlaisella ryminällä kuin tulikin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":648,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-02-01T15:11","content":"<strong>Bio-klaanin satama</strong><br>\n<br>\nXxonnin vene saapui satamaan. Veneen omistaja hyppäsi veneestä laiturille ja solmi sen. Sitten Matoro ja Saraji hyppäsivät myös laiturille. Matkan aikana, Matoro oli ehtinyt toipua kivuistaan.<br>\n<br>\n\"Kiitoksia kyydistä, Äksä\", Matoro kiitti Xxonnia, \"mitä aiot nyt tehdä?\"<br>\n<br>\n\"No, veneeni on vähän kolhiintunut\", Äksä vastasi, \"Joten sitä pitää nyt vähän korjailla. Taidan sitten vahata sen lopuksi. Sen jälkeen ehkä pelaan vähän pokeria tavernassa tai sammun sohvalle kotonani\"<br>\n<br>\n\"Okei\", Matoro vastaa.<br>\n<br>\n\"Mutta jos lähdette metsästämään toista Nimban osasta, niin silloin voisin auttaa. Soittakaa vain minulle.\"<br>\n<br>\n\"Tehdään niin. Tai jos joku muu aikoo metsästää sitä, niin voin lähettää sinut hänelle.\"<br>\n<br>\n\"Se olisi kivaa\", Xxonn vastasi.<br>\n<br>\n\"Hyvä on sitten\", Matoro sanoi, \"Nähdään sitten\"<br>\n<br>\nSen sanottua, Matoro ja Saraji lähtivät poispäin ja Äksä jäi etsimään veneenkorjaamisvälineitään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":649,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-01T16:18","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nMatoro käveli Klaanin laajaa pääkäytävää pitkin. Hän ohitti kymmenittäin puuovia ja laajoja ikkunoita, joista tuli illtapäivän viimeisiä auringonsäteitä sisään käytäville, saaden varjot tanssimaan sinisellä lattiamatolla.<br>\n<br>\nToa asteli avoimesta ovesta sisään Admin-oveen. Hän katsoi seinän ilmoitustaulua.<br>\n\"Ahaa, vain Tawa paikalla. Mihinhän se Gurkkukin on kadonnut?\", Matoro totesi ja koputti Tawan työhuoneen oveen.<br>\n<br>\nMatoro avasi oven varovaisesti ja otti pienen valkoisen sirun vyöllään roikkuneesta pussista.<br>\n<br>\n\"Päivää, tässä on se siru.\", Matoro aloitti kohteliaasti ja ojensi Nimdan palan Tawan työpöydälle. <br>\n\"Kiitos, Matoro.\", naispuolinen salaman Toa vastasi ja otti sirun itselleen.<br>\n<br>\n\"Tämä löytyi eräältä Klaanin lähellä sijaitsevalta saarelta. Siellä oli myös olentoja jotka näyttivät palvoneen tätä sirua.\", Matoro kertoi.<br>\n<br>\nToa aikoi myös mainita naamionsa kirjoituksesta, mutta päätti olla vielä hiljaa. Hän käveli ulos työhuoneesta jonne Tawa jäi yksin. Hän oli huolissaan Klaanista, ja se näkyi.<br>\n<br>\nMyöhemmin Matoro antoi myös Nimdan kanssa haetun Avainkortin Sarajille, ja pyysi tätä viemään kortin Killjoylle. <br>\n<br>\n<strong>Gaggulabion työhuone</strong><br>\n<br>\nYhtäkkiä, NINJOJA.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":650,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-02-02T22:09","content":"---<br>\n<br>\n<strong>VERSTAAN LOKI</strong><br>\nToisena päivänä helmikuuta Suuren Hengen vuonna...<br>\n<br>\n...Feterraksi kutsutun olennon panssaria on mahdotonta saada auki ruumiinavauksen suorittamiseksi. Olen kokeillut metallista vipuvartta (sorkkarautaa), sähkövirtaa ja jopa räjähteitä; mikään ei ole saanut sitä edes raolleen...<br>\n<br>\n...luovuttaa. Tarvitsemme lisää tietoa näistä olennoista ja niiden heikkouksista. Sitä voisimme saada kuoren sisältä, mistä päädymmekin umpikujaan. Kuten sanottua, on mahdollista että joissain tietyissä, tarkkanrajatuissa olosuhteissa voisi saada...<br>\n<br>\n...rosiinipelle, Verstas.<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\n<strong>Sinisten Käsien luona ja/tai Verstaassa</strong><br>\n<br>\nDox tuijotti pimeyttä. Hän tunsi lukemattomat kourat, jotka möyrivät hänen aivoissaan. Siniset kourat... Tuntosarvet...<br>\nHänen teki mieli huutaa.<br>\n<br>\nValo.<br>\n<br>\nValo syttyi pimeyteen.<br>\n<br>\nHän kulki sitä kohti.<br>\nHän oli huoneessa. Tai ei se oikeastaan ollut huone, se oli tila. Ääretön, valkoinen, tyhjä tila. Aivan tyhjä se ei kuitenkaan ollut; sillä oli lattia. Lattiaa ei kuitenkaan tahtonut erottaa ympäröivästä valkeudesta.<br>\nLattia tuntui kylmältä hänen jalkojensa alla. Hän tähysti horisonttiin.<br>\n<br>\nMissä hän oli?<br>\n<br>\nMissään ei ollut mitään. Ei yksinkertaisesti mitään.<br>\nDox istahti maahan ja mietti, mitä nyt tekisi. Miten pääsisi kotiin. Ja mitä ne torakoidit tahtoivat?<br>\nVastaus tähän kysymykseen tuli hänen itsensä suusta, sitä tiedostamattaan:<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n...Nimda?<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\nDox ei ehtinyt ihmetellä tätä sen enempää kun taivaanrantaan ilmestyi jo jotain outoa. Jonkin oudon ilmestyminen vaikutti hyvin kummalliselta, sillä niiden olisi pitänyt näkyä jo paljon pidemmästä matkasta kuin jossa ne nyt olivat.<br>\nNe olivat tummia, erikorkuisia hahmoja, suuri lauma. Ne olivat selvästikin tulossa häntä kohti, sillä ne näyttivät pikkuhiljaa kasvavan.<br>\nNiiden korkeus vaihteli noin metristä kymmeneen metriin. Toiset liikkuivat huojuen kahdella jalalla, kun taas osa kulki useammalla.<br>\n<br>\nLähemmäksi tultuaan ne saattoi tunnistaa mekaanisiksi olennoiksi.<br>\n<br>\nDox ei tiennyt mitä ajatella.<br>\n<br>\n[spoil]Comeback. Pyrin nyt aktivoitumaan taas ropessa. Huomenna lisää.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":651,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-02-03T16:08","content":"<strong>Paja</strong><br>\n<br>\nSummerganon astui sisään hämärään, ahjojen tulien heikosti valaisemaan pajaan. Pajan punainen valo ja avonaisesta ovesta näkyvä punertava iltataivas saivat koko maailman näyttämään katoavan hetken ajan punaiselta ja hämärältä, mutta kun aurinko viimein laski ja taivas tummeni, jäi Paja punertavaksi valopilkuksi rauhallisen ja valottoman illan keskelle. Toki Klaanin ikkunoista näkyi valon kajo, mutta se ei tuntunut kovin vahvalta. <br>\n<br>\nPajan punaisessa hehkussa näkyi Kapuran varjo, joka oli vielä työn touhussa, näpertämässä jotain. Kapura, tuo taitava takoja, taistelussa sisukas ja mahtava tyyppi kääntyi tulijaan päin.<br>\n<br>\n\"Kas, hei Suga! Mitäs sinä?\", Kapura kysyi.<br>\n\"Hei vain. Eipä tässä mitään kummempia, ihan hyvää kuuluu. Miten itse jakselet?\", vastasi Summerganon.<br>\n\"Hyvin minäkin. Pikku näpertely ja Klaanin suorastaan parantava rauhallisuus ja kotoisuus tekevät ihmeitä matkasta rasittuneelle.\", kuului Kapuran vastaus. <br>\n\"Tulin pyytämään pientä palvelusta, korvausta vastaan tietenkin. Asia koskee aseistustani, joka... no, ei ole ihan parhaassa terässä Xia-reissun jälkeen.\", Summerganon puhui ja antoi katseensa kiertää Pajan tulen valaisemilla seinillä. Monenlaisia työkaluja siellä roikkui ja joitakin Kapuran takomia aseita.<br>\n\"Ahaa. Ymmärrän. Teroitan aseet käden käänteessä. Ja panssarisikin kaipaisi huoltoa, vai?\", sanoi Kapura virne kasvoillaan.<br>\nSummerganoniakin hymyilytti, sillä Kapura oli osunut oikeaan. \"Jep, jos siitä ei ole liikaa vaivaa. Sillä vaikka nyt on rauha jonkin aikaa maassa, on minulla tunne, että jossain vaiheessa hyväkuntoiset aseet ja pätevä panssarointi nousevat arvoon arvaamattomaan.\", hän sanoi ilahtuneena siitä, että Kapura vaikutti suostuvaiselta.<br>\n<br>\nKapura katsoi hetken Sugan hieman kolhiintuneita välineitä, joita hän oli mukanaan tuonut. \"Juu, haarniskankin korjaus onnistuu. Ja katsotaan sitä korvausta myöhemmin, ehkä palvelus palveluksesta.\", sanoi Kapura välineitä tarkastellen.<br>\n\"Jos niin tahdot. Näkemiin sitten!\", Summerganon sanoi ystävällisesti ja kiitteli vielä lämpimästi. Ja sitten hän käveli ovesta pimenevään yöhön. Ja lisäsi vielä ovelta: \"Älä pidä kiirettä, minulla ei ole mikään hoppu vihollisia listimään, ainakaan vielä.\"<br>\n<br>\nKapura nyökkäsi hymyilleen ja siirsi Sugalta saamansa tavarat, haarniskanpalaset ja kaksi miekkaa työpöydälle. \"Hm, Sugan kirves joutui jonnekin Xialla, joten tekaisenpa sellaisenkin.\", Kapura mutisi, mutta ei käynyt vielä työhön. Se saisi odottaa yön yli, sillä Kapura asteli ovesta ulos ja suuntasi katseensa Klaanin kauniiseen ympäristöön, joka tuntui nukkuvan rauhallista unta. Oli hiljaista ja rauhallista, mutta Klaanin valppaus ei nukkunut, vaan piti yhä silmällä linnaketta ja jossain seikkaili tälläkin hetkellä Klaanilaisia, vaaroja uhmaten.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":652,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-02-03T16:45","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center><i>Kuu auringolta taivaan varastaa.<br><br>\nHorisontti punertaa.<br><br>\nOlen valmis savuiseen<br><br>\nyöilmaan astumaan.<br><br>\n<br><br>\nMaa nukkuu unta kaiken peittävää.<br><br>\nTänä yönä selviää<br><br>\nsalaisuudet jotka maailmankaikkeudenkin avaavat.<br><br>\n<br><br>\nHuuma joka siivillensä nostaa lentämään,<br><br>\nkuuma elinvoima sekoittaen pään.</i></center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Viitsishitkö lopettaa?” Warrek sanoi. ”Lauluäänesi on karmaiseva.”<br>\nManu näytti loukkaantuneelta.<br>\nGuardian pudisti päätään heidän vieressään.<br>\n<br>\nHe istuivat kivellä <em>kaukana baarista</em> ja katselivat tähtiä. Sitten Manu sanoi yhtäkkiä:<br>\n”Olen ollut kuukauden ilman saunaa… Sellainen syö miestä.” Skakdit olivat hiljaa. Hetken kuluttua Warrek sanoi:<br>\n”Guardian”, *hik*, ”en olisi uskonut, että liikut <em>Makutan</em> seurassa. Luulin sinun olevan itseään kunnioittava Skahdi.”<br>\n”Skahdi…” Manu mutisi. Guardian oli hiljaa. Lopulta hän sanoi:<br>\n” Warrek. Sinuna en puhuisi huonossa seurassa liikkumisesta.”<br>\n”Et kai shinä suinkhaan vihjaile mitään, Guartsu, ystäväiseni?”<br>\n”En toki”, Guardian sanoi kylmästi. Manu päätti ottaa tilanteen haltuunsa.<br>\n”Mitä, jos minä tarjoaisin sinulle ryypyn jossain toisessa baarissa?” hän ehdotti Warrekille. Tämä katsoi häntä epäluuloisena, mutta näytti selvästi harkitsevan.<br>\n”Montako tuoppia?”<br>\n”Montako juot?” Warrek näytti ponnistelevan ajatellessaan tilannetta.<br>\n”Liian hyvä tarjous”, Warrek tuhahti. Manu hymyili. Warrek lähti saapastelemaan kohti asutusta Manu kannoillaan. Guardian huokaisi ja seurasi.<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien luolasto</strong><br>\n<br>\nMakuta Abzumo ei ollut mielissään vakoojiensa tiedoista. Sekä Avde että kenraali salasivat jotain häneltä. Hän halusi mieluiten pitää kaikki langat kynsissään, mutta hänen kumppaninsa eivät olleet luotettavia. Oli aika alkaa etsiä seuraavaa Nimdan sirua. Ilmeisesti klaanilaiset olivat saaneet Nazorak-tukikohdan sirun.<br>\n<br>\nMakuta saapasteli jälleen 001:n toimistoon. Tämä murahti ja kääntyi hänen puoleensa.<br>\n”Mitä nyt olet vailla?”<br>\n”Minä tahtoisin… tehdä pieniä kokeita.”<br>\n”Anteeksi?”<br>\n”Minä olen luoja.”<br>\n”…”<br>\n”Kyllä vain. Ja minä luon. Lisää.”<br>\n”…?”<br>\n”Steve, älä kyseenalaista.”<br>\n”Minä olen kenraali 001.”<br>\n”Ei, Steve. <em>Minä olen isäsi.</em>”<br>\n”Mitä pirua?”<br>\n”Käytän siis hieman labraa, jos sallit.”<br>\n”Käytä”, 001 tuhahti. ”006 ei ole saanut mitään aikaan koko viikkona.”<br>\nAbzumo hymyili ja katosi sitten ovesta. 001 kääntyi takaisin papereihinsa. Siniset kädet olivat saaneet työnsä päätökseen trooppisessa tukikohdassa.<br>\n<em>Hienoa</em>, 001 ajatteli. <em>Nyt minulla on aikaa keskittyä polttavampiin asioihin.</em><br>\n<br>\nAbzumo käveli kohti tunnelin päätä, joka sijaitsi eräällä pienellä saarella kymmenisen kilometrin päässä pääsaaresta. Hän nousi ylös kivisen rakennuksen sisällä. Muutama torakka nukkui vartiossa. Abzumo katseli paikkaa. Kiviset, rumat seinät olivat matalat – Abzumo löi päänsä kattoon. Torakat olivat töhrineet seinät täyteen graffiteja luullessaan, että kukaan ei juuri koskaan käyttänyt sitä uloskäyntiä. Mutta juuri nyt Abzumo tarvitsi sitä, ja torakat saivat maksaa hengellään.<br>\n<br>\nHetken Makuta odotteli. Sitten hän kuuli ulkoa askelia. Kolme vaimeaa koputusta kuului puisen oven takaa. Makuta avasi sen. Lyhyt, punainen Skakdi, joka pukeutui mustaan, hupulliseen viittaan, seisoi oven takana.<br>\n”Anteeksi, että myöhästyin tämän pienen hetken, herrani”, Sakdi sanoi. Makuta hymyili.<br>\n”Ei se haittaa, Moltraz, jos sinulla on haluamani tieto.”<br>\n”Tietysti.” Skakdi kaivoi pienestä repustaan paperikäärön, jonka hän sitten ojensi Makutalle. Tämä otti käärön Moltrazilta ja alkoi lukea sitä. Moltraz odotti kärsivällisesti. Luettuaan koko tekstin Makuta hymyili ja yhtäkkiä käärö liehahti mustiin liekkeihin. Moltraz hätkähti.<br>\n”Saat seuraavan tehtävän, ystäväiseni”, Abzumo sanoi edelleen hymyillen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":653,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-02-03T17:00","content":"<strong>Meri, T'haokin lounas</strong><br>\n<br>\nSuuri merihirviö, yksi ensimmäisistä Raheista ja äärimmäisen nälkäinen olento, T'haok lillui meressä imien planktonpitoista vettä jättimäiseen kitaansa. Olennolle kelpasi ravinnoksi niin korallit, kalat kuin kasvitkin ja se lappoi pyyntilonkeroillaan ruokaa moniosaiseen ja alati liikkuvaan kitaansa. <br>\n<br>\nT'haok piti elämästään Zyglakien aluksena. Nämä oudot liskot huolehtivat hänen puhtaudestaan, ja pitivät poissa tunkeilijat jotka pystyisivät vahingoittamaan häntä. Zyglakit myös toivat aina välillä Matoran-kyläläisiä T'haokin kannelle, uhrasivat niitä jumalalleen Rhak'elakkille ja antoivat sitten T'haokille ruuaksi. T'haok piti Matoraneista, ja paljon pitikin.<br>\n<br>\nTämä aamu oli erikoislaatuinen, sillä T'haok oli aistinut pienen kalastaja-aluksen lähellä yhtä pyyntilonkeroaan. Alus keinui hitaasti aallolta toiselle, jolloin kapteeni, wanha Po-Matoran kalastaja, nosti verkkojaan ja varmisti että onkensa oli oikeassa paikassa. Kalastaja ei osannut aavistaa että saisi elämänsä saaliin.<br>\n<br>\nKalastaja, jota kutsumme Arskaksi, oli jo wanha ja kokenut merenkävijä. Hän oli lähtenyt tänään aikaisin töihin kalastuspaatilleen, Takealle ja oli mennyt alueille joilla kalastajia ei yleensä ollut. <br>\n<br>\nValitettavasti Arska oli havainnut että kaloja ei alueella ollut yhtään, ja meressä oli pitkä vana kalanruotoja ja jätteitä. Kuka roskaisi avomerta, oli Arska ajatellut, mutta jättänyt sitten tämän huomion omaan arvoonsa.<br>\n<br>\nNyt jokin kuitenkin nyki, tai pitemminkin veti kohoa. Jokin iso ja valtaisa.<br>\n<br>\nArska kiiruhti ongelleen. Onki oli alkanut taipua kohti vedenpintaa ja Arska joutui taistelemaan kaksinkäsin pitääkseen saaliin aisoissa.<br>\n<br>\n\"Et nyt karkaa!\" hän huusi, hikikarpaloiden tippuessa pitkin Arskan Rurua. <br>\n<br>\nSaalis alkoi kiskoa venettä pitkin merta, jolloin alus meni nopeampaa kuin koskaan ennen. Tämä tuli yllätykseksi Arskallekin, joka ei koskaan uskonut että hänen veneensä yltäisi näihin nopeuksiin.<br>\n<br>\nLopulta T'haok kyllästyi, ja riuhtaisi lonkerollaan jolloin Arska lensi veteen. Pyyntilonkeron imukupit iskeytyivät Matoraniin ja alkoivat vetää onnetonta merikapteenia läpi meren kohti T'haokin kitaa.<br>\n<br>\n\"Mata Nuin nimeen, minä pyydän, pelasta minut\", Arska rukoili pärskien samalla merivettä suustaan. T'haokin lonkeron myrkky oli alkanut vaikuttaa Matoranin hermostoissa ja kalastaja vaipui ikiuneen. Tämä tuli hyvään paikkaan, koska T'haokin suu ja partaveitsenterävät hampaat lähestyivät kokoajan.<br>\n<br>\nLopulta kuului vain OMNOMNOM ääni kun T'haok raastoi moniosaisella kidallaan uuden saaliinsa kappaleiksi. <br>\nTämän jälkeen T’haok jäi lepäämään meren aaltoihin. Sen verenjano oli tyydytetty, vähäksi aikaa.<br>\n<br>\nTakea-alus jäi yksin seilaamaan merelle, ilman miehistöään tai mitään. Se liittyi kapinallisten veneiden järjestöön ja koki uskomattomia seikkailuja ulapalla.<br>\n<br>\n<strong>Järven pohja</strong><br>\n<br>\nUmbra ja Glatorianking vilkuilivat kivimuodostelman takaa kahta Zyglakia jotka partioivat järvitukikohdan porttia. Kaksikko katsoi Zyglak-vartijoita, jotka uhmakkaanoloisina seisoivat sisäänkäynnin edessä, keihäin ja kilvin varustautuneina. <br>\n<br>\nUmbra näki kuinka kaksi karhuhaita, verenhimoista ruskeaa petokalaa, uivat saastuneessa vedessä. Ne olivat jääneet vangiksi tähän Zyglakien tekemään tekojärveen, ja olivat stressaantuneet ja halusivat vain kotiinsa, mereen. <br>\n<br>\nKarhuhait uivat levottomasti edes taas, kun Umbra muisti vanhat tietonsa verenhimoisista tappajakaloista. <br>\n<br>\n”Nyt keksin idean, Gekko”, Umbra sanoi, keskittäen voimansa miekkansa läpi. Umbra sai vangittua rahit paikalleen, ja siirsi ne tahdonvoimallaan kohti linnoituksen suuaukkoa, suoraan Zyglak-vartijoiden sekaan.<br>\nSyntyi raivokas taistelu Zyglakien ja petokalojen välillä, kun verenhimoiset, ärsyyntyneet Rahit repivät jättiläismäisillä torahampaillaan Zyglakit kappaleiksi, murskaten niiden luut leuoillaan, ja retuuttaen ruumiita pitkin järven pohjaa. Taistelusta jäi todistamaan suuri verivana, joka levisi ympäröivään mutaveteen, josta näki jo muutenkin todella hyvin ja muutamia aseiden ja panssarinkappaleita, joita Rahit eivät halunneet syödä itse.<br>\n<br>\nKarhuhait lähtivät pois metsästyspaikaltaan, asettuen läheiseen luolaan nukkumaan. <br>\n<br>\n”Tule nyt Gekko”, Umbra huikkasi, lähtien johdattamaan ystäväänsä kohti nyt vapaaksi tullutta oviaukkoa, joka johtaisi suureen linnoitukseen. <br>\nKävellen kivisellä, ja mutaisella järven pohjalla, kaksikko onnistui pysyttelemään veripilven suojissa, jos vaikka jokin Zyglak onnistuisi näkemään heidät. <br>\n<br>\n”En pidä tästä, menemme veressä. Veressä!” Gekko huusi, Umbran tukkiessa hänen suunsa merilevällä.<br>\n<br>\n”Hiljaa, ystäväiseni”, Umbra sanoi, johdattaen Gekkoa puusta ja savesta tehdylle sisäänkäynnille, jota koristi ruostuneesta metallista tehty Zyglakin pää. Sahalaitaisissa hampaissa roikkui levää ja merirokkoa, Zyglakit olivat varmaan tuoneet sen jostain muualta, ehkä Orto Nuilta, Umbra ajatteli.<br>\nHiipien linnoituksen sisään, Umbra ja Glatorianking, sekä Qewa, huomasivat että linnoitusta valaisi aavemainen valo, joka tuli vihreistä meduusoista, joita oli häkeissä pitkin seiniä. Meduusat liikkuivat sulavasti häkeissään, tuoden tätä aavemaista valoaan ympäri linnoitusta.<br>\n<br>\nUmbraa ja Glatoriankingiä pelotti hiukan tämä tehtävä, mutta se oli elintärkeä kummallekin. Kaksikko lähti kävelemään puisia kierreportaita ylöspäin.<br>\n<br>\n”Jossain täällä on pakko olla ilmatasku”, Umbra sanoi, huomaten että hänen ja Gekon happikuplat olivat alkaneet huveta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":654,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-02-03T17:35","content":"<strong>Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\nKonguboss ja Troopperi saapuvat takaisin Gukko-farmille, jonne Konguboss jättää Gukkonsa. Ilman Toa vie Troopperin Matoranin luokse, joka oli lähettänyt hänet hakemaan ystävänsä.<br>\n<br>\nYhtäkkiä, EI AINAKAAN NINJOJA!<br>\n<br>\nIlman Toa lähtee takaisin Bio-Klaaniin. Hän kävelee mietiskellen ääntä, mikä kuului tunnelissa. Toa oli kävellyt jo tunnin metsässä eikä saapunut vieläkään Klaaniin. Hän oli turhautunut, joten matka tuntui pidemmältä kuin yleensä. Pian hän saapui takaisin Klaaniin.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nPakua päästi Toan sisään tervehtien häntä. Toa tervehti takaisin. Konguboss käveli respan läpi rappusiin ja rappusista huoneelleen. Toa avasi oven ja meni sängylle pitkälleen.<br>\n<br>\n<strong>Mt. Ämkoo, salainen luola</strong><br>\n<br>\nHenkilö kiiruhti tohtorinsa luokse, koska epäili saaneensa tartunnan. Tohtori alkoi tutkia häntä.<br>\n<br>\n\"Miltä olosi tuntuu, Xiantos?\"<br>\n\"Ei ainakaan mitään oireita ole tullut vastaan vielä\"<br>\n\"Selvä\", tohtori vastasi, \"Minun pitää kuitenkin tarkistaa, että te ette varmasti ole saanut tartuntaa. Kerta oireitakaan ei ole vielä ilmennyt voisin antaa sinulle vastamyrkkyä.\"<br>\n<br>\nTohtori pistää isolla neulalla Xiantosia.<br>\n<br>\n\"Vastamyrkyllä saattaa olla myös haittavaikutuksia\"<br>\n\"Mitä esimerkiksi?\"<br>\n\"Nukahtelua, hallusinaatioita, kylmiä väreitä jne\", tohtori kertoi \"Parempi näin kuitenkin, kuin kuolisit tautiin\"<br>\n<br>\nPalkkionmetsästäjä lähti kävelemään poispäin luolasta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":655,"creator":"Troopperi","timestamp":"2011-02-03T18:28","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nTroopperi kiiruhti käytäviä pitkin. Reissu luoteeseen oli vienyt enemmän aikaa kuin oli tarkoitus. Onneksi Konguboss oli pelastanut hänet. Troopperi tuli ovellensa. Oveen oli kiinnitetty suuri, keltainen paperi. Troopperi repäisi paperin irti, ja luki sen:<br>\n<br>\n\"Hyvä Troopperi. Meillä on sinulle tehtävää. Tapaat yhteyshenkilösi chatista. Hänellä on karvalakki päässään.<br>\n<br>\n-Adminit\"<br>\n<br>\nTroopperi meni aluksi huoneeseensa, ja heitti varusteensa lattialle. Sitten hän meni chatiin.<br>\n<br>\nChatissa oli väkeä. Troopperin epäonneksi siellä oli karvalakkisten Matoranien vuosikokous, ja tietenkin kaikilla oli karvalakit päässä...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":656,"creator":"BD","timestamp":"2011-02-03T19:28","content":"<strong>Järvi, Zyglak linnoituksen porttejen lähellä</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Kl3v2oOCY3Q" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Kl3v2oOCY3Q</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Hmm... jos meiltä meinaa loppua happi näin nopeaan tahtiin, niin miten kummassa pääsemme etenemään, kun vähän väliä joutuisimme etsimään happea?”-Gekko sanoi mietteissään.<br>\n<br>\n”Tuurilla”-Umbra vastasi tyylikkäästi.<br>\n<br>\n”...”<br>\n<br>\n”Hei, tuolla on jonkinlainen luola!”-Gekko meni lähemmäksi, kun Umbra oli varoittamassa häntä.<br>\n<br>\n”Karhuhaiden koti”-Umbra sanoi rauhallisesti.<br>\n<br>\n”...”<br>\n<br>\n”Jatketaan siis etsintöjä?”-Gekko kysyi.<br>\n<br>\n”Mikä ettei”- Umbra sanoi tyynesti vaikka oli itsekkin melko hermostunut, siitä, että vähän ajankuluttua he olisivat tajuttomina liejumössössä.<br>\n<br>\n”Luin jostain kerran Mahritoraneista, salaisesta kansasta merenpohjassa, he keräsivät happea levistä.”-Umbra sanoi pohdiskellen.<br>\n<br>\n”Mitä jos vain menisimme-”, Quewan köhiminen keskeytti Glatoriankingin.<br>\n<br>\n”Voi sinua, tarvitset sinäkin lisää happea.”-Umbra sanoi silittäessää lemmikkiään.<br>\n<br>\n”...Jos menisimme pintaan.”, mutta Umbra keskeytti Gekon, riemukkaalla huudahduksella: ”Hei, katso tuonne!” Kallio muodostelmiin oli jäänyt kiinni metallinen alus varustettuna Nazorakien logolla.<br>\n<br>\nQuewa hyppi riemusta pienen tovin.<br>\n<br>\n”Kaksikko ui vinhaa menevän Quewan perässä kohti hylkyä.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Hylky</strong><br>\n<br>\nHe astuivat sisään reiästä, joka laivassa oli. Se ei ollut mikään ylisuuri sotalaiva niinkuin voisi olettaa, hieman isompi kuin normaali purjevene.<br>\nQuewa näytti tietävän mistä löytäisi ilmaa ja ui vieläkin ylemmäs, tai tässä tapuksessa ruumaan. Umbra ja Gekko seurasivat perässä. Huone oli täynnä ilmaa, GK otti säiliönsä irti ja avasi sen. Jostain kumman syystä hän välttämättä halusi repiä naamion kasvoiltaan hetkeksi, sitä hän ei ollut juuri koskaa tehnyt. Karmea haju leimahti päin hänen kasvojaan ja hän pisti sen mielellään takaisin, Quewa kyhäsi epäämäräistä happihäkkyrää ympärilleen, samalla kun Umbra täydensi varastoja.<br>\n<br>\n”Otin vähän varalta näitä pulloja, kaksi meille molemille, ota koppi.” Umbra sanoi ja heitti pullon Gekolle, hetken näpertelyn jälkeen toa oli saanut yhdistettyä pullojen happikanavan. Kaikki oleilivat hylyssä hetken aikaa ja Gekko päätti lähteä pienelle tutkimusmatkalle, huoneen toiseen päähän. Siellä oli hieman mätä kaapisto, sisältä löytyi epämääräinen nippu papereita, ne alkoivat mureta heti kosketuksesta ja Gekko sai muutaman pelastettua ja tunki ne hätäisesti vyöllänsä olevaan lokeroon.<br>\n”Ei näitä täällä voi lukea, hajoavat tohjoksi tässä myrkyssä, sitten hän ui kohti Umbraa joka oli pienessä ekstaasissa puhtaasta hapesta.<br>\n<br>\n”Harmi, niissä olisi voinut olla jotain kiinnostavaa, meidän täytyy näemmä palata vielä klaaniin ennen kuin olemme päässeet käyttämään ulottuvuusporttitykkiä.”, Umbra sanoi niinkuin olisi nähnyt Gekon antamassa ne Kepelle ja mennessään pois kuulleen ison ”Ahaa”.elämyksen Kerosiinin suusta.<br>\n<br>\n”Taitaa olla aika jatkaa matkaa, nämä riittänevät toviksi, mennään.”<br>\n<br>\n<strong>Järvi</strong><br>\n<br>\nLaitettuaan happilaitteiston päälle he sukelsivat syvyyksiin. <br>\n<br>\n”Kuule, mistä kummassa tiedämme missä näistä hökkeleistä on tuo tykkisi?”-Gekko kysyi oudoksuen.<br>\n<br>\n”Tiedätkö mitä, minulla ei ole hajuakaan, täytyy toimia... randomilla.”-Umbra vastasi virne kasvoillaan.<br>\n<br>\n”...”<br>\n<br>\n”Moni hökkeleitä juu, yhdessä tykki, toisessa kuolema, ja jossakin jotain vielä hirveämpää.”-Umbra sanoi mietteissään.<br>\n<br>\nGekko sanoi katsellessaan kelluvaa karhuhain raatoa:”Onko meillä mitään mahdollisuutta liikkua, kylän ”yläpuolella”, voisimme helposti välttää taistelun, ei tarvitsisi käppäillä pitkin tuota muta lammikkoa.”<br>\n<br>\n[spoil]Klaanin ropen johtoporsiasto saa päättää, mitä paperit sisältävät, toivomukseni vain on, että niissä on jotain oikeasti oleellista tietoa.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":657,"creator":"Jake","timestamp":"2011-02-04T11:04","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/JLxHhbp4sdQ/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/JLxHhbp4sdQ"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/JLxHhbp4sdQ/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/JLxHhbp4sdQ"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Tummansininen Fikou, Rumisgonen kaupunki</strong><br>\n<br>\nEräs vihreä matoran ryntäsi kapakkaan, joka näytti olevan täynnä rikollisia, merirosvoja ja Skadkeja. Hän kirmasi baaritiskille ja kysyi baarimikolta erästä nimeä. Baarimikko osoitti erääseen kulmapöytään ja Matoran käveli sinne. <br>\n<br>\n\"Herra, eräs Matoran nimeltä Notfun on saapunut kaupunkiin. Hän käski ilmoittaa että tapaatte tässä pöydässä kello 23 tänä iltana\", Vihreä Matoran sanoi. \"Onko kapteeni Notfun kaupungissa..?\", isokokoinen Matoran kysyi. Tämän kasvoista saati maskista ei näkynyt muuta kuin alaosa, koska hän istui varjossa. \"Kyllä, herra, matoran nimeltä Notfun on saapunut kaupunkiin\", Matoran sanoi, sitten hänen ilmeensä muuttui ja hän kuiskasi varjossa istuvalle: \"Onko hän SE Notfun..?\" \"Kyllä, poju, juuri hän on Notfun, kaikkien kolmen ja puolen meren kauhu\", Varjossa istuva Matoran sanoi.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Sama paikka, kello 23, ilta</strong><br>\n<br>\nLyhyt mustanruskea hahmo käveli kapakkaan. Hän otti hatun päästään ja jätti sen baarimikolle. Matoran käveli nurkkapöytään. \"Hei Notey. Mitäs sinä täällä?\", Kysyi matoran joka oli istunut tuntikausia varjopöydässä juoden rommia ja poltellut piippua. \"No tarina on pitkä, mutta olen täällä pakomatkalla. Eräs kaaputyyppi jahtaa minua, ja hän vaikuttaa melko ilkeältä\", Notfun selitti ystävälleen, \"Sinä muuten kuolit, miten olet nyt muka täällä?\" Matoran katsoi Notfunia kummissaan. Sitten hän tajusi. \"Notfun, paljon tapahtui sen jälkeen kun Zyglakit tappoivat miehistösi. Osa meistä selvisi, ja olen odottanut paluutasi\", Matoran selitti. \"Aahaa. Tämäpä hienoa. Jos kokoaisit minulle uuden että voisimme matkata Zakazille hakemaan aarteemme takaisin. Minä nimittäin oikeasti tarvitsisin sitä kultaista Pakaria\", Notfun sanoi. \"Toki, Kapteeni. Tule tänne viiden tunnin päästä samaan aikaan niin esittelen miehistön\".<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":658,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-04T16:37","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nOvi aukesi narahtaen, heijastaen valokolmion pimeälle käytävälle. Kello tikitti pikkutunteja ja käytävät ammottivat tyhjyyttään.<br>\n<br>\nToa astui ovesta käytävään. Normaalisti hän liikkuisi kuin varjo, mutta nyt hänen liikkeensä olivat kömpelömpiä ja hitaampia.<br>\nMatoro käveli hiljaa pitkää käytävää pitkin. Hän meni portaista pari kierrosta ylöspäin. Askeleet kaikuivat pimeydessä.<br>\n<br>\nKortinlukija luki jäsenkortin ja paineovi aukesi sihisten.<br>\nTurvahuoneessa säilytettiin asioita, joita ylimääräiset eivät saaneet käyttää. Pääsy oli vain Klaanilaisille.<br>\n<br>\n<em><br>\n&#878;&#873;&#872;&#835;&#821;&#861;&#823;&#799;&#790;&#814;&#815;n&#875;&#844;&#877;&#788;&#1161;&#802;&#1161;&#837;&#800;&#814;&#792;i&#778;&#772;&#775;&#849;&#872;&#869;&#871;&#850;&#773;&#854;&#805;&#840;&#853;&#809;&#792;&#845;m&#843;&#785;&#837;&#818;&#809;&#813;&#803;&#845;&#814;d&#782;&#830;&#779;&#778;&#807;&#1161;&#819;&#840;&#793;&#815;&#840;&#813;&#813;&#803;a&#787;&#873;&#871;&#777;&#835;&#802;&#862;&#851;&#817;&#810;&#809;&#790;&#796;<br>\n&#786;&#878;&#770;&#873;&#781;&#771;&#830;&#864;&#860;&#841;&#804;&#805;&#805;&#839;&#803;&#827;&#827;<br>\nMatoro yritti hallita ruumistaan. Jokin hänen mielessään häiritsi häntä.<br>\n<br>\n&#777;&#779;&#851;&#819;&#799;&#853;&#845;&#852;&#857;&#841;&#814;n&#774;&#849;&#784;&#847;&#820;&#810;&#853;i&#770;&#778;&#868;&#780;&#775;&#844;&#879;&#776;&#874;&#824;&#814;&#790;&#839;&#841;&#818;m&#879;&#829;&#823;&#815;&#845;&#797;&#816;d&#769;&#773;&#850;&#842;&#844;&#823;&#807;&#832;&#846;&#803;a&#850;&#830;&#834;&#838;&#823;&#1161;&#819;<br>\n<br>\nMatoron mielessä pyöri vain yksi sana.<br>\n&#838;&#850;&#869;&#843;&#834;&#794;&#871;&#802;&#828;&#839;&#839;&#857;&#851;&#791;&#841;&#812;&#812;<br>\n&#773;&#770;&#842;&#833;&#807;&#803;&#803;N&#843;&#778;&#782;&#870;&#874;&#875;&#777;&#838;&#866;&#815;&#851;&#816;I&#781;&#780;&#842;&#875;&#833;&#1161;&#865;&#813;&#810;&#790;&#840;&#804;M&#780;&#848;&#772;&#855;&#868;&#842;&#768;&#833;&#865;&#860;&#816;&#813;&#818;D&#842;&#785;&#788;&#859;&#786;&#855;&#865;&#795;&#811;&#805;&#815;A&#785;&#847;&#795;&#832;&#819;&#812;&#839;&#793;</em><br>\n<br>\n<br>\n<br>\nToa katseli väkinäisesti ympärilleen. Hänen silmänsä osuivat lasikupuun jonka alla valkoinen sirpale lepäsi.<br>\nHän käynnisti infrapunan teleskooppisilmänäsä ja väisti liikkeentunnistin-laserin. Toa nousi kömpelösti jalustan tasalle ja siirsi lasikuvun pois. Hänen liikkeensä eivät näyttäneet normaaleilta sulavilta. Ne olivat hitaita ja epätarkkoja.<br>\n<br>\nLasikupu laskeutui metallilattialle ja Toa nosti valkoisen sirun käsiinsä.<br>\n<br>\n<em><br>\n&#878;&#873;&#872;&#835;&#821;&#861;&#823;&#799;&#790;&#814;&#815;n&#875;&#844;&#877;&#788;&#1161;&#802;&#1161;&#837;&#800;&#814;&#792;i&#778;&#772;&#775;&#849;&#872;&#869;&#871;&#850;&#773;&#854;&#805;&#840;&#853;&#809;&#792;&#845;m&#843;&#785;&#837;&#818;&#809;&#813;&#803;&#845;&#814;d&#782;&#830;&#779;&#778;&#807;&#1161;&#819;&#840;&#793;&#815;&#840;&#813;&#813;&#803;a&#787;&#873;&#871;&#777;&#835;&#802;&#862;&#851;&#817;&#810;&#809;&#790;&#796;<br>\n<br>\nMatoro kurkotti mieltään kaikkialle kehoonsa. Hän kamppaili outoa tunkeilijaa vastaan. Se halusi Nimdan.<br>\n&#786;&#878;&#770;&#873;&#781;&#771;&#830;&#864;&#860;&#841;&#804;&#805;&#805;&#839;&#803;&#827;&#827;<br>\n&#777;&#779;&#851;&#819;&#799;&#853;&#845;&#852;&#857;&#841;&#814;n&#774;&#849;&#784;&#847;&#820;&#810;&#853;i&#770;&#778;&#868;&#780;&#775;&#844;&#879;&#776;&#874;&#824;&#814;&#790;&#839;&#841;&#818;m&#879;&#829;&#823;&#815;&#845;&#797;&#816;d&#769;&#773;&#850;&#842;&#844;&#823;&#807;&#832;&#846;&#803;a&#850;&#830;&#834;&#838;&#823;&#1161;&#819;<br>\n<br>\nMatoro tuntee käsiensä puristavan sirua yhä kovempaa. Hikipisaroita valuu hänen ihollaan. Hän tuntee ruuminsa yrittävän lähteä, mutta Matoro kamppailee pitääkseen ruumiinsa komennossaan. Jokin voimakas yrittää hallita hänen kehoaan. Toa keskittää kaiken mielensä olentoa vastaan.<br>\n&#838;&#850;&#869;&#843;&#834;&#794;&#871;&#802;&#828;&#839;&#839;&#857;&#851;&#791;&#841;&#812;&#812;<br>\n&#773;&#770;&#842;&#833;&#807;&#803;&#803;N&#843;&#778;&#782;&#870;&#874;&#875;&#777;&#838;&#866;&#815;&#851;&#816;I&#781;&#780;&#842;&#875;&#833;&#1161;&#865;&#813;&#810;&#790;&#840;&#804;M&#780;&#848;&#772;&#855;&#868;&#842;&#768;&#833;&#865;&#860;&#816;&#813;&#818;D&#842;&#785;&#788;&#859;&#786;&#855;&#865;&#795;&#811;&#805;&#815;A&#785;&#847;&#795;&#832;&#819;&#812;&#839;&#793;</em><br>\n<br>\nMatoron kämmen aukesi, pudoitaten metallinsirun maahan. Hän horjahtaa selälleen lattialle huohottaen. Hänen ruumiinsa toimii taas kunnolla.<br>\n<br>\n<em>Idiootti</em>, hän kuuli hiljaa mielessään lähtiessään pois huoneesta, Nimda siististi lasikuvun alla kammiossa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":659,"creator":"Jake","timestamp":"2011-02-04T16:48","content":"<strong>Bioklaani, eräs käytävä joka on varustettu maanalaisella käytävällä jossa kukaan ei ole koskaan käynyt mutta kohta Jake tippuu sinne ja sillain</strong><br>\n<br>\nJake rullasi eräällä käytävällä joka oli varustettu maanalaisella käytävällä jossa kukaan ei ollut koskaan käynyt mutta kohta olisi. Hän käveli luukulle ja katsoi sisään avattuaan sen. \"Tämähän on se käytävä joka on varustettu maanalaisella käytävällä jossa kukaan ei ole koskaan käynyt mutta kohta minä käyn siellä\", Jake sanoi. Sitten hän tippui maanalaiseen käytävään. \"Onpas tämä pehmeä tyyny\", Jake sanoi ja ihmetteli omia sanojaan. Sitten hän kuuli äänen. Sitten hän kuuli Kung Fun äänen.<br>\n<br>\n<strong>YHTÄKKIÄ, MAANALAISIA TAISTELUMURSUJA.</strong><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":660,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-02-04T21:45","content":"<strong>Sukellusvene</strong><br>\n<br>\nÄmkoon askeleet kolisivat sukellusveneen metallilattiassa hänen saapueassaan ohjaamoon. Saapuessaan sisään hän näki toverinsa retkottamassa veltosti ohjaajan tuolilla.<br>\n\"Snowie?\"<br>\n\"Mhmhm?\"<br>\n\"Edistystä radion kanssa?\"<br>\n<br>\nLumiukko työnsi jalallaan tuolin ympäri, ja katsoi Ämkoota harvinaisen apaattisesti.<br>\n<br>\n\"Ei niin mitään. Enkä saa enää yhteyttä Visokkiinkaan. Enkä varsinkaan saa tätä venettä käynnistettyä. Olemme oikeasti aika pahassa jamassa.\"<br>\n<br>\nÄmkoo kumartui ohjauspöydän ääreen, ja tarkkaili radiota hetken. Se kuitenkin pysyi pimeänä, ja hän suoristui pian ryhtiinsä. Snowman jatkoi puhettaan näyttäen epätoivoiselta.<br>\n<br>\n\"Et löytänyt paatin takaosista mitään hyödyllistä?\"<br>\n\"Sikäli kun emme aikoneet järjestää kaalifestivaaleja, niin en.\"<br>\n<br>\nLumiukko väläytti pienen, väsyneen hymyn, ja alkoi taas radion törkkimisen.<br>\n\"Aina on kuitenkin yritettävä. Eikö?\"<br>\n<br>\nÄmkoo poistui ohjaamosta hymyillen hieman itsekin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":661,"creator":"DJ Peelo","timestamp":"2011-02-04T21:47","content":"<strong>Skakdien sukellusvenetukikohtahärveli, lähellä hautasaaria</strong><br>\n<br>\n\"Ollaanko pian perillä\" Tummanpunainen Skakdi orähti laiskahkosti toiselle, joka selvästi ohjasi sukellusvenettä ruostuneella ruorilla.<br>\n<br>\n\"Pyöreät kolme tuntia, noin. Käy vaikka kannella kävelyllä, pääset puhumaan kaloille\" Punertava skakdi vastasi, selvän sarkasmin sävyllä.<br>\n<br>\n\"Heko heko, vitsiniekka\" vihertävä skakdi örähti takaisin närkästyneenä.<br>\n<br>\nAluksella tosiaan oli yksi vitsiniekka, mutta se ei ollut kumpikaan näistä skakdeista, eikä yksikään niistä lukuisista muista tuolla samalla aluksella. Vihertävä skakdi käveli hämärää käytävää pitkin ruumassa, ja yskähteli välillä kaikesta pölystä jota hänen askeleensa ilmaan lennättivät. Eräästä huoneesta kuului kolahdus, ja skakdin pää kääntyi reaktionomaisesti ovea päin. Kuului pieni nirskahdus, ja kuristuksen ääni. Skakdi otti reidestään pistoolia muistuttavan, nelipiippuisen pyssyn käteensä, ja huusi: \"Onko siellä joku? Ja jos on, vastaa ennen kuin rei'itän kasvosi\", ja vastaukseksi kuului pieni narahdus.<br>\n<br>\nSkakdi hämmentyi tästä suuresti, nosti aseensa, ja suuntasi sen pimeän huoneen avautunutta ovea kohti. Yhtäkkiä sieltä lensi sinertävä skakdin pää, josta läiskähti verta hänen jaloilleen. Skakdin kasvoille nousi inhon ilme, ja hän heitti huoneen keskelle pienen soihdun, joka oli tarpeeksi valaisemaan koko huoneen.<br>\n<br>\nSkakdi asteli itsevarmana huoneeseen osoittaen aseella ympäriinsä, tarkistaen joka nurkan, ei mitään. Ei yhtään mitään. Skakdi oli nyt erittäin hämmentynyt, ja vilkaisi taakseen. Siellä se pää vielä lojui, ei se ollut näky. Hän tunsi sen kolahtavan polveensa. Hän kääntyi katsomaan takaisin huoneeseen, ja siinä samassa ovi kolahti kiinni. Skakdi kääntyi ovea päin säpsähtäen, ja hetken päästä kuului polkaisu, ja soihtu sammui. Skakdi vilkuili ympärilleen pelon vallassa, kunnes näki pienen, vihreän pisteen huoneen päässä.<br>\n<br>\n<em>*Chink*</em><br>\n<br>\nKapteeni katseli tyynesti ohjaamon ikkunasta ulos. Vain pikkukaloja, ja muutama rapu siellä täällä. Sitten lasiin tuli iso määrä verta, joka peitti koko lasin hetkeksi, mutta pyyhkiytyi veden paineesta nopeasti pois. Jäljelle jäi vihertävän skakdin ruumis. Juuri sen, jolle kapteeni oli puhunut aiemmin.<br>\n<br>\nKapteeni kauhistui näkemästään, mutta ennen kuin ehti kuuluttaa alukselle tunkeilijasta, hänen rinnastaan tuli läpi terä.<br>\n<br>\nSkakdijoukkio oli kerääntynyt sukellusveneen ruumaan tutkimaan ääniä mitä sieltä oli aiemmin kuulunut. Ennen kuin he ehtivät tutkia asiaa tarkemmin...<br>\n<br>\nAlus räjähti.<br>\n<br>\nTummanpuhuva hahmo ui pintaa kohden pinetä vihertävää venetta kohti, virnuillen, samalla kun skakdialuksen hylky upposi syvemmälle ja syvemmälle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":662,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-05T07:46","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nAurinko nousi merestä, aloittaen värileikkinsä taivaalla. Horisontti värjäytyi punaiseksi, violetiksi, kellertäväksi ja siniseksi auringon noustessa. Säteiden osuessa Klaaniin mereltä ne tunkeutuivat jokaisesta ikkunasta sisään, valaisten pienet käytävät ja auringonpuoleiset huoneet.<br>\n<br>\nMatoro nousi hitaasti sängystään. Aurinko paistoi suoraan ikkunasta häntä kasvoihin.<br>\nJään Toa nousi istumaan ja kokeili päätänsä kädellään. Hän tunsi itsensä väsyneeksi ja hänen päätänsä särki.<br>\n<br>\nIkkuna revähti auki ja viileä aamuilma syöksähti sisään huoneeseen. Matoro seisoi suuren ikkunan edessä katsellen eteenpäin. Hänen huoneestaan näki suoraan ensin Klaania, sitten metsää, Mt. Ämkoon reunaa ja meren. Toa huokaisi nojaten ikkunlautaan. Viileä ilma piristi häntä huomattavasti.<br>\n<br>\nMatoro lähti huoneestaan kävelemään pitkin Klaanin käytäviä. Hän kulki pari kerrosta alemmas hissillä ja saapui lasiseinäiseen Chat-Kahvioon. Tämä Klaanilaisten suosittu ajanviettopaikka oli sisustettu suurilla punaisilla sohvilla ja pöydillä sekä tiskillä, jossa matoran hoiti tilaukset.<br>\n<br>\nSeinällä oli taulut neljästä administa sekä useita muita kuvia. Ne piristivät kylmiä, harmaita ulkoseiniä. Kahvion sisäseinät olivat käytännössä lasia, joten sieltä näki hyvin käytävään.<br>\n<br>\n\"ELKOM!\", tiskin takana istuva ga-matoran tervehti pirteästi. Kukaan ei tiedä mistä tämä tervehdys tulee, mutta se on vakiintunut käyttöön kahviossa.<br>\n<br>\nMatoro tervehti takaisin vähemmän pirteästi ja istahti syvälle punaiseen sohvaan. <br>\n\"Miksi täällä ei ole ketään näin aamuisin?\", hän mietti.<br>\n<br>\n[spoil]Mielenkiintoinen fakta about tästä on se, että minun oma aamuni oli tismalleen samanlainen.[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Zakaz, Kuolleen Ruki-Kalan Tavernan takapiha</strong><br>\n<br>\nUrhea skakdi iski jatkuvasti hänen puisen vankilansa kantta. Vaikka hänen voimat alkoivat uupua, eikä sen puoleen suolaliemessä uiskentelukaan hyvää tehnyt, hän löi yhä varmemmin tietään ulos. Puinen kansi antoi joka iskulla pari milliä periksi ylöspäin, mutta kestäisi vielä pitkään ennekuin se irtoaisi.<br>\n<br>\n\"Näitkö kenen mukaan se juoppo meni?\", mustanpuhuva skakdi kysyi toveriltaan. Keltaisen ja vaaleansinisen värinen salaman skakdi katseli erikoisilla kiikareillaan dyynejä.<br>\n\"Kaksi kaapuheppua ottivat Warrekin mukaansa.\", tämä sanoi. \"En nähnyt tarkempaan mihin he menivät.\"<br>\n\"Me siis kadotimme ne!\", musta skakdi huudahti äreissään. Hän potkaisi seinän nojalla olevia kymmeniä tynnyreitä.<br>\n<br>\n\"Pitäisikö meidän ilmoittaa Kenraali Gaggulabiolle?\", maan skakdi kysyi.<br>\n\"En tiedä vielä. Tämä voi olla joko aivan turhaa tai sitten jotakin hyvin tärkeää.\", nais-skakdi vastasi. Hänet tunnettiin siitä että kukaan, kuka on hänet suututtanut, ei ole selvinnyt ehjänä.<br>\n\"Etsimmekö heidät uudestaan ja varjostamme?\", lähinnä gorillana toimiva maan skakdi kysyi.<br>\nSanaakaan sanomatta salaman skakdi lähti. Toinen lähti juoksemaan kömpelösti tämän perään.<br>\n<br>\nSuolakurkkutynnyri vieri vinhasti alas kivikkoista mäkeä joka alkoi heti Tavernan takana. Skakdilla oli suuria ongelmia hengittämisessä, sillä suolalimi heittelehti edestakaisin, eikä se jättänyt erityisen paljao tilaa. Skakdi oli kuullut jotakin Gaggulabion agenttien puhetta, mutta hän ei välittänyt nyt siitä.<br>\n<br>\nTynnyri osui isoon kiveen. Skakdi kiljaisi törmähdyksessä. Puinen tynnyri suoritti ilmalennon ja osui kovaa kivikkoon mäen alapäähän. <br>\nSuolalientä valui jostakin pienestä murtumasta pois. Skakdin sisällä syttyi pieni toivonkipinä - jos tynnyri on rikki jostakin, sitä voisi rikkoa lisää. Skakdi aloitti taas paukuttamisen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":663,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-02-05T11:58","content":"<strong>Bio-Klaani, eteläisen matorankylän ympäristö</strong><br>\n<br>\nAurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pitkään kävellyt Summerganon olisi varmaan paahtunut, ellei viileä merituuli olisi raikastanut ilmaa hieman. Summerganon oli lähtenyt aikaisin aamulla matkaan, rannikkoa myöten, tavoitteenaan päästä eteläiseen matorankylään. <br>\n<br>\nSillä Summerganon oli nähnyt yöllä unen. Unen, jossa hän seisoi autiolla, heinää kasvalla saarella, yksinäisellä kalliolla, johon meren aallot löivät. Taivas oli ollut harmaa ja Summerganonilla oli ollut kaksi seuralaista: kullanväriseen, joskin kiiltoaan jo hieman menettäneeseen haarniskaan sonnustautunut Selecius, joka tuntui loistavan harmauden keskellä, ja Gorath, tuo harmaaseen viittaan kääriytynyt säänpieksemä soturi, jonka tumma panssari oli monet taistelut nähnyt. Kolmikko katsoi laakeiden, vain korkeaa heinää kasvavien niittyjen yli ja näki jossain niiden takana suuren hahmon. Alcarin, petturin, joka yhä kai vaelsi jossain kaukana villien petojensa kanssa. Vaikka välimatka Alcariin oli ollut valtava, oli Summerganon tuntenut tämän katseen unessa. Ja herännyt. Herännyt siihen, kun Alcarin vihaa leiskuva katse oli hänet tavoittanut. <br>\n<br>\nUnessa Summerganonilla oli ollut sininen viitta ja siksi hän lähtikin matkaan. Hän halusi etsiä kutojan matorankylästä, käsityöläisen, sillä Summerganon tunsi palavan tarpeen saada jälleen tuo sininen viitta niskaansa. Summerganonista tuntui, että hänen täytyi parsia ulkoinen olemuksensa jälleen kasaan tulevaisuutta varten. Varusteet Kapuran avulla, viitta matoranien. Koko kävelymatkansa ajan Summerganon oli muistellut kahta toveriaan, joiden kanssa hän oli matkustellut ja auttanut matoraneja syrjäisillä seuduilla. Samantapaisilla saarilla, kuin se jonne he olivat Killjoyn, Kapuran ja Matoron kanssa joutuneet. Hän mietti, missä nuo kaksi toveria, Selecius ja Gorath mahtoivat nyt olla. <br>\n<br>\n<em>Missä he ovat, missä? Ovatko ystäväsi eksysissä?<br>\nKoittaako vielä heidän paluunsa hetki?<br>\nKäykö vielä joskus Alcarin luokse retki?</em><br>\n<br>\nNoita kysymyksiä Summerganon mietti mielessään. Sillä vaikka hän oli Klaanin \"turvasatamassa\", kaukana Alcarista, joka tuntui Klaanin murheisiin verrattuan pieneltä uhalta, oli tuo turmeltunut toa yhä jossain kylvämässä kauhua turvattomassa ympäristössä elävien matoranien keskuuteen. Ja vaikka Summerganon oli saanut Klaanista mahtavia ystäviä, muisti hän toki vanhoja tovereitaankin, jotka olivat kenties hekin löytäneet jostain paikkansa. Mutta uni oli tuntunut erityiseltä. Kuin muistutukselta. <br>\n<br>\nSummerganon katsoi taivaalle. Se ei ollutkaan harmaa, vaan aurinko paistoi yhä kirkkaasti. Hän piristyi hieman ja jatkoi matkaansa. Tietämättään, että jossain hänen vanhat toverinsa katsoivat samaa aurinkoa, Sugaa muistaen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":664,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-05T13:30","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n\"Matoro? Onko hetki aikaa?\", hopeamusta Skakdi kysyi, puolijuosten käytävää pitkin. <br>\n\"On, miten niin?\", Matoro vastasi. Bladevezon otti toaa olkapäästä kiinni.<br>\n\"Sinun pitää nähdä eräs asia.\", mode vastasi. <br>\n\"... selvä.\", jään toa vastasi ihmeissään. Pian Matoro oli johdatettu yhteen Klaanin monista valvomohuoneista.<br>\n<br>\nHuone oli melko tumma ja sen seinillä oli usieta monitoreja. Suuren ikkunan läpi näkyy Klaanin pääsali.<br>\n<br>\nBladevezon, hopean ja mustan värinen skakdi, näpytteli modetunnuksensa koneelle ja sai sen auki. Hän istui pyörivälle tuolille ja avasi yhteen monitoreista yön kamerakuvaa.<br>\n<br>\n\"Unohdetaan hetkeksi että olemme kavereita. Osaatko selittää mitä teit Nimdan luona yöllä?\", mode kysyi katsoen jään toaa suoraan silmiin.<br>\n\"... yöllä?\", Matoro kysyi hölmistyneenä. Hänen katseensa siirtyi monitoriin, jossa hänen hahmo käveli pimeydessä Nimdan luo.<br>\n<br>\n\"Niin.\", Bladis vastasi. \"Niin tämä kamera näyttää.\"<br>\n\"Eh. Minä en tiedä mitään.\", Matoro sanoi. Hän koitti kaivella yön tapahtumia. Hän ei muistanut muuta kuin yhden sanan; Nimda.<br>\n<br>\n\"Et siis tiedä mitä tuolla tapahtui?\"<br>\nMatoro tarkensi katsettaan valvontakameran nauhaan. Siitä ei kuulunut juurikaan ääniä.<br>\n\"Otat Nimdan jalustaltaan, olet hetken paikalalsi, laitat sen takaisin ja katoat\", Bladevezon selitti.<br>\n<br>\n\"Minulla on teoria.\", Matoro sanoi, nostaen katseensa pois näytöstä.<br>\n\"Mitenkä tämän nyt muotoilisi... Siis, Xian matkallani jokin käytti minuun jonkinlaista mielenhallintaa ja yritti tavoittaa Nimdaa. Epäilimme että se oli naamion vika. En tosiaan muista mitään yön tapahtumista.\"<br>\n<br>\n\"Hmm. Naamiosihan on mielen naamio? Mistä olet hankkinut sen?\", Bladevezon vahvisti.<br>\n\"Tämä oli kuulemma Makutoiden koe. Löysin tämän Destralilta.\", Matoro kertoi. Hän mietti pitäisikö naamiossa olleesta tekstistä kertoa.<br>\n\"Makutoja. Pirullista.\", skakdi totesi.<br>\n\"Tämä on kovin erikoista.\", hän jatkoi.<br>\n<br>\n\"On.\", Matoro vastasi myötäilevästi.<br>\n\"Luulen että sinun kannattaisi vaihtaa naamiota.\", mode ehdotti.<br>\n\"Enpä sitten tiedä. Tämän mielensuojaus on hyödyllinen Manua vastaan korttipelissä.\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\n\"Tuota. Katsotaan sitten myöhemmin lisää\", Bladevezon sanoi ja syventyi koneensa ääreen. Matoro katosi valvomosta.<br>\n<br>\nMatoron olo oli kaikkea muuta kuin selvä. Nyt hänen päässään oli rutkasti enemmän kysymyksiä kuin aamulla herätessään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":665,"creator":"Donny","timestamp":"2011-02-05T15:01","content":"<strong>Sukellusvene</strong><br>\n<br>\nÄmkoo palasi aluksen ohjaamoon seikkailtuaan taas epämääräisen mittaisen ajanjakson ajan jossain sukellusveneen sisuksissa. Tapiiri oli huomannut tämän ja seurasikin Ämkoota nyt ruokapalan toivossa.<br>\n<br>\nÄmkoo yllättyi huomatessaan, että aiemmin niin kovin väsyneeltä vaikuttanut Snowie hääräsi nyt täyttä häkää rikkinäisen kommunikointilaitteen kimpussa.<br>\n<br>\n\"Läpimurto?\", Mäksä uskaltautui kysymään toiveikkaana.<br>\n\"Tavallaan!\", Snoukka huudahti aivan liian innostuneen kuuloisesti. <br>\n<br>\nIlman Toa tiiraili ympärilleen. Snowie oli levittänyt koko laukkunsa sisällön pitkin ohjaamoa. Lumiukko oli nähtävästi purkanut osan aseistaan ja käytti niiden osia parasta aikaa laitteen korjaamiseen.<br>\n<br>\n\"Satuin muistamaan, että näin kerran Kepen tekevän näin ja...\"<br>\n<br>\nÄmkoo ei kuunnellut. Toa nosti maahan pudonneen kuivahtaneen irtoraajan käteensä.<br>\n<br>\n\"Ja kerran kun olimme venereissulla, Kepe...\"<br>\n<br>\nÄmkoo tuijotti entistä kättään.<br>\n<br>\n\"Hänen mukaansa asia menee aina niin, että...\"<br>\n<br>\nÄmkoo irvisti.<br>\n<br>\n\"Ja kaikenhan saa aina kuntoon jos...\"<br>\n<br>\nÄmkoo heitti irtokäden niin kauas kuin ahtaassa sukellusveneessä kykeni. Tapiiri huomasi tilaisuutensa ja syöksyi kätösen perään.<br>\n<br>\nTunteja kului.<br>\n<br>\nNiin ihmeelliseltä kuin asia vaikuttikin, radiolaite toimi. Snowie ja Ämkoo tuijottivat rahisevaa laitetta pelonsekaisen innostuksen vallassa.<br>\n<br>\n\"Nyt vain sitten yhteys Klaaniin, eikös?\", Snowie totesi pirteästi. Ämkoo ei uskaltanut vielä hihkua, vaan nyökkäsi.<br>\n<br>\nTunteja kului.<br>\n<br>\n\"En ymmärrä mikä siinä on\", Snowie totesi kaikkea muuta kuin pirteästi. Ämkoo tuijotti laitetta.<br>\n\"Olemmeko me liian kaukana tai jotain?\"<br>\n\"Voi olla.\"<br>\n\"Annas tänne.\"<br>\n<br>\nTunteja kului.<br>\n<br>\n\"No?\", lattialle istahtanut Snowie kysyi hölmönä. Lumiukko ei ollut ihan varma siitä, mitä Mäksä oikein yritti. Lumiukko lähestyi Ämkoota ja hämmästyi.<br>\n<br>\n\"Et sinä ainakaan tuolla tavalla saa yhteyttä Klaaniin, sen minä sa-\"<br>\n\"Hiljaa.\"<br>\n<br>\nSilloin laitteen rahina lakkasi. Hetken ajan oli aivan hiljaista, kunnes Ämkoo puhui.<br>\n<br>\n\"Täällä johtaja. Salasana: Alku ja Ääri. Saatteko viestini? Kuuntelen.\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<strong>Viidakkosaari, salainen tukikohta</strong><br>\n<br>\nTukikohdassa kuhisi pitkästä aikaa. Erilaiset käskyt kaikuivat maanalaisen tukikohdan käytävillä kun le-matoranit ryhtyivät kokoamaan meripelastuspartiota.<br>\n<br>\nHetken kuluttua pelastuspartio nousikin siivilleen ja lähti kohti radioviestin määrittelemää sijaintia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":666,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-02-05T15:07","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake, näköalatorni</strong><br>\n<br>\nKaksi matoralaista istuivat pienen pöydän eri puolilla, ja pelasivat lautapeliä. He olivat ainoat henkilöt koko näköalatornissa.<br>\n<br>\n\"Hans?\" toinen, haaleanvihreä matoralainen aloitti.<br>\n\"Hm?\" hänen pelikumppaninsa vastasi, kohottamatta kuitenkaan katsettaan pelilaudasta. Hän liikutti pientä mönttiä muutaman ruudun kohti laudan keskustaa.<br>\n\"Eikö... Eikö tämä sotatila tosiaan huoleta sinua?\"<br>\n<br>\nHopean ja oranssin värinen matoralainen katsoi keskustelukumppaniaan silmiin.<br>\n\"Totta kai huolettaa, Plaploo, totta kai.\"<br>\n\"Niin, mutta-\"<br>\n\"Sinun vuorosi.\"<br>\n<br>\nHetken matoralaiset jatkoivat peliään kaikessa rauhassa. Nappulat pomppivat ruuduilla ja noppia heitettiin. Sitten kuitenkin tapahtui jotain. Molemmat kohosivat äkkiä seisaalleen säikähtäneinä, ja katsoivat toisiinsa.<br>\n\"Sinäkin kuulit sen?\"<br>\n\"Mikä se oli?\"<br>\n\"Ei aavistustakaan.\"<br>\n\"Se kuului kaiuttimista, eikö?\"<br>\n\"Joo.\"<br>\n<br>\n[spoil]Eivät muuten ole minun keksimiä nimiä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":667,"creator":"Donny","timestamp":"2011-02-05T15:33","content":"<strong>Sukellusvene</strong><br>\n<br>\n\"Montako teitä on?\", radiolaitteesta kuuluva matoranille kuuluva ääni kysyi.<br>\n\"Kaksi Toan kokoista ja... isohko rahi\", vastasi Ämkoo.<br>\n\"Rahi? Sukellusveneessä?\"<br>\n\"Kerron koko tarinan myöhemmin. En suostu jättämään sitä tänne.\"<br>\n<br>\nTapiiri kurkisti sisään ohjaamon oviaukosta. Kärsäeläimen onneksi Ämkoo ei ehtinyt huomaamaan sen suusta pilkottavia sormia.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nSnowie huomasi torkahtaneensa. Ämkoo istui tiukasti radiolaitteen edessä, jaellen sinne harvaan tahtiin satunnaisia käskyjä ja komentoja. Vaikutti siltä, että Ämkoo piti yhteyttä saapuviin pelastajiin ihan vain tavan vuoksi.<br>\n<br>\n\"Saanko kysyä...\", Lumiukko aloitti.<br>\n\"Niin?\"<br>\n\"Ketä sieltä on oikein tulossa?\"<br>\n<br>\nÄmkoo vastasi kevyellä naurahduksella, muttei suostunut selittämään. Radiolaite särähti jälleen ja tällä kertaa huomattavasti kirkkaamman ja selkeämmän kuuloinen ääni ilmoitti:<br>\n<br>\n\"Taidamme olla kohdalla. Tarkistamme.\"<br>\n\"Kaikin mokomin\", Ämkoo vastasi ja painautui ikkunaa vasten. Snowie toimi samoin.<br>\n<br>\nMitään ei näkynyt. Tummahko merivesi peitti näkyvyyden vallan tehokkaasti. Kaksikko tuijotti meren pimeyteen pettyneenä.<br>\n<br>\nSilloin vihreä akaku-kasvoinen matoran uiskenteli ikkunan eteen. Matoran virnisti, kiskaisi vyötäisilleen sidotusta köydestä ja katosi sitten näkyvistä.<br>\n<br>\nSnowie tuijotti yhä eteensä, eikä sanonut sanaakaan. Ämkoo syöksyi takaisin radion kimppuun.<br>\n<br>\n\"Taisitte löytää meidät.\"<br>\n\"Niin todellakin teimme. Tulkaa ulos sieltä. Otamme teidät mukaan seuraavalla sukelluksella. Kai kaverisi osaa pidättää hengitystään?\"<br>\n<br>\nÄmkoo vilkaisi Snowieta, joka tuijotteli yhä hämillään ulos ikkunasta.<br>\n<br>\n\"Parasta olisi\", Ämkoo murahti laitteeseen ja syöksyi aluksen pimeälle käytävälle.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nMeren yllä liiteli kymmenkunta linturahia. Valtaosa näistä edusti jonkinlaista haukkaa muistuttavaa nopealiikkeistä lajia, ja nämä linnut kiljahtelivat toisillensa tasaiseen tahtiin samalla kun näiden selässä istuskelevat vihreät matoranit jakoivat komentoja toisilleen. Petolinnut jäivät kuitenkin kokonsa puolesta kevyesti itseään moninkertaisesti suuremman valtavan merimetson varjoon.<br>\n<br>\nLintu oli valtava. Sen pitkä kaula työntyi veltosti esiin olennon solakasta ruumiista. Suurella nokallaan se oli viime sukelluksen aikana napannut mukaansa epäonnisen vasarahain, jota lintu nyt nieleskelikin omahyväisesti.<br>\n<br>\nMerimetson selässä istui Enki. Vihreä akakua kantava matoran Ilmoitti yllään leijaileville kumppaneilleen käsimerkillä aikeensa sukeltaa uudestaan. Enki kaivoi varustevyöltään alkeellisen näköisen hengityslaitteen samalla kun merimetso sulki siipensä ja ojensi kaulansa suoraksi. Linturahi pudottautui veteen ja lähti uimaan huimalla nopeudella kohti pohjaa.<br>\n<br>\nÄmkoo ja tapiiri odottivat lumiukkoa aluksen sivuovella. Snowie syöksyi pian itsekin oven tykö hätäisesti pakkaamaansa tarvikelaukkua kantaen. Lumiukko näytti hieman jännittyneeltä, joskin tämä ei siitäkään huolimatta voinut olla hymyilemättä.<br>\n<br>\n\"Millainen alus heillä on?\", Snowie kysäisi kun Ämkoo avasi oven turvalukon.<br>\n\"Sellainen iso ja kaakattava\", Mäksä vastasi ja kiskaisi oven auki.<br>\n<br>\nVesi hyökkäsi sisään sukellusveneeseen. Ämkoo tarttui ainoalla kädellään kiinni Snowmanin ranteesta ja kiskaisi tämän mukanaan ulos sukellusveneestä. Tapiiri lähti epävarmoin liikkein seuraamaan kaksikkoa kylmään meriveteen.<br>\n<br>\nSnowie ei ollut varma siitä, mitä seuraavaksi tapahtui. <em>Jokin</em> yksinkertaisesti tarttui kolmikkoon ja lähti sitten kiskomaan näitä miltei väkivalloin kohti pintaa. Kesti hetki, toinen ja sitten Lumiukko haukkoikin henkeä merenpinnan tuntumassa.<br>\n<br>\nÄmkoo nauroi ääneen samalla kun veteen loikanneet matoranit auttoivat mestarinsa yhden haukkarahin kyytiin. Samaan aikaan Enki sitoi köyttä hämmentyneesti röhkivän tapiirin ympärille. Takaisin merimetson kyytiin noustuaan Enki heitti Snowielle köyden jonka turvin Lumiukkokin pääsi valtavan linnun selkään. <br>\n<br>\n\"Vau\", Snowie totesi puoliääneen katsellen ympärilleen.<br>\n\"Nimi on Enki. On ilo tavata\", totesi Snowien edessä istuva vihreä matoran samalla kun merimetso nousi lentoon muutamalla laiskalla siiveniskulla.<br>\n<br>\nTapiiri törähti sankarillisesti noustessaan ilmaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":668,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-02-05T16:30","content":"<strong>Meren yllä, valtavan merimetson selässä</strong><br>\n<br>\nSnowman katseli alla kiitävää merimaisemaa haltioituneena. Aamuauringossa kiiltelevät aallonharjanteet jäivät ohi yhdessä vilauksessa, vain tehdäkseen tilaa yhtä syvänsinisille veljilleen. Silloin tällöin horisontissa vilahti pieni saari, mutta pääosin pilvettömän taivaan alla oli vain merta.<br>\n<br>\nSanoinkuvaamaton oli myös tunne, jonka lumiukko koki raikkaan merituulen iskiessä kasvojaan vasten. Istuttuaan ahdistuneena siinä pienessä peltipurkissa mikään ei tuntunut tätä mukavammalta. Olihan se totta, että tehtävä oli mennyt huolellisesti pieleen. Nimdan siru oli sen valkoisen nukkesankarin matkassa, ja siihen päälle Mäksä oli vielä menettänyt kätensäkin. <em>Mutta pienemmistäkin asioista kuin merenpohjasta pelastumisesta on iloittu</em>, hän tuumi.<br>\n<br>\nMerimetso teki pienen korkeudenmuutoksen, ja sekä lumiukko että Enki hypähtivät muutaman sentin ilmaan.<br>\n\"Monenmoiselle kulkupelillä olen matkoja taittanut\" Snowie aloitti \"mutta tämä vie kyllä voiton useimmista. Onko sillä nimi?\"<br>\nEnki kääntyi katsomaan taaksepäin.<br>\n\"Vanha kunnon Repekk. Hienompaa lintua saa hakea.\"<br>\n\"Kieltämättä. Se on aika kaunis.\"<br>\n\"Kiitos, hän on silmäteräni.\"<br>\n<br>\nSnowie käänsi katseensa kohti Ämkoota. Klaanin Admin näytti nauttivan oloistaan suunnattomasti viilettäessään haukahtavalla olennolla taivaan sinessä. Hänen kasvoistaan loisti Ämkoon naamalle harvinaista lapsenomaista hymyä.<br>\n\"Hitonmoinen haukkapilotti tuo Mäksä. Yhdellä kädellä tuommoista menoa\" Snowie puheli hymyillen.<br>\nEnkin hyväksyvän leveä virne riitti hyvin vastaukseksi.<br>\n<br>\nTapiirin kärsä liehui tuulessa elikon voittoisaa olemusta korostaen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":669,"creator":"Donny","timestamp":"2011-02-05T18:04","content":"<strong>Klaani</strong><br>\n<br>\nViileän merituulen virkistävä vaikutus näkyi iltapäiväisen Klaanin kaduilla. Matoranit ja muut Klaanin asukkaat liikuskelivat rivakasti paikasta toiseen hoidelleen asioitaan. Niin teki myös eräs työkseen kattoja korjaava matoralainen, joskaan hän ei liikkunut niinkään kadulla, vaan enemmänkin... No, katolla.<br>\n<br>\nBob huokaisi, nousi seisomaan ja venytteli uupuneita käsiään. Aamupäivä oli ollut työnteon puolesta harvinaisen rankka ja uuvuttava. Onnekseen Bob oli kuitenkin sopinut illaksi tapaamisen erään oikein viehättävän ga-matoranin kanssa, joten jotain hyvää oli sentään tiedossa. Bob virnuili itsekseen, tarttui työkalupakkiinsa ja etsi katseellaan tikkaita.<br>\n<br>\nSilloin taivaiden halki kiitävä kärsähirviö tuuppasi Bobin nurin. Epäonninen matoran-työläinen kieri huutaen pitkin rakennuksen juuri korjattua harjakattoa ja jäi roikkumaan aivan liian lyhyillä nauloilla kiinnitettyyn ränniin.<br>\n<br>\n\"Me taidamme lentää vähän turhan matalalla!\", Snowie huudahti edessään istuvalle matoranille. Enki nyökkäsi ja komensi Repekk-linnun lisäämään korkeutta.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nHetkeä myöhemmin linturaheilla ratsastava partio laskeutui eräälle Klaanin aukiolle. Joukko matoran-vartijoita viiletti rutiininomaisesti tutkimaan saapujia, joskin näille oltiin jo ilmoitettu mistä oli kyse. Ämkoo oli nimittäin matkan aikana ottanut veljeskunnan radiojärjestelmällä yhteyden Klaaniin ja selvittänyt tilanteen. <br>\n<br>\nRepekk laskeutui ja Snowie loikkasi alas valtavan merilinnun selästä. Enki liukui myöskin alas, ja siirtyi sitten vapauttamaan vielä hetki sitten itseään lentokykyiseksi luullutta tapiiria tämän ympärille sidotuista köysistä. Tapiiri pyöritteli hetken ajan kärsäänsä potkurinomaisesti, pettyi ja rupesi sitten kävelemään ympyrää. Tapiiri ei tiennyt yhtään missä se oli, eikä se myöskään tiennyt minne mennä. Tällä hetkellä nämä kysymykset eivät kuitenkaan vaivanneet sen pieniä aivoja, sillä se tahtoi vielä kerran kokeilla lentämistä.<br>\n<br>\nSnowie katsahti Ämkoota. Ilman Toa kävi lyhyen keskustelun Enkin kanssa, joka sitten teki käsieleellä johtajalleen kunniaa ja valmistautui poistumaan paikalta. Ämkoon ilme ei ollut enää läheskään niin hilpeä kuin lentomatkan aikana, ja tämä huolestutti hieman lumiukkoa.<br>\n<br>\n\"Se oli hieno reissu\", Snowie sanoi luokseen kävelleelle Mäksälle.<br>\n\"Olisi voinut tietenkin mennä vähän paremmin\", sanoi virnuileva vihreä Toa. Snowie nyökkäsi ja virnisti itsekin. Sitten kaksikko lähti liikkeelle, välittämättä ympärillään pyörivistä Klaanin roskalehdistöön kuuluvista matoraneista. <br>\n<br>\nTapiiri katseli pettyneenä ilmaan nousevia linturaheja. Se röhkäisi surumielisesti ja käänsi katseensa maahan. Sitten se huomasi maassa lepäävän tallotun omenan, söi sen ja lähti sitten seuraamaan lumiukon ja Mäksän koko ajan kauemmas siirtyviä hahmoja.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":670,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-02-06T01:01","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nKäytävä ristesi kahteen eri suuntaan. Ämkoo ja Snowman katsoivat toisiaan.<br>\n\"Selitä sinä Tawalle. Tiedät, että aion lähteä.\"<br>\n\"Tiedän.\"<br>\n\"Snowie.\"<br>\n\"Mäksä?\"<br>\n\"Nähdäänkö taas joskus?\"<br>\n\"Ilman muuta.\"<br>\n<br>\nÄmkoo lähti kävelemään käytävän vasenta haaraa, loitoten koko ajan Snowmanista. Lumiukko katsoi toverinsa perään muutaman hetken, ja aloitti sitten itse matkansa kohti Admin-siipeä.<br>\n<br>\nKoko pitkän matkan ajan Snowie ihmetteli ympärillään olevia remonttitöitä. Ämkoo oli kertonut saaneensa radion välityksellä tietoja, että Klaaniin oli heidän matkansa aikana hyökätty, ja että vahingot olivat mittavat. Ja vaikka suurin osa vaurioista olikin jo korjattu, oman kodin näkeminen hyökkäyksen jälkeen oli shokki.<br>\n<br>\nSnowie ei oikeastaan tiennyt, mitä ajatella. Olisiko hän tahtonut olla täällä hyökkäyksen aikana? Mikään ei tuntunut hirveämmältä, kuin olla poissa Klaanista sen tarvitessa apua, mutta minkä hän olisi mahtanut?<br>\n<br>\nTutut siniset matot kuitenkin peittivät lattioita, kuten aina ennenkin, ja siellä täällä näkyvät Matoralaiset olivat melko normaalin oloisia. Olivatko kaikki jo toipuneet?<br>\n<br>\nSnowie oli myös hyvin kiitollinen Mäksän läimäytettyä oven kiinni sellaisella voimalla, että reportterijoukkio oli ymmärtänyt lopettaa seuraamisen. Hän ei tosiaan kaivannyt suurta ryysistä ympärilleen, vaikka kaipasikin Klaanilaisia.<br>\n<br>\n<em>Varsinkin tätä yhtä,</em> lumiukko ajatteli koputtaessaan Tawan huoneen oveen.<br>\n<br>\nPian pariovet avasikin tuttu koko Klaanin johtaja.<br>\n\"Snowman? Helei. Sin... Tule sisään. Mutta, missä Ämkoo on?\" Tawan kasvoilta loistivat samanaikaisesti sekä ilo siitä, että hän sai todisteita silmiensä eteen kaksikon turvallisesta paluusta, että valtava määrä kysymyksiä.<br>\n<br>\nSnowie astui ovista sisään, ja saapui Tawan työhuoneeseen. Sähkön Toa kuitenkin johdatti kaksikon vieläkin taaempaan huoneeseen Snowien vastatessa.<br>\n\"Hän lähti.\"<br>\n<br>\nKaksikko asettui pienen pyödän eri puolille pehmeille sohville. Tawa avasi suunsa ensin.<br>\n\"En oikeastaan ole yllättynyt. Pahoillani, mutta yllättynyt. Nyt kun Guartsu on poissa ja Visokki kateissa, niin-\"<br>\n\"Ai niin. Visokista.\"<br>\nTawan ilme muuttui entistä kysyvämmäksi.<br>\n\"Minulla on jokin... telepaattinen juttu... joka. Öh, Nimdaan se kai liittyi, mutta sain yhteyden Visokkiin tai jotain.\"<br>\n\"Mata Nui, mitä minä ajattelen! Kepe tutki saamaasi pakettia. Sen mukana tuli... jotain. Meidän on saatava lääkäri tänne hetimmiten. Toivottavasti Kupe on päivystämässä.\"<br>\n<br>\nTawa nousi, ja meni jonkinsorttiselle sisäpuhelimelle. Samalla Snowie nojautui eteenpäin ottaen kyynärpäillä pöydän puisesta pinnasta tukea. Päätä oli särkenyt jo pitkään, mutta tässä hiljaisuuden vallitessa se tuntui tavallistakin pahemmalta. Mutta nyt oltiin Klaanissa, täältä täytyi löytyä apua.<br>\n<br>\n\"Hienoa\" Tawa sanoi. \"Lähettävät jonkun, ja saadaan sinut kuntoon.\"<br>\n\"Kiitos.\"<br>\n\"Eli, mitä Visokista?\"<br>\n\"Öh, se on pitkä tarina. Ehkä minun on aika kertoa kaikki lähdöstämme lähtien...\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":671,"creator":"Donny","timestamp":"2011-02-06T01:49","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nÄmkoo painoi huoneensa oven hitaasti kiinni ja lähti sitten läksimään kohti lähtintä uloskäyntiä. Käytävillä hääräävät matoranit väistivät nopeaan tahtiin harppovaa Toaa, jonka juuri noutama musta huppuviitta peitti kantajansa kokemat taisteluvauriot varsin tehokkaasti. Ämkoo ei halunnut puuttuvan kätensä tai heikentyneen vartalonsa herättävän kysymyksiä.<br>\n<br>\n\"...herra Ämkoo!\"<br>\n<br>\nIkävä kyllä muutama reportteri oli jo ehtinyt havaita Ämkoon muutoksen. Ilman Toa heitti muistilehtiötä kantavan matoranin syrjään pienellä elementti-iskulla ja jatkoi sitten matkaansa. Ruskea reportterimatoran jäi katselemaan Ämkoon perään säikähtäneenä.<br>\n<br>\nUlos päästyään Ämkoo lisäsi vauhtia entisestään ja saapui lopulta Klaanin sisäpihan reunamille. Siellä häntä odotti sinivihreää pakaria kantava matoralainen.<br>\n<br>\n\"Lähdemmekö heti?\"<br>\n\"Kyllä.\"<br>\n<br>\nMatoran vihelsi ja yläilmoissa odotellut gukko-lintu laskeutui Ämkoon vierelle. Toa ja matoran nousivat linnun selkään ja lintu nousi takaisin lentoon.<br>\n<br>\n\"Voit siis lähteä ihan noin vain?\", matoran kysyi johtajaltaan kaksikon noustessa yhä ylemmäs.<br>\n\"Voin\", vastasi Ämkoo. \"Eivät nämä voi minua määrätä.\"<br>\n\"He ovat kuitenkin ystäviäsi. Kuulin myös, että täällä on taisteltu. Eikö sinua tarvita täällä?\"<br>\n<br>\nÄmkoo oli hetken hiljaa.<br>\n<br>\n\"Minä palaan tänne kyllä\", Toa sanoi lopulta, ja jatkoi: \"Ja kun palaan, minusta on heille paljon enemmän apua.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":672,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-06T09:48","content":"<em><strong>Destral, vuosituhansia sitten</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/iZst_2xJHAI?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/iZst_2xJHAI?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoro juoksi kovaa pimeällä käytävällä. Kiveä vasten oli ohut vesikerros, joka oli nyt jäätä. Sen takia juosseet Exo-Toat ovat nyt jääneet jälkeen. Hän oli Destralilla, ja hänellä oli perässään useita rahksheja.<br>\n<br>\nMatoro väisti luistellen yhden rahkshin salamaketjun, käänsi itsensä ja ampui miekastaan jäätä taakse. Hän luisteli taitavasti olentoja pakoon, mutta Makutan matelijamaiset kätyrit olivat nopeampia.<br>\n<br>\nEdessäpäin oli synkkänä vellova meri, sillä hän oli Makutan veljeskunnan satamassa. Hän oli joutunut eroon tovereistaan pian Destralin linnoituksessa. Matoro oli tullut kahden toverinsa kanssa pelastamaan erästä Mata Nuin Ritarikunnan jäsentä; tuolloin hänen toa-tiiminsä teki vielä töitä Ritarikunnalle.<br>\n<br>\nKäytävän pää - ja siitä alkava meri- tulivat nopeasti vastaan. Toa syöksyi kalliolta kohti merta, laukaisi harppuunan taaksepäin ja vetäisi itsensä kaaressa edellisen rakennuksen sivulle.<br>\n<br>\nRahkshit luulivat voittaneensa.<br>\n<br>\nMatoro katsoi kumarassa saarta. Sen keskellä kohosi valtava Makutojen linnoitus, jossa hänen toverinsa olivat. Tällä tehtävällä ei voinut taistella suoraan.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center>* * *</center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSuuri Exo-Toa osoittaa voimatykillään Maan Toa Karaxia suoraan päähän. Tämän aseen laukaus räjäyttäisi koko Toan pitkin Destralia.<br>\n<br>\nHopeamusta toa oli jähmettyneenä paikalleen. Vähän matkan päässä lattialla oli Muodonmuuttajana tunnettu Ritarikuntalainen sekä Rali-niminen salaman toa vankeina jähmetyskentässä.<br>\n<br>\nMaan toa mietti mitä tehdä. Exo-Toan takana seisoi Gorastin lyhyt mutta erittäin uhkaava hahmo.<br>\nKarax keskittyi naamionvoimansa käyttöön. Hänen naamionsa sädehti muutamia sekunteja, ja silloin Exo-Toan tykki räjähti taaksepäin, irroittaen olennon käden. Maan elementin räjähdys heitti haarniskan Makutaa päin, jolloin jähmetyskentät aukesivat.<br>\nKolmikko syöksyi yhdestä ovesta summamutikassa ulos.<br>\n<br>\nTodennäköisyyden naamio oli jälleen kerran auttanut heidät pulasta.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center>* * *</center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKäytävä oli koristeltu makutojen naamioilla sekä aseilla. Kunkin naamion alla luki nimi sekä \"pettänyt kaiken\" matoraninkielisillä aakkosilla.<br>\n</em>Epäonnistuneiden Makutojen seinä...<em>, Matoro ajatteli. Hän katseli naamioita ja ajatteli että jostakin niistä saattaisi olla hyötyä. Hänen itsensä silmillä oleva Suunnistuksen kanohi takasi täydellisen liikkumisen oudoissa paikoissa, mutta Toa nappasi valkoisen, pyöreän kanohin jonka alla luki \"Makuta Itroz, Kanohi Cencord\". <br>\n<br>\nSilloin käytävän pää räjähti voimakkaasti, lennättäen kivimurskaa kaikkialle. Kaksi Toaa syöksyi aukosta retuuttaen Ritarikuntalaista mukanaan. Hän oli kokomusta hahmo keltaisella Kirlillä. Nimi \"Muodonmuuttaja\" tuli siitä että hän, noh, kirjaimellisesti, muutti muotoa. Miksi vain.<br>\nHän oli kuitenkin tällä hetkellä puolitajuton.<br>\n<br>\n\"Matoro, siinähän sinä. Mennään takaisin veneelle!\", Maan Toa huudahti syöksyessään Jään Toan ohi. Melkoinen joukko rahksheja ja muita olentoja oli juoksemassa heidän perässään.<br>\nMatoro lähti myös juoksuun.<br>\n<br>\nNeljä pakenijaa kääntyivät avaraan laboratoriohuoneeseen. Lasipulloja putoili ja niiden sisältämät kemikaalit sihisivät maassa. Matoro oli näkevinään nopeassa takaa-ajossa laatikon jossa luki jotakin \"Projekti: Nimdan\" suuntaan.<br>\n<br>\n\"Löysin ajoneuvon!\", Salaman Toa Rali huudahti. Valkokultainen nais-toa oli juossut etummaisena seuraavaan kammioon.<br>\n\"Makeeta! Moottoripyörä!\", Karax huusi rimastuneena, veti Muodonmuuttajan ja Matoron \"Destralin pyöränä\" tunnetun ajoneuvon päälle ja käynnisti laitteen.<br>\n<br>\nVäkivahva moottori pärähti käynttiin ja jätti rahkshit taakseen. Neljällä henkilöllä tosin oli vaikeuksia pysyä kunnolla kyydissä kovassa vauhdissa, ja joku heistä meinaisikin pudota matkalla.<br>\n</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":673,"creator":"Donny","timestamp":"2011-02-06T15:05","content":"<strong>Veljeskunnan maanalainen tukikohta</strong><br>\n<br>\nUseasta kymmenestä vihreästä matoranista koostuva joukkio teki saapuneelle johtajalleen kunniaa. Ämkoo tuijotti alaisiaan ääneti, laski sitten katseensa eteensä polvistuneen Enkin tykö ja kysyi:<br>\n<br>\n\"Miten olette pärjänneet?\"<br>\n\"Hyvin, herra. Saarella on vieraillut vain satunnaisia palkkionmetsästäjiä ja epäonnisia seikkailijoita. Kukaan näistä ei ole kaiketi ollut edes tietoinen olemassaolostamme.\"<br>\n\"Hyvä\", kuului Ämkoon lyhyt vastaus. Ilman Toa istui luokseen tuodulle istuimelle ja viittoi alaisensa jatkamaan puuhiaan.<br>\n<br>\n\"Mitä aiot seuraavaksi?\", Enki kysyi.<br>\n\"Jaa\", Ämkoo vastasi ja kurtisti hetkeksi kulmiaan.<br>\n\"Jos haluat, voimme avustaa Klaania. Uskon, että he tarvitse-\"<br>\n\"Ei, ei vielä.\"<br>\n\"Miksei?\"<br>\n\"Vielä ei ole sen aika.\"<br>\n<br>\nEnki tuijotti johtajaansa. Ämkoo oli hetki sitten riisunut matkaviittansa ja entisen miekkakäden tilalla paistavan rujon arven saattoi erottaa selvästi. Enki ei voinut myöskään olla huomaamatta, että Ämkoon panssarit muuttuivat hetki hetkeltä tummemmiksi. <br>\n<br>\n\"Taisit törmätä aika vahvaan viholliseen\", Enki uskaltautui sanomaan. Ämkoo nousi ylös.<br>\n<br>\n\"Ei\", Toa vastasi. \"Minä vain olin heikko.\"<br>\nEnki tuijotti johtajaansa kysyvästi.<br>\n\"Seuraavalla kerralla asia saa luvan olla toisin\", Ämkoo vastasi. \"Varustakaa minulle ratsu.\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nTunnin kuluttua Ämkoo lähti matkaan. Veljeskunnan tukikohdan piilosisäänkäynnin luona odottanut valtava rahiolento tapitti omistajaansa valtavilla silmillään ja töksäytti tätä sitten kärsällään tuttavallisesti. Ämkoo paijasi suurta norsupäästäistä hetken, nousi sitten sen selkään ja aloitti matkansa.<br>\n<br>\n\"Mitäköhän vanha turaga mahtaa sanoa nähdessään minut tässä kunnossa\", kysäisi Ämkoo puoliääneen itseltään. Norsupäästäinen lisäsi vauhtia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":674,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-02-06T22:09","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\"><span style=\"font-size:65%;line-height:normal\">Odottakaa muuten kunnes musiikki soi kun se ilmestyy ja lopettakaa se kun seuraava ilmestyy.<br>\n<br>\nTäällä kertaa teillä kaksi musiikkivalintaa mitä voitte kuunnella kun \"se\" tapahtuu.<br>\n<br>\n*= Power Rangers<br>\n**=Super Sentai<br>\n<br>\nValinta on teidän.</span></dd></dl>\n<strong>Avomerellä</strong><br>\n<br>\n\"Ei hiivatti\", Domek katkaisi hiljaisuuden ja tunnusteli ilmanvirtausta sormellaan uudelleen, \"Hiivatin hiivatti, ei\".<br>\n<br>\n\"... Miten niin?\", Pegghu kysyi Valon Toalta, \"Onko jotain vialla?\".<br>\n\"Tuuli on kääntymässä\", Domek sanoi osoittaen veneen purjetta Pegghulle. Se on totta, vene liikkuu paljon hitaammin kuin aikaisemmin ja purje ei enään työtynyt eteenpäin yhtä vahvasti. <br>\nValon Toa otti kompassinssa esiin.<br>\n\"Tuuli virtaa kaakkoon, Nynrahiin päin\", Domek hieroi otsaansa turhautuneineena. <br>\n\"Mutta mitä me sitten teemme?\", Pegghu kysyi ja nousi ylös istumapaikastaan levottomana.<br>\nValon Toa pysyi vaiti. Pegghu alkoi miettimään.<br>\n\"Onko meillä airoja?\", Matoralainen etsi ympäriltään samalla.<br>\n\"Ei\", Domek vastasi. <br>\n\"Entä moottori? Onhan tämä moottorivene?\"<br>\n\"Tiedätkö kuinka paljon sellainen maksaa?\"<br>\n\"Mitä me sitten teemme?\"<br>\n\"Odotetaan kunnes tuuli kääntyy.\"<br>\nPegghu istui takaisin paikalleen odottamaan Valon Toan kanssa. Domek veti purjeet alas. Häntä kadutti hieman ettei ottanut mitään ajanvietteeksi, koska ei odottanut tarvitsevan sitä reissullaan.<br>\nTuntematon määrää aikaa kului veneen päällä, aurinko paistoi yhtä korkealla kuin lähtiessään. Pegghu alkoi voimaan pahoin; kaupunkilainen Ta-Matoralainen ei ole tottunut matkustamiseen veneen päällä. Valon Toa piteli kompassiaan kädessään, jota hän silmäili silloin tällöin. Domek alkoi ummistamaan silmiään hieman, jolloin hän kuuli yhtäkkiä veden roiskeen hänen vasemmalta päin. Hän suuntasi katseensa sinne ja näki useita olentoja uimassa meren keskellä.<br>\n\"Veitsivalaita\", Valon Toa päätteli.<br>\n\"Veitsivalaitako? Missä?\", Pegghu kääntyi katsomaan.<br>\nTosiaan, useita Veitsivalaita olivat kokoontuneet paikalle juuri pari metriä heidän etäisyydestä.<br>\n\"Aika harvinaista nähdä niitä täällä tähän aikaan vuodesta\", Pegghu havannoi.<br>\nPegghu käänty takaisin paikalleen, mutta Domek piteli katsettaan Veitsivalasparvea päin. Toa alkoi hymyilemään viekkaasti.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Idän Matoran-kylä</strong><br>\n<br>\nKylä oli pakokauhun vallassa. Yksi Allianssin Skakdi-joukoista ryöstelivät ja kylvivät tuhoa ja kaaosta kylän läpi. Matoralaiset juoksivat minkä pystyivät paetakseen hyökkäykseltä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/er-T5FjRc40" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/er-T5FjRc40</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nRyöstöä johti kyborginen kenraali Rlorzedt, joka seisoi kylän vieressä olevan kukkulan päällä. <br>\n\"Kyllä! KYLLÄ! Tuhotkaa kaikki! Ryöstäkää heidän omaisuudet! Näyttäkää kuka täällä on pomo!\", Rlorzedt huusi alamaisilleen ja iski valtikallaan maata, myhäillen tyytyväisenä kaaokseen minkä hänen sotilaansa loivat.<br>\nPoikkeuksellisesti, Rlorzedt ruumis oli peitetty kyborgisiin metalliosiin ja hänen kasvossaan metallinaamari tuntemattomista syistä. Hänen ruumiinmuoto sai hänet näyttämään vähemmän Skakdilta ja enemmän Steltin Aristokraatilta. <br>\nEpätavallisesta ulkomuodosta huolimatta hänellä oli hyvin pommittava, vallanhimoinen ja suurellinen persoonallisuus, mikä sai paljon epäsuosiota muiden Skakdien keskuudessa, jonka takia häntä ei koskaan otettu mukaan taisteluihin tai edes puhuttu muiden keskuudessa.<br>\nTästä syystä hän päätti hyökätä luvatta Itäiseen kylään, todistaakseen voimansa.<br>\nRlorzedtin myhäillessään, yksi hänen soturistaan saapui mahtipontisen kenraalinsa luo. Hän oli Selakhilaani, mikä oli hyvin harvinaista minkä tahansa armejoiden paitsi Selakhilaanien kesken.<br>\n\"Kenraali Rlorzedt! Kaappasimme kylää suojelevan Klaanilaisen!\", Selakhilaani-soturi ilmoitti.<br>\n\"Tuokaa hänet tänne!\", Rlorzedt käski.<br>\nKaksi Skakdita toivat kenraalin eteen panssaroidun mutta erittäin haavoittuneen Klaanilaisen ja laittoivat hänet polvilleen kenraalin edessä.<br>\n\"Kas, Schiludomilainen. Kerropa minulle, mikä on nimesi\", Rlorzedt kysyi.<br>\nKlaanilainen katsoi ylös Kenraalia murhaavasti.<br>\n\"Hän kutsuu itseään Laosiksi, kenraali Rlorzedt\", Selakhilaani-soturi sanoi.<br>\n\"En kysynyt sinulta mitään!\", Rlorzedt karjui pateettisesti alamaistaan päin.<br>\n\"Niin, anteeksi Kenraali\", Selakhilaani-soturi sanoi.<br>\n\"Sinä et pääse tästä helpolla. Klaani tulee nujertamaan sinut\", Laosi uhkasi Rlorzedtiä.<br>\n\"Mutta kyllä minä voin!\", Rlorzedt pöyhkeili klaanilaiselle, \"Olen Rlorzedt! Kaikkien ylivaltias! Sinä ja sinun säälittävä Klaanisi ei tule päihittämään minua koskaan!! <strong>KRAHAHAHAHAHAHAH!!!</strong>\"<br>\n<br>\nJuuri kenraali nauraessaan, kylän eteen ilmestyi viisi Toaa.<br>\n\"Hei Skakdit!\", yksi heistä huusi, mikä sai Skakdien huomion.<br>\n\"Jo oli aikakin\", Laosi puhutteli itselleen hiljaisesti.<br>\n\"Keitä te olette!\", Rlorzedt huusi Toia päin.<br>\n<br>\n\"Valmiina?\", punainen Toa sanoi.<br>\n\"Öh, mikä olikaan asennomme?\", vihreä Toa sanoi.<br>\n\"Asento 3-B! No niin, valmiina?\"<br>\n\"Valmiina!\"<br>\n<br>\n*<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/cROqKs-2dis" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/cROqKs-2dis</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n**<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="250" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/VIDL7lbBoLE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/VIDL7lbBoLE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Toat, ryhmittykää!\", Punainen Toa ilmoitti ottaen esiin oudon käsikonsolin ja teki satunnaisesti asentoja. Muut Toat seurasivat mukana.<br>\nSiinä samassa yhtäkkiä heidän päälle ilmestyi erittäin poskettomat asut ja naamiot.<br>\nSkakdien leuat loksahtivat auki.<br>\n<br>\n\"Jyrisevä Maa!\", musta Toa huusi, <em>\"Maan Toa Kowambra!\"</em><br>\n<br>\n\"Voimallinen Painovoima!\", purppura Toa huusi, <em>\"Painovoiman Toa Pohak!\"</em><br>\n<br>\n\"Viileä Jää!\", valkoinen nais-Toa huusi, <em>\"Jään Toa Bokrujuh!\"</em><br>\n<br>\n\"Elävä Kasvillisuus\", vihreä Toa huusi, <em>\"Kasvillisuuden Toa Lehatu!\"</em><br>\n<br>\n\"Liekehtivä Tuli\", punainen ja keskimmäinen Toa huusi, <em>\"Tulen Toa Takama!\"</em><br>\n<br>\nJokainen heistä tekivät outoja asentoja laususessaan nimensä.<br>\n<br>\n\"<em>Toa Cendai...<strong>ANGORANGER</strong></em>\", Toat huusivat ja tekivät naurettavan ryhmäasennon.<br>\n<br>\nJotain räjähti heidän takana. Ja kovaa.<br>\n<br>\nSkakdit vain tuijottivat Toa ryhmää. Yleensä he olisivat nauraneet, mutta joskus jotkut asiat ovat aivan liian absurdeja heillekin. <br>\nToien puvut olivat jonkinlainen erittäin mauton yhdistelmä räikeitä värejä. Heidän kasvoissaan oli yksityiskohdista huolimatta täysin identtiset naamiot. Naamion mustat linssit pistivät eniten silmään.<br>\nKesti hetken Rlorzedtiltä ennen kuin tajusa komentaa joukkonsa hyökkäämään.<br>\nMutta ennen kuin Skakdi-sotilaat ehtivät tajuta, yhteen heistä potkaistiin kasvoihin.<br>\n<br>\n<strong>Avomerellä</strong><br>\n<br>\n\"Uaaah!\"<br>\n<br>\nPegghu piteli kiinni veneen reunasta. Veitsivalas ui yllättävän nopeasti Rahiksi joka vetää venettä kuin rekiä. Valon Toa piteli käsissään kestävää köyttä jolla hän ohjasi Veitsivalasta. Vaikka oli yllättävää, kuinka rauhallisena Rahi otti veneen vetäjän rooliaan, itse Rahin ohjaaminen oli silti erittäin hankalaa.<br>\nDomek yritti vetää venettä koiliseen päin ja yritti parhaansa olla putoamatta veneen keulasta.<br>\nMonien yrityksien ja harha suuntiin uimisen jälkeen Domek viimein sai yleisen käsityksen miten valasta ohjataan.<br>\nValon Toa yritti toisen kerran kääntää venettä koiliseen päin.<br>\n\"Viimeinkin\", Domek sai käännettyä veneen suoraan oikeaan suuntaan.<br>\n<br>\nPegghu makasi veneen reunaa vasten. Hän päätti ettei koskaan veneilisi Toan tai kenenkään muun kanssa, ikinä.<br>\n<br>\n<strong>Idän Matoran-kylä</strong><br>\n<br>\nSkakdeja potkitiin kylkiin ja lyötiin kasvoihin. Toat riitelivät kuinka kaksi heistä pukeutuivat täysin väärään pukuun ja mikä teema olisi sopinut parhaiten.<br>\n<br>\nKenenlläkään ei ollut kivaa.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Selakhilaani on Pridakin ja Samen lajin nimi ja Schiludomilainen Pimeyden Metsätäjä Miimikon.<br>\nMiksi? Miksei?</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":675,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-02-06T22:30","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake, näköalatorni</strong><br>\n<br>\nHans ja Plaploo seisoivat aution huoneen keskellä, ja olivat hädissään.<br>\n\"Nyt ihan oikeasti, kuulin sen taas!\"<br>\n\"Mikä se on?\"<br>\n\"Ei aavistustakaan.\"<br>\n\"Pitäisikö meidän kertoa jollekin modelle?\"<br>\n\"Kai meidän on pakko.\"<br>\n<br>\nMatoranit askelsivat varovasti kohti portaikkoa, mutta silloin se kuului jälleen, tällä kertaa hieman voimakkaampana.<br>\n<br>\n\"Se... Siinä on rytmi!\"<br>\n\"Mutta mikä se on?\"<br>\n\"En tiedä. Mennään nyt vain jonkun moden puheille.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":676,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-02-07T12:32","content":"<strong>Flygelin lipasto</strong><br>\n<br>\n<br>\nFlygelin kalmankalpeassa, luista tehdyssä pöytälaatikossa, oli Zyglak tiedemiehen tekemiä kellastuneille papereille tekemiä tutkielmia ja muistiinpanoja erilaisista asioista, mitä Flygel oli alkanut pohtia. Kellastuneet paperit olivat sikin sokin laatikon uumenissa, seuranaan luista ja hampaista tehtyjä kuulakärkikyniä ja muita outoja vekottimia ja härveleitä, joiden pääasiallinen materiaali oli joko luuta tai hammasta.<br>\n<br>\nPäällimmäisenä kasassa oli isoin kirjaimin kirjoitettuna; Tutkielma Matoran-universumin matematiikasta ja numeroiden mystiikasta<br>\n<br>\nMatoran-universumissa, monista numeroista on erilaisia uskomuksia ja muita mystisiä yhteyksiä, joita olen kerännyt tähän tutkielmaan. Tutkielmassa voi olla asiavirheitä ja sitä ei kannata pitää vakavastiotettavana lähteenä, tekijän mielenvikaisuuden takia. <br>\n0.\tMatoranit eivät usein tunnista, tai halua tunnistaa lukua nolla, merkitseehän se tyhjyyttä, johon ei uskota tai haluta uskoa. Tyhjyys taas liitetään Suureen varjoon, joka on legendojen mukaan laskeutumassa, tuoden pelkoa ja tuhoa.<br>\n1.\tMatoranien elämässä, luvulla yksi on suuri merkitys, palvovathan he yleensä yhtä Suurta Henkeä, Mata Nuita, jolla on yksi ilkeä Veli, Makuta. Matoranien legendojen mukaan kolme tai kuusi Matorania, Toaa, Turagaa tai muuta olentoa, kuten Makutaa, voi muuntautua yhdeksi, joko kaidaksi tai nuiksi. Luku yksi liittyy myös Kohtalon hyveeseen, onhan jokaisella universumin asukkaalla vain yksi Kohtalo. Myös yksisilmäisen Rahin, Keetongun silmä on hyvä mainita, näkeehän hän yhdellä silmällään henkilön valon ja varjon tasapainon. <br>\n2.\tMatoranit uskovat että luku kaksi on yksi täydellisyyden luvuista, liittyyhän luku Mata Nuin kaksiosaiseen nimeen ja siihen että universumissa on kaksi voimaa, valo ja varjo, hyvä ja paha jotka taistelevat toisiaan vastaan jatkuvasti. Monet Matoranit näkevät maailman mustavalkoisena, jakaantuneena kahteen leiriin, joko hyvään valon tai pahaan varjon puoleen.<br>\n3.\tMatoranien pyhimpiä lukuja, numero kolme edustaa itse täydellisyyttä, onhan se mukana Kolmessa Hyveessä, jotka ovat Yhtenäisyys, Velvollisuus ja Kohtalo. Matoraneilla on myös Kolme luonnollista kehitysastetta, Matoran-Toa-Turaga ja kolme Matorania, Toaa, Turagaa tai muuta olentoa voi yhdistää mielensä ja ruumiinsa yhtenäisyyden avulla Kaidaksi. <br>\n4.\tLuvusta neljä ei ole juurikaan mainintaa Matoranien mytologiassa, se on vain luku muiden joukossa.<br>\n5.\tLuku viisi on yksi vähiten käytetyimmistä numeroista Matoranien mytologiassa ja sen uskotaan edustavan epätäydellisyyttä.<br>\n6.\tLuku kuusi edustaa Matoranien mytologiassa täydellisyyttä, onhan se Hyveiden määrä kerrottuna kahdella. Luku kuusi edustaa Matoranien maailman kuutta eniten nähtyä elementtiä, joiden mukaan Metru Nuin kaupunki on jaettu osiin. Tästä syystä monet Toa-ryhmät ovat pitäneet sisällä kuusi Toaa ja monissa muissa ryhmissä, kuten Kuuden kuningaskunnanliitossa, on ollut kuusi jäsentä. Kuusi eri elementin Toaa, Matorania, Turagaa tai muuta olentoa voi legendojen mukaan yhdistää mielensä, ruumiinsa ja voimansa, muuttuen Nuiksi kutsutuksi olennoksi, jolla on suuret voimat.<br>\n7.\tLuku seitsemän on Matoranien kirottu luku, ennustaahan luku legendaarisen Seitsemännen Toan, Takanuvan saapumista ja Varjon laskeutumista universumiin. Matoranit karttavat tätä lukua kuin ruttoa, koska uskovat että se johtaa Varjon laskeutumiseen, jolloin maailmaa seuraa pimeyden ja pelon aikakausi. Seitsemän on myös Kraatojen suurin voimataso. Tällä tasolla Kraatat muuttuvat pelottaviksi Varjokraatoiksi. <br>\n8.\tLuku kahdeksan on Matoranien mytologiassa eri Krana ja Krana-Kalien lukumäärä ja se on myös tavallisten Kanoka-kiekkojen suurin voimataso. Kahdeksan muissa yhteyksissä on perin harvinainen.<br>\n9.\tLuku yhdeksän on kuuden Mahtikiekon voimataso ja se oli niistä yhdistetyn Ajan kiekon voimataso. Luku yhdeksän liittyy Legendaarisiin Naamioihin, Vahiin ja Ignikaan siten että se on naamioiden voimataso, jota yksikään toinen naamio ei voi ylittää.<br>\n42 Luku neljäkymmentäkaksi on Matoranien mytologian ristiriitaisimpia lukuja, onhan se 2X3X7. Luku kuvaa Makutojen kraata-voimien lukumäärää ja näiden ristiriitaista luonnetta universumin voimakkaimpina olentoina Mata Nuin jälkeen.<br>\n<br>\nTämän jälkeen kirjoitusta oli lähes mahdotonta lukea, koska erilaiset paperia syövät hyönteiset ja kosteus olivat saaneet lopun kirjoitelman murenemaan lukukelvottomaksi. <br>\n<br>\nFlygel avasi lipastonsa laatikon, kaivaen sieltä jotain. Hän otti paperia ja kirjoitti siihen valkoisella kynällään jotain:<br>\n<br>\nTutkittuani tätä outoa tykkiä, olen tullut siihen johtopäätökseen että meidän maailmamme ei ole ainoa universumi mitä on olemassa. Tätä tykkiä käytetään ulottuvuuksien väliseen matkustamiseen. Se on jotain mitä olen aina epäillytkin, emme ole yksin tässä maailmassa.<br>\n<br>\nTeoriani siitä että kaikki vaikuttaa kaikkeen on käymässä toteen. Olen tutkinut tätä tykkiä ja huomannut sen olevan vahingoittunut, ehkä merivedestä, ehkä siitä että tykki putosi jostain korkealta. Minua vain häiritsee se kuinka hienoa teknologiaa tämä tykki on ja kuka tykin on tuonut tähän maailmaamme. Seuraava päämääräni on saada tykki korjattua että sillä voi liikkua muuallakin kuin tämän maailmamme sisällä.<br>\n<br>\nFlygel laittoi kynänsä paperille ja alkoi miettiä viimeaikoina sattuneita asioita. Oliko maailma menossa aivan sekaisin vai oliko hän itse tulemassa järkiinsä?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":677,"creator":"Jake","timestamp":"2011-02-07T15:23","content":"<strong>Tummansininen Fikou, Rumisgonen kaupunki</strong><br>\n<br>\nTaverna oli täysin tyhjä, kohta sinne käveli kuitenkin suuri joukko Matoraneja, pari skadkia ja eräs toa. Joukon huippuna oli Matoran, joka oli istunut aiempina iltoina varjopöydässä ja jota Notfun oli eilen puhutellut. Nuo menivät nurkkapöytiin istumaan. Matoran, joka oli joukon johtaja, meni tiskille ja tilasi rommia kaikille. Hän asetti baarimikon käteen pari kulunutta kolikkoa ja ruttuisen setelin.<br>\n<br>\n<strong>Tunnin päästä</strong><br>\n<br>\nBaarin asiakaskunta oli edelleen sama. He odottivat. Sitten ovi aukesi. Sieltä astui sisään ruskeanmusta matoran, jolla oli hopeanmusta jalo Huna. Nurkassa istuva Matoran, Notfunin perämies oli juuri huudahtamassa jotakin, mutta sisään astunut ehti ensin. \"Ei kun ei. Olen Notfun, mutta joudun kertakaikkiaan vaihtaa maskia kun olen pysytellyt samassa paikassa näin kauan\", Notfun selitti ja käveli perämiehensä eteen.<br>\n<br>\n\"Jardirt, kerro näitten tarina. Haluan ehdottomasti tietää, miksi joukoissani on toa, Notfun ärisi. \"Yarr harr, kapteeni. Matoranit halusivat seikkailua elämäänsä, en kerro heistä enempää. Nämä Skadkit eivät vain istu lähekkäin vaan ovat siiamilaiset kaksoset. Heillä on myös yhteinen nimi, Scheka. Toalta taas vei kissa kielen. Hän on kyllä opettanut Fikounsa puhumaan, siltä kuulimme hänen nimensä. Hänen nimensä on Sandtar\", Matoran selitti. \"Entä laiva, Jardirt, entä laiva?\", Notfun kysyi. \"Laiva... No.. Lupaan hankkia sen aamuun mennessä. Lähdemme saarta kohti silloin, tule satamaan kello 5 aamulla\", Jardirt sanoi ja Notfun lähti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":678,"creator":"Oliolli","timestamp":"2011-02-07T18:31","content":"<strong>Outo tila</strong><br>\n<br>\nOliolli käveli. Hän katseli ympärilleen. Taaskaan hän ei nähnyt mitään erikoista, vain samaa valkeutta jota hän oli nähnyt jo niin pitkään kuin hän muisti, ainakaan tarkasti. Hänellä oli hämäriä muistikuvia jostakin jota hän oli kutsunut kodiksi, mutta hänen oli täytynyt lähteä sieltä. Hän mietti, voisikohan hän joskus palata? Siitä ei voinut olla varma. Hän ei edes ollut varma löytäisikö hän kotiaan jos hänellä olisi mahdollisuus. <br>\n<br>\nHän yritti arvioida kuinka pitkään hän oli kävellyt täällä tyhjässä valkeudessa. Hetken mietittyään hän päätyi lopputulokseen: puolisen biljoonaa askelta, arvio joka saattoi hyvinkin heittää sadoilla miljardeilla. Voi myös olla, että hänen laskelmistaan löytyi joitakin nollia vääristä paikoista. Kerrattuaan tulosta hän alkoi olla varma, että niitä oli useampiakin, vaikka hän ei löytänyt niitä.<br>\n<br>\nJa hän käveli edelleen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":679,"creator":"BD","timestamp":"2011-02-07T19:37","content":"<strong>Järvi, Zyglak linnoituksen yläpuolella</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/j5dRLPieKoE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/j5dRLPieKoE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTähän mennesä onnistuneesti mennyt matka aalkoi tuntua jo liiankin helpolta, Zyglakien ohi saattoi päästä naurettavan helposti, ongelmia oli tulossa vasta kun alettiin lähestyä tornia joka yltää pinnalle asti, vartio oli melko tiukkaa mitä lähemmäs sitä pääsi, saattoi olla, että torniin yrittäminen yläkautta voisi olla tappiollista. ”Mitäs nyt tehdään?”, Gekko kysyi hämmentyneenä. ”Meidän on mentävä... kylän läpi, monia zyggejä”, Umbra sanoi. ”Olen onnekas kun olen joutunut kahnauksiin näiden kanssa ”maan päällä”, siellä Mt. Ämkoon alapuolella.”, GK sanoi mietteliäänä.<br>\n”Onkohan meidän tosiaan pakko mennä rynnäköllä koko hökkelikasan läpi...”, Umbra mietti.<br>\n<br>\n”Minulla ei ole harmainta aavistusta mitä tehdä”, Umbra sanoi mietteissään.<br>\n<br>\n<strong>Jossakin päin järveä</strong><br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<em>Kala ui synkässä vedessä, se tunsi yhtä äkkiä suurta kipua, sitten se rauhoittui. Sen saattoi tunnistaa pieneksi rukiksi, se yritti parhaansa mukaan väistellä karhuahiden hyökkäksiä, kala saavutti järven ehkä synkimmän paikan, jota kutsutaan hautuumaaksi, sinne oli jätetty monia luita, raatoja ja kaikkea muuta kuollutta, se uiskenteli karhuhain luurangon välistä, sitten kala repeytyi ja jotakin valui ulos siitä, kalan vaivuttua kuolleena maahan,luuta alkoivat liikkua, muodostaen ensin pieniä liitoksia, sitten yhdistyen ja lopulta kehiittäen kehon joka oli Karhuahiatakin suurempi, se kasvoi ja ylettyi kahden toan mittoihin, sitten se alkoi muotoutua, Terävät kynnet kasvoivat sen jalkoihin, kahlitun ortonin luurangon ketju kietoutui sen vatsan ympärille, Sille kehittyi kädet, valtaisa häntä ja pää. Juuri syntynyt olento notkautteli niskaansa ja nosti häntänsä pystyyn, valmiina huutamaan korvia särkevästi, Zyglakmainen olento kuitenkin keskeytti sen kun Karhuahai lähestyi tätä, Olento rusensi sen kuoliaaksi, sitten se lähti kävelemään verkkaasti kohti Zyglakien linnoitusta...</em><br>\n<br>\n[spoil]Keksi oikeasti jotakin Umbra, en osaa jatkaa tuosta.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":680,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-02-07T21:31","content":"<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\nDox katseli lähestyviä olentoja. Ne erottuivat yhä selvemmin; ne olivat kaikki robotteja tai biomekaanisia. Ulkonäöltään ne vaihtelivat suuresti; osalla oli kaksi pitkää, huteraa jalkaa joilla ne vaappuivat, toisilla taas oli useita pareja lyhyempiä jalkoja. Kovinkaan monella ei ollut mitään käsiä muistuttavaa, vain joillain yksittäinen tarttumaelin, erinäisillä jopa kaksi. Kooltaan ne vaihtelivat metrisestä yli kymmenmetrisiin. Yksikään niistä ei kuitenkaan näyttänyt miltään, minkä hän olisi tunnistanut.<br>\n<br>\nNe vaelsivat äärettömässä, valkeassa, tyhjässä tilassa. Mutta miksi? Mitä ne tekivät täällä?<br>\n<br>\nLauma oli jo lähes tavoittanut Doxin, kun hän tajusi, ettei ollut varma siitä, olivatko ne huomanneet häntä. Hän ei kuitenkaan olisi ehtinyt väistää kummallekin sivulle levittäytyvää suurta joukkoa.<br>\n<br>\nLauma kuitenkin pyyhälsi hänen ohitseen häneen mitenkään reagoimatta. Dox kuitenkin joutui väistämään erään jättimäisen, koppakuoriaiselta näyttävän olennon jalkaa välttääkseen murskatuksi tulemisen. Tuon väistöliikkeen seurauksena hän puolestaan törmäsi toiseen, pienempään, mutta kuitenkin hieman häntä suurempaan olentoon. Olennolla oli kaksi kättä ja kaksi jalkaa, ja siten näytti muita inhimillisemmältä. Se kantoi kädessään jonkinlaista Toa-välinettä muistuttavaa esinettä, joka näytti kiväärin ja kilven yhdistelmältä. Dox katsahti olentoa kasvoihin ja koetti välittää anteeksipyyntönsä tönäisyn johdosta. Keltaisissa, hopeisten, kanohittomien kasvojen ympäröimissä silmissä ei näkynyt tunteenpilkahdustakaan. Olento ei kuitenkaan vaikuttanut uhkaavalta, vaan jatkoi matkaansa hänestä piittaamatta.<br>\n<br>\nDox oli hämmentynyt. Todettuaan vielä kerran lauman olevan ainoa kiintopiste, joskin liikkuva sellainen, keskellä tyhjyyttä, hän päätti seurata sitä. Jonnekinhan sekin oli menossa.<br>\n<br>\nLauman viimeiseksi jäänyt hopeinen humanoidi huomasi tämän ja käännähti ympäri.<br>\n<br>\n\"&#57652;&#57915;&#57933;, &#57380;&#57627;&#58129;&#57616;&#57610; &#58398;&#58636;&#58678;&#58370;\", se sanoi kysyvästi.<br>\n<br>\n<strong>VERSTAAN LOKI</strong><br>\n<br>\n...tuloksia Feterran suhteen.jätän kohta koko homman sikseen, kunnes saamme lisätietoja näistä olennoista.<br>\n<br>\n - Kerosiinipelle<br>\n<br>\nKepe laski kynän kädestään, ja kääntyi tuolissaan katsahtamaan Feterraa vielä kerran. Hän peitti sen valkoisella kankaalla ja asteli ulos huoneesta ja koko Verstaasta. Hän oli ensi kertaa auringonvalossa päiväkausiin. Portaat ylös, kohti kahviota.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":681,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-02-07T22:15","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake, Admin-siiven kokoustila</strong><br>\n<br>\nTawa laski sisäpuhelimen luurin.<br>\n\"Hän sanoi tulevansa niin pian kuin pääsee, vaikka harmittelikin jotain 'ensimmäisen kahvitaukonsa päiväkausiin' keskeyttämisestä.\"<br>\n\"Hienoa. Eli alamme olla valmiita?\" Same kysyi huoneen nurkasta.<br>\n\"Siltä näyttää. Olisin kyllä halunnut johtoportaasta enemmän väkeä, mutta niillä on mentävä, mitä on.\" Tawa totesi harmittelevaan sävyyn.<br>\n<br>\nHuoneessa oli kuusi henkilöä, kuten Guardian olisi varmasti noteerannut. Tawan ja Samen lisäksi paikalla olivat jonkinlaisella siirreltävällä sairaalapedillä makaava Snowman, vieressä mittareita tutkailevat Kupe ja muuannen avustava hoitajamatoran, sekä ovensuussa seisova Mahriking.<br>\n<br>\nSnowie irrotti juuri päästään otsanauhaa, ja heitti sen Samelle.<br>\n\"Osaat käsitellä näitä.\"<br>\nSame nyökkäsi vastaukseksi.<br>\n<br>\n\"Tuota... Missä muut modet ovat?\" Make ihmetteli.<br>\n\"Visokki, Guardian ja Ämkoo ovat kaikki muualla. Jonkun täytyy hoitaa käytännön asiat.\" Tawa selitti rauhalliseen äänensävyyn.<br>\n\"Selvä homma. Toinen kysymys: Mitä me oikeastaan teemme täällä?\"<br>\nTawa mietti sanojaan hetken.<br>\n\"Vihollisemme on tehnyt Snowielle jotain...\"<br>\nLumiukko vilkutti iloisesti.<br>\n\"...ja me tahdomme tietää tarkalleen mitä. Mitä ikinä onkaan, se liittyy läheisesti Avdeksi kutsumaamme viholliseen, joten tämä saattaa osoittautua hyvinkin kriittiseksi. Kepe on tutkinut asiaa tarkemmin, ja kun hän saapuu, voinemme aloittaa.<br>\n<br>\n\"Öh, tyypit?\" Kupe nousi ryhtiinsä sängyn säätimien äärestä. \"Kepe oli oikeassa. Snowien sisällä elää jotain.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":682,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-02-07T23:32","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/H7Hc6EOs_24" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/H7Hc6EOs_24</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<span style=\"color:black\"><strong>Sisällä</strong><br>\n<br>\n<br>\nKuulen ne.<br>\n<br>\nHi.<br>\n<br>\nKuulen niiden äänet. Kauniit, kauniit äänet.<br>\nAstukaa peremmälle. Kyllä tänne mahtuu.<br>\n<br>\nNiin, <em>niin</em> paljon ajatuksia. Niin, niin paljon tunteita. Niin paljon heikkouksia.<br>\n<br>\nKaikkialla.<br>\nJoku on päässäni. Joku <em>koputtaa</em>.<br>\n<br>\nKop.<br>\nKop.<br>\nKop.<br>\nKop.<br>\n<br>\nSe on enkeli.<br>\nKaunis, kaunis enkeli. Sillä on siivet. Se on kaunis.<br>\nEnkeli puhuu minulle.<br>\n<br>\nSillä on siivet, mutta ei kasvoja.<br>\n<br>\nSe koputtaa.<br>\n<br>\nKop.<br>\n<br>\nTaukoamatta.<br>\nJoka päivä.<br>\nJoka hetki.<br>\nSekunnin tarkkuudella.<br>\nEi rauhaa.<br>\n<br>\nSe käskee minua. Ja silloin kun Se käskee, minä kuuntelen.<br>\nKop.<br>\n<br>\n<br>\nKuulen sen.<br>\nAina.<br>\n<br>\nPäästäkää minut.<br>\nPäästäkää ulos.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nÄiti.<br>\n</span><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":683,"creator":"Samimobiili","timestamp":"2011-02-08T11:33","content":"<strong>Avomeri, keskellä ei mitään</strong><br>\n<br>\nOli aamu. Hyvin nukutun yön jälkeen Toa Samol huomasi, että he eivät enää olleet kurssissa. \"Autopilotti! Mitä sille on käynyt?\", Samol huusi. Kuinka ollakkaan, Samol oli yön aikana kierinyt kuin pippuri, ja murskannut autopilotin. \"Mitäs sinä melskaat?\", Turaga Thowron kysyi.<br>\n\"Autopilotti hajosi yön aikana. Tässä sitä ollaan keskellä ei mitään.\" Sanoi Samol. Heidän on otettava uusi kurssi ja äkkiä, sillä ruokavarantoja ei otettu kauheasti mukaan. \"No, kuten aina sanon, annetaan kohtalon määrätä tiemme!\" Thowron vastasi. \"Sinä seniili höppänä ja sinun kohtalosi! Kohtalo on päättänyt että minä murskaan autopilotin, ja nyt olemme keskellä merta! Kohtalosta ei ole kuin haittaa!\" Samol ärjyi. He ottivat pikaisesti uuden kurssin, ja toivoivat ettei ruoka lopu. Näin hienosti Samolin päivät merimiehenä alkoi...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":684,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-02-08T12:25","content":"<strong>Eteläinen matorankylä</strong><br>\n<br>\nSummerganon saapui kävelymatkansa päätteeksi viimein kylään. Matoranit olivat tietysti työn touhussa, kaikki iloisella mielellä. Matoranit nauttivat elämän pienistä asioista ja heidän innokkuutensa ja ystävällisyytensä teki Summerganoniin vaikutuksen. Muutamia puhuteltuaan Summerganon sai selville mistä hän löytää kankaankäsittelyä taitavia kyläläisiä ja suuntasi meren äärelle, ga-matoranien alueelle. <br>\n<br>\nSiellä häntä oli vastassa reipas ga-matoran, joka tervehti ja kysyi ystävällisesti: \"Mikä tuo toan tänne suuresta linnakkeesta?\".<br>\n\" Hei vain. Pyytäisin pientä palvelusta. Tarvitsisin sinisen viitan ja etsin sille tekijää täältä.\", Summerganon vastasi. \"Seuratkaa minua.\", matoran huikkasi ja vei Summerganonin aivan veden äärellä sijaitsevan majan luo. \"Täällä majailen ystäväni kanssa. Taidamme kankaankäsittelyn ja autamme mielellämme. Tulehan, niin otamme mitat.\", matoran touhotti iloisesti ja Summerganonia ilahdutti matoranin iloisuus ja innokkuus työhön. \"Kiitos paljon! Korvaan tämän kyllä kunnolla...\", Summerganon aloitti, mutta matoranit olivatkin jo mittoineen Sugan kimpussa. \"Kyllä me tästä jokusen mutterin veloitamme.\", ne sanoivat iloisesti ja etukäteen maksettuaan Summerganon marssi kiitellen pois majasta odottelemaan. Viitan pitäisi olla saman päivän aikana valmis, joten Summerganon jäi kylään tutkailemaan matoranien puuhia ja joitakin hän auttoi tavaroiden kantamisessa ja muussa pikku puuhassa. Rentouttavaa oli Summerganonin tuossa kylässä oleilla, sillä vaikka sieltäkin oli lähtenyt matoraneja Klaaniin ja sen telakalle töihin, ei suurten taistelujen varjo ollut vielä siihen näkyvästi vaikuttanut ja kansa tuntui olevan huoletonta. <br>\n<br>\nVaikka viime päivät olivatkin olleet rauhallisia, tuntui jokin uhkantapainen leijuvan saaren yllä. Kaikki rauhan päivät tuntuivat autuudestaan huolimatta vastaavan Summerganonin käsitystä sanonnasta \"tyyntä myrskyn edellä\" ja hänen aavistuksensa olivat yksi syy, miksi hän lähti viittaa teettämänä. Pelkkä Epäähänpistohan se oli, Suga kaipasi vain vaihtelua, mutta hän tuntui koko ajan kuin valmistautuvan johonkin. Johonkin, joka oli pian oven takana. Tai sitten vielä kaukana. Mutta aavistus jostakin oli vaivannut häntä jo pidemmän aikaa, aina Xian matkan jälkeen, jolloin Matoro oli todennut, että kaiken takana on jotain suurta. <br>\n<br>\nSummerganon istui ajatuksiinsa vaipuneena rannalla pitkään ja kun aurinko alkoi viimein laskea, hän havahtui ja lähti takaisin käsityöläisten majaa kohti. Siellä häntä oli vastassa matoraneja, jotka pitelivät kaunista, sinistä viittaa käsivarsillaan. Se oli viikattu vielä paketoitu jonkinlaisella köydellä. Kiiteltyään vuolaasti ja vielä hetken rupateltuaan lähti Summerganon talsimaan Klaania kohti. Kun hän astui ulos kylästä, antoi aurinko vielä viimeiset säteensä sen päivän aikana, saaden kylän kiiltävät koristeet kattojen ja kallioiden päällä hehkumaan hämärtyvän maailman keskellä. Vaivasi maailmaa millainen pimeys tahansa, ei se ollut vielä tähän kylään ehtinyt. Summerganon asteli alkavaan yöhön uusi viittaa kainalossaan, hieman haikeana jättäessään rauhaisan ja huolettoman kylän taakseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":685,"creator":"Oliolli","timestamp":"2011-02-08T13:56","content":"<strong>Outo tila</strong><br>\n<br>\nOliolli käveli edelleen. Hän ei vieläkään ymmärtänyt mistä kaikki ne ylimääräiset nollat olisivat tulleet hänen laskuihinsa askelten määrästä. <br>\n<br>\n\"Menneitä palautuu mieleeni välähdyksinä. Lähimuistini on iän myötä heikentynyt, mutta kaukomuisti sen kuin terästyy\" hän mietti. \"Menneitä palautuu mieleeni välähdyksinä. Lähimuistini on iän myötä heikentynyt, mutta kaukomuisti sen kuin terästyy\" hän mietti uudelleen, jo äskeisen mahdollisesti unohtaneena. <br>\nTämän jälkeen hänen mieleensä pulpahti sana 'arkkitehdin', syistä joita hän ei osannut selittää.<br>\n<br>\nEdessään hän näki liikettä. Hän ei nähnyt tarkasti, alueella oli liikaa sumua. Päästyään lähemmäksi hän tunnisti mikä sumussa oli liikkunut. Ainoa asia, jonka hän yhä muisti kunnolla. Hän oli tavannut sen jo monesti aiemmin, erittäin monesti. Ensimmäistä kertaa noin puoli biljoonaa askelta sitten. Oliolli tiesi, että se oli seurannut häntä kaiken aikaa sen jälkeen. Se tiesi hänestä kaiken. Kaiken. Jo pieni määrä niistä asioista, jotka se tiesi olisivat liikaa, mutta tämä olento tiesi <em>kaiken</em>. Se oli hänen ikiaikainen vihollisensa, ja Oliolli tiesi, ettei se voisi päihittää sitä. Hän tiesi, että jossakin olisi joitain, jotka pystyisivät, mutta jos he tietäisivät Oliollin menneisyydestä edes pieniä ripauksia, he eivät suostuisi auttamaan.<br>\n<br>\n<em>Lentävä kalauikku</em><br>\n<br>\nOliolli perääntyi pois hitaasti ja hiljaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":686,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-02-08T14:02","content":"<strong>Järvi</strong><br>\n<br>\nFlygel oli kyllästynyt kirjoittamiseen. Hän avasi huoneensa ulko-oven, jolloin ilmakuplia karkasi veteen. Zyglak hyppäsi veteen, jatkaen kävelyään kotarykelmässä. Joskus kävely piristi hänen päiväänsä. Outo tykki oli osoittautunut vaikeaksi korjattavaksi Zyglakien tekniikoilla, niinpä Flygel päätti lähteä etsimään Skakdeja tai Nazorakeja joilta voisi saada teknologiaa ja korjausvälineitä tykkiin.<br>\n<br>\nAstellen vedenalaisen kylän autioita katuja, Flygel ihmetteli miksi täällä oli näinkin hiljaista. Yleensä kaupungin kaduilla olisi ollut ainakin muutama taistelu kala-apajan tai muun asian omistusoikeudesta tai siitä kuka sai uida missäkin. Flygel kuitenkin muisti että nyt oli erikoinen päivä. Tähdet olivat suotuisassa asennossa Rhak'elakkille ja suurin osa Zyglakeista oli mennyt palvomaan hirviöjumalaa suurimpaan kotaan, jossa he suorittivat palvontamenojaan.<br>\n<br>\nFlygel istahti pienelle penkille, jääden nuokkumaan veden virtauksien tahtiin. Tämä rentoutti Flygeliä niin että hän vaipui uneen, jossa muisteli sitä miksi oli tällainen, hullu...<br>\n<br>\n<strong>Orto Nui, tuhansia vuosia sitten</strong><br>\n<br>\nNuori Flygel katseli erään Zyglakien lippulaivan kannelta kuinka liskomaiset heimolaisensa lähtivät Zyxaxin johdolla taisteluun läheisen saaren alkuperäisasukkaiden kanssa. Saari oli pieni ja se koostui enimmäkseen Matoraneista, joille oli ominaista se että he tekivät taideteoksia valokivillä. Zyglakit eivät kuitenkaan olleet ottaneet huomioon että saarta vartioi kuudesta Toasta koostuva Toa-tiimi, joka oli vannonut suojelevansa kaupunkia ja saarta.<br>\n<br>\nMatoranit olivat nopeasti haivanneet vihollisensa, kun Zyglakit olivat ampuneet alas muutaman Gukko-voimien pilotin, jolloin linnut olivat palanneet tyhjin käsin tukikohtaan. Matoranit olivat tämän jälkeen pitäneet neuvoston hätäkokouksen, jonka seurauksena kaikille saaren asukkaille annettiin elementtiaseet, joita oli säilytetty lukkojen takana, ettei kukaan kävisi väkivaltaiseksi saarella.<br>\n<br>\nNyt Zyglakit hyppivät laivoistaan rantaveteen. Satamakaupunkiin oli ollut helppo hyökätä ja monet Matoranien alukset ja hökkelit oli sytytetty tuleen. Musta savu nousi taivaisiin kun Matoranien kukoistava dynastia alkoi tuupertua barbaarien ikeen alla.<br>\n<br>\nKuusi saaren Toaa olivat rientäneet nopeasti taisteluun. Elementtikiviensä avulla Toat olivat saaneet parannettua elementtivoimiensa käyttöä ja voimakkuutta, mutta nämä eivät silti tehneet suurempaa vahinkoa liskoihin. <br>\n<br>\nZyglakien eturivissä marssi Zyxax, vihreäsininen johtaja, jonka viitta hulmusi taistelun tuoksinnassa. Hän tappoi julmasti vastaansa tulleita Matoraneja, useimmiten lyömällä näiden niskat poikki ja heittämällä näillä ruumiilla matoran-sotureita, jotka lähtivät juoksuun pakokauhun voimalla.<br>\n<br>\nFlygel oli joutunut taisteluun muutaman Toa Ortonin kanssa. Sinikeltainen salaman Toa iski miekastaan salamaa päin Flygeliä. Isku osui Zyglakin ihoon, tehden tuskin nimellistäkään jälkeä. Flygel otti keihäänsä ja riuhtaisi sillä iskun kohti naisToaa, rikkoen tämän olkapanssarin. Toa kaatui haavoittuneena marmorilattialle.<br>\n<br>\nZyglakien joukot etenivät kokoajan syvemmäs, kohti saaren suurinta temppeliä, jossa saaren päättäjät elivät. <br>\n<br>\nFlygel oli päässyt eroon Toa-sotureista, mutta saanut vastaansa Toista voimakkaimman, Tulen Toa Ruthin, joka iski kahdella porallaan Flygeliä. Tuli-iskut eivät tehneet yhtään vahinkoa Zyglakiin, jolloin Ruth joutui vaihtamaan taktiikkaansa. Hypäten ketterästi ilmaan, Ruth heitti pyörivän poransa päin Zyglakin silmää.<br>\n<br>\nPora pyöri vimmatusti Flygelin silmässä, Zyglakin huutaessa tuskissaan. Polttavan kuuma ja terävä pora porautui tiukasti Zyglakin kalloon, jolloin Flygel joutui riuhtaisemaan sen irti tuskissaan. Silmästä valui paljon verta jota roiskui marmorilattialle, värjäten kolmea hyvettä kuvaavan mosaiikin punaiseksi. <br>\n<br>\nMaailma Flygelin toisen silmän ympärillä pyöri. Verta valui paljon ja hänen edessään oli itse syyllinen, Tulen Toa joka oli mieltynyt poriin. Poran isku oli vahingoittanut pahoin Flygelin aivoja ja silmän puuttuminen teki asioista mutkikkaampaa, mutta nyt Flygel vannoi tuhoavansa saaren Toat...<br>\n<br>\nFlygel heräsi, kuullessaan ääniä herkillä korvillaan. Hän näki jonkin oudon Zyglakmaisen olennon muotoutuvan keskelle vedenalaista kylää. Punaruskea olento muistutti Zyglakia, mutta oli paljon isompi ja vaarallisemman näköinen.<br>\n<br>\n\"Onkohan tuo se olento joka tuli tykin mukana tähän maailmaan?\" Flygel sanoi, alkaen hitaasti hiipiä kohti jättiläismäistä olentoa.<br>\n<br>\nOlennon punaiset silmät kiiluivat kun se skannasi ympäristöään voimiensa avulla. Jossain täällä oli pakko olla Glatorianking, olento ajatteli, huomatessaan valkomustan Zyglakin joka lähestyi häntä. Punaisen voiman auran ympäröimä olento skannasi Zyglakin mieltä ja sai tietää ulottuvuusporttitykistä, joka olennolla oli piilossaan.<br>\n<br>\n\"Jos haluan saada tuhottua veljeni, joudun tekemään liiton tämän mielenvikaisen tiedemiehen kanssa\", olento mutisi itsekseen, tervehtien Flygeliä joka tuli häntä vastaan.<br>\n<br>\n\"Oletko sinä tullut toisesta ulottuvuudesta tähän maailmaan?\" Flygel kysyi suurelta jättiläiseltä kun oli päässyt tarpeeksi lähelle. Flygel tärisi innostuksesta ja pelosta sillä olento oli iso ja voimakas.<br>\n<br>\n\"Olen tykin käyttäjä ja kyllä saavuin toisesta maailmasta\", olento valehteli ilmeenkään värähtämättä. Varjo-olento alkoi pikkuhiljaa ottaa kiinteää muotoa itselleen. \"Tykkiä on tulossa etsimään kaksi olentoa, valkoinen Toa ja musta isohko Matoran\", olento kertoi. \"He eivät saa ottaa tykkiä käsiinsä\", olento kertoi.<br>\n<br>\n\"Tykki on minulla varmassa tallessa, mutta se ei toimi kunnolla\", Flygel kertoi. Jostain syystä häntä epäilytti tuo outo olento, mutta liittolainen oli tarpeen jos vastassa olisi Toa ja Matoran jotka olivat tarpeeksi tyhmiä tullakseen tänne.<br>\n<br>\n\"Voin auttaa sinua korjaamaan tykin, jos viet minut sen luokse\", punainen olento sanoi, jolloin Flygel lähti viemään uutta liittolaistaan mökkiään kohti.<br>\n<br>\nUmbra ja Glatorianking katselivat pilarien takaa Flygeliä ja Glatoriankingin pahaa kaksoisolentoa. Nyt heillä olisi vastassaan kaksi vihollista yhden sijaan, ja ulottuvuusporttitykki oli luisumassa vihollisten syliin.<br>\n<br>\n\"Mitä teemme?\" Glatorianking kysyi, kun heidän pällensä putosi kolmikulmainen verkko jossa oli kiinni ankkureita. Joukko Zyglakeja ui Umbran ja Glatoriankingin luokse ja otti verkon mukaansa. Zyglakit olivat napanneet heidät helposti ja alkoivat viedä heitä kohti pintaa...<br>\n<br>\n\"Menimme ihan liian helppoon ansaan\", Umbra mutisi kun oli pää alaspäin pahnan pohjimmaisena ja katseli kuinka hökkelirakennelma loittoni heistä koko ajan. Sinne meni tykki ja tie kotiin, Umbra ajatteli...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":687,"creator":"KooGeeBee","timestamp":"2011-02-08T14:22","content":"<strong>Jossain</strong><br>\n<br>\nKGBio avasi silmänsä hitaasti, hänen päätänsä kivisti. Hän nousi ylös ja katsoi ympärilleen. Kaikkialla oli pimeää. Hän ei muistanut mitään, ainoastaan kuka oli. Pimeässä oli ainoastaan yksi valonlähde, korkealla yläpuolella pienen pieni rako, josta suodattui valoa juuri sen verran että KGBio erotti paikan reunat. Paikka jossa KGBio oli oli muutaman metrin leveä ja useita kymmeniä metrejä pitkä, päähän asti ei valo edes enää yltänyt. KGBio selvittii päänsä ja lähti tarpomaan pitkin käytävämäistä onkaloa.<br>\n<br>\nHetken tarvottuaan KGBio kuuli ääntä edestä. Edestäpäin paistoi myös hieman valoa. KGBio kuunteli ja hiipi hiljaa eteenpäin. Lopulta hän saapui äänen- ja valonlähteen luo. Hän katsoi nurkan takaa ja näki lauman zyglakeja. KGBio istuutui nurkan taa miettimään, mitä tekisi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":688,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-08T15:42","content":"<strong>Arkistot</strong><br>\n<br>\nMatoro oli saapunut Klaanin lähettyvillä sijaitseviin Arkistoihin, kirjastoon josta löysi käytännössä kaiken tiedon universumista.<br>\nMaanlainen rakennus haarautui kymmeniin sivukäytäviin, ja edes arkistonhoitajat eivät olleet aivan varmoja kaikesta syrjäosiin säilötyistä ikivanhoista dokumenteista, joita Klaaniin oli aikojen saatossa kertynyt. <br>\n<br>\nMustavalkea Jään Toa oli tullut etsimään tietoa kahdesta asiasta.<br>\nEnsinnäkin hän halusi tietää tästä \"Makuta Itrozista\" joka kaiken järjen mukaan oli hänen naamionsa takoja. <br>\nToiseksi hän halusi selvittää mikä häntä vaivasi. Hän oli jo alkanut kuulla kuiskauksia päässään ja mietti jatkuvasti Nimdaa.<br>\n<br>\nNopea haku kirjaston erikoisella tietokoneella paljasti vähemmän tietoja mitä Matoro olisi halunnut; \"Itroz\" löytyi vain muutamasta dokumentistä ja \"Nimda\" vain parista jos unohdetaan nykypäivän dokumentit. <br>\n<br>\nMatoro käveli himmeästi valaistuja käytäviä, selaten jatkuvasti hyllyjen numeroita.<br>\nPian hänen silmiinsä osui kirja nimeltä \"Makutan Veljeskunta ja sen jäsenet\". Toa selasi tietokoneen ilmoittamaan sivuun, jossa oli kalpea kuva valkoisen ja mustan sävyisestä Makutasta.<br>\n<br>\n<em>Makuta Itroz oli Makutojen tiedemies ja oli erikoistunut naamioiden ja psyykkisten aseiden kehittämiseen. Hän oli syrjäytynyt ja omistautui täydellisesti projekteilleen. Harvojen tietojen mukaan hän näki erääsn voimakkaan mielensisäisen aseen käytössä jonka jälkeen sulkeutui laboratoriosaarelleen. Projekti ei tietojen mukaan ikinä tullut valmiiksi, sillä Itroz teloitutettiin saamattomana 34 500 vuotta sitten.</em><br>\n<br>\nPsyykkinen ase. Laboratoriosaari. <strong>Mieli.</strong>, Matoro maisteli erinäisiä sanoja. <br>\n<br>\nHän tutki vielä muut lähteet aiheesta eikä saanut selville juurikaan mitään uutta. Maininta siitä, että laboratoriosaari oli trooppinen, ei auttanut häntä yhtään.<br>\n<br>\nMatoro selasi lisää kirjoja. Ikivanha opus nimeltä \"Myyttiset artekraftit\" tiesi jotakin.<br>\n<br>\n<em>Nimdan nimellä tunnettu myyttinen artekrafti on palvottu kohde syrjäseuduilla. Nimdasta ei tiedetä juuri mitään, paitsi että se koostuu useammasta sirpaleesta ja sillä uskotaan olevan myyttisiä voimia.<br>\nAth-Koron soturimunkit palvovat jumalaansa Athia ja Nimdaa.<br>\n</em><br>\n<br>\nEi mitään uutta. Matoro tiesi itse enemmän. Hän halusi selvittää naamionsa mysteerin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":689,"creator":"Jake","timestamp":"2011-02-08T15:55","content":"<strong>Rumisgonen satama, kello 5, aamu</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/qOjxtm02mjc/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/qOjxtm02mjc"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/qOjxtm02mjc/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/qOjxtm02mjc"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nNotfun, pukeutuneena mustanhopeaan jalon Hunan näköiseen maskiin, rähjäiseen nahkaviittaan, kolmikolkkaan ja asevyöhön johon oli kiinnitetty tikari, piilukkopistooli ja vihreää kemikaalia sisältävä putkilo, käveli kohti Rumisgonen kaupungin satamaa. Siellä odotti hänen uusi laivansa, jonka perämies Jardirt oli hankkinut hänelle yön aikana. Laiva oli hieman palaneen ja rähjäisen näköinen, ja siinä oli mustat purjeet. Kylkeen oli kaiverrettu teksti \"Yön Timo\", laivan nimi. Notfun käveli lankkua pitkin laivaan..<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Haha, tämä nimi on melko vitsikäs. Rasistinen, mutta vitsikäs.. Hienoa työtä, Jardirt. Ota takkini ja kolmikolkkani, heitä ne ruumaan ja mene ohjaamaan laivaa. Menen hyttiini tutkimaan karttoja\", Notfun sanoi perämiehelle, ojensi tavaransa tälle ja käveli hyttiinsä. Laiva oli lähtenyt liikkeelle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":690,"creator":"BD","timestamp":"2011-02-08T16:21","content":"<strong>Järvi, kiikissä!</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/VZAxluR_7SU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/VZAxluR_7SU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSe mitä oli juuri tapahtunut tapahtui melko nopeasti, itseasiassa Glatorianking ei ollut varma mikä tuo jätti zyglak oli, mutta hänellä oli kuitenkin siitä iso aavistus ja aavistus itsessään järkytti häntä enemmän kuin kahden Zyglakin puheet illallisesta: ”Kerrankin jotain muuta kuin iänikuista Ortonia ja Matorania”, toinen sanoi, Zyglakien kuljettaessa kaksikkoa Flygelin luo oli Quewa säikähtynyt ja <br>\njoutunut erilleen Umbrasta, Gekon mahan päälle. ”Sitten vielä jokin kiva kastike tuosta hämähäkistä”, zyglakien hymyilessä GK oli hitaasti sahaamassa miekallaan verkkoon reikää, heillä voisi olla mahdollisuus voittaa, nämä koska Toa oli massaltaan näitä hiukan suurempi, Umbra seurasi Gekon esimerkkiä ja puolet köydestä alkoi olla poikki, nopeutta ei olisi hyvä lisätä tai kieltään lipovat otukset huomaisivat sen. Verkon yksi kohta repesi ja zyglakit eivät huomanneet sitä ja Umbran saadessa omansa poikki, Gekko huitaisi miekallaan koko verkon auki, ongelmallista oli, että vedenpinta alkoi jo näkyä, rannalla he olisivat zyglakeille kuin kala ilman vettä. Umbra mietti vain tykkiään, GK halusi lähinnä päästä tuhomaan pahan minänsä lopullisesti ja Quewa: ”Nälkä”.<br>\n<br>\n[spoil]Minua häiritsee kun KGB on aikomassa hutkia Zyglakeja melkein kuin kärpäsiä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":691,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-02-08T23:36","content":"<strong>Admin-siiven kokoustila</strong><br>\n<br>\nPieni Matoralainen kaivoi esiin valtavan, kellertävää nestettä sisältävän lääkeruiskun, ja ojensi sen Kupelle. Snowman katsoi sitä epäluuloisena.<br>\n”Miksi se on noin iso?”<br>\nKupe hymyili vaisusti.<br>\n”Ekstraiso annos. Tämä voi sattua.”<br>\n<br>\nSilloin puiseen oveen koputettiin rauhallisesti kolme kertaa.<br>\n”Taitaa olla Kepe.”<br>\nMake käänsi messinkisestä kahvasta, ja kaikille tuttu valkovihreä tiedemiestoa asteli sisään.<br>\n”Kaipasitte?”<br>\n”SPINNYMAN!” Snowie huudahti iloisena. ”Miten olet pärjäillyt?”<br>\n”Mitenkäs minä. Sinä se olet, jonka päästä kaivamme parasiittia. Sinun kuulumisia tässä pitäisi kysellä.”<br>\n<br>\n”Loistavaa” Tawa puuttui keskusteluun. ”Nyt kun olemme kaikki täällä... Kepe, mikä Snowien pään sisällä oikeastaan on?”<br>\n<br>\nKepe astui lähemmäs Snowieta ja näytti tarkkailevan tätä hetken pohdiskelevana naamionsa kiikarisilmän läpi. Valkovihreä Toa raapi leukaansa.<br>\n\"Totta puhuakseni en tiedä\", Kepe vastasi, \"mutta näin sellaisen jo aikaisemmin silloin yöllä. Niitä oli ilmeisesti toinenkin siinä paketissa, jonka kautta ensimmäinen päätyi Lumiukon pääkoppaan.\"<br>\n<br>\nTawan kasvoille vääntyi kysyvä ilme. \"Miltä se näytti?\"<br>\n<br>\n\"Niljakas. Musta. Paljon silmiä. Paljon raajoja. Lisäksi se näytti olevan harmissaan, kun löin sitä vaahtosammuttimella\" Lievät inhonväristykset kulkivat Kepen vartalon läpi. \"Olisin tutkinut sitä enemmän, mutta koko klöntistä ei löytynyt aamulla jälkeäkään.\"<br>\n”En tahtoisi olla ilonpilaaja” Same aloitti ”mutta millä saamme sen pois Snowmanista?”<br>\n<br>\nKukaan ei osannut vastata, mutta Tawan ajatukset olivat astetta valmiimpia kuin muiden.<br>\n”Tarkoituksena olisi, että otamme siihen näin alkuun vain yhteyden. Jos ei onnistu, nukutamme Snowien ja yritämme yhteyttä sitä kautta. Onhan sekin jo edistysaskel.”<br>\n<br>\nKukaan ei keksinyt suunnitelmasta valitettavaa, ja kaikki huoneessa kerääntyivät sairasvuoteen ympärille. Pitkäksi venyvän odottavan hiljaisuuden vallitessa Snowie katseli muita hieman hämillään.<br>\n”...minun pitäisi tehdä jotain?”<br>\n”Muodostaa yhteys?”<br>\n”Tuota, miten?”<br>\n”Eh, jos vaikka ajattelisit sitä parasiittia oikein kovasti?”<br>\n<br>\nSnowman sulki silmänsä, ja muut odottivat vierellä. Ei minkään tapahtuessa odottavat ilmeet vaihtuivat pikku hiljaa pettyneisiin.<br>\n<br>\nTawa kääntyi Kupen puoleen, joka nosti ruiskun kaikkien näkyville.<br>\n”Tämä nukuttaa lumiukon, mutta sen pitäisi pitää parasiitti hereillä. Luulisin, että näin saamme sen esiin.”<br>\n”Niin, hyvää yötä sitten kaikilleEEAAUH! Tuohan sattuiiiih...” Sitten Snowmanin silmät sulkeutuivat, ja hänen päänsä retkahti taaksepäin.<br>\n<br>\n”Hän on niin soma nukkuessaan.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/L4uVrq9P9kI" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/L4uVrq9P9kI</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nOli hetken hiljaista. Huoneessa olijat tuijottivat Snowmanin velttoa valkoista ruumista jonkin aikaa. Snowmanin ranteeseen kiinnitetty elintoimintoja tarkkaileva laite piippasi tasaiseen tahtiin. Kaikki oli kunnossa, mutta se tilanteessa olikin niin epäilyttävää.<br>\nTawa astui lähemmäs. Hän kumartui aivan Snowmanin pään viereen ja katsoi tätä pitkään.<br>\n\"Snowman\", Tawa sanoi tyynesti. \"Kuuletko minua?\"<br>\n<br>\nLumiukko ei vastannut. Hän oli selvästi tajuton.<br>\nHuoneessa olevan tiimin yllätykseksi <em>joku</em> kuitenkin vastasi. Snowmanin suu raottui lievästi ja hiljaista hihitystä alkoi kuulua. Ääni ei kuitenkaan kuulunut valkoiselle Toalle. Se oli aivan liian hiljainen ja tunteettoman lohduton.<br>\n\"Se nukkuu\", ääni sanoi Snowmanin suusta. \"Se nukkuu. Se uneksii.\"<br>\n<br>\nSnowmanin silmät aukesivat, mutta niiden katseessa ei ollut sitä varovaista optimismia, josta valkoinen toa oli tunnettu. Katse oli tyhjä ja lasittunut.<br>\n<br>\n\"Se näkee painajaista. Mutta se ei herää.\"<br>\n<br>\nSnowmanin pää kääntyi tuskaisan hitaasti kohti Kupea ja lääkintämatorania. Kaksikko katsoi erikoisen eloisaa potilasta epäuskoisina. Snowmanin tekohymy alkoi olla jo perin karmiva.<br>\n<br>\n\"Te ette anna sen herätä.\"<br>\n<br>\nKepe katsoi huolestuneena Tawaa.<br>\n”Tätäkö me halusimme?”<br>\n”En... En tiedä vielä.”<br>\n<br>\n”En tiedä, mikä olet”, Make huudahti oliolle ”mutta tiedän, ettet voi voittaa meitä sotkemalla Snoukan päätä! Lopeta tuollainen, ja näyttäydy:”<br>\n<br>\nOlio hihitti kimeästi Snowmanin suulla hetken. Snowmanin pää nousi pian ylös, vaikka muu vartalo pysyi velttona. Pää kääntyi hitaasti kohti Makea pitäen saman tyhjän tuijotuksensa.<br>\n<br>\n\"Kummajainen. Tulilisko. <em>Friikki</em>.\"<br>\n<br>\nMake näytti hämmentyneeltä. Hän ei keksinyt vastattavaa.<br>\n\"Näitä sinä kuulet. Ja vaikka et kuulisi, tiedät, että joku ajattelee.\"<br>\nOlento heilutteli Snowmanin päätä edestakaisin kuin testimielessä.<br>\n\"Sinulla on paljon unia, peto. Paljon painajaisia. Paljon asioita, joita et ymmärrä. <em>Yksinkertainen rahi</em>.\"<br>\n<br>\nSnowmanin pää kääntyi hitaasti poispäin Makesta. \"Ja. Sitäpaitsi. Te sanotte, että me sekoitamme 'Snoukan' päätä. Se ei ole totta. Me. Me näytämme hänelle. Valon.”<br>\n<br>\n”Valon?” Tällä kertaa puhuja oli Same. ”Jos tämä on sitä, kuinka koetat saada meidät epäilemään tekojemme oikeudenmukaisuutta kertomalla asiat omasta kieroutuneesta näkökulmastasi, säästä itsesi vaivalta. Luuletko tosiaan, että saat uskomme Klaaniin horjumaan?”<br>\n<br>\nTavallisesti niin kurinalaisen Samen ote viikatteestaan kiristyi, ja Tawa laski kätensä pitkän moderaattorin olkapäälle. He vaihtoivat pikaisen katseen, ja keskittyivät sitten taas Snowmaniin.<br>\n<br>\n\"Mitä suotta. Teidän uskonne. Se horjuu jo.\"<br>\nSnowmanin pää rojahti takaisin veltoksi pöydälle, mutta pirullinen tekohymy ei kadonnut.<br>\n\"Joku petti teidät. Ehkä tämä tässä. Ehkä joku muu.\"<br>\n<br>\nKupe ja hoitajamatoran katsoivat toisia hämillään.<br>\n”Petti? Mitä... mitä tuo tarkoittaa?”<br>\nTawa kääntyi kohti kahta lääkintäeksperttiä.<br>\n”Pahoin pelkään, että meillä on joukossamme petturi. Yöllisen hyökkäyksen alku on vieläkin meille kaikille epäselvä, mutta ne eivät olisi päässeet sisään Klaaniin ilman avustusta sisäpuolelta.”<br>\n”Sitä paitsi” Kepe puuttui keskusteluun ”generaattorin räjäyttänyt pommi oli Verstaasta.”<br>\n”Emme tietenkään ole voineet kertoa kaikille” Same huomautti vastaukseksi kahden lääkintäosaston työntekijän ilmeisiin. ”Jos joukossamme on petturi, ei välttämättä ole kaikista viisain ajatus toitottaa sitä kaikille. Tilanne saattaisi kehittyä arvaamattomaksi.”<br>\n”Mutta... mutta...” puhuja oli ahdistuneen näköinen hoitajamatoran. ”Tämähän on kamalaa! Jos emme voi luottaa toisiimme, niin kehen sitten?”<br>\n<br>\nSnowmanin veltosta ruumiista kuului jälleen kimeää hihitystä. Kun olio lumiukon sisällä puhui, se vaikutti yrittävän imitoida hoitajamatoranin ääntä pilkallisesti.<br>\n\"Tääämääähän on kamalaaaa.\"<br>\nHoitaja otti askeleen taaksepäin. Loinen puhui jälleen, tällä kertaa omalla lohduttomalla äänellään.<br>\n\"Hoitsutoran. Pelkkä pikkutyttö. Halusi aina parantaa maailmaa. Halusi näyttää rohkealta. Pelkää enemmän kuin kukaan muu. Hih.\"<br>\n<br>\nKupe astui sairaalasängyn ja Matoranin väliin, ja vastasi tuimasti Snowmanin tyhjään tuijotukseen.<br>\n<br>\n”Ajat tällä varmasti jotain takaa” Tawa sanoi katse tiiviistii parasiitin riivaamassa valkoisessa hahmossa. ”Et sinäkään meitä kiusaisi ihan vain piruuttasi, oletan?”<br>\n<br>\n\"Ei, neiti\", loinen sanoi kohteliaasti. \"Tälle on tarkoitus, neiti.\"<br>\n<br>\nTawa ei vastannut, tuijotti vain Snowmanin kasvoja.<br>\n<br>\n\"Teidät pitää saada pelkäämään, neiti\", loinen jatkoi. \"Kaikki teistä, neiti.\"<br>\n<br>\nTawan täysin neutraali ilme muuttui jonkinasteiseksi hämmennyksen ja ärtyneisyyden välimuodoksi.<br>\n<br>\n\"Ehkä koputus lakkaa silloin. Ehkä se lakkaa.\" Loisen ääni oli huomattavasti hiljaisempi. Kukaan ei keksinyt mitään vastattavaa pitkään minuuttiin. Kokoustilan yksinäisen seinäkellon raksutus ei antanut hiljaisuudelle rauhaa, vaan täytti sen tasaisella äänellään, kuin metronomi. Painostavan kovaääninen hiljaisuus oli matoran-paralle liikaa, ja lopulta hänen hermonsa pettivät.<br>\n”Mikä sinä olet!?”<br>\n<br>\nSnowien löysänä roikkuva pää kääntyi hieman kohti hoitajamatorania. Silmien tyhjä katse näytti etsivän jotain, jota se ei tulisi löytämään.<br>\n\"Minä. Me. Sillä ei väliä. Et ymmärtäisi.\"<br>\n<br>\n\"Joskus en minäkään\", parasiitti sanoi suorastaan tunnustavalla äänensävyllä.<br>\n<br>\nKepe kallisti hieman päätään tuijottaessaan parasiitin hallitsemaa ystäväänsä. Sitten hän käänsi katseensa Tawaan.<br>\n”Eikö tämä mene jo aika absurdiksi? Tai siis, onko meille tästä oikeaa hyötyä? Minusta ei ole mieluisaa katsella Snowieta tuollaisena.”<br>\n”En usko, että meistä kenestäkään on.” Tawa vastasi pitäen kuitenkin katseensa sairasvuoteella makaavassa hahmossa. ”Kupe, oletko saanut mitään irti?”<br>\n<br>\nKlaanin lääkintäekspertti käänsi katseensa mittareista Tawaan. Hän pudisti päätään.<br>\n<br>\nMittarin lukemissa ei ollut mitään vikaa. Snowmanin elintoiminnot olivat samanlaisia kuin aiemminkin. Toisaalta lumenkaltaisesta aineesta käytännössä kokonaan koostuvan olennon elintoimintojen tutkiminen ei ollut erityisen helppoa edes Kupelle.<br>\n<br>\nLoinen hihitti edelleen. Nyt se käänsi Snowmanin päätä ja katseli vuorotellen Snowmanin ruumista ympäröiviä klaanilaisia.<br>\n\"Laboratorion erakko. Sankarin nahkaan pukeutuva hirviö. Pakenija. Te...te kaikki pelkäätte.\"<br>\n<br>\nParasiitti väänsi kaikilla voimillaan Snowmanin kasvoille leveämmän hymyn.<br>\n\"Ehkä siksi hän petti teidät\", loinen jatkoi.<br>\n<br>\nTawa räpytteli silmiään. \"Puhutko Snowmanista?\"<br>\n<br>\n\"Ehkä\", loinen sanoi. \"Hän on kuitenkin yksi kuudesta. Punainen Mies sanoo, että niitä on viisi muuta.\"<br>\n<br>\nNormaalisti viileä Same harppoi kohti Snowmanin velttoa kehoa kasvoillaan poikkeuksellisen määrä ärtymystä. Valkoinen moderaattori katsoi Snowmanin silmiin pitkään.<br>\n\"Sinä olet hänen kehossaan\", Same sanoi. \"Sinä puhut hänen suullaan. Ja silti kehtaat väittää, että hän petti meidät.\"<br>\n<br>\nParasiitti oli taas hiljaa. Se hymyili.<br>\n\"En minä osaa häntä ohjata\", olento sanoi. \"Jos Punainen Mies voisi vain ohjata häntä...tai ylipäätään ketään...sotaa ei olisi.\"<br>\nSnowmanin pää nytkähti kohti Samen kasvoja.<br>\n\"Päätös on aina nuken. Nukke sitoo narunsa. Hihi.\"<br>\n<br>\n”Mata Nui soikoon, se on Snowman! Vanha, luotettava Snowman!” Maken ääni oli huomattavasti normaalia voimakkaampi. ”Hän ei ikinä tahdo kenellekään pahaa, on yksi meistä harvoista, joka ei meinaa suostua tappamaan edes teikäläisiä. Luuletko meidän todella uskovan, että hän olisi pettänyt Klaanin?”<br>\n<br>\n”Hih. Hih. Ehkä arvonne menevät ristiin. Ehkä hän ymmärsi rauhan arvon Klaanin kustannuksella.” Parasiitti piti paussin, ja kaikki vain tuijottivat ääneti. ”Tai ehkä täällä ei ole enää riittävästi 'Snowieta', ehkä tämä kävi liian ahtaaksi meille kahdelle.”<br>\n<br>\nTawan silmissä kirkastui, ja hänen ryhtinsä suoristui hetkessä.<br>\n”Ei kahdelle. Kolmelle. Snowie sanoi Visokinkin olevan yhteydessä teihin. Hän sanoi yhteyden avautuneen, kun hän oli kosketuksissa Nimdan sirun kanssa! Pian, menk-”<br>\n”Olen jo matkalla!” Make huikkasi, levitti siipensä, ja viiletti matalalentoa pois kokoustilasta, ja käytävää pitkin kohti Nimdan säilytystiloja.<br>\n<br>\nTawa kääntyi taas kohti parasiitin riivaamaa Snowieta. ”No niin. On aika hakea lisää pelaajia areenalle.”<br>\n<br>\n[spoil]Kiitokset Guartsulle, joka kirjoitti tästä varmaan enemmän kuin minä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":692,"creator":"KooGeeBee","timestamp":"2011-02-09T17:20","content":"<strong>Edelleen jossain</strong><br>\n<br>\nKooGeeBee istui seinää vasten miettien mitä tekisi, kunnes yhtäkkiä outo ääni herätti hänet mietteistään. Hän istui vielä hetken hiljaa paikoillaan kuunnellen nurkan takaa kuuluvia loittonevia ääniä. Hän kurkisti nurkan ympäri ja näki juuri ja juuri viimeisen zyglakin katoavan jonnekin. Hänen hetkensä oli koittanut. KooGeeBee nousi ja hiipi nurkan ympäri. Hän nosti selässään roikkuvan kaksipäisen yönmustan miekan selkäpidikkeestään ja puristi sitä pehmeällä, mutta raudanlujalla otteella.<br>\n<br>\nKooGeeBee kulki pitkin heikosti valaistua kiviseinäistä käytävää. Hän hiipi ja hiipi yhä eteenpäin loivasti ylöspäin viettävässä tunnelissa. Kuljettuaan kymmenisen minuuttia hän näki edessään paistavan kirkasta päivänvaloa. Hän paransi nopeuttaan ja hölkkäsi kohti valoa, kunnes huomasi käytävän päässä odottavan zyglak-vartijan. Váhti katseli ulos aukosta, eikä huomannut kun KooGeeBee hiipi sen selkään ja kaatoi sen kuolleena maahan yhdellä tarkasti tähdätyllä lyönnillä.<br>\n<br>\nHän käveli hitaasti ulos auringonvaloon. \"Aaaah, ihanaa valoa, ei keinotekoista kuin sisällä! Ihanaa päivänvaloa! Lämmittää jäseniäni ja näyttää maailman paremman puolen\", KooGeeBee ihasteli hetken valossa ennen kuin tunki miekkansa tuppeen ja juoksi pois luolalta. Vähän matkan päässä KooGeeBee näki kirkkaan järven. Hän päätti käydä juomassa ennen kuin jatkaisi matkaansa. KooGeeBee polvistui veden ääreen ja kauhoi muutaman kourallisen suuhunsa kun yhtäkkiä veden pinta alkoi väreillä ja vähän matkan päässä pintaan pulpahti zyglak. KooGeeBee kaivoi teränsä esiin ja valmistautui taisteluun kun zyglakin ympärille ilmestyi kymmeniä muita. KooGeeBee päätti olla leikkimättä sankjaria ja pinkoi karkuun minkä jaloistaan pääsi vihainen zyglaki lauma kannoillaan.<br>\n<br>\nJuostuaan useita kilometrejä putkeen KooGeeBee pysähtyi lepäämään. Zyglakin olivat jättäytyneet jahdista. KooGeeBeeta alkoi ramaista ja hän painautui maassa olevaan koloon nukkumaan puun juurien viereen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":693,"creator":"Samimobiili","timestamp":"2011-02-09T19:50","content":"<strong>Keskellä merta, keskellä ei mitään.</strong><br>\n<br>\nYö oli laskenut viittansa meren ylle. No, oikeastaan kaiken minkä ylle se voi. Samol ei saa unta, koska hänellä on univaikeuksia. Nämä vaikeudet saattavat tosin myös pelastaa hengen...<br>\n<br>\n\"Äh! Tappakaa se! Tappakaa! Auuuuuu!\" Thowron huusi unissaan.<br>\n\"Mitä nyt taas...? Herää! HERÄÄ!\" Huusi Samol. \"Uah. Missä olen? Näin unta, että jättimäinen kalmari kävi kimppuumme.\" sanoi Thowron. Samassa, kuin tyhjästä, lonkero oli kiertynyt Thowronin kaulan ympärille. \"ÄÄÄÄÄKKK! AUTA TOMPPELI!\" Thowron huusi Samolille. \"Vai tomppeli... kattia kanssa. No, lämmitelläänpä vähän. Hei! Rumilus! Katsos tänne oikein tarkkaan ja muista nämä kasvot. En kyllä tiedä, kuinka hyvä muisti kalmareilla on? Äh. Taas uppouduin ajatuksiini. Keskity!\" Samol höpötteli. Saman tien kun hän havahtui ajatuksistaan, osui hänen ruumiinsa jo veteen kuin kovaan kiveen. Miten käy Samolin? Entä Thowronin? Jatkuu ensi numerossa...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":694,"creator":"KooGeeBee","timestamp":"2011-02-09T20:37","content":"<strong>Jossain, taas kerran</strong><br>\n<br>\nKooGeeBee kuunteli silmät kiinni ympäriltä kuuluvia ääniä ennen kuin nousi ylös. Hän verrytteli kipeytyneitä raajojaan ja katseli ympärilleen, näkyi vain loputtomia puujonoja silmänkantamattomiin. KooGeeBee valitsi sopivan paksun ja kestävän puun ja pomppasi alimmalle oksalle. Hän lähti kiipeämään kohti latvaa nähdäkseen ympäristönsä hieman tarkemmin. Latvaan päästyään hän katseli ympärilleen ja huomasi ihmeekseen taivaanrannassa tutuhkon rakennelman, muttei muistanut mistä. Hän katseli tuota oudon tutuhkoa rakennelmaa ja pinnisteli saadakseen mieleensä, mistä hän tunsi sen. <br>\n<br>\nKooGeeBee ei kuitenkaan onnistunut vaan pudottautui latvasta kevyesti maahan ja lähti tarpomaan kohti tuota rakennelmaa. Käveltyään hetken hän huomasi maiseman muuttuneen. Kaikki oli järjestelmällisempää. Nyt epäjärjestelmälliset puiden jonot olivat vaihtuneet suoriksi ja pitkiksi järjestelmällisiksi jonoiksi. KooGeeBee lähti kävelemään jonojen välistä aukeaa kohti jonkun matkan päässä näkyvää kivistä muuria. Yhtäkkiä hän huomasi puiden välissä tallustelevan matoranin. KooGeeBee kierähti puun lehvästön suojiin ja loi naamiovoimillaan ympärilleen muutaman tarkasti suunnatun varjon piilottaakseen itsensä tuon uteliaan matoranin katseelta.<br>\n<br>\nVarjjoihin kätkeytyneenä KooGeeBee lähti seuraamaan tuota matorania, aurinko laski jo viimeisiä säteitään muurin hajaa pitkin ja loi KooGeeBeen toivomaa hämärää ympärille. KooGeeBee saapui matoranin jäljessä muurin alle ja hiipi hipihiljaa seuraten matorania kohti suurta portin näköistä rakennelmaa kohti. Portin vieressä seisoskeli vartijamatoran joka nähdessään tulijan huusi jotain ja porttiin aukeni ovea muistuttava kolo. Matoran käveli siitä, mutta KooGeeBee jäi ulos odottamaan tilaisuutta hiipiä sisään.<br>\n<br>\nSellainen saapuikin melko pian. Jonkin ajan kuluttua portin ovi aukesi taas ja ulos talsi toinen matoran, vahdin asussa. Matoranit juttelivat niitä näitä tuijotellen kaukaisuuteen. KooGeeBee näki mahdollisuutensa tulleen ja hyppäsi portin kivisen kaaren takaa kuperkeikalla ovesta läpi kierien toisella puolella odottaviin varjoihin. Kaupunki oli melko valaistu, joka saattoi häiritä KooGeeBeen liikkumista, mutta koordinoidulla hiipimisellä hän onnistui välttämään matoranien uteliaat silmät ja lopulta saapui oudon kivisen tornin juurelle. HÄn lähti kiertämään tornia ja löysi kuin löysikin sopivan paikan. Muutama metri KooGeeBeen pään yläpuolella oli uloke ja kun hän pinnisti hyppynsä äärimmilleen, hän sai otteen ulokkeesta ja punnersi itsensä ylös. Uloke oli jonkin sortin ikkuna ja KooGeeBee livahti siitä sisään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":695,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-10T15:28","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n\"Pahus, missä Manfred on kun häntä tarvitaan.\", Matoro pohti kävellessään leppoisaa hiekkatietä kohti Klaania. Hän tarvitsisi jonkun Makutan tietoja. Tietoja tästä Makuta Itrozista. Arkistoista ei löytynyt suuremmin tietoja.<br>\nVain se, että Itroz oli sulkeutunut ja yksinäinen makuta joka omistautui projekteilleen.<br>\nHän on mahdollisesti tehnyt Matoron naamion, sillä hänen nimensä löytyi kaiverrettuna naamiosta, sanojen \"Projekti Nimda\" kanssa.<br>\nTämä Itroz liittyy jollakin tapaa Nimdaan, Matoro oli miltei varma.<br>\nJos hän saisi jostakin tietoonsa Makutan \"laboratoriosaaren\" sijainnin, asioita saattaisi ratketa.<br>\n<br>\nEnsimmäinen mahdollisuus kyseisen tiedon saamiseksi olisi joltakin Makutalta kysyminen. Toinen vaihtoehto olisi Destralille meno.<br>\nSe ei erityisemmin houkutellut Matoroa.<br>\n<br>\nKlaanin suuri portti avautui jään toan kävellessä siitä läpi. Klaania ympäröivien matoranaluiden vilinä oli hiljentynyt mutta joitakin matoraneja, kuten aina-ahkera Bob, työskenteli vielä. Mainitun tapauksessa katonkorjaajana.<br>\n<br>\nMatoro syötti tunnuksensa Klaanin rakennuksen ovenkarmissa sijaitsevaan kortinlukijaan. Paineovi avautui ja hyvin valaistu Klaanin aula sinisine mattoineen paljastui. Matoro asteli salin läpi kohti huonettaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":696,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-02-10T16:22","content":"<strong>Mata Nui, Po-Koro</strong><br>\n<em><br>\n\"HI HI HI\", Matoran nauroi ja juoksi innoissaan päin kuollutta puuta.<br>\n\"Mitä ihmettä sinä teet, Konguboss?\"<br>\n\"HI HI HI\"<br>\n\"?\"<br>\n\"HI HI HI\", Konguboss jatkoi nauramistaan ja kysyi \"Mikä tämä punainen nappi tässä on?\"<br>\n\"Älä vaan paina sitä\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/zsTRxXvQY0s" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/zsTRxXvQY0s</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/3nu6XznDP3s" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/3nu6XznDP3s</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"HI HI HI\", jatkui nauru ja Matoran alkoi pyöriä pölyisessä ja kuivassa maassa.<br>\n\"Räjäytit juuri jotakin\"<br>\n\"Ööh?\" vihreä Matoran ihmetteli, \"HI HI HI\"<br>\n</em><br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tämä tapahtui, koska Konguboss.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":697,"creator":"KooGeeBee","timestamp":"2011-02-10T21:04","content":"KooGeeBee hiipi sisään ja hakeutui kohti varjoja kuullessaan askelia. KooGeeBee syöksyi ensimmäisestä ovesta sisään hämärään varastohuoneeseen. Hän kuunteli ääniä, muttei kuullut mitään. Tyytyväisenä hän kyhäsi varaston pimeimpään nurkkaan jonkun sängyhtävän kasan ja asettui lepotilaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":698,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-02-11T15:02","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nMake lennähti sisään käytävän ikkunasta. Hänestä muutaman sentin päässä seisovat Matoranit hätkähtivät. Make alkoi pian kävellä kohti Klaanin holvia, jonne Nimdan siru oli piilotettu. Pian käytävän täyttävä teräsovi oli hänen edessään. \"Mitäs asiaa\", vartiaMatoran kysyi. Make irvisti, päästäen kumman karjaisua muistuttavan äänen. <em>Nyt ei ole aikaa vitkasteluun.</em> Matoran hätkähti ja astui sivuun. Make asetti kätensä skannerinäytölle. <br>\n<strong>Skannaus: valmis. Sisäänpääsy: sallittu.</strong><br>\nSuuri teräsovi aukesi. Se oli ainakin puolen metrin paksuinen. Hänen eteensä aukesi suuri huone. Huoneen keskellä kökötti jalusta, jonka päällä oli pieni kangaspussi. Make käveli huoneen poikki, napaten pussin ja rynnäten ulos. Hän käveli ikkunan luo, hyppäsi alas, avasi siipensä ja lensi takaisin kohti kokoushuonetta. Symbiootin hänelle lausumat sana pyörivät jatkuvasti hänen mielessään...<br>\n<br>\n[spoil]Snowman pyysi kirjoittamaan nopean Nimdanoutoviestin.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":699,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-11T15:20","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nMatoro oli hetken mietinnän kuluttua todennut, että paras tapa ratkaista naamion arvoitus olisi mennä tutkimaan Destralilta tietoja Itrozista. Samalla saattaisi paljastua jotakin Klaaniakin hyödyttävää tietoa Nimdasta.<br>\nMakutojen tukikohtaan meno suoraan olisi kuitenkin itsemurha, Matoro tiesi. Tehtävä piti hoitaa kaikessa hiljaisuudessa. Sitä varten olisi hyvä hankkia Volitak, Huna tai jokin muu vastaava naamio.<br>\nHän siis tarvitsisi ensinnäkin hyvin Destralin tuntevan henkilön sekä mahdollisesti jonkin ajoneuvon. Uiminen ei huvittanut.<br>\nToa lähti huoneestaan.<br>\n<br>\n\"Hei, terve Matoro!\", Xxonn tervehti pirteästi käytävällä Jään Toaa.<br>\nTervehditty pysähtyi, katsoi lihaksikasta hahmoa ja muisti tämän veneen.<br>\n<br>\n\"Hei, kiinnostaisiko lähteä eräälle matkalle?\", Matoro kysyi, tietäen tämän Klaanilaisen suostuen. Hän oli ollut lievästi sanottuna innostunut edellisellä tehtävällä.<br>\n\"Tottakai! Koska lähdemme?\", Äksä innostui. Kaksikko lähti kohti satamaa.<br>\n<br>\nKaksikko oli kohta Klaanin hämärässä satamassa. Muutamat matoranit liikkuivat yössä rakennusten lomissa. Useita vettä pitkin kulkevia ajoneuvoja kellui satama-altaassa. \"vettä pitkin kulkevia ajoneuvoja\" siksi että sana \"vene\" ei tee oikeutta eräälle jättiläismanaatille joka kelluskeli rauhassa merivedessä.<br>\n<br>\n\"... menemme siis Destralille tutkimaan Makutojen tietoja. Saaren sijaintia ei tiedetä tarkkaan, joten tarvitsemme jonkun kuka osaa sinne.\", Matoro selitti, kuten oli selittänyt koko matkan.<br>\n<br>\nMusta hahmo varastossa havahti. Joku mainitsi Destralin.<br>\nKooGeeBee nousi säkkikasasta ja vilkuili ikkunasta laiturilla olevaa kaksikkoa.<br>\nHän mietti hetken jatkaako uniaan, mutta hän halusi tietää mistä puhuttiin. Makutojen tukikohtasaaresta ei puhuttu muina miehinä.<br>\nSitten hahmo syöksyi ulos.<br>\n<br>\n\"Anteeksi, mitä puhuitte Destralista?\", hän kysyi yllättävän kohteliaasti. Kaksi klaanilaista ihmettelivät ensin mustaa toamaista hahmoa, mutta sitten Matoro kysyi \"Tunnetko tien Destralille?\"<br>\n<br>\n\"Kyllä, mutten mieluusti palaisi sinne. Minulla on ikäviä muistoja paikasta.\", KooGeeBee selitti.<br>\n\"Tuota. Tarvitsismme jonkun tiennäyttäjäksi.\", Jään Toa selvensi.<br>\n\"Hei, oletko uusi? En ole ennen nähnyt sinua.\", Xxonn kysäisi hahmolta.<br>\n\"Eh, olen uusi. Nimeni on KooGeeBee.\", hän vastasi.<br>\n\"Uusia Klaanilaisia onkin tullut mukavasti viime aikoina.\", Matoro myhäili, mutta sitten vakavoitti ilmeensä.<br>\n<br>\n\"Olen Matoro ja tämä tässä Xxonn. Tuletko oppaaksi Destralille?\"<br>\n\"Öööh. Eikö sinne mano ole itsemurha?\", KooGeeBee kysyi.<br>\n\"Tottakai on, jos meidät huomataan. Meitä ei huomata.\", Matoro vastasi.<br>\n\"Noh, mikäpä siinä.\", KBG vastasi miettien mihin hän oli taas menossa.<br>\n<br>\nHetken kuluttua joukko oli Xxonnin punaisen moottoriveneen kyydissä, kiitämässä pitkin öistä merta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":700,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-02-11T17:45","content":"<strong>Keskellä merta</strong><br>\n<br>\nKolmikko ajeli merta pitkin Äksän punaisessa moottoriveneessä.<br>\n<br>\n\"Aiotte siis mennä Destralille?\", KGB kysäisi, \"En aio estää teitä, mutta varoitan teitä: te kuolette\"<br>\n<br>\n\"Emme välitä\", Matoro sanoi äänensävyllä, joka oli kaikkea muuta, kuin huolestunut, \"Kaikkein tärkein on Nimdan löytäminen. Ja naamioni alkuperä selvittäminen\"<br>\n<br>\n\"Omapa on elämänne. Aion jäädä veneeseen odottamaan.\"<br>\n<br>\n\"Hyvä on\", Xxonn sanoi, \"Muttet sitten pengo tavaroitani!\"<br>\n<br>\n\"Voitko sitten kertoa meille vähän enemmän saaresta?\", Matoro kysyi KGB:ltä vähän ajan kuluttua, \"Kuinka pääsisimme sinne ja muuta\"<br>\n<br>\n\"Aah. Hyvä, että kysyit. Ilman sitä, ette olisi päässeet linnakkesta sisälle.\"<br>\n<br>\n\"Sisäänkäynti on eteläisellä osalla. Mutta jos teillä ei sattuisi olemaan Makutalta näýttävää ruumista, niin ne eivät päästä teitä sisälle hymy huulilla.\"<br>\n<br>\n\"Toinen tapa olisi lentää muurin yli. Sattuisiko tämä vene muuntua lentokoneeksi?\"<br>\n<br>\n\"Viimeksi, kun tarkistin, ei\", Xxonn vastasi. \"Mutta saatan olla väärässäkin\"<br>\n<br>\n\"Voiko sitten päästää jollakin muulla tavalla?\", Matoro kysäisi.<br>\n<br>\n\"En usko\", KooGeeBee vastasi, \"Mutta jos joku on räjäyttänyt reiän johonkin, niin se saattaa olla mahdollista. Muttei kannata ottaa riskiä.\"<br>\n<br>\n\"Voisimme sitten käyttää näitä Volitakeja, joita hankin Klaanissa, kun ne olivat alennuksessa\", Matoro sanoi ja otti laukustaan kaksi naamiota.<br>\n<br>\n\"Siistiä!\", Äksä sanoi, \"Mikä on niitten voima?\"<br>\n<br>\n\"Nämä ovat siis Volitakeja \", Matoro vastasi, \"Joten niitten voima on tehdä käyttäjästä lähes näkymättömän....\"<br>\n<br>\n\"Hienoa! Miksi emme ajatelleet tätä jo alussa?\", Xxonn sanoi innoissaan.<br>\n<br>\n\"Anna minun puhua loppuun.\", Matoro sanoi ärtyneenä, \"Se silti jättää varjon. Ja meidät voivat nähdä ne, joka käyttävt kanohi Eldaa, Arthronia ja Rodea. Joten vältelkää niitä.\"<br>\n<br>\n\"Ai, joo\", KGB sanoi, \"Porttti on muuten suljettu, kuin silloin kun joku Makuta hyväksyy, että päästäisi jonkun\"<br>\n<br>\n\"Miten hitossa me sitten pääsemme sinne?\", Matoro kysyi, kuin se olisi ollut maailman ilmiselvin kysymys - kuten se olikin.<br>\n<br>\n\"No, siinä on tavallaan sellainen sisäpuhelin. Siihen pitää puhua ja jos Vartioiva Makuta hyväksyy puhujan, hän avaa portit.\"<br>\n<br>\n\"Jos meillä VAIN olisi Mahikeja!\", Xxonn sanoi turhautuneena.<br>\n<br>\nSen jälkeen Matoro jäi miettimään suunitelmaa.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nSininen vene saapui pelottavan näköiselle saarelle. Äksä ja Martti nousivat veneestä. KGB jäi yksin veneeseen. Äksä myös otti veneenavainet veneestä. Matkan aikana. Matoro ja Xxonn olivat harjoitelleet Volitakejen käyttöä ja Matoro oli keksinyt suunnitelman. Kaksikko tuli portin eteen.<br>\n<br>\n\"Avatkaa portti, likaiset Makutat ta räjäytämme sen!\", Matoro karjaisi.<br>\n<br>\n\"Eeh. Luulen, että tuota nappulaa pitisi painaa\", Äksä sanoi ja osoitti sisäpuhelimessa olevaa nappulaa.<br>\n<br>\n\"Ai. Kiitos. Hehe\"<br>\n<br>\nMatoro yritti uudestaan:<br>\n<br>\n\"Avatkaa portti likaiset Makutat tai me räjäytämme sen! Tämä on hyökkäys!\"<br>\n<br>\n\"Kuulkaa, herra\", Makuta sisäpuhelimella vastasi, \"Emme tahtoisi, että yrittäisitte hyökätä. Jos ette aio muuttaa mieltänne, niin pari miestämme tulee ja tappaa teidät. Valinta on teidän\"<br>\n<br>\n\"Emme muuta mieltämme\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\n\"Omapa on valintanne\", sisäpuhelin vastasi.<br>\n<br>\nMatoro ja Äksä käynnistivät Volitakejen voimat. Vähän ajan kuluttua, portti aukesi ja ulos astui neljä Makutaa. He eivät huomanneet kaksikkoa, jotka luisuivat portista sisään.<br>\n<br>\nKaksikko tuli portista sisään. He yrittivät kulkea seinien lähellä, ettei heiltä jäisi varjoa. He etsivät pientä hylättyä rakennusta, josta KooGeeBee oli heille kertonut matkan aikana, josta he voisivat saada tietoa, heidän etsimästä Makutasta. Yksi Makuta, jolla oli suhteellisen pyöreä Kanohi ja terältä näyttävä terä päälaella ylöspäin osoittaen. Rode. Makuta huomasi kaksikon. Hän päätti tarkkailla, mitä he tekisivät. Kaksikko löysi etsimänsä rakennusta lopulta. He menivät ja yrittivät avata oven ja heidän yllätykseksen, se ei ollut lukossa. He menivät sisälle ja lakkasivat käyttää naamiovoimiaan, voiman säästämiseksi. Siellä oli kaappi, jossa oli entisten Makutojen tiedostoja. Oiva paikka etsiä Itroz sieltä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":701,"creator":"KooGeeBee","timestamp":"2011-02-11T21:15","content":"<strong>Moottorivene</strong><br>\n<br>\nKooGeeBee istui hiljaa veneen partaalla ja tuijotti hiljaista merta. Hän mietti oliko mukaan tulo sittenkin virhe, muttei maininnut siitä kummallekaan, istui vain ja tuijotti kaukaisuuteen. Vene kiisi pitkin vedenpintaa kohti kolmikon tuomittua määränpäätä. <br>\n<br>\n\"Onko teillä mitään tietoa määränpäästämme? Vai onko kaikki vastuu minulla? Ja kai tiedätte minne suuntaan menemme?\", KooGeeBee kyseli miettien kuinka ihmeessä he aikoisivat soluttautua maailmankaikkeuden ehkä vaarallisimpien ja vihamielisimpien otusten vartioiduimpaan linnakkeeseen huomaamatta. Hän yritti olla miettimättä mitä heille kävisi jos heidät huomattaisiin. Kuinka kammottavan tavan tuhota heidät makutat voisivat keksiä? <br>\n<br>\n\"No, tuota, kyllä meillä jotain perusinformaatiota siitä paikasta on, mutta siksihän sinä olet mukana, koska tiedät siitä enemmän. Ja ellet aivan väärin paikkaa osoittanut ja aiempi informaatio valehtele, niin kurssi on ainakin melko oikein\", Xxonn vastaili. <br>\n<br>\n\"Hyvä, mutta pitäkää kurssi tarkasti kohti paikkaa jonka osoitin, sillä se on ainoa paikka josta sille pirun luodolle voi livahtaa huomaamatta\", KooGeeBee selitti. <br>\n<br>\n\"Kyllä, kyllä, emmehän halua päätyä Makutojen illallispöytään erikoisvieraiksi\", Matoro selitti.<br>\n<br>\nKooGeeBee muisteli edellistä kertaansa linnoituksessa. Hän oli ollut nuorempi ja uhkarohkeampi, halusi näyttää muille pystyvänsä mihin vain. Nyt, mitä lähemmäs he määränpäätään saapuivat, sitä suuremmaksi hänen sisäinen pelkonsa kasvoi.<br>\n<br>\n\"Herättäkää minut kun lähestymme saarta\", KooGeeBee ilmoitti ja etsiytyi sopivaan soppeen ja jatkoi keskeytyneitä uniaan.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tapahtuu siis ennen Xxonnin viestiä aikaparadoksien välttämiseksi</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":702,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-12T07:52","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Öeeeeeh. KGB ei tainnut lukea edellistä viestiä? Aiheutit juuri hienon aikaparadoksin. Mitä jos sovimme että Äksän viesti tapahtui Koogeebeen viestin jälkeen. Lisäksi tuossa KooGeeBeen viestissä on muitakin ristiriitoja...<br>\nNo siis, jatkan Äksän viestistä.<br>\nJa hei, käytän tässä vanhaa Youtube playeria koska tämä valitti jotain uutta käyttäessäni.</dd></dl>\n<strong>Destral</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/zh0Oh5zF2iA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/zh0Oh5zF2iA"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/zh0Oh5zF2iA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/zh0Oh5zF2iA"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoro ja Xxonn kyyristelivät Destralin tukikohdan pimeydessä. He olivat juuri tulleet ilmeisesti makutoiden \"arkistoihin\" jossa he säilyttivät tietojaan.<br>\nKaikki oli toistaiseksi hyvin. Siis hyvin ottaen huomioon että he olivat kaksin Makutojen tukikohtasaarella jonne kukaan ei useinkaan menisi.<br>\n<br>\nMatoro avaa I-kirjaimella varustetun metallilaatikon. Se on ruostunutta metallia ja täynnä papereita.<br>\n<br>\nVarjoissa liikahtaa jokin kaukana ovella. Xxonn havahtuu.<br>\n\"Matoro!\", hän kuiskaa.<br>\n\"Kohta\", Matoro vastasi suoraan ja kumartui enemmän laatikkoon. Hän selasi papereita.<br>\n<br>\nMakuta katseli kaksikkoa varjoista. Se ei tiennyt mitä nämä tunkeilijat tekivät täällä. Vain täysidiootit tulisivat saarelle noin kevyesti varustautuneena.<br>\nYksi nopea liike ja kumpikin heistä makaisi kuolleena maassa.<br>\n<br>\nPimeä arkistohuone suorastaan henki pelkoa. Ainoat valonlähteet tulivat kahden olennon silmistä ja sydänkivistä sekä sitten Matoron volitakiin asentamasta pienestä lampusta.<br>\nToa selasi papereita ja alkoi tajuta, että Makutoiden kansioita säilytettiin toisaalla. Nämä olivat vain yleistietoa.<br>\n<br>\n\"Sitä ei ole täällä.\", Matoro kuiskasi.<br>\n<br>\nSilloin Xxonn heittäytyi kovaa Matoroa päin, heittäen kaksikon suoraan nurkkaan. Makuta oli iskenyt arkistokaappiin suurella miekallaan.<br>\n<br>\nKolme olentoa tuijottivat toisiaan silmänkään värähtämättä.<br>\nMatoro tiesi, että tuo Makuta tappaisi heidät, sillä ei voisi aloittaa taistelua. Jos taistelu alkaisi, paikak olisi täynnä rahksheja.<br>\nXxonn tiesi aivan saman asian.<br>\nMakuta taasen tiesi tappavansa kaksikon helposti.<br>\n<br>\nÄksä sai idean. Se tosin voisi tappaa heidät molemmat.<br>\nHän ampui nopeasti käsitykillään Makutaa rintaan. Laukaus kuului pitkälle, mutta Makuta horjahti taaksepäin. Seuranneen sekunnin aikana Matoron nopea iskusarja valkoisen tappavalla energiaterällä oli kaatanut pitkän hahmon maahan. Klaanilaiset luulivat hetken onnistuneensa, mutta varjojen olennon voimat heittivät Matoron takaseinään ja Makuta syöksyi ylös, kohti Äksää. Tämä heittäytyi maahan ja kierähti turvaan varjosalamalta.<br>\n<br>\nMatoro kuuli paljon askelia. Huoneeseen oli tulossa joku.<br>\nJään Toa heitti Volitakinsa pois ja nappasi oikean naamionsa. Hän tarvitsisi teleskooppisilmiä.<br>\nHuone avautui vihreänä toan katsellessa sitä yökiikarilla. Hän tajusi miten he pakenisivat.<br>\n<br>\nXxonnilla ei mennyt hyvin Makutaa vastaan; hän oli onnistunut parissa väistössä mutta oli myös saanut muutaman kipeän osuman. Matoro lähti syöksyyn kohti kaksikkoa ja huoneen nurkkaa, potkaisten pitkää vihollista takaraivoon. Toa kierähti Makutan päältä, väistäen tämän iskun. Aalto kylmyyttä kaatoi Makutan maahan sekunteja ennen kuin Makuta ehti aktivoida kylmyyden kestokyvyn.<br>\n<br>\n\"Äksä! Kaappien päälle!\", Matoro huusi, koittaen hyödyntää aikalisän. Hän oli itse lopettanut hyppynsä kaapeille ja iski miekkansa ohueen metalliin seinän yläosassa.<br>\n<br>\n\"Suljettu ikkuna. Näkyi vain yökiikarilla.\", Matoro selvensi. Äksän suuri hahmo kiipesi metallisten kaappien päälle.<br>\n<br>\nSilloin heitä kohti alkoi sataa Rahkshien voimasäteitä.<br>\nKaksikko hyppäsi avoimesta ikkunasta alas, tai pikemminkin Matoro hyppäsi ja Äksä roikkui perässä.<br>\nPudotus olisi ollut kymmeniä metrejä suoraan kallioille ellei Matoro olisi laukaissut harppuunaa tukikohdan ylempään seinään. Jään Toan robottikäden moottori kelasi kaapelia nopeasti, vieden samalla kaksikkoa ylöspäin.<br>\n\"Älä putoa.\", Matoro sanoi lyhyesti, koittaen keventää tunnelmaa itsestäänselvyydellä.<br>\nXxonn keskittyi vain pitelemään kiinni Jään Toasta.<br>\nPian kaksikko oli tasanteella Makutojen linnoituksen ylemmässä osassa.<br>\n<br>\n\"Siis. Tuolla ei ollut Makutojen omia tietoja.\", Matoro selitti kun kaksikko oli turvassa reunalta.<br>\n\"Seuraava siirto?\", Xxonn kysyi.<br>\nMatoro mietti. Hän oli käynyt Destralilla ennekin, muttei ollut tosiaankaan saanut käsitystä paikoista. Hän oli vain roikkunut muiden mukana.<br>\nSitten hän muisti laboratorion Epäonnistuneiden Makutojen Seinän lähellä, jossa hän näki Itrozin nimellä varustetun kansion.<br>\n<br>\n\"Sain idean.\", Matoro sanoi hiljaa.<br>\n\"No?\"<br>\n\"Epäonnistuneiden Makutojen Seinä. Siellä on laboratorio jossa pidetään tietoja vanhoista Makutoista.\", Matoro lausui varmemmin mitä hän oli.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":703,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-02-12T09:11","content":"<strong>Destral</strong><br>\n<br>\nXxonn ja Matoro olivat päässeet Makutoja pakoon. Nyt he olivat etsimässä Epäonnistuneiden Makutojen Seinän. Sen lähellä pitäisi olla laboratorio, josta he saisivat tietoja Makuta Itrazista, Matoron kanohin luojasta. Yksi ongelma kuitenkin oli: he olivat aiheuttaneet hässäkkää Destralin vanhoissa arkistoissa, ja nyt Makutat ovat varustautuneet, kun he tietävät, että heidän tukikohdassa on tunkeilijoita. Kaksikon onneksi heillä oli kaksi Volitakia, stelthin naamiota. Ainoa huono asia on, että Destralilla on Makutoja, joilla on Rodeja ja Arthroneja.<br>\n<br>\n\"Sepä oli läheltä\", Äksä sanoi.<br>\n<br>\n\"Olen kokenut pahempia\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\n\"Olen myös kokenut paljon, mutten ollut ikinä niin lähellä kuolemaa\"<br>\n<br>\n\"En kiellä sitä\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\n\"Mikä on se 'Unohdettujen Makutojen Seinä'?\", Xxonn kysäisi pienen hiljaisuuden jälkeen.<br>\n<br>\n\"Se on sellainen seinä, jonne ripustettaan kuolleitten, epäonnistuneitten Makutojen naamiot ja aseet\", Jään Toa vastasi.<br>\n<br>\n\"Me siis menemme sen lähistöllä olevaan laboratotioon?\", Xxonn varmisti.<br>\n<br>\n\"Pitäisi mennä Seinän kautta sinne\"<br>\n<br>\n\"Hyvä on\"<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nHieman myöhemmin he saapuivat suuren seinän luo. Seinälle oli ripustettu Kanoheja ja voimakkaan näköisiä aseita. Äksä otti ison tykin seinältä, jonka yläpuolella oli Kraahkan ja lyhyt kuvaus \"Kenraali Eridoxista, typeryksestä, joka yritti neuvotella rauhaa Zyglagien kanssa\".<br>\n<br>\n\"Mitä ihmettä sinä teet?!\", Matoro kysyi Äksältä.<br>\n<br>\n\"Eihän tämä häpäise ketään\", Xxonn vastasi, \"Tämähän on <strong>epäonnistuneitten</strong> Makutojen Seinä, eikä kunniakaitten Makutojen seinä.\"<br>\n<br>\n\"Ja muuten, jos joudun tappeluun parisataa Makutaa vastassani, niin millä minä puolustan itseni? Käsitykilläni?\"<br>\n<br>\nMatoro pudisti päätän ja sanoi, mitä halusi sanoa:<br>\n<br>\n\"Muistaakseni laboratorio oli hieman etelässä. Lähdetään sinne.\"<br>\n<br>\nSen sanottua, Xxonn ja Matoro lähtivät laboratorioon, etsimään tietoja Itrazista.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":704,"creator":"Oliolli","timestamp":"2011-02-12T11:16","content":"<strong>Outo tila</strong><br>\n<br>\nOliolli oli juuri muistanut jotakin, jotakin joka oli tapahtunut jo noin viisikymmentä miljoonaa askelta sitten.<br>\n<br>\n<em>Oliolli heräsi mudasta tien vierestä. Hänellä ei ollut mitään muistikuvaa siitä, miten hän oli päätynyt siihen. Noustuaan pystyyn hän katseli ympärilleen. Hän tunnisti alueen. Hänen kotinsa oli ollut jossakin lähistöllä. Täällä päin hän oli asunut, ennen kuin jotkin uudisasukkaat oivat muuttaneet paikalle, ja hänen oli täytynyt lähteä. Uudisasukkaat eivät olisi varmastikaan hyväksyneet hänen tekojaan alueella. Joten hän oli paennut kotinsa \"takaovesta\".</em><br>\n<br>\nYhtäkkiä Oliolli muisti myös miten oli päätynyt tähän outoon tilaan.<br>\n<br>\n<em>Hän katseli yhä ympärilleen. Vaikka oli pimeää, hän näki lähistöllä maassa lojuvan kaavun. Mentyään katsomaan sitä lähempää, hän tunnisti sen, se oli hänen oma luomuksensa. Pystyisi peittämään lähes kenen tahansa henkilöllisyyden. Hän puki sen päälleen ja huomasi sitten, että taskussa painoi jokin esine. Hän otti sen sieltä ja katsoi sitä: se oli avain hänen kotiinsa. <br>\n<br>\nHän lähti kotiaan päin, vain huomatakseen, että uudisasukkaat olivat jääneet asumaan juuri hänen kotinsa kohdalle ja vieläpä rakentaneet jonkin linnoituksenomaisen sen päälle. Tämä linnoitus saattaisi olla ties kuinka sokkeloinen, ja hän arvasi, että jokin näistä uudisasukkaista osaisi tien hänen kotiovelleen paremmin kuin hän itse.<br>\n<br>\nVähän ajan päästä Oliolli oli päässyt jo linnakkeeseen sisälle. Sinne oli ollut lastenleikkiä livahtaa sisään, näitten uudisasukkaitten pitäisi selvästi parantaa turvatoimiaan. Hän katseli ympärilleen ja tajusi olleensa oikeassa: hän ei voisi mitenkään löytää tietään kotiinsa, joten hänen täytyisi etsiä paikan asukas, joka osaisi tien.<br>\n<br>\nEtsittyään jonkin aikaa hän löysi jonkun. Tämä uudisasukas katsoi häntä, eikä selvästikään osannut päättää mitä tekisi. Oliolli käveli uudisasukkaan luokse, antoi tälle avaimen käteen ja löi tämän tajuttomaksi. Helpompaa kuin luulisi, etenkin kun toinen oli jo valmiiksi hämmästynyt. Tämän jälkeen Oliolli meni piiloon. Aamulla hän seuraisi uudisasukasta, tämä menisi varmasti etsimään ovea johon avain sopi, ilmaan juuri minkäänlaista muistikuvaa Oliollista; hänellä oli sellainen vaikutus useimpiin, samoin hänen kaavullaan.<br>\n<br>\nAamulla uudisasukas kulki suoraan ovelle, juuri kuten Oliolli oli arvannutkin. Tämä laittoi avaimen lukkoon, väänsi, ja ovi aukesi. Uudisasukas meni sisään, mukanaan tämän ystävä, ja Oliolli seurasi perässä. Oliolli oli kotonaan, mutta niin olivat uudisasukkaatkin. Sille ei voisi mitään, he eivät mitenkään voisi saada selville kaikkia niitä salaisuuksia, joita hänen kotiinsa liittyi. Jotkin niistä olisivat liian voimallisia näille uudisasukkaille.</em><br>\n<br>\nTästä eteenpäin Oliolli ei muistanut. Muistelun jatkamisen yrittämisen sijaan hän vain jatkoi kävelyä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":705,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-02-12T17:26","content":"”On synkkä muttei kovin myrskyinen yö. Pakkasta on kaksi astetta. Kello tikittää puolenyön jälkeen. Tunnelma on rauhallinen. Minä olen Iunatu Kam ja tämä on Ustraug&Iunatu show. Seuraavana vuorossa kappale nimeltä <em>Give Your Life for Rock ’n’ Roll</em>.”<br>\n<br>\nSkakdit katselivat Manua, joka piteli juomapulloa kuin mikkinä suunsa edessä. Jotkut näyttivät kummastuneilta, toiset pyörittelivät silmiään. Kolmannet näyttivät ärsyyntyneiltä.<br>\n<br>\nWarrek kittasi kymmenennettä tuoppiaan karhuhaita, kunnes sammui. Guardian katseli paikkaa, jossa he olivat. Se oli pienempi kuin Kuollut Ruki mutta myös rauhallisempi. Sitten Manu yhtäkkiä kysyi:<br>\n”Saanko laboratorion?”<br>\n”Laborator- mitä?”<br>\n<br>\n”Manuseni”, Guardian sanoi ja joi pienen kulauksen tuopistaan. ”Uskallanko kysyä, miksi?”<br>\nManu hymyili pahaenteisesti.<br>\n”Haluan jatkaa… harrastustani. Muistahan, että minulta evättiin jo yksi.”<br>\nGuardian vakavoitui.<br>\n”Älä vain sano, että…”<br>\n”Tawa ei antanut minun tuoda urkupillejä sisään!” Manu keskeytti.<br>\n”Hmm. Miksiköhän ei. Hienot urut.” Guardian ryyppäsi jälleen lasistaan. ”Mutta laboratorio. Sinä ja geenimuuntelu, sehän on ollut aiemminkin niin hyvä yhdistelmä?”<br>\n”Jos viittaat siihen pinkkiin jänikseen, olin tuskin mukana.” Manu irvisti. Skakdit pelasivat nyt vaihteeksi korttia. Manu pidättäytyi menemästä mukaan peliin. Häviäminen ei ollut Skakdien mielestä hyvä asia. Sitä se ei ollut myöskään Makuta Nuin mielestä.<br>\n<br>\nGuardian kohotti kulmaansa ankean näköisenä. Hän näytti ikään kuin pettyneeltä siitä, että Manu ei ollut ymmärtänyt täysin. Sitten hän siirsi molemmat kätensä suunsa ympärille ja muodosti sormillaan hyönteismäiset leuat. Guardian irvisti ilkeämielisesti ja teki parhaan mahdollisen imitaationsa Nazorakin sotahuudosta. Manu naurahti hieman, käänsi sitten katseensa Guardianiin ja sanoi:<br>\n”Kerronko, mitä tapahtui todella?”<br>\n”Voi, kaikin mokomin.”<br>\n<br>\n<em>Ensimmäinen muna kuoriutui. Olimme erittäin tyytyväisiä.<br>\n”Kyllä. Täydellissä”, sanoi Abzumo ja otti munan käteensä.</em><br>\n<br>\n”Lopeta nauraminen, jos haluat kuulla, perhana”, Manu sanoi. Guardian hykerteli hetken, mutta jatkoi sitten kuuntelemista.<br>\n<br>\n<em>”Sen nimeksi tulee ’0001’”, sanoin minä. ”Me järjestämme tämän armeijan niin, että toisena syntynyt torakka on ’0002’ ja niin edelleen.”<br>\n”Ei”, Abzumo vastasi. ”Hänen nimensä on Steve.”<br>\n”…”<br>\n”Kylläh.”<br>\n”Miksih. Mehän suunnittelimme, että organisoimme tästä armeijan, joka valloittaa koko universumin.”</em><br>\n<br>\n”Hei, viekää pois tuo sammunut käppänä. Se vie tilaa tuosta penkiltä”, huusi baarimikko. Manu ärsyyntyi keskeytyksistä. Guardian huojui hieman nostaessaan Warrekin jalat ilmaan. Manu tarttui Warrekin käsistä, ja he raahasivat sitten Warrekin huoneeseen, jonka he olivat varanneet pubin yläkerrasta. He nostivat Warrekin resuiselle sängylle ja istahtivat omille punkilleen. Siinä he vain istuivat kumpainenkin ajatellen omiaan. Sitten Makuta jatkoi. Tai olisi jatkanut, ellei Guardian olisi nukahanut sängylle. Makuta huokaisi ja meni myös itse makuulle.<br>\n<em>Mitähän Klaaniin kuuluu?</em> hän ajatteli itsekseen. Sitten hän päätti vilkaista. Hän oli säilyttänyt mielensisäisen linkin kaikkiin tiimiläisiinsä, jotka olivat olleet mukana nazoraktukikohtaan tunkeutumisessa. Nyt Makuta Nui otti yhteyden Matoroon. Hän oletti tuntevansa Klaanin, mutta tunsikin jotain aivan muuta. Hän tunsi vuosisatojen takaisen pimeyden, synkkyyden, joka huokui kivisistä seinistä ja tummanpunaisista ja -vihreistä, himmeistä lampuista.<br>\n<br>\n<em>Matoro, missä sinä olet?</em><br>\n<em>… Mitäh?</em><br>\n<em>Sinä et ole Klaanissa. Minne olet itsesi raahannut?</em><br>\nMatoro tunnisti äänen päänsä sisällä Manuksi. Hän ei ollut tosiaankaan odottanut kuulevansa sitä.<br>\n<em>Mitenhän tämän nyt selittäisi. Olen... Destralilla.</em><br>\n”DESTARILLA?” Manu huusi ääneen. Guardian hätkähti hereille ja veti aseen sänkynsä vierestä. Hetken hän katseli ympärilleen huohottaen. Warrek kuorsasi edelleen lattialla, jonne kaksikko oli hänet jättänyt. Makuta Nui seisoi sänkynsä vieressä selvästi järkyttyneenä.<br>\n<br>\n<em>MITÄ PIRUA SINÄ TEET SIELLÄ?</em><br>\n<em>Se on pitkä juttu. Etsiskelen tietoja Makutasta nimeltä Itroz. Koetan pysyä hengissä. Tämän paikan sisustus on muuten harvinaisen tylsä.</em><br>\n<em>Se ei olekaan niin helppoa. Sinä luultavasti kuolet sinne.</em><br>\n<em>No, tähän mennessä on mennyt ihan hyvin...</em><br>\n<em>Ketä muita olet ottanut mukaasi tapattamaan itseään?</em><br>\n<em> Semmoiset heput kuin Xxonn ja KooGeeBee. Jälkimmäinen on käynyt täällä kerran ja siitä viisastuneena jäi veneeseen</em>, Matoro ajatteli. <em> Mutta hei, haluaisitko helpotata hommaani ja tehdä dramaattisen paljastuksen siitä, että olet Itrozin elämänkerturi?</em><br>\n<em>Minä tuskin tunsin häntä. Kaikki, mitä hänestä tiedän, on suurin piirtein asuinpaikka ja kuolinsyy.</em><br>\n<em> Asuinpaikkaa minä tässä etsiskelen. Tai siis stereotyyppistä \"pahan tiedemiehen salaista laboratoriosaarta\".</em><br>\n<em>Eikä mieleesi juolahtanut, että olisit voinut odottaa minun paluutani sen sijaan, että tapattaisit itsesi paikassa, josta ei voi selvitä hengissä ellei ole Makutain veljeskunnalle uskollinen MAKUTA?</em><br>\n<br>\nGuardian katseli Manua ihmeissään. Mitä tämä puuhasi? Hän käveli tämän luokse. Manu vilkaisi häneen yhdesti ja hieroi otsaansa. Guardian istahti hänen sängylleen ja jäi odottamaan.<br>\n<br>\n<em> No siis, ensinnäkin, olen selvinnyt jo kerran Destralilta. Toiseksi, en osaa odottaa. Kolmanneksi, olet ties missä kadonneena ilman varmuutta elossa olemisestani</em>, Matoro sanoi. Manu aikoi sanoa jotain, mutta Matoro ehti ensin:<br>\n<em> \"Elossa\" tarkoittaa tässä yhteydessä asiallisessa ruumiissa olemista.</em><br>\n<em>Viimeksi, kun selvisit Destralilta, sinulla oli mukanasi kaksi </em>Toaa<em>, jotka olivat myös erittäin kokeneita. Nyt sinulla on mukanasi… Matoran?</em><br>\nMatoro ei vastannut. Hän ei ollut oikeastaan sen kummemmin ajatellut, mitä Destralilla odottaisi. He olivat nyt tulleet edellisiä synkempään käytävään. Siellä ei ollut valoa juuri ollenkaan. Edellisten käytävien valoa kajasti sinne hieman, mutta muuten se oli aivan pimeä. He kulkivat varovaisesti.<br>\n<br>\nSeinä näytti epäilyttävästi pimeyttäkin mustemmalta. Se tuntui hyllyvän, kuin se olisi valmistettu limasta. Musta, limainen seinä, josta valui jotain mustaa. Yhtäkkiä seinästä syöksähti kymmeniä lonkeroita, jotka tarttuivat sekä Matoroon että Xxonniin. Kaksikko yritti pyristellä vastaan, mutta seinä veti heitä itseään kohti. Lonkerot tunkeutuivat heidän suihinsa. Ne kiertyivät heidän ympärilleen. Pian seinä otti heidät omakseen.<br>\n<br>\nYhteys katkesi. Makuta nui jäi seisomaan pöllämystyneenä sänkynsä viereen. Guardian katsahti häneen. Hän istui sängylle ja näytti siltä, kuin olisi nähnyt juopuneen Matoranin lakana yllään kadulla.<br>\n”Mitä tapahtui?” Guardian kysyi.<br>\n”Matoro”, Manu vastasi. Guardian katsoi häntä kysyvästi. ”Matoro on Destralilla. Ja jokin juuri tunkeutui hänen mieleensä ja katkaisi mieliemme välisen yhteyden.”<br>\nGuardian pohti tätä hetken. Sitten hän sanoi:<br>\n”Selviävätkö he?”<br>\n”En… tiedä. Luultavasti eivät.”<br>\nGuardian nyökkäsi surumielisenä. Heidän täytyisi vain toivoa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":706,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-12T17:54","content":"<strong>Destral, lonkeroseinä</strong><br>\n<br>\nMusta limamainen massa painoi Jään Toaa joka suunnasta. Matoro kykeni liikkumaan, mutta seinä antoi periksi kuin muovi; se venyi muttei hajonnut. Hän huomasi seinän aukeavan takaa ja sulkeutuvan edestä, liikuttaen vankejaan kohti tuntematonta määränpäätä.<br>\n<br>\nOuto massa tunkeutui Matoron mustan haarniskan jokaiseen aukkoon. Se tuntui kylmänä ja kosteana kaikkialla, eikä Matoro nähnyt mitään.<br>\n<br>\nXxonn oli huomannut saman. Hänellä oli myös vaikuksia liikkua, mutta hän yritti tavoitella seinältä nappaamansa hehtaaritykin liipaisinta. Se oli paras idea mikä hänen päähänsä tuli.<br>\nMatoro koitti käännellä päätään. Massa oli hieman läpinäkyvää, kuin mustaa lasia, ja sen läpi näkyi heikosti toisen Klaanilaisen katoava siluetti.<br>\nJään Toaa alkoi huimata; happi oli loppumassa. Tämä seinä ei saisi häntä hengiltä.<br>\n<br>\nVaimea laukaus kuului kaempaa seinän sisästä. Säde puhdasta energiaa oli syöksynyt Xxonnin tykistä, ja massan liike oli pysähtynyt hetkeksi. Siihen oli muodostunut reikä.<br>\nMatoro tunsi massan hellittävän otettaan hitaasti.<br>\nSitten se alkoi taas puristaa, ja reikä kuroutui kiinni. Pakokauhu alkoi levitä hiljaa Matoron päässä. Hän pyrki kokoamaan ajatuksensa jatkuvaa painetta ja hapenpuutteesta aiheutuvaa päänsärkyä vastaan.<br>\n<br>\n<strong>Matoron pää</strong><br>\n<br>\nMieli Matoron kanohissa mietti myöskin tilannetta. Se halusi Nimdan. Se halusi Nimdaa enemmän kuin mitään muuta.<br>\nJos tämä Toa kuolisi, myös hän kuolisi.<br>\n<br>\nMieli ei antaisi sen tapahtua.<br>\n<br>\n<strong>Lonkeroseinä</strong><br>\n<br>\nMatoro tunsi päänsäryn voimistuvan. Kaikki keinot alkavat olla kokeillut. Hänen viimeisiksi sanoiksi jäisivät selitys siitä miksi hän selviäsi elossa Destralilta.<br>\n<br>\n<em>Käytä naamiota</em>, joku kuiskasi.<br>\nMatoro luuli kuulevansa harhoja.<br>\n<em>Käytä naamiota, mäntti.</em>, kuiskaus sätti häntä.<br>\nMatoro muisti tämän äänen. Se kuului olennolle joka oli aiheuttanut hänelle vain ongelmia.<br>\nHänellä olisi ehkä muutama sekunti aikaa ennenkuin happi loppuisi totaalisesti.<br>\nHän aktivoi naamionsa.<br>\n<br>\nMatoro ei käyttänyt naamiotaan paljoa, sillä se oli raskas käyttää. Lisäksi hän ei varmaksi edes tiennyt mitä kaikkea sillä voisi tehdä.<br>\nHän aisti seinän yksinkertaisen mielenympärillään. Sitten hän hyökkäsi, keskittyen lujasti.<br>\n<br>\nSiinä meni muutama sekunti. Elävä seinä jäi mielensisäisen hyökkäyksen kohteeksi. Sitten se löystyi ja vajosi kumiseksi massaksi lattialle.<br>\nMatoro veti keuhkonsa täyteen Destralin käytävien viileätä ilmaa.<br>\nHän oli selvinnyt jäleen kerran.<br>\n<br>\nSitten hän juoksi katsomaan Xxonnia, joka makasi mielellä taltuteun seinän massan joukossa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":707,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-02-13T09:13","content":"<strong>Käytävä Destralilla</strong><br>\n<br>\nMatoro ja Xxonn kävelivät pitkää käytävää pitkin. He olivat varuillaan kaikelta. He toivoivat, ettei samanlaista seinähyökkäystä tapahtuisi, kuin vähän aikaa sitten. Sitten he huomasivat seinältä kartan ja pysähtyivät katsomaan sitä.<br>\n<br>\n\"Me siis ollaan täällä\", Matoro sanoi ja tökkäsi karttaa, \"eli meidän siis täytyy kulkea vähän eteenpäin ja sitten kääntyä oikealle.\"<br>\n<br>\nMatoro nyökkäsi ja jatkoi kulkuaan. He huomasivat edessä Rhahkshin ja painautuivat seinää vasten, ettei se törmäisi heihin. Kun Rhahkshi kulki yli, he jatkoivat menoaan eteenpäin. Myöhemmin he löysivät etsimänsä huonetta, jossa luki laboratorio. Matoro kokeili sitä.<br>\n<br>\n\"Lukossa!\", hän sanoi.<br>\n<br>\n\"Eipäs hätää\", Äksä sanoi ja tuuppasi Matoron pois tieltä, \"väistä\"<br>\n<br>\nXxonn varmisti, ettei käytävässä ollut ketään, otti käsitykkinsä käyttöön ja räjäytti oven. Matoro meni sisään ja alkoi etsiä Itrozin tiedostoja. Matoro löysi pari arkistokaappia, joissa luki \"tiedemiehet ja niitten projektit\". Jään Toa löysi kaapin, jossa oli leimattu kirjain I. Hän huomasi, että siinä oli lukko. Hän otti miekkansa, jäähdytti lukon ja rikkoi sen helposti. Kun kaappi oli auki, hän alkoi selailla kansioita.<br>\n<br>\n\"Ahaa\", hän sanoi lopulta, \"Äksä, löysin sen. Lopeta etsiminen ja mennään pois, ennenkuin meitä huomataan\"<br>\n<br>\nÄksä katsoi tummaa Jään Toaa, jolla oli kädessään tiedosto. Hän nousi ja alkoi lähteä.<br>\n<br>\nKun he olivat aikoneet lähteä huoneesta, he huomasivat, että pirstoutuneen oven kautta käveli keltainen Rahkshi. Ensin se ei huomannut tunkeilijoita, mutta sitten se tuli takaisin ja katsoi tarkemmin. Se huomasi heidät. Xxonn otti käyttöönsä kenraali Eridoxin tykin käteensä ja ampui sitä. Osuma kuitenkin aiheutti sellaisen äänen, että lähistöllä vartioivat Rahkshit tulivat katsomaan, mitä oli tapahtumassa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":708,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-13T09:54","content":"<strong>Destral</strong><br>\n<br>\nMatoro rullasi nopealla liikkeellä paperidokumentit vyöhänsä.<br>\n\"Tänne tulee pian väkeä. Pitä häipyä ja äkkiä!\", Matoro sanoi nopeasti, tutkien katseellaan huonetta. Kaksi ovea. Toisesta he tulivat, ja näemmä toisesta he menisivät.<br>\n<br>\nÄksä ampui voimakkaan ammuksen oveen lähettäen sen ilmaan. Hän ampui muutaman suojalaukaukauksen taaksepäin kaksikon juostessa matalaan ovesta. Rahskhien säteitä iskeytyi ovenpieliin ja lattiaan.<br>\n<br>\nEteen avautui pimeä ja suora käytävä. He olisivat täydellisiä maaleja moisessa paikassa. <br>\n\"Mitä teemme?\", Xxonn kysyi nopeasti juostessaan.<br>\n\"En tosiaankaan tied-\", Matoro yritti vastata mutta jalkaan osunut varjosalama heitti hänet maahan. Jään Toa kierähti taitavasti pystyyn. Hän ampui satunnaisia elementti-iskuja taaksepäin, hidastaen rahksheja.<br>\n<br>\nKaksikon eteen ilmestyi yhtäkkiä mustaa massaa. Seinämä. Matoro ja Äksä törmäsivät pimeydestä ilmestyneeseen seinämään, mutta tällä kertaa ehtivät siitä pois ennen kuin seinä alkoi vetää. He olivat umpikujassa.<br>\nKoko käytävä leimusi mustan ja tummanpunaisen väreissä ja seiniä tuntui tulevan kaikkialle.<br>\nMaailma pyöri kaksikon silmissä.<br>\n<br>\nSitten kaikki pimeni.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/HZTsgfjOHnE?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/HZTsgfjOHnE?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Iltaa, matoset.\", mustan ja valkoisen värinen makuta lausui hiljaa.<br>\nMatoro alkoi erottaa muotoja pimeyden joukosta. Häntä huimasi taas.<br>\nToa koitti liikkua. Hän ei voinut.<br>\nXxonn kökötti Matoron vieressä. Punaiset jähmetyskentät säikeet kiertelivät kaksikon ympärillä estäen kaikki liikkeet.<br>\n<br>\nMakutan pitkä, luinen pää kääntyi Matoroon. Olennon silmistä paistoi tyhjyys.<br>\n\"Mikä sai teidät niin epätoivoisiksi että tulitte tänne?\", Krika kysyi hitaasti. Makutan valkoiset alueet suorastaan hohtivat varjojen joukosta. <br>\n<br>\nMatoro silmäili huonetta. Ei ollut mitään huonetta.<br>\nVain pimeyttä.<br>\n<br>\nMatoro yritti selventää ääntään. Hän mietti mitä kaikkea kannattaisi kertoa. Nimdasta hän ei mainitsisi mitään.<br>\n<br>\nSamaan aikaan Krika kirosi mielessään. Tällä olennolla oli mielensuojaus.<br>\n<br>\n\"E-etsin tietoja Makuta Itrozista...\", Matoro pystyi kertomaan.<br>\nKrikan demoniset silmät pimeydessä miettivät hetken. Sitten Makuta taas puhui.<br>\n\"Te pienet toat siis tulette universumin vaarallisimpaan paikkaan vain... kouluesitelmän vuoksi?\", Krika kyseli, tavanomainen pilkka äänessään.<br>\n<br>\nSeurasi hiljaisuus.<br>\n<br>\n\"Kaikki ovat onnellisia jos tapamme tiedät. Paitsi te, mutta teiltähän ei kysytä.\", Krika kertoi. Sitten hän vain katosi.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Äks,\" Matoro aloitti.<br>\nVastaukseksi kuului epämääräistä muminaa.<br>\n\"Oletko kunnossa?\"<br>\n\"En. Emme ole kunnossa.\", Äksä vastasi.<br>\nPunainen aaltoilu kaksikon kehoilta hiipui pikkuhiljaa Makutan lähdettyä. Se vapautti sankareiden lihakset.<br>\nKentän kadottua kokonaan kumpikin heistä iskeytyi selälleen maahan.<br>\n<br>\nEi, ei maahan. He leijuivat pimeydessä.<br>\n<br>\nMatoro koitti liikkua. Kaikkialla oli vain pimeyttä. Hän ei tuntenut mitään askelissaan - hän vain käveli pimeydessä.<br>\n<br>\nHän muisti muinaisen opetuksen Makutasta.<br>\n<br>\n<em>\"Mutta Makuta on täällä nyt, näissä palaneissa puissa, tässä kuolleessa maassa. Kaikki tämä on Makutan tuhoamaa eikä puhdistu siitä ikinä. Niin hänestä tulee vahva. Hän tuhoaa asioita.\"</em><br>\n<br>\nJään Toa katseli ympärilleen. Ainut mitä hän näki, oli Äksän hehkuva sydänvalo.<br>\n\"Tämä taisi sitten olla tässä.\", Matoro sanoi masentuneena.<br>\n<br>\n\"Sinähän olet normaalisti optimisti. Näet aina asioiden valoisat puolet!\", Äksä rohkaisi.<br>\n\"Näetkö täällä valoisia puolia.\", Matoro sanoi.<br>\n<br>\nHetken hiljaisuus.<br>\n<br>\n\"Sitä minäkin. Ainut positiivinen asia täällä on se, että meillä on se kansio tässä vyössäni.\"<br>\n<br>\nSilloin kirkas valo tuli jostakin takaa, häikäisten kaksikon pimeään tottuneet silmät. Pimeyteen aukesi valoa tännä oleva aukko jota reunusti violetti siluetti. <br>\nKaksikko lähti juoksemaan kohti valoa. Aukko pimeydessä suureni hitaasti. <br>\nMatoro hypääsi aukosta pitkän vauhdin jälkeen. Hän iskeytyi kovaa hietikkoon ja iski kätensä kiveen. Äksä lensi häntä päin.<br>\nMatoro katsoi nopeasti ympärilleen. Visorakeja. Matoraneja. Raheja.<br>\n<br>\n\"... ZIVONIN!!!\", kuului kova huuto.<br>\n<br>\nPortista Pimeyden Ulottovuuteen astui ulos hirviömäinen legendojen Visorak - massiivinen Zivon. Sen kymmenmetrinen pistin saalisti vastustajia ja aisteja tuhoavat rhotukat alkoivat lennellä.<br>\n<br>\nKun olento oli tullut pois pimeydestä, portti sulkeutui sen vanneen Kahgarakin toimesta.<br>\nKaksi klaanilaista tajusivat olevansa keskellä Visorakien ja paikallisten valtavaa taistelua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":709,"creator":"Jake","timestamp":"2011-02-13T15:46","content":"<strong>Meri, keskellä ei mitään</strong><br>\n<br>\nNotfun, edelleen päällään hopeanmusta huna, istui hytissään tyytyväisenä. Hänellä oli kädessään rommipullo ja hän luki karttoja. Notfun hörppäsi rommista silloin tällöin. Yhtäkkiä hänen silmänsä laajenivat ja rommipullo tippui kädestä. Tämä tapahtui sen seurauksena, että Jardirt juoksi hyttiin. \"Kapteeni, eräs laiva lähestyy meitä. Mitä teemme?\", Jardirt kysyi Notfunilta. Notfun katsoi perämiestä epäluuloisena. \"...Jardirt, ystäväni\", Notfun sanoi ja nousi tuoliltaan. Hän laittoi käteensä matoranin olkapäälle. \"Tunsin kerran miehen, jonka kädessä oli koukku. Myöhemmin, hänen päänsä lähti irti ja siihenkin laitettiin koukku\", Notfun selitti. \"Miten ihmeessä tuo liittyy mitenkään?\", Jardirt kysyi. \"Ystäväni, se on pointti. Ei mitenkään. Miten tuo laiva liittyy mitenkään mihinkään? Olen nähnyt laivoja ennenkin\", Notfun sanoi perämiehelleen. \"Oikeastaan ainoa ongelma on, että he tulittavat meitä\", Jardirt kertoi kauhistuneena. \"Tulittavat vai. Millä?\", Notfun kysyi. \"Kumiankoilla, kapteeni\", Jardirt vastasi...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":710,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-02-13T16:10","content":"<strong>Kaukainen tuntematon saari</strong><br>\n<br>\nMatoro ja Xxonn seisoivat tuntemattoman saaren hiekkaisella, Matoranien ja Visorakkien välisessä taistelukentällä. Krika oli juuri siirtänyt heidät Destralilta saarelle.<br>\n<br>\nHe eivät ehtineet ajatella kovin kauan aikaa, kunnes iso Rhotuka lensi heitä päin. Jään Toa ja Äksä hyppäsivät pois tieltä. Koska ei ollut paljon järkeä lojua maalla ja odotella kuolemaa, he päättivät taistella. He päättivät auttaa Matoraneja, koska jos auttaisi Visorakeja, saisi palkinnoksi erikoiskutsun heidän illallsipöydän tarjottimelle. Xxonn otti kuolleen Makutakenraalin tykin ja alkoi ampua Visorakeja. Matoro taas ampui energialla miekastaan.<br>\n<br>\nXxonn huomasi kaukaisuudessa, kuinka pari Visorakkia ympäröi yhden Matoranin, ja kun he lähtivät pois, ainoa, mikä jäi jäljelle Matoranista oli hänen vahvoilla leuoilla pureskeltu ruumis. Äksä olisi halunnut auttaa häntä, muttei voinut, kun hän oli liian kaukana. Kukaan ei voinut olla näkemättä, kun iso Rahi hyökkäsi Zivonin kimppuun, mutta iso Visorak vain tarttui sitä, piteli sitä paikoillaan ja pisteli sitä kuoliaaksi hännällään. Matoro näki, kun 7 Visorakkia hyökkäsi Äksän kimppuun, joten hän riensi apuun. Matoro onnistui käristämään niistä suurimman osan ja Xxonnilla oli voimaa vielä tappaa loput. Äksä ja Matoro lähtivät auttamaan Matoraneja, joitten kimpussa oli kymmeniä Visorakkeja. He tappoivat monia Visokkeja, kunnes yksi niistä pisti Matoroa takaa. Hän karjaisi. Xxonn kääntyi ja katsoi, mitä oli tekeillä. Hän halusi mennä apuun, mutta hänen piti puolustaa itseään. Matoro taas jäi makaamaan maahan. Hän ei pystynyt nousta.<br>\n<br>\nHänellä vain sumeni näkö.....<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nMatoro yritti avata silmiään.<br>\n<br>\nHän makasi jollakin, katse ylöspäin. Hän näki kivisen katon.<br>\n<br>\n\"Varovasti nyt\", joku sanoi, \"pyörryit, kun sinut puraisi tuo ilkeä Visokki\"<br>\n<br>\nJään Toa voihkaisi.<br>\n<br>\n\"Joo. Yleensä se sattuu\"<br>\n<br>\nMatoro käänsi katsettaan ja näki ruskean Matoranin.<br>\n<br>\n\"Missä minä olen?\", Toa kysyi.<br>\n<br>\n\"Olet turvassa\", Matoran vastasi.<br>\n<br>\n\"Mikä paikka tämä on?\", Matoro kysyi voihkaisten, \"mikä saari?\"<br>\n<br>\n\"Tämä saari on Iganata\", Matoran vastasi, \"Tai ainakin kutsumme sitä sillä nimellä.\"<br>\n<br>\n\"Missä me olemme juuri nyt?\"<br>\n<br>\n\"Tämä on tukikohtamme. Ainoa piilopaikkamme Visorakeilta. Mutta joskus tulee aika, kun meidän aikamme tulee. Kun ne pääsevät tänne, ja me kaikki kuolemme\"<br>\n<br>\n\"Miksi minä en ole kuollut?\", Matoro kysyi.<br>\n<br>\n\"Me nähtiin, kuinka sinä taistelit. Emme voineet jättää sinut kuolemaan. Joten toimme sinut tänne, kun saimme mahdollisuuden. Ajattelimme, että voisit auttaa meitä. Mutta jos haluat lähteä, lähde vain. Luulisimme, että voisit suostua auttaa meitä. Mutta lähteminen ei ole helppoa. Visorakkeja on kaikkialla ympärillä.\"<br>\n<br>\nSitten Matoro muisti Xxonnin.<br>\n<br>\n\"Muuten, oletteko nähneet sellaista isoa tyyppiä? Sellaisen punaisen, jolla on robottisilmä ja tykki toisessa kädessä.\"<br>\n<br>\n\"Ai, hänet\", Matoran aloitti, \"Joo. Näimme hänet. Hän taisteli hyvin...\"<br>\n<br>\n\"Kuoliko hän?\"<br>\n<br>\n\"Ei. Mutta hän haavoittui todella pahasti. Hän on nyt nukkumassa toisessa kammiossa\"<br>\n<br>\n\"Voinko nähdä hänet?\"<br>\n<br>\n\"Riippuu. Pystytkö kävelemään?\"<br>\n<br>\nMatoro yritti nousta. Se sattui aluksi ja tuntui epämukavalta, mutta hän pysyi pystyssä.<br>\n<br>\n\"Muuten\", Matoran sanoi, \"En vielä ole esittäytynyt. Nimeni on Irvan\"<br>\n<br>\n\"Matoro the Blacksnow\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\n\"Mukavaa tavata, Matoro\", Irvan sanoi.<br>\n<br>\n\"Voitko nyt viedä minut hänen luo?\"<br>\n<br>\nIrvan lähti kammiosta. Matoro seurasi häntä. Hän huomasi, että koko huone oli kiveä, paitsi maassa oli hiekkaa. Kun hän lähti kammiosta, hän huomasi, että he olivat maanalaisessa kivisessä tunnelissa. Irvan vei hänet toiseen kammioon. Kammiossa, Xxonn lojui kivisellä \"sängyllä\". Oikea jalka näytti veltolta ja käsitykki näytti toimimattomalta.<br>\n<br>\n\"Jalka on vähän havoittunut\", Irvan sanoi.<br>\n<br>\n\"Voimme ehkä parantaa sen\", hän jatkoi.\"Pystymme ehkä paikkaamaan luun, jos se johtuu siitä\"<br>\n<br>\n\"Ettekö siis tiedä, mistä se johtuu?\", Matoro kysyi.<br>\n<br>\n\"Emme ole vielä tutkineet häntä, mutta ehkä olisi viisainta tehdä se, kun hän nukkuu.\"<br>\n<br>\nSiinä samassa hän kutsui paikalle kaksi lääkintämisetä. Hän sanoi niille jotain ja he alkoivat sorkkia Äksän jalkaa jollakin välineellä.<br>\n<br>\n\"Ehkä heille pitää antaa hieman yksityisyyttä\", Irvan sanoi ja ohjasi Matoron pois kammiosta.<br>\n<br>\nSitten Matoro huomasi, ettei hänen vyöllään ollut Itrozin kansiota Destralilta.<br>\n<br>\n\"Kansioni!\", hän huudahti.<br>\n<br>\n\"Anteeksi?\", Irvan sanoi.<br>\n<br>\n\"Minun vyölläni oli kansio. Oletko nähnyt sitä?\"<br>\n<br>\n\"Ai. Sitä. Panimme sen talteen. Haluatko, että esittelen kansani ensin? Silloin voisin viedä sinut kansiosi luo.\"<br>\n<br>\n\"Hyvä on...\"<br>\n<br>\nIrvan esitteli paikkoja Matorolle. Tukikohta näytti isolta kiviseltä muurahaispesältä. Hän myös kertoi, kun tappajahimoinen Makuta, nimeltä Iredax tunkeutui saarelle ja alkoi luomaan Visorakkeja, Protodermisluolasta, joka oli saarella. Aluksi he halusivat puolustaa kotimaataan. Kun monet heistä olivat kuolleet, he päättivät hylätä saaren ja paeta. Se ei kuitenkaan onnistunut, kun Visorakit olivat kaikkialla ja tappoivat kaikki, ketkä lähtivät pois. Myöhemmin, he loivat ryhmän, jota kutsuttiin Iganatan Puolustusryhmäksi.<br>\n<br>\nIrvan myös esitteli Matorolle tukikohdan asukkaista.<br>\n<br>\n\"Hienoa\", Matoro sanoi, \"visitko nyt viedä minut kansion luo?\"<br>\n<br>\n\"Hyvä on\", Irvan vastasi ja vei Matoron tunnelia pitkin toiseen kammioon, joka oli vahvasti vartioitui.<br>\n<br>\n\"Tuossa se on\" hän osoitti.<br>\n<br>\nMatoro näki paksun kansion, ison mustan tykin vierellä. Hän otti sen ja alkoi lukea sitä heti paikalla.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":711,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-13T17:12","content":"<strong>Kaukainen saari, Matoran-tukikohta</strong><br>\n<br>\nMatoro tunsi olonsa huojentuneeksi. Destralilta hankittu Itrozin kansio oli edelleen tallessa.<br>\nVain kaikki muu oli pielessä. Se oli pieni haitta se.<br>\n<br>\nMatoro käveli hetken yksin kivikäytävillä. Tukikohta oli ankea kivikolossi. Se oli ainut paikka jossa Matoranit elivät. Matoron tunteet käski tekemään jotakin näiden matoranein hyväksi. Järki sanoi toisin.<br>\nLisäksi jokin outo asia tunteiden ja järjen rajamailta käski hankkia Nimdan.<br>\n<br>\nToa asetteli asioita päässään tärkeysjärjestykseen. Ensinnäkin hän halusi syötävää.<br>\nToisena hän tutkisi dokumentit ja hankkisi Äksän kuntoon. Sitten he tutkisivat missä ovat.<br>\n<br>\nMatoro tuli kiviseen sairashuoneeseen. Eräs hopea matoran lähti samalla huoneesta.<br>\nÄksä istui sängyllään jalka sidottuna. Hän selvästi voi jo paremmin.<br>\n<br>\n\"Päivää. Mikä on olo?\", Matoro kysyi tuttavallisesti.<br>\n\"Mikäs tässä. En saa rasittaa jalkaani pariin päivään.\", Äks vastasi.<br>\nMatoro näytti miettivän.<br>\n\"Hei, lepää sinäkin. Et ole kunnossa.\", Xxonn sanoi rennosti Matorollle.<br>\n\"En osaa levätä tälläisellä hetkellä.\", Matoro aloitti.<br>\n\"Pitäisikö sinusta meidän auttaa näitä matoraneja?\", hän kysyi.<br>\n<br>\n\"Öööh. Kyllä minusta.\", toipilas vastasi sängyltä.<br>\n\"Noh, katsotaan lisää jossain välissä. Menen tutkimaan sijaintimme ja tämän kansion.\", Matoro kertoi ja lähti huoneesta.<br>\n<br>\nPian matoranit opastivat hänet Irvanin luo sotkusieen huoneeseen, joka oli täynnä karttoja, aseita, kirjeitä ja muuta epämääräistä. Kaiken keskellä saaren kovia kokenut johtajamatoran mietti tulevaa. Irvanilla oli ruskea haarniska sekä kanohi Miru, josta puuttui pieni pala poskesta. Se myös näytti kovin kuluneelta.<br>\n<br>\nHän havahtui vieraan tullessa huoneeseen.<br>\n<br>\n\"Eh, päivää.\", Matoro tervehti. \"Onko täällä karttaa tästä ja lähisaarista?\"<br>\n<br>\nIrvan kaiveli paperietaan ja heitti kellastuneen kartan Toan eteen pöydälle. Vanhaan karttaan oli piirretty Iganatan saari sekä muutamia saaria sen pohjoispuolella. Etelässä oli kerrottu olevan pelkkää merta.<br>\n<br>\n\"Nämä pohjoisessa olevat saaret ovat asumattomia?\", Matoro kysyi.<br>\n\"Emme tiedä mitä niistä on jäljellä visorakien jäljiltä.\", Irvan kertoi apeana.<br>\n\"Missähän suunnassa olisi Metru Nui täältä katsottuna?\", Matoro kyseli, aloittaen mielestään tunnetuimmasta maamerkistä.<br>\n\"Voi, se on kaukana kaukana. Sinne matka kestää ikuisuuksia ja taas ikuisuuksia.\"<br>\n\"Ööh. Entäs Eteläinen Manner? Haen ilmansuuntaa.\"<br>\n\"Eteläinen Manner - ironista kyllä - on kaukana pohjoisessa.\", Irvan kertoi.<br>\nMatoro alkoi hahmottaa missä he olivat. Eteläisillä saariketjuilla.<br>\n<br>\nJään Toa lähti huoneesta pois ja jäi hänelle ja Xxonnille annettuun pieneen puukalusteilla sisustettuun huoneeseen. Hän heitti Destralilta ottamansa kansion pöydälle ja istuutui.<br>\n<br>\nKannessa luki suurella \"Makuta Itroz\".<br>\nToa avasi tummanruskean kansion ja mursi Veljeskunnan sinetin. Sen sisällä makasi useita vanhoja paperidokumentteja.<br>\n<br>\nEnsimmäisessä kerrottiin sitä samaa mitä Manu oli kertonut, Makutojen - tai Itrozin esihistoriaa. Matoro mietti olivatko kaikki Makutat eläneet alunperin täysin samalla tavalla.<br>\n<br>\nSitten tuli useita piirroksia, ensin Makutasta ja sitten tämän raheista. Niissä oli oudointa se, että Itrozilla ei ollut päässään kanohi Cencordia, joka hänen paikallaan kuitenkin oli seinällä. Toa skippasi ne tylysti ja jatkoi penkomistaan.<br>\nSitten hän löysi jotakin kiintoisaa.<br>\nSisäansio nimeltä \"Projekti Nimda\".<br>\n<br>\nMatoro avasi sen nopeasti. Siinä oli ensin kuvia Nimdan sirpaleista sekä hapertunutta tekstiä niiden alla. Siitä ei saanut mitään selvää.<br>\nSitten tuli pitkä tekstipätkä aiheesta \"Tutkimus myyttisitä artekrafteista\". Siitä ei paljastunut juurikaan mitään mielenkiintoista.<br>\n<br>\nSitten tuli tekstiä projektista, jossa pyrittiin luomaan ase joka hyödynsi Nimdan voimaa.<br>\nPaperi oli revitty puolivälistä sivua.<br>\nSeuraavassa paperissa luki vain \"Projekti epäonnistunut\" punaisella.<br>\n<br>\nMatoro siirsi alakansion pöydälle ja kävi taas dokumenttien kimppuun. Henkilökuva Makutasta. Lista luoduista Raheista. Teloitussyy.<br>\n<br>\nMatoro avasi viimeisen ja luki sen. <br>\n\"Teloitettu epäonnistumisessa uskotussa tehtävässä sekä Makutain velvollisuuksien laiminlyönnistä.\"<br>\n<br>\nSitten kansio loppui.<br>\n<br>\nMatoro tuijotti tyhjyyteen hetken. Sitten hän ryhdistäyti ja otti kansion uudestaan käsiinsä. Jokainen tavu olisi luettava kaikkien mahdollisten mainintojen löytämiseksi<br>\n<br>\n<strong>Meri</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/7pmXLjtSEHQ?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/7pmXLjtSEHQ?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTuuli puhalsi ulapalla, nostattaen korkeita aaltoja. Keltamusta skakdi seisoi rauhassa perämies-skakdin vieressä laivan puisella komentosillalla.<br>\n<br>\nGaggulabio seisoi lippulaivansa, <em>Akbsklsdflsfldaxin</em> komentosillalla. Hän oli saanut juuri tiedon siitä että Notfun oli lähtenyt satamasta. Hän oli pistänyt Skakdien koko laivaston, kolme alusta, liikkeelle. Laivat eivät olleet kovin hääppöisä, mutta ne riittäisivät Notfunin piraattilaivan tuhoamiseen. Gaggulabio halusi takaisin sen, mitä Notfun oli tältä anastanut.<br>\n<br>\nKärkimmäinen skakdien puulaivoista oli jo ampumaetäisyydellä Notfunin joukkojen laivasta. Operaatio Kumiankka oli aloitettu.<br>\nJoku skakdi oli kysnyt Gaggulabiolta hetki sitten operaation nimen alkuperää. Sama Skakdi oli nyt ladattu tykkiin.<br>\n<br>\nKumiankkoja satoi Notfunin laivan kannelle. Kapteenimatoran nauroi röhönaurua nähdessään \"vaaralliset\" ammukset.<br>\n<br>\nSitten ne alkoivat räjähdellä. Laivan miehistö juoksi ympäriinsä puolipaniikissa. Sitten alkoi sataa kuulia. Eräs huono-onninen skakdi ammuttiin tykillä purjeeseen.<br>\n<br>\n\"EI EI EI EI EI!\", Notfun huusi täysillä kaivaen pistooliaan. Kaksi laivaa tulittivat hänen alustaan molemmilta sivuilta ja kolmeas kulki takavasemmalla. Hän tiesi niiden kuuluvan Gaggulabiolle joka halusi häneltä vihreää mönjää.<br>\n<br>\n\"Kapteeni! Mitä me teemme!\", Jardirt huusi komentosillalle.<br>\nSilloin Notfun tarttui ruoriin ja alkoi kääntä äsitä täysiympyröitä. Skakdien sotalaivassa jokainen ihmetteli. Notfunin sotalaivassa jokainen ihmetteli.<br>\n<br>\n<em>Yön Timo</em> muutti hitaasti kurssiaan törmäyskurssille yhden laivan kanssa.<br>\n<br>\nSilloin Matoranien suuremman laivan kylki iskeytyi Skakdilaivan keulaan tuhoisin seurauksin. Matelijamaisen miehistön laiva iskeytyi ensin hieman taaksepäin ja sai sitten täyslaidallisen <br>\n<em>Yön Timon</em> tykeisetä. Notfunin laivan keula oli kärsinyt tuhoja mutta mielipuolinen kapteeni jatkoi laivan manoveerusta Gaggulabion lippulaiva <em>Akbsklsdflsfldax</em> pääsi tulitusetäisyydelle, ja huono-onninen kurssiltaan puskettu laiva jäi sekä Skakdien että Notfunin laivojen tulitukseen.<br>\n<br>\n\"Arrr! Tuhotkaa ne liskoörvelit!\", Notfun karjui komentosillalla, ruori toisessa kädessä, rommipullo toisessa. Hän pyöritteli ruoria satunnaisesti eri suuntiin. Joka suunnassa räjähteli kuulien iskeytyessä puisiin kylkiin. Joitakin räjähtäviä kumiankkoja vielä lenteli taivaalla.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":712,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-02-14T18:53","content":"<strong>Bio-Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\nKonguboss heräsi.<br>\n<br>\n\"Olipas jännä uni\"<br>\n<br>\nAamu oli koittanut ja aurinko paistoi. Hän otti kylmiöstään vihreää poreilevaa juotavaa. Se oli erittäin raikasta ja virkistävää. Hän avasi oven ja lähti kävelemään kohti rappusia, jossa hän kompastui ja lensi rappuset alas.<br>\n<br>\n\"WHEEEE HEEEE!\"<br>\n\"Mitä ihmettä sinä riehut?\" ohi kävelevä Toa kysyi.<br>\n<br>\nIlman Toa astui <em>hotellin</em> pääovesta ulos ja lähti kävelemään kohti Lehu-metsää. Taas. <br>\n<br>\n<strong>Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\nHän kiipesi puuhun lepäämään. Ilma Burnak kiipesi samaan puuhun. Toa nukkui ylhäällä. Rahi alkoi nuolemaan Toan naamiota. Hän heräsi.<br>\n<br>\n\"WHEEEE!\"<br>\n<br>\nKonguboss istuutui Burnakin viereen. Hän hyppäsi puusta alas, hidastaen vauhtia Mirulla, mutta Burnak seurasi häntä.<br>\n<br>\n\"Okei\", Konguboss mietiskeli, \"tiedän että et ymmärrä minua, mutta miksi seuraaat?\"<br>\n<br>\nRahi hankasi päätänsä Toan jalkaan. Hän ajatteli, että ei olisi pahitteeksi, jos hän ottaisi Burnakin omakseen. Toa nimesi sen <em>Burnikiksi</em>, joka muistuttaa vähän nimeä <em>Burnak</em>.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":713,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-02-16T19:36","content":"<em>Zyglakien historiikki, tekijänä: Flygel<br>\n<br>\nOlet varmaan kuullut monesti tarinoita petollisista Zyglakeista, jotka seilaavat merirokkojen peittämillä aluksilla, ryöstelevät rannikkokaupunkeja ja tappavat niin Toat, Matoranit kuin monet muutkin olennot räjähtävillä keihäillään ja raa’alla voimallaan. Olet myös voinut kuulla siitä kuinka Suuret olennot kirosivat Zyglakit, vahinkolapsinaan. Aina kaikki ei ole ollut näin. Tämä on katsaus Zyglakien historiaan.<br>\n<br>\nZyglakien tarina alkoi kauan ennen universumin syntymää, kun suuret jumalat, Suuret olennot loivat uusia elämänmuotoja. Heidän epäonnekseen, osasta materiaa muodostui petomaisia Zyglakeja.<br>\nSuuret olennot eivät pitäneet Zyglakien ulkonäöstä ja olemuksesta ja asettivat lajille kirouksen, joka tulisi vaikuttamaan Zyglakeihin koko universumissa. Zyglakit pakenivat Matoranien universumiin, ja alkoivat asuttamaan alueita jonne ehtivät ensin asettua. Kaikki meni hyvin jonkin aikaa, ja Zyglakeista tuli hallitseva merimahti nuoressa universumissa. Zyglakien suuret lippulaivat partioivat hopeisen meren ulapoita ja Zyglakien rantakaupungit loistivat ylväinä rannikoilla. Tämä kaikki kuitenkin loppui kun Suurten olentojen suosima laji, Matoranit asettuivat universumiin.<br>\nEnsitöikseen nämä jumalten lellikit alkoivat vaatimaan monien muiden lajien asuinalueita itselleen, perusteena oli Mata Nuin tahto. Näissä vainoissa Zyglakit menettivät monta dynastiaansa, ja alkoivat asuttamaan universumin kolkkia joissa moni ei tahtonut elää.<br>\n<br>\nTällöin Zyglakit keksivät myös perustaa kaupunkeja veden alle ja rakentaa kelluvia saaria. <br>\nZyglakit alkoivat vaatia alueita itselleen, kun oli kulunut jonkin aikaa ja katkerat Zyglak-sukupolvet halusivat oikaista vääryyden jota Matoranit olivat heitä vastaan tehneet. Matoranit vielä kutsuivat Zyglakeja raheiksi ja säilyttivät joitain kaapattuja Zyglakeita Metru Nuin kaupungin Arkistoissa. <br>\nTämä johti siihen että Zyglakit alkoivat toden teolla vihata Matoraneja, ja perustivat tukikohtia Eteläisille saarille, joilla Matoranien tarujen mukaan ei asunut Raheja älykkäämpiä olentoja. Zyglakit saivat asuttaa saaria melko vapaasti, kunnes Kuuden kuningaskunnan liiga nousi valtaan, tuhoten näitä Zyglakien linnoituksia. Zyglakit regeneroituivat ja alkoivat asumaan merenalaisissa kaupungeissaan, samalla palvoen Skakdien Irnakk-tarusta inspiraatiota saanutta Rhak’elakk hirviöjumalaa, joka Zyglakien tarujen mukaan tulee Demoninsa kanssa maan päälle, syöden valon ja varjon, jolloin jää vain tyhjiö, jota Zyglakit hallitsevat. Hirviöjumalan todenperäisyyttä ei ole koskaan todistettu, ja monet suhtautuvat siihen skeptisesti.</em><br>\n<br>\n<br>\nLoppu Flygelin muistiinpanosta oli revennyt irti, jättäen jälkeensä ikäviä riekaleita pöytälaatikon pohjalle.<br>\n<br>\n<strong>Järvi</strong><br>\n<br>\n<br>\nGlatorianking ja Umbra sekä Qewa olivat valkoisessa, luista tehdyssä häkissä veden alla, Zyglakien eräässä kodassa. Häkki oli pyöreähkö ja todella ahdas, jolloin Gekko ei voinut edes istua suorassa. Kodan lattialla oli rikkoutuneita Kanohi-naamioita ja erilaisia osia jotka olivat joskus kauan sitten kuuluneet Matoraneille tai Ortoneille. Zyglakit olivat vanginneet kolmikon muutamia tunteja aiemmin, vieneet heidän aseensa ja happilaitteensa ja jättäneet heidät ilman naamioita tänne häkkiin kuolemaan. Zyglak-joukko oli uhannut uhrata heidät hirviöjumalalleen, Rhak’elakkille tulevien päivien seremonioiden aikana. <br>\n<br>\nUmbra mietti kuumeisesti mitä tekisi tässä tilanteessa. Tykki oli nyt Glatoriankingin oudon kaksosen ja hullun Zyglak-tiedemies Flygelin käsissä. Kaksikko olisi vaarallinen yhdessä toimiessaan, mutta Umbra oli saanut kuulla kaksikon vanginneilta Zyglakeilta että nämä eivät tienneet mitään tykistä. Se että muut kuin Flygel eivät tykistä tiedä, voisi tulla Umbralle ja Glatoriankingille arvokkaaksi tiedoksi ja he voisivat käyttää sitä Flygeliä vastaan. Nyt kuitenkin piti keskittyä siihen miten päästä pois täältä vankilasta. <br>\n<br>\nUmbra kokeili ties kuinka monetta kertaa voimiaan. Hän keskitti kaiken energiansa ruumiinsa violetin muuttamiseksi kellertäväksi. Umbran ruumis alkoi hohtaa kellertävää valoa kun isohko Matoran otti yhteyden muinaisiin elementaalivoimiinsa. Laittaen silmät kiinni ja istahtaen lootusasentoon, Umbra heilautti etusormellaan kohti rautalukkoa. <br>\nGlatorianking katseli kuinka Umbra koetti ottaa yhteyden elementaalivoimiinsa. Umbra mutisi jotain itsekseen, koettaen samalla tehdä outoja liikkeitä sormellaan. Etusormi liikkui ilmassa, tehden kryptisiä kuvioita veteen. <br>\n<br>\n”Mitä oikein yrität?” Glatorianking kysyi, kun Umbra loi veteen äärettömän lukua. Tämän jälkeen Umbra heilautti kätensä kohti lukkoa.<br>\n<br>\n”Yritän ottaa yhteyden elementaalivoimiini, mutta se on todella vaikeaa ilman Kanohi-naamiota. Olen tulossa heikoksi ilman Pakariani”, Umbra kertoi. ”Toivon todella etten vaivu koomaan naamion puuttumisen takia”, Umbra kertoi. <br>\n<br>\n”Älä vaivu pessimismiin, ystävä”, Glatorianking sanoi, lyöden nyrkillä rautalukkoa. Mitään ei tapahtunut. <br>\n<br>\nGekko alkoi hakata lukkoa toden teolla, mutta se ei tehnyt paljoa eroa mihinkään.<br>\n<br>\n”Nazorakien tekemiä lukkoja”, Glatorianking sanoi. ”Näitä on perin vaikea murtaa tai tiirikoida”, hän kertoi murheellisena.<br>\n<br>\nKoko vangitsemisaikansa ajan, Fikou Qewa oli kerännyt verkkoihinsa vapaana olevia ilmakuplia, joita oli ympäri häkkiä ja pyydystänyt kodassa olevia ilmataskuja verkkoihinsa. Hämähäkki piti yllä kolmikon happivarantoja pyytämällä lisää ilmaa seiteillään kalterien välistä.<br>\n”Olet hyvä lemmikki”, Umbra sanoi Qewalle, joka lassosi juuri uutta ilmakuplaa kodan seinältä. Lasso osui keppiin, joka kaatui kolisten lattialle. <br>\nIdea alkoi hahmottua Umbran aivoissa, kun hän tajusi jotain. Hän voisi kyllä lainata Qewan selässä olevaa Kanohi-naamiota ja saada voimansa käyttöönsä, mutta hän tajusi paremman idean vapautumiseen. <br>\n<br>\n”Qewa, lassoa tuo seinällä oleva keihäs!” Umbra huusi, ilmakuplien lentäessä hänen suustaan, kun hän puhui. Glatorianking koetti vetää luukaltereita irti paikoiltaan, mutta huomasi nopeasti että ne olivat liian vahvaa materiaalia. Näissä luissa oli myös jotain tuttua. <br>\n<br>\n”Umbra, tiedätkö mitä luuta nämä kalterit on?” Gekko kysyi ohimennen.<br>\n<br>\n”En, miten niin?” Umbra kysyi, katsellen samalla kuinka Qewa ampui seittiä päin keihästä. Ensimmäinen meni ohi, toinen osui Matoranin raatoon ja katkesi, mutta kolmas kerta onnistui. Vihreä seitti osui Zyglakien räjähtävän keihään varteen, jolloin Umbra ja Qewa alkoivat vetää sitä kohti häkkiä.<br>\n”Nämä luut muistuttavat erehdyttävästi Matoranien ja Ortonien luita”, Glatorianking sanoi. Yhdestä luusta saattoi erottaa muutamia lihastenriekaleita, ja monissa luissa oli teräaseiden ja hampaiden jättämiä uurteita. <br>\n<br>\n”Zyglakeilla tosiaan on karmaiseva tyylitaju”, Glatorianking puheli itsekseen, kun Umbra ja Qewa saivat kiskottua keihään lähelle häkkiä.<br>\n<br>\n”Nyt pitää saada vain tuo kärki osumaan häkkiin”, Umbra sanoi, ottaen Qewan selässä olevan Pakarin. Vaikka Rahi rimpuilikin ja pani vastaan naamion lainaamista, Umbra asetteli hopeisen naamion päähänsä, saaden voimansa käyttöönsä. Nopeasti hän otti yhteyden painovoimaan ja muutti keihään painovoimaa sitten että keihään kärki olisi raskaampi kuin muu keihäs. Heilauttaen sormeaan, Umbra sai keihään nousemaan ylös vaakatasossa. Hän liikutteli keihästä kohti häkkiä, muuttaen keihään painovoimaa äkisti, jolloin keihäs iskeytyi voimalla häkin kattoon. <br>\nKRAPUUUM! ääni kuului kun keihään kärki räjähti, särkien häkin katon. Luupölyä levisi veteen ja kolmikko paiskautui häkin ovenpuoleiseen seinään.<br>\n<br>\n”Aika lähteä täältä”, Umbra sanoi, alkaen uimaa Qewan keräämien happikuplien vapautuessa ympäröivään veteen. ”Ai niin”, Umbra sanoi, ”Tässä Qewa”, hän lisäsi, asetellen naamion Fikoun selkään.<br>\n<br>\nKolmikko lähti etsimään piilotettuja aseitaan ja naamioitaan Zyglakien linnoituksen sokkeloista.<br>\n<br>\n<strong>Järvi, Flygelin mökki</strong><br>\n<br>\nFlygel oli vienyt tämän oudon muukalaisen kotiinsa katsomaan ulottuvuusporttitykkiä, koska ajatteli tämän voivan korjata tykin. Flygel oli saanut sen kuvan muukalaisesta, että kaikki ei ollut aivan kohdillaan olennon mielessä. Flygel aisti pahan tahdon ja suuren voiman ison soturin olemuksesta ja aisti kuinka jättiläismäistä Zyglakia muistuttava olento tutki koko ajan hänen hullua mieltään, joka oli täynnä sokkeloita ja labyrintteja. <br>\n<br>\nFlygelin epäilykset olennon olomuotoa kohtaan nousivat entisestään, kun jättiläinen vastaili Flygelin kysymyksiin ennen kuin hän oli edes kysynyt niitä, ja kuinka jättiläinen tutki innokkaasti tykkiä, painellen sitä tietämättömänä. <br>\n<br>\n\"Ehkä on parempi että minä pidän tykkiä\", Flygel sanoi, kun köriläs loi ulottuvuusportin lattialle. Flygel painoi tykin nappia ja portti sulkeutui. <br>\n<br>\n\"Pidäkin se tallessa, veljeni ei saa saada tykkiä\", olento örisi. <br>\n<br>\n\"Veli, oliko se valkoinen tämän olennon veli?\" Flygel mietti itsekseen, kun olento mulkoili häntä uhkaavasti. Penkki jolla köriläs istui oli alkanut rutistua kasaan, sillä eiväthän Ortonien luut nyt kaikkea kestä, karzahnin nimeen!<br>\n<br>\n\"Kyllä, veljeni Glatorianking haluaa tämän tykkisi päästäkseen omaan maailmaansa\", punainen köriläs murahti vastaukseksi kysymykseen jota ei oltu edes esitetty vielä. \"Ajatusten luenta on hieno voima, tiesitkös?\"<br>\n<br>\nFlygeliä karmi tämä hänen uusi liittolaisensa, mutta tuon oudon painovoimatyypin ja valkoisen soturin voittaminen vaatisi kaiken avun. <br>\n<br>\nFlygel jäi kaksin punaisen jättiläisen kanssa tutkimaan tykkiä ja keskustelemaan jatkosta...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":714,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-02-16T22:48","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Kyllä niin aivan, G on tässä vähintäänkin yhtä paljon kirjoittajana kuin minä.</dd></dl>\n<strong>Admin-siiven kokoushuone</strong><br>\n<br>\nMake sulki oven perässään, ja ja kääntyi voitokkaana kohti huoneen klaanilaisia. Nyrkissään hänellä oli Nimdan siru.<br>\n”Tilauksenne” hän hymähti ojentaessaan pienen metalliesineen Tawalle.<br>\n”Kiitos” keltainen Toa vastasi, ja kääntyi kohti parasiitin riivaamaa Snowmania. ”Viimeksi kun Snowie koski tätä sirua, hän sai yhteyden Visokkiin. Miten tällä kertaa?”<br>\n<br>\nHän nosti Snowmanin kättä, ja asetti sirun sen keskelle. Tawa puristi lumiukon käden nyrkkiin. Kaikki huoneessa katsoivat keskittyneinä sairasvuoteella makaavaa klaanilaista ja odottivat.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/9-jGrL7U09Y" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/9-jGrL7U09Y</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSnowmanin kasvojen tekohymy hyytyi hieman. Lumiukon sisällä olevan hahmon äänensävy kuitenkin pysyi samana. Snowmanin ja parasiitin äänen epäpyhä yhteensulautuma nauroi ivallisesti.<br>\n\"Hihii. Vai niin. Mitä luulette saavuttavanne?\"<br>\n<br>\nTawa ei vastannut loiselle. Muut huoneessa olijat tuntuivat ottavan tämän ikään kuin käskynä olla hiljaa. Snowmanin pää kääntyi klaanilaisesta toiseen löysin liikkein, mutta kaikki tuntuivat välttävän katsekontaktia.<br>\n\"Hämähäkki pääsi tänne aiemmin juuri ja juuri\", loinen sanoi. \"Ja se pieni pää melkein käristyi sisältäpäin siinä kontaktissa. Miksi se pystyisi parempaan ny-\"<br>\nLoisen puhe keskeytyi. Snowmanin kasvot menivät täysin tunteettomaksi.<br>\nSame osoitti lumiukon kättä sormellaan. Muut kääntyivät katsomaan. Kämmen puristi Nimdaa tiukasti ja voimakkaasti. Siru hohti sinistä, aavemaista valoa. Vähitellen valo alkoi toistua myös lumiukon silmissä.<br>\n<br>\n\"...hei, tyypit?\" Snowmanin ääni ehti sanoa, kunnes toinen ääni peitti sen alleen. Snowmanin suulla huudettiin, mutta huutaja oli parasiitti. Se karjui petomaisesti usealla äänellä, mikä sai monet huoneessaolijat peittämään korvansa ja etenkin puolirahi Make näytti erityisen ahdistuneelta. Oli kuin hän olisi kuullut jotain, mitä muut eivät. Epäinhimillistä, sielua riipivää karjumista kesti aivan liian pitkään. Karjunnan alta kuului häiritsevää rikkinäistä radiota muistuttavaa kohinaa, joka pureutui hiljattain Tawan ja moderaattorien päihin.<br>\n<br>\nPian huuto lakkasi, mutta riipivä kohina jäi häiritsemään kaikkien huoneessaolevien ajatuksia. Yhä pöydällä makaava Snowman räpytteli nyt silmiään ja tiiraili ympäristöänsä. Lumiukko ei näyttänyt tietävän, missä oli, mutta Toan vilpittömästä katseesta kuitenkin näki, että hän oli paikalla. Hän ei ollut enää joku muu.<br>\nTawa katsoi lumiukon kasvoja helpottuneena, mutta helpotuksessa oli pieni ripe epäröintiä. Admin lähestyi vuodetta hitaasti.<br>\n”Snowie?”<br>\nLumiukko katseli ympärilleen, huomaten olevansa tuttujen kasvojen ympäröimä.<br>\n”Kaverit? Mitä... Mitä tapahtuu?”<br>\n”Yritämme selvittää, mitä pääsi sisällä tapahtuu” Kepe vastasi virnistäen. ”Vaikka minusta moinen tutkimus olisi pitänyt aloittaa jo vuosia sitten.”<br>\nLumiukko hymyili takaisin. ”Sinä tiedät, mitä minä sinun mielipitäistäsi ajattelen.”<br>\n”Rationaalisia ja tieteellisen näkökulman antavia?”<br>\n”Uskottele sinä vain itsellesi noin.”<br>\n”...”<br>\n”...”<br>\n<br>\nKupe tarttui Snowien kädestä, ja katsoi tämän ranteeseen kiinnitetyn piippaavan laitteen mittareita.<br>\n”En millään tahtoisi keskeyttää rakentavaa juttutuokiotanne..” lääkintätoa aloitti ”...mutta tämä ei oikein lupaa hyvää.”<br>\n<br>\nKepe ja Snowman kääntyivät katsomaan. Kupe käänsi elintoimintoja skannaavan koneen näyttöä hieman. Snowmanin ruumiinlämpö oli vaarallisen korkealla ja elintoiminnot poukkoilivat hallitsemattomasti.<br>\nLumiukko nielaisi hiljaa. \"Ööööh. En ole mikään ekspertti näissä. Voisitteko...selittää?\"<br>\n<br>\nKupe pudisti päätään. Hän nosti kättään varovaisesti ja osoitti sormellaan Snowien käden suuntaan. Kaikki kääntyivät katsomaan.<br>\nSnowmanin nyrkki oli puristunut yhä tiukemmin sokaisevan sinisenä hohtavan Nimda-sirun ympärille. Käsi tärisi halllitsemattomasti, vaikka Snowman oli muuten täysin rauhallinen.<br>\n\"Ööööh.\"<br>\n<br>\nSitten tapahtui jotain muutakin. Sänkyyn kiinnitetyn näytön lukemat välkkyivät hetken, ja alkoivat sitten järjestäytyä uudelleen. Kupe, hoitajamatoran ja Kepe syöksähtivät varmistamaan johtojen liitoksia, mutta missään ei tuntunut olevan vikaa. Kupe kääntyi Snowien puoleen, joka vaikutti holtitonta kättään lukuun ottamatta aivan normaalilta.<br>\n”Mitä tapahtuu?” Make ihmetteli hieman hätääntynyt ilme kasvoillaan. ”Onko kaikki okei?”<br>\n<br>\nJuuri kun Kupe oli vastaamassa, monitori rauhoittui. Lukemat palasivat mittaamaan lumiukon elintoimintoja, kaikki paitsi yksi.<br>\n”A-aivotoimintoja mittaava käyrä...” hoitajamatoran aloitti. ”Miksi se... pysähtyi?”<br>\n\"Hehe\", rehellisyyden nimissä erittäin huolestunut Kepe kuiskasi katsoen Snowieta silmiin. \"Minä en ainakaan huomaa mitään ero-\"<br>\nKepen puhe keskeytyi, kun Samen valkoinen käsi peitti hänen virnuilevan suunsa. Kaikki tuijottivat mittareita ja havaitsivat kauhukseen Snowien ruumiin kaikkien elintoimintojen hidastuvan. Aivotoimintokäyrä oli jo täysin pimeänä.<br>\n<br>\n\"Snowman\", Kupe sanoi katsoen elintoimintomittaria huolissaan.<br>\n\"Niin?\", vielä typertyneenä hymyilevä lumiukko kysyi.<br>\n\"Olethan tosi rauhassa juuri nyt?\"<br>\n\"...ainakin yritän.\"<br>\n\"Okei, tosi hyvä että olet rauhassa. Tämä seuraava lause on nimittäin vähän pelottava.\"<br>\n\"Antaa palaa.\"<br>\n\"Sinun elintoimintosi ovat pysähtymässä.\"<br>\n<br>\nSnowmanin hymy hyytyi lopullisesti. Hän sanoi \"apua\", mutta niin hiljaa, että se oli vain luettavissa lumiukon huulilta.<br>\n<br>\n\"Mutta...\" Tawa aloitti. \"Miksi Visokki ei tee mitään?\"<br>\n<br>\n\"Ehkä hän ei pysty\", Snowman sanoi. Kaikki kuitenkin huomasivat, että nyt suusta tulevat sanat eivät olleet lumiukon omia. Lohduttomien äänten kuoro puhui jälleen.<br>\n\"Hi hi. Ehkä täällä ei ole tarpeeksi tilaa. Hyvä yritys, hämähäkki.\"<br>\n<br>\nSnowman räpytteli silmiään. Hän avasi suunsa puhuakseen taas, mutta nyt kuului vain hänen oma äänensä.<br>\n\"Aaaah! Kuka tuo oli? Puhuinko minä juuri?\"<br>\n<br>\nSitten yhdessä silmänräpäyksessä lumiukon ilme muuttui jälleen tyhjäksi ja ääni vaihtui.<br>\n\"Hiii. En olekaan kokeillut näitä osia hänen päästään aiemmin. Saisinkohan sydämen pysäytettyä jostain kokonaan...\"<br>\nRuumiin ohjaus vaihtui välittömästi takaisin Snowmaniksi. Hän ei vaikuttanut kovin iloiselta sanomastaan ja kuulemastaan.<br>\n<br>\nKupe nielaisi. Hän nyökkäsi lääkintämatoranille ja osoitti laukkua, jossa leikkaustarvikkeet olisivat.<br>\n\"Same ja Make! Voisitteko pidellä Snowmania paikallaan?\"<br>\nModeraattorit tarttuivat tuumasta toimeen äärimmäisen epävarmoina, kun Kupe ja lääkintämatoran valmistelivat leikkausvälineitä.<br>\n<br>\nLoisen ääni hihitti jostain Snowmanin sisältä. Lumiukko itse näytti poikkeuksellisen ahdistuneelta. Lääkintäskannerin hiljenevä piippaus ei auttanut tilannetta yhtään.<br>\n<br>\n\"Naiset ja herrat\", loinen sanoi lumiukosta, \"tänään teemme tieteelliseen kokeen: Voikohan pelkoon kuolla?\"<br>\n<br>\nTawa ja Kepe jäivät ainoina tuijottamaan lääkintäskannerin ruutua.<br>\n\"Onkohan tämä ihan turvallista?\" Kepe kysyi epäröivänä katsellen leikkausoperaation valmistelua. \"Parasiitti on kuitenkin vielä täysin kunnossa, entä jos se-\"<br>\nKepe vaiennettiin tänään jo toista kertaa. Tällä kertaa käsi kuului Tawalle. \"Mmmph rmmmgh?\"<br>\nTawa katsoi tarkkaan lääkintäskannerin ruutua. Hän ei ymmärtänyt näkemäänsä aluksi, mutta sitten se valkeni.<br>\n<br>\nNäytölle muodostui sanoja.<br>\n<br>\nÄlkää.<br>\n<br>\nLeikatko.<br>\n<br>\nParasiitti.<br>\n<br>\nVahva.<br>\n<br>\n”Kaverit? Miksi te hiljenitte?” Snowman oli hämillään, ja huolestuneen näköinen. Sanat jatkoivat ilmestymistään monitorin ruudulle.<br>\n<br>\nSnowman.<br>\n<br>\nKuolee.<br>\n<br>\n”Heeeei. Mitä tapahtuu?”<br>\n<br>\nSame lois Snowmaniin tylyn katseen, ja lumiukko tajusi vaieta.<br>\n”Visokki?” Tawa kysyi hiljaa, pitäen katseensa monitorissa.<br>\n<br>\nMinä.<br>\n<br>\nOma.<br>\n<br>\nElegantti.<br>\n<br>\nItseni.<br>\n<br>\n”Jos emme voi leikata parasiittia isti Snowmanista, niin mitä voimme tehdä?”<br>\n<br>\nVoisitte.<br>\n<br>\nKuunnella.<br>\n<br>\nKohinaa.<br>\n<br>\nKlaanilaiset katsoivat toisiaan yllättyneinä, eivätkä oikein tienneet, mitä tehdä. Kaikki koettivat olla hiljaa, ja kuunnella, mutta parasiitti piti huolen, ettei se ollut helppoa.<br>\n”Hih. Tein juuri kiintoisan havainnon. Ilmeisesti pelkojen syntymiseen vaadittavia ärsykkeitä voi muovata melko vapaasti.”<br>\n<br>\nKuunnelkaa.<br>\n<br>\nKohinaa.<br>\n<br>\n”Mutta mitä tapahtuu” parasiitti jatkoi ”jos niitä ärsykkeitä keksii lisää. Ja lisää. Ja lisää.”<br>\n<br>\nKohina.<br>\n<br>\nSame sulki silmänsä ja mielensä, koettaen keskittyä aivoissaan kuuluvaan taustameluun. Visokki yritti ottaa heihin yhteyttä, ja parasiitti teki parhaansa estääkseen sen.<br>\n<br>\nSnowmanin hengitys kiihtyi, ja kuulosti kaikin puolin ahdistuneemmalta. Lisäksi hänen katseessaan tapahtui jotain. Asteittan, mutta selkeästi lumiukon silmissä näkyi kauhu.<br>\n”Snowman?” Kepe kiinnitti huomionsa vuoteella makaavassa klaanilaisessa tapahtuviin muutoksiin.<br>\n”Same! Make!” Tawa korotti ääntään huomattavasti. ”Tiukentakaa otteitanne.”<br>\n”Mitä te... Mitä täällä tapahtuu? Miksi-” Snowmanin ääni säröili hieman hänen katseensa harhaillessa ympäri huonetta äkkinäisin liikkein.<br>\n”Hän on menossa paniikinomaiseen tilaan” Kupe ilmoitti kohotettuaan katseensa mittareista. ”Parasiitti ei pelleile. Hän näyttää pelkäävän... kaikkea.”<br>\n<br>\nParasiitti aloitti naurunsa. Se ei kuitenkaan jäänyt vaimeaksi hihittelyksi, vaan siihen tuli lisää ääniä mukaan. Ei kestänyt kauaa, kun hohottamassa oli jo kokonainen kuoro ääniä, jotka eivät kaikessa monipuolisuudessaan kuulostaneet siltä, kuin olisivat voineet lähteä samasta eliöstä. Make ja Same painoivat tosissaan vastaan Snowmanin aloittaessa hätäisen rimpuilun, vaikka Mahrikingin kasvoista näki, että äänet aiheuttivatkin hänessä pahoinvointia. Hoitajamatoran kääntyi selin sairasvuoteeseen ja peitti korvansa koettaen sulkea naurun päänsä ulkopuolelle. Kupe tuijotti silmä kovana näyttöä, ytittäen saada tilanteeseen jotain järkeä.<br>\n<br>\n”Tawa!” Same huusi nauravan kuoron yli. ”Sulje mielesi, meillä on jo yhteys Visokkiin! Se on heikko, mutta on kumminkin.”<br>\nSähkön Toa noudatti vinkkiä parhaansa mukaan. Hän yritti olla keskittymättä nauruun, olla keskittymättä holtittomasti rimpuilevaan klaanilaiseen, tai hiljaa nyyhkyttävään matoraniin. Hän sulki silmänsä, ja painoi päänsä alas. Ja kuuli yhä demonisen kuoron, kuuli hädässä olevat klaanilaiset.<br>\n<br>\nTawa istuutui lattialle, ja laittoi jalkansa ristiin. <em>Visokki, nyt olisi hyvä hetki</em>, hän sanoi mielessään. <em>Olet hyvä tässä. Klaanin paras. Nyt, tee taikasi, ja sano minulle jotain.</em><br>\n<br>\nKohina oli silti liian vaimeaa verrattuna huoneen muihin ääniin. Parasiitti lopetti naurunsa hetkeksi, vain aloittaakseen puheensa.<br>\n”Tämähän paljastui oikeaksi pelkuriksi. Ei minun tarvinnut kuin vain vähän nostaa muutamia tunteita pintaan, ja heti tämä meni aivan hysteeriseksi. Miten käykään vihan kanssa?”<br>\n”Huono kohde” Kepe vastasi ”Snowie ei ole niinkään kova ärsyyntymään kuin ärsyttämään. En edes muista, milloin olisin nähnyt hänet oikeasti vihaisena.”<br>\n”Hih. Kuulehan tiedemies. Sinun lienee parasta pysytellä koneiden parissa jatkossakin, mielen toiminnasta et ymmärrä pätkääkään. Kiltit ja rauhalliset, heitä vasta täytyykin varoa. Mutta ei sinua voi syyttääkään, tiedemies. Eihän sinulla ole kunnollista kontaktia muihin, käytät kaiken aikasi yksin pimeydessä, koneiden parissa.”<br>\n<br>\nSitten parasiitti vaihtoi taas omaan 'naurava piinallinen kuoro' -repertuaariinsa, ja jätti Kepen tuijottamaan melko mitäänsanomattomana takaisin. Kupen oli pakko kääntyä hoitajamatoranin puoleen, jottei tämä olisi täysin vaipunut epätoivoon. Kaoottisessa tilanteessa moderaattorit saattoivat vain keskittyä rimpuilevan Snowmanin pitämiseen vuoteessa.<br>\n<br>\nTawa istuutuii huoneen keskelle ja risti jalkansa, koettaen keskittyä telepaattiseen yhteyteen vanhan ystävänsä kanssa. <em>Visokki. Kerää voimasi. Olen kuulolla.</em><br>\n<br>\n”Kas kas kas” parasiitti puheli. ”Hänellä on kyllä kärsivällisyyttä, myönnetään. Tai ehkä vain vertaan sitä hänen urheuteensa, joka loppui huomattavasti nopeammin kesken.”<br>\n<br>\nKupe vilkaisi olkansa yli lumiukon elintoimintoja kuvaavia mittareita. Hän ei pitänyt näkemästään.<br>\n”Tyypit... Snowien ruumiinlämpö huolettaa minua. Se kohoaa. Nopeasti.”<br>\n<br>\nTawa koetti olla välittämättä kaikesta ympärillään. Keskittyä vain kohinaan. Keskittyä vain yhteyteen.<br>\n<br>\n<em>Tawa.</em><br>\n<em>Visokki?</em><br>\n<em>Mata Nuin kiitos, luulin ettei tämä ikinä onnistuisi. Nyt, kuuntele tarkkaan. Saatan tietää, miten saamme Avden parasiitin pois Snowmanin ruumiista.</em><br>\nTawa nielaisi.<br>\n<em>Antaa kuulua.</em><br>\nSnowman rimpuili moderaattorien otteessa, mutta silti Make ja Same näyttivät keskittyvän sisimpäänsä mahdollisimman hyvin. Kepekin näytti keskittyneemmältä kuin aikoihin.<br>\n<em>Se ei kuule meitä nyt</em>, Visokin ääni sanoi. <em>Siksi tarvitsin tämän yhteyden. Tähän asti se on kuunnellut teitä. Se lukee teitä ja käyttää reaktioitanne hyväksi.<br>\nMutta tämä yhteys on sitten turvallinen?</em> Same ajatteli.<br>\n<em>On. Olen tarkkaillut sitä. Ja en usko sen edes yrittävän tappaa Snowmania.</em><br>\n<br>\n<em>...mitä tarkoitat?</em> Tawa pohti.<br>\n<br>\n<em>Miettikääpäs. Miksi tuo otus haluaisi tappaa Snowmanin? Mikä taktinen hyöty siitä olisi Allianssille ja Avdelle?</em><br>\n<br>\n<em>Tuossa on järkeä</em>, Tawa pohti. Jostain kaukaa kuitenkin kaikui yksi Kepen ajatuksista, joka oli harvinaisen pysäyttävä:<br>\n<em>Entä jos...se on vain sen mielestä kivaa?</em><br>\n<br>\nKaikki katsoivat hetken Snowmania, jonka sisällä hihitti jokin.<br>\n<em>Niin</em>, Visokki ajatteli. <em>En ole ollenkaan varma tästä, mutta jotain on tehtävä! Tawa, luulen, että Snowman ei ole sen oikea kohde.</em><br>\n<br>\nTawa pysähtyi hetkeksi pohtimaan. <em>Se...haluaako se minut?</em><br>\n<br>\nVisokki oli hiljaa hetken. <em>En tiedä. Siinä olisi järkeä. Välillä kuulen, kuinka Avde ja Se puhuvat. Ne...ne haluavat 'syödä valkoisen kuningattaren'.</em><br>\n<br>\nTawa ja moderaattorit katselivat toisiaan epäroivinä.<br>\n<em>Me olemme siis siirtämässä sitä minuun. Nättiä.</em><br>\n<br>\n<em>Täytyy edes yrittää,</em> Visokki sanoi, <em>mutta olkaa valmiina. Se vaihtaa kohdetta heti kun sinä...avaudut.</em><br>\n<br>\n<em>...?</em><br>\n<br>\n<em>Se pääsi Snowien sisään, kun Snowie nukkui</em>, Visokki sanoi. <em>Mielen täytyy olla avoin. Pahaa-aavistamaton. Sinun pitää näyttää pelokkaalta ja anovalta.</em><br>\nTawa nyökkäsi ja katsoi muita ajatusyhteydessä olevia. He näyttivät ymmärtäneen asian täysin.<br>\n<br>\n<em>Olkaa valmiina</em>, Visokki viesti. <em>Huomaatte kyllä, jos se on tulossa ulos. Mutta teidän pitää olla tosi nopeita.</em><br>\n<br>\n<em>Entä jos emme ole?</em>, Kepe kysyi, ja sai vastauksensa kirjaimellisesti ajatuksen nopeudella: <em>Sitten se saa Tawan.</em><br>\n<br>\n<em>Hyvä on</em>, Tawa sanoi. <em>Ei tässä muutakaan voi. Kaikki, olkaa valmiina nappaamaan se heti kun Visokki antaa merkin.</em><br>\n<br>\nVisokki puhui taas, mutta hämähäkin ääni oli nyt suorastaan epävarma. <em>Anteeksi, Tawa, mutta se ei toimi. Heti kun parasiitin ote Snowmanista ja Nimdasta herpaantuu, en voi puhua teille enää.</em><br>\n<br>\nKepe ei pitänyt kuulemastaan. <em>Eli...nappaamme sen fiilispohjalla? Ehhhh.</em><br>\n<br>\nTawa kurtisti kulmiaan. <em>Visokki. Ennen kuin katoat lopullisesti, kerro edes missä olet.</em><br>\n<br>\n<em>En voi. Anteeksi.</em><br>\n<br>\n<em>Miksi et? Pyydän, kerro!</em><br>\n<br>\nVisokki tuntui väistävän kysymystä. Hän sanoi vielä vain jotain pientä:<br>\n<em>Napatkaa se.</em><br>\n<br>\nKohina kaikkien mielissä vaimeni. Nyt oli jäljellä enää vain epätoivoisesti rimpuileva Snowman, parasiitin riipivä nauru ja seinäkellon jätättävä ääni.<br>\nTawa nielaisi. Hänen täytyisi olla uskottava. Hänen täytyisi näyttää oikeasti pelokkaalta.<br>\nKlaanin pääadmin sulki silmänsä ja keskittyi. Hän kulki ajatuksissaan jonnekin kauas menneisyyteen ja kaivoi esiin sanoja, jotka hän luuli jo unohtaneensa.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\"><strong>Sinä olet turha.<br>\nSinä olet hyödytön.<br>\nSinä olet tyhjä.<br>\n<br>\nMinä voin tehdä sinusta täyden.</strong></span><br>\n<br>\nKylmä hiki nousi pintaan. Jotkin asiat oli tarkoitettu unohdettaviksi. Niiden kaivaminen esiin toi myös ylös tuntemuksia, jotka oli haudattu jonnekin syvälle.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\"><strong>Et voi tuhota minua. Minä olen itse tuho.<br>\nSinä? Et mitään.</strong></span><br>\n<br>\nTawa avasi silmänsä ja katsoi Snowmania silmiin. Klaanin pääadminin kasvoilla oli jotain, jota kukaan ei ollut nähnyt niillä koskaan aikaisemmin. Se oli pelkoa.<br>\n\"Pyydän. Jätä hänet rauhaan. Ota...ota minut.\"<br>\n<br>\nSnowmanin kasvot vääntyivät virneeseen, jossa oli jotain tyhjää. Loinen katsoi sähkön Toan kasvoja.<br>\n\"Kyllä, neiti\", se sanoi, pitäen tyhjän katseensa Tawassa. \"Sinä olet parempi, neiti. Sinut haluamme, neiti.\"<br>\n<br>\nSitten Snowmanin pää retkahti veltosti taaksepäin, ja oli aivan hiljaista. Tawa, Same, Make, Kupe, hoitajamatoran ja Kepe tuijottivat kaikki ääneti vuoteella makaavaa hahmoa.<br>\n<br>\nYllättäen lumiukko aloitti hillittömän vapisemisen. Moderaattorikaksikko syöksyi äkkiä paikoilleen pitelemään valkoista hahmoa aloillaan, kun Snowien heiluminen muuttui täysin hysteeriseksi, ja hän alkoi yskiä ja kakoa. Muutkin vuoteen vierellä auttoivat lumiukon paikallaan pitämisessä, ja elintoimintoja tarkkailevat monitorit heittäytyivät aivan villeiksi.<br>\n<br>\nÄkkiseltään se kuitenkin loppui. Snowie jähmettyi paikalleen merkilliseen asentoon, rintakehä eteenpäin työntyneenä. Klaanilaiset irrottivat otteensa hänestä.<br>\n<br>\nLumiukon vartalo nyki muutaman kerran luonnottoman oloisesti, ja valkoisen rintakehän läpi työntyi jotain mustaa.<br>\n<br>\nJa mustaa se oli. Lumiukon elastisesta rintakehästä ulos tiensä raapiva olento oli musta kuin pimeys tähtien välissä. Se liikkui letkeästi kuin ilman luiden tai ulkoisen tukirangan tuomaa rajoitetta. Kun tarpeeksi sen mustasta ruumiista oli tullut ulos Snowmanin kehosta, se avasi kaksi verestävän punaista silmää, jotka sijaitsivat pikimustan pään vastakkaisilla puolilla. Ne katselivat ympärillä olevia klaanilaisia liikkuen kuopissaan villisti.<br>\nPian olennon koko pää tuli ulos. Paksu kaula työnsi sen pientä ja pyöreää päätä ulos lumiukon rintakehästä. Keskellä päätä olennon silmien välissä ulkoni terävä nokka, joka napsahteli saksimaisesti auki ja kiinni. Pitkä, pieniä punaisia silmiä täynnä oleva kieli höllyi nokan sisällä.<br>\n<br>\nKlaanilaiset katsoivat vähitellen ulos tunkeutuvaa olentoa epäuskoisina ja hieman kauhuissaan. Kukaan ei tiennyt tarkalleen, miksi olentoa olisi pitänyt kutsua. Kaikille tuli mieleen yksi äärimmäisen sopiva sana, mutta sen käyttäminen olisi liian absurdia.<br>\nOlento nousi Snowmanin rintakehään kaivamastaan kuopasta kokonaan. Pyöreän pään alla oli isompi pyöreä vartalo, jossa oli terävä pyrstö. Olentoa kannattelivat pitkät ja laihat jalat, jotka olivat vielä osittain Snowmanin sisällä. Olento käänteli nyt pyöreää ja terävänokkaista päätään ympäri luonnottomasti, tarkkaillen ympäröiviä klaanilaisia.<br>\n<br>\nLääkintämatoran oli kohdannut tänään jo monenlaisia asioita. Pelottavuudessaan ja absurdiudessaan tämä kuitenkin ylitti kaiken.<br>\n\"Mi-mi-mi-mik...\" matoran aloitti. Hänet kuitenkin keskeytettiin.<br>\nMusta ja groteski loinen avasi terävän nokkansa ja puhui kirkkaalla ja pirullisella äänellään. Ääni sai huoneen lasiesineet resonoimaan voimakkaasti.<br>\n\"Mi-mi-mikä se oooooon\", hirviö kirkui pilkallisesti. Sitten sen ruumiissa avautui jotain.<br>\n<br>\nOlento paljasti siipensä. Se avasi ne täyteen mittaansa. Siivet olivat hyvin lintumaiset, mutta niiden molempien sisällä oli kolme verenpunaista silmää, jotka tarkkailivat ympäristöä nykien. Siipien kärjissä oli myös vähän sinistä hohtoa. Se oli ainoa kohta hirviön ruumiissa, joka ei ollut musta tai punainen.<br>\n<br>\nYönmusta olento kääntyi kohti Tawaa ja räpytteli siipiään kuin valmistautuen lentoon. Se nauroi.<br>\nInfernaalisen närhen nauru täytti koko huoneen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":715,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-17T12:37","content":"<strong>Eteläinen saari, Matoran-linnoitus</strong><br>\n<br>\nMatoro istui hämärässä huoneessa tutkien vanhoja papereita. Lamppu sädehti pödälle himmeää valoa. Pienestä ikkunasta, joka oli ulkomuodoltaan lähempänä ampuma-aukkoa, kuului öisiä rahien ääniä. Yöllä kukaan ei poistuisi linnoituksesta, ainakaan vapaaehtoisesti.<br>\n<br>\nHän oli onnellisen tietämätön Klaanin tapahtumista.<br>\n<br>\nToa raapi päätään. Laboratoriosaaren sijainnista hän ei ollut löytänyt mitään tietoja. Ainut sitä lähelläkään oleva tieto koski Itrozin \"valvontasaarta\".<br>\nJokaiselle makutalle oli joskus määritelty alue, josta nämä olivat vastuussa ja jonka asioista nämä huolehtisivat. Itrozilla se oli Pohjoisen Mantereen itärannikko. Sijaitsisiko saari sen lähettyvillä?<br>\nMatoro oli siirtänyt Nimdasta kertoneen dokumentin pöydän sivuun. Se oli revitty ja sen alaosa puuttui. Joko makuta itse oli melkoisen vainoharhainen tai sitten jotakin muuta oli tapahtunut.<br>\n<br>\nVainoharhaisuus, paranoia, Matoro mietti. Hänen ajatuksensa harhailivat. Se johtui varmaankin vähästä unesta.<br>\n<br>\n\"Ei tästä tule mitään\", Matoro totesi ja meni nukkumaan. Suurin osa kaikista tukikohdassa nukkui. Vain pari vartijamatorania valvoi.<br>\n<br>\n[spoil]Lyhyt oli. Minulla on sille toki syynsä. Ensinnäkin, minulla oli veilä vähän kuumettä tätä tekiessäni. Toiseksi, olin liian innostunut tuosta edellisestä viestistä. [/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":716,"creator":"BD","timestamp":"2011-02-18T00:07","content":"<strong>Järvi, zyglakien linnoituksen sellit</strong><br>\n<br>\n\"Se mitä Quewa nyt tekee on suureksi avuksi, aliarvioin sen turhan ankarasti\", Glatorianking sanoi nolona. Quewa hymyili hänelle, ehkä näiden kahden välit alkoivat<br>\nParantua. Hetken kuitenkin keskeytti Umbran huuto:\"Hei, meiltä loppuu pian happi.\", Violetti Matoran oli oikeassa, heille alkaisi pian tulla kiire ja he hukkkuisivat<br>\nJärveen mistä kukaan ei heitä osaisi etsiä. Gekolla oli puku joka tuotti hänelle sen verran energiaa, että hän ei tarvinnnut naamiota, Umbralla sen sijaan olisi isoja<br>\nvaikeuksia. Kaksikon hiipiessä epämääräisen seinän takana, nämä löysivät itsensä Zyglakien kätköstä, siellä oli kaikenlaista rompetta ja roinaa, harmiksi jok'ikinen<br>\nKanohi oli rikki tai vain käyttökelvottomassa kunnossa. Kaksikko kaivoi kuumeisesti kasaa löytääkseen varusteensa, mutta tuloksetta, ainut mitä he löysivät oli<br>\nmuutamia teräaseita, tällä hetkellä parhain aseistus taisi olla Fikoun seitti. \"Ei tässä kai voi muutakaan, ounastelen, että ne on tungettu johonkin syvemmälle<br>\nlinnoitukseen\", Gekko koitti puhua viisaasti. \"Meillä tulee joka tapauksessa kiirettä, vähintään nyt-\", Umbra keskeytti ja pinkaisi vauhdilla poispäin lähestyvistä<br>\nZyglakeista jotka olivat selvästi valmiita saamaan nämä kiinni keinolla millä hyvänsä. \"Pukuni ei pysty korjaamaan välttämättä tulevia vaurioita jos sen pitää tuottaa itsessään pelkkää energiaa.\",<br>\nGK sanoi nähdessään nämä otukset, otti Fikoun olalleen ja ryntäsi eteenpäin. Zyglakit vaanivat nopeasti kintereillä, kahdella hyvin erikokoisella soturilla oli vain pienet miekat vyöllään.<br>\nGekko aikoi käyttää omansa edes johonkin hyvään tarkoitukseen. Olettaen puun ja muun rakennusaineen olevan heikkoa ja mätäää, hän yritti sorruttaa sitä vastustajiensa päälle, vieressä sattui sopivasti olemaan pieni mökki.<br>\n<br>\n<strong>Mökki</strong><br>\nVanhus oli juuri haukkaamassa palan ortonista, kun yhtääkkiä talo rupesi vaappumaan, tavarat rojahtivat hänen häntänsä päälle ja papparainen karjaisi katon iskeytyessä hänen päähänsä, vaivalloisesti tämä selvitti tiensä läpi romujen seasta.<br>\nHän jäi ilman päivällistä ja kaksi zyglakia päättivät elämänsä raunioiden alle.<br>\n<br>\nGK hymyili hetkisen, ja lähti Fikoun kanssa Umbran luo.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":717,"creator":"Jake","timestamp":"2011-02-18T13:35","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="150" height="25"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/RBzkAbx9gk0/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/RBzkAbx9gk0"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/RBzkAbx9gk0/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/RBzkAbx9gk0"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe> <br>\n<br>\n<strong>Meri, suuri pyörre keskellä ei mitään, Yön Timo</strong><br>\n<br>\nNotfun katsoi ylös. Hän näki kumiankkojen putoilevan alas. Kaikki hidastui hetkeksi, mutta vain Notfunin mielessä. Hän mietti. Mitä ne etsivät? Miksi ne etsivät? Ja ennenkaikkea, <em>keitä ne olivat?</em><br>\nNotfun pudisti päätään. Hän käveli Jardirtin luo ruorille. \"Jardirt, hattuni\", Hän komensi, ja perämies antoi hänelle hatun. \"Kuuntele tarkasti, poika. Ensinnäkin, päästä minut ruoriin. Toiseksi, tuo asevyöni. Sen jälkeen käännän laivaa. Kun se on tuota laivaa vastapäätä, laukaiskaa kaikki tykit, eikä vastaväitteitä. Jos kuolemme, teemme sen kunnialla\", Notfun karjui metelissä, ja käänteli ruoria. Jardirt lähti matkaan..<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n<strong>Samaan aikaan bioklaanin alla</strong><br>\n<br>\nJake katsoi eteensä. Hän näki punasilmäisen orgaanisen olennon, joka katsoi Jakea. \"Kuka olet, mekaaninen pyörätuolimies?\", olento kysyi Jakelta. \"Minä olen Jake. Ketäs te olette?\", Jake kysyi ja vastasi. \"Olemme maanalaisia taistelumursuja. Olemme hyvin jalo kansa, olemme harjoittaneet Kung Fun jaloa taitoa ja vuosisatoja tämän saaren alla\", Mursu vastasi Jakelle..</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":718,"creator":"OEUGUAMN","timestamp":"2011-02-18T15:36","content":"Pimeys. Sitten Faxadosq näki henkilön. Tai oikeastaan hänen käden. Muut ruumiinosat olivat pimeydessä.<br>\n<br>\n<em><strong>Vaputa se.</strong> </em> <br>\n<br>\nSitten hän näki itsensä sodassa. Hän teki jättimäisen varjoräjähdyksen ja huusi. Sitten oli pimeää, ja hän näki vain tuhoutuneen kaupungin jäännökset. Hän oli tuhonnut planeetan ja tappanut miljoonia viattomia henkilöitä.<br>\n<br>\n\"Ei!!!\"<br>\n<br>\n<strong>Mt. Ämkoo</strong> <br>\n<br>\nSitten hän heräsi. Uni oli painajainen. Mutta se näytti enneunelta. Tuota ei voisi käydä. Ei koskaan. Hän nousi ja katsoi Bio-klaanin saarta. Oliko hän tuhonnut Matoran-universumin unessaan?<br>\n<br>\nHän lähti rinteestä. Hän päätti selvittää unen tarkoituksen, vaikka mikä olisi.<br>\n<br>\n<strong>Paikka tuntematon</strong> <br>\n<br>\n<em>Hän odottaa meitä. Hän tulee, kuten Daxkin. Hän tulee.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":719,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-02-18T17:22","content":"<strong>Mt. Ämkoo</strong><br>\n<br>\nToa käveli Burnikin johdattamana Mt. Ämkoota kohti. Toa tiesi, että jotain siellä vuorella oli.<br>\n<br>\nKonguboss ja Burnik saapuivat pian Mt. Ämkoolta löytyvälle polulle. He löysivät sieltä eräänlaisia jalanjälkiä. Ilman Toa muistaa nähneensä samanlaisia pelastaessaa Troopperia.<br>\n<br>\n\"Hän on täällä\"<br>\n<br>\nBurnak vapisi peloissaan ja meni Toan taakse. Edessä oli terävä kivi, jossa oli kankaan palanen. Se oli samanlainen kuin luolastossa tapaamalla olennolla. Pian Konguboss katsoi ylöspäin kielekkeellä hän näki siellä tumman hahmon, jolla oli fedora päässään. Hahmo lähti juoksemaan pakoon. Toa hyppäsi Burnakin selkään ja lähti laukkaamaan hahmoa kiinni. Rahi sai kampattua mysteerisen hahmon kumoon.<br>\n<br>\n\"Kuka sinä olet?\"<br>\n\"Minä olen Xiantos\", hahmo jatkoi, \"maailman ovelin palkkionmetsästäjä\"<br>\n<br>\nHetken kuluttua palkkionmetsästäjä heitti jonkinlaisen esineen maahan, joka räjähti savuksi. Burnik ja Konguboss alkoivat yskiä. Liian myöhäistä palkkionmetsästäjä oli jo kadonnut.<br>\n<br>\n\"Parasta palata Klaaniin ja kysyä apua\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":720,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-02-18T19:40","content":"<strong>Killjoyn mökki</strong><br>\n<br>\nHoitopöytä nousi vähitellen ja Killjoy liukui varovaisesti siltä alas. Hän oli riisunut panssarinsa kyberneettisiä jalkojaan ja käsiään lukuunottamatta ja hänen harmaassa karrelle palaneessa rintakehässään näkyi nyt pitkä tikattu viilto.<br>\n<br>\nCreedy istui verisen veitsikokoelman vieressä ja naputteli nyt tietokonetta. Killjoy asteli hiljaa hänen taakseen ja hiljaisuus vallitsi hetken. Creedy oli lopettanut naputtelemisen ja istui nyt vain tuijottaen ruutua. Killjoy astui nyt aivan hänen viereensä, muttei kääntänyt kasvojaan kohti istuvaa Matorania.<br>\n<br>\n\"Kuinka kauan?\"<br>\n<br>\nCreedy selasi murheellisena koneensa näyttöä ja laski katseensa murheellisena taaksepäin.<br>\n<br>\n\"Ehkä kuukausi, hyvällä tuurilla puolitoista. Se pettää pian Killjoy, sitä ei ole tehty kestämään tuollaista kehoa.\"<br>\n<br>\nKilljoy tunnusteli rintakehässään olevia tikkauksia ja lopulta nappasi pöydältä hänen omassa veressään olevat kirurgin välineet ja heitti ne metalliseen kaukaloon huoneen sivulla.<br>\n<br>\nCreedy kääntyi Killjoyyn päin: \"Olen pahoillani. Emme voi korvata tärkeitä elintoimintojasi ylläpitäviä laitteita ja vaikka lopettaisit pukusikin käytön, antaisi se sinulle maksimissaan kuukauden lisää elinaikaa. Kivesi hiipuu, emmekä voi tehdä sille mitään...\"<br>\n<br>\nCreedy näytti siltä kuin olisi purskahtamassa itkuun tämän sanottuaan, mutta Killjoy ei näyttänyt hätkähtävänkään, tai ei vain näyttänyt sitä. Hän istui rauhallisesti alas ja alkoi manuaalisesti kiinnittää panssariaan.<br>\n<br>\n\"Tiesin, että tämä päivä tulee joskus. Minua varoitettiin tästä... koneistoni on raskas ja nämä kivet eivät kestä tällaista virransyöttöä ikuisesti. Näyttää vain siltä, että arvioihin tuli parin kymmenen vuoden laskuvirhe.\"<br>\n<br>\nCreedy sulki silmänsä ja pudisti päätään: \"Ei tämä voi mennä näin, on oltava jokin keino. Niin paljon on vielä kesken.\"<br>\n<br>\n\"Saraji on täällä, tehtävä siirtyy hänen komentoonsa. Hän perii Kenraalin paikan jälkeeni.\"<br>\n<br>\nKilljoy käveli huoneen päähän ja veti vivusta, joka avasi portaat ylös mökin oleskelutiloihin.<br>\n<br>\n\"Minun täytyy vain tehdä minkä ehdin\", Killjoy sanoi ja koetti vääntää rujoille kasvoilleen virnistystä. Nähdessään Creedyn reaktion, hän kuitenkin lopetti äkisti ja meni välittömästi laittamaan kypärän päähänsä.<br>\n<br>\nCreedy jäi istumaan huoneeseen tietokoneensa ääreen ja viittoili Killjoyn menemään edeltä. Killjoy hymähti. Vaikka Creedy oli niin erilainen hänen kanssaan, yksi asia heillä oli yhteistä: Tunteensa, he selvittivät yksin ja vain yksin.<br>\n<br>\n\"Tunteet johtavat.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":721,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-02-18T20:14","content":"<strong>Killjoyn mökin edusta</strong><br>\n<br>\n437 seisoi varjoisan metsän suojissa jonkin matkan päässä Killjoyn mökistä. <em>Hän on siis palannut...</em><br>\n<br>\n<strong>Ison metallilevyn suojissa, joidenkin metrien päässä Matoron pysäyttämästä pommista</strong><br>\n<br>\nKaksi Nazorakia istui seinää vasten aseensa pudotettuina maahan. Kolmas odotti pommin räjähtämistä maltillisena. Hänen kahdella kolleegallaan alkoi olla pikku hiljaa tylsää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":722,"creator":"Jake","timestamp":"2011-02-18T20:18","content":"[spoil]Tämä on erikoislyhyt viesti. [/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Yön Timo, keskellä merta</strong><br>\n<br>\nNotfun väänsi ruoria minkä pystyi. Tätä toki haittasi räjähtelevät kumiankat ja rommipullot ympäri kantta. <br>\n<br>\nSilloin tällöin hän karjui miehistölle lyhyitä lauseita kuten: <br>\n<br>\n\"LAUKAISKAA NE TYKIT JUMANKAUTA\",<br>\n\"TUO SE ASEVYÖ NYT VÄHÄNKÖ ÄKKIÄ TAI MUUTEN KUOLET\", \"KUOLINPÄIVÄ SE VASTA ON ELÄMISEN ARVOINEN\",<br>\ntai mitä hän useimmiten tämän viidentoista minuutin kuluessa oli huutanut: \"ROMMI ON LOPPU. TUOKAA ROMMIARGH\".<br>\n<br>\nNyt oli kuitenkin asevyö tuotu, rommi juotu, ja laiva oli oikeassa kulmassa. Notfunin piti vain pitää se siinä niin kauan, että miehistö laukaisisi tykit. <br>\n<br>\n\"LAUKAISKAA NE NYT\", Notfun karjui metelissä. Tykit laukesivat sekunnin välein, ja osuivat toiseen laivaan. <br>\n<br>\n\"HERRAT\", Notfun karjui, <br>\n\"ONNISTUIMME. NYT KAARRAN PAARPUURIIN JA TEEMME SEN UUDELLEEN\", Notfun karjui kannelta ja käänsi ruoria.<br>\n<br>\n\"TUOKAA SITÄ ROMMIA JA NIIN NOPEASTI KUIN PYSTYTTE!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":723,"creator":"Blezer","timestamp":"2011-02-18T22:15","content":"<strong>Merellä: Klaanin saaresta lounaaseen.</strong><br>\n<br>\n'' Maata näkyvissä! '' Kuului maston päästä.<br>\n'' Maata? MAATA? Kuinka? Kartassa ei näy mitään!? '' Vastaa Blezer istuessaan navigaatorin paikalla kartta käsissään.<br>\nÄäni mastosta huutaa takaisin: '' No tuossa nyt on kuitenkin tuollainen maa pläntti! '' Blezer kävelee laivan nokkaan tutkien karttaa. Hän jää tuijottamaan silmät ammollaan eteensä. Siinä se oli. Saari jota ei kartassa näy. Minkälaisen löydön hän olikaan tehnyt!<br>\n<br>\nEi mennyt kauaakaan kun Blezerin miehisö rantautui pienemmillä veneillä. '' Varautukaa kaikkeen soturit. Täällä voi olla ihan mitä tahansa.<br>\n'' Toan jalat painuivat hiekkaan. Hän ja sotilaat etenivät saarella. Pian hiekka vaihtui Metsäksi. <br>\n'' Pysykää ryhmässä. Älkää lähtekö hortoilemaan. Kuten jo sanoin täälä voi olla vaikka mitä '' Juuri Blezerin lopetettua jokin hyppää sotilaiden kimppuun. Silmittömän kokoinen Muaka. Tuo tiikerimäinen otus repi kappaleiksi sotilaita hampaillaan ja kynsillään. Peto oli ehtinyt murskaamaan yli puolet joukoista ennenkuin Kukaan ehti toipua säikähdyksestä. Kaaos levisi ympäriinsä. Hengissä selvinneet soturit juoksivat takaisin veneille ja lähtivät takaisin.<br>\n<br>\nBlezer yritti juosta pakoon petoa, Mutta se oli aivan liian nopea. Hän käätyi kohti sitä. Se laukkasi häntä koti. Toa avasi kirjan joka roikkui ketjulla hänen vyöstäänn ja hän lausui kirjan sivulla olevat sanat '' Arozhn anaro. '' Muakan vauhti hiljentyi aiva vain enemmän kunnes se jäätyi kokonaan paikalleen. Blezer käveli otuksen luo avaten kämmenensä sitä kohti '' Lepää rauhassa peto. '' Hän sulki kämmenensä ja tarttui nujaansa. Blezer otti askeleen taaksepäin ja murskasi Muakan kallon. Heti tämän tehtyään toa huojuen taapertaa puun juurelle luhistuen. Loitsu oli vienyt häneltä paljon voimaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":724,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-02-18T23:47","content":"<strong>Bio-Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\nToa juoksi kirjastoon hengästyneenä. Toa oli aivan poikki, koska hän oli juossut vuorelta linnoitukseen asti. Hän kysyi kirjaa, joka kertoisi mysteerisistä olennoista. Kirjostonhoitaja ei löytänyt Toalle kirjaa, joten hän neuvoi hänet Bioarkistoihin.<br>\n<br>\n<strong>Metsä</strong><br>\n<br>\nKonguboss istui Burnakinsa selässä ja matkasi kohti arkistoja. Kaksikko saapui joelle, josta he löysivät Matoranin, jolla oli kanootti. Vihertävä Matoran tarjosi kyydin Toalle, mutta Burnak oli liian painava. Toa ja Matoran istuituivat kanoottiin ja Burnak ui heidän perässänsä. He saapuivat joen toiselle puolelle, jossa he hyvästelivät Matoranin.<br>\n<br>\nKonguboss oli saapunut Bioarkistoihin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":725,"creator":"OEUGUAMN","timestamp":"2011-02-19T08:39","content":"<strong>Bioarkistot</strong> <br>\n<br>\nFaxadosq meni heti Bioarkistoihin etsimään tietoa. Hän etsi sukunsa historiaa. Unessa ollut käsi näytti tutulta. Dax oli joskus kertonut tuollaisesta äänestä. Faxadosq päätti etsiä unen syyn.<br>\n<br>\n\"Mitä teet täällä?\" kuului ääni.<br>\n<br>\nToa kääntyi taaksepäin ja näki Turagan. <br>\n<br>\n\"Et kuulu tänne. Et saisi olla täällä. Etsit vain tietoa, jotta tulisit vahvemmaksi!\"<br>\n<br>\n\"En minä...\" Faxadosq aloitti.<br>\n<br>\n\"Loukkaus!\" Turaga huusi ja muutti muotoaan. Hän kasvoi ja panssareihin tuli piikkejä. Hänen suunsa aukeni ja sieltä näkyi karmivat hampaat. Hänen naamio kasvoi ja muuttui eriväriseksi. Se huusi vain jotain pyhimykestä ja loukkauksesta.<br>\n<br>\nFaxadosq näki Kongubossin ja Burnakin kauempana ja päätti suojella Toaa ja Rahia niitten tietämättä.<br>\n<br>\n\"Kivä. Tulee sitten tälläinen päivä,\" Faxadosq ajatteli.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":726,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-19T09:59","content":"<strong>Eteläinen saari</strong><br>\n<br>\nValtava jyrähdys täräytti koko kivilinnoitusta. Se hajoitti laseja ja puisia huonekaluja sekä kaatoi hyllyjä. Toinen jyrähdys seurasi heti perään. <br>\n<br>\n\"HYÖKKÄYS!\", oranssi vartijamatoran huusi yläparvelta. \"HYÖKKÄÄÄÄYYYYYS!\", Caps-niminen ta-matoran jatkoi kiljumistaan. Tukikohta alkoi heräillä. Kukaan ei ollut pystynyt nukkumaan Capsin antaessa ilmoituksen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/a9zC5Pn7xtQ?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/a9zC5Pn7xtQ?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPaksu kiviseinä romahti sisäänpäin kolmen Visorakien muurinmuurtajan taottua sitä. Valtavat määrät nelijalkaisia \"elämän viejiä\" ryntäsi sisään. <br>\nMatoro katsoi ylätasanteelta valtavaa visorak-armeijaa. Matoranit eivät selvitytyisi tästä mitenkään. Ei edes toien avulla. Hänen sisäinen sankarinsa valitti jotakin Matoron lähtiessä juoksemaan kohti sairasosastoa ja omaa huonettaan. Hän nappaisi kansiot ja Xxonnin mukaansa ja livahtaisi saarelta. Olisi hyödytöntä kuolla sankarillisesti kaukaisella saarella.<br>\n<br>\nMatoro väänsi parvelta lähtevän oven kahvaa nopeasti ja veti puuoven auki. Yhtäkkiä rhotuka osui häntä jalkaan ja heitti paineaallolla hänet päin kaidetta. Toa nappasi nopeasti käsillään kaiteesta. Puinen vanha kaide notkui herkästi, ja juuri kun Toa ajatteli selviytyneensä, kaide romahti.<br>\n<br>\nMatoron selkä osui kovaa johonkin kylmään. Hän kierähti osuman voimasta ja lensi kyljelleen kylmään maahan. Visorak hyppäsi hänen ylitseen. Hän oli pudonnut alas asti taistelun keskelle. Miekanisku piti kauempanan hyökänneen hämähäkin. Toa mietti pakokeinoa tilanteesta. Lattia oli täynnä erivärisiä hämähäkkejä, joiden huomio alkoi kiinnittyä toaan.<br>\n<br>\nToa mietti hetken ja ampui harppuunansa kattoon, väistäen juuri ja juuri yhden Vohtarakin sakset. Matoro kelasi itseään nopeasti ylöspäin, tavoitteenaan heilauttaa hänet takaisin yläparvelle. Silloin harppuuna irtosi ilmeisen lahosta puisesta välikatosta ja toa lähti taas putoamaan. Hän osui valloittajien muurinmuurtajan kattoon ja iski olkapäänsä siniseen kaiteeseen.<br>\n\"Auts.\", Toa totesi lakonisesti usean tiputuksen jälkeen. Hän potkaisi nopeasti muurinmurtajan päällä olleen visorakin alas.<br>\n<br>\n\"Mitähän tässä sitten kannattaisi tehdä.\", hän mietti. Edessä avautui taistelu, tai pikemminkin visorakien suorittama teurastus. Hän seisoi yhden katapultin katolla katapultin vieressä. Sinisiä, hämähäkkien vetämiä vaunuja kulki yhteensä kolme aurassa.<br>\n<br>\nJokunen hämähäkki oli huomannut tunkeilijan ja kiipesi vaunun reunoja pitkin ylöspäin.<br>\n<br>\nMatoro keksi pakosuunnitelman puolessa minuutissa. Katapultin mekanismin harjoitteluun kului sama määrä. Hän amui itsensä suurella katapultilla parvelle, pakoon visorakeilta. Sitten hän syöksyi ovesta sisemmälle tukikohtaan.<br>\nMatoro haki syliinsä kansiot huoneestaan ja eteni Äksän huoneeseen. Koko rakennus oli kaaoksessa ja hyökkääjät tunkeutuivat pohjakerroksessa jatkuvasti eteenpäin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":727,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-02-19T12:32","content":"<strong>Avomerellä</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/SkLgCoO64D8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/SkLgCoO64D8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Hii-op!\" Domek piteli ohjia käsissä. Veitsivalas oli hyvin vahva rahi ja veti venettä yllättävällä nopeudella.<br>\n<br>\nPegghu oli alkanut vähitellen tottumaan huonoon oloonsa ja katseli ympäröivää mereä. Harvoin hänen kaltaisensa kaupunkilainen Ta-Matoralainen olisi koskaan nähnyt tuota kirkasta, sinistä vesiallasta mikä peitti valtaosan heidän maailmaansa.<br>\nAuringot paistoivat kimaltelevan veden yläpuolella ja lämmitti veneilijöitä, joita viileä merituuli puhalsi.<br>\nUsein tielle osuneet isot aallokot kastelivat veneilijöitä vesipisaroihin.<br>\n<br>\nPegghu tunsi olonsa hyvin virkistäväksi merisairaudestaan huolimatta, mutta hän ei siltikään unohtanut sitä päivää.<br>\nSe päivä, jolloin Metalliolennot tappoivat Frottikin.<br>\n<br>\nDomek yritti keskittyä veneen ohjaamiseen eikä ajatellut mitään muuta. Jos hän ei olisi vilkaissut veneen taakse, Valon Toa ei olisi edes muistanut Matoralaisen olemasaoloa.<br>\nDomek vilkaisi hetken kompassiaan ja karttaa uudestaan. Hän alkoi kääntämänä suuntaa hieman itään päin.<br>\n<br>\nMolemmat veneilijät eivät sanoneet mitään.<br>\n<br>\n<strong>Bio Klaanin Tyrmä</strong><br>\n<br>\nKoputusta kuului Sheelikan sellille. Ääni tuli hänen viereisestä sellistä. Se oli hiljainen, mutta kuului tarpeeksi herättääkseen nais-Toan huomion.<br>\n<br>\nAluksi koputuksella näytti olevan jonkinlainen rytmi, mutta vähitellen se rytmi katosi ja koputus oli pelkän satunnaisuuden varassa.<br>\n<br>\nJostain syystä, Sheelika muisti Arsteinin. Silloin koputuksen rytmi vaihtui. Se muistuttutti häntä erästä musiikkikappaletta, mitä Arstein soitti hänen kosketinsoittimellaan.<br>\nSheelika muisti kuinka yllättynyt hän oli kuullessaan Arsteinin soittamista. Vaikka hän olikin Skakdi, hän oli selvästi lahjakas musiikissa.<br>\nKappale oli hyvin intensiivinen, mutta samalla hienostunut ja omalla tavallaan kaunis.<br>\n<br>\nSheelika mietti nykyistä tilannettaan.<br>\n\"Tähänkö kaikki on päätynyt? Miten hän päätyi tänne?\" Nais-Toa mietti.<br>\nPääsisikö hän koskaan ulos täältä? Sheelika on jo istunut sellissä enemmän kuin hän pystyi kestämään. <br>\nArstein tiesi tämän, mutta miksei hän tullut takaisin hakemaan häntä?<br>\nMitä jos Arstein ei koskaan palaakaan? Mitä jos hän ei koskaan pääsisi pois täältä? Mitä jos hän joutuu istumaan tässä sellissä ikiajoiksi? <br>\n<br>\nViereltä tuleva koputus taantui. Matala hykerrys kuului sen sijaan.<br>\n<br>\n<strong>Tuntematon</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/X3EgT3IFM5g" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/X3EgT3IFM5g</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHiljaisuus.<br>\nMetalliolennot olivat transsissa. Mikään ei liikkunut.<br>\nHimmeät, vihreät valot olivat ainoita valonlähteitä koko huoneen sisällä. Metalliolentojen silmät olivat pimeitä ja niiden mieli tyhjä.<br>\nLukuisia Metalliolentoja olivat rivissä huoneen keskellä, useita johtoja kiinitettynä. Kennomaiset koneet oli sijoitettu Metalliolentojen keskelle, mikä erotti ne toisistaan.<br>\n<br>\n<br>\nJuuri silloin, yksi Metalliolento alkoi liikkua hieman. Sen ristiin laitetut kädet liikahtivat. Sen sormet ja kaula taipuivat.<br>\nOlento ei ollut transsissa. Sen mielensä alkoi liikkua. Vähitellen sen silmät valaisivat.<br>\n<br>\nSe ajatteli.<br>\n<br>\nSe huusi.<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Kuten edellinen viestinikin, tämä tapahtuu vähän jälkeen edellistä mutta samaan aikaan tai ennen muiden ropeviestejä. Liikkuu siis kokonaan omassa ajassa.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":728,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-02-19T14:21","content":"<strong>Eteläinen saari</strong><br>\n<br>\n\"Haluat siis paeta?\", Xxonn kysyi Matorolta. He olivat etsimässä uloskäyntiä Matoranien linnoituksesta, joka ei ollut Visorakkien takia tukossa.<br>\n<br>\n\"Mitä muuta tekisimme?\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\n\"Ehkei paljon mitään. Mutta jos selviydymme rannalle, niin miten me pääsemme Klaaniin takaisin? Uimalla, vai?\"<br>\n<br>\n\"Keksimme kyllä jotain\"<br>\n<br>\nSitten Matoro huomasi Po-matoranin etsimässä jotain. Hän ei taistellut, niin kuin muut Matoranit. Hän tunnisti Matoranin Irvaniksi. Jään Toa tönäisi Äksää, katsomaan. Irvan ei tainnut huomata kaksikkoa. Hän oli liian keskittynyt etsimiseen. Silloin hän taisi löytää etsimänsä.<br>\n<br>\n\"Toivoin, etten ikinä joutuisi tekemään tämän\", Irvan kuiskasi itselleen.<br>\n<br>\nHän otti kivestä kovaa kiinni ja veti sitä todella kovaa alas. Silloin kahden metrin leveä seinä nousi ylös ja Irvan kävei sisään. Huone oli pienehkö, jonka keskellä oli hieman Äksän pienemi vene, karttoja ja siellä myös seisoi Hau:ta kantava fe-matoran.<br>\n<br>\nMatoro katsoi Irvanin vetämää kiveä tarkemmin. Se oli, kuin olikin vipu.<br>\n<br>\nIrvan ja Fe-matoran keskustelivat jostain asiasta.<br>\n<br>\n\"Mitä te teette?\", Matoro keskeytti.<br>\n<br>\nPo- ja Fe-matoranit pelästyivät, kun he huomasivat Xxonnin ja Matoron.<br>\n<br>\nIrvan yritti keksiä jotain, mutta päättikin kertoa totuuden.<br>\n<br>\n\"Jo kymmenen vuotta olin taistellut tolkuttomasti nelijalkaisia, haisevia hämähäkkejä vastaan. Joka kerta monia sotilaista kuoli. Joka kerta pelkäsin, että minä olisin seuraava. Ja nyt, minä ole positiivisen varma siitä. Joten ei olisi järkeä kuolla tänne muitten mukana. Haluaisin nähdä maailman, tämän aavikkosaaren ulkopuolelta.\"<br>\n<br>\n\"Ottaisitteko meidät mukaan?\", Matoro kysyi.<br>\n<br>\n\"No, emme tiedä muuta paikkaa, minne mennä. Joten jos ohjaatte meidät Klaaniin, josta kerrot, niin kyllä.\"<br>\n<br>\n\"Hyvä on, mutta meidän pitäisi vielä käväistä Destralilla.\"<br>\n<br>\n\"Hyvä on. Voitteko auttaa minua tämän työntämisessä? Lähdetään, ennen kuin tämä paikka täyttyy Vissorakeilla.\"<br>\n<br>\nIrvan lähti huoneen toisen päähän, veti toisesta vivusta, jolloin seinä avautui suoraan rannalle. Xxonn, Matoro ja Irvan alkoivat työntää venettä ja Seran-niminen Hau:ta kantava Matoran istui ratin edessä. Kun vene oli vedessä, Po-matoran, Jään toa ja Äksä hyppäsivät veneeseen, ennen kuin se lähti liikkeelle.<br>\n<br>\nKun vene oli vähän kauempana, Irvan katseli surullisena, kun Visorakit peittivät tukikohdan. Hän erotti, kuinka harvat Matoranit pötkivat pakoon aavikkoon.<br>\n<br>\n\"Haluan kysyä\", Matoro sanoi, \"Jos olisit voinut paeta tällä tavalla jo alusta asti, niin mikset tehnyt niin?\"<br>\n<br>\n\"Suoraan sanottuna, en oikeastaan halunnut luopua siitä saaresta. Halusin puolustaa sitä, kuin omaa kotiani. Mutta nyt, minä tajusin, etten voisi jäädä sinne puolustamaan sitä ja jäädä eloon, yhtä aikaa.\"<br>\n<br>\nMatoro nyökkäsi. Hieman pitkän ajan päästä, hän väsyi, meni makuulle ja nukahti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":729,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-02-19T14:45","content":"<strong>Mt. Ämkoo</strong><br>\n<br>\nXiantos muisteli menneitä kovalla sängyllänsä. Menneitä, kuinka hän oli löytänyt tiensä Makutan luokse. Makuta oli houkutellut hänet pahalle puolelle. Hän saisi paljon krediittejä, jos tappaisi erään Toan. Palkkionmetsästäjä mietti tekeekö hän oikein.<br>\n<br>\nXiantos käveli ovestansa ulos katsomaan auringonlaskua. Lääkääri tuli hänen luokseen.<br>\n<br>\n\"Voitko hyvin?\"<br>\nVastausta ei kuulunut.<br>\n\"Olen ollut ystäväsi jo vuosia, emmekö me voisi vain jutella?\"<br>\n<br>\n<strong>Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\nXiantos lähti kävelemään asuntosa rappusista alas kohti Lehu-metsää. <br>\nHän käveli rannalle, jossa hän sai tällin päähänsä ja pyörtyi.<br>\n<br>\n<em>\"Maksan sinulle hyvin rahaa, jos tapat erään Toan\"<br>\n\"Sopii\", Xiantos vastasi, \"Kerro nimi\"<br>\n\"Hänen nimensä on Choco\"</em><br>\n<br>\nXiantos heräsi minuutin kuluttua ja lähti kävelemään pitkin rantaa.<br>\n<br>\n\"Se tälli ei ollut ainakaan kova\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":730,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-19T17:24","content":"<strong>Yön Timo, Notfunin hytti</strong><br>\n<br>\nNotfun ja Jardirt istuivat hytissä. Notfun oli käskenyt erään miehistön jäsenen ruoriin, ja kutsunut perämiehensä hyttiin. <br>\n\"Jardirt. Me emme selviä tästä. Tai no, me selviämme, mutta ne eivät selviä. Miehistömme siis. Me pakenemme\", Notfun sanoi, otti kartat, hattunsa ja vyönsä. Sen jälkeen hän ja Jardirt poistuivat hytistä. He kävelivät ruumaan, jossa oli kankaan alla höyryvoimalla toimiva koneisto, joka piti veden ulkona. Sen vieressä oli orgaanisen näköinen vesieläin, jonka Jardirt tunnisti manaatiksi. Molemmat astuivat tämän jalon eläimen selkään ja lähtivät liikkeelle. Höyryä alkoi tulvia pumpuista heidän paetessaan.<br>\n<br>\nNotfun mietti vielä. Oliko tämä oikein. Jättää miehistö kuolemaan, ja rakas laiva heitteille. Tämä manaatti ei kestäisi kauan. Sitten hän sanoi perämiehelleen: \"Jardirt. Oletko koskaan miettinyt, jos olisimmekin ottaneet sen steampunk-sukellusveneen joka oli tämän manaatin vieressä? Luulen, että olisimme päässeet pakoon hieman.. No, kätevämmin..\"<br>\n\"No, minkäs voi kun se älyvapaa Ko-Matoran korvasi sukellusveneen manaatilla.\", Jardirt vastasi kapteeniaan myötäillen.<br>\n<br>\nNotfun katseli apeana kuinka <em>Yön Timoa</em> tulitettiin kahdesta suunnasta. Yksi hyökkääjälaiva sentään oli upotettu. Hänen ja Jardirtin uiva manaatti eteni hyvää vauhtia alloissa kohti kaukana siintävää Klaanin rantaa.<br>\nSilloin manaatti räjähti.<br>\n<br>\n\"Minnes te yritätte, <em>Kapteeni?</em>\", ikävän näköinen skakdi kysyi halveksivasti toisesta soutuveneestä. Vene oli uponneen Skakdilaivan pelastusveneitä. Veneen takaosassa istuskeleva tummanpuhuva, robottikäsinen hahmo myhäili. Sen toinen käsi oli valtava kranaatinheitin. Amazua vaihtoi kätensä normaaliin. Pian kaksikko oli köytettynä veneen perällä, ja heitä vietiin Gaggulabion lippulaivalle <em>Akbsklsdflsfldaxille</em>.<br>\n<br>\n<strong>Akbsklsdflsfldax<br>\n</strong><br>\n<br>\nKeltamusta skakdi myhäili itsekseen. Notfun istui takamaston juurta vasten, täysin köytettynä. Jardirt makasi tämän vieressä. <br>\n<br>\n\"Päivää, kapteeni.\", Gaggulabio tervehti. Hänellä oli päässään suuri kaksikolkka. Väliaikainen meritehtävä oli antanut hänelle syyn retostella Kapteenina. Amazua seisoi takavasemmalla seuraamassa tilannetta. Hän oli hankkinut Notfunin tänne ja saisi palkkion.<br>\n<br>\nNotfunin laukku makasi pengottuna nurkassa. Vihreä skakdi käänteli epämääräisesti ruoria. <em>Akbsklsdflsfldax</em> ja toinen skakdien laiva kuitenkin jatkoivat sivutoimena toisen laivan tulistusta.<br>\n<br>\nSkakdi iski kädellään matorania tämän kanohiin.<br>\n\"Missä se on?!\", skakdijohtaja huusi Notfunille hyvin läheltä.<br>\n\"... ai mikä?\", Notfun kysyi esittäen tyhmää. Se oli monesti toiminut.<br>\n\"Tiedät kyllä.\", Gaggulabio raivosi.<br>\n\"Se virus, jonka ryöstit seitsemänkymmentä vuotta sitten. Haluan sen.\"<br>\n\"Kamoon, siitä on kauan aikaa. Unohdetaan menneet.\", Notfun yritti.<br>\n\"Se ei ollut laukussasi. Missä se on?\"<br>\n<br>\n\"Mitä jos sanon että se on laivallani?\", Notfun kysyi, hymyillen ikävästi.<br>\n\"Pakenit laivalta. Olit kuljettamassa sitä pois, eikö niin?\"<br>\n\"Tai sitten käytän sinuun käänteispsykologiaa. Uskottelen, että en olisi ottanut pulloa laivaltani, jolloin sinä ajattelet että otin.\"<br>\n\"Tai sitten käytät tuplakäänteispsykologiaa; sinä uskottelet minulle että pullo on laivassa koska uskottelet että se on laivassa ja luulen sen olevan sinulla.\", Gaggulabio selitti. Hän ei ollut itsekkään tajunnut puoliakaan sanoistaan, mutta pitihän hänen näyttää älykkäämmältä kuin pahaisen matoranin.<br>\n<br>\n\"Tai sitten käännettyä tuplakäänt-\", Notfun aloitti, mutta sai suunsa eteen kiven skakdin käden.<br>\n\"Ole nyt jo hiljaa. Kerro missä se on!\", Gaggulabio huusi raivoissaan.<br>\n<br>\n\"Pomo. Se oli kätkenyt pullon pistooliinsa.\", takana oleva veden Skakdi kertoi tutkiessaan Notfunin varusteita. Matorankapteenin ilme muuttui toivottomaksi.<br>\nGaggulabio otti pienen vihreän pullon käsiinsä ja katseli sitä.<br>\n<br>\n\"Vihdoinkin...\"<br>\n<br>\n\"Hei, kerrotko minulle mitä tuossa itseasiassa on? Minulle ei koskaan selvinnyt muuta kuin se, että sinä halusit sen.\", Notfun papatti.<br>\n<br>\n\"Hyvä on. Kerron.\", Gaggulabio sanoi ja otti luentoäänensä.<br>\n\"Tunnetko makutan nimeltä Spiriah?\", hän aloitti.<br>\n\"Makuta joka teki Skakdeilla kokeitaan. Loi meille elementaalivoimat. Käytti siinä Makuta-Viruksia niin kuin kaikki makutat.\", Gaggulabio kertoi ja hiveli vihreää koeputkea.<br>\n\"Tätä virusta käytettiin voimien tuomiseen. Sillä saa luotua olennoille, kuten Skakdeilla kokonaan uusia voimia.\"<br>\n<br>\n\"Alan tajuta pirullisen ovelaa suunnitelmaasi. Aiot käyttää ainetta Klaanin saaren lehmien muuttamiseen omiksi supervoimakkaiksi kätyreiksisis, joilla valloitat universumin! Olet todella paha, paha mies.\", Notfun selitti.<br>\n<br>\n\"Kuuntelitko sinä minua yhtään.\", Gaggulabio kysyi turhautuneena. Hän kääntyi hetkeksi ruoriin päin, tiedustellen perämieheltä lankusta.<br>\nSilloin Notfun tempaisi pystyyn köysistä ja kaappasi koputken Skakdin kämmenestä. Jardit oli saanut kaikessa hiljaisuudessa kaiverrettua köyden rikki taskussa maannella rommipullon sirpaleella. <br>\n<br>\nGaggulabio kääntyi nopeasti ja veti miekkansa. Notfun kaatui aseen lappeen iskusta puisille laudoille komentosillan kaidetta vasten.<br>\n<br>\n\"Sinulla on vahva mieli, pentu. Haluatko jälleen kipua?\"<br>\nAmazua lähestyi tummanpuhuvana matorania, mutta Skakdijohtaja viittoi tämän pois nähdessään tilanteen.<br>\n<br>\n\"Mietihän hetki ennen kuin uhkailet sen hommelisi kanssa\", Notfun aloitti. Hän piti koeputkea laidan yllä, valmiina pudottamaan sen mereen.<br>\nGaggulabio kalpeni yhdessä muutaman muun aseistautuneen skakdin kanssa.<br>\n<br>\n\"Nyt voinemme keskustella tasaväkisesti\", Notfun aloitti. \"Minulla on omia vaatimuksiani.\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center>* * *</center><br>\n<br>\n"Me uppoamme! Missä kapteeni on?", matoran huusi paniikissa <i>Yön Timon</i> kannella. Silloin suuri räjähdys kaatoi maston ja laiva oli jo kallistunut uhkaavaasti. <br>\nKoko alus oli kaaoksessa. Pelastusmanaattikin oli poissa. Kun tuli selväksi että kapteeni oli lähtenyt, syntyi pakokauhu. <br>\n<br>\nPian laiva oli syvällä meren alla.<br>\n<br>\n<center* * *</center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Huomasin juuri että kärsin laivapulasta. Jos saan toisen laivoistasi, mukavan määrän rommia ja vakuudet siitä, että voin purjehtia rauhassa pois, saat pullon. Jokaisessa muussa tapauksessa pudotan tämän korkki auki mereen.\", Notfun kiristi. Hän tunsi saaneensa niskalenkin Gaggulabioon.<br>\nVoimaton viha kasvoi skakdin sisällä. Hän ei voisi muuta kuin suostua.<br>\n<br>\nAmazua alkoi mielessään jo arvostaa hieman tätä matorania. Uhkailisi suoraa ja törkeästi kuuluisaa sotalordia.<br>\n<br>\n\"Ärh, olkoon. Minä suostun.\", Gaggulabio totesi ärtyneenä laskettuaan aineen arvon sekä laivan arvon päässään.<br>\nNotfunin valtasi onnistumisen ilo. Enää puuttui vain rommia.<br>\n<br>\n<em>Akbsklsdflsfldax</em> purhjehti toisen skakdilaivan rinnalle. Gaggulabio komenteli vihaisena merisotilaansa sieltä pois. Notfun piti pulloa edelleen laidan yli.<br>\nJardirt ohjasi merellä olevia pelastusveneitä, <em>Yön Timon</em> miehistöä, laivaan.<br>\n<br>\n\"Nyt se puteli.\", Gaggulabio sanoi vihaisena.<br>\n\"Aivan, toki. Olen sanani mittainen mies.\", Notfun vakuutteli ja ojensi pullon Gaggulabiolle. \"Ei olla vihamiehiä enää\", piraatti ehdotti.<br>\n<br>\nSilloin Amazua nappasi matorania olkapäistä je veti säkin tämän pään ympärille. Gaggulabion <em>Akbsklsdflsfldax</em> lähti täyteen vauhtiinsa avomerellä. Amazua vei kiljuvan piraatin hämärään ruumaan. Se kiljui petoksesta ja sioista.<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Jake teki alkupätkän.<br>\nJa Woaah. Kahdestuhannes posti.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":731,"creator":"OEUGUAMN","timestamp":"2011-02-20T09:23","content":"<strong>Bio-Klaanin saaren ranta</strong> <br>\n<br>\nMoggel-niminen Skakdi saapui Bio-Klaanin saaren rantaan. Hänen olisi pitänyt mennä Gaggulabion kanssa Akbsklsdflsfldaxille, mutta hän päätti kokeilla hyökkäystä. Hän päätti olla Makutojen puolella, eikä minkään Gaggulabion. Jos hän pääsisi Bioarkistoihin, hänen kaikki ongelmansa katoaisivat.<br>\n<br>\n\"Mihin matka?\" eräs Steltiläinen kysyi. <br>\n<br>\nMoggel kääntyi taaksepäin ja huomasi Sidorakin lajiin kuuluvan henkilön ja toisen Skakdin, joka oli mutatisoitunut.<br>\n<br>\nHän ampui plasmaa kaksikkoon, mutta toinen Skakdi torjui sen ja ampui silmistään Lämpösäteitä, mikä osui Moggeliin.<br>\n<br>\n\"Minä hyökkään. Olette mukana tai ette.\"<br>\n<br>\n\"Olen Steltiläinen, ja haluan maksun, tai saat maistaa kirvestäni.\"<br>\n<br>\nSkakdi katsoi ihmeissääm Steltiläistä ja ampui jälleen Lämpösäteitä Moggeliin.<br>\n<br>\n\"Tuo alkaa ärsyttää!\"<br>\n<br>\n\"Minä olen Gilwecniec ja tuon Skakdin nimeä en tiedä, mutta työskentelemme Makutain veljeskunnalle. Joten häivy täältä, ennen kuin kutsun Rahkshi-armejiamme.\"<br>\n<br>\nMoggel huomasi saaneensa liittolaisia. Pian taivaalta lensi jotain. Se oli tummanpunainen ja musta kyborgi-Toa, jolla oli Hau Nuva ja miekka. Hän lensi suoraan Moggelin eteen. <br>\n<br>\n\"Toia vai? Tiedän paikan, missä on yksi Toa. Tämän voisi lähettää sinne,\" Gilwecniec sanoi.<br>\n<br>\n\"Olipa terävä koukku,\" Faxadosq mumisi ja näki Gilwecniecin ja Moggelin. <br>\n<br>\nHän ampui Valoa Steltiläiseen, heitti Skakdin mereen ja löi Moggelia.<br>\n<br>\n\"Tervetuloa ja hyvästi,\" Toa sanoi.<br>\n<br>\nMoggeli lensi myös mereen ja toisen Skakdin söi hyvin nopeaa lohikäärme. <br>\n<br>\n\"Duogro! Hyvä poika,\" Fax sanoi. Steltiläinen otti veneensä, millä oli tullutkin ja lähti. Moggel, veden Skakdina, ui perässä Destralille.<br>\n<br>\n\"Mennään perään, Duogro,\" Fax sanoi ja kaksikko lähti Destralille.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":732,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-20T11:41","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/CzCxOAtiAtg?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/CzCxOAtiAtg?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nVene oli muutaman metrin pituinen vanha puuvene. Se oli värjätty kuluneella tummanvihreällä maalilla joka oli rakoillut monesti. Laitteen puolivälissä oli pieni pressu joka vastasi aluksen \"sisätiloja\".<br>\nKevyt polttomoottori hurisi veneen takaosassa kiidättäen venettä hitaasti mutta varmasti. Sen kylkeen oli kirjailtu laitteen nimi, <em>Seilaava Manaatti</em>.<br>\n<br>\nKaukaa aavikkosaarelta hehkui punaista valoa. Tukikohta paloi.<br>\nIrvan katseli ajatuksiinsa uppoutuneena saarta sen kadotessa hitaasti savuun ja yöhön. Fe-Matoran Seran käänteli peräsintä istuen sivuttain takaosan penkillä. Matoro loikoili veneen kärjessä ja Äksä istui keskipenkeillä. <br>\n<br>\nTunnelma oli kaikin puolin raukea.<br>\n<br>\nTaivaanrannassa jyrähti. Linnoitus oli ilmeisesti sortunut kokonaan kasaan.<br>\nIrvan, vanha veteraani, tunsi menettäneensä jotakin tärkeää. Jotakin minkä vuoksi hän oli elänyt ja melkein kuollut.<br>\nVanhaan elämään ei nyt ollut paluuta.<br>\n<br>\nSeran ohjaili venettä hiljaa. Hänkin oli täynnä ajatuksia. Jo toinen suuri elämän muutos jonka hän kokisi. Hänet nimittäin oli karkoitettu Nynrahin Haamujen joukosta sillä hän ei pitänyt metallitöistä. Hän halusi gukkopilotiksi. Sittemmin hän oli harhailtuaan joutunut tänne saarelle, jossa Irvan oli auttanut eksynyttä. <br>\n<br>\nÄks mietti kuinka pitkä matka Klaaniin oli. He olivat aika täydellisesti eksyneet Destralin matkallaan. Ei sillä, että hän haluaisi takaisin Destralille.<br>\nHäntä häiritsi hieman että he olivat suoraan paenneet saareta, vaikka he eivät olisikaan voineet auttaa matoraneja kunnolla. <br>\n<br>\nSeran kumartui ja tutkaili kanohi Haunsa läpi pressun alla olevaa laatikkoa. Hän nosti sieltä kompassin ja kartan.<br>\nSitten Fe-Matoran alkoi selvittää heidän sijaintiaan ja seuraavaa saarta.<br>\nSaari paljastui toiseksi, miltei tuntemattomaksi aavikkosaareksi pohjoisessa. Sieltä tunnettiin vain pieni matorankylä rannikolta. Matkaa sinne olisi muutamia tunteja.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":733,"creator":"Blezer","timestamp":"2011-02-20T12:26","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/URh8ca89olM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/URh8ca89olM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Metsä klaanin saaren lounaisella puolella.</strong><br>\n<br>\nBlezer nousi seisomaan puunjuuresta. Hän oli levännyt jo pitkään. Blezer tiesi, että miehistönsä olisi jo tullut etsimään häntä elleivät he olisi lähteneet. Hänen hopeinen panssarinsa kimalsi puiden välistä tulevasta valosta. Valonsäteet houkuttelevat jotain esiin pusikosta. Se oli pienen pieni Muakan poikanen. Blezer tuijotti sitä ihmeissään kunnes älyää, että tämä kyseinen pentu on mitä varmemmin hänen tappamansa pedon poikanen.<br>\n<br>\nBlezer lähestyy pentua. Hänen panssarinsa kimmeltää edelleen. Pentu seuraa yhtä valonsäteistä ja on liian keskittynyt huomaamaan toaa kunnes tämä astuu varjoon ja valon säteet katoaa. Sillä sekunnilla pentu kääntyy katsomaan tuota hopeista jättliäistä. Pentu alkaa murista Blezerille, mutta hän vain jatkaa etenemistään pentua kohti lopulta kurottaen sitä kädellään. Pienokainen ärähtää ja puraisee toaa kädestä. Puruvoima oli erittäin suuri verrattuna otuksen kokoon. '' AAH! Piruvie sinä puret kovaa! '' Blezer yritti irroittaa poikasta kädestään heiluttamalla sitä, mutta epäonnistuen. Hän tiputtaa aseensa maahan ja nappaa pentua niskasta oikean puolimmaisella kädellään. Pienoinen alkaa vikistä ja vinkua päästäen samalla irti Blezerin kädestä. '' Rauhassa nyt pienoinen. Minä pidän sinusta huolta. ''<br>\n<br>\n'Kaksikko' jatkaa matkaansa syvemmälle metsään. Muakan poikanen oli jo ehtinyt nukahtaa enemmän ja vähemmän vapaaehtoisesti. Blezer oli laittanut vasemman kätensä jäiseen pakettiin jotta pureman kipu helpottaisi. Hän kantoi muakan poikasta olkapäällään raahaten nuijaansa perässään. He olivat ehtineet kulkea jo kilometrejä ilman elonmerkkejä. Toa ja muaka olivat nyt eksyksissä keskekkä metsää jonka paikalliset tuntevat nimellä: Lehu-metsä. Blezer lysähtää polvilleen. Hänen voimat ovat aivan lopussa. Toa ottaa pennun ja laskee sen mättäälle viereensä ja lösähtää makuulle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":734,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-02-21T10:12","content":"<strong>Toisen saaren satama</strong><br>\n<br>\nSeilaava Manaatti ajoi puisen laiturin viereen. Irvan nousi ja köytti veneen laiturille. Kun köysi oli tiukasti kiinni laiturissa ja veneessä, muut veneessä olijat nousivat myös. Saari oli pieni aavikkosaari, jossa oli puu- ja kivitaloja. Erilaiset matoranit kävelivät ympäriinsä. He näkivät, kun kauempana satamasta, jotkut möivät Maheja ja muita eläimiä. Tämä saari näytti hieman viihtyisämmältä, kuin Iganata.<br>\n<br>\n\"Toivottovasti tämän saaren asukit eivät ole murhanhimoisia Matoraneja, jotka eivät ole ikinä nähneet itseään suurempia olentoja\", Matoro sanoi.<br>\n<br>\nNelikko alkoi kävelemään ympäri, katselemaan, mistä saisivat karttoja, tai muuta, jota he tarvitsisivat.<br>\n<br>\n\"Etsitään siis joku, joka myisi karttoja, jotta saisimme tiedon, mistä saisimme tiedon, missä Destral on, hieman ruokaa\", Matoro sanoi, \"Ja ehkä voisimme yöpyä jossain hotellissa yhden yön.\"<br>\n<br>\nSitten Matoro, Xxonn, Irvan ja Seran alkoivat etsiä Matorania, joka voisi auttaa heitä.<br>\n<br>\n[spoil]Melko lyhyttä tekstiä. Tiedän. En keksinyt paljoa. Mutta Matoro voisi sitten jatkaa tästä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":735,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-21T16:02","content":"<strong>Aavikkosaari #2, satama</strong><br>\n<br>\nRänsistynyt satama sijaitsi kukkuloiden ympäröimän lahden rannoilla. Kukkulat samalla suojasivat että haittasivat sataman asukkaita; ne pitivät ulkosaaren rahit kaukana mutta torjuivat sadepilvet tai keräävät niitä, tehden monsuuni-ilmaston.<br>\n<br>\nJuuri nyt kuivuus jatkui toista kuukautta.<br>\n<br>\nNeljä henkilöä käveli yön pimeydessä kadulla. He silmäilivät kadun varrella olevia rakennuksia, yrittäen löytää majatalon.<br>\nPian he näkevät vanhan puurakennuksen jonka oven yllä lukee \"Inn\".<br>\nHe astuvat sisälle.<br>\n<br>\nKynttilät paloivat puutolpissa. Hämyisen huoneen perillä vihreä matoran nuokkui puisen tiskin takana. Matoran haukotteli ja luki epämääräistä lehteä ennenkuin huomasi joukkion.<br>\n<br>\n\"Päivää\", Irvan tervehti tekopirteästi.<br>\nLe-matoran huokaisi. Taas näitä älypäitä.<br>\nTervehtinyt matoran tajusi että \"päivää\" ei kuulosta järin järkevältä aamuyöllä.<br>\n\"Niin... Me haluaisimme huoneen. Neljälle.\", Seran tuli esiin. <br>\nLe-Matoran vilkaisi seinän lappusia ja sitten joukkoa. Kaksi toalta näyttävää henkilöä.<br>\n<br>\n\"Meillä on vapaana kaksi huonetta. Kolmen ja kahden.\", matoran kertoi.<br>\n<br>\nNelikko kääntyi hetkeksi toistensa puoleen. Lyhyt keskustelu. <br>\n\"Otamme molemmat.\", Irvan ilmoitti.<br>\n\"Maksatte sitten viidestä paikasta!\", Le-matoran vaati tiukasti.<br>\n\"Selvä selvä\", Irvan sanoi tylsästi, ollen haluton tinkimään aamuyöllä.<br>\nNelikko raahasi itsensä hetken kuluttua portaita ylös.<br>\n<br>\n<br>\nHuone oli pieni ja puinen. Pieni ikkuna oli likainen ja puulattialla oli pölyjä. Yksinäinen lyhty valaisi kolmen hengen huonetta katossa. <br>\nMatoro tutki nopeasti sängyt ja romahti siihen. Hän heitti kansion kainalostaan pienelle yöpöydälle. Xxonn käveli perässä ja yritti ahtautua matoranien sänkyyn. Pian pitkä Axonnin lajilainen oli raahannut kaksi sänkyä vierekkäin.<br>\n<br>\nHe alkoivat nukkua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":736,"creator":"Jake","timestamp":"2011-02-21T18:00","content":"<strong>Gaggulabion toinen laiva, ruuma, perunasäkki</strong><br>\n<br>\nNotfun oli perunasäkissä ja valitti kantajilleen. Amazua ja Gaggulabio kuulivat välillä erinlaisia fraaseja piraatin suusta, kuten:<br>\n<br>\n\"Älä kolhi minua, rommi menee pitkin säkkiä\"<br>\n\"Ollaanko jo perillä? Ollaanko, ollaanko?\"<br>\n\"Näin kerran miehen, jolla oli kaksi puujalkaa\"<br>\n<br>\n<em>Ja paljon muuta.</em><br>\n<br>\nLopulta Notfun kuitenkin laskettiin säkissään alas, tai oikeastaan tiputettiin ruumaan. Notfun näki edessään Amazuan ja keltaisen Skadkin, Gaggulabion.<br>\n<br>\n\"Mitäs tämä nyt on? Teimme reilun kaupan, ja te hullut pistätte minut perunasäkkiin. Kaiken lisäksi, en voinut syödä niitä perunoita. Ne olivat homeessa\", Notfun valitti.<br>\n<br>\n\"Sinähän olet merirosvo, kapteeni\", Gaggulabio aloitti sarkastisella äänensävyllä, \"Et itsekään taida olla kovin reilu, ja muutenkin, ne perunat olivat tuoreita, poimittu Zakazilta kymmenen vuotta sitten\".<br>\n<br>\nNotfun nousi seisomaan, käveli tuolin luokse, veti sen alleen, ja istahti sille. Hän katsahti sieppaajiinsa ärsyyntyneenä, mutta hänen ilmeensä muuttui ärtyneestä hyväntuulisen hermostuneeksi hetkessä. Hän aikoi alkaa selittää jotain perätöntä. Sillä hän oli ennenkin selvinnyt. <br>\n<br>\n\"Herrat\", Notfun aloitti, \"Olen nähnyt elämäni aikana monia, ja kun sanon monia, tarkoitan kahta asiaa, jotka ovat olleet erittäin outoja. Toinen oli se, kun jätin pihvini erään baarin savupiipun päälle\".<br>\n<br>\n\"Ja mitä sen jälkeen tapahtui?\", Amazua kysyi.<br>\n<br>\n\"Linnut veivät sen, söivät sen, ja kun palasin takaisin, laatikko oli palanut\", Notfun kertoi, \"Haluatteko kuulla toisen oudon asian?\"<br>\n<br>\nSkadki vastasi myöntävästi.<br>\n<br>\n\"Hyvät viholliseni\", Notfun aloitti, ja nosti jalkansa ruumaan vievän köysiviritelmän puuosan päälle, \"Te, jotka olette minut siepanneet, tulette muistamaan tämän päivänä, jona <em>melkein saitte kiinni</em> kapteeni Notfunin\", Notfun selitti, otti aseen taskustaan, ja pamautti köyteen, jolloin puuosa nousi ylös mastoon, Notfun hyppäsi kannelle, sulki ruuman kannet, otti pelastusmanaatin ja lähti kohti entistä <em>Akbsklsdflsfldax</em>-laivaa, jonka hän aikoi ristiä <em>Yön Timo II</em>:ksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":737,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-02-21T21:47","content":"<strong>Outo tila, josta lienee jo käyneen selväksi, ettei se ole Verstas</strong><br>\n<br>\nDox seurasi hopeista olentoa ja muita olentoja halki laukeuksien. Aikaa tuntui kuluneen ikuisuus. Häntä alkoi pikkuhiljaa väsyttää. Olennot kuitenkin jatkoivat matkaansa väsymättä, edes tahtiaan hidastamatta.<br>\n<br>\nJotain alkoi kuitenkin pikkuhiljaa tapahtua. Tai oikeastaan mitään ei tapahtunut. Ympäristö vain muuttui. Ensin Dox vain huomasi jalkapohjiensa kylmenevän. Sitten hän alkoi kuulla joka askeleella lätinää. Jonkin ajan kuluttua hän tajusi seisovansa vedessä kantapäätään myöten.<br>\n<br>\nVettä oli ilmestynyt jostain. Hän päätteli, että joko sen pinta nousi koko ajan, pikkuhiljaa, tai sitten maanpinta oli huomaamattoman pienen asteluvun verran vinossa ja he kulkivat jonkinlaista järveä tai merta kohti.<br>\n<br>\nHän ei tiennyt lainkaan mitä ajatella.<br>\n<br>\n\"&#58670;&#57622;&#57912; &#57675;&#58423;&#57431;&#58371; &#57632;&#58171;&#58173;&#58178;&#58178;\"<br>\n<br>\nHän huomasi jäävänsä hieman jälkeen ja kiihdytti askeliaan. Lätinän tempo nousi.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":738,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-02-22T13:58","content":"<strong>Toinen aavikkosaari, majatalo</strong><br>\n<br>\nSeuraavana aamuna, Matoro heräsi kovaan rysäykseen ja Xxonnin rajuun kiroiluun.<br>\n<br>\nHän aukaisi silmänsä ja katsoi, mitä oli tapahtumassa. Siinä hän näki Äksän seisovan sängyn vieressä, jonka yksi jaloista oli mennyt rikki.<br>\n<br>\n\"Mitä tapahtui, Äks?\", hän kysyi.<br>\n<br>\nÄksä kirosi.<br>\n<br>\n\"Minä vain nukuin, kunnes vierin enemmän vasemman sängyn puoleen. Selvisikin, että tälläiset Matoran-sängyt eivät sitten kestä minua. Rasismia-minä sanon!\"<br>\n<br>\nMatoro voihkaisi.<br>\n<br>\n\"Mielummin nukkuisin Seilaavassa Manaatissa\"<br>\n<br>\n\"Mmm... Manaattia...\", Matoro sanoi unessa.<br>\n<br>\nÄks murisi ja ajatteli, millä voisi paikata jalan, etteivät majanomistajat huomaisi sitä.<br>\n<br>\nVajaan tunnin päästä, Matoro heräsi. Äks selasi kirjoja kirjahyllystä.<br>\n<br>\n\"Tule, Äks\", hän sanoi, \"mennään syömään aamiaista\"<br>\n<br>\nHe menivät hakemaan Irvanin ja Searnin toisesta huoneesta. Irvan oli innoissaan sängystä, jossa oli patja. Tukikikohdassa kun oli pelkkiä kivisiä sänkyjä.<br>\n<br>\nAlakerrassa oli ruokailuhuone, jossa oli pari Matorania syömässä jotain.<br>\n<br>\n\"Kun saadaan ruokaa, mennään sitten hankkimaan karttaa\", Jään Toa sanoi.<br>\n<br>\nMatoro ja kaksi Matorania istuutuivat pyöreän pöydän ympärille, mutta Xxonn oli liian iso sellaiseen tuoliin. Joten hän istuutui lattialle.<br>\n<br>\n\"Mitä poijille saisi olle?\", tarjoilijamatoran kysyi.<br>\n<br>\n\"Anteeksi\", Xxonn sanoi, \"Olisiko täällä hieman... isompaa tuolia?\"<br>\n<br>\n\"Valitan, muru, mutta täällä on astioita/huonekaluja vain normi-ihmisille\", tarjoilija vastasi tylysti.<br>\n<br>\n\"Näetkö, Matoro- rasismia!\", Äks kuiskasi Matorolle.<br>\n<br>\n\"Mitä täällä saisi?\", Matoro kysyi.<br>\n<br>\n\"Ruokaa, idiootti\", Matoran vastasi.<br>\n<br>\nIrvan nauroi tekonaurua.<br>\n<br>\n\"Millaista ruokaa?\", Matoro yritti kuulostaa kohteliaalta.<br>\n<br>\n\"Päivän erikoinen olisi Mahipaistos. Saisiko olla?\"<br>\n<br>\n\"Anna tulla vain.\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\nHetken päästä, tarjoilija toi neljä lautasta, jossa oli Mahinlihasta tehtyjä pihvejä.<br>\n<br>\n\"Päivän erikoinen. Pyh!\", Irvan sanoi, \"Se on varmaan lojunut varastossa vuosia!\"<br>\n<br>\nKun he olivat syöneet pihvit, he menivät huoneisiinsa, ottivat tavarat, jotka he eivät olleet jättäneet Seilaavaan Manaattiin ja lähtivät kiertelemään satamakaupunkia.<br>\n<br>\n\"Päivää\", Irvan sanoi Matoranille, \"tietäisittekö, missä myytäisiin karttoja?\"<br>\n<br>\nPunainen Matoran osoitti pientä kojua.<br>\n<br>\n\"Kiitoksia\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\nKojun yläpuolella oli laatta, jossa luki \"KARTTOJA\". Kojun takana istui Po-matoran.<br>\n<br>\n\"Päivää\", Irvan sanoi Matoranille.<br>\n<br>\n\"Kas\", Matoran sanoi, \"Asiakkaita!\"<br>\n<br>\n\"Mitä saisi olla?\"<br>\n<br>\n\"Etsimme karttaa\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\n\"Karttaa. Tulitte oikeaan paikkaan!\"<br>\n<br>\n\"Kiva tietää\", Irvan vastasi tylysti.<br>\n<br>\n\"Millaista karttaa etsitte?\"<br>\n<br>\n\"Sellaisen, jossa olisi naapurisaaria ja tietoja niistä\", Matoro vastasi, \"Ja sitten kartan koko maailmasta\"<br>\n<br>\nMyyjä ojensi Irvanille kartan ja Irvan ojensi myyjälle rahat.<br>\n<br>\n\"Kartan koko maailmasta? Minne matka?\"<br>\n<br>\n\"Ei minnekkään kauas. Vain Destralille\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\n\"Destralille? Miten luulette pääsevänne sinne? Lentämällä lentävälla manaatilla?\"<br>\n<br>\n\"Ei nyt <em>lentävällä</em>, mutta samantapaisella\", Äks vastasi. <br>\n<br>\n\"Kyllä me keksitään jotakin\", Matoro sanoi, samalla kun alkoi katsomaan karttaa, \"Kunhan vain- Mitä hemmettiä??!!\"<br>\n<br>\nHän huudahti, kun näki, miten pitkällä Destral oli heidän olinpaikastaan.<br>\n<br>\n\"Klaanista, Destralille on tähän verrattuna vain kivenheiton matka!!\", Matoro huudahti, \"Emme pääse Seilaavalla Manaatilla sinne asti\"<br>\n<br>\n\"Mitäs minä sanoin\", kauppias vastasi.<br>\n<br>\n\"Hyvä on. Myydäänkö täällä veneitä?\", Matoro kysyi.<br>\n<br>\n\"Mitä luulisit, idiootti? Jos meillä olisi hyviä veneitä, olisimme häipyneet läältä roskasaarelta jo aikoja sitten!\"<br>\n<br>\n\"Hyvä on\", Matoro sanoi ja lähti.<br>\n<br>\nHe menivät tavernaan, jossa he voisivat syödä ja suunnitella lähtöään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":739,"creator":"Jake","timestamp":"2011-02-22T14:44","content":"<strong>Meri, Yön Timo II:sen vieressä</strong><br>\n<br>\nEräs manaatti kulki vettä pitkin, valon nopeutta kulki tämä manaatti, tai siltä se ainakin näytti. Ehkä. Mutta kukaan ei ole varma tästä.<br>\nJos katsoi tarkkaan, erotti että sen selässä oli joku. Se oli Notfun. Jardirt katsoi kaukoputkella kannelta, ja tajusi kapteeninsa olevan pelastusmanaatin selässä. Jardirt jhaki äkkiä köyden ja heitti sen mereen.<br>\n<br>\n\"Jardirt, heitä köysi mer- Jaa, heititkin jo. Hienoa työtä\", huusi Notfun manaatista, ja nousi köyttä ylös. Jardirt odotti kannella.<br>\n<br>\n\"Miten pääsit niiden kynsistä, kapteeni?\", matoran kysyi.<br>\n<br>\n\"Se on pitkä tarina. En jaksa kertoa siitä muuta kuin, että paluumatkalla kävimme manaattini kanssa eräällä saarella, jolla asui eräs peikko. Se nimitti saarta banaanisaareksi, ja siellä ei edes ollut banaaneja..\", Notfun kertoi ja otti hattunsa Jardirtin päästä, \"Se peikko sanoi outoja asioita. Oletko itse kuullut koskaan peikon sanovan: <em>Ota chillisti, rahita villisti</em>?\"<br>\n<br>\n\"Itseasiassa en\", Jardirt vastasi.<br>\n<br>\n\"Sitä minäkin ajattelin, se peikko oli kuulemma joskus käynyt siellä linnakkeessa, mistä tulin viikko sitten\", Notfun kertoi, \"Jardirt, pysy ruorissa, menen avaamaan ruuman, jotta manaatti voi uida tänne\".<br>\n<br>\nJardirt ihmetteli. <em>Miksi ihmeessä Skadkit olivat ostaneet pelastusmanaatin myös. Toki oli mahdollista, että ne olivat ostaneet omansa samalta kauppiaalta, mutta ei siellä ollut muita kuin erikoisen isohampainen, keltainen matora-</em>, Jardirt tajusi, että se oli ollut Gaggulabio. Samalla perämies tajusi myös, että Labio oli tyhmin elämänmuoto mitä hän oli ikinä nähnyt..<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":740,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-22T15:39","content":"<strong>Aavikkosaari, satama</strong><br>\n<br>\nViileä aamu oli muuttunut tuskallisen kuumaksi päiväksi. Polttavat auringot käristivät satamaa kahdesta suunnasta.<br>\nTämä oli näemmä niitä saaria, jotka osuivat kahden muun saaren aurinkojen taitteeseen. Oikeastaan ne auringot olivat massiivisia valokiviä, mutta Matoro ei katsonut fiksuksi aloittaa tieteellistä pädentää täällä.<br>\n<br>\nHän, Xxonn ja kaksi matorania olivat suunnitelleet lähtevänsä pian seuraavalle saarelle. Matoro oli tutkinut karttoja ja saanut selville että saariketju oli ties kuinka pitkä.<br>\n<br>\nIlma oli hiostava. Jään Toa pyyhkäisi otsaansa ja katsoi toista aurinkoa nopeasti.<br>\n<br>\n\"NE TULEVAT! SUOJAAN!\", joku huusi kovaa sataman majakasta. Huutaja oli majakanvartija Lock, kauan kadonneena olleen Capsin veli. <br>\nKukaan ei voinut olla huomaamatta huutavaa Lockia.<br>\n<br>\nKaupunki alkoi vilistä. Kirkuvat Matoranit juoksentelivat rakennuksiin. Joku tönäisi Seranin maahan.<br>\nPölyä nousi kylänraitilta. Matoro yski hiekkapölyä ja ihmetteli kaaoksen syytä.<br>\nSilloin Jään Toa huomasi etäällä merellä laivan. Sen mastossa heilui kokopunainen lippu.<br>\n<br>\n\"Merirosvoja-\", Xxonn totesi nopeasti.<br>\n\"Mennään piiloon hetkeksi.\", Matoro sanoi. Nelikko juoksi viimeisenä varastoon raskaat reput selässään. Heillä oli mukanaan kaikki tavaransa. Majataloon ei uskaltanut jättää mitään.<br>\n<br>\nLaiva lipui satamaan. Irvan näki ovenraosta kuinka laivan keula painoi <em>Seilaavan Manaatin</em> aalonmurtajaa vasten murskaten sen.<br>\nSekalaista väkeä alkoi virrata laivasta kylään. Joku huuteli komentoja ja hampaisiin asti aseistautuneet matoranit ja muut olennot alkoivat availla rakennusten ovia.<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><br>\n<br>\n<br>\n<center>* * *</center><br>\n<br>\n<br>\nMatoro oli varsin ylpeä toveriensa kanssa rakentamastaan laitteesta. Oven karmin yläosasta lähti köysi pianoon, joka oli kiinnitetty vapaasti roikkumaan katosta. Se oli taka-asennossa pitkän kepin ollessa ovea vasten, pitäen pianon kaukana. Jos oven avaisi, keppi katkeaisi ja sisään tulija jäisi pianon alle.<br>\n<br>\nNelikko livahti taka-ovesta. He miettivät mikä olisi paras veto.<br>\n"Hei! Te neljä!", pitkänpuoleinen merirosvo huusi kulmalta. Se lähti juoksemaan nelikkoa kohti miekka tanassa. Neljä muuta juoksivat rakennuksen takana tätä pakoon.<br>\nPiraatti kailotti näheensä tyyppejä. <br>\n<br>\n"Luulen että olemme ongelmissa...", Seran voihki heidän livahtaessa rakennuksen kulman taa.<br>\nHeidän edessään oli yhtäkkiä pitkä, Sidorakin lajia oleva merirosvo joka pyöritteli pitkää miekkaansa.<br>\n<br>\n"Päivää. Ryöstäisin kernaasti arvoesineenne jos sopii. Laukut tähän.", se sanoi.<br>\nKukaan ei likkunut.<br>\n"Minä olen mursujutsun mestari. Te saatte totella minua!", merirosvo huusi.<br>\n<br>\n"Näytä meille joku mursujutsu-liike", Matoro pyysi kauniisti mahdollisimman tyhmä ilme kasvoillaan.<br>\nHujoppi alkoi huitoa miekallaan ilmaa. Äksän laukaus käsitykistä heitti merirosvon pitkälle seinän läpi.<br>\nKahden klaanilaisen ja matoranin joukko jatkoi puolijuoksuna rakennuksen etupuolelle. Nyt rakennuksen takaa kuului ääniä.<br>\n<br>\n"Eivät nuo voi olla noin tyhmiä", Xxonn pidätteli nauruaan kävellessään. He olivat pian ansoittamansa oven edessä.<br>\n"Haluan huijata jonkun niistä tämän pianon alle", Matoro selitti taputtaen ovea. Silloin kuului kova räksähdys ja sitten tömähdys.<br>\n<br>\nPiano oli syöksynyt oven läpi, jyrännyt Matoron ja Äksän ja sitten lentänyt hiekkaan. Hölmistynyt piraatti tuli hajonneesta oviaukosta katsomaan - hän oli vain siirtänyt sisäpuolella keppiä. Se oli ollut näemmä jonkinlainen ansa.<br>\n<br>\nTakaovesta tulleet piraatit piirittivät kaksi matorania ja tajuttomat Klaanilaiset. Pian merirosvot lähtivät köytettyjen matoranien ja joukon matkatavaroiden kanssa. Kylästä oli revitty kaikki irtain, joka oli nyt kuljetettu suureen purjelaivaan. Merirosvolaivan kyljessä luki mustalla tekstillä "<em>TUHOAJA</em>".<br>\n<br>\n<br>\n<center>* * *</center><br>\n<br>\n<br>\n"Mitä... tapahtui?", Matoro mumisi hiekkaa suussaan. Hän makasi kasvoillaan hiekkaisella kadulla. Äksä makasi pää hiekassa aivan pianon vieressä. Soitantalaitteen päällä oli katkenneet köydet.<br>\nToa nosti päänsä. Hän muisti piano-ansan.<br>\nSitten hän tajusi että hänen reppunsa, jossa oli ollut Itroz-dokumentit, oli vohkittu.<br>\n<br>\n"Äks! Äks!", Matoro huusi puoliääneen. Hän loi jäähilettä titaanin naamiolle, ja silloin Xxonn pomppasi pystyyn.<br>\n<br>\n"Tavarat ja matoranit ovat poissa!", Matoro aloitti hätääntyneenä.<br>\nÄksä katseli ympärilleen nopeasti - hänen silmiinsä osui juuri satamasta lähtevä merirosvolaiva.<br>\n<br>\n"Nuo ovat vieneet ne, sano minun sanoneen!", Äksä uhosi ja nousi aloittaakseen sprintin satama-altaalle.<br>\nMatoro juoksi tämän perässä.<br>\n"Miten meinasit tavoittaa laivan?", Matoro kysyi takana hoiperrellessaan vielä pianon iskun jäljiltä.<br>\n<br>\n"Keksitään jotain hienoa!", Äks kertoi.<br>\n"Kannatan. Improvisoidut suunnitelmat ovat hien-", Matoro aloitti kunnes lensi suoraan satama-altaaseen Äksän perässä.<br>\nKaksikko nousi nopeasti ylös vedestä, tajuten juosseensa liian pitkälle.<br>\n<br>\n"Miksi täällä ei ole veneitä?", Äksä kirosi katselleessaan tyhjää satama-allasta. Sitten hänen silmiinsä osui satama-altaassa usikenteleva manaatti.<br>\nJos tilanne olisi ollut sarjakuvaa, idealamppu olisi pamahtanut palamaan kaksikon pään päälle.<br>\n<br>\n<br>\n<center>* * *</center><br>\n</body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nManaatti kiisi kuin rasvattu salama pitkin aallokkoa. Äks istui sen suurella pinnalla pitäen kiinni olennon päästä.<br>\nKlaanilaisella roikkui panssarissa kiinni Matoron tarttumakoukku, ja Toa itse hoippui vesisuksilla kaukana takana. Manaatin suuri nopeus kiidätti helposti kaksikkoa eteenpäin, kohti ulapalle ehtinyttä piraattilaivaa.<br>\nMatoron tarkoitus oli päästä vesisuksilla laivaan hakemaan tarvikkeet ja mahdollisesti napata vene matoraneille.<br>\nKaiken piti onnistua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":741,"creator":"Jake","timestamp":"2011-02-22T19:01","content":"<strong>Yön Timo II</strong><br>\n<br>\nNotfun istui hytissään. Hänen hattunsa oli asetettu naulakkoon, ja hän laski paperilla jotain karttoihin liittyen vieressään harppi, viivotin ja mustekynä. Yhtäkkiä kapteeni ikäänkuin jähmettyi paikoilleen. Sitten hän nousi ylös ja käveli kannelle perämiehensä viereen.<br>\n<br>\n\"Jardirt, kerropa, paljonko on kuusi kertaa yhdeksän\", Notfun komensi perämiestään.<br>\n<br>\n\"Se on neljäkymmentäkaksi, kapteeni\", Jardirt vastasi.<br>\n<br>\n\"Totta, hyvin hoksattu. Saat palkankorotuksen\", Notfun kehui.<br>\n<br>\n\"Itseasiassa, meillä ei ole palkkaa, kelläkään meistä. Emme ole vielä ryöstäneet mitään\", Jardirt sanoi.<br>\n<br>\n\"Totta. Siksi saatkin palkankorotuksen. Tuon laskun myötä nimittäin pääsemme käsiksi suurempaan saaliiseen huomisen aikana\", Notfun kertoi, ja käveli takaisin hyttiinsä. Hän katsoi karttaa, ja aukinaisesta ovesta näkyvää aurinkokelloa, he olisivat perillä pian. <br>\n<br>\n<br>\n<strong>Pian, ei kuitenkaan niin pian, että olisimme jo huomisessa.</strong><br>\n<br>\nNotfun oli kutsunut miehistönsä koolle kannelle. Siiamilaiset Skadkiset, kieletön toa, ja lukuisat matoranit seisoivat kannella rivissä. Myös laivan apina, Apina nimeltään, oli rivissä. Jardirt seisoi hieman erillään rivistä. Notfun käveli meihistön takana.<br>\n<br>\n\"Herrat, en tarkoita pelkästään noita siiamilaisia kaksosia, kun sanon herrat, tarkoitan myös teitä muita. Paitsi tuota toaa, tai no itseasiassa tarkoitan häntäkin, mutta pyrin loukkaamaan häntä, jotta hän tuntisi itsensä syrijytksi, ja työtahti olisi nopeampaa koska hän haluaisi saavuttaa meid-\", Notfun keskeytti, \"Krhm. Olemme huomenna pääsemässä apajille. En tarkoita vielä, että pääsisimme jo saarelle, jonne pyrimme, mutta pääsemme erääseen rikkaaseen kaupunkiin. Valmistautukaa siis\".<br>\n<br>\n<br>\n\"Kuitenkin, haluaisin puhua manaateista. Olen viime aikoina pelastunut manaatin avulla kaksi kertaa. Eli olen näille ihanille eläimille kaksi henkeä velkaa. Tämä siis tarkoittaa, että kaksi teistä syötetään manaatillemme. Otatte nyt kivi-paperi-sakset-turnauksen, ja kaksi voittajaa syötetään ihanille eläimille. Jardirt toimii tuomarina\", Notfun ilmoitti, ja käveli hyttiinsä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":742,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-02-23T15:11","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nManaatti kiisi, kuin tuuli, saavuttaen piraattien laivan, Tuhoajan. Sen päällä istui Xxonn. Matoro oli kiinnitettynä Äksään tarttumakoukulla ja hän itse oli vesisuksilla kaukana takana. Hänen piti päästä laivan kyytiin suksista. Manaatti kuitenkin sukelsi pinnan alle yllättäen, kun Matoro oli aikonut hypätä sen kylkeen ja kiivetä ylös.<br>\n<br>\n\"Paha manaatti!!\", Äks oli huutanut, \"Ylös! Ylös!\"<br>\n<br>\nSe ei kuitenkaan auttanut. Manaatti oli kuivunut auringon kuumuudesta ja halusi mennä pinnan alle. Xxonn irottautui manaatista ja Matoro vesisuksista. Tuhoajalla, kapteeni oli kuitenkin humannut kaksikon, ratsastamassa manaatilla.<br>\n<br>\n\"Yarr\", se karjaisi, \"tuo iso, punainen maakrapu, se näyttäisi hyvält'\"<br>\n<br>\n\"Mitä tarkoitatte, kapteeni?\", perämies, Arrar kysyi.<br>\n<br>\n\"Tuo se laival'\", kapteeni Klint vastasi \"Syödään se\"<br>\n<br>\n\"Se varmaan maistuu extrarapealta, uudessa uppopaistimessame\"<br>\n<br>\n\"Yarr. Vihdoin pääsis' käyttöön se\"<br>\n<br>\n\"Mutta mitä tekisimme tuolle valkoiselle tyypille?\", Arrar kysyi.<br>\n<br>\n\"Arr. Tuos seki' laival'. Ei ikin vois' olla liikaa ruokaa.\"<br>\n<br>\n\"Kyllä, kapteeni\"<br>\n<br>\nPerämies kääntyi ja käski miehistön noutamaan Äksän ja Matoron. Äks oli melkein hukkumassa, kunnes neljä vahvaa käsivartta tarttui häneen.<br>\n<br>\n\"Oletteko te enkelejä?\", Xxonn kysyi.<br>\n<br>\n\"Kyllä. Olemme enkeliä\", matala ääni vastasi ja puinen pamppu löi hänet tajuttomaksi.<br>\n<br>\nSeuraavaksi hän löysi itsensä puisesta huoneesta. Huoneessa oli pari Matorania istumassa surullisina ja Matorokin lojui siellä.<br>\n<br>\n\"Matoro\", hän kuiskasi.<br>\n<br>\n\"Niin?\"<br>\n<br>\n\"Missä me olemme?\"<br>\n<br>\n\"Uskon, että olemme piraattien ruumassa\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\n\"Nouse ylös. Häivytään täältä\"<br>\n<br>\nMatoro nousi ylös. Hän meni kaltereiden luo, jotka niin kuin vankilassa, estivät pääsyn ulos. Hän okeili niitä.<br>\n<br>\n\"Ruostumatonta terästä!\", hän sanoi.<br>\n<br>\n\"Mitä jos minä räjäyttäisin seinän tykilläni?\", Äks kysyi.<br>\n<br>\n\"Siitä aiheutuisi liikaa kohua. Meillä ei ole muita aseita, joten ne tappaisivat meidät helposti\"<br>\n<br>\nXxonn raapi päätään ja istuutui miettimään.<br>\n<br>\n\"Hei! Kaverit!\", Irvan huudahti.<br>\n<br>\nMatoro ja Xxonn käänsivät katseensa ja näkivät siellä Irvanin ja Seranin, jotka kävelivät heitä kohti.<br>\n<br>\n\"He siis passittivat teidätkin tänne?\", Seran kysyi.<br>\n<br>\n\"Oletteko suunnitelleet yhtään pakomatkaa?\", Xxonn kysyi.<br>\n<br>\n\"Olemme suunnitelleet, mutta yhdelläkään niistä ei olisi mahdollisuutta\", Seran vastasi.<br>\n<br>\nMatoro istuutui lattialle turhautuneena ja huokaisi.<br>\n<br>\n\"Hyvä puoli on ainakin se, että meidät syödään, niin kuin pirun kannibaalit, eikä tässä ole mitään hyviä puolia!\" <br>\n<br>\nMatoro mietti suunitelmaa. Sitten hän keksi sen, pienen harkinnan jälkeen.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">No, huoh. Aloin kirjoittamaan tämän viestin klo. 3 aamuyöltä. Mutta kun en keksinyt mitään tämän jälkeen, joten Martti voi jatkaa.</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Muuten, Matoro keksi nimen Arrar. Minä en kopioi Jakea!</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":743,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-23T16:00","content":"<strong><em>Tuhoaja</em>n ruuma</strong><br>\n<br>\nNopean katsauksen jälkeen oli selvinnyt, että tyhjä huone ruumassa oli täynnä hyllyjä ja tyhjiä, lukittuja laatikoita. Laatikot olivat kaikki avattu. Ovi ja seinät olivat vahvistettu teräksellä ja pieni ikkuna oli kalteroitu. Jos siitä meinasi läpi, putosi mereen laivan takaosasta.<br>\nLisäksi oven murtaminen aiheuttaisi suuren kohun, eikä heillä ollut aseita.<br>\n<br>\nAinoat varusteet mitä heillä oli, oli Äksän käsitykki, Matoron tarttumakoukku ja pieni terä sen sisästä. <br>\n<br>\n\"Eikö tuosta ikkunasta mahdu matoran ahtautumaan läpi?\", Matoro kysyi.<br>\n\"Luulen että mahdun, jos siinä ei olisi kaltereita.\", Seran vastasi mittaillen pyöreää ikkunaa.<br>\n<br>\nMatoro astui kalteroidun ikkunan eteen. Hän asetti kätensä sitä vasten ja kutsui elementtivoimaansa.<br>\nJäänsiniset säikeet kiertyivät metallitankojen ympärille huokuen kylmyyttä. Jään elementtienergia katosi metalliin.<br>\nÄksän nyrkinisku hajoitti kalterit mereen. Matoro työnsi päänsä pienestä ikkunasta läpi, katselleen ympärilleen. Alla vellohti meri ja takana näkyi aavikkosaaren siluetti. Ikkuna oli laivan takaosassa. Kapteenin hytti näytti olevan suoraan yllä. Tai sen ulkoseinä.<br>\n<br>\nMatoron tähystäessä Fe-matoran Seran oli saanut veistettyä Matoron pienellä veitsellä hyllyistä irrotetuista puutolpista teroitettuja hakoja. Hän asetti niitä vyöhönsä, jossa roikkui myös nippu Matoron harppuunan varakaapelia.<br>\n<br>\n\"Ser, oletko valmis?\", Matoro kysyi, vetäen päänsä pois ikkunasta. Hau-kasvoinen matoran nyökkäsi ja hyppäsi ikkunankarmille.<br>\nMatoro työnsi kätensä ulos ja ampui tarttumakoukun laivan kylkeä myöten ylöspäin. Se kilahti kiinni puiseen kaiteeseen korkealla ylhäällä. Toa kelasi koko kaapelin ulos harppuunastaan ja vetäytyi ikkunasta. Seran nappasi ohuesta langasta kiinni ja ahtautui ikkunasta.<br>\n<br>\nRaudan Matoran horjahti köyden varaan kovaan tuuleen. Hän kiinnitti kaapelin vyöhönsä ja iski puisen piikin laivan kylkeen kovaa. Hän alkoi liikutella itseään sivusuunnassa. Pitäisi löytää toinen ikkuna, joku kalteroimaton. Sitten pitäisi hakea avain ja avata ruuman ovi.<br>\n<br>\nSeran liikkui kylki menosuuntaan seinää vasten. Kaapeli hänen hyössään antoi periksi ylävisitoon, joten matoran nousi itsekkin siihen suuntaan. Hän jo näki yhden ikkunan.<br>\n<br>\nFe-Matoran ahtautui sisään pienestä, pyöreästä ikkunasta. Matoran tajuaa, että parin metrin päässä on pitkä korttipeluupöytä kymmeninen merirosvoineen.<br>\n<br>\n\"Oho\", Seran totesi.<br>\nPari merirosvoa lähti juoksemaan kohti ikkunaa. Ne iskeytyivät kovaa ikkunankarmiin matoranin pudottautuessa kaapelin varaan.<br>\nSeran putosi hetken aikaa nopeasti, kiristi kaapelin sekä syöksyi takaisin kohti vankilansa ikkunaa. Matoran irvisti. Ikkunasta sateli satunnaisia laukauksia laivan kylkeä pitkin.<br>\n<br>\n\"Minä osuin ikkunalle, jossa ne olivat!\", Seran selitti nopeasti. Luulen, että marirosvot tulevat selliimme!\", hän jatkoi.<br>\n<br>\nMatoro tajusi suunnitelman menneen pieleen.<br>\n\"Äks, räjäytä ulkoseinä!\", hän huusi lopulta kääntäen punaisen titaanin kättä.<br>\nKlaanilainen ihmetteli hetken mutta sitten ampui. Ikkunaseinä räjähti kovaa, lennättäen puutavaraa mereen. Matoro nappasi roikkuvasta kaapelista ja lähti kiipeämään ylöspäin. Pian Irvan hyppäsi myös kiipeämään. Äks ampui pari laukausta kohti ovea ja hyppäsi Seranin mukaan kiipeämään kaapelia pitkin.<br>\nPiraaatteja rynnisti kovaa selliin Äksän voimakkaiden laukausten jäljiltä. Merirosvot ihmettelivät hetken minne vangit olivat menneet, kunnes joku vilkaisi ammutusta ikkunasta ylöspäin. Joukkion oli kiipeämässä komentosillalle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":744,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-02-23T22:14","content":"<strong>Outo tila</strong><br>\n<br>\nDox jatkoi kulkuaan lauman perässä. Puolisääreen ulottuva vesi alkoi jo häiritä askelia kuin harvinaisen löysä tahma. Mistä kummasta vesi oikein oli peräisin? Entä oliko se edes vettä?<br>\nSe oli kirkasta, nestemäistä ja läpinäkyvää. Hän uskalsi maistaa sitä; se ei maistunut miltään. Ehkä hieman suolaisemmalta kuin klaanilainen kraanavesi.<br>\n<br>\nLaumaa vesi ei näyttänyt haittaavan. Se eteni tasaista vauhtiaan kohti vieläkin tuntematonta määränpäätään. Doxille alkoi olla jo vaikeaa pysyä sen perässä ja vauhdissa.<br>\n<br>\nJonkin ajan kuluttua vesi ylsi jo ahdistavasti polviin saakka. Hän vaihtoi juoksuvaihteelle ja saavutti joukon. Vain hopeinen humanoidi reagoi tähän; hän vilkaisi Doxin suuntaan, vain ohimennen.<br>\nPian maastossa näkyi ensimmäinen muutos sitten veden ilmestymisen. Hän näki sen jo pitkästä matkasta, koska oli kiivennyt erään suuren ja nelijalkaisen selkään. Tämä ei näyttänyt olevan moksiskaan.<br>\n<br>\nSe oli musta viiva, joka halkoi valkeuden vasemmalta oikealle. Se oli noin puolen metrin levyinen, sileä ja siisti jälki maassa. Sillä ei näyttänyt olevan mitään merkitystä ennen kuin he ylittivät sen.<br>\n<br>\nDox tunsi paineaallon valahtavan itsensä läpi.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\nKuiskaus kaikui hänen päässään.<br>\n<br>\nJonkin ajan kuluttua ilmestyi toinen viiva, veden yltäessä jo sitä kohtaan välinpitämättömän humanoidin kaulaan. Musta suora näkyi lainehtivan veden läpi kuin uimahallin lattia. Tämä viiva oli hieman kapeampi kuin edellinen.<br>\n<br>\nMatka jatkui.<br>\n<br>\nVesi jatkoi myös. Nousuaan, tosin.<br>\n<br>\n<strong>Aivan muualla</strong><br>\n<br>\nManu yskäisi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":745,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-24T17:09","content":"<strong><em>Tuhoaja</em>n takakansi</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/iZst_2xJHAI?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/iZst_2xJHAI?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoron nopea potku kaatoi laivan perämiehen ruoria vasten. Arrar- niminen sidorakin lajia oleva perämies karjaisi nimensä ja nappasi toan jalasta kiinni. Matoro loi jäästä elementti-iskun joka jäädytti olennon rintaa. Se irroitti toan jalasta, ja sai itsensä tajuttomaksi nopean potkun saattelemana.<br>\n<br>\nMatoro nappasi perämiehen vyöstä pistoolin ja heitti sen vyölleen. Äksä syöksyi hänen viereensä kolkattuaan kapteenin kabinetin ovella seisseet vartijat. Kaksi matorania odottivat peräkannella.<br>\n<br>\nNyt haettaisiin nopeasti se kansio ja kaikottaisiin paatilta vaikka pelastusveneillä.<br>\nKaksi sankaria syöksyivät kapteenin huoneen taidelasiseinän läpi (kyllä, aivan jok'ikisessä laivassa pitää olla taidelasiseinä). Matoro laskeutui kevyesti suuren flyygelin päälle, tulittaen pistoolista laukauksia kolmea merirosvoa päin. Yksi piraateista veti pöydän joukon eteen suojaksi, mutta Äksän hehtaaritykki repi sen pirstaleiksi.<br>\n<br>\nMatoro syöksyi polvilleen lipastojen juurelle ja repi auki laatikoita. Kapteenilla oli uskomattoman paljon erilaista romua kaapeissaan. Viimein Toan käsiin osui ruskea kansio, jonka sisältä pursusi Itrozin papereita.<br>\n\"Sain sen!\", Matoro ilmoitti nopeasti, tavoitellen toveriaan katseellaan. <br>\nSilloin kuului outo hajoamisen ääni ja valtava paine tarttui toaa kaikkialta kehosta. Hän syöksyi kovaa mustaa flyygeliä päin, ja soitin jatkoi matkaansa syöksyen puuseinän läpi pääkannelle. Hetken kuluttua Äks lensi korkeassa kaaressa lasiseinän läpi ja osui mastoon.<br>\n<br>\n\"Painetykki\", yksi piraateista aloitti. Mustan värinen toalta näyttävä olento poimi maasta mustan kolmikolkan. \"Harvinainen ase, joka ampuu painetta.\"<br>\nPitkä, musta viittaan pukeutunut kapteeni asteli hitaasti kannelle. Matoro näki heikosti laudanpätkien joukosta ja tunsi pyörtyvänsä pian.<br>\n<br>\n\"Olen kapteeni Manos. Joko te antaudutte?\", hän kuuli äänen. Tämä painetykkiä pitelevä tummanpuhuva hahmo nauroi.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center>* * *</center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoro ei tuntenut maata jalkojensa alla. Hän nosti päätään, joka tuntui painavan tuhansia kiloja. Sitä se kovat iskut päähän teettää, hän ajatteli huvittuneesta.<br>\nSilloin vasta hän tajusi roikkuvansa köytettynä Äksää vasten. Ilmassa. <br>\nNopea panikoitunut vilkaisu ympärille; hänet oli tosiaan köytetty Äksään selkä selkää vasten. Köysi heilui tuulessa aina välillä. Alhaallapäin oli pelkkää sinistä ja pitkä puutolp - hetkonen. Hän roikkui pää alaspäin.<br>\n<br>\nAlla vellohti merta.<br>\nJokin olento liikahti aaltojen alla.<br>\n<br>\n\"Tällä laivalla on yritetty kapinaa tai hyökkäystä ennenkin.\", kapteenin ääni kajahti. Kymmeniä piraatteja seisoi laivan kannella katselemassa tuhoonsa tuomittua kaksikkoa, jotka roikkuivat pää alaspäin köytettynä meren yllä.<br>\n\"Se ei ole onnistunut kertaakaan.\"<br>\n\"Kerta se on ensimmäinenkin\", Matoro sanoi hammasta purren. Piraattijoukko puhkesi nauramaan.<br>\n<br>\n\"Sanokaa hei pikku ystävälle!\" samainen kapteeni Manos huuteli kannelta.<br>\nMatoro katsoi ylöspäin - tai siis alaspäin - ja näki ikävän hammasrivistön kurkistavan vedestä.<br>\nKala avasi suunsa ja paljasti tuhansia pieniä violetteja silmiä kitalaestaan. Se ie kuitenkaan ollut suurin ongelma. Eniten toaa huoletti lukuisat sahalaitaiset hampaat.<br>\n<br>\n\"Laskekaa hitaasti!\", Manos komensi. Piraatti laivan mastossa alkoi kelata hitaasti suurta puolaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":746,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-02-26T12:58","content":"<strong>Tuhoaja</strong><br>\n<br>\nMatoron ja Äksän laskettiin heidän kuolemaansa. Ison lihansyöjäkalan kitaan. Sellaisen, joka pystyisi hotkaisemaan heidät molemmat yhdellä ainoalla puraisulla. Sitten Matoro keksi. Hän ampui jäätä kädestään narulle, joka piteli heidät.<br>\n<br>\n\"Yarr\", kapteeni karjaisi, \"Mit' se tekee?\"<br>\n<br>\n\"Näyttää siltä, että hän jäähdyttää narun\", perämies Arrar vastaa.<br>\n<br>\n\"En salli sitä. Ampukaa heidät!\"<br>\n<br>\nPiraatit alkoivat ampua heitä, mutta he alkoivat heiluttaa köyttä.<br>\n<br>\n\"Oletko varma, että tämä on viisasta?\", pahoinvoiva Äksä kysyy.<br>\n<br>\n\"Luota minuun\", Matoro vastaa.<br>\n<br>\nSitten yksi piraattien luoti osui jäähdytettyyn naruun. Naru meni katki ja kaksikko alkoi pudota pedon kitaa kohti. Matoro kuitenkin ampui harppuunaansa mastoon. Kaksikko pysähtyi hieman ennen kuin osuivat pedon kitaan. He kiipesivät nopeasti ylös kannelle. He yrittivät myös vältellä piraattien ampumia luoteja. Kaksikko hyppäsi kannelle ja nappasivat kansiot ja aseensa (kapteeni vain viskasi ne sivuun, kun halusi tehdä kaikesta nopeampaa). He sitten juoksivat hakemaan Matoranit, jotka olivat köytettyinä kauempana.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/OMBCyir75rg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/OMBCyir75rg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSitten he näkivät, kun vedessä uiskenteli sinivalaan kokoinen olento. Se ei kuitenkaan ollut sinivalas. Se näytti enemmän manaatilta. Manaatti alkoi kohota vedestä ilmaan. Matoro päätti, että he pystyisivät pakenemaan piraateilta manaatilla.<br>\n<br>\n\"Hypätkää manaatin päälle!\", hän huudahti.<br>\n<br>\nHän, Äks ja kaksi Matorania hyppäsivät jättiläismanaatin päälle, kun se aina vaan kohosi enemän ilmaan, kunnes se oli pilvien korkeuksissa.<br>\n<br>\n\"Destraliin päin!\", hän huudahti, manaatti kääntyi ja he lensivät Destralille, sillä välin, kun piraatit karjuivat nelikon perään.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Jättiläislentävämanaatti oli Martin idea.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":747,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-02-26T16:33","content":"<strong>Baari</strong><br>\n<br>\nGuardian heräsi hätkähtäen salaman iskuun. Manu istui ikkunan vieressä ja katseli ropisevaa sadetta. Guartsun katsoessa kelloa tämä hyppäsi alas ikkunalaudalta.<br>\n”Ne tulevat. Ne etsivät meitä.”<br>\nSkakdi katsoi Makutaa kysyvästi.<br>\nTämä avasi oven ja osoitti hänelle viereistä huonetta. Guardian raahasi Warrekin mukanaan toiseen huoneeseen. Manu asetteli tyynyjä vuoteille peittojen alle. Sitten hänkin hiippaili toiseen huoneeseen. He sulkivat oven. Huone oli samanlainen kuin heidän omakin huoneensa, paitsi että se oli tyhjä. Guartsu heitti Warrekin sängylle ja istahti itse toiselle. Manu katseli ulos ikkunasta.<br>\n<br>\nHetki kului. Sitten kuului hiljaisia askeleita, jotka juuri ja juuri erottuivat sateen äänten alta. Kuului oven narahdus viereisestä huoneesta. Sitten ääni, kuin miekkoja olisi vedetty huotristaan. Sen jälkeen alkoi kuulua sivallusten ääniä. Raivon karjahduksia. Manu kääntyi pois ikkunasta ja sulki verhot. Nopeita askeleita. Sitten ne olivat poissa.<br>\n<br>\n”Nektannin palkkamurhaajat”, Manu sanoi hiljaa. Guartsu nyökkäsi. Heidän ei ollut enää turvallista jäädä Zakazille. Yhtäkkiä Warrek heräsi.<br>\n”M-mitäh?” hän mumisi. Guardian nosti pöydällä olevan vesikannun ja tyhjensi sen sisällön entisen sotalordin naamalle. Warrek pärski hetken ja iski sitten nyrkillä Guardiania naamaan. Tämä mätkähti maahan.<br>\n”Auts”, Guartsu sanoi noustessaan ylös. ”Minähän vain herätin sinut.”<br>\n”Ei olisi tarvinnut”, Warrek sanoi kiukkuisesti.<br>\n”Aamu sarastaa pian. Tarvitsemme veneen”, Makuta Nui sanoi. Warrek ravisti päätään. Vettä roiskui ympäriinsä. Guartsu heitti hänelle pyyhkeen. He alkoivat tehdä lähtöä.<br>\nNoin kahdenkymmenen minuutin kuluttua kolmikko oli ulkona. He lähtivät kulkemaan kohti satamaa, josta he voisivat etsiä sopivan venekauppiaan tai -vuokraajan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":748,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-02-28T16:22","content":"<strong>Taivas meren yllä, jättiläismanaatti</strong><br>\n<br>\nAlkuhuuman jäljiltä neljä manaatin selässä roikkuvaa sankaria tajusivat ongelmansa - ensinnäkin, manaatti ei totellellut käskyjä. Etelän taikamanaatit lensivät omia reittejään eikä niitä voinut komennella.<br>\nToiseksi, manaatin selässä pysyminen oli välillä varsin tuskallista. <br>\nKolmanneksi, joukkio ei tiennyt missä manaatti parhaillaan lensi. <br>\n<br>\n\"Tota tota. Ideoita, seuraava siirto?\", Matoro ajatteli ääneen roikkuen manaatin niskassa kiinni.<br>\n\"Ei ideoita. Odottaa täällä selässä vaan?\", Äks ehdotti.<br>\n<br>\n\"Hei, tämä man-\", Seran oli sanomassa, kun ääni peittyi kovaan huminaan ja matoranin huutoon. Manaatti syöksyi äärimmäisen jyrkässä kulmassa miltei suoraan alaspäin, kohti merta.<br>\n<br>\nVesi iskeytyi vasten lentävän manaatin tönkön muotoista päätä, lennättäen pärskeitä valtavasti ilmaan. Suuri olento lipui nopeasti vedenpärskeiden läpi, antaen seinämän vettä iskeytyä tämän selässä matkustaneisiin vapaamatkustajiin. <br>\n<br>\nHetkessä koko tilanne oli ohi, ja nelikko yritti pysyä pinanlla vahvassa aallokossa.<br>\n\"Olett-\", Matoro huusi jotakin, mutta aalto iski hänet hetkeksi veden alle, katkaisten sanan.<br>\nJään Toa koitti zoomata kiikarisilmäänsä kauemmas aaltojen lomassa. Hän nosti päänsä pinnalle pärskien vettä.<br>\nNopea vilkaisu ympärille paljasti sen, että lähistöllä ei ollut saaria, ei luotoja, ei mitään.<br>\nÄksä ja kaksi matorania näkyivät kamppailevan veden varassa takanapäin.<br>\nMatoro otti pari nopeaa vetoa, pyrkien uimaan aallokossa. Hän piti itseään suhteellisen hyvänä uimarina, mutta kova merenkäynti esti kaiken harkitun liikkumisen.<br>\nToa kelasi päässään toimintavaihtoehtoja. Niitä oli tasan kaksi.<br>\n<br>\nTehdä jotakin tai olla tekemättä.<br>\n<br>\nEnsimmäisessä tuntui olevan huomattavasti suuremmat pelastumisen mahdollisuudet.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":749,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-02-28T18:58","content":"<strong>Bioarkistot</strong><br>\n<br>\nKonguboss penkoi Bioarkistojen kirjahyllyä. Hän löysi paksun kirjan, jossa kerrotaan kaikkien mysteeristen ja tuntemattomien olentojen kyvyt, ulkonäko, luonne, elinympäristö, jne. Toa etsi kirjasta pitkään näkemäänsä outoa olentoa. Hän ei löytänyt mainintaakaan kirjasta. Konguboss käveli ulos Arkistoista.<br>\n<br>\n<strong>Jossakin</strong><br>\n<br>\n\"Minä tiedän kuka sinä olet, Konguboss\", Xiantos sanoi, \"I know where you live\"<br>\n<br>\nHän oli ilmestynyt tyhjästä Bioarkistojen suurelle pääsisäänkäynnille.<br>\n<br>\n\"Mikä sinä olet?\"<br>\n\"Saat tietää sen joskus\"<br>\n<br>\nKonguboss yritti napata ruskea takkisesta olennosta, mutta tämä oli liian nopea.<br>\n<br>\n\"Missä Burnik?\" Toa hätääntyi, \"Tämä ei ole hauskaa\"<br>\n<br>\nKonguboss lähti kävelemään pohjoiseen päin. Hän huuteli <em>lemmikiänsä</em>, Burnikia. Hän käveli tiheän metsän läpi katkoen puita kirveellänsä. <br>\n<br>\n<strong>Lavazone, Laavavyöhyke, Laava-alue, Laavakentät...</strong><br>\n<br>\nHän saapui alueelle, joka oli tuhkaa ja laavakievä. Hänen jalkojansa alkoi polttamaan. Ilman Toa lähti juoksemaan eteenpäin. Hänen jalkojansa poltti. Kovasti. Pian hän huomasi talon, mutta juoksi sen ohitse. Toa näki vuoren nousevan lännestä. Sen oli pakko olla Mt. Ämkoo. Vihreä Toa lähti taas juoksemaan sinne päin. Pian hän saapui kuuman lähteen luokse. Hän ei kestänyt kuumutta ja pökertyi.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nHän koputti oveen. <br>\n<br>\n*knock knock* *kop kop* *kop - kop-ko-kop - kop - kop kop*<br>\n<br>\nKukaan ei avannut ovea.\n</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":750,"creator":"Blezer","timestamp":"2011-02-28T23:56","content":"<strong>Lehu-metsä.</strong><br>\n<br>\nBlezer oli ollut harvinaisen epäonnekas. Hän oli pyörinyt ympyrää lehu-metsässä jo useita päiviä ilman, että kukaan olisi törmännyt häneen.<br>\n<br>\nMuakan poikanen ei enään vastustellut toaa vaan seurasi tätä kiltisti.<br>\nAina silloin tällöin se juoksi kauemmas isännästään jolloin Blezer joutui etsimään tätä. Pienoinen piti sitä jonkin sortin leikkinä mutta toaa taas alkoi kyllästyttämään moinen. '' Jos sinä aijot juoksennella ympäriinsä metsää vositko edes hieman hidastaa tahtia? '' Blezer sanoo pikku muakalle joka vain kallistaa päätään ja katsoo uutta isäntäänsä. <br>\n<br>\nBlezer jatkoi matkaansa. Hän käveli ja käveli. Kunnes... Hänen edessään oli polku. Selvä pikkuruinen polku. Blezer oli sanoinkuvaamattoman iloinen nähdessään tuon hiekkaisen pienen reitin joka johtaisi hänet sivistykseen. <br>\n<br>\nToa kutsui uutta lemmikkiään kisuttelemalla. Hän oli huomannut että pienoinen pitää siitä ja etsii äänen luo. Pian muaka tulikin hänen Blezerin luo. '' Tule... Mennään. '' Hän toteaa ja alkaa kävellä polkua. Pentu seurasi isäntäänsä aina silloin tällöin poiketen polulta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":751,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-01T07:51","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nMatoro oli käyttänyt viimeiset elementtivoimansa pienen jäälautan tekemiseen. Nelikko roikkui lautassa kovien aaltojen riepottelemana. Meri vei heitä johonkin suuntaan, mutta heillä ei ollut mitään tietoa sijainnistaan saatika sitten suunnastaan.<br>\n<br>\nJään Toa tähyili jatkuvasti ympärilleen kiikarisilmällä. Hän yritti paikantaa maata, laivan, mitä vain.<br>\n\"Ei mitään\", hän totesi hiljaa muille.<br>\nHän ei ollut aivan varma kuulivatko muut sitä meren ääniltä.<br>\n<br>\nAikaa kului.<br>\n<br>\n\"Hei! Laiva!\", jäävuoren päällä roikkuva Matoro alkoi kiljua. Kolmen muun matkalaisen ilmeet kirkastuivat nopeasti ja he käänsivät katseensa kohti alusta.<br>\nSe oli keskikokoinen, ränsistyneen näköinen rahtilaiva jonka savuopiippu puski mustaa savua taivaalle. Nelikko alkoi huutaa ja huitoa jotta laiva huomaisi heidät.<br>\nÄks ampui käsitykillään ilmaan useasti.<br>\n<br>\n\"Kapteeni, joku hullu ammuskelee jäälautalla\", eräs merimies-matoran totesi katsottuaan kiikareillaan haaksirikkoisia.<br>\n\"Montako niitä on?\", kapteeni kysäisi.<br>\n\"Kaksi toan näköistä. Kaksi matorania. Näyttävät haaksirikkoisilta\", merimies selitti.<br>\n\"Nappaa kyytiin, saavat kuurata kantta. Ja toille on aina käyttöä seudulla jossa on merirosvoja\", kapteeni sanoi. Rahtilaiva muutti kurssinsa kohti jäälauttaa.<br>\n<br>\n\"Mahtavaa! Ne huomasivat meidät!\"<br>\n<br>\nJoukko poimittiin kannelle.<br>\nSitten heidät pisttettiin kuuraamaan kantta.<br>\n<br>\n\"Paremminkin olisi voinut mennä...\", Äks marisi.<br>\n\"Älä aina valita, saimmepahan kyydin\", Matoro vastasi harjaten pitkällä siivousvälineellä puukantta.<br>\n\"Mutta minne?\", Äks jatkoi.<br>\n\"... niin. Voisimme kysäistä kapteenilta minne tämä alus on menossa\", Matoro puheli puoliksi itsekseen. Hänen Itroz-kansionsa oli kieritetty rullaksi vyöhön. Se oli kastunut.<br>\nJään Toa heitti mopin toiselle Klaanilaiselle ja vilkaisi ympärilleen. Hän kiipesi metalliset, kapeat portaat yläkannelle, jossa kapteeni seisoskeli kaidetta vasten.<br>\n\"Saanko kysyä minne olemme matkalla?\", hän kysyi kohteliaalla äänensävyllä violetilta matoranilta.<br>\n\"Kuljetamme sinappilastia Bio-Klaani -nimiseen paikkaan\", painovoiman matoran vastasi.<br>\nMatoro ei ollut uskoa korviaan.<br>\n<br>\nTämä oli maineikkaan Turkanen-sinapin kuljetusalus. <br>\n\"Minä ja Xxonn olemme Bio-Klaanista\", Matoro kertoi nopeasti.<br>\n\"... haluatko kertoa mitä teille oli tapahtunut?\", kapteeni kysyi.<br>\n\"Tuota, se on aika pitkä tarina. Meidän pitää kuitenkin poiketa Destralilla hakemassa yksi ystävämme\", Matoro kertoi.<br>\n<br>\n\"Destral? Se makutapaikka?\", kapteeni kysyi.<br>\n\"Juuri se... onnistuuko se?\", Matoro kysyi. \"Voin antaa sijainnin jos on ongelmia saaren löytämisen kanssa.\"<br>\n\"Eihän kukaan täysjärkinen mene sille saarelle vapaaehtoisesti\", Kapteeni selitti tyrmistyneenä.<br>\n\"No mitä jos ajatte sinne melko lähelle ja minä ja Äks käväisemme siellä rannalla pelastusveneellä?\"<br>\n\"Tuohon voin suostua.\"<br>\n\"Mainiota.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":752,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-03-01T10:53","content":"<strong>Järvilinnoitus</strong><br>\n<br>\n<br>\n<br>\nUmbra ja Glatorianking hiipivät puisten kotarakennelmien lomitse, etsien kuumeisesti aseitaan ja naamioitaan. Glatorianking piteli olkapäällään Qewaa, joka pyöritteli kuumeisesti eturaajojaan ympäriämpäri. Fikou oli selvästi hermostunut uhkaavasta hukkumiskuolemasta. Kaksikko katseli kuinka kaksi vihreää, kaapuihin pukeutunutta Zyglakia liikkui sulavasti veden alla, pidellen käsissään epämääräistä myttyä, josta pilkotti jotain tuttua. Heidän aseensa!<br>\n<br>\nLähellä Gekkoa ja Umbraa oli roskapönttöön tungettuna heidän naamionsa, jotka Qewa löysi etsiessään ruokaa. Fikou toi naamiot kaksikolle kun nämä kuuntelivat Zyglakeita. <br>\n<br>\n\"Uhraamme nämä aseet, jotka tulivat pinnalta, Rhak'elakkille\", toinen Zyglak sanoi, lipoen huuliaan. Hän sai aina kiksejä uhrausseremonioista.<br>\n<br>\n\"Tästä seremoniasta tulee suurenmoinen\", toinen sanoi, hihittäen outoa nauruaan, jolloin veden täytti ilmakuplaparvi, joka tuli Zyglakin pitkästä ja hammasrivien täyttämästä kidasta. <br>\n<br>\nJoukkio kuunteli kotarakennelmien kätköistä, mitä Zyglakit puhelivat. Ympäristön täytti outo ja aavemainen hehku, jota tuli meduusoista, jotka toimivat lamppuina. Tämän jälkeen Zyglakit lähtivät kävelemään kohti suurinta kotaa, kotaa jossa oli jopa iso ja koristellulla lasilla varustettu ikkuna. Ikkunassa oli Rhak'elakk hirviöjumalan symboli, kolmio, jonka kärjissä kolmet kynnet, ja kaikkinäkevä silmä jonka yläpuolella kukan nuppu. <br>\n<br>\nSeuraten kotarakennelmien takana pysytellen kaksikon kulkua suuren kodan syövereihin, kaksikko tai siis kolmikko, koetti pysytellä kultistien vanavedessä. Zyglakien seuraaminen osoittautui hankalaksi, kun nämä liikkuivat niin sulavasti vedessä ja Umbra joutui säätelemään potkuriensa voimaa ja ääntä, ettei kiinnittäisi kenenkään huomiota. <br>\n<br>\nHiipimisoperaatio melkein loppui heti alkuunsa, kun toinen Zyglakeista kääntyi katsomaan taakseen, jolloin Glatorianking työnsi Umbran läheiseen saviruukkuun ja syöksyi itse Qewa sylissään läheisen kodan taakse. Zyglakit jatkoivat matkaansa rupatellen uhrausmenoista ja kuinka jännää se olisikaan, vihkiytyä Rhakk’elakk munkiksi. Tulevassa seremoniassa heidät olisi määrä korottaa oppilaista munkeiksi, olivathan he opiskelleet Rhak’elakkismia jo vuosien ajan.<br>\n<br>\nUmbra ja Glatorianking katselivat kauempaa, kuinka Zyglakit menivät kaavut kasvojensa suojana sisään kotaan, näyttämällä kolmio-amulettia, jonka keskellä oli pyörivät punainen kivi. Kivi teki säteen oveen, jolloin muodostui portaali, jonne kaksikko astui sisään. <br>\n<br>\n”Miten pääsemme tuonne jättikotaan?” Umbra kysyi Glatoriankingiltä. ”Meidät tapettaisiin heti jos astuisimme portaalista sisään Zyglakien vanavedessä”, Umbra jatkoi. Hän mietti kuumeisesti suunnitelmaa muttei saanut mitään järkevää aikaiseksi.<br>\nGlatorianking mietti myös suunnitelmaa, ja huomasi kuinka Qewan tekemään seittiin tarttui kasvinosia ja merilevää, jolloin hämähäkki alkoi muistuttaa elävää pensasta. <br>\n”Keksin juuri suunnitelman”, Glatorianking sanoi, alkaen kerätä Qewan selässä olevaa kariketta ja muuta. Fikou alkoi erittämään enemmän seittiä kaksikon kehoituksesta ja Umbra lähti etsimään lisää vesikasveja.<br>\n*******<br>\n”Tästä tulee hienoin idea ikinä”, Gekko myhäili kun Umbra saapui kasvien kanssa. Umbra oli haravoinut pitkin aluetta ja löytänyt kukkurallisen limaisia vesikasveja, jotka hän antoi Gekolle. <br>\n<br>\nValkoinen soturi laittoi vauhtia tekemisiinsä ja kaatoi tekemänsä seittivesikasviklöntin Umbran päälle. <br>\n<br>\n”Miksi sinä näin teet?” Umbra huusi, mutta Gekko laittoi kätensä Umbran suun eteen. ”Ei huutoa. Selitän sinulle suunnitelman”<br>\n<br>\n”Ensin me huijaamme paria kaapua kantavaa Zyglakia tällä ”puhuvalla kasvihirviöllä”, eli sinulla U”, Gekko aloitti. ”Sitten vangitsemme Zyglakit Qewan verkkoihin ja viemme heidät jonnekin säilöön ja sitten menemme heidän kaavuissaan sisään palvomaan hirviöjumalaa”, Gekko kertoi.<br>\n”Ookkei…” Umbra ihmetteli. Tämä oli niin älyvapaa idea että se voisi toimiakin. Ja oli hyvä että Gekko teki jotain reissun hyväksi. <br>\n<br>\nGlatorianking lisäili kaikenlaisia kasveja Umbran päälle, ja pian Umbra muistutti kävelevää pensas-matoran-hybridiä. Umbran panssarit olivat täynnä vihertäviä kasveja ja muuta mukavaa, simpukankuoria ja näkinkenkiä. Tämän uuden ulkoasun avulla heidän olisi siis saatava aseensa…<br>\n<br>\nGlatorianking nauroi ja tirskui Umbralle kun tämä uusi ulkoasu oli valmis. Fikoukin hyppi Umbran ympärillä, nauraen omalla rahimaisella tavallaan.<br>\n”Lopettakaa jo, Zyglakeja on tulossa”, Umbra kuiskasi ja lähti paikoilleen. Nämä Zyglakit olivat tosiaankin taikauskoisia, tai toivottavasti olivat, Umbra ajatteli, kun Zyglakit lähestyivät pensasmaista röykkiötä.<br>\n<br>\nKaksi harmaisiin kaapuihin pukeutunutta Zyglakia lipui Umbran ohitse kohti jättikotaa. Kun liskot olivat oikealla kohdalla, rupesi Umbra puhumaan.<br>\n<br>\n”Täällä puhuu Jumalanne, Rhak’elakk”, Umbra aloitti möreällä äänellään.Hän piti toista silmäänsä kiinni jolloin syntyi kuva yksisilmäisestä pensaasta. Punainen valo välkehti Umbran silmässä kun huojuva pensasmatoran puhui.<br>\n<br>\nZyglakit kääntyivät katsomaan Umbraa, tai siis kasvihirviötä. Liskot olivat aluksi epävarmoja mutta pensas jatkoi.<br>\n<br>\n”Osoittakaa uskollisuuteni minulle, Rhak’elakkille, ottakaa taskuissanne olevat myrkkykapselit”, pensas mörisi. <br>\n<br>\n”Oi kyllä suuri johtaja, kyllä suuri johtaja”, Zyglakit sanoivat peloissaan ja ottivat taskuistaan myrkkykapselit, jotka heittivät kitoihinsa. Zyglakien suusta alkoi valua vaahtoa ja silmät alkoivat vilkkua villinä päässä ja kaksikko kaatui kuolleina maahan.<br>\n<br>\nUmbra hätääntyi. Mistä karzahnista nuo kapselit olivat oikein tulleet? Jotkut asiat on tosin hyvä jättää mysteereiksi, hän ajatteli.<br>\nGekko heitti Zyglakien raatojen päälle Fikoun verkon, ja kolmikko alkoi viedä Zyglakeja pois. He löysivät nopeasti roskapöntön, jonne tunkivat kultistien ruumiit.<br>\n”Oli ovelaa aiheuttaa noiden tyyppien itsemurha”, Gekko sanoi. ”Mistä sait kapselit?” hän kysyi.<br>\n”Itse asiassa, en minäkään tiedä mistä nuo kapselit ilmestyivät”, Umbra sanoi, heitellen vesikasveja panssaristaan. Tämän jälkeen hän kiskoi päälleen harmaan kaavun. Kaavun reunoihin oli laitettu pienoisia simpukoita, ettei se hulmuaisi vedessä.<br>\nGlatorianking puki myös kaavun päälleen, ja kaivoi taskusta Rhak’elakk symbolilla varustetun medaljongin. Kultasininen kolmio, jonka keskuksessa oli punainen pyörivä kivi. <br>\n”Tästä tulee jännä operaatio”, Gekko sanoi, kun hän katseli symbolia. Se toi hänelle mieleen etäisesti tarinat eräistä matoran-munkeista jotka palvoivat kaikkinäkevää, yksisilmäistä jumalaa.<br>\n”Tule Gekko, meidän tulee kiirehtiä. Haluammehan saada aseemme takaisin, eikö niin?” Umbra huikkasi, lähtien talsimaan kohti jättikotaa.<br>\n<br>\n<br>\nKodalle pääsy ei tuottanut ongelmia, vaikka vastaan tuli useita Zyglakeja jotka kiiruhtivat eri asioille, hakemaan uhreja Rhak’elakkille tai etsimään pyhiä kivitaulutekstejä. Jotkut Zyglakit kantoivat mukanaan urkujen puhdistusvälineitä.<br>\nKävellen rauhallisesti ovelle, Gekko otti kaulallaan olleen riipuksen, ja osoitti sillä seinää. Punainen valonsäde lähti riipuksesta, luoden portin kodan sisätiloihin. Sankarimme hyppäsivät empimättä sisään.<br>\n<br>\nKota oli sisältä huomattavasti suurempi kuin ulkoa näytti. Sen sisällä oli maalattu kupolikatto, joka kertoi Zyglakien tarinaa, merenkulkijoista aina näihin päiviin. Yhdellä seinällä oli suuret kalmankalpeat urut, joiden ääressä vanha silmälaseja käyttävä Zyglak koetti harjoitella päivän seremonioiden kappaleita, vaikka hänen toverinsa olikin puhdistamassa urkujen piippuja. Tuloksena moskaa lensi ylös piipusta suoraan puhdistajan kasvoille.<br>\nTämä kota oli täysin vesitiivis, eikä kosteudesta ollut juuri tietoakaan. Umbra huomasi sen nopeasti kun hänen varahappisäiliönsä happi loppui. <br>\nUmbra katseli mielenkiinnolla, kuinka kymmenet, ellei sata Zyglakia hääri ympäri alttaria. Alttarin keskipiste oli Rhak’elakk-patsas, jonka eri osaset pyörivät hiljaa ja ääneti eri suuntiin. Patsasta koristivat kaksi rubiinia, jotka toimivat patsaan pään silminä, jolloin yksi silmä osoitti aina kultisteja. Patsaan edessä oli uhripaasi, laakea harmaa kivi, jossa oli paljon uurteita ja veriläiskiä. Hirviöjumala oli varmaan todella verenhimoinen, Umbra ajatteli.<br>\n<br>\nAlttarin läheisyydessä oli pääpapin koroke ja hiukan siitä vasemmalle oli tutunoloinen käärö, josta pilkotti Umbran musta miekka ja Gekon kivääri.<br>\n”Aseemme ovat tuolla”, Gekko kuiskasi Umbralle hiljaa. Umbra katsoi ja näki aseet ja nyökkäsi.<br>\n<br>\n”Meidän pitää keksiä tapa päästä alttarille”, Umbra kuiskasi, kun suurten rumpujen pauke alkoi kuulua, jolloin kaikki huppupäiset menivät paikoilleen laajalle lattialle ja alkoivat kumartaa pääpappia, joka käveli verenpunaista mattoa pitkin alttarille, kädessään Matoranin päästä tehty sauva, jossa oli punainen rubiini kaiverrettuna kolmanneksi silmäksi.<br>\nPappi asteli kumarassa asennossa korokkeelle, nostaen luisevat kätensä ilmaan. <br>\n”Zyglakit! Tähdet ovat suotuisassa asennossa. Pian on aika Rhak’elakkin, nousta merestä ja tuoda täysi VALTA Meille!” vanhus huusi, punaisen auran nostaessa hänet ilmaan. Pappi oli joutunut transsiin.<br>\nZyglak soperteli manauksia ja kaikenlaista outoa Zyglakiksi, alttarilla olleiden liekkien lepattaessa. Polvistuneet Zyglakit kuuntelivat heidän hengellisen johtajansa mesoamista alttarilla. <br>\nJoukko munkkikokelaita seisoi rivissä lähellä alttaria. Heidät olisi tarkoitus vihkiä Rhak’elakkin palvelijoiksi loppuiäkseen, tämä olisi heidän seremoniansa. Nuorehkot Zyglakit seurasivat lumoutuneina pääpapin puhetta ja saarnaa, kun tämä osoitti kuuntelijoihin.<br>\n”Joukossamme on vääräuskoisia!” Zyglak kailotti, osoittaen koukkusormellaan väkijoukkoon. Syyttävä sormi osui juuri siihen kohtaan missä Umbra ja Gekko olivat, piilossa, kumartuneina kaavut päällään.<br>\nVäkijoukko alkoi riuhtoa Gekkoa ja Umbraa kohti alttaria, kaksikon koettaessa pitää itsensä piilossa kaapujen alla. Nyrkit viuhuivat kun kaksikko koetti estää väistämätöntä.<br>\nZyglakeja tuli yhä enemmän ja enemmän. Liskomaiset kultistit repivät kaavut kaksikon yltä, ja sitoivat heidät luuköysillä etteivät he pääsisi pakoon.<br>\n”Rhak’elakk haluaa veriuhreja näiden uusien munkkiensa vihkimiseen!” Pääpappi huusi, punaisen rubiinin kimaltaessa hänen päähineessään. <br>\nMuut Rhak’elakkin palvojat lähtivät paikalleen kuulemaan toimitusta ja jättivät vangitut vääräuskoiset ja köytetyt sankarimme odottamaan veriuhriseremoniaa.<br>\n”Tuokaa Matoran minulle”, vanhus sanoi, osoittaen sormellaan kahta kirvestä kantavaa kyöpeliä, jotka olivat erikoistuneet veriuhrien kiduttamiseen ja etsimiseen. Kaksikko tarttui Umbraa käsistä kiinni ja lähti raahaamaan häntä kohti kivipaatea, joka toimi uhrialttarina.<br>\nUmbra katseli kauhuissaan kuinka Zyglakit sohivat Qewaa palavilla soihduillaan, kuinka Pääpappi ylisti hirviöjumalaa tästä veriuhrista ja sai aikaan transsintunteen kuuntelijoissa. Kaiken tämän kauheudenkin jälkeen, Umbra huomasi jotain positiivista tässäkin hetkessä. Hänellä oli nyt naamionsa ja hän olisi lähempänä miekkaansa, jonka avulla hän voisi pelastaa Gekon, joka hieroi polveaan, johon oli lyöty kirveen varrella.<br>\nPääpappi messusi uskolliselle kuulijakunnalleen, kauan kauan… Umbra tiesi että jossain vaiheessa tämäkin tulisi loppumaan ja ei olisi kiva olla ensimmäinen klaanilainen Zyglakien veriuhri. Jotenkin se ei vain ollut järin houkuttelevaa. Mutta mitä muuta hän voisi ajatella? Pakenemiskeinoa? Ehkäpä. Umbra koetti liikuttaa käsiään, jotka oli sidottu paaden reunohin. Hänen jalkansakin olivat sidotut ja hän muistutti nyt aivan Elämän naamion symbolia. <br>\n<br>\nUmbra näki silmäkulmastaan miekkansa, joka oli luisella hyllyllä Gekon aseiden kanssa. Nämäkin aiottiin kuulemma uhrata, sen Umbra oli tajunnut Zyglakin saarnasta. <br>\n<br>\nUmbran mietinnän katkaisi yhtäkkiä pahaenteinen hiljaisuus, jonka aikana soihdut sammuivat. Tämän jälkeen oli pimeää jonkin aikaa, kunnes soihdut syttyivät itsestään ja alkoivat valaista kappelia.<br>\n<br>\nZyglakit olivat kumarassa, päät painuneena maahan. Muut paitsi pääpappi olivat kovassa transsissa ja uskonnollisessa hurmoksessa.<br>\n<br>\nSankarimme näki kauhukseen, kuinka vääntyneet, vanhat ja hauraat liskon kasvot katsoivat häntä punaisilla, tulta ja hulluutta uhkuvilla silmillään, ja kuinka vanhus liikutti Rhak’elakkin symbolilla varustettua miekkaa kohti Umbran sydänkiveä. <br>\n<br>\n”Rhak’elakk zumb aler a’kla”, vanhus sanoi, iskien miekalla kohti Umbraa. <br>\n<br>\nUmbra käytti tahdonvoimansa painovoima-aaltoon, jonka hän ampui sormestaan päin pappia. Miekka uursi jälkeä Umbran panssariin, jättäen kuitenkin elintärkeät elimet vahingoittumattomiksi. Samalla miekan onnistui myös katkaista Umbran vasemman käden köysi, jolloin hänen olisi helpompi paeta.<br>\n<br>\nPappi ei pitänyt siitä kuinka niskoitteleva kiitosuhri hänelle oli tuotu. Hän otti miekkansa maasta, syöksyen voimalla kohti Umbraa.<br>\n<br>\n\"Nyt sinä kuolet!\" raivostunut pappi huusi, sohien miekallaan Umbraa, joka koetti pyristellä pois köysistään. Hän joutui torjumaan miekan iskuja kädellään, jolloin panssaria meni rikki.<br>\n<br>\n\"Minun on pakko saada miekkani\", Umbra ajatteli, riuhtoen itseään vapaaksi. Köydet alkoivat pettää ja Umbra nousi paadelle, potkaisten timantein koristellun miekan papin kädestä. <br>\n<br>\n\"Osat taisivat vaihtua, Zyglak\", Umbra sanoi häijysti, osoittaen miekalla kohti papin rintaa. Umbra piti katseensa tiukasti Zyglakissa, mutta syöksyikin yhtäkkiä luuhyllylle, ottaen Gekon ja hänen oman miekkansa. <br>\n<br>\nRepien raivokkaasti kääreitä aseiden päältä, Umbran onnistui saada Artakhan miekka, oma miekkansa ja Gekon plasmapistoolihökötys revittyä ulos kääreistä. Umbra juoksi aseet käsissään vanhuksen vierestä Gekon ja Qewan luokse, samalla kaataen muutaman soihdun, jotka sytyttivät alttarilla olevat kankaat tuleen.<br>\n<br>\nUmbra sivalsi miekallaan Gekon köysiä, jolloin tämä putosi lattialle. Gekko alkoi heräillä savun hajuun ja Qewa ilmaisi rääkynällään haluavansa myös vapaaksi. Umbra päästi myös Fikoun vapaaksi.<br>\n<br>\nValitettavasti tulipalo sai aikaan myös sen että uskonnollisessa transsissa olleet Zyglak-kultistit alkoivat heräillä ja pääpappi usutti Zyglakeja Umbran ja Gekon kimppuun.<br>\n<br>\nUmbra käytti tätä uutta, kevyttä ja hopeista timantein koristeltua miekkaansa ja omaa mustaa miekkaansa, sivaltaen Zyglakien orgaanista kudosta kappaleiksi, jolloin Umbran panssari värjäytyi Zyglakin verestä. Taistellen urheasti ylivoimaista vihollista vastaan, kolmikon onnistui paeta kohti ulospääsytietä, mutta Gekon onnistui hukata hänen plasmapistoolinsa Zyglakeille. Osa Zyglakeista oli alkanut sammuttaa tulta puhaltamalla siihen, mutta tyhmäkin tietää ettei puhaltaminen sammuta tulipaloa. <br>\n<br>\nMiekat viuhuivat ilmassa kun liskomaisia olentoja kaatui maahan kaksikon käsittelyssä. Umbran oli onnistunut päästä oviaukolle. <br>\n<br>\nKanavoiden painvoimaiskun oveen, Umbra rikkoi sen kappaleiksi, jolloin vettä alkoi syöksyä liekehtivään kappeliin. <br>\n<br>\n\"Tule Gekko, nyt lähdetään pintaan!\" Umbra huusi, ottaen Qewan syliinsä ja käynnisti pukunsa moottorit, jotka alkoivat kuljettaa Umbraa kohti pintaa. Ennen kodan lopullista jättämistä, Umbra kanavoi sormestaan lasersäteen suureen, koristeltuun ja värikkääseen ikkunaan, joka särkyi vedenpaineen voimasta, saaden aikaan tulvan Zyglakien kappeliin.<br>\n<br>\n\"Olet sinä Umbra aikamoinen pahis\", Gekko mutisi kun he uivat kohti pintaa, muutamien Zyglakien uidessa heidän perässään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":753,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-01T11:33","content":"<strong>Jossakinpäin Lehu-metsää</strong><br>\n<br>\n\"... tästä suuttuneena hän heitti Makutojen laivan ympäri ja puhalsi rahkshi-armeijan takaisin mereen! Äijärakk hyppäsi sitten mereen ja ui Destralille, jossa hän taisteli yksin tuhatpäistä makutalaumaa vastaan, voittaen saastaiset viholliset silkalla skakdien sisulla. Äijärakk löylytti makutat niin perusteellisesti että kukaan heistä ei enää uskaltanut tulla Zakazille! Sitten sankari ui takaisin kotisaarelleen jossa hän juhli eri kapakoissa vuosia! Äijärakkin nimi herättää vieläkin pelkoa makutojen keskuudessa! Olkaamme ylpeitä suuresta sankarista! Meissä jokaisessa on pieni pala Äijärakkia sisässämme! Näyttäkää se maailmalle!\", vanhan oloinen skakdi pauhasi leiritulen edessä. <br>\nParinkymmenen skakdisoturin rinki kuunteli hurmoksessa vanhan ja viisaan skakdin kertomuksia Äijärakkin urotöistä aikana ennen aikaa.<br>\n<br>\nAbzumo oli kieltänyt jokin aika sitten tarinat Äijärakkista, koska ne kuulemma pilkkasivat Makutoja. Skakdit kertoilivat silti samoja tarinoita edelleen lukuisissa leireissä ja vartioasemilla ympäri saarta.<br>\n<br>\nGaggulabio oli organisoinut armeijansa uudelleen taannoisen laivaston tuhon jälkeen. Hän oli menettänyt kaksi laivaa mutta saanut kauan himoitsemansa makuta-viruksen.<br>\nSuurin osa skakdeista oli jaettu alakomentajien johtamiin leireihin ja vartioasemiin kaikkialle saarelle. Noin kolmasosa joukoista, eliittiyksiköt, elivät Nazorak-tukikohdassa Skakdijohtajiston kanssa. Labio aikoi muutella makuta-viruksella eliittiskakdeillekkin runsaasti voimia, jolloin näiden tappavuus vain korostuisi.<br>\n<br>\nRlorzedt on ylennetty Skakdien kakkosmieheksi Metorakkin paikalle. Tämä ylimielinen kyborgiskakdi saa miehensä pelkäämään itseään sekä on suhteellisen hyvä soturi. Psykologinen vaikutin on suuri, sillä jotkin sotilaat ovat luonnehtineet Rlorzedtia jonkin verran Irnakkmaiseksi ulkonäöltään. Skakdi näytti tosiaan siltä kuin siinä yhdistyisi skakdien ja Steltin aristokraattien rumat puolet.<br>\n<br>\nGaggulabio on antanut etsintäkuulutuksen Kapteeni Notfunista. Palkkio on 25 000 kappaletta muttereita.<br>\nSkakdijohtaja sanoi itse ettei lepää ennenkuin \"se petollinen roskakapteeni\" on saatu kiinni ja tapettu mahdollisimman piinallisesti.<br>\n<br>\nAmazua sai Gaggulabiolta palkkansa viruksen hankkimisesta ja on nyt vapaana palveluksesta. <br>\n<br>\nTämän kirjoitettuaan kiven skakdin henkilökohtainen elämänkerturi pisti suuren kirjan kiinni ja alkoi nukkua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":754,"creator":"Jake","timestamp":"2011-03-01T12:42","content":"<strong>Merellä Yön Timo 2 on, se on aivan verraton.</strong><br>\n<br>\nNotfun katsoi merelle. Oli rauhallista. Hän oli heittänyt Hunansa mereen, ja vaihtanut takaisin vanhaan maskiinsa. Oli niin rauhaisaa, ja kaikki oli kerrankin hyv- RÄSKS <br>\n<br>\n\"Mikä tämä on?\", Notfun ärisi. Hänen naamaansa oli lentänyt etsintäkuulutus, \"Kapteeni Notfun, elävänä tai kuolleena. Palkkio 25 000 widgettiä. Etsintäkuulutuksen teille tuo Roteleks-yhtiöt...\"<br>\n<br>\nJardirt juoksi kannelle, hän oli kuullut Notfunin ärisevän. <br>\n<br>\n\"Mikä tuo on, Notfun?\", Kysyi perämies.<br>\n<br>\n\"Tuo on hyvä kysymys. Itseasiassa minusta on tehty etsintäkuulutus\", Notfun vastasi ja käveli hyttiinsä huutaen samalla: \"Jardirt, mene ruoriin. Kohti tuota saarta, sinne olen kätkenyt yhden kultaisista maskeista, jotka ryöstin eräällä reissullani kerran jossain joskus.\"<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Pääsevätkö merirosvot saarelle? Miten Notfun alunperin sai vihreän kemikaalin käsiinsä? Onko rommi loppu? Kaikki tämä ja paljon muuta selviää Jaken seuraavassa ropepostissa. Muista lukea!</strong><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":755,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-03-01T17:14","content":"<strong>Luola</strong><br>\n<br>\n\"Kongu, kävi tuuri, että pelastin sinut\", Xiantoksen ääni kuului.<br>\n\"Mitä?\" Konguboss kyseli hermostuneena \"Missä minä olen?\"<br>\n\"Älä pelkää\", jostakin kuului tohtorin ääni, \"emme tee sinulle mitään pahaa\"<br>\n\"Miten voisin luottaa teihin?\" Konguboss hermostui enemmän \"Yrititte tappaa Chocon!\"<br>\n<br>\nYhtäkkiä oli hiljaista. Toa nousi pehmeältä sängyltä. Hän lähti kävelemään kohti luolan uloskäyntiä, josta hän huomasi puisen talon. Hän käveli sen luokse ja löysi sieltä asekynnet ja repun. Konguboss ryösti molemmat ja häipyi paikalta rappusia alas, jotka olivat talon vieressä. <br>\n<br>\n<strong>Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\nIlman Toa saapui Lehu-metsään. Puiden välistä kuului surinaa, jokin tuli häntä kohti. Agressiivinen Nazorak hyökkäsi Kongua kohti.<br>\n<br>\n\"Ajattele nopeasti\"<br>\n<br>\nXiantos lävisti katanalla Nazorakin kahtia. Kongu oli nähnyt aivan samanlaisen katanan Lewalla.<br>\n<br>\n\"Mistä sait tuon?\"<br>\n\"Sinun ei pitäisi olla täällä\", Xiantos neuvoi, \"Lähde niin saat vielä elää. Niitä tulee muutenkin kohta lisää. Juokse.\"<br>\n\"Miksi autat minua?\" Konguboss kysyi, mutta Xiantos oli jo ehtinyt häipyä, \"Nopea kaveri\"<br>\n<br>\nToa tunsi reitin. Ei niin tiheähkö polku ja johtaa Bio-Klaaniin. Hän lähti kävelemään sinne päin. Joka kerta hänelle muistuu se, kun Werekk hyökkäsi pieneen Matoran-kylään puiden latvoissa. Hän saapui taas Klaanin portille.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":756,"creator":"BD","timestamp":"2011-03-01T20:26","content":"<strong>Järvi</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/JQSJighMWNA?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/JQSJighMWNA?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKoko homma tuntui kuin kilpajuoksulta aikaa vastaan. Jos he nyt pysähtyisivät zyglakit repisivät heidät kappaleiksi armotta.<br>\n<br>\nGK oli jäämässä jälkeen koska hänen jalkavoimansa ei riittänyt nopeaan liikkumiseen, koko haarniska oli niin raskas, hän yritti parhaansa mukaan estää Zyglakien etenemisen Umbran ja Fikoun kadotessa ylöspäin. Saatuaan Fikounsa pinnalle Umbra saapui takaisin syvyyksiin auttamaan ahdistetun Gekon Zyglakien keskeltä, painovoimavoimiensa avulla. Juuri ja juuri kaksikko selviytyi pinnalle, nyt Toa pääsisi voitolle.<br>\n<br>\nQuewa läsähti uupuneena rannalle ja lähti kipittämään piiloon.<br>\nGlatorianking otti miekkansa tyytyväisenä esiin ja alkoi halkoa Zyglakien sumaa yhdessä Umbran kanssa kohti järveä. Zyglakien perääntyessä yksi näistä sivalsi Gekon haarniskan putken auki. Ilma lähti ulos kehosta ja veteen joutuminen tietäisi lähes välitöntä kuolemaa.<br>\n<br>\n\"Umbra, kokeiles tällä.\", Gekko sanoi noustessaan ja heitti Miekkansa Zyglakin ruhoon, jonka parkaisun jälkeen Umbra otti, miekan, käyttäen voimiaan hän heitti miekat eteenpäin kuin ne putoaisivat ja sitten takaisin käsiinsä muutama Zyglak oli päätä lyhyempi.<br>\n<br>\nSitten he huomasivat erään seikan, Zyglakeja nousi vain lisää järvestä, jatkuvalla syötöllä.<br>\n<br>\n\"Näetkö tuon rakennuksen\", Umbra osoitti rakennusta kukkulallla, \"Voisimme päästä sinne pakoon.\", Ei hullumpi idea, pakkohan tässä on jotain tehdä.<br>\n<br>\nKaksikko kiipeesi ylös ja näki oven, se oli lukossa.<br>\n<br>\n\"Mennäänkö katon kautta?\", GK ehdotti. Kaksikon kiivetessä Fikou ryömi ulos kolostaan ja koitti hidastaa Zyglakeja seitillään, mutta nämä puskevat siitä läpi raivolla. Kaksikon ja Quewan auttaessa seitillän nämä pääsivät nopeasti katolle. Rappautunut Nazorakien logo näkyi seinällä, ja Zyglakien kiivetessä pitkin seittiä, Quewa katkaisi sen. Silloin yksi Zyglak ilmestyi kuin tyhjästä ja kolmikko räsähti katon läpi, Zyglakin litistyessä toan ja Matoranin painon alle.<br>\n<br>\nKaksikko lysähti keskelle sokkelomaista keskusta, sähköpaneeleja ja ties mitä oli heidän tiellään. Sitten koko laitoksen läpi kaikui:<br>\n<br>\n<strong><em>He ovat täällä...</em> </strong><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":757,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-02T08:08","content":"<strong>Sinappilaiva, meri</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/iXBYTh0NVik?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/iXBYTh0NVik?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMeren aaltoilu kuului puisen seinämän läpi Matoron huoneeseen. Hän istui pöydän ääressä ruuman huoneessa, Itrozin kansio pöydällä.<br>\nÖljylamppu loi aavemaista valoa huoneeseen.<br>\n<br>\n<em>Nyt tämä kansio pitäisi tutkia perin pohjin...</em>, Matoro ajatteli.<br>\nEnsimmäisissä lehtiöissä makutojen historiasta ei löytynyt mitään Itrozista. Yleistietoa makutoista.<br>\n<br>\nItrozin omakuva hämmensi Matoroa. Makutalla ei ollut päässään kanohi Cencordia, joka kuitenkin oli tämän paikalla Epäonnistuineden Makutojen Seinällä. Sensijaan naamiona toimi jokin Matatun näköinen naamio (EN puhu Matatusta, vaan siitä Nujun naamiosta).<br>\nItse makuta näytti siltä miltä suurin osa heitä; tummanpuhuva hahmo, lepakonsiivet ja punaiset silmät.<br>\n<br>\nSeuraavat rahipiirrokset Matoro vain selasi läpi. Paljon erilaisia raheja. Itroz oli ilmeisesti keskittynyt älykkäisiin raheihin. Erikoistunut mieleen.<br>\nToa nappasi käsiinsä Nimdan nimellä kulkevan alakansion. Hän nosti sen varovaisesti suuremman kansion välistä ja avasi sen.<br>\nKuvia Nimdasta.<br>\n<em>Tämä sivu näyttää ikivanhalta. Paperi on erilaista mitä muu kansio ja tekstistä ei saa selvää</em>, Matoro ajatteli tunnustellessaan hapertunutta, hieman ruskeahtavaa paperia.<br>\n<em>Tekstin tulkkaus vaatisi kanohi Rauta</em><br>\n<br>\n\"Tutkimus myyttisistä artekrafteista\", Matoro luki otsikon.<br>\nHän selasi monisivuista esseetä erilaisista \"myyttisistä artekrafteista\".<br>\nNimda, Makoki-kivet, Vahi, Ignika, Avohkii, Artakhan sauva, Avainkivet... Ne ovat kaikki täällä.<br>\nItroz vaikutti myös innokkaalta arkeologilta.<br>\n<br>\nMatoro luki ajatuksella koko esitelmän läpi. Se ei juurikaan kartuttanut hänen tietojaan Nimdasta, mutta avasi uutta tietoa muutamasta muusta asiasta.<br>\n<em>Lähdeluettelo. Tämäpä kiintoisaa</em>, Matoro ajatteli ja oli jo valmis kääntämään seuraavan sivun, kunnes jokin hänen päässään käski lukea lähteet.<br>\n<br>\n<em>Makutojen arkistot #74, Destral<br>\nMakutojen arkistot #87, Destral<br>\nMakutojen arkistot #91, Destral<br>\nSuuret Arkistot #764, Onu-Metru<br>\nSuuret Arkistot #954, Onu-Metru<br>\nHenkilökohtaiset arkistot, Rozum</em><br>\n<br>\n\"Rozum? Mikä paikka se on?\", Matoro mietti väkisin. Hän oli tainnut löytää laboratoriosaaren nimen.<br>\nEnää olisi yksi ongelma.<br>\nMissä se on.<br>\n<br>\nMatoro kirjoitti nimen erilliselle paperille ja jatkoi kansion selaamista.<br>\nSeuraava paperinippu oli otsikoitu \"Projekti Nimda\".<br>\n<br>\n<em>Projektinimike: Nimda I<br>\nTavoite: luoda täydellinen ase, hyödyntää mielenvoimia<br>\nStatus: ase ei tarpeeksi suuritehoinen<br>\n<br>\nProjektinimike: Nimda II<br>\nTavoite: luoda täydellinen ase, hyödyntää mielenvoimia<br>\nStatus: räjähti käytössä<br>\n<br>\nProjektinimike: Nimda III<br>\nTavoite: luoda täydellinen ase, toimii yksin mielenvoimilla<br>\nStatus: keskeneräinen<br>\n</em><br>\n<br>\nMatoro mietti. Onko Itroz Nimdan luoja? Vai onko koko projekti Nimda nimenomaan kanohi Cencordin luominen? Jos projekti Nimdan piti luoda Mielen Naamio, sen pitäisi olla jäänyt keskeneräiseksi näiden tietojen mukaan.<br>\nMatoro ei ollut enää lainkaan varma mistään Itroziin liittyvästä.<br>\nHän käänsi sivua. <br>\n<br>\nHänen silmiensä eteen tuli puolikas sivu, jonka puolitettu kohta oli palanut. <br>\nYläosassa näkyi kuvia Nimdan siruista, jostakin sauvasta, erikokoisista kiteistä, kanoka-kiekoista... Oliko tässä ollut jonkinlainen resepti?<br>\nMiksi siitä puuttui puolet, sitä Matoro mietti eniten.<br>\n<br>\nTämän jälkeen tuli sivu, jossa luki vain \"Projekti epäonnistunut\".<br>\nItroz ei siis saanut koskaan projektiaan valmiiksi?<br>\nEli voisiko projekti ollakaan kanohi Cencord? Lisäksi näytti siltä että Nimda olisi ollut projektin esikuva, ei tuote.<br>\nItroz yritti siis jäljitellä Nimdan voimaa.<br>\nKoko muistiinpanoissa ei oltu mainittu, tai edes näytetty, kanohi Cencordia. Silti naamiossa luki \"Makuta Itroz: Projekti Nimda\".<br>\n<br>\nMatoro selvensi ajatuksensa ja heitti alakansion pöydälle.<br>\nHän jaktoi tutkimustyötään.<br>\nSeuraavaksi tuli pitkä teksti otsikolla \"Henkilökuva\". Matoro luki sen, ja sai käsityksen siitä että kyseinen makuta olisi ollut sulkeutunut mielispesialisti, jota muut makutat lähinnä pilkkasivat. Hän ei pitänyt seurasta ja tekikin suurimman osan kokeistaan omalla tukikohtasaarellaan.<br>\nToa vilkaisi lappua. Tukikohtasaari oli mitä luultavimmin se \"Rozum\".<br>\n<br>\nViimeinen sivu kansiosta on omistettu tekstille, joka kertoo että Itroz teloitettiin tärkeässä projektissa epäonnistumisessa. Matoro katsoi päiväystä.<br>\nSe osui kohdakkain Metru Nuin Makutan Vallankaappauksen kanssa.<br>\nOlisiko Itroz ollut Miserixin kannattaja ja kuollut siksi?<br>\nEhkä.<br>\n<br>\nMatoron päässä oli nyt paljon enemmän kysymyksiä kuin ennen kansion avaamista. Hän pakkasi kansion kunnolla ja lähti huoneesta, jättäen vain öljylampun liekin hohkaamaan yksinäistä valoaan.<br>\n<br>\n\"Hei! Onko karttaa?\", Matoro huusi kauempaa. Äksä ja useita matoraneja istuskeli laivan yläkannella, myös kapteenimatoran.<br>\n<br>\nYksi matoraneista hyppäsi ylös penkiltä ja lähti Toan luo.<br>\n\"Näytän navigointihuoneen\", ga-matoran sanoi ja lähti melkein juoksemaan kohti yhtä ovea.<br>\n<br>\nPian Matoro ja tämä sininen matoran saapuivat suureen huoneeseen, joka oli täynnä karttoja sekä navigointivälineitä. Olipa huoneen keskellä suuri kompassikin.<br>\n<br>\n\"Tunnetko paikkaa nimeltä Rozum?\", Matoro kysyi muina miehinä tutkiessaan suurta karttaa.<br>\nMatoran oli hetken hiljaa.<br>\n\"S-se tarujen Rozum vai?\", matoran kysyi hämmentyneenä.<br>\n\"Mitä?\"<br>\n\"Etkö tunne legendaa Rozumin kuolonsaaresta?\"<br>\n\"... en ole perehtynyt teidän merilegendoihin, mutta kerro\"<br>\n\"Rozum on saari Pohjoisen Mantereen edustalla. Saaren ympärillä on suuri määrä karikoita ja sitä ympäröivää merta vartioi merikäärme joka voi upottaa laivoja syöksymällä niiden läpi! Sinne ei ole yksikään laiva päässyt, ikinä. Saari on täysin tavoittamattomissa!\", Matoran pauhasi.<br>\nMatoron ilme ei ollut vakuuttunut.<br>\n\"Kai sieltä löytyy myös hirviömustekala ja tulivuori?\", Jään Toa kysyi ivallisesti.<br>\n\"Olin juuri pääsemässä vaiheeseen, jossa massiivinen msutekala vetää laivat pohjattomiin syvyyksiin, ja vaikka saaren pinnalle pääsisikin, laavavirrat tuhoavat kaiken tieltään ja tulisade murskaa rantautujat!\"<br>\n<br>\nHetken hiljaisuus.<br>\n\"Jaha, ei kuulosta pahalta. Olen ollut pahemmissakin paikoissa\", Matoro totesi nopeasti. Hänestä näki että hän ei ollut uskonut sanaakaan.<br>\n\"En kaipaa esitelmää saaren luonnontieteestä. Haluan sen koordinaatit\", hän jatkoi.<br>\nMatoran näytti Pohjoisen Mantereen lähivesien kartan vastahakoisesti. Siellä oli ympäröity punaisella koko pelätty alue.<br>\n\"Tuo saari tuossa on Rozum\", Matoran osoitti sinisellä sormellaan karttaa \"Mutta et saa ketään merenkävijää tulemaan mukaasi. Kukaan ei ole niin hullu\"<br>\nMatoron piti kysyä jotakin ivallista hulluudesta mutta katsoi asiallisemmaksi ottaa kartan ja nousta kannelle.<br>\n<br>\n\"Äks, löysin laboratoriosaaren sijainnin\", Matoro huudahti iloissaan. Toinen Klaanilainen tuli Matoron luo ja katsoi karttaa.<br>\n\"Hienoa. Saavumme Destralille parissa tunnissa, sitten voimme jatkaa tuonne\"<br>\n\"Näillä on jotain ihme legendoja tuosta paikasta. Kukaan matoran ei kuulemma uskalla purjehtia saarelle. Rehellisesti sanottuna, minä en usko pätkääkään huhupuheista\", Matoro kertoi.<br>\n\"En väitä että uskoisin jokaisen legendan\", Äks aloitti. \"Mutta aika usein niillä on jotakin todellisuuspohjaa\"<br>\n\"Mitään todellisuuspohjaa. Kun tulemme Klaaniin, hankitaan joku tarpeeksi hullu laivuri viemään meidät sinne. Voimme tarvittaessa vaikka lentää jos pelottaa\", Matoro kertoi itsevarmana.<br>\n<br>\nSamaan aikaan joku hykerteli Matoron pään sisässä.<br>\n<br>\n[spoil]Se kuka keksii mistä nimi \"Rozum\" tulee, saa keksin.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":758,"creator":"Jake","timestamp":"2011-03-02T09:21","content":"<strong>SUUREN YLIMURSUTTAJAN SALI, MAANALAINEN MURSUKOHTA</strong><br>\n<br>\n\"Jake, mies joka saavuit taivaista, viemme sinut nyt SUUREN YLIMURSUTTAJAN puheille. Hän lyö sinut taistelumursuksi\", Mursu sanoi, ja vei Jaken SUUREN YLIMURSUTTAJAN puheille.<br>\n<br>\n<strong>Eräs saari Destralin vieressä</strong><br>\n<br>\n<em>Yön Timo II</em> oli rantautunut. Notfun, ja miehistö poistuivat laivasta. Kapteenillamme oli ennen aarteenetsintää kuitenkin muuta tekemistä. Hänen piti tehdä kyltti, jossa luki, että laivaa ei saa polttaa, varastaa, siinä ei saa pitää juhlia, tai sillä ei saa lyödä manaatteja, tapiireja, tai mursuja.<br>\n<br>\n\"Noin. Se on valmis. Jardirt, huolehdi näistä merirosvoista. Menen hakemaan aarteeni\", Notfun komensi, ja käveli luolaan lapionsa kanssa.<br>\n<br>\n<strong>Luola</strong><br>\n<br>\nNotfun kaivoi maata, maassa oli ollut äsken rasti. Lopulta Notfunin lapio osui arkkuun, ja hän nosti sen. Notfunilla oli avain. Hän avasi arkun, ja sieltä paljastui kultainen Pakari. Notfun heitti edellisen maskinsa pois, laittoi sen arkkuun, ja pisti Pakarin kasvoilleen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":759,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-02T09:41","content":"<strong>Gaggulabion työhuone</strong><br>\n<br>\n\"Amazua, hoidit tehtäväsi mainiosti. Haluat varmasti jäädä leipiini? Noin upeita sotureita näkee harvoin\", Gaggulabio pauhasi työpöytänsä takaa mustalle mystiselle hahmolle.<br>\nAmazua kuunteli ilmeenkään värähtämättä. Hän otti Gaggulabion pöydältä säkin rahaa, palkkionsa.<br>\n\"Lähden nyt\", hän sanoi hiljaa, ilmeettömänä.<br>\nMusta hahmo nousi ja kääntyi ovelle.<br>\n<br>\nKolme pitkää, lihaksikasta skakdia syöksyivät oven eteen aseet tanassa. <br>\nToiset vartijaskakdit piirittivät Amazuan ja osoittivat aseillaan palkkasoturia.<br>\n<br>\nGaggulabio hymyili. Hän nosti jalkansa pöydälleen, nojasi taaksepäin ja venytteli käsiään.<br>\n\"Kuulehan, Amazua\", hän aloitti.<br>\n\"Asia on niin, että kun tarjoan sinulle töitä, niistä ei kieltäydytä\"<br>\n<br>\n\"Nyt. Sinä joko jäät vakituisesti töihin minulle tai päädyt Zakazlaisen teräkasvin ruoaksi. Saat päättää itse\", Gaggulabio puheli. Hän oli ennen rakastanut kiristystä ja sitä, kuinka hän näki uhrinsa toivottomana. Nyt sana \"kiristys\" toi hänelle mieleen vain yhden asian.<br>\n<br>\nNotfunin, sen rommia täyteen pumpatun matoranin omahyväisen ilmeen.<br>\n<br>\nAmazua laskemoi päässään vaihtoehtojaan. Hyvällä tuurilla hän kykenisi selättämään vartijat ja pakenemaan huoneesta, mutta hän oli syvällä Nazorakien tukikohdan uumenissa.<br>\nGaggulabio hälyttäisi varmasti nazorakitkin vangitsemaan hänet. Olisi liian riskialtista paeta.<br>\n<br>\n\"Palkka juoksee taatusti, aivan kuten ennenkin\", Labio taivutteli. Hän tosiaan halusi tämän erinomaisen soturin joukkoihinsa.<br>\n<br>\nAmazua mietti. Hän tajusi että hänellä ei ole juurikaan vaihtoehtoja.<br>\n<br>\n\"Otan työn\", hän sanoi päättävisesti.<br>\n<br>\nGaggulabio hymyili. Hän sai taas kerran tahtonsa läpi.<br>\n\"Teit viisaan päätöksen, Amazua\", skakdi hymyili. \"Haluatko kuulla tehtäväsi nyt heti?\"<br>\n<br>\nAmazua nyökkäsi. Tällä välin vartijaskakdit olivat jo siirtyneet takaisin huoneen kulmille.<br>\n<br>\n\"Klaani etsii jotakin 'Nimdaa', kuten myös Abzumo, Metsästäjät ja varmasti moni muukin. Emme tiedä mikä se on, mutta tiedämme että se on äärimmäisen arvokas\", Gaggulabio kertoi, painottaen viimeisiä sanoja.<br>\n\"Maksan ruhtinaallisesti jos toimitat tämän Nimdan minulle\"<br>\n<br>\n\"Paljonko?\"<br>\n<br>\n\"En sanoisi tarkkoja summia, mutta sanon, että Notfunista luvattu palkkio on pikkurahoja siihen verrattuna.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":760,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-03-03T16:13","content":"<strong>Xiantoksen talo ja tunneli</strong><br>\n<br>\nNiitä tuli vain, ja lisää. Xiantos oli uupunut Nazorakien hyökkäykselle. Hän ihmetteli miksi ne hyökkäsivät hänen kauniille puiselle talolle. Nazorakeja oli enää jäljellä 13. Xiantos otti pienen pistoolin taskustansa ja alkoi ampua katana toisessa kädessä. Hän tajusi, että ei jaksaisi pidellä niitä kauaan, joten hän perääntyi taloonsa. Hän etsi kynsiä repustansa. Reppu oli kadonnut.<br>\n<br>\n\"Kongu...\"<br>\n<br>\nXiantos heitti katanan nurkkaan ja, kun Nazorakit mursivat oven hän alkoi ampua talossa olevalla konekiväärillä.<br>\n<br>\n\"HEHEHEHE!\"<br>\n<br>\nZamorkuulat lentelelivät ympäriinsä. Nazorakeilla oli samanlaiset konekiväärit. Xiantos juoksi rappusia alas luoliin, johon neljä Nazorakia seurasivat häntä. Ne olivat ainoat selviytyjät siitä joukosta. Kaikilla oli konekiväärit. Nyt oli torakoiden vuoro tulittaa. Xiantos lähti juoksemaan eteenpäin, syvemmälle tunnelia. Tohtori käveli ulos tunnelissa olevasta huoneesta.<br>\n<br>\n\"Mitä tää...\", kuului tohtorin viimeiset sanat.<br>\n\"EII!\"<br>\n<br>\nTohtori makasi maassa kuolleena. Xiantos otti vihaisena pistoolinsa esille ja alkoi ampua. Pian kaikki neljä Nazorakia oli maassa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":761,"creator":"Blezer","timestamp":"2011-03-03T16:49","content":"<strong>Lehu-metsän raja. Joki.</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/CWKPj0CFN6U" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/CWKPj0CFN6U</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHopeinen toa oli uupunut. Hänen perässään pyöri energinen muakan poikanen. Sillä vain riitti energiaa. Blezer huokaa. '' Kuules pikkuinen... Minä en jaksa tätä enään kauaa... '' Toan sanat kuulostivat erittäin raskailta kuin kivet.<br>\n<br>\nJoki pauhasi aivan polun vieressä. Sen virta ei ollut suuri, mutta jonkinmatkan päästä se yltyi. <br>\n<br>\nBlezer pysähtyi katsomaan tuota virtaavaa vesivanaa. '' Joki virtaa aina mereen taikka järveen... '' hän sanoo pennulle joka juoksee ympäriinsä mistään välittämättä.<br>\n<br>\n<strong>Jonkin matkaa rannikkoa kohti</strong><br>\n<br>\nPolku oli muuttunut suhteelisen leveäksi tieksi. Se oli hyvässä kunnossa.<br>\nPian toan edessä oli risteys. Risteyksessä oli tienviitta. Tuossa kyseisessä viitassa luki erittäin hienolla käsialalla kaiverretut sanat. Kultainen Kievari.<br>\n<br>\n'' Kultainen Kievari... Vihdoinkin sivitsystä '' Blezer toteaa pennulle joka edelleen ravaa ympäriinsä.<br>\n<br>\nToa alkaa kävellä tienviitan osoittamaan suuntaan. Aivan silkka ajatuskin levosta ja ruoasta sai hänet iloiseksi. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/SOgD0OgFEzA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/SOgD0OgFEzA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTien varressa oli lamppuja. Toisaalta mikään niistä ei palanut. ympäröivät puut kävivät tiheämmiksi jälleen ja joen solina jäi taakse. <br>\n<br>\nTien päässä alkoi häämöttää rakennus. Se ei ollut hääppöinen. Puusta tehty pieni koppero jonka ikkunoista ei paistanut valo. Se näytti autiolta. Suorastaan karmaisevan autiolta. Eikä tuossa rakennuksessa ollut mitään houkuttelevaa, mutta Blezer ei ollut saanut lepoa niin pitkään aikaan, että karhunluolakin olisi näyttänyt huokuttelevalta nukkumapaikalta.<br>\n<br>\nEi kulunut kauaakaan kun toa ja pentu olivat ehtineet talon ovelle.<br>\nBlezer koputti oveen. Tuulenpuuska vetäsi oven auki. Toa katsois sisälle. Kievari näytti paljon isommalta siältä kuin se oli ulkopuolelta.<br>\n<br>\nToinen tuulenpuuska tulee sisältäpäin. Se oli aivan kuin kuiskaus, mutta siitä ei ottanut selvää. Joko se oli jotain omituista kieltä. Tai sitten se oli vain tuulahdus.<br>\n<br>\nYhtäkkiä sisältä kuuluu rapinaa. Blezer kaatuu selälleen kun jokin tempaisee häneltä jalat alta. Muakan poikanen oli juossut hänen jalkojensa välistä kaataen hänet selälteen.<br>\n<br>\n'' Odota! Älä mene! '' Blezer huokaa '' Toivottavasti se ei sotke paikkoja.<br>\n<br>\nLattia narahtaa kun Blezer astuu sisälle ovesta. Hän katsoi ympärilleen. Siällä ei ollut ketään. Takassa kyti pieni hiilos joka valaisi vain hieman. <br>\nJostain syystä ikkunoista ei tullut sisälle valoa.<br>\n<br>\nJälleen kerran talossa kulkee tuulenpuuska. Ovi pamahtaa kiinni Blezerin takana.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":762,"creator":"Jake","timestamp":"2011-03-04T11:15","content":"<strong>Bioklaanin päärakennus, huone 982</strong><br>\n<br>\nEräs Matoran nimeltä Keja istui kirjoituspöytänsä edessä. Hän luki lempikirjaansa, <em>Miten kasvatat pinkit mursusi</em>. Ilta oli ollut rauhallinen. Yhtäkkiä puhelin soi.<br>\n<br>\n\"Hei. Haluatko tulla huomenna meille?\", puhelimesta kuului ääni.<br>\n<br>\n\"Kyllähän min-\", Keja vastasi, mutta keskeytti. Koko huone oli pimennyt ja puhelu katkennut. Matoran katsoi huoneen perälle. Siellä ei näkynyt mitään.<br>\n<br>\nKeja sulki silmänsä hetkeksi, ja avasi ne. Huoneen perälle oli ilmestynyt kultainen hau. <br>\n<br>\n\"Kuka sinä olet? Mitä teet täällä?\", Matoran kysyi.<br>\n<br>\nOlento ei vastannut. <br>\n<br>\n\"Kerro het-\", Kejan puhe keskeytyi, kun huoneen perältä syöksyi kaksi mustaa tervamaista piikkiä. Ne tulivat siitä, missä olennon käsien kuuluisi olla. Ne syöksyivät salamannopeasti Kejan suuhun, ja tulivat tämän silmistä ulos pirstoten tämän maskin. Sitten ne syöksyivät takaisin olennon sisälle. Matoranin kasvot olivat tuohutuneet, ja ne vuosivat verta. Sitten samat tervamaiset piikit syöksyivät takaisin, ja lävistivät tämän mahan.<br>\n<br>\n\"Voit kutsua minua kuolemaksi\", hahmo sanoi kylmästi, ja kultainen hau huoneen perältä oli kadonnut. Samoin olento.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":763,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-03-04T15:46","content":"<strong>Zakaz, puoliaro</strong><br>\n<br>\n\"Pystyt nopeampaan, senkin ruma karvakasa!\"<br>\n\"Manu.\"<br>\n\"Olen nähnyt sinun kaltaisesi <em>pyörivän unissaan</em> nopeammin!\"<br>\n\"Manu.\"<br>\n\"Miksi tällä yhdentekevällä lattiamatolla ei ole kaasupoljinta? Minkälainen makuta luo rahin, jossa ei ole-\"<br>\n\"<em>Manu</em>\", Guartsu keskeytti. \"Se voisi varmaan hengittää paremmin, jos pitäisit noita valjaita oikein.\"<br>\n\"Vaiti.\"<br>\n<br>\nSade oli ohi.<br>\nTiikerimäiset ratsut jatkoivat epätasaista matkaansa. Kaikista paikoista märät matkalaiset kuivattelivat itseään paahtavassa auringonpaisteessa. Välillä Guardian ja Warrek heiluttelivat harjojaan ravistaakseen pois viimeisetkin vedet. Omalla muakallaan ratsastava Makuta Nui otti inhoten etäisyyttä vettä ympäriinsä sinkoavaan skakdikaksikkoon aina kun se tapahtui.<br>\n<br>\n\"...onko teidän aivan pakko.\"<br>\nGuardian nyökkäsi hymyillen omahyväisesti. Vastaukseksi Manu vetäytyi syvemmälle kaapuunsa. Makuta piti mykkäkoulua joitakin minuutteja, mutta sitten se kysyi jotain:<br>\n\"Seuraako joku meitä?\"<br>\n<br>\nGuardian kääntyi ympäri ja ojensi muakan valjaat Warrekille. Hän sulki oikean silmänsä ja näytti äärimmäisen keskittyneeltä. Mekaaninen vasen silmä kohdistui, tarkensi ja vaihtoi väriään siristen kuin heinäsirkka. Kaiken läpäisevällä katseellaan Guardian tutki ympäristöä jonkin aikaa ennen kuin silmävalon väri vaihtui lopulta tutun punaiseksi.<br>\nGuardian kääntyi kohti Manua ja kohautti olkapäitään. \"Jaa-a.\"<br>\nManu tuhahti vääntäen hupun sisältä hehkuvan punasilmäisen katseensa merkilliseen kurtistukseen. \"Miten niin 'jaa-a'?\"<br>\n\"En nähnyt ketään\", Guardian vastasi, \"mutta lämpöskanneri nappasi jotain punertavia läikkiä.\"<br>\nManu heilautti valjaita vauhdikkaasti kehottaakseen muakansa nostamaan vauhtia. \"Ehkä ne olivat aavikkoraheja.\"<br>\n\"Toivotaan\", Guartsu sanoi vilkuillen vesihöyryntäyteistä märkähiekkaista aromaisemaa. Alueen harva kasvillisuus näytti menestyvän paremmin kuin aikoihin.<br>\nJoskus harvoin luontoäiti palkitsi jopa aavikkoa.<br>\n<br>\nMatka kiihtyi pääasiassa sen takia, että nyt ratsun valjaista kiinni pitävä ja krapulastaan epäinhimillisellä nopeudella toipunut Warrek innostui kisailemaan Manun kanssa muaka-ratsastuksen mestaruudesta. Guardian katui välittömästi, että oli antanut valjaat Warrekille. Hän piti kuitenkin erittäin hienona sitä, että Warrek ja Manu tulivat toimeen keskenään.<br>\nPian kahden muakan selässä istuvat kolme ratsastajaa näkivät horisontissa pilkottavan kalastuskaupungin. Takaisin muakan valjaihin siirtynyt Guartsu kuitenkin viittoi ratsastajia aivan toiseen suuntaan, mikä sai useita kysymyksiä heräämään Manun päässä.<br>\n\"Hei\", makuta ärähti, \"veneitä saa aivan toisesta suunnasta.\"<br>\n\"Tiedän.\"<br>\n\"Ja emme ole menossa sinne.\"<br>\n\"Jep.\"<br>\n\"Mitä olet vailla?\"<br>\n<br>\nSekunnin päästä Guardianilla oli käsissään jotain mustaa ja etäisesti kiväärin muotoista. Warrek ja Makuta Nui eivät olleet täysin varmoja, missä Guardian oli säilyttänyt entistä kivääriä.<br>\nSininen skakdi heitti kiväärin Manua kohti rennosti. Makuta piti eripariset Nazorak-kätensä tiukasti valjaissa, mutta sen kaavun alla olevasta rintakehästä syöksähti tummanpuhuva, aavemainen kolmas käsi, joka tarttui kivääriin tiukasti. Manu tuijotti tummaksi palanutta ja keskeltä epätoivoisesti kiinni hitsattua tuliasetta hetken.<br>\n\"Vau,\" Makuta sanoi lievästi sarkastinen sävy äänessään. \"Mikset vain suoraan hanki uutta?\" Tämän sanottuaan Makuta heitti kiväärin takaisin kohti Guardiania, mutta aseen ottikin kiinni Warrek. Myös keltamusta sähkön skakdi tutki vuorostaan Guardianin entistä Vartija-kivääriä.<br>\n\"Aijai\", hän äännähti. \"Ongelmana on se, että tämä taitaa olla...viimeinen 'Vartija'. Nektann teetti muista kuokkia ja lapioita.\"<br>\n\"Ah\", Manu vastasi, kiinnittäen hetkeksi huomiota siihen, kuinka hiljaiseksi Guartsu oli mennyt. \"En kyllä näe tuossa paljoa korjattavaa.\"<br>\nWarrek tuhahti. \"No en kyllä minäkään.\"<br>\n<br>\nGuardian tarttui tummanpuhuvaan kivääriin ja veti sen vikkelästi Warrekin käsistä, mutta piti katseensa yhä eteenpäin. \"Te ette olekaan mekaanikkoja.\"<br>\n\"No...en\", Manu vastasi. \"Mutta olimme muutenkin menossa Nynrahille. Eikö tuliluikkusi voisi korjauttaa siellä?\"<br>\nGuardian pudisti päätään. \"Ei tarpeeksi hyvä.\"<br>\n\"...mitä\", Manu sanoi. \"Ne osaavat tehdä <em>Makuta-haarniskoja</em>. Eikö se riitä?\"<br>\n\"Ei\", Guardian toisti. \"Minun mekaanikkoni on parempi.\"<br>\n<br>\nWarrek oli hetken hiljaa mietiskelevän näköisenä. \"Hei, eversti. Tiedänhän, kenestä on puhe?\"<br>\n\"Jos nyt et ole päätäsi aivan tyhjäksi juonut.\"<br>\nWarrekin kasvoille vääntyi innostunut virne. \"O-ho-ho. En minä <em>häntä</em> koskaan unohtaisi.\"<br>\n<br>\nManu tiiraili Warrekin ja Guardianin keskustelua hämmentyneenä. Hän kuitenkin tiesi sisimmässään, että pääsisi piakkoin tutustumaan jälleen yhteen uuteen ihastuttavaan skakdi-tuttavuuteen ja tämän nopeaan asekäteen. Manu ei suorastaan malttanut odottaa.<br>\n<br>\n<strong>Kauempana</strong><br>\n<br>\nMusta skakdi istui märän ja nahkealehtisen pensaan takana. Olennon kaulalla roikkui vesipullo, josta skakdi otti välillä kulauksen. Käsissään skakdi piti kiikareita, jotka se välillä siirsi silmiensä eteen ja tarkensi parhaansa mukaan.<br>\n<br>\nSkakdin takana hiekkaisella maaperällä makasi neljä muuta skakdia, jotka vilkuilivat toisiaan ja viestivät käsimerkein. Yksi teroitti suurta veistään tummalla kivellä, toinen taas puhdisti sisällissodanaikaista tarkkuuskivääriään osa osalta harjalla ja liinalla. Yksikään ei avannut suutaan sanoakseen sanaakaan. Kaikki odottivat merkkiä pensaan takana istuvalta tarkkailijalta.<br>\nLopulta musta skakdi siirsi toisen kätensä hitaasti pois kiikareilta ja näytti tovereilleen kolmea sormea. Vähitellen sormet puristuivat nyrkkiin yksi kerrallaan. Viimeisen sormen heilahdettua alas koko skakdi-joukko nousi hiljaa ylös maastosta.<br>\n<br>\n<strong>Aavikko</strong><br>\n<br>\nKolmikko oli pysähtynyt hetkeksi juottamaan ratsujaan ja he pystyivät nyt kauhukseen huomaamaan, kuinka paljon vettä yksi Muaka kykeni tuhlaamaan heidän säiliöistään. Ratsastajille ei tulisi jäämään paljoa.<br>\n\"Hei\", Manu sanoi yhtäkkiä, kääntyen taaksepäin.<br>\n<br>\n\"Mitä?\" Guartsu kysyi pidellen vesitynnyriä Muakan kuonon edessä. Vettä pärskyi joka suuntaan ja se kasteli Guardianin haarniskan.<br>\n<br>\n\"...en tiedä. Luulen kuulleeni jotain.\"<br>\n<br>\n\"...kuten?\"<br>\n<br>\n\"Öh. Saattoi olla vain minä.\"<br>\n<br>\nGuartsu katsoi Manua hetken ihmeissään ennen kuin päätti vain unohtaa koko jutun. Kääntyessään takaisin Muakaa kohti hän havaitsi, että kissaeläin oli onnistunut jo litkimään koko tynnyrin kuivaksi.<br>\nGuardianin ilme muuttui happamaksi.<br>\n\"...senkin ahne lihakasa.\"<br>\nTähän vastaukseksi muaka lipoi kieltään pirullisena. Guardian kohautti olkapäitään ja nousi takaisin sen selkään.<br>\n<br>\n\"Hei muuten\", Warrek sanoi äkkinäisesti. \"Nynrah. Mitä skarrararia te Nynrahilla teette?\"<br>\n<br>\nMakuta Nui veti kaapuaan pois päältään ja osoitti rujoa tilkkutäkkimäisesti kasaan karsittua kehoaan. \"Uusi haarniska olisi kiva.\"<br>\nWarrek kohotti kulmaansa. \"Hmh. Niinkö saita sinä olet, että ei voinut tilata paikan päälle?\"<br>\nManu naurahti. \"Ei, vaan-\"<br>\n\"Kyllä on\", Guartsu keskeytti virnuillen.<br>\n\"...vaan Nynrahin mörökölleihin ei ole saatu yhteyttä.\"<br>\n<br>\n\"Vai...niin\", Warrek sanoi hitaasti laskevalla äänensävyllä. \"Ymmärrän, eversti. Ymmärrän, makuta. Asia on vain niin, että...\"<br>\n<br>\nGuardianin kasvoilta katosi virne. Hän vakavoitui ja laskeutui ratsultaan alas.<br>\n\"Mitä?\"<br>\nWarrek katsoi aurinkoon hetken. Sitten hän vilkaisi Manua ja Guartsua.<br>\n\"Minulla ei ole ollut vuosiin näin hauskaa\", skakdi sanoi hymyillen alakuloisesti. \"Ja sitten te lähdette. Niin kaikki tekevät.\"<br>\n<br>\nGuardian oli hetken hiljaa. Hän taputti Warrekia selkään.<br>\n\"Hei. Kamu. Älä viitsi. Tässä me vielä olemme.\"<br>\nWarrek nyökkäsi hitaasti pitäen ilmeensä samanlaisena. \"No, lähdetäänpäs sitten matkaan.\"<br>\n<br>\nHetken hiljaa ollut Manu päätti yhtäkkiä korottaa ääntänsä. Hän pyrki kuitenkin tekemään sen niin kohteliaasti kuin vain pystyi.<br>\n\"Hei, ketä me edes olemme menossa tapaamaan?\"<br>\n<br>\n\"En usko, että tunnet häntä\", Guardian vastasi tyynesti.<br>\n<br>\n\"No...nimi edes.\"<br>\n<br>\nWarrekin kasvoille vääntyi leveämpi hymy. \"Hän on 'Zaiggera', 'Aavikon kukka'. 'Hiljainen kuolema'. Ja toivon, että en ole hänelle enää velkaa.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":764,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-03-04T16:57","content":"<strong>Destral</strong><br>\n<br>\nTurkasten sinappilasti saapui lähelle Destralin rantaa. <br>\n<br>\n\"Kiitoksia kyydistä\", Matoro kiitti kapteenia, \"Ja sen, että viette Matoranit Bio-Klaaniin\"<br>\n<br>\n\"Ei tarvitse kiittää\", kapteen vastaa, \"Ette ole ensimmäisiä liftaajia\"<br>\n<br>\n\"Hyvä on. Nähdään siis.\"<br>\n<br>\nSen jälkeen, Äksä ja Matoro hyppäsivät laidan yli veteen ja uivat Destralille. Koska laiva ei pysähtynyt kovin kauas saarta, joten he pääsivät sinne nopeasti.<br>\n<br>\n\"Okei. Otetaan vain sinun veneesi ja KGB ja häivytään täältä\"<br>\n<br>\n\"Tehdään niin\", Xxonn vastasi.<br>\n<br>\nHieman kauempana, he huomasivat jotain sinistä. Äksän vene se oli. He tulivat lähemmäs ja huomasivat, kun KGB nukkui siellä.<br>\n<br>\n\"Herätys!\", Matoro huudahti.<br>\n<br>\nKGBio hätkähti hereille.<br>\n<br>\n\"Mistä ihmeestä te tulitte?\", hän kysyi.<br>\n<br>\n\"Pitkä tarina. Ei ole aikaa\"<br>\n<br>\n\"Tultiin vain hakemaan veneemme\", Xxonn vastaa, \"Lähdemme nyt pois\"<br>\n<br>\n\"Kivaa! Pääsen kohta Klaanin. Ei tarvitse nukkua tässä epämukavassa veneessä\"<br>\n<br>\n\"Me emme mene Klaaniin\", Jään Toa keskeytti hänet. \"Menemme toiselle saarelle. Nimi on Rozum\"<br>\n<br>\n\"Onko se parempi, kuin Destral?\"<br>\n<br>\n\"Legendan mukaan, se suoraan sanottuna, se on paljon kauheampi, kuin Destral\", Matoro vastaa, \"Siellä on tulivuoria, tuntemattomia, kauheita raheja ja paljon muuta\"<br>\n<br>\nKGB melkein pyörtyi, kun kuuli sen.<br>\n<br>\n\"Ei tarvitsee pelätä\", Matoro sanoi, sillä välin kun Xxonn pani veneensä moottorin päälle ja lähti matkaan.<br>\n<br>\n[spoil]Erikoislyhyt numero.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":765,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-03-04T17:06","content":"<strong>Xiantoksen koti</strong><br>\n<br>\nXiantos istui surullisena tohtorin vieressä ja sulki hänen silmänsä. Xiantoksen talon ja luola olivat pahasti vaurioituneet. Hän otti tohtorilta lääkesalkun. Siinä hän oli aina pitänyt kaikkea, millä selviytyä. Se ei ollut ihan selviytymispakkaus, vaan enemmän. Xiantos poistui talostansa hyppäämällä alas rikkinäisien portaiten kohdalta. Hän lähti kävelemään kohti Bio-Klaania. <br>\n<br>\n<strong>Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\nXiantos piti pistooliansa asevyössään, joka oli hänen takkinsa alla. Selässä hänellä oli kivääri ja katana. Kun palkkionmetsästäjä saapui Bio-Klaaniin, hän uhkasi Pakuaa pistoolilla, että pääsisi tapamaan Kongubossia.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n\"Älä ammu!\"<br>\n\"Missä Kongu on?\"<br>\n\"Okei. Okei. Päästän sinut ohi. Kysy respatädiltä.\"<br>\n<br>\nXiantos käveli hotellin sisälle ja kysyi respatädiltä missä on Kongubossin huone. Hän osoitti taas aseella. Xiantos näytti sillä hetkellä jotenkin surulliselta. Hän ei aikonut tappaa ketään.<br>\n<br>\n\"Huone 169...\", respatäti vastasi vapisten pelosta.<br>\n<br>\nXiantos lähti juoksemaan rappusia ylös huoneeseen 169. Hän koputti oveen ja Toa avasi oven.<br>\n<br>\n\"Tulin etsimään juttuseuraa\", Xiantos sanoi surullisena.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":766,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-04T17:18","content":"<strong>Meri, lähellä Destralia</strong><br>\n<br>\nKolmikon punainen moottorivene kiisi merta pitkin, kohti kartan osoittamaa Rozumin saarta.<br>\n\"Kunhan pelottelin. Merimiestarut kertovat paikan olevan kovinkin kamala, mutta luulen että se on ihan tavallinen saari\", Matoro selitti Koogeebeelle kaksikon istuskellessa laivan takaosassa. <br>\n\"Jaa. Ei siis mitään vakavaa\", tummanpuhuva Klaanilainen vastasi. KGBio oli saanut tarpeekseen Destralista sinä aikana kun hän odotteli saaren rantamilla. Saaren tukikohta-osat olivat jotenkuten siedettävät, mutta tukikohdaton, luonnontilainen kallio oli suoraan sanottuna sairasta. Se ei noudattanut mitään luonnon- eikä fysiikan lakeja. <br>\n<br>\n\"Rozum on tämän Makuta Itrozin laboratoriosaari. Uskon, että löydämme tietoa Nimdasta sieltä. Haluan vähintäänkin tietoa naamiostani\", Matoro kertoi.<br>\nJään toa zoomaili kiikarisilmällään ulappaa aikansa kuluksi.<br>\n\"Tota. Tuolla saarella on laiva\", hän mainitsi. Hän todellakin näki suuren purjelaivan trooppisehkolta näyttävän saaren rannalla.<br>\n<br>\nLaiva oli lähtenyt juuri liikkeelle. Matoro yritti tähytä lippua, jotta tunnistaisi miltä saarelta se on.<br>\n\"... siinä ei ole lippua.\", Matoro sanoi.<br>\n\"Piraatteja?\", Äksä sanoi kysyvästi.<br>\n\"Pahoin pelkään. Pois täältä!\", Matoro käski. Äks painoi kaasun pohjaan ja vene lähti kiitoon.<br>\n<br>\nLaiva oli ilmeisesti huomannut punaisen moottoriveneen. Vaikka vene oli Klaanin nopein, se ei vetänyt vertoja suurelle purjelaivalla kun tuuli oli myötäinen.<br>\n<br>\n\"Arrrr! Pysäyttäkää vene tai ammumme sen tohjoksi!\", joku huusi laivasta. Tykinkuula lensi veteen veneen viereen. Kova pärkähdys heitti vettä veneen tuulilasille.<br>\n\"Mitäs nyt tehdään?\", Äks kysyi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":767,"creator":"Jake","timestamp":"2011-03-04T17:31","content":"<strong>Meri, lähellä Destralia</strong><br>\n<br>\nYön Timon kapteeni Notfun, yllään kultainen Pakari, huusi Matoron ja Xxonnin veneeseen. \"<br>\n<br>\n\"Pysäyttäkää laiva. Muuten heitämme nämä viime taistelun kumiankat päällenne. PELJÄTKÄÄ!\", Notfun ärisi.<br>\n<br>\n\"Kuka sinä oikein luulet olevasi, pikkumies?\", Matoro huusi laivasta takaisin. Xxonn naurahti vieressä, kun näki vihaisen piraatin hyppimässä tasajalkaa.<br>\n<br>\n\"Eikun nyt te kuulkaas pysäytätte paattinne, ja me tulemme sinne\", Notfun huusi närkästyneenä, ampui erään tykinkuulan veneeseen, tuloksetta, koska se oli tehty alumiinista, ja syöksyi köydellä veneeseen. <br>\n<br>\n\"Heeeettkinennnn.. Sinähän olet biokraamista, sieltä rupukylästä\", Notfun huudahti hämmentyneenä veneeseen saapuessaan, \"Ehkä te voitte tulla meidän laivaamme. Voimme hinata tätä surkeaa paattia perässämme\".<br>\n<br>\n\"Kuules, miksi sinä ryöstelet meidän veneitämme, mehän olemme samalla puolella?\", Xxonn kysyi.<br>\n<br>\n\"Teillä ei ollut logoanne purjeess-\", Notfun keskeytyi. Hänen leukansa loksahti lattiaan. Tai no ei ihan, mutta silti. Hän näki purjeessa suuren kyltin, jossa oli bioklaanin logo, ja viisi nuolta, jotka osoittivat siihen.<br>\n<br>\n\"No selitäs, miksi ryöstit meidät?\", Matoro kuulusteli.<br>\n<br>\n\"Tuo on hyvä kysymys.. Tulkaas laivaan\", Notfun kiersi kysymyksen, ja kiinnitti hinausköyden veneeseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":768,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-04T18:12","content":"<strong><em>Yön Timo II</em>, meri</strong><br>\n<br>\n\"Arr. Mitäs te Klaaniheput teitte täällä merellä?\", Notfun kysyi kaivaen rommipulloa pöytänsä laatikostosta. Hän korkaasi ruskean pullon ja joi sen kerralla tyhjäksi.<br>\n<br>\nMatoro ihmetteli hetken tämän matoranin viinapäätä. Tämän matoranin kapteeninhytti oli sotkuinen paikka, jossa oli suuren päydän ympärillä valtavasti roinaa. <br>\nToa mietti mistä naruista kannattaisi vedellä, että tämä piraatti suostuisi yhteistyöhön. <br>\nHän veti yhtä tuolia huoneen reunasta itselleen ja alkoi puhua.<br>\n\"Oletko kuullut Nimdasta?\"<br>\nNotfun mietti hetken.<br>\n\"Jos se ei liity aarteisiin tai rommiin, en välitäkkään tietää.\", matoran vastsi ja jupisi jotakin siitä miksi hän joi viimeisen rommipullon.<br>\n<br>\n\"Nimdasta ei tiedetä paljoa, mutta se on äärettömän arvokas. Klaani haluaa sen. Allianssi haluaa sen. Metsästäjät haluavat sen\", Matoro aloitti. Kapteenin mielenkiinto heräsi. Kyseessä olisi jotakin hyvin arvokasta.<br>\n\"Luulen, että Klaani tarjoaa sinulle suuren palkkion jos auttaisit sen hankkimisessa\"<br>\n<br>\nNotfun raapi leukaansa. Hän näytti miettivän.<br>\n\"Onko sinulla rommia?\", hän kysyi.<br>\nMatoron ilme näytti toivottomalta.<br>\n\"Puhuin Nimdasta\"<br>\n\"Ai, joo. En pysty keskittymään ilman rommia\"<br>\n\"Autatko meitä sen etsimisessä?\"<br>\n\"Hmm. Näillä merillä ei ole paljoa ryöstettävää ja tämä tuntuu helposlta keikalta... joo, voin auttaa\", Notfun mumisi ääneen. Sitten hän huusi \"JARDIRT! TUO ROMMIA!\"<br>\n\"Se on loppu taas!\"<br>\n\"MIKSI ROMMI ON LOPPU!\"<br>\n<br>\nMatoro katseli mietteliäänä outoa matorania. Alkoholiriippuvainen, mielenvikainen, suuriluuloinen, ahne, hän kelasi ominaisuuksia joita näki.<br>\n<br>\n\"Tunnetko paikan nimeltä Rozum?\", Matoro kysyi. Notfun heitti paperieta pöydältään ja otti kartan.<br>\n\"Joo, se on se saari lähellä Pohjoista Mannerta. Kovin karikkoinen paikka. Jotkut puhuvat merikäärmeistä, jättiläismustekaloista, tulisateista ja laavavirroista\", Notfun luennoi. <br>\n\"... ethän sinä usko noihin?\"<br>\n\"Karikot ovat fakta. Muuta en tiedä.\", Notfun kertoi. Hän veti kolmikolkkaa syvemmälle päähänsä, aivan kuin korostaen kapteeniuttaan.<br>\n<br>\n\"Asia on niin että Rozumin saarelta löytyy vihje tämän Nimdan olinpaikasta. Meidän pitäisi käydä tutkimassa saari\", Matoro selitti.<br>\n\"Selvä... Suunnitelma on se, että käymme ensin Rumisheren satamssa täyttämässä rommivarastot. Sitten jatkamme purjehtimista pohjoiseen, kierrämme tuon luodon kolmesti, väistämme tuota manaattia, ammumme tuon tursaan ja ankkuroimme sen saaren lähelle. Sieltä menemme veneillä karien yli maihin.\", Notfun kertasi.<br>\nSunnitelmassa oli asioita joista Matoro olisi halunnut kysyä jotakin. Hän kuitenkin ymmärsi ettei ymmärtäisi Notfunin selityksiä enempää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":769,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-03-05T11:57","content":"<strong>Klaanin asuintilat, Sarajin huone</strong><br>\n<br>\nSaraji yskäisi kuuluvasti. Hän tuijotti pöydällään lepäävää valkosinistä hehkuvaa palloa ja ryki kurkkuaan, aivan kuin olisi odottanut pallon tekevän jotain.<br>\n<br>\nVähän ajan kuluttua Saraji kuitenkin kääntyi ja avasi television, istahtaen samalla nojatuoliinsa.<br>\n<br>\n\"Ole sitten hiljaa...\"<br>\n<br>\nKlaanin televisio näytti vain uusintaa parin päivän takaisesta kohlii-ottelusta. Hänen oli ollut tarkoitus mennä sinne Killjoyn kanssa, mutta kuten Saraji oli jo arvellut, Killjoylla oli tullut \"äärimmäisen kiireellistä tekemistä\".<br>\n<br>\nNyt Saraji homehtui uudessa asunnossaan, vailla kunnollista tekemistä. Toki tämä voitti Xialaisen lataamon, mutta viimeaikaisten tapahtumien jälkeen, hän janosi päästä tekemään jotain hyödyllistä, varsinkin sen jälkeen, miten hyvin hänet oli otettu vastaan Klaanissa. Erityisesti aulassa työskentelevä hehkeä toa hymyili hänelle usein. Sarajia kuitenkin hieman hirvitti ajatus, että hänet oli kiskottu töihin vain edellisen kuoleman takia... Klaanilla oli selkeästi omat haamunsa ja valitettavan usein Klaanin käytävillä harhaillessaan, Saraji oli törmännyt alakuloisiin matoraneihin, löytäen kerran yhden itkemästä siivouskaapissa. Hän oli vain sopertanut jotain ystävänsä kuolemasta ja hätäisistä kyselyistä, tulisivatko kaikki pian kokemaan saman kohtalon.<br>\n<br>\nSiinä oli syy, miksi Saraji halusi auttaa. Hän näki paikan olevan hyvällä asialla, mutta pahuus ei voinut jättää tätäkään paikkaa rauhaan... aivan, kuten Metru Nuillakaan.<br>\n<br>\nSaraji tökkäsi televisionsa kiinni ja asteli alakertaan kohti kahviota. Mennessään hän nappasi pallon mukaansa ja tunki sen tarvikelokeroonsa. Tämän tehdessään pallosta kuului kuin pieni inahdus. Inahdus kuitenkin kuulosti siltä, kuin se olisi tullut jostain hyvin kaukaa, kuin syvän kaivon pohjalta.<br>\n<br>\nSaraji pudisteli päätään ja vetäisi pallon takaisin esille.<br>\n<br>\n\"Minä tiedän, että siellä on pimeää, mutta tiedät, että sinun täytyy pysyä piilossa. En halua hankalia kysymyksiä.\"<br>\n<br>\nSilloin pallosta kuului alistuneen kuuloista vaikerrusta. Saraji laittoi sen takaisin lokeroonsa ja astui ovesta ulos.<br>\n<br>\n\"Olet sinäkin outo. Kotona et puhu mitään ja ulos mentäessä alkaa hirmuinen vikinä.\" Tarvikelokerosta kuului muminaa ja Saraji napsautti sitä napakasti, jolloin ääni loppui kuin seinään.<br>\n<br>\nSaraji pudisti päätään ja astui kahvioon. Hän käveli tiskille, heitti pari kolikkoa pöytään ja tokaisi:<br>\n<br>\n\"Limonaadi akkunesteellä kiitos. Ja sekoita se, älä ravista.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":770,"creator":"Jake","timestamp":"2011-03-05T12:52","content":"<strong>Rumisheren kaupungin satama</strong><br>\n<br>\nYön Timo II, Notfunin laiva oli saapunut satamaan. Notfun kiillotti kultaista Pakariaan ennen kuin he poistuivat laivasta. Sitten hän laittoi sen kasvoilleen, ja kolmikolkan syvälle päähänsä. Notfun nousi naulakosta asevyönsä, ja asetti siihen piilukkopistoolinsa ja veitsensä. Sitten hän käveli miehistön eteen.<br>\n<br>\n\"Noniin, miehet. Lähden hakemaan rommia ja maissisörsseliä. Ja sitä juttua mistä tulee keripukki. Lihaa. Saatte olla vapaasti missä tykkäätte, mutta tunnin päästä, kun tulen, laiva on lähtökunnossa. Vieraat tulevat mukaani\", Notfun kierteli miehistöä, joka oli rivissä, ja käskytti.<br>\n<br>\nNotfun, Xxonn ja Matoro kävelivät satamakatua. Tämä kaupunki oli erittäin rähjäinen, mutta kotoisa. Kolmikko näytti hieman koomiselta, koska Notfun oli lyhyin, mutta käveli edessä, ja kaksi pitempää seurasivat kuten kananpojat emoansa.<br>\n<br>\n\"Kuule, Notfun, oletko huomannut, että tämän kaupungin nimi on jotenkin... Se vain kuulostaa siltä kuin se olisi keksitty matkaamme varten..\", Matoro pohti.<br>\n<br>\n\"Haha.. Tuo on typerintä mitä olen koskaan kuullut\", Notfun naureskeli, ja käveli kaupan ovesta sisään. Yllä olevassa kyltissä oli kaupan nimi, <em>Mac McToranin rommi ja aseliike.</em><br>\n<br>\n\"Mac, viisikymmentä litraa rommia, kaksikymmentäviisi piilukkopistoolia, kolme kolmikolkkaa, maissisörsseliä ja mursunlihaa\", Notfun huudahti kauppiaalle, jonka tunsi jo ennestään.<br>\n<br>\n\"Tulossa, N'fun. Tuleeko muuta?\", Mac kysyi.<br>\n<br>\n\"En taida tarvita oikeastaan muuta, kiitos\", Notfun vastasi.<br>\n<br>\n\"Selvä. Se tekee viisisataa\", Kauppias ilmoitti.<br>\n<br>\n\"Pistä lapulle että olen tuon velkaa. Olen näiden maakrapujen kanssa etsimässä erästä aarretta. Minusta tulee rikas\", Notfun kertoi.<br>\n<br>\nKauppias vastasi myöntävästi, ja kolmikko käveli ulos kottikärryllinen tykötarpeita mukanaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":771,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-05T13:22","content":"<strong>Rumisheren satama</strong><br>\n<br>\nKolmikko näytti entistä oudommalta. Lyhykäinen Notfun käveli etummaisena. Hän oli kasannut kolme ostamaansa kolmikolkkaa vanhansa päälle, ja änkenyt vyöhänsä niin paljon pistooleja ettei enempää mahtunut. Loput tavaroista olivat Äksän työntämissä kottikärryissä. Matoro tutki paketoituja tavaroita.<br>\n<br>\n\"... maissisörsseliä? Mitä se on?\", Matoro ihmetteli.<br>\n\"Se on hyvää ja halpaa\", Notfun vastasi.<br>\n<br>\n\"Luulenko minä vain vai ovatko nämä kadut tyhjentyneet?\", Äks huudahti raskaiden kärryjen takaa.<br>\nMatoro ja Notfun katselivat ympärilleen. Pitkällä pääkadulla ei näkynyt ristin sielua.<br>\n\"Minun asevyöni pelotti kai ne pois\", Notfun totesi itsekseen.<br>\n\"Kaksikymmentä piilukkopistoolia. Miksi käytät piilukkopistooleja? Zamor-pistoolit ovat nykyaikaa\", Matoro valitti.<br>\n\"Hei, olen merirosvo. Käytän piilukkopistooleja. Sitäpaitsi, nämä ovat paljon äijempiä kuin hienostelevat zamorit\", Notfun alkoi selittää \"Hei, tuossa talossa asuu Erkki! Hän on vanha kaverini!\"<br>\nPiraattimatoran ryntäsi puiseen mökkiin.<br>\nSieltä huudettiin vain \"Senkin röhjäkkeet!\" ja \"Maksa velkasi!\" ja sitten Notfun lensi kaaressa ulos.<br>\n<br>\nKlaanilaiset katsahtivat toisiaan. Notfun jupisi ilkeänpuoleisesti itsekseen jotakin.<br>\nPian he saapuivat takaisin <em>Yön Timo II</em>:lle ja lastasivat tavarat laivaan.<br>\n<br>\nSatama-altaan toisessa päässä kaavutettu hahmo katseli suurta merirosvolaivaa kun se lähti lipumaan merelle aallonmurtajan ohi.<br>\nMusta purjevene lähti liikkeelle pitäen etäisyyttä kohteeseensa.<br>\n<br>\n\"EESNPÄIN, KOHTI AARRETTA!\", Notfun huusi yläkannelta. Suuri laiva lipui juhlalisesti merellä.<br>\nNotfun kaivoi esiin suunnitelmalistansa.<br>\nHän yliviivasi kohdan \"käy Romiseheressä\".<br>\nSeuraavat kohdat olisivat \"Kierrä tuo luoto kolmesti\", \"Väistä tuota manaattia\" ja \"Ammu tuo tursas\"<br>\n<br>\n\"Mikä luoto? Luotoja on meri täynnä?\", Notfun mietti omia merkintöjään. Hän yliviivasi koko kohdan.<br>\n\"Sitten manaatti. Mikä manaatti? Missä täällä on manaatti? Ei missään. Skipataan\"<br>\n\"Miehistö! Seuraava vaihe on se, että ammumme ensimmäisen esiin tulevan tursaan!\"<br>\n\"Aye, kapteeni\", Jardirt vastasi ruoria käännellessään.<br>\n<br>\nMatoro istuskeli taustalla katselemassa merelle. Tämä kapteeni oli tosiaan omalaatuisin hänen näkemä matoran.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":772,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-03-05T19:24","content":"<strong>Nazorak-tunnelit, vankityrmä</strong><br>\n<br>\nPieni, kivinen selli. Ikkunoita ei ollut. Täydellinen pimeys. Sellainen syö Matorania. Helmeka ei enää tiennyt, millaista elämä oli ollut ennen pimeyttä.<br>\n<br>\nSitten, eräänä päivänä, pimeys loppui. Pieni valon kajastus hiipi sisään oven raosta. Ovi avautui. Helmeka syöksähti kohti valonpilkahdusta. Kiitokseksi hän sai potkun kasvoilleen. Sisään oli astunut olento. Helmeka ei nähnyt tätä kunnolla, sillä hänen silmänsä eivät olleet saaneet valoa moneen viikkoon.<br>\n<br>\nOlento tarttui Helmekaa kurkusta ja veti tämän ulos pienestä sellistä. Ketjut irrotettiin, ja pikku Matoran pääsi hieromaan painuneita ranteitaan ja nilkkojaan. Hän ei kuitenkaan saanut nauttia kauan aikaa uudesta tilanteesta, joka oli kaikin puolin parempi kuin selli, jossa hän oli ollut.<br>\n<br>\nOlento, ilmeisesti Nazorak, kuljetti Helmekan jonnekin. Hänet vietiin ulos. Hän tunsi kylmän ulkoilman. Hän pystyi aistimaan Makutan pahuuden lähellään. Hän alkoi väristä pelosta. Pian hän kuuli julman, sihisevän, kylmän äänen.<br>\n<br>\n”Joko olet päättänyt ssssuosssstua paljassstamaan assssioita, pikkuinen? Kosssska en pysssty tunkeutumaan kaikkein ssssyvimpiin ajatuksssiisi, joudumme tekemään ikäviä assssioita.”<br>\n”Älkää”, Matoran aneli hiljaa. ”En… en ole näh-nähnyt… v-valoa moneen viik-viikkoon…”<br>\nMakuta tuhahti.<br>\n”Olit sellissä kymmenen päivää. Nyt saat kertoa meille kaiken, mitä tiedät Bio-Klaanista.”<br>\n”En minä… tiedä…<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n… mitään.”<br>\n<br>\nMakuta napsautti sormiaan; Helmeka kuuli sen. Hänet heitettiin päin pylvästä. Hänen kätensä sidottiin pylvään taakse niin, ettei hän päässyt irti. Hänen näkönsä alkoi pikku hiljaa palautua. Nyt hän erotti jo hahmoja.<br>\n”Jos et suostu yhteistyöhön, meidän on tehtävä äärimmäisiä tekoja, rakas Helmeka.”<br>\nMatoran värisi. Hän näki jo, että hänen edessään seisoi iso joukko olentoja.<br>\n<br>\nMatoran olisi hieronut silmiään, jos hänen kätensä olisivat olleet vapaat. Mutta ne eivät olleet. Hänet oli sidottu selkä paalua vasten kädet paalun taakse. Helmeka kuuli naksahtavia ääniä. Aivan, kuin aseita olisi ladattu. Hän yritti tihrustaa edessään seisovaa sotlasriviä. Sitten hän räpytteli hieman ja yritti tarkentaa.<br>\n<br>\nJokaisella torakalla oli käsissään zamorkivääri. Helmeka kauhistui tajutessaan sen.<br>\n”Mitä te teette?” hän huusi peloissaan.<br>\n”Sinut teloitetaan”, Makuta sanoi hymyillen. Helmekan sydän oli pysähtyä. Makuta sanoi jotain torakoiden kielellä. Muutama sotilas, joka ei ollut rivissä, tuli Helmekan luo ja sitoi tämän silmät. Juuri, kun hän oli alkanut taas nähdä. Makuta hihitti hieman. Sitten hän sanoi:<br>\n”Teloitus pannaan täytäntöön. Nyt. Tulta.”<br>\n<br>\nKuului laukausten ääntä. Helmeka kiljui erittäin äänekkäästi.<br>\n<br>\n<br>\nMakuta käveli Matoranin luokse ja repaisi siteen tämän silmiltä. Pieni ruumis kyhjötti maassa. Siteen poistuttua Helmeka avasi silmänsä. Hän oli elossa. Uskomatonta. Mutta äskeinen oli ollut ehkä kammottavin kokemus hänen koko elämässään.<br>\n”Minä… olen… e-elossa?” hän sanoi kysyvästi.<br>\n”Olet”, Makuta tuhahti. ”Paukkupanoksia.”<br>\nHelmeka ei uskonut, että hänellä oli ollut onnea.<br>\n”Et voi enää koskaan tietää, milloin kuolet, rakas ystävä”, Makuta sanoi ilkeästi. Helmeka huohotti yhä. Sitten hänen silmänsä kääntyivät nurin ja hän pyörtyi.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Gurvanalle: Huomasin, etten tiedä, minne meidän on tarkoitus mennä... Joten päätin postata tämän pätkän.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":773,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-03-05T20:50","content":"<strong>Killjoyn mökin edusta</strong><br>\n<br>\nKilljoy katseli tähtitaivasta mietteliäänä. Tuntui oudolta tietää loppu elinaikansa. Mitä hän sinä aikan tekisi? Hänen ajatuksensa katkesivat pian hänen kuultuuaan askelia takaansa. Hän käännähti, kuitenkin vain huomatakseen takanaan yhden eliittinazorakeista. Mökin ikkunasta loistava heikko valo valaisi hahmon puolimekaaniset kasvot. Killjoy tunnisti hahmon, tarttuen kataniinsa.<br>\n<br>\n\"Mitä sinä täällä teet\", Killjoy kysyi jämerän uhkaavasti.<br>\n\"Älähän hätiköi\", 437 laushati kylmän viileästi. \"Tulin puhumaan.\"<br>\n\"Mistä?\"<br>\n\"Olen pitkään muistellut viime kohtaamistamme. Ja täytyy sanoa, että olen vakuutunut.\"<br>\n\"Jaa mistä?\"<br>\n\"Sinusta.\"<br>\n\"Minusta?\"<br>\n\"Aivan. Yleensä olen voittanut jokaisen vastustajani hetkessä. Mutta sinä. Sinä olit todellinen haaste.\"<br>\n<br>\nKilljoy liikkui hitaasti 437:n ja mökin väliin. Oli kyse hänen kotinsa, ja enne kaikkea parhaan ystävänsä, turvaamisesta. Hän ei tosin ollut ihan taistelukunnossa. Nazorak ei kutienkaan tiennyt Creedyn olevan mökissö, joten piti vain toivoa ettei Nazorak katsonut tarpeelliseksi tuhota hänen kotiaan. Nazorakeversti jatkoi puhettaan.<br>\n<br>\n\"Pitkiin aikoihin en ole nauttinut niin paljon kuin taistelusta sinun kanssasi. Arvostan hyviä vastuksia. Kuten sinua.\"<br>\n<br>\n\"Mitä ajat takaa?\"<br>\n\"Sinussa on ainesta.\"<br>\n\"Ainesta.\"<br>\n\"Aivan. Ainesta joukkoihimme. Sinusta voisi tulla jotain suurta. Voisit kylvää kauhua pitkin mantereita. Sinusta tulisi arvostettu. Ja pelätty. Muussa tapauksessa voisimmem olemmat nauttia taistelusta toisiamme vastaan vielä jatkossakin.\"<br>\n<br>\nKilljoy oli tyrmistynyt. Kuinka tuo otus kehtasi ehdottaa liittymistä Nazorakeihin? \"EI\", Killjoy vastasi jämäkästi, \"Sinulle tämä koko juttu voi olla peliä, mutta minä teen kaiken puolustaakseni raikkaimpiani ja ystäviäni!\" \"Niinkö\", Nazorak kysyi vihjailevasti. Killjoya tajusi mitä oli juuri sanonut. \"Killjoy\", mökistä ulos astunut Creedy kysähti hämmentyneenä, \"Mitä täällä on meneillään?\" <br>\n<br>\n\"Mene takaisin sisään\", Killjoy huudahti käskevään sävyyn, \"minä hoidan tämän.<br>\n<br>\n\"M-mutta...\"<br>\n<br>\n\"SISÄÄN SIITÄ!\"<br>\n<br>\nCreedy juoksahti säikähtäen takaisin sisälle sulkien oven tiukasti perässään. Killjoy oli hyvin epämieltynyt. Nyt Nazorak tiesi Killjoyn heikon kohdan ja varmasti käyttäisi sitä. Hän katsahti nazorakia kohti. Se hymyili. Killjoyllä ei ollut paljon vaihtoehtoja. Joko hän poulustaisi kotiaan ja Creedyä viimeiseen asti, tai yrittäisi paeta ystävänsä kanssa jättäen kotinsa nazorakin haltuun. Kumpikin tuntui epätoivoiselta vaihtoehdolta. Mutta vaihtoehtoja ei ollut...<br>\n<br>\n\"Kuunteles; en aio liittyä joukkoonne kylvämään pelkoa ja tuhoa ympärilleni tai ryhtyä tyypilliseksi arkkiviholliseksesi! Jos taistelua tahdot, päätetään tämä tässä ja nyt!\" Killjoy mietti itsekkin sanomisiaan. Hänellä oli ikävän pienet mahdollisuudet selvitä, sillä hän ei ollut nyt parhaassa taistelukunnossa. Mutta hänen oli toimittava. Toivottavasti ainakin Creedy tajuaisi paeta mökin takakautta. Nazorakin ilme oli nyrpeä. \"Olkoon sitten niin\", se laushati tylsistyneenä. <br>\n<br>\nKilljoy päätti toimia. Hän kohdisti räjähteitä ampuvaksi aseeksi muunnetun kätensä kohti Nazorakia, ampuen räjähteen sitä kohti. Räjähde joutui kuitenkin Nazorakin miekaksi muuntuneen käden halkaisemaksi. Räjähteenpuolikkaat osuivat maahan, muodostaen pari pientä räjähdystä. Nazorak syöksähti eteenpäin miekka lyöntivalmiudessa. Kiljjoy onnistui kuitenkin torjumaan iskun katanoillaan. <br>\n<br>\nLyhyen mekkailusession jälkeen Killjoy oli iski katanoillaan ylhäältäpäin, Nazorakin kuitenkin onnistuessa väistämään. Nazorak perääntyi taaksepäin, ampuen Killjoytä zamorkonepistoolillaan. Killjoy heilutteli katanoitaan edessään torjuen zamorit. Nazorak taivutti päätään sivulle päästäen yhden kimmottuneen ammuksen päänsä ohi. Ammus räjäytti läheisen puun. 437 hymyili. Hän tulisi nauttimaan tästä...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":774,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-03-06T00:55","content":"<strong>Outo tila</strong><br>\n<br>\nNeste oli jo noussut Doxin päähän.<br>\n<br>\nUseassakin mielessä. Se oli jo Doxin päätä korkeammalla. Hän kuitenkin yllätyksekseen kykeni hengittämään sitä, eikä se tuntunut lainkaan ilmaa paksummalta.<br>\nKylmää se kyllä oli. Ja se sai hänessä aikaan kummallisen, miltei ahdistavan rauhallisuudentunteen. Olentolauma kuitenkin tarpoi pohjassa kuin... vettä vaan.<br>\n<br>\nLisäksi mustat, valkeaa lakeutta halkovat viivat alkoivat yleistyä. Aina sellaisen ylittäessään hänen päässään kaikui ääni:<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\nAluksi niin autiossa paikassa tapahtui aivan liikaa Doxin makuun. Hän ei pitänyt liian nopeastietenevistä tapahtumista, varsinkaan liian suurilukuisessa seurassa. Se sai hänet tuntemaan olonsa sekavaksi, kuin meressä tietämättä missä suunnassa on pinta.<br>\n<br>\nHän raapi päätään.<br>\nJa huomasi jonkin olevan pielessä.<br>\nPuolen minuutin välein kaikuvan \"Nimdan\", mikä se olikaan, varmaan jotain tosi tärkeää, hukutti alleen toinen, voimakkaampi ääni.<br>\n<br>\n\"HATTU\"<br>\n<br>\n\"HATTU\"<br>\n<br>\n\"MISSÄ HATTU\"<br>\n<br>\nHän huusi. Tai olisi oikein mielellään huutanut, jos neste olisi sen sallinut. Hän ei saanut aikaan kuin kurlauksen, jonka hopeinen humanoidi pani merkille. \"&#57677;&#57688;&#58628;?\"<br>\nMutta oli jo liian myöhäistä. Hattu kellui kaukana heidän yläpuolellaan veden pinnalla.<br>\nDox yritti toteuttaa muinaisen merenpohjan herran taitojaan ja uida sen luokse, mutta neste ei antanut tukea. Oli kuin hän olisi yrittänyt uida ilmassa. Hän ei päässyt uimaan ylöspäin. Hän oli pieni maan matonen, joka haikaili kuuta taivaalta.<br>\n<br>\nHäntä alkoi taas masentaa. Hän tahtoi kotiin.<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nJonkin ajan kuluttua, Doxin vielä tuijottaessa alati pienenevää mustaa pistettä korkeuksissa, jotain sangen epätavallista tapahtui. Lauma pysähtyi. Kuin seinään.<br>\nOlennoista jokainen, tai ainakin ne joilla oli vähintään yksi silmä, katsoi eteenpäin. Dox huomasi tämän ja keskitti kummastuneena katseensa sinne minne muutkin.<br>\n<br>\nMaahan, jonkin matkan päähän heistä, aukesi aukko. Valkoinen materia siirtyi pois noin metrin levyisen reiän tieltä.<br>\nNyt vasta, hänen huomionsa oli ollut liian kiinnittynyt hattuun, hän huomasi mustien viivojen muodostavan ympyröitä. Ympyrät, pienimmillään halkaisija vain kaksi metriä, piirittivät aukkoa. Oliko tämä paikka koko tämän maailman keskipiste?<br>\n<br>\nOliko se \"Nimda\" täällä?<br>\n<br>\nAukosta nousi jotain. Jonkin alla oli lisää ainetta, niin että aukko täyttyi jättämättä jälkeäkään.<br>\nOlento oli humanoidin muotoinen, biomekaaninen ja kantoi kasvoillaan naamiota, joka muistutti Hauta. Naamio oli kirkkaankeltainen, kun taas olennon muu ruumis oli tummempi, noin keskiverron Xialaisen sinapin värinen. Kädessään, kohti maata, se piti hopeista kivääriä.<br>\n<br>\nToa?<br>\n<br>\nHopeinen humanoidi astui eteenpäin joukon keskeltä. Doxille kävi nyt selväksi, että vaatimattomuudesta moniin muihin olentoihin nähden se oli joukon johtaja. Se asteli noin viiden metrin päähän toasta.<br>\n<br>\n\"&#57399;&#58670;&#57912;, &#57608;&#58161;&#58164;&#58164; &#58398;&#57362;&#58398;&#57360;&#57357;\", Hopeinen aloitti.<br>\n<br>\nToa katsoi tätä hetken, kuin äänne äänteeltä prosessoiden. Sitten se vastasi edelleen kivinen ilme kasvoillaan.<br>\n<br>\n\"&#57393;&#57619;&#57603;&#58127;&#58126;.\"<br>\n<br>\nDoxista olisi ollut mukavaa käsittää olentojen puheesta edes jotain, mutta niiden käsittämätön kieli oli mahdotonta ymmärtää ainakin hänen tiedoillaan.<br>\nHopeisenkin äänensävy pysyi yhtä tasaisena:<br>\n<br>\n\"&#58133;&#57863;&#58125;&#57863; &#57937;&#57674;&#57861;.\"<br>\n<br>\nToa nosti kiväärinsä ja osoitti sillä Hopeista. Tämä myös nosti oman aseensa.<br>\nKoko olentojen sekalainen lauma jännittyi.<br>\nEhkä oli sittenkin hyvä, ettei hän ymmärtänyt keskustelua. Vai oliko. Hän ei osannut päättää.<br>\n<br>\nToa teki jotain sangen yllättävää. Tai oikeastaan se ei itse tehnyt näkyvästi mitään. Sen silmiin vain syttyi sininen tuli.<br>\n<br>\n\"&#57635;&#57651;&#57401;&#57651; &#58161;&#57361;&#58160;&#57629; Nimda.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":775,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-06T09:07","content":"[spoil]ENSIMMÄINEN CHATROPEN PERUSTEELLA TEHTY VIESTI ON TÄÄLLÄ![/spoil]<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Lehu-metsää halkova joki, vuosi sitten</strong><br>\n<br>\nVeneessä on ahdas tunnelma. Neljä Klaanilaista on pakkautunut heidän mielestään liian pieneen veneeseen. GK ohjasi moottoria perällä, Killjoyn istuessa visusti keskellä venettä. Make ja Matoro tutkivat edellä kulkevaa laivaa.<br>\nMatoro zoomasi teleskooppisilmällään. Hän näki yökiikarillaan hitaasti jokea pitkin lipuvan nazorak-aluksen.<br>\n\"Näkyykö mitään?\", Joy kysyi.<br>\n\"Eivät ole kiinnittäneet mitään huomiota meihin.\", Matoro vastasi veneenkeulasta.<br>\n\"Luulen että puoli alusta nukkuu…”, hän jatkoi.<br>\n\"Tyypillistä\", Make tuhahti.<br>\nGK hiljensi moottorin ääntä.<br>\n\"Pääsemmeköhän tarpeeksi lähelle tämän veneen kanssa? Eivät nazorakitkaan aivan sokeita ole.\", GK kysyi.<br>\n*Molskis* Nazorak lensi yli laidan.<br>\n\"Matoro, näitkö tuon?\", Joy kysyi nopeasti, kuiskaten.<br>\n\"Näin. Mitä ihmettä siellä tapahtuu.\", Matoro ihmetteli.<br>\n\"Mitäköhän nuo torakat taas pelleilevät…”, Make mietti ääneen.<br>\n\"GK, ohjaa tyyrpuurin puolelle. Paapuurissa tapahtuu jotain, ehkä voimme käyttää tilanteen hyväksemme.\", Joy komensi.<br>\n\"Eli kun pääsemme tarpeeksi lähelle, Make ja Joy lentävät kannelle minun ja Gekon uidessa?\", Matoro kertasi suunnitelmaa.<br>\n\"Kyllä, meillä on köyttä. Vedämme teidät niillä ylös.\"<br>\n\"Miksi minun pitäisi uida?\", GK protestoi.<br>\n\"Minulla on harppuuna. GK. Osaatko lentää?\", Matoro kysyi ivallisesti Valon Toalta.<br>\n\"...\"<br>\n\"Niin.\"<br>\n\"Älä. Edes. Kuvittele.\"<br>\n\"Okei, Matoro saa itsensä ylös, minä ja Make autamme Gekon ylös.\", Joy keskeytti väittelyn.<br>\n<br>\nMatoro nousee varovasti seisomaan pienessä veneessä. Hän laskee jalkansa veteen pudottautuu hiljaa lämpimään jokiveteen. Jään Toa sukeltaa kokeneesti veden alle ja kauhoo itseään kohti kohdelaivaa.<br>\n\"Olkoon, tulen sitten uiden, harppuunakyyti ei oikein kiinnosta.\", GK valitti itsekseen.<br>\n\"Hei, harppuunani ei ole pettänyt ikinä.\", Matoro vastasi vedestä.<br>\n\"Mitä jos vain menemme...\"<br>\n\"...\"<br>\nMake levitti siipensä ja nousi hitaasti liitämään kohti aluksen kantta. Killjoy aktivoi pienet kantorakettinsa ja seurasi perässä<br>\nMatoro kokeili kädellään puisen laivan kylkeä. Hän nosti oikean kätensä, tähtäsi ja ampui. Harppuuna osui pienen kilahduksen saattelemana laivan yläkannelle.<br>\nKuului huuto ja torakka tippui veteen.<br>\n\"GK. Tuletko kyydilläni vai hankkiudutko itse tuonne?\", Matoro kysyi vielä kerran.<br>\n\"... Jos minä kiipeän jostain.\", ilmeisesti harppuunafobiaa poteva GK vastasi.<br>\n\"Pah. Luottamuksen puutetta, sanon minä.\"<br>\n<br>\nJään Toa vetäisi jalkansa laivan kylkeä vasten ja tiukensi harppuunaansa. Hitaasti kelaten hän käveli aluksen kylkeä ylöspäin.<br>\n\"Tunnetko ketään joka haluaisi lentää ilmaan kamalalla vauhdilla?\", GK jatkoi.<br>\nMatoro kiipesi hiljaa aluksen kantta pitkin harppuunansa kannateltavana. Hän kuunteli mitä ääniä alukselta kuuluisi.<br>\nGK otti nyrkkirautansa esiin ja kiipesi sen avulla toiselta puolelta.<br>\n\"Kuulostaa tappelulta\", Make kuiskasi vieressään olevalle Killjoylle \"Kiitos Matoron 'harhalaukauksen' ne syyttelevät varmaan toisiaan.\"<br>\nMatoro nosti päänsä hieman laivan reunan ylle. Hän näki kannen olevan täynnä Nazorakeja, ja yksi lihaksikas Nazorak selvästi haastoi riitaa muiden kanssa. Taustalla seisovat Nazorakit huutelivat innokkaina. Ilmeisesti pitkä laivallaolo oli tylsää<br>\nJään Toa tutkii lämpökamerallaan laivaa. Moottori hehkuu punaisena. Suurin osa vartijoista on keskittynyt kannelle. Ruumassa ei näy juurikaan olentoja.<br>\n<br>\nGekko sai hilattua itsenä kannen reunalle miekkansa lisäavulla ja huomasi kun lisää Nazorakeja lensi kaaressa.<br>\n\"Entäs ohjaamo\", Killjoy kysähtää Matorolta<br>\n\"Ohjaamossa on kolme kohdetta.\", Jään Toa lausui pieneen headsettiinsä.<br>\n\"Kaikki syöksyvät esiin samaan aikaan kun Joy antaa merkin\", Matoro sanoi headsettiinsä.<br>\nKilljoy kumartuu tarkkailemaan tilannetta. Tarvittaisiin oikea hetki.<br>\n\"Tämä selvä.\", GK ja Make kuittasivat yhteen ääneen.<br>\nKilljoy näkee, kun yksi Nazorak kompastuu maahan ja kaksi muuta jäävät nauramaan tälle. Killjoy karjuu mikkiinsä: \"NYT!\"<br>\nMatoro hyppää esiin yläkannelle. Hän vetäisee miekkansa esiin ja kaataa useamman Nazorakin yllätysedun turvin. Make lennähtää ohjaamon katolta laivan kannen nokkapuolelle, Nazorakien taakse<br>\nYksi Nazorak juoksee suoraan esiin paljastunutta Killjoyta kohti. Pelkällä tikarilla varustettuna se vain tuli, juosten suoraan Killjoyn ranneteriin. Gekon hypätessä vastapääten Jään Toaa Nazorakit kiinnittävät huomionsa tähän kaapu-Toaan.<br>\nLaivalla huudetaan sekalaisia nazorakinkielisiä huutoja.<br>\nTorakat kaivavat aseitaan esiin. Monet lähitaisteluasein varustautuneet vain rynnivät klaanilaisten kimppuun.<br>\nMake vetää esiin keihäänsä, alkaen pyörittää sitä. Keihään päästä alkaa levitä ympäristöön tulta.<br>\n\"Eikös meidän pitänyt mennä ruumaan\", Gekko huutaa väistäessään Nazorakien laukauksia.<br>\n\"Yritän päästä ruumaan edeltä\", Matoro sanoi headsettiinsä.<br>\n\"Hyönteistorjujista päivää\", Gekko huutaa lyödessään nyrkkiraudallaan Nazorakin vatsaan.<br>\nYksi Nazorak ampuu kiväärillä suoraan kohti Killjoyta. Ammus menee kuitenkin ohi, tehden mojovan reiän kanteen. Killjoy vastaa tuleen liekkipanoksillaan, sytyttäen Nazorakin vieressä olleen köysikerän tuleen.<br>\nKohta laivan kansi on tulessa.<br>\n\"Selvä, suojaamme sinua Matoro.\", Joy kuittasi.<br>\nMatoro lähtee syöksyyn ja liukuu kantta pitkin jään elementtivoiman avustuksella.<br>\nHän kamppaa kaksi vartijaa ja koittaa ruuman ovea.<br>\n\"Numerolukko!\", hän huusi torjuessaan torakan lyönnin.<br>\nKilljoy käänsi katseensa kohti Matoroa. \"Suojatkaa meitä! Matoro, tulen ohittamaan lukon.\"<br>\nIkkuna komentosillalta aukeaa. Siitä pistää esiin järeän näköinen minigun.<br>\nKilljoy syöksyy paneelin suojiin. Nazorakit olivat juuri alkaneet vetämään järeitä aseita kehiin.<br>\n\"Joy, nopeasti\", Matoro huutaa heittäytyessään maahan miniguninsarjalta. Valon Toa hyppää ovelle suojaamaan Killjoyta.<br>\nKilljoy kytki kypäränsä johdot paneeliin ja otti yhteyden Klaaniin. \"Kepe, tämä lukko pitäisi avata ja mielellään nopeasti.\"<br>\nTuli on levinnyt kaikkialle Maken ympäristöön. Laivan keula palaa.<br>\nNumerot alkoivat vilisemään numeronäytöllä ja mikistä kuului Kepen ääni: \"Se olisi siinä, hyvää illanjatkoa.\" Killjoy murahti vastaukseksi ja huusi: \"Se on auki!\"<br>\n<br>\n\"Tulee kuumat paikat!\", Gekko huusi.<br>\nMake yrittää nousta ilmaan, mutta yllättäen hän ei pääse metri ylemmäs. Hänen kaulassaan on lasso. \"Lahdatkaa tuo elukka!\", lassoa pitävä Nazorak huutaa. Suuri Nazorakjoukko rynnii Makea kohti, painaen tämän tiukasti kantta vasten. Yllättäen suuri tulipyörre lennähtää syttyneet Nazorakit poispäin. Muut Klaanilaiset havahtuvat katsomaan Makeen hetkeksi. Tämän silmät hehkuvat oransseina. Tulessa olevat Nazorakit hyppäävät hädissään veteen. Maken silmät muuttuvat taas tavallisiksi.<br>\nMatoro potkaisee ruuman auki nopealla liikkeellä ja syöksyy pimeään.<br>\nKilljoy viittoo Makea ja GK:ta sisään ruumaan.<br>\nMake hätkähti. Hän oli hetken ihmetellyt itsekin mitä juuri oli tapahtunut<br>\nRuuma on täysin pimeä. Toa yrittää hapuilla valokatkaisinta, mutta tyytyy yökiikariinsa.<br>\n\"Voi pojat. Tämä on täysi sokkelo.\", Matoro toteaa tylsistyneesti.<br>\nGekko kävelee hiljaa kohti ruumaa varmistaakseen, että heitä ei olla puukottamassa selkään. Nazorakit ovat tajunneet Klaanilaisten uusimman siirron ja ne alkavat syöksyä sisään laivan sisäosiin.<br>\nKilljoy kiroaa taempana. Klaanilaiset saivat hänen mutinastaan selvää vain: \"Samperin Steltin laatu...\" ja \"Creedy saisi tarkistaa millaisia kiikareita ostaa...\"<br>\nMake luo keihäästään pienen valaisevan liekin. Killjoy näkee Maken liekin ja ryntää hänen peräänsä.<br>\nMatoro näkee liikettä edessäpäin. Hän on täysin eksynyt laivan sokkeloiseen ruumaan.<br>\nGK kompastuu pimeässä. Kolahdus kaikuu pitkin käytäviä<br>\n\"Taidan jäädä pitämään selustaa..\", hän marisi noustessaan.<br>\nYksinäinen vartijanazorak vetäisee miekkansa ja hyökkää Jään Toan kimppuun.. Killjoy nostaa käsivarsinakuunansa kuullessaan kolahduksen, mutta tajuaa sen olevan vain kompuroiva GK. \"Säikäytit minut, varo hieman. Liipaisinsormeni on herkkä.\"<br>\nPerään kuuluu kalahdus.<br>\n\"Joku taistelee. Matoro? Make?\"<br>\nJostakin kuuluu miekkailun ääniä.<br>\nSitten kuuluu tömähdys.<br>\n\"Joskus toivon, että minulla olisi elementtivoimani...\", GK selittää.<br>\nNazorak makaa tajuttomana maassa, ja Matoro kuulee huhuilun \"Täällä...\"<br>\nSokea Gekko suunnistaa kohti ääntä.. Killjoy ryntää Maken perässä kohti äänen lähdettä, löytäen Matoron ja GK:n.<br>\nTorakkamuodostelma astuu ruumaan. Siinä on useita hyvinkin järein asein aseistautunutta torakkaa.<br>\n\"Ehkä meidän tulisi kulkea tiiviimmin\", Kilkka huomauttaa<br>\nNazorakien astuessa pimeään, kirkkaat loisteputket käynnistyvät.<br>\n\"... valoja säädellään komentosillalta.\", Matoro toteaa.<br>\nHämmentynyt Gekko liikkuu rivakammin kohti kumppaneitaan. Hän on taas harhaillut vähän matkan päähän muista.<br>\n\"Luulen että meidän pitäisi saada komentosilta haltuumme. Nazorakit hallitsevat sieltä käsin tilannetta emmekä tiedä missäpäin ruumaa dokumentit ovat\", Matoro jatkoi.<br>\n\"Minä en jää tänne jos keksivät pistää paikan taas pilkkopimeäksi.\", GK protestoi taas.<br>\n\"Ne ketkä pääsevät nopeasti ylös menevät sinne. Se on järkevintä.\", Matoro jatkoi.<br>\n\"Meidän täytyy löytää ovi ja mielellään äkkiä. Make, onko sinulla ne Nazorak laivojen rakennuskaavakkeet?\", Joy kysyi.<br>\nMatoro ampuu jäätä metalliseen kattoon. Nazorakien askeleita kuuluu joka suunnasta. Katto alkaa huurtua ja pian se on kylmyyden haurastuma.<br>\n\"Joy, ammu tuo kohta rikki\"<br>\nMake kaivaa papereita vyölaukustaan ja ojentaa Killjoylle. Ne ovat hieman palaneet<br>\nKilljoy kääntää katseensa kattoon ja nappaa samalla paperit. \"Oven pitäisi olla länsikäytävällä. Neljäs vasemmalla\"<br>\n\"Tuolla ne ovat!\", kajahtaa huuto. Kymmenet lähitaistelutorakat aloittavat rynnäkkönsä raskaiden suojatessa selustaan.<br>\nSamalla Killjoy tajuaa hetken tulleen ja ampuu laukauksen kohti kattoa.<br>\n\"Selvä\", Gekko sanoi ja lähti ohjeiden mukaan.<br>\n<br>\nMatoro ampuu välittömästi harppuunansa ylös ja syöksyy siitä kohti komentosiltaa. Make liitää Matoron perässä<br>\n\"Hoidetaan komentosilta meille\", Make huudahti.<br>\nGekko palaa kannelle.<br>\nKilljoy jää alas turvaamaan muiden selustan. Kaksi Nazorakia vilahtaa kulman takaa, mutta yksi sähköpanos lamauttaa ne. Tämän jälkeen Killjoy ryntää Gekon perään.<br>\nJään Toa huomaa pian olevansa neliön muotoisen komentosillan kyljessä kiinni. Pudotus veteen olisi useita kymmeniä bioja.<br>\nValon Toa kiipeää ylöspäin.<br>\nMatoro kuumentaa miekkansa energialla ja iskee sen metalliin. Komentosillan katto leikkaantuu kuin säilyketölkki.<br>\n\"GK, mitä sitä teet?\", Matoro kysyy headsettiinsä. \"Jos kiipeät seinää, olet suora maali torakoille\"<br>\n\"Hei, avatkaa tähän komentosiltaan 'ovi'.\", kuului vastaus.<br>\nSingonlaukaus iskeytyy aivan Gekon viereen, melkein pudottaen Toan. Torakat olivat taas kannella.<br>\nKilljoy saapuu paikalle ja huomaa Gekon kiipeilevän seinällä. Hän näkee sinkotorakan lähellä.<br>\nMatoro pujottautuu sisään komentosillalle katon kautta. Nopealla vilkaisulla hän näkee telineellisen minigunin, useita monitoreja ja suuren ikkunan.<br>\n\"Antaudu\", Eversti 106 sanoo hiljaa. Minigun osoittaa Matoroa suoraan.<br>\n\"Liippasi liiankin läheltä...\", GK kiipeää ylöspäin ja Matoro näkee tämän ikkunasta.<br>\nKilljoy kiitää rakettiensa avulla kohti sinkotorakkaa ja iskee ranneteränsä sen läpi, halkaisten tämän.<br>\nMake potkaisee komentosillan oven auki sisältä päin.<br>\nToa tajuaa että moinen ase repisi hänet hetkessä, jos hän yrittäisi jotakin. Komentosillalla oli kolme torakkaa, eversti ja kaksi hampaisiin asti aseistautunutta vartijaa.<br>\n\"Rahi, pysyt siinä tai ystäväsi kuolee\", 106 sanoi tyynenä.<br>\nNazorak osoittaa edelleen Jään Toaa minigunilla.<br>\nMake murisi hiljaa, hän ei voinut tehdä mitään<br>\nKilljoy tajuaa mitä ylhäällä tapahtuu ja hiljaa lähti leijumaan kohti heidän selustaansa.<br>\nMatoro pyrkii aktivoimaan naamiotaan. Maken päähän ilmestyy viesti. \"Hyökkää\"<br>\nPienen miettimisen jälkeen valon Toa hyppää komentosillalle läpi ikkunasta.<br>\nVälittömästi Gekon liikkeen jälkeen minigun laukaistaan. Ase ei sano mitään<br>\n106 mietti hetken. Ase oli jäätynyt. <br>\nNyt hänellä oli muuta miettimistä.<br>\n<br>\nSilloin tilanne riistäytyi käsistä. Maken hyökkäyksen lisäksi Killjoyn pommi ja GK:n yllätyshyökkäys heittivät Everstin kannelta alas, tehden valtaisan reiän lattiaan.<br>\n\"Joy, yhdistetään Kepe tämän aluksen tietokantaan. Saattaa saada tietoa dokumenteista!\", Matoro huusi.<br>\nKilljoy nyökkäsi ja ryntäsi lähimmän tietopaneelin luo. \"Kepe, oletko kuulolla?\" Vastaus oli myöntävä ja Killjoy odotti.<br>\n\"Räjäyttäkää komentosilta.\", Eversti 106 sanoi pirullisesti useammalle sinkotorakalle kannella.<br>\n\"Ööh, kamut\", Make hihkaisee katsoessaan huoneen hajonneesta ikkunasta alas. Lyömä-asein varustautuneita Nazorakeja kiipesi komentosiltaa kohti.<br>\nKaksi vartijatorakkaa olivat nopeasti eliminoitu neljän klaanilaisen toimesta. Killjoy sai tietoa kypäränsä näytölle. Kepe oli löytänyt jotain.<br>\nSilloin komentosilta muuttui tuliseksi kaaokseksi. Useampi räjähdys osui siihen ja tuliset aallot levisivät kaikkialle. Valon Toa teki hätäratkaisun ja laskeutui takaisin kannelle.<br>\nKilljoy istui Maken suojassa lattialla ja karjui mikkiinsä: \"Kepe löysi jotain, tarvitsemme puoli minuuttia lataukseen!\"<br>\n\"Tyypit, meillä ei ole puolta minuuttia! Sinkotorakat ampuvat!\", Matoro huusi.<br>\nGekko löysi tiensä takaisin ruumaan, hän alkoi etsiä dokumentteja.<br>\nKilljoy kirosi ja nousi maasta. Paineaalto oli heittänyt hänet alas. \"Tarvitsemme rauhallisemman paikan!\"<br>\nUusi yhteissingonlaukaus osui komentosiltaan. Tietokoneet räjähtivät ja Matoro paiskautui kovaa takaseinän läpi. Koko komentosilta horjui. Se sortuisi kohta.<br>\nRuumasta kuului pauketta kun Toa rikkoi esineitä, pari Nazorakia saapui ruumaan.<br>\n\"Tappakaa ne!\", 106 karjui. Hänen äänensä peittyi erilaisten aseiden laukauksiin.<br>\nUusi räjähdys iski ja Killjoy paiskautui seinän läpi pieneen koppiin. Hän pudisti pölyt päältään ja huomasi oven. \"Killjoy kaikille, täällä on uloskäynti.\"<br>\n<br>\nMatoro yritti tähdätä ilmalentonsa osumaan takakannelle. Hän iskeytyi metalliseen kanteen ja kierähti laidan yli veteen.<br>\nMake teki uhkarohkean ratkaisun. Hän syöksyi huoneen ikkunasta ulos, aikoen häiritä Nazorakeja ampumalla näitä tulella.<br>\nJään Toa kirosi jotakin poltettuna ja kasteltuna. Hän ampui harppuunansa laivan yläosiin ja kiipesi kannelle.<br>\nValkoinen Toa tunsi täräyksen, joka horjutti koko alusta. Hän pelkäsi koko laitoksen uppoavan.<br>\nKilljoy juoksi pitkin käytäviä. Muutama Nazorak juoksi hänen perässään. Kaikki räiskintä oli katkaissut hänen radioyhteytensä. Killjoy räjäytti ovia edestään, kunnes saapui laivan toiselle puolelle ja nousi lentoon. Tätä taistelua hän ei voittaisi.<br>\nMake huomasi Killjoyn ja lensi hänen luokseen<br>\n\"Apujoukkoja erikoiskuljetus 601:n luo, klaanilaiset hyökänneet\", Eversti 106 huusi radiopuhelimeensa.<br>\nValon Toa löysi merkillisen lipaston, voisiko täällä olla se mitä he olivat tulleet etsimään?<br>\n\"Lähetämme alueella partioivat Zyglakit\", torakalle vastattiin.<br>\nEnnen kuin GK ehti lukea paperinippua, hän tunsi kylmän aseen niskassaan.<br>\nPian Make havaitsi pieniä yksittäisiä veneitä lähestyvän alusta.<br>\n\"Pudota miekka\", Nazorak lausui kylmästi. GK ei tiennyt mitä tehdä.<br>\nKilljoy leijui Maken vieressä. \"Tämä ei lupaa hyvää\"<br>\n\"Mitä sanoisit pienestä tuholaistorjunnasta\", Make kysähti<br>\n\"Olkoon sitten näin...\", Gekko sanoi ja piilotti nyrkkirautansa. miekan kolistessa lattialle.<br>\n\"Laiv...oksessa! Tehdä...ea hyökkäys ruum... kadotaan\", Matoro puhui headsettiinsä. Hän huomasi sen olevan vahingoittunut.<br>\nValon Toa kääntyi ja Nazorak tunsi kolme terää kaulassaan.<br>\nKilljoy koputti kypäräänsä. Matoro yritti sanoa heille jotain. Make katsoi Killjoyyn. \"Meidän täytyy saada Matoro ja GK ulos. Tämä on liikaa.\"<br>\n\"Ruum...kkäys ruumaa...!\"<br>\nGekko nosti miekkansa ja viimeisteli hyökkääjän.<br>\nJään Toa oli suhteellisen rauhassa laivan takaosassa. Kansi oli kaaoksessa ja laivan etuosa paloi. Nyt olisi mahdollisuus syöksyä ruumaan.<br>\n\"Ruuma.. miksi hän hokee ruum-\" Silloin Killjoy tajusi. \"Make, ruumat. Matoro on menossa sinne!\"<br>\nTaivaalta kuului helikopterin ääni. Nazorakien ruskeansävyinen kuljetushelikopteri lähestyi laivaa.<br>\n<br>\nGekko sai viimein käsiinsä paperit, niitä oli vino pino, aivan päällä oli muutama lausahdus 001:ltä.<br>\nMatoro iski energiasta hehkuvan miekkansa laivan kanteen ja leikkasi aukon ruumaan. Hän pudottautui alas. Tehtävä olisi mahdollista vielä suorittaa, ja hänhän suorittaisi sen.<br>\nKilljoy tajusi Nazojen ilmatuen saapuvan. Make sytytti palan ruuman seinästä tuleen ja Killjoy ampui tien sen läpi. Kaksikko lensi kohti aukkoa.<br>\nValot pätkivät ruumassa. Laivan moottorit olivat sammumaisillaan. Gekko pelästyi ja tipautti paperit käsistään. Kymmeniä Nazorakeja hyppivät köysine varassa kopterista laivaan. Ne olivat ilmavoimien joukkoja ja hampaisiin asti aseistautuneita, eivätkä ne päästäisi klaanilaisia elossa laivalta.<br>\nSilloin joku veti koko ruuman pimeäksi.<br>\nMatoro kytki taas yökiikarinsa päälle. Ruuma oli pimentynyt. Myös moottori oli sammunut.<br>\n\"Hienoa, nyt en löydä enää näitä\", Gekko sadatteli ja kompastui.<br>\nKilljoy ja Make laskeutuivat ruuman suulle. \"Oletteko täällä!?\"<br>\n\"Olen!\", Matoro huusi vaistomaisesti.<br>\nNazorakien valoammus lensi Jään Toan pään ohi. Se valaisi aavemaisesti pimeyttä.<br>\nMake ryntäsi kohti Matoron ääntä ja Killjoy kohti GK:n.<br>\nMatoro tajusi että hänet huomattiin. Toa kierähti ajoissa suojaan, sillä joku heitti kranaatin hänen edelliseen paikkaansa. Konekiväärinsarjat alkoivat soida käytävillä. Make lennähti räjähdyksen ääntä kohti.<br>\n\"Ne ruojat ovat taas ruumassa. Tappakaa ne.\", Eversti 106 komensi laivan raunioituneella kannella. Hän nousi kopteriin ja jätti ilmavoimien joukot laivalle.<br>\nKilljoy spottasi GK:n sivummalla. Hän ryntäsi tätä kohti: \"Äkkiä, meidän täytyy päästä veneelle!”<br>\n\"Mutta.. dokumentit...\", Gekko sanoi Killjoyn vetäistessä tämän.<br>\n\"Unohda ne. Nyt häivytään täältä!\"<br>\nMatoro makasi käytävän reunassa kahden laatikon takana. Konekiväärinsarjat viuhuivat hänen yli.<br>\nHän alkoi kerätä miekkaansa energiaa. Pian se hehkui täysin keltaisena.<br>\nToa ampui säteen energiaa ampujiinsa ja huomasi samalla Maken.<br>\nEnergiasäde ei osunut ampujiin. Se osui laivan polttoainetankkiin, joka oli näiden takana ruumassa.<br>\nGekko lähti juoksuun kohti kantta.<br>\nKilljoy lensi ruuman aukosta ulos valmistamaan veneen muille. GK ilmestyi palavalle kannelle, valmiina hyppäämään veteen.<br>\nMassiivinen räjähdys alkoi edetä polttoainetankista muualle laivaan. Valtava paineaalto sai laivan takaosan nousemaan ilmaan ja sitten lentämänä veteen. Valtava tulimassa syöksyi käytävältä Makea ja Matoroa kohti<br>\n\"Geronimooo!\", Gekko huusi hypätessään.<br>\nMatoro tajusi mihin oli osunut. Hän ehti juuri Maken kanssa sivukäytävään ennen kuin tuliaalto osui heidän entiseen paikkaansa. Jään Toan ihmetykseksi Make asettui hänen suojakseen. Polttava tuli ei vaikuttanut häneen mitenkään<br>\nLaiva alkoi kallistua. Kun tuliaalto oli mennyt, aukinaisen polttoainetankin paikalta alkoi tulvia jokivettä.<br>\n\"Me uppoamme. Äkkiä, mistä pääsee pois\", Matoro kysyi.<br>\nGK molskahti veteen ja Killjoy ohjasi veneen hänen vierelleen.<br>\nMake lennähti Matoron yläpuolelle, tarttuen tätä olkapäistä varpaillaan, \"Pidä kiinni\". Pian Make lennähti kovaa vauhtia pitkin käytäviä Matoro mukanaan. Valtava vesimassa seurasi heitä ja tuhosi kaiken tieltään.<br>\n\"Tiedätkö mitä olet tekemässä?\", Matoro kysyi. Hän ei ollut varma kuuliko Make.<br>\nViimeinen ruuman Nazorak pelasti paperit lipastoon juuri ennen sen täyttymistä vedellä. Torakka koki kuoleman vesimassojen alle.<br>\nAlus oli kallistunut jo hyvin paljon. Pian se syöksyisi järven pohjamutiin.<br>\n\"Älä huoli\", Make huudahti Matorolle.<br>\n\"... hei, takana on vettä, edessä tult-\", Matoro huusi. Pian Make lennähti laivan keulan palavista jäänteistä Matoro mukanaan. <br>\nGK ja Killjoy kiisivät veneellä ympäri laivaa, etsien Matoroa ja Makea. Lopulta GK huudahti: \"Tuolla!\"<br>\n<br>\nMake-Matoro yhdistelmä syöksyi vasten tähtitaivasta. Pian Make alkoi kaartaa kohti joen reunaa.<br>\nZyglakit ottivat kiinni Klaanilaisten veneen reunoista. Ne pyrkivät upottamaan koko aluksen. Vedestä nousi pirullisia olentoja useita.<br>\nGekko yritti parhaansa mukaan torjua tätä luonnonoikkua miekallaan.<br>\nEntinen Nazorak-laiva vajosi kokonaan syvyyksiin dokumentit mukanaan.<br>\nMake pudotti Matoron veneen kannelle ja nousi ylemmäs.<br>\nKotirauhan häirinnästä raivostunut Zyglak löi Valon Toa veneen toiseen päähän ja siitä veteen.<br>\n\"AAAAAAA\", Matoro ehti huutaa ennen kuin osui pienen veneen kannelle. Vene miltei kaatui.<br>\n\"Joy, kestääkö pukusi vettä!\", Matoro kysyi. Zyglak otti reunasta kiinni ja alkoi vetää venettä veteen.<br>\nPian Make tarttui jaloillaan Zyglakeihin pyrki lennättäen näitä veteen. Gekon silmät menivät kiinni, Toa jäi kellumaan veteen.<br>\nKilljoy tajusi mitä tapahtui ja yritti nousta lentoon. Oli kuitenkin liian myöhäistä, vesi koski Killjoyn jalkamoottoreihin saaden ne oikosulkuun.<br>\nRäjähtävä keihäs osui veneen pohjaan. Yhä useampi Zyglak parveili veneellä.<br>\n\"Make, nosta GK ja Matoro ylös, äkkiä!\", Joi’un huuto kuului.<br>\nMatoro kamppaili Zyglakien otteita vastaan. Ne yrittivät vetää tätä pinnan alle jatkuvasti. Make yritti poimia Matoroa mukaansa.<br>\nKilljoy sulki silmänsä ja alkoi lataamaan sähkön elementtivoimiaan käsivarsiinsa. \"Make, nopeasti! Nosta heidät!\"<br>\nVäkivahvat olennot olivat joukolla äärimmäisen vaarallisia. Silloin Make nappasi Matoroa kädestä ja veti tämän ylös Gekon kanssa.<br>\nMaken jaksaminen oli koetuksella. Hän lensi vaivoin kuljettaen kahta Toaa. Zyglakien keihäs osui Makea jalkaan heitettynä. Toa karjaisi ja syöksyi joen rannalle kahden Toan kanssa.<br>\nSähköä oli Killjoyn kehossa jo liikaa. Sitä sinkoili purkauksina tämän käsistä. Lopulta Killjoy päästi voimistaan irti ja valtava sähkönpurkaus levisi vedenpintaa pitkin, käristäen Zyglakit. Killjoyn voimaton ruumis jäi kellumaan veden päälle. Hän oli kuluttanut liikaa energiaa ja puku oli oikosulun partaalla.<br>\n<br>\nMatoro katseli vedessä tapahtuvaa näytelmää rannalta. Valtava sähköisku valaisi pimeän joen. Heti sähkön kadottua Matoro hyppäsi veteen ja alkoi raahaamaan Killjoyn raskasta haarniskaa rannalle.<br>\n\"Make! Autatko vähän ennen kuin nuo heräävät!\", Matoro huusi vedestä. Make lennähti Killjoyn ruhon päälle alkaen vetää tätä rantaan<br>\nKaksi Toaa olivat saaneet Killjoyn käytännössä tajuttoman ruumiin rantatörmälle. Myös GK oli tajuton.<br>\nMartti katsoi hengästyneeseen Makeen. \"Kiitos kovasti\"<br>\n\"Noh, eipä kestä\", Make yritti lausahtaa hengästyksensä läpi.<br>\n\"Kep... käsk... kun hakea meid... lta\", Matoro otti yhteyttä Kepeen, kunnes tajusi ettei hänen radiollaan ollut mitään hyötyä.<br>\n\"Nazorakit palaavat kohta. Meidän pitää saada nuo kaksi turvaan ja pian\", Matoro vastasi.<br>\nSilloin Killjoy yskäisi ja kypärän raosta purskahti vettä.<br>\n\"Ooh. Sinä olet elävien kirjoissa.\", Matoro piristyi huomattavasti.<br>\n\"Hyvä ajoitus\", Make lausahti<br>\n\"Make, toimiiko radiosi? Jos toimii, tilaa kyyti.\"<br>\nKilljoy käännähti vatsalleen ja koetti viittoilla Matoroa tarkastamaan tämän tarvikelokeron. Matoro mietti hetken ja tajusi sitten avata lokeron. Hän nappasi sieltä oudon näköisen laatikon, jossa oli pillereitä. Kyljessä luki \"kipulääke\"<br>\nMake kaivoi vyölaukkuaan, yrittäen löytää radiota<br>\nKilljoy hapuili kättään, kohti kipulääkkeitä.<br>\nMake löysi radiovastaanottimensa, yrittäen saada sitä toimimaan. Hän kuitenkin ojensi radion Matorolle, joka osasi käyttää sitä paremmin<br>\nKilljoy nappasi lääkkeet ja tiputti yhden pillerin kypäränsä reiästä alas. Hän yski päälle lisää vettä.<br>\n\"Katsotaas\", Matoro ajatteli ääneen. Hän käänteli radion taajuuksia.<br>\nGK heräsi huudahdukseen korvassaan.<br>\n\"Mitä...\"<br>\nRadiolaitteesta kuului hetken aikaa korvia vihlovaa tinnutusta. <br>\n\"krz... haloo, Klaani?...krz\", Matoro kysyi kohinaan.<br>\n\"Täällä Paaco\", kuului vastaus. Tiimin ilmeet näyttivät huojentuneilta.<br>\n\"Lähetä joku hakemaan meidät tämän joen rannalta, läheltä järveä. Joy ja GK tajuttomia\"<br>\nGK näytti kuin puusta pudonneelta, hän hapuili käsillään asettaan. Hän ei muistanut mitään.<br>\n\"Selvä. Kymmenen minuuttia\", Klaanista vastattiin.<br>\n\"Kyyti kymmenessä minuutissa...\", Matoro kertoi Makelle ja Joylle.<br>\nSitten Gekko tunsi kivun päässään ja näki Killjoyn kädessä olevan purkin.<br>\n\"Tehtävämme ehkä vähän epäonnistui mutta hei, me epäonnistuimme tyylillä\", Matoro koitti nostaa tunnelmaa.<br>\nHuojentunut Make mätkähti lepäämään rantahietikolle<br>\nKilljoy yskäisi. Hänen jalkaproteesinsa olivat kastuneet, eivätkä liikkuneet. Hän hymähti: \"Niin kai sitten.\"<br>\nKymmenessä minuutissa pieni steampunk-vene - lentävä sellainen - laskeutui metsään. Muutama matoran tuli hakemaan joukon.<br>\n<br>\n[spoil]Joo. Tämä kertoi missä yhteydessä Joi'un puku kastui ja mitä Gekon viestissä mainitulle laivalle oli tapahtunut. Kiitokset Makelle, Joi'ulle ja Gekolle.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":776,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-03-06T14:33","content":"<strong>Nazorak-pesä<br>\nKomentobunkkeri</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/EhytvDe6PQQ" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/EhytvDe6PQQ</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nJoka suuntaan huudetut komennot, näppäimistöjen naputus ja monenlaisten hallintalaitteistojen äänet täyttivät huoneen.<br>\nKenraali 001, kaikkien Nazorakien komentaja asteli tietokoneita ja komentonäyttöjä täynnä olevan bunkkerin läpi. Kenraalin olkapäillä makaava musta viitta heilahteli sotilaskomentajan ylpeiden askelten tahtiin. Kenraalin selän kohdalla viitassa oli verenpunainen Nazorak-joukkojen tunnusmerkki, joka oli myös tunnistettavissa jokaisen huoneen Nazorak-upseerin haarniskan olkasuojasta. Tämä merkki edusti kunniaa taistelukentällä. Se edusti uskollisuutta. Se edusti kuolemaa nazorakein vihollisille.<br>\nKuolemaa edustivat myös Kenraalin vyötäisillä roikkuva pieni Zamor-pistooli ja huotraansa työnnetty pitkä miekka. Kukaan ei ollut koskaan nähnyt Kenraalin käyttävän kumpaakaan taistelussa, mutta sillä ei ollut väliä. Kenraali olisi joukkojen keskuudessa kunnioitettu ja pelätty myös ilman ainuttakaan asetta.<br>\n<br>\nKomento- ja viestintämonitoreidensa eteen kumartuneet insinööritorakat nousivat täydellisellä ajoituksella täysin samanaikaisesti pystyyn käsi sotilastervehdyksessä. Torakkaäänien yhtenäinen kuoro lausui kunnianosoituksensa nazorakiksi ennen kuin palasi työhönsä Kenraalin sanattomasta komennosta.<br>\nKenraali käveli huoneen päähän, jossa oli suurin komentoruutu. Holografinen projektio näytti karttaa koko tunnetusta maailmasta. Joka ikinen Nazorak-laivasto, ajoneuvo tai partio näkyi kartalla sinisten pisteiden pieninä kertyminä, jotka liikkuivat hitaasti kartalle merkittyjä kohteita päin.<br>\n<br>\nSuurinta komentoruutua operoiva Nazorak-insinööri tuijotti Kenraalia hetken ennen kuin hätkähti ja tervehti tätä nousten erittäin jäykkään kunnia-asentoon.<br>\n\"Tervehdys, herra Kenraali!\"<br>\nKenraali 001 ei vastannut insinöörille, vaan tarkkaili vihreillä silmillään suurinta komentoruutua hetken ajan. Hän osoitti yhtä sinisten pisteiden rykelmää sormellaan.<br>\n\"Viestikää partio 245:lle \", Kenraali sanoi tyynesti. \"Jatkakaa suunnitelman mukaan. Kaasun käyttö on valtuutettu. Lähettäkää agentteja tutkimaan jäännökset.\"<br>\n<br>\n\"Kyllä, herra Kenraali!\" yksi torakoista huusi. \"Koodi...sininen. Aktivoimmeko koodi sinisen?\" Nazorak harkitsi käyttävänsä suoraa ilmausta, mutta ei ollut täysin varma, oliko hänellä valtuudet tietää, keitä 019 ja 020 olivat. Hyvin moni joukoissa tiesi Sinisistä Käsistä, mutta asian ajattelua ei pidetty yleisesti terveellisenä.<br>\n<br>\nKenraali piti ryhtinsä suorana eikä kääntynyt katsomaan kysyjää. \"Yliluutnantti 923 tietää aivan hyvin, että koodi sininen on varattu vain operaatioihin, joista sinun sotilasarvosi ei edes kuulu tietää.\"<br>\n<br>\nYliluutnantti nielaisi ja päätti kyykistyä takaisin ruutunsa taakse. Hän jatkoi viestin näppäilyä, mutta pyrki tekemään sen mahdollisimman hiljaa.<br>\nTämä oli niitä hetkiä, jolloin Kenraali olisi hymyillyt, jos olisi pystynyt siihen. Vuosien harjoittelun jälkeen hän oli kuitenkin oppinut supistamaan sisäänsä voimakkaimmat tunteet. Ilot, surut ja aggressio eivät olleet hyviä ominaisuuksia johtajassa. Ne peittivät alleen taktiikan ja toivat mukaan muuttujia, jotka saattaisivat tuhota kokonaisia hyökkäyssuunnitelmia.<br>\nKenraali olikin pyytänyt Tohtori 006:ta tutkimaan, saisiko Uuden Sukupolven mielistä supistettua ylimääräiset tunteet.<br>\nProjekti oli osoittautunut tehottomaksi. Mieli itsessään oli yksi niitä asioita, joita 006:n mukaan tieteellä ei voinut rikkoa osiksi ja rakentaa uudelleen.<br>\nKenraali ei ollut valmis uskomaan tätä. Evoluutio kaikessa pyhyydessään ja säälimättömyydessään tuhosi asioita, jotka hidastivat kehitystä. Heikkoudet poljettiin alas pelkiksi askeliksi kohti vahvuuksia.<br>\nJa mitä muuta tunteet olivat kuin pelkkiä heikkouksia?<br>\n<br>\n\"Oletan, että skakdiliittolaisemme ovat edelleen omilla teillään\", Kenraali lausui synkeästi.<br>\n\"Kyllä, herra Kenraali!\"<br>\nKun yli-innokas Nazorak-insinööri oli lopettanut huutamisen, se painoi yhtä suuren kontrollipöytänsä tuhannesta hohtavasta napista. Tällöin Gaggulabion laivaston arvioitu sijainti hohti keltaisina pisteinä holografisella näytöllä.<br>\n\"...ja Zyglak-liittouma on hajanaisena ja ilman selvää johtajaa.\"<br>\n\"Kyllä, herra Kenraali!\"<br>\nVihreät pisteet ilmestyivät kartalle, pääasiassa merialueille. Kenraali tuhahti. Nuo barbaarimaiset, johtajattomat merikultistit olivat voimakkaita ja tappavia taistelijoita, mutta niillä ei ollut pienintäkään strategiantajua. Likaiset liskot olivat käytännössä kokonaan ailahtelevien ja eläimellisten tunteidensa vallassa.<br>\nZyglakeista oli hyötyä, mutta ehkä ne tarvisivat aivan uudenlaista johdatusta. Idea jäi hautomaan Kenraalin mieleen.<br>\n\"Abzumon ja hänen joukkojensa sijainnin tiedän\", Kenraali sanoi. \"Tarkkailkaa häntä. Luotan häneen monta kertaa enemmän kuin yhteenkään muista liittolaisistamme, mutta tarkkailkaa häntä.\"<br>\n<br>\n\"Kyllä, herra Kenraali\", insinööri sanoi hieman hiljaisemmin, \"mutta jos arvoni sallii minun kysyä, mitä syytä Nazorak-imperiumilla on luottaa tähän Makutaan enemmän kuin esimerkiksi palkkasotureihimme?\"<br>\n\"Koska taidan tietää, kuka hän on\", Kenraali sanoi hiljaa.<br>\nInsinööri oli sanomassa jotain, mutta päätti vaieta. Edes Kenraalin epävarmoja oletuksia ei kyseenalaistettaisi.<br>\n<br>\n\"Entä...Avde?\" Kenraali kysyi.<br>\nHolografinen monitori tuntui lataavan jotain hetken. Sitten se näytti viestinsä ruudulla suurilla punaisilla kirjaimilla.<br>\n<strong>SIJAINTI: TUNTEMATON.</strong><br>\n<br>\nKenraali kurtisti kulmiaan. Tietysti. Yhteinen hyväntekijä tuli ja meni miten yhteiselle hyväntekijälle vain kelpasi. Avde oli hyökännyt Klaanin linnoitukseen joitakin viikkoja sitten ilman muun Allianssin konsultointia. Hän oli tehnyt sen hyökkäysvoimalla, jonka olemuksesta edes Abzumo ei ollut tiennyt mitään. Avden Allianssille tuomat yhteydet ja sisäpiirin tiedot klaanilaisista olivat äärimmäisen arvokkaita, mutta Matorania muistuttava hahmo ei ollut missään vaiheessa antanut Kenraalille syytä luottamukseen.<br>\nAvde halusi vain Nimdan, sen Kenraali tiesi. Hän myös tiesi, että Nimda oli vain säälittävää matoran-tarustoa. Jos Avde oli niin älykäs kuin esitti olevansa, hänen agendansa oli jotain salaista.<br>\n\"Hän palaa Pesään ennemmin tai myöhemmin, jos arvostaa liittoumaa yhtään\", Kenraali lausui itsevarmana, \"ja kun hän palaa, haluan hänet valvontaan. Haluan vähintään viisi 007:n valvontakameraa seuraamaan sen pirulaisen toimia.\"<br>\nUpseerit ja insinöörit kirjoittivat 001:n käskyjä muistiin. Kenraali odotti, että huone hiljenisi taas ennen kuin jatkoi.<br>\n\"Ympäri. Vuorokauden. Ymmärretty?\"<br>\nBunkkerilaiset tuntuivat ymmärtävän.<br>\n\"Hyvä\", Kenraali sanoi lievästi ylpeänä. \"Jatkakaa.\"<br>\nTämän lausuttuaan Kenraali kääntyi ympäri ja käveli kohti komentobunkkerin oviaukkoa. Torakkakomentaja oli tyytyväinen. Jos kaikki toimisi oikein, invaasio voitaisiin kohdistaa jo kahden viikon päähän.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":777,"creator":"Oliolli","timestamp":"2011-03-06T14:33","content":"<strong>Outo Tila</strong><br>\n<br>\nOliolli oli käsittänyt kaiken nyt. Tämä tila, hän tiesi miten hän pääsisi pois! Hän tiesi, että hänen täytyisi päästä pois, vaikkei hänen onnistunutkaan tajuta miksi. Ilmeisesti muistinmenetys ei ollut kokonaan häipynyt. Hänen päätään särki. <br>\n<br>\nMutta hän tiesi miten hän pääsisi täältä pois, takaisin kotiin. Sitä varten hänen täytyisi löytää tässä tilassa asustavat \"Vaeltavat Legioonat\". Sitä helpotti se, että hän tiesi tasan mistä suurin osa niistä löytyisi. Vain jotkin niistä toisivat haastetta, sillä vain kyseiset jotkin oikeasti liikkuivat ympäriinsä, puolustaen Tilaa valloittajilta, vaikka Oliolli ei uskonutkaan, että Tilaan koskaan hyökättäisiin.<br>\n<br>\nOliollin täytyisi löytää kaiken kaikkiaan 30 legioonaa, joista 6 liikkuivat ympäriinsä. Hän muisti nyt täydellisesti 24 sijainnit, ja tiesi, että 16. legioona oli asettunut lähistölle.<br>\n<br>\n-------------------------------------------------------------<br>\n<em>Jonkin ajan kuluttua</em><br>\n-------------------------------------------------------------<br>\n<br>\n<strong>16. legioonan leiri, Outo Tila</strong><br>\n<br>\nOliolli saapui leiriin. Leiri oli täynnä legioonalaisia, vihreitä, keihäällä varustettuja sotilaita, joilla oli kaikilla samanlaiset turkoosit Kakamaa muistuttavat naamiot. Leirin Legaatti saapui hänen luokseen.<br>\n<br>\n\"Kunnia viimein tavata teidät\" se sanoi.<br>\n\"Kiitos. Teillä lienee minulle jotain varastossa?\" Oliolli kysyi<br>\n\"Kyllä, mutta tietänette, että teidän täytyy todistaa henkilöllisyytenne ensin\"<br>\n\"Kyllä, tiedän sen. Sinun ei edes tarvitse esittää kysymystä, muistan sen kyllä. Vastaus on 'arkkitehdin'.\"<br>\n\"Aivan, omaisuutenne on täällä.\"<br>\n<br>\n<em>Vielä 29 osaa puuttuu</em>, Oliolli mietti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":778,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-06T15:24","content":"<strong><em>Yön Timo II</em>, Meri</strong><br>\n<br>\nLyhyen tursasjahdin jälkeen Notfun oli tyytyväinen. Hänen kauniin laivansa tykit olivat ampuneet yhden keltapilkullisen Steltinkymmenlonkerotursaan.<br>\n<br>\nNyt kyseinen merenelävä roikkui kannelle viritetyn nuotion yllä.<br>\n<br>\n\"Hetk- miksi laivassani on nuotio?\", Notfun ihmetteli nähdessään mitä kannella tapahtuu.<br>\n\"Kapteeni, halusitte paistettua tursasta\", yksi piraatti vastasi. <br>\n\"Tämä laiva on puuta. Se palaa. Sammuttakaa nuotio heti kun olette paistaneet tursaan.\", Notfun antoi ohjeita.<br>\n\"Aye, kapteeni\", piraatti vastasi.<br>\n<br>\nMatoro tutkaili yhdessä hyteistä karttoja. Rozumin saaren ympärille oli merkitty useita karikoita. Olisi varmaan parasta mennä maihin veneillä ja ankkuroida karien ulkopuolelle. Niistä legendojen merikäärmeistä tai mustekaloista olisi turha välittää.<br>\n<br>\nHe saapuisivat saarelle jo muutaman tunnin kuluttua. <em>Yön Timo II</em> oli harvinaisen nopea ja tuulet olivat myöteiset.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin saari, Nazorak-satama</strong><br>\n<br>\nSkakdien suuri purjelaiva lipui satamaan Nazorakien metallisten sotalaivojen lomaan. Laivat näyttivät olevan kuin toisesta maailmasta; toinen oli puinen ja liikkui purjeilla, toiset olivat metallia ja liikkuivat moottorein. Gaggulabio suosi merenkäynnissä perinteitä ja oli joskus arvostanut merirosvoja.<br>\nNotfunin jälkeen hän vihasi heitä.<br>\n<br>\nKeltamusta skakdi käveli selkä kyyryssä ulos laivasta. Hänen takanaan kulki kuin vanana useita muita Skakdeja. Skakdilordi oli silminnähden ärtynyt. Amazua sentään olisi suorittamassa tehtävää ja toivottavasti onnistuisi.<br>\n<br>\nHarmaa, suurikokoinen kyborgiskakdi käveli johtajaansa vastaan laiturille. Nazorakien telakat ja lukuisat varastorakennukset näyttivät tyhjiltä. Nazorakit eivät pidä skakdien seurasta.<br>\n<br>\n\"Päivää, Gaggulabio. Maajoukoilta ei mitään raportoitavaa\", vallanhimoinen komentajaskakdi aloitti. Gaggulabio loi tähän turhautuneen vilkaisun.<br>\n\"Ovatko torakat ilmoittaneet suunnitelmistaan poissaollessani?\", Labio kysyi. Hän oli ollut juuri pari päivää merellä skakdien sotaharjoituksessa.<br>\n\"Ei, ei mitään.\", Rlorzedt vastasi. <br>\nKiven skakdi murahti jotakin.<br>\n\"Entä tutkimukset viruksen kanssa?\"<br>\n\"Saimme tuloksia. Kykenimme selivttämään miten Spiriah sitä oli käyttänyt ja kykenemme nyt muokkaamaan skakdien voimia. Ainetta tosin on kovin vähän\"<br>\n<br>\nSkakdiseurue lähti satamasta kohti Pesää ja siellä sijaitsevia kasarmeja.<br>\n<br>\n<strong><em>Yön Timo II</em>, Meri Rozumin ympärillä</strong><br>\n<br>\n\"Maakravut, alamme olla perillä. Suurella laivalla ei pääse tämän lähemmäs. Karikoita.\", Notfun selitti kävellessään Matoron hyttiin. Nukkuva Xxonn havahtui.<br>\n<br>\nKaksi klaanilaista olivat nopeasti kannella. He katsoivat vähän matkan päässä siintävää saarta. Se oli vehreä ja trooppisen näköinen. Kultaiset hiekkarannat houkuttelivat matkalaisia karikoihin.<br>\n<br>\nSilloin Matoro tajusi, että hän oli käynyt tuolla saarella. Hän oli laskeutunut sinne muiden kanssa Xian paluumatkalla. Saari oli se, jossa hänen naamionsa alkoi käyttytyä oudosti ensimmäistä kertaa.<br>\n<br>\nYhtäkkiä häntä hieman pelotti palata saarelle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":779,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-03-06T15:30","content":"<strong>Killjoyn mökin edusta</strong><br>\n<br>\nKilljoy ja 437 kierelivät, mittaillen toisiaan. Killjoy veti oikean kätensä ranneterät esiin, juuri 437:n hyökätessä. Nazorak käynnisti selän suhkumoottorit ja syöksyi kohti Killjoyta. Killjoyn koneistetut refleksit kuitenkin käynnistivät omat moottorit samalla sekunnilla. Kaksikko iskytyi vauhdilla toisiaan vasten, singoten toisensa maahan.<br>\n<br>\nKilljoy nousi ylös ensimmäisenä ja ampui räjähteen kohti 437:n jalkoja. 437 kuitenkin väisti ne yhdellä huimalla loikalla ja veti samalla kädesään esiin terän.<br>\n<br>\nTerä liikkui nopeammin, kuin Killjoy oli osannut odottaa ja se lävisti vaakasuunnassa Killjoyn kypärän, suoraan suun kohdalta. Killjoy karjaisi ja veri purskahti kypärän lovesta suoraan nauravan 437:n päälle. <br>\n<br>\nEnnen kun Killjoy ehti edes kunnolla nousta, 437 potkaisi Killjoyn päätä, jonka jälkeen tämä laukaisi jonkinlaisen painezamorin, joka lennätti Killjoyn suoraan mökin siivestä läpi, murskaten siellä sijaitsevat painokoneet.<br>\n<br>\nKilljoy jäi makaamaan pölyn keskelle. Hän ei ollut valmis taistelemaan, ei tässä kunnossa.<br>\n<br>\n437 pudisteli päätään pettyneenä, hän oli odottanut parempaa vastusta. Hän veti ranneteränsä sisään ja käveli kohti Killjoyta.<br>\n<br>\n\"Olen pettynyt sinuun Killjoy, odotin sinulta viimekertaisen jälkeen paljon enemmän.\"<br>\n<br>\nKilljoy yskäisi, mutta päästi sen jälkeen ilmoille kurlaavan hörähdyksen. Veri purskui hänen suustaan samalla, kun hän ojensi kätensä kohti torakkaa.<br>\n<br>\n437 luuli Killjoyn anovan armoa, mutta tämän ainoa vielä ehjä silmä suureni, huomatessaan Killjoyn kädestä purkautuvan sähköä. Pieni sähkölataus iski suoraan 437:n kasvoille, antaen Killjoylle tarpeeksi aikaa saada itsensä pystyyn. Ylös noustessaan hän kuitenkin kauhistui, tajutessaan Creedyn tuijottavan taistelua ikkunasta. 437 huomasi Killjoyn reaktion ja kääntyi katsomaan ikkunaa. Tämä tajusi mahdollisuutensa, virnisti Killjoylle ja ampui suoraan kohti Creedyä.<br>\n<br>\nLaserpanos iski ikkunan läpi, mutta ei osunut Creedyyn, vaan viuhahti tämä ohi, suoraan Killjoyn komeroon. Killjoy näki, kun Creedy juoksi kauhistuneena kohti alakertaa. Killjoy sadatteli matoranin tyhmyyttä ja kääntyi sitten takaisin kohti vihollistaan.<br>\n<br>\n\"Julkeatkin-sinä nazorakinpentele-hyökätä sivullisen kimppuun! Tämä on meidän taistelumme! Pidä muut erossa siitä!\"<br>\n<br>\nKilljoy sai raivosta uutta voimaa ja aloitti sprintin kohti vihollistaan. 437 oli valmistautumassa torjumaan tulevaa miekaniskua, mutta sitä ei tullut. Killjoy tarttui vauhdista torakan kaulaan. Yksi nyrkinisku 437:n keskivartaloon heitti tämän kohti läheistä puuta, iskien tämän ilkeännäköisesti kasaan.<br>\n<br>\n437 kuitenkin nousi ylös nopeasti vahvistetun ruumiinsa avulla ja kohotti käteen liitetyn zamor-laukaisimensa. <br>\n<br>\n\"Niin sitä pitää, tiesinhän, että sinusta löytyisi puhtia. Olet aivan kuten minä, valmis taistelemaan loppuun saakka. Emme ole kovinkaan erilaisia.\"<br>\n<br>\nNämä sanat kuultuaan, Killjoyn jalat pettivät ja hän lyhistyi polvilleen maahan. Muistikuva palasi hänen mieleensä:<br>\n<br>\n<em><strong>Klaanin valimot, muutamaa vuotta aikaisemmin</strong></em><br>\n<br>\n<em>Killjoy lyyhistyi. Hän ei enää jaksanut enää, hän oli voimaton, hän ei voisi voittaa, hän ei enää haluaisi voittaa…<br>\nGuardian näki tämän. Hän laski aseensa ja katsoi Killjoyta.<br>\n<br>\n”Me emme ole kovinkaan erilaisia.”<br>\n<br>\nNämä sanat kuultuaan Killjoyssa napsahti. Raivoissaan hän teki vielä viimeisen iskun tuota olentoa vastaan, joka julkesi verrata Killjoyta itseensä.<br>\n</em><br>\n<br>\nKilljoy aloitti syöksyn kohti vihollistaan, mutta silloin hän tajusi virheensä, jälleen...<br>\n<br>\n<em>Killjoy hyppäsi, hyppäsi raivoissaan kohti tuota ylemmällä tasolla seisovaa Skakdia, mutta liian myöhään, hän tajusi virheensä. </em><br>\n<br>\nZamor-pistoolin ammus lävisti hänen panssarinsa, hän tunsi, kun se tunkeutui hänen sisäänsä ja aiheutti paineaallon, joka paiskasi Killjoyn töydellä voimalla maahan. Tömähdys kaikui laavakivestä muodostuneesta maasta.<br>\n<br>\nKilljoy ei kyennyt liikkumaan. Hän oli voimaton, maaten selällään maassa, katsoen ylleen lankeavaa torakan hahmoa. Ase osoitti kohti hänen kalloaan, mutta ennen kuin Killjoy ehti edes ajatella tulevia sekunteja, ase poistui hänen päältään ja muuttui jonkinnäköiseksi tykiksi.<br>\n<br>\nSe laukesi kerran, saaden vihaisesti viheltävän räjähteen sinkoutumaan Killjoyn mökkiin sisään. Hetken ajan hiljaisuus oli rikkumaton, kunnes paineaalto, yhdessä helvetin lieskojen kanssa pääsivät valloilleen.<br>\n<br>\nMökin rakenteet katosivat hetkessä, singoten irralliset tavarat pihalla lentämään, saaden mökin seinien ja katon katoamaan hetkessä. Killjoy jäi tuijottamaan nyt miltei maan tasalla palavaa kotiaan ja sillä karvalla hetkellä hän tajusi sen, tajusi matoranin, jonka oli käskenyt pysymään sisällä. Huutoa ei kuulunut, liikettä ei näkynyt. Oli vain puhdistava tuli...<br>\n<br>\nKilljoy unohti vihollisensa, unohti aseen joka häntä taas uhkasi. Hän muisti vain nimen:<br>\n<br>\n\"Creedy...\"<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Make avusti 437:n osissa ja taistelun ideoimisessa. Ja Hunter's Journey -viittauksia, kyllä vain.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":780,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-03-06T16:20","content":"<strong>Bio-Klaanin hotelli</strong><br>\n<br>\nXiantos sulki oven. Hän näytti surulliselta.<br>\n<br>\n\"Hän on poissa\", Xiantos kertoi.<br>\n\"Mitä ihmettä sinä höpäjät?\"<br>\n<br>\nXiantos veti pienen veitsen esiin ja puukotti Kongua. Toa kaatui maahan. Hän pystyi liikkumaan aivan vähän. Hän oli aivan avuttomana maassa. Hän tarvitsi apua.<br>\n<br>\n\"Tappaminen saa minut hyvälle tuulelle\", Xiantos virnisti.<br>\n\"Apua...\"<br>\n<br>\nXiantos hyppäsi ulos Kongubossin ikkunasta ja tippui keskelle katua. Hän katosi.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nKonguboss muisti huoneessaan olevan puhelimen. Hän yritti päästä se luokse. Toa sai kiinni puhelimesta ja näppäili hätänumeron. Soitto.<br>\n<br>\n\"Täällä hätäkeskus\", joku vastasi ja kysyi, \"Tarvitsetteko apua?<br>\n\"Minua on puukotettu\", Kongu vastasi.<br>\n\"Pysykää rauhallisena\", puhelimesta kuului, \"Mikä on sijaintinne?\"<br>\n\"Huone 169, Bio-Klaa...\", Kongun ääni loppui.<br>\n\"Haloo? Lähetän sinne ensiapua. Oletan, että sijaintinne on Bio-Klaanin hotelli.\"<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nAsemalta lähetettiin Bio-Klaaniin ambulanssi, joka saapui Bio-Klaanin hotelliin. Pakua oli soittanut moden paikalle. Mode, nimeltä BladeVezon huomasi, että hoitajat saapuivat.<br>\n<br>\n\"Onko joku loukkaantunut?\"<br>\n\"Huone 169\"<br>\n\"Eräs henkilö pakotti minut aseella kertomaan Kongubossin sijainnin ja kerroin sen olevan huone 169\", respatäti huomautti.<br>\n\"Mennään!\" BladeVezon huusi.<br>\n<br>\nBladeVezon potkaisi oven auki ja huomasi Kongun lattilla.<br>\n<br>\n\"Lääkintämiehet!\"<br>\n<br>\nLääkintämiehet nostivat Toan paareille ja veivät hänet ambulanssiin kiiruhtaen. BladeVezon huomasi aukinaisen ikkunan.<br>\n<br>\n\"Epäilty on luultavasti karannut ikkunasta\", BladeVezon kuulutti moderadioon.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":781,"creator":"Jake","timestamp":"2011-03-07T14:50","content":"<strong>Rozumin karikot, Yön Timo II</strong><br>\n<br>\nNotfun kierteli laivaa. Hän käskytti miehistöään ympärillään.<br>\n<br>\n\"Pojat, nyt laitatte sen nuotion pois ja suolaatte Turskan äkkiä. Jardirt, hae vieraamme, ja vie heidät manaattisäil- Anteeksi ruumaan. Kaksoset, ottakaa Mursunlihat. Toa, jaa nämä piilukkopistoolit miehistölle ja vie tämä kolmikolkka Jardirtille. Minä pidän toisen kaiken varalta, niin että jos omani menee hukkaan, niin saan uuden tilalle. Toinen vaihtoehto o tietenkin, että jos joku kaappaa vallan, jota ei tietenkään tapahdu, niin hän saa tämän\", Notfun puheskeli, ja käveli alas ruumaansa.<br>\n<br>\nRuumassa oli kolme manaattia ja kaksi Mursua. Mursut olivat tarkoitetut kantamaan mursunlihat ja vieraat. Manaatit olivat miehistölle.<br>\n<br>\n\"Noniin, miehet. Avaan nyt höyryluukun, ja menette nopeasti kohti Rotsummia. Vieraat menevät mursunlihaa kuljettavan mursun selkään, ja minä menen sen toisen selkään. Lähtekäämme\", Notfun ilmoitti, avasi luukun, ja he lähtivät. <br>\n<br>\n<strong>Samoihin aikoihin klaanissa</strong><br>\n<br>\nEräs Toa juoksi kohti adminsiipeä päin. Kun hän tuli portille, hänet ohjattiin moderaattoreiden siipeen, koska kukaan admineista ei juuri nyt ollut paikalla. Toa juoksi modesiiven portille. Hän näppäili adminsiivestä saamansa koodin lukkoon, ja käveli sisään. Portit sulkeutuivat hänen takanaan. <br>\n<br>\nHän katsoi seinässä olevaan näyttöön. Ainakin Bladevezon näytti olevan paikalla. Hän kutsui kyseisen moderaattorin. Kohta tämä astuikin hissistä ulos. <br>\n<br>\n\"Herra, löysin matoranin murhattuna huoneestaan\", Toa kertoi.<br>\n<br>\n\"Hhhhmmm. Kiintoisaa. Millä tavalla tuo oli murhattu?\", Bladevezon uteli.<br>\n<br>\n\"Erittäin raa'asti. En osaa sanoa miten tuollaista jälkeä voi syntyä. Hänen päänsä oli raadeltu sisältältäpäin, ilmeisesti suun kautta, ja matoranin ruumis ei ollut tunnistettavissa. Huoneen numero on 982\", Toa kertoi.<br>\n<br>\n\"982..\", Bladevezon mutisi ja meni seinässä olevan näytön luo. Hän näppäili hakuikkunaan numeron, ja katsoi huoneen tiedot, \"Huoneessa asui matoran nimeltä Keja. Ta-matoran, liittynyt klaaniin kolme vuotta sitten. Mene ilmoittamaan matoranin omaisille. Pistän tietoa eteenpäin. Kiitos\", Bladevezon kuittasi, ja lähetti toan matkaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":782,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-07T15:02","content":"<strong>Veljeskunnan saari</strong><br>\n<br>\nNorsupäästäinen torkkui ääneti bambumetsän katveessa. Välillä taistelun äänet kuitenkin herättivät massiivisen olennon, jolloin se käänsi valtavat silmänsä metsikköä kohti yrittäen erottaa jossain kauempana tapahtuvan taistelun.<br>\n<br>\nÄmkoo paiskautui maahan sankan tomupilven saattelemana. Käsipuoli Toa loikkasi nopeasti takaisin seisomaan, muttei ehtinyt torjua vastustajansa nopeaa lyöntiä. Ilman Toa perääntyi kasvoihinsa iskeytyneen nyrkin voimasta, yritti puolestaan itse lyödä vihollistaan ja huomasi jälleen iskeneensä ohi.<br>\n<br>\nTuraga Bakmei nauroi. Valkomustan turagan viikset heiluivat tuulessa tämän tarkkaillessa oppilaansa epätoivoista kompurointia. Ämkoo oli aikoinaan selvinnyt turagan koulutuksesta kunnialla, muttei nykyisessä tilassaan pärjännyt opettajalleen alkuunkaan.<br>\n<br>\nTuraga asteli harjoituskentän laitaan, poimi sieltä keihään ja heitti sen vihreämustalle Toalle. Sitten turaga tarttui omaan turaga-sauvaansa ja jäi odottamaan Ämkoon siirtoa.<br>\n<br>\nNorsupäästäinen oli torkkunut tarpeeksi. Se kipitti bambujen läpi taistelukentän laidalle ja ennätti juuri sopivasti todistamaan Ämkoon täydellistä epäonnistumista. Toasta ei yksinkertaisesti ollut lainkaan vastusta väkivahvalle turagalle.<br>\n<br>\nBakmei naurahti jälleen ja heilautti viiksiään vasemmalla kädellään. Ämkoon yllätykseksi Bakmei ei kuitenkaan sen jälkeen tarjonnut uutta asetta vaan istahti alas. Sitten turaga aloitti keskustelun.<br>\n<br>\n\"Tästä ei ole sinulle hyötyä. Et ikinä opi taistelemaan ilman toista kättäsi\", Turaga totesi ja tuijotti Ämkoota naamionsa takaa. Toa huokaisi, istahti turagan eteen ja uskaltautui katsomaan tätä suoraan silmiin.<br>\n\"Pakko kuitenkin yrittää, eikö?\"<br>\n<br>\nTuraga tuhahti ja katseli edessään istuvaa Toaa hieman tarkemmin. Ämkoon panssarointi oli muuttunut jo viikon kestäneen harjoittelun aikana reippaasti tummemmaksi, mutta sen alta paistoi silti vihreä Toa-keho. Tästä huolimatta Ämkoo ei kyennyt hallitsemaan elementtivoimiaan, saati sitten Makutalta ryöstämiään varjokykyjä. Ämkoo oli kuin varjo entisestä voimallisesta olemuksestaan.<br>\n<br>\n\"Annoit Äären viholliselle\", Bakmei sanoi. \"Se on ainut syy, miksi edes vaivaudun auttamaan sinua.\"<br>\n\"Ja se riittää minulle\", vastasi Ämkoo. Toa nousi seisomaan, väänteli hetken ajan niskaansa ja kysyi sitten:<br>\n\"Jatketaanko?\"<br>\n<br>\nTuraga ei voinut olla panematta merkille sitä, että sinnikkyyttä Ämkoolta ainakin löytyi. <br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<strong>Jossain kylmässä paikassa</strong><br>\n<br>\nHaukkapartio pudottautui lähemmäs lumista maastoa ja valmistautui pudottamaan suksin varustautuneet vihreät matoranit kyydistään. Kuului vaimea tömähdys kun le-matoranit tipahtivat lintujen kynsistä kulahtaneen havumetsikön sekaan.<br>\n<br>\nEnki tutki lyhyen hetken ajan johtajan piirtämää karttaa, tarkkaili sitten hetken ympäröivää maastoa ja viittoi kumppaninsa seuraamaan. Matoranit laskettelivat sulavasti pitkin mäkistä metsikköä, kunnes saapuivat lopulta avoimeen maastoon.<br>\n<br>\nEnki pysähtyi maasta kohoavan kallion juurelle. Muut veljeskuntalaiset seurasivat perässä, riisuivat suksensa ja alkoivat sitten yhteisvoimin tutkia jäistä kiveä. Löytämiensä merkkien perusteella matoranit olettivat olevansa oikeassa paikassa.<br>\n<br>\nSitten he alkoivat kaivaa. Routaisen maan tonkiminen oli kaikkea muuta kuin helppoa, mutta veljeskunnan matoranit olivat selvinneet vaikeammistakin toimenpiteistä. <br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<strong>Harjoituskentän laidalla</strong><br>\n<br>\n\"Miten luulet edes taistelevasi Äärellä aseistautunutta vihollista vastaan?\", tivasi Bakmei jälleen kerran maahan iskemältään Ämkoolta. Turaga ei edes vaivautunut odottamaan vastausta vaan jatkoi:<br>\n\"Sitä vahvempaa miekkaa ei olekaan. Et taatusti löydä mistään tehtävään sopivaa asetta!\"<br>\n<br>\nOli Ämkoon vuoro naurahtaa. Toa pyyhkäisi veret suupielestään, nousi seisomaan täyteen mittaansa ja puhui.<br>\n\"Älä siitä huolehdi. Minulla on suunnitelma.\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<strong>Kylmässä paikassa jälleen</strong><br>\n<br>\nYksi vihreistä matoraneista huudahti ja viittoi muut katsomaan. Enki tarttui matoranin löytämään avaimeen ja kohotti sen kaikkien nähtäväksi.<br>\n<br>\n\"Tehtävä suoritettu. Palataan tukikohtaan\", Enki komensi. Sitten matoran vihelsi taivaalla partioivat linnut luokseen ja pian joukkio olikin jo matkalla kohti veljeskunnan saarta.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Bläblälbälbä. En jaksa lukea tätä läpi. Pahoittelen kuitenkin mahdollisia kielioppisolmuja ja kirjoitusvirheitä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":783,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-03-07T20:37","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nHans ja Plaploo tuijottivat Bladiksen ovea pettyneinä. Kukaan ei avannut koputukseen täälläkään, aivan kuin kukaan modeista ei olisi tavoitettavissa.<br>\n<br>\n\"Mitä me nyt teemme?\" Plaploo kysyi oranssilta toveriltaan hädissään.<br>\n\"En... En tiedä. Kyllä meidän on jotain keksittävä.\"<br>\n\"Voisiko tämä liittyä jotenkin sotatilaan? Tämähän... tämähän voi olla vakavaa!\"<br>\n\"Siinä tapauksessa\" Hans aloitti, ja piti lyhyen dramaattisen paussin \"meidän on tehtävä asialle jotain.\"<br>\n<br>\n<br>\nMatoralaiset näyttivät hetken liki uhmakkaan päättäväisiltä, mutta pian he taas tuijottivat toisiaan hiljaa.<br>\n<br>\n\"Eli... Mitä me käytännössä tehdään?\"<br>\n\"Öööh. Kerrotaan jollekulle?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":784,"creator":"Jake","timestamp":"2011-03-08T18:34","content":"<strong>Bioklaani, huone 918</strong><br>\n<br>\nBladis avasi huoneen oven. Hän näki matoranin ruumiin, joka oli täysin raadeltu, ja tunnistamattomissa. Se oli Keja, murhaajan ensimmäinen uhri. Moderaattori yritti löytää todisteita, mutta parin tunnin pitkällisten tutkimusten tuloksena hän ei ollut löytänyt yhtään DNA:ta. Bladevezon oli epätoivoinen. Hänestä, kuten monesta muustakin tuntui, että klaanille oli koittamassa vielä synkemmät ajat. Noin viikko sitten tapahtunut yö kauhu oli laukaissut karmivan tapahtumaketjun.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":785,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-08T19:10","content":"<strong>Veljeskunnan saari</strong><br>\n<br>\nÄmkoo haukotteli äänekkäästi, oikoi ainutta kättään ja siirtyi ulkosalle nukkumapaikkanaan toimineesta epämääräisestä bambumajasta. Toa ei yllättynyt huomatessaan, että turaga Bakmei oli jo hereillä. Valkea turaga meditoi hiljaa korkeahkon kivimonumentin juurella, mutta lopetti toimensa huomatessaan vihreänmustan oppilaansa lähestyvän.<br>\n<br>\n\"Aloitammeko heti?\", Ämkoo kysyi turagalta kumarrettuaan ensin syvään.<br>\n\"Emme\", Bakmei vastasi.<br>\n<br>\nÄmkoo tuijotti opettajaansa kysyvän näköisenä. Turaga ei edes vilkaissut Ämkoon suuntaan vaan käveli tämän ohitse. Vanhus astui sisään Ämkoon nukkumapaikan vieressä kohoavaan majaan. Majan ovella Bakmei kuitenkin kääntyi ympäri ja komensi:<br>\n\"Etsin sinulle jotain. Harjoittele itseksesi sen aikaa.\"<br>\n<br>\nMäksä totteli. Ilman Toa siirtyi harjoittelukentälle ja alkoi toistaa rutiiniksi muodostuneita liikesarjoja.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<em>Askel vasemmalle. Kyykistys. Kierrepotku. Vasen käsi alas. Oikea suojaamaan kasvoja. Valepotku. Nyrkki eteen...</em><br>\n<br>\nÄmkoon jokaista lihasta särki, mutta hän ei kehdannut valittaa. Turaga Bakmein kova koulu oli jo kauan sitten tullut Toalle oikein tutuksi, ja Ämkoo tiesi vallan hyvin tämän olevan vielä pientä. Bakmei oli julma opettaja, mutta samalla myös paras lajissaan.<br>\n<br>\nVihlaisu Ämkoon vasemmassa polvessa sai Toan kaatumaan. Ämkoo irvisti tutkiessaan polveen eilisiltana saamaansa haavaumaa. Pitkän lyömämiekan aiheuttama viilto oli loistava esimerkki Bakmein opetustekniikasta. Opettaessaan turaga taisteli tosissaan.<br>\n<br>\nIlman Toa pakottautui seisomaan ja jatkoi liikesarjaansa. Olisiko tästä edes mitään hyötyä? Turagakin oli laittanut merkille sen, että käsipuolena Ämkoo tuskin tulisi pärjäämään olennolle, jolta sai jo aikaisemmin selkäänsä. Tästä huolimatta Toa tahtoi yrittää. Marionetti ei ollut nimittäin ainoastaan päihittänyt Toaa, vaan vienyt tämän miekan.<br>\n<br>\nJoku toinen miekkamies taotuttaisi tällaisessa tilanteessa uuden, mutta se ei tullut Ämkoon tilanteessa kysymykseenkään. Vaikka Toa etsisi maailmojen ääristä universumin parhaan miekkasepän, ei yksikään kykenisi tuottamaan Äären kaltaista mestariteosta. Miekka oli yliluonnollinen. Lisäksi se...<br>\n<br>\nÄmkoo pysähtyi hetkeksi ja katsahti haikeana kohti taivasta. Yksi ainoa sana pakeni hiljaa Toan huulten välistä.<br>\n<br>\n\"Atya...\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nTuraga kaiveli majansa sisustaa ärhäkästi yrittäen löytää etsimäänsä. Lopulta Bakmein valkoinen käsi tarttuikin kovaan ja kylmään murikkaan. Turaga kiskoi pitkän kiviesineen lähemmäs, nosti sen ja lähti sitten ulos majasta.<br>\n<br>\nPian Bakmei ilmestyikin harjoituskentän laidalle. Ämkoo kumarsi vähäeleisesti ja saapui Bakmein tykö.<br>\n<br>\n\"Mikä se on?\", Toa kysyi epäilevällä äänensävyllä ja katsoi Bakmein pitelemää esinettä.<br>\n\"Tämä tässä...\", Bakmei aloitti, mutta keskeytti lauseen heilauttaakseen viiksiään.<br>\n<br>\n\"...on kivi.\"<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]DUN DUN DUUUUUUUUN.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":786,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-03-08T21:45","content":"<strong>Killjoyn mökin(taimitäsiitäonjäljellä) edusta</strong><br>\n<br>\nSuuria hiiltyneitä puukappaleita oli levinnyt kaikkialle ympäristöön. Suuri kasa puuta paloi laajana ja kirkkaana roviona. Suuri savupatsas kohosi ylöspäin. Viimeisetin tuhoutuneen savupiipun tiilenpalat tipahtivat maahan. Kaikkialla ilmassa leijui tuhkaa ja palanutta papperia. Pitkin maata lojui pieniä, jopa osittain sulaneita lasinsirpaleita. Killjoy makasi polvillaan suuren liekkimeren edessä, kätensä kurotettuna kohti maanpäällistä helvettiä. \"..Creedy.\" Tuo Matoran oli jäänyt mökin sisälle, vielä Killjoyn käskemänä. Nyt mökki sisältöineen roihusi tuhkana. Killjoy ei ollut eläessään kokenut pahempaa. Hän oli uskonut pystyvänsä suojelemaan tätä oman kotinsa sisällä, nyt kuitenkin tuojottaen ystävänsä tulista hautaa.<br>\n<br>\n\"Suojelet\", Nazorak kysähti erittäin ivailevaan sävyyn. Hän suuresti nautti tilanteesta. \"Läheisten suojelusta on vain harmia. Se tekee sinusta heikon.\" Killjoy havahtui. Pian hän muisti tilanteen. Ja sen, kuka hänen kotinsa, ja ystävänsä, oli juuri tuhonnut. Killjoy kääntyi Nazorakia kohti. Hän kiehui raivosta. Ja Nazorak piti siitä. Killjoy tarttui katanaansa. Takaisinmaksun aika... <br>\n<br>\nKilljoy nousi seisomaan. Hänen jalkansa vapisivat kivusta. Mutta Killjoy ei välittänyt. Raivo ja viha olivat ainoat tuntemukset hänessä juuri nyt. Killjoy lähti syöksyyn, katana ojossa, iskeäkseen sen Nazorakin lävitse. 437:lla oli kuitenkin muuta mielessä. Killjoyn lähestyessä hän nosti metallisen kätensä ylös, iskien Killjoytä, kaataen tämän maahan jalkojensa juureen. Ennen kuin Killjoy ehti reagoida, hänen päätään painettiin tiukasti maata vasten, metallisella jalalla. Nazorak kumartui lähemmäs häntä, alkaen jälleen puhua; \"Suututtaako? Hyvä niin. Kerää vihasi ja raivosi. Varastoi sitä. Käytä sitä. Anna minulle se vastus mitä olen pitkään kaivannut.\" Killjoy puristi kätensä nyrkkiin. Nazorakeversti piti sitä hyvänä merkkinä. Killjoy ei osannut kuvitellakaan, että heillä kahdella oli jotain yhteistä.<br>\n<br>\n<em>437 makasi pöydällä. Suuri valo loisti hänen yläpuolellaan. Hänelle tämä oli erittäin epämiellyttävää. Kipu oli sietämätöntä. Mieluummin hän makaisi paistunena laavavirran pohjalla kuin operointipöydällä väkisin elvytettynä. Pöytä nostetettiin hitaasti pystyyn, raajositaan siihen sidotun Nazorakin pysyessä tiukasti paikallaan. Hänen ympäriltään alkoi kuulua ääniä. <br>\n<br>\n\"437, kuuletko minua\", tunnistettava ääni puhui, \"avaa silmäsi\".<br>\n<br>\n437 totteli. Hänen vasen silmänsä aukeni. Toinen taas käynnistyi hitaasti. Nazorak huomasi olevansa pienessä hoitohuoneessa, muutaman valkotakkisen Nazorakin ympäröimänä. Näiden kädet olivat lähes kokonaan vihreähkön nesteen peitossa. 003 seisoi läheisen ikkunan takana. Hänen edessään oli mikrofoni. \"Hyvä tietää että selvisit\", kenraaliluutnantti sanoi mieltyneenä. <br>\n<br>\n\"Mitä. Olette. Tehneet. Minulle?\", 437 kysyi vakavana. Osassa hänen kehotaan ei ollut tuntoa. <br>\n<br>\n\"Pelastimme sinut viime tipassa\", 003 lausui mikrofoniinsa, \"Olisi sääli päästää sinunkaltaistasi soturia menemään. Ole iloinen\". \"Miksi\", 437 kysyi suivaantuneena. 437 alkoi taivuttaa mekaanisen kätensä sormia nyrkkiin. Selviytyminen moisesta tappiosta oli Nazorakille pahempaa kuin kuolema. <br>\n<br>\n\"Miksette voineet antaa minun levätä? Levätä rauhassa?\" 437 liikautti hieman mekaanista kättään, saaden sitä pitelevän sidoksen ponnahtamaan irti, suoraan viereisen tiedemiesNazorakin otsan läpi, repien pian irti sidokset toisestakin kädestään. Hätäinen viereinen Nazorak irrotti sidoksen hänen jaloistaan. Hänen uusi, mekaaninen jalkansa teki kovan kolahduksen osuessaan metalliseen lattiaan.<br>\n<br>\nKyborginen Nazoraksoturi seisoi velttona. Mutta sitä ei kestänyt pitkään. Hän nosti mekaanisen kätensä. Pian käsi kuitenkin muuttui tappavaksi laserkanuunaksi. 437 alkoi ammuskella ympäriinsä. Ammukset hajottivat huipputekniset laitteet hetkessä romumetalliksi. Räjähdykset seurasivat toisiaan, epäonnisten tiedemiesten jäädessä niiden uhreiksi. 003 seurasi tilannetta tyytyväisenä lasi-ikkunan takaa. Lasiin roiskunut neste lisäsi nautintoa. Pian huoneessa oleva savu hälveni. 437 seisoi yksinäisenä huoneen raunioiden keskellä. Hän vetäisi syvään henkeä, kohdisti kasvonsa ylöspäin, huutaen; \"MIIIIIIIIIKSIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!!!!?\"</em><br>\n<br>\n\"Olisi tylsää päättää tämä tähän\", Nazorak puhui hiljaa maassa makaavalle vastustajalleen, \"Tulemme kohtaamaan vielä. Ja voin taata, että ainakin minä tulen kovasti nauttimaan siitä.\" Nazorak nosti jalkansa Killjoyn päältä. Tällä ei ollut kylliksi energiaa nousta ylös. Nazorak perääntyi, käynnistäen suihkumoottorinsa. \"Heipparallaa!\". Pian Nazorak oli noussut korkealle ilmaan, lentäen poispäin.<br>\n<br>\nKilljoy makasi maassa lohduttomana. Hän puristi otteensa katanastaan tiukimmilleen. Hän oli keksinyt tavoitteen viimeisille elinpäivilleen... <br>\n<br>\n[spoil]Sisältää viittaukseen yhteen hitsin hyvään leffaan.[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Ison metallilevyn suojassa, muutaman metrin päässä Matoron pysäyttämästä pommista</strong><br>\n<br>\nYksi Nazorak odotti kärsivällisesti räjädystä. Kaksi hänen kolleegaansa kuluttivat aikaansa keskustelemalla manaateista.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":787,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-03-09T10:21","content":"<strong>Killjoyn romukasan edusta</strong><br>\n<br>\nKilljoy makasi nyt maassa, yksin, vain tulen rätinän kuuluessa taustalla. Taisteluhurmos oli kadonnut ja kipu alkoi palata Killjoyn jäseniin ja vartaloon. Hän koetti tinnustella suutaan. Se oli haljennut sivuilta ja vuoti nyt pahasti kypäränsä sisään. Killjoy tunsi, kun tajuttomuus lähestyi häntä, hän ei voisi sille mitään. Hän kokisi pian saman kohtalon, kuin ystävänsä.<br>\n<br>\nMetsästäjä yskäisi, hänen silmissään sumeni jo. Raajojen liikutusyritykset olivat turhia. Lopulta kaikki sumeni ja Killjoy menetti tajuntansa.<br>\n<br>\n<em>...löysimme hänet, tuoka paarit välittömästi.</em><br>\n<br>\n<em>...kuljettakaa hänet tuvalle, hän vuotaa kuiviin.</em><br>\n<br>\n<em>...katsokaa tuota taloa, mitä täällä oikein on tapahtunut?</em><br>\n<br>\n<em>...menetämme hänet!</em><br>\n<br>\n<em>...virtarepulsorit, tämä tyyppi on mekaaninen, äkkiä!</em><br>\n<br>\n<em>...tila vakaant-</em><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Klaanin asuntolat, pari tuntia myöhemmin</strong><br>\n<br>\n\"Eli ette vieläkään tiedä mitä siellä on tapahtunut?\"<br>\n<br>\nSaraji nojaili huoneensa oveen, keskustellen samalla ohikulkeneen Paacon kanssa. Killjoy oli viety hoidettavaksi tämän ikuisuuksia tyhjänä olleeseen asuntolahuoneeseen, jossa hoitaja piti tätä silmällä koko ajan.<br>\n<br>\n\"Tiimi kävi läpi koko romun, eikä sieltä löytynyt ainuttakaan merkkiä räjähteistä tai ulkopuolisista aseista. Ainut asia, jonka saimme kaivettua ylös, olivat ne kaksi haarniskaa. Kaikki muu oli täysin tuhoutunut. Killjoy saanee itse kertoa kaiken, kun herää.\"<br>\n<br>\nPienen jutustelun jälkeen Paaco jatkoi matkaansa, jättäen Sarajin mietiskelemään ovellensa. Hänen taskustaan kuului jonkinmoista vaikerrusta. <br>\n<br>\n\"Älä huoli, Klaanin porukka saa hänet kuntoon. On hän kokenut pahempaakin.\" Inahdus vaikeni ja taustalta kuului nyt vain viereisestä asunnosta kuuluva basson jumputus. Saraji pudisteli päätään. <br>\n<br>\n\"Tuo oli ilmiselvä hyökkäys ja tuli se miltä taholta tahansa, se tuli selkeästi Klaanin valta-alueen sisäpuolelle. Vihollinen alkaa käydä röyhkeäksi...\" Sarajin taskusta kuului hyväksyvä inahdus. Ovi sulkeutui hänen perässään ja käytävä oli taas autio.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Killjoyn huone, Klaani</strong><br>\n<br>\nKilljoy oli käynyt siinä huoneessa vain kerran aikaisemmin. Nyt tuo huone oli täysin pimeä, verhot oli suljettu ja Killjoy makasi vuoteessa nyt yksin, suu tikattuna molemmilta sivuilta. Hän oli tajuissaan, mutta hän ei jaksanut liikkua. Hoitajamatoran oli poistunut hetkeksi. Hän ei tiennyt Killjoyn olevan hereillä.<br>\n<br>\nKilljoy katsoi taas valkoista kattoa. Hän näki sivusilmällään työpöydän, jolle oli laitettu kynttilä lasipurkkiin. Mukana oli myös kortti, Killjoy ei kuitenkaan nähnyt keneltä se oli, eikä häntä toisaalta kiinnostanutkaan. Huone oli kolkko ja niin oli kaikki sen sisälläkin.<br>\n<br>\n<br>\n<em><strong>Samainen huone, vuosia sitten</strong></em><br>\n<br>\n<em>\"Sinä et ole tosissasi.\"<br>\n<br>\nKilljoy seisoi keskellä huonetta, katsellen ympärilleen. Visokki louskutteli leukojaan hänen vieressään.<br>\n<br>\n\"Etkö pidä siitä?\"<br>\n<br>\nKilljoy murahti, hän istuutui huoneen lattialle. Hän vilkaisi vieressään seisovaa Visorakia. Hän oli jo tottunut tämän mielenkiintoiseen tapaan kommunikoida.<br>\n<br>\n\"Minusta ei pidetä täällä. Ymmärrettävää toki, mutta en haluaisi asua täällä muiden keskellä. Sinä näit ne katseet.\"<br>\n<br>\nVisokki teki eleen, joka selkeästi merkitsi nyökkäystä.<br>\n<br>\n\"Eikö täällä ole mitään paikkaa, jossa saisi olla yksin? Minä lupaan tehdä töitä, korvaan minkä pystyn.\"<br>\n<br>\nVisokki oli hiljaa hetken: \"Osaatko taittaa lehteä?\"<br>\n<br>\nKilljoy loi merkitevän katseen Visokkiin, \"Metru Nuilla, painoin kyllä mainoslehtisiä. Miten vanhoja koneet ovat?\"<br>\n<br>\n\"Noin parisataa vuotta. Toimineet hyvin tähän asti, mutta lehtemme entinen taittaja sai surmansa muutama kuukausi sitten. Koneet ovat laavavyöhykkellä varastossa.\"<br>\n<br>\nKilljoy mietti hetken ja nousi sitten ylös. \"Saako Klaanista rakennuslupia?\"</em><br>\n<br>\n<br>\nRakennuksessa ei kestänyt kauaa. Muutaman Matoranin avulla rakenteet saatiin pystyyn parissa päivässä, jonka jälkeen Killjoy oli rakentanut talonsa itse. Nyt se oli kuitenkin kadonnut, antaen samalla haudan vanhalle ystävälle.<br>\n<br>\n<em>Miksi minä epäonnistun aina...</em><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Killjoyn mökin alla oleva luola</strong><br>\n<br>\nSilmät rävähtivät auki, hänen naamaansa kutitti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":788,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-03-09T12:51","content":"<strong>Rozum</strong><br>\n<br>\nKolme manaattia ja kaksi mursua aapuivat Rozmin saaren rannalle. Elukoitten päältä tulivat monta piraattia, Jään Toa Matoro, Xxonn ja laivaston kapteeni, Notfun.<br>\n<br>\n\"Yarr\", karjaisi kapteeni, \"Nyt etsimään sitä aaretta, niin päästään sitten syömään sitä Turskaa\"<br>\n<br>\nPiraatit olivat innostuneina siitä.<br>\n<br>\n\"Muuten. Sammuttivatko ne sen nuotion?\", Notfun kysyi Perämies-Jarditilta.<br>\n<br>\n\"En ole varma\", Jardit vastasi, \"Minä en katsonut, sen jälkeen kun sanoit sen heille. Me lähdettiin, ilman että vilkaistiin taakse\"<br>\n<br>\n\"No, ei se mitään. Jos he jättivät sen, niin sammutetaan se kun palataan\"<br>\n<br>\nKun piraatit olivat lähtemässä eteenpäin, Äksä huomasi, että Matoro seisoi paikallaan rannalla. Hän meni puhumaan Toalle.<br>\n<br>\n\"Mitä sinä siinä seisot?\"<br>\n<br>\n\"Minäkö? Minä... vain ajattelen\"<br>\n<br>\n\"Ajattelet mistä?\"<br>\n<br>\n\"Eeeikö olisi parempaa, että annettaisii piraattien etsiä Nimdaa? He näyttävät nauttivan siitä\"<br>\n<br>\n\"En voi uskoa tätä. Sinä pelkäät!\"<br>\n<br>\n\"Mitä? Minäkö? Höpsis!\"<br>\n<br>\n\"Matoro. Me tultiin Bio-Klaanista asti Destralille. Meidät teleportattiin meidät sieltä aavikkosaarelle, jossa oli Matoranien ja Visorakkien välinen sota. Me paettiin sieltä, toiselle aavikkosaarelle, jossa piraatit kaappasivat meidät, joilta me paettiin lentävillä manaateilla. Sitten meidät pelasti sinaappikuljetus juuri viimeisellä hetkellä. Aiotko luovuttaa nyt? Kun ollaan päästy jo näin kauas?<br>\n<br>\n\"Et tajua\", Matoro vastaa pelottuneena Äksälle, \"Ensimmäisen kerran, kun minä aloin kuulla outoja asioita naamiosta, oli kun minä kävin juuri tältä näyttävällä saarella\"<br>\n<br>\n\"Mitä siitä? Luuletko, että juuri sen, takia jättiläisrahi tulee ja syö sinut?\"<br>\n<br>\n\"Ei sitä. Mutta tunnen, että jotain pahaa tapahtuu.\"<br>\n<br>\n\"Sinä vain pelkäät\", Äks vastasi tylysti Matorolle.<br>\n<br>\n\"Noh. Tuletteko?\", Notfun kysyi kaksikolta.<br>\n<br>\n\"Tule nyt\", Äks rohkaisi Matoroa, ja kun Matoro tunsi itseensä kohtaan sääliä, hän lähti eteenpäin. Piraatit alkoivat seurata häntä. Matoro otti kartan käteensä ja osoitti merkittyä kohtaa siinä.<br>\n<br>\n\"Joku on merkinnyt tuonne jotakin\", hän aloitti, vaikka vielä pelkäsi hieman, \"uskon, että laboratorio on siellä\"<br>\n<br>\n\"Kurssi sinneppäin, siis\", kapteeni vastasi.<br>\n<br>\nPiraatit menivät sinne, innoissaan niin kutsutusta aarteesta. Matkan aikana, pari pikkurahia oli hyökännyt miehistöön kimppuun tai pari kertaa oli pieni osa maata pettänyt heidän jalkojensa alta, mutta he olivat kaikki säästyneet putoamiselta.<br>\n<br>\n\"Yarr\", Notfun huudahti parin tunnin päästä, \"Vielä vajaat pari kilometriä\"<br>\n<br>\nMuut pirsstit innostuivat tästä ja alkoivat juosta eteenpäin, vaikka moni heistä oli väsynyt. He yhtäkkiä pysähtyivät, kun kuulivat kovan tömäyksen vähän matkan päästä. He käänsivät päänsä hitaasti ja pelästyneinä. Kuului toinen tömäys. Sitten isi rahi ryntäsi viidakosta heitä päin. Piraatit alkoivat huutaa apua ja juoskennella ympäriinsä. Rahi oli suurempi, kuin Kane-ra-tiikeri, punainen ja iso kita sillä oli. Ja se oli nälkäinen.<br>\n<br>\n<em>Miten sankarimme selviytyvät tästä? Pelastaako Matoron koukku heidät taas? Vai tapahtuuko jotain muuta? Jos he he selviytyvät. Se selviää TBS:n/Jaken ensi viestistä.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":789,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-09T17:02","content":"<strong>Rozum</strong> <br>\n<br>\nMetsäauko oli kaaoksessa. Valtava, tuntematon rahi oli hyökännyt metsiköstä joukon kimppuun.<br>\n<br>\nMatoro makasi selällään saniaisten ja aluskasvillisuuden joukossa. Hän tarkensi katsettaan nopeasti liikkuvaan olentoon. Hän kaiveli päästään tietojaan raheista.<br>\nPitkä häntä. Neljä raajaa. Korkea pää. Matelijamainen olemus.<br>\n<br>\nProtocairn, hän muisti. Lohikäärmerahi, joka oli tarujen mukaan syntynyt puhtaasta energiasta. Olento oli väkivahva ja agressiivinen. Hyökkäsi äärimmäisen helposti.<br>\nNiihin tepsii kylmyys.<br>\n<br>\nMatoro loi silmäyksen taistelukentälle. Protocairn juoksi ympäriinsä sekopäisenä, syösten välillä erinäisiä lieskoja suustaan. Piraatit ja Klaanilaiskumppani olivat joko maassa tai juoksivat ympäriinsä aukiota.<br>\nMonet piraatit olivat yrittäneet ampua tai tehdä muuta vastaavaa rahille. Joku oli peräti heittänyt sitä polttopullolla.<br>\n<em>Tulirahia polttopullolla. Äly hoi</em>, Matoro ajatteli. Hän tiesi että moista rahia ei voitettaisi niin vain. Se joko eksytettäisiin tai siltä paettaisiin.<br>\n<br>\nToa näki Äksän nousevan kasvien joukosta ylös. Hän pyrähti Klaanilaisen luo.<br>\n\"Martti, tuohon ei tehoa edes tämä hehtaaripyssy. Mikä se on?\", Äks kysyi heti.<br>\n\"Protocairn. Sen panssaria on turha yrittää murtaa tällä kalustolla. Yritetään harhauttaa se\", Matoro aloitti. \"Auta kiinnittämään sen huomio!\"<br>\n<br>\nHetken oudon viittelöinnin ja huudon jälkeen agressiivinen lohikäärme oli huomannut parivaljakon. Se kääntyi kuopien maata ja lähti syöksymään kohti uusia saaliitaan.<br>\nMatoro ja Äks pyrähtivät juoksuun kohti tiheämpää puustoa. Korkeat puut hidastivat lohikäärmettä hieman, mutta se oli silti äärimmäisen nopea. <br>\n\"Pyritään tarpeeksi kauas!\", Matoro puhui huohotukseltaan. \"Muistatko sen suuren rotkon jonka ohitimme?\"<br>\nÄks näytti nyökkäävän.<br>\n<br>\nProtocairnin pitkät, piikikkäät kädet tavoittelivat juoksijoita. Matoro keskittyi elementtivoimaansa, ja alkoi luoda jäätä maahan.<br>\nPian jään ilmestyttyä jokainen heistä menetti liikkeidensä hallinnan ja liukui pitkin Matoron kokoajan luomaa jäätä. Jurkänne alkoi olla edessä.<br>\n\"Äks! Lähemmäs! Harppuunoin tuon puun!\", Matoro huusi. Aalto tulta tasapainonsa menettäneeltä Protocairnilta poltteli hänen selkään.<br>\n<br>\nJää oli loppunut, mutta alamäki ennen jyrkännettä alkanut. Hiekka antoi periksi eikä siitä saanut otetta millään.<br>\nJään Toa ojensi mustan kätensä. Kuului naksaus.<br>\n<br>\nSitten kaksi Klaanilaista ja valtava rahi tunsivat lentävänsä painottomana kohti valtavan rotkon pohjaa.<br>\nMatoron ilme oli tyrmistynyt. Harppuunatemppu oli epäonnistunut. Mitä?<br>\nHän takoi kämmenessään olevaa harppuunanäppäintä. Sillä silmänräpäyksellä laitteen moottori lähti käyntiin ja ampui terän satunnaisesti. Hiekkaa pöllähti koneen sisuksista.<br>\n<br>\nMatoron kädessä tuntui, kun hänen ampumansa haka sai otteen. Hänestä tuntui sekunnin siltä, että hänen oikea kätensä irtoasi. Sitten hän oli hetken paikallaan ilmassa ja syöksyi väkisin ylöspäin, osuen ensin jyrkänteen kiviseen reunaan. Hän pysäytti välittömästi kelauksen ja katsoi alas.<br>\nHän ei nähnyt Äksään tai rahia. Vain kylmänsinisen merenvuonon.<br>\n<br>\nYlhäältä kuului piraattien huutoja.<br>\n<br>\n<em>... mutta tunnen, että jotain pahaa tapahtuu...</em><br>\n<br>\nSitten hän huomasi jonkun nousevan pintaan vedestä.<br>\nHelpottunut huokaus.<br>\n<br>\nKesti pitkä tovi ennenkuin kumpikin heistä oli taas ylhäällä.<br>\nPiraatit olivat tehneet leirinuotion ja grillasivat siinä metsästämäänsä Brakas-apinaa. <br>\nJoku matoran hoilasi juopuneena laulujaan.<br>\n\"Ennen oli miehet rautaa ja laivat... laivantekoainettaa!\"<br>\n\"Laivat tehdään puusta, mäntti!\"<br>\n\"Ei kaikki. Olen nähnyt rautaisia.\"<br>\n\"Niin, unissasi. Eihän rauta kellu.\"<br>\n\"Missä tynnyrissä sinä olet elänyt?\"<br>\n\"Rommitynnyrissä, kiitos kysymästä.\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n<br>\n\"Mitä minä sanoin. Harpuunassani oli hiekkaa. Se on äärettömän huono merkki\", Matoro selitti istuen kannolla. <br>\n\"Eikö harppuuna ole se juttu, jolla ammutaan valaisiin jotain, jolla voi räjäyttää ne?\", Notfun selitti itsekseen.<br>\n<br>\n\"Martti, ei se harppuunatemppukaan voi onnistua joka kerta. Se on tosiasia!\", Äks vastasi.<br>\n\"Muttakun minun harppuunatemppuni onnistuu joka kerta\", Matoro vastasi. \"Se on yksi niitä asioita maailmassa, joka ei muutu... paitsi nyt.\"<br>\n<br>\n\"Keskeytän teidän juttunne ja kysyn että missäs se laboratorio niinkun on?\", Notfun tuli väliin.<br>\n\"Emme tiedä kunnolla\", Matoro aloitti. \"Mutta saari ei ole kovin iso. Luulen että kannattaa pyrkiä saaren korkeimmalle paikalle, mistä näkee helposti rakennukset.\"<br>\n<br>\n\"Ja sieltä löydämme aarrekartan\", Notfun jatkoi kullankiilto silmissä.<br>\n\"Luulen niin\", Matoro vastasi.<br>\n\"Hei. Kannattaisikohan meidän leiriytyä nyt kun yökin tulee kohta?\", Äks keskeytti.<br>\nMatoroa puistatti ajatus nukkumisesta. Hän oli pitänyt nytkin melkein kokoajan yllä mielensuojausta. Nukkuessa olennon mieli on avoin kaikelle.<br>\n<br>\n\"Jatketaan kuitenkin matkaa syvemmälle saareen\", Martti ehdotti.<br>\nTaustalta kuului epävireistä JOU HOU ME OLLAAN ROSVOI- laulua.<br>\nAurinko alkoi olla jo lännessä. Saarelle laskeutuisi pimeys muutamassa tunnissa.<br>\n<br>\n<strong><em>Yön Timo II</em></strong><br>\n<br>\nMusta purjevene lipui ankkuroidun laivan viereen.<br>\nJoku hahmo selvästi kiipesi jotenkin puista laivan kylkeä pitkin ylös. Hetken kuluttua vene vajosi veteen.<br>\nHahmo hyppäsi yhden normaalin pelastusveneen pressun alle piiloon.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":790,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-09T19:04","content":"<strong>Veljeskunnan saari, Bakmein luona</strong><br>\n<br>\n\"Onhan tämä hieno kivi\", Ämkoo mutisi käännellen turagan tarjoamaa esinettä kädessään. Kivi oli pitkä ja sileä. Sen pinnalla saattoi erottaa monimutkaisia koristekuvioita, jotka muistuttivat Ämkoon mielestä kovin paljon vanhaa riimukirjoitusta. Siitä huolimatta kivi oli vain kivi, eikä Toa ymmärtänyt hyötyvänsä murikasta millään tavalla.<br>\n<br>\n\"Sisälläsi vellova Makuta-henki estää Toa-voimiesi käytön, eikö vain?\" Bakmei kysyi ja istahti vieressään kököttävän kannon päälle.<br>\n\"Samalla Toa-olemuksesi estää sinua käyttämästä Makutan sinulle sallimia voimia. Olet pelkkä heikko välimuoto.\"<br>\n<br>\nÄmkoo mulkaisi turagaa, muttei osannut sanoa mitään. Bakmei oli oikeassa. Kanohi-haarniskan menetettyään Ämkoo kykeni hetkellisesti käyttämään elementtivoimiaan, mutta samalla Toa menetti kaiken kontrollin Makutan suomiin varjovoimiin. Mikä pahinta, elementtitekniikoiden käyttö muuttui päivä päivältä vaikeammaksi, eikä Ämkoo enää taitanut edes naamionsa käyttöä. Toan sisäiset energiat sotivat toisiaan vastaan, eikä kumpikaan elementti ottanut toimiakseen.<br>\n<br>\n\"Minulla saattaa olla ratkaisu\", Bakmei sanoi ja kohotti sauvaansa. Turaga läimäisi sauvansa kärjellä Ämkoon rintakehää ja jatkoi:<br>\n\"Jos sisäiset voimasi eivät enää kykene yhteiseloon, otetaan toinen niistä pois.\"<br>\n<br>\nÄmkoo otti vaistomaisesti askeleen taaksepäin. Toa ei ymmärtänyt täysin Bakmein ideaa, kunnes sattui katsahtamaan uudestaan pitelemäänsä kiviesineeseen.<br>\n<br>\n\"Hetkinen.\"<br>\n\"Kyllä.\"<br>\n\"Tarkoitatko sinä, että..?\"<br>\n\"Se voisi toimia.\"<br>\n\"Mutta mitä jos ei..?\"<br>\n\"Harva tietää.\"<br>\n<br>\nÄmkoo irvisti turagalle ja vilkuili pitelemäänsä kiveä epäilevän oloisesti. Bakmein ehdotus oli erittäin riskialtis. Jos Ämkoo luopuisi Toa-energiastaan, mitä jäisi jäljelle? Normaalitilanteessa Toa muuttuisi turagaksi, mutta...<br>\n<br>\n\"Jäljelle jäisi vain varjo\", Bakmei sanoi tarkkailtuaan hetken ajan Ämkoon mietteliäitä kasvoja. \"En usko, että siitä seuraisi sitä mitä pelkäät.\"<br>\n\"Mutta...\" Ämkoo aloitti, mutta mietti hetken sanomisiaan. \"Mikä minusta sitten tulee? Makuta?\"<br>\n\"Ota selvää\", Bakmei totesi kylmästi, nousi seisomaan ja lähti tallustamaan majaansa kohti. Oli turagan ruoka-aika.<br>\n<br>\nÄmkoo tuijotti vuoroin Bakmein etääntyvää selkää ja pitelemäänsä potentiaalista Toa-kiveä. Ilman Toa oli kaikin puolin hämillään.<br>\n<br>\nToan hämmennyksen keskeytti kuitenkin taivaalta kuuluva vihellys. Pian matoran Enki pudottautuikin haukkarahin selästä johtajansa viereen. Enki irroitti vyölleen sitomansa raskaan rauta-avaimen ja ojensi sen Ämkoolle.<br>\n<br>\n\"Kiitos\", Ämkoo sanoi hiljaa ja tutkiskeli avainta. Esineen varteen kaiverretut kuviot kertoivat Toalle oitis sen, että kyseessä oli juuri se avain, jota Ämkoo oli komentanut alamaisensa noutamaan.<br>\n<br>\n\"Lähdemmekö matkaan heti?\" Enki kysyi samalla kun ratsastajaa vailla oleva haukka laskeutui Ämkoon vierelle.<br>\n\"Lähdemme. Meidän täytyy tosin pitää kiirettä, sillä en halua turagan...\"<br>\n<br>\nIlmojen halki kiitävä heittoveitsi katkaisi Ämkoon lauseen. Ilman Toa loikkasi nopeasti ratsunsa kyytiin ja kohosi sitten Enkin kanssa taivaalle. Turaga Bakmei viskeli kaksikon perään ikivanhoja kirosanoja puiden samalla nyrkkiään.<br>\n<br>\n\"Minä palaan pian!\" Ämkoo huusi turagalle kohottuaan bambumetsikön yläpuolelle. Ämkoo vilkaisi vielä kerran avaimeen kirjailtuja kirjaimia, ja lausui sitten puoliääneen:<br>\n<br>\n<em>\"Atya.\"</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":791,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-03-10T00:53","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nTeimme tämän käytännössä puoliksi.</dd></dl>\n<strong>Admin-siiven kokoustila</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/ldKUVZs2ac4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/ldKUVZs2ac4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"OTTAKAA SE POIS!\"<br>\n<br>\nVertahyytävä kiljaisu tuli Kepen suusta. Kyseinen suu oli kiljuntahetkellä osittain jonkin mustan ja muodottoman peitossa. Groteskin loisen lähdettyä lentoon kokoustilassa oli räjähtänyt pienimuotoinen kaaos. Lintumainen pimeyden olento oli tähdännyt alkuperäisen suunnitelmansa mukaan Tawaan, mutta akrobaattinen sähkön Toa oli ollut liian nopea loiselle. Nyt parasiitti roikkui Kepen kasvoilla pidellen tästä kiinni pitkien linnunjalkojensa terävillä kynsillä ja tunkien päätään Kepen naamion suuaukosta sisään. Kepe sinkoili ympäri huonetta yrittäen epätoivoisesti repiä hirviömäistä lintua kasvoiltaan.<br>\n<br>\nLoisen alkuperäinen isäntä, Snowman, makasi vielä sängyllään liikkumattomana ja silmät kiinni. Kaiken kaaoksen keskellä valkosinipunainen lääkintä-Toa Kupe tutki Snowien elintoimintoja ja sai huojennuksekseen huomata, että lumiukko oli vielä elossa. Hoitaja-matoran puolestaan suojautui parhaansa mukaan Kupen taakse ja vaikeroi hiljaa.<br>\n<br>\nMake suoritti valtaisan loikan kohti villisti pyörivää Kepeä, ja huitaisi väkivaltaisesti kädellään parasiittia. Se irrotti otteensa tiedemiestoasta, ja lennähti huoneen kattoon. Lintumainen iljetys liiteli ympäri huonetta, tiputellen välillä sysimustia sulkia. Ne kuitenkin liukenivat tummaksi mönjäksi maahan osuessaan.<br>\n<br>\nTawa sinkautti kädestään sähkönpurkauksen, joka ei kuitenkaan osunut nopeaan kohteeseensa. Huoneen kattoon kärventyi pieni reikä sähkön voimasta, ja Klaanilaiset heittivät itse kukin omia elementaalihyökkäyksiään kohti parasiittia. Musta lintu liikkui kuitenkin aivan liian nopeasti, ja sekasortoisessa tilanteessa se teki äkkinäisen käännöksen kohti Tawaa.<br>\n<br>\nKeltainen Toa sukelsi ketterästi sivuun, ja käännähti juuri parahiksi kohti parasiittia kierähtääkseen pois uuden hyökkäyksen alta. Tällä kertaa tilannetta tyynesti tarkkaillut Same syöksähti tuulen lailla eteenpäin, ja heilautti viikatettaan. Kukaan ei nähnyt osumaa, mutta kaikki Klaanilaiset näkivät linnun mustan muodon viipaloituvan kahtia.<br>\n<br>\nToinen palasista kieri Kepen jalkoihin. Hän poimi sen käteensä, ja huomasi olevansa kolmen punaisen silmän tuijotuksen kohteena.<br>\n”Öh. Tämä taitaa olla sen siipi.”<br>\n<br>\nTawa ja moderaattorit kokoontuivat toisen palan ympärille. Se oli yksisiipinen ja liikkumaton närhi, jonka kuvottavat jalat sojottivat kattoon. Luonnottoman linnun pitkien ja laihojen jalkojen päissä seisovat terävät kynnet olivat puristuneet tiukasti yhteen sen viimeisellä hetkellä. Moderaattorit ja Tawa kumartuivat yksi kerrallaan katsomaan olentoa lähempää. Vielä kasvojaan yhdellä kädellä pitelevä Kepe lähestyi närhen putoamiskohtaa huomattavasti varovaisemmin kuin piiloutuen huomaamattaan moderaattorien selän taakse.<br>\n\"Elääkö se?\" Kepe kysyi. Make oli jo tökkäämässä testiksi parasiittia rahimaisella sormenkynnellään, mutta Samen suuri valkoinen koura pysäytti hänet.<br>\n\"Älä. Se voi huijata.\"<br>\n<br>\nMake vilkuili lintua epäluuloisena. \"Miksiköhän se näyttää ihan nä...\"<br>\n\"Älä\", Tawa keskeytti.<br>\n\"...älä mitä?\"<br>\n\"Älä sano sitä sanaa.\"<br>\nSame kääntyi Tawaa kohti. \"Mitä sanaa?\"<br>\n\"N-sanaa\", Tawa kuiskasi.<br>\n\"Miksen?\" Make kysyi hämmentyneenä.<br>\n\"Koska se on <em>typerä</em>\", Tawa sanoi tympeänä.<br>\nMake nyökkäsi hitaasti. Tawa nousi ylös ja otti muutaman askeleen kohti sänkyä, jolla vähitellen heräilevä Snowman makasi. Make, Same ja Kepe kuitenkin vahtivat liikkumatonta parasiittia tiiviisti. Tawa nappasi metallisen elintoimintoskannerin Kupen kädestä ja asteli takaisin parasiitin luo. Hän ojensi näytöllisen laitteen kyljessä olevan johdon Samelle, mutta piteli itse skanneria kädessään, nollaten parilla napinpainalluksella sen Snowmanista saamat lukemat.<br>\nSame avasi johdon päässä olevat pihdit ja kytki ne kirurgisen varovaisesti kiinni parasiitin kaulaan. Tawa painoi nappia ja skannaus käynnistyi.<br>\n<br>\nNapinpainallusta seurasi pitkä hiljaisuus. Lääkintäskanneri piipitti tasaisesti ja Tawa ja hänen taaksensa kerääntyneet Kepe, Kupe ja lääkintämatoran katsoivat lukemia Tawan olan yli. Same ja Make halusivat kääntyä katsomaan, mikä lukemissa kiinnosti, mutta tiesivät Tawan käskeneen heidät pysymään vartiossa.<br>\nPian Tawan katse laajeni. Hänen silmänsä olivat suorastaan jäätyneet skannerin näyttöön. Pian Kepe, Kupe ja hoitaja-matoran huomasivat samat tulokset. Kaikista voimakkaimmin viestiin reagoi hoitaja-matoran, joka näytti päättäneen vaihtavansa alaa.<br>\nMake huomasi reaktiot ja hätääntyi hieman.<br>\n\"Mitä? Mitä nyt?\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YT" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/VZVOade1zmU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/VZVOade1zmU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTawa ei vastannut. Hän laski skannerin käsistään ja katsoi välillä parasiittia. Sitten hän katsoi näyttöä.<br>\nSiinä kohtaa, missä näytöllä olisi pitänyt olla lukemia loisen elintoiminnoista, toistui yksi ja sama viisikirjaiminen sana uudelleen ja uudelleen.<br>\n<span style=\"color:black\">KUOLE</span><br>\n<br>\n\"Tiedättekö\", Kepe sanoi puoliksi itselleen, \"minä korjasin tuon laitteen viat toissapäivänä. Sen eiii pitäisi tehdä tuota.\"<br>\n\"Sinunmmmmf vikashiiii\", Snowien puudutusaineiden turruttama ääni sanoi refleksinomaisesti. Kepe oli jo vastaamassa tähän, mutta ymmärsi, että puoliksi koomassa oleva väittelytoveri ei olisi kovin haastava vastustaja.<br>\nTawa sammutti skannerin ja laski sen lattialle. Hän kyyristyi lähemmäs parasiittia ja nielaisi. Tawa avasi suunsa ja mietti hetken. Hän aikoisi tehdä jotain, joka tuntuisi monelle äärimmäisen epäloogiselta tavalta suhtautua tilanteeseen.<br>\nHän yrittäisi neuvotella.<br>\n<br>\n\"Helei\", Tawa sanoi niin rauhallisesti kuin vain pystyi, \"kuka sitten oletkaan, kuulet varmaan.\"<br>\nTawa luuli jo sammuttaneensa elintoimintoskannerin, mutta huomasi olleensa väärässä, kun kone päästi piipittävän sydänkäyrä-äänensä kuudesti. Kirjaimia ilmestyi taas ruudulle.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">KUULEN<br>\n<br>\nunesi</span><br>\n<br>\nMake huomasi olennon vasemman jalan nytkähtävän hieman. Tawa ei kiinnittänyt huomiota liikkeeseen vaan yritti etsiä sanoja suuhunsa.<br>\n\"Onko sinulla nimi? Voinko...kutsua sinua joksikin?\"<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">ei<br>\n<br>\nenää</span><br>\n<br>\nTawa nyökkäsi. Hän yritti vaikuttaa mahdollisimman ymmärtäväiseltä, vaikka vaistot sanoivat muuta.<br>\n\"Voimme jättää sinut henkiin. Pyydän, kerro vain, mitä sinut käskettiin tekemään.\"<br>\n<br>\nKoneen piipitys jatkui. Tällä kertaa Kepe huomasi laskea sen tahdin sormillaan ja jäätyi hetkeksi huomatessaan jotain. Kepen mielessä oli kysymys, jonka hän olisi halunnut kysyä, mutta nyt ei ollut oikea hetki. <br>\nPiipitys lakkasi.<br>\n<span style=\"color:black\">Neiti ei tiedä<br>\nValkoinen Kuningatar ei tiedä<br>\nei tiedä eikä ymmärrä<br>\n</span><br>\n<br>\nTawa veti pitkään henkeä. \"Myönnän, että olet oikeassa. Siksi kysynkin. Pyydän, puhu meille.\"<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">Käsky.<br>\nnoudatan<br>\n<br>\n\"Syö kuningatar.\"</span><br>\n<br>\n\"Miksi herrasi haluaa tappaa minut?\" Tawa kysyi aavistuksen hiljempaa.<br>\nPiipitys tiivisti tahtiaan.<br>\n<span style=\"color:black\">Ei enkeli tappamisesta puhunut<br>\n<br>\nneutraloiminenkin on vaihtoehto<br>\nniin Lähetille tehtiin</span><br>\n<br>\n\"Kuka 'lähetti'?\" Make kuiskasi. Tawa ei vastannut vaan näytti keskittyneen ruudun viestiin täysin. Same siirtyi Maken pään viereen ja puhui niin hiljaa kuin pystyi.<br>\n\"Näitkö Ämkoon käden?\"<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">mutta<br>\nei enkeli myöskään kieltänyt<br>\nkuole</span><br>\n<br>\nSana \"kuole\" alkoi jälleen toistua ruudulla. Parasiitin jalka nytkähti taas.<br>\n\"Sinä et tapa enää ketään\", Tawa sanoi vankasti. Yksisiipisen pikkulinnun uhkauksiin oli vaikea uskoa.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">Ehkä en<br>\nenkeli sanoi, että joku muu haluaa sen kunnian<br>\n<br>\ntiedät kuka</span><br>\nTawa hiljeni. Hän katsoi poispäin laitteen näytöstä ja uppoutui hetkeksi ajatuksiinsa.<br>\nTämän kymmenien sekuntien hiljaisen hetken keskeytti Kepe, jolla oli selvästi jotain tärkeää kysyttävää.<br>\n\"...anteeksi, mutta tämä jäi vaivaamaan minua pahasti. Miksi <em>närhi</em>?\"<br>\nTawa katsoi adminin suoraa käskyä rikkonutta teknikko-Toaa hieman tympeänä. Hän kuitenkin kääntyi takaisin kohti parasiittia, kun sydänkäyräskanneri puhui jälleen mekaanisella kielellään.<br>\n<span style=\"color:black\">Tarvittiin jotain<br>\njotain, jonka hän vastaanottaisi alitajuisesti ilman että ymmärtäisi sen ulkopuoliseksi</span><br>\n<br>\n\"...närhi\", Make sanoi ääneen kuin maistellen sanaa.<br>\n\"Närhi\", Same toisti kuin vastauksena Makelle.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">valkoinen ystävänne tykkää linnuista<br>\n<br>\nTarvittiin jotain, jonka hän luulisi omaksi ajatuksekseen</span><br>\n<br>\nTokkurainen Snowman nousi sängyssään hieman pystympään asentoon.<br>\n\"Mmitä shiiiiielä tapahtmmmf?\"<br>\n\"Todistamme juuri, kuinka sinun mieleesi voi istuttaa valtavan demoninärhen, etkä sinä huomaa mitään\", Kepe palautti siirtämättä kuitenkaan katsettaan parasiitin mustasta olemuksesta.<br>\n<br>\nKupe kuitenkin painoi Snowien takaisin makuuasentoon, katsoen lumiukkoa tuimasti ja nyökäten hänen avonaista rintakehäänsä kohti.<br>\n\"Ihamm pikhu juttmmf\" valkea Klaanilainen aloitti, mutta vaikeni Kupen uuden, entistäkin äkäisemmän katseen alla.<br>\n<br>\nTawa kumartui varovasti vielä hieman lähemmäs mustaa lintua.<br>\n\"Pyydän, kerro meille. Missä Visokki on?\"<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">Älä huoli<br>\n<br>\nNauru pitää hänestä<br>\n<br>\nhyvää huolta</span><br>\n<br>\n\"Tawa\", Same puhutteli johtajaansa. \"Pidä pää kylmänä. Se yrittää provosoida. Älä tee mitään tyhmää.\"<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">Huomaako neiti edes<br>\n<br>\nkuinka sen kädet puristuvat nyrkkiin</span><br>\n<br>\nMake tarttui Tawaa olkapäästä, ja sanoi rauhoittavimmalla äänellään: \"Tawa, ota iisisti.\"<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">Vai onko kysymys siitä<br>\n<br>\nettä neiti ei välitä</span><br>\n<br>\n\"Mmmftä siellä tapahtmhtuu?\"<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">Onhan se toki ymmärrettävää<br>\n<br>\nkun paras ystävä<br>\n<br>\nei ole enää paras ystävä</span><br>\n<br>\nTawa kumartui entistä likemmäs kohti yönmustaa parasiittia. \"Mitä teit Visokille?\"<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">hih hih hih</span><br>\n<br>\nKeltaisen Adminin kasvojen ja demonisen närhen ruumiin välinen matka pieneni hetki hetkeltä.<br>\n\"Nyt, viimeisen kerran. Missä. Viso-\"<br>\n\"SKRIÄÄÄÄÄÄÄH!\"<br>\nYhtenä mustana pyörteenä musta parasiitti syöksähti Tawan kasvoille. Admin lennähti syöksyn voimasta taaksepäin, ja kompastui selälleen lattialle. Hänen käsistään sinkoamat salamat eivät keskeyttäneet närhen kirkunan ja naurun sekaista huutoa.<br>\n<br>\nIlman halki suhahtava ja mustaan hirviöön osuva viikate sen sijaan lopetti naurun. Se lopetti myös närhen liikehdinnän, ja irrotti sen Tawan kasvoilta.<br>\n<br>\nSame katsoi työnsä tuloksia: maassa retkottavat närhenpuolikkaat koettivat vielä hieman sätkiä, mutta pääosin ne näyttivät kovin toimintakyvyttömiltä.<br>\n<br>\nTawa tarttui Maken tarjoamaan käteen, ja nousi jaloilleen.<br>\n\"Kiitos. Minä..\"<br>\nMaken kasvojen pieni hymy riitti hyvin vastaamaan Tawan häkeltyneeseen katseeseen. Pian Klaanin johtajan ilme kuitenkin palautui peruslukemille, ja hän asteli mustan linnun osasten luo. Moderaattorit, Tawa ja Kepe kokoontuivat parasiitinpalasten ympärille. Snowie koetti vielä hieman kurkotella, mutta lopetti taas tuntiessaan Kupen käden olkapäällään. Hoitajamatorankin uskaltautui esiin vuoteen takaa.<br>\n\"Se... Se on nyt... Kuollut?\"<br>\n<br>\nSame työnsi hitaasti viikatettaan kohti loisen kahta irtonaista osaa, kun muut pysyivät hieman kauempana, mutta aivan yhtä valmiina toiminaan. Valkoinen moderaattori pisti hirviömäisen linnun molempia kappaleita vuorotellen viikatteensa terällä. Musta massa höllyi kuvottavasti maata vasten, mutta pysyi paikallaan. Olennon useat verenpunaiset silmät olivat nauliutuneet auki ja tuijottivat eri suuntiin.<br>\nMake astui lähemmäs olentoa. \"O...onhan se kuollut? Oikeasti tällä kertaa?\"<br>\n<br>\nKepe kohautti olkapäitään ja katsoi huoneen keskellä lattialla makaavaa näytöllistä laitetta. \"Voisimme tietty kokeilla elintoimintoskanneria. Jos Same ei olisi juuri rikkonut sitä...skanneriosaa.\"<br>\nSeuraavaan tapahtumaan Kepe ei ollut varautunut.<br>\nSkanneri piippasi jälleen kuudesti, tällä kertaa hitaammin. Kupen silmät laajenivat ja hän kääntyi katsomaan.<br>\n\"Ette ole tosissanne.\"<br>\n<br>\nModeraattorit, Kepe ja Tawa seisoivat paikoillaan. Laitteen ääni kuului kaikkien korviin, mutta kukaan ei aluksi uskaltanut ottaa ratkaisevaa askelta sitä kohti. Lopulta Kepe ymmärsi velvollisuutensa ja asteli laitteen luo. Hän kyykistyi ja otti laitteen käsiinsä. Näyttöä sotkeva lumisade häiritsi viestin näkemistä, mutta ruudulla oli jälleen tekstiä.<br>\nTawa hätkähti hetken hiljaisuuden jälkeen omista ajatuksistaan. \"Mitä se viestii?\" hän sanoi Kepelle, pitäen katseensa silti entisen loisen kuvottavissa palasissa.<br>\nKepe luki ruudun tekstiä itsekseen. Sumean näytön lukeminen osoittautui yllättävän vaikeaksi, mutta Toa kaivoi haarniskastaan pienen muistilehtiön ja kynän ja yritti tulkita tekstiä parhaansa mukaan.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">Keskellä mielen pimeyden<br>\nVain yksi näkee totuuden<br>\n<br>\ntuo Mies Punainen</span><br>\n<br>\nKepen ilme oli merkillinen.<br>\nPiipityksen päätyttyä laitteen näyttö sammui lopullisesti. Melkein samalla hetkellä loisen kaikki kolme groteskia monisilmäistä kappaletta nytkähtivät epäluonnollisesti. Kepen lattialle pudottama siipi aukeili ja sulkeutui vauhdikkaasti ja loput sen ruumiista yritti epätoivoisesti kasata itseään. Olento päästi nokastaan lintumaisia ääniä. Äänet tosin kuulostivat kuuluvan vähintään neljälle eri linnulle eivätkä ne olleet selvästi päättäneet, kenen vuoro oli huutaa milloinkin.<br>\nSätkiminen voimistui. Loisen niljakas iho alkoi muuttua entistä nestemäisemmäksi, kunnes musta olento oli muuttunut käytännössä kolmeksi lätäköksi varjomaista nestettä, jossa uiskenteli useita silmiä. Vähitellen silmät sulkeutuivat kokonaan.<br>\n<br>\nLintumaiset kiljahdukset olivat loppuneet. Lattiatasolla oli kuitenkin vielä havaittavissa hiljainen ääni. Joku olisi voinut kutsua sitä nauruksi. Vähitellen viimeisetkin äänet katosivat jonnekin tyhjyyteen.<br>\n<br>\nHetken oli hiljaista. Huoneessaolijat katselivat kolmea lätäkköä. He huomasivat kaikki yksitellen, että ne alkoivat selvästi pienentyä.<br>\n<br>\n\"...no...\" Make sanoi puoliksi huojentuneena ja puoliksi oikeasti peloissaan, \"se oli aika outoa.\"<br>\n\"Samaaah mmmffieltä.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":792,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-03-10T16:27","content":"<strong>Pohjoismantereen ilmatila</strong><br>\n<br>\nOli Keetongun toisen matkapäivän aamu. Keetongu oli seurannut Laivaston Matoranien juhlintaa radion kautta ohjauksen lomassa eilisen illan. Nyt oli kuitenkin aika palata arkeen, sillä Nynrah oli vielä kaukana. <br>\n<br>\nMatka oli sujunut rauhallisesti. Ainoat huomattavat elonmerkit olivat olleet muutama Kahu-lintu ja alapuolella uinut Viiltovalasparvi. Kirikori II:n peräsin oli kuitenkin vaurioitunut pahoin Nazorakein tulituksessa ja se haittasi aluksen ohjaamista varsinkin jyrkissä käännöksissä. Keetongu suunnitteli laskeutumista seuraavan Matoran-kaupungin kohdalla. Onneksi Pohjoismanner oli suhteellisen sivistynyt paikka. <br>\n<br>\nHansikaslokerosta löytyneen kartan mukaan seuraava suurehko kaupunki oli parinkymmenen kilometrin päällä mantereen pohjoisrannikolle virtaavan joen suistolla. Keetongu kaivoi esiin yksilinssisen kiikarinsa. Kaupunki näkyi hyvin ylhäältä käsin. Se oli jonkin verran suurempi kuin Klaania ympäröivä Matoran-kylä ja vaikutti suunnilleen yhtä teollistuneelta.<br>\n<br>\nKeetongu laski aluksensa kaupungin laidalla sijaitsevaan ilma-alusten hangaariin. Hän antoi korjaaja-Matoranille muutaman mutterin ja käski tämän korjaamaan aluksen peräsimen Ternokin ja Ontorin kanssa. Siinä kestäisi aikansa, joten Keetongu päätti kierrellä kaupungilla ennen lähtöä. Hän hyppäsi jonkinlaisen kiskobussin kyytiin (se toimi pahalta haisevalla ja hyvin äänekkäällä moottorilla) ja suuntasi keskustaan. <br>\n<br>\nKulkupeli pysähtyi kymmenen minuutin kuluttua kaupungin keskusaukion liepeille. Siellä oli suihkulähde, joka esitti kolmea Toaa jonkilaisen katoksen alla. Jalustassa oli kuparilaatta, johon oli painettu Matoran-aakkosin:<br>\n<br>\nGENDOPOLIKSEN SUURET TOA-SANKARIT <br>\nTOA ARESTON TOA KONDUK TOA XOPPOS<br>\nLähtivät puolustamaan oikeutta Metru Nuille<br>\n<br>\nVesi suihkusi murheellisesti rapistuneiden kivitoien käsistä.<br>\n<br>\nKeskusaukion ympärillä oli normaaleja kaupunkiasioita. Nuhruinen baari, Rahiliike, majatalo, tekniikkapuoti (Sisällissodan aikaiset Ehlek Kombi-mikroaltouunit puoleen hintaan!) ja sekatavarakauppa, joka näytti jatkuvan pitkälle maan alle.<br>\n<br>\nKeetongu astui sekatavarakauppaan. Hän ei ollut nähnyt semmoista tavaranpaljoutta edes Klaanin syysmarkkinoilla. Mahin kallosta tehty lyömasoitin, Kanohi Mahikilla toimiva televisio ja valtava teleskooppikäsi olivat vain muutamia tavaroita, jotka kiinnittivät Keetongun huomion. Tiskin takana istui Akakua kantava Po-Matoran, jonka vasemman silmän päälle oli pistetty neliluuppinen kiikari. Seitsemänsilmäisen Matoranin vaikutelma oli kerrassaan psykoottinen. Matoran tutki jotain suurta varpaankynneltä näyttävää eikä huomannut Keetongua.<br>\n<br>\n\"Öhh. Huomenta?\" Keetongu kysyi.<br>\n<br>\nParinkymmenen sekunnin kuluttua Matoran irrotti katseensa esineestään ja vilkaisia Tongua. <br>\n<br>\n\"Huomenta huomenta! Mitä saisi olla? Ostatko halpoja postikortteja!\"<br>\n<br>\n\"Ehh, kunhan katselen. Mutta tuota... Onko sinulla yhtään Nimdaa myytävänä?\"<br>\n<br>\nMatoran mietti hetken. Sitten hän johdatti Keetongun alakertaan ja siellä olevaan syvennykseen, jonka edessä oli helmiverho. Syvennyksessä oli korkeita hyllyjä täynnä erilaisia tavaroita, joista Keetongu tunnisti muutaman soittimiksi. Myyjä kiipesi korkeille tikapuille ja otti eräältä hyllyltä kumman vekottimen. Se oli koottu ontoksi kaiverretusta Kikanalon sarvesta, kahdesta nahkapussista ja suuttimesta.<br>\n<br>\n\"Tämä\", myyjä sanoi nostaen laitteen päänsä korkeudelle, \"on Nimba. Eteläisten Matoran-heimojen soitin, jota käytetään paimenessa tuhkakarhujen karkoittamiseen. Kahdeksantoista mutteria, kymmenen paketoituna.\"<br>\n<br>\nKeetongun ilme oli sanoinkuvaamaton.<br>\n<br>\nPuolen tunnin päästä hän oli jo koneessaan matkalla kohti Nynrahia. Myyjämatoran tutki varpaankynnen riimukirjoituksia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":793,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-10T17:17","content":"<strong>Rozum</strong><br>\n<br>\nMetsästä kuului salaperäisiä ääniä. Siritystä, havinaa.<br>\nNormaaleja viidakko-ääniä.<br>\n<br>\nKolme telttaa seisoivat pystyssä miltei pystysuoran kalliorotkon reunamilla. Sammutettu nuotio savusi vielä hieman. Teltat olivat juuri pimentyneet.<br>\n<br>\nMatoro koitti rentoutua. Tämä saari karmi hänen selkäpiitään. Täällä hänen naamionsa aloitti oikkuilun. Täällä hänen harppuunatemppunsa miltei epäonnistui. Piraatit olivat päättäneet leiriytyä, joten niin piti heidänkin.<br>\n<br>\nSaari oli suurempi miltä se aluksi vaikutti. Täällä saattaisi kulua useampikin päivä, ajatteli Matoro. Metsässä rasahti jotakin. Jään Toan päässä vallitsi ristiriitaiset tunteet. Ruumis halusi nukkua. Hän ei ollut nukkunut kunnolla pitkään aikaan. Pää ei pystynyt nukkumaan. Saarella oli jotakin, joka painosti Matoron mieltä. Jotakin tuntematonta ja pelottavaa. Unessa mieli oli täydellisen haavoittuvainen iskuille, Martti tiesi. <br>\nÄks kuorsasi kasvot teltan seinään päin. Matoron silmät - tai oikeammin silmä - painuivat välillä väkisin kiinni. Hänen päänsä oli täynnä ajatuksia.<br>\nLopulta hän veti naamionsa irti kasvoiltaan ja asetti sen viereensä. <br>\n<br>\nMatoro nukahti.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<em>Oli pimeää. Jono toia astelivat pimeää luolaa pitkin eteenpäin. <br>\nJoku heistä kuiskasi jotakin. Toinen nyökkäsi. Matoro hiippaili tiiminsä - tai pikemminkin \"tiimin, jonka osa hän oli\", hänhän ei ollut sen johtaja - kanssa näissä pimeissä luolissa. He olivat matkalla kohti erään Xialaisen salakuljettajan piilopaikkaa samaisen teollisuussaaren viemäreissä. Radak saisi maksaa tekosistaan pohjoisella matoran-saarella.<br>\n<br>\nMaan Toa kiipesi nopeasti tikkaita ylöspäin. Hän iski nyrkkinsä läpi ylläolevasta luukusta ja hyppäsi ylös huoneistoon. Karax vetäisi järeän poransa esiin ja osoitti sillä punamustaa vortixxia.<br>\n<br>\nMuut Toat kiipesivät ylös. Heitä oli yhteensä kuusi. Johtajana toimi itsevarma Salaman Toa Rali. Hänen temperamenttinsä oli yhtä sähköinen kuin elementtinsä. Matoro oli tuolloin vielä valkoinen keholtaan, kuin normaali Jään Toa. Hän oli vielä suhteellisen kokematon soturi. Karax oli kokenut ja uhkarohkea Maan Toa, joka oli paljon normaalia Maan Toaa agressiivisempi ja väkivaltaa ihannoivampi. Nike oli tiimin toinen Maan Toa. Hän oli pirteä ja ystävällinen, ehkä hieman höpsö. Magan taasen oli Magnetismin Toa joka oli äärimmäisen innostunut tähtitieteestä. Kuudes oli...</em><br>\n<br>\nMatoro heräsi nopeasti. Hänen unensa oli katkennut kuin seinään. <br>\nHän muisti kirkkaasti tiimin kuusi toaa. Hän tajusi silloin että muisti vain viisi tiimiläistä. Hän ei myöskään muistanut miksi hänen haarniskansa oli muuttanut väriä.<br>\nJään Toa kelasi hämmentyneenä muistojaan yön pimeydessä. Kaikki oli kristallinkirkasta aluksi. Pimeydenmetsätäjäsodan jälkeen hänen muistonsa hämärtyivät, tuli kuin lävitsepääsemätön usva. Seuraava muistikuva oli kuva hänestä mustahaarnikaisena soturina.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center>* * *</center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nRetkue oli ollut liikkeellä jo useamman tunnin. Aurinko porotti viidakon yllä armottomasti, mutta onneksi suuret puut tarjosivat viilennystä varjoina. Matka jatkui vääjäämättömästi syvemmälle saaren sisuksiin. Maasto oli jo alkanut nousta, ja laivalta tähystetty kukkula alkoi olla lähellä. Sieltä näkisi helposti laboratorion sijainnin.<br>\n<br>\nMatoro mietti yöllä tajuamiaan asioita. Aivan kuin hänen muististaan puuttuisi osia. Tai ehkä tämä oli vain normaalia huonomuistisuutta.<br>\nMatkalla joukko oli löytänyt yhden sudenkuopan, jonne kaksi piraattia oli pudonnut. Oli kulunut pitkä tovi ennenkuin kaksikko oli saatu ylös. <br>\nSe oli ollut jonkun tekemä ansa.<br>\n<br>\nNotfun pyyhki hikeä naamioltaan. Hänen kolmikolkkansa alta roikkui valkoinen harso jonka tarkoitus oli viilentä häntä. Jokeen kasteltu kangas kuitenkin oli pian ilman lämpöinen. Trooppiset itikat surrasivat kiinnostuneina matkalaisten ympärillä.<br>\n<br>\n\"Tämä on kehnoin kehnoista saarista joille olen kehnosti joutunut\", Notfun valitteli kahdelle Klaanilaiselle vähän hänen takanaan. <br>\n\"Olen aivan samaa mieltä\", Matoro valitti. <br>\n\"Tyypit, vähän positiivisuutta!\", Äks ilmoitti väliin.<br>\nMatoro mietti. Koska joku oli käskenyt häntä olemaan positiivinen? Yleensä hän sanoi noin.<br>\n<br>\nSilloin yksi piraatti kaatui huutaen maahan. Matoran oli kiitänyt muiden edellä ja nyt makasi maassa tajuttomana.<br>\nMitään erikoista ei näkynyt.<br>\n<br>\n\"... mitä?\", Äks kysyi.<br>\n\"Älä minulta kysy\", Martti vastasi ja lähti kohti pyörtynyttä.<br>\n<br>\nSilloin hän tunsi sen taas.<br>\nSana \"Nimda\"- tunkeutui hänen mieleensä valtavina aaltoina. Toa kompastui ja yritti ylläpitää mielensä suojausta. Hän muisti tämän tilanteen. Näin oli käynyt ennen hänen naamionsa ensimmäistä äksyilyä.<br>\nJään Toa iskeytyi multaan naama edellä. Hän piteli päätään ja keskittyi suojaamiseen.<br>\nSekalaiset sanat kuten \"Itroz\", \"Mieli\" ja \"Makuta\" iskeytyivät kohti hänen mielensä muuria Nimdojen saattelemana. <br>\nToa koitti saada liikutettua jäseninään. Hän nousi ylös ja otti askeleita taaemmas.<br>\n<br>\nPommitus katosi.<br>\n<br>\nNotfun, Äks ja merirosvot katselivat ihmeissään tapahtunutta.<br>\n\"... mit\", Äks aloitti.<br>\n\"Mielensisäinen hyökkäys\", Jään Toa vastasi vakavana. <br>\n\"Mistä se tuli\", toinen Klaanilainen kysyi.<br>\n<br>\n\"En tiedä\", Matoro vastasi.<br>\nNotfun näytti siltä kuin hän olisi täysin ulalla tapahtumista. Niin hän tosin olikin.<br>\n<br>\nMatoro yritti aktivoida naamiotaan. Cencord aktivoitui hitaasti. Toa sulki silmänsä ja keskittyi. Naamio loi näkyviin muiden mieliä. Hän yritti tutkia mikä oli hyökännyt.<br>\nToan suljettujen silmien sisään muodostui kuva maastosta, jossa mielet hehkuivat sinisinä aaveina. Se oli vain yksi tapa miten kanohia käytettiin. Sillä voi myös suojata mielen sekä lukea ajatuksia. Ja varmasti muutaki, mitä Matoro ei ole ikinä kokeillut. <br>\nHän suuntasi tutkimuksensa kohti paikkaa, jossa kaikki oli tapahtunut. Hän ei havainnut kuin toveriensa mielet lähistöllä.<br>\n<br>\n\"Minä luulen että olemme lähellä laboratoriota\", Matoro sanoi hiljaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":794,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-10T20:10","content":"<strong>Bakmei</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/N8jsVXUoNIc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/N8jsVXUoNIc</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nValkomusta vanhus nautti olematonta ateriaansa majansa perukoilla. Turagan pitkät viikset heiluivat tämän nostellessa tasaiseen tahtiin piskuisia makupaloja nälkäisenä odottavaan suuhunsa valmistamillaan syömäpuikoilla.<br>\n<br>\nSamaan aikaan majan pihamaalle ilmestyi kolme miespuolista hahmoa. Miehistä kaksi jäi odottamaan ulkosalle kun kolmas asteli majan tykö, potkaisi oven kappaleiksi ja astui peremmälle.<br>\n<br>\nTuraga Bakmei laski syömäpuikot puiselle pöydälle ja kääntyi katsomaan tulijaa mitä rauhallisin ilme kasvoillaan. Turaga kohotti hieman kasvojaan nähdäkseen paremmin edessään seisovan olennon liskomaisen pään.<br>\n<br>\n\"Ämkoo?\" olio kysyi.<br>\nTuraga ei vastannut.<br>\n<br>\nKaksi muuta vortixxia asteli pitkin pihaa ja tarkkaili ympäristöä. Lopulta toinen avasi suunsa.<br>\n\"Sse ei taida olla tuolla.\"<br>\n\"Ei.\"<br>\n\"Mikä Ridhukkilla kesstää?\"<br>\n\"Sse taitaa kuulustella. On aina ollut hyvä ssiinä.\"<br>\n<br>\nVortixx Ridhukk oli elämänsä aikana päässyt seuraamaan politiikkaa. Ridhukk oli aikoinaan oppinut, että ensin kannatti pyytää kiltisti.<br>\n\"Missä sse on?\" vortixx kysyi ja odotti turagan vastausta.<br>\nVastausta ei kuulunut.<br>\nRiddhuk vaihtoi suunnitelmaa ja potkaisi pöydän nurin. Bakmein ateria levisi majan savilattialle.<br>\n<strong>\"Misssä se on?\"</strong><br>\n<br>\nBakmei tapitti lattialla kierivää riisikulhoa.<br>\n<br>\nUlkosalla odotellut kaksikko otti vaistomaisesti askeleen taaemmas kun Ridhukk juoksi karjuen ulos majasta. Samaan aikaan Bakmei nosti kulhon lattialta, laski syömäpuikoilla lävistetyn silmän huolellisesti kulhoon ja nousi sitten seisomaan.<br>\n<br>\nKukaan ei ollut koskaan ennen uskaltanut häiritä turaga Bakmein ruokailua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":795,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-03-11T14:08","content":"<strong>Zakaz, erämaa</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/ch07JT7aN_A" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/ch07JT7aN_A</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKaksi Muakaa läähätti keskellä autiomaata. Manu huomasi erään hänen vieressään seisovan kaktuksen muuttuvan tuhkaksi. Hän hieroi hetken silmiään. Ehkä se oli kangastus. Guardian ja Warrek ratsastivat hänen vieressään aivan yhtä läkähtyneinä kuin hänkin. Pian heidän täytyi pysähtyä jälleen juottamaan ratsuille vettä. Viimeisetkin pisarat katosivat niiden kitoihin. Guardian kirosi hänen ja Warrekin ratsua, joka imi enemmän vettä kuin Makutan ratsu. Asialle ei kuitenkaan voinut mitään.<br>\n<br>\nPian he olivat taas matkalla. Ehkä tunnin he olivat jo matkanneet, kun Guardian sanoi:<br>\n”Tuolla se on.” Kaikki katsoivat seuraavan dyynin takana erottuvaa hökkeliä. Se näytti vanhalta ja oli melko kaukana. Manu kannusti ratsunsa nopeampaan käyntiin. Muut kiristivät tahtia hänen mukanaan.<br>\n<br>\nKun heidän ja pienen mökin välillä oli enää muutama sata metriä, Manu pystyi jo erottamaan joitain yksityiskohtia. Mökki oli rakennettu puusta, sillä oli musta peltikatto ja ikkunat oli naulattu umpeen. Ainoa elämästä kertova merkki oli pyykkinaru, joka oli kahden kepin varassa pystytetty mökin vierelle. Sillä roikkui musta vaate, jonka muotoa ei saanut selville.<br>\n<br>\nSitten, yhtäkkiä, jostain ammuttiin. Guardianin ja Warrekin ratsuun osui. Muaka kaatui kuolleena maahan. Kaksikko lennähti kyydistä kivuliaan näköisesti. Kumpikin raapi maata, Guardian menetti tajuntansa ja Warrek upposi kaulaansa myöten hiekkaan. Makuta Nui kääntyi katsomaan, mitä oli tapahtunut. Sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä, sillä vauhkoontunut Muaka nousi takajaloilleen nähdessään viiden Skakdin lähestyvän sitä. Yksi hyökkääjistä ampui Muakaa mahaan, minkä seurauksena tämä kaatui Manun jäädessä valtavan eläimen alle. Makuta ehti vain parkaista ennen kuin jäi puristuksiin.<br>\n<br>\nViisi mustaa Skakdia lähestyi nyt Warrekia, joka oli saanut päänsä pois hiekasta. Nyt hän sylki suustaan hiekkaa ja ravisteli sitä ympäriinsä. Hyökkääjät katselivat esitystä huvittuneena. Yksi heistä meni Guardianin luo ja tökkäsi tätä kiväärillään. Kaksi niistä otti esiin köyttä ja alkoi sitoa Warrekia, joka kiroili ja räyhäsi heille. Loput kaksi menivät Manun Muakan luokse ja alkoivat nostaa Rahia. Kun tiikeriä oli saatu ylös muutaman kymmenen senttimetrin verran, sen alta syöksyi varjoenergian aalto. Kummaltakin Skakdilta lensi jalat alta. Tästä seurasi, että Muaka putosi takaisin Manun päälle. Hän ei pitänyt tilanteesta.<br>\n<br>\nGuardian alkoi virota. Warrekin suu oli tukittu. Manu oli Muakan alla. Viisi hyökkääjä-Skakdia tähtäsi aseillaan Guartsuun. Tämä piteli oikealla kädellään päätään ja nojasi vasemmalla maahan. Avatessaan silmänsä hän huomasi tilanteen ja nosti kätensä ilmaan. Yksi Skakdeista, ilmeisesti johtaja, vilkaisi toisia ja hymyili. Sitten hän sanoi:<br>\n”Ylös.”<br>\nGuardian totteli. Hänet tutkittiin läpikotaisin. Sama oli jo tehty Warrekille, minkä jälkeen tämä oli tainnutettu väkivaltaisesti nuijanukutusta käyttäen. Vaimeaa muminaa kuului Makuta Nuin Muakan alta. Guardiankin sidottiin. Ja tiukasti hänet sidottiinkin. Hän tunsi nimittäin pulssin käsissään. Se ei voinut olla hyvä asia.<br>\n”No niin, Guardian”, sanoi mustien Skakdien johtaja yhä hymyillen. Sinun on aika tehdä tiliä Nektannille. Warrekin päästä hän voisi myös olla tyytyväinen. Makutaa emme uskalla vielä päästää ulos tuolta, mutta eiköhän iso kiho jotain hänellekin keksi.<br>\n<br>\nSillä välin Manu oli huomannut, että olo kävi tukalaksi. Ehkä hänen pitäisi ikään kuin murtaa vastustajat sisältäpäin. Hän kurotti mieltään kohti Skakdeja, mutta huomasi, että näiden mielien ympärillä oli jonkinlainen muuri. Johtaja-Skakdi hymyili.<br>\n”Ystävänne yrittää tutkia päidemme sisustoja. Hän ei valitettavasti onnis-” Skakdi keskeytti puheensa ja tarttui päähänsä. Manu tunsi voitonriemua – hetken. Kaksi hänen lähellään ollutta Skakdia oli nostanut Muakan ruumista uudelleen ja pudottanut sen alas noin metrin korkeudelta. Se sattui.<br>\n<br>\nJohtaja nousi ylös maasta.<br>\n”Pirullinen Makuta”, hän ärisi. ”Kirottuja olkoot kaikki Makutat ikuisesti.” Guardian ei voinut estää hienoista hymyä. Tästä hyvästä hän sai iskun kasvoilleen.<br>\n”Virnuile sinä vain, Vartija. Pian saan nähdä, kuinka sinut teloitetaan. Minä nautin siitä, Guardian.”<br>\nWarrek mulkoili hyökkääjiä vihaisesti. Guardian taas keskittyi mökkiin. Hän zoomasi kiikarisilmällään sitä kohti.<br>\n”Lämpökamera”, hän mutisi. Musta Skakdi käänsi katseensa häneen.<br>\n”Et sinä piru parka mitään löydä”, hän sanoi välinpitämättömästi. ”Zaiggera ei ole asunut tuossa läävässä vuosiin.”<br>\nSkakdin pään lävisti luoti. Guardian virnisti.<br>\n”Ei tosiaankaan.”<br>\n<br>\nMuut Skakdit katsoivat nopeasti taloa. Ikkunasta oli työntynyt esiin kiväärin piippu. Pian Manua vartioivat Skakdit saivat maistaa luotia. Kaksi viimeistä yritti paeta, mutta hekin saivat kohdata kohtalonsa. Makutan onnistui ryömiä pois häntä musertavan taakan alta. Hän vilkuili mökkiä kohti. <em>Tämä Zaiggera lienee hyvä ampuja, kun osuu tuolta</em>, Manu ajatteli. Sitten hän käveli Guardianin ja Warrekin luokse ja katkoi näitä sitovat köydet.<br>\n<br>\nMökin ovi oli avautunut. Sitten he kuulivat äänen, kuin kuiskauksen, mutta kuitenkin se kantoi heidän korviinsa asti.<br>\n”Tulkaa sisään. Nopeasti. Niitä saattaa olla lisää.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":796,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-03-11T16:39","content":"<strong>Killjoyn mökin alla oleva luola</strong><br>\n<br>\nCreedy pompahti refleksinomaisesti pystyyn, tajutessaan olevansa hereillä. Äkkinäinen pompahdus aiheutti kuitenkin sen, että Creedyn pää kolahti rajusti hänen päälleen rojahtaneen tunnelin kattoon, jonka seurauksena hän menetti välittömästi tajuntansa.<br>\n<br>\n<em>15 minuuttia myöhemmin...</em><br>\n<br>\nCreedyn silmät rävähtivät auki, hänen päätään jomotti. Tällä kertaa hän oli varovainen ja hitaasti nousi istumaan matalakattoisessa tilassaan.<br>\n<br>\nHän katseli ympärilleen ja tajusi mitä oli tapahtunut. Räjähdyksen osuttua mökkiin, Creedy oli ollut alakerrassa piilossa. Räjähdys oli tuhonnut mökin tukipilarit ja koko alakerta oli tippunut maan läpi, suoraan mökin alapuolella sijaitsevaan luolaan. Nyt jo valmiiksi pieni luola, oli täynnä romua, Killjoyn tavaroita sekä työkaluja. <br>\n<br>\nSaatuaan haalittua kasaan taskulampun ja paristoja, Creedy alkoi välittömästi etsimään tietä ulos, mutta tajutessaan seinien olevan umpikalliota, hän tajusi ainoan tien olevan suoraan ylöspäin. Creedy kuitenkin riemastui huomatessaan yhden Killjoyn kirveistä tipahtaneen romukasaan luolan nurkassa. Alkoi valtava hakkuu-urakka, jossa Creedy moukaroi puuhaketta katosta, saaden muutaman kerran lohkareen ilkeästi päähänsä. Creedyn kallo onneksi kesti verrattaen kovaakin menoa, se kun aina on ollut ulkopuolisten silmissä oudon petomainen ja paksu. Siksi Creedy oli aina nauttinut Klaanista. Porukka oli muutenkin niin monipuolista, ettei hänen ulkonäköönsä ole kertaakaan puututtu.<br>\n<br>\nMinuuttien moukaroinnin jälkeen Creedy lysähti maahan uupuneena. Mistä hän ikinä hakkasi, tuli hänellä pian vastaan paksu ja painava metallikerros, jota ei edes pitänyt olla olemassa. Creedy koetti pähkäillä, mistä tämä oli ilmestynyt, mutta tajusi, ettei hän saavuttaisi mitään miettimisellä. Creedyn ainoa toivo lepäsi sen varassa, että häntä etsittäisiin...<br>\n<br>\n<em>Kolme tuntia myöhemmin.</em><br>\n<br>\nOdottava aika oli pitkä, tai niin Creedy ainakin ajatteli. Hän ei ollut varma, kuinka kauan hän oli alunperin ollut tajuttomana, mutta hän arveli olevan yö. Häntä ei luultavasti löydettäisi ennen aamua...<br>\n<br>\nCreedy päätti alkaa tutkimaan mitä kaikkea luolaan oli hänen mukanaan tippunut, jos jossain sattuisi olemaan vielä toimiva radio. Tuloksettoman etsinnän jälkeen, hän huomasi papereita, jotka lojuivat yhden Killjoyn arkun vieressä. Pudotus oli tehnyt siihen ammottavan reiän ja nyt sen sisältö oli levinnyt ulos. Creedy koetti vastustaa kiusausta, mutta muistettuaan olevansa yksin, hän otti pinon päällimmäisen paperin ja alkoi lukea.<br>\n<br>\n<em><strong>Metsästäjän matka</strong></em><br>\n<br>\n<em>Ensimmäinen päivä - Metsästäjien leiri, Xia.<br>\n<br>\nTänään sain ensimmäisen toimeksiantoni. Kolme toaa kuoli käsiini illalla...</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":797,"creator":"Jake","timestamp":"2011-03-12T12:13","content":"<strong>Kehno Rozum, jonne nämä kehnosti päätyivät</strong><br>\n<br>\n\"Miehet oli rautaa, ja laivat oli laivantekoainetta ja naiset mantelimassasta...\", Lauloi Notfun väsynyttä, kohta hulluuden partaalla olevaa laulua, \"Tämä saari on kuuma paikka. Hankitaan viileyttä. Minun nuoruudessani viileyttä myytiin pieninä lipukkeina. Viilipukeiksi niitä sanottiin...\"<br>\n<br>\nMatoro ja Äksä katsoivat Notfunia kummissaan. He tajusivat, että kapteeni oli tulossa hulluksi.<br>\n<br>\n\"Pelimerkkejärgh. Antakaa peliergkkäsgh.. Katsokaa, pinkkejä norsuja, laumoittain.. Hehehahahaihhuhhehhöhähähehh..\", Notfun horisi, ja kaatui kasvot edellä suoraan maahan.<br>\n<br>\n\"Notfun hei, täällä on rommia. Paljon on rommia\", Jardirt huudahti, ja kapteeni nousi ylös kuin salamana. Notfunin tajuttua, että rommia ei ollut, hän kaatui takaisin maahan, juuri samalla tavalla. <br>\n<br>\nMatoro katsoi maahan. Siinä oli laatoitusta, jokaisessa laatassa kirjain. Kun Matoro seurasi kirjaimia, hän tuli lattialuukulle. <br>\n<br>\n\"Notfun, olemme lähellä.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":798,"creator":"Samimobiili","timestamp":"2011-03-12T18:33","content":"<strong>Meren pohja</strong><br>\n<br>\nOli hiljaista. Ja pimeää. Meren pohjaan ei valo pääse. Samolin naamari oli alkanut jo lahoamaan. Kuin ihmeen kaupalla hän ei ole hukkunut, vaikka on viettänyt veden alla jo pitkän ajan...<br>\n<br>\n\"Urmph! Ummph!\" Samol tuli tajuihinsa. Hän lähti heti uimaan pinnalle. Pinnalla ei näkynyt mitään muuta kuin vettä. Pelkkää vettä silmänkantamattomiin. Samol ryhdistäytyi ja lähti uimaan suuntaan, joka vaikutti parhaalta.<br>\n<br>\nTuntien päästä hän näki saaren. Kauniin saaren. Samol ui saarelle.<br>\n<br>\n\"Okei, kalmari hyökkäsi, minä ja Thowron ajuduimme erilleen, mutta kuinka kauan siitä on?\" Ajatteli Samol päässään. Hän ei halunnut ajatella että se vanha äijä olisi kuollut. Hän ei voinut ajatella niin. Samol lähti sisäosiin päin, toivoen löytävänsä ruokaa. Hetken käveltyään hän törmäsi puuhun. Auts. Mutta puussa oli kookoksia. <br>\n<br>\nSamol inhoaa kookoksia, mutta parempaakaan ei ole saatavilla. Hän hakkasi kookokset rikki päällään, ja lähti syvemmälle saaren sisäosiin. Hetken päästä Samol kirjaimellisesti törmäsi toteemipaaluun. Miten Samol selvisi? Mikä saari tämä on? Mikä on elämän tarkoitus? Pysykää kanavalla...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":799,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-03-12T19:49","content":"<strong>Bio-Klaanin kadut</strong><br>\n<br>\nXiantos juoksi hädissään karkuun, jos modeja tulisi lisää. Hänen takkinsa oli osittain Kongun veren peitossa. Pian hän saapui kadun päähän, josta hän löysi halkeaman muurista. Xiantos hyppäsi siitä yli. Pimeyden metsästäjä, kyllä hän paljastui juuri äsken, teki katoamis temppunsa. Yhtäkkiä hän oli taas mökillänsä.<br>\n<br>\n<strong>Sairaala</strong><br>\n<br>\n\"Pulssi nousee!\"<br>\n<br>\nKonguboss heräsi 18 minuutin kuluttua huudahduksesta. Hänen viimeisin muistonsa oli se, kun Xiantos sanoi hänen huoneessaan, että joku oli kuollut. Seuraavaksi hän oli sairaalassa. Siellä oli kirkasta ja valkoista. Hänen oli päästävä pois ottamaan se kuka ikinä puukotti häntä kiinni.<br>\n<br>\n\"Hän on hereillä\", Bladis näki lasiseinästä.<br>\n<br>\nSairaanhoitajat tulivat huoneeseen ja kertoivat, että hänen oli pysyttävä siellä päivä.<br>\n<br>\n<strong>Xiantoksen koti</strong><br>\n<br>\nXiantos istui rikkinäisessä kodissansa tuolilla. Hän mietti miksi oli puukottanut Kongua ja miksi se teki hänet hyvälle tuulelle. Hänen oli pestävä takkinsa, ettei kukaan epäilisi häntä kummemmin. Hän käveli luolaan, jossa oli vieläkin tohtorin ruumis. Xiantos siirsi ruumista, että pääsisi tohtorin huoneeseen pesemään takkinsa. Yhtäkkiä alkoi kuulua surinaa ja louhintaääniä.<br>\n<br>\nNazorak-parvi lähestyi pimeyden metsästäjää.<br>\n<br>\n\"Ei kai taas\", Xiantos ajatteli mielessään ja samalla otti pöydältä tohtorin moottorisahan. \"Ette varmasti tienneet, että tohtorilla oli moottorisaha!\"<br>\n<br>\nLierihattupäinen tyyppi käynnisti moottorisahan ja alkoi nauramaan ilkeästi. Hän lävisti julmasti Nazorakkeja, kunnes viimeinen selvisi ja iski häntä hakulla.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":800,"creator":"BD","timestamp":"2011-03-13T13:53","content":"<strong>Järven läheinen laitos</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="25" height="390"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/Ba3DT53xaiY/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/Ba3DT53xaiY"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/Ba3DT53xaiY/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/Ba3DT53xaiY"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="150" height="25"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHeti kun ääni oli kantautunut heidän korviinsa kuului humahdus ja paneelit seinissä ja mut laitteet lattioilla rupesivat rätisemään sähköä. Umbra tuskin ehti väistää purkausta hänen vieressään Gekon vetäistessä tämän pois tieltä.<br>\n<br>\n”Nyt siis, mitä me oikein teemme?”, hän kysyi Umbran huohottaessa.<br>\n”Etenemme, varovaisesti. Yritämme sammuttaa tämän aparaatin”, Umbra vastasi.<br>\n<br>\nPienen hämähäkin hyppiessä seinän paljaita kohtia pitkin kaksikko eteni varovaisesti sähköisessä ympäristössään, Gekon suurin ongelma oli hänen märkä viittansa jota parhaillaan yritti kuivata. Silloin seinä heidän takanaan räsähti kiinni. ”Mikä naurutalo tämä on olevinaan?”, Umbra kummasteli.<br>\n<br>\nSitten pahin tapahtui. ”Mitä tuo lotina on”, Gekko kysäisi. ”Nyt. Juokse!”, Umbra huusi nähdessään vesivanan perässään. Fikou hyppäsi huonoja sattumuksia kohtaavan isäntänsä olalle. Sitten sähköt sammuivat ja tuli pilkkopimeää. Seinä heidän edessään sulkeutui jaVesimassa alkoi nousta.<br>\n<br>\n”Ne koettelevat meitä”,Umbra sanoi hädissään pelon ja ihmetyksen välimuoto kasvoillaan.<br>\n<br>\nKaksikko nousi putkimaista rakennelmaa pitkin henkeään pidättäen ylöspäin. He tulivat uuteen huoneeseen, mutta vesi vain jatkoi nousuaan vääjäämättä, tila oli umpikuja, kaikki ulospääsy tiet sulkeutuivat. Quewa keräsi happea ja piti näin ystäviensä tajunnan toien mennessä hakkamaan seinää palasiksi, se petti ja edess odotti valtavan syvä putous suoraan alaspäin, jonka pohjaa ei näkynyt. Umbra oli saanut otteen jostain Gekon huuhtoutuessa suoraan alaspäin, toa tarrasi urhean matoranin jalkaan veden valuessa suoraan heidän päällensä.<br>\n<br>\n”Kestä vielä hetki!”, Gekko huusi kun vesimassa oli repimässä matoranin otetta. Vesi massan mentyä Umbra nosti toan ylös painovoimavoimillaan. Edessä oli kuilu ja sen takana taas maata. Kaksikko hyppäsi sen yli Umbran juuri ja juuri yltäessä kaiteeseen. Josta valkoinen toa tämän nosti ylös.<br>\n<br>\n”Nyt tämä pelleily saisi jo riittää.”, Gekko sanoi äreänä katsoen uuden käytävän päähän.<br>\n<br>\nKaksikko jatkoi matkaansa suureen saliin, se oli täynnä kahvoja ja vipuja. Edessä odotti lukittu ovi.<br>\n<br>\n”Tämä alkaa tosissaan sapettamaan...”, Umbra olisi halunnut karjua tämän, mutta ei tehnyt sitä koska se olisi voinut laukaista ties mitä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":801,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-13T17:16","content":"<strong>Bakmein mökin edustalla tapahtuva kaikkea muuta kuin tasaväkinen verilöyly</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/MGQrqBqZ_-Y" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/MGQrqBqZ_-Y</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nVortixx-soturi huusi kuin teurassika lentäessään korkeassa kaaressa bambumetsän kätköihin. Samaan aikaan silmänsä menettänyt Ridhukk juoksi panikoiden ympyrää ainoastaan tullakseen raivoisan turagan hyppypotkun kaatamaksi.<br>\n<br>\nBakmei laskeutui ripeästi jaloilleen, kääntyi ympäri ja syöksyi silmät leiskuen seuraavan vortixxin kimppuun. Reptiliaani kiskoi tärisevin käsin esiin vyöllään roikkuneen tikarin ja iski sen vanhusta kohti. Bakmei suoritti kuitenkin vanhuksille hyvin epäominaisen liikesarjan, ilmestyi vortixxin taakse ja pian lisko-olio saikin huomata polvensa taittuvan aivan väärään suuntaan.<br>\n<br>\nBambujen sekaan lentänyt vortixx ilmestyi takaisin taistelutantereen laidalle ja kiskoi vuorostaan aseensa esiin. Vortixx heilautti massiivisella painolla varustettua ketjua muutaman kerran päänsä yläpuolella ja heitti sen sitten turagaa kohti. <br>\n<br>\nSe oli huono idea. Bakmei karjaisi, tarttui kiinni ilmojen halki kiitävästä painosta ja lähti juoksuun. Kaikin puolin virheettömän kierrepotkun päätteeksi turaga kietaisi ketjun muutaman kerran vortixxin kaulan ympäri ja alkoi kuristaa.<br>\n<br>\nKuului muutama korahdus. Vain muutama.<br>\n<br>\nTikarin kera hyökännyt vortixx oli kuin ihmeen kaupalla onnistunut vääntämään jalkansa edes jossain määrin luonnolliseen asentoon, ja liskomies olikin valmis uuteen epäonnistumiseen. Bakmei oli tästä hyvin tietoinen, eikä aikaakaan kun vanhus pieksi itseään monta kertaa pidempää mustaa olentoa mitä mielikuvituksellisimmilla liikesarjoilla. Lopulta vortixxin lihakset pettivät ja olio rojahti maahan. <br>\n<br>\nTuraga Bakmei nauroi ja heilautti viiksiään.<br>\n<br>\n[spoil]JOKA PELÄTYN KUNG FU:N TAITAAAAAAAAAAA...[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":802,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-03-13T17:40","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nPitkä käytävä tuntui lohduttomalta pelon vallassa oleville Matoralaisille. Hans ja Plaploo kuulivat kaiuttimien oudon äänen yhä selkeämmin. Mutta missään ei tuntunut olevan ketään, jolle lyhyt kaksikko olisi voinut valittaa asiasta.<br>\n<br>\nPlaploo oli kuitenkin saanyt älynväläyksen. Hän oli hakenut sähköinsinööriystävänsä Jarpin auttamaan lähetyksen alkuperän selvittämisessä. Nyt tämä painovoiman Matoralainen kykki seinässä olevan avatun luukun vieressä, ja tökki sitä työkaluillaan.<br>\n<br>\nHermostuneina ympärilleen katselevat Hans ja Plaploo spekuloivat äänen lähdettä odotellessaan toverinsa työntekoa.<br>\n\"Siinä on selvä rytmi. Mitä se merkitsee?\"<br>\n\"En tiedä. Kenties se on jonkinlainen Nazorakien koodi?\"<br>\n\"...mutta, silloinhan ne olisivat jo päässeet käsiksi viestintälaitteistoomme!\"<br>\n\"Kamalaa! Mutta, mitä muutakaan tuollainen rytmi voisi merkitä?\"<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnake, sairasosasto</strong><br>\n<br>\nSnowie makasi vuoteessa jo toista päivää ja rummutteli sormillaan lakanaa. Kupe oli vaatinut häntä vuodelepoon parasiitin revittyä hänen rintakehänsä auki. Omituisen anatomiansa vuoksi Snowie oli melkoisen hyvässä kunnossa, mutta lepo teki kieltämättä hyvää. Eikä aikakaan ollut käynyt pitkäksi: Tawa oli käynyt kuuntelemassa tarkan selostuksen matkan kulusta, ja Kepe oli ollut pitämässä seuraa. Lisäksi Snowie oli saanut viettää aikaa lemmikkinsä Napon kanssa. Ja olihan niitä vierailijoita muutenkin käynyt.<br>\n<br>\nNyt lumiukko kuitenkin nautiskeli omasta rauhasta, ja pötkötteli vuoteessa. Ja odotteli tilaamaansa voileipää, rentoutuminen teki nälkäiseksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":803,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-03-13T18:54","content":"<strong>Rozum</strong><br>\n<br>\nPitkän ajan päästä Klaanilaiset ja piraatit huomasivat jotain kaukaisuudassa. Se näytti pieneltä metalliselta vajalta. Matoro ja Äks toivoivat, että se oli Itrozin laboratorio, sillä he olivat saanet tarpeekseen Notfunin jaaritteluista, hänen vanhasta kaveristaan, Kolmisilmä-Petestä, jolla oli puukädet ja koukkujalat. He juoksivat nopeasti vajalle.<br>\n<br>\n\"Sanoinko muuten, että sillä oli karits- Onko se aarre?\", Notfun kysyi, kun huomasi, että kaikki alkoivat juosta.<br>\n<br>\nKlaanilaiset tulivat ensimmäisinä pieneen metalliseen vajaan. Vajasta oli vain yksi sinä pystyssä. Vajassa oli yksi metallinen pöytä, jossa oli vähän papereita ja kansioita. Oli myös 2 kaadettua kaappia ja yksi pystyssä. Xxonn ja Matoro alkoivat kiivaasti käydä läpi kaikkia kaappeja ja kansioita ja lukivat kaikki paperit.<br>\n<br>\n\"Tässä ei ole mitään Nimdasta\", Matoro sanoi huolestueena, etsimisen jälkeen, \"Ei yhtään mitään!\"<br>\n<br>\nÄksä potkaisi pystyssä olevan kaapin nurin, turhautuneena.<br>\n<br>\n\"Onko siellä aarretta?\", joku piraateista sanoi.<br>\n<br>\n\"Kultaa?\"<br>\n<br>\n\"Rahaa?\"<br>\n<br>\n\"Rommia?\"<br>\n<br>\n\"Ei mitään! Täällä ei ole yhtään mitään\", Matoro sanooi piraateille huolestuneena. Hän oli huolestunut osittain siksi, että piraatit varmaan tappaisivat heidät ja siksi, koska he olivat raahanneet itsensä moniatuhansia kilometrejä, turhan takia.<br>\n<br>\n\"Yarr! Eikö aarretta?\", joku piraateista huudahti raivostuneena.<br>\n<br>\n\"He huijasivat! Tapetaan heidät!\"<br>\n<br>\nPiraatit alkoivat saartaa kahta Klaanilaista, uhkaavan näköisinä.<br>\n<br>\n\"Odottakaa vähän. Kylä me se aarre löydetään\", Matoro sanoi.<br>\n<br>\nXxonn oli aikomassa ampua piraatteja tykillään.<br>\n<br>\n\"Äks!\", Matoro kuiskasi hänelle.<br>\n<br>\n\"Mitä muuta ehdotat?\", Xxonn kysyy vihaisesti.<br>\n<br>\n\"Suostutetaan vain nämä brutaalit pir-\",Matoro ei saanut lausettaan loppuun, kun hänen takaraivoonsa osui jokin ja hän putosi maahan.<br>\n<br>\n\"Hemmetti\", Matoro kuiskasi. Hänet oli melkein lyöty tajuttomaksi ja hän oli osunut johonkin kovaan.<br>\n<br>\n\"Odottakaa!\", Jään Toa huusi, ennenkuin hänet ehdittiin taas lyödä teräslapiolla, \"Me löydetään se aarre kohta. Kunhan ette tapa meitä, okei?\"<br>\n<br>\n\"Okei\", Notfun sanoi, \"Annamme teille pari kuukautta etsintä-aikaa. Ei enempää!\"<br>\n<br>\nPiraatit lähtivät kauemmas Klaanilaisista.<br>\n<br>\n\"Mitä hemmettiä?\", hän ihmetteli, mihin hän oli otsaansa kolauttanut. Hän näki jotakin metallista. Hän ravisti pois hiekan. Se näytti joltain kahvalta, joka tuli maasta. Xxonn tuli lähemmäs.<br>\n<br>\n\"Sattuiko sinuun?\", hän kysyi ja nosti Toan.<br>\n<br>\n\"Vähän\", Matoro vastasi. Äksä huomasi, kuinka hän veti jostain metallisesta kahvasta.<br>\n<br>\n\"Annas kuin minä autan\", Äks sanoi ja tarttui kahvasta ja alkoi vetää. Kun he saivat melko painavan puuneliön ylös, he näkivät, että siellä oli portaita, jotka johtivat maan alle.<br>\n<br>\n\"Mitä siellä on?\", Notfun kysyi, kun huomasi Klaanilaiset, \"Rommiako?\"<br>\n<br>\nPiraatit tulivat lähemmäs.<br>\n<br>\n\"Mitä siellä on?\", piraatit kysyivät.<br>\n<br>\nKaksi Klaanilaista menivät alas. Alhaalla oli sitten ovi. Matoro aukaisi oven.<br>\n<br>\n\"Näyttää olevan Makuta Itrozin laboratorio\", hän vastasi, \"oikea Makuta Itrozin laboratorio\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":804,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-13T20:09","content":"<strong>Veljeskunnan saari, Bakmei</strong><br>\n<br>\nValkea vanhus istahti seesteisesti pöytänsä ääreen, kaatoi itselleen uuden kulhon riisiä ja jatkoi ateriointia oikein tyytyväisenä. Yksi liskopiruista oli päässyt pakoon, mutta saipahan mokoma opetuksen.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nRidhukk juoksi lujaa. Vortixxin pitkät kintut mahdollistivat todella ripeän etenemisen saaren vehreässä viidakossa, joskin ajoittain juurikin tiheä kasvillisuus tuotti pienoisia ongelmia. Pitkän tovin juostuaan Ridhukk pääsi kuitenkin rannalle.<br>\n<br>\nRannalla Vortixxia odotti vanha, joskin jykevä, moottorivene. Mustan olennon yllätykseksi veneen luona oli väkeä.<br>\n<br>\n\"Mikssi olette täällä?\", Ridhukk kysyi astellen uupunein askelin veneen luona odottavan kahden hahmon tykö. Näistä toinen, vihreä Toa, vastasi:<br>\n\"Sillä ei ole merkitystä. Missä kumppanisi ovat?\"<br>\n\"He... Ssaivat ssurmansa.\"<br>\n\"Te siis löysitte..?\"\"<br>\n\"...emme.\"<br>\n<br>\nIlman Toa tuijotti Ridhukkia tuimasti.<br>\n<br>\n\"Minähän varoitin vanhuksesta.\"<br>\n\"Sse ei ollut mikään turaga. Sse oli hirviö!\"<br>\n\"Typerys.\"<br>\n<br>\nVortixx ei pitänyt Toan ylimielisestä asenteesta. Ridhukk oli kuitenkin elämänsä aikana oppinut, että ruokkivaa kättä ei tullut purra. Tästä johtuen liskomies päätti pysyä vaiti.<br>\n<br>\nIltahämärä oli jo pitkän aikaa laskeutunut saaren ylle ja tähdet alkoivat tuikkia taivaalla. Vihreä Toa ja tämän toveri katselivat taivasta hieman huolestuneen oloisina.<br>\n<br>\n\"Toden totta\", Toa sanoi, muttei selvästikään Ridhukkille. \"Se on liikkunut.\"<br>\n\"Ja huomaatkos minne\", vastasi toinen hahmo, joka paljastui hetken kestäneen tarkastelun jälkeen myös Toaksi. Ridhukk ei voinut olla huomaamatta, että Toan raskaassa äänessä ja pohjattomissa silmissä oli jotain varsin väärää.<br>\n<br>\nToa-kaksikko hyppäsi moottoriveneeseen ja pian ilman Toa käynnisti sen moottorin. Ridhukk seurasi tilannetta hetken hölmistyneenä, kunnes avasi suunsa.<br>\n\"H-hei! Mitä te..!?! Vene! Sse on minun! Ja entäss makssu?!?\"<br>\n<br>\nIlman Toan kädestä singahtanut elementti-isku heitti silmäpuolen vortixxin kumoon samalla kun moottorivene lähti matkaamaan pitkin pimeää merta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":805,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-03-13T22:45","content":"<strong>Bio-Klaanin linnakkeen pihamaa</strong><br>\n<br>\nMaa rapisi Snowien jalkojen alla. Ilma oli harmaa ja navakka tuuli puhalsi meren suunnasta. Jo muutama päivä oli kulunut siitä, kun hän oli päässyt sairasosastolta. Nyt hän oli tullut kävelylle rakkaalle Klaanin pihamaalle, ja seurasi hiekkatietä kohti muurissa olevaa porttia.<br>\n<br>\nLumiukon vierellä kulki pieni tumma sammakkorahi, Napo. Se viipelsi valkoisen isäntänsä rennon letkeään askellukseen verrattuna suorastaan hyperaktiivisesti, loikkien suuntaan ja toiseen ja nuuhkien jatkuvasti ympäriinsä.<br>\n<br>\nSnowman oli tuntenut mielensä harvinaisen kevyeksi muutaman päivän parasiitin poistumisen jälkeen. Ja vaikka hän olikin taas oma positiivinen itsensä, sai sotatila hänetkin hieman tavallista synkemmäksi. Oli vaikea ymmärtää, kuinka muutama kahvion vakioasiakas ei enää viettänytkään aikaansa lämpimän kupposen ja hyvien juttujen parissa, vaan mullan alla. Snowie ei ollut Klaanissa hautajaisten aikaan, ja häneltä oli kestänyt aikansa oppia, kuinka moni Klaanin asukas olikaan menettänyt henkensä \"Kuoleman Rautaisen Pataljoonan\" nimityksen saaneiden metalliolentojen hyökkäyksessä.<br>\n<br>\nPortille saapuessaan Snowie otti ottanut Napon syliinsä. Tiukennetut turvatoimet saivat muurin vartioasemalla toimivat Matoralaiset hermostuneiksi, eikä lumiukko tahtonut tehdä heidän työtään enää yhtään vaikeammaksi villisti ryntäilevällä lemmikillään.<br>\n\"Moi tyypit\", Snowman tervehti tuntemiaan Matoralaisia, jotka isuivat muuriin kiinnitetyssä kopissa.<br>\n\"Sinun täytyy näyttää jäsenkorttisi\", vastasi oudon jännittyneen kuuloinen vartijamatoran.<br>\n\"Hm? Kyllähän sinä minut tunnet. Sitä paitsi olen vain menossa kävelylle, et kai sinä sitä varten-\"<br>\n\"Uusi protokolla. Meidän täytyy pitää kirjaa menijöistä ja tulijoista.\"<br>\n\"Jaa, no, öh. Kait tuo kuulostaa ihan fiksulta\", Snowie totesi, ja näytti pientä korttia virkailijalle.<br>\n\"Kiitos.\"<br>\n<br>\nLumiukko jatkoi kulkuaan lievästi menosuuntaan viettävää hiekkatietä pitkin, ja kumartui laskemaan lemmikkinsä maahan. Snowie ja Napo lähtivät talsimaan kohti metsää.<br>\n<br>\nKyseinen Snowmanin mieluisin kävelyreitti alkoi Klaanin pihamaalta, jatkui portti neljän kautta koukaten metsään ja lopulta päättyi linnakkeen yhteydessä olevan Matoran-asutuskeskuksen satamaan.<br>\n<br>\nSnowie oli kulkenut polun lukemattomia kertoja läpi, ja tunsi sen kuin omat taskunsa. Tällä kertaa häntä kuitenkin odotti suuremman luokan yllätys, kun hän askelsi puiden katveesta kivikadulle metsäetapin loputtua.<br>\n<br>\nRauhaisan lahden laituripaikat olivat kaikki täynnä, ja meressä kellui laivoja pilvin pimein. Kadut olivat tungokseksi asti täynnä kiiresiä Matoralaisia, Toia ja jopa Vortixxeja ja Steltiläisiäkin. Lisäksi melkein kaikki kadunkulkijat olivat aseistautuneita, mikä oli noin sadan prosentin lisäys aseistautuneespitoisuudessa normaaliolosuhteisiin verrattuna.<br>\n<br>\nHämmentynyt Snowman pysäytti ensimmäisen ohikulkevan Matoralaisen.<br>\n\"Eh, miksi täällä on näin paljon ja hampaisiin asti aseistautunutta porukkaa?\"<br>\nPunainen, silkkiseen kaapuun pukeutunut hahmo katsahti yllättyneenä Snowieta kohti kantamansa tavaralastin takaa.<br>\n\"Hm? Tällaistahan tämä on ollut jo varmaan viikon. Bio-Klaanin sakki on ruvennyt satsaamaan aseisiin varmaan kuusinkertaisesti edelliseen verrattuna. Lisäksi lääkintätarpeiden, panssareiden ja jopa palkkasotureiden kysyntä on kasvanut melkoisesti, joten luonnollisesti me asiamme osaavat kauppamiehet tuomme tuotteemme tänne tarjolle. Olen itse toiminut täällä Kanoka-kauppiaana jo kaksi viikkoa putkeen, ja voin kertoa, voittoa pukkaa. Eipä huvittaisi kuulua tuohon Klaanin lössiin, taitaa tulla raukoille köyhät ajat, kun kaikki tämä valuutta virtaa taskuihimme.\"<br>\nSnowman oli jo nostanut sormensa valmiiseen keskeyttämisasentoon, mutta Matoralainen jatkoi madaltaen ääntään.<br>\n\"Ja mitä tähän aseistukseen tulee, niin sana kiertää. Skakdien, Zyglakien ja Nazorakien aluksia kaikkialla. Joku väittä nähneensä Makutan kaleerin! Ei tarvitse olla kartanon terävin pihvi ymmärtääkseen, että taisteluita syttyy. Pian. Meidän kauppiaiden täytyy olla varmoja, että pääsemmä turvallisesti pois, kun mähinä alkaa.\"<br>\nSnowie ei ollut oikein samoilla linjoilla lipevän Matoralaisen kanssa, mutta kiitti kuitenkin tiedoista, ja jatkoi kävelylenkkiään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":806,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-14T16:40","content":"<strong>Rozum, maanalainen laboratorio</strong><br>\n<br>\nMetalliset portaat kumisivat etummaisena kulkevan Jään Toan alla. Hän tähyili eteenpäin yökamerallaan. Luukusta tuleva valo ei valaissut paljoa.<br>\n<br>\nPaikka oli aivan makutamainen. Matoro tunnisti sieltä samoja laitteita mitä oli nähnyt Manun käytössä. Monensorttisia jähmetysputkia, kemikaaleja, outoja tutkimusvälineitä. Matoron silmät osuivat öljylamppuun pöydällä.<br>\n\"Onko teillä tulta?\" Matoro kysyi. Ääni oli häiritsevän kova pimeässä paikassa.<br>\nJardirt heitti tulitikkuaskin.<br>\nLamppu syttyi kahden yrityksen ja palaneiden näppien jälkeen. Pian lepattava valo näytti monia muitakin öljylamppuja, joita alettiin sytyttää. <br>\n<br>\nKlaanilaiset katselivat laboratoriota mielenkiinnolla. Ensimmäinen huone näytti varsin tavalliselta laboratoriolta, sellaiselta missä luotiin raheja. Pitkillä pölyttyneen valkoisillä pöydillä oli riveittäin erilaisia pulloja kirkkaine aineineen.<br>\nÄks huomasi sivuoven ja koitti avata sitä. Lukittu avi oli pian maassa vahvan Klaanilaisen potkaistua sen auki.<br>\n<br>\nKun Martti astui seuraavaan huoneeseen, ensinäky oli erikoinen. Vähempään tottunut Äks oli kauhistunut.<br>\n<br>\nSuuressa, läpinäkyvää nestettä täynnä olevassa lasipurkissa leijui sinikultainen Matoran ilman naamiota. Matoranin otsa oli auki ja aivot näkyivät selvästi.<br>\nJokin johto kulki päästä aparaattiin säiliön vieressä.<br>\n<br>\n\"Pidin Itrozia vielä vähän aikaa sitten sivistyneenä\", Matoro sanoi hiljaisuuden jälkeen.<br>\n<br>\nJoku merirosvoista löysi kaapista 90-prosenttista alkoholia. <br>\n<br>\nÄks asteli eteenpäin hieman järkyttyneenä, pidellen öljylamppua korkealla päänsä yläpuolella. Hän pyrki välttämään matoraniin katsomista.<br>\n<br>\nToinen huone oli selvästi enemmän erikoistuneelle tieteelle. Seinillä roikkui kuvia aivoista ja hermoista ja useita aivoja näkyi säilöttynä lasipurkkeihin. Toisaalla oli erikoisia käyriä ja monituisia laitteita, joiden toiminta oli lakannut aikaa sitten.<br>\n<br>\nMatoro penkoi yhden pöydän laatikostoja. Hän löysi lukuisia tutkimuksia mielestä, unista, muistista, tunteista ja ajattelusta yleisesti. <br>\n\"Todella mielenkiintoisia tutkimuksia\", hän puhui itsekseen. Viimein hänen silmiinsä osui papereita otsikoituna \"mielensisäiset iskut\".<br>\nHän napapsi koko nipun pöydälle.<br>\n\"Äks, täällä on jotakin\", Matoro ilmoitti. Punahopea Klaanilainen tuli nopeasti selkäpiitä karmivien koeputkien luota. Hänkin alkoi selata paperia.<br>\n<br>\n\"Tässä on jotain Nimdasta\", Äks kertoi. Hän veti paperin Matorolle.<br>\nMatoro katsoi. <br>\n<br>\nPitkän tutkimuksen jälkeen mitään Nimdan sijainnista ei ollut löydetty.<br>\n\"Eihän tämä ole mahdollista\", Matoro valitti iskien paperinipun pöytään.<br>\n<br>\n\"Tyypit, unohtakaa se litku! Täällä on ysikasia!\" joku piraateista huuteli löydettyään yhdestä kaapista vielä väkevämpää alkoholia.<br>\n<br>\n\"... hei, olettehan tietoisia että laboratoriossa käytetty alkoholi ei ole tarkoitettu juotavaksi?\" Matoro hihkaisi naapurihuoneesta.<br>\n<br>\nHiljaisuus.<br>\n<br>\nYhtäkkiä laboratorion katossa olevasta kaiuttimesta alkoi kuulua kohinaa. Aavemaista, syvää kohinaa.<br>\nPaikassa jossa ei ollut sähköjä.<br>\n<br>\n\"Te etsitte ratkaisuja itseänne suurempiin asioihin\", kuului ääni kaiuttimesta.<br>\nKuuntelijat olivat lievästi sanottuna hämmästyneitä.<br>\n\"Minä tuhlasin niihin koko elämäni. Te ette saa lopullista salaisuutta selville\"<br>\nTässä kohtaa Matoro tajusi olennon Itroziksi. <br>\nMiten ajat sitten kuollut Makuta puhui nyt kovaäänisistä ilman sähköä.<br>\n\"Te ette ymmärrä mitään todellisesta voimasta. Todellinen voima ei ole elementissä tai miekassa...\"<br>\n<br>\n\"Sillä mieli itsessään on tämän maailman vaarallisin ase\"<br>\n<br>\nNuo sanat kaikuivat metallirakenteisessa kellarissa pitkään kahinan tauottua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":807,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-03-15T00:56","content":"<strong>Zakaz<br>\nMökin etupiha</strong><br>\n<br>\n\"Skanneri. Päälle.\"<br>\nMuakojen elintoiminnot olivat pysähtyneet. Jotain positiivista oli kuitenkin siinä, että ne eivät olleet kärsineet kovin kauaa.<br>\n\"Skanneri. Pois.\"<br>\nGuardian kyykistyi maassa makaavien kissaeläinten tasolle ja sulki niiden suuret silmät käsillään. Se oli vähintä, mitä hän pystyi tekemään. Sininen skakdi nousi seisomaan ja kääntyi kohti pientä puuhökkeliä. Noustessaan pystyyn vauhdikkaasti Guardian koki päänsärkynsä voimistuvan sietämättömäksi. Vielä vähän raukeana kaatuessaan saamastaan tällistä vartija hieroi otsaansa voimakkaasti vähentääkseen kipua.<br>\nGuartsun, Warrekin ja Manun kolmikko lähti astelemaan kohti puumökkiä, jonka ovi oli juuri auennut nähtävästi itsestään. Aavikon hiekkadyynit alkoivat loppua ja maasto muuttui kuivaksi aroksi, jolla kasvoi muutama nyivettynyt ruohomätäs.<br>\nVuosikymmenten syömä puumökki seisoi kuivalla maaperällä huteran näköisenä. Jos mökin puisilla seinillä oli joskus ollut pienikin kerros maalia, ajoittaiset hiekkamyrskyt olivat tehneet siitä selvää. Tummanruskeat, epävalmiit puulaudat näyttivät siltä kuin rakennus olisi selviytynyt vähintään yhdestä tulipalosta.<br>\n<br>\nPuumökin avonaiseen oviaukkoon käveli hahmo. Hahmo oli skakdi, mutta se oli hieman hoikempi kuin yksikään Manun matkalla näkemistä skakdeista. Skakdin astuessa polttavaan auringonvaloon oli nähtävissä, että se oli naispuolinen. Tämä skakdi oli väriltään jonkinlainen harmoninen sekoitus ruskeaa ja oranssia, mutta sen pitkä harja oli kokonaan punertavampaa oranssia. Skakdin kaulan ympärillä oli punainen huivi ja hänen leuassaan oli pieni taisteluarpi. Käsissään naispuolinen skakdi piti jykevää harmaata ja pitkäpiippuista sisällissodan kivääriä.<br>\n\"Warrek\", Zaiggera sanoi happamasti ilme mahdollisimman neutraalina.<br>\n<br>\n\"Luutnantti!\" Warrek sanoi hymyillen leveästi koko hammasrivistölläni. \"Näytät yhä yhtä ihastuttavalta kuin aina!\"<br>\nJykevä aseen laukeamisen ääni täytti ilman. Kukaan ei ollut ehtinyt edes huomata Zaiggeran painaneen kiväärin liipaisinta, mutta aseen piipusta leijaileva savu viesti muuta.<br>\nLuoti oli osunut täsmälleen millimetrin tarkkuudella Warrekin oikean jalan varpaiden välissä olevaan aukkoon. Se oli heittänyt kuivaa, savuavaa maa-ainesta useampaan suuntaan ja teki Warrekin varpaiden välissä olevaan kuivaan maahan huomattavan reiän. Kellertävä skakdikenraali ei ollut liikahtanut mihinkään suuntaan, mutta ei ollut helppo sanoa, oliko hän kangistunut kauhusta vai jättänyt koko ammuksen kokonaan huomioimatta. Warrekin kasvoilla oli edelleen sama typerä hymy kuin ennen osumaa.<br>\n\"Äbbäbäb\", Warrek sanoi.<br>\n<br>\n\"Olet minulle velkaa, kenraali\", Zaiggera sanoi tyynesti, \"nyt jo toisen kerran.\"<br>\n\"Äbbäb. Kiitos, kulta.\"<br>\n\"Kappas\", Zaiggera sanoi kääntäen päänsä kohti Guartsua ja kävellen kohti kolmikkoa. \"Kukas se siinä.\" Zaiggera sanoi tämän enemmänkin hämmästyksestä kuin ilosta.<br>\n<br>\n\"Hei, Zaiggera\", Guardian sanoi ja väänsi kasvoilleen pienen hymyn. \"Kiva nähdä pitkästä aikaa.\"<br>\nZaiggera nyökkäsi hitaasti ja avasi suunsa. \"Tuhlasin kolme luotia takianne säälittäviin palkkatappajiin.\"<br>\n\"Tiedän\", Guardian sanoi vaatimattomasti. \"Kiitos.\"<br>\n<br>\n\"Hetkinen\", Manu sanoi äkkiä. Ruskeanoranssi skakdi ei vaikuttanut nauttivan kaapua käyttävän muukalaisen keskeytyksestä, mutta antoi tämän puhua loppuun. \"Kolme\", Manu sanoi toistaen Zaiggeran sanoja. \"Noita raatoja on viisi. Laskit varmaan-\"<br>\nZaiggera päätti keskeyttää makutamaisen olennon tällä kertaa. \"Kolme luotia.\"<br>\nManun silmät laajenivat ja hän vilkaisi liikkumattomana hiekassa lojuvaa ruumiskasaa äärimmäisen hitaasti vielä kerran. Makutan kunnioitus skakdiluutnanttia kohtaan nousi huomattavasti.<br>\n<br>\nZaiggera kääntyi kohti mökkiänsä pitäen kivääriään silti uhkaavassa valmiusasennossa. \"Tulkaa sisälle\", hän sanoi vaiteliaasti. Makuta Nuin, Guartsun ja Warrekin muodostama kolmikko epäröi hetken ennen kuin he astelivat yksi kerrallaan Zaiggeran perässä. Warrek käveli innokkaimpana ensimmäisenä.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nPuuhökkeli oli sisältä jopa ankeampi kuin ulkoa. Minkäänlaisia väliseiniä ei ollut ja kaikki oli käytännössä osa samaa tilaa. Pieni pöytä täytti tilan keskiosan ja sen ympärillä oli huteria jakkaroita. Huoneen perällä oli tiskiallas, jossa oli sameaa vettä ja heikosti vaappuva kasa likaisia lautasia ja juomakuppeja. Muutama likainen ja säröinen juomalasi houkutteli kärpäsiä. Tiskialtaan vieressä oli aukko huoneen katossa, josta roikkui alas pienet köysitikkaat mökin yläkerrokseen.<br>\nHuoneen toisessa päässä oli pieni pedattu sänky. Sängyn vieressä oli vanha lipasto, josta pullotti erilaisia papereita ja vaatteita. Zaiggeran sängyn alla vaikutti olevan jotain kättä pidempää ja pieni pahvilaatikko, jossa oli kiloittain luoteja ja zamoreja.<br>\n<br>\nWarrek, Manu ja Guardian istuivat pöydän ympärillä hiljaisina katsellen vaatimatonta asuntoa. Zaiggera seisoi hiljaa tiskipöydän edessä ja etsi sen kaapeista jotain.<br>\n\"Otatteko teetä?\" hän sanoi melkein kuiskaten.<br>\n<br>\n\"Öhm?\" Guardian sanoi. Hän oli keskittynyt hetkeksi tarkkailemaan pöydällä olevaa mustavalkovalokuvaa, jossa Zaiggera seisoi sotilasrivissä toisen, tuntemattoman skakdiluutnantin kanssa. \"Joo. Kiitos, otan kyllä.\"<br>\nZaiggera kääntyi ympäri ja yritti näyttää kiinnostuneelta. \"Kenraali, entä sinä?\"<br>\nEdelleen typerästi hymyilevä Warrek havahtui hetkeksi. \"Ei missään nimessä. Onko sinulla viskiä?\"<br>\nZaiggera huokaisi ja pyöritti silmiään. \"Sinä senkin vanha juoppo.\"<br>\n\"Minusta sinäkin olet ihana\", Warrek sanoi hekotellen itsekseen. Zaiggera vaihtoi taas aihetta välittömästi ja puhutteli nyt Manua ensimmäistä kertaa.<br>\n\"Muukalainen, kelpaako tee?\"<br>\n\"Kyllä, tietenkin!\", makuta sanoi osittain yllättyneenä. Guartsu kääntyi kohti Manua ja näytti hämmentyneeltä.<br>\n<br>\n\"Sinä olet <em>makuta, joka suostui teekutsuille</em>\", Guardian sanoi epäuskoisena painottaen jokaista sanaa aivan yhtä voimakkaasti.<br>\n\"Hei\", Manu sanoi puolustavalla äänensävyllä. \"Tee on hyvää.\"<br>\n\"Niinpä...kai\", Guartsu sanoi hitaasti. Warrekilla ei ollut näemmä tähän lisättävää eikä hän edes näyttänyt huomanneen Manun ja Guartsun puhetta. Hymy ei ollut poistunut skakdikenraalin kasvoilta. Hän nautti tämänhetkisestä olinpaikastaan suunnattomasti. Kaunis, terävähampainen nainen. Huomattavasti erilaisia ampuma-aseita.<br>\nJos jossain kaapissa olisi ollut vielä viskiä, Warrek olisi löytänyt jo henkilökohtaisen taivaansa.<br>\n<br>\nZaiggera käveli hetken päästä pöydän luo kädessään kaksi teekuppia ja pieni lasillinen vettä, jonka hän ojensi Warrekille. Kenraali ei viitsinyt valittaa vaan joi vetensä yhdellä hörpyllä. Zaiggera istui pöydän päähän ja katseli hiljaisena, kun Manu ja Guartsu joivat teetään hitaasti. Hiljaisuus oli jokseenkin piinaava ja kävi selväksi, että Zaiggeralla ei ollut usein vieraita. Guardian yriti herättää keskustelua epätoivoisesti.<br>\n\"Ai joo, voisin esitellä teidät kaksi\", hän sanoi osoittaen Manua ja Zaiggeraa. \"Luutnantti Zaiggera, Makuta Nui.\" Naispuolinen skakdi vilkaisi Manua hetkellisesti ja kohotti kulmaansa.<br>\n\"Päivää vain\", Manu sanoi teekuppi suulla ja heilautti kättään.<br>\n\"Kappas\", Zaiggera sanoi. \"Et ollut vain tosi ruma Toa. Huhut olivat näemmä totta. Oikea makuta.\"<br>\nZaiggera pyöritteli pientä luotia pöydällä sormellaan. \"Olen kuunnellut huhuja. Nektann kuulemma haluaa kiinnittää 'sen skarrararin juopon', 'viimeisen vartijan' ja 'klaanilaismakutan' päät seinälleen. Kuuli teistä joltain baarikärpäseltä, joka oli menettänyt puolet hampaistaan.\"<br>\n<br>\n\"Vau\", Warrek sanoi ylpeällä äänensävyllä. \"Uutiset liikkuvat vauhdilla.\"<br>\n\"Niinpä niin\", Zaiggera sanoi. \"Tuo äskeinen aavikkorottalauma ei ollut mitään. Niitä on tulossa kuulemma paljon enemmän.\"<br>\n\"Minkälaisista luvuista olet kuullut?\" Guartsu kysyi vanhalta sotatoveriltaan.<br>\nNaispuolinen skakdi oli hetken hiljaa ja tuijotti laudoilla peitetystä ikkunasta ulos. \"Puhuivat pataljoonasta. Nektann on oikeasti vihainen.\"<br>\nWarrek naurahti, mutta hänen ilmeessäni oli pieni hiven vihaa. \"Se pätkä ja sen armeijat. Antaa tulla vain.\"<br>\n<br>\nZaiggera silmäili entistä kenraaliaan pitkään. \"Kenraali. Teidän täytyy oikeasti kadota maasta.\"<br>\n\"Miksi haluaisin poistua täältä?\" Warrek kysyi kiilto silmissään ja hymy suullaan.<br>\n\"Kenraali, kaikella kunnioituksella. Ammun sinut, jos et ajattele omaa turvallisuuttasi.\"<br>\nWarrekin hymy pieneni. Zaiggeran logiikka oli jälleen pettämätöntä.<br>\n<br>\n\"Zaiggera\", Guardian sanoi väliin. \"Ongelma on se, että minulla oli oikeatakin asiaa sinulle. Tämä on pakko tehdä nyt.\"<br>\n\"Mikä?\" Zaiggeran kysymys sai melkein välittömästi vastauksen, kun Guardian laski hiiltyneen ja rikkinäisen Vartija-kiväärin puiselle pöydälle. Tärähdys heilautti epätasaisella pohjalla olevaa pöytää ja sai teekupit melkein putoamaan reunoilta alas. Zaiggera katsoi Feterran plasman runtelemaa kivääriä pitkään.<br>\n\"Näitä on vain yksi\", naispuolinen skakdi sanoi tyytymättömänä. \"Mitä skarrararria sinä olet mennyt tekemään?\"<br>\n<br>\nManu ja Guartsu katselivat toisiaan hetken pohtien yhdessä, kuinka paljon heillä olisi Klaanin nimissä lupa kertoa. Manu ehti avata suunsa ensiksi.<br>\n\"Vähän pitkä juttu.\"<br>\nGuardianin suu oli ammollaan, mutta hän ei keksinyt mitään sanottavaa. \"Niin. Kuitenkin. Sinähän osaat korjata noita.\"<br>\nZaiggera kohautti olkapäitään. \"Yleensä pitäisi olla jotain korjattavaa\", hän sanoi kylmästi. \"Tästä ei ole paljoa jäljellä.\"<br>\n\"Onhan sinulla edes varaosia?\" Guartsu kysyi hiljaa, toivoen parasta.<br>\n\"On, mutta olisi tehokkaampaa rakentaa kokonaan uusi\", Zaiggera sanoi koputtaen rikkinäistä kivääriä. \"Entä jos minä vain sulatan tämän.\"<br>\n<br>\nGuardian nousi pystyyn niin nopeasti, että hänen jakkaransa kaatui. \"<em>Et</em>.\" Sinisen skakdin kasvoilla oli poikkeuksellinen määrä ärtymystä. Zaiggera suorastaan yllättyi.<br>\n\"Vartija\", hän sanoi. \"Tiedän, että kivääri on sinulle kunnia-asia, mutta ymmärrä, että se on vain metal-\"<br>\nGuardian keskeytti Zaiggeran pamauttamalla nyrkkinsä pöytää vasten. Warrek hätkähti ja Manu tarttui vauhdikkaasti teekuppiinsa, että se ei olisi pudonnut. Zaiggeran silmät laajenivat. Guardian hengitti raskaasti.<br>\n\"<strong>Se ei ole metallia. Se on Roqcen kivääri.</strong>\"<br>\n<br>\nZaiggera vaikeni. Warrek vaikeni. Manu oli entistä hämmentyneempi, mutta joi teensä. Zaiggera nosti kivääriä varovaisesti ja katsoi sitä merkillisesti. Sitten hän katsoi Guardiania pitkään silmiin. Sinisen skakdin silmissä oli jotain, jota kukaan ei ollut nähnyt niissä sitten sodan.<br>\nZaiggera avasi suunsa, mutta epäröi sanavalintansa kanssa hetken. Sitten hän ymmärsi.<br>\n\"Siinä kestää kaksi tuntia\", Zaiggera sanoi vaimeasti ja antautuvasti. \"Makuta, tule ylös. Saat auttaa.\"<br>\nManu nyökkäsi. \"No, miksei.\" Hän nousi tuoliltaan ja vilkaisi hetkellisesti Guartsun silmissä vellovaa raivoa ja epätoivoa ennen kuin seurasi Zaiggeran hitaita askelia kohti köysitikkaita, jotka veivät pienen mökin yläkerrokseen.<br>\n<br>\nGuardian hengitti yhä raskaasti. Vähäinen viha alkoi väistyä hänen kasvoiltaan ja hän laskeutui takaisin tuolilleen. Sininen skakdi nojasi kyynärpäillään pöytään pitäen kiinni päästään käsillään. Hän tuijotti pöydän pintaa ja oli hiljaa.<br>\nWarrek istui Guardianin vieressä ja tuijotti valokuvaa Zaiggeran pöydällä, mutta ei varsinaisesti keskittynyt siihen.<br>\n\"Sinä siis pidit sen, eversti\", hän sanoi. \"Kaikki se puhe siitä, että tuo pyssy on 'toiseksi vanhin ystäväsi'. Heh.\" Warrekin kasvoilla kävi pieni alakuloinen hymy.<br>\n<br>\n<em>Vahtikoira. Hymyä huuleen.</em><br>\n<br>\n\"Minä lupasin hänelle\", Guardian sanoi käsiensä välistä. \"Lupasin hänelle, että vahtisin hänen selustaansa.\"<br>\n<br>\nWarrek ei keksinyt vastausta. Hän päätti siis vain kuunnella.<br>\n<br>\n\"Koko Zakaz on vain yksi hemmetin peili\", Guardian kuiskasi puoliksi itselleen. \"Peili, josta näen kasvot, joita en halua katsoa.\"<br>\n<br>\n\"Eversti\", Warrek sanoi tiukasti. \"Nosta pääsi. Olin väärässä suhteesi. Sinä et ole kadottanut juuriasi, sinähän skarrarar vieköön <em>kannat</em> niitä mukanasi. Et sinä ole heikko.\"<br>\nWarrek henkäisi syvään. \"Sinä katsot menneisyyttäsi silmiin joka päivä. Sinä haluat unohtaa, mutta et unohda. Sinä et vain kävele tavernaan, tilaa tuoppia ja unohda maailmaa. Sinä muistat, eversti, ja se on tärkeää.\"<br>\n<br>\nWarrek katsoi pöydällä olevaa valokuvaa hetken. Hän tiesi, kuka Zaiggeran vieressä seisoi, mutta muistot sumenivat joka päivä. Oli liian vaikeaa ajatella. Liian tuskaisaa.<br>\n\"Olisinpa minä yhtä rohkea. Muistamaan.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":808,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-03-15T15:34","content":"<strong>Bio-Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\nNe unet alkoivat vähän aikaa Xia-reissun jälkeen.<br>\n<br>\nAluksi ne kävivät normaaleista painajaisista. Kuten joka ilta, Kapura sinäkin iltana raahautui sänkyynsä vietettyään aikaa Klaanin kirjastossa käyden sivistyneitä väittelyjä kahviossa. Mutta se kerta oli erilainen.<br>\n<br>\nVaikka hän ei viime aikoina ollut nukkunut kovin hyvin, Kapura muisti unistaan yhden asian: Ne eivät olleet tällaisia.<br>\n<br>\nKapura ei nähnyt mitään. Vain pelkkää pimeyttä Se tosin saattoi olla luonnollista unelle, eikä hän kiinnittänytkään siihen juuri mitään huomiota. Muutama painajainen kai kuuluisi asiaan traumaattisten Yö Kauhun ja Xia-reissun jälkeen, eikö vain? Mutta kun aamu läheni, uni yhtäkkiä muuttui.<br>\n<br>\nVieläkään Kapura ei erottanut mitään, mutta tuttu ja turvallisen oloinen pimeys rakoili. Sieltä täältä erottui hetken verran häivähdys punaisen tai oranssin sävyä. Mutta Kapura ei välittänyt, ja huomasi aamulla herätessään, että vaikka unet eivät varsinaisesti olleet rentouttavia, hänestä tuntui kuitenkin mukavan levänneeltä.<br>\n<br>\nSeuraavana yönä uni oli taas erilainen. Kapura näki tutun pimeyden ja säännölliset punaisen ja oranssin välähdykset. Mutta jokin oli erilailla.<br>\n<br>\nJostain selittämättömästä syystä Kapura tunsi suunnatonta pakokauhua ja myöhästymisen tunnetta. Kapura pinnisti muistiaan, mutta ei yhdistänyt kumpaakaan tuntemusta mihinkään unta muistuttavaan tapahtumaan. Toki Yö Kauhu ja Xia-retki tarjosivat ison annoksen pakokauhua, mutta uni tuntui erilaiselta.<br>\n<br>\nYön jatkuessa myöhästymisen tunne tuli yhä suuremmaksi. Kapura hieman muisteltuaan ei muistanut mitään vastaavaa koko elämästään. Silti tuntui, kuin jokin iso ja karvainen, jonka Kapura luuli jo kauan sitten nujertaneensa päättikin äkkiä huomauttaa olemassaolostaan jossain muualla.<br>\n<br>\nKuten edellisenä yönä, tänäkin yönä uni muuttui aamua kohti mentäessä. Nytkään Kapura ei nähnyt juuri mitään, mutta tunsi kuin olisi ollut jonkin vedessä kulkevan päällä. Oliko se vene? Kapura yritti muistella, missä oli viimeksi matkustanut veneellä. Jokin Kapurassa tiesi, että kyseessä ei ollut vene. Ja virtaus. Kapura tunsi erittäin vahvan virtauksen. Sitten Kapura heräsi, mutta hänen olonsa oli kaikkea muuta kuin rentoutunut.<br>\n<br>\nTälläkin kertaa Kapura vietti suurimman osan päivästä kirjastossa. Mutta sen sijaan, että olisi lukenut häntä kiinnostavista tai luultavasti hyödyllisistä asioista, Kapura etsi käsiinsä Klaanin lähialueiden vuorovesikaavion. Jokin hänen päässään vihjasi:<br>\n<br>\n<em>\"Etsi läheltä... Vahva virtaus...\"</em><br>\n<br>\nKapura hätääntyi hieman. Oliko hänen päässää joku tai jokin? Mutta hetken mietittyään Kapura oli lähes vuorenvarma siitä, että kummalliset unet johtuivat todennäköisesti siitä, että Kapura muisti yhtäkkiä jotain, mutta ajatukset eivät pysyneet kokonaisina. Tarkemmin muistellen Kapura huomasi, että ei ollut mitenkään varma siitä, oliko hänen muistiaan muuteltu joskus vai ei.<br>\n<br>\nTulen ja Painovoiman Toa katsahti jälleen vuorovesikaavioon. Klaanin lähellä oli erittäin voimakas virtaus, joka toi eksoottisen näköisiä kiviä rannoille joltain kaukaiselta saarelta.<br>\n<br>\nKapura seurasi virtausta sormellaan, mutta huomasi harmikseen, että kartta oli joskus revennyt siitä kohtaa, missä virtauksen vierellä mutkitteli useita muita merivirtoja. Kapura tarkensi katsettaan ja huomasi erottavansa jotain saaren ääriviivojen tyylistä kartan reunassa.<br>\n<br>\nJokin hänen päässään tuntui yhtäkkiä painavemmalta.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nEn ole täysin palannut Ropeen, postailen vain muutamia viestejä tässä välissä.\n</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":809,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-15T16:46","content":"<strong>Rozum, maanalainen laboratorio</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/zh0Oh5zF2iA?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/zh0Oh5zF2iA?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKaksi sekuntia sitten laboratorion luukku oli paiskautunut kiinni. Sekunti sitten öljylamput olivat sammuneet.<br>\n<br>\nLaboratorio avautui vihreänä Jään Toan yökiikarin läpi. Hän tähyili huonetta ja kaikkea, mikä olisi voinut aiheuttaa äsköisen. Hän tiesi että mitään ei löytyisi.<br>\n<br>\nToalla oli mukana suuri nippu mitä mielenkiintoisimpia muistiinpanoja pienessä Notfunilta saamassaan laukussa. Manu voisi ilahtua näistä tiedoista.<br>\n<br>\n\"Ei aukea!\" kuului Notfunin ääni. Hän yritti työntää luukkua auki Jardirtin kanssa.<br>\nMatoro ei ollut uskoa tilannetta. Hän otti pari harppausta väistäen muita merirosvoja ja kokeili luukkua metalliportaiden päässä. Hän oli ainut kuka pystyi täällä liikkumaan tai näkemään, kiitos yökiikarin. Liian moni heistä voi lähinnä vain arvailla asioiden suuntia.<br>\n<br>\nMatoro löi voimakkaasti metallia. Se kumahti muttei auennut.<br>\nJään Toa iski kätensä otsalleen. Upea tilanne.<br>\n\"Onko tulitikkuja? Saatteko lamppuja uudestaan palamaan?\" Matoron kysymys halkoi pimeyttä. Kuului tulitikun raapaisu, pieni liekki mutta lamppu ei syttynyt.<br>\n<br>\nÄksän silmät alkoivat tottua pimeyteen, jonka ainoat valot tulivat huoneessa olijoiden sydänkivistä. Hän tunnusteli hetken pöytiä ja koeputkia jotta sai hieman tietoja sijainnistaan.<br>\nSuurikokoinen olento asteli varovasti kohti Matoroa ja ovea. Yhtäkkiä hän kuitenkin kompastui kovalla ryminällä maahan vatsalleen.<br>\n<br>\n\"Aih...\", hän ensin vaikeroi. Sitten hän oli näkevinään kassakaapin lukon näköisen kohouman edessään.<br>\n\"Hei. Tämä näyttää ihan kassakaapin avainsysteemijutulta...\", hän sanoi.<br>\nMatoro kiinnostui. Hän syöksyi ketterästi matoranien lävitse ja kumartui pöydän alle. Hän tosiaan näki kassakaapin kierrelukkoineen.<br>\n\"Sitä sanotaan kierrelukoksi, valopää\", Matoro ilmoitti ja tönäisi Äksää kyynerpäällään. Hän tutki lukkoa ja mietti mikä olisi järkevintä tehdä.<br>\n<br>\nÄks otti kaapin reunoista kiinni, veti sen avoimelle lattialle ja käänsi kansi ylöspäin.<br>\n\"Ei kannata hankkia niveltulehdusta, höhlä\", Äks kosti.<br>\n<br>\n\"Notfun, kokemusta kassakaapeista\", Matoro kysäisi. <br>\n\"Ne saa räjäyttämällä auki\", kuului vastaus.<br>\n\"...\"<br>\n\"Eikö kelpaa?\"<br>\n\"En halua tuhota sisältöä\"<br>\n\"Timantit ovat ikuisia\"<br>\n\"Luulen että siellä on jotain herkempää\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nToa painoi pääsä vasten kassakaappia. Avauskoodin arvaileminen olisi ajanhukkaa ja pimeys vaikutti toimimista. Matoro nappasi Energiateränsä vyöltään ja ohjasi elementaalivoimaa miekkaansa. Valkoinen miekka alkoi hohtaa kellertävän kirkkaana energiasta.<br>\n<br>\nTerä kosketti herkästi metallisen kaapin oven reunoja. Se poltti lukkolevyt väleistä rikki elementaalienergiallaan. Matoro kuitenkin varoi tarkasti sytyttämättä kaapin sisältöä tuleen.<br>\nPian ovi putosi muutaman millin. Lukko aukesi.<br>\nÄks tarttui pienene kahvaan ja tempaisi paksun kannen auki. Sillä sekunnilla kymmeniä lonkeroita lensi kaapista ulos päin Toan kasvoja ja rintakehää.<br>\nPunahopean sankarin pulssi hyppäsi korkeuksiin yllätyksestä. Hän tarttui vahvoilla käsillään lonkeroista jotka hakeutuivat hänen kaulalleen. Heti silloin Matoron Energiaterä viuhahti aivan Klaanilaisen Haun edestä katkaisten monta lonkeroa.<br>\n<br>\nMusta otus hyppäsi metallisesta pesästään korkealle ilmaan ja sivalsi Jään Toaa lonkerolla kasvoihin. Pian olento hyppeli ympäriinsä saaden piraatit kaaoksen valtaan.<br>\nNotfun vetäisi piilukkopistoolinsa esiin ja yritti ampua satunnaisesti äänen suuntaan. Pimeydessä vilahti olento, ja metallikuula lähti lentoon.<br>\n<br>\nKuului vingahdus ja mörkö jatkoi sekopäistä hyppelyään kirkuen kovaa. Äks yritti pysyä sen liikkeissä mukana - joka ei ollut helppoa pimeässä. Onneksi hänen silmänsä olivat yhä tottuneemmat jatkuvaan pimeyteen.<br>\n<br>\nLaukaus. Äksän tykin suuliekki valaisi huoneen sekunneiksi. Lonkero-olento vingahti ja lensi kovaa seinään ammuksen kera.<br>\nPieni räjähdys.<br>\nPöydällä olevat paperit syttyivät ilmiliekkeihin.<br>\n<br>\n\"Karzahni\", Äks kirosi itsekseen ja ampui suoraan kohti aukkoa, josta he tulivat. Täräys Notfunin pään yläpuolella heitti luukun irti ja valo alkoi paistaa sisään. Piraatteja alkoi virrata ulos paikasta, kun Matoro polvistui tutkimaan kassakaappia.<br>\n<br>\nJokin vahna kasetti. Kansio jonka kannessa lukee \"Projekti Nimda\". Toivonkipinä heräsi Toan päässä.<br>\nHän nappasi kansion ja kasetin nopeasti ja syöksyi ulos. Kuiva paperi lietsoi liekkejä vain enemmän ja enemmän ja pian koko toinen huone oli liekeissä. Kemikaalit sihisivät ikävästi.<br>\n<br>\n\"Martti! Tule jo!\", Äks huusi portaikosta. Matoro syöksyi tavarat kainalossaan läpi kuuman ilman ja kiipesi yskien pinnalle. Sankka savu nousi aukosta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":810,"creator":"Jake","timestamp":"2011-03-15T17:11","content":"<strong>Rozum, aukio, jonka Notfun nimeää kohta Notfuniksi.</strong><br>\n<br>\nNotfun ja hänen miehistönsä seisoivat aukiolla. He katsoivat, kun savua tuprusi aukosta, ja Matoro ja Äksä juoksivat yskien ylös. Molemmat kaatuivat maahan, ja heiltä tippui eräs kansio maahan. <br>\n<br>\n\"Mitäs te maakravut löysitte?\", Notfun aloitti, ja avasi kansion. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen, kun hän luki sisältöä.<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\njoten siksi terrorisoin sitä. Ole hyvä. -G<br>\n<br>\n\"J&#801;&#840;&#853;&#846;&#812;&#793;&#814;&#819;&#798;&#796;&#806;&#796;&#814;&#790;&#846;&#811;&#816;&#805;&#827;&#797;&#772;&#774;&#770;&#834;&#777;&#830;&#867;&#877;&#834;&#785;&#848;&#879;&#778;&#768;&#875;&#775;&#870;&#782;&#7843;&#820;&#800;&#815;&#811;&#845;&#790;&#846;&#854;&#853;&#852;&#846;&#851;&#792;&#877;&#850;&#769;&#770;&#869;&#868;&#834;&#785;&#876;&#849;&#844;&#778;&#837;&#837;&#837;k&#821;&#801;&#872;&#829;&#786;&#786;&#773;&#782;&#843;&#874;&#774;&#843;&#879;&#772;&#874;&#869;&#849;&#774;&#834;&#772;&#856;&#1161;&#839;&#790;&#796;&#803;&#809;&#790;&#809;&#825;&#827;&#804;&#798;&#805;&#839;&#858;e&#801;&#799;&#818;&#851;&#825;&#857;&#854;&#815;&#851;&#792;&#839;&#814;&#810;&#839;&#828;&#804;&#854;&#868;&#787;&#876;&#876;&#838;&#830;&#830;&#875;&#862; &#782;&#786;&#848;&#787;&#868;&#848;&#829;&#773;&#769;&#847;&#802;&#796;&#846;&#840;&#818;&#815;&#816;&#856;o&#844;&#877;&#783;&#834;&#850;&#786;&#870;&#856;&#847;&#841;&#845;&#854;&#809;&#839;&#853;&#803;&#845;&#797;&#837;&#837;n&#770;&#778;&#829;&#831;&#844;&#834;&#771;&#774;&#831;&#771;&#779;&#875;&#875;&#849;&#776;&#794;&#863;&#847;&#827;&#841;&#851;&#804;&#825;&#839;&#814; &#831;&#774;&#780;&#770;&#850;&#777;&#868;&#877;&#778;&#871;&#774;&#787;&#873;&#876;&#1161;&#821;&#824;&#807;&#810;&#798;&#813;&#809;&#793;&#841;&#817;m&#822;&#822;&#841;&#857;&#793;&#815;&#817;&#867;&#829;&#785;&#842;&#770;&#785;&#786;&#771;&#784;&#776;&#769;&#787;&#779;&#875;&#876;&#780;&#774;&#776;&#769;&#877;&#860;&#862;â&#801;&#846;&#817;&#854;&#839;&#853;&#796;&#799;&#811;&#826;&#791;&#845;&#799;&#858;&#840;&#816;&#869;&#850;&#843;&#781;&#776;&#769;&#867;&#782;&#780;&#864;a&#820;&#802;&#802;&#826;&#815;&#827;&#814;&#853;&#818;&#784;&#785;&#776;&#868;&#830;&#775;&#831;&#830;&#869;&#873;&#787;&#843;&#777;&#868;&#770;&#777;&#787;&#794;&#789;&#863;&#837;ï&#807;&#797;&#798;&#790;&#792;&#790;&#803;&#853;&#825;&#805;&#797;&#805;&#811;&#870;&#859;&#875;&#778;&#771;&#785;&#783;&#864;&#837;&#837;&#837;l&#821;&#795;&#852;&#827;&#818;&#804;&#858;&#839;&#803;&#797;&#796;&#870;&#870;&#870;&#788;&#769;&#769;&#781;&#774;&#781;&#774;&#856;&#863;m&#871;&#855;&#829;&#848;&#843;&#838;&#848;&#870;&#859;&#788;&#787;&#843;&#770;&#781;&#794;&#861;&#1161;&#821;&#828;&#854;&#840;&#811;&#793;&#7681;&#820;&#820;&#841;&#819;&#803;&#848;&#769;&#782;&#869;&#855;&#782;&#855;&#781;&#788;&#772;&#783;&#874;&#785;&#859;&#860;n&#824;&#824;&#790;&#814;&#827;&#803;&#799;&#803;&#791;&#846;&#811;&#852;&#841;&#819;&#873;&#785;&#871;&#829;&#856;&#861; &#820;&#816;&#816;&#839;&#818;&#816;&#811;&#827;&#877;&#834;&#855;&#843;&#776;&#873;&#873;&#870;&#849;&#874;&#859;&#871;&#868;&#768;r&#827;&#852;&#851;&#799;&#797;&#838;&#780;&#869;&#868;&#862;u&#802;&#831;&#830;&#848;&#776;&#872;&#843;&#856;&#847;&#821;&#846;&#858;&#796;&#814;&#805;&#813;&#798;&#806;&#793;&#7721;&#820;&#795;&#812;&#828;&#798;&#825;&#854;&#800;&#786;&#876;&#780;&#871;&#783;&#859;&#774;&#843;&#867;&#834;&#769;&#849;&#794;&#862;t&#821;&#839;&#825;&#809;&#816;&#816;&#814;&#840;&#793;&#839;&#877;&#770;&#877;&#874;&#867;&#865;&#865;&#7883;&#824;&#807;&#813;&#811;&#791;&#800;&#815;&#816;&#799;&#825;&#804;&#810;&#874;&#778;&#768;&#831;&#784;&#829;&#780;&#829;&#831;&#849;&#870;&#872;&#783;&#860;&#863;&#865;&#837;n&#772;&#870;&#844;&#875;&#870;&#843;&#782;&#843;&#844;&#874;&#776;&#769;&#769;&#872;&#869;&#878;&#787;&#1161;&#823;&#795;&#803;&#791;&#853;&#815;&#793;&#805;&#846;&#839;&#858;&#811;&#858;&#816;&#810;&#866;a&#801;&#799;&#853;&#827;&#841;&#818;&#815;&#812;&#852;&#854;&#841;&#854;&#814;&#813;&#800;&#828;&#787;&#787;&#859;&#778;&#843;&#776;&#769;&#829;&#773;&#768;&#837;&#837;&#351;&#816;&#846;&#858;&#841;&#792;&#852;&#846;&#817;&#798;&#800;&#792;&#851;&#848;&#868;&#829;&#773;&#779;&#776;&#769;&#855;&#873;&#768;&#783;&#778;&#778;&#862;&#865;&#837;.&#809;&#815;&#816;&#845;&#803;&#793;&#809;&#851;&#874;&#878;&#867;&#869;&#874;&#868;&#783;&#849;&#867;&#786;&#780;&#859;&#859;&#868;&#771;&#787;&#870;&#782;&#856;&#866; &#821;&#776;&#844;&#830;&#843;&#849;&#778;&#786;&#866;&#1161;&#821;&#798;&#792;&#791;&#791;&#791;&#791;&#792;&#796;&#799;&#769;H&#879;&#784;&#859;&#855;&#779;&#872;&#831;&#849;&#847;&#791;&#828;&#813;&#804;&#813;&#841;&#845;&#804;&#816;&#812;&#813;&#840;&#814;&#791;&#769;&#860;ä&#875;&#868;&#788;&#783;&#875;&#784;&#787;&#872;&#878;&#775;&#834;&#780;&#843;&#872;&#776;&#769;&#873;&#1161;&#802;&#805;&#846;&#800;&#826;&#812;&#797;&#812;&#857;&#828;&#800;&#815;&#840;&#852;&#816;&#810;&#854;&#856;&#860;&#863;n&#806;&#826;&#841;&#852;&#800;&#810;&#841;&#814;&#803;&#814;&#840;&#793;&#800;&#819;&#798;&#839;&#814;&#846;&#873;&#776;&#769;&#787;&#777;&#873;&#830;&#843;&#873;&#838;&#868;&#787;&#855;&#856;&#860; &#823;&#807;&#790;&#827;&#840;&#810;&#853;&#797;&#773;&#781;&#769;&#774;&#782;&#868;&#879;&#777;&#769;&#838;&#838;&#787;&#781;&#778;&#837;&#491;&#851;&#858;&#817;&#839;&#805;&#845;&#814;&#826;&#845;&#800;&#841;&#814;&#846;&#787;&#849;&#842;&#870;&#870;&#776;&#856;&#863;&#861;n&#820;&#802;&#810;&#819;&#796;&#811;&#872;&#849;&#843;&#777;&#785;&#830;&#848;&#769;&#878;&#782;&#878;&#794;&#856;&#865; &#830;&#844;&#849;&#872;&#829;&#855;&#768;&#794;&#865;&#847;&#847;&#798;&#852;&#812;&#799;&#793;&#853;&#804;&#809;&#851;&#851;k&#821;&#808;&#795;&#782;&#768;&#877;&#844;&#781;&#867;&#868;&#784;&#855;&#783;&#860;&#1161;&#793;&#804;&#797;&#826;&#826;&#826;&#818;&#828;&#812;&#798;e&#787;&#788;&#878;&#843;&#775;&#777;&#781;&#781;&#781;&#786;&#778;&#843;&#779;&#1161;&#795;&#795;&#800;&#806;&#806;&#791;&#853;&#799;&#805;&#841;&#841;&#816;&#811;&#804;&#839;&#851;&#793;&#828;&#815;&#769;&#865;i&#822;&#807;&#800;&#809;&#827;&#810;&#792;&#805;&#841;&#817;&#805;&#806;&#797;&#825;&#828;&#853;&#816;&#827;&#844;&#838;&#787;&#848;&#768;&#842;&#788;&#879;&#786;&#829;&#777;&#769;s&#824;&#821;&#809;&#828;&#845;&#858;&#815;&#842;&#829;&#876;&#859;&#787;&#842;&#843;&#872;&#787;&#868;&#873;&#867;&#769;&#849;&#869;&#878;&#779;&#855;&#769;&#789;a&#802;&#879;&#831;&#771;&#779;&#777;&#847;&#821;&#802;&#803;&#846;&#797;r&#801;&#773;&#871;&#784;&#873;&#787;&#787;&#876;&#867;&#876;&#859;&#864;&#847;&#851;&#797;&#797;&#803;&#798;&#817;&#858;&#854;&#854;&#828;&#803;&#792;&#837;i&#801;&#807;&#841;&#828;&#803;&#846;&#826;&#841;&#818;&#815;&#810;&#827;&#799;&#827;&#791;&#815;&#829;&#772;&#831;&#788;&#870;&#859;&#768;&#776;&#842;&#777;&#769;&#867;&#855;&#843;&#831;&#786;&#771;&#774;,&#795;&#851;&#840;&#816;&#797;&#817;&#810;&#791;&#805;&#840;&#772;&#778;&#773;&#867;&#774;&#776;&#778;&#773;&#774;&#868;&#829;&#788;&#768;&#794;&#794;&#789;&#856; &#846;&#854;&#796;&#791;&#841;&#825;&#797;&#809;&#812;&#854;&#858;&#828;&#810;&#811;&#791;&#797;&#790;&#854;&#812;&#787;&#768;&#850;&#783;&#773;&#871;&#876;&#787;&#844;&#875;&#875;&#862;&#865;j&#820;&#823;&#808;&#854;&#799;&#825;&#854;&#875;&#873;&#778;&#773;&#872;&#773;&#785;&#872;&#843;&#772;&#867;&#779;&#844;&#777;&#831;&#774;&#776;&#769;&#844;&#789;a&#822;&#821;&#824;&#815;&#806;&#810;&#812;&#813;&#797;&#846;&#850;&#768;&#838;&#778;&#843;&#849;&#855;&#869;&#784;&#834;&#856;&#860; &#795;&#816;&#814;&#799;&#793;&#809;&#793;&#814;&#854;&#816;&#814;&#852;&#774;&#830;&#777;&#781;&#842;&#782;&#869;&#772;&#771;&#860;h&#801;&#791;&#797;&#796;&#839;&#854;&#814;&#839;&#813;&#816;&#840;&#812;&#831;&#868;&#879;&#838;&#878;&#768;&#862;&#865;&#864;&#837;ä&#845;&#846;&#853;&#805;&#818;&#813;&#815;&#846;&#817;&#793;&#828;&#804;&#809;&#800;&#844;&#843;&#773;&#771;&#879;&#848;&#842;&#783;&#784;&#869;&#829;&#829;&#843;&#773;&#779;&#794;&#866;n&#793;&#853;&#793;&#797;&#819;&#826;&#817;&#806;&#853;&#809;&#817;&#825;&#796;&#790;&#792;&#817;&#778;&#870;&#785;&#768;&#848;&#877;&#768;&#856;&#863;&#862;e&#823;&#819;&#858;&#809;&#858;&#819;&#828;&#829;&#778;&#774;&#777;&#768;&#871;&#776;&#769;&#871;&#874;&#773;&#787;&#779;&#773;&#779;&#848;&#868;&#842;&#794;&#794;&#860;&#837;l&#841;&#805;&#815;&#798;&#818;&#790;&#819;&#804;&#841;&#806;&#829;&#772;&#876;&#844;&#769;&#776;&#769;&#867;&#849;&#789;&#862;l&#823;&#795;&#839;&#799;&#811;&#828;&#848;&#787;&#848;&#831;&#871;&#774;&#779;&#787;&#774;&#868;&#776;&#782;&#774;&#783;&#772;&#842;&#849;&#776;&#870;&#768;&#769;ä&#823;&#879;&#838;&#871;&#770;&#770;&#838;&#770;&#842;&#867;&#869;&#783;&#831;&#838;&#855;&#778;&#829;&#834;&#866;&#865;&#1161;&#822;&#813;&#790;&#845;&#845;&#797;&#827;&#812; &#816;&#854;&#804;&#851;&#809;&#797;&#800;&#826;&#846;&#798;&#799;&#806;&#796;&#869;&#779;&#788;&#774;&#849;&#794;&#856;&#860;o&#822;&#820;&#807;&#834;&#879;&#859;&#778;&#777;&#874;&#869;&#771;&#783;&#1161;&#791;&#854;&#858;&#790;&#812;&#814;&#816;&#854;&#841;&#841;&#811;&#819;&#814;&#796;&#812;l&#808;&#795;&#854;&#804;&#798;&#816;&#878;&#850;&#786;&#772;&#782;&#781;&#770;&#868;&#771;&#872;&#878;&#831;&#786;&#772;&#850;&#769;&#774;&#794;&#863;&#863;i&#802;&#807;&#812;&#796;&#858;&#790;&#810;&#814;&#788;&#779;&#774;&#876;&#788;&#784;&#850;&#879;&#780;&#877;&#771;&#773;&#872;&#879;&#788;&#849;&#838;&#781;s&#802;&#810;&#840;&#791;&#819;&#803;&#858;&#839;&#819;&#804;&#840;&#852;&#809;&#812;&#828;&#778;&#773;&#830;&#829;&#876;&#869;&#869;&#787;&#875;&#781;&#867;&#775;&#870;&#794;&#863;&#863;&#865;&#862;i&#874;&#875;&#876;&#773;&#878;&#848;&#877;&#843;&#876;&#779;&#875;&#787;&#874;&#842;&#794;&#862;&#847;&#807;&#828;&#800;&#840;&#809;&#806;&#790;&#805;&#806;&#825;&#812;&#852;&#811;&#841;&#819;&#837; &#824;&#822;&#846;&#804;&#796;&#797;&#826;&#791;&#796;&#809;&#815;&#827;&#828;&#797;&#845;&#791;&#798;&#770;&#771;&#783;&#875;&#776;&#789;&#863;a&#855;&#842;&#844;&#849;&#855;&#861;&#1161;&#801;&#804;&#819;&#853;&#826;&#866;s&#817;&#814;&#828;&#858;&#787;&#838;&#769;&#773;&#787;&#783;&#831;&#850;&#829;&#771;&#768;&#829;&#874;&#873;&#788;&#794;&#794;&#863;&#862;&#861;i&#795;&#827;&#817;&#810;&#815;&#814;&#799;&#846;&#809;&#854;&#798;&#798;&#827;&#827;&#817;&#858;&#786;&#848;&#876;&#769;&#774;&#871;&#768;&#838;&#874;&#877;&#794;&#865;à&#795;&#854;&#854;&#812;&#846;&#796;&#796;&#803;&#799;&#826;&#791;&#857;&#826;&#799;&#793;&#788;&#855;&#829;&#775;&#776;&#776;&#770;&#870;&#842;&#787;&#834;&#771;&#859;&#779;&#866;&#866;a&#823;&#795;&#816;&#845;&#804;&#840;&#873;&#874;&#788;&#780;&#850;&#879;&#876;&#871;&#874;&#778;&#830;&#769;&#789;&#863;.&#807;&#807;&#795;&#805;&#857;&#851;&#797;&#812;&#813;&#793;&#814;&#792;&#798;&#839;&#827;&#798;&#816;&#851;&#798;&#813;&#830;&#769;&#769;&#769;&#771;&#787;&#788;&#768;&#864; &#823;&#823;&#840;&#806;&#793;&#858;&#858;&#790;&#814;&#839;&#797;&#800;&#814;&#825;&#840;&#816;&#780;&#775;&#781;&#834;&#785;&#870;&#773;&#774;&#838;&#831;&#778;&#878;&#850;&#787;&#859;&#770;&#771;&#871;&#794;&#837;&#837;K&#822;&#844;&#777;&#831;&#850;&#1161;&#840;&#853;&#800;&#812;&#851;&#828;&#826;&#793;&#791;&#812;&#845;&#768;&#860;&#513;&#823;&#823;&#807;&#846;&#818;&#804;&#813;&#827;&#812;&#803;&#857;&#839;&#812;&#818;&#816;&#805;&#857;&#775;&#877;&#768;&#862;i&#820;&#820;&#802;&#799;&#812;&#815;&#828;&#838;&#871;&#843;&#775;&#842;&#868;&#829;&#859;&#879;&#776;&#838;&#775;k&#818;&#815;&#828;&#853;&#830;&#787;&#867;&#785;&#849;&#873;&#879;&#838;&#872;&#784;&#787;&#850;&#849;&#878;&#865;&#864;&#837;k&#795;&#811;&#852;&#858;&#819;&#790;&#810;&#796;&#790;&#790;&#798;&#840;&#813;&#796;&#853;&#849;&#874;&#834;&#781;&#869;i&#807;&#841;&#852;&#797;&#791;&#845;&#828;&#811;&#848;&#831;&#780;&#877;&#770;&#862; &#802;&#818;&#804;&#813;&#790;&#852;&#846;&#793;&#797;&#819;&#814;&#857;&#855;&#781;&#779;&#775;&#769;&#776;&#786;&#868;&#831;&#771;&#783;&#768;&#783;&#782;&#782;&#771;&#831;&#831;&#768;m&#824;&#802;&#841;&#840;&#804;&#792;&#845;&#804;&#840;&#828;&#879;&#774;&#868;&#876;&#838;&#784;&#829;&#838;&#869;&#874;&#866;u&#822;&#823;&#822;&#825;&#819;&#810;&#858;&#806;&#800;&#811;&#877;&#781;&#869;&#776;&#769;&#782;&#869;&#875;&#780;&#879;&#787;&#780;&#769;&#875;&#873;&#769;&#794;r&#824;&#808;&#811;&#857;&#858;&#839;&#814;&#828;&#854;&#813;&#793;&#858;&#825;&#841;&#813;&#800;&#827;&#846;&#811;&#803;&#851;&#771;&#876;&#868;&#843;&#785;&#874;&#768;s&#824;&#849;&#878;&#776;&#769;&#848;&#787;&#782;&#788;&#849;&#849;&#772;&#873;&#866;&#847;&#864;&#847;&#827;&#803;&#839;&#797;&#792;&#815;&#792;u&#877;&#785;&#778;&#769;&#878;&#787;&#830;&#868;&#868;&#771;&#831;&#768;&#779;&#876;&#838;&#872;&#794;&#847;&#860;&#847;&#810;&#793;&#845;&#845;&#857;&#857;&#793;&#816;&#845;&#811;&#799;&#7789;&#821;&#802;&#825;&#840;&#839;&#814;&#840;&#857;&#813;&#841;&#839;&#776;&#850;&#849;&#776;&#834;&#855;&#787;&#770;&#875;&#772;&#780;&#780;&#855;&#787; &#788;&#777;&#879;&#868;&#834;&#830;&#843;&#875;&#777;&#834;&#878;&#855;&#849;&#873;&#789;&#847;&#840;&#804;&#857;&#806;&#819;&#861;&#837;n&#821;&#815;&#840;&#811;&#803;&#872;&#831;&#870;&#784;&#772;&#842;&#869;&#873;&#842;&#772;&#775;&#877;&#772;&#784;&#838;&#775;&#768;&#856;&#863;&#862;&#491;&#841;&#852;&#793;&#826;&#800;&#839;&#792;&#806;&#851;&#791;&#797;&#792;&#819;&#851;&#779;&#831;&#877;&#873;&#830;&#870;&#771;&#843;&#870;&#868;&#776;&#873;&#873;&#781;&#787;&#770;&#769;&#769;&#861;s&#817;&#792;&#803;&#815;&#810;&#793;&#809;&#846;&#816;&#858;&#790;&#790;&#826;&#809;&#771;&#876;&#773;&#786;&#874;&#849;&#776;&#769;&#868;&#774;&#779;&#783;&#873;&#770;&#872;&#794;&#863;&#864;t&#822;&#795;&#812;&#840;&#854;&#817;&#804;&#806;&#810;&#825;&#858;&#838;&#787;&#842;&#773;&#781;&#871;&#850;&#769;&#782;&#838;&#794;&#863;&#866;&#837;&#7867;&#821;&#822;&#784;&#849;&#868;&#847;&#807;&#803;&#814;&#853;&#813;&#792;&#828;&#819;&#826;&#815;&#819;&#797;&#819;&#799;&#768;&#357;&#820;&#824;&#801;&#795;&#791;&#799;&#841;&#799;&#797;&#828;&#825;&#805;&#797;&#805;&#839;&#803;&#814;&#848;&#774;&#876;&#786;&#879;&#776;&#769;&#787;&#781;&#866;a&#788;&#859;&#872;&#773;&#867;&#878;&#784;&#777;&#773;&#830;&#843;&#849;&#879;&#856;&#1161;&#792;&#819;&#813;&#818;&#863;&#864;&#862;a&#814;&#813;&#846;&#853;&#840;&#791;&#858;&#798;&#813;&#805;&#786;&#782;&#876;&#829;&#768;&#844;&#870;&#842;&#859;&#869;&#776;&#787;&#776;&#769;&#772;&#834;&#794;&#789;&#865;&#864;n&#820;&#795;&#816;&#799;&#812;&#828;&#819;&#840;&#805;&#812;&#774;&#784;&#772;&#874;&#879;&#849;&#786;&#829;&#787;&#770;&#831;&#862; &#808;&#845;&#791;&#828;&#839;&#817;&#828;&#810;&#792;&#813;&#813;&#826;&#817;&#845;&#840;&#804;&#828;&#800;&#796;&#877;&#848;&#859;&#788;&#769;&#872;&#775;&#849;&#774;&#849;&#834;&#768;&#873;&#787;&#855;&#870;&#769;&#866;&#863;v&#780;&#782;&#869;&#859;&#773;&#782;&#868;&#848;&#875;&#779;&#771;&#878;&#831;&#844;&#878;&#773;&#1161;&#807;&#791;&#810;&#825;&#825;&#854;a&#820;&#820;&#821;&#845;&#857;&#791;&#800;&#827;&#845;&#874;&#782;&#778;&#783;&#769;&#860;l&#823;&#791;&#813;&#797;&#812;&#812;&#816;&#797;&#839;&#787;&#874;&#838;&#785;&#834;&#868;&#788;&#879;&#869;&#786;&#830;&#768;&#870;&#855;&#779;&#786;&#838;&#842;&#768;t&#843;&#871;&#769;&#787;&#779;&#768;&#870;&#844;&#830;&#779;&#834;&#784;&#786;&#871;&#787;&#794;&#794;&#1161;&#852;&#852;&#816;&#815;&#818;&#826;&#812;&#793;&#818;&#828;&#805;&#792;&#839;&#851;&#810;&#814;&#841;&#852;&#769;&#864;&#297;&#823;&#825;&#841;&#819;&#819;&#828;&#791;&#811;&#775;&#849;&#777;&#879;&#848;&#831;&#871;&#869;&#876;&#875;&#850;&#775;&#779;&#864;&#837;o&#802;&#808;&#846;&#816;&#796;&#839;&#811;&#826;&#874;&#850;&#771;&#769;&#776;&#874;&#879;&#855;&#869;&#849;&#775;&#831;&#859;&#794;i&#878;&#838;&#769;&#842;&#875;&#849;&#855;&#873;&#838;&#771;&#787;&#876;&#829;&#872;&#875;&#787;&#830;&#782;&#794;&#1161;&#827;&#814;&#853;&#803;&#803;&#839;&#841;&#817;&#837;&#7695;&#822;&#827;&#818;&#839;&#815;&#806;&#851;&#810;&#840;&#817;&#858;&#804;&#841;&#853;&#845;&#799;&#810;&#796;&#851;&#871;&#779;&#872;&#830;&#768;&#856;&#860;&#861;e&#795;&#814;&#828;&#840;&#793;&#805;&#790;&#845;&#839;&#840;&#799;&#854;&#811;&#793;&#782;&#830;&#771;&#771;&#779;&#782;&#774;&#872;&#774;&#855;&#775;&#779;&#794;&#7753;&#821;&#791;&#817;&#810;&#800;&#853;&#841;&#809;&#813;&#874;&#849;&#830;&#877;&#781;&#874;&#771;&#772;&#776;&#769;&#850;&#781;&#838;&#866; &#808;&#799;&#792;&#796;&#805;&#839;&#853;&#792;&#813;&#812;&#797;&#825;&#819;&#779;&#776;&#769;&#777;&#785;p&#820;&#823;&#858;&#809;&#811;&#817;&#804;&#790;&#772;&#787;&#878;&#872;&#834;&#867;&#774;&#872;&#788;&#779;&#879;&#788;&#776;&#877;&#768;&#864;&#864;r&#867;&#872;&#868;&#784;&#777;&#783;&#777;&#872;&#868;&#869;&#875;&#787;&#850;&#838;&#1161;&#821;&#801;&#802;&#814;&#791;&#805;&#815;e&#821;&#811;&#846;&#858;&#799;&#818;&#814;&#840;&#781;&#870;&#783;&#775;&#874;&#855;&#770;&#871;&#784;&#829;&#782;&#862;s&#823;&#858;&#793;&#841;&#818;&#827;&#817;&#852;&#798;&#776;&#769;&#843;&#872;&#784;&#831;&#870;&#831;&#855;&#773;&#834;&#777;&#872;&#829;&#849;&#781;&#866;&#863;&#863;&#301;&#823;&#823;&#823;&#807;&#828;&#798;&#805;&#797;&#791;&#812;&#813;&#825;&#780;&#875;&#869;&#829;&#775;&#867;&#770;&#875;&#830;&#831;&#842;&#772;&#794;&#866;&#7697;&#821;&#858;&#790;&#813;&#798;&#792;&#857;&#827;&#851;&#826;&#780;&#775;&#831;&#855;&#848;&#844;&#876;&#768;&#774;&#871;&#864;&#837;e&#859;&#775;&#772;&#843;&#874;&#778;&#859;&#871;&#770;&#873;&#842;&#877;&#787;&#863;&#847;&#801;&#805;&#803;&#798;&#814;&#819;&#825;&#803;&#815;&#806;&#812;&#839;&#825;&#841;&#799;&#790;n&#820;&#824;&#798;&#853;&#791;&#790;&#810;&#792;&#804;&#779;&#829;&#855;&#781;&#871;&#775;&#875;&#850;&#768;&#859;&#772;&#877;&#794;&#860;&#866;t&#784;&#872;&#772;&#877;&#838;&#1161;&#800;&#852;&#853;&#817;&#852;&#790;&#809;&#791;e&#823;&#797;&#790;&#800;&#799;&#800;&#852;&#853;&#857;&#828;&#840;&#854;&#793;&#846;&#854;&#858;&#819;&#859;&#768;&#876;&#876;&#866;&#860;&#837;i&#834;&#829;&#776;&#779;&#844;&#773;&#834;&#868;&#769;&#856;&#1161;&#845;&#790;&#853;&#857;&#846;&#839;&#811;&#827;&#853;&#826;&#852;&#814;&#846;&#845;&#845;&#826;&#804;&#812;k&#823;&#776;&#769;&#872;&#782;&#848;&#783;&#848;&#842;&#843;&#773;&#1161;&#822;&#812;&#854;&#813;&#828;&#790;&#793;&#815;&#805;s&#795;&#815;&#853;&#800;&#818;&#790;&#852;&#857;&#845;&#809;&#852;&#852;&#793;&#806;&#791;&#803;&#870;&#870;&#785;&#788;&#844;&#775;&#829;&#867;&#868;&#869;&#837;&#837;&#297;&#822;&#796;&#845;&#814;&#826;&#853;&#827;&#796;&#816;&#804;&#846;&#839;&#815;&#805;&#793;&#809;&#774;&#842;&#838;&#782;&#829;&#876;&#770;&#878;&#769;&#856;&#861;&#837;,&#807;&#808;&#846;&#815;&#803;&#796;&#811;&#842;&#787;&#875;&#872;&#776;&#769;&#829;&#873;&#770;&#770;&#768;&#786;&#776;&#769;&#774;&#876;&#830;&#775;&#787;&#777;&#856;&#864;&#865; &#807;&#795;&#853;&#841;&#852;&#818;&#796;&#810;&#827;&#853;&#793;&#839;&#815;&#812;&#845;&#846;&#826;&#841;&#811;&#845;&#871;&#768;&#879;&#829;&#769;&#875;&#768;&#772;&#787;&#831;&#838;&#848;&#776;&#769;&#837;j&#817;&#816;&#854;&#800;&#839;&#845;&#818;&#819;&#841;&#793;&#818;&#851;&#812;&#838;&#768;&#774;&#872;&#777;&#769;&#789;&#860;&#862;a&#823;&#807;&#795;&#840;&#796;&#796;&#812;&#828;&#811;&#851;&#806;&#827;&#809;&#827;&#826;&#817;&#810;&#799;&#810;&#827;&#815;&#859;&#788;&#770;&#864; &#824;&#802;&#826;&#804;&#827;&#827;&#818;&#827;&#804;&#826;&#790;&#813;&#826;&#781;&#872;&#783;&#844;&#843;&#838;&#787;&#773;&#830;&#787;&#879;&#865;&#837;&#501;&#808;&#805;&#792;&#814;&#841;&#852;&#810;&#841;&#798;&#810;&#791;&#817;&#813;&#811;&#806;&#868;&#778;&#870;&#849;&#874;&#780;&#868;&#838;&#869;&#781;&#777;&#773;&#773;&#871;&#787;&#863;&#865;&#837;a&#822;&#801;&#806;&#796;&#809;&#853;&#796;&#800;&#791;&#798;&#806;&#840;&#851;&#839;&#796;&#811;&#819;&#813;&#873;&#780;&#779;&#774;&#870;&#830;&#874;&#784;&#782;&#838;&#776;&#769;&#848;&#782;&#781;&#787;&#777;&#769;&#860;&#862;&#837;&#837;l&#800;&#816;&#814;&#812;&#817;&#816;&#793;&#804;&#800;&#815;&#841;&#816;&#788;&#871;&#868;&#834;&#775;&#844;&#787;&#877;&#831;&#787;&#879;&#787;&#783;&#855;&#874;&#794;&#794;&#856;&#860;a&#799;&#826;&#815;&#809;&#852;&#828;&#792;&#872;&#787;&#868;&#829;&#786;&#787;&#838;&#780;&#877;&#780;&#834;&#779;&#850;&#859;&#786;&#777;&#785;&#834;&#774;&#768;&#789;&#860;&#837;k&#822;&#808;&#808;&#795;&#839;&#793;&#814;&#817;&#776;&#769;&#770;&#842;&#783;&#777;&#867;&#859;&#781;&#779;&#877;&#875;&#788;&#871;&#771;&#781;&#877;&#844;s&#820;&#801;&#807;&#801;&#804;&#839;&#797;&#799;&#796;&#811;&#852;&#810;&#797;&#797;&#810;&#792;&#796;&#784;&#848;&#879;&#788;&#830;&#779;&#831;&#794;&#521;&#823;&#801;&#807;&#810;&#798;&#797;&#811;&#791;&#787;&#879;&#869;&#772;&#786;&#787;&#776;&#784;&#776;&#777;&#871;&#868;&#769;&#768;t&#869;&#829;&#831;&#869;&#781;&#771;&#778;&#769;&#770;&#773;&#834;&#787;&#870;&#869;&#871;&#781;&#782;&#776;&#769;&#1161;&#851;&#846;&#793;&#800;&#853;&#817;&#803;&#854;&#819;&#790;&#817;&#851;&#810;&#846; &#824;&#807;&#815;&#796;&#812;&#843;&#878;&#830;&#848;&#794;&#837;r&#821;&#808;&#846;&#797;&#812;&#792;&#854;&#846;&#799;&#805;&#839;&#817;&#826;&#826;&#874;&#780;&#772;&#849;&#788;&#784;&#780;&#787;&#850;&#773;&#786;&#781;&#771;&#779;&#794;&#860;&#837;&#837;ä&#778;&#850;&#776;&#769;&#831;&#776;&#775;&#776;&#769;&#776;&#874;&#772;&#787;&#875;&#775;&#776;&#769;&#847;&#806;&#825;&#851;&#819;&#853;&#845;&#798;&#792;&#793;&#826;&#804;&#790;&#798;&#839;&#825;&#857;&#860;j&#823;&#808;&#810;&#805;&#799;&#875;&#777;&#867;&#785;&#838;&#877;&#768;&#775;&#844;&#876;&#849;&#874;&#834;&#785;&#794;&#856;&#863;&#837;ä&#823;&#842;&#768;&#843;&#850;&#879;&#878;&#875;&#782;&#872;&#850;&#849;&#873;&#838;&#776;&#870;&#778;&#794;&#847;&#853;&#815;&#790;&#813;&#818;&#809;&#853;&#803;&#796;&#792;&#852;&#790;&#813;&#857;&#811;&#846;&#837;&#563;&#820;&#800;&#791;&#828;&#841;&#799;&#799;&#806;&#778;&#778;&#771;&#842;&#877;&#878;&#829;&#769;&#775;&#782;&#794;&#789;&#865;&#865;&#862;t&#870;&#830;&#778;&#768;&#1161;&#853;&#851;&#800;&#819;&#852;&#799;&#799;&#793;&#805;&#818;&#813;&#828;&#819;&#857;&#281;&#822;&#854;&#813;&#854;&#797;&#852;&#827;&#826;&#858;&#818;&#827;&#839;&#791;&#871;&#774;&#877;&#829;&#794;&#789;&#837;t&#804;&#791;&#792;&#814;&#811;&#826;&#811;&#825;&#813;&#873;&#787;&#844;&#769;&#781;&#831;&#868;&#859;&#769;&#860;&#863;&#837;&#261;&#776;&#838;&#768;&#855;&#775;&#842;&#871;&#867;&#875;&#872;&#849;&#876;&#785;&#775;&#768;&#794;&#864;&#1161;&#792;&#792;&#852;&#797;&#852;&#812;&#826;&#828;&#857;&#852;&#803;&#797;&#840;&#815;&#811;&#840;&#827;ä&#807;&#790;&#800;&#809;&#804;&#827;&#811;&#812;&#815;&#876;&#844;&#859;&#787;&#780;&#776;&#769;&#866;&#864;&#862;n&#802;&#802;&#795;&#857;&#796;&#792;&#806;&#839;&#790;&#812;&#806;&#840;&#809;&#852;&#810;&#852;&#834;&#785;&#875;&#838;&#848;&#780;&#775;&#788;&#842;&#769;&#772;&#779;.&#821;&#807;&#807;&#803;&#854;&#840;&#851;&#855;&#843;&#780;&#861; &#854;&#814;&#839;&#814;&#839;&#819;&#854;&#857;&#826;&#813;&#841;&#819;&#845;&#809;&#816;&#791;&#854;&#849;&#784;&#844;&#787;&#785;&#772;&#781;&#834;&#769;&#863;&#350;&#821;&#830;&#787;&#776;&#773;&#776;&#878;&#838;&#871;&#769;&#872;&#782;&#783;&#773;&#842;&#784;&#830;&#829;&#864;&#865;&#847;&#809;&#790;&#857;&#799;&#853;&#816;&#819;&#805;&#809;&#841;&#799;&#796;&#837;&#837;&#281;&#855;&#834;&#871;&#829;&#875;&#849;&#878;&#878;&#834;&#878;&#873;&#873;&#842;&#787;&#843;&#862;&#1161;&#824;&#811;&#809;&#815;&#858;&#805;&#818;&#854;&#815;&#809;&#819;&#805;&#804;&#812;&#845;&#841;&#800;&#811;n&#795;&#787;&#867;&#844;&#879;&#870;&#862;&#1161;&#808;&#811;&#793;&#813;&#790;&#793;&#818;&#809;&#815;&#854;&#798;&#809;&#813; &#820;&#819;&#827;&#809;&#812;&#852;&#805;&#792;&#796;&#826;&#800;&#831;&#768;&#771;&#842;&#787;&#876;&#784;&#874;&#856;&#863;j&#795;&#852;&#793;&#813;&#798;&#852;&#787;&#771;&#773;&#779;&#771;&#776;&#769;&#774;&#855;&#784;&#785;&#871;&#779;&#872;&#784;&#859;&#776;&#769;&#789;&#865;&#862;&#837;ä&#823;&#824;&#801;&#818;&#796;&#818;&#816;&#827;&#800;&#813;&#805;&#791;&#840;&#839;&#851;&#845;&#854;&#809;&#851;&#809;&#793;&#777;&#855;&#879;&#829;&#768;&#866;l&#776;&#769;&#859;&#774;&#843;&#847;&#854;&#826;&#791;&#800;&#814;&#827;&#846;&#839;&#819;&#863;&#837;k&#818;&#839;&#810;&#806;&#804;&#796;&#818;&#819;&#839;&#798;&#853;&#805;&#844;&#782;&#859;&#770;&#856;&#553;&#824;&#824;&#800;&#793;&#804;&#812;&#857;&#799;&#813;&#818;&#818;&#853;&#800;&#839;&#790;&#809;&#790;&#851;&#827;&#781;&#879;&#786;&#771;&#773;&#875;&#879;&#843;&#784;&#779;&#875;&#874;&#876;&#875;&#830;&#843;&#769;e&#821;&#875;&#775;&#859;&#867;&#784;&#838;&#781;&#779;&#778;&#1161;&#847;&#822;&#798;&#806;&#806;&#803;&#827;&#806;&#865;n&#855;&#874;&#829;&#776;&#868;&#779;&#850;&#781;&#774;&#868;&#768;&#867;&#1161;&#818;&#814;&#853;&#793;&#811;&#853;&#799;&#812;&#827;&#853;&#791; &#812;&#791;&#804;&#841;&#827;&#846;&#803;&#792;&#805;&#839;&#858;&#798;&#777;&#776;&#784;&#773;&#859;&#787;&#779;&#769;&#855;&#873;&#785;&#784;&#877;&#863;&#861;&#355;&#792;&#853;&#791;&#798;&#846;&#816;&#806;&#799;&#840;&#806;&#853;&#811;&#858;&#805;&#810;&#858;&#810;&#855;&#784;&#772;&#776;&#870;&#849;&#775;&#773;&#876;&#780;&#775;&#780;&#794;&#856;&#856;&#864;é&#821;&#802;&#807;&#793;&#814;&#858;&#839;&#799;&#798;&#825;&#800;&#803;&#805;&#806;&#818;&#834;&#775;&#769;&#856;h&#846;&#817;&#799;&#827;&#846;&#813;&#870;&#838;&#843;&#787;&#878;&#878;&#867;&#779;&#784;&#788;&#786;&#870;&#785;&#869;&#867;&#789;d&#820;&#845;&#851;&#852;&#798;&#799;&#810;&#806;&#858;&#817;&#853;&#812;&#867;&#874;&#780;&#779;&#872;&#864;ä&#822;&#821;&#811;&#813;&#828;&#854;&#799;&#796;&#857;&#839;&#845;&#841;&#800;&#839;&#816;&#796;&#840;&#812;&#875;&#779;&#842;&#869;&#870;&#783;&#830;&#844;&#843;&#838;&#830;&#769;&#867;&#776;&#879;&#794;&#789;&#856;&#837;ä&#852;&#818;&#798;&#790;&#804;&#799;&#799;&#828;&#790;&#851;&#796;&#828;&#828;&#799;&#825;&#769;&#783;&#773;&#842;&#829;&#876;&#879;&#855;&#830;&#850;&#780;&#777;&#875;&#769;&#866;&#861;&#862;&#861;n&#808;&#795;&#792;&#828;&#845;&#792;&#827;&#814;&#817;&#815;&#796;&#814;&#791;&#793;&#813;&#846;&#851;&#797;&#857;&#813;&#867;&#838;&#831;&#772;&#868;&#843; &#839;&#818;&#806;&#845;&#858;&#769;&#784;&#770;&#834;&#773;&#871;&#788;&#842;&#774;&#789;&#862;&#862;j&#772;&#777;&#831;&#778;&#787;&#781;&#873;&#849;&#831;&#850;&#864;&#847;&#839;&#828;&#826;&#851;&#857;&#846;&#797;&#828;&#812;&#796;&#790;&#828;&#840;&#791;&#828;&#828;&#811;&#866;&#862;&#837;o&#815;&#841;&#828;&#796;&#811;&#819;&#819;&#858;&#813;&#799;&#786;&#850;&#850;&#770;&#780;&#776;&#769;&#778;&#861;t&#795;&#857;&#809;&#853;&#815;&#819;&#812;&#845;&#771;&#869;&#849;&#855;&#785;&#774;&#866;a&#872;&#870;&#787;&#787;&#872;&#842;&#775;&#830;&#785;&#847;&#821;&#814;&#851;&#845;&#799;&#856;&#866;&#862;&#303;&#801;&#840;&#805;&#857;&#845;&#817;&#791;&#792;&#852;&#796;&#852;&#871;&#867;&#872;&#784;&#869;&#769;&#862;&#837;&#837;n&#785;&#782;&#848;&#779;&#870;&#768;&#850;&#776;&#849;&#834;&#775;&#874;&#849;&#776;&#859;&#780;&#867;&#861;&#847;&#820;&#822;&#804;&#799;&#814;&#806;&#797;&#811;&#803;&#805;&#819;&#851;&#792;&#853;&#805;&#796;&#803;&#857;&#852;&#840;&#837; &#820;&#801;&#777;&#774;&#855;&#872;&#877;&#830;&#869;&#773;&#850;&#782;&#774;&#769;&#865;&#847;&#858;&#828;&#853;&#799;&#845;&#815;&#858;&#793;&#809;&#819;&#797;&#804;&#840;&#818;j&#822;&#808;&#790;&#852;&#839;&#809;&#814;&#805;&#845;&#846;&#777;&#838;&#878;&#869;&#877;&#779;&#772;&#779;&#873;&#782;&#870;&#870;&#768;&#768;&#856;&#261;&#795;&#796;&#806;&#799;&#790;&#790;&#853;&#828;&#803;&#804;&#819;&#776;&#829;&#776;&#769;&#781;&#849;&#872;&#871;&#834;&#787;&#871;&#844;&#770;&#777;&#834;&#872;&#776;&#769;&#831;&#768;n&#821;&#798;&#828;&#854;&#846;&#810;&#839;&#793;&#813;&#806;&#812;&#791;&#872;&#838;&#773;&#776;&#769;&#879;&#768;&#861;&#861;n&#820;&#795;&#795;&#825;&#791;&#827;&#839;&#814;&#812;&#815;&#816;&#799;&#846;&#804;&#817;&#857;&#825;&#839;&#814;&#846;&#875;&#787;&#844;&#877;&#769;&#859;&#838;&#878;&#849;&#849;&#842;&#834;&#878;&#850;&#874;&#775;&#837;ä&#849;&#874;&#848;&#876;&#787;&#829;&#783;&#1161;&#847;&#798;&#799;&#805;&#858;&#851;&#791;&#792;&#812;&#793;&#799;&#840;&#826;&#858;&#811;&#797;&#864;&#837;ä&#855;&#873;&#868;&#877;&#1161;&#864;, </dd></dl>Just. Tästä ei nyt oikein saa mitään selvää. No, ammutaan tämä, poltetaan, sitten kastellaan, räjäytetään, ja syötetään Manaateille\", Notfun sanoi, raapaisi tulitikun, ja sytytti paperin.<br>\nMatoro syöksyi maasta, ja sammutti tulen elementaalvoimilaan.<br>\n<br>\n\"OLETKO SINÄ HULLU? Tämä saattaa pelastaa klaanin tulevaisuuden! Nyt annat sen tänne\", Matoro huusi Notfunille.<br>\n<br>\n\"Oletko typerä. Tuosta ei saa mitään selvää. Turha se on\", Sanoi Notfun ja raapaisi uuden tulitikun. Sitten hän vilkaisi Matoron kasvoihin, ja sammutti sen ja samalla mykistyi. Notfun kuiskasi jotain Jardirtille, ja lähti kävelemään laivaan.<br>\n<br>\nVihreämaskinen, erittäin rähjäinen matoran, joka oli alun perin mata nuin heikentynyt matoran, jolle oli korvattu ruumiinosia meritaistelujen vuoksi, jonka toinen jalka oli sininen, toinen musta, jäi seisomaan aukiolle kapteeninsa miehistön, ja kahden matkustajan kanssa. Jardirt aikoi huutaa jotain.<br>\n<br>\n\"Miehet, kapteenimme käski tiedottaa, että pidämme tänä iltana juhlat. Lähdemme myös bioklaaniin, koska Notfun oletti, että matkustajamme haluavat murtaa koodin\", Jardirt ilmoitti, ja lähti laivalle päin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":811,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-15T18:49","content":"<strong>Erään saaren ranta</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/fW8cNHnLXeA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/fW8cNHnLXeA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAivan hetki sitten laskeutuneen Ämkoon edessä avautui synkkä ja tuima näköpiiri. Harmaa ruohikko, ikiaikaiset kalliot ja terävä kivikko saivat öisen saaren näyttämään hyvin lohduttomalta.<br>\n<br>\n\"Aika karu paikka\", Enki rohkeni sanomaan ilmestyen Ämkoon takaa herransa vierelle. Toa nyökkäsi.<br>\n\"Onko tällä saarella nimeä?\" Enki kysyi.<br>\n\"En ole varma\", kuului vastaus. \"Itse kutsun tätä Hautasaareksi.\"<br>\n<em>\"Yllättävää\"</em>, Enki ajatteli, muttei uskaltanut sanoa ajatustaan ääneen.<br>\n<br>\nKaksikko matkasi pitkän tovin syvemmälle ja syvemmälle saaren lohduttomaan maisemaan. Enki ei pitänyt kävelemisestä, mutta lentäminen ei ollut vaihtoehto. Ämkoo oli meren yli tapahtuneen lentomatkan aikana tehnyt ehdottoman selväksi, että saarta tuli kunnioittaa. Ilman Toan logiikalla maiseman yli lentäminen loukkaisi <em>jotakin.</em> Enki ei ollut kysellyt enempää.<br>\n<br>\nTuntien kuluessa Enki huomasi, että he lähestyivät vuoristoa. Vuoret eivät näyttäneet järin korkeilta, mutta ne erotti selvästi saaren hämärän maiseman keskeltä. Le-matoran pyyhkäisi tomua silmistään ja vilkuili lähestyviä vuoria tarkemmin.<br>\n<br>\n\"Olemme matkalla tuonne?\"<br>\n\"Kyllä.\"<br>\n<br>\nÄmkoo vilkaisi kädessään roikkuvaa ikivanhaa avainta. Sitten Toa suuntasi katseensa takaisin voristoa kohti. Enki huomasi, että Ämkoon askeleet tihenivät. <br>\n<br>\nSamaan aikaan saaren rannalle ilmestyi vene.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":812,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-03-16T14:23","content":"<strong>Zakaz, Nektannin linnoitus</strong><br>\n<br>\nNektann käveli ympäri tummaa huonetta. Hänellä oli paljon ajateltavaa. Entinen vartija, Guardian, oli riehunut baarissa Warrekin kanssa. Nektann oli jo vuosia etsinyt syytä saada pidättää Warrekin. Nyt se tarjoutui hänelle, ja hänellä oli myös mahdollisuus napata vartija. Lisäksi asiaan oli sotkeentunut joku Makuta. Jättipotti.<br>\n<br>\nHuone oli melkein kokonaan musta; seinät olivat mustat, samoin lattiaa peittävä koristeellinen matto. Huoneessa oli musta tuoli ja musta pöytä. Nämä kalusteet olivat huoneen ainoita. Sysimusta ovi oli raollaan. Huoneen mustasta katosta roikkui musta kynttiläkruunu, jonka mustavahaiset kynttilät oli sytytetty. Lisäksi ovea vastapäätä olevalla seinällä roikkui suuri plasmanäyttö.<br>\n<br>\nEihän Nektann yleensä oleskellut tässä hyvin tummanpuhuvassa huoneessa. Se oli vain erityisiä tarkoituksia varten. Nektann ei oikeastaan edes pitänyt mustasta väristä, mutta hänen sisutusarkkitehtinsä oli vakuuttanut, että neuvotteluun tarkoitetussa huoneessa mustuus tekisi vaikutuksen vastapuoleen.<br>\n<br>\nKello tikitti, ja aika tuli täyteen. Nektann avasi laitteiston ja asettui huoneen mustaan valtaistuinmaiseen tuoliin. Senkin oli tarkoitus osoittaa, että hänellä oli valtaa. Nektann kyllä piti enemmän kullalla vuoratusta istuimesta. Mutta se ei olisi sopinut huoneen tyyliin.<br>\n<br>\nNäyttöön ilmaantui tumma hahmo. Nektann kiinnitti huomiota siihen, kuinka mustaa myös vastapuolella oli. Ilmeisesti tämä hahmo oli yhtä mustasta pitävä kuin Nektannin sisustaja. Näytössä näkyi nyt tumma, pitkä hahmo, jonka silmät hohtivat – kuinka ollakaan – punaisina. Nektann siristeli silmiään nähdäkseen hahmon piirteitä tarkemmin, mutta hän ei erottanut juurikaan muuta kuin tämän ääriviivat ja punaisena hehkuvat silmät.<br>\n<br>\n”Nektann”, hahmo sanoi, ”miten tilanne edistyy?”<br>\n”Pari miestäni menehtyi Warrekin entisen luutnantin luodeista. Voitko kuvitella, hän oli nainen.” Vaikka Nektann ei sitä varsinaisesti nähnytkään, hän tiesi hahmon kohottavan kulmiaan.<br>\n”<em>Oli?</em>”<br>\n”Ja on yhä. Emme saaneet häntä hengiltä. Mutta uudet sotilaani ovat miehittäneet alueen. He eivät poistu hengissä alueelta.”<br>\n”Hienoa, Nektann. Minä vakuutan sinulle, että tämä lämmittää sydäntäni.” Nektann epäili tätä suuresti.<br>\n”Kunhan muistat”, hahmo lisäsi vielä, ”että Makuta Nui lähetetään minulle. Joko elävänä tai kuolleena. Haluan todisteet siitä, että hän on menettänyt henkensä teidän käsissänne.”<br>\n”Kyllä”, Nektann tokaisi. ”Luultavasti lähetämme sinulle silvotun ruumiin. Vaikka…” Sotalordi tärisi pidätetystä hihityksestä. ”… se Makuta näytti jo valmiiksi aika silvotulta. Näin hänen kuvansa.” Musta hahmo kavensi silmiään.<br>\n”Hän yrittää varmasti seuraavaksi Nynrahille.”<br>\n”Miksi hän sinne yrittäisi?”<br>\n”Se ei kuulu sinulle. Tärkeintä on, että hän ei pääse sinne.”<br>\n”Hyvä on sitten. Muut saan kai pitää voitonmerkkeinä?”<br>\n”Pidä. Minä en tee mitään kahden Skakdin ruumiilla. On kuitenkin tärkeää, että myös Guardian kuolee. Hänestä voi olla minulle ja… kumppaneilleni arvaamatonta haittaa. Ja hyvin arvattuakin haittaa, itse asiassa.” Nektann pyöritti silmiään.<br>\n”Siispä hankin sinulle Makutan ruumiin. Warrekin pään säästän itselleni ja Guardianin heitän tuliseen pätsiin.”<br>\n”Miten vain. Ota yhteyttä, kun työsi on tehty. Ja muista, että minä en maksa sinulle tyhjästä.”<br>\n”Selvä, oi suuri ja mahtava Makuta”, Nektann sanoi sarkasmia tihkuvalla äänellä. Abzumo ilmeisesti irvisti ja katkaisi yhteyden. Nektann hymyili. Hän sai jopa sanan ”Makuta” kuulostamaan loukkaukselta.<br>\n<br>\n<strong>Zaiggeran mökki</strong><br>\n<br>\nGuardian vilkuili hermostuneena laudoitetun ikkunan lautojen välistä ulos. Hän luuli nähneensä jotain. Tunti ja viisikymmentäkahdeksan minuuttia oli kulunut siitä, kun Zaiggera ja Manu olivat kadonneet yläkertaan. Warrek oli hetki sitten lähtenyt pöydästä ”tarkastelemaan tupaa”. Eli toisin sanoen etsimään viinaa. Guardian katsoi taas kelloaan. Minuutti.<br>\n<br>\nTuskaisen minuutin kuluttua luukku avautui. Nais-Skakdin alaruumis ilmestyi näkyviin. Pian yläpää seurasi käsissään kuin uudesti syntynyt ampuma-ase. Manua ei vielä näkynyt. Zaiggeran kasvoilla oli voitonriemuinen ilme. Sitten kuului kolahdus. Zaiggera jätti pyssyn erään lipaston päälle ja pisti päänsä takaisin yläkertaan. Guardian hillitsi halunsa rynnätä aseen kimppuun heti.<br>\n<br>\nSitten kuului kiljaisu:<br>\n”Ei, älä koske siihen!”<br>\nRäjähdys. Kuului lasin särkymisen ääntä. Ja jotain muutakin taisi särkyä. Katossa olevasta aukosta virtasi savua. Zaiggera astui alas tikkailta ja yski. Pian jotain putosi alas yläkerrasta. Manuhan se oli.<br>\n”Minähän sanoin…” Zaiggera aloitti. Manu keskeytti hänet:<br>\n”Se oli pelkkä rikkinäinen romu.”<br>\n”Se oli kallis!”<br>\n”Ehkä pimeällä keskiajalla.”<br>\n”Senkin barbaari, hävitit kalliin laitteeni!”<br>\n”Minä olen hyvin sivistynyt Makuta. Äläkä sinä lyö minua, kun minäkään en lyö sinua. Olen pasifisti. Aina, kun siitä on minulle hyötyä siis.”<br>\n<br>\nGuardian keskeytti väittelyn polkaisemalla lattiaa niin, että kuului tömähdys. Zaiggera muisti aseen ja nosti sen lipaston päältä. Sitten, yhtäkkiä, hän heitti sen päin Guardiania. Guartsu nappasi sen refleksinomaisesti ilmasta.<br>\n”Siinä nyt on kiväärisi”, Zaiggera sanoi ylpeänä, ”entistä ehompana.”<br>\nGuardian mumisi kiitokset irrottamatta katsettaan aseesta. Zaiggera nauroi vaimeasti.<br>\n”Tuo tuli varmasti suoraan sydämestä”, hän sanoi ivallisesti. Ennen kuin Guardian ehti vastata, Warrek kirkaisi. Manu tukahdutti halunsa kommentoida, että Warrek kiljui kuin pikku tyttö, sillä Warrek saapui heidän luokseen huutaen: ”HYÖKKÄYS!”<br>\n<br>\nLuotien ääniä alkoi kuulua. Kaikki suojautuivat. Ikkunat nimittäin räsähtivät rikki. Laudat, jotka olivat peittäneet ikkunoita, olivat pian täynnä reikiä. Zaiggera toimi nopeasti. Hän poimi oman kiväärinsä, latasi sen nopeasti ja heitti Guardianille ammuksia. Guartsu latasi oman aseensa pitkästä aikaa. Manulle ja Warrekille nainen heitti kiväärit, joita hänellä oli useampia.<br>\n”Osaatko käyttää?” Skakdi sanoi Makutalle. Warrek otti sijainnin erään ikkunan alla.<br>\n”Tietysti minä osaan”, Manu sanoi. ”Minähän keksin nämä aseet.” Zaiggera kohotti kulmiaan.<br>\n”No hyvä on, en keksinyt, mutta osaan kyllä käyttää.”<br>\n”Hyvä.”<br>\n”Toisaalta siitä on vuosia, kun olen viimeksi käynyt Zakazilla… eikä minun silloinkaan tarvinnut tarttua Skakdien aseisiin. Mutta teoriassa osaan kyllä kaiken. Käytännön tasolla teorioita voi soveltaa, mutta yleensä lukuarvojakin on approksimoitava, jotta…”<br>\n”Tuki turpasi ja mene asemiin!”<br>\nManu näytti loukkaantuneelta, mutta asteli nopeasti viimeisen ikkunan alle. Katsoessaan ulos ikkunasta hän näki, että heitä tähtäsi ainakin kymmenen Skakdia. Ja hänellä oli vain noin kahdeksankymmenen asteen näkyvyys. Hyökkääjiä oli vielä enemmän.<br>\n”Ei auta muuta, kuin panna kovat kovaa vasten”, Guardian sanoi ja ampui ensimmäisen luodin. Yksi hyökkääjistä menetti päänsä. Muut alkoivat ammuskella vielä hanakammin. Lisäksi kaatuneen Skakdin tilalle astui uusi.<br>\n<em>Ei näytä ollenkaan hyvältä</em>, Manu ajatteli. <em>Ja lisäksi minusta tuntuu, että Zaiggera on minulle vihainen.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":813,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-16T16:13","content":"<strong>Rozum</strong><br>\n<br>\nPiraatit olivat pistäneet joksikin aikaa juhlat pystyyn laboratorionraunioiden edustalle, mutta ne olivat päättyneet epämiellyttävästi erään hyvin tunnetun kapteenin huutoon \"MIKSI ROMMI ON LOPPU! MIKSIIIIIH\"<br>\nSitten he olivat lähteneet kohti rannikkoa.<br>\n<br>\nMatoro oli toisten juhliessa tutkinut kansiota. Se oli kirjoitettu oudoilla merkeillä, joista ei saanut selvää. Siinä kuitenkin toistui tietyt merkit tietyin väliajoin varmistaakseen että se oli Matoran-kieltä, tosin puettuna outoihin merkkeihin. Salakieltä.<br>\n<br>\nMatka viidakon läpi sujui suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Mitä nyt jokunen pieni rahi tai vastaava. Puoli matkaa taas kärsittiin Notfunin jutuista. Tällä kertaa hän kertoi kaveristaan nimeltä Puikko-Petteri. Kyseiselle tyypille piti laittaa puusilmä, mutta tulikin vahingossa puujalka.<br>\nToinen puoli matkasta Notfunin suu oli tukittu teipillä.<br>\n<br>\n\"Meillä voi mennä Klaanissa jonkin aikaa\", Matoro selitti. Hän käveli Äksän kanssa Jardirtin rinnalla, sillä Notfunista ei ollut keskustelukaveria juuri nyt.<br>\n\"Aye\", matoran vastasi lyhytsanaisesti.<br>\n\"Kepsukka saa auttaa tämän salakielen kanssa\", Matoro puheli itsekseen. \"Paperit ovat Manulle ja katsotaan filmi Klaanissa\"<br>\n<br>\nSuurin osa loppumatkasta sujui hiljaisesti. Viidakkomaisema toisti itseään, rahit ääntelivät metsässä. Jossain välissä he saapuivat kultaisille rannoille jonka edustalla <em>Yön Timo III</em> odotti uskollisena osan miehistö kanssa. <br>\n<br>\nMatka laboratoriolta takaisin oli kestänyt kuusi tuntia. Kello oli melko lähellä iltakuutta, ja aurinko oli jo laskemassa. Joukkio siirtyi nopeasti laivaan ja pian he nostivat ankkurit ja lähtivät kohti Klaania.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":814,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-16T17:16","content":"<strong>Hautasaari</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/W2zkN74s72M" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/W2zkN74s72M</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nEnki huokaisi hiljaa helpotuksesta huomatessaan, että kaksikon matka ei suinkaan käynyt korkeammalle öiseen vuoristoon. Maan muuttuessa yhä jyrkemmäksi oli Ämkoo hidastanut kulkuvauhtiaan ja nyt kaksikko olikin pysähtynyt. Käsipuoli Toa tarkkaili maastoa.<br>\n<br>\n\"Sen pitäisi olla tässä jossain\", Ämkoo murahti ja asteli sinne sun tänne. Enki tarkkaili johtajaansa hetken, mutta alkoi sitten itsekin tutkia maastoa. Matoranin ei tarvinnut kysyä, mitä Ämkoo etsi. Toa oli kohottanut kantamansa rauta-avaimen jälleen esiin ja olikin selvää, että nyt etsittiin lukkoa.<br>\n<br>\nKului vartti. Kului toinen. Kaksikko nousi hieman ylemmäs kivikkoista rinnettä pitkin, kunnes lukko löytyi.<br>\n<br>\nKauempaa raskas kiviovi näytti ainoastaan vuoren huipulta vierineeltä lohkareelta, joka aikojen saatossa oli hautautunut tuulen kuljettamaan hiekkaan ja soraan. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että kyseessä oli kaksiosaisen oven sulkema ahdas oviaukko, jonka keskustaa koristi ikiaikaisen näköinen lukko. Ämkoo työnsi avaimen lukkoon, käänteli sitä hetken ja komensi sitten Enkin työntämään.<br>\n<br>\nOvi avautui sisäänpäin. Hetken kestäneen ponnistelun jälkeen kaksikko sai sen kokonaan auki ja pian heidän edessään avautui synkkä käytävä. Enki yllättyi huomatessaan, että käytävä ei ollut kuitenkaan sysipimeä. Käytävän seiniin upotetut sinivihreät valokivet onnistuivat tuomaan pimeyteen juuri sen verran valoa, että uskalias matkalainen saattoi nähdä eteensä.<br>\n<br>\nÄmkoo astui peremmälle. Enki valmistautui hyppäämään Toan perään, mutta Ämkoon käsimerkki sai matoranin pysähtymään.<br>\n<br>\n\"Sinä odotat ulkona\", komensi Ämkoo. Sitten Toa käänsi kasvonsa kohti pimeyttä ja katosi. Enki jäi hetkeksi tuijottamaan herransa perään, mutta istahti sitten oven vierustalle odottamaan.<br>\n<br>\nÄmkoon silmät tottuivat nopeasti käytävän pimeyteen, kiitos ulkona vallitsevan yön. Hieman epävarmat askeleet kuljettivat Ämkoota mutkittelevaa reittiä pitkin, kunnes Toa saapui lopulta käytävän päähän. Siellä häntä odotti toinen ovi, joskaan ei tällä kertaa lukolla varustettu.<br>\n<br>\nÄmkoo avasi oven.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nEnki haukotteli ja vilkuili pilviverhon takaa pilkottavaa tähtitaivasta. Kaukaisuudessa hohtavat tähdet näyttivät matoranin mielestä tänä yönä poikkeuksellisen kylmiltä. Kylmä ja ankea oli myös matoranin istumapaikka, ja Enki vaihtoikin tuon tuosta asentoaan yrittäen epätoivoisesti tehdä olonsa edes jossain määrin mukavaksi.<br>\n<br>\nLe-matoran ei tiennyt, että häntä tarkkailtiin. Kaksi Toan mittaista hahmoa eteni rinnettä pitkin määrätietoisesti ylemmäs, tarkkaillen kivioven vierellä nuokkuvaa matorania.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nOven takana Ämkoota odotti hyvin askeettinen huone. Sammaloituneet kiviseinät ja hieman kostea lattia saivat hautakammion tuoksahtamaan suorastaan iljettävältä. Tästä Ämkoo ei kuitenkaan välittänyt. Toa tuijotti edessään makaavaa myöskin kivestä valmistettua hauta-arkkua.<br>\n<br>\nÄmkoo astui arkun tykö. Sitten Toa sylkäisi kerran ainoaan kämmeneensä, tarttui kiinni arkun painavasta kannesta ja alkoi työntää. Hikinorot valuivat Toan vihreää naamiota pitkin, mutta hän ei antanut periksi.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nMystinen kaksikko onnistui väistämään täpärästi ilmojen halki viilettävän veitsisarjan. Teräaseet katosivat yön pimeyteen, ja jostain kaukaa kuului yöeläjäksi ryhtyneen epäonnisen rahieläimen rääkäisy.<br>\n<br>\n\"Kuka siellä?\" Enki huudahti hypäten vieressään kohoavan suuren kivenlohkareen taakse suojaan. Pimeydestä ei kuulunut vastausta, mutta tarkkasilmäinen matoran näki lähestyvät hahmot selvästi.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nArkun kansi tömähti lattialle. Ämkoo pyyhki hikeä otsaltaan ja polvistui nähdäkseen edessään lepäävän ruumiin tarkemmin. Vaaleansininen veden Toa piteli yhä kuolleenakin tiukasti kiinni miekastaan.<br>\n<br>\n\"Atya\", Ämkoo kuiskasi ja Toan käsi käväisi nopeasti naisen vatsan seudulla avautuvalla rujolla haavaumalla. Haava oli jo aikoja sitten kuivunut, ja nyt se näyttikin pelkältä mustalta aukolta kuolleen naisen muilta osin virheettömässä ruumiissa.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nEnki kieri tajuttomana pitkin vuoren kivikkoista rinnettä. Punainen Toa tarkkaili hetken rintaansa iskeytynyttä myrkyllistä teräasetta, naurahti sitten ja astui kiviovesta sisään vihreän kumppaninsa perässä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":815,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-03-16T17:17","content":"<strong>Yön Timo II</strong><br>\n<br>\n\"Kohti kotia!\", Matoro huusi piraateille iloisesti.<br>\n<br>\n\"Klaaniin vai?\", perämies Jardit kysyi.<br>\n<br>\n\"Kyllä. Klaani on kotimme\", Matoro vastaa.<br>\n<br>\nJardit nyökkäsi ja komensi piraatteja lähtemään Klaaniin. Matoro oli iloinen, että he olivat lähdössä takaisin. Hän ei ollut odottanut tälläistä matkaa. Luuli vaan, että tulisi Destralille, löytäisi tiedot Makuta Itrozista ja hänen laboratoriosaarestaan, matkustaisi sinne ja takaisin. Se osoittautuikin paljon pahemmaksi. Äksäkin lojui kajuutan sängyssä ja mietti matkaa. Hän tahtoi auttaa Klaania, mutta matka osoittautuikin paljon pahemmaksi, kuin mitä hän luuli. Mutta ainakin hän oli iloinen, että hän sai autettua Klaania vähäsen. Se oli hänen mielestään tärkeintä.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n\"Se tekisi 15 mutteria\", kauppias vastasi. Irvan löysi vyöstään vain 6.<br>\n<br>\n\"Voisitteko tehdä poikkeuksen ja myydä minulle lihan kuudella mutterilla?\", Irvan kysyi kauppiaalta.<br>\n<br>\n\"Sori, mutta Klaani on muutenkin kokemassa konkurssin\", kauppias vastasi. Irvan lähti Seranin kanssa poispäin. Irvan ei ollut syönyt jo pariin päivään. Ja hän ei enää jaksanut olla syömättä.<br>\n<br>\n\"Mitä me nyt syötäisiin?\", Seran kysyi kaveriltaan.<br>\n<br>\n\"Ainakaan emme voi ostaa mitään kaupoista. On vain kaksi vaihtoehtoa. Yksi: Joko hankkia ruokaa luonnosta. Kaksi: Varastaan ruokaa kaupoista\"<br>\n<br>\n\"Ei nyt tekisi mieli ryöstää näitä ihmisiä\", Seran vastaa Irvanille.<br>\n<br>\n\"Eikä tekisi mennä metsiin, saalistamaan villieläimiä\", Irvan sanoo.<br>\n<br>\n\"Voitaisiinhan myös kalastaa kaloja\", Seran ehdotti.<br>\n<br>\n\"Hyvä idea\", Irvan sanoi, \"Yksi ongelma: Osaammeko kalastaa?\"<br>\n<br>\n\"En ole vielä ikinä kertaakaan kokeillut, mutta se ei näytä kovin vaikealta\"<br>\n<br>\n\"Minä en aio edes kokeilla. Jos haluat kalastaa, kalasta itse\"<br>\n<br>\n\"Okei\", Seran vastaa, \"Otan veneemme ja ongemme ja koetan saada vähän saalista\"<br>\n<br>\nParin tunnin päästä, Seran meni pieneen veneeseen, jonka hän, Irvanin kanssa oli ostanut, kun olivat tulleet Klaaniin. Kun hän oli soutanut parinkymmenen kilometrin päähän, hän pysähtyi ja pani onkensa veteen. Parin minuutin kuluttua hän sai erotettua meren hiljaisuudesta jonkin huutoa. Hän alkoi keskittymään äänen suuntaan. Hän näki jonkin polskivan vedessä. Hän huusi apua. Seran alkoi nopeasti soutaa kohti hukkuvaa olentoa.<br>\n<br>\n\"Apua!\", hän huusi. Hänen äänensä kuulosti vanhalta.<br>\n<br>\n\"Koettakaa kestää!\", Seran huusi.<br>\n<br>\nKun hän oli tarpeeksi lähellä, hän otti airons ja pani sen veteen.<br>\n<br>\n\"Tarttukaa airoon!\", Seran huusi.<br>\n<br>\nAirosta tarttui ruskea-musta Turaga. Fe-Matoran auttoi vanhaa Turagaa veneeseen.<br>\n<br>\n\"Kiitoksia, nuori Matoran\", Turaga sanoi hengästyneenä, \"Ilman sinua olisin hukkunut ja kuollut\"<br>\n<br>\n\"Ei se mitään\", Seran vastasi.<br>\n<br>\n\"Nimeni on Seran\", Seran esitteli itsensä ja kätteli vanhaa Turagaa.<br>\n<br>\n\"Turaga Thowron\", ruskea Turaga vastaa, \"Kunpa olisi mitenkään, miten voisin korvata tekosi\"<br>\n<br>\n\"Ei tarvitse korvata\", Seran vaati.<br>\n<br>\n\"Kyllä tarvitsee\", Turaga Thowron vastaa ja alkoi penkoa vyöstään jotain, \"Minulla taitaa olla mukana jokin, joka saattaa kiinnostaa nykyajan nuorisoa\"<br>\n<br>\nHän löysi kiven ja ojensi sen.<br>\n<br>\n\"Ai. Kivi\", Seran sanoi, \"Kiitos\"'<br>\n<br>\n\"Ei se mikä tahansa kivi ole\", Turaga sanoo, \"Se on Toa-kivi\"<br>\n<br>\n\"Mitä!?\", Seran tokaisi, \"Toa-voimia antava Toa-kivi?!\"<br>\n<br>\n\"Tietenkin\", Turaga vastaa, \"En kai minä nyt antaisi pelastajalleni tavallisen kiven ja väittäisi sitä Toa-Kiveksi. En ikinä!\"<br>\n<br>\nFe-matoran katsoi vähän kiveä ja sanoi:<br>\n<br>\n\"En voi ottaa tätä\"<br>\n<br>\n\"Mikset?\"<br>\n<br>\n\"Tässähän on jonkun entisen Toan voimat!\"<br>\n<br>\n\"Tiedän, että se saattaa pelottaa jotakin, mutta ota se nyt vaan. Siitä tulee hyötyä joko ennemmin tai myöhemmin\"<br>\n<br>\nSeran tarkasti kiveä tarkemmin ja näki joitakin kaiverruksia. Vaikka häntä vähän epäröitti ottaa Turagalta Toa-Kiveä hän silti pani kiven laukkuunnsa varmuuden vuoksi. Sitten hän kysyi Turaga Thowronilta, mitä hän teki meressä, vaikkei ollut kovin hyvä uimari. Turaga vastasi, että oli lähdössä toisen Toan kanssa toiseen paikkaan veneellä, kunnes iso kalmari tuhosi hänen veneensä.<br>\n<br>\n\"Missäs se sinun Toakaverisi on?\", Seran kysyi Turagalta.<br>\n<br>\n\"En tiedä sitä. Viimeksi kun näin hänet, kalmari veti minut pinnan alle\"<br>\n<br>\nSeran nyökkäsi ja alkoi soutamaan veneensä Klaaniin, vaikkei saanut yhtään saalista. Hän halusi viedä Turaga Thowronin kuivalle maalle. Hän myös koko matkan aikana ihmetteli, mitä tekisi Toa-kivelle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":816,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-16T17:45","content":"<strong><em>Yön Timo II</em></strong><br>\n<br>\nMatoro makoili pitkällään punakankaisessa riippumatossa, jonka hän oli virittänyt takamaston ja kaiteiden väliin. Hän makasi selällään katsellen tähtitaivasta. Laiva lipui kevyesti ja lämmin iltatuuli puhalsi leppoisasti alukselle vauhtia. <br>\n<br>\nLoputon tähtitaivas kaareutui Toan yläpuolella. Tuhannet pienet valkoiset pisteet säteilivät korkeuksissa. Mystinen Punainen Tähti näkyi nyt itätaivaalla. Matoro muisteli matoranien ennustusmerkkejä.<br>\nVälittömästi tähdistä hänelle tuli mieleen vanhasta tiimistään magnetismin Toa Magan, joka oli lapsenomaisen innostunut astronomiaan että astrologiaan. Kyseinen Toa oli joskus haaveillut matkasta Punaiselle tähdelle. Mitähän hänelle kuuluisi nykyään.<br>\n<br>\nMatoro mietti. Mihin hänen tiiminsä oli hajonnut. Häntä ahdisti, kun hän tunsi muistoistaan puuttuvan palasen. <br>\nTiimi olijoskus lähtenyt rauhaisalta kotisaareltaan suureen maailmaan, Metru Nuille, taistelemaan \"rauhan, oikeuden ja Mata Nuin\" puolesta.<br>\nSe ei ollut tosiaankaan sitä. Se oli kylmää sotaa, jossa miteltiin vallasta. Metru Nuin hallitsija hallitsisi maailman taloutta.<br>\n<br>\nSe sota oli pitkä ja ankea. Loputtomat Toa-armeijat marssivat vahkien kera Metsästäjiä vastaan - Dume eikä TSO suostunut kumpikaan lopettamaan. Oli onni, että tiimistä ei ollut kuollut ainuttakaan jäsentä sodassa.<br>\n<br>\nKun Metsästäjät vetäytyivät raunioiksi tuhotusta kaupungista, kaikki muuttui. Toat lähtivät. Sillävälin Gaggulabion Skakdi-armeija oli ryöstänyt ja polttanut tiimin kotisaaren ja tappanut Matoranit. Toista oli tullut koditon kulkuritiimi joka taisteli eri alueilla oikeuden puolesta.<br>\n<br>\nSitten muistot haalistuivat.<br>\n<br>\nTämä matka oli herättänyt paljon kysymyksiä. Se mielensisäinen hyökkäys. Itrozin ääni. Valot. Lonkerot. Salakieli.<br>\nTämä Makuta osasi salata todellisen perintönsä täydellisesti.<br>\n<br>\nToa käänsi kylkeä riippumatossa. Jardirt istui ruorissa unisen näköisenä. Pari muuta merirosvoa nukkui myös kannella, valmiina herätettäväksi ohjausvuoroon. <br>\nÄks oli sanonut että yö on turhan viileä hänen makuunsa ja nukkui sisätiloissa.<br>\n<br>\nJään Toa kieriskeli huolestuneena. Hän ei saanut näitä kaikkia asioita päästään, hän ei kyennyt rentoutumaan. Hän ei lepäisi ennenkuin olisi selvittänyt kaiken naamiostaan ja menneisydyestään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":817,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-16T18:30","content":"<strong>Hautakammio</strong><br>\n<br>\nÄmkoon katse kulki pitkin Toan entisen johtajan ruumista. Ilman Toa katseli haikeana edessään lepäävää kuollutta, mutta päätti sitten tehdä sen mitä oli tullutkin tekemään. Ämkoon käsi lähestyi Atyan kuolleiden käsien tiukassa otteessa olevaa miekkaa.<br>\n\"Olen pahoillani, mutta joudun ottamaan tämän. En itsekkyyttäni, vaan kaikkien parhaaksi\", selitti Ämkoo puoliääneen valmistautuessaan irrottamaan katanan veden Toan kylmästä otteesta.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/a-T9NMSo4VU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/a-T9NMSo4VU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nÄmkoo kiskaisi kätensä nopeasti takaisin ja huusi ääneen. Vihreä Toa horjahti kauhusta taaksepäin, liukastui ja katseli hautakammion lattialta käsin pystyyn nousevaa ruumista. Atyan tomuiset kädet tarttuivat hauta-arkun laitoihin ja veden Toa nousi täyteen mittaansa. Atya käänsi naamionsa Ämkoota kohti, ja Ämkoo erotti naamion visiirin alla piilevät heikosti hohtavat silmät.<br>\n<br>\n\"Sinä olet kuollut!\" Ämkoo sai huudetuksi järkytyksensä keskeltä. Ilman Toa nousi huterasti seisomaan, painautui kammion harmaanvihreää seinämää vasten ja tuijotti edessään seisovaa sinistä hahmoa. Atya astui pois arkusta, oikoi hetken jäseniään ja kohotti miekkaansa.<br>\n<br>\n\"Hei vain, Ämkoo\", kuului ääni kammion oviaukon suunnalta.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Wc_JalbfI68" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Wc_JalbfI68</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nÄmkoo kääntyi nopeasti oven suuntaan ja järkyttyi entisestään. Ämkoo osoitti ainoalla kädellään vuoroin oviaukon, vuoroin Atyan suuntaan. Toat Tharkon ja Herka astuivat peremmälle kammioon.<br>\n<br>\n\"Sinä! Te..!!\" Ämkoo sopersi ottaen askeleen taaemmas. Ilman Toa haukkoi henkeään tietämättä mitä sanoa. Ilman Toa Tharkon hymyili ja alkoi puhua.<br>\n<br>\n\"Olet muuttunut kovasti sitten viime näkemän. Viimeksi kun tapasimme, olit jokseenkin... Kokonaisempi.\"<br>\n\"Vaikene!\", Ämkoo karjui ja osoitti Herkaa. \"Sinä! Sinä kuolit! Miten sinä oikein seisot siinä?! Ja miksi Atya...\"<br>\n\"Kaikki ajallaan, veli hyvä\", Tharkon keskeytti ja astui lähemmäs Ämkoota. \"Mitä pidät uudesta naamiostani?\"<br>\n<br>\nÄmkoo tuijotti Tharkonin kasvoja lyhyen hetken ajan. Sitten hän ymmärsi.<br>\n\"Tryna\", Ämkoo pihisi.<br>\n\"Kas, oikein. Olet tehnyt läksysi.\", vastasi Tharkon.<br>\n<br>\nHerka astui peremmälle. Punaisen Toan ruhjottu haarniska oli kauttaaltaan ruosteen ja lian peitossa. Herkan poimuttuneen naamion tyhjät silmäkuopat tuijottivat Ämkoota.<br>\n<strong>\"Jotain et kuitenkaan koskaan oppinut\"</strong>, Herka sanoi pohjattomalla äänellä. <strong>\"Minun naamioni. Jopa pieni vihreä ystäväsi tuolla ulkona tunnisti sen, mutta sinä et tuntunut koskaan ymmärtävän. Et, vaikka työskentelimme yhdessä.\"</strong><br>\n<br>\nÄmkoo käänsi katseensa juuri puhuneeseen Herkaan. Yllättyneisyys käväisi Ämkoon kasvoilla, ja tämä yritti sanoa jotain.<br>\n\"Tarkoitatko sinä..?\"<br>\n<strong>\"En minä muuten olisi tässä.\"</strong><br>\n<br>\nTharkon korjasi asentoaan, naurahti ääneen ja ohjasi Atyan seisomaan vierelleen.<br>\n\"Noniin, eiköhän kuulumiset ole jo vaihdettu. Me emme tulleet tänne vain tervehtimään sinua.\"<br>\n\"Mitä te tahdotte?\" Ämkoo kysyi ja perääntyi jälleen hieman. Toan entiset kumppanit alkoivat lähestyä.<br>\n<strong>\"Minun henkeni sinnittelee tässä maailmassa enää yhdestä syystä\"</strong>, epäkuollut Herka vastasi. <strong>\"Samasta syystä, jonka takia Tharkon on nyt täällä.\"</strong><br>\n\"Me\", Tharkon aloitti, hymyili viileästi ja jatkoi:<br>\n<em>\"Haluamme tappaa sinut.\"</em><br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nYön pimeydessä liitelevä haukka kuuli selvästi vuoriston suunnalta kuuluvan vihellyksen. Rahi kiidätti itsensä vauhdikkaasti äänen tykö, laskeutui ja valmistautui ottamaan kärsineen näköisen matoranin kyytiinsä. Enki kiristeli hampaitaan pakottautuessaan suuren linnun selkään, ja komensi sitten siivekkään pedon matkaan.<br>\n<br>\nNyt oli kiire.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":818,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-03-16T19:04","content":"<strong>Luola Killjoyn mökin alla</strong><br>\n<br>\nCreedy ei ollut yrittänyt ulos enää tunteihin, vaan oli sen sijaan kasvattanut vierellään keikkuvaa paperipinoa. Informaatio oli asia jota Creedy janosi eniten, mutta tällä kertaa hän ei ollut iloinen päätöksestään. Sivu sivulta, paperi paperilta Creedy menetti uskoaan henkilöön, jonka kanssa oli käytännössä viettänyt viimeiset kaksi vuotta. Hän halusi lopettaa, muttei voinut, hänen täytyisi saada tietää lisää...<br>\n<br>\nOtsa hikoillen Creedy nosti taas seuraavan paperin ja alkoi lukemaan:<br>\n<br>\n<em><strong>Metsästäjien leiri, Odina - Kahdeksas viikko</strong><br>\n<br>\nOlen oppinut näinä viikkoina enemmän kuin koko edeltävän elämäni aikana. Mestari näytti minulle heikkouteni. Hän todisti minulle, etten ole niin voimakas kuin maineeni antaa luulla. Massavihollisia vastaan taisteleminen ei ole oikea tapa taistella, sillä kun koettaa päivä, jolloin yksi minua mahtavampi soturi astuu eteeni, olen pulassa.<br>\n<br>\nVasen käteni on siteessä ja maskissani on halkeama, mutta se on pieni hinta elämäni tärkeimmästä oppitunnista. Minulla on paljon opittavaa, mutta lupasin mestarilleni onnistuvani. Sopimusta ei rikottaisi.</em><br>\n<br>\nTässä vaiheessa Creedy nosti katseensa paperista. Kaikki päiväkirjan palat eivät olleet tallella, mutta monessa kirjoituksessa oli mainittu sopimus. Salaperäinen paperi, jonka osapuolina olivat Killjoy ja TSO. Pitkällisten etsintäoperaatioidenkaan jälkeen, Creedy ei onnistunut löytämään tätä puuttuvaa palaa. <br>\n<br>\nCreedy jatkoi selaustaan läpi, kunnes saapui lopulta erilaisen paperin kohdalle. Tämä oli kärventynyt kulmista ja sen keskellä oli nähtäviss selviä palamisen jälkiä. Matoran tiesi mikä häntä odottaisi tässä viestissä ja pisti sen syrjään, lukien vain sen otsikon:<br>\n<br>\n<em><strong>Tämä luku on omistettu urhealle veden toalle, jonka elämä päättyi omien virheideni vuoksi</strong></em><br>\n<br>\nTunnit kuluivat ja Creedy selasi läpi paperien. Useita poliittisia murhia, kahakoita ja viattomien kuolemia myöhemmin hänen oli pakko pitää taukoa. Hän ei uskonut lukemaansa. Viikko viikolta Killjoyn persoonallisuus tuntui muuttuvan. Kylmyys ja välinpitämättömyys paistoi tekstistä aina vain vahvemmin. Lopulta Creedy karjaisi ja potkaisi vierelleen kasautuneen pinon.<br>\n<br>\nHänen esikuvansa, ystävänsä... hän ei ollut valmis kuulemaan tällaista ja vieläpä tämän itse kirjoittamana. Jos hän vain löytäisi tämän sopimuksen, saisi tietää mitä se sisältää...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":819,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-03-16T19:56","content":"<strong> Zyglakien sähkövoimala</strong><br>\n<br>\nUmbra hakkasi raivokkaasti metallista, ruostunutta ja lukittua ovea nyrkeillään. Hän oli raivostunut tähän matkaan, joka tuntui pitenevän koko ajan. Oliko tykki niin loppujen lopuksi tämmöisen matkan arvoinen, voisihan hän etsiä jostain jonkun Olmakin ja kadota sen avulla omaan maailmaansa, Umbra oli viimeisten minuuttien aikana ajatellut. <br>\n<br>\nJyskyttäen ovea monta kertaa peräkkäin, outo ääni alkoi puhua Umbran mielessä. Matoran lopetti tekemisensä, kylmyyden vallatessa hänen mielensä.<br>\nJollain pahalla oli asiaa Umbralle, ja Umbra tiesi hyvin kuka tämä oli.<br>\n<br>\n\"Hei Umbra, suuri-pieni-matoran\", ääni sanoi Umbran pään sisällä. \"Eikö tämä juoksu olekin aika turhaa, ystäväni?\" bassoääni jatkoi.<br>\n<br>\n\"Mitä haluat minusta?\" Umbra ajatteli henkisen yhteyden välityksellä.<br>\n<br>\n\"Haluan kertoa sinulle joitain asioita ystävästäsi Gekosta\", ääni kertoi. \"Hän on oikeasti toisesta maailmasta, kuten sinäkin, ja tullut sotkemaan tämän maailman järjestyksen ja aikajatkumot, estääkseen vaihtoehtoisen tulevaisuuden tapahtumisen,\" ääni kertoi. <br>\n<br>\n\"Eikö tämä olekin aika moraalitonta, siis muuttaa aikajatkumon suuntaa, jonka Mata Nui on määrännyt meille?\" ääni jatkoi asiaansa.<br>\n<br>\nUmbra pysyi hiljaa. Ajatukset risteilivät hänen päässään, ajatukset jotka tämä ääni, jonka hän ajatteli kuuluvan Gekon pahalla versiolle, pystyi lukemaan aivan helposti.<br>\n<br>\n\"Olet hämmentynyt, etkö olekin?\" ääni jatkoi. \"Niin minäkin olisin jos ystäväni olisi aikavääristymien aiheuttaja, joka väittää edustavansa hyvyyttä. Mistä tiedät ettei hän valehtele?\" <br>\n<br>\nUmbran lähellä, Gekko katseli vipuja ja laitteita jotka olivat sikin sokin huoneessa. Hän myös ihmetteli sitä miksi Umbra oli paikallaan, kuin transsissa. <br>\n<br>\nGekko tuli epäluuloiseksi ja alkoi ravistaa Umbraa hereille, muttei onnistunut. <br>\n<br>\n\"Hän yrittää tehdä sinulle jotain, Umbra\", ääni Umbran pään sisällä sanoi. \"Hän koettaa katkaista meidän yhteytemme, koska tietää ettei ole aivan puhdas. Tee mikä on oikein, Umbra\". ääni sanoi, lähtien Umbran pään sisältä.<br>\n<br>\nEnsimmäinen teki mitä Umbra teki oli lyödä violetilla nyrkillään häntä ravistellutta Gekkoa. <br>\n<br>\nIskun voimasta, Gekko lensi lattialle. \"Mitä sinä pirulainen teet!?\" hän huusi. \"Koetin auttaa sinua!\"<br>\n<br>\n\"Et ole kertonut kaikkea itsestäsi Gekko, et ole todellakaan kertonut kaikkia motiivejasi\", Umbra sanoi. \"Aikajatkumon turvaamiseksi, minun on taisteltava sinua vastaan\", Umbra sanoi, kaivaen selästään kaksi miekkaansa, Rhak'elakkin symbolilla varustetun miekan ja oman mustan miekkansa. Qewa vinkaisi ja lähti piiloon seinälle, seuraamaan tulevaa mittelöä mahdollisimman kaukaa ja turvasta.<br>\n<br>\n\"Huoh, jos sitä vaadit, Umbraseni\", Gekko sanoi, ottaen raskaan miekkansa selästään. Tästä taistelusta tulisi outo, hän ajatteli, hyvin outo...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":820,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-03-16T23:14","content":"<strong>Zakaz<br>\nZaiggeran mökki</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/XNwl4XPOtj8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/XNwl4XPOtj8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em>Tämä sota jatkuu. Tulemme näkemään vielä paljon päiviä.</em><br>\n<br>\nRaivokas \"AMPUKAA!\"-huudahdus jai tummanvihreän palkkasoturin viimeiseksi sanaksi ennen kuin paksu teräsluoti lävisti sen otsan. Zaiggera napsautti tottuneen viileästi kiväärinsä auki. Tyhjät haulit lennähtivät yhdessä vilkkaassa liikkeessä vanhan kiväärin uumenista ulos ja ruskeanoranssi naissoturi veti viisi uutta hampaankolostaan. Samalla hänen piti kyykistyä alas, sillä voimakas Zamor-pistoolien tulitus rei'itti juuri saman kohdan vanhan puumökin seinästä, jonka taakse Zaiggera oli aiemmin piiloutunut. Vanha puutavara pöllähteli mökin sisälle suurissa pilvissä ja täytti huoneensisäisen ilman. Kirkas auringonvalo tunkeutui sisään mökin uusista aukoista.<br>\n<br>\n<em>Pahimpia päiviä. Pahin on takuulla vielä edessä, vahtikoira. Tulet vetämään liipaisimesta niin usein, että pian se on refleksi.</em><br>\n<br>\nSkakdi-palkkasoturit juoksivat kohti päättäväisinä raivokkaiden sotahuutojen säestämänä. Hetkeksi Nektannin palkkaama rikollisjoukko oli unohtanut taistelevansa vain suuren palkkapussin takia. Ajatuksissaan soturit olivat taas keskellä sisällissotaa. Talon sisältä syöksyvät luodit ja Zamorit kaatoivat skakdeja tasaisesti, mutta palkkasotureilla oli selvä määrä- ja aseylivoima. Makuta Nui, Guardian, Zaiggera ja Warrek pysyivät suurimman osan ajasta äärimmäisen matalina, sillä ammukset lävistivät huteraa mökkiä jokaisesta ilmansuunnasta.<br>\n<br>\n<em>Tulee rumia päiviä. Painajaismaisia päiviä. Päiviä, jolloin tuntuisi täysin loogiselta juoda tynnyrillinen rommia, suudella kiväärinsä piippua ja vetää liipaisimesta.</em><br>\n<br>\nGuardian puristi korjattua, uutena hohtavaa kivääriään. Se oli kevyempi kuin aiemmin, mutta lipas niksahti tutulla tapaa.<br>\n<br>\n<em>Mutta me emme tee niin, vahtikoira. Sinä et tee niin.</em><br>\n<br>\nGuardian tarkensi kiikarinsa röntgentoiminnolla ja veti liipaisimesta. Plasmakiväärin tuttu kajahdus räjäytti reiän suoraan mökin takaseinään. Tähän ammukseen eräs takaseinää kohti ovelasti hiipivä skakdi ei ollut selvästi varautunut. Polttava plasma osui suoraan palkkasoturin rintakehään ja heitti hänet puoli metriä taaksepäin. Guardian latasi aseen nopealla vasemman kätensä liikkeellä, väänsi pienen kytkimen kiväärin kyljessä yläasentoon ja kääntyi toiseen suuntaan, kohti mökin ovea, jonka takaa hyökkäsi kahdella revolverilla mökkiä rei'ittävä palkkasoturi. Plasmakiväärin sarjatulitoiminto räjäytti sekunnissa seitsemän reikää oven läpi. Muutama ammus osui palkkasoturin molempiin asekäsiin ja yksi sen polveen. Palkkasoturi kaatui karjaisten maahan ja lähti uikuttaen kömpimään kauemmas mökistä.<br>\n<br>\n<em>Sinä kestät.</em><br>\n<br>\nGuardian veti tyynesti aseen lippaan ulos ja heitti sen tottuneesti sivuun. Sininen skakdi veti vyöltään uuden, täyden plasmalippaan ja kytki sen aseen sisään. Ase niksahti jälleen tutusti. Vartija-kiväärissä oli kuitenkin jotain uutta. Zaiggera oli lisännyt kiväärin kahvaan yhdellä ruuvilla pienen metallisen laatan, jossa oli tuttuja kirjaimia. Ohut nimilaatta oli kiinnitetty ruuvilla kahvaan juuri siitä kohtaa, josta laatan läpi oli ennen kulkenut ohut ketju. Laatassa oli viisi kirjainta.<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/r.gif\"><img class=\"postimage\" src=\"http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/o.gif\"><img class=\"postimage\" src=\"http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/q.gif\"><img class=\"postimage\" src=\"http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/c.gif\"><img class=\"postimage\" src=\"http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/e.gif\"><br>\n<br>\n<em>Sinä kestät, koska jonkun täytyy.<br>\nEihän tässä maailmassa muuten mitään järkeä olisi.</em><br>\n<br>\nWarrek ja Zaiggera olivat kaataneet huoneen keskellä olevan puisen pöydän ja jakoivat nyt laukauksia palkkasoturiskakdeja kohti sen suojasta. Laho puinen pöytä ei tarjonnut Warrekille ja tämän luutnantille kuitenkaan oikeaa suojaa osumilta vaan räsähteli tikuiksi jokaisesta ammuksesta. Suoja oli kuitenkin enemmän taktinen. \"Ehkä ne luulevat, että olemme oikeasti turvassa\", Warrek oli sanonut hymyillen pakotettua, raukeaa hymyä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/O7XOe7fwonc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/O7XOe7fwonc</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nManu oli luovuttanut hetken aikaa sitten käyttämänsä sisällissodanaikaisen kiväärin kanssa. Myöskään kuudestilaukeava ei ollut osoittautunut Makutan mieleiseksi. Makuta ei ylipäätään ymmärtänyt ampuma-aseita.<br>\nToisaalta hän ei ollut joutunut aiemmin tilanteeseen, jossa niitä käyttävillä oli ylivoima. Manu kaiveli raivokkaasti Zaiggeran mökin maton alle salaluukkuun piilotettua hauta-arkkua, joka oli luiden sijaan täynnä erilaisia ampuma-aseita. Ampumisen sijaan Makuta keskittyi jakelemaan aseita ja lippaita eri suuntiin tulittaville skakdi-tovereilleen.<br>\n<br>\nManu ei ollut tottunut pysymään taustalla taistelutilanteissa. Hän oli Makuta. Hänet oli luotu taisteluun. Nyt hän kuitenkin ymmärsi, että ampuma-aseet eivät olleet hänen vahva alansa. Ja vaikka palkkasoturien päättymätön tulitus ei olisi vahingoittanut Makutaa tämän kaasumaisen olemuksen takia, hän ajatteli olevansa huomattavasti hyödyllisempi haarniskassa, joka ei vuotanut.<br>\n<br>\nYksi verenhimoisista skakdeista kommunikoi lajitoveriensa kanssa ulkopuolella harvinaisen äänekkäästi.<br>\n\"Keskittäkää tuli! Savustakaa ne ulos!\"<br>\nJuuri silloin yhdestä ikkunasta lensi sisään kanisteri, joka mätkähti mökin lattialle metallisesti kolahtaen. Guardian tuijotti kanisteria hetken.<br>\n\"Kredipselleeniä!\" hän karjui. \"Älkää hengittäkö!\"<br>\nHulluuskaasuksikin kutsuttu hermomyrkky alkoi levitä huoneeseen. Kaasuvaarasta vähiten kärsivä Makuta Nui pomppasi ponnekkaasti asearkusta ulos ja tarttui kanisteriin. Hän juoksi vauhdilla kohti ikkunaa ja viskasi kanisterin ulos. Juuri silloin skakdien konetulimainen keskitys osui häneen. Kymmenet luodit lävistivät Makutan ja tämä kaatui lattialle veltosti.<br>\n\"Ai. Skarrarar vieköön.\" Makuta sanoi. Nyt hänen haarniskansa oli entistä rumempi. Se ei pysyisi kasassa kauaa. Zaiggera osoitti kenraalilleen kehotuksen suojata ja juoksi makutan luokse tarkistelemaan tämän haarniskan kärsimiä vahinkoja.<br>\n<br>\n\"Kaasumies\", Zaiggera sanoi nopeasti, mikä sai Manun nyrpistämään ilmettänsä lempinimelle. \"Oletko kunnossa?\"<br>\n<br>\n\"En...tiedä. Voi karzahni. Voi karzahnin karzahni. Minä valun.\"<br>\nVihreää nestekaasua alkoi ilmaantua haarniskaan revenneestä reiästä. Zaiggera otti kaulansa ympärillä roikkuvan punaisen huivin ja sitoi sen makutan \"haavan\" kohdalle. Kaasumainen pimeyden olento ei tiennyt, mitä sanoa. Hän tyytyi vain tuijottamaan Zaiggeran silmiin hämmentyneenä.<br>\n\"Tuon pitäisi pitää sinua kasassa johonkin asti\", Zaiggera sanoi. \"Älä liiku. Älä ole enää rohkea tai joudun ampumaan sinua.\"<br>\nKumma kyllä, Zaiggera sai viimeisen lauseen kuulostamaan jollain tavalla lämpimältä. Manu ei voinut muuta kuin hymyillä kevyesti. Niin kevyesti kuin hengenvaarallinen tilanne salli.<br>\n<br>\nTulitus koveni entisestään. Valo täytti hämärää mökkiä entistä enemmän osuma osumalta. Nyt kaikki kolme skakdia ja yksi makuta olivat maantasolla. Guardian, Warrek ja Zaiggera jakelivat vielä satunnaisia laukauksia, jotka osuivat mökin seiniä kurittaviin ja raakalaismaisesti karjuviin palkkasotureihin, mutta eivät pysäyttäneet niiden loppumatonta laumaa. Nämä sotilaat eivät ajatelleet nyt enää edes tulevaa palkkaansa. Ainoa, mistä ne välittivät oli puhdas tappamisen ilo. Guardian alkoi epäillä, että Nektann syötti kredipselleeniä jo omille sotilailleenkin.<br>\n<br>\nGuartsu, Warrek, Zaiggera ja Manu vilkuilivat toisiaan. Lievä epätoivo kiiri kaikkien kasvoille. Palkkasotureita oli yksinkertaisesti liikaa ja luodit ja zamorit alkoivat loppua. Jopa Guardianin plasma oli viimeisillään. Pian ainoa vaihtoehto olisi yrittää lamauttaa vihollisjoukkoja yhteiselementtivoimilla, mutta kaikki kolme tiesivät, että he eivät saisi vähäisillä skakdi-elementeillään paljoa aikaiseksi.<br>\nWarrek luuhistui. \"Tässäkö se sitten oli. Kaikesta minä selviän ja täällä kuollaan.\"<br>\nWarrek hymyili kuitenkin kevyesti. \"No, ainakin kuolen hyvässä seurassa. Tämä olisi täydellistä, jos olisi vielä jotain...juotavaa.\"<br>\nSilloin Zaiggeran silmät laajenivat. Naispuolinen skakdisoturi näytti ymmärtäneen jotain. Muut katsoivat luutnanttia pitkään peläten hieman, mitä hän oli tällä kertaa keksinyt.<br>\n\"Kyllä, kenraali. Itseasiassa minulla on...yksi viinipullo.\"<br>\nWarrekin hymy leveni. \"Mahtavaa! Mihin olet piilottanut sen, sinä kiero ihanuus?\"<br>\nZaiggera osoitti peukullaan astiakaapin suuntaan. \"Se on lasien joukossa. Ota vain.\"<br>\n<br>\nSalamannopeasti Warrek syöksyi kohti kaappia. Hän ei tuntunut edes välittävän mökkiä ympäröivästä tulituksesta. Myös Nektannin palkkasotilaiden kiväärien ja revolverien zamorit ja luodit alkoivat vähitellen loppua. Nyt osa oli vaihtanut kirveisiin, nuijiin ja muihin lyömäaseisiin. Vaikka liipaisimen veto oli palkkasotureille refleksinomainen reaktio, ne nauttivat erityisen paljon siitä, kuinka vihollisen haarniska ja luut rusahtelivat lyömäaseen alla. Nyt osa hakkasi talon seiniä, tärisyttäen ammuskelusta huterana seisovaa tönöä. Nektannin ja Gaggulabion sotilaat nauttivat vihollistensa pelosta.<br>\nSkakdikenraali Warrek tuntui jättävän tämän huomiotta täysin. Hän oli päättänyt, että pyrkisi nauttimaan viinistä viimeiset hetkensä.<br>\nGuardian katsoi vuorotellen Zaiggeraa ja Warrekia. Vähitellen hän alkoi yhdistää palasia.<br>\n\"Et kai sinä...\"<br>\n<br>\nEnnen kuin Guardian oli ehtinyt lopettaa lausettaan, Warrek oli vetänyt pullon kokonaan ulos kaapista. Pettymyksekseen hän havaitsi sen olevan tyhjä. Yllätyksekseen hän kuitenkin havaitsi, että pullon ympärillä oli vaijeri, joka johti jonnekin kaapin taakse. Sieltä se johti ulos yhdestä mökin puisissa seinissä olevista pienistä aukoista. Kun Warrek veti viinipulloa tarpeeksi, vaijeri kiristyi ja jotain niksahti.<br>\nWarrekin hymy hyytyi.<br>\n\"Zaiggera.\"<br>\n\"Warrek.\"<br>\n\"Ne xialaiset miinat.\"<br>\n\"Ne, kenraali.\"<br>\n\"Annoinko minä ne sinulle, kun sota oli ohi.\"<br>\n\"Joo.\"<br>\n<br>\nWarrek räpsäytti silmiään. Guardian käänteli päätään tutkien ympäristöä. Manu hymyili hermostuneesti. Pian jotain niksahti mökin ulkopuolella. Niksahduksia toistui useampi. Pian ne repesivät dominomaiseksi ketjureaktioiksi, joita kulki pitkin Zaiggeran kuivaa pihamaata. Osa raivokkaista palkkasotureista ihmetteli ääneen, mitä maaperässä tapahtui.<br>\n<br>\n\"Ai\", Warrek sanoi ilman, että kääntyi kohti Zaiggeraa. \"Halusinpa vain tietää.\"<br>\nSen sanottuaan Warrek pudotti tyhjän viinipullon ja siirsi molemmat kätensä suojaksi päänsä ympärille. Hän kyykistyi.<br>\n\"KAIKKI MAAHAN.\"<br>\n<br>\nSeuraavaksi tapahtunutta asiaa oli erittäin vaikea kuvailla sanoilla, jotka antaisivat sille sen täyden arvon. Tuhoisa määrä valoa, lämpöä ja tulista voimaa täytti ilman mökin ympärillä. Reaktio kesti vain sekunteja, mutta se oli aivan tarpeeksi.<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/gz3F-02FwZc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/gz3F-02FwZc</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<br>\nHetken päästä oli hiljaista. Satunnaiset ruohomättäät mökin ympärillä olivat ilmiliekeissä. Suurta osaa hyökkäävistä palkkasoturi-skakdeista ei löytynyt näkyvistä ja harvat vielä skakdeiksi tunnistettavat juoksivat jo kaukana mökistä yrittäen sammuttaa harjaansa, pidellen korviaan tai nilkuttaen hitaasti. Palkkasoturien huudot kuuluivat vaimeina horisontissa.<br>\nZaiggeran mökki oli osoittautunut yllättävän vankkarakenteiseksi. Sen kyljet olivat mustuneet ja yläkerran tiilikatto oli romahtanut suurilta osin, mutta seinät olivat pystyssä. Lattiatasolla makaavat Zaiggera, Warrek, Makuta Nui ja Guardian nousivat yksi kerrallaan vähitellen ylös ja uskaltautuivat lopulta ottamaan kätensä pois kuuloelintensä edestä.<br>\n<br>\nManu uskaltautui avaamaan suunsa ensimmäisenä.<br>\n\"Tuo juuri tapahtui.\"<br>\n\"Niin. Niin se taisi.\" Guartsu vastasi käheällä äänellä.<br>\n<br>\n\"Hmm\", Zaiggera sanoi. Hän ei ollut vielä noussut pystyyn. \"Talo kaipasikin pientä remonttia.\"<br>\nHetken päästä jostain kaukaa alkoi kaikua piinaava sireenimäinen ääni. Se toistui kolmesti. Tämä ei ollut ääni, joka olisi kuulunut Zakazilla usein. Se tarkoitti kuitenkin erittäin paljoa.<br>\n\"Tiedättekö\", Guartsu sanoi. \"Minusta tuntuu, että Nektann on vähän vihainen.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":821,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-03-16T23:45","content":"<strong>Maken huone</strong><br>\n<br>\n<em>Make seisoo kylän keskellä. Keskellä kauhua ja pelkoa täynnä olevia Matoraneja.<br>\n<br>\n<br>\n\"Herranjesta! Mikä tuo on!?\"<br>\n<br>\n<br>\n\"Pysy poissa!\"<br>\n<br>\n<br>\n\"Varokaa! Se lähestyy! Tulta!\"<br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">\"Sinulla on paljon unia, peto.\" </span>Symbiootti tuijotti Makea virnistäen Snowmanin tyhjillä silmillä.<br>\n<br>\n<br>\n\"Pyydän, vie mitä vain, älä satuta minua!\" Ga-matoran tärisee kauhusta Maken jalkojen edessä.<br>\n<br>\n<br>\n\"Tehkää joku jotain!\"<br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">\"Paljon painajaisia...\"</span><br>\n<br>\n<br>\n\"Pysäyttäkää se! Se tappaa hänet!\"<br>\n<br>\n<br>\n\"Napatkaa! Kuristakaa se!\"<br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">\"Paljon painajaisia. Paljon asioita, joita et ymmärrä.\"</span><br>\n<br>\n<br>\n\"Lahdatkaa se peto!\"<br>\n<br>\n<br>\n\"Paetkaa henkenne edestä!\"<br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">\"Kummajainen. Tulilisko. Friikki.\"</span><br>\n<br>\n<br>\n\"APUA! AUTTAKAA!\"<br>\n<br>\n<br>\n\"Se raateli hänet! SE RAATELI HÄNET!\"<br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:115%;line-height:normal\">\"Yksinkertainen rahi...\" </span></em><br>\n<br>\n<br>\nMake huudahti. Hän aukaisi silmänsä. Pain hän huomasi tuijottavansa kattoa. Hän käänsi katseensa viereiseen sänkyyn. Hän oli ilmeisesti pudonnut siitä. Hän päätti kavuta sille takaisin. Hän sulki silmänsä, yrittäen nukahtaa. Hiki valui hänen otsaansa pitkin...<br>\n<br>\n[spoil]Lähinnä Maken hahmon herättelyä. Nyt menen oikeasti nukkumaan -->[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":822,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-17T12:55","content":"<strong>Veljeskunnan viidakkosaari</strong><br>\n<br>\nEpäonninen vortixx poukkoili eteenpäin öisen saaren pimeydessä.<br>\n<br>\nVortixx Ridhukk ei ollut koskaan törmännyt yhtä huonotapaiseen asiakkaaseen. Ridhukk ja tämän kaksi kumppania olivat kukin käyneet kuoleman porteilla oudon vihreän Toan vaatimuksia kunnioittaen ja vortixxeista kaksi jäikin sille tielle.<br>\n<br>\nKuka ihmeen Ämkoo, mietti Ridhukk. Tai no, mitäpä se vortixxia enää liikutti. Työnantajana toiminut Tharkoniksi itseään nimittänyt Toa oli juuri lähtenyt lipettiin, joten tehtävä tuskin jatkuisi.<br>\n<br>\nRidhukk kaiveli laiskasti tyhjää silmäkuoppaansa. Turagalle täytyisi kostaa, mutta miten? Se valkoinen pirulainen oli hyökännyt Ridhukkin ja kumppaneiden kimppuun raivotautisen kissapedon voimin, eikä...<br>\n<br>\nRidhukkin mietiskely keskeytyi, koska yhtäkkiä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/MGQrqBqZ_-Y" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/MGQrqBqZ_-Y</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nVortixx purskahti itkuun tummanvihreän le-matoranin täräyttäessä tätä kasvoihin tarkkaan tähdätyllä hyppypotkulla. Loputkin vielä hetki sitten pensaiksi naamioituneista matoraneista loikkivat esiin ja turpakäräjät alkoivat.<br>\n<br>\nRidhukk kiroili, parkui ja huitoi epätoivoisesti joka suuntaan, mutta vihreät matoranit väistivät vortixxin iskut naurettavan helposti. Pian eräs pakari-kasvoinen matoran viiletti liaanilla Ridhukkia kohti, muksautti tätä nyrkillä vortixx-polon ainoaan silmään ja silmä turposikin iskun voimasta umpeen. <br>\n<br>\nSokea vortixx yritti juosta pakoon, mutta kaksi vaaleanvihreää matorania loikkasi tämän eteen. Jokusen äärimmäistä rannekontrollia vaatineen lyönnin jälkeen vortixxin sisäelimet vaihtoivat mystisesti asentoaan. Ridhukk yski verta ja putosi polvilleen.<br>\n<br>\nJa tämähän kelpasi hyvin eräälle hau-kasvoiselle matoranille. Hyppypotku. Toinen. Kolmas. Nel- ai, se kaatui.<br>\n<br>\nMatoranit jatkoivat päättäväisesti itseään huomattavasti suuremman mustan olennon pieksemistä, välittämättä tämän armoa anovasta vikinästä.<br>\n<br>\nRidhukk tahtoi kotiin.<br>\n<br>\n[spoil]JOKA PELÄTYN KUNG FUN TAITAAAAAAA...[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":823,"creator":"Samimobiili","timestamp":"2011-03-17T14:21","content":"<strong>Saari, jonka nimeä en tiedä</strong><br>\n<br>\nSamol kuuli läheisistä puskista ääntä. Hetken hiljaisuuden jälkeen sieltä hyppäsi esiin monta matorania huutaen: \"RUOKAA!\". Samol katsoi melkein itsensä pituisia minimiehiä otsa kurtussa ja karjaisi: \"RRRAAAWWGGHHH!!!\". Matoranit kaatuivat kaikki yhtäaikaa maahan, nauraen. \"Tästä äijästä teemme päällikön!\", huusi yksi matoran. Samol lähti ihmeissään kävelemään matoranien mukaan. Hetken päästä he saapuivat kylään, jossa näytti olevan paljon matoraneja kuoleman partaalla. \"Sinä, päällikkö, saat kunnian hankkia meille ruokaa ja juomaa! Mutta ennen sitä, sinun pitää suorittaa kokeet.\" sanoivat matoranit. \"Kokeet? ei kai vaan laskentoa tai mitään sellaista?\" Sanoi Samol. \"Ei ei, mutta saat sen selville myöhemmin. Tänään saat levätä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":824,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-17T15:05","content":"<strong>Hautakammio</strong><br>\n<br>\n\"Tappaa minut\", Ämkoo toisti. Toan silmät kapenivat pieniksi viiruiksi.<br>\n\"Voi kyllä\", vastasi Tharkon, kiskaisi pitkän salkoaseensa esiin ja alkoi valistaa:<br>\n\"On sinun syytäsi, että ryhmämme hajosi. Sinä tapoit Herkan. Sinun takiasi Atya surmasi itsensä. Voitko todella väittää yllättyväsi kun kerron sinulle, että haluamme sinut hengiltä?\"<br>\n<br>\nÄmkoo naurahti hieman epätoivoisesti ja nousi täyteen mittaansa.<br>\n\"Miksi vasta nyt? On kulunut jo pieni ikuisuus Atyan kuolemasta. Mikä teillä kahdella oikein kesti?\"<br>\n<strong>\"Kyllä sinä tiedät\"</strong>, murahti epäkuollut Herka.<br>\n\"Emme uskoneet pärjäävämme sinulle. Atyasta ei ollut uusille voimillesi vastusta, joten emme tahtoneet ottaa riskiä\", Tharkon selitti ja kohotti asettaan.<br>\n\"Mutta nyt. Meiltä ei jäänyt huomaamatta, että Toa-tähtesi syttyi jälleen taivaalle. Oli selvää, että sinulle oli tapahtunut jotain. Tähteäsi seuraamalla paikansimme sinut, ja nyt olemme täällä.\"<br>\n\"Kuinka suloista\", Ämkoo tuhahti.<br>\n<strong>\"Vaikene\"</strong>, Herka komensi, kiskaisi pitkän tarttumakoukkua muistuttavan lyömäaseensa esiin ja jatkoi:<br>\n<strong>\"Iäksi.\"</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/uieajwa8QB0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/uieajwa8QB0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nÄmkoo onnistui juuri ja juuri väistämään kimppuunsa syöksyvän tulen Toan lyönnin. Herkan ase iskeytyi hautaholvin seinään ja iski punaista kipinää. Käsipuoli Toa tähtäsi nyrkkinsä kohti Herkan naamiota, iski, mutta löi ohi.<br>\n<br>\n<strong>\"Typerys\"</strong>, Herka murisi ja tähtäsi aseellaan Ämkoota kohti. Hehkuva tulivana syöksyi Toaa kohti, eikä Ämkoo ehtinyt muuta kuin suojaamaan kasvonsa ainoalla kädellään.<br>\n<br>\n\"Kas kas\", Tharkon virnuili ja syöksyi vuorostaan Ämkoon kimppuun. <br>\n\"Etkö kykene enää edes käyttämään elementtivoimiasi? Olet surkea!\"<br>\nVihreä Toa iski Ämkoota keihäällään, mutta Ämkoo onnistui kierähtämään sivuun. Ämkoon pakomatka kuitenkin keskeytyi Atyan iskiessä vuorostaan miekallaan.<br>\n<br>\nÄmkoo ponnisti, heitti ilmassa sulavan voltin, otti vauhtia holvin katosta ja syöksyi ovea kohti. Toan entiset toverit kääntyivät yllättyneinä ympäri ja lähtivät perään.<br>\n<br>\n\"Jotain se sentään osaa\", kuului Tharkonin ääni. <br>\n<br>\nÄmkoo ilmestyi hautakäytävän uloskäynnille ja loikkasi ulos. Toa kierähti muutaman kerran pimeää rinnettä pitkin, nousi ylös ja alkoi huutaa vahtiin jäänyttä kumppaniaan.<br>\n<br>\n\"Turhaa\", Tharkon huusi haudan suuaukolta. Herka kiskaisi yhä rintakehäänsä koristavan heittoveitsen irti ja esitteli sitä Ämkoolle.<br>\n<strong>\"Pikkuinen ystäväsi on jo kuollut.\"</strong><br>\n<br>\nÄmkoo tiesi, että pakeneminen ei olisi enää vaihtoehto. Paljon Ämkoota paremmissa voimissa ( hah ) oleva kolmikko tavoittaisi Ämkoon varmasti ennen rantaa, ellei...<br>\n<br>\nÄmkoo vihelsi, mutta mitään ei tapahtunut. Haukka oli siis poissa. Ei auttanut muuta kuin taistella... Mutta miten?<br>\n<br>\nKuolemanhauska kolmikko ei antanut Ämkoolle paljoa mietintäaikaa. Tharkon ohjasi Atyan hyökkäämään Ämkoon kimppuun, ja pian sininen nainen huitoikin katanallaan Ämkoota kohti ripein liikkein. Ämkoo väisteli parhaansa mukaan, koittaen samalla tarttua kiinni Atyan ranteista. Jos Ämkoo vain onnistuisi tarttumaan miekkaan...<br>\n<br>\nÄmkoon suunnitelma osoittautui turhan läpinäkyväksi. Herka ilmestyi Atyan rinnalle, suuntasi jälleen liekkinsä Ämkoota kohti ja pian Toa kieri savuten alas matalaa rinnettä. <br>\n<br>\nTharkon virnisti ja lähti itsekin hyökkäykseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":825,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-17T15:58","content":"<strong><em>Yön Timo II</em>, Bio-Klaanin sataman edusta</strong><br>\n<br>\nAurinko oli nousemassa jokusen tunnin kuluttua. Suuri purjelaiva lipui jo märäänpääsaaren edustalla, katselleen uneliasta kaupunkia. Tuulet olivat olleet matkalaisten puolella.<br>\n<br>\nYksinäinen majakka seisoi sataman reunalla, hylättynä. Se oli vartioinut rannikkoa jo ennenkuin Tawa oli saapunut tänne. Huhut kertovat astrologimunkkien rakentaneen sen joskus kauan, kauan sitten. Nykyään majakka on hylättynä.<br>\nMatoro on joskus miettinyt liittyisikö majakka jotenkin siihen vanhaan majakkaan saaren pohjoisosissa, jossa hän poikkesi muiden kanssa palatessaan Xialta.<br>\n<br>\nPurjelaiva ui aallonmurtajan ohi ja matoran ruorissa käänsi aluksen taitavasti kohti oikeaa paikkaa. Laiva hiljensi vauhtia kun jokunen hereillä oleva heitti kyöden sataman paalun ympärille. Kun <em>Yön Timo II</em> oli kiinnitetty huolella, se vain jäi satamaan.<br>\nSuurin osa miehistöstä jatkoi uniaan. Matoro oli kuitenkin jo havahtanut heidän saapuessaan Klaaniin ja nyt istui uneliaana riippumatossaan. Hetken kuluttua hän nousi, nappasi suuren laukun joka makasi kaidetta vasten ja käveli alakannelle.<br>\nLaukussa oli koodattu kansio, kasetti ja muistiinpanoja Manulle. <br>\n<br>\nToa hyppäsi ketterästi laivasta laiturille. Klaanin linnoitus nukkui, vain muutaman yökyöpelin huoneessa paloivat valot. Jossakin lensi Gukkolintu vasten tähtitaivasta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":826,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-17T16:06","content":"<strong>Hautasaari</strong><br>\n<br>\nOli kulunut tunteja hetkestä, jona Ämkoo törmäsi vanhoihin Toa-kumppaneihinsa entisen johtajansa haudalla. Joukkion epätasaväkinen taistelu oli jatkunut jatkumistaan, ja jollain ihmeen keinolla Ämkoo oli onnistunut pysyttelemään yhtenä kappaleena. Kuten arvata kuitenkin saattaa, oli käsipuolen Toan voimilla rajansa, ja nyt Ämkoo makasikin liikkumatta vuoren juurella. Aamuaurinko värjäsi kärsineen Toan naamion hetken ajaksi kullanhohtoiseksi, mutta pian aurinko säteineen pakeni takaisin pilviverhon taakse.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/C-6192-EkEg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/C-6192-EkEg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nÄmkoo huohotti ja pakottautui istumaan. Toa pyyhkäisi verta suupielestään ja katsoi lähestyvää kolmikkoa kohti. Tharkon, epäkuollut Herka ja Atyan henkiin herätetty ruumis astelivat varmoin askelin yksikätistä Toaa kohti.<br>\n<br>\nÄmkoo kirosi. Hetki sitten hän oli onnistunut riisumaan Atyan aseista, ja miltei saanut miekan itselleen. Jos vain Tharkon ei olisi ehtinyt väliin, olisi Ämkoolla nyt edes pieni mahdollisuus selvitä tilanteesta hengissä...<br>\n<br>\nTharkon nauroi, kohotti kättään ja syöksi tuulenpuuskan Ämkoota kohti. Ämkoo ei ehtinyt väistää, vaan lensi pitkin kivikkoista maastoa. Toa sai peräänsä vielä pienen liekkimyrskyn, ja pian Ämkoo makasi kasvot maata vasten savuavan heinikon keskellä.<br>\n<br>\n\"Olen niin odottanut tätä päivää\", Tharkon myhäili ja vilkaisi Herkan suuntaan. Tulen Toa ei vastannut, mutta tämän epäkuolleilla kasvoilla saattoi erottaa julman hymyn.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nValtava haukka syöksyi kohti Klaanin satamaa. Se kierteli hetken uinuvan maiseman yläpuolella, samalla kun sen pienikokoinen matkustaja tiiraili kiivaasti alas. Matoran kiskaisi ohjaksista ja haukka pudottautui alas.<br>\n<br>\n\"H-hei, mitä sinä..?\" yllättynyt jään Toa älähti kun suurikokoinen lintu laskeutui tämän eteen. Toa huomasi linnun selässä istuvan vihreän matoranin ja vakavoitui.<br>\n<br>\nMatoran Enki tuijotti hetken Toan vyötäisillä roikkuvaa pitkää miekkaa ja kysyi:<br>\n\"Sinä. Osaatko käyttää tuota?\"<br>\n\"Öh, joo?\"<br>\n\"Hyppää kyytiin. <em>Heti.</em>\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":827,"creator":"BD","timestamp":"2011-03-17T16:07","content":"<strong>Zyglakien sähkövoimala</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Ega3D1-W8Do?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Ega3D1-W8Do?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Tämä ei ole sitä mitä luulet, minä olen nähnyt tulevaisuuden, tulevaisuuden jota kukaan meistä ei halua, Quewa, meidän pitää rauhoittaa hänet.”, valkoinen jättiläinen huusi. Pelästynyt Fikou parka epäröi hetken ja kipitti sitten isäntänsä luo.<br>\n<br>\n”Valehtelet toa,!”, Umbran miekka kalahti Gekon omaan ja toa vastasi: ”Sinä tiedät miten tässä käy, lopeta suosiolla, liika vesi on pehmentänyt pääsi!” <br>\n<br>\nMatoranin raivoa ei tuntunut pysäyttävän mikään kun tämä nosti miekkansa uuteen iskuun kohti tilanteesta häkeltynyttä toaa. <br>\n<br>\n”Sinä et tosiaan halua tätä, mutta minun on tehtävä se jos et muuten usko, jokin on sekoittanut sinut, et tosiaan ole oma itsesi!”, Toa nosti viittaansaa lisää suun peitoksi ja rupesi antaumuksetta taisteluun joka antoi Umbralle yhden hänen elämänsä kovimmista haasteista.<br>\n<br>\n”Sinä se tässä olet vikana! Sinun takiasi jouduimme tänne typerään laitokseen jossa odottaa vain varma umpikuja!”, Rhak'elakkin miekka syöksyi jalokivet kiiluen kohti toan jalkaa, joka halvaannutti toan. ”Mitä minun pitää tehdä, että ymmärrät tekeväsi väärin?”, Gekon silmät alkoivat näyttää vihaisilta, on kulunut ikuisuuksia sellaisesta hetkestä. ”Sinulla on omia tarkoituksiasi, jotka tuhoavat tämän maailman aikajatkumon, sen miksi Mata Nui oli sen luonut!”, Umbra karjui saaden pienen hämähäkkinsä pelokkaaksi. ”Minä olen nähnyt tulevaisuuden, tiedän mikä on tämän universumin parhaaksi! Mata Nuikaan ei ole kuin pelkkä-!”, Toan sana keskeytyi kun heidän yläpuolellaan oleva katto alkoi tärisemään ja valumaan alas, fikou pelästyi uutta käännettä ja ”kaverukset” keskeyttivät taistelunsa. Lattialle oli ilmestynyt katosta salaperäistä kirjoitusta.<br>\n<br>\n”Seuraava asia mitä huoneessa tapahtuu voi olla meille kaikille kohtalokas, kuuntele minua!”, Toa nousi ontuen maasta ja käveli hitaasti kohti Umbraa valmiina tekemään lopun tästä oudosta taistelusta.”<br>\n<br>\n”Mitä sinä teet!”, kuului pelästyneen Matoranin suusta tämän uuden miekan ja sukellsu varusteiden hajotessa.<br>\n<br>\n”Näitä tuskin enään tarvitset. Tule, hoidetaan itsemme ulos täältä, minäkään en pidä tästä läävästä.”, Toa sanoi rauhoittuessaan.<br>\n<br>\nMatoran huohotti maassa, huomaten hetkensä tulleen.hän nousi, otti mustan miekkansa ja syöksyi kohti toaa, joka oli jäänyt tiirailemaan raapustuksia. Toa parahti tuskasta tuntiessaan miekan osuessaan selkäänsä, ainut mikä pelasti hänet kuolemalta oli hänen kestävä haarniskansa, joka esti miekkaa upotautumasta häneen. Toa riuhtaisi miekan irti selästään, mutta niinkuin Umbralla ei olisi ollut uutta yllätystä luvassa tämän varalle. Matoran painoi toaa maahan, mutta Gekko sai itsensä Matoranin luo juuri kriitisellä hetkellä ja pelasti syöksyllä, hänen takanaan putosi jotain katosta.<br>\n<br>\n”Kerro, mitä aiot tehdä.”, Umbra sanoi hieman rauhoittuneena.<br>\n<br>\n”Pelastaa oman universumini ja palata tänne estämään sen mitä olisi tulossa, Varjo laskeutuu universumin ylle, monet kuolevat, syntyy sota joka huipentuu taisteluista suurimpaan.”, Toa sanoi hiljaa.<br>\n<br>\nUmbra kuunteli hiukan hämillään toan profeettamaista lausahdusta.<br>\n<br>\n”Nyt, hoidetaan itsemme ulos täältä.”, Toa sanoi ja laittoi miekan selkäänsä.<br>\n”Umbra käveli epäröiden tämän perässä.<br>\n<br>\nFikou uskaltautui tulemaan lähemmäksi.<br>\n<br>\n”Jos kalamies hyvän kalan saa, ei ongella väliä ole siinä laisinkaan”,toinen kuului: ”Leveällä miekalla vain leveyttäsi esittelet.”, toisiksi viimeinen kuulosti joltakin mitä Manfred voisi opettaa humala päissään:”Jos saat ison ensin niin mihin sinä pientä tarvitset?”, ”Vortixxin palkka puolita.” Kolmikko katseli hämillään seinien paljastamia tekstejä, sitten vipuja, tarkastelun jälkeen he huomasivat niiden kaikkien näyttävän erilaisilta.<br>\n<br>\n”Luulen, että meidän pitää siis vääntää oikeat vivut, mutta onko tässä jokin järjestyskin”, Gekko sanoi. Äskeisen jälkeen Umbra tunsi vain itsesääliä ja tunsi, että olis parasta olla sanomatta mitään vähään aikaan, heidän välinsä olisivat kuitenkin lopuliisesti tulehtuneet.<br>\n<br>\nKatossa rupesi seuraavassa hetkessä pyötimään pilari, josta törrötti neljä terävää asetta, se pysähtyi välillä, samaan asentoon. Ja jatkoi taas pyörimistään, aseet oli numeroitu.<br>\n<br>\nMolemmaista heistä tuntui, että oven takana odottaisi se mitä he olivat tulleet etsimään.<br>\n<br>\nSitten kaikki ovet akalhtivat kiinni ja koko tila sulkeutui kokonaan happi alkaisi pian loppua, heillä olisi kiire, joten välienselvittelylle ei jäisi aikaa, ovi oli heidän ainut tiensä vapauteen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":828,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-03-17T16:21","content":"<strong>Meri Pohjoismantereen itäpuolella</strong><br>\n<br>\nOli sen päivän ilta, minä Keetongu oli käynyt Pohjoismantereen kaupungissa korjaamassa konettaan. Kirikori II:n ohjaus toimi nyt täydellisesti. Aurinko oli laskemassa länteen Pohjoismantereen vuorien taakse ja sen valo kultasi tyynenä kimaltelevan Hopeisen meren. Sää oli täydellinen. Keetongu rentoutui ajoistuimellaan ja katseli kaunista maisemaa. Klaanissa ei ollut tapahtunut mitään erityisempää viime päivinä. Kaiken lisäksi Laivastin Matoranit olivat saaneet ostettua jokusen taktisen Kanoka-kiekon Klaanin ympärillä hääriviltä asekauppiailta ja lieroilta. Kiskurihintaisia ne olivat olleet, mutta mahdollisen piiritystilanteen varalle oli pakko ostaa aseita.<br>\n<br>\nOngelma höyrytoimissa ilma-aluksissa oli se, ettei niitä voinut jättää lentämään itsekseen. Auringon viime säteiden valaistessa merta Keetongu etsi Pohjoismantereen ja Zakazin välin saaristosta suojaisan pienen metsikkösaaren yksilinssellä kiikarillaan ja laski Kirikori II:n sen rantahiekalle. Keetongun naamioidessa alusta kasvullisuudella Ternok ja Ontor sytyttivät nuotion rantahiekalle. Keetongu paistoi illalliseksi pannullisen pekonia ja Husin munat mieheen.<br>\n<br>\nKolmikon syötyä he menivät aluksen pieneen ruumatilaan, levittivät punkkansa ja kävivät nukkumaan. Nynrahille olisi ainakin neljän päivän matka. Keetongu mietti ennen nukahtamistaa matkan seuraavia vaiheita. Heidän pitäisi päästä Xian toiselle puolelle Xian Käytävään. Siellä universumin taivaisiin kohoava Itämuuri yhtäkkiä loppui ja aukaisi tien maailman itäiseen takapajulaan: Odinalle ja vihdoin Nynrahille. Toivottavasti Klaani vain kestäisi hänen matkansa ajan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":829,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-03-17T16:46","content":"<strong>Paja</strong><br>\n<br>\nKeskipäivän aurinko paistoi kirkkaasti Summerganonin kulkiessa Pajaa kohti. Summerganonia hieman jännitti, sillä hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, miltä hänen kauan palvelleet ja rakkaat varusteensa nyt näyttäisivät ja tuntuisivat. Kysymys ei ollut siitä, etteikö hän luottaisi seppä-Kapuran taitoihin, vaan jännityksestä ja innosta uusia, kiiltäviä varusteita kohtaan.<br>\n<br>\nHän oli aikonut hakea Kapuralta tilaamansa varusteet monta päivää aiemmin, mutta kiireet olivat viivästyttäneet Summerganonia, joka oli itseasiassa nauttinut olostaan ja kävelyretkistään saarella; ilman aseita. Aseita ja panssareita, jotka eivät koskaan tuntuneet liian raskaalta taakalta niiden keveyden vuoksi, mutta jotka kuitenkin muistuttivat aina sodasta, selkkauksesta ja väkivallasta. Kaikesta siitä välttämättömästä pahasta, joka oli rauhan eteen tehtävä. Kaikesta huolimatta Summerganon oli kiintynyt miekkoihinsa, sillä oli se moraalisesti oikein tai ei, hän tavallaan nautti kaikista tehtävistään Klaanissa. Oli syynä sitten pieni, jossain sielun kolkassa lymyävä halu koetella voimiaan vihollisen kanssa tai puhdas intohimo auttamiseen. <br>\n<br>\nSummerganon saapui Pajaan, jossa oli todella kuuma. Aurinko lämmitti ympärillä lojuvaa metallia, joka hohkasi lämpöä ja kimalteli paisteessa ja auringon lisäksi tätä tunkkaiseltakin joskus tuntuvaa paikkaa lämmittivät ahjot. <br>\n<br>\n\"Tervehdys, Suga!\"<br>\nSummerganon kääntyi äimistyneenä ja näki Kapuran kömpivän jostain romukasan takaa. Summerganon tervehti iloisesti klaanilaistoveriaan, joka ohjasi Sugan varastoonsa, josta uudeksi taotut varusteet löytyisivät.<br>\n<br>\n\"Tein tästä niin kevyen, kuin mahdollista\", Kapura sanoi antaessaan Summerganonille pitkän, kimaltelevan miekan. \"Tämä on tosiaan kuin uusi\", Summerganon sopersi äimistyneenä. \"Kiitos\", Suga sanoi jo hieman varmemmin ja hymyili. Kapura antoi Summerganonille myös tämän tilaamat haarniskanpalaset ja muut aseet. Summerganon ottin ne vastaan aina vain enemmän äimistyneenä ja mumisi kiitoksen sanoja Kapuran työn tuloksia ihaillen. Kapura antoi myös takomansa \"ranneterät\", kevyet, mutta kestävät ja erittäin terävät aseet, jotka voidaan kiinnittää molempiin käsiin. Kapura arveli niiden sopivan Summerganonin taistelutyyliin. \"En tiedä, miten voin ikinä korvata tämän...\", Summerganon sanoi nöyrästi, mutta oli samalla silminnähden innostunut uusista, kiiltävistä varusteista. <br>\n\"No, katsotaan sitä korvausta sitten myöhemmin. En ole vielä... öh, laskuttanut.\" Kapura sanoi päätään raapien. \"Okei, ihan miten vain.\" Summerganon vastasi ja jatkoi vielä: \"Lupaan kyllä korvata tämän. Teit suurenmoisen palveluksen! Sydämelliset kiitokset.\"<br>\n<br>\nKapura tyytyi vain naureskelemaan hyväntahtoisesti ja toivotti Summerganonille hyvää päivänjatkoa toan poistuessa, Summerganon suuntasi takaisin huoneistoaan kohti varusteet selässään ja säkissä. Osan hän laittoi varastoon, mutta hän puki samantien osan haarniskasta päälle ja laittoi uuden, kirkkaansinisen viitan selkäänsä. Hän tarttui uuteen, kimaltelevaan pitkään miekkaansa ja suuntasi Klaanin muurille. Summerganon tunsi itsensä hieman hölmöksi niin tehdessään, mutta hänestä tuntui hienolta seisoa miekan, viitan ja haarniskansa kanssa Klaanin muureilla tuulen tarttuessa viittaan. Hän seisoi kuin liehuvaviittainen auringon valossa välkehtivä sini-hopea-valkoinen patsas, kunnes suuntasi alas. Summerganon oli iloinen ja tunsi olevansa elämänsä kunnossa. Ja valmis mihin tahansa.<br>\n<br>\n[spoil]Suuret kiitokset Manulle mainiosta ropeen liittyvästä blogipostista, joka antoi minulle potkun persuksille. Pääsen pikkuhijaa eroon väärästä tavasta kirjoittaa lausahduksia, kuten tästä viestistä toivon mukaan näkyy.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":830,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-17T17:12","content":"<strong>Meri, Gukkolintu</strong><br>\n<br>\nGukko kohosi jo taivaalle. Jään Toa ei itseasiassa tiennyt mitä tämä outo matoran tahtoi hänestä, mutta oli silti jostakin syystä linnun selässä Le-Matoranin takana.<br>\n\"Halutko kertoa\", Matoro aloitti kun lintu oli vaakalennossa.<br>\n\"Mitä?\" matoran kysyi irroittamatta katsettaan horisontista.<br>\n\"... jotain. Ihan mitä vain\"<br>\n\"Ai, joo. Tunnet Ämkoon?\" <br>\n<br>\nMatoro muisti neljännen Adminin hyvin. Salaperäinen ja omalaatuinen heppu. Jään Toa ei vain muistanut koska olisi nähnyt saati jututtanut tätä viimeksi. Hän oli lähtenyt Klaanista nopeasti jonkin tehtävänsä jälkeen.<br>\n<br>\n\"Mitä hänestä?\", Matoro kysyi. Hän aavisteli pahinta, sillä jos Mäksä olisi ongelmissa, se vaatisi vastukselta jo jotakin.<br>\n\"Hän on ongelmissa\", Enki vastasi sanomatta muuta.<br>\n<br>\nLintu lensi hiljaisuuden vallitessa aamutaivaalla. Aurinko oli noussut juuri hetki sitten taivaalle, mutta monet pilvet estivät sen täydellisen näkyvyyden. Meren yllä puhalsi kolea, jäinen tuuli.<br>\n<br>\n\"En muuten esittäytynyt. Matoro The Blacksnow. Klaanilainen\", Matoro rikkoi hiljaisuuden. <br>\nNimen \"The Blacksnow\" -käyttäminen tuntui hänestä hetken oudolta. Se sai hänet aian miettimään menneisyyttä, sitä mistä nimi on tullut. Hän ei nimittäin tiennyt sitä.<br>\nNykyään \"Blacksnow\" vain muistutti kulkuri-Toasta joka oli yksin taistellut Matoranein puolesta eri puolilla Universumia.<br>\n<br>\n\"Enki\", matoran vastasi. Hän tähysti jatkuvasti eteenpäin, toivoen ettei ole myöhässä.<br>\nHän ei nyt miettinyt mitään muuta kuin Mestariaan.<br>\n<br>\n\"Minne olemme menossa?\" Matoro kysyi.<br>\n\"Kutsumme niitä Hautasaariksi\", Enki vastasi. <br>\n<br>\nSaari horisontissa oli kallioinen ja synkkä. Matoro muisti kuulleensa joskus noista saarista. Autioita, joissa edes rahit eivät viihtyneet.<br>\nGukko lensi jatkuvasti lähemmäs. Kallioita ja kivikoita, muutamia kitukasvuisia puita. Meren tyrskyt hajosivat rantakallioihin. <br>\n<br>\n\"Sano jos näet jonkun!\" Enki huusi ja ohjasi lintuaan alaviistoon. <br>\nMatoron teleskooppisilmä surisi. Hän sääteli ensin zoomia, mutta tajusi lämpökameran olevan paras vaihtoehto. <br>\nToa katsoi nyt alimman silmänsä läpi sinisenä hehkuvaa saarta. Yksi kohde loisti aivan kirkkaana jossakin saaren sisäosissa. Tämän lähellä näkyi kolme muutakin, huomattavasti himmeämpää kohdetta.<br>\n<em>Tulen Toa</em>, Matoro ajatteli. Hän ei pitänyt tulesta.<br>\n<br>\n\"Neljä olentoa edessäpäin, saaren sisäosissa\", Matoro sanoi.<br>\nGukko lähti huimaan syöksyyn alaspäin.<br>\n<br>\nHe näkivät kivikon joukossa muutamia liikuvia hahmoja. Kolme Toamaista hahmoa, jotka lähestyivät neljättä uhkaavasti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":831,"creator":"Blezer","timestamp":"2011-03-17T20:31","content":"<strong>Kultainen kievari.</strong><br>\n<br>\nBlezerin päässä jyskyttää. Toa avaa silmänsä siirtäen visiirin pois silmiltään.<br>\nHän näkee katon. Kyseisessä katossa oli suurinpiirtein toan mentävä reikä.<br>\n'' Oe! Sie oot hereil! Kerro kuka sie oot tai pasahtaapi! '' Kuului aivan omituisen piristävä ääni Blezerin vierestä.<br>\n'' Öh? Anteeksi?'' Blezeri kääntää päätään ääntäkohti. Siinä oli jalka. Vain yksi ainoa jalka jonka vieressä nökötti puinen tikku pystyssä. Toa kääntää katsettaan ylöspäin. Nyt tuo äänen lähde alkoi hahmottua. Se oli Jalkapuolimatoran jolla oli suurehko tussari kädessä.<br>\nMatoran kysyi: '' Oe... Vastaaks sie? '' <br>\n'' Kyllä... tuota... ööh... '' Blezer äkisi maassa maaten. Hän ei tietänyt mitä sanoa. Aivan kuin pää olisi ollut tyhjä.<br>\nToa ei kertakaikkiaan muistanut yhtikäs mitään. Muisti oli kadonnut mitä ilmeisemmin putoamisen johdosta. <br>\n'' Mitä ta-tapahtui? '' Muistinsa menettänyt toa änkyttää venkoillen itsensä ylös lattialta.<br>\n<br>\nHuone jossa kaksikko majaili oli hämärä ja kostea kellari. Kiviset seinät ja lattia kiilsivät aina sillointällöin kun katsoi oikeasta kulmasta. Kellarista lähti portaat ylös, mutta ne olivat tukitut erilaisilal tavaroilla kuten penkeillä ja pöydillä. <br>\n''Sie et vaikuta mitenkään avuttomalta kaverilta. Siust varmaa voipi olla hyötyy puollustus linjalla... '' Omituisen kuuloinen ääni joka tuli matoranin suuvärkistä totesi.<br>\nMatoran putsais tussarinsa piippua. '' Ne tuleepi kohta. Ei mee kuule kauaakaan! '' jatkoi tuo hieman koomisen kuuloinen ääni.<br>\n'' Mitkä tulevat? Ja mistä? ja ja ja miksi? '' Blezer änkyttää. Hänen visiiiri tippuu taas silmille. <br>\nToa säikähtää hikuan ja rojahtaa päin seinää. <br>\n'' Varoppa kaveri. Ei suin miun kaa tartte peljätä. Ei net tule tänne ihan helpolla... Tai no on tuossa tuo reikä minkä sait aikaan... Se pitäsi paikata. Varmaan lankuilla... joo Ja yläpuolelta. Ei sitä täältä alhaalta saa... ja sitten naulat pitäisi hakea yläkerrasta... sinne minä en mene...<br>\nen kuuna päivänänä mene sinne. '' Matoanin käppänä selosti toan vieressä. Blezeriä ei tuntunut kiinostavan tuon pikkumiehen puhe. Hän yritti miettiä jotain. Hän oli kuin toisessa mailmassa. Ei muiston muistoa. Ei mitään. Ei edes tiennyt omaa nimeään. <br>\nJokin näkyi liikkuvan ylemmässä kerroksessa. Askeleet kolisivat. Ne olivat epätasaiset ja niissä ei ollut rytmiä. Lattialankkujen välistä tippui vähät väliä pölyä kun se mikä ikinä ylhäällä olikaan eteni kohti alakertaan johtavia portaita.<br>\nBlezer vaistomaisesti nappasi hänen taisteluvasaransa, mutta se olikin poikki. Vasaran puinen varsi oli katkennut pudotuksessa. Ei kuitenkaan hänellä taikka matoranilla ollut aikaa miettiä miten se oli mennyt poikki kun he kummatkin huomasivat että askeleet olivat lisääntyneet. Niitä oli arviolta 5 ehkäpä jopa 6. Askelee lähenivät osa Portaita ja osa kerrosten välistä reikää.<br>\n'' Nyt myö ollaan pulassa... niitä on ainakin 10 ja ne jakaantuivat!'' Matoran kiljuu käheällä äänellä ladatessa tussariaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":832,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-17T21:50","content":"<strong>Hautasaari</strong><br>\n<br>\nÄmkoo oli onnistunut nousemaan pystyyn. Huterin jaloin seisovan Toan näkökenttä sumeni, mutta Ämkoo onnistui silti erottamaan puolijuosten kohti kiitävän Herkan. Epäkuollut Toa kohotti lyömäkoukkuaan ja valmistautui iskemään sen keskelle Ämkoon otsaa.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/tCPISDl4Pr8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/tCPISDl4Pr8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHerka yllättyi huomatessaan aseeseensa tarttuneen harppuunan. Hieman kauemmas laskeutunut Matoro kiskaisi välineestään lujasti, ja Herka olikin vähällä menettää oman lyömäaseensa. Ämkoo huomasi tilaisuutensa ja pyörähti kauemmas.<br>\n<br>\n\"Mitä..?\" Tharkon aloitti, mutta keskittyikin sitten väistämään itseään kohti tähdätyn heittotähden. Matoran Enki virnisti ja juoksi sitten Matoron kanssa johtajansa tykö.<br>\n<br>\n\"Mitä hittoa sinä täällä teet?\" sai Ämkoo kysytyksi katsellessaan mustavalkeaa jään Toaa.<br>\n\"Ja mitä hittoa sinulle on oikein tapahtunut?\" kuului Matoron vastaus. Jään Toa katseli hämillään värivaihdoksen ja amputaation kokenutta adminia, joka näytti olevan pelkkä varjo entisestä mahtipontisesta olemuksestaan.<br>\n\"Sama se\", Ämkoo murahti. \"Tilanne on nyt tämä. Punainen ja sininen ovat kuolleita, mutta kuten näkyy, ne tahtovat minut siitä huolimatta hengiltä ja-\"<br>\n\"...mitä?\"<br>\n\"Älä keskeytä. Vihreä elää vielä, ja ohjaa tuota sinistä. Punaisen heikkous taas on naamio, joka pitää mokomaa hengissä. Ja vielä tuo miekka. Minun <em>on saatava se.</em>\"<br>\n\"...ookei.\"<br>\n<br>\nMatoro kiskaisi miekkansa esiin samalla kun Enki kaivoi jostain varustevyönsä kätköistä muutaman uuden heittoaseen. Nämä aseet näyttivät molemmista päistä teroitetuilta nauloilta, ja ne oli selvästikin suunniteltu vastapuolen silmien lävistämiseen. Ämkoo vilkuili matorania hetken anovasti ja sai lopulta itsekin yhden.<br>\n<br>\n\"Vielä yksi juttu. En voi käyttää elementtivoimiani\", Ämkoo mainitsi.<br>\n\"No onhan sinulla ne makutavoi-\"<br>\n\"Ei ole.\"<br>\n\"Naamiovoima?\"<br>\n\"Ei toimi.\"<br>\n\"No aha.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":833,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-18T16:05","content":"<strong>Hautasaari</strong><br>\n<br>\nMatoro oli hetken miettinyt tilanteen outoutta. Hän taisteli matoranin ja puolikuolleen Ämkoon kanssa kahta zombia ja Ilman Toaa vastaan.<br>\n<br>\nEi tapahtunut ihan joka päivä.<br>\n<br>\nHyökkääjät olivat vetäytyneet pari askelta kaksikon saavuttua paikalle. Tharkon laskelmoi päässään tilannetta. Matoran ei olisi ongelma, mutta uusi Toa saattaisi vaikeuttaa. Ämkoo ei ollut kovin vaarallinen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/zjRMskjthMo?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/zjRMskjthMo?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nIlman Toa loi nopealla käden liikkeellä pienen tuulipyörteen kolmikkoa kohti ja syöksyi tämän turvin iskuun. Hän löi salkoaseellaan kohti Matoroa, joka väisti iskun täpärästi, kaatuen tuulen voimasta. Tharkon jatkoi liikesarjaansa, pyöräytti asettaan ja iski uudestaan. Tällä kertaa Matoron valkoinen miekka torjui iskun ja Toa kierähti pystyyn. Kaksi nopeaa miekaniskua tulivat Tharkonin torjumiksi.<br>\n<br>\nAtyan ja Herkan tyhjyyteen tuijottavat hahmot lähtivät taas hyökkäykseen, ne tähtäsivät nyt ensisijaisesti Ämkoohon. He - tai ne - tappaisivat kohteensa vaikka tulisikin viivästyksiä.<br>\n<br>\nJään Toalle toista Toaa vastaan taisteleminen tuntui oudolta ja tavallista vaikeammalta - Jos Toa-Koodi kieltää kaiken tappamisen ehdottomasti, mitä se sanoo toisen Toan tappamisesta.<br>\nMatoro hyppäsi ilmaan ja potkaisi Tharkonia rintaan, ollen vain hieman nopeampi kuin vastustajansa.<br>\n<br>\nÄmkoo väisti nopeasti Atyan hieman kömpelön lyönnin ja heittäytyi sivuun myös toisen zombin iskulta. Hänen olonsa ei ollut vieläkään erityisen voittoisa, vaikka hänellä oli peräti nyt jotakin aseena. Ase ei tosin ollut kättä pidempi, mutta kelpasi.<br>\n<br>\nMatoro ja Tharkon miekkailivat nopeatempoisesti ja intensiivisesti, keskittyneinä liikkeisiinsä. Kumpikin heistä pyrki samalla silmäilemään muita muuttujia ja keksimään keinoa, jolla saisi ylilyönnin vihollisestaan. <br>\nMatoro heittäytyi yhtäkkiä taaksepäin monta askelta, ojensi kätensä ja loi kymmeniä kovaa syöksyviä, äärimmäisen teräviä jääteriä. Tharkon loi nopeasti pienen tornadon hänen ja Jään Toan väliin, aiheuttaen sen, että jääterät imeytyivät pyörivään ilmamassaan. <br>\nVihreän Toa hymähti ja alkoi keskittyä Ilman manipulointiin, kuoleman jäätornado lähti syöksyyn kohti Matoroa.<br>\n<br>\nMustavalkea Toa heittäytyi pitkällä hypyllä sivuun, lähemmäs muuta taistelua. Tharkon nauroi ja keskittyi tornadon ohjaamiseen. Mikä tahansa tornadon sisälle joutuva tulisi jääterien lävistämäksi.<br>\n<br>\nHerkan aalto tulta iskeytyi Matoroa selkään Mäksän väistäessä sen hypyllä. Jään Toa karjaisi kuuman aallon osuessa tähän mutta nousi nopeasti, vain hypätäkseen suojaan tornadolta. Nyt Atyakin hyökkäsi, sillä Jään Toa oli juuri hypännyt tämän ja Mäksän väliin. Matoro torjui nopeasti Veden Toan lyönnin. Kaksi miekkaa hankasivat toisiaan. <br>\n<br>\nKuolleen Toan silmät näyttivät kauhistuttavilta. Yksi syy, miksi Toat eivät normaalisti käytä Trynaa. <br>\nMatoron miekkaan ilmestyi pieni viilto.<br>\nAlku olisi vahvempi kuin hänen energiateränsä.<br>\n<br>\nPotku Veden Toan säreen sai tämän horjahtamaan taaksepäin. Matoro hyppäsi taaemmas luonottoman olion luota ja loi silmäyksen taistelukentälle: Herka jahtasi Ämkoota, Tharkon oli hyökkäämässä tornadoineen jälleen, Enki yritti auttaa mestariaan miten parhaiten näki.<br>\n<br>\nVielä kaksitoista tuntia sitten Matoro oli ollut Rozumin viidakoissa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":834,"creator":"BD","timestamp":"2011-03-18T16:30","content":"<strong>Järven läheinen laitos</strong><br>\n<br>\nAseet osuivat aina pysähtyessään saman laatan päälle, joka kerran ne oli numeroitu, järjestys oli helppo saada siitä, mutta mitkä olisivat ne mitkä pitäisi vääntää?<br>\n<br>\n”Jos kalamies hyvän kalan saa, ei ongella väliä ole siinä laisinkaan” , nämä ovat selkeitä vertauksia, mutta niistä pitäisi saada selvää, tarkoittaako tämä siis sitä minkälainen onki, eli vipu on?”, Toa mietiskeli itsekseen. Umbra vastasi vaivautuneesti: ”Ehkä se tarkoittaa mahdollisiman rujoa tai muuten vain vähäpätöistä”.<br>\n<br>\n”Voinet olla oikeassa, tuolla on yksi joka näyttää kanirahin kaluamalta ja on sen lisäksi aika mitätön. 3 terä osoittaa sen päälle.”, Toa totesi kuin olisi ollut asiasta varma, mutta kuitenkin suuremmin epäröi.<br>\n<br>\n”Leveällä miekalla vain leveyttäsi esittelet.” , ”Hmm... Leveän vastakohta on kapea olen aika varma, että meidän siis etsiä mahdollisimman kapea, ensimmäinen teristä koskee aina siihen.”, Gekko sanoi, koska Umbrasta oli parempi olla sanomatta sanaakaan äskeisen jälkeen tämä pysytteli mahdollisimman hiljaa ja ikään kuin lyöden päätään seinään.<br>\n<br>\n”Jos saat ison ensin niin mihin sinä pientä tarvitset?” , ”Pitääkö näiden vain vaikeutua koko ajan... Otamme siis mahdollisimman suuren vivun luulisin...”, Toa sanoi itsekseen kun Umbra keskeytti hänet: ”Hei, happi alkaa loppua, kiirehtisitkö vähän?”,”Yritän koko ajan.”, kuului mietiskelevä vastaus.<br>\n<br>\nJuuri silloin 4 terä kilahti sen päälle. Gekko kirjoitti asiat muistiin nappaamiinsa papereihin.<br>\n<br>\n”Vortixxin palkka puolita.” , ”Vortixxit eivät saa palkkaa työstään, se on siis pyöreä nolla jaettuna kahtia. Tuolla on nähtävästi sellainen jossaon vivun paikka, mutta ei vipua ja sen tilalla aukko, joka saa sen näyttämään nollalta.”, Toa sanoi ja samalla hetkellä 2:della varustettu terä iskeytyi laatan päälle.<br>\n<br>\n”Se on siis sillä selvä.”<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://img151.imageshack.us/img151/5264/asiakirja.png\"><br>\n<br>\nNyt siis vain käännämme vivut tässä järjestyksessä.<br>\n<br>\n”Ensimmäiseksi Kapein”, toa neuvoi Umbraa.<br>\n”Tehty arvon Gekotus”, Matoran vastasi hieman pilkallisesti.<br>\n<br>\n”Sitten laita miekkasi siihen missä ei ole mitään ja väännä”.<br>\n”Tehty...”<br>\n<br>\n”Seuraavaksi se kanin kaluama.”<br>\n<br>\nUmbra käänsi vipua.<br>\n<br>\n”Viimeisen vuoro, se oli tämä suuri ja leveä.”<br>\n<br>\n”Teht-”<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/DdxWSh44uH4?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/DdxWSh44uH4?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nHuone rupesi tärisemään holtittomasti kun ovi avautui, sen sisältä paljastui ei kerrasaan mitään.<br>\n<br>\n”Mitä Karzahnia tämä meinaa!”, Umbra huudahti raivostuneesti, kaksikko talsi ovesta ja tunsi kuinka koko maillma heittelehti heidän ympärillään... se läsähti kasaan ja todellisuus paljastui, he olivat koko voimalassa olonsa aikana kulkeneet suuressa transissa. Edessänsä kaksikko näki neljä hyvin tuimasti tuijottavaa, Zyglakin silmää.<br>\n<br>\n”Halusin vähän kiusata teitä ja hidastaa matkaamme, nyt te sitten pääsitte läpi kun olimme ratkaisemassa tämän tykin arvoitusta, häipykää te saastat!” Fllygeli karjui, kun takavasemalla valtava luiseva ja punainen Zyglak lähestyi kuin olisi karjunut heille kuolemaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":835,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-18T16:47","content":"<strong>Hautasaari</strong><br>\n<br>\nÄmkoo kaatui maahan perässään juoksevan epäkuolleen Toan liekehtivän iskun voimasta. Ilman Toa heitti itsensä ainoalla kädellään ympäri ja näki kalmankankean Herkan kohottavan asettaan viimeistelläkseen vihollisensa.<br>\n<br>\nHerkan naamioon iskeytyi pieni heittoase. Kuollut Toa menetti hetken ajaksi tasapainonsa ja Ämkoo ehti jälleen kerran täpärästi pois hyökkäyksen alta.<br>\n<br>\n\"Kiitos\", Ämkoo totesi pikaisesti luokseen juosseelle Enkille. Enki nyökkäsi vastaukseksi. Le-matoran valmistautui juoksemaan loitommas, mutta Ämkoo tarttui matorania olkapäästä.<br>\n<br>\n\"Kuule.\"<br>\n\"No.\"<br>\n\"Minulla oli mukana kivi. Missä se on?\"<br>\n\"Öh. Linnun varustelaukussa?\"<br>\n\"Tarvitsen sitä.\"<br>\n\"Minulla on kyllä lisää näitä teriä jos sinä-\"<br>\n\"En aseeksi. Hae se.\"<br>\n<br>\nEnki lähti kipittämään kauempaa tilannetta tarkkailevaa lintua kohti. Tharkon huomasi tämän ja ohjasi Atyan juoksemaan matoranin perään. Ämkoo kirosi.<br>\n<br>\nMatoro väisti jälleen täpärästi Tharkonin luoman tornadon. Jään Toa ampui elementtisäteen ilman Toaa kohti, mutta tämä onnistui väistämään. Matoro ei voinut olla huomaamatta, että Tharkon oli hyvin kokenut taistelija. Taistelu oli hyvin tasaväkinen.<br>\n<br>\nEnki huomasi perässään juoksevan sinisen Toan. Matoran vihelsi linnullensa, hyppäsi tämän kyytiin ja onnistui täpärästi väistämään huipputerävän katanan iskun. Atya tuijotti kuin hämmennyksen vallassa taivaalle kohoavan matoranin perään, kääntyi ja jatkoi sitten matkaansa Ämkoon tykö.<br>\n<br>\nSamaan aikaan Herka teki kaikkensa upottaakseen koukkuaseensa Ämkoon rintakehään. Vihreänmusta Toa väisteli iskuja horjahdellen, ja yritti tuon tuosta iskeä kädellään Herkan naamioon. Naamion irroittaminen saisi epäkuolleen Toan pysähtymään, mutta suunnitelma ei ollut helppo...<br>\n<br>\n\"Ämkoo!\"<br>\n<br>\nKäsipuoli Toa hyppäsi loitommas Herkasta ja otti kopin. Enki laskeutui ja viskasi rutiininomaisesti jotain terävää Herkaa kohti. Punainen Toa sai jälleen osuman, muttei ollut moksiskaan.<br>\n<br>\nÄmkoo kohotti kiveä käsissään. Toa katseli sitä hetken epäröiden ja vilkaisi sitten Matoron ja Tharkonin suuntaan.<br>\n<br>\n\"Mikä tuo on?\" kysyi taisteleva kaksikko kuin yhdestä suusta.<br>\n\"Noniin\", tuhahti Ämkoo, otti tukevan asennon ja sanoi:<br>\n\"Minulla on kivi, <em>enkä pelkää käyttää sitä.</em>\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/a2sKTDXqN6U" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/a2sKTDXqN6U</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAlkoi tapahtua. Kivi Ämkoon kädessä alkoi hohtaa Toan kohdistaessa siihen kaikki voimanrippeensä. Kuului outoa huminaa, sihinää ja Ämkoon hiljaista muminaa. Toan naamio alkoi hohtaa.<br>\n<br>\nTharkon katsoi hämmästyneenä Ämkoon alkavaa muutosprosessia. Niin teki myös Matoro, joskin jään Toa ymmärsi varsin pian käyttää tilaisuutta hyväkseen. Matoro hyödynsi aukon Tharkonin puolustuksessa ja syöksi jäätä miekkansa terää pitkin.<br>\n<br>\nTharkon sai osuman jalkaansa ja karjaisi kaatuessaan maahan. Matoro virnisti tälle, ja keskittyi sitten ihmettelemään Ämkoon tekemisiä.<br>\n<br>\n<strong>\"Mmmmiiitää siiinää teeeet?\"</strong><br>\n<br>\nHerka astui varovasti Ämkoota kohti, mutta vihreänmustan Toan luota noussut voimakas paineaalto heitti tulen Toan usean metrin päähän. Pimeä energia Ämkoon ympärillä tiivistyi, sihahti ja katosi.<br>\n<br>\nHerka nousi seisomaan ja katsoi Ämkoota. Siinäkö kaikki? Toan panssarit olivat hieman tummentuneet ja Ämkoo näytti entistäkin hengästyneemmältä. Herka kohotti asettaan ja lähti juoksuun vihollistaan kohti.<br>\n<br>\nÄmkoo seisoi hiljaa paikallaan. Toan silmät eivät olleet vielä auenneet.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<strong>Sinä. Oletko taas täällä?<br>\n<br>\nHiljaisuus. Et.<br>\n<br>\nMiksi sitten.<br>\n<br>\nAh.<br>\n<br>\nEi sinua ole enää.<br>\n<br>\nNyt olen vain.<br>\n<br>\nMinä.<br>\n<br>\n- - -</strong><br>\n<br>\nHerkan hyökkäys keskeytyi verenpunaisena leiskuvan energiakäden iskeytyessä tulen Toan kasvoihin. Herka äännähti epämääräisesti ja yritti sitten kaikin keinoin irroittaa Ämkoon otetta kasvoistaan.<br>\n<br>\nSätkivän Herkan lisäksi kukaan ei liikkunut. Jokainen paikallaolija tuijotti ihmeissään Ämkoon oikean olkapään tienoille ilmestynyttä hehkuvaa punaista raajaa, joka rutisti parasta aikaa Herkan naamiota uuteen uskoon.<br>\n<br>\n<strong>\"Sinä...\"</strong><br>\n<strong>\"Minä.\"</strong><br>\n<br>\nÄmkoo päästi yllättäen irti. Ilman Toa tarttui kuitenkin pian kiinni toistamiseen. Ilman Toa tarttui kiinni Herkan kädestä, nosti sen tulen Toan otsan paikkeille ja iski sitten tähän kaikin voimin luonnollisessa kädessään koko tämän ajan kantamallaan naulalla. Naulattuaan zombin käden tämän omaan otsaan Ämkoo suoritti äärimmäisen epäreilun kampitusliikkeen ja heitti Herkan nurin.<br>\n<br>\nÄmkoo yskäisi verta, mutta pakottautui pysymään pystyssä. Muodonmuutos oli vaatinut veronsa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":836,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-18T17:39","content":"<strong>Hautasaari</strong><br>\n<br>\nMatoro oli enstistäkin hämmentyneempi. Mäksälle oli juuri kasvanut ylimääräinen käsi.<br>\nTilanteen voisi selittää pitkäsanaisesti, mutta kaikki varmasti tajuavat mitä on tapahtumassa myös yhdestä repliikistä.<br>\n<br>\n\"Mitä\", Jään Toa sanoi ääneen ottaessaan juoksuaskelia Gukon ja Mäksän luo.<br>\n\"Otetaan vähän etäisyyttä noihin\", Mäksä sanoi nousten huohottaen pystyyn. Hän hyppäsi takavasemamlla olevan Gukon selkään Enkin kanssa.<br>\n\"Lähdemmekö me...?\" Matoro kysyi änkiessään linnun täpötäyteen selkään.<br>\n\"Emme, tarvitsen tuon miekan\", Mäksä vastasi. Hämmentynyt lintu otti vauhtia ja pyrki nousuun suuressa painolastissa.<br>\n\"Siirretään taistelua. Aikalisä\", Mäksä vastasi. Gukko syöksyi vaivoin ylöspäin ja lähti matalalentona kohti kallioista rannikkoa.<br>\n<br>\nKolme vainoojaa yllättyivät tästä liikkeestä, ja Tharkon komensi välittömästi kaksi apuriaan kohti rantaa. Hän keskittyi ilman elementtivoiman käyttöön.<br>\nVihreä Toa loi lisää tuulta hiljenevään tornadoon. Hän loi sitä lisää ja lisää ja imi kiviä ja maata tornadoon jään lisäksi. <br>\nHän heitti sen tornadon liikkeelle kohti Gukkoa.<br>\n<br>\nLintu karjaisi vertahyytävän kimeästi, kun sen vasen siipi osui tornadon sisään. Gukko putosi ja tornado iskeytyi siihen takaapäin, toimien kuin valtava lihamylly. Lintu rääkyi kovaa kolmen matkustajan pudottautuessa alas erään mäen laelle. Pudotus ei ollut pehmeä, mutta taatusti mukavampi kuin kivitornadon sisään jääminen.<br>\n<br>\nValtava lentävä lihamylly imi ja repi lintua kaiken sen sisässä olevan tavaran voimalla. Tharkon nauroi ja vapautti taas ilmamuodostelman liikkumaan vapaasti.<br>\n<br>\nMatoro nosti itseään käsiensä varaan kivikosta. Pudotus oli tehnyt monia mustelmia ja ruhjeita hänen haarniskaansa, jota ei ole muutenkaan korjattu pitkänä aikaan.<br>\nHän vilkaisi nopeasti ympärilleen. Mäksä nousi vaivalloisesti kivikosta ja Enki näkyi vähän matkan päässä.<br>\n\"Oletteko kunnossa?\" Matoro kysyi nousten polvilleen.<br>\n\"Jotenkuten...\", Ämkoo puhui puoli-itsekseen noustessaan.<br>\n\"Mikä tuo käsi on?\"<br>\n\"Pitkä juttu\"<br>\n<br>\nMeri lainehti kolean aamuauringon väreissä. Tältä kivikukkulalta oli vain yksi alamäki tasanteelle merelle. Pienessä lahdessa saaren sivuosissa näkyi vene.<br>\n<br>\nTharkon imi itseensä tornadon ilmamassat palauttaakseen energiaansa. Sitten hän hyppäsi ilmaan, loi tuulta ja syöksyi kohti kahta kätyriään.<br>\n<br>\n<strong>\"Nyt minä tapan sinut!\"</strong>, epäkuollut Toa raivosi juostessaan kömpelösti Atyan kanssa. Herkan naamio oli puristettu epämuodostuneeksi ja hänen kädesään törrötti naula, jonka hän oli repinyt päästään.<br>\nMatoro tavallaan sääli tätä Toaa. Hän ei tiennyt näiden olentojen menneisyydestä, mutta Herka oli selvästi kokenut kovia elämässään.<br>\nNyt ainut mikä piti onttoa kuorta elossa oli kostonhimo. Syvä, palava kostonhimo josta virtasi jatkuvasti uutta voimaa. Voimaa kostaa.<br>\n<br>\nHerkan ase iskeytyi kivikkoon aivan Mäksän viereen. Ilman Toa pyörähti vain joutuakseen melkein Veden Toan miekan lävistämäksi. Hän kierähti ylös ja heittäytyi taaksepäin. Herkan ase huitaisi viillon Toan rintapanssariin.<br>\n\"Nappaa!\" Matoro huudahti ja heitti valkoisen Energiateränsä Mäksälle. Tämä nappasi tottuneesti aseen ja vetäytyi pari askelta.<br>\n<br>\nMatoro ojensi kummatkin kätensä eteenpäin ja kutsui elementaalivoimiaan. Vaaleansiniset säikeet kiertivät hänen käsiinsä ja syöksyivät säteinä kohti Tulen Toaa. Herka karjui, silkasta vihasta ja kivusta, jota voima aiheutti Tulen Toassa. Hän - tai se - puski eteenpäin hullun raivolla tavoitellen Ämkoota aseellaan.<br>\nEntistä kovemmalla paineella tuleva jää hidasti Tulen Olentoa. Tämä ei edes yrittänyt väistää, käveli vain eteenpäin.<br>\n<br>\nVihreää metallia oleva terä iskeytyi Matoroa selkään. Toa karjui tuskasta kun ase rikkoi hänen selkäpanssarinsa ja työntyi orgaaniseen kudokseen. Epätoivoinen lyönti kyynerpäällä taakse osui Tharkoniin, mutta se ei vaikuttanut paljoa. Jään ampuminen oli tauonnut, ja Herka käveli hullunkiilto silmissä kohti Mäksään, joka miekkaili jo Atyan kanssa.<br>\nTharkon oli varma onnistumisestaan. Hän hymyili. <br>\nMatoro taasen oli varma siitä, että kuolisi jos jotakin ei tapahtuisi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":837,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-03-19T00:20","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Hurratkaa! Ja muistakaa nauraa oikeissa kohdissa. Käsky.</dd></dl>\n<strong>Zakaz<br>\nZaiggeran mökin savuavat jäänteet</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/aNJSALehmxc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/aNJSALehmxc</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHorisontista kaikuva sireenimäinen ujellus toistui jaksoittain vielä kahdesti. Warrek, Guardian, Zaiggera ja Manu olivat astuneet ulos täysin rei'itetystä ja kattonsa menettäneestä mökistä ja kuuntelivat nyt ääntä. Hetken kuuntelun jälkeen nelikko sai paikallistettua äänilähteen. Hälytys kaikui jostain Zakazin suuren keskusjärven suunnalta, mutta huomattavasti lähempää. Järvelle oli vähintään viiden tunnin matka.<br>\n<br>\n\"Ilmahälytyssireeni\", Zaiggera sanoi puoliksi kuiskaten. \"Joku kuuli meidät.\"<br>\n<br>\nWarrek oli polkemassa yhtä Zaiggeran pihamaan palavista ruohomättäistä sammuttaakseen sen. \"Eikä ihme, heh. Sääli vain pihamaatasi. Ja taloasi.\"<br>\nZaiggera kohautti olkapäitään ja laittoi kiväärinsä nojaamaan jalkaansa siksi aikaa, että sai sidottua harjansa ulospäin repsottavat suortuvat.<br>\n\"Samantekevää. Ajattelin muutenkin muuttaa.\"<br>\n\"Siistiä\", Warrek sanoi hilpeästi. \"Minne?\"<br>\n<br>\n\"Teräskalliolle\", Zaiggera sanoi osoittaen toisella kädellään jonnekin kauas. \"Välittömästi. Siellä on Nektann-torni, jonka kellari saa kelvata suojapaikaksi. Olen käynyt siellä kerran.\"<br>\n\"Hei\", Warrek sanoi nostalgisena, \"eikö se torni räjähtänyt aivan päreiksi?\"<br>\nZaiggera keskeytti kenraalinsa tyynesti poimien kiväärin takaisin tiukkaan ja järkkymättömään otteeseensa. \"Kuten sanoin, kenraali. Kerran.\"<br>\n<br>\nRannikkoon tiiraileva Guardian näytti pohdiskelevalta. Hän kääntyi kohti Zaiggeraa. \"Kuinka kaukana tämä kallio on?\"<br>\n\"Kolme kilometriä ja neljäsataa metriä. En tiedä, kuinka kaukana Nektannin joukot ovat, mutta meidän pitää juosta.\"<br>\nWarrek naurahti. \"Juosta? Mistä lähtien Zakazin paras tarkka-ampuja on juossut pakoon?\"<br>\nZaiggera kääntyi kohti kenraaliaan. \"Tuo on ilmahälytys, kenraali. Luodit loppuivat ja zamoreja on kuusi. Kuudes on tyhjä.\"<br>\nWarrek puri huultaan. \"Skarrarar. Olet...kai oikeassa.\"<br>\n\"Hetkinen\", rintakehäänsä pitelevä Makuta Nui sanoi. \"Emme me voi paeta suojaan. Meidän pitää olla Nynrahilla pian!\"<br>\n<br>\nZaiggera katsoi Manua arvioivasti. Warrek tuhahti.<br>\n”En tiedä <em>sinusta</em>, mutta minä en halua kuolla.” Manu risti kätensä rinnalleen.<br>\n”Kukapa tahtoisikaan kuolla. Meidän, minun ja Guartsun, on vain lähdettävä tältä saarelta. Nyt. Lähimpään satamaan, jossa varastamme veneen.”<br>\n”Varastamme?” Guartsu sanoi.<br>\n”Joo?”<br>\n”Miksi?”<br>\n”Ei ehdi vuokrata.”<br>\n”Eikö tosiaan?”<br>\n”Ehkä ehtisi, mutta haluatko maksaa?”<br>\nZaiggera ja tämän kenraali katsoivat kaksikkoa hetken. Sitten nais-Skakdi sanoi:<br>\n”Me menemme kalliolle, minä ja Warrek. Menkää te, minne teidän täytyy.”<br>\nWarrek näytti ilahtuneelta. Guardian ei.<br>\n”Täytyy olla jokin keino, jolla voimme yrittää paeta yhdessä”, hän pohti.<br>\n”Luultavasti niitä on satoja”, Manu sanoi. Guardian mulkaisi häntä vihaisesti.<br>\n”No, lähdetäänpäs, Zaiggera-kulta”, Warrek sanoi hilpeästi. Liian hilpeästi tilanteen vakavuuteen nähden.<br>\n”Keksin kyllä jotain”, Makuta sanoi ja laittoi aivonsa töihin.<br>\nHän alkoi ravata ympyrää. Guardian katseli hieman ympärilleen.<br>\n”Ne tulevat pian”, hän sanoi sitten. Kaksi muuta Skakdia nyökyttelivät.<br>\n”Nektann ei jätä meitä henkiin”, Warrek sanoi pohdiskelevasti. Sitten Manu yhtäkkiä hypähteli heidän luokseen ja julisti:<br>\n”Hih, me juoksemme tuonne kukkulan huipulle! Sitä ne vähiten odottavat.”<br>\nMuut katsoivat häntä kuin vajaamielistä.<br>\n”Me kuolemme”, Warrek sanoi.<br>\n”Ne tulevat lentokoneilla”, Makuta jatkoi. ”Lentokone lentää ja liitää ympäriinsä ja sitten pum räjäyttää meidät.”<br>\nGuardian oli hiljaa. Warrek tuhahteli itsekseen. Zaiggera pyöritti silmiään.<br>\n”Mutta me emme kuole, jos ne eivät tiedä, minne me menemme. Lentokone lentää korkealla.”<br>\n<br>\n\"Manu\", Guardian sanoi katse suunnassa, josta ilmahälytyssireeni oli kaikunut. \"Minusta tuntuu, että sinun pitäisi ottaa rauhallisemmin.\"<br>\nMakutan silmät liikkuivat villisti kuopissaan.<br>\n\"Mmmmmiksi, aaarteeni?\"<br>\n\"Koska luulen, että henkäisit aavistuksen sitä kredipselleeniä.\"<br>\n\"Ai\", Makuta sanoi ymmärtäväisenä. \"Jos me nyt kuitenkin. Juoksemme. Pakoon.\"<br>\nGuardian kuunteli hetken aavikon hiljaisen tuulen alta vähitellen erottuvaa matalaa jyskettä. Jotain oli tulossa ja sillä oli selvästi kiire. Sininen skakdi katsoi Zaiggeraa ja Warrekia vuorotellen. \"Tiemme ilmeisesti eroavat.\"<br>\n<br>\nWarrek hymyili hieman haikeana. \"No nyt jo. Kylläpä aika kuluu nopeasti.\"<br>\n\"Niin\", Guardian sanoi. \"Kiitos kaikesta. Teille molemmille.\"<br>\nZaiggera nyökkäsi. \"Teillä on sota taisteltavana. Menkää ja voittakaa se.\" Sen sanottuaan Zaiggera lähti kävelemään jo hitaasti kauas Warrekista.<br>\n\"Hei, sinä!\" Manu huusi heilutellen toista kättään ja osoittaen rintakehänsä ympärillä siteenä toimivaa huivia. \"Unohdit riepusi.\"<br>\nZaiggera pysähtyi vielä hetkeksi. Hän kääntyi ja katsoi makutaa hetken. \"Pidä se.\" Sillä sekunnilla Zaiggeran katseessa oli hetken jotain merkillistä. Pian hän kuitenkin jatkoi matkaa.<br>\n\"Kenraali, tule\", Zaiggera huusi vielä käsi puoliksi kiväärillään.<br>\n\"Ihan pian, kulta!\" Warrek huudahti takaisin pirullinen virne kasvoillaan. Hän katseli hetken jossain kaukana häämöttävän Hopeisen meren suuntaan kuin pohtien jotain. Sitten hän avasi suunsa.<br>\n\"Tuolla jossain kukkulan takana on joku rupuinen kalastajakaupunki. Se on pienempi kuin se, mihin olimme aiemmin menossa, mutta saa kelvata. Jos muistan oikein, yksi tyyppi on minulle palveluksen velkaa. Viekää siltä vene puolestani. Ai niin, ja jos eksytte, tunnistatte reitin niistä vanhoista tornitykeistä.\"<br>\n<br>\nGuartsu kohotti kulmaansa. \"Olethan varma, että ne ovat miehittämättömiä?\"<br>\n<br>\n\"En\", Warrek vastasi ovelasti. \"Mutta minä ja Zaiggera voimme kiinnittää Nektannin pirulaisten huomion. Meillähän on vielä sentään kuusi ammusta.\"<br>\n\"Anteeksi, Warrek\", Guardian sanoi. \"Mutta ei käy.\" Hän tuijotti jo kauempana kävelevää Zaiggeraa hetken epäröivän näköisenä kuin odottaen. Sitten hän vilkaisi Manua ja kuiskasi tälle jotain.<br>\nManu otti kaapunsa alta esiin toisen käsistään. Nazorak-henkinen kämmen oli puristunut nyrkkiin. Makutan suu vääntyi pirulliseen virneeseen. Hän avasi nyrkkinsä.<br>\nMakutan nyrkissä oli kuusi revolverin kokoluokkaan sopivaa zamor-kuulaa. Warrekin silmät laajenivat.<br>\n\"Zaiggera <em>niin</em> tappaa teidät jos huomaa.\"<br>\n\"Entä jos et kerro\", Guardian sanoi vaimeasti ottaen kuulat Manun kädestä ja sovittaen niitä Zaiggeran mökistä mukaan ottamansa revolverin sisään.<br>\n<br>\n\"Kelpaahan tuo, eversti\", Warrek sanoi vilkuillen asetta. \"Mutta miksi?\"<br>\n\"Ammun ilmaan ja houkuttelen ne peräämme\", Guardian sanoi, vaihtaen äänensävynsä pian huomattavasti synkemmäksi. \"Teillä ei olisi mitään mahdollisuutta kokonaista armeijaa vastaan.\"<br>\n\"Mitä väliä?\" Warrek kysyi tiukasti. \"Teitä tarvitaan sodassa, joka saa sisällissodan rähinät näyttämään yhdeltä skarrararin baaritappelulta. Minä olen vain vanha juoppo. Ja lisäksi...\"<br>\n<br>\nWarrek oli hetken hiljaa ja poikkeuksellisen vakavana. \"Minun tässä pitäisi kiittää teitä. Ilman teitä olisin vielä tuhoamassa päätäni Rukissa. Olen velkaa teille jo kerran.\"<br>\nWarrek näytti alistuneelta. \"Antakaa minun skarrarar vieköön maksaa takaisin ystävilleni.\"<br>\n<br>\nManu näytti selventäneen päänsä ainakin hetkellisesti. \"Tarjoa meille juotavaa joskus. Nyt ei ole aikaa.\"<br>\nKeltainen sähkön skakdi naurahti. \"Makutan ketale. Anteeksi ennakkoluuloni. Sinä olet ihan jees.\"<br>\nJyrinä horisontissa voimistui. Vieläkään ei ollut täysin selvää, minkälaiset joukot Nektann oli lähettänyt perään, mutta armeija ei selvästikään ollut pieni. Sininen skakdi-sotaherra ei ollut liikuttanut joukkojaan hetkeen näin voimakkaasti.<br>\nWarrek alkoi astella jo kauemmas Makuta Nuista ja Guardianista, mutta hänen askelissaan oli tietty epävarmuus.<br>\n\"Pysykää skarrarar vieköön hengissä, kamut.\"<br>\nManu hymähti. \"Ja juokse skarrarar sinä nyt aivan skarrararin nopeasti, että saat hänet skarrarar kiinni.\"<br>\nWarrek naurahti ennen kuin lähti juoksemaan. Guardian näytti Warrekille vielä sotilastervehdykseen ja hymyili haikeasti samalla kun molemmat skakdit alkoivat kadota jonnekin kauas.<br>\nZaiggeran perässä juoksi nyt kauas yksi ainoista henkilöistä, joita Guardian kunnioitti johtajahahmoinaan. Sisällissota oli kuitenkin ollut ohi jo vuosikymmeniä. Veri oli vuodatettu. Menetykset oli kärsitty. Panssarissa roikkuvien tähtien määrällä ei ollut enää väliä.<br>\nZaiggeran perässä ei juossut Guardianin kenraali, vaan myös hänen vanhin ystävänsä.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nJyrinä voimistui.<br>\n\"Skarrararararrar\", Manu sanoi kuin testiksi.<br>\n\"Jep\", Guartsu sanoi. \"Tiedätkö sinä edes, mitä tuo tarkoittaa?\"<br>\n\"En, mutta pidän siitä.\"<br>\nGuardian oli hetken hiljaa.<br>\n\"Se tarkoittaa sitä osaa Mata Nui -lehmän suol-\", Guardian ehti sanoa ennen kuin makuta keskeytti hänet siirtämällä kätensä skakdin suun eteen.<br>\n\"...minä sanoin pitäväni siitä. Älä pilaa tätä.\"<br>\n\"...hyvä on\", Guardian sanoi. Kaksikko alkoi astelemaan kohti kukkulaa, jonka takana ilmeisesti odottaisi joukko vanhoja ilmatorjunta-Nektanneja ja pieni kalastajakaupunki. He eivät vielä juosseet, mutta pian olisi aika sille.<br>\n<br>\n\"Minulla on kuusi ammusta\", Guartsu sanoi. \"Kun ammun ensimmäisen, juoksemme.\"<br>\n\"Ja sitten ammut aina parinsadan metrin välein?\" Manu kysyi.<br>\n\"Bingo. Koska mehän haluamme tulla huomatuiksi.\"<br>\n\"Pidän tästä.\"<br>\nGuardian siirsi pistooliaan vähitellen ylös. Hän epäröi hetken. Sitten liipaisin painui alas ja aseen laukeamisen kajahdus täytti ilman kaikuen kauas. Pian makuta ja skakdi juoksivat strutsimaista vauhtia kohti edessä häämöttävää kukkulaa.<br>\n<br>\nHetken juostuaan Guartsu ampui uudestaan taivaalle. He jatkoivat kohti kukkulaa. Aavikkoinen maisema vilisi taustalla. Taustalta alkoi kuulua vaimeaa ryminää. Se voimistui koko ajan. Pian sen jälkeen, kun Guardian oli ampunut kolmannen ammuksen taivaalle, Manu teki ikävän havainnon.<br>\n”Ggggguuuuaartsu.”<br>\n”No?”<br>\n”Tuota noin. Niillä on Muakat.” Guardian vilkaisi taakseen. Parisenkymmentä Skakdia ratsasti Muakoiden selässä heidän perässään.<br>\n”SKARRARARRARARRAR!”<br>\n”Sitä minäkin ajattelin”, Manu sanoi. Guardian ei vaivautunut ampumaan neljättä ammusta taivaalle; hän laukaisi sen suoraan Skakdeja päin. Etummaiset lensivät ratsujensa selästä, ja muut joutuivat hajaantumaan, jotteivät olisi talloneet kumppaneitaan.<br>\n<br>\nPian he saapuivat kukkulan rinteelle Skakdit kannoillaan. Muakat väsyivät jo ennen rinteen puoltaväliä. Kissapetoja ei ollut kestävyyskuntoa vaativiin metsästyksiin tarkoitettu. Nyt Skakdivihulaislauma joutui jatkamaan jalan. Tästä karkulaiskaksikko oli hyvillään. Seuraavaksi Guartsu ampui viimeisen ammuksen ryhmän etunenässä olevan Skakdin silmään. Tämän pää räjähti radikaalisti. Manu virnisti omalle ajatukselleen: Skakdi ei enää soittaisi suutaan, kun menokin oli niin päätöntä. Sitten Makutan ilme muuttuikin surulliseksi.<br>\n<em>Eihän se ollut edes hauska juttu…</em><br>\nSkakdit saavuttivat kaksikkoa uhkaavasti. Hiekkainen kumpare oli hankala nousta. Samalla, kun Manu ja Guardian tarpoivat ylöspäin, he myös potkivat hiekkaa Skakdeja päin. Manun päähän pälkähti idea. Hän jäi hetkeksi seisomaan paikoilleen ja mittailemaan etäisyyksiä. Guartsu huomasi tämän ja pysähtyi itsekin hetkeksi.<br>\n”Mitä sinä teet? Juokse!”<br>\n”… hiekkamäärän massa… ja tilavuus… Mitä?”<br>\n”Vauhtia!”<br>\n”Odotas”, Makuta virkkoi ja kyykistyi asettaen kätensä maahan. Skakdien ollessa noin kolmen metrin päässä Makutasta maa heidän allaan romahti. Halkeama oli viedä Makuta Nuinkin mukanaan, mutta Guartsu juoksi auttamaan hänet ylös. Skakdit yrittivät selvittää solmuun menneet ruumiinsa. Manu pyyhki hikeä otsaltaan.<br>\n”Taisin arvioida hiekan vakiotiheyden väärin”, hän mutisi. Guartsu tökkäsi häntä olkapäähän ja lähti jälleen juoksemaan kohti kukkulan huippua. Manu seurasi pian perästä.<br>\n<br>\nSkakdit pääsivät kuitenkin nopeasti ylös. He oppivat jotain ja hajaantuivat leveämmälle alalle. Ei kulunut kuin hetki, ja kaksikko oli jo kumpareen huipulla. He olivat tosin arvioineet ”kukkulan” koon hieman väärin. Se oli koholle nousevaa maastoa Zaiggeran mökiltä katsottuna. Se kuitenkin vietti jyrkästi alaspäin suureen kanjoniin. He olivat ehkä sadan metrin korkeudella kanjonin pohjan tasaiselta maaperältä katsottuna.<br>\n”Oho”, Manu sanoi.<br>\n”Oho”, Guartsu vahvisti. ”Tämä ei tainnut kuulua suunnitelmaasi?”<br>\n”Ei”, Manu myönsi, ”mutta äkkiäkös minä tästä laskeskelen.”<br>\nHän mittaili rinnettä katseellaan. Skakdi-sotilaat lähestyivät uhkaavasti.<br>\n”Hmm… ehkä noin seitsemänkymmenen asteen kulmassa…”<br>\n”Aika loppui”, Guartsu sanoi ja väisti ensimmäisen Skakdin miekaniskun. Manu katsoi taakseen ja näki, että heidät oli piiritetty. Joka suunnasta tuli Skakdeja – paitsi tietysti alhaalta. Makutan mieleen piirtyi kaksiulotteinen kuva rinteestä ja sen laskeutumiskulmista.<br>\n”Okei, tuosta voisi päästä alas”, hän sanoi.<br>\n”Ai?” Guartsu vastasi.<br>\n”Minulla on suunnitelmakin. Tosin, tässä suunnitelmassani on puute.”<br>\n”Kuinka niin?”<br>\n”Tarvitaan lumilauta.”<br>\n”…”<br>\n”Eikö vain olekin puute.”<br>\n”Me olemme aavikoituneella saarella.”<br>\n”No onko sitten olemassa hiekkalauta tai jotain vastaavaa?”<br>\n”Ei, enpä usko.”<br>\n”Sitähän minäkin.”<br>\nDialogin aikana kaksikko oli väistellyt iskuja ja jakanut sellaisia. Paljain nyrkein vain oli vaikea taistella miekoilla varustautuneita vihollisia vastaan. Manu vahvisti seuraavan nyrkiniskunsa varjoenergialla, ja uhri kaatui kuolleena maahan. Guardian hakkasi pyssynsä lappeella vastustajaansa päähän. Syntyi kalahtava ääni, joka sai Guartsun selän kylmille väreille. Sehän tästä vielä puuttuikin, että hän rikkoisi uuden aseensa. Tosin olihan se kestänyt lukuisia kalautteluja ennenkin.<br>\n”Täällä ei ole lautoja”, Guartsu sanoi hengästyneenä.<br>\n”No mitä skarrararraria me sitten teemme?” Manu huudahti. Silloin eräs Skakdi sai haavoitettua Guardiania. Tämä kaatui maahan. Manu ampui haavoittajaa varjosäteellä. Guardian perääntyi kohti Manua. Kumpikin oli aivan rinteen reunalla. Skakdit perääntyivät hieman. Yksi, ilmeisesti porukan johtaja, astui esiin.<br>\n”Teidät on voitettu. Ainoa mahdollinen tie on alas.”<br>\n”Itse asiassa”, Manu sanoi.<br>\n”Me olemme menossa sinne”, Guardian jatkoi, kuin yhteisestä sopimuksesta. Skakdi katsoi heitä hieman yllättyneenä.<br>\n”Te ette mene mihinkään. Te kuolette. Nyt.” Skakdi heilautti miekkaansa tappavaan liikkeeseen. Manu ei ehtinyt reagoida, kun Guardian vetäisi hänet taaksepäin. He molemmat lensivät rinteeseen. Skakdi ryntäsi reunalle katsomaan, mitä oli tapahtunut.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nAivan rinteen reunaa lähimpänä seisova skakdi tuijotti näkemäänsä hetken aivan hiljaa. Muitakin palkkasotureita kerääntyi vähitellen reunalle. Osa heistä oli kiivennyt kukkulan jyrkkää rinnettä useiden kalliiden takaa-ajominuuttien ajan ennen kuin oli päässyt rinteen reunalle näkemään jotain täysin mykistävää. Yksikään skakdi ei ollut aivan varma, olisiko tilanteessa pitänyt kiroilla vai nauraa.<br>\n<br>\nJyrkkää mäkeä alas kiisi jotain vauhdilla. Tämä mäkeä alas kiitävä jokin syöksi perässään ilmaan hiekkaa pilvimäiseksi vanaksi liikkuessaan rinnettä pitkin nopeuksilla, jotka saivat sen näyttämään jonkinlaiselta pölyohjukselta. Moni skakdi, joka ei ollut vielä ymmärtänyt näkemäänsä ensikatsauksesta, liikkui kanjonimaisen jyrkän rinteen tasaisimpia osuuksia alas varovaisesti nähdäkseen paremmin.<br>\nParempi katsaus valaisi, että mäkeä alas liikkui sininen skakdi, joka seisoi mustaan, tummanruskeaan ja erilaisiin punasävyihin verhoutuneen makutan päällä. Toinen skakdin jaloista oli makutan teräväkyntisten jalkojen taipeiden päällä, kun toisella taas se otti tasapainoa makutan selästä. Makuta kiisi täristen mäkeä alas skakdi päällään. Pimeyden olennon jalat menivät mäkeä pitkin edellä, mutta katseensa se piti taaksepäin. Valtaisa hiekkapilvi peitti suurimman osan makutan kasvoista, mutta sen silmien punahehkuinen ja mulkosilmäinen katse erottui kaukaakin.<br>\n\"Blrblrblrbrlrrrlblrblrbrlrblrbrl...\"<br>\n<br>\nPalkkasoturien johtaja ei ollut erityisen sanavalmis yksilö, mutta harva olisi keksinyt tilanteeseen parempaa sanottavaa kuin hän.<br>\n\"Mitä.\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/bsKvARzwoPY" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/bsKvARzwoPY</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nGuardianilla oli täysi työ pitää hallinnassaan ”lauta”. Hän tasapainoili melko taitavasti, mutta vauhti oli selkäpiitä karmiva. Lauta ei myöskään ollut mielissään tapahtumasta.<br>\n<em>Minä en ole hiekkalauta!</em><br>\nManu ei tietenkään pystynyt sanomaan juuri mitään. Hiekkaa meni suuhun. Mäki oli pitkä. Manun näköalaan kuuluivat jyrkänteen reuna, jolta yhä pienemmäksi käyvät Skakdit katselivat hölmistyneinä, hiekkaiset rinteet, jotka täyttivät sivustat sekä – kaktus. Manu olisi pitänyt kiinni haaroistaan, jos olisi voinut.<br>\n<br>\nHiekka näytti kimmeltävän auringon paahteessa. Kuumuus ei kuitenkaan vaikuttanut ylinopeudella kiitävään kaksikkoon. Guartsu yritti vältellä suuria lohkareita, mutta pienemmät kivet sattuivat Makuta Nuihin aika ikävästi. Pian Manu huomasi jotain: ilmeisesti Muakat oli saatu raahattua ylös, ja nyt muutama Skakdi lähti heidän peräänsä niillä ratsastaen. Oli selvää, että isot eläimet eivät voineet selvitä sellaisessa mäessä juosten, joten ne luhistuivat mahalleen ja Skakdit joutuivat liukumaan niiden avulla eteenpäin.<br>\n<br>\n<em>Hoh, nyt Skakdeillakin on omat lautansa</em>, Manu viestitti Guartsulle. Tällä ei ollut juuri aikaa kiinnittää asiaan huomiota. Guardianin kaikki keskittyminen oli kääntynyt ohjaamisen puoleen. He nimittäin tulivat kanjoniin.<br>\n<em>Liike-energia on liian suuri</em>, Manu ajatteli. <em>Me jatkamme yhä. Vaikka enhän minä näe eteeni, kun takapääni kiitää kiihtyneenä suoraan –</em><br>\n<em>POIS PÄÄNI SISÄLTÄ!</em><br>\n<em>Älä huuda.</em><br>\n<br>\nSkakdit saavuttivat jo kaksikkoa. Niillä oli enemmän massaa ratsuissaan kuin Guardianilla, joten niiden saama nopeuskin oli suurempi. Manu pyöritteli kaavoja päässään, mutta Guardianin onneksi vain <em>juuri omassa</em> päässään. Hän ei kaivannut fysiikkaa sotkemaan ohjausta. He nimittäin saapuivat kohtaan, jossa kallio kapeni tunneliksi. Skakdi-parat törmäsivät kallion seinämiin, ja vain yksi pääsi tunneliin heidän kanssaan. Hänkin tosin löi päänsä yhä mataloituvaan kattoon ja kuoli. Tunneli vei suoraan kallion läpi. Tultuaan ulos tunnelista Guartsu ei voinut muuta, kuin jatkaa suoraan hyppyriin – suuntaa ei ehtinyt muuttaa. Manu kiljaisi heidän lentäessään korkealle ilmaan. He laskeutuivat kuitenkin onnellisesti, tai Manun tapauksessa vähemmän onnellisesti. Hän putosi mahalleen pää menosuuntaan. Guartsu lätkähti hänen selkänsä päälle, ja matka jatkui.<br>\n<br>\nKäännyttyään täysin ympäri Makuta Nui kykeni vihdoin avaamaan suunsa. Ensi töikseen hän sylki suustaan ulos hiekkaa useiden minuuttien ajan. Jos hiekan joukosta erottui välillä yksittäinen sana, se oli todennäköisesti yksi monenlaisista kirosanoista, joita makuta oli opetellut tämän matkan aikana. Syljettyään kaiken hiekan suustaan tämä lautana toimiva makuta karjaisi vihdoin sanoja, joista Guartsu sai jotain selvää.<br>\n\"Seuraavatkorgh ne meitääääääähh?\"<br>\nGuardian käänsi päätään. \"Pari muakatonta! Ne yrittävät juosta perässä, mutt-\"<br>\n\"PÄÄ ALAS.\"<br>\n<br>\nGuartsu ei kyseenalaistanut eteen katsovan kulkuneuvonsa komentoa vaan kyykistyi niin alas kuin oli mahdollista ilman, että menetti tasapainonsa. Uuden, lyhyemmän tunnelin katossa roikkuvan terävän monimetrisen stalaktiitin kärki kulki arviolta kymmenen senttimetrin päästä kyykistyneen Guardianin päälaesta. Skakdi odotti joitakin sekunteja kyyryssä.<br>\n\"Iiih\", hän sanoi yksinäinen silmä pyöreänä ja selkä vielä osittain kyyryssä.<br>\n\"Hyvähyvähyvä\", Manu sanoi ääni kasvavassa paniikissa, \"mutta HYVÄ JUMALA KATSE TIEHEN.\"<br>\n<br>\nGuardian teki työtä käskettyä ja huomasi kauhukseen, kuinka tämän tunnelin keskellä oli valtava kivipaasi. Vartija karjaisi ja ohjasi vauhdikkaasti \"kulkupelinsä\" sivuun jalkaliikkeellä, joka sai Manun sisuskalut kääntymään epämiellyttävästi. Kaksikko väisti kivipaaden juuri ja juuri puolen metrin päästä.<br>\n\"HYVÄ POIKA\", Makuta Nui karjui raivolla, joka muutti hänen lausahduksensa sanomaa aavistuksen verran. \"JATKA SAMAAN MALLIIN!\"<br>\n\"Sen te-e-E-E-eeeeen!\"<br>\nTunnelin epätasainen pikkukivimaasto vaikeutti kaksikon välisen keskustelun sujuvuutta hieman.<br>\n<br>\nTunnelin suuaukko ilmestyi kaksikon eteen ja auringonvalo häikäisi pian molempien silmiä. Kanjoniksi muuttunut mäki jyrkkeni ja kaksikon vauhti kiihtyi, mutta skakdipalkkasotureja ei ollut enää näkyvillä.<br>\n\"Me...me...memememe karistimme ne!\" Guartsu huudahti voitokkaana heilauttaen kättään ja melkein horjahti pois Manun päältä.<br>\n\"Hyvääääääääääääh....\" Manu korisi, \"mutta mitäh nuo ovat?\"<br>\n\"Mitk...aiiiiii. Nuo.\"<br>\n<br>\n<a href=\"https://www.youtube.com/watch?v=KiPBDoSo-90\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">https://www.youtube.com/watch?v=KiPBDoSo-90</a><br>\n<br>\nHieman kauempana oli havaittavissa kaksi suurta metallista tornia. Tornien etäisyys toisistaan oli useita satoja metrejä, mutta massiivisuudestaan johtuen ne erottuivat kauas. Jossain lähempänä rantaa hahmottui vielä yksi torni. Kaikkien terästornien huipulla oli neljän suuren taivasta kohti katsovan kanuunan rykelmä, joka ei ollut uhkaava pelkästään kokonsa takia. Kuten kaikki Nektannin luoma tai hänen toiveestaan luotu, se oli myös täynnä suuria teriä, joiden ainoa järkevä tarkoitus oli saada muuten hyvin askeettinen ulkomuoto näyttämään äärimmäisen tappavalta.<br>\nNektann-ilmatorjuntatykki kiilsi auringonvalossa terineen. Hetken aikaa Guartsu havaitsi yksittäisen skakdin kiipeävän tornin tikkaita pitkin, kun pieni rykelmä muita seisoi tornin alla ja näytti karjuvan toisilleen.<br>\nKun skakdi oli tornin huipulla, se katosi pieneen luukkuun. Valo syttyi ilmatorjuntatykin sisällä.<br>\n<br>\n\"Tuo\", Manu sylki ulos. \"Tuo <em>kääntyy - meitä - kohti</em>.\"<br>\n\"Hah!\" Guartsu huudahti parhaansa mukaan. \"Tuo on hyökkääviä ilmalaivoja vastaan. Ei se edes käänny niin alas, että se voisi osua meihin!\"<br>\nJotain vihreää alkoi syttyä vähitellen jokaisen kanuunan sisällä. Guardian oli hiljaa kymmenen sekuntia.<br>\n<br>\n\"...toisaalta...\" hän köhi, \"...ei se tietenkään estä niitä yrittämästä...\"<br>\n<br>\nSkakdit olivat valmiina. Joku hyökkäysryhmästä oli ilmoittanut radiopuhelimitse, että vaarallinen kaksikko saapuisi luolastosta pian. Nyt Nektann-tykit olivat valmiina ampumaan Makutan ja petturi-Skakdin seulaksi. Ensimmäiset ammukset lähtivät liikkeelle salamannopeasti. Manun ajatukset pelasivat ainakin jotenkuten, ja hän tökkäsi kädellään vasemmalle sivulle, jolloin kaksikko heilahti oikealle. Ammus osui aivan heidän viereensä, mikä sai Manun lennähtämään ilmaan ja pyörähtämään 540 astetta. Siispä hän lensi selälleen maahan, ja Guartsu sai pysyttyä kyydissä pienen ilmalennon jälkeen. Tornit lähestyivät uhkaavasti. Pari ammusta lensi Guartsun pään yli. Hän katsoi Manun kasvoihin; tämä tuijotti nyt häneen kuluttaessaan selkäänsä maanpintaa vasten.<br>\n”Et pystyisi pientä suojakilpeä tekemään?” Guartsu uteli. Vastaukseksi Makuta loi jonkinlaisen pienen energiakentän sinisen Skakdin pään yläpuolelle. Juuri ajoissa torjumaan vihreän räjähdyksen, joka siihen ammuttiin. Ammus kimposi kilvestä suoraan maahan heidän allaan ja teki isonlaisen kraatterin. Seurauksena siitä Manun naamio täyttyi hiekalla ja heidän vauhtinsa hidastui.<br>\n<br>\nHe olivat nyt tornien välissä. Skakdit eivät yrittäneetkään enää tähdätä ilmatorjuntatykeillä heitä vaan ottivat esiin kiväärinsä. Luoteja sateli hiekkalautailevan Guartsun niskaan. Suojakilpi rätisi hetken ja katosi.<br>\n”Vältä kuolemista”, Manu sanoi. Guartsu horjahti luodin osuessa häntä ja yritti tukea toista jalkaansa maahan, joka vilisi heidän allaan. Niinpä Guardian osui pää edellä maahan ja kierähti Manun kanssa yhdeksi sekavaksi jalkojen ja käsien sotkuksi. Kasa jatkoi yhä matkaansa rinteitä pitkin. Pian se kuitenkin saapui ammusten saattelemana äkkijyrkkään pudotukseen.<br>\n<br>\nGuardian putosi pehmeään kohtaan ja vieri hiekkasärkkää pitkin kalliota päin. Hän oli menettää tajunsa, mutta pään lyöminen kallioon auttoi virkistämään ajatukset. Ensi töikseen hän nousi huojuvasti seisomaan ja antoi rankasti ylen. Hetken kaottuaan paikoillaan hän päätti yrittää nousta uudestaan seisomaan. Maailma pyöri. Hän odotti jonkin aikaa maailman pysähtymistä. Viimein hän sai selvää ympäristöstään: hän oli kymmenisen metriä korkeassa kuilussa. Hetken hän hoiperteli ympäriinsä, mutta löysi sitten kohdan, johon oli pudonnut. Vähän matkan päässä siitä oli ruumiin muotoinen kuoppa. Guartsu katsoi kuoppaan. Siellä makasi kuopan reunojen muotoinen Nazorakin palasista koottu ruho kasvot alaspäin.<br>\n”Ei enää koskaan”, hiekan tukahduttama ääni sanoi. Guardian lysähti istumaan siihen paikkaan, jossa sattui olemaan – kovan, kivisen kohdan päälle. Se sattui. Sitten hän tajusi luodin, joka oli iskeytynyt hänet jalkaansa. Irvistäen hän tunsi jälleen kivun aallon. Tunto alkoi palata lihaksiin.<br>\n<br>\nManu punnersi itsensä vaivalloisesti ylös polvilleen. Sitten hän yritti ravistella hiekkaa pois.<br>\n”Skarrar”, hän sanoi lyhyesti. ”Hiekkaa naamion sisällä. Hiekkaa sisäelimissä. Hiekkaa pöksyissä. Elämä kohtelee kaltoin.”<br>\nGuartsu hymähti ja hieroi luodin osumakohtaa. Sitten hän vilkuili hieman ympärilleen. Hän ei ollut varma, oliko sittenkin ollut tajuttomana, sillä auringonlasku värjäsi kallion ja hiekan punertavaksi. Siis sen verran, mitä rotkoon valoa tuli. Katsoessaan ylös Guartsu näki valoa, joten hätää ei ollut. Kuilu oli melko matala suurimpiin, jopa sadan metrin syvyisiin kanjoneihin verrattuna.<br>\n<br>\nManu oli irrottanut naamionsa tyhjentääkseen sen hiekasta. Hänen vihreä antidermiksensä alkoi valua ulos. Hän tökki sitä sormellaan takaisin sisään. Sitten hän laittoi Kraahkaninsa takaisin paikoilleen.<br>\n”Pitäisikö meidän lähteä jonnekin?” hän kysyi huokaisten. Guardian nyökkäsi.<br>\n”Kumpaan suuntaan?” Makuta jatkoi.<br>\n”En tiedä. Suuntavaistoni petti tämän lautailun jäljiltä… Mutta koska aurinko laskee länteen, tuo on lähin suunta, jonne meidän kannattaa lähteä”, Guardian vastasi osoittaen suuntaa, jonne he pian lähtisivät. Kunhan vanha Vartija saisi luodin irti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":838,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-03-19T08:35","content":"<strong>Paja</strong><br>\n<br>\nPainettuaan Matoranin Hunan toista silmänreikää ja asteltuaan portaat alas Kapura sytytti Pajan valot. Toisin kuin yleensä, Kapuran salahuoneessa ei näkynyt käytön merkkejä. Keskeneräiset aseet oli ripustettu huolellisesti seinälle, ja rautaromuvarasto oli täysi.<br>\n<br>\nKapura sille, että kenelläkään Pajan Matoraneista ei ollut mitään aavistusta siitä, mihin kaikki rautaromu hävisi. Eikä siitä, miksi Kapuran tilauslaatikko oli aina tyhjä, vaikka sinne sujautettiin tilauksia lähes joka päivä.<br>\n<br>\nMutta nyt ei ollut aika tilauksille.<br>\n<br>\nKapura varmisti vielä, että huoneessa ei ollut ketään muuta, joka oli kyllä turhaa, kun ottaa huomioon, että kukaan muu ei tiennyt huoneesta.<br>\n<br>\nTulen ja Painovoiman Toa katsahti takomispöydän alle ja painoi pientä nappia.<br>\n<br>\nSeinästä pongahti esiin kassakaappia muistuttava esine, jossa oli kirjainnäppäimiä ja pieni ruutu. Kapura näpytteli salasanan, ja kassakaapin auetessa katsahti jälleen kalleimpaan aarteeseensa.<br>\n<br>\nKassakaappi oli täynnä naamioita. Eri värisiä. Eri muotoisia. Ja kaikilla naamiovoima, joita Kapuran tietojen mukaan oli olemassa vain muutamia. Naamioita peitti pölykerros.<br>\n<br>\nKapura mietti itsekseen, mitä naamiota käyttäisi reissulla saarelle. Lopulta hän päätyi tummansiniseen naamioon, jossa oli visiiri.<br>\n<br>\n\"Mielensuojauksen naamio\", Kapura sanoi itsekseen. Hän ei ollut varma, miksi oli päätynyt tähän naamioon. Tuntui siltä, kuin jokin hänen päässään tietäisi vastauksen.<br>\n<br>\nKapura kosketti Kanohi Shania vetääkseen naamion irti.<br>\n<br>\nHe &#820;ei&#860;vä&#823;t k&#856;o&#802;s&#833;k&#847;aa&#789;n&#820; pala&#861;nnee&#860;t &#863;jä&#820;rji&#863;ssään&#833;.&#821;..&#824; &#833;Luu&#865;l&#833;en&#795;, e&#866;t&#861;tä&#861; sy&#860;väl&#820;lä&#863; vi&#807;i&#861;d&#1161;akossa &#862;on &#789;j&#820;ota&#795;in. Tun&#822;ne&#863;lm&#862;a&#822; &#823;on&#863; jo vä&#821;hä&#865;n &#832;aik&#795;aa&#820; &#808;ol&#808;l&#865;u&#865;t&#865; &#824;k&#856;ir&#802;eä&#864;.&#801; H&#863;e&#795; &#865;kai&#802; &#865;s&#847;uu&#862;nn&#795;itt&#832;e&#866;l&#1161;e&#823;vat&#1161; u&#821;utta h&#847;y&#802;ökkä&#833;y&#865;st&#864;ä&#864;. &#860;E&#802;de&#820;s&#865; &#864;To&#865;at &#807;ei&#865;v&#832;ä&#795;t nukku&#795;neet&#866; &#865;v&#802;iim&#802;e &#801;yö&#801;n&#821;ä&#808;.&#864;&#807;U&#832;l&#789;koa &#863;k&#1161;uu&#856;l&#866;u&#824;u &#860;ään&#866;<br>\n<br>\nKapura hikoili.<br>\n<br>\nHän huomasi makaavansa Pajan lattialla.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":839,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-03-19T19:22","content":"<strong>Bio Klaanin Linnoitus, Samen toimisto</strong><br>\n<br>\nMonien tuntien ja kauheiden tapahtumien jälkeen, Moderaattori Same viimein pääsi istahtamaan työpöytänsä ääreen ilman valitusta.<br>\nHän huokaisi väsymyksestä ja lupasi itselleen ettei koskaan olisi mukana missään samankaltaisessa ilman pistoolejaan, veitsiään ja kunnon savuketta.<br>\nSuuri paperisota oli käynnissä Selakhilaani Moderaattorin edessä, jonka hyökkäyskomentajana toimi hän.<br>\nTaistelu oli pitkä ja raivokas, eikä loppua näkynyt. Same merkitsi ja allekirjoitti useita asiapapereita ja raportteja väsymättömästi. <br>\nMusteen haju täytti Moderaattorin sieraimet ja papereita oli kaikkialla hänen ympärillään. <br>\nSotaveteraani piteli kynää tiukasti kädessään. Sota vaati uhreja. <br>\n<br>\n\"Moderaattori Same, teille on vieraita\", Matoralainen sihteeri astui sisään ovesta ja ilmoitti Selakhilaanille.<br>\n<br>\nTuli taantui.<br>\n<br>\n\"Kutsu heidät sisään\", Samen käheä ääni kuului.<br>\nViisi Toaa saapui heti toimiston sisälle. Same tunnisti heti ketkä Toat olivat kyseessä.<br>\n<br>\n\"Palasimme tehtävästämme\", punainen, Hauta kantava tiimin johtaja ilmoitti.<br>\n\"Palasittepa aika myöhään, Takama ja Angorangerit\", Same huomautti työpöytänsä takaa ja nousi seisomaan Toien edessä.<br>\n\"Niin noh, meillä oli hieman erimielisyyksiä... Ja, noh...\", Takama vastasi hieman vaivautuneena.<br>\n\"Tehtävä epäonnistui\", Bokrujuh sanoi hyvin suorasti mutta syyllisyyden tuntuisena.<br>\n\"Saimme pelastettua suurimman osan kylän asukkaista, mutta pahoin pelkäämme ettei kylästä itse ole enää mitään jäljellä\", Maan Toa Kowambra lisäsi.<br>\n<br>\nSame hieroi kasvojaan. <br>\n\"Kolmas kerta. Miten se voi olla mahdollista?\", Same puhutteli masentavasti.<br>\n\"No jos tiimi olisi kuunnellut minua, tätä ei olisi käynyt. Jos minä sanon, niin kunnia oli-\", Painovoiman Toa Pohak sanoi kerskuilevasti, mutta lopetti Bokrujuhin iskiessään tätä olkapäällään.<br>\n<br>\n\"Sori\", Takama pyysi alakuloisena.<br>\n\"Pelkkä anteeksi ei tuo sitä kylää takaisin\", Same vastasi hyvin ankarasti.<br>\n\"Ilman sopivaa teemaa ryhmällemme emme pysty taistelemaan yhtä hyvin kuin ennen\", tulen Toa selitti.<br>\n\"Ja kuten on kerran sanottu: “Yhdessä seisomme, jakautuneena me putoamme”\", Kowambra lisäsi Takaman perään, \"Meidän Yhtenäisyytemme ei pysy kasassa jos emme pysty päättämään yhteisesti teemaa jota käyttäisimme tai saada uutta\".<br>\n<br>\n\"Niinkö?\", Moderaattori sanoi yhtä käheästi, \"Jos näin asiat ovat, joudun valitettavasti erottamaan teidät viroistanne kunnes keksitte uuden teeman\".<br>\n\"Selvä, ymmärsimme...\", tulen Toa vastasi elottomasti ja hiipui pois Toa-tiiminsä kanssa, \"hyvää päivänjatkoa teille\".<br>\n<br>\nModeraattori istui takaisin tuolilleen ja keskittyi paperitöihinsä.<br>\nSotatantere oli yhtä kaaottinen kuin se oli, eikä varmaa voittoa ollut odotettavissa. Mutta ennen kuin Moderaattori valmistautui taisteluasemiin, hän muisti jotain.<br>\nNopeasti hän kaappasi pöydän lokerostaan pienen kommunikaattorin ja puhui.<br>\n<br>\n\"Tietotornin Pojat ja Tytöt, kuuluuko?\"<br>\n<br>\n\"Kyllä kuuluu, päällikkö-Same!\"<br>\n<br>\n\"Hienoa, minulla olisi tehtävä. Etsikää kaikki Vihreänmustan Adminimme Veljeskunnan opetuksista, tyylistä ja sen sisäisestä taistelulajeista. Lähettäkää tiedot Toa Cendai Angorangereille.\"<br>\n<br>\n\"Selvä, päällikkö-Same!\"<br>\n<br>\nSame sulki kommunikaattorin ja palasi takaisin sotatantereelle.<br>\n<br>\n\"Taistelukentällä, kekseliäisyys on yhtä tärkeä kuin aseen luoti.\"<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Merellä</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/iqjE-PT_Ht8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/iqjE-PT_Ht8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAuringot alkoivat laskea ja päivä alkoi hämärtyä pikkuhiljaa. Taivaan kirkkaan sininen väri vaihtui oranssin väri-spektrumin dominoimaksi värimaailmaksi. Veitsivalas veti yhä väsymättä venettä, joten alus jatkoi yhä matkaansa Zakaziin päin. <br>\n<br>\nAluksen matkustajat eivät puhuneet toisilleen, he pysyivät hiljaa koko matkan aikana.<br>\nJos Domek ei kääntänyt katsettaan veneen takaosaan päin, hän olisi kokonaan unohtanut Matoralaisen olemassaolon.<br>\nValon Toa tunsi oloaan hieman vaivautuneeksi, joten hän päätti keksiä keskusteluaiheen.<br>\n<br>\n”Joten siis, mitä sinä teet työksesi?” Valon Toa päätti kysyä. Kesti hetken ennen kuin Pegghu vastasi Toan kysymykseen.<br>\n”Olen kaupungin vartija”, hän vastasi innottomasti, ”Parisen vuotta olen tehnyt samaa työtä jo”.<br>\n<br>\n”Ahaa”, Domek teeskenteli kiinnostunutta mutta ei enää keksinyt mitä sanoisi seuraavaksi.<br>\n<br>\nHetken hiljaisuus.<br>\n<br>\n”... Olitko paikalla silloin...” Pegghu kysyi, ”silloin kun ”ne” hyökkäsivät?” <br>\nDomekin ilme muuttui paljon vakavemmaksi.<br>\n<br>\n”Kyllä, kyllä olin.”<br>\n<br>\n”Mitä sinä teit?” Pegghu jatkoi.<br>\n<br>\n”Miten niin?”<br>\n<br>\nPegghu ei sanonut mitään.<br>\n<br>\n”Taistelin niitä Olentoja vastaan”, Domek päätti vastata.<br>\n<br>\n”Feterra”<br>\n<br>\n”Mitä?”<br>\n<br>\n”Avhrak Feterra”, Pegghu toisti, ”niiden nimi on Avhrak Feterra”.<br>\n<br>\n”Mistä tämän sait tietää?” Domek kohotti yhden silmäkulmastaan kiinnostuksesta.<br>\n<br>\n”Ne tappoivat hyvän ystäväni”, Pegghu sanoi piittaamatta kysymyksestä.<br>\n<br>\n”... Olen pahoillani”, Domek vastasi kuten kaikkien oli aina tapana vastata, mutta suurimmaksi osaksi siksi koska hän ei tiennyt mikä muu olisi kelvannut vastauksesi.<br>\n”Ei tarvitse”, Pegghun ääni hiljeni entisestään, ”se oli minun syytäni. Minun ei olisi pitänyt...” <br>\nMatoralainen hiljeni eikä jatkanut.<br>\nToa yritti keksiä jotain mikä voisi lohduttaa matkustajaansa.<br>\n”Kuule”, hän aloitti, ”mitä ikinä tapahtuikaan epäilen, että se on sinun syytäsi”.<br>\nPegghu ei vastannut.<br>\nDomek päätti lopettaa yrityksensä, koska pelkäsi vain pahentavan tilannetta.<br>\n<br>\nAuringot laskivat horisontissa.<br>\n<br>\nPäivä oli päättymässä. Taivaan kirkkaat oranssit ja punaiset muuttuivat hienovaraisesti ja huomaamattomasti illan tummaksi siniseksi. Kuu valaisi pilvien seassa sinistä merta, joka kimalsi valon alla kuin jalokiviä.<br>\nValon Toa katseli tätä maisemaa ja huokaisi syvään. Hän pysäytti veneen ja antoi veitsivalaan levätä. Aluksen vetäminen on uuvuttanut sitä.<br>\n<br>\n”Hei, onko meillä valokiviä?” Pegghu viimein sanoi jotain ja nousi seisomaan, ”olisi aika sytyttää ne”.<br>\nTietyillä, uskovaisimmilla Matoralaisilla oli tapana aina sytyttää vähintään yhden valokiven iltaisin. Valokivet on sanottu olevan osa Suurta Henkeä ja suojaisi omistajiaan Raheilta ja Makutan katseelta.<br>\nUseimmiten tämä on vedenpitävä, mutta useimmat kaupungeissa asuvat Matoralaiset eivät ole yhtä uskovaisia ja eivätkä sytytä valokiviä öisin.<br>\nSiksipä Domek yllättyi hieman, että Pegghun kaltainen kaupunkilainen ehdottaisi tätä.<br>\n<br>\n”Kyllä, se on tuon arkun sisällä”, Valon Toa osoitti toista arkkua, joka oli veneen keskiosassa.<br>\nTa-Matoralainen avasi arkun ja näki heti ensimmäiseksi lierihatun muiden tavaroiden päällä.<br>\n<br>\n”Onko tämä hattu sinun?” hän kysyi ottaen valokiven hatun alta ja laittoi sen pieneen jalustaan.<br>\n”Kai se teknisesti on”, Toa vastasi lakonisesti.<br>\n<br>\n<br>\n”Mutta en tiedä, ansaitsenko sitä”.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":840,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-20T11:41","content":"<em><strong>Destral, vuosituhansia sitten</strong><br>\n<br>\nItrozin tummanpuhuva hahmo asteli pimeää käytävää kirkkaasti valaistuun laboratorioon. Makuta oli mustaan ja valkeaan haarniskoitunut ja hän kantoi kanohinaan Matatua, telekinesian naamiota.<br>\n<br>\nMakuta loi yleiskatseen huoneeseen. Keskellä olevalla pöydällä makasi köytetty valkoinen Toa. Suoraan leikkauspöydän yllä oli tehokas lamppu ja sivupöydät olivat täynnä erilaista tavaraa.<br>\n<br>\nMakuta Mutran tuli huoneen varjoista esiin kantaen suurta lasisäiliötä. Hän laski sen sille osoitettuun paikkaan mustalle pöydälle ja heitti toisesta kädestään joukon kapeita letkuja samaiselle pöytätasolle.<br>\n<br>\nToa nimeltään Glatorianking oli ryöstetty Artakhalta. Se oli ollut saaren hallitsijan koe luoda Toa, ja se oli onnistunut. Niinpä Makuta Kojol oli joukkoineen kaapannut Toan ja nyt Valon Toaa oli tarkoitus käyttä eräässä mielenkiintoisessa kokeessa.<br>\n<br>\nKojol oli kuollut hieman myöhemmin Xialla hämärissä olosuhteissa. Hänen antidermiksestään oli kuitenkin saatu talteen pieni osa, ja Mutran oli avannut sen rakenteen. Hän oli kyennyt kloonaamaan yksittäisiä Antidermis-hiukkasia ja vuosien työn jälkeen hänellä oli niitä säiliöllinen.<br>\n<br>\nNyt hän ja mieleen erikoistunut Itroz olivat testaamassa mitä tapahtuisi, jos Antidermis siirrettäisiin Toan veren tilalle.<br>\n<br>\nMutran kytki antidermistankista useamman letkun kiinni Gekon olkapääsä olevaan haavan. Itroz teki saman toiselle puolelle, johtaen valtimoista pulppuavan veren toiseen tankkiin.<br>\nAntidermis valui sisään ja veri ulos. Tilanne olisi ollut äärimmäisen kivulias jos koekappale olisi olut elossa. Toiset kutsuvat tätä kidutuksesi tai ihmiskokeiksi, makutat kutsuvat tätä... tieteeksi.<br>\n<br>\nSe oli PAHA GK.</em><br>\n<br>\n<strong>Hautasaari</strong><br>\n<br>\nValkoinen miekka lensi ilman halki. Matoro nappasi sen nopeasti ja huitaisi taaksepäin, iskien Tharkonia kylkeen. Ilman Toa karjaisi ja otti askeleita taaksepäin, vain saadakseen haavoittuneen Jään Toan potkun polvilumpionsa kohdalle. Tharkon horjui maahan ja Matoro heitti miekan takaisin Ämkoolle, joka taisteli Herkaa ja Atyaa vastaan.<br>\n<br>\nVihermusta ninja-Toa suoritti nopean iskusarjan joka selätti Atyan nopeudessa. Pian tämän jälkeen hän löi varjoenergialla höystetyn iskun Herkaa päin ja vippasi aseen taas Jään Toalle.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/3r9Yq9mjR5A?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/3r9Yq9mjR5A?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoro sai kopin ja iski taas noussutta Tharkonia. Hän liikkui nopeasti taaksepäin lyöden Ilman Toan keihään varren poikki. Tharkon aloitti iskusarjan, joka pysähtyi aaltoon kylmyyttä. Jään Toa heitti aseen taas Ämkoolle, joka tyrmäsi sillä hyökkäävän Herkan. Ilman Toa hyppäsi ilmaan potkaisten zombia kasvoihin, ponnisti ja potkaisi ilmasta Tharkonia. Miekka lensi taas Matorolle, joka iski takaa tulevaa Atyaa. Toa syöksyi matalaksi tulisen aallon lentäessä hänen ylitsensä. Miekka lensi taas ja Mäksä syöksyi Tharkonia kohti huitoen tämän iskusarjalla kauemmas. Neljäs isku osui pahasti Tharkonin aseen lappeeseen, joka sai aseen suistumaan vihreistä käsistä. Se lensi mereen.<br>\nEnergiakäsi heitti meikan taaksepäin jossa Matoro nappasi sen, torjuen Herkan voimakkaan koukun iskun. Tulen Toan toinen lyönti kuitenkin osui Toaa jalkaan saaden hänet kaatumaan.<br>\n<br>\nMiekka vaihtoi taas omistajaa ja Matoro nousi ylös kuperkeikalla potkaisten Herkaa alhaalta. Mäksällä oleva energiaterä iskeytyi silloin Herkan sydänkiven läpi syvälle punaisen zombin rintaan.<br>\n<br>\nHetken voitonriemu heräsi Ilman Toassa, mutta silloin Herka yksinkertaisesti repi itseään lähemmäs työntäen miekkaa syvemmälle itseensä. Hänen tavoitteli kynnellä Ilman Toaa, joka oli repinyt miekan ja heitti sen Herkan yli. Matoro nappasi aseen ja sivalsi nopeasti Tulen Toan ranteen poikki asekädestä. Herka ei edes ehtinyt tajuta mitä tapahtui, kun varjokäsi tarttui häntä olkapäästä ja jännitti voimansa. Punainen keho pyörähti ilmassa judoheiton voimasta ja iskeytyi kasvot edellä kivikkoon. Jään Toan potku naamioon sai sen särkymään ja leviämään kivikkoon. Paljon kärsineet kasvot tuijottivat tyhjinä sen alta.<br>\n<br>\nMatoro jatkoi vielä liikesarjaansa ja heitti miekan takavasemmalle. Mäksä kohotti punaisen varjokätensä napatakseen aseen.<br>\nKäsi katosi.<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nValkoinen miekka osui maahan ja pyöri kohti kallion reunaa. Se jäi tasapainoilemaan meren ja kallion välille.<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nSitten se putosi mereen.<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n\"Käsi vähän... pätkii\", Mäksä selitti.<br>\n\"Ongelma\", Matoro ilmoitti.<br>\n<br>\nHerkan eloton ruumis makasi verisenä naamionsirpaleiden keskellä. Tharkon tuli yhdestä reunasta ja Atya toisesta. Atya oli ainut kenellä oli ase, eikä se ollut mikä tahansa ase.<br>\n<br>\nTilanne oli neljä Toaa ja yksi miekka.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":841,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-20T13:05","content":"<strong>Hautasaari</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/nb_BR5VfZvI" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/nb_BR5VfZvI</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nÄmkoo yritti parhaansa mukaan arvioida tilannetta. Herka oli viimein poissa pelistä, mutta niin oli myös Matoron miekka. Sama päti toki myös Tharkonin hetki sitten hajonneeseen salkoaseeseen, mutta vastustajilla oli siitä huolimatta ylivoima aseistuksen suhteen. Alku, toinen Ämkoon tunteman maailman voimakkaimmista miekoista, lähestyi klaanilaiskaksikkoa uhkaavasti.<br>\n<br>\nVaikka Toa Tharkon olikin aseeton, ei vihreänsekainen kostaja aikonut jättäytyä pois taistelusta. Tharkon kohotti kättään ja pian Ämkoota kohti suunnattu tuulenpuuska lähti matkaan.<br>\n<br>\nÄmkoo huomasi tämän, väisti ja lähti juoksuun. Toa väisti täpärästi Atyan miekaniskun, kierähti maata pitkin lähemmäs Tharkonia ja onnistui noustessaan potkaisemaan tätä rintakehään. Tharkon kaatui maahan, ja Ämkoo hyppäsin tämän päälle tarttuen Toaa kurkusta.<br>\n<br>\nMatoro jäi kaksin kuolleen veden Toan kanssa. Atya syöksyi aseettoman Matoron kimppuun, huitaisi kerran miekallaan ja hyppäsi sitten ilmaan. Uusi isku tähtäytyi jään Toaa kohti yläilmoista käsin, mutta Matoro oli valmiina. Jään Toan mustavalkoisista käsistä sinkoutui elementtisäde, joka osuessaan kohmetti Atyan kädet kiinni toisiinsa. Atyan isku keskeytyi, ja kuollut Toa kompuroikin pian maassa yrittäen saada kätensä vapaiksi. Matoro tarttui kiinni Toan aseeseen ja kiskoi ikimiekan haltuunsa.<br>\n<br>\nSamaan aikaan Ämkoo lensi ilmaan Tharkonin raivokkaan elementti-iskun voimasta. Ämkoo nousi nopeasti pystyyn, vilkaisi voitonriemuisena Matoron suuntaan ja virnisti. Ämkoon riemu kuitenkin loppui lyhyeen Atyan noustessa pystyyn ja tarttuessa vihermustaa Toaa kiinni ranteesta. Atya yritti pyöräyttää Ämkoon alas jyrkänteeltä, mutta Matoron väliintulo keskeytti yrityksen.<br>\n<br>\nMatoro ei ollut koskaan käyttänyt tällaista miekkaa. Terä tuntui suorastaan yliluonnollisen kevyeltä. Jään Toa huomasi myös, kuinka miekan terä upposi syvälle rannan ikivanhaan kivikkoon Atyan väistäessä kokeiluluontoisen iskun viime hetkellä. Veden Toa loikkasi Tharkonin viereen. Sitten viholliskaksikko lähti yhteistuumin matkaan.<br>\n<br>\nAlku vaihtoi vaivihkaa omistajaa. Ämkoo vasen käsi pyörähti, nosti miekan salamannopeasti ilmaan ja tähtäsi lyöntinsä Tharkonia kohti. Toinen Toa väisti, hyppäsi Ämkoon ohi ja tähtäsi harkitun potkun tämän kylkeen. Matoro tarttui kuitenkin kiinni Tharkonin jalasta ja heitti Toan kauemmas.<br>\n<br>\nAtya syöksyi puolestaan Ämkoon kimppuun. Toista elävämpi ei kuitenkaan torjunut hyökkäystä miekalla. Varjokäsi aktivoitui juuri oikealla hetkellä, ja voimakas energianyrkin lyönti heitti Atyan Tharkonin vierelle. Ämkoo tarttui miekasta kaksin käsin ja lähti huutaen juoksuun.<br>\n<br>\nAlku kohosi jälleen ilmaan Ämkoon iskiessä kuolettavan piston Tharkonia kohti. Ämkoon yllätykseksi iskua ei kuitenkaan ottanut vastaan Tharkon, vaan Atya. Maassa makaava ilman Toa virnuili ja heitti Ämkoon kauemmas voimakkaalla puhurilla. Katana irtosi Ämkoon otteesta ja Tharkon tarttui siihen nauraen samalla voitonriemuaan.<br>\n<br>\nEnsimmäisenä Tharkonin lyöntien kohteeksi joutui Matoro. Yksi pitkistä viilloista sohaisi jään Toan rintapanssaria, mutta Toa onnistui kuitenkin pysymään ehjänä. Matoro perääntyi kumppaninsa vierelle.<br>\n<br>\n\"Jos hoitelemme tuon vihreän, sininenkin pysähtyy, vai?\"<br>\n\"Kyllä, mutta se onkin helpommin sanottu kui-\"<br>\n<br>\nValtava pyörremyrsky aktivoitui aivan klaanilaisten jalkojen alla. Kaksikko lennähti korkeassa kaaressa jyrkänteen reunamalle. Samalla Tharkon lähti raivoisan taistelutahtonsa vallassa juoksemaan klaanilaisia kohti.<br>\n<br>\nMatoro valmistautui syöksemään jäätä hyökkääjää kohti, mutta Ämkoon käsimerkki pysäytti jään Toan aikeet. Ämkoo astui Matoron eteen, käänsi katseensa kohti juoksevaa tharkonia kohti ja sammutti varjokätensä.<br>\n<br>\nTharkon ei tiennyt mitä Ämkoo aikoi, muttei myöskään välittänyt. Puhdas viha ajoi ilman Toaa eteenpäin tämän syöksyessä karjuen entistä tiimitoveriaan kohti. Tharkon kohotti katanan kohti taivaita ja löi.<br>\n<br>\nSilloin tapahtui jotain odottamatonta. Myrkyllinen heittoase lensi ilmojen poikki ja osui tarkasti miekkansa juuri kohottaneen ilman Toan kaulaan. Tharkon kakoi henkeä ja horjahti maata kohden. Ratkaisevalla hetkellä taistelun temmellykseen palannut matoran Enki huokaisi helpotuksesta.<br>\n<br>\nAlun tarunhohtoinen terä lähestyi yhä Ämkoon kehoa. Makutavoimien sallimien refleksien turvin käänsi Ämkoo hieman vartaloaan, ja sytytti sitten varjokätensä. Sihisevästä energiasta koostuva punainen koura tarttui juuri oikeaan aikaan Tharkonin miekkaa piteleviin nyrkkeihin.<br>\n<br>\nMatoro ei osannut hahmottaa seuraavaa liikesarjaa. Tharkonin käsiin tarttumisen jälkeen Ämkoo astui lähemmäs vihollistaan, väänsi tämän käsiä ja siirtyi samalla vaivihkaa Toan taakse. Tharkon karjui kaatuessaan maahan, ja miekka siirtyi Ämkoolle.<br>\n<br>\n\"Terveisiä Bakmeilta\", Ämkoo tuhahti ja sivalsi.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/XiPP7fA53fM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/XiPP7fA53fM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nValtava haava Tharkonin selässä sai Toan huutamaan tuskasta. Kuolevan soturin tumma veri purskahti esiin ja valui maahan tämän pakottautuessa istumaan. Atya ei enää liikkunut, vaan seisoi aavemaisesti paikallaan.<br>\n<br>\n\"Haluatko tietää mitä ajattelin taisteltuani Atyaa vastaan?\" Ämkoo aloitti ja heilautti miekkaa kerran ilmassa. Tharkon ei vastannut.<br>\n\"Atya eli oman oikeudentajunsa kautta. Atyan kuoleman jälkeen tein kaikkeni viedäkseni sitä samaa oikeutta eteenpäin.\"<br>\n\"Sinä...\", Tharkon aloitti, muttei tiennyt mitä sanoa.<br>\n\"Tiedän vajonneeni alas\", jatkoi Ämkoo. \"Mutta kun sinä hylkäsit Atyan opit ja lähdit kostamaan, vajosit vähintäänkin yhtä alas kuin minä.\"<br>\n<br>\nTharkon yskäisi verta. Sitten Toa kohotti vapisevaa kättään ja viittoi Ämkoota tulemaan lähemmäs.<br>\n<br>\n\"Anna se miekka tänne.\"<br>\n<br>\nMatoron ja Enkin yllätykseksi Ämkoo suostui. Vihermusta Toa pudotti miekan Tharkonin eteen ja otti hieman etäisyyttä. Matoro ja Enki yllättyivät entisestään huomatessaan, että Tharkon ei selvästikään aikonut hyökätä.<br>\n<br>\nKuului huuto miekan upotessa sulavasti Tharkonin vatsaan. Toa kiskaisi miekkaa hieman ylemmäs, sitten vasemmalle ja repäisi sen lopulta irti kuolevasta ruumiistaan. Veri suihkusi. Sitten oli aivan hiljaista.<br>\n<br>\nÄmkoo harppoi ottamaan Atyan kaatuvan ruumiin vastaan. Ämkoo kohotti Atyan päätä varjokädellään, nosti kuolleen johtajansa ruumiin syliinsä ja lähti sanaakaan sanomatta kantamaan tätä pois. Matoro oli lähdössä kumppaninsa perään, mutta Enki neuvoi tätä odottamaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":842,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-03-20T13:30","content":"<strong>Zakaz, kymmenmetrinen kuilu</strong><br>\n<br>\nGuardian ja Manu olivat ehtineet kulkea rotkon pohjaa myöten ehkä noin minuutin, kun Manu alkoi valittaa:<br>\n”Aaaaargh! Minä vuodan!”<br>\nJa niin hän totta tosiaan teki. Makutan ruumis oli kulunut melkein puhki ja täynnä reikiä. Guardian katsoi ympärilleen. Hän etsi muutamia pieniä kiviä ja tukki niillä Makutan reikiä.<br>\n”Tämän siitä saa, kun yrittää puhdistaa itsensä hiekasta…” Manu mutisi. Guartsu hymähti. Sitten he lähtivät jatkamaan vaivalloista matkaa.<br>\nHetken taivalluksen jälkeen kaksikon eteen ilmestyi rotkon seinämä. Valtava ja jyrkkä kallioseinämä seisoi edessä esteenä, jonka voisi vain ylittää. Vuosituhansien eroosio oli kuluttanut seinämää niin tasaiseksi, että sen pinnassa ei erottunut paljonkaan ulkonemia jalansijoiksi. Ilman oikeita varusteita seinämän kiipeäminen osoittautuisi suoranaiseksi mahdottomuudeksi.<br>\n<br>\nTai mahdotonta se ainakin olisi ollut, jos Guardianilla ja Makuta Nuilla ei olisi ollut omia keinojansa. Skakdin terävät kynnet tarttuivat kallion pintaan kevyesti, kun taas makutan Nazorak-kämmenissä ja jaloissa oli miljoonittain seinillä kiipeilyyn soveltuvia huomaamattoman pieniä piikkejä. Seinämän jyrkkyys kuitenkin varmisti, että kaksikon kiipeäminen ei ollut aivan helppoa. Etenkin Manu huomasi joutuvansa ottamaan etenemisen äärimmäisen varovaisesti, sillä hänen sisällään epätoivoisesti roikkuva antidermis oli jatkuvassa vaarassa syöksyä ulos ja kadota kanjonissa puhaltavaan tuuleen. Makutan ilme oli jännittynyt.<br>\n<br>\nMonien tuskallisten minuuttien kiipeilyn jälkeen Guardian sai vihdoin otteen kuilun korkeimmasta kohdasta ja veti itsensä vaivalloisesti huohottaen ylös. Manu seurasi pian perässä. Guardian ojensi makutalle oman kätensä ja auttoi hänet kielekkeelle. Väsynyt vartija istahti maahan lepäämään.<br>\n\"Sinähän olet kevyt kuin mikä\", Guardian sanoi virnistäen. \"Kai se on kaasumaisen olemuksen hyviä puolia.\"<br>\nAivan yhtä väsynyt makuta ei näyttänyt vastaavan. Hän tuijotti jonnekin Guardianin selän taakse ja nosti vähitellen sormensa osoittamaan samaan suuntaan.<br>\nGuardian näytti hämmentyneeltä. Hän ymmärsi Manun pointin vasta kun kuuli revolverin iskuvasaran napsahtavan aivan selkänsä takana.<br>\n\"Älkää liikkuko senttiäkään, jos teitä ei erikseen käsketä.\"<br>\n<br>\nGuardianin ilme vääntyi ärtyneeksi. Hän tuijotti kiipeilystä rakontäyteistä kämmenpohjaansa ja kuiskasi jotain hampaidensa välistä.<br>\n\"Tyhmä. Tyhmä, tyhmä, <em>tyhmä</em>.\"<br>\n\"Aivan oikein\", palkkasoturien johtajan voitokas ääni sanoi. \"Olimme ampua teitä jo kun kiipesitte. Mutta kun yrititte <em>niiiiin</em> kovasti.\"<br>\nJossain takaa räjähti voimakas skakdimainen naurunremakka. Ei kestänyt sekuntiakaan ennen kuin joku tarttui kiinni Guardianin harjasta ja veti hänet maahan selälleen. Kaaduttuaan sininen skakdi löysi zamor-revolverin piipun juuri ainoan silmänsä edestä. Hän päätti pysyä hiljaa ja liikkumatta.<br>\nJoku skakdeista käveli Manun taakse ja potkaisi tämän voimalla maahan, jolloin Makutan päälaki kolahti väkivaltaisesti tiheään hiekkaan. Manu nousi hieman maasta ja piteli päästään kiinni molemmin käsin, pitäen silmänsä kiinni. Palkkasoturit nauroivat lisää ja yksi heistä potkaisi Manua kylkeen.<br>\n<br>\n\"Tuossako on päitä räjäyttelevä korttihuijarimme?\" yksi skakdi kysyi hihittäen. \"Tämänkö otuksen pitäisi hallita kaikkia mahdollisia pimeyden voimia?\"<br>\nSkakdit nauroivat lisää.<br>\n<br>\nGuardian avasi suunsa hitaasti.<br>\n\"Saanen kysyä, miksi elämme vielä\", hän kysyi luonnottoman rumalta ja mulkosilmäiseltä palkkasoturijohtajalta. Tämä naurahti vastaukseksi.<br>\n\"Kenraali Nektannin mukaan tuosta makutasta saa hyvät rahat elävänä\", punainen mulkosilmä vastasi. \"Sinut hän taas haluaa tapetuksi. Mieluiten mahdollisimman perusteellisesti.\"<br>\nJoku palkkasotureista naurahti psykoottisesti kauempana. Guardian kuuli samasta suunnasta jonkinlaisen teräaseen teroittamisen ääniä.<br>\nGuardian nosti päätään varovaisesti ja vilkaisi Manua. Tämä piteli edelleen päästään kiinni. Joko Makuta Nuin päänsärky oli noussut legendaariselle tasolle tai sitten tämä oli keksinyt jotain.<br>\nGuartsu päätti yrittää pelata aikaa.<br>\n<br>\n\"Mmm-m\", hän äännähti. \"Miten ajattelitte tappaa minut?\"<br>\nPalkkasoturien johtajan ääni muuttui pohdiskelevaksi. \"Se onkin erittäin hyvä kysymys! Sinut voi kuitenkin tappaa vain kerran, joten siihen pitää panostaa!\"<br>\n\"Pistetään 'Sätky' sen kimppuun!\" jonkun skakdin kumea ääni huudahti. Tätä seurasi uusi psykoottinen naurahdus, joka tuli ilmeisesti 'Sätkyn' suusta.<br>\n<br>\n\"Ei, ei!\" joku huusi. \"Miksi Sätkyn pitäisi saada kaikki hupi? Minusta voisimme sitoa tuon silmäpuolen jokaisesta raajasta eri lehmään ja <em>pelotella ne eri suuntiin</em>!\"<br>\nTämä ehdotus sai skakdeissa aikaan useita naurahduksia. Joku taputti. Pian palkkasoturit sylkivät terävien ja harvalukuisten hampaidensa välistä useita uusia ehdotuksia, joista jokainen oli toistaan sadistisempi. Ehdotukset huipentuivat siihen, kun jonkun ehdotuksesta skakdit yhdessä suostuivat käyttämään lähimpänä olevaa ilmatorjunta-Nektannia Guardianin räjäyttämiseen. Muutama skakdi lähti kävelemään kohti tätä tykkitornia. Se vaatisi käynnistämistä ja lämmittämistä ennen kuin toimisi täysin.<br>\n\"Hehe, pojat innostuvat aina niin kovaa\", palkkasoturien johtaja sanoi. \"Pääsevät harvoin tappamaan sinunkaltaistasi julkimoa.\"<br>\nPunainen skakdi osoitti Makuta Nuin suuntaan ja tirskui vaimeasti. \"Tuo Makuta taas on siitä hyvä, että se <em>ei kuole</em>. Voimme tappaa sen <strong>uudestaan</strong>!\"<br>\nViimeinen sana sai loput palkkasoturit riemastumaan. He toistelivat sitä huutaen. Palkkatappajien lapsekas suhtautuminen sadistiseen tappamiseen ei miellyttänyt kumpaakaan klaanilaisista.<br>\n<br>\n\"...ai niin\", palkkasoturijohtaja sanoi kyykistyen alas ja tuijottaen Guartsua silmiin, mutta tähdäten tätä yhä aseellaan. \"Tiedän, että suunnittelet jotain. Sinulla on sellainen maine. Ymmärrä nyt kuitenkin, vartija, että meillä on tällä kertaa mukana kaksikymmentä miestä, viisi verenhimoista Muakaa, kaksi räkäisymatkan päässä olevaa ilmatorjuntatykkiä, viisi raketinheitintä ja yksi kävelevä tankki. Onko sinun kenraalillasi enää...yhtään mitään?\"<br>\n<br>\nGuardian siirsi vähitellen katseensa punaisen skakdin Zamor-revolverista tämän kasvoihin. Hän piti ilmeensä vakavana ja avasi suunsa.<br>\n\"Tiedätkö mitä. Sinä olet dorka.\"<br>\nPalkkasoturijohtajan hymy hyytyi. Tieto siitä, että Nektann-tornit olisivat pian toimintakunnossa riitti ainoaksi syyksi sille, että hän ei ampunut Guardiania vielä.<br>\nSeuraavaksi Guardian teki jotain selviytymisensä kannalta erittäin epäloogista. Hän jatkoi.<br>\n<br>\n\"Sinä olet Dorkahk Dorkalax Dorkimus Dorkastein. Dorka-Korosta. Ja niin on veljesikin.\"<br>\nPunainen skakdi muuttui entistä punaisemmaksi. Sen ote revolveristaan kiristyi.<br>\n\"Ja tiedätkö miksi?\" Guardian kysyi. Hän nosti varovaisesti kättään ja osoitti yhdellä teräväkyntisellä sormellaan Makuta Nuita, joka piteli edelleen kiinni päälaestaan päänsärkyisen näköisenä.<br>\n\"Sinä tiedät aivan hyvin, että tuo makuta on voinut lähettää telepaattista viestiä jo minuuttien ajan. Ja jos jotain tiedän telepatiasta, se on saattanut mennä jo oikeaan osoitteeseen.\"<br>\nPunainen skakdi paljasti hampaansa vihaisen näköisenä. Hän katsoi Makuta Nuita avasi suunsa huutaakseen.<br>\n\"PYSÄYTTÄKÄÄ SE!\"<br>\nMakutaa lähimpinä seisovat palkkasoturit hyökkäsivät johtajansa käskystä makutan kimppuun. Ensimmäinen potkaisi tätä päähän, mikä sai Manun pyörähtämään kivuliaasti ympäri. Skakdit jatkoivat makutan potkimista estääkseen tämän keskittymisen parhaansa mukaan. Lisäksi ne pitivät sitä äärimmäisen tyydyttävänä.<br>\nPunainen johtajaskakdi kääntyi takaisin kohti Guartsua ja potkaisi tätä raivokkaasti päähän.<br>\n<br>\n\"Ihan turhaan se sitä lähetteli!\" skakdi karjui. \"Ensinnäkin, kukaan ei ole lähistöllä kuulemassa! Toiseksi, tuo skarrararin makuta ei voi kutsua <em>ketä tahansa</em>. Sillä pitäisi olla joku aiemmin luotu mielilinkki! Kolmanneksi, <strong>kukaan ei ole kuulemassa!</strong>\"<br>\nGuardian piteli päätään. Hänen näkönsä oli lievästi sumentunut äskeisen iskun jälkeen, mutta se alkoi vähitellen palautua.<br>\n\"Hmm\", hän äännähti hymyillen provosoivasti. \"Jos ongelmia ei pitäisi olla, miksiköhän olet sitten noin vihainen?\"<br>\nTämä sai skakdi-johtajan kiroilemaan ja potkaisemaan Guardianin päätä uudelleen. Sitten punainen hahmo nousi täyteen mittaansa ja puhui yhdelle alaisistaan.<br>\n\"Kauanko sen kirotun tornin aktivoimisessa menee vielä?\"<br>\n\"Joitakin minuutteja, herra.\"<br>\n\"En jaksa odottaa. Päästetään Sätky asialle.\"<br>\n<br>\nKimeä ja psykoottinen nauru toistui jälleen jostain kauempaa. Sätky oli iloinen.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Manu kirjoitti taas osan tästä.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":843,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-20T13:49","content":"<strong>Hautasaari</strong><br>\n<br>\nEnki ja Matoro odottelivat kärsivällisesti jyrkänteellä. Takana aukeni keskipäivän auringon valaisema meri.<br>\n<br>\nKivikkoisella tasanteella makasi kaksi elotonta ruumista. Taistelu oli yksi erikoisimpia mitä Matoro oli koskaan nähnyt, ja ajattelikin kysellä asioita Ämkoolta matkalla. Kaksi Toaa, jotka kostonhimo oli ajanut vain sankarin raunioiksi. Matoro mietti mikä oli johtanut noin selvään vihaan. Ja mikä voisi johtaa siihen, että Toa tekee itsemurhan.<br>\n<br>\nÄmkoo käveli mäeltä, miekka vyöllään. Admin oli muuttunut paljon Matoron viimenäkemästä; entinen sankari oli poissa. Varjokäsi samalla puistatti että kiinnosti. <br>\n<br>\n\"No? Lähdemmekö?\" Matoro kysyi. <br>\nÄmkoo nyökkäsi.<br>\n\"Heitetään nämä ruumiit mereen ulapalla. Raahataan veneelle nyt\", Mäksä sanoi ja nappasi kiinni Herkan olkapäistä. Tulen Toan ruumis oli runneltu ja näytti kuin se olisi ollut kuolleena kauan. Epäkuoleman naamio ei anna elämää. Se vain pakottaa elämään.<br>\n<br>\nMatoro tarttui kiinni Tharkonin ruumiista. Häntä iljetti kanniskella ruumiita, mutta samalla hän kunnioitti Tharkonia. Tharkon oli ollut periksiantamaton siinä mitä oli yrittänyt tehdä, ja kärsinyt lopulta kuoleman oman käden kautta.<br>\n<br>\nVaivalloisen kymmenenminuuttisen kuluttua kolmikko oli alhaalla lahden rannalla vihreän moottoriveneen luona. Toa-kaksikko heitti ruumiit veneen takaosaan Enkin tutkiessa ohjaussysteemiä. Moottori pärähti käyntiin onnistuneesti ja pian laite oli lahdella.<br>\n<br>\n\"Hei, ajetaan sille kalliolle. Sukeltelen miekkani\", Matoro muisti istuessaan ahtaasti paatin takaosassa Veljeskuntalaisten istuessa edessä.<br>\nVanha vihreä moottorivene ajeli hetken rannanmyöteisesti. Kallio oli miltei pystysuora ja alhaalla oli paljon kiviä ja kareja. Jään Toa hyppäsi kannelta veteen, irvistäen ensin kylmän veden osuessa hänen selän haavaansa.<br>\n<br>\nMatoro tähysteli silmillään kivien välejä ja soraista pohjaa. Kolmannella sukelluskerralal hän huomasi aseen kiilautuneen kahden kiven väliin lähelle pintaa. Toa nappasi sen ja kiipesi veneeseen.<br>\n<br>\nKauempana merellä kaksi ruumista heitettiin mereen.<br>\n<br>\n\"Ämkoo. Haluatko ehkä selittää...\", Matoro sanoi istuessaan nyt tilavassa takaosassa.<br>\n\"Selittää mitä?\"<br>\n\"Mitään\"<br>\n<br>\nÄmkoo kertoi Matorolle saman tarinan jonka oli kertonut Snowielle sukellusveneessä.<br>\n<br>\nLopun matkaa veneessä vallitsi hiljaisuus.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":844,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-03-20T15:12","content":"<strong>Bio-klaani</strong><br>\n<br>\nSeran astui pieneen hotelliin, jossa hän asui. Hotelli ei maksanut paljoa ja se sijaitsi sataman lähellä. Heillä ei ollut varaa isoon asuntoon, joten he hankivat halvimman, jonka he löysivät. Tiskn takana istuva Ta-matoran tervehti hänet vaisusti. Seran ei vastannut Matoranille mitään. Hän vain asteli kolmanteen kerrokseen, jossa hän asui. Irvan tuli tervehtimään hänet.<br>\n<br>\n\"Saitko yhtään saalista?\", Irvan kysyi.<br>\n\"En saanut\", Fe-matoran vastasi, \"Mutta sain jonkun hukkuvan Turagan pelastettua hukkumiselta\"<br>\n\"Mitä teit Turagalle?\"<br>\n\"Jätin hänet satamaan. Hän sanoi, että tahtoi etsiä jotain Toa-kaveriaan\"<br>\n\"Etkö siis saanut yhtään ruokaa?\" <br>\n\"En\"<br>\n<br>\nIrvan nyökkäsi ja sanoi:<br>\n<br>\n\"Sanoinhan\"<br>\n<br>\n...Ja lähti pois. Seran ei myöskään halunnut kertoa Irvanille Toa-kivestä, jonka Turaga oli hänelle antanut.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nYöllä, Seran ei pystynyt nukkumaan. Hänen itsetuntonsa piinasi häntä. Hän ei tiennyt, pitäisikkö hänen käyttää Kiveä itseensä. Ehkä olisi parasta jos hän olisi Toa. Mutta jos häneltä ei onnistuisi olemaan Toa, ei olisi paluuta Matoranin elämään. Voisihan hän luovuttaa voimansa jollekkin toiselle Matoranille, mutta sitten hän muuttuisi Turagaksi. Eikä se kovin miellyttänyt häntä. Koko yön aikana hän mietti sitä. Seuraavana aamuna hän myös ajatteli siitä, vaikka ei ollut nukkunut koko yön, eikä ollut syönyt kahteen päivään. Hän yritti olla herättämättä yhtään huomiota, koska ei halunnut Irvanin kysyvän, mikä on hätänä.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nParin päivän päästä hän oli onnistunut päästä stressistä ja onnistui nukkumaan pari tuntia. Kuitenkin, kun hän oli syvässä unessa yhden päivän, hänet herätti kova rysäys.<br>\n<br>\n\"Mitä helkkaria!?\" Seran kuuli Irvanin huutavan.<br>\n<br>\nSeran meni ikkunan luo ja näki, kuinka pari kolme Skakdia ampuivat ja heittivät palavia pulloja päin hotellia. Hän näki, kuinka pullot räjähtyivät, iskeytyessään johonkin.<br>\n<br>\n\"Maan tasalle vaan tämä rakennus!\", yksi Skakdeista huusi toisille.<br>\n<br>\nIrvan nousi sängystään ja meni ulos huoneestaan. Hän katsoi alas portaikkoon ja näki kuinka alaosa oli kokonaan tulessa.<br>\n<br>\n\"Hitto!\", Irvan huusi, \"Täältä ei ole pakoa!\"<br>\n<br>\nSeran katsoi, että ikkunasta hyppääminen johtaisi kuolemaan. Silloin hän päätti, että olisi vain yksi keino pelastaa heidät. Toa-kivi. Turaga Thowron oli neuvonut häntä, miten käyttää sellaisia. Hän ei kuitenkaan tiennyt, mitä tekisi kun hän olisi Toa, mutta hän toivoisi että se auttaisi häntä jotenkin.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Aion kyllä joskus panna nuo Skakdit myöhemmin minun tarinoihini.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":845,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-03-20T18:32","content":"<strong>Klaani</strong><br>\n<br>\nSummerganon saapui iltaiselta kävelyretkelään. Klaanissa oli hiljaista; paikka oli vaipunut illan rauhaan ja tuntui nauttivan täysin siemauksin siitä, etteivät sodan pitkät kädet olleet vielä kurottautuneet linnakeen ylle. <br>\n<br>\nSummerganon kömpi huoneistoonsa tapaamatta Klaanin läpi kulkiessaan ristin sielua. Yllätyksekseen häntä odotti kirje. \"Tulee ihan Xia-reissun alku mieleen\", hän mumisi ja tarttui kirjeeseen.<br>\n<br>\n<em>Summerganon<br>\n<br>\nMinulla on asiaa eräälle Klaanin lähettyvillä sijaitsevalle saarelle. Ajattelin, että maksuksi varusteista voisit lähteä mukaan, siis jos sinulla on aikaa. En tiedä juuri mitään tuosta saaresta, ja ajattelin, että pienellä joukolla olisi parempi lähteä. Toisella kysymistäni Klaanilaisista pitäisi olla vene. Jos hän ei ehdi tai hänellä ei ole venettä niin vuokraamme. Matka kestää noin kolme päivää. Minä pakkasin jo vara-aseita ja muuta tarpeellista. Tule Klaanin satamaan kahdeksalta huomenaamuna jos suostut.<br>\n<br>\nKapura<br>\n</em><br>\n<br>\nSummerganon ei ollut uskoa silmiään. \"Tekemistä, kuin tilauksesta\", hän sanoi hiljaa. Ja tottavie tekemistä hän olikin kaivannut. Hän katsoi uutta miekkaansa ja sanoi: \"Pääset pian tositoimiin.\" Seurasi hetken hiljaisuus, kun Summerganon tuijotti miekkaansa, jolle hän oli omaksi yllätyksekseen <em>puhunut</em>. Sitten Suga purskahti nauruun ja kävi lepäämään, jotta olisi aamukahdeksalta virkeänä lähtöä varten.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":846,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-21T17:26","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nVihreä moottorivene oli saapunut vähän aikaa sitten Klaanin satamaan ja jättänyt Matoron maihin. Itse Ämkoo oli lähtenyt Enkin kanssa muualle (Veljeskunnan saarelle).<br>\n<br>\nJään Toa oli viettänyt yhden elämänsä kiintoisimmista aamuista. Ämkoon elämäntarina ja menneisyyden haamut.<br>\n<br>\nSatamassa kellui kymmeniä kauppa-aluksia, lähinnä yksityisten tai muiden saarien. Klaanin omat alukset lensivät.<br>\nMyös Notfunin merirosvolaiva seisoi uljaana satama-altaassa.<br>\n<br>\nMatoro käveli hiljaista soratietä rannikolta linnakkeeseen. Hän katsasti samalla satamarakennukseen jättämänsä paperit. Salakoodattu kansio, kasetti ja muistiinpanot olivat poissa. Äks oli luultavasti ottanut ne suojaan.<br>\n<br>\nIltapäivä oli hieman kylmänpuoleinen Klaanin saarella. Matoraneja puuhasi ympärillä arkisissa askareissa kuten täyttelemässä kaupan näyteikkunaa, ruokkimassa Mahi-vuohia ja neulomassa kankaita.<br>\nUseat puurakennukset varjostivat tietä, joka johti Klaanin pääportille. Matoro näytti jäsenkorttinsa vartijoille, jotka kertoivat samalla kiristyneistä turvatoimista.<br>\n<br>\nLinnake oli hiljainen. Vastaanottotiskin edessä teline Klaanilehtiä huusi otsikoitaan: salaperäinen murha, Klaanilaista puukotettu, pieni skakdihyökkäys matorankylään. Pelkää surua ja sotaa.<br>\n<br>\nMatoro mietti asioita kävellessään Klaanin pitkiä käytäviä. Sodassa ei ollut mitään hienoa, mutta omalla tavallaan taistelut ja toiminta kiehtoivat häntä. Hän rakasti sitä adrealiininpursketta jonka vaaralliset tilanteet saavat aikaan. Hän ei osannut elää normaalia, rauhallista elämää.<br>\nKerran soturi, aina soturi.<br>\n<br>\nMatoro huomasi punahopean soturin tulevan vastaan.<br>\n\"Hei, Äks\", Matoro tervehti. \"Onko sinulla saaliimme Rozumilta?\"<br>\n\"... missä olet ollut koko aamun?\" Äks kysyi ensimmäisenä.<br>\nMatoro ei ollut varma saisiko hän laverrella Adminin asioista.<br>\n\"Pitkä juttu. Mäksä, pari zombia\", Matoro ohitti kysymyksen ninjamaisesti.<br>\nÄksän ilme ei ollut yhtänä tyytyväisempi.<br>\n\"Okei, selitän joskus toiste. Onko sinulla Rozumin tavarat?\"<br>\n\"Jees, on. Huoneessani\"<br>\n<br>\nKaksikko käveli portaat - tai itseasiassa hyvin, hyvin monet portaat - ylös. Hissi oli rikki juuri tänään. Äks kaivoi huoneesta 449 paperit ja heitti ne Matorolle.<br>\nJään Toa kiitti ja painui omaan huoneeseensa, mutta sitä ennen hän pujotti Itrozin muistiinpanot Makuta Nuin huoneen postiluukusta terveisten kera. Häntä voisi kiinnostaa.<br>\n<br>\nMatoro astui omaan, pitkään tyhjillään olleeseen huoneeseen. Hän sytytti sinertävän loisteputken ja heitti loput tavaransa pöydälle.<br>\nAivan ensimmäiseksi hän romahti sängylleen. Aamun taistelu oli ollut rankka.<br>\n<br>\nHetken lepäilyn jälkeen Toa kokeili kasettia videolaitteellaan. Lumisadetta.<br>\n<br>\nMitä pikimmiten hän istui pöydälleen tutkimaan kryptistä kansiota.<br>\n<br>\nKansiossa oli otsikkona \"Projekti Nimda\". Se luki normaalilla matoran-kielellä hieman hapertuneen paperikannen päällä.<br>\nSisällä oli lukuisia papereita. Kaikki oli kirjoitettu oudoilla merkeillä. Lyhyen tutkimisen jälkeen Matoro huomasi, että osa merkeistä näytti kovin matoran-aakkosilta ilman ympyrää.<br>\n<br>\nHän teki nopeasti muistiinpanoja.<br>\nT, Y, I, O, P, K ja X olivat tunnistettavissa.<br>\n<br>\nMatoro pohti ja koitti löytää lisää selviä kirjaimia.<br>\n<br>\nUsean tunnin aivojumpan jälkeen hän ei ollut edistynyt senttiäkään. Lopulta hän antoi periksi, otti kansion ja kasetin, ja lähti Kepen työhuoneelle. Nero saisi auttaa häntä kasetin saamisessa toimintakuntoon sekä kirjoituksessa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":847,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-03-21T17:45","content":"<strong>Sijainti: Tuntematon Aika: kauan aikaa sitten</strong><br>\n<br>\nZairyh huusi.<br>\n<br>\nTai no, sillä keholla oli hieman vaikea huutaa.<br>\n<br>\nZairyhin huutoon liittyi useita muita.<br>\n<br>\nLopulta ne hiljenivät.<br>\n<br>\nRuumiita.<br>\n<br>\nNiitä oli kaikkialla.<br>\n<br>\nZairyh nauroi.<br>\n<br>\nVihdoin.<br>\n<br>\nLasi pirstoutui.<br>\n<br>\nViereinen kone piippasi hiljaa.<br>\n<br>\nZairyh työnsi ulokkeitaan varovasti ulos lasiseinän jäänteistä.<br>\n<br>\nHän kosketti ruumiita.<br>\n<br>\nKuolleet.<br>\n<br>\nZairyh nauroi ja tunki ulokkeitaan joka suuntaan.<br>\n<br>\nLattialaatat pirstoutuivat Zairyhin tavoitellessa ulospääsyä.<br>\n<br>\nSeiniin tuli useita reikiä ulokkeiden raivatessa tietään ulos.<br>\n<br>\nEi enää vankeutta.<br>\n<br>\nVapaa.<br>\n<br>\nZairyh levittäytyi joka puolelle saarta ja nauroi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":848,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-21T19:42","content":"<strong>Moottorivene</strong><br>\n<br>\nEnki ohjasi huimalla vauhdilla vettä pitkin kiitävää moottorivenettä kohti Veljeskunnan saarta. Matoran vihelteli yksinkertaista sävelmää ja vilkuili tuon tuosta veneen kintereillä ihmeen hyvin pysyviä merilintuja. Enki piti linnuista, oli aina pitänyt, ja nautti suunnattomasti niiden toimien tarkkailemisesta.<br>\n<br>\nÄmkoo makoili aluksen perällä ja kohotti energiakätensä taivaita kohti. Toa katseli läpikuultavaa punaista raajaa, kokeili yksitellen sen sormia ja mutisi jotain. Käsi ei ollut todellakaan aivan sitä mitä Ämkoo oli muutosprosessilta odottanut, mutta se kelpasi siitä huolimatta kätensä Marionetille menettäneelle Toalle enemmän kuin hyvin.<br>\n<br>\nKäsi sammui. Ämkoo tuhahti ja yritti parhaansa mukaan käynnistää raajaa uudestaan, mutta turhaan. Kyvyn täydellinen hallinta vaati selvästikin vielä paljon harjoitusta.<br>\n<br>\nToan mielenkiinto siirtyi seuraavaksi tämän vieressä lepäävään miekkaan. Ämkoo nosti Alun vasemmalla kädellään silmiensä tasolle ja katseli sen peilikirkasta terää. Sitten Ämkoo siirsi katseensa miekan kahvaa koristavaan punahehkuiseen jalokiveen. Näytti aivan siltä, kuin jalokivi olisi katsonut takaisin.<br>\n<br>\n\"Atya...\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<em>Rhotuka-kiekko aiheutti valtavan paineaallon osuessaan vihreänkirjavan Toan takana levittäytyvään metalliseinään. Haavoittunut Toa kaatui maahan, kieri pitkän matkan pitkin taistelutantereen sorapohjaa ja loikkasi sitten nopeasti ylös. <br>\n<br>\nMetsästäjä ei antanut Toalle paljoa aikaa iskusta toipumiseen. Paksuun rautaketjuun kiinnitetty pitkä energiaterä lensi ilmojen halki kohti Ämkoota, joka ehti juuri ja juuri torjumaan iskun kolmiteräisellä energiaviikatteellaan. Toa laukaisi kehostaan ilmapyörteen ja onnistui sen turvin hankkimaan hieman etäisyyttä viholliseensa.<br>\n<br>\nÄmkoo huohotti tuijottaessaan häntä kohti juoksevaa hirviötä. Ilman Toa oli tiukan piiritystilanteen aikana joutunut erilleen joukkueestaan, ja väkivahva metsästäjä oli huomannut tilaisuutensa. Epätasaväkisen taistelun voittaja vaikutti selvältä.<br>\n<br>\nViereisen rakennuksen katolta syöksynyt vesisuihku keskeytti mittelön. Katolta pudottautui kultaisiin panssareihin pukeutunut sininen Toa, joka syöksyi päättäväisesti metsästäjää kohti. Jykevä lihaskimppu karjaisi ja heilautti ketjuaseensa veden Toaa päin.<br>\n<br>\nMetsästäjä oli liian hidas. Hirviön lähelle päästyään Atya vetäisi miekkansa esiin mattamustasta huotrasta, ja pian metsästäjän irronnut pää putosi maahan. Olennon lihaksikas ruumis seisoi hetken paikallaan ja kaatui sitten selälleen.<br>\n<br>\n\"K-kiitos\", Ämkoo sanoi ja tasasi hengitystään. Atya ei vaivautunut vastaamaan kiitokseen, vaan ilmoitti:<br>\n\"Tappoivat Keyten. Meitä on enää neljä.\"<br>\nÄmkoo ei tiennyt mitä vastata. Ilman Toa ei ollut koskaan pitänyt tuosta äänen Toasta, mutta tiimitoverin menetys oli sotatilassa vakava asia.<br>\n\"Sepä... Ikävää\", Ämkoo totesi lopulta.<br>\n<br>\nAtya viittoi Ämkoon mukaansa. Kaksikko lähti juoksemaan kauempana tapahtuvan piiritystilanteen suuntaan. Matkaa oli jonkin verran, joten Ämkoo päätti kysyä mieltään pitkään askarruttanutta asiaa.<br>\n<br>\n\"Miksi me oikein taistelemme täällä?\" Vihreä Toa kysyi johtajaltaan.<br>\n\"Etkö sinä tiedä?\" kuului Atyan tympeä vastaus. Veden Toa pysähtyi ja katsoi Ämkoota suoraan silmiin.<br>\n\"Oikeuden takia\", Atya sanoi. \"Tässä kirotussa maailmassa velloo ainoastaan sorto ja kärsimys. En voi olla tekemättä asialle mitään.\"<br>\nÄmkoo ei osannut sanoa sanaakaan, mutta nyökkäsi.<br>\n\"Siksi kokosin teidät\", Atya jatkoi. \"En pysty tehtävääni yksin.\"<br>\n<br>\nÄmkoo ei kestänyt Atyan tiivistä katsetta. Ilman Toa kohotti päätään ja vilkaisi Atyan ohitse. Taistelun äänet saattoi jo kuulla, ja taivaalla leiskui räjähteleviä ammuksia.<br>\n<br>\n\"Mennään\", veden Toa komensi, kääntyi ääniä kohti ja sanoi vielä:<br>\n\"Me voitamme tämän sodan.\"<br>\nÄmkoo hymähti ja lähti juoksuaskelin Atyan perään.<br>\n</em><br>\n- - -<br>\n<br>\n\"Ei enää kauaa\", Enki ilmoitti aluksen ohjaamosta. Veljeskunnan saari näkyi jo, ja matka taittui nopeasti tyyntä merta pitkin.<br>\n<br>\nÄmkoo nousi istumaan ja tutki katseellaan veneen takaosaa. Silloin hän tajusi, ettei ollut kertaakaan vaivautunut tutkimaan veneen perällä lepääviä säilytyslaatikoita. Toan vihreämustat kädet avasivat toisen laatikon ja tämä kurkisti sisään.<br>\n<br>\nÄmkoo nosti laatikon pohjalla makaavan paksun kansion syliinsä, sulki laatikon ja levitti löytönsä veneen pohjalle. Toan punahehkuiset silmät laajenivat yllätyksestä kun tämä tutki löytämiään papereita.<br>\n<br>\n\"No jopas\", Ämkoo totesi puoliääneen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":849,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-03-22T17:41","content":"<strong>Klaani, hotelli</strong><br>\n<br>\nSeran kaivoi hädissään laukustaan kiven. Ei minkään tavallisen kiven kuitenkaan. Vaan voimakkaan Toa-kiven. Se oli aionoa tapa päästä pakoon palavasta hotellista hänen mielestään. Sitten hänen kätensä osui johonkin kiviseen. Hän nosti sen ja näki käsissään kiven, jossa oli kaiverruksia. Hän muisti, kuinka Turaga Thowron oli neuvonut häntä, miten käyttää Toa-kiviä. Hän paineli joitain kaiverruksia siitä, kunnes ne alkoivat hohtaa sinistä valoa.<br>\n<br>\n\"Mitä ihmettä\", Irvan ihmetteli, kun huomasi kiven hohtavan.<br>\n<br>\nParin sekunnin päästä, koko huone oli valon valaisema. Kun valo hälveni, Irvan huomasi että huoneessa makasi joku Toan pituinen hopeavärinen olento.<br>\n<br>\n<br>\n\"Seran?\", hän kysyi.<br>\n<br>\nToa nousi seisomaan. Hän katseli ympäriinsä. Hän yritti kävellä, mutta hänen jalkansa olivat liian pitkiä, joten hän putosi. Hän yritti taas, mutta tällä kertaa vähän hitaammin. Hän onnistui ottamaan pari lyhyttä askelta, vaikka hoiperteli vielä vähän. Hän oli nopea oppimaan erilaisia juttuja.<br>\n<br>\n\"Mitä helkkaria, Seran?\", Irvan kysyi, \"Mitä sinä Toaksi muuntelet itseäsi, kun meidän pitäisi löytää pakotie palavasta hotellista?!\"<br>\n<br>\n\"Voisin ehkä jotenkin helpottaa tätä Toana\", Seran totutteli puhumaan.<br>\n<br>\nHän hoiperteli ikkunan luo ja katsoi alas. Silloin häneen päähänsä tuli idea. <br>\n<br>\n\"Siis... mitä hemmettiä juuri tapahtui? Miten sinä- Mistä sinä sait tuon kiven?\"<br>\n\"En ole varma, tiedätkö, mutta palava, nelikerroksinen hotelli ei ole paras paikka kertomaan tarinoita, siitä mistä sai voimakkaan Toaksi-muuttumisesineen\", Seran vastasi.<br>\n<br>\nHän otti kaksi peittoa, sitoi ne kahdesta päistään. Sitten hän etsi jotakin metallista. Hän otti kaapin kahvan. Hän taivutti sen kaikilla voimillaan koukun muotoon. Myös se fakta, että hän oli raudan kansalainen, se helpotti. Sitten hän sitoi senkin peittoihin. Hän meni ikkunan luo, pyöritti peittoa kaikella voimallaan ja heitti sen ylöspäin. Koukkukahva osui seinään. Hän yritti uudestaan. Sen kerran hän osui yläpuolella olevaan ikkunaan. Hän varmisti että se piti. Sitten hän pyysi Irvania tulemaan hänen luokseen. Kun Ko-Matoran tuli sinne, Seran pyysi hänen kiipeämään alas peitolla. Hän teki niin. Sitten kun Seran tarttui peittoon, hän kiipesi sen sijaan ylöspäin. Hän kiipesi siihe ikkunaan, jonka oli särkenyt koukullaan. Huoneessa oli Ko-Matoran.<br>\n<br>\n\"Tule tänne\" Seran sanoi paniikissa olevalle Matoranille.<br>\n<br>\nHän teki käskystä. Sitten Seran sanoi hänen kiipeävän alas. Hän teki niin. Sitten Seran yös meni alas. Sitten hän meni Irvanin luo, katsomaan palavaa hotellia.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nSeuraavana päivänä, ilman hotellia, Seranilla ja Irvanilla ei ollut paikkaa jossa asua. Irvan ja Seran oli harkinnut hankkia jostain työn, muta se oli vaikeaa, kun ei tietänyt ketään Klaanilaista, paitsi Matoron ja Äksän. Eivätkä he ole nähneet heitä sen jälkeen kun he lähtivät Turkasten sinaappilaivasta. Seran oli ottanut palaneesta hotellista kaksi suurta metallista palasta, ja tehnyt niistä vähän miekkojen näköisiä. Ne näyttivät vähän pitkiltä lihakirveiltä. Mutta hän oli sanonut, että parantelisi niitä, kun olisi aikaa.<br>\n<br>\n*** <br>\n<br>\nParin päivän päästä Seran harjoitteli miekkailua pienellä kukkulalla. Hän oli parin päivän päästä todennut, että se kukkula oli Klaanissa hänen lempipaikkansa. Se oli hiljainen ja monta muuta Klaanilaista ei käynyt siellä. Koska se oli kaupungeista eristyksissä. Hän pystyi keskittymään siellä paremmin ja näin hän oli jo oppinut vähän käyttämään Toa-voimiaan. Ei paljoa kuitenkaan. Hän osasi enimmäkseen vain muotoilla rautaa helpommin kuin muut (paitsi muut raudan Toat). Mutta hänen mielestään, hän oli jo saavuttanut jotakin. Irvan myös istui lähellä. Seran iski leveällään miekallaan kuvitelluun viholliseen vatsaan ja toisella hän iski sen kylkeen. Hän ei osannut monia hyviä tekniikoita, kun hänellä ei ollut opettajaa, mutta hänelle aluksi riitti tavalliset miekkailutaidot. Sitten joku Matoran tuli hänen taakseen. Seran kääntyi.<br>\n<br>\n\"Mitä asiaa?\", Seran kysyi Matoranilta.<br>\n\"Anteeksi, oletteko te Toa Seran?\", pieni Matoran kysyi.<br>\n\"Kyllä olen\", Seran vastasi.<br>\n\"Yksi Klaanilaisista, Kapura lähetti sinulle viestin. Ensin yritin viedä sen hotelliin, joka on tässä kirjoitettuna, mutta kun se paloi, joten päätin etsiä sinut käsiini. Sanoi, että on tärkeää\"<br>\nPostimiesmatoran ojensi kirjekuoren Seranille. Kannessa luki \"Toa Seran, Satamahotelli\"<br>\n\"Taidan lähteä nyt\", Matoran vastasi, \"Hyvästit\"<br>\n\"Moikka\"<br>\n<br>\nMatoran lähti poispäin. Seran sen sijaan istuutui puun eteen, joka kasvaa kukkulalla, avasi kuoren ja alkoi lukea.<br>\n<br>\n<em>Seran<br>\n<br>\nMinulla on asiaa eräälle Klaanin lähettyvillä sijaitsevalle saarelle. Ajattelin, että koska tietojeni mukaan olet kohtalaisen nuori Toa niin visiitti tuolle saarelle olisi hyvää Toa-voimien harjoitusta. En tiedä juuri mitään tuosta saaresta, ja ajattelin, että pienellä joukolla olisi parempi lähteä. Sinulla on vene, vai mitä? Mikäli et suostu tai sinulla ei ole venettä niin ilmoita. Jos taas suostut, niin matka kestää noin kolme päivää. Minä pakkasin jo vara-aseita ja muuta tarpeellista. Tule Klaanin satamaan kahdeksalta huomenaamuna jos suostut.<br>\n<br>\nKapura</em><br>\n<br>\nIrvan tuli raudan Toan viereen.<br>\n<br>\n\"Kuka tuo oli? Mikä tuo on? Miksi minä olen aina jäljessä kaikesta?\", hän kysyi.<br>\n\"Joku Klaanilaisesta... Kapura haluaa että lähtisin hänen kanssaan jollekkin saarelle\", Seran vastaa \"Sanoo että pitäisi tuoda veneemme mukaan\"<br>\n\"Aiotko lähteä?\", Irvan kysyy.<br>\n\"En kai voisi kieltäytyä. Hän taitaa uskoa minuun\"<br>\n\"Okei\"<br>\n\"Pitää kai lähteä huomenna\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":850,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-22T18:08","content":"<strong>Bio-Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\n\"Päivää\", Matoro tervehti pirteästi astuessaan tekniikan ja tavaran peittämään, hyvin valaistuun huoneeseen.<br>\nValkovihreän värinen Toa näperteli hetken tekniikan parissa kunnes nousi ylös katsomaan tulijaa.<br>\n\"Kas vain, päivää\", Kepe sanoi \"Mitähän juttua sinulla on?\" Kepe huomasi Matoron kainalossa olevan paperinipun.<br>\n<br>\n\"Tämä\", Matoro osoitti kansiota \"on koodattu salakielellä. Tarvitsen siinä apua. Tämä taas\", Toa osoitti kasettia \"on kasetti, joka ei toimi\"<br>\nKepe astui lähemmäs ja nappasi kansion. Merkit olivat erikoisia, eivät lähelläkään matoran-aakkosia. Sivussa oli Matoron lappu, johon hän oli merkannut aikaansaamansa käännökset.<br>\n<br>\n\"Tämä ei ole vahvinta alaani, mutta katsotaan...\" Kepe kertoi ja kumartui yhden tietokoneenpäätteen äärelle. Hän tutki symboleita, skannasi paperin ja aloitti ohjelman, joka vertasi merkkejä tunnettuihin kieliin.<br>\n<br>\nEi mitään.<br>\n<br>\nVertaus järjestöjen käyttämiin tunnettuihin koodikieliin. Ei mitään.<br>\n<br>\nKepe hieroi otsaansa.<br>\n<br>\n\"Mistä tämä on?\" hän kysyi.<br>\n\"Erään Makutan laboratoriosta\", Matoro kertoi. <br>\n\"Mitä tässä pitäisi olla?\"<br>\n\"Tietoa Makuta Itrozin Nimda-tutkimuksista\"<br>\n\"Hmm. Makuta...\" Kepe mietti penkoen laatikoitaan. Ne olivat täynnä mitä eriskummallisimpia virityksiä son muita asioita.<br>\nHän nappasi eräästä mapista paperin johon oli törmännyt joskus. Se kertoi Makutan Veljeskunnan käyttämästä salakirjoituksesta.<br>\n<br>\nKaksikko vertasi kirjoituksia. Kyllä, merkit näyttivät samoilta. Ne näyttivät samoilta mutta silti niin erilaisilta. Kuin pelikuvia.<br>\n<br>\n\"Nämä merkit ovat peilikuvia\", Matoro totesi yhtäkkiä.<br>\n\"Se Makuta ei selvästikkään halua, että hänen tutkimuksiaan pengotaan\", Kepe totesi ja käänteli koneellaan skannaamansa tiedot ensin peilikuvaksi ja sitten käänsi manuaalisesti Makutakoodia.<br>\n<br>\nSe, mitä paljastui, oli kirjainsotkua. Matoran-aakkosia, mutta aivan epäloogisessa järjestyksessä, tarkoittamatta mitään.<br>\n<br>\nHetken hiljaisuus.<br>\n\"Kolminkertainen suojaus\", Kepe tuhahti.<br>\nHän ajoi syntyneen tekstin uudestaan erilaisten kääntimien läpi, mutta teksti ei ollut edelleenkään mitään tunnettua koodia tai kieltä.<br>\n<br>\n\"... ehkä siirrymme nyt aiheeseen kaksi. Saatko tämän toimimaan?\" Matoro kysyi ojentaen kasetin. Kepen näppärät sormet avasivat laitteen kuoren. Sen sisällä oli vanhanaikaista filmiä, joka näytti varsin kärsineeltä.<br>\n\"Luulen että tämän saa kuntoon. Pitkäaikainen projekti, tosin\", Kepe kertoi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":851,"creator":"Donny","timestamp":"2011-03-23T14:00","content":"<strong>Veljeskunnan saari</strong><br>\n<br>\nIlta-aurinko sai valkean turagan pitkän naamion kimaltamaan. Turaga Bakmei korjasi parasta aikaa majansa ovea. Vanhuksen kädet toimivat vilkkaasti työn parissa, mutta siitä huolimatta Bakmei tiesi vallan hyvin, että joku lähestyi häntä selkäpuolelta.<br>\n<br>\n\"Palasin.\"<br>\n\"Huomaan.\"<br>\n<br>\nTuraga laski työnsä maahan ja kääntyi katsomaan Ämkoota. Vanhuksen kulmakarvat kohosivat hieman tämän mittaillessa entisen ilman Toan olemusta katseellaan. Lopulta turaga virnisti kevyesti ja sanoi:<br>\n\"Et kuollut.\"<br>\n\"Vähällä oli. Tuskin arvaat, ketkä tapasin.\"<br>\n<br>\nBakmein katse siirtyi Ämkoon vyötäisillä roikkuvan miekan tykö. Turaga tarttui miekan kahvaan täysin äkkiarvaamatta, kiskoi sen luokseen ja tutkiskeli aseen terää hetken. Sitten Bakmei käänsi katseensa takaisin Ämkoon kasvojen suuntaan.<br>\n<br>\n\"Sinä ryöstit haudan!\"<br>\n\"Ja sinä tiedät, että muuta vaihtoehtoa ei ole. Ilman tätä en saa koskaan Äärtä takaisin.\"<br>\n<br>\nTuraga tuhahti ja päätti vaihtaa aihetta.<br>\n<br>\n\"Kätesi on yhä ongelma. Käsipuolena sinusta ei ole miekkailemaan, oli aseesi kuinka vah-\"<br>\n<br>\nWhum.<br>\n<br>\n\"Ahaa.\"<br>\n<br>\nBakmei otti askeleen lähemmäs Ämkoota ja kosketti sitten varovasti energiakättä. Bakmein yllätykseksi käsi tuntui aivan aidolta, vaikkakin siihen koskeminen sai turagan sormet kihelmöimään.<br>\n<br>\n\"Se on kenties jopa parempi kuin vanha\", Ämkoo sanoi, ja jatkoi: \"Testasin sitä hieman tuossa matkalla.\"<br>\n\"Vai niin\", turaga vastasi tuttuun tuimaan sävyynsä. \"Ehkä sinulla on vielä mahdollisuus.\"<br>\n\"Niin.\"<br>\n<br>\nTuraga istahti takaisin työnsä ääreen. Pian tämä tuli kuitenkin toisiin aatoksiin, vilkaisi Ämkoota ja viittoi tämän luokseen.<br>\n\"Pääsetkin näyttämään mihin uusi kätesi pystyy.\"<br>\n\"Ahaa?\"<br>\n\"Rakenna minulle uusi ovi.\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nIlta koitti, ovi valmistui ja turaga ja Toa vaihtoivat kuulumisensa. Ämkoo kuunteli huvittuneena tarinan Tharkonin palkkaamista vortixx-sotureista, ja Bakmei osoitti suunnatonta halveksuntaa Ämkoon entisten kumppaneiden kostoyritystä kohtaan. Pitkän keskustelun jälkeen kaksikko jatkoi Ämkoon harjoittamista.<br>\n<br>\nKa-chow.<br>\n<br>\nKa-cha.<br>\n<br>\nMäksä tunnusteli mustelman saanutta silmäänsä hetken ajan ja nousi sitten takaisin seisomaan. Turaga nauraa rehotti Toalle ja osoitteli ilkkuen tämän energiakättä.<br>\n\"Majojen korjaamiseen tuosta saattaa juuri ja juuri olla, mutta taistella et tuolla voi ennen kuin opit hallitsemaan sitä! Meillä on pitkä työ edessämme!\"<br>\nÄmkoo pakotti energiakäden syttymään jälleen ja virnisti.<br>\n\"Tosi on.\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nEnki asteli pitkin Veljeskunnan päämajan käytäviä. Matoran astui kostealle mullalle tuoksahtavaan pimeään huoneeseen, sytytti öljylampun ja paiskasi sitten Ämkoolta saadun paperinipun pöydälle. Tämän päälle matoran jätti vielä Ämkoon itse kirjoittamat ohjeet. Sitten Enki astui ulos huoneesta, ja komensi käytävän seinällä roikkuvaan hälyttimeen:<br>\n\"Ohruk, Tuvra, teille tuli töitä.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":852,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-03-23T15:07","content":"[spoil]Keetongu esittää: The Narrow Escape.[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Saari lähellä Zakazin rannikkoa</strong><br>\n<br>\nVisorakeja oli joka puolella. Ne olivat piirittäneet Keetongun alueen laidalle. Ne olivat vielä joidenkin kymmenien metrien päässä, mutta ne lähestyivät uhkaavasti. Niiden pihtileuat naksuivat ja ne sihisivät sylkien vihreää limaa.<br>\n<br>\nVisorakit muuttuivat Nazorakeiksi. Makuta Nui makasi Keetongun vieressä tajuttomana, Matoro ontui vasenta jalkaansa ja Mahriking yritti pitää torakat kaukana selustassa. Summerganon torjui lähimpiä Nazorakeja väsyneesti keskeltä katkenneella miekallaan. He olivat yksin.<br>\n<br>\nKanava vaihtui. <br>\n<br>\nKeetongu heräsi puoliuneen. Hän huomasi jonkun pimeän tunkeutuvat mieleensä, mutta ei unenpöpperössä voinut vastustaa sitä. Vieras mieli ei ollut kuitenkaan hyökkäävä. Keetongu oli tuntenut sen ennenkin.<br>\n<br>\nKlaanitoveri lähellä Zakazia<br>\n<br>\nVankina Zakazilla G:n kanssa<br>\n<br>\nAiotaan tappaa<br>\n<br>\nLänsirannikon lähellä, autiomaassa, Nektann-aseman lähellä<br>\n<br>\nVuoriston eteläharjanteilla<br>\n<br>\nAiotaan tappaa<br>\n<br>\n”Manu?”<br>\n<br>\n<strong>Zakaz</strong><br>\n<br>\nGuardian oli köysissä. Palkkionmetsästäjien johtaja oli ottanut hänen kiväärinsä ja skakdit olivat taluttaneet Sätkyn parin metrin etäisyydelle Klaanin administa. Makuta Nuille annettiin vähän väliä kovia iskuja keskittymisen herpaannuttamiseksi. Ainoa asia, joka kiinnitti Guartsun huomion, oli kuitenkin Sätkyn silmät. Niiden hullulla kiillolla olisi voinut valaista vaikka koko Onu-Metrun arkiston. <br>\n<br>\nYhtäkkiä Guartsun ympärykset olivat tyhjinä Nektannin palkkionmetsästäjistä.<br>\n<br>\nSitten Sätky päästettiin irti.<br>\n<br>\n<strong>Saari lähellä Zakazin rannikkoa</strong><br>\n<br>\nHerätettyään Matoranit Keetongu syöksyi aluksestaan ulos ja repinyt pois Kirikori II:n piilottavat kasvinosat. Matoranit sytyttivät tulen parhailla tervahaloilla tulipesään ja saivat sen pellin hehkumaan oranssina. Pian Kirikori II kohosikin ilmaan suuremmalla nopeudella kuin koskaan aikaisemmin. Molemmat Matoranit lämmittivät uunia, ja Keetongu kävi alusta ohjatessaan läpi Cordak-konekiväärit ja muut tärkeät järjestelmät. Zakazille oli kuitenkin ainakin viidentoista minuutin matka suurimmillakin nopeuksilla. Manun ja G:n pitäisi nyt vain kestää.<br>\n<br>\n<strong>Zakaz</strong><br>\n<br>\nSätky ponkaisi irti köysistään ja syöksyi kita auki ja kieli pitkällä kohti Guartsua. Hullu Skakdi ponkaisi kohti Klaanin adminin naama, joka sai köysistä huolimatta kaadettua itsensä lihaveitsiä vastaavien hampaiden edestä. <br>\n<br>\nSätky-showhun uppoutuneet Skakdit olivat unohtaneet maassa makaavan Makutan, joka yritti tukkia pahimpia kaasuvuotojaan pienillä kivillä. Manu kuitenkin huomasi G:n huonon tilanteen ja yritti auttaa häntä parhaansa mukaan niillä Makuta-voimilla, mihin raatokeholla pystyi. Sätky ei ilmeisimmin ollut Rahi, mutta Rahien määritelmä oli aina ollut häilyvä, joten Makuta keskittyi Rahienhallintavoimiinsa ja Sätkyn silmien loisteeseen.<br>\n<br>\nSätky pysähtyi. Se nousi poikkeuksellisen lyhyiden takaraajojensa varaan ja nuuhki ilmaa. Hullun kiilto sameni, sen silmät muuttuivat hyvin epäskakdimaisen harmaaksi. Se uikutti hieman, laskeutui takajaloilleen ja juoksi pois.<br>\n<br>\nPalkkionmetsästäjät olivat sanattomia ja hyvin, hyvin pettyneitä. Johtaja oli raivoissaan. Hän astui maassa makaavan Guardianin luo ja nosti tämän kovakouraisesti pystyyn. Hän vetäisi esiin zamormutkansa ja oli jo ampua Klaanin adminin siihen paikkaan, mutta muisti sitten skakdimaisen kieroutuneen kunniantuntonsa tappaa vihollisensa tyylikkäästi. Hän painoi aseensa Guartsun ohimolle ja sähisi hänelle naama todella punaisena.<br>\n<br>\n”Sinä olen skarrarrarin ovela pirulainen. Olisimme voineet ampua sinut sinne skarrarin kalliolle. Mutta ei, poikien piti saada hupia. Ja nyt Sätky on poissa. Parasta kuunnella skarrarrarrin tarkkaan, Vartija. Minulla on parisenkymmentä miestä, aseesi ja Nektann-torni. Sinulla on mukana vuotava Makutan raato. Meillä on vielä rutkasti aikaa saada sinut kiroamaan se päivä jona synnyit.”<br>\n<br>\nGuardian nosti katseensa ja katsoi johtajan hartian yli länteen zoomaten kiikarisilmällään.<br>\n”Aika kliseisesti sanottu, Dorkamimus. Ja sitä paitsi... Linnut ovat jo ilmassa.”<br>\n<br>\nJohtaja sysäsi köytetyn Guartsun maahan ja katsoi taivaalle. Jokin musta lähestyi keski-ilmassa suurella nopeudella. Se ei ollut ainakaan pilvi ja tuskin suuri lintukaan, sillä niitä ei juuri Zakazilla nähty. Johtaja kaivoi aavikkokiikarinsa varustevyöstään ja kiikaroi lähestyvää kohdetta. Hän sylki monet skarrarrit kun tunnisti sen Klaanin alukseksi.<br>\n<br>\n”Pojat, meille saattaa tulla ongelmia. Nyt ne skarrarin Nektannit lämpimiksi. Vangit teloitetaan välittömästi. Sitokaa skarrarin Vartijanpenikka raajoista lähimpään Nekkuun ja räjäyttäkää kappaleiksi kun alus tulee näköetäisyydelle.”<br>\n<br>\nGuartsu kannettiin yhteen Nektann-ilmatorjuntatorniin. Hänet raahattiin tykin leveän piipun alapuolella olevalle huoltotasanteelle ja sidottiin piipun eteen sen ympärillä sojottavista piikeistä. Asento ei jättänyt Guardianille juuri liikkumavaraa.<br>\n<br>\n<strong>Kirikori II, väli-ilma, kahden kilometrin päässä Nektann-torneista</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/yfMaLLD86Bg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/yfMaLLD86Bg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKeetongu ohjasi Kirikori II:n huippunopeudella autiomaan halki. Edessä näkyi kaksi valtavaa tykkitornia. Keltainen rahi kaivoi esiin yksilinssisen kaukoputkensa ja katsoi niitä lähempää. Hän näki sinisen hahmon toisen tykin piipun edessä ja zoomaus paljasti sen Guatsuksi. Ilmeisin vaihtoehto olisi tuhota tykin järjestelmät, mutta silloin Kirikori II olisi vapaana maalina toiselle tykille. Lisäksi räjähtävät tykin ruutivarastot olisivat luultavasti kohtalokkaat Klaanin adminille.<br>\n<br>\nTykin juurella näkyi joitakin Skakdeja, jotka latasivat aseitaan ja tähyilivät aavikkokiikareilla taivaalle. Maassa makasi myös epämääräinen hahmo, jonka Keetongu päätteli Manuksi. Manuhan oli menettänyt fyysisen asunsa sinä kohtalokkaana yönä. Matkaa torneille oli nyt vajaa kilometri.<br>\n<br>\nSkakdit alkoivat ampua alusta zamor- ja plasma-aseillaan. Ne eivät kuitenkaan tehneet merkittävää vahinkoa, sillä suurin osa ammuksista osui aluksen etupanssareihin ja Keetongun yllättävä sivuluisu väisti loput ammuksista. Päästyään sopivalle etäisyydelle Tongu laski sormensa Cordak-konekiväärien liipaisimille ja alkoi syöstä räjähtäviä panoksia kohti palkkionmetsästäjiä.<br>\n<br>\nSkakdikonnat joutuivat kaaoksen valtaan maaston ja tovereidensa räjähdellessä ympärillään. Osa piiloutui kallioiden väliin, mutta suurin osa jätti ampumisen sikseen ja pakeni tykkitornien suojaan. Manu jätettiin vaille vartioita. Hän tukki yhä kolojaan, jottei vuotaisi kuiviin.<br>\n<br>\n”Ternok, laskeudu köysitikkailla ja poimi Makuta Nui alukseen. Hän on tuo ruskea epämääräinen hahmo tuon kallion välissä”, Keetongu sanoi puheputkeen, joka yhdisti ohjaamon ja pannuhuoneen. Hän hidasti Kirikori II:n vauhtia ja vähensi korkeutta Manun yläpuolella. Ternok vapautti ruuman köysitikkaat rullastaan, avasi alaluukun ja laskeutui Manun luo Zakazin pinnalle. Manu hyppäsi tikkaille ja kiipesi Matoranin kanssa alukseen.<br>\n<br>\nManu astui aluksen ruumaan. Hän oli iloinen siitä, että hänen telepaattinen viestinsä oli mennyt perille, mutta hän vuoti yhä pahasti ja Guartsu oli pahoissa ongelmissa. Hän kompuroi ohjaamoon Keetongu vierelle.<br>\n<br>\n”Päivää. Tuota, Guartsu on tuossa tykissä. Ne taitavat aikoa räjäyttää hänet. Pitäisi varmaan pelastaa hänet. Ja sitten, minä vuodan.”<br>\n<br>\n”Helpommin sanottu kuin tehty”, Keetongu vastasi. ”Jos aiomme pelastaa adminimme, jonkun meistä pitää laskeutua tuon tykin luo. Silloin olisimme helppo kohde.”<br>\n<br>\nTykkiin sidotulla Guartsulla oli kuitenkin suunnitelma. Kun palkkionmetsästäjät oivat poistuneet, hän leikkasi heikolla silmäplasmasäteillä jalkojen ja käsien köydet poikki ja hyppäsi huoltotasanteelle. Hän halusi kuitenkin saada Vartija-kiväärinsä takaisin ennen pakenemista, sillä sen takia hän oli koko matkalle lähtenyt.<br>\n<br>\nPalkkionmetsästäjät saivat tykin latauksen suoritettua. Johtaja painoi voitonriemuisena punaista laukaisupainiketta. Nektannin palkkio kyllä hyvittäisi kaiken vaivan ja menetetyt miehet, kunhan vain Vartijan saisi hengiltä.<br>\n<br>\nZAP. Ampumapesäke pimeni.<br>\n<br>\n”Öhh, pomo. Sulake taisi palaa.”<br>\n<br>\n”Sulake? Mitä skarrarrin tunareita te oikein olette?”<br>\n<br>\n”Näillä ei ole ammuttu kolmeenkymmeneen vuoteen, ja aavikkotuulet ja eroosio ovat huomattavan kuluttava voima.”<br>\n<br>\n”NYT TURPA KIINNI! Jos se skararrrarararrrin Vartija ei suostu kuolemaan hienosti, minä hoitelen sen omin käsin!” Hän vetäisi tupesta suuren sahalaitaisen puukon ja kapusi tikkaita pitkin huoltotasanteelle.<br>\n<br>\nJohtaja ei kuitenkaan löytänyt tykkiin sidottua vankiaan. Sen sijaan hänen kimppuunsa hyppäsi kahden jäähdystyputken välistä aseeton, mutta hyvin määrätietoinen sininen Skakdi. Ennen kuin Johtaja ehti skarrarria sanoa, hänet lyötiin napakalla vasurilla kanveesiin. Guartsu nappasi kiväärinsä sekä yhden täyden plasmalippaan johtajan vyöltä. <br>\n<br>\nTornin juurella olevat Skakdit huomasivat tapahtumat ja alkoivat ampua Guartsua, joka hyppäsi huoltokäytävän seinämän taakse ja vastasi tulitukseen vanhalla kiväärillään. Huomattuaan tapahtumat ilmasta käsin Keetongu kaarsi Kirikori II:n tornia kohti ja hajotti ampuvan Skakdijoukon Cordak-tulituksella. <br>\n<br>\n”Manu, saatko Guartsuun telepaattisen yhteyden? Käske häntä juoksemaan avoimempaan maastoon, jossa voimme napata hänet köysitikkailla. Saan kyllä pidettyä viholliset loitolla,”<br>\nKeetongu sanoi Manfredille. Adminin vapautuminen helpotti selvästi tilannetta, mutta häntä olisi mahdotonta poimia tykin vierestä.<br>\n<br>\nManu nyökkäsi ja keskittyi telepatiavoimiinsa. Kirikori II kaarsi kauemmaksi mutta palasi pian tornin luo. Hän käski Ternokia laskemaan tikkaat uudelleen ja hidasti vauhtia. Kun Guartsu syöksyi juoksuun tykin juurelta, Keetongu ohjasi aluksen hänen yläpuolelleen. Sininen Skakdi tarrautui omituisessa asennossa köysitikkaisiin. Ternok rullasi niitä ylöspäin samalla kun Guartsu kipusi kohti aluksen alaluukkua. Jotkut palkkionmetsästäjät yrittivät vielä ampua karannutta saalistaan, mutta aluksen vauhti oli liian kova. Guartsu astui alukseen huohottaen ja loi viimeisen silmäyksensä Nektannin kätyreihin aluksen takaikkunasta. Täytyisi olla varovaisempi jatkossa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":853,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-03-23T15:52","content":"<strong>Klaanin satama</strong><br>\n<br>\nKapura odotti. Kello oli miltei kahdeksan.<br>\n<br>\nAamu oli hämärä ja hieman sumuinen. Saarelta Klaaniin johtava virtaus oli voimakas ja helposti havaittava, joten suunnistuksesta ei tulisi ongelmaa. Sumu ei silti helpottanut Kapuran oloa.<br>\n<br>\n\"Terve\", Suga huikkasi astellessaan esiin sumusta. \"Odotammeko vielä jotakuta?\"<br>\n<br>\n\"Serania\", Kapura vastasi. \"En tosin ole varma, tuleeko hän.\"<br>\n<br>\n\"Ei kello vielä kahdeksaa ole\", Summerganon huomautti.<br>\n<br>\n\"Kapura?\" kaksikkoa kohti kulkenut Toa kysyi.<br>\n<br>\n\"Kyllä olen\", Kapura vastasi. \"Eli siis... Näytä tie veneellesi, Seran.\"<br>\n<br>\n\"Mikä tarkoitus matkalla on?\" Seran kysyi uteliaana. \"Kirje ei ollut kovin valaiseva.\"<br>\n<br>\n\"En ole täysin varma, mitä me saarelta löydämme\", Kapura sanoi. \"Oikeastaan tätä reissua voi pitää vain normaalina tutkimusmatkana. En löytänyt paljonkaan tietoa saaresta, joten voimme auttaa Arkistoa samalla.\"<br>\n<br>\n\"Eli mitään vaarallista ei ole odotettavissa?\" Suga kysyi.<br>\n<br>\n\"Ei pitäisi\", Kapura vastasi. \"Painotan vielä, ettemme tiedä saaresta juuri mitään. En kuitenkaan olettaisi, että kohtaamme Makutojen linnoituksia tai mitään. Miten Toa-voimien harjoittelu muuten menee, Seran?\"<br>\n<br>\n\"Ihan hyvin\", Seran vastasi kiitollisena siitä, että pääsi osallistumaan keskusteluun. \"En ole pystynyt taistelua harjoittelemaan juuri ollenkaan.\"<br>\n<br>\n\"Luulisin kyllä, että kohtaamme edes jotain raheja\", Suga sanoi muistellen Xia-reissun Figgyä.<br>\n<br>\n\"No, hyvällä tuurilla kohtaamme vain niitä. Raheista selviytyy helposti\", Kapura arveli. \"Riippuu tietenkin, mutta en epäile saarella olevan Tahtorakeja tai jotain.\"<br>\n<br>\n\"Tämä se on\", Seran keskeytti keskustelun ja osoitti kohti erästä venettä. Vene oli puinen ja ehkä joskus maalattu punaiseksi, mutta maalipinta oli rakoillut sieltä täältä ja väriä oli vaikea erottaa. Vene oli juuri ja juuri sopivan kokoinen kolmelle Toalle. Vaikka vene muuten näytti ränsistyneeltä, moottori oli hyvin hoidettu ja sitä oli ilmeisesti kiillotettu lähiaikoina.<br>\n<br>\n\"Voi tulla ahdasta\", Suga epäröi. \"Varmaankin voisimme hieman levätä matkalla.\"<br>\n<br>\n\"Yhden pitää ohjata joka tapauksessa, joten nukutaan vuorotellen\", Seran ehdotti ja katsoi venettä ylpeänä. \"Vaikka meillä ei ole paljon rahaa, tätä venettä emme myy. Siihen liittyy paljon muistoja. Olemme yrittäneet pitää sitä hyvin kunnossa, mutta rahaa ei juuri ole...\"<br>\n<br>\n\"En arvannutkaan, että olet köyhä. No, saat minulta reissun jälkeen pienen palkkion\", Kapura lupasi.<br>\n<br>\n\"Kiitos!\" Seran sanoi iloisesti. \"Mitä me odotamme? Lähdetään!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":854,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-03-23T21:37","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nSnowie vihelteli kävellessään sinimattoista käytävää pitkin. Hän katsahti heijastustaan suuren ruutuikkunan pinnasta sen ohi tepastellessaan. Näytti siltä, kuin hän olisi ollut lähdössä matkaamaan.<br>\n<br>\nOlalla roikkuva laukku oli täynnä aseistusta. Hän ei kuitenkaan ollut suinkaan matkalla kohti huikeaa seikkailua, vaan Verstasta. Niin ylpeä kuin Snowie olikin Ihmematoran MacRygevv -henkisestä radionkorjausoperaatiostaan, oli se jättänyt suurimman osan hänen varusteistaan täysin käyttökelvottomaan kuntoon. Siksipä hän olikin päättänyt mennä tapaamaan Kepeä. Vaikka ainahan Snowmanista oli hauskaa tavata vanhaa kunnon Rättua, millä tekosyyllä hyvänsä.<br>\n<br>\nMatka-<em>lookia</em> korosti myös lumiukon pään ympäri kietaistu otsanauha. Mutta sitten taas toisaalta kahviosta haettu täytepatonki ei varsinaisesti saanut Snowiesta näyttämään erityisen uskottavalta sankarilta.<br>\n<br>\n<br>\nPian Snowman olikin Verstaan ovella. Hetken puntaroituaan hän päätti olla koputtamatta, koska oli aina kivaa yllättää Spinny. Sitten hän kiskaisi oven auki.<br>\n\"Heei Tults-\"<br>\n<br>\nSnowie kuitenkin sulki suunsa huomatessaan Kepen ja yllättäen Matoron ilmeisen keskittyneinä jonkin pienen ja ilmeisen oleellisen ympärillä.<br>\n<br>\n\"Keskeytänkö jotain?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":855,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-03-23T23:41","content":"<strong>Nazorak-luolasto</strong><br>\n<br>\n006 ei pitänyt tilanteesta laisinkaan. Hän seisoi laboratorionsa ulkopuolella kuuntelemassa, kuinka hullu Makuta turmeli hänen laitteistoaan ja välineistöään. 006 ei olisi halunnut päästää Abzumoa sisään, mutta auktoriteettia ei käynyt uhmaaminen. Tiedemiestorakka huokaisi ja istahti konttorituoliinsa käveltyään toimistoonsa. Hän lajitteli hetken papereitaan, mutta lakkasi lopulta teeskentelemästä itselleen, että asiat olisivat olleet kunnossa. Ne eivät olleet. Hän oli henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kenraali teki pahan virheen liittoutuessaan sadistisen Makutan kanssa. 006 oli nähnyt, mitä tämä hirviö oli tehnyt eräälle Matoran-paralle, joka lojui yhä tyrmässä. Hän oli kerran vienyt ruokaa tälle, mutta katunut tekoaan heti, kun oli melkein jäänyt kiinni. Torakoiden luonteeseen ei sopinut sellainen käytös.<br>\n<br>\nMakuta Abzumo oli saanut eteensä kaiken tarvittavan tutkiakseen Nazorakin genomia.<br>\n”Tiedätkös, Charlie”, Makuta virkkoi vieressään seisovalle Nazorak-avustajalle, ”te olette puutteellisia.”<br>\n”Niin ovat kaikki olemassa olevat olennot”, toinen vastasi nyrpeänä. Makuta vähät välitti vastauksesta.<br>\n”Minä tein virheen”, hän mutisi. ”Jos olisin ryhtynyt toimeen yksin – ilman sitä petollista Mukau-lehmänlannan syöjää…”<br>\nNazorak kuunteli puolella korvalla Makutan jupinoita.<br>\n”… kyllä. Puutteet. Ne pitää poistaa. Sanohan, Charles” Makuta sanoi yhtäkkiä. ”Mitä puutteita Nazorakeihin luotiin?” Apuri häkeltyi moisesta kysymyksestä.<br>\n”Minä… tuota”, hän takelteli. ”Öh, tunteet?” Makutan silmät kiiluivat pelottavasti.<br>\n”Tunteitahan te olette ilmeisesti yrittäneet poistaa. Työ on hankala, mutta mahdollinen. Hyvin mahdollinen. Noh, Charlie, muita heikkouksia?”<br>\nNazorak mietti hetken. Sitten hän vastasi:<br>\n”Kuolevaisuus. Se on heikkouksista suurin, ja sitä ei voi poistaa. Keneltäkään.”<br>\n”Lienet oikeasssssa, ysstävä hyvä”, Makuta naurahti. Hänen äänensä oli kylmä ja vailla iloa. Nazorak ei tiennyt, pitäisikö hänen hymyillä vai pysyä ilmeettömänä. Makuta katseli vielä hetken mikroskoopin avulla soluja, joita oli tutkinut. Sitten hän veti silmänsä irti linssistä ja alkoi hivellä leukaansa mietiskelevänä.<br>\n”Kuolevaisuus… mikä meidät tappaa.” Nazorak ei tiennyt, oliko kysymys tarkoitettu hänelle, mikäli se kysymys oli. Hän ei kuitenkaan uskaltanut jättää vastaamatta:<br>\n”Verenhukka. Kudosvauriot… tärkeiden elinten toimintojen lakkaaminen.”<br>\n”Sinähän olet fiksu poika. Ehkä minä sentään tein jotain oikeinkin”, Abzumo sanoi. Nazorak ei pitänyt äänensävystä, vaikka sen tarkoitus oli ilmeisesti olla ystävällinen.<br>\n”Siinä olet oikeassa, että näitä heikkouksia ei poissstamaan pyssssty. Mutta… mikä essstää taistelemassssta, kunnessss kuolee?” Makuta ravasi hetken ympyrää. Sitten hän pysähtyi. Hänen kasvoilleen levisi groteski virnistys. Hän tarttui läheisellä pöydällä olevaan sirkkeliin ja ryntäsi Nazorakin luo. Tämä ei ehtinyt edes yrittää pakoa; Makuta oli liian nopeasti antanut aikeensa ilmi.<br>\n”Nyt, Charles”, Makuta sanoi häijysti, ”tämä <em>sattuu</em>.”<br>\n<br>\nNazorak aloitti kirkumisen, kun Makuta käynnisti sirkkelin. Tämä alkoi sahata poikki Nazorakin kättä. Tämä pyristeli, mutta turhaan. Makuta jatkoi julmaa työtään, kunnes ”Charlie” oli käsipuoli. Tämä tunsi hirvittäviä tuskia, mutta pysyi vielä tajuissaan.<br>\n”Miltä nyt tuntuu?” Abzumo sanoi nauraen ilkeää naurua. Nazorak voivotteli ja itki lattialla.<br>\n”Olet heikko typerys!” Makuta huusi. ”Sinä tunnet kipua, ja se on kaikista suurin heikkoutesi! Vaan eipä ole tulevilla sukupolvilla!”<br>\nSitten Makuta tarttui jälleen sirkkeliin hullun kiilto silmissään ja sahasi Nazorakin toisenkin käden irti. Tämä vaipui tajuttomuuteen verenhukan vuoksi jo ennen, kuin hänen toinenkin raajansa oli poissa. Makuta potkaisi labran oven auki ja heitti kädettömän Nazorakin vartijoita kohti.<br>\n”Viekää se pois, se on täyttänyt… tarkoituksssssensssssssa.”<br>\nVartijat raahasivat tiedotonta, lähes kuollutta Charlie-parkaa pois Makutan hirvittävän naurun kaikuessa tunnelissa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":856,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-03-23T23:49","content":"<strong>Outo tila</strong><br>\n<br>\nDox ei pitänyt lainkaan suunnasta, johon tilanne kehittyi.<br>\n<br>\nTyhjyydestä materialisoitui kymmeniä ja taas kymmeniä, sitten satoja Toan kopioita. Keltaisten, raskaasti aseistettujen sotureiden rivistöt kasvoivat kasvamistaan. Kaikkien silmissä paloi sininen tuli.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\nToat kohottivat aseensa ja avasivat tulen monimuotoisten olentojen laumaa kohti. Nämä tekivät samoin. Harvaa niistä Toien ampumat säteet vaikuttivat aluksi vahingoittavan, mutta pian muutama lyyhistyi maahan. Niillä oli moninkertainen miesalivoima kloonilaumaan verrattuna.<br>\n<br>\nMutta ne taistelivat vastaan, jokainen niittäen maahan useita Toia. Dox yritti parhaansa mukaan hakea suojaa. Värikkäitä säteitä, luoteja ja teriä viuhui kaikkialla. <br>\n<br>\n\"&#58657;&#58382;&#58375;&#57643; &#57643;&#57608;&#57431;&#57669;!\" kaikui sotahuuto, kun kaksi suurta, voimakasta mutta tunnetun universumin asukkaille täysin tuntematonta armeijaa otti yhteen tuona päivänä.<br>\n<br>\nDox näki vilaukselta Hopeisen taistelevan yksin kymmentä vastaan. Se torjui kilvellään Toien iskut, kimmottaen muutaman jopa takaisin. Samalla se pyrki itse löytämään aukkoja vihollisen puolustuksesta ja iskemään niihin.<br>\n<br>\nDox ei tiennyt mitä tehdä. Hänellä ei ollut kykyä vaikuttaa tilanteeseen suuresti. Hänellä ei ollut kuin puukkonsa. Hattukin oli kadonnut.<br>\nHän huomasi yhden Toista suoraan edessään. Se tähtäsi häntä, mutta apinaa muistuttava orgaaninen olento iski tämän kanveesiin. Doxia lähestyi nyt toinen oikealta; tämän hoiteli eräs metallinen ja sarvikuonoa muistuttava.<br>\n<br>\nDox tunsi olevansa velkaa tälle joukolle, joka oli pelastanut hänet jo monta kertaa. Hänen ajantajunsa oli jo mennyt sekaisin, mutta hänen saapumisestaan tähän outoon paikkaan ei ollut kuin korkeintaan muutama päivä. Nämä olennot olivat hyväksyneet hänet joukkoonsa.<br>\n<br>\nHänen täytyi auttaa niitä jotenkin. Hän tarttui Ikuiseen palkkioonsa ja syöksyi lähintä Toaa kohti raivokkaasti huutaen.<br>\n<br>\n<strong>Verstaan labra</strong><br>\n<br>\nSnowie oli astelemassa tutkimukseen syventyneiden Kepen ja Matoron luokse, kun jotain tapahtui.<br>\n<br>\nMaa tärähti, ja Verstaan varastoon johtava ovi läimähti auki. Kylmä viima puhalsi oviaukosta heitä kohti. Kylmä, ensimmäiseksi- ja viimeksimainitut ihmettelivät. Miten rakennuksen sisältä saattoi puhaltaa kylmä tuuli, ellei siellä ollut kylmiötä tai reittiä ulos?<br>\nKepeä tämä ei ihmetyttänyt, vaikka kummastunut ilme hänenkin kasvoillaan oli.<br>\n<br>\n\"Mi- mikäs tuo oli\", Snowie ihmetteli.<br>\n\"Se-...\" Kepe ehti aloittaa, ennen kuin syöksyi ovelle, paiskasi sen kiinni, piteli sitä jalallaan ummessa samalla kun kurotteli nauloja ja vasaraa pöydältä ja toisella kädellään lankkua. Hätäisesti hän alkoi naulata ovea umpeen näyttäen siltä, kuin tarvitsisi kolmannen käden.<br>\n<br>\n\"Öhmm...\" Snowie avasi suunsa.<br>\nKepe varmisti lankkujen kestävän.<br>\n\"Ei mitään. Ei yhtikäs mitään. Kumpikaan teistä nähnyt Doxia?\"<br>\n<br>\n<strong>Outo tila</strong><br>\n<br>\nTaistelu jatkui. Kumpikin osapuoli oli kärsinyt tappioita, mutta mieliala oli yhä korkealla. Dox tunsi verinoron valuvan toista kättään; se ei kuitenkaan ollut hänen omaansa.<br>\n<br>\nToien ruumiit alkoivat kadota muututtuaan elottomiksi. Hän ei tiennyt, oliko alkuperäinen yhä elossa. Hänen päähänsä pälkähti ajatus siitä, että kloonit olivat ehkä riippuvia alkuperäisestä ja katoaisivat sen tuhoutuessa.<br>\nDox väisti sivulta tulleen Toan ammusta ja otti suojaa suurikokoisen olennon ruhon takaa. Hieman isomman kaliiperin ammus pyyhkäisi siltä pään harteilta.<br>\nKirkkaanvalkoiseen lattiaan oli ilmestynyt punaisia veritahroja. Joistain kohti se oli peräti koomisen vaaleanpunainen.<br>\n<br>\nDox isku puukollaan äkillisesti ilmestynyttä Toaa, joka tuupertui maahan. Hän huomasi erään olennon olevan pinteessä ja syöksyi apuun perhosveitsellään leikaten. Yhden toista kaatuessa ja toisen menettäessä kätensä kirahvimainen olento katsahti Doxiin kiitollisena.<br>\n<br>\nDox tunsi sydämensä sykkeen. Se oli outo tunne. Hän koki jotain, jota joku voisi toisenlaisessa tilanteessa kutsua liikunnan iloksi. Mutta ei tässä verilöylyssä. Hän ihmetteli myös omia taistelutaitojaan; mistä ne olivat tulleet?<br>\n<br>\nHän näki Hopeisen vähän matkan päässä taistelemassa muita selvästi nopeamman ja voimakkaamman Toan kanssa. Sen silmissä paloi myös muita kirkkaampi tuli.<br>\nDox syöksyi apuun.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n<strong>VERSTAAN LOKI</strong><br>\n...ntena päivänä maaliskuuta Suuren Hengen vuonna...<br>\n<br>\n...eterran panssaria. Viimeisin yritykseni epäonnistui, kuten kaikki aiemmatkin, vaikk...<br>\n...panssarin ja eritoten käsien materiaali. Se on kestävää ja joustavaa, enkä ole onnistunut määrittelemään sen koost...<br>\n...aikista kummallisinta on kuitenkin keihään tuottama reikä Feterran kyljessä. Se vaikuttaa paikkautuneen.<br>\n<br>\nItsestään. Sisältä päin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":857,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-03-23T23:55","content":"<strong>Tuntematon, kauan sitten</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/5_6viRzfhEE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/5_6viRzfhEE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nRankka sade. Vettä tippui ja virtasi pientä vuorta pitkin, jonka lukuisissa onkaloissa yksi Toa lepäsi sen kosteassa lämmössä. Vuoren ympärillä oleva metsä näytti kuin riemuitsisi sateesta.<br>\nToa kuunteli luolan sisältä pisaroiden tipahtelua eikä ajatellut muuta kuin odottaisi sateen loppumista.<br>\nUlkona pilvet peittivät auringon valot ja sai päivän tuntumaan paljon synkemmältä kuin se on.<br>\n<br>\nToa tunsi kostean ilman vaikuttavan hänen kaulahuiviinsa ja yritti löysätä sitä hieman jottei tuntisi oloaan tukalammaksi. Huivinsa käsiteltyä, hän huomasi edessään käärmeen, joka lähestyi häntä päin.<br>\n<br>\n”Älä liiku, Loiste”<br>\n<br>\nToa olisi juuri nyt säikähtäneesti perääntynyt pois käärmeeltä, mutta pysyi liikkumatta.<br>\n<br>\n”Älä tee äkinnäisiä liikkeitä. Se hyökkää vain jos kokee sinua uhkana. Älä pelkää sitä.”<br>\n<br>\nToa makasi lohkareiden päällä jäykistyneenä. Luolan kostea ilma vain pahensi tilannetta entisestään. <br>\nHän ei voinut muuta kuin katsoa käärmettä silmiin.<br>\n<br>\nKäärme tuijotti Toaa takaisin. Sen silmät olivat hyvin uhkaavia ja kylmiä, mutta Toa ei voinut muutakaan.<br>\n<br>\nKäärme liikkui sivummalle, mutta Toa piti katsekontaktinsa kiinni käärmeeseen ja toivoi ettei olento hyökkäisi yhtäkkiä.<br>\n<br>\nMutta käärme ei tehnyt muuta kuin tuijotti. Vähitellen sen katse kääntyi poispäin ja liukui tiehensä luolan sisään.<br>\n<br>\nToa huokaisi helpottuneena. <br>\n<br>\n”Hyvä ettei se ollut myrkkykäärme. Suurempi riski”<br>\n<br>\nJuuri nyt Toa halusi sanoa jotain, mutta päätti jättää sanomatta. Hän käänsi päänsä luolan suuaukkoa päin, josta ääni oli tullut ja näki korkean henkilön ruskeanharmaassa, pitkässä takissa. Toa ei nähnyt henkilön kasvoja tarkasti, koska henkilön lierihattunsa varjo peitti hänen kasvonsa.<br>\n”Sade on lakannut, meidän pitäisi jatkaa matkaa”.<br>\n<br>\nToan huomaamatta, auringot paistoivat taas ja pilvet hälvenivät taivaalta. Toan seistessään henkilö kääntyi ja alkoi kävellä poispäin. Hänen punainen kaulaliina liehui tuulen mukana.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":858,"creator":"Jake","timestamp":"2011-03-24T17:07","content":"<strong>Klaanilinnoitus</strong><br>\n<br>\nNotfun ja kuusi hänen miehistään kävelivät pitkin klaanin katuja. Notfun etsi rommikauppaa, kun hän sen löysi, hän käveli sisälle. <br>\n<br>\n\"Ottaisin rommia, tyyppi. Kässäätkö?\", Notfun sanoi, ja meni kassalle. Kauppias meni takahuoneeseen hakemaan rommia. Sitten takahuoneessa räjähti jotain. Kauppias lensi suoraan Notfunin ja miehistön läpi seinään, ja jotain mustaa syöksyi takahuoneesta hänen mahaansa. Kauppias vuosi verta. <br>\n<br>\n\"Paetkaa. Äkkiä. Se on täällä\", Kauppias sanoi.<br>\n<br>\n\"Mitäs tämä nyt on, rehd- No ei niin rehdit matoranit pyytävät rommia ja kauppias vain makaa seinillä ja kuoleskelee ympäriinsä. Ei minkäänlaisia tapoja\", Notfun valitti. <br>\n<br>\nYhtäkkiä valot sammuivat.<br>\n<br>\nJotain syöksyi Notfunin vieressä seisovaan matoraniin. Se oli tahmean tervainen piikki. Matoran kaatui maahan. Seuraavaksi ne syöksyivät toiseen matoraniin, kielettömään toaan, ja siamilaisiin skadkeihin. Kaikki olivat kuolleita. Ensimmäistä kertaa koskaan Notfunin valtasi tällainen pakokauhu.<br>\n<br>\n\"Olette nyt kahdestaan. Sinä, ja kuolema\", kuului kylmä ääni. Se oli kuin haudan takaa puhuttu. <br>\n<br>\nNotfun ei vastannut. Sen sijaan hän kysyi.<br>\n<br>\n\"Kuka sinä olet? Mitä haluat?\"<br>\n<br>\nVastausta ei kuulunut. Notfun juoksi ovea kohti. Hän paukutti ovea, mutta jotain mustaa syöksyi hänen takaansa. Piikit muuttuivat matkan aikana kouriksi, jotka nostivat Notfunin ilmaan. Sen jälkeen ne paiskasivat piraatin seinälle, ja piikeiksi muuttuneina katkaisivat Notfunin toisen käden. Matoran tunsi, että nyt pitäisi edes yrittää paeta. Matoran juoksi, minkä jaloistaan pääsi, ja juuri ja juuri onnistui rysähtämään oven läpi. Notfun vuosi verta, ja katsoi kauppaa edessään. Rakennus päästi ensin oudon rasahduksen, ja sen jälkeen räjähti. Notun juoksi erittäin lujaa Yön Timo toista kohti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":859,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-03-24T17:24","content":"<strong>14 vuotta sitten, Onu-Koro</strong><br>\n<br>\n<em>\"En salli sitä!\" Kongu huusi vihaisena.<br>\n<br>\nXiantos piti Kongun omaa puukkoansa Chocon kaulan edessä. Hän oli valmis painamaan puukon Chocon kurkusta läpi, mutta hän ei pystynyt siihen.<br>\n<br>\n\"En voi tehdä tätä\", palkkionmetsästäjä totesi.<br>\n<br>\nXiantos potkaisi raa'asti Toan nurin ja pakeni paikalta. Ilman Toa juoksi märässä luolassa Chocon luokse auttaakseen häntä.<br>\n<br>\n\"Voitko hyvin?\" Kongu kysyi.<br>\n\"Selkään sattuu\", Choco valitti.<br>\n<br>\nKongu nosti Toan maasta ja vei häntä tunnelin päähän, joka oli suunnilleen kilometrin päässä. Sinne ei nähnyt kunnolla, koska tunneli oli pimeä ja mutkikas. Luolassa oli salareittejä, jotka Matoranit olivat tehneet.</em><br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin sairaala</strong><br>\n<br>\n\"Olet valmis lähtemään sairaalasta\", hoitaja kertoi Kongulle.<br>\n<br>\nToa poistui lasisesta huoneesta ja lähti kävelemään pitkin sairaalan käytäviä kohti uloskäyntiä. Kun Kongu pääsi ulos, hänen muistiinsa palasi mitä oli tapahtunut.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":860,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-03-24T19:06","content":"<strong>Klaanin satama</strong><br>\n<br>\n[spoil]Minä ja Suga teimme tämän yhdessä. Kiitokset hänelle.[/spoil]<br>\n<br>\nSeran, Kapura ja Summerganon astuivat veneeseen, jolla he taittaisivat matkansa. Heitä taisi hieman jännittää, vaikka kolmikko lähtikin matkaan iloisin mielin. Kapura aloitti ohjaajana ja Seran vilkaisi vielä kerran Klaanin rantaa hieman haikeana, mutta tietäen ja uskoen, että hän palaisi. Summerganon näperteli miekkaansa hieman hermostuneesti. Vene lähti matkaan jättäen Klaanin sataman ja saaren taaksen ja pian sumu peittikin sen näkyvistä. Kun sumu lopulta hellitti, olivat he jo hyvässä vauhdissa merellä, vaikka Klaanin rannat yhä näkyivätkin selvästi.<br>\n<br>\n<strong>Meri</strong><br>\n<br>\n\"No, nyt sitä sitten ollaan matkalla\", huikkasi Kapura iloisesti. Hän ohjasi varmoin ottein Seranin ja Summerganonin kyhjöttäessä penkeillä ja katsoen ympärillään levittäytyvää merta.<br>\n\"Sinä olet siis ollut aiemminkin Kapuran kanssa tehtävässä?\", Seran kysäisi Sugalta, joka nyökkäsi ja kertoi jotain vaiheikkaasta matkasta Xialle, jonne Kenraali Killjoy oli heidät johdattanut Nimdan sirun hakuun. Aamu muuttui pikkuhiljaa päiväksi, kun aurinko kohosi yhä korkeammalle ja valo lisääntyi.<br>\n\"Minä voin ohjata sitten seuraavaksi\", Summerganon sanoi ja Kapura nyökkäsi.<br>\n\"Mihinköhän me matkalla törmäämme?\" Mietti Seran ääneen.<br>\n\"Hyvällä tuurilla muutamaan Rahiin\", Summerganon sanoi optimistisesti.<br>\n<br>\n\"Hei, mikä tuo o-\" Kapura aloitti, mutta ei ehtinyt lopettamaan lausettaan, kun jokin jättimäinen nousi pintaan. Olento näytti orgaaniselta ja oli tummanpunainen. <br>\n\"Taitaa olla Jättiläismustekala\", Summerganon totesi. Mustekala ei näyttänyt liikkuvan.<br>\n\"Hyökkääkö se?\" Seran kysyi huolestuneena ja hieman kauhistuneena jättimäisestä otuksesta.<br>\n\"En usko. Paina kaasua kuitenkin\", Suga sanoi Kapuralle. Kapura ryhtyi kaasuttamaan. Hetkeen Toat eivät sanoneet mitään vaan tuijottivat merirahia hiljaa.<br>\n<br>\nJättiläismustekala ilmeisesti päätteli että kolmikko sopi syötäväksi ja hyökkäsi. Se kiri veneen kiinni ja töytäisi sitä lujasti.<br>\n\"Pitäkää kiinni\", Kapura mutisi ja painoi kaasua entistä enemmän. Vene nytkähti aavemaisesti ja lähti kiihdyttämään. Mustekala seurasi perässä.<br>\n\"Se saa kiinni!\" Seran huusi. Jättiläismustekala kiihdytti myös vauhtiaan ja kiri venettä kiinni.<br>\n\"Sinähän olet Raudan Toa! Saatko tätä kulkemaan yhtään lujempaa?\" Summerganon tiedusteli Seranilta.<br>\n<br>\n\"En kesken ajojahdin\", Seran sanoi. \"Meidän pitää pysähtyä.\"<br>\n\"Selvä on\", Kapura sanoi ja hiljensi vauhtia kääntäen venettä niin, että Jättiläismustekala hipaisi vain keulaa.<br>\n\"Tule!\" Summerganon sanoi Kapuralle ja kaksikko hyppäsi veteen. Seran ahersi moottorin kimpussa.<br>\n<br>\nMutta mustekala ei joko huomannut kahta Toaa tai piti venettä parempana saaliina, kääntyi ympäri ja syöksyi venettä kohti. <br>\n\"Ei onnistu! Pitää kiinnittää sen huomio jotenkin\", Summerganon sanoi. Mustekala töytäisi venettä ja melkein pudotti Seranin veteen.<br>\n\"Yrittäkää pitää se kiireisenä!\" Raudan Toa ähkäisi.<br>\n<br>\n\"Tuo mustekala keikuttaa venettä. Aika hankkiutua eroon siitä\", Kapura sanoi ja kuumensi vettä mustekalan lähellä. Rahi raivostui ja syöksyi Kapuraa kohti melko nopeasti kokoonsa nähden. Kapura yritti taas kuumentaa vettä, mutta se vain ärsytti Rahia. Jättiläismustekala tönäisi Kapuran veden alle.<br>\n<br>\n\"Kapura!\" Summerganon huusi. Mustekala kiinnitti nyt huomionsa häneen ja syöksyi Sugaa kohti. Summerganon teki ainoan loogiselta tuntuvan ratkaisun ja hyppäsi otuksen päälle. Kummissaan Rahi kiihdytti vauhtia ja pyöri veneen ympärillä yrittäessään pudottaa Toan alas.<br>\n<br>\nSummerganon teki taktisen tilannekatsauksen. Kapura oli juuri noussut pintaan ja sylki merivettä suustaan. Seran oli kiireinen moottorin kanssa eikä luultavasti kovin hyvä taistelija. Hän itse ratsasti pillastuneella Jättiläismustekalalla.<br>\n<br>\nMenee <em>todella</em> hyvin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":861,"creator":"DJ Peelo","timestamp":"2011-03-24T19:44","content":"<strong>Mt. Ämkoon rinteet</strong><br>\n<br>\nTuuli ujelsi, ja jäinen, karhea lumi hinkkasi Trozin sääriä. Hänen musta kaapunsa lepatti kovassa tuulessa, samalla kun hän pyyhki lunta jatkuvasti pois kasvoiltaan.<br>\n<br>\n\"Oli kyllä viimeinen kerta kun tulen tänne lumen keskelle. Heti palkan saatuani listin sen kirotun matoranin joka minut tänne lähetti\", Troz kirosi. Matkaa oli vielä pitkälti, eikä lumipyryssä nähnyt yhtään mitään. Ties vaikka hän olisi kaikki nämä tunnit pyörinyt ympyrää.<br>\nKohta hänen jalkansa kuitenkin kolahti johonkin. Hän alkoi kaivaa lunta, ja sieltä paljastui ruostunut kelkka. Troz käänsi katseensa alas rinteeseen, ja takaisin kelkkaan.<br>\n<br>\n\"Ihan sama, minä lähden nyt. Millä todennäköisyydellä muka edes löydän täältä valkoisensävyisen Skakdin. Eikä palkkiokaan ollut edes kovin suuri, nyt kun tarkemmin ajattelee\", hän lausahti ja nousi kelkkaan, potkaisi vauhtia, ja lähti laskemaan vuorenrinnettä alas tuhatta ja sataa.<br>\n<br>\n\"Eipä tässä pyryssä maisemiakaan oikein pysty katselemaan. Harmin paikka\", Troz harmitteli. Mitä alemmas hän kuitenkin meni, sitä harvempaan lunta tuli. Kohta hän näkikin täysin selvästi ympärilleen, ja ihaili maisemia sen pienen hetken, ennen kuin tajusi laskevansa puuta kohti. Jarruttaa siinä vauhdissa ei pystynyt, ja matka pysähtyi kuin seinään. Itse asiassa puuhun.<br>\n<br>\nTroz kirosi kovaan ääneen. \"Miten minä voin törmätä koko perhanan rinteen ainoaan puuhun!? ARGH!\" Hän nousi lumipenkasta, pudisteli kaapunsa lumesta, ja jatkoi kävellen matkaa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Viidakko Mt. Ämkoon juurella</strong><br>\n<br>\nTroz käveli viidakossa, päättäväisesti kohti sen Matoranin taloa josta tehtävänsä sai. Jonkun ajan kävelyn jälkeen hän saapui pienen puuhun rakennetun hökkelin luo. Ihmeissään hän katseli tikkaita jotka olivat irrotettu, pirstottu ja heitelty pitkin mäkiä. \"Ihmekös tuo. Kyllähän täällä keskellä-ei-mitään vähän mökkihöperöksi tulee\", Troz mietti. Hän otti toiseen käteensä puukkonsa ja toiseen miekkansa, ja lähti kiipeämään niiden avulla puunrunkoa ylöspäin. Päästyään mökkiin hän huomasi yllätyksekseen, että se tietty pieni matoran oli hirtetty.<br>\n<br>\n\"PERHANA! Joku ehti ensin!\" Hän huusi, mutta ennen kuin hän alkoi paiskomaan tavaroita ympäri seiniä, vihertävä, noin Toan kokoinen hahmo potkaisi häntä selkään, ja Troz lensi ikkunasta ulos niskoilleen.<br>\n<br>\nHahmo hyppäsi alas Trozin perässä. Troz hieroi niskaansa, nousi jaloilleen, ja käänsi katseensa tätä otusta päin. Näytti Toalta, mutta Skakdin kasvonpiirteet ja olemus. \"Nonniin, viimeinkin jotain listittävää. Tässä alkoikin käydä aika pitkäksi!\" Troz huudahti iloisena, virnuili tyytyväisenä, otti pistoolit käsiinsä ja kohotti ne hahmoa päin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":862,"creator":"Jake","timestamp":"2011-03-25T11:38","content":"<strong>Bioklaanin satama</strong><br>\n<br>\nNotfun juoksi kohti Yön Timo toista verisenä, ja toinen käsi irronneena. Itseasiassa piraatti piti irronnutta kättään vasemmassa, säilymeessä kädessään. Hän juoksi huohottaen hyttiinsä, otti laatikostaan ilmastointiteippiä, ja teki painesiteen vuotavaan kehoonsa. Jardirt sattui kävelemään hyttiin.<br>\n<br>\n\"Norfu- Mitä hittoa sinä nyt olet mennyt tekemään?\", Jardirt huudahti<br>\n<br>\n\"Älä kysy. Minua. Jahdataan. Yliluonnolliset. Voimat. Mustaa. Miehistö. Kuollut.\"<br>\n<br>\n\"Mitä ihmettä. Olet siis tapattanut itsesi ja miehistön?\"<br>\n<br>\n\"En. Vain miehistön. Ja sitäpaitsi se ei ollut minä.\"<br>\n<br>\n\"Kukas sitten?\"<br>\n<br>\n\"En tiedä. Siellä oli pimeää.\"<br>\n<br>\n\"Missä oli mitä häh?\"<br>\n<br>\n\"Rommikaupassa. Se tappoi kauppiaan, kuusi parasta miestäni ja melkein minut.\"<br>\n<br>\n\"Hmm.. Se varmaankin etsii jotain..\", Jardirt sanoi, \"Nyt kuitenkin meidän pitää saada kätesi paikalleen. Onko pikaliimaa?\"<br>\n<br>\nNotfun katsoi perämiestä syyttävästi.<br>\n<br>\n\"No joo. Jos vien sinut sairaalaan\", Jardirt korjasi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":863,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-25T15:59","content":"<strong>Verstaan labra</strong><br>\n<br>\n\"... mitä tuo oli?\" Matoro kysyi välittömästi oven sukeuduttua. Vähintään samaan aikaan Lumiukko kysyi mitä täällä tehtiin.<br>\n<br>\n\"... ei mitään. Syvennytään takaisin siihen kirjoitukseen\", Valkovihreä Toa sanoi ja käveli pöytänsä ääreen. vahvan, umpeennaulatun oven alta tuli kylmää ilmavirtaa.<br>\n<br>\nMatoro kääntyi myös ja istahti Kepen vierelle. Pöydän peperien tekstit olivat käännettu matoran-aakkosille. Vain kirjainnten järjestys oli vielä selvittämättä.<br>\n<br>\n\"Mitä te kamut teette?\" Snowie kysähti ja änki kaksikon väliin katsomaan papereita.<br>\n\"Selvitämme tätä salakirjoitusta\", Kepe aloitti.<br>\n\"Jaa. Mistä se kertoo?\"<br>\n\"Yhden Makutan tutkimus Nimdasta\", Matoro jatkoi.<br>\n\"Ai Nimdajuttuja. Minulal on huonoja kokemuksia Nimdasta. Se nukke...\" Snowie muisteli. Kepe tönäisi häntä ennenkuin Lumiukko ehti alkaa kertomaan elämäntarinaansa.<br>\n<br>\nKahden Jään Toan teleskooppisilmät ja tavalliset silmät tutukivat papereista jokaisen neliösentin. Nyt pitäisi löytää tekstipätkä, joka kertoisi koodaussysteemin.<br>\n\"On tosin mahdollista että Makuta ei ole laittanut tähän mitään avainta\", Kepe huomautti.<br>\n\"Mikä tiedemies tekee tutukimuksia ilman että kukaan saa koskaan niitä tietää?\" Matoro vastasi.<br>\n\"Hyvä pointti. Mutta ehkä hän ei ehtinyt julkaista tietojaan ennen kuolemaansa?\"<br>\nEnnenkuin Matoro ehti vastata, hän huomasi himmeitä merkkejä otsikkotekstin alla. Ne olivat vain muutaman millimetrin kokoisia kirjaimia \"Projekti Nimda\" -tekstin alla.<br>\n<br>\n\"Löytyi\", hän sanoi ja suurensi zoomiaan.<br>\nMatoro luetteli kirjaimia, jotka vastasivat otsikon kirjaimia. Kepe merkkasi välittömästi muistiin merkit. Pikainen käännös ja loppujen päättely paljasti avoimen tekstin.<br>\n<br>\nMatoro tarttui nopeasti paperiin ja alkoi selata sitä innolla läpi. Tietoa Turagasta, joka kertoi Nimdasta. Tietoja kohtaamisesta, jossa Ity näki Nimdan käytössä. Tiedot saaresta, jossa hänen tutkimansa siru oli, ja jonne hän palautti sen. Lukuisia kokeita Nimdalla. Paljon teorioita sen alkuperästä.<br>\n<br>\n\"Kiitos!\" Matoro totesi välittömästi ja kiisi ulos. Kepe ja Snowie jäivät ihmettelemään yli-innokkaaksi muuttunutta Toaa. <br>\n<br>\nHetken hiljaisuuden jälkeen Jään Toa kävi saamansa huonokuntoisen kasetin kimppuun.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\nMatoro oli mennyt nopeasti Äksän huoneistoon jossa hän oli jo esittelemässä tekstiä. Kansio kertoi saaresta aivan Pohjoisen Mantereen kyljessä, jossa vanhaan temppeliin oli kätketty yksi siru.<br>\n<br>\nMatoro tunsi olevansa taas uuden seikkailun porteilla, taas toiminnassa. Hän tosiaan ei kyennyt elämään ilman toimintaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":864,"creator":"DJ Peelo","timestamp":"2011-03-25T18:26","content":"<strong>Viidakko</strong><br>\n<br>\nTroz osoitteli pistooleillaan vihertävää hahmoa, joka sitten äkkinäisesti potkaisi nämä hänen käsistään huoneen seinää vasten. \"Hitto, refleksini ovat päässeet ruostumaan...\" Troz harmitteli, ja otti miekkansa esiin. Hän hyppäsi voltilla taaksepäin, ja ponkaisi kovalla vauhdilla miekka ojossa ja iski miekkansa sen läpi.<br>\n<br>\nEi mitään. Sille ei tapahtunut mitään. Troz hämmentyi, hyppäsi muutaman metrin taaksepäin ja katsoi miekkaansa. \"... Eihän siitä tullut edes verta\", hän ihmetteli. Siinä vaiheessa se hahmo katosi kuin tuhka tuuleen. Poof. \"Mitä hel-\" Troz ehti sanoa, mutta keskeytyi, kun vihreä otus iskikin häntä niskaan.<br>\n<br>\n\"Hologrammiteknologia. Niin ihanaa\", otus sanoi, jatkaen: \"Olen Jask. Se tosin jää viimeiseksi asiaksi minkä kuulet\", Jaskiksi itseään kutsuva hahmo sanoi, ja otti ison sapelin esiin. Sitten Jask lähti juoksemaan Trozia päin, miekka olalla, lyömävalmiina, ja polvistuneen Trozin viereen päästyään nosti miekkansa ilmaan ja huitaisi.<br>\n<br>\nTroz ei kuitenkaan enää ollut siinä, vaan hänen takanaan. \"Et tiennytkään että osaan teleportata?\" Troz sanoi, pitäen Jaskia kurkusta kiinni, ja iski puukkonsa tämän ohimoon. Troz virnuili tyytyväisenä, ja yritti nypätä puukon Jaskin päästä irti, mutta jumissa oli. \"...Nojaa, hätä ei lue lakia\", Troz hymähti ja viilsi Jaskin pään irti katanalla.<br>\n<br>\n\"Irrotan tämän sitten kotona, saanpahan seinälle jotain koristetta tylsään asuntooni\", hän päätti, ja lähti tepastelemaan Klaanin suuntaan.<br>\n<br>\n<strong>Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\nTroz oli kävellyt monta tuntia vuoren läheisen viidakon keskeltä Klaania kohden, ja oli viimeinkin saapunut paikalle. Porteille päästyään hän ei mennytkään sisälle, vaan lähti vasemmalle, ja kävelin nurkan taakse, jossa oli selvästi äkkiä väsätty, Toalle sopivan kokoinen hökkeli jossa kelpasi asua ja elää. Troz kopautti puukkoansa seinään, ja Jaskin pää irtosi siitä. \"Viimeinkin\", Troz tokaisi ja lähti takaisin portille. Hän käveli portista sisään, ja pistäytyi Klaanin kahvioon hakmaan kupposen kahvia. Paikalla ei ollut ketään, ja seuran puutteesse meni kahvikuppi mukanaan Aulaan, toivoen että paikalle tulisi juttuseuraa, tai mahdollisia töitä tarjoavia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":865,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-03-26T08:04","content":"<strong>Nazorak-pesät</strong><br>\n<br>\nHämärä, melko pieni Gaggulabion työhuone sijaitsi Skakdeille pyhitetyssä, pintaa lähellä olevassa Pesän osassa. Rikollispomo johti sieltä käsin palkka-armeijaansa.<br>\n<br>\nHänellä oli tylsää. Ennen hän oli hoitanut nopeita keikkoja ja tehnyt monia bisneksiä samaan aikaan. Hän muisteli lämmöllä niitä Sisällissodan jälkeisiä vuosia, jolloin aseet ja viina kävivät täydellisesti kaupaksi Zakazilla. Hän ja hänen vortixx-salakuljettajansa, Radak, käärivät suurimmat voitot sodasta.<br>\n<br>\nGaggulabio ymmärsi, että 001:n valtava palkkio oli kaiken odottamisen arvoinen. Hän ei aikoisi luovuttaa kesken. Oli vain vaarallista odotella pitkään, skakdit eivät saaneet olla rauhassa. Siksipä Labio olikin antanut näille luvan ryöstellä ja tuhota matorankyliä.<br>\n<br>\nOvi aukesi.<br>\n<br>\n\"Kenraali\", yksi musta skakdi aloitti puhumisen johtajansa pöydän edessä. Gaggulabion itsevarma hahmo istui jalat pöydällä polttaen paksua sikaria.<br>\n\"Käskit kertoa tärkeistä pesän tapahtumista. No, se hullu makuta leikkasi yhden laboratorioapulaisen kädet irti. Moottorisahalla\"<br>\n<br>\nKiven Skakdi oli hetken hiljaa. <br>\n\"Pysykää erossa siitä hullusta\", Labio määräsi nopeaan. Hän ei pitänyt lainkaan Abzumosta. Eikä varsinkaan silloin, jos tämä tekisi jotakin Skakdeille.<br>\n\"Moinen vainoharhainen pahistelija on vain vahingoksi Allians-\" hän keskeytti yhtäkkiä. Violetti Makuta käveli oven ohi.<br>\n<br>\n\"Kasss päivää. Kessskeytinkö jotakin?\", hän sanoi hyytävästi.<br>\n<br>\nGaggulabio nielaisi.<br>\n\"Ei, et mitään\"<br>\n<br>\n\"Hyvä. Sssinä olet aina sssamanlainen, ulkonäöltässsi kakku ja älyltässsi lapio\", Abzumo sanoi ja lähti.<br>\n<br>\nKiven Skakdi istui aivan hiljaa. Hän veti savua paksusta Steltiläisestä sikaristaan.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n<em>Projekti Nimda<br>\n<br>\n704 eDv.<br>\nRozumin tukikohta perustetaan.<br>\nSaarella asuu matoran-populaatio ja turaga.<br>\nTuraga kertoo Nimdasta minulle.<br>\n<br>\n689 eDv.<br>\nMatoran-populaatio kuoli makutojen testaamaan Hopearuttoon.<br>\nTukikohta rakennettiin pysyväksi.<br>\n<br>\n688 eDv.<br>\nMatkasin Pohjoisen Mantereen rannikolle Turagan kertomaan paikkaan.<br>\nLöysin suuren temppelin.<br>\nTapasin siellä vanhan Toan joka näytti Nimdaa minulle.<br>\nSiru oli mielensisäinen ase niissä käsissä.<br>\nTämä oli varmaan tilanne, jossa innostuin mielitutkimuksesta.<br>\nSitä ennen olin tutkinut bakteereita.<br>\n<br>\n687 eDv.<br>\nAloitin laajamittaiset Nimda-tutkimukset.<br>\nLainasin sirua tutkimuksiin.<br>\nPelkäsin Makutoiden ottavan sirun minulta.<br>\nTarpeellisten testien jälkeen piiloitin sen takaisin temppeliin.<br>\n<br>\nMuistiinpanoja sirusta<br>\n<br>\n-valkoinen, tunnistamatonta metallia.<br>\n-delta-kirjain.<br>\n-mitat noin 2,5 - 1 - 1 cm<br>\n-massa muutama gramma.<br>\n-altistettuna elementaalienergialle aiheuttaa valtavan välähdyksen.<br>\n-luokitellaan mielenvoimien elementtiä käyttäväksi.<br>\n<br>\n686 eDv.<br>\nTein testejä eräällä Mielenvoimien matoranilla.<br>\nLöysin aivoista sen osan, jonne elementaalienergia säilöytyy.<br>\nKykenin eristämään metalliin Mielenvoimien Matoranin elementtienergiaa.<br>\nAloitin Projekti Nimdan kehittääkseni sirun kaltaisen naamion.<br>\n<br>\n557 eDv. <br>\nSain kehitettyä ensimmäisen Mielen naamion.<br>\nSe ei kuitenkaan toiminut odotetusti, joten jatkoin kehittelyä.<br>\n<br>\n556 eDv. <br>\nTutkin koe-Ko-matoranin aivoja ja niiden toimintaa.<br>\nLöysin keinon manipuloida muistia lähettämällä sähköimpulsseja hermoihin.<br>\n<br>\n345 eDv.<br>\nAikaa muiden Makutojen kanssa tehtävillä kului paljon.<br>\nMielen naamion toinen koekappale valmistui ja epäonnistui.<br>\n<br>\n247 eDv.<br>\nLuulen tulleeni vainoharhaiseksi.<br>\nRakennutin maanalaisen laboratorion.<br>\nEristäydyin.<br>\nOlentoja.<br>\n<br>\n17 eDv.<br>\nKolmannen Mielen naamion prototyyppi näyttää lupaavalta.<br>\nNaamio heikkomielisen halltsee mieltä täydellisesti oikein käytettynä.<br>\nSaarella on jotakin.<br>\nEi.<br>\nVainoharhaa.<br>\n<br>\n0 eDv.<br>\nSain naamion valmiiksi.<br>\nDestralilla tapahtui vallankumous.<br>\nKannatin Miserixiä.<br>\n<br>\n20 235 jDv.<br>\nItroz 1 - kuolema 0.</em><br>\n<br>\nJään Toa havahtui kovaan, hyytävään nauruun joka tuntui kuuluvan kaikkialta. Hän pudotti kansion ja miltei horjahti tuoliltaan.<br>\n<br>\nMatoron pulssi oli hypännyt korkeuksiin sillä sekunnilla. Hän huohotti penkillä yksinäisessä odotushuoneessa.<br>\n<br>\nÄks tuli valkoisesta ovesta sisään jonkin sortin juoman kanssa.<br>\n\"Pääsemme kohta tapaamaan Funia\", hän sanoi pirteästi.<br>\nMatoro ihmetteli mitä oli juuri tapahtunut.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">eDv ja jDv = ennen Destralin vallankumouksen ja jälkeen Destralin vallankumouksen\n</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":866,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-03-26T10:10","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\n\"Mitäköhän tässä nyt tekisi\", mietti Summerganon kuumeisesti ratsastaessaan mustekalalla. Mustekalalla. Summerganon oli melkein huvittunut, mutta tilanne oli vakava. Summerganon oli vähllä pudota jatkuvasti, mutta sai tiukalla otteella jopa hillittyä Mustekalaa hieman, tai ainakin häirittyä sitä sen verran, ettei se hoksannut pintaan noussutta Kapuraa, joka ei valitettavasti voinut hyödyntää tulivoimiaan.<br>\n<br>\nSummerganon joutui irrottamaan toisen kätensä valtavasta rahista, jonka selässä ei todellakaan ollut mukava istua, varsinkaan kun koko ajan oli olemassa riski, että se huitaisee lonkerollaan Sugan selästään. Suga hapuilu vapautuneella kädellään miekkaa selästään ja sai kuin saikin vedettyä sen esiin ja viillettyä rahia hieman. Rahi alkoi huitoa hurjasti tuskissaan ja Summerganonkin lensi mereen. Kapura ja Suga katsoivat nyt, kuinka valtava peto huitoi heidän edessään. Suga oli onnekseen pudonnut aivan veneen vieraan ja sai heitettyä painavat varusteensa veneeseen. <br>\n<br>\nSitten kuului Seranin hihkaisu: \"Onnistuin!\" Toivo syttyi Kapuran ja Sugan sydämiin, ja teräaseita pelkäävä rahikin epäröi hieman. Se oli haavoittunut, muttei vakavasti ja vihainen se totta vie oli. Mutta se myös pelkäsi. <br>\n<br>\n\"Nyt on tilaisuus... onko sinulla jotain millä saisit tuon otuksen kanveesiin?\", kysyi Kapura Seranilta. Peto alkoi taas lähestyä venettä ja yksi isku riittäisi tekemänä pakomatkasta vain haaveen. \"Ota varusteideni seaste veitsi ja heitä sillä tuota!\", huikkasi Summerganon peloissaan Seranille. <br>\n<br>\nSeran teki työtä käskettyä ja otti kätevän, Kapuran takoman kevyen heittoveitsen käteensä ja viskasi sillä otusta joka kiisi hurjaa vauhtia venettä sekä vedessä kyhjöttävää kaksikkoa kohti. Veitsi, joka oli itseasiassa irroitettava teräosa Sugan toisesta miekasta, jonka hän oli jättänyt veneeseen, pureutui jättimäisen Mustekalan kasvoihin ja koska se ei ollut kovinkaan paksua tekoa, upposi se tehokkaasti syvälle ja sai pedon pysähtymään ja lysähtämänä hurjien pärskeiden saattelemaan mereen. <br>\n<br>\n\"Se tokenee vielä, äkkiä pois!\", Seran huusi kauhuissaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":867,"creator":"Blezer","timestamp":"2011-03-26T17:53","content":"<strong>Kultainen kievari: Kellari</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/4HfGvdqCHbk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/4HfGvdqCHbk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nAskeleet loppuivat. Tuli aivan hiljaista kunnes alkoi kuulua ulvontaa. Yksi kerrallaan ylemmässä kerroksessa olevat otukset liittyivät mukaan. Karmaiseva ääni sai kaksikon varuilleen.<br>\nToa ja matoran olivat kumpikin jähmettyneitä paikalleen. Toinen silkasta kauhusta, mutta toinen mielenkiinosta ja jännityksestä. Blezer seisoi selkäsuorana ja katse kohti katossa olevaa reikää. Odottaen, Lekansa varsi tiukasti kädessään.<br>\n<br>\nSitten ulvonta loppui ja samalla hetkellä portaissa olevat tavarat suorastaan räjähtivät palasiksi. Kaksikko käänsi katseensa meteliä kohti.<br>\nPortaita käveli neljä humanoidia. Jokaine niistä identtisiä. Kaikilla oli myrkyn-vihreinä hohtavat silmät ja valtavat hampaat. Ne kävelivät kyyryssä. Saksimaiset kädet napsutellen ne lähestyivät tooaa.<br>\nNyt nuo sanoinkuvaamattoman kamalat otukset kävelitäv kohti kaksikkoa.<br>\nKuului erittäin kova pamahdus. Matoran oli laukaissut aseensa kohti otuksia. Haulit olivat mitä ilmeisemmin tehneet tehtävänsä kun yksikään otuksista ei liikkunut enään.<br>\n'' Varo takanas! '' Huudahti jalkapuoli Blezerille ladasetssa tussariaan uudelleen.<br>\nBlezerin ote nuijanvarteen kiristyi samalla, kun reijästä hypähti viisi varjoisaa otusta. Jokaisella niistä sakset napsuivat, kun ne lähestyivät toaa. Silkka kauhu sai toan tuntemaan, että koko kellari tärisisi otusten jalkojen alla, mikä taas johti siihen, että hänen olisi miltein mahdoton taistella otuksia vastaan. <br>\n<br>\nHirvitykset tulivat aina vain lähemmäs eikä Blezer voinut tehdä mitään muuta kuin odottaa.<br>\nJokainen askel jonka hirviöt ottivat sai toan tarttumaan puiseen lekanvarteen aina vain tiukemmin kunnes ne olivat jo aivan vierellä. Nuo rapumiehiksi parhaiten kuvailtavat otukset yksi kerrallaan yrittivät osua Blezeriin saksillaan tämän epätoivoisesti väistellessään ja torjuessaan teräviä saksien iskuja. Eikä kulunut aikaakaan kunnes toa oli jo ajettu seinäävasten. <br>\n<br>\nMatoran yritti kiireisesti ladata tussariaan, mutta prosessi on vain niin kovin hidas.<br>\nToa oli portaiden viereisellä seinällä saarrettuna. Hän yritti epätoivoisesti pitää otuksia loitolla lekanvarren avulla, muttei se auttanut. Hetkessä Blezer oli saksien puristuksissa<br>\n<br>\nJälleen kerran matoran painoi liipaisinta. Aseen piippu osoitti suoraan kohti hirviöitä. Ja siinä samalla Blezeriä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":868,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-03-27T19:06","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nHans, Plaploo ja Jarp kävelivät jännittyneinä eteenpäin. Klaanin tutut käytävät näyttivät nyt ahdistavilta, suuret ikkunat turvattomilta ja ystävien huoneiden ovet porteilta pimeyteen. Kukaan ei uskaltanut nostaa katsettaan Jarpin mittarista. Se jäljitti mystisen signaalin lähdettä.<br>\n<br>\nRytmikäs viestitys oli kuitenkin heikosti kuultavaa, ja sähköisen äänen lähdettä mittaavan insinööri-työkalun käyttäminen oli välttämätöntä. Alaan kouluttamattoutumat Hans ja Plaplookin ymmärsivät, kuinka laite toimi: Ruudulla välkkyvä, pieni keltainen neliö vilkkui sitä useammin, mitä likempänä he olivat äänen lähdettä.<br>\n<br>\n\"Hans\", Plaploo aloitti hermostuneena, ja toivoi tulkitsevansa laitetta väärin.<br>\n\"Hm?\"<br>\n\"Pahat aavistuksemme taisivat osua oikeaan. Signaalin lähde... Se on Klaanin linnakkeen sisällä!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":869,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-03-28T18:01","content":"<strong>Outo tila</strong><br>\n<br>\nJoukot taistelivat edelleen. Yhteenotto ei ollut muuttunut yhtään vähemmän kaoottiseksi. Toia oli jäljellä vielä satoja, ja ristiretkeläisiäkin vähintään puolisataa. Valkoinen lattia ei kuitenkaan ollut enää lähelläkään valkoista.<br>\nDox ja Hopeinen olivat taistelun keskipisteessä. Heitä vastassa oli Toa, joka ilmeisesti ohjasi kaikkia muita. Siitä hyökyi erilainen pahuuden aalto kuin muista. Sen tummankeltainen panssari kiilsi sädeammusten loisteessa. Sen sinisenä liekehtivistä silmistä paistoi viha.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\nDox iski, mutta Toa torjui sen käsivarrellaan. Se huitaisi toisessa kädessä pitämällään terällä Doxia kohti, muttei osunut tämän ollessa liian nopea. Dox perääntyi.<br>\nHopeisen jatkuva tulitus heikensi selvästi Toan puolustusta. Se joutui keskittymään ammusten torjumiseen, eikä pystynyt siksi hyökkäämään täydellä voimallaan.<br>\nDox ei tiennyt kuinka pitkään Hopeisella riittäisi ammuksia. Heidän olisi saatava tämä loppumaan pian.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\nKepe oli Snowmanin kanssa yhä Verstaan laboratoriossa. Kepe vilkuili hermostuneesti barrikadoidun oven suuntaan, josta edelleen tuntui vetoa. Oli aivan kuin hän olisi odottanut jonkin alkavan jyskyttää sitä toiselta puolelta auki.<br>\n<br>\nSnowie avasi suunsa.<br>\n<br>\n\"Tuota...\"<br>\n<br>\nKepe vilkaisi häneen.<br>\n<br>\n\"...Saanko (toki saan) kysyä, mitä tuon oven takana on? Ja miten Dox, missä se onkaan, liittyy tähän?\"<br>\n<br>\nKepe huokaisi.<br>\n<br>\n\"Luultavasti minun on ennen pitkää kerrottava jollekulle kaikki mitä tiedän tästä paikasta. Voin siis yhtä hyvin tehdä sen nyt.\"<br>\n<br>\nHän asteli umpeennaulatulle ovelle ja tarkisti vielä kerran lautojen pitävän.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Klaanin saari muinaisina aikoina ja Kepen kertomus</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="125" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/R8kiEfdZlBM?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/R8kiEfdZlBM?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em>Olen tätä paikkaa, jonka Verstaaksi nimesin, tutkimalla saanut selville siitä melko paljon. Se on mielenkiintoinen mutta silti samalla kauhistuttava.<br>\nEnsinnäkin se on itse Klaanin linnaketta vanhempi. Se siis oli täällä jo Tawan saapuessa. Saattaa olla että hän tietää siitä jotain. Linnake on rakennettu mystisesti suoraan sen päälle, kuin peittämään se.</em><br>\n<br>\nAurinko laski horisonttiin. Sitä ei tahtonut nähdä taivaan paksun pilviverhon läpi. Tuuli puhalsi mereltä vielä nimettömän saaren rantakallioille. Kalliolla seisoi yksinäinen, kaapuun verhoutunut hahmo.<br>\nAallot löivät kallioon hänen allaan suolaista vettä pärskyttäen. Lunta satoi taivaalta tasaiseen tahtiin. Saarta koetteli kylmin talvi vuosiin. Maa oli valkoinen. Puut lehdettömiä.<br>\n<br>\n<em>Toiseksi, se ei ole vain sokkelo maan alla. Ei pelkkä kummallisten varastojen labyrintti. Se on oma maailmansa ja oma elämänsä. Minulla on syytä uskoa, että paikoitellen se ei edes ole tässä todellisuudessa, vaan jossain aivan muualla.. Aina kun lähden sen syövereihin löydän jotain uutta ja ennennäkemätöntä.</em><br>\n<br>\nTämä se on, hahmo ajatteli. Tätä paikkaa olemme etsineet vuosia. Tätä saarta. Olemme viimeinkin, pitkän työn jälkeen, saavuttamassa päämäärämme. Päämäärän, jota olemme tavoitelleet jo vuosikymmeniä.<br>\n<br>\n<em>Saavuin tänne jo pitkä aika sitten. Tuolloin olin vain kiertelevä tutkija vailla vakinaista tukikohtaa. Tämä vaikutti juuri sopivalta minunlaiselleni henkilölle, silloin.<br>\nEn kuitenkaan ole varma miten sain tämän paikan vastuulleni. Täällä ei ollut Klaanin olemassaoloaikana kukaan muu käynyt, pääasiassa siksi, että ovi oli lukossa eikä sitä saanut millään muilla keinoin auki. Minä kuitenkin sain avaimen Verstaan Aaveeksi nimeämältäni olennolta. Miksi juuri minä? Ja keneltä? En muista siitä yöstä juuri mitään.</em><br>\n<br>\nEhkä jonain päivänä kaukaisessa tulevaisuudessa, hahmo ajatteli, joku pääsisi nauttimaan työmme hedelmistä. Emme ehkä me itse. Joukossamme on liikaa niitä, jotka tavoittelevat vain omaa etuaan. Heitä on aina kaikkialla. Heiltä ei voi välttyä.<br>\nLunta kertyi ohut kerros tumman kaavun päälle. Hän ei välittänyt.<br>\n<br>\n<em>Dox ja Ignika tulivat myös Verstaaseen asumaan. He viettivät syvemmällä käytävissä enemmän aikaa kuin minä, ja olivat joskus kateissa viikkoja. He näkivät asioita joita minä en. Katso mitä heistä on tullut; hattujen perään haikailevia petoja. Eläviä todisteita siitä, miten vaarallinen tämä paikka oikeasti on.</em><br>\n<br>\nEmme kuitenkaan tunne tutkimuskohdettamme läpikotaisin. Siinä piilee vaarallisia voimia. Se voi aiheuttaa paljon tuhoa ja kärsimystä vääriin käsiin joutuessaan.<br>\nVääriin. Tuo sana jäi hänen mieleensä. Olivatko hänenkään kätensä sen mahtaville voimille oikeat?<br>\n<br>\n<em>Pidän itseäni eräänlaisena portinvartijana. Verstas voi olla Klaanille suurempi uhka kuin mikään nazorakien, makutojen ja skakdien epäpyhä liittouma. Se joka Verstaan joskus loi oli paha. Pahuus itse.<br>\nSiksi asetin ikuisen Valvojan tänne. Se on työntänyt aistinsa kaikkialle, ja varoittaa meitä jos jotain mullistavaa tapahtuu.</em><br>\n<br>\nEntä jos epäonnistumme, hahmo ajatteli. Minkälaisia pimeyden voimia vapautamme kahleistaan? Meillä on käsissämme kyky tuhota maailmoja.<br>\nHän katseli taivaanrantaan hiljaisena huomaamatta pienen, vihreän matoranin askeltamista hänen luokseen.<br>\n<br>\n<em>Silloin tällöin syvältä ryömii tänne haavoittuneita, henkihieverissä olevia olentoraunioita, jollaisista ei löydy muualta mitään tietoa. Mistään lähteistä. En tiedä mitä ne ovat, mutta olen yrittänyt auttaa niitä parhaani mukaan. Ne ovat hyvin monenkirjavia. Osa on pysynyt hiljaa, osa on puhunut tälle maailmalle tuntemattomilla kielillä. Tiesin, että jotain oli tapahtumassa, kun kohtasin taas yhden tehtävämme Ath-Koroon jälkeen.</em><br>\n<br>\nMatoran aloitti anovasti: \"Oi herra, pelasta kylämme. Talvi uhkaa varastojamme. Kylmyys tappaa karjan. Auta, oi herra.\"<br>\nHahmo nosti nyrkkiin puristetun kätensä ja avasi sen. Pieni, kuin toisesta maailmasta oleva siru katseli häntä ja hän sitä.<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n<em>Se oli muita olentoja hermostuneempi ja kykeni kummallisella suullaan sanomaan asian, jonka minäkin ymmärsin ja jota nyt siksi suuresti kammoksun. Tämä asia, josta mekään emme tiedä mitään, yhdistää tämän paikan ulkomaailman vihollisiimmekin.<br>\n<br>\nOlento sanoi:<br>\n\"Nimda.\"</em><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\n\"Voi olla että viimeinen taistelu käydään näiden seinien sisällä.\"<br>\n<br>\nKepe suuntasi ovelle, joka oli tiukasti monella lukolla kiinni. Hän katsahti Snowmaniin kysyvästi kummallinen hymy kasvoillaan.<br>\n<br>\n\"Tahdotko nähdä ne?\"<br>\n<br>\n[spoil]Tein ylieeppisen postauksen ja heitin reippaasti klapeja teorioitsijoiden uuniin. Päivän hyvä työ tehty.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":870,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-03-28T19:13","content":"<strong>Kirikori II, muutama kilometri pohjoiseen Zakazin rannikosta</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/bxDWYY-nU30" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/bxDWYY-nU30</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nVähitellen hopeiseen horisonttiin uppoavat ilta-auringot pesivät meren yllä verkkaista tahtia liitävän ilmalaivan virtaviivaista ulkomuotoa. Kirikori II ei vaikuttanut ulkoapäin olevan suuressa kiireessä, mutta sen sisällä kolme hahmoa teki vielä ahkerasti työtään kahden uuden matkalaisen tarkkaillessa.<br>\n<br>\n”Tervetuloa kyytiin”, Keetongun kumea ääni kaikui ketterän aluksen etupäästä. Keltainen jättiläinen kääntyi kevyesti kohti Makuta Nuita ja Guardiania vilauttaakseen hymyänsä, mutta piti kätensä vakaasti ohjaimissa.<br>\nManu päätti rysähtää tuoliin. Guardian istahti myös.<br>\n”Nynrahille, Tongue”, Manu yskäisi.<br>\n”Sinne olemme menossa”, Tongu vastasi.<br>\n”Kuinka sattuikaan”, Guardian sanoi hieroen silmiään.<br>\n<br>\nSkakdit olivat jääneet kauas taakse. Samoin teki pian koko Zakazin saari. He lensivät meren yllä kohti Nynrahia. Matkaa oli jäljellä vielä kolme kertaa enemmän, kuin Klaanista oli ollut Zakazille. Kun Keetongu oli varma, että he olivat tarpeeksi kaukana ollakseen turvassa, hän jätti ohjaamisen Matoraneille ja kääntyi tuolissaan Guardiania ja Makuta Nuita päin. Guardian kuorsasi omassa tuolissaan ja Makuta Nui oli valunut lätäköksi lattialle. Nazorakien palasia lojui tuolilla ja lattialla.<br>\n”Ei näytä kovin hyvältä”, Tongu totesi puoliääneen. Hän alkoi etsiskellä astiaa. Hän löysikin lasisen purnukan, johon hän lapioi vihreän mönjän lattialta löytämällään rikkalapiolla. <br>\n”Ja kuka on jättänyt alukseen rikkalapion…” hän mutisi työskennellessään. Matoranit olivat, kuin eivät olisi kuulleetkaan. Toinen heistä oli heittämässä heittämässä halkoja tulipesään ja toinen ohjasi alusta Tongun puuhaillessa.<br>\n<br>\nYön laskeutuessa Guardian heräsi. Hän näki Keetongun istumassa kapteenin penkillä ja ajavan itse. Manu taas kyhjötti lasipurkissa viereisellä pöydällä. Guartsu räpytti silmäänsä ja pyyhki liinalla mekaanisen silmänsä linssiä.<br>\n”Et sitten kestänyt Nynrahille asti?” hän murjaisi Manulle. Tämän suunnalta huokui vihamielisiä ajatuksia.<br>\n<br>\nKeetongu käännähti jälleen Guartsuun päin.<br>\n”No teillä ei näyttänyt hyvin menevän”, hän sanoi hilpeästi.<br>\n”Ei”, Gurtsu myönsi tuskaisesti. ”Minulla on luoti…”<br>\nKeetongu katseli odottavasti. ”Niin? Missä?”<br>\n”En sano enempää.”<br>\n”Aha.”<br>\n<br>\nHetken he kaikki olivat hiljaa. Matoranit juttelivat keskenään. Sitten Keetongu nousi ylös.<br>\n”Näyttäisi siltä, että saavumme pian Xialle.” Guartsu valpastui.<br>\n”Meidän ei ole ehkä järkevää laskeutua Xialle. Olisiko lähellä pienempää saarta?”<br>\n”Luultavasti”, Tongu vastasi. ”Hei Ternok, onko Xian eteläpuolella sopivia saaria?”<br>\nMatoran vilkaisi karttoja, jotka hän oli penkonut laatikoista.<br>\n”On tuolla parikin.”<br>\nTongu käveli Ternokin luo ja katseli karttoja itse. Guardiankin meni mukaan katselemaan. Manu ei pitänyt tilanteestaan. Hän ei nähnyt, mistä puhuttiin.<br>\n<br>\n”Jospa menemme tuonne?” Guartsu sanoi osittaen yhtä kartan saarista.<br>\n”Kelpaa”, Keetongu sanoi. ”Sinne siis.”<br>\n<em>Tahtoo ruumiin.</em><br>\n”Niin minäkin tahtoisin”, Tongu vastasi. Sitten hän istahti takaisin kapteenin pallille, kun alus laskeutui pienehkölle saarelle Xian eteläpuolella.<br>\n<br>\n[spoil]Gurp kirjoitti osan alusta.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":871,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-03-29T14:04","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nKapura, Seran ja Summerganon olivat ajaneet pienellä, puisella veneellä jo pari päivää merellä. Matka oli sujunut melko rauhallisesti, sen jälkeen kun Mustekala oli hyökännyt. Mutta kun se oli toennut siitä, että Seran oli heittänyt Sugan miekan päin sen naamaa, se unohti ne ja lähti poispäin. Seran tiesi, ettei tästä tulisi mitään helppoa. Jos hän olisi luullut, että kaikki maailmassa olisi helppoa, hän ei olisi selvinnyt Nynrahin-saaren ulkopuolelle, jolta hänet karkotettiin. Nyt se saari, jolle he seilasivat oli jo näköetäisyydellä. Kun vene ajautui rannalle, kolme hahmoa nousi veneestä ja Seran sitoi veneen maahan.<br>\n<br>\n\"No\", Kapura sanoi, \"Perillä ollaan\"<br>\n<br>\nKolmikko otti aseensa esiin, kaiken varalle ja menivät tutkimaan saarta.<br>\n<br>\n[spoil]Lyhyt, mutta postaan tämän Kapuran käskystä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":872,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-03-29T15:04","content":"<strong>Tuntematon saari</strong><br>\n<br>\nToat katselivat ympärilleen. Mitään erikoista ei näkynyt. Tai no, maa oli epätavallisen täynnä vihreitä juuria, mutta se todennäköisesti oli vain merkki säännöllisen asutuksen puutteesta.<br>\n\"Aika karu paikka\", Seran totesi. <br>\n\"Älä muuta sano\", Summerganon säesti. \"Mitäs nyt?\"<br>\n\"Katsotaan hieman ympärillemme\", Kapura sanoi.<br>\n\"Mikä tuo on?\" Seran kysyi ja osoitti erästä puuta. Toat käännähtivät katsomaan sitä päin.<br>\n<br>\nEnsisilmäyksellä puu näytti täysin normaalilta. Kuten koko muukin saari, sekin oli outojen juurien peitossa. Tarkempi kataus paljasti, että se kasvoi jonkin puusta tehdyn rakennelman päällä.<br>\n\"Mennään\", Summerganon sanoi. Klaanilaiset lähtivät hiljaisena kohti muodostelmaa. Lähemmäksi tullessaan kolmikko huomasi tarkempia yksityiskohtia: Laudoilta näyttävät puiset kappaleet oli naulattu myöskin puisen kehikon ympärille. Rakennelma oli melko varmasti jonkun entinen asumus. Seinissä oli reikiä, mutta ne eivät olleet talon läpi työntyneen kasvuston aiheuttamia.<br>\n<br>\n\"Täällä on asunut joku\", Seran sanoi.<br>\n\"Ja muitakin\", Kapura sanoi katsahdettuaan syvemmälle viidakkoon. \"Katsokaa!\"<br>\n<br>\nKatsoessaan Kapuran osoittamaan suuntaan Summerganon ja Seran näkivät jotain, jotka olivat luultavasti jonkinlaisen kylän jäänteet. Ensisilmäyksellä he erottivat vain kaksi tai kolme ränsistynyttä mökkiä, mutta puut ja vihreät, paksut juuret peittivät monia melkein kokonaan näkyvistä. Maassa näkyi useita kasoja, jotka näyttivät jäänteiltä ison Rahin hyökkäyksestä tai luonnonmullistuksesta. Tämäkin aukion tapainen paikka oli täynnä kasvustoa.<br>\n<br>\n\"Näyttää kylältä\", Summerganon totesi.<br>\n\"Tuo on voinut olla nuotiopaikka\", Kapura arveli katsoessaan pientä mutta säännöllisen muotoista ränsistynyttä puupenkkimuodostelmaa, jonka keskellä oli sekalaista puusälää.<br>\n\"Mikä tämän hävityksen on aiheuttanut?\" Seran ajatteli ääneen.<br>\n\"Ehkä Rahin hyökkäys... Tai pyörremyrsky... Kenties tämä on ollut sotatanner?\" Summerganon pohti.<br>\n<br>\nKapura palasi mielessään outoihin uniinsa. Täysi pimeys. Punaista hehkua.<br>\n<br>\n\"Metsäpalo\", Kapura sanoi hiljaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":873,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-03-29T15:29","content":"<strong>Tuntematon saari</strong><br>\n<br>\n\"Metsäpalo?\" Seran sanoi mietiskellen ja jatkoi sitten: \" Niin sen täytyy olla.\"<br>\nKolmikko antoi katseensa kiertää surkean näköisessä ympäristössä. Kun he tutkivat hökkelien jäännköksiä tarkemmin, he näkivät selvästi, että liekit olivat niitä nuolleet.<br>\n<br>\n\"Mitä luulet, luonnollinen metsäpalo, vai jonkin ilkeämmän voiman aikaansaannos?\" kysyi Summerganon hiljaa. Tunnelma oli hieman painostava, aivan kuin jokin tarkkailisi heitä. Mutta se oli vain tunne... <br>\n\"Jaa-a, kuka tietää\", mutisi Seran, mutta Kapura pysytteli hetken aikaa aivan hiljaa ajatuksiinsa vaipuneena. \"Ja olen hieman huolestunut. Tämä paikka ei tunnu turvalliselta, vaikka täällä ei näytä olevan ristin sielua\", Kapura sanoi. <br>\n\"Maailma on täynnä syrjäisiä saaria, villejä petoja ja voimia, joita emme ole kohdanneet. Erämaassa on olemassa mahdollisuus, että kohtaamme jotain, joka ylittää vaarallisuudessaan suuretkin viholliskenraalit\", puhui Summerganon ja hetken aikaa kolmikko tunsi pienen väristyksen. \"Mutta turha meidän on villipetoja pelätä, ne tuskin ovat isokaan tekijä tällä retkellä\", kommentoi Seran ja niink olmikko jatkoi tarpomistaan tällä karulla saarella.<br>\n<br>\nTaivas oli ikävän harmaa ja iltapäivä oli ilmeisesti pitkällä. Aurinko näkyi harmaiden pilvien läpi valaisematta kuitenkaan piristävästi matkalaisten tietä; kolmikko oli villissä erämaassa kaukana Klaanista. Kolmikko käveli hiljaa sinne tänne. Rennosti, mutta pitäen kuitenkin aseet käsillä. Kapura johti heitä saarella aivan, kuin jokin olisi vetänyt häntä. \"Hassua sinänsä, mutta tässä on oikean seikkailun tunnelmaa\", totesi Summerganon iloisesti ja hämmästeli itsekin innostunutta sanavalintaansa. Mutta juuri kun kolmikon epävarmuus oli vaihtumassa hilpeydeksi, rasahti jossain jotakin kovaäänisesti. He pysähtyivä jännittyneenä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":874,"creator":"Jake","timestamp":"2011-03-29T17:30","content":"<strong>Klaanin sairaala</strong><br>\n<br>\nNotfun istui eräässä huoneessa. Hänelle oli luotu uusi käsi. Se oli mekaaninen, ja siinä oli joitakin hienoja toimintoja, mukaanlukien piraatin suosikki, rommikone, ja kengänkiillotin. Notfun ei ollut yhtä hilpeä kuin yleensä, itseasiassa hän oli hieman vaisu. Hän käveli sairaalan kahvioon, ja käskytti miehiään:<br>\n<br>\n\"Noniin, miehet, vaikka minä olenkin toipilas, tämä käsi kurittaa teitä viisimiljoonaakaksikymmentäseitsemän kertaa kovemmin kuin ennen, joten laivaan siitä, hus\"<br>\n<br>\nMiehistö lähti kohti Yön Timo toista, ja Notfun myös.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":875,"creator":"BD","timestamp":"2011-03-30T14:34","content":"<strong>Zyglakien voimalaitos</strong><br>\n<br>\nPunainen, luiseva ja väreilevä Zyglak sivalsi hännällään, Umbraa käteen, joka pudotti iskun voimasta miekkansa maahan. Voiman aura säteili olennon ympärillä, kun korviaraastava mielensisäinen isku vaikutti Umbran herkkään mieleen.<br>\n<br>\n\"Olisi kannattanut kuunnella mitä sanoin\", ääni Umbran päässä karjui. \"Sinä olet minun ja tavoitteeni tiellä, siis Gekon\", ääni huusi.<br>\n<br>\nUmbra koki vihlovaa päänsärkyä, rysähtäen maahan punaisen Zyglakin eteen. Zyglak nauroi, kuolan roiskuessa hänen suustaan. <br>\n<br>\nQewa ampui vihertävää seittiä kohti punaista olentoa, mutta seitti hajosi ilmassa kappaleiksi. Punainen hirvitys nosti painovoimakyvyillään rahin ilmaan, paiskaten olennon päin metallista palkkia, jolloin hopeinen Kanohi Pakari lähti rahin selästä, kolisten lattialle.<br>\n<br>\nGekko otti Artakhan miekkansa selästään, valmistautuen iskemään kaksosveljeään, kun tämä oli syventynyt Umbran kurittamiseen, mutta Flygel ampui valkoista Toaa zamorpistoolillaan, jonka Zyglak oli ottanut selästään.<br>\n<br>\nZyglak ampui sinisiä ammuksia kohti Gekkoa, jolloin Toa joutui väistämään ja torjumaan ammuksia miekallaan. Muutama ammus lensi ilmassa, osuen metallikehikoihin joita oli katossa. Sähköiskuja alkoi väreillä katonrajassa.<br>\nGekko otti kaksin käsin miekastaan kiinni, iskien miekallaan Flygeliä, joka torjui suuren prototeräsmiekan omalla luusta tehdyllä terällään. Zyglak sivalsi hännällään Gekkoa jalkaan, jolloin valon Toa kaatui ja Zyglak pääsi niskanpäälle.<br>\n<br>\n”Ei olisi kannattanut haastaa Zyglakia, ei tosiaankaan. Tykkiä ette saa, sen avulla Zyglakien paikka Allianssissa paranee”, Flygel sanoi, ampuen maassa makaavaa Gekkoa nyt tummalla Zamorilla. Kuula lensi ilmassa, osuen aseetonta Toaa rintapanssariin, mennen sen läpi ja halvauttaen osan Gekon elimistöstä.<br>\n<br>\nGekko oli tottunut kidutuksiin ja kaikkiin raakoihin keinoihin, joilla häntä oli painostettu luovuttamaan. Valon Toa nousi, vasen käsi velttona ja halvaantuneena, Flygelin kauhistukseksi.<br>\n”Et uskokaan mitä kaikkea olen kokenut elämäni aikana”, Toa aloitti, luoden murhaavan katseen Zyglakiin. ”Minua on kidutettu, minua on lyöty ja minun elämästäni on tehty yhtä Karzahnia, joten en taivu sinunlaisesi liskon komentoon”, Gekko sanoi uhmakkaana ja päättäväisenä.<br>\n<br>\nToa nosti Artakhan miekkansa kaksin käsin, paiskaten sen päin kohtaa jossa Flygel seisoi. Miekka iskeytyi voimalla Flygelin eteen, josta Gekko otti tukea ja hyppäsi ilmassa kohti Zyglakia, potkaisten vihreänaamaista liskoa päähän.<br>\nFlygel sylki suustaan hampaitaan, kun hän koetti pysytellä pystyssä törmäyksen aiheuttamasta heilahduksesta. Zyglak tarrasi jalkojensa sirppikynsillä lattiaan, pitäen samalla tasapainoaan yllä mustalla ja piikikkäällä hännällään.<br>\n<br>\n”Tämäpä huomaavaista, ulottuvuusmatkustaja”, Flygel sanoi, lähestyen samalla valkoista soturia, jonka toinen käsi roikkui yhä veltohkona muun ruumiin mukana. Flygel otti vyöltään toisen miekkansa, samanlaisen punavalkoisen ja piikikkään terän, jota hän oli jo käyttänyt Gekkoa vastaan.<br>\n”Kerrohan minulle, mikä tässä maailmassa meni pieleen että sinusta tuli tässä universumissa tuollainen”, Flygel osoitti miekallaan punaista olentoa, joka piteli Umbraa nyrkillään ilmassa, Matoranin rimpuillessa mielensisäisen iskun ja kuristusotteen tuomasta kivusta.<br>\n<br>\n”Erehtyikö jokin Nui-Rama surisemaan väärässä paikassa, väärään aikaan, vai Matoran hengittämään eri aikaan kuin olisi pitänyt? Niin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Epäilemättä nytkin on muodostunut jo ääretön määrä vaihtoehtoismaailmoita”, Flygel selitti Valon Toalle, samalla iskien tätä punertavalla luumiekallaan.<br>\n”En tiedä mistä puhut, Zyglak”, Glatorianking sanoi, torjuen iskun terveessä kädessään pitämällään miekallaan. Raskastekoista miekkaa, jonka legendaarinen Artakha oli luonut, oli hankala pitää yhdessä kädessä, mutta Gekon toinen käsi oli nyt vähän poissa pelistä.<br>\n<br>\n”Millaista siellä sinun maailmassasi oikein oli ja miksi tulit tähän maailmaan, Toa?” Flygel kysyi uteliaisuuttaan, samalla iskien sarjan iskuja kohti Gekkoa. Muutama miekan isku osui Toan panssareihin, mutta suurimman osan suurikokoinen Toa onnistui väistämään.<br>\n”En voi kertoa, ainakaan sinulle, hirviö”, Gekko sanoi, lyöden nyrkillään Flygeliä alaleukaan. Iskun voimasta muutama hammas lensi ilmassa, kolisten lattialle.<br>\n<br>\n”Hirviö? Minäkö? Nimeni on Flygel, olen yksi harvoista tieteeseen perehtyneistä Zyglakeista, sinä Toan moukka”, valkomusta olento kertoi, syljeksien verta lattialle. ”Ja nyt saat opetuksen”<br>\nFlygel raapaisi kynnellään valkoista soturia mahaan, jolloin kolmen kynnen jäljet jäivät hyvin valkoiseen panssariin. Gekko horjahti kivusta ja iskun voimasta hiukan taaemmas, nähden silmäkulmastaan kuinka hänen paha kaksosensa hakkasi Umbraa päin metallista pilaria.<br>\n”Taistele Umbra! Pystyt kyllä voittamaan hänen mielensä jos vain haluat sitä!” Glatorianking huusi, potkaisten samalla Flygeliä mahaan.<br>\nZyglak käännähti, jolloin piiskamainen häntä osui Gekkoa päinnäköä. <br>\n<br>\nNäkökyky alkoi palautua hiljalleen, jolloin Zyglak käytti tilaisuutta hyväkseen ja kamppasi Toan jalallaan.<br>\n”Olen voitolla, enkö olekin, Toa?” Flygel sanoi, lipoen huuliaan, jotka olivat veressä, Gekon iskusta otuksen leukaan. Silmälappua kantava Zyglak piteli oikean jalkaansa Gekon rintapanssarin päällä, valmiina iskemään sirppikyntensä Toan panssarin läpi.<br>\n”Viimeisiä sanoja, Toa?” velociraptor kysyi, kun Glatorianking ei vastannut. Gekon näkökyky oli alkanut palautua ja hän huomasi kellertävän hahmon Flygelin takaa. Fikou oli alkanut heräillä ja rahi etsi naamiotaan lattialta.<br>\n<br>\n”Kerro minulle, miten sinusta tuli tuollainen, siis tiedemies, ei kultisti kuten sukulaisesi?” Gekko aloitti, ostaen aikaa Qewalle, joka voisi auttaa häntä vapautumaan Zyglakin otteesta. ”Ja olisi muuten kiva tietää missä ulottuvuusporttitykkiä säilytetään”, Toa lisäsi viekkaasti.<br>\n”No, tykki on tämän laitoksen päähallintakeskuksessa, lukkojen takana. Tämä tietohan on sinulle yhdentekevää, koska kohta sinä kuolet”, Flygel kertoi. ”Siitä miksi valitsin tieteen hirviöjumala uskonnon sijaan voisin kertoa vaikka kuinka paljon, mutta tiedäthän, aikaa ei ole koskaan tarpeeksi. On sääli tappaa sinut, olisi ollut mielenkiintoista tutkia sinua ja tehdä sinusta muistiinpanoja, ulottuvuusmatkaaja”, Flygel lisäsi, jolloin Gekko näki hänen kasvoillaan pienen pettymyksen ilmeen.<br>\n<br>\nQewa hiipi Flygelin takana, Glatoriankingin antaessa tälle neuvoja suutaan liikuttamalla. Fikou tajusi että tämä iso valkomusta olento pitäisi nujertaa jotenkin, mutta ainoa keino jolla hän voisi nujertaa Zyglakin olisi älykkyys. Fikou kiipesi läheistä palkkia pitkin katonrajaan, alkaen erittään seittiä, josta muodostuisi pian verkko. Ja verkon voisi aina pudottaa alla olevan vastustajan niskaan.<br>\n<br>\nFikou katseli kuinka hänen isäntäänsä heitettiin ympäri seiniä. Umbra oli joutunut johonkin outoon transsiin, jonka naruja pelottava, <br>\npunertava olento veteli. <br>\n<br>\nUmbran pään sisällä, ajatukset risteilivät ja olivat milloin hänen, milloin punaisen olennon tai muiden huoneessa olijoiden. Gekon paha muoto koetti sekoittaa Umbran hulluuden partaalle, lähettämällä tämän aivoihin mitä sekavampia ajatuksia. <br>\n<br>\n\"Miksi edes vaivaudut taistelemaan tämän maailman puolesta? Eikö omassasi ole tarpeeksi ongelmia? Miksi liityt Klaanilaisten sotaan?\" punamusta olento iskosti Umbran aivoihin.<br>\n<br>\n\"Aluksi halusin vain löytää tieni kotiin, mutta sitten aloin tajuta että oli parempi saada ystäviä ja liittolaisia joiden avulla kotiin pääsy voisi olla mahdollista. Aloin tuntea syyllisyyttä tämän universumin tilasta, vaikken ollutkaan ollut siihen osallisena. Klaanilaisten tuomat menetykset Yö Kauhun aikaan, saivat minut liittymään heidän joukkoihinsa\", Umbra vastasi viestiin.<br>\n<br>\nFlygel ja Gekko taistelivat nyrkein toisiaan vastaan, Qewan luodessa seittiä Flygelin yläpuolella. Pieni hämähäkki oli nopeasti saanut aikaan suurehkon verkon, joka voisi vangita Zyglakin.<br>\n<br>\nGekko katsahti ylöspäin. Hän antoi Qewalle merkin, jolloin pieni hämähäkki pudotti vihreän verkon suuren Zyglakin niskaan. Limainen verkko takertui tiukasti kiinni liskon ruumiiseen, jolloin Zyglak joutui pyristelemään vapaaksi.<br>\n<br>\nGekko katsahti Umbraa. Matorania pidettiin kurkusta kiinni ja roikotettiin ilmassa lähellä yhtä palkkia, joka oli vääntynyt osumien takia. Punainen olento oli täysin keskittynyt matoranin mielen tuhoamiseen riekaleiksi, eikä huomannut sitä että Gekko lähestyi häntä, heittäen kaikilla fyysisillä voimillaan, raskaan Artakhan miekan päin olennon selkää. Miekka viilsi punaista massaa kuin vetsi voita, kadoten suoraan olennon sisään. Punainen massa kerääntyi miekan ympärille, jättäen vain miekan kahvan törröttämään olennon selästä.<br>\n<br>\nPunainen olento pudotti Umbran maahan, kääntyen kohti Gekkoa. Umbra kärsi suunnattomasta päänsärystä ja hänen oli vaikea hengittää. <br>\n<br>\n\"Nyt minä sinut kohtaan, veljeni!\" punainen olento huusi, lähestyen Gekkoa, joka oli ilman aseita...<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/okerqPbxRxM?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/okerqPbxRxM?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nUmbra makasi juuri ja juuri tajuissaan mielensisäisen iskunsa jälkeen ja huohotti kuin viimeistä päivää hänen kurittajansa edetessä kohti valkoista toaa.<br>\n<br>\n”Olet ruma jopa makutaksi.”, toa sanoi ja Flygelin arvelu kävi toteen, itseasiassa hänestä tuntui siltä, että voisi hyvin päästä pakenemaan ja jättämään Rujon otuksen kaksikon hoideltavaksi, Flygel esitti tajutonta odottaen sopivaa hetkeä iskeä.<br>\n<br>\nMakuta oli liian keskittynyt taisteluun tajutakseen kaivaa Zyglakin mieltä. Harva olisi tässä tilanteessa pysynyt niin tyynenä kuin toa, harvaa oli myöskään kidutettu ja hakattu koskaan niin pahasti. Aseeton toa pinkaisi kohti Umbraa jonka vieressä aseet olivat, hän nappasi uhrausmikean ja <br>\nlöi sillä parhaansa mukaan punaista jättiläistä, se toki tuotti vahinkoa, mutta aivan kuin otuksella olisi ollut jälleen jokin varasuunnitelma eikä se siksi tuntunut olevan kovinkaan suutuksissaan nähdessään tipan vihreää nestettä valuvan selästään, tokihan se tällä kertaa kosti. ”Umbra, jos voisit nousta...”, toa sanoi, mutta kuristusote hänen kaulallaan keskeytti hänet ja punainen jättiläinen alkoi <br>\nhakkaamaan hänen mieltään vielä kovemmin mitä hän oli Umbralle aiheuttanut. Toa kiemurteli tuskissaan Makutan otteessa kun tämä yhtäkkiä päästi irti hänestä. Umbra nousi seisomaan. Samalla hetkellä Zyglak repi verkon auki ja lähti juoksemaan kohti tykkinsä säilöntä paikkaa. ”Sinähän et minulta karkaa!”, Matoran karjaisi suustaan ja lähti pinkovan Zyglakin perään, Matoran heitti miekkansa Zyglakin kylkeen jääden itse aseettomaksi, mutta kaataen liskon maahan, ”Sinä pieni, pieni matoran.”, Flygel sanoi ivallisesti ja lähti laahustamaan eteenpäin, Umbra seurasi halvaannutettua vastustajaansa ja sai hetken päästä miekkansa jalkaansa, Flygel lähti juoksuun kohti ovea, Fikou kipitti isäntänsä perään niin lujaa kuin pystyi, sillä ovi oli sulkeutumassa, hämähäkki ehti juuri ja juuri ovesta, jättäen Toan ja Makutan kahdestaan huoneeseen taistelemaan siitä kumpi pääsisi ulos hengissä.<br>\n<br>\n”Ystäväsi hylkäsi sinut, sinut petettiin.”, Makuta suolsi suustan loukkaavasti, toa katsoi selviytymismahdollisuuksia jotka tuntuivat olevan pyöreässä nollassa Jättiläisen ilmestyessä hänen kasvojensa eteen.<br>\n<br>\nToa hyppäsi ilmaan ja iski jälleen selkään suurta oliota kultisteilta varastetulta miekalla ja nappasi samalla omansa takaisin, Makuta päätti pahentaa tilannetta särkemällä lasin, joka esti vettä virtaamasta sisään.<br>\n<br>\n”Mitä Karzahnia sinä oikein yrität!”, Toa huusi vesipatsaan sinkoutuessa naamaansa vasten kun loput paukahtivat jättiläisen eteen, huone täyttyisi nopeasti ja silloin Zyglakia olisi mahdotonta päihittää. ”Sinun pitäisi tietää paremmin, veljeni.”, Olento sanoi äänellä, joka kuulosti siltä kuin se olisikin niin. Vesimassat kasvoivat, ja kaksikko nousi ylöspäin huoneessa, joka alkoi näyttää sen hajotessa aivan muulta kuin laitokselta. Miekka kalahti Zyglakiin kerran jos toisenkin saamatta aikaan kuitenkaan tarpeeksi vahinkoa. Toa kiipesi ylöspäin ja hyppäsi Zyglakin selkään, olento oli edelleen hyvin kokematon taistelija, koska se ei ollut saanut minkäänlaista koulutusta, se oli joutunut opettelemaan kaiken itse. Sitten odottamatta se parkaisi kivusta kun vihreää nesttä näkyi lilluvan vedessä enemmän kuin se terveys olisi sallinut, se lyyhistyi veden alle.<br>\n<br>\n”Se ei voi olla näin helppoa, en usko sitä.”, aivan kuin vastauksena toan lausahduskeen luinen käsi iskeytyi pintaan riuhtiasten toan syvyyksiin, jostain syystä kelluva antidermis painui veden alle ja kuului korvia särkevä parkaisu: ”Voi ei, eiiii!”, ääni hävisi syvyyksiin.<br>\n<br>\n<br>\nValkoinen toa nousi vedestä, kiiveten tarmokkaasti ylöspäin, niillä voimilla mitä hänellä enään oli jäljellä.<br>\n<br>\n”Pakoreittini”, Gekko sanoi läähättäen.<br>\nToa oli onnistunut pääsemään seinään josta hakkasi tietään läpi, väsyneenä, riutuneena ja vihaisena se lävisti haurastuneet laitoksen seinät päästen ulos, vihdoin ja viimein, hän ei kuitenkaan jäänyt ihailemaan maisemia, kun yksi seinistä räjähti irti. Umbra ja Quewa olivat ehkä mennyttä. Valkoinen olento käveli metsään, kiihdyttäen tahtiaan päästäkseen pois täältä kamalasta paikasta, välttäen viimeksi sattuneen seurauksena pihkapuut hän oli juosten perillä hyvin nopeasti, koska hänen ei ollut tarvetta odotella Umbraa, joka tuli taas tämän seurauskena hänen mieleensä. Toa kuitenkin jatkoi matkaansa, joka saattaisi viedä aikaa. Sisimässään hän saattoi olla, sekä surullinen, että iloinen Umbran takia, ilman häntä tuo Makuta olisi saattanut päästä rellestämään klaaniin, tosiaan. <strong>Klaaniin</strong>.[spoil]Umppeli kirjoitti tuon alkuosan, yrittää nyt sitten selviytyä ulos sieltä, ÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄ[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":876,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-03-30T22:36","content":"<strong>Kirikori II</strong><br>\n<br>\nSulavalinjainen ilma-alus halkoi yötaivasta verkkaiseen tahtiin. Sen viisihenkinen miehistö oli ottanut kuuden tunnin yöunet Xian pohjoispuolella ennen kuin pitkä matka jatkui jälleen. Klaanin laivaston johtaja Keetongu käänteli ja paineli Kirikori II:n ohjaimia, jotka oli selvästi luotu hänen valtavia kämmeniään varten. Keltaisen jättiläisen ainoa silmä oli raukeana puoliummessa.<br>\n<br>\nToinen laivaston matoraneista heitti lapiollisen hiiliä lentokonetta ilmassa pitävään ja sen matkustajia lämmittävään höyrymoottoriin, kun taas toinen kiristeli ruuveja koneen rungossa. Guardian istui tuolillaan Tongun takana ja nojasi aluksen ikkunaa vasten. Hän katseli maisemia toisesta ikkunasta.<br>\nMakuta Nui leijaili tummanvihreänä pilvenä läpinäkyvän purkin sisällä. Itse purkki lojui vakaasti pöytämäisellä tasolla, mutta pahimpien ilmakuoppien iskiessä se kaatui, putosi tasoltaan ja vieri lattialla vauhdikkaasti. Guardian joutui nostamaan Manun purkin lattialta pari kertaa ennen kuin päätti sijoittaa sen Kirikori II:n juomatelineeseen.<br>\n<br>\nIlmakuoppapommituksen loputtua vauhti muuttui jälleen tasaiseksi. Nyt ikkunasta näkyi vain pilviä. Guartsu vilkaisi koneen takaosaan ja huomasi, että toinen matoraneista nukkui lakisääteisellä tauollaan. Toinen vahti höyrykoneen tulta. Myös purkissa oleva antidermis oli lopettanut telepaattiset lausahduksensa täysin. Jos se oli täysin mahdollista, Makuta Nui nukkui.<br>\n<br>\n\"Guartsu\", Keetongu sanoi tuttavallisesti.<br>\n\"Aikapoika\", sininen skakdi sanoi virnistäen. Keltainen jättiläinen naurahti tälle kumeasti.<br>\n\"Mitä luulet, että Nynrahilla tapahtuu?\" Keetongu kysyi.<br>\n<br>\n\"En tiedä. Voi olla Allianssi. Voi olla jotain täysin meidän toimivaltamme ulkopuolella.\"<br>\n<br>\n\"Voi olla\", Tongu vastasi. Hän siirsi kätensä ohjaamon kattoon ja painoi kolmea kytkintä. \"Minä silti haluan sen tilaukseni. Ja minähän sen saan.\"<br>\n<br>\n\"Miksi et lähettänyt matoranejasi?\" Guartsu kysyi kohottaen kulmaansa. Keetongu oli hetken hiljaa ja kääntyi adminia kohti.<br>\n\"Miksi lähteä Zakazille yhden kiväärin takia?\"<br>\n<br>\nGuardian hymyili. \"Niinpä. Me emme kai vain osaa pysyä poissa etulinjoilta.\"<br>\n<br>\n\"En kykene vain istumaan jossain lennonjohtotornissa\", Tongu sanoi. \"Lentäminen on liian mukavaa.\"<br>\n<br>\n\"Varmasti\", Guardian sanoi. Hän vilkaisi ikkunasta ulos. Kirikori II oli noussut pilvikerroksen yläpuolelle. Puolikuun ja tähtien kajastama valo sai pilvet hohtamaan hopeisina. Vartija tuijotti maisemaa vaikuttuneena.<br>\nJossain kauempana lensi muodostelmassa jotain siivekästä. Guardian tarkensi parveen kiikareillaan.<br>\n\"Lohrakeja\", hän lausahti.<br>\n<br>\nMajesteettiset käärmeet syöksyivät öisen ilman läpi räpytellen siipiään hitaasti. Niiden suurten silmien hohto näkyi kauas. Käärmeiden pitkät perät kiemurtelivat öisessä ilmassa sulavasti niiden ratsastaessa tuulella.<br>\nKeetongu hymyili. Hän paineli hitaasti erilaisia nappeja Kirikori II:n ohjaimissa. Sitten hän tarttui suureen puiseen kahvaan oikealla puolellaan.<br>\n\"Pitäkää kiinni\", Keetongun kumea ääni kaikui. Hän veti kahvasta. Jotain räjähti.<br>\n<br>\nKirikori II syöksyi uskomattomiin nopeuksiin ja harvat lentokoneessa nukkuvat hätkähtivät hereille. Kun alus kääntyi hieman vinoon, Manun purkki putosi jälleen lattialle ja pyöri villisti. Sisällä oleva kaasumassa ei ollut huvittunut.<br>\nKirikori II ui läpi kuunvalon hopeaksi värjäämien pilvien ja halkoi niitä siivillään. Pian se kulki Lohrakien joukossa kuin yksi niistä. Lentävät käärmeet eivät näyttäneet edes huomaavaan puista ja teräksistä kanssalentäjäänsä.<br>\nAlus kulki Lohrakien imussa useita tunteja. Laivaston matoranit katselivat ikkunoista suuria käärmeitä haltioituneina niin tiiviisti, että ehtivät unohtaa työnsä.<br>\n<br>\nGuardian käveli kohti ilma-aluksen puisella lattialla makaavaa purkkia ja poimi sen käteensä. Purkissa leijuva vihreä nestekaasu sihisi vihaisesti.<br>\n\"Nautitko lentomatkasta?\" Guardian kysyi väsyneenä.<br>\n\"<strong>Tarvitsen uuden ruumiin</strong>\", purkki kumisi. \"<strong>Tapetaan joku.</strong>\"<br>\n\"Rauhoitu.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":877,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-03-31T12:28","content":"<strong>Tuntematon saari</strong><br>\n<br>\n\"...Liikkuiko joku äsken meidän takanamme?\" Seran kysyi huolestuneena ja kääntyi ympäri. Ei mitään. Ei Rahia. Seran katsahti turhautuneena ympärilleen. Ei mitään tavallisesta poikkeavaa. Vain kasvusto, pääosin vihreät juuret, oli kasvanut huomattavasti. Mutta eiväthän kasvit päästäneet hiiviskelyn ääniä.<br>\n\"Ehkä se oli joku Rahi?\" Kapura ehdotti vaikka ei nähnyt Raheja missään. \"Olisipa minulla jälleen se Rahien käyttäytymisestä kertova kirja mukana. Ehkä se kertoisi Raheista, jotka osaavat kätkeytyä kasvustoon.\"<br>\n\"Tai ovat näkymättömiä\", Summerganon sanoi hiljaa. Ketään ei miellyttänyt ajatus näkymättömästä Rahista, joka hiiviskeli heidän takanaan.<br>\n<br>\n<em>Vain yksi.</em><br>\n<br>\n\"Sanoitteko te juuri jotain?\" Kapura kysyi. Oudot sanat jäivät kaikumaan hänen päähänsä.<br>\n\"Se ei ilmeisesti ollut mielikuvitustani\", Seran sanoi mietteliäänä.<br>\n\"Vaikuttaa mielensisäiseltä iskulta\", Summerganon sanoi. Ketään ei myöskään miellyttänyt ajatus älykkäästä, näkymättömästä Rahista, joka käytti mielenvoimia.<br>\n\"Vai oliko se Rahi?\" Kapura lausui kaikkia polttelevan kysymyksen ääneen. Jälleen jokin rasahti.<br>\n<br>\n<em>Vain yksi.</em><br>\n<br>\n\"Pitäisikö häipyä\", Kapura sanoi mutta kuulosti enemmän mietteliäältä kuin pelästyneenä. Matka olikin ollut melko tylsä.<br>\n\"Kenenkään mieli ei taida olla suojattu?\" Seran varmisti. Seurasi hiljaisuus.<br>\n\"Okei, ehkä meidän pitäisi lähteä. Ei täältä kuitenkaan mitään löy-\", Summerganon aloitti.<br>\n<br>\n<em>Aika</em><br>\n<br>\n\"Juostaan!\" Kapura huikkasi ja kaatui rähmälleen maahan. Hänen jalkansa olivat sotkeutuneet kasvillisuuteen.<br>\n\"Miten me kaikki onnistuimme jäämään kiinni näihin juuriin\", Summerganon sanoi mietteliäänä auttaessaan Kapuraa ylös. Seran hakkasi hänen jalkansa ympärille kietoutuneita juuria.<br>\n<br>\n<em>Teidän osaltanne se on</em><br>\n<br>\n\"Niinpä. Miten ihmeessä\", Kapura sanoi hiljaa. Jokin rasahti jälleen, mutta tällä kertaa ääni kuului selvästi, aivan kuin jokin viidakossa lymyävä ei välittänyt enää piileskellä.<br>\n\"Hei muuten, näissä mielensisäisissä viesteissä voi olla järkeä\", Summerganon sanoi. \"Miten nämä nyt menivätkään? Ensin sanottiin 'Vain yksi.'. Sitten-\"<br>\n<br>\n<em>Ohi</em><br>\n<br>\nMaan alta, puiden latvoista, syvältä viidakosta ja muista lukemattomista paikoista syöksähti vihreitä juuria. Mutta nämä eivät vaikuttaneet kasvimaiselta. Ne tönivät toisiaan, aivan kuin kilvoitellen parhaasta paikasta. Ja ne osoittivat tiettyyn pisteeseen. Juuriin sotkeutuneet Seran ja Summerganon näkivät sen. Juuret olisivat nähneet sen jos niillä olisi silmät.<br>\n<br>\nNe osoittivat Kapuraa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":878,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-03-31T20:39","content":"<strong>Verstaan labra</strong><br>\n<br>\nKepe ja Snowie olivat hiljaa. Kumpikin heistä punnitsi Kepen kertomusta mielessään.<br>\n<br>\n\"Tarkoitatko siis...\", Snowie aloitti nielaisten. \"...Että yksi Nimdan siruista voi olla... Verstaassa? Koko ajan nenämme alla?\"<br>\n<br>\n\"Näin epäilen\", Kepe vastasi. \"Ei kuitenkaan aivan nenämme alla, kuten jo kerroin. Emme voi rynnätä noin vain hakemaan sitä; me emme tiedä mikä sitä vartioi.\" Hän viittasi ovelle, jolta he juuri olivat tulleet.<br>\n<br>\n\"Kuinka me sitten saamme sen? Ja entä jos Liiga saa tietää?\"<br>\n<br>\n\"Luulen että se tietää jo.\"<br>\n<br>\n\"...Mistä niin?\"<br>\n<br>\n\"Dox ja Valvoja. Valvoja sai tiedon kahdesta tuntemattomasta henkilöstä Verstaan turvalliseksi luokitellulla vyöhykkeellä juuri ennen Doxin katoamista. Se sai myös napattua epäselvän pätkän Doxin niin harvoin kuultua soperrusta. Valvoja?\"<br>\n<br>\nDoxin ahdistunut ääni kaikui huoneen joka nurkasta kohinan säestämänä. \"Kaksittain\" - kohinaa - \"kätöset siniset\" - lisää kohinaa.<br>\n<br>\n\"Meille voi tulla kiire\", Kepe sanoi.<br>\n<br>\n\"Kai meidän on puhuttava tästä jonkun adminin kanssa?\"<br>\n<br>\n\"Totta. Lisäksi tahdon nyt tietää mikä on Tawan tietous tästä paikasta. Sitä ennen...\"<br>\nKepe asteli takaisin pöydän luokse.<br>\n\"...tutkimme tämän.\"<br>\nKepe nosti repaleisen videonauhan pöydältä. Hän valikoi siitä mahdollimman ehjän pätkän; videon alku oli täysin tuhoutunut. Hän kaivoi projektorin hyllystä ja viritti nauhanpätkän siihen.<br>\n\"Katsotaan mitä tästä tulee.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":879,"creator":"BD","timestamp":"2011-03-31T20:56","content":"<strong>Metsä</strong><br>\n<br>\nMetsän reuna häämötti toan näköpiirissä, ja linnake näkyi horisontissa, portille astellen, hän näytti korttinsa tunnistimeen ja astui sisään. Klaanin torni kohosi näyttävästi korkeuksiin, mutta toalla ei ollut aikaa ihailla maisemia, hänen piti viedä salaiset dokumentit klaanin omalle laboratoriorotalle.<br>\n<br>\n<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\n”Pyörii.”,Kepe sanoi, mutta silloin oveen koputettiin ja Snowie avasi oven Kepen salamyhkäisesti painaessa projektorin äkkiä pois päältä.<br>\n<br>\n”Tässä on salaisia asiakirjoja, sinun olisi syytä tutkia ne, voimme päästä Nazorakien niskan päälle. Mistä tämä viima tulee?”, Toa kysäisi. ”Jä-jätä ne siihen pöydälle.”, Kepe vastasi kuin olisi halunnut toan häipyvän salamana ulos huoneesta. ”Täällä vain vetää”, Snowie sanoi tyynenä.<br>\n<br>\n”Ni-iin, katossa on reikä.”, Valkovihreä toa sanoi takelellen.<br>\n”Miksi en näe reikää?”, Gekko kysäisi.<br>\n”Paikassin sen ja paikka petti ja se peittää aukon kokonaan, joten sieltä tulee ilmaa.”<br>\n”...”<br>\n”Tuota noin, tutki ne paperit.”,toa lisäsi ja lähti huoneesta laittaen oven kiinni.<br>\n<br>\n”Huoh, se meni.”, Kepe sanoi helpottuneena.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":880,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-04-01T15:10","content":"<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\nKepe huokaisi.<br>\n\"Syteen tai saveen.\"<br>\n<br>\nKepe painoi pientä sinisenä välkkyvää nappia työpöydällä lojuvan näppäimistön keskellä ja nauha lähti vihdoin pyörimään. Ongelma nauhan kanssa ei vaikuttanut aiemmin olleen se, että sillä ei olisi mitään. Muinainen nauhoite oli päinvastoin täpötäynnä kuvamateriaalia ja ääntä.<br>\n<br>\nOngelma oli siinä, että siitä ei saanut mitään irti. Sekavasti liikkuvasta värimassasta ja ääniraidan korvia riipivästä kakofoniasta erotti ehkä välillä osia jostain isommasta, mutta nauhan seuraaminen sellaisenaan sai sitä silmäilevät lähinnä voimaan pahoin. Vähitellen verkkaisesti nakuttava ja tulikuumaksi lämpenevä prosessori sai kuitenkin koottua kasaan nauhasta niin paljon kuin vuosisatojen kulutus ja useat naarmut mahdollistivat.<br>\nKepe ja Snowman ohittivat nauhan täysin tuhoutuneen alkuosan. Ensimmäinen minuutti jäi kaksikolta väliin, mutta siitä he eivät ehtineet harmistua. Videokuva oli monta sataa vuotta vanhaksi erittäin terävää, vaikka ruutu sumenikin parin sekunnin välein hieman.<br>\n<br>\nRuudulla oli turaga. Tämä aavikon väreihin verhoutunut ja mustaa Rau-naamiota käyttävä pieni kylänjohtaja tuijotti suoraan kameraan, joka lojui kuvakulmasta päätellen jonkinlaisella pöydällä. Turaga istui steriilin valkoiseksi maalatulla työtuolilla. Hänen takanaan heijastui steriilin valkoinen sairaalamainen seinämä. Turaga piti käsiään pöydän alla ja puhui jotain, mutta nauhalla hallitsi vain hiljaisuus.<br>\nSitten repesi korvia raastava rätinä, joka sai Snowmanin ja Kepen vetämään kätensä kuuloelimiensä päälle. Se kesti vain pari sekuntia. Pian turagan puheesta sai jopa selvää.<br>\n<br>\n\"-des vuosi ja viides kuukausi Suuren Olentojen ajanlaskua. Kahdeskymmenesensimmäinen päivä.\" Nämä sanat tulivat turagan suusta erittäin virallisesti. Se näytti lukevan niitä papereista, jota piteli käsissään. Paperit eivät näkyneet kameralle, mutta niiden rahina kuului erittäin hyvin. Pian hahmo nosti paperit pöydän alta ja siirsi se sivuun. Se piti katseensa kamerassa ja vilautti merkillisen hymyn.<br>\n<br>\n\"Nimeni on Kezen ja olen yksi tämän tutkimuslaitoksen pääintendenttejä\", turaga sanoi. \"Työskentelen useiden matoran-, steltiläis- ja vortixx-tovereideni kanssa. Työtämme ohj-\"<br>\nSeuraavaan Kepe ja Snowman eivät olleet varautuneet. Molemmat pomppasivat tuoleillaan ja Kepe meinasi melkein kaatua. Kaiuttimista kuului järkyttävää, voimakasta säröääntä, josta molemmat olivat erottavinaan Kezeniksi kutsutun matoranin ääntä, mutta sanoista ei saanut selvää. Samalla videonauhan kuva sekoittui useaksi sekunniksi. Kaikkiin väreihin sekoittui tummanpunaisia ja mustia sävyjä ja ruudulla oli voimakasta kohinaa. Yksittäisiä hajakuvia nauhan muilta osilta näkyi alle sekunnin ajan ruudulla. Kuva muuttui niin sumeaksi, että Kezen näkyi ruudulla vain aavemaisena, kasvottomana hahmona.<br>\n<br>\nSitten häiriö loppui ja kuva parani jälleen. Ääni oli tosin kadonnut uudelleen.<br>\n<br>\n\"...etkö voisi tehdä tälle jotain\", Snowman sanoi hiljaa.<br>\n\"...taidan laskea äänenvoimakkuutta pari astetta\", Kepe vastasi.<br>\n\"Ihan fiksua, mutta tästä nauhasta oli tarkoitus varmaan kuulla jotain?\" Snowie sanoi virnuillen. Ikään kuin vastauksena lumiukolle nauha palautti jälleen äänensä.<br>\n<br>\n\"- ja Selecius -säätiö. Rahoittajamme ovat olleet perin anteliaita ja ovat antaneet minulle vastuun dokumentoida kaikki tämän tutkijakunnan saamat tulokset.\"<br>\nKezen ryhdisti selkänsä. \"Tervetuloa seuraamaan läpimurtoa, ystävät\", hän sanoi hymyillen leveämmin. \"Yhdessä otamme selvää, mitä sijaitsee tämän maailmankaikkeuden parhaassa piilossa!\"<br>\nKezen hymyili leveästi ja osoitti sormella otsaansa. \"Aivoissa.\"<br>\n<br>\nKepe ja Snowman vilkaisivat toisiaan.<br>\n\"Olenko se vain minä, vai...\" Snowie kuiskasi, \"...alkaako tässä muodostua jonkinasteinen kaava?\"<br>\nKepe hyssytteli Snowieta, sillä Kezen puhui jälleen nauhalla.<br>\n<br>\n\"Kuudes vuosi ja viides kuukausi Suurten Olentojen ajanlaskua. Päivä 22.\"<br>\nTuraga näytti hieman väsyneeltä. Syy tähän saattoivat olla vähäiset yöunet.<br>\n\"Ei merkittäviä edistyksiä tutkimuksissa\", Kezen sanoi. \"Saamme kuitenkin olla iloisia, sillä johtaja Selecius on luvannut huomattavia uudistuksia toimintaamme. Tämänhetkisen päätutkimusasemamme lisäksi rahoittajamme aikaisemmin lupaamat lisätutkimusasemat on luvattu valmistuviksi viikon sisällä! Nämä kaksi pienempää asemaa sijoitetaan etelään kahdelle eri saarelle. Onnekseni saan itse pysyä tällä asemalla.\"<br>\nKezen näytti kameralle saarikarttaa, jonka saarien muodoista ei kuitenkaan saanut paljoakaan selvää huonon kuvanlaadun takia. Kolme niitä joka tapauksessa oli.<br>\n\"Asemat 2 ja 3 on merkitty tälle kartalle punaisella. En pidä kummankaan ilmastosta, mutta eivätköhän ne hoida asiansa.\"<br>\nRuutu pimeni sekunniksi. Kezen oli kuitenkin taas pian ruudulla.<br>\n<br>\n\"Kuudes vuosi ja viides kuukausi Suurten Olentojen ajanlaskua. Päivä 26. Lieviä harppauksia tutkimuksissa. Delek ei suostu uskomaan kantaani. Uskomme molemmat, että sielu kuuluu olennaisesti psyykeeseen, mutta Delekin mukaan sielun voisi poistaa ja ajatukset toimisivat täydellisesti.\"<br>\nKezen vaikutti hieman harmistuneelta. \"Toivon löytäväni tavan todistaa hänelle, että asia ei ole niin\", hän sanoi. \"Sielu ei ole vain sivutuote, ajatukset ovat sielun työkaluja!\"<br>\nTutkijaturaga oli jo sammuttamassa kameraa, kunnes muisti jotain.<br>\n\"Myöskin. Tänään törmäsimme joihinkin saaren matoraneihin. Minua ei heidän primitiivinen kulttuurinsa kiinnostanut, eikä kyllä Delekiäkään. Valjaiden osastolla toimiva ystävämme tuli kyllä heidän kanssaan toimeen.\"<br>\n<br>\nRuutu pimeni. Se tuntui merkitsevän aiemman päiväkirjamerkinnän alkua ja uuden loppua.<br>\n\"Kuudes vuosi ja viides kuukausi Suurten Olentojen ajanlaskua. Päivä 30.\"<br>\nKezen vaikutti entistä väsyneemmältä. \"Se on käsissämme\", hän sanoi voitokkaana. \"Siinä kesti vuosia, mutta se on käsissämme. Kaivoimme auki hautoja, otimme haltuumme salaisia asiakirjoja ja turvauduimme jopa alamaailman tietolähteisiin. Siinä kesti vuosia, mutta se on käsissämme.\"<br>\nKezen hymyili todella leveästi.<br>\n\"Nyt voin näyttää Delekille. Jos <em>ajatukset</em> ovat sielun työkalut, niin <em>mieli</em> on -\"<br>\nKuva muuttui jälleen sotkuiseksi. Tällä kertaa se kesti vain sekunnin. Pian Kezen oli taas ruudulla. Nyt hän näytti hieman pahoinvoivalta. Turaga piteli päästään kiinni.<br>\n<br>\n\"Kuudes vuosi ja viides kuukausi Suurten Olentojen ajanlaskua. Päivä 31. Ensimmäinen testi...\"<br>\nTuraga yskäisi.<br>\n\"...olisi voinut mennä paremmin. Opimme, että käsiimme saamaamme kohteeseen ei välttämättä kannata kokeilla...\"<br>\nTuraga kuulosti siltä kuin se olisi halunnut oksentaa.<br>\n\"...suoraa kontaktia. Kohde sisältää niin paljon puhdasta energiaa, että suosittelen käsittelemään sitä työkaluilla.\"<br>\nKezen piti pohdiskelevan hiljaisuuden. \"Olen kuullut sadut. En ollut ihan varma, että ne voisivat olla totta.\"<br>\nTuraga peitti kasvonsa käsillään.<br>\n\"Mihinköhän olemme sotkeutuneet.\"<br>\n<br>\nSitten nauha räjähti taas sekalaiseen mustan ja punaisen kaaokseen. Äänet katosivat täysin, mutta aavemainen, kasvoton hahmo jäi tuijottamaan ruudulle.<br>\n\"...ja siinä taisi olla kaikki, joka oli pelastettavissa\", Kepe sanoi painaen pysäytysnappia.<br>\nSnowman räpytteli silmiään. \"Minusta tuntuu, että Matoro ja Tawa haluavat nähdä tämän.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":881,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-04-01T15:40","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nNimda. Itroz. Cencord. <br>\nMieli. Menneisyys.<br>\nSanojen sirpaleet kelluivat Matoron päässä. Ne lentelivät ympäriinsä törmäillen välillä toisiinsa.<br>\nVanha Toa-tiimi. Kadonneet muistot.<br>\nNarunpätkiä, jotka eivät muodostaneet köytä. Sirpaleita, jotka eivät muodostaneet ehjää. <br>\n<br>\nMatoro havahtui Chat-kahvion marmorisen pöydän äärestä. Sairaalasta tultuaan hän oli tilannut kunnon aterian kahviosta. Notfun oli lähtenyt ilmeisen hyväkuntoisena käsiproteeseineen laivalle värväämään mystisesti murhattujen miehiensä tilalle väkeä.<br>\n<br>\nJään Toa haukkasi pursuavaa patonkiaan. Uuden lastin Turkanen-sinappi oli hieman väkevämpää kuin vanha, hän pani merkille. Ainut paikka maailmalla missä tuota maanmainiota sinappia tuotettiin, sijaitsi kaukana Eteläisillä Saarilla. Kauppasopimus sinapista oli sovittu sadaksi vuodeksi eteenpäin.<br>\n<br>\nToa naputteli sormiaan kylmää pöytää vasten. Hän mietti olisiko Kepe saanut nauhan toimimaan. Toisaalta korjaus voisi kestää kauan.<br>\nKahvio oli hiljainen tähän aikaan iltapäivästä. Matoro muisteli niitä pitkiä iltoja kahviossa. Tunnelma katossa eikä kukaan halunnut nukkumaan.<br>\n<br>\nNyt se oli toista se, hän ajatteli. Sota Allianssia vastaan. Jostakin syytä ennen niin leppoisan Klaanin ilmapiiri oli muuttunut peräti painostavaksi. Toki hän halusi auttaa Klaania, mutta tälläisinä aikoina hän nautti matkustamisesta. <br>\n<br>\nJään Toa nousi pöydästä syötyään ja lähti kohti satamaa, josta hän lähtisi taas matkaan Itrozin kansion tietojen avulla.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":882,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-04-01T16:12","content":"<strong>Tuntematon saari</strong><br>\n<br>\nKapura oli hiljaa. Hän oli juuri avaamassa suutaan, mutta sitten uusi mielensisäinen viesti tavoitti kolmikon.<br>\n<br>\n<em>Aiotko kieltäytyä kutsusta?</em><br>\n<br>\nOsa juurista kääntyi uhkaavasti Summerganonia ja Serania kohti. Muutama kietoutui heidän raajoihinsa ja esti liikkumisen.<br>\n<br>\n<em>Sepä harmi.</em><br>\n<br>\nMuutama juuri kiertyi Summerganonin kurkun ympärille.<br>\n\"Tajusin\", Kapura sanoi hiljaa ja lähti kävelemään mystisen vaiston ohjaamana. Kasvillisuus tiheni. Juuria näkyi enemmän ja enemmän, ja ne liikahtelivat Kapuran kulkiessa ohi. Raheja ei näkynyt vieläkään. Kapura tajusi tilanteensa toivottumuuden: Hän oli kävelemässä kohti mystistä paikkaa saarella, jolla ei todennäköisesti ollut asutusta. Ja hänen matkakumppaninsa olivat pahimmassa tapauksessa kuolleita.<br>\n<br>\n<em>Jatka.</em><br>\n<br>\nKapura havahtui mietteistään. Mielensisäinen viesti tuntui vahvemmalta. Äänensävyäkin erotti hieman: se kuulosti siltä, kuin joku olisi odottanut jotain todella kauan. Itse ääni ei kuulostanut miltään Kapuran tuntemalta lajilta.<br>\n<br>\n<em>Lähellä.</em><br>\n<br>\nKapura erotti puiden takana jotain harmaata ja massiivista. Vihreät juuret hänen ympärillään liikahtelivat hieman.<br>\n<br>\n<em>Niin lähellä.</em><br>\n<br>\nKapura erotti harmaan kohteen: se näytti olevan jonkinlainen jättiläismäinen halli. Peltikatossa oli useita reikiä, ja seinät olivat revenneet sieltä täältä tarjotessaan kulkureittiä juurille. Kasvillisuutta alueella ei juuri ollet. Hallin takaa Kapura erotti joukon muita rakennuksia, jotka eivät olleet niin ränsistyneitä. Maassa lojui lasinsirpaleita.<br>\n<br>\n<em>Vihdoin.</em><br>\n<br>\nKapura asteli hermostuneesti kohti hallia, jonka ovet makasivat maassa ruosteisina. Hän erotti vain pimeyttä oviaukosta.<br>\n<br>\nSisältä kantautui nauru, joka kuulosti kummalliselta, aivan kuin nauraja ei olisi tästä maailmasta.<br>\n\"Sisään\", kuului oudolla äänellä naurun lomasta. Kapura asteli sisään halliin hermostuneena. <br>\n\"Kuka sinä olet?\" Kapura kysyi. Nauru lakkasi. Johonkin hallin pimeyteen ilmestyi kaksi suurta, punaisena hehkuvaa silmää.<br>\n\"Minä olen...\", kuului lauseen aloitus punaisten silmien kohdalta.<br>\n<br>\n<em>Zairyh.</em><br>\n<br>\nValot räpsähtivät päälle. Kapura erotti hallin epätavallista sisustusta: Lattia oli täynnä lasinsiruja ja tyhjiä koeputkia, jotka olivat jo kauan aikaa sitten valuttaneet sisältönsä maahan. Seinissä oli kiinni ilmeisesti toimivia koneita, joista kulki johtoja nurkkaan.<br>\n<br>\nNurkan perällä oli paljon lasinsiruja ja korokkeen tapainen jalusta. Jalustan päällä oli olento.<br>\n<br>\nKapura ei pystynyt hillitsemään itseään.<br>\n<br>\nHän huusi.<br>\n<br>\n<strong>Samainen tuntematon saari, kauan aikaa sitten</strong><br>\n<br>\n\"...Toa-kanisterit ovat miltei lähtövalmiita, jään kaipaamaan tätä paikkaa\", Tapnok julisti iloisesti ja katsoi ulos ikkunasta. Aurinko paistoi kirkkaasti. Tässä säässä oli vaikea kuvitella, miksi Pohtur ja Darek olivat seonneet. <br>\n\"Minäkin\", Kapura totesi unisesti miettien Pohturin ja Darekin mysteeriä, jonka oli jo asianmukaisesti merkinnyt muistiin.<br>\n\"Kuuntele noita ääniä, laittavat varmaan kanistereita valmiiksi\", Tapnok sanoi iloisesti.<br>\n\"Merkitsen senkin muistiin\", Kapura sanoi ja kirjoitti lauseen alun: \"Ulkoa kuuluu ään-\"<br>\n<br>\nKapuran kirjoitus keskeytettiin.<br>\n<br>\nPuisen mökin seinät pirstoutuivat.<br>\n<br>\nRaoista syöksyi sisälle monta vihreää, paksua juurta. Kapura katseli kauhistuneena, kun ne kiertyivät Tapnokin kaulan ympärille.<br>\n<br>\nPo-Matoran rimpuili. Hän yritti sanoa jotain. Kapura oli jähmettynyt paikoilleen.<br>\n<br>\n<strong>Tuntematon saari, nykyhetki</strong><br>\n<br>\nKapura katsoi kauhistuneena huoneen nurkkaan.<br>\n<br>\nOlento muistutti hieman kasvia. Paitsi että Kapura ei ollut eläessään nähnyt mitään, joka muistuttaisi vähemmän elävää olentoa. Olentoa peittivät samaiset vihreät juuret, ja se mahdollisesti koostui niistä kokonaan. Silmät (vai olivatko ne vain rakoja juurimassassa) hohtivat epäluonnollisen kirkkaina. Olento ylettyi täsmälleen korokkeelta kattoon. Juuret sen pinnalla liikahtelivat koko ajan.<br>\n<br>\n<em>Zairyh.</em><br>\n<br>\nKapura yritti ottaa tukea jostain. Hän ei pystynyt seisomaan, vaan kaatui lattialle kauhistuneena. Lonkeromaiset juuret kiertyivät hänen käsiensä ja jalkojensa ympärille. Kapura ei yrittänyt tehdä vastarintaa. Hän ei voinut. Kapura ajatteli vain yhtä sanaa.<br>\n<br>\n\"Morbuzakh.\"<br>\n<br>\nZairyh liikahteli levottomasti, ja sanoi: \"Ei.\"<br>\n<br>\n<em>Paljon enemmän.</em><br>\n<br>\n\"Mitä\", Kapura sanoi huohottaen saatuaan puhekykynsä takaisin. \"Saaren Matoranpopulaation tuhoaja on... huonekasvi?\"<br>\n<br>\n<em>Voi. Yrittää esittää rohkeaa.<br>\n<br>\nMinä tiedän.</em><br>\n<br>\nKapura tunsi oudon tunteen. Hän näki vilaukselta kuvia, jotka tuntuivat sopivan hänen tarinaansa. Joitain hän ei tuntenut. Ta-Matoran kompastuu Toa-kiveen. Kolme hahmoa ratsastaa Gukko-linnuilla. Avde uhkailee Morbuzakhilla. Ta-Matoran raapustaa mökin seinään kirjoitusta. <br>\n\"Mmmmitä sinä teet\", Kapura mutisi.<br>\n<br>\n<em>Käyn läpi muistosi<br>\n<br>\nSe ei satu<br>\n<br>\nHihih</em><br>\n<br>\nMuistojen tulva jatkui. Tummanpunainen Toa sulloutuu Toa-kanisteriin katsellessaan metsäpaloa. Joukko kristallikiipijöitä hyökkää. Musta viittaan kietoutunut hahmo ojentaa kätensä.<br>\n<br>\n<em>Hän</em><br>\n<br>\nMusta viittaan kietoutunut hahmo ojentaa kätensä.<br>\n<br>\n<em>Se on hän</em><br>\n<br>\nKapura avasi silmänsä. Hän nousi huterasti ylös. Zairyh liikahteli levottomasti ja näytti voitonriemuiselta, vaikka juurimassan ilmeitä oli erittäin vaikea tulkita. Kahden silmänreiän alle avautui kolmas reikä.<br>\n\"MISSÄ HÄN ON\"<br>\n<br>\n<em>MISSÄ HÄN ON</em><br>\n<br>\nKapura kavahti taakse. Hallin lattiaan tuli halkeamia juurien noustessa maan alta. Zairyh huusi.<br>\n\"MINÄ KYSYIN SINULTA!\" Zairyh karjui.<br>\n<br>\n<em>MISSÄ HÄN ON</em><br>\n<br>\nMusta viittaan kietoutunut hahmo ojentaa kätensä.<br>\n<br>\n\"En tiedä, mistä puhut\", Kapura sanoi todenmukaisesti.<br>\n\"Pakko\", Zairyh sanoi hiljaa.<br>\n<br>\n<em>PAKKO</em><br>\n<br>\nJuurimassa liikahteli. Katosta varisi maahan pölyä. Muutama johto katkesi.<br>\n<br>\n<em>VASTAA</em><br>\n<br>\n<em>VASTAA</em><br>\n<br>\nKapura tunsi kaatuvansa maahan, mutta hän ei tuntenut kipua. Kaikki näytti hidastetulta. Lopulta kaikki muuttui pimeydeksi.<br>\n<br>\n<em>Sinä vaadit tätä</em><br>\n<br>\n\"Mitä\", Kapura mutisi. Hänen olonsa oli huono.<br>\n<br>\n<em>Minun on yksinkertaisesti pakko tehdä se.</em><br>\n<br>\n\"Mistä puhut\", Kapura sanoi hitaasti.<br>\n<br>\n<em>Heistä.</em><br>\n<br>\nPimeys hälveni. Kapura avasi hitaasti silmänsä. Hän erotti muutaman juuren yhdistyvän eräänlaiseksi putkeksi hänen ja Zairyhin välille. Punainen valo Zairyhin silmissä himmeni. Putki alkoi hohtaa punaista valoa.<br>\n<br>\n<em>Pahoittelen.</em><br>\n<br>\nKapura näki pelkkää pimeyttä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":883,"creator":"Jake","timestamp":"2011-04-01T17:10","content":"<strong>PINKKIEN YKSISARVISTEN SATEENKAARIVALTAKUNTA SEITSEMÄNNESSÄ ULOTTUVUUDESSA</strong><br>\n<br>\n<span style=\"color:red\">Pinkit yksisarviset kokoontuivat. He aikoivat mennä sateenkaariulottuvuusportista bioklaaniin ja tappaa kaikki. niin he tekivät. keijukaisprinsessatkin auttoivat, ja näin tuhoutui bioklaani. yksisarviset joivat sitten sivistyneesti pinkkiä teetä ja söivät berliininmunkkeja keijukaisprisessojen kanssa, lopuksi he meniivät sateenkaaren avulla kultapadan luo, ja tuhosivat kultapadan. Sitten he joivat sinolia sivistyneesti ja pinkisti. Lopuksi he itsemurhasateenkaaripommittivat universumin.</span><br>\n<br>\n[spoil]Muuten, hyvää aprillipäivää...[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":884,"creator":"BD","timestamp":"2011-04-01T21:32","content":"<strong>Klaani linnake</strong><br>\n<br>\nRaskas matka oli vaatinut veronsa, niinpä Gekko suuntasi kahvioon.<br>\n<br>\n\"Ja sitten se roskapönttö tappoi kaikki kun minä olin piilossa seinän takana, se oli siis niin hirveetä!\", Ga-Matoran sanoi toiselle, mutta keskeytti kun valkoinen toa meni heidän ohitseen tuima ilme kasvoillaan.<br>\n<br>\n\"Olikoha tolla huonoki päivä?\",toinen kysyi.<br>\n\"Varmaan pää täynnä vettä, khi hihi.\"<br>\n<br>\nToa ei välittänyt näistä loukkauksista vaan istui tilaten sämpylän, ja söi sitä hartaasti, oli kulunut ikuisuus olennon viime ruokahetkestä.<br>\n<br>\nSiinä samalla hän mietti, pitäisikö hänen kertoa eräästä Makutasta, Umbran kohtalosta ja Flygelistä. Umbraa ei oltu vielä kaivailtu klaaniin, hän odottaisi muutaman päivän ja kertoisi sitten. Ainkaan ei aiheuttasi turhaan paniikkia.<br>\n<br>\nSämpylä oli syöty.<br>\n<br>\nToa nousi ylös ja lähti huoneistoaan kohti, hänellä oli aavistus, että asiakirjoista löytyisi jotakin, mikä johtaisi taas tutkimusmatkaan, mitä ilmeisimmin luolastoon. Toisaalta haluaisko hän mennä sinne toistamiseen sen jälkeen mitä oli siellä kokenut uhkarohkealla reissullaan? Seuraavat kysymykset pyörivät toan päässä tämän törmätessä Le-matoran parkaan, joka pudotti kantamuksensa,<br>\n\"Katsoisit eteesi haahuilija!\", Toa murahti vastaukseksi ja Matoran oli hetken hiljaa paikallaan, kunnes keräsi tavaransa mulkoilen toaa.<br>\n<br>\nGK avasi oven ja astui huoneeseensa, siitä oli lohkaistu pala seinää pois ja hän katsoi sitä tyrmistyneenä, <br>\n<br>\nHän oli monia päiviä sitten rakentanut itselleen uuden huoneiston sen räjähtämisen takia Yönkauhun aikana.<br>\nja vielä tyrmistyneempi oli hänen ilmeensä siihen liimatun lapun jälkeen.<br>\n<br>\n<em>Huoneistosi on suurempi kuin muiden, leikkasimme siitä siis palan pois, onhan se julmaa, mutta tasaarvo sen olla pitää.<br>\n-Tuhoisin terveisin, Paaco.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":885,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-04-02T09:19","content":"<strong>Luola Killjoyn mökin alla</strong><br>\n<br>\nCreedy pyyhki hikeä kasvoiltaan. Luola muuttui hetki hetkeltä tukalammaksi, matoranin kahlatessa edelleen paperipinojen läpi.<br>\n<br>\nViimeiseen kahteen tuntiin hän ei ollut saanut selville mitään uutta ja hän oli jo luovuttanut etsinnät koskien sopimusta. Muutama päiväkirjanpalanen oli antanut hänen ymmärtää, että sopimus ei ehkä ole fyysinen, vaan kyseessä olisi ehkä jonkinlainen vaihtokauppa. Viestien salaperäisyys kuitenkin hämmensi Creedyä ja hän oli tyytynyt vain jatkamaan paperien lukemista:<br>\n<br>\n<strong><em>Kuudes päivä Xian leirillä (jälleen) – uudet tehtävänannot</em></strong><em><br>\n<br>\nMestarilla oli tänään minulle tänään uutisia. Hänen entinen työntekijänsä Guardian oli jäljitetty vakoojien mukaan Voya Nuille ja aloimme valmistelemaan matkaa sinne. Mestarini kertoi minulle, että hän saattaisi olla Metru Nuin hyökkäyksen takana. Minun ei tarvinnut miettiä kauaa lähtisinkö, nyt olisi maksun päivä. Valitettavasti mestari haluaa hänet elävänä, hoitaakseen tämän kanssa ensin tilit tasan. Tämän jälkeen hän kuitenkin antaisi tämän minulle ja siitä alkaisikin hauska osuus.<br>\n<br>\nAncient on ollut viimepäivät omituisen skeptinen. Nämä pahat ajatukset tulisi saada kitkettyä ennen lähtöä, sillä minulla ei ole varaa minkään mennä pieleen tällä kertaa. Ennen lähtöä pyysin myös mestariani sulkemaan sen tarvittavan kunnolla, saattaisin nimittäin hieman ”innostua” tällä matkalla, emmekä halua ongelmia tullessamme takaisin.</em><br>\n<br>\nTässä vaiheessa Creedy lopetti jälleen lukemisen. Hän hätkähti ja veti esille aiemmin jo luettuja papereita. Hän huomasi saman kaavan sopimuksen kanssa. ”Sen tarvittavan”. Tämä sana toistui useaan kertaan eri viesteissä ja hyvin monessa osassa se käskettiin sulkea johonkin.<br>\n<br>\nTällä kertaa hän ei kuitenkaan alkaisi tutkimaan asiaa, sillä Creedy oli jo tähän mennessä tajunnut, että Killjoy oli tuhonnut useita arkaluontoisia lukuja. Moni papereista alkoi kuin jonkin keskeltä ja muutamaan paperiin oli tarttunut tuhkaa, aivan kuin sen vieressä olisi poltettu jotain.<br>\n<br>\nCreedy asetteli paperit jälleen sivuun ja käänsi katseensa kattoon. Hän oli ollut täällä suljettuna jo miltei kaksi vuorokautta. Hän ei tiennyt kuinka Killjoylle oli käynyt, oliko tämä edes elossa. Hän kuitenkin oli eniten huolissaan itsestään, sillä hän ei ollut kertaakaan kuullut pihahdustakaan ulkopuolelta.<br>\n<br>\nMatoran pyyhkäisi jälleen hikeä otsaltaan, ihmetellen kuinka luolassa oli niin kuuma. Hän nousi seisomaan ja kakoi henkeään. Aivan kuin luolasta olisi kadonnut kaikki ilma. Ja silloin se iski Creedyyn kuin salama kirkkaalta taivaalta, se oli. Happi oli lopussa. Tällä kertaa kylmän hiki kirposi matoranin otsalle, hänelle tulisi kiire...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":886,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-04-02T09:36","content":"<strong>Bio-Klaani, satama</strong><br>\n<br>\nMatoro katseli <em>Yön Timo II</em>:n kannelta matoraneja jotka lastasivat paraikaa uutta tavaraa laivaan. Matka alkaisi tänä iltana.<br>\nUseat erilaiset olennot raahasivat laatikoita ja tynnyritä pitkin suurta laituria ja siitä nosturilla laivan kannelle. <br>\n<br>\n\"Arr. Missäs se paikka siis on?\" ärisi Notfun Matoron vieressä. Matoro katsoi lyhyttä matorania suuressa kolmikolkassaan ja kyberneettisessä kädessään.<br>\n\"Saari aivan Pohjoisen Mantereen itärannikolla. Parisataa kiota Rozumista luoteeseen\", Matoro selitti ja luetteli rivin koordinaatteja.<br>\nNotfun merkkasi numerot muistiin merikortin nurkkaan.<br>\n\"Se Nimdajuttu löytyy sitten sieltä?\"<br>\n\"Niin luulen\"<br>\n<br>\nÄksäkin näkyi kävleevän lastaajien joukossa Jardirtin kanssa. Kaikki näyttivät olevan paikalla. Laiva lähtisi kohta.<br>\n<br>\nJonkin ajan kuluttua he olivat jo merillä Klaanin saaren näkyessä takana. Matoro kaivoi mukaansa ottamansa salakirjoitetut kansiot ja käännetyn päiväkirja-osan.<br>\nNyt kun hän tiesi miten koodi purettiin, hän voisi dekoodata muutkin paperit.<br>\n<br>\nTunteja kului.<br>\n<br>\n<em>Alku<br>\n<br>\nRozum on täydellinen tukikohta. Se on syrjäinen ja karikkoinen saari. Halusin ehdottomasti tutkimuspaikan Destralin ulkopuolelta. Liian usein Makutoiden seura on painostavaa. Vain Mutran ymmärtää minua tiedemiehenä.<br>\n<br>\nRozumilla asui parisatahenkinen matoranpopulaatio. Sivistymättömiä olentoja. Minuun verrattuna kärpäsiä.<br>\nHeitä voisi käyttää kokeisiin.<br>\n<br>\nKylän Turagoita johtaa turaga nimeltä Kezen. Hän tuntuu älykkäältä ja tietää paljon erikoisalastani. Hän kertoi minulle vanhasta esineestä jonka uskottiin olevan äärimmäisen voimakas ase. Nimda.<br>\nSain häneltä vanhoista tutkimuksista kertoneen kasetin tutkikohtaani.<br>\n<br>\nProjekti Hopearutto<br>\n<br>\nMinun ja Mutranin viimeinen yhteinen projekti käsitteli biologisia aseita.<br>\nMe onnistuimme eristämään Zyglakien levittämän taudin bakteerikantaa ja säilömään sitä. Me myös onnistuimme kehittämään vasta-aineen rutolle.<br>\nLuonnolliset aseet ovat kaikista tehokkaimpia. Miksi kuluttaa ikuisuuksia kehittäen jotakin keinotekoista, kun luonto tarjoaa parhaat aseet?<br>\nMieli. Myrkyt. Taudit.<br>\n<br>\nHopearutto tappoi saaren matoranit kahdessa viikossa.<br>\n</em><br>\n<br>\nMatoro heitti kääntämänsä sivun raukeana pienen hyttinsä hyllykköön. Hän asetti myös muistiinpanonsa ja kääntämättömät sivut sinne.<br>\nAurinko oli laskemassa mereen. Hän oli arvioinut heidän olevan perillä kahdessa päivässä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":887,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-04-02T13:39","content":"<strong>Bio-Klaani, Verstaan laboratorio</strong><br>\n<br>\nKepe poimi videokasetin käteensä, ja kastahti Snowmaniin.<br>\n\"Eli. Käyn näyttämässä tämän Tawalle, ja menen sitten Arkistoihin penkomaan vähän tietoja. Tavataan täällä... Kappas. Kello onkin noin paljon. Jos nähtäisiin huomenna, puolenpäivän aikoihin?\"<br>\n\"Näin tehdään. Tuota, saatko osan noista varusteistani kuntoon huomiseksi?\"<br>\n\"Katson, mitä saan tehtyä.\"<br>\n\"Ihanaa, Tultsukka.\"<br>\n\"...joo. No, menen nyt, heippa.\"<br>\n\"Morjens.\"<br>\n<br>\nNiine hyvineen Kepe poistui laboratoriostaan, ja jätti Snowien seisomaan yksin kaikkien laitteiden keskelle.<br>\n<br>\nVerstaan lukitun oven suunnalta kuului aavemaisia ääniä.<br>\n<br>\nLumiukkokin poistui labrasta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":888,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-04-02T15:26","content":"<strong>Maken huone</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/BQE8RqbjagA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/BQE8RqbjagA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em>Salamat pauhuvat synkkien pilvien seassa. Sadepisarat piiskaavat maata poikkeuskellisella voimalla. Matoranit juoksevat ympäriinsä pakokauhun vallassa. Moni yrittää auttaa loukkaantuneita. Turhaan. Kaikkialla on tulta. Ja savua. Jopa höyryä. Helvetin liekit höyrystävät pisarat ennen kuin ne ehtivät sammuttaa palavien telojen kattoja. Punainen hahmo seisoo tuhon ja sekasorron keskellä. Se nostaa katseensa pois olemattomiin palavasta maasta. Se tuijottaa oransseilla silmillään poispäin juoksevaa Matorania. Se avaa suunsa. Tulimassa alkaa syöksyä matorania kohti...</em><br>\n<br>\nMake aukaisi silmänsä. Hän nousi hätkähtäen ylös. Hetken järkytyksen jälkeen hän pyyhkäisi hikeä otsaltaan. Mitä nämä painajasiet merkitsivät? Miksi ne olivat ilmestyneet hänen uniinsa? Miksi... Make näki pian silmissään Snowmanin tyhjän katseen. Tosin eihän se Snowmanin ollut. Riivatun lumiukon suusta tulleet sanat häiritsivät häntä yhä...<br>\n<br>\nMake käveli pimeän Klaanin käytävillä. Oli lähes pimeää. Taivaalla loistava kuu ja muutamat linnakkeen pihan valot valaisivat paikkaa ikkunoiden lävitse. Maken mieli oli tyhjä. Hän ei tiennyt, mihin oli menossa. Lopulta hän erehtyi katsomaan viereiseen oveen; \"Kahvio\". Make katsoi oven alaosaan. Huoneen puolelta kajasti valoa. Siellä siis oli joku. Make avasi oven. Kirkas lamppu oli päällä. Missään ei kuitenkaan ensisilmäykseltä näkynyt ketään. Pian Make havaitsi valkoisen hahmon istumassa pyöreän pöydän äärellä. Make tunnisti hahmon pian. Snowman. Hän koki oudon väristyksen katsoessaan Snowieta silmiin parasiittitapauksen jäljiltä. Lumiukko veti katseensa pois lukemastaan lehtisestä kääntäen katseensa Makeen.<br>\n<br>\n”Kas, Make. Iltoja. Sinäkin hereillä tähän aikaan, vanha yökyöpeli”, Snowie aloitti hilpeästi, mutta vaihtoi pian äänensävyään huomattuaan Maken ahdistuneen ilmeen. ”Öh, tuota, jokin vialla?”<br>\n<br>\nMake veti naamalleen lievän hymyn ja vilkutti Lumiukolle. Hän katseli ympärilleen. Kahvio oli vielä melkoisessa remppakunnossa. Kukaan ei ilmeisesti ollut juuri käynyt siellä Yö Kauhun jälkeen Pian hän kiinnitti huomionsa Snowmanin edessä olevaan, puoliksi syötyyn leivokseen. \"Niitä saa tuolta\", Lumiukko viittoi tiskiä kohti. Make käveli tiskin luo. Siellä ei ollut ketään. Ilmeisesti työntekijät olivat vielä hermolomalla ja osa tarjoiltavista ruoista näytti pahasti pilaantuneelta. Make katsahti kohti kasaa outoa, mädäntyneissä väreissä kylpevää mössöä. Hetken hänestä tuntui, kuin se olisi ärissyt hänelle. Pian Make nappasi pienen muffinsin käpäläänsä ja talsi Snowmanin pöydän luo, istuutuen tuolille.<br>\n<br>\nLumiukko laski oman leivoksensa pöydälle, ja katseli hetken vaitonaisena Maken tämän hotkiessa ahnaasti omaa evästään. Puolirahi moderaattori oli aina ollut Snowiesta vaikeasti arvioitava tyyppi. Päällisin puolin Make vaikutti niin usein tyytyväiseltä, mutta lumiukko tiesi, ettei näin ollut. Täytyi olla rankkaa omata rahin voimakkaat vietit.<br>\n<br>\n”Make?” hän kysyi.<br>\n<br>\n”Mmh?” punainen moderaattori reagoi kysymykseen muffinssia yhä suussaan.<br>\n<br>\n”Onko... Onko sinulla jotain, mitä tahtoisit jakaa minulle?”<br>\n<br>\nMake muuttui hetkessä vaisuksi. Hän veti hitaasti leivoksen jämät suustaan, laskien ne pöydälle. Puhdas ja kiiltävä pöytä tahriintui ikävästi murusista ja kuolasta. Make nielaisi. Muffinin syöty puolikas liukui ruokatorvesta hänen vatsaansa.<br>\n<br>\n\"Itse asiassa\", Make aloitti vaisusti. Lumiukko osasi aavistaa synkkää asiaa tulevan... Make alkoi kertoa painajaisistaan. Siitä, kuinka hän tunsi vain yhtäkkiä ilmesyneensä tähän maailmaan tyhjästä, ilman päämäärää. Tai mitään tarkoitusta elämälleen... Sellaista ei muistele mielellään. Se tuntui kuitenkin sekä ahdistavalta että helpottavalta. Snowie kuunteli tarkasti Maken kertomuksia. Snowman ei ollut koskenutkaan leivoksensa jämiin, vaan oli täysin keskittynyt kuuntelemaan \"korva\" tarkkana ystävänsä puheita. <br>\n<br>\n\"Tuo kaikki on kuitenkin kaukana siitä kaikesta kamalasta, mitä tein\", Make lopetteli kertomustaan vaisusti. \"Hennotko kertoa, mitä+\", Lumiukko kysähti varovasti. Moderaattorirahi alkoi näyttää selvästi ahdistuneelta. Make hätkähti. Pian se kaikki palasi hänen mieleensä.<br>\nSekasorto. Kauhistuneet Matoranit. Kaaos. Kaikkialla minne hän menikin...<br>\n<br>\n\"Ei\", Make tokaisi ahdistuneena. Hiki valui hänen otsaltaan. Hän hengitti raskaasti. \"En voi. Se on liian kamalaa.\" Snowman päätti olla utelematta asiasta enempää.<br>\n<br>\n\"Se vaikutti minuun suuresti\", Make jatkoi, rauhoittuneempana. Yritin peittää sen kaiken päättämällä, että olen, mikä olen...\" Make suuntasi katseen käteensä, ja sitä kautta sormiinsa. Hän vetäisi niissä olevat kynnet esiin, puoliksi tahtomattaan. Snowmanin symbiootin vallanneet kasvot palasivat hänen mieleensä. Tyhjät silmät katsoivat häntä pilkkaavasti. Suu virnisti ilkeästi. \"...\"<strong>Yksinkertainen Rahi</strong>\"...\"<br>\n<br>\nSnowie katsoi Maken käsiä. Sitten hän siirsi katseensa ystävänsä silmiin.<br>\n<br>\n”Make. En voi väittää, että ymmärtäisin, miltä sinusta tuntuu” Snowie aloitti Maken hengittäsessä kiihtyneesti. ”Mutta en usko, että olet hirviö.”<br>\n<br>\n”Mutta.. Mutta...” Make tuskaili ”Katso näitä!” Hän heilutteli teräväkyntisiä käpälöitään Snowien edessä.<br>\n<br>\nLumiukko reagoi tarttumalla Makea käsistä ja odottamalla. Klaanilaiset katsoivat toisiaan silmiin. Make rauhoittui. Pian hän veti kyntensä sisään. Snowie hymyili, ja avasi suunsa.<br>\n<br>\n”Mutta katsopa taas tuotakin. Sinulla on kynnet, kyllä, mutta osaat olla käyttämättä niitä.”<br>\n”Siinä se onkin. En tiedä osaanko.”<br>\n”Hyvin se kävi nytkin.”<br>\n”Sinä autoit minua. Sinä rauhoitit minua. Yksin, se ei ole helppoa. Joskus mietin, onko se mahdollistakaan.”<br>\n”Ehkä sen ei tarvitsekaan olla. Turha meidän on määritellä itseämme sen perusteella, keitä olemme. Minusta on paljon parempi määritellä itsemme sen mukaan, kenen kanssa olemme.”<br>\n<br>\nLumiukko irrotti otteensa Maken käsistä, ja poimi taas leivoksensa. Hän työnsi loput siitä suuhunsa kerralla, ja mutusteli hetken. Sitten Snowie nousi, ja vei lautasensa tiskille pinoon muiden likaisten astioiden kanssa.<br>\n<br>\nHän kääntyi Makea kohti, ja hymyili.<br>\n”No, öitä, minun pitänee tästä painua nukkumaan. Kaikenlaista puuhailtavaa huomenissa.”<br>\n”Joo, öitä.”<br>\n<br>\nMake jäi kahden muffinssinsa kanssa, ja jäi miettimään Snowien sanoja. Tällä kertaa kuitenkin oikean Snowien, ystävänsä, sanoja, eikä pahuuden närhen riivaaman Snowien lausumia. Make hymyili hieman.<br>\n<br>\n[spoil]Snowie kirjoitti puolet, kiitokset hänelle.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":889,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-04-02T17:01","content":"<strong>Merellä</strong><br>\n<br>\nVesi osui Domekin kasvoihin.<br>\n<br>\n”Blargh, mitä hiivattia?” Domek nousi ylös ärsyyntyneenä. Päivä oli selvästi vielä sen varhaisimmillaan, joten äkillinen herätys kylmällä vedellä sai Toan kärsivällisyyden putoamaan huomattavasti.<br>\n<br>\nEnnen kuin valon Toa pystyi pitämään suurta hälinää, Ta-Matoralainen Pegghu huusi häntä päin.<br>\n”... No mitä nyt taas?” Toa vastasi kärsimättömänä ja katsoi Pegghun osoittamaan suuntaan.<br>\nDomek unohti kokonaan epätoivotun herätyksensä.<br>\n<br>\nNazorakien taistelualus oli pelottavan lähellä venettä ja se tulitti heitä päin.<br>\n<br>\nSisällä Nazorakien aluksessa useat miehistön keskittyivät komentosillan lukuisiin luotaimiin, näyttöihin ja nappeihin, vaikka kohteena olikin vain noin kahden miehittämä vene.<br>\nKapteeni 877:n äänekkäät käskyt kuuluivat jopa aluksen käytäviin saakka.<br>\n<br>\nToinen tulitus, tällä kertaa se osui pari metriä aluksen vasempaan, aiheuttaen toisen aallon osumaan Domekiin ja Pegghuun päin.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/EuAzPR0ACVw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/EuAzPR0ACVw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nDomek otti heti valaan ohjat takaisin käsiin ja aloitti hetkeäkään menettämättä suuren pakoyrityksensä.<br>\n<br>\nVeitsivalas veti venettä nopeammin kuin koskaan. Taistelualus jatkoi kovaa tulitustaan ja piti raskaaksi metallinkuoreksi yllättävän nopeaa kiriä.<br>\n”Pegghu, pidä silmällä tuon laivan tulitusta!” valon Toa käski niellen ja sitten sylki osan kasvoihinsa osunutta vesimäärää.<br>\n<br>\nMatoralainen kääntyi heti kasvonsa päin laivaa. <br>\n<br>\n”PAARPUURI!” Pegghu huusi nähdessään uuden ammuksen lentäessään heitä kohti. Domek käänsi veneen huudettuun suuntaan, väistäen tulen.<br>\n<br>\n”TYYRPUURI” Pegghu huusi taas ja Domek väisti toisen ammuksen.<br>\n<br>\nSama rata jatkui. Ammuksia osui veneen vasempaan ja oikeaan, osa vaihteli etäisyydeltä mutta yksikään eivät olleet tarpeeksi lähellä aiheuttamaan suurta vahinkoa.<br>\n<br>\nVettä roiskui ja kasteli veneilijät ja täytti melkein koko veneen vedellä. Pegghu kaavi käsillään vettä pois, pitäen samalla katsekontaktinsa. Matoralainen ei nauttinut tilaanteesta yhtään. Samaten Domek ei nauttinut uudesta märästä huivistaan kaulansa ympärillä, joka liimautui hänen ihoonsa.<br>\n<br>\n”Lähettäkää vesiskootteriryhmä 4, heti!” Kapteeni 877 huusi. Luukku avautui laivan vasemmalla puolella, jolloin sieltä lähti liikkeelle neljä, Nazorakien ohjaamia vesiskoottereita.<br>\n<br>\nVesiskootterit kiisivät nopealla vauhdilla veneen kiinni. Kaksi Nazorakia ottivat esiin Zamor-rynnäkkökiväärin ja tulittivat veneilijöitä päin.<br>\n”Valon Toa! ALAS!” Pegghu huusi.<br>\n<br>\n”Häh, mitä?” Domek vastasi hämmentyneenä, jolloin Pegghu veti hänet heti alas tähtäyksestä. Domekin ohjaushihna veti Veitsivalasta taipumaan ylös päin, joka vastasi tähän huonosti ja käänsi itsensä suoraan vesiskoottereita päin heikentääkseen otetta.<br>\nSilloin veitsivalas heitti kovalla voimalla Domekin irti hihnasta. Toa lensi veneestä suoraan päin yhteen vesiskoottereihin, Nazorakin syliin. Valon Toa oli enemmän kuin yllättynyt tästä äkillisestä juonenkäänteestä, puhumattakaan skootteria ohjaavasta Nazorakista.<br>\nDomek löi hätkähten heti Nazorakin pois skootterista ja nappasi toisella kädellä nopeasti toisen ohjauksesta estääkseen veteen putoamisen. Skootteri alkoi liikkua suoraan päin toisen käteen pidettyyn suuntaan, mikä vain hankaloitti Domekin yritystä asettua kunnolla skootterin päälle.<br>\nToinen kivääriä kantava Nazorak yritti ampua Toaa, mutta yksikään ammus ei näytä osuvan ympyrää kierivän skootteriin päin.<br>\n<br>\nSamalla Pegghu nappasi heti ohjauksen veneestä ja käänsi veneen Valon Toaan päin.<br>\nSilloin muut vesiskootterit kiisivät veneen perään. Skootteria ratsastavat Nazorakit ottivat sapelinsa esiin ja alkoivat huitoa Matoralaista päin. <br>\nPegghu yritti parhaansa mukaan väistellä sapelin iskuja. Alas kumartuessa hän huomasi kannen päällä lojuvan valokiven ja heitti sen yhteen Nazorakin kasvoihin päin.<br>\nNazorak, jonka silmät olivat hyvin heikkoja kovalle valolle, menetti heti tasapainonsa sokaisevan valokiven osuessaan kasvoihinsa ja putosi skootterin päältä. <br>\nHeittäessään Pegghun kaatui märältä istuinpaikaltaan vetäen veneen suoraan toisella puolella olevan skootterin eteen, joka osui ja pudotti ratsastajansa.<br>\n<br>\nSamalla Domek sai viimein molemmat kätensä skootterin ohjaustankoihin, mutta vähäisen tottumuksen vuoksi käänsi vahingossa skootterin paapuuriin päin ja ajoi suoraan toisen kivääriä ampuvan Nazorakin skootterin kylkeen ja kaatoi senkin.<br>\n<br>\n”Hahaa”, Domek lausui itselleen katsellessaan kaatanutta skootteria, mutta ei huomannut ajavansa suoraan taistelualuksen vasempaan kylkeä päin, jonka luukku oli vielä auki.<br>\nEnnen kuin Domek ehti reagoida, hänen skootterinsa osui laivaan ja lennätti hänet suoraan luukun kautta laivan sisään.<br>\n<br>\nLaivan ankean harmaassa tilassa Domek kaatoi samalla yhden Nazorakin ja itse putosi suoraan torakoiden keskelle.<br>\n<br>\nNazorakeilla kesti hetki tajuta mitä tapahtui ja ottivat heti sapelinsa esiin. Domek nousi ylös ja näki sapelien terien iskemässä häntä päin. Toa hyppäsi pois sapelien edestä astuen Nazorakien pään kautta joukon taakse.<br>\nYksi Nazorak vartijoista hyökkäsi teräaseellaan Toaa päin, mutta Domek väisti terän, otti torakan asetta pitävästä kädestä ja heitti hänet toista Nazorak vartijaa päin.<br>\nToiset kaksi Nazorak vartijaa hyökkäsivät sapeleilla Toaa päin, joka väisti nopeasti sapelien viillon kyyristymällä ja pyyhkäisi jalallaan torakat maasta, kaataen molemmat.<br>\n<br>\nMuutkin Nazorakit alkoivat hyökätä Domekia päin. Valon Toa otti esiin hilparinsa ja puolusti sillä torakoiden sapelien viiltäviä iskuja. Domek torjui yhden torakan sapelin hyökkäyksen hilparillaan, jolla hän taittoi sapelin pois torakan käsistä ja potkaisi Nazorakin tieltä.<br>\nSen jälkeen Toa pisti hilparinsa takapäällä takaapäin hyökkäävän Nazorakin kylkeen ja iski toisella jalallaan torakan leukaan.<br>\nDomek vaihtoi otteensa salkoaseensa loppuosaan ja löi aseensa sivulla useita lähestyviä Nazorakeja, perääntyen samalla luukkua kohti.<br>\n<br>\nNazorakit alkoivat perääntyä hieman, he odottivat kiväärimiesten saapumista paikalle.<br>\n<br>\nDomek piti taisteluasentonsa ja osoitti hilpariaan torakkajoukkoa päin.<br>\n<br>\n”Kuka sinä luulet olevasi?!” Nazorak vartioston päällikkö huusi häntä päin jotta kuulostaisi paljon kovemmalta kuin on.<br>\n<br>\nDomek alkoikin miettiä hieman ja hymyili ilkikuristesti.<br>\n<br>\n”Olen Aurinkojen Toa!” hän huusi torakoita päin möreämmällä äänellä ja temppuili salkoaseellaan.<br>\n”Domek, Valon <em>EDUSTAJA!!</em>” ja hän iski hilparinsa maahan.<br>\n<br>\n”Valon Toa Domek!” Pegghun ääni kuului ulkopuolelta, hänen vene kieri satunnaisesti laivan vieressä.<br>\nSiinä samassa Nazorak kiväärimiehet saapuivat paikalle.<br>\n”Sulkekaa se portti!” Nazorak vartioston päällikkö käski.<br>\nLuukku alkoi sulkeutua ja Nazorakit aloittivat tulittamisen. Domek alkoi juosta sulkeutuvaa luukkua kohti väistellen Zamor-ammuksia.<br>\nValon Toa kiipesi ja hyppäsi portin jättämän rakon kautta ulos, luukun sulkeutuen hänen perässä.<br>\n<br>\nDomek kiipesi veneen päälle ja otti ohjat takaisin käsiin. Hän käänsi veitsivalaan takaisin haluttuun suuntaan.<br>\n<br>\nMutta Nazorakit eivät luovuttaneet. Taistelualus jatkoi veneen jahtaamista.<br>\n<br>\n”He eivät vain luovuta”, Pegghu sanoi. Taistelualus alkoi taas tähtäämään tykistönsä venettä päin.<br>\n<br>\n”Pegghu, ota sinä ohjat hetkeksi”, Domek nousi ylös ja käveli veneen päätyyn. Pegghu otti hihnoista kiinni ja katseli mitä Valon Toa yritti.<br>\n<br>\nToa alkoi tehdä erilaisia asentoja käsillään. Pegghu ei ymmärtänyt mitä Toa yrittää.<br>\n<br>\n”Kapteeni, olemme lukinneet kohteen”, yksi Nazorakeista komentosillalla ilmoitti kapteeni 877:lle.<br>\n<br>\n”Tällä kertaa hän ei pääse pakoon”, kapteeni sanoi tyytyväisenä, ”TUL-”<br>\n<br>\nMutta ennen kuin kapteeni ehti huutaa käskynsä, taistelualuksen eteen ilmestyi yhtäkkiä suunnattoman suuri, loistava kultainen merihirviö.<br>\n<br>\n”AAAUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUGH!!” Kapteeni 877 huusi.<br>\nRuorimestari alkoi hätäisesti kääntää alusta pois hirviön tieltä.<br>\n<br>\nPegghu viimein ymmärsi mitä Domek aikoi: hän oli luonut kiinteän hologrammin valon voimillaan.<br>\nDomek ohjasi luomuksensa lukuisia lonkeroita ja iski niillä taistelualuksen ympäröivään veteen. Hiki valui Domekin otsalla jokaisesta ohjaamasta iskusta.<br>\n<br>\nNazorakit kaatuilivat laivan sisällä ympäriinsä aaltojen aiheuttaman järistyksen vuoksi. Kapteeni 877 otti ruorit käsiinsä itse ja nousi vähitellen jaloilleen. Mutta ennen kuin kapteeni ehtikään tehdä mitään, yksi hirviön lonkeroista lähestyi aluksen kylkeä päin. <br>\n<br>\n”Äiti”, Kapteeni 877 huusi.<br>\n<br>\nLonkero iskeytyi taistelualuksen kylkeen ja kaatoi koko aluksen mereen.<br>\n<br>\nMerihirviö katosi ja Domek huojui hieman paikallaan. Hänen kehonsa väri muuttui paljon harmaammaksi.<br>\n<br>\nTaistelualuksen kaatuminen loi huomattavan suuren aallon joka nosti veneen ja kaatoi sen matkustajat.<br>\nVesi roiskui taas heidän vasta päälle veneen tippuessaan aallon päältä.<br>\n<br>\nDomek ja Pegghu makasivat veneen päällä. Sitten he alkoivat naurata helpotuksesta voitonriemusta<br>\n<br>\n”Valon Toa Domek”, Pegghu sanoi naureskellen, ”tuo oli kyllä hienoin asia minkä olen nähnyt”<br>\n”Tiedän”, Domek hykersi, ”mutta voisitko lopettaa ”Valon Toa Domekin” kutsumisen. Kutsu vain Domekiksi”<br>\n”Selvä on, Domek”, Pegghu vastasi.<br>\n<br>\nVene jatkoi matkaansa kohti Zakazia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":890,"creator":"BD","timestamp":"2011-04-03T00:26","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\nToa nousi sängystään, hän ei saanut unta, hän tunsi pakottavaa tarvetta tehdä jotain ja lähti siksi vaeltamaan pilkkopimeille käytäville. Make tuli häntä vastaan. \"Öhm...\",Punainen olento sanoi yllättyneenä. Gekko kuitenkin käveli rauhassa hänen ohitsensa, ja kun kukaan ei ollut näkemässä hän ryntäsi kahvioon. ja vei lähes kaiken syötäväksi kelpaavan ja käveli autuas ilme kasvoillaan takaisin huoneeseensa. Hän rupesi raapustamaan jotain seinälle, ne näyttivät merkitsevän päiviä, mutta mitä tarkoitusta varten?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":891,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-04-03T10:18","content":"<strong><em>Yön Timo II</em>, Meri</strong><br>\n<br>\nOli yö.<br>\n<br>\nMerenkäynti oli rauhallista. <em>Yön Timo II</em> lipui hitaanpuoleisesti merellä. Yksinäinen kewa lensi kohti horisontissa siintävää pientä saarta. Klaanin saari oli jäänyt taakse kuutisen tuntia sitten.<br>\n<br>\nJardirt keikkui uneliaana ruorissa hörppien välillä käsien ulottuvilla olevasta rommipullosta. Vain muutama henkilö koko laivalla valvoi.<br>\nMyös yksi henkilö kenen ei olisi pitänyt olla laivalla. Hän oli varjostanut laivaa aina Rumisheren satamasta asti ja livahtanut sisään Rozumilla.<br>\n<br>\nMatoro oli ylpeä työstään. Hän oli onnistunut kääntämään uuden sivun muistiinpanoja. Kirkas valokivi hehkui hänen hyttinsä pöydällä. Jään Toa päätti lukevansa ajatuksella aikaansaannoksensa ja menevän sitten nukkumaan.<br>\n<br>\n<em>Nimda<br>\n<br>\nNiin, kuulin Turaga Kezeniltä tästä mystisestä voimasta, Nimdasta. Aloitin omat tutkimukseni löytääkseni yhden sirpaleen tätä myyttistä asetta.<br>\nAloin omistautua Nimdalle yhä enemmän. Kun Rozumin tukikohta rakennettiin pysyväksi, kävin Destralilla entistä harvemmin. Tutkin eirlaisia lähteitä kymmeniä vuosia, ja viimein sain kuulla Athia palvovista munkeista kaukana Mantereiden välisellä merellä.<br>\n<br>\nKävin tutustumassa trooppisen saaren munkkeihin ja he kertoivat (tai ajatustenluku kertoi) sen, että yksi siruista sijaitsee saarella lähellä Pohjoista mannerta.<br>\nKului vuosia kun tutkin läpikotaisin saaret sieltä ja viimein törmäsin saareen, jossa nämä munkit olivat joskus asuneet. <br>\nHeiltä oli jäänyt sinne valtava, maanalainen Deltan temppeli.<br>\n<br>\nMunkit olivat tehneet huolellista työtä. He olivat kaivaneet puolet saaresta auki ja tukeneet kivipaasilla ja tukeilla tunnelinsa. Maanalainen labyrintti oli ansoitettu toistaan eriskummallisimmilla aseilla, äärimmäisen huolellisesti. He päälystivät kiviseinät valkoisella kalkkikivellä Pohjoisen Mantereen kaivoksilta ja rakensivat Athin pyhätön temppelin sisäänkäynnin päälle. <br>\n<br>\nAnsoja oli rakennettu kymmenen ja jokaisen käytävä koristeltu Athin rukouksin. Sanottiin, että vain tosissaan Athiin uskova pääsisi niistä läpi. <br>\nAnsojen jälkeen tuli loistelias, jalokivin päälystetty Nimdan palvontasali, joka oli kirjotiettu täyteen rukouksia ja jokainen pinta oli arvokkaita jalokiviä. Nimdaa säilytettiin pyhällä alttarilla keskellä huonetta. Vain korkeimmat munkit (ja ovelimmat tunkeutujat) pääsivät tänne.</em><br>\n<br>\nMatoro asetti paperin hyllyyn muun kansion sisällön joukkoon ja vajosi pieneen laivasänkyyn ajatuksiinsa uppoutuneena.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":892,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-04-03T16:43","content":"<strong>Tuntematon saari</strong><br>\n<br>\nKapura käveli poispäin, eivätkä Summerganon ja Seran voineet tehdä juuri mitään. Juuret pitivät heitä tiukasti otteessaan. Epätoivo valtasi heidät, kun Kapura katosi tiheikköön, eikä hänen askeliensa ääntä enää kuulunut. Mutta juuri kun Summerganon oli sulkemassa silmänsä epätoivon saadessa vallan, hellitti juurten ote. Myös Seran huomasi tämän ja hetken päästä he saivat rimpuiltua itsensä irti. <br>\n\"Tämä ei ole mikään normaali kasvi tai juuri, tämä tuo mieleeni sen...\", Seran sopersi.<br>\n\"...Morbuzakhin\", täydensi Summerganon pelokkaalta kuulostaen. Hän ei kuitenkan tiennyt, miten lähellä totuutta tämä mielenyhtymä oli ja he jättivätkin speklaatiot juurien alkuperästä sikseen. \"Jokin kiinnitti sen huomion, kun pääsimme yhtäkkiä irti\", Seran totesi ja katseli ympärilleen. \"Toivotaan, että Kapura on kunnossa\", huokaisi Summerganon huolestuneesti.<br>\n<br>\nSummerganon ja Seran yrittivät seurata Kapuraa, mutta juuret laittoivat hanttiin ja heilahtivat lujaa. Kaksikko paiskautua taaemmas. \"Se tai ne, mikä lienee, ei halua meidän seuraavan toveriamme\", Summerganon sanoi miettiväisesti. \"Se voi olla ansakin\", hän jatkoi ja sai heti täydennystä Seranin suusta: \"...tai sitten meidän on jätettävä Kapura oman onnenasa nojaan ja antaa hänen tehdä sen, mikä täytyy\"<br>\n<br>\nKaksikko käänsi selkänsä suunnalle, johon Kapura oli mennyt ja käveli hitaasti poispäin, kohti tulosuuntaa. Äänettömästi tehty yhteinen sopimus tuntui pakottavan heidät lähtemään. \"Yritetään löytää toinen tie Kapuran luokse, emme voi tehdä nyt muutakaan\", Seran sanoi ja alkoi jo kuulostaa vähän pirteämmältä. Summerganon ei ehtinyt vastata, vaan huusi: \"VARO!\" <br>\n<br>\nValtava, hyönteismäinen rahi syöksyi jostakin metsiköstä heidän kimpuunsa. Seran ja Summerganon väistivät sen nipin napin. \"Miten mikään tuollainen voi elää tällaisessa paikassa?\" puhisi Seran noustessaan maasta. Summerganon oli ottanut miekkansa esiin ja noin kaksi kertaa toan pituinen rahipeto katseli miekkaa epäröiden. \"Se ei vaikuta kovin hyvinvoivalta\", sanoi Summerganon ehkä jopa hieman otusta säälien. Peto oli kuonan ja kuran peitossa ja sen julmasta ulkonäöstä, joka toi etäisesti mieleen Nazorakin, huolimatta sen silmistä paistoi pelko Summerganonin miekkaa kohtaan ja epätoivo: tälläkään kertaa se ei saisi saalista. Se oli kuitenkin luontainen tappaja ja valmistautui murskaamaan molemmat toat, ellei kaksikko tekisi jotain. Niinpä Seran hyökkäsi sitä kohti hämätäkseen ja juuri kun peto valmistautui sivaltamaan terävillä kynsillään Seranin vatsaan ammottavan haavan sai peto tuntea kyljessään Summerganonin miekan terän. <br>\n<br>\nPeto hoiperteli haavoittuneena ja Seran ehti täpärästi sen alta; olennon vasen jalka kuitenkin potkaisi Summerganonin syrjään ja toa vieri kuraista mäkeä alas kohti rantaa, jossa heidän veneensä oli. Rahi oli vihasssaan ja epätoivossaan hurja ja lähti Seranin perään, joka puolestaan oli sännännnyt Summerganonin avuksi. \"Jos noita on täällä lisää, tulee vielä tukalat oltavat. Se ei ole mitenkään yliluonnollisen voimakas, mutten ole koskaan nähnyt vastaavaa. En tiedä mitä sille tekisi...\" sopersi Summerganon ja Seran nyökkäsi ja sanoi: \"Lähdetään siis\"<br>\n<br>\nJa kaksikko hyppäsikin veneeseen ja vedestä erossa pysyttelevä rahi jäi rannalle nuolemaan näppejään. \"Mikä tuo oli?\" ihmetteli Summerganon veneen lipuessa turvallisen välimatkan päähän. \"En tiedä. Tämä saari on mystinen paikka. Aivan kuin meidät olisi haluttu pois\", vastasi Seran. \"Niin. Mutta jostain syystä se, että jätimme Kapuran ei tunnu läpeensä väärältä\" Summerganon pohdiskeli. \"Tuntuu oudolta\", hän jatkoi. <br>\n<br>\nSummerganon ja Seran vajosivat väsyneinä veneen pohjalle. Saari oli vaikuttanut heihin jollain oudolla tavalla ja tuo rahi, ilmeisesti muinaisen maailman unohtunut peto oli myös heitä uuvuttanut. Summerganonin viitta oli kurainen ja miekka oli tahrautunut mystisen pedon vihertävästä verentapaisesta nesteestä. Kaksikon tietämättä vene lipui pikkuhiljaa yhä kauemmas rannasta ja sumu peitti saaren. Vielä nukahtaessaankin Summerganon ja Seran miettivät unenomaisia kokemuksiaan saarella ja sitä, miksi heidän vastuuton tekonsa tuntui nyt viisaalta. \"Ei huolta, emme jätä sinua Kapura\", Seran sanoi itsekseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":893,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-04-03T18:30","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nOli yö. Kongun lattia oli jo putsattu verestä. Xiantosta ei oltu vieläkään saatu kiinni.<br>\n<br>\nKongu katsoi sänkynsä alle, jonne hän oli piilottanut Xiantokselta varastamansa repun. Hän huomasi, että se ei enää ollut siellä. Toa lähti taas pois Bio-Klaanista matkaten kohti Xiantoksen taloa. Respatäti ihmetteli mihin Kongu taas lähtee.<br>\n<br>\n<strong>Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\nTällä kertaa metsä oli vähän erilainen. Kongusta tuntui taas, että jokin vaani häntä. Nyt se tutui vain erilaiselta. Siitä huolimatta hän jatkoi matkaa.<br>\n<br>\n\"Burnik?\"<br>\n<br>\nBurnik hyppäsi pimeästä puskasta Kongua päin. Burnak nuoli Toaa naamiolta, ja se alkoi seurata Kongua.<br>\n<br>\nJokin tarttui ilman Toaa jalasta kiinni. Kongu ei saanut jalkaansa irti siitä. Se oli limainen ja kostea. Se oli köynnös, ja se tuli puun paksulta oksalta. Köynnös veti Kongun ylös puuhun. Burnik lähti kiipeämään korkeaa puuta oksalle mihin Toa oli vedetty. Rahi juoksi kohti Kongua, mutta se oli niin painava ja hyppi niin lujaa, että heikohko oksa alkoi katkeamaan. Burnak hyppäsi vielä kerran.<br>\n<br>\n\"Ei...\"<br>\n<br>\nPaksu oksa katkesi ja Kongu tippui Rahinsa kanssa puusta. Oksa tuli heti perässä, joka jätti Kongun ja Burnikin sen alle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":894,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-04-03T21:17","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nKepe kulki käytävällä ylipursuava kansio ja videonauha kädessään. Hän oli näyttänyt sen Tawalle. Muinaisen turaga Kezenin mainitsema \"kohde\" oli ilmiselvästi yksi Nimdan siruista. Tawa lupasi näyttää kopion nauhasta muillekin admineille heidät nähdessään.<br>\n<br>\nKepe huokaisi. Nauha ja Verstaan Nimda tulivat klaanilaisten tietoon yllättävän samanaikaisesti.<br>\n<br>\nHän suuntasi kohti Arkistojen rakennusta. Vaehran, arkistoja ylläpitävä tulen Toa, toivotti hänet tervetulleeksi.<br>\n<br>\n\"Huomenta, herrasväki.\"<br>\n\"Terve terve. Pidätkö näitä?\" Kepe kysäisi sysäten ylitursuavan kansion hölmistyneelle Vaehranille. Kepe syöksyi historiankirjojen hyllylle ja etsi käsiinsä Klaanin saarta koskevan.<br>\n<br>\n\"Ho hum. Mitäs nyt on tekeillä?\" Vaehran kysyi.<br>\n\"Tarvitsen kaikki kirjat, joissa puhutaan tästä saaresta ennen Tawan tuloa. Minun pitää tarkistaa yksi juttu.\"<br>\n\"Miksei minulle koskaan kerrota mitään?\"<br>\n\"Koska olet näiden seinien sisällä kellon ympäri. Tilanne on se, että olemme saaneet vihjeitä Nimda-siruista, joista toinen saattaa olla Verstaassa ja joista toisen nykyinen sijaintipaikka on sangen tuntematon.\"<br>\n\"...Jaa.\"<br>\n<br>\nKepe koppasi kainaloonsa pari kirjaa ja tallusteli lukusalin suuntaan.<br>\n<br>\n\"Siinä pinossa oli jotain papereita joita pöydälleni on dumpattu. Kävisitkö ne läpi?\" Kepe sanoi ja sulki oven.<br>\nVaehran tuijotti paperinippua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":895,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-04-04T12:39","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake, pimeä käytävä</strong><br>\n<br>\nYhä leivoksen maun suussaan maistava Snowie pysähtyi. Hän mietti hetken huomista päiväänsä ja äskeistä keskustelua.<br>\n<br>\n<em>Matka tiedossa. Vaarallinen matka, ja olen lähdössä sinne kahdestaan Kepsukan kanssa.<br>\n<br>\nAhdistunut Make, joka kaipaa tekemistä. Tahtoo tuntea olevansa hyvä ja tekevänsä hyvää.<br>\n<br>\nLisäksi Make voi tarpeen tullen niin sanotusti vetää pahiksia turpaan.</em><br>\n<br>\nHän käännähti ympäri, ja huomasi puolirahin moderaattorin loittonevan selän.<br>\n\"Maakeee.\"<br>\n\"Hm?\"<br>\n<br>\nMake huomasi Snowmanin harppovan häntä kohti pimeällä käytävällä.<br>\n\"Make, toveri. Et sattuisi kaipaamaan tekemistä?\"<br>\nModeraattori vastasi kohottamalla hieman kulmiaan.<br>\n\"No, katsos\", Snowie aloitti. \"Minä ja Kepe olemme ikään kuin lähdössä reissulle huomenna. Ja suoraan sanottuna, se voi olla vaarallistakin. Jos sinulla ei ole muuta tekemistä, niin voisit olla hyvä lisä joukkioomme. Plus, porukassa on aina hauskempaa, vai mitä?\"<br>\nMake mietti hetken, ja avasi sitten suunsa.<br>\n\"Kerro lisää.\"<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nHans, Plaploo ja Jarp seisoivat kaikki paikallaan. He siirsivät katseensa sähköpulssinjäljittimestä oveen, jonka edessä seisoivat. Sitten taas laitteeseen. Ja sitten oveen.<br>\n\"Ei tämä voi olla totta...\"<br>\n\"Se, se on. Laitteeni ei valehtele!\"<br>\n\"Mutta että tämän oven takaa. Ei se voi...\"<br>\n\"Sen täytyy.\"<br>\n\"Mutta, tämähän on kamalaa. Jos paha on päässyt tuonne...\"<br>\n\"Mitä me voimme tehdä?\"<br>\n\"Nyt oikeasti, haetaan joku paikalle!\"<br>\n\"Ei, tämä saattaa paheta hetki hetkeltä. Nyt mennään sisään!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":896,"creator":"BD","timestamp":"2011-04-04T14:08","content":"<strong>Klaanin k�yt�v�t</strong><br>\n<br>\nAamu alkoi sarastaa kun valkoinen toa k�veli kohti h�nt� l�hinn� olevaa moderaattoria. Umbran todenn�k�inen kuolema ja j�rvimatka pit�isi tulla muidenkin tietoon.<br>\n<br>\nSamen ovi oli edess�, moderaattorin näpertelyn ääni kuului aamuvirkun toan korviin. Gekko koputti voimakkaasti oveen.<br>\n<br>\nGekko kokeili, josko ovi olisi auki. Se oli. H�n astui sis��n huoneeseen. Gekko harppoi moderaattorin luo, ja taputti t�t� olalle.\"Krhmhm\" Same ��nn�hti, ja nousi pystyyn kuin jousen toimesta. Hetken h�n katseli kiireisen n�k�isen� ymp�rilleen, ja n�ki sitten Gekon<br>\n<br>\n\"...ai hei.\"\"No hei.\"<br>\n\"Mit� asiaa?\" Same kysyi matalalla virka��nell��n.<br>\n<br>\n�Tied�th�n... se j�rvi juttu, emme ensinn�k��n saaneet tykki� ja Umbra on teill� tietym�tt�mill�.\", Gekko sanoi varovaisesti Samen olan yli. Same nousi seisomaan. Pitk�t valkeat hahmot olivat kutakuinkin samanpituiset.<br>\n<br>\nKlaanilaiset tuijottivat toisiaan vakavina.\"...tarkoitatko, ett� h�n katosi reissunne aikana?\"<br>\n<br>\n\"Kyll�. Viimeinen paikka, jossa n�in h�net, oli t��ll�\", Gekko jatkoi, ja k�veli huoneen sein�ll� roikkuvan kartan luo. H�n osoitti sormellaan voimalan sijaintia.<br>\n<br>\n\"Katoamisolosuhteet?\"<br>\n<br>\nGekko k�veli Samen ty�p�yd�n toiselle puolen, ja istahti tuoliin. H�n aloitti pitk�n kertomuksen j�rven ja voimalan tapahtumista.[spoil]Snowie rustasi tästä osan.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":897,"creator":"Donny","timestamp":"2011-04-04T15:06","content":"<strong>Veljeskunnan saari, Bakmei</strong><br>\n<br>\nÄmkoo makasi silmät ummistettuna paksun puun juurella. Montaa kohtaa Toan ruumiissa kolotti, mutta siitä huolimatta tämä päätti nukkua. Oksiston läpi erottuva tähtitaivas sai kuitenkin Ämkoon ajatukset harhailemaan, ja hän alkoi miettiä.<br>\n<br>\nMilloin hän palaisi Klaaniin? Bakmein koulutus oli vielä kesken, mutta se ei tulisi kestämään ikuisesti. Mitä sen jälkeen pitäisi tehdä? Vetäytyisikö Ämkoo matoraniensa seuraan? Klaaniin palaaminen olisi vaihtoehto, mutta Ämkoo ei viihtynyt siellä. Rehellisesti sanoen varjoisan menneisyyden omaava Toa ei ollut koskaan juuri pitänyt Klaanista. Tiivis ilmapiiri, ympäriinsä säntäilevä matoran-kansa ja moninaiset Mäksän mielestä täysin turhanpäiväiset johtotehtävät saivat matkaamista ja vapautta yli kaiken rakastavan seikkailijan tuntemaan itsensä ahdistuneeksi.<br>\n<br>\n<em>\"Miksi minusta tuli admin?\"</em> Ämkoo kysyi itseltään. <br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, kauan sitten</strong><br>\n<br>\nYön pimeys peitti matalaan rinteeseen rakennetun mäkilinnoituksen alleen. Puisen linnoituksen useat soihdut valaisivat kuitenkin teitä ja rakennuksia, ja useat paikan asukkaat työskentelivät myöhäisestä kellonajasta huolimatta. Toa Tawa käveli kaiken tämän keskellä, hymyillen ympärillään vallitsevalle hälinälle. Klaani kasvoi.<br>\n<br>\nTawa pysähtyi erään varastorakennukseksi tarkoitetun majan vierustalle ja istahti paikalla joskus sijainneen kaadetun puun kannon päälle. Keltainen Toa venytteli hieman käsiään ja haukotteli.<br>\n<br>\nSilloin kylmä teräase laskeutui Tawan olkapäälle.<br>\n<br>\n\"Helei\", Tawa sanoi hyvin mitäänsanomattomaan sävyyn takanaan seisovalle mustanvihreälle viittahahmolle. Ämkoo työnsi miekkansa huotraan ja astui Tawan vierelle.<br>\n<br>\n\"Et sitten pelästynyt.\"<br>\n\"En.\"<br>\n<br>\nOli Ämkoon vuoro vilkuilla hieman loitommalla työskenteleviä Klaanin asukkeja. Useat matoranit kantoivat uutterasti rakennustarpeita jokusen Toan johdolla kohti hyvää vauhtia nousevaa tähystystornia.<br>\n<br>\n\"Paikkahan kasvaa oikein silmissä\", Ämkoo totesi ja istahti maahan. Tawa nyökkäsi.<br>\n\"Miksi muuten olet yhä täällä?\" keltainen Toa kysyi sitten. Ämkoo virnisti.<br>\n\"Ajattelin sittenkin jäädä.\"<br>\n\"Väitit viimeksi muuta.\"<br>\n\"Urr.\"<br>\n<br>\nTawa tuijotti Ämkoon kasvoja arvioivasti. Klaanin johtaja ei osannut sanoa mitä mieltä oli tästä oudosta hahmosta. Tawa oli saanut kuulla Toan menneisyydestä tältä itseltään, eikä tarina ollut järin miellyttävä. Toisaalta, Ämkoon motiivit eivät vaikuttaneet uhkaavilta.<br>\n<br>\n\"Haluan tuoda tähän maailmaan oikeutta\", se oli sanonut. Ämkoo vaikutti myös vahvalta taistelijalta, jollaisia vielä kovin heikon puolustuksen omaava Klaani todellakin tarvitsi. Mutta...<br>\n<br>\n\"Sanoit, että sisälläsi elää Makuta\", Tawa sanoi hiljaa. Ämkoo kääntyi jälleen tämän puoleen.<br>\n\"Niin\", ilman Toa vastasi. \"Onko se ongelma?\"<br>\n\"En tiedä\", Tawa pohti. \"Voiko se päästä irti?\"<br>\n\"Vain jos päästän sen.\"<br>\n\"Hyvä.\"<br>\n<br>\nTawa nousi seisomaan ja valmistautui tekemään lähtöä. Nainen kääntyi kuitenkin vielä kerran Ämkoota kohti ja sanoi:<br>\n\"Pidän sinua kuitenkin silmällä.\"<br>\n<br>\nÄmkoon kasvoille levisi ilkikurinen ilme.<br>\n<br>\n\"Et ole ensimmäinen joka epäilee minua\", viittasankari murahti ja nousi itsekin seisomaan. Ämkoo kääntyi ympäri ja valmistautui katoamaan yön varjoihin.<br>\n\"Koitetaan silti tulla toimeen.\"<br>\n\"Koitetaan.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":898,"creator":"DJ Peelo","timestamp":"2011-04-04T15:15","content":"<strong>Lehu-Metsä</strong><br>\n<br>\nPeelo palaili mereltä uituaan väsyneenä Lehu-Metsän polkuja pitkin takaisin kohti Klaanin linnoitusta. Hän oli varsin tyytyväinen tuhottuaan Skakdien laivan. Polkuja pitkin kulkiessaan hän huomasi kauempana, polusta vasemmalla ison puunoksan alla jotain, ja lähti katsomaan mikä siellä oli. Viereen päästyään hän katsoi hetken, ja kysyi Kongulta:<br>\n<br>\n\"Miten sinä tuohon päädyit?\"<br>\n<br>\n\"Auta minut tämän alta pois, ja selitän sen sinulle myöhemmin\", Kongu vastasi.<br>\n<br>\nPeelo tarttui toimeen, ja työnsi oksan pois heidän päältään. Kongu pudisteli tomua pois yltään, ja Burnik räpisteli tomut ja hiekat pois yltään.<br>\n<br>\n\"Olen matkalla Klaaniin, tuletko perässä, vai onko sinulla muuta tekemistä?\" Peelo kysyi.<br>\n<br>\n\"Olin menossa Xiantoksen talolle, kunnes sitten hauskasti jouduin tuon oksan alle...\" Kongu vastasi.<br>\n<br>\n\"Haittaako jos tulen mukaan? Eipä tässä paljoa muutakaan tekemistä keksi\", Peelo kysäisi.<br>\n<br>\n\"Mikäs siinä\", Kongu vastasi jokseenkin iloisempana.<br>\n<br>\nKongu lähti tallustelemaan poispäin. Peelo katsoi perään hetken, löi olaltaan siihen lentäneen pienen kärpäsen pois, ja lähti perään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":899,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-04-04T16:09","content":"<strong>Pimeys</strong><br>\n<br>\nKapura vajosi pimeyteen. Hänen viimeinen muistikuvansa oli Zairyh. Kapura ei tuntenut raajojaan. Eikä muita ruumiinosia. Mitä oli tapahtunut? Oliko hän kuollut? Tuskin. Zairyhin puheesta päätellen hänellä oli käyttöä Kapuralle. Se, että hän ei saanut mielensisäisiä viestejä huolestutti Kapuraa hieman. Entä jos Zairyh oli menettänyt kiinnostuksensa Kapuraan ja jättänyt tämän pimeyteen ikuisiksi ajoiksi?<br>\n<br>\n<strong>Tuntematon saari, laboratorio</strong><br>\n<br>\nZairyh tunnusteli uutta kehoaan. Kiinnostuneena hän yritti liikuttaa uusia raajojaan, mutta ei onnistunut. Toan keho ei reagoinut käskyihin. Mutta se ei Zairyhiä haitannut.<br>\n<br>\nKapuran entinen keho pullistui ja liikahteli oudosti, kun Zairyhin juuret työnsivät tieltään orgaanisen lihasmassan ja sisäelimet. Ulkoa päin Kapuran keho näytti yhä entiseltä, mutta niin asia ei ollut. Zairyh astui kömpelöt ensiaskeleensa. <br>\n\"Vihdoin\", Zairyh sanoi. Hänen uusi suunsa ei liikkunut, eikä ääni kuulostanut Kapuran ääneltä. Mutta se ei haitannut. Soluttautuminen ei ollut osa suunnitelmaa.<br>\n<br>\nZairyh ojensi kätensä ja liikutteli sormiaan. Vaikka orgaaninen aines oli työntynyt sivuun alkuperäiseltä paikaltaan, Toan keho pysyi yhä kasassa. Zairyh katseli entistä asuinpaikkaansa uudesta kuvakulmasta ja tajusi vapautensa ensi kerran kunnolla. Vaikka hänen juurensa olivat vaistonvaraisesti imeneet ravinteita muista kasveista ja pitäneet tunkeilijat loitolla, Zairyh ei ollut ikinä nähnyt muuta kuin hallin likaisen nurkan. Vaikka Zairyh ei muistanut, kuinka paljon aikaa hän oli viettänyt vankilassaan, hänestä tuntui, että hän näki sen kunnolla ensi kerran.<br>\n<br>\nLiikkumattoman juurimassan vieressä oleva tietokone piippasi pitkästi.<br>\n<br>\nZairyh huokaisi. Yllätyshyökkäyksen mahdollisuus oli siis mennyt menojaan.<br>\n<br>\nMutta se ei ollut välttämätöntä suunnitelman onnistumiseksi. Kunhan Zairyh saisi kasaan tarpeeksi muistoja, jotta voisi päätellä heidän nykyisen olinpaikkansa. Se oli kaikki, mitä tarvittiin. Ei, ensimmäisen vastaantulevan Toan muistoista ei löytynyt mitään liian hyödyllistä. Ei, yllätyshyökkäykseen ei ollut mahdollisuutta. Mutta silti Zairyh oli varma suunnitelmansa onnistumisesta.<br>\n<br>\nMutta se ei onnistuisi välittömästi. Vielä tarvittiin jotain. Ja sen Zairyh saisi. Hän ei tiennyt, mistä se johtui, mutta jotenkin Zairyh aisti kahden muun Toan lähteneen saarelta. Kenties Toan keho soveltui paremmin mielenvoimien käyttöön. Tai sitten heidän viimeiset suojauksensa olivat pettäneet. Älykkäitä kasveja pelkäävän Toan ilmestyminen saarelle tuntui mahdottomalta onnenpotkulta. <br>\n<br>\nZairyh asteli kohti ovea ajatukset suunnitelmassa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":900,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-04-04T16:18","content":"<strong>Xiantoksen koti</strong><br>\n<br>\nKongu ja Peelo kävelivät Xiantoksen mökin korjattuja rappuja pitkin sisälle. Xiantos istui nurkassansa vapisten ja hihittäen. Hänellä oli myös reppu sylissä, josta hän piti lujan otteen.<br>\n<br>\n\"Mikä ihme häntä vaivaa?\" Peelo kysyi ihmetellen.<br>\n\"En ole yhtään varma\", Kongu vastasi.<br>\n\"Nazorakeja...\", Xiantos kertoi vapisten, \"Tunnelissa... Ne rikkoivat seinäni.\"<br>\n<br>\nToa ja androidi katsoivat alas.<br>\n<br>\n\"Eihän täällä mitään ole\", Kongu totesi.<br>\n\"Ei tämä seinä edes rikki ole\", Peelo jatkoi.<br>\n\"NE OVAT SIELLÄ!\", palkkoinmetsästäjä huusi saadakseen sanan selväksi, \"MINÄ OLEN AIVAN VARMA! KATSOKAA EDESSÄNI!\"<br>\n\"Mitä hiivattia?\" Peelo kysi.<br>\n\"Hän on aivan tolaltaan\", Kongu jatkoi toteilemista.<br>\n<br>\nToa katsoi aukinaiseen reppuun mitä Xiantos piti tiukasti kiinni. Siellä oli vieläkin kynnet, mutta pohjalla kiilsi jokin. Jokin mistä Kongu ei ollut varma. Hän otti sen. Se oli jonkinlainen kortti, kiintolevy tai jotakin.<br>\n<br>\n\"Mikä tuo on?\" Peelo uteli.<br>\n\"Jokin kortti\", Kongu arveli.<br>\n\"Mikä tuo ääni on?\" Pikimusta hahmo kysyi ja otti ranneteränsä esiin.<br>\n\"Tämä laite pitää jonkinlaista ääntä\", Kongu vastasi epävarmana ja kysi perään \"Mitä teemme Xiantoksen suhteen?\"<br>\n\"En ole varma\", kyborgi sanoi, \"mutta hänellä on hieno hattu.\"<br>\n\"Jep.\"<br>\n\"Miten muuten siedät vielä tuota palkkionmetsästäjää, kun hän puukotti sinua vatsaan?\" Peelo kysyi, mutta Kongu vaikeni.<br>\n<br>\nKongu otti repun ja pisti sen selkäänsä kirveen eteen. Mukana oli repussa kynnet ja <em>kortti</em>. Toa käveli tunnelia kohti ja Peelo seurasi perässä. Kongu aavisti, että hän löytäisi sieltä jotakin. Hän myös löysi. Tohtorin huoneessa oli aivan samanlainen <em>kortti</em> kuin repun pohjalla.<br>\n<br>\n\"Tämä menee jo pelottavaksi\", Kongu sanoi.<br>\n\"Pelottavaa et ole nähnyt tai kuullutkaan\", Peelo totesi pelottomana.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":901,"creator":"BD","timestamp":"2011-04-05T15:07","content":"<strong>Klaani, Samen huone</strong><br>\n<br>\nToa kaiveli muististaan viime viikkojen tapahtumia mielestään.<br>\n<br>\n”Umbra oli saanut vihiä, että tykki olisi zyglakien käsissä, minäkin tarvitsin sitä ja menimme hakemaan sitä. Samoihin aikoihin jokin makuta ”käynnistyi”, se oli tämän maailman minä. Kohtasimme sen lopulta metsässä ja voitimme sen, se oli selkeästi kokematon ja leveili liikaa, se ei siis ollut saanut minkäänlaista koulutusta. Päädyimme järvelle ja huomasimme, että makuta ystävämme oli hankkinut uuden kehon, luisen jättimäisen zyglakin, se ilmeisesti lyöttäytyi yhteen Flygelin kanssa. Pääsimme pois järvestä zyglakien sähkövoimalalle jossa meitä odotti kasa kaikenlaisia ansoja jotka olivatkin vain makutan luomaa illuusiota. Päädyimme näiden kahden Zyglakin luo ja jouduimme erillemme voimalassa, jouduin vastakkain pahan itseni kanssa, kun Umbra sulkeutui toisaalle Fikounsa ja Flygelin kanssa. Kehkeytyi taistelu, joka johti siihen, että vesi alkoi tulvia sisään, kun olin päässyt otuksen niskan päälle se veti minut syvyyksiin ja päähäni sattui todenteolla. Pääsin lopulta voitokkaasti ulos voimalasta ja juoksin klaaniin”<br>\n<br>\nSame mietti toan kertomusta, sitten jokin vinksahti hänen mielessään: ”Minun pitänee ilmoittaa Tawalle, tässä on jotain muutakin mätää kuin Umbra. Sinuna alkaisin juosta.”, Same sanoi Gekolle<br>\n<br>\n”Eh, et ole tosissasi”, Gekko sanoi ja taputti modea selkään.<br>\n”En varmaan olekkaan, en ole nukkunut yhtään tämän kasan takia. Minun pitää muuten jatkaa tätä”<br>\n<br>\n”Muistaisipa kertoa Umbrasta eteenpäin edes...”, Gekko mietti kävellesään moderaattorin huoneesta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":902,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-04-05T19:59","content":"<strong>Yön Timo II, Meri</strong><br>\n<br>\nMatoro käveli - tai hiippaili - hiljaa öisen laivan kannella. Hän ei saanut millään unta ajatuksiltaan vaikka ei ollutkaan nukkunut kunnolla vähään aikaan.<br>\nOli tapahtunut liikaa liian lyhyessä ajassa. Destralin vierailu, Mäksän kaverit, Rozum.<br>\n<br>\nOli sysimusta yö. Laiha kuunsirppi heijastui hieman synkkien pilvien läpi. Tähtiä ei näkynyt. <br>\nMerenkäynti oli tasaista ja yöllinen merituuli puhalsi oikeaan suuntaan. Aurinko nousisi jokusen tunnin kuluttua. <br>\n<br>\nJään Toa kiipesi jyrkkiä portaita komentosillalle, jossa nyt Notfun ohjasi väsyneen näköisenä. Matoro tervehti häntä laiskasti ja jäi nojaamaan laitaa vasten, katse kaukana merellä.<br>\n<br>\n\"Onko sinulla mitään tietoa määränpäästämme?\" Notfun kysyi.<br>\n\"Saarella sijaitsee jonkin sortin... temppeli\", Matoro aloitti.<br>\n\"... jotain hippejäkö siellä on?\"<br>\n\"Ath-jumalaa palvovat munkit rakensivat sen. Joku Nimda-kultti\"<br>\n\"Eli hippejä\"<br>\n\"Ihan miten vain. Paikka on kuin aarteenmetsästyselokuvasta: maanalainen labyrintti ja ansoja\"<br>\n\"Ja niitä hippejä\"<br>\n\"Anna nyt jo niiden hippejesi olla. Ne munkit ovat todennäköisesti kuolleet aikoja sitten!\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n<br>\nHiljaisuus.<br>\n<br>\n<br>\n\"Tehän näytätte tulevan hyvin toimeen\", Matoron ja Notfunin takaa kuului ivallinen laushadus. Harmikseen Notfun tunnisti äänen. Hän ja Jään Toa kääntyivät äänen suuntaan. Synkkä, tumma hahmo seisoi ohjaushytin katon laella. Hahmon kasvomaskin silmäraon ja pienen sydänkiven punainen hehku valaisi hahmon synkkää haarniskaa. <br>\n<br>\n\"Ssinä taass\", Notfun huudahti oudolla, sihisevällä äänellä.<br>\n\"Tunnetteko te\", Matoro kysähti piraattikapteenilta.<br>\n\"Ikävä kyllä. Tuo örvelö jahtasi minua vaivaisen putelin takia, petti lupauksensa tunkien pääni homeiseen perunasäkkiin. Se käyttää itsestään nimitystä Amazua.\"<br>\n\"Hyvin epäkohteliasta\", Amazua huudahti hytin katolta omahyväisellä, synkällä äänellään. Hän oli selvästi loukkaantunut, \"Tämäkö on kiitos aluksesta? Ei ilemisest iriittänyt että pääsi sullottiin parhaaseen mahdolliseen säkkiin joka silloin oli saatavilla. Olisimme myöntäneet sinulle viimeisen toiveenkin.\"<br>\n\"RIITTÄÄ JO TUO RÄPLÄYS, ALAS SIELTÄ\", Notfun äksyili katolle päin.<br>\n<br>\nAmazua hyppäsi alas katolta. Tuulenvire riitti hänen mustan viittansa liehuttamiseen. Puu kolisi hahmon laskeuduttua puiselle kannelle. Matoro ei nähnyt hahmoa kunnolla tämän kehon piilotellen viitan varjoissa.<br>\n<br>\n\"Mitä sinä meistä haluat\", Matoro kysyi hieman epävarmasti.<br>\n\"En itse asiassa mitään\", Amazua vastasi. Hän näki Jään Toan hermostuneisuuden. \"Sain jo tarvitsemani tiedon. Voisin tehdä teille pahimpani, mutta olen liian mielissäni tästä tehtävänannosta. Poistutteko rauhassa?\" Amazua viittoi kannen laitaa päin. Tämä sai sekä Toan että Matoranpiraatin tuohduksiin.<br>\n\"Älä uhkaile meitä\", Matoro huusi uhkaavana, \"Meillä on ylivoima!\"<br>\n\"Ihanko tosi\", Amazua kysähti ivailevaan sävyynsä.<br>\n<br>\nMatoroa hermostutti tapahtumien uusi käänne. Hän mittaili outoa ”Amazuaa” jaloista kasvoihin. Viitta peitti suurimman osan mustaa hahmoa, mutta selviten erottui Pakarin näköinen kasvomaski punaisella visiirillä. Hahmo vaikutti suurikokoiselta mutta Matoro uskoi päihittävänsä tämän, ja olihan laiva täynnä piraatteja.<br>\n<br>\nOli kaksi keinoa. Vastustajan voittaminen taisteluitse tai puhuminen.<br>\nSilloin Jään Toa kierähti ja huitaisi kovaa miekkansa terällä Amazuaa. Mustanpuhuvan olento sai iskun joka repi hänen viittansa irti, vahingoittamatta panssaria. Iskusarja jatkui Matoron hyppypotkulla ja miekaniskulla niskaan, mutta Ama onnistui tarttumaan Matoroa jalasta ja heitti tämän kovaa kaidetta vasten. Musta hirviö tarttui pihtikädellään Matoroa kurkusta ja nosti tätä.<br>\n”Odotin sinulta paljon enemmän. Viimeisiä sanoja” hän sanoi kylmästi.<br>\n”On aivan sama mitä sanon, ne eivät jää viimeisekseni”<br>\n<br>\nAmazua irrotti otteensa ja Matoro putosi kohti merta.<br>\n<br>\n”Nyt. Sinä. Luovutat laivan kapteeniuden minulle jotta saat elää, eikö niin” Ama kääntyi matoranin puoleen. <br>\nNotfun oli hiljaa. Hän mietti tilannetta.<br>\nAmazua vaihtoi painetykkiproteesinsa ja tähtäsi.<br>\nSilloin alkoi tapahtua. Paineammus sähähti kovaa taivaalle energia-aallon kaataessa Amazuan kannelle. Ennnekuin hän ehti nousta, mustavalkea hahmo syöksyi mastoon ammutun harppuunan voimalla kohti vihollistaan valkoinen miekka hehkuen. Amazua yritti nousta, mutta Matoro oli nopeampi ja potkaisi vihollisensa paria tynnyriä päin. Amazua nousi ja iski Lävistimellään, Matoro torjui iskun taitavasti. Jään Toa pyörähti ja löi Amazuaa olkapäähän energiaterällä, ja jätti selvästi viillon. Jään Toa iski voitonriemuisasti kohdettaan jalkaan, mutta kaatuessaan Amazua nappasi toisen käden pihdeillään Matoroa kurkusta. Toa yritti pyristellä vastaan mutta sai osuman Amazuan punaisesta kipusäteestä. Matoroa alkoi yhtäkkiä huimata ja hän alkoi tuntea alati voimistuvaa kipua. Sitten musta hahmo nousi ja löi nyrkillään Toaa kasvoihin. Matoro sylkäisi verta ja hoippui taaksepäin, vain saadakseen osuman painetykistä. Hän syöksyi kovaa takaseinän läpi pelastusveneiden luo. Musta olento ei vaivautunut lähtemään perään vaan muutti toisen kätensä kranaatinheittimeksi. Laukaus ja koko takaseinä kaatui pelastuslauttoineen mereen.<br>\n<br>\nTaistelu oli herättänyt suuren osan laivan miehistöstä, myös Äksän. Notfun oli livahtanut alas kannelle käskemään joukkonsa aseisiin. He odottivat muodostelmassa kannella.<br>\n<br>\nAmazua ilmestyi portaita alas. Pistoolit ja kiväärit alkoivat soida.<br>\nSeuraavat minuutit olivat piraateille kaaoksenomaisia. Musta olento vaikutti haavoittumattomalta. Se syöksyi kuin musta tornado läpi kannen pyyhkien kaiken tieltään. Ensimmäinen huomattava vahinko aiheutui Äksän ampuessa tykillään Amazuaa kylkeen. Palkkionmetsästäjä kuitenkin selätti kokemattoman Klaanilaisen raivoisalla lähitaisteluhyökkäyksellä ja judoheitolla mereen.<br>\n<br>\nAmazua käännähti pian itsensä kasvotusten mustaa jaloa Hunaa käyttävän piraattimatoranin kanssa. Matoran oli mielissään. Notfun ei turhaan ollut nimittänyt häntä \"Nopeimmaksi asemieheksi\". Zamorpistooli osoitti Amazuan otsaan. Matoran painoi liipaisinta.<br>\n<br>\n*TZOINK*<br>\n<br>\nMatoran oli hetkessä hämillään. Vastustajan kasvomaski oli täysin kunnossa. Sen sijaan Matoran kuuli kauhukseen taustaltaan kollegansa tuskanhuudot. Hetkellistä useiden desibelien äänivyöryä seurasi äänekäs loiskahdus.<br>\n<br>\nViidessätoista minuutissa kaikki oli ohi. Notfun, Jardirt, Klaanilaiset ja osa merirosvoista oli heivattu yli laidan irronneen puutavaran joukkoon ja Ama oli ottanut laivan komentoonsa. <br>\n<br>\n\"Kohteena Nimdan saari! Missä on perämeihenne\", Amazua huudahti.<br>\n\"Öh, heititte hänet laidan yli\", eräs Matoran huomautti varovasti.<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Kuitenkin, joku astukoon ruoriin ja ohjatkoon aluksen näihin koordinaatteihin!\" Amazua ojensi oheisen paperilapun äsken puhuneelle Matoranille. Hän asetti kätensä selkäänsä, vetäisten pian esiin valtavan, terävän koukun. Hän kohotti käden eteenpäin. \"Noniin, kohti NIMDAA!\"<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\nHiljaisuus iski. Amazua katseli Matoranjoukkojaan. Ne eivät tehneet mitään. Ne vain seisoivat. Ihan kuin olisivat odottaneet jotain. Mutta mitä? Suora käsky oli annettu, eivätkä Matoranit olleet moksiskaan. Hän karjui juuri käskynsä ilmoille, mitä muuta näiden pipanoiden liikkeellesaantiin tarvittiin? Voisiko olla... Amazuasta se tuntui melko ärsyttävältä, mutta ilmeisesti muuta vaihtoehtoa ei ollut... hän päästi ilmoille kuuluvan karjaisun: \"YARRRRRR!!\"<br>\n<br>\nHetkessä aluksen kansi töyttyi suosuonosoituksista ja aplodeista. Hetkessä vene kiisi täyttä vauhtia eteenpäin. Nimdaa kohti...<br>\n<br>\n[spoil]Matoro kirjoitti tästäkin sitten osan.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":903,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-04-06T14:01","content":"<strong>Tuntematon saari</strong><br>\n<br>\nZairyh käveli kohti rantaa. Toat ilmeisesti olivat vielä saarella. Mutta Kapuraa he eivät löytäisi mistään. Ja lavastuksesta oli huolehdittu.<br>\n<br>\nKävellessään Zairyh kävi läpi Toan muistoja. Kun ruumis oli täysin hänen hallussaan, muistojen läpikäyminen oli helppoa. Mutta jokin huolestutti Zairyhiä. Toan muistoja oli käpälöity. Zairyh tunnisti heidän kädenjälkensä.<br>\n<br>\nAinakin yksi heistä oli siis elossa. Mutta miksi selviytyjä oli käpälöinyt Tulen Toan muistoja? Oli tarkoitus mikä tahansa, se oli epäonnistunut. Ja Toa ei tuntunut tietävän mitään heistä. Mutta kuitenkin Zairyh oli varma heidän osuudestaan asiassa.<br>\n<br>\nViittaan kietoutunut hahmo Kapuran muistissa. Zairyh oli yrittänyt palauttaa muistin ennalleen, mutta tuloksetta. Mitä jos muistia peukaloinut henkilö oli joku muu kuin yksi heistä? Siinä tapauksessa Zairyhillä oli vihollinen tai ystävä, joka tiesi jotain heistä.<br>\n<br>\nTieto. Asia, jota ei löytyisi tältä saarelta. Mutta Toan muistin läpikäyminen oli paljastanut yhden mahdollisen paikan tiedon etsimiseen.<br>\n<br>\nZairyh oli saapunut rantaan. Hän vilkaisi viimeisen kerran kohti saarta, jota vihasi. Kenties se oli joskus ollut kukoistava kaupankäynnin keskus. Mutta se oli ennen heitä. Se, miten he olivat tuhonneet koko saaren ilman surun häivää saadakseen sen omaan käyttöönsä paljasti, miten vaarallinen vihollinen Zairyhillä oli perässään. Tähän mennessä kumpikin osapuoli oli vain hankkinut tietoa toisesta ja hyökännyt lähinnä välikäsien avullam kuten Tulen Toa, jonka muistia he olivat todennäköisesti muutelleet ja jonka kehoa Zairyh nyt käyttäisi.<br>\n<br>\nMutta kohtaamisen aika tulisi vielä. Zairyh tiesi sen. Ja he tiesivät sen. Siis jos heitä oli useampia elossa.<br>\n<br>\nZairyh havahtui ajatuksistaan. Toa-kehon jalanpohjan panssarointi halkesi paksun juuren työntyessä ulos. Samoin kävi toiselle jalanpohjalle. Juuret puristivat muutaman ympärillä kasvavan puun irti jättäen jälkeensä vain kannon. Hetken kuluttua Zairyhin vieressä makasi yhdeksän puunrunkoa siistissä rivissä. Zairyhin lonkeromaiset juuret kiertyivät puiden ympärille kuin narut. Hetken kuluttua lautan tapainen kulkuneuvo oli valmis.<br>\n<br>\nZairyh astui lautan päälle ja työnsi sen veteen juuriensa kanssa. Kapuran matkakumppanit etsivät ilmeisesti Kapuraa. Mutta kuinka kauan?<br>\n<br>\nZairyh työnsi lisää juuria Toan jalkapohjien läpi kauhomaan vauhtia kiitollisena siitä, että ne eivät väsyneet kunhan ravintoa riitti. Juurten liikkuessa refleksinomaisesti Zairyh keskittyi määränpäähänsä.<br>\n<br>\n<em>Bio-Klaanin arkisto</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":904,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-04-06T14:58","content":"<strong>ZMA</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="//<a href="http://www.youtube.com/embed/npf9ZqW8_j0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">www.youtube.com/embed/npf9ZqW8_j0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKäytävillä kaikui musiikki. Pianon kumea ääni täytti punahehkuisen tukikohtarakennelman.<br>\nSinistä pakaria kantava punainen matoran käveli kohti teräksistä ovea. Se oli poikkeuksellisesti auki. Matoranin perässä kuului hiljaisia askelia, jotka kuuluivat isommalle hahmolle. Hahmo ei kuulostanut hengittävän.<br>\nPian kaksikko astui suureen huoneeseen. Huoneen katonrajassa oli joukko suuria lamppuja, jotka sinihehkuisella kajastuksellaan valaisivat kaiken. Voimakkainta valaistus oli huoneen keskipisteessä, jossa oli suuri piano. Tummaa takkia olkapäillään kantava skakdi seisoi pianon edessä ja iski pitkät sormensa sen näppäimiin uudelleen ja uudelleen. Skakdi näytti eläytyvän tekemäänsä täysin. Se avasi terävähampaisen suunsa ja karjahti.<br>\n\"<em>Agitato</em>!\"<br>\n<br>\nHuoneen seinänrajoilla oli pöytiä ja lipastoja. Seinillä roikkui monenlaisia soittimia. Osa niistä oli merkitty kolmikirjaimisella ZMA-tunnuksella. Muusta tukikohdasta poiketen tila muistutti suuresti jonkinlaista taidehuonetta.<br>\nMusiikki räjähti liekehtivään, mutta harmoniseen raivoon. Zorak hymyili leveästi.<br>\n\"<em>Con fuoco</em>\", hän sanoi kuin kuiskaten, mutta erittäin kovaäänisesti. Samalla hänen silmänsä kävi huoneen oviaukon luona. \"Tervehdys, Avde.\"<br>\n<br>\nSinipunainen matoran hymyili viekkaasti. \"Arstein. Soittelemassa tällaisella hetkellä?\"<br>\n<br>\nZorak von Maxitrillian Arstein kahdeksannen takin helmat liehuivat musiikin tahtiin. Hän vetäisi yhden merkillisiä nuotteja täynnä olevan sivun pois pianonsa telineeltä oikealla kädellään ja siirsi katseensa uuteen sivuun. Hän teki tämän pelkästään tottumuksesta, sillä musiikin hän muisti ulkoa.<br>\n\"Kunpa vain ymmärtäisit tämän arvon, rakas Avde\", Arstein naurahti. \"Havaitsen, että toit käsinukkesikin.\"<br>\n<br>\nMarionetti seisoi liikkumattomana mestarinsa takana. Se olisi tuijottanut Arsteinia, jos olisi omistanut silmät. Nukke ei edes sätkinyt holtittomasti, vaan seisoi paikallaan kuin patsas.<br>\n\"Hän seuraa aina narujaan\", Avde sanoi. \"Hän löytää aina kaikki. Minutkin.\"<br>\n<br>\n\"Lievästi karmiva design, saanen sanoa\", Zorak sanoi värähtäen hienovaraisesti. \"<em>Allegro</em>. Jos antaisit minun katsoa hänen sisälleen...\"<br>\nAvde hymähti. \"Hän ei ole yksi koneistasi\", hän sanoi. \"Hän osaa jotain, mihin yksikään kone ei koskaan pystyisi.\"<br>\n<br>\n\"Ahahah. Mitä siis, ystäväiseni?\"<br>\n<br>\nAvde katsoi Marionettia hetken. Hän ei sanonut tälle mitään, mutta laiha valkoinen hahmo näytti silti ymmärtävän jotain. Se kääntyi vähitellen ympäri ja käveli huoneen ovea kohti laihojen jalkojensa kantamana. Ei kestänyt edes kymmentä sekuntia ennen kuin aavemainen nukke oli kadonnut täysin näkyvistä. Pian se arvatenkin taas astelisi aaltoja pitkin läpi hyytävän kylmän merituulen. Sillä oli tehtävää. Tehtävää löytyi aina.<br>\n\"Uskollisuus\", Avde sanoi vienosti.\"Osaatko ohjelmoida uskollisuutta?\"<br>\nZMA naurahti pitäen kätensä kuitenkin tiiviisti pianon koskettimilla. \"En tiedä. Mistä tiedät sen olevan mahdotonta?\"<br>\n<br>\nPunainen Mies tuntui ikään kuin sivuuttavan tämän kysymyksen. \"Olet taitava koneiden kanssa, Arstein. Mutta koneet ovat vain koneita.\"<br>\n\"Ne eivät ole <em>koneita</em>\", Arstein sanoi enemmänkin itselleen kuin Avdelle. \"Ne ovat kaunokaisiani.\"<br>\n<br>\nAvde käveleskeli huoneen seinämiä pitkin. Hän tutki monenlaisia nuottinippuja ja soittimia, joita Zorak von Maxitrillian Arstein VIII:n allekirjoitus koristi. Zorak paineli koskettimia nyt hieman rauhallisemmin.<br>\n\"<em>Adagietto</em>. Minun täytynee kiittää sinua, ystäväiseni.\"<br>\n\"Mistä niin, Arstein?\" Avde sanoi hymyillen. Hänen kädessään oli kaikella todennäköisyydellä Zorakin suunnittelema puhallinsoitin.<br>\n\"Resurssit. Autoit minua pääsemään niihin käsiksi.\"<br>\n\"Ah, mukavaa\", Avde sanoi. \"Toivottavasti saat armeijasi kokoa kasvatettua.\"<br>\n<br>\n\"Armeijan, Avde hyvä?\" Zorak sanoi kysyvästi. Hän keskittyi jälleen hetkeksi pelkästään soittamiseen. \"Sotiminen on barbaarimaista. Tiedät hyvin, että en ole sotilaskomentaja. Minä olen...taiteilija.\"<br>\n<br>\nAvde käveli lähelle Zorakia ja katsoi tätä silmiin. \"Kyllä, ymmärrettävää\", hän sanoi. \"Sisällissota ei tainnut kohdella sinua hyvin, ystävä?\"<br>\nZorak ei vastannut hetkeen mitään.<br>\n\"Avde hyvä\", hän sanoi tunteettomasti katsomatta yhteistyökumppaniinsa. \"Ihailen kyllä historian ja psykologian tuntemustasi.\"<br>\n\"Voi, kiitos\", Avde sanoi hymyillen leveämmin. Hän lähti kävelemään pois huoneesta sanomatta sanaakaan. Ennen ovesta astumista matorania muistuttava hahmo kuitenkin avasi vielä suunsa hetkellisesti.<br>\n<br>\n\"Huominen on suuri päiväsi, Zorak\", Avde sanoi ystävällisesti. \"Toivotan onnea.\"<br>\n\"Kuten myös, Avde. Kuten myös. <em>Crescendo.</em>\"<br>\n<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Nynrah<br>\nPaja</strong><br>\n<br>\nOli keskiyö. Tummansininen, vaaleansinistä Calixia kantava matoran-nainen makasi pöydän alla. Hän yritti olla hengittämättä.<br>\nHuoneen ovi aukeni hitaasti. Pöydän alla oleva matoran käänsi katsettaan hitaasti ovea kohti. Joku tuli oviaukosta sisään, mutta yksikään jalka ei astellut puisella lattialla. Suuri hahmo liikehti pajassa miltei äänettömästi.<br>\nMatoran ei uskaltanut edes räpsäyttää silmiään. Sen hengityskin oli salpautunut. Matoranin ainoa toivo oli, että hätäviesti olisi mennyt perille.<br>\n<br>\nEnsimmäistä kertaa vuosiin matoran sulki silmänsä ja rukoili.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Kiitos avusta, Domek</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":905,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-04-06T16:45","content":"<strong>Kirikori II, Xian pohjoispuoli</strong><br>\n<br>\nHöyrytoiminen ilma-alus lensi rauhallisesti Hopeisen meren yössä. Maata ei ollut juuri näkyvissä. Guardian ja Keetongu olivat päättäneet kiertää Xian pohjoiskautta, sillä kumpikaan ei halunnut altistaa operaatota Xialaisten arvaamattomalle tykkitulelle. Keetongu napsutteli kojelaudan koordinaattilaskinta.<br>\n<br>\n\"Laskelmieni mukaan pääsemme saavutamme Maailman Itämuurin ylihuomen aamulla\", Keetongu sanoi katsoen koelautaa, \"Hyvällä tuurilla ja selkeällä säällä löydämme Koilisväylän saman päivän iltapäivällä. Meri Xian ja Odinan välissä ei ole kaikista rauhallisinta aluetta, joten olisi enemmän kuin hyvä päästä Hopeisen Meren kapeimmasta kohdasta nopeasti.\"<br>\n<br>\n\"Entä muonavarat? Et varmaankaan varannut ruokaa parille lisämatkustajalle?\" Guartsu kysyi ja nousi katsomaan koordinaattorilaskimen näyttöä. <br>\n<br>\n<em>Onko sinulla nälkä? Et vain haluaisi tappaa jotakuta?</em><br>\n<br>\n\"Me emme tapa ketään\", Guartsu sanoi Manulle. \"Ja sinä olet kaasua. Et sinä tarvitse ruokaa.\"<br>\n<br>\n<em>En tarkoittanutkaan ruokaa, Guartsu hyvä.</em><br>\n<br>\n\"Meidän on tosiaan pienennettävä päiväannoksia\", Keetongu vastasi välittämättä Manfredin telepaattisesta viestinnästä, \"Emmekä saa lisää ruokaa ennen kun pääsimme läpi Koilisväylästä. Nämä Xian lähisaaret ovat kuulemani mukaan aika pitkälti miinoitettuja. Guartsulla lienee sodanaikaista kokemusta Xialaisten miinoista?\"<br>\n<br>\n\"Joo, onhan minulla\", Guartsu vastasi ja virnisti purkille.<br>\n<br>\n\"Karttojen mukaan väylän takana on muutama rauhallisempi saari. Siellä meidän pitää hankkia lisää muonavaroja ja varmaankin tappaa jotain, ellemme halua selvitä kasviravinnolla. Jos Nynrahin tilanne on pahempi, meidän on parasta olla paremmissa ruumiin voimissa. Milloin söitte viimeksi?\"<br>\n<br>\n\"Muistan juoneeni teetä. Muuten, taisit mainita viestintälaitteistosta. Onko mahdollista viestittää Klaaniin tilanteestamme?\"<br>\n<br>\n\"Jep, minulla on suora yhteys Laivaston tukikohtaan, ja se on toiminut hyvin ainakin tänne asti\", Keetongu vastasi ja otti luurin kojelaudan lokerosta suuren luurin. Hän paineli laivaston koodin lähettimeen ja nosti luurin korvalleen.<br>\n<br>\n\"Terve, Tehmut. Joo, ihan hyvin on sujunut. Tuota, joo, soitin, koska tarvitsisin palveluksen. Lähetä joku pojista viemään viesti Tawalle. Kyllä, <em>suoraan Tawalle.</em> Ei hän teitä syö. Nappasimme Guardianin ja Manun Zakazilta. Jep, Admin-Guardianin juuri. He ovat kunnossa. Ai niin. Yritä hankkia jostain lisää Cordak-panoksia. Niitä kuluu paljon.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":906,"creator":"Konguboss","timestamp":"2011-04-06T17:20","content":"<strong>Xiantoksen koti</strong><br>\n<br>\nKongu huomasi, että Xiantoksen pöydällä oli viesti:<br>\n<br>\n<em>Xiantoksen nimellä viitataan Xia-saareen, ja hän asui siellä. Hänestä tuli myöhemmin palkkionmetsästäjä ja Pimeyden metsästäjä, josta ei tiedetä paljoa mitään miten hänestä tuli sellainen.<br>\n<br>\nXiantos asui myös vähän aikaa Mata Nuilla, jossa hän ärsytti Kongua tappamalla hänen ystäviä. Myöhemmin hän ilmestyi ärsyttämään taas Kongua Bio-Klaanin saarelle. Ehkä hänelle maksettiin taas.<br>\n<br>\nKun Xiantos onnistui tappamaan joitakin, hän otti heiltä aina esineen. Eräs makuta myös maksoi hänelle tapoista isoja summia. Hänellä alkoi ilmetä ihmeellisiä oireita tapoista. Ne eivät kuitenkaan ollut kaikkiaikaisia, vaan katosivat välillä.<br>\n<br>\nXiantos sai samalta makuutalta lierihaatun, ja joltakin tyypiltä pitkälahkeisen trenssin. Joltakin hän otti konepistoolin ja joltakin katanan sekä kynnet. Ketkään muut kuin murhatut ovat nähneet Xiantoksen naaman tai muilla vaatteilla kuin nykyisillä. Ainoat tuntomerkit ovat Xiantoksesta ryöstetyt tavarat ja punaiset silmät.<br>\n<br>\nXiantos on rakentanut Mt. Ämkoon juurelle mökin, ja siihen liittyvän tunnelin. Hän tuli \"tohtorin\" kanssa saarelle suunnilleen kaksi vuotta sitten. Tohtori oli tukihenkilö, joka kertoi Xiantokselle hänen oireistaan mitä hänellä oli ja antoi lääkkeitä. Nykyään tohtori on kuollut, eikä palkkionmetsästäjän uusista oireista tiedetä</em><br>\n<br>\n\"Hän luultavasti näkee hallusinaatioita\", Kongu mietiskeli.<br>\n\"Eh\", Peelo sanoi jännästi, \"Se on aika selvää.\"<br>\n\"MINUN VATSAAN ISKETTIIN HAKULLA!\" Xiantos alkoi taas huutamaan.<br>\n\"Jätetään se tänne\", Peelo halusi, että niin tehdään.<br>\n\"Minulle on ihan sama\", Kongu mielisteli, \"Olen vain huolissani hänestä.\"<br>\n\"Miten sinä voit olla huolissasi henkilöstä, joka yritti murhata ystäväsi?\" Peelo toisti kysymyksensä.<br>\n\"Oikeastaan\", Kongu mutisi, \"Muutama ystäväni tapettiin.\"<br>\n\"Sinä olet oudompi kuin Xiantos\", Peelo väitti, \"Erittäin naiivia.\"<br>\n<br>\nKongu hiljeni taas.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tiedän. Ei niin tarinallista.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":907,"creator":"DJ Peelo","timestamp":"2011-04-06T17:48","content":"<strong>Xiantoksen Koti</strong><br>\n<br>\nPeelo ihmetteli Kongun positiivista asennetta Xiantokseen. Melkeinpä halveksui. Ennen kuin Kongu ehti aukaista suutaan, Peelo jatkoi:<br>\n<br>\n\"Lähden nyt Klaaniin, jos haluat apuani näissä ihmejutuissasi, tai muuten vaan kaipaat minua, tule ihmeessä Kahvioon\", Peelo myhäili omahyväisesti, ja käveli ovesta ulos, potkaisten sen keveästi kiinni.<br>\n<br>\nMetsää pitkin kävellessään Peelo katseli ympärilleen. Hartaasti. Jokin oli vialla. Nimittäin pari askelta häntä edessäpäin oli ansakuoppa, jonka pohjalla oli isoja rautapiikkejä. Peelo ei sinne kuitenkaan pudonnut, sillä ennen kuin hän ehti osua piikkeihin, hän levitti kätensä ja jalkansa ja painoi ne tiukasti kuopan reunoille jottei putoaisi.<br>\n<br>\nPian ylhtäältä kuului vaimeaa puhetta, ja askelia. Ne lähestyivät, ja kuopan yläpäähän ilmestyi kolme pettyneen näköistä Nazorakia. Yksi niistä yritti pökätä Peelon keihäällään alas kuopan pohjalle, mutta Peelo otti keihäästä kädellään kiinni, ja heilautti itsensä sen avulla ylös potkaisten Nazorakia sen kasvoille.<br>\n<br>\nPian Kongu ilmaantuikin paikalle ja näki kolme hakattua Nazorakia maassa.<br>\n<br>\n\"Tulithan sinäkin\", peelo huikkasi alas puun oksalta, säikäyttäen Kongun.<br>\n<br>\nPeelo hyppäsi oksalta alas, ja kysyi heti: \"Raahasit tuon Xiantoksen sekopäänkin mukana. No, ehkä kahvi selventää hänen päätään\", Peelo sanoi, osoitti Kongulle ja Xiantokselle tietä, ja seurasi perästä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":908,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-04-06T19:22","content":"<strong>Hopeinen meri</strong><br>\n<br>\nIlma-alus laskeutui pienelle saarelle. Saari oli niin pieni, että puolet siitä jäi aluksen leveyden alle. Siinä olisi vain pieni kiitorata seuraavalle päivälle. Saari oli trooppinen; palmut varjostivat pieniä patsaita, joita makasi ympäriinsä pikkuisella maanläntillä. Keetongu hyppäsi ulos aluksen ovesta ja katseli ympärilleen.<br>\n”Tänne jäämme yöksi”, hän julisti. ”Olipa onni, että löysimme tämän. Tämä on niin pieni, ettei täällä varmasti ole miinoja. Ei tosin ruokaakaan...” Guartsu tuli myös ulos kantaen Manun purkkia.<br>\n”Okei”, Skakdi sanoi. ”Milloin on lähtö?”<br>\n”Aamulla.”<br>\n”Niin, tietysti, mutta…”<br>\n”Niin?”<br>\n”Kellonaika?”<br>\n”En tiedä. Sitten kun herään.”<br>\n”Aha.”<br>\nGuartsu laski Manun maahan ja istahti itsekin hiekkaiselle rannalle.<br>\n”Tyypillinen hiekkasaari, jossa kasvaa vain kookospalmuja…” hän mutisi.<br>\n<em>Voithan sinä syödä kookospähkinöitä, jos haluat.</em><br>\n”Tosiaan”, Guartsu vastasi Manun ajatukseen. Sitten hän huusi Tongulle: ”Hei, otetaan mukaan muutama kookospähkinä. Niistä saa sentään jonkin verran ravintoa.”<br>\n<br>\nTongu ja Matoranit hankkivat parikymmentä pähkinää alas palmuista. Hetken kuluttua, kun he olivat päättäneet työnsä Guartsun istuskellessa hiekalla, Tongu sanoi:<br>\n”Taidan mennä sisälle nukkumaan. Muistakaa tekin mennä ajoissa, ettei aamulla väsytä liikaa.”<br>\n”…” Guartsu vastasi.<br>\n<em>Gurvana ei pidä siitä, että joku muu kuin Tawa käskee häntä kuin pikkulasta</em>, Manu sanoi.<br>\n”Purkki on hiljaa”, Guardian murahti.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/RJZrE8F5UZA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/RJZrE8F5UZA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTähdet alkoivat näkyä pilvien takaa. Guartsu makasi selällään katsoen niiden kimallusta.<br>\n<em>Tähdet</em>, Makuta Nuin ääni kuiskasi Guardianin päässä. <em>Niin kauniita.</em><br>\nGuardian käänsi katseensa kohti Manun lasipurkkia. Vihreä nestekaasu pyöri purkissa hitaasti.<br>\n<em>Koko elämämme ajan meitä Makutoja ovat kiinnostaneet maailmankaikkeus ja sen synty.</em><br>\nPilviä ei enää näkynyt juuri ollenkaan.<br>\n<em>Tämän maailmankaikkeuden salat… elämän tarkoitus… kaikki</em>, Makuta jatkoi. <em>Mikä olisikaan sen mielenkiintoisempaa, kuin saada selville, mihin tämä kaikki pyrkii. Eikö olisi mahtavaa, jos pystyisi tietämään </em>kaiken<em>? Kuka tahansa Makuta antaisi siitä vaikka oikean kätensä… ja kasvattaisi sen jälkeen uuden. He eivät todella ymmärrä, mikä merkitys tällä kaikella on.</em><br>\nMakuta oli hetken hiljaa. Guardian käänsi katseensa takaisin tähtiin.<br>\n<br>\n<em>Jos minä johtaisin Makutain vejeskuntaa, olisimme valinneet aivan toisenlaisen suunnan. Tutkimustyöhön panostettaisiin enemmän. Me selvittäisimme tämän maailman salaisuudet sen sijaan, että vainoaisimme Universumin kansaa kateuden sokaisemina.</em><br>\nKauniit, sokaisevat tähdet.<br>\n<em>Voi, me emme tiedä yhtikäs mitään. Me loimme vain itse sellaista tietoa, mitä tarvitsimme. Ja ”Suuri Henkemme” loi meille tietoa. Mutta minä en usko. En usko enää mihinkään. En ainakaan, ennen kuin löydän tarkoituksen. Abzumo oli toinen mielenkiintoinen persoona. Mutta hänen tiedonjanonsa ei ollut todellista. Hän haluaa vain hallita ja tuhota.</em><br>\nGuartsulle tuli sellainen tunne, että Manu olisi huokaissut, jos olisi voinut.<br>\n<em>Millainen maailma voisikaan olla, jos tuhoa ja hävitystä ei olisi. Jos minä en olisi tehnyt menneisyyteni virheitä, olisiko Klaanissa nyt rauha?</em><br>\n”Zyglakit…” Guartsu mutisi.<br>\n<em>Eivät pystyisi yksin juuri mihinkään. Nazorakeja on hyvin monta.</em><br>\n”Kuinka monta?”<br>\n<em>Epäilen, että useampi tuhat.</em> Guardian hätkähti.<br>\n”Se on paljon.”<br>\n<em>Valitettavasti. Jokainen tekee virheitä. Mutta mitä vaikutusvaltaisempi ja viisaampi henkilö on, sitä pahemmat seuraukset virheillä on. Tämän olen oppinut.</em><br>\nGuardian nyökäytti päätään hiekassa.<br>\n”Minullakin on siitä hieman kokemusta”, hän sanoi hiljaa.<br>\n<em>Me olemme sokeita protodiitteja maan tomun seassa</em>, Manu kuiskasi. <em>Kenelläkään meistä ei ole todellista voimaa. Millä hetkellä tahansa meidänkin päällemme voisi pudota taivaalta suuri kivinen kappale, joka murskaisi koko tämän pienen saaren. Toisaalta aivan yhtä todennäköistä olisi, että Nazorakien asevarasto räjähtäisi ja koko heidän tukikohtansa palaisi maan tasalle. Tai</em>, Manu naurahti, <em>ehkä he eivät pääsisi pinnalle, vaikka kuinka palaisivat. Jos minä päättäisin, he palaisivat ikuisesti jossakin hyvin ikävässä paikassa.</em><br>\n”Hmm…” Guardian hymisi katsellen yhä tähtiä. Ne eivät juuri liikkuneet. Vain yksi tähdenlento pyyhälsi hänen näkökenttänsä ohi. Guardianin kasvoille nousi hymy.<br>\n”Mikä on elämän tarkoitus?”<br>\nManu oli hetken hiljaa.<br>\n<em>Odottamaton kysymys. Minä olen etsinyt vastausta siihen koko ikäni. Ehkäpä on niin, että jokainen määrää itse oman tarkoituksensa. Tai sitten sen päättää kohtalo. Niin tai näin, meidän ei ole järkevää ajatella, ettei meillä olisi vapaata tahtoa. Jos jokin on määrännyt ennalta kaiken tapahtuvan ja tiedämme sen, elämästä menee maku, eikö totta. Mikäli asia näin on, en halua tietää elämän tarkoitusta.</em><br>\nGuardian sulki silmänsä. Manun purkista huokui kyynisyyden tunnetta hänen viestittäessään:<br>\n<em>Eikö olisi oikein sopivaa, jos me olisimme vain työläisiä, jotka pitävät elossa jotakin siivoojarobottia? Kuin soluja. Olisimme osa isompaa tarkoitusta – joka olisi siivota planeetta. Ja ehkäpä koota palapelejä…</em><br>\n”Mistä saat päähäsi noita sekopäisiä ideoita?”<br>\n<em>En ole varma. Ehkä ne tulevat alitajunnasta.</em><br>\n”Olet oikeastaan melko mielenkiintoinen tyyppi, jos näin voidaan sanoa.”<br>\n<em>Otan tuon kohteliaisuutena.</em><br>\n”Ota.”<br>\n<br>\nSitten Guardian nousi, poimi Manun hiekasta ja käveli sisään ilma-alukseen rauhallisin mielin. Tähdet jatkoivat kimalteluaan kirkkaalla taivaalla muutaman ohuen pilvenhattaran välillä leijaillessa niiden edestä. Palmut huojuivat hienoisen tuulen vaikutuksesta. Tuntui, kuin koko maailmankaikkeus olisi saanut hetken hengähtää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":909,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-04-06T21:47","content":"<strong>Arkistot ja Klaanin saari muinaisina aikoina</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="125" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/ojWngeG7tB4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/ojWngeG7tB4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKepe kahlasi läpi korkean kirjapinon. Verstas mainittiin vain harvoissa teksteissä ja niissäkin tuolla nimellä. Ne oli siis kirjoitettu vasta hänen tulonsa jälkeen. Niistä ei ollut apua.<br>\n<br>\n<em>Narskahteleva ääni säesti kaapuun verhoutuneen hahmon askeleita, kun tämä kulki kohti kylää anovan, mutta samalla luottavaisen näköinen matoran perässään halki lumisen rannikon ja metsän.</em><br>\n<br>\nHän ja Snowie eivät voineet rynnätä suoraan Verstaan syövereihin Nimdaa etsimään. Se olisi liian vaarallista. Täytyi olla jonkinlainen suojakeino. Aika kävi kuitenkin vähiin, jos Allianssi oli jo päässyt sisään. Mutta miten? Doxin avullako? Allianssi ei heti voisi mitenkään päästä Nimdan luokse, missä se olikaan, mutta se saattaisi saada merkittävän etumatkan.<br>\n<br>\n<em>Miten teen sen? hahmo kysyi mielessään. Kuinka minä voin auttaa tätä kansaa? Ja miksi minä sen edes tekisin?<br>\nHänen mieleensä kaivertui kuva, joka syöksi hänen tietoisuuteensa ohjeita ja tietoja, joita harva kuolevainen koskaan sai nähdä.</em><br>\n<br>\nLisäksi videonauha oli tuonut heidän tietoonsa vielä yhden sirun. Tawa kuitenkin otti asian hoitaakseen; Kepe ja Snowie voisivat keskittyä Verstaaseen.<br>\n<br>\n<em>Matoran ja hahmo saapuivat lumen peittämään koroon. Kymmenien mökkien katot olivat sortuneet lumen painosta. Ruokavarastot olivat tuulen armoilla ja umpijäässä. Sekä karjarahit että matoranit hytisivät jäätävässä kylmyydessä.<br>\n\"Auta, oi herra\", yksi kyläläisistä sopersi polvilleen vajoten.</em><br>\n<br>\nViimein hän löysi etsimänsä. Muuannen tutkija oli tehnyt tutkimusta Klaanin saaren matoranyhteisöjen historiasta. Tawan tuloa edeltäneellä ajalla saaren matoranheimot olivat olleet hyvin primitiivisiä... Kunnes yhdessä pisteessä aikajanalla heidän kehitystasonsa oli kohonnut spontaanisti.<br>\n<br>\n<em>Mitä toverini ajattelevat tästä? Hyväksyvätkö he sen, että käytän haltuuni uskotun artifaktin voimaa tarkoituksiin, joihin he eivät sitä tuhlaisi? Mutta eikö ole oikein, että nämä luonnon armoilla olevat parat saavat joskus apua ja oikeutta?<br>\n<br>\nMiten teen sen?</em><br>\n<br>\nJa tämä tapahtui jo kauan ennen kuin Tawa saapui. Ajalla, jolloin saarella ei tiedetty kenenkään käyneen.<br>\n<br>\n<em>Hänen mieleensä poltettiin yhä terävämpi kuva. Se teki miltei kipeää.<br>\nHän kohotti kätensä ja kanavoi elementaalienergiansa sen kautta. Jumalaisilla voimilla kyllästetty siru oli yhä hänen nyrkissään. Hän käyttäisi uusia kykyjään vain hieman, riittävästi parantamaan kylän oloja vähäksi aikaa.</em><br>\n<br>\nKepe ja Snowie tulisivat selvittämään tämän. Mikä oli vaikuttanut sivilisaation kehitykseen näin äkkinäisesti? Se voisi myös tuoda selityksen Verstaalle. Viimeinkin he saisivat selville sen alkuperän.<br>\n<br>\n<em>Kun hän avasi silmänsä, hän tajusi epäonnistuneensa.<br>\n<br>\nKylää ei enää ollut.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":910,"creator":"BD","timestamp":"2011-04-07T21:29","content":"<strong>GK:n huone</strong><br>\n<br>\nToa istui tuolissaan katsoen näkymää, joka tuli hänen ikkunastaan.<br>\n<br>\n\"Meri\".<br>\n<br>\nHän nousi ja hetkeksi seisomaan ja mietti, sitten hän avasi oven ja kulki jälleen klaanin käytävillä hermostuneen näköisenä, aivan kuin hän olisi kiertänyt ympyrää. Hän käveli vastaan tulijoiden ohi kuin he olisivat pelkkää ilmaa, klaanilaiset huomasivat toan radikaalisti muuttuneen persoonan. <br>\n<br>\n\"Jonkun ylemmän tahon pitäisi jututtaa häntä, hän on kuin myrskyn merkki\", eräs matoran sanoi toiselle heidän kiiruhtaessaan toan ohi.<br>\n<br>\n\"Vielä... ei ole aika...\", Gekko sanoi hiljaa, mutta se tuli niin selvästi, että se olisi saattanut olla silkkaa huutoa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":911,"creator":"Jake","timestamp":"2011-04-08T10:45","content":"<strong>Meri, kelluva lankku, ei, se ei ole laivan nimi. Tämä on kirjaimellista.</strong><br>\n<br>\nNotfun, Matoro, Äksä ja Jardirt istuivat lankulla. Notfun oli erittäin närkästynyt, eikä ollut puhunut kolmeen tuntiin.<br>\n<br>\n\"Hei, kyllä me sen saamme takaisin, lupaan, ettet joudu nimetä taas uutta Yön Timoa\", Matoro yritti lohduttaa. Vastausta ei kuulunut.<br>\n<br>\nViidenkymmenen minuutin päästä Notfun kuitenkin avasi suunsa.<br>\n<br>\n\"Kuulkaa. Siitä asti, kunb liityin teidän klaanihippien kerhoon, aivan vain henkilöllisyyteni salatakseni, olen ollut jatkuvissa ongelmissa. Ensinnäkin, kaapuhemmo on puristanut minusta puolikuoliaan neljä kertaa. Toiseksi, olen menettänyt kaksi laivaa, ja minä olen joutunut käyttämään kaksi pelastusmanaattia, uhraamaan niille suurimman osan miehistöstäni, JA kultamaskinikin jäi tuonne laivalle, ja olen ilman maskia. Olen kalju. Kertokaa rehellisesti, onko hyvä miel-\", Notfunin puhe keskeytyi kun eräs laiva tuli heidän viereensä ja heitti köyden.<br>\n<br>\n\"Kyllä, minulla on nyt hyvä mieli\", Matoro vastasi hymyillen.<br>\n<br>\nNotfun mutisi jotain hipeistä, kehyksistä ja manaateista kiivetessään köyttä pitkin. Kun hän oli ylhäällä, hän näki laivan omistajan, ja hyppäsi takaisin mereen. Matoro, Äksä, Jardirt ja laivan kapteeni katsoivat laidan yli sinne, mihin Notfun oli hypännyt. <br>\n<br>\n\"Mitäs tuo nyt oli?\", Äksä kysyi.<br>\n<br>\n\"Notfun omaa aika värikkään menneisyyden, tiesitkö. Hän on suututtanut miljardeja henkilöitä, jättänyt miljardeja naismatoraneja kuin knallit kalliolle, ja pummannut miljardien arvosta rahaa, ja jättänyt maksamatta. Outo seikka on se, että kaiken tuon jälkeen hän on merirosvona ryöstänyt vain kuusi laivaa\", Jardirt kertoi.<br>\n<br>\nSeurasi syvä hiljaisuus. <br>\n<br>\n\"No minä menen hakemaan sen, kun ei vielä ole pintaan noussut\", Matoro ilmoitti, ja hyppäsi laidan yli. Kohta hän palasi Notfunin kanssa.<br>\n<br>\nKun piraatti aukaisi silmänsä, ja näki laivan omistajan, hän hyppäsi taas yli laidan.<br>\n<br>\n\"Sanoin jo. Värikäs menneisyys. Kuusi laivaa.\", Jardirt sanoi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":912,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-04-09T05:44","content":"<strong><em>Kelluva Lankku</em>(se on laivan nimi), meri</strong><br>\n<br>\nSe paatti oli paljon pienempi kuin <em>Yön Timo II</em>. Se vaikutti enemmänkin jokilaivalta, joka oli eksynyt suureen maailmaan. Miehistöä oli kymmenisen henkeä mutta kapteeni ei kertonut millä asioilla liikkuu. <br>\n<br>\nKapteeni Notfun istuskeli heille osoitetun hytin pöydän ääressä. Pieni öljylamppu paloi, vaikka oikeasti ikkunasta tuleva päivänvalo teki sen tarpeettomaksi. <br>\n<br>\nOvi avautui ja kirkas valo tuli sisään. Matoron tummansävyinen hahmo käveli hyttiin Notfunin kanssa.<br>\n\"Hei, sanoit tunteneesi sen... kaapuhemmon?\" Matoro aloitti.<br>\n\"Joo\", Fun vastasi.<br>\n\"Mitä tiedät siitä tyypistä?\"<br>\n\"Noh. Pirun tehokas. Halusi minuslta yhden Makuta-Viruksen. Paljon käsiä. Joku kipusäde. Ja niin joo, hengaili Gaggulabion laivalla. Ilmeisesti kätyri\"<br>\nKohta \"Gaggulabio\" iski Matoroon kuin miekka. Oliko se vanha kääkkä heidän perässään? Sitten hän tajusi muistiinpanot <em>Timossa</em>. <br>\nJos kaaputyyppi on Labion alainen, Labio tietää Nimdan sijainnin.<br>\n\"Meille voi tulla kiire\", Matoro totesi. \"Jos Gaggulabio liittyy tähän juttuun, tapaamme saarella vähintäänkin parikymmentä skakdia\"<br>\nSkakdeista Matorolle tuli heti mieleen Metorakk. Kun hän oli voittanut Mettyn Xialla, koko skakdista ei oltu kuultu mitään.<br>\n\"Pääsin siltä korkilta pakoon sen laivaltakin\", Notfun aloitti. \"En näe suurta uhkaa\"<br>\n\"Fun, se upotti laivasi\", Jardirt huomautti väliin.<br>\n\"Ai niin. KOSTETAAN!\" Fun vaahtosi, ilmeisesti tarviten rommia.<br>\n<br>\n<strong>Nazorak-pesät, Gaggulabion kasarmit</strong><br>\n<br>\n<em>\"Sain laivan kaapattua. Tiedot Nimdan sijainnista selvillä. Olen matkalla kohti saarta. Tarvitsetteko koordinaatit?\"</em>, Amazuan ääni kuului hieman säristen kaiuttimesta jossa oli Nazorakien logo.<br>\n\"Kerro koordinaatit. Lähetän jokusen miehistäni jos tulee ongelmia\", Skakdi sanoi kuamrtuen mikin ääreen.<br>\nAmazua luetteli sarjan numeroita ja kysyi lupaa lopettaa.<br>\n\"Ei, yksi asia vielä. Mitä teit Blacksnow'lle?\" Labio kysyi. Hänen äänestään heijastui viha kohdan \"Blacksnow\" -kohdalla.<br>\n<em>\"Heitin mereen Notfunin ja parin muun kanssa. Tuskin selvisivät\"</em><br>\n<br>\nGaggulabio kaatui tuolillaan. Hän nousi nopeasti ja alkoi karjua mikrofoniin.<br>\n\"EI MATOROA SELLAISELLA VOITETA! SE PIRULAINEN SELVIÄÄ, SE SELVIÄÄ VAIKKA HEITTÄISIN SEN TULIVUOREEN! JOS SAAT SEN KÄSIISI, TAPAT SEN! YMMÄRRÄTKÖ!\"<br>\nToisessa päässä oli hiljaista.<br>\n<em>\"Kyllä, ymmärrän\"</em>, Amazua vastasi ja ajatteli palkkiorahoja.<br>\n<br>\nGaggulabio poimi paksun sikarinsa pöydältä ja sytytti sen taas. Hän veti siitä pitkän henkäyksen ja istahti erilaisten harvinaisten rahien nahoista tehtyyn työtuoliin.<br>\nHän oli tajunnut jossain vaiheessa alkaneensa tupakoida enemmän mitä enemmän joutuu odottelemaan. Jatkuva odottelu Torakoiden tyyliin kävi Skakdien hermoille. Onneksi Klaanin saarella oli pikkukyliä ryöstettäväksi.<br>\n<br>\nRlolzedt käveli sisään koputtamatta. Omahyväinen, suurikokoinen metalliskakdi istahti toiseen tuoleista ja odotti hetken.<br>\n<br>\n\"Edistymme sen viruksesi kanssa. Yksi skakdi sai sillä juuri jotain hämäriä voimia. Suljimme sen selliin kun riehui. Ampui plasmaa ja salamoita ympäriinsä\", skakdien komentaja selitti. \"Se siis sekosi ylimääräisistä voimista. Pitäisikö meidän pyytää torakoiden tai Ab-\"<br>\n\"Ei. Me hoidamme tämän itse\", Gaggulabio keskeytti alaisensa.<br>\n\"Mutta nyt on tärkeämpää. Saimme Nimda-saaren koordinaatit\", hän jatkoi. \"Pistä erikoisjoukot laivaan\"<br>\nRlolzedt oli hetken hiljaa ja lähti sitten.<br>\n<br>\n<strong><em>Kelluva Lankku</em>, meri</strong><br>\n<br>\n\"Gaggulabio on todennäköisesti matkalla Nimdan luo\", Matoro aloitti. Äks nojasi laivan takaosan kaiteeseen ja katseli mereen. Punahopea haarniska kiilteli aamuauringossa erikoisesti.<br>\n\"Gaggulabio?\" Äks kohotti katseensa.<br>\n\"Torakoiden liittolainen. Salakuljettaa, tappaa, valtaa, ryöstää. Komentaa saaremme Skakdeja\", Matoro luetteli.<br>\n\"Ah. Mukava heppu, oletan\", Äks sanoi ironisesti.<br>\n\"Olen ollut hänen tappolistallaan ties kuinka monta vuotta. Joko hänen kätyrinsä ovat tunareita tai minä olen liian hyvä\"<br>\n\"Tai sinulla on hyvä tuuri\", Äks lisäsi.<br>\n\"... niin\", Matoro vastasi. <br>\n<br>\nOli hetken hiljaista.<br>\n<br>\n\"Miten pääsit tai jouduit tyypin tappolistalle?\" Äks kysyi.<br>\n\"Noh. Pitkä juttu. Kerron tiivistetyn version\", Matoro aloitti.<br>\n\"Labio taisteli Nektannin liittolaisena Zakazin sisällissodassa. Hän nousi sodan jälkeen yhdeksi pohjoisen maailman rikkaimmista rikollispomoista. Hänen skakdinsa valloittivat ja tuhosivat sen saaren, jossa minä ja tiimini asuimme joskus. Tappoivat matoranit. Me Toat olimme silloin Toat-Pimeyden Metsästäjät sodassa Metru Nuilla puolustamassa 'oikeutta ja kunniaa'\"<br>\n<br>\nMatoron muistin aukko tuli vastaan. Hän ei kertakaikkiaan pystynyt muistamaan mitä tapahtui vuosina Sodan jälkeen.<br>\n<br>\n<strong>Sama laiva, eri paikka</strong><br>\n<br>\nNotfun oli onnistunut löytämään ruumasta pullollisen rommia. Hän käveli iloisesti kohti hyttiään ja iski pullon pöytään.<br>\nFun putosi tuoliltaan kun luki etiketin.<br>\n<br>\nSiinä luki:<br>\n\"Kulttia ei petetä, Notfun\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":913,"creator":"Jake","timestamp":"2011-04-09T08:13","content":"<strong>Kelluva lankku, laiva siis. Nyt ei ole kirjaimellista, kuten viimeksi.</strong><br>\n<br>\nNotfun makasi maassa rommipullo kädessään. Sitten hän nousi, joi rommipullon tyhjäksi, ja heitti sen ikkunasta mereen. Kun piraatti avasi ovea, siihen oli liimattu kirje. Notfun avasi sen. <br>\n<br>\n<em>Kuten jo huomasit, kulttia ei petetä.</em><br>\n<br>\n<br>\nNotfun tippui taas tuoliltaan. Tämä on varsin mielenkiintoinen seikka, kun otetaan huomioon, että hänellä ei juuri nyt ollut tuolia allaan. Tapahtuman syytä on yritetty selvittää jälkeenpäin, ja syyksi on todettu \"värikäs menneisyys\". Ottakaa huomioon myös, että Matoro oli huoneessa, ja melkein tuli hulluksi nähdessään tämän.<br>\n<br>\n<br>\nNotfun nousi maasta jälleen. Sitten hän imi kirjeestä musteet, ja heitti sen ikkunasta mereen. Tällä kertaa hän onnistui oven avauksessa, ja turhia tuolilta tippumisia ei tarvittu. Notfun käveli ulos ovesta Matoro perässään.<br>\n<br>\n\"Arrr, ihana päivä purjehtia, etsiä aarteita, ja etsiä aarteita purjeestani\", Notfun huokaisi.<br>\n<br>\nPiraatti käveli mastoa kohti, ja kiipesi purjeeseen. Kuten oli odotettu, Notfun löysi suuren aarrearkun purjeesta. Hän avasi sen tyytyväisenä, mutta siellä oli vain lappu.<br>\n<br>\n<em>Ymmärsitkö jo pointtini, kulttia ei petetä, tule hyttiini.</em><br>\n<br>\nNotfun mätkähti alas, ja purjeen uumenista tuoli tippui hänen päällensä. Ottakaa huomioon, että tällä kertaa hän ei tippunut tuolilta, vaan tuoli tippui häneen. Matoro katsoi Notfunia hieman kummissaan.<br>\n<br>\n\"Mikä tämä kulttihomma nyt oikein on?\", Kysyi jään Toa.<br>\n<br>\n\"Se on pitkä tarina, johon liittyy sotaa, jumalia, sotaa, ja rommia. Ja kultti\", Notfun kertoi, \"Ensinnäkin, minä en ole matoran. Olen itseasiassa vanhempi, kuin tämä teidän maailmanne. Olen tämän maailman testiversiosta. Olen ainoa, joka selvisi\"<br>\n<br>\n\"Jaahh.. Se kertoo jo paljon siitä, miksi olet hullu.\"<br>\n<br>\nNotfun katsoi Matoroa vihaisena.<br>\n<br>\n\"Köh. No kuitenkin, Jotkut jossain joskus loivat testiversion tästä maailmasta. He loivat myös testiversiot Matoraneista ja Toista. MUTTA Toille annettiin luomisvoimat, ja Toia oli vain kaksi, totta kai ihan liian übereilla elementeillä. Noh. Nyt mennään tähän klassiseen eeppisyyttä tavoittelevaan kliseiseen sontaan, joka tällä kertaa on totta. Ne \"toat\" loivat kaikenlaista, pari eri ulottuvuutta ja sellaisia, sitten toinen halusikin lisää voimia, ja tappoi toisen. Toinen sitten lukitsi jotain suuria voimia miekkaansa, ja viimeisillä voimillaan löi miekan maahan, eikä sitä ole löydetty. Toinen olento taas orjuutti meidät Matoranit, ja lopulta humaltui vallasta niin, että juuri kun oli tuhoamassa testiversiota, ylemmät voimat tuhosivat sen. Älä kysy, miksi minä elän, en tiedä itsekään\", Notfun selitti.<br>\n<br>\nMatoro katsoi häntä epäuskoisena.<br>\n<br>\n\"Miten tuo liittyy mihinkään?\"<br>\n<br>\n\"No, ne sitten palvoivat tätä kuollutta jumalaa ne kulttilaiset, ja itse päätin ryhtyä kultin johtajaksi. Tunsin kuitenkin kutsumuksen rahaa, rommia, ja merta kohti, joten eräänä yönä poltin kultin tukikohdan, vein kaikki ruoat, ja pakenin\", Notfun selitti, \"Loppu.\"<br>\n<br>\n<br>\nMatoro katsoi Notfunia edelleen sama epäuskoinen kummallinen ilme kasvoillaan. <br>\n<br>\n\"No, nyt saimme vastauksen siihen, miksi olet noin lyhyt\", Matoro sanoi, ja käveli pois.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":914,"creator":"BD","timestamp":"2011-04-09T10:43","content":"<strong>Klaanin käytävät</strong><br>\n<br>\n”...minä en jaksa tätä enään kauan...”,Toa sanoi ja kyyristyi seinää vasten ja piti käsillä kiinni päästään kun se tärisi holtittomasti hänen silmiensä tuijottaessa tyhjyyteen.<br>\n<br>\nSitten hän nousi ja näytti taas rauhoittuneemmalta.<br>\n<br>\nKamera seurasi toan jokaista liikettä. Tawa oli niin häkeltenyt, että ei saanut sanaa suustaan. Sattumalta hän oli istahtanut hetkeksi tarkkailemaan ja tallentanut muistiin tämän oudoksuttavan ”kohtauksen”.<br>\n<br>\n”Jokin taitaa oikeasti olla hullusti Gekon kanssa, tuo jos mikä ei tosiaan ole normaalia. Toa kääntyi kohti kameraa, miekka suhahti ilmassa ja Tawa näki vain lumisadetta.<br>\n<br>\n”Toivottavasti tuo ei ole mitään vakavaa...”, Tawa sanoi katsoessaan ruutua jossa ei ollut nähtävissä muuta kuin lumisadetta.<br>\n<br>\nGekko käveli ja näytti hyvin määrätietoiselta. Tawa koitti etsiä kuvaa toasta, mutta joka hetki kun tämä vilahti ruudussa nääkyi sen jälkeen pelkkää lumisadetta.<br>\n<br>\n”Mitä minä voisin tässä tilanteessa tehdä?”, Tawa katsoi ruutua jossa toa oli viimeksi näkynyt.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":915,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-04-09T12:09","content":"<strong>Voimalaitos</strong><em> Tapahtui ennen Gekon pakoa Klaaniin...</em><br>\n<br>\nZyglakien voimalaitos oli kaaoksen vallassa. Nazorakien tekniikka oli alkanut pettää ja voimalaitos alkoi pikkuhiljaa sortua. Laitoksen työntekijöitä, oransseihin haalareihin ja kypäriin sonnustautuneita Zyglakeja juoksi ulos voimalan pääovista, koska hälytykset olivat pärähtäneet käyntiin. Voimalan keskustietokone oli ylikuumentunut viallisten johtojen ja sortumien takia syttyen tuleen. Nyt sitlä sammuttivat vain sammuttimet, Zyglakit itse eivät uskaltaneet lähteä voimalaa pelastamaan. Voimalan työntekijät uskoivat näet että Rhak'elakk jumala oli rankaissut heitä siitä että jumalan pyhättö oli syttynyt tuleen lähistöllä ja veriuhrit olivat paenneet.<br>\n<br>\nKymmeniä voimalan työntekijöitä ravasi ulos ovista ja teki kolmionmerkkejä ilmaan, ettei Rhak'elakk tappaisi heitä suuttuessaan.<br>\n<br>\nVoimalan sisätilojen rakenteet alkoivat sortua vesimassojen osuessa laitteistoihin. Sähköiskuja lenteli ympäriinsä ja metallikehikot huojuivat kun nazorakien rakentama laitois alkoi palapalalta hajota käsiin. <br>\nUmbra ja Flygel taistelivat keskenään hajoavan voimalaitoksen sisätiloissa. Ovi joka johtaisi päähallintakeskukselle ja keskustietokoneelle, oli jumittunut kiinni ja kaksikko taisteli siitä, kumpi pääsisi ensimmäisenä kallisarvoisen ulottuvuusporttitykin luokse.<br>\n<br>\n”Anna minun hakea tykki, niin pääsen kotiini!” Umbra huusi, vesimassojen pauhatessa ja veden noustessa pikkuhiljaa. Flygel ei kuunnellut, vaan heitti Umbraa toisella terällään, jonka Umbra paiskasi maahan kontrolloidulla painovoimalla.<br>\n”Kuolemme molemmat!” Umbra huusi, lyöden miekallaan Flygeliä, jonka käsipanssariin tuli viilto. Zyglak otti matorania kiinni mahasta, paiskaten tämän päin yhtä huteraa pilaria.<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><br><center>* * *</center><br></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/LD98pEfI6WQ" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/LD98pEfI6WQ</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nVesimassat nousivat kaksikon taistellessa kun Flygel iski miekallaan Umbraa. Umbra väisti, potkaisten Zyglakia päähän, samalla iskien painovoimalla Zyglakin maahan. Flygel nousi, karjuen ja löi nyrkeillään Umbraa, mutta Umbra leijaili nyrkkien yläpuolelle. <br>\n<br>\nUmbra iski nyrkeillään Flygeliä rintaan sarjan iskuja, mutta vahinkoa ei juurikaan tapahtunut. Leijaileva Matoran oli Flygelin korkeudella ja valmiina tekemään vihollisestaan kalanruokaa. Huitaisu Flygelin kynnestä, joka osui Umbraa päähän, saaden Pakarin vääntymään, tiputti Umbran maahan, jolloin Umbra joutui ottamaan tukea miekastaan.<br>\n<br>\nFlygel iski miekallaan Umbraa jalkaan, jolloin Matoran kaatui taaksepäin, horjahtaen metalliromun sekaan. Flygel asteli voitonriemuisena Umbran luokse, kun Zyglakin paino alkoi äkkiä nousta ja liikkumisesta tuli vaikeaa.<br>\n<br>\n”Miten sinä Matoran teet tuon?” Zyglak kysyi vaikeasti hengittäen. Painovoima pusersi hänen keuhkojaan kasaan ja mekaaniset osat hänen kehossaan rikkoutuivat yksikerrallaan. Umbra nousi romun seasta, nilkuttaen ja miekka oikeassa kädessään, valmiina iskemään Zyglakia.<br>\n<br>\n”Olen toisesta maailmasta, muistatkos? Ja siellä olin mahtava soturi, kuten tämän maailman vastineenikin on”, Umbra kertoi. <br>\n<br>\nHuone ei kestänyt enää taistelua ja katto alkoi sortua niskaan. Betonia, kivenjärkäleitä ja metallisia tukipilareita alkoi sataa kaksikon niskaan. Umbra leijaili Flygelin ylitse, kohti ovea joka johtaisi seuraavaan huoneeseen.<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="17" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/CMgD_j8l78E" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/CMgD_j8l78E</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nUmbra juoksi romujen seassa, rynnien oven läpi, jonka hän paiskasi voimillaan maahan, kohti käytävää. Käytävä oli valaistu valokivin, jotka oli otettu tapetuilta Ortoneilta. Fikou Qewa oli löytänyt tiensä Umbran luokse ja kaksikko juoksi Flygel perässään osittain tukkiutunutta käytävää pitkin kohti päähallintajärjestelmää. Ympärillä kuului hälytyslaitteiston huutoa kun sireenit varoittivat voimalan hajoamisesta.<br>\n<br>\nUmbra lennätteli metalliromua tieltään, kun Flygel alkoi saavuttaa häntä voimakkaiden takaraajojensa tuomalla lisänopeudella. Zyglak läähätti pian Umbran niskaa, vaikkei ollutkaan kovin rautaisessa kunnossa.<br>\nUmbran Fikou, Qewa hyppäsi violettimustan sankarimme olkapäälle, ampuen perästään seittiä Flygeliin, joka häiritsi Zyglakia, antaen kaksikolle etumatkaa. Juoksu kipeällä jalalla perässä valkomusta hullu tiedemieslisko ei ollut kaikkein helpoin tehtävä, varsinkaan tuhoutuvassa rakennuksessa. <br>\n<br>\nRautaromua lenteli ilmassa, sorruttaen samalla lisää rakennusta. Umbran onnistui heittää voimillaan romua päin Flygeliä, joka horjahti läheisen suuren ikkunan läpi toiseen käytävään, joka johtaisi myös päähallintajärjestelmään. Tämä käytävä oli huonommassa kunnossa, täynnä railoja ja reikiä lattiassa, mutta Flygel juoksi varmoin askelin, ottaen kynsillään tukea, kohti tykin säilytyspaikkaa.<br>\n<br>\nUmbra ja Qewa tekivät yhteistyötä, juosten kohti suurta railoa, jonka yli Umbra ei voinut turvallisesti levitoida. Hän nosti Qewan kattoon voimillaan, jolloin Fikou eritti seittiä, jonka avulla Umbra lennätti itsensä toiselle puolelle.<br>\nUmbra laskeutui kepeästi keventämällä painovoimaa allaan, kivilattialle, jolloin hänen takaansa metallikehikot alkoivat sortua ja tukkia takaisinpääsytien. Valokiviä rysähteli seiniltä maahan, hajoten sirpaleiksi, jolloin kellertävää valoa tuikki sirpaleista iloisesti. <br>\n<br>\n”Hmm… Toivottavasti pääsen tykin avulla kotiin”, Umbra ajatteli, juosten samalla ryskettä ja sortuvaa tunnelia eteenpäin, hyppien välillä metallikehikoiden yli, tai ryömien niiden ali, riippuen siitä, kuinka pahasti ja miten ne olivat sortuneet.<br>\n<br>\nFlygel oli jo tahollaan saavuttanut oven, jonne hän koetti naputella numerosarjaa. Metallinen ovi ei auennut vaikka Zyglak kuinka yritti näpytellä koodeja, jolloin Flygel joutui käyttämään voimiaan, ja käytti itseään muurinmurtajana, saaden metallioven lentämään huoneeseen, jossa välkkyivät punaiset hätävalot ja sireenit soivat.<br>\nTahollaan, Umbra oli myöskin päässyt metalliselle ovelle, jossa oli myös salasanalukitus. Umbra näpytteli hetken koodeja, mutta tuli siihen johtopäätökseen että olisi nopeampaa vain rusentaa ovi painovoimalla. Umbra painoi oven sormensa painvoimalla muserruksiin, hypäten sen yli päähallintakeskukseen.<br>\n<br>\nFikou seurasi Umbraa perässä, hyppien romun seassa. Flygel oli jo huoneessa ja kaivoi luista mappikaappia, jonne hän oli piilottanut tykin.<br>\n<br>\nFlygelin etsiessä tykkiä, Umbra otti kiinni Zyglakin hännästä, jolloin Zylak paiskasi Umbran päin tuolia, joka oli tehty Ortonien luista. Tuoli hajosi luupirstaleiksi jolloin Umbra lensi sirpaleet mukanaan lattialle. Ruhjottu ja haavoittunut Matoran ei kestäisi enää kauhean suurta ja väkivaltaista taistelua.<br>\nFlygel penkoi innokkaasti laatikoita, heitellen kivitauluja ja papereita ympäriinsä. Tykki olisi löydyttävä, muuten hän ei pääsisi eroon tästä Matoranin rääpäleestä ja tämän hämähäkistä ja pääsisi pois rakennuksesta.<br>\n<br>\nViimein Flygel löysi tykin, ottaen sen voitonriemuisena käsiinsä. Vihreänaamainen Zyglak painoi etusormellaan tykin nappuloita. Zyglak ei tiennyt kovinkaan tarkkaan mitä mistäkin nappulasta tapahtui, ja tykin Olmak symboli ja matorankaiverrukset alkoivat hohtamaan kellertävää valoa. Tämän jälkeen tykin etuosaan syntyi sinertävä valo ja tykki alkoi suoltamaan ulottuvuusportteja ympäriinsä.<br>\n<br>\n”Tapat meidät molemmat!” Umbra huusi, kömpien lattialta jaloilleen. Matoran paiskasi tuolinkappaleet päin Flygeliä, joka ampui portaaleja, jotka imivät palaset sisäänsä. Valitettavasti tykki oli siinä asennossa, että portaaleja syntyi sattumanvaraisesti ja tietylle alueelle tykin läheisyydestä. Luun palaset putosivat Umbran päälle, jolloin matoran kaatui lattialle, kun hänen päälleen putosi jotain äkisti.<br>\n<br>\n”Molemmat? Sinähän tämän tykin halusit. Sinä kuolet, koska jos viet tykin minulta, minulle ei jää mitään”, Flygel sanoi, painaen etusormellaan tykkiä uudelleen. Siniset, ilmassa leijailevat portaalit sammuivat äkisti.<br>\n<br>\n”Ja osaan kuule käyttää tätä tykkiä, ainakin jotenkuten, Matoran”, Flygel sanoi, osoittaen voitonriemuisena Umbraa. Hän voisi siirtää Matoranin jonnekin tuhoutuneen voimalan raunioiden alle ja kuolemaan.<br>\n<br>\n”Matoran. Hah! Voisiko Matoran tehdä näin?” Umbra vastasi Zyglakille, nostaen liskomaisen olennon voimillaan ilmaan. Kun Flygelin pää kosketti katonrajaa, Umbra paiskasi hänet voimillaan päin lattiaa, jolloin jalat menivät hauraan betonilattian läpi.<br>\n<br>\n”Vieläkö sanot että olen vain Matoran?” Umbra kysyi lattialta nousevalta Zyglakilta. Zyglak nousi, rynnisti kohti Umbraa ja tarrasi Umbraa mahasta kiinni, paiskaten hänet voimillaan päin teräksistä seinää.<br>\n<br>\nFlygel kaappasi lattialta ulottuvuusporttitykin käsiinsä. Zyglak paineli nappeja, jolloin neljä ulottuvuusportaalia muodostui maassa makaavan Umbran ympärille. Flygel ohjasi portaaleja kohti Umbraa, jolloin siniset pyörteet alkoivat vetää Umbran raajoja puoleensa.<br>\n<br>\nSiniset portaalit kiskoivat Umbran raajoja eri suuntaan, jolloin Umbran jalka törrötti seinään ilmestyneestä portaalista, toinen jalkaterä oli katossa, ja Umbra pystyi koskettamaan kämmenellään selkäänsä. Hänen toinen kämmenensä tuli näkyviin lipaston päälle ilmestyneestä portaalista.<br>\n<br>\n”Jos nyt painan tätä nappia, portaalit sulkeutuvat ja sinä hajoat kivoihin pikku paloihin, jotka voin sitten lähettää postissa T’haokin miehistölle. He kyllä keksivät sinulle käyttöä, Umbra”, Flygel sanoi voitonriemuisena. Isokokoinen violettimusta maanvaiva oli nyt ansassa, eikä hän pääsisi mitenkään niskan päälle. <br>\n<br>\nUmbra katseli hätääntyneenä tilannettaan. Hän tunsi kolmella sormellaan selkänsä ja näki kuinka kolme sormea liikkuivat lipaston päällä. Myös katossa oleva jalkaterä ja seinässä oleva jalkaterä liikkuivat normaalisti kun Umbra vain liikutti raajojaan. Pelaten aikaa pakenemiseen, Umbra keksi nerokkaan, joskin useinkäytetyn harhautuksen. Hän alkoi jutella hullulle zyglakille.<br>\n<br>\n”Hei Zyglak. Nyt kun olet saanut minut tilanteeseen etten voi päästä vapaaksi, haluaisitko tietää tarinani ennen kuolemaani. Ymmärrän että olet kiinnostunut ulottuvuuksista ja ajasta, joten tämä voisi olla hyvä tilaisuus”, Umbra aloitti, miettien samalla kuumeisesti pakokeinoa.<br>\n<br>\n”Olisi todellakin mukavaa tietää vähän maailmastasi, ihmematoran”, Flygel sanoi, nuoleskellen samalla verisiä huuliaan tiedonjanon takia. Zyglak selvästi nautti tilanteesta jossa oli niskanpäällä.<br>\n<br>\n”No, kaikki alkoi kauan sitten maailmassani. Minut valittiin osalliseksi eräiden matorantiedemisten projektia, jonka tarkoituksena oli siirtää toinen elementaalivoima matoranille. Tiedemiehet eristivät voimia erilaisista kristalleista ja upottivat muokattuun, voimien hallintaan kestävään kehooni painovoimaa hallitsevan kristallin. Kristalli antoi minulle hallinnan painovoimaan ja samalla pystyin pienissä määrin kontrolloimaan valoa, olinhan Av-Matoran. Samaisessa laitoksessa jossa minulle tehtiin kokeita, luotiin myös Olmakin sirusta tuo tykki jota pitelet käsissäsi. Tiedemiehet eristivät Olmakin voimaa ja siirsivät sen tykkiin, jonka avulla oli mahdollista liikkua paikassa portaalien kautta. Valitettavasti tietyt tahot halusivat sen ja tekniikan jonka avulla matoraneille annetaan elementaalivoimia, itselleen. Hyökkäyksen aikana sitten pakenin tykin avulla tähän maailmaan ja nyt haluan vain lähteä kotiin tykillä ja lopettaa maailmani kärsimyksen ja verenvuodatuksen”, Umbra kertoi. Pieni kyynel vierähti hänen silmäkulmastaan kun hän kertoi tarinaansa ja muisti kotimaailmansa.<br>\n<br>\n”Olipa tuokin tärkeä tieto”, Flygel sanoi hiukan pettyneenä. ”Odotin ehkä vähän dramaattisempaa tarinaa sinulta, ulottuvuusmatkustaja”, Zyglak lisäsi ja jatkoi: ”Et haluaisi kuulla minun tarinaani?”<br>\n<br>\nTätä Umbra oli odottanutkin. Zyglak avautuisi hänelle, antaen lisäaikaa suuren paon suunnittelemiseksi. Qewa oli kadonnut jo jonnekin, mutta Umbra toivoi että hämähäkki olisi jossain lähellä.<br>\n<br>\n”Kaikki alkoi vuosituhansia sitten. Minut kasvatettiin Zyglakien jalkaväkeen ja rivisotilaaksi, jonka tarkoituksena olisi vain totella johtajia ja ylempiä tahoja. No osallistuin moniin sotiin joissa joukkomme pärjäsivät hyvin, yleensä Matoraneja ja muita lajeja vastaan. Eräs taisteluoperaatio oli ihan toisenlainen… Hyökkäsimme korkeakulttuurilliseen, Orto Nuin pikkusaarelle, saarelle joka oli tunnettu valkokultaisesta rakentamistyylistään ja Valtuustostaan, joka johti saarta Turagoiden ja Matoranien kanssa. Saarella oli rikkauksia ja huono armeija joka koostui vain kuudesta Toasta ja Gukko-ilmavoimista. Täydellinen valloituskohde siis. Me Zyglakit hyökkäsimme saarelle, ammuimme alas keihäillä ja tykeillämme, suurimman osan ilmavoimien joukoista ja taistelimme saaren kuutta Toaa vastaan. Kyseisessä kahakassa menetin toisen silmäni, kun ryhmän Tulen Toa, ja johtaja, iski tuliporansa suoraan silmääni, jolloin poranterä meni ihan aivoihini asti. Se sai aikaan suunnatonta kipua, mutta samalla muutti persoonaani ja älykkyyttäni. Samalla menetin kiinnostuksen sotimiseenkin, vaikka vanhat taitoni eivät unohtuneetkaan. Aloin tutkia eri asioita ja kirjata niitä muistiin, tehden seikkaperäisiä päätelmiä ja kirjoittaa pöytälaatikkoon havaintojani. Samalla menetin kiinnostukseni Rhak’elakkismiin, koska en nähnyt siinä mitään järkeä”, Flygel kertoi, pitäen pienen hengähdystauon. <br>\n<br>\nUmbra kuunteli kiinnostuneena Zyglakin kertomusta. Hän tunsi osaltaan sääliä olentoa kohtaan, osaltaan vihaa. <br>\n<br>\n”Ja nyt kun sinä toit tämän tykin tähän maailmaan, olen alkanut vihdoin tajuta ajan olemuksen. Emme voi vaikuttaa juuri mitenkään aikaan, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen ratkaisevasti. Kutsun tätä Nuiramavaikutukseksi, sillä jos Nui-Rama pörrää väärässä paikassa oikeaan aikaan, ei pörrää ollenkaan, tai jättää huitaisemasta matorania pistimellään, kaikki vaikuttaa osaltaan aikaan ja luo äärettömän määrän vaihtoehtoismaailmoja. Pelkkä tämän ajatteleminenkin saa jo pääni sekaisin, eikö sinunkin?” Flygel esitti kysymyksen vangilleen.<br>\nUmbra kuunteli tarkkaavaisena zyglakin sanoja. Olennon mielessä piili älykkyyttä, mutta se oli vain valjastettu ”väärälle” puolelle, eli Allianssiksi kutsutun oudon organisaation palvelukseen. Umbra oli myös tämän tarinatuokion aikana saanut keksittyä suunnitelman Zyglakin ikeestä pääsemiseksi.<br>\n<br>\n”Kiitos tarinasta, Flygel”, Umbra sanoi virnistäen. Hän oli muuttanut tarinatuokion aikana ruumiinsa värit vastaamaan valoasetuksiaan ja latasi nyt Flygelin takana olevasta portaalista pilkistävässä kädessään olevaa valopalloaan. Umbra tiesi ettei saisi valolla vahingoitettua zyglakia, mutta aina sopi yrittää.<br>\n<br>\nLoistava valopallo kiisi ilmassa Umbran kädestä kohti Zyglakia kun Umbra päästi sen valloilleen. Kellertävä voimapallo osui Flygeliä alaselässä olevaan hammasrattaaseen, joka tuotti suunnatonta kipua tiedemiehessä, joka oli jo taistelujen aikana saanut vammoja ruumiiseensa. Ulottuvuusporttitykki putosi hänen käsistään lattialle, tykin sammuessa sen off-napin kytkeytyessä päälle. Ulottuvuusporttitykit katosivat, Umbran ollessa taas entisellään lattialla. <br>\nMatoran nousi ylös, katsellen edessään olevaa Zyglakia, joka makasi tuskissaan lattialla, selkä kohollaan ja nelinkontin.<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="17" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/FJ971FbIUKA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/FJ971FbIUKA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nUmbra vaihtoi värinsä takaisin violetin ja mustan väriin, saaden painvoiman hallinnan takaisin. Hän nousi voimiensa avulla ilmaan, ja koetti pitää voimalan sortumavaarassa olevaa kattoa paikallaan. Miekastaan hallitulla painvoimalla Umbra nosti ulottuvuusporttitykin ilmaan, mutta Flygel nappasi sen käsiinsä. <br>\n”Näyttää siltä ettet saa vieläkään tätä käsiisi”, Flygel sanoi ivallisesti, laukaisten pari portaalia hetken naputtelun jälkeen, ilmaan. Toinen osui Umbran luokse tullutta Fikoua, joka katosi nopesti portaalista ties minne.<br>\n<br>\n”Ammuit ystäväni tuntemattomaan!” Umbra huusi ilmasta, Flygelin ampuessa portaaleja pitkin huonetta. Portaalit imaisivat sisäänsä kattoa kannattelevia rakenteita, jotka olivat jo muutenkin todella hauraita. Umbra koetti voimillaan kannatella kattoa, mutta se kävi koko ajan työläämmäksi.<br>\n<br>\n”Tapat meidät molemmat!” Umbra huusi, syöksyen Flygelin kimppuun. Kaksikko alkoi repiä tykkiä toistensa käsistä, jolloin tykin nappuloita sohittiin tarkoituksettomasti, jolloin portaaleja syntyi kokoajan enemmän ja enemmän. Kiihkeän painimisen päätteeksi Umbran musta miekka onnistui halkaisemaan tykin osiin, jolloin molempien käsiin jäi osa tykkiä.<br>\n<br>\n”Katso mitä nyt kävi kun olit ahne”, Flygel sanoi, juosten nopeasti yhteen portaaleista. Portaali sulkeutui juuri kun Zyglak meni sen läpi ja katto alkoi sortua Umbran niskaan. Uupuneena Matoran koetti keventää katon massaa, muttei saanut paljoa mitään aikaiseksi. Pahempaa oli luvassa sillä portaalit alkoivat yksi toisensa jälkeen sulkeutua. <br>\n<br>\n”Minun on pakko päästä pois täältä!” Umbra huusi juosten niin lujaa kuin pystyi kohti viimeisten portaalien rypästä. Hän ehti juuri ja juuri viimeiseen sinertävään ikkunaan, hypäten sen läpi kohti tuntematonta.<br>\n<br>\nPortaali avautui metsässä, muutaman kion päässä järvestä josta kuului kova ryske ja pauke kun suuri voimala rysähti maahan. Sitä seurasi suurehko räjähdys, joka vavisutti lähialueen maastoa. <br>\n<br>\nUupuneena, pettyneenä, ystävät kadonneina ja tykki rikkinäisenä hänen käsissään, Umbra aloitti vaivalloisen matkansa kohti Bioklaania. Hänen koko tehtävänsä oli epäonnistunut surkeasti. Kaiken kukkuraksi hän alkoi yhtäkkiä voida todella pahoin ja oksentaa suustaan hammasrattaita. Umbra lysähti maahan nelinkotin ja kakoi.<br>\n<br>\n”Miksi Kohtalo koettelee minua näin!? Mitä tein väärin?! Kaikki ystäväni täältä ovat kaikonneet, tykki on pirstaleina ja toivo on menetetty. Miksi? Mata Nuin nimeen miksi!?” Umbra huusi metsässä, hänen panssarinsa palasten alkaessa pikkuhiljaa haurastua.<br>\n<br>\nUmbran mieli oli musta kuin ikuinen pimeys. Viimeaikojen ponnistelut ja epäonnistumiset, aina Levahin kuolemasta asti olivat vaikuttaneet hänen positiiviseen luonteeseensa. Pieni sankarimme, joka oli taistellut urheasti Zyglakeja ja Feterroja vastaan oli nyt vaipunut syvälle epätoivoon. Epätoivoon joka raastoi hänen sieluaan.<br>\n<br>\nUmbra kaatui maahan, sydänvalo heikosti välkkyen. Hänen hengityksensä oli vaikeaa lukuisten metallinkappaleiden mennessä keuhkoihin. Sylkien suustaan hammasrattaita, Umbra lysähti uupuneena sammaleelle…<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":916,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-04-09T16:39","content":"<strong>Bio-Klaani, Telakka</strong><br>\n<br>\nAamuauringon säteet herättivät Tehmutin. Hän oli nukahtanut puolivahingossa paperitöidensä ääreen Laivaston varatoimistoon. Keetongun Nynrah-retken aikana Tehmutilla oli normaalia enemmän töitä. Varsinkin nyt, kun asekauppiaita ja lipeviä puhujia oli laumoittain Klaanin ympärillä ja laivasto tarvitsi aseita. Keetongu oli yrittänyt purkaa Laivaston byrokratian mahdollisimman pieneksi, mutta töitä näytti riittävän.<br>\n<br>\nTehmut otti kupillisen teetä höyrykeittimestä ja vilkaisi pöydällä olevia papereita. Muistiinpanoja Tongulta illalla tulleesta yhteydenotosta. Pitäisi viedä viesti Tawalle siitä, että Tongu poimi Guardianin ja Manfriidin (väsyneenä tekee virheitä, Tehmut mietti) Zakazilta. Hanki Cordak-panoksia. Laivaston varajohtaja oli ajatellut, ettei olisi korrektia lähettää Matorania Klaanin ykkösnaisen luo yhdeltätoista illalla.<br>\n<br>\nTelakan Matoranit olivat jo työn touhussa. Tehmut käppäili käytävällä kohti päähallia valitakseen jonkun työntekijöistä juoksupojaksi. Pian hän huomasikin yhden Kakamapäisen Onu-Matoranin nojaamassa tolppaan.<br>\n”Hei, sinä! Minulla olisi sinulle yksi homma. Korkeimmalta taholta vielä korkeammalle.”<br>\n<br>\nMatoran nousi tarmokkaasti ylös nähtyään Tehmutin ja vetäisi käden lippaan.<br>\n<br>\n”Alokas Walsinats palveluksessanne, upseeri!”<br>\n<br>\n”Me emme käytä sotilastermejä, Walsinats. Keetongu sanoo, että ne ovat torakanpenikoiden riikinkukkoilua”, Tehmut vastasi ja jatkoi: ”Mutta jos sinulla ei ole muuta, niin vie seuraava viesti admin Tawalle Bio-Klaanin rakennukseen Admin-torniin: Keetongu otti admin Guardianin ja Makuta Nuin kyytiinsä Zakazilta.”<br>\n<br>\n”A. Aa. Admin. Tawallelle.”<br>\n<br>\n”Jep. Ei hän sinua syö. Tämä on tärkeä työ. Luotamme kaikki sinuun, Walsinats.”<br>\n<br>\n”Keetongu poimi admin Guardianin ja Makuta Nuin kyytiinsä Zakazilla.”<br>\n<br>\n”Aivan. Juokse kuin tuuli, Walsinats! Et saa epäonnistua!”<br>\n<br>\nWalsinats vetäisi käden lippaansa ja pinkaisi juoksuun. Lähellä hallin uloskäyntiä hän kompastui suureen jakoavaimeen, mutta se ei lannistanut innokasta Matorania. Hän nousi heti ylös ja pinkaisi uuteen juoksuun.<br>\n<br>\n”Kehuva asenne parantaa työilmapiiriä”, Tehmut sanoi itsekseen ja käveli takaisin toimistoonsa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Admin-torni, aula</strong><br>\n<br>\nPieni ja läähättävä Onu-Matoran katsoi sammakkoperspektiivistä Tawan työhuoneen suurta ovea. Hän oli päässyt tänne asti. Nyt oli hänen suuri hetkensä. Koko Bio-Klaanin tulevaisuus riippuisi siitä, pääsisikö hänen elintärkeä viestinsä perille. Walsinats korjasi asentoaan ja koputti oveen kolme kertaa. Ovi aukesi. Tawa istui pöytänsä takana lukien paperia ja seuraten turvanäyttöä sivusilmällä. Hän nosti katseensa paperista ja katsoi oviaukossa olevaa Matorania.<br>\n”Helei. Tule peremmälle”, Admin sanoi ystävällisellä, joskin väsyneellä äänellä. Walsinats käveli pöydän eteen ja katsoi huoneen seinälle hieman Tawan pään yläpuolelle.<br>\n<br>\n”Keetongupoimiadminguardianinjamakutanuinkyytiinsäzakazilla.”<br>\n<br>\n”Eh. Voisitko toistaa?”<br>\n<br>\nWalsinats seisoi jännittyneenä pääadminin pöydän edessä. Kahdenkymmenen sekunnin kuluttua hän sanoi: ”Keetongu poimi admin Guardianin ja Makuta Nuin kyytiinsä Zakazilla.”<br>\n<br>\n”Vai niin. Kiitos tiedosta, Matoran hyvä. Tästä on minulle varmasti hyötyä”, Tawa vastasi ja rustasi jotain yhteen työpöydällä olevaan paperiin. Sitten hän alkoi lukea samaa paperia, mitä hän oli selannut ennen Matoranin saapumista.<br>\n<br>\n”Olet vapaa poistumaan”, hän sanoi yhä paikallaan kököttävälle Walsinatsille viiden minuutin päästä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":917,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-04-09T19:04","content":"<strong>Tuntematon saari</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/ihBls8M2o6w" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/ihBls8M2o6w</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Veljet, sisaret”, puhetta pitävä, mustaan kaapuun verhoutunut Matoran lausui suureen luolaan kokoontuneelle yleisölleen. ”Meitä on kohdannut suuri tragedia. Meidän sieluntoverimme Ath-Nuin saarella ovat kärsineet suunnatonta vääryyttä: heidän pyhäinjäännöksensä on varastettu!”<br>\nKaavullisessa väkijoukossa kuohui.<br>\n”Sen lisäksi trooppisen saaren ystävämme on teurastettu viimeiseen mieheen ja naiseen – sekä lapseen. Isä Bartax joutui uhraamaan heidät paremman hyvän puolesta. Nimittäin samasta syystä, joka kalvoi arkisten alueiden ystäviämme! Nimdan sirut eivät ole turvassa.”<br>\n<br>\n”Mitäkö me teemme? Meidän on käytävä sotaan. Keräämme kaikki uskovaiset ja lähdemme uskonsotaan pakana-Klaania sekä torakkasortajia vastaan!”<br>\nVäkijoukko hurrasi. He lähtisivät viimein sovittamaan vääryydet.<br>\n”Ei”, sanoi hiljainen, mutta kuuluva ääni jostain luolan takaosasta. Yhtä lailla kaapuun pukeutunut hahmo astui esiin väkijoukon takaa. Se käveli korokkeelle, jolla puhuja seisoi.<br>\n”Lakkaa kiihottamasta kansaasi, veli Kernok.”<br>\n”Isä”, Kernok henkäisi. ”Te olette…”<br>\n”Minä tiedän, mitä minä olen. Ja te lakkaatte vihan lietsomisen. Vielä ei ole aika hyökätä. Te näitte, mitä meille tapahtui, kun kiivauksissani lähetin heidät kaikki kuolemaan. Se ei saa toistua.”<br>\n”Kyllä”, toinen sanoi vapisevin äänin. ”Minä perun sanani.” Hän yskäisi ja kääntyi sitten kansan puoleen.<br>\n<br>\n”Me emme hyökkää. Asiat muuttuivat. Mutta voitte odottaa toimintaa lähiaikoina. Pysykää valmiina. Rohkeutta teille, veljet ja sisaret!”<br>\nPettyneenä mutta hämmentyneenä Matoranit palasivat koteihinsa ja töidensä pariin.<br>\n”Kertokaa”, Kernok sanoi, ”mitä tapahtui.”<br>\n”Kaikki aikanaa, veli”, Bartax sanoi. ”Nyt minä tarvitsen ison kupillisen vahvaa yrttiteetä.”<br>\n”Kyllä, isä, heti.”<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Kirikori II</strong><br>\n<br>\n”Nyt herätys, me lähdemme!” Keetongu huusi. Oli aikainen aamu. Guardian hieroi silmäänsä unisena.<br>\n”Mmmitä…”<br>\n”Me lähdemme nyt, jotta ehdimme löytää koilisväylän ylihuomenna.”<br>\n<em>Sinä. Minut. Herättää. Miksi.</em><br>\n”Olisit mennyt ajoissa nukkumaan.”<br>\n<em>Vaikea nukkua, kun ei pysty edes sulkemaan silmiään.</em><br>\n”Sinulla ei ole silmiä!”<br>\n<em>Siinä se vaikeus piileekin.</em><br>\n”…”<br>\n<em>Jopa suuri ja mahtava Keetongu kumartaa sananmahtini alla!</em><br>\n”Äh, hiljaa siinä”, Guartsu ähkäisi noustessaan ylös punkastaan. Hän oli nukkunut tuoleista improvisoidulla sängyllä Keetongun torkkuessa kapteenin tuolissa. Matoranit olivat molemmat nukkuneet moottorin päällä.<br>\n<br>\nPuolisen tuntia kului, kun kaikki paitsi Manu söivät aamiaisen ja alus laitettiin lähtövalmiuteen. Ruokaa oli vähän, mutta siitä riittäisi vielä näiden kahden päivän ajaksi jonkin verran. Keetongu alkoi ohjata alusta kohti koillista. Toinen Matoraneista oli aina lappamassa hiiliä uuniin ja toinen oli navigoimassa Tongun kanssa. Guardian hyräili itsekseen erästä sävelmää.<br>\n”Kun pääsemme koilisväylän ohi, kaikki muuttuu helpommaksi”, Tongu sanoi.<br>\n”Tuota noin”, Guartsu sanoi pohdiskelevasti. ”Miksi se on koilisväylä? Eikä sen pitäisi olla <em>koillis</em>väylä?”<br>\n”Ei”, Tongu totesi. <br>\n”Miksihän ei?”<br>\n”En tiedä. Mutta se ei ainakaan johdu kirjoitusvirheestä papereissa.”<br>\n”Aha. Selvä.”<br>\n<em>Kaikki valehtelevat</em>, Manu tuumaili. Tongu soi hänelle häijyn mulkaisun ainoalla silmällään.<br>\n<br>\nHeidän tullessaan Xian yläpuolelle Guardian katseli alas industrialistiselle saarelle. He eivät uskaltaneet lentää aivan Xian päällä, mutta melko lähellä sitä he olivat. Tehtaiden piipuista nousi savua. Saasteet olisivat tulleet sisään alukseen, mutta suodattuivat pois Tongun nerokkaista tuuletusjärjestelmistä.<br>\n”Mitä pikemmin pääsemme ohi, sitä todennäköisemmin kukaan ei huomaa meitä”, Tongu sanoi värisevällä äänellä. Guartsu nyökkäsi.<br>\n<br>\nHe pääsivät Xian ohi ilman välikohtauksia.<br>\n<em>Mikä oli epätodennäköistä</em>, Manu sanoi.<br>\n”Me kaikki tiedämme sen”, Guartsu tuhahti.<br>\n<em>Tiedän, että tiedätte.</em><br>\n”Hyvä tietää.”<br>\n”Meidän tulee vielä ylittää useita kymmeniä saaria”, Tongu sanoi. Matoranit vaihtoivat jälleen vuorojaan. Guardian alkoi tutkia Tongun karttoja. Mielenkiinnon vallassa hän selasi Xian alueiden tarkkoja ilmakuvien perusteella laadittuja piirroksia. Manu päätti huvitella tappamalla kärpäsiä mielensä voimalla. Kun yksi tipahti haukottelevan Guartsun suuhun, tämä käski Makutan lopettaa.<br>\n<em>Ei saa edes huvittaa itseään tylsässä lasipurkissa…</em><br>\n”Tiputella nyt toisten suihin kärpäsiä!” Guardian ärisi.<br>\n<em>Minkä minä sille voin, että sinä avaat suusi juuri, kun kärpänen kuolee sen yllä?</em><br>\n<br>\nIllan lähestyessä Keetongu sanoi:<br>\n”Minusta meidän täytyy ottaa vuorot. Kaikkien on nukuttava, joten joidenkuiden meistä on oltava myös hereillä. Ja koska vain neljällä meistä on ruumis – ”<br>\n<em>HAH HAH HAA!</em><br>\n” – meidän neljän täytyy pitää vuoroja niin, että kolme on aina hereillä.”<br>\nGuardian nyökkäsi. ”Kuulostaa järkeenkäyvältä. Tosin Manu olisi viides. Eipä siitä mitään hyötyä olisi.”<br>\n<em>Skakdi on hiljaa.</em><br>\n”Ja minun myös täytyy opettaa sinut lentämään”, Tongu jatkoi. Guardian kohotti kulmiaan.<br>\n”Eikö jompikumpi noista pikkumiehistä voi hoitaa lentämisen?”<br>\n”Lentämiseen tarvitaankin kaksi.”<br>\n”Ai. No ne voivat tehdä sen yhdessä.”<br>\n”Miksi muuten minulla olisi navigaattori aina mukana ohjaamassa? Ei koko ajan tarvitse olla kahta miestä lentäjän paikoilla istumassa, mutta pääsääntöisesti tämä on kahden henkilön ohjauksen vaativa alus. Ja sinä lennät, koska minä haluan sinun lentävän. Ja koska jonkun on lapettava hiiliä.”<br>\n<br>\nMuutaman tunnin kuluttua Guartsu osasi jo lentä Kirikori II:sta. Hieman epävarma hän oli, mutta homma hoitui mallikkaasti. Kun vuorot oli sovittu, Keetongu meni nukkumaan. Guardian vihelteli hiljaa toisen Matoraneista räplätessä kompassia. Hiilien lappamisen ääniä kuului konehuoneesta.<br>\n<em>Minä voin laulaa pääsi sisällä, jos olet nukahtamaisillasi, älä huoli.</em><br>\n”Voi kiitos.”<br>\n<em>Mitä vain, kultaseni.</em><br>\n”… joskus en tajua sinua.”<br>\n<em>En minäkään. Eikö se ole jo aika hyvin?</em><br>\n”Tjaa.”<br>\n<br>\nNiin kului ensimmäinen ilta ennen koilisväylän löytymistä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":918,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-04-09T22:37","content":"<strong>Bio-Klaani<br>\nBioarkistot</strong><br>\n<br>\nTawa käveli läpi Klaanin valtavan kirjaston. Hänen kullankeltaista naamiota kantavilla kasvoillaan oli pohdiskeleva ilme. Klaanin johtajan kädessä oli Matoron ja tämän retkikunnan Rozumilta löytämä videonauha, jonka täydelliseen tutkimiseen hän oli käyttänyt melkein koko edeltävän yön. Raukean näköinen hopeinen Ussal-rapu oli tiukasti kiinni Tawan olkapäässä ja räpsytteli silmiään hitaasti. Nöpö päästi pienestä suustaan hiljaisen haukotuksen ja sulki silmänsä. Pian se tuhisi kuin kuorsaten.<br>\n<br>\nTawa käänteli päätään edestakaisin. Hän etsi katseellaan parhaansa mukaan Arkistojen hoitajia, Vaehrania ja Gahlok Vata. Joidenkin minuuttien kirjastoharhailun jälkeen hän löysi pienen turagamaisen hahmon, joka uppoutui valtavaan numeroituun kirjavuoreen.<br>\n\"Eikä tietenkään lähdemerkintöjä\", Gahlok Va mutisi kääntäen sivua. Hän oli niin keskittynyt työhönsä, että ei huomannut Tawan kävelevän eteensä. Unista ussalia ja kulunutta videonauhaa kantava admin tuijotti Gahlok Va:ta hetken.<br>\n\"Helei?\" hän sanoi. GV säpsähti lukemisestaan ja pudotti kirjansa. Hän pomppasi pystyyn ja siirsi kätensä sotilastervehdykseen.<br>\n\"Tervetuloa Arkistoihin, neiti Taw-\"<br>\n\"Lepo, kiitos\", Tawa sanoi rennosti.<br>\n\"...a.\" Gahlok Va:n kädet menivät löysiksi. \"Voinko auttaa jossain?\"<br>\n<br>\nTawa vilkaisi kädessään olevaa paperia ja kulunutta videonauhaa. Paperille oli merkitty useita muistiinpanoja videonauhasta. Osa niistä oli nauhalla mainittuja nimiä. Osa taas vaikutti suurempaan kokonaisuuteen verrattuna harvinaisen yhdentekevältä.<br>\nTawa vilkaisi väsyneellä käsialalla kirjoitettua muistiinpanoa, joka kertoi nauhan selvän kuvamateriaalin kuusi minuuttia ja kuusi sekuntia pitkästä kestosta. Hän oli jo kysymässä itseltään kysymystä, johon ei löytyisi vastausta. Kysymykseen liittyi eräs tuttu numero.<br>\nTawa kuitenkin siirsi katseensa nauhalla mainittuihin nimiin. Kezen. Delek. Selecius.<br>\n<br>\nTawa kääntyi kohti Gahlok Va:ta ja hymyili lievästi. \"Joo. Haluaisitko auttaa minua etsimään jotain?\"<br>\n<br>\nTuragamainen sininen hahmo nosti pudottamansa kirjan lattialta ja laittoi sen hyllylle. Sitten hän otti vastaan Tawan ojentaman paperin.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Kirikori II<br>\nMatkalla kohti koilliskäytävää</strong><br>\n<br>\n<em>Tiedättekö.</em><br>\n\"Emme\", Kirikori II:n ohjaimia tottumattomasti mutta melko kätevästi käyttävä Guardian sanoi vihreänhehkuiselle lasipurkille, joka lojui juomatelineessä.<br>\n<em>Minä olen tässä miettinyt</em>, Manu viesti. <em>Entä jos Nynrahille on hyökännyt vaikka...ööh, joukko uusia haarniskoita haluavia makutoja.</em><br>\n\"Niiiiiin?\" Keetongu lausahti koneen takaosasta. Hän oli päättänyt nukkua hetken, mutta teki nyt jotain valtavalla jakoavaimella Kirikori II:n moottorille.<br>\n<em>...sitä vain, että viisi meitä ei ole kovin hyvä vastus Makutain veljeskunnalle.</em><br>\n\"Neljä ja näsäviisas kaasupurkki\" Guardian sanoi vetäen vivulla ilma-aluksen moottorin isompiin nopeuksiin.<br>\n<em>Vaiti tai laulan.</em><br>\n\"No tuo oli nyt kyllä aika vakuuttava uhkaus\", Guartsu naurahti. \"Mutta olen kyllä ajatellut asiaa.\"<br>\n<br>\n\"Ja...jos saanen kysyä mihin tulokseen päädyitte, herra Guardian?\" toinen matoraneista, Ternok nimeltään, päätti kysyä.<br>\n\"Älä kutsu minua herraksi tai tästä voi tulla entistä pidempi matka\", Guardian tuhahti kääntäen koko ilma-alusta. \"Ja koska minua ei oikein huvita ajatella potentiaalisen makuta-törmäyksen lopputulosta...sovitaan, että Aikapoika pelastaa meidät kaikki.\"<br>\n\"Tittididii\", Keetongu sanoi väsyneellä äänellä.<br>\n<br>\n<em>Miksi Karzahnissa hän on Aikapoika.</em><br>\nGuardian rykäisi. \"Satutko huomaamaan, että suurimmassa osassa ilmalaivoista on nykyään levitaatiokiekot siivissä tai pieni reaktori energiantarpeeseen?\"<br>\n<em>Joo?</em><br>\n\"Ja että me emme edes tiedä, mikä pitää Nazorakien hävittäjät nykyään ilmassa?\"<br>\n<em>...joo?</em><br>\n<br>\nGuardian vilkaisi koneen takaosaa. \"Triviakysymys. Mikä pitää <em>meidät</em> ilmassa?\"<br>\nHetken koneessa oli hiljaista. Ainoa ääni kuului siitä, kun hiilet kalahtivat rautaisen uunin seinämiin ja paloivat iloisesti.<br>\n<em>...aiiiivan.</em><br>\n\"Aikapoika\", Guardian sanoi mahtipontisella äänensävyllä. \"Aikamatkustaja menneisyydestä! Maailmasta, jota kehitys ei ole vielä pilannut!\"<br>\n<br>\n\"Levitaatiokiekot ja reaktorit ovat yliarvostettuja\", Keetongu sanoi vääntäen jostain moottorissa niin voimakkaasti, että koko kone tärähti.<br>\nMatka jatkui pian vauhdikkaammin. Koilliskäytävä lähestyi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":919,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-04-10T05:41","content":"<strong><em>Kelluva lankku</em>, meri</strong><br>\n<br>\nMatorolla oli pitkästä aikaa harvinaisen tylsää. Hänellä ei ollut Ityn muistiinpanoja tutkittavana, hänellä ei ollut sivistävää lukemista tai hyvää elokuvaa, hän ei saanut pätkiä pahiksia tai pelastautua eeppisesti surmanloukusta harppuunalla. <br>\n<br>\nJään Toa taputti hymyillen oikean ranteensa harppuunalaitetta. Viisi prototeräksistä hakaa, sata bioa kaapelia ja voimakas kelalaukaisin. Maailman paras laite. Ikinä.<br>\n<br>\nAjan tappamisen nimissä Toa päätti kävellä komentosillalle ja tiedustella sijaintiaan. Kun he olivat tulleet laivalle, he olivat kertoneet saaresta jonne halusivat. Matoro ei tiedä miksi nuo suostuivat asiaan niin helposti, mutta mikäpä siinä.<br>\nPaatin puurappuset johtivat ahtaaseen hyttiin jossa yksi matoran hääri jotakin. Kapteeni oli muualla.<br>\n\"Hei, missä olemme?\"<br>\n\"Hmmmhhhmm. Jossain Pohjoisen Mantereen rannikolla\", Matoran vastasi katsoen seinään haulattua vanhaa karttaa.<br>\n\"Okei. Kauankohan meillä kestää?\"<br>\n\"Olemme aamulla perillä. Yö menee vielä\"<br>\n\"Jaha. Selvä, kiitos\", Matoro ilmoitti ja lähti.<br>\n<br>\nBlaah, hän ajatteli. Yö vielä. Hänen olisi parasta nukkua jotta olisi skarppina saarella. Mutta pystyikö tässä tilanteessa nukkumaan. Hän rakasti seikkailua ja vaaroja. Ja hän selvisi aina. Se oli melkein vakio. Vaikka joskus meni tiukalle, hän selvisi.<br>\n<br>\nAinut mikä pitää minut täysin skarppina on kunnon muki kaakaota, hän ajatteli ja lähti penkomaan ruumaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":920,"creator":"BD","timestamp":"2011-04-11T05:43","content":"<strong>Klaanin käytävät</strong><br>\nOli lähes valotonta ja toa vielä tarkisti ajan seinällä olevasta kellosta: ”kyllä, keskiyö”.<br>\n<br>\nHän käveli kohti aulaa, portit olivat kiinni öisin niin, että ne saisi auki ulkoa vain passeilla. Toa alkoi kiivetä epätavallisen sulavasti lähes suoraa lamppujen täyttämää seinää pitkin, koska porttien avaamisesta tuleva meteli olisi ollut korvia huumaava, ja rikkoi tiensä kattoikkunasta kadoten pihamaalle. Make oli viettänyt tämänkin yön kahvilassa ja näin ollen seurannut Gekkoa. Nyt hänen ilmeensä oli melko tyrmistynyt. Kesti hetken ja pienen kolauksen kuuluessa jättiläinen tipahti rikkomastaan kattoikkunasta lattialle ja Make ehti piiloutua juuri ja juuri saapuneelta Gekolta. Valkoinen toa liikkui kävellen kohti omaa huonettaan.<br>\n<br>\n”Kas näin, nyt pitäisi saada jotakin irti niistä papereista, täällä on sanoinkuvaamattoman tylsää”,Valkoinen toa saneli itsekseen.<br>\n<br>\n”Mitä himskattia tuo oikein...”, Make istui pohdiskellen nurkassaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":921,"creator":"Donny","timestamp":"2011-04-11T15:22","content":"<strong>Veljeskunnan saari, Bakmei</strong><br>\n<br>\nBambumetsikössä kaikin puolin rauhallista ja mielenkiinnotonta elämää vielä hetki sitten viettäneet pikkulinnut lensivät kauhistuneen sirkutuksen saattelemana pakoon. Syynä tähän oli bambujen katveesta kuulunut voimakas jysäys.<br>\n<br>\nBakmei nousi muristen seisomaan ja vilkaisi sitten syvän kuopan pohjalla makaavaa Ämkoota. Turaga pyyhki likaa kasvoiltaan ja ärähti sitten:<br>\n\"Jätit sitten jotain kertomatta!\"<br>\n\"E-en tiedä mitä juuri...\", Ämkoo aloitti, mutta hiljeni saatuaan turagan heittämän multakokkareen kasvoillensa. <br>\n<br>\nÄmkoo nousi haparoiden seisomaan ja huomasi, että varjokäsi oli poissa. Toa yritti käynnistää energiaraajaa uudestaan, mutta turhaan.<br>\n<br>\n\"Tiedät itsekin millainen riski tuo on\", Bakmei torui Ämkoon noustessa ylös räjähdyksen muodostamasta kuopasta. Toa nyökkäsi ja antoi sitten turagan jatkaa.<br>\n\"Mitä jos noin käy kesken taistelun? Nöyryytät ja pahimmassa tapauksessa tapatat itsesi!\"<br>\n<br>\nÄmkoo mietti vastaustaan. Silloin kuului sihahdus ja varjokäsi ilmestyi taas näkyviin. Ämkoo nosti punahehkuisen kämmenen kasvojensa korkeudelle, oikoi sen hehkuvia sormia ja sanoi:<br>\n\"Taidan tietää keneltä pyydän neuvoa asian suhteen. Tunnen erään... asiantuntijan.\"<br>\n<br>\nTuraga vilkaisi Ämkoota kireä ilme ikiaikaisilla kasvoillaan. Turaga lähti jälleen kerran astelemaan majaansa kohti, ja Ämkoo ymmärsi oitis kyseessä olevan merkki lyhyestä lepotauosta. Toa huokaisi ja istahti tapansa mukaisesti läheisen puun alle lepäämään.<br>\n<br>\n<em>Tämä on toivotonta,</em> Ämkoo mietiskeli. Toan ajatukset palailivat jatkuvasti juuri sattuneeseen välikohtaukseen. Tapahtuma oli loistava esimerkki siitä, että pohjimmiltaan Ämkoo oli pelkkä kävelevä kaaos vailla sisäistä tasapainoa. <br>\n<br>\n<em>Olen kateellinen sinulle, Atya...</em><br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<strong>Kaukana menneisyydessä</strong><br>\n<br>\n\"Ohjeemme ovat yksinkertaiset. Tukikohtaan piilotetut dokumentit on saatava keinolla millä hyvänsä\", Atyan käskevä ääni selitti johtajansa viereen kumartuneelle Toa-joukolle. Harmaanruskealla tasangolla matkanneet Toat olivat lopulta saavuttaneet määränpäänsä ja heidän edessään kohosikin mittava kivilinnoitus.<br>\n<br>\n\"Vartioinnin taso vaikuttaa suorastaan surkealta. Ovat tuskin edes huomanneet meitä\", Tharkon naurahti ja tarttui keihääseensä. Toa Ämkoo seurasi toverinsa esimerkkiä ja pian tämän käteen ilmestyi kolmella terällä koristeltu pitkä energiaviikate. <br>\n<br>\n\"Tharkon ja Herka toimivat hämäyksenä. Hyökkäätte linnoitukseen etupuolelta ja kiinnitätte kaiken huomion itseenne. Onko tämä selvä?\"<br>\n\"On.\"<br>\n<br>\nKäskyn saatuaan vihreä ja punainen Toa syöksyivät suoraan matkaan. Atya jäi seisomaan Ämkoon ja tämän vierellä seisovan sileää naamiota kasvoillaan kantavan harmaanmustan Toan tykö.<br>\n<br>\n\"Ämkoo, Keyte. Te tulette minun mukaani.\"<br>\n\"Asia selvä.\"<br>\n<br>\nPian valtavan tuulenpuuskan nostattama liekkimeri nuoleskeli linnoituksen puista porttia. Linnan useisiin torneihin ilmestyneet skakdi-vartijat karjuivat komentoja toisilleen ja avasivat tulen. Kaiken vilinän keskellä skakdeilta jäi huomaamatta, että levitaationaamion voimin linnoitukseen nousi kutsumaton vieras. Vihreä Toa tarttui johtajansa heittämään paksuun köyteen ja pian Atya ja Keyte seisoivat jälleen Ämkoon vierellä.<br>\n<br>\n\"Hajaannummeko?\" Ämkoo kysyi ja pyöritteli viikatettaan suorastaan innostuneena. Atya tuijotti vihreää alamaistaan kylmästi ja pudisti päätään.<br>\n\"Koita rauhoittua. Tällä menolla ne huomaavat mei-\"<br>\n<br>\nAtyan lause jäi kesken myrkynvihreän zamorkuulan miltei iskeytyessä veden Toan kasvoihin. Atya kirosi ääneen ja kiskaisi miekkansa esiin. Ämkoota ei tarvinnut erikseen käskeä hyökkäämään, vaan ilman Toa oli jo paikalle ilmestyneen valkoisen skakdin kimpussa.<br>\n<br>\nSkakdeja ilmestyi lisää. Kirjava hirviöjoukko tulitti Ämkoota kiivaasti. Ilman Toa meinasi tuon tuosta saada osuman, mutta onnistui lopulta heittäytymään suojaan.<br>\n<br>\n\"Typerys\", Atya tuhahti ja antoi vieressään seisovalle äänen Toalle hyökkäyskäskyn. Koko tämän ajan harmaan Toan selässä odottanut raskas teräskantele iskeytyi linnoituksen kivilattiaan ja muutaman hallitun ranneliikkeen jälkeen se alkoi soida.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<em>Onko mikään muuttunut noista ajoista? Olenko yhä vain yli-innokas hölmö vailla oikeaa taistelutaitoa?</em><br>\nVihreänmusta Toa korjasi asentoaan ja haukotteli. Sitten hän vei ajatuksensa takaisin äsken mielessään pyörineisiin kysymyksiin. Oliko hän viimein löytänyt todellisen ongelmansa? Mitä asialle voisi tehdä? Entä jos...<br>\n<br>\nÄmkoon ajatus katkesi Bakmein turaga-sauvan iskeytyessä Toan otsaan. Ämkoo havahtui ylös, oikoi niskaansa ja nousi mukisematta seisomaan. Tauko oli ohi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":922,"creator":"Jake","timestamp":"2011-04-11T17:35","content":"<strong>Kelluva lankku merellä, laiva siis.</strong><br>\n<br>\n<em>Oletko aivokuollut, hullu, puoliksi puusta, sokea, kuuro, mykkä, epäkuollut, tai kokonaan mekaaninen? Janoatko seikkailua, rommia, merta, ja manaatteja? Pidätkö suolakurkuista? Haluatko eroon perheestäsi ja ystävistäsi?<br>\n<br>\nJos vastasit KYLLÄ ylläoleviin kysymyksiin, tämä työ on juuri sinulle, sinä hullu, aivokuollut rampa aviokriisissä lilluva vanha käppyrä! Rekrytoimme sinut merirosvoksi, teemme sinusta lainsuojattoman, ja tarjoamme epähauskan herkkukorin.<br>\n<br>\nTule siis Tummansiniseen Fikouseen 18.8. Kello 19:30 Lauantaina!</em><br>\n<br>\nNotfun katsoi kirjoittamaansa tekstiä. Matoro oli seurannut kirjoitusta koko ajan, ja katsoi epäluuloisena piraattia.<br>\n<br>\n\"Oletko varma, että tämä toimii?\", Toa kysyi. Xxonn seisoi tämän vieressä.<br>\n<br>\n\"Kuules poika, olen tehnyt tämän mainoksen seitsemänkymmentäviisi pilkku kolme kertaa. Tämä toimii aina\", Notfun vakuutti.<br>\n<br>\n\"Hmh. Miten on kertakaikkiaan mahdollista, että olet palkannut miehistön seitsemänkymmentäviisi kertaa, kun olet ryöstänyt laivan vain.. Kuusi kertaa?\", Xxonn kysyi.<br>\n<br>\n\"Älä kysy. Värikäs menneisyys on minulla.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":923,"creator":"Blezer","timestamp":"2011-04-11T18:58","content":"<strong>Tie klaanin linnoitukseen.</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/QLT41Ph7Zuk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/QLT41Ph7Zuk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAamun kirkas aurinko säteili Klaanin-linnakkeen tornien lävitse valaisten hieman sumuisen aamun. Karavaani eteni suhteellisen hidasta vauhtia kärryineen eteenpäin kohti yhä vain lähenevää kivilinnoitusta. Karavaani oli hiljainen lukuunottamatta muutamaa satunnaista sananvaihtoa häkkivaunussa olevien henkilöiden välillä. <br>\n<br>\n''Eli siis sinä olet Brom'' Kysyi huopaan kääriytynyt toa nyökäten samalla kohti vihreää suurikokoista toaa. Brom nyökkää hyväksyvän näköisesti jolloin veden matoran jatkaa '' Brom ei ole kovinkaa puhelias kuten huomaat. Niin ja ihan tiedoksesi nimeni on sitten Kora.'' <br>\nMatoran sanoo pirteästi ja oli vielä jatkamassa vielä jotain, mutta hänet keskeyttää Karavaanin johtaja. '' Olemme pian perillä joten pidätte ne turpanne sitten kiinni! '' <br>\nBrom ja Kora kumpikin nyökkäävät mutta huovan siisään käärityt toa sanoo: '' Mi-mi-miksi?'' <br>\n<br>\n''Katsokaas kun te olette shown helmet... emme kai halua pilata katsojien yllätystä emmehän?'' Karavaanin johtajan myhäilevä ääni katoaa hänen kävellessä ripeästi karavaanin nokkaa kohti. <br>\n<br>\n''<strong>Seis</strong>'' Ääni kuului selvästikkin linnoituksen vartialle. Huudahdusta seurasi hetken kestänyt tauko ja keskustelua karavaanin johtajan sekä vartioiden välillä.<br>\n<br>\nEi kulunut aikaakaan kun linnoituksen portit aukaistiin ja karavaani suorastaan valui sisälle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":924,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-04-11T20:37","content":"<strong>Zyglakien luola</strong><br>\n<br>\nKellään ei ollut kivaa. <br>\n<br>\nZyglakien monivärinen joukko istui vaitonaisena luolassa, kuunnellen veden tippumista katosta. Silloin tällöin joidenkin ärtyneet katseet kohtasivat, mutta tarkoitusperäisesti kukaan ei ottanut kontaktia toisiinsa.<br>\n<br>\nViime aikoina mikään ei ollut mennyt suunnitelmien mukaan, ainakaan mikään tärkeä. Koko Allianssi tuntui pompottelevan Zyglakeja aivan mielensä mukaan, yhdeltäkään toiselta taholta ei tullut mitään muuta kuin käskyjä ja komentoja. Siinä missä Nazorakit, Skakdit ja Abzumon joukkio tuntuivat vaihtavan keskenään tietoja ja tukivat toisiaan, Zyglakit oli jätetty väärällä tavalla ulkopuolelle. Uutiset heidän järvensä voimalaitoksen tuhoutumisesta oli kuin suolaa heidän haavoille.<br>\n<br>\nKaiken päälle he kaipasivat karismaattista, itsevarmaa johtajaa. Kukaan Allianssin aikana hallinneista Zyglakeista ei vakuuttanut likimainkaan kyllin suurta osaa liskomaisten petojen joukkiosta tullakseen kunnioitetuksi. Heidän joukkonsa oli hajanaista, osan ollessa fanaattis-uskovaisia, ja toisten ollessa täysin tätä aatetta vastaan, eikä kukaan ollut yhdistämässä eri osapuolia.<br>\n<br>\nEivätkä Zyglakit edes olleet erityisen rauhallisia ja tyyniä olioita noin yleisestikään ottaen.<br>\n<br>\nEräs punainen, Guechexina tunnettu Zyglak nousikin täyteen ryhtiinsä, ja näytti siltä, kuin aikoisi sanoa jotain. Kaikki käänsivät terävähampaiset päänsä häntä kohti viimeistään, kun Guechex aloitti puheensa.<br>\n”Emme voi jatkaa tätä! Allianssi pitää meitä pilkkanaan, meillä meni paremmin ennen tätä niin kutsuttua liittoa. Saimmeko ennen yhteistyötä Klaania murrettua? Emme. Mutta käskettiinkö meitä silloin vartioimaan Kummitusten Suota? Ei. Kuuntelimmeko sanaakaan niiltä ötököiltä silloin? Emme totisesti! Me-”<br>\n<br>\nKA-PLAAM!<br>\n<br>\nPunaisen Zyglakin hyvinkin inspiroivaksi tarkoitettu puhe kuitenkin katkesi äkkinäisesti, kun luolan seinä räjähti. Tomun ja pikkukivien laskeuduttua liskot näkivät räjähdyksen tekemässä aukossa mekaanisen, tumman hahmon.<br>\n<br>\nZyglakit eivät ottaneet yhtään riskiä ja hyökkäsivät tummaa hahmoa päin. Mutta olento onnistui puolustautumaan nopeasti hyökkäyksestä ja hoiteli hyökkäävät Zyglakit heittämällä osan seinää vasten ja toisen osan iskemällä heidät maahan, mutta ei tappanut yhtäänkään heistä.<br>\n<br>\nOsa Zyglakiteista perääntyivät hieman taaksepäin olennon käännesään katseensa takaisin heitä päin.<br>\n<br>\n”Mitä vielä odotamme? Tapetaan se!” Guechexin ääni kuului ”Se on nyt tai ei koskaan!”<br>\n<br>\nLiskojoukko alkoivat marssia olentoa kohti, mutta ennen kuin he ehtivät tarpeeksi lähelle repimään hyökkääjänsä kappaleiksi, olento ampui yhdestä sen neljästä raajoistaan energialaukauksen kattoa kohti ja osoitti aseen Zyglakeja päin.<br>\n<br>\nZyglakit pysähtyivät heti. Laukaus oli selvästikin saanut heidän huomionsa. Joko se tai saman aseen osoittaminen heidän kasvoja kohti.<br>\nEdes Guechex ei enää yrittänyt jatkaa eteenpäin ja antoi muiden kanssa tilaa olennolle.<br>\n<br>\nOlento ei liikkunut vaan tarkkaili ympärillä olevaa liskojoukkoa yksityiskohtaisesti. Sen pää käänteli hyönteismäisesti eikä yksikään pieni kolkka jäänyt pois Olennon näköpiiristä.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:impact\">”Kysymys: Kuka teistä edustaa joukkoanne”</span></span>, olento kysyi tunteettomasti mekaanisella äänellään.<br>\n<br>\nKaikki Zyglakit perääntyivät jättäen Guechexin olennon eteen. Punainen Zyglak oli vähemmän kuin tyytyväinen, mutta päätti vastahakoisesti vastata myöntävästi olennon kysymykseen.<br>\n<br>\nSilloin olennon yksi silmistä valaisi Guechexin eteen hologrammin; se oli Skakdi mustassa takissa joka hymyili epämiellyttävän omahyväisesti Zyglakiin päin.<br>\n<br>\n”Hyvää päivää”, Skakdi tervehti tekoiloisesti, ”kutsukaa minua Z.M.A:ksi”<br>\n<br>\n”Guechex”, punainen Zyglak vastasi epäillen.<br>\n<br>\n”Guechex hyvä”, Skakdi jatkoi hymyilemistä, ”minulla olisi ehdotus...”<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tuntematon, kauan sitten</strong><br>\n<br>\n\"Arstein\", Sheelika sanoi.<br>\n<br>\n\"Niin, rakas Sheelika?\" Zorakin sulava ääni kuului pimeästä huoneesta, jossa hän työskenteli pöydän päällä olevan pienen valokiven varassa.<br>\n<br>\n\"Voisitko\", Sheelika puhui vaatimattomasti, \"voisitko soittaa pianoasi taas?\"<br>\n<br>\nZorak keskeytti työnsä ja kääntyi Sheelikaan päin.<br>\n\"Aivan kuten haluat\", Zorak vastasi hymyillen.<br>\n<br>\nYhdellä sormennapautuksella, huoneen keskelle ilmestyi valonkiila, jonka alla seisoi Skakdin kosketinsoitin. Pianon päällä ei ollut yhtään pölyä ja on selvästi hyvin huollettu.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/WJmBNdiBuwc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/WJmBNdiBuwc</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br>\n</body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nZorak istahti pianon ääreen ja aloitti soittamisen.<br>\n<br>\nMusiikki oli hyvin sivistynyt ja herkkä. Sheelika otti itselleen tuolin ja kuunteli Arsteinin soittoa.<br>\nSheelika piti erittäin paljon kosketinsoittimen äänestä. Sen sävystä ja sen hempeydestä, jota hän oli kuunnellut jo kauemmin kuin hän voisikaan muistaa.<br>\n<br>\nZorak näytti nauttivan soittamisesta yhtä paljon kuin nais-Toakin. Hän oli selvästi soittanut tätä kappaletta hyvin usein, koska kertaakaan hän ei silmäillyt nuotistoaan soittaessaan.<br>\n<br>\n\"No, rakas Sheelika, mitä mieltäsi oikein painaa?\" Skakdi kysyi. <br>\n<br>\nSheelika yllättyi hieman Arsteinin kysymyksestä.<br>\n\"Kyllä minä tiedän milloin ketäkin vaivaa jotain\", Zorak jatkoi.<br>\n<br>\n\"Ajattelin vain\", Sheelika hiljentyi hetken, \"... Miksi pelastit minut? Miksi pelastit minut Makutalta?\"<br>\n<br>\nArstein kääntyi taas Sheelikaa kohti, mutta jatkoi soittamista.<br>\n\"Koska rakas Sheelika, olet tärkeä minulle\", Zorak vastasi yhtä sulavasti ja hymyili.<br>\n<br>\n\"Selvä\", Sheelika sanoi eikä enää puhunut musiikin aikana.<br>\n<br>\nSheelikan huomaamatta Skakdin hymy alkoi vähitellen muuttua paljon keljummaksi.<br>\n<br>\n<strong>Tuntematon</strong><br>\n<br>\nValon Toa heräsi keskellä soraisesta maata, pienen järven rannalla. <br>\n<br>\nToa katseli ympärilleen, hän ei tiedä missä hän on. Järven ympärillä oli syvä metsikkö. Aurinkoja ei näkynyt taivaalla, mutta päivä oli silti kirkas.<br>\n<br>\nMutta pian hän kuuli äkilliseen huudon ääneen.<br>\nHuuto ei ollut inhimillinen.<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/BuztEQFuR5g" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/BuztEQFuR5g</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nMutta kääntäessään katseensa huudon mahdolliseen suuntaan, hän huomasi ympäristön kokonaan kadonneen. Kaikki oli varjon peitossa hänen ympärillä eikä hän pystynyt näkemään mitään. <br>\nValon Toa hermostui tästä näystä. Hän nousi pois paikalta missä kivenlohkare oli ja yritti miettiä rauhallisesti.<br>\nSilloin useita silmiä avautui hänen ympärille. Toa hätkähti tästä ja kaatui maahan.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\"><span style=\"font-size:110%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Optima\">D o m e k</span></span></span><br>\n<br>\nValon Toa yritti nousta jaloilleen, mutta jokin hänessä esti häntä nousemasta ylös. Toa yritti hätäisesti taistella vastaan. <br>\nVarjot hänen ympärillään alkoivat liikkua.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\"><span style=\"font-size:110%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Optima\">Do me k</span></span></span><br>\n<br>\nVarjo alkoi peittää Toan ruumista ja vetivät häntä sisäänsä. Valon Toa yritti paeta mutta jokainen liike aiheutti polttavaa kipua hänen keholle.<br>\n<br>\nValon Toa yritti huutaa mutta ei voinut. <br>\n<br>\n<strong><span style=\"color:black\"><span style=\"font-size:110%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Optima\">Domek</span></span></span></strong><br>\n<br>\nValon Toasta tuli osa Varjoa.<br>\n<br>\n<strong>Merellä</strong><br>\n<br>\nDomek heräsi veneen kannella hikoillen ja täristen. Hän ei tosiaankaan ymmärtänyt mitä juuri tapahtui. Katsellessaan ympäri hän huomasi kaiken olevan juuri sellaisena kuin oli. Hänen värinsä oli hieman palautunut elvyyttäessään elementtivoimiaan aurinkojen valon alla.<br>\n<br>\n\"Onko kaikki hyvin, Domek?\" Pegghu kysyi.<br>\n<br>\n\"On kai\", Domek vastasi epäröivästi.<br>\n<br>\n[spoil]Snowie kirjoitti suurimman osan ensimmäisestä kohdasta, joten kiitoksia hänelle.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":925,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-04-13T11:35","content":"<strong>Hopeinen meri</strong><br>\n<br>\nKeetongu ohjasi ilma-alustaan puoliunisena Hopeisen meren yllä. Oli aamuyö, mutta ulkona oli vielä pimeää. Guartsu, joka oli suorittanut jo öisen ohjaus- ja tulipesävuoronsa, kuorsasi sikeästi muutaman metrin päähän. Ternok oli mennyt nukkumaan ohjauspöydän hansikaslokeroon. Sen entinen sisältö oli peltiämpärissä ohjaushytin lattialla. Hortuk lappoi hiiltä pesään tasaista tahtia pannuhuoneessa.<br>\n<br>\nYö oli sujunut hyvin, vaikka tuuli oli voimistunut ja kääntynyt pohjoiseen. Aallotkin olivat jo hieman yli metrin korkuisia, mutta ne eivät haitanneet väli-ilmassa kiitävää Kirikori II:sta. Keetongu haukotteli ja katsoi pohjoiseen horisonttiin. Aurinko loi ensimmäisiä säteitään ja kultasi pilvien reunoja. Pian se valo ylsi jo aluksen luo ja loi varsin mielenkiintoisen varjon aallokkoon. Guartsu ja Ternok heräsivät kasvaneessa valossa. Gurttu venytteli ja katsoi Tongun istuimen vierestä henkeäsalpaavaa maisemaa.<br>\n<br>\nMeri loppui parin kilometrin päässä aluksesta. Se ei kuitenkaan kadonnut alas valtavassa vesiputouksessa: Se loppui kirjaimellisesti seinään. He olivat saapuneet Maailman Itämuurille, taivaaseen asti ulottuvalle, sileälle seinämälle. Monet tutkijat olivat yrittäneet tutkia muuria ja se tarkoitusta, mutta sen kovuus ja kestävyys oli estänyt näytteiden ottamisen. Matoranit olivat tulleet siihen tulokseen, että se muistutti lähinnä Ussal-ravun kuorta.<br>\n<br>\n”Laskelmani pitivät paikkaansa”, Keetongu sanoi, ”olemme aikataulussa. Koilisväylä aukeaa jonkun matkaa pohjoisemmassa. Löydämme sinne tämän päivän aikana. Lisäksi pääsemme myötätuuleen.”<br>\n<br>\n”Kuinka kauan meillä menee Koilisväylän läpi lentäessä?” Guarstu kysyi. Hän nappasi kojelaudalta kartan, joka kertoi universumin koilliskulmasta. <br>\n”Se ei ole kovin pitkä, muutama kymmentä kilometriä. Mutta se ei ole helppo lentää läpi. En ole koskaan käynyt täällä. Jouduin kyllä kerran etelään matkustaessani Lounaisväylällä pahaan myrskyyn. Huono sää näyttää kertyvän niihin. Nytkin tuulee väylää kohti,” Keetongu vastasi. Sää oli tosiaan kääntymässä huonommaksi, ja he näkivät Kirikori II:n kääntyessä pohjoiseen, kun pilviä kerääntyi Itämuurin luo. Matkalaiset olivat kuitenkin iloisia muurille pääsystään. Matoranit paistoivat kaikille (paitsi Manulle) siivut pekonia höyrykattilan päällä. Paistinrasvan haju täytti aluksen.<br>\n<br>\nKun he olivat lentäneet päivän pari ensimmäistä tuntia yhä myrskyisemmäksi muuttuneella merellä, aluksen oikealla puolella oleva seinämä yhtäkkiä loppui. Sen pääty oli vino, noin 120 astetta meren pintaan nähden, mutta Itämuurin aukko oli niin valtava, että sen todellista muotoa ei voinut hahmottaa niin läheltä. Keetongu kaarsi aluksen ensin aukosta poispäin ja sukelsi Koilisväylään mutkan kautta. Aluksen tuulimittari kertoi, että myös tuuli virtasi väylälle. He saivat vieläkin nauttia myötätuulen nopeuttamasta lennosta. <br>\n<br>\n”Hyvä herrasväki, Koilisväylä”, Keetongu lausui juhlavasti.<br>\n<br>\n”Aika pilvistä. Sää näyttää jatkuvasti huononevan”, Guartsu kommentoi. Pilven olivat sitä tummempia, mitä syvemmälle he menivät.<br>\n<br>\n”Meitä taitaa odottaa melkoinen puhuri kun pääsemme syvemmälle.”<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, Telakka</strong><br>\n<br>\nTehmut yritti saada yhteyttä Kirikori II:een tuloksetta. Hän olisi ilmoittanut pomolleen vain, että viesti oli saatu perille, mutta se ei näyttänyt olevan mahdollista. Hän todella toivoi, että yhteyksien pätkiminen johtui säästä tai väliaikaisista häiriöistä.<br>\n<br>\n<strong>Koiliskäytävä</strong><br>\n<br>\nSivutuuli riepotteli keskikokoista ilma-alusta oikealle ja vasemmalle. Sade piiskasi ikkunoita ja höyrykäyttöiset lasinpyyhkimet heiluivat puolelta toiselle. Keetongu piti aluksen jotenkuten hallinnassa taitavilla ohjausliikkeillä, mutta myrskylle ei voinut mitään. Irtaimisto heittelehti ympäri alusta holtittomasti. Guartsu, joka oli juuri saanut peltiämpäristä päähänsä, oli köyttänyt itsensä aluksen seinään kiinni. Hän piti Manun lasipurkkia tiukassa otteessaan. Pannuhuoneessa molemmat Matoranit lisäsivät parhaansa mukaan pökköä pesään yrittäen samalla pitää itsensä ja polttopuut rottingissa.<br>\n<br>\n”Argh”, Guartsu totesi empaattisesti, kun alus hyppelehti hullusti sivutuulen ja painovoiman yhteisvaikutuksen seurauksena. Kattolautojen välistä tipahteli vesipisaroita, mutta aluksen messinki-teräsrunko kesti moitteettomasti. Salama iski kauempana. Aallot nousivat monen metrin korkeuteen.<br>\n<br>\nKoilisväylän seinämät olivat kadonneet jo tunteja sitten näkymättömiin. Väylä oli näiltä kohdin muutaman kymmenen kilometrin levyinen, ja sää tuhosi näkyvyyden. Tongun raakojen arvioiden mukaan he olivat aika lailla väylän keskiosassa, mutta navigointi oli mahdotonta. Keltainen kyklooppi ohjasi alusta puhtaasti aina Metru Nuita kohti osoittavan kompassin avulla.<br>\n<br>\nSalama iski. Yhtäkkinen valonvälähdys valaisi tilannetta aluksen ulkopuolella. Parin kilometrin päässä suoraan edessä merestä nousi pyörremyrsky. Se ei ollut suuren suuri eikä pienen pieni; noin sata metriä halkaisijaltaan ja kohosi korkeuteen myrskyn keskuksessa. Keetongu kaarsi aluksella oikealle kiertääkseen vesipyörteen etelästä. Näin kaukana oli vielä suhteellisen hyvät mahdollisuudet kiertää myrskyn keskus, mutta aikaa ei ollut hukattavaksi.<br>\n<br>\n”Väistöliikkeitä! Tämä se tästä puuttuikin”, Keetongu murahti. Irtotavarat syöksyivät lattian yli toiselle puolelle vahvassa kaarteessa.<br>\n”Tätä arvelinkin”, Guardian vastasi ja puristi Manfredin purkkia yhä tiukemmin.<br>\n<br>\n<em>Tiedättekö, mikä pyörremyrskyssä on ironista? Minä osaan hallita niitä. Mutta ei, minut piti laittaa lasipurkkiin. Onko nyt hyvä mieli?</em><br>\n\"Manu\", Guartsu ähkäisi. \"Sinä valuit itse ulos ruumiistasi.\"<br>\n<em>Siinä se ironia.</em><br>\n<br>\nTuulen riepottelu hieman laimeni myrskykeskuksen sivulla, mutta vielä äsken vallinnut myötätuuli kääntyi alusta vastaan. Keetongu lisäsi aluksen käyttötehoja siinä toivossa, että he pääsisivät pian myrskyltä karkuun. Tässä tilanteessa aluksen hajoaminen tietäisi varmaa kuolemaa. Matoranit lisäsivät hiiltä tulipesään entistä kovempaa tahtia ja jäähdyttivät sen hehkuvaa pintaa katosta tippuvalla vedellä. Salamat iskivät.<br>\n<br>\nVäistöliike kuitenkin osoittautui onnistuneeksi. He olivat päässeet irti pyörteen imusta ja ohittivatkin sen pian. Vaikka moottorit pyörivät suurella teholla, vastatuulen takia nopeus ei ollut juuri normaalia suurempi. Myrskyn ohittaminen loi kuitenkin uutta toivoa klaanilaisiin.<br>\nSeuraavan puolen tunnin aikana sää parani vähitellen. Oli vielä sateista ja tuulista, mutta tuuli ei enää juuri riepotellut alusta. Guartsu irrotti köydet, jotka olivat estäneet häntä lentämästä ympäri alusta. Hän asetti Manun takaisin juomatelineeseen.<br>\n<br>\n”No, tuon luulisi ainakin hidastavan mahdollisia takaa-ajajia”, Guartsu sanoi. Hän heilutteli harjansa kuivaksi tippuvedestä.<br>\n<br>\n”Loppu näyttää helpommalta”, Keetongu totesi, ”Pääsemme varmaankin aika pian toiselle puolelle. Tällä säällä kuitenkaan tuskin kuitenkaan huomaamme mitään, kun lennämme väylän itäisestä aukosta. Kun sää selkenee ja löydämme sopivan saaren, meidän on parasta laskeutua hieman pidemmäksi aikaa. Kone on huollettava ja me kaikki olemme nokosten tarpeessa.”<br>\n<br>\n”Ruokaakin pitäisi löytää”, Guartsu sanoi.<br>\n<br>\n<em>Hei. Tehän voisitte tappaa jonkun. Kai niillä saarilla on jotakin pahissivilisaatioita?</em><br>\n<br>\n”Me emme tapa ketään, jos ei ole pakko”, sininen Skakdi vastasi.<br>\n<br>\nTunnin lentomatkan jälkeen he lensivät ulos maailmaan valtavasta, kuusikulmaisesta aukosta. Ulkona paistava aurinko ja suhteellisen tyyni meri näyttivät ihanilta Koilisväylän jälkeen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":926,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-04-13T21:07","content":"<strong>Kirikori II<br>\nKoillinen sakara</strong><br>\n<br>\nValtavan saaren ääriviivat hahmottuivat sumussa useiden kilometrien päässä. Guardian vilkuili saarta ilma-aluksen pyöreästä sivuikkunasta mekaanisella katseellaan. Kukaan muu ei tuntunut keskittyvän valtavaan saareen, jota Kirikori II ohitti varovaisesti.<br>\nSaaren keskiosista nousi yönmustia päästöpilviä ja suuri tukikohtarakennelma erottui juuri ja juuri.<br>\n<em>Onhan tuo se, mikä luulen sen olevan?</em> Manun juomatelineen suunnasta kaikuva ääni kysyi.<br>\n\"Odina, kyllä\", Guardian nyökkäili. \"Lennetään matalalla.\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/E3rZBE8exR0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/E3rZBE8exR0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKeetongu suostui komentoon napisematta ja Kirikori II laski korkeuttaan. Pian se lensi vain parikymmentä metriä vedenpinnan yläpuolella. Kun lentokone liisi meren yllä, sen vetämät ilmavirrat repivät melko tasaiseen aallokkoon valtavaa jälkeä. Vesi pärskyi ja kasteli koneen ulkopinnan ja ikkunat. Tuulilasinpyyhkijät nykivät pakkoliikkeisesti oikealta vasemmalle. Muutama hassu vesitilkka tippui jostain katon aukosta Kirikori II:n jo melko kodikkaaksi osoittauneeseen sisätilaan. Osa ryöpsähti tulikuumana hehkuvan moottorin päälle ja höyrystyi miltei välittömästi.<br>\nJokin hyppäsi ikkunan ohi. Vasta toisen hypyn jälkeen matkustajat tajusivat, että pieni joukko hampaattomia haita muistuttavia, kirjavanvärisiä kaloja kulki Kirikori II:n imussa ja hyppi innokkaasti sen tasolle.<br>\n<br>\n\"No hei, pikku kaveri\", Tongu kuiskasi vilkuillen yhtä merenelävistä. Kalat räpyttelivät eviään ja yrittivät jopa imitoida Kirikori II:n tasaista liitoa, mutta eivät pysyneet koskaan kovin pitkään ilmalennossa.<br>\nKun Pimeyden metsästäjien tukikohta oli jo kaukana takana, alus nousi jälleen korkeuksiin voimakkaasti jyrisevän moottorinsa voimin. Innokkaasti hyppivät kalat yrittivät seurata mukana hetken aikaa ennen kuin niiden kiinnostus lentämiseen loppui kokonaan.<br>\nSumuinen sää selkeytyi hieman. Guardian tepasteli Kirikori II:n tiloja pitkin ja venytteli raajojaan. Hän ei ollut tottunut pysymään samassa paikassa näin vähäisellä liikunnalla näin kauaa. Matka alkoi jo kyllästyttää skakdia.<br>\n<br>\n\"Muuten\", Keetongu sanoi kytkien tuulilasinpyyhkimet pois. \"En nyt oikeasti tiedä tästä kamalasti, mutta eikö yksi niistä...'Nimda'-sirusta ole tuolla Odinalla?\"<br>\n<br>\n\"Mitä luultavimmin\", Guartsu sanoi mietteliäänä. \"Aivan toinen juttu on se, miten saamme sen sieltä. Minä en astu tuolle saarelle enää vapaaehtoisesti.\"<br>\nMakuta Nuin purkki sihisi.<br>\n<em>Siis. Haamut ovat pystyttäneet pajansa Visorakien kotisaaren ja maailman suurimman rikollisjärjestön päämajan väliselle merialueelle.</em><br>\nPurkissa oleva kaasu liikkui aavemaisesti ja sihisi vihaisesti.<br>\n<em>Miksi kaikki ovat niin valtavia idioottej-</em>, Manu ärisi telepaattisesti, mutta lopetti huomatessaan Keetongun yksisilmäisille kasvoille vääntyneen merkillisen ilmeen.<br>\n<em>...Tongu? Onko kaikki kunnossa?</em><br>\n<br>\nKeetongu tuhahti. \"Kyllä on.\"<br>\n<br>\n\"Oletko aivan varma?\", Guardian sanoi kohottaen kulmaansa. Tongu painoi Kirikori II:n ohjaimissa muutaman tärkeän kytkimen valmiusasentoon, nousi valtavalta ohjauspenkiltään ja viittoi Guartsua ottamaan ohjat samalla kun itse käveli poispäin.<br>\n<br>\n\"Huonoja muistoja vain\", Keetongu murahti. Normaalisti helposti hymyilevän keltaisen jättiläisen kasvoilla oli poikkeuksellista ärtymystä.<br>\nManu oli hetken hiljaa, mutta muutamassa sekunnissa hän tuntui ymmärtävän jotain.<br>\n<em>Aaaaaaa-aaaaaaaaa. Ah. Ehe. Viso-krhm. Anteeksi, en...muistanut asiaa.</em><br>\n<br>\nTongu löi Kirikori II:n seinää ja pienellä tasolla lojuva jakoavain putosi lattialle. Suuri Rahi poimi sen pian käteensä.<br>\nGuardian oli keskittynyt lentokoneen ohjaukseen, mutta käänsi päätään hieman. \"Hei. Meidän ei tarvitse edes sylkeä sen saaren suuntaan, jos et halua.\"<br>\n<br>\nTongu pyöritteli jakoavainta kädessään. \"Niinpä kai\", hän sanoi hiljaa. \"Anteeksi, taidan mennä moottorin kimppuun.\"<br>\n\"Mikäs siinä\", Guardian sanoi. Mitään vastaamatta Keetongu käveli aluksen peräosaan.<br>\n<br>\n<em>Psst</em>, Manu viesti vain Guartsulle.<br>\n\"Niin?\"<br>\n<em>Onkohan hän vihainen minulle.</em><br>\n\"Miten niin?\"<br>\n<em>Minä olen tavallaan makuta. Hämikset ovat makuta-tuotantoa.</em><br>\n\"Ai oikeasti?\" Guartsu sanoi vilkuillen vihreänhehkuista purkkia.<br>\n<em>Joo.</em><br>\n<br>\nGuartsu nojasi suureen istuimeen. \"On tai ei. En kyllä usko, että hän kykenee olemaan kovin pitkävihain...\"<br>\nGuardian vaikeni huomatessaan ohjaamon radion sihisevän. Hän käänsi sen äänenvoimakkuusnuppia. Radiosta tuleva ääni oli pyörremyrskymäistä kohinaa, mutta Guartsu ja Manu olivat erottavinaan matoranin äänen. Sanoista ei vain saanut selvää.<br>\n<br>\n\"...Tehmut?\" Keetongu kysyi koneen perältä. \"Yrittäkää vastata sille.\"<br>\n<br>\nGuardian nosti vaalean luurin ja avasi suunsa.<br>\n\"Kirikori II kuulee. Kuuleeko Tehmut?\"<br>\n<br>\nTehmut oli vastaamassa jotain. Silloin yhteys kuitenkin katkesi täysin. Guardian jäi tuijottamaan radiota pöllämystyneen näköisenä.<br>\n<em>Mitä sinä teit.</em><br>\n\"Puhuin\", Guartsu vastasi hämmentyneenä.<br>\n<em>Älä tee sitä enää.</em><br>\n\"En usko sen auttavan.\"<br>\nRadioyhteys ei ollut vain katkennut. Kaikki sähköllä toimiva oli sammunut, mutta Kirikori II pysyi alkeellisen tekniikkansa ansiosta vielä hyvin ilmassa.<br>\n<br>\n<em>Alan jotenkin ymmärtää Tongun sähkölaitevastaisuutta</em>, Makuta Nui murisi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":927,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-04-14T16:40","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nHans, Plaploo ja Jarp seisoivat oven edessä. Kukaan ei sanonut sanaakaan. Hans tarttui ovenkahvaan ja henkäisi. Hän ei tiennyt mitä ajatella. Mitä oven takana olisi heitä vastassa? Hän yritti kerätä tarpeeksi rohkeutta voidakseen avata oven ja kohdatakseen äänilähteen aiheuttajan.<br>\n<br>\nHans käänsi ovenkahvaa hieman. Ilmassa vallitsi pieni hiljaisuus. Mysteerinen äänikin oli loppunut hetkeksi. Hans käänsi ovenkahvaa vielä enemmän, ja ovi aukesi raolleen. Hans, Plaploo ja Jarp kurkistivat ovenraosta sisään.<br>\n<br>\n\"En näe mitään, väistä toope.\" Plaploo kuiskasi.<br>\n<br>\n\"En minäkään näe mitään. Ehkä pitäisi avata ovea vielä hieman...\" Hans ehdotti.<br>\n<br>\nHans työnsi ovea hieman eteenpäin. Ovi oli harvinaisen painava kokoisekseen. Jarp katseli ovea mielenkiintoisena.<br>\n<br>\n\"Hän on selvästi vahvistanut tätä ovea metallilla ja yrittänyt äänieristää sen. Silti kaikki ääni kuuluu läpi. Fail.\" Jarp totesi.<br>\n<br>\n\"Siltä näyttää. Näettekö te mitään?\" Hans kuiskasi.<br>\n<br>\n\"Emme. Siellähän on täysin pimeää. Pitäisikö meidän mennä sisään?\" Plaploo ehdotti.<br>\n<br>\n\"EI MISSÄÄN NIMESSÄ. Ainakaan vielä. Ensin selvitämme kuka tai mikä on tämän äänen takana.\" Hans sanoi.<br>\n<br>\n\"Älä huuda tai se kuulee meidät.\" Plaploo sanoi.<br>\n<br>\n\"Tiedän, mutta sisälle ei vielä mennä. Täällä on liian hiljaista. Elokuvissakin sankari on paikassa jossa on täysin hiljaista. Sitten yhtäkkiä KAPOU! Vihollinen hyökkää. Meidän on pakko olla varuillamme.\" Hans sanoi.<br>\n<br>\n\"Saanen sanoa että puhutte suoraan oven edessä olevaan mikrofoniin.\" Jarp sanoi.<br>\n<br>\n\"Rentoa. Voimmekin samantien mennä sisään.\" Plaploo sanoi ja alkoi kävellä ovea päin.<br>\n<br>\n\"Odota vielä hetki! Kysyn yhden asian.\" Hans sanoi. \"Kröhöm. Anteeksi. Olemme tulleet selvittämään miksi kuulemme ääniä päässämme.\"<br>\n<br>\n\"Asian ilmaisutaidosta täysi kymppi, toverini.\" Plaploo sanoi.<br>\n<br>\n\"Turpa kiinni.\" Hans sanoi.<br>\n<br>\n*hiljaisuus*<br>\n<br>\n\"Joko huoneessa ei ole enää ketään tai kyseinen äänimies on hyvin hiljaista sorttia.\" Plaploo totesi. \"Joka tapauksessa meidän on pakko mennä sisään joskus.\"<br>\n<br>\n\"Niin meidän valitettavasti on pakko. Odotetaan vielä hetki.\" Hans sanoi.<br>\n<br>\n\"Milloin?\" Plaploo kysyi.<br>\n<br>\n\"Nyt.\" Hans käski.<br>\n<br>\nKolmikko työnsi oven kokonaan auki ja astui sisään. Kaikkialla oli pimeää. Ovi sulkeutui heidän takanaan ja katosta putosi aikalaskuri, jossa oli minuutti aikaa.<br>\n<br>\n\"Noniin. Pakotiet suljettu ja minuutti aikaa minuutin-päästä-alkavaan-mikälie-juttuun. Kiitos, Plappis.\" Hans totesi.<br>\n<br>\n\"Eipä kestä.\" Plaploo sanoi.<br>\n<br>\nKolmikko katsoi kelloa hartaasti loput 50 sekuntia. Kun aika loppui, oli hiljaista.<br>\n<br>\n*hiljaista*<br>\n<br>\n*hiljaista*<br>\n<br>\n*hiljaista*<br>\n<br>\n*vaimea humina**<br>\n<br>\n\"Mikä tuo on?\" Plaploo kysyi.<br>\n\"En tiedä enkä ole varma haluanko tietää.\" Hans sanoi.<br>\n\"Totta kai haluamme tietää.\" Plaploo sanoi.<br>\n<br>\n*ääni joka kuulostaa siltä kuin joku mysteerinen henkilö avaisi oven*<br>\n<br>\n\"AUTTAK-\"<br>\n\"HYS! Tämä on hetki jota olemme odottaneet pitkään.\" Plaploo sanoi.<br>\n<br>\n*askelien ääniä. keksikää tähän itse joku jännittävä ääni. en jaksa itse*<br>\n<br>\n*keksimäsi ääni*<br>\n<br>\n*keksimäsi ääni vielä kerran*<br>\n<br>\n*keksimäsi ääni auto-tunetettuna*<br>\n<br>\n!!!!!!!!<br>\n<br>\n!!!!<br>\n<br>\n!<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n\"Moi tyypit.\"<br>\n<br>\n\"No morjens. Kuka olet?\" Plaploo kysyi.<br>\n<br>\n\"Olen Paaber. Teen musiikkia.\"<br>\n<br>\n\"Eli siis kaikki äänet joita olemme kuulleet ovat sinun aiheuttamiasi?\" Plaploo kysyi.<br>\n<br>\n\"No siis. Teen musiikkia. Siihen vaaditaan ääntä. Ja hyvät kajarit.\"<br>\n<br>\n\"Aivan. Olisiko mitään mahdollisuutta että soittaisit biisejäsi hieman hiljempaa?\" Plaploo kysyi.<br>\n<br>\n\"Itseasiassa ei. Te olette kunniavieraitani, joten liittykää toki mukaan discoon.\"<br>\n<br>\n\"Toki.\" Plaploo sanoi.<br>\n<br>\n\"EMME TODELLAKAAN JÄÄ!\" Hans sanoi.<br>\n<br>\n\"JA HANSKA VOIKIN PITÄÄ TURPANSA KIINNI!\" Plaploo sanoi. \"Me tulemme mukaan.\"<br>\n<br>\n\"Erinomaista. Sain tänään muuten asennettua Tron-skinit discooni.\" Paaber sanoi.<br>\n<br>\n\"Se on hienoa, mutta minä ainakin tahtoisin läht-\"<br>\n<br>\nHansin lause keskeytyi, ja katosta laskeutui jättimäinen discopallo ja discolattia Tron-väreillä.<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n\"Sain muuten eilen uuden biisini valmiiksi. Haluatteko kuulla?\"<br>\n<br>\n\"EI!\" Hans rääkyi.<br>\n<br>\n\"KYLLÄ!\" Plaploo kiekaisi.<br>\n<br>\n\"Ravistettuna, ei sekoitettuna.\" Jarp purjosi.<br>\n<br>\nMikäli tähän voisi kirjoittaa jotain mikä kuvaisi yhdessä lauseessa kolmen ihmisen hetkellistä kuuroutumista ja Disco-valoihin sokaistumista mahdollisimman ytimekkäästi, kirjoittakaa se puolestani tähän. Itse en keksinyt mitään.<br>\n<br>\nAsiasta kukkaruukkuun. Paaberin biisiä voisi kuvailla kolmella sanalla. Bassopelleily, 8bit ja Wannabe-Hardcore. Joka tapauksessa kolme matoraniamme näyttivät pitävän biisistä, vaikkeivat kuulleet siitä mitään.<br>\n<br>\nSitten jotain tapahtui. Paaber katosi. Savuna ilmaan. Saman tien musiikki loppui.<br>\n<br>\n\"...Se oli ihan hyvä.\" Hans totesi.<br>\n<br>\n\"Kyllähän se. Toivottavasti hän julkaisee sen pian.\" Plaploo sanoi.<br>\n<br>\n\"Pitäisikö meidän kohta lähteä, nyt kun tiedämme mikä aiheutti nuo äänet?\" Hans kysyi.<br>\n<br>\n\"Ette vielä.\"<br>\n<br>\nValot syttyivät. Viereisestä ovesta astui huoneeseen jokin vihreä. Jokin iso. Jokin... Ja mitähän kettua minä selitän? Se oli Paaco, Klaanin moderaattori.<br>\n<br>\n\"Moi tyypit. Toivottavasti nautitte äskeisestä. Päästin Alter Egoni rellestämään vapaasti hetken ajaksi. Mitäs teille?\" Paaco kysyi.<br>\n<br>\n\"Mitäs tässä.\" Hans vastasi.<br>\n<br>\n\"Eipä erikoista.\" Plaploo sanoi.<br>\n<br>\n\"Kahvi.\" Jarp sanoi.<br>\n<br>\n\"Se on hyvä asia. Kuulin kun puhuitte ja oletan että saitte selville sen mitä olitte etsimässä.\" Paaco sanoi.<br>\n<br>\n\"Kyllä saimme! Olimme todella helpottuneita kun saimme tietää että se olikin vain Paaber!\" Hans riemuitsi.<br>\n<br>\n\"Kaikki on taas hyvin! Nyt voimme jatkaa jokapäiväistä elämäämme!\" Plaploo iloitsi.<br>\n<br>\n\"No niin lapset! Kun lähtee etsimään jotain niin usein myös saa siihen vastauksen! Ja kun juuri sinulla (Aivan, sinä joka luet tätä!) on aivan erityinen sydän, on rakkaus ylitsepääsemätön asia tässä maailmassa! Nyt on hyvästien aika! Heippa!\"<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n[spoil]...kuten jotkut ehkä jo tajusivatkin, Paaco kirjoitti tämän osan. Lisäksi Hans ja Plaploo ovat hänen keksimiään nimiä. Kaikki kunnia/armoton kritiikki hänelle. heh[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":928,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-04-15T11:08","content":"<strong>Bio-Klaani<br>\nTawan toimisto</strong><br>\n<br>\nPitkään kestäneen etsinnän jälkeen Tawa, Gahlok Va ja yli-innokkaat kirjastoapulaiset olivat löytäneet kaiken tiedon, mikä Rozum-nauhalla mainituista kolmesta nimestä oli löytynyt. Matoron ennakkotiedoista Tawa oli jo saanut kuulla, että Kezeniksi kutsuttu turaga oli antanut tietonsa Nimdasta Makuta Itrozille. Arkistojen merkintöjen mukaan Kezen oli ollut joskus Toakin, mutta siitä oli niin kauan, että hän ei ollut edes taistellut Toien ja Pimeyden metsästäjien välisessä tuhoisassa sodassa. Kezen-niminen kiven Toa mainittiin Pohjoisen mantereen vanhojen Toa-ritarien joukossa, mutta hänen urotöistään ei mainittu paljoa. Matoran Kezen oli taas ollut niin kauan sitten, että minkäänlaisia merkintöjä ei ollut.<br>\n<br>\nTawa siirsi Kezen-merkinnät sivuun toisella kädellään ja siirtyi katsomaan ainoaa dokumenttia, joka pystyttiin yhdistämään nimeen \"Selecius\". Lukiessaan paperia Tawa silitti pöydällä nukkuvaa Nöpöä vasemmalla kädellään.<br>\n<br>\n<em>Adorium Selecius</em> mainittiin paperissa. Tawa luki nimen moneen kertaan hämmentyneenä. Tästä nimestä ei pystynyt päättelemään mitään siitä, minkälaiselle olennolle se kuului. Dokumentti oli myös todella vanhaa kieltä ja sen täydellinen tulkitseminen vaatisi takuulla Rau-naamiota. Se vähäinen tieto, mikä paperista kävi ilmi selvitti, että Selecius oli ollut jonkinlainen yksityisyrittäjä, joka oli rahoittanut aivotutkimuksia vuosisatoja sitten. Dokumentti ei paljastanut käytännössä mitään uutta.<br>\n<br>\nDelek-nimisistä ei taas Arkistoissa ollut mitään mainintaa.<br>\n<br>\nTawa huokaisi ja jatkoi Nöpön silittämistä. Hän katsoi pöydällään olevaa valokuvaa. Mustavalkoisessa kuvassa poseerasivat kaikki Klaanin johtajat.<br>\nTämä oli siitä harvinainen kuva, että kaikki adminit oli saatu ikuistettua samaan aikaan. Visokki näkyi kuvan alareunassa juuri ja juuri.<br>\nKlaanin pääjohtaja vilkuili ulos panssarilasisesta ikkunastaan. Visokin katoamisesta oli jo viikkoja. Epämääräisiä huhuja liikkui satunnaisista havainnoista, mutta mitään ei pystytty varmistamaan. Hyödyttömiä olivat jopa ne Klaanin alakerroksien valvontakamerat, jotka eivät olleet sammuneet sinä kohtalokkaana yönä.<br>\nKameroiden mukaan Visokki oli yksinkertaisesti astunut pääreaktorikammion ovesta sisään eikä ollut tullut koskaan ulos. Etsintäpartiot eivät olleet löytäneet huoneesta pientäkään merkkiä Visokin nykyisestä olopaikasta.<br>\n<br>\nTawa huokaisi. Hän nojasi kättään vasten ja tuijotti valokuvaa. Klaanin johtaja päätti ummistaa silmiään hieman.<br>\nNöpö tuhisi hiljaa hänen kämmenensä alla.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Nopea viesti koska Snowie. Syyttäkää presidenttiä.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":929,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-04-15T11:39","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nSnowie istui käytävän lattialla, Verstaan laboratorion oven vieressä. Hän nojasi seinään, ja napsutteli sormillaan laiskasti vihellyksensä tahtiin. Lumiukko oli päättänyt tulla kohtaamispaikalle jo hyvissä ajoin, ja löikin päänsä sisällä pientä vetoa, kumpi tulisi ensin, Kepe vaiko Make.<br>\n<br>\nSiinä odotellessaan hän huomasi Matoralaisen kävelevän risteävää käytävää pitkin heitellen maahan paperilappusia.<br>\n”Hoi!” Snowie huudahti tummansiniselle pikkuhahmolle. ”Mitä puuhaat?”<br>\n<br>\nGa-Matoran kääntyi puhuttelijaansa kohti, ja vastasi valkoiselle, käytävällä retkottavalle hahmolle kallistamalla päätään kysyvästi.<br>\n<br>\n”Niin juuri, sinä siellä” Snowie jatkoi. ”Tulepas käymään.”<br>\n<br>\nVaikka Snowman ei millään lailla kuuluntkaan Klaanin johtoportaaseen, tunsi hän vastuukseen tehdä voitavansa Klaanin hyvinvoinnin kannalta. Hän oli kuulunut järjestöön jo sen melko varhaisista ajoista lähtien, ja velvollisuudentunto oli vain kasvanut ajan myötä.<br>\n<br>\n<em>Sitä paitsi roskaaminen on ruma tapa.</em><br>\n<br>\nKun kasvoillaan suurta Komauta kantava, melko siro, mutta kovapintaisen näköinen Matoralainen oli parin metrin päässä lumiukosta, Snowie avasi taas suunsa.<br>\n”Öh, onko noilla papereilla joku oikeakin tarkoitus, vai-”<br>\n”On.”<br>\n<br>\nSnowman yllättyi Matoralaisen tylystä vastauksesta.<br>\n”Tuota, hienoa, ettet roskaa ihan vain roskaamisen riemusta. Et vissiin tahtoisi kertoa, miksi sinä nä-”<br>\nGa-Matoran tyrkkäsi tekstillä täytetyn paperinpalan lumiukon käteen. Snowie silmäili sitä hetken, ja käänsi sitten katseensa Matoralaiseen.<br>\n”...öh. Tämä on aika rajua settiä, oletko varma, että on ihan hyvä idea heitellä näitä ympäriinsä?”<br>\n”Sananvapaus.”<br>\n”Niin, joo, mutta...” Snowie aloitti, mutta keskeytti sitten hetkeksi kootakseen ajatuksensa. ”Hei. Kerropas minulle, mikä nimesi on?”<br>\n”Neqetta.”<br>\n”Noh, Neqetta, oletko kirjoittanut tämän itse?”<br>\n”Olen.”<br>\n”Kerropas. Mikä sai sinut kirjoittamaan tällaista tekstiä?”<br>\n”Mietipä sitä.”<br>\n”Eikun ihan tosissaan. Tämä on aika vakava asia, miksi sinä-”<br>\n”Lue se ääneen.”<br>\n<br>\nSnowman katsahti tylyä Ga-Matorania kummasti, mutta nosti sitten paperin eteensä, ja avasi suunsa:<br>\n”Klaanilaiset. Meidän on lopetettava tykkänään tämä 'Nimdan' sirpaleiden metsästyksen tukeminen. Miksikö? Miksi ei, sanoisin. Etsimme niitä vain, koska Adminit ovat näin meille sanoneet. Järjestömme johtajat siis tahtovat kerätä yhteen tämän superaseen palaset <em>tuhotakseen</em> sen. Kuinka uskottavalta tämä kuulostaa? Kaikki muutkin osapuolet tässä sodassa aikovat käyttää sitä, miksi olettaisimme Adminien hankkiutuvan siitä eroon?”<br>\n<br>\nSnowie piti pienen paussin, ja oli kommentoimassa tekstiä Matoralaiselle, kun sininen hahmo kuitenkin vaiensi hänet jäätävällä katseella.<br>\n”Jatka lukemista.”<br>\nSnowie käänsi katseensa jälleen papereihin, ja jatkoi.<br>\n”Kuinka suurella varmuudella luotamme tähän nelikkoon? Kuuluuko 'totuuden ääni' kenties Visorakille? 'Elämän Viejät', jotka ovat ajaneet muita lajeja sukupuutton. Kuinka monet teistä, arvon klaanilaiset, ovat edes puhuneet tälle Visokille kasvotusten? Tai kenties Guardian? Luotammeko sotaisan historian omaavaan Skakdiin, joka ei edes käytä oikeaa nimeään?”<br>\nSnowman katsoi Ga-Matorania oudoksuen, mutta ei enää koettanut kommentoida lukemaansa, vaan jatkoi.<br>\n”Ja kaikista pahimpana tämä Ämkoo. Onko hän Toa? Onko hän osin makuta? Hän on enemmän poissa kuin paikalla, ja huhu kiertää, että hän vihaisi meitä klaanilaisia. Tawa on ainoa, joka vaikuttaa edes etäisesti luotettavalta. Yksi neljästä ei siltikään ole hyvä saldo. Onko meidän todella annettava moisten käskyttää meitä keräämään asetta? Kenties koko universumin voimakkainta asetta, ja me olemme etsimässä sitä heille. Adminit väittävät tuhoavansa sen, mutta voimmeko ottaa sen riskin?”<br>\n<br>\nSnowmanin päästyä paperin alalaitaan, hän taitteli arkin laukkuunsa.<br>\n”Kuules, Neqetta. Mistä sinä sait päähäsi kirjoittaa tällaista?”<br>\n”Etkö muka ole itse miettinyt samaa asiaa?”<br>\n”En.”<br>\n<br>\nGa-Matoranin kovapintainen tuijotus ja itsevarma olemus alkoivat hieman rakoilla Snowmanin rauhallisen luottamuksen kohdatessaan. Lumiukko jatkoi puhettaan.<br>\n”Enkä minä sitä paitsi usko, että sinäkään olisit saanut tällaista päähäsi ilman hyvää syytä. Ihan oikeasti, mistä sinä sait idean kirjoittaa tämän?”<br>\nGa-Matoran päätti, että valkoisen hahmon kanssa oli turha väitellä. Sininen hahmo kaivoi pienestä repustaan uuden paperin, ja ojensi sem Snowmanille.<br>\n<br>\nLumiukko lukaisi tämän paperin läpi. Sen sisältö oli samantyyppistä, mutta kieliasussa oli jotain mätää. Aivan kuin sen kirjoittaja ei puhuisi äidinkielenään matorania. Teksti oli kuitenkin vaikuttavaa, ja sen kirjoittaja selvästikin hallitsi kirjoittamisen.<br>\n”Mistä löysit tämän?” Snowman ihmetteli.<br>\n”Näitä oli pihalla muutamaa kappale. Ajattelin, että tämän kirjoittaja on hoksannut jotain fiksua, ja ajattelin jatkaa hänen aja-”<br>\n”Niin, mutta sinulla ei ole aavistustakaan, kuka tämän on kirjoittanut?”<br>\n”On tässä alalaidassa allekirjoitus.”<br>\n<br>\nNeqetta osoitti sormellaan Snowien pitämää paperia. Siinä luki kolme numeroa.<br>\n<br>\n005.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":930,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-04-15T16:33","content":"<strong><em>Yön Timo II</em>, meri</strong><br>\n<br>\nAmazua katseli itsekseen laivan keulassa merelle. Hän avasi Notfunin kaukoputkea ja tähyili eteenpäin.<br>\nHe olisivat saarella pian.<br>\n<br>\nAmazua oli hyvällä tuulella. Laivankaappaus oli sujunut ongelmitta ja juopon kapteenin miehistö oli nyt hänen puolellaan. Hän menisi saarelle, kävelisi ansojen läpi, ottaisi Nimdan ja häipyisi. Lisäksi se niin kovin Gaggulabion pelkäämä Jään Toa vaikutti aika helpolta vastukselta. Tai ainakin Amazua oli voittanut sitä kovempiakin tyyppejä. Häntä sensijaan ei ole voittanut... kovin moni.<br>\n<br>\nMiksihän Gaggulabio pelkäsi Toaa niin paljon? Varmaan jokin outo pakkomielle, palkkasoturi ajatteli. <br>\n<br>\nTumamnruskea puinen purjelaiva alkoi saavuttaa edessä siintävää saarta. Amazua kohotti taas kaukoputkensa ja katsoi kohti saarta.<br>\nRannalla jatkui pitkälle hietikkoa. Dyynit kimaltelivat polttavan auringon alla. Hiekan jälkeen näkyi matalaa metsikköä ja puiden lomasta näkyi jokin rakennuskin. Kaukana matalan saaren takana siinsi sinisenä Pohjoisen Mantereen itäinen rannikko.<br>\n<br>\nLaiva ankkuroitiin laguuniin ja Amazua lähti matoranjoukon kanssa rantaa kohti veneellä.<br>\n<br>\n<em><strong>Zakaz, kauan sitten</strong><br>\n<br>\nGaggulabio oli hyvällä tuulella. Metsästäjien ja Toien sota oli raunioittanut Metru Nuin ja nyt universumin valtakeskukset olivat keskipohjoisessa - Xia, Pohjoinen Manner, Zakaz. Zakazin saaren valta perustuu siihen, että liian montaa rikollisorgansiaatiota johdettiin tuolta kauan sitten tuhotulta saarelta käsin. Myöskin Gaggulabion palkkasoturien tukikohta sijaitsi Zakazin etelärannikolla, vähän matkan päässä Nektannin linnoituksesta. Skakdijoukot olivat laajentaneet valtaansa tehokkaasti kun suuri osa Toia oli Metru Nuilla. Kiven Skakdi oli muunmuassa vallannut yhden saaren Koillisväylän lähistöltä. Matoranit olivat myyty Karzahnille ja saaren rikkaat kaivokset otettu hyötykäyttöön.<br>\n<br>\nKeltainen skakdi ojensi itsensä pitkäksi ja nosti jalat siistille, kalliista puusta tehdylle pöydälle. Zakazilla kaikki puu oli arvokasta tuontitavaraa.<br>\nGaggulabio oli voimansa tunnossa. Hänen alaisuudessaan palveli lähemmäs kolmesataa Sisällissodan veteraania. Hän oli liittoutunut Zakazin suurimman sotalordin, Nektannin kanssa. Hänellä oli rahaa ja omaisuutta suuret määrät. Sotalordi otti hörpyn kallista Xialaista viiniä ja nautti elämästään.</em><br>\n<br>\n<strong>Nazorak-pesä, nykyhetki</strong><br>\n<br>\nGaggulabio veti syvään paksua Steltiläistä sikaria. Hän tunsi sen helpottavan hermostuneisuuteen ja rentouttavan skakdin ruumiin. Sotalordi oli viime aikoina entistä hermotuneempi. Hän ikävöi huippupätevää kenraaliaan, Metorakkia. Hän ei luottanut juurikaan Amazuaan, mutta palkkasoturi oli liian tehokas hylättäväksi. Skakdi puri hammastaan yhteen ajatellessaan Matoroa. Hän maksaisi sille Toalle vielä kalliisti kaikesta. Jään Toa oli piikki hänen lihassaan, häiritsi jatkuvasti kaikessa. Vai luuliko hän vain. Oliko hän itse hankkinut tämän Toan kimppuunsa? Gaggulabiota harmitti. <br>\n<br>\nVieraalla saarella, vieraassa tukikohdassa, rahien palveluksessa. <br>\n<br>\nSkakdi imaisi taas sikaria ja koitti rentoutua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":931,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-04-16T07:24","content":"<strong>Bio Klaani, vuosia sitten</strong><br>\n<br>\n”Moderaatori Umbra, teidän puheenvuoronne”, Guardianin ääni kaikui laajan oikeussalin läpi. Oikeussali oli rakennettu kuin amfiteatteri, jossa syytetty seisoi kaikkien klaanilaisten alhaalla keskellä.<br>\n<br>\nKookas, keltaisenmusta Toa nousi tuolistaan ja otti esiin pitkän kirjatun paperilistan.<br>\n<br>\nSyytetty hikoili ja hieroi kättään hermostuneesti.<br>\n<br>\n”Syytetty Toa Sheelika, jäsen nro. 00560, on ollut osallisena useiden Klaanin siviili-matoralaisten murhasta ja hänen toimintansa on haavoittanut kymmeniä muita, kaksi heistä halvaantunut loppuiäksi.”<br>\n”Se ei ollut minun syytäni!” Sheelika huusi epätoivoisena.<br>\n<br>\n”Syytetty pitää suunsa kiinni ennen kuin annetaan lupa!” Admin huusi tuomarin pöydästään ja hakkasi puuvasaraansa, josta hän nautti enemmän kuin myöntäisi.<br>\n<br>\n”Mutta...” Sheelika ei ehtinyt edes aloittaa, kunnes Admin hakkasi puuvasaransa uudestaan.<br>\n”Todisteet puhuvat toisin, Sheelika”.<br>\nNais-Toa katsoi ympäriinsä, vaikka tämä vain teki hänen oloa vielä tukalammaksi. Oikeussalin tuoleista hän erotti moderaatorit Doxin ja DN:än. DN istui yhtä vakavana kädet ristissä eikä sanonut koko aikana yhtään mitään. Hänen silmät olivat kiinni, mutta hän selvästi kuunteli hyvin tarkkaan mitä oli tapahtumassa.<br>\nGuardianin vieressä istui vihreämusta Toa, jota Sheelika ei tunnistanut. Toa ei näytä edes piittaavan koko tapahtumasta.<br>\nJoka ikinen Klaanilainen tuijottivat Sheelikaa. Ainoastaan Tawa oli ainoa joka ei pitänyt katsekontaktiaan häntä päin.<br>\n<br>\n”Moderaattori DN, jos teidän puoleltakin olisi kommentteja?”<br>\n<br>\nDN nousi seisomaan tuolistaan ja alkoi viimein sanoa jotain.<br>\n”Siitä asti kun tämä Klaani on ollut olemassa, olemme taistelleet yhteisen rauhan puolesta. Suojellaksemme jokaista viatonta uhria ja jokaista, joka ei halua kokea sodan tuomaa kauhua, olipa se Matoralainen, Skakdi, Vortixx tai mikä tahansa muu. Se on meidän kaikkien Velvollisuus”, mustakaapuinen moderaattori katsoi Sheelikaan päin ja saneli, ”ja juuri nyt, sinä et pelkästään laiminlyönyt velvollisuuttamme; sinä revit sen kappaleiksi, syljit sen päälle ja heittelet sitä kuin Kohlii-palloa kasvojemme edessä.<br>\n<br>\nEn välitä mitä sinä ajattelit tai miksi sinä teit näin. Ainoa, mistä välitän, on, että olet häpeätahra. Klaanilaisena ja Toana. Mikään ei voi mahdollisesti oikeuttaa mitä sinä teit.”<br>\n<br>\nMyöntymisen merkkejä liikkui salissa. Melkein jokainen klaanilainen olivat kääntyneet DN:n puolelle ja Sheelikaa vastaan.<br>\nSheelika ei enää kestänyt ja heikotti hieman stressistä. DN istuutui takaisin paikalleen alkuperäiseen asentoonsa.<br>\n<br>\nGuardian kuunteli klaanilaisia ja alkoi harkita päätöstään.<br>\n<br>\n”Olisiko syytetyllä mitään kommenttia?” Admin kysyi katsoen alas Sheelikaan.<br>\n<br>\nSheelika katsoi ylös klaanilaisia päin.<br>\n<br>\n”Kyllä, minulla on jotain sanottavaa”, Sheelika sanoi, hänen äänensä kuului kovemmin kuin ennen mutta selvästi hieman tärisevä, ”enkä aio sanoa tätä uudestaan”.<br>\n<br>\n”S-se ei ole minun syytäni”, Sheelikan vapisi ja nyyhkytti, mutta jatkoi puhumista, ”ja jos te, te koreat-t, hienosto jäsenet, et-ette ymmärrä sitä, ni-iin t-te kaikki olette vain, vain pe-pelkkiä surkeita, Karzahnin, pelkurimaisia typeryksiä!<br>\nTe... te joka ikinen teistä! Ja te, teidän kaikki v-velvollisuudet, ei ole mitään! Ja teidän, kohtalot ja teidän rauhat, ovat kaikki ei, ei merkitse mitään! Ei... ei...”<br>\n<br>\nSheelika ei enää kestänyt ja alkoi juosta ovea päin, mutta ennen kuin hän ehtikään oven lähelle yksi viittaan pukeutunut Toa ja yksi valkoinen titaani estivät hänet; Axel ja Kindak.<br>\n<br>\nSheelika yritti taistella vastaan, mutta kyseessä olivat hyvin kokeneita Klaanin jäseniä.<br>\n<br>\nOikeussalin klaanilaiset alkoivat väitellä keskenään.<br>\n<br>\n”Olipa se ilkeää”, kesken tämän kaiken vihreämusta Admin viimein alkoi puhua.<br>\n<br>\n”Paeta kesken oikeudenkäynnin?” vihreämusta Admin sanoi piittaamattomasti, ”eiköhän tuo ole aika epäilyttävää puuhaa?”<br>\n<br>\nKlaanilaiset alkoivat heti huudella.<br>\n<br>\n”Niin, miksi hän yritti paeta?!”<br>\n<br>\n”Jos hän on viaton, miksi hän pakeni?!”<br>\n<br>\n”Miksi hän haukkuu meitä noin?!”<br>\n<br>\n”Hänen on pakko olla syyllinen!!”<br>\n<br>\n”Hän on syyllinen! Syyllinen!”<br>\n<br>\nKlaanilaiset huutelivat kysymyksiä salin ympäri eivätkä pysyneet rauhassa. Kesti hetki ennen kuin sali rauhoittui Guardianin hakatessaan puuvasaraansa.<br>\n<br>\n”Kuten olemme nähneet, nämä todisteet ja äskeinen tempaus puhuvat enemmän kuin tuhatta sanaa. Täten olemme päättäneet, että sinä, Toa Sheelika, olette syyllinen!” Guardian hakkasi puuvasaransa viimeisen kerran.<br>\n<br>\n”Täten rangaissemme syytetyn...” mutta ennen kuin Guardian ehti lopettaa julistustaan, klaanilaiset alkoivat taas huudella mielipiteitään.<br>\n<br>\n”Heittäkää Tyrmään!”<br>\n<br>\n”Elinkautinen!”<br>\n<br>\n”Selliin loppuiäksi”<br>\n<br>\n”Eihän voi maksaa elämää istumalla sellissä. Teloittakaa hänet!”<br>\n<br>\n”Teloitus!”<br>\n<br>\n”Hän ei saa elää!”<br>\n<br>\nGuardian alkoi rehellisesti tylsistyttää puuvasaran jatkuva hakkaaminen, mutta juuri silloin yksi Admineista seisoi tuolistaan.<br>\nSe oli Tawa.<br>\nKaikki salissa lopettivat puhumisen. Sheelika vain katseli hämmästyneenä.<br>\n<br>\nTawa katseli muutama kerta ympärillä olevia klaanilaisia.<br>\n<br>\n”On totta, että hän... Toa Sheelika on tappanut useita linnoituksen asukkaita ja samalla vahingoittanut useita lisää”, Tawa puhui selkeällä, mutta hieman monotonisella äänensävyllä, ”mutta, olen juuriadminina päättänyt, että hä... syytetty, ei laitettaisi tyrmään eliniäksi tai teloiteta.<br>\n<br>\nSen sijaan, haluan, että syytetty karkotettaisiin Klaanista. Toa Sheelika ei tule olemaan koskaan tekemisissä Klaanin kanssa eikä hän koskaan saa palata takaisin. Syytetty kielletään tulemasta Klaanin alueelle niin kauan kuin Klaani on elossa.”<br>\n<br>\nSheelika ei sanonut mitään. Hänen katseensa tippui lattiaan päin eikä hän enää voinut keskittyä ympäristöönsä.<br>\nHän ei voinut uskoa, tai pikemminkin hän ei tahtonut uskoa mitä juuri on tapahtui.<br>\nNais-Toa oli murtunut täysin Tawan julistaessaan hänen rangaistusta.<br>\n<br>\n”Täten Toa Sheelikan elinkautiseen porttikieltoon”, Guardian julisti ja hakkasi puuvasaraansa. Hän hakkasi pari kertaa lisää jottei kukaan alkaisi huudella lisää.<br>\n<br>\nSheelika vietiin pois oikeussalista.<br>\nKaikki klaanilaiset poistuivat salista ja jatkoivat väittelyään keskenään.<br>\n<br>\nKaikki paitsi kaksi.<br>\n<br>\nTawa ja Guardian jäivät ainoina ihmisinä saliin.<br>\n<br>\n”Tawa, mitä...”<br>\n<br>\n”Älä sano mitään”, Tawa keskeytti Guardianin ennen kuin hän ehti lopettaa.<br>\n<br>\n”Mutta Tawa, miksi?” Guardian jatkoi silti kyselyään.<br>\n<br>\n”En halua riistää hänen elämäänsä”, Tawa huokaisi syvään.<br>\n<br>\n”Tawa, tiedän että olet tuntenut hänet jo ennen kuin tämä koko paikka oli edes olemassa...”<br>\n<br>\n”... Ja tiedän myös, ettei hän koskaan riistäisi elämää keneltäkään”, Tawa keskeytti Skakdin paljon vakavammalla äänensävyllä, ”en tiedä miksi tai minkä takia hän tappoi kaikki nuo Matoralaiset, mutta minä haluan uskoa ettei se ole hänen syytään”.<br>\n<br>\n”Tawa...”<br>\n<br>\n”Tiedän, että velvollisuutemme on silti pitää rauhaa ja sen puolesta ketään ei pitäisi katsoa sormien välistä, mutta en siltikään halua nähdä häntä kituvan tyrmässä hänen loppu iäksi. Guardian, annan hänelle mahdollisuuden.”<br>\n<br>\n”Mutta mitä jos hän aiheuttaa harmia Klaanin ulkopuolella? Mitä silloin?”<br>\n<br>\nTawa ei vastannut.<br>\n<br>\nGuardian päätti luovuttaa ja käveli pois salista.<br>\n<br>\n”Visokki, tiedän sinun olevan siellä”<br>\n<br>\nSalin varjoista ryömi mustapunainen Visorak.<br>\n<br>\n”Näit varmaan kaiken, Visokki?” Tawa kysyi kääntymättä Visorak-adminiin päin.<br>\n<br>\n”Kaiken mitä tarvitsin”, Visokki vastasi.<br>\n<br>\n”Visokki, luuletko, että tein oikean päätöksen?” Tawa kysyi.<br>\n<br>\n”Se on sinun päätöksesi”, Visokki vastasi.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio Klaanin Tyrmä</strong><br>\n<br>\nSheelika heräsi ja nousi ylös sellin vuoteestaan. Nais-Toa ei voinut uskoa viimein tottuvansa hiekkasäkin kovaan sänkyyn.<br>\nPäivät olivat vierineet nopeammin kuin hän olisi kuvitellut, hän ei edes tiedä mikä kellon aika on.<br>\n”Onko hän tosiaan jättänyt minut?” Sheelika ajatteli.<br>\n<br>\nHänen ajatuksensa katkesi, kun yhtäkkiä joku kaatui hänen sellin edessä useiden laatikoiden kanssa.<br>\n”Taas sinä?” Sheelika tiesi välittömästi kuka kaatui hänen sellinsä eteen. Tosin, ei kukaan joka päivä tapaa vaaleanpunaista Toaa.<br>\n”Jep, taas minä”, Toa GT vastasi yhtä pirteästi ja keräili tiputtamat laatikot.<br>\n”Mitä nuo laatikot ovat?”<br>\n”Lounaslaatikoita.”<br>\n”Lounas... mitä?”<br>\n”No, en tiennyt mistä ruuasta sinä oikein pidät, joten päätin tehdä kaikenlaista.”<br>\n”Miksi?”<br>\n”On aina hauskempaa syödä jonkun muun kanssa kuin yksikseen”, GT selitti ja hymyili.<br>\nSheelikan kärsivällisyys alkoi hiipua pikku hiljaa.<br>\n”Kenet sinä luulet minun olevan?” Sheelika kysyi kääntämättä katsettaan GT:ä kohti, ”mitä sinä oikein yrität?”<br>\n”En minä yritä mitään”, GT vastasi viattomasti, ”haluan vain sinusta ystävän”<br>\n<br>\n”Minusta? Ystävän?” Sheelika nousi seisomaan ja kääntyi GT:en päin, ”<em>mitä sinä luulet minun olevan?</em>”<br>\n<br>\n”No, minusta sinä olet ihan mukava ihminen...”<br>\n<br>\n”Minäkö mukava ihminen? <em>Mikä Karzahnin typerys sinä oikein olet?</em>” Sheelikan ääni nousi heti ja alkoi passata GT:tä päin, ”Tiedätkö läheskään minkälainen olen?<em> Tiedätkö minusta yhtään mitään?</em>”<br>\n<br>\n”Mu-mutta...” GT alkoi hermostua hieman.<br>\n<br>\n”Luuletko, että sinun typerät laatikkosi auttavat mitenkään? <em>Minkälainen typerys sinä olet?!</em>” Sheelikan passaus kuului kovemmin, ”Tiedätkö minkä olen käynyt läpi? <em>ET!</em> Et tietenkään! <em>Et tiedä yhtään mitään ja silti yrität kutsut minua ”mukavaksi ihmiseksi”?!</em><br>\nInhoan Klaania, inhoan joka ikistä klaanilaista ja kaikki minkä puolella he ovat!<br>\nMinä tappaisin jokaisen klaanilaisen maan päällä jos minulla olisi mahdollisuus <em>enkä minä räpäyttäisi silmiänikään!</em><br>\nJa minäkö muka <em>”mukava ihminen”</em>? <em>Mitä Karzahnia sinä oikein ajattelet?! Minkälainen Karzahnin idiootti sinä olet?</em><br>\n<br>\n<em>Minä en ole sinun ystäväsi. En nyt enkä koskaan tule olemaan!<br>\n<br>\nLähde pois ja jätä minut rauhaan! En kaipaa sinua täällä!</em>”<br>\n<br>\nSheelika lopetti paasaamisensa ja hengitti raskaasti.<br>\n<br>\n”... Ai”, GT vastasi masentuneesti, ”no, minä lähden sitten...”<br>\n<br>\nGT otti osan lounaslaatikoista ja käveli pois. Ainoastaan pari laatikkoa jäi vielä sellin oven eteen.<br>\n<br>\nSheelika kaatui vuoteensa päälle. Hän tärisi hieman ja puristi kätensä kasvoihinsa. <br>\n<br>\n<em>”Mitä minä oikein teen...?”</em><br>\n<br>\nSheelika alkoi kyynelehtiä.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tuntematon</strong><br>\n<br>\nKultainen Metalliolento, Feterra, liisi huoneen keskellä olevan parrasvalon viereen. Zorak istui valon alla ja soitti hänen pianoaan keskittyneesti.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:65%;line-height:normal\"><audio controls=\"\"><source src=\"http://ia600401.us.archive.org/22/items/ClassicTheMasterTheme/TheMasterClassicTheme.wav\" type=\"audio/wav\"><div fallback=\"\">http://ia600401.us.archive.org/22/items/ClassicTheMasterTheme/TheMasterClassicTheme.wav</div></audio></span><br>\n<br>\n”<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Ilmoitus: Mestari Z.M.A, olemme...</span></span>”<br>\n<br>\n”Tiedän, tiedän”, Zorak keskeytti Olennon, ”vielä muutama nuotti jäljellä”<br>\n<br>\nZorak alkoi kiihdyttää soittamistaan. Hänen sormensa tanssivat kosketinsoitimen päällä villisti ja lopetti kappaleen muhkealla loppusoinnulla.<br>\n<br>\n”<em>Crescendo</em>”<br>\n<br>\nSkakdi nousi ylös ja silitti hieman soitintaan, hyvästellen sitä.<br>\n<br>\n”<em>Palaan vielä.</em>”<br>\n<br>\nZorak ja hänen Feterransa lähtivät ulos huoneesta.<br>\n<br>\n”Onko kaikki valmis?”<br>\n<br>\n”<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Vastaus: Kyllä, Mestari Z.M.A.</span></span>”<br>\n<br>\n”Onko viestejä Zyglakeilta?”<br>\n<br>\n”<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Vastaus: He sanoivat hyväksyvänsä sopimuksensa ja odottavat vastaustanne.</span></span>”<br>\n<br>\n”Ah, hienoa. Käske Va:t lähettämään piirrustukset heille.”<br>\n<br>\n”<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Vastaus: Kyllä, Mestari Z.M.A.</span></span>”<br>\n<br>\n”Ja ovatko ”Ne” valmiita?”<br>\n<br>\n”<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Vastaus: Kyllä, Mestari Z.M.A.</span></span>”<br>\n<br>\nKeskustelun jälkeen Zorak saapui metallioven eteen, jonka takaa paljastui suuri, maanalainen laituri.<br>\nLaituri oli alun perin suunniteltu Vortixxien salakuljetuksia varten, mutta nykyisin laituria käyttää kaikki muut kuin Vortixxit, kiitos Zorakin.<br>\n<br>\nZorak katseli tyytyväisenä ja alkoi miettiä yksikseen.<br>\n<br>\n”Voi Avde, aina ajattelemassa olevan yhden askeleen minua edellä. Minkälainen hölmö hän luulee olevansa. <br>\nJo vuosia olen odottanut tätä hetkeä ja olen viimein saamassa sen käsiini”<br>\n<br>\nMutta juuri kesken ajattelunsa, räjähdys kuului kaukana laiturissa.<br>\nHän katseli tarkoin ja näki yhden Feterroista hyökkäämässä kaikkeen mikä oli sen lähettyvillä ja päästi epäluonnollista ja selkäpiitä karmivaa huutoa.<br>\n<br>\nFeterra on tullut berserkiksi.<br>\n<br>\n”Mitä... Miten tämä voi olla mahdollista? Feterra Xa, mikä on hänen yksikkönumeronsa?” Zorak kyseli kärsimättömästi kultaiselta Metalliolennolta.<br>\n<br>\n”<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Vastaus: Malli 2.5, yksikkö 7, Mestari Z.M.A.</span></span>”, Kultainen Feterra vastasi.<br>\n<br>\n”... Se raskaasti vahingoittunut yksikkö joka sokaistiin. Ei ihme”, Zorak lausui itsekseen, ”katkaiskaa sen jokainen parviäly-yhteys muihin yksikköihin ja tuhotkaa se.”<br>\n<br>\n”<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Vastaus: Tottelemme, Mestari Z.M.A.</span></span>”, Kultainen Feterra Xa vastasi.<br>\n<br>\nFeterra Xa lähetti käskyn jokaiselle lähettyvillä olevalle Metalliolennoille.<br>\nBerserkki-Feterra tuhosi ja heitteli viereisiä kanistereita, ennen kuin muut Feterrat saapuivat sen lähettyville. <br>\nBerserkki taisteli vastaan, mutta sekopäissä Feterra ei voinut puolustaa itseään yhtä hyvin.<br>\nKaksi Feterraa saivat kiinni berserkin raajoista.<br>\nMetalliolennot repivät berserkin raajat irti. Berserkin huusi kovemmin kuin aikaisemmin.<br>\nRevittyään Feterrat perääntyivät ja tuhosivat Berserkkin plasma-aseillaan vahvimmassa asetuksessa, jättäen jäljelle vain savuavan ruhon.<br>\n<br>\n”Tarkistakaa muut yksiköt jotka ovat olleet tekemisissä malli 2.5, yksikkö 7:n kanssa, emme saa antaa tämän tapahtua uudestaan.”<br>\n<br>\n”<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Vastaus: Tottelemme, Mestari Z.M.A.</span></span>”, Feterra Xa vastasi.<br>\n<br>\nZorak peräätyi tämän jälkeen taas omiin ajatuksiinsa.<br>\n”Vuosien ohjelmointi, vuosien verta ja hikeä, enkä vieläkään pysty parantamaan kaikkea. Voi kuinka tarvitsen sen merkittävän osan. ”Hänet” on saatava kiinni välittömästi.<br>\nVain silloin voin nousta takaisin tuhkasta ja saada jokainen polvistumaan edessäni.<br>\n<br>\nValon Toa. <br>\n<br>\nMinä odotan sinua.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":932,"creator":"Blezer","timestamp":"2011-04-16T14:46","content":"<strong> Klaanin keskustori</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/2d1wnDlPYQw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/2d1wnDlPYQw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<br>\nAurinko porotti korkealta taivaalta. Oli keskipäivä ja Klaanin linnakkeessa oli erityisen paljon hälinää. Klaanilaiset pysähtyivät kukin vuorollaan ihmettelemään linnoituksen keskelle ilmestynyttä kärryjen ja telttojen hässäkkää. Yleisimmät kysymykset olivatkin '' Mitä tämä nyt on '' ja '' Mitä täällä oikein tapahtuu ''. <br>\n<br>\nTivolin johtaja, Amaka asteli kohti korkeahkoa puusta rakennettua lava systeemiä. Hänen palkkaamansa vartiat seurasivat vanavedessä. Harvinaisen kirkas aurinko sai tulisen hahmon palamaan normaalia koreammin. <br>\n<br>\n'' Herrasväki... Rahit ja muut otukset. Minulla on lio ja kunnia ilmoitaa kansalle, että maineikas Kolmannenkuunfestivaali on saapunut maan kuuluun kaupunkiinne!'' Amaka huusi suorastaan sydäntä lämmittävällä vanhuksen äänellä. <br>\n<br>\nKun väkeä oli alkanut kerääntyä lavan ympärille. Väkirykelmästä kuului kysymys '' Mikä ihme on Kolmannenkuunfestivaali?''. Väki joukko suorastaan kuohui ihmetyksestä. Mitä ilmeisemmin Kolmannenkuunfestivaali ei ollut kovinkaan kuuluisa klaanin saarella.<br>\n<br>\nAmaka avaa kurkkunsa '' Krhm... Ette kai te yritä väittää, että sana ei ole kantautunut meidän mahtavasta Gladiaattori-areenasta eikä ainutlaatuisista herkuistamme joita myymme?... Noh eipä se mitään. Kerta se on ensimmäinenkin.'' Amaka hengähtää syvään ja lopettaa lyhyen puheenvuoronsa sanoin '' Nyt menkää, tutkikaa, ihmetelkää ja ennenkaikkea iloitkaa siitä että Kolmannenkuunfestivaali on saapunut tänne!'' <br>\nVäkijoukko alkoi hurrata ja lopulta hajaantua, jolloin Amaka kääntyi ympäri ja käveli alas lavatla omalle teltalleen ja katosi sen uumeniin.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]En jaksa kirjoittaa pitkiä posteja...[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":933,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-04-16T20:45","content":"<strong>Kirikori II</strong><br>\n<br>\nIlma-alus oli saapunut sankan sumun vyöhykkeelle. Keetongu ei nähnyt, minne ohjata. Hänen täytyi luottaa täysin navigaatiolaitteistoon. Omiin silmiin ei ollut luottamista.<br>\n<br>\nGuardian istui tuolissa huolestuneen näköisenä. Manu lillui edelleen lasisessa purnukassaan.<br>\n<em>Eikö ole ironista</em>, hän sanoi, <em>että minä olen lasipurkissa.</em> Guardian katsahti häneen.<br>\n<em>Jos minä olisin omassa ruumiissani, minä –</em><br>\n”Tiedetään”, Guartsu huokaisi silmiään hieroen. ”Olisit hävittänyt tämän sumun.”<br>\n<em>Olin kyllä sanomassa, että olisin voinut kuurata tuulilasin, mutta miten vain.</em><br>\n<br>\nHe lensivät sumussa muutaman tunnin ajan. Kaikki näytti yksitoikkoisen samalta sumussa. Guardian koetti nukkua hetken. Pian tuli vaihdon aika. Guardian tarttui ruoriin, Tongu painoi pehkuihin. Ehkä parinkymmenen minuutin kuluttua Ternok sanoi:<br>\n”Herra Guardian, me olemme nyt viidenkymmenen kilometrin päässä Nynrahista.”<br>\n”Sepäs mukava uutinen”, Guartsu vastasi väsyneenä. ”Käypä herättämässä Tongu.”<br>\n<em>Kun Tongue herää, kielipeli alkaa</em>, Manu sanoi hihittäen.<br>\n<br>\nHetken kuluttua keltainen jättiläinen talsi heidän luokseen. Edestäpäin kajasti valoa. Sitten, yhtäkkiä, sumu loppui. Muutaman metrin välillä se hälveni olemattomiin. Nyt he näkivät meren ja heidän edessään odottavan saaren.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;> <iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/yREzfsOsKLY" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/yREzfsOsKLY</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSaari, jonka he näkivät, ei ollut mikään kaunis näky. Ilmasta käsin näkyi monia tulipaloja. Savupatsaat nousivat korkealle Nynrahin taivaalle. Rakennuksia näkyi palasina siellä, missä asutusta oli. Kasvillisuus oli suurimmaksi osaksi liekeissä.<br>\n”Mitä tämä on?” Guardian kuiskasi ja iski nyrkkinsä pöytään. Keetongu sulki ainoan silmänsä hetkeksi ja avasi sen sitten uudestaan. Näky oli todellinen.<br>\n<em>Ai oliko täällä jokin ongelma, vai?</em> Manu ivasi.<br>\n<br>\nHe alkoivat laskeutua Nynrahia kohti. Mutta heidät yllätti joukko lentäviä pikku aluksia. Ne olivat lautasen muotoisia ja ampuivat heitä kohti. Mikä pahinta, ne olivat liian pieniä maalitauluja.<br>\n”Ne vahingoittavat jotakin ja pahasti, jos emme pian laskeudu”, Tongu ärisi tarttuen ohjaimiin. Koko alus huojui ja tärisi. Guardian kaatui lattialle kompastuttuaan tuoliin. Manu purkki putosi lattialle ja kieri Tongun jalkojen juureen. Keltainen rahi yritti kaikin voimin joko karistaa tai tuhota hyökkääjät. Hän ohjasi alusta vasemmalle ja oikealle, mutta pienet lentävät lautaset pysyivät heidän kannoillaan. Ne olivat aivan aluksen vasemmalla puolella ja ampuivat reikiä Kirikori II:n kylkeen.<br>\n”En saa niitä karistettua!” Tongu huudahti. Guardian oli noussut pystyyn ja koetti nyt pitää asemansa. Hän ei onnistunut, vaan aluksen keikahtaessa viidenkymmenen asteen kulmaan vaakatasosta lensi toiselle puolelle alusta ja iski päänsä ikkunalasin läpi.<br>\n<br>\nManun ajatukset sinkoilivat sinne tänne purkin pyöriessä lattialla ympäriinsä. Mikä kummallisinta, Guartsu aisti hänen päässään pyörivän erilaisia monimutkaisia yhtälöitä ja kaavoja.<br>\n”Manu, eikö matematiikalle löydy parempiakin ajankohtia?”<br>\n”G, me joudumme pakkolaskeutumaan!” Tongu murahti ja käänsi vasemmalle. Muutaman kymmentä robottilentäjää murskaantui aluksen kylkeen. Suunnilleen saman verran jäi jäljelle. Tongu huudahti voitonriemuisena, mutta ei ehtinyt iloita kauan, kun jostain kuului posahdus.<br>\n”Aha. Ne hajottivat höyryventtiilin…”<br>\n”Ja se on…?” G kysyi.<br>\n”Paha asia”, Tongu vastasi.<br>\n<br>\nHe laskeutuivat kohti kallioista maaperää. Rysähdys oli kova, mutta kovin paljon vahinkoa se ei aiheuttanut Kirikori II:lle. Hetken kuluttua sekä Guardian että Keetongu olivat aseistautuneet ja raahanneet itsensä ulos aluksesta. Sitten alkoi ammuskelu. Kymmenisen lentävää lautasta lensi heitä kohti. Ne eivät tähdänneet klaanilaiskaksikkoon vaan maassa röhnöttävään alukseen. Muutaman he ampuivat alas suoralta kädeltä, mutta robotit viisastuivat ja alkoivat tehdä monimutkaisia liikesarjoja. Niihin oli nyt huomattavasti vaikeampi osua.<br>\n<br>\nAlukselle oli aiheutunut jo paljon vaurioita, kun robotteja oli ilmassa enää kolme. Ne päättivät, että oli järkevää alkaa ampua kaksikkoa, joka oli tuhonnut suurimman osan niiden hyökkäysjoukoista. Yksi paljasti kaksi terää kyljissään ja syöksyi Guardiania kohti. Tämä olisi silpoontunut kahteen osaan, ellei Tongu olisi heittäytynyt sen päälle niin, että se lensi maahan ja rysähti klaanilaisen painon alle.<br>\n<br>\nSillä väli Guartsu harjoitti tarkka-ammuntaa kiikarisilmineen ja vartija-kivääreineen. Lopulta enää yksi lentävä lautanen oli jäljellä, mutta se ei hyökännytkään, vaan lähti pakoon.<br>\n”Se ei saa päästä karkuun!” Guartsu henkäisi. Hän yritti juosta sen perään ja ampua sitä vielä, ennen kuin se katosi kallioiden taakse. Keetongu pyyhälsi ähisten hänen vierelleen. Hetken he vain seisoivat paikoillaan. Sitten he kääntyivät mustunutta alustaan kohti. Palanut puu oli reikiä täynnä, mutta alus oli varmaan yhä, ja varsinkin korjauksen jälkeen, lentokykyinen.<br>\n<br>\n”Mitäs nyt?” Tongu sanoi.<br>\n”En tiedä”, Guartsu vastasi.<br>\n<em>Ehkä noudatte minut täältä?</em><br>\n”Ai, juu”, Guardian sanoi vaisusti. Vaikka eihän Manu sitä kuullut. Guardian ja Keetongu kävelivät sisään alukseen. Matoranit tulivat pois pöydän alta, ja Guardian nosti Manun purkin ylös.<br>\n<em>Sain laskettua lentorata ja mahdolliset pakkolaskupaikat, mutta kukaan ei tainnut kuunnella minua…</em><br>\nGuartsu kohautti olkiaan. Keetongu sanoi:<br>\n”Oli vähän kiire…” Manu tyytyi hymähtämään vastaukseksi.<br>\n”Mitä meidän nyt pitäisi tehdä?” toinen Matoraneista kysyi.<br>\n<em>Ei kai auta muu, kuin alkaa tutkia, mitä on tapahtunut. Ja kannattaa välttää kuolemista.</em><br>\nGuardian pyöritteli silmiään ja sanoi:<br>\n”Joku näyttää vallanneen tämän saaren, ja –”<br>\n<em>Hyvä huomio</em>, Manu kommentoi.<br>\n”– ja meidän täytyy selvittää, kuka ja miksi.” Tongu nyökkäsi.<br>\n”Meidän pitää pelastaa saaren Matoranit ja vapauttaa heidät alistajien hirmuvallasta. Kuka ikinä tekikään nuo robotit…”<br>\n<em>… oli fiksu mies</em>, Manu jatkoi Tongun virkkeen loppuun.<br>\n”Olin sanomassa täysi idiootti”, Tongu hörähti.<br>\n<em>… ai.</em><br>\n”Mitä me teemme?” Matoranit kimittivät yhteen ääneen.<br>\n”Teidän taitaa olla pakko tulla mukaamme”, Guartsu sanoi. ”Täällä on vaarallista.”<br>\n”Eli meidän täytyy jättää Kirikori?” Tongu sanoi haikeasti.<br>\n”Kyllä”, Guardian vastasi, ”ainakin vähäksi aikaa. Onhan meidän poiskin päästävä.”<br>\n<em>Jos mitään poispääsyä on.</em><br>\n”Pessimismiä tuollainen.”<br>\n<em>Realismia.</em><br>\n”Eli pessimismiä.”<br>\n<em>Ehkä arkimerkityksessään. Entä, jos olen ontologinen realisti?</em><br>\nGuardian ei vaivautunut vastaamaan.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;> <iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/jNKJ8AXVRq0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/jNKJ8AXVRq0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHe astuivat ulos aluksesta. Kirikori II:sta nousi savua. Vielä pahemmin savusi ympäristö. Minne tahansa he katsoivat, he näkivät savupatsaan, jos toisenkin. Kasvillisuus oli joko tulessa yhä edelleen tai palanut maan tasalle. Nynrahilla oli olut hiekkaranta ja trooppista kasvillisuutta, mutta nyt tilalla oli tuhkainen hiekkakerros ja palaneita käppyröitä. Taivas näytti violetilta ja valkoiset pilvet pyyhkivät sitä kuin pyyhekumi paperia. He olivat laskeutuneet jonkinlaisen kylän viereen. Kylä oli tuhoutunut hiljattain. Savuavia rakennuksia oli muutama, ja suurin osa oli romahtamispisteessä tai jo luhistunut. He kävelivät kylän halki. Ei ristin sieluakaan näkynyt matkan varrella. Guardian pälyili epäilevänä ympärilleen. Hän oli odottanut tapaavansa vihollisia heti siltä seisomalta, kun he astuivat ulos aluksesta toisen kerran. Keetongu katseli murheellisena tuhottuja maisemia. He saapuivat pienelle järvelle.<br>\n<em>Oletan, että tämän järven vesi ei tavallisesti ole… punaista</em>, Manu totesi. He jatkoivat kävelyään eteenpäin. Edessä kohosi pienoinen kukkula, jonka huipulle he päättivät kiivetä nähdäkseen, mitä edessäpäin oli. Epäluuloinen Guardian ryömi rinteen ylös ja kurkisti varovasti toiselle puolelle kukkulaa. Maisema jatkui samanlaisena näköesteisiin asti. Näitä olivat suuret siirtolohkareet sekä palaneet puut.<br>\n<br>\nGuartsu viittoili seuralaisilleen, että oli turvallista tulla. Keetongu, joka kantoi Manun purkkia, ja Matoranit hänen jäljessään kipittivät rinteen huipulle. Sitten he jatkoivat eteenpäin palaneeseen metsään. Tropiikin kulottunut kasvillisuus oli puolittain elossa, mutta noen peitossa. Jotain oli tapahtunut Nynrahin saarella. Eikä se varmasti ollut ollut miellyttävää kenenkään mielestä.<br>\n<br>\n<strong>Zakaz</strong><br>\n<br>\n”Kuinka niin ssssinulla ei ole heitä?”<br>\n<br>\nNektann huokaisi ja vilkaisi olkansa yli sotureitaan. He kaikki seisoivat tykkitornilla, jonka luota klaanilaiset olivat ovelasti paenneet. Sotilaat olivat hermostuneita. He seisoivat rivissä Nektannin takana ja pälyilivät johtajaansa sekä toisiaan. Nektannin edessä oli suurehko näyttö, jonka sisuksista pällisteli Abzumon julma pärstä.<br>\n”Minulla ei ole niitä”, Nektann sanoi, ”koska ne pääsivät karkuun.”<br>\n<br>\nAbzumo kohotti kulmaansa ja asetti hetken kuluttua kätensä leualleen, jota alkoi hivellä mietteliään näköisenä.<br>\n”Sssse ei ole vaihtoehto, Skakdi.”<br>\n”Mitä sinä puhut”, Nektann sihahti. ”Minä teen mitä tahdon. Nyt näyttää vain siltä, että sinä jäit ilman vankejasi ja minä ilman rahojani.”<br>\n”Ei aivan niinkään, Nektann.”<br>\n”EI?”<br>\n”Ei.”<br>\nNektann oli turhautunut sananvaihtoon ja purkaakseen kiukkuaan iski tajuttomaksi sotilaan, joka eturivissä oli yrittänyt kurkkia hänen keskusteluaan. Sitten hän kääntyi takaisin Makutan puoleen ja karjui:<br>\n”Sinä väität, että tämä ei ole ohi! Mitä sinä kuvittelet, saastainen Makuta? Että minä aikoisin yrittää uudelleen? Minun ei olisi alun alkaenkaan pitänyt yrittää tehdä kauppaa sinun kaltaisesi typerän pellen kanssa! Minulle ei ole aiheutunut muuta kuin harmia. Ja kyllä, halusin tekosyyn tapattaa Warrekin, mutta se ei vain ole tarpeeksi Makutan kanssa asioimiseen! Minä tarvitsen jotakin, mikä pitää minut iskussa. Haluan päästä tapattamaan jonkun. Sellaisia me Skakdit olemme. Mutta minä en päässyt, mikä turhauttaa minua erittäin isosti, enkä edes saanut rahojani! Ja nyt minä joudun puhumaan vielä lisää sinun kanssasi, Makuta. Minua kyllästyttää puhuminen. Skakdeja ei ole tehty puhumaan! ME OLEMME TAPAJIA!”<br>\nMakuta kuunteli raivoamista hetken, mutta kohotti sitten kätensä. Nektann vaikeni heti. Abzumo hymyili ilkeästi ja sanoi:<br>\n”Sssssanoinko minä…” Hän piti taukoa. ”… että sinä <em>ssssaisit</em> yrittää uudestaan?”<br>\n”Mitä sinä…”<br>\n”Sssssanoinko minä, että sinä joutuisit puhumaan kansssani vielä lisää?”<br>\n”No mitä skarrarrarrin väliä sil-”<br>\n”Ssssssssssssanoinko minä”, Abzumo kuiskasi, ”että sssssinä ssssselviäisit <em>hengisssssä</em>…”<br>\nHän alkoi nauraa hiljaa.<br>\n”… ssssselviäisit hengissä tämän kessssskusssstelun jälkeen?”<br>\nNektann oli aivan hiljaa ja vain mulkoili Makutaa. Tämäkin oli hiljentynyt ja katseli Nektannia suoraan silmiin. Oli hiljaista kauan. Sotilaat alkoivat hermostua. Monet kiemurtelivat paikoillaan paahtavassa auringossa. Useat Skakdit pohtivat, kuinka paljon kello mahtoi olla ja kuinka kauan he ehtisivät vielä istua baaritiskillä.<br>\n<br>\nLopulta Makuta puhui jälleen.<br>\n”Minä oletin, Nektann, että ssssinä onnissstuissssit. Mutta ssssinä et onnissstunut. Ssssinä petit luottamuksssseni etkä ssssaaanut eliminoitua <em>kolmea</em> henkilöä, joissssta kakssssi oli Sssskakdeja ja ykssssi… Makuta, jolla ei ollut voimiakaan. Minä ehdin jo toivoa, että ssssaisssin haluamani ja lähetin jopa erään palvelijoisssstani hakemaan sssssitä.”<br>\nNektann vilkuili nopeasti ympärilleen.<br>\n”Mitä sinä olet tehnyt, Makuta?” hän sylkäisi. Makuta katsoi edelleen hänen silmiinsä.<br>\n”Hyvässsti, Nektann. Sssse on ohi.”<br>\nSitten helvetti pääsi irti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":934,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-04-17T07:58","content":"<strong><em>Kelluva lankku</em>, meri</strong><br>\n<br>\n<em>Kummitusten Suo. Zyglakien laavaluolasto. Pinkki jänis. Abzumo. Torakoiden kuningatar. Yö Kauhu. Nimda TSO:lla. Destral. Rozum. Laboratorion äänet. Muistiinpanot. Mäksän energiakäsi. Zombi-Toat. Kasetti. Laivakaappaus.<br>\n<br>\nLiikaa tapahtumia. Liian vähän aikaa. <br>\nNimda.<br>\n<br>\nMiksi kaikki tuntui lopulta kietoutuvan Nimdan ympärille? Kaikki jahtaavat sitä tietämättään mikä se on. </em>Mikä se on?<em><br>\nSe on valkoinen metallisiru. Mitä muuta se on?<br>\nJotakin, jonka takia kannattaa tappaa. </em><br>\n<br>\nMatoro havahtui ajatuksistaan tömähdykseen. Jään Toa piteli päätään. Hän oli onnistunut nukkumaan pari tuntia. Uni oli ollut kaikkea muuta kuin rauhoittavaa. <br>\nToa haparoi itsensä pystyyn ja tähyili ympärilleen. Äksä ja Jardirt olivat laivan keulan tietämillä ja kiskoivat köysiä. Notfun käveli kohti ja selitti jotain perillä olemisesta. Matoro valpastui välittömästi ja siirtyi keulaan. Edessä näkyi hietikkoinen, matalapuustoinen saari. Takana oli Pohjoisen Mantereen rannikko.<br>\n<br>\n\"Nuo tyypit jättävät meidät tähän ja jatavat matkaansa. Me saamme tuon veneen saarelle menoon\", Fun selitti tilannetta.<br>\n\"Millä tulemme pois?\"<br>\n\"MINUN laivallani tietysti\"<br>\n\"Aha\", Matoro totesi nopeasti. Puolelle tusinalle tehty pelastusvene tippui veden pinnalle ja Jardirt hyppäsi sinne ensimmäisenä.<br>\n<br>\n\"Hei. Miksei tämän paatin kapteenia näy juurikaan tällä laivalla?\", Matoro kysyi hiljaa Notfunilta.<br>\nMatoran oli hetken hiljaa ja avasi sitten suunsa.<br>\n\"Öh, hän ei tykkää minusta. Tai toisinpäin\"<br>\n\"Onko se syy olla piilossa koko matka? Näimme hänet vain matkan alussa\"<br>\n\"En tiedä. Mitä jos unohdetaan koko heppu...\"<br>\nMatoro huokaisi. Ei tuosta ottaisi selvää. Hän hyppäsi Äksän perässä veneeseen. Kun Notfunkin oli paikalla, he lähtivät soutamaan kohti hietikkoista saarta mystisen rahtilaivan jatkaessa matkaansa.<br>\n<br>\n<strong>Kyseinen saari, sisämaa</strong><br>\n<br>\n\"Missä on Nimdan temppeli\", musta hahmo aloitti ja iski pienen majan oven nurin.<br>\n\"E-ette voi mennä sinne...\" matoran sopersi ja vetäytyi taaksepäin.<br>\n\"Kysyin missä\", Amazua vastasi ja nosti matorania kurkusta. Hän heitti pienen le-matoranin maahan ja kääntyi huoneen muiden henkilöiden puoleen.<br>\n<br>\n\"P-pyhättö on saaren keskellä. Ath-järven rannalla\", ko-matoran vastasi särisevällä äänellä. <br>\n\"Mutta Nimdan luona ei ole käyty tuhansiin vuosiin. Temppelin maanalainen osa on sinetöity....\"<br>\nMuutama matoran sopersi rukousta Athille. Musta hahmo oli varmasti Atheon. Atheon oli tullut saarelle tuhoamaan ja tappamaan.<br>\n<br>\nAmazua ja kymmenen matorania olivat matkanneet melko nopeasti päivän aikana sisämaahan. Laivaa oli vartioimassa parikymmentä jäljellä olevaa piraattia. <br>\nNimdan pyhättö sijaitsi saaren suurimman järven rannikolla varsin idyllisessä paikassa. Näköala järvelle oli kaunis ja koskematon. Valkoinen ja pienikokoinen pystykivistä tehty pyhättö odotti yksinään puhtaan luonnon keskellä. Amazua iski metallinyrkkinsä puuoven läpi ja heitti jonkin papintapaisen järveen. Valoisa ja taiteellinen temppeli oli täynnä arvoesineitä ja kaiverruksia seinissä. Piraatit pakkasivat arvotavaraa mukaansa Amazuan etsiessä maanalaisen osan sisäänkäyntiä. Hän potkaisi marmorisen altatrin nurin.<br>\n<br>\nBingo.<br>\n<br>\nLaatta murskautui hänen nyrkkinsä alle. Portaikko alas oli täynnä kiveä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":935,"creator":"Jake","timestamp":"2011-04-17T09:10","content":"<strong>SAAREIHGH</strong><br>\n<br>\nNotfun käveli ympyrää. Hän yritti etsiä aarretta, mutta ei löytänyt sellaista. Tästä hän tuli pahalle tuulelle. Hetken kävelyn jälkeen hän kuitenkin löysi mielenkiintoisen näköisen kiven, johon oli kaiverrettu erään \"jumalan\" symboli.<br>\n<br>\nNotfun tunnisti symbolin kuolleen muinaisen jumaltoan symboliksi. Hän otti kiven käteensä.<br>\n<br>\nZZZAAPPRGH.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":936,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-04-18T14:20","content":"<strong>Nimda-saari, matorankylä</strong><br>\n<br>\nMatorankylä oli kuolemanhiljainen. Puiset rakennukset huojuivat lämpimässä tuulessa. Suurimman majan ovi oli irti.<br>\n<br>\nMatoro käveli hitaasti toiset Klaanilaiset perässään. Kylä näytti autiolta.<br>\n<br>\n\"Minulla on huono tunne tästä\", Matoro sanoi ohimennen. Hiekkaisella päätiellä näkyi raskaita väkijoukon jälkiä.<br>\n<br>\n\"Täällä on ollut suuri väkijoukko\", Jardirt ilmoitti tutkien maata. <br>\n\"Entinen miehistöni ehkä?\" Notfun ehdotti.<br>\n<br>\n\"Hei, tämä ovi on <em>lyöty</em> irti\", Matoro hihkaisi nostettuaan suurimman mökin puuovea. Siinä oli reikä, joka näytti nyrkin tekemältä.<br>\nToalle tuli ensimmäisenä mieleen se laivan kaapannut metallikäsi.<br>\n<br>\n\"Outoa. Missään talossa ei ole väkeä\", Äks ihmetteli ääneen tutkittuaan pari mökkiä.<br>\n\"Tämä suurin mökki näyttää olevan jonkinlainen kylän keskus\", Jään Toa puhui taloon tulleelle piraattikaksikolle. Hän penkoi hyllyjä yrittäen löytää mitä tahansa.<br>\nNotfun katseli ympärilleen tylsistyneenä.<br>\n\"Entä jos me vain seurataan noita jalanjälkiä?\"<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Miksi me emme tajunneet tuota aikaisemmin\" Jardirt ihmetteli.<br>\n\"Niin! Minun porukkani ei varmasti osaa liikkua huomaamattomasti! Metsää pitkin menee vana roskaa, tallottuja oksia ja tyhjiä pulloja\", Notfun hehkutti.<br>\n\"Katsotaan nyt ensin löytyykö täältä jotakin\", Matoro huomautti ensin ja avasi yhden puisen lipaston.<br>\nSieltä paljastui erittäin vanhan näköinen kirja.<br>\n<br>\n\"Ath\", hän luki ääneen otsikon. \"Tämä on niiden-\"<br>\n\"Hippien\", Notfun sanoi väliin.<br>\n\"... matoranien uskonnollinen kirja\"<br>\n\"Mitä siinä on?\" Xxonn kysyi.<br>\nToa avasi kirjan.<br>\nKirjoitus oli jotakin outoa kieltä.<br>\n\"Lue itse\", Matoro sanoi ja heitti kirjan Äksälle.<br>\n\"Eihän tästä saa mitään selvää!\"<br>\n\"Ei niin\", Matoro vastasi ja heitti kirjan hyllyyn. \"Eli mennään näppituntumalla jälkien perässä\"<br>\n<br>\n<strong>Nimda-saari, pyhättö</strong><br>\n<br>\n\"Ne ryövärit tuhoavat temppelimme ja ryötstävät aarteemme!\" matoran kailotti kaadunneen alttarin päällä. Parikymmentä aseistautunutta uskovaista seisoivat rinkinä hänen ympärillään, valkoisen Nimdan Pyhätön seiniä vasten.<br>\n\"Me emme salli sitä! Me saamme Athilta voimaa tuhota ne!\" ilmeisesti ylipappi vaahtosi.<br>\n<br>\nJoukko nosti aseitaan ja hurrasi. Sitten he alkoivat mennä yksi kerrallaan portaikkoa alas soihtujen ja keihäiden kanssa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":937,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-04-20T21:13","content":"<strong>Zakaz</strong><br>\n<br>\nNektann makasi pöydän alla. Miten hän oli sinne päätynyt, sitä hän ei tiennyt. Hän tiesi vain, että jokin oli hyökännyt ja tarkka-ampunut viisitoista hänen kolmestakymmenestä sotilaastaan. Heihin oli iskenyt paniikki, ja muutama jalkoihin jäänyt Skakdi oli tallautunut kuoliaaksi. Nektann olisi kyllä poistunut pöydän alta, mutta eräs soturi nimeltä Bodyrakk oli päättänyt tuupertua kyseisen pöydän päälle. Pöydän jalat olivat musertuneet suuren Skakdinjärkäleen alle, ja Nektann oli jumissa. Kaiken lisäksi salaperäinen sala-ampuja ammuskeli lisää hänen sotilaitaan – ainakin äänistä päätellen.<br>\n<em>Ei olisi pitänyt luottaa siihen Makutaan</em>, Nektann ajatteli. <em>Lisäksi olimme varomattomia omalla maaperällämme. Sitä virhettä en tee toiste.</em><br>\n<br>\nHetkisen kuluttua Nektann oli saanut raahattua ruhonsa pois pöydän alta. Tarkka-ampuja päätti osua häntä jalkaan. Sotalordi karjaisi hypähtäen pystyyn. Hän kuitenkin kaatui saman tien jalkaan sijoitetun luodin takia. Nektann kierähti nopeasti pois näkyviltä suuren tynnyrin taakse. Hän oli onnellinen vartioaseman kalustuksesta, vaikkakin se kattoi vain muutaman tuolin, pöydän ja pari tynnyriä.<br>\n<br>\nNektann vilkuili ympärilleen etsien katseellaan sala-ampujaa, joka oli verottanut vartioaseman ryhmästä jo yli puolet. Hän käytti strategista ajattelukykyään etsiäkseen parhaat tarkka-ammuntapaikat. Erään pienen mäennyppylän huipulla kasvavan kaktuksen takana oli sotalordin mielestä kolmanneksi paras paikka tarkka-ampujalle. Siispä tämä luultavasti olisi siellä. Paras paikka oli huono paikka, koska sinne voitiin odottaa väijytystä. Toiseksi paras paikka oli vielä liian hyvä paikka, jos ampuja oli hyvä. Toisaalta ehkä juuri siitä syystä tarkka-ampuja valitsisi ensimmäisen paikan; jos sitä odotettiin, sitä ei oikeasti odotettu. Nektann lakkasi sotkemasta päätään mokomilla ajatuksilla ja otti esiin löytämänsä zamor-singon. Sitten hän laukaisi kohti mahdollista tarkka-ammuntapaikkaa. Kuului räjähdys. Suojautunut Nektann nousi esiin tynnyrin takaa ja vilkuili kukkulalle. Ammuskelun ääniä ei enää kuulunut.<br>\n<br>\n”Sotilaat, ilmoittautukaa!” Nektann huusi. Kymmenen ääntä vastasi.<br>\n<em>Perhana. Kaksi kolmasosaa kuoli…</em><br>\nSkakdit tulivat esiin piiloistaan.<br>\n”Kuoliko se”, joku pohti.<br>\n”Ehkä. Toivottavasti”, Nektann vastasi.<br>\n<em>Ja piru periköön sen Makutan, joka päätti hyökätä minun kimppuuni!</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":938,"creator":"Donny","timestamp":"2011-04-21T10:38","content":"<strong>No tää tapahtuu taas niinku siellä Bakmein tykönä</strong><br>\n<br>\nAamu sarasti.<br>\n<br>\nTuskanhiki kiilteli Ämkoon vihreän naamion otsalla Toan nostellessa raskaasta kivestä valmistettua painoa vasemmalla kädellään. Painon kahvana toimiva hiekanruskea hamppuköysi narskui Toan kämmentä vasten vihreänmustan soturin ilmeen kiristyessä entisestään.<br>\n<br>\nLopulta Ämkoon voimat pettivät ja paino jysähti maahan. Toa huohotti, oikoi väsynyttä raajaansa ja nousi sitten ylös istumapaikan virkaa toimittaneen sammalta kasvavan kannon päältä.<br>\n<br>\nÄmkoon ainoan luonnollisen käden treenaamiselle löytyi hyvä syy. Edellisenä iltana Bakmei oli pannut merkille, että varjokäden nähtyään jopa aivovauriosta kärsivä marakatti ymmärtäisi hyökätä Ämkoon kimppuun vasemmalta puolelta. Varjoenergiasta koostuva raaja särkisi tarpeen vaatiessa suhteellisen helposti vahvemmankin vihollisen panssarin, mutta tähän raakaan voimaan ei tulisi luottaa liikaa. Valkean turagan opit ruumiin ja mielen tasapainosta olivat kieltämättä järkeviä, eikä siksi ollutkaan ihme, että Bakmei oli määrännyt Ämkoon nostelemaan painoja läpi yön.<br>\n<br>\n\"Joko sinä lepäät?\"<br>\n<br>\nÄmkoo kääntyi paikalle saapunutta Bakmeita kohti, kumarsi jälleen kerran tavan vuoksi ja virnisti sitten kevyesti.<br>\n<br>\n\"Rajani taisi tulla vastaan. Jatkan ihan pian.\"<br>\n\"Ota kampela\", Bakmei tokaisi ja heitti hätäisesti paistetun vedenelävän nälkäiselle Toalle. Ämkoo tarttui kalaan, näykkäisi tästä palasen ja vilkuili sitten ympärillään avautuvan metsikön suuntaan.<br>\n<br>\nSitten Enki saapui.<br>\n<br>\n\"He saivat koodin auki\", vihreä matoran ilmoitti tehtyään ensin kunniaa sekä Ämkoolle että turagalle. Bakmei ei reagoinut juuri mitenkään matoranin saapumiseen, vaan häipyi omien puuhiensa pariin.<br>\n<br>\n\"Hyvä. Osaatko sanoa tässä vaiheessa mitään itse sisällöstä?\" Ämkoo kysyi ja istui taasen alas.<br>\n\"En paljoa. Sen voin sanoa, että olit oikeassa. Ainakin valtaosa tekstistä on Atyan itsensä kirjoittamaa.\"<br>\n\"Hyvä. Kääntäkää kaikki.\"<br>\n\"Käskystä.\"<br>\n<br>\nEnki nyökkäsi ja valmistautui tekemään lähtöä. Ämkoon voimakas rykäisy kuitenkin sai matoranin pysähtymään.<br>\n<br>\n\"Niin?\"<br>\n\"Olisi vielä yksi juttu.\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nMyöhemmin päivällä Ämkoon veljeskunnan päämajan tykönä nousi ilmaan tummanharmaa haukkarahi. Selässään se kantoi turkoosia kanohi kakamaa kasvoillaan kantavaa vihreänkirjavaa matorania. Matoran tarttui vyötäisillään roikkuvaan radiolaitteeseen ja puhui:<br>\n\"Testaan yhteyttä. Täällä Tedni, suuntana Klaani. kuuleeko päämaja?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":939,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-04-21T13:37","content":"<strong>Nimdasaari, maanalaiset käytävät</strong><br>\n<br>\nTunneli oli pitkä ja yllättävän valoisa. Koko katto oli koristeltu sinisin ja keltaisin valokivin. Nuo värivalot tanssivat yhdessä varjojen kanssa valkoisilla, riimuja täyteen kirjoitetuilla seinillä. <br>\n<br>\nAmazua oli jatkuvasti varuillaan. Hän oli melkein pudonnut ääriomaperäiseen aukeava luuku-ansaan. Luolastossa olisi vielä yhdeksän ansaa sen Toan muistiinpanojen mukaan. Hän luotti haarniskaansa ja voimiinsa, mutta tiesi että ei kannata olal liian luottavainen omiin kykyihinsä. Pitkä letka piraatteja käveli hänen takanaan, kuka tehden mitäkin. Joukko oli ottanut jokaisen arvokkaan esineen tunneleista.<br>\n<br>\nSeinästä syöksyi nopealla liikkeellä terä. Amazuan metallinen käsi ehti ottaa sen vastaan ja vääntää sen mutkalle.<br>\nSeuraavalla askeleella ilmeisesti jollakin liiketunnistinsysteemillä varustetut terät pyörähtivät esiin seinästä. Palkkasoturi onnistui tekemään ne helposti pelkin käsin vaarattomiksi.<br>\n<br>\nPiraattimatoranit kuiskivat jotakin tyytyväisinä. <br>\n<br>\n<strong>Nimdasaari, pyhättö</strong><br>\n<br>\n\"Tuolla\", Xxonn viittoi metästä nähtyään puiden lomasta rakennuksen. Matoro vaikutti huojentuneelta ja kiihdytti kävelyvauhtiaan kahden matoranin koittaessa pysyä perässä.<br>\n<br>\nSuuren järven rannalla odottava valkokivinen rakennus näytti vaatimattomalta kaukaa katsottuna. Se oli rakennettu pystyyn asetetuista kalkkikivisistä lohkareista joiden päälle oli kasattu kiviä poikittain. Koko yksi seinämä oli auki, eräänlaisena ovena. Paikka olisi täydellinen puolustuksellisesti, sillä se sijaitsi rantakukkulan laella suuren aukion keskellä.<br>\n<br>\nNeljä Klaanilaista lähtivöt nousemaan loivaa mäkeä ylöspäin nopeaan tahtiin. He olivat kävelleet tänään jo paljon ja lisää oli odotettavissa.<br>\nKun Matoro etummaisena siirtyi ovesta sisään valoisaan, pieneen rakennukseen, hän huomasi joukon matoraneja aseiden kanssa katsovan heitä.<br>\n<br>\n\"Lisää haudanryöstäjiä! Tapetaan!\" yksi matoran karjaisi ja osoitti keihäällään nelikkoa.<br>\n\"Ei ei ei. Emme ole ryöst-\" Matoro aloitti mutta hänen jalkojensa juureen lentänyt keihäs keskeytti hänet.<br>\n\"A ha. Mitä te sitten olette?\" keihäsmatoran kysyi, näyttäen siltä että voisi heittää toisen keihään koska vain.<br>\n<br>\nMatoro pohti tilannetta. Amazua on todennäköisesti jo syvällä maan alla. Matoraneista voisi olla hyötyä.<br>\n\"Keitä olette?\" munkki tivasi. Kaksi matorania lähestyivät joukkoa osoittaen keihäillään.<br>\n<br>\n\"Me haluamme pysäyttää sen alas menneen haudanryöstäjän ja sen roistojoukon\", Jardirt sanoi nopeasti, edes valehtelematta. Lyhyt ja heikon näköinen matoran olisi tasaisempi neuvottelukumppani.<br>\n<br>\n\"Me selviämme heistä itsekkin. Nyt, häipykää. Emme halua vääräuskoisia pyhille paikoillemme\", munkki jatkoi. Pari muuta uhittelivat edelleen keihäillään.<br>\n<br>\n\"Mitä jos me nyt ottaisimme rauhallisesti ja ottaisimme ryypyt pekkaan\", Notfun änki sisään.<br>\n\"Ryypyt <em>mitä?</em>\" munkki kysyi nopeasti.<br>\nKapteeni ehti sanoa \"Rom-\" ennenkuin munkit räjähtivät. Ei, ne eivät räjähtäneet <em>kirjaimellisesti</em>. Ne vain suuttuivat koska alkoholi on yksi suurimpia paheita heidän uskonnossaan.<br>\n<br>\nMatoro kyykistyi ja hänen päähänsä tähdätty keihäs meni pahasti huti. Hellänpuoleinen potku toista lähellä olevaa matorania jalkaan ei vaikutanut juuri mitenkään keihäällä sohivaan tyyppiin.<br>\nMatoraneja vastaan taisteleminen oli ikävintä mitä Toa voi joutua tekemään.<br>\nÄks katsoi kysyvästi Jään Toaa väistäessään yhden keihäänpiston. <br>\nMatoro ei keksinyt järkevää toimintastrategiaa. He eivät voisi käyttää voimaa noita vastaan. <br>\nSitten hän miltei huusi matoraneille \"Olen Itroz!\"<br>\nMunkkijoukko hiljeni. Klaanilaisjoukko jähmettyi.<br>\n<br>\nViimein joku rohkeni avata suunsa.<br>\n\"O-oletko sinä <em>se</em> Itroz? Makuta Itroz?\"<br>\n\"Kyllä olen. Tarvitsen sirua uudestaan tutkimuksia varten\", Matoro valehteli. Hän tiesi juuri olevansa äärimmäisen heikoilla jäillä. Jos hän paljastuisi, se olisi menoa se.<br>\n\"Olisit heti sanonut, arvon Itroz. Autamme sinua aina sen sopimuksemme nojalla\", munkki kertoi ystävällisesti, tajuten vasta nyt \"tunkeilijan\" ja Itrozin yhdennäköisyyden. Lisäksi Makutat muuttavat usein muotoaan. Ity oli edelleen valkomusta ja hänellä oli teleskooppisilmä ja tuo miekka.<br>\n<br>\n\"Niin, joo\", Matoro sanoi hetken ajatuskatkoksen jälkeen. Heti hän tajusi kuinka tyhmästi oli sanonut. Nuo matoranit tiesivät Itrozista enemmän kuin hän itse.<br>\n<br>\n\"Saammeko mennä Nimdan kammioon ja samalla hoitelemaan ne haudanryöstäjät?\" Matoro kysyi vakavoituneena. \"Nämä ovat Kavereitani Veljeskunnasta. Täysin luotettavia\", hän jatkoi ja viittasi muihin Klaanilaisiin.<br>\nMunkki näytti nörästi tietä portaikkoon ja nelikko lähti alas munkit mukanaan. Matoron otsalla helmeili jatkuvasti kylmä hiki. Olisi vain ajan kysymys koska nuo alkaisivat epäillä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":940,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-04-21T22:07","content":"<strong>Nynrah</strong><br>\n<br>\nNeljän hahmon sekalainen joukkue hiipi rannikon havumetsissä. Nynrahin saaren metsien kärsimä vahinko oli osoittautunut huomattavasti pienemmäksi kuin klaanilaiset olivat odottaneet ensinäkymästä päätellen. Metsiä ei ollut tuhottu satunnaisesti sodan nimissä, vaan tuho oli pikemminkin järjestelmällistä ja harkittua. Savupatsaat nousivat rannan suunnalta, mutta saaren sisäosissa niitä ei näkynyt kuin yksi. Vaikutti siltä, että hyökkääjien tarkoituksena ei ollut tuhota saarta.<br>\nGuartsu kulki joukon etunenässä. Hän katsoi kiikarisilmällään syvemmälle metsään vaihdellen sen silmän linssin väriä sekuntien välein. Vartija nojasi havupuuta vasten ja tutki näkymiä joitakin sekunteja ennen kuin viittoi takana seuraaville merkin siitä, että reitti oli selvä. Guardian puristi Vartija-kivääriään tiukasti. Makuta Nuin lasipurkki oli kiinni adminin varustevyössä.<br>\nKeetongu käveli seuraavana. Keltaisen jättiläisen olisi vaikea pysyä huomaamattomana metsässä oikeassa tilanteessa, mutta se ei estänyt häntä yrittämästä. Tongun olkapäillä ja niskassa roikkui pari suurikokoista oksaa, jotka hän oli nykäissyt irti puista.<br>\n<br>\n\"Kiva valeasu\", Guardian heitti.<br>\n<br>\n\"Kiitos vain.\"<br>\n<br>\n\"Sinä näytät aivan puulta\", Guartsu sanoi naama peruslukemilla. Skakdin äänensävyssä ei erityisesti hehkunut varmuutta tehtävän onnistumisesta. \"Kävelevältä, keltaiselta, ilmatorjunta-asetta kantavalta puulta.\"<br>\n<br>\nKeetongun käsissä oli yksi Kirikori II:n Cordak-tykeistä. Se painoi muutamia satoja kiloja ja tätä mallia ei missään nimessä tarkoitettu jalkaväen kannettavaksi.<br>\nTämä jalkaväen yksikkö sattui tosin olemaan valtava kyklooppi, joka oli saanut tykin irti muutaman mutterin pyöräyttämisellä ja rennolla nykäisyllä. Nyt Tongu tähtäili ilmasta ilmaan -taisteluun tarkoitetulla aseella liikutellen sitä niin kevyesti, että se näytti höyhenkeveältä.<br>\n<br>\nKeltaisen jättiläisen syvälle havumetsän maastoon painuvissa jalanjäljissä seurasivat matoranit Ontor ja Ternok. Innokkaiden laivaston matoranien käsistä ja selkärepuista pilkotti naurettavan suuri määrä varusteita. Ontor kantoi monenlaisia korjaus- ja ensiaputyökaluja, kun taas Ternok näytti ottaneen aluksesta mukaansa kaiken mahdollisen aseeksi kelpaavan. Matoranit yrittivät pysyä kahden suuremman hahmon perässä niin hyvin kuin niiden pienille jaloille vain kelpasi. Ternok läähätti voimakkaammin.<br>\n<br>\n<em>Näkyykö lautasia?</em> Manu uteli.<br>\nGuardian kohautti olkapäitään lannistuneen näköisenä. \"Ei, joudumme syömään käsin.\"<br>\n<em>...haa haa.</em><br>\nTongu hörähti kumeasti. \"Sinulla on huono vaikutus häneen.\"<br>\n<em>Se taitaa olla molemminpuolista.</em><br>\n<br>\nTongu hymyili huomaamattoman pientä hymyä ja kääntyi katsomaan perässään seuraavia matoraneja. Sitten hän käänsi katsettaan ja tutkaili metsää.<br>\n\"Kaikki varmaan jo tietävät, että tämä ei ole torakanpenikoiden tekosia?\"<br>\nTernok ja Ontor vilkuilivat toisiaan hämmentyneinä. Guardianista ja Makuta Nuista ei tullut erityisempää reaktiota.<br>\n\"Sähkölaitteet sammuivat kun olimme kilometrin päässä\", Guartsu kertasi katsoen Tongua. \"Ja nuo lautaset eivät olleet aivan samanlaisia kuin aiemmin, mutta...\"<br>\nVartija vilkuili jalkojaan. Hetken oli hiljaista. Manun purkissa värisi jotain.<br>\n<em>...'Avhrak Feterrat'?</em><br>\n<br>\nMatoranit pysähtyivät hetkeksi. Ternok nielaisi äänekkäästi. Matoranit muistivat aivan hyvin tuon kohtalokkaan yön. Molemmat olivat menettäneet ystäviä ja kaksi laivaston suurta sankaria olivat kuolleet tuhoisien metallitynnyrien luisevissa kourissa. Ontor oli ollut yksi hautajaiskulkueen arkunkantajista. Nyt hän hieroi olkapäätään ja tuijotti maastoa vaitonaisena.<br>\n<br>\nGuartsu nyökkäsi ja vilkuili varustevyöstään roikkuvaa Makuta Nuita. \"Vanhat merkit sanovat että kyllä.\"<br>\n<br>\n<em>...ja minä kun halusin vain haarniskan.</em><br>\n<br>\nGuardian kääntyi kohti Tongua. \"Mitä mieltä olet. Onko meillä mitään mahdollisuutta?\"<br>\n<br>\nKeltainen jättiläinen kohautti olkapäitään ja niillä makaavat kuusenoksat rahisivat. \"En tiedä. Nynrahin valtaaminen ei kyllä isoa joukkoa vaadi.\"<br>\nGuardian nyökkäsi. \"En minä niiden määrää pelkääkään. Mutta miksi hyökätä Nynrahille...\"<br>\n<em>Entä jos nekin haluavat jotain?</em> Manu viesti.<br>\n<br>\nTongun suurille kasvoille ilmestyi jotain merkillistä. Hänen suuri silmänsä näytti huomaavan jotain, mitä muut eivät. Hämmentyneet matoranit etsivät katseillaan sitä, minkä laivaston johtaja oli löytänyt, mutta kaksikko hämmensi pieniä päitään vain entisestään.<br>\nKeetongun suu avautui puoliksi. \"Ah.\"<br>\n<br>\n<em>Ah?</em><br>\n\"Ah?\"<br>\n<br>\nKeetongu nosti valtavan kätensä vähitellen aseensa päältä ja osoitti yhdellä vasaran kokoisella sormella jonnekin kauas.<br>\n\"Tuo savu on ihan normaalia.\"<br>\n<em>Missä mielessä.</em><br>\nKeetongu hieroi jämerää leukaansa hetken. \"Tuotantolaitoksissa ei pala mitään. Tuo tulee savupiipuista.\"<br>\nYmmärryksen verho laskeutui aavemaisesti koko joukkion päälle.Tongu hymähti.<br>\n\"Herra ZMA maksaa tilauksensa mielenkiintoisella tavalla.\"<br>\n<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Nynrah<br>\nTakomo</strong><br>\n<br>\nPienen matoran-ryhmän äänet kuiskailivat pimeässä varastohuoneessa. Kukaan ei nähnyt mitään ja kaikilla oli tukalan ahdasta.<br>\n\"Näkikö kukaan Cefiä?\"<br>\n\"...e-e-en usko. Hän oli tuotantosiipi kolmosessa kun tämä alkoi.\"<br>\n\"Voi luoja.\"<br>\n\"Samat sanat. En nähnyt mitään, mutta kuulin kaiken.\" Elteksi kutsuttu matoran pisti kätensä puuskaan ja hieroi kyynärpäitään. Hän oli poikkeuksellisen hermostunut, mutta pystyi olemaan onnellinen siitä, että kukaan ei nähnyt.<br>\n<br>\n\"Kuvitelkaa, että se pisti meidät rakentamaan niitä nelikätisiä piruja\", vanhemman matoranin auktoriteettia puhkuva ääni jyrisi vihaisena. \"Kuin pistäisi miehen sitoman oman hirttosilmukkansa.\"<br>\n<br>\n\"Tulisi vain eteeni puhumaan tämä 'herra ZMA'!\" hieman nuorempi matoran-mies puhkui innostuneen vihaisena. \"Tämänkaltainen on todella infant-\"<br>\nAiemmin puhunut Nynrah-haamu huokaisi ja hyssytteli toveriaan, joka vaikeni miltei välittömästi. \"...ei nyt. Ne voivat kuulla.\"<br>\nInnokas matoran vaikeni melkein välittömästi. Se oli melkein jo hankaamassa vastaan ennen kuin kuuli jotain ulkoa.<br>\n<br>\nVarastorakennuksen ulkopuolelta kuului mekaanisia ääniä. Jotain leijaili aivan liian lähellä. Koneen kepeistä ja hiljaisista liikkeistä ei voinut päätellä, oliko se yksi nelikätisistä painajaisista vai vain pieni ryhmittymä 'lautasia'. Ääntä kesti hetken eikä yksikään Haamuista edes hengittänyt ennen kuin äänet olivat kauempana.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":941,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-04-23T07:05","content":"<strong>Hopeinen meri</strong><br>\n<br>\n<br>\nPieni, merirokkojen peitossa oleva vene, joka oli tehty uppotukeista, lillui hopeisessa meressä kohti pienen hiekkaisen saaren rantaa. Veneessä istui kolmikko, joka oli kokenut paljon viimeisten viikkojen aikana. Veneessä istui sekalainen, kolmen Toan poppoo, joka oli taistellut Avra Nuin kohtalosta viimeisten viikkojen aikana. Nyt sekalainen joukkio oli matkalla kohti tuntematonta.<br>\n<br>\n\"Toivon tosiaan että pääsemme klaaniin edes joskus\", Umbra murahti kun venematkaa oli kulunut jo muutaman päivän. Etäisyydet universumissa olivat valtaisia, ja suunnistaminen oli vaikeaa kun ei ollut kunnollisia karttoja. <br>\n<br>\n\"Koeta rauhoittua, Umbra\", Maan Toa ja metsästäjiäkin vastaan sotinut Nurukan sanoi keltamustalle soturille. \"Tiedäthän että kaikki tapahtuu ajallaan\", Toa lisäsi, katsahtaen horisonttiin. Vaikka hän olikin maan toa, hän oli harjaannuttanut silmänsä näkemään kauas ja huomasi horisontissa pienen saarentapaisen.<br>\n<br>\n\"Katsokaapa tuonne, nuoret\", Nurukan sanoi, osoittaen kynnellään kaukana olevaa vaaleaa läikkää. \"Tuolta voimme saada lisää muonaa ja tarvikkeita klaaniin pääsemiseksi\", Maan Toa lisäsi.<br>\n<br>\nDeleva ja Umbra koettivat nähdä saarta, mutta eivät nähneet niin hyvin kuin sotaveteraani. Kaksikkoa vähän ärsytti tämä toan kokemus ja itsevarmuus, mutta olihan se ymmärrettävää kun oli puolustanut matoranien legendaa tuhansia vuosia ja ajanut jopa Makuta Bitilin joukot pois Avra Nuilta.<br>\n<br>\n\"En usko sinua, Nurukan\", Umbra sanoi. \"Käyn katsomassa edeltä onko sitä saarta oikeasti olemassa\", toa lisäsi, hypäten valtamereen, jolloin hänen haarniskansa mukautui meriolosuhteisiin, synnyttäen moottorit jalkoihin ja hengityssuojan Mordusiin.<br>\n<br>\n\"Voi tuota poikaparkaa\", maan toa tuhahti. \"Ei voi uskoa edes tällaista vanhaa rahin raatoa, joka sai juuri toa-voimansa takaisin ja on taas elämänsä kunnossa\", toa kertoi Delevalle, joka katseli merta. Umbra jätti jälkeensä keltaisen vanan, kun hän meni vedessä kuin kala. Suuren Artakhan luoma tekniikka oli maineensa veroista, Deleva ajatteli, ihmetellen mikä hänen valonsäteenä liikkuvalle veljellään kesti.<br>\n<br>\n\"Toivon ettei Umbralle ole sattunut mitään, sillä ei veljelläni yleensä näin kauan kestä\", Plasman Toa sanoi, hänen täysin mekaanisen, vasemman puolensa kimaltaessa aurinkojen valossa. <br>\n<br>\n\"Meidän on lisättävä tämän merirokkoveneen vauhtia\", Nurukan sanoi yhtäkkiä. Hän näki horisontissa, kuinka pieni kellertävä piste otti yhteen ruskean pisteen kanssa. \"Umbra on pulassa ja tiedät miten saamme lisää vauhtia\", hän jatkoi, jolloin Deleva hyppäsi veteen veneen taakse. Hänen mukautuva haarniskansa rakensi hänen jalkoihinsa propellit, joiden avulla veneen vauhtia olisi helpompi nopeuttaa.<br>\n<br>\n\"Toivottavasti ehdimme ajoissa\", Deleva huikkasi Nurukanille, joka seisoi kokassa, tähystellen saaren tapahtumia, pisteiden suuretessa koko ajan...<br>\n<br>\n\"Toivon parasta, mutta pelkään pahinta. Mata Nui meitä suojelkoon\", Toa sanoi itsekseen, puheen hukkuessa Delevan roottoreiden hurinaan ja laineiden ääniin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":942,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-04-23T07:20","content":"<strong>Nimdan temppeli, maan alla</strong><br>\n<br>\nPortaikon jälkeen oli tullut esiin käytävä aivan tavalliseen kiveen kaivettuna. Se oli harmaan ja ruskean sekavaa yhdistelmää, aivan erilaista kuin juhlallisessa pyhätössä. <br>\n<br>\n\"Te siis halusitte uudestaan tutkimaan Sirua? Miksi niin pitkän ajan jälkeen?\" Matoranien ylipapintapainen kysyi vieressään kävelevältä Matorolta. Tai Matorolta, jota he luulivat Itroziksi.<br>\n<br>\n\"Minulta jäi aikanaan tutkimukset kesken... eräästä syytä. Palasin jatkamaan niitä\", Matoro kertoi varovaisesti.<br>\nMatoran katsoi epäluuloisena mutta sitten ojensi kätensä eteenpäin.<br>\n<br>\n\"Siinä. Nimdan temppelin sisäänkäynti\", matoran ilmoitti ylpeänä. Hän osoitti suurta oviaukkoa ansojen valtaamaan labyrinttiin. Luolan edessä oli laskettu, yhdestä kivenlohkareesta tehty laskusilta. Koska mekanismeja ei näkynyt, Toa oletti niiden olevan sisäpuolella. Naamion skannaustoiminto varmisti asian.<br>\n<br>\n\"Aiotteko te tulla tästä eteenpäin?\" Matoro kysyi.<br>\n\"Emme. Ja toivoisimme että et ottaisi myöskään tovereitasi mukaan. Emme halua vääräuskoisia temppeliin\", matoran selitti.<br>\n<br>\nMatoro mietti mitä nyt kannattaisi tehdä.<br>\n<br>\n\"Ath rael thel\", matoran sanoi.<br>\nMatoro meinasi kysyä \"Mitä?\" mutta sulki suunsa ajoissa.<br>\n<br>\nMatoran katsoi kysyvästi Toaa.<br>\n<br>\n\"Tappakaa. Tuo ei ole Itroz!\" Matoran jatkoi välittömästi. Matoro hyppäsi kyperkeikan eteenpäin ja huusi \"Juostaan temppeliin!\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/oVNNhBtBbOs?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/oVNNhBtBbOs?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nÄks iski kyynerpäällä monet keihäin aseistautuneet munkit maahan ja syöksyi eteenpäin kohti laskusiltaa.<br>\n<br>\nJään Toa lähti myös juoksuun keihäiden lennellessä takaa päin. <br>\n\"Laitatkaa portti sulkeutumaan!\" Matoro huusi. Jardirt ja Notfun olivat jo ehtineet laskusillan luo. <br>\n<br>\nYksi lyhyt iskukeihäs osui Matoroa jalkaan. Toa kaatui kovaa maahan. Takaa-ajajien silmät näyttivät täysin luonnottomilta. Jokin uskonnollinen transsitila taistelussa, hän ajatteli. <br>\n<br>\n\"Kuolkaa hipitaaargh!\" Notfun karjui ja tulitti epämääräisesti piilukkopistoolillaan väkijoukkoon. Matoraneja kaatui mutta pian aseesta loppui luodit. Keihäs rei'itti hänen kapteeninhattunsa ja matoran kaatui selälleen maahan tavoitellessaan sapeliaan.<br>\n<br>\nJardirtistä tilanne ei näyttänyt lainkaan hyvältä. Notfun oli menettänyt hermonsa. Silloin tyypistä ei olisi kuin harmia. Pieni monivärinen matoran syöksyi sillan toiseen päähän ja alkoi tutkia kivisten hammasrattaiden ja vipujen muodostamaa viidakkoa. <br>\n<br>\nOikea vipu löytyi. Kivinen silta alkoi nousta hitaasti mutta varmasti. <br>\nSamalla sillalla ollut Notfun lähti vierimään sisään ja Äks ehti hypätä kiinni sillan päähän. Hän koitti tavoitella Matoroa kädellään mutta välimatka oli liian suuri. Jään Toa ponnisti ja hyppäsi, ja onnistui nappaamaan toisella kädellään sillan reunasta. <br>\n<br>\nKivinen silta oli jo noussut 50 asteen kulmaan. Sen pinta täytyyi lentelevistä veitsistä ja keihäistä. Matoro kamppaili saadakseen vedettyä itsensä sillan toiselle puolelle. Äks oli jo valmiina pudotatutumaan sillan toiselle puolelle ja koitti vetää Jään Toaa ylös. Toiminta alkoi olla erittäin vaikeaa mitä pystymmäs silta nousi. <br>\n<br>\nJotain terävää osui Matoroa selkään. Hän karjaisi ja miltei menetti otteensa sillasta. Vain Äksän käsi piteli häntä mukana. <br>\n<br>\n\"Pysätytä silta!\" Xxonn huusi tukalasta asennosta sisällä olevalle Jardirtille. Matoran pyörutteli sormiaan ja ihmetteli mitä tekisi. Hän tarttui vanhaan kiviseen vipuun ja väänsi sitä.<br>\n<br>\nSilta putosi monta metriä alaspäin. Tärähdys miltei nyrjäytti Äksän käden ja sai Matoron menettämään otteensa. Hän lähti putoamaan alla vellovaan sekopäiseen matoranjoukkoon. Juuri kun matoranit huusivat jotain Jään Toa laukaisi harppuunansa joka kilahti salin kattoon.<br>\n<br>\nMoottori harppuunassa alkoi kiskoa Toaa suurella nopeudella ylöspäin. Musta hahmo syöksyi lähelle luolan kattoa ja kierähti ilmassa voltin. Matoro irroitti harppuunan lennossa ja laskeutui voltilla nousevan laskusillan huipulle.<br>\n<br>\n\"Kukaan ei saa kiinni Matoro The Blacksnow'ta, tyypit!\" Matoro huusi innoissaan ja sukelsi Klaanilaistoverinsa kanssa sillan toiselle puolelle. Laskusilta kalahti kiinni.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":943,"creator":"Samimobiili","timestamp":"2011-04-23T07:52","content":"<strong>Nimdasaari</strong><br>\n<br>\nSaarelta kuului huutoja, joissa ei ollut mitään tolkkua: Huma! Asufatanimu! Keshu! Samolin silmät alkoivat hohtamaan kirkkaan punaisena, ja hän joutui raivon valtaan. Samol otti Umbraa jaloista kiinni, hakkasi kiveä vasten ja heitti ilmaan, antoi pudota, ja otti kirveen käsiinsä. Umbra tähtäsi ja ampui kirveen pois tykillään, mutta sitten Samol rupesi imemään kiveä nyrkkiensä ympärille, huuraen kuin villieläin. AAAAAARRRRHHAHHRAHRAHRH!!!!! Hänen silmänsä näyttivät hetkellisesti leimahtavan liekkeihin, vaikka niin ei oikeasti käynytkään. Juuri samalla hetkellä Deleva ja Nurukan saapuivat rantaan, huutaen pikku kääpiölle. Samol kääntyi, latasi nyrkkiinsä lisää lihasvoimaa, ja syöksyi Delevaa kohti kuin villi härkä, mutta huitaisi ohi täpärästi. Samalla Umbra ampui Samolia selkään, ja Samol kääntyi vihaisena, mutta sitten Deleva otti Samolia jaloista kiinni, ja Nurukan hyppäsi Samolin taakse ja tökkäisi tätä silmiin, jolloin Samol rauhoittui, ja hänen puheestaan alkoi saada selvää: Missä olen? Keitä te olette?, Samol ei muistanut mitään. Umbra selitti hänelle, että hän yrirri tappaa heidät kaikki. Samol oli hämmentynyt, mutta pyysi lupaa lyöttäytyä porukkaan...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":944,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-04-23T20:49","content":"<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\nKepe pakkasi tavaroitaan. Hän lähtisi matkaan pian. He olivat viivytelleet jo liian pitkään.<br>\nReppu. Hän täytti sen ruokapakkauksilla, varaparistoilla ja muulla hyödyllisellä. Sidetarpeita.<br>\nHänen mieltään häiritsi jokin. Hän koki itsensä levottomaksi.<br>\n<br>\nHän veti syvään henkeä. Oliko kaikki varmasti pakattuna ja kunnossa? Hän laski repun ovenpieleen odottamaan aamua ja lähtöä Snowien ja Maken kanssa. Selvittämään Verstaan arvoitusta ja häiriötä Klaanin saaren aikajanassa.<br>\nKepe katseli Verstaan eteistä. Paikka luultavasti kestäisi kasassa heidän paluuseensa saakka, ellei Allianssi päättäisi lähettää lisää nimdanetsijöitä. Mitenköhän Dox pärjäsi? Mitä \"kaksittain, kätöset siniset\" olivat tehneet tälle?<br>\n<br>\nHän vilkaisi vielä yhteen nurkkaan. Nurkassa oli pöytä jonka päällä oli valkoisen kankaan peittämä suurehko esine.<br>\n<br>\nKepe asteli sen luokse ja kiskoi kankaan syrjään. Feterran elottomat silmät katsoivat häneen. Hän nielaisi.<br>\nRintapanssari oli edelleen murtamaton. Se ei näyttänyt lainkaan vahingoittuneelta, päinvastoin. Reikä oli paikkaantunut. Panssari näytti yhä puhtaammalta joka kerta kun hän katsoi sitä.<br>\n<br>\nHän raapi päätään. Ja keksi jotain. Hän etsi käsiinsä tyhjän Verstaan loki -lomakkeen ja alkoi täyttää sitä.<br>\n<br>\n<strong>VERSTAAN LOKI</strong><br>\n<br>\n...tätä aiemmin tajunnut. Naamoni! Kokeilin käyttää kanohi Friikin molekyylinmuokkausvoimaa Feterran rintapanssarin avaamiseen, jolloin viimein...<br>\n...käytön jälkeen panssari alkoi pikkuhiljaa irrota, kuitenkin kovasti vastaan pannen. Mikä onnistumisen ilo! Leikkasin rintaosan auki ja hetken...<br>\n...katsoin sisään. Enkä minä yhtään pidä tästä. En. Pidä.<br>\n<br>\n[spoil]Domek ratkoo mysteerejään.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":945,"creator":"Donny","timestamp":"2011-04-24T10:17","content":"<strong>Klaani</strong><br>\n<br>\nOli iltapäivä. Jokunen työhönsä turtunut matoran-vartija nuokkui Klaanin linnoituksen muurin harjanteella katsellen silloin tällöin kohti punertavaa horisonttia. Pari punaista matorania pelasi vartiopaikalla alkeellista noppapeliä samalla kun yksi jään matoran mutisi jotain lähestyvään ruokataukoon liittyvää.<br>\n<br>\nKo-matoran kuitenkin havahtui yläpuoleltaan kuuluneeseen suhahdukseen. Matoranin vaaleansininen naamio kääntyi katsomaan ylös ja tämän siniset silmät ehtivät erottaa linnoitukseen syöksyneen harmaan haukkalinnun.<br>\n<br>\n\"Hei tyypit, joku... Aah!\"<br>\n<br>\nHaukka oli tehnyt tiukan U-käännöksen ja laskeutunut vartijamatoranien tykö. Haukan selässä matkannut le-matoran loikkasi alas ja virnuili vartijoille.<br>\n<br>\n\"Terve vain teille.\"<br>\n\"Kuka sinä..?\"<br>\n<br>\nTedni nauroi. Vihreän matoranin turkoosin Kakaman poskipäät kohosivat matoranit hihittäessä miltei ilkkuvaan sävyyn.<br>\n<br>\n\"Rauha, pojat. Olen täällä johtaja Ämkoon asioilla.\"<br>\n<br>\nTedni kaivoi varustevyöltään pienen kortin. Se muistutti suuresti klaanilaisten käytössä olevia passeja, mutta muodoltaan se oli hieman erilainen ja väriltään tummanvihreä. Vartijat tunnistivat merkin ja nyökkäsivät yrittäen säilyttää viimeiset arvokkuutensa rippeet.<br>\n<br>\nLe-matoran oli jo hyppäämässä takaisin ratsunsa selkään, mutta toinen ta-matoraneista viittoi veljeskuntalaista odottamaan. Tedni vilkaisi vartijaa hölmistyneenä.<br>\n<br>\n\"Valitan, rutiinitarkastus. Elämme vaarallisia aikoja, joten meidän tulee olla varuillamme.\"<br>\n\"Voi, kaikin mokomin.\"<br>\n<br>\nVartijat kävivät nopeasti läpi Tednin varustevyön. He löysivät ainoastaan muutaman heittoaseen, lyhyen puukon ja pelikortit. Vartijoiden valkoinen jäsen yritti suorittaa jonkinlaisen tarkistuksen myös Tednin haukkarahille, mutta petolinnun terävä nokka ajoi vartijan kuitenkin loitommalle.<br>\n<br>\n\"Eiköhän se ollut siinä. Saat jatkaa matkaasi\", vartijoista korkea-arvoisin totesi ja viittoi kädellään linnoituksen keskustan suuntaan. Tedni vastasi yliampuvalla nyökkäyksellä, virnisti vielä kerran ja toivotti vartijoille hyvät jatkot. Haukka nousi taas ilmaan.<br>\n<br>\nHaukan liidellessä linnoituksen sisärakennuksien yllä kohotti Tedni päätään, rykäisi äänekkäästi ja avasi suunsa. Pian matoranin hammasrivistön välistä pilkotti pikkuinen paperikäärö, jonka veljeskunnan vakooja yskäisikin hyvin tottuneen oloisesti ulos. <br>\n<br>\nJohtaja Ämkoo oli neuvonut pitämään viestin salassa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":946,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-04-24T15:51","content":"<strong>Luola Killjoyn mökin alla</strong><br>\n<br>\nCainautuessaan vasten luolan kauimmaista nurkkaa hiki otsallaan Creedy alkoi vähitellen tajuta ettei hänellä olisi enää kauaa aikaa. Hän oli viettänyt viimeisimmät minuutit koluten sadannetta kertaa läpi loukkoaan, pettyen jälleen sadannen kerran. Katon oli tukkinut edelleen tuo mystinen metallinen valli, eikä luolaan pudonneita lohkareita saanut siirrettyä matoranin voimilla.<br>\n<br>\nHän kuolisi tänne, näiden päivien aikana kukaan ei ollut vaivautunut etsimään häntä. Hänen oletettavasti ainoa ystävä olisi nyt kuollut ja se nazorakinriekale olisi nyt tekemässä tuhojaan jo muualla. Hän tunsi kuinka ilma oheni hetki hetkeltä. Creedy vilkaisi suruissaan viereensä kaatamaansa pinoa. Hän ei saisi hätiköidä ja hänen aivonsa tarvitsivat tekemistä pysyäkseen virkeänä pidempään, hänhän ei lähtisi ilman taistelua.<br>\n<br>\nVapisevin käsin hän nosti vielä yhden lukemattoman päiväkirjan palasen ja alkoi lukea:<br>\n<br>\n<strong><em>Bio-Klaani, toinen viikko</em></strong><br>\n<br>\n<em>Metru Nui näyttää surullisemmalta kuin koskaan. Tehtävämme päättyi Le-metrun rannikolle, jossa törmäsimme pieneen metsästäjien joukkioon. Säikähdin heidän aluksi tunnistavan minut, joukkio kun työskenteli aiemmin Airwatcherille. Unohdin kuitenkin uuden ulkomuotoni, tosin vain hetkellisesti.<br>\n<br>\nTawa lähetti minut tehtävälle vaikken ollut täysin toipunut vammoistani. Umbran ja Keetongun johtama tehtävä oli osoittautunut voitokkaaksi, ja onnistuimme pelastamaan Klaanista kaapatun matoranin. En ollut missään vaiheessa osoittanut olevani mieltynyt tähän toimeksiantoon, mutta Visorakille tekemäni lupaus olisi pidettävä, hän tuntuu olevan ainoa joka todella välittää...<br>\n<br>\nTehtävän lopulla nuo metsästäjät kuitenkin asettuivat tiellemme ja olivat miltei tuhota Keetongun aluksen, jonka oli tarkoitus toimia kyytinä takaisin Klaaniin. Rahtausasemalta löytynyt vanha Zilla-luokan rahtauspuku kuitenkin osoittautui hyödylliseksi ja sain pidäteltyä joukkiota sen sisällä, muiden valmistellessa aluksen. Tuo tonnin painava rautajätti lepää nyt mökkini lattian alla, sen viedessä muualla liikaa tilaa.</em><br>\n<br>\nCreedy hieraisi silmiään, lukiko hän oikein... <em>”Tuo tonnin painava rautajätti lepää nyt mökkini lattian alla...”</em> Syy kirveen pysähtymisiin aiemmin oli löytynyt ja uusi toivonkipinä syttyi Creedyn pieneen rintaan.<br>\n<br>\nKirves nousi lattialta vielä kerran ja uuvukissaan oleva Matoran alkoi hakkaamaan sillä aiemmin katosta pilkottaneen metaalin ympäriltä. Hän syöksyi alta pois isomman lautakasan romahtaessa hänen viereensä ja silloin hän löysi etsimänsä. Kiinteässä metallissa oli iso luukku, jonka viereen oli painettu: Z.I.L.L.A. Yksi rivakka veto sai luukun rävähtämään auki ja painovoiman vastustaessa, matoran vaivalloisesti sai itsensä kammettua sisään.<br>\n<br>\n”Paljon nappuloita... entten tentten...”<br>\n<br>\n<strong>Killjoyn huone, sairaspeti</strong><br>\nKilljoy makasi sängyllään tuijottaen kattoaan. Neljä päivää oli kulunut hänen ystävänsä kuolemasta ja hänen ankarasta häviöstään. Hän oli juuri vilkuilemassa ikkunastaan ulos, mutta hänen raajansa eivät vieläkään olleet täysin kunnossa. Sen sijaan hänen huomionsa kiinnitti yöpöydällä lojuva kypärä, josta kuului ääniä:<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><span style=\"color:green\">Z.I.L.L.A:n jälkipolttimet käynnistetty, kohde lukittu, asejärjestelmät aktivoitu... </span></span><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":947,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-04-24T16:01","content":"<strong>Nynrah, metsä</strong><br>\n<br>\nSekalainen joukko jatkoi matkaansa yhä syvemmälle sisämaahan. Heidän karttansa mukaan sopivanoloinen Matoran-kylä sijaitsi saaren keskiosan vuorten tällä puolella joen yläjuoksulla. He olivat löytäneet kuin onnen kaupalla joen, mutta näky ei miellyttänyt heitä.<br>\n<br>\nUoma oli kuivunut. Kartassa vuolaaksi merkatun virran tilalla lorisi murheellisesti pieni purontapainen. Uomassa oli kivien lisäksi metalliromua ja muuta jätettä. Kuolleiden Ruki-kalojen mätä haju täytti sankareiden sieraimet. Vaikka he kävelivätkin muutaman kymmenen metrin päässä ainoasta maamerkistään, kuollut joki sai muutenkin ahdistuneen tunnelman suoraan sanoen pelottavaksi.<br>\n<br>\n”Toivoin, että olisimme päässet lentämään tehtaille saakka”, Guardian aloitti keskustelun pitkän hiljaisen marssin jälkeen, ”Mutta tervetuliaiset olivatkin vähemmän hauskat.”<br>\n<br>\n<em>Meitä on viisi ja kaksi on Matoraneja. Vastassamme saattaa olla koko ”Allianssin” johto. Ainakin, hmh, Avhrak Feterrat. Ne saivat koko Klaanin polvilleen. Minulla olisi 42 Rahkshi-voimaa, varjon elementtivoimat ja muodonmuutoskyky, mutta ei, minä…</em><br>\n<br>\n”Turpa kiini”, Tongu sanoi. Hän ei halunnut ajatella koko asiaa. He saattoivat olla nyt kulkemassa kohti katkeraa kuolemaa täällä universumin kaukaisessa haarassa. Kukaan ei saisi tietää. Niin lähellä Visorakia…<br>\n<br>\n”Koko Allianssin johto”, G jatkoi kaikesta huolimatta, ”se on mahdollista. Mutta emme voi muutakaan. Nazorakit lienevät sen suurin sotilasmahti ja lymyilevät pesässään, mutta heillä voi olla muitakin liittolaisia. Jos tukikohta on todella täällä, Visorakit voivat olla ilmeinen vaihtoehto.”<br>\n<br>\n”Visorakit olisi pitänyt pommittaa jo vuosia sitten”, Keetongu murahti puoliääneen.<br>\n<br>\n”Mahdollisesti. Mutta emme ole sodassa niitä vastaan, vaikka ehkä pitäisi. Ja muutenkin… Pärjäämme edes tuskin torakoille. Emme ole sotilaallinen ryhmittymä”, Guartsu vastasi. Hän katui jo sitä, että oli ottanut asian puheeksi.<br>\n<br>\nKeetongu katsoi surumielisesti kantamaansa konekivääriä. <br>\n”Näyttää siltä että olemme”, hän sanoi, ”Ja ihan tosissaan, Nazorakit… Oikeasti, kuinka moni klaanilainen on koskaan menettänyt ystäväänsä tai sukulaistaan tai raajansa tai mitään torakoiden takia? Koko tämä sotajuttu, se on ihme homma… Ne vain seilaavat alueellamme ja levittävät propagandaa ja niin, mutta eivät ne mitään sodi! Tietojemme mukaan niillä olisi resursseja pommittaa Klaania joka yö, mutta ei, ne vain piilottevat luolissaan! Ja tämä muka sotaa!”<br>\n<br>\nTongu laski tykkinsä mättäälle ja kävi istumaan suurelle, moottorisahalla katkotulle kannolle. Hän olisi painanut päänsä käsiinsä jos se olisi ollut irrallaan hänen ylävartalostaan. Mädän kalan haju teki hengittämisestä hankalaa.<br>\n”Jos joku vertaa torakoita Visorakeihin, hän ei tiedä, mitä tekee”, keltainen kyklooppi lisäsi vielä.<br>\n<br>\nGuartsu laski kätensä istuvan jättiläisen hartijalle. <br>\n”Isku tulee kyllä”, Skakdi sanoi, ”Iloitkaamme ajasta, jonka saamme ennen sitä. Meidän on pelastettava itsemme, ennen kuin voimme pelastettava muun maailman. Toivotaan vain, että maailma kestää tarpeeksi pitkään.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":948,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-04-25T12:04","content":"<strong>Ranta</strong><br>\n<br>\nSekalainen joukko eriskummallisia Toia istui hiekkaisella rannalla. Ussal-ravut keräsivät laskuveden aikana ruokaa kostealta hietikolta, kun joukkio koetti tutustua toisiinsa. Tämä uusi tuttavuus, lyhyenläntä, puista kasvomaskia käyttävä kiven Toa oli osoittautunut ihan kelpo tuttavuudeksi, tosin hän oli välillä vähän sekaisin. Umbra ja Samol olivat käyneet pienimuotoisen taistelun rannalla vähän aiemmin. Nyt uupuneet Toat katselivat kuinka mustaa panssaria ja Kakamaa käyttävä Nurukan otti repustaan turagana käyttämänsä virkamerkin, johtajuuden poran, ja alkoi piirtää sillä ympärilleen ympyrää.<br>\n<br>\n\"Saamme varmaan kuulla uuden tarinan Nurukanilta\", Deleva tuhahti. Hän ei pitänyt siitä että aikaa haaskattiin turhiin tarinoimisiin ja turinoihin. Hän halusi toimintaa, vaikka olikin saanut sitä viimeisten viikkojen aikana ihan tarpeeksi. Toan mekaaninen käsi kitisi hammasrattaiden naksuessa paikoillaan, kun toa taivutteli sormiaan, osoittaen pitkästymisen merkkejä.<br>\n<br>\nNurukan ei välittänyt tästä, vaan tyhjensi hiekkakasan päälle reppunsa sisällön. Musta, hopeisilla terillä varustettu tykki tippui hiekalle, samoin kuin kasa värikkäitä kiviä. Yksi kivi oli keltainen ja sopi yhteen mustan ja rosoisen kiven kanssa, kuin palapeli. Muita kiviä oli sekalainen joukko ja ne kuvasivat oletettavasti sotureita ja kyläläisiä.<br>\n<br>\nNurukan köhi kurkkuaan, aloittaen tarinansa. <br>\n\"Olipa kerran, kauan sitten, saariryhmä jota Suuren hengen auringonsäteet ja lämpö hellivät. Saaristoa kutsuttiin siitä syystä Avra Nuiksi, joka tarkoittaa suurta auringonsädettä. Saarilla elämä kukoisti ja eri matoranheimot harjoittivat kauppaa keskenään. Valitettavasti rauhaa ei kestänyt kauaa\".<br>\n<br>\nUmbra katseli vanhaa Maan Toaa kun tämä kertoi tarinaansa. Hän piteli toisella kädellään kanuunaansa, johon oli mennyt sisään hiekkaa. Aurinko porotti Umbran niskaan ja tummat kohdat imivät tehokkaasti auringonsäteitä soturiin, saaden hänet hikoilemaan. Umbran vieressä, kiven Toa Samol kuunteli tarkkaavaisena Nurukanin tarinaa sankareista jotka kutsuttiin suojelemaan saarta eräältä pahalta Makutalta, joka erinäisten sattumusten kautta olikin vain pääsankarimme pahoista ajatuksista ja tunteista muodostunut kopio.<br>\n<br>\n\"... Toia kerääntyi eri saarilta yhteen, yhdistäen voimansa Yhtenäisyyden hyveen avulla, taisteluun makutan illuusiotoia vastaan. Nämä pahat toamaiset soturit olivat vain toa-energiaa ja varjoja, joilla ei ollut tunteita tai mitään. Vain tehtävä: tuoda keltainen soturi isännälle. Toa Avraxeiksi kutsutut soturit taistelivat urheasti näitä pimeyden olentoja vastaan, mutta illuusiotoat kaappasivat ryhmän kinetiikan toan, vieden hänet joukkion mestarille, Makuta KraUmbralle, koska kyseinen toa oli keltainen\", Nurukan jatkoi, siirtäen pienen keltaoranssin kiven kohti mustaa kiveä, joka oli puolikas toisesta keltaisesta kivestä. Joukko pienempiä, mustia kiviä siirrettiin myös kahden kiven ympärille.<br>\n<br>\nDeleva haukotteli. Oli tylsää kuunnella tarinaa, joka oli melkein maksanut hänen henkensä. Plasman toa vilkuili puista seremonianaamiota kantavaa Samolia, joka kuunteli mielenkiinnolla tarinaa. Umbra näpersi laitteidensa kanssa, siltä varalta että niille tulisi jotain tarvetta tulevaisuudessa. <br>\n<br>\n\"... Toat tekivät vastahyökkäyksen Makutan linnoitukseen, vapauttaen veljensä, Belekin. Matkalla Ma Wetin tunnelistoa pitkin, he kohtasivat uusia liittolaisia, kolme Toa Ortonia, jotka liittyivät sekalaiseen seurueeseen. Päästyään meren ali saarelle, joukkio teki tuhoa makutan linnoitukseen ja Makuta oli syystäkin raivoissaan...\" Nurukan jatkoi, heittäen mustan kiven maahan, jolloin pienemmät mustat kivet hajaantuivat, näyttäen kuin kumartavan mestariaan.<br>\n<br>\nÄkkiä jokin keskeytti Nurukanin tarinan kerronnan. Hän näki kaukana, metsän laidassa, jonkin hopeisen kimmeltävän. Samassa sininen ammus lähti lentämään ilmassa kohti Toia.<br>\n<br>\n\"Varokaa!\" Nurukan huusi, tuupaten Delevan sivuun ammuksen tieltä. Kun ammus osui hiekkaan, hiekasta tuli lasimaista.<br>\n<br>\n\"Tuo oli aika kuuma ammus\", Nurukan sanoi hymyillen, kun ammuksia alkoi sadella kohti joukkiota. Umbra latasi kanuunansa, Deleva jousensa ja Nurukan laittoi mutaatiotykkinsä kuntoon. Samol katseli kuinka toat latailivat aseitaan kiireessä.<br>\n<br>\n\"Miten tarina jatkuu?\" Kiven toa kysyi, kun joukkio lähti juoksemaan kohti ammusten suuntaa. Samol otti juoksussa sotavasaransa selästään, puuskuttaen muiden perässä. Kiven toana hän oli painava ja lyhyet jalat eivät ainakaan antaneet hänelle apua nopeaan juoksuun. Juostessaan, Samol latasi käsiinsä kiven energiaa ja hänen jättimäinen vasaransa alkoi hohtaa kellertävää valoa, kun se oli ladattu kivienergialla.<br>\n<br>\nDeleva torjui kuumennetulla plasmakilvellään skakdien zamor-ammuksia, joita lenteli päin poppoota. Muut väistelivät lenteleviä kuulia, joita sateli ilmassa. Kun nelikko oli tarpeeksi lähellä vihollistaan, he huomasivat että joukkio skakdeja tulitti heitä.<br>\n<br>\n\"Tulee ihan vanhat ajat mieleen, vai mitä?\" Umbra kysyi Delevalta, joka muisti Umbran kanssa käydyt taistelut erinäisiä vihollisia vastaan, joihin kuuluivat niin skakdit, zyglakit kuin rahkshitkin. <br>\n<br>\n\"Tottahan tuokin on, Umbra\", Deleva myhäili. Hän pääsisi taas tositoimiin, löylyttämään näitä universumin saastoja, typerillä hammasrivillä varustettuja skakdeja.<br>\n<br>\nDeleva viritti ladatun jousensa, ampuen sillä kilven suojista päin yhtä punaista Skakdia, joka pudotti kirveensä ja pistoolinsa aika nopeasti maahan. Plasmajousi lävisti skakdin panssarin, sulattaen sydänkiven jolloin skakdi huusi tuskissaan, kaatuen hiekkaiseen maahan. Skakdin alle muodostui lammikko sulaneesta metallista ja verestä.<br>\n<br>\nSkakdit hyppivät alas puista ja osa hyökkäsi puiden takaa joukkion kimppuun. Samol pääsi nopeasti mätkimään nyrkeillään ja sotavasarallaan näitä groteskeja liskoja, joita parveili joukkion ympärillä. Hampaita lenteli ilmassa kun lyhyenläntä toa iski skakdeja kumoon kuin heinää, iskien liskoja joko aseellaan tai samol punch nimisillä kivinyrkeillä.<br>\n<br>\nUmbra miekkaili erään jään skakdin kanssa, joka tulitti Umbraa hidastavilla silmäsäteillä. Umbran liikeet hidastuivat huomattavasti, ja skakdin iskusarjojen torjuminen alkoi tuntua koko ajan vaikeammalta. Miekka iski vasten miekkaa, kun ketterä skakdi sivalteli pitkällä miekallaan Umbraa eri puolille panssaria. <br>\n<br>\nNurukan huomasi Umbran saamat iskut, ja ravisutti maata Skakdin jalkojen alla, saaden valkoisen, hopeista panssaria kantavan soturin kaatumaan maahan, jolloin silmäsäteiden vaikutust loppui. Umbra painoi jalkansa skakdin vatsapanssariin, pitäen keltaista miekkaansa skakdin kurkulla. Umbran toisessa kädessä ylöspäin osoitettu kanuuna savusi juuri ammutun laukauksen jäljiltä.<br>\n<br>\nSkakdi katseli kauhistuneena Umbraa, kun tämän silmät kiiluivat. Keltamusta soturi koholla olevaan kanuunakäteen oli muodostumassa kellertävä ammus. <br>\n<br>\n\"Olkoon Mata Nui sinulle armollinen\", Umbra murahti, vaihtaen tykin asentoa, osoittamaan kohti Skakdin ohimoa. Virne skakdin kasvoilla oli muuttumassa hätääntyneeksi.<br>\n<br>\n\"Toathan eivät tapa, joten minulla ei ole hätää\", Skakdi sanoi, muka kuulostaen itsevarmalta ja pelaten aikaa. Hän kyllä näki toan kasvoita, jos tämä bluffasi.<br>\n<br>\n\"Olet oikeassa sen asian suhteen, mutten olekaan tavallinen Toa\", Umbra sanoi, katsoen skakdia suoraan silmiin. Umbra oli päästänyt vapaaksi taisteluviettinsä, joka ei antaisi armoa. Kuinka ihanaa olikaan taas olla karski soturi, joka ei pehmoile.<br>\n<br>\nTykki savusi Skakdin ohimolla, kun Umbra keskitti energiansa tykkiin. Hän katsoi tähtäimen läpi skakdia, joka makasi hänen allaan tyynenä. Antaen tykilleen merkin mielessään, valoammus leimahti päin skakdin päätä, jättäen jälkeensä palaneen, tohjoksi ammutun ja päättömän skakdin, jonka miekka makasi soturin vieressä.<br>\n<br>\n\"Toivotaan että nuo mokomat oppivat ettei meille ryppyillä\", Umbra murahti. Muut skakdit katselivat kuinka valkoinen skakdi päästeli viimeisiä lihaskouristuksiaan, ennen kuin liikkeet loppuivat ja skakdi varmistui kuolleeksi. Umbra asteli pois skakdin luota, ladaten tykkinsä valmiiksi seuraavaa koitosta varten.<br>\n<br>\nNurukan ei pitänyt siitä että Umbra oli näin karski taistelussa tämmöisiä, tylsiä vihollisia vastaan. Eivät nämä skakdit saisi ketään tapettua, olivathan nämä vain jotain rivisotilaita, joita ei oltu koulutettu kuin perus taisteluun. Maan Toa toivoi että Umbra kunnioittaisi toa-koodia, joka kieltää tappamisen, muttei viitsinyt sanoa sitä ääneen, sillä Umbran pitäisi oppia hallitsemaan takaisin saatu vihantunteensa ja synkät ajatuksensa, jotka hän oli vasta saanut takaisin.<br>\n<br>\nDeleva ja Samol taistelivat nyrkein skakdeja vastaan, heitellen ja potkien skakdeja ympäri hiekkaista metsää, jonne taistelu oli kulkeutunut. Maassa makasi sikin sokin haavoittuneita ja tajuttomia skakdeja, joita oli niin mättäillä, kuin pää hiekan alla. Skakdien rivit alkoivat hajota, kun Toat osoittautuivatkin näin kokeneiksi sotureiksi.<br>\n<br>\nJonkin aikaa taisteltuaan erästä kasvillisuuden skakdia vastaan, Nurukan päätti että nyt riittää, ja ampui vihersinistä skakdia mutaatiotykillään. Skakdista muuttui sinivihreä, groteskilla hymyllä varustettu pallokalamainen olento, joka poksahti osuessaan puuhun, levittäen vihreää mönjää ympäri metsää.<br>\n<br>\n\"Haluatteko saman Kohtalon!\" Nurukan huusi, tähdäten vuoron perään harvalukuisten skakdien rivejä mutaatiotykillään, jolloin muutamat soturit pudottivat aseensa ja olivat valmiita antautumaan. Muutamat lähtivät karkuun, joiden perään Deleva ampui plasmajouset, merkiksi ettei takaisin olisi tulemista. <br>\n<br>\nSkakdit alkoivat perääntyä kun itsevarmat Toat keräsivät ryhmänsä kokoon ja näyttivät uhmakkailta ja verenjanoisilta. Jotkut skakdit alkoivat kantaa tajuttomia veljiään pois rannan suuntaa, toiset vain yksinkertaisesti lähtivät juoksemaan, kuka minnekin.<br>\n<br>\n\"Älkää tulko takaisin!\" Umbra huusi, ampuen muutaman laukauksen ilmaan tykillään. Valon Toa heilutteli keltaista miekkaansa ilmassa merkiksi voitosta. <br>\n<br>\nUupuneena Toat jäivät mättäille istumaan ja selvittämään sitä mitä tehdä seuraavaksi. Samol ehdotti että joukkion kannattaisi vaeltaa sisämaahan, sillä siellä olisi eräs matoranien temppeli. <br>\n<br>\n\"Ai että matkaamme oikein temppelille? Toivottavasti sieltä saisimme ravintoa, sillä minun on nälkä\", Umbra lisäsi, hien virratessa pitkin Kanohi Mordusia. <br>\n<br>\n\"Oi kyllä, siellä on paljon syötävää\", Samol sanoi. \"Odottakaa vain kun näette kokin juhla-annokset\", hän lisäsi iloisesti. \"Tämä taistelu oli muuten mahtavaa. Meidän pitäisi ottaa joskus uusiksi\", Kiven toa lisäsi innoissaan. <br>\n<br>\n\"Veikkaan että saamme paljon enemmänkin taistelua, kun Umbra ja Nurukan ovat mukana\", Deleva sanoi, odottaen jo seuraavia mittelöitä. Hän piti taistelun tuomasta adrenaliinipiikistä.<br>\n<br>\n\"Jatkakaamme matkaamme piakkoin, mutta nyt lepäämme\", Nurukan keskeytti juttutuokion väsyneenä. Veteraani-Toa ei jaksanut enää sotia entiseen tapaansa.<br>\n<br>\n\"Hyvä on, Nurukan\", Umbra murahti. Hän olisi halunnut lähteä jo kylään, mutta tämä vanhus vain hidasti matkaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":949,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-04-25T19:56","content":"<strong>Bio-Klaanin linnakkeen portit</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="125" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/_NU_0OH9xzo" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/_NU_0OH9xzo</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKepe istui suurella kivellä hiekkatien reunassa, reppu selässään, toppatakki päällään. Kello lähestyi kahtatoista, mutta silti oli hyvin kylmä ja oli niin sumuista, ettei parinkymmenen metrin päässä ollutta puuta tahtonut erottaa.<br>\n<br>\nViimein Snowie Make perässään ilmestyi porteilta. Tällä oli mukanaan myös täysi varustus (joskin äärettömän huonokuntoinen sellainen). Vaikka matka suuntautui yksinomaan heidän kotisaarelleen, siitä ei tulisi lyhyt eikä helppo.<br>\n<br>\n\"Sinulla on kummallinen käsitys aamunkoitosta\", Kepe aloitti.<br>\n<br>\n\"Täytyyhän sitä saada nukkua. Ja tankata matkaa varten. Ja nukkua päälle vielä vähän lisää\", luminen olento vastasi.<br>\n<br>\nKepe kohdisti katseensa moderaattoriin. \"Make, oletko varma tästä? Tästä huviretkestä tienpientarelle voi tulla yksi vaarallisimmista matkoista joille kukaan klaanilainen on kuunaan lähtenyt.\"<br>\n<br>\nTämä nyökkäsi melko varmana.<br>\n<br>\nHe lähtivät tarpomaan tietä. Kolea ilma pisti kasvoihin. Matka eteni jo alkumetreillään hitaasti. Kukaan ei sanonut sanaakaan, kunnes Snowie tavalliseen tapaansa rikkoi hiljaisuuden.<br>\n<br>\n\"Tuota, Kepe. Miksi olet noin hiljainen?\"<br>\n<br>\n\"Näin eilisiltana jotain mitä en olisi tahtonut nähdä.\"<br>\n<br>\n\"Verstaaseen ja kautta tai Nimdaan liittyen?\"<br>\n<br>\n\"Ei. Johonkin muuhun\", Kepe töksäytti lopettaen keskustelunalun.<br>\n<br>\nTie haarautui. Vanha, puinen tiekyltti osoitti vanhalle ja huonokuntoiselle kinttupolulle Ämkoon vuorelle. He kääntyivät sille. Kuurainen hiekka narisi heidän jalkojensa alla. Maa alkoi hyvin pian kohota ylöspäin, kohti jäistä vuorta.<br>\n<br>\n\"Minne me tarkalleen ottaen olemme menossa?\" Make kysyi.<br>\n<br>\n\"Pieneen Ko-Huna-Koron kylään vuoren rinteellä lähellä huippua. Se on tosin vasta ensimmäinen etappi. Käymme läpi jokaisen matoranien asuttaman alueen saarella. Joudumme kulkemaan jonkin matkaa Nazorakien maiden läpi jatkaessamme myöhemmin saaren toiselle laidalle.\"<br>\n<br>\n\"Entä miksi kuljemme jalan?\"<br>\n<br>\n\"Meidän täytyy herättää mahdollisimman vähän huomiota. Emmekä tiedä miten Pimeimmän Klaaninsaaren asukit suhtautuisivat mihinkään ratsua monimutkaisempaan laitteeseen.\"<br>\n<br>\nHeidän kulkiessaan yhä korkeammalle pakkanen kiristyi ja lunta alkoi sataa taivaalta. Jään toaa ja lumenkaltaisesta aineesta koostuvaa otusta tämä ei haitannut niin paljon kuin tulielementtistä, eläimellistä moderaattoria.<br>\n<br>\n\"Olemme pian perillä\", Snowie totesi osoittaen kaukana lumipyryn keskellä kallionkiellekkeen reunalla juuri ja juuri näkyviä iglunseiniä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":950,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-04-25T20:56","content":"<strong>Mt. Ämkoon rinteet, Ko-Huna-Koro</strong><br>\n<br>\nKolme klaanilaista seisoivat pienen aukion keskellä. Kylä koostui ilmeisesti lähes pelkistä igluista, vain muutama rakennus oli puusta valmistettu. Kukaan klaanilaisista ei kuitenkaan nähnyt ristin sielua koko asutuskeskuksessa.<br>\n<br>\n\"Mmm. Huhuhuu?\" Snowman äänteli, mutta hänen huhuilunsa hukkui ulisevaan myrskytuuleen.<br>\n\"Jos kokeilisimme, onko ketään kotona?\" Kepe aloitti. \"Tuo iso, pyöreä rakennus voisi olla hyvä aloituspaikka.\"<br>\n\"Kuulostaa hyvältä.\"<br>\n<br>\nSnowie aloitti päättäväisen tarpomisen kohti puista taloa hintelämpirakenteisen Kepen seuratessa toverinsa lumeen auraamaa reittiä pitkin. Make ei kuitenkaan liikahtanutkaan talolle päin.<br>\n<br>\nKepe huomasi tämän, ja koputti lumiukkoa olkapäälle.<br>\n\"Ös, Snowie?\"<br>\n\"Niin?\"<br>\nKepe loi merkitsevän katseen kohti alakuloisesti kyyristelevää moderaattoria.<br>\n\"Mitä nyt?\" tiedemies kysyi punaiselta puolirahilta.<br>\n<br>\nMake nosti katseensa matkaseuraansa.<br>\n\"Tämähän on aika eristynyt kylä. He eivät välttämättä tunne minua, ja minä kuitenkin näytän miltä näytän, ja-\"<br>\n\"Höpsis\" Snowie huikkasi. \"Ongelmaasi vähättelemättä uskoisin, että selviämme pienimuotoisella PR-toiminnalla. Tule nyt, mennään katsomaan, ketä täällä oikein asustaa.\"<br>\n<br>\nHetken mietittyään Make suoristi ryhtiään, ja lähti hänkin tarpomaan kohti suurta puista rakennusta.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnake, Samen työhuone</strong><br>\n<br>\nPitkä valkoinen moderaattori tunsi toivon kipinän syttyvän sisimmässään. Hän oli saanut paperipinojen rivistön perääntymään, vihollinen oli selkeästi tappiolla. Ja vaikka sodan menetyksen olivatkin kovat (Same hieroi toisella kädellä kipeitä niskojaan ja vilkaisi liian lyhyiksi käyneiden lyijykynien hautuumaana toimivaa pahvilaatikkoa), niin kaikki alkoi näyttää vaivannäön arvoiselta.<br>\n<br>\nNyt Same mahtui jo laskemaan mukin pöydälleen tahraamatta samalla äärimmäisen tärkeiksi luokiteltuja papereita. <br>\n<br>\nMutta Same oli kokenut soturi, hän tiesi, että työtä oli vielä paljon edessä. Hän otti seuraavan paperinivaskan käteensä. Se oli Gekon toimittama, Nazorakien dokumentteja sisältävä arkkinippu.<br>\n<br>\n<em>Vaikuttaa kiireelliseltä.</em><br>\n<br>\nSame siirsi dokumentit kiireellisten papereiden pinoon.<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">...anteeksi Gekko. Minun oli pakko.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":951,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-04-26T00:06","content":"<strong>Nynrah</strong><br>\n<br>\nMetsän reuna tuli vastaan ja viisikko hahmotti edessään yhden suurimmista matoran-kylistä tällä puolella maailmaa. Oli vaikea puhua enää pelkästä kylästä, sillä Nynrah-haamujen asuinalue oli kooltaan lähempänä pientä kaupunkia. Tiilistä, kivestä ja teräspalkeista kyhätyt asunnot olivat kukin rakenteiltaan omankaltaisiaan arkkitehtuurisia taideteoksia, mutta niistä näki hyvin, että kovin harva Aaveista oli taiteilijoita. Toisiaan isommat ja rakenteiltaan toistaan uskaliaammat talot olivat väreiltään suurilta osin hyvin perinteisiä ja tehdasmaisen hillittyjä. Niissä pystyi kuitenkin todennäköisesti asumaan erittäin mukavasti.<br>\nNyt rakennukset kuitenkin näyttivät enemmän henkilökohtaisilta vankiloilta. Seinissä oli pieniä plasma-ammuksien ja Kanoka-kiekkojen jälkiä, mutta taistelu oli jäänyt lyhyeksi.<br>\n<br>\nKylässä oli hiljaista. Joka ikinen ovi ja ikkuna oli järjestelmällisesti suljettu ja sisältä ei tullut edes valoa. Matoraneja ei ollut kaduilla, mutta katujen epäsiistiydestä päätellen he olivat juuri lähteneet kävelemään poispäin äärimmäisellä kiireellä. Tai ainakin he olivat yrittäneet sitä erittäin tiiviisti.<br>\nAvhrak Vat leijuivat hiljaisesti läpi katujen ja katselivat ympäriinsä punahohtoisilla silmillään. Ne eivät vaikuttaneet yksinään erityisen uhkaavilta, mutta metallisten lautasten suuri määrä herätti kunnioitusta. Lisäksi jokainen tämänkaltaisen lentävän lautasen aikaisemmin nähnyt oli todennäköisesti joskus nähnyt myös, minkä seurassa ne yleensä liikkuivat.<br>\n<br>\nKlaanilaisten viisikko oli hipsinyt pienen tiilisen pajan taakse ja kurkisteli varovaisesti kaduille nurkan takaa. Keetongu siirsi päänsä mahdollisimman lähelle Guardiania ja kuiski.<br>\n\"Lisää lautasia. Fantastista.\"<br>\nGuardian kiikaroi varovaisesti lämpökatseesta oranssilla silmällään. \"Möröt yrittävät piilotella taloissa. Näitä se ei taida kiinnostaa.\"<br>\n<br>\nLentävien lautasten pienimuotoinen joukkue sujahti viisikon ohi. Parin sekunnin ajan kaikki olivat Makuta Nuita lukuunottamatta aivan hiljaa. Vihreän antidermiksen ajatukset kaikuivat kaikkien pääkopissa. Tavallaan hieman kaoottisen olennon monenlaisissa ajatuksissa oli muiden mielestä jotain rauhoittavaa, mutta tilanteen paine häiritsi kaikkia.<br>\n<br>\nMekaaniset lautaset kantoivat yhdessä pohjastaan sojottavilla pitkillä käsiraajoilla suurta laatikkoa, joka oli täynnä raskasta metalliainesta. Lautaset ja laatikko kiisivät kohti kylän suurimpia rakennuksia, joiden tehdasmaisista piipuista nousi tummanharmaata savua.<br>\n<em>Robotit rakentavat robotteja. Aika perverssiä.</em><br>\n\"Hiljaa\", Guartsu kuiski hampaat irvessä peittäen Manun purkin kourallaan.<br>\nLaivaston matoran Ternok hymyili kevyesti katsellessaan Avhrak Va -ryhmittymien lentoa. \"Hehehe, nuohan ovat tavallaan todella suloisia...\"<br>\nOntor henkäisi raskaasti. Hän ei nauttinut tilanteesta yhtään. Matoran oli mekaanikko eikä taistelija ja katseli taaksensa jatkuvasti huolestuneen näköisenä. Mikä tahansa metsikön suunnalta kutsuvista äänistä oli potentiaalinen syy huolestua. Ontor kuitenkin ymmärsi, että hänet oli koulutettu tällaisia tilanteita varten. Matoran sulki pian silmänsä ja henkäisi syvään laskien mielessään kuuteen. Avattuaan silmänsä hän yritti näyttää mahdollisimman rohkealta ja päättäväiseltä, vaikka se vaikeaa olikin.<br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe title="YouTube video player" width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/j1eI-7XWjho" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/j1eI-7XWjho</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nViisikko hiipi lähemmäs suuren kylän keskiosissa erottuvaa koollaan kunnioitusta herättävää tehdas- ja pajarakennusten ryhmittymää. Konemainen kilke kaikui tehtaiden ytimistä ja yönmustaksi muuttunut savu purkautui varjomaisesti piipuista tuoden ilmaan hajun, joka muistutti vanhaa Vartijaa sodasta. Monenlaiset työkalut kilisivät, metalli suli ja sähkönpurkaukset rätisivät.<br>\nHaamujen suurta keskuspajaa ympäröi armeija sen erilaisista ikkuna- ja oviaukoista sisään ja ulos lenteleviä Avhrak Va -lautasia. Ne kantoivat metalliosia täynnä olevia laatikkoja kohti tehtaita eri suunnista. Myös pieni joukko teräksenvärisiä matoraneja kantoi laatikoita lannistuneina kohti tehdasrakennuksen portteja. Ruuveja putoili täyteen ahdattujen laatikoiden kansien välistä harmaille kaduille.<br>\n<br>\nYksi ainoa nelikätinen, kasvoton ja tunteeton metallihirviö leijui \"TAKOMO\"-nimellä kulkevan rakennuksen suurten teräsporttien yllä tarkkaillen sisään kulkevien matoranien ja lentävien lautasten kiireistä massaa kylmän sinisellä ja sieluun porautuvalla katseellaan.<br>\n<br>\n<em>Voi piru</em>, Makuta Nui sanoi. <em>Niillä on selvästi iso tilaus toimitettavana.</em><br>\nKeetongu murisi. \"Takomo...\" hän sanoi hiljaa kieli hampaidensa välissä.<br>\nGuardian kääntyi keltaista jättiläistä kohti. \"Kyvykkäimmät Aaveet työskentelevät tuolla, eikö niin? En pelkäisi vanhojen ystäviemme puolesta.\"<br>\n\"No niinpä niin. Nuo tarvitsevat heitä johonkin. Mutta...\"<br>\nKeetongu hiljentyi, kun lähiympäristöä kamerasilmällään tarkkaileva Avhrak Va ilmestyi noin metrin päähän klaanilaisviisikosta. Se katseli heidän piilopaikkansa suuntaan pitkään, mutta kuittasi havaitsemansa liikkeet pian jonkinlaisena näköhäiriönä.<br>\n<br>\nGuardian tarkisti pistoolinsa ja kiväärinsä lippaat moneen kertaan. Hän vilkuili, kuinka uupuneiden matoranien suuret joukot kantoivat nyt sisään massiivisia kontteja. Tehtaiden omistajan vaihduttua tätä kontteihin pakattua Bio-Klaanin laivastolle tarkoitettua kalustoa oltiin sijoittamassa uudelleen. Guardian, Keetongu ja matoranit vilkuilivat toisiaan.<br>\n<em>Jos ketään nyt yhtään kiinnostaa, niin yhden tuollaisen suurimman kokoluokan kontin tilavuus on...</em> Manu aloitti, mutta Guartsu hyssytteli makutaa välittömästi.<br>\n\"Tiedämme kaikki kyllä, mitä haet.\"<br>\n<em>Hienoa</em>, Manu hyrisi. <em>Nyt pitäisi vain löytää lisää xialaisia miinoja.</em><br>\nGuardian hymyili ja pyöritti silmiään. \"Ei.\"<br>\n<em>Minä pidin ideastani.</em><br>\n\"Niin me kaikki\", Guardian sanoi. \"Mutta ei. Tongu, nosta matoranit mukaasi. Tästä voi tulla vähän ahdasta.\"<br>\n<br>\nKymmenen minuutin päästä valtava teräskontti liikkui verkkaisesti nynrahilaisen tehtaan liukuhihnaa pitkin. Automatisoidut magneettikourat siirsivät sen valtavan punertavan kannen irti ja neljä kahdella jalalla kävelevää hahmoa hyppäsi vaivihkaa vilkkaalle liukuhihnalle. Tehtaassa haisi öljy ja kuolema. Koneiden takana työskentelevien matoranien katseissa hehkui pelko.<br>\nViisi kulkijaa kiipesivät yksi kerrallaan toisen kontin päälle ja odottivat, että liukuhihna vei sen valtavan ja karusellimaisesti pyörivän osanlajittelukoneen ohi, jolloin kaikki kiipesivät sen päälle. Laitteen päältä he tarkkailivat tehdasympäristöä yrittäen puhua mahdollisimman hiljaa.<br>\n\"Saanen kysyä seuraavaa siirtoamme, komentaja\", Ternok kuiski.<br>\n\"Sinä ja kaverisi voisitte ensinnäkin yrittää pysyä mahdollisimman kaukana niistä nelikätisistä\", kyykyssä istuva Guardian sanoi hieroen leukaansa.<br>\n<em>Minä olen nähnyt niitä vilaukselta kaksi. Ehkä vaara ei ole niin suuri.</em><br>\nGuardian kiristeli hampaitaan. \"Jos me emme jotenkin pysäytä koko laitosta, niitä on kohta sadoittain.\"<br>\nKlaanilaiset tuijottelivat toisiaan synkeinä. Muutaman viikon takaisen tuhoisan yön tapahtumat muistuivat hetkessä jokaisen mieleen. Matoranit katsoivat toisiaan epävarmoina. Manu sihisi poikkeuksellisen hiljaa. Keetongu istui kädet puuskassa.<br>\nTehtaan hajuja nuuhkivan Guardianin mieleen tuli jälleen kerran, kuinka paljon tehdasrakennuksen aseisiin tarkoitettu rauta-aines haisi vereltä jo ennen valmistumistaan. Admin nojasi käteensä.<br>\n\"Ajattele, ajattele, ajattele...\", hän sanoi. Sininen skakdi naputti otsaansa kevyesti rystysillään.<br>\n<br>\nKoneiden hypnoottinen liike oli kuin jonkinlaista raivokasta tanssia. Valmiit muotit iskeytyivät tulikuumana hehkuvaan teräsainekseen ja pian niiden jäähdyttämiseen tarkoitetusta nesteestä nousi osia. Osat siirtyivät parille Nynrah-haamulle, jotka vastentahtoisina hioivat ja kiillottivat niitä. Suurella koneiden yläpuolella hohtavalla näytöllä näkyi tehtaan tällä hetkellä tuottamien osien malleja, muotteja ja pohjapiirustuksia. Avhrak Feterran ilmeettömien, tuhoa ja kuolemaa tarkoittavien kasvojen siluetti piirtyi näytölle uudelleen ja uudelleen.<br>\n<br>\nKeetongu nousi varovaisesti täyteen mittaansa. Hän katsoi jonnekin kauemmas yksinäisellä silmällään ja hieroi leukaansa. \"Nyt jos koskaan olisi hyvä hetki jututtaa Q-miestä.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":952,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-04-27T12:39","content":"<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<br>\nAmiraali 002 siirsi katseensa pois ikkunasta, takaisin häntä puhutelleeseen nuoreen Nazorakiin.<br>\n\"Ja väität siis, että saatte hallin jälleen kiiltävän puhtaaksi uusia kokelaita varten?\" hän kysyi kylmällä äänensävyllä.<br>\n\"Kyllä, ilman muuta herra Amiraali. Meistä alkaa tulla jo aika hyviä tässä siivouksessa.\"<br>\n\"Hmph. Varmasti.\"<br>\n<br>\nAmiraali kääntyi kannoillaan, ja jätti nuorukaisen seisomaan käytävään. Laivaston komentajan teräksinen jalka kolisi vain vaimeasti purppuraa kokolattiamattoa vasten, mutta hän tiesi silti hyvin, että kaikki sen kuulevat jännittyivät ja koettivat näyttää mahdollisimman kiireellisiltä.<br>\n<br>\nAmiraali ei ollut varma, muistiko enää aikoja, jolloin hän oli kyennyt puhumaan alaisilleen ilman näiden tarpeetonta pokkurointia.<br>\n<br>\nPian hän kuitenkin havahtui mietteistään, ja astui metalliovesta eräälle Rautasiiven suuren hallin parvekkeista. 002 nojautui metalliseen kaiteeseen, ja kumartui hieman eteenpäin.<br>\n<br>\n<em>Ja ennen tämä halli oli täynnä urheita torakoita, valmiina matkustamaan halki tyrskyisimpienkin merten,</em> hän ajatteli antaessaan katseensa kiertää valtavaa hallia.<br>\n<br>\nSuuri joukko Nazorakeja työkaluineen ehosti muutenkin uusia koulutustiloja. Maalitaulut vaihdettiin uusiin ja luokkahuoneiden paperit ajettiin silppurin läpi. Kaikesta saatavilla olevasta hankittiin päivitetty versio, ja vanhat päätyivät romutettavaksi. Nazorakit eivät olleet poikkeus.<br>\n<br>\nKaikki Rautasiiven torakat eivät enää jaksaneet odottaa innolla uusien koulutettavien saapumista. Hohto oli mennyt useimpien mielestä jo neljännen \"kelpaamattoman\" erän jälkeen. Toisaalta, 000 sai syödäkseen.<br>\n<br>\nHuhu kiersi Rautasiiven käytävillä, että uusin \"Uusi sukupolvi\" olisi läpimurto, vaativimmatkin testit läpäisevä. Ilmeisesti tämä Makuta Abzumo oli osallistunut perimän muokkaamiseen.<br>\n<br>\n<em>Kunhan nyt vain saisivat kelpaavan erän kasaan,</em> Amiraali mietti. <em>Tahdon laivani jälleen omaan komentooni.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":953,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-04-28T15:17","content":"<strong>Pieni saari Odinan lähellä, menneisyys</strong><br>\n<br>\n<br>\n<br>\nPunavalkoista haarniskaa kantava Kakama-naamioinen Toa katseli kuinka hänen matoranystävänsä kantoivat raskaita laatikoita laivoista sataman kivisille penkereille. Matoranit olivat juuri saaneet vaihtotavaraa Eteläiseltä mantereelta, ja olivat lähettäneet vastalahjaksi tekemiään taidokkaita kullan värisiä naamioita, joita käytettiin seremoniatarkoituksissa. <br>\n<br>\nDeleva oli jätetty tälle Aeriksi kutsutulle saarelle ihan yksin. Hän oli aikaisemmin puolustanut saarta sekalaisista Toista koostuvan joukkion kanssa, johon kuului Halaweksi kutsuttu magnetismin Toa, ja yksinäisenä vaeltajana tunnettu viisas ja vanha tulen toa Svarle. Nämä kaksi Toaa tulivat ja menivät mielensä mukaan, he eivät pahemmin piitanneet saaren asukkaista. Delevaa vähän harmitti se että hänen toa-toverinsa laittoivat omat intressinsä näiden mukavien ja helposti haavoittuvien matoran-kyläläisten edelle. Toana Deleva tunsi velvollisuudekseen suojella Mata Nuin pyhintä kansaa, Matoraneja.<br>\n<br>\nDeleva meni auttamaan matoraneja, jotka kantoivat isosta laivastaan suurikokoisia puulaatikoita satamaan. Sataman pienehköt, matoraneille mitoitetut puuhökkelitalot ja kalastajamajat paistoivat räikeästi harmaan saaren rannalta. Erivärisiä matoraneja parveili satamassa, rahdaten tavaraa pois tulevista ja lähtevistä laivoista, käyttäen usein apunaan ystävällisiä Ussal-rapuja, joita matoranit olivat kouluttaneet kuormajuhdiksi.<br>\n<br>\nDeleva kurotti kätensä yhden laatikon ympärille. Hän ponnisti jaloillaan voimaa, jonka avulla hän sai laatikon nousemaan puiselta kannelta. Laatikko tuntui oudon painavalta, ja sisällä tuntui kuin jokin olisi äännellyt laatikkoa nostaessa. Sisällä oleva tavara myös haisi rahin raadoilta ja muulta mukavalta.<br>\n<br>\n\"Mitä teillä on täällä?\" Deleva kysyi ohi kulkevalta matoranilta, jolla oli värikäs sulka pakarinssaan. \"Haisee näet aika kuvottavalta, ainakin tämä laatikko\", toa jatkoi.<br>\n<br>\n\"Rahtikirjan mukaan nämä ovat harvinaisia, parantavia sieniä Kerokero-korosta, Eteläiseltä mantereelta\", sulkapäinen, punaoranssi matoran kertoi.<br>\n<br>\n\"Kuuluuko niiden haista noinkin pahalta?\" Deleva kysyi, nyrpistäen nenäänsä ja painottaen sanoja haista ja paha. Delevan äänensävystä huomasi ettei hän pelleillyt.<br>\n<br>\n\"Tarkastamme asian pikimmiten\", Matoran sanoi hätääntyneenä, kun tajusi toan olevan tosissaan. Hän oli jo aistinut jonkin olevan väärällä tolalla, kun joukko outoja kasvomaskeja kantavia toia oli tuonut laatikot laivaan, matoran-kyläläisten sijaan. <br>\n<br>\nSulkapäinen matoran meni puhumaan muiden miehistön jäsenien kanssa, ja jonkunaikaa supateltuaan, joukkio saapui Delevan luokse.<br>\n<br>\n\"Olemme tulleet siihen päätökseen, Deleva, että\", sulkapäinen piti tauon, \"että sinun on parasta avata yksi laatikoista. Emme tiedä mitä sisällä oleva on\", hän sanoi, katsoen Toaa suoraan silmiin.<br>\n<br>\n\"Hyvä on, katsotaan\", Toa vastasi, kaivaen taskustaan punaisen puukkonsa, joka kesti hänen elementaalivoimiensa kanavoimisen. Deleva iski puukon lähimpään laatikkoon, alkaen leikata puuta, lastujen tippuessa lattialle. Jokin laatikon sisällä liikkui, ja pian Deleva pudotti puukon hämmästyksestä lattialle.<br>\n<br>\nLaatikosta pilkisti esiin orgaanista, liskon harjaa. Pian tuli näkyviin myös valkoisena säteilevä hammasrivi, kun olento laatikon sisällä päästi itsensä vapaaksi väkivaltaisesti, lennättäen puunkappaleita ympäriinsä.<br>\n<br>\nDeleva hyppäsi vaistonvaraisesti kauemmas skakdista, joka huusi muita skakdeja heräämään. <br>\n<br>\n\"… Skakdeja?” Deleva kysyi itseltään. Suuret laatikot alkoivat räjähdellä auki niin satamassa kuin aluksessakin. <br>\n<br>\n\"Näyttää siltä että ette saaneetkaan niitä sieniänne?\" Deleva sanoi matoraneille, jotka juoksivat pakokauhun vallassa ympäri laivaa. \"Nyt tosiaan tarvitsisin toa-veljiäni\", Deleva mutisi, katsellen surumielisenä kuinka skakdit kylvivät tuhoa ympäriinsä.<br>\n<br>\nSeuraten tilannetta keskittyneesti, ja pysytellen takavasemmalla, Deleva sai nopeasti selville, että sininen, hopeista kypärää kantava Skakdi määräili muita groteskeja liskoja, ja vaikutti johtajaluonteelta. <br>\n<br>\nSininen skakdi komensi osan joukoistaan hyökkäämään satamakaupunkiin, osan valtaamaan aluksen. Liskoarmeija jakautui muutamiksi pienemmiksi ryhmiksi, ja lähti kylvämään tuhoa ympäriinsä.<br>\n<br>\nDeleva piilotteli laivan peräpäässä, lähellä kapteenin hyttiä ja ohjainjärjestelmiä. Toa koetti keksiä suunnitelman miten pienehkön Skakdi-armeijan voisi voittaa, vaarantamatta matoranien henkiä. Punavalkoinen toa piilotteli erilaisten tynnyreiden takana, mutta hänen värityksensä ei toiminut kovin hyvänä suojavärinä. <br>\n<br>\nMuutama skakdi huomasi Delevan, lähtien juoksemaan kohti toaa. Liskot latasivat elementaalienergiaa lyömäaseisiinsa ja olivat valmiita mukiloimaan toan Mata Nuin luokse, kun jokin pysäytti joukkion. Heidän johtajansa halusi itse taistella Toaa vastaan.<br>\n<br>\n\"Haluan tuon Toan naamion itselleni ja kokoelmiini\", Sininen skakdi sanoi, pyörittäen toisella kädellään kahden käden piikkinuijaa, jossa oli ketjun päässä suuri moukari, joka oli täynnä piikkejä. <br>\n<br>\nSkakdit perääntyivät ja lähtivät potkimaan laivan miehistöä kohti ruumaa. Toa ja johtaja-skakdi jätettiin kahden laivan perään. <br>\n<br>\n\"Kukas se sinä olet?\" veden skakdi kysyi, lähestyen toaa. Itsevarma skakdi oli valmis reiluun taisteluun, joka kääntyisi mitä todennäköisimmin hänen voitokseen.<br>\n<br>\n\"Olen Plasman Toa Deleva, Aerin saaren suojelija!\" Deleva kuulutti itsevarmasti. Hän hyppäsi sinisen skakdin eteen, kilpi ja miekka valmiina. \"Ketä rohkenen puhutella, skakdin rumilus?\" <br>\n<br>\n\"Olen Metorakk, Gaggulabion joukkojen komentaja. Paina mieleesi se nimi loppuelämäksesi\", Metorakk myhäili hopeisen kypäränsä alta.<br>\n<br>\n\"On sinullakin johtaja, Gaggulabio\", Deleva sanoi, naurahtaen. \"Pahoittelen sitä tulevaa kärsimystä, jonka joudut kohta kokemaan\", Plasman toa sanoi, kanavoiden plasmaa kilpeensä, ja iskien sen päin Metorakkia.<br>\nSkakdi paiskasi moukarinsa päin kuumennettua kilpeä, jolloin moukari meni kuumentuneen kilven lävitse, ottaen mukaansa kuumentunutta materiaa kilvestä ja iskien punaisen metalliplasmapallon päin Delevan vatsapanssaria. Iskun voimasta, Plasman toa pudotti kilpensä ja horjahti taaksepäin, kaatuen muutamien tynnyreiden päälle. Toan paino rusensi tynnyreitä rikki, ja pian tynnyreiden sisältöä oli laivan kannella ja Delevan päällä.<br>\n<br>\n”Voi sinua, Deleva”, Metorakk sanoi, katsellen kuinka hänen vastustajansa piteli vertavuotavaa alavatsaansa. ”Etkö tiedä, että minua ei ole kukaan Toa voittanut?” Skakdi sanoi Toalle, jonka mielen täytti suuri viha. <br>\n”Kerta se on ensimmäinenkin”, Deleva sai suustaan hampaitaan purren.<br>\nDeleva näki satamaan, joka oli ilmi liekeissä ja musta savu täytti ilman. Matoraneja tapettiin surutta, otettiin orjiksi ja heitettiin mereen. Muutama Skakdi alkoi leikkiä matoraneilla, sytyttäen näitä palamaan silmäsäteillään, tai heitellen näitä kuin koripalloja.<br>\nDeleva oli saanut tarpeekseen tästä. Hän otti miekkansa kannelta, kanavoiden siihen plasman voimaa, jolloin miekka kuumentui hohtavaksi. Hän taistelisi tuota Metorakkia vastaan. Ja toden totta hän taistelisi.<br>\nIsku Delevan miekasta osui Metorakkia jalkaan, kun toa riuhtoi miekallaan ilmaa. Hopeinen jalkapanssari suli nesteeksi. Skakdi karjaisi tuskasta mutta pakotti itsensä pysymnään pystystä palovammoista huolimatta. Hän tajusi että toa olisi tosissaan, eikä tämä tässä mielentilassa kuuntelisi toa-koodia. <br>\nMetorakk torjui joitain plasman toan iskuja omalla aseellaan, pyörivällä piikkimoukarilla. Skakdi onnistui saada moukari kietoutumaan Delevan miekan ympärille, ja alkoi armoton vääntö siitä, kumpi menettäisi aseensa.<br>\n<br>\n”Olet hyvä soturi, haavoittuneenakin”, Metorakk sanoi, riuhtaisten kovalla otteella moukariaan, joka oli kiinni miekassa, ”mutta nyt ei vain hyvän soturin arvonimi ole kummoisenkaan arvoinen”, skakdi sanoi, jolloin miekka lennähti Delevan kädestä, lentäen mereen.<br>\n”Mitä nyt teet, Toa?” sininen skakdi murahti, ilkeän hymyn noustessa hänen kasvoilleen. Hän tiesi että hän oli voitolla.<br>\n”Taistelen. Taistelen. Ja vielä kerran taistelen”, Deleva sanoi, kuumentaen nyrkkeihinsä plasmaa. Ennen kuin Metorakk ehti reagoida, aalto plasmaa syöksyi polttavana aaltona sokaisten hänet. Hän tunsi veden skakdin ihonsa miltei palavan ja panssarien sulavan.<br>\nDeleva puski kahdella nyrkillään Metorakkia rintaan, mutta juuri oikealla hetkellä Skakdi heilautti moukariaan, jonka piikikäs pää paiskautui suurella voimalla Delevaa kylkeen, rikkoen sisäelimiä. Deleva lensi päistikkaa läpi kapteenin hytin seinästä, kolisten alas rappuja ja kadoten näkyvistä.<br>\n<br>\n”Helppo voitto”, Metorakk murahti peittäen kipunsa. Hän halusi jostain nopeasti vettä palovammoihinsa.<br>\n<br>\nPuisen kannen läpi syöksyi kaksi oranssina hohtavaa kättä, jotka alkoivat puristaa Metorakkin alaraajoja, samalla polttaen skakdin jalkoja kuumalla energialla. Suuret palovammat syöpyivät skakdin jalkoihin Metorakkin karjuessa.<br>\n<br>\n”Sinun ei olisi pitänyt tehdä tuota!”, Metorakk karjaisi, potkaisten itsensä irti Toan kahleista. Skakdi työnsi kätensä rikkoutuneiden lankkujen läpi, nostaen toan kannelle. Kun Deleva roikkui hänen edessään, hopea nyrkki iskeytyi Toaa naamioon.<br>\n<br>\nDelevan maailma pyöri hänen ympärillään. Hän tunsi suunnatonta kipua ylävartalossaan, ja sai koko ajan iskusarjan hopeisista skakdinyrkeistä, joita sateli päin naamiota ja yläruumista. Iskut olivat voimakkaita ja tekivät pahaa jälkeä, jolloin verta alkoi vuotaa entistä enemmän.<br>\n”Ehkä on parasta lopettaa sinun kärsimyksesi”, Metorakk sanoi, ottaen käyrän, tummanhopeisen tikarinsa. Hän iski sen syvälle toan rintaan, hiukan ohi valokivestä, ja alkoi viiltää sitä kohti toan alaruumista.<br>\n<br>\nKipu lähes tajuttoman Delevan ruumiissa oli suunnaton, niin suurta ei monikaan osaisi edes kuvitella. Sisäelimet olivat monesta kohtaa murskana, ja ruostunut terä viilsi tappavaa vanaansa toan panssariin ja ruumiiseen. Plasman Toa tunsi menettävänsä tajuntansa. <br>\n<br>\nMetorakk jätti pahoin haavoittuneen Delevan kannelle virumaan, mennen tarkistamaan miten hänen joukkonsa olivat edistyneet. Skakdit pitivät hauskaa matorankyläläisillä, ampuen niitä jalkoihin ja potkien mereen, mutta Metorakkin lähestyessä, skakdit menivät vakaviksi.<br>\n<br>\n\"Tajuatteko että pilaatte kauppatavaraa!?\" Metorakk karjui skakdille. Samalla jonkinlainen rhotuka lensi hänen olkansa yli ja osui sihisten laivan kanteen. Metorakk käänsi katseensa ja näki kaksi Metsästäjien lipun alla olevaa laivaa. <br>\n”Häivytään!” Metorakk komensi ja potkaisi Delevan ruumiin laivasta mereen. Skakdit alkoivat välittömästi vangita viimeisiä matoraneja, ja tuuppia kyläläisiä aseilla osoittaen kohti laivaa. Metorakk valvoi joukkojaan, ja skakdit siirtyivätkin hyvässä järjestyksessä laivaan käynnistelemään moottoreita. Osa lastasi suurta ryöstösaalista ruumaan vankien kera.<br>\n<br>\n”Osuimme liian lähelle Metsästäjien reviiriä. Odina on ihan tässä lähellä. Lähdetään ettei tule ongelmia”, Metorakk selitti skakdille, joka meni ohjaamoon. Suuri rahtilaiva lipui matoranien lipuissa poispäin saarelta Metästäjien laivan rantautuessa saarelle.<br>\n<br>\n[spoil]Matoro kirjoitti lopun.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":954,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-04-28T20:55","content":"<strong>Mt. Ämkoon rinteet, Ko-Huna-Koro</strong><br>\n<br>\nLumen ja jään keskelle kätkeytyneen kylän reunalla seisoi iso, yksikerroksinen rakennus. Paksut puuhirret törröttivät sen nurkista. Seinät olivat lumen peitossa eikä ainuttakaan ikkunaa näkynyt, mikäli niitä edes oli. Katon savupiipusta tuli hieman mustaa savua, joka tosin katosi nopeasti ulvovaan tuuleen.<br>\n<br>\n\"Siellä on siis joku\", Snowie kommentoi. Kylä vaikutti muuten täysin autiolta.<br>\n<br>\nKepe koputti puiseen oveen. Pian se raottui ja valkoinen matoran kasvoillaan juro Sanok kurkisti ulos. Tämä murahti ja avasi oven auemmaksi.<br>\n<br>\nKolmikko astui sisään. Palavien päreiden ja takan aikaansaamat varjot leikkivät seinillä.<br>\nRakennus oli täynnä matoraneja.<br>\n<br>\n\"Iltapäivää\", kolmikko tervehti kyläläisiä.<br>\n<br>\nHetken hiljaisuuden jälkeen matoranit tajusivat sisään astuneen joukon muukalaisia ja muistivat käsitteen \"vieraanvaraisuus\" merkityksen. Pian kyläläiset jo sytyttelivätkin lisää soihtuja ja tarjosivat syötävää. Snowie aloitti leppoisan keskustelun parin matoranin kanssa. Make istui hiljaa ympärilleen pälyillen. Kepe etsiskeli kyläläisten päämiestä.<br>\n<br>\n\"Tahtoisimme tavata johtajanne. Tulemme Bio-Klaanista ja meillä on tärkeää asiaa. Asiaa, joka vaikuttaa tämänkin kylän turvallisuuteen\", Kepe aloitti.<br>\nSauvaan nojaava turaga asteli saliin toisesta huoneesta. Tällä oli kasvoillaan jalo Rode. Hän asteli pöydän ääressä istuvan kolmikon luokse ja istui itsekin penkille.<br>\n<br>\n\"Olen Uhrak, Ko-Huna-Koron kylänvanhin. Tämä tässä on Alpok, kirjurini. Tuolla taas ovat Atsum, Upaak, Allim ja Aigam, pienen kylämme neuvoston jäsenet. Mikä tärkeä asia tuo teidät tänne?\"<br>\n\"Olette varmasti tietoisia meneilläänolevasta sodasta saaren pohjoisosan Nazorakien sekä näiden liittolaisten ja Bio-Klaanin välillä. Ymmärrämme, jos tahdotte pysyä konfliktissa puolueettomina, mutta me tarvitsemme apua. Ja vakuutamme, etteivät nazorakit pidä puolueettomia kyliä muuna kuin miehityskelpoisina resurssivarastoina.\" Kepe katsoi parhaaksi kertoa täyden totuuden heidäm tehtävästään. \"Tietoa, oikeastaan. Kauan sitten tällä saarella tapahtui jotain, joka mullisti maailman. Me emme tiedä mitä, tosin. Siksipä toivomme löytävämme siitä tietoja saaren kylien historiankirjoituksista. Maksuksi avustanne takaisimme teille Bio-Klaanin suojeluksen\" - tämä lupaus Kepen täytyi antaa - \"ja kylänne tarvitsemia hyödykkeitä. Luotatteko meihin?\"<br>\n<br>\nTuraga ei miettinyt pitkään. \"Hyväksymme tarjouksenne. Nazorakit koetaan uhkana kaikkialla. Ja lisäksi naamiossani on vielä jonkin verran ytyä.\" Tämä viittasi apulaiselleen joka kiiruhti päärakennuksen takahuoneeseen.<br>\nHetken kuluttua tämä palasi saliin mukanaan iso sylillinen kivitauluja.\"<br>\n<br>\n\"Tässä on Ämkoon vuoren, kuten te sitä kutsutte, lähiympäristön historia tuhansien vuosien ajalta. Toivon että löydätte etsimänne.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":955,"creator":"Donny","timestamp":"2011-04-29T18:46","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\n\"Miten niin hän ei ole täällä?\"<br>\n<br>\nÄmkoon veljeskunnan viestinviejä katseli pettyneenä edessään seisovaa Klaanin virkailijaa. Nais-matoran vilkuili vihreänkirjavaa Tedniä pahoittelevasti ja suoristi kantamaansa paperinippua.<br>\n<br>\n\"Olen kovin pahoillani, mutta saamiemme tietojen mukaan hän on matkoilla\", virkailija sopersi. Ga-matoran oli säikähtänyt Tednin esittäydyttyä Veljeskunnan jäseneksi ja nainen vaikutti nyt suorastaan pelokkaalta.<br>\n<br>\n\"Milloin tämä arvon herra mahtaa palata?\", Tedni kysäisi tympeästi ja vei kätensä niskansa taakse. Le-matoran oikoi hieman itseään ja haukotteli äänekkäästi.<br>\n<br>\n\"E-en tiedä. Hän on ollut kaiketi poissa jo pidemmän aikaa, joten...\"<br>\n\"Ahaa. Kiitos.\"<br>\n<br>\nTympääntynyt veljeskuntalainen kääntyi ja harppoi tiehensä. Hetken kuluttua Tedni palasi ulos, katseli Klaanin vilisevää katukuvaa ja totesi ääneen:<br>\n\"Noooh, enköhän saa aikani jotenkin kulumaan.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":956,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-04-29T23:19","content":"<strong>Suuren metallilevyn suojissa, muutaman metrin päässä Matoron jäädyttämästä pommista</strong><br>\n<br>\nRäjähdetorakka 1308 vahtasi havahtumatta pomminsa räjähtämistä. Hänen silmänsä olivat muuttuneet lähes luonnottoman punertaviksi. Ehkä hän olisi voinut räpyttää niitä välillä...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":957,"creator":"Donny","timestamp":"2011-04-29T23:47","content":"<strong>Klaani</strong><br>\n<br>\nIlta alkoi vaihtua yöksi. Vihreänturkoosi matoran katseli edessään kutsuvasti avautuvaa discobaarin ovea ja virnisti. Tedni sitoi päähänsä asuntoalueen läpi kävellessään pyykkinarulta lainaamansa kirkkaansinisen huivin ja laittoi sitten eräästä krääsäkaupasta matkaansa tarttuneet valtavat pyöreälinssiset aurinkolasit päähänsä. Aurinkolasit tekivät iltahämärän tummentamassa maailmassa etenemisestä silkkaa helvettiä, mutta Tedni koki niiden siitä huolimatta jotenkin kuuluvan asiaan. Lopuksi Tedni sylkäisi käsiinsä, hieraisi niitä yhteen ja levitti kasvoillensa harvinaisen häiritsevän hymyn.<br>\n<br>\nTedni huikkasi hyväntuulisen tervehdyksen ovensuussa tärkeän näköisenä toljottavalle portsarille, heilautti nopeasti passiaan tämän nenän edessä ja astui sisään villisti vilkkuvaan rakennukseen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/7I6m5e2fBCg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/7I6m5e2fBCg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nTasaisen jumputuksen säestämä konemusiikki tappoi oitis le-matoranin korvat samalla kun tämä nyki kaulaansa edestakaisin musisoinnin tahdissa. Veljeskuntalainen vilkuili viekkaasti tanssilattian suuntaan, mutta päätti kuitenkin ensin pistäytyä baaritiskin puolella.<br>\n<br>\nSulava liikesarja johdatti Tednin valtavan sähkökyltin alla lepäävän violetiksi maalatun tiskin tykö. Tiskin toisella puolella tottuneen oloisesti juomia sekoitteleva mustavioletti matoran huomasi saapujan ja ilmestyi pian ottamaan vastaan tilauksen. Eipä aikaakaan kun Tedni nautiskeli oliivilla ja koristeltua drinkkiään. Samalla Veljeskunnan lähetti luuli harrastavansa kiivasta silmäpeliä muutaman penkin päässä istuvan kainon näköisen ga-matoranin kanssa. Leikki loppui kuitenkin lyhyeen tytön paettua kovin ahdistuneen näköisenä ulkosalle.<br>\n<br>\n<em>\"Ei väkisin\"</em>, suurenakin hurmurina itseään pitävä matoran naurahti ja pomppasi ylös. Sitten vihreänkirjava sankarimme tanssahteli lipevin liikkein tanssilattian suuntaan.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nPuolen tunnin kuluttua portsari onnistui viimein heittämään baarin jokaista naispuolista ja hassun erehdyksen vuoksi myös yhtä herrapuolen matorania ahdistelleen ninjasankarin ulkosalle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":958,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-04-30T07:35","content":"<strong>Nimdasaari</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/2he1w4XUrkg?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/2he1w4XUrkg?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nNeljän Toan ryhmä oli kävellyt jo hyvän aikaa alati pimenevää trooppista metsää pitkin kohti saaren keskiosia.<br>\nTämä Samol oli kertonut saaren keskellä sijaitsevasta järvestä ja sen rannalla olevasta \"Nimdan pyhätöstä\" ja matorankylästä, jonne he nyt olivat matkalla. Kylässä he voisivat toivon mukaan levätä jasaada syödäkseen ennen kuin jatkaisivat matkaa Klaaniin.<br>\n<br>\nPuusto oli yksitoikkoista. Erikorkuisia, kuivia trooppisia puita ja saniaisia. Aluskasvillisuutta ei ollut kovin paljoa, ja monesti metsässäkin pohja oli vain hiekkaa. Näytti siltä, että kasvit sinnittelivät joka kesä selvitäkseen. Vettä ei ilmeisesti ollut kovin valtavasti. <br>\n<br>\n\"Tuon kivikon jälkeen tulee joki\", Samol neuvoi viittoen nousevaan kivikkoon. Väsyneet Toat seurasivat yli-energistä pikkutoaa vaikeassa maastossa. Onneksi aurinko ei enää porottanut täydeltä terältä, vaan oli nyt laskeamssa mereen. Saaren ilta oli lämmin ja kuiva, mutta pian se muuttuisi tropiikin kylmyyteen.<br>\n<br>\n\"Ehdimmekö ennen pimeää kylään?\" Umbra kysyi huolestuneen näköisenä Kiven Toalta.<br>\n\"Tota noin. Saatamme joo. Jokivartta kulkeminen on helppoa joten olemme kai parissa tunnissa kylässä\", kuului vastaus.<br>\n\"Mitähän elukoita tällä saarella asustaa?\" Deleva kysyi hätistellen ympärillä pörrääviä niazeskejä poispäin.<br>\n\"Oi, täällä on paljon raheja. Burnakit on varmaan vaarallisimpia\", Kiven Toa selitti.<br>\n\"Eli ei jättiläis-hirviö-raheja jotka pitävät koko saarta pelossa? Ihanaa\", Plasman Toa sanoi. Kukaan ei nauranut, vaikka Deleva itse piti vitsiään hyvänä.<br>\nKivikkoinen mäki loppui ja sen takaa avautui tähän aikaan vuodesta kapea joki. Se ui syvällä hiekkaisen uoman pohjalla ja näytti odottavan talven sateita, kuten kaikki muukin tällä saarella.<br>\n<br>\n\"Näyttää surkealta\", Umbra kommentoi ihan ensiksi.<br>\n\"Joo, tällä saarella on sade- ja kuiva kausi\", Samol selitti.<br>\n<br>\nJoen ranta oli kapea, hietikkoinen siivu kivikkoisen mäen ja kapean joen välissä. Maassa oli jotakin kasvillisuutta, mutta muuten kaikki näytti kuivalta ja kuolleelta. nelikko ylitti joen nopealla hypyllä ja jatkoivat kävelyä joen uomaa myöten. Mitä syvemmälle saaren sisäosiin mentiin, sen suuremmiksi kasvit muuttuivat.<br>\n<br>\nUmbra pyyhki hikeä naamiostaan.<br>\n\"Kauanko vielä?\" hän kysyi.<br>\n\"Puoli tuntia jokea pitkin\"<br>\n\"Ihanaa\"<br>\n\"He kaverit. Tuli mieleen. Mitä ne skakdit toimittivat rannalla\", Deleva huusi takaa. Hän auttoi Nurukania, sillä vanhus ei meinannut pysyä muiden tahdissa.<br>\n\"Ei mitään tietoa. Satunnaisia ryöväreitä?\" Umbra ehdotti.<br>\n<br>\nYhtäkkiä, NINJOJA.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/yVV7_Yyv6nE?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/yVV7_Yyv6nE?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nUmbra kuuli epämääräisen tärähdyksen ja hänen näkökenttänsä peittyi savuun. Hän sai potkun selkänäsä ja kaatui maahan. Musta hahmo tippui jostakin korkealta Delevan niskaan kaataen Plasman Toan. Tikari iskeytyi hieman ohi toan rintakehästä Delevan kierähtäessä ja potkaistessa hyökkääjää. <br>\n<br>\nUmbra alkoi nähdä käyttäen elementtiään. Hän näki vilauksen mustasta olennosta ja ampui suuntaan lasersäteen. Joku iski veitsellä häntä selkään. Valon Toa karjaisi ja iski miekallaan taakseen. Se kalahti mustaan hahmoon joka nappasi aseen kärjestä. Kun Umbra keskittyi savussa vetämään miekkaansa, joku löi häntä mahaan ja kaatoi Toan. Samassa valtava nuija heitti kaksi hyökkääjää jokeen Samolin valtavan nuijan osuessa niihin. Heti kun Samol tuli Umbran luo, ylhäältä hyppäsi joku hänen kimppuunsa.<br>\n<br>\nDeleva oli onnistunut pitämään yhden hyökkääjän etäällä plasmalla, mutta ei selvästikkään pystynyt siihen kauaa. Olentoja ilmestyi sieltä son täältä, mutta soturi arvioi ettei niitä olisi kovin montaa. Ne vain olivat äärimmäisne nopeita. Pimeä viidakko oli kuin luoto niille.<br>\nHän ampui palavan aallon. Musta hahmo hyppäsi korkealle ilmaan väistääkseen heitellen samalla epämääräisiä metalliteriä. Deleva käytti Kakamaansa väistöliikkeeseen, mutta sai lyönnin selkäänsä. Kuului ryminää ja ninja oli poissa. Nurukan oli ottanut tykkinsä käyttöönsä ja kanavoi nyt sen kautta elementaalivoimaansa. <br>\n<br>\nMusta olento ilmestyi veteraanitoan eteen. Maan Toa löi, mutta toinen oli nopeampi. Katana lävisti ensin Nurukanin olkapään ja sitten osui kylkeen. Toa kaatui maahan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":959,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-04-30T12:04","content":"<strong>Metsä, NINJOJA!</strong><br>\n<br>\nUmbra riuhtoi hyökkääjää irti hänen kimpustaan. Hyökkääjä käytti pitkää viikatetta ja tikareita, joilla se koetti osua Umbran pehmytkudoksiin. Valitettavasti hyökkääjäkään ei nähnyt sen paremmin pimeässä viidakossa, joten Umbran onnistui ottamaan viikatteesta kiinni, ja viskaamaan soturi viikatteen avulla maahan. Tämän jälkeen muutama tikari lensi päin Umbraa, mutta keltamusta panssari pysäytti iskut.<br>\n<br>\nUmbran lähettyvillä, Samol oli hylännyt sotavasaransa, ja tappeli nyr nyrkein muutamaa tummaa hyökkääjää vastaan. Heittotähtiä lensi päin kiven toaa, mutta kivestä tehty suojamuuri torjui osan iskuista. Yksi sotureista heitti Samoliia pitkällä, silmukaksi laitetulla metalliketjulla, jolloin ketju kiertyi toan kivinyrkkien ympärille. Toa oli nyt ansassa.<br>\n<br>\n\"Auttakaa minua näiden kanssa\", Samol mutisi, jolloin Deleva laukaisi jousellaan plasmakärkisen nuolen päin yhtä tummapukuista soturia. Soturi pudotti suuren shurikeninsa maahan, koska kipu oli kova. Deleva oli itse joutunut taisteluun yhtä soturia vastaan, joka taisteli kahdella katanalla kilvellä ja jousella varustettua plasman toaa vastaan. <br>\n<br>\nÄänetön skakdi iski katanansa kohti Delevaa, joka koetti torjua iskuja kilvellään, mutta prototeräsmiekat osuivat vain Delevan mekaaniseen, hopeiseen käteen. Skakdi vaihtoi iskusarjan suuntaa, sohaisten Delevan tervettä kättä toisella katanallaan. Toa pudotti kilven maahan, jolloin punainen hehku sammui.<br>\n<br>\n\"Sinun ei olisi pitänyt tehdä tuota!\" Deleva huusi, ottaen mustapukuista olentoa kurkusta. Deleva heitti olennon päin maata, mutta ketterä soturi osasi ilmalennon aikana laittaa jalkansa oikeaan asentoon, ja lensi kaaressa maahan. Skakdi oli nelinkontin maassa, jolloin katanat viistivät maata.<br>\n<br>\nSkakdi ei sanonut mitään, vaan laukaisi silmäsäteen sinisistä silmistään. Säde painoi Delevaa päin maata, jolloin Toan oli vaikeaa liikkua. <br>\n<br>\n\"Ahaa. Käytät painonsuurennussädettä\", Deleva mutisi. Hän sai kätensä nostettua ilmaan, laukaisten plasmapallon kädestään. Kuumaa ainetta lensi päin skakdia, joka väisti iskun takaperinvoltilla. Skakdin keskittyminen silmäsäteistään herpaantui, ja Deleva pääsi vapaaksi.<br>\n<br>\nDeleva oli lähdössä hyökkäykseen kohti mustapukuista olentoa, kun Nurukan huusi apua. Maan Toan käsi vuoti verta ja toa koetti taistella yhden kätensä avulla. Vanha Toa oli joutunut pinteeseen näiden koulutettujen soturien kanssa.<br>\n<br>\n\"Miten voit, Nurukan!\" Deleva huusi, kun skakdi hyökkäsi hänen päälleen. Skakdilla oli suussaan tämän katana, ja toisessa kädessä toinen terävä katana. Skakdi koetti lävistää Delevaa terällä, mutta osui ohi.<br>\n<br>\nDeleva heitti ninjan päältään, mennen suojelemaan Delevaa, jonka kimpussa vihreäsilmäinen soturi oli. Nunchakuja käyttävä soturi pyöritti aseitaan meditoivan Nurukanin edessä kun Deleva saapui paikalle. Soturi iski vinhaa pyörivät keppinsä päin toaa, joka lensi kaaressa maahan.<br>\n<br>\n\"En tarvitse enää apua\", Nurukan sanoi, nostaen sormellaan maata nunchakusoturin alta. Ninja kaatui maahan, jolloin maan toa ohjasi maan imemään sisuksiinsa maahan pudonneet aseet.<br>\n<br>\nÄkkiä kaikki pysähtyi. Skakdit, jotka olivat alkaneet piirittää Umbraa ja Samolia saivat kokea suuren ilotulituksen, kun Umbra sokaisi pimeyteen tottuneet soturit. <br>\n<br>\n\"Nyt lähdetään täältä!\" Umbra huusi, pidellen haavoittunutta miekkakättään. Kädestä tihkui vähän verta mättäille kun Toa juoksi hidas Samol perässään kohti Nurukania ja Delevaa, jotka olivat hekin vähän sokaistuneita.<br>\n<br>\n\"Käyttäkää Kanohi Kakamoitanne\", Umbra sanoi, kun ninjat alkoivat heräillä. Heittotähtiä ja tikareita alkoi lennellä kohti toia. Kaikilla Toilla oli pieniä haavoja kehoissaan, mutta he eivät jaksaisi kauaa taistella.<br>\n<br>\n\"Sisämaassa. On. Matoranien. Kylä\", Samol sanoi uupuneena. Kiven Toa oli uupunut vähäisen energiansa takia ja tarvitsi nopeasti jotain syötävää. Muutkin toat olivat uupuneita.<br>\n<br>\n\"Otan sinut selkääni\", Deleva sanoi. \"Umbra, toimivatko jalkojesi turbiinit?\"<br>\n<br>\n\"Kyllä toimivat, ainakin joten kuten. Meidän on lähdettävä nyt!\" Valon Toa vastasi. Nurukan säpsähti meditaatiostaan, nousten seisomaan. Hän piteli toista olkapäätään, josta valui yhä verta. <br>\n<br>\n\"Sinun pitää jaksaa kylään asti naamiosi voimalla\", Umbra sanoi vanhalle Toalle, joka katsoi vihreillä silmillään takana olevia mustia sotureita. <br>\n<br>\nSamassa toan musta kakama alkoi hehkua harmaana, ja toa suhahti viidakkoon. Samol reppuselässään oleva Deleva lähti Nurukanin perään, kun Umbra jäi viimeiseksi. Hän koetti saada jalkojensa turbiineja toimimaan, mutta vain savua tuli ulos. <br>\n<br>\nViimein Umbra muisti, että hänellä olisi vähäisiä valovoimiaan jäljellä. Koska turbiinit eivät toimineet ja juoksuun ei olisi aikaa, valon toa päätti käyttää todella paljon elementaalienergiaa vievää temppua, valoksi muuttumista.<br>\n<br>\nUmbra latasi itsensä kullankeltaiseksi, alkaen muuntautua puhtaaksi energiaksi. Tämä oli todella vaarallista, sillä Umbra voisi aiheuttaa järjetöntä tuhoa tässä muodossa. Lisäksi hän oli perin epävakaa viimeaikojen tapahtumien takia.<br>\n<br>\n\"Tästä se lähtee\", Umbra sanoi, ampaisten silmänräpäyksessä matoranien kylään, läpi tiheän metsän, jättäen jälkeensä vanan kaatuneista puista ja tuhotuista esteistä.<br>\n<br>\n<strong>Klaanin sairasosasto</strong><br>\n<br>\nPieni violettimusta olento uneksi klaanin sairasosastolla. Hänet oli tuotu vaivihkaa, kenenkään huomaamatta ja vain harvojen tietäessä klaanin sairaosaston ovelle, jätetty tajuttomana ja pahoin haavoittuneena avun luokse. Pieni sankarimme näki juuri unta, unta jonka hän oli nähnyt jo niin monesti...<br>\n<br>\n<em>Kipu hänen rinnassaan, ja ympäri kehoa oli suunnaton. Matoranin panssarin palasia putoili maahan hänen liikkuessaan ja hän yski kuolan, oksennuksen ja sisäisten hammasrattaiden palasia suustaan. Hänen naamionsa, musta pakari oli vääntynyt ja täynnä taisteluarpia ja hänen miekkansa oli hänen vierellään. Hiukan kauempana oli rikkoutunut tykki, suuri tykki toisesta maailmasta, joka oli ollut sankarimme ainoa tie kotiin.<br>\n<br>\nSankarimme raotti harmaita silmäluomiaan. Hän näki oransseilla silmillään, kuinka utuinen, punertava, nelijalkainen rahi tuli hänen lähelleen, tutki häntä ja tuli siihen lopputulokseen että haavoittunutta oli autettava ja että tämä oli avun arvoinen. Sitten rahi nosti haavoittuneen selkäänsä, lähtien viilettämään poukkoilevaa metsätietä kohti klaania. Miekka ja tykin rippeet jäivät mättäille, kuivuneen veren sekaan, muistuttamaan elämän raadollisuudesta ja epäreiluudesta...</em><br>\n<br>\nUni loppui. Sankarimme heräsi ties kuinka monetta kertaa. Hän vaipuisi taas pian uneen, jos ei saisi jotain tekemistä. Sairaspedissä tekemistä oli aika vähän. Matoran yskäisi. Verta ja muttereita lensi valkoiselle sairaspedille. Lakanat olivat taas likaisia. Viehkeä ce-matoran-hoitaja saisi taas vaihtaa hänen lakanansa, kuten oli usein tehty.<br>\n<br>\nNyt jokin oli kuitenkin erilailla. Ovi avautui, mutta sisään ei tuntunut astuvan ketään. <br>\n<br>\n<br>\nFikou hyppäsi Umbran päälle, koettaen nuolla hänen kasvojaan. Rahi oli vihdoin löytänyt isäntänsä, ja oli iloinen löydöstään. Nyt olento osoitti innostuksensa löytönsä johdosta. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="15" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/7SuHv1bat3g" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/7SuHv1bat3g</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n\"Et voi jäädä tänne. Kannan tautia joka voi tappaa sinut\", Umbra sanoi. Rahi heilutti iloisesti eturaajojaan, tanssien voitonriemuisesti. Kuin ihmeen kaupalla olento oli löytänyt kauan kaivatun isäntänsä. Mikään ei erottaisi isäntää ja rahia toisistaan.<br>\n<br>\n\"Mene siitä! Hus!\" Umbra huusi. Hän tiesi että Qewa oli hänen ainoa ystävänsä tässä maailmassa ja rahi oli todella uskollinen ja luotettava ystävä. Mutta Umbra ei halunnut Fikoun saavan tätä Zyglakien kantamaa vaarallista tautia.<br>\n<br>\nQewan koettaessa osoittaa hellyydenosoituksiaan isäntäänsä kohtaan, Umbra ei voinut muuta kuin työn, tuskan ja suurien ponnistusten avulla kurottaa kätensä kohti Qewan selkää, jossa oli hopeinen Pakari. Umbra riuhtoi sen irti, heittäen ovesta klaanin kivikäytävään.<br>\n<br>\nQewa inhosi sitä että sen naamioon koskettiin. Rahi puri Umbraa, lähtien surumielisenä ja vihaisena pois Umbran luota. Isäntä ei enää välittänyt hänestä, rahi ajatteli, lähtien etsimään muuta tekemistä.<br>\n<br>\nUmbra jäi yksin sairasvuoteelle, nukahtaen. Sama uni pyöri kerta toisensa jälkeen hänen mielessään. Kuka hänet pelasti? Kuka se oli? Ja missä pelastaja nyt oli?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":960,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-04-30T13:33","content":"[spoil]Guartsu kirjoitti puolet[/spoil]<br>\n<strong>Nazorak-pesä<br>\nLaboratorio</strong><br>\n<br>\nLaboratorion valkoiseen oveen koputettiin varovaisesti. Ainoa vitivalkoisessa tiedehuoneessa sillä hetkellä työskentelevä henkilö ei vaivautunut edes huomioimaan koputtajaa. Makuta Abzumo tuijotti työpöydällä lojuvaa läpinäkyvää lasimaljaa ja sen kemikaalisisältöjä pitkään hiljaa.<br>\n<br>\nOvi avautui. Nazorakien tutkimusten johtajan, Tohtori 006:n hiekanruskea pää ja läpinäkyvän suojahansikkaan alla oleva hyönteiskäsi tulivat varovaisesti esiin oviaukosta. Tohtori katsoi Makuta Abzumon suuntaan ja oli jo avaamassa suutaan, mutta keskeytti puheensa ja vetäytyi suojaan oven taakse, kun lasinen koemalja pirstoutui aivan hänen päänsä vieressä. Moniväriset nesteet valuivat pitkin seinää sekoittuen keskenään ja muodostaen aivan uusia värejä.<br>\nEpäonnistuneen koenesteen taakseen heittänyt Abzumo seisoi nyt työpöydän edessä nojaten siihen molemmilla käsillään. Hän heilautti muutamalla aggression voimistamalla kädenliikkeellä työvälineet pöydältä lattialle. Yksi mikroskoopeista menetti linssinsä.<br>\n<br>\n006 katsoi makutan aiheuttamaa tuhoa kiristellen torakanhampaitaan, mutta ei sanonut sanaakaan. Hän päätti uskaltautua ovesta kokonaan sisään. Tohtori hiipi laboratorion marmoriselle lattialle hyönteismäisillä jaloillaan ja sulki oven takanaan mahdollisimman hiljaa. Torakkatohtori etsi pitkään sanoja, mutta ei tiennyt miten aloittaa. Uhkaava varjomainen makuta näytti poikkeuksellisen vihaiselta epäonnistumisestaan.<br>\n<br>\n006:n ei tarvinnut miettiä kauaa. Makuta naurahti uhkaavasti.<br>\n\"Kuulen sinut.\"<br>\n006 nielaisi. Makuta oli kääntynyt tuolissaan katsomaan häntä.<br>\n”Näen sinut”, hän jatkoi. ”Tunnen sinut. Aistin sinut. Sinä et voi kulkea minnekään minun tietämättäni, jos niin haluan.”<br>\n”No, tuota…” 006 sanoi epävarmasti. Makuta teki välinpitämättömyyttä osoittavan eleen kädellään ja jatkoi puuhiaan.<br>\n”Minun täytyy vielä muuttaa tuota geeniä…”<br>\n<br>\n006 katseli tuhoja, jotka Makuta oli läsnäolollaan aiheuttanut. Työvälineitä oli lattialla, muutama lasikaappi oli rikki ja eräs hyvin kallis laite oli hajotettu. 006 ei toisaalta ollut koskaan edes käyttänyt laitetta, sillä se ei kuulunut hänen toimenkuvaansa. Se oli jonkinlainen termodynaaminen vempele.<br>\n”Voi, sinulla on paljon opittavaa, pikkuinen”, Makuta Abzumo sanoi hiljaa. 006 vilkaisi häneen päin.<br>\n”Anteeksi?” Makuta käänsi kasvonsa torakkaan.<br>\n”Kuulehan, Stephen, tulepa tänne.”<br>\n006 harkitsi tarkkaan, mennäkö vai ei. Lopulta hän päätti, että olisi vaarallisempaa olla menemättä. Makuta odotti, että torakka saapui hänen luokseen. Sitten hän laittoi kätensä 006:n olalle ja sanoi:<br>\n”Mitä näet, poikaseni?” 006 laittoi kummastuneena silmänsä mikroskoopille. Siellä lillui joitain tunnistamattomia molekyylejä.<br>\n”Öh…” tohtori sanoi. ”Mössöä?”<br>\nMakuta katsoi häntä uhkaavasti ja sanoi: ”Juuri niin.” 006 oli hämmentynyt.<br>\n”Mösssssöä”, Makuta jatkoi. 006 yritti peittää huvittuneen ilmeensä.<br>\n”Tarvitsemme tehokkaammat välineet, Stephen.”<br>\n”Mistä me niitä saamme?”<br>\n”Minä en tiedä, poikani. Siksi minä sanon tästä sinulle. Sinä hankit meille välineet.”<br>\nSanoiko Makuta <em>me</em>?<br>\n”Minäkö siis”, 006 aloitti, ”saan osallistua tutkimukseen?”<br>\n”No mutta tietyssssti ssssaaat! Mitä minä tekisssin ilman päteviä työntekijöitä. Voin olla varma, että olet parempi mies tehtävään kuin Charlie-parka oli.”<br>\n006 oli varma. Lisäksi hän ei oikeastaan pitänyt siitä, että Makuta <em>antoi hänen</em> olla mukana <em>hänen omassa</em> tutkimuksessaan.<br>\n<br>\nVarastosta löytyi tarpeeksi tarkkoja laitteita. Makuta oli tyytyväinen. Hän kutsui sisään laboratorioapulaisiakin. Nämä olivat peloissaan ja pudottelivat tavaroita. Makuta raivosi näille, kun kallista välineistöä meni rikki, vaikka oli vielä tunteja sitten tehnyt itse yhtä pahaa tuhoa.<br>\n”Nyt, Stephen, me teemme tämän. Tieteen vuoksi.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/wkdllkdMTvs" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/wkdllkdMTvs</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Tilanne on seuraavanlainen”, Makuta aloitti, kun kaikki oli valmista. ”Me siirrämme tämän uuden geeniperimän tähän uuteen torakan yksisoluiseen alkioon – jos sitä voi vielä alkioksi kutssssua. Sitten me laitamme hänet pika-kasvuun, kuten Le-Matoran ssssanoisi.” Hän lausui sanana ”Le-Matoran” erittäin halveksivasti. Niin ikävältä se kuulosti, että 006:n täytyi estää puistatus.<br>\n<br>\nSillä välin, kun torakkatiedemiehet siirsivät geeniperimää, Abzumo itse suoritti tutkimusta viereisessä huoneessa. Hänen edessään oli hiiltynyt Nazorakin ruumis. Se oli kuollut taannoin taistelussa Klaania vastaan. Abzumo otti skalpellin ja leikkasi Nazorakin pään auki. Hän tutki hieman hermojen liittymiskohtia ja etsi aivoista paikkoja, joissa hermot kiinnittyivät eri alueille. Aivot eivät olleet kärsineet erityisen merkittävästi, sillä ruumis oli ollut säilössä kylmässä. Nazorakit olivat kyllä vakuuttaneet, että tämä kylmä paikka ei ollut ollut jääkaappi. Abzumo ei uskonut. Ainakaan sen jälkeen, kun oli tyhjentänyt torakoiden ajatukset omaan päähänsä ja murhannut nämä erittäin julmasti.<br>\n<br>\nHetken kuluttua Abzumo oli saanut työnsä päätökseen. Hän ei ollut edelleenkään varma, mihin geeniin oli piilotettu ohje siitä, että ruumiissa tuli olla tuntoaisti, eikä asia tainnut olla niin yksinkertainen, mutta lähemmäs päästiin koko ajan. Abzumo käveli steriilin valkoisen huoneen ovelle, avasi sen ja huusi:<br>\n”Tahdon tuoreet aivot! En ruumista.” Sen jälkeen hän meni takaisin laboratoriohuoneeseen. Siirto oli valmis. Superkasvu oli käynnistetty. Supertietokoneen edessä istuva 006 katsoi Makutaa merkittävästi. Abzumo käveli hänen luokseen.<br>\n<em>Jos minun on pakko luottaa palvelusväkeeni, luotan mieluiten pätevimpään mahdolliseen torakkaan</em>, Abzumo ajatteli. <em>Yhden miehen tiedemieheily ei ole kovin tuotteliasta, mikä on valitettavaa.</em><br>\n<br>\n”Mitä olet saanut aikaan?” Zumo kysyi. Muut torakat katsoivat vaivihkaa häneen ja pyörittelivät silmiään. 006 ei ollut saanut mitään aikaan: hän oli istunut koneella ja tarkkaillut tilannetta. Kukaan ei kuitenkaan sanonut mitään ääneen. Hierarkiaa ei käynyt kyseenalaistaminen. Eikä myöskään Makutan tahtoa. Saattoi menettää päänsä jo pelkästä ajattele-<br>\n<br>\nEräs torakka sai pian kokea hirveän kuoleman.<br>\n<br>\n”Kasvu on aloitettu”, 006 sanoi välikohtauksen loputtua.<br>\n”Hienoa, hienoa”, Abzumo tokaisi ja istahti jakkaralle, joka oli erään melko tyhjän pöydän ääressä. Hän katseli hetken ääniä ja kuunteli valkoisuutta. Steriili huone, torakoiden takit ja suurin osa välineistöstä oli valkoista. Miksi se oli valkoista? Miksei vaikka keltaista. Valkoiseen tarttui värikin niin hyvin. Toisaalta, niin keltaiseenkin. Miksei vaikka musta?<br>\n”Musta on hyvä väri”, Abzumo sanoi puoliääneen.<br>\n”Anteeksi?” 006 kysyi.<br>\n”Ei mitään”, Abzumo tuhahti. ”Tuokaapa paperia.”<br>\n”Ööh…”<br>\n”NYT.”<br>\nPaperia tuotiin.<br>\n”Kukahan idiootti keksi papyruksen.”<br>\n”Tuo ei ole…”<br>\n”Tiedän, että sssse ei ole. En minä ssssanonut, että ssssse olissssi, enhän, rakassss?”<br>\n”Ette”, 006 huokaisi ja palasi tietokoneen ääreen mallintamaan DNA- ja RNA-molekyylejä. Makuta otti esiin kynän ja alkoi raapustaa paperille jotakin. 006 ei voinut olla osoittamatta uteliaisuuttaan, vaan nousi hetken kuluttua ja katsoi, mitä Makuta puuhaili. Tämä oli kirjoittanut jo sivun verran kaavoja, joita tiedemiestorakka ei tajunnut.<br>\n”Öhm”, hän sanoi epävarmasti. ”Mistä tuo tulee?” Makuta käänsi katseensa 006:ta päin.<br>\n”Oletko sinä perillä matematiikassssta?”<br>\n”Luulisin olevani…”<br>\n”Siispä sinä ymmärrät, että jos tämän funktion raja-arvo…”<br>\n<br>\nUseimmat laboratorioapulaiset tukkivat korvansa korvatulpilla. Välillä niiden läpi kuului sellaisia sanoja, joita he eivät ymmärtäneet – eivätkä halunneetkaan ymmärtää. 006 nyökkäili Makutan keskittyessä selittämään seikkaperäisesti työtään. Ehkä noin tunnin kuluttua eräs Nazorak tuli nykimään 006:ta hihasta.<br>\n”Höm, sir, eiköhän tuo olisi jo aika valmis?” 006 kääntyi katsomaan vielä muutama tunti sitten alkiona esiintynyttä olentoa.<br>\n”Älä käännä selkääsi, kun puhun sinulle, Stephen!” Abzumo ärisi nousten seisomaan. Sitten hän näki toukan.<br>\n”Ihana”, hän tokaisi ja käveli sen luo. ”Mitäs tämä mahtaa osata?”<br>\n”Tuota noin…” 006 sanoi. ”Sillä on kidukset.<br>\n”No sehän ei ollut tarkoitus.”<br>\n”Ei kai?”<br>\n”Ei todellakaan. Tiesin, että näin nopeaa kasvavat toukat voivat olla epävakaita, sillä menetelmät eivät ole vielä täysin turvallisia, saati sitten tarpeeksi kehitettyjä, mutta että kidukset…”<br>\n”Eikö se johdu DNA:sta?”<br>\n”Luultavasti. Sinä epäonnistuit sen kanssa, Stephen.”<br>\n”Mutta tehän…”<br>\n”Hiljaa. Minä valmistelen seuraavan genomin itse.”<br>\n<em>Kuten teit tälle edellisellekin</em>, 006 ajatteli.<br>\nPari tuntia kului. Kun Abzumon käsittelemä genomi valmistui, pari lähettitorakkaa haki laboratorioon toukan alkioita hautomosta. Tiedemiesmakuta ja nazorakien tiederyhmän johtaja käsittelivät alkioiden aivolohkoja, mutta eivät saaneet paljoa aikaiseksi. <br>\nTunnin kuluttua seuraava perimä oli valmis. Abzumon ei ollut tarvinnut muokata edellistä juurikaan – hän oli löytänyt kidusten koodit tietokoneelta ja poistanut ne DNA:sta. Sitten hän oli muokannut kohtaa, jossa hän oletti määriteltävän jotain tuntoaistista. Sitten hän sattui vilkaisemaan kelloa.<br>\n”Jaha, ruoka-aika.” Torakat huokaisivat helpotuksesta. Neljäntoista tunnin työvuoro ilman taukoja oli rankkaa.<br>\n”En minä teille puhunut, orjat”, Abzumo ärjäisi. ”Takaisin töihin!”<br>\nMonen torakan suu loksahti auki. He katsoivat, kun Makuta käveli ovelle, avasi sen ja katosi ulos. Ovi meni kiinni. Vankilan ainoa poispääsy katosi. Julmuri kun vielä lukitsi oven ulkoapäin.<br>\n<br>\nTohtori 006 rojahti työpöytänsä edellä olevalle tuolille ja huokaisi. Hän otti suojahansikkaansa pois ja heitti ne työpöydälle yhden vastikään puhdistetun petrimaljan viereen. 006 suoristi ja napitti valkoista suojatakkiaan, jonka päälle oli roiskunut hetki sitten kirpeänhajuisia ja monivärisiä kemikaaleja. Tiedemiestorakka nojasi kyynärpäät edellä työpöytään ja hieroi kämmenillään silmiään.<br>\n\"Johtaja 006\", yksi tiedemies-nazorakeista sanoi kysyvällä äänensävyllä. \"Oletteko...kunnossa?\"<br>\n<br>\n\"Kyllä\", 006 sanoi hiljaa. \"Jatkakaa telomeerikokeiluja. Minä...tulen ihan kohta.\"<br>\n<br>\nTiedemies-nazorak nyökkäsi hämmentyneen näköisenä ja käveli takaisin kokeen pariin. Tohtori 006 vilkaisi luotettavimpien tiedemiestensä joukkoa, joka keskittyi vielä työhönsä. <br>\nTorakkatohtori ihaili alaistensa ahkeruutta, mutta hänen skeptisyytensä kasvoi hetki hetkeltä.<br>\nMakuta Abzumo oli 006:n mielestä täysin sekaisin, mutta torakkatohtori ei uskaltanut sanoa tätä makutalle suoraan. Tämä mystinen makuta tiesi genetiikasta ja etenkin nazorakien anatomiasta ihailtavan paljon, mutta oli torakkatohtorin mielestä aivan liian arvaamaton, epäsivistynyt ja julma.<br>\nJoitakin tunteja sitten nazorakien tutkimusten ylijohtaja ja genetiikkatietoinen makuta olivat yhteistoimin yrittäneet parantaa syntyvän toukan aivotoimintaa aikuisen tasoiseksi. Syntyessään jo ruumiillisesti ja mieleltään täysin aikuinen nazorak-sotilas olisi osa täydellisen sotilaan määritelmää. Kun toukkaiän yli saataisiin hypättyä täysin, vastasyntyneitä sotilaita voisi lähettää taistelukentille heti asekoulutuksen päätyttyä.<br>\n<br>\nAbzumo ja 006 olivat onnistuneet osittain. He olivat saaneet aikuisen nazorakin aivot sijoitettua munahautomosta haetun toukka-alkion sisään. Koe ei ollut yllättäen tappanut alkiota ja se olikin puhunut ensimmäiset kaksi sanaansa miltei välittömästi.<br>\nSanat olivat olleet \"tappakaa minut\". 006 oli ollut oksennuksen partaalla, mutta krokotiilimaisella hammasrivillä hymyilevä Abzumo oli sanonut kokeen onnistuneen puoliksi.<br>\n<br>\nSanomattakin oli selvää, että 006 ei pitänyt uudesta työkumppanistaan ja nautti tästä hiljaisesta taukohetkestä huomattavasti.<br>\n<em>Stephen</em>, 006 ajatteli hymyillen itsekseen. Hän pakotti ryhtinsä sotilaallisemmaksi ja suoristi takkiaan arvokkaan näköisenä.<br>\n<em>Mikä se luulee minun olevan. Vielä minä sille...</em><br>\n<br>\n006 lopetti ajatuksen ennen kuin se ehti alkaakaan. Hän tiesi valehtelevansa itselleen.<br>\nTorakkatohtori veti yhden paperin siististä pinosta pöydälle silmiensä eteen ja napsautti takkinsa etutaskussa roikkuvan mustekynän korkin irti. 006 tökkäsi kynän keskelle paperia ja ryhtyi piirtämään.<br>\nPaperille ilmaantui karkean yksinkertaisia kuvia soluista, kromosomeista ja geeneistä. 006 ei ollut täysin varma, mitä edes yritti piirtää. Hänen katseensa harhaili ympäri laboratoriota. Monenlaiset ajatukset sinkoilivat nazorak-tohtorin aivoissa ja mitä pidempään hän mietti, sitä kauemmas hän etääntyi alkuperäisestä aiheestaan. 006 nyrpisti naamansa ärtyneeksi ja läimäytti itseään otsalle, keskittäen katseensa takaisin paperiin.<br>\n<br>\n<em>Telomeeri</em>, hän pohti hieroen leukaansa. <em>Telomeeri, telomeeri, telomeeri. Ikääntyminen.</em><br>\n<br>\n006 naputti otsaansa kynän tylpällä päällä. Sitten hän tökkäsi mustekynän takaisin kiinni paperin ja piirsi jotain ellipsimäistä. Sen oli tarkoitus muistuttaa nazorak-munaa, mutta 006 ei ylpeillyt piirtotaidoillaan erityisesti.<br>\n<em>Ikääntyminen. Entä jos toukkavaiheesta aikuiseksi kehittyminen tapahtuisi jo...munassa?</em><br>\nTohtori 006 piirsi tikku-ukkomaisen nazorak-sotilaan munan sisään.<br>\n<em>Se vaatisi hormonitoiminnan lisäämistä ja aikaistamista. Mutta henkinen kasvu ei ole sellainen asia, jota voisi vain...vauhdittaa.</em><br>\n006 liikutteli kynää paperilla huomaamattaan ja sotki käytännössä kaiken jo piirtämänsä. Hänen katseensa oli keskittynyt yhteen työpöydällä lojuvista muistilapuista, mutta hän ei varsinaisesti katsonut sitä. Edes muiden tiedemiesten ahkera testailu ja jostain pesän syvyyksistä kaikuva sotilasmarssi ei harhauttanut häntä pohdinnastaan.<br>\n<br>\n<em>Mitenköhän saisimme valmiiksi aikuisia mieliä vastasyntyneiden kehoihin</em>, 006 pohti. Hänen silmänsä laajenivat. <em>Ei. Ei aivonsiirtoa. Ei tuon äskeisen jälkeen.</em><br>\n006 nousi äänekkäästi tuoliltaan ja pudotti kynän pöydälle. Hän siirsi tuolin siististi pois kävelyväylältä, työpöydän alle. 006 käveli ympäri laboratoriota hieroen leukaansa. Muiden tutkijoiden mielestä 006 näytti hieman poissaolevalta. Osa katsoikin Tohtoriin huolestuneina ennen kuin Yli-intedentti 082 kehotti koko joukkiota palaamaan telomeerientsyymin monistamisen pariin.<br>\n<br>\n006:n kasvoille vääntyi ilme, josta näki, että kaikesta huolimatta hän nautti ongelmien ratkaisemisesta. Hän ei hymyillyt, sillä se saisi hänet näyttämään mielenvikaiselta. Torakkatohtori pysähtyi tyhjennettyjen alkiotankkien eteen.<br>\n<em>Mutta...mieli. Aivojen kapasiteettia ja kasvua voimme takuulla jotenkin vahvistaa hormoneilla, mutta itse mieli. Miten saada laajennettua tajunnan rajoja.</em><br>\n006 pysähtyi. Hän tunsi olevansa läpimurron rajoilla. Häneltä puuttui vain jokin todella ilmiselvä. Torakkatohtori sulki silmänsä ja hieroi otsaansa molemmin käsin hyvin keskittyneen näköisenä. Ratkaisu oli aivan hänen hyppysissään.<br>\n<br>\nLaboratorion ovi paukahti auki väkivaltaisesti ja ajatuksiinsa uppoutunut 006 hätkähti. Hän pomppasi paikallaan ja inahti perin epämiehekkäästi, kääntyen siinä samassa ympäri. Nähdessään Makuta Abzumon laboratorion oviaukossa häntä huvitti kiroilla tälle ja näyttää äärimmäisen ärtyneeltä, mutta torakkatohtori päätti hillitä itsensä. Jopa ajatukset voisivat olla vaarallisia.<br>\nMakutan petomainen katse liikkui nykivästi ympäri huonetta. Käärmemäiset hampaat pilkistivät hirviön suusta. Se hymyili.<br>\n\"Takaissssssin töihin, Ssssstephen hyvä. Tiede ei odota.\"<br>\n<br>\n006 nyökkäsi ja veti kämmenensä suojatakkinsa hihojen sisään lannistuneen näköisenä. Hihoihin piilotetut kämmenet puristuivat nyrkeiksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":961,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-04-30T14:15","content":"<strong>Saari</strong><br>\n<br>\nSuga ja Seran olivat etsineet kaveriaan, Kapuraa saarelta jo tuntikausia ja tutkineet ainakin suuren osan saaresta, mutteivat löytäneet merkkiäkään hänestä. Ihan kuin se lonkerohirviö olisi Kapuran mukana vienyt jokaisen todisteen hänen olemassaolostaan. Ainakin Sugan ja Seranin mielestä. Ilan tullessa, he luopuivat toivosta ja menivät Seranin pienen veneen luo. He katsoivat saarta viimeisen kerran, auringonlaskun valossa ja työnsivät veneen veteen ja soutivat Klaaniin.<br>\n<br>\n<strong>Saari. Siis se toinen Nimdasaari, siis. Siis se, jossa Martti, Äksä, Amazua ja piraatit oleilevat.</strong><br>\n<br>\nPimeys. Pari soihtua valaisi pimeää, pitkää tunnelia. Kivistä tunnelia. Äksä katseli ympärilleen.<br>\n<br>\n\"Oletko varma, että he johdattivat meidät oikeaan paikkaan?\", hän kysyi vähän hermostuneena.<br>\n\"Ne kirotut hipit johdattivat meidät tänne tahallaan\", Notfun ärisi.<br>\n\"Juuri nyt, en ole varma kovin mistään\", Matoro vastaa, \"Mutta mennään vain eteenpäin ja katsotaan, mitä löydämme. Ei se pahaa tee\"<br>\n<br>\nHän alkoi menemään eteenpäin, mutta parin metrin päästä, hänen jalkojensa alta avautui luukku, jonne hän oli melkein pudonnut ellei Äksä olisi tarttunut hänen kädestään.<br>\n<br>\n\"Olen vähän eri mieltä\", Äksä sanoo ja vetää jään toan maan tasalle.<br>\n\"Mennään vain eteenpäin ja katsotaan miten käy\", Matoro sanoi ja pudisti itsestään pölyä.<br>\n<br>\nXxonn olisi halunnut alkamaan väittämään vastaan, koska oli varma heidän kuolemastaan, mutta päättikin totella häntä, kun ei olisi ollut paljon järkeä riidellä jonkun kanssa, teljetyssä tunnelissa, jossa oli kaikkialla kuolemanvaarallisia ansoja. Vähään aikaan ei ollut yhtään ansaa -vaikka Matoro, Äksä ja Jardit joutuivat kuuntelemaan Notfunin valituksia siitä, että siltä loppui rommi-, mutta sitten he alkoivat kuulla outoa sihinää. Melko hiljaista. Kun he tunnistivat sitä kaasuksi, Äksä nappasi Jarditin ja Notfunin ja hyppäsi Matoron mukana eteenpäin, ennen kuin tulenlieska poltti heidät elävinä. Sitten sivuilta alkoi roihuta tulta. He ehtivät mennä maahan, ennen kuin sekin poltti heidät. Parin sekunnin päästä, se loppui ja he nousivat nopeasti ja alkoivat juosta. He juoksivat luurangon ohi. Kohta tuli kuitenkin saavutti heidät ja Äksä turvautui suojaamaan itseään ja kavereitaan Suojautumisen Naamiollaan. Kun Äksä oli jo luovuttamassa, tulivirta loppui, ja hän sammutti naamionsa voiman. Hän huokaisi.<br>\n<br>\n\"Mennään nopeasti pois täältä\", sanoi Matoro, \"Kuka tietää, jos koko tunneli syttyy tuleen kohta\"<br>\n<br>\nMuut olivat samaa mieltä ja alkoivat laahustamaan eteenpäin. Sitten he tulivat sellaiseen paikkaan, jossa katosta ja seinistä roikkui rikkinäisiä, mutta teräviän terästeriä. Ne olisivat varmaan syöksyneet seinistä uhreihin, mutta nyt ne olivat tuhottuja täysin.<br>\n<br>\n\"Amazua?\" Äks kysyi Matorolta<br>\n\"Todennäköisesti\", Matoro vastaa.<br>\n<br>\nHe päättivät olla haaskaamatta aikaansa siihen, joten he jatkoivat eteenpäin. Yksi naurettavan lyhyt terä kuitenkin iskeytyi seinästä, kun he aikoivat lähteä eteenpäin. Se ei osunut keneenkään. He vähän säälivät pientä, yksinäistä terää.<br>\n<br>\nHe päättivät olla haaskaamatta aikaansa siihen ja menivät eteen.<br>\n<br>\nSeuraavaksi he kuulivat Jarditin huutavan ja huitomassa käsiään ympäriinsä. Martti, Äks ja Fun kääntyivät katsomaan mitä tapahtui. Jardit yritti tappaa suunilleen Matoranin nyrkin kokoista, metallista kärpästä. Kohta Äksäkin alkoi tuntemaan jotain takanaan. Hänkin kääntyi. Samanlainen kärpänen. Kohta niitä alkoi ilmaantua kaikkialle. Klaanilaiset alkoivat ampumaan niitä aseillaan. Matoromiekallaan. Äksä tykillään. Ja kaksi piraattia piilukkopistooleillaan. Klaanilaiset tunnistivat ne myrkyllisiksi raheiksi. Siksi he pitivät sitä uhkana. He alkoivat juosta eteenpäin, toivoen että kärpäset jäisivät jälkeen. Ei onnistunut. Ne vain seurasivat heitä. Matoro otti Jäämiekkansa ja aikoi tukkia koko tunnelin jäällä. Hän pysähtyi ja alkoi ampumaan. Siihen vei paljon voimaa, mutta loppujen lopuksi se onnistui. Hän jäi vähän lepäämäään sinne.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nNeljännen ansan he osasivat tunnistaa. Sivuissa oli epäilyttäviä murtumia ja reikiä. Matoro otti miekkansa käteen ja Äksä valmisti tykkinsä. He huomasivat jonkun Matoranin lojuvan edessä, keihäs käden ulottuvilla. Äks meni tutkimaan häntä lähemmäs. Hetken kuluttua, Äksän suunasta kuului karjaisu. Matoro meni hänen luokseen katsomaan. Hänkin pelästyi näkemäänsä. Matoranin kasvot olivat verisiä. Mutta häneltä myös puuttuivat molemmat silmät. Ja tyhjistä silmäkuopista pystyi näkemään Matoranin tyhjän pääkallon sisään. He eivät kuitenkaan osanneet aavistaa että kasvis oli se, joka söi Matoranin aivot.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":962,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-04-30T16:11","content":"<strong>Nimdasaari, maanalaiset käytävät</strong><br>\n<br>\n\"Minulla on huono tunne tästä...\" Matoro mumisi irroittaessaan katseensa matoranista.<br>\n\"Jokin on syönyt sen aivot\", Notfun selitti ja tökki pienellä miekallaan ruumista.<br>\n\"Se oli varmasti hippi\", hän jatkoi.<br>\n\"Mitä sinulla on niitä hippejä vast-\"<br>\nSeinämä aukosta syöksyi köynös. Se iskeytyi Jään Toaa naamioon ja löi Notfunin maahan. <br>\nSeinistä tuli lisää kasvilonkeroita. Matoro huitaisi yhden poikki miekallaan, ja se paljastui ontoksi. <br>\n\"Mitä nämä ovat?\" Äks kysyi ääneen yrittäessään repiä hänen ympärilleen kietoutuvia lonkeroita irti. Hänelle tulee väkisinkin mieleen Destralin seinä, jonka sisään hän joutui.<br>\n\"Koetetaan päästä eteenpäin\", Matoro huusi ja löi kasveja poikki Energiaterällään. Notfun hakkasi kasveja pienellä sapelillaan mutisten jotakin hipeistä.<br>\nJardirt ei nähnyt mitään. Kasivt peittivät hänen päänsä ja yrittivät naamion aukoista sisään. Hän tunsi niiden porautuvan hänen päänahkaansa, mutta sitten ne veltostuivat ja putoilivat. Matoron vetäisi kädellään Jardirtin pois pätkittyjen kasvien joukosta. Hieman edempänä Äks ja Notfun syöksyivät pois käytävästä, ja Jään Toa sysäsi myös Jardirtin juoksuun. Hän latasi miekkaansa energiaa ja juoksi itsekkin.<br>\nAalto energiaa korvensi lonkerot matkalta. <br>\n<br>\nMinuuttien kuluttua Toat olivat jättäneet tuon ansan taakseen ja harhailivat taas tunneleissa. <br>\n\"Huh\", Äks kommentoi lyhytsanaisesti.<br>\nMatoro puhisi jotain puhdistaessaan valkoisesta miekastaan vihreää mössöä.<br>\n\"Aivoja imeviä kasviksia. Mitä vielä?\"<br>\n<br>\n\"Kamut hei. Kattokaa\", Jardirt huusi. Hintelä matoran osoitti päättyvään käytävään. Se päättyi kuin seinään. Itseasiassa seinän vastakohtaan, tyhjyyteen. Metrien päässä alapuolella oli puinen silta, joka näytti olevan kiinni vain huoneen keskellä olevasta tolpasta. <br>\n<br>\nMatorokin saapui oviaukkoon. Pimeyden läpi näki, että seinässä oli vastaavanlainen aukko toisella puolella huonetta. Sillan toisella puolella oleva osa oli ylhäällä, oven tasalla.<br>\n<br>\n\"Minä menen\", Matoro sanoi hiljaa ja asetti harppuunansa vapaalle. Hän sitoi vaijerin kiviin ylhäällä ja lähti laskeutumaan varovasti sillalle.<br>\n<br>\nPikkukiviä putoili alas. Allaoleva kuilu oli niin syvä, ettei yökiikarilla nähnyt sen pohjalle. <br>\nToa kelasi varovasti harppuunaansa ja pudottautui onnisutneesti puiselle sillalle, joka rusahteli hänen allaan. <br>\nToa lähti kävelemään varovasti siltaa pitkin. Kun hän pääsi puolivälin yli, hänen takanaan oleva pää sillasta nousi ja edessä oleva laski.<br>\n<br>\nMatoro pähkäili muodostunutta dilemmaa. Heitä oli neljä, ja raskaamman piti olla aina toisessa päässä jotta muut pääsisivät ylös toisesta päästä.<br>\nKevyet matoranit astuivat ensimmäisinä varovasti sillalle.<br>\n\"Fun, Jar, tulkaa tänne painoksi. Äks, tule vasta sitten\", Matoro ohjeisti. <br>\n<br>\nSilta natisi uhkaavasti matoranien kävellessä varovaisesti sen läpi Matoron vierelle. Kun Äks astui sillalle, Matoro ja Matoranit nousivat ylöspäin ja toinen puoli sillasta laski. Kaikki neljä kävelivät varovasti sillan keskelle.<br>\n\"Mitä nyt?\", Xxonn kysyi pohtivan näköiseltä Matorolta.<br>\n\"Hmm. Jos sinä menet ensin, sillä me kolme pystymme pitämään sillan tuosta päästä ylhäällä. Sitten matoranit menvät yksi kerrallaan ja... minä keksin jotakin\", Matoro selitti.<br>\n<br>\nSuunnitelma pantiin käytäntöön. Äks oli pian turvallisesti toisessa oviaukossa ja sitoi Matoron harppuunan sille puolle. Matoranit siirtyivät toiselle puolelle.<br>\nKun sillan toinen pää oli vielä ylhäällä, Jään Toa syöksyi juoksuun. Silta siirtyi alemmas kovaa vauhtia, mutta Matoro luuli ehtivänsä juosta sen päähän vielä sen ollessa tarpeeksi korkealla.<br>\nYksi lankku petti ja Jään Toan jalka syöksyi sen läpi.<br>\nSilta pamahti ala-asentoon ja Matoro joutui yrittämään uudestaan. Silloin hän tajusi, että hänhän voisi kiivetä harppuunansa avulla kun kerran Äks piteli sen päätä oikeassa paikassa.<br>\n<br>\nToa painoi jalkansa kivistä, pystysuoraa seinää vasten ja veti vaijerin tiukaksi.<br>\nHän otti askeleen seinää pitkin.<br>\nToisen.<br>\n<br>\nKivipinta tuntui luistavan herkästi. Jään Toa onnistui nousemaan yhä ylemmäks, ja lopulta sai kiinni reunasta.<br>\n<br>\n\"Hyvä. Jatketaan\", Notfun sanoi ja astui eteenpäin. Ilmeisesti se oli painolaatta, sillä jostain kuului hammasrattaiden kolinaa.<br>\n<br>\nKattoon muodostui piikkejä ja se alkoi laskea.<br>\n\"Eih\", Matoro ehti todeta. Nyt pitäisi syöksyä nopeasti käytävän läpi tai he jäisivät tähän jumiin.<br>\n\"Oooops...\", Notfun valitteli. Ajattelematta hän pysähti juoksuun Jardirt kintereillään.<br>\nÄks ja Matoro sinkoutuivat mukaan.<br>\n<br>\nNäytti hyvältä, käytävän loppu häämötti. Notfun ja Jardirt syöksyivät siitä, mutta ilmeisesti uusi painolaatta aiheutti käytävän molemmissa päissä olevien ovien sulkeutumisen.<br>\nÄks kirosi. Katto laskeutui koko ajan.<br>\n<br>\n\"Saatteko sitä auki!\" Matoro huusi oven läpi. Hän kumartui mahdollsiimman matalaksi pois piikkien tieltä.<br>\n<br>\nOven toisella puolella matorankaksikko oli paniikissa. Mitä pitäisi tehdä. <br>\nNotfun yritti ampua paksua kiviovea turhaan. Jardirt tunnusteli muutamien valokivien valaisemia käytäviä ja hänen köätensä osui mekanismeihin.<br>\nHän väänsi jotakin hammasratasmaista. Myös sen huoneen katto alkoi laskeutua. Hän väänsi paniikissa toista osaa. Ei mitään. Hiki helmeili matoranin otsalla.<br>\nNotfun oli myös hieman hermostunut. Hän ryntäsi perämiehensä luo ja tunnusteli kivisiä hammasrattaita.<br>\n<br>\nNopean päätöksen jälkeen hän otti sapelinsa ja iski sen poikittain kaikkien rattaiden väliin.<br>\n<br>\nKaikki pysähtyi.<br>\n<br>\nMatoro ja Äks makasivat aivan lattiaa vasten. Kylmät piikit koskivat jo heidän selkäänsä eikä katto ollut kaukana.<br>\n<br>\n\"Työnnetään nämä pyörimään päinvastaiseen suuntaan\", Notfun selitti. Hän otti miekasta kiinni kaksin käsin ja työnsi Jardirtin kanssa. Rattaat saivat alkuvauhdin ja alkoivat muuttaa koneiston suuntaa.<br>\n<br>\nÄks ensin ryömi ja sitten juoksi ovesta läpi Matoro kannoillaan.<br>\n\"Huh\", oli Jään Toan ensimmäinen toteamus turvassa. Hän pyyhki hikeä naamiostaan ja osoitteli joukko lähtemään käytävää eteenpäin.<br>\n<br>\n\"Tuo taisi olla seitsemäs ansa, vai?\", Äks kysyi.<br>\n\"Aye. Ja nämä näyttävät pahenevan loppua kohden\", Jään Toa vastasi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":963,"creator":"Donny","timestamp":"2011-05-01T18:23","content":"<strong>Klaani</strong><br>\n<br>\nTedni nuokkui tiskin luona valkean rakennuksen aulassa yksinäisyyttään potevan virkailijaneidin edessä. Neitokainen katseli hämillään vihreää matorania, jonka turkoosin naamion pintaan oli kirjailtu \"OLEN KLAANIN KUNINGAS\" ruskeankeltaisella värillä. (virkailijaneiti ei tätä tiennyt, mutta kyseinen väri oli sinappia.) Kaulassaan le-matoranilla oli punertava kukkaseppele ja tämän pyöreistä aurinkolaseista puuttui toinen linssi.<br>\n<br>\n\"Näkyy olevan kovin tuota ylhäällä tämä antamanne huo... Huona... hunoe... Huone!\", Tedni sai sanotuksi melkein kompastuttuaan omiin jalkoihinsa. Viestinviejä yritti saada selvää saamansa väliaikaispassin pintaan kirjaillusta huoneen numerosta.<br>\n<br>\n\"Voitte käyttää hissiä, herra. Se on aivan tuossa lähellä.\"<br>\n\"Hisssseistähän minä kovin pidänkin, kiitoksia, kiitoksia, kiitok- KAULASSANI ON KÄÄRME.\"<br>\n\"Se on kukkaseppele, herra. Se oli teillä jo kun tulitte.\"<br>\n\"Aaaah, no niinhän se onkin, kiitoksia vaan.\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Nf8FCLT8S6A" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Nf8FCLT8S6A</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHissi oli siisti ja avara. Tedni katseli hämillään joka suunnasta vastaan tuijottavaa peilikuvaansa, yritti muutamaan otteeseen jutella tälle ja tajusi sitten lopulta tuijottavansa itseään.<br>\n\"Mikä hurmuri\", matoran totesi puoliääneen ja virnuili peilille.<br>\n<br>\nSitten hissi pysähtyi ja ovi aukesi. Sisään astui kullansininen ja kaikin puolin sievä ce-matoran, joka kantoi mukanaan pientä violettia laukkua. Hissin jatkaessa matkaansa yläsuuntaan viehkeä neitonen vilkaisi Tedniä nopeasti, muotoili kasvoillensa halveksuvan ilmeen ja yritti sitten olla huomaamatta vieressään huojuvaa virnuilijaa.<br>\n<br>\nSe ei kelvannut Tednille.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nPuolen tunnin kuluttua hotellin vartijat onnistuivat viimein heittämään hissietiketin täydellisesti unohtaneen ninjasankarin ulkosalle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":964,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-05-02T12:47","content":"<em>Voi, voi. Se meni rikki. Mitä.<br>\n<br>\nJospa jokin meni pieleen. Se meni rikki kuin munan kuori. Minkä munan. En ajattele enempää. Ssssse on varmasssssti suurmenestyssssss. <br>\n<br>\nMutta. Toivoisin, että löytäisin vasssstauksssen.<br>\n<br>\nSe löytyy.<br>\n<br>\nKuolematon. Haavoittumaton. Iätön. Ikuinen. Pysyvä.<br>\n<br>\nMikään tässä maailmassa ei ole pysyvää. Ei. Mikään. Oli se sitten abstrakti tai konkreetti. Se katoaa. Vielä. Joskus.<br>\n<br>\nEhkä vilkaisu pääni sisään ei ole viisasta, vai mitä, rakkaani.<br>\n<br>\nStephen on vielä töissä. Niin minäkin. Se löytyy.<br>\n<br>\nPimeys. Pidän siitä.<br>\nRakastan.<br>\nSytytän palamaan. Hakkaan päätä seinään. Ryöstän, murhaan. Kaikki kuolevat.<br>\n<br>\nSynkkä kuilu.<br>\n<br>\nGeeniperimä. Telomeeri. Isomeeri. Isotooppi. Trooppi. Tropia. Entropia. Energia kuolee.<br>\nLämpökuolema. Universumi ei ole pysyvä. Mikään ei ole. Tuo pihvi näyttää kyllä hyvältä.<br>\n<br>\n<br>\nn&#771;&#829;&#830;&#781;&#784;&#801;&#802;&#807;&#845;&#804;&#828;&#819;&#826;&#809;&#852;&#853;i&#788;&#769;&#866;&#851;&#796;&#818;&#796;&#819;&#812;&#826;&#799;m&#772;&#785;&#859;&#776;&#844;&#830;&#1161;&#817;&#858;&#805;&#853;&#796;d&#836;&#872;&#879;&#773;&#855;&#833;&#841;&#851;&#827;&#827;&#818;&#816;a&#776;&#867;&#831;&#849;&#788;&#784;&#874;&#879;&#878;&#864;&#832;&#790;&#840;&#806;&#845;<br>\n<br>\n<br>\nSsssssse kuuluu minulle.<br>\n<br>\nNälkä.<br>\nKuulen. Ääniä. Mitä ne sanovat? Tapa, rakkaani. Kärsi. Puhu. Kuole.<br>\n<br>\nStephen. Miksi hän…<br>\n… ei. Siinä ei ole järkeä. Siniaaltoa. Logaritmi. Eksponenttifunk-<br>\n<br>\n…-tionaalinen ryhmä. Alkoholia. Hih hih hii.<br>\nHappoa. Esteri. Amino.<br>\n<br>\nSieni. Hyi. En pidä sienistä. Enkä trolleista. Mutta ne ovat mukavan pehmeitä voileivän välissä.<br>\n<br>\nKeskity. Telomeeri.<br>\nIsomeeri. Ei. Ei. Ei.<br>\nIsotoop-<br>\n-piru.<br>\nAbsurdia. Kuten aina. Kaikki. Ikuisesti.<br>\nMissä se leipä viipyy.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":965,"creator":"Donny","timestamp":"2011-05-02T12:48","content":"<strong>Klaani</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/8avMLHvLwRQ" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/8avMLHvLwRQ</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKirkkaankeltaisin kalustein sisustettu valkea bingohalli oli kenties Klaanin tekopirtein paikka. Jostain kumman syystä paikka kuitenkin veti tasaiseen tahtiin matoraneja puoleensa ja bingopeli oli tälläkin hetkellä täydessä vauhdissa. Punaraidallista rusettia kaulassaan kantava ta-matoran juonsi peliä hallin etualalla olevalta korokkeelta käsin ja pelaajat kuuntelivat näennäisen kiinnostuneina juontajan huonoja puujalkavitsejä ja muita höpinöitä itse pelaamisen ohessa.<br>\n<br>\nNeitimatoranit Tihli ja Siluk istuivat yhden pöydän ääressä hallin takaosassa. Kasvoillaan kaukauta kantava Tihli kuunteli kiinnostuneena jaloa Rauta kantavan Silukin villiä kertomusta.<br>\n<br>\n\"Se oli kuulemma tapahtunut ihan äskettäin!!\"<br>\n\"Siis ihanko oikeesti?\"<br>\n\"No joo! Sitten se portsari oli kuulemma heittänyt sen ulos ja...\"<br>\n\"Siis iihaan kääsiittäämäätööntäää!!\"<br>\n\"No niin on!!\"<br>\n<br>\nSitten Tihli muisti keskittyä itse peliin.<br>\n<br>\n\"Hei, bingo! Biiiingoooo! <strong>BIIIINGOOOOOO!</strong>\"<br>\n<br>\nPian tekohymyn kasvoillensa juurruttanut juontajamatoran oli pöydän tykönä onnittelemassa ga-matorania. Kaksi muuta bingohallin työntekijää kantoivat paikalle kovin painavan oloisen hedelmäkorin.<br>\n<br>\n\"Jaaaaa palkinnoksi arvon neidille tästä huikeasta voitosta olisi tarjolla, laskekaa se siihen pojat, tällainen uuuupea herkkupaketti josta löytyy niin päärynää kuin omenaa, banaania ja potaattia ja... No, siinäpähän syödessä näette. Onneksi olkoon!\"<br>\n<br>\nKoko bingohalli taputti hetken ajan täpinöissään olevalle neitokaiselle. Tihli nousi innoissaan seisomaan tarkastellakseen voittamaansa palkintoa lähemmin. Sitten tyttö työnsi kätensä koriin ja tarttui ensimmäiseen kätensä tavoittamaan hedelmään.<br>\n...tosin, se ei ollut hedelmä. <br>\n<br>\n\"Hihihi\", Tedni sanoi.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nPuolen tunnin kuluttua bingohallin työntekijät onnistuivat viimein heittämään hedelmäkoriin piiloutuneen ninjasankarin ulkosalle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":966,"creator":"Jake","timestamp":"2011-05-02T16:24","content":"<strong>SAAREI. NIMDASAAREI.</strong><br>\n<br>\n\"Minä. Vihaan. Hippejä\", Notfun jupisi.<br>\n<br>\nMuut olivat vihdoin tajunneet piraatin kannan, ja mutisivat myöntävästi. Notfun irrotti mekaanisen kätensä, kiillotti sitä hetken samalla jupisten jotain hipeistä, ja laittoi sen takaisin paikoilleen. Punainen valo silmässä syttyi.<br>\n<br>\n\"Noh, menemmekö me vai mitä me teemme?\", Piraatti kysyi, otti kulauksen rommipullostaan, ja lähti kävelemään eteenpäin jupisten taas jotakin hipeistä ja kultista. Muut seurasivat.<br>\n<br>\nKun sankarimme olivat kulkeneet luolastossa jonkin aikaa, heidän edessään seisoi seuraava ansa. Tämä oli kaikista omaperäisin, koska se oli Jak- Köh. Erittäin omaperäisen henkilön suunnittelema ansa. Tämä oli valkoinen ovi.<br>\n<br>\n\"Onpa meillä tässä este. Nämä hipit ovat idiootteja. Ja kultti\", Notfun ilkkui, ja käveli ovesta.<br>\n<br>\nOven takana oli kuitenkin täysin valkoinen ja tyhjä huone, mutta seuraavaa ovea ei näkynyt. Tämä oli niin leveä, ja valoisa, että tämän piti olla jonkinlainen pieni ulottuvuus, tai jotakin muuta pirun outoa, jolle emme tule löytämään loogista selitystä. Matoro ja Äksä kävelivät eteenpäin. <br>\n<br>\n\"Miten tämä on mahdollista. Miksi ja miten tällainen paikka on keskellä luolastoa?\", Matoro mietti.<br>\n<br>\n\"Tässä on jokin jippo..\", Äksä sanoi.<br>\n<br>\nNotfun katsoi kädessään olevaa punaista valoa, keskusyksikön silmää. <br>\n<br>\n\"Yksisilmä-Kaaleppi, mitä tämä on, ja miten pääsemme pois täältä?\", Notfun kysyi silmältä. <br>\n<br>\n\"Tämä on jonkinlainen jokin, jolle ei ole ainakaan minun tietokannassani loogista selitystä, mutta pääsemme täält-\", yksikön puhe katkesi kuin seinään. Kädessä ei ollut enään virtaa. <br>\n<br>\n\"Tiesin, että näistä teknisistä tekniikoista ei olisi mitään hyötyä hädän tullen. Yksisilmä-Kaaleppi, herää, tai muuten pistän sinut lank- Ai. Ehkä en pistä sinua lankulta mutta ainakin murhaan sinun omist- Jaa. En taida murhata, mutta voin vannoa, että.. En kyllä keksi mitään, mutta pidä mielessä\", Notfun uhkaili.<br>\n<br>\nSitten Jardirt lähti kävelemään. <br>\n<br>\n\"Minusta tässä ei ole mitään järkeä. Täältä pitää jotenkin päästä eteenp-\" Jardirtin puhe keskeytyi, kun hän törmäsi seinään. <br>\n<br>\n\"Jardirt. Olet löytänyt pakotien\", Matoro huudahti, ja käveli Jardirtin viereen. Hän tunnusteli seinää, ja se muutti väriään mustaksi. Mustalle taustalle ilmaantui valkoinen ovenkahva, ja Matoro avasi sen. Matoro käveli ovesta, ja muut kävelivät hänen perässään, Notfun viimeisenä jupisten kultista.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":967,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-05-04T13:57","content":"<strong>Nimdasaaren tunnelit</strong><br>\n<br>\nKäytävä jatkui synkkänä, vain valokivien valaisemana pitkänä tunnelina. Seinissä oli outoja riimuja ja muuta, ilmeisesti uskonnollista tekstiä. Välillä oli risteyksiä eri suuntiin, ja nelikko joutuikin harhailemaan hyvän aikaa ennen kuin näki jotain.<br>\nKäytävässä oli joukko matoraneja ja pitkä, mustanpuhuva hahmo soihtu kädessä.<br>\nAmazua katsoi seuruetta yllättyneenä. Ilmeisesti Gaggulabio oli oikeassa. Viskaus mereen ei noita hevillä tapa...<br>\n<br>\nMatoro oli vähintäänkin yhtä yllättynyt. Amazua ei ollut vielä ehtinyt Nimdalle, vaikka hänellä oli ollut suuri etumatka.<br>\n\"Pieni merialue\", Amazua tokaisi.<br>\n\"Ei vaan mukava sattuma\", Matoro iski takaisin.<br>\nMatoron takana seisovat Klaanilaiset tarttuivat pian aseisiinsa. Amazuan piraattimatoranit tekivät pian samoin.<br>\n\"Hei, mitä tässä taistelussa muka voidaan voittaa? Me kaikki haluamme sen sirun. Ei tämä helpota ketään\", Matoro yritti rauhoitella, käsi kuitenkin miekan kahvalla. Pieni hiljaisuus laskeutui tunneliin. Klaanilaiset sekä piraatit katselivat toisiaan hieman hämmentyneinä.<br>\n\"Tiedätkö, olet oikeassa\", Amazua hihkaisi. Hän ojensi soihdun lähinnä seisovalle piraatilleen. \"Lienee siis parasta listiä teidät tähän.\"<br>\n\"Ei, jos ehdin ensin\", Matoro heitti ja vetäisi salamannopealla liikkeellä miekkansa. Aalto energiaa latautui miekkaan ja se vapautti räjähtävän säteen mustaa hahmoa päin.<br>\n<br>\nPalkkasoturi vetäisi pian nopeasti jotain selästään, huitaisten kätensä energia-aallon tielle. Aalto hajosi pitkin ilmaa. \"Herrat, tervehtikää Edwardia\", Amazua julisti, nostaen sormimaisilla terillä koristellun proteesinsa. Matoro hyppäsi hieman taaksepäin. Kuin sovitusta liikkeestä, samalla hetkellä Xxonn ojensi kätensä ja laukaisi järeän tykkinsä suoraan Amazuaa päin. Amazua väisti voimakkaan ammuksen muutaman pikaisen piraattimatoranin tavoin. Ammus osui luolan seinämään jonkin matkan päässä. Palkkasoturi lähti syöksyyn. Samassa kun Amazua syöksyi, Matoro hyppäsi ja potkaisi kohdettaan päähän. Palkkasoturi yritti lyödä saksillaan vikkelää Toaa, mutta kääntyessään sai osuman Äksän tykistä kovaa selkäänsä. Panssari kesti, mutta se selvästi sattui.<br>\n<br>\nAmazua onnistui tukemaan itseään kädellään välttääkseen tömähdyksen maahan. Seuraavan ammuksen hän väisti täpärästi. Ilmaan nousseen tomun turvin hän onnistu ihyppäämään Klaanilaista kohti saksikäsi ojossa. Hän sivalsi Äksän rintaa, jättäen siihen muutaman ikävän jäljen. Klaanilainen löi voimakkaalla nyrkillään Amazuaa, mutta palkkasoturin toinen isku oli rutkasti kovempi. Äksä horjahti miltei maahan, mutta silloin Matoro hyppäsi taas takaapäin. Hänen energiasta hehkuva miekkansa iskeytyi Amazuan selkäpanssariin.<br>\n<br>\nMatoron yllätykseksi hänen miekkansa ei uponnut selkäpanssariin juurikaan. Ennen kuin hän ehti huomatakkaan, Amazua tarttui käsillään hänen miekkaansa, heittäen sen Klaanilaisia päin Matoro mukanaan. \"Luuletko, etten ole oppinut varautumaan takaiskuihin\", Amazua kysyi kuuluvasti. Hän oli huomannut Toan hämmennyksen.<br>\nAma syöksyi kohti. Matoro latasi nopealla liikkeellä suuren räjähdyksen jääenergiaa käsistään. Sinisen energian aalto syöksyi kohti mustaa hahmoa ja sai Amazuan syöksymään kovaa käytävässä taaksepäin yhdessä kaiken muun irtaimen kanssa.<br>\n<br>\nTyylikkään voltin seurauksena tämä kuitenkin pääsi takaisin jaloilleen. Amazua alkoi nopeasti pohtia tilannetta. Tämä taistelu ei johtanut mihinkään. Hänen olisi päästävä mahdollisimman nopeasti Nimdan luo. Hän tiiraili muiden näkemättä luolan kattoa. Hyvällä tuurilla hän voisi ampua sen Klaanilaisten niskaan, mikä tuskin kuitenkaan juuri pysäyttäisi heitä<br>\nNopeasti hän kuitenkin asetti kätensä selkäänsä, vetäisten sen heti pois. Sekä Notfun että Matoro aavistivat pahaa. Kranaatinheitin oli heille kummallekin ikävän tuttu ase. Heittimen piippu osoitti Klaanilaisia kohti. Nämä asettivat aseensa torjuntavalmiuteen. Hetkessä Klaanilaisten näkökenttä sameni. Heitä alkoi yskittää. Kaikkialla oli sakeaa savua. Amazua tiesi sopivan hetken koittaneen.<br>\n<br>\n\"Liikkuu, liikkuu\", hän karjui piraateilleen. Matoranit ampaisivat hetkessä juoksuun. Suuri aarre odotti...<br>\n<br>\n[spoil]Toki Marttihan kirjoitti tästä myös pienen osan.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":968,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-05-04T14:47","content":"<strong>Nimdasaaren tunnelit</strong><br>\n<br>\nSe kesti hetken, kunnes Amazua oli kadonnut käytävään. Matoro yski vielä ja syöksyi epämääräisesti eteenpäin. Tunneli päättyi nopeaan ja eteen tuli avoin huone. Se oli ansahuone, mutta Matoroa kiinnosti vain Nimdalle pääseminen ennen Amazuaa. Toa syöksyi ovesta, tunsi lyönnin niskassaan ja lensi naamalleen kivilattiaan. Amazua tuli oviaukkoon, mutta silloin sitä selkään osui koko Äksän paino. Törmäys heitti häkeltyneen Äksän ja Amazuan pitkälle huoneeseen, pudottaen lattiasta laattoja alaspäin.<br>\n<br>\nMatoro sylki hiekkaa suustaan ja hyppäsi miekkansa kera pimeän halki. Hänen aseensa ei aivan osunut sivuun kierähtäneeseen Amazuaan. Palkkasoturi vetäisi saksikädellään Matorolta miekan pois. Pystyyn noussut Äks tempaisi selästään harvoin käyttämänsä kirveen. <br>\n<br>\nAse oli suurehko mutta yllättävän kevyt. Siinä oli kaksi valtavaa terää. Syy, miksi Äks ei käyttänyt sitä usein, oli se, että hän osasi taistella enemmän painityylillä. Nyt kuitenkin tarvittiin jotain terävää.<br>\nHahmo karjaisi ja iski täysillä kirveellään. Se osui Amazuaa olkapäähän ja kyborgi kirosi jotakin. Amazua iski takaisin nappaamallaan terällä, mutta Matoro hyökkäsi takaa. Intensiivisessä taistelussa he eivät olleet huomanneet, että lattialaatat olivat laskeneet hitaasti alaspäin.<br>\n<br>\n\"Miksi te palvelette vieläkin tuota kurjaa skakdinpentua? Ei se ole auttanut teitä yhtään. Mekin olemme täällä ilman sitä päässeet tänne!\" Notfun puhui asiallisemmin kuin usein. Piraattikapteeni antoi katseensa vaeltaa parikymmenmiehisessä merirosvomiehistössään. Sekalainen sakki, jonka Notfun oli palkannut vasta vähän aikaa sitten.<br>\n<br>\n\"Amazua ei voita tätä taistelua. Me saamme Nimdan. Me voitamme. Ne Klaanilaiset ovat hitonmoisia tyyppejä\", kapteeni vaahtosi.<br>\nHän odotti muiden piraattien rekatiota. Vain uskollinen Jardirt seisoi kapteenin takana.<br>\n<br>\n\"OTTAKAA ROMMIA!\" Notfun huusi niin että luola raiaksi. Piraatit puhkesivat riemuun Funin heittäessä heille pari pulloa (kaikki pullot) Jardirtin repusta.<br>\nNotfun oli onnellinen. Hän oli saanut miehistönsä takaisin.<br>\n<br>\nPystysuorat seinät olivat jo kymmenisen metriä korkeat. Piraatit puhuivat jotain ihan ylhäällä, ja klaanilaiset olivat Amazuan kanssa alhaalla.<br>\nTaistelu oli tauonnut hetkeksi. Kolmikosta kaikki olivat nyt kiinnostuneita äänestä.<br>\n<br>\n<em>Trolol</em><br>\n<br>\n<em>Trolol</em><br>\n<br>\n\"Minulla on huono tunne tästä\"<br>\n<br>\n<em>Trolol</em><br>\n<br>\n<em>Trolol</em><br>\n<br>\nAmazuakin näytti yllättävän paljon heikommalta kuin normaalisti. Hän tähyili varovasti pimeää huonetta.<br>\n<br>\n<em>Trolol</em><br>\n<br>\n<em>Trolol</em><br>\n<br>\n<em>SKRIÄÄÄÄÄÄÄH</em><br>\n<br>\nSuuri mato syöksyi seinän aukosta valtavalal nopeudella. Amazua ampui välittömästi kranaatin suuntaan, mutta olento vain syöksyi eteenpäin ja kaatoi soturin. Matoro hyppäsi voltilla ylös, mutta mato osui Äksään. Klaanilainen koitti ampua valtavan kokoista olentoa kasvoihin, mutta tunsi hirviön epämääräisten ulokkeiden kiertyvän hänen panssariinsa. <br>\n<br>\nMatoro laskeutui parin metrin päähän. Hän muutti oletuksena olleen yökiikarin ensin lämpökameraksi ja sitten skanneriksi.<br>\n<br>\nToan näkökenttä muuttui vihreäksi ja siinä välkkyi valkoista tekstiä.<br>\n<br>\n<em>Trollaaja<br>\n<br>\nMaanalainen matorahi, tappaa saaliinsa pienillä teräjaloillaan ja hampaillaan. Erittäin nopea ja vaarallinen. Tunnistaa \"trolol\" -äänestä. Kitiinipanssari on käytännössä haavoittumaton muuta kuin tulta vastaan.</em><br>\n<br>\nOlento iski hännällään Jään Toaa. Matoro kaatui ja iski päänsä pahoin kiveen. Amazua tulitti yhdestä proteesistaan ammuksia nopeaan matoon, mutta olento ei tuntunut välittävän niistä lainkaan. Äksän panssari oli kovilla olennon repiessä pienillä terillä sitä auki. Ammukset sen silmiin tai kasvoihin eivät näyttäneet vaikuttavan mitenkään.<br>\n<br>\nMatoro hyppäsi ja ponnisti olennon päältä. Mato teki ennaltaehkäisevän liikkeen ja heitti Äksän kovaa Toaa päin. Kaksikko lensi kovaa kiviseinään ja putosivat nurkkaan. Kumamnkin ase oli jossakin.<br>\n<br>\n\"Mikä tuohon tehoaa\", Äks ihmetteli ääneen ampuessaan taas uuden setin laukauksia. Ammukset räjähtelivät madon kuoresta.<br>\n<br>\n\"Tuli\", Jään Toa vastasi ja korotti ääntään.<br>\n\"NOTFUN! HEITÄ ROMMIA!\" Matoro huusi ylös.<br>\n<br>\n\"Oletko alkanut juomaan!\" piraatti huusi takaisin. Vasta kun hän tuli aukon reunalle, hän tajusi mitä tapahtui. Valtava mato ahdisteli toia ja Amaa.<br>\n\"Tuolle madolle!\"<br>\n\"En anna\"<br>\n\"TÄNNE NYT ROMMIA\"<br>\n\"Miksi madolle?\"<br>\n\"POLTTOPULLO, SAAMARI!\"<br>\n<br>\nMato syöksyi seinää päin ja Matoro tunsi ilman kaikkoavan hänen keuhkoistaan. Toa rimpuili mutta olennon suun ympärillä olevat ulokkeet tarrautuivat häneen kuin imukupit. <br>\n<br>\nNotfun kasteli hölmityneenä. Hänellä oli kädessään viimeinen rommipullo. Pitäisikö siitä tehdä polttopullo?<br>\nPiraatti päätti totella Toaa ja otti pullon. Hän änki siihen kangasta suuhun ja sytytti.<br>\n<br>\n\"Hyvästi, rakkaani!\" Notfun sanoi tunnelmallisesti ja heitti soihdun alaspäin.<br>\n<br>\nAalto tulta valaisi luolan kaikkialta. Tuliaalto korvesi pitkän madon ruumista ja ilmassa kaikui epäinhimillinen karjunta ja valitus. Tulta syöksyi myös muiden kasvoille, mutta he onnistuivat suojautumaan pahimmalta iskulta, joka osui madon selän keskiosaan.<br>\n<br>\nKun välähdys oli ohi, Matoro katsahti täysin väsyneenä huonetta. Hän näki vain Äksän.<br>\n<br>\nAmazua nousi juuri rotkon vastarannalle. Hänen kätensä toimivat myös kiipeilyvarusteina, vaikka kiipeäminen pystysuoraa seinämää pitkin oli ollut vaikeaa.<br>\nPalkaksoturi nousi voitonriemuisena seisomaan ja katsoi huoneen toisen laidan oviaukossa olevia piraatteja. Nyt viimesitään merirosvot tajusivat, ettei Amazua välitä heistä pätkääkään.<br>\n<br>\n\"Adios\", se sanoi ja katosi tunnelin pimeyteen. Piraattien ja Amazuan välissä oli suuri rotko jonka pohjalla kaksi Klaanilaista olivat kuolleen madon kera.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Joku sanoo, että mato oli liian random. Se on kaanonia. Vain ääntely on omakeksimääni. <a href=\"http://biosector01.com/wiki/index.php/Troller\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">http://biosector01.com/wiki/index.php/Troller</a></dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":969,"creator":"Samimobiili","timestamp":"2011-05-04T15:10","content":"<strong>Nimdasaari, Elpogas</strong><br>\n<br>\nToat kaatuivat maahan väsymyksestä, kun he olivat saavuttaneet kylän. Samol kysyi: \"Mitä täällä on tapahtunut? Missä on ystäväni?\" Samol katsoi kylää suu auki. \"Hyökkäys... ugh... huh...\" Nurukan puuskutti. \"Nukutaan nyt kuitenkin yön yli, ja katsotaan tilannetta aamulla\" Sanoi Umbra. \"Mahti-idea, ystäväiseni\" sanoi Samol, joka vaikutti siltä kuin olisi jo unohtanut koko jutun.<br>\n<br>\nAamu sarasti, kauniina ja kovin... hiljaisena. Deleva nousi, kuullen ritinää sen talon ulkopuolelta, missä he olivat nukkuneet. Hän meni ulos ja näki Samolin paistavan hiki hatussa \"kananmunia.\" \"Hyvää huomenta, ystävä! Yhdeltä vai kahdelta puolelta paistettu muna?\" Samol tervehti Delevaa.<br>\n<br>\n\"Molemmilta\", Deleva vastasi hymyillen. \"Olkaa hyvä, tökkääppäs Umbra ja Nurukan hereille myös, tai heiltä jää välistä mahtavat keittotaitoni.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":970,"creator":"Jake","timestamp":"2011-05-05T14:49","content":"<strong>NIMDASAAREI</strong><br>\n<br>\n\"Ruma poika, lupaan, ettet tule saamaan miehistöäni tak-\", Notfunin Amazuan perään huutama puhe keskeytyi, kun hän huomasi, että Amazua räjäytti rotkon toiselta puolelta ison kiven hänen takanaan, \"No nyt en lupaa muuta, kuin että meidän pitäisi vähän niinkuin juosta, mutta kaaputyyppi, pidän sinua silmällä. KLAANILAISEEETT. Täällä olisi iso kivi, ja nyt olisi vallan oiva hetki paeta sitä!\"<br>\n<br>\nNotfun ja piraatit lähtivät juoksemaan eteenpäin, kun he olivat juosseet jonkin aikaa, Matoro ja Äksä tulivat heidän rinnalleen. <br>\n<br>\n\"Notfun. Enkö ole sanonut, että tuota kaveria ei kannata suututtaa?\", Matoro valitti.<br>\n<br>\n\"Joo. Olet sanonut kaikenlaista, mutta rommi on vienyt yli kaksi kolmasosaa muististani, ja muutenkin, minä olen typerä, kuten tiedät. Nyt kuulkaas, juoksemme\"<br>\n<br>\nKlaanilaiset ja piraatit juoksivat täyttä vauhtia käytävää eteenpäin, kunnes eräs lattialuukku jännällä symbolilla tuli heidän eteensä. Notfun alkoi avata luukkua, ja klaanilaiset kiirehtivät sisään. Mutta juuri, kun Notfun oli astumassa sisään..<br>\n<br>\n<br>\n<strong>KRUNTS.</strong><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":971,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-05-05T16:39","content":"<strong>Nynrah, tehdas</strong><br>\n<br>\nSininen Skakdi kyykisteli kaasusäiliön takana tarkkailemassa Matoraneja. Mukanaan hänellä oli vihreää nestekaasua sisältävä purnukka, josta huokui vähä väliä ajatuksia. Keetongu oli siirtynyt Matoranien kanssa toiseen suuntaan. Hänen tarkoituksenaan oli puhua eräälle tuntemalleen Matoranille. Sillä välin Guartsu ja Manu tekivät tutkimustyötä.<br>\n<br>\n<em>Kuoleekohan Matoran, jos sen pään sisälle laittaa viiden ilmakehän paineen?</em><br>\n”Älä kokeile”, Guardian ärähti. Hän oli huolissaan Matoraneista jo muutenkin. Pieniä lentäviä lautasia ei ollut näkynyt hetkeen.<br>\n”Niitä on pakko olla lisää… eivät ne jättäisi heitä vartiotta.”<br>\n<em>Eivät niin. Tai sitten ne ovat tyhmiä. Mikä voi olla myös mahdollista.</em><br>\n”Voiko”, Guartsu huokaisi.<br>\n<em>Ei</em>, Manu myönsi.<br>\n<br>\nGuardian piti huolen, että kukaan ei nähnyt, kun hän juoksi aukean paikan ohi tuntematonta ainetta sisältävän tynnyrin luokse. Heitä kohti purjehti pieni, lentävä lautanen. Se ei kuitenkaan ehtinyt pitkälle, kun Guardian oli siepannut sen ja repinyt irti sen tykin. Se alkoi piipittää isoon ääneen, mutta Guardian hakkasi sitä kiväärillään niin, että sen kuori meni muodottomaksi. Samalla rikkoutuivat kaiuttimet. Seuraavaksi Guardian avasi Manun purkin. Makuta valui ulos purkista Avhrak Van päälle ja kulkeutui sen sisään.<br>\n<em>Epämukavan ahdas.</em><br>\nRobotti alkoi liikkua hieman. Pian se nousi ilmaan.<br>\n<em>Hee. Nyt katsotaan, kuinka paljon tehoja tästä saa irti.</em><br>\n”Jospa ei”, Guardian tuhahti ja tarttui robottiin. ”Jatketaan suunnitelmien mukaan.”<br>\n<em>Hmmprghhhffcv.</em><br>\n<br>\nHe jatkoivat eteenpäin. Pian näkyi joukko muita Avhrak Vaita.<br>\n”Nyt”, Guardian kuiskasi, ”soluttaudu.”<br>\n<em>Kyllä, kyllä. Älä hoputa. Ei tämän ohjaus mitään helppoa ole.</em><br>\nSen sanottuaan Avhrak Va tussautti Guartsun naamalle savupilven ja lähti kohti muita robotteja, joiden joukko leijaili matkan päässä.<br>\n<br>\nKun Manu saapui ryhmän luokse, hänen ruumiinsa tiettyihin kohtiin alkoi tulla viestejä. Avhrak Vat yrittivät selvästi kommunikoida jonkinlaisen tietoverkon välityksellä.<br>\n<em>Hiih. Halusinkin tietää, miten ne tajuavat mistään mitään. Mutta mitä minä teen näillä binääriluvuilla?</em><br>\nGuardian katseli jännittyneenä. Avhrak Vat leijuivat hetken paikoillaan, mutta lähtivät sitten kulkemaan hänestä poispäin. Guartsu huokaisi. Sitten hänet tavoitti satunnainen ajatus:<br>\n<em>Kivoja binäärilukuja saa näemmä laittamalla ykkösiä ja nollia satunnaiseen järjestykseen…</em><br>\n<br>\n[spoil]Pieni ja lyhyt. Mutta joko G tai Tongu jatkakoon.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":972,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-05-05T17:48","content":"<strong>Meri, saari lähellä Odinaa</strong><br>\n<br>\nÖinen meri oli tyyni, mutta pienen saaren luoma hehku oli houkutellut Phase-Lohikäärmeiden joukon parveilemaan sen ympärillä. Saarella oli pieni linnoitus, jonka sisällä valmisteltiin tapahtumaa, tapahtumaa jota viittaan pukeutunut hahmo oli odottanut jo kauan. Hän oli ratkaissut vuosituhansien arvoituksen ja nyt olisi toimeenpanon aika.<br>\n<br>\nHahmo pudotti sauvansa ja viittansa, paljastaen itsensä sen alta. Metsästäjien johtaja oli tavanomaisesta poiketen yksin, tällä turvatulla saarella, josta vain harva tiesi. Hänen edessään oli potilaspöytä, jonka päällä makasi pikimusta päätön ruumis, jonka pitkät raajat roikkuivat hieman pöydän yli.<br>\n<br>\nTSO astui ruumiin ylle ja nosti tämän viereen veitsen, merkillisen sinisen rasian ja paperinpalan. Hän olisi valmis uuteen luomiskertomukseensa.<br>\n<br>\n”Olemme tulleet tähän hetkeen, hetkeen jota minä yksin hallitsen. Minun luomukseni, minun voimani, minun suunnitelmani, huipentuu tähän hetkeen.”<br>\n<br>\nHitaasti, hän käänsi katseensa edessään makaavaan ruumiiseensa ja laski vasemman kämmenensä tämän rintakehälle.<br>\n<br>\n”Palvelija, toinen käteni, lojaali soturi. Sinut olivat Xian liekit puhdistavat, sinä olit tuomittavana vihollisen käsissä, mutta tänään sinä olet jälleen nouseva, sillä uhrauksesi ei ole jäävä turhaksi... Purifier.”<br>\n<br>\nMestari nosti oikealla kädellään veitsen pöydältä ja salamannopeasti iski sen vasemman kätensä läpi, saaden verensä vuotamaan läpi ruumiiseen.<br>\n<br>\n”Mestarin veri, sinun tuleva johdattajasi, tuleva äänesi. Yhdessä me teemme historiaa, yhdessä me tulemme tuomitsemaan. Me, minä. The Shadowed One!”<br>\n<br>\nTSO irrotti veitsen ja nosti veriset kätensä pöydälle, nostaen sille asetetun paperinpalan kaksin käsin ilmaan ja jatkoi puhettaan:<br>\n<br>\n”Kantajan suostumus, hänen tahtonsa ja meidän liittomme. Sinä olet avaava lukon, joka muuttaa maailmaa, lukon joka on piilottanut minulta oman luomukseni. Sinä olet antava elämän, sinä olet side, joka yhdistää kaiken jälleen. Taistelujen jälkeenkin, sinä olet lahjoittajani, Killjoy!”<br>\n<br>\nPaperinpala alkoi hohtamaan sen sinisen sinettinsä kohdalta. Sen pitelijän huulilta oli luettavissa yksi sana: ”Sopimus.”<br>\n<br>\nSinetti sai aikaan reaktion, joka reagoi rasian kanssa, saaden sen aukenemaan. Sen tapahtuessa, ilmoille pääsi karjahdus ja huumaava määrä punaista valoa. Valo kiemurteli rasiasta ulos ja karjui, täyttäen huoneen tuolla karmealla äänellä. Valopallo jäi leijumaan Purifierin ruumiin ylle sen Mestarin tuijottaessa sitä hetken, haukkoen samalla henkeään. Tällä kertaa hän puhui kuin kuiskaten:<br>\n<br>\n”Voimani, luomukseni, se on valmis, se on sinun. Yhdessä me jatkamme, yhdessä me hallitsemme. Ota se, vie loppuun se minkä aloitimme!”<br>\n<br>\nJa juuri niiden sanojen kadotessa, kuului vielä yksi karjahdus ja valopallo kiisi suoraan Purifierin tuhoutuneeseen ruumiiseen. Valo katosi ja huoneessa oli jälleen pimeää.<br>\n<br>\nTSO asteli ruumiin vierelle ja tuijotti sitä, oli täysin hiljaista. Pienen hetken ajan Mestari luuli epäonnistuneensa, mutta vain hetkeksi, sillä purkaus alkoi... Purkaus, joka työnsi ruumiin sisältä valkoista ja mustaa ainesta, joka alkoi valtaamaan vähitellen palanutta ruumista, täyttäen jokaisen kolon ja peittäen ruumiin alleen, uuden pään kasvaessa riekaleisesta kaulasta.<br>\n<br>\nHaltioissaan TSO otti askeleen taaksepäin ja nosti kätensä ilmaan kuin profeetta. Ruumis kutistui hieman, raajat normalisoituivat ja uusi pää alkoi muotoutua. Valkoinen irvokas naama alkoi kehittymään ja sen etuosa kovettui pitkien limittäisten hampaiden kasvaessa. Vankkarakenteinen ruumis kiehui, muuttuen vähitellen sileämmäksi. Valkoinen ruumis, jota mustat kuviot peittivät kauttaaltaan. Ja viimeinen silaus oli hohtavan siniset silmät, jotka aukenivat hirviömäisen kidan yläpuolelle. Ei pupilleja, ei katsetta, vain nuo hohtavat valot ja hitaasti hengittävä hirviömäinen ruumis.<br>\n<br>\nMestari nauroi, hän oli onnellinen, hän onnistui. Pieni palanen juuri syntyneen olennon ruumiista lensi takaisin rasiaan, jättäen vain kaksi tuohon huoneeseen. Rahiseva hengitys kaikui huoneen sisällä ja vähitellen hirviö nousi ylös, kokeillen sen uusia lihaksiaan, tutkien vahvoja käsiään, kokeillen kasvojensa hirviömäisiä muotoja. Nyt se ja sen mestari seisoivat vastakkain, tuijottaen toisiaan. Silloin kaksi hahmoa puhui, mutta yhdellä suulla. Toinen matala ääni ja toinen hirviömäinen rahina, olivat täydellisessä yhteydessä toisiinsa:<br>\n<br>\n<strong>”Minä olen täydellinen.”</strong><br>\n<br>\n<em>”Minä olen.”</em><br>\n<br>\n<strong>”Sinä olet.”</strong><br>\n<br>\n<strong><em>”ME OLEMME!”<br>\n<br>\n”Me olemme yksi!”<br>\n<br>\n”The Purified One...”</em></strong><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":973,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-05-05T19:24","content":"<strong>Zakazin rannikolla</strong><br>\n<br>\n”Jokin tässä nyt ei ole oikein”<br>\n<br>\n”Miten niin?”<br>\n<br>\nPegghu veti venettä rantahiekan päälle. Domek seisoi rannikon reunalla ja katseli kuivaa, kasvitonta maisemaa joka näytti kiehuvan lämpöaaltojen keskellä. <br>\n”Yleensä rannat ovat paljon rehevämpiä”, Domek selitti Matoralaiselle, joka oli saanut veneen rantautumaan. ”Puhun kokemuksesta”.<br>\n”Mutta tämä onkin Zakaz”, Pegghu vastasi hieman näsäviisaasti. Tai ainakin Toa ajatteli tämän vastaavan näsäviisaasti. <br>\nToa kääntyi ottamaan veneen päällä olevan arkun, jossa hänen hattu oli, ja kantoi sen selkäänsä laatikon kantohihnoilla.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/YncNm0WQY2I" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/YncNm0WQY2I</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Minne siis menemme?” Pegghu kysyi.<br>\n”Päätetään se matkalla”, Domek marssi erämaata kohti.<br>\nMatoralainen oli vähemmän kuin tyytyväinen tähän vastaukseen ja huokaisi.<br>\n<br>\nKaksikko kävelivät ruskeankeltaisella aavikolla. Auringot paistoivat huomattavasti paljon ankarammin kuin merellä. Hiki valui molempien otsalla, kumpikaan heistä eivät olleet tottunut erämaan olosuhteisiin.<br>\nPuista arkkua kantava Domek ei erityisesti pitänyt matkasta, mutta yritti kestää sitä. Pitäähän aavikkomatkojenkin hänen joskus koeta elämässään.<br>\n<br>\nPegghu kesti kaupunkilaiseksi yllättävän hyvin sillä hetkistä tilannettaan.<br>\n<br>\nMutta vähitellen molemmat alkoivat väsyä kävelystä rankassa kuumuudessa.<br>\n<br>\n”Hei, olet kai nyt päättänyt minne olemme kävelemässä?” Pegghu kysyi viimein.<br>\n<br>\n”Etsimme jonkun, joka saattaisi tietää eräästä ketä etsin”, Domek vastasi.<br>\n<br>\n”Ja tämä joku on missä?” Pegghu alkoi väsymyksen takia kysellä entistä kärsimättömästi.<br>\n”... Minä en tiedä”, Domek myönsi.<br>\n”Eli me kävelemme täällä keskellä aavikkoa, emmekä edes tiedä minne?” Pegghu vastasi ärsyyntyneesti.<br>\n<br>\n”Kuule, minä tiedän täysin mitä minä teen”, Domek vastasi hieman äkkipikaisesti. Kuumuus ei selvästikään auttanut hänenkään mielialaa.<br>\n<br>\n”Puhutko tätä taas kokemuksestasi?” Pegghun kärsivällisyys alkoi niuketa.<br>\n”Ja mitä jos puhunkin?” Domek vastasi ivallisesti ja kääntyi Matoralaiseen päin. Molemmat pysähtyivät paikoilleen.<br>\n<br>\n”Anteeksi, mutta minulla päin eksyminen keskellä erämaata ei ole kovinkaan hääppöinen kokemus”, Pegghu vastasi takaisin.<br>\n”Jahas, no yritä itse keksiä parempi tapa”, Valon Toan kärsivällisyys alkoi nollata.<br>\n<br>\n”Olisit pitänyt kysyä tuota ennen kuin seisomme täällä keskellä ei-mitään”<br>\n”No voi anteeksi, koska sinähän tunnetusti olet kokenut näissä asioissa”, Domek haastoi sarkastisella äänensävyllä.<br>\n<br>\n”Hyvä sinun on sanoa”, Pegghu vastasi.<br>\n<br>\n”Pidä sinä vain se-”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/WGvhL4wuQOA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/WGvhL4wuQOA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKesken riitelyn kiväärin pauke kuului heidän takaapäin. Kaksikko lopettivat kiistansa ja kävivät maalle vaistonomaisesti. He ryömivät viereisen isonkokoisen kiven taakse.<br>\n<br>\nValon Toa kurkisti kiven takaa laukauksen mahdolliseen suuntaan. Toinen laukaus kuului ja Toa tunsi kuinka aseen luoti lensi pelottavan lähellä hänen päänsä yli, hän piiloutui heti takaisin kiven taakse.<br>\n<br>\n”Näitkö kuka ampui meitä?” Pegghu pysyi tiukasti kiven suojassa.<br>\n<br>\n”En tiedä, en ehtinyt nähdä”, Domek vastasi. Kolmas laukaus kuului, tällä kertaa luoti osui kiven reunaan.<br>\n<br>\n”Hetkinen, tunnen tuon aseen”, Pegghu ilmoitti itselleen, eikä Domek tiennyt miten tämä auttoi heidän tilannetta mitenkään. Neljäs laukaus, tällä kertaa luoti osui maahan, missä Domekin käsi lojui äsken.<br>\nPegghu otti kiekonheittimensä esiin ja kurkisti kiven takaa.<br>\n<br>\nKaukana hän näki pienen, puun mökin jäännöksen joka pilkisti horisontilla. Matoralainen päätteli, että laukaukset kuuluivat sieltä.<br>\n<br>\n”Domek, voitko pitää selustaani?” Pegghu kääntyi Toaa päin, joka yritti pitää jokaisen ruumiinosansa kiven takana.<br>\n”Hieman vaikeaa kun kannan selässäni puuarkkua, mitä sinä yrität?” Domek vastasi, mutta huomasi ettei Matoralainen ollut enää paikalla hänen vastatessaan.<br>\n<br>\nPegghu juoksi majaa kohti. Mökkiä ympäröi useita syviä kuoppia, jonne Matoralainen suojautui tulituksista.<br>\n<br>\nDomek viimein päätti hetken harkinnan jälkeen tulla esiin kiven takaa. Toa loi itselleen kiinteästä valosta kilven itselleen, ennen kuin hän juoksi myös majaa kohti. Kilpi suojasi tarpeeksi hyvin aseen luodeilta, mutta sekään ei kestänyt tarpeeksi.<br>\n<br>\nToa sukelsi nopeasti kuoppaan suojautuakseen luodeilta, hän henkäili helpotuksesta ettei yksikään luoti ole ehtinyt osua häneen. Juostessaan hän oli kerkesi nähdä tarkasti ampujan suojapaikkaa.<br>\n<br>\nMökillä ei näyttänyt olevan ehjää kattoa, sen kyljet olivat mustuneet ja seinän keskellä oli suuri reikä, jonka kautta ampuja tulitti.<br>\n<br>\nHän ei nähnyt tarkasti kuka ampuja oli, mutta arveli tämän olevan Skakdi.<br>\n<br>\nMajaan oli vielä enää muutaman metrin etäisyys, joten Domek päätti sinetöidä tapauksen ja nousi kuopasta. Kova valon välähdys leimahti Toan kädestä ja hän juoksi taas mökkiä päin.<br>\nToa hyppäsi sitä päin ja viimein näki ampujaansa tarkasti. Se oli ruskeanoranssi naispuolinen Skakdi.<br>\n<br>\nSillä oli aurinkolasit.<br>\n<br>\n”Ei hiivatti.”<br>\n<br>\nSkakdi nappasi ilmassa olevan Toan jaloista, heittäen hänet mökin ehjään seinään vasten ja osoitti kiväärillään häntä päin. Skakdi otti aurinkolasinsa pois ja heitti sen viereiselle pöydälle.<br>\n<br>\nDomek oli enemmän kuin tyytymätön ja yllättynyt tästä käänteestä.<br>\n<br>\nMutta juuri silloin toinen ase osoitti ampujaa takaapäin. Pegghu seisoi itseään paljon korkeamman nais-Skakdin takana kiekonheitin kädessään. Ruskeankeltainen Skakdi silmäili selän takana olevaa Matoralaista.<br>\n<br>\n”Älä liiku”, Pegghu käski, ”luovuta aseesi”.<br>\n<br>\n”... Ja mikä estäisi minun ampuvan ystäväsi juuri nyt?” nais-Skakdi vastasi. Domek ei pitänyt keskustelun suunnasta.<br>\n<br>\n”Se, että kiväärisi pitää ladata joka viidennen laukauksen jälkeen. Kulutit juuri viidennen luotisi”, Matoralainen vastasi hyvin päättäväisesti.<br>\n<br>\n”Ja mistä tiedän, ettet yritä valehdella?” naispuolinen Skakdi kysyi.<br>\n<br>\n”Asuin ennen tehdaskaupungilla, jossa noita aseita taottiin”, Pegghu vastasi, ”ja kiväärin laukaisulla on myös parin sekunnin viive”.<br>\n<br>\n”Ei koskaan kannata luottaa ohikulkeviin asekauppiohin”, hän lausui itselleen hiljaisesti. Skakdi laittoi kiväärinsä maahan ja kätensä pään taakse.<br>\n<br>\n”Teidän kaltaisia ei näy täällä usein”, Skakdi sanoi vakavalla sävyllä, ”sanokaa, mitä te haluatte?”<br>\n<br>\n”Oikeastaan”, valon Toa nousi ylös maasta, ”meillä olisi hieman kysyttävää”.<br>\n”Tosin, olisi ehkä parempi jos emme uhkailisi toisiamme pyssyillä”, Toa käski Pegghun laskemaan aseensa, ”Olen Domek”.<br>\n<br>\nNaispuolinen Skakdi silmäili Toaa epäröivästi hetken, mutta päätti luottaa häneen hetkeksi.<br>\n<br>\n”Zaiggera”, hän vastasi ja laittoi kätensä alas.<br>\n”Joten Zaiggera”, Domek yritti kuulostaa luonnollisemmalta, mutta sai vain itsensä näyttämään vielä epäilyttävämmältä, ”tiedätkö mitään ”ZMA”:sta?”<br>\n<br>\nZaiggera kohotti kulmansa.<br>\n<br>\n”Mitä haluat tietää Zorakistä?”<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\n”Hei, Kepe? Oletko siellä?” Samen ääni kuului oven takaa, ”tarvitsen sinua näiden raporttien kanssa”.<br>\n<br>\nEi vastausta.<br>\n<br>\nModeraattori päätti avata oven.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":974,"creator":"BD","timestamp":"2011-05-05T19:45","content":"<strong>GK:n huone</strong> <br>\n<br>\n\"AAAARGH... Tämä iljettävä paikka, en kestä tätä enään hetkeäkään enempää, mieleni on riekaleina tästä kaikesta myötätunnosta, olisin toki voinut hyväksyä kuolemisen vaihtoehdon, mutta päädyin tähän, no jos epäonnistun saanhan pitää jotain hauskaa ennen sitä.\"<br>\n<br>\nOven ruuvit lennähtivät irti ja ovi paiskautui seinään heti perässä.<br>\n<br>\n\"Nyt tämä pelleily saa jo riittää!\" Oven paiskautumisen aiheuttama ääni herätti samantien puolet koko linnoituksesta.<br>\n<br>\n\"Tämä on yksi niistä öistä jonka klaani tulee muistamaan. Surullisena\".<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":975,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-05-06T08:28","content":"<strong>Elpogasin kylä, yö, Nimdasaari<br>\n</strong><br>\nUmbra ei saanut unta muhkuraisella lattialla. Neljän Toan seurue oli löytänyt hylätystä Samolin kotikylästä sopivan kokoisen matoranien talon, johon seurue asettui yösijoille. Pienen kupolitalon keskellä sijaitsevassa nuotiopaikassa, kekäleet hehkuivat yhä oranssia valoaan. Samol tuhisi tyytyväisenä kivisellä patjallaan, kun toan vieressä olevat Deleva ja toinen olkapää siteessä oleva Nurukan olivat myös silmät kiinni. <br>\n<br>\nUmbra ajatteli, ajatteli ja ajatteli. Hänen mielensä seikkaili mitä ihmeellisimmissä asioissa. Klaani, matkoilla tavatut veden, mielenvoimien ja salaman toat, hyvä ystävä, Matoro, skakdi ninjat jotka hyökkäsivät joukkion kimppuun metsässä, Avra Nui ja KraUmbra. Nyt Umbran mieli harhaili ties missä…<br>\n<br>\n<em>KraUmbra. Avra Nui…<br>\nMitä kaikkea teinkään saarella… Kaikki olikin vain Suurta Suunnitelmaa. Ja Minä olin kohteena. Miksi, miksi kaikki menikin näin hassusti. Minkä takia Kohtalon piti mennä näin… Oliko moraalisesti oikein tuhota syyntakeeton, väärän ja oikean, valon ja varjon sekoittanut vainoharhainen olento, joka halusi vain hallita yhdessä ruumistani, ajatuksiani, mieltäni ja tunteitani. Hän järjesti tämän mittavan sotilasoperaationsa vain että saisi Helryxin lähettämään Minut kohtaamaan hänet, KraUmbran, Veljeni, kloonini, kaksoseni.<br>\n<br>\nKyllä. Hän oli makuta. Tai no ei aivan. Puoliverinen. Hän teki kauheuksia, mutta ymmärrän miksi. Hän halusi tehdä kuten kaltaisensa, hänen lähes koko valonsa oli imetty pois eikä hänellä ollut yhtään ystävää, tai ketään kuka rakastaisi häntä. Makutat sanoivat häntä ensin kaltaisekseen, sitten pilkkasivat häntä mielensisäisillä ivahuudoilla, kuten puoliverinen, Makuta-toa, Mutranin koe… He eivät nähneet yhtään KraUmbran inhimillisyyttä, tai ainakaan nostaneet sitä pintaan. Viimein veljeni lähti saarelle jota Makuta Bitil oli joskus yrittänyt ottaa komentoonsa. <br>\n<br>\n<br>\nEn voinut muuta kuin mielten taistelussa, imeä hänet itseeni, samalla saaden sisäisen tasapainoni ennalleen. Nyt valo ei enää sokaisisi minua ympäröivältä pimeydeltä. Makutan imeminen, vihan, negatiivisten tunteiden ja erilaisten tietojen saanti muutti minua, osaltaan, taas. Eivätkö nämä muodonmuutokset lopu ikinä? <br>\n<br>\nEi. Se on Mata Nuin ja Suurten olentojen tahto. Kohtaloaan ei voi muuttaa, sanovat viisaat Turagat. Nurukan kertoi minulle, ettei Kohtaloaan voi paeta, muuttaa tai siltä voi piiloutua. Se mikä tulee tapahtumaan, tapahtuu. <br>\n<br>\nUmbran ajatukset lensivät taas hurjaa vauhtia seuraavaan aasinsiltaan. Kohtalo. Varhainen, kadotettu, unohdettu muisto. Kuolleiden Makuta. Hopeinen Kuula. Artakhan käsi. Erilaisia mietteitä nousi keltamustan valon soturin mieleen. Mitä kaikki tämä tarkoitti? Joku oli tiennyt Umbran tulevaisuudesta… Ja tapahtumista joita hän tulisi kokemaan. Lukuisat muodonmuutokset, hallitsemattomat ajatukset…<br>\n<br>\nRaah! Miksi kaikki on niin sekavaa?! Joku on pelleillyt minulla, koko tämän ajan. Joku joka asetti tämän muodonmuutoksien täytteisen Kohtalon minulle. En edes tiedä mikä olen enää. Olenko Toa, Matoran vaiko Makuta? Sekavaa. Missään ei ole oikein järkeä. Järki… Matoro… Ystävä…<br>\nMitäköhän Matoro the Blacksnowlle kuuluu? Hyvä ystäväni, Jään Toa Matorosta ei ole kuulunut mitään. Tai no minusta ei ole kuulunut, hän on varmaan joutunut moniin seikkailuihin klaanilaisten kanssa. Miksi edes lähdin Klaanista? Se typerä Helryx. Typerä Ritarikunta, joka kiristää minua menneisyydelläni. Menneisyydellä, joka ei edes ole syytäni… Ne Matoranit eivät kunnioittaneet minua…<br>\n<br>\nMiksi? Klaani on minulle paljon tärkeämpi kuin joku homeinen, vanhahko Ritarikunta, joka väittää olevansa Mata Nuin asialla. Kuinka kahtiajakoista. Me olemme oikeassa, Makutat ja Metsästäjät ovat väärässä, siksi pahiksia. Myönnän tosin että ritarikunta on näistä kolmesta se vähiten paha… Mutta silti, Klaani on minulle se Oikea. <br>\nMitäköhän Guardianille, Summerganonille, Visokille, Tawalle, Matorolle, Kapuralle, Domekille, The Snowmanille, Kepelle ja Keetongulle oikein mahtaa kuulua nykyisin..? Toivottavasti he ovat kunnossa. Minun olisi pitänyt olla klaanissa koko Avra Nuilla viettämäni aika. Kuka välittää muutamasta Matoranista, jos ystäväsi voivat olla vaarassa? Ja Qewa, rakas Fikouni… Mitäköhän hän tuumaa siitä että olen ollut näin kauan poissa? Raukka on ihan yksin huoneessani, ilman mitään tekemistä ja vailla isäntää… No toivon että hän selviää, onhan hän lemmikkini…<br>\nLemmikeistä tuli mieleen merililjat ja merililjoista merirokot. Merirokoista taas Zyglakien laivat… Zyglakit… Zyxax puhui jotain Allianssista ennen kuolemaansa… Mikä ihmeen Allianssi? Liittyyköhän se jotenkin Klaaniin? Allianssi… Kuulostaa joltain järjestöltä… Toivottavasti se ei ole mitään uhkaavaa….<br>\nUhkaavuudesta tulee mieleen ne ihmeelliset Skakdi-Ninjat, jotka kävivät kimppuumme metsässä. Onneksi onnistuin harhauttamaan sotureita valovoimillani, muuten olisimme vainaita, kaikki… <br>\n<br>\nKaikki… Tästä sanasta tulee mieleeni ne oudot unet, joita koin Avra Nuin reissullani. Unet kertoivat valkoisen soturin ja violettimustan soturin seikkailuista metsässä ja Zyglakien linnoituksessa, havumetsäisellä saarella… Havumetsiä… Niitähän on Klaanin saarella! Miten ihmeessä näin Unia Klaanin saaresta? Tämä on epäilyttävää, mutta tiedän että se merkitsee jotain.<br>\nMerkitys… Mikä merkitys sotimisella oikein on tässä maailmassa? Väkivallan tarkoitus on vain vähentää populaatiota, ettei ruoka lopu kesken. Mutta taistelemme paljon suuremmista asioista kuin ruuasta. Taistelemme elämisen tuskasta… Joskus ihmetten, miten minusta, Av-Matoranista, tuli tämmöinen taistelukone. Ehkä se liittyy siihen Destralin tapaukseen, kun fuusiokeihäs yhdisti minut kanuunani kanssa, tai ehkä se on jotain enemmän… Syvemmällä, unohdetussa, peukaloidussa menneisyydessä.<br>\nMenneisyys… Sitä seuraa aina Tulevaisuus… Nykyisyys on vain harha. Kaikki mitä teemme, on pikosekuntien kuluttua menneisyyttä… Menneisyyttään ei voi muuttaa, sanotaan. Sanotaan myös ettei sitä pidä hävetäkkään. Ihmiset sanovat kaikenlaista. Minulle on sanottu että olen suuri soturi, mutta taistelen silti sisäistä taistelua jok’ikinen päivä. Taistelua, jonka olen pian voittanut. Mielen sisäistä taistelua itsensä kanssa… <br>\n<br>\nMieli… Jokaisen olennon tärkein osa… Minun mieleni oli pirstaleina. Nyt se on aika kokonainen. Mielestä tulee mieleen muistot… Muistoja meillä jokaisella on paljon. Itse olen alkanut nähdä unissa erilaisia flashbackeja menneisyydestä, tapahtumia joita en ole oikeasti kokenut. Ehkä tämä on vain seurausta siitä että muutuin kokonaiseksi. Minun pitää ymmärtää veljeni muistot, kokea ne unissa. Vain siten pystyn taas olemaan Minä. <br>\nJoskus tämä on hankalaa, koska unet voivat olla aika raskaita. Sitten muistan, että olen vahva ja minulla on Velvollisuus Klaania kohtaan, Kohtalo joka pitää suorittaa ja Klaani jonka kanssa minun pitää tulla Yhtenäiseksi. </em><br>\n<br>\nUmbra ei jaksanut enää miettiä asioita. Hän tarvitsi unta, sillä seuraavista päivistä voisi tulla aika tapahtumarikkaita. Valon Toa sulki silmänsä. Hän näki taas unia Veljestään, ja niistä kauheuksista mitä hänelle tehtiin…<br>\nMuista menneisyys… Muista Kohtalosi…<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":976,"creator":"Jake","timestamp":"2011-05-06T10:29","content":"<a href=\"http://www.youtube.com/watch?v=ZfoPBsfj1gs\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Musiikkia, herrat.</a><br>\n<br>\n<strong>Tuntematon aika, tuntematon paikka</strong><br>\n<br>\nMusta tyhjyys. <br>\n<br>\nMatoran, joka oli mustanruskea, punaisella maskilla, käveli pimeydessä. Missään ei ollut mitään, eikä mitään muutakaan. Tämä oli erilaista kuin viimeksi, kuin Notfun oli ollut kuolleena jonkin aikaa.<br>\n<br>\nSitten kaikki muuttui valkoiseksi, suuren sinisen välähdyksen seurauksena. Notfunin edessä seisoi noin Notfunin kokoinen hahmo, jolla oli siniset kasvot, ja valkoinen kypärä. <br>\n<br>\n\"Hyvää iltapäivää\", hahmo tervehti.<br>\n<br>\n\"Huomenta. Kuka sinä olet, ja onko sinulla rommia?\"<br>\n<br>\n\"Minulla ei ole tällä hetkellä kaipaamaasi nestettä.\"<br>\n<br>\n\"Miksei rommia.\"<br>\n<br>\n\"Koska en ole materiaa, idootti. Tämä on takauma.\"<br>\n<br>\n\"Miksei näissä voi olla rommia?\"<br>\n<br>\n\"Notun. Sinun ruumiisi on tällä hetkellä kuollut. Ennen kuin palaat ruumiiseesi, minun pitää kertoa sinulle jotakin.\"<br>\n<br>\n\"Liittyykö tämä jokin rommiin tai hippeihin? Ei kai se liity hippeihin? Ei. Älä kerro minulle hipeistä.\"<br>\n<br>\n\"Tämä liittyy erääseen olentoon, joka jahtaa jotakin, jonka omistit kerran. Minun pitää kertoa sinulle jotakin.\"<br>\n<br>\n\"Kerro. Se tyyppi on pelottava, jopa silloin, kun olen kännissä.\"<br>\n<br>\n\"Jos hän saavuttaa jahtaamansa, on koko tuntemamme maail-\"<br>\n<br>\n<br>\nNotfun heräsi keskeltä kivistä käytävää. Hänen mekaaninen kätensä oli hajonnut, ja häneen sattui.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":977,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-05-06T11:17","content":"<strong>Tuntematon</strong><br>\n<br>\nHiljaisuus.<br>\n<br>\nHuoneen esineet olivat pölyn peitossa. Katossa ei roikkunut yhtäkään lamppua valaisemaan kalliomaisia seiniä tai koristeellista mattoa. Ainut elonmerkki huoneessa oli täysi hedelmäkulho lipaston päällä. Metallinen laatikko sekä taitavasti kirjailtu nojatuoli sijaitsivat huoneen vastakkaisilla seinillä. Nojatuolilla istui huoneen ainut elävä asia liikkumattomana.<br>\n<br>\nSe ei nukkunut.<br>\n<br>\nHahmon piirteitä oli vaikea erottaa pimeässä huoneessa. Nojatuolin vieressä lattialla makasi mytyssä hahmon ainut vaatekappale: vanha tummansininen viitta. Sen päällä ei näkynyt pölyä.<br>\n<br>\nKorkea ääni rikkoi huoneen harmonian.<br>\n<br>\nOli nojatuolissa istuva hahmo yllättynyt tai ei, hän ei näyttänyt sitä vaan nousi hiljaa seisomaan. Tummansininen viitta nousi maasta ja kiinnittyi hänen selkäänsä. Hahmo kuulosteli ääntä ja paikansi nopeasti sen lähteen.<br>\n<br>\nMetallisen laatikon ruutuun oli syttynyt vihreä valo.<br>\n<br>\n<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nZairyh oli liikkunut päiviä. Kaksi Toaa olivat ohittaneet hänet mutta kiitos paksun sumun he eivät tienneet Zairyhistä. Bio-Klaanin saari näkyi jo horisontissa.<br>\n<br>\nZairyh kolusi Kapuran muistia, mutta ei löytänyt mitään kiinnostavaa. Toan lempipaikka Klaanin pihalla. Klaaniin hyökänneet metalliset tappokoneet. Välähdyksiä Zairyhin kotisaaresta. Zairyh palasi yhä uudestaan erääseen muistoon. Viittaan kietoutuneen hahmon muistoon. Hahmo näkyi vain välähdyksen verran, aivan kuin muistot saaresta. Mutta oliko se todella yksi heistä? Jos oli, mitä hän suunnitteli?<br>\n<br>\nLautan iskeytyminen Klaanin saaren rantahietikkoon keskeytti Zairyhin ajatukset. Kiitos Kapuran suojaamattoman mielen hän tunsi loistavasti koko linnoituksen ja sen ympäristön. Zairyh käveli sataman halki yrittäen näyttää mahdollisimman vähän psykopaattiselta hirviökasvilta, joka on Toan ruumiissa. Kerran tai pari muutama Matoran katsoi häntä oudosti, mutta pikainen mielensisäinen hyökkäys hoiteli tuijottajan. Zairyh nauroi mielessään suojaamattomille mielille ja palautti muistiinsa lauseen, jonka oli kuullut joskus liian kauan aikaa sitten.<br>\n<br>\n<em>\"Muisti. Et tarvitse lahjontaa muuttaaksesi motiiveja. Et tarvitse uhkailua muuttaaksesi puolta.\"</em><br>\n<br>\nPortinvartijamatoranit lähestyivät. Kapuran muistia penkoessaan Zairyh oli saanut selville, että Matoranit tunsivat Kapuran vain ulkonäöltä. Vaikka kaksi Toaa olisivat levitelleet tarinaa saaren tapahtumista, Matoranit todennäköisesti päästäisivät hänet sisään.<br>\n<br>\nZairyh käveli. Hän toisi nimeä mielessään.<br>\n<br>\n<em>Vaehran. Vaehran.</em><br>\n<br>\nKävellessään eräällä autiolla käytävällä Zairyh kuuli hämmästyneen äänen takaataan.<br>\n<br>\n\"Kapura?\" Summerganon kysyi.<br>\n<br>\nZairyh kääntyi Toaa päin ja katsoi tätä kylmästi.<br>\n<br>\n\"Et ole nyt oma itsesi\", Summerganon sanoi. Zairyh oli hetken hiljaa.<br>\n<br>\n<em>Mistä arvasit?</em><br>\n<br>\nKapuran ruumiista syöksyi ulos juuria. Ne kiertyivät Summerganonin kurkun ympärille.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":978,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-05-06T14:07","content":"<strong>Nimdasaari, tunnelit</strong><br>\n<br>\nMatoro nousi täydessä pimeydessä ylös hitaasti. Hän piteli polveaan, joka olisi osunut kiveen pudotuksessa.<br>\nTeleskooppisilmän yökiikari alkoi näyttää paikkoja valkoiselle Toalle. He olivat pudonneet korkealta. Ylhäällä olevasta luukusta kajasti etäistä valoa.<br>\n<br>\nHuone oli yllättävän iso mutta täysin pimeä. Matoro tajusi heti, että luukku oli ansa. Sitten hänen silmänsä osui selällään makaavaan Äksään. Toa syöksyi klaanilaisen luo, ja totesi onnekseen Äksän olevan elossa ja tajuissaan. Myös Jardirt oli kunnossa, mutta Notfunia ei näkynyt missään.<br>\n<br>\n\"Oletteko kunnossa?\" Matoro kuiskasi. Ääni tuntui valtavan kovalta syvässä hiljaisuudessa.<br>\n\"Joo, kai\", Äks vastasi ja mumisi jotakin.<br>\n\"Onko valoa?\" hän jatkoi.<br>\n<br>\nMatoro nousi varovasti seisomaan ja katseli huonetta. Häne nsilmänsä osuivat seinällä olevaan lyhtyyn.<br>\nHän syöksyi sen luo, mutta huomasi öljyn loppuneen aikoja sitten.<br>\n<br>\n\"Lyhty. Munkit eivät käytä tälläisiä\", Matoro sanoi.<br>\nSitten hän näki mustan mytyn huoneen nurkassa.<br>\nToa meni lähemmäs ja käänsi sen itseensä päin. Välittömästi hän kavahti ja liikahti kauemmas.<br>\n<br>\n\"Matoranin ruumis\", Matoro kuiskasi.<br>\nHiljaisuuden jälkeen taustalla syttyi valo. Jardirt oli saanut tulitikun vyöstään.<br>\n<br>\n\"Miten pääsemme pois?\" Äks kysyi, haparoiden piemässä jotain.<br>\n\"En tiedä\", Matoro vastasi. Seinässä oli tekstiä ruumiin lähellä.<br>\n<br>\nHän pyyhkäsi hämähäkinseittejä ja paksua pölyä kiviseinästä.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">\"Hei. Olen Tarip 'Ruostesilmä', merirosvo. Kirjoitan muistelmani tänne, sillä luulen... etten enää koskaan voi jättää tätä paikkaa\"</span>, Matoro luki ääneen tekstiä.<br>\n<span style=\"color:black\">\"Minä tulin ystäväni, Kapteeni Arupakin kanssa tänne, etsimään suurta aarretta. Nimdaa. Nimda on myytti, eivätkä kaikki suko sen olemassaoloon. Arupak uskoo, ja sai minut vakuutettua. Minä lähdin kapteenini kanssa suurelle seikkailulle muiden jäädessä rannalle odottamaan. Pelkurit.\"</span><br>\n<br>\nJardirt pyyhki pölyjä seiniltä. Koko päätyseinä oli täynnä hiilellä kirjoitettua tekstiä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/6KwcalE3ugA?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/6KwcalE3ugA?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em><span style=\"color:black\">Me onnistuimme ohittamaan ne oudot Athinpalvojat helposti. Arupak oli suuri merikarhu, hän osasi kaiken. Me pääsimme näihin mystisiin tunneleihin.<br>\n<br>\nNiin. Me, kaksi matorania, astuimme tuntemattomaan. Me vaelsimme pimeydessä ansoja vältellen kauan. En tiedä enää, kauanko. Ajantajuni on kadonnut kauan sitten. En ole nähnyt päivänvaloa pitkään aikaan. Luulen, etten näe sitä enää koskaan.<br>\n<br>\nMe selvisimme pitkälle. Arupakia parempaa kumppania ei saa. Hän on luotettava ja vahva sekä välittävä. Me kohtasimme kaksin sen madon ja selvisimme siitä. Me pakenimme sitä kiveä ja saavuimme kammioon.<br>\n<br>\nLuulimme, että olimme yksin. Me tulimme myyttisen sirun luo. Se oli kamalaa. Nimda oli äärimmäisen kaunis ja mahtava. En unohda sitä ikinä. Tunsin valtavaa pelkoa. Otimme sirun. En tiedä, kostivatko sen henggggettt. Ne olivat karmeita. En ollut koskaan nähnyt mitään sellaista.</span></em><br>\n<br>\nTekstin väri muuttui mustasta punaiseksi.<br>\n<br>\n\"O-onko tuo... verta?\" Jardirt kysyi lamaantuneena.<br>\n<br>\nMatoro jatkoi lukemista.<br>\n<br>\n<em><span style=\"color:red\">N-ne olivat jotain. Jotain, mikä ei ollut tästä maailmasta. N&#829;&#787;&#865;&#833;&#846;u&#829;&#848;&#850;&#834;&#843;&#877;&#790;&#840;&#810;&#857;&#854;&#811;k&#872;&#836;&#781;&#878;&#824;&#856;&#828;&#791;&#804;e&#781;&#876;&#788;&#870;&#779;&#848;&#808;&#807;&#866;&#845;&#854;&#828;&#793;t&#850;&#777;&#848;&#786;&#833;&#846;&#817;&#854;&#827;&#806;&#818;&#806;&#800;&#803;. Ei ei ei. Me otimme sen. Me otimme Sirun. Ne kostivat. Ne tappavat. <br>\n<br>\nMe lähdimme. Ne tulivat perässä. Me koitimme pakoon, ja miltei pääsimmekin. Sitten. Arupak jätti minut tänne. Se- se otti sirun. N&#878;&#869;&#786;&#778;&#831;&#860;&#817;&#810;u&#785;&#786;&#785;&#780;&#865;&#801;&#816;&#852;&#826;&#793;&#839;&#791;&#800;k&#786;&#786;&#829;&#876;&#822;&#797;&#841;&#858;&#791;&#819;&#814;&#816;&#803;e&#768;&#850;&#778;&#873;&#785;&#771;&#829;&#872;&#824;&#812;&#805;&#858;&#815;&#811;t&#773;&#855;&#834;&#771;&#855;&#775;&#859;&#831;&#856;&#1161;&#820;&#851;&#837;.&#774;&#794;&#844;&#870;&#774;&#780;&#868;&#833;&#856;&#811;&#814;&#818;&#818;&#852;&#815;. Nuket tappavat. Kukaan, kuka siruun koskee, ei ole turvassa. Nuket ovat. <br>\nSiru on k&#777;&#872;&#777;&#770;&#796;&#797;&#825;&#846;i&#836;&#872;&#788;&#786;&#830;&#801;&#801;&#818;&#827;&#815;&#839;&#805;r&#879;&#773;&#863;&#826;&#796;&#846;o&#843;&#875;&#779;&#875;&#776;&#842;&#778;&#787;&#785;&#819;&#839;&#805;&#828;&#796;&#796;t&#775;&#772;&#836;&#768;&#795;&#807;&#853;&#814;t&#868;&#844;&#802;&#823;&#804;&#858;&#828;&#790;&#798;u&#773;&#847;&#841;&#827;&#813;&#852;&#842;&#869;&#834;&#850;&#869;&#777;&#833;&#866;&#822;&#812;<br>\n<br>\nN&#779;&#776;&#865;&#814;&#854;&#858;&#853;&#803;&#828;u&#878;&#859;&#821;&#865;&#852;&#791;&#811;k&#783;&#776;&#844;&#784;&#773;&#801;&#803;&#828;&#793;&#852;&#799;&#819;&#806;e&#836;&#867;&#830;&#830;&#836;&#849;&#829;&#864;&#796;&#852;t&#843;&#778;&#823;&#818;&#805;&#827;.&#781;&#769;&#831;&#794;&#787;&#783;&#848;&#847;&#832;&#856;&#817; &#834;&#773;&#820;&#817;&#804;&#851;&#791;&#809;&#837;&#809;N&#843;&#775;&#842;&#832;&#823;&#798;&#851;&#798;&#804;&#800;&#804;&#852;&#818;u&#788;&#780;&#782;&#820;&#805;&#853;k&#843;&#876;&#787;&#849;&#1161;&#820;&#857;&#841;&#816;&#809;&#813;&#857;e&#848;&#848;&#831;&#788;&#878;&#824;&#820;&#790;t&#788;&#870;&#768;&#833;&#819;&#840;&#793;&#791;.&#876;&#829;&#776;&#878;&#775;&#771;&#876;&#832;&#795;&#839;&#803;&#851;&#809;&#811;&#819;&#828; &#788;&#779;&#834;&#879;&#872;&#778;&#784;&#768;&#802;&#795;&#825;&#858;&#858;&#816;N&#878;&#869;&#786;&#778;&#831;&#860;&#817;&#810;u&#785;&#786;&#785;&#780;&#865;&#801;&#816;&#852;&#826;&#793;&#839;&#791;&#800;k&#786;&#786;&#829;&#876;&#822;&#797;&#841;&#858;&#791;&#819;&#814;&#816;&#803;e&#768;&#850;&#778;&#873;&#785;&#771;&#829;&#872;&#824;&#812;&#805;&#858;&#815;&#811;t&#773;&#855;&#834;&#771;&#855;&#775;&#859;&#831;&#856;&#1161;&#820;&#851;&#837;.&#774;&#794;&#844;&#870;&#774;&#780;&#868;&#833;&#856;&#811;&#814;&#818;&#818;&#852;&#815;<br>\n<br>\n<br>\nEt huutaa saa, et paetakaan<br>\nKun Nuket tulevat hakemaan<br>\nJärkesi ovea kolkuttaa<br>\nPian kaikki lukot aukeaa<br>\n<br>\nNihilisti hiljainen<br>\nSoutaa halki merien<br>\nJalka Miehen Punaisen<br>\nAstuu läpi Ikuisen<br>\n<br>\nPolttouhri näkee sinut<br>\nNäkee kaikki, näkee minut<br>\nValpas hahmo varjojen<br>\nTuntee poltteen liekkien<br>\n<br>\nVie äänesi, huutosi, itkusi<br>\nVatsastapuhujan nauru soi<br>\nTunteesi, mielesi, sielusi<br>\nIlman suuta et huutaa voi<br>\n<br>\nRautaneito varjoton<br>\nKatse tuskan, turmion<br>\nJa näkökentän takana<br>\nHän aina odottaa<br>\n<br>\nJa itse Linnunpelätti<br>\nTuo painajaisten lähetti<br>\nSe haistaa aina pelkosi<br>\nJa tulee luoksesi<br>\n<br>\nJa Sätkynukke valkoinen<br>\nEi anna sinun kitua<br>\nKäsi Miehen Punaisen<br>\nJo alkaa veri maistua<br>\n<br>\n1&#785;&#850;&#784;&#768;&#860;&#801;&#864;&#833;&#808;&#846;&#826;&#811;&#846;&#815;&#839;&#815;&#809;&#853;&#793;&#798;&#818;&#817;&#792;&#816;&#826;&#811;&#814;§&#876;&#775;&#835;&#771;&#835;&#773;&#859;&#833;&#824;&#860;&#833;&#791;&#846;&#837;&#790;&#800;%&#869;&#794;&#774;&#774;&#856;&#802;&#862;&#823;&#790;&#828;&#837;&#851;&#825;&#837;&#806;&&#838;&#774;&#777;&#868;&#768;&#844;&#867;&#774;&#770;&#859;&#835;&#848;&#776;&#847;&#847;&#863;&#793;&#817;&#826;&#846;&#846;&#858;&#792;&#809;&#853;&#853;&#814;&#798;&#816;&#825;¤&#788;&#794;&#775;&#782;&#843;&#784;&#788;&#831;&#867;&#782;&#836;&#874;&#779;&#831;&#834;&#862;&#795;&#866;&#802;&#802;&#796;&#816;&#814;&#818;&#840;&#811;&#803;&#811;&#790;#&#776;&#867;&#831;&#871;&#785;&#867;&#835;&#835;&#774;&#848;&#768;&#834;&#838;&#788;&#777;&#774;&#821;&#832;&#866;&#800;&#812;&#804;&#800;&#806;&#854;&#839;&#799;&#798;&#853;&#815;&#817;&#812;&#814;&#797;\"&#771;&#869;&#774;&#868;&#794;&#844;&#872;&#879;&#773;&#832;&#814;&#816;&#814;&#799;&#814;&#825;&#796;&#852;&#816;&#825;&#827;&#854;&#827;&#845;&#793;(&#830;&#770;&#874;&#782;&#782;&#802;&#860;&#791;&#798;&#804;&#854;&#826;&#813;&#806;&#837;&#798;&#790;&#815;&#845;&#825;&#845;<br>\n<br>\n</span></em><br>\n<br>\nMatoro nielaisi. Ensimmäsitä kertaa pitkään aikaan, häntä pelotti.<br>\n<br>\n[spoil]Gurvana teki runo-osuuden.<br>\nJa muistakaa teorioida tästä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":979,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-05-06T14:52","content":"<strong>Tawan toimisto</strong><br>\n<br>\n<br>\nTawa istui tuolillaan tuijottaen punaista taivasta panssarilasisen ikkunan läpi. Suurisilmäinen Ussal-rapu oli adminin sylissä ja liikutti jalkojaan levottomasti edestakaisin. Tawa rapsutti Nöpöä hieman sen silmien takaa, mikä sai rahin hengittämään tyytyväisesti.<br>\n\"...anteeksi vain\", admin sanoi takanaan seisoville klaanilaiselle. \"Toistaisitko?\"<br>\nTawan takana sotilaallisesti seisova Klaanin veteraanimoderaattori BladeVezon rykäisi virallisesti hiekkapaperimaisella äänellään. Hän heitti pienen raporttitiedostojen kasan Tawan toimiston pöydälle.<br>\n\"Torakkahyökkäys Tho-Koroon, Pomo\", Bladis sanoi karusti. \"Laivaston pojat tekivät täsmäiskun nopeilla hävittäjillä, mutta nazot olivat varautuneet isommalla kalustolla. Menetimme kolme Ramaa.\"<br>\n<br>\nTawa räpytteli silmiään järkyttyneenä. \"Mi...miksi Tho-Koro? Ei se edes ole meidän aluettamme...\"<br>\n<br>\nBladis ei tiennyt, mitä sanoa. Hän nieleskeli jotain hetken aikaa ja nuolaisi huuliaan liskomaisella kielellään. Tämä oli niitä hetkiä, jolloin Same vetäisi esiin tajunnanräjäyttävän puheensa sotataktiikoista, sotahistoriasta, aseista, eri osapuolten motiiveista ja painovoiman ja tuulen vaikutuksesta taistelukentällä. Tällöin Bladis pääasiassa nyökkäili ja täydensi entisen opettajansa lauseita yksittäisillä lisäyksillä ja korjauksilla.<br>\nNyt komentaja Same oli kuitenkin muissa tehtävissä ja Bladis edusti koko moderaattorikuntaa yksin. Itsevarmuutta teräshaarniskaiselta skakdisoturilta ei puuttunut, mutta hänen Samen kanssa sopimansa menettely oli yksinkertaisesti se, johon he olivat molemmat vuosien varrella tottuneet. Same kuulusteli vihollisia rauhallisella äänensävyllä ja pettämättömällä katsekontaktilla ja BV hujautti näiden päät välillä pöytää vasten nopeuttaakseen kielenkantoja. Kaksikon yhteistyö yksinkertaisesti toimi.<br>\n<br>\nBV avasi terävähampaisen suunsa vähitellen.<br>\n\"Se saattaa olla jonkinlainen varoitus\", moderaattori sanoi kuulostaen pohdiskelevalta. Tawa kääntyi tuolillaan kohti moderaattoria ja huomasi samalla, että tämän takana huoneessa seisoivat myös Klaanin ahkerat arkistonhoitajat. Kirjapinoa kantava tulen Toa Vaehran ja tämän takaa vielä isomman kirjapinon kanssa huoneeseen ankkamaisesti vaappuva Gahlok Va tervehtivät Tawaa. Tai ainakin yrittivät. Molemmat kädet varattuina tervehtiminen osoittautui hieman vaivalloiseksi, joten arkistonhoitajat tyytyivät ilmehtimään oudosti. Tawa ilmehti takaisin ja heilautti oikeaa kättään kevyesti.<br>\n<br>\n\"Vai niin\", Tawa sanoi vilkuillen pöytänsä kulunutta pintaa ja kohottaen kulmiansa kypsyneen näköisenä. \"Tappavat siviilejä. Onko tämä sitä nazorakien sotilaskunniaa?\"<br>\n<br>\nBladis köhäisi. \"Kaikella kunnioituksella, Pomo, mutta...\"<br>\nBladeVezon mietti hetken, miten Same vastaisi. Sitten hän köhäisi uudestaan. \"...ne tappavat siviilejä. Mokomat kierosilmäiset kuoriaiset yrittävät usuttaa meitä hyökkäämään tuonne, että voisivat napata meidät yllätyksellä. Luulisin ainakin.\"<br>\nTawa nosti katseensa pöydästä. \"Samaa mieltä. Mutta mitä muuta me voimme tehdä, jos ne vain...jatkavat tuota?\"<br>\nBladeVezonin katse siirtyi huoneen päästä päähän. Hän poimi yhden Tawan pöydällä olevista raporteista ja naputti sitä teräväkyntisellä skakdin sormella. \"Niinpä.\"<br>\nÄrtymys laskeutui pois Tawan kasvoilta. Admin katsoi BV:tä nyt kasvoillaan pikemminkin syyllisyydentunnetta. \"Miten Laivaston...\"<br>\nJokseenkin poikkeuksellisesti BladeVezon päätti keskeyttää johtajansa. \"Ei huolta, Pomo. Keetongu on edelleen jossain matkoilla, mutta herra isoherra Tehmut teki onneksi jo aloitteen. Tämä ei voi olla niin iso operaatio, että emme saisi niitä ajettua pois.\"<br>\nTawa nyökkäsi pitäen ilmeensä kuitenkin samana. \"Hyvä.\" Admin nosti Nöpön sylistään työpöydälle, josta Ussal kipusi seinäkiipeilyyn kehitetyillä jaloillaan alas lattialle. Maissinjyvien poksahtelulta kuulostava pikkuruinen napina kulki vauhdikkaasti lattiaa pitkin. Nöpö siirtyi paikasta toiseen tutkien huoneeseen ilmestynyttä kolmikkoa ruohonjuuritasolta. Bladis vilkuili ussalia hymyillen kevyesti. Nöpö nuolaisi skakdin jalkaa, maisteli hetken analyyttisen näköisenä ja siirtyi kohti seuraavaa jalkaa. Pian ussal kutitti märällä kielellään jo Gahlok Van jalkoja. Lyhyt sininen arkistonhoitaja olisi nauttinut tilanteesta huomattavasti enemmän, jos ei olisi yrittänyt samalla pitää painonsa verran kirjoja käsillään.<br>\n<br>\nTawa kääntyi jälleen ympäri ja tuijotti ikkunaa. Hän tarttui pieneen vihkoon työpöydällään ja selaili sitä perehtymättä siihen kuitenkaan kovin tarkasti. Vihkonen oli täynnä vanhoja valokuvia.<br>\n\"Onko...etsinnöistä kuultu mitään?\"<br>\n<br>\n\"Visokki?\" Bladis sanoi ymmärtäväisenä. \"Ei, Pomo. Anteeksipyytöni.\"<br>\n<br>\nTawa heilautti kättään. \"Eipä se mitään\", hän lausui hiljaa. Vihkonen sulkeutui ja Tawa laski sen takaisin pöydälleen kääntämättä katsettaan pois ikkunasta.<br>\n\"Jotain kuitenkin taisi tapahtua\", BV sanoi ottaen muutaman askeleen lähemmäs Tawan pöytää. \"Umbra palasi.\"<br>\nTawa kohotti kulmaansa katsoen Bladiksen kasvoja ikkunan heijastuksesta. \"Umbra? Mitä ja missä?\"<br>\n\"Hän oli kuolemaisillaan. Joku oli tuonut hänet rakennuksen sisälle ilman, että kukaan oli edes huomannut. Piru vie, Paaco ei edes löytänyt valvontakameranauhalta mitään.\"<br>\n<br>\n\"Onhan hän jo hoidossa?\" Tawa sanoi huomattavasti huolestuneemman näköisenä, suoristaen selkänsä. Bladis nyökkäsi, mutta kulutti hieman aikaa seuraavan suustaan tulevan lauseen muotoiluun.<br>\n\"Huolestuttavaa kuumeen nousua lukuunottamatta hän pärjäilee. Onneksi hän on ihan hyvissä käsissä. Juttu on vain niin, että hän on...ömmmm...\"<br>\nVaehran ja Gahlok Va vilkuilivat toisiaan jakaen hyvin samanlaisen katseen. Tulen Toa kohautti olkapäitään.<br>\n\"Mitä?\" Vaehran sanoi, puuttuen keskusteluun ensimmäistä kertaa.<br>\n\"Sanotaanko, että...\" BV takelteli. \"...hän on päättänyt tulla taas matoraniksi.\"<br>\n<br>\nVaehran, Gahlok Va ja Tawa katsoivat kaikki skakdimoderaattoria etsien paljastavaa virnettä. He eivät löytäneet sellaista. Skakdin kasvoilla oli vain sen luonnollinen terävähampainen irvistys. Bladis nyökytteli sanaakaan sanomatta ja siirteli katsettaan kaikkiin kolmeen.<br>\n\"Tälle on varmaan joku selitys\", Vaehran uskotteli itselleen hiljaa.<br>\nPieni puolibohrok surisi hyönteismäisesti. \"En olisi niin varma...\" Gahlok Va sanoi.<br>\nTawa availi suutaan useamman kerran. Hän ei saanut huultensa välistä pakotettua edes kunnollista kysymystä.<br>\n\"Saat jututtaa häntä tämän jälkeen\", Tawa sanoi kasvoillaan harmoninen sekoitus huolestuneisuutta vanhasta ystävästä ja yllättyneisyyttä tapahtumien hämmentävästä kulusta. Hän oli kokenut molempia viime viikkoina enemmän kuin koskaan.<br>\nJoku Tawan kuulemista kymmenistä johtajahahmoista oli joskus sanonut, että oikean johtajan oli piilotettava tunnetilansa. Muut admineista tottelivat tätä kehotusta monin tavoin. Visokki oli telepatiansa takia monin tavoin sulkeutunut itseään ympäröivistä elävistä olennoista. Hän antoi muiden kuin ystäviensä tietää vain sen, mikä oli pakollista. Ämkoo pysyi hyvin harvoin Klaanin linnoituksen sisällä tarpeeksi kauan muodostuakseen kaikkien klaanilaisten silmissä oikeaksi henkilöksi. Kaikista pahin oli Guardian, joka vaikutti monissa tilanteissa sosiaalisesti avoimelta ja rehelliseltä soturilta, mutta oli piilottanut sisäänsä enemmän salaisuuksia ja pimeyttä kuin kukaan pystyisi päättelemään.<br>\n<br>\nTawa yritti parhaansa mukaan pitää tunnetilansa mahdollisimman avoimina ja rehellisinä niille, joiden kanssa keskusteli. Hän ei halunnut olla sotilaiden palvoma ikoni tai jumalainen pelastajahahmo. Hän halusi näyttää olevansa yksi muiden joukossa. Johtaja tarvisi karismaa, mutta johtajan oli tarkoitus vain näyttää olevansa monin tavoin vain yksi muista. Se ei vain ollut aina yhtä helppoa.<br>\nTawa nousi seisomaan tuoliltaan ja nosti siinä samassa viittansa sen selkänojalta, sitoen sen paikalleen. Hän hymyili Bladikselle hymyä, joka ei ollut täysin rehellinen.<br>\n\"Kiitos kovasti, Bladis. Pyydän, mene katsomaan, miten Umbra voi.\"<br>\n<br>\nAdminien sanansaattaja nosti kätensä sotilastervehdykseen ja katsoi johtajaansa silmiin. \"Mikäpä minä olen kyseenalaistamaan käskyä, Pomo\", hän sanoi. Hopeinen skakdi kyykistyi maahan ja rapsutti Nöpöä hieman silmien takaa. Hän vilkuili kirjojen kantamiseen kyllästyneitä arkistonhoitajia ja näytti hetken mietiskelevältä.<br>\n\"Mitä olette tekemässä nyt, muuten?\" skakdi kysyi varovaisesti. \"Jos minulla on lupa kysyä.\"<br>\n<br>\n\"Tuplasalama\"-Vaehran haukotteli. Tämä ei ollut kannanotto puheenaiheen kiinnostavuuteen, vaan merkki siitä, että hän oli valvonut kantamansa kirjapinon kera melkein koko yön.<br>\n\"Nimda\", Vaehran sanoi. <br>\n\"Nimda\", GV:n epäselvä mumina tuli kirjapinon läpi.<br>\nTawa nyökkäsi hieman. \"Teemme vielä pieniä etsintöjä Matoron tuoman videonauhan perusteella.\"<br>\n<br>\n\"Hmh\", BV äännähti. \"Onko tämä nyt...tarkoitan...\"<br>\nSkakdi nousi täyteen mittaansa ja liikutti käsiään moneen suuntaan. \"Me olemme sodassa ehkä tämän merialueen isoimman ja vaarallisimman limanuljaskaliittouman kanssa. Anteeksi nyt suorasanaisuuteni, mutta metallinpalasten jahtaaminen ei...auta.\"<br>\n<br>\nTawa järjesteli omalla pöydällään olevia kirjoja keskittyneesti. \"Nimda on yksi syistä, miksi tämä sota on alkanutkin\", hän sanoi nostaen katseensa. \"Meidän täytyy mennä alkuun, jos haluamme ymmärtää kaiken.\"<br>\nVaehran raahautui Tawan pöydän eteen ja laski painavan kirjapinonsa mahdollisimman siististi alas. Gahlok Va teki samoin ja hengähti uupuneesti saatuan kirjat Tawan pöydälle.<br>\n\"Niinpä kai\", BV sanoi. Hänelle tuli pian mieleen jotain, josta hän oli väitellyt Samen kanssa. \"Mutta eikö tämä vain vie aikaa? Torakat, zyglakit, palkkasoturit tai ne metallipöntöt voivat hyökätä milloin tahansa. Meidän pitää olla valmiina.\"<br>\nTawa kohautti olkapäitään hieman mietiskelevänä. \"Tjaa.\"<br>\n\"...ja sitä paitsi, en minä itse näihin huhuihin usko, mutta...\" BV sanoi hiljaa. \"...oletteko nähneet ne torakkapropagandat?\"<br>\n\"Joo. Substanssitonta, mahtailevaa sekasotkua\", GV jupisi. Vaehran päätti hyssytellä toveriaan hieman.<br>\n<br>\n\"En jaksanut lukea\", Tawa hymähti vakava ilme kasvoillaan. \"Mutta minua tyrannia ne varmaan kirosivat?\"<br>\n<br>\n\"Ne istuttivat hyväuskoisten kyläläisparkojen mieliin ajatuksen siitä, että te aikoisitte käyttää Nimdaa aseena Allianssia vastaan\", BV sanoi. \"Tällainen paneutuminen sen tutkimiseen ei varmaan...anteeksi taas, auta uskottavuuttamme.\"<br>\nTawa ei vastannut. Hän ja arkistonhoitajat olivat kaivautuneet syvälle kirjapinoon. Bladis katsoi Tawaa pitkään hiljaa.<br>\n\"Anteeksi, oikeasti\", BV sanoi synkästi. \"Jos se on ase, olemmeko me...käyttämässä sitä Allianssia vastaan?\"<br>\n<br>\nTawa pysäytti kirjan selaamisen ja käänsi silmänsä hitaasti teräshaarniskaista skakdia kohti. Admin aprikoi kysymystä pitkään ja hartaasti.<br>\n\"En tiedä.\"<br>\n<br>\nBV nyökkäsi hyväksyvästi, vaikka olisi halunnut kuulla huomattavasti enemmän. Hän kääntyi ympäri sanomatta sanaakaan ja avasi Tawan toimiston oven.<br>\n\"Onnea...siihen, mitä yritätte.\"<br>\n<br>\nArkistonhoitajat kiittivät, mutta Tawa oli keskittynyt omiin ajatuksiinsa. Ei ollut aikaa miettiä sodankäynnin moraaleja. Nyt pitäisi löytää Adorium Selecius.<br>\n<br>\n* * *\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Ihmiset, käyttäkää enemmän näitä \"yhteisiä\" hahmoja.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":980,"creator":"BD","timestamp":"2011-05-07T06:33","content":"<strong>Klaanin käytävät</strong><br>\n<br>\n”Olette kokeneet yön kauhun, se on muuten erityisen typerä nimi niin hienolle tapahtumalle, kenties jokin lonkalta heitetty kuolleidenmäärä oli ¼. Mutta tiedättekö miten paljon vähemmän kivaa on kun kuolee melkein kolme kertaa! Rautaiset kuolemanne eivät merkitse siinä vaiheessa yhtään mitään. Toisaalta nämä päivät opettivat minulle, että näin helppoa olisi loppujen tuhota kokonainen linnoitus! Ei, kyse ei ole mistään etsimästänne petturista, minä toimin täällä yksin, mutta vain koston nimissä. Ja tosiaan mikseivät ne vain soluttautuneet tänne? Näytänpähän sentään esimerkkiä miten helppoa se voisi olla, nyt tosin toivon, että en olisi yksin täällä vastustamassa teitä, mutta jokatapauksessa.”, oudot huudahdukset kaikuivat käytävillä saaden varmasti mielenkiinnon heräämään.<br>\n<br>\n”Ei ole totta.”, Tawa oli avannut monitorinsa huudon paikannusalueeseen.<br>\n<br>\n”Hei, tuolla on häirikkö. Voisiko joku viedä sen rauhoittumaan?”, Tawa antoi ilmoituksen ympäri klaania.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":981,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-05-07T08:30","content":"<strong>Klaanin käytävät</strong><br>\n<br>\nHopeista metallihaarniskaa kantava skakdi, BladeVezon, käveli klaanin valokivin ja soihduin valaistuja kivikäytäviä. Hän oli vähän aikaa sitten käynyt Tawan luona, viemässä aika huonoja uutisia koskien Umbran kohtaloa. Nyt Bladis oli matkalla kohti Klaanin sairasosastoa, ottamaan selvää huhujen todenperäisyydestä.<br>\n<br>\nSkakdi asteli kolmivarpaisilla jaloillaan itsevarmasti, mutta hiukan haikeasti kiviselle ovelle. Bladis kurotti skakdisormillaan oven kahvaa, avaten oven ja astuen sisälle laajahkolle sairasosastolle. Kaikki sairasosastolla oli todella valkoista, ihan Bladista inhotti. Valkoista kuin lumi, valkoista kuin Artakha, josta matoranien tarut kertoivat. Nyt sairasosastolla oli tavallista enemmän asukkeja. BladeVezonin kävellessä käytävn perällä odottavalle ajanvaraustiskille, skakdi pani merkille, ett erilaisten suojaverhojen takaa kuului kovaa yskintää, oksentelua ja vaikerrusta. Tauti ei kuulostanut tavanomaiselta flunssaepidemialta, se oli jotain uutta.<br>\n<br>\nBladis nappasi seinällä roikkuvasta pussista hengityssuojaimen, ettei saisi tautia ja asteli ajanvaraustiskin takana olevan päivystäjän, punavalkoista naamiota kantavan Toan, Kupen luokse.<br>\n<br>\n\"Hei, Bladis tässä. Haluaisin tietää missä on matoran nimeltään Umbra\", BladeVezon sanoi, hengityssuojaimen liikkuessa ihmeellisesti valkoisten skakdihampaiden edessä. <br>\n<br>\n\"Aaaa. BladeVezon. Moderaattorikamu. Veimme Umbran vaikeuden tapausten osastolle\", Kupe sanoi aika ystävällisesti ja tuttavallisesti. Jotenkin Bladisia häiritsi sana \"vaikeiden tapausten osasto\".<br>\n<br>\n\"Okei selvä. Voitko viedä minut sinne?\" moderaattori-skakdi kysyi. Kupe nousi seisomaan penkiltään, lähtien viittoloimaan Bladista oikeaan suuntaan.<br>\n<br>\n\"Mitä täällä oikein on tapahtunut, kun täällä on näin tungosta?\" Moderaattori kysyi sinipunaiselta toalta. Skakdi ei pitänyt tästä sairaiden suurehkosta määrästä.<br>\n<br>\n\"Voi. Kaikki alkoi jonkinaikaa sitten. Matoraneja vain saapui tänne valittamaan yskää ja oksentelua, sitten huomasimme että heidän haarniskansa alkoivat murtua ja he joutuivat jäämään tänne. Nyt sairaanhoitajamme ovat täysin työllistettyjä ja desingfiointiaineesta alkaa olla huutavaa pulaa. Voisitko viestiä tavarantoimittajillemme että tarvitsemme lisää sitä?\" Kupe kertoi taukoamatta. <br>\n<br>\nBladis punnitsi näitä sanoja, kun hän ja Kupe astuivat uudelle ovelle. Kupe avasi haulla koristellun oven, jolloin kaksikko astui sisään uuteen huoneeseen. Tämä huone oli täynnä koneita, jotka pitivät pahoin haavoittuneita elossa.<br>\n<br>\n\"Yngh\", Bladis äännähti, kun pistävä haju meni hänen herkkään skakdisieraimeensa. Täällä haisi Kuolema. Skakdia puistatti tämä paikka, ja jos tämä paikka puistatti skakdia, niin se oli jotain todella karmaisevaa.<br>\n<br>\nKupe ei kiinnittänyt itse huomiota näihin vakavasti sairaisiin, vaan käveli määrätietoisesti kohti päämäärää, oikeassa nurkassa olevaa petiä, jossa oli verhot edessä. Sairaanhoitaja tervehti ystävällisesti virkaveljiään ja siskojaan, välittämättä yhtään paikan masentavasta ilmapiiristä.<br>\n<br>\nViimein kaksikko saapui perille. Kupe avasi potilaan verhon, jolloin heikohko, violettia ja mustaa panssaria käyttävä, erilaisiin protodermistä erittäviin laitteisiin kiinnitetty Umbra heräsi.<br>\n<br>\nMatoran nosti vaivalloisesti etusormeaan. Pieni valonsäde syttyi sormeen. Matoran hymyili riutuneella mustalla pakarillaan. \"Hei\", kuului heikkona matoranin suulta.<br>\n<br>\nBladeVezon katsoi epäuskoisesti tätä matorania. Oliko tämä hänen virkaveljensä, monien taisteluiden kokema valon Toa? Ei. Tämä oli vain isohko matoran, joka oli kuoleman kielissä.<br>\n<br>\n\"Hei\", kuului skakdin, hengityssuojaimen takana olevasta suusta. Sana terve olisi tässä tilanteessa ollut todella tahditonta.<br>\n<br>\n\"Kukas sinä olet?\" Matoran kysyi hiljaa. <br>\n<br>\n\"Eihän tämä tyyppi edes tunne minua\", Bladevezon mutisi hiljaa itsekseen. \"Olen BladeVezon, klaanin moderaattori. Ja sinä kuulemma olet Umbra, eikö totta?\"<br>\n<br>\n\"Aaa. Moderaattori. Minun tämän maailman veljenikin on moderaattori. Keltainen soturi...\" hiljainen ääni sanoi.<br>\n<br>\n\"Mitä sinä oikein puhut?\" Bladis sai sanottua. Kupe antoi murhaavan katseen Bladikselle. \"Hän ei ole ihan henkisesti terve\", sairaanhoitaja kuiskasi skakdin korvaan.<br>\n<br>\n\"Puhun totta, ystäväiseni. Olen Umbra, mutta vain toisesta maailmasta. Glatorianking voi todistaa sen... Olimme hänen kanssaan retkellä...\" Violettimusta olento sanoi.<br>\n<br>\n\"Hmm... Kuulostaa enemmän sairaan hourailuilta, kuin Umbran, mutta olkoon. Pitää kai sinua uskoa. Pitääkö minun seuraavaksi etsiä se vietävän Gekkomieskin?\" Bladis mutisi. Häntä ärsytti juosta ympäri linnoitusta klaanilaisten perässä.<br>\n<br>\n\"Meidän on varmaan parasta lähteä, ettei mielisairaus tartu\", Bladis kuiskasi Kupelle. Toa katsoi hetken molempia, matorania joka oli kuoleman sairas, ja moderaattoria, joka uskoi että mielisairaus tarttuu mielisairaan, jota ei ole todistettu mielisairaaksi, seurassa olemisen aikana. Lopulta toa päätyi siihen johtopäätökseen, että olisi parempi lähteä pois tämän sairaan luota ja antaa matoranien hoitaa hänet kuntoon, jos häntä voi parantaa.<br>\n<br>\nKaksikko oli vaihtanut katseita, että olisi aika lähteä, kun Umbra avasi suunsa taas kerran. \"Paaco. Tuokaa Paaco tänne... Asiaa Portaaleista...\"<br>\n<br>\nValkoinen verho meni Umbran eteen ja hän oli taas ihan <strong>yksin.</strong><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":982,"creator":"Blezer","timestamp":"2011-05-07T10:30","content":"Klaanin torilla oli taas melskettä... Kolmannenkuunfestivaali oli lähdössä taas matkaan. Heidän käyntinsä Klaanissa ei ollut lainkaan tuottava. Vain ensimmäinen päivä oli ollut vilkas. Loppuaikana klaanin torilla ei ollut käynyt kovinkaan paljoa porukkaa. Oli todella ilmeistä, ettei kukaan ollut huomannut suhteelisen suurta festivaalitapahtumaa keskellä Klaanin-linnoituksen toria. <br>\n<br>\nEi kulunut kauaakaan kun karavaani oli taas pakattu ja valmiina lähtöön. Amaka, festivaalikaravaanin johtaja oli allapäin katsellessaan festivaalin tuottoja. Rahaa oli kertynyt vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Amaka huokaa ja rypistää tilipaperit. Hän viheltää erittäin kovaan ääneen jolloin karavaani alkaa liikkua kohti linnoituksen portteja. Portit avattiin ja pian karavaani olikin jo tipotiessään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":983,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-05-07T15:30","content":"<strong>Tuntematon, kauan aikaa sitten</strong><br>\n<br>\nDiereu istui ja tuijotti alas tiiviisti.<br>\n<br>\nHarmaan valtaistuimen ja sille johtavan marmoriportaikon alapuolella joukko mustia, viittaa kantavia olentoja toisti samoja liikeratojaan. Diereué oli aina rakastanut tuon toistuvat liikkeen harmoniaa. Piti olla tarkkanäköinen huomatakseen olentojen poikkeavan edes millin kivilattiaan painautuneesta urasta.<br>\n<br>\nNiin ei koskaan tapahtunut.<br>\n<br>\nDiereu oli erilainen kuin edeltäjänsä. Siinä missä aikaisemmat johtajat olivat nauttineet asemastaan ja muiden tarkkailusta hän ei pitänyt siitä, kun häntä kutsuttiin \"Johtajaksi\", \"Ylhäisyydeksi\" tai \"Hänen Filharmoniseksi Ylhäisyydekseen\". Mutta Diereu ei valittanut. Hän ei voinut. Joskus hänestä tuntui, että hän oli syntynyt väärään lajiin. Mutta koko äärettömän pitkän elämänsä hän oli tähdännyt tähän pisteeseen. Eikä elämä tästä paranisi.<br>\n<br>\nJoku nousi ylös portaita. Diereu hätkähti mielensisäisesti huomatessaan, kuinka paljon aikaa edellisestä kerrasta oli. Mutta nyt kaikki muuttuisi.<br>\n<br>\nPortaita ylös nouseva hahmo näytti samalta kuin kaikki muutkin. Hänen tummansiniseen viittaansa oli kirjattu tuntemattomalla kielellä \"Jouera\". Diereu tiesi millä asialla tämä oli ja vaivautui vain nyökkäämään hitaasti.<br>\n<br>\nJoueran jännitys ei ollut luettavissa tämän kasvoilta.<br>\n<br>\nKaksikko seisoi tai istui liikkumattomana muutaman minuutin. Kumpikaan ei lähettänyt mielensisäisiä viestejä. Sitten se tapahtui.<br>\n<br>\nJokaisen suuressa huoneessa paikallaolijan suusta kuului epätoivoinen henkäisy. Diereu vapisi tuolillaan ensimmäistä kertaa elämässään. Jouera ja kaikki muut makasivat lattialla, josta he yrittivät refleksinomaisesti nousta.<br>\n<br>\nEnsimmäinen kerta moneen vuosisataan, kun olentojen harmoninen liike keskeytyi.<br>\n<br>\nDiereue nousi seisomaan ja osoitti Joueraa sormellaan yhä vapisten. Tummansinisestä viitasta katosivat kirjaimet. Jouera ei voinut hillitä itseään vaan juoksi alas portaita.<br>\n<br>\nDiereue katsoi alas ja tajusi, että ei eläisi kauan.<br>\n<br>\n[spoil]Välähdysselkä. Kyllä, nuo nimet viittaavat johonkin.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":984,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-05-07T16:38","content":"<strong>Nimdasaari, tunnelit</strong><br>\n<br>\nKaikki kolme huoneessa olijaa tunsivat olonsa järkyttyneiksi ja jollakin tapaa orvoksi. He olivat kolmistaan pimeydessä tietoisina edllisten retkeläisten hirveästä kohtalosta.<br>\n<br>\nOlisiko \"Nukkeja\" täällä vielä?<br>\n<br>\nTunnelma oli ahdistavan hiljainen.<br>\n<br>\nMatoro koitti selventää päässään villinä pyöriviä ajatuksia. Päälimmäisenä hänellä oli tietenkin Taripin kohtalo.<br>\nHän koitti antaa selviytyjän ajatusmaailmalleen valtaa. Hän tiesi, että pääsisi täältä elossa pois. Hän oli varma. Ei hän voinut kuolla...<br>\nTai niin hän halusi uskoa.<br>\n<br>\n\"Miten me pääsemme pois täältä?\" ajatuksensa setvinyt Äksä kysyi pimeyden halki. <br>\n\"En tiedä. En tosiaankaan tiedä\", Matoro mumisi. Hän tutki huonetta läpi ties kuinka monennetta kertaa. Oli vain karmiva teksti, sammunut lyhty ja ruumis.<br>\n<br>\nKarmiva teksti.<br>\n<br>\n\"Eli tämäkö oli sitten tässä\", maassa istuva Jardirt kysyi ankeana. Hän säästi viimeisiä tulitikkujaan.<br>\n<br>\n\"Kuolemme tänne, eikä kukaan saa koskaan tietää. Kuten Tarip\", matoranääni jatkoi.<br>\n<br>\n\"Paitsi että me saimme selville Taripin kohtalon\", Äks mainitsi väliin.<br>\n\"Hei, miettikää mitä me olemme kokeneet. Destral, Rozum. Emme me kuole nyt. Emme kaiken tämän jälkeen\", Matoro alkoi puhua tyypillistä hiljaisemmalla äänellä.<br>\n<br>\n<br>\n\"... hei. Eivätkö muut piraatit jääneet ylös, kuten Notfunkin?\" Äks kysyi yhtäkkiä.<br>\n\"... joo, kai\", Jardirt vastasi.<br>\n<br>\n\"Jos he saisivat tuon kattoluukun auki...\"<br>\n\"Mahtava idea\", tokaisi Matoro. \"Mutta millä saamme heidän huomion? Odotammeko, että ne tajuavat luukun?\"<br>\n<br>\nMatoro valahti istumaan lattialle. Hän sulki silmänsä ja keskittyi. Cencord aktivoitui hitaasti.<br>\n<br>\nAivan liian hitaasti Matoron makuun.<br>\n<br>\nToa tunsi ympärillään ystäviensä mielet. Hän liikkui tyhjyydessä ylöspäin, kunnes alkoi aistia useiden matoranien mieliä. <br>\n<br>\n\"Luukku\", hän sanoi.<br>\n\"Avatkaa luukku\"<br>\n<br>\nHän tunsi mielen joutuvan hämmennykseen ja sitten alkoi epämääräisten mielien vilinä. Hän sammutti naamionsa huohottaen.<br>\n<br>\nKului aikaa. <br>\nLuukku katossa aukesi päästäen sisään hennon valokiven valon. Kuului huutoja ja ääniä.<br>\n<br>\nKöysi laskettiin alas. Matoro tunsi onnistuneensa jälleen kerran. <br>\n<br>\nKuolema saa odottaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":985,"creator":"Jake","timestamp":"2011-05-07T16:49","content":"<strong>Nimdasaari, tunnelit</strong><br>\n<br>\n<br>\nJardirt, Äksä ja Matoro nousivat köyttä pitkin ylös. Perämies oli hieman huolestunut. Hän hieroi vihreää maskiaan. Hänellä oli huono tunne tästä. Kun klaanilaiset ja Jardirt olivat ylhäällä, perämies katsoi ympärilleen. Kaikki piraatit olivat siinä. Paitsi Notfun.<br>\n<br>\n\"Yarr.. Missä kapteeni?\", Jardirt kysyi.<br>\n<br>\n\"Mitä. Eikö hän ollutkaan teidän seurassanne?\", keltamaskinen piraatti kysyi takaisin.<br>\n<br>\n\"Ei.. Mitä.. Eikö hän olekkaan täällä?\", Jardirt kysyi jälleen.<br>\n<br>\n\"Ei.\"<br>\n<br>\n\"Aye.. Minusta on tainnut tulla uusi kapteeni..\", Jardirt sanoi hieman haikeasti, mutta säilytti silti merirosvomaisen uskottavuutensa.<br>\n<br>\n<br>\n\"Otan osaa.\", Matoro lohdutti surullisella äänellä.<br>\n<br>\n\"Ei se mitään..\", Jardirt vastasi, \"Yarr. Turha kuvitella, että Notfunin poistuttua kuri on löysempi. Jatkan 'Funin perintöä, eli pidän teidät kurissa, ja hankin ne kultamaskit ja Nimdan. Eteenpäin, miehet.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":986,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-05-07T19:08","content":"<strong>Zakaz, Zaiggeran mökki</strong><br>\n<br>\nDomek ja Pegghu istuivat pöydän äärellä, johon heidän puuarkunsa oli laitettu.<br>\n<br>\n”Siinä kaikki?” Domek kyseli Zaiggeralta, joka seisoi seinää vasten. Ehjiä tuoleja ei riittänyt kaikille.<br>\n”Siinä kaikki”, naispuolinen Skakdi vastasi lakonisesti.<br>\nDomek hieroi hieman leukaansa ja ajatteli.<br>\n<br>\n”Oletko varma, ettei kyseessä ole toinen Z.M.A?” Pegghu jatkoi kyselyä Toan sijasta.<br>\n”Kuinka monta henkilöä tunnet, joiden nimi on Zorak Maxitrillian Arstein?” Zaiggera vastasi tunteettomasti, mutta silti jollain tapaa ivallisen kuuloisella sävyllä. Pegghu vaikeni ja päätti pysyä loput keskustelustaan hiljaa.<br>\n<br>\n”Tämä ei kyllä käy järkeen”, Domek lausui itselleen ja nousi tuolistaan kävelemään sen ympärillä, kuten hän perinteisesti teki, ”miksi siinä kirjassa hän on täysin erilainen”<br>\n”Sisällissodan historia on pitkä ja monimutkainen, en minäkään tunne jokaista yksityiskohtaa”, Zaiggera vastasi seuraten Toan kävelemistä, ”sinun on parasta kysyä joltain muulta”.<br>\nDomek pysähtyi viimein paikoilleen ja istui takaisin tuolilleen. ”Niinpä kai”.<br>\n<br>\n”Hei, luutnantti!”<br>\n<br>\nKiväärin pauke kuului. Vieraat eivät osanneet päättää yllättyivätkö he siitä vai yhtäkkisestä tervehdyksestä.<br>\nSiitä huolimatta, seinään oli ilmestynyt uusi reikä majan suuren aukon viereen, mistä vierailija ilmestyi. <br>\n”Kolmas kerta”, Zaiggera laittoi savuavan kiväärinsä alas. ”... Kenraali”. <br>\n”Kiitos, kulta”, vieraileva keltaisenmusta Skakdi-kenraali sanoi pitäen yhä typerän hymynsä kasvoillaan, vaikka ei yhtä leveästi kuin tullessaan. Skakdi-kenraali hyppäsi aukon läpi suoraan majan sisään, eikä edes ollut huomaavinaan Domekia tai Pegghua.<br>\n”Missä sinä olit?” Zaiggera kysyi, vaikkakin hyvin välinpitämättömästi ja kääntyi laittamaan kiväärinsä takaisin huoneen vastakkaisen seinän viereen.<br>\nPegghu yritti pyytää puheenvuoroa, mutta kumpikaan Skakdeista eivät näyttäneet edes huomaavan hänen olemassaoloa, saatiin sitten Domekin.<br>\n”Huomasin vain, että aavikon kukka ei olisi entisensä ilman hänen terälehtiään”, Skakdi-kenraali sanoi hyvin nuoleskelevalla äänensävyllä, mikä hänen tietämättään vain sai Zaiggeran ärsyyntymään enemmän. ”Warrek, mitä sinä oikein haluat?”<br>\n<br>\nSkakdi-kenraali otti esiin punaisen huivin, joka oli tarkemmin katsottuna hieman revitty reunasta. <br>\n”Tulin tuomaan kaulaliinasi takaisin”, Warrek sanoi ylpeästi kuin olisi suorittanut suuren urotyön. Zaiggera nappasi huivin takaisin ja katseli sitä hetken.<br>\nSkakdien huomaamatta, Valon Toa yhtäkkiä ilmestyi heidän molempien väliin.<br>\n”Näyttäisitkö tuota huivia”, Domek sanoi pitäen katseensa liimautuneena huiviin.<br>\n”Miksi?” Zaiggera kohotti kulmansa, mutta päätti antaa huivin Toalle.<br>\n”Kukas tämä on?” Warrek kysyi luutnantiltaan ja huomasi vähitellen myös Pegghun olemassa olon.<br>\n”He ovat Klaanilaisia”, Zaiggera vastasi vieraidensa sijaan.<br>\n”No voi skrararar, mikä sattuma. Onpa maailma pieni.”<br>\n<br>\nDomek katseli tarkasti punaista huivia. Sen repeytyneellä päällä oli kirjailtu merkillinen symboli, jolta puuttui sen toinen puoli.<br>\n<br>\n”Keneltä sait tämän huivin?” Domek kääntyi heti Zaiggeraan päin.<br>\n”Miten niin?” Zaiggera kyseli Toalta uudestaan.<br>\n”Sano mistä sait tämän huivin”, Domek vastasi tyynellä äänensävyllä, mutta oli selvästi erittäin kärsimätön.<br>\n”Sain sen eräältä Toalta vuosia sitten”, Zaiggera vastasi, muttei ollut varma mitä Valon Toa oli ajamassa takaa.<br>\n”Hänellä oli pitkä, ruskeanharmaa takki, vihreä keppi ja lierihattu?” Domek lisäsi.<br>\nZaiggera katsoi Toaan päin hämmästyneenä ja hyvin hämmentyneenä. ”... Miten sinä tiedät tämän?”<br>\n<br>\nDomek kääntyi pöydälle lojuvaan arkkuun päin ja avasi sen. Pegghu oli Warrekin kanssa yhtä sekaantuneita koko tapahtuman kulusta.<br>\nDomek otti arkusta lierihattunsa ja näytti tämän Zaiggeralle. <br>\n”... Mutta, miten?”<br>\n”Hän antoi tämän minulle.”<br>\nZaiggera hiljeni, hän ymmärsi viimein mitä Toa ajoi takaa. ”Niinkö hän teki...”<br>\nDomek katseli huivia uudestaan ja kääntyi majan nurkan luokse. Pegghu seurasi tätä mukana.<br>\n”Eli... häh?” Warrek viimein päätti avata suunsa, mutta ei keksinyt hyvää kysymystä.<br>\n”Domek, mistä oikein puhut? Kenen tuo huivi siis on?” Pegghu yritti päästä perille asioista.<br>\nMutta yrittäessään kääntyä Domekin eteen, hän huomasi kyyneleiden valuvan Toan kasvossa.<br>\n<br>\n”Näyttää siltä, etten olekaan ainoa joka on hänelle velkaa”, Zaiggera vastasi itselleen ja vilkaisi hattua, joka lojui pöydän päällä.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio Klaanin tyrmä</strong><br>\n<br>\n”Moderaattori Same, mitä sinä teet?!” BodyGuard kysyi, tai pikemminkin huusi valkopunaiseen moderaattoriin päin.<br>\n<br>\nSame kuristi kalterien läpi Sheelikaa.<br>\n<br>\n”<em>Tiedätkö, mitä Karzahnia sinun ZMA:si teki?</em>” Same puhui vihaisesti Sheelikaan päin.<br>\nSheelika yritti irrottaa moderaattorin otetta, mutta elementtivoimiaan estävän käsirautojensa takia ei kyennyt.<br>\n”Ai anteeksi, voisitko toistaa?” Same kiristi otettaan entisestään.<br>\n<br>\n”Moderaattori Same, lopeta! Älä satuta häntä!” GT yritti pyytää moderaattoria, mutta hän ei kuunnellut.<br>\nSame kuristi yhä enemmän aggressiivisesti.<br>\n”Same, lopeta”, Tawa astui nopeasti paikalle.<br>\n”Admin, tiedättekö mitä tämä Pirakan penikka on ollut te-”<br>\n”En, mutta tiedän missä sinä tulet olemaan jos et lopeta tällä sekunnilla”, Tawa keskeytti moderaattorin ja vastasi uhkaavammalla äänensävyllä.<br>\nSame viimein alkoi hillitä otettaan ja lopulta päästi Sheelikan irti. Moderaattori kääntyi pois muiden katseilta.<br>\n”Same”<br>\nModeraattori poistui paikalta. Tawa päätti olla kysymättä hänen perään ja käski muiden lähtemään myös.<br>\nGT vilkaisi lähtiessään Sheelikaa päin, joka käänsi katseensa heti pois.<br>\nAinoastaan Tawa jäi paikalle.<br>\n<br>\n”Mitä sinä haluat?” Sheelika sanoi äkkipikaisesti, ”eikö riitä, että telkesit minut tänne?”<br>\n”Sheelika, miksi Same yritti kuristaa sinua”, Tawa kysyi tyynesti.<br>\n”Kysymyksiä, aina vain lisää kysymyksiä”, Sheelika vastasi vihaisesti, ”eikö sinulle koskaan riitä?”<br>\n”Sheelika, yritä ymmärtää”, Tawa yritti puhua kärsivällisesti, mutta se ei auttanut.<br>\n”Ymmärtää mitä? <em>Mitä minun pitäisi enää ymmärtää?</em>”<br>\n”Minä en halunnut riistää elämääsi”, Tawa vastasi.<br>\nSheelika hiljeni ja kääntyi pois Tawalta.<br>\n<br>\n”Sheelika... Olen pahoillani...”<br>\n<br>\n”Mene pois”<br>\n<br>\n”Sheelika...”<br>\n<br>\n”HÄIVY TÄÄLTÄ!”<br>\n<br>\nTawa ei enää sanonut mitään ja lähti, jättäen Sheelikan yksin.<br>\n<br>\nMatkalla Tawa huomasi, kuinka yksi vangeista näytti irvistävän häntä päin siteiden takaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":987,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-05-08T07:44","content":"<strong>Nimdasaari, Pyhättö</strong><br>\n<br>\nHahmo käveli kuivan ruohikkoista mäkeä kohti valkoisista kalkkikivistä koostuvaa pyhttöä. Aurinko kiilteli skakdin hopeisista panssareista. <br>\nMatorakk otti tukea korkesta, pystyssä olevasta kivenjärkäleestä.<br>\n<br>\nSkakdi katseli rakennusta. Hän ei tiennyt, paljonko hän oli myöhästynyt Matoron tunneliin menosta. Joka tapauksessa hän aikoisi hoidella Toan, hankkia Nimdan ja palata Klaanin saarelle. Ja jos Labio olisi laittanut jonkun hänen tilalleen Skakdien varakomentajaksi, kyseinen varakomentaja olisi päättömänä meressä. Xian jälkeen Metorakk oli uusinut varustuksensa ja toiminut vähän aikaa STeltin gladiaattoriareenoilla. Nyt hän oli voimansa tunnossa. Hän halusi kostaa ainoan suuren tappionsa, Xian. Hän halusi tappaa Matoron enemmän kuin koskaan ennen.<br>\n<br>\nVeden Skakdin haarniska oli uusittu. Rintaosa oli prototerästä, kuten olkasuojatkin. Uusi miekka oli samaa materiaalia. Lisäksi hänellä oli panssarissa vielä Matoron parannuskivi ja Matoron toinen miekka, Sähkösäilä.<br>\n<br>\nMetorakk myhäili. Hän oli juuri laskeutumassa portaikkoon, mutta silloin kuuli puheääniä metsästä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":988,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-05-08T08:03","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nSummerganon oli pinteessä. Hänen näkönsä sumentui. Mutta sitten se loppui. Kipu oli yhä Summerganonin kurkussa, mutta juuret olivat hävinneet. Kapura katsoi yhä liikkumattomana häneen tyhjällä katseellaan eikä näyttänyt huomaavan mitään erikoista.<br>\n<br>\n\"Ka-kapura?\" Summerganon köhi. Kapura kaatui kolisten lattialle. Summerganon meni tutkimaan lähempää ja huomasi pienen, juurenmentävän aukon siinä, missä Kapura oli hetki sitten seisonut sekä muutaman reiän Kapuran jalanpohjan panssareissa.<br>\n\"...Mitä?\"<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, Arkisto</strong><br>\n<br>\nVaehran luopui hetkeksi nauhan tutkimisesta ja lähti hakemaan lisää kirjoja Arkistosta. Harmi, ettei Kepellä ollut aikaa auttaa. Missähän Kepe tällä hetkellä oli?<br>\n<br>\n<em>Miksi aina kuusi?</em><br>\n<br>\n\"Kuka siellä?\"<br>\n<br>\n<em>Kerro minulle kaikki, mitä tiedät...</em><br>\n<br>\nLattiaan ilmestyi pieni särö. Vaehran katsoi hätääntyneenä ympärilleen. <br>\n<br>\n<em>Makuta Itrozista.</em><br>\n<br>\nLattia halkesi pienesti, ja pieni juurimassa työntyi ulos.<br>\n<br>\n\"Nimdaako tavoittelet?\" Vaehran sanoi uhkaavasti. Tuon kokoinen vihollinen ei pelottanut edes kokematonta taistelijaa.<br>\n<br>\n<em>Ei, en tavoittele.<br>\n\"Ooh olen mysteerinen\"-Skakdi. Groteski varjomassa, joka leikkii Nukeilla. Sotilashyönteiset. Saastainen Skakdi, jota nimetessä Suurilla Olennoilla on ollut hauskaa. Tiedemies-Makuta, joka leikkii liian suurilla asioilla. Aivan kuten muutkin tiedemiehet. Laji, joka on yhtä katkera kuin minä.<br>\n<br>\nLuuletko, että minä en tietäisi.<br>\n<br>\nAi niin, skannaan muistiasi. Älä anna sen häiritä.<br>\n<br>\nHe ja heidän sotansa HYVYYDEN LIITTOUTUMAA vastaan. Seikkailija-Toa, jolla on salaisuuksia menneisyydessään ja ylieeppinen harppuuna. Petturi, joka on hämännyt teitä sinisilmäisiä koko ajan. Onko hän syrjäytynyt pelinappula, menneisyytensä salaava lumirakennelma vai jokin muu? Kivääriään palvova Skakdi. Tekojaan syystäkin katuva tiedemies.<br>\n<br>\nSuojaisitte muistinne paremmin.<br>\n<br>\nElämä tai kuolema. <br>\n<br>\nEi &#801;väl&#866;iä&#807;.<br>\n<br>\ne&#872;&#794;&#854;l&#783;&#774;&#873;&#870;&#776;&#879;&#878;&#832;&#806;&#851;&#797;&#837;&#803;&#810;ä&#859;&#772;&#771;&#863;&#817;m&#774;&#867;&#856;&#814;&#818;ä&#832;&#827;&#818;&#818;&#827;&#809;&#815;<br>\n<br>\nk&#836;&#822;&#847;&#815;&#845;&#812;&#792;u&#768;&#773;&#771;&#846;&#818;&#816;&#803;&#853;&#845;&#852;&#809;o&#835;&#871;&#876;&#849;&#775;&#871;&#836;&#776;&#822;&#862;&#815;&#797;&#799;&#858;&#815;&#803;&#809;&#812;&#846;l&#849;&#848;&#848;&#871;&#774;&#822;&#791;&#804;&#799;e&#830;&#842;&#831;&#878;&#842;&#856;&#822;&#817;&#796;&#814;&#854;&#840;&#826;&#799;&#837;m&#859;&#850;&#838;&#874;&#778;&#831;&#874;&#869;&#804;&#811;&#841;&#852;&#791;a&#786;&#772;&#850;&#868;&#835;&#878;&#859;&#861;&#851;&#811;&#852;&#817;&#816;<br>\n<br>\nk&#786;&#780;&#787;&#783;&#770;&#779;&#876;&#869;&#848;&#876;&#833;&#866;&#811;&#827;&#797;&#841;&#797;&#858;&#857;&#798;&#846;&#805;&#812;&#797;&#810;&#814;&#857;&#818;o&#779;&#848;&#774;&#832;&#865;&#821;&#818;&#800;&#852;&#803;&#817;&#810;&#858;&#857;&#815;&#814;&#826;&#813;&#827;s&#844;&#768;&#779;&#848;&#784;&#783;&#877;&#785;&#875;&#862;&#789;&#1161;&#832;&#798;&#853;&#841;&#841;&#793;&#792;&#817;&#812;&#845;&#825;&#828;&#841;&#796;&#825;&#845;t&#771;&#786;&#831;&#879;&#835;&#772;&#770;&#868;&#794;&#783;&#794;&#785;&#868;&#778;&#838;&#872;&#781;&#823;&#864;&#865;&#832;&#856;&#800;&#827;&#806;&#828;&#826;&#826;&#799;&#857;&#846;&#799;&#800;&#846;&#791;&#809;o&#834;&#849;&#838;&#834;&#849;&#879;&#868;&#850;&#843;&#849;&#848;&#835;&#864;&#860;&#823;&#807;&#832;&#799;&#797;&#827;&#816;&#798;&#811;&#815;&#826;&#841;&#825;&#841;<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n</em><br>\n<br>\nHerättyään horroksen tapaisesta tilastaan Vaehran huomasi hyökkäääjän olevan poissa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":989,"creator":"BD","timestamp":"2011-05-08T08:26","content":"<strong>Klaanin käytävät</strong><br>\n<br>\n”Menkää nyt ja hoidelkaa se!”, Tawan karjueassa hän näki monitoristaan kun toa näytti siltä kuin palaisi, ilman mitään järkevää syytä ja hymyili pirullisesti kohti monitoria samalla kun sen silmät lehahtivat punaisiksi.<br>\n<br>\n”Odottakaa..”<br>\n<br>\n<em>Istut siellä pehmeässä tuolissasi vain jaellen käskyjä niinkuin kaikki hoituisi sillä, onko se tosiaan adminin työtä? Minulla monta tapaa vahingoittaa mieltäsi, kiitos erään joka teki minut tällaiseksi kuin olen.</em><br>\n<br>\n”Makuta,,, mitä sinä hyödyt vievämällä toalta kehon?”<br>\n<br>\n<em>Aivan, olen makuta vailla nimeä, mitä aiotte merkitä hautaani kun lopulta saatte minut hengiltä?<br>\nToisaalta, miksi te pystyttäisitte haudan kaltaiselleni ja nyt kun tarkemmin ajattelen asiaa niin en ole erityisemmin hyötynyt tästä kehosta vielä tippaakaan.</em><br>\n<br>\n”Mitä sinä saasta olet tehnyt GK:lle!”<br>\n<br>\n<em> Kuvitteletko, että se olisi sisälläni yhä? Jos olisin tyhmä niin olisitkin tehnyt niin jolloin saisit sen esiin minusta pelkällä puheella? Ei tyttöseni, se ulottuvuus sekoilija ei ole täällä. Vaan jossakin... piilossa. Mutta sano miten aiot saada minut hengiltä tuhoamatta tätä kyklooppiystäväsi luomusta? Tätä hienoa haarniskaa, jos ja kun löydätte sen niin mitä se sanoo kun näkee tämän, muserrettuna, paloiteltuna ja ei korjattavassa kunnossa?</em><br>\n<br>\n”Onko minun tosiaan pakko hakata sinut ulos siitä itse! Tule vain tänne niin imemme sinut ulos siitä.”<br>\n<br>\n<em>Nähtävästi sinun täytyy...</em><br>\n<br>\nKatse kääntyi monitorista ja \"GK\" lähti kohti admin siipeä.<br>\n<br>\n\"Mikä tuo on!\", matoran huudahti nähdessään valkoisen palavan toan juostessaan hänen ohitseen.<br>\n<br>\n<em>Sinuna miettisin sitä kuka en ole.</em>, sanat lehahtivat matoranin mielen halki.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":990,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-05-08T09:09","content":"<strong>Nimdasaari, tunnelit</strong><br>\n<br>\nKlaanilaiset sekä merirosvot olivat kummatkin menettäneet ajantajunsa täysin. Oliko pimeydessä mennyt tunteja vai päiviä?<br>\n<br>\nJoka tapauksessa he olivat ohittaneet menestyksekkäästi kymmenen ansaa, ja kaiken järjen mukaan Nimdan kammion pitäisi alkaa tulla vastaan.<br>\n<br>\nKuin yhteisestä sopimuksesta, kukaan pääkolmikosta ei ollut hiiskunutkaan kammion teksteistä piraateille. <br>\n\"Käytävä näyttää levenevän\", Matoro totesi yökiikarinsa läpi.<br>\n\"Onko se hyvä vai huono juttu?\" Äks kysyi kannatellen soihtua korkealla. Katon valokivet valaisivat liian vähän käytävää. <br>\n<br>\nKäytävä muuttui pieneksi, pyöreäksi huoneeksi. Huoneesta lähti kaksi käytävää sivuille. Kiviset ovet olivat auki.<br>\n<br>\nToisen oven karmit olivat jalokivin koristellut ja valkoisesta kivestä taidokkaasti veistetyt. Sen yllä luki Athinkielisiä lauseita. Yksi mainittu sana oli \"Nimda.\"<br>\n<br>\nToinen ovi oli vaatimaton ja sen yllä luki vain teksti.<br>\n<br>\n\"Nimdakammio. Menkää te edeltä, minä vilkaisen tämän toisen nopeasti\", Matoro ilmoitti ja käveli hiljaa kohti vähemmän koristeellista ovea. Hän vain tutkisi huoneen nopeasti ja katsastaisi sen uhat ja mahdolliset pakotiet tai takaovet.<br>\n<br>\nÄks ja Jardirt viittoivat piraattijoukkiota seuraamaan heitä toisesta ovesta.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/bta0lMT9nT4?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/bta0lMT9nT4?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSe sali oli suuri ja kokonaan valkoisella kivellä päälystetty. Seinillä kirsi riimukirjoituksia ja jalokivilinjoja. Huoneen keskelle muodostui sinisistä kivistä valtava silmä tuhansine koristuksineen. Silmän keskeltä nousi pieni taso, joka näytti olevan ainut kaluste koko salissa.<br>\n<br>\nLattiataso oli erinomaisesti valaistu, mutta kun katto nousi, valo väheni. Kolmen metrin korkeuteen ei voinut nähdä mitään. Pelkkä pimeys yläpuolella loi epävarmaa ja pelottavaa tunnelmaa.<br>\n<br>\nPian he paikansivat Amazuan huoneen reunalta. Palkkasoturi näytti koluavan seinämiä ja kaikkea mahdollista. <br>\n<br>\nNimdaa ei ollut huoneessa.<br>\n<br>\nÄks ja Jardirt juoksivat silmän keskelle. Siellä tosiaan oli taso, joka oli täynnä tekstiä Nimdasta. Mutta siru ei ollut sille tarkoitetussa uurteessaan.<br>\n<br>\n\"Arupak onnistui\", Jardirt kuiskasi. Pettymyksen aalto valtasi hänet.<br>\nXxonn ei halunnut uskoa ettei Nimdaa ole täällä. Hän ei <em>voinut</em> uskoa tehneensä kaiken sen turhaan.<br>\n<br>\n\"Kapteeni\", ruskeanvärinen merirosvo hihkaisi. Jardirt kääntyi katsomaan.<br>\n<br>\nSoihtu valaisi hieman kattoa. Siellä näkyi hahmo.<br>\nPaniikki levisi merirosvojen keskuudessa. Muutkin huomasivat katsosta roikkuvat mustat siluetit. Niitä oli neljä, ja ne olivat aivan hiljaa.<br>\nJardirtin mielen valtasi yksi sana.<br>\n<br>\nNuket.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center>* * *</center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSe sali oli suuri ja synkkä. Vain valokivien rivit seinissä loivat aavemaista kajoa huoeeseen. Koko huonetta dominoi valtava kivinen patsas, jonka jalustasta Matoro oli tunnistanut sanan Ath.<br>\n<br>\nKivinen kolossi oli Toan muotoinen, panssaroimaton ja oikeastaan hyvin hintelän näköinen. Se sesoi siinä yksinkertaisen näköisenä. Jään Toan huomio oli kuitenkin kiinnittynyt sen päähän.<br>\nHahmon päästä paistoi yksi, valo- ja jalokivin koristeltu silmä. Se näytti seuraavan kaikkea maailmassa tapahtuvaa, jatkuvasti. Silmä näytti jotenkin kunnioitettavalta ja juhlalliselta hohtaessaan yksin pimeydessä.<br>\n<br>\nLisäksi huoneessa oli ollut perällä ovi, joka oli lukossa. Jään Toa ei ollut saanut sitä auki, joten hän oli nyt palaamassa takaisin Nimdakammioon.<br>\n<br>\nSilloin kivinen ovi pamahti kiinni. Kylmä tunne valtasi Toan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":991,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-05-08T09:46","content":"<strong>Klaanin linnoituksen käytävät</strong><br>\n<br>\nBladeVezon käveli klaanin kivisiä, valokivin ja soihduin valaistuja käytäviä. Hopeamusta skakdi mietti mitä Umbra oli sanonut. Oliko se edes Umbra? BladeVezon mietti. Violettimusta Matoran oli vaikuttanut siltä että tämä oli puhunut totta. Eikä Matoran nyt tarkemman tarkastelun perusteella vaikuttanut yhtään mielenvikaiselta. BladeVezon käveli käytäviä, kohti moderaattorien päähuonetta, kun kranaboxaava, kultavihreä Toa, Moderaattori Paaco, tuli Bladista vastaan.<br>\n<br>\n”Hei”, Skakdi huikkasi, kun virkaveli meni outojen suusta tehtyjen ja käsiä kaikukoppana käyttävien äänien säestämänä hänen ohitseen. Paaco ei kuullut. Bladis korotti ääntään ja huusi ”HEI!” <br>\nPaaco pysähtyi. Toa alkoi kävellä takaperin, jalat kiinni maassa, kohti Bladista. Paaco liikkui perin robottimaisesti. Olikohan tämäkin jotain hänen esityksiään, joita klaanin tyttömatoranit katsoivat usein huvittuneina.<br>\n<br>\n”Kuulithan sinä”, Bladis sanoi, kun Paaco oli tarpeeksi lähellä. ”Mikä meno, Paaco-boy?”<br>\n<br>\n”Mikäs tässä. Hieno keli, aurinko paistaa ja niin edelleen. Nyt on aika kranaboxata”, Moderaattori kertoi. Mahikia kantava sankari oli todellakin hyväntuulinen tänään.<br>\n<br>\n”Et sattuisi tietämään mitä Umbraksi itseään kutsuva Matoran sanoi Portaaleista?” Bladis aloitti, varovasti. Hän ei tiennyt miten virkaveli reagoisi tähän.<br>\n<br>\n”Onko Umbra täällä? Matoranina? Mitä hiivattia? Jos hänellä asiaa on, on hänen luonaan pakko käydä”, Paaco aloitti, kiihtyneenä. ”Missä rakas virkaveljeni oikein on?” hän kysyi vielä.<br>\n”Umbra on tällä hetkellä klaanin sairasosastolla, eikä hän voi kovin hyvin…” Bladis nieleskeli. ”Hän vaikutti kovin sekavalta ja ankealta, sekä heikolta. Ei yhtään Umbramainen”, Bladis sanoi synkästi. <br>\n<br>\n”Mitä skarrarrararria Umbralle on oikein tapahtunut!? On pakko lähteä hänen luokseen, nyt eikä viidestoistapäivä”, Paaco sanoi. Hänen oli pakko tietää, mitä virkaveli meinasi.<br>\n”En tiedä onko minun parasta lähteä mukaan kanssasi, Paaco”, Bladis sanoi. ”Umbra ei vaikuttanut edes tuntevan minua”, hän jatkoi. ”Sotkisin vain asioita”.<br>\n”Höpsis. Tulet mukaani, nyt ja heti”, Paaco sanoi, ottaen Bladista kädestä kiinni. Tummanvihreä nyrkki puristi skakdin nyrkkiä aika kovaa, kun Paaco lähti johdattamaan ystäväänsä kohti sairasosastoja, jotka Bladis tunsikin jo liian hyvin…<br>\n<br>\nPaaco ja Bladis viilettivät käsi kädessä ympäri klaanin sokkeloisia käytäviä. Muutama Paacoa fanittava tyttömatoran pyörtyi matkalla, nähtyään idolinsa sädehtivän hymyn. Osa faneista juoksi Paacon ja Bladiksen perässä pitkän matkaa, mutta kaksikon onnistui eksyttää yli-innokkaat fanit.<br>\n”Miten oikein teet tuon?” Bladis kysyi virkaveljeltään, joka myhäili tyytyväisenä eräässä roskiksessa. Paaco kurkisti kannen alta. Matoranit olivat menneet ohi, oli aika vaihtaa suuntaa portaikkoon.<br>\n”Se on tätä Paacomaista charmia”, kultavihreä toa väläytti, naurahtaen. Bladis roikkui Paacon kannoilla, vaikka moderaattori vaikuttikin vähän eksyneeltä.<br>\n”Jos sanon suoraan, en muista missä sairasosasto on”, Paaco lopulta myönsi. Hän oli juoksuttanut Bladista ympäri linnoitusta, piilottanut hänet ja ystävänsä roskikseen, jolloin talouspaperirulla oli tarttunut skakdin jalkapohjaan ja kaikkea muuta mukavaa. <br>\n”Pitikö tuo nyt sanoa…” Bladis tuhahti. Hän lähti viemään Paacoa oikeaan suuntaan, talouspaperirulla oikeasta jalasta roikkuen. Valkoinen paperivana jäi skakdin jälkeen, kun tämä käveli eteenpäin itsevarmasti, vaikka haisikin roskilta. Paaco tirskahteli tuon tuostakin, vaikka hänen olkapanssarissaan olikin jugurttitahroja.<br>\nViimein kaksikko päätyi sairasosaston ovelle. Bladis puisteli talouspaperin jaloistaan, katsoen Paacoa, joka nauroi hänen vieressään. Moderaattori ei pian nauraisi, kun he astuisivat sairasosastolle.<br>\nBladis avasi oven. Valkoinen, inhottavan valkea huone oli täynnä rykimistä ja yskimistä. Hengityssuojaimin varustettuja hoitajia juoksenteli ympäriinsä, kantaen ruiskuja ja lääkepulloja potilailleen. Täällä tuntui siltä että kaikki ei ollut kohdallaan.<br>\nKupe huomasi nopeasti Bladiksen ja Paacon. Punavalkoista naamiota kantava toa tuli nopeasti tervehtimään kaksikkoa, ihan kädestä pitäen. Toa ojensi kaksikolle hengityssuojaimet, etteivät he saisi pöpöä itselleen.<br>\n”Mitä sinä täällä taas teet, Bladis?” Kupe kysyi. Liian pirteä ja iloinen toa oli samalla rauhoittavaa, mutta myös pelottavaa, ottaen huomioon sairasosaston, joka oli täynnä sairaita.<br>\n”Haluaisimme käydä tapaamassa Umbraa”, Bladis vastasi, hengityssuojaimen hyppiessä oudosti hänen valkoisen hammasrivinsä edessä. <br>\n<br>\n\"No, sinähän osaat sinne, etkö osaakin, kaveri?\" Kupe sanoi iloisesti. Tämä iloisuus ja rauhallisuus oli Bladiksesta karmivaa.<br>\n<br>\nBladis nyökkäsi, lähtien talsimaan kohti vaikeasti sairaiden osastoa. Hän otti Haulla koristellun oven kahvasta kiinni, avaten oven. Kuoleman pistävä haju täytti skakdin sieraimet, kun hän ja Paaco astuivat huoneeseen.<br>\n<br>\n\"Miksi täällä on näin jäätävä fiilis?\" Paaco kysyi. Häntä puistatti tämä koko paikka.<br>\n<br>\n\"Koska tänne tuodaan vaikeasti sairaat\", Bladis sanoi lyhyesti. Hän halusi mahdollisimman nopeasti pois täältä.<br>\n<br>\nKaksikko käveli ripeästi Umbran luokse. Matoranin punkan verhot olivat auki, ja kaksikko näki Umbran mahapanssarin, joka oli murtunut, mutta jota pitivät yllä protodermistä luovat laitteistot. Umbran raajoihin ja ympäri kehoa oli laitettu putkia, jotka puhdistaisivat kehoa viruksesta.<br>\n<br>\n\"Hei vain, skakdiystäväiseni\", Umbra sanoi vaisusti. Hänen kehonsa alkoi muuntautua keltaisen väriseksi. Bladis katsoi hetken matorania. Ei tämä matoran ihan tavallinen sentään ollut. Jotain ihmevoimia tällä oli.<br>\n<br>\n\"Hei\", Bladis sai sanottua. \"Tässä on Paaco, kuten halusit\", hän jatkoi. <br>\n<br>\n\"Oikein hyvä. Ja hei sinullekin, Paaco\", Umbra sanoi. Matoran loi etusormeensa valonsäteen. Säde toimi tehokkaana valona, synkässä kuoleman valtaamassa huoneessa.<br>\n<br>\n\"Hei Umbra\", Paaco vastasi. Kultavihreä Moderaattori ei ollut oikein elementissään täällä kuoleman loukossa, mutta koetti pitää yllä pirteän puolensa. \"Mitä asiaa sinulla oli minulle?\"<br>\n<br>\n\"Haluaisin antaa sinulle ja virkaveljellesi tehtävän\", Umbra sanoi vaisusti. \"Tuolla metsässä, lähellä Zyglakien sisämaatukikohtaa, on muutama juttu mitkä teidän pitäisi hakea. Minun musta miekkani ja eräs ulottuvuusportaaleja luova tykki pitäisi hakea sieltä. Olisin kiitollinen jos nämä kaksi minulle rakasta asiaa voitaisiin saada klaanilaisten hoteisiin\", Umbra kertoi. Matoran köhi hiukan. Muutama metallinkappale lensi hänen suustaan sängylle.<br>\n<br>\nBladis nyrpisti nenäänsä. Hän ei pitänyt sairaista. Moderaattori katsoi epäuskoisesti Paacoa. Suostuisiko hän tehtävälle, vai ei? <br>\n<br>\n\"Hmm... Mitä hyötyä noista välineistä olisi meille ja klaanille?\" Paaco kysyi lopulta, punnittuaan Umbran tarinaa. Hän halusi vastauksia.<br>\n<br>\n\"No siis, miekan arvo on lähinnä tunnepitoista. Sen avulla voin hallita voimiani paremmin ja auttaa näin klaania ja tykki taas. Sen voisi ehkä korjata. Tiedän että eräs jota kutsutte Kepeksi, voisi korjata sen\", Umbra kertoi. \"Kuvitelkaa tykki, jonka avulla voitte ampua Allianssin toiseen universumiin, tappamatta heistä ketään. Eikö se olisi hieno tie rauhaan?\" <br>\n<br>\nPaaco punnitsi tämän pikkumiehen sanoja. Olisi kyllä tehokasta siirtää portaaleilla toimivalla tykillä koko Allianssi toiseen maailmaan, mutta mistä tiesi ettei pikkumies ollut ihan pipi päästään. Paaco päätti lopulta ottaa riskin ja lähteä Bladis mukanaan hakemaan tavaroita.<br>\n<br>\n\"Hyvä on, Umbra\", Paaco sanoi lopulta. \"Hyväksyn tehtävän, mutta Bladis, tuletko sinä avukseni?\" Toa kysyi, kääntyen virkaveljensä puoleen.<br>\n<br>\nBladis katseli hetken näitä kahta olentoa, jotka odottivat hänen vastaavan myöntävästi. Lopulta skakdi sai sanottu \"Kyllä, lähden mukaasi, Paaco, etsimään tykkiä ja miekkaa, vaikka se kuulostaakin vähän kaukaa haetulta. Tykki joka ampuu portaaleja...\"<br>\n<br>\n\"Hienoa, Paaco ja BladeVezon. Olen teille ikuisesti kiitollinen\", Umbra köhi. \"Suonette anteeksi, mutta tarvitsen lepoa\", hän jatkoi, laittaen verhon tielle. Bladis ja Paaco jäivät katsomaan hölmistyneenä kuinka pikkukaverin punkasta alkoi kuulua kuorsausta.<br>\n<br>\n\"Eli lähdetääkö metsäretkelle etsimään sitä tykkiä ja miekkaa?\" Paaco kysyi Bladikselta. Moderaattori-toa lähti kävelemään kohti huoneen ovea, väistellen vastaantulevia hoitajia ja muita toimittajia.<br>\n<br>\nModeraattorit lähtivät sairasosastoilta ja lähtivät pakkaamaan tarvikkeita reissua varten...<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Lennonjohtotorni</strong><br>\n<br>\nSininen Toa istui pyörötuolissaan, tutkaillen erilaisia tietokoneruutuja, joista näki muunmuassa ilmaliikenteen, päivän sään, ilman kosteuden ja tuulen nopeuden. Herra Lennonjohtaja, Taatti istui tyytyväisenä, kahvikuppi pöydällään, aloittamassa uutta työpäiväänsä. Hänen tulisi taas ohjata klaaniin saapuvaa lentoliikennettä ja valvoa tutkaa, siltä varalta että Allianssi päättäisi hyökätä ilmasta käsin. Viimeaikoina oli ollut tylsää, kun Keetongu, Höyrykoneilmavoimien johtaja, oli ollut matkalla, eivätkä Onu-Matoranit pahemmin toimineet ilman häntä, mitä nyt välillä lähtivät tiedustelulennoille saarelle, tutkimaan Nazorakien tukikohtia ja raportoimaan niistä Tawalle.<br>\n<br>\nTaatti katseli ulos suuresta ikkunastaan. Oli tulossa hieno päivä, ja hän olisi taas koko päivän sisällä, pyörittelemässä peukaloitaan ja juomassa kahvia. Joskus lennonjohtajan työ saattoi olla vain todella tylsää.<br>\n<br>\nÄkkiä Toa katsahti tutkaan. Jokin keskikokoinen kohde lähestyi linnoitusta, ihan siedettävällä nopeudelle. Taatti otti heti mikrofoonin käteensä, alkaen huutaa radioaalloilla ohjeita lentäjälle.<br>\n<br>\n\"Täällä lennonjohto, tunnistautukaa\", Taatti sanoi asiallisesti mikrofooniin. Hän odotti vastausta. Sitä ei tullut.<br>\n<br>\n\"Haloo! Pitää tunnistautua, jos puhutellaan\" Taatti sanoi taas. Mitään vastausta ei kuulunut vieläkään. Kohde lähestyi linnoitusta koko ajan.<br>\n<br>\n\"Pitääkö minun usuttaa Steampunk-laivasto kimppuusi, että vastaat?\" Taatti alkoi olla kärsimätön. Vastausta ei kuulunut vieläkään.<br>\n<br>\nTaatti siristi silmiään. Hän näki jo vihreän pisteen lentävän kohti linnoitusta. Se lähestyi koko ajan.<br>\n<br>\n\"Vastaa jo!\" Taatti huusi. Eihän kohde tietenkään vastannut. Kuului korvia vihlova rääkäisy ja suhahdus. Kohde oli lentänyt linnoitukseen.<br>\n<br>\n\"Oli mitä oli, se ei ainakaan torakka ollut, sillä torakat olisivat huutaneet mikrofoniin täysillä 'Sieg Haili'...\" Taatti mutisi itsekseen. Hän päätti unohtaa koko jutun ja syventyä ristisanatehtävien ratkomiseen. Se tämän päivän jännityksestä.<br>\n<br>\n<strong>Umbran huone</strong><br>\n<br>\nVihreä Kahu saapui Umbran huoneeseen, aikamoisella ryminällä. Siivoton linnun oma koppi kärsi jonkinverran vahinkoa, kun Kahun jalat raapivat lattiaan uria. Linnun jarrutus ei ollut mitään parhaasta päästä. Kahu rääkäisi. Se etsi isäntäänsä. Mitään ei kuulunut. Harmistunut lintu päätti osoittaa mieltään, laittaen yhden seinän sileäksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":992,"creator":"Jake","timestamp":"2011-05-08T17:45","content":"<strong>Nimdasaaren luolastot</strong><br>\n<br>\nNotfun käveli luolaa eteenpäin. Rikki mennyt mekaaninen käsi oli jätetty heräämispaikalle, ja piraatti oli melko eksyksissä. Notfun katsoi seinille.<br>\n<br>\n<br>\n<em>&#516;&#795;&#815;&#791;&#825;&#857;&#814;&#841;&#815;&#826;&#858;&#857;&#791;&#792;&#804;&#825;&#825;&#797;&#846;&#805;&#858;&#769;&#787;&#872;&#778;&#774;&#868;&#777;&#769;&#876;&#778;&#769;&#856;&#860;&#861;&#7749;&#823;&#839;&#799;&#853;&#806;&#841;&#828;&#827;&#809;&#846;&#773;&#783;&#878;&#776;&#876;&#769;&#781;&#782;&#859;&#850;&#794;&#866;&#863;&#863;s&#821;&#820;&#851;&#854;&#841;&#796;&#798;&#828;&#825;&#797;&#791;&#800;&#791;&#828;&#797;&#839;&#792;&#874;&#879;&#830;&#849;&#781;&#770;&#849;&#871;&#769;&#871;&#775;&#844;&#878;&#867;&#837;i&#775;&#843;&#871;&#787;&#768;&#879;&#776;&#777;&#769;&#779;&#768;&#794;&#1161;&#822;&#847;&#798;&#791;&#840;&#804;&#851;&#800;&#819;&#799;&#817;&#819;&#853;&#791;&#845;&#851;&#852;&#813;&#793;&#862;m&#808;&#813;&#816;&#814;&#827;&#828;&#809;&#813;&#793;&#796;&#838;&#868;&#877;&#872;&#785;&#831;&#776;&#769;&#769;&#789;&#861;m&#857;&#816;&#819;&#792;&#817;&#799;&#800;&#858;&#858;&#800;&#810;&#782;&#779;&#783;&#784;&#879;&#787;&#877;&#831;&#768;&#768;&#784;&#834;&#776;&#834;&#769;&#863;&#865;&#864;&#837;&#837;ä&#870;&#843;&#778;&#873;&#787;&#868;&#769;&#769;&#1161;&#852;&#805;&#797;&#798;&#825;&#845;&#804;&#769;&#7883;&#802;&#804;&#804;&#792;&#798;&#798;&#809;&#818;&#790;&#857;&#857;&#818;&#871;&#778;&#843;&#787;&#768;&#871;&#868;&#785;&#776;&#769;&#771;&#773;&#768;&#789;&#865;s&#822;&#801;&#845;&#813;&#805;&#815;&#792;&#845;&#805;&#790;&#845;&#810;&#867;&#770;&#785;&#855;&#778;&#870;&#874;&#870;&#778;&#794;e&#821;&#822;&#818;&#851;&#804;&#851;&#817;&#852;&#817;&#805;&#805;&#798;&#845;&#811;&#793;&#852;&#804;&#817;&#841;&#855;&#871;&#772;&#770;&#834;&#848;&#850;&#769;&#328;&#795;&#795;&#809;&#793;&#793;&#796;&#810;&#858;&#800;&#787;&#780;&#838;&#829;&#842;&#838;&#779;&#855;&#783;&#768;&#769;&#868;&#872;&#768;&#871;&#777;&#855;&#873;&#863;&#837; &#814;&#839;&#792;&#857;&#825;&#796;&#852;&#852;&#804;&#841;&#814;&#852;&#868;&#780;&#867;&#769;&#875;&#877;&#867;&#878;&#861;n&#821;&#802;&#808;&#854;&#813;&#825;&#828;&#791;&#811;&#826;&#857;&#800;&#799;&#851;&#805;&#812;&#806;&#809;&#852;&#770;&#875;&#782;&#788;&#784;&#769;&#770;&#780;&#829;&#877;&#774;&#772;&#869;&#834;&#831;&#784;&#771;&#864;&#7883;&#823;&#851;&#852;&#857;&#811;&#845;&#803;&#846;&#796;&#788;&#776;&#769;&#875;&#785;&#877;&#873;&#850;&#869;&#794;&#860;&#863;m&#839;&#792;&#827;&#828;&#809;&#792;&#826;&#810;&#827;&#811;&#817;&#812;&#857;&#853;&#774;&#879;&#878;&#776;&#868;&#785;&#872;&#788;&#787;&#831;&#850;&#874;&#774;&#876;&#787;&#842;&#789;&#863;&#837;&#523;&#821;&#786;&#879;&#787;&#867;&#777;&#787;&#769;&#780;&#843;&#770;&#769;&#768;&#847;&#828;&#845;&#796;&#819;&#803;&#846;&#806;&#811;&#853;&#806;&#819;&#839;&#804;&#803;&#811;&#840;&#864;&#837;&#837; &#802;&#795;&#800;&#811;&#806;&#858;&#815;&#841;&#790;&#852;&#809;&#811;&#846;&#813;&#846;&#845;&#768;&#867;&#848;&#776;&#769;&#794;&#860;ö&#825;&#839;&#814;&#798;&#878;&#783;&#829;&#850;&#829;&#776;&#770;&#878;&#843;&#855;&#787;&#877;&#769;&#838;&#859;&#863;&#864; &#801;&#801;&#798;&#851;&#826;&#851;&#792;&#810;&#793;&#791;&#809;&#810;&#813;&#786;&#768;&#787;&#771;&#868;&#771;&#772;&#782;&#873;&#771;&#794; Animus.</em><br>\n<br>\n\"Mitä hippikieltä tuokin oikein on. Tarvitsen rommiargh..\"<br>\n<br>\n<br>\nNotfun käveli jonkin aikaa eteenpäin, löytäen taas uutta tekstiä.<br>\n<br>\n<br>\n<em>&#7792;&#869;&#871;&#772;&#786;&#844;&#768;&#867;&#781;&#770;&#879;&#781;&#771;&#849;&#769;&#829;&#830;&#772;&#777;&#849;&#863;&#1161;&#795;&#858;&#815;&#851;&#792;&#851;ö&#823;&#839;&#815;&#853;&#805;&#815;&#803;&#852;&#851;&#805;&#845;&#818;&#791;&#785;&#779;&#879;&#782;&#768;&#787;&#870;&#784;&#870;&#829;&#869;&#829;&#877;&#877;&#834;&#771;&#830;&#874;&#837;&#523;&#820;&#873;&#773;&#780;&#774;&#875;&#772;&#878;&#863;&#860;&#865;&#847;&#804;&#825;&#798;&#858;&#811;&#851;&#817;&#841;&#799;&#804;&#812;&#805;&#819;&#854;&#852;&#846;s&#820;&#795;&#846;&#803;&#851;&#845;&#815;&#846;&#859;&#784;&#868;&#783;&#871;&#774;&#878;&#849;&#867;t&#823;&#852;&#791;&#798;&#814;&#793;&#845;&#810;&#839;&#858;&#845;&#800;&#805;&#872;&#850;&#849;&#771;&#771;&#850;&#861;&#837;â&#795;&#840;&#851;&#826;&#814;&#790;&#811;&#796;&#845;&#796;&#805;&#785;&#843;&#831;&#871;&#784;&#850;&#872;&#782;&#777;&#773;&#773;&#875;&#783;&#868;&#768;&#794;&#856;&#860;&#861; &#822;&#801;&#808;&#808;&#815;&#797;&#851;&#814;&#812;&#826;&#790;&#805;&#814;&#818;&#810;&#773;&#848;&#849;&#874;&#872;&#867;&#794;&#837;k&#821;&#824;&#804;&#791;&#800;&#812;&#791;&#876;&#776;&#769;&#842;&#877;&#788;&#769;&#856;&#861;&#7911;&#823;&#858;&#854;&#790;&#800;&#857;&#791;&#853;&#841;&#806;&#796;&#858;&#828;&#846;&#870;&#787;&#831;&#873;&#771;&#868;&#781;&#879;&#867;&#829;&#868;&#770;&#785;&#842;&#866;&#355;&#770;&#834;&#829;&#785;&#830;&#770;&#842;&#842;&#844;&#778;&#794;&#847;&#854;&#793;&#805;&#854;&#819;&#792;&#791;&#846;&#865;s&#782;&#869;&#875;&#843;&#829;&#780;&#782;&#876;&#773;&#774;&#788;&#864;&#1161;&#847;&#808;&#816;&#841;&#825;&#839;&#791;&#827;&#837;&#369;&#801;&#800;&#806;&#851;&#810;&#816;&#817;&#840;&#841;&#810;&#798;&#841;&#827;&#810;&#793;&#834;&#770;&#770;&#842;&#788;&#838;&#870;&#850;&#774;&#769;&#831;&#871;&#864;t&#821;&#854;&#793;&#851;&#853;&#841;&#841;&#846;&#811;&#806;&#797;&#846;&#826;&#790;&#845;&#839;&#791;&#867;&#783;&#778;&#838;&#777;&#829;&#859;&#786;&#874;&#778;&#771;&#875;&#776;&#769;&#834;&#859;&#789;&#789;&#860;&#515;&#820;&#824;&#801;&#840;&#810;&#803;&#809;&#809;&#841;&#842;&#829;&#848;&#771;&#776;&#780;&#873;&#867;&#829;&#768;&#860;a&#807;&#793;&#812;&#828;&#806;&#815;&#879;&#843;&#788;&#788;&#875;&#829;&#770;&#870;&#775;&#769;&#865;ñ&#808;&#800;&#812;&#806;&#852;&#792;&#816;&#809;&#819;&#811;&#827;&#872;&#788;&#843;&#787;&#871;&#768; &#821;&#807;&#807;&#795;&#791;&#851;&#806;&#806;&#804;&#811;&#817;&#840;&#854;&#774;&#874;&#777;&#778;&#868;&#771;&#869;&#848;&#777;&#855;&#779;&#871;&#868;&#829;&#837;n&#802;&#802;&#815;&#810;&#796;&#797;&#800;&#830;&#850;&#830;&#779;&#879;&#843;&#787;&#830;&#850;&#772;&#771;&#831;&#775;&#876;&#838;&#865;&#837;i&#778;&#849;&#784;&#871;&#771;&#843;&#876;&#776;&#831;&#776;&#831;&#870;&#849;&#871;&#782;&#785;&#785;&#873;&#768;&#861;&#1161;&#795;&#825;&#812;&#790;&#827;&#812;&#858;&#814;&#845;&#800;&#865;&#7743;&#820;&#804;&#840;&#800;&#803;&#792;&#773;&#855;&#777;&#771;&#844;&#855;&#844;&#777;&#780;&#775;&#870;&#838;&#860;&#866;&#861;&#279;&#798;&#791;&#846;&#791;&#846;&#817;&#810;&#850;&#872;&#842;&#838;&#780;&#838;&#878;&#871;&#875;&#787;&#785;&#856;&#860;l&#808;&#795;&#834;&#780;&#877;&#770;&#769;&#780;&#776;&#769;&#768;&#847;&#793;&#840;&#828;&#851;&#857;&#828;&#851;&#806;&#804;&#793;&#857;&#806;&#813;&#791;&#804;&#810;&#857;l&#822;&#823;&#867;&#776;&#769;&#867;&#777;&#783;&#775;&#868;&#829;&#847;&#814;&#825;&#827;&#792;&#818;&#799;&#840;&#769;&#866;&#837;&#261;&#805;&#825;&#857;&#792;&#819;&#845;&#806;&#852;&#828;&#855;&#781;&#855;&#872;&#777;&#879;&#776;&#769;&#772;&#768;&#794;&#863;&#864;&#837; &#768;&#843;&#877;&#872;&#775;&#787;&#874;&#829;&#871;&#871;&#776;&#769;&#850;&#859;&#771;&#868;&#876;&#770;&#775;&#789;&#860;&#863;&#1161;&#858;&#826;&#839;&#792;&#851;&#806;&#804;&#817;&#818;&#815;M&#785;&#830;&#775;&#843;&#782;&#768;&#842;&#778;&#785;&#843;&#1161;&#823;&#823;&#808;&#793;&#805;&#854;&#792;&#797;&#841;&#815;&#812;&#839;&#817;&#828;i&#823;&#813;&#792;&#853;&#845;&#797;&#796;&#813;&#845;&#845;&#797;&#790;&#851;&#846;&#853;&#815;&#873;&#859;&#875;&#867;&#768;&#769;&#789;&#862;&#837;&#7707;&#803;&#809;&#790;&#825;&#839;&#811;&#797;&#826;&#790;&#805;&#858;&#827;&#798;&#791;&#809;&#816;&#850;&#859;&#879;&#776;&#769;&#874;&#843;&#842;&#838;&#878;&#842;&#769;&#862;l&#822;&#808;&#811;&#814;&#817;&#845;&#793;&#816;&#826;&#819;&#818;&#840;&#846;&#819;&#853;&#848;&#843;&#778;&#788;&#776;&#769;&#866;&#523;&#807;&#808;&#817;&#805;&#840;&#845;&#854;&#855;&#872;&#838;&#787;&#781;&#838;&#849;&#850;&#774;&#786;&#871;&#775;&#829;&#877;&#830;&#773;&#776;&#769;&#774;&#860;&#862;.&#823;&#793;&#857;&#797;&#804;&#846;&#798;&#851;&#819;&#800;&#827;&#780;&#867;&#770;&#834;&#830;&#789;&#863;&#863;&#864; Spectrum.</em><br>\n<br>\n\"Tästä ei ole mitään apua. Miten tästä hippiluolasta pääsee ulos..\", Notfun jupisi kävellen luolastoa eteenpäin.<br>\n<br>\n<br>\n<em>V&#807;&#818;&#806;&#826;&#846;&#811;&#793;&#806;&#803;&#806;&#800;&#797;&#846;&#797;&#792;&#870;&#879;&#769;&#786;&#863;&#861;&#837;i&#821;&#793;&#800;&#813;&#805;&#816;&#819;&#810;&#826;&#827;&#839;&#792;&#813;&#773;&#844;&#868;&#784;&#875;&#876;&#787;&#774;&#863;&#863;&#862;&#837;i&#795;&#800;&#798;&#826;&#818;&#800;&#798;&#825;&#857;&#853;&#839;&#787;&#777;&#781;&#834;&#848;&#829;&#783;&#829;&#773;&#782;&#787;&#771;&#871;&#794;&#861;m&#858;&#792;&#790;&#828;&#779;&#872;&#830;&#842;&#788;&#842;&#871;&#785;&#785;&#879;&#877;&#867;&#834;&#776;&#769;&#772;&#877;&#769;&#794;&#863;&#864;e&#822;&#787;&#787;&#781;&#787;&#773;&#873;&#871;&#774;&#870;&#877;&#872;&#768;&#769;&#861;&#1161;&#809;&#803;&#817;&#813;&#817;&#841;&#7725;&#820;&#822;&#822;&#801;&#802;&#810;&#797;&#791;&#875;&#769;&#787;&#784;&#848;&#834;&#871;n&#801;&#807;&#779;&#830;&#831;&#850;&#785;&#867;&#831;&#842;&#878;&#781;&#870;&#780;&#769;&#1161;&#854;&#809;&#852;&#814;&#805;&#799;&#845;&#816;&#815;&#791;&#825;&#846;&#851;&#837;&#553;&#823;&#858;&#852;&#851;&#797;&#806;&#858;&#818;&#845;&#858;&#810;&#812;&#814;&#854;&#853;&#810;&#806;&#838;&#844;&#787;&#770;&#859;&#831;&#777;&#879;&#770;&#873;&#871;&#829;&#774;&#830;&#794;&#866;&#328;&#808;&#795;&#809;&#819;&#796;&#841;&#852;&#818;&#797;&#790;&#812;&#845;&#793;&#800;&#812;&#825;&#852;&#878;&#785;&#777;&#859;&#848;&#875;&#869;&#861;,&#807;&#792;&#792;&#819;&#796;&#841;&#826;&#818;&#772;&#868;&#781;&#794;&#856;&#863;&#861;&#865; &#816;&#825;&#819;&#799;&#811;&#812;&#792;&#825;&#853;&#815;&#828;&#796;&#812;&#842;&#773;&#776;&#875;&#871;&#831;&#870;&#787;&#879;&#780;&#780;&#838;&#768;&#786;&#842;&#868;&#773;&#768;&#768;&#794;&#864;&#837;&#837;r&#801;&#802;&#798;&#792;&#828;&#845;&#800;&#805;&#817;&#786;&#850;&#850;&#776;&#769;&#772;&#772;&#783;&#775;&#775;&#856;&#789;&#837;u&#820;&#845;&#839;&#825;&#828;&#797;&#792;&#798;&#851;&#852;&#839;&#845;&#876;&#842;&#843;&#849;&#879;&#788;&#829;&#785;&#775;&#859;&#783;&#838;&#769;&#768;&#789;&#837;u&#812;&#840;&#817;&#806;&#815;&#840;&#818;&#800;&#800;&#857;&#804;&#852;&#829;&#844;&#830;&#784;&#769;&#794;&#789;&#856;&#7745;&#844;&#770;&#780;&#859;&#1161;&#858;&#796;&#809;&#826;&#806;&#845;&#811;&#792;&#852;&#860;i&#795;&#804;&#806;&#790;&#851;&#858;&#875;&#874;&#872;&#785;&#787;&#849;&#780;&#867;&#855;&#782;&#863;i&#822;&#822;&#801;&#802;&#854;&#810;&#792;&#803;&#791;&#811;&#813;&#813;&#845;&#814;&#803;&#816;&#851;&#812;&#870;&#870;&#834;&#855;&#855;&#834;&#779;&#773;&#778;&#774;&#831;&#768;&#868;&#865;n&#795;&#784;&#782;&#771;&#787;&#847;&#815;&#827;&#814;&#866;&#863;&#837; &#823;&#791;&#796;&#841;&#812;&#792;&#828;&#814;&#791;&#826;&#792;&#840;&#828;&#853;&#798;&#876;&#873;&#843;&#785;&#787;&#782;&#783;&#772;&#781;&#876;&#875;&#874;&#782;&#864;m&#779;&#877;&#778;&#868;&#872;&#834;&#872;&#843;&#776;&#769;&#1161;&#823;&#821;&#822;&#814;&#790;&#852;&#804;&#840;&#819;&#814;&#863;&#551;&#820;&#822;&#840;&#841;&#803;&#812;&#846;&#853;&#809;&#831;&#871;&#768;&#871;&#850;&#855;&#776;&#873;&#776;&#834;&#772;&#868;&#776;&#785;&#844;&#856;s&#802;&#795;&#817;&#818;&#845;&#819;&#806;&#813;&#870;&#877;&#848;&#830;&#842;&#779;&#867;&#834;&#848;&#769;k&#808;&#807;&#828;&#839;&#841;&#858;&#851;&#826;&#845;&#817;&#811;&#858;&#815;&#829;&#776;&#769;&#831;&#787;&#773;&#788;&#784;&#778;&#768;&#844;&#868;&#865;&#861;ï&#824;&#820;&#825;&#818;&#813;&#805;&#811;&#850;&#873;&#787;&#870;&#788;&#771;&#829;&#874;&#784;&#842;&#859;&#775;&#786;&#781; &#824;&#793;&#857;&#851;&#844;&#788;&#843;&#830;&#872;&#784;&#873;&#831;&#848;&#769;&#417;&#816;&#798;&#839;&#796;&#814;&#799;&#854;&#809;&#827;&#857;&#799;&#857;&#854;&#816;&#818;&#871;&#842;&#848;&#831;&#782;&#775;&#784;&#838;&#866;&#860;&#865;&#864;n&#854;&#796;&#857;&#811;&#810;&#814;&#831;&#785;&#772;&#876;&#784;&#773;&#774;&#878;&#850;&#874;&#774;&#829;&#777;&#834;&#773;&#863;&#863; Corpus.</em><br>\n<br>\n<br>\n<em>.Epsilon.</em><br>\n<br>\n<br>\nNotfunin päässä napsahti. Hän tajusi jotain. Jossain hän oli kuullut nuo sanat. Hän ei muistanut vain missä. Tämä liittyi jotenkin siihen, jonka hän oli nähnyt takaumassaan. Mutta miten.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":993,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-05-09T15:39","content":"<strong>Nimdan saari<br>\nPyhä kammio</strong><br>\n<br>\nMatoro hakkasi ovea ja huuteli Notfunin, Xxonnin ja Jardirtin nimiä. Välillä hän yritti työntää valtavaa kivijärkälettä kaikilla voimillaan, mutta se ei edes hievahtanut. Jään Toa raapi ja kosketteli kiviovea sen koko pinta-alalta löytääkseen kahvan tai edes jonkinlaisen ulkoneman, josta saisi otteen. Sitä ei ollut.<br>\nKun energiateräkään ei mahtunut mihinkään oven aukoista, Matoro päätti luovuttaa. Hän kääntyi poispäin ovesta.<br>\nJossain muualla olisi pakko olla uloskäynti.<br>\n<br>\nMatoro alkoi hengittää raskaammin aivan huomaamattaan. Hän puristi tarttumakoukkuaan ja siirsi katsettaan ympäri kammiota, jonka keskeltä häntä tuijotti Ath-jumalan pimeyttä valaiseva silmä. Patsaan takana oli paljon hämärää aluetta, jota valaisivat vain seinien valokivirykelmät. Jään Toa puri huultaan ja lähti astelemaan. Hän kiersi jumalpatsaan, vilkuillen sitä kuitenkin tarkasti mahdollisten ansojen varalta.<br>\n<br>\nAivan patsaan varjossa oli vaaleita riepuja, joissa oli tummia homeläikkiä. Pari pienen pientä kärpästä lenteli äänettömästi riepujen yläpuolella. Matoro ei päättänyt tutkia niitä enempää, vaan käänsi katseensa patsaan taakse. Siellä häämötti vain pitkä, suora käytävä, jonka tiilisiltä seiniltä hahmottui kauas parin metrin välein loistavia valokivia. Välillä seinillä oli muita, aukinaisia kiviovia, jotka kuitenkin paiskautuivat kiinni täysin itsestään, kun jään Toa ehti vilkaista niitä. Kiven kolahdus kiveä vasten kaikui uskomattoman pitkää käytävää pitkin. Kylmä hiki laskeutui pitkin Matoron niskaa.<br>\nKäytävä oli niin pitkä, että alkoi olla vaikea uskoa, että se mahtui temppelin sisälle. Matoro tarkensi katseensa kauas hämärään käytävään, jolle ei vaikuttanut olevan loppua.<br>\n<br>\nJossain sadan metrin päässä seisoi joku, joka ei liikkunut. Kylmät väreet liikkuivat pitkin Toan selkärankaa.<br>\n<br>\n<em>Ei. Pysy rauhallisena.<br>\nKeskity.</em><br>\n<br>\nMatoron naamio alkoi hohtaa ja valaisi pimeyttä niin paljon kuin pystyi. Jään Toa sulki silmänsä ja kohdisti ajatuksensa jonnekin tunnelin päähän.<br>\nKenenkään tai minkään ajatuksia ei ollut havaittavissa. Hengitystään pidättelevä Matoro päästi helpottuneen huokauksen.<br>\n<br>\n<em>...toinen patsas. Tietenkin.</em><br>\nMatoroa olisi huvittanut nauraa kevyesti. Kuinka vainoharhaiseksi hän olikaan tullut pelkästä runosta. Itsekseen hymyilevä jään Toa päästi huojentuneena keskittymisensä irti naamiovoimastaan. Cencordin sammuttaessa aavemaisen sinihohtonsa jään Toa avasi silmänsä.<br>\n<br>\nHän katui sitä välittömästi, sillä pitkä hahmo käytävän päässä seisoi nyt viisikymmentä metriä lähempänä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/XnH425bLZrs" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/XnH425bLZrs</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoron silmät laajenivat. Hän astui taaksepäin kuin refleksistä ja päätyi nojaamaan kivistä ja kylmää Ath-patsasta vasten. Jotain kosteaa ja pehmeää litisi Matoron jalkojen alla. Hahmo käytävän päässä seisoi hämärällä alueella kahden kaukaisen valonlähteen välissä. Se ei edes tehnyt mitään. Se ei pidellyt pitkillä käsillään mitään. Se vain seisoi ja katsoi.<br>\nMatoro siirsi kätensä miekkansa kahvalle. Hän puristi sitä. Mutta hahmo käytävän päässä ei edes liikkunut.<br>\nYhtäkkiä pitkää ja vääristynyttä siluettia lähimmäisinä olevat valokivet yksinkertaisesti sammuivat ja hahmo katosi näkyvistä. Matoro oli kuulevinaan hiljaisten, hitaiden askelien äänten kaikuvan pitkin ikuista käytävää. Valokiviä sammui yksi kerrallaan ja pimeä alue laajeni tasaiseen tahtiin. Jossain taaempana valot taas syttyivät, mutta ketään ei näkynyt. Matoron hengitys nopeutui. Hän käveli taaksepäin katsoen liikkuvaa pimeyttä räpäyttämättä silmiään. Soturi-Toa perääntyi ottaen tukea toisella kädellään Athin patsaasta ja puristi toisessa energiateräänsä, jota pitkin kulki jo useita latauksia valkoista, jääkylmää voimaa. Pimeä alue lähestyi verkkaisesti. Askelten ontot, kaikuvat äänet lähenivät.<br>\n<br>\n\"Pelkäätkö?\"<br>\nTuntematon, vanha miesääni sanoi jotain hiljaa Matoron takaa. Toa kirjaimellisesti jäätyi paikalleen. Tämä ei ollut enää mahdollista. Matoro käänsi päänsä hitaasti puhujaa kohti, kunnes näki, että varjoisalla alueella hänen takanaan seisoi huomattavasti Toaa lyhyempi hahmo.<br>\n\"Pimeän pelko on täysin luonnollista. Se on ollut osa inhimillistä mieltä koko rotumme historian ajan.\"<br>\nHahmoa ei erottanut täysin tarkasti, mutta se vaikutti olevan ruskean ja mustan värinen Turaga, joka seisoi kyyryssä pitäen tiukasti kiinni jo hieman lahosta ja madonsyömästä kävelykepistään. Vaaleat mutta ajan hampaan kuluttamat kangaspalat roikkuivat turagan olkapäiltä. Turaga katsoi heikosti hohtavilla silmillään suoraan kohti Matoroa. Turagan naamio oli musta kuin yö, mutta se ei sirpaleisuutensa takia ollut tunnistettavissa.<br>\n<br>\nMatoro katsoi muinaisen näköistä Turagaa epäuskoisena. Hänen suunsa aukeni hitaasti, mutta sanoilla kesti hetki, ennen kuin ne tulivat ulos. Askelet kaikuivat yhä käytävältä.<br>\n\"...mitä? Ku...kuka olet?\"<br>\n<br>\nTuragan naamiolle vääntyi todella epäuskottava hymy. Oli pikemminkin kuin joku muu olisi vetänyt Turagan suupieliä ylöspäin. \"Turaga olen\", se sanoi yksinkertaisesti. \"Kezen on nimeni.\"<br>\n<br>\nMatoron aivoissa kuului raksutusta. Tietysti. Tämä oli Turaga, joka oli antanut Itrozille nauhan Nimda-tutkimuksista ja ohjastanut makutan tähän temppeliin. Matoron edessä seisoi todennäköisesti Nimdasta eniten tietävä olento tässä maailmassa. Jos käytävältä ei olisi kuulunut aavemaisia, onttoja askelia, Toa olisi taatusti selvittänyt viimeisetkin mysteerit perinpohjin.<br>\n\"Minä olen Toa, Matoro nimeni. Nyt meidän täytyy kuitenkin molempien päästä äkkiä ulos.\" Matoro piti tauon hengittääkseen. \"Olemme hengenvaarassa.\"<br>\n<br>\nKezen asteli esiin varjoista hitaasti ja vaappuvasti ja Turagan tunnisti hieman tarkemmin. Hänen kävelykeppinsä oli selvästi suorastaan halkeamispisteessä ja olkapäillä roikkuvat vaaleat kangaspalat olivat reikäisiä ja repeytyneitä monesta kohdasta. Turagan ruumiissa ja naamiossa oli jotain outoa. Matoro ei nähnyt vähäisen valon takia, mitä.<br>\n\"Mikä vaara?\" Kezen kysyi.<br>\nMatoro mietti pitkään, miten vastaisi. Hän kuuli askelet yhä tarkemmin, joten aikaa ei välttämättä ollut selittää.<br>\n\"Nuket.\"<br>\nKezen räpytteli silmiään. \"Ai. Ne.\"<br>\nHän hieroi verkkaisesti vanhaa leukaansa. \"Jos ne saavat sinut kiinni, kuolema on parasta mitä voi tapahtua\", Kezen sanoi aavemaisen rauhallisesti.<br>\nMatoro nielaisi ja tuijotti Turagaa räpäyttämättä silmiään. Askelten äänet kaikuivat.<br>\n\"Siksi meidän pitääkin mennä!\" Toa huusi tuijotellen valtavaa kiviovea, jonka suuntaan Ath-patsas tuijotti. \"Tuo ovi on saatava auki! Autatko minua?\"<br>\n\"Ei minulla mikään kiire ole\", Kezen sanoi hymyillen. \"Minä olen ollut kuollut viimeiset tuhat vuotta.\"<br>\n<br>\nEnnen kuin Matoro ehti vastata mitään, Kezen pudotti kävelykeppinsä käsistään. Se kaatui temppelin kiviselle lattialle ja hajosi keskeltä homeisiksi palasiksi. Sitten Turaga käveli täysin valoon.<br>\nMatoro alkoi voida pahoin. Hänen edessään seisova hahmo oli täynnä haavoja, repeämiä, reikiä ja kulumia. Turagan orgaaninen massa oli mädäntynyt puhki, repeytynyt auki useista kohtaa ja roikkui sen kehosta houkuttellen kärpäsiä. Ruostetta keräävä metalliluuranko seisoi Toan edessä vaappuen hitaasti edestakaisin. Turagan naamio ei ollut enää tunnistettavissa ja näytti siltä kuin sitä olisi pureskeltu.<br>\nYhdestä naamion aukoista näkyi Turagan kuihtunut ja ruostunut pääkallo, jossa oli useita reikiä. Turagan päässä ei enää ollut silmiä, mutta jotain silti hohti sen silmäkuopissa. Matoro oli kauhistunut, mutta ei voinut katsoa poispäin.<br>\n<br>\n\"Mitä...mitä tämä on?\", Matoro aloitti huohottaen, perääntyen myös Turagasta muutaman askelen. \"Tryna? Epäkuoleman naamio?\"<br>\n<br>\nKezen käänsi päätänsä hieman sivuasentoon. Pieni pala entisen turagan naamiota putosi lattialle kalahtaen. \"Olisipa se niin yksinkertaista, Matoro hyvä. Mutta pelkäänpä, että tässä huoneessa ei ole muita voimanaamioita kuin omasi. Ja sieluni on matkannut toiselle puolelle jo kauan sitten. Kohtaloni on ohi.\"<br>\nTuragan irvokkaille kasvoille vääntyi hirviömäinen hymy. Se nosti löysästi luurankomaisen kätensä ylös ja osoitti sillä päätään. Turaga otti muutaman, velton ja kuvottavasti rusahtavan askelen eteenpäin.<br>\n\"Mutta niin pieni asia kuin <em>kohtalo</em> ei tietenkään estä ystäviämme.\"<br>\n<br>\nMatoro näki sen, mitä Kezen osoitti. Hän kalpeni. Turagan takaraivossa oli valtava repeämä, josta meni jotain sen pään sisälle. Pikimusta, lonkeromaisen löysä ja pintakerrokseltaan muovisen kiiltävä käsivarsi sojotti varjojen keskeltä ja työntyi paikalleen mädäntyvän Turagan pään sisälle. Matoro siirsi katsettaan kättä pitkin, etsien sen omistajaa. Hän löysi sen, mutta ei nähnyt sitä tarkkaan. Niin oli ehkä parempi.<br>\n<br>\nVarjoissa seisoi Toan pituinen, mittasuhteiltaan vääristynyt hahmo. Se seisoi alueella, jolle valokivet eivät heijastaneet, joten sen piirteitä ei pystynyt hahmottamaan. Matoro kuitenkin näki vilauksen sen kasvoja.<br>\nVarjoista kuului niksahtelevia ääniä ja hiljaista rahinaa. Valtavat, vitivalkoiset ja pupillittomat silmät katsoivat Matoroon ja Matoro niihin. Silmien alla oli suuri, hymyilevä suu, jolla oli virheettömän suorat ja valkoiset hampaat. Kasvoilla mollottavat valtavat silmät liikkuivat pimeydessä, mutta mikään muu osa sen kasvoista ei edes värähtänyt. Silmien liike kuulosti heinäsirkan siritykseltä.<br>\n<br>\nPimeydestä kuului ääni, joka kuulosti rikkinäiseltä radiolta. Kohinan läpi kuului kirkkaan, lapsekkaan äänen naurahdus. Se toistui kaksi kertaa ennen kuin oli täysin hiljaista. Askeleet kaikuivat yhä Matoron takaa.<br>\n<br>\nMatoro alkoi yhdistää asioita päässään.<br>\n<br>\n\"Ne haluavat sinun tietävän, että kaivaudutte liian syvälle omaksi parhaaksenne\", Kezen sanoi orjallisesti. \"Ne haluavat sinun tietävän, että sotanne salaisuuksia vastaan voi tuhota kaiken, josta välitätte.\"<br>\n<br>\nJotain rusahti. Kezenin käsi näytti pudonneen kokonaan lattialle. Kärpäset pörräsivät sen ympärillä.<br>\n<br>\n\"Sinä et ymmärrä, Matoro. Itroz epäonnistui. Mielten aistiminen on eri asia kuin niiden hallitseminen. Yksikään Kanohi tai Ce-Toa tässä maailmassa ei osaa varsinaisesti...hallita mieliä. Kyllä, on niitä, jotka osaavat hallita toisten ruumiita asettamalla oman mielensä niihin. Ei ole mahdollista vain muuttaa jonkun ajatusmaailmaa salamannopeasti.\"<br>\nMatoro huohotti. \"Mihin te pyritte tällä?\"<br>\n<br>\n\"Nimda, Matoro\", Kezen sanoi tunteettomasti. \"Kuvittele maailma, jossa ajatukset eivät enää tarvitse ajattelijoitaan.\"<br>\nAskelet olivat jo piinaavan lähellä. Matoro vilkaisi olkansa yli nopeasti. Pimeys lähestyi.<br>\n\"Näyttää siltä, että aikamme on lopussa\", Kezen sanoi. \"Mutta ystäväni? Ne haluavat sinun tietävän vielä yhden jutun.\"<br>\n\"Minkä?\"<br>\nKezenin ruumis retkahti löysäksi, mutta sen suu liikkui yhä nukkemaisesti. Kehoa piti pystyssä enää varjoista tuleva käsi.<br>\n\"Jos vain kuolet, käyt toisella puolella\", puhuva raato sanoi. \"Jos ne eivät anna sinun kuolla, joudut tuntemaan kuolemasi uudelleen joka sekunti. Ja ystäväni, luulet varmaan, että siihen tottuu.\"<br>\nKezen oli hiljaa. Raadon silmistä sammuivat valot.<br>\n\"Siihen ei totu.\"<br>\n<br>\nTuraga kaatui lattialle. Pitkä ja musta käsi peitteli ruumiin sen omalla kaavulla ennen kuin katosi pimeyteen.<br>\nAskelten äänet hiljenivät täysin. Matoron takana seisoi jokin.<br>\n<br>\nSe ei hengittänyt.<br>\n<br>\n\"Vedä miekkasi.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":994,"creator":"Jake","timestamp":"2011-05-09T17:59","content":"<strong>Nimdasaaren käytävät</strong><br>\n<br>\n<br>\nAnimus. Spectrum. Corpus. Notfun mietti lukemiaan sanoja. Auttaisivatko ne hänet pois täältä? Liittyisivätkö ne siihen aarteeseen, jota ne kutsuivat nimellä Nimda? Kuolisiko hän tänne?<br>\n<br>\nEi. Hän ei suostuisi kuolemaan. Hän oli aloittanut tämän matkan, ja hän myös päättäisi sen, ja johtaisi miehistönsä takaisin Rumisgoneen. Tällä kertaa ryöstämään sen. Notfun tiesi, kuka omisti jotain, joka liittyi näihin sanoihin. Notfun nousi ylös, hän näki mädänneen turagan ruumiin maassa. Sitten hän näki toan.<br>\n<br>\n\"Matoro?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":995,"creator":"BD","timestamp":"2011-05-09T18:11","content":"<strong>Jonkun aikaa sitten</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/m1YnsA92eO4?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/m1YnsA92eO4?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nLisko rahi kieriskeli maassa. Vihreänmusta toa saapui sen luokse.<br>\n<br>\n”Tuollahan on lisko, hmm”, toa sanoi ilkeä hymy kasvoillaan.<br>\n<br>\n”´Läkh!”, lisko huudahti kun käsi tarttui sen jalkaan ja roikotti sitä ilmassa.<br>\n<br>\n”Hehee”, Toa ivaili nähdessään kuopan maassa, Ämkoo myhäili ja katseli nälkäistä hämähäkkiä kuopan pohjalla.<br>\n<br>\n<br>\n”AAAAAAAAAAAAARGGH!”<br>\n<br>\nGK heräsi sängystään, nousi ja tiiraili ulos, kaikki oli normaalisti.<br>\nGekko rauhoittui hetkeksi kunnes sattui katsomaan ikkunasta.<br>\n<br>\nMusta piste leijui taivaalta rakennusta kohti ja lähestyi aina vain. <br>\n<br>\n”Mitä Karzahnia!”, Gekko huusi ja hyppäsi ikkunasta kun esine näytti olevan vain kilometrin päässä. Valkoinen toa ehti juuri ja juuri pientareelle kun huomasi Mustan pallon osuneen klaaniin, koko rakennus joutui valtavan laatikon sisälle, joka räjäytti kaiken sen sisällä pienenpieniksi hiukkasiksi.<br>\n<br>\n”Mitä tämä kaikki on, en herää unesta vaikka kuinka yritänkin, se yrittää saada minut kiinni ja hengiltä, mutta miksi?”<br>\n<br>\n”Vastaus on helppo, mutta täältä et voi saada sitä selville, mutta piristy. Nyt sinulla on aikaa miettiä elämääsi, kaikkea sitä missä olet onnistunut”, kuului ääni hänen takaansa.<br>\n<br>\nSiellä seisoi vihreän hopeassa haarniskassa häntä itseäänkin suurempi olento, Artakha.<br>\n<br>\n”Tunnenko minä sinut jostakin?”<br>\n<br>\n”Loin sinut, poikaseni. Olet kaukana kotoa, sinun täytyy vain odottaa.”<br>\n<br>\n”Olet vain mieleni luoma kuvitema, et sinä minua kehittänyt, et varmasti.”<br>\n<br>\n”Loin, tiesin, että jos universumi vallattaisiin, se olisi mahdollista uudelleenkin. Minä loin sinut sitä varten, estämään sen. Tuhoamaan sen joka yrittää sitä.”<br>\n<br>\n”Se on siis totta, en vain muista niitä tapahtumia...”<br>\n<br>\n”Kyllä, mutta sinulla on tehtävää täällä, et ole valmis. Ja universumisillasi on aikaa odottaa, voit aivan rauhassa tehdä sen sitten kun sinulla on mahdollisuus.<br>\n<br>\nArtakaha alkoi himmentyä.<br>\n<br>\n”Ei, älä mene!”<br>\n<br>\n”Jää hyvin poikani.”<br>\n<br>\nArtakaha katosi siinä silmänräpäyksessä ja Gekko mietti hetken kaikkea kuulemaansa.<br>\n”Minulla on mahdollisuus totta vie kontrolloida omaa untani!”<br>\n<br>\nKlaani ilmestyi hiljalleen näkyviin ja näytti siltä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.<br>\n<br>\n”Minun pitää sopeutua tähän”.<br>\n<br>\n<em>Mieli on tämän maailman vaarallisin ase.</em><br>\n<br>\nLattia alkoi rakoilla ja koko linnoitus sortui synkkyyteen.<br>\n<br>\n\"Mitä tämä on!\", hän huusi kun huomasi, että vain linnoitusta ympäröivä maa alue oli jäljellä.<br>\n<br>\nToa yritti pitää henkensä kaupalla kiinni reunasta, mutta pimeydestä ilmestyneet lonkerot veivät tämän mukanaan synkkyytteen.<br>\n<br>\nHän sulki silmänsä nähdessään sen mitä alhaalla odotti.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Klaani</strong><br>\n<br>\nLiekihtivä kaaos harppoi läpi klaanin Tawan ottaessa esille aseitaan, hän totisesti saattaisi tarvita apua tässä, makutan kellistäminen ei ole erityisen helppoa.<br>\n<br>\nTawa huomasi pian kun joku huusi hänen ovensa ulkopuolelta.<br>\n<br>\n”Tuollaisia sekopäitä tässä kaivattiinkin”<br>\n<br>\nTawa avasi oven ja näki aina yleensä iloisemman valkoisen suurikokoisen toan, joka oli tulessa. Ja aivan kuin se olisi elämään kyllästyneenä vain tuijottanut häntä, silmillään joissa ei ollut mitään erityistä katsetta, vain se punainen hohde.<br>\n<br>\n”Nyt sinä kuolet!”, Olento huusi kurkkusuorana aivan kuin se olisi muuttanut tilannetta mihinkään suuntaan.<br>\n<br>\nSe alkoi näyttää siltä kuin se olisi suurinpiirtein räjäyttämässä Tawan.<br>\n<br>\n<br>\nZairyh käveli Klaanin käytävillä. Makuta Itrozista ei löytynyt tärkeää tietoa. Ei olinpaikkaa. Ei sitä, oliko Makuta edes elossa. Zairyh päätti, että lattian sisällä kulkeminen ei toiminut, vaan kasvatti itselleen pienen kehon juurista. Muutama Matoran kääntyi käytävällä ympäri jouduttuaan Zairyhin mielensisäisen iskun uhriksi.<br>\n<br>\n<em>Täydellistä. Minua ei ole edes huomattu kunnolla.</em><br>\n<br>\n\"Mitä ihmettä sinä yrität!\"<br>\n<br>\nKeltaisen, naispuolisen Toan huuto keskeytti Zairyhin ajatukset. Hän taisteli Toan näköistä Makutaa vastaan.<br>\n<br>\n<em>Saasta.</em><br>\n<br>\nZairyh painui takaisin lattian alle. Tawa potkaisi Makutaa sääreen ja katsoi hölmistyneenä kun palava valkoinen makuta lensi ulos ikkunasta Zairyhin ansiosta.<br>\n<br>\nTuo tunari ei ollut ainakaan Itroz.[/i]<br>\n<br>\nMakuta paiskautui maahan ja kirosi.<br>\n<br>\n[spoil]Kapura väkersi tuon Zairyhin pari juttua tuosta, pikkuisen korjailin, mutta ei muuta.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":996,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-05-10T13:29","content":"<strong>Nimdan saari<br>\nPyhä kammio</strong><br>\n<br>\n\"Mitä hittoa?\" Matoro kysyi nähdessään Notfunin. Silloin piraatti näki olennon ja kavahti sitä taaksepäin.<br>\n<br>\nSilloin Matoro tajusi, kuka -<em>mikä</em>- tai tuo olento oli. Hän muisti Mäksän kertoneen tästä nukesta.<br>\nJos se oli voittanut Ämkoon, mitä mahdollisuuksia Matorolla olisi?<br>\n<br>\nMatoro puristi miekkansa kahvaa ja kääntyi.<br>\n<br>\nHämärässä näkyi valkoinen, laiha olento. Kaukaa tuleva valo heijastui miekan lappeesta.<br>\n<br>\nÄäri, Matoro ajatteli.<br>\n<br>\nHän puristi hampaansa yhteen. Hän selviytyisi tästä.<br>\n<br>\nÄärimmäisen nopea lyönti tuli tunteettoman olennon torjumaksi. Se hyökkäsi, mutta Matoro väisti. Jään Toa astui sivuun ja koitti lyödä, mutta terä ei osunut. Hän hyppäsi taemmas ja tähtäsi vastustajaan miekalla.<br>\n<br>\nAalto vaaleansinistä energiaa syöksyi Marionettia kohti. Valkoinen olento ei liikahtanutkaan, energia näytti vain hajoavan kontaktissa.<br>\n<br>\nMarionetti syöksyi kohti. Se löi monen iskun sarjan ja Matoro onnistui vain vaivoin torjumaan ne. Hän hyppäsi sivuun ja ampui harppuunansa jonnekkin Athin patsaan pään tienoille.<br>\nToa syöksyi ylöspäin kelan suurella voimalla. Toa irroitti lennossa terän ja jäi seisomaan hieman horjuen Athin pään päälle. <br>\nYökiikari näytti, että vihollinen vain seisoi patsaan juurella.<br>\nSitten se astui kivistä patsasta vasten ja lähti kävelemään pystysuoraan ylöspäin.<br>\n<br>\nMatoro kirosi jotakin. Miten tuollaisen olennon voisi mitenkään voittaa.<br>\nMiekkailussa tuo voittaisi hänet. Elementti-iskut eivät toimi. Sitten Toalla välähti.<br>\n<br>\nHän latasi nopeasti harppuunansa uudella terällä, latasi miekkansa täyteen energiaa ja hyppäsi alas patsaan vastakkaiselle puolelle. Sitten hän iski teränsä patsaan kivijalkaan ja laukaisi. Sininen aalto energiaa puri voimalla patsaan rakenteisiin. Vanha kivinen järkäle vapisi ja lopulta se antoi periksi. Energia-aalto lähti kallistamaan sitä taaksepäin.<br>\n<br>\nMatoro hyppäsi poispäin. Samalla hetkellä patsas kaatui ryminällä mustaan lattiaan Mariontti mukanaan. Kivi tuntui vierähtävän Jään Toan sydämeltä. Olento oli jäänyt patsaan alle.<br>\n<br>\nSilloin valkoinen olento ilmestyi taas. Se vain seisoi kivien päällä. Sitten se lähti kävelemään kohti Jään Toaa.<br>\n<br>\n\"Karzahni\", Matoro manasi. Hän käynnisti yökiikarinsa ja katseli huonetta jälleen kerran. Jotain olisi keksittävä.<br>\nSitten hän tajusi, että patsas oli murtanut aiemmin lukossa olleen oven. Toa lähti juoksuun kohti oviaukkoa. Hän ei tiennyt, mitä siellä oli mutta se oli varmasti parempaa kuin tuo.<br>\n<br>\nMatoro vilkaisi taakseen. Valkoinen olento tuli vauhdilla kohti.<br>\nJään Toa keskittyi elementtivoimaansa ja loi jäiset kalvot jalkojensa pohjaan. <br>\n<br>\nSitten hän lähti luistelemaan valtavaa nopeutta huoneen päästä päähän. Hän kumartui ja valmistautui syöksymään matalasta oviaukosta sisään. Toa vilahti aukosta juuri, kun rikkinäinen ovi iskeytyi paikalleen. Eleetön hahmo käveli nyt rauhallisesti kohti ovea.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":997,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-05-10T14:30","content":"<strong>Bio-Klaani, Admin-aukio</strong><br>\n<br>\nTämä ei ollut BladeVezonin paras päivä.<br>\n<br>\nAstuttuaan moderaattorikollegansa Paacon kanssa ulos sairaalahuoneistosta heitä kohtasi tyrmistyttävä näky, joka olisi jossain muussa tilanteessa ehkä ollut huvittava. Aukio oli täynnä kiihtyneitä Matoraneja erilaisten kylttien kanssa. Kylteissä oli matoran-aakkosilla kirjoitettuja iskulauseita, joissa luki muun muassa ”Sanokaa ei sodalle”, ”Tho-Koron perintö” ja ”Turagoita ei hulluja”. Keskellä väkijoukkoa oli puinen koroke, joka oli jäänyt aukiolle Kolmannenkuunfestivaalien päätyttyä. Siellä oli muutama muita kiihtyneempi Matoran.<br>\n<br>\nBladis työntyi Paaco perässään polvenkorkuisen väkijoukon läpi ja hyppäsi korokkeelle. Ennen kuin hän ehti jututtaa Matoraneja, hän sai limonaatitölkistä rintapanssariinsa. Heittäjäksi paljastui muita suurempi Akaku-päinen Ta-Matoran, jonka Paaco tunnisti Klaanilehteä ennen jakaneeksi Ernie-nimiseksi tyypiksi.<br>\n<br>\n”Ha-ah! Mitä mää sannoin! Tiesin, et ne tullee lopettamaan puhtaan demokraattisen mielenilmauksen! Painukaa tappelemaan kun se nähtävästi menee tavallisten Matoranejen tarpeiden yli!” Matoran uhosi ja otti vieressä seisovalta Ga-Matoranilta toisen tyhjän tölkin. Juoma-astia paukahti pian Paacon naamariin. Ga-Matoran mulkaisi idoliaan tölkillä heittänyttä Ernietä pahasti, mutta kun kolmas tölkki osui Bladista reiteen, naismatoran oli taas mukana uhoamisessa.<br>\n<br>\nSkakdi harppoi Ta-Matoranin eteen ja katsoi häntä kädet puuskassa. ”Mitä te oikein puuhaatte”, hän kysyi vakavalla äänellä Ernieltä. ”Täälläkin näin negatiivinen ilmapiiri”, Paaco sanoi ja harppoi kollegansa viereen. Yksi Ga-Matoran pyörtyi.<br>\n<br>\n”Teidän pitäisi ottaa rauhallisemmin tai joku voi loukkaantua. Tawa on varmasti valmis keskustelemaan osastamme tässä konfliktissa. Mellakointi on turhaa”, Bladis jaksoi niin vakavana kuin pystyi, vaikkei itsekkään ollut varma kaikesta sanomastaan.<br>\n<br>\n”`Varmmaan joo! Teiän johto näyttääki olevan tosi hanakas keskustelemaan asioista muiden osapuolien kanssa!” Ernie jatkoi kiihkoamistaan. <br>\n<br>\n”Yritämme vain ylläpitää rauhaa täällä. Nazorak-joukot käyvät hyökkäyssotaa, emme me”, Bladis vastasi. Torakoiden sun muiden kanssa taisteleminen kyllä kelpasi, mutta Adminien sanansaattaja ei tosiaankaan nauttinut tästä tilanteesta.<br>\n<br>\n”Rauhaa? Just niin! Ylläpittää rauhaa! Menkää sanomaan tuo niille, jotka makaavat kuolleina Tho-Korossa!”<br>\n<br>\n”Kunnioittaisitte edes heidän muistoaan”, Paaco puuttui keskusteluun. ”Lähdetään. Meidän lienee parasta takavarikoida nuo tölkit. Roskaaminen on muutenkin sääntöjen vastaista”, hän jatkoi. He ottivat mellakoitsijoiden vastustuksesta huolimatta tehottomat heittoaseet mukaansa ja kävelivät Moderaattoritilojen eteiseen.<br>\n<br>\n”Tämä on kauheaa”, BladeVezon huokaisi kun hälinä oli jäänyt taakse. ”Guartsu ja Make matkoilla, Visokki ja Dox kadonneita, Umbra Matoranina sairaalassa, Ämkoosta ei tietoakaan… Moni vanha perusjäsenkin matkoilla. Olisivatpa DeeÄn ja VAK vielä täällä. Vihollisia on oikealla ja vasemmalla ja järjestelmä säröilee sisältä. Jos lähdemme täyttämään lupaustamme U:lle, pystyvätkö Same ja Tawa pitämään Klaani pystyssä siihen asti?”<br>\n”Voimme vain toivoa. Meidän lienee paras suorittaa tehtävämme pikaisesti. Eiköhän mennä”, Paaco sanoi ja lähti huoneistoaan kohti. Bladis huokaisi ja meni hakemaan tavaroitaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":998,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-05-10T21:19","content":"<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<br>\nAmiraali katseli komentosillan ikkunasta, kuinka muutama Nazorakien pienempi sotalaiva piiritti suurehkoa puista purjelaivaa. Tämä \"Kolmannenkuun festivaaliksi\" itseään kutsuva joukkio oli epäilyttänyt Amiraalia jo Klaanin saarelle saapumisestaan lähtien, ja torakkain johto oli päättänyt ottaa asiakseen selvittää, ettei kyseessä ollut juoni kuljettaa Bio-Klaanille aseita ja sotureita.<br>\n<br>\n\"Kaukoputki.\"<br>\n<br>\nSana tuli kylmän rauhallisesti ulos Amiraalin torakansuusta, mutta huoneessa oleva nuori torakkakadetti ojensi hätäisesti optisen apuvälineen Amiraalin odottavaan käteen.<br>\n<br>\n002 nosti melko painavan metalliesineen päänsä korkeudelle, ja avasi teleskooppivarren yhdellä terävällä mutta silti arvokkaalla liikkeellä.<br>\n<br>\nKaukoputken läpi Amiraali näki selkeästi Kolmannenkuun festivaalilaisten laivan puisen kannen. Siellä punainen ja hoikka hahmo antoi muutamalle muulle seurueen jäsenelle ohjeita. Monet festivaalin karkeasti arvioiden kahdestakymmenestä jäsenestä kurkkivat aluksen reunan yli, kun Nazorakien laivat lähestyivät.<br>\n<br>\nPiirittävistä torakoiden sotalaivoista suurimmasta aukesi laskusilta, joka rämähti kovaäänisesti festivaalilaisten kannelle. Kaiteen puusäleet sinkosivat ilmaan sen jäädessä metallisen sillan alle.<br>\n<br>\nAmiraali käänsi kaukoputkeaan, ja katsoi Nazorak-aluksesta astelevaa joukkoa. Sen kärjessä marssivat Eversti 437 kyborgihaarniskassaan ja sinistä barettia päässään pitävä 1034. Ensimmäiseen Amiraali luotti täysin, mutta 1034:n hän oli lähettänyt aivan tietystä syystä johtamaan tarkastusta. Amiraali näki nuorukaisessa potentiaalia, mutta tämä oli aivan liian pehmeä ja naiivi.<br>\n<br>\n<em>Eiköhän hän kasva siitä vaiheesta, kun näkee vähän elämää.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":999,"creator":"Jake","timestamp":"2011-05-11T05:02","content":"<strong>Klaani, huone 042</strong><br>\n<br>\nEräs le-matoran, Sopon nimeltään, istui peilin edessä kiillottamassa maskiaan. Hän oli menossa juhliin, joista oli oletettavasti tulossa vuoden parhaat. Kaikki Soponin ystävät tulisivat, ja kaiken lisäksi hänen bändinsä soittaisi. Sopon katsoi itseään peilistä. Hän oli valmis lähtemään.<br>\n<br>\nSitten hän näki sen peilistä. Jotain oli hänen takanaan. Se oli musta olento. Matoran oletettavasti lyhyytensä vuoksi. Sillä oli kultainen Hau, mutta siinä oli jotain outoa. Ensinnäkään sillä ei ollut käsivarsia taikka kämmeniä, sillä oli pelkät kyljet, ihan kuin kädet olisi irrotettu. Olennon maskin takaa ei näkynyt muuta kuin mustaa. Sillä ei ollut edes silmiä.<br>\n<br>\n\"Kuka olet\", Sopon kysyi hieman pelokkaasti.<br>\n<br>\nEi vastausta. <br>\n<br>\n\"Kerro. Miksi olet täällAARRGGHHH\", Matoran huusi tuskasta.<br>\n<br>\nMustan kultaista Hauta kantavan olennon kädettömistä kyljistä oli syöksynyt kaksi tervamaista kättä, jotka survoutuivat Soponin maskista läpi pirstoen sen palasiksi, ja Syöksyen matoranin suuhun runnellen kasvot pelkäksi veriseksi reiäksi, jonka alla näkyi pääkallo.<br>\n<br>\n\"En usko, että kaipaat enään vastausta\", kylmä, tyhjä ääni lausui kuin haudan takaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1000,"creator":"Nöpö","timestamp":"2011-05-18T15:35","content":"<strong>Nimdan saari<br>\nLuolastot</strong><br>\n<br>\nJardirt mietti hetken. Hän oli täällä kahdeksan miehistönsä jäsenen, ja erään klaanilaisen kanssa pimeässä luolastossa, hänen kapteeninsa oli kuollut, hänestä oli tullut itse kapteeni, ja sitten kapteenia johtava henkilö oli kadonnut. Nyt suoraansanoen ketutti.<br>\n<br>\n\"Yarr. Lopettakaa kitiseminen, lähdemme nyt eteenpäin, vaikka luolasto lahoaisi niskaamme, me aiomme poistua täältä\", Jardirt komensi.<br>\n<br>\n\"Kapteeni.. Emme ole kitisseet\", Eräs sinimaskinen Karzahnitoran vastasi.<br>\n<br>\n<br>\n\"No.. Tuota.. Yarr. Olkaa hiljaa myös vastaisuudessa\", Jardirt sanoi.<br>\n<br>\n\"Aye\", Miehistö vastasi, ja he lähtivät kävelemään.<br>\n<br>\n<br>\nMiten Jardirt oli joutunut tähän tilanteeseen, kaikki alkoi Mata Nuilla kauan sitten, kun hän oli tippunut suurelta kalliolta, menettänyt toisen jalkansa, ja maskinsa. Hänen jalkansa korvattiin perus Po-matoranin jalan sijaan erään kuolleen veden turagan jalalla, ja maskiksi hän sai melko oudon näköisen vihreän happinaamarin.<br>\n<br>\nMyöhemmin, kun Jardirtista oli tullut melko pelätty, ja varkaana pidetty matoran, hän istui eräällä rantakalliolla. Silloin hän oli nähnyt laivan nimeltä \"Yön Timo\" ensimmäistä kertaa. Notfunin myöhemmin saamat laivat ovat kaikki nimetty samalla nimellä, mutta tämä oli ensimmäinen. Piraatti oli pyytänyt Jardirtiä miehistöönsä, ja sinä päivänä hänestä tuli Kapteeni Notfunin perämies.<br>\n<br>\n\"Hmh. Nyt hän on kuitenkin kuollut..\", Jardirt mutisi.<br>\n<br>\n\"Hänestä on tulossa toinen Notf-\", toiselle matoranille kuiskaava miehistön jäsen keskeytti puheensa nähdessään että Jardirt katsoi häntä pistävästi.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Nimdan saari<br>\nPyhä kammio</strong><br>\n<br>\nVälittömästi, kun Matoro oli syöksynyt oven ali tähän huoneeseen, hän oli ampunut suuren kerroksen jäätä peittäen koko oven. Nukke oli jäänyt toiselle puolelle.<br>\n<br>\nMatoron hengitys tasaantui hitaasti. Hän nojasi pimeyden keskellä kiviseen seinämään ja mietti.<br>\nParhaassa tapauksessa tässä huoneessa olisi pääsy Nimdakammioon, ja tuo nukke ei saisi jäädytettyä ovea auki. Pahimmassa tapauksessa tämä oli umpikuja ja nukke saisi oven auki.<br>\n<br>\nJos hän pääsisi täältä elossa, mielellään ystäviensä ja Nimdan kanssa, häntä ei voittaisi enää mikään. Matoro ei voinut kuvitella tuota valkoista olentoa parempaa taistelijaa. Se oli liian nopea, liian kestävä, liian kuolematon. <br>\nToan ajatukset palautuivat turagaan. Häntä puistatti edelleenkin silmissä välkkyvä kuva elävästä kuolleesta ruumista. Se puhui toisesta puolesta.<br>\n<br>\nToinen puoli. Kuolema. Ovatko nuket toiselta puolelta?<br>\nMatoro ei ihmettelisi yhtään, vaikka olisivat.<br>\n<br>\nHän oli miettinyt monesti kannattaisiko vain jäädä Klaaniin viettämään rauhallista elämää. Hylätä taistelukentän melske ja vaaralliset tehtävät.<br>\nHän oli yrittänyt sitä joskus. Ei ollut pystynyt. <br>\nJos riskinottoon ja kuolemanvaaroihin voisi kehkeytyä riippuvuus, Matorolla olisi se pahanlaatuisena. Hän ei enää edes tiennyt montako kertaa oli paennut kuolemaa viimeisillä sekunneilla. Enää juuri mikään ei yllättänyt Toaa. <br>\nNuket olivat kuitenkin osoittaneet, että hän ei itseasiassa ollut kokenut yhtään mitään. Ei mitään, mitä voisi verrata nukkeihin.<br>\n<br>\nToa alkoi nyt vasta katsella ympärilleen huoneeseen.<br>\n<br>\nSe oli samanlainen kuin edellinenkin. Patsas vain oli erilainen.<br>\nSe oli pitkä, humanoidimainen olento. Sen siivet nousivat korkealle hipoen kattoa, ja sen kaiverruksia täynnä olevasta naamiosta nousi sarvet. Valtava kirves ja punaisin valokivin koristeltu ylävartalo loivat uhkaavaa tunnelmaa.<br>\nSen jalustassa luki “Atheon.”<br>\n<br>\nAinut ovi oli se, minkä hän oli jäädyttänyt umpeen.<br>\nPakokauhu velloi Toan sisällä, vain odottaakseen hetkeä vapautua. Matoro tunsi itsensä heikoksi matoraniksi naapurihuoneessa odottavaa valkoista olentoa vastaan.<br>\n<br>\nEhkä ei olisi koskaan kannattanutkaan lähteä tälle matkalle. Ehkä ei olisi koskaan pitänyt liittyä Klaaniin. Ehkä ei olisi pitänyt mennä Metru Nuille puolustamaan oikeutta, mennä sotaan. Ehkä hän eläisi edelleenkin rauhallista elämää matoraniensa ja Toa-ryhmänsä kanssa. Ehkä aurinko paistaisi ja Kirikori -heinäsirkat sirittäisivät rauhassa ruohikossa. Ehkä elämä olisi rauhallista.<br>\n<br>\nMatoro vaelsi muistoissaan kauas menneisyyteensä, aikaan ennen sotaa. <br>\nSe saari oli kaunis ja idyllinen. Rauhallinen.<br>\nSininen meri aaltoili lämpimänä hiekkarantaan. Matoranit ahkeroivat töissä lintujen laulaessa. Matoro istui rantakalliolla Ralin kanssa katsellen merelle.<br>\n<br>\nSitten hän tajusi olevansa keskellä pimeyttä vailla pakotietä.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Killjoyn huone, Klaani</strong><br>\n<br>\nKypärä oli tipahtanut lattialle kipupiikin iskiessä. Feterraa vastaan ruhjoutunut kylki oli alkanut vihoittelemaan ja Killjoy joutui tahtonsa vastaisesti ahmaisemaan kolme kipulääkettä kerralla. Haittavaikutuksena näissä lääkkeissä oli kuitenkin uneliaisuus, eikä mennyt kauaakaan kun metsästäjä ummisti silmänsä ja päätyi unien epämiellyttävään maailmaan. Epämiellyttävään juuri hänelle.<br>\n<br>\nHän eli menneisyytensä uudestaan, eli hetket joita ei halunnut muistaa. Eli sodat, surun hetket, muttei ikinä niitä pieniä iloja. Killjoyn alitajunnan pettymykseksi, tämäkään uni ei tarjonnut poikkeusta.<br>\n<br>\n<strong><em>Metru Nui, hyvin kauan sitten - sotatila</em></strong><em><br>\n<br>\nKokous venyi jälleen, eikä tilannetta auttanut Kapteeni Aizenin raportin pituus. Kun tuo valtava liirumlaarum Po-Metrun tuppukylän vahingoista oli ohi, päästiin vihdoin asiaan. Herra oli ottanut Onu-Metrun puolustuksen henkilökohtaiseksi tehtäväkseenja tämä antoi Killjoylle unelmatilaisuuden päästä johtamaan Ta-Metrun osastoa itse. Oveen iski koputus ja sinivalkoinen hehkeä Toa astui sisään.<br>\n<br>\n”Kas, Komentaja Niz, hienoa että pääsit tulemaan.” Herra viittoili paikkaa komentajalle, hänen ja Killjoyn viereen. ”Vastaava kuusikko on siis paikalla, kerrassaan erinomaista. Kenraali Killjoy voi varmaankin valaista sinua kokouksen jälkeen juuri käymistämme asioista.”<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi ja virnisti tuoreelle vierustoverilleen. Hän kävi katseellaan läpi nyt täyttyneen kuusikon. Valtavan pyöreän pöydän ympärillä istui monenmoista johtoaseman henkilöä. Mustan Käden johtaja Herra istui massiivisuudessaan ovea lähimmässä tuolissa, sivelleen pukinpartaansa mietteliäänä, hänen vieressään istuivat komentaja Niz ja kenraali Killjoy itse. Asespesialisti Aizen istui Killjoyta vastapäätä ja pöydän toisessa päässä istui lisäksi erikoisjoukkojen johtaja Saraji sekä pelottava piikikäs Firingu, joka tunnettiin nimellä Hitsu. Tämä oli osoittanut voimansa pysäyttämällä yhdellä ainoalla jään elementaali-iskulla kokonaisen Metsästäjien joukko-osaston, nousten pian Ko-Metrun joukkojen päälliköksi.<br>\n<br>\nKilljoy siirsi katseensa pian takaisin puheenvuoroaan aloittavaan Herraan. Keskustelu pöydän ympärillä hiljeni lopullisesti.<br>\n<br>\n”Arvoisat johtokunnan jäsenet, Mustalle Kädelle on myönnetty lupa osallistua sotatilaan, vahvistamaan Toa Lhikanin johtamaa joukkoa. Kuten jo varmasti tiedätte, esimerkiksi Le-Metru, sekä Onu-Metru ovat tälläkin hetkellä hyökkäyksen alla. Siksi kiitänkin suuresti, että erikoisjoukkojen johtaja Saraji pääsi liittymään seuraamme.”<br>\n<br>\nMustaan kaapuun pukeutunut Firingu nyökkäsi ja taputteli hiljaa vieressään lepäävää naurettavan kokoista miekkaa. Killjoy ei tiennyt tästä kaverista vielä paljoa. Hänkin oli toa-kiven voimistama vahki, mutta ainut asia jonka Killjoy tästä tiesi, oli tämän huhuttu nopeus. Le-Metrussa joku oli nähnyt tämän liikkuvan niin nopeasti, että silmä näki hänet seisovan kahdessa paikassa samaan aikaan. Killjoy ei tätä tohtinut itse uskoa, sillä kaverin miekka näytti painavan enemmän kuin Saraji itse. Hän haluaisi nähdä sen omin silmin. Herran puhe kuitenkin herätti Killjoyn mietteistään ja hän hätkähti tajutessaan missaneensa puheesta kenties liiankin paljon.<br>\n<br>\n”...ja kuten todettua, kenraali Killjoy ottaa paikkani Ta-Metrun puolustuksessa, minun suojatessani arkistoja. Onko kysyttävää?”<br>\n<br>\nKilljoy huokaisi, hän ei ollut missannut mitään tärkeää. Hän kirosi mielessään omaa herpaantumistaan ja ryhdisti asentonsa. Tätä seuranneet tapahtumat kuitenkin päästivät Killjoyn todistamaan omin silmin herpaantumisensa mietteitään. Ikkunalasin rikkoutuminen räsähti joukon korvaan, mutta kun sirpaleet vielä helisivät lattialle, Saraji oli jo maassa, pidellen sinne kaatunutta Hitsua. Kukaan ei ollut nähnyt tämän edes poistuvan istuimeltaan.<br>\n<br>\nKun nuo huumaavat sekunnin murto-osat olivat kadonneet, tajusi mu joukkio vetää aseitaan esiin. Killjoy sen sijaan tuijotti maassa makaavaa Hitsua, eikä saanut sanaa suustaan. Hän tajusi pöydän lainehtivan veressä ja siinä missä ennen oli Hitsun pää, sojotti nyt valtava räjähdepäällä varustettu nuoli. Killjoy katsoi alas ja tajusi keskivartalonsa olevan Firingun pään kappaleissa, jolloin kenraalin henki salpautui lopullisesti. <br>\n<br>\n”Evakuoikaa rakennus, meillä on tarkka-ampuja!” Herran huuto kaikui Killjoyn korvissa kun hän silmäisi vielä viimeisen järkyttyneen katseensa lattialla makaavaan toveriinsa. Killjoy tarttui Nizin ranteesta ja lähti vetämään tätä ulos huoneesta. Tällä kertaa sota olisi oikea, tällä kertaa vihollinen ampuisi takaisin... hän ei tiennyt ilmoittautuneensa tällaiseen.</em><br>\n<br>\nYltäpäältä hiestä, metsästäjä heräsi, haukkoen henkeään. Tämän takia hän ei pitänyt nukkumisesta, ei ollenkaan...<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Nimdan saari<br>\nMetsä</strong><br>\n<br>\nJoukko Toia talsi metsässä. Toat olivat nimeltään Nurukan, joka hallitsi Maan elementaalivoimaa, Kiven elementaalivoimaa hallitseva Samol, Plasmavoimilla varustettu, puoliksi täysin mekaaninen Deleva ja valon voimilla varustettu Umbra. Joukkio taivalsi metsän halki kohti Nimda-temppeliä, joka oli Samolin väen pyhä paikka.<br>\n<br>\n”Mitä järkeä meidän on edes mennä tälle Nimda-temppelille?” Deleva kysyi Samolilta, lyhyenlännältä keltaruskealta kiven toalta. <br>\n<br>\n”Väkeni voi olla temppelillä harjoittamassa Athin palvontamenoja”, Samol kertoi. Hänen puinen heimonaamionsa hymyili kun toa puhui. <br>\n<br>\n”Jee. Uskovaisia”, Deleva mutisi, laittaen kädet puuskaan. Plasman Toa ei pitänyt uskovaisista. Niistä oli vain harmia.<br>\n<br>\n”Älä ole noin tuomitseva ja ennakkoluuloinen”, Nurukan sanoi vanhalla, muinaisella äänellään. Mustahaarniskainen toa oli väsynyt plasman Toan nurinoihin. ”Älä valita, ole mies”, hän sanoi, mulkaisten punavalkoista toaa vihreällä silmällään.<br>\n<br>\nUmbra oli jäänyt vähän jälkeen muusta joukkiosta. Hän oli muissa maailmoissaan, ajattelemassa veljeään ja kohtalon konseptia. <br>\n<br>\n”Mikä järki kaikessa on jos joku on tehnyt sinulle Kohtalon, jota et voi paeta?” Umbra kysyi itseltään. ”Minun kohtaloni oli näemmä muuttua, muuttua, muuttua, jakaantua ja yhdistyä. En pidä tätä ihan tavanomaisena kehityskulkuna. Yleensähän se on niin että Matoranista Toa, Toasta Turaga ja Turagasta Legenda. Olenko minä sitten legenda? Nää. En voi olla. Minulla on makutojen tietoja ja Toien hyvyyttä. Lisäksi minulla on klaanilaisten sydän. Heh. En ihmettelisi jos joskus tulevat sukupolvet kertoisivat kylätulien ympärillä tarinoita minusta ja seikkailuistani. Niistähän saisi kokonaisen kirjasarjan tehtyä”, Umbra puhui itsekseen. <br>\n<br>\nÄkkiä kaikki muuttui. Laukauksia. Nurukan ja Samol maassa. Mitä Karzahnia?<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Nynrah, paha tappajarobottitehdas</strong><br>\n<br>\nKeetongu hiippaili kaksi Matorania olkapäillään ja ilmasta ilmaan –konetuliase kädessään Takomon raudanhajuisilla käytävillä. Hän etsi Qinfatheous-Matorania, vanhaa kontaktiaan Haamujen ja laivaston välillä. Q-mies, kuten Tongu häntä kutsui, oli toimittanut Laivastolle paljon tärkeitä osia, kun Laivasto oli siirtynyt vesiajoneuvoista ilmojen valtiaaksi.<br>\n<br>\n<strong>Vuosia sitten, nurmikenttä Klaanin lähistöllä</strong><br>\n<br>\nKlaanin pääadmin Tawa seisoi kumpareella ja katsoi muutaman sadan metrin päässä olevaa Bio-Klaanin Kauppalaivaston uutta telakkaa. Hänen mukanaan oli moderaattori DarkNorik sekä kourallinen Matoraneja sekä Klaanin linnoituksesta että Kauppalaivastosta. <br>\n<br>\nAdmin oli kutsuttu tilaisuudentapaiseen, sillä Klaanilta oli herunut poikkeuksellisen paljon avustusrahoja sen uusimpaan hankkeeseen. Projekti oli kestänyt nelisen vuotta ja nyt se oli ainakin teoriassa valmis. Sitä ei ollut johtanut Klaanin saaren kauppakiltojen Matoran-neuvosto, vaan suhteellisen uusi Klaanin jäsen, iso keltainen Rahi, joka oli päässyt nopeasti korkeaan virkaan nopeasti mekaanikontaitojensa takia.<br>\n<br>\nNyt heillä oli kuulemma satojen metrin pituinen lentoalus, joka leijui höyryllä. Tawa oli sanonut uskovansa kun näkee.<br>\n<br>\nJa nyt hän oli täällä.<br>\n<br>\nYhtäkkiä kova ääni täytti sähkön Toan biomekaaniset korvakäytävät. Telakan avattava, valtava pressukatto aukesi hiljalleen suurten höyrykoneiden avittamana. Sadat erikokoiset potkurit ja propellit käynnistyivät Telakan jalkapallastadionmaisen päärakennuksen kehässä. Tuhannet venttiilit aukesivat ja päästivät höyryn esilämmitetyistä kattiloista turbiineihin ja mäntiin.<br>\n<br>\nKauppalaivaston lippualus Tahtorak nousi ilmaan valtavan melun saattelemana.<br>\n<br>\nKomeaa ilmestystä katsellen Tawa kaivoi radiopuhelimen esiin onnitellakseen Kauppalaivaston väkeä. Hänen näppäilynsä kuitenkin keskeytyi valtavaan räksähdykseen. Ilmalaivan toiseksi suurin propelli oli lakannut pyörimästä ja alus oli rojahtanut takaisin telakkaan.<br>\n<br>\nKorjauksissa kestäisi aikansa, mutta Tahtorak oli nouseva uudestaan.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Nynrah<br>\nTakomo</strong><br>\n<br>\nGuardian oli mietteissään.<br>\n<em>Mitenköhän Tongulla menee?</em><br>\nTämä retoriseksi tarkoitettu kysymys sai vastauksen melkein välittömästi.<br>\n<em>En tiedä, Gurvana hyvä, mutta ainakaan hän ei ole LAUTANEN.</em><br>\nSinistä skakdia olisi huvittanut naurahtaa, mutta tässä tilanteessa se ei tuntunut järkevältä siirrolta. Hän tyytyi hymyilemään itsekseen.<br>\n<br>\nAvhrak Va -robotit leijuivat eteenpäin geometrisen tarkassa pallomuodostelmassa. Niiden sinihohtoiset silmät kääntyilivät suuntaan ja toiseen, skannaten valtavaa tehdasrakennusta. Yksi, muita hieman lommoisempi Va kohdisti katseensa tasaisin väliajoin taaksensa, mutta siirsi sen kuitenkin hätäisesti muualle.<br>\n<em><strong>Mene kauas</strong></em>, Manurahk Va sähisi hiljaa Guardianin mielessä, jolloin sininen skakdi pyörähti takaisin varjoihin ja sammutti mekaanisen silmänsä. Parin metrin päässä robottirykelmästä hiiviskelevä Guardian liikkui pitkin suuren takomohuoneen vähiten valaistuja alueita ja hyppäsi lähimmän polttouunin tai työpöydän taakse piiloon aina kun Makuta Nui lähetti varoitusviestejä muiden Va-lautasten liikehdinnöistä. Välillä skakdi joutui odottamaan pitkiäkin aikoja. Polttouunien ja koneiden suuri lämpö sai Guartsun läkähtymään ja hikoamaan, mutta hän ei voinut liikkua ennen lautasmaisen Manun erillistä varmistusta.<br>\n<br>\nKammioissa oli uhkaavan hiljaista. Yksikään matoran ei ollut työpöytänsä tai koneensa ääressä.<br>\nGuardian puri huultaan. <em>Aaveet. Minneköhän ne ovat pinkoneet?</em><br>\nSkakdin näköpiiristä poistuneen lommoisen metallilautasen sisältä kaikui ajatuksia kuin vastaukseksi.<br>\n<em>...tai mitä niille on tehty?</em>, Manu pohti. Guardian ei keksinyt vastausta. Hän yritti olla ajattelematta asiaa.<br>\nErään työkaluja ja luurankomaisia robottikäsiä täynnä olevan työpöydän vieressä oli suuri laatikko. Piilouduttuaan ensiksi pöydän alle joiksikin minuuteiksi Guartsu joutui jäämään uuteen piiloonsa pitemmäksi aikaa, sillä muut Avhrak Va:t alkoivat näkyvästi aavistamaan jotain ja jäivät partioimaan lähialuetta Manu mukanaan.<br>\n<br>\nMetallilautasen sisällä leijaileva Makuta ei vaikuttanut olevan tyytyväinen. Hän ilmaisi suuttumustaan täysin tuoreella tavalla.<br>\n<br>\n<em>01010011010010110100000101010010010100100100000101010010</em>, Manu ärjyi Guardianin päässä.<br>\n<em>Kiitos</em>, Guardian ajatteli pidättäen hengitystään. <em>Mutta...en tiedä, yritä vaikka suostutella ne muualle?</em><br>\n<br>\nMetallisten lautasten sähköinen sirinä ja tietokonemaiset piippaukset lähestyivät yksi kerrallaan Guardianin piilopaikkaa. Usean eri valonlähteen sininen hohto heijastui pöydän alta näkyvälle lattialle.<br>\n<em>...ja hei, vaikka en ole kiireen ystävä, 'kohta nyt heti skarrararr' on ihan hyvä vaihtoehto.</em><br>\n<br>\nManun äänensävy kiristyi. <em>Odota. Kaikki hallinnassa. Tämä kuuluu vahvuuksiini. Linguistiikka ja robotiikka ovat oikein mielenkiintoisia aiheita.</em><br>\n<br>\nSkeptisyys vyöryi skakdin tajunnan läpi hyökyaallon lailla. Guardianin otsa kurtistui äärimmilleen. Yksi Avhrak Va -lautasista kuulosti piipittävän toisia äänekkäämmin ja pian Guardian näki, kuinka se lenteli muodostelmasta ulos kärpäsmäisesti pysähtyen jokaisen lautasen kohdalla ikään kuin suostuttelemaan sitä.<br>\nYksi viesteistä erehtyi menemään osittain myös telepaattiseen kanavaan ja Guardian kuuli sen. Se ei varsinaisesti auttanut häntä pysymään rauhallisena.<br>\n<em>Huomio: Havaitsemamme liikehtivä kohde on todennäköisyysprosessorini useiden laskutoimituksien mukaan vain todella suuri ja todella sininen kivirotta.</em><br>\nJostain syystä Va:t eivät pysähtyneet, vaan lähestyivät työpöytää verkkaisesti. Guardian käänsi päätään hitaasti nähdäkseen siniset valojuovat. Pöydän alta ei näkynyt mitään muuta kuin pari lattialle pudonnutta mutteria ja yksi puinen ja melkein tyhjä laatikko, jossa oli joskus varastoitu Aaveiden valmisaterioita.<br>\n<em>Minusta tuntuu, että tuo ei toiminut</em>, Makuta Nui viesti kuulostaen pettyneeltä.<br>\nGuardian kiristeli hampaitaan. <em>Näkevätkö ne minut?</em><br>\n<br>\n<em>Eivät vielä, mutta-</em>, Manu sanoi mutta joutui keskeytetyksi.<br>\n<br>\n<em>Harhautapa niitä. Minulle käy <strong>heti</strong>.</em><br>\n<br>\nMakuta teki työtä käskettyä ja iski Va-parven mekaanisiin mieliin sellaisen määrän kohinaa ja häiriötä, että ne hämääntyivät ja sammuttivat kamerasilmänsä pariksi sekunniksi. Hän joutui kuitenkin lopettamaan mahdollisimman pian, sillä robotit yrittivät välittömästi paikallistaa häiriösignaalin lähteen. Ne eivät ehtineet, sillä signaali katosi jonnekin pimeyteen.<br>\nVa:t yrittivät etsiä kamerasilmillään pöydän alta matorania tai vihollisvakoojaa. Niiden skannerit eivät paikallistaneet kumpaakaan, joten ne yrittivät löytää edes valtavaa kivirottaa. Sitäkään ei löytynyt.<br>\nRobottien parvi jatkoi pian matkaa. Ne eivät kuitenkaan huomanneet, että työpöydän vieressä oleva valmisaterialaatikko oli väärin päin. Huoneen muun kaaoksen huomioon ottaen tämä ei ollut mitenkään erityistä.<br>\nTämän vähitellen Va-parven perässä lipuvan laatikon sisältä kuului kuitenkin vaimeaa rouskutusta.<br>\n<br>\nMakutan telepaattinen ääni oli helpottunut, mutta närkästynyt.<br>\n<em>...sinulla ei ole enää mitään lupaa haukkua minun suunnitelmiani.</em><br>\n<br>\nGuardianin suu oli täynnä. Tämä keskustelu ei onneksi vaatinut sen avaamista.<br>\n<em>Tämä ei ole muuten erityisen hyvää</em>, skakdi pohti.<br>\n<em>En minäkään uskoisi sen olevan.</em><br>\n<em>Ulos päästäni.</em><br>\n<br>\nMuutaman hetken päästä Guartsu uskalsi nousta pois laatikon alta. Vat olivat jälleen menossa. Guartsu jatkoi niiden seuraamista. Hän päätti kuitenkin ottaa pahvilaatikon mukaan. Ihan vain varmuuden vuoksi.<br>\n<br>\nMuutaman minuutin kuluttua Manulta saapui telepaattinen viesti, joka neuvoi Guardiania pysähtymään. Hän kyykistyi pahvilaatikkonsa alle. Sitten hän teki siihen silmäreiät nopeasti leikaten pienellä veitsellä, joka kuului hänen peruskalustoonsa.<br>\n<br>\nEdessä näkyi Matoran. Se oli kyyristynyt pimeään nurkkaan piiloon. Avhrak Vaiden infrapunakatseilta se ei tosin päässyt piiloon. Pahvilaatikko nytkähteli hieman eteenpäin.<br>\n<br>\n<em>Pitäisikö meidän auttaa?</em> Manu kysyi.<br>\n<em>Jos onnistut, hänestä voi olla hyötyä</em>, Guartsu vastasi. Pian hän huomasi, että lommoinen Avhrak Va oli alkanut pitää erittäin korkeaa ääntä. Nyt äänet vaihtelivat eri korkeuksilla. Pieni robotti alkoi myös vilkuttaa värikkäitä valoja ja mitä ilmeisimmin myös lähettää radiosignaaleja muille Avhrak Vaille – ainakin siitä päätellen, että nämä yrittivät nyt käydä Manun kimppuun. Manu lähti nopeaan syöksyyn toiseen käytävään. Tai itse asiassa hänen ruumiinsa lähti. Avhrak Vaiden lähdettyä takaa-ajoon Guardian huomasi vihreää nestekaasu lillumassa lattialla.<br>\n<br>\n<em>Hiih. Sehän toimi.</em><br>\n<em>Siltä näytti</em>, Guartsu vastasi. Sitten hän äkkäsi yhden Van, joka oli jäänyt ahdistelemaan Matorania. Se raahasi ainoalla kourallaan pientä Huna-päistä Fe-Matorania samaan suuntaan, kuin minne muut olivat juuri pyyhältäneet. Guardian nousi pahvilaatikkonsa alta ja ampui kiväärillään robottia. Se lensi päin seinää, leijaili törmäyksen jälkeen vielä hetken ja putosi sitten maahan. Manu käytti tilaisuuden hyväkseen ja ryösti sen ruumiin itselleen.<br>\n<br>\nMatoran selvitti päätään lattialla. Hän katsahti Guardianiin.<br>\n”Skakdi, pelastit minut hetkellisesti. Kuka olet?”<br>\n”Sillä ei taida olla väliä”, Guardian sanoi tylysti. ”Mitä täällä on tapahtunut?”<br>\n”Se Arstein”, Matoran tuhahti noustessaan lattialta ja pyyhkiessään pölyt päältään. ”Se valtasi koko laitoksen. Sitten se pakotti meidät töihin. Me olimme jo lähestulkoon muutenkin Makutojen alaisuudessa. Tarvitaanko vielä lisää tyranneja meitä käskyttämään?”<br>\n<em>Kuka tämä </em>Arsestein<em> on?</em><br>\nMatoran hätkähti kysymystä.<br>\n”Kuka se oli?”<br>\n”Se oli. Ystäväni”, Guardian sanoi virnistäen. ”Hän on Makuta. Sattuisiko teillä olemaan ylimääräisiä haarniskoja hänelle?”<br>\n<em>Sitä vartenhan me tänne tulimmekin.</em><br>\n”Haarniskoja”, Matoran pohti. ”Kyllä meillä taitaa olla. Mutran teki tilauksen jonkin aikaa sitten. Varmasti ihmettelee, miksi hänen tilauksensa ei saavu perille. No, mikään ei saavu perille, kun se Skakdi hääräilee.”<br>\nGuartsu ja Manu katsoivat toisiaan merkitsevästi. Tai Guartsu katsoi Manua ja Manu surisi, kuin olisi räjähdyspisteessä.<br>\n”No, tulkaa. Voimme väittää, että haarniskan tuhosivat nämä robotit”, Fe-Matoran sanoi.<br>\n<em>Voin kuvitella Mutranin ilmeen, kun hän kuulee tästä!</em> Manu hihitti. He lähtivät seuraamaan Matorania, joka asteli jo pitkin samaa käytävää, jonne Avhrak Vat olivat juuri kadonneet.<br>\n<br>\nGuartsu piti aseensa koko ajan valmiina siltä varalta, että heidät huomattaisiin ja yritettäisiin pysäyttää. Mitään ei kuitenkaan sattunut. He kävelivät läpi pimeiden käytävien ja saapuivat kammioon, jossa säilytettiin ilmeisesti Aaveiden luomuksia. Jossain nurkassa sitten löytyi noin Toan kokoinen, musta-vihreä haarniska. Guartsu ei voinut olla huomaamatta, kuinka hänen vieressään lipuvasta robottilautasesta huokui ajatus: <em>Vihreää. Miksi vihreää. Tuo värihän näyttää ihan Nazorakin sisuskaluilta…</em><br>\n”Mikäs on muuten nimesi, Matoran?” Guardian kysyi. Puhuteltu kääntyi Skakdiin päin ja hymyili.<br>\n”Sinäkään et kertonut omaasi, kamu.”<br>\n”Höh. Minä olen…”<br>\n<em>Hän on Gurvana.</em><br>\n”… juu.”<br>\n”Eli siis Gurvana?” Matoran varmisti. ”Minä olen Pordok.”<br>\n”Selvä, Pordok. Kiitos avustasi”, Guartsu sanoi.<br>\n”Eipä kestä. Tehän kuitenkin saavuitte vapauttamaan meidät, ettekö vain?”<br>\n”Öhm. Tuota noin. Me…” Guartsu mumisi.<br>\n<em>Hyperbolaa, Guartsu.</em><br>\n”Mitä?” Matoran ihmetteli.<br>\n<em>Minulle tulee mieleen se yksi kohtaus silloin kerran…</em><br>\n”Kohtaus. Mikä”, Guartsu ähkäisi.<br>\n<em>Se oli melko pian sen jälkeen, kun olin liittynyt Klaaniin. Kyllä. Niin se oli.</em><br>\n”Miksen minä muista sitä?”<br>\n”Mistä te puhutte? Klaani? Oletteko te Bio-Klaanista?” Matoran huudahti.<br>\n”No nyt sinä sen paljastit, Manu. Kyllä, Pokdor. Olemme bioklaanilaisia.”<br>\n”Olen Pordok.”<br>\n”Ai, niin tietysti.”<br>\n<em>Se oli ensimmäinen ”tehtäväni”. Muistan sen selvästi.</em><br>\n”Taitaa olla myöhäistä pysäyttää se”, Guardian kuiskasi kummastuneelle Matoranille.<br>\n<em>Hurr. Aivan. Niin se meni. Minut oli lähetetty toisen uuden jäsenen, Toan nimeltä Boletus, kanssa pelastamaan erästä kolmatta Klaanilaista, jonka nimeä en kyllä tähän hätään muista.</em><br>\n”Minä en muista koko juttua”, Guardian tuhahti.<br>\n<em>Sääli. Ai niin, Ämkookin oli siinä mukana.</em><br>\n”Oliko?”<br>\n<em>Kyllä. Muistaakseni te olitte niin epäluuloisia minua kohtaan, että laitoitte adminin kyyläämään minua. Tietysti tarinalla on surullinen loppu.</em><br>\n”Haluan kuulla sen”, Pordok sanoi.<br>\n”Muistinvirkistys tosiaan voisi olla paikoillaan…” Guartsu sanoi ja istahti läheiselle tuolille. Pordok oli kellahtanut lattialle istumaan.<br>\n<br>\n<em>No niin. Aikana ennen <span style=\"text-decoration:line-through\">tuloveroa</span> <span style=\"text-decoration:line-through\">ruokaetikkaa</span> <span style=\"text-decoration:line-through\">Killjoyta</span> –</em><br>\n”Mitä jos menisit suoraan asiaan?” Guartsu sanoi ärtyneenä.<br>\n<em>Hyvä on, hyvä on…<br>\n<br>\n<br>\nMuistan kuin eilisen. Lähdimme Klaanin pihalta lentoaluksella. Aluksen kyljet olivat tapiirinharmaat, ja Mäksä sitä ohjasi. Lisäksi minulla oli epämiellyttävä olo.<br>\nHaarniskani oli täysissä voimissaan. Se oli verenpunaisella höystetty musta haarniska, joka oli panssaroitu prototeräksellä, kuten yleensä. Piikikäs olkapanssarini oli yhtä kaunis kuin ennenkin – aina siihen asti, kun se mokoma torakka heitti minut laavaan ja kuolin. Melkein siis. Siipiä minulla ei sillä hetkellä ollut, eiväthän ne olisi edes mahtuneet olemaan koko aluksessa.<br>\n<br>\nMäksä päätti, että minulle ja Boletukselle on mukavaa aiheuttaa paha olo. Minä onneksin kestän vuoristoratoja yleensäkin hyvin, mutta Boletus-parka ei tainnut. Mäksä nimittäin laittoi lentokoneen alaspäin aukeavan paraabelin muotoiselle radalle, jolloin olo tunti hyvin pitkälle vuoristoratamaiselta.<br>\n<br>\nSiinä liitelimme taivaiden halki. Kauan me liitelimme. Kunnes sitten saavuimme määränpäähämme: melko iso, puoliksi aavikoitunut saari Xiasta itään päin näkyi edessämme. Laskeutumisesta tuli vaikeaa, olimmehan vihollisten maaperälle laskeutumassa. Pimeyden metsästäjät olivat siepanneet siis klaanilaisen. Kuka hän oli, sitä en muista, mutta ilmeisesti hän oli pelastamisen arvoinen.</em><br>\n<br>\n”Höm”, Guartsu keskeytti. ”Kaikki Klaanin jäsenet olisivat pelastamisen arvoisia.”<br>\n<em>Sheelika.</em><br>\n”Ei ole jäsen enää.”<br>\n<em>Ei. Tietenkään ei…<br>\n<br>\n<br>\nNoh, laskeuduttuamme löysimme leirin jäännökset. Siellä ei ollut mitään hyödyllistä, mutta päätimme jäädä yöksi ja lähteä jäljittämään metsästäjiä heti aamunkoitteessa. Pystytimme leirin. Boletus haki puita nuotiota varten. Minä viihdytin meitä laulutaidoillani, kunnes Mäksä puhalsi minut kumoon. Hän ei ilmeisesti pitänyt verenpunaisesta lauluäänestäni. Hän oli pukeutunut mustaan viittaan. Huppu peitti hänen kasvonsa. Eihän hän koskaan ollut mikään julkisuudenhakuinen, joten hän halusi piilottaa itsensä julmalta maailmalta. Tai jotain sinne päin.<br>\n<br>\nNo, hän sitten otti maasta kiven. Ja puhui.<br>\n”Mikä sinut toi Klaaniin?”<br>\n”En ole aivan varma. Ehkä tarvitsin paikan, minne mennä?” vastasin.<br>\n”Se olisi loogista.”<br>\n”Minä yritän olla mahdollisimman rationaalinen ja looginen. Tosin joskus se ei oikein onnistu, ja minun täytyy yrittää olla mahdollisimman epälooginen ollakseni epäarvattava, jotta – ”<br>\n”Puhut paljon.”<br>\n”Niinkö?”<br>\n”Kyllä.”<br>\n”Entiset kollegani sanoivat välillä samaa. Puhuin kuulemma väärään aikaan.”<br>\n<br>\nHetken ajan oli hiljaista. Sitten Boletus palasi. Päätimme käydä nokosille ennen jahdin alkua.</em><br>\n<br>\n”Ja mitä sitten tapahtui?” Pordok kysyi haltioituneena. Guardian pohti paraabelin muotoa.<br>\n<br>\n<em>Yö kului hitaasti. Muurahaiset nimittäin valtasivat telttani. Muuten kaikki sujuikin kohtuullisen hyvin.<br>\n<br>\nAamulla pakkasimme kamppeet, Mäksä lukitsi aluksen ja lähdimme liikkeelle. Kuljimme ripeästi autiomaiden halki, metsikön läpi, muuallekin, mutta ei, minä en aio kertoa matkasta enempää. Koska en jaksa.</em><br>\n<br>\n”On siinä meillä hieno tarinankertoja”, Guartsu hörähti.<br>\n<em>Vaiti, sinä kurja.</em><br>\n<br>\n”Saitteko ne kiinni?” Matoran kysyi.<br>\n<br>\n<em>Saimmepa hyvinkin. Minä ikään kuin ehdin matkan aikana jutustella Mäksän kanssa kaikenlaisista… voisin siitäkin kertoa vaikka kuinka mahdottomasti, mutta ehkäpä en juuri nyt. Tännehän voi ilmaantua koska tahansa vaikka sellainen metallihirviö. Voi, Boletus-parka. Hän meni yksin tutkimaan läheistä laaksoa sillä välin, kun minä ja Ämkoo juttelimme mukavia.<br>\n<br>\n”Kuka oli Makuta, jonka nielaisit? Minua kiinnostaisi tietää”, sanoin.<br>\n”Mitä sinä sillä tiedolla?”<br>\n”Olet saattanut tehdä minulle palveluksen.”<br>\n”Jos tein, se tapahtui kauan aikaa sitten.”<br>\n”Palvelus mikä palvelus.”<br>\n”Vai niin. Miten sinun tieteelliset kokeesi sitten edistyivät?”<br>\n”Kirjoitin erään kasvin DNA:n puhtaaksi viime viikolla.”<br>\n”Et sitten ole kukkakauppiaan alaa harkinnut?”<br>\n”Oletpa sinä tänään hauskalla tuulella. Tuo kysymyskin oli täysin puhtaasta mielenkiinnosta kysytty, eikö?”<br>\n”Ironiaa ei ole olemassa.”<br>\n”Ei niin.”<br>\n”Juu.”<br>\n”HYPERBOLA!”<br>\nMäksä hätkähti.<br>\n”Ahaa?” hän sanoi kysyvästi.<br>\n”Kyllä. Hyperbolasta tuleekin mieleeni hyperbeli. Josta tulee mieleeni kaliiberi. Josta taas…”<br>\n”Tajunnan virtaa. Annatko useinkin ajatustesi ottaa vallan?”<br>\n”Ajatukseni ovat minä. Minä olen ajatukset.”<br>\n”Minulla oikeastaan ei ole varaa antaa tietyille ajatuksille valtaa. Jotkin ajatukset ovat niin ikäviä.”<br>\n”Tunteidenko sitten pitäisi hallita?”<br>\n”Ei missään nimessä. Olen huomannut…”<br>\n”… että niistäkin on pelkkää haittaa.”<br>\n”Juuri niin.”<br>\n<br>\nSitten kuului räjähdys. Ilmeisesti ystävämme oli löytänyt metsästäjät.<br>\n”Ja räjäyttänyt oljytankkeja, huomaan ma”, Mäksä huokaisi.<br>\n”Pitäisi kai mennä auttamaan.”<br>\n”Ilmeisesti.”<br>\nJa me menimme. Sen jälkeen kaikki muuttui sekavaksi. Muistan paikalla olleen ainakin Gathererin ja Subterraneanin. He hyökkäsivät kimppuumme jo, ennen kuin ehdimme pudottautua alas kalliolta. Boletus taisteli kymmentä metsästäjää vastaan. Hän oli tietysti reilusti alakynnessä. Mäksä mäiskäisi kahtia erään tyypin, joka taisi muuten olla minulle velkaa. Hän ei kyllä ehtinyt maksaa sitä. Raadollinen taistelu syttyi nopeasti, mutta päättyi tylsästi siihen, että minä piilouduin kiven alle, Mäksä putosi mereen ja Boletus vangittiin. Ne olivat houkutelleet meidät ansaan.<br>\n<br>\n”Nyt. Sinulle on suunniteltu hieno kohtalo”, Subterranean sanoi Boletukselle. Tämä nielaisi. Sitten hän näki panttivangin. Klaanilainen oli kuollut. Häneltä oli leikattu pää irti. Verta oli joka puolella. Roikkuessaan kahleissaan puutelineessä entinen klaanilainen näytti kuin patsaalta, joka oli maalattu hyvin mutta jonka pää oli rikottu irti. Boletus suuttui siitä todella. Hän yritti rimpuilla vapaaksi, mutta metsästäjät repivät raadon irti kahleista ja kiinnittivät hänet tilalle. Sitten he hakivat sahan.<br>\n<br>\nEn pitänyt tapahtumien saamasta kulusta, joten päätin muuttaa sitä hieman. Räjäyttämällä sen metsästäjän pään, joka piteli Boletusta. He kaikki sotkeentuivat erilaisista nesteistä, joita pään sisällä oli virrannut. Itse asiassa tilanne oli aika huvittava. Subterranean katseli järkyttyneenä entistä toveriaan, ja minä käytin tilaisuuden hyväkseni hiippaillen hänen taakseen ja iskin häntä hermoon. Hän pyörtyi välittömästi. Sillä välin Boletus oli päässyt raivoamaan. Hän oli tyrmännyt loputkin metsästäjät, ennen kuin sain hänet rauhoittumaan.<br>\n<br>\nSitten Mäksä päätti nousta merestä. Hän oli kuin sankareista suurin. Kuin. Hän ei ollut. Sankari. Minä olin. Kuten aina. Hän vain saapui ja sanoi, että teimme hyvää työtä.<br>\n”Ai. Luulin, että sinä teit kaiken työn, oi herra”, sanoin hänelle. Hän mulkaisi minua.<br>\n”Niin minäkin, Manfred”, hän sanoi sitten hymyillen.<br>\n</em>Manfred…<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/M7NvZMmvqR0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/M7NvZMmvqR0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em>Hautasimme kaatuneen mereen. Pidimme pienen hiljaisen hetken. Se oli tylsä, mutta ainakin sain aikaa miettiä abc-konjektuuria. Kun hiljainen tilaisuus oli ohi (en ollut ehtinyt ratkaista ongelmaani), Mäksä julisti, että veisimme vangit Klaaniin. Kaikki metsästäjät nimittäin olivat jääneet vangiksi. Boletus oli ollut hiljaa koko ajan. Ämkoo päätti lähteä takaisin alukselle lähettämään viestiä Klaanille. Vangit eivät mahtuisi pieneen alukseen. Sitten hän lähti juosten nopeasti. Hän olisi perillä muutamassa tunnissa.<br>\n<br>\nBoletus istui kivellä hiljaa, syttyrässä. Minä päätin istua alas meditoimaan. Kun Ämkoo oli kadonnut horisonttiin, Boletus toimi. Hän veti esiin miekkansa. Hän käveli hitaasti vankien luokse.<br>\n”Te murhasitte ystäväni. Minä murhaan teidät.”<br>\nYllätyin hyvin suuresti. Hän katkaisi pään ensimmäiseltä metsästäjältä, nuorelta Skakdilta. Sen jälkeen seuraavalta. Nousin ja menin hänen luokseen.<br>\n”Lopeta, sekopää. Mäksä varmasti tapattaa sinut tästä hy-”<br>\nEn ehtinyt sanoa enempää. Pääni lensi irti.<br>\nSe ei tuntunut kivalta.<br>\n<br>\nKaaduin maahan. Boletus oli lyönyt minua. Hän jatkoi metsästäjien teurastusta. He katsoivat kauhistuneen hurjaa klaanilaista, joka silppusi heitä.<br>\n”KUKA TEISTÄ TAPPOI HÄNET?” Boletus huusi. Kukaan ei myöntänyt. Hän otti yhden heistä käsittelyynsä. Leikkasi kädet. Jalat. Repi suolet mahasta. Viilsi pään kahtia. Silpoi ruumiin pieniksi, pienen pieniksi palasiksi…</em><br>\n<br>\n”Lopeta”, Guardian sihahti.<br>\nMatoranin poskelle vierähti kyynel.<br>\n<br>\n<em>Mäksä saapui liian myöhään. Kaikki olivat kuolleet. Kaikki, paitsi Subterranean ja Gatherer. He oliavat päässeet pakoon sillä välin, kun Boletus oli tappanut muita. Kun Ämkoo sitten käveli hiljalleen tapahtumapaikalle raskain askelin, hänen ilmeensä muuttui kauhistuneeksi. Boletus istui maassa ja piteli päätään. Ämkoo meni hänen luokseen. Hän nousi ylös ja katsoi epätoivoisena adminiin.<br>\n<br>\n”En minä… aikonut…”<br>\n”Sinä…” Ämkoo kuiskasi. ”… sinä et ole klaanilainen.”<br>\nBoletus painoi päänsä. Kun hetki oli ohi, annoin heidän kuulla itsestäni. Mäksä otti minut peltipurkkiin. Kumpikaan meistä ei sanonut Boletukselle sanaakaan.</em><br>\n<br>\nHiljaisuus.<br>\n”Mitä… mitä tapahtui”, Pordok kysyi. ”… mitä tapahtui… Boletukselle?”<br>\n”Hänet karkotettiin”, Guardian sanoi hiljaa.<br>\n<br>\n<em>Se oli ensimmäinen kerta, kun haarniskani meni rikki Klaanin asioiden vuoksi. Se oli ensimmäinen kerta, kun olin tekemisissä Mäksän kanssa. Se oli ensimmäinen kerta, kun tunsin sääliä Pimeyden metsästäjiä kohtaan.</em><br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Bakmein tykönä</strong><br>\n<br>\nValkea turaga istui kaikin puolin seesteinen ilme kasvoillaan suunnattoman kokoisen vesiputouksen juurella pidellen toisessa kädessään bambusta valmistettua onkivapaa. Bakmein silmät seurasivat tarkkaavaisesti pinnan alla liikkuvia ahvenia, jotka tutkivat koukun päähän kiinnitettyä syöttiä epäilevän näköisinä.<br>\n<br>\n\"Urrrr...\"<br>\n\"Vaiti. Säikytät kalat.\"<br>\n<br>\nÄmkoo istui ristiasennossa vesiputouksen alla. Korkeuksista putoava vesimassa pakotti miekkamiehen kyyryyn, eivätkä ajoittain veden mukana putoilevat kivenmurikat taikka ajopuut tehneet Toan olosta yhtään mukavampaa. Oli kulunut tuntikausia siitä kun Bakmei oli komentanut Ämkoon meditoimaan vesiputouksen tykö, eikä vanhus selvästikään aikonut päästää Ämkoota pois vielä vähään aikaan.<br>\n<br>\nÄmkoon korvissa raikaava veden tasainen solina nosti Toan mieleen muistikuvia. Ämkoo päätti uppoutua niihin siinä toivossa, että vanhojen asioiden muistelu auttaisi edes hetkeksi unohtamaan putouksen painon aiheuttaman piinaavan tuskan.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<strong>Klaani, kauan sitten</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/1pSyYhRYeIM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/1pSyYhRYeIM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nVesisade pahoinpiteli ulos kerääntyneiden matoran-asukkaiden kasvoja näiden seuratessa hiljaisen jännityksen vallassa puhujainkorokkeen virkaa toimittavan korkean kivenjärkäleen päällä tapahtuvaa seremoniaa. Lähestulkoon piinaavan jännityksen rikkoi ainoastaan kauempaa kuuluva ukkosen mahtipontinen jytinä.<br>\n<br>\nVisokki seurasi tapahtumia Klaanin Toa-soturien ja muiden matoraneja kookkaampien asukkien kanssa myöskin alhaalta käsin, joskin hieman sivummalta. Hämähäkin silmät hohkasivat kirkkaina iltahämärässä tämän tuijottaessa kiivaasti ylös noussutta virkasiskoaan.<br>\n<br>\n\"Rakkaat Klaanilaiset\", Tawa aloitti ja tuijotti paikalle kokoontunutta väkijoukkoa lempeä ilme kasvoillaan. \"Minulla on teille iloisia uutisia.\"<br>\n<br>\nMatoranit vilkuilivat toisiaan. Jokunen uskaltautui kuiskaamaan jotain, mutta pian kaikki tapittivat taas johtajaansa jännittyneinä, miltei pelokkaina.<br>\n<br>\n\"Kuten me kaikki tiedämme, Klaanin voima perustuu joukkomme yhtenäisyyteen. Kohotamme linnoituksemme tälle saarelle yhteisvoimin, ja yhdessä me myös sitä olemme puolustaneet, ja tulemme puolustamaan. Tätä tehtävää edesauttaaksemme olen yhdessä Visokin kanssa päättänyt, että...\"<br>\n\"Mene suoraan asiaan.\"<br>\n<br>\nMatoranit hätkähtivät, ja niin teki myös Tawa. Keltaisen Toan vierelle ilmestynyt mustaan viittaan kietoutunut hahmo laski hupun päästään ja naulitsi punahehkuisten silmiensä katseen tuleviin alamaisiinsa.<br>\n<br>\n\"Eikö sinulla ole lainkaan käytöstapoja?\" Tawa kysyi hieman närkästyneenä.<br>\n\"Riippuu\", kuului Ämkoon vastaus. Tämän vihreille kasvoille levisi ilkikurinen hymy.<br>\n<br>\nTawa yskäisi, pyyhkäisi sadevedet naamionsa pinnalta hillityllä kädenliikkeellä ja jatkoi sitten puhettaan.<br>\n<br>\n\"Pidemmittä puheitta, olen nimittänyt Toa Ämkoon Klaanin adminiksi. Jos joku haluaa nostaa sanansa päätöstä vastaan, tehkööt hän sen nyt.\"<br>\n<br>\nMatoranit olivat entistäkin hiljempaa. Vaikutti miltei siltä, että linnoituksen pienet asukit eivät uskaltaneet edes hengittää. <br>\n<br>\nVisokki venytteli saksileukojaan ja naurahti varovasti. Klaanilaisten ensireaktio ei tullut visorakille lainkaan yllätyksenä, mutta hän ei itse osannut pelätä. Hän uskoi päätöksen olleen oikea.<br>\n<br>\nÄmkoo astui Tawan eteen, heitti viitan yltään ja antoi sen pudota maahan. Matoranit katselivat pelonsekaisen ihailun vallassa Toan kirkkaanmustia panssareita, jotka kiiltelivät myöhäisillan vähäisessä valaistuksessa sadepisaroiden särkyessä sitä vasten.<br>\n<br>\nTawa painoi kätensä Ämkoon olkapäälle ja sai tumman hahmon kääntymään takaisin puoleensa. Tawa ojensi Ämkoolle punaisena hehkuvan nahkanyöriin sidotun adminkiven, jonka vihreäkasvoinen soturi pujotti arvokkaasti kaulaansa. Sitten Ämkoo kääntyi uudemman kerran matoranien puoleen, kohotti toista kättään ja huusi:<br>\n<br>\n\"Pelätkää minua, kammotkaa minua, ihan miten vain tahdotte! Mutta kuulkaa, tämän minä teille vannon...\"<br>\n<br>\nÄmkoo kiskaisi yllättäen miekkansa esiin. Katanan valkea terä näytti hehkuvan alati hämärtyvän illan pimeydessä, ja matoranit tuijottivat miekan terää kuin hypnoosin vallassa.<br>\n<br>\n\"...jos Klaania tai yhtäkään teistä uhkaa vaara, tämä miekka ei lepää!\"<br>\n<br>\nJa silloin matoranien keskuudessa vallinnut hiljaisuus viimein särkyi. Klaanilaiset huusivat ja hurrasivat, taputtivat ja vihelsivät. Ämkoo iski miekalla kerran tyhjää, palautti sen huotraansa ja nauroi sitten ääneen. Sitten tuore admin kääntyi, astui sanaakaan sanomatta Tawan ohitse ja lähti kävelemään pois.<br>\n<br>\n\"Odota\", Tawa sanoi. \"Minulla on sinulle asiaa.\"<br>\n\"Oikeastaan... Niin minullakin\", vastasi Ämkoo.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nVäkijoukon hajaannuttua kolme adminia seisoivat keskellä aukiota. Ämkoo oli nostanut hupun takaisin päähänsä ja nyt hän vilkuili vuoroin Tawaa, vuoroin Visokkia.<br>\n<br>\n\"Asiasi?\", Ämkoo lopulta kysäisi ja vilkaisi keltaista johtajaansa. Tawa nyökkäsi ja alkoi puhua.<br>\n\"Kuten oli jo aiemmin puhe, aion antaa Klaanin puolustuksen ainakin toistaiseksi sinun vastuullesi. Saat asian suhteen täysin vapaat kädet, joskin tahdon sinun luonnollisesti raportoivan tekemisistäsi meille.\"<br>\n\"Ha ha.\"<br>\n\"Mikä nyt on hauskaa?\"<br>\n<br>\nÄmkoo nosti kaksi sormea suuhunsa ja vihelsi. Pimeyden kätköistä juoksi esiin arviolta kolmenkymmenen vihreän matoranin joukko, joka asettautui siistiin rivimuodostelmaan adminien eteen. Matoranit polvistuivat.<br>\n<br>\n\"Heitä on enemmänkin\", Ämkoo mainitsi ja hymyili kenties maailman epäilyttävintä hymyä. Miekkamies kuitenkin yllättyi huomatessaan, että Tawa ei vaikuttanut lainkaan hämmentyneeltä. Klaanin johtaja hymyili takaisin.<br>\n<br>\n\"Tervetuloa tiimiin\", Tawa totesi ja kääntyi lähteäkseen. Keltainen Toa otti muutaman askeleen kauemmas, vilkaisi vielä kerran taakseen ja sanoi:<br>\n\"Helei.\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Klaani<br>\nSairastupa</strong><br>\n<br>\nUmbra katseli ympärilleen mustan Pakarinsa silmärei’istä. Hän muisteli vanhoja asioita, todella vanhoja. Bateh-koron tiedemieskaupunkia ja omaa maailmaansa. Vaihtoehtoismaailmat… Universumin hikkoja, joita syntyy jatkuvasti ja tahattomasti. Mitä tarkoitusta tämäkin ajan sivuvaikutus tekeekään? Ei siinä ole oikein järkeä. Kuka oikein määrää sen mitä tapahtuu, jos sitä edes joku määrää? Onko Mata Nui jumala vai onko hän vain Matoranien typerä taru hengestä, joka pitää yllä universumia? Onko kaikki vain jonkun tylsistyneen tyypin kirjoittamaa satua? Tai suuren valmistajan tilaamaa tarinaa? <br>\n<br>\nKoti… Olisi mukavaa olla kotopuolessa. Siellä voisi olla parannus tähän tautiin. Klaanilaiset olivat kyllä saaneet taudin etenemisen pysäytettyä ja <br>\nprotodermislaitteistot auttavat selviytymään, mutta tämä käy voimille. Mitäköhän minulle tapahtui tässä maailmassa, kun olen kuulemma päämoderaattori ja Toa..? Toa… Toathan ovat sankareita, jotka hallitsevat elementaalivoimia ja mahtinaamioita. Minäkin olen Toa, tavallaan, hallitsenhan minäkin elementaalivoimia… Elementaalivoima… <br>\n<br>\nUmbra keskitti voimansa ja sai yhteyden painovoiman elementaalivoimaansa. Hän nosti kevennetyllä painovoimalla verhon syrjään, muutaman hoitaja-matoranin katsellessa häntä epäuskoisesti. Valkoinen verho lensi ilmassa, kuin haamu konsanaan. Umbra leikki painovoimalla, saaden kankaan nykimään luonnottomasti. Kangas lensi korkealle ilmaan, putosi alas maahan, nousi taas ilmaan ja niin edelleen. Nykivä tanssi sai monet hoitajat katsomaan epäuskoisesti hymyilevää, pakarinaamioista matorania, joka leikki etusormellaan kapellimestaria.<br>\n<br>\nMuutama hoitaja pyörtyi nähtyään kummituksen, jolloin heidät kuskattiin paareilla muualle toipumaan. Muutamia jäi katsomaan tätä Umbran showta ja he alkoivat taputtaa tälle tanssille.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin saari, Ko-Huna-Koro, keskusmökki</strong><br>\n<br>\nSnowie oli jo miltei torkahtanut. Lumimyrskyn pauhatessa ulkona ja takan rätistessä suuressa puuhallissa kaikki oli vain niin kotoisaa. Snowman oli viettänyt koko päivän jutellessa niitä näitä paikallisten Matoralaisten kanssa ja tuli porukan kanssa hyvin juttuun. Kepe oli hoitanut kirjoitusten tutkimiset käytännössä yksin, mutta lumiukko arveli, ettei olisi työpanoksellaan niinkään auttanut kuin ollut tiellä.<br>\n<br>\nNyt Snowie retkotti mukavasti eräänlaisella säkkituolilla, ja katseli uusia ystäviään.<br>\n<br>\nMukavaa porukkaa. Harmi, että joudumme lähtemään niin pian. Jäähyväiset eivät oikein ole koskaan olleet juttuni...<br>\n<br>\n<strong>Pieni Matoran-ravintola, yläkerta, monia, monia vuosia sitten</strong><br>\n<br>\nAinoastaan yksi ahtaan huoneen muutamasta pöydästä oli varattu. Sen ympärillä istui kolme hahmoa ja pöydän ympärillä tassutteli pieni musta sammakkorahi.<br>\n”Odottakaa, otan tämän ensin pois” juuri istuutunut sininen, melko raskaaseen haarniskaan pukeutunut hahmo sanoi. Kyseistä sinistä soturia ei olisi juuri Toaksi tunnistanut, panssarointi oli muodottomuudessaan melko groteski näky, eikä hahmo pitänyt kasvoillaan naamiota, vaan sukelluskypärää, josta lähti paksu letku vasemman käden suureen happisäiliöön.<br>\n<br>\nNyt Toa kuitenkin irrotti kypärän letkuista ja nosti koko rakkineen sitten päydälle. Kovia kokeneen kypärän alta paljastuivat kovia kokeneet, mutta silti yllättävänkin sievät kasvot.<br>\n<br>\nToaa vastapäätä istuvan solakkarakenteisen hyönteisen kasvoille vääntyi velmu ilme.<br>\n”Et sitten ole vieläkään löytänyt itsellesi Kaukauta?”<br>\nSininen hahmo mulkaisi puhuttelijaansa.<br>\n”Tämä suojaa päätä paremmin. Kanohi jättäisi suuren osan päästä alttiiksi iskuille.”<br>\n”No” hyönteinen vastasi ”minä pidän silti tästä.” Hän kiristi silmien alueen peittävää kangasnaamariaan.<br>\n<br>\nKolmas pöydän ympärillä istuvista hahmoista oli Snowman.<br>\n”Hankin meille jotain vähän poikkeuksellista. Ne eivät ole mitenkään hienoja tai mitään, mutta...”<br>\nHän kääntyi tuolillaan ympäri, ja kaivoi selkänojassaan roikkuvasta kassista jotain.<br>\n”Krhm. Niin.” hän sanoi ja laski kolme metallista putkiloa pöytään.<br>\n”Hienoa hei,” hyönteinen totesi häivähdys sarkasmia äänessään. ”Mitä ne ovat?”<br>\n<br>\nEsineet olivat keskenään identtiset, hieman nyrkkiä suuremmat lieriöt, joiden kyljissä oli muutama nappi.<br>\n<br>\nToa ja hyönteinen poimivat kumpikin yhden esineen käsiinsä, ja sininen hahmo nosti sen kasvojensa korkeudelle.<br>\n”Miksi näissä napeissa lukee 'Alvog, Riktete ja T-K'?” hän kyseenalaisti.<br>\n”...eh, kuvitelkaa, että ne ovat 'Elgen, Buginoid ja Snowman',” lumiukko vastasi. ”Kaiverruttaminen olisi varmaan ollut tyyristä.”<br>\n<br>\nVeden Toa Elgen oli painamassa yhtä nappuloista, mutta Snowie otti hänen kädestään kiinni.<br>\n”En oikein tiedä, kuinka monta kertaa nämä toimivat” lumiukko selitti. ”Joten en käyttäisi turhaan.”<br>\n<br>\nVastatakseen seuransa kummaksuviin katseisiin, hän jatkoi: ”Näillä laitteilla meidän on tarkoitus saada toisiimme yhteys, missä ikinä olemmekaan. Koska, niin, no.”<br>\n<br>\nKaikki kolme katselivat toisiaan hiljaisina.<br>\n”Tien päässä taidetaan olla” Buginoid sanoi hiljaa.<br>\nElgen ei reagoinut mitenkään, Snowie nyökytteli.<br>\n<br>\n”...kukaan meistä ei varmaan pidä puhetta tai mitään?” lumiukko mutisi ja katsoi Elgeniin ja Buginoidiin.<br>\n”Ei” molemmat vastasivat, pöydän pintaa tuijottaen.<br>\n<br>\nKolmikko istui vielä hetken hiljaa, kukaan ei osannut oikein sanoa mitään. He olivat olleet yhdessä kauan. Ja nyt kukaan ei keksinyt mitään sanottavaa.<br>\n<br>\nMusta sammakkorahi Napo torkkui pöydän alla.<br>\n<br>\nHiljaisuuden rikkoi Elgen. Hän teki jotain, mitä moni ei moisesta karusta soturista uskoisi. Hän alkoi laulaa, yllättävän kauniistikin vielä.<br>\n<br>\n<em>”Vie rakkaani, vie maani<br>\nVie minut pahimpaasi<br>\nPiittaa en, et saa vapauttain<br>\nEt voi sä viedä taivastain”</em><br>\n<br>\nSnowie ja Buginoid tunnistivat välittömästi kappaleen ja liittyivät lauluun.<br>\n<br>\n<em>”Vie minut pois, kohti tuntematonta,<br>\nvaikka takaisin ei oo teitä monta<br>\nPolta maa, pilaa meri vain<br>\net voi sä viedä taivastain<br>\n<br>\nEi ole paikkaa mulle nyt<br>\nkun oon tyyneyden löytänyt<br>\nMutta et voi sä viedä taivastain”</em><br>\n<br>\nLaulun loputtua kaikki hymyilivät leveästi, mutta vain hetken. He olivat siltikin yhteisen tiensä päässä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1001,"creator":"BD","timestamp":"2011-05-18T19:33","content":"<strong>Tuntematon</strong> <br>\n<br>\nGekko heräsi pöydältä, hän tunsi olonsa jotenkin pieneksi ja oli kahlittu pöytään, sitten hän tajusi missä hän oli. Abzumo saapui ja toisti kaiken juuri niin kuin Gekko oli muistanutkin, mutta tällä kertaa Avde ei saapunut paikalle juuri sillä ratkaisevalla hetkellä ja Gekko tunsi sen pienen hetken kun kirves iskeytyi hänen kalloonsa.<br>\n<br>\n\"Missä minä olen\", Gekon ääni kaikui synkkyydessä. Gekko käveli harhaisesti eteenpäin ja törmäsi seinään jossa oli veristä tekstiä.<br>\n<br>\n\"Unesta ei ole pakotietä, unessa olet YKSIN\".<br>\n<br>\nKylmät väreet nousivat hänen selkäänsä. hän jatkoi kävelemistään.<br>\n<br>\n\"Unesta et herää\". Teksti vain pahensi toan mielialaa, mutta hän ei osannut odottaa sitä mitä seuraavaksi tapahtui. Musta haarniskainen, punasilmäinen olento nousi tyhjyydestä ja tuijotti avohkii kasvoillaan toaa.<br>\n<br>\n\"Sinä, sinun takiasi olen täällä! Mitä sinä olet mennyt tekemään!\", Gekko karjui tunnistaessaan hahmon.<br>\n<br>\n\"Mistä minä tietäisin, olen sinun pääsi tuote enkä mitään muuta, tapa nyt sitten minut kun kerta sitä niin paljon haluat, vaikka ehkä saatan tällä kertaa pistää jotain vastaankin\".<br>\n<br>\nGekko otti esiin miekkansa, miekan joka ei ollut koskaan jättnyt häntä, eikä se taatusti jättäisi nytkään.<br>\n<br>\n<strong>Klaanin piha</strong> <br>\n<br>\nKun makuta oli aikansa kironnut, tämä meni takaisin porteille ja näytti Gekolta anastamaansa passia, Tawa teki nopean hyökkäyksen heti ovella, joka passitti makutan pihamaalle.<br>\n<br>\n\"Tuletko ulos kanssani?\", se kysyi tekolempeästi ja Tawahan tuli juosten kohti makutaa ja oli lyömässä tätä, mutta tämä käytti mielenvoimiaan ja sai Toan matalaksi.<br>\n<br>\n\"Et tiedä kenen kanssa olet tekemisissä\".<br>\n<br>\n\"No tutustutaanko?\"<br>\n<br>\n\"Tutustu sinä keihääseeni\".<br>\n<br>\nMakuta lennähti sähköpurkauksesta metrien päähän ja alkoi kävellä kohti Tawaa.<br>\n<br>\n\"Minä en pidä rukkasista\".<br>\n<br>\nmakuta otti raskaan miekan selästään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1002,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-05-19T06:31","content":"<strong>Luola</strong><br>\n<br>\nNimetön hahmo seisoi yhä. Vanha, metallinen laite oli jo hiljentynyt.<br>\n\"Mene\", hahmo sanoi. Yksi huoneen varjoista liikahti.<br>\n<br>\nVarjo lähestyi nimetöntä hahmoa hitaasti. Se muistutti etäisesti Matorania. Kävellessään hahmoa kohti varjo vähitellen sai muotoa. Se piteni. Se kasvatti siivet. Se piteli kädessään kirvestä. Eikä se ollut enää pelkkä varjo.<br>\n<br>\n\"Mene\", huoneen toinen henkilö toisti ja katsoi ainoata asiaa huoneessa joka muistutti häntä ajasta, jolloin hänet tunnettiin vielä nimellä Jouera. Ja Gande, hänen lajinsa mytologinen jumalhahmo, työntekijän turva ja työttämän tuhoaja seisoi hänen edessään.<br>\n<br>\n\"Tiedät, ketä etsiä\", entinen Jouera sanoi ja katsoi lievästi vapisten hahmoa, jota hänet ja kaikki muut oli opetettu pelkäämään. Gande jatkoi matkaansa ja katosi hiljalleen, jättäen jälkeensä vain Matoranin varjon. Varjo katosi seinän läpi. Nyt yksin luolamaisessa huoneessa seisova henkilö vaipui ajatuksiinsa.<br>\n<br>\n<em>Kumpa voisin unohtaa.</em><br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\n\"...Ja sinä löysit hänet käytävältä?\" epäuskoinen hoitajamatoran toisti. Summerganon nyökkäsi.<br>\n\"Tilanne on aika vakava\", hoitajamatoran toisti hiljaisena. \"Elimet saamme kyllä korvattua, öh... jotenkin. Voi olla, että joudumme siirtymään mechapukuun. Mutta en puhu siitä. Kehossa ei vaikuta olevan... ketään. Elintoiminnot yrittävät epätoivoisesti toimia. Mutta jotain mätää tässä on.\"<br>\n<br>\nSummerganon katsoi ulos hoitajamatoranin leikkaussalin ikkunasta.<br>\n<br>\n\"Se pahuksen saari.\"<br>\n<br>\n[spoil]Toivottavasti Sugaa ei haittaa hänen hahmonsa käyttö.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1003,"creator":"Jake","timestamp":"2011-05-19T12:27","content":"<strong>Nimdasaaren pyhä kammio</strong><br>\n<br>\nNotfun hyppelehti väistellen nukkea. Matoro oli saanut itsensä turvaan, eristyksiin nukesta, mutta katsos kuinka, piraatti oli jäänyt ulkopuolelle väistelemään täydellisen taistelijan iskuja. Notfun väisteli nuken iskuja hengästyneenä, ja mietti, mitä voisi tehdä. <br>\n<br>\n\"Hei.. Tyyppi, mitä jos liittoutuisimme ja hallitsisimme maailmaa yhdessä?\", Notfun ehdotti hengästyneenä väistellen iskuja.<br>\n<br>\nNukke ei vastannut.<br>\n<br>\n\"Entä jos vaikka sitten tuota.. Joisimme rommia yhdessä..?\", Notfun kysyi väistellen miekaniskuja.<br>\n<br>\nEi vastausta. Taaskaan.<br>\n<br>\n\"Unohda sitten koko juttu, minä menen nyt lohkareen alta Matoron luo\", Notfun sanoi, ja hyppäsi.<br>\n<br>\n<br>\n\"Se oli tuota... Yllättävän helppoa\", Notfun huohotti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1004,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-05-19T13:49","content":"[spoil]JAKEEEERGH! Minä olin jäällä sinetöidyn oven toisella puolella. Noh, sovitaanko että tuo sinun viestisi tapahtui juuri ennen tonnipostia? Silloin ei synny mitään outoa.<br>\n<br>\nJoo, sovitaan. Hyvä.[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Nimdan saari<br>\nAtheonin kammio</strong><br>\n<br>\nSuuri kammio oli hyvin tyhjä. Sen keskustaa hallitsi Atheonin valtava patsas, mutta muuten huone oli kalusteeton. <br>\nMatoro mietti kuumeisesti mitä tekisi. Notfun oli ehtinyt sisään juuri ennen kuin hän oli sulkenut oven jäällä. Nukke pääsisi tänne pian.<br>\n<br>\n\"Mistä ihmeestä sinä tänne ilmestyit?\" Matoro kysyi hermostuneena kävellessään pitkin huonetta.<br>\n\"Öööh. Jumaljuttuja. Ulottovuusportti\", Notfun selitti jotakin ja koitti pysyä Toan perässä.<br>\n\"Unohda että edes kysyin\", Matoro mutisi ja katseli ympärilleen. Hän huomasi yökiikarillaan huoneen perällä kivisen kaapin, ja syöksyi sinne katsomaan. <br>\nRuosteinen lukko irtosi helposti. Kaapissa oli Athin kirja, paljon muita kääröjä ja kirjoja sekä rivi eripituisia seremoniamiekkoja.<br>\n<br>\nMatoro mutisi jotain ja huokaisi. Hän siirtyi pois kaapilta ja kohdisti katseensa kattoon.<br>\n<br>\nHetken mietittyään hän kuitenkin nappasi varuille yhden pitkän miekan ja pujotti sen vyöhönsä Energiateränsä viereen.<br>\n<br>\nAtheonin punahehkuisen patsaan yllä näkyi katossa epämääräisiä viivoja. Se näytti luukulta.<br>\n<br>\nHymy nousi Jään Toan suulle ja hän alkoi miettiä etäisyyttä. Riittäisikö harppuuna tästä vai pitäisikö kiivetä ensin patsaalle.<br>\n<br>\nSilloin kivinen ovi iskeytyi jään sirpaleiden kanssa kovaa patsaan jalustaan. Kivitomun takaa käveli täysin eleettä valkoinen nukke.<br>\n<br>\nPunaisten valokivien ja ilmassa leijuvan pölyn aikaansaama efekti sai Marionetin näyttämään entistäkin karmeammalta sen kävellessä rauhallisesti patsaan ohi. Olento piti Äärtä pystyssä päänsä sivulla.<br>\n<br>\nMatoro astui askelia taaksepäin. Hän otti Energiateränsä eteensä puolustusvalmiuteen.<br>\n<br>\n\"Häivy täältä, jotenkin. Toimin paremmin yksin\", Matoro kuiskasi äreästi Notfunille. \"Koita päästä luukulle\", Matoro jatkoi viitaten kattoon. Matoran mietti hetken ja syöksyi patsaan toiselle puolelle.<br>\n<br>\nMarionetti pysähtyi muutaman metrin päähän Matorosta. Punaiset valokivet patsaan jalustassa saivat taistelijat aavemaisen punaiseksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1005,"creator":"Jake","timestamp":"2011-05-19T15:27","content":"<strong>Atheonin kammio, Nimdasaarella siis. Ymmärrätte kyllä.</strong><br>\n<br>\n\"Mrhh.. Hipit. Arh. Vihaan niitä. Ja tuo valkohujoppi. Mitä se luulee miekkailevansa..\", Notfun mutisi hyppiessään kivillä kohti luukkua.<br>\n<br>\nMatoro ja Marjonetti taistelivat, nukke tuntui hetken olevan alakynnessä, mutta se hyppäsi ylös, ja tasoitti tilanteen.<br>\n<br>\n\"Matoro.. Minun pitää kertoa jotain\", Notfun selitti.<br>\n<br>\n\"Ärhh.. Etkö nää, että minulla ei ole aikaa?\", Matoro ärähti.<br>\n<br>\n\"No kuitenkin. Oikeasti tässä ei ollut kyse mistään ulottuvuusportista.. Yarr. Vaikka se tuntuukin vaikealta kertoa, menetin tajuntani, ja heräsin hieman sekavana\", Notfun selitti taistelevalle Toalle.<br>\n<br>\n\"Hei. Nyt ei ole oikeasti aikaa. Muutenkin, arvasin tuon jo ennestään\", Matoro ärisi, ja pääsi taistelussa niskan päälle.<br>\n<br>\nNotfun oli nyt tarpeeksi korkealla, ja veti luukun kahvasta. Hän pääsi ulos.<br>\n<br>\n\"Matoro, tämä on auki jos haluat joskus tulla\", Notfun huusi, ja otti kulauksen rommipullostaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1006,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-05-19T18:52","content":"<strong>Nynrah, Takomo</strong><br>\n<br>\nQ-miestä ei ollut vielä löytänyt. Yleispätevästä huipputeknologiatehtaasta nopeasti tappajarobotteja valmistavaksi liukuhihnalabyrintiksi muutetussa tilassa yhden pienen Matoranin löytäminen tarjosi haasteensa. Toisaalta kaikki se roju ja käytöstä pakon edessä pois tuupatut koneet tarjosivat jopa konetuliaseetta ja kahta Matorania kantavalle jättikykloopille paljon piilopaikkoja. Avhrak Vat olivat leijuneet ohi tasaisin väliajoin, mutta tähän mennessä Laivaston edustajilla oli käynyt tuuri. Keetongu tunnistaisi kyllä Q-miehen hänet nähdessään, olihan insinööriaave käynyt Klaanissa joskus vuosia sitten. Tongun muistikuvien mukaan Matoran oli poikkeuksellisen pitkä ja hänellä oli keltainen Komau.<br>\n<br>\nKeetongu kiersi yhden teollisuussalin liukuhihnakompleksin reunaa Matoranit olkapäillään. Viisi silmää näkisi enemmän kuin yksi. Hallin reunalla näkyi joukko levähdysparakkeja. Niissä oli jykevät rautaovet ja pienet, likaiset ikkunat. Parakkien eteen oli kasattu kaikenlaista roinaa johtokimpuista suuriin sammioihin.<br>\n”Yhdessä ikkunassa on valo”, Ontor huomautti. Tongu kääntyi, varmisti reitin selvyyden ja käveli parakkien luo. Hän kumartui ja kurkisti ikkunasta sisään. Ikkunat sotkeneesta ruskeasta tahnasta huolimatta kyklooppi tunnisti ainoalla silmällään etsimänsä henkilön.<br>\n”Bi-bibibibingo.”<br>\n<br>\nOvi näytti olevan lukittu koodilukolla, joten Tongu potkaisi sen sisään. Se kävi yllättävän helposti ottaen huomioon oven paksuuden, mutta toisaalta saranat olivat melko ruosteiset. Qinfatheous lensi työtuolistaan selälleen kun ovi lennähti sisään. Pitkällä Matoranilla on laiha, mustapunaninen keho ja, kuten Tongu oli muistanut, keltainen Komau. Hän kuitenkin huomasi, ettei kyseessä ollut Rautainen Kuolema, ja veti työkakkulansa takaisin naamionsa päälle. <br>\n”Lukitsivat minut tänne”, hän totesi.<br>\n<br>\n”Jaahas, joo. Tuota, Keetongu Bio-Klaanista, saatat muistaakin. Ehkä tuo ovi pitäisi..” Tongu vastasi.<br>\n<br>\n”Ovi, tosiaan. Näytähän tuota D-88-Cordakia,” Q-mies sanoi. Matoranit hyppäsivät maahan Tongun olkapäiltä, ja keltainen kyklooppi laski aseensa maahan ja asetti oven takaisin paikoilleen. Q-mies alkoi tutkimaan hävittäjäkoneesta irrotettua raskaan sarjan sarjatuliasetta.<br>\n<br>\n”Kolmosrummussa taitaa olla ylikuumenemisongelma? Saisit korjattua sen kääntämällä kulmasitojaa 90 astetta ja tekemällä koko johdinjärjestelmän pienenpään tilaan. Jos minulla olisi työkaluni, voisin yrittää korjata sen, mutta se perhanan Arsteini sotkee kaiken”, Q-mies vastasi.<br>\n<br>\nTongu kumartui asetta tutkivan Matoranin viereen ja tutki asettaan. Ontor ja Ternok menivät tutkimaan pöydällä olevia papereita.<br>\n<br>\n”Ostin nämä aseet vasta vähän aikaa sitten enkä ole juuri tutkinut niitä, mutta havaitsin kyllä ongelman. Mutta tosiaan, olemme kuoleman tehtaassa… Käyvätkö ne robotit täällä usein? Miksi sinut edes lukittiin tänne?”<br>\n<br>\n”Öh, ne Arsteinin robotit… Nerokkaita luomuksia, mutta väärässä tarkoituksessa. Nelikätisiä ei ole näkynyt täällä päiviin. Lautaset käyvät tarkastamassa muutaman kerran päivässä ja tuovat tarvittavat ravinnon. Pistivät minut tekemään kaavoja toisarvoisiin projekteihin. Energian kulutus kasvoi liian suureksi, ja jouduimme patoamaan joen.”<br>\n<br>\n”Meidän kannattaisi varmaan jättää tämä paikka, kaikkien Matoranien ja muiden siis. Tiedätkö hyvää pakoreittiä tässä teknologialabyrintissa? Katselin ympärilleni, mutta sinulla lienee paremmat tiedot tästä kaikesta… Mukanani on sitten korkea-arvoinen veteraaniskakdi ja Makuta, joka etsi itselleen kehoa. He kyllä poikkesivat omille teilleen…” Keetongu sanoi. Paikka oli epämiellyttävä.<br>\n<br>\n”Mutta nythän me menemme aivan asioiden edelle, Keetongu hyvä”, Q-mies vastasi, ”Tiedän, miksi tulit tänne. Tilauksesi, uusi aluksen runko. Olen todella pahoillani viivästyksestä. Se on valmis, ollut jo pitkän aikaa, mutta sitten se Skakdinkuvatus tuli ja sotki ihan kaiken. Eivät antaneet lähettää vanhoja tilauksia. Uskoisin, että meidän on annettava sinulle alennusta, tiedäthän, Haamujen kunnia… Sitä säilytetään varastossa 9C joenuoman toisella puolella.”<br>\n<br>\n”Mmm-m. Se taitaa olla nyt pienimpiä ongelmiamme. Vaikka toisaalta, lautaset ampuivat vanhan alukseni alas. Jos aiomme poistua saarelta lentäen, meidän täytyy korjata se tai hankkia kokonaan uusi alus. Mutta niin, oliko sinulla karttaa tai vastaava?”<br>\n<br>\nQ-mies käveli pöytänsä luo, aukaisi yhden laatikon ja otti sen pohjan pois. Välipohjan alla oli pieni salalokero. Qinfatheous kaivoi sieltä kirjasen, pienen jakoavaimen ja tehtaan lyijykynällä ja punaisella musteella maalatun pohjapiirroksen.<br>\n<br>\n”Muistikirja, ensimmäinen työkaluni ja kartta. Tässä kaikki mitä tarvitsen”, hän sanoi ja aukaisi kartan. ”Meidän on parasta käyttää tätä huoltotunnelia, se lähtee muutaman kymmenen metrin päästä. Kun pääsemme valimoon, tähän näin, voimme edetä rautasiltoja pitkin alueen yli. Se on epämiellyttävä paikka: Sulia metalleja ja valtavia uuneja. Sitten pääsemme pois tehtaasta täältä, ja voimme ylittää padon kapeaa siltaa pitkin ja hakea aluksesi varastosta.”<br>\n<br>\n”Eiköhän mennä”, Tongu sanoi, otti kolme Matorania hartioilleen, Cordak-tykkinsä käteen ja potkaisi oven ulos.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;> <iframe width="120" height="24" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/NUIZvAe3RBg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/NUIZvAe3RBg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nLajinsa viimeinen kyklooppirahi-Matorantrio-ilmasta ilmaan-asekombinaatio juoksi parakeilta hallin toiselle puolelle huoltotunnelin luukun luo. Q-mies neuvoi Tongulle luukun aukaisumekanismin ja rypäs hyppäsi tunneliin. Keetongu työnsi vielä luukun eteen käytöstä poistetun sahauslaiteen seuraajien harhauttamiseksi. Tunneli oli onneksi tarpeeksi suuri, mutta Tongun piti hölkätä kyyryssä. Tunnelissa haisi ummehtuneelle ja ruosteelle ja se haarautui välillä. Vasemmalla olkapäällä istuva Q-mies toimi kartanlukijana ja neuvoi uljasta ratsuaan mutkissa. Pian he olivatkin alittaneet kaksi suurinta takomohallia ja pääsivät Valimolle.<br>\n<br>\nHuoltotunneli nousi ja muuttui pian portaikoksi. Se puhkaisi Valimon lattian ja nousi rautakehikkoportaikkona ylös. Valimossa on tukalan kuuma ja sen yläpuolella risteili, kuten Qinfatheous oli kertonut, rautasiltojen verkosto. Salissa risteili hypnoottisen tanssin tapaan nostureissa kiikkuvia rautasammioita, sähkömagneetteja, kouria ja muita teollisia värkkejä.<br>\n<br>\nSankarirypäs kiipesi siltojen tasolle ja Tongu juoksi taas Q-miehen kertomaa reittiä salin yläpuolella. Sillat eivät tarjonneet minkäänlaista suojaa robottisilmien katseilta, ja Tongu päätti luottaa yksinkertaisesti nopeuteen. Tukahduttava kuumuus kuitenkin hidasti juoksemista kovin ja Keetongun piti pysähtyä hengähtämään.<br>\n<br>\nMuutaman sadan metrin päässä lentävä lautanen huomasi joukkion. Se raportoi Valimon sisäänkäynnillä valvovalle Feterralle.<br>\n<br>\nKeetongu nousi ja jatkoi juoksemistaan. He olivat jo salin puolessa välissä, ja alhaalla näkyi suuria sulan metallin altaita. Tämä oli paikka, josta ei tosiaankaan halunnut pudota. Keetongu mietti, miten saisi yhteyden Guartsuun ja Manuun, oliko Manulla jo oikea ruumis ja olivatko he edes hengissä.<br>\n<br>\nMatka edessä lyheni ja lyheni. Nostokurjet jatkoivat hypnoottista tanssiaan. Sillan pää ja salin takaovi lähenivät. Enää pari sataa metriä, ja he pääsisivät ulos tästä kauheasta teollistumisen irvikuvasta.<br>\n<br>\nSitten, voiton ja toivon huuman keskellä, vanhat painajaiset palasivat.<br>\n<br>\nAvhrak Feterran kiiltävä nelikätinen hahmo ilmestyi kymmenen metrin päähän sankareistamme ja asetti olkapäidensä plasma-aseet hyökkäysasentoon. Sen robotintarkat aistit vastaanottivat informaatiota tunkeilijoista. Sen kylmistä silmistä paistoi piittaamattomuus ja kuolema. Keetongun sydän oli pysähtyä. Hän käänsi Cordak-aseensa varovasti leijuvaa robottia kohden, mutta tiesi, että räjähtävät panokset vahingoittaisivat häntä itseään enemmän kuin robottia tältä etäisyydeltä.<br>\n<br>\nQinfatheous ei kuitenkaan aikaillut. Kun Feterra analysoi kyklooppia ja sen isoa pyssyä, Nynrah-aave hyppäsi lähellä olevan nosturin tikkaille ja kiipesi nopeasti ohjaamoon. Parilla vivun väännöksellä hän kiepsautti nostokurjen roikuttaman vahvan sähkömagneetin Rautaisen Kuoleman yläpuolelle ja painoi kytkintä.<br>\n<br>\nValimohallin pohjalla olevassa sammiossa muhiva sula, nestemäinen rauta vastasi sähkömagneetin kutsuun. Yhtenä hohtavan oranssina suhauksena sen pyyhki tieltään rautasillanpätkän olemattomiin ja veti Feterran mukanaan ylös. Rautainen Kuolema päästi korvia ja sydäntä vihlovan huudon kun sula metallimassa pyyhki sen lähes olemattomiin.<br>\n<br>\n”Kuinka mahtava onkaan magnetismin maaginen voima oikeissa käsissä”, Q-mies tokaisi mietteissään ja hyppäsi Keetongun selkään. Keltainen Rahi tuijotti äimänä sillassa olevaa aukkoa, jonka päät hohtivat oranssina ohi kiitäneen lämpöaallon jäljiltä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1007,"creator":"Jake","timestamp":"2011-05-20T14:53","content":"<strong>Nimdasaari, käytävä</strong><br>\n<br>\nJardirt ja miehistö kävelivät eteenpäin. Jardirtiä harmitti edelleen Notfunin kuolema.<br>\n<br>\n\"Yarr. Pysähtykäämme, ja viettäkäämme hiljainen hetki Notfunin muistoksi\", Jardirt julisti, ja otti kapteeninhattunsa pois päästä. <br>\n<br>\nSitten lattialuukku aukesi. Hetkinen. Ei auennut, ainakaan siellä, missä Jardirt ja miehistö talsivat, koska tämä lattialuukku johti Atheonin temppelin siivouskomeroon. <br>\n<br>\n<br>\n<strong>SAMAAN AIKAAN ATHEONIN KAMMIOSSA</strong><br>\n<br>\nNotfun yritti nykiä luukkua auki, mutta se ei auennut. <br>\n<br>\n\"Hitto. Miksei tämä aukea. Vihaan hippejä. Paljon. Rommia. Nyt. Hipit. Kuolkaa\", Notfun mutisi...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1008,"creator":"BD","timestamp":"2011-05-20T23:15","content":"<strong>Tuntematon</strong> <br>\n<br>\nKaksi olentoa, jotka olivat kuin toistensa peilikuvat alkoivat armottomaan taisteluun.<br>\n<br>\nMiekat kalahtivat toisiaan vasten.<br>\n<br>\n\"Minä voin voittaa sinut. Helposti\", Gekko sanoi pidellen miekkaansa.<br>\n<br>\n\"Jos viittaat edellisiin kertoihin olet väärässä, sillä Itroz. Et voi uskoakkaan kuink viisas hän on.\"<br>\n<br>\n\"Mitä oletkin sanomassa se on valetta!\", Gekko huusi ja tönäisi vastustajansa kumoon.<br>\n<br>\n\"Ei, poikaseni. Se ei ollut valetta, silllä minä olen osa mieltäsi, ajatus joka haluaa tappaa sinut ja arvaa vain kuka sen iskoisti 'päähäsi'\", musta toa sanoi rauhallsiesti ja nousi ylös ja kohotti miekkansa, mutta Gekko sai väistettyä ajoissa.<br>\n<br>\n\"Me, sinä ja minä, olemme hyvin samanlaisia, meissä on vain hiuksenhieno ero. Sinä olet 'positiivista antidermistä', sinä olet juuri tällä hetkellä vain kasa mönjää, joka näkee unta. Kenties ikuisesti, ja kenties muuttuu varmaksi jos et saa minua hengiltä\", Musta olento virnisti päin jo valmiiksi järkyttynenn toan naamaa.<br>\n<br>\n\"Mutta tiedätkös, minä en ole vielä kertaakaan hävinnyt sinulle käsirysyssä sinua vastaan\".<br>\n<br>\n\"Ai, kuules. Minustakin pimeys on aika tyyyylsäää... tulkoon valo\".<br>\n<br>\nKoko alue kirkastui ja GK erotti tutun maiseman, klaanin.<br>\n<br>\n\"Miksi sinä veit minut tänne!\", Gekko huusi.<br>\n<br>\n\"Onko sillä välttämättä edes merkitystä?\", makuta sanoi rauhallisesti ja nosti oven ilmaan ja oli heittämässä sitä. Gekko syöksyi makutan vierestä tämän ilmassa kannattelevan oven ohi ja huitaisi makutaa jalkaan ja tämä menetti otteensa ja ovi rojahti päälle.<br>\n<br>\n\"Nyt sinä vasta mukamas tempun teit\".<br>\n<br>\n<em>Tällainen on mielenhaaskausta.</em> <br>\n<br>\nSäde iskeytyi mustaan toaan ja tämä alkoi huutamaan korvia särkevästi samalla kun yksinkertaisesti räjähti ilmaan.<br>\n<br>\n<em>Tule, puhutaan.</em> <br>\n<br>\nGekko noukki maasta pudonneen pimeän miekan ja laittoi talteen.<br>\n<br>\nÄäni neuvoi häntä kulkemaan eteenpäin.<br>\n<br>\n<strong>Klaanin piha</strong> <br>\n<br>\n\"Tämä kveri alkaa käydä tosi kuumana, tulkaa välittömästi!\", Tawa huusi kohti linnoitusta ja sai pari toaa avukseen.<br>\n<br>\n\"Nyt tuhotaan tuo pirulainen!\", Tawa huusi ja kaksi toaa lähtivät hyökkäykseen.<br>\n<br>\n\"Kuum-\", makuta sanoi mutta keskeytti saadessaan miekasta päähänsä ja alkoi hoiperella taaksepäin, <br>\n<br>\n\"Arvon... admin. m-mitä te hyödytte tapostani?\"<br>\n<br>\n\"Asiahan ei sinulle kuulu.\", Tawa löi keihäällään ja heitti makutan parin metrin päähän.<br>\n<br>\n\"Katso nyt tätä haarniskaa! Katso nyt tätä kehoa! Se on ihan räjähtääntynyt ja lähes käyttökelvoton. Ajattele mitä se sanoo kun näkee tämän tällaisessa kunnossa!\"<br>\n<br>\n\"Luulen, että hän ei halua sitä kun sinun kaltaisesi saasta on olllut siinä\".<br>\n<br>\n\"No siinä tapauksessa-\", makuta keskeytti ja kiipesi kovaa vauhtia katolle.<br>\n<br>\n\"Te kaksi, heti. Tulette kanssani hissiin\".<br>\n<br>\n<em>Hissiin, heh.</em> <br>\n<br>\n\"Grr\", Tawa ajatteli itsekseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1009,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-05-21T07:58","content":"<strong>Pimeys</strong><br>\n<br>\nT&#822;ämä&#802;n&#856; &#865;h&#864;e&#789; &#801;t&#820;e&#833;ki&#862;v&#862;ä&#1161;t&#1161; &#821;minulle&#862;<br>\n<br>\nH&#806;&#796;&#851;&#791;a&#874;&#862;&#819;&#857;&#819;&#828;l&#870;&#872;&#829;&#851;u&#830;&#787;&#843;&#873;&#789;&#853;&#798;&#845;&#828;&#814;&#816;&#790;a&#773;&#835;&#772;&#877;&#840;&#816;&#828;&#851;&#812;t&#867;&#770;&#848;&#842;&#867;&#850;&#837;k&#794;&#871;&#855;&#840;&#818;&#827;&#806;o&#847;&#857;&#806;&#812; &#871;&#830;&#830;&#868;&#831;&#773;&#844;&#798;&#809;&#828;&#791;&#837;&#817;&#797;s&#774;&#838;&#783;&#847;&#798;&#837;a&#831;&#824;m&#874;&#850;&#783;&#777;&#836;&#836;&#822;&#796;&#837;a&#786;&#869;&#838;&#874;&#836;&#859;&#834;&#856;&#792;n&#875;&#843;&#836;&#774;&#834;&#836;&#820;&#853;&#797;&#845;&#806;&#840; &#877;&#834;&#870;&#769;&#875;&#860;&#806;&#827;&#805;k&#876;&#830;&#780;&#782;&#794;&#843;&#779;&#833;&#827;&#841;&#811;&#812;o&#782;&#875;&#830;&#789;h&#791;&#837;&#851;&#792;ta&#831;&#785;&#776;&#801;&#812;&#806;&#858;&#827;l&#837;&#837;&#797;&#846;&#796;&#826;&#803;o&#830;&#856;n&#842;&#848;&#867;&#778;&#835;&#795;&#792;&#826;&#845;<br>\n<br>\nK&#873;&#859;&#875;&#783;&#777;&#778;&#822;&#808;&#828;&#796;e&#780;&#784;&#835;&#824;&#817;&#791;&#819;&#827;&#846;&#837;&#797;h&#830;&#784;&#842;&#772;&#770;&#878;&#844;&#796;&#841;&#858;&#854;e&#871;&#776;&#859;&#787;&#848;&#855;&#832;&#801;&#846;&#811;&#853;n&#838;&#869;&#859;&#835;&#822;&#851;&#827;&#825;&#845;&#815;&#826;&#819;&#845;k&#779;&#774;&#771;&#774;&#855;&#824;&#814;&#828;&#815;&#798;ä&#878;&#850;&#781;&#804;&#819;&#853;&#809;&#818;&#841;ä&#877;&#781;&#871;&#775;&#847;&#812;&#809;&#809;n&#769;&#878;&#780;&#785;&#777;&#878;&#802;&#851;&#810;&#854;&#819;&#809;&#817;&#839;&#817; &#777;&#877;&#871;&#872;&#779;&#784;&#770;&#843;&#816;&#819;&#819;&#852;&#804;&#798;&#800;e&#875;&#843;&#783;&#775;&#788;&#859;&#780;&#835;&#855;&#821;&#864;&#864;&#813;&#841;&#841;&#825;&#798;&#819;&#827;&#805;i&#778;&#787;&#769;&#878;&#844;&#772;&#841;&#804;&#799;&#791;&#845;&#819;&#819;&#798;&#853; &#794;&#784;&#773;&#843;&#836;&#768;&#842;&#856;&#865;&#816;&#857;&#840;&#853;&#819;v&#874;&#842;&#874;&#861;&#824;&#799;&#806;&#809;&#825;o&#874;&#787;&#879;&#877;&#831;&#831;&#808;&#832;&#811;&#791;&#845;&#845;&#816;i&#776;&#869;&#822;&#803;&#798;&#816; &#777;&#774;&#831;&#847;&#847;&#806;&#798;&#845;&#825;&#813;&#813;&#826;&#846;&#814;l&#875;&#835;&#859;&#874;&#781;&#802;&#866;&#853;&#839;u&#770;&#777;&#773;&#783;&#808;&#822;&#828;&#818;&#840;&#853;o&#788;&#834;&#771;&#836;&#850;&#786;&#869;&#872;&#813;&#793;&#846;&#800;&#805;&#857;t&#836;&#787;&#876;&#831;&#769;&#774;&#859;&#787;&#862;&#807;&#789;&#837;&#793;t&#842;&#785;&#844;&#823;&#851;&#800;a&#829;&#843;&#874;&#769;&#794;&#871;&#772;&#848;&#802;&#814;&#852;&#797;a&#778;&#871;&#820;&#792;&#790;&#846;&#813;&#837;&#797;&#805;&#791;&#839;<br>\n<br>\nU&#770;&#786;&#875;&#787;&#868;&#782;&#877;&#771;&#778;&#783;&#871;&#835;&#773;&#867;&#775;&#848;&#862;&#821;&#809;&#846;&#840;&#793;&#791;&#845;&#818;&#841;&#828;&#793;h&#769;&#779;&#849;&#838;&#783;&#788;&#821;&#808;&#832;&#822;&#800;&#839;&#857;&#811;&#837;&#851;&#813;&#817;&#819;&#813;&#841;&#839;&#839;&#791;&#815;&#811;r&#838;&#787;&#844;&#777;&#781;&#879;&#871;&#874;&#768;&#850;&#787;&#774;&#774;&#771;&#772;&#869;&#870;&#786;&#782;&#820;&#821;&#813;&#815;&#793;&#827;&#809;&#813;&#818;&#806;&#816;&#806;&#858;&#851;&#819;&#790;&#790;&#839;&#852;&#814;a&#871;&#878;&#842;&#787;&#871;&#848;&#770;&#878;&#875;&#769;&#783;&#848;&#770;&#847;&#801;&#863;&#865;&#811;&#804;&#793;&#851;&#840;&#826;&#792;a&#835;&#780;&#786;&#850;&#877;&#830;&#780;&#867;&#849;&#774;&#783;&#784;&#823;&#862;&#789;&#863;&#828;&#837;&#857;&#792;&#852;&#818;&#804;&#815;&#828;&#826;&#837;&#816; &#875;&#776;&#836;&#877;&#770;&#842;&#844;&#838;&#783;&#867;&#778;&#877;&#786;&#769;&#795;&#795;&#801;&#793;&#857;&#800;&#839;&#816;&#852;&#793;V&#787;&#874;&#772;&#843;&#872;&#786;&#844;&#872;&#861;&#862;&#824;&#865;&#824;&#806;&#800;&#841;&#813;&#792;&#799;&#845;&#841;&#790;a&#878;&#769;&#787;&#780;&#843;&#802;&#820;&#795;&#839;&#793;&#818;&#828;p&#768;&#867;&#874;&#779;&#777;&#808;&#801;&#860;&#858;&#827;&#812;&#851;&#805;a&#779;&#831;&#776;&#778;&#875;&#874;&#772;&#794;&#768;&#836;&#780;&#789;&#856;&#865;&#822;&#1161;&#825;&#818;&#809;&#812;&#827;&#837;&#854;&#811;&#853;&#796;&#792;&#797;&#805;&#819;&#828;&#819;&#804;&#809;a&#875;&#842;&#835;&#876;&#774;&#832;&#802;&#865;&#790;&#851;&#790;&#815;&#828;&#792;m&#878;&#875;&#848;&#868;&#786;&#855;&#873;&#859;&#794;&#870;&#780;&#831;&#848;&#877;&#868;&#783;&#836;&#776;&#801;&#821;&#822;&#791;&#840;&#846;&#857;&#806;&#828;&#852;&#798;&#813;&#851;&#790;u&#777;&#787;&#831;&#781;&#769;&#779;&#794;&#783;&#875;&#874;&#832;&#866;&#789;&#806;&#799;&#810;&#814;&#816;&#818;&#840;u&#849;&#869;&#779;&#771;&#838;&#781;&#848;&#777;&#862;&#801;&#861;&#862;&#825;&#797;&#825;&#819;&#854;&#806;&#793;&#811;&#816;&#828;&#799;r&#772;&#868;&#870;&#829;&#771;&#822;&#822;&#809;&#810;&#854;&#841;a&#775;&#859;&#768;&#785;&#773;&#869;&#787;&#855;&#872;&#843;&#842;&#771;&#873;&#829;&#850;&#873;&#836;&#821;&#863;&#824;&#837;&#799;&#828;&#828;&#816;&#798;&#841;&#812;&#819;&#819;&#805;r&#773;&#829;&#829;&#843;&#772;&#773;&#783;&#774;&#869;&#838;&#783;&#874;&#779;&#788;&#789;&#861;&#851;&#818;&#839;&#798;i&#776;&#773;&#775;&#782;&#843;&#820;&#823;&#823;&#799;&#815;&#814;&#803;&#858;&#825;&#799;&#809;&#797;&#811;&#806;&#817;&#841;&#857;&#800;&#852;&#799;&#812;<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nZairyh matkasi merta pitkin tyytyväisenä siitä, ettei häntä oltu huomattu. Aurinko paistoi. Zairyh käänsi silloin tällöin katsettaan. Mitään ei näkynyt. Tyytyväisenä siitä hän uppoutui jälleen ajatuksiinsa. Ensin oli löydettävä jotain elämää. Tutkittava muistoja. Vaihdeltava saarta. Kunnes löytyisi hyödyllistä tietoa Makuta Itrozista. Joueraa kukaan tuskin tuntisi. Mutta jos Itroz oli elossa, hän tietäisi todennäköisesti jotain mielispesialistin olinpaikasta.<br>\n<br>\nLautan ohi liitävä varjo keskeytti Zairyhin ajatuksen. Zairyh katsahti ylös odottaen näkevänsä linnun. Sitä ei näkynyt. Hän katsahti taakseen.<br>\n<br>\nSata viittaan pukeutunutta hahmoa leijui veden päällä.<br>\n<br>\nZairyhiin iski paniikki. Olennot eivät hyökänneet. Zairyh tunnusteli niiden mieliä. Ei epäilystäkään. Jokainen oli suojattu täsmälleen samalla tavalla kuin Joueran. Joueraa ei kuitenkaan näkynyt joukossa.<br>\n<br>\nJoukko aloitti hyökkäyksensä. Mielensisäisiä hyökkäyksiä sateli joka puolelta. Olennot leijuivat ja muodostivat piirin Zairyhin ympärille.<br>\n<br>\nZairyh jatkoi epätoivoisena olentojen tutkimista hyökkäysten pommittaessa häntä. Tätä taistelua Zairyh ei voittaisi taistelemalla. Olentojen suojauksesta oli pakko löytyä reikä.<br>\n<br>\nZairyh tunsi pientä kipua. Hän yritti torjua hyökkäyksiä. Hyödytöntä. Zairyh sai yhtä hyökkäystä pidäteltyä muutaman sekunnin, mutta siinä samassa toinen jo iski häneen tarkassa muodostelmassa.<br>\n<br>\nTarkassa muodostelmassa. Zairyh keskitti kaikki voimansa iskujen heikentämiseen ja tarkasteli niitä. Jokainen olento lähetti vuorollaan hyökkäyksen. Seuraava olento. Mielensisäinen isku. Seuraava. Isku. Seuraava. Isku. Miksi ne eivät hyökänneet samaan aikaan?<br>\n<br>\nKipu yltyi. Zairyh lopetti iskujen heikentämisen ja keskitti voimansa muualle. Kipu vain paheni ja paheni.<br>\n<br>\nEri värisiä viittoja kantava joukko ei osoittanut voitonriemua.<br>\n<br>\nZairyh keskitti viimeiset voimansa valtavan iskun luomiseen ja odotti oikeaa hetkeä. Se tuli.<br>\n<br>\nZairyh lähetti mielensisäisen iskun kohti tummanpunaista viittaa kantavaa hahmoa, joka oli seuraavana hyökkäysmuodostelmassa.<br>\n<br>\nOlento ei ehtinyt purkaa iskua vaan lähetti sen eteenpäin toiselle olennolle. Toinen olento, kirkkaankeltaista viittaa kantava, ei hänkään ehtinyt tuhota iskua hyökkäysmudostelman vuoron liikkuessa häntä kohti vaan lähetti sen jälleen eteenpäin.<br>\n<br>\nZairyh odotti. Hyökkäysmudostelmaan tuli muutamia säröjä silloin tällöin olentojen lähettäessä hyökkäystä toisilleen, mutta se vain jatkui.<br>\n<br>\nEpätoivo valtasi Zairyhin.<br>\n<br>\nYhtäkkiä Zairyh vaistosi iskun osuneen johonkin pahasti. Toiveikkaana hän nosti katseensa kohti hiljaista sotajoukkoa.<br>\n<br>\nSotajoukko lopetti hyökkäykset, mutta yksikään ei ollut vahingoittunut. <br>\n<br>\nMihin hyökkäys oli sitten osunut?<br>\n<br>\nZairyh haravoi alueen tarkasti. Sitten jotain löytyi.<br>\n<br>\nMieli oli pieni ja heiveröinen. Ei yhtään muistoja. Ei monimutkaisia suojauksia. <br>\n<br>\nMikä tämä kummallinen ilmestys oli? Zairyh ei edes nähnyt mitään mielen kohdalla. Viittaan pukeutuneet olennot eivät jatkaneet hyökkäystä. Zairyh skannasi mieltä. Se oli niin heikko, että skannaus onnistui loistavasti. Mieli ilmeisesti lähetti refleksinomaisesti yhtä viestiä.<br>\n<br>\n<em>Auta.</em><br>\n<br>\nViittaa kantavat olennot hävisivät Zairyhin suureksi hämmästykseksi. Matoranin varjo liiti hiljaa kohti horisonttia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1010,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-05-21T19:17","content":"<strong>Nynrah<br>\nTakomo</strong><br>\n<br>\nGuardian istui teräksisen laatikon päällä kuunnellen Makuta Nuin tarinaa mietteliäänä. Nynrah-haamu Pordok istui lattialla ja räpytteli silmiään vilkkaasti. Hän yritti keksiä jotain sanottavaa, mutta siinä kesti hetken aikaa.<br>\n\"Miltä...tarkoitan...miltä\", matoran aloitti epävarmasti. \"Tarkoitan...haarniskathan ovat makutoille kuin kehoja. Miltä haarniskan menettäminen tuntuu? Se, kun se vahingoittuu?\"<br>\nMatoranin ja skakdin edessä leijuvan Avhrak Va:n sininen silmä pätki. Luoti oli repinyt sen kylkeen aukon, josta näkyi vihreää ja mustaa nestekaasua, joka leijaili robotista ulos ja takaisin sisään.<br>\n<em>Haarniska on ruumiimme</em>, Makuta Nui sanoi. <em>Ainoa ruumis, joka meillä on koskaan ollut. Ilman sitä en tunne asioita samalla tapaa. En tässä robotissa, en suloisessa väliaikaiskehossani. Kun olen haarniskassani, minä...öh. Tunnen kaiken. Myös sen kivun, joka tulee sen tuhoutuessa.</em><br>\n<br>\nGuardian puri hampaansa yhteen. Hän mietti kaikkea sitä vahinkoa, jonka hän oli nähnyt Manun erilaisille haarniskoille tapahtuneen. Makuta kuitenkin vaikutti ottavan kehonsa tuhoutumisen suhteellisen kevyesti, joten skakdin mielessä kävi hetken ajatus, että ehkä kipu ei ollut niin suuri.<br>\nTai ehkä makutat olivat yksinkertaisesti jo tottuneet vartalon täydellisestä tuhoutumisesta aiheutuvaan kipuun. Guardian katsoi Avhrak Va:n sisällä olevaa vihreää kaasua mietteliään näköisenä.<br>\n<em>Voiko sellaiseen koskaan tottua</em>, skakdi mietti.<br>\n<br>\n<em>Eli kyllä</em>, Manu sanoi. <em>Se sattuu. Yllättävän paljon. Senkö vain halusit tietää?</em><br>\nMatoran ei uskaltanut katsoa Avhrak Va:n ainoaa silmää. Se tyytyi nyökkäämään varovaisesti.<br>\n<br>\n\"Mutta Manu hyvä\", Guardian sanoi vaitonaisesti. \"Eikö se, että ei tunne mitään ole pahempaa kuin mikään kipu?\"<br>\n<br>\nAvhrak Va käänsi sinisen robottikatseensa Guardianiin ja katsoi skakdia pitkään. Telepaattinen kanava oli täysin hiljainen. Vihreä nestekaasu liikehti yhä samalla tapaa.<br>\nHiljaisuutta kesti pitkään. Makuta ei vaikuttanut tietävän itsekään, mitä vastata.<br>\n<em>Niinpä</em>, se aloitti hämääntyneen kuuloisena. <em>Niinpä...kai.</em><br>\n<br>\nGuardian nojasi takanaan olevaan seinään ja piti katsekontaktinsa sinisessä kamerasilmässä. Hän otti selästään pienen kangaslaukun, johon oli ommeltu Klaanin laivaston kankainen tunnus. Laukussa oli jotain isoa. Guardian avasi napit ja näytti laukun sisältöä Avhrak Va:lle.<br>\nLaukussa oli musta, metallinen naamio.<br>\n\"No mitä sitten odotat?\" Guardian sanoi keveä hymy kasvoillaan.<br>\n<br>\nTummanvihreä ja musta makuta-haarniska seisoi ylväänä Makuta Nuin takana. Katosta ja seinistä roikkuvat ketjut ja vaijerit pitivät Toan kokoista haarniskaa juuri ja juuri pystyssä. Pitkien, vihreän ja mustan väristen laihojen raajojen päissä oli teräväkyntiset kädet ja jalat. Suuret, mustat lepakonsiivet sojottivat haarniskan selkäosasta, mutta ne oli suljettu tilankäytön vuoksi. Joitakin teräksisiä varaosia lojui haarniskan jaloissa.<br>\nLommoinen Avhrak Va leijui aivan Mutranin haarniskan edessä. Sininen kamerasilmä hohti ja tuijotti suoraan sisälle haarniskaan. Sitten se kääntyi takaisin Guartsun puoleen ja katsoi kangaskassin sisällä olevaa naamiota.<br>\n<br>\nJos Va olisi voinut hymyillä, se olisi tehnyt niin juuri nyt. Sininen silmä räpsähti sammuksiin.<br>\n<em>En. <strong>Mitään</strong></em>.<br>\n<br>\nTeräksinen lautanen kolahti lattialle tyhjänä. Aavemaisesti leijuva vihreä ja musta nestekaasu lensi ulos sen sisältä. Se kierteli ja kaarteli läpi ilman, liikkuen kohti tummanvihreää haarniskaa kuin tuulen puhaltamana. Kaasussa ja sen liikehdinnässä oli jotain äärimmäisen epäluonnollista. Sen sisältä kuului hiljaisia, epäinhimillisiä ääniä. Vähitellen kaasu imeytyi päättömän ja kaulattoman Makuta-haarniskan sisälle, pois näkyvistä. Haarniskan aukoista hohti vihreä kajo kuin toisesta maailmasta.<br>\nMakutan ääni oli innostunut, mutta hidastempoinen.<br>\n<em>Minun...ruumiiini. Minun ruumiini.</em><br>\n<br>\nGuardian nousi seisomaan ja nosti molemmin käsin kangaskassista pikimustan ja teräksisen naamion, jonka pinta oli kylmän jäinen. Hän katsoi naamiota sen tyhjiin silmäaukkoihin hetken ja otti askeleen kohti vihreänhehkuista haarniskaa.<br>\n\"Olen kanniskellut tätä ihan tarpeeksi kauan\", Guardian sanoi. \"Ja en yhtään pidä siitä, miltä tämä näyttää. Mutta pidän siitä, kun keskustelukumppanillani on kasvot.\"<br>\n<br>\nMakuta-haarniskan käsi nousi yhtäkkiä tönkösti ja elottomasti ylös ja kohottautui kohti Guardiania.<br>\n<em>Minun.</em><br>\nGuardian ojensi mustan naamion makutan käteen. Se tarttui siihen tiukasti petomaisilla kynsillään ja asetti haarniskan verkkaisesti siihen kohtaan, missä pään olisi pitänyt olla. Vihreä nestekaasu syöksyi haarniskan sisältä suoraan naamioon, muodostaen kaasusta eräänlaisen kaulan. Silmäaukoissa syttyi välittömästi punainen hohde ja kylmän metalliseen naamioon repesi suuaukko.<br>\nSuu puhui ensimmäiset sanansa välittömästi innokkaalla äänensävyllä. Sanoista ei vain ikävä kyllä sattunut saamaan selvää.<br>\n<br>\n\"Arrrar ghfjlyk grrrrruaaah\", suu karjahteli Manun tutulla äänellä. Äänessä oli järjettömästä sisällöstä huolimatta innokkuutta. \"Suusi uu. Usiusiu. Siu uus. Suuuuuuusshhh!\"<br>\nVihreän kaasun ympärille muodostui jokseenkin groteskisti kaula, joka rakentui osa osalta haarniskasta kohti päätä, joka alkoi muodostua naamion alle. Pikimustat lonkerot ja jänteet yhtyivät toisiinsa ja pian antidermis ei enää hohtanut mistään aukosta.<br>\n<br>\nHaarniska natisi uhkaavasti. Sen sisällä liikehti jotain ja koko haarniska heilahteli voimakkaasti puolelta toiselle. Ketjut ja vaijerit eivät kestäneet, vaan napsahtivat kaikki keskeltä poikki, vapauttaen haarniskan.<br>\n\"Haha ha. <strong>Ha ha ha. HA HA AAAH.</strong>\"<br>\nMakuta köhäisi. \"Suusi uu. UUSI SUU. Noin.\"<br>\n<br>\nGuardian kohotti kulmaansa. \"Vaikeuksia?\"<br>\nMakutan pää kääntyi naksahdellen ja tutut silmät katsoivat Guardiania tuttu lämpimän punainen kiilto sisällään. \"Oletko koskaan joutunut opettelemaan käyttämään uutta suuta?\" Makuta kysyi. Se ilmehti kasvoillaan hämmentävästi samalla. \"Oho, uusi naama. Tai oikeastaan tuttu naama, mutta...en osaa.\"<br>\n<br>\n\"Tiedätkö, mitä sanotaan Muakalla ratsastamisesta?\" Guardian sanoi hymyillen.<br>\n<br>\n\"Se, että se on epätasaista ja ratsu haisee pahalle\", Manu sanoi psykoottinen virne naamallaan. Guardian oli sanomassa, että hän ei tarkoittanut aivan tätä. Hänen puheensa keskeytyi, kun Makuta Nui päätti pyöräyttää päänsä kokonaan ympäri.<br>\n\"Ai, tällä niskalla voi tehdä näinkin\", Manu sanoi innostuneena, kääntäen päänsä pöllömäisesti takaisin oikein päin. \"Tämä niska on hyvä. Minä pidän.\"<br>\n<br>\nSitten Makuta liikautti jalkojaan varovaisesti. Hän otti pari pientä askelta eteen ja taakse. Sitten hän napsautti teräväkyntiset sormensa petomaiseen asentoon ja liikutteli käsiään edestakaisin.<br>\n\"Oooh, jalat. Jalat. Ja kädet. Minä pidän. En ehkä väristä, mutta...\"<br>\n<br>\nManun \"ihon\" läpi myllersi inhottavan näköinen värähtelevä aaltoliike, joka vaihtoi jokaisen vihreän kohdan siniseksi. Oli kuin makuta olisi luonut nahkansa kuin käärme. Aaltoliike toistui pian ja hetkessä haarniskan siniset kohdat olivat verenpunaisia. Verenpunainen vaihtui pian kuitenkin takaisin alkuperäiseksi vihreäksi.<br>\n\"...se on korjattavissa.\"<br>\n<br>\n\"Minusta vihreä kyllä sopii sinulle\", Guardian sanoi, vaikka ei ollut ihan varma, ymmärsikö näkemäänsä täysin.<br>\n<br>\n\"Ai, sehän mukavaa\", Manu sanoi katsellen uusia raajojaan. \"Onkohan tässä vielä jotain...\"<br>\n<br>\nTapahtumaa suu auki tarkkaillut matoran Pordok nosti kätensä ylös ja päätti vihdoin puhua. \"Siivet, herra makuta. Olin mukana kokoamassa noita Mutranin mittojen muk-\"<br>\nMatoran keskeytyi Makutan huudahdukseen.<br>\n\"Siivet!\"<br>\nSillä sekunnilla suuret, lepakkomaiset siivet räjähtivät auki kuin kaksi mustaa sateenvarjoa ja saivat makutan näyttämään huomattavasti kookkaammalta ja uhkaavammalta. Siipien kärjet osuivat joihinkin varaston seinillä roikkuviin työkaluihin ja varaosiin ja ne putoilivat lattialle. Makuta sulki ne takaisin kiinni selkäänsä ja otti muutaman askeleen.<br>\n\"Kävelyä pitää vielä vähän harjoitella\", Manu sanoi. \"Mutranilla on tyhmät jalat. Mutta...ööö...kiitos kovasti, pikku matoran.\"<br>\n<br>\n\"O-o-ole hyvä\", matoran sanoi varovaisesti.<br>\n<br>\nGuardian tarkisti parhaillaan kiväärinsä lippaita ja tarkkaili varastohuonetta, jossa kolmikko oli. Seinillä oli paljon erilaisia aseita ja työkäluja. Jossakin lojui Exo-Toan pää ja jossakin sen tykki. Seinissä erottui useita erikokoisia Makuta-haarniskoja varten luotuja syventymiä, joissa oli kaikissa ketjuja ja vaijereita haarniskojen pystyssä pitämiseen. Ainoastaan yhdessä syventymässä oli kuitenkin ollut haarniska.<br>\nGuardianin ilme oli pohdiskeleva.<br>\n<br>\n\"Hei\", hän sanoi katse seinissä. \"Matoran. Pordokhan sinä olit?\"<br>\n\"...niin?\"<br>\n\"Sinä olet ollut vastuussa tämän huoneen huoltamisesta, etkö?\"<br>\n\"Kyllä, herra Gurvana\", matoran sanoi.<br>\n\"Täällä säilytetään makuta-haarniskoja, eikö?\"<br>\n\"Kyllä?\"<br>\nGuardian kääntyi kohti matorania. \"Missä kaikki muut haarniskat sitten ovat?\"<br>\n<br>\nMatoran nielaisi. \"Se...<em>Arstein</em> piti näkemästään. Ei haarniskoista, vaan niiden metallista. Sulatti ne kaikki osaksi sitä seosta, josta se tekee niitä...'Feterroja'. En voi väittää ymmärtäväni...\"<br>\n\"Miksi tämän kaverini tässä haarniska ei sitten kelvannut hänelle? Onko se tehty eri materiaalista?\"<br>\nMatoranin ilme oli hämmentynyt. \"Öööh, ei?\"<br>\n<br>\nGuardian nousi välittömästi seisomaan ja katsoi Manun haarniskaa tiiviisti.<br>\n\"Miksi se jätti tänne yhden haarniskan.\"<br>\n<br>\nMakuta avasi suutaan. Hän oli sanomassa jotain, mutta sitten hän ymmärsi.<br>\n\"Haarniskassani on jotain.\"<br>\nMakuta ja sininen skakdi katsoivat toisiaan silmiin. Molempien katse oli jäätynyt.<br>\n\"Voi\", Manu aloitti.<br>\n\"Skarrarararr\", Guardian jatkoi.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/hNsBbPOLjZg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/hNsBbPOLjZg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em>\"Aivan!\"</em> innokas, omahyväinen ja matala miesääni kaikui metallisesti koko huoneen läpi. Vaikutti siltä, että se tuli tehdasrakennuksen yleiskaiuttimista. <em>\"Olen positiivisesti yllättynyt, rakkaat ystäväni. Ymmärsitte, että tämä on ilmiselvä ansa.\"</em><br>\n<br>\nGuardianin ilme vääntyi vihaiseksi. Valkoiset, terävät hampaat pilkistivät skakdin suusta.<br>\n\"Zorak von Maxitrillian Arstein, otaksun\", skakdi sanoi vihansa läpi.<br>\n<br>\n<em>\"Zorak von Maxitrillian Arstein\"</em>, ääni kaikui täsmälleen samalla sävyllä kuin Guardian oli puhunut, mutta lisäsi: <em>\"Kahdeksas. Ja te taas olette käsittääkseni...Pordok, ahkera matoran. Guardian, viimeinen vartija. Makuta Nui, saastainen hirviö.\"</em><br>\nArsteinin äänensävy katkeroitui huomattavasti, kun hän puhui Manusta. Manu olisi halunnut räyhätä <em>Arsesteinille</em> hieman, mutta nyt oli ilmeisesti parempi keskittyä kuuntelemaan.<br>\n<em>\"Asiakas- ja työntekijätiedot löytyivät yllättävän helposti. Aaveet ovat perin järjestelmällisiä. Mutta, menkäämme asiaan.\"</em><br>\n<br>\nLattialla lojuva Avhrak Va:n romu käynnistyi. Sen sininen silmä heijasti nyt huoneen seinälle suoraa videokuvaa. Jonkinlainen skakdi istui tuolillaan hämärässä huoneessa, jonka metalliset seinät olivat tummat, mutta kellertävää väriä. Huone ei vaikuttanut olevan tehdasrakennuksista. Se muistutti enemmänkin jonkinlaista ohjaamoa.<br>\nSkakdin piirteitä ei hahmottanut huonon kuvanlaadun ja vähäisen valaistuksen takia, mutta sillä vaikutti olevan jonkinlainen peittävä vaate hartioillaan. Guardian veikkasi jonkinlaista viittaa.<br>\n<br>\n<em>\"Asia on perin yksinkertainen ja kerron sen nopeasti, että pääsen tarkkailemaan, mitä tämä sekasorto toisessa tehtaassa on. Makutanne haarniskassa on kolmekiloinen Kralekus 4 000 -luokan nanoräjähde. Saatatte tietää, että se on xialaista tuotantoa.\"</em><br>\n<br>\nPordok oli jäätynyt paikoilleen kauhusta. Guardian puri hampaansa yhteen ja katseli Manun haarniskaa, yrittäen päätellä, missä kohtaa pommi voisi olla.<br>\n<br>\n<em>\"En ole vielä aktivoinut räjähdettä, koska...no, minä arvostan työkykyisiä matoraneja. Minä arvostan myös sinua suuresti, Guardian. Olen kuullut kaikesta tekemästäsi, ja täytyy sanoa, kuulut harvinaiseen ryhmään.\"</em><br>\n<br>\nZorak von Maxitrillian Arstein VIII nojasi syvemmälle tuoliinsa. <em>\"Meidän kaltaisiamme skakdeja ei ole enää paljoa. Siksi annan sinulle täyden mahdollisuuden selviytyä tästä.\"</em><br>\n<br>\nMakuta Nuin ilmeessä oli sekä hienoista paniikkia että vihaa. \"Ai, ja entäs minä sitten?\" hän kysyi happamasti.<br>\n<br>\n<em>\"Sinä olet makuta. Se riittäköön vastaukseksi. Kun aktivoin räjähteen, aikaa räjähdykseen on tasan kolmekymmentä sekuntia. Minua tavallaan kiinnostaa, ehditkö irroittaa tai edes löytää räjähdettä siinä ajassa.\"</em><br>\n<br>\nArstein naurahti. Guardianin käsi puristui nyrkkiin.<br>\n<em>\"Aika alkaa nyt. Hei hei, matoran. Hei hei, vartija. Hei hei, makuta.\"</em><br>\n<br>\nLattialla lojuva Avhrak Va:n romu sammutti kaikki valonsa ja seinälle heijastettu videokuva katosi näkyvistä. Jokin alkoi piippaamaan hiljaa Manun haarniskan sisällä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1011,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-05-21T20:32","content":"<strong>Jossain...</strong><br>\n<br>\nAmazua seisoi paikallaan. Kakkialla häntä ympäröi olemattomuus ja tyhjyys. Hän oli yksin. Mutta silti onnensa kukkuloilla. Miten siis olla onnellinen? Ehkä juuri siksi... Amazua alkoi kävell äeteenpäin. Hitaasti, mutta varmasti. Lähestyessään määränpäätään hän kiristi tahtiaan. Hän ponnisti. Lankku hänen allaan vääntyi hieman alaspäin vetovoiman ja kannatellun voiman yhteisvaikutuksesta. Amazua ponnisti. Hän työnsi kehoaan eteenpäin. Hän levitti raajakkeensa pudotessaan alaspäin. Tunne oli suorastaan ältsi. Estääkseen kivuliaan mätkähdyksen hän kohdisti vartalonsa kohtisuoraan alas, kädet ristissä edessään. <br>\n<br>\nHän sukelsi. Suoraan mereen. Kolikkomereen... Muutamakymmen kolikko lennähti ilmaan, kunnes putosivat takaisin muiden kolikoiden sekaan kuin neula heinäsuopaan. Kolikoista muodostuvan loputtomiin ulottuvalta tuntuvan meren pinta oli tyyni. Amazua nousi takaisin pintaan. Hän pyyhki viimeisetkin kolikot pois naamaltaan. Hän heittäytyi selälleen, jääden lillumaan kauniin meren pinnalle. Suustaan hän sylkäisi ulos kolikoita, jotka muodostivat ilmaan perin omaperäisen suihkulähteen. Ama jatkoi kellumista. Hän lainhethti hiljaa ja rennosti kolikkomeren hellässä huomassa. Tätä onnellisempi ei voisi olla. Hän ei tarvinnut ketään. Paitsi nämä pienet, ujouttaan mykät loputtomat kumppaninsa. Hän alkoi uida. Kroolia, selkä-, rinta-, perho-, alkeisselkä- ja vesipallouintia, jopa koiraa. Hän tuns itsens ävapaammaksi kuin koskaan...<br>\n<br>\nAmazua jouti katkerana jättämään haaveensa sikseen ja jatkamaan seinien tutkimista. Ne olivat täynnä merkkejä. Jossain oli oltava jokin merkki Nimdasta. Tähän mennessä hän oli kuitenkin törmännyt vain outoihin synboleiihn ja vieraaseen hippikirjoitukseen. Hän mottaisi rautaisella nyrkillään seinää. Turhautuneena. Klaanilaisista hän ei nyt jaksanut välittää. Taistelu ei selkeästi jaksanut nyt kiinnostaa kumpaakaan osapuolta...<br>\n<br>\n[spoil]Roope Ankka- sarjakuvalla ja Smurfiilimonadipullolla ei sitten ollut osaa eikä arpaa tähän viestiin...[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1012,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-05-22T11:20","content":"<strong>Nynrah, Takomo</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/2B8ocDKAYfQ" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/2B8ocDKAYfQ</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”<strong>SENKIN SYVIMMÄN KARZAHNIN SKARRARRARRARIN PERSTEKNIKKO!</strong>”<br>\nSeinä, jolla ZMA:n kuva oli hetki sitten näkynyt, räjähti palasiksi.<br>\n”25”, Guardian huomautti.<br>\n”No perhana”, Manu sanoi ja raapi uutta leukaansa.<br>\n”Miksi autoin teitä? Miksi näytin teille tämän paikan? Tein sen ja nyt ME KAIKKI KUOLLAAN!” Matoran huusi. Manu otti hänen niskastaan kiinni ja nosti hänet viereisellä seinällä roikkuvaan koukkuun.<br>\n<br>\n”20 sekuntia”, Guardian vinkaisi epätavallisen kimeästi.<br>\n”Miksette jo juokse?” Manu sanoi ja näytti mietteliäältä. ”Todennäköisimmin tuo ryökäle piilotti pomminsa…”<br>\nManu alkoi tutkia ruumistaan.<br>\n”Aha. Ei sitten. Toiseksi todennäköisin paikka.”<br>\nGuardian käänsi katseensa pois. Miten tässä näin kävi?<br>\n”Ei siellä. Kolmas.”<br>\n”Aika kuluu, Manu.”<br>\n”TIEDÄN.”<br>\n”Älä huuda.”<br>\n<br>\n”Eijeijeijei.”<br>\n”Eipä.”<br>\n”ME KUOLLAAN.”<br>\n”HILJAA, APINA.”<br>\n”OLE ITSE.”<br>\n”Onko meillä aikaa tähän?”<br>\n”EI.”<br>\n”HILJAA.”<br>\n”MIKÄ SE OLI?”<br>\n”KYMMEN SEKUNTIA.”<br>\n”Auts.”<br>\n”Tämä ei pääty hyvin.”<br>\n”Minä en pidä. En yhtään.”<br>\n”ME KAIKKI KUOLLAAN.”<br>\n”Voiko nanopommi olla suutari?”<br>\n”Miksi lähdin koko matkalle.”<br>\n”Ei. Ei. En usko. Ehkä se pommi on bluffia.”<br>\n”Mikä tuo tikitys sitten on.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/aPANlGDX1co" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/aPANlGDX1co</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSitten:<br>\n”Sain idean. JUOSKAAAAAA!” Manu huusi, minkä jälkeen hän romahti palasiksi. Guardian katseli sekunnin murto-osan tyrmistyneenä, sieppasi sitten Matoranin ja pyrähti niin nopeaan juoksuun, kuin pystyi. Pommi räjähti. He eivät ehtineet pakoon. Räjähdys saavuttaisi heidät ajatusta nopeammin. He kuolisivat.<br>\nEi. Guardian ei halunnut antaa sen tapahtua. Hän ehti juuri ja juuri huoneesta ulos ja tarrautui oveen. Räjähdys heitti paksun metallioven irti seinien räjähtäessä ympärillä. Kaikki tuhoutui.<br>\n<br>\nSeinät menivät pirstoiksi. Katto samoin. Lattiakin musertui räjähdyksen voimasta. Useat käytävät ja huoneet, jotka olivat ympäröineet varastoa, olivat nyt poissa. Raunioita ja kivimurskaa lojui ympäriinsä. Metallinen kappale lensi raunioiden keskelle ja jäi siihen. Pahasti vääntyneen oven alta näkyi sininen raaja. Guardian keräsi kaiken voimansa heittääkseen oven päältään. Sitten hän yritti vielä nousta istumaan.<br>\n”Auts.”<br>\nSininen Skakdi katseli ympäriinsä ja yritti selvitellä päätään.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/yXkLabn3VHI" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/yXkLabn3VHI</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSitten hän äkkäsi pienen ruumiin. Matoran makasi maassa muutaman metrin päässä hänestä. Guardian tärisi. Hän yritti siirtyä Matoranin luo, mutta ponnistus sai hänet lyyhistymään maahan. Hänellä oli vakavia palovammoja enemmän kuin tarpeeksi. Luita oli murtunut, ja hän huomasi raajoissaan useita haavoja.<br>\n<em>Olemme sentään elossa…</em><br>\nGuardian olisi hypännyt viiden metrin korkeuteen säikähdyksestä, ellei olisi ollut puolikuollut vammojensa takia.<br>\n”Mitä missä miksi miten?” Guardian änkytti. Sitten hän huomasi, että hänen panssarinsa alta ryömi esiin pienen pieni vihreä ja musta mato. Guardian tuijotti sitä äimistyneenä.<br>\n”Sinä. Mato.”<br>\n<em>Älä viitsi muistuttaa siitä.</em><br>\n”Tuo oli oikeastaan aika nerokasta.”<br>\n<em>Tarvitsen massaa.</em><br>\n”Ilmeisesti. Mutta…” Guardian yritti uudelleen nousta. Tällä kertaa hän onnistui, tosin tuskallisesti. Hän käveli Matoranin luokse. Pordok ei liikkunut. Guardian nosti kuolleen Matoranin käsivarsilleen. Pienet silmät eivät enää katsoneet mihinkään. Kanohi oli pahasti palanut, samoin muu ruumis.<br>\n”Kuollut”, Guardian kuiskasi.<br>\n<em>Ehkä meidän pitäisi lähteä etsimään Tongua ja muita.</em><br>\nGuartsu nyökkäsi hitaasti.<br>\n<em>Ei taida olla aikaa haudata häntä.</em> Arsesteinin <em>joukot voivat olla täällä milloin tahansa.</em><br>\n”Totta”, Guartsu huokaisi ja laski maahan Pordokin ruumiin. ”Miksi tässä piti käydä näin.”<br>\n<em>Syyllinen on se pirullinen Skakdin penikka. Kostakaamme hänelle.</em><br>\nGuardian nyökkäsi jälleen ja lähti kävelemään pois raunioista. Jokainen askel sattui yhä enemmän. Eikä pelkästään ruumiillisten vammojen vuoksi. Makuta Nui roikkui mukana Guardianin olkapäällä ja katseli pienillä silmillään Matoranin loittonevaa ruumista. Hitaasti se katosi näkyvistä, kun raunioituneet kivikasat ja metalliesineiden vääntyneet jäännökset tulivat näkymän tielle. Hitaasti.<br>\n<br>\nGuardian otti esiin vartijan kiväärinsä. Se ei ollut kärsinyt räjähdyksessä; pinta vain oli hieman nokinen. Muidenkin Matoranien ruumiita näkyi ympäriinsä. Myös Avhrak Vaiden musertuneita jäännöksiä pystyi huomaamaan ympäristössä.<br>\n<em>Ilmeisesti</em> Arsestein <em>ei pyrkinyt säästämään omia joukkojaan tai työvoimaansa.</em><br>\nGuardian ei vastannut. Hän katseli järkyttyneenä pienten Matoranien murjoutuneita ruhoja.<br>\n<em>Ei</em>, hän ajatteli. <em>Minä olen tottunut sotaan. Muutaman sivullisen uhrin kuoleman ei pitäisi vaikuttaa minuun.</em><br>\n<em>Siihen ei voi tottua</em>, kaikui Makutan ääni hänen päässään…<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1013,"creator":"Donny","timestamp":"2011-05-24T18:03","content":"<strong>Kaukana Klaanista, kauan sitten</strong><br>\n<br>\nMagnetismin rahkshi korahti ja lyyhistyi maahan jo hetki sitten nujerrettujen lajikumppaneidensa viereen. Sen selkäkuori halkesi auki huipputerävän samuraimiekan iskun voimasta ja haarniskan sisällä piileskelleen kraatan veri levisi luolansuun kiviselle pohjalle.<br>\n<br>\nViolettien valokivien heikosti valaiseman tippukiviluolan perällä avautuvassa salissa istui valtaistuimellaan saaren Makuta. Pimeyden herran ruskeanmusta haarniska kiilteli kelmeän kuunvalon loistaessa sisään luolan kattoikkunasta. Voimakas varjo-olento oli jo hetken ajan tuijottanut salin oviaukkoa, odottaen.<br>\n<br>\nMakutan odotus palkittaisiin pian. Haastajan askeleet kaikuivat jo jossain luolan käytävillä. Silloin tällöin askeliin sekoittui pitkän teräaseen sivallusten vihellyksiä, Makutan epäonnisten palvelijoiden tuskanhuutoja ja maahan rojahtavien ruumiiden ääniä.<br>\n<br>\n\"Tiedätkö lainkaan kuinka suuren riskin otat tullessasi tänne yöllä?\" Makuta kysyi noustessaan seisomaan. Salin ovelle astellut mustaan huppukaapuun pukeutunut hahmo heilautti tottuneesti miekan kehonsa edelle ja lähti sitten kohti Makutaa itsevarmoin askelin.<br>\n<br>\n\"Se ei pelaa joka pelkää\", Ämkoo sanoi naurahtaen kevyesti. \"Sovitaan vaikka, että annan sinulle tällä tavalla hieman tasoitusta.\"<br>\n\"Et tunne paikkaasi, vähäpätöinen hölmö\", Makuta murahti vastaukseksi ja kohotti kätensä kohti luolan kattoa.<br>\n<br>\nPimeys tiivistyi varjojen herran käden ympärillä, ja pian Ämkoo erotti Makutan kädessä lepäävän sysimustan miekan. Raskas varjoterä sihahti materialisoituessaan omistajansa haarniskoituun kouraan. Makuta laski aseensa alas.<br>\n<br>\n\"Hieno miekka\", Ämkoo totesi ja pitäen katseensa kiinni Makutan aseessa.<br>\n\"Tiedän, että tämä ei vedä lainkaan vertoja omallesi\", kuului Makutan vastaus. \"Mutta sillä ei ole väliä.\"<br>\n<br>\nKaksikon katseet kohtasivat samalla kun nämä kävelivät avaraa kehää pitkin salin sammaloitunutta lattiaa. Salin seinustoilla kirkkauttaan hohkaavat valokivet himmenivät.<br>\n<br>\nÄmkoo pysähtyi, käänsi vasemman kylkensä kohti Makutaa ja palautti sitten kasvonsa tätä kohti. Toan miekka kohosi tämän kasvojen korkeudelle oikean käden kannattelemana, samalla kun vasen käsi ojentui kohti Makutaa.<br>\n<br>\n\"Show alkakoon\", Toa lausui hiljaa ja pinkaisi juoksuun.<br>\n<br>\nMakuta reagoi hyökkäävään Toaan salamannopeasti. Punaisena hehkuva varjokäsi irtautui nauravan varjohengen rintakehästä ja yritti tarttua lähestyvään Ämkoohon. Toa kuitenkin kyyristyi pois käden tieltä, väisti tämän vasemmalta puolelta ja upotti sitten teränsä puhtaaseen varjoenergiaan. <br>\n<br>\nMakuta yllättyi huomatessaan, että valkeaa valoa ympärilleen levittävä katana leikkasi varjokättä kuin voita. Energiakäsi välähti kadotessaan olemattomiin samalla kun vihreä Toa lähestyi huimalla vauhdilla.<br>\n<br>\n\"Kuole!\" Makuta karjui ja heilautti miekallaan hyökkääjää kohti. Makutan barbaarimainen miekkatekniikka ei kuitenkaan riittänyt osumaan taistelutaitonsa äärimmilleen hioneeseen miekkasankariin, ja Ämkoo väistikin iskun vaivattomasti. Sitten naamio Toan kasvoilla vaihtui Hauhun, ja Toa torjuikin Makutan seuraavan iskun suojakentän voimin.<br>\n<br>\nÄäri käväisi hälyttävän lähellä Makutan kaulaa samalla kun Toan naamio palautui takaisin alkuperäiseksi. Makutan tummanruskea keho kavahti taaksepäin Ämkoon loikatessa iskunsa jälkeen yläilmoihin. Ilman Toa hyödynsi naamiovoimaansa ja kohosi nopeasti Makutan pään korkeudelle.<br>\n<br>\nVoimakas potku oli vähällä iskeytyä Makutan kasvoihin, mutta varjoelementaali saikin otteen Ämkoon jalasta. Voimakas riuhtaisu heitti Ämkoon maahan, mutta eipä aikaakaan kun Toa oli taas jaloillaan. <br>\n<br>\nOli kraata-voimien vuoro. Makutan silmissä välähti ja pian Ämkoo huomasi kuinka salin painovoima kasvoi kasvamistaan. Ämkoo pakotti itsensä pysymään pystyssä, mutta murskaava voima painoi häntä hitaasti salin lattiaa kohti. Makuta ei jäänyt odottelemaan vaan laukaisi ketjusalaman edessään pyristelevää Toaa kohti.<br>\n<br>\nNaamio Ämkoon kasvoilla ehti kuitenkin vaihtua jälleen. Teleportaation naamiovoima sai Ämkoon ilmestymään Makutan taakse ja Toa sivalsi miekkansa välittömästi kohti Makutan voimakkaita niskalihaksia.<br>\n<br>\nÄmkoo kirosi hiljaa huomatessaan, että Makuta ehti viime hetkellä aktivoida rajoittuneen haavoittumattomuuden kraata-voiman. Miekka ei uponnut kovinkaan syvälle Makutan niskaan, joten varjo-olento ainoastaan naurahti ja kääntyi ympäri. Ruskeanmusta nyrkki iskeytyi maata kohti putoavan Ämkoon rintakehään ja heitti Toan kauemmas. Makuta ampui silmistään lasersäteen seinää vasten paiskautunutta miekkamiestä kohti.<br>\n<br>\nToa onnistui torjumaan säteen suurimmilta osin tarunhohtoisella miekallaan. Ämkoon vasen olkapanssari mustui hieman, mutta soturi ei tästä välittänyt. Ämkoo nousi urheasti takaisin seisomaan, heilautti miekkaansa kerran ja lähti jälleen juoksuun.<br>\n<br>\nEipä aikaakaan kun Ämkoo oli jälleen hyökkäysvalmiudessa Makutan edessä. Toa pisti miekallaan Makutan kylkeä kohti, mutta vastustaja torjui hyökkäyksen hyödyntäen osumatarkkuuden voimaa. Ämkoo ei kuitenkaan jättänyt hyökkäystään siihen, vaan keskitti Makutaa kohti tiheän iskusarjan.<br>\n<br>\nJokusen nopean sivalluksen jälkeen Makutan miekkakäsi sai osuman. Varjojen herra huusi tuskaansa parin verestävän irtosormen pudotessa salin lattialle. Ämkoo käytti tilaisuuden hyväkseen ja upotti miekkansa seuraavaksi Makutan ranteeseen.<br>\n<br>\nSilloin Makuta teki jotain odottamatonta. Hiljaa nauraen se muutti muotoaan, haihtui ja katosi salin varjoihin.<br>\n\"Pelkuri\", Ämkoo murahti ja heilautti asettaan. Toa otti varovasti askeleita taaemmas, koittaen alati vahtia selustaansa. Salissa kaikui Makutan nauru.<br>\n<br>\nÄmkoo ei ehtinyt reagoida pimeyden keskeltä syöksähtäneeseen sähköiskuun. Toa karjaisi saadessaan osuman valkeankeltaisesta salamasta ja kaatui sitten maahan.<br>\n<br>\nSitten näytti kuin kaikki salin varjot olisivat heränneet henkiin. Ne kietoutuivat joukolla Toan ympärille estäen tämän liikkeet, tarttuivat kourien lailla Ämkoon raajoihin ja puristivat tämän voimakkaaseen otteeseensa. Ämkoo kiristi otettaan miekkansa kahvalla samalla kun varjot pakottivat Ämkoon seisoma-asentoon.<br>\n<br>\n\"Olet vahva Toaksi, mutta sinun ei olisi silti kannattanut luulla itsestäsi liikoja\", Makutan ääni ilkkui. Varjo-olennon haarniskoitu keho ilmestyi Ämkoon eteen ja kohotti haavoittunutta kättään.<br>\n\"Onnistuit kuitenkin haavoittamaan minua...\"<br>\nVarjokäsi irtosi jälleen Makutan ruumiista.<br>\n\"Nyt saat maksaa siitä.\"<br>\n<br>\nEnergiakoura tarrautui Toaan ja alkoi kiskoa tätä Makutan luokse. Sillä samaisella hetkellä Ämkoo kuitenkin keskitti kaikki elementtivoimansa ja synnytti ympärilleen voimakkaan tuulenpyörteen.<br>\n<br>\n\"Turhaa!\" Makuta mylvi omahyväinen ilme kasvoillaan. Se tiesi, että varjokäden ote ei irtoaisi voimakkaasta elementti-iskusta huolimatta.<br>\nÄmkoon naamio välähti samalla kun kaksikon kehot aloittivat fuusioprosessin.<br>\n<br>\nVarjoenergian hehku värjäsi Makutan yllättyneet kasvot verenpunaisiksi samalla kun tämä käänsi yllättyneen katseensa kohti luolan sortuvaa kattoa. Täysikuun valo hyökkäsi sisään salin pimeyteen vieden samalla valtaosan Makutan elementtiedusta mukanaan. Tilannetta pahensi Makutan kannalta entisestään korkeuksista kilvan putoilevat kivenjärkäleet. Makuta saikin muutamasta osuman ja kaatui kiroten polvilleen. Samalla tämä tunsi rinnassaan käsittämätöntä kipua.<br>\n<br>\nKivisateen loputtua Makuta otti maasta tukea kädellään. Heti tämän jälkeen olento huusi kauhusta huomatessaan kämmenensä värimuunnoksen.<br>\n\"Mitä tämä on? Mitä tapahtuu?! Mitä sinä tee- ghkh!!\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<strong>Makutan mielen seinät olivat mustat ja verisuonien peittämät. Suonet sykkivät nyt kiivaammin kuin koskaan ennen, sillä huone vaihtoi parasta aikaa omistajaa.<br>\n<br>\n\"Sinä et voi tehdä näin! Minä olen Makuta! Sinua voimakkaampi! Nujerran sinut!\", epätoivoinen olio karjui syöksyessään piinaavan tuskan saattelemana Ämkoota kohti.<br>\n\"Mutta minä voin\", Ämkoo nauroi samalla kun huoneen seinät hyökkäsivät Makutaa vastaan. <br>\n<br>\nVerisuonet käyttäytyivät lonkeroiden lailla tarttuessaan Makutan haarniskaan. Väri varjo-olennon panssareissa hälveni ja erinäisten tuskanhuutojen sarja levisi pitkin tilaa Makutan silmien punaisen hehkun kadotessa. Seinä kiskoi Makutan omakseen, upotti olennon sisäänsä ja särki tämän naamion.<br>\n<br>\n\"Minä en ottanut riskiä hyökätessäni yöllä. Toisin kuin sinä, joka luotit sokeasti pimeyden mukanaantuomiin voimiisi.\"<br>\n\"Tuo ei selitä mitään! Miten sinä..!!\"<br>\n\"Minulla ei ole syytä selittää.\"<br>\n\"Kurja saas-\"<br>\n\"Vaiti.\"<br>\n<br>\nMakuta huusi viimeisen kerran upotessaan suonikkaaseen seinään. Kuului rusahdus ja kitinää. Sitten oli hiljaista.<br>\n<br>\n- - -</strong><br>\n<br>\nIlluusion naamio hälveni Ämkoon kasvoilta. Toa ähkäisi ja kiskoi miekkansa irti upouudesta rintakehästään. Harhanäyn langettaminen Makutaan oli tarjonnut Ämkoolle tilaisuuden herpaannuttaa vihollisen mieltä juuri ratkaisevalla hetkellä...<br>\n<br>\nToa yskäisi verta ja pakottautui seisomaan. Hetken ajan Ämkoo ihaili uutta haarniskaansa, yskäisi sitten uudemman kerran ja lähti astelemaan kohti uloskäyntiä. Haava tulisi hoidattaa pian, mutta saaren matoranit varmasti auttaisivat siinä tehtävässä kuultuaan ensin hirmuhallitsijan kuolemasta.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<strong>Vesiputous, Bakmei</strong><br>\n<br>\n\"Kuuletko sinä?\", turagan ärsyyntynyt ääni kysyi samalla kun tämä nuiji Ämkoon päälakea sauvallaan. Muistoihinsa uponnut Toa horjahti istuinsijaltaan ja katosi hetkeksi veden alle.<br>\n\"Äh, anteeksi. Minä... mietiskelin asioita\", Ämkoo sopersi anteeksipyytävästi kohotettua ensin päänsä esiin kuohujen seasta. <br>\n\"Kyllä minä sen tiedän. Tule nyt syömään.\"<br>\n<br>\nÄmkoo kohosi ylös ja astui rantaan. Bakmein paistama kala-ateria odotti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1014,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-05-25T10:58","content":"<strong>Nazorak-pesät, sotilaiden parakkikahvio</strong><br>\n<br>\n1836 istuutui viiden hengen pyöreän pöydän ainoaan vapaaseen paikkaan. Hänellä oli ollut rankka päivä; hän oli vain nipin napin selvinnyt elossa klaanilaisia vastaan käydystä taistelusta, hukannut eväspakettinsa ja saanut luodista jalkaansa. Nyt hän haki turvaa ruokapaikan seurapiireistä.<br>\n<br>\nYmpärilleen katsoessaan 1836 huomasi, että kahvilassa oli tavallista vähemmän väkeä. Hänen pöytänsä lisäksi vain viisi muuta pöytää oli varattu. Tyhjiä pöytiä oli kymmenisen kappaletta. Useimmiten kahvio oli täpötäysi. Seuraavaksi Nazorak vilkaisi seuralaisiaan: yleisessä suosiossa oleva 1234, ikääntyneen puoleinen 1119, yli-innokas 1989 ja vielä joku, jota 1836 ei tuntenut. <br>\n”No mitä jätkät”, 1836 huokasi väsyneenä.<br>\n”Se hullu laittoi taas viisi kaveriani kuolemaan”, 1234 sanoi pyöritellen silmiään. ”Ei minkään näköistä kunnioitusta tai elämän arvostamista…”<br>\n”Joo, totta puhut”, 1836:lle tuntematon torakka sanoi. ”Minäkin olin vähällä kuolla, mutta pääsin ’pakoon’.”<br>\n”Kuinka?” 1836 kysyi.<br>\n”Noh”, torakka jatkoi, ”ikään kuin en koskaan mennytkään paikalle, kun se pyysi.”<br>\n”Eikö tämä tarkoita”, 1119 kysyi, ”että sinä kuolet pian, kun et mennyt?”<br>\n”Minä en aio kuolla”, toinen yski. ”Minä olen vielä nuori torakka enkä aio haaskata koko uraani vain yhden sekopäisen Makutan takia.”<br>\n”Minä en oikeastaan tajua, mitä te tarkoitatte”, 1989 sanoi. ”Minä en ole edes tavannut koko tyyppiä.”<br>\n”Hyvä, jos et ikinä tapaakaan”, 1936 huokaisi. ”Hän on sekopää. Arvaamaton. Ei kukaan tiedä, mitä hän aikoo. Ja hän antaa meille nimiä. Kummallisia nimiä.”<br>\n”Kuulitteko jo, kuinka <em>herra kapteenimme</em> on päässyt suosioon?” kysyi 1234. ”Hän nuolee sen Makutan takamusta oikein urakkapalkalla.”<br>\n”Karkeaa kielenkäyttöä”, 1989 kauhisteli.<br>\n”Sellaista tämä elämä on, pikku mies. Jos et kestä kuunnella, painu takaisin sinne toukkaosastolle”, 1119 hörähti. 1989 ei näyttänyt tyytyväiseltä, 1836 huomasi sen helposti. Sitten hän sanoi:<br>\n”Eikö 666:lle ole siis tapahtunut mitään ikävää sen Makutan seurassa?”<br>\n”Ei, ei mitään. Häntä pidetään arvossa, koska hän on niin julma <iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;>pas<b></b>kiainen</body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe>”, 1234 murahti. ”Kukaan meistä ei ole tainnut olla hänen komennossaan?”<br>\n”Ei tosiaan ole tainnut”, 1836 vastasi.<br>\n”Minä olen”, torakka, jota 1836 ei tuntenut, sanoi.<br>\n”No, kerro meille. Millaista se oli?” 1119 uteli.<br>\n”Eipä se paljon poikennut kenen tahansa upseerin johtamana olemisesta. Paitsi, että suuttuessaan 666 tappoi aina jonkun. Ja vihollisille ei annettu armoa. Jokainen surmattiin hitaasti ja tuskallisesti. He huusivat apua, kituivat kuin… torakat…”<br>\n”Älä käytä tuollaista kielikuvaa”, 1119 irvisti. ”Vihaan sitä.” Toinen kohautti hartioitaan.<br>\n”En minä nyt tiedä, mitä tässä sanoisi.”<br>\n”Älä sitten sano mitään, tyyppi”, 1836 mutisi.<br>\n”Anteeksi, pelle, mutta minulla on numero. Olen 1473.”<br>\n”Sitähän minä en tiennyt”, 1836 ärähti.<br>\n<br>\nHetken aikaa oli täysin hiljaista. Tiskin takana myyjä kiillotteli oluttuoppia.<br>\n”666 saisi painua hornan kattilaan”, 1473 sanoi.<br>\n”Niin, kukapa häntä ei vihaisi”, 1234 huokaisi.<br>\n<br>\n”Voi, minäpä tiedän, kuka”, kuului ääni heidän takaansa. Kapteeni 666 seisoi aivan 1234:n takana.<br>\n”Ajattelitteko te pojat haukkua koko päällystön lyttyyn tässä pikku rupattelutuokiossanne vai pelkästään minuako täällä haukutaan?” hän sanoi julmalla äänellään.<br>\n”Emme me…” 1836 kimitti. 666 siirsi katseensa häneen rusauttaen samalla rystysiään. Alempiarvoinen torakka hiljeni heti.<br>\n”Te saastat siis puhutte pahaa ylempienne selän takana? Tiedättekö, mitä minä ajattelen sellaisista sotilaista?”<br>\nKahvilan henkilökunta näytti kaikonneen. Muiden pöytien väki oli hiljentynyt ja istui liikkumattomana paikallaan.<br>\n”Nazorakien yhteiskunta toimii tietyllä tavalla”, kapteeni jatkoi. ”Tietyt asiat kuuluvat tietylle ryhmälle. Nazorak syntyy tiettyyn rooliin ja siinä myös pysyy. Ikuisesti. Tai sitten hänelle ei ole paikkaa yhteiskunnassa. Kapinahenki poljetaan hengiltä, ennen kuin se ehtii edes näyttäytyä ilman verhoa, joka peittää sen yleisöltä. Johtoporras tekee päätökset, te tottelette.”<br>\n”Johtoporsas…” 1119 kuiskasi hiljaa. Hänen päänsä lensi kaaressa. Kukaan ei ollut nähnyt kapteenin vetävän miekkaansa, mutta nyt se oli hänen kädessään, ja 1119 oli kuollut. Päättömän ruumiin kaulan tyngästä räiskyi verta muun seurueen päälle.<br>\n<br>\n”Masokisti”, 666 sanoi hyvin hiljaisella äänellä, niin hiljaisella, että sen ei olisi uskonut kuuluvan pitkälle. Vaan silti kaikki huoneessa kuulivat sen.<br>\n”Sadisti”, hän jatkoi. ”Se koskee teitä kaikkia. Minulta siedetään minkälaista johtamistapaa hyvänsä, kunhan tulokset ovat halutut. Ja nehän, piru vieköön, ovat!”<br>\nMuut Nazorakit katsoivat kauhuissaan kapteenia. Tämän musta haarniska kiilteli baarin himmeiden lamppujen kajastuksessa. Punainen raita erottui selvästi hänen kypärästään. Musta viitta lehahti, kun 666 ojensi kätensä ja sormensa osoittaakseen 1119:n ruumista.<br>\n”Tämä on se, mitä tapahtuu niille, jotka eivät osaa käyttäytyä minun seurassani. Kuka hän oli?”<br>\n”Hän oli… 1119, sir”, 1473 sanoi varovasti.<br>\n”Te olette anarkisteja. Haluatte tuhota järkevän järjestelmämme. Fasismi… ei. Me olemme järjestäytynyt armeija, joka valtaa tämän saaren ja tekee, mitä haluaa.”<br>\n666 hyppäsi pöydälle.<br>\n”Demokratia”, hän huudahti, ”teillä ei ole valtaa. Kansa ei päätä mistään, sillä se ei tiedä omaa parastaan. Byrokraatit ovat syntyneet byrokraateiksi, joten totta kai he tietävät, mitä tekevät. Onko teidän asianne käydä heitä arvostelemaan?”<br>\n1836 oli laskenut katseensa alas. Häntä hävetti oma käytöksensä.<br>\n”Realistejako te olette?” 666 huudahti. ”Se ei koske teitä! Teidän todellisuutenne on se, mitä me käskemme. Te uskotte siihen, mihin me teidät käskemme uskomaan. Ateisteja? Ei, teidän jumalanne on johtoporras, joka antaa teille kaiken, mitä te omistatte, mitä olette, mitä teistä tulee. Teidän tulevaisuutenne, menneisyytenne ja nykyisyytenne riippuu meistä.”<br>\n1234 nosti päänsä uhmakkaasti.<br>\n”Vapaus”, hän sanoi. ”Veljeys. Tasa-arvo.”<br>\n”SE EI KOSKE SINUA!” 666 kirkui. Toinen pää lensi kaaressa, tällä kertaa baaritiskin taakse.<br>\n”Kärsi”, 666 kuiskasi. 1989 hytisi. 666 käänsi katseensa häneen.<br>\n”Mitä sinä siinä täristelet?”<br>\n”En minä mi-mitään, herra…”<br>\n”Se sattuu”, 666 sanoi sulkien silmänsä, ”ja se koskee sinua.”<br>\nSitten hän hyppäsi alas pöydältä, laittoi miekan huotraan ja lähti astelemaan ulos ovesta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1015,"creator":"BD","timestamp":"2011-05-25T11:00","content":"<strong>Tuntematon</strong> <br>\n<br>\n<em>Niin monta asiaa, niin monta kysymystä, mutta niin surullisen vähän vastauksia.</em><br>\n<br>\n<strong>Klaanin rakennuksen katto</strong><br>\n<br>\nMakuta oli kiivennyt katolle ja katseli alhaalla hänen perästään tulevia toia.<br>\n<br>\n\"Voih, minäkin osaan olla epäreilu\".<br>\n<br>\nVarjo purkaus lähti makutan kädestä rusauttaen yhden toista maahan siihen kuntoon, että hän ei vähään aikaa ylös kiipeäisi.<br>\n<br>\n*Teko ilkeää naurua*<br>\n<br>\nmakuta lähti sulavast hyppimään pitkin rakennuksen kattoja, Tawa oli itseasiassa ihan melkein tiennyt mitä tämä typerys aikoisi tehdä.<br>\n<br>\n\"Etumatkasi ei nyt oikein auta, se vain on oikeastaan paha asia\", Tawa sanoi ja lähetti sähköpurkauksen Makutan jalkojen alle ja makuta lysähti katosta läpi.<br>\n<br>\n\"Tiedätkös, neiti jos nyt tapat minut niin ette koskaan löydä sitä omahyväistä ja outoa ulottuvuus sekoilijaa.<br>\n<br>\nTawa hyppäsi makutan selän päälle aukosta katosta, matoranit olivat juoseet pois paikalta. \"Sähkön käyttötarkoitus on harvemmin tappava\".<br>\n<br>\n\"Mitä sinä...!\", Tawan ase kipinöi hetken ja sammui. \"Helei, tarvitsen jotain millä kuljettaa tämä sairastuvalle\", Tawa sanoi rauhallisesti vain, että ei aiheuttaisi yleistä paniikkia.<br>\n<br>\nHoitaja matoran saapui juosten ja katsoi hetken tavan osoittamaa möykkyä lattialla.<br>\n<br>\n\"Ahaa...\"<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n\"Missä... minä olen\", punaiset silmät avautuivat ja makuta yritti nousta, mutta ei pystynyt.<br>\n<br>\n\"Ahaa... tekö vangitsitte minut\".<br>\n<br>\n\"Itseasiassa kyllä\", Same vastasi: \"Sinä haiskahditkin vähän muullekin kuin saaste vedelle, mutta tätä en silti odottanut.\"<br>\n<br>\nPaaco seisoi vieressä katsoen kahlittua olentoa, joka ei kykenisi tekemään enään mitään.<br>\n<br>\n\"Jos et kerro joudut tähän likaiseen purkkiin\".<br>\n<br>\n\"Ööh...\"<br>\n<br>\n\"Okei, on meillä muitakin keinoja\".<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1016,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-05-26T21:24","content":"<strong>Tuntematon</strong><br>\n<br>\nKymmenkunta holografisia ruutuja valaisi pientä, terässeinäistä ohjaamohuonetta. Moniväriset valot heijastuivat ohjaustuoliinsa rennosti nojaavan Zorak von Maxitrillian Arstein kahdeksannen kelmeän harmaille kasvoille. Skakdin kasvoilla oli vaitonainen hymy, mutta se alkoi vähitellen muuttua vakavammaksi. ZMA hieroi leukaansa ja siirteli katsettaan monitorista toiseen, yrittäen muodostaa kokonaiskuvaa tilanteesta.<br>\nMonitorien kuvamateriaali tuli suoraan Nynrahilta. Useissa huoneissa matoranit ja ikuisesti työskentelevät koneet jatkoivat yhä Feterra-teräksen tuottamista ja sulan materian muokkaamista robottien haarniskan osiksi. Valimon alueella oli kuitenkin lievä kaaos. Useita koneita oli vakavasti epäkunnossa ja yksi Avhrak Feterra, numeroltaan 11 ja tunnukseltaan Za, oli kuollut tulisen kuoleman.<br>\n\"Täytyy sanoa\", Arstein sanoi itsekseen, pieni hymyn jäännös suullaan. \"Nämä matoranit pystyvät enempään kuin osasin odottaa.\"<br>\n<br>\nZorak von Maxitrillian Arsteinin oikea käsi puristui vaivihkaa nyrkkiin. Hän kiristeli hampaitaan hieman. Skakdin sisällä velloi viha, mutta hän kuitenkin päätti hengittää syvään ja suoristaa siistiä takkiaan.<br>\n<br>\nKolme sinistä valoa heijastui Arsteinin silmiin monitoreista.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Varmistus: Vartija ja makuta ovat kuolleita, herra?\"</span></span>, Feterra sanoi. Sen mekaaninen ääni kaikui läpi pohjavesissä kulkevan suuren teräksisen ajoneuvon.<br>\n<em>Toivottavasti ei</em>, Arstein ajatteli napsauttaen sormiaan. <em>Se olisi...liian helppoa.</em><br>\n\"Lähetä Va-partio tutkimaan alue. Siirrä videokuva monitoreille.\"<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: Tottelen.\"</span></span><br>\n<br>\nEi kestänyt kauaa, ennen kuin Feterra sai kontaktin Va-partioon neljä. Kuvamateriaalia ei kuitenkaan riittänyt jokaiselle ohjauspaneelin valvontaruudulle, sillä osa nelospartion Va-lautasista oli jostain syystä signaalin tavoittamattomissa.<br>\nNeljälle ruudulle ilmestyi videokuvaa neljästä eri lähteestä. Entinen makuta-haarniskojen varasto näytti jokaisesta kuvakulmasta aivan täysin tuhoutuneelta. Kralekus 4000 -pommit eivät yleensä jättäneet kaunista jälkeä, mutta nyt jäännökset eivät näyttäneet siltä, että kukaan olisi voinut selviytyä.<br>\nRomun keskeltä pilkisti kärähtänyt matoranin käsi.<br>\n<br>\nZorak von Maxitrillian Arstein kahdeksannen sisällä velloi ristiriitaisia tunteita. Hän oli samaan aikaa tyytyväinen tilanteen kulusta ja pettynyt siitä, kuinka helppoa kaikki oli ollut. Tämä oli skakdille uusi tunne.<br>\nHän ei ehtinyt perehtymään siihen, sillä kaksi Avhrak Va -kameroiden lähettämistä videokuvista pimeni aivan selittämättömästi ja kolmannessa vilahti punertava käsi ennen kuin oli täysin mustaa.<br>\nViimeinen näkyi yhä selvänä.<br>\n<br>\nSininen palovammainen ja ontuvasti kävelevä skakdi käveli kuvaan. Sillä oli kädessään zamor-revolveri, jonka piippu savusi. Skakdi nosti aseensa hitaasti kohti kameraa - ja Zorakia.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/P3L9n-HG5xY" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/P3L9n-HG5xY</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Tarkenna!\" Zorak huudahti takanaan olevalle Feterralle, suoristaen ryhtiään tuolilla. Skakdin suulle vääntyi leveämpi hymy.<br>\nGuardian ei hymyillyt. Skakdi tähtäsi edessään leijailevaan Avhrak Va -robottiin kasvoillaan haudanvakava ilme, jossa oli ripaus vihaa.<br>\n<em>\"Arstein.\"</em><br>\n<br>\n\"Tiesin, että pieni nanoräjähde ei sinua pysäyttäisi, rakas Guardian!\" Zorakia olisi huvittanut taputtaa, mutta hän hillitsi itsensä. \"Olen...yllättynyt. Sinä olet tosiaan maineesi arvoinen.\"<br>\n<br>\nGuardian piti tähtäyksensä vakaana kohti Avhrak Va:ta. Hän ei vaikuttanut reagoivan siitä kaikuvaan ylistyspuheeseen.<br>\n<em>\"Missä olet?\"</em><br>\n<br>\n\"Istun henkilökohtaisessa sukellusveneessäni\", Zorak sanoi heilauttaen kättään rennosti. \"Olen tulossa. Enhän voi jättää väliin tämänkaltaista yhdenvertaisten tapaamista.\"<br>\nGuardianin kämmen puristui tiukemmin revolverin kahvan ympärille. Jotain naksahti aseessa.<br>\n<em>\"Haluamme sinun muistavan kaksi asiaa, Arstein.</em><br>\n\"...'haluamme'? Et siis ollut ainoa selviytyjä?\" Arstein hieroi leukaansa kiinnostuneen näköisenä.<br>\nSiinä samassa Makuta Nui käveli ruutuun. Varjojen olennolta puuttui vielä yksi käsi, mutta se oli muodostanut itselleen jo tilkkutäkkimäisen parin jalkoja ja yhden käden. Puuttuvan käden paikalla heilui pikkuruinen, niljakas ja musta lonkero. Makutan kasvoilla oli vihainen ilme.<br>\n<em>\"Heeeeei, Arsestein.\"</em><br>\nPian Zorak jakoi saman vihaisen ilmeen.<br>\n\"...mitkä kaksi asiaa?\"<br>\n<br>\nGuardian avasi terävähampaisen suunsa ja pakotti sanat ulos raivonsa läpi.<br>\n<em>\"Ensiksi. Hänen nimensä oli <strong>Pordok</strong>. Muista se.\"</em><br>\n\"Ja?\"<br>\n<em>\"Me tulemme luoksesi.\"</em><br>\nSiinä samassa Guardian veti liipaisimesta ja viimeinenkin ruutu pimeni täysin.<br>\nZorak nousi tuoliltaan. Skakdin kalpeilla kasvoilla oli käärmemäisen velmu ilme. Hän kääntyi katsomaan takanaan odottavaa sinihohtoisilla silmillä tuijottavaa neljän metalliolennon ryhmää. Skakdi siirsi tuolin sivuun, nappasi vasemmalla kädellään seinää vasten nojaavan kävelykepin ja asteli Feterrojen välistä pyöritellen keppiä rennoin ranneliikkein.<br>\n\"Valmistautukaa, kaunokaiseni. Show on alkamassa.\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nGuardian ja Makuta Nui juoksivat läpi hyvin valaistujen tehdaskäytävien. Manu juoksi edellä paiskoen ovia auki ja irroittaen erilaisia lukkojärjestelmiä telekineettisellä mahdillaan. Guardian vilkuili vasemmalla silmällään taaksepäin kaiken aikaa ja jakoi kiväärillään harhalaukauksia takana seuraavaa Avhrak Va -parvea kohti. Lentävät lautaset putoilivat tasaisesti, mutta jostain niiden takaa leijaili kolmisilmäinen, nelikätinen painajainen. Punaisena hehkuva plasma loisti sen olkapäistä.<br>\n<br>\n\"Vauhtia!\" Guardian karjui vaihtaen sarjatulitoimintoon.<br>\n\"Yritän, mutta...en...en tiedä koodia.\"<br>\nPlasmakiväärin raskas konetulijyske täytti ilman. Ammukset tuntuivat vain kimpoavan Feterran metallikuoresta. Vielä kaukana oleva robotti puristi luurankomaiset kämmenensä nyrkkeihin kuin vihaisena.<br>\n<br>\n\"Arvaa!\" Guardian karjui heilauttaen itsensä sivuun, jolloin Avhrak Va -lautasten tainnutussäteet lensivät hänen ohitsensa.<br>\nManu katseli koodinäppäimiä hetken hiljaa. Sitten hän paineli sen nappeja.<br>\n\"Yksi-yksi-yksi-yksi.\"<br>\nTylsistynyt valmiiksi nauhoitettu \"väärin\"-ääni kaikui ruman tööttäyksen säestämänä. Guardianin ilme oli epäuskoinen.<br>\n\"Ai\", Manu sanoi yllättävän rauhallisena. \"No...yksi-yksi-yksi-kaksi.\"<br>\nÄäni toistui. Kylmä hiki valui sekä Guardianin että Makuta Nuin otsalta. Feterra leijui aina vain lähemmäksi.<br>\n<br>\n\"Ovatko Tongu ja muut varmasti tässä suunnassa?\" Guardian kysyi huolestuneena.<br>\n\"Pitäisi. Lähetin hänelle viestin kun kovistelit Arsteinia.\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n\"POIS PÄÄSTÄNI.\"<br>\nKeltaisen jättiläisen päähän sattui. Se kuitenkin tiesi, minne oli mentävä.<br>\nToivon mukaan Manfred ja Gurvana vain pysyisivät mahdollisimman elävinä siihen asti.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nFeterra oli lähes huoneessa. Se ei puhunut sanan sanaa. Verenpunainen hohto alkoi tuntua jo kuumuutena Guardianin ja Makuta Nuin lähellä.<br>\n\"Yksi-yksi-yksi-kol-\"<br>\n\"Ei.\"<br>\n\"Se voi toimia!\"<br>\nUusi kiväärin lipas niksahti paikalleen.<br>\n\"<em>Ei</em>.\"<br>\n<br>\nHuoneen lattialla lojui useita teräksisiä osia. Osa niistä muistutti maalaamattomia Feterra-panssareita ja pari ilmiselvää päätäkin löytyi.<br>\nJoukossa makasi yksi puolivalmis, luurankomainen robottikoura. Guardian kyykistyi vauhdikkaasti, tarttui käteen ja heitti sen Makuta Nuille.<br>\nMakuta tuijotti kouraa useita sekunteja. Sitten se vilkaisi säälittävää lonkeroa toisen kätensä paikalla. Manun kasvoille muodostui virne.<br>\n<br>\nMakuta siirsi kädentyngän kohti lonkeroa. Musta lonkero kurouttautui Feterra-käsivartta kohti ja kietoutui sen ympärille, vetäen sen tiiviisti kiinni Makutan kehoon.<br>\nEpäluonnollinen, viherhehkuinen antidermis kulkeutui vielä löysänä roikkuvaan käteen ja pian se alkoi liikkua. Luurankomaiset sormet aukeilivat ja sulkeutuivat. Kämmenpohjassa oleva sädease hohti valkoisena. Guardian ja Manu käänsivät molemmat katseensa takaisin Feterraan. Nyt he molemmat tähtäsivät sitä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1017,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-05-28T23:06","content":"<strong>Klaanin saari, luola</strong><br>\n<br>\nViisi Zyglakia oli kerääntynyt kartan ympärille. Kaikki katselivat keskittyneinä monimutkaista tunneliverkostoa ja painoivat taas ties kuinka monetta kertaa mieleensä sen mutkia ja kiemuroita. Punainen ja harteikas Guechex kurtisti kulmiaan erityisen ankarasti. Hän oli suostunut sopimukseen sen metallihirviön edustaman Skakdin kanssa, joten luonnollisesti hän tunsi myös olevansa vastuussa operaation onnistumisesta.<br>\n<br>\nPian olisi lähdön hetki ja Guechex loi kartaan vielä viimeisen katseen. Kyseinen paperi oli äärimmäisen arvokas. Se hologrammissa virnuileva Skakdi oli väittänyt kartan vievän vanhoja Ortonien tunneleita pitkin Klaaniin. Ja pieni vertaileva tutkimus oli osoittanut tämän todeksi: jos kartan tunneliverkosto tosiaan piti kutinsa, pitäisi Zyglakien päästä sitä pitkin iskemään suoraan Klaaniin. Guechex mietti kovasti, mistä tämä Z.MA. oli kartan saanut käsiinsä. Skakdi ei ollut kertonut.<br>\n<br>\nPunainen Zyglak katseli ympärilleen luolassa. Hän ja reilu tusina lajikumppaneitaan olivat pakanneet varusteet, aseistautuneet ja tulleet tänne viime yönä, ja tämän päivän he olivat odottaneet kärsivällisesti.<br>\n<br>\n<em>Kärsivällinen odottaminen ei ehkä ole lajini parhaita piirteitä,</em> Guechex mietti. <em>Mutta ainakin olemme siinä parempia kuin ne skakdit. Kärsimättömät olennot. Tai ne ötökät, niistä ei ole tehokkaaseen toimintaan, liikaa byrokratiaa.</em><br>\n<br>\nIlta kuitenkin tummui jo ja pian oli aika iskea. Todistaa Allianssille Zyglakien mahtavuus. <em>Tälle epäreilulle liittoumalle on asetettava rajat.</em><br>\n<br>\nGuechex ei ehkä pitänyt liittolaislajeistaan, mutta ymmärsi strategisen edun. Hän tahtoi syrjityn kansansa parasta, ja oli tarpeen tullessa valmis menemään vaikka paljon tätä liittoumaa pidemmällekin. Mutta tämä ei ollut oikein, muut osapuolet ajoivat Zyglakeja alas oikein urakalla. Siksi Zyglakit eivät olleetkaan kertoneet muulle Allianssille tästä iskusta.<br>\n<br>\n<em>Tällä kertaa me saamme kunnian.</em><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Kapteenin hytti</strong><br>\n<br>\n<em>Taas näitä harmaita päiviä.</em><br>\n<br>\nHarmaa Aine odotti kärsivällisesti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1018,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-05-29T10:59","content":"<strong>Nynrah, käytävä, FETERRA TULLOO ARRAR RAR</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/EkLoW7a9Bj4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/EkLoW7a9Bj4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Nyt sitä mennään.”<br>\n<br>\nSininen Skakdi ja vihertävä Makuta tulittivat Avhrak Feterraa, joka lähestyi uhkaavasti. Kaikki ammukset kimposivat sen panssarista ja lensivät päin seiniä, joista ne kimposivat edelleen niin, että käytävässä alkoi olla tukalaa. Feterra lähestyi.<br>\n<br>\n”En pidä. En pidä yhtään”, Manu sanoi ärsyyntyneenä.<br>\n”En minäkään, mutta onko muita ehdotuksia?” Guartsu murahti takaisin.<br>\n<br>\nFeterra lähestyi. Guardianin oli pakko lopettaa ampuminen, koska Feterra oli enää metrin etäisyydellä hänestä. Seuraavaksi Guartsu huomasikin, että Feterra piteli häntä kurkusta. Hän nousi puolen metrin korkeudelle ilmaan, kun Feterran kuristava käsi nosti hänet. Hänen aseensa putosi lattialle.<br>\nSitten se loppui, yhtäkkiä. Feterra alkoi vetäytyä taaksepäin. Guardian, joka oli pudonnut lattialle, näki hetken pelkkää mustaa, kunnes riittävä hapensaanti palautui. Hän hieroi kaulaansa ja katsoi, mitä oli tapahtumassa:<br>\n<br>\nPunainen varjokäsi veti Feterraa kohti Manun ruumista. Makuta näytti voitonriemuiselta.<br>\n”HAH HAH HAH NYTPÄ TULI LOPPU TÄLLEKIN ROSKAIJAIJAIJAIJAIJAI!”<br>\nUseita teriä upposi Makutan vartalon läpi. Varjoenergiasta muodostunut käsi hajosi hitaasti katoavaksi punaiseksi usvaksi. Makuta lähti juoksemaan toiseen suuntaan käytävää pitkin.<br>\n”EI ENÄÄ KOSKAAN UUDESTAAN”, Manu huusi Feterran lipuessa perässä erittäin nopeasti. Se ammuskeli plasma-aseellaan, mutta Manu, joka käytti paljon energiaansa pysyäkseen haavoittumattomana, kimmotteli ammuksia pois.<br>\n”Kaipaisin hieman apua!” hän huusi. Guardian nousi seisomaan ja katsoi ympärilleen. Nyt piti keksiä jotakin fiksua. Sitten hän huomasi katossa kulkevan putken.<br>\n<em>Mitähän sen sisällä on?</em> Guartsu ajatteli.<br>\n<em>Ota selvää. Houkuttelen sen sinne</em>, Manu viestitti. Guardian ei enää edes hätkähtänyt, vaikka yllättyikin aina jonkin verran, kun Makutan ääni kaikui hänen päässään.<br>\n<br>\nMakuta oli nyt käytävän päässä. Hän huomasi, että ovesta ei ollut pääsyä ulos; Feterra oli hitsannut sen kiinni.<br>\n”Voi pas-” Manu aloitti, mutta Feterra saavutti hänet.<br>\n”No niin, romukasa. Nyt nähdään, mistä sinut on tehty”, hän uhosi Feterralle.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">”Kysymys: Eikö sinut tapettu jo kerran?”</span></span><br>\n”Vähän niin kuin joo”, Manu vastasi.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">”Kuole uudestaan.”</span></span><br>\n”En taida. Ei kuulosta mukavalta.”<br>\nSitten Manu sulautui varjoon. Feterra oli hetken täysin liikkumatta paikallaan, mutta alkoi sitten tulittaa joka paikkaan. Seinät tulivat täyteen koloja. Guardian, joka roikkui katossa olevasta putkesta pää alaspäin, ei pitänyt siitä, että häneen melkein osui lähes koko ajan. Makuta ilmaantui Feterran taakse ja muodosti varjoenergiasta käteensä verenpunaisena hehkuvan pallon.<br>\n<em>Triviaa: Tämänkin pallon muodostamiseen tarvitsin pallon yhtälön kolmiulotteisessa koordinaatistossa</em>, Manu viestitti Guartsun päähän.<br>\n<em>Kiitos tästä. Ja mitä minä teen tällä tiedolla?</em><br>\n<em>Et SINÄ tee sillä mitään. Minä teen.</em><br>\n<em>Aha.</em><br>\n<em>Joko valmista?</em><br>\n<em>Kyllä, tuo se tänne.</em><br>\n<br>\nManu työnsi energiapallonsa Feterran keskivartaloon. Se rätisi epämiellyttävän kuuloisesti ja jätti mustan jäljen Feterran panssariin. Feterra ei pitänyt. Se tarttui äkkiarvaamatta Manuun käsillään, nosti hänet ilmaan ja heitti koodilukittua panssariovea kohti. Sitten se lähti itse perään. Guardian odotti ja odotti. Hän toivoi, että Feterra ei ollut huomannut, mitä hän puuhasi. Hän oli valmiina katkaisemaan kaasua sisältävän putken, kun Feterra sitten ampui hänen päänsä vireen niin, että putki halkesi. Hänen naamalleen syöksyi tulikuuma kaasupurkaus.<br>\n<br>\nTuskissaan kiljaisten Guartsu päästi irti putkesta ja putosi suoraan Feterran syliin. Rautainen kuolema alkoi hakata sinisen Skakdin päätä seinään. Rajusti.<br>\nManu huomasi, mitä oli tapahtumassa. Guardian ei selviäisi hengissä kovin kauan. Niinpä Manu sitten alkoi tehdä uutta hyökkäystä. Hän keräsi elementaalienergiaa huoneen varjoista ja alkoi muodostaa energiaa käsiinsä. Hän laittoi jalkansa tukevaan asentoon, asetti kätensä oikean kylkensä vierelle, kuin hänen käsiensä välissä olisi ollut pallo, ja itse asiassa siinä olikin energiasta muodostuva pallo. Sitten hän aloitti.<br>\n”Kaaaaaaaa-meeeeeeeeeee-haaaaaaaaaaaa-”<br>\n”MANUUUUUAAAAARGH!” Guardian karjui. Manu päätti jättää huudon kesken ja ampui mustan säteen Feterraa kohti. Feterra väisti viime hetkellä, mutta säde raapaisi sen kylkeä, josta lähti palanen irti. Guadian oli pudonnut lattialle. Hänen naamansa oli aivan mustelmilla.<br>\n<br>\nFeterra poimi Guartsun maasta ja heitti hänet Manua päin. Makuta ei ehtinyt väistää vaan skakdi osui häneen, jolloin kumpikin klaanilaisista lensi lukittua ovea päin. Siinä he makasivat hetken Feterran lipuessa heitä kohti.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">”Ilmoitus: Te kuolette nyt.”</span></span><br>\n”No skarrarrar”, Manu huokaisi. Sitten klaanilaiset katosivat. Feterra jähmettyi paikalleen. Minne ne menivät?<br>\n<br>\n”Teleporttausvoima, ja miksi vasta nyt?” Guardian raivosi.<br>\n”En minäkään kaikkea voi ottaa huomioon. Sitä paitsi teleporttaus vie hirvittävän määrän energiaa, enkä minä ole missään loistokunnossa.”<br>\n”Mutta oven toiselle puolelle!”<br>\n”No hei, se on sentään paksu ovi. Minä en ole kanohi Olmak. Teleporttaukseen vaaditaan sama määrä energiaa kuin siihen, että tunkeutuisimme suoraan läpi.”<br>\n”Ai”, Guardian sanoi hieman happamana. ”No, ehkä minä sitten ymmärrän…”<br>\n”Ja sanon vain, että minä tuskin jaksan enää kävellä metriäkään.”<br>\n”No, onneksi se Feterra –”<br>\nKuului ikävä räsähdys. Feterra oli tunkeutunut oven läpi.<br>\n”Nyt taitaa olla pakko juosta”, Guartsu sanoi hiljaa.<br>\n”Joo, niin taitaa.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1019,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-05-29T16:39","content":"<strong>Pikku saari Klaanisaaren lähettyvillä, ranta</strong><br>\n<br>\nAbzumo oli rentoutumassa riippumatossa, joka oli sidottu kahden palmun välille.<br>\n<em>Stephen kykenee hoitamaan asiat</em>, hän ajatteli. Aurinko paistoi miellyttävästi lämmittäen, mutta palmun varjo suojasi Zumon kasvoja. Visorak tarjoili Makutalle virvoittavaa porkkanamehua. Lisäksi pari muuta visorakia istui löyhyttelemässä palmunoksaa viilentäen Makutan oloa.<br>\n<br>\nSitten rantaa pitkin heidän luokseen asteli uusi Visorak, jolla oli jotain sanottavaakin. Se mutisi omalla kielellään Toain korvaan käsittämättömiä, mutta Makuta ymmärsi kyllä.<br>\n”Ai, Aine tahtoo tavata? No lähetä tänne.”<br>\nLisää mutinaa.<br>\n”Mitä se siellä hytissä.”<br>\nVisorak painautui maahan.<br>\n”Ai, minäkö sen sinne lähetin. No, käske silti tänne.”<br>\n<br>\nKuuliainen Visorak kääntyi ympäri ja kipitti takaisin rantaviivaa pitkin.<br>\n<br>\nAbzumo muutti hieman asentoaan riippumatossa ja mietti, mitä asiaa Harmaalla Aineella mahtoi olla. Tai mitä sillä edes voisi olla.<br>\n<br>\n<em>Ei kai niitä soluja nyt niin paljon ole, että se mitään omaa kehittelisi.</em><br>\n<br>\nHetkisen odoteltuaan Abzumo huomasi Visorakin tulevan takaisin rannalta. Tällä kertaa sillä oli mukanaan hieman Exo-Toan näköinen hahmo, joka liikkui kummallisen näköisesti. Abzumo hihitti mielessään omalle tyylitajulleen, kun Harmaa Aine rullaluisteli hänen eteensä.<br>\n<br>\n<em>Kaunis luomukseni.</em><br>\n<br>\nHarmaa Aine oli Exo-Toasta muokattu ja raskaasti panssaroitu haarniska. Pelkkä suurien, harmaiden panssarilevyjen peittämä keskiruumis näytti kolmen Toan painoiselta. Pienillä renkailla varustetut jalat ja äärimmäisen hienostuneet kämmenet eivät olleet niin järkälemäisiä, vaikka raajatkin olivat liki kahden Toan reiden paksuiset. Panssaroidut kaulukset piilottivat päänä toimivan lasisen kuvun, niin että siitä näkyi vain pieni osa.<br>\n<br>\n”Tahdoit tavata?” Makuta kysyi laiskasti luomukseltaan, ja nousi istuma-asentoon riippumatossaan.<br>\n”Odotin laivassa, kuten käskit” massiivinen haarniska vastasi oudolla äänellään. Harmaan Aineen puheesta oli hyvin vaikea sanoa, kuuluiko se robotille vai elävälle olennolle. Pientä hienostuneisuutta äänessä kuitenkin oli.<br>\n”Ja se onkin oikein hienoa että odotit. Mutta oliko sinulla jotain asiaakin?”<br>\n”Rahkshi-partio saapui ja ilmoittautui minulle suunnitelman mukaan. Olivat löytäneet etsimänsä.”<br>\n”Aaah, tämäpä hienoa. Onneksi jätin sinut Rakhshi-ryhmän komentoon. Hienoa työtä. Nyt, takaisin kaleeriin siitä.”<br>\n<br>\nHarmaa Aine oli juuri kääntymässä ympäri, kun Abzumo vielä avasi terävähampaisen suunsa.<br>\n”Olet Rakhsheille korvaamattoman tärkeä, sinulla kun on tuota <em>aivokapassssssssiteettia.</em>”<br>\n<br>\nMakuta alkoi nauraa sihisevää nauruaan ja koputti huvittuneesti Harmaan Aineen päänä toimivaa kupua, jonka alta näkyivät irtonaiset aivot.<br>\n<br>\n”Ja kuka antoi teille luvan lopettaa tuulettamisen?” Abzumo kivahti palmunlehtiä suussaan kantaville Visorakeille, jotka kävivät heti hätäisesti nöyrään työhönsä.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Pisteitä Manfrediukselle, kirjoitti ison osan tästä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1020,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-05-29T17:58","content":"<strong>Nynrah, tehdas, voimala</strong><br>\n<br>\nKeetongu ja hänessä roikkuvat kolme Matorania olivat päässeet ulos Valimosta voitokkaan sähkömagneetti-välikohtauksen jälkeen. Vaikka sula rauta olikin sulattanut pätkän rautasillasta pois, oli siltaverkostosta löytynyt reitti ulos Valimosta. Nyt nelikko piti taukoa huomattavan rauhallisemmassa voimalaitoksessa, joka oli rakennettu joen luo kasvaneen energiantarpeen tyydyttämiseksi vain vähän aikaa sitten. Laitoksessa oli vielä paljon rakennusroinaa ja pakkauksia, joista Tongu kyhäsi väliaikaisen piilopaikan. Sankarit miettivät seuraavaa siirtoa ja tutkivat tehtaan karttaa. Kukaan ei sanonut mitään vähään aikaan.<br>\n<br>\n”ULOS PÄÄSTÄNI.”<br>\n”Häh?” Ontor hätkähti.<br>\n”Aaauh. Pääni. Se oli, tuota, mielensisäinen linkki Manulta. Pyytävät apua. Minun pitää mennä pelastamaan heidät. Kertoi sijainnin.”<br>\n”Ja me tulemme mukaan,” Ternok sanoi.<br>\n”Ette varmaan tule”, Tongu sanoi, ”Menkää padon yli varastoille. Q neuvoo teidät perille. Pistäkää alukseni runko (kelluuhan sen?) joen uomaan ja pitäkää matalaa profiilia. Minulla on suunnitelma.”<br>\n<br>\nKyklooppi nosti Matoranit pois piilopaikasta ja laski heidät patosillalle vievälle rampille. Q-mies kääntyi kuitenkin vielä hänen puoleensa.<br>\n<br>\n”Ota kartta, tehdas on melkoinen sokkelo. Me pärjäämme kyllä. Hyvitän sinulle myöhästymisen. Mene!” Matoran sanoi, ojensi kartan Tongun lapiomaiseen kouraan ja lähti Ontorin ja Ternokin perään. Tongu sulloi kartan taskuunsa ja sukelsi takaisin tehtaan pahoihin syövereihin oppaanaan vain häilyvä mielensisäinen kuva kohteestaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1021,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-05-29T21:35","content":"<strong>Nynrah<br>\nVarasto</strong><br>\n<br>\nPaksun teräsoven palaset putoilivat lattialle kolisten.<br>\nAmmuskelusta lommoinen ja vaurioitunut Avhrak Feterra leijaili verkkaisesti kohti Makuta Nuita ja Guardiania, jotka perääntyivät askel askeleelta taaemmas koodilukon takana olevaan huoneeseen. Juuri kaksikon huoneeseen siirtänyt Manu tunsi olonsa uupuneeksi. Uuden kehon kanssa tulisi olemaan vielä tottumista, ja makuta-voimien täysi hallinta tulisi olemaan näin vähillä voimilla hyvin vaikeaa.<br>\nKaksikkoa lähestyvä mekaaninen hirviö venytti teräskäsivartensa niiden äärimmäiseen pituuteen, mikä sai olennon näyttämään huomattavasti suuremmalta ja uhkaavammalta. Feterran metallinen pää oli kyyristynyt mahdollisimman etukenoon ja lähelle sen kahta uhria. Metallinen pää kääntyili tarkoituksenmukaisesti puolelta toiselle, mutta sinisten silmien jäinen hohde pysyi tarkasti makutassa ja skakdissa.<br>\nFeterran mukana huoneeseen leijaili kaksi syyttävästi tuijottavaa Avhrak Va:ta, jotka asettuivat sen molemmille puolille. Tainnutussäteiden lasertähtäimet syttyivät.<br>\n<br>\nGuardian vilkuili ympärilleen. Huone, johon rautainen kuolema oli ajanut kaksikon oli täynnä suuria teräskanistereita, joiden pintaa ruoste alkoi jo joistakin kohdista syödä. Matoran-kielisiä kemikaalien ja kaasujen nimiä luki kanisterien etiketeissä.<br>\nHuoneen seinät olivat kivisen harmaat ja erittäin jykevät, eikä niiden pinnassa ollut ainuttakaan naarmua tai edes kulumaa. Vain yhdestä ovesta pääsisi ulos.<br>\nGuardian katsoi sinihohtoisiin silmiin ja piti ilmeensä vakavana.<br>\n<br>\n\"Vai niin. Ajoit meidät umpikujaan.\"<br>\nGuardian nosti kiväärinsä hitaasti esiin ja piti tähtäyksensä Feterran keskimmäisessä silmässä.<br>\n\"Nokkelaa\", Guardian joutui myöntämään hampaidensa välistä.<br>\n<br>\nMakuta Nui seisoi Guardianin vieressä, osoitellen Feterraa sen lajitoverin irtonaisella kouralla. Hän vilkuili Feterran takaa näkyvää oviaukkoa toisella silmällään, mutta katsoi vihjailevasti Guardianiin toisella. Makuta raotti suuaukkoaan ja ilmeili Guardianille niin huomaamattomasti kuin vain kykeni.<br>\n<br>\nEnnen kuin makuta ehti lähettää Guartsulle minkäänlaista viestiä, jokin tukki oviaukon ja sulki ulos siitä huoneeseen pilkistävän valon. Guartsun ja Manun silmät laajenivat. Oikeanpuoleisesta Va:sta alkoi kuulua radionomaista säröääntä.<br>\n<em>\"...hieno ajatus, nokkelat antagonistini, mutta olen askeleen teitä edellä\"</em>, Zorak von Maxitrillian Arsteinin ääni sanoi suorastaan kohteliaasti. <em>\"Astuitte juuri teollisuuskemikaalien ja kaasujen säilytyshuoneeseen, ja turvallisuussyistä noita seiniä ei kaataisi edes ohjusisku.\"</em><br>\n<br>\nMakuta Nui pihisi happamasti ja sekä Makuta- että Feterra-käsi puristuivat nyrkeiksi. \"Rrrrrgh. Hieno palo-ovi.\"<br>\n<br>\nZorak hykerteli. <em>\"Nimenomaan. Toisaalta taas...en haluaisi heittää näin hyvää vastustajaa roskiin näin...tylsässä paikassa. Jos jaksatte kuunnella tarkasti, voin antaa pienen mutta hyödyllisen vinkin.\"</em><br>\nSkakdi-tiedemies naurahti taas lämpimästi, mutta nauru loppui lyhyeen. Yhden kemikaalivarastossa kaikuvan plasmalaukauksen jälkeen oikeanpuoleinen Avhrak Va putosi maahan kolmena savuavana osana, jolloin sen jäänsininen silmävalo välkkyi vähitellen sammuksiin. Guardian siirsi tähtäimensä takaisin uhkaavasti leijuvaan Feterraan.<br>\n<br>\nKesti joitakin sekunteja radiohiljaisuutta, ennen kuin jäljelle jääneestä Avhrak Va:sta kuului ääntä.<br>\n<em>\"...otan tuon kieltävänä vastauksena. En siis pakota. Hyvästi, Vartija. Hyvästi, hirviö.\"</em><br>\n<br>\nRadioäänien kaikottua Va ja Feterra hyökkäsivät välittömästi, mutta niin tekivät myös Guardian ja Makuta Nui. Huoneen katonrajaan vetäytynyt Avhrak Va ehti ampua seitsemän lumenvalkoista tainnutussädettä skakdin ja makutan suuntaan ennen kuin äänekkäiden siivenheilahdusten myötä Manu sinkoutui korkealle. Viimeinen näkymä kamerarobotin sinisessä silmässä oli metallinhohtoinen Feterra-kämmen, joka musersi sen ruttuun.<br>\n<br>\nSillä aikaa Guardian opetteli tanssimaan. Hän hypähteli suorastaan rytmikkäästi edestakaisin väistellessään Feterran ammuksia. Rautarobotin kämmenpohjista syöksähtelevät valkoisena hohtavat sarjatuliammukset kimpoilivat pitkin huonetta ja ajoittain hipaisivat Guartsun jalkoja aiheuttaen pieniä palovammoja. Päästyään jaloilleen Guardian jakoi pari hajanaista laukausta kivääristään kohti Feterraa. Molemmat tärähtivät sen pintaan voimakkaasti ja saivat ilmassa leijuvan koneen heilahtamaan taaksepäin ja kolahtamaan vasten kaasukanistereita. Laukauksista jäi koneen pintaan vain tummanpuhuvia naarmuja ja lommoja ja Feterra näytti pääasiassa ärtyvän osumista. Punahehkuinen plasma kerääntyi sen olkapäätykkien sisällä ja näytti olevan valmiina räjähtämään tulisesti kohti Guartsua.<br>\n<br>\nEnnen mahdollisesti kohtalokkaaksi osoittautunutta kämmensädelaukausta Feterran päähän kuitenkin kolahti jotain. Siipiään kärpäsmäisesti räpyttelevä Manu roikkui nyt metallihirviön päässä ja hakkasi sitä molemmilla nyrkeillään, mikä sai olennon heilumaan edestakaisin. Manun harhauttaessa Feterraa Guartsu vaihtoi vikkelästi Vartija-kiväärinsä tulitustoiminnon sarjatuleksi ja antoi aseen laulaa. Tuhoisan plasmaoopperan jokainen nuotti osui suoraan Feterraan ja pehmensi sen kuorta. Huoneen akustiikka sai äänet kaikumaan niin, että mikään muu ei edes kuulunut varastossa.<br>\nMakuta Nuin oli pakko turvautua telepaattiseen kanavaan.<br>\n<em>ÄLÄAMMUÄLÄAMMUUUUUUUUUUUUUH!</em><br>\n<em>En minä sinuun osu, älä huoli</em>, Guardian pohti kylmän viileästi tilanteesta huolimatta.<br>\n<em>Et takuulla, mutta satutko hyvä Gurvana nyt vain huomaamaan, että takanani on tasan neljätoista kanisteria tulenherkkiä kemikaaleja.</em><br>\nGuardian asteli Feterraa kohti, vaikka kiväärin tuoma vastus sitä vaikeutti. Leijonanosa ammuksista osui teräksiseen tappokoneeseen ja loput seinään sen takana. <em>Saanen pyytää edes vähän luottamusta?</em><br>\n<br>\nMakuta oli vastaamassa jotain. Ajatuksen voimalla vastaamisessa sattui kuitenkin olemaan se sisäinen ongelma, että ajatuksia oli vaikea hallita. Ajatusten hallinta osoittautui erityisen vaikeaksi silloin, kun ajattelija koki suuria tuskia.<br>\nAvhrak Feterra tarttui hetken hallitsemattomuuden jälkeen Manuun kaikilla neljällä kourallaan.<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">K-k-kehotus: <em>Ku-ku-KU-kU-kUoLE</em>.</span></span>\"<br>\nKaikki kourat ampuivat yhden valkoisen ammuksen Manuun, joka karjaisi tuskissaan. Sitten Avhrak Feterra heitti Makutan taakseen. Yllättävän painava pimeyden olento törmäsi takanaan oleviin kanistereihin ja jäi makaamaan liikkumattomana.<br>\n<br>\nGuardianin ilme oli epäuskoinen, mutta se muuttui sekunnissa vihaiseksi. Skakdi veti lippaan ulos, iski uuden sisään ja jatkoi tulitusta kohti Feterraa, mutta nyt se osoittautui vaikeammaksi. Metallikonetta ei häirinnyt enää mikään ja Guartsu joutui ampumaan varovaisemmin välttääkseen kanistereihin osumista.<br>\nVarovaisuus osoittautui kohtalokkaaksi, sillä ripeästi liitävä Feterra oli kahdessa sekunnissa aivan Guardianin edessä. Sen teräskoura nappasi kiinni skakdin kaulasta ja nosti tämän ylös teräksisen tiukkaan kuristusotteeseen.<br>\nSininen skakdi pudotti kiväärinsä lattialle ja yritti epätoivoisesti vääntää Feterran suurta kättä irti kurkustaan. Veri alkoi maistua Guardianin suussa ja näköaisti alkoi vähitellen pettää.<br>\nHirviön olkapäissä kuumenevat plasmalaukaukset olivat valmiina ampumaan. Ne kääntyivät kohti skakdin päätä päästääkseen sinertävän sotaveteraanin tuskistaan.<br>\n<br>\nFeterra kuitenkin sammutti plasma-aseensa välittömästi suorastaan hätääntyneenä, kun se huomasi ympäröivän huoneen täyttyvän kellertävästä, pistävänhajuisesta kaasusta.<br>\nTeräskoura aukesi ja Guardian putosi lattialle metallihirmun otteesta. Skakdi hengitti kuin viimeistä päivää pidelleen kurkustaan kiinni.<br>\nFeterran pää kääntyi kokonaan ympäri.<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><em>Si-Sih-sInÄ.</em>.</span></span>\"<br>\nMakuta Nui seisoi valtavien teollisuuskaasukanisterien päällä vahingoittuneena, mutta virnuillen voitokkaan näköisenä. Kanisterit olivat auki ja bensiiniltä haiskahtava kaasu täytti vähitellen huonetta.<br>\n\"Ha ha ha haa. Ammu meidät ihan vapaasti, jos haluat.\"<br>\nGuardian nousi pystyyn plasmakivääri käsissään, mutta hän ymmärsi sen olevan huono vaihtoehto. Skakdi laittoi kiväärin takaisin selkäänsä ja naksautti rystysiään.<br>\n<br>\nFeterra sammutti sekä kämmenpohjissaan että olkapäissään olevat sädeaseet. Jos tunteeton tappajakone olisi pystynyt raivoamaan, se olisi tällä hetkellä kiroillut kuin merimies.<br>\nFeterra puristi kouransa nyrkkeihin ja syöksyi kohti Manua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1022,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-05-30T05:30","content":"<strong>Ko-Huna-Koro, iso mökki</strong><br>\n<br>\nSnowman avasi silmänsä. Sitten suunsa.<br>\n\"Mhhmömmöm?\"<br>\n\"Kas vain, herätys sinullekin\" hänen vieressään loikova Make sanoi huvittuneisuutta äänessään.<br>\n<br>\nSnowie nousi hieman ryhdikkäämpään asentoon pehmeässä tuolissaan ja katseli ympärilleen.<br>\n\"Torkahdin?\"<br>\n\"Voi kyllä.\"<br>\n\"Eh, paljonko kello on?\"<br>\n\"Et sinä uinaillut kolmea tuntiakaan, katso ulos ikkunasta niin näet.\"<br>\n<br>\nNäennäisen suuren ponnistelun tuloksena lumiukko vääntäytyi ylös tuolista ja tallusti ikkunalle.<br>\n\"Kappas. Pimeää tuolla ulkona.\"<br>\nMakekin nousi seisomaan ja liikkui Snowien rinnalle.<br>\n\"Joo. Vasta äsken tummui tuollaiseksi, ei se ole vasta kuin myöhäinen ilta. Tai ehkä tämä on jo aikainen aamu. Paha sanoa, kun minäkin nukuin tovin.\"<br>\n\"Mitenkäs Kepen tutkimus, saiko hän-\"<br>\n<br>\nSnowie kuitenkin sai vastauksen omaan kysymykseensä, kun hän näki ikkunan heijastuksesta takan ääressä kyhjöttävän vihervalkoisen Toan. Kepe oli selvästi hereillä, mutta näytti kuitenkin olevan jonkinasteisessa transsissa. Hän käänteli edessään olevia papereita aina vähän väliä ympäri ja mutisi hieman itsekseen. Hänen silmänsä verestivät selvästi, eikä Toa näyttänyt pysyvän hereillä kuin ajatuksen voimalla.<br>\n<br>\nTarkkailtuaan toveriaan hetken Snowman viittoili Makea kumartumaan puoleensa, ja supatti tämän korvaan.<br>\n\"Kutsun tuota 'Spinsterin uskomattoman jääräpäiseksi mutta ihailtavan sinnikkääksi onkominunmuktarkoitustutkiajotainilmankahvia -tilaksi'. Olisit nähnyt pari kuukautta takaperin, kun hänen Valvojansa reistaili. Kaveri pysyi hereillä varmaan kolme päivää putkeen.\"<br>\nMake katseli siirsi katseensa Kepestä Snowieen.<br>\n\"Tuota, sepä hienoa. Eikö meidän pitäisi auttaa häntä noiden papereiden kanssa tai jotain?\"<br>\n\"Muuten kyllä, mutta ainakaan minun työpanostani hän ei niinkään arvosta kuin pidä äärimmäisen häiritsevänä. Joten, ehkä annamme hänen hoitaa käännöstyön.\"<br>\n\"Aa. Okei.\"<br>\n<br>\nSitten Make kääntyi takaisin ikkunaan päin, Snowie teki perässä.<br>\n\"Myrsky tuntuu vain voimistuvan\" punainen moderaattori mietti ääneen. \"Hellittääköhän se tuosta vielä?\"<br>\nKummatkin klaanilaiset tuijottivat pimeyteen. Lumimyrskyn näkeminen kaikesta siitä valottomuudesta oli vaikeaa, mutta tuulen tuiverruksen kuuli hiljaiseen mökkiin hyvin.<br>\n\"Sen täytyy. Emmehän me muuten voi jatkaa matkaamme, vai mitä?\" Snowie sanoi hymyillen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1023,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-05-30T14:30","content":"<strong>Pieni saaripahanen, jossain merellä</strong><br>\n<br>\nSade piiskasi Summerganonia ja Serania, jotka kyhjöttivät pienellä luodolla keskellä synkkää merta. Oli yö ja aivas oli pilvessä, eikä tähtiä näkynyt. Seran katseli äänettömänä kaksikon päivällä kyhäämän nuotion jäännöksiä. Sade oli sen sammuttanut, eikä heillä ollut voimia ja intoa enää väkertää suojaa. He vain istuivat puun runkoon nojaten ja odottivat<br>\n<br>\nSummerganon oli kietoutunut viittaansa, jota sade kasteli. Tuona synkkänä, sateisan yönä Summerganonin mieleen tulvahtivat muistot matoranien ystävällisyydestä ja ne lämmittävät hänen mieltään, mutta toivat pintaan myös haikeita ajatuksia. He olivat kaukana Klaanista, merellä, sateisan yönä.<br>\n<br>\nKaksikko oli tietoisesti valinnut saaren mahdollisimman läheltä saarta, jonne Kapura jäi. Saarta, jonne Kapura jäi toteuttamaan kohtaloaan, mikä se ikinä sitten olikin. Kolme hyvettä tai ajatus Suuresta hengestä ei ollut koskaan johdattanut Summerganonia orjallisesti eteenpäin, mutta sinä hetkenä, jolloin Summerganon ja Seran päättivät lähteä saarelta, oli jokin suurempi saanut heissä vallan. Vai oliko? Kenties se oli vain hetken mielijohteesta tullut päätös, mutta he uskoivat, että saarelle jääminen oli osa Kapuran kohtaloa. Tuo saari oli yhä heidän näköpiirissään. Ja tuona sateisena yönä, kun Seran ja Summerganon istuivat sammuneen nuotion äärellä, puuhun nojaten, näkivät he miten pilvet rakoilivat ja yksinäinen tähti ilmestyi tuon saaren yläpuolelle. <br>\n<br>\nAamulla kumpikaan ei tiennyt, oliko koko yö ollut unta tai sitä, milloin he olivat nukahtaneet, mutta heissä oli syttynyt toivo. He haistoivat raikkaan meri-ilman, aurinko paistoi ja tuntui, kuin heidän voimansa olisivat palautuneet ihmeen kaupalla tuona yönä. <br>\n<br>\n\"Kapura tarvitsee meitä\", Seran totesi hiljaa ja Summerganon nyökkäsi. He astuivat taas veneeseen ja Seran ohjasi sen kohti saarta, jonne heidän toverinsa oli jäänyt.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tuntematon saari, eli \"Zairyhin saari\"</strong><br>\n<br>\nSummerganon ja Seran ankkuroivat veneen kallioiselle rannalle matalikkoon ja kahlasivat kuiville. Päivänvalossa, positiivisella mielellä kohdattuna saari ei tuntunut heti niin uhkaavalta, vaikka se oli läpeensä villi ja suuret pedot vaanivat siellä. <br>\n\"Pitäisikö meidän suunnatta sinne, missä viimeksi kadotimme Kapuran?\" kysyy Summerganon Seranilta, joka tyyvyy vain mumisemaan hyväksyvästi. Kaksikko suuntaa päättäväisesti kohti tiheää metsikköä, aivan kuten viime kerrallakin.<br>\n<br>\nHeidän kimppuunsa ei käyty. Aivan kuin saaren ikivanhat, villit pedot ja voimat olisivat lamaantuneet. Summerganon kääntyi katsomaan taakseen. Metsikkö tuntui ikäänkuin umpeutuvan heidän takanaan, eikä rantaa näkynyt. Mutta nyt se ei pelottanut. Seran jatkoi päättäväisesti eteenpäin ja Summerganon seurasi, tarkkaillen jatkuvasti ympäristöä. Hetkessä kaikki muuttui painostavaksi ja kaksikosta tuntui, kuin he olisivat matkalla pimeyden sydämeen. <br>\n<br>\n\"Suga, katso!\" Huikkaa Seran ja Summerganon kiinnittää huomionsa taas reittiin pimeiden puskien sijaan. Heidän edessään on juuria. Valtavia juuria, osa katkenneita, osa kunnossa. Ne jatkuvat käytävämäiseen aukkoon tiheässä metsässä. Sinne, minne Kapura silloin katosi. \"Ole valmis\", Summerganon sanoo ja vetää miekkansa esille. Seran tekee samoin ja niin kaksikko astelee juurikkoa seuraten kohti metsän tiheintä aluetta. <br>\n<br>\nJuuria täynnä oleva polku vei kymmenen metrin jälkeen jyrkästi alaspäin ja he saapuivat pimeään, varjoisaan paikkaan. Puut kasvoivat tiheästi heidän ympärillään ja heidän edessään oli kallio, jonka huippu työntyi ulospäin varjostaen puiden raskaiden oksistojen kanssa; auringonvaloa ei juuri päässyt läpi. Juuria oli siellä täällä, mutta ne olivat paikallaan. Puuseinämän takaa näkyi jotain harmaata, jokin rakennus. \"Tuolla...\" Seran kuiskasi ja Summerganon katsoi hiljaa puiden läpi. Yhtäkkiä hän lähti juoksuun ja Seran seurasi esimerkkiä. Oksat katkottiin tieltä pois, eteen osuvat juuret kokivat kovia. Kaksikko kampesi itsensä kasvillisuus-seinän läpi ja sen läpäistyään heidän eteensä levittäytyivät maahan lysähtäneet ruosteiset ovet ja valtava halli. He astuivat sisään. Jostain kuului ääniä. <br>\n<br>\nSummerganon ja Seran pitivät miekkansa valmiina kävellen hitaasti eteishallia eteenpäin. He kuulivat korisevia, uhkaavia ääniä. Ehkä se oli vain kuvitelmaa, ehkä ei, mutta he tunsivat, että Kapura oli lähellä. Ja jokin muu.<br>\n<br>\n[spoil]Kiitokset Kapuralle ohjauksesta.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1024,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-05-31T11:43","content":"<strong>Nynrah, kaasuinen kemikaalihuone</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/SLtbi3ZIabU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/SLtbi3ZIabU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”KUOLEEEEERGGHH!” Makuta Nui huusi hakatessaan Feterran päätä nyrkeillään. Hän istui metallihirviön niskassa estäen jaloillaan putoamisen. Feterra huojui sinne tänne ja yritti ravistaa vaivan niskastaan. Sillä välin Guardian yritti murtaa palo-oven. Hän kuitenkin joutui luovuttamaan, sillä ovi ei avautunut, vaikka hän kuinka väänsi sitä auki.<br>\n<em>Olisipa Tongu täällä…</em> Guartsu ajatteli tuskissaan. <em>Hän saisi tämän oven väännettyä auki.</em><br>\nSeuraavaksi Makuta lensi hänen viereensä ja löi päänsä seinään.<br>\n”Tästä ei saisi muodostua tapaa”, Manu valitteli.<br>\n”No älä iske päätä seinään”, Guartsu irvaili. Sitten Feterra sieppasikin hänet käsittelyynsä.<br>\n”Aaaa-puuuuu-aaaaargh!” Guartsu huudahti, kun Feterra yritti murskata hänen selkärankaansa palasiksi pidellen kahdella kädella ruumista paikallaan ilmassa ja hakaten toisella kahdella.<br>\n<em>Apua?</em> Manu viestitti.<br>\n<em>APUAAAAA!</em><br>\n<em>Miten olisi molekulaarinen häiriö?</em><br>\n<em>Ggggrhhhrhhrhhhhhhhzrb.</em><br>\n<em>Saa luvan kelvata.</em><br>\nFeterra pysäytti toimintansa huomatessaan, että Makuta hyökkäsi suoraan sen silmille. Se paiskasi Guardianin maahan ja yritti estää Makutaa, mutta tämä ehti päästä kosketuksiin Feterran pään kanssa. Pian rautaolento huomasi, että sen silmät olivat kadonneet. Makuta hänen päällään nauroi voitonriemuisena.<br>\n<br>\nFeterran aistit eivät kuitenkaan näyttäneet rajoittuvan näköön. Se tarttui äkkiä kiinni Manun ruumiiseen ja työnsi hänen päänsä katon sisään.<br>\n<em>Tuuuuoooo saattoi sattua…</em> Guardian ajatteli.<br>\nFeterran päästettyä irti Makutan ruumis jäi riippumaan katosta. Sitten hirviö alkoi hakata roikkuvaa ruhoa.<br>\n”Julma kone”, Guardian murisi. ”Eikö sitä saa hengiltä millään?”<br>\n<em>Paljonkohan tuo mahtaisi painaa?</em> Manun ääni sanoi hänen päässään.<br>\n<em>Feterrako?</em><br>\n<em>Juuri se. Kiirettä. Tämä ei tunnu mukavalta. Luulen hajoavani pian. Kirjaimellisesti.</em><br>\n<em>Olisiko sata kilogram-</em><br>\n<em>KYSYIN PAINOA, EN MASSAA!</em><br>\n<em>Öh…</em><br>\n<em>Massakertaagravitaatiokentänkiihtyvyysjasittenkuntiedänsen…</em><br>\nGuardian ei päättänyt jäädä kuuntelemaan vaan hyökkäsi jälleen Feterraa päin. Feterra kuitenkin otti hänet kiinni, ennen kuin hän ehti iskeä ensimmäistäkään lyöntiä. Pian entinen vartija roikkui katossa Makuta Nuin vierellä.<br>\n<em>Ei kuulunut suunnitelmiin</em>, Guartsu pihisi ottaessaan vastaan luonnottoman julmia iskuja.<br>\n<em>Valmiina irrottamaan pään katosta</em>, Manu vastasi hiljaa, jos pään sisäinen ääni voi olla hiljainen.<br>\nSitten Feterra romahti lattian läpi. Manu irrotti itsensä katosta ja rysähti lattialle.<br>\n”Ei… jaksa”, hän voihkaisi. Guadian pudottautui hänen vierelleen.<br>\n”Kuinka paljon voimia jäljellä?” hän uteli.<br>\n”Miten tämän sanoisi. Jos pitäisi juosta, hankalaksi käy.”<br>\n”Hankalaksi käy muutenkin, sillä ovi on yhä kiinni.”<br>\n”Pudotin sentään Feterran lattian läpi. Paitsi, että…”<br>\n”… ne osaavat…”<br>\n”… lentää.”<br>\nSamassa lattian läpi lensi rautainen kuolema, joka sieppasi kaksikon ja heitti sen päin räjähdysherkkiä kemikaaleja. Guardian yritti nousta ylös siitä, mihin oli jäänyt, kunnes huomasi, että oli tahriutunut kokonaan johonkin likaisenkeltaiseen. Sitten hän katsoi vierelleen. Tiedoton Makuta ei voisi auttaa häntä juuri nyt. Feterra liisi häntä kohti.<br>\n<em>Se ei enää näe mitään!</em> Guardian tajusi. <em>Tietenkään ei. Sillä ei ole silmiä.</em><br>\nHän kirosi itsekseen typeryyttään. Sitten hän äkkäsi, että hänen takanaan puinen laatikko oli syttynyt palamaan rikkoutuneen kemikaalipullon valutettua sisältönsä sen päälle. Ja koko huone alkoi olla täynnä kaasua.<br>\n<em>Diffuusio…</em> saapui yksittäinen ajatus Manun suunnalta.<br>\n<em>Differentiaalilaskenta. Diffraktio. Differenssi.</em><br>\nGuardian päätti jättää nämä ajatukset huomiotta ja keksittyä ongelmiinsa: räjähdysherkkää kaasu oli levinnyt huoneilmaan, hänen takanaan leimusi palava laatikko ja silmätön Avhrak Feterra oli metrin päässä hänen edessään.<br>\n<br>\n”Ei parhaita päiviäni”, Guardian sanoi puoliääneen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1025,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-05-31T14:58","content":"<strong>Ko-Huna-Koro, mökki</strong><br>\n<br>\nKepen väsyneet silmät laajenivat hetkessä.<br>\n<br>\n<em>Luinko minä juuri oikein?</em> hän mietti ääneen. Valkoinen Toa kaivoi vieressään olevan käännösoppaan 'Minä mitään Rauta tarvitse' paperipinon alta, ja etsi oikean kohdan. Sitten hän vertasi sitä muuannen Arkistoista lainattuun muinaiskirjoituskarttaan, tutki paikallisen Matoran-väestön murrekaaviota ja viimein nosti kivitaulun käsiinsä, ja luki kohdan uudelleen.<br>\n<br>\n<em>Kyllä, siinä tosiaan lukee Nimda.</em><br>\n<br>\nValkovihreä Toa kääntyi tuolillaan ympäri ja huikkasi: ”Snowie, Make, tulkaa kat-”<br>\n<br>\nKaksi klaanilaista nukkuivat.<br>\n<br>\n”Snowie! Make!”<br>\n<br>\nEi reaktiota.<br>\n<br>\nKepe keskitti voimansa, ja aktivoi harvinaisen vähän käyttämänsä elementaalivoimat. Hänen avoimesta kämmenestään singahti pieni valkoisena hohtava säde kumpaankin uinailevaan klaanilaiseen, ja nämä säpsähtivät kylmän vaikutuksesta hereille.<br>\n”Mhhmhmmmolenhereillä!”<br>\n”Hynngh kuka missä mitä?”<br>\n”Kaverit tänne nyt!”<br>\n<br>\nMake ja Snowie laahustivat silmiään hieroen kärsimättömän näköisen Kepen luo.<br>\n”Oliko pakko herättää? Näin juuri kivaa unta ja ai joo sinä et ole saanut nukkua ollenkaan ei mitään niiiin oli asiaa?”<br>\nKepe mulkaisi höpöttävää Snowieta hassusti, mutta kumartui sitten kivitaulun puoleen.<br>\n”Luulen, että tässä puhutaan Nimdasta.”<br>\n”Näytäpäs” Make hihkaisi, ja poimi kivitaulun käsiinsä. Muinaisella kielellä kirjoitetun kivitaulun. Hetken hiljaisuus. ”Tai jos sinä lukisit ääneen?”<br>\n<br>\n”Sitä minäkin” Kepe tokaisi, ja otti taulun vastaan. Hän kaivoi käännösmuistiinpanot, ja aloitti hitaasti etenevän mutta sangen painokkaan lukemisensa.<br>\n<br>\n”Kolmannenkymmenennen päivän aattona Hän tuli ensimmäisen kerran. Vielä Hän, Profeetta, antaa meille uuden mielen, ja niin me puhumme viisain suin, huudamme kaikki Hänen nimeään, kaikki me palvelemme Häntä.”<br>\n”Hän vai HÄN?”<br>\n”Shh, antaa Kepen lukea.”<br>\n<br>\nVihervalkoinen Toa rykäisi kurkkuaan, ja jatkoi vaivalloista käännösluentaansa.<br>\n”Hän, Profeetta, tuo takaisin ne, jotka murehtivat kaukana sieltä, missä kansansa kokoontuu. Olet meidän kotimme, meidän tähtemme yössä. Nimdan valo loistaa siellä missä Sinä-”<br>\n”Hei, Nimda!”<br>\n”Oikeastiko?”<br>\n”Ai joo anteeksi, jatka.”<br>\n<br>\n”... kuljet ja johdat kansamme hyvyyteen. Vaikka kylvätte vähän ja leikkaatte vähemmän, jäätte syödessäkin nälkäiseksi, ei viisauden valo teitä jätä. Saatte mielen rikkaudet, kun Profeettaa seuraatte. Hän... Eh, tässä koko loppupätkässä ei lue enää mitään Nimdasta. Mutta ilmeisesti tämä 'Profeetta' matkusti syvemmälle saaren sydämeen, ylös Mt. Ämkoon rinteitä.”<br>\n<br>\nUhrak oli ilmestynyt kolmikon taakse.<br>\n”Hyvää luettavaa?”<br>\n”Kas, hei herra.”<br>\n”Tuota noin...” Kepe aloitti hieman epävarmasti. ”Ihan kuin Klaanin saarella olisi kokonaan oma uskontonsa. Miten on mahdollista, ettemme tiedä tästä mitään?”<br>\n”Voi, poikaseni” Uhrak selitti. ”Kun tänne muutti muilta alueilta väkeä, ja varsinkin järjestönne saavuttua tänne vanhat ja uudet perinteet sekoittuivat keskenään. Mutta mitä syvemmälle saaren sisäosiin mennään, sitä enemmän vanhoja tapoja on jäljellä.”<br>\n”Eli. Jos jatkamme matkaamme Mt. Ämkoon rinteitä ylös, saatamme saada lisää selville Nimdasta?”<br>\n”Luonnollisesti.”<br>\n”Toverit” Kepe julisti. ”Näyttää siltä, että matkamme jatkuu.<br>\n”Aamulla” Make lisäsi, ja käpertyi mukavasti huoneen nurkkaan Snowien asettuessa pehmeään tuoliinsa.<br>\n<br>\nKepe jäi tuijottamaan matkakumppaneitaan hetkeksi, mutta kävi sitten itsekin pitkäkseen suuren taljan päälle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1026,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-05-31T16:55","content":"<strong>Vanha laboratorio</strong><br>\n<br>\nSummerganon ja Seran astelivat varovasti sisälle. Metalliset koneet ja lasinsirut tuijottivat kaksikkoa vaitonaisina. Huoneen kuolleet juuret yhtyivät eräässä nurkassa, jonka ympärillä oli eniten lasinsiruja sekä muuta epämääräistä sälää.<br>\n<br>\n\"Kapura?\" Seran huusi. Ei vastausta. Vain pieni veden väreilyä muistottava ääni.<br>\n<br>\n\"Kapura? Oletko siellä?\" Summerganonkin yritti. Ei vastausta taaskaan, mutta veden väreilyä muistuttava ääni voimistui.<br>\n<br>\nViimein Seran rikkoi hiljaisuuden joka vallitsi, kun kaksikko tutki vanhaa laboratoriota odottaen Kapuran hyppäävän varjoista tai lonkerohirviön vangitsevan heidän. <br>\n<br>\n\"Miksi täällä on näin valoisaa?\" Seran kysyi. Summerganonkin ihmetteli: pieni ovi ei voinut tuoda suureen huoneeseen niin paljon valoa. Ulkoa ei tosiaankaan näyttänyt, että katossa olisi valtavasti reikiä. Summerganon päästi hämmästyneen huudahduksen katsoessaan kattoa varmistaakseen reikien määrän.<br>\n<br>\nKattoa ei näkynyt. Sen sijaan huoneen katto oli väreilevän, kristallinkirkkaan nesteen peitossa. Neste näytti muodostavan kuvioita, mutta niitä ei erottanut selvästi. Väreilevä ääni voimistui?<br>\n<br>\n\"K-Kapura?\" Seran kysyi katsellessaan katon omituista nestettä, joka valaisi huonetta. Hetken oli hiljaista. Sitten nesteestä kuului ääniä, joita kumpikaan kaksikosta ei kuitenkaan erottanut puheeksi.<br>\n<br>\nHetken Toat seisoivat siinä katselemassa ihmeellistä nestettä. Hetken Summerganon luuli erottaneensa nesteessä omat kasvonsa, mutta ne hävisivät nopeasti. Myös Seran näytti lumoutuneen mystillisestä mutta jollain oudolla tavalla kauniista nesteestä, joka taianomaisesti leijui katon tuntumassa.<br>\n<br>\nSitten oviaukkoon ilmestyi tumma hahmo. Se puoliksi käveli ja puoliksi leijui ilmassa. Välkehtivän kaasumaisen nesteen valossa Toa-kaksikko erotti hahmon selvästi.<br>\n<br>\n\"Kapura?\" Summerganon kysyi hiljaa, mutta tiesi jo vastauksen. Hahmo ei millään osoittanut huomaavansa häntä tai Serania. Se oli Kapuran keho.<br>\n<br>\nSitten kaikki pimeni.<br>\n<br>\nSeran ja Summerganon tajusivat nesteen pudonneen maahan. Se tuntui kylmältä ja kaasumaiselta. Neste väreili hiljaa ja sitten katosi.<br>\n<br>\n\"Kiitos\", Kapura sanoi jälleen omassa kehossaan.<br>\n<br>\n\"Kapura?\" Seran kysyi. \"Mitä... mitä tuo oli?\"<br>\n<br>\n\"En tiedä\", Kapura sanoi hiljaa ja lähti kävelemään kohti ovea.<br>\n<br>\n\"Onko kaikki kunnossa?\" Summerganon kysyi Kapuralta, joka oli jo ehtinyt ovensuulle.<br>\n<br>\n\"Paremmin kuin koskaan\", Kapura sanoi pidettyään dramaattisen tauon. \"Paremmin kuin koskaan.\"<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Hieman lyhyt, mutta vie tarinaa eteenpäin.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1027,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-06-02T08:10","content":"<strong>Tuntematon saari</strong><br>\n<br>\nSummerganon, Kapura ja Seran kävelivät ulos synkästä ja ahdistavasta metsästä.Kapura johti joukkoa, eikä sanonut matkan aikana mitään. Myös Summerganon ja Seran olivat vaiteliaita. Kolmikko ei tuntenut uupumusta, vaan sai uutta energiaa ajatuksesta, että he olisivat pian taas Klaanissa. <br>\n<br>\nKolmikko ei kohdannut vastarintaa ja pääsi näin ollen turvallisesti veneelle. Kotimatka alkoi, vaisuissa tunnelmissa. Vasta kun saari oli jäänyt kunnolla taakse, alkoivat Summerganon ja Seran kerrata matkan tapahtumia. Kapura otti osaa keskusteluun vain, kun häneltä kysyttiin tarkentavaa havaintoa johonkin. Omista seikkailuistaan Kapura pysyi vaiti. <br>\n<br>\nSeran piti huolen veneen ohjaamisesta, Summerganon istui ja sanoi silloin tällöin sanasen, mutta kaikenkaikkiaan matka oli hyvin vaitonainen. Kapura oli vaipuneena ajatuksiinsa. <br>\n\"Olemmehan oikeassa suunnassa?\" Kapura havahtui hetkeksi kysymään. \"Kyllä, kurssi on oikea\", vastasi Seran. \"Matka on luistanut sen verran hyvin, että olemme Klaanissa huomenna\", hän lisäsi ja sitten tuli taas hiljaisuus. Yön he viettivät pienehköllä saaripahasella, jotta saapuisivat virkeinä Klaaniin aamupäivällä. <br>\n<br>\nJa niin tapahtui; aamun sarastaessa horisonttiin ilmestyi tuttu näky ja parin tunnin päästä Klaanin satama-alueen tutut rakennukset ja laiturit ottivat heidät vastaan. Aurinko paistoi, pimeys tuntui taas jääneen taakse.<br>\n<br>\n\"Kotona ollaan\", sanoi Kapura ja kiitti vielä Summerganonia ja Serania, jotka eivät viitsineet udella syytä Kapuran vaiteliaisuudelle. Kolmikko käveli yhdessä Klaanin linnaketta kohti ja hajaantui sen edustalla omille teilleen. Summerganon katsoi mietteliäästi Kapuran perään, mutta päätti sitten antaa asian olla. <br>\n<br>\nSillä tärkeintä oli, että he olivat selviytyneet pieneltä, mutta mystiseltä ja tapahtumarikkaalta matkaltaan kotiin. Sillä Summerganon vaistosi, että kotona kaikkia Klaanilaisia vielä tarvitaan. Sillä vaikka nazorak-sodan myrsky oli vielä monelle klaanilaiselle pelkkä synkkä pilvenrepale aurinkoisella taivaalla, teki se myrsy kuitenkin koko ajan tuloaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1028,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-06-02T20:01","content":"<strong>Nazorak-pesä<br>\nLaboratorio</strong><br>\n<br>\nValkoisessa laboratoriossa oli hiljaista. Kello tikitti seinällä ja jossain sen lähellä nazorakien koko geeniperimän sisältävä vati porisi, kun entsyymit liikehtivät, kuumenivat, höyrystyivät ja muuttuivat toisenlaisiksi. Tohtori 006 kuunteli porinaa tarkkaillen vatia ja nojaten syvälle tuoliinsa. Valkoinen suojapuku oli hiostavan ilmapiirin ansiosta auki ja Tohtorin kädessä oli kupillinen viileää juotavaa. Nazorak-tiedemies näytti lievästi väsyneeltä.<br>\n<br>\nMuut tiedemiehet olivat menneet tauolle kahdenkymmenen tunnin tuloksettoman työputken jälkeen, mutta 006 pysyi laboratoriossaan. Hän tunsi olevansa lähellä läpimurtoa. Se olisi voitokas tunne, jos hän ei olisi ollut lähellä läpimurtoa viimeiset yhdeksän tuntia. 006 alkoi turhautua lievästi.<br>\nSisimmässään torakkatiedemies tiesi, että avain täydelliseen sukupolveen ei välttämättä ollut nazorakein perimässä. Sen voisi löytää myös jostain toisesta rahista.<br>\n006 vilkuili epäröiden pöydällään lojuvaa skalpellia ja muisti, kuinka hän oli joskus yömyöhään tutkinut pientä määrää kudosmassaa, joka oli saatu kerättyä, kun eräs Klaanin joukoissa toimiva Keltainen Jättiläinen oli hyökännyt pesään joitakin viikkoja sitten. Jättiläisellä oli ollut eräs geeni, joka olisi sopinut täydellisesti nazorakeille.<br>\n<br>\nEnnen edes testihenkilön kutsumista 006 oli kuitenkin muistanut kaikkien nazorakien johtajan, Kenraali 001:n järkkymättömän puheen.<br>\n<br>\n<em>Me olemme puhtaita.<br>\nJokainen toukka, joka kuoriutuu munastaan. Jokainen aikuinen, joka kasvaa toukasta. Kaikki meistä kantavat pyhää perintöä, joka meille on siunattu.<br>\nOlemme ainutlaatuisia. Ruumiissamme virtaa verta, jollaista ei löydy yhdeltäkään olennolta tästä maailmasta. Kenelläkään ei ole meitä <strong>puhtaampaa</strong> verta.<br>\n<br>\nMiksi saastuttaisimme puhtautemme? Miksi yhdistyisimme kummajaismaisiksi Kaitoiksi toisten, epäpuhtaampien olentojen kanssa? Miksi edes sylkisimme fuusiosauvojen suuntaan?<br>\nJa ennen kaikkea, miksi muuttaisimme puhdasta, pyhää vertamme?<br>\n<br>\nYksikään sekaverinen hirviö ei ole oikeutettu kutsumaan itseään Nazorakiksi.</em><br>\n<br>\n006 huokaisi.<br>\n\"Jääräpäät.\"<br>\nHän joi juomansa loppuun ja tarttui mustekynään pöydällään. Hän ryhtyi jälleen piirtelemään valkoisen raporttilomakkeen kääntöpuolelle. Torakkatohtorin kynästä ilmestyi tällä kertaa kuitenkin vain valkoisia kuutioita ja tikku-ukkomaisia nazorakeja. Lopulta kynänjälki meni pelkäksi sotkemiseksi. Paperi täyttyi mustesotkusta ja tulisi päätymään hyvin pian roskakoriin, mutta se auttoi Tohtoria ajattelemaan. Usein hän ei edes katsonut paperia, vaan kohdisti silmänsä jonnekin kauas.<br>\n<br>\nHetken sotkemisen jälkeen 006 katsoi paperia ja ymmärsi, mitä oli mennyt tekemään. Sotkun keskelle oli ilmestynyt siistejä nazorak-kielisiä kirjaimia. <br>\n<em>Stephen. Minä olen Stephen.</em><br>\n<br>\nTorakkatohtorin silmät laajenivat. Nimi. Ei. Nimistä ei saanut puhua. Ne eivät vain käyneet.<br>\nHiekanruskeat hyönteiskädet tarttuivat paperiin ja rytistivät sen palloksi. Sitten 006 laittoi paperipallon pöytänsä vieressä olevaan pienikokoiseen polttouuniin.<br>\nNimi. Miksi hän oli kirjoittanut itselleen nimen? Mikä oli pistänyt hänet tekemään sen? Torakkatohtorin sydän pamppaili aggressiivisesti.<br>\n<em>Ei hätää. Ne eivät...ne eivät...ne eivät kuule. Ne eivät ole kuuntelemassa.<br>\nKätöset, siniset. Niillä on muuta tekemistä. Niillä täytyy olla parempaa tekemistä.</em><br>\n<br>\n006 henkäisi ja nojasi kämmeniinsä. Hän ei pitänyt yhtään Abzumosta. Makuta oli hirviömäinen, julma, epävakaa ja inhottava, mutta jostain Tohtori hänessä silti piti. Hän piti nimestä. Hän ei välttämättä pitänyt Abzumon antamasta nimestä, mutta hän piti siitä, että joku kutsui häntä nimellä.<br>\nJotain muuta palasi 006:n mieleen. Jotain, jonka kaikkien nazorakien johtaja oli joskus sanonut.<br>\n<br>\n<em>Ette tarvitse nimiä. Nimet ovat tarpeettomia. <br>\nTeillä on vain yksi tehtävä elämässänne ja tiedätte sen tehtävän, kun katsotte tunnistelaattaanne. Minun omassani lukee Kenraali. Siinä lukee 001.<br>\n<br>\nSe tarkoittaa, että minut on tarkoitettu johtajaksi. Se tarkoittaa, että olen ensimmäinen. Se tarkoittaa, että kukaan ei ole yläpuolellani. Vaikka voitte nousta joukoissa, teidän täytyy ymmärtää, että ette tule koskaan olemaan ensimmäisiä.<br>\nRotumme ei elä ilman kaikkien panosta. Kaikilla on paikkansa. Kone ei pyöri, jos osia puuttuu.<br>\n<br>\nNimet ovat saastaisille, epäorganisoiduille ja omasta olemassaolostaan ylpeille matoraneille. Me emme tarvitse niitä.<br>\n<br>\nVeremme on pyhää.<br>\nJärjestys on pyhää.<br>\nTyö on pyhää. <strong>Na Zora.</strong></em><br>\n<br>\n006 heitti kynän sivuun ja yritti unohtaa \"Stephenin\" parhaansa mukaan. Tällaiset asiat vain häiritsisivät työtä.<br>\nTyö oli pyhää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1029,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-06-03T11:45","content":"<strong>Lehu-metsä<br>\nSkakdien leiri</strong><br>\n<br>\nUseita erivärisiä liskomaisia olentoja käveli edestakaisin ja teki kuka mitäkin rähjäisen leirikylän pihalla. Ilmapiiri oli selvästi kireä. Kukaan Skakdeista ei pitänyt odottelusta. He olivat olleet tällä saarella jo kuukauden, ja sinä aikana he olivat ryöstäneet vain yhden kylän. Paikka oli Allianssin etuvartioasema, ja lähinnä Klaania kaikista tukikohdista. Käytännössä koko saaren länsipää oli Skakdien aluetta, sillä torakoiden varuskunnat sijaitsivat maan alla ja saaren itäpäädyssä.<br>\n<br>\nEverstiluutantti Werekk istui vihreässä riippumatossa ja tuijotti pöydällään olevaa karttaa. Hänen pöytänsä oli sotkuinen ja täynnä tyhjiä pulloja sekä papereita. <br>\nIlman Skakdi oli tympääntynyt koko operaatioon. Kenraali Gaggulabio hännysteli pahaisia ötököitä, eikä sotilailla ole ollut pitkään aikaan tekemistä. Mikä pahinta, alkoholi oli taas pian loppumassa. Pitäisi odottaa uutta lastia Zakazilta.<br>\n<br>\nSkakdi heitti kartan sivuun, hörppäsi pullostaan ja nousi. Hänen selkäänsä pisti käveleminen, kiitos sen Ilman Toan johon hän oli törmännyt ryöstöretkellä. Lisko kirosi jotain ja asteli hieman kyyryssä kylän keskipihalle. <br>\nVaruskunta oli rakennettu linnakemaisesti, puiset muurit uloimpana ja teltat niiden kyljissä. Keskellä linnaketta oli suuri piha.<br>\nOikeastaan muurit tarvittiin lähinnä rahien loitolla pitämiseen, Klaanilaiset eivät hyökkäisi koskaan. <br>\n<br>\n“Hei skrararar, mitä me edes toimitetaan tällä skrarrarin saarella? Miksei me vaan skrararar häivytä jonnekin, missä saa tapella?” hieman juopunut kiven skakdi huusi kuuluvasti pihalla. Joku toinen nyökytteli tyypin vieressä.<br>\n“Mut hei, me saadaan tästä palkkaa”, joku mainitsi.<br>\n“Ei täällä voi ostaa mitään. Häivytään takaisin Zakazille”, samainen kiven skakdi valitti.<br>\n<br>\nWerekk huokaisi ja käveli pöydän luo.<br>\n“Te saatte palkan yhtä hyvin odottelusta kuin taistelustakin. Niin kauankin kenraali maksaa meille, me tottelemme kenraalia”, hän sanoi selkeästi. Hän ymmärsi turhautuneisuuden, olihan hän sitä itsekin. Mutta hän ymmärsi myös sen, että jos hän antaisi joukkojen kapinoida, hän menettäisi päänsä. <br>\n<br>\n“Ei täällä oo tapahtunu mitään pitkään aikaan! Ei ne skrararain ötökät aio koskaan hyökätä”, sama juopunut jatkoi mekastamista.<br>\nSitten se pyyhkäisi oluttuopit alas ja hyppäsi pöydälle.<br>\n<br>\n“MINÄ JULISTAUDUN SKAKDIEN UUDEKSI KUNINKAAKSI JA LUPAAN TEILLE SKRARARAR TAISTELUA!” se karjui. Joku uskalsi hurrata.<br>\nKuului laukaus ja juoppo kaatui nurmikolle. Werekk pyöräytti zamor-pistooliaan ja heitti sen takaisin vyöllensä. Sitten everstiluutnantti joi jonkun tuopin tyhjäksi ja lähti rauhassa telttaansa.<br>\n<br>\n[spoil]Tälläinen aitoa ropetusta odotellessa tehty viesti.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1030,"creator":"Jake","timestamp":"2011-06-03T16:09","content":"<strong>Notfunin mieli, laiva täynnä Notfuneja</strong><br>\n<br>\n\"Pitäisikö minun vähän ottaa rommia..?\", Kysyi eräs Notfuneista.<br>\n<br>\nKoko laiva oli täynnä pelkkiä Notfuneja. Tämä olisi mitä luultavimmin Matoron pahin painajainen.<br>\n<br>\n\"Älä edes kuvittele, se on minun rommin-\", erään Notfunin puhe keskeytyi, kun toinen ampui sen takaapäin.<br>\n<br>\n\"Sinne meni osa aivosoluistani.. Kiitos, Notfun\", Notfun sanoi.<br>\n<br>\n\"Ei se mitään, Notfun, otatko rommia?\", Notfun, joka oli ampunut Notfunin tarjosi.<br>\n<br>\n\"Selvä.. Mutta hei.. Ei täällä ole rommia\", Notfun valitti.<br>\n<br>\n\"Onpas. Kaikkialla. Katso, meri täynnä rommimanaattirommimursua\"<br>\n<br>\n\"Mitä hittoa?\"<br>\n<br>\n\"Älä minulta kysy.\"<br>\n<br>\n\"Rommi.\"<br>\n<br>\n\"Minä pesen käteni tästä sotkusta, herrat\", Notfun sanoi, ja hyppäsi laivasta.<br>\n<br>\nNotfun käveli ympäri laivaa, joka oli sangen mielenkiintoista, koska koko laivaa ympäröi suuri meri täynnä <em>rommimanaattirommimursua</em>.<br>\n<br>\nSitten Notfun joi siemauksen sitä rommimanaattimitälie, jonka jälkeen hän heräsi. Notfun oli menettänyt tajuntansa hakatessaan luukkua ja pudotessaan portailta.<br>\n<br>\n\"Arr. Harmi että se uni loppui. Minä pidin siitä. Saakelin hipit\", Notfun ärisi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1031,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-06-03T16:38","content":"<strong>Klaanin kahvio</strong><br>\n<br>\nTiskin takana eräs Mokel-niminen tulenpunainen Matoran kuurasi juomalaseja innokkaana. Kahvio oli Mokelin ylpeys vaikkei kukaan oikein ollutkaan varma, kuka sen itse asiassa omisti. Siitä huolimatta Mokelin elämäntavoite oli tarjota Klaanilaisille paikka, josta löytyi aina juttuseuraa, ruokaa ja muutama korttipakka. Valitettavasti metallisten tappokoneiden hyökkäys oli tuhonnut Mokelin hedelmävarastot lähes kokonaan.<br>\n<br>\n\"Heitä banaani, Mokel!\" eräs sininen Matoran huikkasi eräästä pöydästä, jossa oli käynnissä korttipeli.<br>\n\"Ei ole banaaneja\", Mokel vastasi.<br>\n\"Mitä sitten on?\"<br>\n\"Hihihi, omena. Hihihi.\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nJuuri silloin kahvion ovi kolahti auki.<br>\n\"Katsoppa tätä, Mokel!\" Kapura sanoi innoissaan ja vetäisi esiin vanhalle paperille piirretyn taulukon, jossa oli pientä tekstiä. \"Taisin löytää jotain tärkeää.\"<br>\n\"Näytä\", Mokel sanoi ja otti taulukon, johon oli merkitty Adminien kahviotilauksia viikon ajalta. <br>\n\"Mitä sait selville? Sen, että Guardian pitää Turkasesta?\"<br>\n\"Ei. Katso nyt. Adminit lähettävät selvästi salaviestejä täytetty patonki-koodilla.\"<br>\n\"Kapura on nyt TEORIOINTIMIES.\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n\"...Siis, oliko sinulla muita havaintoja?\" Mokel kysyi Kapuralta.<br>\n\"Itse asiassa on\", Kapura sanoi ja kumartui lähemmäs Mokelia, jotta muut eivät kuulisi. \"Sinulla on kontakteja Klaanin ulkopuolelle. Kenties Allianssiin.\"<br>\n<br>\n\"Ja mistäs niin päättelet?\" Mokel, joka oli jo oppinut olemaan välittämättä siitä, että Kapura spekuloi kaikkia ja kaikkea kaikin mahdollisin tavoin, kysyi.<br>\n<br>\n\"Olen varjostanut sinua\", Kapura totesi. \"Häviät joka keskiyö johonkin.\"<br>\n<br>\n\"Työaikani päättyy keskiyöllä\", Mokel sanoi. \"Sitä paitsi menen vain tapaamaan tätiäni. Oletko kuullut hänen uudesta miesystävä-\"<br>\n<br>\n\"Ah, tädilläsikin voi olla kontakteja ulkomaailmaan\", Kapura sanoi välittämättä Mokelin puheesta. \"Jos olen oikeassa teoriani suhteen, hän viestittää sen hammaslankamyyjän kanssa salakielellä.\"<br>\n<br>\nKapura nousi tiskin äärestä ja huusi vielä ovelta: \"Ja koska teoriani eivät ole olleet oikeassa?\"<br>\n<br>\n\"Niinpä niin\", Mokel mumisi ja huomasi harmikseen, että pöydän kuusi korttipeli oli päättynyt siihen, että korttipakka oli lentänyt ulos ikkunasta erään vihreän Matoranin toimesta.<br>\n<br>\n[spoil]TEORIOINTIMIES[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1032,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-06-04T07:21","content":"<strong>Nynrah, Takomo</strong><br>\n<br>\nManun mielilinkin häivähdys vahvistui Takomon käytävällä hiipivän keltaisen kykloopin mielessä. Hän oli lähellä. Tongulla oli ollut onnea. Häntä ei ollut huomattu, joskin hän oli joutunut murskaamaan muutaman vakoilulautasen Cordak-tykkinsä varrella takaapäin.<br>\n<br>\nHiljaisuuden rikkoi paukaus. Joku iskeytyi vierellä olevaan rautaseinään. Hälytyssireeni alkoi soida.<br>\n<br>\nKeetongu juoksi hieman kauempana seinässä olevalle ovelle ja painoi päänsä sitä vasten. Kyklooppi raotti päänsä aistielimiä suojaavia iholevyjään kuuluvuuden parantamiseksi.<br>\n<br>\n<em>”Miten tämän sanoisi. Jos pitäisi juosta, hankalaksi käy.”<br>\n”Hankalaksi käy muutenkin, sillä ovi on yhä kiinni.”<br>\n”Pudotin sentään Feterran lattian läpi. Paitsi, että…”<br>\n”… ne osaavat…”<br>\n”… lentää.”<br>\nPANG. RÄKS. MUKS.</em><br>\n<br>\nTongu oli löytänyt ystävänsä. Äänistä päätellen heillä ei mennyt kovin hyvin, joten kyklooppi naksautti aseensa varmistimen pois räjäyttääkseen jykevän rautaoven tieltään. Sitten hätäsiirenin ujellus loppui ja kaiuttimista kuului väsynyt Matoran-ääni.<br>\n<br>\n”Hätätila alue 72C:llä. Tason neljä kaasuvuoto. Evakuoikaa alue välittömästi. Puutumme tilanteeseen mahdollisimman pian.” Keetongu kuuli äänestä, ei tilanteeseen ei oltu todellisuudessa edes puuttumassa ainakaan Nynrah-haamujen puolesta. Nyt myöskään oven räjäyttäminen ei käynyt päinsä: Cordak-ammuksen räjähdys ja vaaralliset kaasut eivät olisi ollenkaan kiva yhdistelmä Manulle ja Guartsulle. Lähistöllä ei näkynyt sopivia lyömäaseitakaan.<br>\n<br>\nKeetongu lasi aseensa syrjään, meni oven eteen ja painoi pajavasaramaiset sormensa oven reunoihin. Sormet taivuttivat metallia ja Tongu sai pitävän otteen. Hän veti kaikilla voimillaan, mutta jykevä rautaovi pysyi paikallaan. Saranat ja lukko olivat liian lujat. Keetongu yritti työntämistä, mutta ovi pysyi paikallaan. Uusi yritys. Ei mitään. Tongu nosti jalkansa oven molemmille puolille roikkuen seinällä pitäen yhä kiinni ovesta. Terävät varpaat upposivat seiniin. Ovessa roikkui nyt noin tonnikaupalla Rahia. <br>\n<br>\nOvi irtosi saranoistaan ja Tongu lensi selälleen ovi päällään.<br>\n<br>\nHuoneessa olevat kolme vammautunutta hahmoa kääntyivät katsomaan kohtaa, missä ovi oli sijainnut. Guartsu makasi lattialla bensahöyryjen seassa. Manu yritti puolustautua kulmassa ja yritti sammuttaa tulta. Feterra kääntyi ovelle, mutta ei nähnyt tulijaa.<br>\n<br>\nSitten siihen osui jykevä rautaovi, joka lensi komeassa kaaressa huoneen sisään. Ovi heitti tappajarobotin suoraan vastakkaiseen seinään, mutta edes se ei tuhonnut Feterraa täysin. Se kuitenkin riitti siihen, että Tongu pääsi hyppämään huuruiseen huoneeseen ja nappaamaan henkihieverissä olevat ystävänsä mukaan. <br>\n<br>\n”Pystyttekö juoksemaan?” <br>\n<br>\n”Gruh”, Manu murahti hiljaa. Guartsu hytisi Tongun olkapäällä.<br>\n<br>\n”Jaha,” Keetongu sanoi, ”Onneksi minulla menee paremmin. Parasta kantaa teidät turvaan.”<br>\n”Se tulee”, Guartsu houruili katsoessaan kemikaalivarastoon. Tongu kääntyi katsomaan. Vaurioitunut Feterra oli saanut kammettua oven päältään. Sen käsi oli mennyttä, ja se oli hyvin hyvin vihainen. Keetongu perääntyi muut olkapäillään muutaman metrin päähän huoneesta.<br>\n<br>\n”Aaargh. Aika sinetöidä hauta, rautaäpärä”, Guardian murahti ja otti yhä kykloopin olkapäällä roikkuen kiväärinsä esiin ja ampui plasmalatauksen turhia tähtäämättä kemikaalivarastoon.<br>\n<br>\n<strong>SAD-DAM.</strong><br>\n<br>\nGuartsu menetti tajuntansa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1033,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-06-04T10:42","content":"<strong>Nimda-saari</strong><br>\n<br>\n<br>\nSininen hahmo hiipi metsässä, tai oikeastaan vaani. Hän oli nimeltään Metorakk ja hän metsästi Toia. Eräs Toa, nimeltään Matoro The Black Snow, oli Metorakkin mustalla listalla, mutta paremman puutteessa muutkin toat kelpasivat skakdi-komentajalle. Käyttäen tarkkaa kuulo- ja hajuaistiaan, Veden skakdi oli huomanut joukon Toia vähänmatkan päässä ja päättänyt nujertaa Toat, koska ainoa hyvä Toa oli kuollut Toa. Hyvällä tuurilla näillä Toilla oli yhteyksiä klaaniin, siihen sekalaisten pellejen joukkoon, joka mainosti olevansa hyvän puolella.<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="130" height="17" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/8IZ-3xgHU7Q" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/8IZ-3xgHU7Q</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br>\n</body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<br>\nMetorakk päätti hiipiä pahaa-aavistamattomien uhriensa taakse ja ampua heitä zamor-pistoolillaan, jossa oli tähtäinlaitteisto. Veden skakdi käytti tällä kertaa pääasiassa punaisia ammuksia, jotka uhriin osuessaan halvaannuttavat uhrin toiminnot. <br>\n<br>\nVeden skakdi hyppäsi tähystämään kallioiselle mättäälle. Hän katsoi pistoolinsa tähtäimestä Toa-joukkoa. Keltamusta, keltaruskea, musta ja valkopunainen, mutta puoliksi hopeinen Toa laahustivat metsässä. Skakdi päätti hiipiä lähemmäs.<br>\n<br>\n”Minulla on huono tunne tästä,” Nurukan sanoi, katsoen ympärilleen. Metsäretki oli ollut liian rauhallinen. Äkkiä veteraani-toa näki jotain vihreillä silmillään. Jokin sininen hyppi ketterästi, käyttäen jonkinlaisia turbiineja hyppyjensä vauhdittajina, kohti Toia. Olento piilotteli puiden katveessa, lähestyen toia.<br>\n<br>\n”Mitä nyt taas, vanhus?” Deleva murahti. Häntä välillä ärsytti Nurukanin huomautukset. Mutta oli ymmärrettävää että jotain oli vialla kun ei ollut tapahtunut toimintaa metsäretken aikana.<br>\n<br>\n”Paljonko Nimda-temppelille on vielä matkaa?” Umbra kysyi seuruetta johtavalta Kiven Toa Samolilta. <br>\n<br>\n”Nimda-temppeli on ihan pienen kivenheiton päässä”, heimonaamiota kantava Toa sanoi. Kiven Toa osoitti sormellaan eteenpäin, jolloin pilkahdus Nimda-temppelistä näkyi viidakon kätköistä.<br>\n<br>\n”Hyvä, jatkakaamme siis matkaa”, Umbra sanoi, kun laukauksia kuului lähistöltä. Punaisia zamoreita lensi ilmassa kohti Nurukania ja Samolia. Toat kaatuivat nopeasti maahan. Delevan onnistui torjumaan ammuksia plasmakilvellään, jota Toa piteli mekaanisessa kädessään.<br>\n”Valmistaudu, Umbra”, Plasman Toa sanoi, kun sininen olento lähestyi heitä paraikaa. Umbra ei ajatellut muuta kuin ”Mitä karzahnia juuri tapahtui”, ja otti miekkansa selästään vasempaan käteensä.<br>\n<br>\nOlento tulitti Toia jonkin aikaa, heittäen sen jälkeen tarkan heittoveitsensä kohti Umbran keltaista miekkaa. Miekka putosi keltamustan Toan kädestä, kun veitsi palasi takaisin kohteelleen, paljastaen hyökkääjän siniseksi, hopeista kypärää kantavaksi skakdiksi, jolla oli hopeinen kiiltävä haarniska ja ilkeä virne kasvoillaan.<br>\n<br>\n”Tervehdys, Toat”, Metorakk sanoi ottaen hopeisen, pitkän miekan selästään. ”Valmistautukaa tuhoonne, isot Matoranit”, Skakdi sanoi, ampuen pistoolillaan Umbraa. Valon toa torjui ammuksen tykillään, heittäen samalla miekan lentämään kohti Metorakkia. Keltainen miekka pyöri vauhdilla kohti skakdia, osuen Metorakkin hopeiseen mahapanssariin. Pieni sininen kivi tipahti iskusta maahan, Skakdin jalkoihin.<br>\n”Miksi hyökkäät kimppuumme, typerä Skakdi?” Umbra kysyi Skakdilta, kun miekka palasi ilmalennoltaan takaisin Toan käteen. Skakdi vain hymyili, eikä vastannut mitään.<br>\n<br>\n”Hän on skakdi, eivät skakdit anna vastauksia ilman taistelua”, Deleva sanoi, ladaten jousensa ja ampuen sillä panoksen kohti skakdia. Kuumennettu nuoli lensi ilmassa kohti Metorakkia, joilloin skakdi torjui iskun miekallaan, lennättäen panoksen päin suurta puuta, sytyttäen sen tuleen.<br>\n”Jalot Toat eivät mielellään sytytä metsäpaloja, eiväthän?” Skakdi murahti. ”Siksi tuomitsenkin teidät, Toat, kuolemaan metsäpalon aloittamisesta. Ai niin, te kurjat. Ette sattuisi tietämään mitään Matoro Kuralumesta?”<br>\n<br>\nAjatukset risteilivät Umbran päässä. Oliko Matoro tällä saarella? Jos oli olisi hienoa löytää kauan kadoksissa ollut ystävä, joka oli aina tien päällä.<br>\n<br>\n”Mitä tiedät Matorosta, sinä Skakdin rumilus, joka ei ole paljastanut edes nimeään?” Umbra murahti, osoittaen keltaisella, valolla ladatulla miekallaan Skakdin kurkkua. Ilmekään ei värähtänyt Metorakkin kasvoilla, kun skakdi sanoi. ”Ota miekkasi pois, niin kerron sinulle. Olen Metorakk, Gaggulabion skakdi-joukkojen komentaja ja olen täällä Nimda-sirun ja Matoro TBS:n perässä”, Skakdi sanoi, Umbran laskiessa miekkaansa pois skakdin reviiriltä.<br>\n<br>\nMenneisyys palautui Delevan mieleen, kun hän kuuli nimen ”Metorakk”. Viha täytti toan sydämen kun Toa muisti mitä Metorakk-niminen skakdi oli tehnyt hänelle menneisyydessä.<br>\n”SINÄ! Sinä siis teit minusta tällaisen, puoliksi mekaanisen Plasman Toan!” Deleva huusi vimmastuneena, silmät loistaen kostonhimoa ja nyrkit kuumentuneina plasmavoimista. ”Nyt minä vihdoin saan kostoni, kuten Metsästäjät minulle opettivat!” <br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="130" height="17" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/O3erBcUTj0U" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/O3erBcUTj0U</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKipinät lensivät ilmassa, kun Deleva viittoi Umbran väistymään syrjään Metorakkin edestä. ”Tämä taistelu on minulle, olen sitä odottanut vuosituhansia”, Deleva sanoi iskien kuumennetulla kilvellään Metorakkia.<br>\nMetorakkin haarniska suojasi Skakdia pahemmilta palovammoilta, kun Skakdin onnistui harkitulla niskalenkillä heittää Deleva päin yhtä metsän puuta, liekkien nuollessa puun juuria. Plasman Toa pudotti aseensa maahan, kaatuen tajuttomana maahan, punaisen Kakaman pudotessa heinikkoon.<br>\n<br>\n”Nyt on sinun vuorosi, Toa Umbra”, Metorakk sanoi, iskien miekkansa kohti Umbraa. Keltainen miekka torjui iskun, mutta kestäisikö Umbra kauaa koulutetun Skakdi-sotajohtajan iskuja, varsinkin kun hänen elementaalivoimansa olivat todella heikot ja mieli täynnä kysymyksiä, muttei vastauksia…<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1034,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-06-04T10:50","content":"<strong>Nimdan saari<br>\nAtheonin kammio</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/kjxMB-zDCck" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/kjxMB-zDCck</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nLuola oli täydellisen hiljainen. Valokivien punainen kajo loi aavemaista tunnelmaa varjojen tanssiessa seinillä. Suuri patsas seisoi huoneen keskellä varmana. Pieni matoranin siluetti tasapainoili patsaan päällä tavoitellen katosta jotakin.<br>\n<br>\nSitten hiljaisuus rikkoutui, kun miekat osuivat toisiinsa. Matoro hädin tuskin väisti ensimmäisen iskusarjan, kun marionettinukke jo hyökkäsi uudelleen. Toa väisti patsaan jalan taa ja koitti hyökätä. Nukke väisti helposti iskun ja pisti miekalla eteenpäin. Matoro väisti, mutta miltei kaatui selälleen maahan. Hän tunsi kuinka väsymys vaati verojaan. Ihan kuin nukke ei olisi yksinään liian paha vastus.<br>\n<br>\n\"Ei aukea!\" kuului huuto yläilmoista. Notfuninkin äänestä oli havaittavissa epätoivoa.<br>\nValkoinen olento hyppäsi ja iski nopean sarjan Matoroa kohti. Jään Toa sai haavan ranteeseensa, mutta torjui päähän suunnatun iskun. Musta hahmo heittäytyi ketterästi patsaan toiselle puolelle.<br>\n<br>\nMatoro keskittyi naamionvoimaansa. Heti kun hän aisti jonkun naapurihuoneessa olijan mielen, hän lähetti viestin.<br>\n<br>\n<em>Se toinen huone.</em><br>\n<br>\nHän toivoi, että Äks tai piraatit saisivat pääoven auki. Sitten Ääri iskeytyi aivan Jään Toan pään viereen. Toa kierähti alas ja koitti potkaista Marionettia, mutta valkoinen olento näytti horjahtavan pois tieltä. Aivan kuin nukke tietäisi jokaisen Matoron liikkeen ennalta.<br>\n<br>\n\"Not! Ovelle!\" Matoro huusi iskiessään miekallaan Marionettia. Viimeinen oljenkorsi olisi se, että Äksä ja muut saisivat oven auki ulkoa.<br>\nMerirosvo lähti kiipeämään vaivoin alaspäin.<br>\nIntensiivinen miekkailu jatkui. Nopeatempoisia iskuja sateli suuntaan jos toiseenkin, mutta yleiskaava oli selvä. Marionetti voittaisi, ellei jotain tapahtuisi.<br>\n<br>\nSillä hetkellä Matoro ampui harppuunan patsaan päähän. Hän lähti kelaamaan valtavan nopeasti pimeyden halki, pyrkien edullisempaan asemaan. Yhtäkkiä Toa tunsi kovan poltteen ja sitten tajusi harppuunan olevan poissa. Toa tarttui refleksinomaisesti patsaan käteen miekkakädellään juuri ennen kuin olisi pudonnut. Energiaterä sensijaan putosi jonnekin pimeyteen, ja Matoro yritti pysyä tasapainossa. Hän näki kelmeässä punaisessa valossa mitä oli tapahtunut. Hänen oikea kätensä oli katki ranteesta. Se vuoti verta kivisen patsaan pinnalle. Kipu yritti lamaannuttaa Toan, mutta se ei onnistunut. Matoro pakotti itsensä patsaan käden päälle juuri ennen kuin Marionetin miekka iskeytyi patsaaseen. Marionetti seisoi patsaan kyljessä uhmaten painovoimaa. <br>\n<br>\nJään Toa nousi varovasti seisomaan Atheonin käden päälle. Hän taisteli kipua ja väsymystä vastaan yrittäessään tasapainoilla kivellä. Marionetti löi, mutta Toa hyppäsi patsaan olkapäälle. Marionetti nousi kädelle, mutta aseeton Matoro ehti jälleen hypätä pois kuolettavan terän iskualueelta ja sai vasemmalla kädellään kiinni katon kahvasta.<br>\n<br>\nToa alkoi heilutella kehoaan eteen ja taakse roikkuen toisella kädellään kahvassa kiinni. Hän ei tiennyt täysin, mitä aikoi, mutta jotain olisi tehtävä.<br>\nValkoinen olento hyppäsi kevyesti patsaan pään päälle. Se kohotti miekkansa.<br>\nSamalla hetkellä luukun salvat pettivät ja se heilahti kovaa 90 astetta alaspäin. <br>\n<br>\nMatoron jalat iskeytyivät Marionetin rintakehään. Patsaan päällä seissyt olento ei ehtinyt reagoida myöhästyneen miekaniskunsa jälkeen. Ääri syöksyi huoneen pohjille ennen kuin Nukke ehti tajuta sitä. Marionetti näytti hyppäävän hidastetusti alaspäin, ja silloin Matoro tunsi hetkensä koittaneen. Hän heilautti pari kertaa itseään voimakkaasti. Sitten hän päästi irti.<br>\n<br>\nToa lensi C-kirjaimen mallisessa kaaressa luukusta ylös ja siitä kiviselle lattialle. Välittömästi hän kurkotti kahvaan, kiskaisi luukun ylös ja jäädytti sen paikalleen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/s_2QlfLifx4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/s_2QlfLifx4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoro hengitti syvään maatessaan kivisellä lattialla. Hän ei ole ollut koskaan tällaisessa tilanteessa. Sydän tuntui hyppäävän rinnasta ulos ja pulssi oli taivaissa. Toinen käsi sädehti kipua. <br>\n<br>\nHengitys tasaantui pikkuhiljaa. Matoro nousi varovasti istumaan kivilattialle ja loi katsauksen huoneeseen.<br>\n<br>\nSe läpinäkyvistä levyistä tehty kupoli meren - ei, vaan järven - pohjassa. Saaren keskelle levittäytyvä järvi näkyi kirkkaana joka suuntaan. Korkean rantatörmän huipulla näkyi siluetti Nimdan pyhätöstä. Huoneen ainut kaluste oli reunassa oleva suuri kaukoputki.<br>\n<br>\nMatoron ilme kirkastui. Hän rikkoisi lasin ja uisi ylös.<br>\nSitten hän muisti Nimdan. Ja muut klaanilaiset.<br>\nVoisiko hän asettaa oman henkiinjäämisensä Klaanin ja ystäviensä edelle? Olisiko Toan kunniasta mitään sen jälkeen?<br>\nKuitenkin valittavana oli nyt joko varma kuolema tai pako... ja ystävien kuolema.<br>\nEi, ei Toa toimisi niin, Matoro vakuutteli itselleen. Hän halusi paeta, muttei halunnut pettää ystäviään. Hän halusi elää.<br>\nJokin ääni Matoron päässä käski häntä lähtemään.<br>\n<br>\nHän ei kuolisi. Ei tänään. Ei koskaan.<br>\n<br>\nHän tiesi, että se olisi mahdotonta. Kaikki kuolisivat joskus. Mutta ainahan voisi ajatella, ettei kuolisi. Olla optimisti.<br>\n<br>\nMatoro veti selästään alhaalta poimimansa seremoniamiekan ja kohotti sen. <br>\nMiekan terä iskeytyi läpinäkyvään seinään. Se teki kapean viillon.<br>\nSitten Toa tutki tarkemmin lasia. Teleskooppisilmän skanneri sanoi sen olevan timanttia. Sen läpi ei pääsisi.<br>\n<br>\nSitten Toa murtui lattialle. <br>\nEi hän voisi kuolla näin. Loukussa oudolla saarella. Kukaan ei saisi tietää Klaanilaisjoukon kuolemasta. Kukaan ei löytäisi ruumiita. Kukaan ei tulisi haudalle tuhannen vuoden kuluttua muistelemaan sankaria.<br>\n<br>\nMatoro ei ollut edes ilmoittanut Klaaniin mihin oli lähtenyt.<br>\n<br>\nHän pakotti itsensä pysymään koossa. Tunteille ei saisi antaa valtaa. Pitäisi pyrkiä rationaaliseen ja selkeään ajatteluun jos hän haluaisi pois.<br>\n<br>\nSitten epätoivo valtasi hänet taas.<br>\n\"Ei tämä ole mahdollista\", Matoro sanoi itselleen. <br>\nHän puristi hampaitaan yhteen. Hän ei halunnut uskoa tätä todeksi. Matoro the Blacksnow'n taru on lopussa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1035,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-06-04T11:18","content":"<strong>Nimda-saari</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="130" height="17" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/nsF45oe6d5o" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/nsF45oe6d5o</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nUmbra seisoi keltainen miekka kourassaan, ja oikean käden musta exo-kanuuna ladattuna Sinisen Skakdin edessä. Valon Toan ja Skakdin lähellä oli maassa kolme Toaa ja metsäpalon alku oli taustalla, tuomassa maailmanlopun tunnelmaa tähän kahden kolossin kohtaamiseen.<br>\n<br>\nMiekka iski vasten miekkaa, kun kaksikko otti mittaa toisistaan. Umbra laukaisi tykkinsä lähietäisyydeltä kohti kohdettaan, Metorakkin lentäessä vähän matkaa taaemmas. Skakdi käynnisti jalkojensa turbiinit, lentäen täysillä päin Umbraa ja samalla viiltäen miekallaan Umbran vatsapanssariin syvää naarmua. <br>\n<br>\nUmbra parahti, ampuen tykillään lentävän skakdin selkään, jolloin Skakdi putosi kivun voimasta maahan. Selkä ei ollut niin hyvin panssaroitu kuin skakdin muu ruumis.<br>\n<br>\nMetorakk oli nelin kontin maassa, nousten karikosta pystyyn. Skakdi oli vihainen, sen näki oranssista silmistä ja siitä kuinka skakdi puristi aseitaan kourissaan.<br>\n<br>\n\"Mitä järkeä meidän edes on taistella?\" Umbra sanoi, väistäen skakdin toisen heittotikarin ja ottaen kiinni toisen, jonka Toa heitti päin Metorakkin leukaa. Tikari viilsi veden skakdin leukaan uurteen, josta alkoi tihkumaan verta.<br>\n<br>\n\"Allianssi on Klaanin vihollinen, ehkä siksi, typerä Toa\", Metorakk murahti, pyyhkien veripisarat hopeiseen kämmeneensä. Skakdi paiskasi oikealla kädellään hopeisen miekan kohti Umbraa, jolloin keltamusta soturi joutui torjumaan iskun omalla miekallaan. Uupumus näkyi Umbran kasvoilta ja olemuksesta, kun Metorakkin onnistui taivuttamaan Umbraa kohti maata.<br>\n<br>\n\"Olet häviöllä, Toa. Kun olen hoidellut sinut, tapan kylmänviileästi ystäväsi\", Metorakk sanoi, lyöden iskusarjan Umbraa kohti. Toisella kädellään skakdi iski tikariaan kohti Toaa, toisella miekkaansa. Umbra oli alakynnessä, hänen pitäisi saada voimansa taas käyttöönsä.<br>\n<br>\nKirkas valonsäde sokaisi Metorakkin, kun Umbran kanohi Mordus päästi pienen henkäyksen voimistaan. Metorakk koetti saada silmänsä nopeasti auki ja otti pistoolinsa toiseen käteensä. <br>\n<br>\n\"Sinä kirottu Toa, et pelannut reilulla pelillä\", Metorakk murahti, ampuen sokkona Umbraa zamoreilla. Umbra väisteli hyökkäyksiä perin akrobaattisesti, jota ei olisi uskonut Umbran ruumiinrakenteesta. <br>\n<br>\nUmbra käytti jalkojensa turbiineita, lentäen Metorakkin taakse. Skakdin kuulo oli kuitenkin tallessa jolloin sininen skakdi huomasi yllätyshyökkäyksen, sattuen kääntymään juuri sopivasti päin Umbran ammusta. Metorakk lensi läheiseen puuhun, mennen tajuttomaksi.<br>\n<br>\nVoitokkaana, Umbra noukki Metorakkilta jääneen sinisen kiven maasta, laittaen sen rintapanssariinsa. Kiven energiaa siirtyi Umbraan, korjaten hänen kudosvaurioitaan.<br>\n<br>\n\"Tämä kivi on jotenkin tutunoloinen, se parantaa...\" Umbra mutisi. Sitten Toa muisti \"Tämähän on Matoron parannuskivi!\" <br>\n<br>\nUmbra päätti käyttää kiven energioita muiden herättämiseen, ja sai perin nopeasti ystäviään hereille. Toat nousivat maasta, katsellen hyökkääjää, joka makasi puun alla. Pieni metsäpalon alku oli alkanut nuolla muita metsän puita ja kasvustoa.<br>\n<br>\n\"Saanko hoitaa tämän metsäpalon alun?\" Deleva kysyi, alkaen imeä liekkien lämpöä itseensä. Puoliksi mekaaninen Toa täyttyi lämpimästä energiasta, jolloin Deleva alkoi hohtaa oranssia valoa ja lämpöä. Pysykää kauempana, Toa sanoi, osoittaen käsillään kohti taivasta. Suuri annos kuumaa energiaa lähti toan käsistä muodostaen ison patsaan taivaalle.<br>\n<br>\n\"Tämä pitää vapauttaa aika nopeasti, muuten meille tulee vieläkin tukalammat paikat\", Deleva mutisi, kanavoiden yhä lämpöenergiaa kohti taivasta.<br>\n<br>\nViimein energia Delevan sisältä loppui ja Toa palasi normaaliksi. Uupuneet Toat päättivät siitäkin huolimatta, että olivat uupuneita, jatkaa matkaansa kohti Nimda-temppeliä ja Matoro TBSn olinpaikkaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1036,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-06-04T15:37","content":"<strong>Nimdan temppeli<br>\nNimdan kammio</strong><br>\n<br>\n\"Se toinen huone\", Äks sanoi yhtäkkiä.<br>\n\"Mitä?\" kysyi Jardirt hämmästyneenä hiljaisuuden rikkomisesta.<br>\n\"Sain päähäni ... viestin\", punainen titaani jatkoi.<br>\n\"Se toinen huone?\" Jardirt varmisti.<br>\n\"Joo- Matoro\", Xxonn tajusi ja syöksyi kammion läpi kohti sen ovean. Katon piemdyessä roikkuneet neljä nukkea eivät olleet tehneet elettäkään, ja merirosvojoukko oli päättänyt tutkia paikkaa tarkemmin. Äks syöksyi oviaukosta ja iski nyrkkinsä sen vieressä olevaan, kiviseen oveen. <br>\n<br>\nÄks otti kirveensä ja iski ovea. Paksu kivi ei saanut kuin joitakin naarmuja.<br>\nKlaanilainen puri hampaitaan yhteen ja iski uudestaan. <br>\nOven toiselta puolelta kuului huutoa ja lyöntejä.<br>\nÄks painoi nopeasti korvansa kiviovea vasten ja kuunteli.<br>\n<br>\n\"Avatkaa! Täällä kapteeninne! Notfun! Auttakaa! Tappajahippi!\"<br>\n<br>\nÄks hymähti väkisin ja huusi oven läpi \"Notfun!\"<br>\n\"Hääh kukamitä! AVATKAA OVI!\"<br>\n\"Avausmekanismi on kai sillä puolella!\"<br>\n\"Eikä ole!\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Matoro tarttee apua!\"<br>\n\"Koitamme saada oven auki\", Äks vastasi huuaten ja huusi sitten piraatteja apuun.<br>\n<br>\n<strong>Nimdan temppeli<br>\nMerikammio</strong><br>\n<br>\nMetallinharmaa terä iskeytyi kevyesti paksun puuluukun ja jääkerroksen läpi. Ääri leikkasi tiensä auki kuin vettä vain. Sitten Marionetin kasvoton pää nousi aukosta.<br>\nSe veti itsensä kupolin malliseen huoneeseen sisään ja katsoi nopeasti huoneen läpi.<br>\nAinut, minkä takana voisi olla piilossa, on suuri teleskooppi. Olennon liikettä ei ehtinyt edes tajuta ennen kuin kaukoputki sortui kahteen palaan.<br>\n<br>\nMatoro pudottautui katosta vähän matkan päähän nukesta.<br>\n\"Hei, rumilus\", Matoro aloitti näennäisen kevyesti. Toa oli aseeton, haavoilla ja toinen ranne puuttui. Se ei näyttänyt uhkaavalta ennen kuin Matoro kuljetti ehjän kätensä selkänsä takaa.<br>\n<br>\nSiinä sädehti kipinöivä pallo vaaleansinistä energiaa. Siinä oli kaikki Matorolla jäljellä ollut elementaalienergia.<br>\n<br>\nMatoro ampui sen kädestään. Se ei osunut Marionettiin, vaan iskeytyi seinään tämän takana.<br>\nSillä hetkellä koko huone peittyi valkoiseen valoon kilinän ja kohinan saattelemana. Timanttiseinä Marionetin takaa oli pettänyt iskun voimasta, ja vesimassat syöksyivät valtavalla paineella sisään. Matoro hyppäsi nopeasti luukusta alas Atheonin patsaan päälle Marionetin iskeytyessä paineen voimasta vastapäiseen timanttiseinään. Sitten vesi syöksyi valtavalla paineella luukusta Atheonin kammioon.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/BDEn9P9_S-s" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/BDEn9P9_S-s</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nNotfun kuuli rusahduksen ja sitten kohinaa. Hän mietti hetken ääntä, kunens tajusi sen olleen vettä. <br>\nPakokauhu nousi pintaan Notfunin sisällä. Jos hän ei saisi ovea auki, hän hukkuisi.<br>\nHukkuisi <em>maan alla.</em> Kapteenin pitäisi upota laivansa mukana, ei näin. Tosin hän ei ollut sitä kapteenityyppiä. Hän pistäisi jonkun muun uppoamaan laivansa mukana ja hankkisi itse uuden paatin.<br>\n<br>\nKaikkea alkoi olla jo kokeiltu ovea vastaan. Se ei vain liikahtanut senttiäkään. Näytti siltä, että se olisi hitsattu umpeen.<br>\nÄks oli hakannut kaikilla voimillaan ovea kirveensä kera, ja niin olivat myös muut. Oli koitettu ampuma-aseita ja patsas-muurinmurtajaa.<br>\n<br>\nMatoro oli aliarvioinut veden voiman murtaessaan lasin. Atheonin kammiossa oli jo metrin syvyinen kerros vettä, sillä uloskäynti oli kivien tukkima. Siitä pääsi vain vettä läpi.<br>\nMatoro oli alhaalla kammion pohjilla kahlamassa. Hän yritti siirtää kiviä pois uloskäynnin luota, mutta ne tuntuivat olevan liian raskaita. Vesi nousi nopeaan tahtiin ja kohina häiritsi keskittymistä. Pimeys haitatsi näköä ja vesipärkseet tuhosivat näkyvyyden yökiikarin kautta. Matoro pystyi pitämään hengitystään suhteellisen pitkään, mutta haavoittuneena ja väsyneenä toimiminen oli huomattavasti hankalampaa.<br>\n<br>\nToa haukkoi henkeään ja sukelsi jälleen. Hän yritti tarrata kiviin ja saiksin yhtä siirrettyä, mutta veden imu oli turhan voimakas. Hän joutui pian palaamaan pintaan haukkaamaan happea. Hän mietti oliko Marionetti kadonnut kuvasta kokonaan, mutta siirsi taas ajatuksensa hengissä pysymiseen. Vesi helpotti kipua hänen toisessa kädessään, mutta siitä vuosi silti verta ikävän näköisesti veteen.<br>\n<br>\nMatoro huokaisi noustessaan pintaan. Vettä oli jo nelisen metriä ja katoo läheni koko ajan. Hän päätti uida vaivalloisesti Atheonin patsaan luo, ja ottikin kiinni sen ainoasta veden päällä olevasta osasta, päästä.<br>\nHän koitti saada ajatuksiaan toimimaan, mutta kaikki oli liian sekavaa. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/ROqoW571h1c" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/ROqoW571h1c</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nToa yritti ladata käteensä elementti-energiaa, mutta huomasi käyttäneensä kaiken ylhäällä. Hän keskittyi imemään ympäristöstä kylmyyttä voimakseen, ja veden lämpötila nousi nopeasti kuumaksi. Toa keräsi saamaansa voimaa käteensä ja sukelsi. Matoro ui ovea kohti, ja ampui elementaalienergiallaan kivikkoa.<br>\n<br>\nSitten jotain liikahti hänen takanaan. Matoro tunsi poltteen ja näki miekan telvan mahansa läpi. Toan suu avautui väkisin tuskanhuutoon hänen yrittäessä pintaan, mutta miekka liikkui nopeasti ylöspäin lävistäen Matoron vartalon rintaan asti. Toan liikkumaton ruumis irtosi Marionetin miekasta kuin hidastettuna ja veri muutti veden hitaasti sameaksi.<br>\n<br>\nMarionetti liikahti sivuun ja katosi näkyvistä. <br>\n<br>\n<em>Tunnelin päässä näkyy valoa<br>\n<br>\nPitkä, synkkä tunneli<br>\n<br>\nKäsi<br>\n<br>\nSyöksy usvan läpi<br>\n<br>\nTunneli hajoaa<br>\n<br>\nValo katoaa<br>\n<br>\nKylmää</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1037,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-06-04T20:57","content":"<strong>Tuntematon</strong><br>\n<br>\nMeren alla, sakean veden sisällä jokin häiritsi kalaparvien ja useiden muiden merenelävien rutiinia. Keltainen, metallialus sukelsi synkän vesimassan läpi. Sen valokeilat skannasivat ympäristöä ja sen jokaista yksityiskohtaa. <br>\nAluksen sisällä oli heikko, mutta tarpeeksi selkeyttävä valaistus. Ulkonäöstä huolimatta alus oli yllättävän tilava, jossa jopa kolme ihmistä riveittäin voisivat marssia käytävissä ilman mitään ongelmaa. Luotaimen piipitys ja moottoreiden kalskeet olivat ainoita ääniä mitkä kaikuivat koko aluksen sisällä<br>\n<br>\nMikään elävä olento ei liikkunut.<br>\n<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">”Tiedotus: Mestari Z.M.A, olemme saapumassa Nynrahiin noin alle tunnin päästä”</span></span>, yksi aluksen Feterroista ilmoitti.<br>\n<br>\n”Hienoa”, Zorak vastasi. Mustaan pukeutunut Skakdi istui komentosillalla mitään tekemättömästi. ”Aloittakaa aluksen nousu pintaan päin”<br>\n<br>\nKoneiden kalskeet kuuluivat kovemmin sukellusveneen läpi. Vesi muuttui kirkkaammaksi komentosillan lasien takana eivätkä aluksen himmeä valaistus ollut enää sen ainoa valonlähde. Zorak ei malttanut odottaa klaanilaisten tai heidän raatojen tapaamisen henkilökohtaisesti. Mutta kesken Skakdin mietiskelyn, yksi Feterroista saapui hänen viereen ja ilmoitti vähemmän kuin tyydyttävän viestin.<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">”Tiedotus: Mestari Z.M.A, menetimme juuri yhteyden malli 2.5 yksikkö 4:än”</span></span><br>\nZorakin omahyväinen ilme alkoi rakoilla hieman.<br>\n”Onko jokainen parviäly-yhteys muihin yksikköihin katkaistu?” Arstein kyseli närkästyneesti mutta hillitsevästi.<br>\n<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">”Vastaus: Kyllä Mestari Z.M.A”</span></span><br>\n”Käskekää jokainen Feterra perääntymään ja odottamaan seuraavaa käskyäni”, Zorak käski Metalliolentoa, joka lähetti heti viestin jokaiselle Nynrahin Feterroille. ”Käskekää myös jokainen Avhrak Va tiukentamaan valvontaansa.”<br>\n<br>\nJuuri silloin sukellusvene nousi viimein merestä esiin. Taivas oli harmaiden pilvien peitossa, mutta oli silti huomattavan kirkkaampi kuin meren alla. Tehtaiden valtaama saari näkyi horisontilla.<br>\nZorak nousi ylös tuolistaan ja katseli saarta päin, tohkeampana kuin koskaan ja hymyili omahyväisesti itselleen.<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">”Tiedotus: Mestari Z.M.A, olemme nousseet meren alta”</span></span><br>\n”Kyllä, kiitos huomautuksesta”<br>\n<br>\n<em><br>\n<strong>Tuntematon, kauan sitten</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="250" height="35" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/-yzr0XQfxdY" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/-yzr0XQfxdY</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nIltataivas oli langennut entisen valoisan ja varjottoman maan ylle. Jokainen puu ja kivenlohkare olivat vain muodottomia, mustia siluetteja tummansinisen taivaan edessä. <br>\nKaksi matkalaista kävelivät tasaisella ruohikolla. Jokainen askel märän ruohon päällä tuntui kuin se voisi herättää minkä tahansa olennon, joka lepää juuri varjojen sisällä.<br>\n<br>\nYksi matkalaisista, Valon Toa, oli vielä hieman väsynyt kun oli joutunut kävelemään koko päivän taukoamatta laaksojen ja kallioiden läpi, mutta silti seurasi toisen, lierihattuisen Toan perässä. Lierihattuinen Toa käveli väsymättömästi, mikä sai Valon Toan jatkamaan.<br>\nMutta Valon Toan ajatukset harhailivat muualla.<br>\n<br>\n”Mitä sinä oikein mietit, Loiste?” Lierihattuinen Toa kysyi, hän huomasi kuinka hänen seuralaisensa ei näyttänyt keskittyvän kävelymatkaan.<br>\nValon Toa ei odottanut kysymystä, mutta päätti vastata siihen.<br>\n”Ajattelin vain... Ajattelin mikä tekee meistä Toia?”<br>\nLierihattuinen Toa pysähtyi ja käänsi päänsä Valon Toan suuntaan.<br>\n<br>\n”Ajattele asiaa näin”, Toa aloitti, ”päivällä taivaan valaisee auringot, jotka pitävät varjon loitolla. Mutta mitä illalla on?”<br>\n<br>\nToa osoitti taivasta kohti. Valon Toa katsoi ylös.<br>\n<br>\nYötaivasta peitti lukemattoman määrä tähtiä, jotka valaisivat pimeyden keskellä. Ne näyttivät olevan ainoa syy miksi he näkivät ylipäätänsä mitään illan aikana.<br>\n<br>\n”Oletko koskaan katsonut tähtien täyttämälle iltataivaalle ja ajatellut kuinka kauniita ne ovat? Kuinka ne poistavat pelon ja epävarmuuden olon? Kuinka ne tuovat turvallisuuden ja toivon sinulle? Ja kuinka ne näyttävät kuin suojaisivat meitä pimeydestä?<br>\n<br>\nSopivasti, jokainen tähti on niin kauan olemassa kuin Toan elämä. Ja jos jokainen Toa katoasi maan päältä, maailma olisi niin paljon pimeämpi ja niin paljon synkempi. Jäljelle jäisi vain pelko ja epätoivo, jota yksikään muu valo maailmassa ei pystyisi korjaamaan.<br>\n<br>\nMuista aina se, Loiste.<br>\n<br>\nMuista aina mikä Toa on.”<br>\n<br>\nSanottuaan tämän, he jatkoivat matkaa.<br>\n<br>\n</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1038,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-06-05T00:11","content":"<strong>Tuntematon sijainti</strong><br>\n<br>\n”Ei riitä, Kernok, että me lähetämme ne pirulliset olennot kadotukseen, vaan heidät täytyy…”<br>\nKernok odotteli. Hän halusi kuulla.<br>\n”… heidät täytyy uhrata Atheonille.”<br>\n”Mitä…?” Kernok voihkaisi. Bartax nyökytteli hänelle päätään.<br>\n”Näin asia valitettavasti on.”<br>\n”En saata uskoa…” Kernok sanoi. ”Eivät he niin pahoilta vaikuta.”<br>\n”Voi, kyllä he ovat”, Bartax tuhahti. ”Etkö muista, mitä Gunein väelle tapahtui. Heidän sirunsa vietiin. Ja muistatko, mitä tapahtui meidän saaremme sirulle. Sekin katosi mystisesti!”<br>\n”Mutta eikö se ollut alun perinkin…”<br>\n”Vaiti, Kernok. Ath rakastaa meitä ja oikeuttaa meidät tekemään mitä hirveimpiä tekoja, jotta pyhä Nimda saataisiin jälleen kokonaiseksi.”<br>\n”Mutta Atheonhan on hänen täysi vastakohtansa!”<br>\n”Voi, Kernok, etkö ole ikinä ajatellut”, Bartax sanoi, ”mitä varten Atheon on olemassa?”<br>\n”Minä…”<br>\n”Niin, Kernok. Atheon rankaisee kaikkia niitä, jotka yrittävät tehdä meille pahaa. Tai Nimdalle.”<br>\nKernok hytisi. Isä Bartax otti viittansa ja laittoi sen toisen Matoranin hartioille.<br>\n”Nyt, Kernok”, hän sanoi hellästi, ”mene lepäämään. Tämä päivä on ollut rankka, emmekä me halua, että sinä menetät sisäisen tasapainosi.”<br>\n”Kyllä, isä. Teen, kuten haluatte.”<br>\n”Hienoa, veli. Menkää siis.”<br>\nKernok meni, ja Bartax jäi yksin pimeään huoneeseen. Huoneen ainoa valonlähde oli vihreä lamppu, joka hohti myrkyllisen väristä valoaan.<br>\n<em>Voi. Gunei. Mikä kauhu. Eikö se lopu. Murhaajia. Pian ne saavat kuolla. Niin. Pian. Aivan pian. Ne tulevat. Ne näkevät kaiken. Nimda.</em><br>\nBartax tärisi hetken itsekseen.<br>\n<em>Elämäni… vain, koska halusin Nimdan pelastuvan. Te otitte uhrini vastaan. Minä maksan takaisin. Ath, suojele minua. Anna minulle voimaa pelastaa sinuun uskovat äläkä anna Atheonin viedä meitä. Tuomitse pirulliset pakanat, jotka varastavat sinun omasi. Pelasta meidät.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1039,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-06-05T08:15","content":"<em><strong>Tuntematon</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/rT8_2mFGixA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/rT8_2mFGixA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKaikki oli valkoista.<br>\n<br>\n\"Keho ilman mieltä on tyhjä kuori, Matoro. Se voi kuolla, mutta jos mieli ei mene mukana...\"<br>\n<br>\n\"Mmmitäh?\"<br>\n<br>\n\"Matoro. Minä haluan sen Nimdan. Siksi autan sinua näin.\"<br>\n<br>\n\"... sinähän olet se olento naamiostani?\"<br>\n<br>\n\"Nyt </em>sinä<em> olet olento samalla tavalla naamiossa. Sinun piti löytää Nimda, mutta tuhosit ruumiisi. Sinä epäonnistuit tehtävässäsi.\"<br>\n<br>\n\"E-en ymmärrä. Olenko naamiossani? Kuka </em>sinä<em> olet?\"<br>\n<br>\n\"Ah, niin. En ole esittäytynyt. Olen Makuta Itroz, naamiosi luoja.\"<br>\n<br>\n\"Ja sinä haluat Nimdan. Miksi olettaisit, että hankkisin sen sinulle?\"<br>\n<br>\n\"Voi Matoro, ehkä siksi koska et voi muuta. Ajattele asiaa seuraavalla tavalla:<br>\nMitä jos, ihan vain jos, sinä olisit ikäänkuin tarkoitettu jonkun sinua suuremman... ruumiiksi?\"<br>\n<br>\n\"Minä muutuin Toaksi tiimini kanssa normaalisti.\"<br>\n<br>\n\"No, mitä tapahtui välissä josta et muista mitään? Miksi haarniskasi muuttui mustaksi ja tiimisi hajosi?\"<br>\n<br>\nMatoro olisi tuntenut kylmää, jos mieli olisi voinut tuntea mitään.<br>\nHän tunnusteli noita mieleensä tulleita sanoja yksi kerrallaan.<br>\n<br>\n\"Ei\", hän sanoi.<br>\n<br>\n\"Ei se ole mahdollista! Sinä tulit naamiooni vasta Destralilla!\"<br>\n<br>\n\"Nyt. Kuuntele. Minä haluan sen Nimdan kostaakseni muille Makutoille. Sinä hankit sen minulle ennen kuin Ne saavat sen.\"<br>\n<br>\nSitten oli aivan hiljaista. Matoro ei tuntenut kenenkään mieltä lähistöllä.</em><br>\n<br>\n<strong>Nimdan temppeli<br>\nPyhä kammio</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/elw-fF7Pd4k" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/elw-fF7Pd4k</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Se aukeaa!\"<br>\n\"Vetäkää!\"<br>\n<br>\nSekalaiset huudot kaikuivat kammion eteisessä. Kiveä oven alta oli tuhottu, ja nyt alle oli saatu täysirautainen seremoniakeihäs eräältä patsaalta. Ovi kankeutui hitaasti ylöspäin, ja jotkut matoranit heittelivät kiviä oven alle pitämänä sen ylhäällä. Notfun yritti oven alta toiselle puolelle, mutta aukko ei ollut vielä tarpeeksi suuri.<br>\n<br>\nMatalat vesivanat valuivat kapteenin jalkoihin. Atheonin kammion oviaukko oli pettämässä, sillä vettä tuntui tulevan koko ajan enemmän. <br>\n<br>\nOvi nousi tuskallisen hitaasti. Notfun alkoi olla varma Matoron kuolleen naapurikammioon, ja nyt heidän pitäisi pelastaa itsensä. Kun kaikki olisivat turvallisesti toisella puolella, ovi suljettaisiin.<br>\n<br>\n\"Hei! Mitä te haudanryöstäjät teette!\" kuului huuto jostain. Keihäs lävisti yhden merirosvon vatsan kohdalta. Jardirt kääntyi joukkonsa keskellä ja huomasi käytävän katossa olevasta luukusta tulleet soturimunkit. Valkoinen ja hopea matoran olivat pudottautuneet käytävälle ja ylhäällä näkyi lisää matoraneja.<br>\n<br>\n\"Te olette häpäisseet pyhän Nimdan rauhan ja nyt yritätte saada auki palvontakammioita\", matoran selitti rauhallisesti.<br>\n<br>\n\"Tappakaa ne\", hän jatkoi.<br>\n<br>\n\"EI! Yritämme pelastaa ystäväämme toiselta puolelta! Täällä ei ollut Nimdaa!\" Jardirt miltei huusi. Hän huitaisi yhdeltä merorosvolta pistoolin alas.<br>\n<br>\n\"... ei Nimdaa?\" munkki sanoi tyrmistyneenä.<br>\n<br>\n\"Ei Nimdaa?\", muut munkit toistivat.<br>\n<br>\n<strong>KRA-KAM</strong><br>\n<br>\nVeden paine ylitti kiven kestokyvyn. Oviaukon suma repesi ja lähti liikkeelle valtavan vesimuurin syöksyessä saliin. Äks kankesi oven nopeasti enemmän auki, ja silloin aalto vettä iskeytyi koko joukkoon, Notfuniin, kaikkeen irtaimeen ja paiskasi heidät päin käytävän seinää, Sankareiden onneksi fysiikan lait sulkivat oven välittömästi Äksän rautakangen kadotessa sen alta.<br>\n<br>\nSiinä pitkin huonetta makasi nyt toistakymmentä matorania sekä yksi Toan veroinen Klaanilainen kaiken kivisen roinan ja muun materiaalin seassa metrin syvyisessä vedessä.<br>\n<br>\nSitten Äks järkyttyi. Hän näki Matoron elottoman ruumiin kelluvan vatsallaan lähellä ovea.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1040,"creator":"Jake","timestamp":"2011-06-05T13:53","content":"<strong>NimdatemppeliOMGTUKSUWTFLOL</strong><br>\n<br>\n\"Mitä hittoa. Kuka. Miksi. Mitä. Kuka. Hipit. Saakeli. BBQ\", Notfun sopersi.<br>\n<br>\n\"BBQ? Mikä on BBQ?\", Jardirt kysyi maassa makaavalta kapteenilta.<br>\n<br>\n\"En tiedä. Jotakin. Ehkä. Monta minua.\", Notfun soperteli.<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n\"Joo. Kuitenkin. Äks. Ota Matoron ruumis mukaan. Vaikka. Saamme siitä makoisat paistit illaksi, tai hyvällä tuurilla poika on vain menettänyt tajuntansa. Huomaatte varmaan myös, että täällä nousee vesi, joten jos vaikka juostaisiin tuota.. Ylöspäin\", Notfun komensi.<br>\n<br>\nPiraattimatoranjoukko ja Äksä jolla oli kuollut Matoro olallaan juoksivat ylös Notfunin avaamaa reittiä. Valonkajo näkyi, mutta vesi tuli perässä kovaa vauhtia. Heidän pitäisi olla nopeita. Hyvin nopeita. Ihan hiton nopeita vallan.<br>\nMuuten he kuolisivat, ja kivikäytävään hukkuminen ei olisi mukavin mahdollinen kuolintapa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1041,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-06-05T22:44","content":"<strong>Klaanin saari, luola</strong><br>\n<br>\nGuechex katsoi iskuryhmäläisiään, jotka kaikki pakkasivat viimeisiä kamppeita reppuihinsa. Zyglakit olivat varustautuneet kevyesti mutta tehokkaasti. Tehtävän luonne ei sallinut äänekkäitä tai liian raskaita aseita tai apuvälineitä, oli liikuttava nopeasti, tehtävä johtoportaasta mahdollisimman tehokkaasti selvää ja poistuttava paikalta.<br>\n<br>\nGuechex ei ollut ainoastaan karismaattinen johtaja, vaan myös hyvä sotastrategi, eikä määrällisesti ylivoimainenkaan vastustaja ollut hänen laskuissaan mahdoton tehtävä. Se oli vain haaste, joka vaati uuden lähestymistavan. Klaanin poikki liikuttaisiin ripeästi ja äänettömästi, yli kymmen Zyglakin joukkio repisi yllätetyn vastarinnan helposti kappaleiksi.<br>\n<br>\nMutta vaikka Klaanin johtajien luokse päästäisiinkiin nopeasti, oli valmistauduttava äärimmäisen kovaan taisteluun. Pelkkä Tawa oli paikalla Bio-Klaanin legendaarisesta johtajanelikosta, sikäli kun huhuihin oli luottaminen. Guechex oli tästä kiitollinen, ei ainoastaan pienemmän vihollismäärän vuoksi, sekin oli helpottava tieto, että he kohtaisivat Toan. Zyglakien luonnollinen immuniteetti elementaalihyökkäyksiä vastaan olisi iso valttikortti, eikä taitavinkaan Toa mahtaisi yli kymmenelle Zyglak-sotilaalle.<br>\n<br>\n”Gue?” kuului ääni Guechexin selän takaa. Hän kääntyi ympäri, ja näki edessään hyvin hintelärakenteisen naaraspuoleisen Zyglakin.<br>\n”Mei? Mitä sinä täällä? Tiedät hyvin, ettet saisi-”<br>\n<br>\nGuechexin lause kuitenkin jäi kesken, kun pienempi ja tummemmanpunainen Zyglak halasi häntä.<br>\n”Gue, en tahdo että lähdet!” Meiksi kutsuttu lisko sanoi yllättäen pitäen pitäen käsivarsiaan tukevasti Zyglak-ryhmän johtajassa.<br>\n”Mei, minä...”<br>\n”Minä vain tiedän, että tämä ei pääty hyvin. Minä aavistan niin.”<br>\n”Mei, kaikki hyvin,” Guechex sanoi rauhoittavaan äänensävyn, ja pienempi Zyglak irrotti otteensa. ”Minun täytyy tehdä tämä. Zyglakien täytyy tehdä tämä. On tä-”<br>\n”Zyglakien täytyy tehdä sitä ja Zyglakien täytyy tehdä tätä, mutta entä perheemme? Entä Alinnel? Entä minä?”<br>\n”Minä... Sinä... Mei, sinä tiedät, että sinä ja Ali olette minulle tärkeämpiä kuin kukaan muu.”<br>\n”Miksi sitten lähdet?”<br>\n”Mutta... Äh, Alinnel, tule tänne.”<br>\n<br>\nMusta, parhaillaan hajotuskeihäällä ilmaa keskittyneesti huitova musta naaras-Zyglak keskeytti toimensa ja kääntyi katsomaan puhuttelijaansa. Alinnel käveli kohti kaksikkoa.<br>\n”Mei, sinä olet niin nuori... Zyglakit ja perhe ovat yhtä ja samaa.” Mustan liskon matala ääni oli rauhallinen.<br>\n<br>\nMei käänsi katseensa Guechexista Allinneliin, muttei vastannut mitään. Musta Zyglak jatkoi puhettaan.<br>\n”Jonain päivänä ymmärrät.”<br>\nHän laski kätensä äidillisesti Mein olkapäille, ja katsoi tätä silmiin. Sitten Alinnel lääntyi kohti Guechexiä ja tarttui tätä käsistä.<br>\n”Ymmärrät varmaan, että meidän on viivästytettävä operaation alkua. Mei täytyy lähettää takaisin muiden luo.”<br>\n”Totta kai, rakas, totta kai. Odota kun kerron miehille. Yritä sinä saada tyttö uskomaan, ettei hän voi hiipiä leiristä meidän mukaamme.”<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Abzumon mahtipontinen laiva</strong><br>\n<br>\n<em>Jotain voisi tapahtua</em>, Harmaa Aine tuumi.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Pieni mökki luodolla</strong><br>\n<br>\n<em>Onneksi mitään ei tapahdu,</em> Kapher myhäili mielessään.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Ko-Huna-Koro</strong><br>\n<br>\nMake, Kepe ja Snowie seisoivat miltei lantioon ulottuvassa nietoksessa kylän suurimman mökin ulkopuolella. Öinen myrsky oli jättänyt jälkensä, ja nyt paikalliset Matoralaiset hyvästeltyään klaanilaiset huomasivat matkansa kohti saaren sisäosia jatkuvan sangen kahlaushenkisissä tunnelmissa. Lisäksi Make hytisi kylmästä.<br>\n\"Eh, tarvitsisitko jotain lämmikettä?\" Kepe huolesteli toverinsa puolesta.<br>\n\"Onhan täällä aika viluisaa,\" Make vastasi. \"Se, että aurinko paistaa ei riitä tulen olennolle näissä korkeuksissa.\"<br>\n\"Onkohan minulla mitään ylimääräistä,\" Kepe mutisi tonkiessaan reppuaan.<br>\nSnowie kuitenkin jo iloisesti hymyillen ojensi paksun, laukustaan kaivamansa kaavun kiitokseksi nyökkäävälle Makelle.<br>\n<br>\nKepe oli jo aloittamassa kävelyn, mutta pysähtyi sitten kesken ensimmäisen askeleensa.<br>\n\"Hetkinen, eikö tuo kaapu ollut minun?\"<br>\n\"Oli.\"<br>\n\"Se oli sinun laukussasi.\"<br>\n\"Jepulis.\"<br>\n\"Jonka sinä pakkasit huoneessasi?\"<br>\n\"Näin juuri.\"<br>\n\"Eh?\"<br>\n\"Eh.\"<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nKolme klaanilaista lähtivät talsimaan/kaivautumaan halki puhtaana kiiltelevien nietosten.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1042,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-06-06T09:13","content":"<strong>Paksun metallilevyn suojissa, muutaman metrin päässä Matoron pysäyttämästä pommista</strong><br>\n<br>\n1308 erehtyi räpäyttämään silmiään hetkeksi, havahtuen pian takaisin seuraamaan pommiaan. Hänen kaksi perin tylsistynyttä kolleegaansa viettivät aikaansa juttelemalla kiville.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1043,"creator":"Hai","timestamp":"2011-06-06T15:22","content":"<strong>Maatila lähellä klaania</strong><br>\n<br>\nHai oli väsynyt. Hän oli juuri palannut lomamatkaltaan.<br>\nHän asteli, askel askeleelta lähemmäs kotiaan. Hän omisti maatilan Bio-Klaanin lähistöllä.<br>\n\"Pitänee käydä moikkaamassa klaanilaisia\" -Hai pohti.<br>\n<br>\nHän asteli ajatuksissaan kotiportilleen. Hai nosti päätänsä. Talo oli<br>\nraunioina. Porkkanapenkki oli myllätty sekaisin. Vaikka Hai oli sinivalkoinen<br>\nveden ja jään toa, hänestä tuli sinä hetkenä punainen.<br>\nPaikalla alkoi hiljainen lumisade, ja pian tontilla oli käynnissä pieni lumimyrsky. Hai oli<br>\nraivoissaan. Ja surullinen.<br>\n<br>\nHain poskella valui kyynel. Jos biomekaaninen olento yleensä voisikaan itkeä,<br>\netenkään kyyneliä. Kertoja on laiska, eikä jaksa pohtia, mitä Toa<br>\nvoisi itkeä. Mutta sanotaan että kyyneliä.<br>\n<br>\nHai murskasi talon rauniot painevedellä. Haios, hänen elementaalia vahvistava<br>\nkanohinsa alkoi taas toimia. Hän oletti että pihamaalle aiheutuisi pieni tulva,<br>\nmutta vesi valui pois talon jäänteiden kanssa.<br>\n<br>\nHai asteli lähemmäs paikkaa, jossa talo oli ollut. Perustuksien kohdalla ammotti<br>\nvaltava kolo. Se oli kyllin suuri kuljettavaksi. Vaikka Hai oli pitkä, hän joutui vain vähän <br>\nkallistamaan päätään mahtuakseen kulkemaan tunnelissa. Hän palasi matkalaukulleen.<br>\nHän kaivoi laukusta Craon 3000 Classic-pitkämiekan. Sitten hän hyppäsi koloon.<br>\n<br>\nHän päätti liikkua hiljaa. Hän ei tiennyt, mitä vastassa oli. Hiljaisuus oli aavemainen. <br>\nKäytävässä kuului vain hiljaista naksutusta jostain kaukaa. Yhtäkkiä, erään mutkan takaa <br>\nhyppäsi esiin jonkinlainen rahiolento. Hai ei miettinyt asiaa lainkaan, vaan halkaisi<br>\nsen suoralla lyönnillä. Hai oli hyvä halkaisemaan asioita.<br>\n<br>\nHän oli nähnyt tarpeeksi. Hai putsasi raadon erääseen koloon. Toivon <br>\nmukaan yksikään niistä ei huomaisi. Hai lähti<br>\ntakaisin. Hänellä olisi asiaa klaaniin.<br>\n<br>\nHän asteli klaania kohti. Enää yksi kukkula esti näkyvyyden sinne. Kun<br>\nhän näki klaanin, hän mykistyi. Osa linnakkeesta oli raunioina.<br>\nHai asteli sisään ja joutui heti turvatarkastukseen. Hetken päästä hän pääsi sisään,<br>\nja suunnisti muistin perusteella kahvioon. Siellä oli hieman hiljaista<br>\nmonilla oli vammoja. Hai tiedusteli asiasta, ja sai vastauksen. Klaaniin<br>\noli hyökätty, Nazorakit vilistivät maan alla ja Klaani oli sotatilassa.<br>\n\"Veikkaan, että kohtasin nazorakeja...\" -Hai pohti. Hän alkoi miettiä omaa<br>\nkosto- ja sotasuunnitelmaansa...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1044,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-06-06T17:21","content":"<strong>Nimdan temppeli</strong><br>\n<br>\nTunneli oli kaaoksessa. Oven alta valui vettä, ja merirosvot yrittivät munkkien kanssa päästä ylös meneviin portaisiin. Samoihin, joista munkit olivat tulleet.<br>\nValkohopea matoran oli vielä hetki sitten hallinnut tilannetta. Nyt se oli riistäytynyt käsistä, eivätkä munkit kyenneet tekemään mitään järjestäytynyttä. Kaikki yrittivät pakokauhun vallassa kapeaan kierreportaikkoon.<br>\nÄks ampui suurella käsitykillään pari laukausta ilmaan.<br>\n“Tässä ei ole mitään paniikkia! Emme huku, vettä ei tule tarpeeksi nopeasti. Pääsemme kaikki pois hyvässä järjestyksessä!” hän yritti sovitella.<br>\n<br>\nKaikki oli hetken hiljaa. Xxonn luuli onnistuneensa, mutta sitten hänkin havaitsi sen, mikä oli muita pelottanut.<br>\n<br>\nParin valokiven valaisemana näkyi Po-Matoran piraatinvermeissä ja naamio halki. Tämä matoran, Pegeg nimeltään, oli kuollut pudottuaan Trollaajamadon kuoppaan. Nyt se seisoi rentona muun joukon edessä. Jokin musta piti matoranista kiinni takaa.<br>\nNotfunin oikea silmä nyki. Kylmä hiki valui merirosvokapteenin naamiota pitkin ja sen alaleuka vapisi.<br>\n\"Pogeg?\" Notfun sanoi, pakotettu hymy kasvoillaan. \"Eheh. Pogeg, vanha juomakamu ja...tosi...tosi...epähippi heppu. Älä nyt ota tätä mitenkään vakavasti, mu-mu...\"<br>\n<br>\nRusentuneen, mutta paikallaan seisovan matoranin suu aukeili veltosti ja sanoja tuli ulos. Ne eivät olleet hänen sanojaan.<br>\n<em>\"Niin, kapteeni?\"</em><br>\n<br>\nNotfun kalpeni ja nielaisi niin äänekkäästi, että kammiossa kaikui. \"...sinä olet kuollut. Ei...ei millään pahalla.\"<br>\nPogegin suulla naurettiin ja kuollut matoran otti pari ontuvaa, löysän nukkemaista askelta eteenpäin. Monesta osasta vakavasti vahingoittuneen ja kaikin puolin selvästi kuolleen matoranin löysät kädet heiluivat puolelta toiselle sen astellessa. Polvilumpiottomat jalat kestivät viisi askelta, mutta kuudennella raato rojahti eteenpäin.<br>\nSe ei kuitenkaan kaatunut maahan, sillä jokin jäi pitämään sitä ylhäällä. Musta, suorastaan lonkeromaisen letkeä käsi piti neljällä pitkällä sormella kiinni Pogegin päästä. Matoranin silmät hohtivat aavemaisesti kuin kaksi pientä kynttilää.<br>\n<br>\nMustan käden omistaja käveli pois varjoista ja aavemaisesti hohtavien silmien valoon. Notfunin sekalaisesti kuiskaileva miehistö vaikeni lopullisesti nähdessään, <em>mikä</em> piteli kiinni Pogegin päästä.<br>\n<br>\nPogegin suu nauroi kylmästi ja sieluttomasti.<br>\n<em>\"Hi. Hi. Hi.\"</em><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/HmPxOEUosRk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/HmPxOEUosRk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nNukke oli yönmusta, mutta sen iho ja haarniska olivat jonkinlaista kiiltävää materiaalia. Merirosvojen ja Xxonnin epäuskoiset kasvot heijastuivat olennon rintakehästä.<br>\nOlento oli pitkä, mutta sen löysän ryhdin takia sen pää oli Toan korkeudella. Sen pikimusta vartalo oli kaukana minkäänlaisista ihannemittasuhteista. Olennon hartiat olivat käsittämättömän leveät, mutta sillä oli ohut ja suorastaan siro vyötärö. Hirviön kädet olivat uskomattoman pitkät muuhun vartaloon verrattuna. Toinen piti tiukasti kiinni kuolleen matoranin halkeilevasta päästä ja toinen roikkui löysästi paikallaan, ylettyen helposti olennon omiin polviin.<br>\nNuken jalat olivat melko tasaista Toa-kokoluokkaa, mutta käsiin verrattuna ne vaikuttivat lyhyiltä. Kun olennon epäsuhtaista anatomiaa tarkasteli, vaikutti siltä, kuin se olisi kursittu kasaan kymmenistä kuolleista olennoista.<br>\n<br>\nGroteski ja vääristynyt, nukkemaisesti mutta jäykästi edestakaisin liikkuva yönmusta vartalo kantoi olkapäillään ellipsimäistä, liikkumattoman ja hieman etukenossa roikkuvan kaulan huipussa olevaa päätä.<br>\nKyseinen pää oli aivan oma lukunsa. Mustan, ellipsimäisen ja kiiltäväpintaisen pään keskellä oli vitivalkoiset kasvot.<br>\n<br>\nKasvot olivat kiiltävää, puhdasta ja elotonta posliinia. Hahmottomassa ja kylmässä posliinissa oli pieniä kulumajälkiä ja haaleita tahroja. Orgaanisen näköiset, mutta pupillittomat, täysin aukinaiset ja kuvottavan kuivat silmät pyörivät kiiltäväpintaisten kasvojen silmäkuopissa kuin tarkkaillen merirosvoja ja Xxonnia. Oli kuitenkin mahdotonta sanoa, mihin silmät katsoivat.<br>\nSilmien alla oli posliiniin muotoiltu, leveähampainen hymy. Hampaat olivat epätodellisen valkoiset ja hymyilivät Nuken edessä olevalle joukolle. Hymyssä ei kuitenkaan ollut mitään aitoa, vaan sen laskelmoitu tekoystävällisyys karmi koko joukkoa.<br>\nSuuren, leveästi hymyilevän suun molemmilla puolilla oli punertavat posket. Punainen väri näytti kuitenkin enemmän kuivuneilta veritahroilta kuin oikealta lämmöltä.<br>\n<br>\nJostain olennon sisältä kuului radioaaltomaista kohinaa. Kohina ei kuulunut selvästikään olennon suusta, vaan pikemminkin jostain syvältä sen sisältä.<br>\nVälillä kuulosti siltä, kuin kohinan seasta erottuisi kirkkaita, lapsellisia ääniä.<br>\n<br>\nMatoron liikkumatonta ruumista kantava Xxonn kalpeni. Hän kalpeni entisestään tajutessaan, että tekokasvoinen nukkeolento keskitti katseensa Äksän ystävän liikkumattomaan ruumiiseen.<br>\nKylmä tunne hiipi läpi titaanin selkärangan.<br>\n\"Ku-kuka olet\", hän yritti kysyä vahvana.<br>\n<br>\nPosliinikasvoisen painajaisen pää retkahti sivuittain, jolloin selvisi, että pää ei ollut kovin tukevasti kiinni vartalossa. Pää jatkoi heilumista hetken aikaa, mikä sai sen näyttämään ontolta ja kevyeltä.<br>\n<br>\nOlento näytti siltä, että se olisi halunnut vastata. Se osoittautui kuitenkin vaikeaksi ilman suuta.<br>\nNuken kourassa kiinni oleva matoran avasi suunsa ja puhui kylmästi.<br>\n<strong>\"Suu.\"</strong><br>\nOli hetken hiljaista. Sitten se jatkoi.<br>\n<strong>\"Tuon viestin.\"</strong><br>\n<br>\nÄksä nielaisi. Hän hengitti raskaasti.<br>\n<strong>\"Jään sotilas kaivautui liian syvälle.\"</strong><br>\nHirviömäisen vatsastapuhujan pää retkahti toiselle puolelle. Tyhjä, aavemainen posliinihymy pysyi samana. Xxon katsoi olallaan lojuvaa ystäväänsä. Alakulo ja pelko hiipi urhean näköisen jättiläisen kasvoille.<br>\n<strong>\"Älkää tehkö hänen virhettään.\"</strong><br>\nPogegin ruumis rojahti lattialle ja sen silmävalot sammuivat. Posliinikasvoinen painajainen käveli takaisin pimeyteen täysin äänettömästi.<br>\nRadioaaltojen kaltainen kohina ja siitä erottuvat lapsenomaiset äänet joutuivat vähitellen pimeyden syömiksi.<br>\n<br>\n[spoil]Gurkku teki tästä ison osan. Krediitit siihen suuntaan.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1045,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-06-07T15:30","content":"<strong>Klaanin piha</strong><br>\n<br>\nKapura käveli Klaanin pihassa, varoen sitä, että hänet nähtäisiin. Vaikka hän oli tarkkailujensa aikana kokenut suurimman osan Klaanilaisista melko luotettavasti, koskaan ei voinut olla liian varovainen. Kapura istahti erään harvinaisen ison puun taakse niin, että häntä ei nähtäisi Kapuran odottaessa tapaamista.<br>\n<br>\n<em>Auta.</em><br>\n<br>\nPuun takaa näkyvä Matoranin varjo keskeytti Kapuran tulevaan tapaamiseen kohdistuvat ajatukset. Kapura nousi hiljaa ylös ja painautui puuta vasten.<br>\n<br>\n\"Tänään en saa tulla nähdyksi\", Kapura mutisi ja kohotti Painovoimateränsä ilmaan. Sen vasta hiottu terä kimmelsi auringonvalossa. Kapura valmistautui hyppäämään puun taakse ja kanavoimaan painovoimaa vakoilija-Matoraniin.<br>\n<br>\nMutta mitään vakoilija-Matorania ei näkynyt.<br>\n<br>\nHämmästyneenä Kapura tajusi, että vakoilija oli siirtynyt puun toiselle puolelle. Koska puun varjo lankesi puun toisen puolen alle, vakoilijan varjo ei näkynyt.<br>\n<br>\nHarmistuneena siitä, että moinen ninja pystyisi vakoilemaan häntä Kapura asteli hitaasti taaksepäin. Vakoilijan oli ennen pitkää tultava pois. Ja Kapura oli valmiina.<br>\n<br>\nKapura erotti jälleen hieman vakoilijan varjoa. Se näytti olevan Hauta kantava keskikokoinen Matoran, joka seisoi liikkumatta. <br>\n<br>\nSitten varjo asteli Kapuraa kohti, mutta sen omistaja -jos sitä oli olemassakaan- ei ollut mukana. Kapura perääntyi. Voisiko tällainen olento olla Matoran ensinkään? Se tuntui mahdottomalta, ellei Matoranilla ollut näkymättömyyden mahdollistavaa teknologiaa tai naamiota.<br>\n<br>\nVarjo muutti muotoaan hiljaa. Se kasvatti lonkeroita ja hiljalleen menetti Matoranin hahmonsa. Mutta silloin se ei enää ollut pelkkä varjo.<br>\n<br>\nKapura päästi hämmästyneen älähdyksen, kun tajusi, mikä hänen edessään seisoi. Morbuzakh. Mutta ei Zairyh.<br>\n<br>\nKapuran valtasi pelko, mutta sitten hän pysähtyi ajattelemaan asiaa. Miten Morbuzakh olisi päässyt Klaaniin? Ja miten se pystyisi naamioitumaan Matoranin varjoksi?<br>\n<br>\nMorbuzakh ei näyttänyt tekevän mitään. Kapurakin seisoi hiljaa. Se oli virhe, sillä Morbuzakhin juuret lukitsivat hänen jalkansa maan sisältä.<br>\n<br>\nKapura kirosi ja teki ainoan loogiselta tuntuvat vaihtoehdon: vapautti Morbuzakhia kohti kulkevan liekkimeren.<br>\n<br>\nLiekkien nuoliessa ruohoa ja Morbuzakhia Kapura käytti tilaisuuden hyväkseen ja hakkasi juuret poikki Painovoimaterällä. Voitonriemuisena hän käänsi katseensa jälleen Morbuzakhiin.<br>\n<br>\nRaivokas liekkimeri ei ollut tehnyt sille mitään.<br>\n<br>\n<em>Auta.</em><br>\n<br>\nImmuuni elementtivoimille? Kapura ajatteli uusien juurien vangitessa hänet. Nyt lähitaistelu oli mahdotonta.<br>\n<br>\nMutta kuka sanoi, että aseita voi käyttää vain lähitaisteluun?<br>\n<br>\nKapura heitti Painovoimateränsä kohti mutanttikasvia. Juuri ennen kuin se osui, Morbuzakh hävisi ja sen varjo muistutti taas Matoranin varjoa. Kapura huomasi juurten hänen jalkojensa ympäriltä hävinneen.<br>\n<br>\nPainovoimaterä jäi kiinni ilmaan siihen kohtaan, missä varjon omistaja olisi.<br>\n<br>\nSiltä kohtaa kuului voimakas huuto, joka pakotti Kapuran maahan.<br>\n<br>\nHuuto ei ollut raivokas. Se ei ollut kuolemanhuuto. Se ei myöskään ollut totaalisen pelon huuto. Se oli sekoitus kaikkia noita, mutta silti se kuulosti epäinhimmilliseltä ja oudolta. Kapura tärisi maassa. Hän näki asioita. Kamalia asioita.<br>\n<br>\n<em>ei<br>\n<br>\nälkää<br>\n<br>\nauta<br>\n<br>\nauta</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1046,"creator":"Jake","timestamp":"2011-06-08T07:48","content":"<em>Matoro lähetti minulle tämän viestin otsikolla sgoreytryuiiyr. Koska tämä on Matoron viesti, minut lienee oikeutettu tuplapostaamaan.</em><br>\n<br>\n<strong>Nimdan pyhättö Ranta</strong><br>\n<br>\nUmbra ei uskonut silmiään. Järven pinta oli laskenut hetkessä monta metriä. Aivan kuin amme, jonka pohjasta olisi poistettu korkki. Deleva ja Nurukan tulivat Valon Toan perässä rannalle. Samol oli juossut parinkymmenen metrin päässä olevaan Nimdan pyhättöön katsomaan, olisiko matoranit siellä. <br>\nSitten kivinen luukku nousi hiekasta ja punamusta matoran syöksyi ylös. Heti sen perään luukusta änki ylös harteikas olento, jonka Umbra tunnisti Axonnin lajiksi. Olennolla oli olkapäällään - Matoron ruumis.<br>\nUmbra järkyttyi ja syöksyi luukulle. Nyt alhaalta tuli sekalaista joukkoa merirosvoilta näyttäviä matoraneja sekä valkoasuisia, siistejä matoraneja.<br>\n“Mitä karzahnia täällä tapahtuu?” Umbra ihmetteli ääneen. Äks juoksi nopeasti sivuun väkijoukosta ja heitti Matoron ruumiin hiekalle ja tarkisti pulssin. Ei mitään. Klaanilainen yritti unohtaa sisällään vellovan pelon, muttei kyennyt siihen.<br>\n<br>\n<em>Sinä hankit sen minulle.</em><br>\n<br>\n“Hei, oletteko te klaanilaisia?” Umbra syöksyi Äksän viereen ja kysyi.<br>\n“Olemme…”, Äks mumisi hiljaa, antaen äänen kadota ilmaan.<br>\nValon Toa katseli Matoron ruumista. Hän ei suostunut uskomaan, että Matoro olisi kuolleena hänen edessään.<br>\n“Mitä on tapahtunut?” Umbra kysyi. Äks ei vastannut. Rinnan lävistyshaava puhui karua kieltään.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/gnblCk2dkjU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/gnblCk2dkjU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em>Teet sen, koska et voi muutakaan</em><br>\n<br>\nKaikki tuntui hidastuvan Umbran ympärillä.<br>\n<br>\nSitten hän kuuli tutun äänen.<br>\n<br>\n<em>Olen elossa</em><br>\n<br>\nUmbra olisi pudonnut tuoliltaan, jos olisi istunut.<br>\n<br>\n“Matoro?” hän kysyi.<br>\nÄks katsoi Umbraa hämmästyneenä.<br>\n<br>\n<em>Olen naamiossa</em><br>\n<br>\nUmbra horjahti maahan. Mielensisäisiä viestejä.<br>\n<br>\n<em>Parannuskivi</em><br>\n<br>\nValon Toa puristi nyrkissään Metorakkilta saamaansa sinistä kiveä.<br>\nTäydellinen ajoitus.<br>\n<br>\nUmbra kumartui ruumiin ylle. Hän ei ollut aivan varma, miten kiveä käytettiin kunnolla, mutta se näytti toimivan jollain tasolla itsekseen. Hän asetti sinisen kiven Matoron sammuneen sydänkiven päälle.<br>\nSiniset säikeet lähtivät lentoon haavoja kohti, mutta sitten kiven hohde sammui.<br>\nKeltainen toa ihmetteli tapahtunutta. Tarvitsiko kivi ulkoista energiaa, vai pitäisikö sen latautua? <br>\nUmbra asetti kätensä kiven päälle ja loi säteen elementaalivoimaansa kiveä kohti. Valonsäde imeytyi siniseen kiveen, joka alkoi taas hohtaa. <br>\n<br>\nToa alkoi syöttää elementaalienergiaansa kiveen. Siniset kipinät lentelivät kivestä, joka muutti elementtienergiaa voimaksi kudosvaurioiden korjaamiseen.<br>\nUmbra syötti lisää ja lisää elementaalivoimaa, kunnes se yhtäkkiä loppui kuin seinään.<br>\n“Hei! Sinä! Axonnin lajilla on elementtivoimia. Käytä niitä kiveen”, Umbra määräsi nopeasti. Äks näytti neuvottomalta.<br>\n“En minä osaa niitä käyttää kunnolla”, hän vastasi.<br>\n“Yritä!” Umbra sanoi ja syöksyi väkijoukon halki etsimään muita Toia.<br>\n<br>\nÄks kumartui ruumiin ylle ja koitti loihtia käsistään energiaa. Hän muisteli vanhalla kotisaarellaan saamiaan opetuksia.<br>\n<br>\n“Keskity”, hän mumisi.<br>\n<br>\nDeleva syöksyi Äksän takaa mustan ruumiin luo. Plasman Toa kumartui Umbran viereen ja alkoi kanavoida plasman elementaalivoimaa siniseen kiveen. Ruumiin vammat alkoivat kadota näkyvistä sinisten kipinöiden iskeytyessä niihin. Deleva keskittyi ja kanavoi viimeisetkin voimansa ruumiiseen.<br>\n<br>\n<em><br>\nMitä aiot, Makuta?<br>\n<br>\nHerättää sinut henkiin. <br>\n<br>\nSinä kykenet hallitsemaan mieltäni. Mikset ole ottanut ruumista hallintaani?<br>\n<br>\nMiksi olla maalitaulu, kun voi ohjata muita kuin marionettinukkeja?<br>\n<br>\nMatoro alkoi tajuta mihin kaikkeen Itroz oli vaikuttanut. Sama Makuta kykeni ohjaamaan hänen ja kaikkien hänen ympärillä olevien mieliä.<br>\n<br>\nMutta valitan, nyt sinun on mentävä. Hankkimaan Nimda minulle.<br>\n<br>\nMatoro tunsi putoavansa kylmyyden läpi.<br>\n</em><br>\n<br>\nRuumis puhkesi huutoon. Kovaan huutoon. Matoro kouristeli oudosti ja tunsi samalla kivun kaikista ruumiinsa osista valtavana poltteena. Matoro näki sumeana usean henkilön olevan kumartuneena hänen ylleen. Hän koitti liikuttaa ruumistaan, muttei onnistunut. Toan päässä kiisi yksi ajatus.<br>\n<br>\n<em>Nimda.</em><br>\n<br>\nMatoro ravisteli päätään. Hän huokaisi helpotuksesta kun huomasi ympärillään tuttuja - Xxonn, Umbra. Taivas oli sininen ja leppoisa tuuli kävi rannan läpi.<br>\nHän nosti itseään vaivoin istuma-asentoon.<br>\n“M-mitä on tapahtunut?” hän kysyi tokkuraisena, muistamatta mitään.<br>\n<br>\n<strong>TÄSTÄ ALKAA JAKEN POSTI</strong><br>\n<br>\nKun Äksä, Umbra ja Jardirt olivat kumartuneet Matoron ympärille, Notfun käveli ympäri rantaa. Hän oli huomannut jotain erittäin huolestuttavaa.<br>\n<br>\n\"Jardirt. Et ikinä arvaa mitä huomasin\", Notfun huusi perämiehelleen.<br>\n<br>\n\"Yarr. Kerro\", Jardirt huudahti takaisin.<br>\n<br>\n\"Yön Timo kolmas on viety. Ne veivät sen. Ne. Hipit. Taikka se kaapumies\", Notfun ärisi.<br>\n<br>\nSeurasi syvä hiljaisuus laivan muistolle, jonka jälkeen Notfun alkoi kiertää miehistöä joka seisoi rivissä.<br>\n<br>\n\"Tehtävänne on rakentaa meille uusi laiva. Ja sinä, Matoro, nouse ylös. Sinäkin saat auttaa\", Notfun komensi, \"Laivan nimeksi tulee jotain omaperäisempää kuin aiemmin.. Miten olisi.. ..Yön Timo neljäs?\"<br>\n<br>\nTässä kohtaa tapahtuu naamapalmu.<br>\n<br>\n<span style=\"color:green\"><em>Äläpäs tuplapostaa.<br>\n-MK</em></span><br>\n<span style=\"color:orange\"><em>Muttakun toinen on Matoron posti. Se ei ole minun postini. Nyt ne sekoittaa. Laita ne takaisin. <br>\n-Jake</em></span><br>\n<span style=\"color:green\"><em>Ainakaan Modeilla ei ole mahista siihen. Ja mikä tuossa muka niin sekaisin menee?<br>\n-MK</em></span><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1047,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-06-08T19:39","content":"<strong>Nynrah<br>\nTakomo</strong><br>\n<br>\nGuardian heräili vähitellen. Heräämistä auttoi hieman se, että häntä läpsittiin kovakouraisesti molemmille poskille.<br>\n\"Ylös siitä\", Makuta Nuin ääni köhi. Guardian avasi silmänsä ja huomasi vähitellen nojaavansa kylmää tehtaan seinää vasten. Ilmassa haisi kaasu ja savu. Skakdin selkään sattui.<br>\nMustelmia ja ruhjeita täynnä oleva Manu seisoi hieman kumarassa ja naksautti niskaansa ruman kuuloisesti. Hän köhi voimakkaasti.<br>\nKeltainen jättiläinen, Keetongu seisoi seinän vieressä ja naputteli sormiaan vasten valtavaa mutta keskeneräistä Exo-Toan käsivartta, joka nojasi seinään. Keetongun takana hahmottuivat tehtaan kemikaalivaraston liekehtivät jäänteet. Oviaukko oli repeytynyt monta metriä suuremmaksi ja näytti nyt enemmänkin suurelta luolan suuaukolta.<br>\n<br>\n\"...oho\", oli Guartsun ensireaktio.<br>\nKeetongu hymyili, mutta hänen yksinäisessä silmässään oli pientä tympeyttä. \"Kahdenkymmenentuhannen rattaan edestä kemikaaleja.\"<br>\nMakuta Nuin silmät pyöristyivät suuriksi ja hän raotti liskomaista etuhammashymyä. \"No... ainakin se kuoli?\"<br>\n\"Mikään ei selviytyisi tuosta\", Guartsu sanoi yskäisten. Kemikaalihuoneen kaasut maistuivat yhä hänen suussaan. Päätä särki.<br>\n<br>\nTunto palaili vähitellen Guardianin raajoihin ja hän huomasi, että puristi vieläkin tiukasti Vartija-kiväärinsä liipaisinta. Sarjatulitoiminnon kytkin oli ylhäällä ja lipas naksahteli tyhjyyttään. Vartija kurotti varovaisesti kättään varustevyölleen täyttääkseen kiväärin uudella. Pettymyksekseen hän huomasi, että lippaita oli jäljellä enää vain kolme.<br>\nGuardian kurtisti kulmiaan. \"Voi skarrararr. Minulla on vain kolme lipasta jäljellä.\"<br>\n<br>\nMakuta Nui piteli kyljestään kiinni. Hän huomasi, että jokin liikkui irtonaisena hänen rintakehänsä sisällä. Varjojen olennon katse vääntyi kivuliaaksi ja se puristi kylkeänsä molemmilla käsillään. Jokin naksahti inhasti takaisin paikoilleen. <br>\n\"ARGH\", Manu ärähti, mutta muutti ilmeensä pian pirulliseksi hymyksi. \"Luodit loppuvat, kun niillä ampuu\", hän sanoi sarkastiseen sävyyn.<br>\nGuardianin ilme oli hapan. \"Viholliset kuolevat, kun niitä ampuu\", hän sanoi aivan yhtä sarkastisesti.<br>\n<br>\nKeetongu hymyili. Hänenkin äänensävynsä tihkui sarkasmia.<br>\n\"Loppupäätelmä taitaa siis olla, että...\", rahi aloitti. \"...<em>vihollisia kannattaa ampua</em>.\"<br>\nGuardian nauroi. Hän lopetti nauramisen huomatessaan, että hänen rintakehäänsä iski pistävä kipu. Skakdi huohotti ja piteli rintakehästään kiinni.<br>\n<br>\nKeetongu havahtui ja siirsi kätensä pois seinään nojaavalta Exo-Toan raajalta. \"Kaikki kunnossa, Gurvana?\"<br>\nGuardian nyökkäsi valheellisesti purren hammasta. Hän siirsi kiväärinsä selkäänsä, mutta piti oikean kätensä rintakehällään. Guartsu nosti vasemman kätensä ylös.<br>\nMakuta Nui asteli kohti skakdia, tarttui tämän kädestä ja auttoi hänet pystyyn.<br>\n<br>\n\"Kiitos\", Guardian sanoi hiljaa. Kipu rintakehässä alkoi kadota, mutta ei kokonaan. Hän siirsi katseensa takaisin liekkehin. \"Poistatan sarjatulitoiminnon. Vie liikaa ammuksia. Kukaan ei sitten...kerro Zaiggeralle.\"<br>\n\"Mmmm-hm\", Makuta Nui vastasi, kääntyen itsekin liekkejä kohti. \"No, ainakin Arsesteinin lelu on rikki.\" Manu naurahti hiljaa ja ivallisesti.<br>\nTasan sekunnissa Nynrahin tehtaiden ilmoitusradiokanava aukesi kohinalla. Kohinan päätyttyä Zorak von Maxitrillian Arsteinin ääni kuului jälleen äänekkäästi ja kristallinkirkkaana.<br>\n<br>\n<em>\"Voi, Makuta!\"</em> Zorak lausui juhlavasti. <em>\"Sinun jos jonkun olisi pitänyt oppia jo, että kaunokaiseni on suunniteltu loppuun asti.\"</em><br>\nMakutan ilme täyttyi ärtymyksellä. Hän etsi katseellaan huoneen katonrajasta mahdollista valvontakameraa ja pohti ruminta tietämäänsä käsimerkkiä. Pohdinta kuitenkin päättyi lyhyeen, sillä liekkien joukosta kuului ääniä.<br>\n<br>\nÄänet olivat mekaanisia. Jotain naksahteli. Joku puhui.<br>\nKoko kolmikko käänsi katseensa tuleen. Liekeissä käveli joku.<br>\n<br>\n\"Mitä\", Guardian aloitti.<br>\nManu jatkoi innokkaasti. \"Hel-\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/ijMLuyMwxC4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/ijMLuyMwxC4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nLiekehtivästä oviaukosta asteli jokin, joka oli ilmiliekeissä. Sen metallinen pintakerros oli tahrittu tummilla kemikaaleilla, jotka paloivat napalmin lailla.<br>\nFeterrasta ei ollut jäljellä paljoakaan, mutta se liikkui. Puolet sen alaruumiista oli räjähtänyt irti ja mukana oli kadonnut sen lentomoottori - tai mikä sen sitten ilmassa pitikään. Se ei kuitenkaan estänyt Feterramaista metalliraatoa liikkumasta.<br>\nPitkiä, luurankomaisia käsiä oli jäljellä vain kolme ja nekin olivat halkeamispisteessä. Monista puuttui sormia, mutta se ei etenemistä hiljentänyt. Mekaaniset nytkähtelyäänet ja sähköinen särinä täyttivät huoneen, kun liekehtivä raato käveli kohti kolmikkoa huterien käsiensä varassa.<br>\nIlmiliekeissä olevan ja hämähäkkimäisesti lattiaa pitkin juoksevan Avhrak Feterran haarniska oli revennyt täysin auki monesta kohtaa ja sisältä valui jotain mustaa. Se, mitä päästä oli jäljellä pyöri ympäri kuin karuselli. Vaikka Makuta Nui oli saanut metalliolennon silmäaukot umpeutumaan, oli kemikaaliräjähdys repinyt sen naaman auki ja kaksi heikosti särisevää silmää roikkui kiinni pään jäänteessä juuri ja juuri. Kolmas oli jäänyt matkalle.<br>\n<br>\nFeterra yritti vielä puhua jotain, mutta sai aikaiseksi vain yksittäisiä sanoja. Tunteettomat lausahdukset olivat epäselviä eivätkä liittyneet mihinkään.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"K-k-k...KäSkY: k-uoL-E. K-k-k-k-EhoTuS. k-YS-ymyssss.\"</span></span><br>\nSatunnaisten mekaanisten lausahdusten alta kuuluva voimakkaampi ääni kuulosti tuskaisalta huudolta.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"vALOn t-t-t-Toa. Z-M-A. Z-M-A. Z-MA. <em>Z-M...</em>\"</span></span><br>\nVielä yksi silmä putosi irti Feterrasta. Olento jatkoi yhä nopeaa etenemistä käsiensä varassa. Guardian haparoi vielä hieman puutuneilla käsillään revolveriaan vyötäröltään ja Makuta Nui tähtäsi hämähäkkiraatoa omalla Feterra-kourallaan. Keetongu katsoi ainoalla silmällään omaa tykkiään, joka lojui vielä lattialla. Hän ei ollut aivan varma, ehtisikö sen luokse.<br>\n<br>\nKävelevä, palava ja sulaneella metallilla päällystetty raato pysähtyi kahden metrin päähän kohteistaan ja horjui hetken kolmella luurankomaisella jalallaan. Se näytti valmistautumaan ponnistamaan ilmalentoon.<br>\nEnnen hyppyään Feterran päästi vertahyytävän rääkäisyn, jossa ei ollut enää merkkiäkään mekaanisuudesta. Sitten se ponnisti.<br>\n<strong>\"MOLEMMAT ALAS!\"</strong> Keetongun kumea ääni karjaisi raivokkaasti. Guartsu ja Manu hätkähtivät ja tottelivat välittömästi.<br>\n<br>\nKun Keetongun heilauttama irtonainen Exo-Toa-raaja kohtasi hämähäkkimäisen Feterra-romun kasvot, syntyvä metallin rusentumisen ääni oli korviahuumaava. Kahden irtonaisen käsiraajan jäännöksiä ja useita satunnaisia ja hyvin liekehtiviä metallikappaleita kolahteli huoneen lattialle ja seiniin. Feterran yksikätinen jäännös lensi takaisin liekkeihin.<br>\n<br>\nSen käsi jatkoi yhä psykoottista sätkimistä. Keetongu pudotti pahasti lommoutuneen Exo-Toa-raajan lattialle ja Guartsu ja Manu nousivat varovaisesti pystyyn.<br>\nFeterran raato liikkui yhä kituvasti. Kolmikko päätti juosta.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Sukellusvene<br>\nVartin päässä Nynrahista</strong><br>\n<br>\nZorak von Maxitrillian Arstein tarkkaili Nynrahin valvontakameroiden kuvamateriaalia intensiivisesti pystyasennosta. Tuoli seisoi tyhjänä hänen takanaan Zorakin nojatessa hieman näyttörykelmän ohjauspaneelia kohti.<br>\nHarmaa skakdi paljasti koko hammasrivistönsä virneeseen, kun hän löysi oikean kameran. Pitkän tehdaskäytävän läpi juoksivat revolverilla tähtäilevän Guardianin perässä Feterra-kouransa käyttöä harjoitteleva Manu ja suurta tykkiä kaksin käsin kantava Tongu. He eivät vaikuttaneet huomioivan käytävän valvontakameraa.<br>\nZorak tarttui radiopuhelimeen ja painoi linjan auki.<br>\n\"Sektori 5\", hän kuiskasi.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nAmpiaisparven lailla syöksyvät Avhrak Va -lautaset täyttivät käytävän, mutta satunnaiset revolverin osumat pudottivat niitä. Keetongu räjäytti jykeviä Cordak-ammuksia saadakseen parven hajaantumaan, mutta huoneeseen virtasi vain lisää. Manu kamppaili käytävän päässä olevan turvaoven lukitusjärjestelmän kanssa jonkin aikaa ennen kuin turvautui lateraaliseen ajatteluun ja lainasi Keetongun tykkiä. Kolmikko jatkoi juoksuaan seuraavan huoneen läpi.<br>\n<br>\n<em>\"Jännittävää. Tuossa huoneessa ei ole kameroita. Antakaa hetki, tutkin pohjapiirustuksia...\"</em><br>\n<br>\n\"Eli...kerrataan!\" Guardian läähätti ampuen satunnaisia laukauksia perässä roikkuviin lautasiin. Hän laski äänenvoimakkuuttaan huomattavasti, että ZMA ei kuulisi.<br>\n\"Meidän pitää...pysäyttää näiden ja Feterrojen tuotanto.\"<br>\n<br>\nSuuri räjähdys tuhosi kokonaisen Va-parven. Keetongu huusi äänen alta.<br>\n\"Minulla on idea!\"<br>\n<br>\n\"Mahtavaa\", Manu sähisi. \"Mutta meidän pitäisi varmaan selviytyä myös hengissä.\"<br>\n\"Yritetään\", Guartsu sanoi. \"Ja pelastaa matoranit?\"<br>\nManu kohautti olkapäitään ja kyykistyi Va:n energia-ammuksen alta. \"Ei kai niin vaikeaa.\"<br>\n\"Ja murtaa jokainen luu 'herra ZMA:n\" ruumiissa\", Tongu sanoi irvistäen.<br>\n\"Oikein mielelläni!\" Makuta Nui naurahti.<br>\n<br>\n<em>\"Tutkin vähän pohjapiirustuksia, ystäväiseni. Olisitte voineet valita paremmankin huoneen.Ja niin, niistä luista...\"</em><br>\nZorak von Maxitrillian Arstein piti uhkaavan tauon. Sitten hän karjahti rauhalliselle mielentilalleen epätyypillisesti.<br>\n<em><strong>\"YHTÄKKIÄ, MURSKAIN.\"</strong></em><br>\n<br>\nHuoneen seinästä valtavan rysähdyksen säestämänä syöksyvä murskain pysähtyi, kun Keetongu otti sen kahdella kädellä vastaan. Keltaisen jättiläisen nyrkit kaivautuivat metalliseinämään, joka yritti musertaa kaikkia kolmea klaanilaista. Vahva rahi siirtyi vähitellen taaksepäin, mutta onnistui kuitenkin pidättelemään murskainta tarpeeksi kauan, että kolmikko pystyi vetämään itsensä pois sen edestä.<br>\n\"Mi...mitä\", Manu inahti.<br>\n<em>\"Ihmettelette varmaan, miksi käytävään on asennettu tehokas metallinmurskain.\"</em><br>\n\"Tavallaan\", Keetongu jyrisi huohottaen.<br>\n<em>\"Myös ystävänne Q kyseenalaisti muutokseni pohjapiirustuksiin. Vastaus teille: samasta syystä kuin tuohon toiseen seinään.\"</em><br>\nJotain rysähti.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nJotain rysähti. Zorak seisoi paikallaan pidellen tiukasti kiinni kommunikaattoristaan. Tavallaan hän toivoi onnistuneensa, mutta harmaa skakdi ei halunnut menettää Guardianin tasoista vastustajaa ennen tämän näkemistä silmästä silmään. ZMA:n mielessä oli ristiriitaisia tunteita.<br>\n\"Kuolitteko, ystäväiseni?\" hän sanoi kommunikaattoriin. \"Kuolitteko?\"<br>\n<br>\nHetken oli hiljaista.<br>\n<em>\"Suunnitelmissasi oli yksi aukko\"</em>, Keetongun ääni sanoi.<br>\nZorakin ilme oli merkillinen. \"...niin mikä, jättiläinen?\"<br>\n<em>\"Cordak-tykki.\"</em><br>\nZorak von Maxitrillian Arsteinin toinen kämmen puristui nyrkkiin.<br>\n\"...ah. Niitä siis...valmistetaan vielä.\"<br>\n<em>\"Jep.\"</em><br>\n\"No...pysykää siinä, missä olette, niin kaunokaiseni vain...vangitsevat teidät..\"<br>\n<em>\"Emme ajatelleet.\"</em><br>\nToisesta päästä kuului jälleen juoksuaskelia.<br>\n<br>\n\"Omapa on valintanne\", Zorak sanoi virnuillen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1048,"creator":"Troopperi","timestamp":"2011-06-09T09:47","content":"<strong>Klaanin Kahvio</strong><br>\n<br>\nBang.<br>\n<br>\nTroopperi tajusi hakkaavansa päätänsä pöytään. Hän mietti, mikä järki siinä oli. Jos hänellä olisi ollut hattu, siinä olisi viitosen seteli musikaalisen nautinnon tarjoamisesta eräälle asiakkaalle, jonka naamataulu muistutti maustekurkkua. Hatun sijasta viitosen seteli lillui hänen kahvikupissaan. Troopperi otti setelin sieltä pois, ja puristi sen kuivaksi. Setelissä olevaan moderaattorin kuvaan, tuli kahviläiskä. Troopperi ryysti höyryävää kahvia. Maustekurkkunaamainen asiakas olisi antanyt hänelle rahaa taas hienosta musiikista, ellei olisi minuuttia sitten tuhlannut kaikkia loppuja rahoja apteekissa laksatiiviin ja muovipäihin.<br>\n<br>\nTroopperia vastapäätä istui pöydässä karvalakkipäinen matoran. Matoran näytti siltä, kuin olisi käynyt punttisalilla. Hän alkoi selittää Troopperille:<br>\n<br>\n\"Nyt kun lopetit musisoimisen, voisin kertoa sinulle jotain.\"<br>\n<br>\nTroopperi kohensi ryhtiään. Hänet oli kutsuttu tänne jotain päiviä sitten tapaamaan karvalakkipäistä Matorania. Ikävä kyllä paikalla oli lauma karvalakkipäisiä Matoraneja, joilla oli kokous. Troopperi ei vieläkään tajunnut miten oli voinut tuhlata monta päivää kahviossa.<br>\n<br>\n\"Muistanet sen Turagan, joka vangitsi sinut silloin kerran?\"<br>\n<br>\n\"Kyllä.\"<br>\n<br>\n\"Minulla on sinulle tehtävä koskien häntä. Eräs Matoran oli nähnyt hänet saaren pohjoisrannikolla erään majan pihalla parin Nazorakin kanssa jonkin laitteen kimpussa. Ota selvää mikä, se on, ja varmista, ettei hän juonittele Nazorakien kanssa.\"<br>\n<br>\n\"Eli siis minun pitää mennä sinne, ja tutkia hänen vehjettään?\"<br>\n<br>\n\"Kyllä\", Matoran sanoi kiinnittämättä mitään huomiota Troopperin omituisesti ilmaisemaan asiaan.<br>\n\"Olemme huolestuneet etenkin siitä, että laitteessa lukee \"atomi pomi\".\"<br>\n<br>\n\"Atomi pomi? Oikeinkirjoituksen tasosta kuulostaa siltä, että Turaga todellakin juonittelisi Nazorakien kanssa. Manu pitäisi tästä tehtävästä.\"<br>\n<br>\n\"Tuossa on vielä kartta, johon on merkitty talon sijainti.\"<br>\n<br>\nMatoran poistui kahviosta.<br>\n<br>\nTroopperi päätti lähteä huoneeseensa hakemaan tarpeellisia varusteita. Hän lähtisi tänä iltana matkaan. Kartan perusteella hän arvioi matkaan kuluvan nopeudesta riippuen 4-8 päivää. Parhaaksi vaihtoehdoksi osoittautui kiertää Mt. Ämkoon itäpuolelta.<br>\n<br>\nMatkalla Troopperi vaivautui ostamaan lehden, jotta tajuaisi jotain siitä, mitä viime aikoina on tapahtunut.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1049,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-06-09T13:25","content":"<strong>Nynrah, Takomo</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/-5rc5C_JaeU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/-5rc5C_JaeU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Miten hemmetissä me pääsemme tuon yli.”<br>\nManu ei ollut tyytyväinen tilanteeseen. He olivat saapuneet isoon saliin, joka kuitenkin oli kohtalaisen täynnä metalli- ja lasiputkia. He olivat suurella metallikorokkeella. Pronssinväriset seinät hohkasivat kuumuutta. Korokkeen ympärillä oli tasainen, kupliva, vihreä happomeri, joka jatkui muutaman kymmenen metriä eteenpäin, kunnes vastaan tuli toinen koroketaso. Se oli seinän vieressä, ja seinässä oli ovi. Ovi oli pyöreä ja pronssinen, kuten muukin huone.<br>\n<br>\n”Minä en tiedä”, Guardian sanoi ymmällään. He eivät olleet odottaneet tulevansa…<br>\n”… pannuhuoneeseen?” Keetongu sanoi kysyvästi.<br>\n”No jos sitä voi kutsua siksi”, Manu sihisi. Jostain pääsi kuuma höyrypurkaus.<br>\n”No, emme me tähän voi jäädä”, Guardian sanoi reippaasti.<br>\n”Vaan?” Manu äyskäisi. Guardian ei ollut kuulevinaan. Hän tutki heidän vieressään olevaa laitetta. Keetongu taas tutkaili avointa lasiputken päätä, joka oli tasanteen reunalla. Putki kiemurteli heidän ylleen ja katosi jonnekin muiden sekaan.<br>\n<br>\nMakuta Nui kyllästyi odottamiseen ja yritti lentää. Hän kuitenkin sai höyrypurkauksen naamalleen ja oli pudota happoon. Keetongu auttoi tasanteen reunalla roikkuvan Makutan ylös.<br>\n”Jos happopinta olisi ollut parikin metriä ylempänä, olisit puoliksi vainaa”, Tongu sanoi.<br>\n”No, puoliksi”, Manu huokaisi.<br>\n<br>\nGuardian tuli heidän luokseen.<br>\n”Tuossa putkessa on melkoinen imu”, hän virkkoi, ”ja taidan nyt tietää, mitä tuo laite tekee.”<br>\n”Ja?” Tongu ja Manu sanoivat yhteen ääneen.<br>\n”Tulepas Manu vähän tännepäin”, Guardian sanoi viekoittelevasti.<br>\n”Ööh?”<br>\nGuardian käveli laitteen luokse Manu käsipuolessaan. Sitten hän äkkiarvaamatta nosti Makutan ilmaan ja heitti hänet laitteen päällä olevaan suppiloon. Kiljaisten Makuta katosi laitteen sisään. Kuului kolinaa, ja pian laitteen alareunassa olevasta putkesta vieri esiin tölkin näköinen esine, joka oli suunnilleen sen kokoinen, että Toa mahtuisi sen sisään tiukasti pakattuna.<br>\n<br>\n<em>”Ei minulle voi tehdä tällaista! Olen varjojen herra, ilkeä tiedemies, pimeyden valtias! Ei minun arvolleni sovi tällai-”</em><br>\nGuardian oli jo vierittämässä Manua pois laitteen luota. Skakdi työnsi Manun lasiseen putkeen, ja vetävä voima sieppasi purkin mukaansa. Kuului karjumista ja kolinaa, kun purkki liikkui putken sisällä. Nyt sekä Guartsu että Tongu tarkkailivat toista tasannetta. Hetken kuluttua sen yllä olevasta lasiputken avoimesta päästä putosi metallipurkki tasanteelle. Purkin kansi rikkoutui Makutan käden lävistäessä sen. Kiroileva Makuta Nui nousi ulos aivan liian ahtaasta purkista ja katseli sitten hetken ympärilleen. Guardian hymyili. Manu heristi nyrkkiään hetken ja väänsi sen jälkeen vipua oven vieressä. Haposta nousi metallisilta tasanteiden väliin. Klaanilaisparivaljakko käveli sillan yli Makutan luokse.<br>\n”Ja mikähän idea tuo, piru vieköön, oli olevinaan?”<br>\n”No, ainakin se toimi”, Guardian sanoi virnistäen. Tongukin hymyili.<br>\n<br>\nHe kulkivat ovesta. Käytävä oli niin ikään pronssinen, mutta sitä valaisivat vihreät lamput. Ritilälattian alla kiehui vihreä happo.<br>\n”Mitähän ainetta tuo on?” Manu pohti. ”Se ei näytä miltään tuntemistani hapoista. Yleensä ne ovat värittömiä tai –”<br>\n”Jooospa jättäisimme kemian oppitunnin ja keskittyisimme ongelmaamme”, Tongu äyskähti. He olivat nimittäin tulleet toiselle ovelle, joka näytti olevan lukossa. Tongu yritti vääntää pyöreää kahvaa, mutta se ei liikahtanutkaan.<br>\n”Minulla on ikävä tunne…” Manu aloitti ja kääntyi katsomaan taakseen – juuri sopivasti nähdäkseen Avhrak Van sulkevan sisäänkäynnin. Zorak von Maxitrillian Arstein VIII:n ääni alkoi kaikua käytävässä:<br>\n<em>”Tämä on jälleen naurettavan helppoa, pojat. Menette tavalliseen kaasuansaan.”</em><br>\n”Ai, ei oikein teidän majesteettisen koreutenne tapaista”, Manu sanoi, ”järjestää näin tavanomaista ansaa.” Kaasu alkoi virrata eräistä rei’istä huoneen seinissä.<br>\n<em>”Ei niin. Olisin oikeasti halunnut säästää teidät nähdäkseni, mutta en </em>todellakaan<em> voinut olla kokeilematta, millainen olisi kaasuansa yhdistettynä happoansaan.”</em><br>\nHänen puhuessaan ritilälattian alla olevan hapon pinta alkoi kohota uhkaavasti.<br>\n”Senkin sairas sekopää!” Keetongu huusi.<br>\n<em>”Otan tuon kohteliaisuutena sinulta, ystäväiseni. Nyt, paetkaa. Haluan kuitenkin loppujen lopuksi nähdä teidät elävinä.”</em><br>\nManu pyöritteli silmiään.<br>\n<br>\nTilanne alkoi olla tukala.<br>\n”Mitä, jos vain kuolisimme tänne? Ei saisi tavata meitä”, Manu ehdotti. Guardian pudisti päätään. Hän yritti keksiä ratkaisun. Keetongu yski. Hän oli pisin, joten häneen kaasu vaikutti ensimmäisenä.<br>\n”Neurotoksiinia. Pyh”, Manu hymähti. Sitten hän istahti lattialle ja alkoi meditoida. Kaikki yrittivät ahdistuneena etsiä ulospääsyä tilanteesta.<br>\n<br>\nKun happo oli saavuttanut ritilälattian ja klaanilaisille tuli entistä tukalampi olo, Manu nousi seisomaan ja sanoi:<br>\n”No niin, antakaapa vanhan Manfredin pelastaa tilanne.”<br>\nGuardian katsoi kysyvästi Manua, ja Keetongu kaatui tajuttomana lattialle. Manu tarttui kiinni katossa olevista putkista ja repi niitä irti. Lisää kaasua alkoi vapautua.<br>\n”Mitä sinä teet!” Guardian, joka tunnusteli Tongun pulssia, ähkäisi epätoivoisena.<br>\n”Lisään kaasua”, Manu vastasi seesteisesti ja jatkoi putkien repimistä. Hän repi jokaisen putken irti. Kaasua tuli huoneeseen jo niin paljon, että oli hankala hengittää.<br>\n”Nyt – hengittämättä pari sekuntia, kiitos”, Manu ilmoitti ja veti syvään henkeä. Guardian teki samoin.<br>\n<em>Ei sillä, että välttämättä selviäisimme hengissä tästä, mutta kannattaahan jotain yrittää</em>, Manu viestitti. Guardianin keuhkot olivat tyhjentyä hätkähdyksen voimasta. Keetongu ei hengittänyt. Hänen tapauksessaan tilanne oli paha.<br>\n<br>\nKului hetkinen. Sitten ovet räjähtivät ulospäin.<br>\nGuardianin korvat soivat voimakkaasti, mutta muuten hän oli jokseenkin kunnossa. Kaasu pääsi nyt ulos kummastakin ovesta.<br>\n”Mitä sinä teit?” Guartsu huusi Manulle.<br>\n”Älä huuda!” Manu huusi takaisin.<br>\n”ANTEEKSI”, Guardian karjui takaisin.<br>\n”KAASUN TILAVUUS KASVOI ISOMMAKSI KUIN HUONEEN TILAVUUS. OLISIMME IHAN HYVIN VOINEET KUOLLA PURISTUKSIIN, MUTTA OVET MENIVÄT RIKKI ENSIN.”<br>\n”HUUTAMINEN TEKEE SINUSTA HIENON KUULOISEN.”<br>\n”AI? IHANKO TOTTA?”<br>\nKeetongu avasi silmänsä, sen ainoan. Sitten hän katsoi huutavaa kaksikkoa.<br>\n”Voi elämä.” Hän huomasi, ettei kuullut omaa ääntään kovin hyvin.<br>\n”AI, NYT SINÄKIN HERÄ-”<br>\nTongu tukki Manun suun toisella kädellään samalla, kun piteli toisella päätään. Kaasu alkoi poistua elimistöstä.<br>\n”Ja mitäs nyt?” Guardian sanoi hiljempaa.<br>\n<em>”Tulette tapaamaan minua, veikkoset rakkaat.”</em><br>\nGuardian katsoi ylleen: Avhrak Feterra ja kymmeen Vata leijuivat heidän yllään aseet tähdättynä heihin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1050,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-06-09T19:18","content":"<strong>Bio-Klaanin Linnoitus</strong><br>\n<br>\nLinnakkeen foorumi oli yllättävän tyhjempi kuin se yleensä on. Yleensä aukiossa olisi ollut linnakkeen aktiivisimpia ja tärkeimpiä sijainteja, joissa olisi useita erilaisia tapahtumia ja hyvin paljon ihmisiä kokoontuneena, mutta Kolmannenkuun festivaalin jälkeen asukkaat mieluimmin lepäävät kotona kaiken juhlimisen jälkeen.<br>\n<br>\nKlaanilainen nimeltä Nookki oli yksi harvoista joka oli aukiolla. Matoralainen istui tylsistyneenä foorumin penkeillä ja yritti keksiä jotain hauskaa tekemistä sillä välin kun kaikki muut olivat joko kodeissaan tai suorittamassa tehtävää Klaanin ulkopuolella.<br>\n<br>\nSilloin paikalle saapui hyvin tuttu vanha kasvo.<br>\n<br>\n”Terve”, keltavalkoinen, viittaan pukeutunut Toa saapui Matoralaisen eteen ja tervehti häntä.<br>\n<br>\n”Kas Axel, päiviä”, Nookki vastasi heti paljon innokkaampana ja hyppäsi penkistään tapaamaan vanhaa Klaanilais-ystäväänsä. ”Miten olet pärjäillyt?”<br>\n”Oikein hyvin, kiitos. Oliko hienot Kolmannenkuun festivaalit?” Axel sanoi yhtä ystävällisesti.<br>\n”Tietysti! Joten, mitä sinä olet tehnyt viime aikoina?”<br>\n<br>\nMutta ennen kuin Axel ehti aloittamaan, toinen vanha Klaanilainen käveli paikalle.<br>\n<br>\n”Moi”, mustaharmaa Toa, jolla oli valkoinen Kanohi tervehti Klaanilaisia.<br>\n”Oho, terve Timikaki”, Nookki ja Axel vastasivat äänen Toalle. ”Pitkästä aikaan”<br>\n”Totta tuo”<br>\n”Missä Kyberi ja Reteloki on?” Axel kysyi, mutta ennen kuin Timikaki ehti vastata, kolmas Klaanilainen saapui paikalle, tällä kertaa panssaroitu Sciludomilainen.<br>\n<br>\n”Laosi, moi”<br>\n”Joo, terve”, Laosi vastasi paljon innottomasti verrattuna muihin. ”Tekin siis saitte viestin?”<br>\n”Kyllä vain”<br>\n”Juu-u”<br>\n”Mikä viesti?” Nookki kysyi hämmentyneenä.<br>\n”Kävin juuri äsken Adminin puheilla, hän sanoi ettei hän lähettänyt mitään viestiä Linnoituksen ulkopuolella oleville Klaanilaisille koko viikon ajan”, Laosi selitti muille Klaanilaisille, jotka hämmentyivät vielä enemmän kuin Nookki.<br>\n”Hetkinen, mutta minä sain tämän viestin juuri toissa päivänä”, Axel huomautti<br>\nLaosille.<br>\n”Tarkoitatko ettei nämä viestit ole Adminien lähettämiä?” Timikaki veti johtopäätöksen, mikä sai myöntävän vastauksen Laosilta. Timikaki otti esiin aukinaisen kirjekuoren ja näytti sen muille. ”Mutta tässä kirjeessä on Adminien leima.”<br>\n”Mitä tämä oikein merkitsee?”<br>\n”Minä en tiedä”, Laosi vastasi hieman synkästi.<br>\n<br>\nNookki tunsi itsensä taas poissuljetuksi ja tylsistyi taas.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Zakaz</strong><br>\n<br>\n”Lähin kylä täältä on suoraan luoteeseen päin. Kylä on rakennettu jyrkänteen viereen, ette erehdy paikasta.”<br>\nOven edessä Valon Toa Domek katseli kompassiaan hetken ja käänsi itsensä Zaiggeran ohjaamaan suuntaan. Pegghu seurasi Toan mukana.<br>\n”Domek”, Valon Toa kääntyi Zaiggeraan päin kuullessaan hänen nimensä. ”Vie terveiset Solkaille”.<br>\nDomek hymyili ja hyvästeli Skakdi naista. Vierailijat poistuivat Zaiggeran puumökiltä, Pegghu hyvästellen Skakdeja myös. Warrek vilkutti kevytmielisesti takaisin.<br>\n”Olivatpas mukavia veikkoja nuo tyypit, eikö vain luutnantti?” Warrek hymyili Zaiggeraan päin vierailijoiden kadotessaan kauaksi horisonttiin. ”Mitä sanoisit jos...?”<br>\n”Ei, kenraali”, Zaiggera keskeytti Warrekin heti ja palasi takaisin majaansa.<br>\n”No voi skarararar”<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n”Hei Domek”, Pegghu sanoi seuratessaan Valon Toaa kylää päin. <br>\n”Niin?” Valon Toa vastasi kääntämättä päätään ja jatkoi kävelemistä.<br>\n”... Ei mitään, unohda”, Matoralainen kuitenkin vastasi. Domek kohotti kulmaansa, mutta päätti jättää huomioimatta ja keskittyä matkaan.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Klaani saari, luola</strong><br>\n<br>\nMonivärinen Zyglak-joukko aterioivat kostean luolan sisällä.<br>\nToisin kuin olisi voinut odottaa, ruokailu oli yllättävän rauhallinen ja suhteellisen sivistynyttä. Ruoka oli jaettu kaikille yhtä paljon eikä kukaan riidellyt annetusta määrästä. Selviytymisen vuoksi oli hyvin tärkeää, että ravintoa riitti kaikille ja pysyisivät hengissä.<br>\n<br>\nLuolan seinää vasten istui mustaharmaa Zyglak, Welsix. Welsix kuului joukon vanhimpiin ja kokeneimpiin jäseniin ja on aina ollut monissa tapahtumissa mukana. Hänen kanssa istui yhtä iäkäs ja kokenut, tummanvihreänvalkoinen Zyglak; Olthal.<br>\n<br>\n”Aina inhonnut tätä muhennosta”, Welsix valitti, ”ei koskaan tarpeeksi mausteita”.<br>\n”Kyllä, kovin. He eivät enää tee näitä kuin ennen vanhaan”, Olthal vastasi myöntävästi.<br>\n”...Joten, mitä ajattelet Guechexistä, vanha kuoma?”<br>\n”On huonompiakin ollut. Nuorukaisella on kyllä tarmoa.”<br>\n”Sangen.”<br>\n”No, pari hiomatonta kulmaa siellä täällä, mutta ei huonompi.”<br>\n”Operaatiota on kuulema viivästetty hieman, jotta hänen perhe ehtisi lähettää turvaan.”<br>\n”Sanoisin, aika turhan suojaava.”<br>\n”Ainakin nuorukainen yrittää.”<br>\n”Kyllä, kovin.”<br>\n”Ja mitä kauemmin tämä venyy, sitä parempi. En oikein luota siihen karttaa tarjoavaan veikkoon. Z.M.A, eikö ollut?”<br>\n”Z.M.A se oli. Totta, epämiellyttävä mies.”<br>\n”Ja se metallikone? En ole nähnyt mitään sen kaltaista vuosiin.”<br>\n”Sanoisin, silloinkin ne olivat perin kömpelöitä ja hitaita. Tekniikka on kehittynyt vuosien varrella pelottavasti.”<br>\n”Sangen. Jokin noissa on kyllä jotain tuttua, en kyllä muista tarkalleen mitä.”<br>\n”Ikä tuo vitsauksia muistille.”<br>\n”Varsin.”<br>\n”Muuten, oletko kuullut...\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1051,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-06-10T09:30","content":"<strong>Kauan aikaa sitten Zairyhin saarella</strong><br>\n<br>\n<em>Desable astui ulos Elämänmuotojen muokkaamisen osaston ovesta. Projekti Peur I eteni hyvin: kiitos Mielenvoimien osastolle siirtyneen Joueran, projektin onnistuminen oli periaatteessa turvattu täydellisesti. Jouera oli onnistunut saamaan paljon vaikutusvaltaa, ja Mielenvoimien osaston johtamisen hänellä oli siteitä myös Elämänmuotojen muokkaamisen ja Elämänmuotojen luomisen osastolle. Huhuttiin, että Jouera oli käyttänyt vaikutusvaltaa ja suostutellut hiljattain valtaan astuneen Diereuen aloittamaan kolmen osaston yhteisprojektin. Varmaa oli kuitenkin vain se, että lähipäivänä julkistettaisiin Mielenvoimien osaston tärkeä projekti. Se oli niin tärkeä, että epäonnistumisesta jopa vaikutusvaltaisinkin työntekijä saattoi menettää nimensä ja sen myötä kaiken vaikutusvaltansa. Desable ei kuitenkaan tiennyt projektista muuta kuin sen, että sen tarkoitus oli kuulemma vahvistaa lajin mieltä. Tähän johtopäätökseen oli tultu sen nimen, Suoja I:n perusteella.<br>\n<br>\nTavallisia liikeratojaan pitkin kulkevien työntekijöiden läpi kulki Desablea kohti Jouera, joka näytti innokkaalta. Tunteiden näyttäminen oli perinteen mukaan vain vaikutusvaltaisempien yksilöiden oikeus. Desable arveli, että Jouera halusi tietää entisen osastonsa projektin edistymisestä.<br>\n<br>\n\"Kerro Projekti Peur I:n edistymisestä\", Jouera sanoi. Desable piti pienen tauon.<br>\n<br>\n\"Projekti edistyy normaalia vauhtia. Aloitamme koehenkilön testaamisen lähipäivinä\", Desable sanoi lopulta. Jouera ei näyttänyt, mitä uutinen merkitsi hänelle.<br>\n<br>\n\"Haluan olla läsnä testauksessa\", Jouera sanoi.<br>\n<br>\n\"Pidän huolta asiasta henkilökohtaisesti\", Desable sanoi. Kumpikin kääntyi palatakseen työhönsä. Desable työnsi Elämänmuotojen muokkaamisen osaston oven auki ja suuntasi kohti ovea, johon oli kirjoitettu \"Peur I\". Desable astui sisään ja tarkasteli koehenkilöä.</em><br>\n<br>\n<strong>Klaanin piha, nykyaika</strong><br>\n<br>\nKapuran ajatukset palasivat nykyhetkeen. Hänen vieressään oleva olento ei enää huutanut, mutta Painovoimaterä leijui vielä ilmassa.<br>\n<br>\n\"Miksi näytit tämän minulle?\" Kapura kysyi. Ei vastausta. Sen sijaan Matoranin varjo, jonka päällä Painovoimaterä yhä leijui, alkoi hitaasti liikkua poispäin Kapurasta.<br>\n<br>\n\"Jätä edes aseeni\", Kapura huusi. Ei vastausta. Hetken päästä olento oli jo kadonnut.<br>\n<br>\nKapura katsoi hämmentyneenä olennon perään. Tästä olisi raportoitava tapaamisessa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1052,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-06-10T22:16","content":"<strong>Mt. Ämkoon rinteet</strong><br>\n<br>\nKummallinen, joskaan ei kummallisin vuoren näkemä trio tallusteli vuoren rinnettä. Heidän määränpäähänsä, kylään, jonka nimeä Kepe ei muistanut, oli vielä pitkä matka.<br>\n<br>\nKepe ja Snowie askelsivat keulassa, Make hieman taaempana, ehkä hieman ulkopuolisen oloisenakin. Hänelle täytyy keksiä jotain tekemistä, Kepe ajatteli. Hänen mieleensä ei kuitenkaan sillä hetkellä tullut mitään.<br>\n<br>\nMatka jatkui usean, suhteellisen hiljaisen tiiman ajan. Lopulta he pysähtyivät ruokatauolle erään suuren kallionlohkareen viereen.<br>\n<br>\n\"Kuulkaas. Mietin tässä jotain\", Kepe aloitti muovipaketista kaivettua kolmioleipää jauhaen. \"Että jos tämä maailma jossa olemme ei olekaan totta.\"<br>\n<br>\n\"Ai missä mielessä\", Snowie kysyi.<br>\n<br>\n\"Jos tämä onkin vain jonkin sairaan mielen päässään luoma seikkailukertomus. Että me olemme vain yksittäisiä hahmoja, mahdollisesti sivuosissa, jossain fiktiivisessä tarinassa. Jota tuskin on edes nidottu kirjaksi, vaan se on julkaistu jossain hämärässä tietoverkossa.\"<br>\n<br>\n\"Eikö olisi vielä pahempi jos tämä olisi jonkinlainen <em>roolipeli</em>. Että meitä kaikkia ohjaisi joku meitä itsiämme vastaava tyyppi.\"<br>\n<br>\n\"Mieti millaiset tyypit meitä ohjaisivat.\"<br>\n<br>\n\"Huhhuh.\"<br>\n<br>\n\"No, onneksi se on mahdotonta. Mehän tiedämme hyvin olevamme tässä. Ajattelen, siis olen ja niin edelleen. Heh.\"<br>\n<br>\n\"Heh.\"<br>\n<br>\n\"Mutta entä jos juuri nyt joku tuolla jossain hymyilee itsekseen laitettuaan meidät sanomaan tällaisia asioita. Hymyilee sille, että me epäilemme hänen olemassaoloaan, vaikka hän onkin olemassa ja voi vaikuttaa ajatuksiimme niin, että koko ajan ajattelemme hänestä jotenkin väärällä tavalla.\"<br>\n<br>\n\"Aika kaukaa haettua.\"<br>\n<br>\n\"Mutta täysin mahdollista. Et voi kiistää.\"<br>\n<br>\n\"Vai voinko.\"<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n\"Jatketaan matkaa.\"<br>\n<br>\n<strong>Outo tila</strong><br>\n<br>\nDoxista tuntui siltä kuin hän olisi tuijottanut tuon itseään kopioivan Toan sinisinä leimuaviin silmiin iäisyyden.<br>\nTämä syöksyi häntä kohti, valmistautuen lyömään häntä aseellaan.<br>\n<br>\nDox väisti luonnottomalla liikkeellä sivulle ja iski veitsensä, Ikuisen palkkionsa Toan takaraivoon. Tämä kaatui maahan kuin hidastettuna. Sillä hetkellä, kun tämän naamio koski maata, sininen tuli sammui. Toien kasvoton kopioarmeija katosi.<br>\n<br>\nRistiretkeläiset kokosivat jäljelle jääneet joukkonsa ja iloitsivat. Taistelu oli voitettu.<br>\n<br>\nDox henkäisi syvään.<br>\n<br>\nJostain kaukaa kantautui ääni kuin tuulen tuomana.<br>\n<br>\n\"&#57643;&#57619;&#58115;&#57624; &#58437;&#58438;&#58434;,<br>\n<br>\nNimda.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1053,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-06-10T23:58","content":"<strong>Kolmannen kuun festivaalin juhlapaikkana käytetyn laivan yläkansi</strong><br>\n<br>\nJoukko ruskeita kinttuja asteli laivojen välille asetettua lankkua pitkin laivan yläkannen hienolle, tasaiseksi hiotulle ja kiiltäväksi lakatulle lattialle. Festivaalien juhlamenot olivat tyssänneet kuin sienään. Koko juhlaväki oli seisahtunut seuraamaan juhlapaikkana toimineen paatin viereen seisahtunutta, metallista, raskaasti aseistettua alusta.<br>\n<br>\nJännittyneen festivaaliväen ja kuokavieraiden välissä seisoi mystinen, tummaan kaapuun sonnustautunut hahmo, jota kutsuttiin Amakaksi. Tämän selän takana seisoi pari isokokoista, jonkinlaisin ampuma-asein varustautunutta vartijaa. Tunnelma oli varsin hiljainen. Ainoa ääni lähti kannen laittalta ruoanjämiä etsivistä linnuista. Amaka siirsi katsettaan vihollisesta toiseen. Nämä näyttivät jonkin sortin torakoilta. Näihin verrattuna torakat kuitenkin olivat söpöjä pinkkejä pandoja nauttimassa eukalyptusta. Otuksia oli astunut laivalle ainakin parisenkymmentä. Monet niistä olivat melko identtisiä keskenään, jotkut taas olivat hieman isokokoisempia. Amakaa kiinnitti erityistä huomiota mauttomaan siniseen hattuun pukeutunutta yksilöä, joka oli hieman muita alamittaisempi. Oli ilmeisiesti hieman vastahakoinen. Porukan isoin oli muita ainakin yli puolet pidempi. Tämän lisäksi sillä oli melkoinen lihaksisto. Tai sitten se oli syönyt enemmän pekonia kuin pystyi sulattamaan. Yksi niistä taas oleskeli hieman kumarassa, hieroen käsiään yhteen. Varsin kirjava joukko. Amakaa aprikoi. Vieraat olivat aseistautuneet erilaisin asein. Ampuma-aseiden määrä tosin oli yllättävän vähäinen. Viereisen laivan kannella tilannetta seurasi lukuisia yksilöitä lisää.<br>\n<br>\nPian torakkajoikon takaa alkoi kuulua outoja askeleita. Torakat asettuivat tasalukuisesti lankun edestä molemmille sivuille. Amakaa hermostutti. Muita hieman pidempi, isokokoisimman rinnalla kuitenkin kalpeneva torakka astui kylmän viileästi lankkua pitkin kohti puisen paatin kantta. Sen metallinen tekojalka kolahti puiselle kannelle. Se ehti kävellä muutaman askeleen ennen pysähtymistään muutaman metrin päähän Amakaasta. Se oli erilainen kuin muut. Olisiko sitä pitänyt muiden tapaisena otuksena vaiko koneena. Kaksikko tiiraili toisiaan silmästä silmään. Amakaa alkoi olla yhä hermostuneempi. <br>\n<br>\n\"Keitä olette\", Amakaa rikkoi hiljaisuuden kysymällä varovasti.<br>\n\"Hyvää iltaa\", puolimekaaninen torakka aloitti pian määrätietoisen puhumisen, \"Sallikaa meidän esittäytyä. Voitte kutsua minua Eversti 437:ski. Olemme pienellä tiedusteluristeilyllä. Ilmeisest iolette eksyneet hieman väärille vesille.\"<br>\n\"Kuinka niin\", Amakaa kysyi. Hän alkoi hermostua.<br>\n\"Koska aivonne raksuttavat hieman vajaavaisesti, sallinette demonstraation; meidän joukkomme esiintyvät juopuneina merimiehinä...\", 437 lausui viittoen mekaanisella kädellään Nazorakien suuntaan. Pian hän osoitti kätensä kohti juhlijoita. \"...ja te taas olette jokidelffiininpoikasia. Jaaaaa käy.\"<br>\n<br>\nHetkessä 437:n rinnalla seissyt torakka lähti nopeaan kiitoon. Pian se seisoi erään konfliktia eturivistä seuranneen olennon eteen. Tämän selkäranka taittui pian melko epäluonnoliseen asentoon ennen tämän kaatumista elottomana maahan. Koko juhlaväki tuijotti näkyä järkyttyneinä. Kaikki perääntyivät hirmuteo nsuorittaneen Nazorakin läheltä. <br>\n\"Ja poikki\", 437 tokaisi viileästi. Vanha kunnon sotilas teki jälleen hienoa jälkeä.<br>\n\"M-mitä meistä haluatte\", Amakaa yritti kysyä järkytyksensä läpi. Hänen olisi pysyttävä vahvana, jotta festivaalilaiset välttyisivät paniikilta.<br>\n\"Satuimme olemaan pikku risteilyllä ja havaitsimme että tämä alus olisi täydellinen alus - mitä skamaharaa luulette\", 437 kysyi hieman ärtyneenä.<br>\n\"Laivamme? Ruokamme?\", Amakaa yritti miettiä kaikkea varastamisen arvoista.<br>\n437 kurtisti silmäkumpiaan. Hän tokaisi juuri hyökkäyksen suoirittaneelle Nazorakille; \"0388, tee pari lisää.\"<br>\n\"Pari lisää?\"<br>\n\"Pari lisää.\"<br>\n<br>\nHetken päästä pari muuta tyyppiä koki saman, kivuliaan kohtalon. \"Oikein hyvä, 0388\", 437 kehui torakkaa. Tämä vetäytyi takaisin kyborgitorakan viereen. Amakaa oli lievästi sanoen järkyttynyt. Nuo otukset tappoivat viattomia pelkästään huvin vuoksi/pelotellakseen. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Näiden tyyppien kanssa piti varoa. keskustelu piti hoitaa kylmän viileästi.<br>\n\"P-pyydän. Älkää harmistuko...\", Amakaa aikoi yrittää sovittelevia neuvvotteluja.<br>\n\"Oih, minä en harmistu\", 437 keskeytti lähes välittömästi. Hänen kanssaan oli turha yrittää neuvotella. \"Minulla on miehiä tekemään se puolestani. 0278?\", 437 käänsi katseensa körilästorakan vieressä seisovaan torakkasotilaaseen. Tämän esille ottama ase sai Amakaan juhlaväkineen entistä suuremman kauhun valtaan... konekivääri.<br>\n<br>\n<strong>Nimdasaari, ranta</strong><br>\n<br>\nLaivaa vahtimaan jääneet piraatit olivat yrittäneet tappaa aikaa parhaansa mukaan. Uusi kapteeni pienine ryhmineen oli viipynyt matkalla jo ehkä liiankin kauan.<br>\n\"YARRRR\", keulaan asettunut päivystävä piraatti karjahti. Koko piraatti joukko säntäsi keulaan seuraamaan retkikunnan paluuta. Pian kaikki joutuivat palaamaan hommiinsa suorastaan pettyneinä. Ainoa laivaa kohti talsiva hahmo oli heidän uusi, mystinen, tummahaarniskainen kapteeninsa. Päivystäjä asteli hiekalle ottamaan kapteenin vastaan. Aarteiden ja/tai tovereiden menetys oli tuttua kauraa. Päivystäjä huomasi kapteenissa jotain outoa. Tämä ei ollut kylmän viileä ja mystisen rauhallinen kuten aiemmin. Hän vaikutti hermostuneelta, ehkä jopa pelästyneeltäkin. Kapteeni kulki hänen vierelleen .<br>\n<br>\n\"Ei tainnut mennä hyvin?\"<br>\n\"No ei.\"<br>\n\"Kuolivat?\"<br>\n\"Ilmeisesti.\"<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Jokin... hätänä?\"<br>\n\"Miksi olisi?\"<br>\n\"Tuotaah. Vaikutatte hieman hermostuneelta.\"<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Lokki.\" Amazua nosti sormensa havaitsemansa vesilinnun suuntaan. Piraatti kääntyi hetimmiten katsomaan kyseistä otusta. Amazua asteli hyttiinsä. Hän muisteli kammiosta lähtemisensä jälkeen tapahtunutta. <em>Mitä ihmettä se oikein oli...?</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1054,"creator":"BD","timestamp":"2011-06-11T10:50","content":"<strong>Tuntematon</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/q8ubBfX9HdU?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/q8ubBfX9HdU?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em>Sinä, sinä tiedätkö miten paljon pidän siitä kun säntäät taisteluun ja mitä useimmin hoidat sen tuolla miekallasi, okei onhan sinulla toki kiehtova menneisyys ja niin edespäin, mutta tarkoitukseni ei ole nyt jäädä jaarittelemaan tähän. Pääasiani nyt oli, että minä päästän sinut ”ulos” täältä.</em><br>\n<br>\n”Ulos... minä siis tosiaan olen tällä hetkelle vain ainetta, tai jotain mönjää astiassa”, Gekko sanoi miettiväisenä tuntemattomalle äänelle.<br>\n<br>\n<em>Olet rohkea toa, jos sinua voi siksi kutsua. Olet ensimmäinen vihamiehistäni joka ylipäätänsä on kohdannut minut tällä tavalla ja jäänyt henkiin.</em><br>\n<br>\n”Visokki... sinä teit jotain hänelle...”<br>\n<br>\n<em>Ystävä, se ei ole sinun ongelmasi.</em><br>\n<br>\n<em>Mieti tarjoustani, sinusta olisi suurta hyötyä ja olet minulle palveluksen velkaa, jo toisenkin.<br>\nVoisin jopa päästää sinut omaan maailmaasi...</em><br>\n<br>\n”Oma maailmani. Minä en tiedä haluanko palata, nyt ei ole aika...<br>\n<br>\n<em>Ole kärsivällinen, vain minä saan sinut ulos täältä ja sen teenkin, minä en pakota sinua mihinkään. Nyt vain, odota... odota...</em><br>\n<br>\n”Mitä jos tämä kaikki onkin vain unta ja minua ei enään ole...”<br>\n<br>\nVastausta ei kuulunut.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1055,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-06-11T21:47","content":"<strong>Nynrah<br>\nTakomo</strong><br>\n<br>\nKeetongu, Guardian ja Makuta Nui eivät epäröineet, vaan osoittivat aseitaan heitä ylempää tähtäilevään Feterraan ja sitä ympäröiviin Va-lautasiin. Mekaaniset olennot eivät vaikuttaneet reagoivan kolmen klaanilaisen liikehdintään.<br>\n\"Feterra\", Keetongu kuiskasi. \"Vain yksi Feterra. Ja...lautasiakin on vain kymmenen. Minulla on seitsemän Cordak-ammusta jäljellä...\"<br>\nManu tiiraili pitkään Feterra-kättään. Sen kämmenpohjan valkoinen valo hohti vielä kirkkaana. \"Tässä riittää vielä...\" makuta kuiskasi karjumisesta käheällä äänellään. \"Virtaa? Elementtienergiaa? En tiedä.\"<br>\nKeetongu käänsi päätään varovaisesti Guardiania kohti, mutta piti katseensa ja tähtäyksensä yhä tiukasti Feterrassa. \"Guartsu?\"<br>\nGuardian käpälöi harkitsevasti molempia ampuma-aseitaan. Hän teki laskutoimituksia ja mietti todennäköisyyksiä päässään. Rintakehään sattui vielä vähän ja skakdin korvat soivat, mutta hän ei pystynyt keskittymään siihen.<br>\n\"Kaksi lipasta Vartijassa\", hän sanoi siirtäen katsettaan Va:sta toiseen. Hän kokeili revolveriansa vasemmalla kädellään ennen kuin kokeili vyötäröllänsä roikkuvaa panoskoteloa. \"Pari tusinaa zamoria revolveriin. Voisimme ehkä voittaa tämän.\"<br>\n<br>\nGuardian katui pikaisesti sanomaansa. Pannuhuoneen ovista leijui rauhallisesti sisään vielä kolme Avhrak Feterraa ja pienimuotoinen legioona Avhrak Va:ita. Kaikkien aseet osoittivat kohti kolmen klaanilaisen joukkoa.<br>\n\"Sinun piti sitten mennä sanomaan\", Keetongu sanoi hampaidensa väleistä. Hän heilautti aseensa kohti oviaukkoa ja sieltä lähestyviä Feterroja.<br>\n<br>\nNeljä Feterraa napsuttelivat sormiaan yhteen. Valkoiset energialataukset hehkuivat niiden kämmenpohjissa. Noin kolmekymmentä robottilautasta kierteli kolmikkoa tutkaillen heitä kamerasilmillään.<br>\nJa hetken päästä joku astui sisään oviaukosta, josta Feterrat olivat tulleet. Se oli Zorak von Maxitrillian Arstein kahdeksas.<br>\nHän taputti.<br>\n<br>\n\"Bravo\", Zorak sanoi hymy leveänä taputtaen kämmeniään yhteen verkkaisesti ja melkein pilkkaavasti. Kainalossaan harmaaihoinen skakdi piti pitkää, metallipintaista kävelykeppiä, jonka päässä oli musta nuppi. \"Olette päässeet todella pitkälle ja saaneet paljon aikaiseksi. Mutta nyt, rakkaat klaanilaiset, on aika laskea aseet ja tulla mukaani.\"<br>\nGuardian ei epäröinyt tai miettinyt Zorak von Maxitrillian Arsteinin sanoja hetkeäkään, vaan kääntyi häntä kohti ja veti liipaisimesta. Vaikka Zorakin ja klaanilaisten välille huomaamattomasti muodostunut sinihohtoinen voimakenttä pysäytti Guartsun kiväärin ammuksen, Zorak hätkähti hieman taaksepäin hämillään. Hämääntyneisyys muuttui kuitenkin taas sekunneissa pirulliseksi hymyksi.<br>\nFeterrojen luojan suora murhayritys ei saanut metalliolentoja näyttämään erityisen huvittuneilta. Ne lähestyivät klaanilaiskolmikkoa hitaasti.<br>\n<br>\n\"Ha ha ha...oikeasti?\" Zorak nauroi. \"Luulitteko, että tuo toimisi? Luulitteko, että teillä olisi tässä tilanteessa minkäänlaista mahdollisuutta tappaa minua?\"<br>\nGuardian laski tähtäyksensä pois Zorakista. Hänkin hymyili. \"Ilmeestäsi päätellen sinä ainakin luulit.\"<br>\nPitkää takkia käyttävä skakdi yritti parhaansa mukaan näyttää rauhalliselta ja onnistuikin siinä. Hän siirsi toisen kätensä selkänsä taakse, otti toisella metallinmustan kävelykepin kainalostaan ja pamautti sen kärjen lattiaa vasten, mutta ei nojannut siihen.<br>\n\"Voi Guardian, olet kyllä nokkela\", Zorak sanoi pyöritellen kävelykepin päätä. \"Mutta sinun suurin heikkoutesi on uhkarohkeus ja... jääräpäisyys.\"<br>\nKävelykepin pyöreä pää aukesi ja paljasti useita pieniä nappeja ja kytkimiä sen nupin sisällä. Zorak painoi yhtä nappia.<br>\nGuardian ei osannut varautua seuraavaan. Häntä lähimmän Avhrak Va:n panssarissa aukesi pieni luukku, josta tuli pieni putkilo. Ennen kuin Guartsu ehti kääntyä ampuakseen Va:n alas, putkilosta syöksyi suuri pilvi harmaata kaasua suoraan hänen kasvoilleen.<br>\nSininen skakdi muuttui kuolevan kalpeaksi. Hän pudotti Vartija-kiväärinsä jalkojensa juureen aivan huomaamattaan. Skakdin kädet vapisivat ja hän siirsi ne hitaasti silmiensä eteen. Guardianin silmäkulmat vapisivat.<br>\n\"Ei...ei...ei...\"<br>\nSekä Makuta Nui että Keetongu kääntyivät katsomaan johtajaansa ja ystäväänsä. Sininen, tavallisesti urhea ja huumorintajuinen skakdi vapisi nyt hillittömästi ja hänen kalpeiden kasvojensa katseessa oli pelkkää pelkoa ja epätoivoa.<br>\nGuardian tarttui kiinni päästään. Hän huusi.<br>\n\"<strong>Ei! Ei! Ei!</strong>\"<br>\n<br>\nKeetongun katse oli järkyttynyt. Hän puristi tiukasti Cordak-tykkiään molemmin käsin ja aseen metalli alkoi hieman vääntymään jättiläisen tiukasta otteesta. \"Mitä...sinä...\"<br>\nZorak osoitti päästään kiinni pitävää, tärisevää ja kauhunhuutoja päästävää Guardiania kävelykepillään. \"Ah, vanha kunnon kredipselleeni. '<em>Credox Sellenium</em>'. 'Hulluuskaasu'. 'Kauhukaasu'. Yksikin henkäys voi aiheuttaa kahden minuutin hallusinaatiot.\"<br>\nZorak heilautti kävelykeppinsä nojaamaan olkapäälleen. \"Voi, hän toipuu kyllä. Hän toipuu varmaan nopeasti, koska on kokenut tämän aikaisemminkin.\"<br>\nGuardian oli kyyristynyt maahan. Hän hengitti raskaasti ja suorastaan puristi päätään. Oli selvästi nähtävissä, että hän yritti taistella hallusinaatioita vastaan, mutta se olisi kenelle tahansa vaikeaa.<br>\n\"En ole itse hengittänyt tuota ainetta koskaan\", Zorak sanoi kasvoillaan kieroutunut kiinnostus. \"Vaikka kieltämättä minua kiinnostaa, minkälaista tunnetta voi kutsua 'elämän pahimmiksi kahdeksi minuutiksi'...\"<br>\n<br>\nKeltaisen jättiläisen ilmeessä oli tynnyrillinen rahimaista taisteluraivoa. Tongu murisi ja tähtäsi aseellaan suoraan kohti ZMA:ta. Arstein katsoi Keetongua.<br>\n\"Voi jättiläiseni hyvä. Sanoit sen itse. Seitsemän Cordak-ammusta. Sinulla ei ole varaa tuhl-\"<br>\nZMA pääsi hätkähtämään taas, mikä oli poikkeuksellista uudelleen saman päivän aikana. Tällä kertaa hätkähdys johtui siitä, että Keetongun heittämä Avhrak Feterra kolahti voimakkaasti vasten Zorakia ympäröivää voimakentää. Törmäys aiheutti korvia riipivän äänen, jonka myötä Keetongun sormien puristusjäljellä signeerattu Feterra kimposi kauas suojakilvestä. Arstein horjahti taaksepäin, mutta otti tukea kävelykepillään. Harmaan skakdin ilme oli hieman hapan.<br>\n\"En halua tappaa teitä\", Zorak sanoi, \"en vielä. Laskekaa yksinkertaisesti vain aseenne, niin juttelemme hieman.\"<br>\nKeetongu ei näyttänyt olevan juttelutuulella. Zorak otti Rahin ilmeen vastauksena ja painoi toista nappia kävelykepissään.<br>\n<br>\nNyt Keetongukin pudotti aseensa lattialle ja piteli päästään kiinni. Tämä ei kuitenkaan johtunut kaasusta, sillä sitä ei ollut. Keltainen Rahi yritti peittää korvansa parhaansa mukaan.<br>\nMakuta Nui katseli vihaisena mutta hieman avuttomana valtavan toverinsa kärsimystä. Hän oli jo kysymässä jotain, mutta Zorak ehti vastata.<br>\n\"Kolme Avhrak Va:ta lähettää tässä huoneessa aivan erityistä signaalia. Tämä on ääni, joka on niin korkea, että vain Rahi-ystäväsi kuulee sen. Ja hän...hän kuulee sen erittäin hyvin, kuten arvata saattaa.\"<br>\nZorak von Maxitrillian Arstein VIII otti muutaman itsevarman askelen suojakuplansa sisällä. \"Voisimmeko nyt vain jutella?\" hän kysyi Makuta Nuilta.<br>\n<br>\nMakuta Nui virnuili demonisesti hullunkiilto ja viha silmissään. \"Jutellaan vain. Haluatko jutella kylpyhuonesisustuksesta, avaruusgeometriasta vai siitä, miten mitätön ja säälittävä sinä olet universumin isommassa mittakaavassa?\"<br>\nFeterra-koura muuttui turhaksi, kun Makuta Nui vapautti sisälleen piilotetun voiman. Oli totta, että hän ei ollut kummoinen taistelija edes parhaassa makuta-haarniskassa. Hän oli kuitenkin makuta, ja sen oli pakko tarkoittaa jotain.<br>\nMustia, varjomaisia lonkeroita työntyi esiin raoista Manun haarniskassa. Niiden päissä oli teräväkyntisiä käsiä ja veitsimäisiä teriä. Uudet, pimeyttä ja tyhjyyttä hehkuvat raajat kiemurtelivat niljakkaasti ja olivat valmiina iskemään.<br>\n<br>\n\"Ah, makutat\", Zorak von Maxitrillian sanoi hipelöiden kävelykeppinsä nuppia. \"Luulette olevanne jumalia.\"<br>\n<br>\nManun silmät hehkuivat punaisina. <strong>\"Tai entä jos pidät sen turpasi välillä kiinni tai saatan jopa <em>laulaa</em>.\"</strong><br>\n<br>\n\"Ja tässä kohtaa minulla onkin ongelma\", Zorak sanoi. \"Sinä, ystäväni. Miten vangita sinut? Hulluuskaasun ja ärsyttävän äänen vaikutukset ovat...no, juuri sitä, mitä sinä aiheutat itseäsi ympäröiviin ihmisiin.\"<br>\n<strong>\"Otan tuon kohteliaisuutena.\"</strong><br>\n\"Ja kaiken lisäksi sinulla on <em>antidermiksesi</em>\", Zorak sanoi jättäen Manun sanoman kokonaan vaille huomiota. \"Ei ole kovin montaa häkkiä, josta et pääsisi pakoon kaasuna. Onneksi minulla on ratkaisu. Kallis sellainen, mutta silti ratkaisu.\"<br>\n<br>\nMakuta Nui iski pikimustilla lonkeroillaan kohti Feterroja ja Avhrak Va -lautasia, jotka ympäröivät häntä. Poikkeuksellisesti robotit eivät kuitenkaan ryhtyneet hyökkäykseen vaan pysyivät puolustuksessa ja väistöliikkeissä. Manu alkoi aavistaa pahaa.<br>\nHänen aavistuksensa nousivat huippuunsa, kun huoneeseen leijui oviaukosta Zorakin takaa esiin vielä yksi Feterra. Tämä yksilö piteli neljällä kädellään pitkää, raskasta ja sokaisevan vaaleaa ketjua. Manu katsoi sitä pitkään ja hartaasti.<br>\n<br>\n<strong>\"Kristallisoitua protodermistä.\"</strong><br>\n\"Terävä havainto\", Zorak vastasi. \"Kaksisataa kiloa puhdasta Toa-energiaa kuudelta yhtenäiseltä Toalta. Täydellinen vankila.\"<br>\n<strong>\"Miten karzahnissa sinulla on kristallisoitua protodermistä?\"</strong><br>\n\"Sanon vain, että se ei ollut halpaa. Eikä helppoa.\"<br>\n<br>\nManu naurahti. <strong>\"Mutta miten ajattelit pidätellä minua paikallaan, Arsestein hyvä? En minä ole vain ojentamassa käsiäni-\"</strong><br>\nEnnen kuin Manu keskeytettiin, hän ojensi käsiään kohti Zorakia kuin antautuakseen. Tämä pilkallinen ele osoittautui aivan liian sopivaksi, kun makutan koko ruumis lamaantui tähän asentoon. Paikalleen jäätyneellä makutalla kesti hetki huomata, että koko hänen ruumiinsa oli ammuttu täyteen pyhällä hohteellaan polttavia valokiviä.<br>\n\"Voi skarrarar.\"<br>\n<br>\nKetjua kantava Feterra leijui verkkaisesti voimakentän ohi ja kohti Manua.<br>\n\"No, ystäväni\", Zorak sanoi voitokkaana. \"Jutellaanko nyt?\"<br>\n<br>\n[spoil]Mitä on tapahtunut kun saan aikaiseksi näin paljon tekstiä ilman itseni kiduttamista. Oikeasti.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1056,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-06-12T09:57","content":"<strong>Killjoyn mökin rauniot</strong><br>\n<br>\nVartioon jätetty Nazorak naukkaili zane-juomaansa ja pyyhki leukojaan päätettyään tähän asti pisimmän kulauksensa. 3543 hölskytteli pulloa ja laski hieman kapeita aurinkolasejaan nähdäkseen sen sisällön. ”Hoi, tämäkin pullo tyhjeni!”<br>\n<br>\nRaunioiden takaa hyppäsi tällöin toinen tuntosarveton ja hämmentävän kiiltäväkuorinen Nazorak, joka kantoi pitkää heihästä. ”Hiivatin imbesilli! Enkö minä sanonut sinulle ettet saa juoda kaikkea yksin, minä maksoin tuon pullon.”<br>\n<br>\n”Älähän uhittele siinä 4443, olemme olleet vartiossa jo kohta kolme päivää eikä täällä ole tapahtunut mitään. Pitäähän minunkin saada jotain virikkeitä.” 3543 hikkasi päälle ja nousi hitaasti seisomaan.<br>\n<br>\n4443 asteli nyt eteenpäin keihäs tanassa osta punaisena. ”Taistelemmeko sitten uudestaan, jos kerran virikkeitä halajat?”<br>\n<br>\n3543 nappasi maahan isketyn valtaisan pitkän lihakirveen maasta ja nosti sen olalleen. ”Antaa tulla vain, häviäjä ostaa seuraavan pullon!” Tämän sanottuaan 3543 hyppäsi yhdellä kevyellä loikalla pienen romusta kasautuneen kukkulan päälle ja loi katseensa tulevaan vastustajaansa.<br>\n<br>\n”Vai otat taas ylämaaston, eikö viime kerta opettanut ettei se auta keihästäni vast-” 4443:n puhe keskeytyi siihen paikkaan ja tämän hyönteisensilmänsä laajenivat kauhusta. 3543 alkoi tivaamaan oliko tämä jokin temppu, sillä 4443 tuijotti suoraan sinne missä 3543 parhaillaan seisoi. Lopulta tämäkin kuitenkin tajusi kääntyä ympäri ja salamannopeasti hyppäsi toverinsa viereen, sillä maa kukkulan takana oli yllättäen alkanut kohota. Kivenlohkareet lohkesivat irti, kun valtava metallinen pää nousi kohonneen maan keskeltä.<br>\n<br>\nNazorakit puristivat aseitaan tiukemmin kuin olisi kenties pitänyt ja 4443 onnistui vangingossa katkaisemaan oman keihäänsä. Nyt he molemmat katuivat ottaneensa mukaan vain lähitaisteluaseita.<br>\n<br>\nMetallinen jättiläinen oli saanut valtavat kouransa maan pinnalle ja veti itseään nyt ylös. Sen ruumis muistutti ylikasvanutta Laava-apinaa, jollaisia kaksikko kammosi jo aivan tarpeeksi. He löysivät itsensä perääntymästä vasten seinää. Jättiläinen oli vääntänyt itsensä jo seisoma-asentoon ja sen silmiin syttyi pienet punaiset valot. Metallihirmu lähti täyteen juoksuun kohti kaksikkoa ja näiden kahden huutaessa kurkku suorana, ainakin kymmenmetrinen jättiläinen vain juoksi näiden yli, huomaamatta kumpaakaan.<br>\n<br>\n”Mä en enää koskaan juo...”<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin metsikkö</strong><br>\n<br>\nPuut katkesivat metallisen hirmun repiessään itselleen tietä metsän läpi. Sen sisällä olevalla matoranilla oli vain yksi tavoite: Päästä Klaaniin ja löytää ystävänsä, oli tämä sitten elävä tai vain eloton ruumis.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1057,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-06-18T15:38","content":"<strong>Nimdan saari<br>\nranta</strong><br>\n<br>\n<em>Pieni sinivalkoinen matoran vaelsi lakeuksilla. Kaikkialla näkyi valkoista lumiaavikkoa. Taivas oli yönmusta, ja tuhannet tähdet hohtivat puhdasta kirkkauttaan. Matoranilla oli kylmä, mutta hänellä oli hyvä olla. Hän sai tehdä sitä mitä halusi. Nauttia kauniista luonnosta ja tyydyttää seikkailunhalunsa.<br>\n<br>\nMatoran hyppäsi selälleen lumeen. Hän katseli sinisen Akakunsa läpi ääretöntä taivasta. Niitä tuhansia tähtiä. Hän toivoi, että saisi olla joskus niiden joukossa. Hän tahtoi nimensä tähtiin. Hän halusi, että hänet muistettaisiin.</em><br>\n<br>\nLämmin tuuli kävi läpi saaren. Se nosti ilmaan hiekkaa ja kuivia lehtiä.<br>\nPolttava aurinko porotti armottomasti jostain. Päivä oli kääntymässä illaksi, mutta oranssi laskeva aurinko oli silti kuuma.<br>\n<br>\n<em>Valkoisen ja sinisen värinen Jään Toa nojasi puiseen kaiteeseen. Syystuuli puhalsi hänen kasvojaan vasten, ja taustalta kuului iloisten matoranien hälinää.<br>\nMatoro katseli pilvistä yötaivasta. Tähdet eivät hohtaneet kuten tavallisesti. Palmut huojuivat navakassa tuulessa. Puinen vartiotorni natisi luonnon alla, mutta kesti.<br>\n<br>\n\"Mitä luulet\", toa aloitti.<br>\n\"Että jatkuuko tämä ainiaan?\"<br>\nKarax käänsi hopeista päätään. Maan Toa katsoi ystäväänsä hetken.<br>\n\"Jos se meistä riippuu, niin jatkuu\", hän vastasi matalalla äänellä.<br>\n<br>\n\"Mietin vain. Muistan kuinka joskus kauan sitten halusin olla Toa. Olla kunnioitettu matoranien keskuudessa. Okei, olen saavuttanut sen. Silti minusta tutnuu siltä, että elämällä on paljon enemmän annettavaa\", Matoro puhui.<br>\n<br>\n\"Meidän velvollisuutemme on varjella tätä saarta. Me teemme sen, koska olemme sen velkaa Zokolle\", Karax puhui rauhallisesti. Hän lausui turagan nimen kunnioittavasti.<br>\n<br>\n\"Joo, tiedän. Minä vain haluaisin seikkailua ja toimintaa enemmän. Olen ollut paikallani liian pitkään.\"</em><br>\n<br>\n\"Sammuiko tuo taas?\"<br>\n\"Matoro! Matoro!\"<br>\nUmbra ravisteli toveriaan lujaa olkapäistä. Toa mumisi jotain, muttei vaikuttanut hereillä olevalta.<br>\n<br>\n<em>Kun sininen kristallinterävä keihäs iskeytyi muskelikasta olentoa valtimoon, Matoro irvisti. Verta roiskusi kaikkialle. Jään Toa hyppäsi taaksepäin. Räjähti. Tomua ja ruumiiden silppua lenteli. Toa pyyhki Pimeyden Metsästäjän verta naamiostaan inhoa täynnä.<br>\n<br>\nTomupatsas kohosi ilmaan. Kuului vaimea tärähdys, ja suuri halli romahti. Jään Toa syöksyi kohti vihreää toa-kumppaniaan, mutta sortuva kivimassa hautasi toan raa'asti alleen. Kuului papatusta. Sinivalkean toan haarniska oli aivan tummunut. Hän hyppäsi kivien taa ammusten kaikuessa taistelutantereella. Toan ilme oli järkyttynyt ja pahoinvoiva. Hän ei kestäisi tätä helvettiä yhtään pitempään.<br>\n</em><br>\n\"Noniin, kaatakaa nuo puut! Te haette noita liaaneja! Te pistätte leirin pystyyn! Te grillaatte turskaa!\"<br>\n\"Aye\" kuului monelta suunnalta yhtä aikaa. <br>\nHiekkaranta peittyi jäljellä olevien piraattien vilinään. Kaikki heistä olivat järkyttyneitä viimeaikaisista tapahtumista, ja nyt vain alkoholi ja muu tekeminen piti heidät tolpillaan. <br>\n<br>\n<em>\"Mitään viimeisiä sanoja, Mustalumi?\" vortixx sihisi.<br>\n<br>\nMatoro istui päättäväisenä tuolissa, kädet ja jalat sidottuna sen taa. Sinikeltainen lihaskasa kierteli kylmän rauhallisesti Toaa ympäri, osoittaen tätä jatkuvasti zamor-pistoolilla.<br>\n<br>\n\"Et koskaan opi, Radak\", Matoro sanoi hiljaa. Punamusta vortixx kauempana nyökkäsi.<br>\n\"Åke, ammu\"<br>\n<br>\nKuului laukaus ja sinikeltainen hahmo iskeytyi taaksepäin. Mustan ja valkoisen värinen hahmo hyppäsi korkealle ilmaan ja tarttui johonkin katossa.<br>\n<br>\nRadak ei ollut uskoa mitä oli tapahtunut. Ritarikunnan agentin köydet olivat katkenneet, ilmeisesti elementtivoimien takia. <br>\nVortixx veti vyöstään agentilta takavarikoimansa zamor-pistoolin ja vaihtoi tainnuttavat kuulat tappoon.<br>\n<br>\nSitten mustavalkea hahmo syöksyi voltilla päin Radakia. Kierrepotku osui salakuljettajaa rintaan, ja Matoro napapsi aseensa. Hän tähtäsi salamannnopeasti päin syöksyvään lihaskasaan, Åkeen. <br>\n<br>\nLaukaus.<br>\n</em><br>\n\"Me tulimme siis hakemaan Nimdan sirua tuolta temppelistä\", Äks selitti kuunteleville Toille. \"Kaikki kääntyi huonosti parin ansan jälkeen. Saimme tietää Nukeista.\"<br>\nViimesiessä sanassa kuului pelko.<br>\n\"Matoro meni eri huoneeseen kuin me. En tiedä, mitä siellä tapahtui, mutta se teki pahaa jälkeä. Me emme löytäneet sirua pääsalista\"<br>\n<br>\nUmbra kuunteli kiinnostuneena ja samalla hieman pelokkaana. Äks kertoi vielä tarkemmin nukeista sekä erityisesti Vatsapuhujan tarkka kuvailu loi kylmiä väreitä Valon Toan selkään.<br>\n<br>\n<em>Lumi sädehti auringon valossa. Sää oli kirkas ja raikas. Matoron musta hahmo katseli lähes pystysuoran jyrkänteen laelta jäätikköä. <br>\n<br>\nMatoro tunsi olonsa tyytyväiseksi ja vapaaksi. Kaikkien tapahtumien jälkeen hän oli vapaa. Ei enää saarensa kahleissa, ei enää Ritarikunnan kahleissa. Hän sai matkata ja jakaa oikeutta. Hän sai tehdä sitä, mistä nautti. Nauttia elämästä.</em><br>\n<br>\nMatoron silmät aukesivat rävähtäen. Hän tunsi pistävän kivun ensin rinnassaan ja sitten kädesään. Toa tipahti paarientapaiselta hiekkaan irvistäen.<br>\n<br>\nHän hieroi päätään ja katseli ympärilleen. Ranta alkoi hämärtyä, ja oranssi aurinko horisontissa loi punaista kajoa.<br>\n<br>\nMatoro huokaisi. Ketään ei näkynyt kahden hätäisesti kasatun teltan lähellä. Jossain ritisi nuotio ja kuului puheensorinaa.<br>\nMatoro tunsi lämpimän henkäyksen kasvoillaan ja nukahti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1058,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-06-18T15:47","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Arvoisat lukijat: Keetongu on lomaillessaan lähettänyt minulle tarinaan jatkoa käsinkirjoitettuna postissa ja minä skannasin ne ja postaan nyt tänne Tongun puolesta. Skanneri sekoili, joten jouduin lisäämään otsikon itse. Mukana myös erinomainen liite Klaanin laivastosta. Löydätte tämän kaiken spoiler-tagien alta. Nauttikaa.</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\"><img class=\"postimage\" src=\"http://img863.imageshack.us/img863/5813/tonkuposti.jpg\"></dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\"><img class=\"postimage\" src=\"http://img821.imageshack.us/img821/8964/skannaaminen0003.jpg\"></dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1059,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-06-22T22:04","content":"<strong>Yön Timo, kapteenin hytti</strong><br>\n<br>\nHytti oli lähes pimeä. Ainoa valo tuli seinällä olevasta, pienestä, ympyräisestä ikkunasta. Lasiovinen rommikaappi komeili vastakkaisella seinällä. Se oli kuitenkin lähes tyhjä. Huoneen muu kalusto koostuikin lähinnä pienestä pöydästä eräässä nurkassa, jota koristi kirjoituskone. Amazua makasi sängyllä. Hän ei saanut nukuttua. Osittain siksi, että hänen säärensä ja kyynärvartensa ulottuivat sängyn rajojen ulkopuolelle, ja toiseksi siiksi, ettei hän edes yrittänyt nukahtaa. Nimdakammion tunnelin tapahtuma painoi hänen mieltään jatkuvasti.<br>\n<br>\n<strong>Nimdasaaren maanalainen tunneli, tunteja aiemmin</strong><br>\n<br>\n\"Missä se on!?\", Amazua piteli kammioon ilmestynyttä munkkia kurkusta. Turhautuneisuus ja viha pursuivat hänestä. Nimda ei ollut kammiossa . Tuo pikkumies ei voinut olla niin yllättynyt asiasta kuin uskotteli. Jonkun täytyi tietää sirusta jotain. Ilmeisesti täll ätyypillä riitti pokkaa salata tietonsa. Amazuan kärsivällisyys oli melkein huipussaan. Tämän sydänkivestä lähtevä säde sai Matoranin kipuhermot ylikierroksille. \"Minulle kerrottiin Nimdan olevan täällä. Näetkö tuon jalustan tuolla? Mitä siellä on? EI MITÄÄN! Tulin siis tänne asti ei minkään vuoksi!? Jonkun on tiedettävä missä se hilavitkutin on!\" Amazua yritti olla puristamatta lujaa, jotta munkki pystyisi edes joten kuten puhumaan.<br>\n\"Sssse on phoissa\", Matoran onnistui kähisemään tuskansa läpi. Hänen äänensä kuulosti riutuneelta ja käheältä. <br>\n\"Nyt kukaan ei voi käyttää sitä omiin, itsekkäisiin tarkoituksiinsa. En thieedä missä se on, mutta se on hyvä. Luulit olevassshi lähhellä phäämäärääshi, mutta kaikki valui pöntöshthä alash. Shinä et näe ssshitä shirua ikinä.\" Ama tiukensi puristusotettaan. Matoranin silmät alkoivat pyöriä tämän Kanohin silmänrei'issä. <br>\n\"Et. Ikhinä...\"<br>\nAmazua karjahti. Munkki lennähti suoraan päin kammion seinää. Tämä onnistui joten kiten hengittämään. Yksiminen kuitenkin vaikeutti sitä huomattavasti. Hänen sydänkivensä vilkkuili.<br>\n\"Et sinä kuole\", Amazua lausahti, \"Ainakin pyrin siihen.\" Palkkasoturi poistui huoneesta tunneliin, josta Matoran oli ilmestynyt. Hän ei huomioinut katossa roikkuvia otuksia. Niitä oli jäljellä kolme...<br>\n<br>\nAmazua kulki pimeässä, synkässä tunnelissa, etsien ulospääsytietä. Pieni soihtu valaisi käytävää jonkin matkaa. Hän ei voinut ymmärtää. Kaikki vihjeet. Kaikki tiedot. Kaikki informaatio. Kaikki oli pelkkää ****aa. Amazua päätti vimein kiroilla kuin kunnon merimies. Pian hän kuitenkin äkisti pysähtyi huomatessaan kaapuun pukeutuneen hahmon.<br>\n<br>\nToan kokoa oleva hahmo seisoi hiljaa tummanharmaan kaapunsa sisällä munkkimaisessa asennossa. Se piti käsiään puuskassa niin, että kaavun hihat yhtyivät, jolloin käsiä ei näkynyt. Olennon pään ja kasvot peitti huppu, jonka reunuksissa oli punaisia rukoustekstejä tuntemattomalla kielellä.<br>\nAmazua hiljeni. Sitten hän ymmärsi, että hahmo oli seurannut häntä jo jonkin aikaa. Hän oli havainnut askelia takanansa, mustia, häilyviä varjoja näkökenttänsä reuna-alueilla ja jotain, joka oli kuulostanut kuiskailulta. Tummanpuhuva palkkasoturi oli tähän asti uskonut kuulevansa harhoja. Nyt hän ei kuitenkaan enää tiennyt, mitä uskoa.<br>\n<br>\n\"Kuka olet?\" Amazua huudahti hänestä muutaman metrin päässä seisovalle kaapuhahmolle. Kaapuhahmo ei vastannut, mutta se otti askeleen eteenpäin. Raskaan askeleen voimakas mutta ontto kajahdus kaikui läpi temppelin.<br>\nHahmo otti toisen askeleen. Se otti kolmannen.<br>\nEi kestänyt pitkään ennen kuin se oli aivan Amazuan silmien edesssä. Palkkasotilas näki vihdoin hupun sisään.<br>\n<br>\nHänen näkemänsä oli jotain kylmää ja liikkeetöntä. Amazua näki täydellisen heijastuksen omasta naamiostaan hupusta häämöttävien kasvojen peilinkirkkaassa, mutta teräksisen kylmässä ja kuluma- ja viiltojälkien täyttämässä pinnassa. Syvät, pään sisälle asti työntyvät ja pelkän pimeyden täyttämät silmäkuopat katsoivat Amazuaan. Vasemmanpuoleisen silmäkuopan alla oli yksi pienikokoisempi, mutta yhtä syvä, kyynelen muotoinen aukko.<br>\nSilmien välistä ja aivan kasvojen keskeltä kulki täysin suora viilto, johon nähden kasvot olivat hyvin symmetriset. Vain kyynelmäinen kuoppa rikkoi symmetrian.<br>\nNäytti siltä, kuin liikkumattomilla kasvoilla olisi joskus ollut suu. Nyt sen kohdalla oli kuitenkin vain karu hitsaussauma.<br>\n<br>\nTyhjät silmäkuopat katsoivat suoraan Amazuan sieluun. Amazuaa hermostutti. Mutta hän ei aikoisi antaa sen häiritä itseään. Hän kaivoi aseproteesinsa selästään...<br>\n<br>\n\"KELLO 01:00, KAIKKI HYVIN!\" Amazua havahtui ulkoa kuuluvaan huutoon. Ilmesti joku piraatti halusi tuntea itsensä tärkeäksi... Hän kyllästyi alimittaisessa sängyssä makoiluun. Hän pimi viittansa naulasta, astellen laivan kannelle. <br>\n<br>\n[spoil]G kirjoitti tuon nuken olemuksen.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1060,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-06-22T23:12","content":"<strong>Meren yllä</strong><br>\n<br>\n003, jota joskus aiemmin kutsuttiin 004:ksi, tiiraili alitse valuvaa merta korkeuksista. Kymmeniä metrejä pinnan yläpuolella hän katseli aaltoja lasilattian läpi. Korotuksen 003:n asemaan myötä aiemmin aliarvioidut ja -arvostetut ilmavoimatkin olivat saaneet viimein kunnollista rahoitusta. Nuo rahat 003 oli käyttänyt hyvin; lihavasta ja laiskasta pohjasakasta hän oli koulinut pesunkestäviä taistelulentäjiä ja oli laajentanut ilmavoimien arsenaalia. Hän vilkaisi sivulleen. Nazorak, jolla oli kaksitasoisilla siivillä varustettu rakettireppu ja päässään tuulelta kasvoja suojaava kypärä liiti samaa huimaa vauhtia isomman aluksen kanssa. Käsissään tämä kantoi niin maassa kuin ilmassakin olevien kohteiden tuhoamiseen tarkoitettua kevyttä tykkiä. Tämä torakkayksikkö oli paitsi tehokas kuin kokonainen hävittäjälentokone, myös paljon halvempi korvata uudella vian ilmetessä.<br>\n<br>\nHieman kauempana, muiden hävittäjätorakoiden ympäröimänä, lensi Munakenno, yksi vastakunnostetuista hyökkäysilmalaivoista. Sen pommit ja pikatykit kiilsivät merenpinnasta heijastuvassa auringonvalossa. Toisella puolella lensi yhtäläisesti varustettu Kuhnuri ja sen takana vielä yksi, jonka nimen mieleenpalauttamiseen 003 ei enää ollut keskittynyt. Hänen huomionsa oli hänen omassa aluksessaan.<br>\n<br>\nJättimäinen alus halkoi pilviä jättäen muut varjoonsa. Lentävän linnoituksen rakentaminen kaikessa hiljaisuudessa oli ollut hyvin vaikeaa. Kolmen ilmalaivan kolmionmuotoisen yhdistelmän alla roikkui metallirakennelma, jossa oli rahtiruumia, tilat tuhansille maajoukkojen sotilaille, hangaareja hävittäjätorakoille sekä raskasta panssaria ja aseistusta. Linnake veti mahtavuudessaan vertoja jopa laivaston kuululle Rautasiivelle. Rauta<em>siipi</em>, pah. Mikään pikku paatti ei ollut siipiä nähnytkään.<br>\n<br>\nMetalliseen pintaan joku harvinaisen taiteellinen torakka oli maalannut oranssin ympyrän, ilmavoimien logon, ja sen keskelle valkoisella tekstillä aluksen nimen. <em>Tulikärpänen.</em><br>\n<br>\n003 ei tahtonut myöntää joutuneensa käyttämään linnaketta rakennuttaessaan kakkoslaadun rakennustarvikkeita säästääkseen kustannuksissa. Mutta minkäs teki.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nTuntia myöhemmin horisonttiin ilmestyi saari. Se oli pieni ja mitätön maaläntti Klaanin saaren rinnalla, mutta jostainhan invaasio täytyi aloittaa. Sotaahan tässä käytiin. Tulikärpäsen moottorit ja niiden pyörittämät jättimäiset propellit saivat rannan palmut huojumaan jo pitkästä matkasta. Hävittäjätorakat lähestyivät saarta ja tarkkailivat elonmerkkejä. Saarella ei kuitenkaan pitänyt olla kuin jokin alkuasukasheimo, jonka kivistä ja kepeistä (003 hymähti jostain syystä tälle sanalle) ei olisi minkäänlaista sotilaallista vastusta Nazorakien mahtaville ilmavoimille. Ja tietenkin sille pienelle osalle maainvaasiojoukkoja, jotka kulkivat Tulikärpäsen vatsassa.<br>\n<br>\nPian lentävän linnoituksen mahtava ankkuri jysähti pahaa-aavistamattoman saaren rantahietikolle, ja sotajoukot virtasivat riveihin aluksesta tiputetuista kapseleista.<br>\n<br>\nSotarummut kumahtelivat. 003 sitoi auenneet kengännauhansa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1061,"creator":"BD","timestamp":"2011-06-22T23:33","content":"<strong>Tuntematon</strong><br>\n<br>\n<em>Aika koittaa...</em><br>\n<br>\n<strong>Klaanin sairashuone</strong><br>\n<br>\n”Purkkiin? Te vitsailette”, Makuta kysyi närkästyneenä.<br>\n”Ööh... joo.”, Paaco vastasi rauhallisesti.<br>\n<br>\n”Tiedättekö mitä, GK ei ole täällä”, Makuta sanoi irvissä suin.<br>\n<br>\n”Hetkinen... miksi minä irvistinkään... aaaah! Minun pääni! AAAAA!”<br>\n<br>\n”Teeskenteleekö tuo...”, Paaco kysäisi.<br>\n<br>\n”Minä uskon, että se-”,tuskanhuuto makutan suusta keskeytti Samen: ”Ottakaa se pois, pois, pois, pois, poiiiiis....!”<br>\n<br>\nValkoinen keho valahti elottomaksi.<br>\n<br>\n”No voihan...”, * Präks* Lasipurkki tipahti Paacon käsistä.<br>\n<br>\n”Se todennäköisesti vain yrittää huijata”, Same ilmoitti ja alkoi keräämään sirpaleita.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n”Huaaaargh”, Kuului läpi tyhjyyden. Makuta avasi silmänsä, hän oli keskellä ei mitään. Hän tunnusteli maata, kohtaa jonka päällä oletti seisovansa, mutta siinä ei ollutkaan mitään.<br>\n<br>\n”Mitä halvattua minun olisi nyt tarkoitus tehdä...”, makutan sanat kulkivat läpi tyhjyyden.<br>\n<br>\nMakuta katsoi käsiään ja päästi murahduksen, ne eivät olleet valkoiset kädet joihin hän oli viime aikoina jo ollut tottuakseen, ne olivat hänen entiset kätensä, mustat ja luotaantyöntävät kädet.<br>\n<br>\n<em>Katso niitä, siltä näyttävät olennon kädet joka ei koskaan saa mitään aikaan, epäonnistuu kaikessa ja keksii laihan ratkaisun, sellaiset ovat sinun kätesi ja sinä itse.</em><br>\n<br>\nMakuta hätkähti ja katsoi taakseen eikä nähnyt mitään.<br>\n”Sinä... minä tunnen sinut”, makuta sanoi hieman pelokkaasti.<br>\n<br>\n<em>Niin minäkin sinut, olet se kiusankappale joka vain heitti roskakoriin jotain hödyllistä, vaikka se olisi ollut sinun paikkasi.</em><br>\n<br>\n”Minä tapan sinut!”, Makuta huusi raivokkaasti, otti miekan selästään ja alkoi huitoa ympärilleen osumatta kuitenkaan mihinkään.<br>\n<br>\n<em>Annan sinulle viimeisen mahdollisuutesi, sinä joko voitat tai <strong>kuolet, ikuisesti</strong>.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1062,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-06-25T18:03","content":"<strong>Nimdasaari<br>\nranta</strong><br>\n<br>\nJään Toa makasi rentona kahden puun väliin viritetyllä riippumatolla. Hän oli nukkunut katkonaisesti eikä ollut vielä saanut koottua ajatuksiaan. Hän ei ollut aivan selvillä siitä, mitä oli tapahtunut. Hän oli kuitenkin nyt elossa. Lähimenneisyyden muistot vain tuntuivat sameilta. Hän muisti Nuken ja veden, muttei siitä eteenpäin.<br>\n<br>\nToa käänsi vaivalloisesti kylkeään. Rinnan haavaa vihloi ikävästi joka liikkeellä.<br>\nYö oli lämmin etelän yö. Tulikärpäset lentelivät metsän reunassa. Lintujen ääniä kuului metsästä. Meri oli tyyni ja rauhallinen. Pilvettömältä taivaalta näkyi tuhannet tähdet.<br>\n<br>\nMatoro kääntyi selälleen ja katseli mustaa yötaivasta. Tuo näky sai hänet aina rentoutumaan. Pimeys tuhansine tähtineen. Se oli kuin maailma. Synkkä maailma, jonka ainoana valona olivat ne harvat, ketkä puolustivat oikeutta, Toat, klaanilaiset. <br>\nMatoro löysi hetken tähyiltyään oman Toa-tähtensä ja katseli sitä. Hän oli usein miettinyt mikä voima sai Toa-tähden syttymään. Miksi ne olivat olemassa? Ne olivat vain Toan elinajan, ei yhtään kauempaa. Ne eifvät olleet pysyviä. Matoro halusi jättää tähän maailmaan jotain pysyvää. Jotain, josta hänet muistettaisiin. <br>\n<br>\nToan piti huitaista ärsyttävää hyttystä, mutta sitten hän tajusi taas toisen kätensä. Haava oli täysin hyytynyt, kiitos parannuskiven. Silti se särki ja häiritsi jatkuvasti. Lisäksi harppuuna oli mennyt puoliksi.<br>\n<br>\nMatoro mietti mitä kädelle voisi tehdä. Paras vaihtoehto olisi hyvin kallis mekaaninen käsi, jollainen voitaisiin varmasti tehdä Klaanissa. Poikki hän ei kättä aikonut jättää. Se oli ikuinen muisto siitä kuinka hän oli epäonnistunut. Tai ei, ei hän ollut epäonnistunut. Joku oli vain onnistunut <em>paremmin</em> kuin hän.<br>\n<br>\nToan mietteet siirtyivät Nukkejen kautta Nimdaan. Pitäisikö hänen jatkaa Nimdan etsintää? Ruumis-turaga oli käskenyt häntä lopettaa etsinnän. Myöhemmin Matoro oli kuullut Äksältä Nukesta, joka oli myös varoittanut jatkamasta.<br>\n<br>\n<em>Ne haluavat sinun tietävän, että sotanne salaisuuksia vastaan voi tuhota kaiken, josta välitätte.</em><br>\n<br>\nNuket olivat vakavastioettava vastus. Niitä ei parantunut uhmata. Oli pienoinen ihme, että Matoro oli selvinnyt hengissä. Silti hän halusi jatkaa Nimdan jahtia. Luovuttaminen on jotain, mitä Matoro ei halunnut ajatellakaan. Hän on aina hoitanut tehtävänsä kunnialla loppuun asti. Hän ei jätä niitä kesken. <br>\n<br>\n<em>...ne eivät anna sinun kuolla, joudut tuntemaan kuolemasi uudelleen joka sekunti. </em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1063,"creator":"Donny","timestamp":"2011-06-25T22:43","content":"<strong>Muuan adminin perustaman veljeskunnan maanalainen tukikohta</strong><br>\n<br>\n\"<em>Mitä sinä sanoit?</em>\"<br>\n\"Torakoita. Paljon torakoita.\"<br>\n<br>\nTummanvihreää kanohi Mirua kasvoillaan kantava keholtaan musta matoran nousi ylös matalalta istuimeltaan ja siristi kirkkaita silmiään tuijottaessaan edessään seisovaa vihreänkirjavaa viestinviejää. <em>Johtajan</em> ajatukset vilisivät. Älykäs ja sotatoimien suhteen kokenut matoran oli vastuussa veljeskunnan toiminnasta aina kun Ämkoo itse ei ollut fyysisesti läsnä, ja pitkästä aikaa Johtaja joutui tekemään vaikean päätöksen.<br>\n<br>\n\"Ne siis miehittävät saarta\", Johtaja lausui miltei kuiskaten ja suuntasi pohtivan ilmeensä huoneen rusehtavaan seinustaan. Viestinviejä nyökkäsi hiljaa ja tapitti ylempiarvoista veljeskuntalaista hieman kysyvästi kanohi Rurun takana hohkaavilla keltaisilla silmillään.<br>\n\"Emme voi hukata aikaa\", Johtaja sanoi sitten, tarttui edessään seisovaa matorania olkapäästä ja sanoi tälle:<br>\n\"Tehtävänanto, Otlek. Ota nopein lintumme ja lähde mestari Ämkoon luo ilmoittamaan tapahtuneesta. Löydät hänet valkoisen Turagan luota.\"<br>\n\"Selvä\", Otlek vastasi, teki johtajalleen kunniaa ja kääntyi lähteäkseen.<br>\n\"Kiirehdi\", Johtaja lisäsi vielä vihreän naamionsa takaa ja poistui itsekin huoneesta.<br>\n<br>\nHetken kuluttua tukikohdassa kaikui tasainen rummutus. Vajaa satakunta vihreää matorania kokoontui hälytyksen kuullessaan luolastotukikohdan keskellä sijaitsevaan paalupuin kannateltuun aukeaan tilaan. Johtajan ohjeet kuultuaan matoranit hajosivat juoksuaskelin eri suuntiin ja pian kaikki olivat työn touhussa. Ämkoon veljeskunta olisi pian valmis <em>toivottamaan vieraansa tervetulleiksi.</em><br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nRuskeanmusta petolintu kiljui valittavaan sävyyn Otlekin pakottaessa eläimen lentämään vielä hieman lujempaa. Viidakon latvusto vilisi vihreänä sotkuna veljeskuntalaisen silmissä tämän kiitäessä valtaisalla vauhdilla kohti turaga Bakmein asuinsijoja.<br>\n<br>\nOtlek oli kuullut huhuja torakoiden liikehdinnästä lähivesillä. Vihreä matoran ei kuitenkaan olisi osannut odottaa nazorakien siirtyvän veljeskunnan saarelle. Tai no, olihan saari toki lähellä Klaania ja siinä mielessä mitä loogisin valloituskohde, mutta miten ihmeessä <em>näin pian?</em> Otlek ei todellakaan uskonut veljeskunnan joutuvan näin nopeasti sotatilaan, sillä olivathan Ämkoon kouluttamat matoranit piileskelleet saarella kaikessa rauhassa jo pitkän tovin.<br>\n<br>\nMahtoivatko torakat edes tietää veljeskunnan olemassaolosta, taikka sen sijainnista? Otlek tiesi hyvin sen, että veljeskunnan toiminta oltiin tähänkin asti salattu varsin hyvin eivätkä edes useimmat klaanilaiset olleet varmoja ninjamatoranien nykyisestä piilopaikasta. Ajatus lohdutti Otlekia hieman, sillä noin ajatellen torakat tuskin olivat ilmestyneet saarelle varta vasten hävittämään veljeskuntalaisia. Matoranit olisivat mitä luultavimmin turvassa jos vain pysyisivät piilossa ja...<br>\n<br>\n<strong>WOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOSH.</strong><br>\n<br>\nOtlek oli pudota ratsunsa kyydistä kaksitasosiivillä varustetun rakettirepputorakan ilmestyttyä lentävän matoranin oikealle puolelle. Matoranin kauhistunut ilme peilautui takaisin torakan kasvoja peittävästä kypärästä, joka peitti torakan hämmentyneen ilmeen.<br>\n<br>\nKaksikko matkasi hetken yhtä vauhtia jaellen hämmentyneitä katseita suuntaan jos toiseen. Sitten.<br>\n<br>\n<strong>WOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOSH.</strong><br>\n<br>\nToinen ilmatorakka ilmestyi Otlekin vasemmalle puolelle. Rakettireppujen korvia vihlova ääni sai epätoivoiseen tilanteeseen ajautuneen matoranin heräämään järkytyksestään. Otlek kiskaisi lintunsa ohjaksista ja pudottautui siivekkään ratsunsa kanssa viidakon tiheän puuston sekaan.<br>\n<br>\nTorakat tuijottivat hetken toisiaan visiiriensä läpi. Sitten hyönteismäiset sotilaat suuntasivat matkansa alas metsikön sekaan. Matoran ei pääsisi pakenemaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1064,"creator":"BD","timestamp":"2011-06-26T19:50","content":"<strong>Tuntematon</strong><br>\n<br>\nMatoran otti astian käsiinsä jossa heilui sähköistä ja vihertävää nestettä, hän tosiaan tiesi mitä oli tekemässä.<br>\n<br>\n<strong>Klaanin sairashuone</strong><br>\n<br>\n”Menen hetkeksi Paaco, Tawalla oli jotain asiaa”, Same sanoi ja sulki oven<br>\nPaaco tuhahti ja alkoi nukkua. Mustat ja lonkeromaiset kourat hivuttautuivat sairashuoneen ikkunan luo ja paiskasivat astian valkoisen ruumiin päälle, se rupesi sätkimään ja lopetti sen samantien kun neste oli imeytynyt. ”M-mitä..?”, Paaco nosti päätään kohti ikkunaa josta pisti hänen silmäänsä kanohin mentävä aukko, sitten hän tuijotti lattialla olevia sirpaleita ja huomasi lisää sirpaleita ja sanoi itsekseen: ”Kivoja nuo jotkut matoranit”, ja jatkoi uniaan.<br>\n<br>\n<strong>Valkoinen tila</strong><br>\n<br>\nMakuta oli kellunut täällä jo pienen hetken mitään tapahtumatta, sitten hän kuuli mielipuolista, iloista ja neljää muuta naurua samanaikaisesti.<br>\n<br>\nSumua alkoi kertyä metrien päähän hänestä ja sumun keskeltä ilmestyi jotakin valkoista.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/7-eZirKXgyU?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/7-eZirKXgyU?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Heipä hei, elämän tuhoaja.”, sanoi ääni avohkiin kaltaisen naamion alta.<br>\n”Ei... ei voi... sinä..?”, makuta sanoi hämillään kun toa lähestyi tätä.<br>\n<br>\n”Osat ovat vaihtumassa, tämä on minun ruumiini jonka sinä veit. Ja sinä todellakin saat maksaa siitä, ansioidesi mukaan. Maltan tuskin odottaa, että saan repiä mielesi ja koko olemuksesi lopullisesti”, GK sanoi hymy kasvoillaan.<br>\n<br>\n”Saahan sitä yrittää”, makuta nosti miekkansa ja syöksähti painovoimattoman tilan halki ja sivalsi GK:ta<br>\n<br>\n”Kuinka mones kerta tämä on kun yrität hakata vasemman käteni vaikka siinä ei ole edes tuntoa?”, GK sanoi närkästyneenä.<br>\n<br>\n”Tiesinhän minä... tarkoitukseni vain oli... hämätä ja tappaa sinut tällä!”, makuta huusi ja hänen kehonsa alkoi hehkumaan ja lähetti valtavan energia purkauksen kohti GK:ta.<br>\n<br>\n”Voi Karzahni!”, Valkoinen toa huusi kun purkaus paiskasi tämän kymmenien metrien päähän ilman pysähtymistä.<br>\n<br>\n”Hah”, makuta hihkaisi.<br>\n<br>\n<em>Tiesitkös, sinulla ei ole mahdollisuuksia voittaa tätä taistelua</em><br>\n<br>\nvalkoinen alue muuttui hiljalleen ääriimäisen häiritsevän näköiseksi maailmaksi täynnä punaisia silmiä jotka tuijottivat makutan jokaista liikettä.<br>\n<br>\n”Kunhan selviän tästä, tulen ja tapan sinut.”, makuta uhosi ja huusi suoraan päin yhtä silmistä.<br>\n”Sehän nähdään”, Valkoinen toa sanoi rauhallisesti ja otti miekkansa esiin ja liiti makutan kimppuun hakaten tältä käden poikki.<br>\n<br>\n”Sinä tulit itseksesi vain sattumusten kautta, sinä olet avuton matoran joka ei osaa mitään, jopa matoranit ovat sinua parempia”.<br>\n<br>\n”Ja vain koska sinä olet Artakhan luoma luulet olevasi jotenkin pyhä.”<br>\n”Ei, vaan koska minä kuulun tänne ja sinä et.”<br>\n”Huomaatko, olet vain Avden sätkynukke”<br>\n”Älä yritä mitään”<br>\n<br>\nMiekka sivalsi makutaa, mutta tämä väisti alta ja iski takaisin.<br>\n”Tälle universumille on parempi kun sinä et ole täällä, kaikkien kannalta”<br>\n”Osat ovat tosiaan vaihtuneet saasta. Sano hyvästit surkealle elämällesi!”<br>\nGK hypähti ilmassa groteskien silmien tuijottaessa näkyä, toa kohosi hiljaa ilmaan ja putosi miekka edellä maahan aiheuttaen aallon joka heitti makutan vähän matkan päähän.<br>\n<br>\n”Näetkö mikä sinusta on tulossa, sinusta on tulossa hirviö olet niin syvästi katkeroitunut”.<br>\n”Sinä olet vain ajatus pääni sisällä joka on tarkoitus poistaa”.<br>\nMakuta loi itselleen uuden käden ja alkoi muuttaa muotoaan. Hän kasvoi kasvamistaan ja muuttui yhä vain hirviömäisemmäksi. Kanohi hänen päässänsä hajosi ja hänen suustaan työntyivät kammottavat hampaat.<br>\n<br>\n”Nyt sinä olet alakynnessä toa”, sanoi makuta paholaismaisella äänellä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1065,"creator":"Donny","timestamp":"2011-06-26T20:55","content":"<strong>Ämkoon veljeskunnan saari, viidakko</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/X5SXONJXQMk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/X5SXONJXQMk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nVehreä puusto vilisi nazorakien silmissä kaksitasosiivillä varustetun rakettireppukaksikon koittaessa saavuttaa edellään lentävää matorania. Torakat ymmärsivät vallan hyvin miksi vihreä matoran oli paennut viidakon sekaan. Pakoratsuna toimiva petolintu oli kuin kotonaan metsän kätköissä ja rahi väistelikin rutiininomaisesti viidakon kattokerroksen tiheää kasvustoa. Torakoilta sama ei luonnistunut läheskään yhtä sutjakkaasti ja nazorakit eivät voineetkaan kiitää eteenpäin rakettireppujensa täysnopeudella. Pelkkä törmäys paksuun oksaan saattaisi olla kohtalokas.<br>\n<br>\nKotikenttäedusta huolimatta tilanne ei ollut helppo Otlekillekaan. Koulutukseltaan Otlek oli yksi veljeskunnan viestinviejistä ja siitä syystä hän oli tottunut nopeaan matkaamiseen. Varsinaiset takaa-ajotilanteet eivät kuitenkaan olleet Otlekin erikoisalaa eikä ratsu ollut edes aseistettu.<br>\n<br>\nOtlek tiukensi otettaan kotkalintunsa ohjaksista samalla kun lintu madalsi lentoaan entisestään. Veljeskuntalainen heittäytyi sitten ympäri lintunsa satulassa, totutteli hetken lentämään selkä kohti menosuuntaa ja tarttui sitten selässään kantamaansa jouseen.<br>\n<br>\nToinen torakoista oli törmätä pystyyn kuolleeseen puuhun saadessaan kypäränsä koristeeksi terävän (ja myrkytetyn) nuolen. Otlekin pettymykseksi nuoli ei kuitenkaan uponnut tarpeeksi syvälle raskaaseen kypärään vaan ammus jäi törröttämään hölmösti keskelle nazorakin otsaa. Normaalisti näky olisi huvittanut matorania suuresti, mutta nyt se sai vihollisen näyttämään entistäkin uhkaavammalta. Tilannetta ei parantanut lainkaan se, että kumpainenkin torakoista kohotti aseensa.<br>\n<br>\n<strong>Ka-blammo.</strong><br>\n<br>\nLinturahi kiljahti hädissään nähdessään räjähdyksen. Torakka-ammus ei ollut saavuttanut kohdettaan. Sen sijaan kevyen tykin ammus iskeytyi yhteen viidakon puista ja sai sen latvan kaatumaan. Otlek tiesi, että tuollaisen aseen osuma tuskin jättäisi hänestä paljoa jäljelle.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Toinen ka-blammo.</strong><br>\n<br>\nLintu äännähti uudestaan, entistäkin tuskaisammin. Torakan ammus oli hipaissut rahin siipeä ja linnun liikehdintä muuttui levottomaksi. Otlek koitti epätoivoisesti kääntää tilanteen voittoisammaksi ja matoran tulittikin urheasti takaa-ajajiaan kovin vähäisiksi käyvillä nuolillaan. Nuolet eivät kuitenkaan olleet tarpeeksi vahvoja vahingoittaakseen torakoiden siipilaitteita, ja ammukset putoilivat harmittomasti viidakon siimekseen.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Kolmas ka-blammo.</strong><br>\n<br>\nLintu sai osuman. Petolintu rääkäisi viimeisen kerran samalla kun räjähdyksen aiheuttama voimakas paineaalto heitti hätääntyneen Otlekin korkealle ilmaan. Kuin ihmeen kaupalla Otlek säilyi kuitenkin itse yhtenä kappaleena, ja vieläpä tajuissaan. Tästä syystä matoran saikin tartuttua yhteen viidakon monista köynnöksistä, ja siten veljeskuntalainen toivoikin hidastavan pudotustaan.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Neljäs ka-blammo.</strong><br>\n<br>\nTorakka-ammus räjäytti kappaleiksi juurikin sen oksan jossa Otlekin viimeiseksi toivoksi muodostunut liaani roikkui. Matoran huusi pudotessaan kohti viidakon pohjakerrosta.<br>\n<br>\nSitten molskahti.<br>\n<br>\nOtlek upposi kokonaan pinnan alle pudottuaan viidakon keskellä voimakkaasti virtaavaan jokeen. Matoran koitti epätoivoisesti pakottaa itsensä pintaan, mutta raju virtaus vaikeutti yritystä huomattavasti. Lopulta Otlek kuitenkin onnistui työntämään kasvonsa pinnan yläpuolelle - vain huomatakseen voimakkaan virtauksen syyn.<br>\n<br>\n\"Tämä ei ole todellista\", Otlek ajatteli tuijottaessaan lähestyvää putousta.<br>\n<br>\nTorakat lensivät vieretysten matoranin yläpuolella katsellen vihreän olennon epätoivoista porskuttamista. Kumpikaan nazorakeista ei voinut olla virnistämättä matoranin ajautuessa yhä vain lähemmäs hengenvaarallista jyrkännettä. <br>\n<br>\nNazorakit pettyivät hieman huomatessaan, että matoran onnistui tarttumaan hieman ennen putouksen alkua veden alta uhmakkaasti nousevaan kallionkappaleeseen. Otlek tarttui tiukasti liukkaaseen kiveen ja nosti katseensa sitten yläpuolellaan leijailevia vihollisia kohti.<br>\n<br>\nToinen nazorakeista osoitti matorania aseellaan, muttei ampunut. Torakkakaksikko tuntui pohtivan, olisiko matoranista enemmän hyötyä elävänä vaiko kuolleena. Pohdiskelunsa keskellä torakat eivät ehtineet huomata, että Otlekin yllättynyt katse siirtyi kauemmas taivaalle.<br>\n<br>\nSekunnin kuluttua sinertävänmusta jättiläismerimetso iskeytyi taivaalta toisen rakettitorakan kimppuun.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1066,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-06-26T22:27","content":"<strong>Erään saaren rannalla leijuvassa giganttisessa ilmalaivapedossa</strong><br>\n<br>\n003 katseli Tulikärpäsen komentosillalta edessä levittäytyvää saarta. Maajoukot, nuo korkeuksista katsottuna pienet ja mitättömät sotakoneet, vaelsivat päättäväisinä eteenpäin ilmatorakoiden antaessa tukea. Munakenno, Kuhnuri ja kolmas ilmalaiva, nimeltään Russakka, lähtivät kukin kiertämään saarta ja piirittämään sitä.<br>\n<br>\nSaari vaikutti täysin autiolta. Edes raportoidusta pikkuheimosta ei näkynyt jälkeäkään. Mikä se tällainen invaasio oli, kun paikalla ei ollut ketään kenen maata vääryydellä ja väkivallalla riistää.<br>\n<br>\nEräs upseeritorakka tuli kiiruhtaen 003:n luokse.<br>\n\"Sir, saimme radioviestin kolmannelta lentueelta!\"<br>\n003 toivoi sen olevan viimeinkin havainto jostain elollisesta. \"Ja sen sisältö on?\"<br>\nUpseeri rykäisi ja toisti viestin hyvin vakuuttavasti. \"Aargh, aargh, jättiläismerimetso, jättiläismerimetso, aar-kshhhh.\"<br>\n\"Ja viesti loppui siihen?\"<br>\n\"Kyllä, sir.\"<br>\n\"Hmh.\"<br>\n<br>\nTässä saaressa oli jotain mätää, 003 ajatteli.<br>\n<br>\n<strong>Outo tila</strong><br>\n<br>\nDox oli kohonnut jonkinlaiseksi sotasankariksi ristiretkeläisten keskuudessa. Hän sai jopa kulkea erään suuren, harmaan ja nelijalkaisen selässä. He kulkivat taas kohti tuntematonta määränpäätä.<br>\n<br>\nRuskean Toan, jonka silmät olivat hohtaneet sinisinä ja joka oli hokenut nimdaa, jäänteet olivat Hopeisen mukana säkissä. Jokin käyttötarkoitus niillä oli, Dox ei vain vielä tiennyt mikä.<br>\n<br>\nPäiväkausia hän tuijotti horisonttiin, tummat viivat valkoisessa maassa vuoroin tihenivät ja harvenivat. Hänellä ei ollut enää mitään käsitystä siitä miten kauan oli matkannut ja miten kaukana oli lähtöpaikastaan. Päiviä ja kilometrejä? Viikkoja ja virstoja? Kuukausia ja megametrejä?<br>\n<br>\nSilloin tällöin hän kuvitteli näkevänsä horisontissa liikettä, mutta pani ne näköharhojen piikkiin. Jostain syystä, kuitenkin, aina kun hän näki hahmon kaukaisuudessa hänen kätensä alkoivat täristä ja päässään alkoi toistua litania:<br>\n<br>\n\"Kaksittain, kätöset siniset.\"<br>\n<br>\n\"Kaksittain, kätöset siniset.\"<br>\n<br>\nKätöset siniset ja Nimda. Mitä oli tekeillä? Mitä Klaanissa ja Verstaassa oli tällä aikaa tapahtunut? Oliko Allianssi vielä uhkana?<br>\n<br>\nJa koska hän pääsisi kotiin?<br>\n<br>\n<strong>Mt. Ämkoon rinne</strong><br>\n<br>\nKepe, Make ja Snowie kulkivat viimein alamäkeä. Laaksoinen, metsien ja matoranien peltojen peittämät Klaanin saaren keskiosat häämöttivät heidän edessään. Aurinko paistoi, linnut lauloivat eikä lunta ollut enää kuin puolisääreen.<br>\n<br>\nMakekin näytti pikkuhiljaa tarkenevan yhä paremmin. Väsymyksen merkit näkyivät jo heissä kaikissa. Matkan työläin vaihe, vuorenrinteen kapuaminen, oli tosin jo ohi. Edessä oli enää tasankoja, laaksoja, jokia, järviä, mäennyppylöitä ja vieraanvaraisia matoraneja. Ja ehkä Allianssin joukkoja.<br>\n<br>\nKepe tutkaili karttaa. \"Päivämatkan päässä, tuossa vehreässä laaksossa, on seuraava kohteemme. Nui-Koro, suurin pikkukylistä, vaatimattomasti nimetty. Se on joen varrella ja sieltä on veneyhteys takaisin Klaaniin. Emme kuitenkaan ehkä vielä palaa sieltä, jos käymme vielä luoteemmassa. Me...\" Snowie peitti Kepen suun ja koppasi tämän suuren kiven taakse, joka möllötti tienposkessa. Make seurasi.<br>\n\"Katsokaa\", Snowie sanoi.<br>\n<br>\nEdessä oli kuoppa. Kuoppa keskellä tietä. Eihän se sinällään ollut outoa, kuoppia nyt kun oli joka paikassa, mutta kuopan vieressä oli suuri, telaketjuilla varustettu vaunu jonka keulassa oli iso pora. Lisäksi sen kyljessä komeili nazorakien fasistinen logo.<br>\n<br>\n\"Mikä piru tuo on?\" Kepe kysyi.<br>\n\"Sinunhan se pitäisi tietää, kun se noin teknisen näköinen laite on.\"<br>\n<br>\nLaitteen takaa tuli kaksi aivan tummanruskeaa nazorakia, joiden silmät hohtivat vaaleanvihreinä kuin pimeänäkölasit.<br>\n<br>\n\"Ja mitä NUO ovat!?\"<br>\n<br>\nNeljänteen maanalaiseen komppaniaan kuuluneet kaivajanazorakit olivat nousseet pintaan navigointivirheen tuloksena, sillä maan alla ei oikein nähnyt minne oli menossa. Ne olivat juuri valmistelemassa paluutaan maailmaan mullan alla, kun ne huomasivat klaanilaiset. Ne kaivoivat aseensa, suurikokoiset poratykit (mitä olivatkaan), ja suuntasivat ne sankareitamme kohti.<br>\n<br>\n\"004:n, maanalaisten Nazorak-joukkojen komentajan nimessä, tulkaa esiin!\" huusi käheä ääni.<br>\n<br>\n\"Ai niillä on semmoisetkin.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1067,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-06-27T12:54","content":"<strong>Nimdan saari<br>\nPyhättö</strong><br>\n<br>\nMusta-asuinen apinalisko katseli liikkumattomana kivistä kehää.<br>\nSkakdin keltaiset mulkosilmät katsastivat tottuneesti jokaisen piilopaikan ynnä epäilyttävän kohteen maastosta, mutta mitään ei näkynyt. Ninja viitoi kädellään ja kaksi muuta mustaa skakdia ilmestyi tämän taa.<br>\n<br>\nKauempana neljäs ninjoista huomasi rantahietikolla jalanjälkiä. Kaksi muuta liittyi tämän seuraan kolmen edellisen jäädessä tutkimaan Athin pyhättöä.<br>\n<br>\nNinja näki metsän reunassa liikettä. Se syöksyi äänettömästi metsän reunaan.<br>\nKuului skakdinkielistä kiroamista. Sinihopea skakdi murisi ja nousi pystyyn matalan aluskasvillisuuden joukosta.<br>\n<br>\nVälittömästi ninjan tunnistaessa kuka oli kyseessä, se hyppäsi esiin ja teki kunniaa. Skakdipäälikkö pyyhki roskia haarniskastaan.<br>\n\"Mitä te täällä teette?\" hän kysyi ensimmäisenä.<br>\n\"Kenraali lähetti meidät hakemaan Nimdan. Leirimme on saaren pohjoispäädyssä\", ninja vastasi välittömästi. Hän ihmetteli Metorakkin yht'äkkistä ilmestymistä. Olihan Gaggulabio jo nimittänyt hänen paikalleen toisen ja kaikki olettivat hänen jääneen Xialle.<br>\n<br>\n\"Ja kai te olette hankkineet sirun?\" Metorakk murisi.<br>\n\"Ninjat yksi, kaksi ja kolme lähtivät jäljittämään klaanilaisia. Me kolme tutkimme paikan\"<br>\n\"Viekää minut leiriin. Tiedustelkaa vihollisen vahvuus ja pakomahdollisuudet. Kuka onkaan joukkonne nykyinen johtaja on nyt minun haarniskankiillottajani\", käskemään tottunut ääni kartoi selkeästi. <br>\n<br>\nMetorakk mietti sitä Toa-joukkoa jonka oli kohdannut aamulla. Valon Toa olisi kova pala. Lisäksi niiden mukana oli Plasman Toa, jonka hän luuli jo tappaneensa. <br>\nKunhan tiedustelutiedot saapuisivat, skakdijohtaja miettisi tarkemman strategian. Jos klaanilaiset olivat onnistuneet Nimdan hankkimisessa, hän saisi Nimdan heiltä. Hän palaisi Klaanin saarelle voittajana sirun kanssa ja Gaggulabio hukuttaisi hänet rikkauksiin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1068,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-06-27T14:38","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Gurvanaattori & Manfredduh esittävät: SUPERMARJA II</dd></dl>\n<br>\n<strong>Nazorakein laboratoriot</strong><br>\n<br>\n006 huokaisi. Ei mitään. Ei mitään kokonaiseen kahteenkymmeneen tuntiin.<br>\nOliko tämä hänen tutkimuksensa loppu? Näin lähellä onnistumista?<br>\n<br>\nSitten Abzumo ryntäsi sisään ja tyrkkäsi hänet tietokoneen ääreltä. Hän alkoi nauraa voitonriemuisena.<br>\n”Keksin sen… keksin viimein…”<br>\n”Keksit niin mitä?”<br>\n”Hiljaa, orja. Minä ajattelen.”<br>\n006 oli tyrmistynyt. Mitä tapahtui Stephenille? Ei, nimiä ei saanut ajatella…<br>\nAbzumo vetäytyi taemmas. Tietokoneen näytöllä oli nyt kuva jonkinnäköisestä pitkästä molekyylirakenteesta. Makuta tarkkaili sitä hetken ja syöksyi jälleen sen luokse. Näppäily jatkui.<br>\n<br>\nHetken kuluttua Makuta lysähti peremmälle tuoliinsa. Tietokoneen näytöllä oli paljon tekstiä ja kuvia pitkistä molekyyleistä.<br>\n”Hah, onnisssstuin viimein.”<br>\n”Missä niin?”<br>\n”Muutin Nazorak-DNA:n binääridataksi.”<br>\n”…”<br>\n<br>\n006:n päätä oli alkanut pikkuhiljaa särkeä. Nyt särky oli jo melko paha.<br>\n”Eikö meidän ollut tarkoitus saada uudet torakat kuin vanhoiksi tekijöiksi tai jotain?”<br>\nAbzumo istui hiljaa. Hän oli hiljaa pitkän aikaa.<br>\n”Kiitossss tässstä ajatuksssesssstahh.” 006 kavahti taaksepäin.<br>\n”Minä… tuota… menen – tauolle”, hän sanoi ja käveli ulos labrasta pidellen päätään. Muu tutkimusryhmä tuli häntä vastaan käytävässä. Naureskeleva joukko sai hänen päänsä miltei räjähtämään. Hän käveli käytäviä pitkin hetkisen, kunnes pysähtyi miettimään, minne oli edes matkalla. Hän päätti jatkaa toimistoonsa.<br>\n<br>\nToimiston valkoisten seinien hohto tuntui puhdistavan torakkatohtorin ajatuksia ja vähentävän kipua. 006 istahti valkoisen pöytänsä takana lojuvaan valkoiseen työtuoliin. Oikeastaan oli melko ärsyttävää, että <em>kaikki</em> oli valkoista. Nazorak käänsi katseensa seinille kiinnitettyihin valokuviin. Suurin osa kuvista oli otettu hänen onnistuneista projekteistaan. Moni niistä oli ollut hänen itsensä mielestä hirveä, mutta jollain tavalla hän oli ylpeä jokaisesta.<br>\n<br>\nPöydällä lojuvat paperit odottivat hänen kosketustaan. 006 tiesi, että hänellä ei periaatteessa ollut varaa yhteenkään levähdystaukoon, aikataulu oli täydenlaatuinen. Hän ei kuitenkaan jaksanut välittää velvollisuuksistaan juuri nyt.<br>\n<br>\n006 hätkähti hereille viestintuojan saapuessa. Hän ei ollut huomannut nukkuneensa, mutta ainakin päänsärky oli suurimmaksi osaksi tiessään.<br>\n”Makuta Abzumo haluaa sinut labraan”, viestintuoja sanoi värisevin äänin.<br>\n<br>\nKerrottuaan sanottavansa viestinviejä veti päänsä pois oviaukosta ja pamautti oven kiinni. Unestaan hieman raukea 006 vilkaisi kelloa ja virkistyi välittömästi tajutessaan olevansa pahasti myöhässä. Hän nousi salamannopeasti seisomaan, suoristi suojapukunsa ruttuja huolimattomasti ja hieroi silmiään. Torakkatohtori köhäisi ja ryntäsi ulos toimistostaan.<br>\n<br>\nKäveltyään ripeästi pesän käytävien läpi ja tervehdittyään hätäisesti muutamaa vastaantulevaa tuttua torakkaa Tohtori 006 saapui laboratorion ovelle. Hän pysähtyi oven eteen mietiskelevän näköisenä, yrittäen hautoa aivoissaan sopivan uskottavaa tekosyytä myöhästymiselleen. Tohtori hieroi käsiään yhteen ja teki hermostuneita hyönteismäisiä naksahteluääniä suullaan.<br>\n<em>Olin auttamassa aseteknikoita</em>, 006 ajatteli. <em>Niin sen täytyy olla.</em><br>\nEnnen kuin torakkatohtori otti askeleen kohti laboratorion suurta ovea, se aukeutui. 006 irroitti kätensä toisistaan ja suoristi ryhtiään. Pieni, valheellinen hymy muodostui hänen kasvoilleen. Se kuitenkin muuttui hämmästykseksi, kun Tohtori näki, keitä ovesta tuli.<br>\n<br>\nKaksi mattamustaa, silmänsä kiiltävillä visiireillä piilottanutta Nazorakia astui ovesta. Niiden askeleet olivat ripeitä, mutta äänettömiä. Torakat eivät tehneet elettäkään huomioidakseen Tohtori 006:ta, eikä edes niiden hengitys kuulunut. Kaksi Nazorak-agenttia ohittivat 006:n silmänräpäyksessä ja jatkoivat määrätietoisesti läpi käytävän.<br>\n006 keskitti katseensa hetkeksi agenttien sinisiin, metallipintaisiin käsiin. Hän vilkaisi niitä ja katsoi sitten taas laboratorion ovea.<br>\n<br>\n\"Mitäköhän..\", 006 mietti ääneen. Hän kääntyi vielä katsomaan kohti äänettömästi liikkuvia Nazorak-agentteja, mutta hämmästykseen ei nähnyt niitä enää käytävällä.<br>\nTohtori 006 kohautti olkapäitään ja astui sisään laboratorion ovesta. Hänen päähänsä palautui eräs tarttuva laulu, jota salaiseen palveluun koulutettaville toukille tavattiin soittaa.<br>\n<br>\n<em>Kätöset nuo Siniset<br>\nMukanaan vievät kielletyt aatokset<br>\n<br>\nKätöset nuo Siniset<br>\nPäästäsi poistavat muistin jyväset</em><br>\n<br>\n006 yritti olla ajattelematta asiaa. Hän sulki oven takanaan.<br>\n<br>\nJotain oli tapahtunut laboratorion valkoiselle värimaailmalle. Mitään ei oltu muutettu, mutta katonrajassa yleensä hehkuvat kirkkaat lamput olivat pois päältä. Laboratoriossa ei kuitenkaan ollut täysin pimeää, sillä suuren vihreän valon aavemainen hehku valaisi huoneen ja toi huoneeseen aivan omanlaisensa tunnelman.<br>\nSuuri vihreä valo tuli valtavasta suorakulmion muotoisesta tankista, jonka edessä Makuta Abzumo seisoi. Hän katsoi sen sisältä tulevaa hehkua tiiviisti eikä reagoinut mitenkään Tohtori 006:n saapumiseen.<br>\nTohtori 006 sulki oven varovaisesti ja katsoi valtavasta tankista hehkuvaa vihreää valoa haltioituneena. Hän nuuhkaisi laboratoriossa leijailevaa kemikaalien hajua ja yritti päätellä itsekseen, mitä aineita huoneessa oli käytetty.<br>\nAbzumo seisoi paikallaan. Hän koski valtavan vihreänhehkuisen tankin lasista pintaa ja katsoi sen sisälle, täysin hiljaa.<br>\n<br>\n006 tutki ympäristöä. Laboratoriossa ei ollut muita. Suojapuvut ja valkoiset takit joko roikkuivat naulakosta tai lojuivat työtuoleilla, ja useita työvälineitä oli jätetty sekaisesti ympäri laboratoriota. Vaikutti siltä, että tiedemiehillä oli ruokatauko. <br>\nTohtori otti muutaman varovaisen askeleen kohti Makuta Abzumoa ja vihreänhehkuista tankkia, tutkien sitä ja sen sisältöä hyönteissilmillään.<br>\n\"Tervetuloa takaissssin, toveri\", Makuta Abzumo sanoi ivallisesti kääntymättä. \"Kaunissssta, eikö?\"<br>\n<br>\nMakutan sanoista hätkähtänyt torakkatohtori etsi hetken vastausta. \"Ky...kyllä kai. En ole koskaan nähnyt...mitään tällaista. Saanen kysyä, mitä...\"<br>\n<br>\n\"Visorak-hautomo\", Abzumo vastasi kuuntelematta 006:n änkyttävää vastausta. \"Ssssäälittävät hautomokoneenne olivat liian pieniä.\"<br>\n\"Kyllä niihin Nazorak-munat mahtuvat\", Tohtori 006 sanoi poikkeuksellisen koppavasti. Abzumo ei kuunnellut moista vaan tarttui kiinni Tohtorin niskasta ja veti pelästyneen tohtorin lähemmäs hautomokonetta. Niin lähelle, että 006 näki.<br>\n<br>\nHautomokoneessa oli suuria munia. Ne olivat aivan liian suuria kuuluakseen Nazorakeille, mutta niiden rakenteessa ei ollut mitään, joka olisi muistuttanut Visorakeista. Munien paksun kuoren läpi valaiseva vihreähehkuinen hohde paljasti, että niiden sisällä liikkui jotain.<br>\n\"Eivät enää, Ssssstephen\", Abzumo sanoi koko hammasrivi esillä. \"Edessssänne on uusssi aika.\"<br>\nTohtori 006 katsoi näkemäänsä suu auki. Nazorakien munia. Suuria nazorakien munia, joiden sisällä ei liikkunut toukka, vaan jotain, jolla oli kuusi pitkää raajaa. Syntymättömien nazorakien siluetit keinuivat munien sisällä. Ne nukkuivat.<br>\n<br>\n006:n kasvoille vääntyi leveä hymy. Hän tuijotti pieniä mutta ruumiillisilta mittasuhteiltaan täysikasvuisia, syntymättömiä nazorak-sotilaita.<br>\n\"...se...se siis toimi?\"<br>\nVieläkin epämiellyttävästi Tohtori 006:n olkapäästä kiinni pitävä Abzumo nyökkäsi pitkään ja laajaliikkeisesti. Hirviömäiset hampaat pilkistivät makutan suusta. \"Kaavat tässssmäsivät, tohtori. Me onnisssstuimme. Tieteen nimisssä.\"<br>\n006 irrottautui hienovaraisesti Abzumon otteesta ja suorastaan nojasi hautomon lasiseinämään tutkaillakseen valmiita munia vielä tarkemmin. Aiempi aivokoe toukalla ja kuolleella nazorak-sotilaalla muistui vähitellen torakkatohtorin mieleen. Hän oli vielä hieman skeptinen, mutta innokas.<br>\n\"Mihin muu geenitutkimusryhmä meni?\" 006 kysyi huomaamattaan, vaikka keskittyi yhä katseellaan tiiviisti muniin.<br>\n<br>\n\"Ssaamattomat vätykssset\", Abzumo naurahti. \"He saivat siirron toisiin tehtäviin.\"<br>\n006 nyökkäsi, vaikka ei kuunnellut. Hän tutki vihreähehkuisen hautomon sisällä liikehtivää kahdeksaa Uuden Sukupolven munaa mahdollisimman monesta kuvakulmasta. Kaksi munista oli hieman muita pienempiä, mutta niiden sisällä liikehtivät sotilaan suurikokoiset sikiöt eivät näyttäneet yhtään muita heikommilta.<br>\n<br>\n006 kääntyi kohti Abzumoa. Tiedemieskaksikko katsoi toisiaan pitkään, joskin 006 vältteli hieman Makutan verenpunaista katsetta. Abzumo hymyili.<br>\n\"Oikein hienoa\", 006 sanoi hiljaisen innostuneena. \"Mutta...\"<br>\n\"Tiedän, Sssstephen. Väität, että jokin voi vielä epäonnissssstua.\"<br>\nMakuta otti muutaman askeleen kohti torakkatohtoria. Hän kumartui epämiellyttävän lähelle ja vilautti käärmemäistä kieltä hampaidensa välistä.<br>\n\"Mitä sssssanot? Herätetäänkö testiksi pari <em>vauvaa</em>?\"<br>\n006 nielaisi ja nyökkäsi.<br>\n<br>\nAbzumo otti pitkän, mustan, teräväpäisen kepin ja avasi sitten säiliön kannen. Heitä lähinnä oleva muna liikkui varovasti. Abzumo tökkäsi sitä kepillä. Valkoinen, läpikuultava munankuori räsähti rikki. Sitten alkoi kuulua epämiellyttävää, korvia riipivää kirkunaa – munan sisältä. Pitkäkynsinen koura tunkeutui ulos vastasyntyneestä halkeamasta. Sitten toinen. Yhdessä ne repivät munankuoren rikki. Vihreästä säiliöstä, munankuorien seasta, nousi jotakin. 006 kavahti taemmas. Munan sisältä oli kuoriutunut aikuinen Nazorak. Itse asiassa se ei ollut vain aikuinen – se oli ylivertainen verrattuna tavallisiin Nazorakeihin. Sen ruumis oli lihaksikas ja roteva, se oli 006:ta päätä pidempi. Sen alemmat kädet olivat yhtä suuret ja vahvan näköiset kuin ylemmätkin, ja siivet näyttivät pitkiltä ja hoikilta, täysin ylivoimaisilta verrattuna 006:n tynkiin, joskin hän ei ollut koskaan ollut mikään kehonrakentaja. 006 huomasi kadehtivansa uuden sukupolven vastakuoriutuneen tuntosarvia, jotka olivat pitkät ja kaarevat. Torakan ulkoinen tukiranka oli vahvan näköinen ja kova, ja se olisi varmasti kiiltänyt, jos ei olisi ollut pimeässä huoneessa vihreän liman peitossa. Vihreänä hohtivat myös Nazorakin silmät, jotka tuijottivat Abzumoa erittäin tiiviisti. Olennon hampaat naksuttelivat erinäisiä äännähdyksiä silmien siirtäessä katseensa Makutasta tohtori 006:een. Sitten, 006:n täydeksi yllätykseksi, torakka puhui:<br>\n”Mmmitä… mmitä… minä en… uurrrggghh.”<br>\n”Hm, täysin onnistunut kokeilu onnistui täysssssin”, Abzumo sanoi myhäillen. 006 perääntyi hieman taaemmas, Makutan varjoon.<br>\n<br>\nVastasyntynyt Nazorak selvästikin koetti ruumistaan tekemällä muutaman kummallisen liikkeen ja vääntämällä raajojaan ja siipiään jos jonkinlaisiin asentoihin. Abzumo katseli hetken haltioituneena vierestä. Sitten yhtäkkiä hän hätkähti ja kääntyi 006:n puoleen.<br>\n”Me teimme sssen, Sssstephen, me teimme sen. Nyt voimme ilmoittaa Stevelle ja hänen nukkehallinnolleen… kuinka onnistuneita kokeemme loppujen lopuksi olivat.”<br>\n”M-mitä hän”, 006 sanoi osoittaen limaista torakkaa, joka toi hänen mieleensä sanan <em>juggernaut</em>, ”oikein tekee nyt?” Abzumo katseli hetken mietteliäänä. Sitten hän yllättäen iski silmää ja naurahti:<br>\n”No me tietysssti lähetämme hänet, ja muutkin, vahvistamaan itseään erikoisravinnolla ja – ah, kuinka nopeasti ne aikuistuvatkaan – koulutukseen. Tietysti jonkinlaista taitoa niillä toki jo on, koska… ne ovat henkisesti – miten sen nyt ilmaisssisi – <em>valmiita</em>. Kuin uudelleensyntyneet. Jos tiedät, mitä tarkoitan.”<br>\n<br>\n006 katsoi hämillään vastasyntyneen torakanjärkäleen puhtaan vihreisiin silmiin. Hän ei ollut varma, ymmärsikö enää mitään. Torakkatohtori otti muutaman varovaisen askeleen kohti suurta uuden sukupolven hyönteisolentoa ja tutkaili tätä tarkalla katseellaan.<br>\n\"Ei\", 006 sanoi itsevarmempana kuin pitkiin aikoihin. Hän käänsi selkänsä jättitorakalle ja katsoi Makuta Abzumoa silmiin otsa rytyssä.<br>\n\"Ei?\" Abzumo kysyi yllättyneenä.<br>\n\"Ei\", 006 sanoi. \"Kaikella kunnioituksella, mutta... sinä tiedät, että se on mahdotonta.\"<br>\n<br>\nAbzumo hykerteli pienen laboratoriotakkisen torakan yhtäkkiselle itsevarmuudelle. \"En tiedä, missssstä puhut, Ssssstephen. Ssssehän seisoo takanassssi.\"<br>\n<br>\n\"Ruumiinrakenne, helppoa\", 006 sanoi astellen verkkaisesti ympäri laboratoriota. \"Hormonitoiminnan kiihdytys, lastenleikkiä. Lopullinen kehitys aikuiseksi jo alkiovaiheessa, pelkkää matematiikkaa. Mutta...\"<br>\nTohtori 006 nieleskeli hetken. Hän hieroi otsaansa molemmin käsin. Hikipisara valui pitkin Nazorakin kitiinistä kuorta. 006 kääntyi takaisin kohti makutaa, joka katsoi torakkaa ylimielisenä. 006 hätkähti hieman makutan murhanhimoista ilmettä, mutta yritti pitää ajatuksensa silti selkeinä.<br>\n\"...tarkoitan...tarkoitan...\"<br>\n006 naputti itseään otsaan melko aggressiivisesti. Hän lopetti sen siinä vaiheessa kun se alkoi sattua.<br>\n\"Tarkoitan, että... mieli. Et voi millään väittää, että tuolla torakalla on aikuisen tasoinen älykkyys.\"<br>\n<br>\n\"Kyllä voin\", Abzumo sanoi. Hän laski kämmenensä juuri kuoriutuneen torakkajärkäleen otsalle. \"Ehkä he eivät vielä tiedä misssstään mitään, mutta...potentiaali löytyy. Näissssä aivoissssa on kokemusssta vuosssilta, vaikka pienoinen on vasta minuutteja vanha.\"<br>\n<br>\n006:n kädet puristuivat nyrkkeihin, mutta hän piilotti ne kaapunsa sisälle. \"Sinä tiedät, että se ei ole mahdollista!\" hän sanoi äänekkäästi, mutta yritti hillitä äänensävynsä. Makuta oli tappanut vähemmästäkin. \"Me kokeilimme siirtää sen kuolleen soturin aivoaineksen vastakuoriutuneen toukan päähän ja...ja...se vain vaikeroi meitä <em>tappamaan itsensä</em>!\"<br>\n<br>\n\"Niin, niin\", Abzumo sanoi pirullinen hymy kasvoillaan. \"Koe, joka onnissstui puolikssssi. Mutta opimme sssiitä jotain, emmekö oppineetkin?\"<br>\n006 viuhtoi käsiään puhuessaan. \"Vai opimme? Opimme, että vanhaa mieltä ei voi vain siirtää uuteen kehoon.\"<br>\n006 käveli ympäri laboratoriota. Hän potkaisi äkkinäisessä ärtymyksessään yhtä tuoleista, mutta huomasi sekunnin päästä satuttaneensa vain omaa jalkaansa. Abzumo naurahti hillitysti ja asteli kohti torakkatohtoria.<br>\n\"Eikö, rakasss Ssstephen?\" Abzumo kysyi. \"Tiedät itssssekin, että mielet ovat vahvoja.\"<br>\n<br>\n006 rauhoitteli hengitystään parhaansa mukaan. Hänen selkäänsä pitkin kiiri tuskaisa kylmän tunne Abzumon lähestyessä.<br>\n\"Ehkä niin...\" torakkatohtori sanoi. \"Mutta aivot eivät ole. Yksinkertainen... muisto aivojen poistattamisen tunteesta tai vanhan ruumiin kuolemasta on tarpeeksi käristämään aivot. Mieltä itsessään ei voi siirtää, vaikka se varmaan olisikin… kivuton vaihtoehto.\"<br>\n006 hieroi kipeää jalkaansa. \"Muistikuva siitä kivusta tuhoaa aivot.\"<br>\n<br>\n006 päästi irti jalastaan. Hän huomasi lopettaneensa hengittämisen.<br>\nJokin oli iskenyt. Se oli odottanut hänen tajuntansa syvyyksissä hetken, mutta nyt hän aisti sen.<br>\nKylmä tunne kiipi pitkin torakkatohtorin koko ruumista. Hän ei räpäyttänytkään silmiään.<br>\n<br>\n<em>Muistikuva siitä kivusta tuhoaa aivot.</em><br>\n<br>\n<em>Muistikuva siitä kivusta...</em><br>\n<br>\n<em>Muistikuva...</em><br>\n<br>\n006:n sydän hakkasi kuin sotarumpu. Hänen kätensä tärisivät kaavun hihojen sisällä.<br>\nTorakkatohtori kääntyi kohti suuren laboratorion hieman raollaan olevaa ovea. Ultraviolettivalon sinihehku ja neljän jalan äänettömät askeleet palautuivat hänen päähänsä.<br>\n<br>\n<em>Kätöset nuo Siniset<br>\nMukanaan vievät kielletyt aatokset</em><br>\n<br>\nSydämentykytys jatkui piinaavana. Hengitystään edelleen pitelevä 006 käänsi katsettaan ympäri laboratoriota.<br>\nHän keskitti katseensa sekalaisesti ympäri huonetta lojuviin vitivalkoisiin laboratoriotakkeihin.<br>\n<br>\n<em>Mihin muu geenitutkimusryhmä meni?</em><br>\n<br>\nMuiden Nazorak-tiedemiesten lämmin ja inhimillinen naurunremakka kaikui etäisesti 006:n muistoissa. Hän kääntyi hitaasti kohti paikallaan seisovaa Uuden Sukupolven ensimmäistä tuotosta ja keskitti katseensa tämän päälakeen.<br>\nTohtori 006 huomasi pian, että vastasyntyneen torakan päässä oli pieni leikkausarpi.<br>\n<br>\n<em>Kätöset nuo Siniset<br>\nPäästäsi poistavat <strong>muistin jyväset</strong></em><br>\n<br>\nLeikkausarpi.<br>\n<br>\n<em>Ssaamattomat vätykssset.<br>\nHe saivat siirron toisiin tehtäviin.</em><br>\n<br>\n006 muuttui lumenvalkoiseksi. Hänen tuntosarvensa laskeutuivat lannistuneina alas.<br>\n<br>\n<em>...toisiin tehtäviin...<br>\n<br>\n...toisiin tehtäviin...</em><br>\n<br>\nTorakkatohtori siirsi vihreiden silmiensä katseen vielä Makuta Abzumoon. Tämä seisoi hiljaa paikallaan ja punaisten silmien hirviömäinen hehku valaisi 006:n kasvot. Abzumo hymyili koko hammasrivillään.<br>\nSitten 006 muisti vielä omat sanansa. Sanat, jotka olivat saaneet hirviömäisen makutan miettimään monta minuuttia hiljaa.<br>\n<br>\n<em>Eikö meidän ollut tarkoitus saada uudet torakat kuin vanhoiksi tekijöiksi...<br>\n...tai jotain?</em><br>\n<br>\n<strong>Toisiin tehtäviin.</strong><br>\n<br>\n006 tarttui kaksin tärisevin käsin kiinni suustaan. Vihdoin minuutin pitkä hengittämättömyys räjähti hänen suussaan äänekkääksi hyperventilaatiokohtaukseksi. Tohtorin kalpeiden kasvojen keskeltä tuijottavat vihreät silmät sinkoilivat pitkin huonetta. Ne katsoivat ympäri huonetta lojuvia valkoisia laboratoriotakkeja, yksinäisenä seisovan Uuden Sukupolven torakan päässä olevaa leikkausarpea ja sitten taas Makuta Abzumon pirullista hymyä. Raskaasti hengittävä 006 otti useita askelia taaksepäin perääntyen hirviömäisestä makutasta joka askeleella. Lopulta tohtori törmäsi yhteen työpöydistä voimakkaasti, henkäisten kovaan ääneen. Työkaluja ja lasisia koeastioita putoili lattialle ja pirstoutumisäänet kaikuivat läpi huoneen. Makuta Abzumo ja hänen uusin lapsensa eivät edes vaikuttaneet huomioivan tätä.<br>\n<br>\n006 tuijotti jalkojaan ja näki, kuinka ne tärisivät. Hän ei pystynyt kuvittelemaan muuta kuin kaukaisia kauhunhuutoja. Avunhuutoja. Anomista siitä, että muistia ei pyyhittäisi.<br>\nTorakkatohtori sai lannistettua hyperventilaatiokohtauksensa. Hän hengitti kuitenkin yhä äänekkäästi, mutta sai pakotettua yksittäisiä tavuja ulos suustaan.<br>\n\"Mi-mi\", 006 yritti köhiä. \"Mi-miksi...\"<br>\n<br>\nMakuta Abzumo paljasti koko hammasrivinsä. \"Ssssiksi, että ssse toimi. Olemme onnisssstuneet, Sssstephen. Meillä on Uusi Sukupolvi. Lopuissa noissssta munisssta odottaa sssukupolvi täydellissssiä taistelijoita, jotka on ssssiunattu aikuissssen Nazorakin aivoilla.\"<br>\n<br>\n006 ei vaikuttanut tyytyvän vastaukseen. Hän tärisi kauttaaltaan ja pakotti jälleen äännähdyksiä hengityksensä alta.<br>\n<em>\"Mi-mi-mi...\"</em><br>\n<br>\nAbzumo otti askeleen kohti 006:tta. \"Mikssssi juuri he? Ssssiksi, että he olivat kaikesssta huolimatta torakoisssssta älykkäimpiä. Kenen tahanssssa aivot eivät olissssi välttämättä selviytyneet Kätösssten muistinpyyhkäisystä ja sssiirrosta uuteen ruumiisssseeen. Lissssäksi olisi ollut...vaivalloissssta hakea aivoja jossstain... kauempaa.\"<br>\nAbzumo lausui sanan \"kauempaa\" inhoten.<br>\n<br>\nTämäkään ei kelvannut 006:lle. \"Mi-mi-miksi...\"<br>\n<br>\n\"Mikssssi sssäästin ssssinut tässstä tiimistä?\" Abzumo kysyi sihisten tavallisen ylimielisesti. \"Hyvä kyssssymysss, Stephenini. Ehkä sssiksi, koska olet alasssi parasss. Ehkä yksinkertaissssesti vain sssiksi, että <em>pidän sssinusta</em>!\"<br>\n<br>\n006 ei avannut suutansa enää kysyäkseen mitään. Hän nosti vapisten päänsä kohti Abzumoa ja nyökkäsi, muodostaen suullaan äänettömästi sanan \"kiitos\" mutta pitäen katseensa yhä jaloissaan. 006 eli. Hän oli elossa. Hänen muistiaan ei ollut pyyhitty ja hänen aivonsa olivat vanhalla paikallaan. Torakkatohtori oli peloissaan, mutta hänellä ei ollut mitään valittamista.<br>\nHänen mielessään pyöri kuitenkin edelleen yksi kysymys. Se oli kysymys, jota Abzumo ei ollut ymmärtänyt, vaikka oli kuullut sen moneen kertaan. Se oli kysymys, jota Abzumo ei suuresta älykkyydestään huolimatta tulisi koskaan ymmärtämään. Jos makuta joskus ymmärtäisi sen, se ei enää pystyisi katsomaan itseään peiliin.<br>\nMakuta Abzumo ei kuitenkaan tulisi koskaan ymmärtämään tätä kysymystä. Hän saattaisi vastata siihen \"Tieteen vuoksi\", mutta ei tulisi ymmärtämään sitä.<br>\n<br>\nKysymys oli yksinkertaisesti \"miksi\".<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/9yobDr1Zu1M?rel=0&amp;hd=1" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/9yobDr1Zu1M?rel=0&amp;hd=1</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n001 saapui kokoushuoneeseen perin närkästyneenä siitä, että joku oli kutsunut <em>hänet</em> hänen omaan kokoushuoneeseensa, vaikka <em>hän itse</em> oli ainoa, jolla oli lupa tehdä niin. Ja mistä syystä? Makuta Abzumolla oli jonkinlainen uutinen kerrottavaksi koko johtoportaalle. Tämä oli ennenkuulumatonta. Uutisoinnin pystyi hoitamaan muillakin tavoilla.<br>\n<br>\nTorakkakenraali istahti paikalleen pöydän päähän. Hänestä seuraavaksi istui amiraali 002, joka oli kiitänyt paikalle kutsun käydessä. 003 ei ollut päässyt paikalle. Sen sijaan vasta nimitetty maanalaisten joukkojen komentaja, uusi 004, oli paikalla. Suurin osa torakoista aina 001:stä 020:aan asti oli paikalla. Välistä puuttui muutamia, kuten 003 ja 006, jota ei ollutkaan näkynyt hetkeen. Siniset Kädet seisoivat pimeimmässä nurkassa 007:n takana. Hän ei istunut pöytään vaan vartioi kaikkea omalta paikaltaan. 008, 009 ja 010 istuivat seuraavina 002:sta. Puuttuvien paikat jätettiin tyhjiksi. Myöskään 005 ei ollut paikalla, mutta hänellä oli työnsä.<br>\n<br>\nKun Nazorakein ylin johto oli paikalla, kaikki vain odottivat, mitä tuleman piti. He odottivat ärsyyntyneinä ainakin kymmenen minuuttia, ennen kuin mitään tapahtui. 001 harkitsi jo poistumista aikansa tuhlaamisen sijaan, kun Makuta Abzumo ilmestyi oviaukosta ja pamautti oven kiinni erittäin lujaa. Huoneeseen, joka oli juuri hetki sitten ollut juttelevien torakkakomentajien pulinan takia viihtyisä ja kotoinen, hiljeni nyt täysin, ja tunnelma synkkeni hetkessä mustaksi, luultavasti Makutan takia.<br>\n<br>\n”Minulla on teille sssssuuria uutissssia.”<br>\nKaikki käänsivät katseensa Makutaan. 001 ei voinut olla huomaamatta, että tämä käyttäytyi, kuin olisi ollut heidän kaikkien yläpuolella. Abzumo oli ilmeisesti huomannut, mitä kenraali oli huomannut ja hymyili pirullisesti hänelle.<br>\n”No älä anna meidän odottaa”, kenraali 001 sylkäisi.<br>\n”En ajatellutkaan.” Makuta Abzumo napsautti sormiaan välinpitämättömän näköisenä. Ovi avautui jälleen. Valot himmenivät. Ovesta marssi sisään Nazorakeja, jotka kuljettivat isoja, vihreinä hehkuvia lasialtaita – Visorak-hautomoita. Komentajien joukosta kuului uteliasta mutinaa. Abzumo myhäili, Abzumo myhäili.<br>\n<br>\nHuoneeseen tulleet torakata, uudet tutkimusryhmän jäsenet, jättivät lasiastiat suoriin riveihin pöydän eteen. Makuta saapasteli niiden luokse ja asettui kahden keskimmäisenä väliin. Pöytä oli aivan hänen edessään ja 001 kauimpana hänestä. Hän heilautti kättään edes katsomatta uusiin tiedemiehiin, ja nämä poistuivat. Ovi meni jälleen kiinni.<br>\n<br>\nHuoneessa ei ollut juuri lainkaan valoja; kaikista suurin valonlähde oli vihreä hehku, joka tuli säiliöistä. Lähimpänä olevat komentajat, jotka itse asiassa olivat kaikista alimmassa asemassa, mikä näkyi heidän sijoituksestaan pöydässä, saisivat ensimmäisinä kokea, mitä sisältä tulisi. Lähimmät yrittivätkin kiinnostuneina vilkuilla, mitä voisivat nähdä lasiseinien sisällä. Abzumon virne levisi yhä leveämmäksi hänen nähdessään torakoiden reaktiot. Jopa 001 alkoi kiinnostua, mitä Abzumolla oli näytettävänään, ja hänellä oli jo jonkinlainen aavistuskin, samoin kuin 002:lla. Kumpikin oli tehnyt omat johtopäätöksensä.<br>\n<br>\n”Olisssssikohan aika paljassssstaa, mitä täältä löytyy?” Abzumo sanoi raukeasti. Torakat, jotka olivat kaikista lähimpänä, jäykistyivät. Lasiastioiden kannet avautuivat. Valaistus lisääntyi. Nyt jokainen pystyi näkemään, että ne sisälsivät joukon munia – valtaisampia kuin he olivat ikinä nähneet. Ne olivat aikuisen Nazorakin kokoisia ja heiluivat edestakaisin. Moniin oli ilmestynyt säröjä. 001 havaitsi yhden munan olleen rikki jo valmiiksi, eikä sen sisältöä näkynyt missään.<br>\n<br>\nPian ensimmäinen munista rikkoutui. Tumma nyrkki iskeytyi kuoren läpi murskaten siihen ison reiän. Pian munan sisällä oleva Nazorak repi itseään suojaavan kuoren kokonaan auki. Muissa tapahtui sama, mutta hitaammin. Nazorak-komentajat katsoivat äimistyneinä ulos tullutta näkyä: tavallista lihaksikkaampi ja suurempi, täysikasvuinen Nazorak, jonka limaiset siivet kimalsivat vihreässä hehkussa, ärjäisi lujaa. Sen alemmat kädet, jotka olivat yhtä suuret kuin ylemmätkin, repivät viimeisiä kuorenpalasia hänen ympäriltään. Torahampaat naksuttelivat kuin jonkinlaista salaviestiä. Tuntosarvet olivat komeammat kuin yhdelläkään huoneen komentajista, minkä moni oli pistänyt merkille.<br>\n<br>\nSitten, kaikkien yllätykseksi, uusi tulokas puhui:<br>\n”Missä…?”<br>\nMakuta vastasi sille:<br>\n”Olet nyt herrojessssi edessssä. Sssinä tottelet heitä kaikkia. Niin on ollut ja niin on aina oleva.”<br>\nJuggernaut katseli ympärilleen ja venytteli raajojaan. Komentajat katsoivat uskomatta silmiään.<br>\n”Mitä tämä on…?” 002 kuiskasi. Abzumo myhäili edelleen.<br>\n”Urgh”, vastakuoriutunut sanoi. ”Minä… muistelen…”<br>\n”Sinä et muista”, Abzumo sanoi. ”Sinä et muista mitään. Eikö vain?”<br>\nNazorak hieroi päätään hämmentyneenä. Sitten se pudisti päätään. Abzumo kääntyi poispäin. Torakkakomentajat katsoivat häntä vaikuttuneena.<br>\n”Siinä on täydellinen sotilas, joka pystyy taistelemaan yötä päivää monen vuorokauden ajan. Se pärjää vähemmällä ruoalla ja unella kuin muut, se on valmis taisteluun heti kuoriuduttuaan. Se on valmis – sekä fyysisesti että psyykkisesti.”<br>\n<br>\n<br>\n006 oli ollut oksennuksen partaalla jo puolisen tuntia. Hän ei voinut uskoa, mitä oli tapahtunut. Järkytys oli iskenyt häneen hitaasti, ja kiitollisuus eloon jäämisestä oli jo melkein täysin poissa. Hänen ajatuksensa pettivät hänet.<br>\n<em>Se paskiainen… se… se…</em><br>\nHän halusi päästä pois. Hän ei ollut mennyt Uuden Sukupolven esittelytilaisuuteen. Hän ei ehkä olisi kestänyt siellä kunniaansa menettämättä.<br>\n<br>\nHän huojui pois karusta ja koruttomasta toimistostaan takaisin laboratorioille päin. Tunnelien synkkyys tarjosi unohdusta, mutta se ei kestänyt pitkään. Kun hän näki jälleen paikan, jossa oli nähnyt Sinisten Käsien poistuvan karmean tekonsa jälkeen, hänen teki mieli hajottaa kaikki kalliit laitteet ja lasiset ikkunat. Sitä hän ei kuitenkaan tehnyt, koska eihän siitä olisi mitään hyötyä ollut eikä se olisi edes parantanut hänen pahaa oloaan.<br>\n<br>\nHän käveli poispäin siitä laboratoriosta, jossa Uusi Sukupolvi oli luotu. Toinen ovi vei toiseen laboratorioon, ja sinne hän pyrki. Hänen piti päästä tekemään jotain, mikä saisi hänet unohtamaan. Hän avasi oven ja oksensi. Oven takana oli kaikki, mikä oli jäljellä geenitutkimustiimistä: veristä mössöä ja ruumiinkappaleita. Jokaisen päässä oli iso viiltohaava ja iso kuoppa siinä, missä aivojen olisi kuulunut olla. Suurimman osan pää ei ollut enää kiinni muussa ruumiissa. 006 katsoi näkyä järkyttyneenä vielä hetken, paiskasi sitten oven kiinni ja juoksi takaisin käytävään niin lujaa kuin jaloistaan pääsi.<br>\n<br>\n<br>\n”Erikoisruoalla heissstä tulee vielä voimakkaampia ja suoritussskykyissssempiä. Erikoisssruokavalio voi alkaa välittömässssti sotilaan kuoriuduttua.”<br>\n”Ovatko ne nyt siis valmiita minua varten?” 002 kysyi epäuskoisena. Abzumo hymyili yhä.<br>\n”Kyllä vain.”<br>\n”Ja siis täysin toimintakykyisiä?” 001 tivasi.<br>\n”Aivan niin.”<br>\n”Entä miten tähän tulokseen päästiin?” Abzumon hymy vain leveni.<br>\n”He ovat jo kerran eläneet. He elävät uudesssstaan.”<br>\n”Eli?” kenraali ja amiraali kysyivät yhtä aikaa.<br>\n”Eli minun oli siirrettävä tiedemiesryhmä uusiin tehtäviin.” Komentajien silmät laajenivat.<br>\n”Missä on… 006?” sanoi 001 käheällä äänellä.<br>\n”Voi, hänellä ei ole hätää. Hän taissssi vain ikään kuin järkyttyä sssiitä, mitä muille hänen ryhmässssään tapahtui.”<br>\nHuone alkoi tyhjentyä. Jotkut olivat hyvinkin järkyttyneitä siitä, mitä Abzumo oli tehnyt tiedemiesryhmälle, mutta suurin osa ei ollut välittävinään. Ei tietenkään saanut näyttää heikolta kenraalin edessä. Heikkous oli tappavaa. He olivat kuolemaa vahvempia. He, joiden veri on puhdasta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1069,"creator":"Donny","timestamp":"2011-06-27T15:20","content":"<strong>Mäksän veljeskunnan saari, vesiputous</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><br>\n<iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/JmF4C_Qxj2s" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/JmF4C_Qxj2s</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nYliluonnollisen kokoinen merimetso heilutti päätään villisti puolelta toiselle pidellen nokassaan kauhuissaan huutavaa ilmailutorakkaa. Torakan kaksitasosiivillä varustettu rakettireppu oli kärsinyt pahasti vahinkoa jättiläislinnun ja nazorakin väkivaltaisessa yhteentörmäyksessä ja laite olikin jo täydessä räjähtämispisteessä. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><br>\n<iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Uwkpj7Ht2Q0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Uwkpj7Ht2Q0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br>\n<br><br>\n<iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/xn6hhrX34Pw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/xn6hhrX34Pw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nNazorak-lentäjä syöksyi räjähdyksen voimasta kauas viidakon kätköihin. Repekk-lintu yskäisi nokastaan savuavia koneenkappaleita ja käänsi sitten pitkänokkaisen päänsä toista, vielä ilmassa leijailevaa torakkaa kohti. Torakka otti vaistomaisesti hieman korkeutta päästäkseen keskellä jokea virtauksesta välittämättä seisovan merilinnun ulottumattomiin.<br>\n<br>\nRepekkin selässä istuva matoran Enki heitti nopeasti köyden veden varassa kärvistelevälle kumppanilleen. Otlekin tarttuessa pelastusköyteen lähti jättiläislintu liikkeelle muutamalla väkivahvalla siiveniskulla ja pian merimetso olikin taas ilmassa.<br>\n<br>\n\"Aika mainio ajoitus\", Otlek kiitti ottaessaan tukevan asennon Enkin takana. Akaku-kasvoinen pelastaja tuhahti ja sanoi:<br>\n\"Tämä ei taida olla vielä oli.\"<br>\n<br>\nJa eihän se ollutkaan. Enki oli onnistunut hoitelemaan toisen ilmatorakoista ainoastaan yllätyksen suoman edun turvin. Repekkistä ei olisi vastusta raskaasti aseistautuneelle lentäjänazorakille, sillä valtavasta koostaan huolimatta lintu oli ainoastaan kestävä ratsu ja kuormajuhta, ei niinkään taistelija. Merilintu tiesi tämän vallan hyvin itsekin, eikä se uhmakkaasta katseestaan huolimatta edes suunnitellut hyökkäystä takanaan lentelevää torakkaa vastaan.<br>\n<br>\nEnki komensi Repekkin pudottautumaan alas putouksen suuntaan. Valtavan kokonsa puolesta lintu olisi mitä helpoin maali siipitorakan tykille, eikä tilanteen ihmettely paikallaan olisi muutenkaan erityisen fiksu veto. Lintu teki työtä käskettyä ja syöksyi kohti vellovaa vesimassaa sulkien siipensä ja ojentaen kaulansa.<br>\n<br>\n\"Turha yrittää päästä pakoon\", ajatteli torakka. Nazorak nosti tykkiään ja lähti linnulla ratsastavan matorankaksikon perään.<br>\n<br>\n\"Se saavuttaa meitä!\" huusi Otlek lintua ohjaavalle ystävälleen katsellen hätääntyneenä olkansa yli. Enki ei kuitenkaan vastannut, vaan puristi otettaan jättiläislinnun ohjaksista. Enki vaikutti miltei häiritsevän määrätietoiselta tilanteen vaarallisuudesta huolimatta.<br>\n<br>\nRepek kaarsi jyrkästi saavutettuaan putouksen alaosan. Linnun vatsa hipoi joen terävää kivikkoa tämän iskiessä lujasti siivillään säilyttääkseen valtaisan nopeutensa. Maaston muuttuessa avarammaksi saattoi kuitenkin nazoraksotilas kasvattaa omaa nopeuttaan, ja torakka pysyikin helposti merilinnun kannoilla.<br>\n<br>\nSitten torakka ampui. Enki onnistui täpärästi ohjaamaan Repekkin sivuun hehkuvan ammuksen tieltä. Kauempana siintävässä bambumetsikössä räjähti.<br>\n<br>\n\"Tuon luulisi riittävän\", Enki murahti.<br>\n\"Riittävän mi- se ampuu taas!\" kuului Otlekin vastaus. Enki ohjasi Repekkin jyrkästi ylemmäs, ja lintu saikin uudemman kerran väistettyä torakan ammuksen.<br>\n<br>\nNazorak nauroi hiljaa kypäränsä sisällä. Hyönteismäinen olio huomasi, että pakenijoitten ratsun voimat alkoivat hiljaa hiipua. Oli vain ajan kysymys milloin lintu saisi osuman ja urheat matoranit jäisivät torakan armoille.<br>\n<br>\nSiinä samassa lentäjänazorakin kasvoille levisi hölmistynyt ilme. Torakka tuijotti ihmeissään kun matoranit hyppäsivät alas linnun kyydistä keskelle bambutiheikköä. Luulivatko hölmöt pikkumiehet todellakin kykenevänsä piiloutuvaan metsikön sekaan? Tarvittaessa nazorak olisi valmis pommittamaan vaikkapa koko pöheikön matalaksi, joten matoranien suunnitelma vaikutti suorastaan naurettavalta.<br>\n<br>\nTorakka hidasti vauhtiaan ja pyörähti muutamaan kertaan bambumetsän yläpuolella. Sitten torakka laskeutui metsikön edustalle, kohotti hihittäen tykkinsä ja ampui muutaman laukauksen.<br>\n<br>\nRäjähdyssarja sai kaikki lähistön linnut pakenemaan kauhuissaan taivaalle. Jopa kauas horisonttiin parasta aikaa katoava merimetso kaakatti hädissään.<br>\n<br>\n\"Mahtavatko olla vielä hengissä... Nooh, varmistetaan\", torakka ajatteli ääneen ja kohotti asettaan uudemman kerran.<br>\n\"Tai jos ei.\"<br>\n\"Häh?\"<br>\n<br>\nPunainen energiakoura tarttui torakan aseeseen ja painoi tämän leveän piipun kurttuun. Hämmästynyt torakka päästi irti aseestaan, muttei ehtinyt edes kääntää katsettaan vieressään seisovaa tummaa hahmoa kohti. Nopea sivallus Ämkoon miekasta riitti irrottamaan torakan pään tämän moniraajaisesta ruumiista ja nazorakin ruskea ruumis valahti kuolleena maahan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1070,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-06-28T13:25","content":"<strong>Bio-Klaani<br>\nSatama</strong><br>\n<br>\nRavnin käveli kivitalu kädessään sataman vartta. Hän raapusti oikealla kädellään tottuneesti saapuvien laivojen rahtitietoja. <br>\nOnu-Matoran pyyhkäisi hikeä otsaltaan ja käveli juuri saapuneen, suurikokoisen aluksen viereen. Tänään aurinko porotti yllättävän kuumasti taivaalta. <br>\n<br>\nEräänlainen siltana toimiva ovi avattiin tumman laivan kyljestä. Väsyneen näköinen Ta-Matoran hyppäsi puulaiturille.<br>\n\"Tässä nää lootat Xialta ny ois\", matoran sanoi ja viittoi Ravninia sisään laivaan.<br>\nTumman, vanhan rahtilaivan ruuma oli todella kuuma ja ilma tuntui ummehtuneelta. Vanha höyrykattila puhkui nurkassa. Hiilen lappaajat olivat kannella ansaitulla tauolla.<br>\n<br>\nRavnin ei pitänyt lainkaan höyrylaitteiden parissa työskentelystä. Hän hoiti miellelään siistejä kirjurin hommia ennemmin kuin läkähtyi höyrylaivassa tai kaivoksessa.<br>\n<br>\nOnu-Matoran avasi yhden puisen laatikon ja kurkkasi sisään. Eräänlaiseen muoviin oli upotettu kuusi järeää Xialaista miinaa.<br>\nRavnin nyökkäsi ja merkitsi jotakin muistiin. Hän viittoi mukanaan tulleita Po-matoraneja kantamaan laatikon ulkoilmaan hänen itsensä jatkaessa lastin tarkastusta.<br>\n<br>\nSeuraavat neljä laatikkoa olivat täynnä miinoja. Nämä kolmekymmentä raskasta miinaa on tarkoitus asentaa jonkin matkan päähän Linnakkeesta.<br>\nSeuraavissa kymmenessä laatikossa oli kauan odotettuja kanoka-kiekkoja sekä Laivastolle Cordak-ammuksia.<br>\nRavnin jatkoi. Hän availi tottuneesti puulaatikoita, vilkaisi sisällön ja sulki laatikon. Seuraavista laatikoista löytyi koottava Zakazlainen ilmatorjuntatykki. Viimeisissä laatikoissa oli vielä satunnaisia aseita ynnä varaosia. Onu-Matoran merkkasi koko lastin saapuneeksi, huikaksi vettä juomapullostaan ja asteli ulos laivasta.<br>\n<br>\nMatoran oli ymmärrettävästi huolissaan tulevaisuuden kannalta. Torakoita kerrottiin olevan vaikka kuinka paljon ja lisäksi niillä on kuulemma valtavan tuhovoimaisia aseita. Klaanilla ei ollut edes varsinaista armeijaa, vaikkakin vapaaehtoisia oli jo alettu kouluttaa. Käytännössä Linnakkeen puolustus kuitenkin oli täysin Laivaston ja Klaanin muurien vastuulla. Mutta kuten oli Yö Kauhuna nähty, vihollisella oli etulyöntiasema kaikessa muussa.<br>\n<br>\nMatoran huokaisi aatteilleen ja asteli viileään varastohalliin seuraamaan Turkanen-sinapin varastointia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1071,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-06-28T14:58","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nKipu palautti Matoranin varjoa muistuttavan olennon päähän muistoja sen kiitäessä poispäin Klaanin saaresta ilman päämäärää tai kontrollia liikkeestään.<br>\n<br>\n<strong>Zairyhin saari, kauan aikaa sitten</strong><br>\n<br>\n\"Nimeni on Diereue\", Diereue sanoi ja katsahti kuulijoihinsa. Sekalainen joukko Matoraneja oli kerääntynyt pienen kukkulan ympärille. Diereuen takana seisoi muutama hänen lajinsa jäsen. Diereuen kummallakin puolella olevia metallitankoja koristi tuntemattomalla kielellä kirjoitetun iskulauseen täyttämä lippu.<br>\n<br>\n\"Edustan saarellanne maan alla asuvaa lajia\", Diereue sanoi pienen tauon jälkeen. Matoranien joukko katseli kummastuneena ympärilleen. Metsään rakennetun kylän johtajat eivät olleet kertoneet mitään toisesta lajista. Toki jokainen Matoraneista muisti legendan siitä, miten joukko Skakdeja, Toia ja Vortixxeja oli saapunut saarelle ja lahjoittanut Matoraneille teknologiaa, joka oli kuitenkin hävinnyt ajan saatossa. Puhujassa ei näkynyt mitään merkkejä mistään Matoranien tuntemasta lajista: suurimmaksi osaksi mekaaniselta näyttävä Diereue seisoi liikahtamatta. Vain tummansininen viitta liikahteli. Takana seisovien lajin edustajien viitat liikehtelivät samaan tahtiin.<br>\n<br>\n\"Lajini vetäytyi tälle lähes autiolle saarelle saadakseen olla rauhassa. Aluksi olimme vain sekalainen joukko eri lajeista olevia henkilöitä. Me muutimme itsemme. Me harjoittelimme mielenvoimia. Me altistimme itsemme vaarallisille kokeille ja muokkasimme itseämme kunnes meitä ei enää tunnistettu Toiksi, Skakdeiksi tai Vortixxeiksi. Me teimme sen, koska meillä on yhteinen tavoite\", Diereue sanoi ja piti pienen tauon.<br>\n<br>\n\"Täydellisyys. Ja luuletteko, että pääsemme siihen hallitessamme vain pientä osaa saaresta?\"<br>\n<br>\nMatoranien joukosta kuului hiljaista keskustelua.<br>\n<br>\n\"Ja siksi teidän on lähdettävä.\"<br>\n<br>\n\"Me emme lähde minnekkään!\" yksi Matoran huusi. Pian loputkin Matoranit huusivat täyttä kurkkua toistensa päälle.<br>\n<br>\n\"Me tavoittelemme rauhaa. Annamme teille Toa-kanistereita ja Toa-kiviä, jotta voitte puolustautua uudessa asuinpaikassanne. Me olemme voimakkaampia kuin luulette. On oma etunne toimia toiveidemme mukaan\", Diereue sanoi välittämättä Matoraneista. \"Sen lisäksi tarvitsemme yhden vapaaehtoisen hoitamaan käytännön asioita.\"<br>\n<br>\n\"Nareu\", joku Matoran sanoi. Muutama muu Matoran nyökytteli. Yksi saaren johtajamatoraneista oli varmasti hyvä neuvottelemaan heille etuja pakollisessa muutossa.<br>\n<br>\nNareu astui esiin väkijoukon keskeltä.<br>\n<br>\n[spoil]TROLOLOL<br>\n<br>\nPOKéMON-VIITTAUKSET ALL THE DAY<br>\n<br>\nKAPURA USED TROLOLOL[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1072,"creator":"Donny","timestamp":"2011-06-29T02:00","content":"<strong>Bakmein tykönä</strong><br>\n<br>\nValkoinen turaga tapitti nyrpeänä asuinsijansa vierellä avautuvaa bambumetsikköä. Vielä hetki sitten vehreiltä näyttäneet bambut olivat kärsineet pahasti torakan mielivaltaisen ammuskelun voimasta ja maasto suorastaan savusi.<br>\n<br>\nBakmein tuima katse siirtyi seuraamaan metsikön seassa astelevaa kolmikkoa. Ämkoo keskusteli vakavana kahden matoranin kanssa, eikä Bakmei varsinaisesti nauttinut siitä, että oleili kuuloetäisyyden ulkopuolella.<br>\n<br>\n\"Eli siis\", Ämkoo aloitti kerratakseen kuulemansa. \"Otlek, sinut lähetettiin päämajasta ilmoittamaan minulle tilanteesta, kun taas Enki huomasi tilanteen ollessaan partioimassa rannikolla?\"<br>\n\"Kyllä\", matoran-kaksikko vastasi kuin yhdestä suusta. \"Ajattelin, että olisi fiksumpaa tulla ilmoittamaan asiasta sinulle suoraan\", Enki lisäsi. \"Olisi ollut turhaa poiketa tukikohdan kautta kun olin kerran jo siivillä.\"<br>\n\"Ymmärrän\", Ämkoo vastasi. <br>\n<br>\nOtlek oli ehtinyt selvittää Ämkoolle kaiken tietämänsä. Oli selvää, että nazorakit olivat vakavissaan saaren miehityksen suhteen, eikä aikaa ollut hukattavana. Tilanne oli suorastaan hälyttävä.<br>\n<br>\n\"Niitä torakoita?\" Bakmei kysyi kohottaen hieman kulmiaan Ämkoon asteltua vanhuksen tykö.<br>\n\"Kyllä\", turagan oppilas sanoi miltei nöyrästi, jatkaen: \"Miehittävät saarta tälläkin hetkellä. Mitä aiot tehdä?\"<br>\nBakmei murahti vastaukseksi ja kääntyi majaansa kohden. Hetken kuluttua vanhus huusi Ämkoon ja matoranit kantoavuksi.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n\"Piilopaikka vesiputouksen takana\", Otlek ihmetteli ääneen. \"Melkein liian ilmiselvää.\"<br>\n\"Vaiti, kloppi\", kaikui turagan äreä vastaus luolan perukoilta. Korkean putouksen takana avautuva luola oli kieltämättä miltei klisee tällaisessa maastossa, mutta paikkaa oli mahdotonta havaita ulkosalta käsin. Bakmei tuntui luottavan kovasti piilopaikkaansa, eikä turagalla ollut selvästikään pienintäkään aikomusta jättää saarta.<br>\n<br>\n\"Meidän lienee syytä mennä\", Ämkoo lausui ja kumarsi hillitysti turagan suuntaan. Bakmei tuijotti oppilastaan pitkään, asteli sitten tämän tykö ja sanoi:<br>\n\"Koulutuksesi on vielä kesken.\"<br>\nÄmkoo nyökkäsi ja kääntyi lähteäkseen. Matoranit odottivat jo ulkona.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nÄmkoon suustaan päästämä terävä vihellys sai valtavan rahin juoksemaan innoissaan esiin puiden kätköistä. Suunnattoman suurilla verestävänpunaisilla silmillä varustettu kärsäkäs olento tuijotti omistajaansa hetken onnellisena, käänsi sitten suuret silmänsä matoraneja kohti ja örähti. Norsupäästäinen aisti ilmassa jännitystä, eikä se oikein osannut olla muuta kuin innostunut.<br>\n<br>\nÄmkoo kaiveli ratsunsa selkään nostettuun satulaan remmein kiinnitettyä laukkua ja kiskoi sieltä esiin paksun mustan kankaan. Admin heitti viitan ylleen, kaivoi esiin vielä tummennetun rautasoljen ja kiinnitti vaatteen sitten päällensä. Lopuksi Ämkoo veti syvän hupun päänsä suojaksi, loikkasi keveästi valtaisan eläimen selkään, ja selitti:<br>\n\"Ne eivät saa tunnistaa minua. Meidän on kuljettava varoen.\"<br>\n\"Palaammeko suorinta tietä tukikohtaan?\" kysyi Enki.<br>\n\"Emme suorinta...\", Ämkoo vastasi matoranien kavutessa Norsupäästäisen kyytiin.<br>\n\"...vaan nopeinta\", ninjaveljeskunnan päällikkö sanoi sitten virnistäen. Ämkoo iski ratsuunsa vauhtia, ja ruskea kärsäpeto lähti kiitämään huimaa vauhtia eteenpäin.<br>\n<br>\n[spoil]Dun dun duuuuun![/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1073,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-06-29T10:43","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/f5FaQC3FQAo?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/f5FaQC3FQAo?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAallot keinuivat. Aalloilla keinui. Aalloilla keinui laiva. Laiva oli matkalla jonnekin.<br>\n<br>\nJostain kuului hyminää, laulua. Sitten tuskan kiljaisu. Hyminä jatkui. Rumpujen pauhu sai lokin pelästymään.<br>\n<br>\nSuuri kaleeri lipui ohi pienen luodon, jolla lintu istui. Linnun päälle roiskahti vettä, jolloin se lähti kirkuen lentoon.<br>\n<br>\nLaiva oli Makuta Abzumon.<br>\n<br>\nRummut löivät tahtia, soutajat soutivat. <br>\n<br>\nMakuta itse istui hytissään tutkimassa karttoja, jotka hänelle oli tuotu.<br>\n”Hienoa työtä, Aine.”<br>\n”Kiitos, herrani.”<br>\nAbzumo oli löytänyt kartasta heidän määränpäänsä ja etsi nyt paikkaa, jossa he olivat paraikaa. Löydettyään sen hän laski, kuinka kauan matka luultavasti kestäisi.<br>\n”Sssaavumme perille oletettavassssti huomenna, kunhan pysssymme nykyisessssä vauhdissssamme.”<br>\n”Kerron orjapiiskurille, että hänen on pidettävä tahti”, Aine sanoi kepeästi.<br>\n”Teepä sssssse.”<br>\n<br>\nHarmaa Aine ei ollut täysin varma, mikä oli matkan tarkoitus, mutta hän luotti siihen, että hänen johtajansa tiesi, mitä halusi. Siispä hän vain totteli käskyjä. Hän luisteli ulos kapteenin hytistä, sen jälkeen asteli portaat alas soutajien luokse ja herätti orjapiiskurin huomion läiskäisemällä tätä takaraivoon. Matoran kääntyi pieksijäänsä päin nöyrästi.<br>\nHarmaa Aine hymyili ilkeästi. Hänen herransa oli julma mies, mutta melko nerokas: oli erittäin ilkeää laittaa yksi Matoraneista ruoskimaan ystäviään, jotta nämä pysyisivät tahdissa, jota toinen soutamattomista Matoraneista iski rummulla. Moni Matoran oli peräisin Metru Nuilta, mutta kolmekymmenpäiseen joukkoon mahtui myös Klaanin asukkaita, joita Skakdit olivat tuoneet ”sotasaaliinaan”.<br>\n<br>\n”Tämä sama tahti on säilytettävä”, Aine murahti osoittaen sanansa sekä rummuttajalle että orjapiiskurille. Tahti oli selvästikin epämiellyttävän nopea, sillä orjat voihkaisivat ääneen. Harmaa Aine tarttui orjapiiskurin ruoskaan ja sivalsi salamannopeasti lähintä soutajaa. Tämä kirkaisi kuuluvasti, mikä sai Aineen lyömään uudestaan.<br>\n”Teidät kaikki pitäisi ruoskia oikein kunnolla niin, että selkänahkanne irtoaisi kokonaan!” rullaluisteleva olento karjui. Soutajat vapisivat. Aine oli tyytyväinen suoritukseensa ja paiskasi ruoskan päin piiskuria niin, että tämä sai haavan kasvoihinsa. Jokainen Matoran vapisi pelosta, kun lasikuvun sisällä lilluvat rullaluistelevat aivot katosivat takaisin portaisiin.<br>\n”Miksi me olemme joutuneet tänne! Mata Nui, miksi hylkäsit meidät?” parkui joku. Orjapiiskuri yritti hyssytellä häntä, mutta oli liian myöhäistä. Tumma hahmo ilmaantui oviaukosta, josta Harmaa Aine oli juuri kadonnut.<br>\n”Herra, älkää”, voihkaisi orjapiiskuri. Makuta Abzumo katsoi häntä halveksien.<br>\n”Kuka täällä itkee jumalaanssssa?” hän kysyi kylmästi sihisten. Matoranit osoittivat syyllistä yksimielisesti; he olivat oppineet, että Makuta Abzumolle ei kannattanut valehdella. Hän sai aina tietää totuuden, joko hyvällä taikka pahalla. Makuta vilkaisi syyllistä häijysti ja nosti hänet ylös joukosta. Matoran hytisi.<br>\n”Kai ssssssinä ymmärrät”, Makuta sihisi, ”että toivoa ei ole? Mata Nui ei sssssinua pelassssta, vaikka ei nukkuisssssikaan ikiunta. Hän ei kossskaan palaa, eikä edessss välittäisssssi kaltaisssesssstasssi pienesssstä ja mitättömässsstä olennossssssssssta.”<br>\nMatoran painoi päänsä. Hänen ruumiinsa oli muuttunut värittömän harmaaksi kaiken sen jälkeen, mitä hän oli kokenut, joten hänen elementtiään ei voinut päätellä ruumiin väreistä. Harmaa, ehkä ruskeaan vivahtava jalo kanohi Akaku oli arpinen ja nuhjuinen.<br>\n”Ottakaa tästä oppia, pikkuiset”, Abzumo sanoi ja nuolaisi alahuultaan. Matoran, joka roikkui hänen kourassaan, päästi valittavan vinkaisun.<br>\n<br>\n<br>\nLaiva jatkoi kulkuaan samaa vauhtia jättäen kuitenkin jälkeensä verivanan. Ilkeät merirahit yrittivät napata suihinsa veden pinnalla kelluvaa verta, mikä näytti erittäin huvittavalta Abzumon mielestä. Hän palasi hyttiinsä. Ikävät välikohtaukset olivat aina mukavia.<br>\n<br>\nAine kuljeskeli kannella komentamassa Visorakeja, jotka hoitivat kaikkia tehtäviä. Aine oli julma johtaja, ja Visorakit tiesivät sen. Ensimmäinen perämies oli vedetty kölin ali edeltäneellä matkalla. Alhaalta kuului edelleen tuskan kiljahduksia, kun Matoran-orjapiiskuri pakotti itsensä ruoskimaan ystäviään selvitäkseen hengissä. Harmaa Aine naputteli sormiaan puista kaidetta vasten rummun tahdissa. He lähestyivät määränpäätään.<br>\n<br>\nMuutaman tunnin kuluttua saari ilmaantui horisonttiin. He olivat ehkä jopa etuajassa. Harmaa Aine sai kuulla saaren näkyvyydestä tähystäjä-Visorakilta, joka kapusi alas mastosta. Sitten hän meni ilmoittamaan kapteenille. Abzumo oli mielissään ja päätti kiristää yhä tahtia. He ehtisivät rantaan samana päivänä. Matoraneille se tarkoitti lisää työtä ja tuskaa sekä lihasten repeilyä. Mutta pian he saisivat levätä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1074,"creator":"BD","timestamp":"2011-06-29T17:56","content":"<strong>Valkoinen tila</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="150" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/uGkCtW1VbsE?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/uGkCtW1VbsE?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nGK katsahti ylöspäin hirviömäistä näkyä, aivan kuin hän olisi unohtanut, että vastassa oli kuitenkin makuta, tässä tilanteessa aika hemmetin kova makuta, joka ei tosin osannut olla niinkuin makutan kuuluu.<br>\n<br>\n”Yritätkö sinä vielä jotain vai astunko vain päällesi?”,makuta kysyi juuri ja juuri selkokielellä.<br>\n”Tee mitä teetkin, sinä kuitenkin epäonnistut”, Gekko vastasi yrittäen näyttää pelottomalta.<br>\nJalka läsähti maahan ja toa syöksyi alta pois vain huomatakseen joutuneensa hirviön kynsiin.<br>\n<br>\n”Ja nyt kirppu, minä syön sinut!”<br>\n”Epäilenpä, unohdit näes, että tämä on tavallaan vain unta. Ja unessa kaikki on mahdollista!”<br>\nMakuta jäi vähempiä toanpuheita miettimättä ja päästi irti otteensa jonka seurauksena tämä tipahti kohti amottavaa kitaa.<br>\nGK sai heitettyä miekkansa pedon kitaan joka haavoitti sitä. Toa hyppäsi takaisin alas maahan ja oli nyt aseeton.<br>\n”Eikö sinun kuuluisi taistella samoin kuin minunkin, olemmehan <em>niin samanlaisia</em>”, GK huusi miekkaa nieleskelevälle makutalle.<br>\n”Olkoon sitten kun niin kovasti sitä haluat” makuta kutistui normaaliin kokoonsa ja heitti miekan syrjään.<br>\n<br>\n”Nyrkein.”<br>\n”Kanohisi on jo palasina”<br>\n”Omasta tahdostani”<br>\n”Pidätkö sinä tästä?”<br>\nGK:n nyrkki mäjähti vasten makutan kasvoja.<br>\nMakuta löi toaa rintaan kovalla paineella ja tämä potkaisi makutan toisen käden puoliksi irti.<br>\nGK löi vasemalla kädellään ja kova metalli iski mojovasti makutan kasvoihin repien kanohin viimeisetkin palaset irti. Näky ei ollut kaunis, päästä alkoi valumaan kuviteellista vihreää nestettä ja makuta yritti tukkia sitä, otti miekan takaansa ja heitti varoittamatta GK:n oikeaan käteen joka katkesi vuodattaen maahan verivanan toan huutaessa tuskasta.<br>\n<br>\n”Sinä otit miekan, annapas kun minäkin otan.” makuta hätkähti ja toa alkoi osoittamaan kättään tämän suuntaan. Miekan kappaleet työntyivät ulos makutan rinnasta aiheuttaen hyvin vahingollista tuhoa, makuta huusi tuskasta ja kaatui maahan.<br>\nAntidermiksen valuminen kiihtyi yhtä vuolaaksi kuin veri GK:n kädessä.<br>\n”Sinä, ei tämä voi päättyä näin surkeasti, et sinä voi voittaa, voittosi on vain Avden ansiota. Ilman häntä olisit yhä nesteenä astiassa odotamassa pelastusta, turhaan”, makuta kähisi.<br>\n<br>\n”Näin surkeasti sinun kannaltasi kaiken olikin tarkoitus tapahtua. Sinä tosiaan onnistuit vain rampauttamaan oikean käteni. Surkeaa”<br>\n<br>\n”Sinä hirviö...”, makutan katse kiinnittyi lattiaan enään koskaan nousemasta siitä.<br>\nGK potkaisi kehon tyhjyyteen.<br>\nSitten koko tila alkoi kirkastua niin kirkkaaksi kuin mahdollista, eikä toa osannut erottaa enään sormiaansakkaan.<br>\n”Hyvästi ikuisuuksiksi, paras mieli voitti”, GK heitti viimeiset sanansa omaan mieleensä.<br>\n<br>\n<strong>Sairashuone</strong><br>\nValkoinen keho makasi edelleen tajuttomana sairasvuoteella Paaco oli jo tunteja yrittänyt herättää sitä ja alkoi jo luopua toivosta, että Gekko koskaan löytyisi.<br>\n<br>\n”Minun pitää saada tämä itse pois tästä. Sehän painaa kuin synti. Ai niin, lienee mahdollista vain irroittaa nämä mekaaniset osat, eli jalat, ja toinen käsi. Kuinkakoham monta rempsukkaa tässäkin oli-”, Paaco oli aukaisemassa ensimmäistä toisen jalan kiinnikeistä kun keho hätkähti. Paaco otti aseensa nurkasta ja osoitti sillä kehoa. Vihreät silmät avautuivat.<br>\n”Paa... Paaco?” ”Avaa siteet, minä tässä.” ”Mistä minä tiedän, että sinä olet siinä kun hädin tuskin olen oppinut tuntemaan sinua”, Paaco vastasi mietteliäästi.<br>\n<br>\n”Katso, käteni nosta sitä hieman.”<br>\n”Vasentako?”<br>\n”Oikeaa”<br>\nPaaco koski käteen ja yritti nostaa sitä, mutta kkului vain pieni risahdus ja kuollut käsi kierähti lattialle.<br>\n<br>\n”Kuvitteletko, että sellainen idiootti makuta tekisi näin ihan huvikseen, siis irrottaisi oman kätensä?”<br>\n<br>\n”Missä sinä olet ollut näin kauan..?”<br>\n”Niin pitkä tarina, että en jaksa kertoa sitä koska kuolisit tylsyydestä. Jos nyt voisit niin siteiden irrottaminen voisi olla ihan kiva asia”<br>\n<br>\n”Nyt hyvä?”<br>\n”Voisit vielä etsiä minulle jostain-”<br>\n”-Uuden käden?”<br>\n”Tismalleen”<br>\n”...”<br>\n<br>\n[spoil]Ihmiset siellä on jopa Portal 2 viitaus.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1075,"creator":"Kyösti","timestamp":"2011-06-30T11:19","content":"<strong>Meri, lähellä Klaanin saarta</strong><br>\n<br>\nTuraga katseli kaihoisasti merelle. Joskus hän oli ollut kovakin merenkävijä. Silloin joskus. Turaga pystyi yhä muistamaan ne merisairaudet, mitä hän oli kärsinyt. Hiljakseltaan laiva lipui tyynellä merellä. Turaga Nidhiki palasi tärkeältä, erittäin tärkeältä reissulta Eteläisiltä Saarilta. Nyt laiva palasi takaisin Klaanin saarelle suuri lasti kyydissään. Ruuma oli täynnä tynnyreitä, joissa oli sinappia. Sinappi oli kallisarvoista, herkullista ja ennenkaikkea väkevää TURKANEN -sinappia. Sitä klaanilaisten herkkua.<br>\n<br>\nLinnut lauloivat Nidhikin hyräillessä vanhoja lauluja. Matoran-miehistö makoili riippumatoissaan. Joskus muutama kuorsauksentapainen havahdutti Nidhikin mietteistään, mutta pian hänen ajatuksensa löivät jälleen tyhjää. Mikään ei voisi estää TURKANEN -sinapin tuoksun ja maun palaamista Klaaniin. Vaikka Nidhikillä oli mennyt monta kuukautta neuvotteluihin, lomailemiseen ja asukkien ruokapöytien tyhjentämiseen, oli nyt tullut aika palata. Nidhiki tarkasteli kaksipiippuista katkaistua haulikkoaan, kun laivan kapteeni, Harmobod asteli Nidhikin taakse.<br>\n\"Saari siintää jo\", Harmobod mörähti muhkean kaksoisleuan pomppiessa edes takaisin piipun polton myötä. Harmobod oli kuin tynnyri, valtava panssarointi teki hänestä käsittämättömän lihavan näköisen, hän käveli takakenossa, poltellen piippua ja kaksoisleuan pomppiessa puolelta toiselle.<br>\n\"Ole valmiina laskemaan purjeet\", Nidhiki sanoi ja laittoi nopeasti haulikkonsa viittansa taakse ja kääntyi ympäri.<br>\n\"Meidän täyt -\" Harmobod aloitti, mutta Nidhiki keskeytti hänet:<br>\n\"Harmobod, vanha ystäväni. Olet vain lihonut entisestään. Ehkä minun täytyy antaa purjeiden laskemistehtävä jollekin muulle.\"<br>\nHarmobod aukoi harmittomana suuntaan, kun laiva yllättäen pysähtyi valtavan rysäyksen saattelemana. Harmobod kömpi ylös lattialta toistaen \"Turkanen, turkanen, turkanen!\" mennessään. Nidhiki jäi makaamaan veneen puulattialle, ja käännähti katsomaan oikealle. Lentävä Nazorak nousi veneen kyljestä laskeutui kannelle. Samaan aikaan niitä alkoi tulla lisää joka puolelta, tähystäjä-Matoran säikähti ja putosi tornista kannelle murskaantuen. Nidhiki oli pitänyt koko ajan haulikkoaan kädessä, nyt hän otti sen esiin ja ampui toiselle puolella ollutta Nazorakia, joka lennähti laidan yli. Turaga nousi keppinsä varassa ylös huohottaen, ja tokaisi.<br>\n\"Ihan kuin ennen vanhaan\", ja iski kepillään lähintä Nazorakia kuljuun.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1076,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-06-30T21:02","content":"<strong>Tuntematon sijainti, kokoussali</strong><br>\n<br>\n”Ystävät, olen sitä mieltä, että meidän on puututtava tapahtumien kulkuun.”<br>\n<br>\nPuhuja oli tummaan kaapuun pukeutunut Matoran; hänen kasvojaan ei näkynyt viitan hupun alta, ja koko hänen olemuksensa oli verhoiltuna mustaan vaatteeseen. Hän istui pitkän pöydän – sen äärelle mahtui istumaan kymmenisen henkilöä hänen itsensä lisäksi – päässä. Pöydän ääressä istui yhdeksän muuta Matorania, joiden kasvoja eivät tosin peittäneet huput, vaikka heilläkin oli yllään mustat kaavut. Pöytä oli syvän tummanruskea, ja sen jalkoihin oli kaiverrettu jonkun muinaisen Matoranin taiteellinen sielu. Puhujan päästä pöytää laskettuna kolmas paikka oikealta oli ainoa tyhjä. Muiden luona istui kirjavakanohinen joukko mustakaapuisia uskovaisia.<br>\n<br>\n”On valitettavan epäonnista, että edesmennyt isä Bartax ei ehtinyt mukaamme tähän kokoukseen, jossa päätämme koko seurakuntamme tulevaisuudesta.” Puhuja piti lyhyen tauon, ennen kuin jatkoi:<br>\n”Tämä on ensimmäinen kerta tuhansiin vuosiin, kun me kaikki kokoonnumme yhteen päättämään, mitä tehdä. Nimdan sirut ovat uhattuna. Meidän aikojen alussa tekemämme uhraukset saattavat olla vaarassa. Olisi ikävää nähdä satojen Matoran-taistelijoiden kuolleen turhaan…”<br>\n<br>\nOvi avautui. Vartija-Matoraneja syöksyi estämään tunkeilijan pääsyä sisään, mutta kokousta johtavan Matoranin tunnistettua tulijan vartijat irrottivat otteensa ja vetäytyivät nöyrästi takaisin nurkkaan itsensä verhonneen miehen käskystä.<br>\n”Isä Bartax”, hän virkkoi, ”olette elossa.”<br>\n”Te ette vaikuta yllättyneeltä, mestari”, Bartax vastasi.<br>\n”En. En vaikuta.”<br>\nMuuta salissa istuvat katsoivat nyt Bartaxia kiinnostuneina. Bartax itse tarkasteli kokoustilaa. Tummat seinät olivat kuin missä tahansa Athiin uskovien kokoussalissa, mutta tämä oli isoin olemassa oleva. Antiikkinen kattokruunu piteli kuutta kynttilää pöydän yläpuolella luomassa hieman valoa varjoisaan klaustrofoobikon painajaiseen; huoneen ahtaus ahdisti jo täysin terveitä Matoraneja, mikä kertoi hyvin paljon tavallisten kokoussalien luoneesta, kun tämä, jossa he olivat, oli niistä suurin. Kyseinen seikka oli isä Bartaxin mielestä ennemminkin mielenkiintoinen kuin ärsyttävä, sillä itse hän ei tuntenut oloaan ahdistuneeksi, oli tila sitten kuinka ahdas tahansa, kunhan siellä pystyi hengittämään. Toisaalta tilassa istui nyt yhteensä yli kaksikymmentä Matorania, kun mukaan laskettiin kokoukseen tulleiden lisäksi vartijat, jotka oli toki koulutettu olemaan pelkäämättä missään olosuhteessa.<br>\n<br>\n”Kokous jatkuu”, julisti pöydän pää. ”Isä Bartax, onko teillä uutisia?”<br>\n”Kyllä, mestari, minulla on”, Bartax sanoi kiihkeästi. ”Olemme saaneet tiedon, että pakanajärjestön johtajista yksi on matkustanut Nynrahille tuntemattomasta syystä ja että koko saari on julman Skakdin vallassa. Tämä raakalainen valmistaa jonkinlaisia tappajarobotteja, joilla hän voisi vallata halutessaan monia muitakin saaria. Lisäksi hänellä on yhteyksiä johonkuhun, joka on todettu sirujen kanssa työskenteleväksi jollain tavalla.”<br>\n”Kiitos, Bartax. Tietosi voivat osoittautua hyödyllisiksi. Sitten isä Ariez, teilläkin lienee tietoja.”<br>\nMestarista vasemmalla viides Matoran, tummanruskeaa jaloa Faxonia kantava Po-Matoran, nyökkäsi ja alkoi puhua.<br>\n<br>\n”Olemme saaneet tiedon, että myös toinen siru on varastettu. Deltan temppeli oli tyhjä. Paikalle ilmaantui joukko klaanilaisia sekä merirosvoja, vaikkakaan ne eivät raporttien mukaan kuuluneet samaan porukkaan. Lisäksi Deltan sanotaan olleen poissa jo ennen heidän käyntiään, mutta eihän sitä koskaan tiedä.”<br>\nHuppuhahmo nyökkäsi hitaasti. Sitten hän sanoi hiljaa:<br>\n”Entäpä sinä, Gunei.” Pöydän päästä aivan ensimmäisenä oikealla nousi seisomaan pieni, mustaa Hauta kantava hahmo. Ath-Koron ylipapin, Isä Gunein katse siirtyi munkista toiseen. Mustakaapuisen matoranin punaisten rukoustekstien täyttämällä naamiolla oli väsyneisyyttä ja epävarmuutta. Gunei nielaisi hitaasti ennen kuin avasi suunsa.<br>\n\"Minä...me...Ath-Koro...tuota\", Gunei aloitteli, mutta ei saanut valmiita lauseita aikaiseksi. Joskus karismaattisena miehenä tunnetun ylipapin väsyneet kasvot antoivat ymmärtää, että kaikki ei ollut aivan kunnossa. Jo muutenkin hankalaksi elinpaikaksi osoittautuneella jääsaarella ei ollut mennyt erityisen hyvin viime viikkoina.<br>\n<br>\nMestari katsoi Guneita pitkään ymmärtäväisenä. Hän yritti johdatella Onu-Matoranin puhetta.<br>\n\"Missä Pyhä Beeta on, Gunei?\"<br>\n<br>\nGunei ei vastannut. Hän katsoi Mestaria hetken väsymyksestä punertavilla silmillään.<br>\n\"Se...se...\"<br>\n<br>\nJoku Gunein takana ei jaksanut enää katsella tai kuunnella tätä. Mustalla kaavulla vartalonsa peittänyt, antiikkista sinistä Pakaria kantava Matoran käveli Isä Gunein viereen. Matoranin kasvoilla oli vakava ilme.<br>\n\"Suokaa anteeksi Isälle, Mestari\", punaisten rukoustekstien täyttämää sinistä muinaisnaamiota kantava Matoran sanoi kohteliaasti. \"Ath-Korossa ei ole mennyt hyvin sen jälkeen, kun menetimme Beetan Pimeyden metsästäjille. Ravinto on vähissä ja kylmyys tuhoaa karjaa.\"<br>\n<br>\n\"Oraakkeli\", Mestari sanoi kaapunsa sisältä. \"Uskaltaudut siis näyttäytymään meille edelleen?\"<br>\n<br>\nOraakkeliksi kutsuttu sininaamioinen Matoran nyökkäsi. \"En koe häpäisseeni itseäni tai Athin rakkautta, arvon Mestari.\"<br>\n<br>\nMestari hymähti. \"Rohkeaa. Pidän siitä. Erittäin rohkeaa. Varsinkin kun ottaa huomioon, kenet toit saarellenne.\"<br>\nPappien ja munkkien joukossa oli hetkellistä supinaa. Isä Ariez nousi seisomaan ja katsoi Oraakkelia pitkään.<br>\n\"Sinäkö kutsuit Miekkapaholaisen?\" hän kysyi totisena. Ariezin äänensävy kasvoi pian äänekkääksi paasaamiseksi. \"Sinätkö toit pyhään kyläänne <em>Makutan</em>? Sellaisen demonin, jota vastaan isä Athin enkelit taistelevat?!\"<br>\nOraakkeli nosti kättään varovaisesti ylös pyytääkseen puheenvuoroa. \"Kyllä. Mutta saanen korjata, arvon Isä Ariez... 'Miekkapaholainen' tunnetaan myös Toa Ämkoona.\"<br>\nAriez tuhahti. \"Siinä miehessä ei ole enää mitään Toaa.\"<br>\n<br>\nOraakkeli nyökkäsi ymmärtäväisesti. \"Ehkä ei, arvon isä. Mutta hän pelasti saaren Nazorakeilta. Klaani ei ole vihollisemme.\"<br>\n<br>\n”Klaaniko ei ole vihollisemme?” Bartax kuiskasi. ”Etkö sinä tiedä, mitä Miekkapaholainen ja hänen valkoisen sulava toverinsa tekivät?”<br>\nOraakkeli pakotti kasvoillen hymyntapaisen.<br>\n”Minun käsittääkseni he ikään kuin yrittivät estää sitä nukkea saamasta siruanne, isä Bartax hyvä.”<br>\n”He olisivat varastaneet sirun”, Bartax sylkäisi. ”Emme tiedä, mitä Bio-Klaani aikoisi tehdä Nimdan siruilla – kenties yhdistää ne saadakseen koko Universumin hallintaansa – mutta sen minä vakuutan sinulle, petturi, että Bio-Klaani ei ole ystävä.”<br>\n”Ystävä”, Gunei kuiskasi hiljaa. Oraakkeli piteli kättään hänen olallaan ystävällisesti. Mestari puuttui puheeseen:<br>\n”Ystävät, meidän ei tule riidellä. Meidän pitää ratkaista pulmamme: Nimda ei ole enää turvassa, ja meidän on siirrettävä jäljelle jääneet sirut.”<br>\n”Onko niitä jäljellä enää?” kysyi Ariez.<br>\n”Onhan meillä, Ariez, onhan meillä”, sanoi lihavahko, hilpeä plasman Matoran, kasvoillaan oranssi Kadin-naamio, jonka poikki kulki viistosti leveä, valkoinen juova. Miehen kaapu oli höllempi kuin muiden, ja hän näytti olevan ainoa positiivisella tuulella oleva huoneen joukosta.<br>\n”Vakuutan, että meidän temppelimme Nimda-siru on tallessa. Se ei ole poistunut sieltä ikinä, eikä kukaan ole mennyt sisään sataan vuoteen.”<br>\n”Toivon, että olet oikeassa, Bothana”, Ariez murahti, ”toivon sinun itsesi vuoksi.”<br>\n”Uhkailetko sinä minua, toveri?” Bothana sanoi viekkaan kysyvästi.<br>\n”Ei hän uhkaile, rakas Bothana”, mestari sanoi ja huokaisi. ”Tai ainakaan minä en sitä soisi.”<br>\nAriez kavahti hieman taemmas tuolissaan. Mestari veti hupun päästään. Sen alta paljastui suuri kanohi Shelek, hiljaisuuden naamio, moraalittomana pidetty kanohi. Shelek oli kokenut kovia: siinä oli kolhuja, naarmuja, lommoja. Se oli alun perin ollut ehkä kultainen, mutta nyt se oli himmeä kuin haalistunut taideteos, jota oli säilytetty varastossa vuosisatoja.<br>\n”Julistan kokouksen päättyneeksi”, Shelek-päinen Matoran sanoi. Huoneessa olijat alkoivat liikehtiä poistuakseen. Mestari lysähti tuolinsa takaosaan odottamaan, että kaikki poistuisivat. Ennen kuin nämä ehtivät poistua, hän pyysi Bartaxia ja Guneita jäämään. Oraakkeli jäi Gunein mukana, vaikkei Mestari olisi välittänyt hänen jäävän.<br>\n<br>\nMestari nousi tuolistaan. Hän oli vanha mielenvoimien Matoran – nainen, vaikkei hänen puheestaan sitä voinut päätellä, sillä se oli iättömän ja sukupuolettoman kuuloista. Hänen silmänsä olivat sokeita ja tuijottivat milloin minnekin, useimmiten ei keskustelukumppaniin.<br>\n<br>\nBartax vääntelehti levottomasti. Tätä hän oli odottanut.<br>\n”Sinulla lienee minulle asiaa, Bartax”, Mestari sanoi väsyneesti.<br>\n”Niin on.”<br>\nGunei vilkuili hermostuneesti Bartaxista naiseen, joka sattui tuijottamaan häneen päin.<br>\n”Minä vaadin lupaa tehdä hyökkäyksen Nynrahille”, Bartax töksäytti. Mestari ei näyttänyt yllättyneeltä.<br>\n”Miksi sinun pitäisi saada lupa?”<br>\n”Minä… minä vaadin saada käyttää hyväkseni tämän tilaisuuden hävittää Klaanilaisten päämiehen. Hän aiheuttaa meille vielä paljon harmia, jos häntä ei nitistetä, sanokaa minun sanoneen.”<br>\nOraakkeli puuttui puheeseen:<br>\n”Sanoinhan, ettei Klaani ole vihollisemme. Heidän vihollisensa ovat meidän vihollisiamme.”<br>\n”Ahaa?” Bartax tuhahti ivallisesti. ”Ja keitähän ne meidän todelliset vihollisemme sitten oikein ovat?”<br>\n”Nazorakit”, Oraakkeli kuiskasi, ”Makuta Abzumo… Punainen mies… ja…”<br>\n”Ja?” Bartax tivasi, mutta Oraakkeli ei ennättänyt vastaamaan.<br>\n”Nuket”, Mestari sanoi. Hänen äänensä kiiri varmasti salin toiseen päähän ja se kaikui aavemaisesti. Bartax värähti.<br>\n”Hmm, antaa olla”, hän sanoi. ”Minä edelleenkin vaadin lupaani.”<br>\n”Tee, mitä teet, Bartax”, Mestari sanoi, ”mutta vastaat myös teoistasi. Athille.”<br>\n”Oi, sen teen varmasti, Mestari”, Bartax pilkkasi. ”Sen teen varmasti.”<br>\nSitten hän marssi pois huoneesta pystypäin. Gunei vilkaisi hänen peräänsä ja istahti takaisin tuoliinsa. Oraakkeli katsahti Mestariin.<br>\n”Etkö aio pysäyttää häntä?”<br>\n”Hänen kostonhimonsa tuhoaa hänet, ja hän tekee itsestään Atheonin palvelijan. Minä en voi puuttua siihen”, nainen vastasi. Hän näytti vanhalta ja väsyneeltä.<br>\n”Ymmärrän”, Oraakkeli vastasi.<br>\n”Pidä sinä varasi”, Mestari jatkoi. ”Muut eivät pidä siitä, mitä olet tehnyt. Heistä voi tulla Bartaxin jälkeen yhä vastustavampia Klaanin suhteen, vaikka he eivät vielä vastustakaan ystäviämme.”<br>\n”Otan neuvostasi vaarin, Mestari.”<br>\n<br>\n[spoil]Guartsu kirjoitteli tuosta Gunein ja Oraakkelin ympäriltä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1077,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-07-01T13:55","content":"<strong>Nynrah, varasto</strong><br>\n<br>\nTernok, Ontor ja Q-mies odottelivat Keetongun ja kumppaneiden paluuta Nynrahilaisessa varastossa. He olivat Keetongun neuvojen mukaan työntäneet aluksen rungon kiskoille, jotka veivät hallista ulos vanhan joenuoman rantaan. Oli kuitenkin kulunut jo joitakin tunteja, ja Matoranit tunsivat itsensä toimettomiksi.<br>\n<br>\n”Hän olisi palannut jo, jos kaikki olisi kunnossa”, Ontor nurisi.<br>\n”Oli huono idea tulla tänne. Meidän olisi pitänyt mennä hänen kanssaan”, Ternok jatkoi.<br>\n”Eipä ei”, Q-mies puuttui keskusteluun, ”Ette olisi voineet auttaa häntä, jos hän joutuu ongelmiin. Nämä Feterrat ja niiden pikkukaverit ovat monien aseiden käyttäjiä. Näyttää kieltämättä siltä, että Tongumme on vaikeuksissa.”<br>\n”Velvollisuutemme on silti auttaa. Emme ole hyödyksi istuessamme täällä”, Ontor kommentoi, nousi seisomaan ja otti reppunsa.<br>\n”Eipä hätäillä! Ei ollut virhe tulla tänne, ei ei. Ne eivät valvo tätä paikkaa: Heittävät vain turhat rojut tänne. Eivät arvaa meitä. Katsotaan ensin ympärillemme! Vastustaja on kova, mutta meillä on varastoittain Nynrah-haamujen vanhaa tavaraa käytössämme,” Q-mies lausui juhlallisesti ja korkkasi vieressä olevan puulaatikon isolla ruuvimeisselillä.<br>\n<br>\nLaatikosta paljastui vieterikäyttöisiä kellopelikylpyankkoja. Ontor otti yhden reppuunsa (”Harhautusta varten”, hän perusteli, vaikka todellisuudessa se vetosi vahvasti johonkin hänen sisimmässään). Matoranit alkoivat avaamaan muita laatikoita, niitä oli paljon hallin reunoilla, ja lähellä oli vielä lisää varastoja. <br>\n<br>\nLaatikoista paljastui eriskummallisia mutta myös tavanomaisia esineitä: sekalaisia nippeleitä, Toa-soturin irtonainen jalka, ohjauspaneeleita, vieterikengät (Jotka Q-mies nappasi mukaansa), jokin mikä näytti hanskalta mutta oli puuta, lukemattomat määrät savupommeja (Joita molemmat kahmivat reput puolilleen), laskuvarjoja (Ontor pakkasi kaikki alukseen ”Laivastoa varten”), laajan valikoiman happoaseita, ison, piikikkään ja mustan merimiinan (He kantoivat sen yhdessä alukseen), vesiskootterin ja viimeisimpänä muttei vähäisempänä Matoran-koon Exoskeletonin, jonka Ternok kaivoi valtavan pakkausmateriaalimassan alta. Hän puki sen päälleen, eikä suostunut ottamaan sitä enää pois. Matoranit olivat kuin lapsia nimeämispäivänä. <br>\n<br>\nOntor otti löytämänsä kaksipiippuisen Matoran-haulikon ja täytti sen happopatruunoilla. Hän pisti myös yhden laskuvarjon selkäänsä ja ripusti vyölleen niin paljon savupommeja kuin mahtui. Ternok nosti ulkoisen tukirankansa tuomilla voimilla merimiinan mukaansa. Q-mies vetäisi vieterikengät jalkoihinsa (Hän oli Toan pituinen), nappasi savupommeja ja pieniä kapseleita, joita Laivaston Matoranit eivät tunnistaneet.<br>\n<br>\nKun nämä Matoranit kysyvät, silloin vastataan. Kun nämä Matoranit puhuvat, silloin kuunnellaan.<br>\n<br>\n<strong>Nynrah, pannuhuone</strong><br>\n<br>\nTotisesti meni huonosti Klaanilaisilla.<br>\n<br>\nKeetongu makasi sykkyrässä lattialla ja yritti peittää upotettuja korva-aukkojaan. Hulluuskaasusta toipunut Guardian oli yhden Feterran ja seitsemän Va:n piirittämänä hieman kauempana. Lonkerokas Manu oli yhä halvaantuneena valokivien vaikutuksesta, ja Feterra lähestyi häntä kristallisten protodermisketjujen kanssa. hiljaisen juhlallisesti.<br>\n<br>\nKolmen hyvin varustetun Matoranin joukko tarkkaili heitä pannuhuoneen valvomon pienestä valvontaikkunasta. Ikkuna oli kuitenkin pieni ja likainen, eivätkä Matoranit erottaneet muuta kuin joitakin hopeisia, yhden sinisen, mustan, keltaisen ja yhden lonkeroidun kohteen. Q-mies kaivoi esiin yhden niistä pienistä oudoista pylpyröistä, jotka hän oli ottanut mukaansa, hyppäsi vieterikengillään katonrajaan ja tiputti sen ilmastointihormista pannuhuoneeseen.<br>\n<br>\nPylpyrä tippui Zorakin lähelle ja kimposi suojakentästä hieman kauemmaksi. Feterrat kääntyivät sitä kohti salamannopeasti. Takkiin pukeutunut skakdi antoi pienen käsimerkin ja lähin Avhrak Va nappasi yhdellä kourallaan pylpyrän käteensä ja toi sen suojakentän lähelle.<br>\n<br>\nValvontahuoneessa Q-mies kaivoi pakkauksestaan toisen, hieman erilaisen kapselin ja käänti sen yläosaa pari kierrosta. Kojeen ympärille muodostui kolmiulotteinen kuva pannuhuoneesta. Kyse oli Nynrahilaisesta vakoilukapselista: Niitä ei ollut virallisesti olemassa. Matoranit katsoivat 3D-mallia ja tekivät pikaisen suunnitelman. <br>\n<br>\nHe näkivät ja tunnistivat, mikä Manua vaivasi, ja Gurttu näytti olevan fyysisesti ihan kunnossa. Ontor ja Ternok ihmettelivät, miksi heidän työnantajansa makasi maassa.<br>\n<br>\n”Avhrak Vaissa on monia aseita tälläisiin tilanteisiin”, Q kuiskasi, ”Tuo häntä lähinnä pörräävä luultavasti ärsyttää kivuliaasti jotain rahivaistoa, kuten kuuloa tai hajuaistia.”<br>\n”Mitä voimme tehdä?” Ontor kysyi.<br>\n”Lataa haulikkosi. Merimiinaa emme käytä vielä, se tappaisi heidät kaikki”, Q-mies sanoi ja otti muutaman savupommin Ontorin laukusta.<br>\n”Entä Makuta?” Ternok kysyi.<br>\n”Jonkun pitää vetää hänestä nuo valokivet pois. Hän ei saa joutua kahleisiin!” Q vastasi ja painoi kapselin nappia. Kuva hävisi. Sitten hän irrotti siitä yläosan ja painoi punaista nappia. Alhaalta kuului räjähdys.<br>\n”Rakastan näitä. Lempiluomuksiani.”<br>\n<br>\nRäjähdys oli hajottanut sitä pidelleen lentolautasen tuhannen päreiksi. Myös pari lähintä Va:ta oli tuhoutunut, ja vaikka suojakenttä olikin ottanut suurimman osan räjähdyksestä vastaan, paine-aalto oli lennättänyt mustatakkisen skakdin selälleen. Höyryistä hiljalleen toipuva puolikuntoinen Guartsu käytti häslinkiä hyväkseen, nappasi lähimmän Avhrak Va:n kourasta ja heitti sen täydellä voimalla siihen Va:han, joka lenteli Tongun ympärillä. Tongu havahtui ja nautti hiljaisuudesta enemmän kuin koskaan aiemmin.<br>\n<br>\nViiden Va:n parvi ja yksi Feterra lensivät valvomon eteen sinne, mistä pommi oli tippunut. Feterran olkatykit lauloivat ja osa valvomon seinästä suli pois.<br>\n<br>\nMutta aukosta syöksyi esiin Exo-pukuun pukeutunut Ternok merimiina selässään. Se hyppäsi konevoiman tuomalla pitkällä loikalla suoraan Feterran päälle ja sai rautahirviön pään konereisien puristusotteeseen. Yhtäkkinen lisäpaino sai Feterran putoamaan alas asti. Se keski pudotuksen ja yritti nyt saada mechamatorania pois kaulastaan pyristelemällä ja ampumalla käsilatinkeja eri suuntiin. Ternokin perässä tuli laskuvarjolla leijuen Ontor, joka ampui vahvasti syövyttäviä happopanoksia Avhrak Va:ihin ja väisteli niiden plasma-ammuksia. Viimeisenä tuli kovalla vauhdilla ja vapaalla pudotuksessa Q-mies, joka heti maahan osuessaan lähti jousivoiman siivittämänä uuteen loikkaan. Ensin hän pomppi pannuhuoneen ympäri kuin kumipallo, mutta sai sitten liikkeen hallintaansa.<br>\n<br>\nKaaos oli valmis.<br>\n<br>\nEnnen kuin Zorak ehti huomata kaikkia muuttujia, hän näki vedenpitävän suunnitelmansa vuotavan. Q-mies oli saanut vetäistyä Manun toisesta kädestä siihen ammutut valokivet pois, ja Makuta sai voimansa takaisin. Varjolonkerot syöksyivät lähimpänä olevaan, Keetongua vartioivaan Feterraan. Tongu syöksyi päätä pahkaa kohti G:n vartiofeterraa ja oli menettää vasemman olkapäänsä plasmalaakista. Syöksy kuitenkin pelasti hänet, ja jättiläisrahi liukui pientä tsunamia vastaavalla voimalla Feterran alle. Kun leijuva rautakartio kääntyi alas, Tongu vetäisi sen käsistä G:n plasmakiväärin ja potkaisi Feterraa helmaan. Isku vahingoitti luultavasti Rahia itseään enemmän kuin kohdetta, mutta se herpaannutti Feterran huomion niin, että Tongu sai palautettua Vartian takaisin omistajalleen. Sinisellä Skakdilla ei ollut kuitenkaan aikaa keksiä nasevia toimintarepliikkejä, vaan hän ensitöikseen ampui alas yhden Ontoria ahdistelevan Va:n.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1078,"creator":"Donny","timestamp":"2011-07-01T16:23","content":"<strong>Ämkoon veljeskunnan saari</strong><br>\n<br>\nKärsäkkäällä rahipedolla ratsastava kolmikko syöksyi vauhdikkaasti pitkin tiheän viidakon pohjakerrosta. Oli kerrassaan uskomatonta kuinka helposti Norsupäästäinen ohitti metsikön monet kannot, paksut juuret ja sankat tiheiköt. Eläin oli koostaan huolimatta asunut koko pitkän ikänsä viidakossa, eikä sille tuottanut lainkaan vaikeuksia liikkua vuosituhansien saatossa tutuksi tulleessa ympäristössä. Ämkoo tiesi tämän, ja admin luottikin täysin ratsuunsa, joka oli tiedettävästi lajinsa viimeinen rahipeto.<br>\n<br>\n\"Saatamme törmätä partioiviin nazorakeihin milloin tahansa\", Enki arvioi ja kaiveli varustevyötään pidellen kuitenkin samalla tiukasti kiinni edessään istuvan johtajansa viitasta. Vauhdikas matkanteko oli kaikkea muuta kuin tasaista ja matoran oli tuon tuosta putoamassa kyydistä valtavan kärsäpedon loikatessa varoittamatta useiden metrien korkeuteen ja väistäen täten eteen tulevat esteet.<br>\n<br>\n\"Ehkä meidän tulisi hidastaa vauhtia\", Otlek ehdotti yrittäen myöskin parhaansa mukaan pysyä Norsupäästäisen kyydissä. Otlek ei ollut koskaan ennen päässyt ratsastamaan kyseisellä rahilla, ja matkanteko olikin uteliaalle matoranille mitä hämmentävin kokemus.<br>\n<br>\n\"Tämä haistaa ne kyllä\", Ämkoo vastasi matoraneille luottaen harvinaislaatuisen ratsunsa aisteihin. Norsupäästäisen haju-, näkö- ja kuuloaisti olivat huippuluokkaa ja peto tiedosti luultavasti tälläkin hetkellä lähistöllä liikkuvien nazorakien sijainnit, olivat torakat sitten maassa taikka ilmassa.<br>\n<br>\n\"Mitä aiot tehdä päästyäsi tukikohtaan?\" Enki kysyi Ämkoolta.<br>\n\"Kartoitan tilanteen\", Ämkoo vastasi. \"Ja otan yhteyden Klaaniin, jos joku ei ole niin vielä tehnyt.\"<br>\n\"Aiommeko me valloittaa saaren takaisin?\" Otlek kysyi äänellä, joka kuulosti hieman toiveikkaalta.<br>\n\"Jää nähtäväksi\", Ämkoo murahti.<br>\n<br>\nNorsupäästäinen röhkäisi ja hiljensi vauhtia. Sitten se pysähtyi, suuntasi valtavat verenpunaiset silmänsä taivaalle ja tuhisi hiljaa. Ämkoo ymmärsi oitis vihjeen ja komensi matoranit piiloon tiheikköön.<br>\n<br>\nViiden kaksitasosiipitorakan partio lensi kolmikon yli ja katosi suuntaan josta Enki, Otlek ja Ämkoo olivat juuri tulleet. Torakat olivat selvästikin jossain määrin tietoisia aiemmin tapahtuneesta kahakasta ja nazorakit tahtoivat varmaankin selvittää tapahtuman yksityiskohdat. Ämkoo veti vaistomaisesti huppunsa paremmin päänsä peitoksi miettiessään asiaa.<br>\n<br>\n\"Takaisin kyytiin\", Ämkoo totesi ja valmistautui itsekin loikkaamaan takaisin suuren rahin selkään. Miekkamiehen yllätykseksi Norsupäästäinen ei kuitenkaan päästänyt adminia nousemaan selkäänsä. Rahi liikehti levottomasti ja tuijotti viidakon synkkään siimekseen.<br>\n<br>\n\"Mikä sen on?\" Enki kysyi ja kaivoi tavan vuoksi vyöllään roikkuvasta kotelosta esiin terävän heittoveitsen. Otlek ei myöskään voinut olla tarttumatta aseisiin.<br>\n<br>\nÄmkoo ei kuunnellut matorankaksikkoa. Admin tuijotti ratsuaan vakavana, ja kuunteli samalla ympäröivän viidakon ääniä. Silloin admin huomasi, että viidakon linnut olivat vaienneet, eikä puista kuulunut juuri muidenkaan eläinten ääniä.<br>\n<br>\nKaukaa kantautui kuitenkin ääni, jonka Ämkoo tunnisti. Lähestyvän viidakkoajoneuvon tasainen hurina voimistui voimistumistaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1079,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-07-01T21:19","content":"<strong>Saari</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/JVRYDJO1wes?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/JVRYDJO1wes?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nOrjakaleeri oli työnnetty pitkälle rantahiekkaan. Aallot iskivät hiekkaiseen rantaan trooppisen saaren huokuessa lämpöään. Makuta Abzumo käveleskeli samaisella hiekalla katsellen palavia taloja, jotka olivat olleet hetki sitten rannan läheisyydessä. Athiin uskovia typeryksiä kaikki tyynni.<br>\n<br>\nHarmaa Aine ei pitänyt hiekasta. Ne tarttuivat rullaluistimiin. Hänen pitkä takkinsa olisi varmaankin ollut äärimmäisen hiostava tällaisessa paikassa, mikäli Aine olisi tuntenut jotakin androidikehollaan. Hänen lasikuvun alla lilluvat aivonsa ajattelivat, kuinka epämiellyttävää sellainen olisi.<br>\n<br>\n”Aine”, Abzumo lausui virnistäen. ”Otitko vankeja?”<br>\n”Kyllä, herra. Yhden.”<br>\n”Mukavaa, että ajattelet asioita.”<br>\n”Sitä varten minulla aivot on.”<br>\n”Tosiaan. Missä hän on?”<br>\n”Veimme hänet laivalle. Voitte vilkaista häntä heti halutessanne.”<br>\n”Vie minut hänen luokseen heti.”<br>\n<br>\nMakuta ja hänen pitkätakkinen luomuksensa palasivat laivaan. Makuta jäi kannelle odottamaan sillä välin, kun Harmaa Aine haki vangin ruuman sellistä. Saari oli melko iso. Sen rannat olivat hiekkaiset, mutta muutaman sadan metrin päässä vesirajasta alkoi vihreys. Kasvillisuus peittikin koko maan saaren keskeltä niin tiheästi, että lentävät tiedustelijat eivät olleet nähneet siellä mitään erikoista. Ja juuri erikoista Abzumo etsi.<br>\n<br>\nSitten Harmaa Aine palasi vanki mukanaan. Tämä oli itsepäisen näköinen Ta-Matoran, jolla oli päässään tummanoranssi voimaton kanohi Garai. Makuta tiesi, että tämä ei murtuisi, mutta aina oli hyvä yrittää.<br>\n”Hyvää päivää”, Abzumo sanoi hilpeästi. Matoran mulkoili häntä. ”Ette vaikuta järin kohteliaalta”, Makuta jatkoi.<br>\n”Pah”, Matoran murahti.<br>\n”Pitääkö minun opettaa sinulle, kuinka ollaan <em>kohteliaita</em>?”<br>\nMatoran vääntyi mielensisäisestä tuskasta kaksinkerroin. Irvistäen hän kuitenkin nosti päätään ja sanoi: ”Voi anteeksi, herra isoherra.” Sitten hän sylkäisi Abzumon kasvoille. Abzumo katsoi hetken pientä Matorania, pyyhki sitten kanohinsa Harmaan Aineen takin helmaan ja nosti Matoranin ilmaan.<br>\n”Ssssssinä et ssssiisssss halunnut elää tämän enempää? Mikä ssssssssssääli hukata hyvä opassssss.”<br>\nMatoran näytti hetken hämmentyneeltä, mutta vakavoitui heti ja sulki silmänsä. Abzumo kuitenkin pakotti hänet avaamaan ne uudestaan. Sitten hän jähmetti pikku Matoran-paran aivan paikoilleen.<br>\n”Tämä ssssattuu”, hän sanoi. Sitten hän muodosti käteensä sysimustan pallon energiaa ja syöksi sen jähmettyneeseen Matoraniin, joka hajosi pirstaleiksi kuin lattialle putoava lasiastia.<br>\n<br>\nHarmaa Aine olisi irvistänyt, jos olisi voinut. Tuo mahtoi tehdä kipeää. Abzumo puhalsi savuavaa sormeaan.<br>\n”Jatkakaamme matkaamme, Aine”, hän virkkoi. Aine nyökkäsi.<br>\n”Emmekö ota Rahkshi-partiota mukaan?” hän kysyi, kun Abzumo näytti olevan jo lähdössä takaisin maihin.<br>\n”Emme. Menemme kahdestaan.”<br>\nAine oli hämmästynyt, muttei näyttänyt sitä.<br>\n”Selvä on, herra.”<br>\n<br>\nKaksikko marssi sinne, missä hiekkainen maasto muuttui viheriöiväksi nurmeksi. Makuta tarkasteli kasvillisuutta hetken. Siitä ei päässyt hevillä läpi. Hän huokaisi. Kaikki täytyi tehdä itse.<br>\nPian mustat liekit nuolivat tiensä läpi kasvuston tiheimmän kohdan antaen Abzumolle ja Aineelle tilaa kulkea läpi. Safari alkoi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1080,"creator":"BD","timestamp":"2011-07-02T10:28","content":"<strong>Sairashuone</strong> <br>\n<br>\nGK nousi varovasti Paacon avustamana ja kysäisi: \"Paaco, missä on minun miekkani?\"<br>\nPaaco vastasi: \"Se kaistapäinen kaksoisolentosi kuulemma huitoi sillä niin, että laitoin sen tänne kaappiin piiloon\"<br>\nGekko avasi kaapin ja näki miekkansa siellä, mutta jo aavisti, että kaikki ei ollut aivan kohdallaan. Kun hän tarttui kahvaan se vain hajosi kappaleiksi.<br>\n<br>\n\"Nähtävästi tarvitsen vihdoin uuden käsiaseen\" Pieni kyynel vierähti hänen naamiolleen. Hän oli kokenut monet taistelut miekkansa kanssa ja nyt se oli mennyttä. Hän saattoi vetää palaset vielä käteensä, mutta ilman aseellista hyötyä koko kapine oli turha.<br>\n<br>\n\"Mutta tosiaan, tarvitsen sen käden. Nyt minussa on jo näitä härveleitä enemmän kuin minua itseäni\", GK jatkoi.<br>\n\"Olethan sinä ihan varmasti kunnossa?\", Paaco kysyi huolestuneena.<br>\n\"Olen, taidan vetää kunnon unet\", GK lähti huoneesta käsipuolena kohti omaa huonettaan.<br>\n<br>\n\"Miten se noin yhtäkkiä tuli takaisin, oliko se ikkunan räsähdys jotain aivan muuta kuin matoranien aiheuttama\", Paaco mietiskeli ja katsahti Gekon irtonaista kättä lattialla, otti sen alkupäästä kiinnni, tiputti roskakoriin ja lähti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1081,"creator":"Donny","timestamp":"2011-07-02T11:06","content":"<strong>Viidakko, Mäksän veljeskunnan saari</strong><br>\n<br>\nTorakkajeeppi poukkoili suhteellisen vaivattomasti pitkin viidakon epätasaista pohjakerrosta. Äänekkäästi hurisevan suurehkon ajoneuvon katolla partioiva konekivääritorakka virnuili itsekseen katsellessaan kuinka metsän kasvit joutuivat nöyrtymään väkivahvan nelirenkaisen vauhtipelin tieltä. Viidakossa partiointi oli suorastaan mukavaa, torakkasotilas ajatteli. Varsinaisia vihollisia metsässä ei tuntunut olevan, ja nazorak päivystikin auton kattoon ruuvatun aseen takana vain tavan vuoksi, tulittaen välillä epäonnisia viidakon pikkueläimiä ihan vain omaksi ilokseen. Matkanteko oli nopeaa ja sujuvaa, eikä tielle ollut sattunut vielä mitään järin huolestutta- mmmiiiitääääääh?<br>\n<br>\nJeeppiä rattoisasti ohjannut nazorak oli lyödä päänsä rattiin nähdessään ajoneuvon eteen ilmestyneen valtavan kärsäolennon. Suuri rahi tuijotti ajoneuvon ohjaajaa hypnoottisesti valtavilla silmillään eikä tehnyt elettäkään siirtyäkseen auton tieltä.<br>\n<br>\n\"M-mikä hitto tuo on?\" katolla päivystävä ampujatorakka kysyi hämmentyneenä.<br>\n\"En tiedä\", kuski vastasi. \"Mutta se on ihan hemmetin ruma.\"<br>\n<br>\nNorsupäästäinen röhkäisi.<br>\n<br>\n\"Eikö meillä ole tuollaisia kuormajuhtina jossain?\" kysäisi etupenkillä karttaa tutkaillut torakka tapittaen nyt tiiviisti kummastuttavaa eläintä. Nazorakin mieleen piirtyi epätarkka muistikuva muuan toisesta kärsäkkäästä eliöstä.<br>\n\"Ei\", totesi kuski. \"Ei tuo ole sama otus. Katsokaa nyt noita silmiä.\"<br>\n\"Mikä katse\", totesi ampujatorakka lumoutuneena. \"Niin... Niin... Läpitunkeva.\"<br>\n<br>\nMuutaman sekunnin kuluttua torakkasotilas sai huomata olleensa aivan liian oikeassa. Norsupäästäisen silmistä täysin varoittamatta sinkoutunut lämpösäde upposi vaivatta kiiltävänmustan torakkakonekiväärin läpi ja lävisti sitten sen takana seisovan nazorakin.<br>\n<br>\n\"AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA\", huusivat torakat kuin yhdestä suusta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1082,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-07-03T11:08","content":"<strong>Nimdan saari<br>\nranta</strong><br>\n<br>\nSekalainen joukko merirosvoja ynnä muita öttiäisiä kokosi rannalla epämääräistä lauttaa metsän reunasta hakatuista puista. Matoro oli hyvin skeptinen pysyisikö laite pystyssä aallokossa, mutta jollain oli päästävä pois saarelta. Onneksi Pohjoisen Mantereen rannikko näkyi vain muutamien kymmenien kilometrien päässä. Rannikon usvainen siluetti näkyi.<br>\n<br>\n\"Mara, mikä on vointi?\" Matoro kuuli Umbran äänen takaansa. Jään Toa kääntyi riippumatossaan ja nousi istumaan.<br>\nKeltavihreä, hyvin panssaroitus ja kaikin puolin soturilta näyttävä Valon Toa seisoi hänen vieressään.<br>\n<br>\n\"Öäh... Käteen sattuu ja heikottaa, mutta muuten olen toimintakunnossa\", Matoro mutisi.<br>\n<br>\n\"Haluatko selventää .mitä täällä on tapahtunut?\" Umbra kysyi. Tämä oli ensimmäinen kerta sitten Avra Nuin Sodan kun hän pääsi puhumaan ystävälleen.<br>\n<br>\n\"No siis. Tällä saarella piti olla Nimdan neljäs siru. Menimme alas ansatemppeleihin. En muista tarkasti tapahtumia. Löysimme erään kuolleen merirosvon kertomuksen siitä, mitä hänelle oli käynyt paikassa. Arupak-niminen merirosvo oli ilmeisesti saanut Nimdan. Epilys vahvistui, kun emme löytäneet sirua temppelistä. Sensijaan kohtasimme...\" Matoro puhui. Hän näki jälleen kerran päässään kuolleen Turagan ja Marionetin. Hän muisti kuvottavan, kuolleen Turagan hajoavan kasaan. Hän näki puhtaan valkoisen tappajan, joka ei kuollut. Hän muisti vettä. <br>\n<br>\n\"Kohtasitte mitä?\" Umbran kysymys pudotti Matoron taas tosimaailmaan.<br>\n\"N-nukkeja\", Matoro takelteli. Hän ei halunnut ajatella niitä olentoja.<br>\n<br>\n\"Ahaa, se Klaanilaiskaverisi kertoikin niistä\", Umbra puhui huolettomasti. Hän mietti olisiko Matoron aivot kadottaneet muistot 'kuolemasta', sillä oli kylmä fakta että Jään Toan sydän ei lyönyt kun hänet tuotiin pinnalle.<br>\n<br>\n\"Ei puhuta nn-niistä\", Matoro käski.<br>\n<br>\nHetken hiljaisuus. Rahi-lintu lauloi puussa.<br>\n<br>\n\"Mutta hei, mitä sinä täällä teet?\" Matoro kysyi. Hän halusi saada itselleen jotain tekemistä. Hänen ajatuksensa valuivat jatkuvasti asioihin, joita hän ei halunnut muistaa.<br>\n<br>\n\"Meiltä loppui tarvikkeet veneestä matkalla Klaaniin\", Valon Toa aloitti. <br>\n\"Teillä on vene?\"<br>\n\"Kävimme katsomassa, se on tuhottu sillävälin kun olimme sisämaassa\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Niin siis, pysähdyimme tänne ja matkasimme paikallisen heimopäälikön kera Nimdan Temppelille\", Umbra jatkoi. \"Me muuten törmäsimme skakdeihin matkalla. Ninjoja ja jokin sinihopea raivohullu\"<br>\n<br>\nMatoro havahtui. NINJA-ryhmä ja Metorakk.<br>\n<br>\n\"... ja minä kun luulin että tämä ei tästä enää pahenisi...\" Matoro mutisi.<br>\n<br>\nKesti useita tunteja, mutta viimein, keskipäivän tienoilla epämääräinen lautta oli valmis. Se oli tehty seitsemästä rinnakkain solmistusta, suuresta tukista. Keskellä nousi korkea masto, johon oli viritetty kaikesta mahdollisesta kyhätty purje. Kannella oli neljä paria airoja.<br>\nMoisen laitteen pitäisi saada kuljetettua reilut kymmenen matorania ja kuusi Toan kokoista henkilöä parin kymmenen kilometrin päähän.<br>\n<br>\nSamaan aikaan erään puun lehvistössä, mustapukuinen skakdi antoi NINJA-radioonsa merkin. Nyt tai ei koskaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1083,"creator":"Jake","timestamp":"2011-07-03T11:30","content":"<strong>Nimdasaaren ranta</strong><br>\n<br>\n\"Herrat. Yön Timo kolmas on valmis\", Notfun julisti.<br>\n<br>\nMatoro katsoi lauttaa erittäin skeptisesti.<br>\n<br>\n\"Tuota.. Notfun. Olisiko meidän pitänyt ostaa laiva tuosta YÖN TIMOJA HALVALLA-kaupasta..?\", Jardirt kysyi arastellen.<br>\n<br>\nNotfun löi kätensä maskiinsa ja jupisi jotakin.<br>\n<br>\n\"Ei. Se on pelkkä kangastus\",Notfun sanoi Jardirtille<br>\n<br>\n\"Emme me ole\", kaupan myyjä huusi ovelta.<br>\n<br>\nNotfun jupisi taas jotakin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1084,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-07-03T13:57","content":"<strong>Trooppinen viidakko</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/rnm0euF5KLA?hl=fi&fs=1" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/rnm0euF5KLA?hl=fi&fs=1</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoran olisi voinut kuvailla laaksoa erittäin kauniiksi. Moni olisi voinut kutsua paikkaa paratiisiksi. Toat olisivat ihailleet maisemia, raunioituneen kaupungin jäänteitä ja hikoilleet kuumuudessa. Jopa Vortixxit olisivat saattaneet tuntea jotain positiivista sisällään. Skakdit olisivat iloisena lähteneet tutkimaan, olisiko raunioiden joukossa aarteita.<br>\n<br>\nMakuta Abzumo katseli laaksoa kukkulan laelta lumoutuneena. Alas vietti kivinen polku, jota hän pian kävelisi. Olisihan raunioitunut kaupunki toki mainio arkeologinen tutkimuskohde, mutta Abzumo ei harrastanut moista. Hän oli todellisuudessa kiinnostunut vain päämäärästään. Mutta kyllähän muinoin kukoistaneen kaupungin jäännökset saivat kenet tahansa lumoutumaan.<br>\n<br>\nAikoinaan niin mahtava kaupunki oli ilmeisesti rakennettu kokonaan hiekan värisestä kivestä, sillä kaikki raunioituneet rakennukset olivat beigen sävyisiä. Kävellessään lähemmäs Makuta huomasi, että jokaiseen rakennelmaan – oli se sitten kokonainen, mikä oli harvinaista, tai ei – oli tehty seinämaalauksia ja -kaiverruksia. Kävellessään kivistä polkua ja työntäessään saniaisen oksia pois tieltään Abzumo pohti, mikä oli tuhonnut kaupungin joskus vuosituhansia sitten – sillä niin kauan aikaa tämä selvästikin oli ollut raunioina. Harmaa Aine luisteli varovaisesti kivipolkua pitkin hänen jäljessään ja aiheutti hienoisen äänen, kuin pikkukiviä olisi murennettu myllynkivillä.<br>\n<br>\nPian he saapuivat rakennusten keskelle. Suurin osa taloista oli sortunut kasaan. Monet tornit olivat vain puolittain pystyssä. Köynnökset olivat jopa kokonaan peittäneet joitain taloja. Kuitenkin suuri palatsi, joka oli ilmeisesti kaupungin keskustassa, mutta näkyi heidän sijaintiinsa asti, oli suurimmaksi osaksi ehjä. Suuret kupolikatot ja koristeelliset kaaret olivat hyvin kauniita. Kaiverretut hahmot, esineet ja tapahtumat olivat taidokkaita taideteoksia. He kävelivät syvemmälle mysteerilliseen kivirakennelmien joukkohautaan. Kaupunki oli suuri. He näkivät myös monia patsaita, jotka esittivät Toa-sotureita puolustamassa kaupunkia trooppisilta raheilta, ja Matoraneja tekemässä arkisia töitään. Kun he olivat tulleet suunnilleen keskellä, Harmaa Aine äkkäsi joen. Joen, jossa virtasi laavaa. Hän osoitti löytönsä Abzumolle, joka kiirehti tutkimaan laavavirtaa. Se jakoi kaupungin kahteen puoliskoon. He lähtivät seuraamaan sitä yläjuoksulle, sillä se kiinnosti Makutaa jostain Aineelle tuntemattomasta syystä kaupunkia enemmän.<br>\n<br>\nHe saapuivat kaupungin rajalle. Kaksi korkeaa minareettia kehystivät laavavirtaa kauniisti. Taakse jäivät palatsit ja rauniotalot, suuret sipulikattoiset tornit ja suuret holvikaaret. Ruohikkoinen maa paljastui jälleen esiin, kun kiviset kadut, joiden välistä toki pursusi ruohoa, jäi taakse. Yksittäiset palmupuut olivat kasvaneet kaupungin sortuneiden muurien sisällä, mutta sen ympärillä kasvillisuus levittäytyi erittäin laaja-alaisesti. Olihan rauniokaupunki toki tiheän viidakon ympäröimä.<br>\n<br>\nSeurattuaan kymmenisen minuuttia laavavirtaa he saivat näkyviinsä aukion. Aukiota rajasivat kalliot, jotka olivat nousseet maasta salakavalasti kasvillisuuden seasta. Harmaa Aine katseli ympärilleen. Kallioiden seinämät olivat, kuten kiviseinätkin, kasvillisuuden peitossa, ja muutamia trooppisia puita kasvoi kallioseinän sulkeman pienen, pyöreähkön aukion sisällä. Keskellä aukiota oli laava-allas, jonka reunat oli kivetty ja johon valui laavaa korkealta kallionhuipun takaa. Kun he saapuivat laava-altaalle, he näkivät, että laavaputouksen takana oli kallioon upotettu rakennuksen julkisivu. Keskellä sitä oli kaareva oviaukko, jossa näkyi laavan hehkussa pimeyteen lankeavien vääntyneiden kiviportaiden alkupää. Oven molemmin puolin seisoi kaksi patsasta, jotka näyttivät vartioivan ovea. Patsaat esittivät kahta suunnilleen identtistä kissamaista rahia. Ne näyttivät siltä, että jos ne olisivat olleet eläviä, Harmaa Aine ei olisi tahtonut kohdata niitä. Ne näyttivät jo nyt tarpeeksi eläviltä terävine hampaineen ja kynsineen.<br>\n<br>\nAbzumo silmäili hetken puuta, jossa kasvoi jättiläisluumuja, mutta päätti sitten, etteivät luumut kiinnostaneet häntä. Hän alkoi tarkastella patsaita, joita Aine oli juuri äsken puinut mielessään. Aine vilkaisi laavaputousta. Se aiheutti kohinaa osuessaan altaaseen. Aine pohti, mikä mahtoi pitää laavan sulana ja notkeana.<br>\n”No niin, menkäämme sssisään”, Abzumo sanoi. Kumpikaan ei ollut puhunut pitkään aikaan, ja Aine säpsähti äänen kuullessaan. Hän rullaili Abzumon luokse, ja yhdessä kaksikko katosi ovesta kallionsisäisen rakennuksen pimeyteen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1085,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-07-03T14:02","content":"<strong>Nynrah, Takomo<br>\nPannuhuone</strong><br>\n<br>\nGuardian puhalsi revolverinsa piipun savut ja harmitteli puoliääneen, että kukaan ei pystynyt näkemään temppua.<br>\nSekunneissa räjähtäneiden savukranaattien viimeistelevän iskun seurauksena kukaan ei nähnyt mitään. Huoneen äänistä kuuli kuitenkin, että kaaos oli valmis. Feterrojen plasmalaukauksien punahehku oli ainoa asia, jonka näki tummanharmaan savun läpi. Se oli tarpeeksi hengissä pysymiseen.<br>\nGuardianin ja Keetongun silmiä vetisti ja he räpyttelivät niitä tehokkaasti, haparoiden läpi tumman savun etsien tietä ulos. Taistelun äänet antoivat hyvän kuvan siitä, mitä alueita huoneesta kannattaisi välttää.<br>\nGuardian sulki vetisen oikean silmänsä ja keskittyi vasempaan. Savun häiritsevä lämpö tarkoitti, että oli vain yksi oikea toiminto.<br>\n<em>Röntgen. Päälle.</em><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="200" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/-uvAKFDutjY" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/-uvAKFDutjY</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSokaisevan valkoisen valon kaikottua Guardian näki huoneen tapahtumat. Pikimustina hahmottuvat, röntgensäteen läpäisyvaikutukselle immuunit Feterrat ammuskelivat tuhoisalla tulivoimallaan useampaan suuntaan, mutta joustavilla kengillä sinkoileva matoran Q oli aivan liian nopea niille. Ei ollut aivan selvää, pystyikö Qinfatheous itsekään ohjailemaan sinkoiluaan. Harhautuksena se kuitenkin oli täydellinen.<br>\n<br>\n\"Matoranit\", yhä voimakenttänsä sisällä keppiinsä nojaava Arstein sanoi halveksuvalla äänensävyllä. Hän oli laittanut pyöreät ja terässankaiset suojalasit silmiensä päälle. \"Ei mitään tapoja.\"<br>\n<br>\nMakuta Nui nauroi psykoottisesti roikkuessaan yhden Feterran päästä kiinni niljakkailla lonkeroraajoilla. Raajat olivat sitoutuneet tehokkaasti useampaan solmuun Feterran ympärille ja vaikeuttivat huomattavasti sen liikehdintää, joskaan eivät sen sädeaseiden plasmaoopperaa.<br>\n<br>\nHieman Tongua pienemmässä, selässään valtavaa merimiinaa kantavassa robottihaarniskassa liikehtivä Ternok nuiji teräsnyrkein yhtä Feterraa, mutta parissa sekunnissa suuri metallihirviö pakotti nopealla rynnäköllä Ternokin ja tämän haarniskan vasten pannuhuoneen seinää. Feterran neljä kättä alkoivat raastaa teräshaarniskaa auki. Sen olkapäissä hohtava tulikuuma plasma tähtäytyi avunpyyntöjä huutelevaan Ternokiin.<br>\nSitä ei kestänyt kauaa, sillä keltainen jättiläinen törmäsi plasmankatkuiseen konepaholaiseen valtava olkapää edellä.<br>\n\"Ternok! Juokse!\" seinää vasten Feterraa kaikin voimin pitelevä Keetongu karjui petomaisesti.<br>\n\"Mutta-\"<br>\n\"Se oli käsky!\"<br>\nTernok ei väittänyt vastaan, vaan pinkoi välittömästi kohti suojaa, jättäen sekä exo-haarniskan että sen selästä pudonneen merimiinan omaan arvoonsa. Matoranin juostessa Guartsu ja Ontor jakelivat hajanaisia laukauksia kohti tätä vainoavaa Avhrak Va -joukkiota.<br>\n<br>\nZorak von Maxitrillian Arstein VIII tutkaili tilanteen kulkua röntgenlasiensa läpi hieman ärtyneenä, mutta täysin kiinnostuneena. Tilanne oli puhdas kaaos ja täydellinen farssi, mutta siitä pystyisi vain ja ainoastaan oppimaan.<br>\nHarmaa skakdi käänsi katseensa Guardianiin ainoastaan huomatakseen, että tämä katsoi jo häneen. Vartijan kasvoilla oli vihainen ilme. Zorak nosti toisen kätensä ylös ja viittoi Guardiania luokseen pirullisesti hymyillen. Sitten hän avasi kävelykeppinsä päässä olevan nupin ja painoi muutaman napin pohjaan.<br>\n<br>\nPannuhuoneen seinänraoissa olevat ilmastointiaukot räjähtivät käyntiin pyörremyrskymäisellä puhallusvoimalla ja savu alkoi hälventyä. Zorak von Maxitrillian Arstein virnisti koko hammasrivillään Guardianin ja klaanilaisten suuntaan.<br>\n\"Käsky: Tappakaa\", Zorak sanoi Feterroilleen, jotka alkoivat hahmottua vähitellen savun keskeltä. Pian koneet näkisivät tarpeeksi hyvin tähdätäkseen.<br>\nZMA heilautti kättään ystävällisesti ja astui ulos pannuhuoneen ovesta, sulkien sen perässään.<br>\n<br>\nQ oli lopettanut satunnaisen pomppimisen ja seisoi nyt kahden muun matoranin joukossa Keetongun takana. Feterrat olivat lopettaneet satunnaisen ammuskelun ja odottelivat kärsivällisesti, että savu hälvenisi. Punainen plasma hohti niiden olkapäissä uhkaavasti. Manun, Guartsun ja Tongun kolmikko seisoi nyt huoneen keskellä. Odottaen.<br>\n\"Kiitos\", Keetongu kuiskasi epävarmana matoranien suuntaan. \"...kiitos avustanne.\"<br>\n\"Johtaja Keetongu\", Ternok kuiskasi hymyillen. \"Minä luulin, että se oli tyhmä temppu?\"<br>\n\"Se oli\", Keetongu sanoi. \"Hyvin tyhmä. Mutta rohkea.\"<br>\nQ seisoi ylpeänä klaanilaismatoranien välissä. \"Anteeksi kun emme totelleet, mutta tämä on meidänkin taistelumme. Tänään Nynrah nousee. Tänään heitämme hirviöt pois saareltamme!\"<br>\n<br>\nGuardian tapitti tiiviisti pannuhuoneen ovea. Hän irvisti vihaisesti. \"Oikea asenne, mutta... suurin hirviö oli juuri hyppysissämme.\"<br>\n\"Minä keskittyisin nyt hengissä selviytymiseen\", Keetongu sanoi hiljaa. \"Ei millään pahalla, Guartsu.\"<br>\nManu seisoi hiljaa, vielä pikkuruiset haarniskan väleistä pilkistävät lonkerot sätkien. Hän katseli Feterroja. Sitten hän siirsi katseensa aukkoon, josta matoranien hallittu iskuryhmä oli syöksynyt sisään. Sitten hän katsoi taas Feterroja.<br>\n<br>\nMakuta Nuin hymy leveni.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1086,"creator":"Donny","timestamp":"2011-07-03T15:08","content":"<strong>Ämkoon veljeskunnan tukikohta</strong><br>\n<br>\n\"Heillä kestää\", Miru-kasvoinen johtajamatoran sanoi tutkien vehreän saaren karttaa. Karttaan oli merkitty kaikki matoranveljeskunnan käyttämät piilopaikat, asevarastot ja salakäytävät. Kartan päälle oli aseteltu sekalainen joukko pieniä kiviä, jotka arvatenkin olivat kuvaavinaan valloittajatorakoiden liikkeitä saarella.<br>\n\"Otlekin lähdöstä ei ole kulunut edes...\" Johtajan oikeana kätenä toimiva Rau-kasvoinen le-matoran aloitti, mutta Johtajan kädenliike sai palvelijan hiljenemään.<br>\n\"Meidän on pidettävä huoli, että kaikki on kunnossa. Kutsu <em>Kaita I</em> luokseni.\"<br>\n<br>\n<strong>Viidakko, Ämkoon veljeskunnan saari</strong><br>\n<br>\nNazorak-jeepissä vallitsi täysi kaaos kahden huutavan torakan riuhtoessa kilpaa ajoneuvon rattia. Ajoneuvon vaihde oli vaihtunut peruutukselle jo hetki sitten ja auto ajoikin kiihtyvällä nopeudella taaksepäin heiluen samalla villisti puolelta toiselle.<br>\n<br>\nNorsupäästäinen tuijotti nazorakien menoa omahyväisesti. Rahin silmiin auringonvalosta kerääntyvä energia riitti ainoastaan yhteen täsmäsäteeseen päivää kohden, mutta isku oli ainakin ollut täysosuma. <br>\n<br>\n\"T-täällä on vaarallinen rahi! Kuuluuko, VAARALLINEN RAHI!\" karjui ohjaajan vierellä istuva nazorak radiolähettimeen. Radiolaitteesta kuului kaikin puolin hämmentynyt vastaus, joka pyysi torakalta lisätietoja.<br>\n<br>\nLisätietoja ei koskaan tullut. Ajoneuvon avonaisesta ikkunasta sisään lennähtänyt savukranaatti sai kummankin torakan yskimään holtittomasti ja pian auton matka pysähtyi sen peruutettua päin paksua puuta. Nazorakit riuhtoivat väkivalloin jeepin ovet auki, kierähtivät ulos ja ahnehtivat viidakon raitista ilmaa savuntäyteisiin keuhkoihinsa.<br>\n<br>\nAuton kuskina toiminut torakka pakottautui polvilleen, yskäisi vielä kerran ja uskaltautui puhumaan.<br>\n\"Mitä hemmettiä me nyt teemme\", se valitti, muttei kuullut toverinsa vastausta.<br>\n\"Ette mitään\", kuului kuitenkin vastaus viidakon kätköistä.<br>\n<br>\nTumman viittahahmon ilmestyminen esiin viidakkopuun takaa nostatti maassa istuvan torakan kasvoille hätääntyneen ilmeen. Nazorak hoiperteli seisoma-asentoon ja perääntyi hajonneen ajoneuvonsa vierelle.<br>\n<br>\n\"K-kuka sinä...\" torakka aloitti, mutta onnistuikin sitten erottamaan kasvot paksun hupun alta. \"...ei voi olla\", se jatkoi, riuhtaisi sitten ajoneuvon oven auki ja pakotti itsensä sisään myrkkysavun täyttämään ajoneuvoon. Torakkasotilas tarttui viestintälaitteeseen vapisevilla käsillään ja huusi sitten siihen rankan yskimisen säestämällä äänellään:<br>\n<br>\n\"Hälytys! Lähettäkää lisää joukkoja saaren läntiseen laitaan! Täällä on yksi Klaanin...\"<br>\n<br>\nTorakan hätäviestin loppuosa sisälsi pelkkää kuolonkorinaa. Myrkkysavun ja nazorakin rinnan läpi tunkeutuneen teräaseen yhteisvaikutus sai hyönteismäisen olion hengityksen lopulta pysähtymään, ja torakka kuoli vaikertaen ajoneuvonsa sisään.<br>\n<br>\n\"Mitenkäs se toinen?\" Ämkoo kysyi matoraneilta kiskaisten miekkansa irti nazorakin saastaisesta ruhosta. Enkin pää ilmestyi esiin jeepin keulan takaa, ja matoran sanoi:<br>\n\"Sai osuman kaulaansa, kuoli välittömästi. Olisiko pitänyt säästää?\"<br>\nÄmkoo huokaisi.<br>\n\"En tiedä. Olisimme kenties saaneet siitä irti tietoja, mutta eipä tuo tainnut olla tämän saaren ainoa torakka. Oli miten oli, meillä on nyt kiire.\"<br>\n\"Kuulin mitä se sanoi radiolaitteeseen\", Otlek sanoi kiskoen nuoltaan irti kuolleen nazorakin kurkusta. \"Apujoukkojen luulisi saapuvan minä hetkenä hyvänsä.\"<br>\n<br>\nÄmkoo oli vastaamassa, mutta hiljeni sitten kuuntelemaan taivaalta kuuluvaa surinaa. Ääni voimistui koko ajan, ja sen lähde tuntui lähestyvän jatkuvasti - useasta eri suunnasta. <br>\n<br>\n\"Sinäpä sen sanoit\", admin murahti ja kirosi sitten hiljaa. Miekkasankari vihelsi Norsupäästäisen luokseen, heitti matoranit sen selkään, hyppäsi ratsunsa päälle itsekin ja hätyytti olennon sitten juoksuun. Nyt oli kyse sekunneista.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1087,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-07-03T15:17","content":"<strong>Nynrah, Takomo, pannuhuone</strong><br>\n<br>\n”Nyt, katsokaa tarkasti”, Manu huikkasi ja alkoi muuttaa muotoaan. Lonkerot vetäytyivät sisään. Samoin raajat. Pää sulautui vartaloon. Haarniskan muoto katosi kokonaan ja pian jäljellä oli musta, vetelä Makuta Nuin massainen lammikko. Feterrat tuijottivat sitä kuin olisivat olleet hämmentyneitä. Sitten, yhtäkkiä, musta nestemäisehkö kasa pomppasi ilmaan ja muotoutui salamannopeasti uudestaan. Pian Kraahkan-naamion ympärille oli muodostunut virtaviivainen, täysin sysimusta ruumis, joka näytti Guardianin mielestä jonkinlaiselta kolibri-rahilta. Keetongu ajatteli täysin samaa, sillä hän oli vieläpä nähnyt sellaisia raheja luonnossa.<br>\n<br>\nOlennon sisältä alkoi kuulua syvää naurua, jonka korkeus nousi nopeasti kimeäksi. Sitten ääni otti paikkansa Makuta Nuin äänialalta ja puhui.<br>\n”Heeeei, onko teillä Feterra-pojilla kiire? Tai no mistä minä tiedän, kumpaa sukupuolta te edustatte, mutta yritän järkeillä…” Feterrat eivät jääneet kuuntelemaan vaan alkoivat ampua. Manu räpytti nopeita mustia siipiään ja lähti pakoon. Feterrat yrittivät osua ympäri huonetta poukkoilevaan lintumaiseen Makutaan, ja sillä välin Guardian ja Keetongu johdattivat Matoranit piiloon muutaman huoneessa olevan tynnyrin taakse. Manu ampaisi ulos katossa olevasta aukosta ja suurin osa Feterroista seurasi hänen perässään. Yksi jäi jäljelle vartomaan huoneeseen. Guardian ei pitänyt siitä.<br>\n”Miten pääsemme eroon mokomasta?” hän kysyi kuiskaamalla muilta. Ontor kohautti hartioitaan. Keetongu mietti hetken. Sitten hän otti tynnyrin, joka suojasi heitä ja heitti sen Feterraa päin. Tynnyri joutui Feterran pään lävistämäksi ja jäi roikkumaan robotin hartioiden väliin pää sisällään. Feterra pyörähti ympäri ja yritti selvittää, mitä oli tapahtunut. Sillä välin Guartsu ja kumppanit pakenivat huoneesta oven kautta. Pian Feterra kuitenkin sai tynnyrin päästään, huomasi heidän paenneen, hajotti oven ja lähti perään.<br>\n<br>\nSillä välin Makuta Nui pörräsi ylemmän kerroksen käytävillä Feterroja pakoon. Nämä tulittivat seinät täyteen reikiä. Makuta ampaisi kattoon ja lähti sitä pitkin takaisin tulosuuntaansa. Hän ohitti Feterrat ylhäältäpäin ja palasi lattian tasolle viimeisen Feterran takana. Taemmat Feterrat, jotka olivat koko ajan tähdänneet Makutaan, jysäyttivät toverinsa täyteen reikiä sarjatulellaan yrittäessään osua suuntaansa muuttanutta kolibria. Manu hihitteli mennessään, ja kovaonninen Feterra jätti muun seurueen lähtiessään suojaan.<br>\n<em>Pirullinen </em>Arsestein<em> varmasti korjauttaa tuonkin</em>, Manu ajatteli harmissaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1088,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-07-03T15:18","content":"<strong>Nimdan saari<br>\nRanta</strong><br>\n<br>\nEpämääräinen veneentapainen seisoi rantavedessä.<br>\nMatalat aallot osuivat paattiin. Sankareidemme onneksi merenkäynti ei ollut kovaa.<br>\n<br>\n\"... sanokaa minun sanoneen, tämä ei pääty hyvin\", Matoro mutisi. Notfun höpötti itsekseen kuvitteellisille laivakauppiailleen.<br>\nViime aikojen tapahtumat olivat selvästi olleet 'Funille liikaa. <br>\n<br>\nMerirosvot ahtautuivat veneentapaisen keulaan ja keskiosaan hyvässä järjestyksessä (lue: täydessä kaaoksessa) ja tarttuivat airoihin. Kaikki siirtyivät kiikkerään laitteeseen, joka työnnettiin pian rantaveteen. Airot laskettiin veteen.<br>\n<br>\nSitten jotain räjähti.<br>\n<br>\nYhtäkkiä, NINJOJA.<br>\n<br>\nTeltta räjähti spontaanisti paksun savun siivittämänä. Toinen savupommi lensi rannalle, keskelle venettä. Se aiheutti kaaoksen. <br>\nNinjatähti osui yhtä sinistä matorania takaraivoon. <br>\n<br>\n\"SOUTAKAA! JARR HARR, KOVEMPAA!\" Notfun karjui kiikkerästä mastosta. Vene lipui syvemmälle vedelle. Edelleen erilaisia teräviä esineitä lenteli joukkiota kohti. Yksi osui Samolia selkään. Umbra amui valonväläyksen kohti rantaa, antaen heidän joukolleen kallista lisäaikaa päästä aseiden ulottumattomiin. Moni ol isaanut osumia terävistä esineistä.<br>\n<br>\n\"ETEENPÄIN, MIEHEN- EIII PYSÄHTYKÄÄ KÄÄNTYKÄÄ!\"<br>\nVene tärähti kovaa mustaan purjeveneeseen. Masto kaatui tömähdyksen voimasta suoraan toisen laivan kannelle. Maston kärjessä seissyt Notfun tajusi tuijottavansa vihaisen näköistä skakdia silmiin.<br>\n<br>\nItseasiassa laivan kannella oli noin kymmenen hampaisiin asti aseistautunutta, hämmästynyttä skakdia. Joukkion oli pitänyt hyökätä mereltä käsin NINJA-ryhmän tullessa sisämaasta.<br>\n<br>\nEi kestänyt kauaa, ennen kuin Klaanilaiset ja merirosvot päättivät ottaa tilanteesta kaiken hyödyn irti. Skakdilaivan kansi oli pian suuren joukkotappelun alla. Epätasainen mittelö oli nopeasti ohi, kun Äksän ja Samolin brutaalit menetelmät olivat heittäneet suurimman osan skakdeista mereen. Ennen kuin skakdilaivan komentaja oli ehtinyt tajuat mitä oli tapahtunut, hän lensi Matoron taitavalla judoheitolla mereen. <br>\n<br>\nVallattu purjelaiva käänsi suuntansa kohti Mannerta, edelleen Gaggulabion lippu isomastossa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1089,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-07-04T19:21","content":"<strong>Nynrah, Takomo<br>\nKäytävä ennen suurta hallia</strong><br>\n<br>\nViisi hahmoa juoksi läpi Takomon käytävien. Aikaa ei ollut hukattavana, sillä edestäpäin kuuluva koneiden kalke kiihdytti tahtiaan. Voisi olla jo liian myöhäistä.<br>\nGuardian kuitenkin pysähtyi hetkeksi ja vilkaisi taaksepäin hymyillen kevyesti. Psykoottinen nauru ja kolibrimaisten siipien räpsähdykset kaikuivat etäisesti.<br>\n\"Manu\", sininen skakdi sanoi virnistäen. \"Sinä senkin nerokas pikku idiootti.\"<br>\nGuardian jatkoi matkaa.<br>\n<br>\n<a href=\"https://www.youtube.com/watch?v=jSrLyPvR6zs\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">https://www.youtube.com/watch?v=jSrLyPvR6zs</a><br>\n<br>\nMassiivisen tehdaskammion raskaat rautaovet avautuivat yleensä ulospäin. Tällä kertaa ne kuitenkin rysähtivät piristävästi sisäänpäin irroten saranoiltaan Keetongun valtavan jalan potkun voimasta. Raskaasti hengittävän keltaisen jättiläisen takaa huoneeseen juoksivat myös Zamor-revolveria tiukasti pitelevä Guardian ja kolme matorania. Kaikki pysähtyivät tutkimaan uutta tilaa katseillaan.<br>\n<br>\nValtavan hallin katto häämötti monen kymmenen metrin korkeudessa ja sitä valaisivat valtavat valokivet, jotka roikkuivat suurilla ketjuilla korkeuksista. Jylhän massiiviset koneet puskivat täydellä höyryllä pitäen voimakasta mekaanista kalketta, mutta missään ei ollut yhtään matorania operoimassa laitteistoja. Suuri parvi aseettomia huoltokäyttöön suunniteltuja Va-lautasia hitsaili ja käsitteli laitteita. Tällaiseen koneiden loistoon tottumattomat Ternok ja Ontor katselivat koneita ja kuuntelivat metallin kalketta haltioituneina. Jos tilanne olisi ollut vähemmän kiireinen, Ontor olisi avannut parilla jakoavaimella jokaisen koneen kuin lahjapaketin.<br>\n<br>\nGuardian ja Tongu olivat puolestaan hieman hämillään.<br>\n\"...niitä on... paljon\", Keetongu sanoi vaiteliaasti katsellessan, kuinka valtaisasta rautasulatosta syöksyvä hehkuva metalliseos kaatui laitteeseen, joka annosteli metalliseosta muotteihin. Muotit muistuttivat erehdyttävästi Feterran käsiraajoja ja haarniskointia.<br>\n\"Meidän täytyy pysäyttää tämä\", Guardian sanoi. \"Jotenkin.\"<br>\n<br>\nKeetongu puri hammasta. Hän kääntyi kohti suuren hallin eteläosia ja hahmotti toisen suuren teräsoven, jonka yllä hehkui hätäuloskäynnin merkki. Keltaisen jättiläisen mielessä pyöri yksi sana.<br>\nPato.<br>\n<br>\n\"Ternok, Ontor\", valtava rahi sanoi matoraneille äänekkäästi. \"Tulkaa mukaani. Minä... keksin.\"<br>\nGuartsu kääntyi kohti Laivaston johtajaa.<br>\n\"Keetongu. Vaadin saada tietää, mitä suunnittelet.\"<br>\nKeltainen jättiläinen hätkähti, kuinka sotilaalliselta Guardianin ääni kuulosti. Sotatilasta huolimatta Guardian kykeni yleensä puhumaan vanhoille tovereilleen yleensä hyvinkin tuttavallisesti, mutta ei tänään.Tänään hän oli <em>eversti</em> Guardian.<br>\n<br>\n\"Jotain toimivaa\", Keetongu sanoi kumealla äänellään pidellen tiukasti kiinni Cordak-laukaisimestaan. \"Jotain, joka pysäyttää tämän lopullisesti.\"<br>\nGuardian katsoi vakavasti Keetongun ainoaan silmään. \"Hyvä on. Tehkää, mitä teidän täytyy. Ja Q?\"<br>\nQinfatheousin ilme oli kysyvä. \"Mhm?\"<br>\n\"Täällä jossain täytyy olla jonkinlainen hätäkutsujärjestelmä. Haluan, että menet sinne.\"<br>\n<br>\n\"Tietysti on\", Q sanoi, \"mutta se ei toiminut. Sen ZMA:n häirintäsignaali on estänyt kaikki mahdolliset avunpyyntömme tähän asti!\"<br>\n\"Tiedän\", Guartsu sanoi ymmärtäväisesti. \"Ja jos jotain olen oppinut tänään, tiedän myös, että niin pieni este ei pysäyttäisi Takomon Qinfatheousta.\"<br>\nQ-mies hymyili kevyesti. \"Kiitos. Mutta... miksi sinä et ole tulossa mukaan?\"<br>\n<br>\nJoku vastasi kysymykseen, mutta se ei ollut Guardian. Zorak von Maxitrillian Arstein kahdeksannen omahyväinen ääni kaikui korkeuksista.<br>\n\"Koska hän on niin perin jääräpäinen.\"<br>\n<br>\nViisikko kääntyi yhtenä joukkiona katsomaan äänen tulosuuntaan. Valtavan Feterra-osia kasaavan liukuhihnan kyljessä ja pitkien palotikkaiden päässä oli suuri tasanne, jolla oli useita komentopaneeleja ja vipuja. ZMA seisoi tasanteella pidellen kävelykepistä kiinni molemmin käsin, pirullinen virne kasvoillaan.<br>\n\"Tiedätte kaikki hyvin, että ette voi pysäyttää tätä\", Zorak sanoi toteavasti. \"Tiedätte, että mikään viesti ei läpäise sitä häiriösignaalien kuoroa, joka ympäröi tätä saarta. Tiedätte, että kohta minulla on käsissäni niin suuri määrä <em>kaunokaisiani</em>, että taistelunne on turhaa.\"<br>\nKukaan ei vastannut mitään Zorakille, joskin Keetongun tähtäys siirtyi tasannetta kohti.<br>\n\"Mutta ette anna faktojen masentaa teitä\", Zorak sanoi naurahtaen innokkaasti. \"Ja nostaisin hattua siitä... jos minulla olisi hattu. No, peli alkakoon.\"<br>\nGuardianille riitti ja hän ampui kolme hajanaista revolverilaukausta kohti korkeuksissa häämöttävää Arsteinia. Laukaukset osuivat tasanteen metalliseen kaiteeseen ja palotikkaisiin, mutta Zorak ei jäänyt seisomaan paikalleen.<br>\nSiistiin takkiin pukeutunut harmaa skakdi tönäisi yhtä liukuhihnojen ohjausvivuista, jolloin liukuhihnojen vauhti kiihtyi näkyvästi. Zorak hyppäsi rauhallisella askeleella liukuhihnalle, joka alkoi viemään häntä vauhdilla kauemmas.<br>\n<br>\n\"Hän pääsee pakoon!\" Ontor huusi paniikissa. Guardian yritti ampua vielä muutaman laukauksen pakenevaa Zorakia kohti, mutta oli liian myöhäistä.<br>\n<br>\n\"Tongu!\" Guardian karjui. Tongu kääntyi sinistä skakdia kohti ja näytti jo tietävän, mitä tehdä, mutta odotti silti, että Guartsu lopettaisi puhumisen.<br>\n\"<strong>Auttava käsi</strong>\", Guardian sanoi.<br>\n<br>\n<br>\nNynrahilla ei usein päästy näkemään, kuinka valtava keltainen kyklooppigorilla heitti sinisen sotaveteraanin ilman halki kohti liukuhihnoja.<br>\nNyt oli yksi niistä päivistä. Guardian halkoi ilmaa sekuntien ajan ennen kuin tömähti voimakkaasti liukuhihnalle jalat edellä.<br>\n<br>\n[spoil]TA TA TAA<br>\nTA-TA-TA TA![/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1090,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-07-05T06:31","content":"<strong>Pohjoisen Mantereen rannikko<br>\nSkakdien Laiva</strong><br>\n<br>\nTummalla tervalla värjätty, hieman dzonkkimainen purjevene eteni tasaista vauhtia merellä. Skakdien lippu oli laskettu yhden, korkean maston huipusta alas.<br>\nJardirt seisoi ruorissa onnessaan. Kunnollinen alus kaiken tämän jälkeen.<br>\n<br>\nKapteeni Notfun istui laivan perässä. Matoran oli harmistunut siitä, että laivasta ei löytynyt lainkaan rommia. Vain jotain b-luokan roska-alkoholia.<br>\nGaggulabio on julma olento, hän ajatteli. Ei anna edes kunnon rommia.<br>\n<br>\nPian 'Funin vieressä istui Matoro ja tämän vieressä Umbra. Kaksikko oli levittänyt suuren merikartan eteensä ja kävivät reittisuunnitelmaa läpi samalla kun muistelivat seikkailujaan alueella.<br>\nVaikka Matorolta puuttui toinen käsi, hän oli huomattavan iloisella mielellä. Nimdasaaren synkkyys oli poissa silmistä, poissa mielestä...<br>\n<br>\nNurukan ja Deleva olivat jossakin laivan sisäosissa. Samol opetteli innokkaana laivan köysistöjen toimintaa. Kannen miehistö oli minimissään, sillä Notfun oli antanut suuren osan mennä lepäämään. Hän ymmärsi, ettei edellinen seikkailu ollut helppo kenellekkään. Kukaan ei voittanut mitään.<br>\n<br>\n\"Niin hei, Notfun?\" Matoro aloitti, kääntäen kartan hetkeksi pois.<br>\nNotfun käänsi päänsä puhujaan. Hän olisi valittanut tittelin \"Kapteeni\" puuttumisesta ellei puhuja olisi ollut Klaanilainen.<br>\n<br>\n\"Sanooko nimet Arupak tai Tarip sinulle mitään?\"<br>\n<br>\nIkävät muistot runosta ja luolasta hiipivät mieleen, mutta asiat piti puhua poikki.<br>\n<br>\n\"Muistan Kapteeni Arupakin. Näiden vesien kruunaamaton kuningas silloin joskus... Miksi kyselet?\"<br>\n<br>\n\"Missä hän on nyt?\" Matoro jatkoi ignoroiden Notfunin kysymyksen.<br>\n<br>\n\"Öäääh. En ole varma.\"<br>\n<br>\n\"Ei mitään hajua?\"<br>\n<br>\n\"Hänen merirosvon uransa pysähtyi kuin seinään. Tarinat kertoivat hänen kohdanneen Meren Henget ja tulleen hulluksi\", Notfun kertoi. <br>\n<br>\n\"No siis. Aikana jona olit kadoksissa luolastossa... löysimme ansaluolan. Tarip \"Ruostasilmäksi\" itseään kutsunut henkilö oli kirjoittanut seinään tarinan hänen ja Arupakin matkasta etsimänä Nimdaa ja... ja N-ne. Ne tekivät Arupakin hulluksi, eivät mitkään merimieslegendat.\"<br>\nMatoro ei kyennyt lausumaan sanaa Nuket. Liikaa pahoja muistoja. Liikaa jotain, mikä oli oman ymmärryksen ulkopuolella.<br>\n<br>\nNotfun oli täysin hiljaa.<br>\n<br>\n\"Et siis tiedä missä Arupak nykyisin on?\" Matoro kysyi vielä.<br>\n<br>\n\"En tiedä\", Fun vastasi lyhyesti. Kummatkin tunsivat viimeistenkin Deltalle johtavien lankojen katkeavan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1091,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-07-05T12:34","content":"<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<br>\nAmiraali vilkaisi vielä kerran ulos työhuoneensa ikkunasta, ja kävi sitten paperipinon kimppuun.<br>\n<br>\n<em>Surkeaa luettavaa.</em><br>\n<br>\nLaivaston oli tarkoitus tarkkailla ja asteittain kontrolloida Klaanin saarta ympäröivää merialuetta. Estää lisäjoukkojen tuonti, rajoittaa aseiden kuljetusta ja muuta mukavaa. Mutta kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan.<br>\n<br>\nTorakat olivat aloittaneet taistelun Kolmennenkuun Festivaalin laivan kannella. Rautasiiven isoimman tykin törkkiminen paatin suuntaan oli kyllä lopettanut mähinän, mutta laivalta yllättäen löytynyt klaanilainen, jonkinasteinen velho, oli miltei lyönyt taistelun tuoksinassa Eversti 437:lta pään poikki.<br>\n<br>\n<em>Klaanilainen Festivaalilaisten laivalla. Yrittääkö hän hakea apua, vai paeta?</em><br>\n<br>\nAmiraali otti teräväkyntisillä käsillään seuraavan paperin luettavakseen.<br>\n<br>\nHän kiroili mielessään omalla kielellään.<br>\n<br>\nNazorakit olivat hyökänneet sinappilaivan kimppuun. Amiraali ei tiennyt, tahtoiko hän lukea raporttia yhtään pidemmälle.<br>\n<br>\n[spoil]Kiitosta vaan Manulle ja G:lle, jotka menivät siirtelemään tarvitsemaamme amiraalia pitkin poikin kesken festivaalikohtauksen. Terveisin Make.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1092,"creator":"Donny","timestamp":"2011-07-05T21:14","content":"<strong>Ämkoon veljeskunnan saari</strong><br>\n<br>\nKymmenhenkinen nazorak-partio parveili viidakkopuiden yläpuolella tarkkaillen alhaalla erottuvaa liikettä. Hetki sitten partion taivaalta käsin saartama kohde oli toistaiseksi tunnistamaton, mutta nazorakit aikoivat ottaa kohteen identiteetistä selvää parhaiten taitamallaan tavalla. Torakat latasivat aseensa ja valmistautuivat ampumaan.<br>\n<br>\n\"Jiihaa!\"<br>\n<br>\nYksi torakoista yllättyi pahanpäiväisesti paksun ketjun päässä roikkuvan rautapainon särkiessä nazorak-kypärän visiirin kappaleiksi. Rautapaino upposi liike-energian voimasta syvälle torakan kasvoihin ja pian eloton nazorak aloitti syöksykierteen kohti maata. Tapahtuma sai muut torakat irrottamaan katseensa maata pitkin kiitävästä kohteesta ja havaitsemaan ensi kertaa paikalle lentäneet kolme le-matorania.<br>\n<br>\n\"Näittekö tuon? Täysosuma!\" huusi kovin paljon pääskystä muistuttavalla linturahilla ratsastava matoran Ibra. Yhdellä vaalealla poikittaisviivalla koristeltua muuten tummanvihreää kanohi Rauta kasvoillaan kantava matoran naureskeli äänekkäästi väistellen samalla nopeimmat hoksottimet omaavien torakoiden ammuksia. <br>\n\"Kieltämättä!\" kuului toisella pääskyllä ratsastavan matoran Rahamin vastaus. Kaksi vaaleaa raitaa rikkoivat tämän matoranin Rau-naamion symmetrian, mutta muilta osin veljeskuntalainen oli täysin kumppaninsa näköinen.<br>\n\"Lakatkaa pelleilemästä\", komensi joukon kolmas, matoran Amel. Kuinka ollakaan, tämän matoranin naamiota koristivat kolme vaaleaa juovaa, mutta muutoin hän oli täysin kahden kumppaninsa näköinen. <br>\n<br>\nTorakat koittivat mukautua tilanteeseen ampumalla juuri ladatuilla aseillaan matoraneja kohti. Matoranien huippunopeat ratsut olivat kuitenkin kuin luotu arvaamattomiin äkkikäännöksiin, ja kolme veljeskuntalaista väistivätkin torakoiden iskut miltei vaivattomasti.<br>\n<br>\n\"Nämä eivät tunnu pitävän meistä\", Ibra puhui.<br>\n\"Mennäänkö siis suoraan asiaan?\" vastasi tähän Raham.<br>\n\"Kyllä\", totesi lyhyesti Amel.<br>\n<br>\n- - - <br>\n<br>\n\"Mitä ihmettä taivaalla tapahtuu?\", kysyi Norsupäästäisen selässä juuri ja juuri pysyvä Otlek koittaen ottaa selvää yläpuolen tapahtumista. <br>\n\"En ole aivan varma, mutta jotkut taitavat ostaa meille lisäaikaa\", vastasi Enki.<br>\nOtlek vilkuili kulmat kurtussa ylöspäin pidellen samalla tiukasti kiinni edessään ratsastavan Ämkoon viitasta.<br>\n\"Näen pääskysiä. Ovatko nuo...\"<br>\n<br>\nTaivaalla välähti.<br>\n<br>\n\"Taitavat muuten olla\", sanoi Enki.<br>\n\"Poikia täytyy onnitella ajoituksesta\", sanoi Ämkoo naurahtaen.<br>\n<br>\n- - - <br>\n<br>\n\"Mitä hel-\"<br>\n<br>\nHämmentynyt ilmailutorakka ei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun, sillä miltei Toan kokoinen Matoran Kaita pudottautui nauraen rakettireppunazorakin kimppuun.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1093,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-07-08T11:32","content":"<strong>Nynrah, takomo, käytävä</strong><br>\n<br>\nAvhrak Feterrat rymistelivät halki käytävien. Harmaat kiviseinät olisivat näyttäneet monien mielestä tylsiltä, mutta Feterrat eivät kiinnittäneet huomiota asiaan. Käytävän päässä olevan oven kehykset olivat kaikesta poiketen erittäin kauniit puusta veistetyt karmit. Feterrat eivät kiinnittäneet siihenkään erityistä huomiota metsästäessään Makutaa. Ne kulkivat oviaukosta seuraavaan käytävään.<br>\n<br>\nKun metallihirviöt olivat kadonneet kulman taakse, Makuta Nui palautti alkuperäisen muotonsa. Puinen karmi muuttui sulavasti Makutan muotoiseksi kappaleeksi. Yksityiskohdat palasivat haarniskan muotojen mukana; prototeräksiset piikit ja punamusta väritys. Kanohi Kraahkan palasi paikalleen Makutan kasvoiksi. Makuta Nui palautti mieluisimman olemuksensa. Mutranit vihreys oli poissa.<br>\n<br>\n”Ehkei sitten ollutkaan niin huono idea tekeytyä ovenkarmiksi”, Makuta totesi itsekseen ja naksautti niskaansa ensin vasemmalle ja sitten oikealle. Sitten hän lähti kulkemaan siihen suuntaan, josta Avhrak Feterrat olivat tulleet.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Trooppinen saari, temppeli</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/guU-S35ILWE?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/guU-S35ILWE?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAbzumo näki valoa käytävän päässä.<br>\n<em>Kuinka ironista</em>, hän ajatteli. <em>Nytkö minä näen valon käytävän päässä ja menen sitä kohti?</em><br>\nPortaat olivat loppuneet hetki sitten ja kaksikko käveli tasaisella käytävällä. Edestäpäin tosiaan kajasti punahehkuista kajoa. Oviaukkoa lähestyessään Makuta alkoi tuntea voimistuvan kuumuuden. Huone, johon he olivat saapumassa, alkoi erottua yhä selvemmin.<br>\n<br>\nPian he olivat jo tulleet oviaukosta sisään huoneeseen, jonka seinät olivat samaa kiveä kuin kaupungin rakennukset. Samanlaisia kaiverruksia oli näissäkin seinissä ja samanlaiset maalaukset kuvasivat samanlaisia hahmoja. Kasvillisuutta ei tosin näillä seinillä ollut, ja jos joskus oli ollut, se oli kuihtunut kuumuudessa. He seisoivat kivisellä sillalla, joka kannatteli heitä laavan yllä. Laava peitti huoneen lattian, eikä Abzumo pystynyt arvioimaan sen syvyyttä. Kivinen silta jatkui huoneen toiseen päähän, jossa oli uusi, kivinen oviaukko. Oviaukon alla oli myös aukko, josta laava pystyi siirtymään toiseen huoneeseen.<br>\n”Täällä näyttää perin vaaralliselta”, Harmaa Aine totesi. Abzumo vaiensi hänet kätensä heilautuksella ja nuuhkaisi ilmaa.<br>\n”Jatkamme matkaa”, hän sihahti ja lähti kävelemään kohti uutta oviaukkoa. Aine tarkasteli kaiverruksia ja maalauksia. Moni niistä esitti Toa-soturia lävistymässä seipääseen. Aine alkoi aavistaa pahaa.<br>\n<br>\nSeuraava huone oli valtava. Oviaukon kummallakin puolella oli tilaa varmaankin viitisenkymmentä metriä ennen seinää. Noin sata metriä oli matkaa myös vastapäiselle seinälle. Keskellä huonetta oli kivinen rengas, joka oli kuin jatkoa sillalle, jolla he seisoivat. Kehän etäisyys jokaisesta seinästä oli kymmenisen metriä Abzumon arvioiden mukaan. Silta yhdistyi kehään siis kymmenisen metrin päässä seinästä, jonka oviaukosta he olivat juuri kulkeneet. Samalla tavalla kehä yhdistyi vastapäiseen seinään, jossa oli samanlainen oviaukko. Heidän allaan oli samalla tavalla laavaa kuin edellisessä huoneessa.<br>\n<br>\nKivikehän keskellä laavasta kohosi suuri jalusta. Jalustalla seisoi patsas, jonka joku oli murskannut rikki polvista ylöspäin. Patsaan oikeasta jalasta oli jäljellä hieman enemmän kuin toisesta, melkeinpä nivusiin asti, muttei ihan. Jalat olivat irvokkaat, karvaiset ja sorkalliset. Ilmeisesti patsas oli esittänyt ehjänä jonkinlaista sorkkajalkaista rahia, joka oli kohonnut takajaloilleen.<br>\n<br>\nMakuta Abzumo hymähti nähdessään patsaan. Hän ei välittänyt katsella sitä hetkeä pidempään ja jatkoi kivikehää pitkin huoneen toiselle puolelle. Mennessään hän vilkaisi seiniä, jotka olivat nyt kaiverruksettomia. Aine luisteli hänen jäljessään varoen visusti laavaan putoamista.<br>\n<br>\nSeuraava oviaukko johti heidät kolmeen osaan haarautuvaan käytävään. Käytävien lattiat eivät edelleenkään kattaneet koko alaa, ja alla näkyi laavaa, mutta seinät estivät toisiin käytäviin näkemisen. Abzumo katseli mietteliäänä jokaista käytävää vuoron perään. Harmaa Aine ei pitänyt tilanteesta.<br>\n”Minkä valitsemme?” hän kysyi hermostuneena.<br>\n”Minusta tuntuu, että tämä on…” Abzumo sanoi hiljaa.<br>\n”… labyrintti?” Aine päätti lauseen. Abzumo nyökkäsi.<br>\n”Eli mitä teemme?” Aine kysyi.<br>\n”Me menemme johonkin noista. Emmekä eroa eri käytäviin, siinä ei olisi järkeä.”<br>\n”Hyvä on.”<br>\nAbzumo päätti valita keskimmäisen käytävän. Se johti suoraan eteenpäin eikä haarautunut kertaakaan. Laavan hehku valaisi hiukan, mutta käytävillä oli melko pimeää. Pian he huomasivat, että vastaan tuli vain seinää. Makuta oli ärsyyntynyt.<br>\n”Mikä hemmetin järki on tehdä käytävä, joka ei oikeasti edes eksytä kulkijaa vaan pelkästään saa hänet turhautumaan ja juoksemaan useita kymmeniä metrejä turhaan!”<br>\n<br>\nHe kulkivat takaisin. Mutta saapuessaan paikalle, jolta he lähtivät, he eivät nähneetkään ovea, joka vei kivikehän ja edesmenneen patsaan huoneeseen. Ei, edessä oli seinä, ja sekä oikealle että vasemmalle johti käytävä. Abzumo raapi hieman päätään. Aine tuhahti. Hän tiesi, että jotain tapahtuisi. Hetken mietittyään Abzumo kohautti olkiaan ja sanoi:<br>\n”Me jatkamme oikealle, koska satun olemaan oikeakätinen.”<br>\n”Ahaa.”<br>\nKaksikko jatkoi siis oikealle. Mutkittelevat käytävät veivät ja veivät eteenpäin, haarautuivat useista kohtaa ja kiemurtelivat ja silmukoituivat ja liittyivät toisiinsa. Pian kaksikon suuntavaisto oli täydellisen hävitetty labyrintin suhteen eikä kumpikaan tiennyt, missä he olivat tai olivat olleet.<br>\n<br>\nHe olivat kulkeneet ehkäpä tunnin verran, kun Makuta yhtäkkiä pysähtyi.<br>\n”Kerro minulle, Aine, miksi tässä vaeltelussa on järkeä”, Abzumo sanoi.<br>\n”Öh. Siinä ei ole?” Harmaa Aine vastasi kysyvästi.<br>\n”Aivan”, Abzumo totesi. Sitten hän asetti kätensä seinää vasten ja sulki silmänsä. Hän tunsi energian virtaavan itseensä.<br>\n”Hmm… tämä paikka… täällä on jotain…”<br>\n”…?”<br>\nAbzumo odotti vielä hetken. Sitten hän tuhahti itsekseen. Seinä räjähti rikki heidän kohdallaan. Harmaa Aine säpsähti yllättyneenä. Abzumo käveli reiästä toiseen käytävään ja räjäytti seuraavankin seinän.<br>\n”Käyhän se noinkin”, Aine mutisi. He jatkoivat suoraan. Kolmen seuraavan rikkinäisen seinämän jälkeen he näkivät jotain käytävässä. Se oli suuri hahmo, ulottui melkein kattoon asti, joka sentään oli kahden Toa-soturin yhteenlasketun pituuden korkeudella. Hahmo liikkui nopeasti heitä kohti.<br>\n”Mikähän ssssse mahtaa olla?” Abzumo pohti.<br>\n<br>\nHän ei ehtinyt ajatella pidempään, kun hahmo törmäsi häneen ja iski hänet seuraavan seinän läpi. Harmaa Aine vilkaisi ylös. Olento oli suuri rahipeto. Sillä oli Kane-Ran pää ja Zyglakin ruumis. Jaloissa oli sorkat kuin härällä. Kädet olivat pitkäkyntiset ja valtavat.<br>\n<em>Tätä se patsas siis esitti…</em> Aine ajatteli ja perääntyi seinän reiästä takaisin edelliseen käytävään. Abzumo ryömi esiin sieltä, minne oli lentänyt iskun voimasta.<br>\n”Piru periköön mokoman härkäpään”, hän ärjäisi ja ampui varjoimpulssin petoa kohti. Tämä lensi selälleen lattialle, mutta nousi heti entistä raivokkaampana.<br>\n”Ei näytä hyvältä, herra!” Aine huikkasi. Abzumo katsoi häneen ärtyneenä.<br>\n”Pelkuri, piilotellako yrität?”<br>\n”Eeeen toki. Minä vain suojauduin.”<br>\n”No tule auttamaan minua tämän karjun hoitelemisessa!”<br>\n”Kyyyllä…”<br>\n<br>\nYhdellä hetkellä he valmistautuivat taisteluun härkäotusta vastaan. Seuraavalla he juoksivat käytävää pitkin karkuun ärjyvää petoa.<br>\n”Ei tässä näin pitänyt käydä”, Abzumo murisi.<br>\n”Siihen ei näköjään tehonnut RKP99-räjähde…” Aine valitti.<br>\n”Eikä rahinhallinta…” Abzumo sanoi.<br>\nHärkä jahtasi heitä labyrintin keskelle, tai ainakin paikka näytti keskukselta. Se oli pyöreä huone, josta lähti kymmeniä ovia eri suuntiin. Keskellä seisoi patsas, joka esitti samaa härkää. Härän käsi oli ojennettuna ylös pitelemään soihtua. Soihdussa ei tosin juuri nyt ollut liekkiä. Makuta ja androidinen lasikupu juoksivat patsaan luokse. Härkä puski heitä kohti. Kumpikin hyppäsi pois alta, jolloin härkä puski sarvensa kiinni patsaan rintaan. Abzumo huomasi tilaisuutensa tulleen ja aloitti koreografiansa. Spektrin violetin ääripään sävyt alkoivat pomppia kipinöinä hänen levitettyjen käsiensä välillä ja muodostivat kipinöivät pallon, joka muistutti planeetta kiertoratoineen. Abzumo kohotti katseensa härkään. Se oli saanut sarvensa irti ja kääntyi häntä päin. Abzumo työnsi energiapallonsa kohti härkää.<br>\n<br>\nPallo nielaisi härän pään, joka katosi olemattomiin, kun pallo räjähti. Abzumo suojautui hyppäämällä sivuun ja putosi samalla melkein laavaan. Hän jäi roikkumaan kivisen lattiakaistaleen reunalle. Harmaa Aine piilotteli toisella puolen patsasta. Abzumo vilkaisi ylös. Päätön härkä seisoi paikallaan. Makuta päätti kiivetä ylös ja astella sitten katsomaan kättensä työtä. Noustuaan hän huomasi, että härkä oli hänen vierellään. Se tarttui häntä kyljistä molemmilla käsillään, ja hän ähkäisi kuuluvasti.<br>\n”Miten se piru on yhä elossa”, hän voihkaisi. Harmaa Aine ampui ohjuksen härkää kohti. Otus päästi otteensa ja Abzumo lennähti syrjään. Härkä oli viimein kuollut.<br>\n”Hyvää työtä, Aine”, Abzumo onnittelil. ”Nyt. Mitä täällä kammiossa on?”<br>\n”Ei mitään?” Aine sanoi.<br>\n”… ei mitään”, Abzumo myönsi.<br>\n”Miksi me tulimme tänne?” Aine kysyi. Abzumo ei vastannut. Hän istahti härän jäännösten päälle.<br>\n<em>Miksi se ei ole täällä? Sen piti olla täällä. Oliko koko saari huijausta?</em> hän ajatteli.<br>\n”Lähtekäämme, Aine.”<br>\nHarmaa Aine ei ollut varma, mitä hänen herransa ajatteli, mutta oli onnellinen päästessään pois tästä paikasta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1094,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-07-09T23:11","content":"<strong>Nynrah, Takomo<br>\nLiukuhihna</strong><br>\n<br>\nKoneiden jyrinä täytti ilman, kun Guardian viiletti valtavalla liukuhihnalla syvälle tehtaan uumeniin. Mekaaniset kourat siirtelivät osia ja kokosivat niitä uskomattomalla tahdilla. Sinisen skakdin oli pysyttävä kaiken aikaa liikkeessä vain välttääkseen murskautumista kylmän metallin väliin. Väistettyään kouria Guardian joutui huomaamaan välittömästi, kuinka sillä hetkellä hänen allaan jyrisevä liukuhihna oli syöksemässä sotaveteraanin suoraan tulikuumana hehkuvaan sulatusuuniin.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="200" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/DpKoW824QAs" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/DpKoW824QAs</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSkakdin selviytyminen oli sekunneista kiinni. Ponnistettuaan äkkinäisesti sivulle Guardian onnistui tarttumaan yhteen metalliainesta ja Feterrojen osia lajitelevista automatisoiduista kourista, josta hän heilautti itsensä viereiselle, verkkaisemmin kulkevalle liukuhihnalle. Skakdi tömähti selkä edellä sen kovaan pintaan, mutta joutui pomppaamaan melkein välittömästi taas pystyyn.<br>\nZorak von Maxitrillian Arstein VIII seisoi samalla liukuhihnalla noin kymmenen metrin päässä. Hän tanssahteli rytmikkäästi koneiden teräksisen kilkkeen tahtiin heilutellen kävelykeppiään verkkaisesti oikeassa kädessään. Tummanharmaan takin helmat lepattivat vauhdikkaan liukuhihnan ilmavirrassa.<br>\n<br>\n\"Onko meillä vielä hauskaa?\" Zorak kysyi virnuillen ja lähestyen Guardiania jokaisella askeleella. \"Minusta meillä on ollut hauskaa tähän asti. Harmillista, että se loppuu niin pian.\"<br>\n<br>\nGuartsu oli jo heilauttanut itsensä pystyyn. <br>\n\"Kaiken hauskan täytyy loppua joskus.\"<br>\n<br>\nZamor-revolveri sai esitellä puheenlahjojaan. Kiiltävässä teräksessä näkyvä pikkuruinen suu sanoi vain kolme sanaa, mutta ne olivat toinen toistaan painavampia. Arstein osoittautui odotettua ketterämmäksi ja syöksähti tanssiaskeleella sivuun juuri oikealla hetkellä. Yksi zamoreista osui kipinöiden mekaaniseen kouraan, jonka taakse Zorak oli syöksähtänyt.<br>\nRevolverissa ei ollut enää ammuksia. Guardian pyöräytti sylinterin auki ja oli jo iskemässä uutta panossatsia sisään tottuneeseen tapaan. Silloin Zorak von Maxitrillian Arsteinin kävelykepin teräksinen nuppi kuitenkin osui valtavalla voimalla sinisen skakdin käteen. Zamor-revolveri lennähti Guardianin kädestä ja laskeutui kolahtaen viereiselle liukuhihnalle. Ennen kuin Guardian edes huomasi aseen kadonneen kädestä, osui metallinen nuppi hänen ohimoonsa.<br>\n<br>\nKivulias metallin kalahdus sai Guartsun pään soimaan ja hän oli kaatua. Näkö sumentui hetkeksi. Ennen kuin Guardian oli kuitenkaan toipunut osumasta, jokin osui häntä vatsaan.<br>\nZorak von Maxitrillian Arstein kahdeksannen nauru kajahti. \"Revolveri, rakas Guardian? Kaunokaiseni pysyvät tästä kaukana. Eikö olisi... herrasmiesmäistä hoitaa tämä aivan miesten kesken?\"<br>\nGuardian horjahti vasten ohikiitävää tukipilaria ja meinasi pudota liukuhihnalta synkkään väliin koneistoissa. Valtavassa railossa ylikierroksilla liikehtivät männät ja moottorit repisivät kappaleiksi kenet tahansa, joka putoaisi niiden väliin.<br>\n\"Ai, sinä pidät itseäsi <em>herrasmiehenä</em>?\" horjahteleva Guardian pakotti hampaidensa välistä. Zorak ei ollut varautunut napakkaan vasuriin, joka osui suoraan hänen leukaansa. Skakdi lennähti taaksepäin kasvoillaan yllättyneisyyttä ja kipua. Hän kuitenkin sai pidettyä jalkansa maassa ja otti tukea kävelykepistään. Zorak pyyhki verivanan leualtaan toisella kädellään ja suoristi hieman takkiaan.<br>\n\"Kyllä\", Zorak von Maxitrillian Arstein VIII sanoi hymyillen epäironisesti. \"Voitko rehellisyyden nimissä sanoa, että näytän muulta?\"<br>\n<br>\nZorak joutui hyppäämään tanssimaisella askeleella taaksepäin, sillä Guardianin punahehkuisista silmistä lennähtävä plasmasäde poltti täydellisesti kohdan, jossa Zorak oli seisonut.<br>\n\"Varaudun kaikkeen\", Zorak sanoi heilauttaen kävelykepillä kohti Guartsua, joka tajusi kuitenkin painua kyykkyyn oikealla hetkellä.<br>\n\"Ah, murskaimet\", Guardian sanoi iskien sinisellä kivenkovalla nyrkillään kohti harmaan skakdin rintakehää.<br>\n\"Aivan. Pidän asiat myös... siisteinä\", Zorak sanoi hypätessään askeleen taaksepäin. Tämä jätti hänet kuitenkin avoimeksi Guardianin iskulle. Sininen skakdi tönäisi koko ruumiillaan ZMA:ta taaksepäin.<br>\n\"En jätä itsestäni jäljen jälkeä\", ZMA sanoi riuhtaisten itsensä Vartijan otteesta ja iskien tätä kävelykeppinsä päällä. \"Kaikki puhdistetaan.\"<br>\n<br>\n\"Siksikö signeeraat kaiken nimikirjaimillasi?\" Guardian sanoi ilkikuriseen äänensävyyn. Hän pyörähti maata pitkin väistääkseen aktiivisesti liukuhihnaa lajittelevan kouran, joka oli juuri osumassa hänen päähänsä. Guardianin suuntaan katsova ZMA oli varautunut siihen tyynellä sivuaskeleella, koska oli joskus vilkaissut kokoomokoneiden pohjapiirustuksia. Zorakin ilme ei kuitenkaan ollut aivan yhtä tyyni.<br>\n\"Et selvästi ymmärrä taiteilijoita\", Zorak sanoi hymyillen pientä hymyä. \"Mitä olet kuullut minusta?\"<br>\n<br>\n\"Vähän vain\", Guardian huudahti koneiden jyrinän yli. Liukuhihnan tahti tuntui vain kiihtyvän ja välillä oli keskityttävä enemmän hengissä pysymiseen kuin taisteluun. \"Vain sen, että tavallaan kuolit tankinpysäytysammukseen Zakazin sisällissodassa.\"<br>\n<br>\n\"Ah... niinkö se olikin?\" Zorak sanoi kiinnostuneena ja yllättyneenä. Hän hyppäsi sujakalla askeleella kohti Guardiania ja heilautti kävelykepillä kevyesti, mutta ei osunut tappelukumppaniinsa. \"Nerokasta, niin perin nerokasta. Ja sinua ei ihmetytä yhtään, että seison edessäsi elävänä?\"<br>\n<br>\n\"Kyllä, hieman\", Guardian karjahti sarkastisesti. \"Mutta tyytyisin kyllä siihenkin, jos kuolisit uudelleen.\"<br>\nEnnen kuin Zorak ehti vastata, Guardian törmäsi häneen koko kehollaan, jolloin kaksikko lennähti viereiselle liukuhihnalle. Taistelu jatkui.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1095,"creator":"Troopperi","timestamp":"2011-07-12T09:14","content":"<strong>\"Laavazone\"</strong><br>\nKaru, eloton maasto levittäytyi Troopperin silmien edessä. Ilma haisi rikille ja muille kaasuille, joita purkautui halkeamista maassa, jotka edelleen johtivat maan alle suuriin laavaluolastoihin. Troopperi istahti kivelle, joka näytti siltä, kuin maailman huonoin kivenveistäjä olisi heittänyt aluksi typpihapossa viikon uitetun tuntemattoman Toan kuvansa puoleksi vuodeksi Manun johonkin mönjäaltaaseen, jossa elää pieniä, sinisiä kontiasia, jotka syövät marsipaanilla ja selluloosalla kuorrutettuja pelikortteja aamiaseksi, ja sitten hyljännyt sen keskelle autiomaata, josta kukaan ei sitä löytäisi. Troopperi totesi mielessään että hän ei kuulu tuohon \"kukaan\", ja vetäisi kartan esille. Hän oli nyt tämän alueen eteläpäässä, ja olisi vielä joidenkin päivien matka hänen kohteeseensa. Troopperi oli juuri nousemassa kiveltä, kun hän kuuli ääniä. Hän hyppäsi kiven taakse. <br>\n<br>\nNäkyviin huurujen keskeltä tuli kymmenkunta nazorakia. Niillä oli energiakonepistooleja ja jokaisella oli pieni sapeli vyöllä.<br>\n<br>\n\"Mitä me teemme tässä kurjassa loukossa?\" yksi sihisi.<br>\n<br>\nIlmeisesti porukan johtaja vastasi: \"Etsimme täältä erästä esinettä, jota johtaja haluaa.\"<br>\n<br>\n\"Ja mikä se mahtaa olla? Meille tavan sotilaille ei kerrota koskaan mitään.\"<br>\n<br>\n\"Informaatio on ainoastaan kersanttia ylemmille, sotamies 1548.\"<br>\n<br>\nYllättäen idän suunnasta kuului huuto.<br>\n<br>\n\"Me löysimme sen!\"<br>\n<br>\nJoukkio lähti liikkeelle huudon suuntaan, ja katosi taas huuruihin. Troopperi lähti varovasti seuraamaan sitä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1096,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-07-12T17:09","content":"<strong>Mt. Ämkoon rinne</strong><br>\n<br>\n\"Tulkaa esiin, ja pitäkää kädet ilmassa!\" isolla pyssyllä sohiva torakka ärjyi. Hän heilautti päätään hieman eri suuntiin, ja vaunusta juuri esiin astuneet Nazorakit lähtivät hitaasti kiertämään kiveä eri puolilta, jonka takana klaanilaiset kyyristelivät.<br>\n<br>\n\"Pahalta näyttää\" Kepe mutisi ja mietti heidän mahdollisuuksiaan taistelussa. Näkyvissä oli vain muutama torakka, mutta vaunussa ja lähistöllä saattaisi olla enemmänkin. Eivätkä nämä näyttäneet miltään klaanilaisten aiemmin kohtaamilta Nazorakeilta ja olivat siten arvaamaton uhka. <em>Lisäksi minä ja Snowie olemme kehnoja taistelijoita,</em> Kepe tuumi. <br>\n<br>\nYllättäen Make kuitenkin nousi seisaalleen, vinkkasi tovereilleen huomaamattomasti ja nosti kätensä ylös. Hän lähti hitaasti torakoita kohti.<br>\n\"Ei mitään temppuja, kutale\" yksi, hieman muita lyhyempi Nazorak älähti. \"Ja tulkaa muutkin esiin!\"<br>\n<br>\nKepe ja Snowie vilkaisivat toisiaan, ja nousivat hekin kiven takaa esiin kätöset pään päällä.<br>\n<br>\n\"Riviin siitä\" muuannen torakka komensi. Nazorakit aloittivat klaanilaisten piirittämisen, mutta ennen kuin he olivat ehtineet kiltisti seisovan kolmikon taakse, Make avasi suunsa.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="317" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/U-orPpeeocI" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/U-orPpeeocI</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPuolirahin kidasta syöksähti polttavan kuuma liekkiverho, joka sai Nazorakit nostamaan kätensä kasvojensa peitoksi. Make syöksähti salamana kahden edessä seisovan torakan kimppuun. Snowie ja Kepekin ymmärsivät taklata sivuilleen ehtineet vihulaiset. Kepen hyökkäyksen voima ei kuitenkaan ollut riittävän suuri ja Nazorak potkaisi hänet maahan.<br>\n\"Auts!\" tiedemiestoa päästi suustaan lyödessään selkänsä nyrkinkokoiseen kiveen.<br>\n<br>\nMake huitoi kynsillään kahden torakan rumia pärstöjä ja lennähti siipiensä varassa äkkinäisellä syöksyllä kohti vaunusta ulos rymisteleviä vahvistuksia. Yksi Nazorak ehti kuitenkin laukaista poratykkinsä, ja ilman halki kovaäänisesti suriseva terä teki pahan viillon moderaattorin vasempaan reiteen. Tästä lannistumatta Make kuitenkin tulta suustaan tuprutellen hyökkäsi raivoisasti eteenpäin.<br>\n<br>\nSnowie paini kaatamansa torakan kanssa maassa, saaden ensin suuremman kokonsa puolesta jonkinasteisen yliotteen vihollisestaan, mutta sitten villisti raapiva torakka pääsi päälle.<br>\n\"Oletpas sinä aika sitkeä kaveri\" Snowie puhisi huohotuksensa alta.<br>\nLumiukko kaivoi hätäisesti toisella kädellään olallaan roikkuvasta laukusta ensimmäisen käsiinsä sattuvan kovan esineen (pullollinen Klaanin kahvion herkullista jäähilekermakahvijuomaa) ja rikkoi pullon Nazorakin päähän. Torakka näytti olevan pyörtymisen partaalla, ja Snowie heitti vastustajansa sivuun. Sitten hän ymmärsi haaskanneensa hyvää juomaa.<br>\n<em>Voi pannahinen.</em><br>\n<br>\nMaassa makaavaa Kepeä suurella ja mekaanisella aseellaan osoittava torakka irrotti yllättäen otteensa poratykistään. Se oli muuttunut jääkylmäksi, ja torakka ulvahti kipeitä käsiään. Virnistävä Kepe sieppasi pyssykän maasta, eikä jään Toana satuttanut itseään kylmentämäänsä aseeseen. Surrur vain, ja yksi Nazorak sai pyörivän poranterän vatsaansa. Kivuliaan näköisesti oman aseensa ammusta vatsassaan kantava torakka tanssi yhdellä jalalla suoraan poravaunun tuloreikään.<br>\n<br>\nKepe ja Snowie katsoivat, kuinka torakkain kulkupeli hytkyi oudosti. Sitten tuli hiljaista, ja ovi aukesi. Sieltä astui ulos vihertävien roiskeiden peittämä Make. Kolme klaanilaista katselivat voitonriemuisina ympärilleen.<br>\n\"Kukistimme ne!\" Snowie huudahti hilpeästi. \"Olemme elossa!\"<br>\n\"Siltä näyttäisi\" Kepe vastasi. \"Tosin tahtonemme siirtyä tapahtumapaikalta, siltä varalta että joku kaipailee näitä kyseisiä Nazorakeja.<br>\n<br>\nKolmikko lähti tarpomaan ripeästi tietä pitkin alamäkeen, kohti Nui-Koroa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1097,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-07-12T21:40","content":"<strong>Metsäpolku</strong><br>\n<br>\nAurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, valaisten sopivasti pienen metsäpolun hieman sankan metsikän lävitse. Snowman käveli edellä pitäen katseensa hieman hienonvalkoisessa kartassa. Kepe tallusti hitaasti tämän perässä, antaen tukea vieressään kulkevalle Makelle. Hiekka rahisi tämän haavoittuneen jalan varpaiden raastaen sen pintaa. Matkanteko oli muuttunut piirun verran hitaammaksi. Snowie oli hieman turhautunut. Heidän olisi pysyttävä jatkossa irti tappeluista. Heidän toverinsa olisi jotenkin saatava kuntoon. Samassa hän huomasi edessään jotain. Puidenlatvojen seassa oli ikään kuin aukko, joka päästi auringonsäteet valaisemaan pienellä ruohoaukealla siaitsevan lammen. Lumiukko viittoi kahta toveriaan asettumaan hetkeksi sen luo. <br>\n<br>\nKepe laski Maken varovasti istumaan maahan. Hän huomasi osan Makea koristaneesta vihreästä \"verestä\" tarttuneen häneen. Snowie kääri kartan hienolle rullalle. Hän laski ruskean nahkaisen repun selästään, vaihtaen kartan muutamaan lääkepulloon. Kepe asteli lammen reunalle. Vesi oli hienon kirkasta. Pinta tuskin edes väreili. Kepe pystyi erottamaan veden alta muutaman uiskentelevan pieneläimen. Hän kosketti venen hienoa pintaa sorenpäällään. Vesi alkoi hetkessä väreillä tyylikkään aaltomaisesti. Vedessä uiskentelevat otuksen suihahtivat hetkessä lammen keskusta kohti. Kepestä oli perin ikävää käyttää sitä pesuvetenä. Hän pyyhkäisi vihreää ainetta olkapäältään. Hän kuitenkin ikävästi havaitsi osan siitä tarttuneen käteensä. Kepe alkoi jälleen tuntea olonsa ällöttyneeksi. Aine oli kuin jotain limaa. Sen sisällä näytti olevan hieman pienen pieniä kuplia. Kepe yritti ravisutella kätensä puhtaaksi. Kuitenkin vain ainetta poistui vain parin tahmean pisaran verran. Hän oli hieman hämillään. Hän oli tulkinnut torakoiden veren paljon vetisemmäksi. <br>\n<br>\nKovaääninen ulina katkaisi Kepen ajatukset. Hän katsahti vasemmalle. Make sätki maassa Snowien hieroessa tämän jalkaan jotain salvaa. Kepe työnsi kätensä veteen, alkaen hieroa tahnaa pois kädestään. Make kiristi hampaitaan, irvistäen komeasti. Hän yritti vastustaa kipua niin hyvin kuin pystyi. \"Pysy nyt paikoillasi\", Lumiukko yritti parhaansa mukaan hieroa salvaa pumpulipuikon avulla Maken haavaan, \"Tämä on tarkkaa hommaa\". Samassa Make päästi ilmoille karjaisun ja kiljaisun välimuodon. Hän nousi refleksinomaisesti istumaan, luoden katseen sääreensä. Puikko oli ilmeisesti uponnut turhan syvälle. \"Näetkös nyt\", Lumimies torui ystäväänsä. Hän vetäisi puikon ulos. Makelle se tuotti kipua vain hetkeksi. Puikkoon riukkumaan jääneet suonet ja veri tekivät siitä käyttökelvottoman. Lumimies heitti puikon pois aprikoiden. Tarvittiin jotain sidokseksi. Tilanpuutteen vuoksi reppuun oli saatu tilaa vain lääkkeille. Pian hän huomasi Kepen astelleen vierelleen. Tällä oli kädessään suuri lehti ja hieman pensasköynöstä. \"Jospa minä hoitaisin loput\". Snowie vastasi myöntävällä nyökäytyksellä noisten ylös. Hän asteli sivummalle tarkkailemaan ympäristöä. Kepe kaatoi purkista käteensä hyytelömpäistä ainetta hieraisten sitä lehden keskiosaan. <br>\n<br>\nUusi kipuaalto pyyhkäisi Maken kehon läpi Kepen asetellessa lehden hänen herkän haavansa päälle. \"Tämä auttaa sekä paranemista että lehden pysymistä paikoillaan\", Kepe selosti hoitoaineestaan. Make yritti pidätellä huutoaan, hakaten ruohikoa avokämmenellään. Pian lehti oli tuettuna taidokkaasti solmitulla köynäksellä. Kepe auttoi ystävänsä pystyyn. Kävelemisen luulisi nyt sujuvan. Make käveli muutaman onnistuneen askeleen. Kepe selvästi osasi hommansa. Matka voi jatkua... <br>\n<br>\nPesun jälkeen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1098,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-07-13T00:04","content":"<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<br>\nAmiraali käveli omalla epätahtisella askelluksellaan Rautasiiven metallista kantta pitkin, ja vilkaisi taakseen. Valtavan, uskomattoman monikerroksisen laivan monet ikkunat kiiltelivät auringonvalossa, ja hän katsahti niistä suurimmasta sisään. Hän näki kliinisen puhtaan näköisen suuren hallin kattoa, ja koetti laskea päässään, monesko ”uusi” sukupolvi tämä oli, jota varten koulutustilat taas putsattiin. Mutta tämä erä, ne olivat kieltämättä jotain aivan uutta.<br>\n”Kaikki kaksikymmentäkaksi on siis jo siirretty tänne?” Nazorak-laivaston johtaja kysyi vierellään kulkevalta Ylikersantti 1034:ltä. Nuori torakka suoristi sinisen baretin asentoa päässään, ei niinkään Amiraalia kuin kaikkia muita tarkkailevia laivaston Nazorakeja varten.<br>\n”Kyllä on. Laajensivat jopa hieman asutustiloja, kun tätä erää on sen verran vähemmän.”<br>\nMolemmat Nazorakit pysähtyivät.<br>\n”Kai 23:lle soturille on kuitenkin jätetty oma sijansa?”<br>\n”Luullakseni.”<br>\n”Älä luule vaan tiedä. Painu selvittämään.”<br>\n<br>\n1034 näytti säikähtäneeltä ja lähti hätäisesti kohti Rautasiiven sisätiloja. Amiraali painoi päänsä ensin mietteliään näköisenä, mutta nosti sitten katseensa kohti kimaltelevaa, sinistä horisonttia ja käveli laivan kaiteelle.<br>\n<br>\nValtavan, monikymmenmetrisen tykin varjossa kaiteeseen nojaava Amiraali mietti, oliko tehnyt oikein ottaessaan 1034:n silmätikukseen.<br>\n<em>Mutta poika on liian arka ja pehmeä. Hänen täytyy karaistua, ettei koe kaikkea kerralla. Liian hyväuskoisena ja kokemattomana.</em><br>\n<br>\nAmiraali katsoi merellä lentävää lokkiparvea.<br>\n<br>\n<em>Hänen täytyy karaistua, ettei hänelle käy samoin kuin minulle.</em><br>\n<br>\nSitten Nazorak 002 kurtisti taas kulmansa, loksautti leukojaan ja jatkoi kulkuaan pitkin Rautasiiven pitkää kantta. Ohimennessään hän komensi paria Nazorakia kuuraamaan kantta kovemmin.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin saari, suuri niitty</strong><br>\n<br>\nMakella, Kepellä ja Snowiella oli takanaan pitkä päivä. Nyt päivä oli kuitenkin vaihtumassa illaksi, ja kaikki arvelivat hyvin levätyn yön olevan hyväksi. Leiriytymispaikaksi valittu, pitkää heinää ja monia muita erilaisia kasveja kasvava niitty ei ehkä ollut kaikista suojaisin valinta, mutta muuten se oli ihanteellinen paikka. Maa oli miellyttävän pehmeää ja niityn keskellä oli suurehko, hieman kyljellään makaavaa pyramidia muistuttava kallio, josta pulppusi raikas lähde.<br>\n<br>\nSnowie laski reppunsa ja laukkunsa maahan. Hän kaivoi makuupussinsa esiin ja levitti sen mielestään mukavaan asentoon. Lumiukko ei kuitenkaan vielä aikonut käydä nukkumaan, ensin hän aikoi hankkiutua nälästä eroon.<br>\n”Kaverit, mitä luulette: Kannattaako meidän sytyttää nuotiota?” hän kysyi.<br>\nKepe ja Make katsahtivat toisiinsa.<br>\n”Jaa. Ei kai se haittaa, että meidät nähdään?” Kepe tuumi ääneen. ”Ja onhan se kiva pysyä lämpimänä.”<br>\nMake nyökkäsi hyväksyvästi, ja pian klaanilaisilla olikin kasassa mukava pieni kasa polttopuita. Puolirahi moderaattori sylkäisi pienen tulipallon siihen, ja nuotio syttyi iloisesti roihahtaen.<br>\n<br>\nSnowien repusta löytyi kaikille evästä ja kolmikko aloitti ruokiensa lämmittämisen. Nuotion hehkussa kaikkien oli mukava istua ja klaanilaiset tunsivat olonsa turvalliseksi.<br>\n”Huomenna meidän olisi tarkoitus päästä Nui-Koroon asti. Toivottavasti saamme siellä vähän selvyyttää tähän tutkimukseen” Kepe puheli, ja sai vastaukseksi hyväksyvää mutinaa mussutuksen lomasta.<br>\nVaikka iltapala sujuikin rauhallisissa merkeissä, päättivät he jättää jonkun vartioon. Maken ja Kepen suureksi yllätykseksi yleensä kernaasti sahgen paljon nukkuva Snowie ilmoittautui vapaaehtoiseksi, ja Kepen pienistä pysyykötuohereillä-henkisistä epäilyistä huolimatta Lumiukko oli pian ainut valveilla oleva klaanilainen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="417" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/lmA8L3ZcthM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/lmA8L3ZcthM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nLumiukko tallusti vähän matkan päähän nuotiosta, niittyä hallitsevalle kalliolle. Sen tummanharmaa pinta oli illan pimetessä muuttunut lähes mustaksi. Hän kapusi hieman kömpelösti sileähkön kallion päälle ja katseli ympäristöään. Pienen nuotion ympärillä nukkuvat klaanilaiset ystävät, kauniiden kasvien peittämä niitty ja alati tummuva tähtitaivas saivat väistämättä Snowien kasvot vääntymään haikeaan hymyyn.<br>\n<br>\nOikeastaan häntä melkein laulatti. Kaunis tilanne ja vaikeat ajat nostivat hänessä esiin monenlaisia tunteita, ja laulaminen oli Snowiesta hyvä tapa purkaa tunteitaan. Hän kuitenkin arveli tovereidensa kaipaavan unta niin paljon, ettei rohjennut ottaa riskiä, että hänen laulantansa valvottaisi Kepeä ja Makea. Luonnon omat äänet olivat nekin kauniita. Lähteen vaimea pulputus ja tuulessa humisevat puut kuulostivat nekin musiikilta Snowien korviin.<br>\n<br>\nHän tarkkaili taivasta tarkasti. Lumiukko ei ollut koskaan perehtynyt tähtien liikkeisiin, eikä osannut peilata niistä universumin tapahtumia. Kukaan ei ollut opettanut häntä, mutta se ei haitannut. Hän näki tähdissä jotain muuta, hän osasi arvostaa niiden kauneutta ja rauhoittavaa voimaa. Tänä sodan aikana hän tunsi tämän erityisen tarpeelliseksi, ilon aiheet ovat katoavainen asia.<br>\n<br>\nSnowie siirsi katseensa miltei mustasta tähtien kirjailemasta taivaasta hieman alemmas, kohti etelää. Taivaanrannasta näkyi himmeänä Klaanin linnakkeen ja sitä ympäröivän asutuksen, matorankylän ja sataman, valot. Tämäkin loi häneen vain turvallisuudentuntta. Mutta luoteessakin näkyi loistetta, ja Lumiukko tiesi sen olevan Nazorakien infrastruktuurista peräisin.<br>\n<br>\n<br>\n<em>He ovat olleet tässä maailmassa pidempään kuin me järjestönä,</em> hän tuumi. <em>Ja silti tuntuvat niin... luonnottomilta. Ellei Klaania olisi, torakat varmaan leikkaisivat koko saaren metsät mataliksi, patoaisivat joet ja saastuttaisivat rannikon.</em><br>\n<br>\nLumiukko siirsi katseensa taas Nazorakien valoista Bio-Klaaniin päin.<br>\n<br>\n<em>Olemmeko me... olemmeko me ajaneet ne siihen tilaan, missä ne nyt ovat?</em><br>\n<br>\nNyt Snowien katse siirtyi tulen leimussa uinuviin Kepeen ja Makeen. Kaksi klaanilaista näyttivät rauhallisilta nukkuessaan.<br>\n<br>\n<em>Ei, klaanilaisiin minä luotan. Tawa perusti tämän järjestömme oikeista syistä, oikeista lähtökohdista. Hän on yksi niistä hyvistä, joihin on luotettava. Joiden on uskottava tekevän oikein. Koska jos ei hän, jos ei Klaani, niin kuka muukaan?</em><br>\n<br>\nYllättäen Snowien mieleen palautui lähtöä edeltänyt keskustelu Neqetta-nimisen Ga-Matoranin kanssa.<br>\n<br>\n<em>Aikovatko Tawa ja muut todella tuhota Nimdan? Vai käyttää sitä?</em><br>\n<br>\nLumiukko pudisti päätään. Hän oudoksui omia ajatuksiaan. Häntä pelotti, sillä tällä kertaa infernaalinen närhi ei riivannut häntä ja istuttanut ajatuksia hänen päähänsä, vaan ne olivat aivan hänen omiaan.<br>\n<br>\nHän päätti sysätä synkät aatteet mielestään ja keskittyä kauniiseen yöhön. Klaani oli pystyssä, sota ei riehunut ja hänen äskettäin nauttimansa grillivoileipäkin oli ollut oikein maukas. Hymy yritti parhaansa mukaan palata Snowien kasvoille, se vain oli päivä päivältä vaikeampaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1099,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-07-13T11:59","content":"<strong>Meri<br>\nSkakdien laiva</strong><br>\n<br>\nLaiva oli matkannut koko päivän yhtämittaisesti. Luoviminen pois Pohjoisen Mantereen karikkoisilta vesiltä oli onnistunut varsin mainiosti, ja nyt heillä oli suora kurssi kohti Klaania.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="417" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/uoAkyA6WPKs" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/uoAkyA6WPKs</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoro nojasi laivan keulakaiteeseen. Toa kurkoitti itseään eteenpäin nähdäkseen rauhallisen meren. Hänen unirytminsä oli mennyt totaalisen sekaisin viime aikojen tapahtumista. <br>\nPitkä matka. Nuket. Ei Nimdaa. Sekavat muistot.<br>\nKäden menetys. Se oli jotain, mikä oli pudottanut hänet kovaa ja korkealta. Hän ei ollut haavoittumaton. Hän ei ollut kuolematon.<br>\n<br>\nMatoro katsoi oikean käden tynkäänsä. Ranteen ympärillä on tiukka side. Rannepanssari on poistettu kokonaan, harppuunan jäännökset sen mukana.<br>\nToa mietti mitä tekisi kätensä kanssa. Klaanin teknologialla täydellinen robottikäsi ei olisi ongelma eikä mikään, mutta on kyse enemmänkin siitä haluaisiko hän robottikättä.<br>\nKäden puute kuitenkin muistutti häntä siitä, että hän ei ollut kuolematon.<br>\n<br>\nSe muistutti siitä, kuinka heikko elämän lanka loppujen lopuksi on. <br>\n<br>\nMatoro syventyi ajatuksiinsa. Kaikki muut pimeässä laivassa nukkuivat, tai ainakin vaikuttivat nukkuvilta. Alus oli ankkurissa eräässä laguunissa pienellä saarella.<br>\n<br>\nKannattaisiko vain antaa olla? Hänhän on jo hankkinut Klaaniin yhden sirun Nimdaa. Miksi riskeerata ainutta elämäänsä johonkin muinaiseen salaisuuteen.<br>\nMatoroa totta vie kiinnosti salaisuudet. Hän halsui teitää Nimdasta. Mutta kun sen vaatimat uhraukset ovat suurempia kuin oma hyöty...<br>\n<br>\nSilti jokin hänen päässään pakotti hänet yrittämään aina uudelleen ja uudelleen. Nimda kiehtoi ja pelotti. Matoro ei usknut ajatuksiaan. Hän myönsi, ehkä ensimmäistä kertaa elämässään, että häntä pelotti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1100,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-07-13T15:23","content":"<strong>Nynrah, Takomon piha</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/S0LlTgO-_B4?rel=0&amp;hd=1" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/S0LlTgO-_B4?rel=0&amp;hd=1</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMakuta Nui astui ulos Takomon ovesta ja tarkasteli ympäristöään hieman tarkemmin, kuin metallisen panssarioven takaa oli voinut nähdä. Rakennusten yläpuolelle kohoavat puut notkuivat, ja osa oli edelleen liekeissä. Usealta suunnalta virtasi savua taivaalle, joka näytti erittäin violetilta. Aurinko, joka sekin oli näkyvissä, ei juurikaan valaissut, mitä nyt loi violettia hehkuaan. Violetti ei miellyttänyt Makutaa. Se toi hänen mieleensä Abzumon. Kiviset ja metalliset rakennelmat seisoivat paikoillaan uhkaavina. Manu mietti, mitä tehdä seuraavaksi.<br>\n<em>Hmm, jonkun on evakuoitava Matoranit.</em><br>\n<br>\nHän lähti kävelemään kohti parakkeja, joissa oletti Nynrah-haamujen asustelevan. Ketään ei näkynyt; Feterrat olivat luultavasti menneet muualle, mistä Manu oli todella tyytyväinen. Hiljaa hän hiippaili aukion poikki parakin ovelle. Sisältä ei kuulunut ääntäkään. Hän avasi hitaasti oven ja kurkisti sisään.<br>\n<br>\nSitten joku löi häntä paistinpannulla päähän. Hän suoristautui täyteen mittaansa ja katsoi, kuka uskalsi tehdä sellaista. Yhtäkkiä Matoran-joukko oli hänen kimpussaan. Hänet kaadettiin maahan ja häntä hakattiin mitä eriskummallisimmilla asevalinnoilla, kuten jakoavaimella, taikinakulholla, sienipuimurilla ja suolistoimurilla. Makuta Nui ei aikonut sietää sellaista. Hän vapautti kehostaan energia-aallon, joka paiskasi pikku miehet ympäri huonetta. Sitten hän nousi nopeasti ylös.<br>\n”Kukaan ei liiku!” hän karjaisi. Matoranit jähmettyivät paikoilleen. Manu oli tyytyväinen.<br>\n”Minä en suinkaan ole vihollisenne, vaan ystävistänne paras.” Matoranit vilkuilivat toisiaan ja sitten häntä epäluuloisena.<br>\n”No, ehken paras… ainakaan paras mahdollinen… mutta tuota…”<br>\n”Mitä tahdot, Makuta?” sanoi joku.<br>\n”Minä. Hmm. En ole varma. Mikähän oli syyni tulla…”<br>\n”Etkö tiedä?” Matoran kysyi hämmästyneenä.<br>\n”Minä unohdin”, Manu myönsi.<br>\n”…”<br>\n”Ai niin. Juu, minun piti evakuoida teidät.”<br>\n”Me emme kaipaa evakuointia”, tiuskaisi joku joukon keskeltä. Muut nyökyttelivät.<br>\n”Kaipaattepa”, sanoi uusi ääni, ovensuulla seisova Matoran. Hän oli Q.<br>\n<br>\n”No olipa sinulla aika saapua”, Manu huikkasi. ”Miten Gurvanaattori ja Kielimies pärjäävät?”<br>\n”Ovat elossa”, Q totesi.<br>\n”Q, miksi vehkeilet tämän Makutan kanssa?” sanoi yksi haamuista, Komauta kantava Matoran.<br>\n”Siksi, koska hän auttaa meitä. Hän on Bio-Klaani jäsen.”<br>\n”Niin, ruojat. Olen Klaanista. Kuunnelkaa johtajaanne.”<br>\n”Mikä saa sinut uskomaan, että hän on johtajanne, Makuta?” sanoi joku uhkarohkea.<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://img829.imageshack.us/img829/2383/mikavastustaa.png\"><br>\nMatoranit kavahtivat taaksepäin.<br>\n”Noin on parempi”, Manu sanoi myhäillen. ”Nyt. Mitä meidän pitäisi tehdä?”<br>\n”Meidän on jätettävä saari joksikin aikaa oman turvallisuutemme tähden”, sanoi Q.<br>\n”Ei!” huusi joku. ”Emme voi jättää saartamme!”<br>\n”Hiljaa, Elte. Meidän on ajateltava henkeämme”, Q tokaisi.<br>\n”Kuunnelkaa häntä, jos ette minua”, Manu sanoi.<br>\n<br>\nQ istahti tynnyrille, jonka muut olivat raahanneet esiin. Manu katseli huonetta. Seinät olivat karun harmaat ja koko huone tyhjä lukuun ottamatta muutamaa tynnyriä ja laatikkoa.<br>\n”Oletteko täällä piilossa?” Manu kysyi. Q nyökkäsi.<br>\n”No, mitä nyt tehdään”, Makuta jatkoi.<br>\n”Eikö sinulla ollut suunnitelmaa?” Elte tivasi. Manu hymyili.<br>\n”No onhan minulla toki. Höm höm, tehän olette kuolemanvaarassa.”<br>\n”Niin?” Elte tiuskaisi.<br>\n”Tulkaapa kaikki tänne niin minä absorboin teidät. Teidän ei tarvitse kärsiä enää Avhrak Feterrojen käsissä, ja minäkin hyödyn.”<br>\nHiljaisuus laskeutui.<br>\n”Ei ehkä ole ihan hyvä aika vitseille”, Q kuiskasi huolestuneena.<br>\n”Ei se mikään vitsi ollut vaan kehotus.”<br>\n”Nyt tehdään näin”, Q sanoi, ”että te kaikki lähdette ja vähän äkkiä livohkaan täältä. Makuta voi hälyttää apua jostakin tuolla seinässä olevalla puhelimella.”<br>\n”Ah, rakastan puhelimia”, Manu sanoi sarkastisesti. ”Niillä voi <em>soittaa</em>, kuten rakkailla uruillanikin.”<br>\nQ alkoi evakuoida Matoraneja. Makuta Nui katseli hetken toimitusta ja asteli sitten puhelimelle. Se oli vanhanaikainen ja varmaankin käytöstä poistettu. Makuta katsoi sitä inhoten ja otti luurin varovasti käteensä. Puhelin oli mitä ilmeisimmin joskus ollut tehtaan sisäisessä käytössä, joten sillä ei ehkä voisi soittaa ulkopuolelle. Mutta pian sillä voisi.<br>\nMakuta hymyili omalle pirullisuudelleen. Hän ei ollut mikään mekaanikko, mutta hän oli aikoinaan laittanut Metru Nuin Turaga Dumen ajanvarauspalvelun puhelinnumeron ohjautumaan Chiroxin yksityiseen puhelimeen. Chirox oli ollut raivoissaan monta vuotta siitä hyvästä, mutta Manulla oli ollut hauskaa.<br>\n”Hmm, katsotaanpa…” hän mutisi itsekseen. Q heitti häneen vilkaisun. Manu alkoi hihittää itsekseen. ”Tuosta tuo johto tuonne, jos muistini ei petä, ja eihän se koskaan… ja sitten tämä tuonne…”<br>\n”Tuollainen käytös on minusta erityisen infantiilia, Q”, eräs haamu ilmoitti. Q huokaisi.<br>\n”Menehän sinäkin, jo.”<br>\n<br>\nManu sai ainakin jotain toimimaan, sillä nyt luuri piippasi tyhjää.<br>\n”Ei teillä sattuisi antennia olemaan?” Manu huikkasi Q:lle, joka oli ainoana jäljellä rakennuksessa. Q ei vastannut vaan käveli ulos ovesta. Manu näytti hetken pettyneeltä, huokaisi ja heitti puhelimen lattialle. Sitten ovesta lensi sisään antenninpätkä. Manu katsoi ovensuussa seisovaa Matorania kiitollisena ja otti antennin. Hetken sählättyään hän päätti olevansa valmis ja painoi yhtä nappuloista. Sitten hän nosti luurin korvalleen ja nosti peukaloaan Q:lle.<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:courier\">Haloo?</span><br>\n”Tuota noin, tänne Nynrahille on hyökätty ja me tarvitsisimme vähän apua”, Manu sanoi puhelimeen.<br>\n<span style=\"font-family:courier\">Mitä? Nynrahilla?</span><br>\n”Kyllä, kyllä. Etkö sinä kuuntele, kuka lienetkin.”<br>\n<span style=\"font-family:courier\">Ihanko hyökkäys?</span><br>\n”Hyökkäyspä hyvinkin. Invaasio. Devastaatio. Korporaatio. Tai siis…”<br>\n<span style=\"font-family:courier\">Odottakaa. Lähetämme Rahkshi-partion.</span><br>\n<br>\nManu oli hiljaa. Q katsoi häntä kysyvästi. Puhelimeen vastannut sulki oman puhelimensa ja luuri piippasi tyhjää.<br>\n”Kenelle minä juuri soitin.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1101,"creator":"Hai","timestamp":"2011-07-13T18:02","content":"<strong>Bio-Klaani, vähän siellä ja täällä</strong><br>\n<br>\nHai pohti, kuinka maksaa nazorakeille takaisin porkkanamaan ja maatilan menetys. <br>\nHän kierteli ympäri klaania ja oleili vanhassa huoneessaan jonka oli taas ottanut tukikohdakseen.<br>\nHuone oli aikoinaan sisustettu juuri Hain toiveiden mukaan. Siniset seinät, valkoinen lattia. Kanohi<br>\nRauta muistuttavat ikkunat toivat huoneeseen valoa ja pimeämmällä laavakattolamppu valaisi huoneen. Hai katsoi seinälle. Kuva jossa hän oli matoran, vieressään veden ja jään<br>\nToa Kalem. Niin kauan.<br>\n<br>\n<em>Niin kauan...<br>\nHai muisteli. Kaukainen saari tuntemattomalla merellä. Nimettömän matorantyypin kylä.<br>\nKolmen Kylän Armeijan hyökkäys. Todella ruma skakdi taistelemassa Kalemia vastaan. Kuolemaa tekevä Kalem ojentamassa Toa-kiven. Hain kadonnut Toa-tiimi.<br>\nNiin kauan...</em><br>\n<br>\nHuone oli ollut hieman pölyinen, mutta Hai siivosi sen pikaisesti.<br>\nVeden elementin hallinnassa on siivouspäivinä puolensa. Hän makoili sängyllään ja mietti. Inspiraatio ei iskenyt. Hai päätti lähteä satamaan<br>\n<br>\nHai kierteli satamassa. Lokkirahit liitelivät ja ääntelivät typerästi.Hai vihasi lokkeja.Muutamat laivat<br>\nolivat yhä liikkeessä, vaikka nazorakeilla oli sukellusveneitä. Hän huomasi pienen puisen varastolta näyttävän ladon jonka ovet olivat auki. Hai kurkisti sisään. Sisällä oli upea mustakeltainen laiva, jonka vieressä nyyhkytti matoran.<br>\n\"Miksi itket?\"-Hai kysyi<br>\n\"Eräs laivasto tilasi, minulta laivan jonka tekoon kaikki rahani menivät. Mutta he eivät halunneetkaan ostaa sitä. Nyt olen rahaton.\" <br>\nmatoran vastasi<br>\n<br>\nHai tarkasteli alusta. Se oli kaikin puolin tyylikäs. Se oli rungoltaan kiiltävänmusta. Kansi ja hytti<br>\nolivat keltaiset. Etukannella oli ladattu cordak-tykki ja laiva takaosassa oli kiinteä zamor-laukaisin<br>\nilmatorjunnaksi.<br>\n<br>\n\"Paljonko se maksaa?\" Hai kysyi<br>\nMatoran kohotti päänsä käsistään<br>\nja katsoi Haita hämmentyneenä.<br>\n\"Paljonko se maksaa?\" matoran toisti<br>\n\"Haluatko ostaa sen?\" hän jatkoi välittömästi<br>\n\"Noh, ainakin mieti-\"<br>\n\"Hintaa on 2000 kolikkoa, mukana tulee uimaräpylät ja puutarhasakset.\"<br>\n-Matoran vastasi salamannopeasti.<br>\n<br>\nHai pohti. Laiva olisi täydellinen torakanmetsästykseen. Hänellä oli 5000 kolikkoa.<br>\n\"Selvä, tehdään kaupat. Mikä laivan nimi on?\"<br>\n\"Hildemar.\"<br>\n\"Hildemar... Olkoot BK/S Hildemar.<br>\nTässä kolikot.\" Hai vastasi.<br>\n<br>\nHai ei sinä hetkenä ymmärtänytkään, kuinka suuren päätöksen oli tehnyt.<br>\nLaiva voisi muuttaa hänen loppuelämänsä.<br>\n\"Tiedätkö, mistä voi värvätä hyvää miehistöä?\"<br>\n-Hai vielä kysyi.<br>\n\"Tuolla lähellä on eräs kapakka.<br>\nSieltä saa melko luotettavan miehistön.\"<br>\n-Matoran vastasi.<br>\n<br>\n<strong>Syrjäinen paikka satamassa</strong><br>\n<br>\nVanhanmallinen puinen ovi sataman syrjäseudulla. Tuuli hiljaa.<br>\nPuinen kyltti \"Liitävä lokki\" roikkui oven vieressä. Ovi näytti siltä kuin se<br>\njohtaisi perunakellariin. <br>\n\"Heh,\" Hai ajatteli. \"Useat asiakkaat<br>\nlienevät älyllisesti perunan tasoa. No, syteen tai saveen.\"<br>\nHai avasi oven. Hän asteli kuluneita puuportaita pitkin alas kapakkaan.<br>\nHän katseli sivusilmällä muita kapakassa olevia. Useat olivat päästä jalkoihin<br>\naseistautuneita. Riitaa ei kannattanut haastaa. Hai käveli kylmänviileästi<br>\nbaaritiskille. Baaritiskin takana hääräsi musta nuhjuinen matoran.<br>\n<br>\n\"Mistä saisin miehistön?\" Hai kysyi. Matoran ei ollut huomaavinaankaan.<br>\n\"Mistä saisin miehistön?\" Hai kysyi kovemmalla äänellä. Matoran ei ottanut huomatakseen. <br>\nHai löi baaritiskiin pussillisen kolikoita ja huudahti:<br>\n\"Mistä saan miehistön?!\"<br>\nMatoran hätkähti. Osa väestä toljotti tiskille, loput olivat liian humalassa<br>\nymmärtääkseen, missä tiski oli.<br>\nHai katsoi olentoihin ja seurasi piinaava hiljaisuus. Lopulta eräs Le-matoran<br>\nviittilöi Hain istumaan pöytäänsä. Hai istui kyseiseen pöytään. Baarissa vallitsi vielä hetken hiljaisuus. Sitten puheensorina ja örvellys jatkuivat tavanomaisesti. <br>\nLe-matoranin lisäksi pöydässä<br>\nistui 4 muuta matorania.<br>\n<br>\nLopulta Le-matoran aloitti. <br>\n\"Minä olen Olkar. Kuka sinä olet? Mihin tarvitset miehistöä? Kenen puolella olet? Miksi...\"<br>\nKysymysten tulvasta ei näyttänyt tulevan loppua. Hai keskeytti:<br>\n\"Tarvitsen miehistöä höyrylaivaan.\"<br>\n\"Kai se käy. Oletko muuten kuullut...\"<br>\nOlkar hölpötti, mutta lopetti kun huomasi myös pöydässä istuvan Ta-matoranin murhaavan katseen. <br>\n\"Mutta mitä te muut sanotte?\"<br>\nOlkar kysyi varovaisesti muilta<br>\npöydässä istuvilta ja jatkoi:<br>\n\"Kertokaa myös nimenne tälle Toalle. Oletko Toa?\"<br>\nOlkarista näki että tuotti vaikeuksia<br>\npuhua niin vähän.<br>\n\"Merellä on vaarallista. Laiva voi upota,\"<br>\nOnu-matoran Lignok kommentoi laahaavalla äänellä.<br>\n\"Päättäkää te,\" Po-matoran Merkol sanoi laiskasti.<br>\n\"Me näkisimme maisemia, voisimme purjehtia ja saisimme palkkaa,\" selvästi Lignokia optimistisempi Ko-matoran Korek lopetti.<br>\nTa-matoran Gefel näki jonkinlaista valveunta jossa kai pieksi jotakuta.<br>\nUnen päätti jämäkkä koukku joka kalahti Olkarin leukaan. Le-matoran vajosi pöydän alle.<br>\n<br>\nKun Olkar oli saatu virvoitettua ja miehistö palkattua, kirjava seurue lähti vajalle jossa <br>\nBK/S Hildemar oli. Kahdensadan metrin kävelymatka ilmeisesti<br>\nuuvutti täysin Merkolin, joka valahti torkuille läheiseen nurkkaan.<br>\n\"Selvä. Kun paikalla ei ole ylimääräisiä korvia, voin kertoa, mihin teitä tarvitsen.<br>\nTiedättehän, että merellä parveilee valtavasti Allianssin sukellusveneitä. Minä<br>\nkuulun Bio-Klaaniin. Haluan teidät metsästämään sukellusveneitä ja puolustamaan<br>\nKlaanin kauppareittejä.\"<br>\nGefelin kasvoille vääntyi leveä hymy. Nazorakien kanssa hän ei ollutkaan paininut.<br>\nLignok valitti vaaroja. Korek oli hiljaa. Olkar roikkui laivan kajuutan katolla, ehkä<br>\nleikkien apinaa. Tai jotain.<br>\nMerkol heräsi ja hänelle selostettiin asia. Matoranit kokoontuivat rinkiin supattamaan.<br>\nLopulta matoranit järjestäytyivät riviin ja Olkar astui askeleen eteenpäin.<br>\n\"Olemme päättäneet hyväksyä asian, Kapteeni kukalie.\"<br>\n\"Hienoa. Ja nimeni on Hai.\"<br>\nHai vastasi, ja mietti.<br>\n<em>Ennen olin Toa Hai. En ole oikeutettu siihen arvonimeen.</em><br>\n<br>\nSeuraavan kahden päivän aikana BK/S Hildemar kunnostettiin merikelpoiseksi,<br>\nmuonavarat täydennettiin ja laivaan lastattiin tarvikkeita. Lopulta koitti lähtö. Laiva laskettiin vesille ja sai neitsytmatkansa.<br>\nKoneet käynnistyivät. Siitä oli vuosia aikaa kun Hai oli viimeksi ohjannut<br>\nlaivaa, mutta sen minkä oppii, sitä ei unohda. Paatti puksutti ulos satamasta. Vauhti nousi.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="560" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/5W_bFLwB0WY" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/5W_bFLwB0WY</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHai tunsi taas laivan ohjaamisen upean tunteen. Meri-ilma tuoksui suolaiselta<br>\nja laiva totteli jokaista ruorin kääntöä, kuin se olisi ollut osa kapteenistaan.<br>\nHai teki kurveja, silmukan ja nautti vauhdista.<br>\nLignok työnsi päänsä ämpäriin ja kuului lotinaa. Merkol nukkui miehistön tiloissa,<br>\nGefel rentoutui kannella, Korek avusti Haita ohjauksessa ja Olkar seisoi laivan keulassa, nauttien.<br>\nLaivaa pyyhkäisi rento merituuli. Hai imaisi keuhkonsa täyteen ilmaa, henkäsi<br>\nsen pois ja sulki silmänsä unelmoiden.<br>\n<br>\nUnelmoinnin keskeytti radion rätsähdys.<br>\n\"Mayday, mayday! Nazorak-hyökkäys! Lastinamme on sinappia ja määränpäänä Bio-Klaanin saari! Tarvitsemme nopeasti apua, olemme muutaman kilometrin päässä Klaanin satamasta!\"<br>\nRadio rätsähti toisen kerran ja pysyi<br>\ntaas hiljaa.<br>\n\"Miehistö valmiiksi!\" Hai huudahti.<br>\n\"Gefel ottaa cordakin, Olkar zamorin, Korek avustaa minua ja lopuille käsiaseet! Täysi vauhti!\"<br>\nBK/S Hildemarin vauhti alkoi taas nousta ja miehistö hääräsi kannella valmistautuen.<br>\nYhdestä laatikosta löytyi sopiva määrä kevyitä kiväärejä ja raskas sinko. Olkar<br>\nkantoi pienen laatikon zamoreita ja Gefel haki kelpo ryppään cordak-ammuksia.<br>\n<br>\nPiakkoin laiva ilmaantui näkyviin. Hai ei jäänyt katsomaan laivaa, vaan ympärillä<br>\nparveilevia lentäviä nazorakeja. Kannella oli nazorakeja, muutama matoran, ja yksi turaga joka<br>\npieksi nazorakeja sauvallaan.<br>\n\"Emme voi ampua kannelle raskain asein. Yksi kivääri tarkka-ampuu kannen nazorakeja.<br>\nLoput tulittavat lentäviä. Cordak ei tee vielä mitään. Seuraavan laivan liikkeen jälkeen zamor<br>\naloittaa tulituksen.\" Hai tunsi pitkästä aikaa itsensä päättäväiseksi. Kolme lentävää nazorakia kääntyivät kohti laivaa. Hai kiepsautti ruoria jolloin laiva kääntyi sivuttain.<br>\nZamor tulitti ensimmäisen sarjan.<br>\n<br>\n[spoil]Huh huh. Viimeisimmän parin viikon tulos.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1102,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-07-13T20:29","content":"<strong>Daxia, vuosia sitten</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/_3HZfXnTukE?rel=0&amp;hd=1" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/_3HZfXnTukE?rel=0&amp;hd=1</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nJoku puhalsi torveen. Soitin kajahti voimakkaasti äänen halkoessa ilmaa ja kiiriessä linnoitukseen. Mata Nuin ritarikunnan sotilaita ryntäsi ulos linnoituksesta. Kaksi hahmoa juoksi linnoituksen pihaa pitkin vailla varsinaista päämäärää. Heidät oli huomattu. He eivät tunteneet saarta kovinkaan hyvin eikä kumpikaan ollut suostunut tehtävälle, koska olisi ollut erityisen mielissään päästessään tekemisiin Mata Nuin ritarikunnan kanssa. Kummallekin heistä oli myrkkyä olla mokomien kanssa tekemisissä.<br>\n<br>\nKaksikko katosi sisään ikkuna-aukosta, joka oli heidän päänsä yläpuolella kivisessä seinässä. Kumpikin hahmo oli pukeutunut mustaan viittaan ja piti huppua päässään, jottei heitä tunnistettaisi. Toinen hahmoista otti esiin köyttä ja heitti sen pään tikariin sidottuna ikkunasta. Tikari upposi kiviseinään kuin veitsi voihin, ja hahmot kiipesivät ylös juuri ajoissa välttyäkseen paikalle ryntäävien sotilaiden huomion. Jälkimmäisenä sisään kiivennyt katsoi vielä kerran alas sotilaisiin ja kihisi vahingonilosta.<br>\n<br>\nÄmkoo otti hupun päästään.<br>\n”Manfred, tule pois sieltä ikkunalta.”<br>\nToinenkin hahmoista otti huppunsa alas. Makuta Nui katsoi Ämkoon vihreää Miru Nuvaa, joka virnisti hänelle.<br>\n”Hm, minua epäilytti alusta alkaen koko tehtävä, ja nyt meidät on huomattu.”<br>\n”Sellaista on elämä, Manny.”<br>\n”Ei ehkä olisi pitänyt suostua.”<br>\n”Olen samaa mieltä, mutta turha enää on valittaa.”<br>\nMakuta nyökkäsi ja istuutui lattialle. Käytävä oli kivinen ja pimeä. Vain ikkuna valaisi hieman.<br>\n<br>\n”Minut lähetettiin tälle matkalle”, Manu sanoi hiljaa. ”Minä hyväksyin. Mutta miksi sinä halusit mukaan?”<br>\n”Sanotaan vaikka, että tulin katsomaan taas perääsi”, Ämkoo vastasi salaperäisesti.<br>\n”Eikö viime kerta riittänyt?”<br>\n”Viime kerta oli totaalinen epäonnistuminen meidän molempien osalta…”<br>\n”Niin.”<br>\n<br>\nHetken oli hiljaista. Kumpikin ajatteli Boletusta, joka oli karkotettu Klaanista tämän tekemien murhien takia.<br>\n”Halusitko sinä puhua siitä?” Manu kysyi. Ämkoo pudisti päätään.<br>\n”Enpä oikeastaan. Mutta ehkä olisi syytä. Se oli hyvin ikävä päivä.”<br>\n”Jatkakaamme matkaamme.”<br>\nMakuta lähti kävelemään käytävää pitkin. Ämkoo huokaisi ja kiirehti perään. He olivat koko ajan varuillaan, sillä mistä tahansa saattoi hyökätä ritarikunnan agentti.<br>\n<br>\n”Minä en ikinä antanut hänelle anteeksi”, Mäksä myönsi heidän kävellessään.<br>\n”Minä en edes harkinnut. Piru vieköön, hän silpoi ne metsästäjät palasiksi. Vaikka täytyy myöntää, että pystyisin itse samaan”, Manu sanoi.<br>\n”Pystyminen ja haluaminen ovat kaksi eri asiaa.”<br>\n”Minä en ole kostonhimoinen Klaanilaisten suhteen. Heidän joukossaan minulla ei tosin ole monia ystäviäkään.”<br>\n”Olemmeko me ystäviä?”<br>\n”Minä en tiedä.”<br>\n”Oletko aina noin kireä ja vakava?”<br>\n”Sitä sietää miettiä, arvoisa administraattori.”<br>\n”Älä kutsu minua noin.”<br>\n”Hyvä on sitten.”<br>\n<br>\nPimeys oli väistynyt, he näkivät edessään valoa. He saapuivat pyöreään huoneeseen, jonka kiviseinissä oli kymmenkunta kalteriovea. Kalterien takana istui muutama vanki, mutta suurin osa selleistä oli tyhjillään.<br>\n<em>Mikseivät nämä ole Tyrmässä</em>, Manu pohti.<br>\n”Mikseiväthän nämä ole Tyrmässä”, Ämkoo sanoi ääneen.<br>\n”Jaa-a.”<br>\n<br>\nHe kulkivat kohti sitä ainoaa ovea, joka oli tehty puusta. Hetken oven takana kuunneltuaan Ämkoo avasi varovasti sen. Ketään ei näkynyt. Vangit olivat tulleet katsomaan, mitä tapahtui. Manu saapasteli yhden sellin luokse ja iski nyrkkinsä keskelle vangin naamaa, jolloin tämä kaatui maahan kuin kivi.<br>\n”Miksi noin teit?” Ämkoo tivasi.<br>\n”Minä pidin huolta, ettei se tee hälytystä. Näistä ei koskaan tiedä.” Sanottuaan sen hän iski toisenkin sellin vangin tajuttomuuteen. Ämkoo urahti. Hänen oli hyväksyttävä Makutan toimintatapa, koska se ei sotinut mitään hänen tietämäänsä Klaanin sääntöä vastaan.<br>\nKaksikko käveli puisesta ovesta ja veti sen perässään kiinni. Sitten he tarkastelivat käytävää hieman tarkemmin. Käytävä oli muutaman kymmenen metrin pituinen ja sen toisessa päässä oli samanlainen ovi. Käytävän kiviseinät olivat osittain levän peitossa, ja jostain tuli palaneen käryn lemahdus. Ämkoo nyrpisti nenäänsä. Makuta mulkaisi häntä.<br>\n”Ottaako haju päähän, vai?”<br>\n”Hiljaa siinä.”<br>\n”Ehkä olenkin, mutta sitä ennen sanon toki, mitä aion.”<br>\n”Taisit tehdä sen jo.<br>\n”Niin tein.”<br>\n”Yritätkö ärsyttää matkakumppaniasi ja johtajaasi?”<br>\n”Sinä et edes halua olla johtajani, tiedät sen itsekin.”<br>\nÄmkoo pysähtyi kesken askeleen. Makuta Nui jatkoi kävelyään. Ämkoo kokosi ajatuksensa ja kiiruhti hänen kannoilleen.<br>\n”Sinä pirulainen luet ajatukseni!”<br>\n”Sinä pirulainen osaat itse samanlaisia asioita.”<br>\n”En samalla tavalla kuin sinä.”<br>\n”Me olemme kaikki erilaisia.”<br>\n”Ehkä niin, mutta sinun on silti toteltava minua.<br>\n”No tottahan toki, Ylhäisyytenne.”<br>\nÄmkoo pudisti päätään toivottomasti. Sitten hän raotti käytävän toista ovea, jolle he olivat saapuneet. Varovasti hän kurkisti siitä sisään. Ei ketään. Hän viittasi Makuta Nuille kädellään ja astahti uuteen huoneeseen. Se oli myös pyöreä, mutta siellä ei ollut ainuttakaan selliä. Katossa oli puinen, pyöreä ristikko, jonka kaltereiden välistä olisi mahtunut Matoran, mutta ei kumpikaan heistä. Seinässä oli kaksi oviaukkoa, jotka kumpikin veivät omiin käytäviinsä. Avoimien käytävien päissä näkyi kaksi uutta puuovea. Heidän takanaan oleva ovi oli ainoa puinen siinä huoneessa.<br>\n<br>\n”Minne nyt?” Manu kysyi.<br>\n”Te menette Tyrmään, arvon herrat”, sanoi ääni, jonka he olivat kuulleet aiemminkin. He käännähtivät katsomaan taakseen. Ovesta, josta he olivat juuri tulleet, oli tullut joku muukin heidän jälkeensä. Punaiseen ja violettiin panssariin verhoutunut ritarikunnan agentti tuijotti suoraan heihin. Manun mielestä hän näytti panssareineen kovin paljon lakastuneelta kukalta. Suurta kanohi Volitakia hänen kasvoillaan vääristi irvistys.<br>\n”Saastat”, hän sylkäisi. ”Mitä te kuvittelitte tekevänne tullessanne meidän täydellisen hyvin vartioidulle ja piilotetulle saarellemme?”<br>\n”Olipa hyvin piilotettu. Emme tainneet löytää sitä”, Manu letkautti.<br>\n”Mene pois, Marloden”, Ämkoo sanoi kylmästi. ”Et voi voittaa meitä kahta.”<br>\n”Ehkä en minä yksin, mutta <em>me</em> voimme.”<br>\nSiinä samassa käytävien päiden ovet räjähtivät auki ja suuri joukko ritarikuntalaisia marssi sisään.<br>\n”Ette saa hämähäkkiänne”, Marloden sanoi halveksien.<br>\n”Me tulimme noutamaan Visokin takaisin ja sen me myös teemme”, Ämkoo sanoi uhkaavasti. Marloden ei edes hätkähtänyt hänen vihaa uhkuvaa ääntään.<br>\n”Meillä on käyttöä teidän telepaatillenne, älkää huoliko. Emme me häntä tapa. Vielä.”<br>\n”Tiedän, millainen Makutain veljeskunta on”, Manu sanoi, ”mutta en tiennyt ritarikunnassa olevan näin paljon samaa sen kanssa.”<br>\n”Pidä sinä saastaiset veljeskuntasi!” Marlodenin haarniskan väriskaala muistutti ikävästi Makuta Nuita hänestä itsestään ja Makuta Abzumosta. Ja heidän yhteistyöstään.<br>\n”Minä en kuulu Makutain veljeskuntaan.”<br>\n”Ehkäpä me sitten luovutamme sinut heille, kunhan olemme teurastaneet ystäväsi”, Marolden käkätti. Makuta heristi sormeaan hänelle kuin pienelle lapselle, joka oli tehnyt tuhmasti.<br>\n”Te ette tapa yhtikäs ketään.” Ritarikuntalaiset latasivat kuitenkin aseensa. Kaikki tähtäsivät huoneen keskellä seisovaan kaksikkoon.<br>\n”Emmekö?” Marloden sanoi ivallisesti. ”Minusta tuntuu, että tapamme. Yhteiseksi hyväksi.”<br>\nMakuta osoitti häntä sormellaan ja kirkui:<br>\n”Sinä et tiedä yhteisestä hyvästä mitään! Sinun ei pitäisi edes kuulua koko ritarikuntaan, mokoma saastainen Helryxin rakki!”<br>\n”Manu, ehkei tuo ole viisasta”, Ämkoo kuiskasi.<br>\n”Vai viisasta? Vieläkö minä en osaa ottaa tilannetta vakavasti, Mäksä? Sanopa se!”<br>\nMarloden vilkaisi kaksikkoa ja hymyili pahansuovasti.<br>\n”Minun merkistäni”, hän sanoi joukoilleen. Makutan sormi osoitti yhä häntä, ja tämä käänsi katseensakin häneen.<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/CTLW3BuX-Q8?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/CTLW3BuX-Q8?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n”Marloden, minä olen kuitenkin Makuta, ja sehän tarkoittaa jotakin, eikö.” Makutan sormesta sinkoutui ohut, purppuranpunainen säde, joka osui suoraan Marlodenin otsaan aiheuttaen valtaisan kipunameren. Koko huone täyttyi punaisesta valosta ja aika tuntui hidastuvan. Jokainen, joka oli kääntänyt katseensa Marlodeniin ajoissa, näki, mitä tälle tapahtui. Ritarikuntalaisen pää halkesi. Halkeama haarautui monta monituista kertaa, ja pian koko pää oli halkeamien peitossa. Hetken hän näytti leijuvan ilmassa. Sitten pää räjähti pienen pieniksi palasiksi. Aivokudos räjähti pitkin seiniä, kallonpalat lensivät sotilaiden päälle. Koko huone värähti voimakkaan shokkiaallon iskeytyessä heidän lävitseen.<br>\n<br>\nÄmkoo ei ikinä jäänyt toimettomaksi. Hän oli käyttänyt tämänkin tilanteen hyväkseen. Hän oli sinkauttanut puisen kalterikaton tiehensä ja hypännyt reiästä katolle. Telepaattisesti hän saattoi Manun tilanteen tasalle, ja pian tämä hyppäsi perässä.<br>\n”Ritarikuntalaiset toipuivat hemmetin nopeasti”, Manu sanoi. Kuin hänen sanojensa vahvistukseksi kattoreiästä ammuttiin kymmeniä laukauksia. Kaksikko lähti juoksemaan kattoa pitkin. Pian heidän perässään juoksevat sotilaat ampuivat heitä päinä ja he saivat väistellä luoteja ja lasersäteitä. He juoksivat, minkä kintuistaan pääsivät, mutta niin tekivät ritarikuntalaisetkin. Makuta Nui suoritti pienen muodonmuutoksen: hänen yläruumiinsa surkastui ja jalkansa vahvistuivat ja luultavasti saivat kestävyyttäkin lisää. Hullunkurisen näköiseksi muuttunut Makuta sieppasi Ämkoon kyytiinsä ja rynnisti nopeasti eteenpäin. Ritarikuntalaiset jäivät taakse, ja Manu hyppelehti katolta toiselle. Lisää ritarikuntalaisia löytyi rakennusten välistä. Jotkut alkoivat heitellä kranaatteja. Pommituksen keskellä yksi kranaateista osui heidän eteensä ja sinkosi heidät korkealle ilmaan.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/vwflbMUZyv0?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/vwflbMUZyv0?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nManu muuttui ilmalennon aikana siivelliseksi, mikä sai hänen koko muun ruumiinsa näyttämään surkastuneelta, sillä hänellä ei ollut ollut siipiä pitkään aikaan ja massasta oli puutetta. Ämkoo sai kiinni hänen jalastaan, ja kaksikko kiisi kohti suurta tornia, joka kohosi muita rakennuksia korkeammalle. He eivät ehtineet tornille asti, sillä heidät ammuttiin alas. Manun siivet reikiintyivät ikävästi, ja he menettivät korkeutta, kunnes törmäsivät torniin. Pudottuaan alas Manu sulautti siivet itseensä ja oli jälleen järjellisen näköinen. Yhtäkkiä he huomasivat olevansa ritarikuntalaisten piirittämiä. Esiin astui valkoinen hahmo, jolla oli yllään punaisia ja sinisiä panssareita – sekä karisman naamio.<br>\n”Tervehdys, Trinuma”, Ämkoo sanoi happamasti.<br>\n”Hei vain, Ämkoo, luopio”, Trinuma vastasi.<br>\n”Hei täältäkin”, Manu sanoi. Trinuma ei vaivautunut vastaamaan.<br>\n<em>Puhuta sinä sitä, niin keksin jotain</em>, Manu viestitti Ämkoolle.<br>\n”Mikä sinut tuo meidän kimppuumme?” Ämkoo tiuskaisi.<br>\n”Te tapoitte ystäväni.”<br>\n”Sekopää se oli”, Manu ei voinut olla sanomatta. Ämkoo potkasi häntä nilkkaan.<br>\n”Minun tehtäväkseni siis lankesi teidän pidättämisenne”, Trinuma jatkoi ponnettomasti.<br>\n”Ahaa”, Ämkoo sanoi aprikoiden. ”Etkö aiokaan tappaa meitä?”<br>\n”Minua on kielletty tappamasta teitä.”<br>\n”Oliko Marlodeniakin? Sillä siihen hän pyrki.”<br>\n”Minä en tiedä, mitä hän aikoi tehdä kanssanne. Tiedän vain, että otan teidät kiinni ja pidätän.”<br>\n”Ahaa?”<br>\nSiinä samassa sekä Ämkoo että Makuta Nui putosivat alempaan kerrokseen katon pettäessä heidän allaan. Manu oli salakavalasti leikannut heidän ympäriltään katon irti silmäsäteellään. Kaksikko oli taas juoksussa käytävää pitkin. Trinuma hypähti reiästä muutaman sotilaan kanssa ja lähti takaa-ajoon.<br>\n<br>\nEdestäpäin avautui ovi ja sisään rynni ritarikuntalaisia Ämkoon ja Makuta Nuin tielle. Sehän ei heitä hidastanut, vaan Mäksä veti miekkansa ja Manu loi sellaisen kädestään. He raivasivat sotilaita edestään ja välttivät ammuksia. Jokun kranaattikäsi lipesi, ja suurin osa vartijoista kuoli räjähdyksessä. Manu ja Ämkoo olivat siinä vaiheessa jo toisella puolella ovea. He olivat jälleen tulleet käytävälle, joka haarautui viiteen eri suuntaan. Heidän tulokäytävänsä oli kuudes.<br>\n”Ja mihin nyt”, Ämkoo tokaisi enemmän itselleen kuin Manulle.<br>\n”Tämä koko paikka näyttää olevan pelkkää käytävää”, Makuta huokaisi. ”Kuten kaikki muutkin pahislinnoitukset.”<br>\n”Oletko varma, ettemme me ole niitä pahiksia tällä kertaa?” Ämkoo virnisti.<br>\n”Mitä, jos olemmekin? Ehkä pahistelu on kivaa.”<br>\n”Tai jos ei.”<br>\n”No, minä olin pahis muutaman tuhatta vuotta. Kukaan ei pitänyt minusta.”<br>\n”Ei millään pahalla, mutta kukaan ei edelleenkään pidä sinusta.”<br>\n”Siksikö, kun räjäytin Marlodenin pään?”<br>\n”Ei…”<br>\nHeidän takaansa kuului melua. Vartijat saapuisivat hetken kuluttua. Ämkoo paiskasi puisen oven kiinni ja Manu hitsasi sen kiinni kiveen. Tai ainakin yritti. Puu syttyi palamaan ja kivi vain mustui. Puuoven roihahtaessa voimakkaasti Manu joutui hyppäämään kauemmas. Sitten, yhtäkkiä, heidän mieliinsä saapui heikko viesti.<br>\n<em>Ämkoo? Sinäkö?</em><br>\n<em>Ei. Vain kurja Makuta</em>, Manu vastasi.<br>\n<em>Pää kiinni, Manu. Kyllä, Visokki. Minä täällä.</em><br>\n<em>Ja Makuta Nuikin näemmä</em>, Visokki viestitti.<br>\n<em>Jee, minä.</em><br>\n<em>Missä olet?</em> Ämkoo kysyi.<br>\n<em>Olen testihuoneessa numero 23. Pitäkää kiirettä,</em> ne <em>voivat vielä palata.</em><br>\nMitähän mahtoivat olla <em>ne</em>?<br>\n”Ja missähän se huone numero 23 on…” Manu murahti. Ämkoo kohautti hartioitaan. Heidän takanaan liekehtivä ovi pirstoutui. He juoksivat sattumanvaraiseen käytävään. Toisessa päässä oli jo tutunnäköiseksi käynyt puinen ovi. He juoksivat läpi sen kummemmin varomatta – suoraan vihollisparven keskelle. Ritarikuntalaiset näyttivät häkeltyneiltä, mutta sitten useat tarttuivat aseisiinsa. Manu ehti nähdä huoneesta vain sen, että siellä oli puisia pöytiä ja pöydillä ruokaa.<br>\n<em>Nälkä.</em><br>\n<em>JUOKSEEEEEH!</em> Ämkoo kiljui hänen päässään.<br>\n<br>\nHe palasivat takaisin, ja yllättyneet takaa-ajajat kärsivät tappion uudestaan. Trinuma ehti väistää Makuta Nuin piikittelevää kättä ja syöksähti pyöreän huoneen reunalle. Manu juoksi toiseen käytävään ja Ämkoo toiseen. Kummankin perään lähti lauma sotilaita, jotka ammuskelivat ja räjäyttelivät ympäriinsä. Manu juoksi seuraavan oven läpi jättäen Makutan muotoisen reiän puuhun. Seuraava huone oli tyhjä. Siellä oli vain ovi kolmeen muuhun huoneeseen ja oviaukot kahteen uuteen käytävään. Huoneiden yllä kylteissä luki ”19”, ”20” ja ”21”. Manu katseli kiinnostuneena kahta käytävää. Kumpaan hänen pitäisi jatkaa?<br>\n<br>\nSillä välin Ämkoo oli joutunut käytävään, joka kiersi mutkan kautta sinne, mistä oli alkanutkin. Sotilaat olivat melkein kiinni hänen takapuolessaan hänen yrittäessään uudestaan karkuun.<br>\n<em>Tämä ei todellakaan kuulunut suunnitelmiini…</em><br>\n<br>\nMakuta Nui oli valinnut oikein. Hän oli löytänyt toisesta käytävästä huoneen numero 23 ja piiloutunut siihen. Sotilaat olivat menneet tutkimaan muita huoneita. Manu katseli ympärilleen. Huone oli hyvin valaistu. Keskellä seisoi leikkauspöytä, johon Visokki oli sidottu avuttoman näköisesti. Tämä käänsi katseensa häneen, ja hän meni leikkaamaan siteen poikki.<br>\n<em>Kiitos, Makuta Nui</em>, Visokki huokaisi hänen mielessään. <em>Missä Ämkoo on?</em><br>\n”Sano Manu vain”, Makuta tokaisi ja avasi huoneen oven. Sen edessä seisoi sotilas. Hän paiskasi oven nopeasti kiinni.<br>\n”Ehkä menemme ikkunasta”, hän sanoi, eikä voinut mitään itselleen, vaan hihitti vähäsen. Visokki kohotti kulmiaan. Sitten he tunkeutuivat pienen lasisen ikkunan läpi, mikä oli hankalahkoa Visokille. Ovi, joka oli kalahtanut lukkoon, oli pian tiessään sotilaiden raivatessa tietä. He ehtivät ampua Manua, joka meni ikkunasta Visokin jälkeen. Hän kiljaisi luodin osuessa hänen takamukseensa. Visokki oli jo liikkeellä. Hän oli matkalla pois rakennuksien luota.<br>\n<em>Sain Visokin, tule pois sieltä</em>, Manu viestitti Mäksälle.<br>\n<em>Yritä itse minun tilanteessani!</em><br>\n<em>Aha, eli tulen apuun?</em><br>\nSiinä samassa Ämkoo syöksyi ilmiliekeissä – kirjaimellisesti – ulos ikkunasta lähellä heidän sijaintiaan. Ikkunalasin pirstaleet liekehtivässä panssarissaan hän juoksi kohti Makuta Nuita ja Visokkia, jotka katsoivat hölmistyneinä tavallisesti niin rauhallista Ämkoota.<br>\n<em>Toisaalta, kukapa ei riehuisi, kun housut ovat tulessa</em>, Manu pohti. Ämkoo kieri hetken maassa sammuttaakseen liekit ja jäi siihen läähättämään. Manu potkaisi häntä. Mäksä nousi ylös ja pudisteli itseään.<br>\n”Hyi, mitä porukkaa”, hän sylkäisi.<br>\n”Sanopa muuta”, Manu myönsi.<br>\n<em>Pidetään kiirettä</em>, Visokki pyysi anelevasti. Niinpä kolmikko lähti vuorille päin, kohti klaanilaisten alusta, joka odotti piilotettuna. Viimeiseen asti sotilaat jahtasivat heitä, mutta he pääsivät pakoon lentoaluksella turvallisesti.<br>\n<br>\n”Pirullisen ovela juoni Mata Nuin ritarikunnalta”, Mäksä huokasi, kun he olivat turvallisesti ilmassa.<br>\n<em>Heitä ei pitäisi aliarvioida</em>, Visokki sanoi.<br>\n”Mitä ne tekivät sinulle?” Manu kysyi.<br>\n<em>Yrittivät selvittää, miksi pystyn, mihin pystyn</em>, Visokki sanoi väristen. Manu ymmärsi. Joka Visorakilla ei ollut telepaattisia kykyjä.<br>\n”Pidä kiirettä, ruoja!” Manu äyskähti pilotti-Matoranille, joka oli odottanut aluksella. Tämä ei noteerannut Makutaa, sillä oli tottunut moiseen jo tulomatkalla.<br>\nKolme Bio-Klaanin jäsentä palasivat takaisin saarelleen jälleen yhden onnistuneen retken jälkeen.<br>\n<br>\n[spoil]He, sori Mäksä, että käytin hahmoasi vähän kuin luvatta, mutta takaumahan tämä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1103,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-07-14T09:21","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nNareu.<br>\n<br>\nSe oli olennon nimi. Vai oliko? Olento rääkkäsi aivojaan ja käytti viimeiset oman tahtonsa rippeet muistaakseen, mitä tuon kohtalokkaan tapaamisen Diereuen kanssa tapahtui. Laboratorio. Hän muisti laboratorion. Se oli maan päällä. Se oli lähes tyhjä. Tyhjiä, jättimäisiä lasikupuja. Niissä oli kylttejä. Kylttejä. \"Projekti Suoja II (Ei aloitettu)\". Kyllä, hän oli varma siitä. Sitten Nareu oli...<br>\n<br>\n<em>Koeh nk lö<br>\n<br>\nJ uer let o v rma e ä<br>\n<br>\nT l v ä ist mi e <br>\n<br>\nK e k l<br>\n<br>\nA L I R D N <br>\n<br>\nPr k i P r</em><br>\n<br>\n<strong>Saari</strong><br>\n<br>\nEräst Le-Matoran pyyhki hikeä otsaltaan ja katsahti jälleen marjapuuhun. Matoranin monen tunnin uutterasta työstä huolimatta se oli vielä pulloillaan marjoja. Matoran huokaisi ja laskeutui tikkailta toivoen, että pomo ei jälleen laskisi palkkaa. Raadanta marjaviljelmillä oli jo tarpeeksi kamalaa ilman huonoa palkkaakin.<br>\n<br>\nKävellessään kohti kyläänsä Le-Matoran huomasi tien keskellä kuopan. Miksi kukaan kaivaisi kuopan keskelle kävelytietä? Ärtyneenä Matoran päätti kiertää kuopan, mikä onnistui helposti, koska se oli vain muutaman metrin leveä. <br>\n<br>\nMatoran katsahti vahingossa kuopan pohjalle.<br>\n<br>\nSe oli virhe.<br>\n<br>\nKuopan pohjalla oli jotain, mitä oli mahdotonta kuvailla. Se peitti koko pohjan. Matoran tarkensi katsettaan ja näki marjapuun, tikkaiden ja pomonsa osia kuopan pohjalla. Hämmentyneenä Matoran meinasi jo juosta karkuun, muttei voinut. Kohde kuopan pohjalla muutti muotoaan. Värejä. Muotoja. Asioita, jotka hän tunnisti ja asioita, joita hän ei tunnistanut.<br>\n<br>\nKirkaisua muistuttava ääni halkoi ilman, kun Matoran imeytyi massaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1104,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-07-15T13:38","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake, foorumi</strong><br>\n<br>\nAukiolla seisoi reilun tusinan verran erikokoisia- ja näköisiä hahmoja riviksi järjestäytyneinä. Kirjavaan joukkoon kuului Matoralaisia, pari Toan kokoista hahmoa sekä joukko isompia otuksia. Rivissä oli edustettuna melkein kaikki sateenkaaren värit, mutta jonkinlaista yhtenäisyyttä toivat sinisellä koristellut, valkoiset rintapanssarit, jotka eivät näyttäneet istuvan oikein kenellekään.<br>\n<br>\n\"Öh, eiköhän joku sepistämme saa noita vähän istuvimmiksi\" rivin edessä seisova Bladis sanoi joukkiolle. \"Kapurasta en tiedä, mutta ainakin Pehhak, Judis ja pari muuta ovat käytettävissänne.\"<br>\n<br>\nVastaukseksi moderaattori sai huojentunutta muminaa. Bladis kääntyi ympäri ja katsoi seuraavan kontin sisältöä. Kanoka-laukaisimia.<br>\n<br>\n<em>Pitänee antaa Matoralaisille, pikkuiset tuskin ovat hyödyllisimmillään etulinjassa,</em> moderaattori aprikoi. <em>Vaikka toisaalta, osa noistakin on aika tulisia luonnoltaan. Ehkä vain kysyn halukkaita, kuka minä olen heidän puolesta päättämään.</em><br>\n<br>\nBladis oli ajatellut vapaaehtoisten varustelun sotaa varten olevan huomattavasti heppoisampaa kuin paperitöiden, ja pitikin itseään onnekkaan päädyttyään kyseiseen työnjakoon Samen kanssa. Skakdi oli kuitenkin saanut huomata, että panssareita, aseita ja varusteita oli liian vähän, ne olivat vääränkokoisia, huonosti huollettuja, huonolaatuisia, tai muuten vain skakdilaisittain ilmaistuna skarrarrar. Lisäksi Allianssin merivoimat saartoivat Klaanin saarta melkoisen tehokkaasti, eikä kaupanteko ja uuden välineistön hankinta meinannut onnistua. Satamassa näkyi joka päivä aina vain enemmän tyhjiä laituripaikkoja.<br>\n<br>\n<em>Joten ehkä Same sittenkin veti pitemmän korren,</em> Bladis tuumi mielessään.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnake, Samen työhuone</strong><br>\n<br>\nModeraattori huohotti väsyneenä pöytänsä ääressä. Kyniä, kumeja ja klemmareita lojui pitkin poikin. Sota alkoi viedä veronsa. Lisäksi kiireellisten papereiden pino näytti paksummalta kuin aamulla.<br>\n<br>\n\"Hittolainen\", Same mutisi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1105,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-07-16T12:43","content":"<strong>Nynrah, Takomo, huoltokuilu</strong><br>\n<br>\nKeetongu juoksi Takomon pimeitä teollisuuskujia pitkin Ternok ja Ontor hartioillaan ja Cordak-tykki kädessään jälleen kerran. Hänellä oli pato murrettavana. Manu oli luultavasti saanut jo Möröt evakuoitua, sillä Tongu oli juossut jo jonkun aikaa; tehdas oli hyvin suuri. Matkanteko oli kuitenkin ollut edellistä huomattavasti helpompaa, sillä Manu oli houkutellut rautalieriöt mukaansa ja Zorakilla oli hommansa Guartsua vastaan. Tehdashalli odotti kohtalon iskua.<br>\n<br>\nViimein keltainen kyklooppi saapui sähkölaitoshallin kulman takaa kuivuneen joen betonivahvisteiselle tormälle. Loppumatka oli ollut helppo suunnistaa, sillä mädän kalan löyhkä pisti nenään jo teollisuusviidakon sisällä.<br>\n<br>\nKeetongu katsoi rautavahvisteista patovoimalaa ja sen betonisia muureja kuin strategi taistelukenttää. Sitten hän katsoi Cordak-tykkiä. Seitsemän räjähtävää ammusta odotti rummussa.<br>\n<br>\n”Minun pitää tehdä tehtaanpuoleiseen valliin reikä, jos haluan veden virtaavan sinne”, Tongu mutisi, ”Eikä tämä muuten juuri auta. Siihen menee ainakin kolme panosta. Jos haluan tuhota padon kunnolla neljällä panoksella, minun pitäisi seisoa keskellä patoa. Lappeella osuvat panokset eivät tee tarpeeksi tuhoa. Mutta en voi olla uomassa, kun pato murtuu!”<br>\n<br>\n”Yksinkertaista: teet ensin valliin reiän, kierrät padon toiselle puolelle ja ammut sen sieltä. Hieman kauempana ylävirralla on huoltosilta. Q sanoi, että sitä käytettiin ennen padon rakentamista,” Ontor sanoi ja osoitti ylävirtaan. Huoltosilta jäi suuremman padon taakse, eikä Tongu nähnyt sitä täältä. <br>\n<br>\nHän kuitenkin luotti Matoranin sanaan ja ampui kolme panosta yksittäislaukauksina törmään. Räjähdykset kaikuivat seinistä ja kivenmurikat lensivät ilmaan. Savuavan aukko oli parin kymmenen metrin levyinen, ja sen takana maa laskeutui alaspäin. osa vedestä virtaisi varmasti sitä kautta tehtaisiin, sillä alauoma ei ollut juuri sitä leveämpi ja patoaltaaseen oli talletettu pientä järveä vastaava vesimäärä.<br>\n<br>\nTongu kiipesi Matoranit olallaan patosillalle ja hyppäsi sen vastakkaisen kaiteen yli törmälle. Vesi oli aivan laajennetun altaan reunalla ja huoltosilta alle puolen metrin korkeudella vedenpinnasta. Silta oli ollut ennen korkeampi, ja raaka-aineita ja tuotoksia vievät laivat olivat päässeet jokea pitkin sen ali. Keetongu käveli sillan keskivälille. Pato oli nyt viidentoista metrin päässä. <br>\n<br>\n”Onneksi Cordak-panokset toimivat myös veden alla”, Tongu sanoi ja tähtäsi.<br>\n”Varro! Veden pintajännitys voi räjäyttää panoksen ennen kuin se ehtii maaliin. Ammu veden alta!” Ternok sanoi. Kyklooppi otti neuvosta vaariin, kumartui ja upotti aseensa veden alle. Jättiläisen valtavilla käsivarsilla se olikin helppoa. Tongu otti varmistimen pois suurella kahvalla ja ampui.,<br>\n<br>\nVapautuvat veden voima yllätti hänet ja Matoranit ennen kuin hän ehti ajatellakkaan asiaa. Liikkeelle lähtevät vesimassa murskasi heti lopunkin padosta ja kun aukko suureni, se vetäisi tykin Keetongun yhä veden alla olevista käsistä. Jätti pomppasi pystyyn ja juoksi muutamalla loikalla pois sillalta. Ajatus oli sekunnin murto-osasta kiinni, kun virta huuhtoi sillan tolppineen päivineen mukaansa. Pauhu peitti kaiken muun alleen. Suurin osa siitä virtasi pääuomaa pitkin mereä kohti ja vetäisi uoman rannoilta puut juurineen, mutta huomattava määrä virtasi Keetongun räjäyttämästä aukosta tehdasalueelle. Ensimmäiset hallit romahtivat ja vesi virtasi valimoihin ja pannuhuoneisiin. Höyryt täyttivät ilman.<br>\n<br>\n”Guartsu ei varmaan ollut tuolla kun se romahti”, Ontor sanoi, kun yksi rakennelmista luhistui veden vaikutuksesta.<br>\n”Eversti on sitkeää tekoa”, Tongu sanoi.<br>\n<br>\n”Mistä lähtien sinä olet kutsunut häntä ”Guartsuksi”, Ternok kuiskasi Ontorille vähän ajan päästä. Ontor virnisti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1106,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-07-16T15:09","content":"<strong>Klaanin saari, luola</strong><br>\n<br>\nVanhukset Welsix ja Olthal korjasivat ja hoitivat Zyglakien aseita pöydän ääressä. Harvat Zyglak joukosta osasivat käsitellä aseitaan yhtä hyvin kuin Welsix ja Olthal jotka olivat hyvin kokeneita erilaisten aseiden kanssa, joten moni heistä jättivät aseensa heidän huoltoon. Vanhukset tekivät työtä ilomielin, sillä heillä oli muihin Zyglakeihin verrattuna paljon enemmän vapaa-aikaa ikänsä takia ja jokin harrastus ajanvietoksi on aina plussaa.<br>\n<br>\n”He eivät tee näitä kivääreitä kuin silloin ennen”<br>\n”Ei niin. Liian keveitä, tuntuu kuin leikkisi leluilla.”<br>\n”Ja erittäin rujo käsityö. Ote ei ole yhtä hyvä verrattuna niihin mitä me käytimme silloin ennen.”<br>\n”Sangen. Muistatko myös ne elegantit, hienosti hiotut puuviimeistelyt?”<br>\n”Hyvin elegantteja.”<br>\n”Oletko muuten tavannut nuoren johtajan vaimoa?”<br>\n”Olen, varsin vaisu tyttö.”<br>\n”Varsin, ei lainkaan tavallisen Zyglak-naisen tapaista, mutta mitä voi sanoa.”<br>\n”Sangen.”<br>\n”Siitä puheen ollen, miten sinun pojan kanssasi menee? Yhä siellä suolla rämpimässä?”<br>\n”Jos se on mitä poika tahtoo, ei sille voi oikein mitään. Poika on yhä yhtä villi kuin silloin poikasena. Lapsenlapsia näkee kyllä harvoin eivätkä vanhat luuni kannata minua pitkissä matkoissa enää yhtä hyvin.”<br>\n”Samaten. Pojantyttöni on saanut kiintymyksen Selakhilaanilaisiin sotamaalauksiin”<br>\n”On hyvä, että tytöllä on terveellinen harrastus”<br>\n”Kyllä, kovin. Vien niitä aina tuliaisiksi hänelle. Luuletko, että Klaanissa olisi paljon niitä?”<br>\n”Olen kuullut, että kaupungissa asuu monia Selakhilaaneja, yksi niistä jopa moderaattori.”<br>\n<br>\n”Hei, mitä te täällä istutte vielä?”<br>\nMutta ennen kuin Olthal ehti vastata, kahden vanhuksen keskeytti heitä nuorempi, mutta silti verrattain kokenut nais-Zyglak, Vasell. ”Teidän kuuluisi olla kokoontumispisteessä ilmoittautumassa viisitoista zeliä sitten.”<br>\n”Ah, paljon anteeksi”, Welsix vastasi rauhallisena, ”aika aina tahtoo kulua nopeammin keskustelussa.”<br>\n”Niin, puhuimme juuri äsken Selakhilaanilaisista sotamaalauksista”, Olthal lisäsi.<br>\n”Miten vain”, Vasell vastasi välinpitämättömästi, ”nouskaa nyt ylös siitä.”<br>\n”Noh noh, eipä olla kärsimättömiä. Eihän tässä mitään kiireitä”, Welsix nousi ylös Olthalin kanssa hyvin huolettomasti ja alkoi kävellä kokoontumispisteeseen Vasellin kanssa. <br>\n<br>\n<br>\n<strong>Zakaz</strong><br>\n<br>\nKaksi matkalaista jatkoivat matkaa Zakazin kuumalla erämaalla, Zaiggeran osoittamaan suuntaan. <br>\n”Kertoiko hän kuinka kaukana kylä vielä on?” Pegghu kysyi Domekilta ohimennen.<br>\n”Muistaakseni ei maininnut”, Valon Toa vastasi ja silmäili viereistä jyrkkää, kivien täyttämää mäkeä satunnaisesti eikä yrittänyt aloittaa keskustelua.<br>\n”Hei Domek?”<br>\n”Niin?” Domek vastasi hyvin keveästi.<br>\n”Kenen huivi se on?”<br>\n”Minun tietenkin”, Valon Toa vastasi huolettomasti ja löysensi huiviaan hieman.<br>\n”Ei vaan, Zaiggeran huivi. Kenelle se kuului?”<br>\nValon Toa oli hiljaa.<br>\n<br>\n”Anteeksi jos-”<br>\n”Ei, ei se mitään”, Domek vastasi paljon alakuloisemmin mutta yritti pirteämmältä jottei toisi syyllisyyden tunnetta Matoralaiselle. ”Ei se mitään...”<br>\nValon Toan puhuessa hän kuuli yhtäkkiä ääniä kaukaa ja pysähtyi paikalleen.<br>\n”Mitä nyt?” Pegghu kysyi, mutta pian kuuli itsekin ääniä kaukaa.<br>\n<br>\nÄäni kuului yhä ja yhä kovemmin ja selkeästi. Se oli moottoriajoneuvojen ääni ja se lähestyi heitä. He kääntyivät äänien lähteen suuntaan ja näkivät kaukana heidän takaa<br>\njoukko Skakdeja moottoripyörien selässä, jotka ajoivat heitä kohti. <br>\nPian kuin he huomasivatkaan moottoripyöräilevät Skakdit ovat piirittäneet heidät. Domek yritti pysyä rauhallisena samaten myös Pegghu, mutta vain pitäessään aseensa kätensä lähettyvillä.<br>\nSkakdit huutelivat ja räyhäsivät ajellessaan ympyrää, mikä vaikeutti Domekin yritystä seurata piiritystä valppaana. Skakdien moottoripyöräjengi viimein pysähtyi paikalleen, antaen viimein matkalaisille mahdollisuuden nähdä piirittäjänsä paljon tarkemmin.<br>\nJokaisella heillä oli päällään musta nahkatakki, johon oli kuvioitu palava Skakdi pääkallo aurinkolaseilla. Osalla moottoripyöräilijöillä on samanlaiset aurinkolasit, mutta muuten jokainen näyttää täysin erilaiselta toistensa kanssa. Moottoripyörät itse ovat hyvin vanhanaikaisia risteilypyöriä.<br>\nPyöräilijöiden joukosta käveli matkalaisten eteen isokokoinen, lihaksikas Skakdi jolla oli naurettavan näköinen ja kokoinen kolmioaurinkolasit päässä ja pukeutunut turkkikaulusteiseen nahkatakkiin.<br>\n<br>\n”Hei sintit”, kolmioaurinkolasinen Skakdi puhui hyvin mörisevällä äänellä ja katseli heitä alas, ”tiedättekö kenen maalla te olette?”<br>\n”Niin! Tiedättekö missä te olette!” yksi pyöräilijöistä huusi perään paljon kimeämmällä äänellä, mutta toinen Skakdi hänen vieressä läpsäytti häntä ohimoon. ”Turpa kiinni kun pomo puhuu.”<br>\n”Anteeksi jos olemme tunkeilleet ilman lupaa”, Domek yritti keplotella heidät eroon tilanteesta, mutta pysyi silti valppaana. <br>\n”Niin, emme tee tätä toisten”, Pegghu seurasi mukana, mutta ase silti kätensä lähettyvillä.<br>\nKolmioaurinkolasinen jengin pomo kumartui hieman heitä päin. ”Ketä Karzahnia luulet meidän olevamme...?”<br>\n”Pomo, potkitaan näiden hampaat irti!” yksi moottoripyöräilijöistä huusi.<br>\n”Ei, heitetään ne Syväläisille!” toinen huusi. <br>\n”Ei, haudataan hiekkaan ne kaulaan saakka!”<br>\n”Ei, nipistetään niiden olkapäitä!”<br>\n”Suu kiinni Lekuri”<br>\nPegghu piti aseen otteesta paljon tiukemmin.<br>\n”Moottoripyöräilijöitä...?” Domek vastasi. Jengin pomo otti lasinsa pois ja tuijotti heitä hetken. Yhtäkkiä hän alkoi nauraa erittäin huvittuneena. ”Hyvä vastaus, sintti!”<br>\nMuut Skakdit nauroivat mukana, mutta matkailijat yrittivät päättää pitäisikö heidän nauraa mukana vai ei. <br>\n”... Mutta ei aivan”, jengin pomo sanoi hilpeästi, ”Hessu! Lekuri! Sam! Kharlinn-siskot!”<br>\nKuusi Skakdita nousivat moottoripyöristä. Domek ja Pegghu palauttivat otteensa aseisiinsa.<br>\nSkakdit ottivat erilaiset soittimet esiin.<br>\n<br>\n”Hetkinen, mitä?”<br>\n<br>\n”Soita se, Sam”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="450" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/_TgjGUUhRoE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/_TgjGUUhRoE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nJengin pomo otti takistaan mikrofonin. Kolme nais-Skakdita tekivät samoin ja muut alkoivat soittamaan soittimiaan. <br>\nJengin pomo alkoi nauramaan mikkiin.<br>\n\"<strong>HAHAHAHAHA! OLEN ROTAKK, RIKOLLISUUDEN KUNINGAS!</strong>\"<br>\n<br>\nSitten kolmiolasinen Rotakk, moottoripyörä jengin pomo, alkoi laulamaan...<br>\n<br>\n~~~<br>\n00:17<br>\n<em>Skakdijengi koko Zakazin mahtavin<br>\nryöstää kylät, tappaa kansan, on kammottavin.<br>\nMatoranit, Toat, Xian Vortixxitkin<br>\npeloissansa alleen laskeen ilomielin<br>\nkun Pirut Irnakkin hyökkää ja ottaa minkä tahtoo, haluaa ja tarvitsee,<br>\nkun Pirut Irnakkin tappaa, ryöstää, riistää, sieppaa, murhaa, kaiken saa.<br>\n<br>\nRotakkin armeija pirullinen, vaarallinen<br>\nhallitsee koko saaremme täydellisen<br>\nja ryöstää, murhaa, riistää, tappaa, hirttää, kaiken murskaa tieltään.<br>\n<br>\nSkakdijengi koko Zakazin mahtavin<br>\nvaltaa pitää, rankaisee ja vie sinapin.<br>\nMatoranit, Toat, Xian Vortixxitkin<br>\npakenevat kun pyörä moottorisin<br>\nesiin ajaa, kaiken ryöstää, talot polttaa, kaiken ottaa minkä haluaa tai tarvitsee.<br>\nEsiin ajaa Irnakkin Pirut, karkoittaa pelkurit ja saa minkä ansaitsee.<br>\n</em><br>\n~~~<br>\n01:40<br>\nOsa jengiläisita nousivat moottoripyörästään ja alkoivat tanssia selvästikin hyvin kauan pitkään kehitettyä, harjoiteltua ja koreografittua tanssirutiinia.<br>\n<br>\n~~~<br>\n01:48<br>\n<em>Pakenevat vätykset me tuhoamme.<br>\nPyörillämme niiden yli ajelemme.<br>\nKaikki jotka meitä kehtaavat vastustaa,<br>\nheidän ruuminsa hautaamme hiekkaan.<br>\nPalasina, kuolleina, makaavat ikuisuuden kunnes Suuri henki unohtaa.<br>\nRiekaleina, sirpaleina, ohuina suikaleina autiomaassa saavat palaa.<br>\n<br>\nRotakkin armeija pirullinen, vaarallinen<br>\nhallitsee koko saaremme täydellisen<br>\nja ryöstää, murhaa, riistää, tappaa, hirttää, kaiken murskaa tieltään.</em><br>\n<br>\n~~~<br>\n<br>\n”Teidän vuoronne!” Rotakk huusi matkalaisiin päin lopettaessaan viimein tanssiahtelunsa.<br>\n”Mi-mitä?” Domek ja Pegghu vastasivat yhtä aikaa. Kumpikaan heistä eivät kyenneet käsittämään mitä juuri tapahtui ja miksi.<br>\n”Minä kerroin meistä, joten kertokaa te nyt teistä”, Rottakk sanoi ja heitti mikrofoninsa heille. ”Jos te haluatte elää vielä.”<br>\n”Mi-mitä?” <br>\nDomek päätti tarttua mikkiin. Tässä vaiheessa ei enää ollut paljon menetettävää.<br>\n”Öhm”, Valon Toa aloitti, vaikka ei tiennyt miten pitäisi. ”Nimeni on Toa Domek, Valon Edustaja...? Eh, nimi kuin... Ehlek? Mutten silti ole... Ehlek?”<br>\n<br>\n”Pojat, hoidelkaa heidät”<br>\n<br>\n\"Ei hiivatti.\"<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Laulun säkeistön kirjoitti Makuta Nui, joten paljon kiitoksia hänelle</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1107,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-07-16T22:08","content":"<strong>Bio-Klaanin saari</strong><br>\n<br>\n<em>Ei hiivatti kun laulattaisi,</em> Snowman aprikoi. <em>Harmi, ettei lauleskelusta ole hyötyä taistelussamme Klaanin puolesta.</em><br>\n<br>\nLinnut lauloivat, heinät heiluivat tuulessa ja aurinko kapusi horisontin takaa. Snowie katseli edessään vaappuvia Makea ja Kepeä ja koetti pysyä reppunsa ja laukkunsa kanssa heidän perässään.<br>\n<br>\n<em>Ottaa kohta kunnon päälle,</em> Snowie tuumi. <em>Nämähän ovat pahempia kuin Guartsu.</em><br>\n<br>\nHän mietti sanojaan tarkemmin.<br>\n<br>\n<em>No eivät nyt sentään.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1108,"creator":"Donny","timestamp":"2011-07-16T22:32","content":"<strong>Ämkoon veljeskunnan saari</strong><br>\n<br>\nJäsenmääränsä puolesta kiivasta tahtia vähenevä kaksitasosiipitorakkain parvi hyöri epämääräisesti metsän yläpuolella samalla kun piristeitä nauttineen marakatin tavoin torakan selästä toiseen loikkiva vihreänkirjava Matoran Kaita repi vihollistensa lentovermeitä kappaleiksi. Parin pään verran normaalia matorania kookkaampi hahmo nauroi lujaan ääneen pudotellessaan huutavia torakoita yksitellen viidakon siimekseen.<br>\n<br>\nYllätyksen suomasta edusta huolimatta Ämkoon veljeskunnan valttikortti ei kuitenkaan ehtinyt pysäyttämään kaikkia lentäjänazorakeja. Yksi jo kertaalleen siipeensä osuman saanut torakkalentäjä päätti käyttää äkkinäisesti syntyneen kaaoksen hyväkseen ja laski kulkunsa kohti viidakon kattokerrosta. Pian torakka kiitikin oksien seassa väistellen parhaansa mukaan puita ja muita esteitä.<br>\n<br>\nMatoran Kaitan armoille jääneet torakat koittivat parhaansa mukaan järjestäytyä vastaiskuun, mutta vastustajan taistelutekniikka tuntui tekevän ajatuksenkin mahdottomaksi. Jonkinlaisen elementtivoiman avuin tuulispään lailla torakoiden kimppuun aina uudestaan ja uudestaan hyökkäävä kolmoismatoran oli jo hetki sitten kohottanut esiin valtavan viikatteen ja ketjuaseen muotoisen aseensa, ja nyt ketjuviikate sekä sitoi että silppusi lentäviä torakoita miltei luonnottomalla nopeudella. Lähitaistelu tällaista vihollista vastaan oli yksinkertaisesti mahdotonta.<br>\n<br>\nNorsupäästäisellä ratsastava kolmikko huomasi saaneensa apujoukoista huolimatta yhden torakan peräänsä. Ämkoo murahti jotain puoliääneen, painosti ratsuunsa lisää vauhtia ja kehotti matoraneja pitämään tiukasti kiinni. Norsupäästäinen yritti uupumuksesta ja lihaskivusta huolimatta tehdä työtä käskettyä ja loikki päättäväisin mielin pakosalle.<br>\n<br>\nTorakka alkoi kuitenkin tulittaa. Nopea rahi onnistui kuin onnistuikin väistämään ammukset, mutta Ämkoo tiesi vallan hyvin tilanteen koituvan ennen pitkää kolmikon tappioksi jos asiaan ei tulisi muutosta.<br>\n<br>\n\"Hypätkää kyydistä\", Ämkoo komensi äkkiarvaamatta matorankumppanejaan.<br>\n\"Mit-\", Otlek aloitti, mutta teki työtä käskettyä Enkin kiskaistua tätä olkapäästä. Matoranit katosivat äkkinäisesti viidakon kätköihin samalla kun Ämkoo pakotti ratsunsa vaihtamaan suuntaa.<br>\n<br>\nTorakka ei osannut odottaa tilanteen äkkinäistä muutosta. Kaikesta huolimatta nazorak kuitenkin naurahti. Olihan sillä sentään siivet. Maan tasolla matkaansa taittava kummallinen rahi ei ratsastajansa kanssa pärjäisi lentäjätorakalle alkuunkaan, sillä eihän maasta käsin voinut edes hyökätä...<br>\n<br>\nTai niin torakka ainakin luuli.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="234" height="28" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/48S_q42YQkw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/48S_q42YQkw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Hyppää!\" Ämkoo komensi päästäistään ja pian valtava kärsäpeto sinkosi itsensä ylipitkien takaraajojensa avulla taivaalle. Loikan aikana Ämkoo tarttui erääseen puuhun heittäytyen sen oksalle ja jättäytyen täten ratsunsa kyydistä. Suuret verenpunaiset silmät omaavan röhkivän eläimen matka taivaalle kuitenkin jatkui, ja Norsupäästäinen lähestyikin torakkaa uhkaavasti.<br>\n<br>\nNazorakin itsevarmuus koki kolauksen suurten silmien ja törisevän kärsän tullessa hetki hetkeltä lähemmäs. Torakka nielaisi ja ampui räjähtävän ammuksen kohti ilmojen halki kiitävää hirviötä.<br>\n<br>\n\"Käytä kärsää!\" kuului käsky viidakkopuun oksalta.<br>\n<br>\nSilloin nazorak pääsi todistamaan Norsupäästäisen kenties toiseksi erikoisinta kykyä. Päästäisen kärsä otti lähestyvän ammuksen vastaan, kuului puolityhjän pillimehun ääni ja energia-ammus yksinkertaisesti katosi eläimen sisälle.<br>\n<br>\n\"Puske se alas!\" komensi Ämkoo seuraavaksi. <br>\n<br>\nTorakka onnistui viime hetkellä väistämään, eikä Norsupäästäinen onnistunut tönäisemään vihollistaan alas taivaalta. Voitonriemuisesti virnuileva torakka latasi aseensa ja valmistautui ampumaan kohti rahia, joka lähti painovoiman vaikutuksesta putoamaan takaisin kohti maata. Torakka painoi liipaisinta ja uusi energia-ammus lähti matkaan aseen piipusta.<br>\n<br>\nSilloin putoavan päästäisen kärsä törähti äänekkäästi ja rahin hetki sitten nielaisema energiapallo lähti lentoon. Kaksi ammusta räjähtivät ilmassa osuessaan toisiinsa ja räjähdyksen aiheuttama tuulispää heitti huutavan torakan alas. Viidakon eri kerrosten läpi kivuliaasti putoava torakka vaikeroi ja tömähti lopulta viidakon pohjalle.<br>\n<br>\nNazorak nousi viimeisillä voimillaan pystyyn, yski savua ja katseli hädissään ympärilleen vain nähdäkseen viereensä ilmestyneen ja vaarallisesti tuijottavan kärsäeläimen.<br>\n<br>\n\"Kehopusku\", Ämkoo komensi puun oksalta käsin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1109,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-07-16T22:45","content":"<strong>Bio-Klaanin saaren pohjoisosa, Nazorakien satama</strong><br>\n<br>\nMaisema oli klassisen sumuinen. Muutama suuri laiva kellui paikallaan sidottuna kiinni kahteen suuriin, betonisiin laitureihin. Muutama muu laituri oli autio. Kaikenkokoisia puulaatikoita oli kaikkialla. Muutama niistä nostettiin massiivisen nosturin avulla yhden laivan kannelle. Lastaus oli lähes suoritettu. Vain parisen kymmentä torakkaa oli työskentelemässä. Loput joko vartioivat tai laiskottelivat.<br>\n<br>\nMuutama Nazorak istui pienien laatikoiden päällä erään suuremman laatikon ääressä. Heillä oli käsissään jonkin sortin pelikortteja. Laatikon päällä oli kainelaisia juomatölkkejä ja patukoita. Pienikokoisin, pipomaiseen päähineeseen pukeutunut torakka iski korttinsa pöytään. Ne nähtyään kolme körilästorakkaa laskivat omansa kyrsiintyneinä. Riemuitessaan voittajatorakka ei huomannut pelitovereidensa huomanneen hattunsa alta pilkottavaa korttia. Isokokoisin, ankkuritatuointia olkapäällään kantava torakka lähestyi häntä uhkaavasti...<br>\n<br>\nEräs Nazorak istui yksin vartiotornin huipulla siaitsevassa pienessä rakennelmassa. Se katseli tylsistyneenä ikkunalasien läpi satamaan. Ilman sumua näköala olisi luultavimmin ollut erittäin nautinnollinen. Torakka naputteli pöytäänsä sormenpäillään. Pöydällä lojui kaikenlaisia papereita, kolkon pöytälampun valaisemana. Tämä päivä oli ollut tylsä. Torakka päästi kyllästyneen huokauksen, kääntäen tuolinsa ympäri. Antaen jaloillaan vauhtia, tämä rullasi tuolillaan huoneen toisessa päässä siaitsevalle jääkaapille, avaten jääkaapin oven, ja ottaen sieltä juomatölkin. Oven suljenttuaan torakka rullasi takaisin työpöytänsä ääreen. Tämä naksautti tölkin auki. Muutama juomapisara jennähti pöydälle. Torakka imaisi ainakin puolet tölkin sisäälöstä kerralla. Siemausta seurasi komea röyhtäisymäinen äännähdys. Torakka nojasi vasemmalla kyynärpäällään pöytään. Tällä kertaa sormien naputtelun kohteeksi joutui juomatölkki. Nazorak oli valmiina uuteen siemaisuun, huomaten kuitenkin jotain merellä. Torakka laittoi tölkin sivuun, avaten työpöytänsä ylälaatikon. Pian tämä sai kahmittua käteensä kiikarit. Se suuntasi kiikarinkatseensa näkemäänsä kohteeseen. Laiva. Se ei näyttänyt yhdeltäkään rekisteröidyltä Nazorakien laivalta. Sitä oli kuitenkin vaikea hahmottaa kokonaan, koska sumu. <br>\n<br>\nTorakka havaitsi punaista kirjoitusta laivan vasemmassa kyljessä. Laiva alkoi tulla paremmin esiin sumusta. Laiva näytti kovasti siltä, jonka Skakdit olivat ilmoittaneet kaapatuksi. Torakka heitti kiikarit pöydälle, syöksyen ylös tuolistaan kohti seinällä olevaa isoa, punaista nappia. Pian hälytyskellot pirisivät pitkin satama-aluetta. Korttihuijaritorakka välttyi täpärästi siltä, että hänen leukansa olisi vedetty niskaan. Kaikki aseen omaavat lähitorakat vetäisivät ne esille, siirtyen pian laiturin luo. Pian laiva ilmestyi kaikkien näköpiiriin. Se liikkui ihan kuin se olisi ajelehtinut. Laivaan oli maalilla ja pensselillä sutaistu teksti \"Yön Timo II\". Hitaasti mutta varmasti paatti asettui laiturin viereen. Tunnelma oli jännittynyt. Kaikki olivat hiljaa. \"Aluksen miehistö, astukaa ulos paatistanne kädet ylhäällä ja tunnistautukaa, tai avaamme tulen\", johtohahmotorakka huudahti. Pian mustaan kaapuun sonnustautunut hahmo astui laiturille. Nazorakit kohdistivat aseensa piiput tiukasti tähän. Äksen puhunut torakka viittoi hahmoa nostamaan hupun päästään. Kaavun alta ilmestyi tumma käsi, joka laski hahmon hupun alas niskaan. <br>\n<br>\nTorakat laskivat aseensa pettyneenä tunnistaessaan Amazuan. \"Yarrrrr\", Amazua nosti hupun alta toisenkin kätensä. Siinä oli iso koukku. \"Amazua\", äskeinen torakka totesi, \"sinuakin näkee\". Torakka puhui palkkasoturille melko tuttavallisesti, vaikka tätä ei Nazorakien alueilla paljon oltu nähty. Hermostuneet Matoranpiraatit astuivat esiin kapteeninsa perässä. Amazua asteli päättäväisesti laiturin pään portaita ylös. \"Yhteys Skakdien päätukikohtaan\", palkkasoturi tokaisi Nazoraksotilaalle. \"Entäs nuo\", torakka kysyi palkkasoturin perään. \"He ovat... \"kumppaneitani\". Kohdelkaa heitä hyvin.\" Nazoraksotilaat loivat Matoraneihin ihmettelevän katseen. Amazua asteli kohti viestintäpistettä. Hänestä itsestään hänen äskeiset sanansa kuulostivat vastenmielisiltä. <em>Kumppanuus... pah.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1110,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-07-17T14:06","content":"<strong>Ruohoinen rinne Mt. Ämkoon eteläpuolella</strong><br>\n<br>\nKolmikko laskeutui loivaa, auringon kellastaman ruohon peittämää mäkeä. Ämkoon lumihuippuinen ja -rinteinen vuori oli heidän takanaan. Tuuli puhalsi heitä vastaan jokilaaksosta, jonka niittyjen ja satunnaisten puiden keskeltä paistoi heidän määränpäänsä, Nui-Koro.<br>\n<br>\nJoen varrelle rakennettu Nui-Koro oli suurin asutuskeskus Klaanin linnakkeen lähiympäristön ulkopuolella. Muurien ja vartiotornien ympäröimän kaupungin kymmenet olki- ja harvemmat tiilikattoiset talot olivat kuin sikoja karsinassa. Kaiken tämän keskellä kohosi emakko, suuri katedraali, jossa kaupungin pormestari piti majaansa. Katedraalin yhteydessä oli myös pieni varuskunta, jonka lipputangossa liehui Bio-Klaanin sinivalkoinen lippu.<br>\n<br>\nKlaanin linnakkeen korkeimmat tornit näkyivät pieninä tikkuina utuista taivasta vasten kaukana edessäpäin. Heillä oli vielä runsaasti matkaa taitettavana.<br>\nHe saapuivat valtatielle. Täälläpäin valtatiekin oli oikeastaan vain muutamien metrien levyinen hiekkatie, jolla heinillä lastatut kärryt köröttelivät verkkaisesti.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="347" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/4WfKTAAX9DE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/4WfKTAAX9DE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Nui-Koro, saaren suurin kaupunki Linnakkeen jälkeen</strong><br>\n<br>\nPian kaupungin kiviset muurit kohosivat heidän edessään. Suuri puuportti oli kiinni alituisen nazorak-uhan vuoksi. Klaanin tunnuksilla varustettua haarniskaa kantanut vartija päästi kuitenkin järjestön jäsenet passejakaan kyselemättä sisään.<br>\n<br>\nKaupungin keskusaukion vilkkaudesta päätellen oli markkinapäivä. Kymmenet matoranit, vortixxit sun muut värikkäät olennot kävivät kiivasta tinkimä-inttämistä toistensa kanssa monenlaisista tavaroista ja elintarvikkeista. Auringonpaisteelta suojasivat torikojujen raidalliset katokset, joita jatkui silmänkantamattomiin.<br>\n<br>\nTrio raivasi tietään läpi meluisan torin. Tavaraa tyrkytettiin, kolikot kilisivät, biomekaaniset pulut nokkivat ruuantähteitä maasta ja taapersivat päätään nytkyttäen pakoon kun niitä lähestyi. Paistettujen, biomekaanisten muikkujen rasvainen käry leijui ilmassa. Joku tuli kysymään lanttia alkoholijuomaa varten. Jotkut tuijottivat kummallisen näköistä kolmikkoa, varsinkin eriskummallista Makea, kuin eivät olisi ennen heidänlaisiaan olleet nähneet. No, harva varmaankin oli.<br>\n<br>\nTorin keskellä oli suunnaton vesiallas. Se oli täysin pyöreä, ja varmaan puolipallon mallinen pohjakin sillä oli. Neljättäkymmentä metriä oli sen halkaisija. Sitä ympäröivä kivijalka oli niin matala suhteessa mukulakiviseen aukioon, että altaaseen saattoi kompastua helposti, ja se luultavasti myös tulvi sateella. Sitä ympäröi neljä lipputankoa, joissa liehuivat värikkäät viirit.<br>\n<br>\nKolmikko saapui pian goottilaismalliselle (vaikka sitä sanaa ei tässä universumissa käytetäkään) katedraalille, joka oli läheltä vielä suurempi ja vaikuttavampi kuin miltä se muurien ulkona vaikutti. Se langetti varjonsa viilentämään kolmannesta koko suuresta torista. Puista pariovea vartioi pari Toia. Heille ilmeisesti maksettiin palkkaa liikkumattomana ja mykkänä pysymisestä. Make tökkäsi toista sormellaan. \"Patsaita.\"<br>\n<br>\n\"Kaupungin kirjasto on tässä katedraalissa\", Kepe kertoi. \"En tosin ole varma päästetäänkö sinne ketä tahansa. Meidän täytyy anoa audienssia pormestarilta.\" Hän oli juuri astelemassa koputtamaan ovea kun huomasi siihen naulatun paperin. \"Suljettu sunnuntaisin\", siinä luki. Kepe hakkasi ovenkarmia päällään.<br>\n<br>\n\"Ei kai auta kuin etsiä majatalo\", Snowie ehdotti. Suunnitelma pantiin täytäntöön.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1111,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-07-18T20:09","content":"<strong>Saari</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/zm6Pi1imcmg?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/zm6Pi1imcmg?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAbzumo ja harmaa aine vaeltelivat labyrintissä etsien tietä ulos. Kahdesti Makuta oli kuulevinaan askeleita takaansa, mutta ei kääntyessään nähnyt ketään tai mitään. Kiviset seinät näyttivät joka paikassa samoilta. Aika ajoin Abzumo raivostui ja murskasi seiniä tieltään, mutta käytävät eivät tuntuneet loppuvan.<br>\n<br>\nHe olivat vaeltaneet jo tunteja, kun käytävän päästä alkoi kajastaa valoa. He kävelivät – tai itse asiassa Aine luisteli – kohti kajastusta.<br>\n”Minä kävelen jälleen päin tunnelin päässä olevaa valoa”, Abzumo totesi puoliääneen.<br>\n”Herra?”<br>\n”Unohda.”<br>\nHe astuivat raikkaaseen ulkoilmaan. Abzumo tajusi vasta nyt, kuinka tunkkaista sisällä oli ollut. Hän vilkuili ympärilleen ja havaitsi, että he eivät olleet samalla sisäänkäynnillä, josta olivat astuneet sisään. He olivat kivisessä luolassa, jonka suu aukesi saaren viidakkoon. Viidakko tosin oli matalammalla kuin he, ja se näkyi kaukana. Heidän edessään aukesi jyrkkä mäki, joka vietti alas viidakkoon.<br>\n”Hm. Missä me olemme?” Abzumo tivasi. Aine kohautti olkiaan välinpitämättömästi.<br>\n”No, ei parane odotella. Mennään alas”, Zumo jatkoi. Harmaa Aine pohti, pääsisikö pian räjäyttämään jotain.<br>\n<br>\nHe päätyivät kahlaamaan kulmikkaiden kivien kasassa. Paikalla oli joskus ollut rakennuksia, mutta nyt ne olivat pelkkää kiviromua ja tuhkaa. Kasvillisuus verhosi niitä hyvin suurelta osin. Luolan katto oli jo väistynyt, mutta kallionseinät estivät yhä näkemisen sivuille. Vain edestäpäin vihreyttään hohkaava viidakko houkutteli heitä kutsuvasti kiviraunioista. Abzumo jäi tutkimaan ehjänä säilynyttä seinän palasta, jossa oli kirjoitusta. Harmaa Aine potkaisi tiiliskiven syrjään, mikä oli hankalahkoa rullaluistimet jalassa. Tiilen väistyttyä kivinen lattia paljastui. Aine pohti, mitä järkeä oli ollut rakennuttaa lattiaa kivirakennelmien alle. Olihan niillä omatkin lattiansa. Sitten hän yhtäkkiä havaitsi halkeaman lattiassa. Se oli pitkä ura, joka kiemurteli heidän taakseen. Se oli varmaankin ollut siinä jo vuosisatoja, mutta Ainetta alkoi epäilyttää.<br>\n”Kuule, pomo, minulla on vähän ikävä tunne…”<br>\n”Vaiti.”<br>\nAbzumo murskasi seinänpalan jalallaan ja lähti kävelemään jälleen eteenpäin. Aine seurasi huolestuneena. Sitten alkoi kuulua narinaa. Abzumo seisahtui kuuntelemaan. Aine katseli maata. He eivät ehtineet edes huutaa hämmästyksestä tai järkytyksestä, kun lattia heidän allaan romahti ja he sekä kivimurska putosivat pimeään tyhjyyteen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1112,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-07-18T21:07","content":"<strong>Nimdan saari<br>\nPäiviä aikaisemmin</strong><br>\n<br>\nVesi liikehti temppelin pimeällä käytävällä. Sitä valui ja virtasi sisään ja ulos kivisten seinien väleistä, oviaukoista ja ansakuopista. Jokainen temppelin käytävillä astellut soturimunkki tai merirosvo oli joko hukkunut tai paennut henkensä edestä. Pari rotanraatoa kellui pinnalla. Temppelissä ei ollut enää mitään elävää.<br>\n<br>\nElämän määritelmä oli kuitenkin hyvin joustava. Vesikerroksen rikkoutumatonta pintaa pitkin asteli puhtaan valkoinen hahmo. Sen askeleet eivät aiheuttaneet vedessä edes pienen pientä aaltoa.<br>\nSieluttoman sätkynuken kuin toisesta maailmasta tuotu miekka oli veren tahrima, mutta vesi oli haalentanut veriläikkiä hieman.<br>\nViimeisetkin valokivet sammuivat, kun luuttomin, löysin liikkein asteleva miekkademoni pääsi käytävän päähän.<br>\nMarionetti saapui kammioon, jota vesi ei ollut vielä saanut tulvimaan. Muinaisen kammion keskellä oli tyhjä jalusta, jota koristi kirjain delta. Oli kuin valkoinen olento olisi tutkaillut sitä hetken.<br>\n<br>\nHarhakuva rikkoutui, kun jalusta kaatui lattialle itsestään hajoten kappaleiksi. Edes valkoinen kämmen ei ollut nytkähtänyt.<br>\nSätkynukke ei voinut katsoa ylös eikä sen olisi edes tarvinnut. Olento nosti silti päänsä yläasentoon ikään kuin vanhasta tottumuksesta.<br>\n<br>\nKivisestä katosta roikkui pää alaspäin kolme pitkää hahmoa. Jokaisen mittasuhteissa oli jotain pahasti pielessä, jotain epäsopivaa. Mitään ei kuitenkaan näkynyt itse hahmoista, koska ne oli kääritty muumiomaisesti koristeellisiin mutta tummasävyisiin ja uhkaaviin munkkikaapuihin. Ensivilkaisulla hahmot näyttivät suurilta lepakoilta. Suurilta ja hyvin elottomilta lepakoilta.<br>\n<br>\nKatossa oli kolmen hahmon lisäksi kolme terävää, ruosteen ahmimaa koukkua. Kahdesta niistä roikkui tumma kaapu.<br>\nHiljaisen radiokohinan myötä huoneeseen astui toinen hahmo. Se oli hirviömäistä sätkynukkea lyhyempi. Sillä oli myös kasvot. Se ei juurikaan korjannut asiaa.<br>\nRadiokohina voimistui, kun posliiniset hymykasvot liikehtivät esiin varjoista. Jostain oli kuuluvinaan lapsen nauruääni.<br>\n<br>\nMustan hahmon pupillittomat silmät liikkuivat kuopissaan villisti ja epätasaisesti katsomatta varsinaisesti mitään. Sen pää nousi kuvottavan naksahtelun ja vanhan oven narinan äänin hitaasti pystyasentoon, jolloin kumarassa liikkuva musta nukke näyttäytyi paljon pidempänä. Lopulta sen pää kääntyi yläasentoon, jolloin pupillittomat silmät näkivät kolme kaapuhahmoa.<br>\n<br>\nVielä yhdestä ovesta asteli huoneeseen kolmas hahmo. Se käveli munkkimaisessa asennossa kädet tummanpuhuvan kaapunsa sisällä. Sen jalkojen raskas askel kaikui onttona kammiossa. Olennon kaavun sisällä kiilsi jokin.<br>\nSe pysähtyi seisomaan jäykkänä oviaukkoon.<br>\n<br>\nMusta olento vilkaisi kahta muuta huoneessa seisovaa olentoa liukkaasti liikehtivillä silmämunillaan. Sitten se keskitti katseensa takaisin kolmeen roikkuvaan kaapuhahmoon.<br>\nMustan olennon toisesta pitkästä kädestä roikkui jotain, jonka se oli raahannut mukanaan huoneeseen. Se ei ollut kaunista ja suurin osa siitä oli jäänyt matkan varrelle. Se, mitä oli vielä jäljellä muistutti erehdyttävästi päätä ja jonkun ylävartaloa. Analyysi vaikeutui hieman, kun käsiä tai silmiä ei ollut löydettävissä.<br>\nPienen ja rujon mytyn suu aukesi ja jotain syttyi siinä kohtaa, missä sillä oli joskus ehkä ollut silmät.<br>\n\"<strong>Herätys</strong>\", suu sanoi levittäen pölyä lattialle. \"<strong>Leikkitunti alkaa</strong>.\"<br>\nKolme viimeisinä katossa roikkuvaa kaapukäärettä laskeutuivat alas aavemaisen rauhallisesti painovoimaa uhmaten. Ne kääntyivät hitaasti ympäri kunnes olivat jaloillaan.<br>\nKuusi olentoa seisoi paikallaan ja pimeys katsoi heihin.<br>\n<br>\n<br>\nKun Allianssin skakdien Ninja-erikoisryhmä tutki kammiota tunteja myöhemmin, se oli tyhjä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1113,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-07-19T11:25","content":"<strong>Nimdan saari</strong><br>\n<br>\nSkakdien leirissä saaren pohjoispäädyssä vallitsi kireä tunnelma.<br>\n<br>\n\"Hittolainen, eikö saarella tosiaan ole ainuttakaan purjehduskelpoista alusta?\" skakdi puheli tuohtuneena leirinuotion ääressä. Toinen skakdi huikkasi jotakin epämääräistä juomaa ja kirosi itsekseen.<br>\nGaggulabiolle oli lähetetty radiolla viesti tilanteesta ja sieltä oli luvattu, että kyyti saapuisi parissa päivässä. Se aika olisi vain odotettava. <br>\n<br>\n\"Kammiossa ei ollut sirua\", musta-asuinen skakdi aloitti puheensa. Sinihopea skakdi istui hänen edessään vihreän teltan sisällä. Teltassa oli kuuma, mutta silti viileämpi kuin ulkona. Jokin ötökkä pörräsi ilmassa.<br>\n\"Mitä siellä oli?\" Metorakk kysyi.<br>\n\"Lähinnä ruumiita\", ninja kertoi. \"Merirosvoja ja paikallisia munkkeja. Tutkimme ne kammiot, jotka eivät olleet täynnä vettä\"<br>\n<br>\nMetorakk iski nyrkkinsä puiseen pöytään. Pöytä romahti.<br>\n\"Klaanilaisilla on Nimda\", hän murisi.<br>\n\"Ja te päästitte ne pakoon\"<br>\nNinja nro. 1 katsoi viisaimmaksi lähteä teltasta. Hän livahti kuumaan helteeseen pienempään telttaan, jossa muut ninjat olivat suojassa auringolta.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin saari<br>\nSataman vartiotorni</strong><br>\n<br>\n\"Hei, onko tuo Gaggulabion lippu?\" Pyytoj kysyi toveriltaan.<br>\nKo-Matoran ojensi kiikareita kaverilleen, joka myös katsoi alusta.<br>\n\"Mata Nui, se on vihollisalus!\" toinen panikoi.<br>\nKomaukasvoinen Ko-Matoran syöksyi alkeelliseen radiolaitteeseen. Hän katsoi hetken tornista käsin kaukana lipuvaa mustaa alusta, joka ei näyttänyt merkkiäkään vihamielisyydestä. Hän tarttui kuulokkeeseen ja napsautti päälle toiminnon, joka etsii yhteyden kyseisen laivan radioon. <br>\nHän pisti varmuuden vuoksi hätäviestin Laivastolle.<br>\n<br>\nRadiolaite tuuttasi. Lopulta kuului kohinaa ja joku vastasi.<br>\n<br>\n\"Olette Bio-Klaanin aluevesillä, skakdit. Kehoitan teitä kääntämään kurssinne, tai aluksemme upottavat teidät\", Pyytoj käski ääni hieman väristen. Hän ei osannut olla tiukan määräilevä.<br>\n<br>\nToisessa päässä oli hiljaista.<br>\n<br>\n\"... skakdit? Mitä hippiä?\"<br>\n<br>\n\"... teidän laivanne mastossa liehuu Gaggulabion joukkojen lippu\"<br>\n<br>\nToisessa päässä oli jälleen hiljaista.<br>\n<br>\nKuulokkeesta kuului etäisesti vihaisen matoranin karjuntaa miehistölleen. Kiikareilla näkyi, kuinka lippu putosi mastosta.<br>\n<br>\nRadiossa puhuva ääni vaihtui.<br>\n<br>\n\"Haloo, olemme Klaanilaisia. Täällä puhuu Matoro, mukana on moderaattori Umbra ja jäsen Xxonn sekä muita Klaanin liittolaisia. Palaamme epäonnistuneelta tehtävältä. Selitämme aluksemme satamassa\"<br>\n<br>\n\"Ah, okei. Tulkaa satamaan\", Pyytoj sanoi ja sulki radion. Hän ilmoitti vielä Laivastolle sen olleen väärä hälytys.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1114,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-07-19T17:33","content":"<strong>Saari</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/a_DIWnfWYmw?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/a_DIWnfWYmw?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAbzumo heräsi. Tukahduttava massa hänen päällään oli saatava pois, joten hän pinnisti voimansa ja vapautti energiapurkauksen. Kivimurskaa ja järkäleitä lensi pois hänen päältään niin, että hän pääsi nousemaan ylös. Abzumo ei nähnyt juuri mitään, sillä paikassa, jossa hän oli, oli niin pimeää. Silmät tottuivat pian, ja Makuta huomasi olevansa jälleen uudessa luolassa. Hän katsoi ylös; luolan seinät jatkuivat loputtoman näköisinä ylöspäin. Valoa ei kajastanut alas asti. Seuraavaksi Abzumo alkoi etsiä Harmaata Ainetta. Tämä oli hautautunut jonnekin kivikasan alle ja hänet oli löydettävä. Kukaan ei voinut elää ikuisesti, ja Abzumo tiesi, että Aine ei ehkä selviäisi tällaisesta iskusta.<br>\n<br>\nHän raivasi hieman kiviä pois tieltään, mutta Ainetta ei näkynyt. Makuta murisi harmiintuneena. Oliko hän menettänyt tärkeimmän palvelijansa? Yhtäkkiä kuului kolinaa. Abzumo päätti imeä itseensä hieman alueen varjoa saadakseen lisävoimia ja valaistakseen luolaa. Mitäpä muuta pimeys olikaan kuin valon puutetta?<br>\n<em>Ei se ole niin yksinkertaista</em>, Zumo ajatteli. <em>Ei valoa synny pimeyttä vähentämällä.</em><br>\nSitten Harmaa Aine astui esiin kivien takaa. Makuta huojentui hieman.<br>\n”Mikä tämä paikka on?” rullaluisteleva androidi kysyi.<br>\n”Ilmeisesti putosimme jonkinlaiseen luolaan.”<br>\n”Luolaa luolan perään”, Aine voihkaisi. ”Mitä teemme nyt?”<br>\n”Jatkamme eteenpäin. Emme me voi muutakaan.”<br>\n”Voisimme lentää ylös?”<br>\n”Hmm…”<br>\n”En kylläkään näe valoa ylhäällä.”<br>\n”En minäkään. Jatkakaamme nyt vain eteenpäin.”<br>\nHe lähtivät kulkemaan luolaa pitkin eteenpäin. He kävelivät jonkin aikaa – kenties minuutteja tai ehkä tunteja, sitä he eivät tienneet. Aika ei tuntunut merkitykselliseltä tuossa paikassa. Abzumo huomasi himmeän punaisen hehkun edessään. Hän osoitti sitä sormellaan, ja Ainekin huomasi sen. He kävelivät sitä kohti ja ollessaan tarpeeksi lähellä huomasivat, että se tuli reiästä kalliossa. Reikä oli Toan mentävä, kuin oviaukko. Aivan lähelle tultuaan Abzumo huomasi sen todella olevan sellainen. Oviaukko oli samanlainen kuin ylhäällä labyrintissäkin oli ollut, ei epäilystäkään. Samat olennot olivat tehneet tämänkin oven.<br>\n<br>\nOvesta he pääsivät käytävään, jossa punainen hehku paljasti jo seinämaalauksia. Käytävä oli suora ja kulmikas, selvästi louhittu kallioon. Aine oli kompastua kynnykseen. Käytävä päättyi kuin seinään. Ovi oli korkealla kallionseinässä, eikä sen jälkeen ollut mitään. Siitä ei päässyt mihinkään, ei sillalle, ei käytävälle, ei minkäänlaiselle korokkeelle. Aivan kuin joku olisi päättänyt louhia reiän korkealle seinään ilman, että sinne pääsee alhaalta tai sieltä pääsee alas, ainakaan turvallisesti.<br>\n<br>\nHeidän eteensä avautui suunnaton näky: maanalainen laavaluola. Se oli valtaisa, ainakin sata metriä korkea ja useita kertoja niin leveä. Laava, joka pohjalla odotti putoajaa, virtasi seinien pienistä rei’istä ulos luolasta. Oviaukko oli seinässä lähellä luolan kattoa, kymmenisen metrin päässä siitä. Se näytti olevan ainoa asia, joka oli varta vasten rakennettu luolaan. Eikä ovesta päässyt muualle kuin alas laavaan – ellei osannut lentää. Kumpikin oli lumoutunut näkymästä, joka oli avautunut heidän eteensä. Hiekan värisen kiven ja laavan hehkun sekoitus kiehtoi heitä.<br>\n<br>\nSitten Abzumo terästäytyi. Heillä oli tekemistä. Hän etsi katseellaan toista oviaukkoa. Kenties samanlainen ovi, kuin jossa he juuri nyt seisoivat, löytyisi vastapäisestä seinästä.<br>\n”Etsssi toissssta ovea”, hän kuiskasi Aineelle. Hänen äänensä hukkui putoavan laavan solinan alle, mutta Aineen ei tarvinnut kuulla sitä. Hän tiesi, mitä hänen isäntänsä etsi katseellaan.<br>\n”Onko tämä magmaa vai laavaa?” Abzumo sanoi pikemminkin itselleen kuin Aineelle.<br>\n”Magmaa, sanoisin”, Aine vastasi. ”Me kai olemme maan alla.”<br>\nAbzumo nyökkäsi. Sitten Aine löysi jotain: yhdellä aukoista, josta laava virtasi ulos, oli samanlainen ovenkarmi kuin sillä ovella, jonka äärellä he seisoivat. Kuin joku olisi tehnyt magmalle uuden uloskäynnin seinään ja koristellut aukon. Aine osoitti Makutalle löytönsä, ja tämä taputti häntä selkään.<br>\n”Miten me pääsemme sinne? Kumpikaan meistä ei kestä laavan kuumuutta.”<br>\n”Josss emme voi kävellä lattialla”, Abzumo sanoi virnistäen, ”me kävelemme katossssa.”<br>\nHarmaa Aine näytti hetken täysin pöllämystyneeltä, mutta tointui äkkiä.<br>\n”Minä en taida pystyä”, hän myönsi.<br>\n”Minun olisssi pitänyt ssssuunnitella ssssinulle parempi varusssstus”, Abzumo harmitteli. ”No, sinun täytyy sitten… roikkua minusssssa.” Hän alkoi muuttaa muotoaan. Hänen raajansa vetäytyivät sisään, samoin pää. Pian hän oli täysin pallon muotoinen. Sitten pallo jakautui kahteen osaan, eturuumiiksi ja takaruumiiksi. Takaruumis paisui eturuumiin kutistuessa niin, että takaosa oli pian etuosaa kaksi kertaa suurempi. Sitten eturuumiin pallerosta kasvoi kahdeksan karvaista ja pitkää koipea, ja eturuumiin massa pieneni entisestään. Seuraavaksi Makutan kanohi pulpahti esiin eturuumiin etuosaan. Hämähäkki oli valmis.<br>\n”Kiipeäpässss selkään”, Abzumo virkkoi. Aine ei jaksanut yllättyä. Hän oli työskennellyt mestarinsa kanssa vuosikymmeniä. Hän kiipesi hämähäkin selkään, ja kaksikko lähti kiipeämään seinää pitkin. Hämähäkin jalat tarttuivat hyvin kallion pintaan. Abzumo suunnisti kohti vastapäisen seinän oviaukkoa varoen samalla laavaputouksia. Hänen täytyi hypätä muutaman kerran, ja Aineen oli vaikea pysyä kyydissä. Lopulta he pääsivät ovelle, ja Abzumo jatkoi sisään. Hän käveli kattoa pitkin, jolloin Harmaan Aineen täytyi tosissaan pitää kiinni kaikilla raajoillaan pysyäkseen kyydissä. Alla odotti kuuma kuolema.<br>\n<br>\nKuten he olivat olettaneetkin, käytävä oli suoraksi louhittu. Laava virtasi heidän allaan eteenpäin, ja he seurasivat laavavirtaa. Sitten laava alkoi viettää alaspäin käytävän katon jatkaessa vaakasuorana. Käytävä aukesi toiseen luolaan, pienempään sellaiseen, jossa oli lisää aukkoja laavan virrata ulos. Tällä kertaa yhteenkään ei mahtunut kivirottaa suurempi olento, ellei halunnut uida laavassa, mutta luolan takaseinässä oli tasanne ja uusi ovi. Aine huokaisi helpotuksesta. Enää ei olisi vaaraa. Abzumo käveli kattoa pitkin tasanteelle, antoi Aineen pudottautua ensin alas ja tuli lopulta itse perässä. Sitten hän muutti muotonsa takaisin normaaliksi.<br>\n”Ssssepä oli… virkisssstävää”, hän naurahti. Aineen selkäpiitä karmi.<br>\n<br>\nUusi käytävä oli pimeä. Valoa ei tullut muualta kuin takaa, joten Abzumo joutui luomaan pienen pallosalaman valaisemaan heille tietä. He kulkivat hetken aikaa eteenpäin käytävällä. Seinien kaiverrukset ja maalaukset esittivät nyt Matoranien raakoja kuolemia. Aine katsoi niitä epäillen. Mikä tämä paikka mahtoi olla? Sitten he saapuivat risteykseen. Risteys jakoi käytävän kahtia niin, että kumpikin käytävistä lähti viistosti erkanemaan alkuperäisestä, toinen vasemmalle, toinen oikealle. Kummassakin käytävässä alkoi portaat ylöspäin vähän matkan päässä. Kaikista hätkähdyttävin seikka oli seinällä palava soihtu. Kuka sen oli sytyttänyt? Abzumo sammutti salamansa. Soihtuja oli tästä lähtien sytytettynä koko käytävän verran kummassakin käytävässä, tosin jokseenkin harvakseltaan.<br>\n”Mutta mitäpä tuo haittaa”, Abzumo totesi itsekseen.<br>\n”Mikä?”<br>\n”Ssssoihtujen vähyysss. Näemme kulkea. Kumman sssuunnan ottaisssimme?”<br>\nAine mietti hetken. Heillä oli viimeksi epäonnea oikenpuoleisen käytävän kanssa.<br>\n”Mennään vasempaan.”<br>\n”Hyvä on”, Abzumo vastasi, ja he lähtivät vasemmanpuoleiseen käytävään. Portaat odottivat. Ne nousivat jyrkästi ylöspäin. Ylhäällä ei näkynyt valoa. He nousivat pimeyteen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1115,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-07-20T01:24","content":"<strong>Mustien Nazorakien maanalainen tukikohta</strong><br>\n<br>\nUseat valonheittimet ja loisteputkivalot valaisivat suuren, kivisen, ympyräisen huomeen seinistä ja katoista käsin. Kaikkialla huoneen reunoilla oli laatikkomaisia tietokoneita litteine näyttöineen. Mustia Nazorakeja hääräsi pitkin poikin erilaisten laitteiden ja papereiden kimpussa. Huoneen toisessa päässä oli pienempi avonainen tila, jossa siaitsi muutama tunneli, jotka johtivat laajempiin verkostoihin. Erästä pientä mineraaleja kuljettavaa ajoneuvoa ajavaa torakkaa käskettiin viemään lastinsa käsiteltäväksi. <br>\n<br>\nLähetti juoksi portaikkoa pitkin huoneen toisessa päässä olevalle tasanteelle. Muuhun huoneeseen verrattuna se oli melko vähänvalaistu. Tasanteen keskellä, kivisellä situimella istui eräs lähes mustan puhuva Nazorak. Tämän vieressä seisoi toinen. Tämä osoitteli sormellaan erilaisia paikkoja pienellä pöydällä olevaa kartastoa. Pieni valaisin päydän reunalla toimi valonlähteenä. <br>\n<br>\n\"Sortumisvaara on suuri\", seisova assistenttitorakka osoitti punaisella merkittyä pistettä. Kivisellä istuimella oleskeleva torakka hieroi leukaansa. Hän aprikoi. <br>\n\"Keskeyttäkää työt väliaikaisesti. Vahvistakaa tunnelin rakenteet. Myöntäkää käytettäväksi niin paljon teräspalkkeja kuin on tarpeen. Mikä on sektori 17:n tunnelin 34 H:n tilanne?\"<br>\nTasanteelle kavunnut lähettitorakka tömisti jalallaan saadakseen huomiota. Se asettui niin suoraan ryhtiin kuin pysty, tehden kunniaa. <br>\n<br>\n\"Herra komentaja. Kontaktimme kyseisen tunnelin työläisiin katkesivat eilen. Lähetimme toisen ryhmän tarkistamaan tilannetta. Ryhmä löytyi tunneliverkoston ulkopuolelta. Kuolleina.\"<br>\nKomentajatorakka havahtui hieman. \"...kuolleina?\" Lähetti nyökkäsi vaimeasti, jatkaen raporttiaan: \"Heidät oli hoideltu melko väkivaltaisesti ja raa'asti. Porayksikkö selvisi lievin vaurioin.\" <br>\n<br>\nKomentaja käänsi katseensa suora eteensä, nousten tuolistaan. \"Etsikää vapaa ryhmä. Myöntäkää kaivuri 5 heidän käyttöönsä suorittamaan kyseisen tunnelin kaivuutyöt päätköseen. Käskekää heidän ottaa myös pari teknikkoa mukaansa huoltotöitä varten. Toimikaa\", komentaja viittoi vasemmanpuoleisen torakan suuntaan. <br>\nTämä otti pöydällä olevan kartan mukaansa, käärien sen rullalle, astellen pian portaikkoa alas. Komentaja asteli hitaasti tasanteen reunalle. Tämän hieno, krominen poraproteesi kiilsi kattovalojen alla. Proteesilla varustetun oikean käden kyynärvarsi oli lähes kokonaan koneistojen peitossa. Erääseen proteesin paneeliin oli kirjattu kuluneilla kirjaimilla kolme numeroa: \"418\".<br>\n<br>\n\"Klaanilaisia?\"<br>\n\"Mitä ilmeisimmin\", lähetti vastasi komentajalleen tietäväisesti.<br>\n<br>\n[spoil]Mitä?? 418 on kokonaan Tongun suunnittelema. Proteesia myöten.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1116,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-07-20T16:32","content":"<strong>Nazorak-luolat<br>\nGaggulabion toimisto</strong><br>\n<br>\nSkakdipomo istui hienossa, ruskeanahkaisessa toimistotuolissaan. Hänen edessään oli puinen pöytä, täynnä kaikenlaisia papereita. Hän ei kuitenkaan nyt kiinnittänyt niihin yhtään huomiota niihin. Huone oli hieman pimeä. Takaseinällä oleskeli pari isokokoista, aseistettua vartijaskakdia, jotka kuitenkin osasivat pysytellä huomaamattomina.<br>\n<br>\nPöydällä oli hienosti kuvioitu, tummanruskeita sikareita sisältävä laatikko. Sikareita oli laatikossa ainakin parisenkymmentä. Muutama oli ilmeisesti jo poltettu. Sikarin pää muuttui hetkeksi hehkuvan oranssiksi Gaggulabion siemaisun aikana. Pian se läähtyi jälleen harmahkoksi. Sikarin päällyslehdessä oli hieno, kullanvärinen merkki. Siinä luki jotain Skakdien kielellä. Gaggulabio puhalsi suustaan hienon savurinkulan. Hän asetti sikarin pöydän päälle, töpötellen sitä muutamaan otteeseen pikkusormeltaan. Hieman lisää tuhkaa leijui alas tuhkakuppiin. Skakdi suoritti uuden imaisun. Hieno atomipommin räjähdystä muistuttava savupatsas leimahti ulos tämän huulten välistä. Se hetki tuntui siltä kuin koko maailmassa ei olisi ollut huolen häivää.<br>\n<br>\nPian alkoi kuulua piippaava ääni. Labio kääännähti tuolillaan tyylikkäästi. Hän painoi pöydällä lepäävän vastaanottimen nappia. Ääni lakkasi.<br>\n\"Mitä asiaa?\", Gaggulabio lausui värkkiin kiinnitettyyn telineeseen asetettuun mikrofoniin.<br>\n\"Minä täällä.\" Kaiuttimesta kuului matalahko, pienen rosoisuuden säestäm äääni. Skakdipomo tunnisti tämän heti.<br>\n\"Ahh, Amazua. Olenkin odotellut uutisiasi jo hyvän aikaa. Toivottavasti tehtävä oli menestys.\"<br>\n\"Oikeastaan ei ihan. Sirua ei ollut.\"<br>\nPian Amazua alkoi kuulla omasta kommunikaattoristaan yskivää, suorastaan vinkulelumaista ääntä. Henkivartijaskakdi antoi Gaggulabiolle muutaman näpäkän läppäisyn selkään. Sammunut, limaisen nesteen peittämä sikari pompahti ulos hänen nielustaan. Labio piteli kurkkuaan yskien hetken. Tämä väänti kasvoilleen teennäisen hymyn.<br>\n\"*köh* Khuulehan. Tiedän että olet kiusoittelevaa tyyppiä, mutta *köh* thämmöinen on jo aika ilkeää. Sen kun kerrot kuinka revit sirun vastustajiesi kylmistä, elottomista raajakkeista.\"<br>\nHiljaisuus laskeutui. Skakdin hymy vääntyi hitaasti raivoa kuvaavaan irvistykseen.<br>\n\"S-sinä... sinä et saanut sitä?\" Gaggulabio sanoi hitaasti, kuin jokaisen sanan sanominen olisi aiheuttanut valtavaa tuskaa. Henkivartijasta kenraali näytti olevan aivan räjähtämäisillään.<br>\n\"Kukaan ei saanut. Sirua ei ollut saarella\", Amazua korjasi kylmän rauhallisena.<br>\n\"SINÄ EPÄONNISTUIT, SKRARARAR! SINÄ YLIHINTAINEN PALKKASOTURINHYVÄKÄS! SINÄ EPÄONNISTUIT!\"<br>\n<br>\nGaggulabio iski mikrofonin täydellä voimallaan kivilattiaan. Herkkä, Nazorakeilta saatu laite hajosi tuhansiksi sirpaleiksi pitkin hämärän kammion lattiaa.<br>\n<br>\nGaggulabion raivokohtaus alkoi laantua voimattomaksi vihaksi ja itsesääliksi. Skakdinkielisiä kirosanoja tulvi hänen suustaan kuin haukia ylävirtaan konsanaan.<br>\n<br>\nKaksi vartijaa katselivat pelokkaina huoneen takaosassa. Gaggulabio kääntyi heitä kohti ja alkoi raivota epäonnistumisesta ja siitä että hän tarvitsi uuden radion.<br>\n<br>\nVartijoiden poistuttua Gaggulabio heitti työpöytänsä ylälaatikon auki ja otti sieltä lasipullon. Hän joi pullon suoraan tyhjäksi.<br>\nPian uusi laite tuotiin pöytään, ja se viritettiin pian Amazuan laitteen taajuudelle.<br>\n<br>\nKesti hekten ennen kuin palkkasoturi sai kerrottua raportin koko matkastaan. Siitä, kuinka siru oli yllättäen ilmeisesti siirretty muualle. Siitä, kuinka hän oli onnistunut saamaan joukoikseen pienen ryhmän piraatteja. Myös mystisistä kammiossa roikkuneista olennoista. Lopulta sammuneen Skakdikenraalin pää kopsahti pöytää vasten. Palkkasoturi sulki kommunikaattorinsa, kävellen ulos teknisten laitteiden valtaamasta teltasta. Erään asian hän oli kuitenkin jättänyt kertomatta...<br>\n<br>\nAmazua muisti sen aikaiset tuntemuksensa liiankin hyvin. Hän ei ollut tuntenut mitään vastaavaa tuskin koskaan. Ahdistusta... pelkoa... kauhua... Pian kaikki palasi hänen mieleensä.<br>\n<br>\n<em>Kaapuhahmo lähestyi lähestymistään. Se oli pian katsekontaktissa. Se katse...</em> Palkkasoturi tunsi jälleen olonsa hermostuneeksi. Niitä kasvoja hän ei unohtaisi. <em>Amazua painautui kauhuissaan seinää vasten. Tuntuu kuin hänet olisi painettu sitä vasten. Todellisuudessa hahmo ei ollut minkäänlaisessa fyysisessä kontaktissa hänen kanssaan. Hahmo katsoi häntä tyhjillä, mustilla silmillään. Hahmo ei vaikuttanut elolliselta olennolta. Se oli kuin tyhjä, elävä haarniska. Amazuasta tuntui hetken kuin hän olisi tuojottanut itseään. Hahmo nosti kätensä...</em><br>\n<br>\n[spoil]Make kirjoitti ison osan tästä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1117,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-07-24T16:11","content":"<strong>Nynrah, Takomo<br>\nLiukuhihna</strong><br>\n<br>\n\"Sinä et tosiaan tiedä, milloin luovuttaa\", Zorak von Maxitrillian Arstein VIII naurahti. Guardian vastasi tähän pääasiassa ilmehtimällä vihaisesti.<br>\n\"En haluaisi tappaa sinua liian aikaisin, rakas Guardian. Näen aivan hyvin, minkälaista potentiaalia sinusta huokuu.\"<br>\n<br>\n<a href=\"https://www.youtube.com/watch?v=vgRVJksQocM\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">https://www.youtube.com/watch?v=vgRVJksQocM</a><br>\n<br>\nGuardian ja Zorak horjuivat molemmat vähitellen pystyyn, mutta aina vain nopeutuvan liukuhihnan tahti ja tärinä vaikeuttivat seisomista ja liikehdintää. Zorakin kämmen puristui tiukasti kävelykepin nupin ympärille ja hän otti muutaman varovaisen askelen taaksepäin. Guardian seurasi perässä askel askeleelta pitäen katsekontaktin tiiviisti harmaassa skakdissa.<br>\nLiukuhihna vei kaksikon pian matalaan tunneliin, jolloin molempien piti kumartua hieman. Tunnelissa oli pimeää ja liukuhihnan jyrinää lukuunottamatta hiljaista.<br>\n<br>\nHiljaisuutta ei kestänyt. Valtava mekaaninen koura törmäsi keskelle liukuhihnaa, murskaten ison joukon liukuhihnalla lojuvaa hukkametallitavaraa. Guardianille jäi alle sekunti aikaa hypätä sivuun, mutta Zorak oli varautunut paremmin. Harmaatakkinen skakdi asteli tunnelissa liukuhihnalla rauhallisesti. Hän tiesi, missä jokainen murskain ja lajittelukoura sijaitsi ja oli valmiina väistämään jokaisen. Guardian tajusi pian, että selviytyäkseen hänen oli seurattava Zorakin askelia.<br>\n<br>\nSe osoittautui vaikeaksi. Zorakin askelkuvio oli kuin jonkinlainen monimutkainen tanssi, joka oli suunniteltu väistämään kaikki mahdolliset vaarat. Guardian oli menettää päänsä useammin kuin kerran.<br>\nToinen liukuhihna ilmestyi vierelle. Zorak loikkasi sille vaivattomasti ja Guartsu seurasi parhaansa mukaan perässä.<br>\nKoneiden sotaisa jyrinä peitti alleen kaiken, mitä kaksikko yritti huudella toisilleen. Ääni toi Guardianin mieleen tankkipataljoonan ja koneistoista leijaileva öljyn, metallin ja savun haju vain vahvistivat mielikuvaa. Tunnelin hämäryys myös vaikeutti minkään näkemistä, mutta tunnelin päässä oli valoa.<br>\n<br>\nKun liukuhihna vei taistelukumppanit tunnelin päähän, näkivät molemmat valtavan kammion. Kymmenkunta liukuhihnaa jyrisi ja vei Feterra-metallia eri tunneleihin. Kammiossa oli suorastaan kaupunkimainen vilinä. Suuri, teräskourainen nostokurki vahti koko kammiota korkeuksista.<br>\nGuardian näki jotain tuttua kulkevan yhdellä kauemmista liukuhihnoista. Hän sulki oikean silmänsä ja tarkensi kiikarinsa siihen.<br>\nSe oli zamor-revolveri. Se oli hänen hetki sitten kadottamansa zamor-revolveri. Guardian vilkaisi Zorakin suuntaan ja havaitsi, että tämä oli hypännyt taas uudelle liukuhinalle. Skakditiedemies oli pääsemässä pakoon.<br>\n<br>\nGuardian ei aikaillut. Hän loikkasi liukuhihnalta toiselle. Jos hän olisi liian hidas, revolveri voisi ehtiä metallisulattoon asti.<br>\nLiukuhihnat kulkivat erilaisilla nopeuksilla ja eri suuntiin, joten hypyt oli ajoitettava täydellisesti. Kerran Guardian oli horjahtaa kohtalokkaasti ja pudota liukuhihnojen väliseen aukkoon, mutta hän onnistui tasapainottamaan askelensa.<br>\nSininen skakdi oli aivan lähellä asettaan. Hän pystyisi pian tarttumaan siihen. Guardianin yritys kuitenkin loppui lyhyeen, kun valtaisa tuska iskeytyi hänen ristiselkäänsä ja levisi läpi koko skakdin selkäytimen. Tuska oli huumaava, mutta sitä kesti vain sekunteja ennen kuin tunto lähti. Pian hetkellisen tuskan ja tunnottomuuden aalto oli raivannut tiensä läpi koko skakdin kehon.<br>\n<br>\nKivun voimasta karjaisten sininen skakdi kaatui liukuhihnalle ja kierähti selälleen. Hän ei pystynyt liikkumaan. Hän pystyi vain katselemaan. Zamor-revolveri lojui kahden metrin päästä hänestä.<br>\nVähitellen Guardiania ja asetta liikuttava liukuhihna hidastui ja pysähtyi paikalleen, mutta muut jatkoivat vauhtiaan. Aina yhtä omahyväisesti virnuileva Zorak seisoi liukuhihnakeskittymän ympäröimällä tasanteella. Hänen toinen kätensä oli vielä vivulla, jolla hän oli pysäyttänyt liukuhihnan. Toisella kädellään hän pyöritteli kävelykeppiä.<br>\n\"Mitä sanoin siitä herrasmiesmäisyydestä, rakas Guardian?\"<br>\n<br>\nZorak laskeutui tasanteelta huoltotikkaita pitkin ja asteli pysäyttämäänsä liukuhihnaa pitkin Guardianin luokse. Guardian hengitti raskaasti ja hänen suussaan maistui veri.<br>\n\"Gahh... hhh... <em>mitä... sinä...</em>\"<br>\nZorak pysähtyi aivan maahan lamautuneen Guardianin eteen. Hän nosti kävelykepittömällä kädellään toisen käden hihaa. Zorakin ranteen ympärillä oli pieni metallinen koje, josta sojottavan piikin päässä himmeni energialataus.<br>\n\"Suoraan selkäytimeen. Nopea, suhteellisen tuskaton tapa lamauttaa vastustajansa.\"<br>\n<br>\nGuardianin silmät hehkuivat raivosta, mutta hän ei pystynyt liikuttelemaan suutaan kunnolla.<br>\n\"<em>Selkään.</em> Sinäkö... muka herrasmies.\"<br>\n<br>\nZorak ei vastannut, vaan tyytyi laskemaan hihansa alas ja hymyilemään. \"Olen pahoillani, että tämän täytyi loppua näin. Kiitän sinua kuitenkin lämpimästi siitä, että olit arvoiseni vastustaja.\"<br>\nZorak kiersi toisella kädellään kävelykeppinsä nuppia. Hyvin terävä pistin työntyi esiin kävelykepin toisesta päästä. Zorak siirteli kävelykeppiä kädestä toiselle ja asteli kohti lamaantuneena makaavaa Guardiania.<br>\n<br>\n\"Kiikarisi...\" Zorak aloitti varovaisesti tutkaillen Guardianin mekaanista silmää, \"hienoa tekoa.\" Hän tökkäsi sitä varovaisesti kävelykeppinsä terävällä päällä.<br>\n\"Aitoa anidiumia. Kestää lämpötilat ja iskut. Hieno valinta. Mutta Guardian rakas, eikö sinua häiritse tuo... epäsymmetria?\"<br>\n<br>\nZMA siirsi kävelykepin pistinpäätä hitaasti kohti Guardianin oikeaa silmää. Sinisen skakdin hengitys raskautui.<br>\n\"Sinä... sinä...\"<br>\n\"Voin kyllä korjata asian\", Zorak sanoi pirullisesti. Piikki lähestyi hitaasti Guardianin silmää ja oli jo melkein koskemassa sitä. Guardian hengitti voimakkaasti. Hänen olisi pakko päästä liikkeelle jotenkin.<br>\n<br>\nSekä Zorakin kävelykepin liike että Guardianin pohdiskelu keskeytyivät, kun Zorak sattui katoamaan yllättävästi liukuhihnalta. Katoamiseen saattoi liittyä valtavan nostokurken koura, joka heilahti harmaata skakdia kohti.<br>\nSiihen saattoi myös liittyä Makuta Nui, joka roikkui kourasta kiinni.<br>\n\"<strong>AAAAaaaaAAAAARRRSEESSSTEEEIIIIIIIIIN</strong>!\"<br>\n<br>\nZorak ei ehtinyt reagoida, kun tummanpunainen, musta ja lievästi mielenvikaisesti äännähtelevä pimeyden olento mätkähti hänen kehoaan vasten. Sekä skakdi että makuta lennähtivät törmäyksen voimasta. Zorakin kävelykeppi lensi kauniissa kaaressa ja putosi yhdelle vielä liikkeessä pysyvistä liukuhihnoista. Hetkessä kävelykeppi oli poissa kammiosta.<br>\nZorak horjahti itse alas liukuhihnalta, mutta sai kädellään kiinni sen reunasta. Manu putosi liukuhihnalle aivan Guardianin viereen ja tarttui tämän käteen.<br>\n\"Ylös siitä, senkin vätys!\"<br>\n\"Manu, mitä tämä...\"<br>\n\"Jotain fiksua. Meillä on kuitenkin tosi tosi tosi <strong>tooosi</strong> kiire, jos emme halua ikään kuin kuolla hitaasti ja tuskaisasti käytännössä voittamattoman vihollisjoukon käsissä.\"<br>\nTunto oli palautunut vähitellen Guardianin raajoihin. Manun avustuksella sininen skakdi sai itsensä pystyyn, mutta seisominen ei ollut helppoa. Guardian seurasi noustessaan katseellaan metallikouraa, joka roikkui valtavasta nostokurjesta ketjulla. Nostokurjen ohjaimissa oli Q ja kymmenkunta Aaveita. Q näytti Guardianille ja Makuta Nuille peukkua suojalasin takaa hymyillen kevyesti.<br>\n<br>\nGuardian hymyili matoran-joukolle ja nosti kätensä lippaan. Sitten hän kuitenkin kääntyi takaisin kohti Manua.<br>\n\"Etkö sinä jo houkutellut ne Feterrat kauas?\"<br>\n\"Öööh, kyllä.\"<br>\n\"...mutta?\"<br>\n\"Ensinnäkin, ne ovat varmaan palaamassa...ja...\"<br>\n\"...ja mitä?\"<br>\nMakuta Nui nielaisi. Hänen silmänsä liikkuivat villisti kuopissaan. \"Ei mitään. Kaikki on kunnossa.\"<br>\nGuardianin katse oli hapan. \"Kaikki on kunnossa, mutta meidän täytyy paeta kohta.\"<br>\n\"Aivan. Entä jos... ikään kuin... selitän myöhemmin.\"<br>\n<br>\nGuardian nyökkäsi epävarmana ja hoiperteli Zamor-revolverinsa luokse. Hän kumartui ja tarttui tiukasti sen kahvasta.<br>\nZorak von Maxitrillian Arstein VIII oli noussut takaisin liukuhihnalle ja suoristi takkiaan. Tainnutussädeasetta lukuunottamatta hän oli kuitenkin käytännössä katsoen aseeton. Guardianin revolveri ja Makuta Nuin Feterra-sädease osoittivat suoraan harmaan skakdin päähän. Zorak siirsi katsettaan klaanilaisesta toiseen ja sitten ylös nostokurjen luo. Hänen ilmeensä oli pettynyt.<br>\n\"Matoranit. Aina sekaantumassa asioihin, jotka ovat... liian isoja niille.\"<br>\n<br>\n\"Et tainnut kuulla heidän ääntään tarpeeksi selvästi\", Guardian sanoi vihaisella mutta voitonriemuisella ilmeellä. \"Tänään sinut ja hirviösi heitetään pois tältä saarelta.\"<br>\n\"Ihailtavaa optimismia\", Zorak sanoi napittaen takkiaan.<br>\n\"Heh heh heh\", Makuta Nui sanoi niin pirteästi, että paljasti koko hammasrivistönsä. \"Et tainnut osata varautua kuitenkaan aivan kaikkeen, Arsestein.\"<br>\n<br>\nZorak pysyi hetken hiljaa katsellen Guartsun revolveria ja Manun asekättä. Sitten hän hymyili.<br>\n\"Annan anteeksi muut virheenne. Mutta rakkaat ystävät, tässä on tärkein vinkki, jonka tulette kuulemaan koko loppuelämänne aikana. Vaikka mainittu loppuelämä tuleekin olemaan harmillisen lyhyt.\"<br>\nGuardianin hymy hyytyi. Hän ei ollut enää varma etulyöntiasemastaan. \"Mitä... sinä...\"<br>\n\"Vinkki on tässä. Älkää koskaan, <em>koskaan</em> aliarvioiko minua.\"<br>\n<br>\nGuardian ja Makuta Nui vilkaisivat toisiaan epävarmoina. Sininen skakdi otti muutaman askeleen kohti Arsteinia. Kohta hän oli niin lähellä, että pystyi koskettamaan tämän otsaa revolverinsa piipun päällä. Zorak vilkaisi asetta hetkellisesti hymyillen.<br>\n\"Ei viisain siirto, minkä olet tehnyt, rakas Guardian.\"<br>\n\"Entä jos ammun sinut siihen paikkaan?\"<br>\nZorak hymähti pohdiskelevasti. \"Todennäköisesti tappaisit minut. Saisit olla tyytyväinen siitä saavutuksesta. Et tosin kovin kauaa.\"<br>\n<br>\nManukin asteli kohti Zorakia. Hän oli jo melkein tottunut Feterra-kätensä käyttämiseen aseena, mutta lievästä epävarmuudesta oli havaittavissa, että hän ei vielä aivan täysin hallinnut sitä. Valkoinen energialataus ilmaantui kämmenpohjaan ja Manu virnisti hieman.<br>\n\"Sinulla ei ole mitään selviytymismahdollisuuksia. Et tainnut osata varautua ihan kaikkeen?\"<br>\nZorak käänsi päätään Makuta Nuita kohti välittämättä Guardianin revolverin kylmästä kosketuksesta. \"Luulitte siis tosiaan, että jättäisin jotain virheen varaan? Luulitte tosiaan, että olisin valmis likaamaan omat käteni ja vaarantamaan kaikki suunnitelmani?\"<br>\n<br>\nGuardian ja Manu eivät keksineet mitään vastattavaa. Sininen skakdi sulki suunsa ja nielaisi hiljaisesti.<br>\n\"Ei, rakkaat klaanilaiset\", Zorak sanoi. \"Miksi olisin jättänyt minkäänlaista virhemarginaalia? Tämä on ollut vain... leikkiä.\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="200" height="27"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/8JVA6jBzCiY/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/8JVA6jBzCiY"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/8JVA6jBzCiY/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/8JVA6jBzCiY"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" width="200" height="27" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nJotain hurisi hiljaisesti. Guardian ja Manu pitivät tähtäyksensä yhä tiukasti ZMA:ssa, mutta siirsivät katseensa hurinan tulosuuntaan. Hurina kantautui liukuhihnojen välisistä aukoista.<br>\nJotain alkoi nousta synkistä väleistä. Sen ääni oli hiljaista ja vaikea erottaa tehtaan paukkeen joukosta, mutta äänilähteen näki hyvinkin selvästi.<br>\n<br>\nKultaisen, nelikätisen konehirviön syyttävillä sinisillä silmillä varustettu pää nousi ensimmäisenä esiin. Punainen, tulikuuma plasma hehkui sen olkapäissä ja ei jäänyt millään tapaa epäselväksi, mihin tykit tähtäsivät. Guardian sulki silmänsä ja henkäisi syvään ulospäin.<br>\nNeljä muuta Feterraa nousi esiin kullanhohtoisen Feterra Xa:n takaa, kuin sen käskystä. Kaikkien plasma oli valmiina ampumaan ja valmiina tappamaan. Hyönteismäiset raajat olivat jäätyneet uhkaavaan asentoon, mutta sormet napsahtelivat jäykästi auki ja kiinni.<br>\n<br>\nMakuta Nuin voitonriemuisa virne muuttui vähitellen synkemmäksi. Viimeisenä toivonaan makuta vilkaisi varovaisesti ylhäällä häämöttävää nostokurkea.<br>\nQ-mies ja muut Nynrahin matoranit seisoivat ohjaamossa antautuneen näköisinä, kädet selkien takana. Vielä yksi Feterra oli ohjaamossa heidän takanaan. Matoranit eivät edes vaivautuneet katsomaan sen suuntaan.<br>\n<br>\nGuardian siirsi katseensa takaisin Zorakiin ja Zorak Guardianiin. Ilman erillistä lupaa harmaa skakdi siirtyi pois Guardianin revolverin piipun edestä ja lähti astelemaan kauemmas. Hän käänsi Guartsulle jopa selkänsä täysin huolettomasti.<br>\n\"Kiitos, kaunokaiseni\", Zorak sanoi hiljaa. Feterrat eivät reagoineet tähän mitenkään, mutta ne leijuivat vähitellen lähemmäs Guardiania ja Makuta Nuita.<br>\n<br>\nKlaanilaiset olivat täysin hiljaa. Tilanne ei antanut paljoakaan liikkumavaraa. Kylmä hiki valui pitkin Guardianin selkärankaa.<br>\n<br>\n\"Ampukaa\", Zorak sanoi tunteettomasti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1118,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-07-24T20:05","content":"<strong>Nynrah, Takomo, liukuhihna</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/A0m2AFW2cUk?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/A0m2AFW2cUk?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nGuardian laski aseensa masentuneena. Feterrat valmistautuivat ampumaan. Zorak käveli pois heistä päin edes vilkaisematta taakseen. Tilanne vaikutti pahalta.<br>\n<br>\n”Idiootti”, Manu tuhahti.<br>\n”Minä voisin haukkua häntä vaikka koko päivän, mutta mitä se hyödyttäisi”, Guardian vastasi heikolla äänellä. Manu käänsi katseensa häneen.<br>\n”Tarkoitin kyllä sinua.” Guardian katsoi häneen kysyvästi. Manu jatkoi:<br>\n”<em>Minä</em> olisin ampunut tuon ääliön pään tohjoksi, kun vielä oli mahdollisuus, kun kuolemme nyt muutenkin.”<br>\nGuardian katseli häntä hölmistyneenä suu auki hetken. Sitten tulitus alkoi ja kumpikin alkoi väistellä parhaansa mukaan plasma-ammuksia. Feterrat lentelivät muodostelmissa heidän ympärillään, ja oli vain ajan kysymys, kun jompikumpi heistä saisi surmansa. Guardian juoksi pysähtynyttä liukuhihnaa eteenpäin vastakkaiseen suuntaan Zorakin kanssa ja Manu oli hypännyt toiselle, liikkuvalle hihnalle ja yritti kimmottaa ammuksia lähimmällä metallikouralla juosten samalla paikallaan kuin juoksumatolla.<br>\n<br>\nHe onnistuivat väistelemään hetken. Sitten Manu sai osuman jalkaansa, joka suli irti, ja Makuta putosi reunan yli. Hän sai juuri ja juuri kiinni liukuhihnan reunasta, ja hänen sormensa jäivät rullien väliin rutisten ikävästi. Seuraavassa hetkessä Avhrak Feterra Xa lähestyi häntä tähdäten kaikilla aseillaan tuhoon tuomittua Makutaa. Sillä välin Guardian oli pudonnut koneistoon yrittäessään väistää kaikkien muiden Feterrojen yhtäaikaista hyökkäystä. Koneistot eivät olleet hänen onnekseen käynnissä, joten hän ei silpoontunut liikkuvien osien väliin.<br>\n<br>\nXa oli liitänyt noin metrin päähän Makuta Nuista. Se painoi tykkinsä Manun kasvoille ja aikoi ampua. Makuta katseli metallisen parven kaiteen takana astelevaa Zorak von Maxitrillian Arstein VIII:ta murhanhimoisesti. Oli viimeisen iskun aika, eikä Zorak selviäisi siitä. Manu päästi irti reunasta, josta piti kiinni ja laukaisi energiasäteen kohti Zorakia, mutta Xa lensi väliin, ja säde kimposi jonkin laitteiston ohjaimiin. Guardian sai pian selville, mihin se oli osunut: koneisto, jonka sisään hän oli käpertynyt robotteja piiloon, oli käynnistynyt valmiina tekemään hänestä selvää. Manu yritti vetää toisen koneiston sisään murskaantunutta jalkaansa irti. Hän kirosi tuuriaan; tämän jälkeen hänellä ei olisi jalkoja ollenkaan.<br>\n<br>\nSitten tapahtui jotain, mikä kiinnitti Avhrak Feterrojen huomion: kuului valtaisa räsähdys. Feterrat kääntyivät päin niiden takana olevaa betoniseinää. Siihen oli ilmaantunut halkeama. Halkeaman läpi tihkui vettä. Toinen räsähdys kaikui huoneessa seinän musertuessa rikki vedenpaineen kasvettua liian suureksi. Vesi tulvahti sisään valtaisana hyökyaaltona, ja Feterrat olivat nopeasti liitämässä karkuun sitä pakoon. Manu katsoi aaltoa järkyttyneenä. Miten heidän oli tarkoitus selvitä siitä hengissä? Guardian, jonka ruumis oli vääntynyt koneiston sisällä, tuumaili samaa. Oliko tämä loppu?<br>\n<em>Oli hauska tuntea</em>, Manu viestitti Guardianille.<br>\n<em>Kiitos samoin.</em><br>\n<br>\nVesi syöksähti Manun yli ja veti tämän mukanaan irti koneistosta. Guardiankin joutui veden pyöreisiin, ja koneistot hukkuivat massan alle. Kaikki oli yhtä hullunmyllyä, eikä kumpikaan tiennyt, mitä tapahtuisi. Sitten Manu näki jotain: merimiina oli aivan hänen vieressään. Se vilkkui aktivoituneena. Kauhistunut Makuta yritti virrata toiseen suuntaan epätoivoisesti. Miina räjähti.<br>\nAvhrak Feterroista jokainen ehti pois huoneesta tulvan ottaessa vallan, ja ne päätyivät katsomaan ulkoapäin, kun koko Takomo räjähti ja sortui virtaavaan veteen.<br>\n<br>\nQ heräsi. Hän ja hänen Matoran-toverinsa olivat ajelehtivalla metallikappaleella, joka ei ollut tuhoutunut joen raivon iskiessä heitä ja ajelehtinut vähän matkan päähän saaresta. Olisi helppoa soutaa takaisin käsivoiminkin. Kolmasosa heistä, jotka olivat jääneet auttamaan klaanilaisia, oli kadonnut, luultavasti hukkunut, viime näkemältä. Q huokaisi ja onnitteli itseään hengissä pysymisestä. Heidän tarvitsisi vain rantautua ja selitellä Makutain veljeskunnalle, mikä oli tuhonnut heidän Takomonsa. Tuskallisesti Q nousi istuma-asentoon. Feterra oli ollut taittaa hänen kätensä poikki paetessaan ja tönäistessään hänet takaisin koppiin. Hän katseli muita selviytyjiä ja mietti, mitä klaanilaisille oli mahtanut tapahtua.<br>\n<br>\nMakuta Nui heräsi aivan toisenlaisessa paikassa kuin Q-mies. Hän katsoi ympärilleen ja näki olevansa yhä saarella. Kaukana hänen sijainnistaan näkyivät Takomon rauniot, ja nyt oikealla paikalla virtaava joki oli ottanut sijainnin hallintaansa. Hän ei nähnyt Feterroja missään lähistöllä ja oli huojentunut. Seuraavaksi hän tarkisti ruumiinsa saamat vahingot. Ne olivat yllättävän vähäiset: hänen kummatkin jalkansa olivat poissa, mikä olikin ollut odotettavissa. Hänen ruumiinsa kaikki koristeelliset piikit olivat kadonneet. Ne olivat käytännössä turhia, mutta aina oli mukavampi, kun näytti hyvältä. Elämälle ne eivät olleet tärkeitä. Hän lyhensi ruumiinsa Toaa lyhyemmäksi ja kasvatti itselleen heiveröiset jalat. Hän otti massaa myös käsistään, joista tuli myös yhtä heiveröiset kuin uusista jaloista.<br>\n<em>Perhana, tarvitsen lisää massaa</em>, hän ajatteli katkerana. Sitten hänen mieleensä pulpahti ajatus: <em>Guartsu?</em><br>\nMihin admin oli joutunut? Manu nousi uusille jaloilleen ja lähti etsimään muutaman palaneen puun sekaan. Hänen ei tarvinnut etsiä kauan: pian hän löysi maasta kasan metallista tavaraa ja Guardianin sen keskeltä. Tämä roikkui metalliputkesta. Ei käsillään. Eikä jaloillaan. Putken katkennut ja teräväksi repeytynyt pää oli lävistänyt hänen ruumiinsa kyljen kohdalta. Manu puri huultaan, jottei olisi älähtänyt. Guardian avasi silmänsä.<br>\n”Kuinka paha se on?” hän kysyi.<br>\n”Tuota… eihän se kovin.”<br>\n”Eli minä kuolen?”<br>\n”Eh…”<br>\nSininen Skakdi pudisti päätään kivualiaasti.<br>\n”Kun palaat Klaaniin, sano, miten minä kuolin.”<br>\nManu ei ottanut moista kuuleviin korviinsa.<br>\n”Sinähän skarrarrar tulet skarrarrar minun mukaani skarrarrar! En minä sinua siihen jätä.”<br>\n”En minä tästä selviä, mene sinä ilman minua. Feterrat voivat palata milloin hyvänsä.”<br>\n”Ja Makutain veljeskunnan Rahkshi-joukotkin”, Manu lisäsi voihkaisten. Guardian vilkaisi häneen kysyvästi ja sulki silmänsä.<br>\n”Minä ikään kuin soitin ne paikalle”, Makuta selitti.<br>\n”Mene nyt ja jätä minut!” Guartsu karjaisi niin lujaa kuin pystyi. Manu hätkähti ja otti askeleen taaksepäin. Sitten hän pudisti päätään.<br>\n”Sinä tulet mukaan. Minä tarvitsen sinua.”<br>\nGuardian oli hiljaa. Sitten hän sanoi: ”Toistaisitko tuon uudestaan?”<br>\n”Minä tarvitsen sinua”, Manu sanoi hiljaa. ”<em>Me</em> tarvitsemme. Tongu ei voi lentää alusta ilman tarpeellista määrää miehistöä.”<br>\nGuardian katsoi Manua hetken ja purskahti sitten hysteeriseen nauruun.<br>\n”Hyvä on”, hän sanoi ja sylkäisi maahan. Verta pulppusi hänen kyljestään ja sitä kihosi hänen huulilleen. ”Kai minun on pakko tulla pitämään teistä huolta.”<br>\nHän irrottautui kivuliaan näköisesti. Ääni, joka syntyi, kun liha vedetään metallia vasten, oli vastenmielinen. Guardian lankesi maahan päästyään irti, ja verinen piikki jäi törröttämään maasta kuin irvokas hammastikku, joka on työnnetty lihapalaseen.<br>\n<br>\nSkakdi nousi maasta ja otti tukea Makutasta. Jälkimmäinen alkoi taluttaa edellistä pois paikalta, kun he näkivät ne: Rahkhsit lensivät saarta kohti. Niitä oli ainakin kaksikymmentä kappaletta, aivan tarpeeksi tekemään selvää kaksinkertaisesta määrästä Toia. Kun ne saisivat tietää, mitä saarella odotti, ne epäilemättä kutsuisivat apujoukkoja. Manu epäili, että Feterrat johtajineen lähtisivät käpälämäkeen ja jättäisivät saaren. Heidän tehtaansa oli mennyttä.<br>\n<br>\nManu asetteli Guardianin lepäämään puun runkoa vasten. Sitten hän otti palasen kangasta, jota löytyi metalliosien kasasta ja teki siitä tälle siteen. Seuraavaksi hän kiipesi puuhun tarkastelemaan tilannetta. Rahkshit olivat laskeutuneet raunioiden luokse. Manu oli huolissaan siitä, että Rahkshit saattaisivat tulla heidän kohdalleen, mikä olisi kohtalokasta.<br>\nHän hypähti alas puusta ja istahti Guardianin viereen.<br>\n”Mitähän Zorakille mahtoi tapahtua?” hän mietti.<br>\n”Joko kuoli, tai sitten Feterrat pelastivat hänet”, Guartsu spekuloi ja yritti unohtaa kivun.<br>\n”Epäilen hänen kuolemaansa, Feterrat eivät varmaankaan antaisi hänen menehtyä.”<br>\n”Ehkä niin. Mutta ainahan sitä saa toivoa.”<br>\nManu nyökkäsi synkeänä.<br>\n<br>\n[spoil]Tongu laittoi minut silpomaan loppukohtausta hieman.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1119,"creator":"Donny","timestamp":"2011-07-25T15:31","content":"<strong>Ämkoon veljeskunnan tukikohta</strong><br>\n<br>\nAhtaalla ja mullankatkuisella käytävällä parveilevat vihreät matoranit tekivät oitis tietä huomatessaan käytävää pitkin astelevan tumman hahmon. Johtaja Ämkoo oli viimein saapunut paikalle, ja vakavoitunut admin harppoi kiireesti kohti maanalaisen piilotukikohdan kokoushuonetta. Otlek ja Enki olivat jääneet adminin jälkeen, toinen hoitamaan Ämkoon ratsua ja toinen kätkemään juuri käytettyä tukikohdan salaista sisäänkäyntiä.<br>\n<br>\nKokoushuoneen ovi pamahti auki Ämkoon kiirehtiessä sisään. Hatarin lautaseinin varustetussa kynttilöiden valaisemassa huoneessa jo hetken odottaneet kolme matorania nousivat arvokkaasti seisomaan Ämkoon nähdessään, kumarsivat kevyesti ja istahtivat sitten takaisin alas. Niin teki myös Ämkoo. Sitten miekkamies uppoutui tutkimaan tämän ja kolmen matoranin välissä sijaitsevan pöydän päälle levitettyä karttaa ja siihen tehtyjä merkintöjä.<br>\n<br>\n\"Niitä tuntuu olevan paljon\", Ämkoo murahti ja kurtisti kulmiaan.<br>\n\"Näkyvät valloittavan saarta järjestelmällisesti rannalta käsin. Ovat lähettäneet tiedustelijoita joka suuntaan\", selvitti keskimmäinen, Johtajana tunnettu matoran. Mustan kehon omaava vihreää naamiota kantava veljeskuntalainen kuulosti vierellään istuvien palvelijoidensa mielestä pahoittelevalta.<br>\n\"Oletteko jo ilmoittaneet tästä Klaanille?\" Ämkoo kysyi ja katsoi Johtajaa suoraan silmiin.<br>\n\"Emme\", matoran vastasi. \"Ajattelin, että tahdot tehdä sen itse.\"<br>\n\"Oletan, että olette kuitenkin tehneet valmistelut.\"<br>\n\"Luonnollisesti\", Johtaja sanoi ja viittoi kädellä toisen apurinsa suuntaan.<br>\n<br>\nJohtajan vasemmalla puolella istuva Kaukau-kasvoinen turkoosi matoran oli koko tämän ajan pidellyt sylissään tiheäreikäistä mustaa häkkiä. Nyt matoran nosti häkin pöydälle, avasi sen ja nosti pöydälle häkin sisällä levänneen nyt äänekkäästi sirkuttavan olion.<br>\n<br>\n\"Kiitäjälintu\", Ämkoo sanoi ääneen katsellessaan eteensä nostettua olentoa. \"Fiksu valinta.\"<br>\n<br>\nPöydällä eestaas hyppelehtivä harmaa lintu oli muodoltaan kuin pieni ohjus. Siipiä sillä oli yhteensä kuusi, ja sen peräsintä koristi pieni äänenvaimentimella varustettu suihkumoottori. Rahin virtaviivainen vartalo päättyi verrattain pienikokoiseen päähän, jota koristivat tiukalla hihnalla kiinnitetyt lentäjänlasit. Linnun matala joskin leveä nokka avautui ja sulkeutui tasaisesti sen haukkoessa innostuneen näköisenä henkeä.<br>\n<br>\nJohtajan oikealla puolella istuva mustaa Kakama-naamiota kantava keholtaan vaaleanvihreä matoran tarjosi Ämkoolle pienikokoisen nauhurin. Ämkoo nyökkäsi matoranille, otti nauhurin vastaan ja painoi sen reunaan sijoitettua pientä nappia. Sitten hän alkoi sanella.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nEipä aikaakaan kun viestillä varustettu kiitäjälintu lähetettiin matkaan tukikohdan edustalta. Ämkoo katseli mietteliäästi yli kolmensadan kilometrin tuntinopeudella taivaalle katoavan viestilinnun perään, kääntyi sitten takaisin kohti maan alle vievää käytävää ja lähti auttamaan valmisteluissa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1120,"creator":"Kyösti","timestamp":"2011-07-25T20:10","content":"<strong>Aavalta mereltä Klaanin saarelle</strong><br>\n<br>\nNidhiki vilkuili sivuilleen, katsoi eteensä ja ylöspäin. Mihin hän katsoikin, Nazorakeja ilmaantui esiin. Hänen mieleensä hiipi ajatus, ettei tästä selvitä taistelematta. Mutta miksi ihmeessä Nazorakit haluaisivat iskeä sinappialuksen kimppuun? Mitä oli tapahtunut Nidhikin poissaollessa? Hänellä ei ollut harmainta aavistustakaan, ja pamautti lähenevän Nazorakin kuoliaaksi haulikollaan.<br>\n<br>\nTuraga onnistui keppinsä avulla läpäisemään tien ruumanluukulle. Omasta mielestään hän oli yhtä ketterä kuin Toanakin. Harmobod könysi esiin ruumasta kahden muun miehistön jäsenen kanssa. Harmobod ja kaksi matorania hyökkäsivät Nazorakien kimppuun huutaen raivokkaasti.<br>\n\"Ei noista mitään hyötyä ole\", Nidhiki mutisi, \"täytynee taas kerran mennä itse.\"<br>\nHän ampui muutamaa Nazorakia haulikollaan, ja iski lähelle päässeitä kepillään. Toinen miehistön jäsen makasi maassa loukkaantuneena, toista raateli kolme Nazorakia yhtä aikaa. Harmobod oli taistellut tiensä laivan kokkaan. Samassa laivan keskeltä pamahti Zamor-ammus, ja Nidhiki käännähti katsomaan paapuurin puolelle, mihin oli seilannut suuri sota-alus. Vanha papparainen näki myös pitkän, sinivalkoisen Toan suuri katana kädessään.<br>\n\"Toivottavasti tuo hönelö osaa auttaa\", Nidhiki huudahti Harmobodille sysätessään erään Nazorakin kauemmas kepillään.<br>\n<br>\nSamassa jysähti taas. Uusia Zamor-ammussarjoja ammuttiin jatkuvasti Nazorakeja päin. Ei kauaa kestänyt, kun laivat olivat vieri vieren, ja Toa hyppäsi laivaan ja sivalsi samalla katanallaan Nazorakia. Toa iski tiensä Turagan luokse.<br>\n\"Mitä teillä on kyydissä?\" Toa kysyi.<br>\n\"Kuka saamari sinä olet?\"<br>\n\"Olen Toa. Toa Hai.\"<br>\n\"Mitä täällä on tapahtunut poissaollessani?\"<br>\n\"Ääh, liian pitkä tarina selittää... tämä taitaa kuitenkin olla kauppasaarto.\"<br>\n\"Olemme kuitenkin pian Klaanissa, yritetään karistaa nuo ötökät pois kimpustamme.\"<br>\n\"Teidän on parasta tulla laivaamme, Turaga\", Hai sanoi. Nazorakeja ei ollut enää paljoa jäljellä, mutta ilmeisesti hänen mielessään kynti pelko lisäjoukoista.<br>\n\"Ja en helkkuri tule! Mitä teidänkaltaistenne päässä liikkuu, kun tässä laivassa - TÄSSÄ LAIVASSA on kyydissä elintärkeää ravintoainetta!\" Turaga hermostui. \"Mene alukseesi ja pistä hinaukseen. Eivät nuo torakat saarelle tule.\"<br>\n<br>\nHeidän saapuessaan rantaan, Nazorakit olivat häipyneet raivoavan Turagan laivalta. Sekä Nidhiki että Hai astuivat pois aluksistaan, mutta miehistöt jäivät laivoihin köyttämään tajuttomia Nazorakeja, joita oli muutama. Kahden tusinan Nazorakin hyökkäyksestä oli selvitty, liekö sitten onnella vai Hain nopealla saapumisella apuun.<br>\n\"Saanko kysyä, mitä tuossa laivassa on niin elintärkeää?\" Hai kysyi väsyneenä.<br>\n\"TURKANEN-sinappia. Ei tässä maailmassa muuta elintärkeää olekaan\", Nidhiki sanoi hymyssä suin. \"Saat tietysti korvaukseksi pari kymmentä purkkia tästä avustasi.\"<br>\nTuraga Nidhiki lähti kulkemaan kohti Klaanin linnaketta väsynein jaloin, mutta onnellisena siitä, että sinappi oli saatu pelastettua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1121,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-07-26T10:13","content":"[spoil]Manu silpoi viime Nynrah-viestinsä lopun ristiriitaisuuksien takia. Ette ole lukeneet sitä ettekä muista siitä mitään.<br>\n<br>\nTämän alussa on uusi versio.[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Nynrah, raunioituneen Takomon edusta</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="200" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/XjOtGgxaX5g" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/XjOtGgxaX5g</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nValtavan räjähdyksen paineaalto heitti Keetongun ja Matoranit selälleen. He olivat katselleet Zorakin rautarobotti-imperiumin tuhoa kaikessa rauhassa kahden betonilohkareen välistä. Kaiken tehtaissa koetun ahdistuksen jälkeen oli hauskaa nähdä sen tornien ja sulattamoiden luhistuvan punaista auringonlaskua vasten. He eivät olleet kuitenkaan odottaneet veden ja virran lisäksi pommeja.<br>\n<br>\n”Ternok, mikä oli se musta möykky, joka sinulla oli kun hyökkäsitte pannuhuoneeseen”, Tongu kysyi selvittyään tällistä.<br>\n”Taisi olla merimiina, pomo”, Ternok vastasi.<br>\n”Ja minne sinä jätit sen?”<br>\n”Taisi jäädä pannuhuoneeseen. Piti paeta veli Feterraan, tiedäthän.”<br>\n”Eikö olisi parAAAGPXLFT.”<br>\n<br>\n<em>Tongu, G on loukkaantunut. Joku räjähti. Olemme takomon puoleisella rannalla lähellä jokea, joka näemmä palasi. Feterrat pakenivat tulvaa. Tarvitsemme apua.<br>\n<br>\nAaargh. Joo. Tulen. Tiedätkö, nuo mieliyllätykset tuntuvat siltä, kun joku ampuisi Kalmahin Uruilla pääni sisällä.<br>\n<br>\nAh, olen pahoillani.</em><br>\n<br>\n”Eversti on pulassa, pojat”, Tongu sanoi, nousi ja otti Matoranit harteilleen, ”Ja nyt hän on minulle taas yhden pelastamisen velkaa”. Keltainen jättiläinen otti paikalle lentäneen rautapalkin ja käyttäen sitä vipuvartena hän vieritti kaksi suurta lohkaretta Takomoon vievään lisäuomaan sillaksi. Hän hyppi niitä pitkin toiselle puolelle ja lähti joentörmää pitkin kohti viidakkoa. Väsymyksestä huolimatta hän otti pitkiä harppauksia ja näkikin pian Manfredin tähyilevän taivasta puusta käsin. Makuta laskeutui alas ja opasti Tongun puuta vasten lepäävän Adminin luo. Manu kertoi pilapuhelu-välikohtauksesta ja Rahkshi-partiosta.<br>\n<br>\n”Ai jai”, Tongu sanoi ja tutki Guardianin sidottua kylkeä, ”Mutta kyllä minä sanoisin tätä positiiviseksi kehitykseksi. Zorakin imperiumi taitaa olla lopussa eikä meitä ammuta.”<br>\n”Sinun kyljessäsi ei olekaan arkistomyyrän mentävää aukkoa”, G vastasi vaivoin.<br>\n”No mutta, kai te olette kuulleet ”keltaisten jättiläisten” parannuskyvyistä?” Tongu kysyi ja työnsi kouransa yhteen kylkipanssarinsa halkeamaan. Ku hän veti sen takaisin, käsi oli yltä päältä kellertävässä rasvassa. Tongu siveli sitä Guardianin kyljessä olevaan haavaan. Lääke kirveli ensin, mutta mikroskoopilla olisi voinut havaita arpeutumisen jo alkaneen. Hoidettuaan haavaa kykynsä mukaan Keetongu pisti siteen takaisin paikoilleen, pyyhki kätensä aluskasvillisuuteen ja nosti Gurvanan olkapäälleen. Matoranit kävelivät heidän vierellään. <br>\n<br>\n”Meidän lienee parasta pysyä piilossa”, Manu sanoi kun he kävelivät kohti järveä, missä Takomo oli joskus sijainnut, ”Rahkshien takia ja muutenkin. Epäilen, josko Feterroja voidaan hukuttaa. Onko meillä sopivaa lentopeliä?”<br>\n<br>\n”Eipä ole ei”, Keetongu vastasi synkeästi, ”Noissa joen toisella puolella olevissa varastoissa on tilaamani aluksen runko. Se on kuulemma loistavaa tekoa, mutta siinä ei ole moottoreita, navigointilaitteistoa tai muuta elintärkeää. Mutta sen on puinen, ja ajattelimme, että voimme laskea koskea merelle asti ja soutaa Kirikori toisen raadolle. Sieltä saamme tarvittavat lentotarvikkeet. Meidän tuskin kannattaa ryhtyä patikoimaan ilman päämäärää.”<br>\n<br>\n”Vai niin. Onko missään siltaa tai vastaavaa? Virta on kova, eikä ainakaan Geverstistä ole uimariksi”, Manu kysyi ja katseli läheneviä varastorakennuksia metsän suojasta.<br>\n<br>\n”Minä taisin ikään kuin rikkoa ne”, Tongu vastasi. Joesta oli tullut vihollinen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1122,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-07-28T21:46","content":"<strong>Nui-Koro, \"Tämähän näyttää vähän majatalolta, vai mitä tyypit?\"</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="437" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/3KzazLVuccg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/3KzazLVuccg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br>\n</body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKaikki kolme klaanilaista näyttivät hieman eksyneiltä suurehkossa aulassa. Jokin sen paikan sisustuksessa vain hieman karmi poppoota. Mitä luultavimmin olkikaton palkeista roikkuvat rumat lamput, jotka muistuttivat/olivat silakkarahinpuolikkaita puettuna mekkoon tai seinälle ripustettu villisian irvistävä ja yksisilmäinen pärstä aiheuttivat oudot tuntemukset ja sisustussilmän puistatukset.<br>\n<br>\nKuitenkin nurkassa seisovan pienen punaisen pöydän äärelle oli kerääntynyt joukko Matoralaisia keskustelemaan niitä näitä, ja takkatulen räiskyessä tunnelma oli hieman kuin kotoisassa Klaanin kahviossa.<br>\n<br>\nSosiaalisesti lahjakkaana (hänen sanansa)/hieman tungettelevana (Kepen sanat) tapauksena Snowman meni tiskin luo hoitamaan yösijan varaamisen. Hän katseli lämpimästi hymyillen tiskiä, johon sai vedettyä pieniä raiteita pitkin toisen \"kerroksen\" pidemmille asiakkaille. Tätä ominaisuutta hyödynnettiin, ja kultasininen, suurta Rauta kasvoillaan kantava Matoralainen hyppäsi vielä korokkeen päälle. Nyt asiakas ja työntekijä saattoivat katsella toisiaan kasvotusten tiskin eri puolilta ilman kyseistä universumia kiusaavaa pituusongelmaa.<br>\n\"Hei vaan. Tahtoisin varata yösijan yhdeksi yöksi. Kolmelle, kiitos.\"<br>\n\"Asia selvä. Tahdotteko myös mannermaisen kuuluisan ja maistuvan aamiaisemme vain kolmen rattaan lisähintaan per naamio?\" Matoralainen vastasi äänensävyyn, joka ei saanut mannermaisen kuuluisaa ja maistuvaa aamiaista kuulostamaan niin houkuttelevalta kuin se ehkä yritti.<br>\n\"Ai että tahdommeko\" Snowie hihkaisi kuitenkin innoissaan.<br>\n\"No tahdotteko?\"<br>\n\"...eh. Joo?\"<br>\n<br>\nTaaempana Kepe pyöräytti silmiään.<br>\n<br>\nHetken kuluttua kolmikko kapusi hieman epäluuloisen näköinen Make etunenässään puisia rappuja ylös, etsien huonetta numero 27. Tai 21, kukaan ei oikein ollut varma siitä, mitä avaimenperässä luki. Ainakaan täkäläisten Matoralaisten kaiverruspuukot eivät olleet turhan teräviä.<br>\n<br>\nHetken kulutta kolmikko petasi vuoteitaan huoneessa 25.<br>\n<br>\nPeittojen välistä he vielä toivottelivat toisilleen hyviä öitä.<br>\n\"Kauniita unia, kaverit.\"<br>\n\"Juu, nukkukaa makoisasti. Huomenna on paljon vanhoja kirjoituksia tutkittavana.\"<br>\n\"Hih hei.\"<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Öitä.\"<br>\n\"Öitä.\"<br>\n\"Öitä.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1123,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-07-28T22:15","content":"<strong>Outo tila</strong><br>\n<br>\nDox näki taas Kädet.<br>\n<br>\n<strong>Majatalo, Nui-Koro</strong><br>\n<br>\nKepe yskäisi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1124,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-07-28T22:18","content":"<strong>Bio-Klaanin saari, luola</strong><br>\n<br>\nVanhukset Welsix ja Olthal tallustivat poispäin kokoontumispisteeltä. Palaveri oli ollut lähinnä kertaava tilannekatsaus, mutta ilmeisesti pian aloitettaisiin hyökkäys Klaanin linnakkeeseen. Kuitenkin kaksi veteraani-Zyglakia kommetoivat hieman paheksuvaan sävyyn operaation johtajia.<br>\n<br>\nPian he pääsivätkin erääseen yleisimmistä puheenaiheistaan, eli \"nuoren johtajan vaisuun puolisoon\", Alinneliin. Kahden vanhuksen harmiksi tämä \"vaisu\" Zyglak sattui olemaan kuulomatkan päässä, eikä edes oikeastaan ollut niinkän vaisu kuin lyhytpinnainen ja tuliluontoinen.<br>\n<br>\nJa Welsix ja Olthal, \"vanhat jäärät\", saivatkin kuulla kunniansa.<br>\n<br>\nHetken kuluttua, kun Alinnel oli jo lopettanut \"kurinpalautuksensa\", Vasell-niminen naaras-Zyglak liittyi hänen seuraansa. Alinnel kihisi vieläkin, mutta Vasell tunsi Alinnelin vuosien takaa, ja tiesi tämän paitsi suuttuvan, myös leppyvän nopeasti.<br>\n<br>\nVasell hymyili ystävälleen.<br>\n\"Oli jo aikakin, että joku pistää nuo vanhukset hiljaisiksi. Edes viideksi minuutiksi.\"<br>\n\"Kiitosta, inhottaa moinen tyhjänpäiväinen jauhanta.\"<br>\n\"Mutta muista kuitenkin, että pitää 'senioreillakin' olla hupinsa.\"<br>\nAlinnel virnisti Vasellille. Hän tiesi, että jos äärimmäisen kurinalaiselta Vasellilta irotsi hymy ja ystävällisiä sanoja, ne todella tarkoittivat jotain.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1125,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-07-28T23:39","content":"[spoil]Vinkki: käytä kuulokkeita (musiikkiin saa paremman laadun kuuntelemalla YouTubessa) ja lue tämä viesti pimeässä. Ihan vain tunnelman vuoksi.[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Saari, pimeä käytävä maan alla</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/cWgswdsoSwo?rel=0&amp;hd=1" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/cWgswdsoSwo?rel=0&amp;hd=1</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAbzumo ja Harmaa Aine kävelivät pitkin kivistä, pimeää käytävää ainoana valonaan pieni salamapallo, joka leijui välillä heidän taakseen ja taas eteen pysyen koko ajan heidän vauhdissaan. Käytävissä oli nyt puisia tukipilareita, jotka mitä ilmeisimmin pitivät pystyssä koko rakennelmaa. He eivät olleet täysin perillä siitä, mihin olivat tulleet, sillä he olivat ohittaneet jo ainakin kolme risteystä. Yhtäkään soihtua ei ollut sytytetty, mikä oli tietysti odotettavissa, koska ketään ei tuntunut olevan paikalla. Silti Abzumo oli näkevinään ylimääräisiä varjoja valopallon kajossa, mutta ne saattoivat aiheutua valaistuksen suunnasta ja valonlähteen pallomaisuudesta.<br>\n<br>\nHe kävelivät jälleen uusiin portaisiin, jotka tällä kertaa veivät alaspäin. Portaat olivat risteyksen eteenpäin vievä haara. Sekä vasemmalle että oikealle johti portaaton käytävä.<br>\n”Jatkammeko yhä eteenpäin?” Zumo kysyi tylsistyneenä. Aine taas ei ollut yhtään tylsistynyt. Pimeydessä oli jotain outoa, jotain luonnotonta. Ja heidän takaansa kuului epäilyttävää rapinaa.<br>\n”Jatketaan vain”, Aine sanoi. ”Kuuletteko te muuten jotakin?”<br>\n”Minä en kuule mitään. Ehkä sinä kuulet ääniä päässäsi, rakas Aine?”<br>\nAine ei vakuuttunut.<br>\n<br>\nHe jatkoivat portaissa – mikä oli luonnollisesti vaikeampi maasto kulkea rullaluistimilla. Valopallon himmeä valo ei paljastanut, että portailla retkotti jotain, ja Zumo kompastui siihen. Hän lensi portaat alas ja iski päänsä lattiaan. Voihkaisten hän nousi ylös ja katsoi, mihin oli kompastunut. Aine ei ollut liikahtanut paikaltaan, johon oli jäänyt Zumon kompastuessa. Hän katsoi ruumista, joka makasi portailla pää portaiden alapäätä kohti. Zumokin oli yllättynyt tapauksesta. Ruumis kuului Matoranille. Se oli Po-Matoranin, ja sen päällä oli runsaasti kuivunutta verta. Murtuneet naamionpalat lattialla ja tyhjät silmäkuopat näyttivät Aineen mielestä kammottavilta. Veri kieli siitä, ettei ruumis voinut olla kovin vanha.<br>\n<br>\n”Mmmmmistä tuo tuli?” Aine sanoi ja yritti peittää järkytystä äänessään. Abzumo hiveli leukaansa kiinnostuneena.<br>\n”Ruumissss kertoo, että täällä on joku – tai jokin, tai ainakin on ollut.”<br>\n”Niinpä tuo tai-taitaa tehdä…”<br>\n”Jatkakaamme eteenpäin.”<br>\nHe jatkoivat portaiden jälkeiseen käytävään jättäen ruumiin taakseen. Pian vastaan tuli puinen ovi, jonka kahvaan Abzumo tarttuikin hetimiten. Aine kuuli karmivan narahduksen, kun ovi avautui. Pimeä huone valaistui pallon mentyä sisään, sillä se oli pieni komero, joka riitti vangitsemaan kaiken valon. Abzumo katsahti seinälle, jossa oli kiinnitettynä soihtu, ja sytytti sen. Valopallon hän kadotti, astui sitten sisään Aine vanavedessään ja sulki oven takanaan. Hän katseli ympärilleen ehkäpä kahdenkymmenenviiden neliömetrin alaisessa huoneessa. Joka seinää verhosi hyllyrivi, ja hyllyt olivat täynnä tavaraa, joihin ei ollut pölykerroksien paksuudesta päätellen koskettu vuosikausiin. Keskellä huonetta oli pieni kirjoituspöytä. Sen päällä ei ollut muuta kuin pölyä ja mustepullo, joka oli tahmautunut kiinni pöytään hämähäkinseittien ja rihmojen verhottua sen.<br>\n<br>\nHarmaa Aine tutkiskeli vasemmanpuoleista hyllyä ovelta katsottuna Zumon katsellessa oikeanpuoleista. Vasen hyllykkö sisälsi monenlaisia esineitä patsaista hopeaisiin astioihin ja pieniin lippaisiin, jotka sisälsivät koruja. Hyllyn takimmaisista syövereistä Aine löysi myös rahaa muutaman rattaan verran. Abzumon puolella hyllyllä oli kirjoja ja paperikääröjä. Hänen mielenkiintonsa herätti jakoavaimella lävistetty opus, joka oli paiskattu muiden kirjojen taakse. Hän katseli hetken kirjoja kiinnostusta tuntematta, kunnes löysi käärön, jossa luki: ”Atheonille uhraaminen”. Silloin hänen mielenkiintonsa heräsi.<br>\n”Mitä siinä on?” Aine kysyi. Zumo heilautti käsiään vähäpätöisyyttä ilmaisten, mutta alkoi lukea tekstiä.<br>\n<br>\n<em>Atheon on jumalistamme armottomin ja anteeksiantamattomin. Hän vartioi tuonpuoleista ja rankaisee niitä, jotka hänelle uhrataan Athin nimeen. Tässä käärössä on ohjeita uhrilahjan toimittamiseen, jotta Athin pyhyys säilyisi ja</em><br>\nTeksti loppui. Siitä puuttui osa. Abzumo kohotti kulmaansa huomatessaan, että joku oli selvästi polttanut kääröä. Hän selasi kääröä eteenpäin.<br>\n<em>ri on myös syytä sitoa alttariin prototeräsketjuilla. Viimeisessä vaiheessa katuminen on mahdotonta, sillä Atheon on jo läsnä. Hän ottaa suoraan vastaan uhrin auki sivalletun kurkun kautta ulos tulevan sielun. Viilto on tehtävä oikeanlaisella uhriveitsellä, jolle on pyhä isä antanut siunauksensa. Myös sapeli kelpaa, jos tarkoituksena on iskeä pää irti heti.</em><br>\n<br>\nAbzumo heitti käärön menemään. Millaista roskaa. Sieluja ja pyhyyttä. Harmaa Aine oli saanut tutkittua myös ovea vastapäätä olevan kaapin. Se oli sisältänyt louhimistyökaluja, joilla olisi voinut jatkaa tunneleita. Aine oli kuulevinaan vinkaisun laskiessaan kuokan takaisin hyllylle. Hän vilkaisi sen suuntaan, mutta ei nähnyt mitään. Abzumo katseli häntä kuin hän olisi ollut hullu.<br>\n<em>Ehkä minä hieman olenkin</em>, Aine mietti. He avasivat huoneen oven ja poistuivat. Zumo sytytti pallosalamansa jälleen. He nousivat kiviset portaat takaisin ylös ja katselivat jälleen risteytyvää käytävää. Jostain kuului naismaisen äänen heikkoa vaikerrusta. Harmaan Aineen läpi olisi kulkenut puistatus, ellei hän olisi ollut androidi. Zumo nyrpisti nenäänsä.<br>\n”Haissseeko täällä palaneen käry?” hän kysyi.<br>\n”Ehkäpä… se johtuu laavasta?” Aine vastasi. Kumpikin tiesi, että laavavirta oli jo kilometrien päässä.<br>\n<br>\nHe jatkoivat oikeanpuoleiseen käytävään. Pian vastaan tuli toinen samankaltainen ovi. Aine katsoi Abzumon olan takaa, kun Makuta avasi oven. Hänen näkökenttänsä sumeni hetkeksi oven avauduttua.<br>\n”Mikä sssinua vaivaa?” Abzumo kysyi närkästyneesti. ”Olisssiko minun pitänyt jättää ssssinut laivaan?”<br>\n”Ei, ei suinkaan”, Aine sanoi värisevällä äänellä. ”Tässä paikassa vain on jotain… jotain, mikä saa selkäpiini karmimaan.”<br>\nAbzumo kohautti harteitaan ja jatkoi huoneeseen. Huoneessa oli pöytä, joka päällä seisoa törrötti yksinäinen, palava kynttilä. Aivan kuin joku olisi sytyttänyt sen vastikään. Abzumo katseli huonetta huolestuneena. Oliko heillä sittenkin seuraa synkissä käytävissä? Huoneessa oli kolme muuta ovea sen lisäksi, josta he olivat tulleet. Aine laittoi oven kiinni – varmuuden vuoksi. Zumo oli jälleen kuulevinaan kalahtelevia ääniä, kuin puukeppiä olisi isketty kiveä vasten. Ääni oli hyvin vaimea. Palaneen käry haiskahti voimakkaana. Zumo uskaltautui valaisemaan huonetta hieman lisää sytyttämällä seinillä olevat kaksi soihtua.<br>\n<br>\nNyt he näkivätkin huoneen kunnolla. Keskellä seinää, joka oli vastapäätä heidän tulosuuntaansa, oli puinen ovi, samanlainen kuin muutkin ovet. Myös toiset kaksi ovea olivat keskellä seinää, samoin ovi, josta he olivat tulleet. Kaksin puolin heidän vastapäistään ovea oli kirjahyllyjä. Pöytä, jolla kynttilä seisoi, oli vasemmanpuoleisen seinän oven vieressä. Toisella puolella kyseistä ovea oli soihtu, jonka Zumo oli sytyttänyt. Sitä vastapäätä oli taulu, jonka yksityiskohtia he eivät erottaneet synkässä valaistuksessa. Pöytää vastapäätä oli toinen soihtu, mutta ne ja kynttilä eivät riittäneet valaisemaan jokaista pimeää soppea.<br>\n<br>\nZumo vilkaisi, mitä muuta pöydällä oli. Vanha, pölyinen käärö oli kynttilän vieressä, hyvä, ettei syttynyt liekkeihin kynttilän kuumentaessa ympäristöään. Aine otti käärön ja yritti lukea sitä soihdun valossa.<br>\n”Tässä… tässä on lista. Siinä luetellaan… joitain… vientituotteita?”<br>\n”Pyh”, Zumo sanoi ja heilautti kädellään Ainetta kohti kääntyen maalausta päin. Hän loi valopallon jälleen valaisemaan hieman tarkemmin. Maalaus esitti jonkinlaista synkeää olentoa, jolla oli demoniset siivet – <em>Samanlaiset kuin minulla… ja Makuta Nuilla</em>, Zumo pohti. Olento oli melko massiivinen, punamusta väritykseltään. Sillä oli kasvoillaan rautainen naamio, josta kasvoi myös sarvet, ja naamion silmäaukoista hohti aavemaista punaa. Ei vain kuvassa, vaan Abzumosta näytti, kuin taulussa olisi ollut oikeasti himmeää hehkua. Hahmo taulussa piteli käsissään viikatetta. Taustalla oli musta alue, josta saattoi erottaa heikosti pylväitä. Pylväsrakennelman keskellä seisovaa demonia Abzumo ei tunnistanut nähneensä koskaan aiemmin, vaikka oli vieraillut Athin temppelissä saarella, jossa hän oli vanginnut sen kirotun Matoran Bartaxin. Hän kääntyi pois kuvasta, ja valopallo sammui. Aine oli näkevinään silmien hehkuvan vielä sen jälkeenkin, kun valo oli sammunut.<br>\n<br>\nAbzumo päätti avata seuraavan oven: oven, joka oli demonisen maalauksen vieressä. Hän nosti kätensä kahvalle, antoi sen hitaasti painua alaspäin kahvan naristessa ja veti sitten oven hitaasti auki. Aine pelkäsi katsoa, mitä siellä oli. Huoneeseen ei kuitenkaan nähnyt. Aine luisteli lähemmäs Zumoa, joka loi valopallon sisään huoneeseen. Ensimmäisenä aineen huomio kiinnittyi lattiaan keskellä huonetta. Siinä lojui kasa ruumiita. Suurin osa oli Toia, mutta myös Matoraneja näkyi siellä täällä. Koko huone lainehti tuoreessa veressä.<br>\n<br>\nAine vilkaisi järkyttyneenä Abzumoa. Tämän kasvot olivat kivenkovat, mutta pieni järkytyksen pilkahdus oli havaittavissa tämän silmissä. Sitten sekin katosi. Abzumo astahti huoneeseen. Aine tyytyi tuijottamaan ruumiskasaa ovensuusta. Valopallo valaisi huoneen, ja Zumo tarkasteli sitä kokonaisuudessa. Huone oli pelkkää kiveä. Yhtäkään puista tukipalkkia ei ollut. Keskellä oli syvennys, joka aiheutti sen, että verta ei ollut huoneen reunamilla. Toain ja Matorain kuolleet katseet olivat tyhjät. Monilla Toista ei ollut panssarinpalastakaan yllään, ja jokaiselta huoneessa olevalta ruumiilta oli riistetty kanohi. Ruumiita oli silvottu pienemmiksi palasiksi, joista suurin osa oli ihonriekaleen tai parin varassa kiinni entisessä omistajassaan. Zumo katseli irvokasta näkyä hetken, kääntyi sitten takaisin ovelle ja astui kynnyksen yli. Aine sulki oven kiireesti. Zumo pudisti päätään ja avasi toisen oven. Huone oli samanlainen, mutta tyhjä. Se oli täysin typötyhjä, vain hämähäkit olivat saaneet valtaa. Kolmas ovi johti uuteen käytävään. Abzumo ja Aine astuivat sisään jännittyneinä.<br>\n<br>\nKäytävä oli pidempi, kuin he olivat odottaneet. Keskellä käytävää valopallon tuomassa valossa he ehtivät huomata pitkin pituuttaan makaavan ruumiin, ennen kuin kompastuivat siihen. Se makasi käytävässä poikittain ja sen yli oli astuttava, jos halusi eteenpäin. Abzumo kyykistyi ruumiin viereen tarkastelemaan, mikä se oli tappanut. Ruumis oli Toan kokoinen ja muotoinen sekä täysin tunnistamaton: se oli palanut melkein kokonaan mustaksi, ja sieltä, mistä se ei ollut musta, se oli punainen ja verinen. Ruumis haisi vahvasti palaneelta.<br>\n”Mikä tekee tällaista jälkeä?” Aine pohti puoliääneen.<br>\n”Joku, tai jokin, on…” Abzumo aloitti.<br>\n”… polttanut sen?” Aine jatkoi.<br>\n”Mitä ilmeisssimmin”, Zumo totesi.<br>\n”Ja entä ne ruumiit siellä huoneessa…”<br>\n”Jos emme puhu niistä”, Abzumo kuiskasi. Aine kuuli hänen sihisevän äänensä viiltävän ilmaa kuin ruoska ja päätti olla mainitsematta ruumiita.<br>\n”Jos puhumme ruumiista, minä saatan tulla murhanhimoisssselle tuulelle, yssstävä rakasss.”<br>\n”Y-ymmärrän.”<br>\n”Ei, et sinä taida. Jatkakaamme eteenpäin.”<br>\nHe jättivät uhrin lojumaan lattialle.<br>\n<br>\nKäytävän päässä oli uusi ovi. Abzumo avasi sen entistä enemmän varuillaan. Missä vain saattaisi vaania vihollinen, joka oli teurastanut Toat ja Matoranit. Oven takana ei ollut vihollista. Eikä siellä ollut mitään muutakaan. Sen takana oli vain synkkää pimeyttä. Abzumo oli astunut mustuuteen. Valopallon tuottamat valonsäteet katosivat synkkyyteen kuin muste imupaperiin. Paitsi, että tämä imupaperi ei vettynyt täyteen. Abzumo kulki hetken ajan eteenpäin. Hän oli nyt täysin pimeässä keskellä ei mitään. Sitten hän kääntyi ympäri. Aineen kasvot tuijottivat valopallon vieressä oviaukon lähellä. Makuta hiippaili takaisin kätyrinsä luokse ja astui oven toiselle puolelle. Aine ei kuullut pientä huokaisua, joka pääsi Makutan keuhkoista; hänellä oli liian kiire sulkea ovi, joka johti ei minnekään.<br>\n<br>\n”Siellä…” Abzumo kuiskasi. Aine odotti hieman peloissaan.<br>\n”Mitä siellä oli?” hän kysyi jännittyneenä.<br>\n”Ei… mitään”, Abzumo myönsi. ”Ja sehän tässä karmivaa onkin.”<br>\n”Ei… mitään…” Aine sanoi katkonaisesti. Abzumo nyökkäsi. Hän huohotti hetken, ja sai sitten itsehillintänsä takaisin.<br>\n”No niin, vätys. Eteenpäin, meillä on töitä.”<br>\n”Eh, mitä, tarkalleen?”<br>\n”Minä etsin erästä esinettä. Se joko on täällä, tai sitten ei. Ja minulla on vahva epäilys, että sssssse <em>on</em>.” Aine ei kyseenalaistanut. He jatkoivat käytävään. Käytävän toiseen päähän päästyään Aine tajusi jotain: poltettu ruumis oli poissa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1126,"creator":"Donny","timestamp":"2011-07-29T14:29","content":"<strong>Varastohuone, Ämkoon veljeskunnan tukikohta</strong><br>\n<br>\nMaan alla levittäytyvä pölyn täyttämä huone oli hämärä ja tunkkainen. Sen seinustoja koristivat mitä moninaisimmat aseet, puiset laatikot ja jokuset ruutitynnyrit. Tämän huoneen keskellä seisoi Ämkoo. Vierellään veljeskunnan johtajalla oli kaksi matoran-apulaista, jotka vuoron perään ojentelivat päällikölleen erinäisiä asioita.<br>\n<br>\nÄmkoo puki parasta aikaa päällensä harmaasta nahasta valmistettua edestä avonaista lannepanssaria. Pitkä vaatekappale ylsi hieman adminin polvien alapuolelle, ja materiaalin kestävyyden johdosta se suojaisi miekkasankarin jalkoja varsin tehokkaasti erilaisilta iskuilta. Nahkavaatteen eteen oli ommeltu tummanvihreä kevyin kirjailuin koristeltu liinavaate, joka peitti panssarin avonaisen etuosan.<br>\n<br>\n<em>\"Jos ne pirut valloittavat tätä saarta, on vain ajan kysymys milloin niiden lennosto hyökkää Klaaniin\"</em>, Ämkoo pohti pukeutuessaan. Samalla hän kiskoi ylleen toisen matoranin tarjoaman verenpunaisen hihattoman tunikan. Vaatteen väri toistui adminin hehkuvassa energiakourassa, ja yhdistelmä oli arvatenkin tarkoituksellinen.<br>\n<br>\n<em>\"Vaikkemme ole vielä täysin paljastuneet viholliselle, meidän on päästävä pois täältä mahdollisimman pian\"</em>, jatkoi Ämkoo miettimistään. <em>\"Torakat löytävät piilotukikohtamme ennen pitkää, emmekä kykene taistelemaan pitkään niitä kirottuja vastaan ilman yllätyksen suomaa etua...\"</em><br>\n<br>\nÄmkoon hohkaava energiakäsi syttyi täyteen loistoonsa tämän poimiessa vasemmalla puolellaan seisovan matoranin käsistä paksusta tummanharmaasta kankaasta tehdyn viitan. Viitta oli paljolti raskaampi kuin Ämkoon yleensä käyttämät, eikä se sisältänyt huppua. Viitan kaulus oli valmistettu mustasta ja karheasta turkiksesta, ja vaatekappale ylsi miltei kantajansa nilkkoihin asti adminin puettua sen ylleen.<br>\n<br>\n<em>\"Voimme kääntää tämän tilanteen eduksemme ainoastaan tekemällä itse ensimmäisen siirron.\"</em><br>\n<br>\nMatoranit auttoivat johtajansa ylle tämän vasemman olkapään peittävän ruskean olkasuojan. Joskus kokonaiseen nahkahaarniskaan kuulunut kappale kiinnittyi Ämkoon kehoon paksulla nahkahihnalla, joka jatkui Ämkoon rintakehän yli. Hetken kuluttua viittamiehen rintaa koristivat useat erilaiset nahkaremmit, jotka yhdessä muodostivat epätavallisen, joskin kevyen, panssarin.<br>\n<br>\nLopuksi Ämkoo kiinnitti vielä yhden remmin vyötäisilleen miekkansa huotraa varten. Pian <em>Alku</em> roikkuikin omistajansa kehon vasemmalla puolella, miekan kahvan päätä koristavan punaisen jalokiven loistaessa kirkkaana pimeässä huoneessa. Näytti miltei siltä kuin Ämkoon sielussa kytevä taistelutahto olisi herättämässä miekan henkiin.<br>\n<br>\nVeljeskunnan johtaja nyökkäsi kahdelle alamaiselleen ja matoranit poistuivat. Ämkoo jäi hetkeksi seisomaan huoneen pimeyteen, korjasi hieman viittansa asentoa ja lähti sitten itsekin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1127,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-07-29T21:01","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Olen tosissani pahoillani, minä en muista, mistä minä olen tämän pätkän pohdintaosion vahingossa plagioinut. Se on vain yksinkertaisesti liian tuttu. Mutta kertokaa joku ihmeessä, mistä mieleni sen on lainannut. </dd></dl>\n<strong>Bio-Klaanin saari, luoteisrannikko</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="437" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/C4ju9YZ4ONY" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/C4ju9YZ4ONY</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKivimurskan ja hiiltyneiden puiden keskeltä nousi savua. Talonrauniot ja kaadetut aidat peittivät parinkymmenen neliömetrin alueen, sen jälkeen alkoi joko autio tundra tai vaahtoipäiden täyttämä meri. Kuolleen kylän keskellä liikkui parikymmentä hahmoa, jotka osoittelivat eri suuntiin kantamillaan metalliaseilla.<br>\n<br>\nNazorakit liikkuivat järjestelmällisesti vahinkoja tutkien. Teräväkyntiset hyönteisjalat jättivät jälkensä hiiltyneisiin kodinrippeisiin ja potkivat syrjään entiset arjen pikku esineet, jotka olivat nyt osa murhenäytelmää.<br>\n<br>\nSuuri sininen viitta maata laahaten ja pölyä ilmaan nostaen Amiraali 002 linkutti muuannen paikallaan seisovan seinän viereen ja katsoi sen lasittoman ikkunan läpi. Toisella puolen jatkui samaa lohdutonta näkyä, aina rantakallioille asti. Hän pudisti päätään alkeelliselle infrastruktuurille, ja kääntyi muita pitemmän Nazorakin puoleen.<br>\n\"Paljon ilmoititkaan ruumita löytyneen?\" Amiraali kysyi Eversti 437:lta katsellen ympärillään savuavaa entistä kylää.<br>\n\"Neljä, sir.\" kyborgitorakka vastasi asialliseen sävyyn.<br>\n\"Hmh\", Amiraali päästi arvoituksellisen äänen ja lisäsi itseään seuraavalle sinibarettiselle torakalle: \"Kirjoita se raporttiin.\"<br>\n<br>\nNuori Nazorak kirjoitti luvun paperiin. <em>Neljä.</em><br>\n<br>\nHän painoi kynän päätä ja kirjoituskärki vetäytyi sisään. Hänen olisi pitänyt sulkea kansio viimeisteltyään raportin, mutta jäi tuijottamaan äsken piirtämäänsä numeroa. <em>Neljä.</em><br>\n<br>\nYlikersantti 1034 koetti saada ajatukset pois mielestään, epäonnistuen siinä kuitenkin surkeasti.<br>\n<br>\n<em>Ennen heillä oli elämät. He tekivät työtä, puhuivat ystävilleen. Nyt he olivat neljä. Neljä sodan uhria, neljä ruumista. He olivat numero.</em><br>\n<br>\n1034 suoristi hattuaan ja koetti olla katsomatta takavasemmalleen, jossa tiesi yhden kuolleen Matoralaisen makaavan.<br>\n<br>\n<em>Nyt he ovat numero. Ennen heillä oli nimet.</em><br>\n<br>\nSeuraavaa ajatustaan 1034 erityisesti pelkäsi. Hän tiesi sen olevan kielletty.<br>\n<br>\n<em>Millaista on elää nimen kanssa?</em><br>\n<br>\nSinihattuisen torakan ajatus kuitenkin keskeytyi, kun Amiraalin puheille kipitti muuannen kiireisen näköinen, lyhyenläntä Nazorak<br>\n\"Sir! Sir!\"<br>\nLaivastoa komentava 002 kääntyi tulokasta kohti ja kohotti kulmiaan laiskan kysyvästi.<br>\n\"Sain kaapattua hätäviestin, sir. Se lähetettiin kukkuloilta, vajaan kilometrin päästä länteen.\"<br>\nAmiraalin ilme muuttui kiinnostuneemmaksi.<br>\n\"Tahdotteko minun virittävän oikealle taajuudelle. sir?\"<br>\n\"Olisin kiitollinen.\"<br>\nLyhyt torakka painoi mukanaan olevan metallilaatikon kyljessä olevaa nappulaa, käänsi erästä mittaria, ja pian pienet kaittumiet päästivät ilmoille kohisevaa keskustelua.<br>\n\"...a olette varmoja, että ne ovat Nazorakit? Eihän laivasto ole ampunut laukaustakaan Harmaansaaren länsipuolella, ja nyt sanot, että mokomat olisivat aloittaneet täysimittaisen tykistökeskityksen asutuskeskukseen?\"<br>\n\"Aivan varmoja, herra Paaco. Pääsimme hädin tuskin evakkoon. Muodostimme radioyhteyden heti, kun pääsimme turvallisen välimatkan päähän.\"<br>\n<br>\nMuutama paikalle tullut Nazorak virnisti sanalle \"turvallinen\".<br>\n<br>\n\"Hyvä on, lähetämme jonkun vastaan. Koettakaa päästä Mt. Ämkoon luo, sinne torakoiden on vaikeampi seurata.\"<br>\n\"Hyvä on. Pidämme jatkuvan yhteyden yllä.\"<br>\n<br>\nRadioa käyttelevä torakka aloitti puhumisen.<br>\n\"Lähetämmekö miehiä joukkion perään, sir?\"<br>\n\"Emme.\" Amiraali vastasi rauhallisesti. \"Muodostakaa yhteys Rautasiipeen.\"<br>\n\"Sir?\"<br>\nAmiraali ei vastannut.<br>\n<br>\nTilannetta hämillään seuraava 1034 ei tiennyt, mitä Amiraali aikoi, ja katseli kun hänen esimiehensä nilkutti hieman syrjemmälle radiopuhelimen kanssa. Hetken kuluttua meren suunnalta kuului yksi, valtaisa jysäys. Sitä seurasi ulina ja sen jälkeen idässä mosahti oikein kunnolla.<br>\n<br>\nAmiraali käski kääntää taas Klaanin ja evakkojen käyttämälle kanavalle. Keskustelu oli kuitenkin muuttunut sangen yksipuoliseksi.<br>\n\"Haloo? Kuuluuko mitään? Hei? Haloo? Haloo?\"<br>\nHetken hiljaisuus.<br>\n\"Pomo, taisimme menettää Va-Ba-Koron.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1128,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-07-29T22:40","content":"<strong>Nui-Koro</strong><br>\n<br>\nKepe, Snowie ja Make heräsivät anivarhain. He eivät olleet saaneet nukuttua kunnolla, sillä markkinahuuma ja mekkala oli jatkunut pitkälle yöhön. Nyt aamulla mukulakivin päällystetyillä teillä kulki vain rottia, koiria ja muutama vartija rutiinikierroksillaan.<br>\n<br>\nAamu-usva peitti katedraalin koristeellisen tornin harmaasta kivestä rakennetun huipun. Ilma oli vielä kolea ja utuinen kun kolmikko saapui puiselle, suurelle ovelle, jolta he edellisenä päivänä olivat kääntyneet. Talonmies, tai kuka ovesta vastuussa olikaan, oli jo avannut sen ja kolmikko pääsi sisään, lämpimämpään, muttei kuitenkaan yhtään uneliaampaan ilmaan. Punainen matto kulki halki tilavan, tyhjän eteishallin, jonka seinustoilla roikkui maalauksia ja pienillä pöydillä oli antiikkivaaseja. Valokivinen kattokruunu valaisi huonetta. Kyltti ovenpielessä kehotti hiljaisuuteen.<br>\n<br>\nHallista lähti kolme käytävää; yksi suoraan eteenpäin, katedraalin kirkko-osaan. Jättimäinen Mata Nui -lasimaalaus paistoi ovesta hallinkin puolelle. Kaksi symmetristä sivukäytävää haarautuivat rakennuksen muihin osiin. Vasemmanpuoleisen yläpuolella roikkuneessa kyltissä luki kultakirjaimin niin \"Kirjasto\" kuin \"Pormestarin toimisto\":kin.<br>\n<br>\n\"Liekö hän paikalla näin aikaisin aamulla\", Kepe epäili.<br>\n<br>\nHän oli. Tämän sihteeri päästi klaanilaiset hänen pakeilleen, sillä tällä ei ollut kiireistä menoa aamulla. Pian he istuivat tämän toimiston punaisella kankaalla päällystetyillä tuoleilla sihteerin tuomaa teetä nautiskellen. Mahonkisen pöydän takana istuva pormestari, Rurua kantava tulen turaga, ei kuitenkaan vaikuttanut yhtä vieraanvaraiselta.<br>\n<br>\n\"Epäilette siis että kirjastossamme on tätä Profeettaa käsitteleviä tekstejä?\" pormestari kysyi klaanilaisten passien aitoutta tutkiskellen. Tämä heitti muutaman epäilevän katseen kuhunkin klaanilaiseen. Puolieläin, valkoinen möntti ja höpsönoloinen toanrääpäle. Bio-Klaanilla oli kuitenkin tapana (josta pormestari ei pitänyt) ottaa mukaan jokainen vastaantuleva otus, oli tällä naamio tai ei.<br>\n<br>\n\"Kyllä\", toa vastasi. Pormestari murusti pullaa tämän passin päälle. \"...Lienette kuulleet Nimdasta? Epäilemme, että tällä Profeetalla oli jokin yhteys siihen.\"<br>\n\"Niin, Nimda. Se mistä Bio-Klaani ja Allianssi niin kärkkäästi sotivat.\"<br>\nMielessään pormestari lisäsi osapuolten nimien eteen kuvaukset \"ällöttävän kiltti\" ja \"typeryksistä koostuva\".<br>\n<br>\n\"...jotain hyödyllistä selville.\" Puolet (Kerosiinipellen? Kenellä muka on moinen nimi?) puheesta valui toisesta korvasta ulos.<br>\n\"No hyvä on, tonkikaa pois\", pormestari myöntyi. Kyseessä oli sentään Nimda ja tiedot siitä saattaisivat hyödyttää häntäkin.<br>\n\"Kiitos, herra pormestari.\"<br>\n<br>\nKolmikko suuntasi pormestarin opastuksella kohti kirjastoa.<br>\n<br>\n\"Minä taidan käväistä vessassa\", Make sanoi hieman huonovointisen näköisenä. \"Saatoin syödä jotain pilaantunutta.\"<br>\n<br>\n<strong>Tulikärpäsen komentosilta, Ämkoon veljeskunnan saaren rannikon yllä</strong><br>\n<br>\n003 oli tyytyväinen valtauksen etenemiseen. Karttapöydän torakkajoukkoja kuvaavia nappuloita työnnettiin pikkuhiljaa eteenpäin. Suuri osa saaresta oli jo nazorakein miehitetty. Tämän valtausretken jälkeen kukaan ei voisi kyseenalaistaa ilmavoimien merkitystä.<br>\n<br>\nNappuloiden eteneminen oli muutamassa kohtaa edennyt odotettua hitaammin. Syyksi tähän oli osoittautunut poikkeuksellisen aggressiivinen paikallinen fauna, ja jotkut takaisin leiriin suunnilleen yhtenä kappaleena selvinneet sotilaat kertoivat jopa nähneensä näiden läheisyydessä matoraneja. Saarella siis oli puolustautumiseen kykenevä kansa, mutta missä se piileskeli?<br>\n003 päätti lähettää matkaan lisää tiedustelijoita ja antoi tästä käskyn läheiselle upseerille.<br>\n<br>\nIlmavoimien komentaja tallusteli leveän komentosillan toiselle laidalle. Kävellessään hän kiristi hieman punaista kaulaliinaansa. Toinen karttapöytä, jonka ympärillä hääräsi vähemmän henkilökuntaa, näytti alueesta paljon suuremman kuvan. Pöydällä näkyi koko Klaanin (Nazorakien) saari ja lisäksi sitä ympäröivät pienemmät. Ruskeat pelimerkit kartan lounaisnurkassa sijaitsevan saaren ympärillä kuvasivat ilmalaivoja ja yksi suurempi Tulikärpästä. Siinä ei kuitenkaan olleet kaikki ilmavoimat. Nazorak-tukikohdassa Klaanin (Nazorakien) saaren pohjoisosassa odotti muutama vastavalmistunut ilmalaiva. Kolmas joukko lipui verkkaisesti halki ilman hieman saaren itärannikon toisella puolen, Bio-Klaanin tutkien kantaman ulkopuolella. Jo aluksia kuvaavissa nappuloissa oli jotain uhkaavaa.<br>\n<br>\nTämä ryhmä, etunenässään raskaasti aseistettu Koi, oli matkalla tehtävälle.<br>\n<br>\nTehtävälle Bio-Klaanin linnakkeeseen.<br>\n<br>\n003 hymyili.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1129,"creator":"BD","timestamp":"2011-07-29T23:22","content":"<strong>Klaani</strong><br>\n<br>\nGekko oli turhautunut, hän tiesi, että tuolla jossain tarvittaisiin kipeästi osaavaa ja voimakasta toaa, mutta ei, hän ei voinut kuin istua paikallaan kahviossa kaiket päivät tekemättä yhtään mitään klaanin hyväksi.<br>\n\"Pahimassa tapauskessa hyökkäys voi alkaa koska tahansa ja nämä eivät ole edes erityisen hermostuneita, turhan luottavaisia\", Toa mietti itsekseen ja joi limonaadin loppuun. Laitettuaan lasin pöydälle hän huomasi oikean kylkensä pilkottavan kaavun alta turhan näkyvästi ja kietaisi kaapua tiukemalle peittääkseen olemattoman kätensä.<br>\n<br>\nGekko nousi pöydästä ja lähti tutkailemaan käytäville.<br>\nMusiikin pauhetta kuului ja tanssiva Moderaattori ilmestyi hänen eteensä.<br>\nGekolla oli jotain sanottavaa:\"Paaco\".<br>\n*Dum dum dum*<br>\n\"Paaco!\"<br>\n<br>\nVihreä toa nosti kuulokkeitaan ja vastasi: \"Mitä asiaa?\"<br>\n\"Oletko tutkinut mistä voisin nopeasti saada sen proteesin?\", GK kysyi.<br>\n\"Eh, en ole oikein ehtinyt, tällaisina aikoina modeilla on kiirettä, en ehkä ehdi hoitamaan sitä asiaa ollenkaan. Uskon, että pystyt hoitamaan sen itsekkin, nyt suo anteeksi minulla on kiireitä\".<br>\nPaaco laittoi kuulokkeet takaisin korvillensa ja tanssi läpi käytävän.<br>\n<br>\n\"Jossain tarvitaan apua ja minä en voi tehdä yhtään mitään\", GK tuhahti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1130,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-07-30T08:16","content":"<strong>Nui-Koro, kirjasto</strong><br>\n<br>\nKepe ja Snowman olivat kahden kirjaston pitkän, soikean puupöydän ympärillä. Eteensä he (Kepe) olivat kasanneet pinon kirjoja, kääröjä ja muita kirjoituksia, joiden he (Kepe) ajattelivat auttavan Profeetan ja Nimdan yhteyden selvittämisessä.<br>\n\"Sanopas\" Snowie pähkäili ääneen kahlatessaan muuannen punaisen tiiliskiviteoksen läpi. \"Olenko minä meistä kahdesta ainoa, jota tuo pormestari-häiskä epäilyttää?\"<br>\n\"Et\" vastasi Kepe, joka parhaillaan tulkitsi pienen käsikirjansa perusteella erästä hauraan näköistä tekstirullaa.<br>\n\"Haa. Sitä minäkin. Siinä tyypissä on jotain epäilyttävää.\"<br>\n\"Muistatko, mitä kävi, kun sanoit noin viimeksi jostain tyypistä?\"<br>\n\"Minulla oli ihan hyvät perustelut sanoa niin.\"<br>\n\"Se oli Guartsu.\"<br>\n\"Siitä huolimatta.\"<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nÄänetöntä lukutyötä kesti ennätykselliset kaksi ja melkeinpuoli minuuttia, kun lumiukko avasi taas suunsa.<br>\n\"Mutta mieti nyt, olihan siinä jotain selvästi-\"<br>\n\"Yritän keskittyä, okei!\"<br>\n\"...no sori, tarkoitan vain, että oloni olisi paljon turvallisempi, jos Make olisi kanssamme.\"<br>\n\"Hm. Mikähän hänelle edes tu-\"<br>\n<br>\nKepen lausahdus keskeytyi aulan suunnalta kuuluvaan, korviariipivään rääkäisyyn.<br>\n\"...ehkä me kuitenkin menemme tarkistamaan.\"<br>\n\"Joo.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1131,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-07-30T14:09","content":"<strong>Saari, pimeä käytävä maan alla</strong><br>\n<br>\nHarmaa Aine ja Abzumo olivat nyt tutkineet risteyksestä johtavat portaat sekä toisen suoran käytävän. Oli aika tutkia viimeinen, ja jos siellä ei onnistaisi, täytyisi palata takaisin edelliseen risteykseen ja jatkaa sieltä jonnekin. Kaksikko suunnisti pimeydessä viimeiseen käytävään puisten askeleiden kalahdellessa joko heidän takanaan tai heidän päidensä sisällä. Käytävän yksityiskohtiin ei tullut enää kiinnitettyä huomiota, kun kolme samanlaista oli käyty jo läpi. Tämän käytävän erityisominaisuus oli, että sen lopussa alkoi näkyä valoa. Lämpötila muuttui jälleen korkeammaksi.<br>\n”Sssiellä lienee laavaa”, Abzumo totesi. Aine nyökkäsi ja oli kiitollinen, että pääsisi pois pimeydestä, vaikkakin laavaa sisältäville alueille. Hän oli toisaalta saanut tarpeekseen hämähäkkeilystä.<br>\n<br>\nKäytävä tosiaan loppui. Se loppui uuden luolan seinässä hieman laavan pinnan yläpuolella. Laava virtasi ohuessa tilassa alaviistoon käytävästä katsottuna oikealle. Ylävirtaan tunneli ei jatkunut kovinkaan pitkälle, vaan mataloitui lopulta niin matalaksi, että laavavirran lisäksi mitään ei päässyt läpi. Abzumo pudisti päätään hämmentyneenä.<br>\n”Menemmekö alavirtaan?” Aine kysyi toiveikkaana. ”Vai palaammeko takaisin?”<br>\n”Me menemme alavirtaan. Mutta miten, ssssanopa ssssinä ssssssse.”<br>\nAine pohti hetken. Hänen päähänsä ei tullut ajatusta.<br>\n”Olisiko aika uudelle hämähäkkeilylle?” hän ehdotti.<br>\n”Ei. Tuolla ei mahdu kiipeämään kunnolla.”<br>\n”Hmm.”<br>\nAbzumokin mietti hetken. Sitten hänen kasvonsa vääntyivät irvokkaaseen virneeseen. Hän laittoi kätensä seinää vasten. Pian seinästä räjähti irti suuria palasia. Tunneli tärisi.<br>\n”Mmmmitä sinä teeet!” Aine huudahti. Abzumo virnisti edelleen.<br>\n”Minä hankin meille juuri kulkupelin.”<br>\n”Ja käytävä taitaa romahtaa, herra!”<br>\n”Niinpä tuo taitaa tehdä. Menkäämme siis nopeassssti.”<br>\nHän heitti yhden kivenmurikoista laavaan, ja se jäi – ihme kyllä – kellumaan pinnalle; se alkoi ajelehtia virran mukana.<br>\n”Äkkiä nyt, Aine”, Abzumo sanoi hypähtäen kielle. Aine hyppäsi hänen perässään, ja kumpikin oli kaatua laavaan.<br>\n”Mutta varo nyt kuitenkin, ettet tökkää minua tuonne!” Abzumo huudahti. Käytävä heidän takanaan sortui, mutta he olivat jo kaukana virran mukana tunnelissa.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/ikLRQ8fSlKk?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/ikLRQ8fSlKk?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKivi kellui tunnelissa alavirtaan kaksi hahmoa päällään keikkuen. Tunneli oli reilusti äskeisiä säkkipimeitä käytäviä valoisampi, sillä laavan hehku valaisi jotenkuten. Se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi. Abzumo ei kuitenkaan luonut salamapalloa hehkuttamaan tietä, vaan tyytyi yrittämään ohjata kiven kulkua. Se ei ollut helppoa. Heidän täytyi yrittää varoa kohtia, joissa laava oli erityisen kuumaa – sitä ilmeisesti pulppusi lisää maan sisästä niissä kohdissa, sillä kivi suli niissä kohdissa erityisen tehokkaasti. Suli se muutenkin laavaan koskettaessaan, mutta Zumo arveli heillä olevan vielä aikaa, ennen kuin tila loppuisi.<br>\n<br>\nAine ei pitänyt tilanteesta. Hän yritti mukailla mestarinsa liikkeitä, jottei olisi pudonnut laavaan kiveltä, jolla seilasi. Tunneli eteni kiemurrelleen, joten heidän piti myös varoa ajautumasta liian lähelle seiniä, mikä olisi voinut aiheuttaa helposti kaatumisen. Ja sitä he vähiten halusivat. Hetken tai ikuisuuden seilattuaan he huomasivat, että vasemmalle seinälle oli koverrettu pieni syvennys. He yrittivät päästä sen luokse. Aivan sen vieressä ollessaan Abzumo tarttui kiinni syvennyksen lattiasta, joka oli hänen päänsä yläpuolella. Aine tarttui hänen vyötäisiltään, ja kivi meni menojaan alavirtaan. He kiipesivät nopeasti kallioon koverretulle syvennykselle tarkastelemaan, mitä siellä oli.<br>\n<br>\nSeinillä oli tavanomaisia kaiverruksia. Tällä kertaa ne esittivät laava-lautailevaa Toa-soturia. Abzumo kirosi. Tietysti tulen Toat pystyisivät lautailemaan tiensä laavakentän läpi. Tunnelissa ei pystynyt kiipeilemään tai lentämään, joten heidän tapansa oli oikea – joskin erittäin hankalasti toteutettu.<br>\n”Miten me jatkamme alavirtaan?” Aine kysyi varuillaan. Abzumo oli hiljaa ja tutkaili kaiverruksia. Juuri, kun Aine luuli, että Abzumo jättäisi vastaamatta, tämä sanoi:<br>\n”Me joudumme ilmeisssesssti tekemään uuden… laudan.”<br>\nAine olisi nielaissut, jos olisi voinut. Abzumo räjäytti kaiverretut pinnat tuusan nuuskaksi. Häntä suututti, että hänellä ei ollut mukanaan laavalautaa. Eipä hän olisi kyllä osannut sellaista käyttääkään.<br>\n<br>\nHeitettyään kivenpalasen laavaan ja hypättyään sen päälle Abzumo ja Aine lähtivät jälleen ajelehtimaan alavirtaan tietämättä, mitä siellä kohtaisivat. Tämä oli epäilemättä oikea suunta.<br>\nHe olivat ehtineet ajelehtia kymmenisen minuuttia, kun jotain tapahtui. Seinässä heidän oikealla puolellaan alkoi levitä murtuma. Se levisi ehkä metrin levyiselle alueelle. Sitten seinään repesi aukko, josta tuli esiin musta lonkero. Se oli ainakin kaksi metriä pitkä ja viuhui edestakaisin yrittäen tarttua Zumoon ja Aineeseen. Harmaalta Aineelta pääsi tukahtunut parkaisu. He ajelehtivat nopeasti lonkeron ohi.<br>\n<br>\nSe ei kuitenkaan jäänyt siihen, vaan katossa räsähti melkein heti heidän ohitettuaan lonkeron. Katosta työntyi esiin uusi lonkero, joka kouri ilmaa koettaen saavuttaa kaksikon. Vasemmalta työntyi myös lonkero. Lisää murtumia ja aukkoja räsähti esiin heidän yllään ja sivuillaan. Heidän oli yhä vaikeampi väistellä niitä. Yksi sivalsi terävästi haavan Zumon käteen. Tämä oli horjahtaa laavaan kiven päältä. Lonkeroita tuli yhä enemmän, ja näytti siltä, että mitä enemmän heidän taakseen jäi lonkeroita, sitä enemmän niitä tunekutui esiin edestäpäin. Zumo kirosi ja alkoi ammuskella niitä varjoenergialla. Varjoiskuilla ei näyttänyt olevan vaikutusta, joten Zumo otti esiin miekkansa ja alkoi sivallella lonkeroita poikki. Niitä tuli yhä vain lisää, seinät murtuivat niiden voimasta. Maa alkoi vavahdella. Kiviä putoili katosta ja irtoili seinistä. Kaiken hässäkän keskellä Aine huomasi heidän ajautuneen kohtaan, jossa erityisen kuuma laava pulppusi pintaan. Heidän kivensä katosi huomattavan nopeasti heidän altaan, ja heillä oli enää hädin tuskin tilaa seistä.<br>\n<br>\nTilanne oli toivoton. Mutta sitten Abzumo huomasi, että he olivat jo lähellä päämääräänsä: tunneli päättyi seinään, jossa oli uusi oviaukko. Oviaukon kummallakin puolella laavan tasalla oli reikä, joista laava pääsi ulos. Harmaa Aine oli pulassa: lonkero oli saanut otteen hänen vyötäröstään. Abzumo tarrautui nopeasti aineen käteen, hakkasi lonkeron poikki ja teleporttasi. Aine ehti koskettaa laavan pintaan ja parkaista, ennen kuin teleporttautui Makutan mukana oviaukolle. Oviaukolle tultuaan Abzumo kysyi Aineelta, oliko tämä kunnossa.<br>\n”Niin kunnossa, kuin olla voi pudottuaan laavaan”, Aine tiuskaisi. Lonkero tunkeutui esiin aivan heidän vierestään. Maa vavahteli edelleen ja sortuminen jatkui.<br>\n”Peräänny, minulla on idea”, Zumo sanoi, ja Aine perääntyi. Abzumo lisäsi katon painovoiman kaksinkertaiseksi ja kiirehti alta pois, kun katto romahti lonkeroiden päälle. He juoksivat nopeasti eteenpäin käytävällä, etteivät jäisi itsekin sortuvan katon alle. Uusi oviaukko. He tulvahtivat suureen saliin. Aine pysähtyi ja istahti maahan. Ovi heidän takanaan sortui kasaan.<br>\n”Tuota reittiä me emme taida palata takaissssin, vai mitä, Aine.”<br>\nAine nyökkäsi hitaasti. Hän lupasi itselleen, ettei enää ikinä lähtisi mukaan laavaa sisältävään tehtävään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1132,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-07-30T18:09","content":"<strong>Klaanin tilukset</strong><br>\n<br>\nValtaisa töminä kaikui metsän siimeksestä saaden pikkulinnut lehahtamaan puista karkuun valtavissa parvissa. Puun hake lensi ympäriinsä jättäen selkeän polun jättihaarniskan kulkemasta tiestä. <br>\n<br>\nSana ”valtaisan saamarin ruman metallimöhkäleen vauhtivoittoisesta saapumisesta” oli kiirinyt Klaanin tiluksille ja muurin päällä valmistauduttiin pysäyttämään tunkeilija sillä sekunnilla, kun se irtaantuisi metsästä. Muurin päälle kasatut raskaat tykit olivat valmiina ja tutka jäljitti kohteen liikkeitä koko ajan.<br>\n<br>\nTöminä kuului edelleen ja tykkimatoranien otsat hikosivat. Raporttien mukaan kohde liikkui nopeasti, olisi siis pakko osua ensimmäisellä laukauksella. Yhden vastavärvätyn matoranin kädet tärisivät niin pahasti, että tämän tykki heilui holtittomasti eestaas. Yllättävä puiden natina sai koko joukon hätkähtämään ja tykkien katse siirtyi kohti liikkeen lähdettä. Kaikki puut olivat alkaneet huojumaan.<br>\n<br>\nKaikkien yllätykseksi tilanteeseen asteli uusi muuttuja, Klaanin keskuskaiuttimista alkoi kuulumaan nopeatempoista teknorummutusta ja tämän päälle alkoi kuulumaan Paacon ääni:<br>\n<br>\n”Joo, siis moro vaan kaikille ja hyvää iltapäivää. Samalla kun varoitan tätä helkutin tunkeilijaa tulemasta yhtään lähemmäksi meidän linnaketta, niin ajattelin että tässä olisi hyvä sauma mainostaa uutta Bite It Like A Bohrok –kappalettani. Jos tämä tunkeilija päättää olla röyhkeä ja varoituksestani huolimatta lähestyy meitä, niin tässä olisi sitten ihan kiva taistelumusiikki eikös? Että ei minulla mutta, jätän tämän biisin tähän soimaan.”<br>\n<br>\nPienen hihityksen saattelemana Paaco sulki yhteytensä ja jätti musiikkinsa soimaan. Hämmentyneet Matoranit näyttivät osittain huvittuneilta, mutta alhaalla valmistautuvien toien katseet palauttivat heidät maan pinnalle. Puiden heiluminen oli lakannut Paacon puheen ajaksi, mutta nyt se jatkui taas. Tykit olivat täydessä valmiustilassa.<br>\n<br>\n”Varuillaan, se voi tulla hetkenä minä hyvänsä”, kuului käsky joukkion takaa. Täysi hiljaisuus laskeutui ja kaikkien silmät tapittivat metsikköön. Salamannopeasti jotain hyppäsi sen keskeltä ja kaikki tykit ampuivat samalla sekunnilla. Valtava rekyyli potkaisi kaikki muurilla seisseet kivuliaasti alas. Salamannopeasti vartiossa olleet toat juoksivat sinne minne lukuisat tykit olivat osuneet.<br>\n<br>\n”Tuota, tyypit...”, yksi toista oli kumartuneena panoksista syntyneen kraaterin syvyyksiin ja vetäisi sieltä pikkuisen tuhkaantuneen luurangon. ”Me tuhlasimme juuri kalliita panoksia oravaan. Ettekö te tiedä, että maksaa neljäsataatuhatta ratasta ampua näillä aseilla kaksitoistasekuntimitähelkuttiaaaaaaaaaaaa?!”<br>\n<br>\nPuiden heilunnan oikea aiheuttaja jyrähti suoraan puiden läpi juosten muutaman sentin päästä kumartuneen toan vierestä. Valtava apinamainen metallirobotti hyppäsi suoraan muurin yli yhdellä valtavalla loikalla ja lähti juoksemaan pitkin Klaanin pitkää pihatietä. Aseita ei oltu edes ehditty ladata uudelleen.<br>\n<br>\nPaaco oli jälleen avannut yhteyden musiikin edelleen soidessa. ”Nyt nyt tunkeutuja, ei tämä näin vetele. Ottakaa tämä hullu kiinni, hän ei näytä siltä että osaa pysähtyä.”<br>\n<br>\nKaikkien odotusten vastaisesti metallihökötys vastasi kesken etukenoisen juoksennansa ja sen selkään kiinnitetyt kaiuttimet karjaisivat ilmoille merkillisen korkean äänen: ” MINÄ EN IHAN OIKEASTI OSAA PYSÄHTYÄ!”<br>\nPaaco hiljeni.<br>\n<br>\n<strong>Linnoituksen sisäosat</strong><br>\n<br>\nSaraji juoksi linnoituksen portaita alas ottaakseen selville metelin aiheuttajan. Hän kykeni vannomaan kuulleensa tykkien kajahtelua. Hän oli ehtinyt juuri eteisaulaan, kun tuttu ääni mylvi läpi kaiuttimien: ”... EN IHAN OIKEASTI OSAA PYSÄHTYÄ!” <br>\n<br>\nSarajin silmät laajenivat hämmästyksestä ja hän ryntäsi kohti ääntä. ”Creedy?”<br>\nSaraji juoksi pihalle ja näki mustan pisteen liikkuvan huimaa vauhtia kohti linnoitusta ja vastaanoton sisäänkäyntiä. Vahki lähti juoksemaan vastaan kohti ilmaantuvaa pistettä, mutta matkansa aikana hän huomasi jonkin olevan pielessä. Hän ei nimittäin olettanut pienen matoranin olevan miltei sisämuurien korkuinen möhkäle. Saraji jämähti niille sijoilleen nähdessään mitä vastassa oli, hän ei voinut piilottaa ällistystään.<br>\n<br>\n”SARAJI NYT JUMALEISSÖN VÄISTÄ! MINÄ EN TIEDÄ MITEN TÄMÄ PYSÄHTYY!”<br>\n<br>\n”Uh-oh...”<br>\n<br>\nTämän jälkeen tapahtui hyvin monta asiaa yhtäaikaisesti. Ensimmäiseksi paikka jossa Saraji oli hetki sitten seisonut, oli nyt tyhjä ja tarkkasilmäisimmät kykenivät havaitsemaan vahkin siirtyneen takaisin etuoville. Hän riuhtaisi ovet auki ja ryntäsi sisään vaatien kaikkia poistumaan aulasta. Kirkuvat matoranit juoksivat ympäriinsä koettaen päästä tarpeeksi kauas Creedyn ”ajokin” tieltä. Kaikkien itsesuojeluvaisto ei ollut aivan niin terävä ja Ruki olikin jäänyt tiskinsä taakse suu ammollaan tuijottamaan lähestyvää kohdetta.<br>\n<br>\nSaraji huomasi tämän ja syöksyi salannopeasti toan luokse ja tarttui tätä vyötäisiltä, juuri sillä hetkellä kun jättirobotti juoksi pahki vastaanoton seinään ja suoraan siitä läpi.<br>\n<br>\nKivenmurikat lentelivät kymmenien metrien päähän siitä mistä Creedy oli tullut läpi. Matkallaan tämä oli murskannut koko vastaanottopöydän ja uppoten huumaavalla vauhdilla sisälle sen takana olleeseen betoniin. Osuman jylinän jälkeen olisi saattanut muuten vallitta hämärä hiljaisuus, mutta pääalaspäin katosta roikkuva veden toa hieman söi tilanteen mahdollista draama-arvoa. Ainoa paikka johon Saraji oli ehtinyt pelastaa Rukin, oli luonnollisesti ainoa Creedyn tuhon tieltä säästyvä roikkumismahdollinen pinta, eli tässä tapauksessa kattokruunu. Tämä tarkoitti sitä, että Saraji roikkui siitä jalkojensa varassa ja samalla roikotti yhden kätensä varassa kurkku suorana kirkuvaa Rukia. Saraji laski tämän hellävaroen alas lattialle ja hyppäsi välittömästi nyt puoliksi betonin sisällä makaavan möhkäleen luokse. <br>\n<br>\n”Mhauttaghaaa mhinut ulosh, täällä on phölyä..”<br>\n<br>\nSaraji veti miekkansa esiin ja aloitti varovasti leikkaamaan auki jätin selkää. Ongelmaksi koitui se, että miekka ainoastaan naarmutti kymmenen senttiä paksua panssaria. <br>\n”Anna kun minä...” Ruki oli tasannut hengityksensä ja hoippui nyt kohti jättiä. Hänen kätensä alkoivat hehkumaan veden elementaalivoimista ja hän mumisi itsekseen muutaman vieraskielisen kuuloisia sanan. Tämän jälkeen hän iski kätensä yhdellä iskulla jätin selän läpi. Kädet edelleen hehkuen hän tarttui molemmin käsin reiän reunoilta ja repäisi aukon tarpeeksi suureksi, jotta omalaatuinen matoranin pää mahtui siitä läpi. <br>\n<br>\n”Köhkguhghahaha, hui samperi, tuollahan tulee klaustrofobiseksi...” Creedy oli yskäissyt pölyt suoraan päin Rukin naamaa, saaden ensimmäisenä vastaansa vihasta punaiset veden toan kasvot. <br>\n<br>\n<strong>Puolen tunnin kuluttua, edelleen sama aula, useaa raivokohtausta myöhemmin</strong><br>\n<br>\n”Hmh, no se selittää miksei sinua löydetty. Minua kyllä hieman epäilyttää ettei herra Killjoylla ollut rakennuslupia kaivaa maanalaista luolastoa...”<br>\n<br>\nValtava joukkio oli kerääntynyt törmäyspaikalle ja Tawa oli kiiruhtanut paikalle kuultuaan massiivisen metelin. Ruki seisoi nyt sivummalla naama edelleen punaisena, huudettuaan minuutteja siitä että Respa-toan työ oli aivan liian vaarallista kun kaiken maailman hullut juoksentelevat ympäriinsä ”terminaattoreina”. Paaco oli käynyt vain nopeasti tarkastamassa vauriot ja palasi sitten taas moderaattorien huoneeseen. Creedy seisoi nyt nöyränä joukon keskellä, Sarajin toimiessa hänen puolustajanaan.<br>\n<br>\n”Noh, on kuitenkin huojentavaa kuulla ettemme saaneet pysyviä henkilövahinkoja hyökkäyksen takia. Sinut oli ehditty jo listata kuolleiden/kadonneiden listalle.”<br>\n<br>\nCreedyn häpeäinen ilme muuttui yhtäkkiä toiveikkaaksi. ”Hetkonen, tarkoitatko sinä että... Killjoy on elossa?” Tawa heläytti vienon hymyn matoranille ja nyökkäsi Sarajia kohti. ”Ehkä ystäväsi voi valaista sinua.”<br>\n<br>\nCreedy kumarsi syvään ja kiitti. Juostessaan Sarajin perään portaikkoon, hän huikkasi palaavansa pian korjaamaan omia jälkiään, vaikka korjaustiimi ei pitänytkään sitä tarpeellisena. ”Haavereita sattuu.”<br>\n<br>\n<strong>Killjoyn huone</strong><br>\n<br>\nPuoliksi panssaroitu hahmo kohensi asentoaan sairasvuoteella. Killjoy oli menettänyt tajuntansa pian sen jälkeen kun hänen kypäränsä oli alkanut hälyttää. Nyt hän oli taas tajuissaan, sadatellen sitä miten heikoksi hän oli päätynyt. Pelkkä ajatusten hätääntyminen sai silmät mustenemaan. Huoneen oveen koputettiin. Killjoy teki kuten aiemminkin, eli sulki silmänsä ja esitti nukkuvaa. <br>\n<br>\nYleensä tässä tilanteessa oven takana ollut vain koputteli aikansa ja lopulta luovutti tajutessaan ettei kukaan vastaa. Tällä kertaa tulijalla oli avain ja valo tulvi pimennettyyn huoneeseen ensi kertaa päiväkausiin. Killjoy joutui peittämään silmänsä valon sokaisevan voiman edessä ja hän todisti kuinka kaksi kaksi hahmoa asteli sisään. Ensimmäisenä hän näki Sarajin hahmon joka käveli sängyn päädylle ja pysähtyi siihen. Toisen hahmon hän tunnisti Rukiksi, mutta tämä jäi seisomaan ovensuulle ilmeisesti avaimen kanssa. Killjoyn silmät alkoivat tottumaan valoon ja hän ottikin käden pois silmiensä edestä. Silmät sirrillään hän tuijotti huoneeseen ilmestynyttä porukkaa.<br>\n<br>\n”Mnhang?”<br>\n<br>\nSaraji virnuili Killjoyn ilmeelle ja Ruki oli peittänyt suunsa aivan kuin peittääkseen senhetkisen reaktionsa. ”Meillä on sinulle pieni vieras.” Ennen kuin Killjoy ehti sanoa mitään, hänen suunsa loksahti auki, hän ei ollut uskoa ääntä joka Sarajin selän takaa kuului.<br>\n<br>\n”TAWA PUHUI TOTTA, SINÄ ELÄT!” Creedy väänsi itsensä Sarajin selästä tämän olkapäälle ja hyppäsi siitä Killjoyn jalkopäätyyn silmät loistaen. Killjoy ei osannut sanoa mitään. Hän tuijotti edessä seisovaa matorania, kaikkien muiden odottaessa Killjoyn reaktiota.<br>\n<br>\n”Sinä... sinä... olisit voinut soittaa...”<br>\n<br>\nHiljaisuus vallitsi hetken, kunnes Creedy purskahti itkuun ja hyppäsi halaamaan täydellisen pöllämystynyttä Killjoyta. ”Minä luulin että sinä kuolit sinneeeee, kun pakenin alakertaan näin sinut maassa ja *niisk* kun paikka räjähti luulin että sinä menit mukanaaaaaah” Creedyn itkunpurkauksen aikana myös Ruki oli ryhtynyt kyynelehtimään ja mutisi jotain iloisesta jälleennäkemisestä. Tänä aikana Killjoy ei ollut liikahtanutkaan ja Creedyn lopulta irtaantuessa Killjoy koetti miettiä sanansa tarkkaan.<br>\n<br>\n”He kertoivat... että koko talo meni... aivan kaikki ja kaikki sen sisällä.” Creedy nyyhkytti edelleen, joten Saraji päätti selittää: ”Se osa talosta josta Klaani tiesi. Tawalle tuli pienenä yllätyksenä se että olit kaivanut sinne tunneleita.”<br>\n<br>\nKilljoy virnisti niin paljon kuin tikatuilla suunpielillään uskalsi: ”Hmh, tieto taisi jäädä pyörimään Visokilleeargh!” Killjoy piteli päätään aiheuttaen kaikkien huoneessa olleiden ryntäämään tämän ympärille. Killjoy koetti toppuutella näitä selittämällä vain olevansa hieman heikossa jamassa. Hän ei kuitenkaan itsekään ymmärtänyt äkillistä vihlaisuaan. Aivan kuin... hänen ajatuksiinsa olisi sattunut.<br>\n<br>\nSaraji jatkoi tarinaa siitä miten Creedy oli löytänyt Zillan ja myöhemmin juossut suoraan eteisaulaan miltei murskaten Rukin. Killjoy ei voinut olla hymyilemättä tilanteelle ja muistuttikin Rukia, että työssään pitää olla varovainen. Creedy oli tällä valin saanut ajatuksensa kokoon ja kyseli nyt Killjoylta missä tämä aikoisi asua.<br>\n<br>\n”Luultavasti täällä. Miettien Klaanin tilanteen ei välttämättä ole järkeä alkaa jälleenrakentamaan niin kauas. Pitänee tervehdyttyäni kaivaa sieltä kaikki pelastettava tänne.”<br>\n<br>\n”Minä voin hoitaa, olen maannut täällä työttömänä jo ties kuinka pitkään. Homma se on pienikin homma.” Killjoy epäröi hetken, mutta nyökkäsi sitten Vahkille. Ruki päätyi avaamaan suunsa ensimmäisen kerran koko keskustelun aikana. ”Tuota... oletko katsonut korttiasi?” Killjoy hätkähti. Se kortti, hän oli jättänyt sen yöpöydälle edes kurkistamatta siihen. Nyt hän otti sen käteensä ja katsoi mitä se sisälsi.<br>\n<br>\nKortti oli itse piirretty, sen huomasi jo kaukaa, sillä verrattaen lapsellisesti piirretyt pikku-visorakit näyttivät siltä kuin Killjoyn alakerran ADHD-matoran olisi piirtänyt ne. Visorakit pitivät leuoissaan ilmapalloja, jotka muodostivat sanat: Pranae Pian. Killjoy pidätteli tirskahdustaan piirroksille ja kirjoitusvirheelle ja käänsi kortin kääntöpuolelle. ”Bio-Klaanon hoito –ja palveluhenkilökunta toivottaa pikaista paranemista ja kiittää avusta jonka olet meille antanut.”<br>\n<br>\nKilljoy tajusi tämän olevan Rukin tapa kiittää heidän viikkoja sitten tapahtuneesta juttutuokiosta. Killjoy nyökkäsi Rukille, joka nyökkäsi takaisin ja ilmoitti sitten jättävänsä huoneessa olevat ”ystävien kesken.”<br>\n<br>\nOvi sulkeutui ja kolmikko oli nyt keskenään huoneessa. Killjoy katsoi Visorakeja kortissa ja muisti silloin ettei kaikki ollutkaan niin hyvin kuin hän hetkellisesti oli kuvitellut. ”Onko Visokista muuten kuulunut, onko hänet löydetty?” Saraji pudisti päätään murheellisena. ”En ole kuullut mitään aiheeseen liittyen... mikä sinua oikein vaivaa?”<br>\n<br>\nKipu oli iskenyt jälleen ja Killjoy piteli nyt päätään.<br>\n<br>\n<em>Ole kiltti, kahden, ole kiltti.</em><br>\n<br>\n”...menkää!”<br>\n<br>\nSaraji ja Creedy vilkaisivat toisiaan, mutta Killjoy toisti sanomansa uudelleen, nyt kovemmalla äänellä. ”Menkää!, kutsun teidät takaisin... Minä pyydän, MENKÄÄ!” Killjoy ei tajunnut karjahtaneensa viimeistä sanaa niin kovaa, mutta kaksikon ilme kertoi muuta.<br>\n<br>\n”Tämä on käsky Saraji...”<br>\n<br>\nEpäilys jaloissaan Saraji vähitellen veti Creedyn pois huoneesta, jääden kuitenkin ovelle. Killjoyn jäädessä tuijottamaan Saraji käänsi päänsä lattiaan ja hitaasti sulki oven.<br>\nKilljoy yskäisi ja veri purskahti hänen rinnuksilleen. Hänen mielensä... jotain oli pielessä... mitä oikein tapahtui... mikä ääni häntä aneli?<br>\n<br>\n<em>Anteeksi Killjoy... en... en tiennyt että mielesi on näin heikkona.</em><br>\n<br>\nKilljoy jähmettyi, hän ei uskonut häntä puhuttelevan äänen olemassaoloa.<br>\n<br>\n<em>Minä en halunnut vahingoittaa sinua, olen pahoillani, mutta minun on pakko käyttää tilaisuus hyväkseni, tämä on ainutlaatuinen hetki.</em><br>\n<br>\n”Visokki?”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1133,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-07-31T12:32","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nBladevezon heräsi muhkuraiselta pediltään. Hän oli nukkunut yönsä todella huonosti, nähden painajaisunia Mafia Pommista ja syvällä linnoituksen tyrmissä piileskelevästä matatu-pedosta. Skakdi venytteli käsiään, venytteli metallisia sormiaan ja huomasi erään asian. Yhdessä sormista koreili punainen lanka, joka oli kääritty rusetille. Bladis ihmetteli ääneen, mikä kumman naru se oli, mutta ajatteli ettei se ole kovin tärkeää, koska hän ei muista siitä mitään. <br>\nBladis hyppäsi sängystään, laittoi pörröiset aamutohvelinsa jalkaan ja suuntasi pesemään hampaitaan. Hän asteli wc-tiloihin ja katsoi itseään peilistä. Hampaissa oli vähän töhnää siellä täällä, mutta kunnon hampaiden pesu saa hampaat taas loistamaan. Kuten skakdeille aina opetetaan, hampaista on paras pitää huolta, koska kuoleman kohtaaminen säihkyvällä hammasrivillä on useimmiten kunnioitettavampaa kuin rikkinäisellä ja haisevalla kalustolla kuoleminen. Yleensä se on myös hohdokkaampaa, sanan varsinaisessa merkityksessä.<br>\nBladis otti hammasharjansa, laittoi siihen tahnaa ja alkoi jynssätä vimmatusti hampaitaan. Skakdi oli todella nopea hampaiden pesijä, olihan hän pessyt hampaitaan tuhansien vuosien ajan. Lopulta Bladis otti hanasta vettä pieneen kuppiin, kaatoi vettä suuhunsa ja purskutteli varsin äänekkäästi, jolloin vesipisaroita lensi peiliin ja ympäri allasta. Sitten skakdi sylkäisi kaiken pois suustaan. Valkoinen hammasrivi kiilteli mukavasti huoneen valaistuksessa.<br>\nBladis asetti mukinsa pöydälle ja näki taas tämän oudon narun sormensa ympärillä. Mikä kumma tämä naru on, Bladis ihmetteli, lähtien ovestaan ulos ja partioimaan klaanin linnoituksen käytäville.<br>\n<br>\nSkakdi käveli käytäviä pitkin hopeamustassa sotisovassaan, toruen aina välillä liian kovaa huutavia tavallisia jäseniä ja juoksi seinille tuhertavien matoranien perässä. Välillä piti auttaa laamansa hukanneita matoraneja tai jotakin muuta yhtä turhanpäiväistä, mikä kävi skakdin hermoille.<br>\nYhdellä seinällä oli keltaisella spray-maalilla kirjoitettu ”Kuka vartioi admineita?” Bladis otti kylmän viileästi tuhertaneen matoranin jalasta kiinni ja roikotti rääpälettä ilmassa, kylmän hien pudotessa matoranin naamalta.<br>\n<br>\n”Pudota tuo rääpäle, vanha kaveri!” kuului äkkiä ääni käytävältä. Bladis pudotti matoranin maahan, jolloin matoran putosi päälleen kivilattialle ja naamio vieri pois matoranin kasvoilta. Pelokas pikku häirikkölähti nopeasti varjoihin.<br>\nKäytävän päässä oli joukko uupuneita sotureita. Kaksi Bladis tiesikin, Matoron ja keltamustan soturin, Umbran, jolla oli taas jokin uusi hahmo. Oliko tämäkin jotain muodonmuutospelleilyä, sitä Bladis ei tiennyt.<br>\n”Umbra, sinuakin näkee pitkästä aikaa! Ja Matoro, sinäkin olet palannut. Miten tehtävä meni ja ennen kaikkea, saitteko Nimdan?” Bladis kysyi, valkoisen hammasrivin loistaessa. ”Keitäs nämä kaksi korstoa teidän mukananne ovat?”<br>\n<br>\n”Olen Nurukan, Metru Nuin sodan veteraaneja”, Nurukan sanoi, ”ja tämä tässä on Deleva”, musta soturi sanoi, osoittaen kyynärkynsillään punavalkoista Delevaa, joka oli kädet puuskassa. ”Deleva ei pidä Skakdeista, he kun myivät hänen kansansa orjiksi”, Nurukan selitti hämmentyneelle Bladikselle.<br>\n”Mitä Umbra tekee klaanissa ja miksi olet ollut noin kauan poissa?” Bladis kääntyi Umbran puoleen. <br>\n”Liian pitkä tarina, kerron sen joskus Amaja-ympyrässä. Mitä tälle paikalle on tapahtunut?” Keltamusta moderaattori kysyi. ”Ja selittäkää minulle Feterroista, Nimdasta ja näistä Nazorakeista jotain”.<br>\n”No siis, Nazorakit ja Feterrat ovat Klaanin suurimmat uhkat näinä Pimeinä aikoina”, Bladis kertoi. ”Ja Nimda on artefakti jonka Klaani ja pahuuden liittouma, Allianssi haluavat käsiinsä. Sitten on näitä muita pienempiä tahoja joita Nimda kiinnostaa”.<br>\n”Okei. Eli siis ei mitään vakavaa. Jokin mahtava muinaisesine, jolla on voima tuhota koko maailman ja se on kuudessa palassa, olenko oikeassa?” Umbra väläytti. ”Miksi aina kuusi…”<br>\n”Vähän niin kuin noin. Olemme nyt sotatilassa Nazorakien kanssa. Torakat ovat vallanneet saaren pikkuruisia Matorankyliä ja ne suunnittelevat invaasiota klaaniin,” Bladis kertoi. ”Matoro, saitteko sirun sieltä munkeilta?”<br>\n”Emme saaneet sirua, menetimme laivan ja melkein kuolin”, Matoro kertoi ja nosti ranteesta katkennutta kättään.<br>\n<br>\n“Auts. Näyttää pahalta”, Bladis totesi. “Mutta hei, mennään Kahvioon. Mitä me suotta tässä käytävällä olleen.”<br>\nVihaisen näköinen siivoojamatoran pääsi kärryinensä viimein käytävältä läpi, kun viisikko oli lähtenyt.<br>\nKlaanin vaaleanharmaat, puhtaat käytävät tuntuivat tutun turvallisilta. Joukko käveli suuren keskustelusalin läpi, jossa oli kymmeniä pöytiä ja tuoleja. Katon rajassa roikkui valtava seinävaate koristeltuna Klaanin tunnuksella.<br>\n<br>\n“Täällä on ollut melko hiljaista”, Bladis selitti. “Kaikki kynnelle kykenevät auttavat Klaanin puolustusten kuntoon saamisessa. Lisäksi tänään aamupäivällä sattui… onnettomuus aulassa jota korjaamassa on väkeä. Sitten vielä moni Klaanilainen on maailmalla ja vain yksi admin on paikalla…”<br>\n<br>\nMatoro painoi vihreää nappia huoneen seinässä kutsuakseen hissin alas. Hetken odottelun jälkeen hän painoi toisen kerran, eikä vieläkään mitään.<br>\n<br>\n“… miksi hissi on aina rikki kun sitä tarvitaan…” hän mutisi. Umbra kääntyi marmorisiin kierreportaisiin muiden seuratessa.<br>\n<br>\n“Nazoista mitään uutta?” Jään Toa kysyi vierellään kävelevältä Bladikselta. <br>\n“Hiljaista on. Ovat vain käyneet sukellusvenesotaa”, mode vastasi.<br>\n“En tajua. Niitä on enemmän kuin meitä, niillä on parempi kalusto kuin meillä… mikseivät ne hyökkää jo?” Umbra mietti ääneen.<br>\n“Ei mitään tietoa”, Bladis mutisi.<br>\n“Noh, se on meidän onnemme”, Matoro puhui.<br>\n<br>\nLyhyen ikuisuuden pituisen ajan kuluttua joukko pääsee yhteen Klaanin ylimmistä julkisista kerroksista. Kyseisessä kerroksessa sijaitsee muun muassa kokoustiloja sekä Kahvio. <br>\nPorukka saapuu hiljaisenpuoleiseen kahvioon. He tilaavat Herra Mokelilta kahvion kuuluisaa sinappipatonkia ja käyvät istumaan tummanpunaisille sohville.<br>\n<br>\n[spoil]U teki osan tästä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1134,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-07-31T14:21","content":"<strong>Nui-Koro, katedraalikaupungintalokirjasto</strong><br>\n<br>\nKepen ja Snowmanin kasvoille valahtivat yllätyksen ja kauhistuksen sekaiset ilmeet, kun he saapuivat rakennuksen suureen aulaan. Make karjui, heilui ja oli käpertyneenä maahan, syösten välillä suustaan pieniä tulipalloja. Muutama tuoli ja seinävaate oli jo roihahtanut liekkeihin, ja ainoa Matoralainen näkyvillä pinkoi kirkuen ulos ovesta.<br>\n\"Mitä tääl-\" Snowie äimisteli lamaantuneena, mutta Kepe ravisteli häntä rajusti olkapäästä.<br>\n\"Hoi, toimintaa, nyt.\"<br>\n\"Aivanniinjuu.\"<br>\n<br>\nKepe kiisi salamana lähimmän vaahtosammuttimen luo ja kiskaisi sen seinästä. Hän kävi heti tulipalonalkujen kimppuun, kun Snowman kiiruhti maassa makaavan ystävänsä luo. Ensin hän koetti kääntää Makea selälleen, mutta totesi rimpuilevan puolirahin tapauksessa sen olevan mahdotonta, joten hän tyytyi puhumaan.<br>\n\"Hei, Make, mikä on?\"<br>\n\"EEEEAAAAAaaaaAAArghHHH!\" oli moderaattorin monitulkintainen vastaus.<br>\n\"Make? Hei, minua vähän pelottaa, oletko si-\"<br>\n\"AAAAAAaaaaaaaaAAAaa. Aaa. Au.\"<br>\n\"Make?\"<br>\n\"Aitsih. Huh auh. Se teki kipeää.\" Punainen puolirahi rauhoittui.<br>\n\"Eeh?\"<br>\n<br>\nKepe sai liekit laannutettua ja liittyi kahden muun klaanilaisen joukkoon, vaahtosammutinta yhä näpeissään puristaen. Hän yhtyi Snowien kysyvään katseeseen.<br>\n\"Uuh huh. Minä en tiedä, mikä minuun iski\", Make selitti, ja nousi istuma-asentoon. \"Aluksi vatsaani puristi, sitten se vain paheni ja paheni ja paheni, ja sitten huomasin kieriväni maassa ja sylkevän tulta.\"<br>\n\"Huh.\"<br>\n\"Viimeksi, kun minulle kävi jotain tämän tapaista, se oli elämäni pahin ripuli. Mutta silloin olin syön-\"<br>\n\"...emme välttämättä tahdo kuulla yksityiskohtia. Mutta onko sinulla mitään hajua, mistä tämä voisi johtua?\"<br>\n\"Ei niin minkäänlaista. Vieläkin koskee, ja pahasti.\" Make näytti huonovointiselta, ja horjahti maahan koettaessaan nousta istumaan.<br>\n<br>\n\"Takahuoneessa on vuode\", kuului ääni klaanilaisten takaa. \"Sairas käyttäköön sitä.\"<br>\nKolmikko kääntyi katsomaan, kuka puhuja oli. Pormestarihan se siellä laskeutui portaita alas, kohti klaanilaisia.<br>\n<em>Kuinka kauan tuo on ollut tuolla,</em> Kepe ihmetteli kurtistaen kulmiaan.<br>\n\"Voimme siirtää hänet sinne siksi aikaa, kunnes hän voi paremmin\" pormestari jatkoi.<br>\n\"Kiitos kaunis\" Snowie vastasi. \"No niin Kepsukka, siirretäänpäs toveri parempiin oloihin.<br>\n<br>\nSnowien tarttuessa Makea kainaloista Kepe nappasi tätä jaloista, pitäen silti katseensa koko ajan pormestarissa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1135,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-07-31T20:49","content":"<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<br>\n\"Se on hulluutta, Kenraali!\"<br>\n<br>\nYlikersantti 1034 seurasi hiljaisena vierestä, kun Amiraali kävi intensiivistä puhelinkeskustelua johtajansa kanssa tuijottaen samalla ulos ikkunasta, kohti sinistä horisonttia.<br>\n<br>\n\"Ai että mistäkö tiedän, että se on hulluutta? Tiedät itsekin, kuinka paljon Klaanin puolustus nojaa ilmavoimiin, ja pommituksen aloit-\"<br>\n<br>\nAmiraalin ilme kiristyi entisestään.<br>\n<br>\n\"No toki murentaa heidän moraalinsa ja rikkoo turvallisuudentunteen, mutta-\"<br>\n<br>\n002:n torakankasvoissa oli jo havaittavissa vihaa.<br>\n<br>\n\"Ai että mikä ongelma! Se on itsemurhaa! Kuvitteletko, että niillä aluksilla on pienintäkään mahdollisuutta selvitä takaisin tukikohtaan?\"<br>\n<br>\nSeurasi niin syvä hiljaisuus, että sinibarettinen 1034:kin kuuli Kenraalin sanat luurin kaiuttimesta:<br>\n\"Miksi luulet, että tahdomme heidän palaavan?\"<br>\n<br>\nAmiraali ja Kenraali päättivät puhelunsa rauhallisemmissa ja muodollisemmissa merkeissä. Kun laivaston johtaja 002 kääntyi pois ikkunasta, hän näytti täysin tyyneltä, miltei tyytyväiseltä.<br>\n\"En ehkä arvosta samoja asioita kuin Kenraalimme\", hän sanoi. \"Mutta hän on hyvä laskemaan.\"<br>\n<br>\nNiine sanoineen ja laivastonsininen viitta hulmuten Amiraali asteli pois huoneesta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1136,"creator":"Troopperi","timestamp":"2011-08-01T11:19","content":"<strong>\"Laavazone\"</strong><br>\n<br>\nTroopperi kurkisti erään kiven takaa. Hän näki vulkaanisen höyryn keskellä suuren lentolaitteen hylyn. Joukko Nazorakeja penkoi esineitä hylystä. Muutama selvästi korkea-arvoisempi torakka oli kokoontunut hylylle. Troopperi kuuli niiden keskustelun.<br>\n<br>\n\"Se ei ilmeisesti ole täällä.\"<br>\n<br>\n\"Mikä se?\" Troopperi mietti.<br>\n<br>\n\"Tutkikaa hylyn lähiympäristö, etsimämme esine voi olla siellä!\" eräs upseeri huusi.<br>\n<br>\nHeti lähti joukko Nazorakeja juoksemaan ja kaivelemaan ympäriinsä. Eräs niistä lähestyi suoraan Troopperin piiloa. Troopperi yritti hiljaa siirtyä poispäin.<br>\n<br>\nKLONK!<br>\n<br>\nPian hän tajusi makaavansa selällään maassa. Joukko torakoita juoksi äänen suuntaan.<br>\n<br>\n\"Hei! Täällä on vakoilija! Ampukaa se!\"<br>\n<br>\nTroopperi hypähti sen saman tien sivuun rykelmältä plasma-ammuksia. Hän huomasi kompastuneensa putkenpätkään, joka oli lojunnut maassa. Nyt siitä oli jäljellä vain hiiltynyt romu.<br>\n<br>\nHän hyppäsi välittömästi toisen kiven suojiin, ja vetäisi pistoolinsa esiin. Hän veti liipaisimen pohjaan, ja piipusta sinkoutui sähköinen kappale, joka osui rätisten erääseen torakkaan. Lamaantunt torakka hoiperteli toista, rynnäkkökiväärillä tulittavaa päin.<br>\n<br>\nTroopperi päätteli, että tässä taistelussa ei kävisi hyvin ilman parempaa suojaa. Troopperi juoksi kivien suojassa kohti aluksen hylkyä. Hän pujahti seinään repeytyneestä aukosta sisään.<br>\n<br>\nEdessä levittäytyi pienemmille aluksille tehty hangaari. Siellä oli jokunen romuttunut maastokirppu. Troopperi juoks parhaimmassa kunnossa olevan juokse. Juuri kun hä istui ohjaamoon, aukosta ryntäsi torakoita sisään, jotka avasivat tulen häntä kohti. Hän kurkisti ohjaamon sivulla olevasta aukosta, ja ampui jotain laukauksia aseellaan. Yllättäen, eräs ammus tärähti suoraan hänen pistooliinsa, ja siitä sinkoutui kipinäsuihku. Troopperi heitti pistoolinsa lattialle, ja alkoi käynnistää autoa. Torakat lähestyivät. Yllättäen autonromu heräsi henkiin, ja Troopperi painoi kaasun pohjaan. Auto sinkoutui suoraan pakoon juoksevia torakoita kohti. Troopperi ajoi suoraan aukosta ulos, ja lähti ajamaan torakoiden tulittamana kohti etelää...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1137,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-08-01T13:24","content":"<strong>Nazorakien lentotukikohta<br>\nBio-Klaanin saari<br>\n</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/ETl1pi8elbw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/ETl1pi8elbw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKapteeni 088 käveli ryhdikkäästi metallista laskusiltaa pitkin. Hänen pitkä, ruskea takkinsa hulmusi hieman kovassa pohjosituulessa, joka alkoi tähän aikaan jo olla kovin kylmää. Varsinkin Mt. Ämkoon pohjoisrinteden tukikohdassa.<br>\n<br>\nTorakka suoristi hieman kapteeninlakkiaan ja veti harmaan takin tiukasti ruskean kehonsa ympärille. Takin rintapieltä koristi useampi arvomerkki sekä hänen hiljattain saamansa kapteenin merkki. Hän oli edennyt tavallisesta ilmavoimien torakasta komentamaan yhtä Ilmavoimien suurimmista aluksista: <em>Koita.</em><br>\n<br>\nMetallinen laskusilta loppui pian ja kapteeni siirtyi astelemaan kierreportaita ylöspäin kahden saattajansa kanssa. Kylmä teräs kolisi inhottavasti, mutta kolmikko saapui suhteellisen nopeasti suurelle tasanteelle. Se oli kuin lentotukialus, mutta se oli kiinnitetty jyrkkään vuorenrinteeseen, ikään kuin kielekkeeksi. Yhdessä nurkassa oli jälleen kerran teräksestä tehty rakennelma, jossa sotilaat viettivät aikaansa.<br>\n<br>\nKapteeni loi katseensa aluksiin. Neljätoista pyörein muodoin koristeltua syöksypommittajaa odottivat tiukassa muodostelmassa lentäjiään. Koneet olivat keskiosaltaan hieman herneenpalon mallisia, mutta niiden takaosa muuttui lähes neliöksi joka kätki sisäänsä voimakkaan moottorin. Siipien alle saisi laitettua runsaat määrät räjähteitä ja erilaisia asejärjestelmiä.<br>\n<br>\nTukikohdan ylpeys kuitenkin oli massiivinen <em>Koi</em>.<br>\nVaaleanharmaa ilmalaiva odotti ylväänä lentokentän päässä, katsoen alas kallioerämaahan. Aluksen kylkeä koristi suuri Nazorakien tunnus sekä punaruskeat raidat, jotka menivät koko matkan aluksen kärjestä aina suuriin peräsinlapoihin asti.<br>\nUlkopuolelta aluksen aseistusta ei käytännössä edes huomannut: kaikki oli sisäänvedettävää parhaan mahdollisen auredynamiikan aikaansaamiseksi. Taisteluvarustuksessaan aluksen kyljistä pistäisi useita järeitä ilmatorjuntatykkejä. <em>Koin</em>, kuten muidenkin nazorakien ilmalaivojen, pääasiallinen aseistus oli kuitenkin syvällä aluksen sisällä. Pudotuskapseleita torakkasotilaille sekä erilaisia pommeja riitti suuriinkin hyökkäyksiin.<br>\n<br>\n088 katseli ylpeänä komentamaansa alusta vasten vaaleaa taivasta. Pian koittaisi <em>Koin</em> ensimmäinen suuri tehtävä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1138,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-08-01T19:05","content":"[spoil]Tämä on Gurvanan virallisesti tarkastama, mutta kuitenkin yöaikaan kirjoiteltu (suurimmaksi osaksi), joten jos löydätte typoja, kertokaa ihmeessä.[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Saari, suuri maanalainen Sali</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/WMH7oeqxuIo" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/WMH7oeqxuIo</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAbzumo katsoi nyt kunnolla ympärilleen varmistettuaan, että sortuneen käytävän takaa ei pääsisi tulemaan mitään. Valtaisan suuri sali oli kuutio, jonka särmä oli ainakin viisikymmentä metriä. Katto oli siis hyvin korkealla ja siitä näytti riippuvan ketjujen varassa huonetta valaisevia lamppuja, joiden sisällä paloi tuli. Kaarevia seiniä koristivat kaiverrukset, kuten muuallakin temppelissä olivat koristaneet. Lattia verhosi suurinta osaa huoneesta, mutta sen reunoilla oli laava-allas, ja lattia oli pyöreässä muodossa sen keskellä jättäen laavalle tilaa seinien välissä ehkäpä viitisen metriä. Takaseinässä korkealla oli suuri aukko, josta valui laavaputous alas altaaseen pyöreän lattia-alueen takana. Keskellä pyöreää aluetta oli koroke. He eivät nähneet sinne asti, mitä korokkeella tarkalleen oli, mutta Abzumo uskoi melko varmasti tietävänsä. Harmaa Aine olisi veikannut siellä olevan hahmon olevan jonkinlainen jalusta.<br>\n<br>\nKorokkeelle johtivat matalat portaat niin, että koroke oli noin puolen metrin korkeudessa. Sen ympärillä oli kehässä kuusi patsasta, kolme toisella puolella koroketta ja kolme toisella. Patsaat esittivät eri taisteluasennoissa olevia Toia, jotka käyttivät Toain luokitelman mukaan moraalittomia naamioita sekä julman näköisiä aseita, kuten piikkinuijia ja viikatteita. Patsaiden jalustat olivat pyöreitä ja koristeellisia, samoin kuin kaksi pylvästä molemmilla puolella salia. Ne pitivät ilmeisesti koko luolan pystyssä.<br>\n<br>\nHarmaa Aine oli myös tutkaillut huonetta. Nyt hän katseli tukkeutunutta ovea. Siitä ei pääsisi takaisin. Hän etsi katseellaan muita uloskäyntejä. Laavaputouksen aukko osoittautui ainoaksi reiäksi ulos huoneesta. Niitä pieniä aukkoja seinässä, joista laava virtasi ulos, jottei koko kammio olisi täyttynyt putouksen takia, ei kannattanut ottaa huomioon. Aine huokaisi. Tämä ei luvannut hyvää. Kuka oli sytyttänyt huoneen kynttilälamput? Kuka oli sytyttänyt muutamat käytävällä olleet soihdut? Kuka oli sytyttänyt demonisen maalauksen huoneessa olleen kynttilän? Kuka oli polttanut ruumiin miltei tuhkaksi asti? Kuka oli teurastanut veriset ruumiit syvennetystä huoneesta? Mitä ne lonkerot olivat olleet?<br>\n<br>\nAbzumoa tilanne ei näyttänyt vaivaavan, hän vain katseli koroketta kiinnostuneena.<br>\n”Tiedätkö, Aine, minusssta tuntuu, että me olemme siellä, minne me yritimmekin löytää.”<br>\n”Niinkö, herra?”<br>\n”Kyllä vain. Tämä on etsimäni temppeli. Vuosia olen yrittänyt löytää etsimäni, ainakin yhden niistä. Nyt olen ollut hetken ajan lähempänä kuin koskaan, mutta sitten tulevat Makuta Nuin ärsyttävät klaanilaissssssset ja riisssstävät minulta ssssen, mitä halajan.”<br>\nAbzumo sylkäisi maahan. Aine hätkähti.<br>\n”Lisäksi Avde”, Abzumo jatkoi. Nimen kuullessaan Aineen selkäpiitä karmi. ”Hän on jonkinlainen pimeyden olento, tiedätkös. Ja nuo lonkerot tuolla muistuttivat minua armottomasti hänestä. Hän ja hänen… nukkensa. Se Marionetti, se leikkasi Klaanin adminilta käsivarren irti ja otti tämän miekan. Se jos mikä on saavutus, rakassss Aine. Ja vieläpä hän otti tuon adminin kätyriltä, pyöreältä lumipallolta sen, mitä minä yritin siltä saarelta hakea. Se oli koko ajan ollut niillä Matoraneilla, joita Nazorakit olivat piinanneet, mutta ne typerykset, saamattomat vätykset eivät saaneet mitään aikaan. Ja minä… minähän heidät loin. Minä ja <em>rakassss Makuta Nui</em>. Me loimme ne pirulaiset, eivätkä ne ole saaneet vielä mitään aikaan. Vaan minäpä paransin niiden perimää ja tein niistä täydellisiä. Joissain asioissa minä sentään olen onnissssstunut, ja voin vakuuttaa, että 006 on yksi niistä. Tosin hän on liian tunteellinen. Hän ajattelee muita. Hän ei pyri vain hyötymään itse. Se on toki alamaiselleni mitä hienoin piirre, mutta se, että hän tuntee sääliä, on kerrassaan paheksuttavaa. Ja 001. Hän pitää Nazorakeille oikein kunnon diktatuuria.”<br>\n<br>\nHarmaa Aine ei varsinaisesti kuunnellut. Hän oli yhä huolissaan heidän ulospääsystään. Kuinka ihmeessä he pääsisivät ulos tästä loukosta?<br>\n”Ja vielä minä saan kostoni”, Abzumo puhui edelleen. ”Minulla on pian hallussani osa maailman mahtavimmasta aseesta. Ne typerät klaanilaiset eivät tiedä, mitä niillä on käsissään. Ne voisivat käyttää sitä, ja kokonaisuutena niiden voima on uskomaton. Mutta ei, ne tahtovat tuhota sen – universumin mahtavimman esineen. Mitä haaskausta ja minkälaisia vätyksiä ne ovatkaan. Mutta minä voitan lopussa, Aine. Minä voitan.”<br>\n<br>\nHän käveli koroketta kohti. Joka askeleella hän lähestyi sitä. Joka askeleella hän lähestyi tämän mysteerisen paikan tärkeintä esinettä. Joka askeleella hän lähestyi sitä, mitä oli tullut hakemaan. Ensimmäinen porras. Toinen. Kolmas. Kymmenes porras oli viimeinen, ja Abzumo päätti hypätä ne kaikki kerrallaan. Hän astahti korokkeelle. Korokkeella oli jalusta, Abzumon vyötäröä hieman ylemmäs ulottuva, josta nousi voimakasta sinertävää hehkua. Abzumo saapui sen luokse himon katse silmissään. Korokkeella makasi Nimdan sirpale. Kaunis, metallinen palanen suuresta kokonaisuudesta, johon kuului kuusi osaa. Kuusi. Kuusi. Kuusi. Minä voitan, minä voitan.<br>\n<br>\nHarmaa Aine, joka istui yhä suljetun oviaukon vieressä, katseli mestariaan, joka oli nostanut käteensä jotain, mitä oli löytänyt korokkeelta. Hän nousi seisomaan vavisten rullaluistimilleen ja luisteli Abzumon luokse. Hän nousi portaat varovasti ja rullasi hiljalleen Makutan taakse. Tämä piteli sirua silmiensä edessä seisoen hieman takakenossa. Aine katsoi sirua hämmentyneenä. Valkoinen metallisen näköinen sinisenä hehkuva sirpale? Hän tuijotti tarkasti sirua ja oli näkevinään kirjaimen <iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;>&epsilon;</body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe>, epsilonin, sen keskellä. Himmeä, valkoisena hehkuva kirjain oli vaikeasti havaittavissa valkoisesta metallista. Sininen hohde näytti saaneen Abzumon lumoukseen. Tämä käänteli kaunista sirua käsissään ja katsoi sitä kaihoisasti.<br>\n”Rajoittamaton voima”, hän huokaisi, ”melkein minun käsissäni.”<br>\nSuhiseva s-kirjain oli poissa. Abzumo oli täysin vakava, mikä pelotti Harmaata Ainetta. Hänellä oli paha aavistus. Katossa roikkuvat lamput huojuivat pienimuotoisesti ja hitaasti edestakaisin niin, että varjot seinillä liikkuivat hieman.<br>\n”Ssssssse on epsilon, Aine”, Abzumo sanoi äkkiarvaamatta. Hänen äänensä oli kylmä ja julma, siinä ei ollut tippaakaan hyvyyttä. Aine järkyttyi kuullessaan äänen. Hänen mieleensä pulpahti ajatus, että hänen isäntänsä, hänen luojansa, oli jotain pahaa. Tuon kuoren alla asui ikuinen pahuus, joka vainosi Matoranilaisia kunnes joku hänet kukistaisi. Tämä hirviö aikoisi alistaa koko universumin tahtonsa alle, eikä mikään saisi häntä muuttamaan aikomuksiaan. Sitten tuli toinen ajatus: hän antoi sinulle elämän, Harmaa Aine. Hän teki sinusta sellaisen kuin olet, ja sinun tulisi olla kiitollinen. Jos häntä ei olisi, ei olisi sinuakaan. Mutta haluanko minä olla, hän pohti. Hänen pohdintansa keskeytyi Abzumon sanoessa:<br>\n”Tämä siru on avain. Se on osa voittamattomuuden salaisuutta, Aine. Kuvittele, jos sinä voisit hallita sitä voimaa. Minä pystyn tietämään, mitä sinä ajattelet, Aine, mutta en pysty päättämään sitä itse. Minä voin luoda tietokoneohjelman, joka ajattelee, mitä minä käsken, mutta sen takia sitä ei voida pitää elävänä. Kuvittele se tunne, kun sadat orjuutetut sielut palvelevat sinua ja vain yksin sinua eivätkä ketään muuta. Kuvittele, kuinka ne kärsivät joutuessaan tekemään sen, koska eivät halua, mutta sinun tahtosi on voimakkaampi. Ne eivät voi vastustaa sinua, ja siksi sinä olet niiden herra. Mieti sitä voimaa, mielen voimaa.”<br>\nAine mietti, muttei oikeastaan löytänyt sitä hyvää puolta, jota Abzumo ilmeisesti tavoitteli elämässään, joten hän tyytyi nyökäyttämään kerran.<br>\n<br>\nAbzumo astahti askeleen taemmas. Hän pysähtyi katsomaan ympärilleen, oliko mitään tapahtunut. Olihan aina mahdollista, että tänne oli viritetty ansoja. Mutta epätodennäköistähän se olisi, sillä kuka olisi voinut päästä tänne alas asti romahduttamatta maata altaan? Kuka olisi päässyt tänne juuri oikeasta käytävästä laavavirtojen halkia ja tunneleiden poikki? Kuka olisi tajunnut viittaukset Atheonista, tuosta demonista, joka muotokuvassa silmäili huoneessa olijoit?<br>\n<br>\nAbzumon sydän oli pysähtyä. Atheon. Demoni. Muotokuva. Missä hän oli nähnyt sen aiemmin? Mikä siinä oli niin tuttua? Hänhän oli vannonut, ettei ollut nähnyt kuvan olentoa aiemmin. Oliko hän valehdellut itselleen tietämättä edes totuutta? Ja miten hän voisi tietää totuuden tietämättä sitä? Oliko hänen järkensä sumenemassa? Järki, mieli. Mieli, Nimda. Nimda, Nimda, Nimda, Nimda, Nimda. Aina kuusi. Atheon. Ath. Pyhät isät. Atheon. Rangaistus. Kosto. Pimeys. Tuomio. Ikuiset liekit. Kadotus.<br>\n<br>\nAbzumon sydän takoi täyttä päätä ja hikeä valui hänen naamioltaan. Aine katseli huolestuneena isäntänsä reaktiota. Mikä oli saanut tämän niin pois tolaltaan?<br>\n<br>\nUhrataan Atheonille, viimeisessä vaiheessa ei voi katua. Julma kuolema, uhriveitsi, suoraan auki leikatulta kurkulta. Bartax, mitä olen tehnyt? Ja mitä hän… ei. Nyt ei ole aikaa tällaiselle. Minulla on kohtaloni, ja se ei ole tämä. Minulla on hallussani yksi Nimdan siruista ja se on mmminunnn.<br>\n”Mmmminuuuuuunnnn!” Abzumo kirkaisi ja puristi kätensä nyrkkiin astahtaen pois korkokkeelta. Hän hyppäsi kaikkien portaiden yli yhdellä loikalla ja katseli ympärilleen kuin vainoharhainen. Nimda, Nimda, Nimda, Nimda, Nimda, Nimda. Minun.<br>\n<br>\nKlap. Klap. Klap.<br>\n<br>\nKalahduksia. Pimeässä. Lamput kuitenkin valaisivat huoneen, samoin laavan hehku. Vaikka päivänvalolle ei vertoja vetänytkään, valaistus toi koko huoneen näkyviin, eikä missään voinut piileksiä yksinäisiä hahmoja, jotka vainosivat heitä, koska he olivat saapuneet Nimdan pyhään temppeliin. Epsilon, mikä se oli?<br>\n<br>\nNaisen parkaisu. Harmaa Ainekin kuuli sen. Hän valpastui ja katseli ympärilleen ja perääntyi hitaasti alas korokkeelta portaita pitkin. Sahan ääni. Tuskan kiljumista. Veri valui pitkin pöytää ja piti lirisevää ääntä valuessaan alas pöydältä. Tai uhrialttarilta. Uhri.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/jiQrHbnreKk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/jiQrHbnreKk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nRuumiit. Palaneet. Uhrit.<br>\nPoltettu ruumis.<br>\nPoltettu uhri.<br>\nUhri. Polttouhri.<br>\n<br>\nAbzumon selkäpiitä pitkin kiiri hirvittävä väristys. Häneen vyöryi hirvittävä tunne. Hän kääntyi hitaasti ympäri. Hitaasti hän siirsi kasvonsa kohti koroketta, jolla Nimdan siru oli hetki sitten sijainnut.<br>\n<br>\nNyt korokkeella seisoi pitkä hahmo. Hahmo näytti koostuvan täysin puusta lukuun ottamatta kasvoja, jotka oli peitetty hitsausnaamiolla. Puisen olennon ruumis oli sieltä täältä täysin mustaksi palanut ja tuhkaisen likainen. Sen jalat olivat terävät puiset piikit, joiden osuessa kiviseen lattiaan kuuluisi takuulla kalahtava ääni. Olennon kämmenet olivat luusta muodostuvia ja sormissa oli jaokkeita, kuin ne olisi joskus koottu pienistä luunpalasista, jotka olivat jääneet jäljelle, kun jokin irvokas kimeera oli kasattu. Harteillaan tällä olennolla roikkui verenpunainen, repaleinen viitta, joka muistutti hartioille levitessään etäisesti lakastunutta kukkaa – verenpunaista lakastunutta tuomionpäivänkukkaa. Hahmon rinnassa oli metallinen kehys, kuusikulmio, jonka sisään oli upotettu jotain, mikä näytti suurelta kiinni olevalta silmältä: kuusi mustaa rihmaa sojotti alaspäin jonkinlaisella orgaanisella kalvolla päällystetystä soikiosta, joka oli kuusikulmion keskellä syvällä olennon rinnassa. Abzumo tajusi sen todella olevan silmä, kun raskas luomi avautui ja valkoinen, verestävä silmämuna tuli näkyviin. Groteskit verisuonet paisuttelivat silmämunan pinnassa ja värähtelevä pupilli tuijotti Zumoa herkeämättä. Pitkät yläripset sojottivat nyt ylöspäin, ja alaspäin osoittavat alaripset jäivät alas. Välillä tuo suuri silmä räpäytti kosteasti, mutta jatkoi tuijotustaan tauotta. Ja aivan kuin yksi valtaisa silmä ei olisi riittänyt, olennon kaulasta roikkui hirvittävä koru: nauha, johon oli pujotettu lävistettyjä silmämunia.<br>\n<br>\nOlennon suuri silmä tuntui tuijottavan Abzumoa ikuisesti, vaikka se oli tehnyt sitä ehkä vain kymmenen sekunnin ajan. Tai kymmenen tunnin, siitä hän ei ollut varma. Yhtäkkiä silmä painui kiinni, ja nukke hyppäsi alas jalustalta tehden taidokkaan voltin ja laskeutui kevyesti maahan jalustalle. Terävien puujalkojen kolahtaessa lattialle kuului kuitenkin kova kalahdus. Lattiaan tuli murtumia siihen kohtaan, johon jalat olivat osuneet. Harmaa Aine tuijotti näkyä kangistuneena. Mikä tuo oli ja mistä se tuli?<br>\n<br>\nNukke käveli Abzumoa päin ja pysähtyi puolen metrin päässä tästä. Se oli hieman tätä pidempi. Sitten se laski vasemman kätensä luiset sormet hitaasti hitsausnaamiolle, avasi remmin, joka sitä piti paikallaan, ja alkoi vetää sitä pois. Mitä enemmän kasvoja paljastui, sitä enemmän Harmaan Aineen kauhu nousi. Abzumo tuijotti mykistyneenä olentoa, jonka naamion alta paljastui likaisen valkoinen pääkallo. Sen tyhjät silmäkuopat katselivat Abzumoa, mutta tämä uskoi, ettei se nähnyt niillä, eikä sen tosiaan tarvinnutkaan. Sillä oli tarpeeksi silmää rinnassaan. Pääkallon hampaiden välistä johti kuivunut verivana leukaa pitkin palaneelle ruumiille. Vanoja oli useampikin. Ja nyt hahmon suusta alkoi valua uusi verivana, joka päätti laskeutumisensa hiekan väriselle kivilattialle. Olento laski hitsausnaamiota pitelevän vasemman kätensä ja avasi jälleen suuren silmänsä rinnassaan. Abzumo käänsi katseensa alaspäin kohti olennon rintaa tuntien inhoa – ja jotain muutakin, mutta tätä tunnetta hän ei tunnistanut.<br>\n<br>\nSitten olento – sekä Aineen että Abzumon täydeksi yllätykseksi – avasi luisen suunsa, josta uusikin verivana oli jo kuivunut. Sieltä alkoi kuulua hiljaista rahinaa, kuin joku olisi yrittänyt virittää vanhaa radiota. Sitten kammottavan kimeä, lapsenomainen ja kylmä ääni, joka sanoi vain yhden asian:<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><img src="<a href="http://clanon.nano.fi/images/phrases/siru.png" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://clanon.nano.fi/images/phrases/siru.png</a>" alt="&rdquo;Siru.&rdquo;"></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nOlennon oikea käsi, joka ei pidellyt naamiota, ojentui kohti Abzumoa, joka vetäytyi taaksepäin. Se kallisti pääkalloaan hieman ja rahinan keskeltä kuului toinenkin lapsellisen kimeä ääni.<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><img src="<a href="http://clanon.nano.fi/images/phrases/siru+minulle.png" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://clanon.nano.fi/images/phrases/siru+minulle.png</a>" alt="&rdquo;Siru. Minulle&rdquo;,"></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe> se toisti.<br>\nAbzumo katsoi olentoa tyrmistyneenä ja vilkaisi sitten kädessään puristamaansa Nimdan siruun. Hän oli puristanut sitä viime hetkien ajan niin lujaa, että terävät reunat olivat tehneet haavan hänen käteensä. Verinen siru hehkui himmeästi sinistä hehkuaan, ja valkoinen epsilon-kirjain näkyi selkeän valkoisena hehkun keskellä. Polttouhri koukisti sormiaan kutsuvasti. Abzumo tuijotti kättä kuin siinä olisi ollut tappava ase, joka uhkaisi häntä. Sitten hän vilkaisi jälleen Nimdaa. Raivo hänen sisällään alkoi kiehua.<br>\n”En anna sitä sinulle, senkin Avden saastainen kätyri!” hän kirkaisi ja ampui kädestään violetin säteen, josta osa haihtui kaasumaisena ilmaan kesken matkan. Nukke yksinkertaisesti astui pois säteen tieltä ja pysähtyi sitten aivan sen kohdan viereen, jossa oli ollut äsken. Sitten se nosti hitsausnaamion kasvoilleen ja laittoi sen takaisin kiinni remmillä, joka sitä oli pitänyt paikoillaan. Sitten se räpäytti kuusi kertaa verestävää rintasilmäänsä ja katseli Abzumoa. Makutan hermot eivät kestäneet sitä, ja hän aikoi juuri ammuskella lisää, kun nukke sitten sulki silmänsä ja käänsi selkänsä Abzumolle. Se käveli hitain, kalahtelevin askelein takaisin korokkeelle. Se astui jokaiselle portaalle jättämättä yhtäkään niistä väliin. Sitten se hypähti pienimuotoisesti takaisin jalustalle ja kääntyi jälleen ympäri. Se avasi silmänsä ja luotasi katseellaan Abzumosta Harmaaseen Aineeseen ja taas takaisin Abzumoon. Sitten se taputti käsiään yhdesti ja antoi niiden lysähtää velttona kylkiensä viereen.<br>\n<br>\nSiinä samassa jotain tapahtui: kuusi patsasta, jotka olivat seisseet korokkeen ympärillä, nousivat jalustoiltaan ja astuivat kuuluvasti kiviselle lattialle. Ne olivat kaksi kertaa oikeiden Toien pituisia ja niiden aseet kaksi kertaa tappavampia. Abzumo katseli järkyttyneenä, kuinka kuusi patsasta tallusti hitaasti hänen ja Aineen ympärille piirittäen heidät.<br>\n<br>\nAbzumo väisti patsaan häneen tähtäämän iskun. Jokainen niistä yritti vuorollaan lävistää hänet kivisellä aseellaan. Harmaa Aine oli luistellut pakoon saarrosta ja alkanut heitellä pommeja niitä päin. Abzumo olisi hymyillyt, jos olisi ollut tarpeeksi hyvällä tuulella sellaiseen. Aine suoritti aina velvollisuutensa.<br>\n<br>\nSeuraava isku tuli alhaalta päin, kun Jutlin-päinen Toa-patsas heilautti viikatteensa Abzumon haarojen väliin. Makuta välttyi kahtia halkeamiselta hyppäämällä patsaan päätä kohti juuri ajoissa. Hän muutti nopeasti sormensa teräviksi petolinnunkynsiksi ja latasi ne täyteen varjoenergiaa. Sitten hän iski ne patsaan päähän, johon ne upposivat kuin lusikka kakkuun. Patsas ei näyttänyt välittävän, mutta yritti kuitenkin häätää tunkeilijaa, joka roikkui sen päästä. Toinen patsas yllätti takaapäin ja pyydysti Abzumon käsiinsä. Patsas, joka oli juuri vapautunut, valmistautui iskemään viikatteensa Makutaan, mutta tämä verhoutui violetinmustan energiapyörteen sisään, joka hävitti patsaan kädet olemattomiin.<br>\n<br>\nHarmaa Aine oli pulassa. Neljä patsasta yritti käydä hänen kimppuunsa yhtä aikaa, ja hänellä oli täysi työ luistella karkuun. Hänellä oli aina mukana hieman pommeja, ja nyt ne tulivat tarpeeseen. Monelta patsaalta puuttui palasia sieltä täältä räjähdysten takia. Kivistä Kanohi Felnasia kantava patsas hyppäsi valtavalla loikalla Aineen eteen ja heilautti nuijaansa odottamattomasti. Aine lennähti huoneen poikki melkein laavaan, mutta jäi juuri ja juuri lattian reunalle. Abzumo kokeili, mitä tapahtuisi, jos hän yrittäisi imeä itseensä yhden patsaista. Hän lähetti varjokätensä matkaan, mutta ketterä patsas väisti liikkeen, ja käsi tarrautui toiseen huonetta pystyssä pitävistä pylväistä ja repi sen irti.<br>\n”Voi perhana”, Abzumo sanoi apaattisesti. Apaattisuus katosi heti, kun hän oli jäädä putoavan kivenlohkareen alle. Huone alkoi romahtaa. Abzumo käytti patsaiden hämmennystä hyväkseen ja romahdutti yhden niistä viisinkertaisen painovoiman alle. Tämä alkoi jo ottaa hänen voimilleen, ja toinen patsas yllätti hänet takaapäin iskemällä kirveellä häntä selkään. Kirves ei onneksi ollut kovin terävä, mutta se heitti Makutan huoneen toiselle puolelle. Nimdan siru lennähti hänen kädestään muutaman metrin päähän. Abzumo nousi heti ylös selkäkipujaan valitellen ja huomasi, että Polttouhri lähestyi sirua.<br>\n”Senkin palanut käppyrä! Et vie minun siruani!” Abzumo karjaisi ja ampui käsistään kaksi toistensa ympärillä spiraaleina pyörivää violettia kipunaa kohti nukkea. Räjähdys oli huikea. Abzumo ei nähnyt mitä tapahtui, mutta hän lensi itsekin taaksepäin räjähdyksen voimasta. Nukkea ei näkynyt enää kohdalla. Se ei itse näyttänyt osallistuvan taisteluun ollenkaan.<br>\n<em>Ehkäpä Marionetti on ainoa taisteleva nukke</em>, Abzumo pohti. <em>Mutta mitä tämä tekee täällä?</em><br>\nNimdan siru oli lentänyt aivan yhden patsaista viereen, ja tämä perääntyi hitaasti sen päälle. Abzumo ryntäsi juoksuun sitä kohti ja veti esiin miekkansa, jonka terä alkoi hehkua mustaa hehkua. Patsas astui sirun päälle, ja kuului korvia huumaava särkymisen ääni. Abzumo seisahtui sijoilleen kuullessaan sen. Patsaan väistyttyä hän näki rikkoutuneen sirun maassa. Epsilon lojui lattialla kymmeninä pieninä metallinsiruina.<br>\n”Mutta eihän se ole mahdollista!” Abzumo huudahti. Polttouhri, joka seisoi toisella puolella huonetta, oli ilmeisesti tullut samaan johtopäätökseen. Se avasi silmänsä ja tuijotti Abzumoon tarkasti. Abzumo huomasi syttyneenäs tuleen. Kirkaisten hän alkoi heilua kuin sekopää ja yritti sammuttaa tulen. Sillä välin nukke käveli autuaan näköisesti kohti ainoata ulospääsytietä: laavaputouksen aukkoa.<br>\n<br>\nYksi patsaista oli rusentunut putoavien kivien alle. Kädettömänä maassa huitovasta patsaasta ei olisi harmia. Neljä patsasta siis vielä metsästi häntä ja Ainetta, tällä hetkellä Ainetta. Aine oli purkanut suuren osan yhden patsaan päästä, mutta silti se jahtasi häntä. Abzumo juoksi kohti patsaita ja tullessaan niiden vierelle iski kämmenensä maahan. Niistä lähti uskomattomalla nopeudella jotain mustan nesteen kaltaista maahan ja ympäröi yhden patsaista. Pian patsas upposi polviaan myöten maan sisään. Kohta siitä ei näkynyt päätä enempää. Abzumo ei ehtinyt hukuttaa koko patsasta, kun toinen päätti puuttua asiaan. Se tulla mätkäytti jalallaan Abzumoa päähän. Tämä lensi seinään aiheuttaen murtuman kallioon. Zumon suusta pääsi vain yksi voihkaisu:<br>\n”Argh.”<br>\n<br>\nHarmaa Aine oli tarkastellut tilannetta ja todennut, että patsaasta, joka oli uponnut varjoon ja päässyt ruumiistaan niin, että vain pää oli jäljellä, ei ollut vaaraa. Sitten hän oli luistellut Abzumoa potkaisseen patsaan taakse ja tunkenut räjähteen sen selkään. Karkuun luistellessaan Aine kuuli räjähdyksen äänen. Toinen jäljellä olevista patsaista mäsäytti häntä äkkiarvaamatta nuijalla päähän niin, että lasikupu rikkoutui. Aineen parkaisu riipi ilmaa. Abzumo yritti pysyä kiinni seinässä ja olla putoamatta laavaan. Harmaata Ainetta pahoinpidellyt patsas oli juuri hautautunut kiviin, ja viimeinen aikoi lopettaa tämän. Abzumo ei antanut sen tapahtua. Hän hyppäsi maan ylle, vei miekkansa terän päänsä viereen ja kiihdytti niin nopeaan vauhtiin kuin kykeni. Salaman lailla iskevä Makuta hyökkäsi päin iskemään valmistautunutta patsasta ja katkaisi sen keskeltä kahtia. Hajoava patsas ehti kuitenkin iskeä kirveellään Zumoa olkapäähän, joka repeytyi irti. Miekka napsahti poikki, ja palaset lensivät laavaan.<br>\n<br>\nMakuta vajosi maahan Aineen viereen.<br>\n”Pahus”, hän kuiskasi. Vahingoittunut Aine katsoi häneen. Rikkinäisen lasikuvun alla aivot olivat kuitenkin ehjiä. Abzumo katseli verta vuotavaa olkapäätään.<br>\n”Taitaa käydä niin, että minä tarvitsen uuden käden.” Hän hekotti kammottavaa naurua, kuin jos olisi tappanut jonkun. Aine hymyili hänelle.<br>\n”Eikö olisi parempi päästä pois kuin murehtia käsiä?”<br>\n”Toden totta, Aine, toden totta.”<br>\nAbzumo siirsi hieman kudosta muualta ruumiistaan ja muutti sen olkapäänsä kohdalle tukkeeksi.<br>\n”On hienoa olla Makuta”, hän virkkoi. Sitten hän repi irti Harmaan Aineen aivoja kantavan lasikupuosan ja jätti muun osan ruumista lattialle.<br>\n”Saat sitten tukikohdassa uuden ruumiin”, hän sanoi. Aine hymähti.<br>\n”Usko pois, ystävä. Näin tämä on helpompaa.”<br>\nAine hymähti jälleen. Abzumo muuttui uudelleen hämähäkkimäiseen muotoon, paitsi tällä kertaa käsivarren massan verran pienempään sellaiseen. Kaksi hänen jaloistaan oli nyt käsiä, ja ne poimivat Aineen. Hämähäkki hyppäsi nopeasti seinälle laava-altaan yli ja kiipesi laavaputouksen aukkoon. Huone heidän takanaan täyttyi kivillä. Katto sortui kokonaan.<br>\n<br>\nKattoa pitkin juokseva hämähäkki juoksi pakoon sortuvaa kattoa. Aine ajatteli kyseistä ajatusta ja hänen oli pakko hymyillä. Joka päivä ei nähnyt tällaista. Tosi oli kuitenkin kyseessä, sillä heidän takanaan romahtelu jatkui. Lisäksi laavan pinta alkoi lähestyä heitä takaapäin romahtaneen tunnelin tukkiessa laavan ulospääsytien. Sitten, yhtäkkiä, lisää lonkeroita alkoi tunkeutua esiin rikkoen kallioon halkeamia.<br>\n”Ei taas”, Aine voihkaisi. Hänellä oli jäljellä enää puheen tuottamiseen tarkoitettu laitteisto ja näkö- sekä kuulosensorit. Lonkeroita tunkeutui esiin joka suunnasta ja ne yrittivät siepata kaksikon, joka kiisi laavaista tunnelia pitkin viistosti ylöspäin.<br>\n<br>\nAbzumo oli nyt aseeton, eivätkä varjoiskut tehonneet lonkeroihin. Hän pyristeli niiden otteessa ja päästi sähköisiä purkauksia, jotka näyttivät hillitsevän niitä hieman. Ne kopeloivat hetken häntä joka puolelta, mutta päästivät sitten yllättäen irti.<br>\n<em>Ne etsivät sirua</em>, Zumo tajusi. <em>Eikä minulla ollut sitä.</em><br>\nLaavan alkoi nousta uhkaavan lähelle kattoa. Zumo kipitti minkä karvaisista jaloistaan pääsi eteenpäin käytävässä, kunnes selvisi avarampaan tilaan. He olivat saapuneet suureen luolaan, josta johti useita tunneleita eri suuntiin – ja kaikista virtasi laavaa keskuskammioon. Abzumo valitsi satunnaisesti yhden ja lähti kipittämään sitä pitkin kohti mahdollista vapautta.<br>\n<br>\n[spoil]Ja ai niin, se Gurvanaattori myös kehitteli Polttaria kanssani. Kyllä, sen lempinimi on Polttari.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1139,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-08-02T11:32","content":"<strong>Nui-Koro, katedraalikaupungintalokirjasto</strong><br>\n<br>\nKepe ja Snowie raahasivat Maken huoneeseen pormestarin toimiston lähellä. Kepe ei ollut varma uskaltaisiko Makea jättää pormestarin huomaan. Siksipä hän jätti Makelle pienen hälyttimen kaiken varalta, niitä Kepe kantoi aina mukanaan. Pian paikalle kuitenkin saapui pormestarin sihteerin tilaama lääkäri, joka vaikutti kaksikon mielestä vilpittömältä.<br>\n<br>\nKepe ja Snowie palasivat kiviseinäistä käytävää pitkin kirjastoon. Matkan varrelle sattui yksi kirkon sisäänkäynneistä, josta he vilkaisivat sisään. Suureen tilaan, jota valaisi jättimäisen kultaisen, sinisen ja punaisen lasimaalauksen läpi tulviva valo, oli jo täynnä väkeä. Pian itse pormestari ilmestyi papin vaatteissa alttarille.<br>\n\"Mikä tuo tyyppi on olevinaan\", Kepe kuiskasi.<br>\n\"Ainakin tosi epäilyttävä.\"<br>\n<br>\nHämyisen, miltei kliseisen näköisen vanhan kirjaston tunkkainen ilma oli jo hieman ehtinyt vaihtua heidän poissa ollessaan; tässä kaupungissa ei lienisi suuresti lukutoukkia. Paikalla oli heidän lisäkseen ainoastaan toiseen ikivanhaan kirjaan syventynyt mustakaapuinen munkki, jolla oli valkoinen Pakari.<br>\n<br>\nKepe otti puisesta, korkeasta hyllystä taas yhden kirjan puhtaaksi kaluttujen seuraan. Ne hän tosin vei takaisin paikoilleen, lukuun ottamatta muutamaa, joissa saattoi olla vielä vihjeitä. Snowie oli syventynyt löytämäänsä sarjakuvaan.<br>\n<br>\nPian Kepen käsi osui kummalliseen, nahkakantiseen, käsin sidottuun kirjaan, joka saattoi hyvin olla tuhansia vuosia vanha. Hauras ja kuiva nahka, joka oli kuvioitu kummallisilla ja sekamelskaisilla viivoilla, oli lähellä hajoamispistettä, mutta Kepe saattoi silti erottaa kannesta sanan, joka oli hyvin vanhahtava mutta jonka merkitys oli selvä. Lottopottia täydentämässä oli vielä kuvio: kolmio, jonka ympäriltä loisti sinisiä säteitä. Kepen kädet tärisivät hänen viedessään kirjan pöydälle.<br>\n<br>\n\"... Snowie. Kultasuoni.\"<br>\n<br>\n\"Ai missä?\" tämä havahtui.<br>\n<br>\n\"... Tule katsomaan.\"<br>\n<br>\nSnowie raahasi tuoliaan lähemmäksi Kepen avatessa kirjan ensimmäisen sivun. Teksti oli vanhempaa kuin millään painokoneella tehty, se oli kirjoitettu käsin. Kepe huomasi siistin käsialan vapisevan aina, kun kirjoittaja oli kirjoittanut \"Profeetta\" tai \"Suuri mestarimme\".<br>\n<br>\n<strong>Kauan sitten, muinaisina aikoina, ennen Klaania, pienessä kylässä</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="425" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/WDKsS-P0IEI" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/WDKsS-P0IEI</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSulkakynä raapusti käsintehtyyn paperiin:<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><em>Kahdenthena kolmanthenakymmenenä päiwänä tämän talwen kolmatta kuutha, Messiaamme tulon jälkeisenä kolmanthena wuonna<br>\n<br>\nHän joka saapui merelthä colme wuotta sitten kanthaen suurta woimaa joka sinisenä ja ikiaikaisena wälkehtii lailla tähthien, hän toissa päiwänä osoitthi taas suurta armoaan ja woimaansa ja pelasti kylämme näänthymykselthä. Hän theki paremmin kuin cukaan ennalta toiwoa saattoi,<br>\nSen sijaan ethä hän olisi cäythänyt woimaa murkhinan luomiseen ja näin keinoin kylämme rikhautha oikeuttamathomasti kaswattamaan, hän osoithi meille oikean thien, opetthaen näin meille että wauraus tulee raakhalla työllä eikä muiltha kinuthen. Hän suuressa armossaan...<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://img825.imageshack.us/img825/1807/1valmis.png\"><br>\n<br>\n...lähethi Suuren joukon kylästämme Mata Nuin thykö, weljet, siskot, serkunpojath. Thämän teon, joka montha suuta wähäisiä ruokiamme söimästä wei, woi kuulosthaa ulkomaalaisen korwiin kamalalta ja cauhialtha muttha me näemme siinä Profeettamme wiisauden ikiaikaisen.<br>\nKylän keskusthan paikalle Jumalan työsthä syntyneen cuopan me täytämme wedellä ja theemme siitä ikiaikaisen muisthomerkin tälle päiwälle.<br>\nSen wierelle rakennamme kirkon, pyhäthön Pelastajallemme ja Mestarillemme joka thaivaasta annetuilla woimillaan meithä puolustaa. Kirkon jonca koreistamme caivostheme cullalla, hopealla ja muila arwomethalleilla...<br>\n<br>\nJälkimerkinthä: etheläisiltä mannuilta joilla Messiaamme ja tämän oman wäen kiellethy maa on näkyi wiime yönä outho walo, kuni ukkonen itse olisi maasta ylös taiwaaseen syöksynyth' <br>\nThämän jälken Suuren pelastajan thas ilmestyttyä thämä näytti kokeneen valaisthuksen vielä jumalaisemmalla thasolla kuin me hänen palwelijansa woisime kuunaan kuwithella.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://img62.imageshack.us/img62/1949/2valmis.png\"><br>\n<br>\nNäin ollen ylistäcämme Herraamme ja Mesthariamme, Pelasthajaamme, thätä sielua korceampaa kuin Matha Nui itse. Hän suojaa meithä joca päiwä viisaudellaan, nälältä, janolta, culkutaudeiltha, pahuuden woimiltha jotca yössä waeltavat.<br>\n<br>\n- Jumalaistha awittajaamme sywimmin kunnioithaen kyläläinen, jonka nimi on aiwan liian waathimaton tässä kerrottawaksi</em></span><br>\n<br>\n<strong>Nui-Koro nykypäivänä</strong><br>\n<br>\n\"... Vau vau vau\", Kepe aloitti. \"Tämä opus on jonkinlainen...pyhä kirja siitä hepusta jolla oli Nimdan pala!\"<br>\n\"Mutta hei, eihän tässä puhuttu Nimdasta vielä muuta kuin että...\"<br>\nSnowie käänsi muutaman sivun taaksepäin.<br>\n\"...Saapui merelthä kolme wuotta sitten kanthaen suurta woimaa joka sinisenä ja ikiaikaisena wälkehtii...\"<br>\n\"Hmm, totta\", Kepe myönsi. \"Tässä tekstissä on kyllä paljon outoa. Välähdys etelästä? Ja kirkko jonkin kraaterin vieressä?\"<br>\n\"Hetkonen, odotas\", sanoi Snowie kuin tajuten jotain. \"Emmekös me juuri nyt... ole kirkossa lammen rannalla?\"<br>\nKepe näytti hetken kaivavan muististaan karttaa kuin roolipelin kirjoittaja kolmanneksi viimeisintä postaustaan.<br>\n\"...Totta. Tämä muinainen kylä oli siis Nui-Koro!\"<br>\n<br>\nHe jatkoivat vanhan kirjan selaamista.<br>\n<br>\n<strong>Kauan sitten</strong><br>\n<br>\nKaapuun pukeutunut hahmo istui kivellä selkä vastasyntyneeseen kraateriin päin. Kraaterista, jonka ympärille kylän eloonjääneet olivat järkyttyneinä kerääntyneet, kohosi yhä savua. Lumi oli sulanut kymmenten metrien säteeltä kuopan ympäriltä. Kylmä tuuli puhalsi savuvanan kohti etelää. Hahmo haistoi käristyneen pikkukylän tuoksun.<br>\n<br>\nMitä olen tehnyt?<br>\n<br>\nYksi ruskea matoran, jolla oli kasvoillaan jalo Matatu, asteli varovaisesti kyläläisjoukon keskeltä edemmäs kohti häntä. Tämän kasvoilta paistoi yhä järkytys. Hän näytti siltä kuin olisi ollut sanomassa jotain, mutta lopetti ja näytti yhä murheellisemmalta.<br>\n<br>\nAikovatko he nyt lynkata minut?<br>\n<br>\nToiset matoraneista huomasivat jotain; vähäiset viljavarastot olivat jääneet räjähdyksen kantomatkan ulkopuolelle. Lumi oli romahtanut niiden katoilta alas. Joku matoraneista asteli lähemmäksi, näytti hieman laskelmoivalta ennen kuin julisti harventuneelle joukolle ruuan riittävän talveksi.<br>\nVäkijoukko... hurrasi.<br>\nKaapuun itsensä verhonnut hahmo piteli päätään. Mitä hulluja nämä olivat? Mikseivät he tahdo rangaista häntä tästä kaameasta teosta?<br>\n<br>\n... Vai oliko hän itse täysin höperö ja kuvitteli kaiken? Oliko tämä Voiman perimmäisen lähteen hänelle tekemä koe? Koe mielen lujuudesta?<br>\n<br>\nHän nyyhkytti hieman, ennen kuin tunsi jonkun, tai joidenkuiden ilmestyneen luokseen. Hän kohotti päätään. Matoranien joukko oli ympäröinyt hänet. Parin metrin välin he pitivät, mutta hahmo oli varma että pian he kävisivät hänen kimppuunsa, hirttäisivät tai nylkisivät elävältä, söisivät kuin kannibaalit. Lihavarantojahan tuho ei ollut pelastanut, eläimet hytisivät yhä kylmissään.<br>\nHän häkeltyi suuresti huomattuaan mitä matoranit tekivät. Yksi toisensa jälkeen nämä lankesivat piirissä polvilleen maahan hänen ympärilleen, toistakymmentä kyläläistä monissa eri väreissä, kuin hankeen pudotetut karamellit.<br>\n<br>\nRuskea matoran julisti: \"Messiaamme! Pelastajamme! Ylistäkäämme häntä!\"<br>\n<br>\nJoukko aloitti kiihkeän palvonnan ja rukoilun, he ryömivät maata pitkin kuin madot kohti häntä. Mantraa toistaen yksi joukosts tarrasi hänen kaapuunsa. Hän ponnahti seisomaan ja katseli varovaisesti ympärilleen. Hänet oli piirittänyt joukko Aarteen voimasta umpihulluiksi tulleita matoraneja; vai oliko hän sittenkin itse se hullu?<br>\nHahmo kaavussa huusi ja juoksi pois, huitoen kiiluvasilmäiset kyläläisparat kimpustaan. Hän juoksi pois, pois, kauas kylästä, pois.<br>\n<br>\nSeuraavina päivinä hän kuitenkin palasi kylään. Matoranien kiihko oli hieman laimentunut, ja kummaa kyllä, näiden elo oli palannut miltei tavallisiin uomiinsa. Heillä ei kuitenkaan kestänyt kauaa huomata hänen läsnäoloaan; uteliaat silmät tapittivat häntä herkeämättä.<br>\n<br>\nMikä tässä paikassa on vikana?<br>\n<br>\nHieman myöhemmin hän päätti lähteä pois. Hän ei kestänyt tätä; hänestä tuntui jatkuvasti siltä kuin matoranit saattaisivat hypätä hänen kurkkuunsa tai – mikä pahempaa – alkaa taas kiemurrella hänen jaloissaan minä hetkenä hyvänsä. Hän päätti siksi lähteä lopullisesti pois tästä kylästä; takaisin tovereidensa luokse hän ei voinut enää mennä, heitä ei enää ollut. Hän suuntasi kohti länttä ja lämpimämpiä alueita saadakseen tämän talven pois mielestään.<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><em>Me thulemme rakentaman tästä kylästä waltakunnan suurimman kaupungin, niiden opetuksien awulla jotka Varjelijamme täällä ollessaan meille soi, caupungin joka kesthää ajan millenioitthain wuosia tästhä eteenpäin sorthumatta ja walloithamata. Kylästäme on tulewa mailman kescipiste jonne kaikki tiet viewät ja josta cuullan halki kaickeuden. Toisten maiden kuningat owat tulewia ryömimän meidän jalcaimme juuressha ja ceisarit tulewat tarjoamaan meile culta ja jalokiwiä.<br>\n<br>\nNyt hän Profeettamme wiimein muuthamia päiwiä sithen poistui keskuudesthamme, waatien rauhaa ja hiljaisuutha mietiskelyään warthen. Toiwothawasti hän saa Lännen cansat kaukaisten soiden myös ymmärthämään hänen opetusthensa perimmäiset sanomat.</em></span><br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://img811.imageshack.us/img811/9240/3valmis.png\"><br>\n<br>\n<strong>Nui-Koro, nykypäivä</strong><br>\n<br>\n\"... Maailman keskipiste, vai? Eivät he ihan siihen yltäneet, mutta saavutus tämäkin kaupunki jo on\", Kepe sanoi. Hän selasi kirjan rapisevat sivut loppuun. Tämän kohtauksen jälkeen kirjassa oli vain epämääräisiä rukouksia ja saarnoja, mutta niissäkin saattoi piillä jotain tärkeää. Kirja olisi kaluttava kannesta kanteen, muttei täällä.<br>\n\"Hmh. Voimmekohan me lainata tätä kirjaa?\" Snowie pohti.<br>\n\"Meillä ei ole täkäläistä kirjastokorttia ja tuskinpa ystävämme herra pormestari meille sellaista myöntääkään\", Kepe totesi.<br>\n”Hmm, pitäisikö se vain... muiluttaa.”<br>\n<br>\nHe panivat suunnitelman täytäntöön. Sitä ennen Kepen mielessä vielä välähti kysymys: Välähdys etelässä Nui-Korosta katsottuna? Etelärannikolla?<br>\n<br>\n[spoil]Manulle tattiit kuvan efekteistä.<br>\n<br>\nJa suoritin myös kieliasun tarkistuksen. Hi hi hii.<br>\n– Manu[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1140,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-08-02T19:50","content":"<strong>Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\n<br>\nBladis käveli ripeään tahtiin kirkkaalla käytävällä. Hän ja Umbra ohittivat suuren sinisen seinävaatteen, joka kuvasi Klaanin moderaattoreita. Heidän eteensä tuli vahvannäköinen ovi sekä pieni kameratunnistus. Bladis asetti vihreän modekivensä kameran eteen ja ovi aukesi. Umbra ja hopeamusta skakdi astuivat ovesta sisään ja saapuivat kiviseen huoneeseen. Moderaattorien päähuoneessa oli jokaisen moderaattorin nimikkonojatuolit, jotka oli kirjailtu jokaisen moderaattorin omilla väreillä. Yhdellä seinällä oli kone josta sai ostettua Bohrok Energy drinksiä, jota moderaattorit usein käyttivät yövuoroillaan. Eräällä kiviseinällä koreili kuva Klaanin admineista ja moderaattoreista sillä ainoalla kerralla kun kaikki olivat paikalla linnoituksessa. Kuvan ottamisesta oli jo kulunut ties kuinka kauan ja välillä tuntui että klaanilla oli aika löyhät säännöt henkilökuntansa suhteen. Umbra istahti keltamustalle nojatuolilleen ja venytteli käsiään. Oli mukavaa olla taas kotona. Bladis otti laukustaan widgetin ja työnsi pienen rattaan koneeseen. Hän valitsi itselleen jotain virvoitusjuomaa automaatista. Kuului kolinaa ja juomakanisteri putosi Skakdin eteen lattialle. Bladis poimi vihreän juomakanisterin ja kaatoi siitä juomaa kurkkuunsa. Ai että kun oli hyvää, Skakdi sanoi ja istahti nojatuoliin. <br>\n<br>\n\"Miksi edes tulimme tänne, Umbra?\" Bladis kysyi kollegaltaan. Hän ei ollut ollut kauhean usein kaksin kollegansa kanssa. <br>\n”On vain hyvä että sinäkin käyt täällä päämajassamme, pomo”, Bladis sanoi ja lisäsi ”missä muuten olet ollut nämä viimeiset viikot ja mikä on tuon uuden lookkisi tarkoitus?”<br>\n<br>\n”Pitkä tarina, joka pitää sisällään taistelun kaksostani vastaan, joukon noviisi-Toia joiden kohtalosta en halua edes puhua sekä rauhallisen saariryhmän. No siitä tuli aikamoinen murhenäytelmä ja nyt kannan veljeni muistoja pääni sisällä. Oliko muuta?” Umbra töksäytti.<br>\nBladis oli ennenkin kuullut näistä Umbran retkistä joten hän ei sanonut mitään, punnitsi vain asioita. Minkäköhän takia Umbra edes oli lähtenyt Klaanista ilmoittamatta kellekään…”, Skakdi ajatteli, mutta muisti sitten Umbran yhteyden ritarikuntaan, joka piti häntä pihdikkäässä kuolonkourassaan.<br>\n<br>\n”Olitko tuolla tehtävällä sen muinaisen diivan takia?” BV kysäisi Umbralta. Muinaisella diivalla Bladis viittasi ritarikunnan johtaja Helryxiä, joka ei halunnut päästää Umbrasta irti. Umbralla ja ritarikunnalla oli jotain hampaankolossa toisiaan kohtaan.<br>\n<br>\n”Olin, mutten ole enää. Nyt olen päättänyt etten lähde enää sen typerän veden toan tehtäville ja katkaisen siteeni siihen mätään organisaatioon joka tottelee johtajaansa sokeasti. Mikä Mata Nuin tahto ylipäätänsä on? Itse olen ajatellut että se on rauha universumiin, mutta hörhöjen fundamentalistien poppoo haluaa sotaa vain tähän maailmaan. Eli oli ihan hyvä että lähdin”, Umbra sanoi.<br>\n<br>\nPian Bladis kuitenkin avasi pöydällä olevan tietokoneen ja kirjautui moderaattorin tunnuksilla sisään Klaanin turvajärjestelmään. Hän katsoi nopeasti läpi huomiota vaativat asiat, kuten sotavalmistelut. Lopulta hänen silmänsä osuivat yhteen kohtaan, Nimdan valvontaan \"jotta sen voisi tuhota\". Skakdi jäi miettimään miksi jotain esinettä pitäisi valvoa, jos se pitäisi tuhota. <br>\n<br>\n\"Uu, katso\", Bladis sanoi ja käänsi näyttöä moderaattori-toveriaan päin. Hän osoitti Nimdan tietoja.<br>\n<br>\n\"Miksi ihmeessä me varjelemme yhtä sirua jos me halueamme tuhota sen?\" <br>\n\"Jos nyt ensin joku selventäisi minulle jotain tästä Nimdasta. Miksi se edes on niin tärkeä meille ja mitä me niillä siruilla teemme?\" Umbra sanoi jo vähän ärsyyntyneenä kun oli ollut ulalla jutuista jos jonkin aikaa. <br>\n\"No me emme niinkuin juurikaan tiedä siitä\", Bladis aloitti \"Tiedämme, että sillä on jotain suuria voimia ja että pahikset ovat sen perässä\", skakdi kertoi. <br>\n\"Suurin osa tiedosta on peräisin siitä kun Gee kävi Nimdanpalvojien saarella tässä vähän aikaa sitten“ \"Niin, Geen mukaan siruilla tosiaan oli voimia. Niitä palvottiin tyyliin jumalina ja tosiaan, kun kerran muutkin niitä tavoittelevat, niin ne ovat arvokkaita. Ne ovat siis ilmeisesti jonkinsorttinen voimakas ase.\" <br>\n<br>\n\"Minua epäilyttää tässä asiassa se että Guardian tietää näistä siruista näinkin paljon. Jokin minussa sanoo että muutkin Adminit ovat sotkeutuneet näiden sirujen mysteeriin ja he pimittävät meiltä muilta jotain tärkeitä tietoja. Löytyykö sieltä koneelta mitään tietoa Nimdasta, BV?\" Umbra sanoi, katsahtaen ystäväänsä. <br>\n<br>\nSkakdi napsautti kuluneella hiirellään Nimda-sanaa ja esiin aukeni lyhykäinen tiedosto. Sen hallitsevin piirre oli kuva Alfa- ja Beeta-siruista. Sivulla oli myös tietoja Nimdan havaituista ominaisuuksista sekä tiedettyjen sirujen sijainneista. Sivulla oli myös maininta siitä, että Klaani etsi Nimdaa tuhotakseen sen, sillä se on liian vaarallinen päätyessään muiden käsiin. <br>\n\"Eli siis tietokoneen mukaan Nimdan palanen on jossain täällä linnoituksessa ja Adminit haluavat sen tuhottavan, joten pitäisikö meidän lähteä tuhoamaan sitä sirua, Umbraseni?\" Bladis sanoi, lukien koneelta sirun olinpaikan. <br>\n<br>\n\"Hmm... Taika-aseen tuhoaminen voisi kyllä auttaa klaania, mutta eikö se siru voi tehdä meille jotain? Ja olemmeko tarpeeksi voimakkaita sen tuhoamiseen?\" Umbra kysäisi<br>\n<br>\n\"Käsittääkseni ne kuusi sirua yhdessä ovat huippuvaarallinen superase, ei yksittäiset sirut\", Bladis selvensi. \"Kyllä meillä aina tulivoimaa löytyy, olemmehan me Umbra ja Bladis, ja tuskin se siru meille itsessään mitään tekee. Eihän sillä mitään omaa tahtoa ole, eihän?\" Bladis kertoi. <br>\n\"Hyvä on, lähdetään tuhoamaan se voimallinen siru. Saamme sentään jotain järkevää tehtyä täällä\", Umbra sanoi. \"Johda minut Nimdan luokse, toveri\". <br>\nTämän sanottuaan he jättivät huoneen. <br>\n<br>\nMatka pikku hiljaa hämärtyvän Klaanin käytävillä johti heti Admin-siiven alapuolella olevaan holvihuoneeseen, jossa oli jälleen kerran tarkat tunnistukset. Modekivi takasi jälleen kerran pääsyn sisään huoneeseen. Bladis kytki seinän sähköpääkeskuksesta hälyttimet pois päältä ja lähti marssimaan huoneen keskellä olevan, lasikuvun alla olevan Beetan luo.<br>\n<br>\nUmbra ei ollut eläissään nähnyt mitään vastaavaa. Valkoinen, lasikuvun alla oleva metallinen siru, joka säkenöi suuria energioita, jotka Umbra tunsi ympäri kehoaan. Siru oli samalla kaunis, että kammottava. Kaksikko asteli kiven luokse, jolloin valon kajo yltyi. Bladis piteli silmiään kirkkaan valon osuessa hänen silmiinsä, jolloin Umbra koetti himmentää metallinkappaleen hohtoa. Hän otti yhteyden kiven valonlähteeseen, muttei saanut sitä himmennettyä. Jokin ei täsmännyt sirussa. Skakdi asetti kätensä varovasti lasikuvun kummallekin puolella. Hän nosti puoliympyrän mallista, panssarilasista tehtyä kupua hiljaa ylöspäin. Sirussa oli jotakin hypnoottista. Skakdia huimasi, eikä se ollut samanlaista huimausta kuin Sisällissodan pommitusilmalaivoissa koki. Se oli jotain erilaista. <br>\n<br>\n\"Mikä sinun on, Bladis?\" Umbra kysyi toveriltaan. Skakdi hoippui lasikupu käsissään, melkein kaatuen kivilattialle. Umbraa hämmensi Bladiksen käytös. Pian hän itsekin alkoi huomata jotain outoa. Huone täyttyi erilaisista ja eriväisistä palloista. Palloja oli eri kokoisia ja ne aaltoilivat, samalla vääristäen huoneen tilaa. Toa koetti pudistaa päätään. Pallot pysyivät ja Bladis oli yhtäkkiä viherpinkki. \"Mitä täällä tapahtuu!\" Umbra huusi. <br>\n<br>\nBladis yritti nousta, muttei siinä onnistunut. Häntä huimasi ja tuntui kuin joku olisi käytellyt aivoporaa hänen polvilumpioonsa. \"Nimda... Nimda\" <br>\nSiru välähti voimakkaasti peittäen sekunneiksi huoneen valkeuteen. Skakdin mieleen nousi Sisällissodan kauhut: kaasut, räjähdykset, veri, kuolema. Tuhannet pienet porat tuntuivat poraavan hänen päätään joka suunnasta. Skakdi ähkäisi ja kääntyi epämääräisesti kyljelleen. Hänestä tuntui siltä, kuin hän olisi menettämässä tajuntansa. Valon Toan mielen täyttivät sekavat ajatukset. Umbran mielenterveys oli alkanut horjua jo hänen veljensä muistojen yhdistyessä Umbran muistojen kanssa, ja hänen muistaessaan muistoja jotka eivät ollet hänen. Valon Toa piteli päätään. Päänsärky vain kasvoi kun ajatukset ja muistot sekoittuivat. Hän tunsi kuinka hänen veljensä muutettiin makutamaiseksi antidermismassaksi Mutranin kokeessa, kuinka kylällinen matoraneja kuoli hänen takiaan ja kaikkea muuta. Umbran psyyke ei kestänyt, ja hän rojahti lattialle. Bladevezonin näkö ja todellisuudentaju alkoi sumentua valkoiseksi massaksi. Sitten hän tunsi kaiken pimenevän. <br>\n<br>\nMyöhemmin, kultavihreä moderaattori, Paaco kävi tutkimusretkellä Nimdahuoneessa, ja löysi kaksi kollegaansa maasta. Kaksikko vietiin toipumaan sairaalaosastolle, jossa heille annettiin lepoa ja lääkkeitä.<br>\n<br>\n[spoil]Team U&M vauhdissa. JIIHAA[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1141,"creator":"Donny","timestamp":"2011-08-03T10:08","content":"<strong>Klaanin admin-huone</strong><br>\n<br>\nAikoinaan muuan metallihirviön kanssa käydyn taistelun aikana pahasti vaurioituneen adminien kokoushuoneen korjaustyöt lähestyivät valmistumistaan. Jokunen rakentajamatoran asetti parasta aikaa huoneen keskelle suunniteltua laajaa kokouspöytää paikoilleen, samalla kun pari muuta matorania hääräsi huoneen takaseinälle sijoittuvien ikkunoiden parissa.<br>\n<br>\nHuoneen etualalla seisoi sirututkimuksensa arkistonhoitajien käsiin toistaiseksi jättänyt Tawa. Klaanin ylijohtaja seurasi korjaustöitä avoimen kiinnostuneena, ja vaihtoi välillä muutamia sanasia ympärillään hääräävien matoranien kanssa. Tällä hetkellä Tawa jutteli viereensä pysähtyneen sinistä maalipurkkia kantavan onu-matoranin kanssa huoneen seinille suunnitelluista ornamenteista.<br>\n<br>\nKokoushuoneen suurimman ikkunan kimpussa hääräsi matoran Bob. Pitkästä aikaa iloisen näköinen korjaajamatoran suorastaan loisti, sillä Bob oli saanut viikko sitten vihiä ylennyksestä ja tuntuvasta palkankorotuksesta. Taakse olivat jäämässä naurettavat ja turhauttavat työsessiot linnoituksen syrjäisimpien varastorakennusten parissa. Bobin tulisi vain todistaa kyvykkyytensä isompien operaatioiden suhteen tässä admin-huoneen jälleenrakennusprojektissa ja ylennys olisi sitten taattu. Tästä syystä Bob oli nähnyt erityisen paljon vaivaa juuri kiinnittämänsä ikkunalasin tiivisteisiin, ja toiveikas po-matoran vilkuili tuon tuosta josko Klaanin kunnioitettu juuriadmin seuraisi hänen työskentelyään.<br>\n<br>\nBob huusi silkasta järkytyksestä kun taivaalta ohjuksen lailla paikalle syöksynyt kolmensadan kilometrin tuntivauhtia hipova pienikokoinen lintu rämähti ikkunaan ja pakottautui sitten aivan liian vaivattomasti luodinkestäväksi povatun lasin läpi. Kuusisiipisen kiitäjälinnun lentäjälasit kiiltelivät iloisesti samalla kun sen peräsimeen kytketty suihkumoottori pahoinpiteli läsnäolijoiden korvakäytäviä epämääräisellä huminan ja vinkumisen äpärälasta muistuttavalla äänellä. Syöksyttyään ikkunan läpi alkoi lintu kimpoilla pitkin huonetta, kaataen mennessään tikkaat, kaksi matorania ja Tawan kanssa jutustelleen onu-matoranin maalipurkin (tämä muutti onu-matoranin suunnitelmat lattian tulevasta väristä alta aikayksikön...) Lopulta lintu hyppelehti häiriintyneen näköisesti huoneen tuoreelle pöydälle, rauhoittui hieman, käänsi katseensa kohti Tawaa ja sirkutti.<br>\n<br>\n\"...Helei\", sanoi Tawa, tapittaen ensin linnun lentäjälasien takaa paistavia iloisia nappisilmiä, sitten pienen rahin peräpäästä pelottavan näköisesti sojottavaa ja yhä savuavaa suihkumoottoria.<br>\n<br>\nKesti hetki, kesti toinen. Sitten Tawa kuunteli Ämkoon saneleman viestin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1142,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-08-03T12:25","content":"<strong>Nynrah, Takomon raunioiden lähimaasto</strong><br>\n<br>\nJoki virtasi nyt ärjyen Klaanilaisten ja ensimmäisten varastojen välissä. Virtaus oli rauhoittunut purkauksen jälkeen, mutta vauhti oli silti melkoinen. Maassa lojui kaikenlaista roinaa, rakennusmateriaalia ja kivenmurikoita. Tongu laski G:n jollekin pehmeää materiaalia olevalle kappaleelle ja katseli jokea.<br>\n”No niin, nyt meidän on viimeistään päästävä yli”, Keetongu sanoi.<br>\n”Minulla ei ole kyllä hajuakaan miten”, G urahti vaivoin.<br>\n”Nyt tai ei koskaan, Rahkshit tulevat tänne milloin tahansa”, Manu sanoi ja tuli Tongun vierelle joen partaalle.<br>\n”Manu, sinä olet Makuta. Voisitko venyttää itsesi sillaksi? Se kolibritemppu oli aika nätti”, keltainen jätti sanoi ja silmäili Manfredia ainoalla silmällään.<br>\n”Teoriassa mahdollista, mutta minäkään en voi venyä loputtomiin. Minun pitäisi laskea oikea kaarikulma, jänneväli, sinun ja G:n massa, materiani lujuus ja niin edespäin. Toisin sanoen, minun on imet-”<br>\n”Hmm, ehkei”, Tongu vastasi ja kääntyi romujen puoleen. Hän oli Klaanin Telakan pääinsinööri. Hän oli suunnitellut ja toteuttanut satojen metrien pituisia höyryilmalaivoja. Ja tässä pieni puronpahanen tukki sankareiden reitin. Hän otti kättensä rautapalkin, väänsi sen vahvoilla sormillaan jakoavaimen muotoiseksi ja aloitti rakentamisen.<br>\n<br>\nKului kaksikymmentä minuuttia.<br>\n<br>\n”Mikä skarrrararrar tuo on”, Manu sanoi.<br>\n<br>\nKeetongun edessä oli epämääräinen kasa vaijeria, hammasrataskoneistoja ja rautaputkimöykkyjä. Kyklooppijätti otti pitkiin käsiinsä vaijeriin kiilahihnapyörällä kiinnitetyn koukun, pyöräytti sitä laajassa kaaressa päänsä yläpuolella ja paiskasi vastarannalle. Koukku tarttui rannalla kasvaneeseen kuivaan puunrunkoon kuin Matoron harppuuna aikoinaan. Vaijeri pingottui joen yli pari metriä sen yläpuolelle. Klaanilaisten puoleinen pää oli kiinni hammasrataskoneistossa, joka oli paalutettu maahan. <br>\n<br>\n”Täysin yksinkertainen lihasvoimalla toimiva köysirata”, Tongu sanoi ja nosti Guartsun vaijerissa riippuvaan putkikasaan. ”Kyytiin vain, se kestää kyllä teidät molemmat. Minä uin perässä”, hän jatkoi. Manfred katsoi epäillen laitetta, mutta oli liian väsynyt lentämiseen ja hyppäsi koriin Guartsun seuraksi. Tongu pyöritti hammasrattaassa olevaa kampea ja vaijeri lähti liikkeelle. Manu ja Gurvana vaappuivat hiljalleen vastarannalle. Perille päästyään Manu veti G:n korista, kiipesi puusta alas ja jäi odottamaan Tongua. Keltainen jätti hyppäsikin hetimiten virtaan ja ui pitkiä ja vahvoja jäseniään käyttäen vastarannalle. Vaikka virrassa uinti olikin rankkaa, viileä vesi virkisti takomokokemusten jälkeen ihanasti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1143,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-08-03T17:28","content":"<strong>Bio-Klaani<br>\nKahvio</strong><br>\n<br>\nKahviossa, tuossa Klaanilaisten jalossa ajanviettopaikassa, oli juotu jo monta kierrosta kuumia kaakaoita ynnä muita Klaanin perinnejuomia. Iloinen puheensorina vallitsi Kahviossa, kun väki siirtyi sinne pikku hiljaa päivän askareilta. Ilta oli vilkasta aikaa.<br>\n<br>\nEräässä nurkkapöydässä istuivat myös Matoro sekä kaksi Umbran tiimin Toaa, Nurukan ja Deleva.<br>\nTaisteluja nähnyt viisas ja vanha maan toa ja tämän puoliksi hopean ja punavalkoisen kirjava kumppani istuivat ja siemailivat jotain kahvintapaista ainetta kanistereita muistuttavista juoma-aseteista. Kaksikko ei oikein tiennyt mitä he edes tekivät täällä linnoituksessa, eiväthän he edes olleet klaanilaisia.<br>\nDeleva murahti. Hän ei pitänyt siitä että tätä sekalaista komppaniaa johti sininen skakdi, jolla oli työläisenä mustahopeinen skakdi. Delevalla oli paljon vihaa Skakdeja kohtaan ja tästä syystä häntä sanottiin joskus rasistiksi.<br>\n\"Koeta nyt rauhoittua vanha kuoma\", Nurukan sanoi, siemaillen kahviaan. Kuuma neste tuntui hyvältä kurkussa ja maistuikin varsin piristävältä. Vanha toa ei ollut usein nauttinut kahvia matkoillaan. <br>\n\"En minä sille voi että se Metorakk-hirviö myi kyläni ja pilasi lajinsa maineen silmissäni. Saisinpa kostaa sille Skakdin hirvitykselle\", Deleva murahti, mulkoillen eräässä pöydässä istuvaa skakdia.<br>\n<br>\n\"Hmm, mitäs te olette pitäneet tästä paikasta? Oletteko meinanneet liittyä Klaaniin?\" Matoro kysähti, keskeyttäen kaksikon keskustelun.<br>\n\"Katsotaan, poikaseni\", Nurukan vastasi jään toalle. \"Jos tämä poppoo osoittautuu liittymisen arvoiseksi, niin kyllähän minä voisin liittyä, Helryxin suunnitelmat kun ovat niin järjettömiä, että...\"<br>\n\"Älä mainitse sitä veden toaa joka haluaa tuhota kaikki makutat\", Deleva murahti, lyöden nyrkkinsä pöytään. \"Sen neidin takia melkein menetin henkeni.\"<br>\n\"Näkee, että olette kokeneet kovia. Minäkin olin samalla tavalla katkeroitunut joskus kauan sitten, kun menetin tiimini, mutta Klaani muutti elämäni\", Matoro kertoi.<br>\n<br>\n\"Ai, yrität saada meidät liittymään klaaniin puhumalla, jään toa?\" Nurukan mutisi. \"Sanat ovat sanoja, mutta vain teot puhuvat puolestaan. Olen nähnyt tämän universumin loiston ja tuntenut sen pahuuden. Uskotko että minunlaiseni konkari tarvitsisi tällaista paikkaa itselleen?\"<br>\n\"Olen tismalleen samaa mieltä\", Matoro kertoi. \"Teot puhuvat paremmin kuin sanat, vaikka sanojenkaan voimaa ei sovi aliarvioida. Ja takaan sen, et menetä mitään jäämällä Klaaniin. Täällä on kaikki, mitä vain voi toivoa\", Matoro jatkoi. Hän halusi tutustua tähän maan toaan paremmin.<br>\n<br>\n\"Kuule, olet itseasiassa aika viisas jään toaksi. Ja yllättävän puhelias\", Nurukan kertoi. \"Meillä Metru Nuilla jään ja maan matoranit eivät tulleet kovin hyvin juttuun keskenään, mutta olen sitä mieltä että sinun kanssasi tulisin juttuun oikein hyvin. Voin harkita Klaaniin liittymistä, mutta epäilen vähän tätä jäsenien laajaa skaalaa, joka teillä on. On niin makutoja, toia, matoraneja, raheja ja skakdeja... Eli jos jonkinlaista ryömijää\", Nurukan kertoi.<br>\nDeleva kuunteli keskustelua mielenkiinnolla. Hän ei halunnut enää tehdä ritarikunnan hommia ja oli luvannut Umbran kanssa jättävänsä Mata Nui - uskoisten hörhöjen joukon. Mutta se että joukossa oli Skakdeja, sitä plasman toan oli vaikea sulattaa.<br>\n<br>\n\"Meno on vain piristävämpää kun on paljon erisorttista ryömijää\", Matoro kertoi. Sanasta \"ryömijä\" hänelle tuli jostakin ihmeen sysytä mieleen Manfred turbaani päässä. \"Ja tosiaan, olen itsekin huomannut että liian moni jään toa ja matoran on turhan epäsosiaalinen.\"<br>\n<br>\n\"Epäilen tätä teidän johtajaanne, admini Guardiania\", Deleva sanoi, puuttuen keskusteluun. \"Miten voitte antaa näin paljon valtaa ja auktoriteettia skakdille?\"<br>\n\"Sinun pitää tavata joskus Gee\", Matoro aloitti. \"Muutat käsityksesi Skakdeista\"<br>\n\"Missäs se teidän Geenne muuten oikein on?\" Deleva kysäisi. Oikeastaan hän ei menettäisi mitään Guardianin tapaamisessa.<br>\nAsia tuli tarkemmin Matoron mieleen vasta nyt. Gee oli lähtenyt pitkä aika sitten jonnekin Manfredin kanssa, eikä heistä ollut sittemin kuulunut mitään. \"Tuota, luulen että hän on jossain päin maailmaa tehtävällä\", Matoro tyytyi vastaamaan.<br>\n<br>\n\"Suorittaako Klaani oikein tehtäviäkin, ja mitä tehtävät oikein koskevat?\" Nurukan kysäisi mielenkiinnolla. Maan toa ei halunnut olla vain vanhus, joka istuisi paikallaan juomassa kahvia kahviossa.<br>\n\"No vähän vaihtelee\", Matoro aloitti ja nojasi taaksepäin pehmeään nojatuoliin. \"Tällä hetkellä pääpaino on Nimdan jahtaamisessa. Siitä olettekin kuulleet jo. Muutenkin suurin osa nykyisistä operaatioista liittyy tavalla tai toisella sotaamme Allianssin kanssa\"<br>\n<br>\n“Mikä tämä ‘Allianssi’ oikein on?\" Deleva kysäisi. Hän halusi tietää lisää klaanin vihollisista.<br>\n<br>\n\"'Pahuuden Paha Liiga' on tätä saarta asuttavien ötököiden, skakdi-palkkasotruein ynnä muun satunnaisen, raivohullun porukan muodostama liittoutuma joka tahtoo omista syistäähn tuhota Klaanin. Tällä hetkellä ei ole mitään oikeaa sotaa, jotain pieniä konfilkteja vain. Suurin tappiomme oli Yö Kauhun nimellä kulkeva outo hyökkäys Klaaniin joitakin kuukausia sitten\"<br>\n<br>\n\"Nyt meni mielenkiintoiseksi. Ötököitä. Skakdeja. Raivohullua porukkaa. Ja sitten tämä Yö Kauhu. Mitä silloin oikein tapahtui?\" Nurukan kysäisi ja halusi tietää lisää. Deleva oli myös kiinnostunut aiheesta, olihan vihollisten puolella skakdeja.<br>\n<br>\n\"Yö Kauhun tapahtumat ovat pitkälti epäselvät. Joukko metallisia tappajarobotteja hyökkäsi yhtäkkiä Klaaniin sen jälkeen kun joku tai jokin oli räjäyttänyt pommin Klaanin päägeneraattorin luona. Ne tappoivat minkä ehtivät, mutta kun saimme yhden tapetuksi, ne lähtivät\", Matoro selitti. Hän huomasi puhuvansa niinkin ahdistavasta asiasta kuin Yö Kauhusta rennosti ja normaalisti. Nukkejan kohtaamisesta oli jotain hyötyäkin.<br>\n<br>\n\"Kuulostaa mielenkiintoiselta\", Deleva sanoi yhtäkkiä. Plasman toalle oli jostain tullut kauhea hinku jäädä tänne linnoitukseen joksikin aikaa. Ainakin hän voisi olla piilossa ritarikuntalaisia ja saada täältä ehkä uusia ystäviä.<br>\n\"Minä sanon, että jäädään tänne joksikin aikaa ja katsotaan mitä tapahtuu\", Nurukan sanoi ja hymyili. Paikan ilmapiiri oli alkanut tarttua häneen ja hän tunsi pienen hetken kuin olisi ollut kotonaan. \"Muuten, missä Umbra on?\"<br>\n\"U taisi mennä hoitamaan moden velvollisuuksiaan\", Matoro vastasi lyhyesti. \"Mutta mitä jos otetaan toinen kierros ja jatketaan syvällistä keskustelua?\"<br>\n<br>\n[spoil]U & Martti -tuotanto esittää: THE DIALOGI[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1144,"creator":"Troopperi","timestamp":"2011-08-04T08:45","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nKorkealle kohoavan harmaan kivimuurin suurimpaan holviaukkoon asetettu portti aukesi natisten. Punainen, väsynyt Toa asteli siitä sisään niin ryhdikkäästi kuin vain pystyi. Porttia vartioivat matoranit katselivat häntä. Eräs heistä tervehti häntä niinkuin hänen virkaansa kuului. Toa oli juuri tullut pitkän matkan päästä kävellen siitä lähtien, kun muutamia torakoiden aseiden osumia ottanut maastoajoneuvo oli simahtanut lopullisesti. Toa asteli pihan poikki Klaanin päärakennukseen.<br>\n<br>\nEräällä varustevarastolla työskentelevän Onu-Matoranin pää kääntyi hänen kuullessaan askelia porraskäytävästä. Harmaaseen, katosta roikkuvien lamppujen valaisemaan huoneeseen asteli puna-musta tulen Toa.<br>\n<br>\n\"Kas hei Troopperi\", Matoran tervehti tulijaa.<br>\n<br>\n\"Hei sinullekkin.\" Troopperi vastasi.<br>\n<br>\n\"Mitäs sinulle on käynyt? Olet aika väsyneen näköinen?\"<br>\n<br>\n\"Se on pitkä juttu. Tulin kysymään saisiko täältä jonkinlaista ampuma-asetta, omani hajosi matkalla.\"<br>\n<br>\n\"Kyllä toki, kaipaatko minkälaista? Katsele toki ympärillesi.\"<br>\n<br>\nTroopperi käveli huoneessa asetelineiden luona. Välillä hän pysähtyi, otti jonkin aseen käteensä, ja tutkaili sitä.<br>\n<br>\nLopulta hän otti käteensä perinteisen puusta ja teräksestä tehdyn varsijousen ja katsoi sitä. Matoran tuli hänen luokseen.<br>\n<br>\n\"Kas, sehän on varsijousi. Se on todettu monin paikoin hyväksi ratkaisuksi. Tokihan se on hidas ladata, toisin kuin pitkäjousi, eikä meillä olekaan niitä saatavilla. Tehoa tosin löytyy.\"<br>\n<br>\n\"Voisin vaikka ottaa tämän.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1145,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-08-04T17:31","content":"<strong>Killjoyn huone</strong><br>\n<br>\nKilljoy väänsi itsensä pystyyn sängyssään ja alkoi vilkuilemaan ympäri asuntoa. Hänen päässään puhuva ääni oli epätodellinen. Nyt soturin silmät etsivät punaista Visorakia katseellaan, mutta tuloksetta.<br>\n<br>\n<em>Älä, turhaan. Olen jossain kaukana, en voi ottaa riskiä.</em><br>\n<br>\n”Visokki... se olet sinä, oletko se sinä? Missä sinä oikein ol-”<br>\n<br>\n<em>Kuunteletko sinä Killjoy? Minä kerroin sinulle, että tämä on ainutlaatuinen hetki ja kerroin myös että en voinut riskeerata mitään. Minun täytyy puhua sinulle, minun täytyy saada viesti kulkemaan.</em><br>\n<br>\nKilljoy istui, hän kokosi ajatuksensa ja keskittyi ääneen päässään. Joy huokaisi: ”Puhu minulle, minä vien viestin eteenpäin.”<br>\n<br>\n<em>Se ei ole niin yksinkertaista Killjoy. Miksi sinä, miksi kaikkien aikojen jälken juuri sinä? Kerro minulle: Kun ystäväsi poistuivat, kuinka monta henkilöä tämän huoneen lähettyville jäi?</em><br>\n<br>\nKilljoy laskeskeli hetken päässään: ”Nyt on iltapäivä, joten kaikki ovat töissä... Olettaisin ettei tässä nyt ole useiden kymmenien metrien säteellä ketään.” Killjoyn päässä kuuluva ääni päästi hiljaisen hyväksyvän hymähdyksen. <br>\n<br>\n<em>... onko sinulla paperia ja kynää?</em><br>\n<br>\nJoy hämmentyi hieman äkillisestä suunnanvaihdoksesta, mutta päätyi kaivelemaan lipastonsa laatikkoja, löytäessään sieltä lopulta ruutupaperia ja ikivanhan Klaanin logolla varustetun kynän. Killjoy hymähti: ”Sinä jätit nämä tänne, muistatko? Silloin kun näytit tämän asunnon minulle vuosia sitten.”<br>\n<br>\n<em>Olen pahoillani... pahoillani siitä mitä mökillesi tapahtui. Tiedän ettet viihdy siinä huoneessa, minä en vain voi auttaa sin-</em><br>\n<br>\n”Minä uskon sinua, et olisi voinut tehdä mitään.”, Killjoy yritti pitää äänessään itsevarman sävyn. Näissä tilanteissa Visokki olisi yleensä kysynyt, että miksi Killjoy puhuu ääneen. Pelkkä ajatteleminen riittäisi vastaamaan hänelle. Vuosien aikana Visorak oli kuitenkin oppinut Killjoyn pitävän aina hänelle luontevamman linjan.<br>\n<br>\n<em>Ne ovat esillä?</em><br>\n<br>\nKilljoy hymähti myönteisesti ja tiukensi otettaan kynästään. <br>\n<br>\n<em>Minä annan sinulle nimiä. Tarkkaan ottaen kuusi nimeä. Haluan että kirjoitat ne ylös.</em><br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi, vaikka tiesi ettei Visokki nähnyt tätä elettä.<br>\n<br>\n<em>Kapura.<br>\nGK.<br>\nJake.<br>\nDomek.<br>\nSnowie.<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\nK-<br>\n</em><br>\nKilljoyn kynä pysähtyi. Hän oli kirjoittanut nimet isoin kirjaimin keskelle paperia, hän oli silmillään arvioinut tilan jonka nämä kuusi nimeä veisivät. Hän pyrki tasapainoon ja symmetriaan, siksi viimeisen kuudennen nimen uupuminen pisti sekä Killjoyn silmään sekä korvaan: ”Niin?”<br>\n<br>\nÄäni Killjoyn päässä hiljeni hetkeksi, Killjoykaan ei sanonut mitään, istui vain hiljaa odottaen vastausta.<br>\n<br>\n<em>Killjoy.</em><br>\n<br>\nKilljoy puristi kynää nyt niin tiukasti, että sen puinen rakenne alkoi natista. Hän ei edelleenkään sanonut mitään, vaan kirjoitti nimensä listan alimmaiseksi.<br>\n<br>\n<em>Killjoy, edessäsi oleva lista on... arkaluontoinen. Yksi heistä... on pettänyt Klaanin, yksi heistä päästi hänet sisään sinä kauheana yönä.</em><br>\n<br>\nKynä katkesi Killjoyn kädessä. Hänen ajatuksensa riehaantuivat ja Joy perääntyi paperista takaisin sänkyynsä. Hän käänsi katseensa ikkunaansa. ”Minä tiedän mitä aiot sanoa.”<br>\n<br>\n<em>Sinä osoitit minulle, että katkerinkin voi muuttua, että paatuneinkin voi tehdä käännytyksen. Haluan vain että sanot sen. Sano minulle, ettet se ole sinä, Killjoy.</em><br>\n<br>\nKilljoy avasi huoneensa verhot ja antoi valon tulvia taas sisään. Valo häikäisi häntä jälleen, mutta hän tuijotti sitä sitkeästi siristämättä silmiään. ”Minä lupasin sinulle silloin, tässä samassa huoneessa. Tekisin Klaanin hyväksi mitä vain korvatakseni tekoni. Lupasin sen suoraan sinulle Visokki. En voi koskaan kiittää kylliksi avustasi.”<br>\n<br>\nVisokin ääni hiljeni, hän jatkoi miltei kuiskaten: <em>Kiitos.</em><br>\n<br>\nPienen hiljaisuuden jälkeen Visorak jatkoi. Killjoy oli nostanut kynänkappaleet pöydältä ja sovitti niitä nyt päämäärättömästi toisiinsa.<br>\n<br>\n<em>Killjoy... Sinä yönä... hän ei etsinyt Nimdaa, hän ei murtautunut tänne sen sirun takia. Petturi ei päästänyt häntä sisään siksi.</em><br>\n<br>\nVisokin ääni värisi, Killjoy ei ollut koskaan kuullut adminin äänessä tällaista. <br>\n<br>\n<em>Syy miksi hän tuli Klaaniin, syy miksi kaikkien niiden viattomien piti kuolla... olin minä. Punainen mies halusi minut...</em><br>\n<br>\nKilljoyn mieli oli täysin äänetön. Edes tipahtaneiden kynänkappaleiden aiheuttama kilahdus ei rikkonut sitä hiljaisuutta.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Gurvana toimi taustapiruna tämän kanssa.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1146,"creator":"Donny","timestamp":"2011-08-05T10:47","content":"<strong>Ämkoon veljeskunnan saaren ranta</strong><br>\n<br>\nKevyt merituuli koetteli ilmassa leijailevia torakkain ankkuroimia ilmalaivoja, mutta siitä huolimatta ne eivät liikahtaneetkaan. Ilmalaivoista maahan valuneet torakat ja erilaiset rakennusmateriaalit sen sijaan liikkuivat. Rannalle oli jo hetki sitten noussut suunnaton määrä erilaisia telttarakennuksia, huoltopisteitä ja siinä samalla muutama tähystystorni.<br>\n<br>\nKaksi värityksensä puolesta täydellisesti viidakon väreihin sulautuvaa matorania tarkkaili rannan tilannetta erään rantametsän korkeimman puun lehvästöstä käsin. Päähänsä nämä matoranit olivat sitoneet huppumaiset vaatteet, jotka peittivät heidän naamionsa lähes täydellisesti silmiä lukuunottamatta. Molemmilla matoraneista oli mukanaan kookkaat kiikarit, joilla nämä tutkailivat nazorakien puuhia tarkkaavaisesti.<br>\n<br>\nHetken tarkkailtuaan matoranit pudottautuivat alas puusta miltei äänettömästi. Sitten he lähtivät kohti veljeskunnan tukikohtaa niin nopeasti kuin pienillä kintuillaan suinkin pääsivät.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n\"Viimeistään tässä vaiheessa voinemme varmuudella sanoa, että ne ovat tulleet jäädäkseen\", Ämkoo murahti ja irvisti ilkeän näköisesti. <br>\n\"Jos vakoojiimme on uskomista, pääsisimme tarvittaessa hyvinkin lähelle torakoiden valloituskeskusta lännestä käsin\", aloitti Ämkoon vieressä seisova Johtaja \"mutta oletko varma, että se on hyvä idea?\"<br>\n<br>\nÄmkoo kääntyi Johtajaa kohti ja katsoi tätä pitkään, kuin arvioiden. Sitten admin avasi suunsa, ja sanoi jotain jota ei ollut sanonut pitkään aikaan.<br>\n<br>\n\"Tiedäthän, Leiter...\"<br>\n<br>\nMiesmuistiin ei ollut kukaan lausunut ääneen Johtajan synnyinnimeä. Sen kuullessaan matoran painoi katseensa oitis maahan, ja hiljeni.<br>\n<br>\n\"Meidän on tehtävä ensimmäinen siirto\", puhui Ämkoo. \"Klaanista hälyttämäni apujoukot saattavat saapua teoriassa milloin tahansa, ja silloin torakoiden mielenkiinnon on oltava jossain muualla.\"<br>\n\"Ymmärrän\", Leiter vastasi ja kohotti katseensa takaisin Ämkoon silmien tasolle.<br>\n<br>\nMiekkamies nousi seisomaan ja pudisti hieman pölyä viitastaan. Sitten tämä vilkaisi Leiteriä ilkikurisen näköisesti, ja sanoi:<br>\n\"Jospa aloittaisimme <em>Vihaisilla Linnuilla?</em>\"<br>\nLeiterin Miru-naamiolle levisi hillitty hymy.<br>\n\"Tahtonne on lakini.\"<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n003 tarkkaili kartallaan tapahtuvia liikkeitä tyytyväisenä Tulikärpäsen komentosillalla. Punainen kaulaliina hulmahti ilmavoimien komentajan kääntyessä nopeasti ympäri ja kävellessä sitten ikkunan tykö. Nazorak hymyili katsellessaan maiseman nopeaa muodonmuutosta hiekkarannasta torakkatukikohdaksi. 003 oli onnellinen.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/dSkdRvecOLU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/dSkdRvecOLU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSamaan aikaan rannan länsipuolella tapahtui jotain. Jokunen viidakon puu heilahti villisti ja taivaalla kävi kova vilinä. Paikalla vartiota pitävät nazorakit katselivat kummissaan rantametsän tapahtumia, mutta eivät epäonnekseen ymmärtäneet ottaa tilannetta vakavasti. Se, mitä torakat näkivät, ei näyttänyt vaaralliselta. Oikeastaan, näky oli jopa aika huvittava, suorastaan koominen.<br>\n<br>\n\"Kylläpä tuo punainen näyttää hölmöltä\", vartijanazorak sanoi toiselle osoitellen puun latvassa tähystävää pyöreähköä linturahia.<br>\n\"Haha, joo. Ja katso tuota toista sen vieressä\", hihitteli toinen.<br>\n\"Hahaha.\"<br>\n<br>\nPaikalle saapui pari muutakin torakkaa.<br>\n<br>\n\"jotain lintuja\"<br>\n\"heh\"<br>\n\"heh\"<br>\n<br>\nJa sitten vielä yksi lisää.<br>\n<br>\n\"Täällä sitä vain tähystellään jotain tirppoja. Takaisin töihin siitä, pösil- mikä tuo on?\"<br>\n<br>\nPaikalle viimeisenä saapunut torakka ehti miltei väistää metsän kätköistä esiin nousseen matoranpartion ampuman tainnutusnuolen. Yksikään torakoista ei ehtinyt asiasta ääneen älähtää, vaan puolustuksensa täysin auki jättänyt vartiopartio kaatui yksi kerrallaan makaamaan rannan hietikolle.<br>\n<br>\n\"Nyt on kiire\", Enki murahti kumppaneilleen. \"Noilla ei mene kauaa huomata, että jotain on tekeillä.\"<br>\n\"Tämä on hulluutta...\" jupisi valtavaa ritsaa toisen matoranin kanssa kantava Otlek.<br>\n\"Olet kuitenkin aina halunnut tehdä tämän, etkö vain\", Enki naurahti.<br>\n\"En voi kieltää\", kuului Otlekin vastaus.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nHetken kuluttua ulkoa kuuluva jytinä sai torakka 003:n hämmästyneet kasvot painautumaan tiukasti kiinni komentosillan ikkunalasiin. Ilmavoimien komentaja ei ollut uskoa silmiään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1147,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-08-05T12:04","content":"<strong>Nynrah<br>\nVarasto</strong><br>\n<br>\nKylmän ja pimeän varastorakennuksen läpi kaikui voimakas ääni, kun sen suuret ulko-ovet pamautettiin auki. Sisään huohottaen juoksivat matoranit Ternok ja Ontor, Makuta Nui ja olkapäällään haavoittunutta Guardiania kantava Keetongu, jonka haarniskan raoista tulvi vettä varastorakennuksen kivilattialle. Keetongu laski Guardianin alas ja koko viisikko pysähtyi hetkeksi hengittämään.<br>\n<br>\n\"Juuri oikeaan aikaan, ystävät!\"<br>\nMatoran Qinfatheousin iloinen ääni kaikui varastorakennuksen pimeydestä, jota oviaukosta tuleva valonkiila hieman halkoi. Mustanpunainen ja keltaista Komauta kantava Q käveli valoon hymyillen ja valtava jakoavain käsissään. Seitsemän muuta Nynrah-aavetta tuli esiin Q:n takaa kantaen monenlaisia työkaluja. He kaikki nostivat kätensä kunnioittavaan sotilastervehdykseen.<br>\n<br>\nKeetongun katse tarkentui pimeyteen. Hän näki jotain suurta.<br>\n\"Onko tuo se, minkä luulen sen olevan?\"<br>\n<br>\nQ nyökkäsi pitkään. \"Moottori puuttuu ja maalaukset jäivät pahasti kesken, mutta-\"<br>\n\"Aikaa ei ole\", Guardian keskeytti.<br>\n\"Aivan. Oli miten oli, teillä oli joku suunnitelma.\"<br>\n<br>\n\"Kyllä vain\", Makuta Nui puhui huohotuksensa välistä. Hän tutki metallista Feterra-kouraansa. Se ei kestäisi enää kauaa.<br>\n\"Sitä ennen\", Keetongu sanoi kaivellen jotain haarniskansa raoista. \"Q. Minä tulin Nynrahille vain tekemään kauppaa.\"<br>\nQ-mies näytti hämmentyneeltä. \"Ei, tämähän on keskeneräinen. Lisäksi... te pelastitte Nynrahin!\"<br>\nQinfatheous hymyili leveästi ja osoitti takaan varjoissa lojuvaa suurta runkoa. \"Ottakaa tämä kiitoksena koko Takomon puolesta!\"<br>\nKeetongu pudisti päätään. \"Ostos on ostos\", keltainen jättiläinen sanoi tiukasti astellen kohti keltanaamioista matorania. Hän kyykistyi tätä kohti ja ojensi pienen, litimärän shekin. Q puristi parhaansa mukaan vedet pois paperista.<br>\n\"...kiitos sitten.\"<br>\n<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nEntisen padon ja Takomon raunioiden suunnalta syöksyi tuhansia litroja vettä, jonka mukana virtasi suuria puunrunkoja ja teräksisiä pilareita. Zorak von Maxitrillian Arsteinin imperiumi oli musertunut, mutta niin oli Takomokin.<br>\n<br>\nSekalainen parvi hajanaisessa muodostelmassa lenteleviä Avhrak Va -lautasia syöksähteli hyönteismäisesti vastasyntyneen kosken yläpuolella. Punaisia hälytysvaloja vilkuttavat tiedustelurobotit olivat vailla komentavaa parviälyä, sillä sen signaalia lähettävä laitteisto oli tuhoutunut. Nyt koneet toimivat vain hätätilanteita varten sisäänrakennettujen alirutiinien ja Avhrak Feterroilta saamiensa komentojen varassa. Ne skannasivat mahdollisia eloonjääneitä koskesta, etsien monenlaisten olentojen elonmerkkejä. Mitään ei löytynyt.<br>\nYksi, hieman vahingoittunut ja märkä Avhrak Feterra leijui paikallaan kosken yläpuolella. Sen kommunikaatiojärjestelmä rahisi epäselvästi, mutta se ei estänyt sitä puhumasta.<br>\n\"<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">P-päärutiini: Löytäkää Mestari. Alirutiini: Evakuoikaa joukot.</span></span>\"<br>\nSekavasti sinkoilevassa Va-parvessa oli liikaa komennettavaa yhdelle Avhrak Feterralle. Siksi se ei huomannutkaan välittömästi, että puolivalmis lentokoneen runko syöksyi alas koskea uskomatonta vauhtia kantaen kymmentä matorania, yhtä skakdia, yhtä jättiläistä ja yhtä Makutaa.<br>\n<br>\nFeterran silmävalo alkoi punertaa keskittyessään koskea alas syöksyvää kohdetta.<br>\n\"<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">Alirutiini 2: Tappakaa. Ne. <em>Kaikki</em>.</span></span>\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nKeetongu puristi tiukasti kiinni puisesta, maalaamattomasta ruorista. Hän virnisti.<br>\n<em>Toimiihan tämä näinkin</em>, keltainen jättiläinen mietti.<br>\n<br>\nSuuresta ilma-aluksesta oli valmiina vain runko ja siivet, mutta niissäkin oli puutteita. Puuta ja metallia saumattomasti yhdistävä ulkokuori oli vielä maalaamaton ja ikkunoita ei ollut. Lisäksi katossa oli huomattavia aukkoja, joista roiskui sisään vettä, kun puolivalmis, moottoriton alus syöksyi alas koskea.<br>\nSekavasti sinkoileva Avhrak Va -parvi kiisi perässä ja vitivalkoiset energialaukaukset iskeytyivät aluksen pintaan, vahingoittaen sitä. Guardian makasi selällään pidellen kiinni kyljessään olevasta haavasta, mutta jaellen silti revolverillaan laukauksia kohti robotteja. Manukin oli liittynyt ammuskeluun, mutta teräksisen Feterra-kouran energia-aseen teho alkoi vähitellen hiipua. Kaikki kymmenen matorania pysyivät istuimissaan turvavyöt tiukasti kiinni. Ontor puristi kädessään suosikkijakoavaintaan luodakseen edes jonkinlaista turvallisuudentunnetta.<br>\n<br>\n\"Herra... herra Keetongu!\" Ternok huusi kurkku suorana kosken pauhannan yli.<br>\n<br>\n\"Sano asiasi, Ternok\", Tongu huusi tehden tiukan käännöksen, jolloin massiivinen vesiryöppy pesi <em>Kewana</em> tunnetun puolivalmiin aluksen komentosillan. Kaikki kastuivat.<br>\n<br>\n\"Eikö tämä malli ole...\" Ternok aloitti, mutta sai ämpärillisen vettä suuhunsa. \"Pthyi. Vähän kallis?\"<br>\n<br>\n\"Se taitaa olla pienin ongelmistamme\", Guardian köhi. Avhrak Va -parvi lenteli liian arvaamattomasti eri suuntiin, että niihin olisi voinut osua. Makuta Nui puri hammasta huomatessaan, että Feterra-kädessä ei ollut enää virtaa.<br>\nMakuta ei jäänyt leikkimään tehottomalla aseellaan. Yksi Avhrak Vaista koki nöyryyttävän lopun, kun aluksen rungosta heitetty irtonainen Feterra-käsi lävisti sen.<br>\n<br>\nMakuta Nui tuijotti epäuskoisena kohtaa joesta, johon Va oli uponnut.<br>\n\"Sepäs oli...\" Manu aloitti. \"... <em>kätevää</em>.\"<br>\nGuardian kääntyi hitaasti kohti makutaa. Hänen ilmeensä ei edes värähtänyt, mutta Manu virnuili totutun mielenvikaisesti.<br>\n\"Kieltäydyn nauramasta tuolle\", Guardian sanoi äänensävy tasaisena.<br>\n\"Älä ole tylsä\", Manu iski.<br>\n<br>\nEnnen pitkää Avhrak Va -joukkio alkoi vähitellen hajaantua. Osa jatkoi yhä klaanilaisten ja näiden kulkupelin jahtaamista, mutta vaikutti siltä kuin ne olisi käsketty aivan toiseen suuntaan. Lopulta kukaan ei enää seurannut koskea pitkin laskevaa ilmalaivan runkoa.<br>\n\"Pakenevatko ne?\" Guardian kysyi.<br>\n\"Siltä... näyttää\", sanoi Manu. \"Rahkshit. Ne taitavat olla jo aika lähellä.\"<br>\n<br>\nKosken pauhua lukuunottamatta Nynrahilla oli hiljaista. Vat ja Feterrat olivat jo kaukana, mutta jotain pahempaa oli tulossa.<br>\nKoski alkoi rauhoittua ja <em>Kewa</em> matkustajineen lähestyi Nynrahin metsien ja kallioiden täyttämää rannikkoa. Moneen osaan hajonnut Kirikori II odotti rannalla.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1148,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-08-05T22:22","content":"<strong>Sairaalahuone </strong><br>\n<br>\nHoitajamatoran seurasi sairaalahuoneen monitorilaitteita apeana. Saman tunnetilan kourissa vellova Kepe seisoi tämän vierellä, suunnaten pian takaisin sauraalavuoteella makaavan Maken luo, jakkaralla istuvan Snowmanin viereen.<br>\n<br>\n\"Pelkään ,ettei mitään ole enää tehtävissä\", vuoteen toisella puolella potilaan tilaa tarkkaillut tohtori totesi vaimeasti. Koneita seurannut hoitaja käänsi katseensa nelikon suuntaan. Tätä hän eniten vihasi työssään.<br>\n\"Make, et saa kuolla\", Snowie puristi lakanan reunusta.<br>\nMake makasi hienonvalkoisella vuoteella lähes elottomana. Tämän sydänkivi näytti useaan otteeseen himmenevän pysyvästi. \"Älä sure.\" Maken puhe kuulosti rauhalliselta. Hänen kasvonsa olivat kalpeat. Tuntui, että hän olisi kyennyt puhumaan vain vaivoin. \"Pian... olen yhtä menneiden kanssa.\" <br>\n\"Make...\", Kepe kumartui hieman lähemmäs toveriaan. <br>\nMake yskähti. \"...Snowie.\" Make käänsi päänsä tätä kohti. \"Se olet sinä, vanha ystävä.\" Make nosti kättään ystävänsä suuntaan. Se tärisi. \"Luovutan modekiveni. Kuten se luovutettiin minulle.\" Snowie oli hämmentynyt. Hän kyllä ymmärsi, mitä Make tarkoitti.<br>\n\"Mutta Make. Olen.. vain lumiukko.\" Snowie asetti kätensä torjuvasti eteensä. \"E-en ole sen arvoinen.\"<br>\n<br>\n\"En minäkään ollut.\" Maken käsi olisi ehkä valahtanut alas, jollei Lumiukko olisi tarttunut siihen tiukasti omillaan. \"Mutta vielä löytyy soturi, *köh*, joka auttaa Klaania voittamaan sodan.\" Snowie irroitti otteensa Maken kädestä. Tämä työnsi sen reitensä vieressä olevaan ruskeaan nahkalaukkuun. Nyrkinkokoinen, vihreä, kristallimainen kivi paljastui sen sisältä. Kiven hehku loi vihreän vivahteen huoneen synkkään valaistukseen. <br>\nMake suuntasi modekiveä pitelevän, tärisevän kätensä hitaasti Snowieta kohti. \"Kunnes kaikki ovat... yhtä.\" Maken voimat loppuivat. Hän ei kyennyt pitämään otettaan kivestä. Se lipsui hänen sormistaan, kohti lattiaa. Sekä Snowie että Kepe hätkähtivät. Lumiukko sai nipin napin estettyä kiven iskeytymisen kivilattiaan. Hän asetti kiven rintaansa vasten. Klaanilainen kantaisi sitä kunnialla...<br>\n<br>\n<em>Monitorin halki useaan kertaan kulkenut tärähtelevä viiva muuttui hitaasti kokonaan suoraksi. Maken sydänkivi loisti vielä hetken kirkkaimmillaan, ennen hidasta vaipumista ikuiseen lepoon. Hänen päänsä asettui tyynyä vasten...<br>\n<br>\nKyynelehtivä Snowie painoi päänsä sängynreunaa vasten. Kepe sulki silmänsä, kääntäen päänsä poispäin...</em><br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Ja höpsistä\", jakkaralla istuva Snowie topuutteli tilaansa kauhuskenaarioivaa moderaattoria.<br>\n<br>\n[spoil]<span data-s9e-mediaembed=\"youtube\" style=\"display:inline-block;width:100%;max-width:640px\"><span style=\"display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%\"><iframe allowfullscreen=\"\" scrolling=\"no\" style=\"background:url(https://i.ytimg.com/vi/h_ULg4RSy5Y/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%\" src=\"https://www.youtube.com/embed/h_ULg4RSy5Y\"></iframe></span></span> Kyllä, otin tästä kaiken irti.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1149,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-08-05T23:11","content":"<strong>Nui-Koron katedraalikaupungintalo, takahuone</strong><br>\n<br>\n”Mutta vakavaa tuo silti on”, Kepe huomautti väliin. ”En muista yhätkään tavanomaista sairautta, johon kaikki nuo oireet viittaisivat. Vatsakipu, päänsärky, kuumeen nousu, ja en ole tästä ihan varma, mutta onko sinun värisi tosiaan muuttunut hieman likaisenkeltaisen suuntaan? Kuitenkin, minusta tuntuu...”<br>\n<br>\nMake ja Snowie katsoivat odottava ilme kasvoillaan ja hieman peloissaan tiedemiestoveriaan. Huoneen ainoasta ikkunasta sisään tunkeutuvat auringonsäteet osuivat Kepen naamioon, kun tämä köhäisi ja vaihtoi pahoittelevaan ilmeeseensä.<br>\n<br>\n”Minusta tuntuu, että sinut on lähetettävä takaisin Klaanin linnakkeelle. Oman terveytesi vuoksi.”<br>\n<br>\nKummatkin kuuntelijat näyttivät pettyneeltä, mutta Kepe jatkoi ennen kuin muut saivat puheenvuoroa.<br>\n<br>\n”Olen pahoillani. Kupe kuitenkin saa sinut huomattavasti parempaan kuntoon kuin minä, ja Klaanissa saisit tervehtyä rauhassa” Sitten Kepe madalsi ääntään huomattavasti, ja vilkuili Snowien mielestä koomisen näköisesti ympärilleen. \"Lisäksi, en ole varma, luotanko pormestariin.\"<br>\n<br>\nMake nyökkäsi. Hän ymmärsi ystävänsä puhuvan totta, niin kivuliaalta kuin se tuntuikin. Mutta kivuliaalta tuntuivat myös kaikki Kepen äsken kuvailemat oireetkin.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nHuone oli melko heikosti valaistu. Valtava, useita erilaisia säätimiä ja nappuloita sisältävä hökötys lepäsi työpöydällä ja toinen mokoma oli huoneen nurkassa. Tietokone oli auki pöydällä, ja siitä lähti niin massiivinen määrä johtoja ja kaapeleita huoneen moninaisiin elektronisiin laitteisiin, että suurinta osaa koko laitteesta ei edes nähnyt. Eräs seinä oli täynnä näyttöjä, jotka näyttivät valvontakamerakuvaa Klaanin eri alueista ja saivat huoneen välkkymään erilaisissa väreissä.<br>\n<br>\nElekroniikkaviidakon keskellä istui yksinäisellä tuolilla kultavihreä moderaattori Paaco. Hänellä oli päässään valtaisat kuulokkeet, jotka eivät kuitenkaan tällä kertaa tykittäneet hillittömiä bassosoundeja. Sen sijaan äärimmäisen keskittyneen näköinen moderaattori kuunteli hiljaista ja rätisevää radiokeskustelua. Hän tunnisti epäselvän keskustelun nazorakinkieliseksi, mutta napautti vieressään olevasta konsolista muuannen kytkimen ala-asentoon. Pieni vihreä valo alkoi palaa laitteessa, ja hyvinkin Kepe-henkiseen kyhäelmään kiinnitetty suuri Rau alkoi hohtaa. Radiokeskustelu kääntyi matoraniksi ja Paaco keskittyi entistä enemmän.<br>\n”Krtska nyt sinä tämän mitssrrrkhrerrot?”<br>\n”Kukaan ei käskenyt sinua valmistttsskrh asuintiloja kahdellekymmenellekolmelle.”<br>\n”Krrrtttsstsssisit kuitenkin voinut ilmoittaa tästä etukäteen, remontoijat alkavat jo kylttsssrkksst”<br>\n”No tee siisshrhhsaikka kahvihuone. Olet korkeassa asekkshhhhssshtta minä olen korkeammassa. Lopeta sstsssskkskst”<br>\n”Hyvä on, Kenrsrrrrttstssss”<br>\n<br>\nSitten yhteys katkesi totaalisesti.<br>\n<br>\n\"Jepson. Ainakin sain koko sihinän talteen.\"<br>\n<br>\nPaaco ei tiennyt, mitä ajatella, mutta oli kuitenkin tyytyväinen nauhoitettuaan koko keskustelun. Ja löydettyään tarkoin salatun Nazorakein yhteyden.<br>\n<br>\n<em>Mutta mitä keskustelu tarkoitti? Asuintiloja kahdellekymmenellekolmelle?</em><br>\n<br>\n\"No siis. Voisin ihan hyvin unohtaa koko homman, ellei toinen noista pelleistä olisi ollut Herra Sir Mr. Kenraali 001, niiden jyrsijäötököiden pomo. Tilanne vaatii musiikkia.\"<br>\n<br>\nPaaco nappasi nauhoitteen kouraansa. Kultavihreä moderaattori sai muutamalla näppärällä kädenliikkeellä huoneen raikaamaan rytmikästä musiikkia, ja lähti tanssahtelemaan ovea kohti.<br>\n<br>\n\"Welcome to my world.\"<br>\n<br>\n[spoil]Ja jos joku ei mukamas arvannut, Paaber itse hoiti ison pätkän tämän osan lopusta.[/spoil]<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Nui-Koro, joen varrella</strong><br>\n<br>\nMuuannen Matoralainen, punainen väritykseltään, kumartui solmun pariin, valmiina irrottamaan lautan pienestä laiturista. Kahden sillan välissä sijaitseva pieni satamantapainen toimi tärkeänä liikennöintipaikkana, sillä jokea seuraamalla sieltä pääsi suoraan Bio-Klaanin linnakkeen välittömään yhteyteen. Ensin vesireitti kulkisi Nui-Koron muurille, jossa se kalterein vahvistetun portin kautta kuljettuaan johtaisi kahden pikkukylän kautta linnakkeelle.<br>\n<br>\nMatoralainen ei kuitenkaan aloittanut köysikimpun purkamista heti, sillä oletti klaanilaisten hyvästelevän toisensa. Ja oikein olettikin, punainen, vuoteessa makaava ja lautan mukana lähtevä klaanilainen otti kaksi muuta käsiensä väliin ja rutisti heitä oikein kovaa.<br>\n<br>\nHalauksen aloittavana osapuolena olemiseen tottunut Snowie hymyili yllättyneenä päästyään irti moderaattorin halauksesta, ja julisti: \"Make, tiedä, että tämä reissu olisi olisi ollut rutkasti tylsempi ilman sinua. Ja kuolettavampi, myyrätorakat olisivat vissiinkin listineet meidät, ellet olisi ollut paikalla.\"<br>\nKepe liittyi puheeseen virnistäen: \"Ja suoraan sanottuna, <em>tuon</em> seuraa voi olla vaikeanlaista kestää ilman toveria.\"<br>\n<br>\nMake hymyili vastaukseksi.<br>\n<br>\n\"Ja ihan vakavissaan puhuen...\" Snowie aloitti.<br>\n\"...minä tavallaan olin vakavissani...\"<br>\n\"...niin pianhan me taas näemme, kuomaseni. Emme me tällä reissulla loputtoman kauaa viivy, emmehän?\"<br>\n<br>\nPunainen solmumatoralainen seurasi keskustelua vielä hetken, ja vapautti lautan sitten hyväksi näkemällään hetkellä. Puinen kulkupeli alkoi jo lipua kohti kaupungin muureja, mutta klaanilaiset näkyivät puhuvan vielä keskenään.<br>\n<br>\n\"Hei hei Make, nähdään pian!\"<br>\n\"Ja paranemisia!\"<br>\n\"Ja paranemisia tosiaan!\"<br>\n\"Kiitos teille, ja hei hei!\"<br>\n<br>\nSitten lauttaa ohjastava Matoralainen töräytti torveen merkiksi portinkäyttelijöille, eivätkä klaanilaiset enää kuulleet toisiaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1150,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-08-06T20:29","content":"<strong>Killjoyn huone</strong><br>\n<br>\nYleensä Killjoy piti hiljaisuudesta. Hiljaisuus antoi tilaa ajatuksille. Hiljaisuus antoi rauhan, tilaisuuden olla oman itsensä herra. Killjoy kuitenkin tiesi että on olemassa myös toisenlaista hiljaisuutta, nimittäin tietämättömyyden hiljaisuutta. Hiljaisuutta jonka haluaisi loppuvan jotta kysymyksiin voitaisiin vastata.<br>\n<br>\nTämä oli niitä tilanteita joissa Killjoy vain halusi hiljaisuuden loppuvan, hän kuitenkin tiesi että hänen päässään puhuva Visorak puhuu vain silloin kun hän itse on niin päättänyt. Se on mielenvoimien etu ja ehkä myös kirous. Kirous ainakin sille joka kuuntelee. Joy käänsi katseensa lattialle, jonne kynänpalaset olivat tipahtaneet. Muutama puunsäle törrötti sormien nivelpalasten välistä. Killjoy vetäisi ne irti ja heitti niillä pöydällä nojanneen kortin kumoon. Hän havaitsi äänen päässään aktivoituvan.<br>\n<br>\n<em>Et halua tietää enempää vai?</em><br>\n<br>\nKilljoy ei koskaan ollut kovin hyvä mielensä sulkemisessa, joten Visokki oli huomannut tämän tunteen luultavasti ilman sen kummempia tutkimisia. ”Enpä kai... mutta minun täytyy tietää, eikö? Et sinä olisi aloittanut jos et aikoisi kertoa loppuun.<br>\n<br>\n<em>Minä en uskalla ottaa yhteyttä muihin... en enää kun Snowiekin saatiin vaivalla kuntoon.</em><br>\n<br>\n”Snowie, miten hän tähän liittyy?”<br>\n<br>\n<em>Punainen Mies... hän ei ole telepaatti kuten monet teistä tuntuvat luulevan, itseasiassa en ole varma onko hän perillä mielenvoimien käytöstä lainkaan. Hän on kuin hakkeri, hakkeri joka levittää viruksia tietokantaan. Kun se tämä virus valtaa yhden kohteen, se pääsee siitä automaattisesti kaikkialle minne tie avautuu.</em><br>\n<br>\nJälleen pieni hiljaisuus. Tällä kertaa hiljaisuus miellytti Killjoyta, hän sai vastauksia ja nyt hän käsitteli niitä. Ongelmana oli ettei hän osannut yhdistää palapelin palasia.<br>\n<br>\n<em>Ei valkene? Minäpä selitän tarkemmin: Sinähän olet tietoinen Snowiesta ja hänen taannoisesta ongelmastaan?</em><br>\n<br>\nKilljoy hymähti myöntävästi. Sama hoitajamatoran, joka oli hoitanut tapausta, oli mukana Killjoyn ensihoidossa. Hän oli yhdessä Samen avustuksella saanut kerrottua Killjoylle kaiken tarpeellisen.<br>\n<br>\n<em>Siinä tapauksessa tiedät, että Snowien päässä oli jonkinlainen loinen. Mitä sinä et tiedä, on että jollain tapaa, se elää myös minussa. Joka kerta kun avaan yhteyden johonkuhun, avaan tien tälle virukselle. Hän tarvitsi minut, hän tarvitsi minut levittämään varjojen verkkoaan.</em><br>\n<br>\nKilljoy nousi pystyyn, mutta Visokki rauhoitteli tätä: <em>Älä huoli, loinen vaatii levitäkseen sen mestarin läsnäolon. Tämän takia kerroin tilanteen olevan ainutlaatuinen. Punainen Mies on... tällä hetkellä varattu. Minun täytyi käyttää tilaisuus hyväkseni.</em><br>\n<br>\nKilljoyn aivoissa alkoi julmettu raksutus: ”Hetkonen, sinähän onnistuit ottamaan siinä tilassa oleviin yhteyttä, kuinka sinä sen teit?”<br>\n<br>\n<em>Loinen, se vaati silloin Punaisen miehen kaiken huomion. Onnistuin lähetämään lisäksi viestejä tavallaan Snowien läpi, minulla ei ollut pelkoa tartuttaa jotakuta jolla loinen jo oli. … Killjoy, vie viestini eteenpäin. Jos Tawa on täällä vie se hänelle pian. Minä koetan auttaa teitä, niin kuin tein Umbran kanssa, mutta en voi tulla lähelle teita, olen pahoillani.</em><br>\n<br>\n”Hetkonen, miten Umbra tähän liittyy?”<br>\n<br>\n<em>Anteeksi, anteeksi kun joudun vaivaamaan sinua näin, mutta en voi viipyä, en voi ottaa riskiä että minut huomataan.</em><br>\n<br>\n”Visokki nyt sinä kerrot missä sinä ol-”<br>\n<br>\n<em>Ja kiitos...</em><br>\n<br>\nKilljoy tiesi Visokin kadonneen. Pieni miltei huomaamaton kohina hänen päässään oli vaimennut. Pienen hiljaisuuden jälkeen Killjoy potkaisi seinää ja kirosi. ”Ei voinut edes kertoa missä on...” <br>\n<br>\nJoy mietti kaikkea mitä oli juuri saanut kuulla. Hän ei ymmärtänyt, ei kaikkea. Mutta hänen täytyisi viedä tieto eteenpäin. Killjoy nappasi kypäränsä ja istutti sen päähänsä. Hänellä ei olisi aikaa ruveta asentamaan rintapanssariaan, kypärä saisi riittää. Hän nappasi petturilistan pöydältä ja lähti astelemaan kohti ovea. Hän kuitenkin pysähtyi, pysähtyi tuijottamaan listaa.<br>\n<br>\nYksi sivallus ja alin nimi repeytyi irti paperista ja syttyi tuleen. Palanen tuhkaantui ilmassa, jättäen maahan vain pienen kasan nokea. Killjoy katsoi paperia ja sen viittä jäljelläolevaa nimeä: Tämän jälkeen hän taitteli sen ja asetteli tarvikelokeroonsa. <br>\n<br>\n”Tawalle siis.”<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Gurvana on edelleenkin tämän kaiken taustapiru</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1151,"creator":"Tronie","timestamp":"2011-08-06T21:22","content":"<strong>Qor Nui</strong><br>\n<br>\nKohtalaisen pientä saarta oli käytetty vankityrmänä menneinä aikoina. Jokainen vartioon asetettu olento oli tullut hulluksi. Tuntemattomista syistä.<br>\n<br>\nKaikki tyrmään heitetyt rikolliset olivat ennemmin tai myöhemmin kadonneet syövereihin.<br>\n<br>\nPartiot, jotka yrittivät löytää syyn katoamisiin, eivät koskaan palanneet.<br>\n<br>\nNäin sekä tyrmät että koko saari oli jätetty omilleen, toivoen jokaisen henkiin jääneen lopulta kuolevan.<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\nPieni Ussal-rapu oli keplotellut itsensä tyrmien sisäpuolelle. Kaikki näytti sen mielestä tavalliselta, mutta jokin oli kuitenkin väärin. Se tepasteli pitkin käytäviä, kaltereiden väleistä tanssahdellen. <br>\n<br>\nErään kerran se kuitenkin huomasi suurimman ja vahvimman oven, mitä tyrmistä löytyi. Se vaikutti kiinnostuneelta. Hyvin kiinnostuneelta. Tutkittuaan ovea hetken, se huomasi raon, josta olisi voinut mahtua. Se työnsi silmänsä pimeään huoneeseen, lopulta tunkien muun ruumiinsa ahtaasta raosta.<br>\n<br>\nUssal katseli ympärillensän tuskin nähden mitään muuta, kuin pienen vihreän valon huoneen perällä.Se halusi nähdä lähempää, mutta silloin valtava saksikäsi litisti sen lattiaan, saaden seinätkin värähtelemään. Sakset ottivat lujan otteen ruumiista ja kuljettivat sitä lähemmäs saksikäden omistajaa. Ussal tunsi viimeisinä tunteinaan, kuinka jokin avautui hänen edessään ja sulkeutui nopeasti tappaen Ussalin lopullisesti.<br>\n<br>\nVihreä valo alkoi kirkastua ja tuottaa savun tapaista, joka laskeutui suuren ankeriasmaisen olennon häntää alas.<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nLattia alkoivat täristä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1152,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-08-07T09:12","content":"<strong>Metsä, klaanin saari</strong><br>\n<br>\nSade piiskasi tätä metsän reunaa, jossa ei ruohokaan tohtinut kasvaa. Nazorakit olivat pumpanneet tänne kaikkia aseteknologian sivutuotteina tulleita jätekemikaaleja, jolloin metsä oli alkanut kuolla ja kuristaa itse itseään. Surullinen, valkomusta zyglak istui pienen, saastuneen puron luona katsellen omaa kuvajaistaan. Hän oli nimeltään Flygel ja hänet oli karkotettu lajinsa parista.<br>\n<br>\nKaikki oli alkanut siitä kun Flygel oli palannut kotiinsa, kotarakennelmalle. Zyglakien koko sisämaakylä oli vaurioitunut pahoin. Vedenalainen tulipalo suuressa kirkossa ja vesivoimalan täydellinen tuhoutuminen olivat olleet kova takaisku jo muutenkin universumin vihatuimmaksi lajiksi kutsutuille zyglakeille. <br>\n<br>\nTaistelu kahta klaanilaista vastaan oli saanut aikaan nämä vahingot, mutta silminnäkijöiden mukaan Flygel oli ollut vastuussa näistä tihutöistä. Pääpapilla oli muutenkin paljon hampaankolossa tieteisiin nojaavaa Flygeliä vastaan, joten tämä oli vain hyvä tekosyy saada kansan mielipiteet tiedemiestä vastaan. Pappi oli pakottanut Flygelin kirjaamaan Rhak'elakkin pyhiä tekstejä ylös, joka oli todella kauhea rangaistus Flygelille, koska hän ei pitänyt vihaan perustuvasta uskonnosta, jonka perimmäinen tarkoitus oli vain johtaa harhaan tyhmiä ja heikkoja.<br>\n<br>\nEi kestänyt kauaakaan kun Flygelille alkoi riittää tämä kaislapaperille ja kivitauluille kirjoittaminen. Flygel pakeni vankilastaan ja häntä ei enää päästetty zyglakien pariin. Elämä erakkona odotti, mutta niinhän Flygel oli aina ollut, erakko ilman ystäviä tai rakkaita...<br>\n<br>\n<strong>Klaanin sairasosasto</strong><br>\n<br>\nUmbra heräsi valkoisessa ja puhtaassa sairaalapedissään. Hän katseli ympärilleen. Valkoiset verhot peittivät kaiken näkyvyyden. Moderaattori mietti kuinka kauan hän oli oikein ollut täällä. Nimda oli jotain liian suurta, jopa hänen kaltaiselleen valon toalle. Miten jokin esine yksinään pystyi sisältämään näinkin suuria voimia. Jos joku yhdistäisi nämä palaset yhdeksi, minkälainen voima näistä oikein tulisi, jos yksikin siru voi olla näinkin voimakas...<br>\n<br>\nUmbra mietti sitä miksi hän ei ollut ollut Linnoituksessa silloin kun linnoitukseen hyökättiin. Yö Kauhussa monet menettivät henkensä ja tapahtui mitä kauheimpia asioita, kaikeasta Umbrakaan ei ollut saanut kuulla. Tästä eteenpäin Umbra ei enää lähtisi Helryxin reissuille, sen hän lupasi. Koko ritarikunta oli vain suuri hörhöjen poppoo.<br>\n<br>\nÄkkiä jokin kosketti Umbran mieltä. Jokin toinen mieli, joka tuntui samalla niin tutulta ja samalla niinkin etäältä. Kuin hänen veljensä mieli, tämäkin tuntui aika hämmentävältä.<br>\n<br>\nUmbra nousi istumaan. Moderaattori avasi veti vasemmalla kädellään verhon syrjään. Hän hyppäsi lattialle, horjuen vähän aikaa. Lepo oli vienyt häneltä tasapainon vähäksi aikaa. Keltamusta soturi nousi ja lähti tallustamaan ympäri käytävää, oudon mielen johdattaessa häntä luokseen.<br>\n<br>\nSairaanhoitajia tuli Umbraa vastaan ja hänelle vilkutettiin ja tervehdittiin iloisesti. Ei ollut jokapäiväistä nähdä moderaattoria täällä sairasosastolla. <br>\n<br>\nMieli alkoi voimistua kun Umbra käveli eteenpäin osastoa. Umbra lähestyi ja lähestyi kohdettaan. Viimein hän tuli perimmäisen pedin luokse. Mieli oli suurin tässä kohtaa osastoa.<br>\n<br>\nUmbra kysyi hiljaa: \"Kuka siellä on?\" <br>\nEi vastausta. Moderaattori lähestyi valkoista verhoa. Verho avautui Umbran edessä ja hän näki edessään heikohkon suht isokokoisen violettimustan Matoranin, joka oli kytkettynä laitteistoihin.<br>\n<br>\n\"Olen Umbra, olemmeko tawanneet?\" Matoran sanoi.<br>\n<br>\n...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1153,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-08-07T21:51","content":"<strong>Nynrah, rannikko</strong><br>\n<br>\nProjektinimellä Kewa kulkeva keskeneräinen ilma-alus rantautui ilkeiltä katseilta suojaavaan lahden pohjukkaan. Jonkun matkaa rannasta kohoavat kukkulat kertoivat, että sankarit olivat lähellä paikkaa, jossa heidän vanha aluksensa Kirikori II teki ikävän pakkolaskun havumetsän sekaan. Kaikeksi onneksi aluksen raato oli suhteellisen lähellä rantaa, eikä Klaanilaisilla mennyt kauaakaan, kun yksi Haamuista paikansi aluksen taskukokoisella tutkavitkuttimella. Kaikkialla romun ympärillä oli ruostumattomia Avhrak Va:ita ja niiden kappaleita. Kaikki olivat iloisia huomatessaan, että alusta ei ollut ryöstetty. Tongu siirsi moottorin alle rakennetun arkistomyyrän pesän pois ennen kuin hän alkoi Matoranien avustuksella järkkäämään Kewaa lentokuntoon.<br>\n<br>\nEnsin Tongu kantoi Kirikorin suuret potkurimoottorit rantaan ja asetti Kewan siipien juureen. Nynrah-haamut olivat rakentaneet koneeseen millilleen sopivat kolot moottoreille, putkistoille ja muille monimutkaisen höyrykoneiston osille. Haamut ahkeroivat kuin vanhat tekijät aluksen kimpussa ja työ eteni nopeasti. Keetongu kantoi kaksi Kirikorin jäljelle jäänyttä Cordak-tykkiä, toisen raskaan jonka paria hän oli kantanut Takomossa ja toisen kevyemmän. Uudessa aluksessa ei ollut vielä niille paikkaa, joten Tongu tyytyi pulttaamaan kevyemmän kiinni aluksen perään ja jätti toisen matkustamoon. Kirikori II:n gramofonin hän pisti Kewan ohjauspöydän jatkeeksi. Ohjauspaneelit ja navigointilaitteistot Haamut ottivat vanhasta aluksesta ja virittivät ne Kewalle ominaisella N.N.E.N.N-tekniikalla suoraan höyrymoottoreihin. Nyt alus ei tarvinnut ollenkaan sähköä tai muuta energianlähdettä halkojen tai hiilien lisäksi. <br>\n<br>\nTongu katsoi ylpeänä penkereeltä uutta alustaan. Sen siivet pystyi vetämään suppuun ohjaamon suuresta vivusta ja sen mielikuvituksellinen muotoilu harhautti varmasti vastustajaa. Nynrahin käsityöläiset olivat todellakin ylittäneet itsensä.<br>\n”Kewa on hyvä nimi alukselle”, Keetongu aloitti, ”Mutta tarvitsemme jotain, jonka torakat muistavat, kun heidän naurettavat aluksensa uppoavat yksi toisensa jälkeen. Tämä lentoalus on Ilmaraptori I ja se tullaan muistamaan Klaanin historiassa.\"<br>\n<br>\nQ-mies laski varovaisesti jakoavaimensa nurmikolle jalkojensa juureen ja pyyhki hikeä otsaltaan rätillä, joka oli jo öljystä musta. \"Se on tosiaan kaunokainen, vaikka itse sanonkin\", uupunut matoran sanoi virnuillen. \"Sääli, että en pääse lentämään sen mukana.\"<br>\nMatoranit Ternok ja Ontor vilkaisivat toisiaan hämmentyneinä. Keetongu huokaisi. Kyljestään pitelevä ja pahoinvoivan näköinen Guardian nousi nurmelta ja asteli kohti matoran Qinftatheousia.<br>\n<br>\n\"Oletko varma, että haluatte jäädä?\" Guardian kysyi. \"Aluksessa olisi takuulla tilaa.\"<br>\n<br>\nTyöstä uupunut seitsemän Nynrah-haamun joukkio kerääntyi vähitellen Q:n taakse. Keltaista Komauta ylpeänä kantava Takomon matoran seisoi selkä suorana nousten muiden Aaveiden yläpuolelle. \"Ehkä olisikin, admin Guardian. Mutta hidastaisimme vain matkaanne. Lisäksi Nynrah on täynnä ystäviämme, ettekä mitenkään saisi kaikkia evakuoitua edes Laivaston voimin.\"<br>\n<br>\nMakuta Nui oli jo astumassa Ilmaraptori I:n sisään, mutta sitten hän kääntyi ympäri hämmentyneenä.<br>\n\"Ei mitään väliä, jos haluatte oikeasti kuolla, mutta onko teillä <em>aavistustakaan</em>, mitä Rahkshit tekevät?\" Makuta ärisi. \"Tänne on tulossa pieni armeija Tridaxin poikia. Tiedättekö, mitä ne tekevät teille?\"<br>\n<br>\n\"Tiedän hyvinkin, Makuta\", Q sanoi pitäen kunnioittavan äänensävyn. \"Minä olen sentään työskennellyt sinun väellesi.\"<br>\nQinfatheous katsoi maastoa vaiteliaana. Manu ei poikkeuksellisesti keksinyt minkäänlaista nasevaa vastausta.<br>\n\"Ne jättävät meidät henkiin, koska tämä ei ollut syytämme\", Q totesi. \"Ne voivat rangaista, ne voivat uhkailla. Mutta ne pitävät meidät hengissä, koska työskentelemme niille.\"<br>\nMatoran-aaveet olivat hiljaa eivätkä hymyilleet enää. Guardian seisoi joukkion edessä ja katsoi Q:ta silmiin.<br>\n<br>\n\"Kaadoimme Arsteinin imperiumin vain jättääksemme ne suurempien hirviöiden käsiin\", Keetongu sanoi vaiteliaasti.<br>\n<br>\n\"Ei\", Guardian sanoi. \"Ei, Q.\"<br>\nQinfatheous katsoi hämmentyneenä Guardiania. \"...mitä 'ei'?\"<br>\n<br>\n\"Ei\", Guardian sanoi. \"Siinä on kaikki, mitä sinun täytyy sanoa. Tiedän, että sisällänne on rohkeutta taistella Arsteinin kaltaisia hirviöitä vastaan.\"<br>\nSininen skakdi kumartui Q:n ja muiden Aaveiden tasolle.<br>\n\"Ehkä jonain päivänä löydätte myös rohkeutta taistella makutoja vastaan.\"<br>\nTämän sanottuaan Guardian hymyili pientä hymyä ja nousi pystyyn, lähtien kävelemään kohti uutta ilmalaivaa. Makuta Nui ja matoranit Ternok ja Ontor lähtivät myös lähestymään alusta, mutta Keetongu jäi katsomaan pientä Aaveiden joukkoa sanomatta sanaakaan.<br>\n<br>\nNynrahin Aaveet olivat hetken hiljaisia ja hämmentyneitä. Pian koko Aaveiden joukkio kuitenkin nosti pienet kätösensä sotilastervehdykseen seuraten Q:n esimerkkiä.<br>\n\"Kiitos, Keetongu\", Q sanoi. \"Kiitos, Makuta Nui. Kiitos, admin Guardian. Kiitos, Laivaston Ternok ja Ontor. Olemme... ikuisessa kiitollisuudenvelassa.\"<br>\n<br>\n\"Yrittäkää ensiksi itse selviytyä\", Keetongu sanoi hymyillen. \"Ehkä voitte maksaa velkanne jonain toisena päivänä.\"<br>\n\"Toivon niin, Keetongu.\"<br>\n<br>\nViimein myös Keltainen Jättiläinen asteli Ilmaraptori I:n sisälle ja sulki sen oven. Q ja Aaveet jäivät katselemaan aluksen tulevaa lentoonlähtöä.<br>\n\"Mata Nui siunatkoon heidän siipiään\", joku Aaveista sanoi.<br>\n<br>\nVihdoin kaikki oli valmista paluumatkaa varten. Tongu oli saanut seikkailukiintiönsä liiankin täyteen eikä malttanut odottaa pääsevänsä Klaaniin ja Telakalle muttereita kiristämään. Ilmaraptorin ohjaustuoli oli mukava ja ajosauvat tuntuivat tutuilta kädessä. Ontor oli sytyttänyt pesään tulen ja vesi alkoi kiehua. Guartsu kävi matkustajain penkeille makuulleen ja Manu katseli saarta lasittomista ikkuna-aukoista.<br>\n<br>\nTongu ei ollut koskaan ennen lähtenyt vedestä ilmaan. Alus kuitenkin kellui moitteettomasti, ja merenpinta oli ainoa sopiva kiitorata lähimaastossa. Ilmaraptorin siivet oli taitettu runkoa vasten. Keetongu puristi suuret kouransa ohjaussauvojen ympärille ja veti ne napakasti taakse. Höyry pääsi turbiineihin ja alus syöksyi eteenpäin veden pintaa pitkien jättäen suuren V-aallon taakse. Oikealla hetkellä Tongu vetäisi siivet levittävän vivun taakse ja Ilmaraptori nousi ensimmäistä kertaa ilmaan.<br>\n<br>\n\"Kotimatka on aina parasta\", Keetongu totesi, \"Ihan kuin vierisi alamäkeen.\"<br>\n\"Älä puhu vierimisestä\", poikkeuksellista ilmailupahoinvointia poteva Guardian murahti penkeiltä. Skakdin tilaan saattoi vaikuttaa osittain tämän vatsassa oleva valtava haava. Tongun parannuskyky oli alkanut vaikuttaa, mutta kipua se ei vähentänyt.<br>\nGuardianin oli kuitenkin pakko hymyillä hieman. He olivat onnistuneet ja kotimatka odotti. Nähdessään sinisen skakdin hymyilevän terävät hampaat kiiltäen matoranit Ternok ja Ontor eivät voineet muuta kuin jakaa saman hymyn. Jonain päivinä onnetar oli suosiollinen klaanilaisille.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tongulle kiitos siitä, että hoiti puolet(kaikki, millä on jotain tekemistä ilmailun kanssa).</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1154,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-08-08T12:46","content":"<strong>Nui-Koro</strong><br>\n<br>\nKepe ja Snowie kävelivät aurinkoisella mukulakivikadulla kohti toria. Tämäkin päivä alkoi jo lähetä iltaa.<br>\n<br>\n\"Profeetta lähti siis länteen, mikäli kirjaan on uskominen\", Kepe pohti.<br>\n<br>\n\"Mitä suoraan täältä länteen on?\"<br>\n<br>\n\"Hm. Metsää.\"<br>\n<br>\n\"Metsää?\"<br>\n<br>\n\"Metsää ja paljon. Lehu-metsän pohjoisemmat osat.\"<br>\n<br>\n\"Sinne siis?\"<br>\n<br>\n\"Emmehän me tiedä minne siellä meidän täytyy mennä.\"<br>\n<br>\n\"Ehkä sen näkee paikan päällä.\"<br>\n<br>\n\"Minkä paikan? Lännessä on monta paikkaa.\"<br>\n<br>\n\"Sen minne me olemme menossa.\"<br>\n<br>\n\"Mehän emme nimenomaan tiedä minne olemme menossa.\"<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n\"Mennään kuitenkin.\"<br>\n<br>\n\"Käydäänkö välipalalla?\"<br>\n<br>\nHe pysähtyivät TÖHHNÄ-nimisen, nuhjuisen oloisen kapakan kohdalle, sillä parempia ei ollut mailla halmeilla ja torinreunan laatukahvilat olivat yhtä sikamaisen kalliita kuin tämä oli likainen. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="425" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/ZohwuRsZ2s8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/ZohwuRsZ2s8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHe astuivat sisään puisesta ovesta ja katselivat ympärilleen. Huone oli täynnä tuoppejaan kohottelevia merirosvon näköisiä matoraneja. Toiset juttelivat, toiset joivat jotain jonka hinnasto kertoi grogiksi. Yksi roikkui katon kyntteliköstä ja pyöri villisti.<br>\n<br>\nKaksikoksi kutistuneen kolmikon huomio kiinnittyi salin takaosan pitkään pöytään, jonka takana istui kolme ansiokkaan näköistä merirosvoa. Pöydän edustalla seisoi pieni matoran valkoinen paita päällä ja pussihousut jalassa. \"Nimeni on Toabrush Trynawood ja tahdon merirosvoksi\", tämä esitteli itsensä kolmelle piraatille. Nämä nauroivat ja alkoivat kertoa tälle kolmesta tehtävästä jotka jokaisen merirosvoksi tahtovan tuli suorittaa.<br>\n<br>\nKapakan omistanut lihava kokki syöksyi pian ulos keittiöstä pärskien ja huutaen jotain.<br>\n<br>\nSnowie ja Kepe perääntyivät ulos.<br>\n<br>\n[spoil]Viimeiset viisi kappaletta tulivat vähän hetken mielijohteesta.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1155,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-08-08T15:04","content":"<strong>Odinan Linnoitus, The Shadowed Onen muistiinpanot</strong><br>\n<br>\n<em>Mieli on mielenkiintoinen luomus, mutta yksi mieli useassa ruumiissa on jotain mielenkiintoisempaa. Luomus on muuten täydellinen, mutta oli harmillista että tämä linkki jouduttiin tuhoamaan. Olen istuttanut luomuksen päähän laitteen joka pitää hänet täysin aisoissa, voin tämän avulla jopa puhua hänen kauttaan. Tämä osoittautunee käteväksi tulevaisuudessa. Ilman hillitsijää hän kuitenkin vauhkoontuu, kolme hyvin erilaista verta hänen sisällään tekee hänet hulluksi. <br>\n<br>\nMiltei viisi tuhatta vuotta tukimustyötä on nyt saatu viimein päätökseen. Suunnitelma on toiminut tähän asti aivan kuten pitääkin, mutta en vieläkään pääse käsiksi teknologian täyteen potentiaaliin. Minä tein osani, palvelijani teki osansa, jopa viholliseni teki osansa. Mutta pelkkä sopimus ei riitä. Mielen täytyy hyväksyä, mielen täytyy sopeutua. Yksi mieli kolmesta on edelleen ristiriidassa. Asia täytyy korjata.<br>\n<br>\nMuinaisesineen siru osoittautunee hyväksi pelinavaajaksi. Mielenkiintoista aktiviteettia Odinan läheisyydessä on ollut havaittavissa. Pari päivää sitten tuntematon höyrykäyttöinen alus lensi aivan ilmatilamme läheltä. Näin rohkeaa lähestymistä emme ole aikoihin nähneet. Joku tietää sen olevan täällä ja me olemme valmiina ottamaan vastaan kenet tahansa. Etsivät he sitten sirua... tai jotain muuta.<br>\n<br>\nLuomus nukkuu. Hän harjoitteli tänään vanhojen aseidensa käyttöä. Näyttää siltä että palvelijani muistot ovat säilyneet oletettua paremmin. Olisin melkein halunnut kiittää sitä veden toaa joka teki ison tutkimustyön puolestani, sääli että hän kuoli niin nuorena.<br>\n<br>\nTutkimustyön seuraava vaihe koostuu puhtaasta harjoittelusta. Luomuksen kyvyistä tulee ottaa kaikki irti. Listaan seuraavassa raportissani tarkat tulokset. </em><br>\n<br>\nMetsästäjien johtaja sulki paksun nahkakantisen kirjansa ja jätti kynänsä sille sivulle minne lopetti kirjoittamisen. Hän asteli ulos huoneesta suureen valtaistuinsaliin, kuullen jonkun odottavan salin ovien takana. Metsästäjien Kummisetä kuitenkin asteli rauhallisesti valtaistuimeensa ja etsi siitä hyvän asennon, ennen kuin tohti kutsua vieraan sisälle. <br>\n<br>\nOven takaa paljastui Metsästäjien yksi nopeimmista läheteistä, joka polvistui johtajansa edestä ja ilmoitti asiansa: ”Herrani, siru on suojattu aivan kuten pyysitte. Kenellekään ei ole kerrottu sen olinpaikasta.”<br>\n<br>\nKummisetä nyökkäsi alamaiselleen: ”Jatka.”<br>\n<br>\n”Öh, lisäksi raportoisin myös... teidän uuden tutkimuskohteenne tappaneen jälleen muutaman asiakkaan torilla. Oletteko varma, että haluatte pitää sen irt-” ”Vaiti!” Lähetti säikähti johtajansa käskystä ja painoi päänsä miltei mustiin siteisiin sidottuihin polviinsa asti<br>\n<br>\n”Hän näkee ja haistaa heikot. Jos hän näkee parhaakseen tappaa nämä, se on silloin oikea ratkaisu. Olen kuullut kuinka katujen saastat haukkuvat tätä eläimeksi ja jopa barbaariksi. Hänessä elää tulevaisuus. Kun hänen potentiaalinsa valjastetaan kunnolla, hänen älykkyytensä tulee olemaan ylivertainen.” Lähetti mutisi anteeksipyyntöjään pää edelleen polvissaan tämän johtajansa antaessa viimeisen käskyn:”Poistukaa!”<br>\n<br>\nLähetti nousi ylös, kumarsi kerran ja katosi silmänräpäyksessä. ”...hm, nopein ja tehokkain lähetti mitä minulla on koskaan ollut, mutta puhuu liikaa. Seuraa hänen tekemisiään. poikani.”<br>\n<br>\nTuolin takaa nouseva valkomusta hahmo nauroi matalalla käheällä äänellään ja kulki mestarinsa ohi kohti salin pääovia: ”Puhuu liikaa, seuraa!”<br>\n<br>\nKummisetä ei voinut peittää hymyään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1156,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-08-09T11:43","content":"<strong>Nui-Koro, majatalo</strong><br>\n<br>\nPienehkö ja matalakattoinen aulanjatke toimi majatalon ruokalana. Sen puinen pöytä numero yhdeksän sai kaksi samaa takamusta kuluttamaan penkkejään kuin aamutuimaankin, Kepe ja Snowie kun eivät olleet löytäneet kaupungista kovinkaan kelvollisen oloista ruokapaikkaa. Niinpä duo oli päätynyt majatalon keittiön antimien ääreen, vaikkei se aamiainen niin mannermaisen kuuluisa ja maittava ollutkaan.<br>\n\"Hetkonen,\" Kepe tuumaili heidän aloittaessaan ruokaansa. Tai Kepen aloittaessa ja Snowien mussuttaessa tyytyväisenä jo toista voileipäänsä. \"Makehan sai täältä sen ruokamyrkytyksensä, olettaisin?\"<br>\n\"...tuo on muuten totta\" Snowie oivalsi suu täynnä ruokaa.<br>\n\"Kannattaakohan meidän...\" Kepe aloitti, kun hänen valkoinen seuralaisensa jo sylkäisi puoliksi pureskellun leivännurkan takaisin lautaselle.<br>\n\"Ei.\"<br>\n\"Niin. Mutta, tuota, mehän voimme kumpikin ihan hyvin, vai mitä?\"<br>\n\"Tämä totta.\"<br>\n\"Söikö Make jotain, mitä me emme kokeilleet?\"<br>\n<br>\nLumiukko koetti miettiä päänsä puhki ruoka-ainetta aamiaspöydästä, jota Make olisi syönyt, mutta johon Snowie ei olisi mukamas tutustunut. Pian oivallus kuitenkin iski.<br>\n\"Se ällöttävän näköinen jokirahi!\"<br>\n\"Kurlkaapelikelluja?\"<br>\n\"Joo?\"<br>\n\"Sitä minäkään en kyllä syönyt. Eli, olemme kuivilla jos emme ahda kyseistä elukkaa suihimme?\"<br>\n\"Joo?\"<br>\n<br>\nYllättäen Kepe kuitenkin näytti muistavan jotain.<br>\n<br>\n”Eh, Rätsie?” Snowie ihmetteli toverinsa olemuksen muutosta.<br>\n”Taisin... Tajuta jotain. Odota täällä, käväisen vielä kirjastossa.”<br>\n<br>\nNiine hyvineen valkovihreä tiedemies-Toa nousi pöydästä, ja lähti puolijuoksua ulos ruokalasta. Snowman jäi yksin istumaan pöytään.<br>\n”No, kiva kun minullekin kerrot.”<br>\n<br>\nSitten jän jatkoi turvalliseksi toivomansa murkinan mussutusta.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nKepe juoksi minkä jaloistaan pääsi. Hän väisteli vastaantulevat kärryt ja kauppamiehet ja oli likellä horjahtaa puolipallonoloiseen vesialtaaseen. Ohikulkijat katselivat moista menoa hämmentyneinä ja mutisivat toisilleen jotain epämääräistä.<br>\n<br>\nPiakkoin Kepe kuitenkin oli katedraalikirkkokaupungintalokirjastorakennuksen porteilla ja huomasi onnekseen sen olevan yhä auki. Onnekseen hän huomasi myös, että kukaan ei ollut (vielä) huomannut heidän <em>lainaamiaan</em> kirjoja.<br>\n<br>\nSitten hän mietti, että jo on kirjasto kun pitää suorittaa lainaukset salassa.<br>\n<br>\nHyllyrivistöjen välissä ahtautuessaan Kepe toivoi mielessään, ettei olisi tälläkin kertaa oikeassa. Hänen oivalluksensa oli sen verran huolestuttava, että oikeaan osuessaan meno saattaisi äityä ällistyttävänkin hurjaksi.<br>\n<br>\nRahiopushyllyn luokse päästyään hän aloitti kuumeisen etsinnän.<br>\n<br>\n<em>Paikalliset jokirahit, paikalliset jokirahit, missä olette?</em><br>\n<br>\nHuomattuaan löytämättömyytensä hän alkoi jo lannistua, kunnes äkkäsi lupaavan näköisen niteen hieman tuonnempaa, kyltin ”Jokirahit, paikalliset” alta. Kepe harppoi hyllyn tykö ja sieppasi kirjan kouriinsa. Hän aloitti tehokkaan pläräyksensä ja löysi pian etsimänsä.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nSnowie nojaili ruokalan pöytään ja alkoi jo huolestua toveristaan. Kepen spontaanista poistumisesta oli vierähtänyt tiima jos toinenkin, eikä lumiukko oikein tiennyt, että miten päin istua. Nyt hän kuitenkin tyytyi pohtimaan, mitä klaanilaiskuoma oli päässään kehittänyt ja tuijottelemaan ulos ikkunasta.<br>\n<br>\nJa silloin hän näki jotain hämmentävää. Ulkona kävelevä seurue oli jo sinänsä kummallinen: mustiin viittoihin kääriytyvät Matoralaiset eivät olleet se tavallisin näky varsinkaan, jos moiset käyttivät huiveja peittämää naamionsakin. Lisäksi pikkumiehillä oli selässään jotain pitkänomaista ja Snowien mielestä sangen epäilyttävää.<br>\n<br>\nEivätkä Matoralaiset edes kiinnittäneet Snowien huomiota, vaan joukkion neljäs jäsen. Se oli muiden kanssa samalla lailla pukeutuva, mutta selvästi muita pidempi hahmo. Moni olisi varmaan olettanut kokonsa puolesta Toaksi, mutta lumiukko oli viettänyt niin paljon aikaa Skakdien parissa, että tunnisti hahmon kyseisen terähampaisen lajin edustajaksi. Ja vaikka Snowie olikin omasta ja monien muidenkin mielestä avoin eri rotuja kohtaan, niin kokomustiin pukeutunut ja ilmeisesti aseistusta viittansa alla piilotteleva Skakdi oli huolestuttava näky.<br>\n<br>\nLisäksi, mustiin pukeutunut joukko suuntasi kohti kirjastoa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1157,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-08-12T12:26","content":"<strong>Lautta</strong><br>\n<br>\nMake voihki vatsakipujaan.<br>\n<br>\n<strong>Paksun metallilevyn suojissa, muutaman metrin päässä Matoron pysäyttämästä pommista</strong><br>\n<br>\n*hiljaisuus*<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1158,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-08-12T17:38","content":"<strong>Nui-Koro</strong><br>\n<br>\nKatedraalin suuret pariovet narisivat, kun mustaan verhoutunut Matoralainen työnsi ne auki. Hän ja kolme hänen samoihin väreihin pukeutunutta seuralaistaan painuivat ovista sisään, suunnaten suuressa aulassa kaikuvat askeleensa päättäväisesti kohti portaikkoa. Kukaan heistä ei kuitenkaan huomannut sisään livahtavaa valkoista hahmoa, joka täpärästi onnistui olemaan jäämättä painavien ovien väliin.<br>\n<br>\nSnowie jäi portaikon kupeeseen kuuhistelemään ja katsoi, kun mustanpuhuva nelikko kapusi rappuja ylös.<br>\n<br>\n<em>Okei, ne eivät selvästikään ole suoraan menossa seivästämään Spinnyn päätä. Vaan mitä he yläkerrasta kaipaavat? Pormestaria?</em><br>\n<br>\nLumiukko hapuili laukkunsa uumenista kättä pitempää rauhoittuakseen ja lähti hiipimään neljän mustan hahmon perässä yläkertaan.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nKepe tonki roskista.<br>\n<br>\nJa löysi etsimänsä. Tiedemies nosti suuresta sammiosta löytäneensä leikkeleen, joka oli joskus ollut kurlkaapelikelluja. Hän vilkuili ympärilleen majatalon takakujalla, johon oli kirmannut heti kirjastosta päästyään. Ketään ei ollut näkyvillä.<br>\n<br>\nKepe kaivoi repustaan pienen, kirurgisen tarkan veitsen, pari putelia täynnä erilaisia jauheita ja litkuja ja pienen valkoisen liinan, jolle asetteli entisen aamiaisen ja työvälineensä. Takakujan paras laboratorio oli pystyssä, ja tiedemies pääsi työnsä pariin.<br>\n<br>\n<em>Aivan kuten arvelinkin,</em> hän tuumi. <em>Kuten kirjassa sanottiin, kurlkaapelikelluja on poikkeuksellisen epämieluisan makuinen mönkijäinen. Tämä sitten johtaa kahteen seikkaan.</em><br>\n<br>\nKepe teki veitsellä yhden viillon lisää leikkeleeseen ja kaatoi perään valkeaa jauhetta sinisen ja keltaisen kaveriksi.<br>\n<br>\n<em>Ensinnäkään kukaan ei söisi mitään niin kamalan makuista, ellei siinä olisi joku muu hyvä puoli. Tässä tapauksessa turvallisuus, kelluja on melko ravitseva ja pilaantumaton ruokalaji. Siksi ruokamyrkytys vaikuttaa melkoisen epäuskottavalta.</em><br>\n<br>\nPienen putelin korkki avautui, ja Kepe lorautti muutaman tipan kirkasta, hailakanoranssia nestettä tutkimuskohteensa päälle. Hillitön mutta pieni höyrypilvi nousi välittömästi ilmaan.<br>\n<br>\n<em>Toisekseen, sitä ei oikeastaan edes syödä paljon. Aamiaispöydässäkin sitä tarjoiltiin lähinnä sen perinneruoka-aseman tähden.</em><br>\n<br>\nKepe otti veitsenkärjelle pienen nokareen mössöä ja tarkasteli sitä mikroskooppinaamiollaan.<br>\n<br>\n<em>Tämä jälkimmäinen seikka tekee kellujasta täydellisen yhtä tarkoitusta varten. Mikään ei ole parempi ruokalaji turistin myrkyttämiseen.</em><br>\n<br>\nKepe virnisti pienelle mössölleen.<br>\n\"Sain salaisuutesi selville. Tästä vain herää muutama kysymys, joista hälyttävimpiä ovat kuka ja miksi.\"<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nSnowie oli painautuneena seinää vasten. Hän koetti parhaansa mukaan kuunnella, mitä oven toisella puolen, pormestarin työhuoneessa, turinoitiin. Musta nelikko oli mennyt sisään jo vartti sitten, mutta keskustelu kävi yhä kiihkeänä. Lumiukko oli saanut selville, että kyseinen hämyisä joukkio oli paikalla pormestarin kutsumana ja ilmeisesti myös tämän palkkalistoilla. Työnkuva oli vähän epäselvä:. periaatteessa nelikko olisi voinut olla mitä tahansa nuohoojista terveystarkastajiin, mutta mustuudessaan dramaattiset kaavut ja jäätävä asenne viittasivat enemmän murhaamishenkiseen työhön.<br>\n<br>\nÄkkiä Snowie kuitenkin säikähti. Hän oivalsi, että joukko teki lähtöä huoneesta, ilmeisesti neuvvotelut oli käyty. Eikä käytävässä ollut oikeastaan piiloja.<br>\n<br>\n<em>Eeh. Jos hymyilen nätisti? Tai... Hetkinen. Tämä voisi toimia...</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1159,"creator":"Jake","timestamp":"2011-08-12T18:24","content":"<strong>Hämärä paikka, erittäin hiton hämärä. Kertojakaan ei ole varma missä on.</strong><br>\n<br>\nPunamaskinen kädetön merirosvomatoran heräsi keskellä kivikatua rommipullo kädessään. Hän nousi ylös, ja katsoi ympärilleen. Sen jälkeen hän katsoi jalkoihinsa.<br>\n<br>\n\"AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA\", huuto kaikui koko saarelle.<br>\n<br>\nMatoran huomasi, että hänellä oli puujalka.<br>\n<br>\n\"Jardirt. Hipit. Matoro. Bioklaani. Kosto. Grhmprgrmhr..\", Kapteeni Notfun lähti nilkuttamaan katua pitkin jupisten jotain epämääräistä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1160,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-08-12T20:14","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/iIvIlKKBAHs?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/iIvIlKKBAHs?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKipua. Tuskaa. Kauhua. Pelkoa.<br>\n<br>\nPäähän sattuu. Siinä aineessa oli enemmän potkua kuin osasin kuvitella.<br>\nVai oliko?<br>\nOsasinko?<br>\nSattuuko?<br>\n<br>\nAuts. Missä? Valoa. Kirkasta. Liian kirkasta. Valkoinen huone. Täysin puhtaan valkoinen ja kirkas. Seinät ovat valkoista marmoria ja ikkunat, joista virtaa helvetillisen kirkasta valoa, ovat kuin kirkkainta timanttia. Katto samaa marmoria. Sieltä roikkuu timanttinen kattokruunu, jossa on kuusi puhtaanvalkeaa kynttilää. Ne on sytytetty, ihan kuin valoa ei olisi tarpeeksi muutenkin. Ei varjon varjoa missään. Missä on ovi? Pää ei käänny taaksepäin. Missä?<br>\n<br>\nKirkkaat ketjut, säteilevät sateenkaaren väreissä. Pohjimmiltaan valkeat – tai ehkä hopeat. Kiinnittävät raajat jonnekin. Katse kiertää, päähän sattuu. Ajatukset lentävät. Kauanko minä nukuin? Miksi olen täällä? Kuka minut tänne toi. Makaan jollain. Pöydällä? Kun nyt yltäisi. Kaulaa ei saa pidemmäksi. Kyllähän se on ennen toiminut, mutta nyt ei. Johtunee ketjuista. Leikkaussaliko tämä on? Turhan koristeellinen. Pöytä sopisi hyvin kirurgiseen operaatioon, mutta kirurgia ei näy. Ehkä parempi niin. Ketjut sitovat pöytään.<br>\n<br>\nRaskas olo. Mitähän tapahtui. Ja missä. Kuka. Miksi.<br>\nMuistele. Se oli taas sitä kaasua. Epämiellyttävä kokemus. Ja voi, kuinka hallusinaatiot voivat olla irrationaalisia. En pidä siitä. Pääni sisällön on oltava järjellinen. Looginen. Kristallinkirkas.<br>\n<br>\nVäärä sanavalinta. Ei kristallia. Kristalli ei ole ikinä hyvä. Kristallinen kattokruunu, kristallisoitunut antidermis merkitsee kuolemaa.<br>\n<br>\nNyt muistankin. Se oli ilma-aluksessa. Kaikki sujui hyvin. Kunnes se perhanan Arsestein. Eikö se tajunnut jo hävinneensä?<br>\n<br>\n<br>\n<em><strong>Nynrahin ilmatila, Ilmaraptori I</strong><br>\n<br>\n”Vihdoinkin pääsemme täältä”, Manu hihkaisi.<br>\n”Tämä reissu olikin aika saada päätökseen”, Guartsu myönsi. Tongu väänteli ruoria, ja Matoranit nukkuivat ohuilla patjoilla lattialla. Taivas alkoi kirkastua sitä mukaa, kun he pääsivät kauemmas saaresta.<br>\n”En malta odottaa, että pääsemme Klaaniin”, Tongu sanoi hyväntuulisena. Ilmapiiri oli kaikin puolin mukava.<br>\n”Ehkä tämä matka muuttuu vielä miellyttäväksi”, Guardian tuumaili puoliääneen.<br>\n<br>\nManu venytteli ohuita raajojaan ja lysähti tuolille Guartsun viereen. Sitten hänen päähänsä alkoi virrata informaatiota.<br>\n”Öhm, minä kuulen jotain”, hän sanoi.<br>\n”Mitä niin?” Guartsu kysyi, vaikkei oikeastaan kuunnellut.<br>\n”No, tämä on aika pitkä sarja ykkösiä ja nollia. Se Avhrak Va -vaihde taisi jäädä ikään kuin päälle…”<br>\n”Ykkösiä ja nollia?” Tongu sanoi huvittuneena.<br>\n”Kyllä”, Manu sanoi närkästyen. ”Ja se informaatiovirtaus tulee jostain päin tätä alusta.”<br>\n”No minä tarkistan”, Guartsu sanoi.<br>\n</em>Yökatse. Päälle.<em><br>\n<br>\nHän tutkaili hetken huonetta. Sitten hän sammutti yökatseen.<br>\n”Olet vakavan näköinen”, Manu totesi.<br>\n”Tuolla nurkassa on jotain.”<br>\n<br>\nManu lähestyi nurkkaa. Hän ei ehtinyt kovinkaan lähelle, kun sieltä jo singahti lentävä lautanen, Avhrak Va. Se liiteli katoon ja jäi sinne rahisemaan.<br>\n”Mitä hel-” Manu aloitti, mutta sitten Avhrak Va teki jotain odottamatonta. Se alkoi sihistä.<br>\n”Mitä se tekee?” kysyi Tongu, joka oli kääntänyt huomionsa hetkeksi ohjaamisesta.<br>\n”Se taitaa…” Guartsu mutisi. Hän yritti katsella tarkemmin sitä päin, mutta hänen päänsä alkoi tuntua raskaalta.<br>\n”Harmaata kaasua”, Manu tuhahti. ”Mitä tuo romu yrittää?”<br>\n”Se… se on…” Guardian sanoi ja yskäisi kerran. Sitten hän putosi lattialle tuoliltaan. ”Kredipselleeniä.”<br>\n<br>\nTongu pongahti seisaalleen tuoliltaan. Manu perääntyi robotin luota. Vaaleanharmaata kaasua, vaikeaa huomata, valui robotin sisältä alukseen. Matoranit nukkuivat yhä lattialla ja Manu oli kompastua heihin. Tongu syöksähti kohti ovea, mutta Avhrak Va sinkoutui suoraan häntä päin ja suihkutti hänen naamalleen kaasua. Tongu tuupertui kasaan lattialle huitoen käsillään ilmaa.<br>\n”Ei, ei… PYSYKÄÄ KAUKANA!”<br>\nManu sävähti tätä karjaisua. Hän oletti tietävänsä, mitä Tongu näki mielessään. Guardian vääntelehti lattialla toisella puolella alusta. Nukkuviin Matoraneihin kaasu ei näyttänyt vaikuttavan. Manu oli nyt viimeisessä nurkassa, jonne kaasu ei ollut vielä päässyt. Avhrak Van robottisilmä tarkkaili häntä vaarallisen tietoisen näköisenä.<br>\n”Pirullinen kone”, Manu yskäisi. ”Minuahan sinä et saa!”<br>\nSitten hänkin kaatui polvilleen, tarttui päähänsä ja yski.</em><br>\n<br>\n<br>\nKammottava tilanne. Kredipselleeni ei ole terveellistä, ei varmasti ole. Minä jouduin tänne. ZMA. <em>Arse</em>stein. Vielä minä kostan hänelle tämänkin tuskan. Henkisen, fyysisen, kaiken. Hän kärsii erittäin paljon. Kyllä, erittäin paljon. Minä näytän hänelle.<br>\n<br>\nMuisto… vihattavaa. Missähän muut ovat? Guardian, Tongu… miksi. Missä. Arsestein. Minä tapan sinut tästä hyvästä.<br>\n<br>\n<br>\n<em>Hallusinaatio. Hah. Minä hallitsen omaa mieltäni täydellisesti. Huumausaineet eivät vaikuta minuun.<br>\n<br>\n”No miksssssi sinä sitten uneksssssit?”<br>\n”Turpa kiinni, Abzumo. En minä sinua pelkää. Eikö se ole jo osoitus siitä, että tämä ei toimi?”<br>\n”Onko ssssse?”<br>\n<br>\nManu näki edessään vain tyhjyyttä, mustaa pimeyttä. Hän ei pelännyt pimeää. Hän hallitsi sitä. Jotain oli pielessä. Miksi kredipselleeni näytti hänelle varjon, pimeyden?<br>\n<br>\n”Olen täällä. Me olemme täällä. Sssssinun veljesssssi.”<br>\n”Älä uhoa siellä.”<br>\n<br>\nMakuta Nui käveli pidemmälle. Hänen edessään alkoi erottua hahmo. Hahmolla oli kasvoillaan kanohi Kraahkan.<br>\nOlenko se minä? Onko tuo peilikuvani?<br>\nHän käveli lähemmäs. Ei, se en ole minä. En todellakaan. Se on </em>tuo<em>.<br>\n<br>\n”Kas, Makuta Nui”, sanoi kylmä ääni.<br>\n”Kas, Tyranni. Miten on aika kulunut? Oletko leikkinyt vallalla, jonka anastit Miserix-paralta?”<br>\n”Hän oli huono johtaja. Ja sinun tulisi pelätä minua.”<br>\n”Niin ehkä tulisi, mutta en valitettavasti pelkää. Mikä tätä kredipselleeniä vaivaa?”<br>\n<br>\n”Ehkä ssssse oli vanhentunutta”, sanoi Abzumo, joka astui varjoista. Hän jäljessään astuivat Mutran ja Chirox. Heidän perässään astuivat kaikki muut Makutat.<br>\n”Mitä te luulette tekevänne? Minä en pelkää ketään teistä, saastat.”<br>\n”Etkö tosiaan.”<br>\n”Mitä sinä sitten pelkäät?”<br>\n”Etkö sinä itsekään tiedä?”<br>\n”Eikö sinulla ole ajatustakaan siitä?”<br>\n<br>\nMakutojen äänet sulautuivat yhteen hirvittäväksi kakofoniseksi kuoroksi. Heidän ruumiinsakin näyttivät sulautuvan yhdeksi mustaksi massaksi. Manu perääntyi massan tieltä. Massa kasvoi niin suureksi, että katto, joka heidän yllään näytti yhtäkkiä olevan, romahti alas. Osa siitä tarttui mustaan limaan ja jäi kiinni siihen. Erilaisia epämuodostuneita lonkeroita työntyi esiin aaltoilevasta massasta ja yritti tavoitella Manua.<span style=\"color:black\"><br>\n<br>\nS&#872;&#878;&#785;&#842;&#839;&#837;&#837;&#851;&#805;&#810;i&#789;&#858;&#799;&#818;&#811;n&#838;&#771;&#782;&#823;ä&#794;&#779;&#821;&#814;&#845;&#840;&#800;&#815;&#791; &#788;&#871;&#773;&#771;&#773;&#794;&#835;&#837;&#792;&#851;&#841;&#809;&#827;y&#780;&#871;&#842;&#781;&#818;&#857;&#852;&#796;r&#777;&#768;&#870;&#836;i&#773;&#777;&#830;&#827;&#803;&#806;&#805;&#818;&#816;&#799;t&#769;&#773;&#786;&#855;&#867;&#871;&#879;&#1161;&#816;&#839;&#793;&#817;&#806;&#854;ä&#834;&#872;&#784;&#864;&#819;&#800;&#827;&#841;&#811;t&#776;&#873;&#849;&#848;&#878;&#770;&#790;&#816;&#854;&#846; &#770;&#868;&#845;&#816;&#852;o&#836;&#848;&#859;&#795;&#857;&#800;&#814;l&#859;&#849;&#783;&#770;&#820;&#814;&#796;&#851;l&#873;&#834;&#869;&#785;&#768;a&#852;&#791; &#772;&#787;&#768;&#793;o&#850;&#873;&#873;&#859;&#787;&#801;m&#770;&#850;&#836;&#783;&#875;&#803;a&#879;&#785;&#849;&#829;&#769;&#820; &#786;&#769;&#815;&#825;&#845;&#845;&#799;&#841;&#827;i&#773;&#866;&#790;&#852;&#811;t&#770;&#858;&#837;s&#807;&#857;&#800;&#816;e&#842;&#785;&#871;&#832;&#793;&#826;&#817;&#854;&#846;&#809;&#853;s&#768;&#838;&#874;&#776;&#823;i&#836;&#879;&#768;&#850;&#822;,&#808;&#798;&#793; &#787;&#868;&#875;&#810;&#815;&#854;&#814;&#791;&#813;&#815;e&#850;&#768;&#829;&#867;&#768;&#858;&#814;&#815;&#811;&#852;&#809;&#819;t&#878;&#834;&#875;&#773;&#859;&#774;&#833;&#811;&#793;&#805;&#854;&#857;k&#830;&#834;&#778;&#867;&#877;&#771;&#861;&#841;&#828;&#818;ö&#784;&#877;&#830;&#777;&#805;&#837;&#805;&#792;&#791; &#768;&#859;&#873;&#780;&#788;&#875;&#848;&#799;v&#867;&#859;&#878;&#1161;&#792;&#826;&#811;&#819;&#846;a&#769;&#787;&#785;&#861;&#806;&#854;&#800;&#858;&#799;&#791;i&#871;&#869;&#876;&#779;&#871;&#867;&#832;&#798;n&#785;&#777;&#773;&#848;&#768;&#777;&#855;&#801;&#839;&#798;&#811;&#792;&#798;&#799;?&#836;&#773;&#795; &#783;&#768;&#783;&#784;&#855;&#776;&#842;&#821;&#853;&#825;&#857;&#841;Y&#776;&#771;&#849;&#843;&#838;&#774;&#873;&#864;&#810;&#858;&#857;r&#830;&#835;&#856;&#816;&#837;&#799;&#853;i&#872;&#1161;&#828;t&#772;&#772;&#843;&#774;&#855;&#849;&#864;&#809;&#827;&#817;&#806;&#817;&#846;&#810;ä&#780;&#794;&#878;&#775;&#838;&#831;&#790;&#806;&#806;&#841;&#804;t&#768;&#875;&#785;&#781;&#876;&#846; &#777;&#787;&#771;&#772;&#850;&#785;&#782;&#865;&#853;&#792;&#799;&#837;&#800;&#818;&#790;e&#848;&#848;&#854;&#810;&#837;&#840;&#825;&#841;r&#1161;&#854;&#854;&#819;o&#834;&#859;&#838;&#869;&#831;t&#844;&#768;&#777;&#835;&#834;&#864;&#810;&#828;t&#779;&#777;&#849;&#846;&#857;&#796;u&#842;&#848;&#846;&#798;&#853;a&#867;&#833;&#812;&#846;&#809;&#799;&#837; &#876;&#872;&#879;&#787;&#814;j&#848;&#818;&#853;&#837;&#828;&#793;o&#871;&#833;&#800;&#828;u&#876;&#873;&#848;&#875;&#864;k&#848;&#879;&#861;&#841;&#803;&#809;&#804;&#793;&#840;&#793;o&#789;s&#848;&#852;t&#772;&#865;a&#874;&#838;&#872;&#859;&#849;&#777;&#783;&#840;&#819;&#809;&#800;&#810;&#858;&#792;.&#786;&#869;&#855;&#836;&#829;&#775;&#781;&#817;&#796;&#846;&#819;&#798;&#793;&#804; &#876;&#779;&#871;&#778;&#785;&#785;&#787;&#819;&#800;&#858;<br>\nS&#836;&#787;&#787;&#835;&#873;&#836;&#843;&#815;&#804;&#809;i&#787;&#836;&#864;&#804;&#854;n&#875;&#776;&#824;&#841;ä&#772;&#775;&#867;&#873;&#852;&#814;&#828; &#794;&#780;&#790;&#804;&#828;&#806;&#792;y&#874;r&#842;&#852;&#813;&#851;&#811;&#810;&#813;i&#831;&#876;&#842;&#780;&#849;&#831;&#844;&#832;&#811;&#798;&#839;t&#868;&#872;&#800;ä&#834;&#778;&#868;&#856;&#827;&#806;&#796;&#854;t&#840;&#811;&#799;&#825; &#781;&#871;&#771;&#789;&#793;p&#877;&#787;&#855;&#801;i&#776;&#774;&#859;&#850;&#801;&#846;&#858;&#827;t&#772;&#768;&#772;&#807;&#811;&#826;&#806;&#851;&#797;&#806;ä&#866;&#851;&#810;&#813;&#851;ä&#844;&#838;&#780;&#834;&#849;&#833;&#815;&#810;&#817;&#839;&#840;&#806; &#850;&#1161;&#840;&#825;&#851;&#806;i&#780;&#786;&#773;t&#855;&#810;s&#849;&#842;&#778;&#769;&#852;&#815;&#845;&#841;e&#803;s&#849;&#788;&#807;&#819;&#818;i&#794;&#873;&#780;&#788;&#875; &#844;&#785;&#872;&#868;&#768;&#784;&#808;&#806;&#805;&#826;&#797;&#797;&#818;&#841;e&#832;&#816;&#793;&#797;r&#841;o&#859;&#834;&#814;&#828;&#825;&#826;&#793;&#805;&#817;s&#859;&#773;&#809;&#819;&#827;&#857;&#793;s&#875;&#835;&#768;&#783;&#788;&#785;&#876;&#833;&#818;&#826;&#792;&#799;a&#835;&#849;&#787;&#831;&#874;&#859;&#837; &#877;&#788;&#874;&#848;&#780;&#791;&#857;&#854;&#851;&#852;&#797;v&#769;&#770;&#768;&#838;&#778;&#779;&#1161;&#806;e&#878;&#844;&#843;&#769;&#782;&#845;&#793;&#840;&#811;l&#868;&#769;&#771;&#870;&#879;&#769;&#843;&#858;&#799;&#799;j&#788;&#868;&#808;&#852;e&#782;&#771;&#861;s&#768;&#778;&#808;&#851;&#826;&#837;&#845;&#826;k&#819;&#810;&#810;&#851;u&#780;&#786;&#874;&#774;&#819;&#803;&#852;&#812;n&#768;&#788;&#874;&#815;&#804;&#854;&#828;&#837;&#796;&#806;n&#873;&#859;&#769;&#875;&#793;&#806;&#815;&#840;&#826;&#828;&#854;a&#777;&#784;&#835;&#877;&#770;&#867;&#845;&#790;&#806;&#858;&#814;s&#838;&#773;&#794;&#821;&#800;&#792;t&#850;&#878;&#868;&#869;&#870;&#869;&#856;&#845;&#790;&#853;&#797;&#813;a&#873;&#844;&#879;&#838;&#810;&#819;&#811;&#852;&#839;m&#843;&#850;&#872;m&#777;&#834;&#806;&#819;&#858;&#845;e&#781;&#875;&#872;&#855;&#836;&#785;&#871;&#832;&#805;&#857;&#792;&#799;.&#838;&#776;&#847;&#845;&#813;&#828;&#804;&#806;&#840; &#855;&#830;&#780;&#844;&#877;&#848;&#783;&#832;&#846;&#846;&#853;<br>\nM&#788;&#872;&#820;&#853;&#837;&#812;&#826;&#840;u&#786;&#867;&#870;&#778;&#783;&#850;&#798;&#825;&#846;t&#848;&#831;&#801;&#828;&#851;&#857;&#841;&#790;t&#835;&#848;&#830;a&#835;&#784;&#768;&#877;&#828;&#828;&#837;&#841;&#826;&#810;&#792; &#866;&#853;&#810;&#854;&#818;et&#826;&#826;k&#842;&#788;&#845;&#814;&#840;&#809;&#810;&#853;ö&#873;&#874; &#780;&#807;t&#836;&#848;&#836;&#850;&#835;&#782;&#822;&#852;&#818;&#812;&#828;&#819;a&#873;&#831;&#876;&#843;&#774;&#777;&#780;&#800;&#854;&#852;&#817;&#827;&#819;j&#861;&#812;u&#769;&#836;&#783;&#844;&#788;&#870;a&#778;&#773;&#871;&#868;&#866;&#819;&#828;&#805;&#800;,&#872;&#815;&#837;&#841;&#815; &#775;&#784;&#785;&#843;&#794;&#794;&#773;&#797;&#857;&#813;&#793;&#799;&#845;&#837;e&#877;&#843;&#788;&#875;&#819;&#817;&#814;&#809;&#839;&#793;&#814;t&#859;t&#878;&#811;&#800;&#790;ä&#835;&#784;&#772;&#770;&#869;&#877;&#859;&#860;&#792;&#845;&#852;&#818;&#858; &#831;&#876;&#778;&#777;&#835;&#782;&#839;&#799;&#854;&#815;m&#834;&#878;&#771;&#823;&#818;&#804;&#816;&#852;e&#869;&#821;&#826;&#839;&#841;&#798;&#828;&#809; &#777;&#829;&#778;&#867;&#839;&#851;&#818;&#846;&#798;o&#784;&#835;&#785;&#770;&#775;&#784;&#821;&#809;&#790;l&#794;&#782;&#774;&#801;&#819;&#828;&#846;&#817;&#819;&#815;&#803;e&#795;&#814;&#837;m&#855;&#770;&#850;&#838;&#781;&#821;&#805;&#804;&#798;&#839;m&#838;&#832;&#814;&#816;&#806;&#804;&#790;e&#809;&#828; &#854;y&#772;&#813;&#839;&#854;&#816;&#803;&#857;h&#830;&#772;&#781;&#836;&#878;&#778;&#808;&#854;&#818;&#811;&#812;&#827;&#799;&#840;t&#870;&#786;&#850;&#833;&#846;&#805;&#819;&#803;&#852;ä&#875;&#868;&#778;&#829;&#768;&#794;&#794;&#815;?&#772;&#876;&#867;&#823;&#841;&#811;&#811; &#873;&#877;&#774;&#874;&#808;&#818;&#796;&#853;&#827;&#841;&#803;&#826;M&#768;&#831;&#878;&#836;e&#830;&#848;&#877;&#783;&#837;&#792;&#791;&#803;&#804;&#797; &#879;&#772;&#875;&#773;&#879;&#780;&#796;&#809;&#804;&#806;&#851;o&#834;&#875;&#770;&#879;&#817;&#818;&#854;&#854;&#827;&#852;l&#835;&#782;&#872;&#855;&#830;&#859;&#851;&#811;&#852;&#798;&#805;&#845;e&#875;&#879;&#848;&#829;&#782;&#877;&#794;&#809;&#804;&#811;&#828;&#827;&#853;m&#769;&#867;&#780;&#875;&#804;&#817;&#858;m&#838;&#871;&#769;&#878;&#777;&#862;&#817;&#793;&#837;&#814;&#805;&#845;&#804;e&#842;&#871;&#849;&#843;&#794;&#769;&#873;&#796; &#867;&#870;&#830;&#842;&#855;&#864;M&#870;&#872;&#843;&#848;&#848;&#876;&#770;&#819;a&#772;&#783;&#850;&#847;&#797;&#791;&#819;&#810;&#793;&#857;k&#868;&#824;&#854;&#809;&#811;&#811;&#804;&#798;u&#768;&#870;&#873;&#806;t&#848;&#820;&#816;a&#779;&#855;&#786;&#847;&#857;.&#772;&#864;&#792;&#818; &#788;&#855;&#877;&#823;&#803;<br>\nM&#821;&#853;&#815;&#805;e&#870;&#871;&#785;&#858;&#852;&#804;&#791;&#816; &#781;&#835;&#823;o&#779;&#788;&#829;&#878;&#796;&#810;&#845;&#851;&#827;l&#842;&#844;&#768;&#776;&#874;&#788;&#865;&#852;&#854;e&#829;&#879;&#854;&#798;&#853;&#826;&#828;m&#780;&#844;&#856;&#815;&#793;m&#879;&#786;&#777;&#785;&#774;&#776;&#876;&#795;&#851;&#797;&#792;&#791;e&#832;&#803;&#810;&#815; &#877;&#838;&#774;&#787;&#831;&#783;&#818;y&#782;&#783;&#873;&#829;&#842;&#789;&#817;k&#872;&#768;&#774;&#879;&#794;&#782;&#770;&#862;s&#836;&#795;&#796;&#805;&#792;&#828;&#799;i&#854;&#815;&#791;.&#780;&#779;&#876;&#830;&#879;&#879;&#871;&#796;&#818;&#812;&#797;&#858;&#857; &#874;&#785;&#835;&#849;&#867;&#787;&#795;&#797;&#806;&#852;y&#876;&#876;&#788;&#770;&#781;&#775;&#789;&#810;&#813;&#790;h&#779;&#869;&#785;&#871;&#820;&#851;&#819;&#839;d&#834;&#872;&#778;&#779;&#801;&#809;&#825;&#816;e&#786;&#879;&#844;&#843;&#878;&#773;&#795;&#819;&#825;&#819;&#853;&#816;&#840;s&#878;&#783;s&#834;&#823;&#827;&#812;&#790;&#811;&#792;&#841;&#811;ä&#869;&#830;&#785;&#830;&#801;&#854;&#858; &#842;&#829;&#867;&#878;&#859;&#782;&#867;&#820;&#857;&#839;&#837;&#811;o&#848;&#770;&#848;&#878;&#849;&#776;&#873;&#847;&#796;&#828;&#851;&#797;&#841;l&#830;&#776;&#830;&#844;&#878;&#775;&#794;&#800;&#840;&#793;&#857;e&#871;&#869;&#786;&#849;&#836;&#850;&#822;&#790;&#853;&#799;&#851;&#826;&#800;&#796;m&#788;&#782;&#832;m&#780;&#826;&#798;&#814;&#804;&#826;e&#878;&#875;&#778;&#873;&#809;&#790; &#873;&#788;&#822;&#840;&#812;&#790;k&#843;&#772;o&#872;&#772;&#771;&#831;&#773;&#864;&#793;&#790;&#817;&#803;&#804;k&#867;&#870;&#815;&#812;&#816;&#851;&#796;o&#769;&#787;&#872;&#774;&#875;&#788;&#801;n&#806;a&#772;&#842;&#855;&#778;&#808;&#810;&#803;&#812;&#839;&#837;&#852;i&#845;&#791;&#804;n&#877;&#815;&#837;&#806;e&#787;&#1161;&#804;&#846;&#819;&#839;&#845;n&#830;&#782;&#768;&#774;&#878;&#871;&#861;&#837;&#814;&#804;&#790;&#819;&#828;&#805;,&#802;&#858; &#868;&#783;&#778;&#875;&#794;&#812;j&#873;&#841;&#840;&#797;&#825;o&#822;&#815;&#812;&#826;&#827;&#804;k&#844;&#879;&#838;&#850;&#783;&#783;&#879;&#851;&#818;&#826;a&#780;&#849;&#870;&#784;&#798;i&#782;&#787;&#849;&#779;n&#769;&#785;&#831;&#775;&#794;e&#839;&#798;&#815;&#791;&#805;n&#834;&#786;&#832; &#771;&#870;&#838;&#777;&#773;&#788;&#865;&#799;m&#791;&#841;&#815;&#840;&#804;&#816;e&#774;&#856;&#815;&#846;&#806;&#826;&#826;&#851;&#817;i&#776;&#875;&#770;&#838;&#808;s&#788;&#821;&#851;&#840;&#812;&#799;&#857;&#837;t&#829;&#834;&#773;&#855;&#872;&#872;&#850;&#841;&#813;&#825;ä&#780;&#855;&#842;&#871;&#848;&#768;&#854;&#857;&#803;&#853;&#819; &#835;&#830;&#773;&#863;&#798;o&#778;&#769;&#768;&#844;&#871;&#783;&#868;&#837;n&#871;&#864;&#818;&#812; &#773;&#855;&#842;&#848;&#774;&#769;&#855;&#798;&#815;o&#786;&#813;&#804;s&#780;&#858;a&#867;&#774;&#836;&#831;&#813;&#799; &#872;&#876;&#870;&#842;&#773;&#779;&#864;k&#781;&#794;&#849;&#849;&#779;&#786;&#787;&#808;&#798;&#817;&#811;o&#850;&#864;&#810;&#790;&#825;&#816;&#813;k&#839;&#796;&#857;&#845;&#837;o&#772;&#858;&#814;&#845;&#852;&#845;&#799;n&#772;&#848;&#783;&#872;&#785;&#855;&#877;&#851;&#826;a&#785;&#768;&#774;&#879;&#844;&#793;&#796;&#827;&#828;&#803;&#815;i&#879;&#768;s&#873;&#772;&#850;&#794;&#786;&#802;&#828;&#810;&#845;&#819;&#827;&#792;&#853;u&#876;&#831;&#860;&#825;&#790;&#854;u&#781;&#775;&#836;&#866;t&#804;&#811;&#846;t&#858;&#828;&#853;&#806;&#828;&#819;&#803;a&#796;&#846;&#803;&#826;.&#875;&#784;&#867;&#859;&#873;&#842;&#875;&#811;&#826; &#784;&#855;&#830;&#777;&#828;&#811;&#827;&#837;S&#849;&#775;&#849;&#869;&#772;&#795;i&#821;&#800;n&#869;&#787;&#835;&#856;&#792;&#816;&#826;&#799;ä&#780;&#853;&#799;&#817;k&#778;&#780;&#868;&#874;&#769;&#775;&#833;&#812;&#840;&#792;&#804;&#816;&#797;&#854;i&#775;&#879;&#877;&#775;&#831;&#824;&#827;&#827;&#819;&#799;&#798;&#840;&#803;n&#793;&#853;&#853;&#791;.&#835;&#782;&#836;&#775;&#868;&#768;&#817;&#854;&#799;&#800;<br>\n<br>\n</span>”Ei.”<span style=\"color:black\"><br>\n<br>\nE&#781;&#834;&#786;&#779;&#877;&#802;&#857;&#805;&#805;&#819;&#826;&#840;t&#856;&#792;&#846;&#812; &#836;&#848;&#873;&#855;&#868;&#780;&#877;&#828;&#805;&#816;&#816;v&#782;&#782;o&#816;&#857;&#803;&#804;i&#768;&#830;&#835;&#847;&#825;&#815;&#819;&#797;&#852;&#811;&#804; &#785;&#843;&#872;&#875;&#876;&#829;&#852;&#817;&#810;&#799;&#790;&#806;&#800;v&#870;&#786;&#772;&#781;&#843;&#850;&#831;&#825;&#797;a&#788;&#794;&#869;&#784;&#795;&#813;&#791;&#854;&#805;&#797;s&#877;&#864;&#840;&#809;&#840;t&#850;&#821;&#791;&#817;&#857;&#812;&#796;u&#871;&#859;&#855;&#771;&#874;&#794;&#821;&#854;&#858;&#799;&#845;&#804;s&#834;&#794;&#836;&#775;&#872;&#834;&#838;t&#830;&#842;&#835;&#844;&#872;&#817;e&#864;&#845;l&#831;&#877;&#785;&#866;&#797;l&#855;&#794;&#873;&#844;&#833;&#806;a&#851;.&#849;&#841;&#797;&#811;&#846; &#783;&#1161;&#817;&#800;&#852;&#825;T&#849;&#835;&#774;&#789;&#840;&#851;&#845;&#806;&#826;&#852;&#840;i&#859;&#774;&#847;&#857;&#809;e&#842;&#814;d&#871;&#829;&#778;&#871;&#771;&#778;&#795;&#858;&#819;&#817;&#828;&#845;&#809;ä&#852;&#793;&#852;&#796;&#800;&#805;t&#775;&#869;&#770;&#787;&#842;&#874;&#795;&#825;&#825;&#851; &#794;&#784;&#844;&#843;&#829;&#768;&#830;&#804;i&#835;&#842;&#829;&#879;&#872;&#868;&#867;&#821;&#858;&#813;&#853;&#793;&#803;t&#772;&#775;&#784;&#786;&#829;&#772;&#821;&#846;&#827;s&#773;&#874;&#794;&#817;&#837;&#818;&#813;&#805;&#810;&#851;e&#855;&#777;&#844;&#838;&#822;&#825;&#840;&#792;&#806;&#826;k&#872;&#807;&#790;&#804;&#809;&#792;i&#859;&#856;&#845;&#853;&#804;&#816;&#804;&#852;&#805;n&#775;&#835;&#830;&#820;&#803;&#840;&#845; &#850;&#848;&#771;&#785;&#869;&#835;&#820;&#857;&#817;&#797;t&#831;&#787;&#775;&#783;&#852;&#818;&#828;o&#773;&#873;&#831;&#852;&#854;&#790;&#828;&#837;&#811;&#797;t&#830;&#770;&#848;&#849;&#862;&#799;u&#843;&#819;&#811;&#826;u&#780;&#838;&#878;&#871;&#866;&#816;&#828;&#796;&#817;&#792;&#827;d&#773;&#844;&#875;&#784;&#879;&#844;&#852;&#840;&#839;&#796;&#799;e&#773;&#776;&#773;&#875;&#835;&#788;&#775;&#791;n&#879;&#849;&#878;&#788;&#877;&#811;.&#872;&#773;&#843;&#867;&#785;&#863;&#828;&#818;&#853;&#800;&#852;&#805;<br>\n<br>\n</span>Punainen varjokäsi syöksähti irvokkaan olennon vatsasta kohti Manua ja tarttui tämän keskiruumiiseen. Hän pyristeli ja rimpuili, mutta käsi veti hänet hitaasti ja varmasti kohti mustaa limaista massaa, joka vääntelehti hänen edessään.<br>\n<br>\n”Ei, minä olen yksilö! Minä en kuulu veljeskuntaanne! Minä lähdin… minä jätin teidät. Te olette heikkoja ja minä vahva. Ette voi tehdä tätä!”<span style=\"color:black\"><br>\n<br>\nH&#769;&#867;&#778;&#823;&#845;&#790;&#818;e&#785;&#783;&#788;&#877;&#873;&#830;&#843;&#811;&#792;&#826;&#852;i&#836;&#869;&#783;&#768;&#879;&#832;k&#784;&#874;k&#774;&#869;&#848;&#774;&#774;&#859;&#804;&#819;&#817;o&#869;&#878;&#879;&#879;&#871;&#779;&#819;&#826;&#800;&#792;u&#875;&#812;&#837;&#837;&#816;&#806;s&#878;&#817;&#816;&#852;&#837; &#838;&#850;&#773;&#848;&#807;&#810;j&#850;&#789;&#812;&#858;&#792;&#818;o&#871;&#848;&#788;&#781;&#856;&#812;&#815;&#796;&#837;&#806;&#814;&#837;h&#831;&#848;&#777;&#849;&#850;&#868;&#782;&#808;&#846;&#799;t&#868;&#874;&#850;&#875;&#775;&#828;&#799;u&#859;&#777;&#836;&#787;&#848;&#867;&#850;&#839;&#797;&#815;u&#871;&#875;&#842;&#836;&#784;&#873;&#778;&#865; &#784;&#781;&#774;&#771;&#874;&#777;&#875;&#792;&#854;&#818;&#817;&#813;&#817;&#811;v&#870;&#834;&#834;&#779;&#787;&#825;&#799;&#852;a&#875;&#875;&#831;&#855;&#810;&#819;i&#838;&#838;&#877;&#768;&#873;&#779;&#862;&#828;&#813;n&#874;&#836;&#855;&#769;&#813;&#790;&#813; &#836;&#779;&#844;&#772;&#829;&#807;&#837;&#828;&#793;&#826;&#827;s&#859;&#829;&#878;&#774;&#794;&#780;&#783;&#858;&#854;&#806;&#803;&#811;&#817;i&#794;&#878;&#800;i&#810;&#857;&#814;&#815;t&#780;&#873;&#768;&#771;&#800;ä&#871;&#778;&#877;&#850;&#842;&#806;&#846;&#814;&#840;&#798;&#790;,&#835;&#782;&#879;&#870;&#791; &#879;&#843;&#778;&#794;&#831;&#790;&#804;&#816;&#819;&#828;e&#830;&#838;&#790;&#812;&#852;&#827;&#827;&#852;&#845;t&#784;&#776;&#786;&#834;&#849;&#878;&#820;&#846;t&#769;&#868;&#875;&#865;&#853;&#828;&#839;&#813;&#846;&#854;ä&#788;&#869;&#878;&#872;&#792;&#799;&#809;&#815;&#793;&#852;&#817; &#788;&#770;&#843;&#827;e&#784;&#872;&#770;&#802;&#825;&#809;&#814;&#790;m&#855;&#773;&#788;&#836;&#852;&#813;m&#768;&#873;&#873;&#875;&#848;&#807;&#809;&#792;&#810;&#819;&#827;&#814;&#819;e&#770;&#794;&#786;&#879;&#816;&#793;&#792; &#843;&#784;&#1161;&#826;&#819;&#826;o&#774;&#848;&#838;&#779;&#813;&#796;&#827;&#800;&#852;l&#787;&#774;&#838;&#779;&#843;&#843;&#788;&#824;&#851;&#817;e&#874;&#780;&#773;&#850;&#777;&#865; &#867;&#879;&#775;&#874;&#772;&#831;&#806;&#819;&#845;&#806;&#818;k&#848;&#788;&#777;&#875;&#872;&#861;&#853;&#846;o&#842;&#783;&#780;&#838;&#863;&#840;&#800;&#798;&#858;&#814;&#818;&#857;k&#877;&#878;&#774;&#834;&#792;&#857;&#800;o&#873;&#879;&#783;&#773;&#773;&#777;&#1161;n&#867;&#774;&#779;&#849;&#841;&#827;&#825;&#857;a&#849;&#776;&#835;&#805;&#854;&#800;&#851;i&#869;&#874;&#834;&#1161;&#819;&#815;&#811;&#851;&#819;s&#878;&#830;&#871;&#780;&#867;&#827;&#817;&#806;i&#787;&#778;&#836;&#844;&#867;&#823;&#845;&#858;&#845;&#815;&#851;&#812;a&#786;&#816;&#852;&#805;&#791;&#827;&#805;…&#782;&#859;&#785;&#848;&#877;&#771;&#820;&#853;&#827;&#837;&#837; &#775;&#875;&#794;&#785;&#785;&#826;e&#788;&#867;&#860;&#841;&#804;m&#814;m&#844;&#830;&#855;&#788;&#866;&#797;&#818;&#790;&#814;&#852;&#813;&#840;e&#861;&#827;&#825;&#810;&#816; &#787;&#835;&#873;&#778;&#855;&#776;&#773;&#815;&#815;&#858;&#851;&#851;&#858;&#805;i&#855;&#877;&#873;&#832;&#817;&#817;&#796;&#840;&#818;&#853;l&#867;&#781;&#876;&#832;&#857;m&#836;&#875;&#772;&#835;&#850;&#835;&#873;&#795;&#812;&#792;&#799;&#791;a&#848;&#874;&#850;n&#817; &#859;&#835;&#776;&#834;&#844;&#771;&#821;&#846;&#819;&#806;&#813;&#790;s&#768;&#830;&#879;&#848;&#879;&#864;&#814;i&#775;&#870;&#867;&#870;&#834;&#877;&#875;&#814;n&#842;&#811;&#827;&#797;u&#843;&#879;&#835;&#875;&#876;a&#1161;&#818;&#816;&#840;&#845;&#793;&#809;,&#861;&#796;&#853;&#815;&#846; &#834;&#774;&#776;&#773;&#834;&#780;&#816;&#819;&#840;&#798;&#858;&#841;&#810;M&#839;&#797;a&#858;&#841;&#805;k&#768;&#769;&#829;&#830;&#783;&#840;&#825;&#816;&#839;u&#781;&#777;&#772;&#849;&#794;&#872;&#785;&#817;&#806;&#858;&#845;&#827;t&#781;&#870;&#814;&#825;&#799;&#853;&#825;a&#783;&#877;&#785;&#849;&#873; &#772;&#782;&#849;&#813;&#803;N&#849;&#859;&#787;&#870;&#772;&#843;&#788;&#801;&#811;&#790;&#798;u&#835;&#787;&#787;&#777;&#794;&#839;i&#796;&#797;&#841;&#837;&#858;&#810;.&#818;&#816;&#819;&#853;<br>\n<br>\n</span>”EI. EI. PÄÄSTÄ IRTI.”<span style=\"color:black\"><br>\n<br>\nP&#861;a&#779;&#836;&#784;&#877;&#788;&#830;&#847;l&#774;&#878;&#836;&#771;&#820;a&#879;&#868;&#872;&#835;&#1161;&#853;&#810;&#798;&#858;&#841;&#837;a&#871;&#795;&#817;&#828;&#816; k&#807;&#799;&#797;&#818;o&#785;&#849;&#788;&#779;&#772;&#874;&#845;&#815;&#853;t&#844;&#879;&#877;&#833;&#791;i&#869;&#831;&#776;&#864;&#840;&#827;&#810;&#853;i&#879;&#820;&#797;&#825;&#840;&#803;n&#850;&#839;&#811;&#851;.&#874;&#772;&#774;&#834;&#869;&#876;&#1161;&#817;&#814;<br>\n<br>\n</span>Manua näki ympärillään suuren katsomon. Katsomo oli täynnä hänen luomuksiaan. Nazorakit täyttivät suurimman osan koliseumin tilasta, mutta niiden joukosta pilkisti myös vaaleanpunainen jänis, jonka suusta valui verta hukuttamaan torakoita. 001 istui valtaistuimella ja näytti alaspäin suuntautunutta peukaloa.<br>\n<br>\n”STEVE. MINÄ LOIN SINUT. SINÄ OLET MINUN.”<br>\n001 vain hymyili. Julmasti.<br>\nMassa lähestyi.<span style=\"color:black\"><br>\n<br>\nP&#770;&#785;&#770;&#869;&#840;&#793;&#817;&#827;&#839;a&#773;&#843;&#868;&#867;&#825;&#828;&#804;&#814;&#854;&#857;&#805;l&#784;&#872;&#874;&#782;&#823;&#854;&#858;&#805;a&#871;&#871;&#782;&#879;&#844;&#778;&#830;a&#870;&#805;&#803;&#803;&#812;&#810; &#877;&#869;&#832;&#814;&#816;&#853;&#840;&#828;&#812;&#841;k&#844;&#779;&#844;&#869;&#872;&#776;&#850;&#823;&#841;&#837;&#797;o&#879;&#768;&#876;&#778;&#873;&#866;&#805;&#792;&#804;&#796;&#817;&#791;&#828;t&#859;&#830;&#872;&#874;&#773;&#849;&#875;&#822;&#845;&#797;&#804;&#797;i&#776;&#824;&#791;&#809;&#827;i&#843;&#777;&#778;&#838;&#770;&#860;&#810;n&#866;&#791;&#793;&#845;&#798;,&#851;&#805;&#839;&#854; &#785;&#782;&#868;&#1161;&#796;&#841;r&#786;&#831;&#836;&#807;&#811;&#858;a&#780;&#782;&#771;&#855;&#862;k&#870;&#850;&#872;&#862;&#827;a&#822;&#790;s&#768;&#783;&#781;&#784;&#788;&#827;&#845;&#791;&#846;&#827;&#799;&#816;.&#777;&#772;&#799; &#794;&#768;&#770;&#781;&#831;&#805;R&#878;&#781;&#829;&#794;&#769;&#779;&#860;&#841;&#841;&#811;&#852;&#828;&#827;a&#838;&#826;&#854;&#827;&#851;&#796;k&#867;&#835;&#859;&#855;&#830;&#863;&#798;&#811;a&#878;&#851;s&#776;&#876;&#789;&#846;&#858;&#800;&#798;&#813; &#876;&#783;&#867;&#867;&#863;y&#873;&#868;&#785;&#781;&#773;&#843;s&#792;&#792;&#854;&#825;&#825;&#851;t&#788;&#768;&#771;&#785;&#811;&#857;&#852;&#852;&#814;&#819;ä&#777;&#799;v&#784;&#783;&#831;&#781;&#843;&#850;&#865;&#854;&#803;&#846;&#791;&#793;ä&#830;&#816;&#826;&#811;&#827;&#858;&#805;&#793;,&#788;&#867;&#836;&#831;&#875; &#787;&#848;&#812;&#852;&#793;&#857;&#793;&#841;&#812;k&#768;&#850;&#780;&#794;&#778;&#879;&#789;&#854;&#845;&#817;o&#878;&#877;&#771;&#783;&#870;&#874;&#831;&#833;k&#873;&#777;&#842;&#856;&#805;&#816;&#828;&#817;o&#769;&#829;&#799;&#841;n&#840;&#853;&#814;a&#778;&#781;&#849;&#768;&#810;&#841;&#804;&#819;&#803;&#799;&#839;i&#801;s&#843;&#879;&#772;&#773;&#871;&#812;u&#843;&#849;&#830;&#831;&#803;&#810;&#810;&#803;&#806;u&#859;&#773;&#868;&#838;&#867;&#794;&#799;d&#812;e&#808;&#796;&#845;&#817;n&#876;&#773;&#864;&#853; &#773;&#782;&#878;&#830;&#878;&#873;&#849;&#812;&#809;&#816;&#790;&#854;&#817;&#791;o&#875;&#774;&#784;&#831;&#779;&#786;&#839;&#826;&#817;&#806;&#791;&#851;&#814;s&#788;&#771;&#848;&#879;&#860;&#826;&#826;&#852;a&#789;&#791;&#825;&#858;&#854;&#852;&#792;.&#787;&#869;&#791;&#853; &#769;&#831;&#830;&#773;&#827;&#814;&#840;M&#845;&#809;&#854;&#796;&#796;&#818;&#846;u&#775;&#785;&#768;&#838;&#863;&#809;u&#878;&#768;&#788;&#800;&#839;&#793;r&#862;a&#859;&#836;&#769;&#842;&#807;&#826;&#797;&#837;&#796;&#810;h&#876;&#834;&#773;&#834;&#838;&#769;&#852;&#841;&#853;a&#772;&#775;&#868;&#782;&#820;&#815;&#810;&#827;&#826;&#805;i&#879;&#830;&#777;&#831;&#784;&#849;&#770;&#839;&#828;&#810;&#857;&#811;&#816;n&#853;&#825;&#852;&#816;&#826;&#815;e&#834;&#874;&#794;&#778;&#787;&#785;&#848;&#847;&#805;&#790;n&#770;&#829;&#871;&#794;&#864;&#796;&#804;&#811;&#841;&#837; &#850;&#869;&#839;&#815;&#853;o&#858;&#805;&#828;&#857;&#792;&#816;&#810;n&#794;&#855;&#775;&#848;&#829;&#843;&#834;&#815;&#828;&#854;&#815; &#777;&#843;&#828;&#813;&#800;<br>\nv&#837;&#803;&#854;a&#783;&#870;&#878;&#872;&#861;&#839;&#814;&#817;&#805;&#797;&#805;&#792;i&#777;&#871;&#869;&#869;&#868;&#821;n&#875;&#836;&#866;&#837;&#841;&#827; &#869;&#834;&#849;&#810;&#790;&#805;o&#876;&#873;&#873;&#831;&#816;&#828;&#846;&#837;&#797;&#853;s&#850;&#788;&#859;&#846;&#852;&#806;a&#844;&#834;&#865;&#797; &#768;&#844;&#876;p&#836;&#855;&#788;&#778;&#842;&#828;&#797;e&#830;&#830;&#834;&#869;&#834;&#801;&#825;s&#849;&#868;&#769;&#768;&#835;&#841;ä&#794;&#779;ä&#843;&#820;&#837;&#797;,&#850;&#838;&#772;&#835;&#869;&#842;&#802;&#825;&#846;&#817;&#806; &#843;&#848;&#874;&#867;&#786;&#876;k&#844;&#770;&#842;&#795;&#805;&#799;&#800;&#792;u&#859;&#768;&#801;&#815;&#828;&#809;n&#831;&#838;&#776;&#832;&#858;&#828;i&#843;&#832;&#796;&#798;n&#878;&#871;&#867;&#867;&#863;&#817;g&#834;&#838;&#838;&#815;&#818;&#845;&#813;&#792;&#799;a&#775;&#777;&#868;&#859;&#785;&#815;&#790;&#819;&#798;t&#849;&#785;&#850;&#787;&#772;&#869;&#790;&#791;&#791;&#792;&#798;&#841;&#851;a&#879;&#770;&#775;&#867;&#784;&#838;&#806;&#796;&#841;&#798;r&#874;&#869;&#808; &#867;&#876;&#771;&#776;&#847;&#817;&#793;k&#867;&#869;&#778;&#876;&#780;&#872;&#871;&#814;&#828;&#810;o&#844;m&#875;&#787;&#859;&#864;&#818;&#798;&#857;&#846;&#837;e&#836;&#868;&#872;&#769;&#831;&#862;&#857;n&#844;&#850;&#780;&#859;&#870;&#784;&#834;&#797;t&#784;&#806;&#837;a&#874;&#771;&#850;&#838;&#869;&#780;&#802;&#814;&#805;&#851;&#853;&#799;&#814;&#804;a&#865;&#853; &#872;&#787;&#873;&#858;m&#869;&#787;&#834;&#836;&#773;&#810;&#806;&#846;&#817;&#854;e&#872;&#869;&#786;&#829;&#768;&#859;&#806;&#800;&#797;&#791;&#809;&#857;i&#869;&#779;&#831;&#783;&#781;&#789;&#840;&#792;&#825;&#826;&#812;&#804;t&#859;&#776;&#825;&#800;ä&#773;&#873;&#786;&#776;&#831;&#851;&#809; &#871;&#794;&#875;&#788;&#850;&#871;&#799;&#816;&#845;k&#861;a&#776;&#769;&#779;&#844;i&#878;&#838;&#872;&#805;&#813;k&#770;&#784;&#836;&#834;&#774;&#776;&#830;&#837;k&#832;&#805;i&#795;&#800;&#828;&#816;&#804;&#799;&#852;&#837;a&#786;&#777;&#868;&#877;&#835;&#874;&#844;&#851;&#816;.&#777;&#871;&#773;&#780;&#864; &#875;&#805;&#841;&#809;<br>\nO&#843;&#868;&#776;&#769;&#772;&#776;&#771;&#861;&#800;&#827;&#791;&#816;&#796;&#852;&#812;l&#876;&#806;&#792;&#837;e&#855;&#874;&#876;&#802;&#816;&#841;&#846;m&#874;&#867;&#769;&#832;&#828;&#854;&#803;&#840;&#798;m&#770;&#871;&#772;&#872;&#864;&#796;e&#794;&#792;&#837;&#791;&#826;&#815; &#838;&#775;&#794;&#777;&#872;&#843;&#795;&#854;&#846;v&#877;&#867;&#783;&#775;&#776;&#769;&#868;&#799;&#815;&#853;&#840;a&#784;&#867;&#836;&#814;&#790;&#827;&#791;&#839;&#857;&#793;i&#817;&#854;&#828;n&#831;&#788;&#836;&#870;&#1161;&#805;&#827;&#827;&#796;&#858; &#785;&#784;&#825;o&#877;&#794;&#879;&#878;&#853;&#804;s&#833;&#825;&#828;a&#836; &#878;&#838;&#777;&#849;&#859;&#856;t&#784;&#868;&#843;&#797;&#798;&#825;&#805;y&#879;&#878;&#769;&#807;&#793;&#828;&#837;&#799;&#803;ö&#872;&#831;&#870;&#870;&#879;&#813;&#825;&#825;&#817;k&#779;&#808;&#793;a&#788;&#768;&#782;&#780;&#838;&#829;l&#768;&#877;&#839;&#845;&#810;&#825;&#791;u&#859;&#848;&#875;&#835;&#822;&#837;&#790;&#798;&#790;&#814;&#793;a&#782;&#874;&#795;&#841;&#819;&#827;,&#788;&#855;&#859;&#782;&#831;&#849;&#823;&#839;&#796;&#815;&#814;&#790; &#850;&#824;&#817;&#803;y&#843;&#772;&#779;&#871;&#779;&#771;&#854;&#816;&#810;&#791;&#803;&#793;h&#834;&#823;&#839;&#845;&#846;&#817;&#793;&#851;&#845;d&#781;&#849;&#872;&#873;&#875;&#836;&#795;&#828;&#811;e&#778;&#878;&#787;&#872;&#783;&#819;s&#780;&#856;&#791;&#816;&#813;&#804;&#817;s&#868;&#773;&#773;&#872;&#816;&#800;ä&#834;&#782;&#835;&#870;&#825;&#793;&#804;&#852;&#827; m&#775;&#779;&#849;&#799;&#813;&#797;u&#872;&#802;&#828;&#792;&#804;&#818;o&#772;&#850;&#833;&#800;&#793;&#791;&#854;d&#835;&#768;&#780;&#779;&#865;&#841;&#793;&#839;&#818;&#840;&#841;&#814;o&#789;&#828;&#799;&#800;&#817;s&#867;&#875;&#777;&#875;&#814;&#792;t&#878;&#871;&#775;&#873;&#833;&#796;&#815;&#817;&#853;&#846;a&#775;&#836;&#784;&#866;&#840;&#805;m&#786;&#868;&#838;&#847;m&#771;&#772;&#869;&#777;&#832;&#792;&#798;&#790;&#805;&#810;&#799;e&#830;&#879;&#777;&#871;&#782;&#795;&#846;&#797; &#878;&#855;&#793;&#839;k&#834;&#836;&#867;&#879;&#781;&#859;&#792;&#815;&#837;&#841;o&#784;&#842;&#878;&#873;&#829;&#845;&#827;&#817;&#816;&#828;&#806;k&#777;&#782;&#870;&#781;&#861;&#815;&#852;&#839;&#851;o&#843;&#869;&#874;&#867;&#849;&#768;&#840;&#853;n&#834;&#778;&#768;&#877;&#870;&#770;&#810;&#852;&#827;&#799;&#852;&#793;&#799;a&#850;&#878;&#773;&#830;&#862;&#857;&#803;&#825;&#815;&#813;&#816;&#791;i&#811;&#803;&#810;&#809;&#826;s&#834;&#838;&#771;&#787;&#778;&#821;u&#770;&#867;&#831;&#870;&#1161;&#793;&#792;&#819;&#791;&#828;&#858;u&#834;&#770;&#831;&#848;&#842;&#782;&#821;&#798;d&#839;&#815;&#800;&#818;&#817;e&#859;&#838;&#843;&#774;&#770;&#848;&#785;&#808;&#825;&#809;n&#785;&#836;&#876;&#874;&#867;&#852;.&#788;&#768;&#854;&#828;&#809;&#854;&#818; &#878;&#777;&#829;&#776;&#856;&#828;&#814;&#857;K&#877;&#843;&#768;&#847;&#806;&#816;&#812;&#851;&#799;&#805;u&#850;&#786;&#867;&#773;&#848;&#791;&#809;&#798;&#827;t&#870;&#867;&#819;&#819;&#793;&#818;&#852;e&#844;&#865;&#796;&#799;&#846;&#810;&#800;&#800;n&#770;&#787;&#794;&#847;&#818;&#797; &#830;&#868;&#845;&#825;&#839;&#815;&#818;&#793;&#792;m&#878;&#773;&#876;&#830;&#868;&#783;&#860;&#797;&#815;&#806;&#858;&#792;&#811;&#851;u&#777;&#838;&#844;&#870;&#784;&#862;&#817;&#853;u&#844;&#835;&#836;&#878;&#803;&#791;&#816;r&#836;&#838;&#850;&#874;&#830;&#773;&#796;&#853;a&#775;&#857;&#810;&#817;&#827;&#858;&#851;&#827;h&#847;&#827;&#798;&#796;&#853;&#846;&#851;a&#784;&#781;&#836;&#868;&#768;&#789;&#800;&#845;&#790;&#840;&#805;&#800;i&#868;&#774;&#822;&#804;&#799;&#804;&#816;&#811;&#806;s&#794;&#771;&#836;&#769;&#779;&#789;&#790;&#840;&#792;&#858;&#796;e&#844;&#869;&#876;&#879;&#848;&#819;&#805;&#854;t&#848;&#794;&#771;&#877;&#781;&#862;&#812;.&#794;&#867;&#879;&#838;&#869;&#876;&#793;&#857; &#775;&#872;&#868;&#870;&#784;&#862;&#825;&#798;&#791;&#814;<br>\nT&#866;&#803;&#818;&#814;&#851;&#813;a&#849;&#829;&#831;&#873;&#792;i&#875;&#870;&#874;&#835;&#785;&#829;&#820;&#800; &#785;&#802;&#803;v&#834;&#770;&#775;&#878;&#775;&#770;&#841;&#790;a&#825;&#800;&#792;&#813;&#793;i&#772;&#861;kk&#783;&#867;&#869;&#775;&#877;&#842;&#795;&#851;&#825;&#797;&#799;a&#830;&#844;&#774;&#788;&#825;&#841;&#827;&#797;p&#870;&#782;&#879;&#812;&#817;&#851;&#816;&#799;&#810;&#814;a&#784;&#868;&#787;&#794;&#838;&#802;&#839; &#836;&#778;&#868;&#770;&#869;&#784;&#848;&#825;&#800;&#791;&#853;&#815;&#791;N&#869;&#774;&#783;&#795;&#845;&#845;&#796;&#854;&#791;a&#783;&#788;&#860;&#818;&#799;z&#836;&#855;&#855;&#842;&#776;&#830;&#834;&#792;&#853;&#804;&#817;o&#859;&#781;&#846;&#840;&#792;r&#829;&#870;&#768;&#877;&#877;&#835;&#873;&#824;&#811;&#792;&#827;&#798;&#853;&#800;&#839;a&#876;&#779;&#879;&#878;&#870;&#851;&#813;&#806;&#846;k&#779;&#875;&#786;&#835;&#841;&#816;&#827;&#840;i&#777;&#849;&#858;&#811;&#852;&#805;&#791;&#817;t&#770;&#780;&#775;&#876;&#801;&#810;&#837;&#810;&#791;&#803;&#827;&#817;.&#869;&#794;&#786;&#879;&#829;&#849;&#855;&#865;&#837;&#845;&#797;&#839;<br>\n<br>\n</span>”EEEEIIIIIIII.”<br>\n<br>\nManu huomasi katsomossa Matoron. Tämä katseli häntä surullisin silmin, hymyillen. Hänen vieressään oleva Nazorak alkoi yhä enemmän muistuttaa Guardiania. Tämäkin hymyili surullisesti ja zoomaili häntä päin kiikarisilmällään. Matoron toisella puolella Nazorakien joukosta nousi esiin Keetongu. Tämä tuijotti ainoalla silmällään häntä – yhtä surullisesti kuin toiset kaksi. Maken pää pilkisti Matoron olan takaa. Keetongun takaa esiin astui Gekko. Summerganon asetti kätensä Guardianin olalle. Killjoy makasi kyljellään ylemmällä rivillä. Kepe istui toimettomana hänen vieressään. Tawa ja Visokki lojuivat pitkin katsomoa kuin katselisivat laiskana televisiota. Kaikki tuijottivat häntä surullinen ilme kasvoillaan.<br>\n<br>\nMusta massa saavutti hänet.<br>\n”Auttakaa nyt minua! Auttakaa!”<br>\nKukaan ei vastannut. Hitaasti Makuta Nui sulautui osaksi Makutain veljeskuntaa, osaksi isompaa kokonaisuutta, osaksi yhteiskuntaa. Osaksi mustaa, limaista massaa.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1161,"creator":"Donny","timestamp":"2011-08-12T22:55","content":"<strong>Ämkoon veljeskunnan saaren ranta</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="345" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/He695tveBng" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/He695tveBng</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKiväärillä ja vyölle ripustetulla lyhyellä pistimellä varustettu vartiotorakka katseli lamaantuneena ympärilleen. Nazorak ei tiennyt mitä ajatella. Hetki sitten oli ollut ihan rauhallista, sitten helvetti oli päässyt irti.<br>\n<br>\nTorakoiden rannalle rakentamat varastoteltat ja tähystystornit joutuivat yksi kerrallaan nöyrtymään taivaalta satavien vihaisesti rääkyvien lintujen alla. Raivoisat höyhenpallerot syöksyivät rähisten kohti alhaalla odottavia maalejaan, saaden maan tasalla tilannetta hämmästyneinä seuraavat torakat hajaantumaan hädissään eri suuntiin.<br>\n<br>\nSamaan aikaan metsän reunalla valtavien ritsojen tykönä päivystävät vihreät matoranit nauroivat maanisesti.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="345" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/HLvwZufK478" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/HLvwZufK478</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKivääritorakka onnistui väistämään täpärästi taivaalta viereensä pudonneen mustan linnun. Torakan kauhistukseksi lintu oli kuitenkin ennen taivaalle nousuaan popsinut mehevän annoksen räjähdysaineita.<br>\n<br>\nJep.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="345" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Uwkpj7Ht2Q0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Uwkpj7Ht2Q0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n\"Mitä helvettiä\", nazorak-ilmavoimien komentaja ajatteli seuratessaan tilannetta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1162,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-08-13T11:45","content":"<strong>Laavaluola</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/4olVwwiCG8A?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/4olVwwiCG8A?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAbzumo ja Aine kipittivät pitkin kattoa laavaa pakoon. Se ei enää noussut yhtä vauhdilla kuin vähän aikaa sitten, mutta heidän tiensä ulos ei ollut vielä löytynyt. He olivat jälleen risteymässä. Joka puolelta virtasi laavaa heitä päin.<br>\n”Me hukumme tänne”, Aine voihkaisi.<br>\n”Hiljaa, me päässsemme ulosssss.”<br>\n<br>\nAbzumo valitsi summittaisen tunnelin ja kipitti kattoa pitkin siitä sisään. Hän tuli risteykseen, jossa näkyi jälleen kaksi eri tunnelia. Toisen päässä seisoi tumma siluetti. Abzumo tunnisti Polttouhrin muodot. Hän hiippaili hitaasti lähemmäs kattoa pitkin. Polttouhri vain seisoi paikallaan kivellä, joka ei vielä ollut hukkunut laavaan. Abzumon ollessa vain kymmenisen metrin päässä nukesta tämä kääntyi häntä kohti. Rinnassa oleva silmä tuijotti häntä armottomasti. Sitten aivan yhtäkkiä Polttouhri itse syttyi liekkeihin. Abzumo säikähti niin, että melkein pudotti Aineen laavaan. Polttouhri paloi poroksi erittäin nopeasti. Jäljelle ei jäänyt edes tuhkaa, liekkimeri vain kuihtui ilmaan.<br>\n”Mmmmitä tapahtui?” Aine ihmetteli.<br>\n”En tiedä, mutta luultavasssti tuonne päin on mentävä”, Abzumo sanoi. Sitten hän jatkoi eteenpäin. Tunneli johti nyt suoraan ylöspäin. Sieltä ei virrannut sisään laavaakaan. Sitten alkoi näkyä päivänvaloa. Ja suuaukolle tultuaan Abzumo pullahti esiin vuoren rinteeltä. Maa tärisi, tulivuori teki purkautumistaan.<br>\n<br>\nVarovasti Makuta aloitti hyppelyn alaspäin, mutta hetken kuluttua päätti kasvattaa itselleen siivet ja vähentää jalkoja. Itse asiassa hän sulautti kaikki jalkansa itseensä ja kasvatti tavanomaiset lepakkomaiset siivet. Tulivuoren räjähtäessä Makuta Abzumo Harmaa Aine kourissaan liiteli kohti kaleeria, joka odotti rannalle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1163,"creator":"Troopperi","timestamp":"2011-08-13T13:04","content":"<strong>Bio-Klaani, asepaja</strong><br>\n<br>\nTroopperi katsoi itseään haarniskaosastolla olevasta peilistä. Hänen haarniskansa oli vahingoittunut tehtävällä otettuaan jokusen osuman torakoiden kivääreistä. Toinen olkapanssari oli haljennut, ja rintapanssarissa oli paha mustunut jälki. Panssari pettäisi ennen pitkää.<br>\n<br>\n\"Tässä se sitten olisi.\"<br>\n<br>\nTroopperi käänsi päätään ja näki nuhruisen Matoranin, jolla oli yhä paksut, kuumalta suojaavat kintaat kädessä. Matoran kantoi hyvin (tietenkin) tehtyä metallinkiiltoista kullanväristä rintapanssaria. Troopperi otti ilmeisesti Matoranille hieman raskaan metallinesineen käsiinsä. Matoran kiiruhti hakemaan muita panssarinosia, ja palasikin pian.<br>\n<br>\n\"Hienoa työtä, tähän olen tyytyväinen\", Troopperi sanoi hymyillen Matoranille. Pian paikalle tuli muutama Matoran lisää, jotka auttoivat haarniskan Troopperin päälle, ja veivät vanhan pois.<br>\n<br>\nJuuri kun hän oli poistumassa asepajalta, tuli vihreä Matoran-lähetti paikalle. Hän kertoi nimekseen Voyager, antoi Troopperille \"tärkeän viestin Admineilta, jota ei saa hukata\". Troopperi naurahti virheelle lauseessa, joka johtui luultavasti Manfredin poissaolosta tai siitä, että joku oli juhlinut myöhään illalla. Troopperi avasi viestin. Se oli vapautus tehtävältä joka hänelle oli annettu.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1164,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-08-13T20:24","content":"<strong>Bio-Klaanin kahvio</strong><br>\n<br>\nRuki täräytti kolme tuopillista valkoista juomaa pöytään ja työnsi niistä yhden Sarajille ja yhden Creedylle. Hän nosti omansa suoraan suulleen ja veti pitkän kulauksen iskien tämän jälkeen tuoppinsa tarpeettoman lujaa pöytään: ”Noh, onko hän aina noin vieraanvarainen?”<br>\n<br>\nSaraji hymähti ja veti tuoppinsa lähemmäksi itseään. Hän oli jäänyt tuijottelemaan nurkkapöytään, jossa istui Matoro yhdessä kahden Sarajille tuntemattoman henkilön kanssa. Saraji nyökkäsi Matorolle, joka vastasi tähän, jonka jälkeen molemmat keskittyivät jälleen omiin pöytäseurueisiinsa.<br>\n<br>\n”Hän ei yleensä kimmastu noin, veikkaan että sisällä olo on tehnyt hänet höperöksi. Luulen että on parasta vain antaa hänen rauhoittua. Ja muistakaamme, että hän on viimeisien viikkojen aikana menettänyt kylkensä, räjähtänyt ja pudonnut komentotornista. Häntä on lävistetty, murjottu, poltettu, viillelty ja leikelty. Jollain tavalla ehkä ymmärrän hänen... noh, ärtyneisyytensä.”<br>\n<br>\nCreedy oli uponnut tuoppinsa syövereihin ja Matoranin pää oli uppoutunut tuohon ylisuureen astiaan hörppimisen säestyksellä. Hän seurasi keskustelua puolikorvalla, kadoten vähitellen omiin mietteisiinsä. Hän tiesi Killjoyn olleen Pimeyden Metsästäjä, mutta Creedyn mökissä saama informaatio hämmensi häntä. Kaikki palaset eivät olleet kohdallaan, hän ei löytänyt motiivia lähellekään kaikkiin Killjoyn tekemisiin... vaikka toisaalta, eivät ne asiat hänelle kuuluneetkaan.<br>\n<br>\nVähäksi aikaa koko kolmikko hiljeni ja Creedyn huomio kiinnittyi hieman nuhjuisen näköiseen Matoraniin, joka koetti väen väkisin tilata tiskiltä Tapiirinmaitoa likaisesta mukista. Saraji katseli samaan suuntaan huokaisten. Hän nousi ylös ja käveli tiskin ohi hakemaan päivän lehden. Killjoy ei ollut taittanut sitä aikoihin ja päätoimittaja Summerganonia ei oltu nähty toimistossaan. Lehteä tekivät nyt vapaaehtoiset ja se paistoi lehdestä hyvin näkyvästi. Klaanilehden etusivulla oli valtava lööppi otsikolla: Tawalla salasuhde Nöpöön? Lue uusimmat paljastukset Klaanin johtajasta!<br>\n<br>\nRuki näytti voivan pahoin ja tarttui lehteen heittäen tämän pöydän vieressä olleeseen roskapönttöön. ”Tuohon tuo lehti on mennyt. Viime viikolla ne kaivelivat ikivanhoja tarinoita Ämkoon metsästysreissuista ja Guartsun hammasharjoista.... ja vielä näinä aikoina kun informaation pitäisi kulkea.”<br>\n<br>\nSaraji hymähti ja otti lekottelevamman asennon tuolissaan. ”Noh, mistäs sinä hänet tunnet? Killjoyn siis. Luulin että työskentelet aulassa aamusta iltaan, minua peloteltiin, ettei teillä olisi kovinkaan vapaa-aikaa.” Ruki näytti hetken vaivaantuneelta ja sinisen Kaukaun takana käytiin selvästi pientä ajatustyötä: ”Siitä lähtien kun Killjoy liittyi tänne... noh, näytti siltä ettei kukaan oikein pitänyt hänestä. Minulla oli kauan sitten sama ongelma, Klaaniin liityttyäni ongelma kuitenkin katosi. Minulle oli jotenkin vieras ajatus että Klaanissa syrjittäisiin jotakuta, joten tavallaan... noh, halusin jutella hänelle. Siinä taisi vain käydä niin päin, että hän auttoi minua, enkä minä häntä.”<br>\n<br>\nSaraji kuunteli selitystä virne naamallaan: ”Usko pois, Killjoy ei ole sellainen tyyppi joka välittäisi tuollaisista asioista. Hän ei edes yritä.”<br>\n<br>\n”No tuota... niin, ehkä. Meillä henkilökunnan tiloissa porukka säälii häntä, hän vain asuu erakkona jossain mökissä eikä koskaan näytä naamaansa täällä. Miksi hän ylipäätään liittyi Klaaniin, jos hän ei edes yritä tulla toimeen muiden kanssa?”<br>\n<br>\nSaraji nousi penkistä ja hörppäsi loput juomastaan loppuun. ”On mukavaa nähdä, että maailmassa on vielä joku joka jaksaa ajatella yksilön ongelmia. Pidä tuo linja... te olette harvassa.”<br>\n<br>\n”He-hei, minne sinä luulet meneväsi?”<br>\n<br>\n”Xian reissulta selvisi yksi lääkintävahki. Lähetin hänet jonkun sairastuvalla levänneen nutipään kanssa hankkimaan itselleen töitä. Taisivat mennä johtajanne toimistoon, käyn katsomassa miten se pärjää.”<br>\n<br>\nRuki heilautti kättään Sarajin kadotessa portaikkoon. Hän käänsi katseensa mietteisiinsä uponneeseen Creedyyn, joka ei tuntunut edes huomanneen Sarajin poistumista. Ruki tuijotti hetken Matorania ja aukausi lopulta suunsa: ”Noh, mikäs sinun tarinasi on?”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1165,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-08-14T13:53","content":"<strong>Kaleeri</strong><br>\n<br>\nMatoran oli menettänyt puolet elinajastaan Abzumon kaleerille jouduttuaan. Nyt hän menetti henkensä. Raivoisa Makuta veti hänet kölin ali. Paha vain, että Abzumo jätti Matoran-paran veden alle. Kukaan ei uskaltautunut mennä pelastamaan tätä. Makuta käveli muiden soutajien luokse ja katseli näitä pahansuovasti.<br>\n”Kuka on sssssseuraava?” Kukaan ei vastannut. Abzumo tarttui lähintä Matorania kurkusta ja puristi niin kauan, että tämän pää lensi irti ja verta suihkusi kaikkialle. Monet soutajista itkivät hiljaa, ja jokainen oli kumartuneena Makutan jalkojen juureen.<br>\n”Minä tulen tänne koko perhanan matkan”, Makuta karjui, ”ja sitten se siru on väärennös!”<br>\nMatoranit katselivat häntä peloissaan ja hämmentyneinä. He eivät ymmärtäneet, miksi heitä kuritettiin. Abzumo oli vain palannut laivalle ja saanut raivokohtauksen.<br>\n<br>\nAbzumo nosti seuraavan Matoranit ilmaan ja iski hänen päänsä läpi kaleerin puisesta kyljestä. Matoran kuoli heti. Sitten Abzumo tarttui seuraavaan uhriinsa. Mutta ennen kuin hän ehti tehdä yhtikäs mitään, Matoran sylkäisi hänen kasvoilleen. Kaikki katselivat jähmettyneenä Abzumoa ja Matorania, joka roikkui hänen kuristusotteessaan. Sitten uhri alkoi puhua.<br>\n”Si-sinä olet Ma-makuta! Teidän pitäisi suojella Matoraneja, ei… ei tappaa ja kiduttaa heitä!”<br>\n”Ehkä minä en sitten ole Makuta”, Abzumo karjaisi. ”Minä olen sinun jumalasi! Minä päätän elämästäsi ja kuolemastasi!”<br>\nHän iski kyntensä Matoranin mahan läpi ja repi suolet irti. Tämä vajosi lattialle, ja Abzumo kulki Matoranien joukkoon. Sitten hän kietaisi suolen erään toisen Matoranin kaulan ympärille ja hirtti tämän.<br>\n”Yksikään teistä ei lähde tältä laivalta elävänä!” Abzumo kirkui hysteerisesti.<br>\nVisorak-vartijat katselivat huolestuneina näytöstä. Tämä tarkoittaisi todennäköisesti, että heidän täytyisi soutaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1166,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-08-14T20:58","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Minun käsialaani ovat kohdat Killjoyn ja Tawan kanssa (Tawan avustaessa oman hahmonsa kanssa) ja Keetongu ja Matorot hoitivat muun.</dd></dl>\n<strong>Bio-Klaani, Tornikahvila</strong><br>\n<br>\nLaivasto pilotti Ämtur siemaili mausteista teekupillista Tornikahvilan pehmeällä sohvalla ja katseli suuresta ikkunasta pohjoiseen, missä Ämkoo-vuoren silhuetti nousi tummia pilviä vastaan. Kahvila kuului Klaanin ympärillä olevan kylän kalleimpiin, mutta Ämtur oli päättänyt palkita itsensä voitokkailla sotatoimilla ansaitun palkankorotuksen johdosta. Viehkeä Ga-Matoran-tarjoilija toi akakupäiselle Onu-Matoranille korillisen teeleipiä. Ämtur antoi tarjoilijalle pari mutteria tippiä, otti mukavamman asennon ja nakersi puikulaista leipää.<br>\n<br>\nParvi isoja lintuja nousi jostain metsiköstä lähellä Klaanin pohjoisrannikkoa. Onu-Matoraneille epätyypilliseen tapaan Ämtur rakasti lentämistä ja lintuja, ja hän päätti tarkentaa Kanohinsa teleskooppisilmän optiikkaa nähdäkseen nämä kunnioitusta herättävät ilmojen valtiaat tarkemmin.<br>\n<br>\nNe eivät olleet lintuja. Eivät ollenkaan lintuja.<br>\n<br>\nLentokoneita. Nyt tuli kiire. Telakkaan piti ilmoittaa, jos puolustus haluttiin käyntiin.<br>\n<br>\nÄmtur heitti lompakostaan kasan muttereita maksuksi teestään ja lähti juoksujalkaa kohti aulaa. Se ei kuitenkaan vaikuttanut hyvältä idealta, sillä kahvila oli tähän aikaan tupaten täynnä parempaa väkeä, joka ei sietänyt juoksemista ja möykkäämistä. Pitkissä portaissa väen läpi tunkemiseen olisi mennyt niin paljon aikaa, että olisi ollut sama jäädä tänne ja odottaa, että hyökkäys huomattaisiin Telakalla. Ämtur pohti vaihtoehtoja. Hän katseli ikkunasta parikymmentä metriä alapuolella olevalle sisäpihalle.<br>\n<br>\nRoskalava täynnä pehmeitä säkkejä. Ihanaa. Ja Ämtur kaiken lisäksi rakasti lentämistä.<br>\n<br>\nMatoran avasi ikkunan, hyppäsi ikkunalaudalle, kiitti paikalle kiiruhtavaa portsaria (Kuinka infantiilia!) ja katosi.<br>\n<br>\nMuks. Maks. SNÖÖRF.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;> <iframe width="200" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/LDI_jd18ydA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/LDI_jd18ydA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMaha täynnä kompostia tyytyväisenä nukkuvan Tapiirin vaistot heräsivät, kun taivaalta tippunut Onu-Matoran muksahti sen selkään. Varoitusta antamatta suurikokoinen kärsärahi lähti kiitämään pitkin katuja kuin sukulaisensa viidakossa. Ämtur tarrasi kauhuissaan elukan korvista, sillä tästä vauhdista tippuminen olisi aiheuttanut ainakin kolmen elintärkeä elimen rikkoutumisen. Tapiiri vinkaisi ja kääntyi sen korvan suuntaan, mistä Matoran-pilotti tarrasi kovempaa. Se syöksyi kohti kaupustelevia Matoraneja, kaatoi hedelmä- ja kalakojun ja nappasi vauhdista melonin kitaansa.<br>\n<br>\n”Juokse, suurisydäminen!” Ämtur huusi ja väänsi Tapiirin telakelle vievän tien puoleista korvaa. ”Snörf!” vastasi ratsu ja kiisi kivitettyä tietä pois Klaanin muurien suojasta kohti Telakkaa. Tapiirin mieliala oli kohonnut huomattavasti makoisan hedelmän seurauksena eikä se enää välittänyt selässään kiikkuvasta lentäjästä. Tanner tömisi ja Telakan valtavat hallit lähenivät. Hämmentyneet ovenvartijat avasivat ilmapainetoimiset ovet tunnistaessaan Ämturin. Koskaan ennen ei moista tuomionpäivän ratsumiestä oltu Telakan portilla nähty. Tapiiri syöksyi hallin eteiseen, otti sutia öljylammikosta ja kääntyi Ämturin ohjastamana kohti Keetongun työhuonetta. Hieman ennen määränpäänsä avonaista oviaukkoa Tapiiri kuitenkin huomasi eräässä kulmauksessa munakasta päivälliseksi nauttivat Walsinatsin ja pysähtyi kuin seinään. Ämtur lensi Tapiirin pään yli, oviaukosta sisään, liukui Tongun työpöydän yli ja tönäisi kakkospäälikkö Tehmutin pois ylipitkältä jakkaraltaan.<br>\n<br>\n”Torakoita, pomo. Ainakin viisitoista ja lentokoneissa.” <br>\n<br>\n[<em>Musiikin voisi sulkea tässä, jos se vielä jatkuu</em>]<br>\n<br>\n<strong>Linnoitus, komentotornin puoliväli</strong><br>\n<br>\nHissi oli varattu, joten Killjoy juoksi. Puolessavälissä matkaansa Metsästäjä törmäsi käytävällä harhailevaan Matoralaisjoukkoon, joka kirjaimellisesti hyppäsi pois tieltä Killjoyn rynniessä kierreportaita ylös. Killjoy oli huonossa kunnossa, hänen rintakehänsä jokaista vammaa vihloi ja hänen hengityksensä oli raskas. Visokki kuitenkin halusi tiedon perille heti ja sen Killjoy aikoi myös tehdä. Kivulias matka sai jatkua ja Killjoyn päässä pyöri vain yksi asia: ”Se pirulainen joka päätti käyttää hissiä juuri nyt, saa kokea kivuliasta palautetta.”<br>\n<br>\n<strong>Tawan toimisto</strong><br>\n<br>\n”Joten me siis lähdemme tänään?”<br>\n<br>\nVihreä lyhyehkö toa ja lääkintätunnuksella varustettu Vahki seisoivat Tawan pöydän edessä selkä suorana ja naama virallisena. Keltainen Toa istui pöytänsä takana valtavan kirja- ja paperipinon keskellä, nojaten päätään toiseen käteensä. ”Se on siis sovittu, otan teidän nimenne vielä ylös, tämän jälkeen voisitte mennä kokoustiloihin odottamaan tarkempia tietoja lähdöstänne.”<br>\n<br>\n”Konguboss, tai KooBee, tai miten vain haluat”, ilmoitti Vihreä toa, joka ryhdisti asentoaan naputellen sormellaan veitsensä kahvaa. ”Black Hand neljäs tiimi, lääkintäyksikkö 7, valmiina astumaan palvelukseen.” Julisti Vahki.<br>\n<br>\nTawa katsoi jälkimmäistä puhujaa hetken ja raapusti paperiinsa numeron seitsemän. Hän nyökkäsi kaksikolle, joka ymmärsi poistua huoneesta. Oven sulkeuduttua Tawa pudotti kynän kädestään ja hautasi kasvonsa kokonaan käsiinsä. Violetti viitta lepäsi epätoivoisen hahmon selkänojalla. Klaanin viimeaikoinen tapahtumasarja alkoi vaatia veroaan. <br>\n<br>\n”Mitä minä teen...” Tawa raotti käsiään ja tuijotti edessään lepäävää paperipinoa. Tuntien työ kirjastossa, Klaanien asiat hoidettava perustöiden lisäksi, kymmeniä hätääntyneitä Matoraneja päivittäin. Useita tarkkaa huomiota vaativia erikoistehtäviä... jonka päälle huoli monista ystävistä. Tawa nosti päänsä ylös ja jätti kätensä lepäämään pöydälle kämmenpuoli ylöspäin. Toinen niistä oli miltei tunnoton, hän oli työskennellyt jo usean päivän putkeen ilman lepoa. <br>\n<br>\nNöpö hurisi ruokakuppinsa ääressä huoneen nurkassa. Tawa nousi ylös ja nosti pienen ravun syliinsä, vieden sen mukanaan pöydän ääreen. Toa rapsutti Ussalia vatsasta, saaden pikkuisen kierähtämään selälleen, heiluttaen samalla saksiaan ilosta. Tawa sai nostettua pienen hymyn kasvoilleen. Hän lepäsi nyt pää ja kädet pöydällä, tuijottaen pientä Ussalia tämän tasolla: ”Sinä et taida tietää mitä täällä tapahtuu ethän?”<br>\n<br>\nNöpö hiljeni ja tuijotti Tawaa suoraan silmiin, inahtaen yllättäen surumielisesti. Ravun sakset laskeutuivat ja sen silmät lupsottivat nyt alaspäin. Tawan hymy katosi nopeasti ja nyt toan naama värisi, yrittäen päättää miten reagoida. Toa kuitenkin kokosi itsensä ja nosti ravun olkapäälleen. ”...niin, minä kaipaan häntä myös.”<br>\n<br>\nTawan seuraava ajatus alkoi jälleen työmäärän kauhistelulla, toinen ajatus oli ihmetys ovelta kuuluvasta rytinästä ja kolmas koski sitä faktaa, että toimiston ovi makasi kahdessa osassa lattialla. Tämän jälkeen Tawa katsoi eteensä pöydälle ja näki punaisen kypäräpäisen hahmon puoliksi retkahtaneen tämän päälle. <br>\n<br>\nSeurasi hetken hiljaisuus, kunnes huohottava hahmo nosti päänsä ja nosti kätensä pöydälle. Lattialle levinneet paperit saivat nyt uuden tulokkaan. Paperin, joka sisälsi viisi nimeä.<br>\n<br>\n”Tiesitkös, että siinä ovessa oli kahvakin?”<br>\n<br>\nKilljoy nousi ylös, tyrkyttäen lappua aivan Tawan eteen. Metsästäjä huohotti, hän oli päässyt kivusta huolimatta vauhtiin ja rysähtänyt suoraan oven läpi. Hän tiesi, että jos hän olisi pysähtynyt, olisi hän varmasti lyyhistynyt ennen kuin pääsisi sisään. Killjoy sai kuitenkin kakistettua itsestään puhetta ulos, joskin vaivoin: ”Normaalisti... *rahinaa* ...normaalisti, keihääsi olisi tunkeutujan kurkulla jo sillä sekunnin murto-osalla kun ovi alkaa murtua... sinun... pitäisi olla varovaisempi.”<br>\n<br>\nTawa oli ottanut Killjoyn ojentaman lapun käteensä, pitäen katseensa edelleen pöydällään makaavassa Metsästäjässä. ”...en odottanut näin äkillistä vierasta.” Tawa katsoi lappua, katsoi viittä nimeä siinä. ”Mikä tämä on, miksi tällä on tällainen kiire?”<br>\n<br>\nKilljoy kurlasi, hänen kätensä hapuilivat kypärälle, yrittäen vetää sitä pois. Killjoyn kädet eivät kuitenkaan jaksaneet edes näin yksinkertaista operaatiota ja kypärän irroittaminen koitui Tawan tehtäväksi. Kurlauksen syy löyty ja kypärän mukana pöydälle valahti suuri määrä Killjoyn omaa verta, johon hän oli hetki sitten meinannut tukehtua. ”Me tarvitsemme lääkärin, minä kut-” <br>\n<br>\n”Petturi...” <br>\n<br>\nTawa nosti sormensa kauemmaksi hapuilemastaan hakulaitteesta ja jäi jälleen tuijottamaan nyt omassa verilammikossaan makaavaa Killjoyn päätä. Tawa työnsi muutaman tahriintumisvaaran alla olleen kirjan syrjään ja nosti yhdellä kädellä Killjoyn pään ylös ja piteli tätä pystyssä soturin koettaessa saada velttoihin jalkoihinsa eloa. Killjoy väänsi käsillään itsensä väkisin polvilleen ja nyt hänen päänsä lepäsi leuan varassa pöydän reunalla. ”Yksi noista... päästi sisään... Feterra...”<br>\n<br>\nTawa nousi hitaasti seisomaan. Viitta putosi selkänojalta lattialle, Nöpön hypätessä tämän perään. ”Mistä tämä tieto on peräisin?”<br>\n<br>\n”Hän otti yhteyttä, äsken, viesti täytyy... saada perille. Saada sinulle.”<br>\n<br>\nTawan silmät laajenivat ja hän tarttui Killjoyta olkapäistä koettaen tukea tätä paremmin. ”Visokki? Hän otti sinuun yhteyttä?”<br>\n<br>\nKilljoy väänsi pakotetun virneen kasvoilleen, joutuen lopettamaan tämän uuteen verenpurskahdukseen. Tawa kavahti taaksepäin ja nappasi nyt vihdoin hakulaitteensa, pistäen sinisen napin pohjaan. ”Kuuleeko alakerta? Meillä on toimistossani vakavasti haavoittunut, tarvitsemme ensiaputiimin.”<br>\n<br>\n”Älä...”<br>\n<br>\n”Sinä tulet tänne sairasvuoteesta juosten suoraan oven läpi yskimään verta, sinut pitää saada hoit-”<br>\n<br>\n”Hän haluaa että tiedät tuon... sinä olet harvoja varmasti luotettavia. Sinun täytyy tiet-” Tämä lause päättyi kivunvihlaisuun, jonka seurauksena Killjoy lyyhistyi nyt kokonaan maahan. <br>\n<br>\nTawa painoi sinisen napin uudelleen pohjaan ja toisti nyt jo tuimalla äänellä: ”Haloo! Kuuleko alakerta? Minä toistan, meillä on-”<br>\n<br>\n”He eivät kuule.”<br>\n<br>\nVielä kerran Killjoy nosti päänsä lattiasta ylös, katsoen salaman Toaa nyt suoraan silmiin: ”Etkö sinä kuule? Ne ovat täällä.”<br>\n<br>\nHakulaite tipahti Tawan käsistä. Hän ei voinut uskoa, hän oli uponnut ajatuksiinsa ja seuranneisiin tapahtumiin liikaa... hän ei voinut uskoa ettei ollut kuullut sitä. Vinkuva ääni kuului komentotorniin helposti, Tawalle tuttu ääni, ääni jota ei ollut valmis vielä kuulemaan. Ensimmäinen räjähdys kaikui pihamaalta ja nyt sisälle kantautui muos Matoranien rääkäisyjä. <br>\n<br>\n”Minä luulen... että jatkamme tätä myöhemmin.” Tämän sanottuaan Metsästäjä menetti tajuntansa. Tawa sulki silmänsä ja veti syvään henkeä. Säpälöityneen oven taakse oli ilmestynyt nyt uusi mustiin kankaisiin sidottu pitkä hahmo, joka piteli käsisään valtavaa miekkaa. ”Tawa, meillä on ongelma.”<br>\n<br>\nSaraji katsoi maassa makaavan Metsästäjän ruumista ja nyökkäsi Tawalle. Salaman Toa kiisi nyt portaita alas, Sarajin kumartuessa maassa makaavan ruhon ylle.<br>\n<br>\n”Idiootti.”<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani<br>\nKahvio</strong><br>\n<br>\nKylmän viiman tavoittamattomissa, kotoisassa Kahviossa oli rento tunnelma. Lämmintä valoa loistavat lamput paistoivat kahvion suuresta ikkunasta terassille ja sieltä pimeyteen. Kuului iloista naurua ja rupattelua.<br>\nMatoro istuskeli Kahvion nurkkapöydän ääressä Delevan ja Nurukanin kanssa. Joukko oli keskustellut jo pitkään kaikesta Klaaniin liittyvästä, ja kaksi vierailijaa ovat yhä enemmän vakuuttuneita Klaaniin liittymisen positiivisista puolista.<br>\n<br>\nMatoroa häiritsi jatkuvasti hänen katkaistu kätensä. Se muistutti jatkuvasti Nukesta, vaikka Matoro kuinka yritti ne hirviöt unohtaa. Käden tynkä oli sidottu ja periaatteessa se ei tarvinnut enää hoitoa, kiitos parannuskivi-käsittelyn. Hän kuitenkin halusi käden tilalle jotain, ainakin uuden harppuunan kiinni rannepanssariin. Lisäksi hänen pitäisi raportoida Nimda- retken tulokset Tawalle. Senkin lisäksi hän aikoisi vielä tutkia kaiken mahdollisen Arupakista.<br>\n<br>\nPaljon väkeä puuttui Kahvion vakiomiehityksestä. Nopeasti katsottuna ainakin Guartsu, Tongu, Manu, Kepe, Snowie ja Make loistivat poissaolollaan. Illanistuminen kahviossa oli silti rentouttavinta mitä Matoro oli tehnyt aikoihin. Paikka oli tuttu ja turvallinen. Sinne oli helppo tulla eikä siellä tarvinnut ajatella vaaroja.<br>\n<br>\nSillä hetkellä hälytyskello pärähti soimaan kahvion ovenpielessä. Tunnelma sähköistyi välittömästi.<br>\n“Nazorakien lentolaivue havaittu. Toista, Nazorakien lentolaivue havaittu”, kuului kovaäänisistä pitkin Klaania.<br>\nMatoro pudotti kaakaomukinsa lattialle. “Mit- ei tämä voi olla mahdollista!”<br>\n“Mitä tämä on”, Deleva kysyi välittömästi.<br>\nNurukan tunnisti äänen välittömästi. Hän muisti Metru Nuin pommitukset.<br>\n<br>\nSitten muut äänet peittyivät ulkoa kuuluvaan ulvontaan. Nuolenkärjen malliset syöksypommittajat syöksyvät käytännössä alaspäin ja pudottavat ensimmäisen erän Torakium- pommejaan.<br>\n<br>\nTilanne riistäytyi käsistä kaikilta. Salamahyökkäys oli lamauttanut muurin vajaamiehitetyn ilmatorjunnan. Laivaston joukot eivät olleet vielä ilmassa. Syöksypommittajien päätähuimaavat syöksyt ja koukkaukset kylvivät tuhoa suurten räjähdysten muodossa. Tuliset soihdut loistivat öistä taivasta vasten kylväen kuolemaa ympärilleen.<br>\n<br>\nEnnen kuin kahvion illanistujat ehtivät tehdä mitään shokiltaan, pommi osui vain muutamia metriä terassista sivuun, murskaten kivistä seinämää lasiseinän särkyessä pieniksi siruiksi. Matoro suojasi vaistomaisesti päänsä käsillään, mutta se ei paljoa auttanut. Paineaalto heitti koko kahvion irtaimiston ilmaan, ja yhden hidastetun hetken Matorosta tuntui kuin hän olisi ollut painottomassa tilassa. Ilmassa ikään kuin leijui suuri määrä tavaroita ja satoja pieniä lasinsirpaleita.<br>\nSitten karu todellisuus iski kaiken irtaimiston Kahvion sisäseinään.<br>\n<br>\nKun räjähdyksen välittömät seuraukset olivat lakanneet, Matoro nousi varovasti pystyyn kaapin edustalta. Toa huokaisi helpotuksesta, sillä sohvat eivät olleet syöksyneet seinään. Ne olivat nähtävästi hyvin kiinnitetty lattiaan.<br>\n<br>\n“… ovatko kaikki kunnossa?” Matoro kysyi. Hän tiesi kysymyksen olevan turha eikä odottanut vastausta.<br>\nNurukan nousi kivimurskan ja lasinsirpaleiden joukosta. Hän veti Delevan myös pois kasasta, ja nuori Plasman Toa vaikutti saaneen pahempia vaurioita kuin Nurukan itse.<br>\n“Uhrg”, kuului ääni jostain. Joku matoran karjui täysillä. Ensimmäiset lääkintämatoranit olivat päässeet Kahvioon. Kukaan ei ollut uskonut tämän tapahtuvan.<br>\n<br>\nMatoro piteli olkapäätään. Se oli iskeytynyt suoraan seinään eikä tunne ollut mieluinen. Jään Toa nousi varovasti seisomaan. Hänen jalkansa tärisivät hieman paineaallosta. Hän otti pari juoksuaskelta ja pysähtyi kontalleen siihen, missä oli ennen ollut Kahvion ulkoseinä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/k8lliEKExD0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/k8lliEKExD0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nYlhäältä näkymä oli karmaiseva.<br>\n<br>\nTulipaloja ympäri Klaanin yön verhoon peittyneitä rakennuksia. Pieniä olentoja pakeni sortuvista rakennuksista yön pimeyteen. Sireenien ulvontaa.<br>\n<br>\nEi tämän pitänyt olla mahdollista. Ei kukaan odottanut tätä.<br>\n<br>\nToa peitti kädentyngällään normaalin silmänsä valtavalat välähdykseltä ja tulipatsaalta, joka kohosi Kauppatorin keskeltä. Pieniä sirpaleita lasia putoili Matoron haarniskan väleistä alas pimeyteen. Kahvion lattia oli vielä kuuma taannoisen räjähdyksen myötä. Ennen terassia tukeneet metallipalkit loistivat oransseina ulkoseinässä pienten liekkien nuolless niitä.<br>\n<br>\nPimeyden keskellä taivaalla näkyi nyt majesteettisessa rauhassa lentävä suuri ilmalaiva. Sen kyljen Nazorak-tunnuksen vaaleat värit loistivat pimeydessä. Näkymä oli kuin hidastettu. Koi pudotti jotain, mikä näytti kymmeniltä pimeydessä palavilta, hitaasti putoavilta soihduilta. Ne satoivat maahan tuottaen kuolemaa. Etäisinä kaikuvat räjähdykset jymähtelivät Klaanin rakennusten yllä tuhoten kaiken alleen. Jossain Telakan suunnassa näkyi räjähdys.<br>\n<br>\nMatoro katsoi katse jäätyneenä synkän taivaan kauhunäytelmää. Voiko tämä olla mahdollista. Hetkessä Klaanin ilmatila peittyi moottorien ääniin ja tulitukseen. Lentue Lohrakeita syöksyi pommittajalaivuetta päin tuliaseet soiden. Jotain räjähti taivaalla. <br>\n<br>\nSota oli alkanut.<br>\n<br>\n<strong><em>Koin</em> komentosilta</strong><br>\n<br>\n088 oli tyytyväinen. Pirullinen hymy kasvoillaan hän seisoi aluksensa komentosillalla. Suuren kaarevan tuulilasin läpi hän nautti näkymästä. Koko sota Klaania vastaan oli vitsi. Yksin Ilmavoimat kykenisivät nujertamaan Klaanin vastarinnan yhdellä hyökkäyksellä.<br>\n<br>\n“Lentue kaksi, kolme minuuttia. Kohteena sydän-Klaani”, hän lausui pieneen mikrofoniin, joka oli kiinnitetty hänen harmaan takkinsa kaulukseen.<br>\n<br>\nNazorak hymyili.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1167,"creator":"BD","timestamp":"2011-08-14T23:02","content":"<strong>Klaanin käytävät</strong><br>\nToa käveli käytävillä lappu kädessään, ja päätyi ovelle jonka ympärys näytti siltä kuin se ei edes olisi osa itse rakennusta ja tehty peukalo keskellä kämmentä. To koputti oveen ja hieman vaivaantuneen näköinen Gekko ilmestyi ovelle. <br>\n”Kirje teille, herra öhmm... Gekko”, Pakaria kantava toa ojensi lapun Gekolle joka katseli sitä hetken. Ennen lähtemistään toa kysäisi vielä Gekolta: ”Miksi sinä olet peittänyt koko kätesi tuolla kaavulla?”, Gekko virnisti ja vastasi: ”Näytän se päällä 20% siistimmältä”.<br>\n”...”<br>\nGekko laittoi oven kiinni ja päätti tutkailla kirjettä vähän tarkemmin.<br>\n”Vai, että ne pirulaiset ovat valtaamassa sitä saaripahasta, ei kai tässä muu kai auta sitten kuin vain mennä, käsipuolena ja ymh, aseettomana. Äkkiäkös jonkun seipään kai kuitenkin jostain löytää”. Toa käveli ulos huoneesta ja suuntasi kohti kokoustiloja jossa annettaisiin lisäohjeita.<br>\n<br>\n<strong>Kokoustilat</strong><br>\n<br>\nValkoinen käsi pilkisti oven suusta ja KB sekä jonkinsortin lääkintä vahki katsahtivat tulijaa. Gekko istui ja rikkoi jo minuutteja kestäneen hiljaisuuden: ”Terve”.<br>\n<br>\n[spoil]PONIVIITTAUS[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1168,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-08-14T23:20","content":"<strong>Nazorak-pesät<br>\nPääkomentokammio</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/AR4vuyU-GWw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/AR4vuyU-GWw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nNazorak-pesän metalliseinäisessä sydämessä välkkyi satakunta holonäyttöä, joiden parissa työskenteli kymmeniä insinööri- ja upseeritorakoita. Näppäimistöjä naputeltiin aggressiivisesti ja lähetinlaitteisiin komentojaan karjahtelevien upseerien yhteisääni muodosti moniäänisen kuoron, jonka alta oli vaikea kuulla mitään.<br>\nKammion keskellä seisoi komentosilta, jonka rautaisen kaiteen peilinkirkas pinta heijasti holonäyttöjen välkettä. Komentosillalla seisoi ryhdikkäänä verenpunaista viittaa olkapäillään kantava, vihreäsilmäinen nazorak, jonka vyötäröllä roikkuivat koristeellinen upseerimiekka ja tehokas Zamor-pistooli. Kenraali 001 katsoi intohimoisesti suurinta holonäyttöä ja piteli toisella kädellä kiinni kaiteesta.<br>\n<br>\nRuudulla näkyi vakoojakameroiden välittämää kuvaa Bio-Klaanin saarelta. Rakennuksiin osuvien pommien jättämät punaiset ja oranssit valonvälähdykset valaisivat muuten synkät kadut ja piha-alueet. Säälittävän pieniä hyönteisiä muistuttavia matoraneja juoksi pitkin katuja. Komentokammioon niiden avunhuudot eivät kuuluneet.<br>\nKenraalin karismaa tihkuva matala ääni kaikui kammiossa.<br>\n\"Liitäkää kuin lehdet tuulessa\", hän sanoi nostaen hyönteiskämmenensä päänsä tasolle ja puristaen sen tiukasti nyrkkiin. \"Avatkaa pommiluukut. Vapauttakaa tuli. Antakaa sen puhdistaa.\"<br>\n<br>\nUpseerit välittivät viestin eteenpäin ilmavoimille. Ruudulta hehkuvat sodan liekit muuttivat valollaan Kenraalin kasvot sekunnin ajaksi oranssinhehkuisiksi.<br>\n001 kaipasi sodan ääniä. Hän kaipasi sen hajua ja lämmittäviä liekkejä.<br>\nTaistelukentällä mitattiin elämän todellinen arvo.<br>\n<br>\nMatala ja hidastempoinen nazorak-ääni puhui Kenraali 001:n takana komentosillalla. Ääntä olisi ollut mahdoton kuulla komentokammion kaaoksessa, jos se ei olisi ollut veitsenterävä.<br>\n\"Oletan että kamerajärjestelmä toimii tyydyttävällä tavalla.\"<br>\n<br>\n\"Paremmin kuin hyvin, Arkkiagentti\", Kenraali vastasi kääntymättä.<br>\n<br>\n001:n takana seisova Arkkiagentti 007 ei hymyillyt. Kukaan ei ollut nähnyt hänen hymyilevän koskaan.<br>\nYönmustaan, kevyeeseen haarniskaan tummanruskeata päätä lukuunottamatta verhottu torakkajohtaja nousi Kenraalia päätä pidemmäksi. Huomattavasta pituudestaan huolimatta tummanpuhuva torakka ei ollut kooltaan kuitenkaan kovin valtaisa. Sen ruumis oli jänteikäs ja ryhdikäs, mutta torakan olemuksesta paistoi se, että se oli saattanut unohtaa syödä.<br>\nTorakan oikean silmän päällä oli musta silmälappu. Sinisenä hehkuvan vasemman silmän alla olevasta valtavasta kuopasta näki, että 007 oli saattanut unohtaa myös nukkua.<br>\n<br>\nArkkiagentti 007 seisoi ryhdikkäänä ja katsoi suurta holonäyttöä Kenraalin olan yli.<br>\n\"En halua kyseenalaistaa mitään, Kenraali\", 007 sanoi.<br>\n\"Olen aina pitänyt asenteestasi, Arkkiagentti\", Kenraali 001 sanoi. \"Siksi olet siinä pisteessä, missä olet. Mutta olen aistivinani, että tuo lause saa vielä jatkoa.\"<br>\n\"Totta, Kenraali. Jos se ei haittaa, pyydän puheenvuoroa.\"<br>\nKenraali 001 oli pitkään hiljaa ennen kuin avasi suunsa.<br>\n\"Puhu, Arkkiagentti.\" Kenraalin äänensävy oli hyvin monitulkintainen.<br>\n<br>\n\"Ymmärrän täysimittaisen miehityksen viidakkosaarelle, Kenraali\", 007 sanoi rauhallisesti. \"Klaanin hallinnassa saari suojaisi päälinnoitusta etelästä ja lounaasta. Sen haltuunotto on taktisesti kannattavaa.\"<br>\nKenraali nyökkäsi hitaasti. Hän katsoi ruudulla hehkuvia liekkejä haltioituneena.<br>\n\"Se, mitä en ymmärrä, Kenraali\", 007 sanoi, \"on isku sydän-Klaaniin. En näe siviilien pommittamisella taktista arvoa ja hyökkäykseen varattu joukko on hyvin vaatimaton verrattuna Klaanin Laivastoon. Laivastoon, jonka tukikohta tulisi lamauttaa iskulla ensimmäisenä.\"<br>\n<br>\n007 ja Kenraali olivat molemmat hiljaa hetken.<br>\n\"Onko jotain, mitä ette ole kertoneet minulle, Kenraali?\"<br>\n<br>\n\"Tiedän aivan hyvin, että emme käytä joukkojemme täyttä potentiaalia tässä iskussa, Arkkiagentti\", Kenraali sanoi jykevästi. \"Ja valitettavaa, että et pysty näkemään, mitä siviilikohteiden tuhoaminen tekee vihollisen taistelumoraalille.\"<br>\nAgentti 007 näytti siltä, että halusi sanoa jotain. Pitkä torakka kuitenkin pysyi hiljaa.<br>\n\"Näette varmasti tuon aikalaskurin päänäytön oikeassa ylänurkassa, Arkkiagentti. Tiedättekö, mitä se laskee?\"<br>\n\"En tunne sitä, Kenraali.\" 001 hymähti hiljaa.<br>\n<br>\n\"Se laskee, kuinka kauan Laivastolla kestää iskeä takaisin.\"<br>\n007 ei keksinyt mitään vastattavaa. Ennen kammiosta poistumistaan hän vilkaisi vielä kerran tulihelvettiin, joka hahmottui suurimmalla näytöllä. 007:n ilme ei värähtänytkään.<br>\n<br>\nVaikka kukaan ei sitä nähnytkään, Kenraali 001 puolestaan hymyili.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1169,"creator":"Äksä","timestamp":"2011-08-15T13:39","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tämä tapahtuu vähän ennen pommitusta. Ja vau. Ensimmäinen posti minulta pitkään aikaan.</dd></dl>\n<strong>Äksän asunto</strong><br>\n<br>\nÄksä istuili pehmeässä nojatuolissaan asunnossaan, joka sijaitsi neljännellä kerroksella yhdessä Klaanin hotellissa. Punainen hahmo katseli televisiota, kunnes hänen ovikelloonsa soitettiin. Äksä käänsi katseensa ovelle, nousi tuolistaan ja käveli oven eteen.<br>\n<br>\n\"Päiviä taloon!\" punamusta Toa sanoi Äksän avattua oven. Äksä kysyi Toalta tämän henkilöllisyyden.<br>\n\"Olen Tawa-adminin viestinviejä\", Toa vastasi, \"Minun kuuluu antaa sinulle tämä viesti\"<br>\n<br>\nToa ojensi lapun, jonka Äksä otti, avasi sen ja alkoi lukemaan.<br>\n<br>\n\"Jäisin mielelläni juttelemaan pitemmäksi, mutta minulla on paljon töitä, joten nähdään\", Toa sanoi ja poistui.<br>\n<br>\nÄksä hyvästeli hänet tavanomaisella <em>hoi</em>llaan ja sulki oven hänen perässään. Lapussa luki että hänen piti mennä odottamaan johonkin paikkaan jonkin evakuontihomman takia. Äksä ei löytänyt yhtään syytä olla osallistumatta siihen, kohautti olkapäitään, otti huivin jonka hän kietoi kaulansa ympärille ja lähti asunnostaan.<br>\n<br>\n<strong>Kokoustilat</strong><br>\n<br>\nKokoustiloissa oli hiljaisuus monta minuuttia lukuunottamatta Gekon hyräilyä, kunnes oven avasi iso punainen hahmo, joka piteli punaista huivia vasemmassa kädessään. Konguboss, hoitajavahki ja Gekko vilkaisivat häneen päin.<br>\n<br>\n\"Hoi\", Äksä sanoi ja vilkutti heille.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1170,"creator":"Hai","timestamp":"2011-08-15T14:33","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nHai asteli pitkin Klaanin käytäviä. Punainen kokolattiamatto tuntui mukavalta jalkojen alla. Pienen kävelyn jälkeen haluttu huonenumero tuli vastaan. Hai otti taskustaan avaimen ja avasi oven.<br>\nHän kiepautti selässään olleen repun työpöytänsä viereen ja rojahti nojatuoliinsa työpöydän takana.<br>\nHetken levättyään Hai otti reppunsa, avasi vetoketjun ja etsi sieltä kirjan. Kirjan kannessa luki \"BK/S Hildemar, lokikirja\"<br>\n<br>\nHai nosti kirjan pöydälleen ja alkoi selata sitä.<br>\n<em>Toinen päivä merellä<br>\nOstin muonavarastoomme sinappia siltä turagalta ja palasimme merelle. Saimme tutkaamme yhden vihollisen sukellusveneen, mutta se katosi ensimmäisen syvyyspommin jälkeen. Loppupäivä oli hiljainen, lukuunottamatta Orkelin tippumista veteen. Onneksi hänet saatiin nostettua takaisin kannelle. Merkol on varsinainen suursyömäri. Lepäämisen ohessa hän ei muuta koko päivänä tuntunut tehneenkään.<br>\n<br>\nKolmas päivä merellä<br>\nKohtasimme pintaan nousseen sukellusveneen. Lignok on erinomainen cordak-ampuja. Vahingoitimme sukellusvenettä ja<br>\nse todennäköisesti upposi. Korek on haka puhdistamaan aseita ja huomasi myös Turkasen käyvän kiväärinpuhdistukseen. Merkol oli tänään kannenkuuraajana. Nyt tiedän senkin, että se matoran voi nukkua vaikka seisaaltaan.<br>\n<br>\nNeljäs päivä merellä<br>\nEräs sukellusvene yritti vallata laivamme nousemalla huomaamatta laivan viereen, mutta onneksi Korek huomasi ohimennen kulkiessaan katsoa tutkaa. Otin mukaan Olkarin, Korekin ja Gefelin, ja yritimme vallata aluksen. Vastarinta oli melko kovaa heti kun nazorakit toipuivat yllätyksestä. Olkar haavoittui lievästi juostessaan suorin tein erään kulman taakse. Saimme saaliiksi ammuksia ja nazorakien radiolähettimen. Korek murtaa parhaillaan lähettimen koodia, jonka avulla voisimme saada tärkeää informaatiota.<br>\n<br>\nViides päivä merellä<br>\nTänään palaamme Klaaniin. Kohtasimme heti aamusta pari lentotorakkaa, mutta Orkelin melko tarkka, vähintään innokas tulitus pudotti molemmat ennen kuin ne ehtivät Tahtorakia sanoa. Klaanin satama näkyy jo. <br>\n<br>\nMukava olla taas turvassa.</em><br>\n<br>\nHai sulki taas kirjan, ja aloitti taas löhöilyn nojatuolissaan. Hän nappasi kirjahyllystä sarjakuvalehden ja alkoi lukea sitä. <em>\"Alfred Ussal. Mainio tämä lehti,\"</em> Hai ajatteli.<br>\nTunnin lukutuokion jälkeen Hai avasi kaappinsa ja otti pölyyntyneen laatikon. Hän laski sen varovaisesti pöydälle avasi laatikon. Laatikko oli täynnä ties minkälaista komponenttia ja hilavitkutinta. Hai purki aina rikkinäiset laitteet ja yhdisteli niiden osia, luoden kummallisia vekottimia. Hän löysi laatikosta myös pari vanhaa laitettaan, mukaanlukien mekaanisen kilpikonnanpuhdistimen.<br>\nHai alkoi yhdistellä osia päämäärättömästi.<br>\n<br>\nTuntien näpräyksen jälkeen Hailla oli kauko-ohjattava kelluva pilailuevä, konepesussa räjähtävä pierutyyny ja epämääräinen kuukkelinpää joka räpytti silmiään.<br>\nHai päätti mennä kahvioon juomaan kaakaon ja syömään jotakin. Hai tervehti kahviossa muutamia vanhoja tuttuja, osti makkaravoileivän ja kupin kaakaota ja istahti erääseen pöytään. Hän söi sapuskansa ja palasi huoneeseensa. Yhtäkkiä kuului outoa moottoriääntä. Jossakin tärähti ja Hai kaatui lattialle. Hän nousi ja kuuli ilmahälytyssireenin.<br>\n<br>\n[spoil]700 viestini, näemmä[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1171,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-08-17T14:45","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nKlaanin tilanne oli kaoottiseen kokonaistilanteeseen nähden yllättävän järjestäytynyt. Huolimatta kuin kirkkaalta taivaalta alkaneesta salamaiskusta, pommisuojiin siirtyminen oli sujunut yllättävän hyvin. Suurempi heikkous oli pommisuojien heikko kunto ja keskeneräisyys, Niiden rakentamisessa ei oltu suotta pidetty kiirettä, ja nyt se kostautui.<br>\n<br>\nBio-Klaanin linnoituksen yläkerrat olivat tyhjentyneet nopeasti. Toimintasuunnitelmaa ilmahyökkäyksen varalle oli harjoiteltu vain kerran, eikä kukaan pitänyt mahdollisena sitä, että se tulisi <em>nyt</em>.<br>\n<br>\nKlaanin harvat pommeilta selvinneet ilmatorjuntatykit rätisivät muurinharjalta, mutta pimeyden ja tulihelvetin paradoksaalisessa yhteistanssissa ei kyetty maasta käsin toimimaan. Kaiken lisäksi tulipalot olivat tehneet paikoin täydellisen savuverhon kaarteleville pommittajille.<br>\n<br>\nErilaiset sireenit kaikuivat yössä. Sekavasta kakofoniasta oli tunnistettavissa ainakin Klaanin palolaitoksen nopea ja kimeä huuto sekä Klaanin ilmahälytyksen matalan surullinen ulina. <br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Laimea ja lyhyt pätkä, odottelen että Tongu saa postattua ilmataistelua... jossa voi kestää, kun hänen koneensa on rikki.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1172,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-08-17T19:11","content":"<strong>Lautta</strong><br>\n<br>\nOli yö. Pieni puulautta lipu pitkin joen virrassa rauhallisesti. Lautalla oleva öljylamppu toimi valolähteenä. Ympärillä oli enimmäkseen käyrä -ja paljasrunkoisia puita, joiden lehdistö siaitsi latvoissa leveinä pehkoina. Make makasi rentona selällään lautalla olevalla huovalla, pitäen käsiään vatsallaan viltin päällä. Lautan perämies oli ollut mukavaa juttuseuraa.<br>\n<br>\n\"Ja sitten sanoin; \"Itse olet perunasäkki\"\", perämiesMatoran lopetti juttunsa. <br>\nMake naurahti makeasti. Matka oli kestänyt jo hyvän aikaa. Make mietti myös Snowien ja Kepen tilannetta. Oli kovin ikävää lopettaa moinen matka vain tyhmien vatsavaivojen takia. Samassa Make tunsi ikävän vihlaisun vatsansa vasemmalla puolella. Hän ulvahti. Matoran oli jo tottunut siihen. Vaikka hän ei tuntenutkaan Klaania niin hyvin, kävi hänen Klaanilaista sääliksi. Pian Make kuitenkin oli taas hiljaa kuin puhetaidoton hiiri.<br>\n<br>\nMatoran nosti kätensä nojaten peräsimen ohjauskahvaa vasten, kohdistaen katseensa tähtitaivaalle. Hän kuitenkin huomasi taivaan rannassa jotain oranssihkoa. Vielä ei olisi pitänyt olla auringonnousun aika. Kenties jokin valoilmiö?<br>\n\"Nääh\". Matoran ei jaksanut nyt ajatella moisia. Tämä oli jotain liian rentouttavaa.<br>\n<br>\n<strong>Laituri</strong><br>\n<br>\n\"Nooh\", Amazua päästi kuuluvan kysymyksen. Laituriin sidotulla, mustalla purjealuksella seisova, tummansinertävään takkiin ja lippalakkiin sonnustautunut Nazorak poimi mustanpuhuvan piipun suustaan.<br>\n<br>\n\"Lähinnä pintanaarmuja\", torakka aloitti. Tämän ääni oli äreä ja rosoinen. Torakan jalka paukahti muutamaan otteeseen kannen lankuille. \"Osa niistä hoituneen huomalla, mutta osa puutavarasta vaatii vaihtoa. Laivaa ei liene juuri huollettu kaappauksen jälkeen. Sotkuinenkin se on.\"<br>\nNazorak asteli lankkua pitkin takaisin laiturille. \"Nazorakien siirryttyä niihin metallisiin jätteihin, puuvenehuolto on vähentynyt. Mutta kaipa meitä löytyy miehiä tällaisen kunnostamiseen.\"<br>\n\"Kaunako se vie aikaa?\"<br>\n\"Kunnostusta, pintakäsittelyjä, paikkauksia, parhaimman tuloksen takaamiseksi koko siansonnan peruskunnostus, mutta se vie aikaa ja vaivaa. Ja varoja.\"<br>\nAmazua napsautti (tai ainakin yritti) metallisia sormiaan, mistä seurasi pieni kipinänvälähdys. Pari piraattimatorania ilmestyi raahaten rahasäkkiä. Säkin sisältö kilisi voimakkaasti. Päästyään kapteeninsa vierelle ne löystivät säkin suuta supussa pitänyttä narua.<br>\n\"Raha ei ole ongelma. Mutta työpanoksenne voi olla eri juttu.\" <br>\nTorakka vastasi myönteisellä pään nyökäytyksellä. Palkkasoturi viittoi kahta alaistaan vetäytymään. \"Elikkäs, kauanko?\" Amazua uusi kysymyksensä.<br>\n\"Normiaika kolmesta neljään viikkoa. Kiireellisissä tapauksissa parikolme\" laivaexpertti 1234 otti mielellään palkkasoturin asiakkaakseen. <br>\n\"Kunnosta se mahdollisimman nopeasti. Jos pystytte sen lisäksi toteuttamaan pyytämäni lisäykset, maksan mahdollisesti ylimääräistä.\"<br>\n\"Uudistuksia? Kuten millaisia?\"<br>\n\"Hienoa että kysyit.\" Palkkasoturi kaivoi esiin hieman ryttyisen paperinpalan. Torakka kumartui sen lähelle nähdäkseen sen kunnolla. \"...Opettelisit piirtämään.\"<br>\n<br>\n<strong>Lautta</strong><br>\n<br>\n\"Mitä muikkua?\" Make näki Klaanin suoraan edessään...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1173,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-08-19T15:39","content":"<strong>Tuntematon</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;> <iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/q37cPcFROss" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/q37cPcFROss</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHorisonttiin asti levittäytyvistä tehtaista, pajoista ja halleista nousevat mustat ja ruskeat huurut peittivät auringon, kuun, tähden, oikeat pilvetkin. Yksisilmäinen, pitkä ja kuninkaallinen keltainen hahmo seisoi korkean tornin parvella ja katsoi alla levittäytyvää maata. Päällään hahmolla oli sotapuku kimaltelevine epoletteineen. Rinnuksilla kimalteli tusinoittain prenikoita ja mitaleja.<br>\n<br>\nVäli-ilmassa, missä tulten punainen hehku kohtasi savumassan, leijaili ympäriinsä lukemattomia kauheita ja kauniita ilma-aluksia. Alla, kidutettuun maahan kaiverretuissa loputtomissa onkaloissa tuhannen ilmeettömät Matoranit takoivat metalleista uusia koneita, rattaita, laitteita. Puiden rungot, Rahien mädäntyneet ruumiit, kaikki palava heitettiin kuiluihin, joiden reunoja ahnaat liekit nuolivat.<br>\n<br>\nKeltainen hahmo hymyili.<br>\n<br>\nJossain tuon maailman seinien ulkopuolella vastaava, mutta alaston hahmo vikisi käppyrässä.<br>\n<br>\n<em>[muzak pois]</em><br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, Telakka</strong><br>\n<br>\nKlaani ei ollut yksin.<br>\n<br>\nTarkkojen suunnitelmien mukaan ehkäisevään ensi-iskuun varustautuneet Lohrak-lentueet odottivat pilottejaan Telakan avatun pressukaton varjossa. Erään punamustaksi maalatun hävittäjäkoneen ohjaamoon ja tykkipesäkkeeseen juuri asettuneet laivaston Morthank ja Weedol kiristivät valjaitaan ja tekivät aluksen viimeisiä valmisteluja. Höyrykoneiden mekaniikka oli näin hienoissa leluissa monimutkaista, mutta Laivaston Matoranit naksuttelivat kytkimiä kuin vanhat tekijät. Cordak-ampuja Weedol ei ollut ennen lentänyt Ta-Matoranin kanssa, mutta oli tutustunut hyvin Morthakiin ja luotti tähän kuin maaperään. Morthank väänsi kytkimestä ja alus suhahti taivaalle tusinan muun Lohrakin kanssa.<br>\n<br>\n”Mata Nui suojelkoon siipiämme,” Morthank lausui yhteydenpitoradioon.<br>\n<br>\nTelakan päähallin keskellä Tehmut jakoi käskyjä ympärillä häärääville Matoraneille. Johtotehtävät olivat alkaneet pikkuhiljaa sujua violettihunaiselta Onu-Matoranilta, vaikka hän olikin varma, että Keetongu olisi pystynyt paljon parempaan. Hänen seurassaan oli hälytyksen tuonut Ämtur. Jos merkki hyökkäyksestä olisi tullut vasta sireenien kimeän huudon mukana, vastahyökkäys olisi viivästynyt kohtalokkaasti.<br>\n<br>\n”Ankhtor? Mikä suurista aluksista on parhaassa lähtötilassa, ja kuinka kauan sen saamiseksi lentokuntoon menee?” Tehmut kysyi rivakasti suurten alusten mekaniikkakoordinaattorilta.<br>\n<br>\n”Hydraulinen Vapaus, pomo”, suurta Komauta kantava leveä Matoran sanoi, ”Mutta meillä menisi parhaittekin arvioitten perustteella jotain puolitoista tuntia tai vastaavaa.”<br>\n<br>\n”Pistäkää hoovee valmiiksi”, Tehmut vastasi päättäväisesti, ”Minä johdan takaa-ajoa. Lohrakit ajakoot torakkojen hirvityksen pois Klaanin ilmatilasta.”<br>\n<br>\n<strong>Klaanin ilmatila</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="640" height="27"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/SaVz5djS26c/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/SaVz5djS26c"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/SaVz5djS26c/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/SaVz5djS26c"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" width="640" height="27" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true"></embed></object> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTiukassa muodostelmassa lentävä Lohrak-laivue syöksyi yössä kohti Klaanin muureja. Klaanin tilusten niityt kiitivät alla harmaana merenä. Lentäjät tuijottivat tuulilasien takaa tiukan keskittyneinä Klaania ja sen yläpuolella tuhoa kylvävää Koita ja nopeita syöksypommittajia.<br>\n<br>\n”kkzzhk- Sen tiedemiestoan asentama suojakenttä taitaa olla alhaalla?” yksi lentäjistä kysyi radioon. <br>\n<br>\n”Kaikuluotain ei ainakaan havaitse sitä. Ne eivät kestä ikuisesti. Lienee ylikuormittunut ensimmäisten pommien osuttua siihen”, eräs ampujista vastasi.<br>\n<br>\n”Karzahnin ötökät. Niillä on varmasti hävittäjiä meitä vastassa.”<br>\n<br>\n”Sen näemme kohta. Hyökkäykseen!” huusi kärjessä lentävän Lohrakin ohjaaja, nosti koneensa ylös muurin edestä ja saapui Matoran-kylän yläpuolelle. Cordak-tykit aloittivat Nazorakien joukkomurhaa enteilevän nopeatahtisen fanfaarinsa. Yksi torakoiden monista syöksypommittajista sai monta räjähtävää pienoisrakettia alukseensa ja räjähti spontaanisti. Takea-hain innoittamilla kuvioilla varustettu Lohrak väisti räjähdyksen ja sen ammuntapesäkkeessä istuva Tarfunk käänsi arsenaalinsa kohti seuraavaa kohdetta. Ruudin haju ja räjähdysten kumina täyttivät ilman. Erään torakkokoneen etuosa rämähti suoraan Admin-aukion kellotorniin tappaen sen lentäjän heti. <br>\n<br>\nAlhaalla muureilla ja kaduilla Matoranit saivat moraalinsa uuteen nousuun, kun Laivaston kaivattu tukivoima pääsi vauhtiin. Pommitusta hillitsi sen, että sinne tänne puikkelehtivat Lohrakit kiinnittivät Koin miehistön ja pommittajien lentäjien huomion. Eräällä sivukadulla liian pieneen, mutta siistiin pukuun pukeutunut Frakerak syöksyi ulos ja alkoi ampua taivaalle peliluolansa baaritiskin yläpuolella pitämällään tosi, tosi viritellyllä metsästyskiväärillään (Walsinats oli ainoa, joka tiesi sen olevan toimiva eikä museoase). Klaanin vapaapalokunta syöksi vettä kohti liekkejä urheasti välittämättä räjähteistä. Kaatuneita ja haavoittuneita kannettiin turvaan.<br>\n<br>\nMorthank ohjasi punamustan Lohrakinsa suoraan Koin alle, mutta joutui pian perääntymään, sillä suuren torakka-aluksen alapintaan piilotetut useat Zamor-laukaisimet alkoivat tulittaa vääjäämättä. Höyryhävittäjä sai osumia vasempaan kylkeensä, mutta oli tarpeeksi tukevaa tekoa jatkaakseen lentoa. Laivaston johto oli käskenyt ajamaan ruman ilmalaivan pois kodin ja ystävien yläpuolelta, ja sen Morthank oli valmis tekemään. Weedol käänsi Cordak-tykin piiput Koin kylkeä kohti ja tulitti siinä olevia ikkunoita kohti. Ilma-aluksen sisätiloissa paukkui, mutta elintärkeät koneistot olivat syvällä panssarin piilossa. Morthank joutui taas perääntymään, mutta samalla huimapäisen Swenardin ohjaama salamakuvioinen höyryhävittäjä syöksyi vasemmalta sivustalta ja tuhosi Morthankin ja Weedolin konetta pommittaneet tykit. <br>\n<br>\n”Muodostelmaan! Muodostelmaan!” Lohrak-komentaja huusi radioon. ”Pohjoistuuli-kuvio! Meidän on ajettava iso alus pois päärakennusten ja pommisuojien yltä. Kaverit alhaalla alkavat saada otteensa takaisin. Pommikoneet eivät uhkaa meitä. Muodostelmaan! Klaanin puolesta!”<br>\n<br>\nLohrakit kerääntyivät yhteen Koin pohjoispuolella tykinkantaman ulkopuolella. Kahdestatoista oli jäljellä kymmenen, mutta torakoiden kevyitä pommittajia oli pudonnut monta ja Klaanin takkuileva ilmatorjuntapatteristo tulitti niitä yhtenään. Torakoiden ote alkoi lipsua, mutta Klaani oli yhä rautaisen pihtikäden alla. Pommeja puotoili.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1174,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-08-19T16:07","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nBloszar-niminen Tulen Toa nukkui syvää unta. Hänen unensa oli hyvä ja rauhallinen, mutta sitten...<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:100%;line-height:normal\"><strong>KA-BOOOMMM!</strong></span><br>\n<br>\nPommi oli räjähtänyt ja Bloszar heräsi siehen. Hänen huoneessa oli liekkejä, mutta Tulen Toana hän imi liekit pois.<br>\n<br>\n\"Onko liikaa vaadittu hankkia tänne herätyskello\", Bloszar mutisi itsekseen.<br>\n<br>\nHän oli saapunut Klaanin jonkin aika sitten, Nutun kanssa. Bloszar oli jäsen, joskin ei vielä kovin tunnettu. Toa käväisi katsomassa ensiksi Nutua, ja sitten hän lähti ulos.<br>\n<br>\nUlkona oli täysi taistelu kyseessä. Lohrakeille kulkevat Matoranit puolustivat sinnikkäästi Bio-Klaania. Bloszar huomasi vihollisen pommittajia. Bloszar lähti juoksemaan kohti taistelua. Bloszar oli jokin aika sitten löytänut muinaisen aseen, Kivinuijan, jolla pystyi hallitsemaab Kiveä, mutta ei yhtä hyvin kuin Toa. Bloszar oli käyttänyt sitä, mutta hänellä oli myös pienet terätkin.<br>\n<br>\nBloszar huomasi muurien pettävän ja korjasi niitä kivi-voimillaan. Hän juoksi moneen paikkaan ja otti sitten lentovarustuksen esiin, mutta se tosin vei häneltä paljon voimia. Bloszar nousi ylös ja rupesi ampumaan vihollisia päin palavia kivipalloja.<br>\n<br>\n\"Ei ehkä parhaimpia pommeja, mutta toimivat,\" Bloszar ajatteli.<br>\n<br>\nBloszar huomasi torakoita ilmoissa ja lähti niitten kimppuun. Bloszar huomasi punamustan Lohrakin ja sen päällä Matoranin. Bloszar ei tunnistanut Matorania, mutta lähti hänen luo ja päätti auttaa häntä.<br>\n<br>\n\"Tarvitsetko apua?\" Bloszar kysyi ja ampui palavia kivipalloja torakoihin.<br>\n<br>\n\"Luojan kiitos, apujoukkoja, joskin vähän\", Morthank sanoi.<br>\n<br>\nBloszar kutsui Nutun apuun ja iso Laavahaukka lähti. Taistelu oli kiivas ja pommien putoaminen jatkui.<br>\n<br>\nBloszar ei tiennyt taistellakko maassa, vai ilmassa. Hän ei voinut käyttää nuijaansa mitenkään joten hän laskeutui joksikin aikaa. Hän huomasi lisää vihollisen joukkoa ja rupesi tekemään laavaa, Kivestä ja Tulesta. Bloszar ei muistanut pahaksi onneksi, miten paljon voimaa se vei ja oli pyörtyä tehtyään iskun. Hän kuitenkin nousi ja lähti taas lentoon Morthankin ja muiden avuksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1175,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-08-19T16:14","content":"<strong>Lautta</strong><br>\n<br>\nMake nousi kyljelleen, katsoen suu ammollaan n. kilometrin päässä siaitsevaa Klaanin linnaketta. Mitä helkuttia siellä tapahtui? Suuret, oranssiharmaat savupatsaat värjäsivät koko rakennelman lähi-ilmaston. Mode onnistui erottamaan savun seassa lukuisia lenteleviä pieniä pisteitä. Tykkien ja räjähteiden laulu kaikui ilmassa. Pian uusi marjapensasta muistuttava pilvi nousi linnakkeen muurien takaa, kadoten ilmaan jonkin ajan päästä. Perämiesmatoran ilmeisesti kommentoi jotain. Make ei kuitenkaan kiinnittänyt tähän huomiota. Yö Kauhu oli pelkkää kananmunanheittoa tämän rinnalla. Vatsavaivoista viis, hänen olisi päästä sinne...<br>\n<br>\n\"Pysäytä\", Make tuhahti. <br>\n\"...Mitäh?\"<br>\n\"Luuletko minua papukaijaksi?\"<br>\n\"...\" Matoran ohjasi lautan joenpientareelle. Make nousi hitaasti ylös. \"H-hei\", Matoran ponnisti itsekin pystyyn rynnäten Maken luo, \"Mitä oikein aiot?\" Lautan reuna painui hieman alas Maken talsiessa sen yli nurmiselle maalle. <br>\n\"Menen sisään...\"<br>\n\"Tuossa kunnossa? Jos ne kaksi saisivat tietää, että päästin sinut tappelun keskelle tuossa tilassa, he tekisivät minusta leivinjauhetta!\"<br>\n\"Olen jo OK. Lääkkeet ovat auttaneet ja viimeisin satsi tuli ulos jo hyvän aikaa sitten. Ja älähän huoli. Hyvä jos ne kaksi saavat edes oksan poikki ilman apuvälineitä.\" Make kohdisti katseensa Matoranista tuimasti kohti linnaketta. \"Sitä paitsi.. kaverini ovat pulassa.\" Make puristi kätensä nyrkkiin. \"He olivat ensimmäisiä, jotka olivat valmiit hyväksymään minut sinä, mikä olen. Jollen tee heidän hyväkseen kaikkea mitä voin, en voi kutsua itseäni heidän ystäväkseen...\"<br>\n<br>\n\"...Jos tyyppi puhuu tuollaisia saadakseen tahtonsa läpi, olisin melkoinen munapää ellen päästäisi sinua.\" Matoran tuhahti. Make kääntyi katsomaan tätä hymyillen. Matoran hymyili takaisin. \"Älähän unohda näitä, Matoran huomautti heittäen ruskean nahkalaukun Makelle. Mode asetti laukun nauhan olkapäälleen. Make lähti vähin äänin kohti edessään olevaa metsikköä. Hänen takaansa kuului huudahdus; \"Hei! Olehan varovainen!\" Make viittasi kädellään hyvästiksi.<br>\n<br>\nMatoran pyyhki kyyneleen poskeltaan...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1176,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-08-19T16:34","content":"<strong>Bio-Klaanin ilmatila</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/iE3Zoa2klCQ" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/iE3Zoa2klCQ</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nValkoinen räjähdys kohosi majesteettisen suuren, harmaan ilmalaivan kyljestä. Jotain putosi alas pimeyteen liekkien nuollessa aluksen kylkeä. Zamor-konekiväärit rätisivät, mutteivät pysyneet Klaanin Laivaston nopeiden hävittäjä-alusten perässä. <br>\n<br>\n088 oli erittäin hermostunut. Alus tärähti, kapteeni horjahti hieman. Nazorak hoiperteli aluksen komentosiltaa eteenpäin. Harmaatakkinen torakka syöksyi suuren, 180 asteen näkymät tarjoavan komentosillan ikkunalasin luo. Hänen molemmilla sivuillaan oli ympyrän malliset järjestelmiä ja vipuja täynnä olevat ohjauspaikat, joissa kaksi kypäräpäistä torakkaa yrittivät epätoivoisesti pitää aluksen kurssin.<br>\n<br>\nTaivas oli pimeä savusta ja yöstä. Silloin tällöin välähti jotain, joko ilmassa tai maassa. Pimennettyä Klaania ei enää nähnyt hyvin, mutta alhaalla näkyvistä heijastuksista torakka päätteli saapuvansa pian sataman ylle.<br>\n<br>\n088 oli menettänyt aluksensa hallinnan. Nopeiden hävittäjien iskut toiseen kylkeen olivat vahingoittaneet kriittisesti toisenpuoleisen peräsimen ohjausta, ja aluksen takaosan järjestelmät pätkivät. Mekaanikkonazorakit yrittivät tehdä hätäisiä korjauksia monimutkaisiin sähköjärjestelmiin. <br>\n<br>\nNazorak-kapteeni oli äärettömän turhautunut ja vihainen. <em>Koi</em> oli nazorakien teknisen osaamisen mestariteos, siinä oli kaikki. Ja nyt alkeelliset hävittäjät olivat voittamassa sitä. Ylimielisyys oli kostautumassa.<br>\n<br>\n\"Kääntäkää! Eikö tämä kirottu laite pysty kääntymään takaisin pohjoiseen?\" 088 raivosi toisen pilotin selän takana.<br>\nJossain tärähti.<br>\n\"Sir, peräsin on vaurioitunut. Emme saa ohjattua. Pääperäsimet ovat kärsineet vahinkoa ja varaperäsimiin johtavat sähköjohdot ovat ilmeisesti saaneet osuman. Mekaanikkomme yrittävät-\" pilotti selitti. 088 ei jaksanut kuunnella, vaan kääntyi ja käveli ripeästi poispäin komentosillalta.<br>\n<br>\nCordakit eivät lävistäisi ilmalaivan runkoa, torakka tiesi. Mutta kylkien tykkiaukoista sisään ammuttuina saattoivat tehdä pahaa jälkeä, niinkuin oli käynyt. Alus olisi niin kauan voittamaton, kuin se pysyisi ilmassa. Ja niin kauan kuin sen moottorit panssarin alla pelaisivat, alus pysyisi ilmassa. Alus olisi turvassa niin pitkään kunnes vastaan tulisi jokin Laivaston suurista aluksista.<br>\n<br>\nJa se oli vain ajan kysymys. Siispä oli toimittava nopeasti. <em>Koi</em> ei tulisi selviämään kohtaamisesta Klaanin suurten lausten kanssa yksin. 088 kirosi nazorakiksi. Hänelle oli kerrottu Klaanin Laivaston olevan rupusakki, josta ei olisi vaaraa. Hänelle oli kerrottu, ettei mitään riskiä olisi. Hän ei käsittänyt miksi johtoporras oli valehdellut hänelle. Ei ollut ksye siitä etteivätkö Nazorakit <em>tietäisi</em>, he olivat täysin selvillä Klaanin joukoista. Oli kyse siitä, että hänelle ei haluttu kertoa. Hänelle ei haluttu kertoa, että tämä tehtävä oli itsemurhaisku.<br>\n<br>\nItsemurhaisku.<br>\n<br>\nÄkkiä 088 katui sitä suurta kunniaa, joka hänelle oli osoitettu kun hän oli saanut <em>Koi</em>n komentoonsa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1177,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-08-19T16:34","content":"Morthank katsoi, kun Tulen Toa, hopeisessa, mustassa ja tummanpunaisessa haarniskassaan Kivinuijan kanssa taisteli maassa. vihollisia vastaan. Vahinkoa olisi voinut olla enemmänkin, mutta kyllä siitä apua oli. Äkkiä kuului rääkäisy. Tulen Toa juoksi Laavahaukan viereen. Pommi oli räjähtänyt sen vieressä. Lintupolo oli saanut todella vakavia vammoja, eikä se varmaan voisi enää lentää. Se ei hengittänyt kovin hyvin.<br>\n<br>\nMuistot virtasivat Toan mieleen. Hän oli ensimmäisinä Toa-päivinään nähnyt Voya Nuilla monia Laavahaukkoja. Yksi niistä oli Toan mieleen ja hän oli käyttänyt Rahien hallinnan naamiotaan, että hän olisi saanut sen hallintaansa. Laavahaukka oli kuitenkin vahingossa tippunut syvään kuoppaan. Muut Laavahaukat olivat hyökänneet Toan kimppuun ja tuhonneet hänen naamionsa. Pian Toa juoksi kuopalle ja huomasi Laavahaukan. Toa nosti hänet sieltä ja korjasi hänen siipensä. Laavahaukka lähti hänen mukaansa. Toa nimesi hänet Nutuksi, joka on Matorania ja tarkoittaa anteeksiantajaa. Laavahaukka oli seurannut Toaa siita lähtien. Siitä oli tullut Toan ensimmäinen ystävä. Se oli auttanut häntä monesti pulasta, ollut rinnalla. Ei koskaan tehnyt mitään väärää hänelle.<br>\n<br>\nNyt, Laavahaukka makasi melkein kuolleena maassa, että olisi voinut suojella ystäväänsä. Lintu rääkäisi vielä kerran ja sitten jäi hengettömänä maahan. Bloszar nousi. Hän otti Kivinuijansa esiin. Hän tiesi että Nutun kuolema oli vihollisten syytä. Hän hoitelisi heistä jokaisen. Hinnalla minä hyvänsä, että voisi korvata Nutun kärsimykset.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1178,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-08-19T21:02","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="447" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Di9XCRaFeIo" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Di9XCRaFeIo</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTulta, kipinöitä, metallia. Same nousi taas jaloilleen ja jatkoi matkaansa. Ilma oli tukahduttavan kuuma ja näinkin korkealla savu riitti tekemään hengittämisestä tuskaa. Hän oli päässyt läntisen keittiön tasaisen ja ikävän suojattoman katon puoleenväliin, kun uusi paineaalto paiskasi hänet nurin. Tällä kertaa hän menetti otteensa viikatteesta, ja katsoi kuinka se kolahtavan pompun kautta tipahti alas katolta.<br>\n<br>\n<em>Hm, ei kai se tuolta mihinkään häviä,</em> Same tuumi, kierähti jälleen pystyyn ja jatkoi työlästä matkaansa ilman asettaan.<br>\n<br>\nUusi pommi. Tällä kertaa se osui aivan liian lähelle, ja sirpale nirhaisi Moderaattorin vasenta olkapäätä pirstoen panssaria pieniksi valkeiksi siruiksi. Tasapainonsa menettänyt Same ehti hädin tuskin kieriä pois seuraavan pommin alta, ja tällä kertaa paineaalto paiskasi hänet katon reunan yli.<br>\n<br>\nPitkä Moderaattori sai kuitenkin seitsemännen kerroksen kivisestä ikkunankaiteesta kiinni oikealla, pahoin palovammautuneella kädellään.<br>\n<br>\n<em>Hitto, ei voi olla totta,</em> Same kirosi mielessään kiskoessaan itsensä molemmin käsin ikkunalaudalle. <em>Tuo pommittaja on ihan tosissaan keskittynyt pelkästään minuun. Mikä sitä-</em><br>\n<br>\nModeraattorin ajatustyö kuitenkin keskesi läheltä kuuluvaan rätinään ja yläilmoista kuuluvaan räjähdykseen. Seuraava hänen huomaavansa asia oli, kun koko rakennus tärähti iskun voimasta.<br>\n<br>\nKavuttuaan takaisin keittiörakennuksen katolle Same näki pahasti vaurioituneen Nazorak-pommittajan raadon. Naapurikaton miehittämätön ilmatorjuntatykki oli saanut ohjaamoonsa uuden asukkaan, ja Bladis vilkutti Samelle virne kasvoillaan toinen käsi tykin ohjaksissa. Same nyokkäsi kiitokseksi, muttei voinut hymyillä takaisin. Ilmatorjuntatykin edellisen käyttäjän yläpuolikas oli työnnetty syrjään tykin juureen.<br>\n<br>\nSame huomasi silmäkulmassaan vihreää hohtoa, ja teki aerobaattisen väistöliikkeen. Lentokoneenromusta ammuttu Zamor meni valkoisesta Moderaattorista ohi, ja ennen kuin ohjaamosta puoliksi ulkona roikkuva pilotti oli ehtinyt vetää pistoolinsa liuskaa uudelleen torakka huomasi niskansa tulevan taitetuksi.<br>\n<br>\nPäästäessään Nazorakin elottoman ruumiin valahtamaan käsistään Same suuntasi katseensa taivaalle. Torakoiden pommikoneet olivat siirtyneet Klaanin itäisempien osien ylle, ja Bladis koetti hätyytellä niitä entistä loitommas villillä ilmatorjuntatulella.<br>\n<br>\n[spoil]Tämä voisi olla hyvä paikka lopettaa musiikki.[/spoil]<br>\nSame jatkoi matkaansa katonharjain poikki kuoleman ilotulituksen maalatessa taivasta punaisella ja oranssilla, kunnes pääsi kapeaan torniin. Hän väläytti vihreää Moderaattori-kiveään, ja raskas lukko tornin kyljessä naksahti auki. Same työnsi oven auki ja astui sisään. Tornin paksut kiviseinät peittivät ulkoa kuuluvan hälyn melko hyvin, ja valkoinen hahmo laskeutui polvensa varaan. Hän painoi nappia kuulokemikrofonistaan.<br>\n<br>\n”Paaco täällä” räsähti vastaus Samen korvaan.<br>\n”Olet varma, että niitä löytyy tästä tornista?” valkoinen moderaattori epäili tutkien katseellaan hyllyrivistöjä.<br>\n”Tästä en edes minä muutu varmemmaksi. Tanssahtele hyllylle numero 14 ja löydä etsimäsi.”<br>\n<br>\nSame ei vastannut kollegansa musikaalilautapelin sattumakortilta kuulostavaan kommenttiin, mutta harppoi kyseisen hyllyn luo. Hän nappasi metallilaatikon kouriinsa ja avasi kannen. Sisältä hän otti esiin pienen, sinisen nitojan näköisen esineen. Hänen kädessään sen pää alkoi kuitenkin hohtaa vihreänä, ja jos oikein mielikuvitusta käyttäen katsoi, sen saattoi mieltää etäisesti pistoolin näköiseksi. Same painoi taas korvanappiaan avaten keskustelun.<br>\n”Okei, ilmeisesti tä-”<br>\n”Venaa hetki pelle. Minulla on toinen toveri linjoilla.”<br>\n<br>\nSame kohotti kulmiaan tornin yksinäisyydessä, kuullen kuitenkin Paacon puheen:<br>\n”Eivät he sinulle räjähdymäistä huomiota anna, pikku Bladoseni. Niin. Näkyvä paikka, aivan. Mutta usko pois, heidän radioliikenteensä on muutaman minuutin ajan pelkkää Paaberin tajunnanräjäyttävää musiikkia, taistelusuunnitelmat korvautuvat basson uskomattomuudella.”<br>\n<br>\nSame mietti kovasti, kuinka hauskaa Paacolla oli ollut tämän sabotoidessa Nazorakein viestiliikennettä.<br>\n<br>\n”Joten kyllä sinä pärjäilet, jatka sen liipasimen naputtelua, ja mieti ötököiden räjähtävän hillittömien biittieni tahtiin. No niin, Sameliini, sinulla oli jotain asiaa?”<br>\n”Kyllä. Kuinka paljon näiden kantomatka on?”<br>\n”Sihdistäsi riippuen.”<br>\n<br>\nSame nappasi muutaman sinisen aseen varustevyölleen, kiskaisi hyllystä viidakkoveitsen näköisen terän ja kiipesi tikkaita pitkin katolle. Päästyään tukevaan asentoon hän otti uuden pyssykkänsä vyötään ja tähtäsi kummallakin kädellä. Aseen piippu alkoi rätistä vihreän sähköisenä, valaisten Samen keskittyneen ilmeen.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Nui-Koro</strong><br>\n<br>\nPormestari seurasi mustiin verhoutunutta joukkiota omalla tasaisen varmalla askelluksellaan huomaamatta mitään epäilyttävää käytävässä työhuoneensa ulkopuolella. Hetken tilassa vallitsikin täysi rauhallisuus, mutta sitten ilmastointikanavasta työntyi esiin hahmo. Valkoinen, naurettavan muotoinen hahmo. Tämä oli uskomattoman pitkä, mutta käsittämättömän laiha, juuri sopiva änkeytyäkseen ilmastointikanavaan.<br>\n<br>\n”Huh.” Snowie äännähti. Sitten hän aloitti itsensä muovaamisen luonnollisempaan olotilaan.<br>\n<br>\nEnnen pitkää keppimies oli kateissa, ja paikalla seisoi tukeva valkoinen hahmo oranssin nenänsä kanssa. Hengitystään tasaten hän asteli pormestarin työhuoneen puiselle ovelle. Hänen yllätyksekseen se oli kuitenkin auki, ja lukkoa tarkasteltuaan Snowie totesi tiirikan olevan oletettava syy raskaan oven yllättävälle aukinaisuudelle. Hän avasi oven, ja astui sisään.<br>\n<br>\nLumiukko kuitenkin koki suuren yllätyksen: mahonkisen työpöydän takana istui jo hahmo. Tämä Snowielle täysin vieras, suurta mustaa Kanohi Faxonia kasvoillaan kantava Po-Matoralainen reagoi hämmästyttävän nopeasi. Roteva Matoralainen kiskasi lyhyen, tummansinisen viittansa kätköistä kahdella kiekolla ladattavan Kanoka-heittimensä esiin.<br>\n”Kädet ilmaan, muukalainen, tai saat tuntea heikennyksen ja suurentamisen kiekot nahoissasi. Voin kokemuksesta luvata, yksikään konna ei ole pysynyt tolpillaan siinä tilassa.”<br>\n”Eeh, tuota, rauhaa?” Snowie yritti.<br>\n<br>\nHän tarkkaili ensin äkäistä uutta ystäväänsä, sitten huonetta. Hän huomasi pöytälaatikot aukinaisiksi ja kaapit pengotuiksi. Lumiukko päätti avata keskustelun.<br>\n”Tuota, mitä sinä oikeastaan teet täällä?”<br>\n”Varoitan, nosta kädet ilmaan ja käy lattialle. Nyt!”<br>\n<br>\nLumiukko teki työtä käskettyä ja painautui polvilleen. Puhe kuitenkin jatkui.<br>\n”Mutta, tuota, oletko varma, että sinun kannattaa-”<br>\n”Liu'uta laukku tänne ja käy mahallesi!”<br>\n<br>\nSnowie heitti varovasti laukkunsa Matoralaiselle ja kävi mahalleen lattialle. Pieni haaleanruskean ja mustan värinen hahmo asteli varmoin askelin hänen luokseen, ja sitoi lumiukon kädet.<br>\n”...tuo ei edes auta, osaan tavallaan irrottaa käteni..”<br>\n”Hiljaa.”<br>\n<br>\nHetken päästä Snowie oli melkoisen täydellisessä paketissa lyhytviittaisen pikkumiehen osoittaen häntä kaksoiskiekonheittimellä.<br>\n<br>\n”Eh.”<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nSame katsoi, kun vihreä sähköpallo iskeytyi Nazorak-alukseen. Ensin sammuivat valot, sitten muu elektroniikka, lopulta moottorit. Pian vihreänä säkenöivä pommittaja alkoi menettää korkeutta, ja tipahti jonnekin muurien pohjoispuoliseen sankkaan havumetsään. Same nakkasi kertakäyttöisen mutta ilmeisen toimivan aseensa pois ja kaivoi uutta esiin.<br>\n”Okei, Paaco, olit oikeassa” hän sanoi kuulokemikrofoniinsa.<br>\n”Enkö minä aina? Sitä paitsi, et ole vielä tajunnut koko touhun kauneutta:”<br>\n<br>\nDramaattinen paussi oli liian pitkä Samen makuun.<br>\n”No?”<br>\n”Tuo lamauttaa vain kaikkein hienoimman elektroniikan! Vaikka suhaisisit sähköpalleron meikäläisten lennokkeihin, ne pysyisivät yhä ilmassa. Muutamassa minuutissa tutkaimet sun muut härpäkkeetkin syttyisivät, mutta siihen mennessä ötiäisten lelut olisivat jo tipahtaneet korkeuksista.”<br>\n<br>\nSame myönsi tämän oivalliseksi, hillittömästi tärisevästä aseesta singahtava hitaanlainen sähköpallero oli kieltämättä vaikea ammus, eikä ollut lainkaan pahitteeksi tietää, että osuma omiin ei ollut väistämättä kohtalokas.<br>\n<br>\nRapina tapahtui, ja sillä sekunnilla Same oli jo kaivanut ison veitsensä esiin ja kääntynyt kohti äänen lähdettä. Hänen suureksi helpotuksekseen se oli kuitenkin katolle kavunnut Bladis.<br>\n”Sinuakin näkee, arvon kollega” Skakdi sanoi suu virneessä ja toinen silmä kiinni turvonneena. ”Kävin Kupen luona.”<br>\nSamesta oli aina hyväksi kuulla lääkintäekspertin mielipide tilanteeseen.<br>\n”Mitä hänellä oli asiaa?”<br>\n”Kuulemma tähän on vain yksi parannuskeino: Torakoiden pudottaminen.”<br>\n<br>\nSame pyöräytti silmiään toverinsa kommentille ja nakkasi tälle yhden sinisistä lamauttimista.<br>\n”Ja kas, sinulla on lääkekin valmiina” Skakdi innostui saadessaan käsiinsä vyölle ripustettavan ilmatorjunnankorvikkeen.<br>\n<br>\nSame pyöräytti uudelleen silmiään kumppaninsa letkautuksille.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1179,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-08-20T08:32","content":"<strong>Bio-Klaani, Piha</strong><br>\n<br>\nBloszar ampui maassa Allianssin joukkoja raivon vallassa. Pian h�n huomasi Matoranin liekehtiv�ss� rakennuksessa ja l�hti sinne. H�n hypp�si oviaukosta sis��n ja huomasi Matoranin pilareiden alla. Bloszar nosti ne, otti Matoranin k�teens� ja l�hti kohti oviaukkoa. Oviaukkoa pian romahti ja Tulen Toa vaihtoi suuntaa ja huomasi pian seinän tulevan vastaan. H�n nosti kivinuijansa avulla kivipallon maasta ja l�i sen aseellaan sein��n, joka meni rikki. Tulen Toa hypp�si siit� Matoran syliss��n.<br>\n<br>\n\"Kiitos avusta\", Matoran sanoi, mutta Toa oli jo valmis l�htem��n. Matoran kumminkin otti h�nest� kiinni. \"Minne menet?\"<br>\n<br>\n\"Tuhoamaan Allianssin joukkoja. Yksi niitten pommeista tappoi Laavhaukkani\", Toa vastasi. <br>\n<br>\n\"Et sin� voi pahemmin tehdä maassa mitään. Tämä taistelu käydään ilmassa. Jokin ilma-aluksista pudotti sen. K�y hakemassa jokin ampuma-ase.\"<br>\n<br>\nTulen Toa juoksi kohti asevarastoa...<br>\n<br>\n<strong>Sy�ksypommittaja n. 35</strong><br>\n<br>\n6758 oli tyytyv�inen tulokseen. Pommeja putoili koko ajan Klaaniin ja Allianssi oli voitolla. Pian kumminkin h�nen alukseensa osui Zamor-kuula. 6758 katsoi alasp�in ja n�ki Tulen Toan, jolla n�ytti olevan lentovarustus.<br>\n<br>\n\"KUOLEMA KLAANIN J�SENILLE!\" 6578 huusi, nosti katon ja otti konepistoolinsa esiin. H�n rupesi ampumaan Bloszaria. Tulen Toa tuli Sy�ksypommittajan p��lle ja nosti 6758 pois aluksesta.<br>\n<br>\n\"Olet Toa, et uskalla tappaa!\" 6758 sanoi ja nauroi. Bloszar otti yhden pommin ja laittoi sen Sy�ksypommittajaan kiinni.<br>\n<br>\nHän piti torakkaa kaulasta kiinni. Torakka nauroi.<br>\n<br>\n\"Mitä oikein naurat?\" Bloszar kysyi. Torakka löi tikarillaan Bloszaria jalkaan ja Tulen Toa päästi torakasta irti. Hän potkaisi Bloszaria hyppäsi taaksepäin ja rupesi ampumaan Toaa. Käteen osui ja Bloszar kaatui. Verta vuoti kaikkialle.<br>\n<br>\n\"Hmm..\" 6758 sanoi. \"Veri koristaa tätä alusta hyvin. Otetaanpa sitä sitten lisää.\"<br>\n<br>\nToa katsoi torakkaa ja kamppasi hänet. 6758 kaatui ja hänen konepistoolinsa tippui alas. 6758 otti tikarinsa esiin ja hyökkäsi huutaen Bloszarin kimppuun. Toa väisti ja löi Kivinuijallaan torakan melkein tajuttomaksi. Tikari liisui pois. 6758 nousi ja silloin Bloszar ampui tulipallon häneen. Isku osui oikeaan kohtaan ja iskun voima sai torakan putoamaan.<br>\n<br>\n\"Kunnia 597:m�lle!\" 6758 huusi ja tippui maahan. Bloszar katsoi torakkaa viimeisen kerran, joka n�ytti olevan kuollut. Toa ohjasi aluksen toiseen Syöksypommittajaan ja syntyi räjähdys. <br>\n<br>\nToa tiesi, ettei torakan tiputtamien aluksesta auttanut mitenkään kuollutta Nutua, mutta silti, rohkeana, Toa otti Zamor-laukaisimen ja lähti lentoon.<br>\n<br>\n<strong>Jossain</strong><br>\n597, Syöksypommittajien koillisryhmän johtjaa oli tyytym�t�n tilanteeseen. Kaksi heid�n Sy�ksypommittajista oli tuhottu ja kuten my�s h�nen apurinsa 6758 tapettu. H�n oli vihainen.<br>\n<br>\n\"Tarvitsemme jotain, jolla lopettaa Klaanin vastarinta\", Torakka mutisi itsekseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1180,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-08-20T11:28","content":"<strong>Nui-Koro</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="447" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/X-jWCteh_Vk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/X-jWCteh_Vk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHuone ei ollut niin kliininen, että Kepe olisi heti sisään astuessaan tunnistanut sen sairaalatilaksi, vaan se muistutti enemmänkin jonkinsorttista lepohuonetta. Seinät olivat asiaankuuluvan valkoiset, mutta lattia ja katto olivat ruskeaa laudoitusta ja vuodekin oli puinen. Siinä makasi liikkumaton Ko-Matoralainen. Pieni, salmiakin muotoinen ikkuna katon rajassa päästi sisään valoa pölyisen lasinsa läpi, mutta pääasiallisena valaistuksen lähteenä toimi pienellä pyöreällä pöydällä oleva pronssinvärinen, koristeeton öljylamppu. Sen luomassa valossa parantaja-Matoran luki paksua nidettä puisella jakkaralla istuen.<br>\n\"Krhm\", Kepe ilmoitti läsnäolostaan huoneessaolijoille.<br>\n<br>\nPunaharmaa parantaja laski opuksen syliinsä, ja nosti katseensa ylös. Hän piti kasvoillaan suurta Rurua.<br>\n\"Voinko auttaa jotenkin?\" Matoralainen kysyi kohteliaisuutta äänessään mutta väsymystä silmissään.<br>\n\"Itse asiassa voit. Kuulin, että tämä potilas tuotiin tänne tänä aamuna. Mikä häntä vaivaa?\"<br>\n<br>\nParantaja loi pitkän silmäyksen vuoteella makaavaan Matoralaiseen.<br>\n\"Hänen elimistönsä petti aamupäivän aikoihin. Vatsa repi käytännöllisesti katsoen itsensä sisältäpäin auki. Mutta kerro minulle, valkoinen seikkailija, miksi tahdot tietää tämän?\"<br>\n\"Olen huolissani ystävieni turvallisuudesta\", Kepe vastasi. \"Oliko hän Nui-Korolainen, vai vain läpikulkumatkalla?\"<br>\n<br>\nKepe uskoi saavansa pian varmistuksen epäilyksiinsä.<br>\n<br>\n\"Hän ei ollut täältä päin. Muutama kylä pohjoisempaan, murteensa puolesta arvelisin Wos-Koroa.\"<br>\n<em>Joten hyvinkin mahdollinen kellujanmaistaja,</em> Kepe tuumi, ja jatkoi uteluaan.<br>\n\"Okei, sitten minulla on enää yksi kysymys. Onko mahdollista, että hänen oireensa johtuisivat myrkystä?\"<br>\n<br>\nParantaja kurtisti kulmiaan.<br>\n\"Se on... Se on käynyt mielessäni. Mutta miksi kukaan myrkyttäisi viattoman turistin, kaikesta päätellen hän on luonnontutkija. Se ei, se ei vain ole oikein.\"<br>\n<br>\n<em>Ei olekaan,</em> Kepe ajatteli. <em>Eikä se tunnu ainakaan yhtään sen oikeammalta, kun tiedän itse olleeni myrkyn kohteena.</em><br>\n<br>\n\"Mutta kiitos, eiköhän tämä riitä\", Kepe sanoi ja alkoi jo tehdä lähtöä. \"Olet ollut mitä avuliain.\"<br>\n\"Odota!\" parantaja sanoi yllättäen, kun Kepe oli jo puoliksi oven ulkopuolella. Klaanilainen kääntyi ympäri, kohti parantajaa.<br>\n\"Hän ei...\" Matoralainen aloitti, mutta näytti taistelevan sanojen kanssa. \"Hän ei selviä yön yli.\"<br>\nKepe ei osannut vastata.<br>\n\"Ystäväsi, joista olet huolissasi... Syytä ollakin.\"<br>\n<br>\nKepe nyökkäsi kömpelösti ja poistui huoneesta.<br>\n<br>\n<em>Maken elimistö kestänee myrkyn, koska se on Maken elimistö. Mutta... Mitä muuta joudumme kohtaamaan?</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1181,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-08-20T17:42","content":"<strong>Bio-Klaani, Telakka</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="560" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/jAF6g3tOb6o" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/jAF6g3tOb6o</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHydraulinen Vapaus oli lähes lähtövalmiina. Kaikki Laivaston Matoranit, jotka olivat jääneet Telakalle, olivat käynnistelleet sitä viimeisen tunnin aikana. Vesikattilat oli kuumennettu, tulipesiin sytytetty valtavat roihut ja järjestelmät oli käyty läpi. Tehmut istui komentosillan suurella komentonojatuolilla, ja nyppi hieman hermostuneena nukkaa sen käsinojista. Alus oli pari sataa metriä pitkä ja Laivaston suurin alus massiivisen Tahtorakin jälkeen, vaikka jäikin sen varjoon. Tämä alus poikkesi useimmista siinä, että sen sivuilla oli tasaisin väliajoin telineitä, joihin suuret nostopropellit oli kiinnitetty. Suhteellisen vasta-asennetut Cordak-tykit ja harvat ohjuspatterit pilkistivät niiden välissä olevien messinkiliukuovien aukoista. Kukaan ei ollut koskaan taistellut tällä ilmalaivalla. Tehmut ei tiennyt, oliko ylipäätänsä koskaan taisteltu näin suurilla ilma-aluksilla. <br>\n<br>\nLaivaston varapäämiehen edessä olevasta kaarevasta jalopuupöydästä törrötti kymmenen kuparitorvea, joita pitkin pystyi huutamaan käskyjä kaikkiin Hydraulisen Vapauden osiin. Puheputket risteilivät pitkin alusta höyry- ja vesiputkien seassa. Asevastaava Onu-Matoran juoksi komentosillalle ja ojensi Tehmutille nopeasti kirjoitetun paperilapun HV:n asejärjestelmistä: Raskaita Cordak-tykkejä oli kahdeksan ja pienempiä parikymmentä; ammuksia oli viimeisten asekauppahankintojen tarpeeksi. Laivaston tiliote oli nyt entistä surullisempi näky, mutta mieluummin monen Klaanilaisen henki kuin muutama ratas. Aluksessa oli myös pari ohjuspatteria ja pommisiilo, mutta näihin tarvittavia ammuksia oli aivan liian vähän. <br>\n<br>\nKaikki tuntui nyt olevan valmista. Tehmut huusi lähtökäskyjä puhetorviin. Suuret nostoroottorit alkoivat pyöriä, ensin hitaammin, mutta sitten yhä vauhdikkaammin. Kevyt irtaimisto lensi pois niiden läheisyydestä. Hydraulisen Vapauden nousu oli varmasti majesteettinen näky, mutta kukaan ei ollut näkemässä sitä ulkopuolelta: Kaikki joukot olivat työskentelemässä aluksen syövereissä. Jopa Walsinats oli jättänyt omelettinsa kesken ja lappoi nyt hiiliä yhteen lukemattomista tulipesistä.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, ilmatila</strong><br>\n<br>\nLaivaston Lohrak-hävittäjät risteilivät Bio-Klaanin yläpuolella iskin tästäiskuja Koihin ja syöksypommittajiin. Taistelu meni jo paljon paremmin. Nazorakein pommittajista ainakin puolet oli saatu alas, ja kahdestatoista Lohrakista kahdeksan on täydessä kunnossa ja radiolinjoilla. Muut olivat pudonneet tai menettäneet radioyhteydensä muista syistä. <br>\n<br>\nHieman sen jälkeen, kun Morthankille tuntematon Toa-soturi oli pelastanut hänet kiperästä tilanteesta, hänen ja Weedolin punamustaan Lohrakiin oli osunut valoammus, joka oli pian hiljentänyt sähkölaitteet. Morthank oli sytyttänyt tulen ohjaamossa hätävarana olevaan öljylamppuun ja ohjasi nyt hävittääjänsä öisellä taivaalla kunnon tunnelmavalaistuksessa. Sähkön puute haittasi hieman Weedolin tähtäystä, mutta kaikeksi onneksi Cordak-laukaisimet eivät vaatineet sähköistä virtalähdettä.<br>\n<br>\nMorthank yritti selvittää kokonaiskuvaa taistelusta: Koi leijui paikallaan Klaanin Admin-aukion yläpuolella, ja keskittyi yhä enemmän Lohrakien hätistelyyn kuin pommittamiseen. Maankamaran tapahtumista oli vaikea saada selvää, mutta koko kylä on selvästi hereillä, ja torakkokoneita putoili muidenkin kuin Lohrakien ammuksista. Morthank uskalsi jopa väittää, että he olivat voitolla. Mutta Koi kesti, ja sen täydellinen tuhoaminen Klaanin yläpuolella ei tullut kysymykseenkään.<br>\n<br>\nVäistettyään taas kerran Nazorakien ilmalaivan alakansien raivokasta Cordak-tulitusta Morthank sattui vilkaisemaan läntiselle taivaalle. Hän haukkoi henkeään ja huojentui: Tilusten yli eteni väli-ilmassa Laivaston tunnuksilla merkitty suuri ilma-alus. Morthank erotti hämärässäkin Siivekkään Ussalin Hydraulisen Vapauden kyljessä. <br>\n<br>\nMuut Lohrakit olivat taas kerääntyneet Klaanin ilmatilan pohjoisreunalle. Morthankin kone oli varmasti jäänyt ilman kutsua sähkökatkoksen takia. Hän vetikin aluksen heti pohjoista kohti ja liittyi uuteen muodostelmaan. Samaan aikaan Hydraulinen Vapaus lipui muurin yli. Raivokas Cordak-tulitus leimahti käyntiin aluksen sivusta ja Koin länsilaita peittyi pieniin räjähdyksiin. Lohrakit karauttivat ilma halki kiertäen luoteesta. Nazorakit jäivät vasaran ja alasimen väliin. Koiperhonen oli tullut taloon sivistyksen valojen houkuttelemana ja nyt sen pakotien oli suljettu.<br>\n<br>\nSaalistajasta oli tullut saalistettava.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1182,"creator":"Donny","timestamp":"2011-08-20T18:13","content":"<strong>Satamarakennus, Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nKlaanin johtoportaan kiireesti kokoama sekalainen seurakunta oli juuri saapunut satamassa sijaitsevaan hämärään halliin. Valtaosa joukkiosta huohotti hengästyneenä, sillä matka neuvonpitohuoneesta satamaan oli ollut vaarallinen, ja sakki olikin saanut useaan otteeseen väistellä taivaalta putoavia ammuksia.<br>\n<br>\n\"Kummat mahtavat olla voitolla\", pohti ääneen Gekko, nojaten väsähtäneenä rakennuksen seinään. Uupuneen klaanilaisen silmät tarkkailivat laiskasti muita läsnäolijoita.<br>\n<br>\nGekon vierellä muita paljon jämäkämmin seisova lääkintävahki pysyi vaiti. Tämän viereen maahan istahtanut punainen köriläs kuitenkin vaivautui vastaamaan:<br>\n\"Taistelu näytti aika tasaiselta\", Äksä tuumaili. \"Näin monen torakka-aluksen ottavan osumia, mutta meidänkin väkeämme putoili kyllä alas.\"<br>\n\"Jos minä olisin tuolla taivaalla, sieltä sataisi pelkkiä torakoita\", mahtaili seurueen vihreä jäsen. Yhtälailla uupunut Konguboss vaikutti yllättävän vilkkaalta väsymystilastaan huolimatta, ja Toalla oli vaikeuksia pysyä paikoillaan.<br>\n\"Ha ha\", Gekko murahti.<br>\n<br>\nSilloin hallin lattiaan asennettu huomaamattoman oloinen pyöreä luukku aukesi. Luukusta pöllähti hieman vihertävää savua, kuului omituista rätinää ja aukosta kohosi esiin käsi.<br>\n<br>\n\"Hoi, te\", kuului käden oletetun omistajan ääni. \"Kiva, että löysitte perille.\"<br>\n\"Oletat meidän varmaan tulevan sinne\", Gekko sanoi ja kohottautui takaisin seisomaan.<br>\n\"Jep. Ja kiirehtikää, muut odottavat jo.\"<br>\n<br>\nPian seurueelle paljastui, että heitä odotellut hahmo oli klaanilainen nimeltään Peelo. Gekon mielestä lähestulkoon härskin kaasunaamarin taakse kasvonsa kätkenyt laiha musta hahmo oli vartonut jo tovin satamaan lähetettyä partiota, ja sillä välin valmistellut matka-alusta.<br>\n<br>\n\"Toivottavasti ette muuten kärsi vesipelosta\", Peelo mainitsi ja ohjasi joukon kulkemaan leveästä oviaukosta. Äksä oli vähällä kysyä toteamuksen syytä, mutta oven takana odottanut näkymä teki kysymisen turhaksi.<br>\n<br>\n\"Sukellusvene\", Gekko ihmetteli ääneen tuijottaen laajaan maanalaiseen huoneeseen luodun vesitien keskelle pysäköityä valtavaa teräksistä alusta. Virtaviivaisen oloinen metallipökkylä piti moottorien hurinan lisäksi epätasaista kolinaa, josta Gekko päätteli sisällä olevan väkeä.<br>\n\"Minä vähän kuin olen vastuussa tästä\", Peelo selitti ja lähti astelemaan pitkin sukellusveneen kannelle vievää terässiltaa. Gekko, Äksä, lääkintävahki ja Koobee seurasivat tottelevaisesti perässä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1183,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-08-21T01:06","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nYksi pommeista osui kellotorniin aivan komentotornin vieressä ja sen luoman paineaallon seurauksena Saraji paiskautui kasvot edellä portaikkoon. Miekka selässään, vasen käsi kasvoillaan ja oikea käsi raahaten tajutonta Metsästäjää, hän juoksi kohti alakertaa. <br>\n<br>\nKilljoyn pää kopisi vasten portaikkoa. Saraji katui unohtaneensa Joyn kypärän Tawan huoneeseen. ”Pysyvä aivovaurio tästä vielä puuttuisi. ”Lähestyessään alempia kerroksia, Saraji äkkäsi siivouskomeron ja pysähtyi sen eteen: ”Olen pahoillani Kenraali, mutta olet nyt vähän tiellä. Täällä olet suojassa pommeilta, joten älä liiku mihinkään.” Vahki nakkasi Metsästäjän surutta komeroon ja sulki oven. Matka jatkui kohti alakertaa.<br>\n<br>\nAula oli kaaoksessa. Turvamiehet viittoilivat porukkaa sisään linnoitukseen ja sitä kautta kellareihin. Kaiken kärjessä oli Tawa, joka loikki pitkin pihaa napaten Matoraneja mukaansa, tuoden nämä salamannopeasti turvaan. Paluureissultaan Tawa äkkäsi Sarajin ja pysähtyi: ”Sinä uusi, en ehtinyt kysymään nimeäsi.”<br>\n<br>\n”Saraji”, Vahki nyökkäsi, ”Entinen Metru Nuin erikoisjoukkojen johtaja.” Jälleen yksi pommi tippui keskelle pihamaata ja kaksikko joutui peittämään korvansa kaaoksen keskellä. Tawa huusi epätoivoisesti metelin yli: ”Minä tarvitsen jonkun äkkiä ja olen kuullut sinun olevan yksi nopeimmista. Petuniani ovat tuolla, ole kiltti ja kastele ne. Kuten huomaat, minulla hieman kädet täynnä.” Saraji tuijotti Tawaa hölmistyneenä ja levitti käsiään. ”Täällä on sota ja sinä huolehdit Petunioista? Mitä sinä oik-” Tawa keskeytti Vahkin puheen ja pisti kätensä puuskaan: ”Tämä on käsky ja minä oletan että niitä noudatetaan.” Saraji tuijotti adminia hetken, mutta kääntyi juoksuun, totellen saamaansa käskyä. <br>\n<br>\n”Mitäs helkuttia tuo nyt oli? Kuulosti ihan joltain härön kommuunin yölliseltä päähänpistolta... ei kukaan noin tyhmää ideaa keksi...” Saraji juoksi pommituksen keskeltä kohti linnan sivusiipeä ja sen seinustaa. Punaiset petuniat hohkasivat pölyn keskellä Sarajin juostessa niitä kohti, tämä oli sotaa ja hän etsi katselukannua...<br>\n<br>\nMuutamaa pitää hetkeä myöhemmin keltaisen kastelukannun kanssa juokseva Vahki syöksyi pommin alta kohti petunioita. Ne tulisi kastella nopeasti ennen kuin jotain peruuttamatonta tapahtuisi. Vahkin kallistaessa keltaista kannua, pommi iskeytyi suoraan Tawan petunioihin räjäyttäen nämä palasiksi. Pettymyksen huuto kaikui taistelun äänien yli. Vahki heittäytyi polvilleen maahan, hän oli epäonnistunut...<br>\n<br>\n<strong>Killjoyn komero</strong><br>\n<br>\nMetsästäjä heräsi, hänen päätään jomotti. Aivan kuin joku olisi raahannut hänen päätään pitkin portaikkoa... ja miksi hän näki niin outoa unta.<br>\n<br>\n”Mppppph!”<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Minä en valvonut yötä Skypessä. Uskokaa. Oikeasti.... Se oli Donin idea.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1184,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-08-21T06:15","content":"[spoil]Killjoy. Mmmiiiiiitääää siiinäää teeeet.[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin ilmatila</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="560" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/-7WlwTSsKMM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/-7WlwTSsKMM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n088 tunsi kaikkien lankojen karkaavan käsistään. Hän oli täynnä vihaa Nazorakien johtoa kohtaan. Hän luuli operaation johtamisen olleen kunnia. Oikea hyökkäys.<br>\nEi, se olikin vain outo nappuloiden siirto suurella shakkilaudalla. <br>\n<br>\nHäviäminen ei ollut sellaista, johon Nazorakit olisivat tottuneet. Se oli useimmiten aivan uusi tunne. Uusi musertava tunne.<br>\n<br>\n<em>Koi</em> lipui hiljaa yötaivaalla eteenpäin, kohti etelää. Kohti merta.<br>\nSuuri, palava ja harmaa hieman herneenpalon mallinen alus oli ollut vielä tänään aamulla Nazorakien ilmalaivaston haavoittumattomimpia aluksia. Vielä aamulla kukaan ei voinut uskoa, että kaikki päättyisi näin.<br>\n<br>\nKoko alus tärähteli iskun raskaita cordakeja syöksyessä aluksen vasempaan kylkeen. Pieniä panssarinpalasia lenteli torakoiden kanssa eri suuntiin; 088 kaatui komentosillalla. Nazorak nosti itsensä ylös ottaen tukea metallikaiteesta. Hän nappasi mikrofonin ohjauspöydästä ja alkoi karjua käskien tukikohtaa lähettämään hävittäjiä.<br>\n<br>\n<strong>Mt. Ämkoo, tukikohta</strong><br>\n<br>\n\"Miksi radiosta kuuluu... bassoa?\" Nazorak kuulokkeineen ihmetteli ääneen.<br>\n\"Kirottua. Klaani häiritsee signaalia\", hänen työkumppaninsa vastasi vierestä.<br>\n\"... bassolla?\"<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin ilmatila</strong><br>\n<br>\n<em>Hydraulinen Vapaus</em> ajoi yllättävän nopeasti kohti <em>Koita</em>. Koi oli kahdesta aluksesta järeämpi, mutta Vapaus oli nopeampi ja ketterämpi sekä täydellisessä kunnossa.<br>\n<br>\nAlukset avasivat tulen toisiaan kohti. Raskaita cordakeja iskeytyi Koin kylkiin ja taakse, kun taasen Nazorakit tulittivat lukuisista kääntyvistä tykkipattereistaan järeitä zamor-ammuksia sekä pienoisohjuksia vastatulta. Alhaalta käsin kahden massiivisen aluksen tulitaistelu oli varmasti henkeäsalpaavaa katsottavaa. Suuret alukset liikkuivat hitaasti kohti merta. <br>\n<br>\n\"Kaikki pommiyksiköt, huomio\", 088 yritti sanoa kylmän rauhallisesti mikrofoniin. Torakka tärisi.<br>\n\"Päätehtävä peruttu. Toissijainen tehtävä: Pommittakaa Klaanin ilmalaivaa\", nazorak lausui. Hän ei ollut varma, menikö viesti perille.<br>\n<br>\nSuuresta panssarilasista tehdystä etuikkunasta näkyi edesspäin merta niin pitkään kuin vain näki. Horisontti oli pimeä, aurinko nousisi muutamassa tunnissa.<br>\nTavallaan 088 oli ylpeä itsestään. Hän ei luovuttaisi. Hän taistelisi loppuun asti, niinkuin Nazorakin piti. Vaikka kaikki oli jo menetetty, hän voisi aina taistella loppuun asti.<br>\n<br>\nKapteeni tönäisi toisen ohjaajan pois ohjainpisteestään ja avasi ilmalaivan asejärjestelmiä ohjaavan ikkunan.<br>\n<br>\n<em>Raskaat Zamor-tykit <br>\n6/10 toiminnassa<br>\n<br>\nZamor-konekiväärit<br>\n17/20 toiminnassa<br>\n<br>\nOhjuspatterit<br>\n3/4 toiminnassa<br>\n<br>\nPommeja<br>\n234/560 jäljellä<br>\n<br>\nRaskaat ohjukset<br>\n2/2 jäljellä</em> <br>\n<br>\n088 myhäili. Hänellä oli edelleen mukavasti tulivoimaa Klaanin ilmalaivan pudottamiseen. Hän arveli, että yksikin kunnollinen osuma propelleihin tai komentosillalle eliminoisi aluksen.<br>\n<br>\nHän avasi aluksen muuta kuntoa käsittelevän ikkunan. Miltei koko aluksen takaosa välkkyi punaisena.<br>\nOhjaus oli poissa pelistä. Kyljet olivat saaneet lukuisia osumia.<br>\n<br>\n\"Pistäkää ohjukset laukaisuvalmiiksi. Automaattitähtäys ilmalaivaan\", 088 käski rutiininomaisesti päästäen ohjaajan takaisin paikalleen. Sitten hän lähti kävelemään pitkin pääkäytävää. Kaksi nazorakia seisoi kylmästi asemissaan pääkäytävän molemmin puolin.<br>\n\"Te kaksi. Hakekaa aluksemme pommiekspertiltä sytyin ja virittäkää se pommiruuman räjähteisiin. Tuokaa laukaisin minulle.\"<br>\n<br>\nTorakoilta kesti hetken reagoida käskyyn. Kaksikko lähti nopeasti käytävää pitkin toteuttamaan annettua tehtävää, kyselemättä. Aluksella ei saanut puhua tappion mahdollisuudesta, mutta jos komentaja oli antanut käskyn valmistaa alus räjäytettäväksi, tilanteen piti olla epätoivoinen.<br>\n<br>\n088 jatkoi kävelemistään harmaa takki tiukasti päällään. Lukuisat erisävyiset kunniamerkit loistivat hänen rintaansa vasten.<br>\nAluksen keskellä sijaitseva hangaari, jota käytettiin rakettirepputorakoiden ollessa mukana, oli nyt täynnä roinaa. Seinät molemmilta puolilta olivat ottaneet osumaa, ja aseistuskin nimenomaan tältä kohtaa oli tuhottu. Mekaanikkonazorak yritti saada yhtä vähemmän kärsinyttä ohjuspatteria toimimaan.<br>\n<br>\n\"Peräsimen korjaus on nyt etusijalla. Unohtakaa aseistus, alus pitää saada liikkuvaksi. Mene, ja sano sama työtovereillesi.\"<br>\nJälleen, torakka lähti kyselemättä.<br>\n<br>\n<em>Ah, rotumme on ylivertainen muihin nähden. Onko muissa roduissa moista tottelevaisuutta? Onko muissa roduissa samaa järjestelmällisyyttä ja tehokkuutta kuin meissä?</em> 088 ajatteli onnellisena.<br>\nNyt ylivertaisen rodun ylivertainen laisvato oli häviämässä Klaanin teknologisesti vuosisatoja takana oleville aluksille.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1185,"creator":"Troopperi","timestamp":"2011-08-21T07:00","content":"<strong>Bio-Klaanin ilmatila</strong><br>\nTorakka numeroltaan 1457 käänsi koneensa takaisin vakaaseen lentoon. Pommittaja oli laskenut osan tappavasta lastistaan Bio-Klaanin linnakkeen päälle, ja nyt ne kylvivät tuhoa sen pihalla. 1457 oli jokseenkin huonolla tuulella. Aamulla hän oli kaatanut koneensa moottoriin sen sokeripitoisen litkun, jota torakat normaalisti juovat, ja kapteeni 789 oli räyhännyt hänelle, ja uhannut häntä erilaisilla torakallekin epämiellyttävillä kidutusmenetelmillä. Hän ei kuitenkaan välittänyt kapteenin raivosta, vaan häntä suretti pikemminkin sen hyvän litkun kohtalo höyrystyä koneen moottorissa.<br>\n”Koneet 7-9, kääntykää uuteen syöksyyn, kohteenanne on muurin torni F.”<br>\n”Selvä”, ilmoitti torakka radioon, ja käänsi koneensa syöksyyn kohti muurin itäkulmauksessa olevaa tornia.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani</strong><br>\nTroopperi juoksi pihalla kohti muurin tornia. Ensiapuryhmät olivat vaaraa uhmaten kuljettamassa erään toisen tornin romahtamisesta henkiin jääneitä Matoraneja sisälle suojaan. Troopperi olisi mielellään jäänyt auttamaan, mutta hänellä oli omia tehtäviä, joilla oli enemmän merkitystä. Ilmatorjuntatykkien käyttäjistä oli puutetta, kun osa oli kuollut pommien iskeytessä pihaan kesken matkan osaan ulkomuurin varustuksista. Troopperi oli päättänyt mennä käyttämään erästä tykkiä, näin saataisiin ehkä vähemmän uhreja. Hän juoksi tornille, nousi sen huipulle vievät kierreportaat ylös ja meni tykkitorniin sisälle. Hän istuutui tuoliin, ja väänteli paria namikkaa. Heti syttyi näytölle valoja, heikko tutkakuva, ja muuta tietoa näytölle. Yksi heikosti näkyvä punainen piste lähestyi tornia. Troopperi rupesi kääntämään tykkiä sitä kohti. Pian hän näki itsekin lähestyvän pommikoneen, joka näytti olevan valmiina sylkemään sisältään taas uuden lastin pommeja Klaanin linnakkeeseen. Hän painoi paria nappia, ja alkoi tähdätä koneen lentoradalle. Kone lähestyi. Troopperi laukaisi tykin.<br>\n<br>\nKoneen ohjaamossa istuva torakka 1457 ehti vain älähtää, kun tykki sylkäisi sen tielle sirpalepilven, ja kone alkoi pudota kohti maata.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Anteeksi, tuli vähän myöhässä[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1186,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-08-21T10:24","content":"<strong>Nui-Koro</strong><br>\n<br>\nSnowie ei pitänyt siitä tunteesta, kun joku oli kapuloinut hänen suunsa. Ensinnäkin se oli sangen kivuliasta, ainakin liian tiukalle kiristettynä, ja toisekseen silloin ei voinut puhua. Ja Snowie piti puhumisesta. Varsinkin, kun arveli ystäviensä hengen riippuvan siitä.<br>\n”Mmpfh mmmmf!”<br>\n”Sanoit tuon jo.”<br>\n”...”<br>\n<br>\nMaassa makaava ja sievästi paketoitu lumiukko oli jo useaan otteeseen yrittänyt avata keskustelua vangitsijansa kanssa. Ilmeisesti Matoralaisella oli kuitenkin parempaa tekemistä, kaappien penkomista ja jonkin elektronisen härpäkkeen kanssa puuhaamista, joten tähänastiset kommunikaatioyritykset olivat jääneet sangen lyhykäisiksi ja yksipuoleisiksi.<br>\n<br>\nSiinä sidottuna ja pötkötellessään Snowie oli jo hetken tarkkaillut huonetta. Pormestarin työhuone vaikutti aivan tavalliselta, mitä nyt siniviittainen Po-Matoran oli penkonut sen huolella. Lisäksi hän näytti kaivavan pöydän alta esiin jonkinlaista johtohärpäkettä, jonka Snowie arveli olevan jotain, mistä Kepsukka olisi ottanut selvän.<br>\n<br>\nYksi asia vaivasi Snowien päätä kovin: Hän tunnisti tummansinisen värin ja viittaa paikallaan pitävään pyöreään hopealaattaan kaiverretun Hahnah-ravun Nui-Koron symboleiksi, mutta silti tämä Po-Matoralainen tuntui olevan salaa kyseisen asutuskeskuksen johtohahmon työhuoneessa. Jokin tässä koko asetelmassa ei vain täsmännyt.<br>\n<br>\nSiksipä Snowie tuumikin olevansa kaksoikiekonheittimen kanssa heiluvan Matoralaisen kanssa samalla puolella. Ja siksipä keskusteleminen olisi kivaa. Ja siksipä lumiukkoa varsinkin harmitti olla suukapuloituna.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1187,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-08-21T16:45","content":"<strong>Klaanin linnakkeen kylää (taisemitäsiitäonjäljellä)</strong><br>\n<br>\nPalanutta puutavaraa oli pitkin poikin. Make nosti jalkaansa mahdollisimman korkealle. Hän halusi mielellään välttää kontaktin maasta törröttävän, keihäänkärkeä muistuttavan puukappaleen kanssa. Hengästynyt mode otti tukea tiiliseinästä. Hän ei osannut tarkkaan sanoa kuinka pirtkän matkan oli laahustanut, mutta sillä matkalla ei pitäisi tuntua kuin olisi jahdannut tyynysi vienyttä norsupäästäistä. Make käännähti, antaen koko selkämyksensä painautua seinään. Hiljalleen hän valui sitä pitkin istuen maassa. Oli pakko levähtää. Hänen vatsataan kuului erilaisia häiritseviä ääniä. Uusi kipuaalto. Make vaikeroi hieroen vatsaansa. Kesti hetken ennen kuin helpotti. Make kaivoi repustaan pienen valkoisen purkin. Hän pyöritti korkin auki, ottaen sisältä pienen tablettikapselin. Make rauhoittui. Hänen alavartalonsa tuntui heikolta. Ei auttanut kuin levätä hetki.<br>\n<br>\nMake olisi voinut katsoa ympärillään olevia jäännöksiä linnakkeen Matorankyläalueista, mutta piti torkkujen ottoa otollisempana vaihtoehtona...<br>\n\"KAPOW*<br>\nMake ehti ummistaa silmänsä muutamaksi minuutiksi, kunnes kovaääninen jysähdys katkaisi hänen ajatuksensa kuin sirkkeli mittanauhan. Make katsoi silmät ammollaan edessään kohoavaa savupilveä. Samassa suuri paine painoi hänet suoraan kiinni tiiliseinään. Make ampaisi kunnostaan huolimatta pystyyn, juosten pois kivimurikoiden ja puupökkelöiden tieltä. Kuultuaan toisen jysäyksen Make tajusi, ettei nyt kannattaisi pysähtyä. Jokainen askel sai Maken tuntemaan entistä enemmän siltä kuin hän olisi pian lysähtämässä maahan. Mutta hän vain jatkoi. Ja jatkoi. Väistellen romua niin ketterästi kuin osasi, hän jatkoi. <br>\n<br>\nVälittämättä siitä, että hänen vauhtinsa hidastui, hän jatkoi. Ja jatkoi. Linnakkeen suuri päätorni näytti olevan aina vain lähempänä. Make joutui pian hätkähtämään muutaman metrin moden taakse tipahtavaan pommiin. Klaanilainen lennähti paineaallon voimasta jonkin matkaa eteenpäin, kierähtäen pari kertaa. Mode lätkähti oikealle kyljelleen tomuiseen maahan. Yhtäkkiä tuntui kuin hänen voimansa olisivat poissa. Make nosti päänsä ylös. Linnakkeelle oli vielä kymmenien metrien matka. Mutta jalat eivät vain kantaneet. <br>\n<br>\nMake kirosi. Jos hän jäisi tähän makaamaan, lopulta joku pommi melko suurin todennäköisyyksin osuisi vielä hänen selkärankaansa. Make käännähti mahalleen, nostaen ylävartalonsa irti maasta. Hän päätti yrittää laahautua käsiensä voimalla Klaanin porteille. Voimat eivät kuitenkaan riittäneet kuin muutamaan kädennostoon. Make oli epätoivoinen. Tämä olisi pirun kenkku aika ja paikka kuolla...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1188,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-08-21T18:46","content":"<strong>Klaani<br>\nItämuuri</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/sjOHFVuBBJc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/sjOHFVuBBJc</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTuli ja metalli kohtasivat.<br>\nLinnoituksen kivisillä muureilla seisovat ilmatorjuntatykit rätisivät väkivaltaisesti laukaisten öiselle taivaalle tonneittain tulikuumana hehkuvaa rautaa, pienten smaragdien näköisiä ja tappavan vaarallisia Zamor-ammuksia ja sokaisevan purppuraisia energialaukauksia, jotka ukkosiskun lailla pudottivat Nazorakien syöksypommittajia.<br>\nTykkien puikoissa oli kirjava klaanilaisjoukko. Pikkuruiset matoranit latasivat tykkeihin lisää ammuksia pidellen tiukasti korvistaan kiinni, kun taas pieni joukko Toa-sotureita keskitti kaiken elementaalienergiansa matoranien suojaamiseen.<br>\nLinnoituksen läntisen muurin suunnalla tykkitulta ylikorosti sateenkaaren väreissä hehkuva kuuden Toan elementaalienergia. Liian lähelle muuria uskaltautunut hävittäjä sai kokea äärimmäisen nopean ja äärimmäisen ylivedetyn tuhon Toa Cendai Angorangerien käsissä.<br>\n<br>\nBladeVezon marssi keskellä kivistä muuria heittäen viimeisen sinihehkuisen lamauttimensa maahan. Hänen viestintänsä ilmatorjunnasta vastaaville matoraneille oli pääasiassa sanatonta. Sodan jyrinän alta ei kuullut paljoakaan.<br>\n\"Keskittäkää tuli!\" Bladis karjui hiekkapaperinkarhealla äänellään tykinjyskeen yli. \"Antakaa ötököiden maksaa!\"<br>\n<br>\n\"Ötökät\" olivat eri mieltä. Kun kymmenkunta verkkaisesti lentävästä syöksypommittajasta laukaistua pienoisohjusta iskeytyi muuriin, Bladiksen pelastivat vain tämän nopeat refleksit. Hopeinen skakdi lennähti kasvoilleen kivuliaasti kivimuuriin, kun jotain räjähti tulisella voimalla hänen takanaan.<br>\nBladiksella ei ollut aikaa makailla. Vaikka skakdin pää täyttyi halkeamisen tunteesta ja suu verestä, moderaattori nousi parhaansa mukaan takaisin pystyyn, ainoastaan nähdäkseen ohjusiskun aiheuttamat jäljet. Kaikki ilmatorjuntatykit kolmenkymmenen metrin säteellä olivat kappaleina tai vahvasti korjauksen tarpeessa. Niitä operoivat matoranit makasivat maassa joko tajuttomina tai täysin elottomina.<br>\nMuurin edessä, Klaanin linnoituksen sisäpihan yläpuolella leijaili ylimielisesti paikallaan yksi syöksypommittaja. Hitaasti uutta iskua varten aseistautuvan aluksen ohjaamossa oli pilotti, jonka silmissä oli joko suurta määrätietoisuutta tai puhdasta murhanhimoa.<br>\n<br>\nBladeVezon tuijotti vihaisesti pilottia, joka vaikutti keskittyvän nyt täysin hopeiseen skakdiin. Tämän vyötäröllä roikkuva vihreähehkuinen moderaattorikivi ei vain ollut auktoriteetin merkki ja tunniste. Se myös maalasi valtavan maalitaulun BladeVezonin päälle. Hopeinen skakdi nielaisi pikaisesti.<br>\n<br>\nSyöksypommittajan pilotti ei puolestaan jäänyt testailemaan nieluelimistönsä toimivuutta, vaan lähti uuteen iskuun. Epäorganisoidun näköisesti sujahtelevat pienoisohjukset tärisyttivät koko muuria tai lentelivät sen yli, osuen lopulta pieneen rannikkometsikköön. BladeVezon joutui perääntymään yhden ilmatorjuntatykin raadon taakse. Skakdi piteli kuuloelimistään tiukasti kiinni ja yritti suojautua tykin taakse.<br>\n<br>\nSkakdi vavahti hieman, kun huomasi jalkojensa juuressa makaavan, elottoman tykkimatoranin. Ga-matoranin Komau oli säröjä täynnä ja sen palovammat olivat puistattavat jopa taisteluja nähneen skakdin mielestä.<br>\nMatoranin vieressä makasi ohjusiskussa hajonnut ammussäiliö. Punaisia Kanoka-kiekkoja lojui pitkin maastoa. Ga-matoranin vyötäröllä oli Zamor-pistooli. Suljettuaan ensiksi matoranin silmät kunnioittaen BV nappasi Zamor-pistoolin oikeaan käteensä ja yhden Kanoka-kiekoista vasempaan. Sitten hän juoksi kovempaa kuin aikoihin.<br>\n<br>\nSyöksypommittaja lopetti muurin tulittamisen vasta kun kivipöly ja savu peittivät näkyvyyden täysin. Jos tämä ei riittäisi lopettamaan moderaattorin sätkimistä, mikään ei.<br>\nTorakkapilotti arvioi hyökkäystehokkuutensa uudelleen, kun savuverhon keskeltä syöksähti punaisena hehkuva tulen Kanoka-kiekko. Kiekko kalahti terävä reuna edellä syöksypommittajan ohjaamon panssarilasiin ja tarttui siihen takiaisen lailla.<br>\nPilotti kaatoi kuuman juomansa pelästyksissään rinnuksilleen ja ampui refleksinomaisesti koko ohjussarjan uudelleen kohti muuria. Muurista sinkoileva kivimurska naarmutti aluksen pintamaalausta ja vaikeutti harmaan klaanilaisskakdin hahmottamista.<br>\n<br>\nSe, mitä pilotti ei tiennyt, oli että BV oli kadonnut tämän näköpiiristä jo kauan sitten. Hopeinen skakdi seisoi aivan toisella puolella muuria, tähtäillen Zamor-pistoolilla syöksypommittajan ohjaamossa kiinni olevaa, tulisena hehkuvaa Kanoka-kiekkoa.<br>\n<br>\nBladis virnisti ja painoi liipaisimesta.<br>\n\"Hasta la vista, mulk-\"<br>\n<br>\nKaikki äänet peittyivät räjähdyksen alle, kun Zamor kohtasi Kanokan. Lentokonetta ohjannut torakka ei ehtinyt edes huutaa, kun Kanoka vapautti tulisen elementtivoimansa. Räjähtävä isku repi jopa ohjaamon panssarilasin sadoiksi pikku palasiksi, jotka sinkoutuivat jokaiseen ilmansuuntaan. Syöksypommittajan molemmat siivet repeytyivät ukkosenjumalan vasaraa vastaavasta osumasta irti välittömästi ja sekunneissa koko aluksen etuosan peitti liekkimeri.<br>\nSavuava ja liekehtivä aluksen runko alkoi pyöriä verkkaisen holtittomasti alaspäin, kohti linnoituksen sisäpihan katuja. Se leijaili kohti matoranien täyttämää mukulakivetystä kuin lehti.<br>\nKuin liekehtivä, kolme tonnia painava räjähdysherkkä lehti. Vaikka äännähtelyä ei tykinjyskeen alta kuullutkaan, matoranit huusivat kauhusta.<br>\n<br>\nBladeVezon katseli pommittajan liikehdintää purren hampaansa tiukasti yhteen. Aikaa ei ollut hukattavissa.<br>\nBladiksen katse keskittyi mukulakiviseen kauppakatuun, jota liekehtivä alus lähestyi. Sitten hän vilkaisi muurinreunalla seisovaa matoran-käyttöön tarkoitettua zamor-ilmatorjuntatykkiä.<br>\nBladeVezon painoi pientä kytkintä kämmenpohjassaan, jolloin kuunvalossa kiiltävä ranneterä työntyi esiin skakdin kädestä. Hopeinen skakdi tarttui ilmatorjuntatykkiin ja viilsi sen jalustaa raivokkaasti ranneterällään.<br>\nNopean kipinäsuihkun myötä raskas konekivääri irtosi jalustastaan, jolloin hopeinen skakdi otti siitä tiukasti kiinni.<br>\nBladeVezon hyppäsi alas muurinreunalta kantaen uutta asettaan.<br>\n<br>\nIlmatorjuntatykkiä ei oltu tarkoitettu käsikäyttöön. Se ei Bladevezonia pysäyttänyt.<br>\nEnsiksi hän päätti kuitenkin keskeytyä laskeutumiseen..<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nPilvet olivat odottaneet vuoroaan jo liian kauan. Nyt sade piiskasi Klaanin linnoituksen muureja ja sen sisällä olevia rakennuksia.<br>\nSame harppoi kattoja pitkin sateesta märkä otsanauha liehuen tuulessa, valtava Nazorak-verellä värjätty viikate oikeassa kädessä ja vasen käsi vasemmalla ohimolla. Kommunikaattori pirahti kahdesti.<br>\n\"Paaco?\" Same ärähti kommunikaattoriin.<br>\n<em>\"Idolisi, Sameliiniseni.\"</em><br>\nPaacon puheen taustalta kuului äärimmäisen kovaäänistä bassojytinää ja jonkinasteiselta vapinakohtaukselta kuulostavaa näppäimistöjen kalketta. Paacolla oli perin selvästi töitä.<br>\n<br>\n\"Perääntyvätkö ne?\" valkoinen moderaattori huohotti hypäten tiilikatolta toiselle, pirstoen nopeilla askelillaan alas kaduille viisi tiiltä. Joku kattoihin erikoistunut matoran tulisi takuulla olemaan hyvin vihainen, mutta Samella oli tärkeämpääkin ajateltavaa.<br>\n<em>\"Ömm. Että. Ötökkäpellet näyttävät siirtävän tuota isoa aluksenröhjäkettä kauemmas rannikosta.\"</em><br>\n<br>\nSame laskeutui pyörähtäen puukatolle niin sulavasti, että sateen keskeltä ääntä ei edes erottanut. \"Joko ne perääntyvät tai sitten niillä on jotain uutta mielessä...\"<br>\n<em>\"Mitä pirun väliä. Sinulle oli viesti. Partaterä tarvitsee apua Alastomalta Lepakolta.\"</em><br>\nSame oli huomauttamassa, kuinka koodikieli oli turhaa, koska mahdolliset salakuuntelevat nazorakit saisivat korviinsa vain Paaberin sykähdyttäviä bassobiittejä. Hän oli kuitenkin oppinut, että Paacon kanssa ei välttämättä kannattanut väitellä.<br>\n<br>\nJollain tasolla Same myös piti koodinimestä \"Alaston Lepakko\", vaikka hän ei sitä ääneen myöntänytkään.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/PNDNpn5zsx4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/PNDNpn5zsx4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSateen pesemällä torilla oli kaaos, kun vain peräpropellin ilmassa pitämä, liekehtivä syöksypommittaja leijaili lehden lailla kohti vilkkainta kaupan ja elämän keskusta. Matoranit juoksivat paniikissa jokaiseen suuntaan, sillä arvaamattomasti lentelevän ilma-aluksen rataa ei voinut arvioida mitenkään. Oli kuin nazorakien alukset olisi suunniteltu tarkasti viemään pudotessaan mukanaan mahdollisimman monta vihollista.<br>\nSyöksypommittajan liekehtivä raato oli jo osumassa suoraan erääseen majataloon. Sen selviytyminen ei vaikuttanut todennäköiseltä.<br>\n<br>\nLentokoneen raadon lentorata muuttui hieman, kun räjähtävä Zamor-ammus osui voimakkaasti sen kylkeen, lennättäen sitä kauemmas majatalosta. Aluksesta irti räjähtäneet metallinpalaset rikkoivat majatalon ikkunoita.<br>\n\"Anteeksi tuosta!\" pienikokoista ilmatorjuntatykkiä kaksin käsin kantava BladeVezon huusi vilpittömän pahoillaan. Matoranit katsoivat hämmästyksissään, kuinka hopeinen skakdi pomppi epätasaisesti torikatokselta toiselle, pysyen vaivoin pystyssä käsissään olevan tykin massiivisuuden takia.<br>\n<br>\nOsuman voimasta nyt toiseen suuntaan lennähtänyt syöksypommittaja alkoi lähestyä epäilyttävästi torin toista reunaa. Matoranien paniikki ei vähentynyt.<br>\nBladis pomppasi vaivoin erään katukaupan katokselle huomaamatta, että se oli kankainen ja repeytyi hänen teräväkyntisten skakdi-jalkojensa alta moneen osaan. Bladis putosi harvinaisen epämiellyttävästi valtavaan hedelmäkasaan ja kompuroi hetken kankainen katos päänsä päällä. Lopulta skakdi sai riuhtaistua punaisen rievun päältään ja nosti vaivoin tykin olkapäälleen.<br>\n<br>\nToista rakennusta kohti epätasaisesti surraava pommittaja sai jälleen maistaa tykkiä, jolloin se lennähti taas eri suuntaan, kauemmas rakennuksesta. BladeVezon kiristeli hampaitaan ja näytti nolaantuvan hieman, kun huomasi onnistuneensa taas rikkomaan tusinan ikkunoita.<br>\n<br>\n\"Öh... ylläpito maksaa tämän\" BV sanoi hymyillen leveästi hedelmäkauppiaalle, jonka kaupan hän oli juuri pahoinpidellyt. Kauppias ei vaikuttanut erityisen tyytyväiseltä.<br>\n<br>\nBladis jatkoi juoksenteluaan ja laukoi tykillään kohti vain vaivoin ilmassa pysyttelevää pommikoneen runkoa. Hän pystyi vaikuttamaan ammuskelullaan sen lentorataan, mutta alus menetti korkeutta kaiken aikaa. Ennen pitkää sen täytyisi pudota. BV kiristeli hampaitaan.<br>\n<br>\nAlus tuntui valinneen laskeutumispaikakseen aivan torin keskustan, joka alkoi tyhjentyä vauhdikkaasti klaanilaissoturien organisoimana, mutta ei tarpeeksi nopeasti. Väkeä oli liikaa.<br>\n<br>\nBladis katsoi kauhuissaan, kuinka räjähdysaltis alus vaappui kohti keskustaa menettäen korkeutta jatkuvasti. Aivan sen mahdollisessa törmäyspisteessä konttasi vahingoittunut Toa-soturi, jonka oikean jalan tilalla oli vain sideharsoa ja murtuneita luita. Toan aika alkoi käydä vähiin.<br>\n<br>\nTai niin oli helppo uskoa. Jotain valkoista välähti salaman lailla torin keskipisteessä juuri ennen kuin aluksen liekehtivä raato törmäsi maahan musertuen omasta painostaan lopullisesti.<br>\nEnnen kuin BV ehti räpäyttääkään silmiään, oli Same hänen edessään kyyryssä kantaen pitkillä valkoisilla käsillään vahingoittunutta Toa-soturia.<br>\nSamen takana vielä näkyvä syöksypommittajan raato räjähti lopuksi tulivuoren teholla kappaleiksi aivan kuin kruunaten koko tilanteen.<br>\n<br>\nBladeVezon ja Same katselivat hetken toisiaan. Same laski häntä kiittäneen Toa-soturin hellästi maahan ennen kuin nousi täyteen pituuteensa.<br>\n\"Anteeksi lievä myöhästymiseni\", Same sanoi viileällä äänensävyllä.<br>\n\"Missä pirussa sinä olet kuhnannut?\" BladeVezon sanoi hieman happamasti, nostaen otteestaan lipuvaa tykkiä parempaan asentoon.<br>\n\"Ja minä kun luulin että pärjäisit hetkenkin ilman apuani\", Same sanoi hiljaa kohottaen kulmaansa, vilauttaen pientä virnettä. \"Oli miten oli, löysin meille lisää leluja.\"<br>\n<br>\nBladis näytti innostuneelta, kun Same otti selästään jotain, joka näytti metalliselta varsijouselta. Terävän nuolenkärjen sijasta aseesta törrötti kuitenkin jotain pyöreää ja kranaattimaista. Bladis pudotti valtavan ilmatorjunta-aseensa katukivetykseen ja tarttui varsijousta muistuttavaan aseeseen tiukasti. Same ojensi moderaattorikollegalleen vielä pieneltä sytyttimeltä näyttävän laitteen, joka näytti skakdin valtaisassa kämmenessä hieman säälittävältä.<br>\nBV katsoi valkoista taistelutoveriaan hetken kysyvästi.<br>\n<br>\n\"Älä paina siitä ennen kuin ammus on kiinni vihollisessa\", Same sanoi pyöräyttäen puukkoaan sormensa ympärillä. \"Se olisi soturille hieman nolo loppu.\"<br>\nLeveä hymy ilmaantui harmaan skakdin kasvoille, kun hän ymmärsi täysin uuden aseensa toiminnan. Samekin otti omansa selästään ja latasi sen valmiiksi hyökkäykseen.<br>\n\"No, kollegani?\" Same sanoi viileästi. \"Mitä nyt?\"<br>\n<br>\nBladeVezon kytki uuden lelunsa varmistimen voimakkaalla otteella pois päältä ja virnisti niin leveästi kuin vain skakdi voi.<br>\n\"Nyt opetetaan arvon Kenraali 001 tanssimaan.\"<br>\n<br>\nMinä tahansa muuna hetkenä Same pääasiassa pudistaisi päätään toverinsa ylivedetyille letkautuksille. Tänä yönä hän kuitenkin oli nähnyt tarpeeksi. Valkoinen koura puristui tiukasti aseen ympärille.<br>\n\"Minä vien.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1189,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-08-21T19:14","content":"<strong>Klaanin etelärannikko, ilmatila</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/qD9n3VuFv2Q" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/qD9n3VuFv2Q</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTehmut tarkkaili suuresta nojatuolistaan Hydraulisen Vapauden kamppailua Nazorakien suurta Koita vastaan. Vihollisten herneenpalkoaluksen ohjausjärjestelmät olivat selvästi vioittuneet, sillä se ei ollut kääntänyt paremmassa taistelukunnossa olevaa kylkeään Bio-Klaani Laivaston höyrykonetta vastaan. Hydraulisen vapauden kiivas Cordak-tulitus oli tuhonnut suurimman osan Koin vasemman sivustan Zamor-aseista, ja huomattavasti paremmassa kunnossa olevan oikeanpuoleisen asekannen tykit ja pyssyt seisoivat toimettomina. Vielä ilmassa olevat Lohrakit kiertelivät Koin ympärillä ja aiheuttivat vahinkoa siellä, mihin Vapauden pitkä käsi ei yltänyt.<br>\n<br>\nMutta ei Hydraulinen Vapauskaan ollut selviytynyt ilman vahinkoja. Kaksi koinpuoleisen sivustan telineissä olevaa nostopropellia oli ammuttu säleiksi. Tehmut oli joutunut sammuttamaan myös kaksi toisen puolen nostopropellista, jottei alus olisi kiepsahtanut kyljelleen. Ilmalaiva pysyi yhä ilmassa, mutta sen nosto ylemmäs ei enää onnistunut. Miesvahingoilta Hydraulisen Vapauden miehistö oli kuitenkin välttynyt. Alusten panssarointi oli ollut huomattavasti halvempaa kuin aseistus, ja jokaisen Cordak-tykistöä suojasi ampuma-aukoilla varustettu paksu seosmetallilevy. Zamorit olivat polttaneet siihen kuoppia ja lommoja, mutta ne eivät olleet päässeet vielä läpi. Tehmut pelkäsikin enemmän potkurien puolesta. <br>\n<br>\nTehmutin sekundantiksi ruvennut Ämtur katseli suurella kuparisella kaukoputkella ja Akakunsa teleskooppisilmällä Koin järjestelmiä ja jakeli huomiota taistelun kulusta. Zamor-tulitus vaimeni. Ämtur yritti selvittää tilanteen syyn ja tarkensi aluksen etuosaan.<br>\n<br>\n”Aaargh”, hän sanoi yhtäkkiä ja laski kaukoputkensa, ”Meille tuli ongelmia. Ne lataavat jotain tosi jytkyä pommia meidän päämme menoksi. Itse asiassa… ne taitavat tähdätä juuri komentosiltaa! Jolla me seisomme! Tämä ei kyllä kestä tuota, pitäisikö meidän evakuoitua aluksen alaosiin piakkoin?”<br>\n<br>\n”Toki pitäisi”, Tehmut sanoi ja käveli hänen vierelleen, ”Mutta se sujuu paremmin erään manööverin kautta.” <br>\n<br>\n”Minkä manööverin?” Ämtur kysyi. Häntä hermostutti. Hän olisi ollut mieluummin lentämässä pientä hävittäjäkonetta kuin seisomassa täällä isojen täsmäohjusten maalina. <br>\n<br>\n”Tämän maailmanajan tyylikkäimmän väisömanööverin avulla, poikaseni”, Tehmut vastasi, avasi yhden komentopöydän laatikoista, otti sieltä pienen rauta-avaimen, irrotti komentonojatuolin istuintyynyt ja avasi avaimella siellä olevan luukun. Luukussa oli pieni komentopaneeli ja suuri vipu. Ämtur ja Tehmut tarttuivat kumpainenkin siihen kaksin käsin ja väänsivät sen alas. <br>\n<br>\nJossain aluksen sisäosissa valtava rautapaino pääsi alas tukiensa päältä ja vajosi hitaasti alaspäin. Suuret kiilahihnapyörät ja hammasrattaat lähtivät pyörimään. Koko komentosilta nytkähti ja alkoi vajota. Pian se oli aluksen monin seinäkerroksin ja panssarilevyjen suojaamassa öljylamppujen valaisemassa rahtiruumassa. <br>\n<br>\n”Aika huikaisevaa”, Ämtur kommentoi. ”Nojatuoleista voi löytää kummallisia asioita.”<br>\n<br>\n”Tosiaankin voi. Harmi vain, että joudumme johtamaan tätä taistelua sokkona. Menkäämme ylemmille kansille, taistelu ei ole vielä ohi”, Laivaston varapomo vastasi. He lähtivät komentosillalta ja menivät ylemmille kansille johtaville tikkaille.<br>\n<br>\n<strong><em>Koi</em>, Ohjuspatterikansi</strong><br>\n<br>\nOhjusaseman komentaja 168 valvoi 088:n käskyn toimeenpanoa Koin vasemmanpuoleisella ohjuspatterikannella. Valtava raskas ohjus oli asetettu patteriin, ja laukaiseminen alkoi olla ajankohtaista.<br>\n<br>\n”Aloittakaa lähtölaskenta. Tulta viidennellä”, 168 sanoi alempiarvoisille miehistötorakoille. ”Mikä ipana komentaakaan tuota romukasaa, hänestä ei ole kohta muistoakaan jäljellä.”<br>\n<br>\nYksi.<br>\n<br>\n”Öh, pieni ongelma, komentaja”, yksi heijastesuojakypärällä varustetuista ampujatorakoista (kaksi) sanoi, ”Kohde ikään kuin katosi. Näemme vain panssaroitua puukylkeä.”<br>\n<br>\nKolme.<br>\n<br>\n”Hmh?” komentaja 168 hymähti, ”Ehtikö joku pommikoneistamme ensin? Kerrankin niistä keltanokista on hyötyä.” Hän käveli ampujan näytön luo. <br>\n<br>\nNeljä.<br>\n<br>\n”Eh, ei aivan. He taisivat esiväisää.”<br>\n<br>\n”Peru-”<br>\n<br>\nViisSHIIIIIIUPH<br>\n<br>\nJoku räjähti paikassa, jossa oli ennen sijainnut Hydraulisen vapauden komentosilta. Yksi rungon nostopotkureista sai vahinkoa, mutta muuten laarikaupalla ruutia ja räjähteitä meni Kewoille.<br>\n<br>\nKomentosillan asejärjestelmänäytössä Raskaat Ohjukset – kohdan perässä oleva numero kaksi muuttui ykköseksi. 088 oli raivoissaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1190,"creator":"Hai","timestamp":"2011-08-22T14:17","content":"<strong>Bio-Klaani, Hain huone</strong><br>\n<br>\nHai katsoi hämmentyneenä ikkunasta. Hän näki, kuinka Allianssin tunnuksin varustettu pommituslaivasto lipui Klaanin yli.<br>\nKuului räjähdys. Lattia tärähti. Hai kaatui lattialle komealla kuperkeikalla ja löi päänsä.<br>\n<br>\n<em><strong>Hain kotisaari, kauan sitten</strong><br>\n\"...Lähdemme hyökkäämään kohteenamme alue viisi. Konekiväärit asettuvat paikkoihin A ja B...\" Nuhjuuntunut komentajamatoran piirsi väärin päin olevan laatikon päällä olevaan karttaan kirjaimet samalla kun selosti. \"...Tykistö tukee hyökkäystä puolen minuutin raskaalla sulkutulella alueelle viisi ja sen lähelle. Kun tykistötuki loppuu, lähitaisteluryhmät 1 ja 2 lähtevät etenemään. Konekiväärit ja kivääriryhmä 5 tukevat hyökkäystä. Konepistooliryhmät 3 ja 4 hyökkäävät käskystäni. Onko selvä?\"<br>\n<br>\nKomentajaansa nuhjuisempi ja vihollisluotien verottama ryhmä kuittasi:\"Selvä, herra komentaja\"<br>\nKivääriryhmä, joukossaan nuori matoran jota kutsuttiin Haiksi, lähti asemiin. Kuului surinaa.<br>\nJuoksuhaudoissa kajahti huuto: \"Pommikoneita, maihin!\"<br>\nHai käpertyi suojakoloon joita oli juoksuhaudan sisällä useampia. Pommit järisyttivät maata. Hai näki suojasta, kuinka vihollispommikoneet kiisivät juoksuhaudan yli. Yhtäkkiä, ryhmä omia lentokoneita syöksyi pommittajien kimppuun. Taivaalla pommikoneen taka-ampuja tulitti perässä pörrääviä Vapausryhmän torjuntahävittäjiä. Hai katsoi haltioituneena näkyä taivaalla, jossa osittain kankaasta, osittain metallista tehdyt hävittäjät pörräsivät taivaalla. Yhtäkkiä, eräs Itsenäisyysallianssin pommikone kaartoi jyrkästi oikealle. Vapausryhmän torjuntahävittäjä kaartoi perään.<br>\nPommikone ampui tiukan sarjan, joka osui suoraan torjuntahävittäjän moottoriin. Hävittäjä lehahti liekkeihin ja syöksyi maahan. Korkeus oli niin alhainen, ettei lentäjä ehtinyt hypätä. Kone räjähti maanpintaan, lentäjän taustalta kuuluvien tuskanhuutojen säestyksellä. Toinen torjuntahävittäjä näki tapahtuneen, ja syöksyi suorin tein pommikoneen kimppuun. Hän tähtäsi tuskin lainkaan ja ampui pitkää sarjaa pitkin konetta. Yksi luoti osui taka-ampujan otsaan. Torjuntahävittäjä viimeisteli helposti homman, ja pommikonekin putosi maahan. Pian paikalle ilmaantui lisää Vapausryhmän koneita ja vihollinen ajettiin pois. \"Vaara ohi, asemiin!\" Huuto kajati juoksuhaudoissa ja Hai kömpi pois suojasta. Hän näki ystävänsä Ekamin, joka juoksi juoksuhaudan mutkasta ja huomasi Hain. \"Ekam. Komennettiinko sinut konekivääreihin?\" Hai kysyi.<br>\n\"Kyllä. Pitää kiiruhtaa, onnea.\" Ekam vastasi.<br>\n\"Onnea.\" Hai tokaisi ja lähti hänkin kiiruhtamaan.<br>\n<br>\nPian sotilaat olivat asemissa. Kivääriryhmä valmistautui. \"Lähitaisteluryhmät, HYÖKKÄYKSEEN!\"<br>\nHai jännittyi äärimmilleen. Konekivääri alkoi laulaa. Miekoilla aseistetut lähitaisteluryhmät nousivat juoksuhaudoista ja lähtivät juoksemaan kentän poikki. Hai nosti päätänsä. Hän näki vihollisen vastapuolen juoksuhaudassa. Hän tähtäsi...<br>\n<br>\nLuoti napsahti täsmälleen keskelle Hain otsaa. Nuori matoran kaatui juoksuhaudan pohjalle...</em><br>\n<br>\nHai heräsi. \"Ei se noin mennyt...\"<br>\nHänen selässään ja otsassaan valui kylmää hikeä. Hai ymmärsi pian että pommitus oli yhä käynnissä. Hai nousi seisomaan, katsoi nopeasti ympärilleen. Hätävarustus.<br>\nHai työnsi sohvaansa sivuun, painoi seinää sen takana. Pieni luukku aukeni. Hai painoi punaista nappia ja kuului rahinaa. Hän juoksahti kaapilleen, avasi sen ja tiesi takaseinän kadonneen. Hai otti muodostuneesta aukosta itsevirittämänsä konekiväärin ja hyllyltä muutamia metallilevyjä.<br>\n<br>\nHai vuorasi ikkunan ympäristön metallilla ja viritti sitten konekiväärin toimintakuntoon. Se oli hänen mielestään koko saaren upeimpia konetuliaseita. Kaikki mukavuudet. \"Kannatti tehdä tämä pahan päivän varalle. Nyt on paha päivä.\"<br>\nHai etsi tähtäimeensä Nazorakien sijainnin, työnsi konekiväärinsä piipun ikkunasta, ja painoi liipaisimen pohjaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1191,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-08-22T14:32","content":"<strong>Bio-Klaani, Ilmatila</strong><br>\n<br>\nBlozin taistellessa ilmassa, hän huomasi kaukana isomman aluksen, kuin syöksypommittaja. Hän yritti lähestyä alusta varovaisesti, silloin häntä ei huomattaisi niin helposti.<br>\n<br>\nÄkkiä, häneen osui pommi. Bloszar ehti tehdä tulikilven, mutta vahingoittui todella pahasti ja tippui kohti maata...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1192,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-08-22T15:02","content":"<strong>Klaanin ilmatila</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/4oFgg5ZdBY0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/4oFgg5ZdBY0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n088 kirosi. Miten niin suuri ilmalaiva oli tehnyt niin nopean väistöliikkeen.<br>\n<br>\nKapteeni oli äärimmäisen turhautunut. Hän oli entistä varmempi siitä, että tuhoaisi aluksen itse. Hän ei antaisi Klaanin saastojen koskea alukseen. Hän tuhoaisi sen, ja mahdollisimman paljon menisi mukana.<br>\nTorakka iski nyrkillään ohjauspöytään. Radiosignaalit olivat totaalisesti poissa pelistä. Kaikkialta kuului epämääräistä möykkää.<br>\nYhtäkkiä koneen sähköjärjestelmiä kuvaavaan ääriviivapiirrokseen syttyi vihreät valot takaosaan. 088 piristyi hieman, mekaanikot olivat onnistuneet. Ohjaimet toimivat, ainakin jotenkuten.<br>\n<br>\n“Kääntäkää vasemmalle”, 088 komensi.<br>\n“Mutta sir, me törmääm-” ohjaaja änkytti.<br>\n“Vasemmalle. Päin tuota alusta”<br>\nTorakka käänsi ohjausvipua vastahakoisesti jyrkästi vasemmalle. Toinen pilotti teki saman, ja uudelleen järjestelmään palautetut peräsimen suuret lavat alkoivat kääntyä. <br>\n<br>\n<em>Koi</em> syöksyi yllättävän nopeasti etuviistoon vasemmalle, mutta <em>Vapaus</em> oli nopeampi. Väisömanoveerin jälkeen, heti kun Koin aikeet oli huomattu, oli aluksen korkeutta laskettu nopeasti. Bio-Klaanin alus pudottautui lyhyen matkaa alaspäin, väistäen vinosti Vapauden yläpuolelta syöksyvän Koin. Välittömästi Hydraulinen Vapaus käytti tilanteen hyväkseen ja ampui kaikilla kääntyvillä tykeillään alaviistosta käsin Koita. <br>\n<br>\nKoko Nazorak-alus tärähteli voimakkaiden raskaiden cordakien iskeytyessä aluksen pohjaan. Tuli ja räjähdykset tuhosivat järjestelmiä ja pohjan zamor-tykkejä nopeaan vauhtiin. Koi käänsi jyrkästi vasempaan, yrittäessään päästä pakoon vainoojaansa. Nyt Nazorakien alus oli kääntynyt 180 astetta alkuperäisestä sijainnistaan, komentosilta suoraan Klaaniin päin.<br>\n<br>\n“Sir, pudotetaan pommit nyt. Klaanilaiset ovat allamme”<br>\n“Ei”, 088 sanoi nopeasti ja jämäkästi. “Täysillä kohti Klaania. Alentakaa korkeus niin, että törmäämme linnakkeeseen. Jos en voi voittaa, eivät hekään”<br>\nPääpilottia puistatti kapteenin kylmä päättäväisyys ja uskollisuus aatteelle. Jopa varman kuoleman edessä tämä mietti keinoja aiheuttaa mahdollisimman paljon pahaa vihollisille.<br>\nSe oli jotain, mihin Nazorakit pyrkivät. <br>\n<br>\n<em>Hydraulinen Vapaus</em> käänsi vaivalloisesti kurssinsa ympäri. <em>Koi</em>n suunnanmuutos kohti Klaania oli ollut aivan odottamatonta, mutta oli selvä, ettei alusta saisi päästää Klaaniin. <br>\nPian kaksi alusta olivat suorassa linjassa, Koi edessä ja Vapaus takana. <br>\n<br>\nTehmut ja Ämtur saapuivat yläkansilla, tarkemmin sanottuna potkuritelineiden välissä, sijaitsevaan tilaan, joka olisi nyt aluksen komentopaikka. Huone oli ankea ja kalustamaton. Sisällä oli vain muutama cordak-tykki ampujineen sekä pyöreitä, pieniä ikkunoita. Yhden ikkunan vieressä roikkui kiikarit. <br>\n<br>\nLaivaston silloinen johtaja nappasi kiikarit käsiinsä ja katsoi niiden kautta ulkomaailmaa. Pienistä ikkunoista näkyvyys ei ollut paras mahdollinen, ja sadekin haittasi, mutta Koin suuresta, vaaleanharmaasta hahmosta ei voinut erehtyä. Liekit ilmalaivasta olivat sateen myötävaikutuksesta kadonneet. Koi näytti lopettaneen kokonaan tuleen vastaamisen.<br>\n<br>\nAlus pitäisi kääntää tai tuhota. Se ei saa päästä Klaaniin.<br>\n<br>\nEdriv käänsi Lohrakiaan jyrkästi yläviistoon. Pommikone kaartoi perässä. Laivaston aluksen cordak soi, mutta nopeassa liikkeessä osumia ei juurikaan tullut. Lohrak joutui väistämään tiukasti miniohjusta, jonka hopeanharmaa syöksypommikone oli laukaissut. Alkutaistelusta oli näyttänyt, ettei pommikoneissa ollut aseita ilmataisteluun, mutta oli paljastunut, että niiden ohjukset toimivat myös ilmataistelussa.<br>\nAlus kaartoi jyrkästi sivuun, pyrkien pääsemään takaa-ajo-asemaan. Pommikone pysyi tiukasti perillä etsien sopivaa tilannetta laukoa ohjuksia.<br>\nEdrivin Lohrak syöksyi alaviistoon pakoon vainoajaansa. Takaa kuului vihellys; yksi ohjus oli taas liikkellä.<br>\nOnu-Matoran veti aluksen nopeasti ylös. Hän oli kutienkin piirun verran myöhässä, sillä ohjus osui rakennuksen kattoon koneen alapuolelle, ja paineaalto lennätti roinaa päin Lohrakia.<br>\nAlus sai iskun toiseen siipeensä ja lähti pyörimään holtittomasti. Edriv yritti sydän pamppaillen saada koneen oikaistua, mutta vahingoittunut hävittäjä syöksyi vaarallista vauhtia kohti maata ja rakennuksia. Viime hetkellä Onu-Matoran sai oikaistua aluksensa ja veti ylös.<br>\n<br>\n“Cetal, oletko kunnossa?” matoran kysyi sydän pamppaillen. Vastausta ei kuulunut takaa, ampujan paikalta.<br>\nEdriv katsoi nopeasti taakseen penkin suuren selkänojan yli. Takaosan läpi oli lentänyt useita sirpaleita, ja verinen matoran istui metallitangon lävistämänä takapenkillä. <br>\nPilotti irvisti. Olisi pakko laskeutua.<br>\nSitten hän kuuli jälleen vihellyksen. Matoran kirosi, ja veti niin nopean käännöksen kuin sai. Ohjus lensi hieman huti, mutta kone oli jälleen jonkun nazorakin takaa-ajon kohteena. Oli pakko laskeutua, alus ei olisi enää taistelukuntoinen. Laskeutunut alus tosin olisi täysi maalitaulu pommikoneelle…<br>\n<br>\nEdriv mietti vaihtoehtojaan. Hän näki merellä kaksi suurta ilmalaivaa lentävän Klaania kohti.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/yCdFk2zm3oI" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/yCdFk2zm3oI</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n“Kapteeni, törmäämme seitsemässä minuutissa Klaaniin”<br>\nPilotin sanat kaikuivat 088 mielessä pitkään. Hän jäisi ikuisesti historiankirjoihin Nazorakina, joka uhrasi kaikkensa tuhotakseen Klaanin. Hänet muistettaisiin esikuvana, sellaisena mikä jokaisen Nazorakin pitää olla.<br>\n“Onko ohjus valmiina?” 088 varmisti.<br>\n“Kyllä, sir.”<br>\n<br>\nAlus tärähteli voimakkaiden cordak-ammusten pirstoessa sen takaosan panssarointia. Kuului korvia vihlovaa ääntä suuren panssarilevyn irrotessa kyljestä.<br>\nMassiivinen räjähdys koetteli alusta yhden ammuksen osuessa suoraan yhteen varamoottoreista. 088 ei ollut enää edes tarkistanut aluksen vahinkoja. Hän tiesi kuolevansa. Hän oli ylittänyt itsesäälin vaiheen ja oli nyt transsimaisessa tilassa. Kaikki, mitä hän ajatteli, oli kosto. <br>\n<br>\n“Laukaiskaa”, pitkä Nazorak määräsi lyhyesti sisäpuhelimeen. Aluksen sisäinen kaapelipuhelin toimi edelleen osittain.<br>\n<br>\nViimeinen raskas ohjus oli ladattu viimeiseen ohjuslaukaisimeen. Pian se osuisi suoraan edestäpäin <em>Hydrauliseen Vapauteen</em>.<br>\n<br>\nHarmaa nuolenkärki syöksyi ilmaan liekehtien. Vapauden ohjaaja yritti väistää pudottamalla alusta ja kääntämään alusta samalla vinoon, mutta silti kaikki tapahtui. Ohjus iskeytyi Bio-Klaanin ilmalaivan vasemmanpuoleiseen suureen propelliin, kaataen massiivisen tangon ja propellin tuhansina siruina mereen. Alus horjahti rajusti, ja puu- ja panssaripintaa lensi mereen. Suuri alus horjahti uhkaavasti ja putosi miltei mereen. Hydraulinen Vapaus olisi lamautettu ne hetket, joina se olisi ollut ainut voima Koin ja Bio-Klaanin linnoituksen välillä.<br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="560" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Gz_9RWLs4AE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Gz_9RWLs4AE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em>Koi</em> oli runneltu ja pahasti vahingoittunut. Sen kyljet olivat räjähdysten sisäänpäin murskaamat, ja takaosan panssarointi oli poissa. Aluksessa ei ollut enää paikkaa, joka ei olisi saanut osumaa taistelussa.<br>\nNytkin lukuisat Lohrakit parveilivat ja kaartelivat Koin ympärillä kuin nälkäiset korppikotkat, tulittaen alusta. Kuitenkin suurin uhka, Vapaus, oli pakotettu tekemään pakkolasku rantaviivalle.<br>\n<br>\nNazorakien imperiumi oli ampunut alas Vapauden. Se kuulosti 088:n korvaan upealta, juhlalliselta. <br>\n<br>\nHäntä ei olisi enää huomenna. Hänen muistonsa eläisi ikuisesti.<br>\n<br>\nNeljässä minuutissa alus olisi iskeytynyt Bio-Klaanin linnoitukseen räjähdelastissa.<br>\nAamulla Klaani olisi maassa.<br>\n<br>\nSurullinen sade ripotteli vesipisaroita suureen tuulilasiin. Öinen viima kävi sisään alukseen sen panssaripeitteen aukoista. <br>\n<br>\nHarmaatakkinen nazorak-kapteeni oli elämäänsä tyytyväinen. Hän piteli kädessään pientä laitetta, jonka punaisesta napista puolentuhatta tonnia kylväisi tuhoa kaikkialle.<br>\n<br>\nKlaanin Linankkeen korkea torni kohosi pimeyden halki. Tulta ei enää näkynyt juurikaan, ja räjähdykset olivat harventuneet. Erinäisiä aluksia kaarteli Klaanin ympärillä. Merta oli Koin alla vielä muutamia minuutteja. Sitten se törmäisi.<br>\n<br>\nNazorak sulki silmänsä ja vaipui ajatuksiinsa.<br>\n<br>\nTottelevaisuus. Tehokkuus. <br>\nKunnia.<br>\n<br>\nJostain kuului ulvontaa. Yksinäinen, vahingoittunut Lohrak lensi kohti Koita. Takaa-ajaja oli pakottanut Edrivin merelle, ja polttoainekin oli aivan lopussa. Tämä oli varma kuolemastaan, ellei saisi takaa-ajajaansa pois kannoiltaan. <br>\nEdriv kostaisi Cetalin kuoleman. <br>\n<br>\n“BIO-KLAANIN PUOLESTA!”, hän huusi. Lohrak iskeytyi vasten Koin panssarilasia, murtaen sen tuhansiksi sirpaleiksi. Alus lensi suurella nopeudella läpi komentosillan murskaten kaiken tieltään.<br>\n<br>\nMassiivinen räjähdys lähti liikkeelle Koin keskiosasta pommiruumasta ja murskasi koko aluksen kuin jyvän. Kirkas tuliräjähdys häikäisi sekunneiksi koko Klaanin ympäristön. Valtava ääni kajahti läpi rannikon pitkälle merelle, ennen kuin se vaimeni.<br>\n<br>\nPalavia osia Koista vajosi kuin hidastettuna alaspäin, kylmään mereen.<br>\n<br>\n[spoil]Seuraava on Tongun pätkä. Se tapahtuu samaan aikaan minun pätkäni loppuosan kanssa. En saanut sitä fuusioitua tuohon kunnolla, joten olkoot erillään.[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Ilmatila</strong><br>\n<br>\nMorthankilla ja Weedolilla alkoi olla kuumat oltavat ilmataistelun keskellä. Sen lisäksi että aluksen polttoaine alkoi olla vähissä (hiilet alkoivat loppua) hengestään taistelevan Koin Zamor-sarjatulitus oli polttanut koneen toisen etusiivekkeen kokonaan pois. Ohjaus oli hankalaa, ja Morthankin täytyi kääntää konetta puolelta toisella jatkuvasti. Vetäytymiskäskyä ei ollut nähtävästi annettu, sillä muut jäljellä olevat Lohrakit kaartelivat yhä ympärillä. Savua ja leimahduksia oli kaikkialla suurten alusten ympärillä, ja taistelun tilasta oli vaikea saada selvää.<br>\n<br>\n”Minulta loppuu kohta ammukset!” Weedol huusi moottoreiden jylyn yli Morthankille. ”Meistä ei pian ole enää kuin haittaa täällä!”<br>\n<br>\n”Säästä viimeiset hyvään paikkaan. Lentäkäämme vielä kerran taistelun keskelle!”<br>\n<br>\nHe lähestyivät Koita yläpuolelta. Torakkailmalaivan oikeasta kyljestä nouseva savu peitti Lohrak-hävittäjän pahoilta torakkasilmiltä. Yhtäkkiä alus tärähti ja oli iskeytyä Koin kylkeen, mutta Morthankin äkillinen nosto pelasti molemmat Matoranit.<br>\n<br>\n”Pahus! Laskutelineet menivät!” Morthank manasi. Siinä meni siistin laskeutumisen mahdollisuus.<br>\n<br>\n”Pahempaa seuraa! Ohjus! Ne huomasivat meidät! Ajoit suoraan tutkaan!” Weedol parkaisi. Punaisena hehkuva ohjus lähestyi pelottavan kovaa vauhtia takaapäin. Ammuntapesäkkeessä istuva Weedol käytti loput ammuksensa ohjuksen tuhoamiseen, mutta ammuksen väistöjärjestelmä pelasti ohjuksen. Weedol polki hikikarpalot otsallaan hiiliä tulipesään, ja Morthank lensi nopeammin kuin koskaan. Mutta ohjus saavutti heitä. He kiersivät Koin alitse väistellen Zamor-ammuksia, mutta eivät saaneet hakeutuvaa ohjusta pois kannoiltaan. Se saavutti heitä alituisesti kiihtyvällä nopeudella. He lensivät yhä kauemmaksi taistelusta kohti rannikolla kohoavaa kuusimetsää tuhon siemenet kannoillaan.<br>\n<br>\n”Minä en kuole näin!” Weedol karjaisi, veti ammuntapesäkkeen työkalupakista suuren jakoavaimen ja löi sillä kuvun lasin rikki. Onneksi ilmavirta pyyhkäisi lasinsirpaleet taakseen. Ohjus oli jo aivan aluksen hännillä, Weedol tunsi naamiollaan sen hohtavan lämmön viileässä yössä. <br>\n<br>\nJakoavain lensi. Sen suora osuma ohjuksen kanssa aiheutti ammuksen välittömän räjähtämisen ja pelasti Morthankin ja Weedolin suoralta kuolemalta. Paineaalto kuitenkin repi Lohrakin siivet hajalle ja paiskasi aluksen raadon parin kuusen kautta metsänpohjalle.<br>\n<br>\nMorthank makasi maassa ja tuijotti tähtitaivasta. Hän arveli, että hänen kaikki raajansa olivat katki, mutta hän ei välittänyt. Pilvet repeilivät ja tähdet paistoivat niiden välistä jakaen puolueetonta valoaan kaikkien maailman kansojen kesken. Vähän ajan kuluttua Weedol raahautui oikealla kädellään hänen vierelleen ja osoitti väsyneesti merelle päin. Kaukaisuudessa valtava palava herneenpalon muotoinen ilmalaiva räjähti tuhansien aurinkojen voimalla kappaleiksi, jäännösten vajotessa mereen kuin ilta-aurinko.<br>\n<br>\n”Me teimme sen”, Morthank kuiskasi.<br>\n<br>\nSitten pimeys tuli.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1193,"creator":"BD","timestamp":"2011-08-22T16:24","content":"<strong>Klaanin rannikkoalue, hetkiä ennen Koin tuhoa</strong><br>\n<br>\nPuhumista ei ollut paljoa tapahtunut, sukellusvene vain oli lähtenyt niin pian pois kuin vain saattoi, kuului räjähdyksiä ja Gekko tunsi olonsa vain yhä harmistunneemmaksi. KB katseli kun kalatkin pakenivat ranta alueelta, karhuhaitkaan eivät vähää välittäneet kun muut merenelävät uivat niistä ohi, kenties ne aistivat jotain. ”Tuota noin... voisimmeko esittäytyä, siis ennekuin me mahdollisesti kuolemme?”, Gekko yritti keventää tunnelmaa ja sanoi nimensä: ”Hei, minulla ei ole harmainta aavistustakaan oikeasta nimestäni, mutta kutsukaa Gekoksi vain, tai GK:ksi”. \"Black Handin neljännestä tiimistä, lääkintäyksikkö 7, ilmoittautuu palvelukseen\".Vahki kajautti yllättäen.<br>\n<br>\n”Minä olen vain Äksä”, Suurehko olento sanoi. ”Ja minä olen KB-”. Sitten kuului pamaus joka oli voimakkuudeltaan samaa luokkaa kuin jos Nöpö ei olisi saanut ruokaa vuosituhanteen ja olisi yhä hengissä. Palasia sinkoutui veteen jotkin pienet osat jopa kolahtivat sukellusveneen katolle. Ikkunaa ja merenelämää tarkkaillut KB oli havaitsevinaan Nazorakien symbolin eräässä kappaleessa.<br>\n<br>\nSukellusvenettä ohjaava Matorankin huomasi sen ja pysäytti veneen hetkeksi. ”Nyt voimme olla ilmeisen varmoja siitä, että nazorakit keskittyvät enään klaaniin jos siihenkään. Ottakaa tämän paatin asevarasto auki. Ihan vain varotoimena valoja oli pidetty hämäränä, niin, että sisällä oli vaikea nähdä mitään. Valojen kirkastuessa Gekko erotti enemmänkin veneestä kuin vain vierustoverinsa ja ulkopuolella heille virnuilevat kalat. Miehistön ja Le-Matoranin joka toimi kuskina. Kun Gekko käänsi päätään hän lähes tipahti penkiltä, vieressä istui Peelo, kaasunamari päässään. <br>\n”Niin juu, minä olen Peelo”. ”Peelo, mitä jos ottaisit tuon joskin karsean naamarin pois päästäsi”, Gekko kysäisi. ”Pahoitteluni jos se on sinusta hirveä, minä pidän siitä ja siksi pidän sitä päässäni ja jos otan sen päästäni tänne leviää ihan hemmetin pahanhajuista kaasua ja minä kuolen”, Peelo vastasi.<br>\n<br>\n”Okei...”<br>\n<br>\n”Hei, meillä on täällä vähän aseita teille siltä varalta, että kenties jo suoraan vastarannalla odottaa torakka lauma pyssyt ojossa”, kapteeni sanoi ja jakeli käskyjä kevyesti asennetuille matoraneille.<br>\n”Herrat, ottakaa tuosta seinältä mieleisenne”, matoran joukko sanoi. Gekko nousi seisomaan ja muisti vasta pään kattoon lyötyään kuinka turkasen matalaksi katto oli tehty. Päätä hetken hierottuaan hän meni nappaamaan aseen seinältä ”Näyttää turhan tekniseltä minun makuuni, mutta kai minä voin opetella tätä-”, Peelo nappasi aseen Gekon kädestä ja katseli sitä himoiten.<br>\n”No okei, olihan siinä vähän turhan monta vempainta”, Gekko sanoi ja jäi tarkkailemaan asetta joka näytti hänen tarkoituksiinsa sopivalta, se muistutti paljon sitä happoasetta jonka hän oli itse ennen Järviseikkailua rakentanut ja siellä kadottanut, vaikka siitä paistoikin xian tehtaan leima.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1194,"creator":"Donny","timestamp":"2011-08-22T23:44","content":"<strong>Sukellusvene</strong><br>\n<br>\nKlaanilaisseurueen mittava sukellusaparaatti otti tasaiseen tahtiin syvyyttä. Kulkuneuvo kiihdytti samalla nopeuttaan, ja pian raivoisan moottorin tasainen pauhu kaikui pitkin veneen vankkoja rakenteita.<br>\n<br>\n\"Mikä perhana täällä mylvii\", kärttyisä turaga totesi pakottautuessaan istumaan sukellusveneen varastoruuman pimeimpään ja huomaamattomimpaan nurkkaan kyhäämässään punkassa. Turaga Nidhiki katseli hetken ympärilleen, ymmärsi sukellusveneen liikkuvan ja tajusi siinä samassa, että Klaanin kiskurivuokrista huolimatta jäniksenä yöpyminen linnoituksen alta hassun sattuman kautta löytyneessä sukellusveneessä ei ehkä ollutkaan ihan niin loistava ajatus.<br>\n<br>\n\"No voi perhana\", Nidhiki sanoi.<br>\n<br>\n<strong>Viidakkosaaren ranta</strong><br>\n<br>\nVihaiset linnut olivat lentäneet lentonsa. Hyökkäys oli ohi.<br>\n<br>\nAlkujärkytys ei ollut lamaannuttanut torakkasotilaita muuten kuin hetkellisesti. Ilmavoimien komentaja oli käskyttänyt alamaisensa nopeasti asemiin ja tällä hetkellä useampi kaksitasosiipitorakkain partio parveili rannan yläpuolella pitäen tarkasti silmällä pimeää viidakkoa. Maasta käsin toimivat torakat valaisivat rannan suurilla valokeiloilla samalla kun jalkaväen sotilaat aseistautuivat. Vihaisten lintujen iskusta huolimatta suuri osa aseteltoista oli vielä pystyssä eikä valloitusarmeija ollut kärsinyt mittavia tappioita.<br>\n<br>\n\"Vihollinen iski rantametsiköstä\", yksi torakkakomentajista selvitti kovaan ääneen johtamilleen sotilaille. \"Varustautukaa ampuma- ja lähitaisteluasein ja tutkikaa sitten lähin osa viidakosta. Emme tiedä mikä siellä on meitä vastassa, mutta sillä ei ole nyt merkitystä. Paikantakaa ja tuhotkaa!\"<br>\n<br>\nSotilaat vastasivat käskyyn taktisella käsimerkillä ja lähtivät sitten rivissä kohti lähintä asetelttaa. Vihollisen mielipuolisesta hyökkäystaktiikasta huolimatta torakat eivät osanneet enää olla peloissaan. Pian he olisivat täysissä aseissa, ja torakat osasivat pahimman paikan tullen odottaa taivaalta käsin saatavaa suojatulta. Tämän seikan vallan hyvin tiedostaen lähtivät nazorak-sotilaat hetken kuluttua kohti rannan tuntumassa tiheästi kasvavaa viidakkoa.<br>\n<br>\nTorakat saapuivat metsän tykö. Jossain huusi pöllö. Ja sehän ei toki ollut merkkiääni tai mitään.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="28" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/W-sZX9tXO8k" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/W-sZX9tXO8k</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nRantametsän puut hajosivat säpäleiksi niiden juurelle asetettujen pommien räjähtäessä yksi kerrallaan hieman loitompana maaston kätköissä piileksivän matoranin painaessa pientä punaista nappulaa. Tumman kankaan kasvojensa peitoksi solminut ninja hymyili omahyväisesti kuunnellessaan räjähdysten seasta kuuluvia tuskaisia huutoja. Torakat olivat kävelleet suoraan ansaan.<br>\n<br>\nKuin ihmeen kaupalla räjähdyksestä hengissä selvinnyt torakkajohtaja nousi pystyyn räjähdyksen nostattaman tomupilven takaa ja karjui: \"Ne ovat panostaneet metsän! Vetäytykää! Toistan, vetäytykää!\"<br>\n<br>\nPöllö huhuili uudemman kerran. <br>\n<br>\nTorakkakeskittymän suurin varusteteltta räjähti ilmaan. Taivaalta sataneiden lintujen aiheuttaman kaaoksen turvin oli nazorakien rannalle kyhäämään tukikohtaan hiljaa hiipinyt veljeskunnan soturi asentanut teltan alle kiitettävän kasan räjähteitä, ja tällä hetkellä pieni vihreä pahantekijä ihaili kättensä töitä yhden viidakkopuun latvaoksilta käsin. Hih hih, matoran ajatteli.<br>\n<br>\nKaiken tämän kaaoksen yläpuolella pyörivät nazorak-lentäjät kuin pesästään eksyneet ampiaiset. Kevyin tykein aseistautuneet lentäjät hakivat katseellaan pakonomaisesti viholliseksi tunnistettavaa kohdetta ihan vain päästäkseen iskemään takaisin. Lentäjät näkivät kuitenkin ainoastaan sinne tänne säntäileviä lajikumppaneitaan. Vihollinen tuntui pelaavan äärimmäisen likaisesti.<br>\n<br>\nAlhaalla roihuavat räjähdysten jälkiliekit ja metsän pahaenteiset varjot veivät torakkalentäjien kaiken huomion. Tästä syystä johtuen eivät torakat osanneet reagoida tarpeeksi vikkelästi taivaalta täysin varoittamatta kimppuunsa iskeneeseen hyökkäykseen. Viiden pimeänäkölaseilla ja matoran-ratsastajilla varustetun petolinnun ryhmä viiletti tuulispään lailla taivaan pimennosta kohti äänekkäin lentovermein ilmoja pitkin liikkuvia torakoita. Le-matoranit latasivat syöksyn aikana kukin mukanaan kantamansa jykevän sarjatulivarsijousen. Pian taivas täyttyi nuolista.<br>\n<br>\nYllätyshyökkäyksen suunnitellut Leiter oli sitä mieltä, että torakat eivät olleet nähneet vielä tarpeeksi räjähdyksiä. Nazorak-sotilaiden huomion siirryttyä taivaalle kipitti asetelttoja kohti parvi räjähdevöin varustautuneita ja hyvin itsetuhoisen näköisiä kiivilintuja. Päästyään perille pitkänokkaiset karvapallot pysähtyivät, katselivat hetken toisiaan ja räjähtivät.<br>\n<br>\nKauempana viidakossa Ämkoo kuunteli Leiterin tilanneraporttia ja koitti muistella mistä veljeskunnan sairas lintufiksaatio oli saanut alkunsa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1195,"creator":"Troopperi","timestamp":"2011-08-23T13:19","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nTroopperi näki ilmatorjuntatykin ohjaimien takaa, kun valtava taisteluristeilijä räjähti taivaalla. Hän oli itsekin yritänyt tulittaa sitä, kun näki sen syöksyvän kohti Klaanin tornia, mutta on itsestään selvää, ettei yhdellä ilmatorjuntatykillä tuollaista sota-alusta pysäytetä. Torakoiden hyökkäysinto näytti hieman laantuneen kun hyökkäyksen lippulaiva tuhoutui, mutta silti yhdelle tykille oli hommaa. Torakat yrittivät yhä iskeä erityisesti muurin ohi, ja Klaanin päärakennuksiin nyt, osittain siksi, kun suurin osa puolustuksista oli tohjona, ja osittain halusta taistella loppuun saakka. Kun hän siinä katseli ihaillen suurta tulipalloa siitä huolimatta, että se aiheutti monen torakan, ja monen vielä vähäisemmän torakan kuoleman, hän ei huomannut ylhäältä syöksyvää pommikonetta. Ennen kuin hän ehti reagoita, pommittaja pudotti pommin suoraan tykkiä kohti. Se osui sivuun, mutta paineaalto paiskasi Troopperin maahan, ja vahingoitti tykkiä. Hän katsoi kättään. Panssariin oli tullut hiiltynyt reikä siihen mistä luoti oli tullut. Käsi ei toiminut kunnolla. Hän nousi, ja lähti hoippumaan takaisin tykille katsoen, saisiko sen vielä kuntoon.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1196,"creator":"DJ Peelo","timestamp":"2011-08-23T14:15","content":"<strong>Sukellusvene, matkalla Veljeskunnen saarelle</strong><br>\n<br>\nPeelo tutkiskeli Gekolta ottamaansa kivääriä kiinnostuneena. Se sopisi mainiosti konepistoolin kaveriksi tehtävälle.<br>\n<br>\nSeinällä roikkuva iso hylly oli jo nähnyt parhaat päivänsä, ja näytti jo hieman ruostuneenkin. Silti se pysyi sukellusveneen seinällä yllättävän hyvin, vaikka siihen oltiin lastattu monia erilaisia aseita, jotka taas painoivat varmasti aika paljon. Aseista huomasi, että ne olivat lojuneet hyllyllä pitemmänkin aikaa, kun olivat jo ehtineet pölyyntyäkin. Niiden toimivuudesta ei tiennyt, mutta eiköhän pari kolautusta auttanut.<br>\n<br>\nPeelo laittoi pitkähkön kiväärin olansa yli roikkumaan kiväärissä olevan kantonauhan avulla. Gekko katseli kiinnostuneena löytämäänsä asetta, ja harkitsi useamman kerran sen käyttämistä. Äksä selasi katseellaan hyllyköllä olevia aseita. Usea niistä näytti todella järeältä. Hetken miettimisen jälkeen hän poimi hyllyltä isokokoisen konekiväärin. Raskas se oli, mutta mitä väliä, tulivoimaa tässä tarvitaankin. Vahki seisoskeli ryhdikkäästi sivummalla, hän ei uskonut tarvitsevansa yhtään lisää aseita.<br>\n<br>\nMatka oli taittunut harvinaisen nopeasti, sillä kaukana horisontissa määränpää näkyi jo, ja rantaa lähestyttiin nopeaa vauhtia. Sukellusvene lähestyi Veljeskunnan saarta, ja joukkio alkoi olla valmiina. Gekko katsahti ikkunasta ulos, ja katseli veden asukkeja, joista lähes kaikki uivat kiirehtien poispäin Veljeskunnan saarelta. Ymmärsihän sen, ei kukaan olisi halunnut olla osa tällaista rähinää.<br>\n<br>\nPeelo säntäsi sukellusveneen ohjaamoon, ja pyysi kapteenilta lupaa käyttää periskooppia, johon kapteeni nyökkäsi myöntävästi. Peelo katsoi periskoopista, ja zoomasi kiikarin näkyvyyttä rantaan päin. Rannalla näkyi vain muutama Nazorak. Heidät oltiin mitä luultavimmin määrätty vartioimaan rantaa siltä varalta, että paikalle saapuisi kutsumattomia häiriköitä auttamaan Veljeskuntaa.<br>\n<br>\nPeelo katsoi hieman oikealle, ja näki lahden, jonka ympärillä oli tiheää metsää ja muuta kasvustoa. \"Rantaudu tuolle lahdelle, sen pitäisi tarjota meille tarpeeksi suojaa päästäksemme huomaamattomasti saarelle\", Peelo sanoi kapteenille, ja osoitti sormella ohjaamon ikkunasta lahtea kohti. Kapteeni nyökkäsi, ja käänsi sukellusvenettä oikealle päin. Peelo käveli ruuman ovelle, kurkkasi sen takaa, ja ilmoitti<br>\n<br>\n\"Rantaudumme pian.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1197,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-08-23T16:22","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nJopa Klaanin kellarikerroksista kuului selkeästi massiivinen räjähdys vain vähän matkan päässä Klaanista. Kaikki olivat silloin varmoja, että Klaani oli saanut ratkaisevan iskun.<br>\n<br>\nSuuri mutta matala kellarisali oli tupaten täynnä matoraneja. Himmeät valot paistoivat katossa. Huone oli kuuma ja tunkkainen. Kaikki matoranit odottivat hengitystä pidättäen Paacon seuraavaa tiedotetta. Klaanin keskusradiosta kuului reaaliajassa tietoa tilanteesta. Joskus tuntui siltä, että Paaco kuvitteli selostavansa urheilukilpailua.<br>\n<br>\n*krz*<br>\n\"Päivää hyvä herrasväki, näyttää siltä että uhka on voitettu\", Paacon iloinen ääni kuului kaiuttimesta.<br>\n<br>\nHuone puhkesi huutoihin, itkuun ja nauruun.<br>\n<br>\n\"Emme vielä tiedä, mikä posautti ötököiden lentopaatin hitonmoisena räjähdyksenä taivaalle, mutta pääasia on, että suurin osa nazoista on nyt maassa.\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nMatoro kirosi, ettei hänellä ollut harppuunaa. Vihollislentokoneen harppuunointi ja sen tuhoaminen miekalla olisi jotain tyylikästä.<br>\n<br>\nValkomusta Toa seisoi parhaillaan erään Ta-Matoranin kanssa Klaanin linnakkeen kyljestä puhkeavalla tasanteella. Kyseisellä betonitasanteella oli esteetön näkymä Klaanin ympäristöön, ja siksi aikoinaan sinne oli rahdattu ilmatorjuntatykki.<br>\n<br>\nKuin oletuksena, tavarahissi oli ollut rikki sinä aurinkoisena päivänä. Kaksi tykkiä kuljettanutta matorania näkee vieläkin painajaisia sadoista ja sadoista portaista, jotka he tykkiä ylös rahtasivat.<br>\n<br>\nKlaanin taivaalla pörräsi enää kolmesta kuuteen pommikonetta. Ne eivät aikoneetkaan vetäytyä, nyt ne olivat alkaneet pommein loppuessa tehdä kamikaze-iskuja.<br>\n\"Tuolta lentää yksi, valmiina...\" Matoro ohjeisti, teleskooppisilmän kiikaritoiminto jatkuvasti päällä.<br>\n<br>\nPunainen matoran antoi sormiensa puristua ilmatorjuntatykin liipasinkahvalle. Tappavan tarkka sarja iskeytyi lähestäyvää lentokonetta päin, mutta zamor kimposi kaarevan siiven pinnan kautta taivaalle. Kone kaartoi jyrkästi suuntaan josta sitä ammuttiin, ja oli pian tulossa suoraan kohti tasannetta.<br>\n<br>\n\"AMMU\", Matoro huusi. Ilmatorjuntatykki soi, mutta lentokone syöksyi suoraan tasannetta päin. Matoro syöksyi ja tönäisi matoranin pois tykistä, liukuen itsekin märkää kiveä pitkin sivuun. Lentokone iskeytyi tasanteeseen tuhoten tykin ja osuen ulko-oveen. Sen keskiosa lensi ovesta sisälle siipien jäädessä paksujen seinien ulkopuolelle. Lentokoneen keskiosa syöksyi kovaa marmorisia portaita alaspäin ja osui valkoiseen seinään.<br>\n<br>\nSateen kastelema kivi oli liukas, eikä tilannetta helpottanut se, että Matoro ja matoran olivat aivan kivitasanteen reunalla. Pelkkä vilkaisu alas sai aikaan huimaamisen tunteen. <br>\nJään Toa liikutti varovasti jalkojaan eteenpäin, kohi tasanteen keskustaa. Hän yritti työntää itseään kädellä, mutta märästä kivestä ei saanut kunnolla pitoa. Lopulta Matoro sai hivutettua itsensä hitaasti tasanteen keskiosiin, ja veti matoranin pois reunalta. <br>\n<br>\nToa nousi varovasti seisomaan ja loi katseen ympärilleen. Lentokone oli jättänyt siipensä ulos ja syöksynyt sisälle portaisiin. Matoro asteli tuhoutuneen oven luo ja näki koneen rusentuneen rungon portaiden alapäässä.<br>\n<br>\n\"... luulin että tälläistä tapahtuu vain sarjakuvissa\", hän mutisi kävellessään kohti koneen ruhoa.<br>\n<br>\nNazorakin laiha hahmo nousi huojuen ylös murskautuneesta ohjaamosta. Kypärä ja pilotinpuku oli suojannut jo valmiiksi sitkeää torakkaa hyvin, ja hyönteis-olento olikin pian pystyssä tuijottaen Matoroa lentäjänlasiensa läpi.<br>\nSitten se veti zamor-pistoolin esiin ja ampui kohti Jään Toaa. Samalla hetkellä kilpi jäätä ilmestyi Matoron käteen. Zamor pirstoi kilven jäänsirpaleiksi, mutta Jään Toa hyppäsi portaiden yläpäästä kohti torakkaa. Tämä yritti ampua, mutta Matoron ylhäältä saapunut potku iski aseen pois tämän käsistä. Seurasi potku leukaan, joka sai kypäräpäisen torakan lentämään selälleen koneen juureen.<br>\n<br>\n\"Tuliaseet ovat yliarvostettuja\", Matoro avasi suunsa. Hän seisoi koneen ruhon päällä, osoittaen kädellään torakkaa.<br>\n\"Kehoitan antautumaan\", hän jatkoi.<br>\n<br>\nTorakka ei reagoinut kehoitukseen mitenkään. Se vain makasi maassa selällään. Liian monen sekunnin kuluttua Matoro tajusi tapahtuneen.<br>\nNazorak oli puraissut itsemurhakapselin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1198,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-08-24T14:47","content":"<strong>Bio-Klaanin Linnoitus, Muurit</strong><br>\n<br>\nKapura, Tulen Toa, käveli rauhallisempana, kuin vähän aika sitten. Nazorakoien <em>Koi</em>-alus oli viimein tippunut, ja Syöksypommittajat eivät olleet enää niin suuri uhka. Hän katsoi rauhallisena taivaalle ja näki jonkin asian tulevan maata kohti.<br>\n<br>\n\"Onko se meteoriitti?\" Kapu kysyi ihmeissään.<br>\n<br>\nSe osui maahan, noin 5 metriä Kapurasta ja hän lenti jonkin verran taaksepäin. Hän kävi ihmeissään katsomassa meteoriittia ja näki siellä hahmon. Toan, tummanpunaisessa ja hopeassa haarniskassa. Hän oli todella pahasti haavoittunut, naamio näytti olevan kunnossa, kädet olivat todella pahasti vahingoittuneet, jalat myös. Ruumiissa näkyivät todella paljon sisälmykset. Hänen kasvojaan oli suojannut naamio. Toalla oli näyttänyt olevan lentovarustus, joka näytti olevan tuhoutunut. Kapu tunnisti hänet Bloziksi, yhdeksi Klaanin uusimmista jäsenistä, joka oli tullut pari viikkoa sitten.<br>\n<br>\n----<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, sairaala-osasto</strong><br>\n<br>\nBloszar heräsi säpsähtäen. Hän huomasi, että hän oli jo paremmassa kunnossa.<br>\n<br>\n\"Olet näköjään elossa, se on ihme\", sairaalaosaston Matoran sanoi.<br>\n<br>\n\"Käytin kaiken energian Mahdollisuuksien naamiostani\", Bloszar sanoi ja nousi. Hän huomasi naamionsa ehjänä, mutta tiesi, ettei siinä enää ollut voimaa.<br>\n<br>\n\"Voit nousta, ja kävellä, mutta taisteluun et lähde,\" Matoran sanoi hänelle. Bloszar laittoi naamionsa päähän ja lähti pihalle kepin kanssa. Näytti siltä, että taistelu oli loppumaisillaan. <em>Koi</em>, johon Blozi oli yrittänyt \"murtautua\" oli näköjään tuhottu. Syöksypommittajiakaan ei enää paljoa näkynyt. Taistelu ei kestäisi enää kauaa, mutta voittajaa Blozi ei vielä tiennyt.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1199,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-08-24T15:12","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n<em>Savu, liekit, sinne tänne sinkoileva kivimurska ja muut irtokappaleet tuntuivat täyttäneet ilman. Ja sitten olikin taas kuolemanhiljaista, harmaata, mutta selkeää. Hävitys häilyi hetken aikaa surullisena näkynä silmien edessä ja pian maailma oli taas liekeissä. Tuntui kuin taivaskin olisi syttynyt tuleen. Riipivät tuskanhuudot, muu meteli ja räjähdykset kuuluivat joka puolelta.<br>\n<br>\nKuului räjähdys. Hän katsoi pölyn ja savun keskelle ja näki, kuinka jotain raskasta putosi maahan. Tässäkö se sitten oli?</em><br>\n<br>\n\"...että uhka on voitettu\", kuului Paacon ääni jostain. Summerganon puristi yhä miekkaansa, tuijottaessaan oviaukosta linnoituksen ruhjoutunutta edustaa. \"...suurin osa nazoista on nyt maassa\", päätti Paaco kuulutuksensa. Summerganon astui ulos ja tilanteen selkeydyttyä ja pölyn laskeuduttua kirkas todellisuus tuntui vahvalta iskulta päin naamaa. Kaikki näytti kumman harmaalta. Jossain edessä, hävityksen keskellä näkyi kuitenkin jotain vihreää ja punaista. Summerganon käveli sitä kohti unenomaisesti, eikä nähnyt sillä hetkellä ketään lähistöllä. <br>\n<br>\nHän kumartui. Punainen kukka oli puhjennut kauniin vihreän varren jatkeeksi. Tuo yksinäinen kasvi piti yhä kiinni elämästään ja seisoi ylväänä, vaikka senkin loppu oli ollut lähellä. Se vähät välitti sodasta, se vain eli ja sinnitteli kohti tulevaisuutta, joka toivottavasti olisi valoisampi ja kauniimpi. <br>\n<br>\n<em>Tuo pieni yksinäinen kasvi jaksaa taistella elämästään. Niin jaksan minäkin. Enkä vain omastani.</em> <br>\n<br>\nSummerganon nosti katseensa ja näki, miten jossain rojun keskellä liikkui hahmoja. Nazorakejako? Jos ovat, niin tämä runneltu maisema on niiden arvolle sopiva viimeinen näky. Summerganon suuntasi askeleensa miekka kädessään kohti hahmoja. Olivat ne sitten ystäviä tai vihollisia, olisi Summerganonin paikka nyt siellä, missä jotain tapahtuu.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1200,"creator":"BD","timestamp":"2011-08-24T16:09","content":"<strong>Sukellusvene, matkalla Veljeskunnen saarelle</strong><br>\n<br>\nGekko ei välttämättä ollut mielissään Peelon huudahduksesta, he olivat juuri paenneet torakoiden hyökkäystä ja nyt he joutuisivat tosien sellaisen keskelle. Gekko katseli hyllyä jossa oli vielä muutama ase ja ajatteli: \"On ihan reilua varmaan jos nappaan tuosta yhden, minulta sentään puuttuu käsi\". Gekko nappasi happoaseensa kaveriksi jonkin tavallisen haulikon tapaisen. Samaan aikaan aluksen syövereistä kantautui lievää kiroamista, ja ääni ei kuulostanut näppinsä polttaneelta ga-matoranilta, jotka toimivat kyökin puolella. KB kiinnostui älähdyksestä ja päätti lähteä katsomaan.<br>\n<br>\nJuuri silloin veneen moottorit vaimentuivat, ranta taisi olla parin metrin päässä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1201,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-08-24T20:18","content":"<strong>Klaanin linnakkeen sisämuuri</strong><br>\n<br>\n\"BADABIMPELIBIMBULIBÄNG\", muurinharjalla tykin vieressä seisova Matoran Kuna huudahti mielissään. Muutama pudotettu viholliskone ei ollut paha Nro. 13:ksi kastetulla kuusipiippuisella ilmatorjuntatykillä. Matoran asetti aseen tähtäimen alas, laskeutuen sen takaosassa olevalta istuimelta. Hän loi katseen Klaanin kyläalueille. Vahinkojen korjaus tulisi kestämään. Monissa linnakkeen osissa roihusi edelleen. Jotkut lieskat tuntuivat kuitenkin kadonneen kuin itsestään. Tässä porukassa se ei kuitenkaan ollut mitään oudointa, mitä hän oli koskaan nähnyt. Matoran taputti uskollisen aseensa sivupaneelia helpottuneena. Uhka oli ainakin tällä kertaa ohi. <br>\n<br>\nMatoran oli juuri astumassa alas muurilta, kun huomasi silmäkulmassaan jotain. Muutaman metrin portin päässä seisoi punainen, leimahteleva hahmo. Kuna oli näkevinään hahmon oransseissa silmissä leimuavan katseen, joka kohdistui suoraan portin lukkoon. Hahmon vieressä makasi sidottu, ruskea, kuusiraajainen otus, ilmeisesti yksi niistä hyökkääjistä. Sidottu Nazorak piti katseensa Matoranin tavoin punaisessa rahimiehessä. Tämän terävät hampaat erottuivat selvästi hahmon hengittäessä raskaasti.<br>\n<br>\nLopulta Maken voimat antoivat periksi. Moderaattori lyyhistyi maahan...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1202,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-08-25T11:19","content":"Bloszarin oli vaikea olla rauhassa, kun ulkona vielä taisteltiin. <br>\n<br>\n\"Minä lähden nyt, kiitos kaikesta\", Blozi sanoi Matoranille ja lähti pihalle.<br>\n<br>\nTaistelu ei enää ollut niin raju, muutama syöksypommittaja oli vain ilmassa, Lohrakien kanssa. Toa mietti mitä hän voisi tehdä. Hän päätti ajankulukseen mennä tutkimaan Bio-Klaanin linnoitusta. Pian huomasi alaspäin vievän tien. Blozi seurasi sitä ja huomasi todella ison panssaroidun oven. <br>\n<br>\n\"Tälläistä en ole ennen nähnytkään,\" Bloszar sanoi itsekseen. Ovi oli todella vanha, mutta siinä näkyi myös, että joku oli ollut siellä. Toa sai avattua oven ja meni sisään. Siellä näytti olevan pieniä sokkeloita ja pian hän pääsi isoon huoneeseen. Siellä oli todella pimeää ja silloin Blozi toivoi, että hänellä olisi Pimeännäön naaamio.<br>\n<br>\n\"Tulkoon valo\", kuului jostain ääni.<br>\n<br>\nToa näki vihdoinkin mitä paikassa oli. Hän oli ihmeissään .Siellä oli todella paljon kaikenlaisia aseita, haarniskoita ja muita tegnologian asioita. Hänestä tälläinen paikka oli todella hieno.<br>\n<br>\nÄkkiä, Toa tajusi jotain. Joku oli täällä. <br>\n<br>\n\"Kuka siellä?\" Blozi kysyi.<br>\n<br>\nPian hän näki hahmon.<br>\n<br>\n\"Olen Valvoja, ja olet Verstaassa\", hahmo sanoi. Bloszar muisti silloin kuulleensa joskus Valvojasta, joka asui Verstaassa.<br>\n<br>\n\"Taidan lähteä,\" Toa sanoi ja meni pois Verstaasta. Sitten hän pelästyi, kun ovi vaikutti menevän itsestään kiinni.<br>\n<br>\n----<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\nBloszar palasi pian huoneeseen ja otti kaukoputkensa esiin, minkä Nutu oli löytänyt joskus Voya Nuilta. Toasta tuntui jälleen surulliselta. Hän oli vähän aikaa sitten haudannut Nutun. Kukaan, eikä mikään ikinä korvaisi hänen ystäväänsä. Häneltä tuli vähän kyyneleitä. Hän laittoi kaukoputken taskuunsa ja nousi. Vähän masentuneena, hän lähti jälleen ulos.<br>\n<br>\nKäymään Nutun haudalla.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1203,"creator":"Hai","timestamp":"2011-08-25T12:13","content":"<strong>Bio-Klaani, Hain huone</strong><br>\n<br>\nHai lopetti tulituksen. Hän nosti päätään nähdäkseen paremmin ikkunastaan ulos. Suojametalleissa ikkunan ympärillä oli vain vähän vauriota, mutta Hai ei ollut saanut pudotuksiakaan. Yhtä alusta hän oli vaurioittanut, mutta se oli kadonnut näköpiiristä. <em>\"Aseen kaliiperi on liian pieni nykyaikaisia pommittajia vastaan. Pitää vielä hienosäätää asetta,\"</em> Hai ajatteli. Hän siveli konekiväärinsä pintaa, joka oli melko sileä. Ase ei ollut kuumentunut juuri ollenkaan. Se oli tämän erikoisaseen hienouksia. Hai katseli tyhjiä ammuslaatikoita, joita oli 5. Suurin uhka oli poistunut. Hai oli nähnyt kuinka Koi räjähti. Hai oli nähnyt kuinka loputkin pommittajista olivat tuhoutuneet. Hai oli nähnyt palavat rakennukset. Veden toalle olisi tarvetta.<br>\n<br>\nHai veti kookoonsa suojaan ja kiiruhti kaduille. Hai juoksahti läpi tuhottujen katujen sammutustöihin.<br>\nHän näki useita matoraneja, toia, turagoita ja useita muita lajeja sammuttamassa tulipaloja, viemässä haavoittuneita turvaan, taistelemassa Nazorak-hyökkäyksen rippeitä vastaan. Kaduilla makasi kymmenittäin kuolleita, vaurioituneita ja vahingoittuneita. Osa olisi saanut traumoja, osa fyysisiä vammoja. Nyt Laivaston Lohrakit vartioivat yläilmoissa. Voitto se oli. Mutta millä hinnalla.<br>\n<br>\nHai juoksi yhdelle palopaikoista. Hai alkoi nopeasti syöstä käsistään vettä tuleen. Palanut ruumis tuli näkyviin. Hai käänsi katseensa pois näystä ja jatkoi sammutustöitä.<br>\n<br>\n<em>Kuinka tuhoisaa sota onkaan.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1204,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-08-25T18:11","content":"<strong>Nazorak-pesä<br>\nKomentokammio</strong><br>\n<br>\nHiljaisuus oli vallannut Nazorak-pesän metallisen sydämen. Edes insinööri-Nazorakit eivät enää naputelleet näppäimistöjään eikä yksikään upseeri komentanut radioyhteydellä hyökkäysjoukkoja. Kaikki Kenraalia myöten olivat keskittyneet tarkkailemaan suurinta näyttöä, jolla tapahtui suurin taistelu Nazorak-laivaston tähänastisessa historiassa.<br>\nPaljon olisi tästä kiinni. Keskittyneessä hiljaisuudessa ei monikaan uskaltanut edes hengittää. Kenraalia lähimpänä istuvat nazorakit olivat lievästi hermostuneita, sillä he näkivät ylimmän johtajansa kasvot. Kenraalin ilmeestä ei pystynyt päättelemään mitään.<br>\n<br>\nKeskittynyt hiljaisuus katkesi, kun Koi sai viimeisen osumansa. Räjähdykset levisivät läpi aluksen, repien sen sisältäpäin kappaleiksi. Lopulta ennen mahtava ilmalaiva musertui surumielisesti kasaan hopeisen, öisten sateiden halkoman merenpinnan yläpuolella upoten lopulta aaltoihin.<br>\n<br>\nValtavan ruudun reunassa oleva aikalaskuri pysähtyi ja suurentui koko näytön kokoiseksi.<br>\n<br>\nNeljä tuntia, 12 minuuttia ja 32.6 sekuntia.<br>\nNiin kauan oli Klaanin Laivastolla kestänyt upottaa mahtava Koi.<br>\n<br>\nKenraali katsoi tulosta pitkään ja harkitsevasti. Yksikään nazorak kammiossa ei uskaltanut sanoa sanaakaan. Kaikki odottivat Kenraalin arviota.<br>\nLopulta punaiseen viittaan verhoutunut, taisteluita nähnyt torakka avasi hitaasti suunsa.<br>\n\"Välittäkää vetäytymiskäsky syöksypommittajille\", Kenraali 001 sanoi äänessään pelottavaa rauhallisuutta. \"Kehottakaa 003:a keskittämään kaikki resurssit viidakkosaaren haltuunottoon.\"<br>\n<br>\nHermostunut hiljaisuus ei katkennut. Vasta nyt muutama insinööritorakka uskaltautui palaamaan työhönsä. Pian komentokammion vähitellen täytti jälleen voimakkaalta sateelta kuulostava naputus. Harva uskaltautui silti puhumaan.<br>\n001 kääntyi poispäin komentoruudusta verenpunainen viitta liehuen. Pian torakkajohtaja asteli ripeästi komentosiltaa pitkin, kohti komentokammion ovea.<br>\nKenraali kuitenkin pysähtyi yllättävästi oviaukon eteen ennen siitä astumista. Hän avasi suunsa vielä kerran.<br>\n\"Hyvää työtä, kaikki. <em>Na Zora</em>.\"<br>\nKenraalin lausahdus sai vaisun vastauksen komentokammiossa yhä työskenteleviltä. Upseerit olivat iloisia edes siitä, että tulisivat pitämään päänsä hartioillaan.<br>\n<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nKenraali 001 marssi kahden raskaasti aseistetun henkivartijan kanssa läpi Nazorak-pesän terästä ja orgaanista massaa sekoittavan käytävän. Vaikka lattialaatat kalahtelivat metallisina 001:n alla ja tukikohdan seinissä ja katoissa pyöri tasaisesti pieniä kameroita, oli teknologian invaasio muuten alkeelliseen pesään vasta alkumetreillään. Nazorakinruskeissa, orgaanista lihamassaa muistuttavissa seinärakenteissa sykki valtavia suonia ja pintakerroksen huokosista erittyi pihkamaista nestettä. Koko pesä eli ja hengitti niin kuin sen mestari halusi.<br>\nKäveltyään joitakin kymmeniä metrejä henkivartijoiden saattamana 001 viittoi kahdelle jättitorakalle kehotuksen jättää hänet yksin. Samalla käytävän toisesta päästä asteli vastaan hiljaisin askelin yönmustaa haarniskaa kantava silmälappupäinen Yliagentti 007. Pitkä ja laiha torakka pysähtyi Kenraalin eteen ja osoitti käsillään kevyen ja äänettömän kunnianosoituksen.<br>\n<br>\n\"Miten hyökkäys sujui, Kenraali?\" 007 sanoi äänellä, jossa ei ollut varsinaista vilpitöntä kiinnostusta. Yliagentin äänessä harvoin oli.<br>\n<br>\n\"Neljä tuntia, 12 minuuttia ja 32.6 sekuntia\", 001 vastasi. \"Aivan kuten oletinkin. Siviileihin iskeminen sai jopa säälittävät matoranit taistelemaan... raivokkaammin.\"<br>\n\"Ymmärrän, herra Kenraali\", 007 sanoi asialliseen sävyyn.<br>\n<br>\n\"En ole antamassa saastaisille väärää verta kantaville matoraneille minkäänlaista kunnianosoitusta\", Kenraali 001 sanoi inhoa äänessään, \"mutta kuulitko, että yksi Laivaston aluksista uhrasi itsensä tuhotakseen <em>Koin</em>?\"<br>\n001:n hyönteiskäsi nousi kuin itsestään ja puristui nyrkkiin. \"Se uhrautuvaisuus. Siinä on oikeaa sotilaskunniaa.\"<br>\n<br>\n001:n kasvoilla oli merkillinen, mietiskelevä ilme. Torakkakenraali ei pystynyt ajattelemaan Koin pudotusta pelkkänä häviönä. Oikealle sotilasjohtajalle mikään ei ollut häviö. Kaikesta voisi hyötyä. Kaikkea voisi käyttää aseena.<br>\nSuru oli heikkous. Empatia oli heikkous. Viha oli heikkous. Kaikki näistä olivat täysin toimiva aseita Klaania vastaan tässä sodassa.<br>\n<br>\n001 katsoi Yliagentti 007:ää hetken tämän ainoaan silmään. Vaikka hän kuinka yritti, hän ei pystynyt lukemaan yliagenttinsa reaktioita.<br>\n\"Sota ei liene erikoisalaani, Kenraali\", yliagentti 007 myönsi hitaalla ja matalalla äänellään. \"Emme varmaan puhu siitä tänään.\"<br>\n<br>\n\"Emme, 007\", Kenraali vastasi. \"Olet varmasti varmistanut, että seinillä ei ole korvia?\"<br>\n\"Loppuun asti, Kenraali.\"<br>\n\"Hyvä. Halusin puhua <em>Koodi Sinisestä</em>.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1205,"creator":"Troopperi","timestamp":"2011-08-26T13:22","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nTroopperi kapusi ylös. Räjähdys oli vaurioittanut tykkiä, ja paineaalto oli paiskannut hänet maahan niin kovin, että vieläkin tuntui. Troopperin oikea käsi oli aivan tunnoton, vasen oli jäänyt tämän melko kookkaan Toan kyljen alle.<br>\n<br>\n<em>Auts. Siinä oli ytyä.</em><br>\n<br>\nHän otti tukea vasemmalla kädellään eräästä ammuslaatikosta. Maassa oli sirpaleita ja kivenkappaleita. Troopperin silmään pilkisti jokin hieman erilainen kappale, jonka hän tunnisti pomminsirpaleeksi. Hän kyykistyi vaivalloisesti, ja vilkaisi torakoiden logolla varustettua harmaata palasta. Hän nousi, ja kohteliaasti tallasi jalallaan juuri torakkamerkin päälle.<br>\n<br>\nKiivettyään tornista alas, sinne oli ilmaantunut joukko taas niin urhealla tuulella olevia lääkintämatoraneja. Yksi tyrkytti hänelle jotain mönjää, joka oli olevinaan kipulääkettä. Toiset halusivat viedä hänet sairasosastolle.<br>\n<br>\n\"Minulla on nyt muutakin puuhaa, ettekö te tajua?\"<br>\n<br>\n\"Mutta velvollisuutemme on auttaa haavoittuneita.\"<br>\n<br>\n\"Minulla on omiakin velvollisuuksia, ja voin todeta, että saadaan parempaa jälkeä aikaan, kun molemmat auttavat muita, eivätkä häiritse toisiaan turhanpäiväisillä askareilla. Minä voin muutenkin aivan tarpeeksi hyvin, ainakin toistaisesti.\"<br>\n<br>\nTroopperi lähti harppomaan kohti erästä sortunutta rakennusta, jonka raunioista pilkotti Matoranin käsi, ja jätti Matoranit vänkäämään keskenään ja huutelemaan hänen peräänsä. Troopperi nykäisi kättä varovasti. Se oli irrallinen.<br>\n<br>\n<em>Minä niin inhoan sitä kun ne jättävät tavaransa levälleen.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1206,"creator":"Donny","timestamp":"2011-08-26T14:14","content":"<strong>Klaanilaisten sukellusvene</strong><br>\n<br>\nUlkomuodoltaan tuoretta patonkia muistuttava merialus oli pysähtynyt saaren rantaan. Peelo oli matkan loppumetreillä siirtynyt ohjaamoon ja neuvonut aluksen ohjaajaa viemään sukellusveneen aivan rannan tuntumassa olevaan äkkisyvään kohtaan. Täten sukellusvene pysyi juuri ja juuri näkymättömissä rannalta käsin, vaikka kallioiseen rantaan olikin matkaa enää vain jokunen metri. Koskaan ei voinut olla liian varovainen.<br>\n<br>\nKlaanilaiset eivät jääneet miettimään turhia. Ei ehtinyt kulua kuin jokunen minuutti ja sukellusveneen hatara laskusilta rämähti rantakalliolle. Ensimmäisenä rannalle kipitti kymmenkunta matorania, ja näiden perässä Peelo.<br>\n<br>\n\"Tulkaa sieltä\", Peelo komensi ja katsoi perässään astelevaa Äksää ja Gekkoa. Hieman epäröivän näköinen kaksikko vilkuili tarkkaavaisena pimeyden harmaaksi värjäämää kallioista rantakaistaletta, jonka molemmilla puolilla levittäytyi mittava rantahietikko. Kymmenen metrin päässä alkoi sankka viidakko, jonka kätköissä saattoi piileksiä ties mitä vaarallista.<br>\n<br>\n\"Kiva metsä\", tokaisi lääkintävahkin kanssa viimeisinä rantaan noussut Koobee yrittäen keventää tunnelmaa. Kukaan ei kuitenkaan vastannut, ja ilman Toa jäi vilkuilemaan ympärilleen tympääntyneenä.<br>\n<br>\n\"Muu miehistö jää pitämään alustamme lähtökunnossa\", yksi matoraneista selvitti. \"Olen saanut sellaisen käsityksen, että lähdemme täältä oitis kunhan vain saamme pelastettavat mukaamme.\"<br>\n\"Kyllä\", kuului Peelon vastaus. \"Ei jäädä turhaan pitämään torakoille seuraa.\"<br>\n<br>\n\"Miten me oikein löydämme heidät?\" Gekko kysyi kyyristyen hieman itseään reippaasti lyhyemmän Peelon suuntaan. \"Tiedämmekö me edes mihin suuntaan lähdemme?\"<br>\n<br>\nPeelon ilmeettömän kaasunaamarin taakse levisi kevyt virne.<br>\n<br>\n\"En tiedä Ämkoon veljeskunnasta paljoa\", Peelo aloitti. \"Mutta vähän tietämäni perusteella... He tulevat löytämään meidät.\"<br>\n<br>\n\"Mutta tällä saarellahan on kokoa vaikka millä mitalla, eivätkä ne voi edes tietää mihin rantauduimme...\" selitti Gekko puoliääneen.<br>\n<br>\n\"Ei kai auta muuta kuin lähteä metsään\", Äksä murahti ja lähti ensimmäisenä kohti tummanpuhuvaa metsärajaa.<br>\n<br>\n- - - <br>\n<br>\n<strong>Sillä välin viidakossa</strong><br>\n<br>\n\"Kolme etsintäpartioistamme haravoi parasta aikaa pohjoista ja luoteista rantametsää\", Leiter selvitti savimaahan hätäisesti piirrettyä karttaa tutkailevalle Ämkoolle. <br>\n\"Hyvä, hyvä\", Ämkoo mutisi. \"Klaanilaiset saattavat jo olla täällä, eikä meillä ole varaa hukata aikaa. Ovatko välinevarastot jo tyhjät?\"<br>\n\"Kyllä\", vastasi Leiter. \"Kaikki on pakattu valmiiksi kuljetusta varten.\"<br>\n\"Hienoa\", Ämkoo vastasi ja nousi seisomaan. \"Entä linnut?\"<br>\nTavoistaan poiketen Leiter hymyili.<br>\n\"Et kai kuvitellut, että emme olisi kouluttaneet niitä myös tällaisia tilanteita varten? Suurin osa siivekkäistämme osaa seurata meitä Klaanin saarelle kunhan niille vain antaa suunnan. Ratsastaminen ei tosin tule kysymykseen, sillä...\"<br>\n\"Se ei jäisi torakoilta huomaamatta, tiedetään\", Ämkoo keskeytti tehden samalla tilaa vieressään juoksenteleville matoraneille. Veljeskunta piti tällä hetkellä majaa yhden maanalaisen tukikohdan piilosisäänkäynnin kohdalla, ja matoranit kuljettivat parasta aikaa kaikkea mahdollista tukikohdan materiaalia ulkosalle. Samalla muutama veljeskuntalainen puuhasi sisällä räjähteiden parissa. Torakoille ei annettaisi mahdollisuutta höytyä maanalaisesta luolastosta.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n<strong>Nazorak-ilmalaiva</strong><br>\n<br>\nTulikärpänen kuhisi nazorak-sotilaiden valmistautuessa laskeutumaan yksi toisensa jälkeen maan pinnalle. Samalla Tulikärpäsen aseistusta valmisteltiin ottamaan vastaan mahdollisia hyökkääjiä. Ilmavoimien komentaja ei ollut vieläkään päässyt perille viidakosta peräisin olevan vastarinnan laadusta, mutta 003 ei aikonut jättää mitään sattuman varaan. Jos suora hyökkäys tapahtuisi, vihollinen otettaisiin vastaan täydellä tulivoimalla.<br>\n<br>\n003 istui tällä hetkellä erään pöydän takana siistissä nahkatuolissa pyöritellen samalla sormiaan mietteliäänä. Komentaja ei pitänyt vastapuolen taistelutavasta. Salamyhkäiset ja täysin sattumanvaraisilta vaikuttavat iskut eivät noudattaneet lainkaan selkeää kaavaa ja niiden oli kenties tarkoitus peittää jotain paljon ilmiselvempää. Jos näin oli, mitä oli tekeillä? Puuhattiinko saarta valloittavien nazorakien selän takana jotain? Asiasta oli otettava selvää.<br>\n<br>\n003 rykäisi ja viittoi yhden luottoapulaisistaan luokseen. Hyvin hillityn näköinen torakka harppoi nopeasti johtajansa tykö ja jäi sitten odottamaan käskynantoa.<br>\n<br>\n\"Kutsukaa eversti tänne. Minulla on hänelle töitä\", ilmavoimien yliherra lausui ja jakoi sitten pitkän katseen palvelijansa kanssa. Apulaistorakka näytti hetken ajan miltei säikähtäneeltä, käännähti sitten kuin väkisin väännettynä ja lähti sitten miltei juoksuaskelin toteuttamaan komentajan antamaa käskyä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1207,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-08-26T14:15","content":"<span style=\"font-size:65%;line-height:normal\"><strong>Tämän kohdan on kirjoittanut Matoro.</strong></span><br>\n<br>\nAuringon ensimmäiset säteet valaisivat ankeaa taistelutannerta. Ilma oli koleaa mutta taivas oli kirkas, kuin vastapainona öiselle tulihelvetille.<br>\nHopeinen Meri lainehti rauhallisena vaaleansinisen taivaan alla.<br>\nHieman punertava aamu-aurinko helli lämmöllään ja valollaan pitkästä yöstä selviytyneitä voittajia. Vain hetki sitten viimeinen pommikone oli paennut, ja nyt oli käynnissä taistelun jälkipuinti.<br>\n<br>\nTawa katseli surumielisenä huoneensa lasiseinien läpi avautuvaa näkymää alas. Lukuisat rakennukset olivat kärsineet. Kadut olivat täynnä kivimurskaa ja laudankappaleita. Arviot kuolleista pyörivät viidenkymmenen yläpuolella. Loppujen lopuksi ei kestäisi kovin kauaa, ennen kuin Klaani toipuisi aineellisesti tästä. Se, mikä oli lopullisesti mennyttä, oli turvallisuudentunne.<br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:65%;line-height:normal\"><strong>Tämän Bate.</strong></span><br>\n<br>\nKetään kaatunutta ei voisi korvata. Monet urheat sotilaat, jotka olivat olleet valmiita puolustamaan Bio-Klaania, oli vahingoittunut tai sitten kaatunut. Jälleen oli tapahtunut Yön kauhun, ellei pahempikin tapahtuma. Tästä ei helposti jatkettaisi. Olisi vaikea arvata, milloin 001 hyökkää jälleen. Tawa huokaisi ja lähti kävelemään. <br>\n<br>\n<strong>Toisaalla</strong><br>\n<br>\nKyyneleitä tippui maahan. Toa istui haudan edessä, hipihiljaa. Hänestä tuntui, että sanoja ei vain tulisi. <br>\n<br>\n\"Otan osaa,\" kuului ääni Blozin takaa.<br>\n<br>\n\"Kiitos\", Tulen Toa vastasi ja nousi. Tulia oli Matoro.<br>\n<br>\n\"Vaikka Laavahaukkasi onkin poissa, se ei tarkoita, etteikö elämä jatkuisi. Tämän jälkeen elämäsi tuntuu nyt varmasti tyhjältä ja haluaisit purkaa vihasi johonkin. Mutta sen sanon, että se on turhaa. Sei ei tuo ystävääsi takaisin, enkä usko, että kosto auttaa sinua mitenkään\", Jään Toa sanoi.<br>\n<br>\n\"Kiitos. Jälleen\", Blozi sanoi ja jatkoi matkaa.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nBlozi palasi Klaanin rakennukseen, nyt valmiina etsimään jotain, joka voisi auttaa häntä. Toa halusi tietää varmaan syyn, miksi Nazorakit olisivat hyökänneet. Hän tiesi, ettei kostaminen toisi Nutua takaisin, mutta jos Toa saisi selville, mitä Klaanissa on, jota Nazorakit haluaisivat, hän voisi tehdä sillä tiedolla jotain. Jotain mikä auttaisi todella paljon Klaania. Sillä Toasta tuntui, että se oli nyt hänen perhe. Nutu oli mennyt, mutta nyt hänellä oli jotain muutakin.<br>\n<br>\nBlozi lähti sellejä päin, siellä voisi olla joku, joka osaisi kertoa jotain Nazorakeista. Hän avasi sellin oven. Siellä oli pimeää ja likaista. Toa sytytti tulipallon, jotta voisi nähdä jotain ja jatkoi matkaa. Pian Toa huomasi sellissä toisen oan. Hän oli osaksi valkoinen ja osaksi musta. Toa oli todella vihainen.<br>\n<br>\n\"Päästä minut pois täältä, sinä klaanilainen\", Toa sanoi.<br>\n<br>\nBloszar huomasi, että kyseessä on Salaman Toa, mutta hän ihmetteli hänen musta kättä ja jalkaa.<br>\n<br>\n\"Olet siis Sheelika? Se petturi, joka työskentelee Allianssille?\" Blozi kysyi.<br>\n<br>\n\"Ai, olet aikamoin neropatti. No, päästäpä minut ulos, niin kuolemasi ei ole niin kivulias\", Salaman Toa vastasi. <br>\n<br>\n\"Kerropa ensin, mitä arvokasta Klaanissa on?\" Tulen Toa kysyi.<br>\n<br>\n\"Mitä se sinua liikuttaa?\"<br>\n<br>\n\"Nazorakit hyökkäsivät tänne Yön kauhun aikana. Ja vähän aika sitten uudestaan. Minua kiinnostaa miksi?\"<br>\n<br>\n\"En ole ääliö Tulen Toa. Tiedän tuon kaiken, enkä kerro, koska tiedän, etten hyödy siitä mitään.\"<br>\n<br>\nBloszar poistui sen jälkeen sellistä.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nTuon jälkeen, Tulen Toa huomasi, ettei vangit ole aina niin sympaattisia, kuin hän luuli. Mutta hän halusi tietää Nazorakien seuraavan liikkeen.<br>\n<br>\n\"Tarvitsen apua jostain\", Toa ajatteli...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1208,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-08-26T15:57","content":"<strong>Killjoyn huone</strong><br>\n<br>\n”- ja sinä oikeasti heräsit komerosta? Onneksi olet sentään kunnossa, yksi pommi osui aivan tornin viereen.”<br>\n<br>\nKilljoy makasi nyt selällään, jälleen omassa huoneessaan. Huoneen ikkuna oli mennyt säpäleiksi pommituksen myötä, mutta muuten asunto oli selvinnyt lähinnä pölyisillä lattioilla. Tawa seisoi Killjoyn vuoteen vieressä kädet puuskassa, ihmetellen Killjoyn merkillistä löytösijaintia. Hätääntynyt Matoran oli yrittänyt mennä Killjoyn loukkokomeroon piiloon, mutta koki entistäkin pahemman järkytyksen verisen Metsästäjän mätkähtäessä tämän päälleen. Myös Saraji oli huoneessa, tuijotellen jalkojaan hyvin vaivaantuneen oloisena. Killjoy ei edes vaivautunut kyselemään mitä kaikkea oli tapahtunut. <br>\n<br>\nVasta huoneeseen saapunut Tawa nosti Killjoyn sängynpäätyyn kiinnitetyn tietolomakkeen ja alkoi tutkimaan sitä: ”Näyttää siltä, että sinä onnistuit reväyttämään jokaisen kehossasi olleen sisäisen vamman tuon juoksulenkkisi ansiosta. Mikset sinä yksinkertaisesti voinut kutsua minua paikalle?”<br>\n<br>\nKilljoy piteli oikeaa suunpieltään puhuessaan: ”Visokki halusi tiedon kulkevan heti, minulla ei ollut hajuakaan olinpaikastasi. Noudatin vain suoraa käskyä.”<br>\n<br>\nTawa tuntui hätkähtävän Visokin nimen ilmestyessä keskusteluun ja Toa loikin nopean katseen Sarajiin, joka automaattisesti meni varmistamaan, että huoneen ovi oli kunnolla suljettu. Vahki nyökkäsi ja Tawa madalsi ääntään, aloittaen keskustelun: ”Lista, mistä voin tietää, että sen sisältö on varma?”<br>\n<br>\n”Visokki ei antanut sijaa kyseenalaistamiselle, hän on listasta satavarma, ei hän muuten olisi riskeerannut yhteydenotossa.” Tawa katsoi Metsästäjää ja puhui nyt jo melkein kuiskaten: ”Kysymys kuuluukin... voinko minä luottaa sinuun?” Killjoy käänsi katseensa hetkeksi maahan, mietti sanomisensa ja nyökkäsi: Visokki luotti tietonsa minulle, minä vannoin hänelle valan liittyessäni Klaaniin. Minä en koskaan tekisi hänen tahtonsa vastaisesti.”<br>\n<br>\nTawa suoristi taas selkänsä ja nyökytteli: ”Niin, niin tietenkin”, Tawa huokaisi, ”Ehkä sinun sitten... tulisi kertoa loput.” Killjoy hymähti myöntävästi: ”Niin taitaa olla.”<br>\n<br>\n<strong>Kahvion auki räjähtänyt seinä, pienen veriläiskän itäpuolella, pahoinvoivan veden toan läheisyydessä</strong><br>\n<br>\nRukia pyörrytti ja nyt Creedy yritti taluttaa veden Toaa kauemmaksi kahviosta. Hyökkäyksen sattuessa kaksikko oli edelleen istunut pöydässään ja pakokauhun sattuessa, he olivat jääneet massaan sisään loukkuun. Kun evakuointi oli saatu tarpeeksi pitkälle, Ruki joutui todistamaan, kun Kahvion romahtava seinä litisti pienen Matoranin alleen, saaden aikaan groteskin reaktion, johon liittyi orgaanisen aineen pursoutumista kivikon välistä. Kaksikko piiloutui tunneiksi kahvion juomakellariin, jossa Creedy oli yrittänyt epätoivoisesti tarjota Rukille rauhoittavaa juotavaa.<br>\n<br>\nLopulta Ruki oli käytännössä järkyttänyt itsensä väsyneeksi ja nyt Matoran yritti epätoivoisesti kannatella puolitajuttoman Toan kehoa. Lääkintämatoranit säntäilivät ympäriinsä, hoitaen kuitenkin jokainen vakavammin loukkaantuneita. Creedy nielaisi nähdessään valkoista lakanaa vedettävän taas yhden epämääräisen hahmon päälle. Hän kykeni vannomaan nähneensä lakanan alla vain epämääräistä mössöä.<br>\n<br>\nCreedy päästi Rukin valumaan käytävän reunalle lepäämään ja istahti itse viereen. Matoran kolautti takaraivonsa seinään ja kirosi. Sota oli hänelle tuttu, ennen se vain ei tullut hänen kotiinsa.<br>\n<br>\nRuki availi silmiään, yrittäen päästä tolpilleen. Toa loi katseen vieressään istuvaan Matoraniin ja huokaisi, yrittäen heti päästä tilanteen hermoille mukaan. ”Tavallaan... minä kahdehdin sitä helkutin Vahkikaksikkoa...” Creedy hymähti epäluuloisena: ”Sen kaksikon elämässä ei kyllä ole mitään valoisaa, miksi ihmeessä?” Pienen hiljaisuuden jälkeen Ruki sai sanotuksi: ”Heille kärsimys on vain sodan sivutuote... he eivät järkyty, he vain... tekevät parhaansa voidakseen tehdä asialle jotain.”<br>\n<br>\nCreedy vilkaisi käytävän päässä avautuvaan vastaanottoon. Zilla makasi siellä edelleen, keho puoliksi betonin sisässä. Matoran nousi pystyyn ja käveli muutaman askeleen sitä kohti, pysähtyen kuitenkin. ”Tiedätkö, olet oikeassa, mutta unohdat yhden asian: Heidät luotiin sotaan, me... noh, me emme ole sotilaita.”<br>\n<br>\nRuki niiskaisi ja haparoi itsensä jaloilleen: ”Niin... olet oikeassa.” Creedy kuitenkin keskeytti Toan puheen ja jatkoi kävelemistä kohti Zillaa: ”Mutta mikä estää meitä silti tekemästä osaamme?”<br>\n<br>\nCreedy astui aulaan ja alkoi tutkimaan seinään mäsähtänyttä jättiä. Ruki seisoi edelleen käytävässä, nyt hymyillen. ”Odota minua... emmeköhän keksi keinon saada se ulos sieltä.” Creedy ei voinut peitellä virnistystään, ei vaikka kädetön ohi kulkenut Turaga mulkaisi tätä harvinaisen happamasti.<br>\n<br>\n”Nuoriso...”<br>\n<br>\n<strong>Killjoyn huone</strong><br>\n<br>\nTawa oli nyt istahtanut jakkaralle. Toa oli ristinyt jalkansa ja kuunteli Killjoyn tarinaa. Hän ymmärsi nyt, ymmärsi enemmän, ymmärsi mitä Snowien kanssa oli tapahtunut. Mutta kuten Killjoyllakin, uudet kysymykset ottivat ratkaistujen paikan.<br>\n<br>\nSaraji seisoi edelleen oven edessä, kuunnellen tarinaa. Hänelle kysymyksiä oli paljon enemmän. Hän ei tiennyt Visokista oikeastaan mitään, hänellä oli edelleen epäselvä käsitys mikä Feterra on ja Punainen mies oli tuttu hänelle vain Killjoyn raportista Klaaniin liittymisensä yhteydessä. Killjoy oli lopettanut ja antoi läsnäolijoiden nyt sisäistää kuulemaansa.<br>\n<br>\nTawa nojasi nyt päällään takanaan olevaan hyllyyn ja mietti kuumeisesti. ”Tuo Visokin mainitsema Umbran tilanne... luulen tietäväni mitä tapahtui. U kertoi raportissaan, että hänet oli pelastanut jokin punainen Rahi... se ei voi olla vain sattumaa.”<br>\n<br>\nKilljoy pudisteli päätään: ”Tämä siis tarkoittaa, että Visokki on vapaalla jalalla. Tiedämme myös syyn miksei hän tule tänne... mutta tehän onnistuitte auttamaan Snowmania, luulisin hänen tietävän, että voimme yhtä hyvin auttaa häntäkin.”<br>\n<br>\nTawa mumisi: ”Visokki on kuitenkin telepaatti, ehkä loinen on suunniteltu sellaiseen, ehkä se ei ole niin yksinkertaista.” Tawa mietti ylhäällä tornissa lepäävää listaa. Killjoy tunnisti tämän ajatuksen Tawan ylöspäin suuntautuneesta katseesta. ”Mitä aiot tehdä petturin suhteen?”<br>\n<br>\n”Ehdokkaat ovat hajautuneena ympäriinsä, emme saa yhteyttä heihin kaikkiin. Ensimmäiseksi haluan kuitenkin juttuttaa heitä keitä voin. Katsomme miten tilanne etenee sen jälkeen.”<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi, Tawan nousessa samalla jakkaralta. Toa käveli ovelle, tunnustellen selkäänsä, hän oli jättänyt viittansa torniin. Hän pysähtyi kuitenkin puhumaan vielä: ”Kiitos, en tiedä mitä muuta voisin sanoa.”<br>\n<br>\nMetsästäjä tuijotti lähtöä tekevän Toan takaraivoa, kääntäen sen jälkeen itseään enemmän makuulle. ”Kiitä Visokkia kun löydät hänet, minä toimin vain viestinviejänä.” Tawa käänsi päänsä vielä kerran kohti makaavaa Killjoyta: ”Minulla on vielä yksi pyyntö, itsekäs, mutta ehkä voisit auttaa minua... Kun olet kunnossa, kun jaksat taas toimia, autatko minua etsimään hänet?”<br>\n<br>\n”Luonnollisesti.”<br>\n<br>\nTawa nyökkäsi ja hymyili. Hän avasi oven ja astui käytävän puolelle. Killjoy kuitenkin huikkasi häntä kuuntelemaan vielä hetken. ”Tuota... tuli vain mieleeni, pidätkö sinä kukista?” Tawa pysähtyi tämän hämmentävän kysymyksen tullessa, mutta päätti kuitenkin lähteä mukaan. ”No tuota... kyllähän minä, mutta miksi kysyt?”<br>\n<br>\nKilljoy kakoi sanoja ulos kuin puoliväkisin: ”Et sinä satu tietämään, mitä ne sellaiset Petuniat oikein ovat?” Tawa katsoi metsästäjää hämmentyneenä, pudistellen päätään: ”En ole koskaan kuullutkaan.” Killjoy tyytyi vastaukseen ja huokaisi: ”Kiitos silti, jaksamisia hommiin, niitä taitaa taas riittää.”<br>\n<br>\nTawa alkoi sulkemaan ovea perässään ja huikkasi mennessään: ”Käänteinen helei ja pikaisia paranemisia.” <br>\n<br>\nTawan pää oli täynnä monenlaista hänen kävellessään asuntolalta jälleen kohti Klaanin tiluksia... hän ei enää ikinä murehtisi, jos asiat menisivät huonosti. Kokemus oli nyt näyttänyt hänelle jo liian monta kertaa, että ne voivat siitä mennä vain huonompaan suuntaan...<br>\n<br>\n”...jälleen kerran.”<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tawan taustapiruilu ulottui vielä tämänkin postin puolelle, kunnia myös Gurvanalle tämän juonikuvion alkuperäissuunnittelusta.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1209,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-08-26T17:05","content":"<strong>Nazorak-pesien sisäänkäynti</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/OE9SN5kCfR8?rel=0&amp;hd=1" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/OE9SN5kCfR8?rel=0&amp;hd=1</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAbzumo astui rantaan pienellä saarentapaisella lähellä Bio-Klaanin saarta Harmaa Aine käsissään. Hän suuntasi suoraan kohti pesän paikallista sisäänkäyntiä, mutta torakkavartija yritti estää hänen kulkunsa.<br>\n”Pahoittelen, sir, mutta teidän täytyy odottaa. Vain tiettynä hetkenä tunnista saa mennä sisään, jotteivät klaanilaiset löytäisi yhtäkään sisäänkäyntiä. Kenraalin määräys.”<br>\n”Pois tieltäni.”<br>\nPäätön Nazorak lensi sivuun, ja Makuta astui tunneliin.<br>\n<br>\nSaavuttuaan asuintiloihinsa hän asetti Harmaan Aineen pöydälle.<br>\n”Lähetän jonkun hakemaan sinut pian”, Abzumo tokaisi ja lähti huoneesta jättäen Aineen toimettomaksi pöydälle. Tämä pystyi vain tuhahtamaan.<br>\nSeuraavaksi Abzumo suuntasi kohti komentokammiota. Hän paiskasi ovet auki ja astui huoneeseen. Nazorakit, jotka työskentelivät yhä tietokoneidensa ääressä, hätkähtivät rajusti ovien paukahtaessa auki.<br>\n”Huomenta, olennot”, Zumo sylkäisi. ”Mitäs tänne kuuluu?”<br>\nJoku huoneessa paikalla olevista upseereista astui askeleen lähemmäs Makutaa, joka marssi portaat ylös korokkeelle.<br>\n”Huomenta, sir!” Nazorak sanoi ja teki kunniaa.<br>\n”Mitä täällä tapahtuu?” Abzumo tiukkasi. Hän asetti kätensä lantioilleen odottavan näköisenä.<br>\n”Hyökkäys epäonnistui, ja <em>Koi</em> pudotettiin, sir.”<br>\n”Ahaa. Kaikkea te ehditte tuhota silloin, kun olen hetkenkin poissa. Mitä tekisssssittekään ilman minua.” Abzumo nyökkäili omille puheilleen hitaasti ja sivuutti upseerin, joka jäi seisomaan paikalleen. Hetken ajan Makuta tarkkaili näyttöjä ja edelleen suurimpana näkyvää pysähtynyttä laskuria. Sitten hän huokaisi ja virkkoi:<br>\n”Missähän Stevie mahtanee olla?”<br>\n”Anteeksi, sir?” upseeri kysyi kääntyen Makutaan päin.<br>\n”Missä on perhanan kenraalinne, ruoja!” Abzumo karjaisi. Upseeri oli lentää lattialle, mutta säilytti sijaintinsa vaivoin.<br>\n”Hä-hän… hän meni… tuonne…” torakka sanoi osoittaen ovea. Abzumo pyöräytti silmiään ja tyrkkäsi toisen pois tieltään marssien takaisin käytävään.<br>\nMakutan mentyä upseeri päästi ryhtinsä lysähtämään ja hytisi. Eräs insinööreistä päätti sitten avata suunsa:<br>\n”Johtuuko se minusta, vai oliko tuolla Makutalla hermot kireällä?”<br>\n<br>\nAbzumo marssi suoraan 001:n toimistolle. Tämä istui tuolillaan lukemassa eräitä raportteja. Hän kohotti katseensa sisään astuvaan Makutaan paperiensa yli ja tuhahti.<br>\n”Steve”, Abzumo sanoi.<br>\n”Minun nimeni on 001.”<br>\n”Minä en pidä siitä nimestä. Joka tapauksessa, minun pitäisi lainata 666:ta hieman. Kai se sopii?”<br>\n001 kohotti vasenta kulmaansa.<br>\n”Mihin sinä oikein häntä tarvitsisit?”<br>\n”Minulla on suunnitelmani. Korvaan toki vahingot, josss hän kuolee. Mikä on epätodennäköistä.” Torakkakenraali hiveli leukaansa oikealla kämmenellään ja pyörähti tuolissaan.<br>\n”Siitä vain”, hän sanoi lopulta. Abzumo nyökkäsi pikaisesti ja nousi poistuakseen. Sitten hän pysähtyi ovella ja – selin kenraaliin päin – kysyi hunajaa äänessään:<br>\n”Milloin on Allianssin johtoportaan seuraava kokous?”<br>\n”Piakkoin.”<br>\n”Kuulin, että pudotitte <em>Koin</em>.”<br>\n”Näin valitettavasti kävi”, 001 sanoi ivaa tihkuvalla äänellä. Abzumo nyökkäsi ollen yhä selin kenraalia päin.<br>\n”Toivottavasti tiedät, mitä teet, Stevie, toivottavasti tiedät.”<br>\nSitten hän astui kynnyksen yli, ja ovi sulkeutui hitaasti. 001 irvisti ja jatkoi töitään.<br>\nAbzumo marssi takaisin kohti huonettaan.<br>\n<br>\nHän oli saanut 001:ltä, mitä oli halunnut.<br>\nSeuraavaksi olisi vuorossa Avde.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1210,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-08-26T17:50","content":"<strong>Arkistot<br>\nBio-Klaani</strong><br>\n<br>\nArkistot olivat erittäin hiljaiset. Matoro taisi olla peräti ainut henkilö koko luolastossa; kaikki olivat tekemässä oman osansa Klaanin auttamiseksi.<br>\nMatoronkin pitäisi periaatteessa olla auttamassa, mutta hän halusi saada omaa rauhaa yön jälkeen. Muistot pommituksesta olivat sameaa massaa, yksittäisiä asioita toinen toisensa perään. Hän ei ollut nukkunut silmällistäkään, kuten ei suurin osa muistakaan Klaanilaisista.<br>\n<br>\nKoko yö oli juostu pelastamassa toisia ja torjumassa pommikoneita. Se repi kenet tahansa hermoraunioksi.<br>\n<br>\nJään Toa yritti keskittyä siihen mitä oli tekemässä. Hän oli tullut Arkistoihin etsimään kaiken mahdollisen tiedon Kapteeni Arupakista, päästäkseen taas Deltan jäljille. Keskittyminen ei vain tahtonut onnistua, sen varmisti unen puute ja liiat tapahtumat.<br>\n<br>\n<em>Toa, jolla on Mielen Naamio, ei kykene hallitsemaan edes omia ajatuksiaan</em>, hän ajatteli. <em>Kohtalon ivaa.</em><br>\n<br>\nKirkas loisteputki paloi katossa puisen pöydän yllä. Toa istui tuolilla, takanaan pitkiä rivejä A-kirjaimella alkavia kansioita.<br>\n<br>\nLopulta ikuisuuksia vieneen kansionselkämysten lukeminen tuotti tulosta, hän löysi Arupakin. Klaanin Arkistot jaksoivat aina hämmästyttää sillä, miten pikkutarkkaa tietoa niistä löytyi, lähes mistä tahansa.<br>\nOli sinänsä luonnollista, että Klaanin kaltaiseen paikkaan oli kasautunut niin paljon tietoa. Saarille saapui olentoja kaikkialta, kaikista lajeista. Ahkerat, hieman työnarkomaanihtavat, arkistohoitajat hoisivat tietojen keräämisen kaikkialla, ja jokainen sai itse tietoa lisätä.<br>\n<br>\nJään Toa otti ainoalla kädellään kansion ja laski sen pöydälle. Sen sisällä oli vanha valokuva pakarikasvoisesta, ruskeasta matoranista selvästi poseeraamassa kaiken maailman merirosvonvermeissä.<br>\nKuvan lisäksi kansiossa oli vain yksi arkki tekstiä. <br>\n<br>\n<em><strong>Kapteeni Arupak</strong> on maineikas Po-Matoran merirosvo.<br>\n<br>\nArupakin alkuperäisen ammatin tiedetään olleen kaivertaja. <br>\n<br>\nTapahtumat, jotka johtivat hänen valintaansa ryhtyä merirosvoksi, ovat tuntemattomia.<br>\n<br>\nMatoran-Sisällissodan aikoihin hän toteutti ensimmäisen iskunsa Ga-metrulaiseen satamaan. Myöhemmin häntä nähtiin kaikkialla Pohjoisilla merillä, aina Mantereille ja Steltille asti.<br>\n<br>\nArupakin merirosvokapteenin ura katkesi tuntemattomista syistä, ja häntä ei nähty pitkään aikaan. Eräs Ko-Metrulainen psykologi kuitenkin löysi Arupakin sattumalta mökistä Pohjoisenb Mantereen vuorilla, ja huomasi tämän sairastavan paranoiaa sekä kärsivän hallusinaatioista, epäluuloista ja sekavasta ajatuksenjuoksusta. Arupak kuljetettiin tarkempia tutkimuksia varten Ga-Metruun mielisairaalaan.</em><br>\n<br>\nMatoro tunsi voitonriemun kumpuavan sisuksistaan. Jos Arupak olisi elossa, hän tietäisi mistä tämän löytäisi. Ja kaiken järjen mukaan Arupakilla olisi Delta.<br>\n<br>\nToa laittoi nopeasti muistilapulle mielisairaalan nimen, laittoi kansion takaisin hyllyyn ja lähti mutkittelevaa hiekkatietä takaisin Klaaniin.<br>\nAamuaurinko paistoi kuumana ja lempeänä. Leppoisa tuulenvire humisutti tien varrella olevia sekalaisia puita.<br>\n<br>\nMatoro kelasi mielessään, mitä kaikkea pitäisi tehdä ennen matkaa Metru Nuille. Uusi harppuuna oli ykkössijalla. Hänellä oli huoneessaan alkuperäisen harpppuunan piirustukset, ainakin toivon mukaan, ja niiden perusteella joku taitava teknikko saisi tehdä laitteen. Osat hän tilaisi Kapuralta.<br>\nToisella sijalla oli niinkin yleiskäytännöllinen laite kuin miekka. Matoro tiesi kokemuksesta, että hän veti ongelmia puoleensa. Ne ratkesivat yleensä harppuunalla ja miekalla.<br>\n<br>\nHarppuuna ja miekka. Mitä sitä muuta hyvien aivojen lisäksi tarvitsi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1211,"creator":"BD","timestamp":"2011-08-26T18:02","content":"<strong>Veljeskunnan saari, metsä</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="350" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/C0FbBvStdfs" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/C0FbBvStdfs</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nGekko tarpoi Äksän kanssa joukon edellä raivatakseen tietä heitä pienemilleen, toa päätti testata happoasetta ja laukaisi sillä kantoon, Jonkun verran sitä suurempi ääni voisi hälyttää Nazorakit heidän kimppuunsa.<br>\n<br>\n\"Hetkinen, mistä he tietävät olla tappamatta meitä, tuskin he tuolta pusikosta erottavat Nazorakia norsupäästäisestä?\", Gekko kysyi. \"Kenties joku meistä saa kivestä päähänsä, mutta luoti nazorakeilta olisi silti pahempi, jatketaan siis matkaa\", Äks heitti vastaukseksi.<br>\n<br>\nGekko tunsi päässään oudon jomotuksen, mitä lähempänä he olivat sitä kamalammalta se tuntui.<br>\nHetken päästä hän ei enään kestänyt ja pakotti itsensä kyyristymään.<br>\n\"Mikä sinun on?\", Äks vieressä kysyi.<br>\nGekko tutki hetken mieltään ja tajusi jotain. Jotain jota hän ei voisi kertoa. Hän nousi seisomaan. Taivaalla lehahti lintu, hetken ajan hänen mielessään oli ampua se alas, rääkäisy olisi takuulla saanut torakat paikalle. Toa kuitenkin jätti asian pelkkään aseen lataamiseen ja nousi ylös, huomaten jomotuksen olevan poissa.<br>\n<br>\n\"Johtui vain kädettömyydestäni, varmaan... ei yhtään mitään muuta.\", Gekko laittoi aseen vyölleen ja jatkoi matkaa, muun porukan katsellessa tämän perään.<br>\n<br>\n\"Tulkaa.\", valkoinen toa sanoi vaimeasti. Joukkio jatkoi matkaansa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1212,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-08-27T10:47","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nKlaania ympäröivän kylän pääkatu oli vielä toistaiseksi täynnä roinaa. Suurin osa ruumiista oli korjattu jo pois, mutta rakennusten rauniot olivat edelleen makaamassa maassa. Moni puutalo oli palanut kokonaan, mutta kiviset rakennukset olivat kestäneet paremmin. Itse sydän-Klaani oli julkisivultaan raunioina, mutta sisälle tullessa huomasi, että vain seinien ulkopinta oli kärsinyt vahinkoa. Vain hyvin harvassa paikassa Klaanin seinät tai katto oli sortunut.<br>\n<br>\nMatoro ohitti Klaanin raunioituneen aulan. Hieman ennen hyökkäystä jonkinsorttinen robotti oli äneknyt sisään ja tuhonnut kalustuksen.<br>\nTaivaansininen matto oli pölyn peitossa ja rikki, mutta kun käveli kierreportaita ylöspäin, Klaani ei näyttänyt enää lainkaan taistelutantereelta. Valtaosa sisätiloista oli täysin vahingoittumattomaton, ikkunoita vain oli säpäleinä. Chat-kahvio oli ehkä pahimman iskun saanut paikka itse Linnakkeessa.<br>\n<br>\nMatoro käveli valkokivistä käytävää pitkin huoneistoonsa ja syöksyi kirjoituspöytänsä ääreen. Hän repi laatikot auki ja selasi niiden sisältöä.<br>\nPaperia, muistiinapanoja ja muuta roskaa oli kaikesta mahdollisesta. Lopulta hän löysi alkuperäisen harppuunan piirustukset ja avasi moneen kertaan taistellun paperin pöydälleen.<br>\n<br>\nPaperin päiväys vei hänet ajassa taaksepäin. Joskus kauan sitten, hän oli ostanut eräältä kiertelevältä kauppiaalta prototeräksisen harppuunan, jonka mukana hän sai piirustukset sen huoltoa varten. Hankinta oli osoittautunut upeaksi, ja hän kiintyi harppuunaansa nopeasti.<br>\n<br>\nMatoro pudisti ajatukset päästään ja keskittyi kuvaan. Siinä oli kuvaa monimutkaisesta laitteesta joka suunnasta, sekä erikseen tarkat kuvat ammuksista.<br>\n<br>\nHarppuunan koneisto oli noin viisi senttiä leveän mustan laatikon sisällä. Koneisto sisälsi erittäin voimakkaan laukaisimen sekä kelan, johon mahtui suurimmillaan 75 metriä erittäin ohutta mutta kestävää teräskaapelia. Tämän lisäksi laitteessa oli muutaman napin kontrollipaneeli, joka liitettiin erikseen kämmenen panssariin. Yksinkertainen laite ampui, kelasi kahteen suuntaan sekä irroitti vaijerin aina tarvittaessa.<br>\n<br>\nKoko laitteen suurin ylpeys olivat kuitenkin nuolet. Pienet, noin viisi senttiä pitkät prototeräksiset nuolet lävistivät valtaosan maailman aineista, mutta niiden ulostaittuvat väkäset estivät nuolta irtoamasta kohteestaan. Väkäset sai säädettyä auki tai kiinni terien takaisinottoa varten, mutta käytännössä nopeissa tilanteissa ei ehtinyt teriä keräämään takaisin. Siksi Matorolla olikin aina mukana useampi kymmenen terää sekä lisäkaapelia.<br>\n<br>\nToa nappasi piirustukset ja lähti toimittamaan niitä Kapuran pajalle, toivoen että tämä ottaisi tilauksia vastaan näin taistelun jälkeenkin. Lisäksi hän luonnosteli lapulle muutokset, jotka hän toivoi harppuunaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1213,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-08-27T15:22","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nMatoranit olivat alkaneet poistua pommisuojista. Aamu sarasti jo kirkkaana, eikä Nazorakkien hävittäjiä näkynyt maahan pudonneiden lisäksi. Sortunutta muuria katselevat Matoranit huomasivat jonkin kulmikkaan ja kirkkaan liitävän nopeasti. Kaikki kuitenkin uskoivat kyseessä olleen vain tämän hirveän yön jälkeinen harha.<br>\n<br>\nHyur, Ta-Matoran, Mahdey, Plasman Matoran ja Tery, Onu-Matoran olivat päättäneet korjata Klaanin pohjoispuolen muurin, kamalan taistelun jälkeen. Kaikki ohjasivat puskutraktoreita. Blozi, Tulen Toa katseli ikkunasta. Hän halusi auttaa heitä korjaamaan Klaania, mutta oli lääkintä-Matoranin mukaan liian heikossa kunnossa. Blozi ei ollut ainoa, joka oli vahingoittunut pahasti. Muitakin oli. Nyt hän yritti levätä, jotta jaksaisi.<br>\n<br>\nMatoranit yrittivät korjata niin nopeasti ja hyvin, kuin osasivat. Osa heistä oli kuollut taistelussa, mutta he toivoivat, että saisivat sen korjatuksi mahdollisimman pian, että Bio-Klaanin linnoitus olisi valmis seuraavaan hyökkäykseen. <br>\n<br>\nKolme Matorania korjasvat puskutraktoreillaan muuria nopeasti ja olivat ottaneet kisan. Pian olisivat valmiita, mutta heidän korjaama osa olisi vain viidesosa koko Pohjoispuolen muurista. Aikaa oli, mutta kukaan ei tiennyt kuinka paljon. 001 joukot olivat paljon suurempia. Joten miksi hän oli hyökännyt. Oliko kyseessä ollut vain testi. Klaanilaiset olivat onnistuneet pudottamaan <em>Koin</em>, yhden Nazorakien ilmalaivoista. Se oli johtanut niiden tappioon, mutta Huyr pelkäsi, että hyökkäys tapahtuisi uudestaan pian, silloin koko Allianssin voimalla.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nBlozi ei voinut levätä vieläkään. Hän päätti jälleen lähteä kävelylle. Hänen mielensä oli hyvin sekalainen. Niin monet ajatukset ja kysymykset häiritsivät Tulen Toaa. Sheelika ei ollut antanut pienintäkään vinkkiä Allianssin liikkeistä, joten Bio-Klaani oli omillaan. Blozi vain halusi tietää, milloin Allianssi hyökkäisi seuraavan kerran ja kuinka suurella joukolla. Klaani oli menettänyt jälleen menetyksiä, eivätkä ne olleet kovin pieniä, muttei kovin suuriakaan. Mutta jos Allianssi hyökkää seuraavalla kerralla kaikella voimalla, voisiko Klaani silloin voittaa? Mitä he seuraavaksi menettäsivät?<br>\n<br>\nTulen Toa päätti lähteä etsimään vastauksia. Mutta mistä?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1214,"creator":"Donny","timestamp":"2011-08-27T15:58","content":"<strong>Viidakkosaari</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="480" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/iT-CyB_ixYc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/iT-CyB_ixYc</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nViidakon kätköissä elävät sinivihreinä hohtavat hyönteiset nousivat yksi kerrallaan ilmaan tultuaan klaanilaisten häiritsemiksi. Pienten olentojen kirkas valo valaisi pienen joukkion matkaa syvällä metsässä samalla kun klaanilaiset tekivät kaikkensa vaikuttaakseen mahdollisimman huomaamattomilta.<br>\n<br>\nHetki sitten oli klaanilaisten yli lentänyt siipilaitteella varustettu lentäjänazorak. Metsän yllä partioiva torakka ei ollut kuitenkaan huomannut nopeasti aluskasvillisuuden kätköihin kadonnutta seuruetta, ja Klaanin soturit olivat saaneet huokaista helpotuksesta. Välikohtaus oli kuitenkin tehnyt heistä entistäkin varovaisempia.<br>\n<br>\nMatkaajista väkevin Äksä liikkui tällä hetkellä seurueen ensimmäisenä karsien sankkaa kasvustoa kumppaneittensa tieltä. Toisinaan hänen ohitseen kuitenkin ennätti Koobee, joka liikkui ilman Toana taitavasti trooppisen kasvuston seassa, loikkien välillä jopa puiden rungoilla roikkuvien liaanien varassa kauas muusta seurueesta. Koobeen toimintaa hieman närkästyneenä seurannut Gekko kehotti vihreää Toaa useampaankin kertaan lopettamaan, mutta KB ei ottanut neuvoa kuuleviin korviinsa.<br>\n<br>\nÄksän rinnalle kirinyt Peelo ei antanut yön pimeyden häiritä tarkkaa katsettaan. Kaasunaamionsa takaa ympäröivää metsää tutkiva laiha klaanilainen uskoi kuulleensa jotain ja komensi toverinsa pysähtymään. Äksä, Gekko ja Koobee ympäröivät Peelon Vahki 7:n jäädessä joukkion mukana liikkuvien matoranien kanssa hieman taaemmas.<br>\n<br>\n\"Meidät on huomattu\", Peelo sanoi tuijottaen joukon menosuunnassa levittäytyvään sankkaan pimeyteen.<br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:65%;line-height:normal\">- - musiikki poikki - - </span><br>\n<br>\n<strong>Nazorak-ilmalaiva</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="480" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/xMiAb0PumwE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/xMiAb0PumwE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Metsässä on jotain. Mene sinne, ota asiasta selvää ja nujerra mahdollinen vastarinta.\"<br>\n\"Mielelläni.\"<br>\n<br>\nYksi 003:n apulaisista seurasi hieman kalpeana edessään käytävää keskustelua. Ilmavoimien komentaja oli hillitystä olemuksestaan huolimatta omalla tavallaan pelottava hahmo alamaistensa keskuudessa. Yhtä lailla pelonsekaista kunnioitusta herätti komentajan edessä seisova väkevä soturi, jonka ulkomuoto sai useimmat torakkasotilaat tuntemaan itsensä surkeiksi piipertäjiksi.<br>\n<br>\nApulaistorakka miltei sääli metsässä piileskelevää mystistä vihollista. Nazorak 003:n juuri antama käsky pitäisi huolen siitä, että saaren vastarintalaiset tulisivat pian katumaan sitä, että olivat koskaan syntyneet.<br>\n<br>\nEversti 437 lähti matkaan.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:65%;line-height:normal\">- - musiikki poikki - - </span><br>\n<br>\n<strong>Viidakossa</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="480" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/A8wpWl3vN4M" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/A8wpWl3vN4M</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Teitä ei tarvinnutkaan kauaa hakea\", metsän kätköistä esiin noussut vihreä matoran virnuili ja kohotti kättään tervehdyksen merkiksi.<br>\n\"Voisin sanoa samaa\", kuului Peelon vastaus tämän kävellessä lähemmäs veljeskuntalaista. Matoranin takaa nousi esiin kolme tämän vihreänkirjavaa kumppania, ja näistä kumpainenkin tervehti klaanilaisia.<br>\n<br>\n\"Ilmoitan mestari Ämkoolle oitis, että teidät on löydetty\", veljeskuntalainen totesi saaden vastaukseksi hieman kysyvän ilmeen. Sanaakaan sanomatta kaivoi matoran viittansa alta esiin pikkuruisen siivekkään, joka hetken sirkutettuaan nousi öiselle taivaalle. Gekko katseli tapahtunutta hetken kummissaan ja kohautti sitten olkapäitään.<br>\n<br>\n\"Seuratkaa\", yksi veljeskunnan matoraneista viittoi ja sai seurueen muuttamaan hieman suuntaansa. \"Saatte auttaa varusteidemme kantamisessa. Ja uskokaa, tavaraa on paljon. Millaisella kulkupelillä te muuten saavuitte?\"<br>\n<br>\n- - - <br>\n<br>\nSyvemmällä viidakossa tarttui matoran Leiter taivaalta luokseen laskeutuneeseen lintuun. Veljeskunnan johtomatoran tarkisti linnun jalkaan merkityn värikoodin ja kertoi sitten vierellään odottavalle Ämkoolle mistä suunnasta klaanilaiset olivat tulossa. Ämkoo nyökkäsi, tarttui maahan laskemaansa miekkaansa ja nousi ylös.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1215,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-08-28T08:30","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nZairyh oli jo luopumassa toivosta.<br>\n<br>\nJoueraa oli miltei mahdoton löytää ilman minkäänlaisia suuntaohjeita. Zairyh oli kierrellyt ympäri saaria varoten joutumasta kenenkään havaittavaksi. Aina kun se oli ollut mahdollista, Zairyh oli tunkeutunut jonkun mieleen ja etsinyt merkkejä oudoista tapahtumista. Etsintä ei ollut koskaan tuottanut tulosta.<br>\n<br>\nJouera tuntui hävinneen täysin. Eräs kontakti Klaanissa oli raportoinut muutamasta oudosta asiasta, mutta Joueraa ei ollut näkynyt. <br>\n<br>\nEntä Itroz? Makutan etsiminen oli mahdotonta. Oli lisäksi suuri mahdollisuus, että tämä oli jo kuollut. <br>\n<br>\nZairyh kääntyi takaisin Klaanin saarta kohti. Vielä oli yksi keino jäljellä.<br>\n<br>\n<strong>Klaani</strong><br>\n<br>\nKapura katsoi takanaan seisovaa, pahasti kärsinyttä Klaanilinnaketta ja tuhahti. Tuhojan korjaaminen edistyi, mutta Toan mielestä Nazorakit olivat aiheuttaneet liian suurta tuhoa. Yllätyshyökkäys kuten Yö Kauhu tai ilmapommitus teki liian suurta vahinkoa.<br>\n<br>\nItse taisteluun Kapura ei ollut osallistunut. Kenties siksi, että Klaanin kasassa pysyminen ei liikuttanut häntä ollenkaan. Kenties siksi, että hän oli paennut metsään lähinnä erään tapaamisen jälkeen.<br>\n<br>\nPaja oli onneksi kunnossa. Tilauksiakin oli. Käytyään aamuisella tarkastuskierroksella Kapura oli melkein jäänyt taivaalta putoavan Toan alle. Se kertoi paljon siitä, oliko Klaanilinnake vielä turvallinen.<br>\n<br>\n\"Olet aikaisessa\", sanoi ääni Kapuran takaa. Kapura hymyili ja avasi suunsa.<br>\n<br>\n\"Tiedän, miten vetoan häneen. Kaikki on selvää.\"<br>\n<br>\nTosiaan, kaikki oli selvää. Teoriointimies-nimityksen saanut Toa koki harvoin tällaisia hetkiä. Mutta nyt oli sellainen. Joskus sitä vain tunsi selvittäneensä maailman kaikki mysteerit. Tietenkään näin ei ollut, mutta se oli mukava tunne.<br>\n<br>\nKapura katsoi metsän pimeydessä piileskelevää hahmoa tarkemmin ja hymyili entistä enemmän. Enää ei haitannut se, mitä Klaanille tapahtuisi. Allianssin ja Klaanin välinen sota ei merkinnyt mitään. Nimda oli lähinnä asia, jolla ohjata ihmisiä. Yksikään Klaanilainen ei ollut tarpeeksi luotettava. Mitä siis merkitsi se, mitä näille kävisi?<br>\n<br>\nKapura ajatteli yhtä lausetta. Se kyseinen lause oli sellainen, jota Kapura ei usein ajatellut.<br>\n<br>\n<em>Minä tiedän.</em><br>\n<br>\n<strong>Pimeys</strong><br>\n<br>\nNaurua.<br>\n<br>\n\"Minä tulen, Jouera.\"<br>\n<br>\n<strong>Joueran luola</strong><br>\n<br>\nJouera hymähti nurkan koneen piippausten vaimennessa. Hän asteli muutaman askeleen eteenpäin. Huoneen painostava pimeys laajeni.<br>\n<br>\nProjekti Suoja I. Täysi fiasko. Peur I, toimiva mutta melko hyödytön. Projektin tuotos oli nimittäin kadonnut. Suoja II. Se, joka tuhosi kaiken.<br>\n<br>\nJa nyt siivottiin jäljet.<br>\n<br>\n<strong>Zairyhin saari, kauan aikaa sitten</strong><br>\n<br>\n\"Se on ohi. Diereue kuoli.\"<br>\n<br>\nJoueran lajiin kuuluva puhuja kuulosti osin helpottuneena katsellessaan maanpäälisen laboratorion ympäristöä. Muille oli aina ollut arvoitus, miksi Jouera oli kadonnut tänne maanalaisesta turvapaikasta. Nyt se oli selvää. Tilaa hallitsevat lasiset putkilot levittäytyivät ympäri koko huonetta. Oli ilmiselvää, että Joueralla oli omia projekteja.<br>\n<br>\n\"En välitä\", Jouera sanoi. \"Hän oli pääsylippuni menestykseen ja se, joka sai syyn niskoilleen.\"<br>\n<br>\nTämän sanottuaan Jouera viittoi kohti huoneen ovesta katsottuna kaukaisinta nurkkaa. Siinä oleva lasinen putkilo oli kaikkia muita suurempi. Sen sisällä saattoi erottaa jonkin nesteessä kelluvan asian, ilmeisesti jonkinlaisen kasvin.<br>\n<br>\n\"Projekti Suoja II onnistuu.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1216,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-08-28T09:31","content":"<strong>Ranta</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/mDjJeJ-f1xw?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/mDjJeJ-f1xw?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPieni bambuvene rantautui Bio-Klaanin saarelle. Pyöreään, olkiseen <a href=\"http://en.wikipedia.org/wiki/Rice_hat\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">riisihattuun</a> ja ohueen mustaan viittaan pukeutunut Matoran astui rantahiekkaan. Hän katsahti kauempana siluettina näkyvään Bio-Klaanin linnoitukseen, raahasi sitten veneensä pidemmälle rantaviivan yli ja lähti astelemaan linnoitusta päin. Hän löysi tien, joka johti kaupunkiin ja lähti seuraamaan sitä aluskasvillisuuden läpi. Matkalla hänen ohitseen kulki uteliaan näköisiä Klaanin asukasmatoraneja. He katsoivat tulijaa kummaksuen tämän pukeutumista ja sitä, kuinka tämän naamio ei näkynyt suurialaisen kartiohatun alta. Useinkaan Klaaniin ei saatu vieraita, jotka eivät olleet kauppa-asioilla, ja kun saatiin, he olivat yleensä jotain muuta kuin Matoraneja.<br>\n<br>\nSaavuttuaan Klaanin porteille, joilla oli nykyisin tiukempi vartiointi kuin ennen, Matoran kumarsi vartijoille ja käveli portista. Vartijat katsoivat epäilevästi, mutta eivät pitäneet Matorania uhkana ja antoivat tämän mennä. Matoran jatkoi Klaanin sisäosiin kansalaisten asuinrakennusten ohi kohti linnoitusta. Kiviset talot olivat kärsineet ja puutalot monilta osin palaneet poroksi. Kaikkialla asukkaat korjasivat vahinkoja, joita oli yöllisessä hyökkäyksessä tullut.<br>\n<br>\nTulija käveli vastaanottoon, jossa Ruki otti hänet vastaan.<br>\n”Tervehdys”, Ruki sanoi väsyneesti.<br>\n”Hyvää huomenta”, Matoran vastasi hiljaisella äänellä. ”Pyytäisin audienssia jonkun klaanilaisen kanssa, ellei siitä olisi liikaa vaivaa. Mieluiten adminin kanssa, mutta he lienevät kiireisiä.”<br>\n”Tosiaan, kukaan admin ei voi sinua ottaa juuri nyt vastaan, Tawaa ei saa häiritä ja muut… eivät ole paikalla. Mutta katson, olisiko joku nyt valmiina.”<br>\n”Kiitokset. Ja etuovien vartiointia on syytä kiristää. Minut päästettiin läpi ihan noin vain. On hyvä tietää, että pienikin voi olla vaaraksi.”<br>\nRuki kohotti kulmiaan.<br>\n”Muistutan siitä jollekulle, jolla on valtaa vaikuttaa asiaan.”<br>\nSitten Matoran kumarsi ja käveli odotustilaan, istahti penkille ja otti laatikosta Klaanilehden, jota sitten alkoi lukea. Ruki katseli hämmentyneenä, ja soitti sitten Matoron huoneeseen.<br>\n”Olisiko sinulla hetki aikaa?”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1217,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-08-28T14:16","content":"<strong>Respa<br>\nBio-Klaani</strong><br>\n<br>\nMatoro oli saapunut Klaanin aulaan heti Rukin puhelun jälkeen. Hän oli kysynyt lyhyesti respan takana puuhaavalta Rukilta asiaa, ja hänelle oli selvinnyt, että muuan matoran halusi puhua jonkun Klaanilaisen kanssa.<br>\n<br>\n\"Hmm, oletko sinä se... matoran, joka halusi puhua Klaanilaisten kanssa?\" Matoro kysyi pistävästi joukosta erottuvalta riisihattuiselta matoranilta.<br>\n\"Minäpä juuri. Hauska tavata. Nimeni on Sadje\", vastasi penkillä viimeisinät Klaanilehteä lukenut matoran.<br>\n\"Päivää, olen Matoro. Mitä asiasi koski?\", toa aloitti asialliseen sävyyn.<br>\n\"Asiani on... arkaluontoinen. Olisiko mahdollista, että menisimme johonkin vähän rauhallisempaan paikkaan? Korvillakin on seinät, jos tiedät, mitä tarkoitan\", Matoran aloitti hiljaa.<br>\n\"Hmm... selvä. Tässä lähellä, toisessa kerroksessa on yksi vapaa kokoushuone. Mennään sinne\", Matoro ehdotti. Kaksikko lähti nopeasti portaita pitkin ylempään kerrokseen. Sadje kulki rivakasti Matoron perässä kokoushuoneeseen, eikä kumpikaan sanonut mitään. <br>\n<br>\n<strong>Kokoushuone #3<br>\nBio-Klaani</strong><br>\n<br>\nHuone oli vaaleanharmaa ja pitkänomainen. Sen päädyssä oli kuusikulmion mallinen ikkuna, josta avautui näkymä Klaanin kauppatorille.<br>\nItse kokoushuoneen kalustus oli yksinkertainen: suuri puinen pöytä, jonka ympärillä oli lukuisia tuoleja sekä muutama seinien värinen hyllykkö tavaroiat varten.<br>\n<br>\nKun ovi oli lukossa, Sadje alkoi puhumaan.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/YWg41ya1tcM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/YWg41ya1tcM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Tämä teidän Klaaninne on erittäin mielenkiintoinen paikka.\"<br>\nHiljaisuus.<br>\n\"Taidat olla hiljaista sorttia, Matoro?\"<br>\n\"En nyt niinkään, odotan vain asiaasi. Olet herättänyt mielenkiintoni\", Matoro vastasi.<br>\n\"Niin olen tainnut. Näytin herättävän mielenkiintoa Matoranienkin silmissä.\", naurahti matoran.<br>\n\"Saattaa johtua hatusta\"<br>\n\"Jos menisin itse asiaan. Olen Ath-uskonnon päälahkon edustaja. Olet ehkä kuullut meistä. Todennäköisesti olet kuullut meistä\", Sadje sanoi heti vakavampaan sävyyn.<br>\n\"Mmhh, kyllä. Olen kuullut teistä, varmaan enemmän kuin arvaatkaan\", Matoro vastasi hieman vaivautuneena. Hän ei pitänyt Athinpalvojista juurikaan.<br>\n\"Ehkäpä minäkin tiedän teistä enemmän kuin sinä arvaat, rakas ystävä. Tuon viestin uskonlahkomme Mestarilta.\"<br>\n<br>\nKokoussalin hiljaisuus oli käsinkosketeltava.<br>\n<br>\n\"Me olemme ajatelleet, että teihin voi mahdollisesti luottaa. Saattaisimme olla halukkaita siirtämään Nimdan sirun Klaanin huostaan.\"<br>\n\"Siinä te kyllä teette oikean ratkaisun. Näkisitpä täällä olevan sirun turvatoimet\", Matoro mainosti.<br>\n<br>\n\"Minä näin, millaiset turvatoimet ulkona oli, ja minua alkoi arvelluttaa. Mutta tiedän kyllä, mitä olette kokeneet lähiaikoina, joten uskon sinua, Matoro. Joka tapauksessa, sirun siirtäminen on nyt ajankohtaista. Saimme juuri tietää, että eräs Makuta tunkeutui Epsilonin temppeliin ja varasti siellä olevan sirun. Onneksemme olimme jo vaihtaneet sirun väärennökseen, ja oikea siru on meillä piilossa. Sen siirtämiseen haluamme ryhmän luotettavia klaanilaisia\", Sadje selitti nopeaan mutta asialliseen tahtiin.<br>\n<br>\n\"... selvä juttu. Se kyllä hoituu. Monenko henkilön ryhmää tarvitsette?\" Matoto kysyi. Uusi tehtävä vaikutti mielenkiintoiselta, ja hän olisi valmis lykkäämään Metru Nuin -reissuaan sen takia.<br>\n\"Onko luku kuusi tuttu?\", matoran kysyi.<br>\n\"... miksi aina kuusi?\"<br>\n\"Kuusi on meille - ja monille muillekin Matoraneille - tärkeä, jopa pyhä luku. Kuusi olisi juuri suotuisa määrä, ja kuusi Toaa voi muodostaa Toa Nuin.\" <br>\n\"Ja haluat siis, että kerään ryhmän ja autamme sirun siirtämisessä?\" Matoro varmisti.<br>\n\"Haluan - tai siis Mestari haluaa - ryhmän äärimmäisen luotettavia klaanilaisia. Olemme kuulleet siitä, että joukossanne saattaa lymyillä petturi. Onko se totta?\" <br>\n\"Ikävä kyllä, näyttää että se on totta.\"<br>\n\"Emme voi ottaa riskiä, että siru päätyisi Allianssin käsiin. Jotkut sen jäsenistä näyttävät tietävän, mitä siruilla voi tehdä ja saisivat hirveätä jälkeä aikaan siruja käyttäessään.\"<br>\n\"Ei huolta, vaikka yksi kuudesta olisi petturi, viisi muuta pystyy suojaamaan Nimdaa. Tiedämme, mitä Nimdan joutuminen Allianssille merkitsisi.\"<br>\n\"Ei, ette te tiedä. Kiitoksia tästä keskustelusta. Oletan, että saan jäädä Klaaniin, kunnes olemme valmiit lähtemään. Toimin oppaananne ja vien teidät kohtaamaan Mestaria.\"<br>\n\"Selvä. Koska haluat että lähdemme?\"<br>\n\"Kiirettä ei ole ainakaan näillä näkymin, mutta eiköhän muutama päivä riittäisi? Olisitko itse lähdössä matkaan? Vaikutat siltä, että voisit jopa ymmärtää mielen mysteereistä hieman enemmän, ja olisit juuri sopiva ryhmään.\"<br>\n\"Noh, alunperin suunnitelmissa oli yhden sirun etsinnän jatkaminen, mutta kun tälläinen tilaisuus tulee, totta kai olen mukana.\"<br>\n\"Hienoa. Toivottavasti pääsen puhumaan Admin Tawalle jossain vaiheessa. Nyt olen väsynyt matkasta ja kaipaisin lepoa.\"<br>\n\"Selvä. Kysy Rukilta vapaita huoneita, täällä on kyllä tilaa matkalaisille.\"<br>\n\"Kiitos\", matoran sanoi vielä lopuksi. Vain hetken kuluttua hän oli muualla. Matoro jäi huoneeseen miettimään keitä pyytäisi ryhmään.<br>\n<br>\n[spoil]Manf kirjoitti matoranin osuudet.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1218,"creator":"Donny","timestamp":"2011-08-28T18:00","content":"<strong>In the jungle, the mighty jungle</strong><br>\n<br>\nKolme veljeskunnan matorania johdatti klaanilaispitoista joukkoa pitkin viidakon pohjalla kiemurtelevaa polkua. Sinertävät tulikärpäset olivat jääneet hetki sitten taakse ja nyt kulkua valaisi ainoastaan yhden matoran-ninjan pitelemä vaimea valokivi. Kiven keltainen valo värjäsi matoranin vihreän naamion kullanhohtoiseksi. <br>\n<br>\nMatkaa oli kulunut jo tovi ja veljeskuntalaiset olivat sivistäneet klaanilaisia näiden tehtävän luonteesta. Klaanilaisten tulisi siirtää veljeskuntalaisten materiaali sukellusveneelle mahdollisimman huomaamattomasti. Operaatio tulisi olemaan hankala ja riskialtis, sillä tehtävää suoritettiin kirjaimellisesti aikaa vastaan. Torakat saattaisivat keskeyttää kuljetusoperaation hetkenä minä hyvänsä, eikä se tekisi veljeskuntalaisten evakuoinnista ainakaan yhtään helpompaa.<br>\n<br>\n\"Lähestymme leiriä\", vihreä matoran huomautti ja jäi hetkeksi odottamaan loitompana matkaavia seuralaisiaan. Klaanilaiset tavoittivat hänet ja katselivat sitten hetken toisiaan. <br>\n\"Kaikki hyvin tähän asti\", Peelo sanoi. Gekko ja Äksä nyökkäsivät kommentille.<br>\n\"Ei kuitenkaan iloita vielä\", veljeskuntalainen jatkoi. \"Torakat saattavat tavoittaa meidät hetkenä minä hyvänsä.\"<br>\n\"Ja pah\", Koobee tuhahti. \"Eivät ne varmaan edes näe näin pimeässä. Hoidetaan homma tämän yön aikana ja kaikki sujuu hyv-\"<br>\n\"Hetkinen\", lääkintävahki keskeytti. \"Kuuletteko te tuon?\"<br>\n<br>\nPorukka pysähtyi kuin seinään. Kaikki olivat hiiren hiljaa. Veljeskuntalaiset kuulustelivat ympäristöään tarkkaan. Kaukainen, konemainen ääni kaikui siellä täällä. Kaukaisen äänen siivittämä ahdistava hiljaisuus keskeytyi jonkin tömähtäessä maahan kumaraiseen asentoon. Olento nousi pian pystyyn. Klaanilaiset tunnistivat sen pian nazorakiksi. Ninjamatoranit asettuivat tottuneesti taisteluasentoon samalla kun 437 silmäili sekalaista joukkoa objektiivisella silmällään. Ei epäilystäkään. Klaanilaisia. Hetkessä torakan mekaaninen käsi vetäytyi sisäänpäin, antaen tilaa kiväärimäiselle aseelle.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/GI5aAiIhHtk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/GI5aAiIhHtk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPian vasemmalla sivulla oleskellut ninjamatoran sännähti eteenpäin torakkaa kohti. Ninjajoukon etummainen yritti huudella jotain tämän perään. Eversti osasi reagoida nopeasti ja painoi liipaisinta. Muutama ammus melkein murjoi taaperoninjan panssaria. Ollessaan noin kahden metrin päässä Nazorakista matoran ponnahti ilmaan. Nazorak ampui muutaman laukauksen lisää. Eräs hipaisi ninjan olkapäätä, kuitenkaan hidastamatta tämän vauhtia. Hetkessä veljeskuntalainen kaivoi laukustaan muutaman terävän esineen, heittäen ne. Eversti ei ehtinyt ragoida kunnolla ja pian hänen rintakehänsä sai osuman useammasta heittoaseesta. Yhden hän kuitenkin sai torjuttua mekaanisella raajallaan. Nazorak ehti vain hetken ihmetellä ennen kuin mustanvihreä Matoran oli melkein tarttumassa häneen terä kädessään. Nopeasti torakka asetti tykkinsä uudelleen kohteeseensa, joka kuitenkin refleksinomaisesti ehti iskeä puukkonsa pään everstin aseen koneistoon.<br>\n<br>\nPamaus.<br>\n<br>\nTumma savupilvi muodosti melkein kuin seinän polun poikki. Hetkessä likainen ja vuotava matoran lennähti korkeassa kaaressa osuen lopulta maahan. Pölyä nousi ilmaan. Pari muuta veljeskuntalaista sekä loukkaantuneen havainnut lääkintävahki ryntäsivät loukkaantuneen luo. Toinen matoraneista antoi tukea toverinsa pään taakse.<br>\n\"Idiootti...\" <br>\nVahki analysoi vammat nopeasti.<br>\n\"Lähinnä pintanaarmuja, kuitenkin todennäköisesti myös sisäisiä vammoja.\" Matoran aukaisi silmänsä varovaisesti. Hänen katseensa harhaili kolmikossa hetken. Pian tämä kuitenkin suuntasi katseensa savun keskeltä ilmestyvään hahmoon. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/mFFIZ3CB-3s" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/mFFIZ3CB-3s</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nToinen matoraneista tarttui hetkessä omiin aseisiinsa. Pian hän kuitenkin huomasi torakan pitelevän äskeisiä heittotähtiä käsissään, vetäisten sormillaan viimeisenkin niistä pois. Poppoo oli tyrmistynyt. Ei verta, saati sitten haavoja. Nazorak pudotti tähdet maahan. Ne olivat pysyneet täysin puhtaina.<br>\n\"Mikä tuo oikein on...?\", taisteluvalmis matoran ajatteli itsekseen. Torakka nosti oikeassa kädessään vielä äsken sijainneen aseensa savuavat jäänteet esille.<br>\n\"Tuo ei ollut kovin kilttiä\", eversti oli sarkastisen närkästynyt. \"Nämä eivät ole halpoja.\"<br>\nTorakka heilautti kättään sivulle. Erilaisten tiksuttavien äänien saattelemana tykin jäännökset irtosivat mekaanisesta raajasta, kalahtaen maahan.<br>\n<br>\nSiinä samassa toa Koobeen elementti-isku oli kaataa everstin kumoon. Ilman Toan vikkelä hyökkäys jatkui voimakkaalla kirveeniskulla, jonka eversti kuitenkin väisti rivakasti. Eliittinazorak heilautti kertaalleen nyrkkiään ja ilman Toa sai raskaan osuman suoraan kasvoihinsa. Koobee kaatui huudahtaen maahan ja pudotti aseensa. Eversti lennätti Toan suunnilleen parin metrin päähän tujulla mekaanisella potkulla joka osui Toaa kylkeen. Koobee voihkaisi tarttuen kipeään kylkeensä. <br>\n<br>\nLääkintävahki kiinnitti katseensa hetkeksi ilman Toaan. Tässä tilanteessa ei ilmeisesti säästlety lääkintätarvikkeita. Vahki pisti maassa makaavaa Matorania nopeasti kipua lievittävällä ensiapuaineella. Maahan polvistunut matoran laski ystävänsä pään hellästi takaisin maahan. <br>\n\"Koeta kestää\", matoran sanoi ja palasi taisteluun.<br>\nHetkessä kaksi terin ja muunlaisin teräasein varustautunutta ninjaa valmistautui hyökkäykseen. Vasemmanpuoleinen ninjoista lähti kiertämään eliittitorakan taakse. Eversti seurasi katseellaan lähestyvää matorania, mutta ymmärsi tämän sitten toimivan ainoastaan hämäyksenä. Samalla kun matoran oli lähtenyt juoksemaan nazorakia kohti, oli toinen loikannut pimeän metsän aluskasvillisuuden sekaan ja tehnyt katoamistempun. <br>\n<br>\nEipä aikaakaan kun torakka sai väistellä joka puolelta lenteleviä pienikokoisia heittoaseita. Hyökkäystä siivitti tilanteen kaoottisuudesta toipuneiden klaanin matoranien tarjoama suojatuli ja Äksän ampuma tehokas ammus. Voimakas räjähdys kätki eversin taakseen ja hetken ajan ilmassa leimuavat lieskat valaisivat lähimetsän. Ninjamatoranit kirosivat hiljaa huomatessaan, että isku ei ollut osunut. Eversti 437 oli viime hetkellä hypännyt ilmaan, tarttunut yläpuolellaan leviävään oksistoon ja kiepauttanut itsensä yhdelle alaoksista. Nazorak naurahti ja tähtäsi aseellaan klaanilaisia kohti.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/m3MUr1ExE60" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/m3MUr1ExE60</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Väistöliikkeitä!\" Äksä karjahti kuuluvan käskyn ilmoille. Hetkessä klaanilaiset juoksivat ympäriinsä väistellen nazorakin nopeaa tulitusta. Vahki poimi vammautuneen matoranin varovaisesti maasta, Peelon puolestaan auttaessa Koobeen pystyyn. Ninjamatoran valmistautui iskemään puun takaa, päätyen kuitenkin melkein reikäjuustoksi. Tuon vihollisen reaktiokyky oli ärsyttävä.<br>\n<br>\nMaassa hyökkäystä seurannut ninja kaivoi varustelaukustaan pitkän teräsketjun ja heitti sen toverilleen. Puuhun juuri kiivennyt ninja otti ketjun kiinni ja loikkasi sitten 437:n ohi yrittäen saada tämän satimeen. Torakka huomasi matoranien suunnitelman, yritti tarttua ketjuun mutta matoranit onnistuivat kerrankin olemaan tälle liian nopeita. Pian le-matoranit kiskaisivat yhteisvoimin puun oksalla seisoneen soturin alas. 437 laskeutui kuitenkin jaloilleen ja karjahti kiskoessaan itsensä väkivalloin irti matoranien ketjuotteesta. Siinä samalla torakka ehti myös väistää toisen matoranin heittämän myrkkynuolen. Le-matoranit kirosivat tapahtumaketjua puoliääneen ja hyppäsivät samaan aikaan kauemmas vastustajastaan.<br>\n<br>\nTilanne seisahtui. Vaikka Klaanilaiset yrittivät mitä, puolimekaanisella torakalla tuntui olevan jatkuvasti vastahyökkäys valmiina. Äksä pohti tarkoin. <br>\n\"Onhan se riskialtista, mutta täytyy yrittää...\"<br>\n<br>\nHetkessä Klaanilainen suunnisti katseensa Peelon lähellä kompuroivaan Koobeehen. \"Koobee, taktiikka 15\", Äksä uuhdahti Toa-toverinsa suuntaan. Koobee ihmetteli hetken, nyökäten pian myöntävästi.<br>\n<br>\n437 ehti ihmetellä hetken, ennen kuin Äksä suuntasi kanuunansa piipun tätä kohti. Eversti ehti analysoida tilannetta hetken. Jätti kenties aikoi yrittää ampua harhautustulta jotta muut voisivat paeta metsän suojiin. Torakka suuntasi pian oman aseensa kohti Äksää. Klaanilainen kuitenkin kohdisti aseensa alas, ampuen maahan useita laukauksia. Suuri pölypatsas kohosi Äksän eteen.<br>\n<br>\nKoobee toimi. Yhdellä aseen heilautuksella pölyvuori suuntasi eliittitorakkaa kohti. 437 hätkähti sankan pölyn ympäroidessä hänet. <br>\n<br>\n\"Liikkuu, liikkuu!\", Äksän ääni kuului pölyn seasta. Matoranit ilmestyivät pölyn seasta klaanilaisten luo, aikeinaan avustaa hietä pääsemään piiloon metsään. Toimet kuitenkin keskeytyivät korvia raastavan metallisen äänen kulkeuduttua metsikön läpi.<br>\n<br>\nJoukkio suuntasi katseensa osuman saaneeseen lääkintävahkiin. Sen käsi kolahti maahan. Sen jälkeen vahkin poikkileikattu ylävartalo valui pois muun torson päältä, tipahtaen maahan. Huojuva ja veltto alaruumis läsähti elottomasti kumoon. 437 astui esiin romukasan vierestä. Tämä oli aseistanut kätensä pitkällä, suoralla terällä. Hänen vastustajansa jäätyivät paikoilleen. <br>\n<br>\nÄksä kirosi itsekseen. Tämä liike oli ollut virhe...<br>\n<br>\n\"Jos en joutuisi terminoimaan teitä, saisitte siivota tämän sotkun\", 437 kuulutti. Tämä leikki oli jo kestänyt kyllin kauan. Torakka otti askeleita kohti joukkiota. Nämä tajusivat olleensa ikään kuin ahdistettuna nurkkaan. Torakan naamalla oli mielihyväinen hymy. <br>\n<br>\n\"Kenet teistä paloittelen seuraavaksi?\" eversti naurahti ja tarkkaili joukkiota omahyväisenä. Torakka osoitteli joukon jäseniä terällään vuoron perään, päättäen lopulta kohteensa. \"Sinä\", nazorak sanoi osoittaen Koobeetä. \"Valmistaudu kohtaloosi.\"<br>\nEversti otti muutaman askeleen eteenpäin pölypilven yhä haitatessa tämän ja klaanilaisten näkyvyyttä. Yhtäkkiä nazorak kuitenkin pysähtyi äkisti, ja kääntyi kannoillaan.<br>\n\"Hetkinen, mitä...\" nazorak aloitti, mutta torjui sitten viime hetkellä takaansa iskeytyneen samuraimiekan salamannopean sivalluksen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/e635slmlrsc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/e635slmlrsc</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nÄmkoo loikkasi hämmentyneen torakan yli, iski ilmasta käsin miekallaan kuin kokeillakseen vielä kerran torakan refleksejä ja laskeutui sitten pehmeästi maassa makaavien lääkintävahkin jäännösten tykö. Ämkoo kumartui vahkin paloiteltujen osien luo, tunnusteli sormenpäillään vielä hetki sitten ehjänä olleen panssarin siististi leikattua pintaa ja sanoi sitten: \"Vaikuttavaa.\"<br>\n<br>\nEversti 437:n ilme vakavoitui Ämkoon noustessa takaisin pystyasentoon. Nazorak-eliittisotilas katseli edessään seisovaa Klaanin adminia, joka piteli valkeana hohkaavaa katanaansa ainoassa kädessään. Eliittisotilas päästi pakotetun naurahduksen, ja sanoi sitten:<br>\n\"Klaanin admin, pelastamassa alamaisiaan kuten kunnon johtajan kuuluukin. Mutta eikö ole hieman uhmakasta liittyä taisteluun raajapuolena? Miten mahtaa entiseltä miekkamestarilta onnistua miekkailu ilman toista kättä.\" <br>\n<br>\n\"Voi, se ei ole ongelma\", Ämkoo murahti ja vilkaisi klaanilaisia. \"Kiva nähdä teitäkin, mutta nyt... menkää.\"<br>\nYksi veljeskunnan matoraneista tuijotti paikalle äkisti saapunutta johtajaansa voitonriemuisesti, mutta tämän ilme muuttui hämmentyneeksi Ämkoon esittäessä perääntymiskäskyn.<br>\n\"Teistä ei ole tuolle vastusta\", Ämkoo selitti. \"Jos jäätte tänne, olette vain tiellä. Teillä on myös tehtävänne, joten alkakaa painua.\"<br>\n<br>\nTyrmistyneet klaanilaiset nyökkäsivät varovasti. Käskyn saaneet ninjat kaivoivat kukin esiin savukranaatin, heittivät ne maahan ja pian sysimusta savu teki tilanteen seuraamisesta mahdotonta.<br>\n<br>\nÄmkoo pyöräytti hetken kuluttua miekkaansa tottuneesti ilmassa ja savu alkoi hälvetä. Nazorak-sotilas katseli adminia vakavana ja huomasi sitten klaanilaisten kadonneen.<br>\n<br>\n\"Teet virheen haastaessasi minut yksin, miekkapiru\", 437 sanoi ja nosti teräaseensa kasvojensa tasalle.<br>\n\"Tunnut tuntevan nimeni\", Ämkoo vastasi ja kohotti myöskin asettaan. \"Kerro toki omasi, jotta voin kirjoittaa sen hautakiveesi.\"<br>\n\"Eversti 437\", nazorak sanoi raskaalla äänellä. \"Tosin mitäpä pian kuoleva hölmö tuolla tiedolla tekee.\"<br>\n<br>\nMäksä virnisti ja lähti astelemaan lähemmäs vastustajaansa.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tämän viestin teille tarjosivat MK & MK</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1219,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-08-30T08:27","content":"<strong>Nazorak-pesä, kokoushuone</strong><br>\n<br>\nYlikersantti 1034 tunsi kylmien väreiden kulkevan selkäänsä pitkin, kun Kenraali 001 katsahti häntä hymyillen. Tuo ohimenevä hymy oli tuntunut todella väärältä Kenraalin kylmillä kasvoilla, ja tilanne ei tehnyt siitä yhtään rauhoitavampaa: 001 ja Amiraali kävivät kiivasluonteista neuvottelua Uuden Sukupolven johdosta. Kokoustilan ainoalla kokonaan epäorgaanisella seinällä oli suuri näyttö, jossa oli kuvattuna erilaisia torakkasotureita sarjanumeroineen. Väittelyn viimeiset minuutit olivat kuluneet Amiraalin monologin parissa tämän perustellessa Eversti 437:n olevan ilmiselvästi paras valinta.<br>\n<br>\nKenraali ei kuitenkaan katsonut jo hieman ärtyneeseen keskustelukumppaniinsa, vaan laivaston johtajan takana seisovaan sinibarettiseen 1034:n, ja sekös nuorta torakkaupseeria hämmensi, pelottikin. Nyt kuitenkin Kenraali käänsi katseensa Amiraaliin, ja avasi torakanleukansa.<br>\n\"Olen harvinaisen toista mieltä.\"<br>\nAmiraali tuijotti Kenraalia epäuskoisesti. \"Et voi olla tosissasi...\"<br>\n\"Näytänkö minä siltä, että lasken leikliä? En tahdo, että 437 kokee saman kohtalon kuin Yliluutnantti 955.\"<br>\n<br>\nAmiraali katsoi Kenraalia kalseasti. Hän kyllä tiesi, mitä Kenraali ajoi takaa, mutta ei voinut olla unohtamatta, että 955 oli sentään <em>kukistanut makutan.</em><br>\n<br>\nTästä huolimatta Kenraali jatkoi: \"Opimme siinä kantapään kautta, mitä tapahtuu, kun annamme vääränlaiset välineet kokeneellekin soturille.\"<br>\n\"Vääränlaiset? Yliluutnantin käyttämä prototyyppihaarniska oli aivan omaa luokkaansa, paljon väkevämpi kuin muut haarniskamme.\"<br>\n\"Ja sitä kautta aivan erilainen kuin muut haarniskamme. Hän oli aivan liian tottunut vanhoihin metodeihin, eikä siksi säilyttänyt arviointikykyään päästessään voimahaarniskan ohjaksiin. Tilanne olisi vielä katastrofaalisempi 437:n tapauksessa, hänen haarniskansa on osa hänen kehoaan. Olisi naurettavaa laittaa hänet käyttämään mitään muuta kuin omaa kyborgista kehoaan, jonka kanssa hänen taistelunsa hipoo täydellisyyttä.\"<br>\n<br>\nPitkiin viittoihin, toinen verenpunaiseen ja toinen laivastonsiniseen, pukeutuneet hahmot tuijottivat toisiaan ääneti neuvottelupöydän eri puolilta. 1034 ei miltei uskaltanut hengittää jännittyneessä tilanteessa. Yht'äkkiä Amiraali kuitenkin totesi kuivasti Kenraalin olevan oikeassa, nousi pöydästä ja lähti linkuttamaan huoneen ovelle. 1034 kipitti mahdollisimman huomaamattomana perässä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1220,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-08-30T13:34","content":"Blozi, oli väsynyt. Hänestä tuntui, ettei hänellä ollut enää pahemmin voimia jäljellä. Häntä väsytti ja hän oli vihainen. Jotkin Klaanilaiset saattoivat pitää häntä Allianssin vakoojaana, joka oli liittynyt Klaaniin, saadakseen Nimdan osia. Mutta hänen silmänsä painuivat kiinni ja hän nukahti.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n\"Mitä tapahtui? Miksi minut on sidottu?\" Blozi ajatteli ja huomasi roikkuvan kettingeistä. Hän huomasi edessään Nazorak-sotilaan.<br>\n<br>\n\"Heräsit vai. Onnea. Yksi päivä lisää sinulle.\"<br>\n<br>\nTulen Toa huomasi, että Nazorakilla näytti olevan kehittynyt ase. Hän yritti päästä vapaaksi, mutta ei päässyt. Äkkiä, Nazorak tainnutettiin, kun pieni valkoinen huppupäinen hahmo hyppäsi torakan päälle. Hän näytti olevan Turaga, jolla oli valkoinen haarniska. Hänellä oli tikari ja piti sitä juuri heränneen Nazorakin kaulalla.<br>\n<br>\n\"Mi-mitä haluat?\" torakka kysyi vähän säikähtäneenä.<br>\n<br>\n\"Avaimet. Heti\", Turaga sanoi. Torakka antoi avaimet ja sen jälkeen, pienellä lyönnillä, Turaga tainnutti torakan jälleen. Hän avasi Blozi lukot ja viittosi seuraamaan.<br>\n<br>\n\"Meillä ei ole paljon aikaa. Klaani ei ole enää turvallinen paikka\", Turaga sanoi.<br>\n<br>\nBlozi seurasi häntä, vähän epävarmana ja hämmästyneenä. Kaksikon päästessä ulos, Toa huomasi Klaanin vanhan linnoituksen rikkoutuneen ja sen vieressä kokosi jättimäinen ja uusi linnoitus. Toa oli hiljaa ja seurasi Turagaa. Hän vei Blozin Mt. Ämkoolle ja siellä koputti johonkin kallionseinämään. Se avautui ja Turaga meni sisään, Blozi perässään. Silloin hän hämmästyi toden teolla. Vuoren sisällä olevat henkilöt olivat todella, todella tuttuja. Keskellä oli iso pöytä, jonka yhdessä pöydässä istui Kapura, joka oli menettänyt vasemman kätensä ja osan naamastaan. Hänen vieressä istui Troopperi, joka näytti olevan sokea, sekä myös hän oli menettänyt osan oikeasta kädestään. Muitakin Klaanilaisia istui pöydässä, ja muutamia Matoraneja. Osa oli Ämkoon veljeskunnan jäseniä, osa oli vain selviytyneitä.<br>\n<br>\n\"Kuka, mitä häh? Mitä on tapahtunut?\" Blozi kysyi ihmeissään. Hän katsoi taakseen ja huomasi Turagan olevan Gekko.<br>\n<br>\n\"Kuten jo varmaan ehkä tajusit, olemme Bio-Klaanin viimeisiä jäseniä\", Gekko sanoi.<br>\n<br>\n\"Mitä tapahtui?\" Blozi kysyi.<br>\n<br>\nVarjoista astui esiin hahmo. Hänellä oli Kraahkan naamiona. Hän näytti olevan huonossa kunnossa.<br>\n<br>\n\"Teridax?\" Blozi kysyi ihmeissään.<br>\n<br>\nKaikki hiljenivät. Makuta katsoi vihaisena Tulen Toaa. \"Manu. Ei Teridax.\" Blozi hiljeni.<br>\n<br>\n\"Jos haluat tietää, mitä tapahtui, sen voin kertoa. Kauan sitten, Allianssi hyökkäsi Klaaniin, ja onnistui Nimdan sirujen avulla voittamaan meidät. Avde käski tappaa kaikki Adminit ja Modet, sekä ne Klaanilaiset, jotka olisivat olleet uhka. Moni kuoli meistä, mutta me neljä selviydyimme ja näköjään myös sinä. Matoranit pakenivat pois saarelta, osa jäi taistelemaan. Noin 12 Matorania on enää jäljellä. Olemme yrittäneet käyttää Ulottuvuusporttia, mutta sitä vartioidaan todella tiukasti.\"<br>\n<br>\nBlozi vaikeni. Allianssi oli voittanut. Mitä seuraavaksi?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1221,"creator":"BD","timestamp":"2011-08-30T15:12","content":"<strong>Veljeskunnan saari</strong><br>\n<br>\nÄksä juoksi joukon edellä, Gekko tuli perässä, torakka oli muistuttanut siitä minkä hän joutuisi joku päivä kohtaamaan, hän oli pysytellyt takavasemmalla, käsi puolesta ei olisi ollut Kyborgi hirviölle kovaa vastusta lähitaistelussa.<br>\n<br>\n\"Kun pääsen perille minulla on mietittävää\"<br>\n<br>\nÄksä astui jonkin kolahtavan päälle, joku yritti työntyä ulos maasta, Äks nosti jalkaansa ja kumartuessaan sai luukusta iskun kasvoihinsa. Matoran oli tullut sieltä ulos. \"Tulkaa sisään, tänne mahtuu kuitenkin vain yksi kerrallaan\", Matoran sanoi ja viittoi maanalaiseen käytävään, Gekko mahtui sisään hankalasti, mutta Äksä joutui kiskomaan suojuksiaan irti. Matoran laittoi luukun sisäpuolelta kiinni. Klaanilaiset olivat vihdoin siällä linnakkeessa. <br>\n<br>\nHe nousivat ylös kivisiä portaita pari kerrosta, Gekko pysähtyi hetkeksi yhteen huoneista yhdistelemään ajatuksiaan.<br>\n<br>\n\"Yrittääkö hän ottaa minuun yhteyttä, mutta miten. Jonkun tosiaan täytyi sammuttaa ne valot, minä se en ollut, onko hän siis hankkinut muitakin ehdokkaita, pakko. Ei hän voi vain minuun turvautua. <br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/UfUle1OG90Q" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/UfUle1OG90Q</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nMutta minä... minä olen velkaa, hän pelasti henkeni kaksi kertaa, ja mitä jos se saadaan selville... voi mitä minä teen...\" Gekko painoi kätensä kasvojaan vasten ja näki KB:n joka oli jäänyt katselemaan Gekon ajattelua, \"Hi hi, iso mies itkee\", KB hihkaisi ja sai nyrkistä kasvoilleen. \"Olet niin randomi\", KB jatkoi. \"Hyvällä tavalla, nyt jos lopetit tuon hihityksen voisimme kai jatkaa matkaa\", Gekko sanoi ja nousi takaisin seisomaan.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">BWOOOOOOOOOOONG</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1222,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-08-30T16:01","content":"<strong>Killjoyn huone</strong><br>\n<br>\nUusi ilta alkoi lähestymään ja Killjoy näki huoneensa ikkunasta, kun aurinko alkoi laskeutumaan horisonttiin. Hän tutki ulkoisia vammojaan viimeisten auringonsäteiden sihdatessa suoraan huoneeseen. Killjoyn yllätykseksi ulkoiset vammat olivat jo miltei parantuneet, huolimatta edellisöisestä ryntäilystä. Kupe oli käynyt tarkastamassa Joyn päivällä ja oli todennut sisäisten vammojen olevan kuitenkin herkässä tilassa, eikä Killjoy saisi siksi liikkua vielä mihinkään. <br>\n<br>\nHuoneessa ei käynyt pahemmin vierailijoita, tämä sopi Killjoylle mainiosti. Muiden ollessa hoitamassa loukkaantuneita ja korjaamassa rakennuksia, sai Killjoy uppoutua rauhassa puuhiinsa. Joyn puku oli tarkistettu nyt kunnolla ja sekä Creedy, että Killjoy itse tulivat siihen tulokseen, että se ei ole aivan toimintakuntoinen. Useat panssareista olivat vaarallisesti halki ja vasen olkapatteri oli käyttökelvoton. Creedy oli lupautunut tekemään jotain asialle ja tämä olikin ottanut Glide-puvun käsittelyynsä, jos tämä vaikka onnistuisi muokkaamaan tästä hieman raskaamman ja taistelukelpoisemman version.<br>\n<br>\nNyt Killjoy oli ruuvannut kätensä auki ja korjaili sinne tulleita pikkuvauruoita. Pienen puuhastalun jälkeen Joy sulki ja hitsasi kuoren takaisin paikalleen ja totesi tyytyväisenä etusormensa nivelen toimivan taas kuten pitääkin. Juuri kun Metsästäjä alkoi huokaisemaan ja harkitsemaan pientä lepoa, oveen ilmestyi koputus.<br>\n<br>\nOvi aukesi ja sininen naispuolinen Toa astui sisään hieman vaivaantuneen oloisena. Tämä otti varovaisen askeleen ovella ja alkoi puhumaan: ”Tuota, ajattelin pistäytyä, en kai keskeyttänyt mitään?” Killjoy kopautti kypäräänsä: ”Pienen aivomyrskyn vain, oliko sinulla asiaa?”<br>\n<br>\nRuki hymähti ja veti huoneen oven kiinni perässään. Hän asteli eteenpäin kohti Killjoyn sänkyä, mutta pysähtyi osuessaan suoraan ikkunasta sinkoavaan auringonsäteeseen. ”...olen kateellinen, tämä huone on niin hyvällä paikalla.”<br>\n<br>\nKilljoy ei vastannut, vaan tuijotti edelleen huoneeseen astunutta Toaa. Ruki kiersi säteen valaiseman alueen ja asteli Joyn sängyn vierelle. ”Väliaikeinen vastaanottopiste menee taas remontiin, joten sain vapautuksen pariksi päiväksi ja ajattelin, noh... mitä jos sinä tuota... kävisit makuulle?”<br>\n<br>\n”Anteeksi?”<br>\n<br>\n”Tee se, ihan oikeasti. Minulla on sinulle jotain.” Killjoy oli kovin hämillään, tämä kuitenkin tajusi, että kun nainen tuijottaa tuimasti, on parempi totella. Joy koetti etsiä luonnollisen asennon ja jäi selälleen makaamaan sängylle. Ruki polvistui sängyn eteen ja nosti kätensä Joyn ruumiin ylle.<br>\n<br>\n”Nam congue interdum molestie. Fusce et sem non metus porttitor dapibus. In rhoncus faucibus aliquam. ”<br>\n<br>\nRukin kädet alkoivat hohtamaan sinisenä näiden sanojen jälkeen. Killjoy yritti epätoivoisesti tunnistaa Rukin mumiseman kielen, mutta luovutti tajutessaan, ettei ollut kuullut koskaan mitään vastaavaa. Killjoy vain tuijotti Rukin hohtaviä käsiä, jotka lähestyivät nyt hitaasti Killjoyn rintakehää. Killjoy nielaisi ja lopulta kosketus tapahtui ja Killjoyn kehon ympärille alkoi purkautumaan vettä. Vettä... Killjoyn ruumiiseen. Mutta ennen kuin Killjoy ehti edes valmistautua karjaisemaan tätä ilmiselvää faktaa ilmoille, Ruki alkoi hyssyttelemään.<br>\n<br>\n”Älä huoli, rentoudu.”<br>\n<br>\nKilljoy oli huomaamattaan nostanut yläruumistaan ja vesi alkoi kiertelemään omituisesti hänen ympärillään. Silloin hän kuitenkin tunsi, kuinka hänen Feterran vahingoittamaa kylkeään alkoi pistelemään. Lähempi tarkastelu osoitti, että siinä komeileva massiivinen arpi alkoi höyrystymään ja vähitellen katoamaan. Joy haukkoi henkeään, mutta säikähti uudestaan, veden hulvahtaessa nyt hänen kurkkuunsa. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan edes ehtinyt älähtämään, sillä hän tajusi kykenevänsä hengittämään vedestä huolimatta. Lopulta vesi muodosti eräänlaisen soikiomaisen kuplan Killjoyn ympärille. Kupla oli täynnä tätä omituista vettä, sitä oli hänen sisällään, ulkopuolellaan, kaikkialla. <br>\n<br>\n”Tunnetko sen, mitä se tekee sisälläsi?” Killjoy hymähti tyytyväisenä, sama kihelmöivä tunne, joka oli äsken hänen arvissaan, oli nyt myös hänen sisällään. ”Mikä se on? ...se on jotenkin, maaginen.”<br>\n<br>\nRuki tirskahti, mutta piti silti kätensä tiiviisti Killjoyn ruumiin yllä, pitäen kuplaa elossa. Joyn ääni kuului kuplan läpi hyvin kumeana, kuin tämän ääni olisi tullut valtavan laakson kaiun mukana. ”Me veden toat olemme yhteydessä luonnon kanssa, voimme käyttää sitä hyväksemme, sillä luonto parantaa omansa.”<br>\n<br>\n”Tuo on... hyödyllinen taito, kuvittelin sinua aina jotenkin... noh, suoraviivaisemmaksi voimienkäyttäjäksi.” Killjoyn sanat saivat Rukin tirskahtamaan uudestaan, Killjoy pyöritteli silmiään ja tämän huomatessaan Ruki vakavoitui parhaansa mukaan. ”...minä en osaa taistella, en ollenkaan. En ole eläessäni käyttänyt yhtäkään asetta, olen aina vain käyttänyt elementtivoimiani, ja niitäkin korkeintaan pakenemiseen...”<br>\n<br>\nRuki huokaisi syvään ja jatkoi nähdessään, että hänellä oli Joyn täysi huomio: ”Siksi minut erotettiin, karkotettiin Metru-Nuilta, opettajani kuoli, koska en pystynyt tekemään vaaratilanteessa mitään. Tuomioistuin katsoi minun epäsuorasti auttaneen tappajaa. Minulle ei jäänyt vaihtoehtoja.” Rukin murheinen ilme kuitenkin muuttui hymyksi: ”Mutta sitten löysin tänne. Minä liityin välittömästi palvelupuolelle, koska halusin auttaa miten vain pystyin, en halunnut jäädä siksi hylkiöksi, joka ei osaa mitään.”<br>\n<br>\nPieni hiljaisuus laskeutui ja hiljainen veden solina oli ainoa asia mitä vähään aikaan kuului. Killjoy kuitenkin avasi pian suunsa: ”Siksi sinä autat meitä, siksi valitsit militaristisimman tiimin koko Klaanista. Haluat oppia taistelemaan.”<br>\n<br>\nRuki käänsi päänsä lattiaan häpeissään. ”Älä käsitä minua väärin, te olette hyviä tyyppejä... en halunnut myöntää aluksi itsekään, mutta... ajattelin että te voisitte auttaa, etenkin sen jälkeen kun autoit minua siellä aulassa.”<br>\n<br>\n”Ruki, se oli vain pieni neuvo, ei sinun tarvits-” Sillä hetkellä Ruki näpäytti sormellaan ja olemattomalta tuntuvan veden paine painoi Joyn suuta suppuun, hiljentäen tämän.<br>\n<br>\n”Tämä vesi... se lähinnä parantaa kosmeettisia vammoja, sulkee haavat ynnä muuta, mutta sisältä... se on hidas. Tästä voi tulla pitkä yö, joten sinun on parasta levätä.”<br>\n<br>\nKilljoy olisi halunnut esittää kuuluvan vastalauseen, mutta se ei onnistunut. Hän tunsi kuinka kipu hänen elimistönsä useista vammoista oli hieman hellittänyt ja vesi hänen ympärillään sai hänen kehonsa muutenkin tuntumaan raskaalta. Joy vilkaisi Rukia, nyökkäsi miten parhaimmillaan pystyi ja sulki silmänsä.<br>\n<br>\n”Virta, pois.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1223,"creator":"Hai","timestamp":"2011-08-30T17:11","content":"<strong>Bio-Klaani, ranta</strong><br>\n<br>\nHai nojasi aitaan jonka takana kuohui meri. Hai katsoi aaltoihin. Lähistöltä kuului korjaajamatoranien hyörintää. Pommitus oli tehnyt paljon tuhoa. Hai oli rättiväsynyt. Hän oli ensin juossut yöllä useita tunteja sammuttamassa paloja ja myöhemmin kuljettanut haavoittuneita ja auttanut korjaustöissä. Hänen kätensä olivat rutistuneen oloiset. Elementtienergia oli levon tarpeessa.<br>\nMeri tyrskyi. Jos merestä ottaa ämpärin vettä, meri paikkaa itsensä. Ja aika ajoin tulevat sateet, jotka jälleen vahvistavat sen. Niin Klaaninkin täytyisi tehdä. Meri pystyi tuhoamaan ja pelastamaan. Meri oli vahva. Meri oli tuhoutumaton.<br>\n<br>\nAurinko oli laskemassa. Vesi värjääntyi oranssihtavaksi ja lokkirahi liiteli erään tolpan nokkaan. Se koputteli tolppaa nokallaan ja katseli hupaisan näköisesti ympärilleen. Sitten se pyrähti lentoon, kiisi korkelle ja lähti kuin putoamaan. Se koukkasi suoraan vedenpinnasta napaten itselleen kalansaaliin, jota se lähti lentäen kuljettamaan.<br>\nHai oli uppoutunut syvälle ajatuksiinsa. <em>\"Mitä se uni pommituksen alussa tarkoitti. Miksi Hain mieleen oli palautunut juuri kotisaaren Toinen Sisällissota. Se, jossa hän oli toiminut kiväärimiehenä. Se, joka lopulta päättyi onnellisesti. Onnellisesti. Sota ei koskaan päättynyt onnellisesti. Sodissa ei ole voittajia. Sodissa ei ole niitä jotka ovat oikeassa.<br>\nSota ei anna armoa. Sota ei pyydä armoa. Sota on pahuus.</em><br>\n<br>\nIlta-auringon kajossa Hai säpsähti yhtäkkiä kalan polskaistessa vedenpinnassa. Olisi ihanteellinen sää ongintaan. Mutta nyt ei ollut aikaa. Piti huoltaa Hildemar.<br>\nHai käveli sataman hieman syrjempään kolkkaan ja huomasi Hildemarin varaston oven olevan raollaan. Hai vetäisi miekkansa esiin. Siellä saattaisi olla mitä vain. Hai oli kuullut että Klaanin sisässä oli yhä Nazorakeja. Hai astahti kissamaisin liikkein oven taakse ja pyörähti sisään. Hän puristi miekkaansa, kun laivan sisältä kuului kummallista naputusta. Hai hypähti laivan kannelle ja astui varovasti kannen alle. Ääni kuului radiohytistä. Hai asteli ovelle ja kuuli jonkun olevan sisällä. Hän hypähti sisälle, valmiina listimään mahdollisen uhan. Tuolissa istunut Korek kiljahti. \"Korek? Mitä sinä täällä teet?\" Hai hämmästyi. \"Murran Nazorak-sukellusveneestä saatua koodia, Kapteeni,\" Korek vastasi. \"Selvä. Tulin huoltamaan aluksen. Jatka vain rauhassa.\"<br>\nHai poistui radiohytistä ja alkoi öljytä ja puhdistaa aseita.<br>\n<br>\nKorek kuunteli kuulokkeistaan Nazorakien signaalia. Nakutus kuulosti yhä hieman kummalliselta, mutta Korek oli jo selvittänyt yhden kirjaimen. Hän kokeili paperille eri vaihtoehtoja. Hän sai murrettua kaksi kirjainta kerralla ja väläytti terävän hymyn. Hai laittoi aluksen täyteen toimintakuntoon ja lähti Klaanin Kahvioon syömään jotakin. Sen jälkeen lepoa. Kaivattua ja ansaittua lepoa.<br>\n<br>\nHyvin, mutta väsynein mielin Hai lähti kohti Klaania, jättäen Korekin murtamaan koodia.<br>\n<br>\n<strong>Satama, yön pikkutunnit</strong><br>\n<br>\nKorek hymyili. Viimeinen koodikielen aakkonen murrettu. Hän kuunteli yhä nakutusta kuulokkeistaan. Monta tuntia siihen oli mennyt, mutta nyt homma oli valmis. Sataman edustalla toimivien Allianssin sukellusveneiden koodikieli oli murrettu. Tästä lähtien reissut olisivat paljon helpompia.<br>\n<br>\nKorek lähti astelemaan yön pimeyteen, kohti asuntoaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1224,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-08-30T17:11","content":"<strong>Bio-klaani, keskipäivä</strong><br>\n<br>\nMatoro lähti kokoustilasta mietteliäänä. Hänen pitäisi värvätä viisi tyyppiä mukaan, miellelään luotettavimamsta päästä. Hänelle tuli heti mieleen tiimin värväys Manulle.<br>\n<br>\n<em>Kahviosta on varmaan fiksuinta aloittaa...</em> Matoro ajatteli ja lähti portaita ylös. Hissi ei olisi vielä aikoihin kunnossa. Tulisi vielä kymmeniä ja taas kymmeniä kipuamisia Klaanin suuria kierreportaita ylös ja alas.<br>\n<br>\nMatoro yllättyi astuessaan kahvioon. Se oli raivattu yhdessä päivässä miltei kokonaan kuntoon. Ulkoseinä puuttui edelleen, yhtälailla Terassin kanssa. Kahvio toimi nyt tosin melkoisen hienona näköalatasanteena.<br>\nSiivotun kahvion kalustus oli samanlainen kuin ennenkin, suuret vaaleat pöydät punaisine sohvineen. Tällä kertaa osa pommituksessa tuhoutuneista sohvista oli korvattu yksinkertaisilla puisilla penkeillä. Seinien vierissä oli pienempiä pöytiä ja niiden ympärillä pienempiä sohvia. Yleensä nurkkapöydät menivät ensimmäisenä, sillä niitä yleisesti pidetiin Kahvion parhaina paikkoina.<br>\n<br>\nMatoro tervehti laiskasti Mokelia ja muita, harvoja paikalla notkuvia olentoja. Suurin osa oli kuitenkin korjaamssa vahinkoja alhaalla kaduilla.<br>\n<br>\nJään Toa bongasi yhdessä nurkkapöydässä Hain ja Troopperin pelaamassa korttia. Nopeasti Matoro istui pöydän ääreen.<br>\n<br>\n\"Terve\", hän sanoi pirteästi. Kaksikko tervehti. Hai iski viisi korttiaan pöytään, voittaen taas. Troopperi mumisi jotain.<br>\n<br>\n\"Tota, kiinnostaisiko teitä yksi pienoinen tehtävä, liittyen Nimdaan?\" Matoro kysyi ensimmäisenä.<br>\n<br>\n\"Minkälaisesta jutusta on kyse?\" Hai kysyi, silminnähden innostuneena.<br>\n\"En tiedä tarkkaan. Autamme kuitenkin yhden sirun kuljettamisessa joltain saarelta Klaaniin\", Matoro selitti.<br>\n<br>\n\"Kuulostaa hyvältä. Jotain vaihtelua tähän Klaanissa oleskeluun\", Troopperi sanoi, sekoitellen korttipakkaa.<br>\n\"Olette siis mukana?\" Matoro varmisti.<br>\n<br>\n\"Joo\", Hai vastasi samaan aikaan Troopperin kanssa. <br>\n\"Hienoa. Tapaamme ilmeisesti aulassa huomenaamuna\", Matoro selvensi.<br>\n\"Tuletko peliin?\" Troopperi kysyi ja alkoi jakaa kortteja. MAtoro vastasi myöntävästi, ja kolmikko jatkoi pokeripeliään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1225,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-08-31T13:18","content":"<strong>Bio-Klaani, Mt. �mkoo</strong><br>\n<br>\n�kki� kuului koputusta, pient� ja heikkoa. Blozi otti miekkansa esiin. H�n ei tiennyt, kenet tapaisi seuraavaksi. H�n ei tiennyt edes miss� oli. Manu oli valmiina iskem��n ja Gekko veti tikarinsa esiin. Troopperi valmistautui ampumaan tulipalloja ja Kapura meni oven taakse, miekan kanssa.<br>\n<br>\n\"Valmistautukaa iskem��n\", Gekko sanoi hiljaisesti. Sitten ovi avautui ja kaikki olivat valmiita iskem��n. Tulija oli musta ja valkoin Toa, jolla ei ollut naamiota ja h�nell� oli kahtia mennyt miekka. <br>\n<br>\n\"Matoro!\" huusivat viisi Klaanilaista yhteen ��neen ja Troopperi otti kaatuvan Toan vastaan. <br>\n<br>\n\"Se... ei ...onnistunut. Vahi... se... heill�\", sanoi Toa viimeiset sanansa, sen j�lkeen kaatui. Blozi katsui surullisena yst�v��ns�. H�n meinasi sanoa jotain, mutta huomasi pian kaiken h�nen katoavan. <br>\n<br>\n\"�l� j�t� meit�\", Kapu sanoi ja sitten Blozi nousi. <br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, sairaalaosasto</strong><br>\n<br>\nH�n oli j�lleen sairaalaosastolla. H�n nousi ja tunsi olonsa paremmaksi, kuin moneen tuntiin. H�n oli j�lleen valmis taistelemaan.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nMatoro k�veli y�ll� k�yt�vill�. H�n oli saanut jo Hain ja Troopperin mukaan Nimdaa hakemaan, mutta h�n tarvitsisi viel� kolme lis��. �kki�, h�n huomasi vastassa hahmon. <br>\n<br>\n\"Onko se yksi niist� Nazorakeista\", Mato ajatteli ja otti miekkansa esiin. H�n oli valmis hypp��m��n. Juuri kun h�n aikoi hyp�t�, huomasi h�n hahmon k�dess� valaisevan Tulipallon ja veti miekkansa takaisin. Tulija oli Bloszar.<br>\n<br>\n\"Kappas Matoro, mit� teet t��ll�?\" Tulen Toa kysyi.<br>\n<br>\n\"V�rv��n Nimdan hakutiimiin j�seni�. Kuule, kiinnostaisiko tulla mukaan? Tarvitsisimme Klaanilaisia t�h�n hommaan.\"<br>\n<br>\nBlozi ajatteli sit� maailmaa, jossa Allianssi oli voittanut Klaanin. Sit� ei saisi tapahtua, joten jos he hakisivat Nimdan, ei olisi en�� niin suurta h�t��. Lis�ksi, voisi h�n olla hy�dyksikin.<br>\n<br>\n\"Mielell�ni\", Blozi vastasi.<br>\n<br>\n\"Hyv�, en�� tarvitsemme kaksi\", J��n Toa sanoi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1226,"creator":"Summerganon","timestamp":"2011-08-31T14:13","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nAuringonvalo yritti puskea sinnikkäästi pilviverhon takaa Summerganonin astellessa kahvioon istumaan. Summerganon huikkasi joitakin tervehdyksiä harvoille paikallaolijoille pujotellessaan pöytien ohitse vailla sen erikoisempaa päämäärää ja istuutui lopulta melko keskelle kahviota. Hän loi pikaisen katseen koko saliin ja tilasi lopulta juoman. <br>\n<br>\nKlaanilaiset olivat syventyneet keskusteluihin ja eräässä nurkassa oli käynnissä korttipeli. Summerganon syventyi ajatuksiinsa. Klaanin lukuisat vauriot hyppivät ajatuksiin jatkuvasti. Summerganonin täytti yhtäkkiä suuri kiitollisus vaurioiden korjaamisen parissa uurastavia kohtaan, puhumattakaan Matorosta ja muista, jotka olivat torjuneet Nazorak-alukset taidokkaasti. Summerganon kohotti lasinsa kumman Klaani-ylpeyden tunteen piristämänä.<br>\n<br>\n\"Kas, Suga! Sopiiko puhutella?\" Kuului tuttu ääni.<br>\nSummerganon hätkähti ja juomaa roiskahti hänen viitalleen. Matoro hymähti ja istuutui Summerganonia vastapäätä. \"Toki toki\", Summerganon sanoi hieman vaivaantuneena, mutta mielissään siitä, että oli saanut seuraa. Samalla hän kuitenkin silmäili viittaansa ilmestynyttä märkää läikkää hieman harmissaan. \"Menen pitemmittä puheitta suoraan asiaan; kasaan porukan suojaamaan Nimdan sirun kuljetusta\", Matoro sanoi selkeällä äänellä, mutta melko hiljaa. \"Olisitko kiinnostunut?\" Matoro jatkoi ja kuulosti siltä, että voisi jopa purskahtaa nauruun. Ehkä hän odotti saavansa myöntyvän vastauksen, jonka hän totta tosiaan saikin: \"Aivan varmasti!\" Huudahti Summerganon, pystymättä peittämään innostustaan.<br>\n<br>\n\"Mainiota. Tule huomisaamuna aulaan, sen tarkempaa informaatiota en osaa antaa.\" Matoro nousi tuolistaan myhäillen, heilautti kättään ja suuntasi omille teilleen. Myös Summerganon nousi siemaistuaan juomansa loppuun ja suuntasi terassille. Pilviverho väistyi viimein ja iltapäivän auringonsäteet tulvivat sisään siitä, missä oli ennen pommitusta ollut ulkoseinä. Terassikin kylpi valossa. Summerganonin värit, eli sininen, hopea ja valkoinen suorastaan välkehtivät auringon paisteessa tämän kävellessä terasille, ihailemaan näköalaa. Mielissään siitä, että hänellä olisi taas tekemistä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1227,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-08-31T14:28","content":"<strong>Bio-Klaanin saari<br>\nRanta<br>\nSeitsemän kilometriä Nazorak-pesistä</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="320" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/zOS7ByK20R0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/zOS7ByK20R0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSade oli puhdistanut ilman savusta, jonka yöllinen taistelu oli ilmakehään nostattanut. Rantavesi oli tyyntä ja lyhyen hiekkarannan takaa häämöttävä nurmikko alkoi jo kuivata varhaisen aamun auringossa. Kevyt syystuuli alkoi vähitellen yltyä.<br>\nPieni puinen vene ajelehti rantaveteen täysin varoittamatta. Tummanvihreää kokovartalokaapua kantava luonnottoman pitkä lautturi laski pitkän aironsa veneeseen ja astui hitaasti veneen reunan yli matalaan rantaveteen. Lautturin raajat natisivat ja naksahtelivat ruosteisesti sen kahlatessa kohti hiekkarantaa.<br>\n\"Perillä\", lautturi sanoi pikaista öljyämistä kaipaavalla ja kuihtuneella äänellä.<br>\n\"Kiitos, Nihilisti\", vastasi veneessä vielä istuva sinipunainen matoran.<br>\n<br>\nKun Nihilisti ja Avde olivat molemmat astuneet pois veneestä, se upposi.<br>\nUseimmat veneet upposivat joskus. Tästä uppoamisesta teki maininnan arvoista täyden selittämättömyyden lisäksi se, että rantahiekkaan tiukasti ankkuroituneen veneen alla ei ollut vettä, johon upota. Hiekkaan ei myöskään jäänyt jäljen jälkeä puuveneen mystisestä katoamisesta.<br>\nOli kuin kulkuneuvo ei olisi koskaan ollutkaan tällä rannalla.<br>\n<br>\nAvde astui vedestä rantahiekkaan kevyesti. Punainen matoran käveli harkitusti ja hitaasti nurmikolle ennen kuin kääntyi hetkeksi kohti vihreäkaapuista lautturiaan.<br>\nMatoranin kasvoilla oli hymy. Hän katsoi Nihilistin kaavun sisään.<br>\n\"Ilmoitan kun tarvitsen sinua\", Avde sanoi lämpimällä äänensävyllä. \"Nyt sinua kuitenkin tarvitaan muualla. Minulla on kolme ystävää, jotka saattavat kaivata kyytiä hyvinkin pian.\"<br>\nVihreäkaapuinen hahmo katsoi hetkeen mestariaan hengittäen hiljaa. Kevyt syystuuli riepotteli hahmon kaapua hieman ja myös hahmo itse huojui hitaasti. Hahmon huojumisesta lähti ääni, joka kuulosti vanhojen saranoiden kitinältä.<br>\n\"Lähetti\", Nihilisti sanoi kysyvästi vuosisatoja vanhalla äänellä. \"Torni. Sotilas?\"<br>\nAvde hymyili uskolliselle lautturilleen ja nyökkäsi pitkään. \"He. Käsittele ystäviäni hellävaraisesti.\"<br>\nNihilisti ei vastannut, mutta se ymmärsi.<br>\n<br>\nPunainen Mies kääntyi ympäri. Jäljelle jäivät vain täysi hiljaisuus ja kevyt syystuuli, joka riepotteli lehtiä rannalla ja hälvensi yöllisen ilmataistelun viimeisiä savuja.<br>\nVihreäkaapuinen hahmo kääntyi ruosteisesti natisten ja vinkuen kohti tuulen kulkusuuntaa ja katseli kaukana siintävään horisonttiin kuin pohdiskellen hetken olemassaoloaan.<br>\nSilloin kuului hiljainen, vanhalta ovelta kuulostava narahdus ja Nihilisti astui läpi Ikuisen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1228,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-09-01T07:26","content":"<strong>Bio Klaanin Linnake, maanalainen käytävä</strong><br>\n<br>\n\"Ei tarvetta käyttää voimaa\", raudoissa oleva Nazorak yritti rauhoitella takanaan seisovaa titaania, kuitenkin tullakseen vain tönäistyksi eteenpäin. \"Vaiti\", Bodyguard tokaisi matalalla äänellään. Kullanhopeinen Toa käveli heidän edessään. Nazorak näki edessään tunkkaisennäköisen betonikäytävän. Käytävän valaisivat vain muutamat katosta roikkuvat hehkulamput. Yksi niistä himmeni ja välkkyi vuoronperään. Se ilmeisesti piti vaihtaa. Kaksi vartijaa vankineen alkoi kävellä kalteriseinien täyttämää käytävä äeteenpäin. Nazorak katseli ympärilleen. Oli melko pimeää että sellien sisältö olisi näkynyt juurikaan. Pian Edessä kulkeva Toa Santor pysähtyi. Tämä poimi avaimen käteensä, painaen sen vieressään olevan sellin lukkoon.<br>\n<br>\n*TSIK*<br>\n<br>\nMustanpuhuva kalteriovi aukesi inisten ja vinkuen. Bodyguard opasti Nazorakin seisomaan avonaisen oven eteen. Pian Nazora ktunsi kuinka käsiraudat poistettiin, tullen pia ntuupatuksi selliin. Toa paukautti sellin oven kiinni. Oven ja kaltereiden kontakti synnytti ikävän kalahduksen.<br>\n<br>\n*TSIK*<br>\n<br>\nToa lukitsi jälleen sellin oven. Hetkessä molemmat olivat kävelemässä takaisin tulosuuntaan. Nazorak hieroi hetken kaikkia neljää rannettaan. Se loi katseen selliinsä. Seinät olivat värittömiä. Oikealla seinällä roikkui jonkin sortin vuode. Vassemmalla seinällä oli jonkin sortin lavuaari, hana, ja peili. Ikkunita ei ollut. Eipä se ollutkaan ihme näin maan alla. Torakan silmät alkoivat pikku hiljaa tottua pimeään. Se loi siinä samassa katseen vastakkaiseen selliin. <br>\n<br>\nMusta, suurikokoinen hahmo istui veltossa asennossa sellin takaseinää vasten. Jos se olisi seissyt, se tuskin olisi mahtunut selliinsä. Hahmon käsivarret näyttivät oudon ohuilta olkapäihin ja kyynärvarsiin verrattuna. Molemmissa käsissään sillä oli nähtävästi kolme sormea. Hahmon kyynärvarret näyttivät sitlä, kuin niistä olisi revitty jotain irti. Sen mahdollisia kasvoja ei pystynyt havaitsemaan suuren kypärämäisen panssarin synnyttämän varjon takia. Sen selästä tuntui yhtyvän kattoon kaikenlaisia letkuja.<br>\n<br>\nNazorak asteli ihmettelevänä kohti sellinsä sänkyä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1229,"creator":"Donny","timestamp":"2011-09-01T17:43","content":"<strong>Ämkoon veljeskunnan saari, metsä</strong><br>\n<br>\nKevyt tuulenvire havisutti öisen metsän tummanvihreänä levittäytyvää lehtikattoa. Mitään muita ääniä ei kuulunut. Tuntui siltä kuin koko metsä olisi seisahtunut tarkkailemaan alkavaa taistelua.<br>\n<br>\nEversti 437 tarkensi teknisen silmänsä yönäköä ja tuijotti itsevarman näköisenä lähemmäs kävelevää admin Ämkoota. Eversti pohti, johtuiko vöistä ja torakan mielestä kovin sekalaisista kangaskappaleista koostuvaan asuun pukeutuneen vastustajan itsevarmuus kenties yliluutnantti 955:ttä vastaan käydystä kamppailusta. Eversti oli saanut kuulla yliluutnantti 955:n täydellisestä tappiosta Ämkoota vastaan, eikä eversti aikonut kokea samaa kohtaloa. 955:n itsevarmuus oli varmaankin koitunut tämän tappioksi, mutta 437 koki olevansa toista maata. <br>\n<br>\n\"Pyyhin tuon ilmeen pian kasvoiltasi\", 437 sanoi ääneen Ämkoon pysähdyttyä alle kahden metrin päähän torakkasotilaasta. Miekkamies vastasi uhkaukseen naurahtamalla ääneen ja kohottamalla miekkansa sitten hieman päänsä yläpuolelle ainoalla kädellään.<br>\n<br>\n\"Sopii yrittää\", Vihreäkasvoinen klaanilainen sanoi ja hyökkäsi.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/EjOatCkrT1M" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/EjOatCkrT1M</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nValkean samuraimiekan terä viiletti ilman halki suoraan kohti eversi 437:n päälakea. Nazorak väisti iskun heittäytyen vasemmalle ja ampui sitten käteensä piilotetulla laseraseella Ämkoota kohti. Miekkasankari sai kuitenkin yön pimeydessä kirkkaana hohtavan ammuksen väistettyä helposti. Nazorak ei kuitenkaan antanut tämän lannistaa itseään, vaan 437 heittäytyi vastaiskunsa jälkeen koko painollaan vihollistaan kohti huitaisten samalla mekaanisen kätensä terällä Ämkoota päin.<br>\n<br>\nTorakan yllätykseksi Ämkoo iski miekkansa terän maahan ja otti nazorakin hyökkäyksen vastaan paljaalla kädellään. Kevyen väistöliikkeen jälkeen Ämkoo tarttui kiinni torakan mekaanisen käden ranteesta, kiskaisi nazorak-sotilaan itseään kohti ja tähtäsi sitten tarkan potkun tämän kylkeen. Potku ei ollut tarpeeksi vahva tuottamaan 437:lle juurikaan kipua, mutta isku sai nazorakin kuitenkin kohoamaan ilmaan. Potkun jälkeen Ämkoo päästi irti vihollisensa kädestä ja nazorak lensi korkeassa kaaressa metsään pyörien samalla villisti ilmassa.<br>\n<br>\n437 ei onnistunut laskeutumaan jaloilleen, mutta torakka nousi siitä huolimatta salamannopeasti ylös. Eversti karjaisi, tähtäsi entistä tehokkaammalla laseraseella Ämkoota kohti ja avasi tulen. Ämkoo ehti sitä ennen kuitenkin tarttua miekkaansa ja pian katanan terä ohjasikin punaisena hehkuvat ammukset kauemmas maalistaan.<br>\n<br>\n\"Hyvät refleksit\", 437 mietti ja valmistautui vaihtamaan taktiikkaa. Torakan mekaanisen käden teräase piteni hieman, muuttuen raskaaksi lyömämiekaksi. Tämän jälkeen 437 ponnisti, loikkasi ilmaan ja tarttui sitten toisellakin kädellään mekaanisen raajan terään vahvistaakseen lyöntinsä voimaa. <br>\n<br>\nÄmkoo toi miekkansa päänsä yläpuolelle ja otti viime hetkellä vastaan nazorakin väkivahvan lyönnin. Adminin jalat upposivat hieman sademetsän pehmeään pohjaan nazorakin ruumiinvoiman painaessa tätä alaspäin. Ämkoo murahti ja heittäytyi sitten väkisin pois iskun alta, saaden kuitenkin väistäessään osuman 437:n nyrkistä.<br>\n<br>\nÄmkoo horjahti, kierähti ja koitti sitten nousta ylös. Nazorak teki kuitenkin yrityksen mahdottomaksi heittäytymällä jälleen Ämkoota kohti ja iskien sitten miekallansa uudestaan. Ämkoo onnistui väistämään miekan kumartumalla maata vasten, mutta torakka vastasi tähän potkulla Ämkoon päätä kohti. Nazorakin jalka oli kuitenkin vähällä saada osuman miekkamiehen teräaseesta ja 437 perääntyi kauemmas.<br>\n<br>\nÄmkoo tumma viitta heilahti klaanilaisen noustessa takaisin seisomaan. Ämkoon hengitys muuttui höyryksi öisen viidakon viileydessä, ja tämä sai adminin näyttämään raivoisalta, miltei pelottavalta. 437:aa tämä ei kuitenkaan hätkähdyttänyt. Näky ainoastaan innosti nazorakia.<br>\n<br>\nTorakan taistelutahto kiteytyi äänekkääseen karjaisuun jonka jälkeen 437 lähti jälleen kerran lähestymään Ämkoota. Miekkamies ei jäänyt paikoilleen, vaan lähti itsekin juoksemaan vastustajaansa kohti. Pian kaksikon terät kohtasivat ja toisiaan hankaavat terät loivat vaaleansinisenä hehkuvan kipinävirran. Valo heijastui vuorollaan kumpaisenkin silmistä saaden kamppailun näyttämään lähestulkoon mielipuoliselta.<br>\n<br>\nEversti huudahti jälleen ja painoi aseensa kaksin käsin lähemmäs ja lähemmäs Ämkoota. Vihreäkasvoinen miekkasoturi koitti tehtä vastarintaa, mutta yritys osoittautui heikoksi torakan fyysisen ylivoiman ansiosta. Ämkoon ainoa käsi tärisi adminin jännittäessä raajansa jokaisen lihaksen, mutta turhaan. Torakka onnistui painamaan vastustajansa läheistä puuta vasten.<br>\n<br>\n\"Olet vahva\", eversti 437 aloitti, jatkaen sitten: \"Ja samalla typerys. Teit elämäsi viimeisen virheen haastaessasi minut hoitamatta ensin entisiä taisteluvammojasi.\"<br>\n\"Hah\", kuului Ämkoon lyhyt vastaus tummanpuhuvan taistelijan estäessä viimeisillä voimillaan torakan terää liukumasta kaulansa lähettyville.<br>\n<br>\nSilloin jotain tapahtui. 437 näki silmäkulmassaan jotain välkkyvää, ennen kuin sai mojovan iskun leukaansa. Eliittitorakka lennähti taaksepäin, kaatuen selälleen. 437 nousi puhisten takaisin jaloilleen. Hän pyyhki vasemmalla kädellään pois leualtaan suustaan lennähtänyttä vihreää nestettä. Hän käänsi silmänsä takaisin raskaasti hengittävään Ämkoohon, aukoen ne pian melkein niin suuriksi kuin mahdollista. Adminin oikeasta olkapäästä työntyi esiin tummanpunainen, hohtava, muodoltaan kättä muistuttava massa. Se näytti todella sankalta, värikkäältä savulta.<br>\n\"Olet todellakin kuullut minusta paljon...\"<br>\nMäksä nosti varjoenergiasta koostuvan raajansa poikittaen eteensä.<br>\n\"...muttet tarpeeksi.\"<br>\nÄmkoo heilautti varjomassan nopeasti oikealle sivulleen. Sumea, aaltoileva aine haihtui sen päältä suoraan ilmaan. Jäljelle jäi tummanpunaisen eri sävyissä hehkuva käsi. Se oli muodoltaan täysin identtinen Toan terveen käden kanssa.<br>\n<br>\nEversti tuijotti Ämkoon varjokättä tarkasti, miltei haltioitueena. Nazorak oli kuullut tarinoita Klaanin adminin mystisistä varjovoimista, mutta tällaista temppua eliittisotilas ei ollut osannut odottaa. Yhdistyminen Makutan kanssa oli näemmä tuonut Ämkoolle kyvyn josta useimmat eivät voisi edes uneksia.<br>\n<br>\n\"Ymmärrän...\", 437 tokaisi hiljaa. \"Olet melko vaikuttava, asustustasi myöten. En juurikaan ihmettele kuinka <em>mahtava 955</em> hävisi sinulle.\" <br>\n\"Olen imarreltu\", Mäksä lausui virnistyksensä läpi.<br>\n\"Hänen ylimielisyytensä koitui hänen turmiokseen. Mutta tiedoksesi, minä en ole samanlainen.\"<br>\n\"Vaadin sanoillesi näyttöä\", Ämkoo vastasi ja heitti miekkansa ilmaan ottaen sen sitten kiinni punahehkuisella varjokädellään. <br>\n\"Antaa tulla\", Ämkoo jatkoi. \"Näytä minulle, miten muka eroat edesmenneestä toveristasi.\"<br>\n\"Mielelläni\", eversti vastasi ja hyökkäsi.<br>\n<br>\nTaistelu jatkui.<br>\n<br>\n[spoil]<img class=\"postimage\" src=\"http://www.majhost.com/gallery/MasterKongu123/AAAAA/mkmk.png\">[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1230,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-09-02T14:17","content":"<strong>Bio-Klaani, Blozin kämppä</strong><br>\n<br>\nBloszar oli mennyt nukkumaan jälleen, sillä hänen päänsä oli täynnä sekavia ajatuksia. Hän oli lähdössä hakemaan Nimdaa aika pian, joten hänen oli pakko nukkua välillä. Viime uni oli ollut sekava, jota hän ajatteli koko ajan. Sitten, hänen silmänsä sulkeutuivat ja hän nukahti.<br>\n<br>\n<em>Kukaan ei voi koskaan tietää, mikä on unta ja mikä totta. Se raja voi joskus olla näkymätön.</em><br>\n<br>\nBlozi kuuli tuon äänen kaikkialla. Hän käveli pimeydessä. Edessä oli valoa. Hän huomasi käytävän. Vasemmalla hän näki oman kotikylänsä, jossa oli asunut. Hän muisti sen paikan todella hyvin. Zakazista itään päin oleva saari, jossa asui Matoranien ja Rahien lisäksi muutama Skakdi. Saarella oli ollut useita Matoran-kyliä, kunnes se oli tuhoutunut.<br>\n<br>\nOikealla, Toa näki Bio-Klaanin, jonka Allianssi oli valloittanut. Hän oli viime yönä nähnyt tuon unen.<br>\n<br>\n\"Mitä täällä tapahtuu?\" ajatteli Toa itsekseen.<br>\n<br>\n<span style=\"color:red\"><em>Tulen vielä hallitsemaan mieltäsi, nuori Toa... Sitä ennen haluan kuitenkin testata sinua...</em></span><br>\n<br>\nBlozi kuuli tuonkin äänen kaikkialla. Hänen mentyä eteenäpäin, huomasi Toa oven. Hän avasi sen ja huomasi olevansa aavikolla, jonka keskellä oli metsää. Siellä oli Matoranien kaltaisia olentoja nukkumassa. Bloszar meni eteenpäin ja huomasi silloin areenan. Keskellä seisoi olento, joka muistutti Blozin entistä tiimitoveria, Salhokia etäisesti. Salhok, joka oli ollut Maan Toa oli kadonnut jäljettömiin, Blozin muun tiimin kuoltua. <br>\n<br>\n\"Salhok? Oletko se sinä?\" Blozi kysyi.<br>\n<br>\nOlento ei vastannut, vaan lähti hyökkäykseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1231,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-09-02T15:27","content":"<strong>Klaanin yläkerrokset, alkuilta, pommituksenjälkeinen päivä</strong><br>\n<br>\nMaan Toa Nurukan katseli tähtitaivaalle, jossa tuhannet tähdet alkoivat välkkyä merkiksi yön ja pimeyden tulosta. Viime vuorokausi oli ollut myös hänelle erityisen raskas kun hän oli joutunut näkemään taas siviiliuhreja ja sodan tuomia vaurioita. Monet menettivät jotain itselleen arvokasta, muttei hän. Lukuisten taisteluiden veteraanina Nurukan oli päättänyt ettei kiintyisi liikaa mihinkään maalliseen ja piti ystävinään vain joitain harvoja henkilöitä. Deleva ja Umbra olivat niitä harvoja, jotka hän pystyi jopa laskemaan ystävikseen. Maan toa katseli kuinka muutama tähdenlento valaisi yötaivasta. Tähdenlento oli merkki toivosta, sen hän tiesi, sillä jokaisen taistelun jälkeen on vuorossa korjauksien aika. Lopullista taistelua ei koskaan tapahdu, sillä kaikki kiertää kehää.<br>\n<br>\nNurukan muisteli aikaa, jolloin hän komensi toia Metru Nuilla. Turaga Dume ja the Shadowed One olivat riidoissa keskenään, koska roistomaiset Pimeyden metsästäjät halusivat perustaa tukikohdan Metru Nuille. Siihen yksinvaltiaana toimiva Dume ei tietenkään suostunut ja hän karkoitti metsästäjien Kummisedän diplomaatit kaupungistaan. TSO ei pitänyt tavasta jolla Dume hoiti asioita, aloittaen sodan Legendojen kaupungissa. Lukuisat Toat kutsuttiin taistelemaan kaupungin puolesta, suuren Toa Lhikanin rinnalla. Se oli hienoa aikaa... Nurukan muisteli, mutta silläkin oli varjopuolensa. Sodassa hänet tunnettiin hyvin, nyt kaikki ovat unohtaneet hänen nimensä. <br>\n<br>\nMuisto siirtyi toiseen kun Nurukan sulki silmänsä. Maan toan mielessä hän oli nyt Avra Nuin saarella, taistelemassa Makuta Bitilin hyönteisistä koostuvaa rahiarmeijaa vastaan. Hirviömäiset Weartax-hämähäkit olivat tappavia, mutta mutaatiotykin ja maan elementaalivoimien avulla Nurukan nousi suureksi sankariksi ja häntä palvottiin saarella suurena Toa-päällikkönä. Oli hienoa tuntea itsensä tärkeäksi, vanha maan toa mutisi ja huomasi ettei hän ollut enää oikein samanlaisessa asemassa. Kukaan täällä ei tuntunut tietävän tai muistavan hänen urotekojaan. <br>\n<br>\nMuisto siirtyi toiseen ja Nurukan muisti jotain. Hän oli kirjoittanut kirjan, Metru Nuin sodan aikana, ja lisännyt siihen salaisiksi luokiteltuja asiakirjoja joita ei enää sodan jälkeen tarvittu. Kirja oli jätetty Onu-Metrun arkistonhoitajille, jotka lupasivat huolehtia kirjasta. <br>\n<br>\n\"Kirja voisi olla hyvä lisä Klaanin kirjakokoelmiin\", Nurukan mutisi ja ajatteli että tämä voisi olla erään jään toan ja erään valon toan tehtävä, hakea Kirja Legendojen kaupungista...<br>\n<br>\nNurukanin unelmoinnin keskeytti plasman Toa Deleva, punavalkoinen Toa, jonka toinen puoli ruumista oli täysin hopeinen ja mekanisoitu. Toa oli kokenut sotien varjopuolet. Hän oli menettänyt koko saarensa asukkaat Metorakkin skakdeille, jotka myivät Matoranit orjiksi. Tästä syystä Deleva kantoi kaunaa kaikkia Skakdeja kohtaan. Toa ei ollut kovin hyvin tottunut Klaanin liberaaliin ilmapiiriin, jossa oli mitä moninaisempia olentoja. Hän ei voinut sille mitään että oli niin ennakkoluuloinen skakdeja kohtaan. <br>\n<br>\n\"Mitä ajattelet, vanha ystävä?\" Deleva viimein sanoi jotain, katsahtaen samalla taivaalle. Punainen tähti loisti kirkkaana taivaalla. Tähti oli kaunis, vaikka Deleva olikin nähnyt sen jo tuhansia kertoja taivaalla. Iltataivaan kauneutta ei voinut edes taistelujen ja elämän koulima toa kiistää.<br>\n<br>\nNurukan säpsähti ajatuksistaan. Maan Toa katsahti ystäväänsä ja vastasi: \"Ajattelin juuri vanhaa, mennyttä aikaa. Eikö se ollutkin hienoa, Delevä?\"<br>\n<br>\nPlasman toa ei sanonut mitään. Menneisyys oli hänen osaltaan täynnä arpia ja kipeitä haavoja. Arpia, jotka eivät olleet vielä täysin parantuneet ja tulevaisuus oli vielä täysin avoin. <br>\n<br>\nKaksikko jäi muurinharjalle ajattelemaan elämän kysymyksiä ja muistelemaan menneitä...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1232,"creator":"Tronie","timestamp":"2011-09-02T16:22","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nPienen purppuraisen soudetuveneen kyydissä istuskeli Matoran. Matoran näytti puhuvan jollekin.<br>\n<br>\n\"Sähän halusit Vuata Macan hedelmiä?\" kyseli Matoran karhealla äänellään.<br>\n<br>\n\"Kuten siinä vanhassa ilmoituksessa mainitsin.\" Kuului vastaus näkymättömästä lähteestä. Korkealla äänellä, joka oli samalla erittäin kaunis, että turhautunut.<br>\n<br>\n\"Tässähän niitä olis. Löysin puun Urojengeilt- äh...\" Matoran selitti. \"Tiiät kuitenki sen saaren.\"<br>\n<br>\n\"Niin.\"<br>\n<br>\n\"Ehdot ois tässä: heitän tän tynnyrin mereen jos hankin mulle muutaman sataa kalaa.\" Sanoi Matoran kaivaen kahden litran metallisen tynnyrin esille.<br>\n<br>\nKului hetki. Vesi alkoi hiljalleen kuplia yltyen lopulta räjähdyksen tapaiseksi loiskahdukseksi. Matoranin oli vaikea pitää venettään pinnalla, eikä hänellä ollut aikaa huomata kuolleiden kalojen nousua pinnan alta. Tynnyri putosi yli laidan ja rupesi uppoamaan syvälle meren pohjaan.<br>\n<br>\n\"Mikä sä oot?\" Huusi matoran kauhuissaan. Ja kauhu vain yltyi järjettömän pitkän, mustan rahin hypätessä kohti venettä, iskien Matoranin paloiksi. <br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nTapahtumapaikalta oli päässyt pakoon jäätävän sininen, saksikätinen, ankeriasmainen rahi. Hän oli siepannut tynnyrin mukaansa.<br>\n<br>\n\"Veliseni on varmasti onnellinen kuullessaan ostoksestani... Missä hän onkaan.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1233,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-09-03T16:55","content":"<strong>Bio-Klaani, Telakka</strong><br>\n<br>\nBio-Klaanin Laivaston voitokas päälikkö Tehmut seisoi Telakan kyljestä putkahtavalla parvekkeella ja katseli länteen kohti Klaania ja merta. Laivaston Matoranit toivat paikasta jonne Hydraulinen Vapaus oli tehnyt pakkolaskunsa kärrykaupalla irtotavaraa. Kaikki irronnut raaka-aine tuotiin uusiokäyttöä varten joko Matoranien tai Mahi-vuohien vetämissä kärryissä. Tehmut huokaisi ja katseli kaikkia niitä hajonneita Keetongun leluja. Kahdestatoista taisteluun lähteneestä Lohrakista jäljellä oli viisi ja kestäisi kauan, ennen kuin Laivaston toisiksi suurin ilmalaiva Hydraulinen vapaus saataisiin kuntoon.<br>\n<br>\nNe kuitenkin olivat jaloa violettia Hunaa kantavan Matoranin mielessä taka-alalla. Laivaston päälikkö yritti miettiä niitä kaikkia hienoja Matoraneja, jotka olivat saaneet surmansa tässä sodassa. Vielä pari päivää sitten he olivat puhdistaneet putkia ja öljynneet koneita. Nyt heidän ääntään ei koskaan kuuluisi. Kuolema ja menetys olivat liian suuria asioita Tehmutin käsitettäväksi, mutta hän teki parhaansa. Ymmärtääkseen. Kaatuneiden kunniaksi.<br>\n<br>\n<br>\nParvekkeen ovi aukesi. Ovesta astui Ämtur ja tämän jäljessä suuri nelijalkainen rahi, joka kantoi päänsä päällä teetarjotinta, jossa oli kolme kuppia. Tapiiri laski aterimet parvekkeella olevalle puutarhapöydälle, nousi kahdelle jalalle nojaten paksuilla eturaajoilla pöytään ja alkoi juoda höyryävää juomaa kärsällään. Ämtur ojensi johtajalleen tämän mielikuvituksellisen muotoisin teekupin.<br>\n<br>\n”Voittomme kunniaksi,” Mustaa Akakua kantava Matoran sanoi juhlallisesti.<br>\n<br>\n”En ole oikein juhlatuulella. Me voitimme, niin... Mutta se ei tuo heitä takaisin.”<br>\n<br>\n”Jos olisimme hävinneet, vielä useampi olisi vainaa. Juhlikaamme niiden kunniaksi, jotka antoivat kaikkensa muiden puolesta. He onnistuivat, Tehmut, ja nukkuvat nyt rauhassa. Sinä onnistuit. Sait ne ajettua pois Klaanin linnakkeen yltä tekemästä tuhojaan. Harva tuima Toakaan on pystynyt moiseen.”<br>\n<br>\n”Kiitos”, Tehmut sanoi ja otti kuppinsa. ”En tiedä, Ämtur... Nämä asiat ovat liian suuria meille Matoraneille. Sitä aina toivoo, että Adminit ja Toat hoitavat asiat puolestamme ja me vain kuljetamme tavaraa, rakennamme taloja ja elämme onnellisesti. Niin kai Suuri Henki tarkoitti.”<br>\n<br>\n”Mutta juuri Matoranit hoitivat homman. Edriv teki sen, mihin kukaan Admin tai Toa tai moderaattori ei kyennyt. Hän pelasti Klaanin varmalta tuholta. Hän nosti kansamme korkeampien lajien tasolle. Seuratkaamme hänen esimerkkiään!” Ämtur sanoi, tyhjensi kuppinsa ja laski sen tarjottimelle.<br>\n<br>\n”Tarkoitatko siis, että meidän pitäisi uhrata henkemme suuremman hyvän puolesta?” Tehmut kysyi vakavana.<br>\n<br>\n”En!” Ämtur vastasi hieman kevyemmin. ”Meidän pitää tehdä se, mikä meistä tuntuu oikealta. Sokea uhrautuminen on torakoiden heikkous. Me teemme sen, minkä sydämemme sanoo. Sen, mikä on oikein. Edriv ei pelännyt. Hän on sankari. Mutta hän ei ole ainoa. Kaikki kadonneet pilotit eivät olleet ruumiita! Jotkut vietiin Klaanin lääkintäsiipeen. Meidän kannattaisi mennä katsomaan, miten siellä voidaan. Sitä tulinkin kertomaan.”<br>\n<br>\n”Toivottavasti saamme hyviä uutisia kaiken sodan ja sorron hetkellä”, Tehmut sanoi ja laski kuppinsa. ”Menkäämme siis.”<br>\n<br>\n”Snörf”, Tapiiri kommentoi. Kolmikko jätti parvekkeen ja lähti kävelemään kohti Klaanin linnoitusta, jossa väsymättömät Matoranit tekivät talkootöitä paremman Klaanin puolesta.<br>\n<br>\n[spoil]Jee jeesustelu[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1234,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-09-03T20:47","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/05UM-i4PuOY?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/05UM-i4PuOY?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAamu alkoi hiljalleen sarastaa ja valo rupesi jälleen tulvimaan asuntoloiden sisään. Gukko-linnut rääkyivät Klaanin yllä ja aamuvirkut alkoivat jo nousta ylös. Tiluksilla näkyikin jo ensimmäisiä Matoraneja juomassa aamukahvejaan. Rakennustyömiehet istuivat väsyneenää ympäri muureja. Nämä olivat jääneet töihin koko yöksi ja nyt muutamat hyväntahtoiset kantoivat työmiehille ruokaa ja juomaa, palkkioksi ahkerasta työstä.<br>\n<br>\nKilljoyn huoneessa tunnelma oli unelias. Harmaa Pimeyden Metsästäjä makasi selällään sängyllä, auringonsäteiden heijastuessa tämän kypärästä, luoden säkenöiviä valopilkkuja ympäri huonetta. Hahmo makasi täysin liikkumattomana, toisin kuin tämän toveri, joka makasi vääntyneen näköisessä asennossa lattialla, ainoastaan pään levätessä sängyn reunaan. Veden Toan silmät alkoivat värähdellä huoneen valon vähitellen kirkastuessa. Toa siirsi kätensä silmiensä eteen ja mumisi. Vähitellen tämä kuitenkin alkoi väkisin heräämään ja lopulta Toan silmät rävähtivät kokonaan auki. <br>\n<br>\nRuki väänsi itsensä istuma-asentoon ja vilkaisi haukotellen olkansa yli sängylle, jossa Killjoy edelleen makasi. Ruki hieroi silmiään, katseli hetken nousevaa aurinkoa ja nousi sitten seisomaan, venytellen makeasti. ”Hoi Joy, herää. Nyt on aamu.” Ruki keskeytti venyttelynsä ja jäi tuijottamaan Killjoyn reagoimatonta ruumista. ”Hoi! Herätys! Aamu!”, Ruki huomautti nyt jo kovaan ääneen. Hetken aikaa odotettuaan Ruki kuitenkin totesi, ettei Joy reagoinut edelleenkään mihinkään. Sininen Toa huokaisi syvään ja käveli Joyn sängylle. Ruki sulki kätensä nyrkkiin ja koputti Killjoyn kypärää. ”Hoi unikeko! Herää! Miten monesti minun täytyy vielä se kertoa?”<br>\n<br>\nSillä sekunnilla kun Rukin nyrkki osui Killjoyn kypärään, alkoivat sähköimpulssit Joyn kehossa hurjaan viestintään, jonka seurauksena tämän ruumis nousi välittömästi istuma-asentoon. Joyn kypärä kailotti kovaäänisesti sanoja: ”Hälytys, tuntematonta liikettä havaittu, aktivoidaan asejärjestpzzzzzzzt... asejärjestelmiin ei saatu yhteyttä... yritetään uudelleeen... uudelleen... uudelleen...”<br>\n<br>\nVirta täytti vähitellen Killjoyn kehon ja muutamien sekuntien päästä hän alkoi saamaan tajuntaansa kasaan. Aamun ensimmäiseksi havainnoksi Killjoy totesi Rukin, joka makasi selälleen maassa silmät sepposen selällään. ”Mmmmitä sinä teet? Säikäytit minut puolikuoliaaksi pomppaamalla noin. Mikset sinä herännyt?”<br>\n<br>\nKilljoy odotti hetken ja antoi virran kulkeutua koko hänen kehoonsa. Hän katsoi sormiaan ja testasi niiden liikkuvuutta ja todetessaan niiden toimivan jo normaalisti, hän kumartui ja jäi katsomaan lattialla nyt risti-istunnsassa oleilevaa Toaa. ”Aaah, anteeksi... olin kovin ajatellut herääväni vasta hieman myöhemmin. Äläkä välitä tuosta mekanismista, sen tarkoitus on pitää tunkeilijat loitolla, jos nukahdan taistelukentälle.”<br>\n<br>\nRuki tuijotti Joyta suu ammollaan, samalla kun Metsästäjä kampesi itsensä ylös sängystä. ”...nukahdat taistelukentälle? Mit... miksi?” Killjoy tarttui päähänsä ja väänsi sitä sivuille kunnes se rasahti. Pienen niveltarkistuksen tehtyään Joy kopautti rintaansaja päästi sen jälkeen pienen sähkönkipinän sormistaan. ”Virtaa. Toisin kuin teillä sydämellisillä olennoilla, minun kehoni toimii virralla. Keinotekoinen, epävarma tapa elää, kyllä. En voi koskaan täysin ennustaa milloin sen senhetkinen käyttövirta kuluu loppuun. Toa-kivi sisälläni luo minulle sitä lisää ainoastaan kun nukun. Tämän takia minulle saattaa käydä onnettomuus, jossa kehoni sammuu kesken taistelun.”<br>\n<br>\nRuki meni sanattomaksi saamastaan vastauksesta ja tyytyi vain nyökkäämään hieman nolostuneena. ”Kehosi, miltä se tuntuu? Onko kipu kadonnut?” Killjoy hätkähti, hän ei ollut ajatellut koko asiaa, mutta nyt kun hän ajatteli, hän tajusi kivun kaikonneen. Hän testasi raajojaan uudelleen, hyppäsi ilmaan muutaman kerran ja venytteli lihaksiaan. ”...se on miltei poissa.” Ruki hymyili leveästi: ”Ah, se siis toimii. Parantava vesi. Se vie kivun pois ja hitaasti parantaa vammoja. Onnistuin pitämään hoitoa yllä mukavat viisi tuntia, ennen kuin väsyin liikaa ja jouduin lopettamaan. Luulen, että pari yötä lisää ja olet taas kunnossa. Nyt sinun pitäisi kuitenkin olla kunnossa liikkumaan.” Killjoy katsoi kehoaan ja yllättäen kumarsi syvään. ”Kiitän valtavasti tästä vaivannäöstä, toivon kuitenkin, että ymmärrät, ettei sinun tarvitse tehdä tät-” <br>\n<br>\n”Killjoy, sinun ei tarvitse kiittää.” Rukin keskeytettyä Killjoyn puhe, oli Metsästäjä istahtanut takaisin sängylleen. Kaksikko tuijotti nyt hetken toisiaan, kunnes Ruki yskäisi kevyesti ja asteli Joyn ovelle. ”Niin tuota, jos minä palaan taas illalla.” Killjoy nyökkäsi ja katseli Rukin hitaasti astelevan ovesta ulos. Hän ei halunnut myöntää sitä itselleenkään, mutta Ruki oli hänelle paljon mukavampi, mitä hän olisi itse kenties ansainnut. <br>\n<br>\nJoyn mieleen palasivat edellisillan tapahtumat ja hänen oivalluksensa Rukin päänmäärästä. Hän ei haluaisi kouluttaa taistelijoita, tämä maailma sisälsi niitä jo liikaa. Mutta toisaalta, Ruki oli auttanut häntä, hänen pitäisi maksaa jotenkin takaisin. Joy tunnusteli karheita jalkojaan ja totesi tarvitsevansa rakettitöppösensä takaisin. Hän lähti määrätetoisesti kävelemään kohti Admin-tornia, tietäen Creedyn puuhastelevan jossain siellä. Joyn ei kuitenkaan tarvinnut lähteä kotioveltaan kovinkaan kauan, kun Matoran ja Vahki saapuvat tätä käytävällä vastaan.<br>\n<br>\n”Hei hei hei, sinähän et saisi vielä liikkua!” Creedy huuteli välittömästi, nähdessään Killjoyn tulevan tätä vastaan. Killjoy murahti tilanteen olevan jo parempi ja kiinnittikin huomionsa Creedyn perässä tulevaan kyyryssä laahustavaan Vahkiin. Lähempi tarkastelu osoitti Sarajin valtavan painolastin alla, selässään metallinen pinkki haarniska. Creedy hoputti Sarajia ja virnisti Killjoylle: ”Se puku on valmis, mitäs jos mennään vähän tutustumaan?”<br>\n<br>\n<em>Hetkeä myöhemmin, jälleen Killjoyn huoneessa</em><br>\n<br>\nVaaleanpunaisella pohjavärillä maalattu haarniska lepäsi nyt Killjoyn edessä lattialla, samalla kun koville joutunut Saraji lepuutti selkäänsä Joyn sängyllä. Killjoy tuijotti tätä uutta, rakenteeltaan hyvin tuttua pukua. Hän huomasi päällepäin muutamia muutoksia, mutta hänen silmäänsä pisti vain puvun pinkki väri.<br>\n<br>\n”Miksi se on pinkki?”<br>\n<br>\nCreedy oli kuin ei olisi kuullutkaan Killjoyn lausetta ja alkoi innoissaan selittämään puvun ominaisuuksia. ”Okei, ensiksi pääpiirteet. Puvun panssarointi on himpun verran kevyempi normaaliin nähden, joten sinun täytyy kompensoida pienempää kestävyyttä nopeudella, se tuskin tulee olemaan ongelma, koska nämä uudet nivelet auttavat asiaa varmasti paljon.” <br>\n<br>\n”Miksi se on pinkki?”<br>\n<br>\n”Lisäksi, onnistuin säilyttämään vanhan Glide-pukusi siivekkeet, joten voit säästää rakettimoottoridesi toiminta-aikaa reilusti. Puvun pienempi koko tosin valitettavasti tarkoittaa sitä, että olkapäidesi ohjuspattereihin mahtuu enää vain neljä kärkeä per patteri, johtuen puvun pienemmistä ammustiloista.”<br>\n<br>\n”Miksi helkutissa se on pinkki?”<br>\n<br>\n”Sitten, tulee ominaisuus, josta on paljon hyötyä, mutta myös haittaa. Onnistuin voimistamaan elementalivoimasi materialisointigeneraattoria, joten rannekiväärisi panosten läpäisevyys paranee huomattavasti ja sen pitäisi nyt vihdoin tehdä kunnollista vahinkoakin vihollisten panssareihin. Tässä on nyt vain se varjopuoli, että se ei jätä elementäälienergiaa lainkaan enään itsesi käyttöön... joten sinun ei auta kuin luottaa aseistukseesi.”<br>\n<br>\n”NYT HELKUTTI SOIKOON MIKSI SE ON PINKKI?” Creedy keskeytti yli-innokkaan puheensa puvun ominaisuuksista Killjoyn karjaisuun ja hätkähti askeleen taaksepäin. ”Oh, tosiaan. Anteeksi. Katsos, ainoa panssarimaali mitä oli tarjolla oli... noh pinkki. Loput ovat siellä kellarissasi puvun vaihtokoneen sisällä. En voinut muutakaan.”<br>\n<br>\nKilljoyn silmäluomi väreili, hän ei ikinä käyttäisi tuon väristä pukua. Saraji ilmeisesti huomasi tämän ja huomautti, että Killjoyn pitäisi keskittyä enemmän käytännön puoleen, kuin tyylitietoisuuteen. Killjoy kuitenkin tiesi mitä hänen tulisi tehdä. Pukujen vaihtaminen manuaalisesti oli kivulias ja pitkä prosessi. Vaihtoehtoja jöi vain yksi:<br>\n<br>\n”Me menemme mökilleni ja kaivamme sen laitteen ylös. Saraji, vuokaa meille moottoripyörät, en kuuntele vastalauseita.”<br>\nSaraji hautasi kätensä kasvoihinsa, mutta tietäen, että Killjoy ei muuttaisi mieltään, hän nousi ylös ja ryhtyi johtamaan joukkoja käytäville. ”Noh, viimeisestä ajelusta taitaakin olla aikaa.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1235,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-09-03T23:17","content":"<strong>Bio-Klaanin kyläalueet, eilen</strong><br>\n<br>\n\"...kuule, tiedän että olet siellä jossain\", Make puhisi itsekseen maassa. Muuta vaihtoehtoa ei ollut. Hänen viimeisetkin voimansa alkoivat hiipua. \"JA tiedän että kuulet minut. En olisi uskonut sanovani tätä, mutta minä todella, todella tarvitsen sinua. Ja tiedän, ettei minun tilani sinua juuri hetkauta, mutta jos minä menen, menet sinäkin.\" Maken koko lihaksisti veltostui. Se ei kuitenkaan ollut ainoa inhottava asia sillä hetkellä. <em>\"Kiltti...\"</em> Maken silmät ummistuivat suorastaan väkisin. Ilmeisesti tuli lähdön aika...<br>\n<br>\nRäjähdyksen synnytämä hornankattila nieli lopulta loputkin puisesta pikku rakennelmasta. Perustusten pettäessä suuri asutustalo kaatui maahan korttitalomaisesti. Tyylikkäitä kipinäsuihkuja purkautui sinne tänne. Make makasi tuhon keskellä.<br>\n<br>\nPian moderaattorin oranssina hehkuva silmä avautui. Tämän sormet pureutuivat tiukasti kovaan maahan puolirahin ponnistaessa hitaasti ylös. Se onnistui lopulta saamaan takaraajansa tukevaan asentoon. Ympäristön tulimassat suorastaan imeytyivät hahmon iholle. Guartsun reaktiolta sokerin loppumiseen kuulostava karjaisu peitti taivaan.<br>\n<br>\n<strong>Nasorakpommikone 27:n ohjaamo</strong><br>\n<br>\n\"Mitä hemmettiä?\" Nazorakpilotti katseli juuri pommittamaansa aluetta silmät suurina.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, pommituksen jälkeinen päivä</strong><br>\n<br>\nMake havahtui. Hän huomasi makaavansa valkoiseksi värjätyssä huoneessa. Pehmeät, mukavantuntuiset petivaatteet sulkivat hänet syleilyynsä. Make yritti nousta pystyyn. Hän kuitenkin sai huomata, ettei hänellä ollut energiaa. Onneksi tämä huone oli hänelle hyvinkin tuttu. Ga-Matoran käveli Maken luo.<br>\n\"Kas, olet hereillä.\"<br>\n\"Vuoden havainto\", Make tokaisi. <br>\n\"Sinä se olet sitten uppiniskainen. Henkihieverissä päätit juosta metri kaupalla. Ja raahaamaan sen kuusiraajaisen sontiaisen mukanasi.\"<br>\nSiinä samassa maken mukava tunne katosi. Hän siirsi katseensa takaisin suoraan katon loisteputkivaloon. Matoran katsoi häntä ihmettelevästi. <br>\n\"...mahdatko muistaa mitään?\"<br>\nMake oli hetken vaiti. \"...en\", hän vastasi vaimeasti.<br>\nHoitaja taputti häntä olkapäälle. \"Lepäähän nyt. Palaan myöhemmin analyysin kanssa.\" <br>\nPian Matoran oli poistunut huoneesta.<br>\n<br>\nMaken tunnetila täyttyi epämiellyttävyydestä. Hämäriä muistikuvia tunki hänen silmiinsä.<br>\n<em>Kaikki se tuho. Tuska. Hävitys. Hetken Makesta tuntui, kuin hän olisi nauttinut siitä. Kuin hän olisi suorastaan halunnut palavasti jatkaa sitä...</em><br>\nMake pudisti päätään. Hän tekisi niinkuin suloinen hoitaja neuvoi. Hän sulki silmänsä...<br>\n<br>\n<strong>Maken mielen sisimmissä osissa</strong><br>\n<br>\nJos lohikäärmeen suun lihakset olisivat olleet kyllin kehittyneet, se olisi varmaan virnistänyt leveästi...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1236,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-09-04T07:55","content":"<strong>Blozin mieli</strong><br>\n<br>\nTulen Toa väisti juuri ja juuri tulleen iskun hirviöltä, joka muistutti Shaldokia, hänen entistä tiimitoveria.<br>\n<br>\n\"Shaldok, kuuntele, ei meidän tarvitse taistella\", Blozi sanoi.<br>\n<br>\nOlento ei vastannut, vaan jatkoi iskujaan. Blozi huomasi areenalla muutaman kiven, ja heitteli niitä. Hän tarvitsisi idean. Kuinka hän voisi voittaa ystävänsä, joka aikoi tappaa hänet?<br>\n<br>\nOlento ei piitannut kivistä, vaan käveli Blozia kohti. Blozi otti nuijansa esiin ja lähti hyökkäykseen. Hän väisti Shaldokin kourien iskun ja löi sitten nuijalla tätä vatsaan. Samassa, hän hyppäsi, otti teränsä esiin ja löi niillä selkään. Selässä oli piikkejä, jotka antoivat sähköiskun Blozin, joka lennätti hänet kauas.<br>\n<br>\n<em>Odotin sinulta parempaa</em>, kuului jostain ääni. Shaldokin huulet eivät liikkuneet. Blozi ampui Tulella olentoa, mutta ei saanut aikaiseksi suurta vahinkoa. Hän juoksi Shaldokia kohti, hyppäsi oikeassa kohtaa. Hän otti Zamor-plasmakanuunansa esiin ja ampui Shaldokia. Tämä riitti tekemään vahinkoa tarpeeksi, jotta Shaldok kaatuisi. Blozi oli hengästynyt. Hän kävi hakemassa nuijan, mutta silloin tunsi sähköiskun. Hän lensi n. 5 metriä taaksepäin ja osui katsomoon.<br>\n<br>\n\"Vai on täällä katsomokin?\" Blozi ajatteli. \"Onneksi niissä ei ollut ketään.\"<br>\n<br>\nOlento käveli Tulen Toaa kohti. Blozi sillon kiipesi ylöspäin katsomoa ja ponnisti seinästä. Hän tippui alaspäin, otti Zamor-plasmakanuunansa esiin ja ampui. Shaldokiin osuivat n. puolet ammuksista. Blozi ajatteli koko ajan, miten voittaisi tuon. Se oli hänen tiimitoverinsa, entinen Maan Toa, joka oli ollut häntä vahvempi jo silloin ja parempi taistelija. Nyt tuo oli mutatisoitunut hirviöksi, jolla oli suuret voimat ja yllättävä nopeus. Olento ei puhunut ollenkaan ja Blozi tiesi, ettei sen iskut olleet parhaimpia, mihin Shaldok pystyi. Hän otti teränsä ja liukui Shaldokin jalkojen juuresta hyppäsi ja löi olentoa päähän terillään. Olento huusi, mutta huitaisi Tulen Toan pois niskastaan. Blozi lensi jälleen, ja osui areenan luoteisosaan. <br>\n<br>\nHän nousi, ja ampui Tulta aseistaan. Hän tarvitsisi suunnitelman ja pian.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1237,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-09-04T08:36","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nMatoro käveli rauhallisesti aamuisen Klaanin käytävillä. Hän pähkäili, kenet nappaisi mukaan kuudenneksi. Lisäksi hänen pitäisi tänään käydä katsomassa, joko Kapura olisi saanut hänelle uuden miekan.<br>\n<br>\nSiispä Jään Toa päätti mennä ensin tapaamaan Kapuraa, jos hän vaikka lähtisi mukaan Nimdansaattotehtävälle. <br>\nKlaanin iänikuiset vaaleanharmaasta kivestä kaiverretut kierreportaat alkoivat pikku hiljaa tympiä. Matoro kirosi sitä nazorakia, jonka pommi oli tuhonnut hissiin menevät sähköjohdot.<br>\n<br>\nAivan liian monen portaan jälkeen Matoro koputti huoneen numero 338 oveen. Kapura avasi ja Jään Toa tuli lyhyesti tervehtien sisään.<br>\n\"Tota, kaksi asiaa\", Matoro aloitti.<br>\n\"Mennään istumaan\", Kapura sanoi väliin. Pian kaksi Toaa istuivat Kapuran huoneiston takkatulen loisteessa.<br>\n\"Niin, siis. Ensin. Onko miekkani valmis?\" Matoro aloitti.<br>\n\"Ei ole. Myöskään harppuunan osat eivät ole valmiit. Nyt minulla on ollut paljon töitä\", Tulen Toa selitti. Klaanin taitavimpana seppänä hän sai hoidettavakseen Laivaston aluksien monimutkaisimmat osat ynnä muut.<br>\n\"... okei. Sinä tuskin pääset tulemaan eräälle tehtävälle, liittyen Nimdaan?\"<br>\nKapura mietti hetken.<br>\n\"Ei, en pääse\", Kapura vastasi lyhyesti. \"En välitä pätkääkään Nimdasta\"<br>\nMatoro jätti kysymättä Kapuran oudosta mielenmuutoksesta. Hänhän oli ollut vain vajaa kuukausi sitten hakemassa Nimdaa Metsästäjien käsistä Xialta.<br>\n\"Mutta minulla on sinulle yksi asia\", Kapura jatkoi. \"Runo. Nukeista.\"<br>\n<br>\nMatoro ei voinut peittää hämmästystään. Miten Kapura tiesi asiasta?<br>\nVälittömästi tämän ajatuksen jälkeen Matoron mieleen palasi häilyviä kuvia: verellä kirjoitettu runo, Taripin luuranko, Kezenin elävä ruumis, valkoinen nukke, patsas, vettä...<br>\n<br>\n\"Nuk-\" Matoro sopersi. \"Miks- mit- Miten sinä tiedät?\"<br>\n\"Sanotaanko, että pikkulinnut visersivät, että näit runon. Haluan tietää, mitä siinä runossa sanottiin\", Kapura kysyi rennosti.<br>\n<br>\nMatoro yritti tasata ajatuksensa. Yhtäkkiä niin luotettavan ja ystävällisen oloinen Toa vaikutti pelottavalta.<br>\n<br>\n\"Saat sen... joku päivä. Nyt minulla on muuta\", Matoro yritti siirtää ajatuksensa pois Temppelin tapahtumista. \"Mutta niin joo, harppuunani ei siis valmistu ajoissa. Mitä jos... voisitko tehdä jokaista osaa neljä kappaletta?\"<br>\n\"Mitä meinaat?\"<br>\n\"Tee osat neljään harppuunaan\"<br>\n\"Okei, eiköhän se onnistu\", keskustelu sujui taas aivan kuin mitään outoa ei olisi tapahtunut.<br>\n<br>\nNoin viidentoista minuutin kuluttua Matoro oli taas Klaanin käytävillä. Hän halusi jotakin tekemistä, joka peittäisi ajatukset Nukeista. Hän ei halunnut ajatella niitä.<br>\n<br>\nHyvin pian Matoro huomasi myös Killjoyn ja hänen seurueensa kävelevän käytävällä. Matoro otti pari juoksuaskelta.<br>\n<br>\n\"Hei, Joy\", Matoro huudahti, puoliksi tervehtien, puoliksi kiinnittäen Killjoyn huomion. <br>\nKilljoy nykäisi edellä juoksevaa Sarajia olkapäästä, saaden tämän pysähtymään. Joy käski muita odottamaan, samalla kun hän itse asteli takavasemmalta tulleen Matoron luokse.<br>\n<br>\n\"Onko sinulla hetki aikaa?\" Matoro kysyi, mennen suoraan asiaan.<br>\nJoy vilkaisi sivummalle jääneitä tovereitaan, nyökkäsi näille ja kääntyi sitten takaisin Matoron puoleen. \"Riippuu, kerro asiasi.\" <br>\n\"No siis. Klaania pyydetään apuun yhden Nimdan sirun turvallisessa saattamisessa Klaaniin. Luulen, että tehtävä alkanee tässä parin päivän sisään. Mitäs sanot?\"<br>\n<br>\nKilljoy ei voinut olla peittämättä hämmästyneisyyttään. \"Siru? Tänne? Miten te oikein järjestitte tämän?\" <br>\n\"Rehellisesti sanottuna minä en tiedä. Tänne saapui eilenn aamulla eräs Ath-munkki, joka kertoi, että he haluavat siirtää yhden sirun Klaaniin. Sain vain tehtäväksi kerätä joukon klaanilaisia suojamaan kuljetusta.\"<br>\n<br>\nJoy katseli ympärilleen ja varmisti ettei lähettyvillä ollut ulkopuolisia. Tämän jälkeen hän madalsi ääntään, haluten pitää keskustelun mahdollisimman huomaamattomana. \"Kuulostaa liian epäilyttävältä. Minkä takia he yhtäkkiä ilmestyvät paikalle tarjoten sirua... en pidä ideasta en yhtään... ja siksi voisin hieman perehtyä asiaan.\" <br>\n\"... mitä tarkoitat?\" Matoro kysyi, myös hieman matalemmalla äänellä.<br>\n<br>\n\"En ole aivan varma. Koko tuo tarjous vain haiskahtaa ja pahasti. Aivan liian hyväntahtoista, aivan merkilliseen aikaan. Minä lähden mukaan. Jos valmistaudumme hyvin ja olemme varuillamme, voimme ehkä saada selville jotain ennen kuin vahinko ehtii tapahtua\", Killjoy murahti. Hän alkoi kuitenkin havaitsemaan levottomuutta takanaan. Hän näytti pienellä sormiliikkeellä, että hänellä menee vielä pieni hetki.<br>\n<br>\n\"Hmmm... selvä. Nyt kun sanot, se matoran alkaa vaikuttaa hieman epäilyttävältä. Mutta joo, informoin varmaan lisää kun saan tietää lisää. En tiedä vielä koska meidän on määrä lähteä, joten tavoitanko sinut Klaanista lähipäivinä?\"<br>\nKilljoy nyökkäsi. \"Lähden käymään mökilläni, toivon voivani pelastaa sieltä jotakin. Palaan iltahämärissä, löydät minut huoneestani jos asiaa tulee.\" Tämän sanottuaan Joy kääntyi takaisin Sarajin ja Creedyn luokse, viittoillen näille matkan jatkumisesta. \"Ai niin\", Killjoy muisti viime hetkellä, \"Maksa se televisio.\"<br>\n\"...\" Matoro ei vaivautunut vastaamaan. Hän lähti takaisin päin, kohti Klaanin aulaa ja Sadjen väliaikaista huonetta kertoakseen, että sai tiimin kokoon.<br>\n<br>\n[spoil]Tein vuoropuhelun Joyn kanssa.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1238,"creator":"Troopperi","timestamp":"2011-09-04T10:37","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\nTroopperi istuskeli puisessa tuolissa huoneensa nurkassa, ja veti esiin miekkansa. Hän katsoi sitä hetken. Se oli pitkä, teräksestä taottu kahden käden miekka, jonka väistintä koristivat pronssiset, monimutkaiset kuviot. Hän veti esiin hiomavälineet, ja alkoi teroittaa sitä. Aamu sarasti idässä, ja ensimmäiset valonsäteet tunkeutuivat Troopperin ikkunasta vaaleiden verhojen läpi huoneeseen. Eilen oli Matoro pyytänyt hänet tehtävälle, ja tänä aamuna heidän tuli tavata ja keskustella asiasta tarkemmin. Miekan terä teroittui pikku hiljaa. Terässä oli monia naarmuja, tämä ase oli palvellut Troopperia pitkään, hän muisti kun hän takoi sitä. Sillä Troopperi oli aikanaan ollut seppä, tavallinen Ta-Koron lähellä, palaneen metsän reunoilla asunut työläinen. Hän oli monia aseita takonut, mutta tämä oli ehdottomasti hänen suurin mestariteoksensa. Miekan kahvassa välkehti kirkkaasti pronssi, se ei ollut tummunut ajan myötä. Ajatuksiinsa uppoutunut Troopperi säikähti, kun hänen oveensa koputettiin.<br>\n<br>\n\"Hyvää huomenta.\" Oven takana oli kuriiri. Hänellä oli painava paketti kädessään.<br>\n<br>\n\"Tämä tuli aamulla pajalta, se oli määrä tuoda tänne.\"<br>\n<br>\nTroopperi kiitti, ja otti paketin. Siinä oli Klaanin asepajojen sinetti, kaksi miekkaa ristissä Nöpön kuvan alla. Hän avasi paketin. Se sisälsi useita teräksisiä, punaisilla gukonsulilla sulitettuja vasamia hänen varsijouseensa. Troopperi asteli takaisin pienelle työpajalleen, ja jatkoi valmisteluja. Pian hän oli valmistautunut alustavasti matkalle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1239,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-09-05T13:45","content":"<strong>Bio-Klaani, Blozin mieli</strong><br>\n<br>\nBlozi lensi katsomoon viidettä kertaa. Hän oli vahingoittunut pahasti. Hänen vasen kätensä vuosi koko ajan verta, eikä hän pystynyt enää juoksemaan. Vartalossa oli lommoja ja hänen oikea silmänsä oli paisunut. Hänen vastustajansa, Shaldok, ei ollut vahingoittunut juuri yhtään. Se teki tästä hommasta juuri vaikean. Blozin vartalossa oli viiltoja, joista vuoti verta. Shaldokilla näytti olevan todella terävät kynnet. Hän ampui räjähtävän ammuksen katsomoon, n. metrin päähän Blozista. Tulen Toa lensi suoraa olentoa kohti, joka sitten oikealla hetkellä, löi hänet takaisin katsomoon. Blozi tosin lensi tällä kertaa katsomon läpi. Hänestä tuntui, että selkä murtui juuri. Hän nousi jälleen ja mietti mitä tehdä. Joka kerta, kun hän oli onnistunut vahingoittamaan tuota, oli häneen sattunut takaisin 50 kertaa kovemmin. <br>\n<br>\nHän nousi ja katsoi Shaldokia. Tuo olento, tuo hirviö oli joskus ollut hänen paras ystävänsä. Monet vuodet, olivat he olleet kaveruksia, jotka olivat kohdanneet ties mitä. Nyt hänen pitäisi taistella tuota vastaan.<br>\n<br>\n<em>Miksen voi herätä?</em> Blozi ajatteli. Hän oli yrittänyt monta kertaa, mutta ei onnistunut. Hänestä tuntui, että jokin tai joku piti häntä vankina omassa unessaan.<br>\n<br>\n<em>Oletpas heikko. Heikko... heikko.... heik.... koo....</em><br>\n<br>\nTuo ääni kuului joka puolelta.<br>\n<br>\n\"Lopeta!\" Blozi huusi. Ääntä ei enää kuulunut. Hän huomasi makaavansa. Sängyllään. Hänen selkäänsä särki. Ja silloin. Hän huomasi, että hänellä oli ne samat vammat, täsmälleen samoissa paikoissa, kuin hänen unessa.<br>\n<br>\n\"Mitä ihmettä?\" Blozi ajatteli. Hän nousi ja huomasi kivun kaksinkertaistuneen. Hän käveli hitaasti. Ja silloin hän tiesi, minne mennä.<br>\n<br>\n<strong>Verstas</strong> <br>\n<br>\nBlozi avasi Verstaan oven. Hän tiesi mitä hänen piti tehdä. Hänen vanha haarniskansa ei olisi kestänyt enää yhtään iskua. Hän päätti rakentaa v2 haarniskastaan. Avattuaan oven, huomasi hän varjoissa jonkun olennon. Hän oli liian lihaksikas ollakseen Matoran ja liian lyhyt ollakseen Toa. Hänen oranssit silmät olivat pelottavat. Hän näytti kantavan Komauta. <br>\n<br>\n\"Mitä teet Verstaassa?\" se kysyi, vaimealla äänellä.<br>\n<br>\n\"Rakennan paremman version haarniskastani. Tarvitsen uuden\", Blozi vastasi.<br>\n<br>\n\"Sitten voin auttaa\", olento sanoi. \"Minulla on vanha haarniska tuolla. Voimme korjata sen ja paranella sitä. Ja näytät tarvitsevan aseita.\"<br>\n<br>\nBlozi hymyili ja ajatteli, että tapahtuipa hänelle jotain hyvääkin. <br>\n<br>\n\"Käydäänpä sitten töihin\", Tulen Toa sanoi ja otti jakoavaimen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1240,"creator":"DJ Peelo","timestamp":"2011-09-05T16:51","content":"<strong>Veljeskunnan linnake</strong><br>\n<br>\nPeelo katseli ympärilleen. Veljeskuntalainen, vihreähkö matoran oli johdattanut heidät kapeaa tunnelia pitkin huoneeseen, jota valaisi muutama soihtu. Kummallista siinä oli se, että soihdut näyttivät lahonneen, ja tuntui kuin ne olsiivat olleet siinä vuosisatoja. Silti ne jotenkin onnistuivat vielä palamaan harvinaisen kirkkaasti. Huonetta koristi pari tuolia ja muutama pöytä, joiden päälle oli levitetty papereita, joihin oli rustattu jotain. <br>\n<br>\nPeelo kääntyi katsomaan KooBeeta suhteellisen kiinnostuneen näköisesti. Häntä nauratti, mutta samalla ihmetytti KooBeen käytös, jolloin hän käänsi katseensa Gekkoon. Gekko näytti erittäin turhautuneelta KooBeehen, ja vaikutti erittäin mietteliäältä. Peelo oli jo kysymässä vaivasiko häntä jokin, mutta sama vihreähkö matoran avasi huoneen päässä sijaitsevän pölyisen oven, ja huikkasi joukkiolle \"Alkakaa tulla, ei tässä ole koko iltaa aikaa ihmetellä\". Peelo katsahti taakseen käytävälle, josta he saapuivat huoneeseen. Muut olivat jo ovella, kunnes Gekko kääntyi katsomaan taakseen, ja älähti \"Tule jo\".<br>\n<br>\nPeelo säpsähti hieman, ja kaivoi vyöltään esiin radiopuhelimen. Hän heitti sen Gekolle, ja Gekko nappasi sen ilmasta refleksinomaisesti. \"Mitä minä tällä?\" hän kysyi, johon Peelo vastasi nopeasti \"Menen ulos vartioon. On parempi jos joku vahtii ettei niitä torakan pirulaisia änkeä niskaamme\". Gekko nyökkäsi, ja oli jo sulkemassa oven, kunnes hän tokaisi \"Sinä sitten tulet ehjänä takaisin\". Gekko riuhtaisi oven kiinni, ikään kuin yrittäen saada sitä tiukemmin kiinni.<br>\n<br>\nPeelo lähti astelemaan käytävää pitkin takaisin.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Veljeskunnan Linnakkeen salaoven lähettyvillä</strong><br>\n<br>\nPeelo pukkasi luukun olkapäällään auki, ja hypähti ylös. Hän tarkisti ettei lähistöllä ollut ketään, sulki luukun, ja peitti sen oksilla ja lehdillä. Tämän jälkeen hän katsahti ympärilleen, ja huomasi puun, jota pitkin näytti helpolta kiivetä. Hän asteli sen luokse, tarrautui alimpiin oksiin kiinni, ja alkoi kiivetä puun runkoa ylös. Hän saapui oksiston luo, ja istahti siihen. Hän poimi kiväärinsä selästään, asetti siihen 12 ammuksen lippaan, ja laittoi piipun päähän pitkähkön äänenvaimentimen, saaden aseen näyttämään entistä pidemmältä. \"Nyt eivät kuule mitään muuta kuin ystäviensä tuskistelut... jos ehtivät\", hän mietti itsekseen, ja syystä. Kivääri oli kuin jousipyssy, ja ammuttaessakin kuului vain pieni napahdus, jonka äänenvaimennin kadotti täysin. Kiväärin pitkähköön kylkeen oli maalattu tuulenpuuska, jonka päässä oli virnuileva pääkallo, ja tuulenpuuskan kuvan alle oli kirjoitettu pienellä, mutta tyylitellyllä tekstillä \"kuoleman puhallus\".<br>\n<br>\nPeelo asetti kiväärin olalleen, ja katsoi öistä taivasta. Sade peitti kirkkaana hohtavat tähdet, mutta pilvenreunojen välistä pilkisti kirkkaana hahkuva tähti sieltä täältä. Mietteliäänä hän katsahti alas, tarkistaen näkyykö ketään. Ainoa mitä hän näki, oli tiheää viidakkokasvustoa, jonka seassa hän havaitsi kuolleen rahin. Rahia hän ei tunnistanut, mutta hän oli varma että se oli kuollut kohtaamisesta Nazorakien kanssa.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/5jfWT9oPXx4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/5jfWT9oPXx4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPeelo sääli tätä rahia. Se oli pieni, ja näytti puolustuskyvyttömältä. Nazorakit ovat julmia, eivätkä selvästikänä anna kellekään, tai millekään armoa. Hän käänsi katseensa takaisin taivaalle, ja katseli syvästi miettien tähtiä, jotka näkyivät pilvien alla siellä täällä. Häntä näkymä muistutti siitä kuinka pahuus ja kuolema on peittänyt tämän maailman, mutta kaiken sen pahuuden seassa piili toivo. Toivo selviytymisestä, ja paremmasta maailmasta. Sade vain yltyi, ja piiskasi Peelon kasvoja, ikään kuin pilkaten tätä.<br>\n<br>\nHänen ajatuksensa siirtyivät toisaalle. Klaaniin, ja sen asukkeihin. Hän oli ollut Klaanissa pitkään, muttei ikinä käynyt edes tervehtimässä. Hädin tuskin hän tunsi ketään kunnolla, ja tässä hän silti oli, tärkeällä tehtävällä Klaanin toimesta. Hän luotti klaanilaisiin. Mutta luottivatko he häneen.<br>\n<br>\nSiinä samassa pieni oksa napsahti poikki samaisesta puusta hänen vierestään. Peelo säpsähti, ja oli jo valmiina iskemään mahdollista vihollista kasvoihin. Mutta ei, se oli vain oksa.<br>\n<br>\nPeelo katsahti taas alas, mutta tällä kertaa, siellä oli viiden Nazorakin partio. Peelo siirsi muutaman lehtien peittämän oksan päälleen, piilottaen itsensä, ja kaivoi esiin radiopuhelimen.<br>\n<br>\n\"Gekko. Meillä on vieraita.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1241,"creator":"Tronie","timestamp":"2011-09-05T17:10","content":"<strong>Uroijegen</strong><br>\n<br>\n<br>\nVesi loiskahti. <br>\n<br>\nTiikeli kalasti rantakalliolla vain muutama Fikou seuranaan. Hän oli onkinut jo useita, mutta ei malttanut poistua milloin minkäkin syyn takia. Kalojaa hän olisi halunnut saada. Toivoen ja toivoen. tunnit vierivät Tiikelin kalastellessa turhaan. lopulta hän oli aikeissa lähteä. <br>\n<br>\n\"Vielä Hetki.\" hän huokaisi, huomatessaan erään Fikoun käpertyvän hänen lämpimälle hartialleen. Tiikeli painoi hienoa musiikkia soimaan uudella Kohliipallollaan, johon oli asennettu MP3, räjähteitä ja valokiviä. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/atnSTtiWU5E" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/atnSTtiWU5E</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSilloin koukkuun tarttui jotain suurta. <br>\n<br>\nTiikeli yritti katsoa kasvillisuudesta likaantuneen veden läpi, mutta ei pystynyt hahmottamaan, mikä onkeen tarttui. <br>\n<br>\nFikout alkoivat käydä levottomiksi. Ne alkoivat perääntyä takaisin synkän metsän suojaan, mutta silloin vesi alkoi kuplia. Tiikelin uteliaisuus alkoi käydä sietokyvyn yläpuolella. <br>\n<br>\n\"Haha, Lulz...\" hän huusi kuplivalle vedelle ja poimi hetken mielijohteesta maasta Kohliipallonsa joka oli varustettu MP3-soittimella, räjähteillä ja valokivillä, jonka heitti keskelle kuplia tietäen, että tulisi joskus vielä katumaan tekoaan. Saalis olisi tärkeämpi kuin mikään omistamansa soitin. <br>\n<br>\nKuplat alkoivat hävitä, jo eikä musiikin lisäksi kuulunut mitään. Olihan kyseessä sentään \"Explodes With Music\"- malli. Silloin Tiikeli uskoi kolkanneensa vonkaleen. \"Tämä Voi Periaatteessa Olla Näin Helppoa, Olen Tyhmempiäkin Fisuja Nähnyt Mutta Silti Jotenkin Epäilyttää...\" <br>\n<br>\nVedestä hyökkäsi nopeasti järkyttävän pitkä rahi, joka sieppasi säikähtäneen Tiikelin mukaansa veteen. Hän kuitenkin toipui nopeasti ja valmistautui puraisemaan pienehköillä ja tylpillä hampaillaan, jotka kuitenkin olivat kiinni vahvassa leuassa. Hän osui silmään. Niin kauheaa makua ei voisi sanoin kuvailla. <br>\n<br>\nRahi alkoi kiljumaan, eikä kivuistaan ymmärtänyt Tiikeli ehtineen uida takaisin pinnalle. Rahi ei ollut tuntenut kipua vuosiin. <br>\n<br>\nTiikeli yritti kiivetä liukasta kalliota ylös, mutta hän ei pystynyt siihen. Hänen olisi pakko uida matalalle. <br>\n<br>\nRahin silmästä vuotanut neste oli saastuttanut laajan alueen, ilman merkkejä tyrehtymisestä. Itse rahi taasen oli alkanut sietää kipua silmässään ja suunnisti puolisokeana kohti Tiikeliä. <br>\n<br>\nRahi oli omassa elementissään nopea uimari ja näin ollen saavutti Tiikelin hetkessä. Rahi iski nopeasti hännällään Tiikelin päin kalliota, jossa hänen selkänsä painautui terävää kalliota päin. <br>\n<br>\nTiikelin ilmavarat hupenivat nopeasti hänen yrittäessään paeta. hän alkoi nähdä elämän kulkevan kuvina silmissä ja oli jo luopumassa toivosta. <br>\n<br>\nKallion raosta tuli öljyä. Tämän huomattuaan Tiikeli muisti hänen mielijohteesta heittämänsä Kohliipallon MP3:lla, pommeilla ja valokivillä, jota ei muistanut sammuttaa. musiikki kuului läheltä, se oli tarttunu rahin vesikilpeen kuulokkeista. Tiikeli yritti kurottautua, mutta ei pystynyt siihen. hän joutuisi päästämään kaiken ilman vapaaksi. ... Ja niin hän teki. <br>\n<br>\nRahi katsoi ainoalla silmällään tyytyväisenä hidasta kuolemaa, hellittäen otettaan Tiikelistä ja alkoi lähestymään häntä suullaan hitaasti, nauttien hetkestä. <br>\n<br>\nTiikeli tunsi vapautuvansa Rahin otteesta ja nappasi Kohliipallon MP3:lla, pommeilla ja valokivillä. Hän laittoi eeppisimmän tuntemansa kappaleen soimaan ja valmistautui räjäyttämään vihollisensa. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/oXVRfHRxoCg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/oXVRfHRxoCg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHän painoi kielletyn punaisen napin päin terävää kiveä, jolloin hän tunsi ihanaa lämpöä vaimenevassa musiikissa. Tämä lämpö sai Rahin palamaan elävältä, mutta Tiikelistä se tuntui vain ihanalta. <br>\n<br>\nKunnes lopulta hänen taju himmeni. <br>\n<br>\nSillä hetkellä Gorserkkeri nimeltä Joumah hyppäsi käpälät edellä veteen pelastaakseen kissaystäväänsä. Ottaessaan Tiikelin kainaloonsa, huomasi hän liekehtivän Rahin ja rupesi naureskelemaan ilkeästi katsellen tapahtumaa silmät kiiluen ja nautiskellen. Hän ei voinut Gorserkkerin luonteelleen yhtään mitään.<br>\nJoumahille tulikin pakottava tarve repiä Rahilta ainakin yksi raaja irti, ja onnistui sivussa unohtamaan täysin Tiikelin, vaikka hän oli Joumahin kainalossa.<br>\n<br>\nJoumah kaivoi toisen taistelukynsistään esille ja aloitti repimään palavalta Rahilta toisen käden irti. Nauttien tilanteesta niin paljon kuin Gorsekkeri voisi raajan repimisestä nauttia. Hän oli aikeissa irroittaa toisenkin häden, mutta silloin hän muisti Tiikelin. Joumah alkoi hätääntyä ja ui niin nopeasti kuin pystyi rannalle.<br>\n<br>\nRanta oli vain muutaman parinkymmenen Bion päässä, mutta sekin matka olisi voinut olla Tiikelille kohtaloksi. Hän oli täysin paniikissa. Hän ei pystynyt ajattelemaan, että Tiikeli saattoi olla jopa kuollut!<br>\n<br>\nKauniilla, lämpimällä ja hiekkaisella rannalla rankan uinimatkan päässä hän heitti Tiikelin päälle ämpärillisen vettä, mutta se ei toiminut. Sen jälkeen hän heitti Tiikelin päälle ämpärillisen olutta, mutta Vsekään ei toiminut, tästä Joumah alkoi olla erittäin peloissaan.<br>\n<br>\n<em>Tiikeli olisi kuollut. Ei enää olisi olemassa sitä hienoa musiikkimiestä.</em> Hänen viimeinen oljenkortensa täytyisi ottaa käyttöön. Niinpä hän viskasi Tiikeliä päin tynnyrillisellä Stiimpäkki-Huumeetta, josta Tiikeli säpsähti pystyyn.<br>\n<br>\n\"OLET ELOSSA!\" Joumah huusi onnesta ellipsinä. <br>\n<br>\n\"Kiva Tietää Näin Kolmelta Aamuyöstä\" Vastasi Tiikeli erittäin sekavalla äänellä. Joumah tiesi ettei Tiikeli olisi seuraavat kaksi kuukautta sekaisin siitä määrästä Stiimpäkkiä. Mutta hän ei jaksanut välittää. Hänelle oli tärkeintä, että Tiikeli oli (fyysisesti) kunnossa. <br>\n<br>\n[spoil]Tiikeli kirjoitti ja oli Tiikelinä Tiikelin paikalla. Kaikki kunnia hänelle.[/spoil] <br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, verstaan ovella</strong><br>\nBloszar oli jättänyt verstaan oven auki, jotta näkisi millaisia osia hän voisi uuteen haarniskaansa pistää. Toa tunsi rakennellessaan jonkun seuraavan häntä. Ehkä se johtui vain oranssisilmäisestä varjoissa liikkuvasta hahmosta.Silloin ulkoa kuului tykin laukaisun tapainen ääni. <em>Allianssi?</em> Bloszar säikähti.<br>\n<br>\nVartiossa ollut Matoran oli saanut verkkoon jotain mitä oli metsästänyt. Lentävän akvaarion. Täydellisen kulmattoman jatkuvassa muodonmuutoksessa olevan jään tapaisesta kirkkaasta, turkoosista aineesta vamistetun kauniisti sisustetun akvaarion. Akvaarion sisällä oli ankeriasmainen rahi, joka oli kirkas. Niin kirkas ettei sen väriä voinut tunnistaa. Ankerias näytti pitävän kiinnijäämisestä. Se näytti pitävän kaikesta ja kaikista.<br>\n<br>\n\"Yay!\" kuului hihkaisu suunnasta, jonka voisi sanoa olevan kaikkialla.<br>\n<br>\n\"Sinä, uusi Toa olet vastuulla tästä riiviöstä.\" Matoran sanoi komentavalla, mutta silti arvostavalla äänellä. \"Äläkä kerro sille mikrobeista. Muuten se täytyy taas aivopestä.\"<br>\n<br>\nBloszar katseli kummissaan outoa rahia ja sen akvaariota. \"Mitä mieltä Kepe nyt olisi?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1242,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-09-06T11:23","content":"<strong>Isä Athin katedraali<br>\nEtelä</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="320" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/xKGmoyuUvyU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/xKGmoyuUvyU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAuringonsäteiden hienovaraisesti tummentamat valkoiset seinät ja lattiat olivat nähneet parempia päiviä. Nämä paremmat päivät olivat olleet todennäköisesti hyvin monia vuosia sitten.<br>\nVuosikymmeniä, vuosisatoja. Isä Ath ei laskenut.<br>\n<br>\nValtavan temppelirakennuksen muinaiset seinät nousivat korkeuksiin asti. Monia metrejä paksun, karaistumattomalle silmälle tuntemattoman bunkkerimaisen steriilin seinämateriaalin läpi kulki vuosisatojen siihen repimiä halkeamia. Majesteettista katedraalia ympäröivä viidakko työntyi hitaasti mutta varmasti läpi halkeamien, sisälle temppelin pyhyyteen. Munkit eivät edes yrittäneet enää harventaa halkeamista sisään kasvavia köynnöksiä ja satavuotisen paksuja oksia, jotka kylpivät katedraalin kuperasta, muodoltaan silmää muistuttavasta kattoikkunasta sisään huokuvassa auringonvalossa.<br>\n<br>\nMuinaisen kauniista seinistä sisään tunkeutuvat erilaiset ja eriväriset köynnökset ja viidakkokasvit kietoutuivat harmonisesti toisiinsa. Miellyttävästi kukkiva kasvusto vaikutti kurottautuvan hitaasti mutta varmasti joka puolelta temppeliä kohti auringonvalon päälähdettä, Athin kaikkinäkevää silmää.<br>\n<br>\nTaivaansinistä, antiikkista rukoustekstein koristeltua Pakaria kantava munkki marssi läpi valtavan salin pitkin pitkää, sinistä mattoa. Tämä matoran tunnettiin vain Oraakkelina.<br>\nHänellä oli lahja. Toiset kutsuivat sitä Isä Athin siunaukseksi uskolliselle palvelijalleen.<br>\nToisten mielestä se oli Atheonin, Maailmojen Repijän kirous ylimieliselle miehelle.<br>\n<br>\nOraakkeli itse ei osannut ajatella sitä kumpanakaan. Hän oli ollut kontaktissa ympäröiviin mieliin jo vuosia.<br>\nVuosikymmeniä. Vuosituhansia. Isä Ath ei laskenut.<br>\n<br>\nOraakkelin lahjan siunaus oli se, että sen kautta oppi ymmärtämään jokaista pientä mieltä. Matoran-munkki oppi hahmottamaan kaikki näkökannat. Hän näki haaveet, unelmat ja tavoitteet ja sen, mitä kukin olisi valmiina tekemään niiden eteen.<br>\nToiset olivat valmiina tekemään enemmän. Paljon enemmän.<br>\n<br>\nYksittäinen ajatus, toive tai haave olisi tarpeeksi kaatamaan valtakuntia. Yksittäinen ajatus voisi määrittää aikakausia. Ajatuksien pohjalta perustettiin uskontoja.<br>\nAjatuksista aloitettiin sotia.<br>\nVain Mestari näki tämän Oraakkelia paremmin. Vanha nainen ei nähnyt silmillään, mutta hän näki uskollaan. Mieli toimi Pyhän Äidin silminä.<br>\nHän näki sinne, minne Oraakkelinkaan katse ei ylettynyt. Athismin Pyhä Äiti näki katseellaan jopa sellaisiiin pimeyden ja tyhjyyden syvyyksiin, joissa tavallinen mieli palaisi tuhkaksi ja jäisi Atheonin ravinnoksi.<br>\n<br>\nOraakkelilla oli kiire. Hän tarvitsi Mestarin katsetta.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Katedraali<br>\nMestarin kammio</strong><br>\n<br>\nKatoltaan puolipallon muotoisen kammion puhdas valkoisuus ei hahmottunut täysin, koska ikkunat oli suljettu eikä trooppista lämpöä hehkuvien kaksoisaurinkojen valo päässyt sisään. Huoneen ovettomasta sisäänmenoaukosta huokui kuitenkin lämmintä valoa.<br>\nOraakkeli astui varovaisesti oviaukkoon ja nuuhkaisi sisältä leijailevaa rukouskynttilöiden ja suitsukkeiden tuoksua. Monenväriset mutta hengitettyinä täysin harmittomat savut täyttivät huoneen ilman niin, että näkeminen vaikeutui.<br>\n<br>\nHuone ei ollut esteettisesti erityisen kaunis, eikä sille ollutkaan tarvetta. Mestariksi ja Pyhäksi Äidiksi kutsuttu matoran-nainen ei ollut nähnyt silmillään moniin vuosiin.<br>\nVuosikymmeniin. Vuosisatoihin. Isä Ath ei laskenut.<br>\n<br>\nValkoisilla lattioilla makasi muutama punainen tyyny, joita jokaista koristi kultaisella ompeleella ikuistettu Athin silmä. Huoneen ainoa pöytä oli askeettinen ja näytti kuuluvan kirkon sijaan jonkinlaiseen tehtaaseen. Kuusisakarainen kynttilä seisoi pöydällä palaen hitaasti.<br>\nAivan huoneen perällä liekehti takka, jonka edessä lattialla oli suuri punainen rukousmatto. Kultaista muinaisnaamiota kantava Pyhä Äiti istui matolla ristiasennossa ja katse liekeissä.<br>\n<br>\n\"Pyhä Äiti\", Oraakkeli sanoi arvokkaasti. \"Pyydän lupaa astua sisään.\"<br>\n<br>\n\"Lupa myönnetty, Oraakkeli\", Mestari sanoi. Täysin hiljaa meditatiivisessa tilassa istunut Ath-uskonnon ylin johtaja vaikutti liikahtavan ensimmäistä kertaa tunteihin.<br>\nOraakkeli kumarsi kevyesti, vaikka Mestari ei tätä elettä näkisikään. Sitten hän astui huoneen oviaukosta sisään. Mestari ei tehnyt elettäkään kääntyäkseen Oraakkelia kohti, vaan piti katseensa edelleen takan lämpimissä liekeissä.<br>\n<br>\n\"Jokin estää näkyni, Mestari\", Oraakkeli sanoi huomattavasti hiljaisemmin. \"On kuin edessäni olisi jonkinlainen... synkkä pilvi.\"<br>\nMestari henkäisi rauhallisesti sisään ja ulos.<br>\n\"Taidan tietää, mitä tarkoitat, Oraakkeli hyvä. Mitä luulisit sen olevan?\"<br>\n<br>\nOraakkeli hymyili hyvin huomaamattomasti.<br>\n\"En voi kuin arvailla, Mestari. Näkyni ovat olleet hyvin epäselviä jo monen päivän ajan.\"<br>\n<br>\n\"Minulle se on kuin olisin menettämässä näköni, ystäväiseni. Sinulla ei liene siitä kokemuksia. Tarvitset kykyjäsi eri tavalla...\"<br>\n<br>\nOraakkeli otti muutaman varovaisen askelen kohti Pyhää Äitiä.<br>\n\"Minulla on kyllä arveluksia, Mestarini.\"<br>\n<br>\n\"Ehkä niin, ehkä niin\", Mestari vastasi. \"Mikä onkaan perimmäinen syysi tulla tapaamaan minua?\" hän kysyi keskittyen sielunsa silmällä silti edelleen jonnekin kauemmas. Jonnekin, jossa oli rauhallisempaa.<br>\n<br>\n\"Ensiksi ajattelin, että joku vahvempi estää minua näkemästä tarkoitusperiään\", Oraakkeli spekuloi varovaisesti. \"Te tietäisitte taatusti tällaisesta telepatiasta enemmän, arvon Pyhä Äiti. Pian kuitenkin mieleeni tuli, että ehkä näin jonkun mielessä jotain niin synkkää, että se on pimentänyt näköni useiksi päiviksi.\"<br>\nOraakkeli antoi Pyhän Äidin maistella tätä mielikuvaa hetken aikaa ennen kuin jatkoi kysymyksellä.<br>\n\"Voisiko se olla mahdollista, Mestarini?\"<br>\n<br>\n\"Mikä vain on mahdollista...\" Pyhä Äiti luennoi ymmärtäväisellä äänellä, \"mieli on mahdollisuuksien ja mahdottomuuksien pesäke, joka kuhisee ajatuksia siitä, mikä on ja mikä voisi olla. Ehkäpä sinä puhut nyt Punaisesta miehestä?\"<br>\nOraakkeli oli hetken hiljaa ymmärrettyään, kenestä Mestari oli puhunut. Hän huokaisi, sulki silmänsä ja keskittyi hetkeksi sisimpäänsä hengittäen syvään.<br>\nKun Oraakkeli avasi silmänsä, ensi töikseen hän pudisti päätään hitaasti.<br>\n\"En tiedä, Mestari\", Oraakkeli myönsi. \"Näköni on ollut synkkä sen jälkeen kun yritin katsoa kokouksessa...\"<br>\nOraakkeli haki sanoja hetken.<br>\n\"... Isä Bartaxiin.\"<br>\n<br>\nMestari istui edelleen samassa meditoivassa asennossa, mutta ei vastannut sanallakaan.<br>\n\"Pyhä Äiti, Mestarini\", Oraakkeli lausui syvää arvostusta ja yllättävää vakavuutta äänensävyssään. \"Aion kysyä jotain, mutta teidän ei ole pakko vastata.\"<br>\n<br>\nTämän kuultuaan Ath-uskonnon Pyhä Äiti kääntyi ensimmäistä kertaa Oraakkeliin päin tämän keskustelun aikana. Pian Oraakkeli tuijotti suoraan ajan hampaan syömän muinaisen kultanaamion silmiin, jotka tuijottivat sokeina eteenpäin.<br>\n\"Tiedättekö te, mistä on kyse?\" Oraakkeli kysyi vakavasti. Mestari oli jälleen hetken hiljaa.<br>\n<br>\n\"Rehellisesti sanottuna minä en tiedä\", Mestari joutui myöntämään ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Oraakkeli kuuli naisen äänestä, kuinka vanha tämä oli. \"Enkä ole varma, haluanko tietää. Hänelle on tapahtunut jotain sen jälkeen, kun hänet oletettavasti... tapettiin hänen omalla saarellaan. Minulla on epäilyksiä, mutta en voi todellakaan sanoa mitään varmaa.\"<br>\n<br>\nOraakkeli nyökkäsi syvään ymmärtäväisenä.<br>\n\"Ymmärrän, Mestarini. En voi vaatia enempää. Minulla on kuitenkin vielä yksi pyyntö.\"<br>\nMestari näytti yllättyneeltä, mutta viittoi Oraakkelia jatkamaan.<br>\n\"Pyydän lupaa lähteä Bartaxin perään.\"<br>\n<br>\nAth-uskonnon Pyhä Äiti huokaisi syvään. Vanhan naisen väsynyt katse siirtyi hitaasti takaisin takan liekkeihin.<br>\n\"Jos sinun on pakko.\"<br>\n<br>\nOraakkeli otti muutaman varovaisen askeleen lähemmäs Mestariaan.<br>\n\"Bartax ei tiedä, mitä tekee. Moni hyvä soturimunkki... moni hyvä mies tai nainen tulee vielä kuolemaan tuolla ristiretkellä.\"<br>\n<br>\n\"Minusta tuntuu, että hän tietää hyvinkin pitkälle, mitä tekee\", Mestari sanoi synkästi, \"mutta ehkä olet oikeassa. Ehkä jonkun on hyvä yrittää pysäyttää hänet.\"<br>\n<br>\nOraakkeli hymyili jälleen hienovaraisesti kerran. Vanha soturimunkki kumarsi syvään Pyhän Äitinsä edessä ennen kuin otti muutaman askeleen kohti kammion oviaukkoa.<br>\n\"Teen parhaani. Kiitos, Mestari.\"<br>\n<br>\nMestari hymähti kevyesti ja keskittyi jälleen mielensä silmään. Kuten Oraakkelikin, myös hän oli nähnyt paljon pimeyttä viimeaikoina. Oli asioita, jotka jopa hänen tasoisensa telepaatin oli pyrittävä unohtamaan. Jos niitä ajattelisi liikaa, voisi menettää järkensä.<br>\n<br>\n\"Oraakkeli\", Mestari sanoi niin hiljaa, että vain Oraakkeli pystyisi kuulemaan. \"Ole varovainen.\"<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tämä on se kohta, jossa kerron syöneeni munkkia kirjoittaessani tätä viestiä.<br>\n<br>\nheh<br>\n<br>\nManu on vastuussa Mestarin repliikeistä.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1243,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-09-06T14:39","content":"<strong>Matoron huone<br>\nBio-Klaani</strong><br>\n<br>\nJään Toa istui hieman kumarassa hänen pyörivällä, tummanvihreällä työtuolillaan. Puinen työpöytä hänen edessään oli, kuten tavallisestikin, täynnä papereita, kyniä ynnä muuta tavaraa. <br>\nPöydän ääressä istujasta katsoen ovi oli sivulla. Suoraan takana oli suhteellisen suurikokoinen ikkuna, josta avautui näkymä Klaanin kaupunkiin ja tasangoille.<br>\nSuoraan ikkunan vieressä oli kaappi ja vanha arkku. Yhdessä nurkassa oli pitkä ja selvästi jonkun mukavuudenhaluisen omistama sänky. Tämän lisäksi huoneesta löytyi kirjahylly täynnä erilaisia teoksia.<br>\n<br>\nMatoro nojasi ainoaan ehjään käteensä päällään. Kirkas aurinko paistoi hänen selkäänsä. <br>\nToa oli näennäisesti rauhallinen, mutta hänen päänsä sisällä oli vilinä. Miten Kapura oli tiennyt Nukke-runosta? Miksi hän halusi runon? <br>\n<br>\nMonet viime aikojen asioista olivat stressanneet Matoroa. Huhut petturista. Torakka-hyökkäys. Yleinen kireä ilmapiiri.<br>\nNuket ja epäonnistunut Nimda-retki. Käsi. Enää Klaani ei tuntunut turvalliselta paratiisilta.<br>\n<br>\nJään Toalla oli omasta mielestään hyvä paineensietokyky, mutta se koski vain tilanteita, joissa piti toimia. Se hänen rakastamansa adrealiininpurske sai hänet kestämään mitä vain. Tavallisista, arkielämän asioista hän tuntui stressaavan enemmän kuin oli tarpeen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/0XOfE96ABFI" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/0XOfE96ABFI</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nYksi asia tulvi aina Matoron mieleen. Vaikkei hän halunnut ajatella sitä, se tuli hänen mieleensä. Nuket.<br>\nNyt Kapura vaati häntä palauttamaan mieleensä ne asiat. Totta kai hän toteuttaisi Kapuran oudon pyynnön. Olihan tämä Tulen Toa auttanut niin valtavasti kaikkia. <br>\nMatoro yritti palauttaa mieleensä Runon alkua. Hän muisti elävästi seinän, pimeän kammion... Verellä kirjoitetut sanat.<br>\n<br>\n<em>Et huutaa saa, et paetakaan<br>\nKun Nuket tulevat hakemaan</em><br>\n<br>\nMatoro kirjoitti hitain vedoin sanoja paperille.<br>\n<br>\n<em>Järkesi ovea kolkuttaa<br>\nPian kaikki lukot aukeaa<br>\n</em><br>\n<br>\nSanat tulivat kuin itsestään Matoron mieleen. Se oli pelottavaa, outoa.<br>\n<br>\n<em>Nihilisti hiljainen<br>\nSoutaa halki merien<br>\nJalka Miehen Punaisen<br>\nAstuu läpi Ikuisen</em><br>\n<br>\nMatoro tunsi haluavansa lopettaa muistelun, muttei voinut. Runo rullasi itsestään eteen päin hänen mielessään.<br>\n<br>\n<em>Polttouhri näkee sinut<br>\nNäkee kaikki, näkee minut<br>\nValpas hahmo varjojen<br>\nTuntee poltteen liekkien</em><br>\n<br>\nJokainen sana sai Matoron tärisemään entistä voimakkaammin. Hän ei ollut pelännyt pitkään aikaan ennen nukkeja.<br>\n<br>\n<em>Vie äänesi, huutosi, itkusi<br>\nVatsastapuhujan nauru soi<br>\nTunteesi, mielesi, sielusi<br>\nIlman suuta et huutaa voi</em><br>\n<br>\nHän ei tiennyt, mitä runossa oli. Mitä nukeissa oli. Se oli jotain, jota kuolevainen ei voinut käsittää.<br>\n<br>\n<em>Rautaneito varjoton<br>\nKatse tuskan, turmion<br>\nJa näkökentän takana<br>\nHän aina odottaa</em><br>\n<br>\nNuket eivät olleet tästä maailmasta. Ne eivät voineet. Miten mikään tästä maailmasta oleva voisi olla näin... karmeaa.<br>\n<br>\n<em>Ja itse Linnunpelätti<br>\nTuo painajaisten lähetti<br>\nSe haistaa aina pelkosi<br>\nJa tulee luoksesi</em><br>\n<br>\nSanat tuntuivat uppoutuvan suoraan mieleen, kaikkien mielensujausten ja naamioiden läpi. Niistä ei voinut siirtää pois ajatuksiaan.<br>\n<br>\n<em>Ja Sätkynukke valkoinen<br>\nEi anna sinun kitua<br>\nKäsi Miehen Punaisen<br>\nJo alkaa veri maistua<br>\n</em><br>\n<br>\nKun viimeinen sana oli ilmestynyt paperille, Matoro tunsi olonsa äärimmäisen huojentuneeksi. Kuin valtaisa taakka ja paha olo olisi kaikonnut tuohon paperiin.<br>\n<br>\nJään Toa taitteli paperin niin, ettei tekstiä nähnyt ulkopuolelta. Hän pujotti sen kirjekuoreen, joka yhdellä kädellä tehtynä on yllättävän vaikeaa. Lopuksi hän kirjoitti siihen Kapuran nimen ja vei postikonttoriin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1244,"creator":"Hai","timestamp":"2011-09-06T14:54","content":"<strong>Paja Klaanin liepeillä</strong><br>\n<br>\nVielä yksi isku. Kuumana hohkaava ahjo kuumensi huonetta tuskaisasti ja Hain piti välillä käydä ulkona hengähtämässä. Hän löi vielä yhden iskun, ja miekan melko paksu terän alaosa oli avattu. Hai katseli kuumana hohkaavaa miekkaa. Hän oli ostanut miekan lomapaikastaan eteläisiltä saarilta. Se oli ollut alueen sepälle tusinatuotantoa. Oli aika tehdä siitä vähemmän tusinatavara. Hän kaivoi laukustaan sinisenhohtoisen kiven. Hai höllensi otettaan kivestä, katsellen siihen vuosien saatossa tulleita naarmuja ja kulumia. Kivi kiilsi ikkunoista tulevasta auringonvalosta. Hai katsoi kiveä vielä hetken ja asetti sen sitten koloon jonka hän hetki sitten oli tehnyt miekkaansa. Hai sulki aukon metalliseoksella, odotti hetken ja kastoi miekan kylmään veteen. Hetken kuluttua Hai nosti miekan pöydälle ja kaiversi siihen nimen. <em>Kalem</em>. Aiemmin se oli ollut tavanomainen Craon-sarjan miekka. Jos kaikki oli onnistunut, se oli nyt elementaalivoimien kanavointiin sopiva, kauan sitten kuolleen Toan mukaan nimetty miekka.<br>\n<br>\nHetken aikaa Hai katsoi miekkaa tyhjin silmin. Kalem. Ystävä.<br>\n<br>\n<em>Taistelukentälle alkoi nousta savua. Pudonneet lentokoneet. Kuolleiksi palaneet ja kappaleiksi räjähtäneet matoranit. Tuho oli ollut jo valtavaa, mutta loppua ei näkynyt.<br>\n<br>\nJos Vapausrintama voittaisi, he voisivat valloittaa Itsenäisyysallianssin pääkaupungin. Taistelu olisi ratkaiseva sodan lopun kannalta.<br>\n<br>\nNuori matoran Hai yritti epätoivoisesti tähdätä näkymättömyyteen. Hän oli rättiväsynyt. Taistelu oli jatkunut kaksi tuntia, ja vihollinen yritti taas läpimurtoa. Hai valmistautui kuullessaan vihollisen taisteluhuudon. Sumusta alkoi erottua hahmoja. Hai ampui laukauksen ja kuuli tuskanhuudon. Hän latasi aseensa ja kurkki välillä lähestyvää vihollisjoukkiota. Joukossa oli jotain poikkeavaa.<br>\n<br>\nMatoraneja johti skakdi. Punavalkoinen, kookas ja hyvin panssaroitu skakdi. Skakdin punavalkoiset terät välähtelivät.<br>\nJuoksuhaudoissa kaikui huuto: \"Lähitaisteluryhmä 1 taisteluun!\" Hai säpsähti. Lähitaisteluryhmä 1 oli erikoisjoukko. Sitä johti saaren viimeinen Toa. Toa Kalem. Joukkio nousi haudoista, ja Toan johdolla lähti puolustamaan alueitaan. Ensimmäisen taistelukosketuksen saivat matoranit. Skakdi silpoi nämä. Skakdi oli silpomassa seuraavan matoranin, kunnes hänen teränsä osui miekkaan. Kalem pyöräytti taidokkaasti skakdin terän poispäin matoranista. Matoran sännisti kiitollisena taisteluun toista matorania vastaan. Skakdin repaleinen viitta lehahti. \"Kalem. Odotinkin sinun tulevan.\" Skakdi sanoi rahisevalla äänellä. Kalem katsoi skakdia hieman hämmästyneenä, mutta pysyi silti valmiina. \"Työni on jäänyt ikävästi kesken. Sinun ansiostasi voin päättää sen,\" skakdi rahisi. \"Sinä... Sinä olit murhaaja?\" Kalem kysyi. \"Kyllä. Ja sinun kaatumisesi jälkeen, tämän saaren Toat ovat lopullisesti poissa pelistä.\" Skakdi vastasi rauhallisesti. Kalem ei enää vastannut, vaan nosti miekkaansa ja löi todella kovaa. Skakdi väisti, kuin huomaamatta kohtitullutta iskua. Skakdi lähti vastahyökkäykseen ja Kalem torjui vain vaivoin.<br>\n<br>\nMatoran Hai katseli hämmästyneenä näiden kahden taitavan miekkamiehen taistelua, jotka olivat kuin eivät huomaisikaan ympärillä olevaa, jatkuvasti raa-emmaksi muuttuvaa taistelua. Hai ampui jälleen.<br>\n<br>\nMiekkamiesten terät kohtasivat, luoden keltaisena hohtavia kipinöitä ympäristöönsä. Kalem väisti ylhäältä tulevan iskun ja löi. Skakdi torjui vaivattomasti.<br>\n<br>\nMiekkamiehet taistelivat kymmeniä minuutteja. Kalem alkoi jo väsyä. Skakdi ei osoittanut mitään merkkejä väsymyksestä. Kalem hypähti taaksepäin, keräten kaiken voimansa iskuun. Kalemin miekka lähti liikkeelle, kohti skakdin kalloa. Ennen kuin miekka osui skakdiin, tämä teki matalan hypähdyksen eteenpäin, lävistäen Kalemin vatsan. Kalemista alkoi hiljalleen tursuta verta. \"Toa. Minä voitin,\" Skakdi sanoi, ja hävisi salamannopeasti paikalta. Vaikutus Itsenäisyysallianssin joukkoihin oli valtava. Heidän johtajansa oli juuri haihtunut savuna ilmaan. Rohkea Vapausrintaman upseeri, Erkal, karjaisi: \"Hakkaa päälle, Kalemin puolesta!\"<br>\n<br>\nVapausrintaman sotilaat lähtivät uhkayrityksille. Kaikki konepistoolimiehet ja lähitaistelusotilaat säntäsivät taisteluun. Itsenäisyysallianssin vasen sivusta alkoi horjua. Vapausrintaman konekiväärit tulittivat jatkuvaa sarjaa kohti vihollista. Vasen sivusta murtui.<br>\n<br>\nKäytännöllisesti katsoen Vapausrintama oli voittanut sodan. Mutta millä hinnalla. Taistelukentällä lepäsi tuhansia ruumiita, silvottuja, ammuttuja.<br>\n<br>\nSodalla oli hintansa.</em><br>\n<br>\nHai heräsi transsistaan. Unen viimeisinä hetkinä hän oli puristanut miekkansa kahvaa luonnottoman kovaa, ja sen punos olisi hajonnut hetken kuluttua.<br>\nHuolimatta huoneen järjettömästä kuumuudesta, Hain otsalla valui kylmää hikeä. Hän alkoi teroittaa miekkaansa, mietiskellen.<br>\n<br>\nTunnin kuluttua miekka oli valmis. Hai meni ulos kokeilemaan sitä. Hän keskitti vieläkin väsyneitä elementaalivoimiaan ja miekan kärjestä alkoi pursuta vettä. Salamannopeasti vesi jäätyi ja putosi maahan.<br>\n<br>\nHai oli lepoa vaille valmis Nimdan hakemista varten.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1245,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-09-06T15:04","content":"<strong>Nynrah</strong><br>\n<br>\nKymmenen matorania asteli saaren maaperällä kohti tuhoutuneen tehtaan jäännöksiä. He kaikki olivat mustakaapumiehiä, eikä kukaan heistä ollut varautunut siihen, mitä tuleman piti.<br>\nTehdas oli täysin raunioina ja sen ympärillä parveili Rahksheja kuin mehiläisiä pesässä. Matoranit olivat järkyttyneitä tapahtuneesta, sillä heidän tehtävänsä oli auttamatta mennyt pieleen. Kolmikko oli poissa.<br>\n<br>\nYhdellä matoraneista oli kommunikaattori, jonka välityksellä tämä puhui jollekulle:<br>\n”Täällä on vain pelkkiä raunioita… Mitä me teemme?”<br>\n<em>”Perääntykää. Suunnitelmiin tuli muutoksia. Suuria muutoksia, jotka eivät ole edes riippuvaisia teidän onnistumisestanne.”</em><br>\n”Miten meidän on tarkoitus paeta tältä saarelta? Rahkshit tarkkailevat kaikkea!”<br>\n<em>”Se on teidän ongelmanne. Ath kanssanne, veljet.”</em><br>\n”Isä Bartax! Isä Bartax! Älkää jättäkö meitä!”<br>\nSiinä samassa heidät huomattiin, ja lauma hirviömäisiä olentoja piiritti heidät. Punainen, keltainen ja musta. Ne tulivat heidän luokseen ja tappoivat heidät. Yksikään ei jäänyt eloon.<br>\n<br>\nPian tutkimuksia johtava Makuta Tridax sai kymmenen mustaa kaapua ja muutaman teräaseen itselleen. Kommunikaattori oli tuhoutunut itsestään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1246,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-09-06T20:14","content":"<strong>Majatalo ja myöhäisillan eläväiset kadut, Nui-Koro</strong><br>\n<br>\nKepe nappasi penkintä hankkimansa repun ja syöksyi lämpimästä majatalon salista illan viileään hämärään. Molemmat miljööt olisivat olleet oikein miellyttäviä, ellei hän juuri olisi nähnyt ikkunasta mustiin pukeutuneita, hyvin salamurhaavaisen näköisiä hahmoja hiipivän kohti katedraadia. Katedraalia, jossa ei tiettävästi ollut muita kuin Snowie ja ehkä jokunen rukoileva paikallinen. Ensinmainittu oli kuitenkin todennäköisempi kohde. Tai vaikka ei olisikaan, kannattaisi silti pelata varman päälle.<br>\n<br>\nKuka mystiset hiipparit oli lähettänyt? Allianssi? Tuskin. Pormestari? Ehkä. Tämä oli varmastikin yrittänyt myrkyttää Maken, ja nyt yritti päästä kahdesta jäljellejääneestä eroon vielä lopullisemmalla keinolla.<br>\n<br>\nKepe yritti pysyä mahdollisimman näkymättömissä hahmoja seuratessaan, vaikkei omannutkaan Snowien erinomaisia hiiviskelytaitoja. Miten hän pääsisi hiippareiden edelle? Ne etenivät suorinta reittiä ja niin vikkelästi ettei kiertotie auttaisi. Kattoja pitkin Kepe ei osannut hyppiä (eikä nähnyt keinoa päästä niille), ja tuskin hän noin vaarallisen näköisiä tyyppejä taistelussakaan kykenisi päihittämään. Ainoaksi keinoksi jäi näiden kintereillä pysyminen ja parhaan toivominen. Ellei...<br>\n<br>\nKepen ajatus katkesi kun hän huomasi joukon hämäräperäisen kutistuneen. Pari matoranin kokoista hahmoa oli tiessään. Olivatko he ottaneet toisen reitin? Vai olivatko ne huomanneet hänen varjostuksensa ja-...<br>\n<br>\nKepe kuuli piilukkopistoolin klaksahduksen takaansa. ...hiipineet hänen taakseen, hän jatkoi päänsisäisen lauseensa loppuun. \"Herra on hyvä ja nousee esiin sieltä jokisilliltä löyhkäävän tammitynnyrin takaa\", ääni ehdotti. Yllättävän säädyllinen ääni kuului matoranille, jolla oli mustat viikset ja tylsistynyt katse. Tämän seurassa oli toinen, joka kasvot näyttivät chiptune-sävelmältä (älyttömän mielleyhtymän selitykseksi Kepe ei keksinyt mitään järkevää). Kumpikin heistä oli yhtäläisen uhkaava. Pistoolit, vyöllä veitset ja varmasti paljon muuta ninjamaisen puvun kätköissä kielivät näiden heppujen ammattimaisuudesta.<br>\n<br>\n\"Olemme pahoillamme aiheuttamastamme väliaikaisesta häiriöstä, mutta jatkamme matkaamme heti kun olemme poistaneet olemuksenne palkanmaksajamme kuvioista\", huolitellut mustat viikset kertoivat. Toinen matoran piippasi C-duurissa.<br>\n<br>\nKätensä kohottanut Kepe tajusi tilanteen toivottomaksi. Hänellä ei ollut mitään kättä pidempää, häntä osoitettiin esineellä joka olisi hyvin voinut olla naamioitu raidetykki ja hän oli pimeällä kujalla jolle kenelläkään ei-valonaroilla asioilla liikkuvilla ei ollut mitään asiaa.<br>\n<br>\n\"Tuota noin\", Kepe yritti.<br>\n<br>\n<strong>Outo tila</strong><br>\n<br>\nDoxista tuntui kuin hän olisi vaeltanut kummallisten olentojen joukon kanssa tyhjässä, valkeassa tilassa jo puoli vuotta. Hän ei enää potenut koti-ikävää ja oli miltei täysin unohtanut hatut. Hän oli jo sopeutunut uuteen ympäristöön.<br>\n<br>\nVerstas auttoi häntä sopeutumaan. Kauan sitten hän joutui sopeutumaan sinne, paikkaan, jossa oli kaikkea. Siispä hän joutui sopeutumaan kaikkialle yhtä aikaa. Kaikki ne olennot, kaikki ne kolot ja paikat, kaikki päähineet ja kaikki selittämättömät ilmiöt vaikuttivat miltei koko kosmoksen referaatilta. Mutta samalla se oli tehnyt hänestä kykenemättömän elämään tavallisessa maailmassa tavallisten olentojen tavoin. Mutta hänelle ne eivät enää olleet tavallisia. Hän oli pikku hiljaa erkaantunut koko Bio-Klaanista. Jollain tasolla hän tunsi kasvaneensa siitä ulos, toisella kokenut itsensä liian mitättömäksi niin suuren luokan asioihin.<br>\n<br>\nKaksittain, kätöset siniset.<br>\n<br>\nHänen mieltään oli viime aikoina alkanut kopeloida jokin, joka ei ollut Verstaasta eikä hänen tuntemastaan ulkomaailmastakaan. Siihen ei voinut sopeutua. Ja se tahtoi häneltä jotain.<br>\n<br>\nKaksittain, kätöset siniset.<br>\nKaksittain, kätöset siniset.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1247,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-09-07T17:52","content":"<strong>Klaanin saari – Maantie 2</strong><br>\n<br>\nVuosia samaa reittiä kulkeneet kuljetusvaunut olivat jättäneet pysyvät urat Klaanin teihin. Oli jo päivä ja silloin nuo tiet olivat yleensä tyhjiä, kauppiaiden saapuessa aikaisin aamulla ja lähtien vasta iltahämärissä. Päivä oli tyyni ja pieni tienvarteen jäänyt risupallo lepäsi täysin paikallaan. <br>\n<br>\nVähitellen hiljaisuuteen sekoittui ääntä, kaukaista pientä ääntä. Pikku hiljaa tuo ääni alkoi voimistumaan ja tarkkasilmäinen olisi kyennyt erottamaan kaksi pientä pistettä horisontissa. Kaksi pientä, ääntä päästelevää pistettä...<br>\n<br>\n...jotka kuitenkin liikkuivat niin nopeasti, että ne lähestyivät risupallon pistettä käsittämättömällä vauhdilla ja kulkiessaan ohi, pelkkä kohteiden vauhti REPI RISUPALLON KAPPALEIKSI!<br>\n<br>\n”Joo, hauska tarina Creedy, mutta jos keskittyisit pitämään kiinni, sen sijaan että huudat siellä kurkku suorana.”<br>\n<br>\nKilljoy ja Saraji kiisivät Klaanin logoilla varustetuilla vuokratuilla moottoripyörillä niin lujaa, kuin laitteista irtosi. Maantie pölysi kaksikon kaahatessa arviolta noin kuusi kertaa lujempaa, kuin olisi kuulunut. Käsittämättömästä vauhdista huolimatta, Sarajista tiukasti kiinni pitelevä, takaistuimella istuva Creedy, onnistui lörpöttämään koko senhetkisen matkan ajan. Edellä ajava Killjoy oli vain tyytyväinen siihen, että Saraji toimi hänen sijaiskärsijänään. <br>\n<br>\nJoyn pinkki puku oli sidottu köysin hänen selkäänsä rujosti köydellä pakattuun isoon lakanaan. Creedy oli lähdön hetkellä heittänyt hänen itsensä mielestä nasevan kommentin siitä, kuinka näytti, että Killjoyn selkään olisi kasvanut valtava sieni. Joy kosti sähköiskulla. Creedy päätti, ettei tekisi enää sieni-aiheisia vitsejä... matka jatkui.<br>\n<br>\n<em>Kaja-Wahi, minuutteja myöhemmin</em><br>\n<br>\nTie alkoi hetki hetkeltä muuttumaan epätasaisemmaksi ja prätkähirmut joutuivat hidastamaan vauhtiaan. Ei kuitenkaan aikaakaan, kun jähmettynyt laava katkaisi reitin ja kolmikko joutui jatkamaan pienen mäen yli jalan. Killjoyn mökki (tai mitä siitä oli jäljellä) olisi aivan tuon mäen takana.<br>\n<br>\nSaraji asteli nyt joukon edellä, Killjoyn laahustaessa viimeisenä painolastinsa kanssa. Joy ja Creedy kuitenkin pysähtyivät kuullessaan pienen sihahduksen. Saraji oli harpannut nopeudellaan kauas kaksikon edelle. Matoran lähti juoksemaan tämän perään, jättäen Killjoyn nyt miltei yksin. Metsästäjä hymähti ja kiristi itsekin vauhtiaan, vaikkakin tietäen, ettei heillä ollut kiire. Sarajin kiiruhtaminen selvisi kuitenkin pikemmin kuin Killjoy odotti ja päästyään miltei mäen harjalle, Vahki ilmestyi Joyn viereen, työnsi tämän maahan ja kamppasi Creedyn tämän jalastaan maahan.<br>\n<br>\n”Seis, älkää näyttäytykö!” Creedy loi kysyvän katseen Sarajiin, joka lähti ryömimään viimeisiä metrejä mäen harjalle, viittoen muita tekemään saman. Killjoy ei ollut uskoa näkyä, joka mäen harjalta avautui.<br>\n<br>\nNoin parikymmentä Nazorakia oli pystyttänyt leirin aivan Killjoyn tuhoutuneen mökin ympärille. Jokainen torakka oli aseistautunut ja juokkion keskellä hääräsi kaksi haarniskoitunutta Pimeyden Metsästäjää, jotka selkeästi käskyttivät muutamaa Torakkaa kaivuupuuhissa.<br>\n<br>\n”Snatchereita”, Killjoy kuiskasi, ”Metsästäjien ryöstöyksikköjä, mahtavat etsiä jotain todella tärkeää...” Creedy katsoi alas kauhuissaan, luoden kysyvän katseen kahteen muuhun: ”Mitäs nyt tehdään? Saraji on ainoa taistelukuntoinen. Emme ikinä saa sinua tuonne sisään huomaamatta”, Matoran murehti ja nyökytteli kohti Killjoyta. <br>\n<br>\nJoy ei kuitenkaan ehtinyt kuunnella, sillä tämä oli uppoutunut elemäiseen keskusteluun Sarajin kanssa. Tämä päättyi lopulta siihen, että Raj virnisti ja nyökkäsi Creedyä tulemaan perässään takaisin moottoripyörille. ”Meillä on pienoinen suunnitelma.”<br>\n<br>\n<strong>Killjoyn (entinen) mökki, sen nykyiset rauniot ja sen ympärille tehty Nazorak-outpost, kera kaksi Pimeyden Metsästäjää, joiden läsnäolo ei selvästikään miellytä kaikkia</strong><br>\n<br>\n4443 kiisteli toisen hopeahaarniskaisen Metsästäjän kanssa. Nazorak-tiimi oli saapunut alueelle vain hieman Creedyn räjähtävän paon jälkeen. Heidän huonoksi onnekseen, kaksi Pimeyden Metsästäjää saapui tunnissa paikalle väätien aluetta itselleen.<br>\n<br>\nKoko leiriytynyt tiimi oli täynnä alokkaita ja vielä koulutuksessa olevia sotilaita, joten 4443 oli ottanut paikalla johdon. Hän teki sopimuksen Metsästäjien kanssa paikan jakamisesta, sillä Nazorakien tehtävä oli vain vartioida, Metsästäjät olivat taasen tulleet etsimään jotain. Tilanne oli kuitenkin kääntynyt rumaksi, kun toinen hopeisista Metsästäjistä oli ampunut yhden levänneistä Nazorakeista ja raskaasti aseistautunut kaksikko vaati nyt Nazoja työjuhdiksi kaivuussa. Torakkatiimin yhteyslaitteet ”mystisesti tuhoutuivat” edellisyönä ja tilanne oli heidän kannaltaan nyt tukala. <br>\n<br>\n”Hei nyt ihan oikeasti, minä olen ihan tavallinen sotilas ja siitä huolimatta joudun johtamaan tätä roskasakkia. Ei ole reilua, että annatte minulle tällaista murhetta. Meillä on paljon teikäläisiä rivistöissä, ettekö te voisi vain-”<br>\n<br>\n”Neuvottelu on turhaa. Kaivakaa, tai te kaikki kuolette.” Haarniskan takaa kuuluva Snatcherin mylvintä sai 4443:n kavahtamaan taaksepäin. Hiki kirposi tämän otsalle, tämä ei välttämättä päättyisi hyvin. <br>\n<br>\nMutta aivan kuin joku olisi kuullut 4443:n ajatukset, sillä toinen haarniskoitu Metsästäjä juoksi paikalle viestin kanssa. ”Havaitsen kaksi liikkuvaa kohdetta, ovat tulossa kovaa vauhtia meitä koht-”<br>\nMetsästäjän lause keskytyi moottorien mylvähdykseen, kun kaksi moottoripyörää sinkoutui kuin rampista, kun ne ajoivat kivikkoa pitkin mäen yli. Koko leiri pysähtyi hetkeksi, kun moottoriajoneuvot kiisivät mäkeä alas suoraan leiriin ja pysähtyivät äkisti muutamaa kymmentä metriä ennen kiistelevää parivaljakkoa.<br>\n<br>\n”Hei tyypit, minä vähän veikkaan, että tuo mökinrämä ei kuulu teille. Meidän täytyy pyytää teitä poistumaan alueelta.” Snatcherit katsoivat hetken ilmestynyttä parivaljakkoa. ”Vahki ja Matoran...”<br>\n<br>\nKoko leiri purskahti nauruun. Saraji ja Creedy tuijottivat edessä mylvivää porukkaa hampaitaan kiristellen. ”Ikivanha Vahki ja Matoran, joka ei näytä edes pysyvän pyöränsä kyydissä. Mitä te oikein kuvittelette voivanne tehdä? Puhua nätisti paikan itsellenne? Tämä on Metsästäjien omaisuutta ja täällä on jotain, joka kuuluu meille.”<br>\n<br>\nNaurunremakka laantui vähitellen ja hiljaisuus laskeutui toisaan tuijottavien olentojen välille. Saraji hymyili. Salamannopeasti Vahki veti pistoolin pyöränsä uumenista ja ampui lähimpänä seisoneen Torakan. Tätä harhautusta hyväksi käyttäen, kaksikko kaasutti ja lähti pakenemaan huumaavalla vauhdilla paikalta.<br>\n<br>\n”PERÄÄN IDIOOTIT!”<br>\n<br>\nNazorakit seisoivat jähmettyneenä paikallaan, Metsästäjien levitellessä käsiään epätoivoisina. Lopulta neljän sotilaan hermot pettivät ja nämä juoksivat leirin reunamille, ottaen alleen Kanoka-kiekkojen avulla leijuvat kiiturit. Metsästäjät mulkaisivat kypäriensä takaa muuta joukkiota, nappasivat omat kiiturinsa ja kuusikko lähti paenneiden Sarajin ja Creedyn perään.<br>\n<br>\n4443 ja muut Nazorakit jäivät katsomaan, kun kahdeksan hahmoa hävisi lopulta horisontiin. 4443 ei olisi ikinä saanut sanoa sitä ääneen, mutta hän miltei toivoi, että Metsästäjät eivät saisi Klaanilaisia kiinni. <br>\n<br>\nTorakkatiimillä oli kuitenkin toinen ongelma, nimittäin kypäräpäinen punamusta Metsästäjä, joka oli välikohtauksen aikana livahtanut mökin raunoiden uumeniin ja sitä kautta aina kellariin asti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1248,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-09-08T09:32","content":"<strong>Verstaan oven edessä</strong><br>\n<br>\n\"Mikä ihmeen ankerias?\" Blozi kysyi katsoessaan akvaariota, joka hänelle oli annettu. Kun Matoran oli antanut Tronien Tulen Toalle, oli hän kadonnut yhtä salaperäisesti, kuin oli tullutkin.<br>\n<br>\n\"Ei. Olen Tronie. Tulin pitämään seuraa\", hän sanoi telepaattisesti.<br>\n<br>\n\"Puhutko telepaattisesti?\"<br>\n<br>\n\"Kyllä.\" <br>\n<br>\nBlozi katsoi tätä ihmeissään, mutta muisti silloin, että hänen piti jatkaa rakentamistaan. <br>\n<br>\n\"Tule\", hän sanoi nopeasti ja vei Tronien verstaaseen. Ankerias hymyili. Blozi katsoi sitä vieläkin ihmeissään, mutta ei välittänyt asiasta enempää ja jatkoi matkaa.<br>\n<br>\nSiellä Tronie säpsähti. Hän näki ruskean olennon, jolla oli oranssit hohtavat silmät. Se rakenti harmaata kättä.<br>\n<br>\n\"En tiedä hänen nimeään, mutta hän auttaa minua rakentamaan uuden haarniskan. Tämä vanha alkaa mennä rikki\", Blozi sanoi ällistyneelle Tronielle.<br>\n<br>\nKaksikon mennessä sisälle, Blozi jatkoi rakentamista. Tronie auttoi häntä kertomalla mitä osia voisi laittaa ja hymyili. Parin tunnin päästä, oli Blozilla uusi haarniska. Tronie huomasi, että olento oli hävinnyt.<br>\n<br>\n\"Kuule Tronie, en jätä sinua Verstaaseen, joten lähdet mukaan\", Blozi sanoi.<br>\n<br>\n\"Minne?\" kysyi Tronie telepaattisesti.<br>\n<br>\nSilloin Blozia ärsytti, ettei ollut Mielenvoimien Toa.<br>\n<br>\n\"Hakemaan Nimdaa. Tarvitsen kaiken mahdollisen avun. Sitä paitsi, en pidä siitä.\"<br>\n<br>\n\"Mistä?\" Tronie kysyi telepaattisesti jälleen ja hymyili.<br>\n<br>\n\"Etko ole koskaan vihainen?\"<br>\n<br>\n\"En\", vastasi Tronie telepaattisesti.<br>\n<br>\n\"No jaa, kumminkin, olen kuullut, etteivät Ath-munkit ennen antaneet Klaanilaisten ottaa Nimdaa. Joten miksi nyt? Haiskahtaa ansalta. Minusta vain tuntuu siltä. Siksi en usko, että kuusi Klaanilaista osaa odottaa sitä, ja jos yksi niistä on vielä se petturi, mistä kaikki puhuu. Tarvitsen apua. Joten Tronie, tulet siis mukaan\", Blozi sanoi.<br>\n<br>\n\"Selvä on\", Tronie vastasi onnellisesti. \"Mutta luuletko, että yksi Nimdan hakutiimin jäsenistä on se petturi?\" Ja hänen hymyili entistä enemmän.<br>\n<br>\n\"En. En tiedä juuri nyt mitään, enkä pidä siitä\", Blozi sanoi ja katsoi Tronieta, eikä voinut olla hymyilemättä. \"Vaikka tuskin kukaan pitää siitä, me emme voi muuta kuin odottaa.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1249,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-09-10T10:12","content":"<strong>Pohjoinen Manner<br>\nKauan sitten<br>\n</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/2S2PKxY_xfM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/2S2PKxY_xfM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoran kompastui juurakkoon. Raskaasti huohottaen po-matoran kömpi pystyyn ja jatkoi juoksemista. Hän joutui haromaan kasvillisuutta jatkuvasti sivuun. Viidakkoveitsi oli kadonnut jo aikaa sitten. Ne olivat vieläkin hänen perässään.<br>\n<br>\nMatoranin kuparinvärinen Pakari helmeili hiestä. Yö oli kylmä, sademetsän kuumuus ja kosteus oli tiessään. Ainut, mikä enää merkitsi, oli selviytyminen.<br>\n<br>\nViidakossa liikahti jotakin. Kuului kahinaa. Askelia. Matoran hyppeli kantojen ja juurien yli ja juoksi niin kovaa kuin vain pääsi. Tällä saarella käymisen jälkeen kaikki oli kääntynyt jyrkkänä alamäkeen, matoran ajatteli. Hän oli aliarvioinut tarut ja legendat. Hän oli aliarvioinut Nimdan ja se oli hänen kohtalonsa.<br>\n<br>\nArupak katsoi taakseen. Pimeydessä hän näki kolmen siluetin vain seisovan hänen takanaan metsässä.<br>\nMatoran kääntyi paniikissa ja jatkoi juoksemista. Puiden oksat loivat aavemaisen katon metsään, jonne vain kuu loisti himmeää valoaan.<br>\n<br>\nTähtiä ei näkynyt.<br>\n<br>\nPuu. Ei, se liikahti. Arupak näki liekkejä. Hän hyppäsi eteenpäin oksiston ja hämähäkinseittien läpi. Jostain kuului kohinaa. Naurua. Po-matoranin näkökenttä sumeni epämääräisesti. Hänellä oli yksi kohde, yksi mikä voisi pelastaa hänet. Pitäisi vain päästä rantaan.<br>\n<br>\nArupak kieri kovaa vauhtia hiekkaista rinnettä alas. Hän yritti päästä pystyyn voihkien jalkaansa, joka oli vahingoittunut pahasti Temppelissä. <br>\nMatoran nousi ja jatkoi syöksyään, nyt avoimella hietikolla. Laiva näkyi jo. Hän vilkaisi taakseen. Olentoja. Kuunvalossa kuusi siluettia.<br>\n<br>\nKuului naurua. Pelottavaa, mielipuolista naurua. Arupak näki sivusilmällään yhden olennon lähestyvän. Jokin koski matorania. Maailma tuntui murenevan po-matoranin näkökentässä. <br>\n<br>\nHietikko kuunvalossa, hirviöt, laiva. Kohina, tuhannet muut äänet. Matoran pakotti itsensä eteenpäin, hän ei voisi epäonnistua enää. Hän oli aivan lähellä turvapaikkaa.<br>\n<br>\nArupak ajatteli hänen vyöhönsä kiinnitettyä valkoista sirua ja sai voimaa yrittää loppuun asti. Hän ei enää katsonut taakseen, hän vain pyrki eteenpäin. Rantavedessä odottotti pieni purjevene, jonka mastossa liehui edelleen Arupakin kuuluisa merirosvolippu. Jokin hahmo seisoi veneessä. Arupak näki silmäkulmistaan takana palavaa tulta. Musta lonkeromainen käsi tavoitteli Arupakia, mutta matoran onnistui väistämään. Jokin valkoinen liikahti hänen takanaan. Arupak hyppäsi veneeseen puskien päällään siinä seisseen olennon alas. Se loiskahti rantaveteen. Kuului kohinaa, joka painosti Arupakin mieltä. <br>\n<br>\nHän ei kestäisi enää kauaan. Naurua. Liekkejä. Tunnistamattomia ääniä. Liikettä. Pimeyttä. <br>\n<br>\nArupak kaivoi veneen pohjalla olevaa kassia. Hänen käsiinsä osui viimein se, mitä hän oli etsinyt. Hän koski nopeasti kanoka-kiekon keskisoan painikkeisiin.<br>\nMerirosvo tunsi kovan kivun selässään. Samalla hetkellä teleportaatiokanoka aktivoitui, ja matoran katosi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1250,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-09-10T11:58","content":"<strong>Klaani</strong><br>\n<br>\nKapura varmisti, ettei häntä seurattu ja sulki oven perässään. Vainoharhainen toa puristi kädessään kirjekuorta, joka saattoi olla suunnattoman arvokas. Riippuen siitä, keneltä kysyi.<br>\n<br>\nPajan maanalainen osio vaikutti yhtä hiljaiselta kuin aina. Kapuran takana oli kiireinen päivä. Tilauksia oli tullut paljon. Mutta nyt ei ollut sen aika.<br>\n<br>\nKapura istuutui metalliselle tuolille paperilappuja vilisevän pöydän ääreen. Paparilapuissa vilisi hätäisesti kirjoitettuja sanoja sekä lauseita, kuten \"Zairyh\", \"ilmapommitus päättyi\", \"Yö Kauhu\" ja \"tunkeutuu Itrozin\". Näiden lisäksi pöydällä oli esine, joka kenties olisi vaikuttanut toisten silmissä täysin turhalta.<br>\n<br>\nSe oli liitutaulu.<br>\n<br>\nVanhan näköinen liitutaulu oli täynnä nimiä. Suurin osa nimistä oli melko hyvin tunnettuja kuten \"Guardian\", \"Matoro\" tai \"Torakat\". Liitutaulusta löytyivät myös harvinaisemmat \"Avde\", \"Zairyh\", \"Itroz\". Kaiken keskellä oli nimi \"Kapura\", josta johti nuoli erääseen toiseen nimeen.<br>\n<br>\nKapura tarkitsi vielä kerran olevansa yksin ja avasi kirjekuoren.<br>\n<br>\n<em>Et huutaa saa, et paetakaan<br>\nKun Nuket tulevat hakemaan<br>\nJärkesi ovea kolkuttaa<br>\nPian kaikki lukot aukeaa</em><br>\n<br>\nRuno Nukeista. Kapura luki eteenpäin jännittyneenä.<br>\n<br>\n<em>Nihilisti hiljainen<br>\nSoutaa halki merien<br>\nJalka Miehen Punaisen<br>\nAstuu läpi Ikuisen<br>\n<br>\nPolttouhri näkee sinut<br>\nNäkee kaikki, näkee minut<br>\nValpas hahmo varjojen<br>\nTuntee poltteen liekkien<br>\n<br>\nVie äänesi, huutosi, itkusi<br>\nVatsastapuhujan nauru soi<br>\nTunteesi, mielesi, sielusi<br>\nIlman suuta et huutaa voi<br>\n<br>\nRautaneito varjoton<br>\nKatse tuskan, turmion<br>\nJa näkökentän takana<br>\nHän aina odottaa<br>\n<br>\nJa itse Linnunpelätti<br>\nTuo painajaisten lähetti<br>\nSe haistaa aina pelkosi<br>\nJa tulee luoksesi<br>\n<br>\nJa Sätkynukke valkoinen<br>\nEi anna sinun kitua<br>\nKäsi Miehen Punaisen<br>\nJo alkaa veri maistua</em><br>\n<br>\nLuettuaan runon Kapura tajusi ettei vieläkään tiennyt, mitä Nuket itse asiassa olivat. Hän oli saanut tietää Nukkejen olemassaolosta eräältä Klaanin ulkopuoliselta lähteeltä. Nyt piti vain selvittää loput uhkaavan runon avulla.<br>\n<br>\nTeoriointimies sai vallan.<br>\n<br>\n<em>Et huutaa saa, et paetakaan<br>\nKun Nuket tulevat hakemaan<br>\nJärkesi ovea kolkuttaa<br>\nPian kaikki lukot aukeaa</em><br>\n<br>\nNukeilla oli tietty päämäärä. Ne tulivat hakemaan henkilöitä. Mihin? Se jäi mysteeriksi. Runon alkuosa viittasi myös mieleen. Mielispesialistejä oli aika monta. Avde, Zairyh, Itroz. Kenties moni muukin. <em>Pian kaikki lukot aukeaa</em> viittasi varmaankin siihen, että Nuket ilmeisesti tekevät hulluksi.<br>\n<br>\nKapura jatkoi eteenpäin.<br>\n<br>\n<em>Nihilisti hiljainen<br>\nSoutaa halki merien<br>\nJalka Miehen Punaisen<br>\nAstuu läpi Ikuisen</em><br>\n<br>\nLautturi. Ilmeisesti epäsosiaalinen sellainen. Toinen rivi voisi viitata siihen, että Nihilisti-niminen hahmo ei paljon muuta tehnyt. Punainen Mies. Ilmeisesti Nukkeja johti joku. <em>Astuu läpi Ikuisen</em> oli kryptisempi tapaus.<br>\n<br>\n<em>Polttouhri näkee sinut<br>\nNäkee kaikki, näkee minut<br>\nValpas hahmo varjojen<br>\nTuntee poltteen liekkien</em><br>\n<br>\nPolttouhri. Uhraaminen. Viittaa ehkä johonkin uskontoon. Näkee kaikki. <em>Tuntee poltteen liekkien</em>, eli ilmeisesti hallitsee tulta tai on tulessa koko ajan.<br>\n<br>\nKapura tunsi sekoavansa entistä enemmän lukiessaan ja analysoidessaan runoa. <br>\n<br>\n<em>Vie äänesi, huutosi, itkusi<br>\nVatsastapuhujan nauru soi<br>\nTunteesi, mielesi, sielusi<br>\nIlman suuta et huutaa voi</em><br>\n<br>\nVatsastapuhuja. Ääni. Mieli. Aiheuttaa ilmeisesti uhreissaan aikamoista paniikkia. Mieli.<br>\n<br>\nHihihi.<br>\n<br>\n<em>Rautaneito varjoton<br>\nKatse tuskan, turmion<br>\nJa näkökentän takana<br>\nHän aina odottaa</em><br>\n<br>\nRautaneito. Odottaa aina näkökentän takana. Kuin kuolema. Hihihi. Kuolema. Mieli. Varjoton.<br>\n<br>\nKapura huomasi takertuvansa lähinnä yksittäisiin sanoihin. Päivä oli ollut pitkä. Ehkä olisi parasta levätä hetki. Mutta jokin runossa pakotti Toan jatkamaan lukemista.<br>\n<br>\n<em>Ja itse Linnunpelätti<br>\nTuo painajaisten lähetti<br>\nSe haistaa aina pelkosi<br>\nJa tulee luoksesi</em><br>\n<br>\nLinnunpelätti. Painajaiset. Pelko. Hihihi. Hakeutuu pelon luo. Pelko. Pelko. Kosto. Uhraa Entinen. Suostuttele Kantaja.<br>\n<br>\nHihihi.<br>\n<br>\n<em>Ja Sätkynukke valkoinen<br>\nEi anna sinun kitua<br>\nKäsi Miehen Punaisen<br>\nJo alkaa veri maistua</em><br>\n<br>\nSätkynukke. Ämkoo. Verta. Mieli.<br>\n<br>\nKuusi. Nimda. Nuket.<br>\n<br>\nKuusi.<br>\n<br>\nMiksi aina kuusi.<br>\n<br>\nHihihi.<br>\n<br>\n<em>Kapura seisoi ja katseli ympärilleen. Kaikki olivat paikalla. Avde. Klaanilaiset. Torakat. Zairyh. Jopa Nuket.<br>\n<br>\nKapura nauroi. Etäisten hahmojen ilmeet olivat vaikeasti tulkittavia.<br>\n<br>\nHän puukottaisi selkään, valehtelisi ja liittoutuisi.<br>\n<br>\nKuusi. Nimda. Mieli.<br>\n<br>\nHihihi.</em><br>\n<br>\n<strong>Klaani, Paja, aamu[/i]<br>\n<br>\nKapura hätkähti hereille ja huomasi nukahtaneensa Pajan maanalaiseen osaan.</strong><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1251,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-09-10T16:25","content":"<strong>Bio-Klaani, Bloszarin kämppä</strong><br>\n<br>\nBlozi oli pakkailemassa. Hän oli valmis lähtemään hakemaan Nimdaa, ja hänellä oli myös hymyilevä Tronie mukanaan.<br>\n<br>\nHän oli saanut paljon uusia asetia, kaksi käsiterää, jolla hallita Kiveä. Blozi oli valmistanut ne, ottaen mallia Kivinuijastaan. Hänellä oli myös miekka ja kilpi, sekä viisi ammunta-asetta.<br>\n<br>\nBlozi ei ollut keskittynyt, miten Tronie oli pakannut, mutta Kala näytti vain hymyilevän.<br>\n<br>\n\"Mitä mietit? Vaikutat mietteliäältä.\" Blozi kuuli äänen päänsä sisällä.<br>\n<br>\n\"Sitä vain, että en vieläkään pidä siitä, että joudumme odottamaan. Tämä odotus raastaa, sillä ei tiedä, milloin Allianssi iskee. Ja sitten hymyilevä ystäväni, minua mietityttää, miksi Nazorakit hyökkäsivät? Klaanissa olevan Nimdan sirun takia? Se on ainoa syy, minkä keksin tällä hetkellä. Entä jos Nazorakit hyökkäävät meidän kimppuun, kun haemme Nimdan sirua? Entä jos kaikki onkin ansa?\"<br>\n<br>\n\"Sinusta en tiedä, mutta minä hymyilen silloin\", Tronie vastasi telepaattisesti.<br>\n<br>\nBlozi katsoi hymyilevää ystäväänsä ja katsoi pihalle huoneestaan. Ties koska näkisi seuraavan kerran uutta kotiaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1252,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-09-10T17:21","content":"<strong>Zakaz</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="350" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/8zrTeQEsNI0?hd=1" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/8zrTeQEsNI0?hd=1</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMoottoripyörät kiisivät Domekia ja Pegghua kohti, mutta he ehtivät hypätä pois tieltä ennen kuin heidät ajettiin yli. Irnakin Pirut kiersivät koko ajan matkalaisten ympärillä, estäen heitä pakenemasta.<br>\nLisää pyöriä hyökkäsi heitä kimpuun. <br>\n<br>\nDomek otti nopeasti aseensa esiin ja iski terättömällä päällä lähestyvän pyöräilijän pois ajokiltaan. Pyörien aiheuttama paksu pölypilvi ohensi Toan näkökenttää huomattavasti, mutta hän ehti väistää viime hetkessä toisen tulevan moottoriajoneuvon. <br>\nPyörien äänen lisäksi niitä ajavat skakdit pitivät melkein yhtä kovaa melua kun yrittivät iskeä rautaketjuillaan matkalaisia. Pegghu otti kiekonheittimensä esiin, mutta pölypilven takia hän ei nähnyt saapuvaa skakdia, joka löi metalliketlingeillä hänen aseensa käsistään ja toinen potkaisi hänet maahan. Osa pyöräilijöistä nousivat ajokeistaan kaatuneen matoralaisen luo kuin haaskalinnut.<br>\n<br>\nDomek huomasi tapahtuman ja juoksi äkkiä auttamaan häntä, mutta Skakdien moottoripyörät estivät häntä etenemästä.<br>\nYksi Irnakkin piruista sai rautaketjuillaan otteen Valon Toan oikeasta käsivarresta ja ajeli ympäriinsä pyörällään saadakseen Toan kaatumaan. Mutta Domek sen sijaan kiskoi rautaketjua voimaakkasti itseä päin, vetäen hätkähtyneen skakdin pois pyörästään ja iski kämmenellään häntä rintakehään. <br>\nPyöräilijät tiivistivät piiritystään vastauksesi odottamattomasta toiminnasta. He eivät silti pystyneet odottamaan Toaa hyppäämään monta metriä ilmaan heidän yli, käyttäen yhtä heistä astinkivenä ja kaatoi skakdin pyörän mukana.<br>\nValon Toa potki yhden Irnakin Piruista tieltään ja kaatoi toiset kaksi ennen kuin nämä ehtivät huomata. Domek auttoi Pegghun takaisin jaloilleen.<br>\n<br>\nMoottoripyörät alkoivat tiivistää piiritystään. Pegghu latasi kiekonheittimensä ja tähtäsi Skakdeja päin.<br>\n”Älä tapa ketään”, Domek käski hyvin vakavasti ennen kuin Matoralainen ehtikään ampua. ”Älä edes ajattele sitä vaihtoehtona.”<br>\nPegghu vilkaisi Domekiin päin ja päätti totella. ”Hyvä on, mitä me sitten teemme?”<br>\nValon Toa piteli katsekontaktinsa Skakdin piiriin. Piiritys oli yllättävän paljon organisoidumpi kuin Toa olisi odottanut. Heidän oli mahdotonta juosta läpi ilman parhaissa olosuhteissa mahdollisia vammoja kehonsa joka puolella.<br>\n<br>\nPainosanalla ”juosta”.<br>\n<br>\nValon Toa nappasi Pegghun kainaloon ja hyppäsi uudelleen skakdien yli. Irnakkin pirut kirosivat siitä, etteivät odotaneet tätä. <br>\nPegghu hätkähti myös hieman tyytyväisesti, koska pääsivät pois skakdien kuolemanympyrältä.<br>\nMatkalaiset juoksivat minkä pystyivät karkaamaan Irnakkin Piruilta. Pakoyritys jäi kyllä haaveeksi edessä olevan jyrkänteen takia. Ei myöskään auttanut, että vastustajia oli enemmän ja jokaisilla ajoneuvoja.<br>\n<br>\nMatkalaiset käänsivät takaisin Irnakkin Piruja päin. He vilkaisivat toisiinsa päin ja nyökkäsivät yhteisymmärrykseksi toisilleen.<br>\nDomek otti Veden elementin puolustavan taisteluasennon. Pegghu latasi kiekon heittimeensä tavallisen tainnutuskiekon ja otti vartijan miekansa esiin.<br>\n<br>\n”Klaanin puolesta, Domek?”<br>\n”Ehkä henkiemme puolesta myös.”<br>\n<br>\n”Mitä te vielä odotatte?!” Rotakk huusi moottoripyöräjengilleen. ”Hyökätkää!”<br>\nMoottoripyörät käynnistyivät ja alkoivat taas ajata raivokkaasti matkalaisija päin. Häikäisevä valonvälähdys syttyi yhtäkkiä heidän silmiin. Silmiäsokaisevassa valossa vain osa moottoripyöristä ehtivät jarruttamaan. Toinen osa törmäsi kovaan, kiinteästä valosta tehtyyn seinään, joka esti myös heitä putoamasta jyrkänteeltä.<br>\nNäön palatessa Irnakkin pirut yrittivät kiireisesti etsiä vastustajiaan. Ei merkkiäkään heistä.<br>\n<br>\n”Lekuri” tajusi joukon ainoana henkilönä katsoa ylös päin. Matoralaisen varjo oli ilmassa hänen kasvojensa edessä. <br>\nEnnen kuin hän ehti reagoida, Matoralainen suoritti lentopotkun ja osui jalanpohjallaan Irnakin Pirua kasvoihin, lennättäen hänet pois pyörältään.<br>\n<br>\n”Pojat! KIMPPUUN!!” Rotakk huusi täydellä voimalla. Skakdit ottivat rautaketjunsa ja metallikeppinsä esiin. Ne jotka törmäsivät valoseinään nousivat takaisin pyöriinsä.<br>\n<br>\nDomek ja Pegghu hajaantuivat, mutta pysyivät tarpeeksi lähellä. Yksi heistä olisi hoidellut Irnakkin Pirut vasemmalta suunnalta, toinen oikealta. Jyrkänteen reunoilla oli paljon vähemmän hiekkaa, mikä paransi matkalaisten mahdollisuuksia.<br>\nPegghu otti pitävän asennon ja ampui aseellaan jokaisen hyökkäävän moottoripyörän. Yksi skakdeista ajoi pyörällään Matoralaista päin ja iski häntä metallitangolla, mutta Pegghu ehti puolustautua hyökkäykseltä laittamalla kiireisesti kiekonheittimensä itsensä eteen. <br>\nSkakdi käänsi pyöränsä heti takaisin huomatessaan hyökkäyksensä epäonnistuvan ja yritti iskeä uudelleen.<br>\nPegghu ehti väistyä hyökkäykseltä tekemällä kuperkeikan kello 3:n suuntaan ja samalla iski miekkansa skakdin etupyörään, kaataen koko moottoriajoneuvon ajajansa mukana.<br>\n<br>\nToisaalla, moottoripyöräjengin ”Hessu” loikkasi pois pyörästään suoraan Valon Toa päälle. Hessu yritti lyödä kaatamaansa Toaa kovalla oikealla koukullaan, mutta Toa ehti torjua tämän. Sen sijaan, Domek iski vapaalla kämmenellään skakdia vatsaan ja lennätti hänet pois päältään.<br>\n<br>\nSävähdyttävästä näystä huolimatta Irnakkin Pirut eivät luovuttaneet. <br>\nDomek juoksi hakemaan maahan pudonnutta hilpariaan takaisin. Moottoripyörä hyppäsi Toaa kohti takaapäin.<br>\n<br>\nDomek nappasi hilparinsa. Hän kääntyi nopeasti ja leikkasi aseellaan pyörän halki.<br>\nTuhansittain metallinosia lensi hänen joka puolelle, pyörä katkesi kahteen osaan.<br>\n<br>\n”Näettekö...”<br>\n”... Samaa...”<br>\n”... Kuin me?” Kharlinn-siskot sanoivat yksimielisesti lopettaen toistensa lauseenpätkät. Sam vastasi heidän kysymykseen typertyneellä ilmeellä.<br>\n<br>\nPyöräilijä osui maahan eikä enää uskaltanut nousta takaisin.<br>\n<br>\nJoko Irnakkin Pirut olivat erittäin rohkeita tai erittäin typeriä, kaksi pyöräilijöistä hyökkäsivät yhteisvoimin kimppuun.<br>\nYksi heistä nosti moottoripyöränsä eturenkaan ilmaan ja suunnitteli lyödä sillä vasaramaisesti Toaa. Domek kaatoi pyörän potkaisemalla tämän ilmassa olevaa eturengasta ja Pegghu ampui kiekonheittimellä toisen skakdin pois ajokistaan.<br>\n<br>\nIrnakkien Pirujen ihmisvoima alkoi niukenea. Rotakkin alunperin hieman säälittävä kärsivällisyys vihan kontrolli joutui todelliseen koetukseen.<br>\nMatoralainen nosti kaatuneen Irnakkin Pirun moottoripyörän pystyyn ja päätti ratsastaa sitä itse.<br>\n<br>\nSe oli viimeinen pisara Pirujen johtajalle.<br>\n<br>\nRotakk karjaisi kovalla äänellä, mikä yllättävästi herätti jokaisen skakdin huomion, moottoripyörien ja Pirujen aiheuttamasta kovasta metelistä huolimatta.<br>\nMuutamien käskyjen jälkeen Irnakkin Pirut perääntyivät kaikki Rotakkin taakse siistiin riviin.<br>\n<br>\nDomek ja Pegghu seisoivat taas jyrkänteen ja Irnakkin Pirujen välissä.<br>\n”Te siellä!” Rotakk osoitti sormellaan matkalaisia. ”Haastan teidät kaksintaisteluun!”<br>\nMatkalaiset hieman hämmentyivät pyynnöstä.<br>\n”Hoidetaan tämä mies miestä vastaan. Mano-a-mano. Jos yksi teistä pystyy päihittämään minut, saatte lähteä. Jos minä päihitä yhden teistä, te kuuntelette meitä”, Rotakk jatkoi yhtä kovalla äänellä, mikä melkein sai pyynnön kuulostamaan enemmänkin käskyltä.<br>\n<br>\n”Minä hoidan tämän”, Pegghu sanoi päättäväisesti Valon Toalle ja nousi pois moottoripyörästä.<br>\n”Mitä? Ei, minä hoidan tämän. Ei huolta”, Domek ehti pysäyttää hänet ennen kuin matoralainen astui areenaan. ”Minähän tämän sotkun aiheutin...”<br>\n”Mutta...”<br>\n”Se on mitä Toan kuuluu tehdä”, Domek käveli kunnes oli metrien etäisyydestä Rotakkista.<br>\nVirne ilmestyi Rotakkin kasvoihin. Hän otti taskuistaan erilaisia veitsiä, jotka hän heitti syrjään. Sitten hän riisui nahkatakkinsa pois ja heitti myös kolmion muotoiset aurinkolasinsa. Domek heitti oman aseensa Pegghulle vartioitavaksi.<br>\n”HAAAAAAAARRRGH!” Rotakk karjui sotahuudon pullistaen lihaksiaan Toaa päin. Irnakkin Pirut hurrasivat hänen mukana melkein yhtä kovaäänisesti.<br>\nDomek oli hiukan ymmällä mutta myös huvittunut. Hän vastasi ottamalla perinteisen taisteluasennonsa ja karjui oman sotahuudon.<br>\n”TOOOOOOOOOOH!”<br>\nToan huutoa seurasi petyttävä hiljaisuus kaikilta. Domek rykäisi hiukan. Pegghu vain katseli tolkuttomasti ja hieroi takaraivoaan hieman turhautuneena.<br>\n<br>\nKampailijat olivat nyt valmiina. Toa ja skakdi tuijottivat toisiaan intensiivisesti. Taustalla ei kuullut enää muuta kuin tuulivirtaus ja jalanpohjien osuminen ohuen hiekkakerroksen päälle, taistelijoiden seuratessaan hienovaraisesti toistensa sivuaskelia. <br>\nYksikin äkillinen liike voisi koitua suureksi virheeksi.<br>\n<br>\n”Voitakohan pomo?”<br>\n”Suu kiinni Lekuri”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="350" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/qKgmY6ANGoQ?hd=1" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/qKgmY6ANGoQ?hd=1</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nViimein, Rotakk heitti oikean nyrkkinsä Toaa päin. Toa väisti nopeasti oikealle ja hakkasi samalla kädenpohjalla Rotakkin olkapäähän.<br>\nSkakdi melkein liukastui liian äkillisen ja epäonnistuneen lyönnin takia. Rotakk yritti kestää Toan iskun ja lievän nöyryytyksen ja kääntyi takaisin häntä päin. <br>\nDomek piti asennonsa vakaana.<br>\n”Hmph”, heikko virne palasi takaisin Rotakkin kasvoille.<br>\nSkakdi käveli Toan ympärillä, mutta Toa seisoi vain paikallaan seuraten hänen liikkeitä.<br>\n<br>\nSkakdi puristi kätensä nyrkkiin ja heitti vahvan vasen koukun. Valon Toa torjui skakdin lyönnit nopeilla käden liikkeillä. Toinen luuvitonen lensi, mutta Toa vältti osuman. Hän iski heti takasin kämmenellä skakdin ylävatsaan.<br>\n<br>\nRotakk jarrutti jaloillaan ettei kaatuisi ja kesti kivun. Hän palautti katseensa Toaa kohti yhtä kopealla ilmeellä. Skakdi sylki sivulle näyttääkseen välinpitämättömältä.<br>\n<br>\nIlmapiiri oli taistelijoiden ympärillä kireä.<br>\nPegghu sekä Irnakkin Pirut seurasivat keskittyneesti eivätkä päästäneet yhtään ääntä, mikä oli varsin yllättävää moottoripyöräilijöiden kohdalla.<br>\n<br>\nDomekin näkö alkoi sumenea hivenen, mitä hän arveli johtuneen edellisestä taistelusta. Siitä huolimatta Domek pysyi keskittyneenä ja piti taisteluasennonsa pystyssä.<br>\n<br>\nRotakk heitti raivokkaasti oikealla koukulla Toan rintakehä kohti. Toa ehti estää iskun, jolloin Rotakk iski heti toisella nyrkillä vyötäröä kohti. Domek torjui lyömällä kädenpohjansa skakdin käsivarteen. Skakdi jatkoi hyökkäystä väkevällä oikeayläkoukulla, minkä Toa pyyhkäisi sivulle käsivarrellaan ja iski uudelleen kämmenellä skakdin oikeaan rintakehään. Rotakk oli kaatua huonon jalansijan takia. <br>\n<br>\nDomek tunsi yhtäkkiä olonsa hieman veltoksi, mutta laittoi senkin väsymyksen piikkiin.<br>\n<br>\nRotakkin saadessaan takaisin tasapainonsa hän löi uudelleen Toaa päin. Domek puolustautui oikealla kädellä. Silloin skakdi iski heti ankaralla potkulla. Toa suojautui nopeasti toisella kädellä, yllättynyt hyökkäyksen vahvuudesta.<br>\nRotakkin heitti lujasti toisen luunelosensa perään ja osui Toan kasvoihin.<br>\n<br>\nPegghu hätkähti ja Irnakkin Pirut hurrasivat äänekkäästi. Rotakk käski heidät hiljenemään heti.<br>\n<br>\nToa pysäytti oikealla jalallaan kaatumisen.<br>\nJos Domek olisi voinut, hän olisi läimäyttänyt itseään siitä kuinka hän ei puolustautunut niinkin yksinkertaiselta iskulta. Rotakkin ego parantui hiukan onnistuneesta iskusta ja hän hymähti.<br>\n<br>\nDomek puristi tiukasti kätensä nyrkkiin. Tämän pitää saada loppumaan nopeasti.<br>\nSkakdi hyökkäsi uudelleen, tällä kertaa paljon nopeammin kuin ennen. Domek vältti tämän lyönnit. Skakdi potkaisi uudelleen, Toa käytti molemmat kädet iskun torjumiseen. Skakdi yritti uudelleen osua vasemmalla nyrkillä. Domek suojasi nopeasti kyynärvarrella ja huitaisi skakdin vasemman käden torjumaan hänen omaa oikeaa koukkua. Rotakkin keskivartalo oli nyt vailla suojaa. <br>\nDomek iski sarjassa kahden nyrkkinsä skakdin kehoon ja lopetti työntämällä hänet kumoon.<br>\n<br>\nPegghu hurrasi hiljaa Domekin tuloksellisista lyönneistä.<br>\nMutta Skakdi ei vieläkään pysynyt maassa. Hän nosti itsensä ylös, samalla läimäytäen vihapäissään maata. Hiekantomu kellui ilmassa.<br>\nValon Toan näkö heikkeni vielä enemmän. Kaikki hänen edessä alkoi huojuta. Ei liian paljon, mutta tarpeeksi samaan Toaa voimaan hieman pahoin.<br>\nRotakk nousi jaloilleen ja melkein heti heitti aggressiivisesti nyrkkejään Toaa kohti. <br>\nToa torjui iskut, mikä vain raivostutti Rotakkia enemmän.<br>\nRotakk hyökkäsi voimakkaasti etupotkulla, mutta Toa väisti toiselle puolelle potkua, iskien vastaan sivupotkulla. Siitä huolimatta Rotakk pakotti pysymään silti jaloillaan.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:65%;line-height:normal\"><em>”Valon Edustaja”</em></span><br>\n<br>\nDomek kuuli yhtäkkiä äänen kaikuvan hänen korvissaan, mikä hätkähti ja häkellytti Toaa.<br>\nRotakk heitti vahvan nyrkin työntäen melkein kehonsa sen kanssa. Domek ehti juuri ja juuri väistyä ja työntää Skakdin iskun sivulle. Rotakk iski sen jälkeen toisella koukulla Toaa kohti, jonka hän torjui käden pyyhkäisyllä. Domek osui takanyrkillä Rotakkin kasvoihin, kaataen skakdi uudelleen maahan.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:65%;line-height:normal\"><em>”Valon Edustaja”</em></span><br>\n<br>\nYhtäkkiä, kireä aristus alkoi puristaa Valon Toan päätä. Domek yritti lieventää sitä puristamalla kätensä päätään vasten, mutta se ei auttanut paljon.<br>\nIrnakkin Pirut ihmettelivät tästä ja Pegghua alkoi vähitellen huolestua.<br>\n<br>\nRotakk nosti itsensä vähitellen jaloilleen. Hän oli alkamassa viimein väsyä taistelusta. <br>\n”No niin”, Skakdi pyyhki suunsa ja huusi Toaa päin. ”Anna palaa, vanhus.”<br>\n<br>\nRotakk imitoi Toan sivupotkua. Toa torjui hyökkäyksen, mutta ei pystynyt keskittymään enää taisteluun. Skakdi onnistui osumaan Toan vatsaan. Domek yritti iskeä vastaan, mutta Rotakk ehti lyömään hänet maahan ennen kuin hän huomasikaan.<br>\n<br>\n<em>”Valon Edustaja”</em><br>\n<br>\n<span style=\"font-size:90%;line-height:normal\"><em>”Valon Edustaja”</em></span><br>\n<br>\n<span style=\"font-size:110%;line-height:normal\"><em>”Valon Edustaja”</em></span><br>\n<br>\nÄänet kuuluivat yhä kovemmin Toan korvissa, samalla hänen päänsä särki yhä enemmän. Hiki valui Toan otsalla. Hän ei enää kyennyt nousta maasta kunnolla. Maailma alkoi huojua Domekin ympärillä hänen yrittäessään pysyä pystyssä, eikä hän kyennyt pitämään katsetta skakdiin. <br>\nRotakk löi uudestaan Toaa, joka hädin tuskin pystyi seisomaan kunnolla. Skakdi sekä riemuitsi että myös erittäin hämmentynyt Toan tilasta, mikä vei huomattavan osan hänen voitonriemusta.<br>\n”Mikä hätänä, Toa?” Rotakk kysyi pöyhkeilevästi.<br>\n<br>\nKaksi hahmoa ilmestyi Domekin silmiin. Hahmot olivat ainoa asia minkä hän näki tarkasti. Hahmot eivät seisoneet maan päällä. Ne ulottivat kätensä Toaa päin.<br>\n<br>\n<em>”Valon Edustaja, tulimme hakemaan sinut”.</em><br>\n<br>\nDomek huusi. Mitä hän näki oli jotain mitä hän ei koskaan halunnut kohdata uudestaan.<br>\n<br>\n”Domek!” Pegghu juoksi nopeasti Toaa päin auttamaan häntä. Mutta yksi Irnakkin Piruista pysäytti hänet ennen kuin hän pääsi etenemään.<br>\n”Sori, taistelun säännöt”, skakdi sanoi matoralaiselle keveästi. Liian keveästi. <br>\nPegghu nappasi Skakdin nahkatakista vetäen hänet alas, kunnes hän pystyi katsomaan skakdia kasvokkain ja laittoi miekkansa hänen kurkun päälle.<br>\nIrnakkin Piru päätti olla ottamatta riskiä oman elämänsä kanssa, vaikka vastassa onkin matoralainen, ja päästi hänet menemään lävitse.<br>\n”Domek, mikä hätänä?” matoralainen kysyi hätäisesti pelon valtaamalta Toalta. Valon Toa ei katsonut edes Pegghua päin ja löi hänet pois.<br>\nDomek ei lopettanut kauhunhuutojaan. Toa tarttui omaan päähänsä ja näytti kuin melkein repii itseään. Toa horjui satunnaisesti, kunnes hän pääsi vaarallisen lähelle jyrkänteen reunaa.<br>\nPegghu nousi äkkiä ylös iskusta huolimatta ja juoksi Toan perään. Hän tarttui nopeasti Domekin huiviin estääkseen Toan putoamasta. Mutta huivi oli liian löysästi Toan kaulassa.<br>\n<br>\nPian Pegghun käteen ei enää jäänyt kuin Domekin huivi.<br>\n<br>\nVaikka jyrkänne ei ollut niinkään korkea ja sen juurella oli kivimäki, joka lievensi hieman putoamista, se ei siltikään auttanut liian paljon.<br>\nValon Toa makasi liikkumatta jyrkänteen alla.<br>\n<br>\n”DOMEK!” Pegghu huusi lohduttomasti Toan perään. Irnakkin Pirut saapuivat myös jyrkänteen reunalle.<br>\n”Kurja juttu”, Rotakk puhui itselleen ja liitti kätensä rukoilevaan asentoon. ”Toivomme sinun löytävän rauhaa toisella puolella. Olet ollut hyvä vastustaja”.<br>\n”Ei, ei hän voi kuolla”, Pegghu vastasi epätoivoisesti. ”Ehkä hän on vielä elossa, meidän on haettava hänet”<br>\n”Sori kamu, mutta nyt kuuntelet meitä”, Rotakk sanoi matoralaiselle ja laittoi aurinkolasinsa päälle. ”Sehän oli sopimus.”<br>\n”Ei, hetkinen, ette-”, ennen kuin Pegghu ehtikään sanoa mitään, kaikki pimentyi hänen silmissä. <br>\n<br>\nSkakdit ottivat matoralaisen ja kantoivat hänet heidän mukaan, jättäen Valon Toan ruumiin yksin kallion juurelle.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tuntematon</strong><br>\n<br>\nKun Guardian heräsi, ensimmäinen tunne skakdin aivoissa oli sotarumpumainen jyskytys. Kivuliaat tömähdykset kaikuivat läpi sinisen skakdin pääkopan yhtenäisenä tahtina, jonka jokainen isku kovensi päänsärkyä entisestään. Silmien avaaminen ei auttanut, sillä häikäisevä, pirullisen valkoinen valo tulvi välittömästi Guardianin näkökenttään. Skakdi sulki silmänsä miltei välittömästi.<br>\n\"Au\", kuului Guardianin kurkusta käheällä, kuivalla äänellä.<br>\n<br>\nPäänsäryn heikennyttyä hieman vanha Vartija alkoi aistia myös muunlaisia tuntemuksia. Kylmä metalli puristi skakdin ranteiden ympäriltä ja pakotti tämän kädet kiinni toisiinsa. Riuhdottuaan molempia käsiään hetken Guardian ymmärsi, että se ei auttaisi juurikaan. Hän oli käsiraudoissa.<br>\n<br>\nHa ha ha. Hauska jekku, Tawa.<br>\nKäsiraudat olivat painavaa ja tiheää metalliainesta. Klaanin admin tulisi ainoastaan lohkaisemaan hampaansa, jos yrittäisi purra ketjua katki.<br>\nSkakdeja ei ollut kuitenkaan onneksi siunattu vain kauniilla hammasrivistöllä. Kun Guardian saisi silmänsä kokonaan auki tuskaisasta valkoisesta valosta huolimatta, käsiraudat maistaisivat plasmakatseen sulattavaa ja kaiken läpäisevää voimaa.<br>\n<br>\nTai ainakin saisivat, jos Guardianilla ei olisi ollut sillä hetkellä vain yksi silmä.<br>\nGuardian pudisti päätään ja luetteli mielessään kaikki skakdin kielen rumimmat kirosanat huomatessaan, että hänen vasemman silmänsä korvaava mekaaninen kiikarilaite seisoi pystyasennossa pienellä pöydällä kuuden metrin päässä hänestä. Guardian itse oli kahlittu monin ketjuin jonkinlaiseen tuoliin, jonka yläpuolella olevasta lampusta heijastui muuten säkkipimeään huoneeseen vitivalkoista valoa kuin taivaan portista.<br>\n<br>\nSilloin harmaa, mustaan pukeutunut Skakdi saapui Adminin eteen. Admin ei tarvinnut edes arvata kuka kyseinen henkilö oli.<br>\n<br>\n\"Nukuitko hyvin, rakas Admin?\" Zorak von Maxitrillian Arstein VIII:n ivallinen ääni kuului.<br>\n<br>\nGuardian yrittää riuhtoa itseään irti, mutta huomaa että ei pysty siihen.<br>\nHän näyttää päänsärkyiseltä. Kaikki on sumeaa. Lopulta hän saa kohdistettua katseensa Arsteiniin.<br>\nAdmin on aika vihainen.<br>\n\"Mitä... miten...\"<br>\n\"Turha yrittää paeta. Yksikin väärä liike ja turvallisuusjärjestelmä varmistaa ettet lähde ulos täältä elävänä\", Zorak alkoi hymyillä inhottavasti. Admin yritti vältellä suoraa katsekontaktia, jottei mahdollisesti katkettaisi jokaista hermoaan.<br>\nGuardian katseli ainoalla silmällään huoneympäristöä pohdiskelevana. Hän yritti muistaa, mitä ilmalaivassa tapahtui.<br>\n\"Kredipselleeniä\", Zorak vastasi kuin olisi tiennyt mitä Gurvana ajatteli.<br>\nGuardian kalpeni, kun muistikuvat kaasun vaikutuksista ja harhakuvista sujahtavat pikakelauksena hänen silmiensä ohi. Se ei ollutkaan painajaista.<br>\nKalpeus muuttuu sekunneissa jälleen raivoksi. Terävät skakdinhampaat ovat puristuneet tiukasti yhteen.<br>\nHän yrittää riuhtoa ruumistaan lähemmäs Arsteinia.<br>\n\"Sinä... sinä pelkuri!\" Guardian puhui hampaiden välistä. \"Et sitten voinut vain luovuttaa.\"<br>\n<br>\n\"Se onkin minun parempia puoliani. Sitä paitsi, miksi luovuttaa näin aikaisin?\" Zorak hykersi hyvin omahyväisesti hieman. \"Mutta on myönnettävä, olet aiheuttanut paljon enemmän ongelmia minulle kuin kukaan muu.\"<br>\n\"Paljon kiitoksia siitä\", Zorak vastasi yllättävän ehtaalla äänensävyllä.<br>\nGuardianin ilmeessä on yllättyneisyyttä. Hän tutkii katseellaan Zorakia, joka seisoo edessä ryhti suorana.<br>\n\"Pidätkö tätä jonkinlaisena pelinä, Arstein?\" Admin sanoi hyvin halveksivasti<br>\n<br>\n\"Elämä on peliä, rakas Admin. Kaikki jää siihen, miten teet seuraavan siirtosi\", Zorak vastasi sanavalmiina. Tämä vain sai Adminin vieroksua häntä entistä enemmän.<br>\n<br>\n\"Olemmeko me kaikki sinun silmissäsi vain nappuloita, Arstein?\" <br>\nGuardian katsoi Zorakia silmiin pitkään räpäyttämättä. Halveksiva ilme ei värähdäkään. \"Voitko katsoa yhtään elävää olentoa ilman, että ajattelet, miten voisit hyötyä siitä?\"<br>\n<br>\n\"Voi rakas Admin. Rakas... Guardian\", Zorak vastasi kuin ei olisi edes kuullut Adminin kysymystä. \"Et tietenkään ole pelkkä nappula. Sinä olet arvoiseni pelaaja.\"<br>\nNämä hämmentävän vilpittömiltä kuulostavat sanat sanottuaan Zorak osoitti Guardiania vasemmalla kädellään. Sinisellä skakdilla kesti hetki huomata, että Zorak osoitti hänen Nynrahin tehtaassa vakavasti vahingoittunutta kylkeään.<br>\nValtava haava oli tikitty umpeen hyvin hygieenisesti ja siististi. Kaikesta huolimatta Guardian ei voinut pakottaa itseään kiittämään Zorakia. Halveksuva ilme ei kadonnut sinisen skakdin jämeriltä kasvoilta, mutta siihen tuli pieni häivähdys hymyä.<br>\n<br>\n\"Ja ajatella, että joudumme olemaan vihollisia tässä pelissä\", Zorakin äänensävy alkoi tasapainotella limaisuuden ja rehellisen vaikuttavuuden rajalla.<br>\n<br>\n\"Pelisi on ohi. Tehdas mureni\", Guardian keskeytti. \"Shakkimatti. Kuningasvärisuora. Ihan miten vain haluat.\"<br>\nGuardian yritti hymyillä, mutta virne oli enemmänkin vihainen.<br>\n<br>\n\"Voi rakas Guardian, et voi rehellisesti kuvitella, että minulla ei olisi ässä hihassani\", Zorak hykersi huvittuneesti.<br>\n\"Tehdas on vain yksi osa minun suurta orkesteriäni. Osa, jonka voin vaihtaa milloin haluan\"<br>\n<br>\nGuardian näytti pohdiskelevan. <br>\n\"En niin. En halua myöntää tätä, mutta olet tätä fiksumpi, Arstein\", Guardian myönsi hyvin vastahakoisesti.<br>\n<br>\nZorak hymyili uudelleen. \"Aivan oikein, rakas Guardian.\"<br>\n<br>\nGuardian miettii tiiviisti. Jokin ei vaikuta täsmäävän.<br>\nNynrahin tehtaan ja Feterrojen menetys olivat epäonnistumisia Arsteinille. Mutta mitä skakditiedemies tarkoitti \"ässällä\"?<br>\n<br>\nGuardianin katse oli lattiassa, Arsteinin jaloissa. Se nousee kuitenkin vähitellen takaisin harmaan skakdin silmiin.<br>\n\"Nynrah oli harhautus\", Admin alkoi selittää itselle. \"Sinä... te halusitte meidät pois Klaanista.\"<br>\nGuardianin ainoa silmä hohti punaisena raivosta. \"Miksi?\"<br>\n<br>\n\"Koska kuten olen sanonut: Arvoiseni pelaaja\", Zorak vastasi. \"Se ja myös, että yksi minun... liiketovereistani katsoo sinua myös hyvin tärkeänä\"<br>\n<br>\n\"Älä jauha minulle tätä saastaa, Arstein. Sille, että johdit huomiomme Nynrahille oli joku syy\", Guardian vastasi entistä ärtyneempänä.<br>\nMitä te haluatte. Mitä sinä haluat?\"<br>\n<br>\nZorakin ilme muuttui paljon määrittelemättömäksi. Guardian yrittää lukea Zorakin ilmettä kuin hän olisi keskellä jonkinlaista uhkapeliä.<br>\n<br>\n\"Muistat kai Zakazin sisällissodan?\" yhtäkkiä Zorak alkoi puhua vakavammalla äänensävyllä.<br>\n<br>\nGuardianin katse järkkyy hienovaraisesti, kun Zorak mainitsee sisällissodan. Hän pitää katseensa tiukasti harmaan skakdin silmissä ja nyökkää vaitonaisesti.<br>\n\"Voiko sellaista unohtaa?\"<br>\n<br>\n\"Muistat kai sen tunteen jolloin sotaveljesi kaatui sinun vieressäsi? Muistat kai kuinka jokainen hetki oli kuin tasapainottelisit kuoleman ja hengen rajalla? Kuinka sinä et enää taistellut kenenkään muun kuin oman henkesi vuoksi?\" Zorak pommitti Guardiania kysymyksillä, jotka kaikki osuivat liian lähelle kotia.<br>\n\"Muistat kai sen tunteet, kun veit jonkun hengen?<br>\n<br>\nGuardian näyttää epäröivältä. Ensimmäistä kertaa keskustelun aikana hänen silmissään on jotain muuta kuin inhoa Zorakia kohtaan. Hän siirtää katseensa hitaasti pois Zorakin silmistä ja katsoo pöydällä lojuvaa kiikarisilmäänsä.<br>\nGuardian tuijottaa mekaanista silmää ja puhui hiljaa. \"Kenen riveissä taistelit, Arstein?\"<br>\n<br>\nZorakin ilme muuttui selvästi paljon vakavammaksi.<br>\n\"Onko sillä enää väliä?\" hän vastasi hyvin tunteettomasti.<br>\n<br>\nGuardianin katse siirtyi takaisin Zorakiin. Hetkellinen empatian hippunen oli kadonnut.<br>\n\"Eipä kai.\"<br>\n<br>\n\"Me taistelimme omiamme vastaan, Guardian\", Zorak selitti. \"Skakdit vastaan Skakdit. Me taistelimme omiamme vastaan kuin saastaisia villipetoja.<br>\nJa sitä Skakdit enää ovat: Pelkkiä villipetoja.\"<br>\n<br>\nGuardian kuunteli nyökkäillen hiljaa. Yllättävää kyllä, hän ei keskeytä Zorakia kertaakaan.<br>\n\"Mitä ne tekivät harjallesi?\" Admin viimein kysyi Zorakin lopettaessaan puheenvuoronsa.<br>\nKysymys näytti yllättävän Arsteinin, tai ainakin Guardian arveli tämän yllättävän.<br>\n\"Älä teeskentele, että et tiedä, mistä puhun. Voit peittää selkäsi tuolla takilla, mutta olen nähnyt sen jo pitkään\", Admin jatkoi kunnes Skakdi tiedemies viimein vastaisi.<br>\n<br>\n\"Villipetojen aikaansaatoksia ne ovat, rakas Guardian\", Zorak hymyili lievästi, mutta Guardian ei pystynyt määrittämään mitä tunnetta se esitti. \"Et uskoisi mitä he tekisivät saadakseen haluamansa. Tiedätkö mitä idän kenraalit käyttivät kuulusteluissaan?\"<br>\n<br>\n\"En taistellut siellä. Olen kuullut vain... huhuja\", Guardian vastasi kuulostamatta siltä, ettei ymmärtäisi mistä hän puhuu.<br>\n<br>\nZorak hykersi hieman. \"Sanotaan, että olin onnekas kun paikka joutui soluttautujien pommittamaksi.\"<br>\n<br>\nZorak avasi takkinsa ensimmäiset napit ja näytti useiden syvien arpien ja palovammojen peittämän rintakehän.<br>\n<br>\n\"Nämä jäivät muistoksi siitä päivästä.\"<br>\n<br>\nGuardian irvistää hieman katsellessaan Zorakin irvokasta rintakehää. Ilme kuitenkin tyyntyy nopeasti. Vanha vartija on nähnyt paljon, paljon pahempaa.<br>\n\"Olemme kaikki sisällissodan lapsia\", Guardian sanoi hiljaa enemmän itselleen kuin Zorakille.<br>\n<br>\n\"Me olemme samanlaisia\", Zorak sulki takkinsa ja jatkoi keskustelua.<br>\n\"Olemme molemmat kokeneet sodan turmeluksen. Olemme molemmat oman kansamme luopioita.\"<br>\n<br>\nGuardianin ainoassa silmässä syttyy tuli. Vaikka Guardianin kasvot ovat näennäisesti rauhalliset, näkyy kauas, minkälaista raivoa skakdin sisuksissa kiehuu. Guartsun kämmenet puristuvat nyrkeiksi.<br>\n\"Meissä ei ole mitään samaa\". Skakdin äänensävy on pelottavan rauhallinen, mutta sen alla sykkii jotain voimallisempaa.<br>\n<br>\n\"Minä en ymmärrä mitä tarkoitat, rakas Guardian\", Zorak näytti ensimmäisen kerran olevan yllättynyt koko keskustelun aikana.<br>\n\"Olemme molemmat nähneet kuinka oma kansamme tuhosi itsensä, mutta emme itse ole sortuneet heidän tasolle.<br>\n<br>\nEtkö näe, Guardian?<br>\n<br>\nMuistatko minkälainen kansa Skakdi oli ennen Makutan tuloa?\"<br>\n<br>\nGuardian nosti koko kehonsa hitaasti ja rauhallisesti niin lähelle Zorakia, kuin oli kahleiden estosta huolimatta mahdollista.<br>\n\"Minä muistan. Tiedän myös, että niihin aikoihin ei ole enää paluuta\", osa Guardianin ärtyneemmästä äänensävystä palasi hieman.<br>\n\"Sinä olet irvikuva niistä ajoista. Sisällissodan jättämistä kappaleista epätoivoisesti kasaan kursittu tilkkutäkki.<br>\nSinussa on enemmän sisällissotaa kuin haluat myöntää, Arstein.\"<br>\n<br>\nGuardianin katse siirtyi hänen omiin jalkoihinsa.<br>\nMeissä kaikissa on, hän ajatteli tajuntansa syvyyksissä.<br>\n<br>\nZorak hieroi otsaansa. Hänen tunteettoman ilmeensä alla piili selvä viha ja turhautuneisuutta.<br>\n\"Olet väärässä Guardian\", Zorak puhui paljon matalammin. Skakdi tiedemies käveli pari askelta Guardiania poispäin.<br>\n\"Tiedätkö, mitä ymmärsin sodan aikana?\"<br>\n<br>\nGuardian hiljeni kuuntelemaan.<br>\n<br>\n\"Jos oma kansamme ei kykene palaamaan entiseensä, jonkun täytyy opastaa heitä, inspiroida.<br>\nJonkun pitää ottaa Kohtalosta kiinni ja määrätä itse mitä kuuluisi tapahtua.\"<br>\nZorak kääntyi takaisin Guardianiin päin.<br>\n<br>\n\"Me voimme napata Kohtalon, Guardian.\"<br>\n<br>\n\"Me voimme hallita sitä.\"<br>\n<br>\nGuardian pureskeli Zorak von Maxitrillian Arstein kahdeksannen sanoja pitkään. Uupunut admin ei ollut täysin varma, uskoiko skakditiedemies omiin haaveisiinsa vilpittömästi vai paistoikovatko tämän puheista vain sisällissodassa repeytyneen järjen kappaleet.<br>\nKatsekontakti Zorakiin ei hiipunut.<br>\n<br>\n\"Tiedätkö, mitä minä taas ymmärsin?\"<br>\n<br>\nZorak palautti katsekontaktinsa Guardianiin ja hiljeni.<br>\n<br>\nGuardian pudisti päätään. \"Ei ole yhtä jumalaa, joka vahtisi meitä. Ei Mata Nuita. Ei Athia. Ei jotain zyglakien skarrararrin meridemonia.\"<br>\n\"Kohtaloa ei ole. Ei ole näkymättömän olennon näkymättömiä kätösiä, jotka ohjaavat kaikkea. Ja vaikka Kohtalo olisikin olemassa, en usko sen olevan hyvä ja armollinen.\"<br>\nPunainen tuli syttyi jälleen Guardianin ainoaan silmään. <br>\n\"Paholainen on kuitenkin olemassa. Hirviöitä on.<br>\n<br>\nJonkun pitää taistella niitä vastaan.\"<br>\n<br>\nGuardian katsoi Zorakia räpäyttämättä silmäänsä. Sininen skakdi vaikutti sulkeneen suunsa lopullisesti.<br>\n<br>\n\"Niinkö tosiaan arvelet, rakas Guardian?\" Zorak katsoi hetken Guardianiin ja käänsi selkänsä.<br>\n<br>\n\"Mutta mistä tiedät, kuka on oikea hirviö?\" Zorak jatkoi puhettaan. \"Yhtä ja oikeaa hyvyyttä tai pahuutta ei ole, rakas Guardian. On vain peli ja sen nappulat. Ja pelimme jatkuu vielä.\"<br>\n<br>\nSkakdi tiedemies käveli pois huoneesta, mutta Guardian ei käskenyt häntä takaisin. Koko keskustelu painasi hänen mieltään liian paljon, jotta hän pystyisi aloittamaan sitä uudestaan.<br>\n<br>\nZorakin kävellessään yksin harmaissa käytävissä, hän alkoi pohdiskella erilaisia asioita. Hän toisti ja käänsi keskustelua päässään ja yritti miettiä mitä tulisi nyt tehdä.<br>\n<br>\nSilloin hänen muisti erään asian, joka oli päässyt unohtumaan. Asia ei ollut hänelle liiankaan tärkeä, joten hän ei ole ajatellut siitä pitkään aikaan. <br>\nHän otti taskustaan pienen kommunikointilaitteen ja loi yhteyden Avhrak Feterra Xa:iin.<br>\n<br>\n\"Yksikkö Xa, mikä on Sheelikan tilanne?\"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Kiva megaviesti on kiva.<br>\n<br>\nErittäin paljon kiitoksia Guardianille ZMa-keskutelun kanssa</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1253,"creator":"Jake","timestamp":"2011-09-11T08:09","content":"<strong>Klaanin keskuskatu</strong><br>\n<br>\nNotfun nilkutti ärtyneen näköisenä keskuskatua pitkin. Kaikki oli hajonnut, Notfunilla oli puujalka, ja häneltä puuttui toinen käsi. Hän mutisi jotai hipeistä, Jardirtista ja Yön Timosta.<br>\n<br>\nKun Notfun oli vihdoin pitkän, ihme kyllä, täysin rommittoman matkansa jälkeen klaanin kahviossa, hän näki mustavalkoisen jään Toan. Notfun istahti pöytään.<br>\n<br>\n\"Matoro. Mitä hittoa täällä on tapahtunut?\", Notfun kysyi.<br>\n<br>\n\"Olit hyvin pitkään tajuttomana.. Jardirt lupasi viedä sinut asuntoonsa..\", Matoro selitti.<br>\n<br>\n\"Tämä selittääkin kaiken. Jardirtillä ei ole asuntoa\", Notfun ärisi.<br>\n<br>\n\"Hehe... Sinuna tarkistaisin tuon uuden merirosvokapakan kadun toisella puolella, joka ilmestyi tuohon matkamme aikana\", Matoro sanoi.<br>\n<br>\nNotfun jupisi jotakin, ja lähti kapakkaa kohti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1254,"creator":"BD","timestamp":"2011-09-11T09:53","content":"<strong>Veljeskunnan linnake</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="350" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/_aemfjKM0PQ" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/_aemfjKM0PQ</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Peelo... minä annan tiedon näille muille ja tulen itse sinne\"<br>\nGekko juoksahti ylempään kerrokseen \"Tänne hyökätään.\", hämmentynyt Matoran katsahti Käsipuolta toaa ja lähti levittämään tietoa. Gekko itse suuntasi kaksi kerrosta alaspäin salaluukulle.<br>\n<br>\nToa nosti varovaisesti kantta ja katseli hetken ennen kuin teki mitään. Pusikosta kuului voimakasta meteliä. \"Peelo, missä sinä olet\". Toa kysyi radiopuhelin kumppaniltaan. Peelo vastasi: \"Täällä puussa, näet minut kun katsot oikealle ja ylös, se pieni musta piste puolen kilometrin päässä.\" Gekko tähysteli hetken ja näki mustan olennon puunlatvassa joka vilkutti tälle.<br>\nGekko juoksi kohti Peeloa ja kuulusteli samalla rahinaa pusikossa, sitten jotain heitettiin pusikosta.<br>\n\"Pentele!\", Kranaatti sekä sokaisi, että heitti Gekon parin metrin päähän. Toa otti miltei refleksinomaisesti aseen vyöltään ja tähtäsi pusikkoon. Nähtyään Ruskehatavan olennon kasvot tämä laukaisi ja nazorak parahti tuskasta kun hänen päänsä hapottui mönjäksi. Muutama Nazorak hypääsi ulos pusikosta ja alkoi ampumaan Gekkoa, Matoralainen kuitenkin hoiti nopeasti tilanteen heittämällä yhtä näistä silmään heittotähdellä joka pitäisi piruparan hetken paikallaan.<br>\n<br>\nGekko otti esiin raskaamman oloisen ja teknisemmän vimpaimen, tilanne oli huono, mutta nyt hänellä oli edes hetki aikaa testata sitä. \"Hetkinen... mitäköhän jos paina täst-\" Luoteja suorastaan alkoi sataa piileskelevien Nazorakien päälle, pari kuului rääkäisevän, mutta näytti siltä, että nyt kaivattiin jotain muuta järeämmän aseen sijaan, Gekko laukaisia happoaseellaan nazorakia käteen jonka käsi suli pois ja oli kelvoton pitelemään asetta. Peelo oli rynnänyt Gekon suuntaan ja iski veitsellään torakan mahan läpi.<br>\n<br>\n\"Saamarin miekka kun meni hajoamaan, tarvitsen lyömäasetta tällaiseen...\", Gekko mietti itsekseen. Sitten pusikosta ilmestyi kerralla viisi nazorakia. \"Nyt lienee parasta vain juosta...\", toa lähti juoksuun Nazorakit kintreillään, samalla Gekko yritti puhua Peelolle joka oli pysynyt syrjemällä: \"Peelo, meidän pitää harhauttaa ne pois täältä, jos ne vain löytävät sen luukun niin koko linnoitus on kohta mennyttä. Tule, mennään\" Peelo hyppäsi ulos piilostaan ja lähti juoksemaan Gekon perään, nazorakeja alkoi ilmestyä vain lisää ja lisää.<br>\nPeelo saavutti Gekon joka oli hiljentänyt vauhtiaan tarkoituksella ja Musta olento kysyi: \"Gekko, onko sinulla hajuakaan mihin olemme menossa?\", toa vastasi tähän: \"Tähänasti suunitelmana on vain juosta päättömästi\".<br>\n<br>\n\"Kunhan ei nyt vain herätettäisi enempää huomiota\"<br>\n\"Niinkin voi toki käydä, mutta nyt... JUOKSE\", Gekko huusi ja väisti singon laukasta joka rusensi heidän vieressään olevan puun. Huvittava kahden olennon järjestämä näky jatkoi matkaansa pusikossa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1255,"creator":"DJ Peelo","timestamp":"2011-09-11T11:16","content":"<strong>Veljeskunnan linnakkeen lähistöllä</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/_mS9IeGgtu4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/_mS9IeGgtu4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPeelo ja Gekko juoksivat henkensä edestä raivokasta Nazorak-joukkiota pakoon. Heidän oli saatava Nazorakit mahdollisimman kauas linnakkeen salaisen sisäänkäynnin luota, hinnalla millä hyvänsä. Tästä pitäisi myös selvitä itse hengissä, jotta heistä olisi enemmän apua, mutta hengissä selviämistä hankaloittivat jatkuva luotisade ja Nazorakien laukaisemat raketit, jotka vähän väliä tuhosivat ympäristöä Peelon ja Gekon ympäriltä heidän juostessa pakoon. Peelo hyppäsi isokokoisen Gekon olalle, kaivoi kiväärin selästään ja alkoi tähtäillä takana tulevia Nazorakeja. \"Mitä ihmettä si-\" \"Ole hiljaa ja juokse\", Peelo keskeytti hämmentyneen Gekon. Gekko jatkoi juoksemista pitäen vasemmalla kädellään Peelon tasapainossa hänen olallaan.<br>\n<br>\nNazorakit huutelivat ja kirosivat sitä sun tätä yrittäessään saavuttaa kaksikkoa. Joku muita ylempiarvoisempi jopa kirosi ja sadatti muiden osaamattomuutta. Eräs Nazorak alkoi latamaan sinkoaan ja oli valmiina ampumaan uudelleen. Peelo napautti Gekkoa sormella takaraivoon, saaden Gekon kuulolle. \"Yritä olla loikkimatta, nyt on paha paikka\", Peelo tokaisi, ja Gekko katsahti hänen kasvoilleen. Hänen ilmeettömästä kaasunaamarista ei voinut päätellä mitään, mutta hänen äänestään suorastaan paistoi omahyväinen itsevarmuus. Taka-alalle jäänyt Nazorak jäi tähtäilemään Gekkoa ja Peeloa singollaan, ja yritti saada lukittua ammuksen heihin. Ja onnistui.<br>\n<br>\nNazorak laukaisi järeämmänpuoleisen raketin Gekkoa ja Peeloa päin, joka kaarteli epämääräisesti ilmassa yrittäen myötäillä kaksikon liikkeitä. Peelo nosti kiväärinsä, veti syvään henkeä, ja tähtäsi hartaasti. Gekko huomasi tämän, hidasti piirun verran vauhtia, ja yritti juosta mahdollisimman tasaisesti poukkoilematta ympäriinsä. Juostessaan hän vilkaisi taakseen, ja näki lähestyvän ohjuksen. \"Ammu se jo!\" hän huudahti Peelolla, jolloin Peelo hyssytteli ja jatkoi tähtäämistä. Nazorak huusi edempänä juokseville tovereilleen että väistäisivät, ja he tekivät keskellä tilaa jotta raketti pääsisi lentämään läpi. Raketti lähestyi Nazorakeja, jotka taas olivat kirineet kaksikkoa huomattavan paljon. Peelo naurahti hiljaisesti, ja ampui.<br>\n<br>\nLuoti osui suoraan rakettiin, räjäyttäen sen, ja kaikki Nazorakit sen ympäriltä. Gekko ja Peelo heittivät ylävitosen, jonka jälkeen Peelo ponkaisi Gekon olalta, ja jatkoi itse juoksemista. Muutama Nazorakien joukosta jäljelle jäänyt yksikkö kiiruhti jo hälvenevän savupilven keskelle, ja yksi viimeisiä hengenvetojaan vetelevä ryhmän komentaja tokaisi näille \"Älkää päästäkö niitä karkuun idiootit\", jolloin hän päästi hiljaisen parkaisun, ja veti veltoksi maahan. Nazorakit nousivat äkkiä pystyyn, kaksi niistä jatkoi juoksemistä, ja kolmas jäi puhumaan radiopuhelimeen. \"Tarvitsemme auttavaa kättänne.\"<br>\n<br>\nPeelo ja Gekko olivat jo turvallisen välimatkan päässä jahtaajistaan, ja pitivät hetken hengähdystauon. Gekko katsahti Peeloa päin, ja nosti kasvoilleen onnittelevan virneen. \"Hyvin ammuttu\", hän naurahti. Peelo ei sanonut mitään, ja kiipesi lähimmän puun rukoa pitkin ylemmäs tarkkailemaan tilannetta. Ketään ei näkynyt, hyvä näin. Hän loikkasi takaisin alas, ja selitti Gekolle \"Jos kierrämme oikealta tuon tiheämmän osan kautta, meillä on paremmat mahdollisuudet päästä takaisin oviaukolle huomaamatta\". Gekko nyökkäsi, ja kaksikko lähti tepastelemaan takaisin oviaukkoa kohti.<br>\n<br>\n<strong>Jonkun ajan päästä, linnakkeen sisäänpääsyn alueella</strong><br>\n<br>\nPaikalle oltiin lähetetty kolme Nazorakia tutkimaan ympäristöä, ja mahdollisia johtolankoja sisäänpääsyn löytämiseen. Eräs Nazorak tutkiskeli maata, joka oli tiheän kasivillisuuden peitossa. Astellessaan ympäriinsä hän kuuli kolahduksen jalkansa alta, katsahti alas, ja huikkasi kahdelle muulle \"Taisin löytää jotain\". Kauempana, puiden takana ympärsitöä tutkinut Nazorak oli jo vastaamassa huutoon. \"Lähden tulemaan sin-\" ja siinä samassa hänen kurkusta pilkisti terä, rajun verenpurskahduksen saattelemana. Peelo väänsi terää oikealle, viiltäen Nazorakin pään melkein irti. Kaksi muuta nostivat aseensa ja lähestyivät nyt kuollutta toveriaan. Ennen kuin he edes ehtivät saada katsekontaktia kuolleeseen toveriinsa, Gekko hyppäsi korkeammalta toisen niskaan, kaataen tämän vatsalleen maahan. Nazorak parahti, ja ennen kuin ehti tönäistä Gekkoa pois selästään, Gekko polkaisi hänen päätänsä väkivaltaisesti, rusentaen sen. Toinen nazorakeista oli jo valmiina tulittamaan, mutta Peelo huitaisi kiväärin pois hänen kädestään, johon Nazorak vastasi oikealla suoralla, jonka Peelo torjui kyynerpäällään. Juuri kun Peelo oli sivaltamassa Nazorakin pään irti, Gekko ampui sitä päähän happoaseellaan, sulattaen sen.<br>\n<br>\nPeelo katsoi kuolevaa Nazorakia, käänsi katseensa kohti Gekkoa, ja tokaisi tympääntyneenä \"Se oli minun tappo.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1256,"creator":"MahriKing","timestamp":"2011-09-11T19:12","content":"<strong>Welcome to the jungle!</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/DBlGyUctjkc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/DBlGyUctjkc</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMetallinen kalahdus kaikui pitkin öistä viidakkoa kahden miekan iskeytyessä toisiaan vasten. Nazorakien eversti ja ninjaveljeskunnan johtaja jakoivat tiukan katseen keskenään silmästä silmään. Kumpaisenkin taistelijan äärimmilleen jännittynyt miekkakäsi tärisi kummankin yrittäessä työntää toista voimakkaammin kauemmas, molempien painaessa jalkojensa kynnet mahdollisimman jykevästi maahan. Niin Ämkoo kuin 437:kin loi hetkellisen katseen vastustajansa aseeseen. Kumpikin osoitti täydellistä kestävyyttä sekä tehokkuutta. Pian aseiden kontaktissa syntynyt voima kuitenkin vapautui ja kumpikin kamppailijoista lennähti taaksepäin. Huojuva Mäksä joutui tekemään kaikkensa säilytääkseen tasapainonsa. Hänen vastustajansa mekaaninen jalka ilmeisesti ei totellut painovoiman lakeja. <br>\n<br>\nHiljaisuus laskeutui metsään kummankin soturin ottaessa tukevamman asennon. Ämkoo ja 437 päästivät muutaman äänekkään hengähdyksen.<br>\n<br>\n<em>\"Alan päästä jyvälle tuosta tekniikasta\"</em>, 437 ajatteli ja laski hieman teräänsä. <em>\"Klaanilainen luottaa nopeuteensa, muttei pärjää keholleni raa'assa voimassa. Jos saan täyden osuman tuosta miekasta, peli on pelattu. En anna sen tapahtua.\"</em><br>\n<br>\n437:n asekäsi päästi kevyen sihahduksen samalla kun kädestä esiin työntyvä miekka lyheni hieman. Samalla kädestä työntyi myös esiin lyhyt kenttäpuukko, jonka Eversti kiskaisi irti ja poimi sitten toiseen käteensä. Kahdella terällä aseistautunut torakka lähti harppomaan Klaanin adminia kohti.<br>\n<br>\nÄmkoo ei jäänyt ihmettelemään, vaan heilautti miekkansa pituussuunnassa kehonsa sivulle ottaakseen vauhtia tehokkaaseen pistoliikkeeseen. Valkea katana välähti kuunvalon loistaessa sen terää pitkin ja eversti sai nähdä vaivaa väistääkseen äkkinäisen iskun. Torakka onnistui varomaan lähestyvää terää heittäytymällä hieman taaemmas ja heittämällä samalla kantamansa puukon klaanilaisen kasvoja kohti.<br>\n<br>\nSilloin miekkapaholainen teki kuitenkin nimelleen kunniaa. Pikainen kiskaisu toi miekan takaisin Ämkoon etualalle torjuen samalla ilman halki viilettävän puukon ohjaten sen kauas metsän pimeyteen. Liike jatkui Ämkoon ottaessa pitkän askeleen edemmäs ja tarttuen samalla miekkaansa kaksin käsin. <br>\n<br>\nKorkeassa kaaressa tapahtuva viilto miltei tavoitti everstin, joka horjahti äkillisen väistönsä voimasta taaemmas joutuen väistämään seuraavan lyönnin kierähtämällä maata pitkin sivuun. <br>\n<br>\nTottumattomaan silmään Ämkoon seuraava liike olisi saattanut näyttää miltei tanssilta, mutta eversti tunnisti monimutkaisen koreografian. Nazorak katsoi hämmästyneenä kun admin hyppäsi vauhtia otettuaan ilmaan heittäytyen samalla vaakatasoon, pyöri villisti ja jakeli samalla torakkaa kohti useita taitavasti tähdättyjä pistoja. Sitten toinen Ämkoon jalka käväisi maassa ja miekkapiru lennähti miekka ojossa everstiä kohti.<br>\n<br>\nLegendaarinen katana oli vähällä tehdä tuttavuutta everstin rinnuksen kanssa, mutta nazorak ennätti viime hetkellä käynnistää selkäänsä asennetut suihkumoottorit. Lentolaitteella ei ollut aikaa kerätä tarpeeksi voimaa taivaalle nousemiseen, mutta eversti sai suihkumoottoreista kuitenkin juuri tarpeeksi lisäenergiaa hypätäkseen pois huippunopean miekaniskun tieltä. Ämkoon katse seurasi loitommas laskeutuvaa nazorakia.<br>\n<br>\n\"Hieno väistö\", Ämkoo mainitsi. Nazorak ei ollut varma aistiko tämä Ämkoon äänessä ihailua vaiko ironiaa, mutta sillä ei ollut väliä.<br>\n\"Minä tunnen tuon miekkatekniikan\", 437 puhui. Nazorakin äänestä paistoi hämmennys kun tämä jatkoi:<br>\n\"<em>Aamuyön muaka.</em> Tuon taitajia ei pitäisi olla enää hengissä.\"<br>\n<br>\nÄmkoo yllättyi saadessaan näyttöä torakan tiedoista. Pienen yllättyneisyyden päätteeksi miekkamies naurahti, ja vastasi:<br>\n\"Silti seison tässä edessäsi.\"<br>\n<br>\n\"Valkean turagan oppeja\", 437 jatkoi. \"Joillekin tuo kaikki on pelkkää legendaa.\"<br>\n\"Vanhus elää ja voi hyvin\", Ämkoo sanoi ja kohotti asettaan. \"Voin viedä tälle kuolinterveisesi.\"<br>\n<br>\nEversti nauroi ääneen ja käynnisti suihkumoottorinsa uudelleen. Moottorien ladattua itsensä täyteen voimaansa nazorak ponnisti ja sanoi:<br>\n\"Ei ole tarvetta.\"<br>\n<br>\nSitten torakka lähti syöksymään huimaa vauhtia Ämkoota kohti. Miekkamies yritti väistää laitonta vauhtia kohti syöksyvän eliittisotilaan, mutta eversti kykeni luonnollisesti ohjaamaan lentonsa suuntaa. Edes Ämkoon uhmakas miekanisku ei riittänyt pysäyttämään hyökkäyksen omalla terällään torjuvaa torakkaa ja nazorak pamahti koko painollaan vihollistaan vasten.<br>\n<br>\nMetsässä rymisi Ämkoon lentäessä saamansa iskun voimasta pitkälle paksujen puiden sekaan. 437 ei antanut vastustajalleen aikaa toipua iskusta vaan jatkoi vauhdikasta lentoaan suoraan tätä kohti. Tämä koitui kuitenkin osaltaan myös everstin tappioksi, sillä lähestyttyään Ämkoota tarpeeksi sai torakka kokea tuntuvan iskun loisteellaan metsän verenpunaiseksi värjänneestä varjonyrkistä. <br>\n<br>\nIskuja sateli puoleen jos toiseen kaksikon kiitäessä rakettimoottorien huimalla vauhdilla pitkin metsän pohjakerrosta. Ämkoo onnistui useaan otteeseen torjumaan miekallaan torakan pitkän teräaseen harkitut lyönnit, mutta jokainen torjunta heitti klaanilaisen taaemmas juuri sillä samalla vauhdilla jolla nazorak kulki. Aluskasvillisuus sai väistyä vimmatusti toisiaan teräasein sohivan kaksikon tieltä samalla kun näiden vauhdikas kulku vei taistelun lähemmäs ja lähemmäs metsän rantapuolta.<br>\n<br>\n[spoil]<img class=\"postimage\" src=\"http://www.majhost.com/gallery/MasterKongu123/AAAAA/mkmk.png\">[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1257,"creator":"Donny","timestamp":"2011-09-12T18:47","content":"<strong>Viidakkosaari, rantametsä</strong><br>\n<br>\nViidakon suojissa koko pitkän ikänsä elänyt rupinen lehtisammakko oikoi raajojaan ja nousi varovasti ylös. Öisen metsän pohjalle hetki sitten katkenneelta vakio-oksaltaan pudonnut kostea möngertäjä katseli hämillään ympärilleen, lipoi kieltään ja loikkasi sitten suojaan läheisen mättään taakse. Sammakko ei saanut koskaan tietää mikä sen oli juuri ohittanut.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/2mtp3xpJ2Hk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/2mtp3xpJ2Hk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMuut metsän eläjät tajusivat kuitenkin väistyä ajoissa pois eversti 437:n helvetillisesti jylisevän hahmon tieltä. Torakan selkää koristava suihkumoottoriviritelmä pahoinpiteli metelillään nazorakin korvia, mutta se ei kuitenkaan vienyt everstin huomiota pois tämän edellä loikkivasta ninjasta. Nazorak sai kerta toisensa jälkeen Ämkoon kiinni suunnattomalla vauhdillaan, mutta admin onnistui kuitenkin aina torjumaan torakan väkivaltaisen töytäisyn joko miekallaan tai energiakädellään.<br>\n<br>\nMetsän poikki miltei lentävä Mäksä huitoi miekallaan vinhasti, mutta kuitenkin harkitusti. Oli ainoastaan ympäröivän pimeyden ja nazorakin huiman vauhdin ansiota, että everstin kaula ei ottanut osumaa huippuunsa hiotusta teräaseesta. Iskujen osumatarkkuutta heikensi myös Ämkoon jatkuva tarve varoa metsän oksistoa ja muuta kasvillisuutta. Tämä ei ollut lainkaan helppoa johtuen siitä seikasta, että klaanilaisen vihreänmustat jalat eivät ennättäneet tavoittamaan maata juuri lainkaan.<br>\n<br>\nVauhdin hurman ja tilanteen yleisen kaoottisuuden nostattama taisteluvimma sai everstin silmät kiilumaan silkasta innosta. Nazorak-sotilaan raivokas nauru raikui suihkumoottorien väkivaltaisen jyminän taustalla, ja eliittisoturi näytti maata viistäen lentäessään kerrassaan hirviömäiseltä. Tästä huolimatta paljolti järkyttävämpienkin näkyjen kovettama Ämkoo ei pelännyt. Yhtälailla taistelun innoittama miekkasoturi purskahti kauhistuttavaan nauruun, ja metsän halki kiitävä teräasein varustettu kaksikko muuttui sillä hetkellä kirjaimellisesti painajaismateriaaliksi.<br>\n<br>\nMiekkojen iskut seurasivat toisiaan. 437 pisti miekkansa kärjellä suoraan kohti Mäksän rintaa, mutta tämä väisti iskun täpärästi mätkäisten torakan miekan omallaan viistämään maata. Mäksä iski toisen jalkansa ohittamaansa oksaan suorittaen täten tyylikkään pyörähdyksen. Samaan aikaan klaanilaisen toisen jalan kantapää osui lähes tarkalleen 437:n mekaaniseen silmään. Mäksä vaihtoi nopeasti jalkaa, suunnaten seuraavan potkunsa torakan metalliseen kylkeen. Yhä valtavalla vauhdilla kiitävä 437 lennähti hieman poispäin vastustajastaan. Hänen mekaanisen silmänsä kuva rätisi.<br>\n<br>\nMekaanisen silmän virhekuvan hämmentämä nazorak ei ehtinyt väistää ajoissa kohdalle sattunutta ikivanhaa oksankarahkaa. Oksa räsähti kappaleiksi osuessaan epätoivoisen väistöliikkeen suorittaman nazorakin lentopeliin, ja osuman saatuaan toinen suihkumoottoreista päätti lakata toimimasta. 437 ei onnistunut enää kontrolloimaan lentoaan, ja nazorak singahti täysin holtittomasti Ämkoota kohti, vieden tämän mukanaan.<br>\n<br>\nPian maanläheisen lentoradan omaava pari lennähti ulos metsästä. Nazorakin suihkumoottorit pettivät lopullisesti samalla kun torakka yritti hätäisesti tavoitella jaloillaan maata. Tämä onnistui, ja 437 mätkähti rannan vaalealle hietikolle samalla kun Ämkoo heittäytyi paljon kauemmas. Ämkoon tumma viitta pelmahti adminin epäonnistuttua laskeutumaan jaloilleen, ja hetken kumpainenkin kamppailijoista makasi paikoillaan hämärällä rannalla.<br>\n<br>\nLopulta äkkinäisen juonenkäänteen sekoittama nazorak onnistui kokoamaan ajatuksensa. 437 avasi silmänsä huomatakseen, että Ämkoo oli jo kohonnut istumaan.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/nsF45oe6d5o" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/nsF45oe6d5o</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Olet todellakin arvoiseni vastustaja\", 437 tokaisi ja nousi pystyyn suihkumoottorien pettämisen aiheuttaman savun ja tomun keskeltä. \"Mutta miekkatekniikkasi ei riitä peittoamiseeni.\"<br>\n<br>\nÄmkoo yskäisi pölyä keuhkoistaan ja nousi seisomaan nojaten miekkaansa. Miekkasankari vastasi torakan uhitteluun ainoastaan terävällä katseella.<br>\n<br>\n\"Sinä et ymmärrä, klaanilainen. Vaikka miekkasi onkin väkevä, se on silti vain miekka. Kun sinut erottaa aseestasi, olet täysin tarpeeton. Mutta katso minua. Vahvin aseeni olen <em>minä itse.</em>\"<br>\n<br>\nEversti otti vauhtia ja lähti juoksemaan kauempana hietikolla seisovaa klaanin adminia kohti. Everstin yllätykseksi Ämkoo jäi kuitenkin seisomaan paikoilleen, pidellen miekkaansa veltosti sivullaan.<br>\n<br>\n\"Itse et ymmärrä\", miekkapaholainen murahti katsoen vakavana lähemmäs syöksyvää torakkaeverstiä. Nazorak kuuli tämän, ja kuvitteli klaanilaisen pitävän tätä suorastaan pilkkanaan.<br>\n<br>\nEversti karjaisi ja heilautti asekättään kaikin voimin osoittaen sen pisimmällä terällä suoraan vastustajansa vihreitä kasvoja kohti. Ämkoo ei edes yrittänyt kohottaa teräänsä vastaamaan iskuun.<br>\n<br>\nVerenpunaisena välkkyvän energiakouran raaka hohde oli vähällä sokaista everstin kun Ämkoo tarttui kasvojensa tasalla viilettävään nazorak-terään puhtaasta varjoenergiasta koostuvalla nyrkillään. Energiakäden raa'an voiman turvin onnistui admin kiskomaan everstin lähemmäs, potkaisten samalla tätä jalkaan. Nazorak horjahti vastustajansa vierelle, joka yhä piteli kiinni torakan kädestä työntyvästä teräaseesta. Pian Ämkoo päästi kuitenkin irti, kohotti miekkaansa ja iski.<br>\n<br>\n437:n entisen miekan katkaistu terä pyöri villisti ilmassa ja upposi sitten kymmenten metrien päässä kasvavan puun paksuun runkoon. Eversti tuijotti katkenneen teränsä perään, ärähti sitten ja muisti hypätä pakoon uuden iskun pelossa. Ämkoo ei kuitenkaan lyönyt, vaan painoi valkean samuraimiekan huolellisesti huotraansa, tuhahti ja katsoi sitten everstiä.<br>\n<br>\n\"Jos voimani olisivat lähtöisin tästä miekasta eivätkä itsestäni, jääsaarella kuollut haarniskoitu toverisi olisi nujertanut minut jo aikoja sitten\", Ämkoo puhui ja päästi irti vyötäisillään roikkuvasta aseestaan. \"Mutta niin ei ole. Minä selvisin valkean turagan koulutuksesta kauan ennen kuin olin koskenut yhteenkään miekkaan.\" <br>\n<br>\nÄmkoo kohotti punahehkuisen nyrkkinsä kasvojensa tasalle, avasi sen ja heilautti sitten sormiaan kutsuvasti.<br>\n<br>\n\"Ala tulla\", Ämkoo sanoi. \"En miekkaile aseetonta vastustajaa vastaan. Näytän sinulle turaga Bakmein tyhjän käden tekniikan.\"<br>\n<br>\nEverstiä ei tarvinnut käskeä. Mielenkiinto paistoi verenhimoisen nazorakin silmistä tämän iskiessä nyrkkinsä yhteen ja lähtiessä samalla astelemaan vahvoin askelin Ämkoota kohti.<br>\n<br>\n[spoil]<img class=\"postimage\" src=\"http://www.majhost.com/gallery/MasterKongu123/AAAAA/mkmk.png\">[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1258,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-09-13T14:51","content":"<strong>Nazorak-pesät, yksityinen kokoushuone</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/TMqZKe-LEH0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/TMqZKe-LEH0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Neljä tuntia. 12 minuuttia. 32.6 sekuntia”, kaikui Nazorak-kenraali 001:n karismaattinen ääni läpi heikosti valaistun kokoushuoneen.<br>\n<br>\nKenraali 001 asteli ryhdikkäin marssiaskelin kokoushuoneeseen, jossa odotti vain kaksi henkilöä hänen lisäkseen: Makuta Abzumo ja skakdi Gaggulabio. Huoneen takaseinällä oli suuri holografinen näyttö, joka toimi huoneen ainoana valonlähteenä näyttäen videokuvaa nazorakien lippulaiva <em>Koin</em> tuhosta. Itsestään uudelleen käynnistyvässä videokuvassa mahtava ilma-alus räjähti liekehtiviksi kappaleiksi meren yllä uudelleen ja uudelleen valaisten melkein koko synkän kokoushuoneen vaikuttavalla oranssilla hehkulla. Makuta Abzumo istui tuolinsa takana niin, että hänen kasvonsa jäivät täysin varjoon ja vain punaiset silmät hehkuivat pimeyden syvyydestä, jonne holografisen näytön valo ei heijastunut. Gaggulabio oli nojannut tuolillaan tylsistyneenä keskellä kokoustilaa seisovaa pöytää vasten, mutta nousi kenraalin nähdessään salamannopeasti ryhdikkäämpään asentoon.<br>\n<br>\n”Oppikaa tämä, liittolaiseni. Neljä tuntia, 12 minuuttia ja 32.6 sekuntia. Säälittävät matoranit vastaan mahtava Nazorak-imperiumi”, kenraali jatkoi, kävellen kokouspöydän taakse ja kääntäen selkänsä suurelle näytölle. Nazorak-johtajan mainitsema luku vilkkui suuren näytön vasemmassa yläkulmassa punaisilla numeroilla. ”Vihollisen aliarviointi johtaa kuolemaan. Ylpeys on heikkous.”<br>\n<br>\nKenraali seisoi kokouspöydän edessä hetken ylpeän näköisenä, ja takaseinän videolla uusiutuva räjähdys värjäsi hänen ylvään viittansa oranssiksi muutamiksi sekunneiksi. Gaggulabio lysähti jälleen ryhdittömään asentoon pöydän toisella puolella.<br>\n<br>\n”Teidän ilmaiskussanne ei ollut mitään järkeä\", Gaggulabio sanoi äänessään sekä välinpitämättömyyttä että ärtymystä. \"Se oli itsemurha.”<br>\nKenraali vilkaisi vihaisena skakdiin. ”Itsemurha, Gaggulabio?” Abzumon silmät kiiluivat varjoista ilmeettöminä.<br>\n”Olen eri mieltä\", Kenraali jatkoi pohdiskelevana. ”Tohtori 006 kutsuisi tätä… tieteelliseksi kokeeksi”, 001 sanoi ovelasti.<br>\n”Jos tämä oli tieteellinen koe, se epäonnistui. Eikö niin?” Gaggulabio mutisi. ”En näe mitään voittoa hyökkäysjoukon täydellisessä tuhossa.”<br>\n<br>\n001 tuijotti Gaggulabiota ilmeettömänä. ”Opetettiinko Zakazin sisällissodassa strategista ajattelua?”<br>\n”Zakazilla riitti, että omisti enemmän tulivoimaa kuin vastustaja.”<br>\n”Sssskakdit ovatkin aina olleet… barbaareja”, Abzumo naurahti kuivasti.<br>\n”Siitä minä heille maksankin”, 001 hymähti melkein hyväntuulisesti, mutta torakkajohtajan ilme kertoi muuta. ”Ja tulivoima on tärkeää, liittolaiseni. Teillä on sitä. Tämä sota tarvitsee sitä.”<br>\n001 piti puheessaan hetkellisen tauon ennen kuin kumartui Gaggulabiota kohti, pitäen molemmilla hyönteiskäsillään kiinni kokouspöydästä. Torakkajohtaja yritti piilottaa ärtymystään ammattimaisesti asiallisen ilmeen ja äänensävyn taakse.<br>\n”Strategioitasi en taas tarvitse”, 001 lausui artikuloiden hyvin tasaisesti. ”Tämä hyökkäys toi Nazorakien vakoiluyksikölle tuntikaupalla videokuvaa Klaanin Laivaston puolustuksesta.”<br>\n<br>\nOli pienen hetken ajan hiljaista. Gaggulabio raapi terävällä skakdinkynnellään sotavasaramaista skakdileukaansa ja näytti pohtivan hieman, oliko häntä jotenkin loukattu. Sitten 001 jatkoi: ”Nyt tiedämme, mihin he pystyvät. En halua jättää <em>mitään</em> yllätyksen varaan.”<br>\nSkakdikenraali joutui nöyrtymään torakan edessä. Hän tajusi 001:n olevan oikeassa, vaikkei halunnut myöntää sitä.<br>\n”Tiedämmekö?” Abzumo kysyi hymyillen maireasti. ”Tiedämmekö yhden hyökkäyksen perusteella, mihin Klaani pysssstyy? Tiedämmekö, mikä on heidän täyssssi puolussstusssvoimansssa, jossss hyökkäämme ssssilloin, kun he ovat toipumassssa ja vajain joukoin paikalla?”<br>\n001 kääntyi Abzumon puoleen sotilaallisen jäykästi kuin mekaaninen robotti.<br>\n”Samaan aikaan ilmaiskun kanssa 003:n joukot alkoivat vallata pientä viidakkosaarta Klaanin eteläpuolella. Tämä saari on kohta käsissämme”, hän sanoi kireästi, puristaen puoliksi huomaamattaan vasemman kämmenensä nyrkkiin, kuin tarttuen johonkin näkymättömään. Tähän Abzumo vastasi ovelan näköisenä: ”Miksi pieni ssssaari olisssi meille tärkeä?”<br>\n<br>\n”Tämä saari on täydellisessä paikassa puolustaakseen Bio-Klaanin linnoitusta eteläisiltä hyökkäyksiltä. Se on siksi myös täydellinen paikka valtausjoukon piilottamiselle”, 001 vastasi. ”Abzumo, liittolaiseni. Miksi antaisimme Klaanin palautua täyteen puolustusvoimaan? Miksi antaisimme heidän <em>toipua</em> tästä iskusta?”<br>\nAbzumo nyökkäsi pitkään ymmärtäväisen näköisenä, vilauttaen pientä käärmemäistä hymyä varjoista.”Steve, entäpä sssaaren asutussss?”<br>\n”Mitä olen kuullut, saaren valloitus ei suju lainkaan suunnitellusti. Ilmavoimat eivät hallitse maataistelua”, Gaggulabio pisti väliin omahyväisesti.<br>\n<br>\nKenraali huokaisi. ”Ymmärrän huolenaiheenne. Voin kuitenkin vakuuttaa, että saari tulee olemaan meidän päivien sisällä”, 001 tuhahti itsevarmana.<br>\n<em>Ja jos se ei onnistu, tiedän kyllä, kenestä tulee toukkien aamupalaa ensimmäisenä</em>, hän jatkoi ajatuksissaan.<br>\nAbzumo vetäytyi takaisin tuolinsa perälle ja hänen nuolenkärkiä muistuttavat kyntensä riipivät pöydän puiseen pintaan pitkät urat.<br>\n”Mutta mitä herra kivipää on sssaanut aikaan koko tänä aikana?” makuta kysyi ivallisesti. ”Missstä Steve on maksanut teille koko tämän ajan?”<br>\nKuullessaan sanan ”Steve” 001 vilkaisi pikaisesti ärtyneenä Abzumoa. Torakkajohtaja ei kuitenkaan vaivautunut keskeyttämään Abzumoa, sillä tämän kysymys kiinnosti myös häntä.<br>\n”Tässä on vähän paha tehdä mitään, kun emme saa hyökätä minnekään. Olemme täällä vain, koska palkka juoksee”, Gaggulabio ilmoitti närkästyneenä. Hän ei pitänyt makutan äänensävystä laisinkaan. 001 käänsi katseensa takaisin skakdijohtajaan.<br>\n”Kuinka paljon joukkoja sinulla on, Gaggulabio?” hän kysyi kohottaen kulmaansa.<br>\n”Kaksisataa skakdia”, Gaggulabio arvioi summittaisesti kalkinvalkoiset hampaat vilkkuen ja äänensävy omahyväisyyttä tihkuen.<br>\n”Kuinka tottuneita joukkosi ovat taistelemaan tavallista hankalammassa maastossa?” 001 kysyi.<br>\n”Jos kävisit Zakazilla, näkisit koko saaren olevan hankalaa maastoa. Mieheni pärjäävät missä haluavat”, Labio päti ylpeänä.<br>\n<br>\n001 näytti miettivän pitkään. Nazorakit ja skakdit eivät yleensä olleet erityisen hyvä yhdistelmä samalla taistelukentällä. Lajien suhtautuminen taisteluun oli tunnetusti hyvin erilainen. Kun nazorakit suhtautuivat taisteluun suorastaan matemaattisen tarkasti, tapasivat skakdit niin sanotusti antaa tunteiden komentaa.<br>\nTämä näkemysero aiheutti monia hyvin noloja riitoja nazorak- ja skakdi-sotilaiden välillä. Lisäksi niillä oli paha tapa tapattaa puolivahingossa toistensa joukkoja.<br>\n”Hyvä on”, 001 sanoi yllättäen. ”Lähetä joukkosi saarelle Klaanista etelään. Varmistakaa, että saamme sen haltuumme.”<br>\n”Suonet, että otamme Laivastoltasi ne kuljetusalukset, joita tarvitsemme?” skakdi tiedusteli yllättyneenä saadusta luvasta. Torakkakenraali käänsi katseensa pois Gaggulabiosta ja jäi jälleen katsomaan takaseinän videota.<br>\n”Ottakaa, mitä tarvitsette.”<br>\n<br>\nGaggulabio nyökkäsi tyytyväisenä. Viimeinkin he saisivat tehdä oikeasti jotain. Abzumo näki tilaisuutensa tullen ja virkkoi:<br>\n”Kuinka ollakaan, tarvitsssssisssin tilan. Ssssuuren tilan, jossssa suorittaa... <em>toimenpiteitäni</em>.”<br>\nKenraali kääntyi jälleen Abzumoon päin. Hän ei aikonut päästää tätä helpolla näin isossa asiassa.<br>\n”Arvostan apuasi Uuden Sukupolven kanssa, Abzumo. Nyt kuitenkin haluan tietää, mitä aiot.”<br>\nAbzumo ei sanonut sanaakaan vaan tyytyi tuijottelemaan liittolaistaan.<br>\n”Huoneessa ei ole ylimääräisiä korvia. Olen varma siitä”, 001 jatkoi. Gaggulabio vilkaisi ovelle ja hätkähti hieman huomatessaan ensimmäistä kertaa, että puoliksi aukinaisen oven kummallakin puolella ovea seisoi musta, sinikätinen torakka. Skakdijohtaja ei ollut edes kuullut torakka-agenttien saapumista. Siniset Kädet eivät päästäneet ääntäkään. Siniset Kädet eivät ikinä edes puhuneet. Eikä kukaan mennyt heidän ohitseen.<br>\nAbzumo sihahti hiljaisen naurun.<br>\n”Minä loin uuden sukupolven. Minä hoitelin telomeerit. Minä skannasin joka hemmetin intronin ja eksonin binääridataksi. Minä muotoilin uudestaan entsyymintuotannon. Minä tein lajistanne täydellisssssen. Ja voin sanoa, että 006 oli hyvä apu. Etkä sinä vieläkään, kaiken tämän jälkeen, tahdo luottaa hyväntahtoisssssuuteeni?”<br>\n001 katsoi makutaa pitkään silmiin.<br>\n”Voin luottaa sinuun silloin kun olet täysin rehellinen kanssani, Abzumo.”<br>\n<br>\nKenraali napsautti sormiaan, ja vasemmanpuoleinen Sinisistä Käsistä asteli vähin äänin kokoushuoneeseen kantaen jotain vaivattomasti toisella sinihohtoisella robottikädellään. Se heitti kasan valokuvia kokouspöydälle, ja Gaggulabio kääntyi heti niiden puoleen kiinnostuneena. 001 oli edelleen ilmeetön. Torakka-agentti puolestaan marssi takaisin vartiopaikalleen niin hiljaa, että edes sen hengitystä ei kuulunut.<br>\n<br>\n”Taisit unohtaa kertoa minulle tästä, Abzumo hyvä”, Kenraali 001 sanoi tiukasti tuijotellen valokuvia. Gaggulabio näki kuvissa makuta Abzumon ja androidisen olennon marssimassa viidakon siimeksessä kohti tuntematonta. Lopulta Abzumo ja mekaaninen olento katosivat kuvista kokonaan jonnekin metsän syvyyteen. Skakdikenraali kohotti kulmiaan ilmeisen hämmentyneenä.<br>\n”Mitä luulit löytäväsi sieltä?” 001 tiukkasi.<br>\nAbzumon ilmekään ei värähtänyt. ”Avdeko sinua on informoinut, Steve?”<br>\n001 hymähti pitäen katseensa tiiviisti Abzumossa. ”Yhteinen hyväntekijä ei ole ollut linnoituksessa viikkoihin. Enkä usko, että hän ottaisi asiakseen kertoa tästä.”<br>\nHitaasti makuta sulki silmänsä. ”Minä uskoisin, Steve. Minä usssskoissssssin. Sssinä olet siissss varjosssstanut minua, ysssstäväissseni?”<br>\n”Mihin me edes tarvitsemme Avdea?\", Gaggulabio keskeytti ärtyneenä kuultuaan Avden mainittavan. \"Minusta tuntuu, että hän pelaa omaa peliään välittämättä meistä.\" Gaggulabion tajunnan syvyyksissä pihisi raivo ja hän alkoi vähitellen kaivata rauhoittavaa sikaria. Se pieni punainen rääpäle saisikin pysyä erossa heidän asioistaan.<br>\nAbzumo ja kenraali 001 tuijottivat äänettöminä toisiaan silmiin. Hiljaisuus oli piinaava.<br>\n<br>\n”Siinä olet täysin väärässä, ystäväni”, tuttu ääni kuului oviaukosta.<br>\n<br>\nYhtäkkiä sisään asteli punainen, sinistä Pakaria kantava Matoran. Tämän takana käveli valkoinen, pitkänhuiskea ja laiha olento, joka hirviömäisen luonnottomasta kasvottomuudestaan ja silmättömyydestään huolimatta vaikutti siltä, kuin se olisi tarkkaillut jokaista huoneessa olijaa. Taukoamatta. Laiha ja pitkäraajainen Marionetti ja sen pienikokoinen mestari ohittivat Siniset Kädet, jotka eivät tehneet elettäkään estääkseen kaksikon pääsyä huoneeseen.<br>\nPieni matoran pysähtyi neuvottelupöydän eteen, kun taas tappava sätkynukke jäi seisomaan tästä hieman kauemmas, kuin vartioon. ”Onko teillä ollut ikävä minua?” Avde kysyi hymyillen katse siirtyen Allianssin johtajahahmosta toiseen.<br>\n<br>\n”Ah, Avde. Kuten aina, ssssaapumassa kreivinajan jälkeen”, Abzumo sanoi hunajaisella äänellä.<br>\n”Ai, itse taikurikin suvaitsee saapua paikalle?” Gaggulabio lausahti kevyesti ottamatta edes katsekontaktia tulijaan. Avde huomioi Gaggulabion ja Abzumon ivailun hymyillen näille, mutta ei vastannut sanallakaan. Hän viittoili Marionettia pysymään paikallaan katsomatta tämän suuntaan, ja Marionetti totteli mukisematta, kun Avde puolestaan jäi seisomaan matorania muistuttavalle hahmolle hieman liian ison neuvottelupöydän ääreen.<br>\n”Viime tapaamisestamme taitaa olla pitkä aika. Pyydän anteeksi poissaoloani ja vähäistä tiedonvälitystä, hyvät ystävät. Olen ollut... kiireinen.”<br>\n<br>\n”Suvaitsetko valaista meille mitä olet tehnyt kaiken tämän ajan?” Gaggulabio kysyi hieman vakavoituneena.<br>\n”Kenttätyötä, Gaggulabio hyvä”, Avde vastasi yksinkertaisesti. ”Omien taitojeni lisäksi minulla on teille tarjottavana vain joukko äärimmäisen hyviä ystäviä... ja ystävien ystäviä... ja ystävien ystävien ystäviä.”<br>\nKaikki katsoivat nyt Avdea, joka hymyili. ”Tämä sota ei toimi, jos joku ei ylläpidä jonkinlaista verkostoa.” Hänen hymynsä näytti siltä, kuin hän olisi puhunut rakkaasta ystävästä.<br>\n”Tokihan jokaisssella meissstä on jonkinlaisia verkosssstoja, eikö vain?” Abzumo sihisi. ”Ssssinä sssiisss väität keränneesssi joukkoja <em>meidän</em> puolellemme. Ehkäpä ssssinä voit sssiisss selittää, mitä kätyrisssi puuhailivat ssssillä välin. Piilotteletko sssssinä jotain, rakasssssss Avde?”<br>\n<br>\n001 katsoi Abzumoa epäluuloisesti. Hän ei ollut ehtinyt unohtaa äskeistä selkkausta. Ei varsinkaan, kun joukko paljastavia valokuvia Abzumon hämärähommista lojui yhä hänen näkökentässään. Abzumo tuijotti Avdeen hymyillen terävillä hampaillaan ja yrittäen lukea mysteerien peittämää matoran-hahmoa parhaansa mukaan. Telepatiaan hän ei kuitenkaan voinut enää turvautua. Avde käänsi päätään hieman kenoon ja katseli vuorotellen Allianssin eri johtajia kuin arvioiden näitä. Gaggulabion oli jo vaikea saada makutan puheesta selvää. Hän pudisti päätään ja hieroi sormillaan ohimoitaan ärsyyntyneenä. Migreeni teki paluutaan skakdijohtajan otsalohkoon. Hän tarvisi kohta sikaria.<br>\n<br>\n”Minusta tuntuu, että meillä on vahva luottamusongelma”, 001 huokaisi.<br>\n”Ihanko totta?” Abzumo hämmästeli sarkasmia tihkuvalla äänellä.<br>\n”No haahuileminen maailmalla ei ainakaan auta asiaa”, Labio totesi pistävästi.<br>\n”Olen täysin samaa mieltä Kenraalin kanssa”, Avde myöntää. ”Tosiystävät eivät piilottele asioita toisiltaan.” Tämän sanottuaan hän otti kaksi askelta laiskasti nojaavaa Gaggulabiota kohti.<br>\n<br>\n”Eiväthän, Gaggulabio hyvä?” Avde kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen kuin vastauksena Gaggulabion aiempaan huomautukseen.<br>\n”Minulla ei ole mitään salattavaa tässä operaatiossa\", Gaggulabio sanoi halveksuvasti. \"Te saisitte sen sijaan kertoa, mitä puuhaatte, ihan vain edistääksenne meidän ’luottamustamme’.”<br>\nAvde hymyili skakdille leveästi. ”Gaggulabio. Ystävä. Minusta olisi hyvä, jos aloittaisimme sinusta.”<br>\nGaggulabio tuijotti pientä, heiveröisen näköistä matorania kummissaan. Hänen suunsa jäi auki.<br>\n”On jotain, mitä sinä halusit niin paljon, että tarvitsit kuuluisaa palkkasoturia”, Avde lausui hymyillen. ”Mutta et kuitenkaan voinut käyttää omaa satapäistä palkkasoturiarmeijaasi.”<br>\nSkakdi muuttui selkeästi kalpeammaksi hetkessä.<br>\n”En halua tehdä mitään oletuksia, hyvä ystävä... mutta ulkopuolisen palkkaaminen ainakin varmistaisi, että toimesi eivät näy nazorakien miellyttävän tarkoissa raporteissa.”<br>\nAbzumo tutkiskeli nyt kynsiään näyttäen välinpitämättömältä keskustelua kohtaan. 001 kääntyi hitaasti Gaggulabion puoleen yrittäen kovasti näyttää neutraalilta, mikä oli koko ajan vaikeampaa ja vaikeampaa. Gaggulabio mietti kuumeisesti mitä tekisi. Jos hän kieltäisi kaiken, hän näyttäisi että hänellä <em>olisi</em> jotakin salattavaa. Jos hän taas kertoisi tavoittelevansa Nimdaa, hänellä olisi siltikin jotakin salattavaa.<br>\n<br>\n”Pssssykologisessssti kiehtova tilanne, eikö totta, Kivipää?” Abzumo tirskahti. Gaggulabio mulkaisi vihaisena makutaa ja puraisi huultaan.<br>\n”T-tämä on naurettavaa. Palkkasin Amazuan kiinteäksi osaksi joukkojani. Teen kaiken, mistä Kenraali minulle maksaa!” Gaggulabio korotti ääntään ja nousi seisomaan nojaten pöytään kahta isoa graniittimurikkaa muistuttavilla nyrkeillään.<br>\n”Oletko aivan varma, että haluat pitää tuon vastauksen, Gaggulabio?” 001 sanoi tuijottaen skakdijohtajaa silmiin.<br>\n<br>\nGaggulabio oli ansassa. Hänen olisi pakko niellä ylpeytensä.<br>\n”Skarrarrar teidän kanssanne, hyvä on! Tavoittelin sitä skarrarrarin Nimdaa ja epäonnistuin siinä! Oletteko nyt niiin skarrarrarrin tyytyväisiä?” Gaggulabio miltei karjui.<br>\n001 huokaisi syvään. ”Nimda?” hän sanoi epäuskoisena ja tuijotti Nazorak-pesän orgaaniseen, tasaisesti sykkivään kattoon.<br>\n”Edistystä, ystäväiseni”, Avde sanoi Abzumon mielestä epäilyttävän lempeästi. ”Sinulla ei ole mitään syytä hävetä. Nopeuttaaksemme asioita sanon suoraan, että minäkin olen... tutkinut asiaa.”<br>\n”Vai olet sinä tutkinut!” Abzumo karjaisi. ”Sinä, piru vieköön, yritit varastaa minun ssssssiruni!”<br>\n<br>\n001 kääntyi nyt kohti Abzumoa. Torakkajohtajan silmäkulma nyki. Hän vilkaisi pöydällä lojuvia vakoilukameran kuvia ja alkoi viimein hahmottaa yhteyden, joka tapahtumalla oli kaikkeen. Abzumo tuijotti nyt Avdeen avoimen vihamielisesti.<br>\n”Mitään sirua ei ollut varastettavaksi, eihän?” Avde vastasi nyökäten hitaasti. ”Pyydän kyllä anteeksi siitä, mitä rakas Silmäni teki. Se oli epäkohteliasta ja hän pyytäisi takuulla anteeksi, jos voisi.”<br>\n”Aivan, hän oli tavatesssammekin niin monisssanainen”, Abzumo tuhahti.<br>\n”Hän ei ole ystäväni puheenlahjojensa takia”, Avde vastasi. ”Minulla on siihen aivan toinen ystävä. Uskon, että pitäisit hänestä.”<br>\n”Näin olen kuullut, ystäväiseni. Verkostonsa kullakin.” Abzumo myhäili hampaat vielä vihaisesti yhdessä. Gaggulabio pohti, oliko Abzumo tarkoituksella sanomassa aina viimeisen sanan.<br>\n001 tuijotti turtana kaksikkoa. ”Minun kärsivällisyyteni alkaa olla lopussa. Mitä te kaksi olette tehneet?”<br>\n<br>\n”Sinä taidat aika hyvin tietää, mitä minä olen puuhaillut, Steve hyvä. Ja jos tahdot tietää, mitä Avden nukkesotilaat ovat käpälöineet, voit kysyä sitä heidän mestariltaan.”<br>\n001 käänsi katseensa Abzumosta jälleen Avdeen, jonka hymy hiipui vain vähän. Kenraali tuhahti ja vilkaisi vielä nopeasti Gaggulabioon.<br>\n”Ei”, Avde sanoi myöntyvästi. ”Minusta tuntuu, että hänen ei tarvitse kysyä.”<br>\n<br>\nKenraali nojasi pöytään tuijottaen Sinisten Käsien tuomia valokuvia. Sitten hän kurtisti kulmiaan ja pudisti päätään epäuskoisena. ”Nimda. Nimda, liittolaiseni? Oikeasti?”<br>\nHän suoristi ryhtiään ja vilkaisi heistä jokaista vuoron perään.<br>\n”Abzumo, olet älykäs. Arvostan tieteellistä kyvykkyyttäsi nazorakien puhtaan ja pyhän veren kanssa. Avde, arvostan strategiantajuasi ja yhteyksiäsi, joita tuot tälle liittoumalle. Gaggulabio, arvostan pääasiassa tulivoimaasi ja joukkojesi taistelutaitoa, mutta sinäkään et ole tyhmä. Nimda... on säälittävää matoran-tarustoa”, 001 pihisi äänessään inhoa. ”Pakanallista vouhotusta mielen pyhyydestä ja jumaluuksista. Jotain, mitä köyhät ja heikot käyttävät uskotellakseen itselleen, että heillekin löytyy vielä toivoa.”<br>\n<br>\n001 pudisti päätään pettyneen näköisenä. ”Älkää väittäkö, että uskotte siihen.”<br>\n<br>\n”Minä en itse usko Nimdaan, mutta tiedän, että jotkut rahakkaat tahot uskovat. Haluan Nimdan rahan takia”, Gaggulabio sanoi puolustautuen nopeasti Kenraalin kysymykseltä.<br>\n”Mitä ovat nämä rahakkaat tahot, ssskakdiyssstäväisssseni?” tivasi Abzumo silmät kiiluen.<br>\n”Metsästäjät, Nektann ja monet muut antaisivat mitä vain edes yhdestä legendaarisesta Nimdan sirusta”, Gaggulabio jatkoi. Häntä alkoi kaduttaa koko kokoukseen osallistuminen. Lisäksi hän kaipasi kipeästi sikaria.<br>\n”Missstä he olissssivat sssaaneet kuulla niisssstä, yssstäväisssseni? Ssssain ssssellaissssen kässsitykssssssen, että sssssinä sssssait kuulla koko assssiassssta vassssta kuultuasssssi sssssiitä Avdelta.”<br>\nGaggulabio kuunteli sihinää yrittäen käsittää, mitä ääntelijä tarkoitti sanoillaan.<br>\n”Minä en tiedä heidän lähteistään, sihisijä. Se ei ole minun asiani.”<br>\n”Kertokaapa minulle, liittolaiseni...” 001 aloitti. ”Miksi? Miksi arvoton muinaisjäänne on sen arvoinen?”<br>\n”Ssssteve, josss ottaisssit asioisssta ssselvää”, Abzumo sanoi halveksuntaa äänessään, ”sssaattaisssit sssaada tietää jotakin.”<br>\n”Sillä ei ole minulle mitään väliä. Pääasia on, että se on arvokas”, Gaggulabio selitti entistä kiivaammalla puhenopeudella. Avde oli ollut hiljaa jo pitkään, ja hänen ilmeensä oli vakavoitunut hieman.<br>\n<br>\n”Ystävät”, hän sanoi hiljaisella, melkein kuiskaavalla äänellä, joka kuitenkin kantoi huoneen joka nurkkaan asti, ”tietääkö kukaan teistä, minkälaisesta asiasta puhumme?”<br>\n”Voi kyllä, minä tiedän, mistä puhun”, Abzumo kuiskasi.<br>\n<br>\nKoko muu Allianssin johto kääntyi katsomaan Abzumoa, joka istui yhä vakavailmeisenä tuolissaan punaiset silmät uhkaavasti kiiluen.<br>\n”Kerro siis meille”, 001 sanoi auktoriteettia huokuvalla äänellä ottaen pari askelta kohti Abzumoa. ”Mitä tämä liittouma hyötyy säälittävien matoranien muinaisjäänteestä?”<br>\nAbzumo nousi seisomaan. Hän tuijotti heitä kaikkia. Sitten yhtäkkiä hän iski nyrkkinsä puiseen kokouspöytään, johon tuli iskun voimasta suuri halkeama.<br>\n”Nimda”, hän sihahti, ”on maailmankaikkeuden voimakkain ase.”<br>\n<br>\nHetken oli jälleen hiljaista. Sitten Abzumo sanoi: ”Kuvitelkaa, mitä voitte saada aikaan aseillanne.”<br>\n001 kohotti kulmaansa.<br>\n”Kuvitelkaa, mitä voitte saavuttaa tappamalla, murhaamalla, ryöstämällä, alistamalla fyysisesti.”<br>\nGaggulabio hymyili.<br>\n”Se kaikki on turhaa Nimdan edessä.” Abzumo nousi pöydän yltä ja istahti takaisin tuoliinsa.<br>\n”Puhut mielenvoimista”, 001 sanoi hiljaa. ”Telepatia. Telekinesia.”<br>\nGaggulabio ryhtyi miettimään, kuinka paljon hän voisikaan saada aikaan tässä kammiossa vanhalla kunnon zamorkonekiväärillä.<br>\n”Eräs arvostettu sotastrategikko joukoissamme sanoi kerran, että paras ase on sellainen, jota ei tarvitse edes käyttää”, 001 luennoi.<br>\n<br>\n”Zyxax”, Avde tarkensi hymyillen. ”Zyglakien komentaja. En usko teidän huomanneen hänen täyttä telepaattista potentiaaliaan.”<br>\n001 katsoi Avdea silmiin. ”Hän on kuollut nyt. Mitä se kertoo meille?”<br>\nAbzumo vastasi kysymykseen. ”Se kertoo meille... että hän oli typerysssss...”<br>\n”Ehkä olikin, Abzumo hyvä”, Avde sanoi pohdiskelevasti, ”mutta hän ymmärsi psykologisen sodankäynnin arvon. Hän ymmärsi mielen voiman aseena.”<br>\n”Sodankäynnin ymmärtämisestä ei ole etua, jos tietojaan ei osaa käyttää taistelussa”, Gaggulabio pisti väliin.<br>\n”Zyglakit, Gaggulabio”, Avde lausui rauhallisesti. ”Zyglakit ja heidän meridemoninsa, Rhak'elakk. Vaikka Zyxax olikin hyvä esittämään muuta, hän ei koskaan uskonutkaan tähän jumalolentoon. Mutta jos ohjaat kansan uskoa…”<br>\n”… ohjaat kansaa”, 001 jatkoi kohottaen kulmaansa.<br>\nGaggulabio tyytyi olemaan hiljaa. Hän halusi kuulla, mitä Avde ajoi takaa.<br>\n”Ymmärrän, että teidän voi olla vaikea uskoa Nimdan olemassaoloon, ystäväni”, Avde sanoi rauhallisesti – mihin Abzumo vastasi vääntämällä naamansa groteskiin irveeseen, ”mutta se on täysin todellinen. En koskaan halunnut sotkea teitä mukaan, sillä halusin pitää asian minun ja työnantajani välillä.”<br>\n<br>\n”Haluan kuitenkin vakuuttaa, että työnantajani ja minä arvostamme apuanne. Emme jätä velkaanne maksamatta”, Avde lopetti puheensa.<br>\n”Sinä autat meitä, Avde”, 001 sanoi tiukasti. ”Ymmärrä paikkasi.”<br>\nGaggulabio katseli Avdea vahingoniloisesti virnistäen. Abzumo istui jälleen tuolinsa perällä niin, että hänen kasvonsa eivät juuri erottuneet varjoisasta massasta.<br>\n”Minun puolestani te saatte uskoa vanhoihin taruihin. Te saatte uskoa Nimdaan ja saatte tehdä sillä mitä ikinä haluatte”, torakkakenraali jatkoi määrätietoisella äänellä. ”Mutta hyväksyn sen vain ja ainoastaan niin kauan, kuin se ei haittaa Allianssin ensisijaisten tavoitteiden suorittamista”, torakka puhui nyt käskevämmin.<br>\n”Voi, Steve <em>kultaseni</em>”, Abzumo sanoi maireasti. ”Voit olla varma, ettei Nimda haittaa <em>sinun</em> sodankäyntiäsi vielä <em>pitkään aikaan</em>.”<br>\n”En pidä äänensävystäsi, Abzumo”, 001 sanoi ärtymystään piilotellen. ”Eikä minua kiinnosta tippaakaan, mitä haluat matoran-muinaisjäänteillä. Minulle on tärkeää, että jatkatte tieteellisiä kokeilujanne Tohtori 006:n kanssa. Minulle on tärkeää, että saatte tuloksia.”<br>\n”Jatkan toki kokeilujamme”, Abzumo sanoi pilkallisesti. ”<em>Tieteen puolesta</em>. Mutta haluaisin myös tilat omia erillisiä... tarkoitusperiäni varten. Nazorak-sukulinja ei ole ainoa asia, jota tieteen avulla voi kehittää.”<br>\n”Muistat taatusti, että et missään nimessä saa sekoittaa meidän puhdasta vertamme muiden lajien saastaiseen vereen”, 001 sylkäisi inhoa äänessään. Jo pelkkä ajatus sai hänen sappensa kiehumaan.<br>\n”Älä huoli, Steve. Miten voisinkaan olla niin julma, että likaisin teidän puhtautenne.” Gaggulabio kiinnitti jälleen huomion siihen, miten Abzumo sanoi viimeisen sanan.<br>\n<br>\nSitten kenraali kääntyi skakdin puoleen.<br>\n”Gaggulabio, en vaadi sinulta paljoa. Haluan sinun ja joukkojesi varmistavan, että trooppinen saari Klaanin eteläpuolella jää tämän liittouman käsiin.”<br>\n”Sen voin luvata”, Gaggulabio vastasi jämerästi.<br>\n”Lisäksi haluan sinun pistävän Zyglakeihin vähän kuria.”<br>\nHymy nousi skakdin suulle. ”Mitä... tarkoitat?”<br>\n”Te skakdit olette parempia sellaisten... eläinten käsittelyssä”, 001 sanoi ääni inhoa tihkuen. ”Luulen, että niiden kyvyt pitää vain valjastaa oikeaan tarkoitukseen.”<br>\n”Kyllä... meillä on kokemusta eläimistä”, Gaggulabio vastasi hymyillen ja muisteli miinakenttien paljastukseen käytettyjä kinlokia Zakazin sodan ajoilta.<br>\n”Ja Avde, mitä sinuun tulee. Sinä olet osa Allianssia. Ymmärräthän, että liiton toimivuuden vuoksi kukaan ei saisi toimia yksin. Olemme tiimi, Avde. Sinä saat tulevaisuudessa tiedoittaa retkistäsi meille kaikille”, Kenraali puhui tasaisella mutta päättäväisellä äänellä katsoen punaista matorania suoraan silmiin.<br>\n<br>\n”Minusta tuntuu, että olen hyödyllisempi koko liittoumalle omillani, Kenraali 001”, Avde sanoi. ”Mutta myönnän jättäneeni teidät liian pimentoon toimistani. Olettehan sentään osa verkostoani, joten ehkä teidän täytyy tietää.”<br>\nKenraali tunsi pienoista onnistumisen iloa. ”Oletan, että kerrot toimistasi tulevaisuudessa enemmän?”<br>\n”Kyllä”, Avde sanoi nyökäten, ”mutta pahoittelen, että kaikkea teille en voi edelleenkään kertoa.”<br>\n”Kukapa voissssssi...” Abzumo sihisi omahyväisesti.<br>\n”Työnantajani pitää tietynasteisesta... kasvottomuudesta. Ymmärrättehän, rakkaat ystäväni?”<br>\n”Ymmärrän sen”, 001 nyökkäsi. Sitten tuli täysin hiljaista. Kukaan ei sanonut mitään. Lopulta kenraali huokaisi.<br>\n”Onhan meillä erimielisyytemme”, 001 sanoi nousten seisomaan. ”Mutta jos meitä jokin yhdistää, niin päämäärämme. Bio-Klaani kaatuu.”<br>\nAbzumo käänsi katseensa torakkaan. Avde ei yllättäen hymyillyt ja näytti tuijottavan tyhjyyteen pohdiskellen asioita, joiden ajatteleminen ajaisi hieman hidasälyisemmän hulluksi. Gaggulabio kaivoi esiin sikarin ja sytytti sen.<br>\n<br>\n”Kokous on päättynyt. Voitte kukin poistua asioillenne”, 001 julisti. Abzumo nousi ja katosi varjoihin. Skakdikenraali löhösi tuolissaan eikä näyttänyt huomaavankaan, että kokous oli päättynyt, ennen kuin huomasi Avden katselevan häntä. Skakdi poistui kammiosta mutisten jotakin, mitä kumpikaan jäljelle jääneistä ei kuullut. Avde hymyili Kenraalille vielä kerran ja lähti kävelemään hitaasti pois huoneesta. Valkoinen ja kasvoton soturi seurasi tämän perässä.<br>\nVain Kenraali ja Siniset Kädet jäivät huoneeseen. Kenraali sammutti takanaan välkkyvän holonäytön napinpainalluksella ja istahti kokouspöydän päässä olevalle tuolille. Hän nojasi kyynärpäät edellä kokouspöytään pohdiskelevan näköisenä.<br>\n<br>\nKenraali tuijotti Avdea siihen asti, että matorania muistuttava hahmo oli kaukana. Silloin hän vilkaisi merkillisesti molempia Sinisistä Käsistä.<br>\nNiitä ei tarvinnut käskeä erikseen. Ne tietäisivät tehtävänsä ilman sanaakaan.<br>\n<em>\"... ja kun hän palaa, haluan hänet valvontaan. Haluan vähintään viisi 007:n valvontakameraa seuraamaan sen pirulaisen toimia.<br>\n<br>\nYmpäri. Vuorokauden. Ymmärretty?\"</em><br>\n<br>\n001 nojasi syvemmälle tuoliinsa ja hymähti hieman. Allianssin keskinäinen luottamus oli hyvä asia.<br>\n<br>\n[spoil]Gurputse ja Martini kirjoittivat omien hahmojensa puheen, minä tukin reiät ja Guartsu hioi tasaiseksi. Sitten suoritin kielenhuoltotarkistuksen epämääräisesti lukien koko roskan läpi, joten virheitä voi olla edelleen. Urgh.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1259,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-09-13T14:59","content":"<strong>Nui-Koro, Pormestarin työhuone</strong><br>\n<br>\n<em>Eeeh,</em> Snowman tuumasi painokkaasti mielessään. Faxonia kantava, siniviittainen Po-Matoralainen oli poistunut kiireellä huoneesta parvekkeen kautta ääniä kuultuaan jättäen sidotun lumiukon makaamaan keskelle lattiaa. Käytävältä kantautuva puheensorina kävivät hetki hetkeltä voimakkaammaksi, ja Snowie ymmärsi pormestarin palaavan, ilmeisesti muutaman muun henkilön kanssa.<br>\n<br>\nSitten tapahtui jotain ääliömäisen näköistä. Valkoinen tukeva hahmo alkoi kiemurrella ja jakautua pienempiin osiin, ähkien ja puhisten samalla vaivalloisuutta sykkivällä äänellä. Sangen hämmentävän liikesarjan päätyttyä maassa ei enää maannut sidottu lumiukko, vaan laiha ja epämuodostunut valkoinen hahmo, kasa lumennäköistä mössöä ja köysiä.<br>\n<br>\n\"Hah!\" Snowie äännähti oltuaan köyttä nokkelampi. (<em>Tämäkin vain siksi, että erikoisluonteiset voimat</em>, hän kuuli Kepen äänen mielessään.)<br>\n<br>\nValkea sankarimme kiinnitti massansa taas itseensä, poimi hätäisesti laukkunsa lattialta, ja oli juuri kompuroimassa ulos parvekkeelle, kun huomasi maassa lojuvan johtorykelmän. Hän arveli siniviittaisen pikkumiehen vehkeen tärkeäksi, poimi sen, sulloi laukkuunsa ja sukelsi parvekkeelle juuri kun pormestari avasi työhuoneensa oven.<br>\n\"Mitä tääl-\" huoneen omistaja hämmästeli, mutta huomasi pian ikkunansa ulkopuolisella ulkonemalla tasapainotaiteilevan valkoisen pullukan. \"TAKAISIN, SENKIN KONNA!\"<br>\n<br>\nSe oli kuitenkin jo myöhäistä, sillä Snowie oli heittäytynyt alas kadulle, toivoen alla olevan hedelmäkasan olevan yhtä ylikypsyydestä pehmennyt kuin silloin, kun Suga oli yrittänyt viljellä tomaatteja.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Nui-Koro, takakuja</strong><br>\n<br>\nFlzoooooooooooooooooom!<br>\n\"Aiiih!\" toinen mustakaapuisista Matoralaisista huudahti kivusta Kepen käyttäessä silmänsä teleskooppivartta. Hän ZOOMASI PALKKAMURHAAJAA SILMÄÄN ja vetäisi sitten silmämikroskooppinsa irti mustakaapuisen pikkumiehen silmästä. Tämä kiljahteli horjahtaessaan maahan, kaataen samalla kollegansakin. Klaanilainen ymmärsi tilanteensa tulleen, ja kirmaisi lähimmän nurkan taa.<br>\n<br>\nKepe heitti parhaan osaamansa kuperkeikkaväistöliikkeen (se näytti tahattoman koomiselta) oranssien Zamor-ammusten viuhahdellessa hänen ohitseen.<br>\n<br>\n<em>Vähemmän silmävaurioinen Matoralainen on siis ilmeisesti päässyt sangen piakkoin jaloilleen</em>, Kepe demonstreerasi ällistyttäviä deduktiivisiä kykyjään. Hän yritti hakea suojaa tynnyrin takaa (hajosi ammusten voimasta), penkin alta (hän ei mahtunut) ja valaan vasemmalta puolelta (valasta ei löytynyt). Tiedemies jatkoi juoksuaan kujien poikki, heittellen taakseen satunnaisia jäähyökkäyksiä toivoen niiden edes hidastavan takaa-ajajiaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1260,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-09-13T20:54","content":"<strong>Nui-Koron varhaisöiset kadut</strong><br>\n<br>\nKepe pinkoi pakoon kahta salamurhaajaa minkä kintuistaan pääsi. Hän yritti parhaansa mukaan suunnata kohti valtaisaa katedraalia, jonne muu ryökälejoukkoo oli suunnannut. Hän puuskutti, salamurhaajat kirivät pikkuhiljaa kiinni, zamor viuhahti ohi, hän jäädytti kadunpintaa, salamurhaajat liukastelivat, sama uudestaan.<br>\n<br>\nPian hän saapui katedraalin juurelle. Snowieta ei näkynyt missään, mutta onneksi ei myöskään salamurhaajia. Missä Snowie mahtoi olla? Kaukana ylhäällä olevasta ikkunasta paistoi valoa, mutta ei kai...<br>\n<br>\nLäheisestä läjästä hilloa alkoi kuulua ähkintää, ja valkoinen otus kohosi mönjän keskeltä kuin sieni ulkohuussin pohjalta. Hedelmäisen raikkaan tahnan peittämä Snowie muistutti jäätelöannosta. Kepelle tuli nälkä.<br>\n<br>\nNälkä tosin katosi heti kun melkoisen ylikypsän soseen tuoksu leijaili hänen nenäänsä.<br>\n<br>\n\"Vielä hetki sitten nuo olivat kokonaisia hedelmiä. Kehnoa laatua täälläpäin, täytyy sanoa\", Snowie totesi tahmaa päältään pyyhkien.<br>\n<br>\n\"Sangen. Mitä jos pistetään juoksuksi\", Kepe ehdotti viitaten kahteen salamurhaajaan jotka ilmestyivät hänen takaansa. Myös katedraalin ovesta sinkoutui muutama yönmusta, vihamielinen hahmo.<br>\n<br>\n\"Hyvä idea.\"<br>\n<br>\nHe juoksivat sivukujalle, joka vaikutti ainoalta avoimelta kulkutieltä. Ahdas kuja ahtautui ahtautumistaan kahden kivitalon välillä. Snowie nappasi kasvoillaan koomisen tahattomasti mukaansa jonkun puhdasta pyykkiä, joka roikkui pään tasalla muuannen ikkunan tienoilla.<br>\n<br>\nKuja päättyi tiehen. Salamurhaajat tulivat kolmesta suunnasta: takaa sekä oikealta ja vasemmalta. Tälläkin kertaa etenemisvaihtoehtoja oli vain yksi. Suoraan eteenpäin. Suor...<br>\n<br>\n\"...aan joen poikki. Pahus.\"<br>\n<br>\nSnowie perässään Kepe syöksyi joenpenkalle. Taidokkaasti hän pyöräytti hoksottimistaan idean ja ryhtyi pudottamaan veden lämpötilaa. Joen pinta hyytyi lasimaiseksi sillaksi. Kepe ja Snowie liukastelivat kokeneesti sen yli, ja ensinmainittu räsäytti sillankorvikkeen rikki ensimmäisten salamurhaajien ennätettyä vasta puoliväliin. Rannalle jääneet lähtivät kiertämään läheisen sillan kautta ja jokeen pudonneet polskivat leppymättömästi tarinan sankareita kohti. Kuu möllötti taivaalla. Sudet ulvoivat jossain.<br>\n<br>\nKaksikko suuntasi Mmöhnä-kapakan suuntaan. Sen epämääräisen loukon rannalla, jonka eteen oli pysäköity huolimattomasti muutama purjevene ja jonka he olivat ohittaneet aiemmin päivällä. Sieltä alati vainoavaiset salamurhaajat eivät heitä osaisi etsiä.<br>\n<br>\n\"...eikä siellä ollut kuin tämä hölmö t-paita. Onko tämä tosiaan se aarre...\" pussihousuinen matoran valitti kolmelle piraattikonkarille. Kepe ja Snowie istuivat autioon nurkkapöytään. Se olikin koko paikan ainoa autio pöytä; koko sali oli täynnä iloisesti remuavua jokirosvoja grogimukeineen. Kattokruunussa kieppui muuan miekkonen. Heidän naapuripöydässään istui merimiesasuinen, juron näköinen kaappi jonka hatussa luki \"Kysy minulta KANGASPUISTA.\"<br>\n<br>\n\"Kuulepa...\" Kepe aloitti aloitettuaan tilaamansa kummallisen juoman.<br>\n<br>\n\"...onko sinustakin tässä paikassa jotain outoa. Kuin joku olisi yrittänyt sovittaa jonkinlaisen huonon viittauksen tähän hypoteettiseen fantasiakertomukseen, josta taisin joskus mainita.\"<br>\n<br>\n\"Taisitpa juu. Mitä muuten luulet, jos siis elämme tarinassa, voitaisiinko tämän luvun kirjoittaja haukkua lyttyyn neljännen seinän härnäämisestä.\"<br>\n<br>\n\"Aika varmasti. Miksi hän kuitenkaan kirjoittaisi tällaista?\"<br>\n<br>\n\"Koska hän olisi väsynyt eikä keksisi parempaakaan dialogia meidän suuhumme pantavaksi?\"<br>\n<br>\n\"Ehkä vähän kaukaa haettua.\"<br>\n<br>\n\"Mutta toimii.\"<br>\n<br>\n\"Emmekö voi kuitenkin aika pitkälti olettaa että tämä on todellisuutta. Tai siis, eikö tällaisen dialogin kirjoittaminen olisi yksinkertaisesti aika tyhmää.\"<br>\n<br>\n\"Mutta täysin mahdollista.\"<br>\n<br>\n\"Jollain tasolla.\"<br>\n<br>\n\"Miksi muuten tätä lukua venytettäisiin tällaisella tekstillä?\"<br>\n<br>\n\"Koska osa olisi muuten liian lyhyt? Rivikiintiö ei tulisi täyteen?\"<br>\n<br>\n\"Vähän outoa.\"<br>\n<br>\n\"Mitä pirua näihin juomiin laitetaan?\" Kepe tiirasi tyhjentynyttä lasiaan.<br>\n<br>\nSillä hetkellä kun Kepen lasi pamahti pöytään pamahti myös kapakan ovi auki - ja Snowien lasi lattiaan.<br>\n<br>\nKolme salamurhaajaa, viiksimies, sävelmä ja se yksi kolmas, astuivat sisään.<br>\n<br>\nKaksikko vajosi pöydän alle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1261,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-09-14T14:22","content":"<strong>Gaggulabion työhuone<br>\nBio-Klaanin saari</strong><br>\n<br>\nSkakdikenraali oli piristyneempi nyt kuin ennen kokousta. Vaikka Nimda-asioiden paljastuminen oli ollut ikävää, Skakdit olivat saaneet jotakin tekemistä. <br>\nKeltaruskea skakdi pyyhkäisi nopealla otteella pöydältään kaiken \"turhan\" alas. Hän nappasi seinältä Klaanin lähisaarten kartan ja hetken tutkittuaan hän löysi nimettömät saaret, joita Ilmavoimat yrittivät parhaillaan valloittaa.<br>\n<em>Tunarit</em>, skakdi ajatteli. Ei ollut edes tiedossa mitä saarella oli vastarintana. Silti torakat eivät olleet edenneet juuri mitenkään.<br>\nGaggulabio kelasi suunnitelmaansa mielessään. Pari kuljetusalusta, skakdit maihin, rynnäkkö läpi viidakon ja saari olisi puhdas. <br>\n<br>\nSkakdille tuli mieleen Ninja-ryhmä. Hän oli lähettänyt joukkojaan Nimdan perässä auttamaan Amazuaa. Amazua oli palannut, skakdeista ei ollut kuulunut mitään. Ilmeisesti Amazualla ei ollut ollut edes kontaktia skakdiehin saarella.<br>\n<br>\nNazorak-tiedustelu oli luovuttanut Gaggulabiolle jokin aika sitten raportin, jossa skakdien alus oli saapunut Klaaniin klaanilaisten ohjastamana.<br>\n<br>\nKäytävästä kuului askelia, kuten tavallista. Skakdi otti sikarin ja ajatteli onnellisena tulevaa valloitusretkeä. Skakdit saisivat taas tehdä sitä mihin heidät on tarkoitettu.<br>\n<br>\nOvi avautui. Ei, se potkaistiin auki. Gaggulabio jähmettyi nähdessään tulijan.<br>\n<br>\nSkakdi oli hopean ja sinisen sävyinen. Sen kulunut ja paikoin sulanut haarniska näytti hahmon olleen lukuisissa taisteluissa. Vyöltä roikkui lukuisia teriä sekä tuliaseita.<br>\n<br>\n\"M-metorakk?\" Gaggulabio ähisi.<br>\n\"Sinä\", Metorakk vastasi ja lähti kävelemään päättäväisenä kohti kenraaliaan.<br>\n\"Sinä skrarrarrarrin peluri! Heit kun minusta ei kuulu, sinä skrarrarrar unohdat minut. Aivan kuin se ei olisi tarpeeksi, olet nimittänyt jonkun skrarrarrarin luuserin paikalleni. Etkö sinä skrarrarrar ole oppinut, että minua ei skrarrar lyödä!\" skakdi vaahtosi aivan Gaggulabion edessä.<br>\n<br>\nGaggulabio oli yllättynyt eikä hänen olonsa ollut mukava. Hän tiesi, millainen Metorakk oli vihaisena. Hän tiesi, että hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia Metorakkia vastaan, ja että hänen joukkonsa olivat uskollisempai Metorakkille kuin hänelle.<br>\n<br>\n\"... sinä. Sinä palasit! Hyvä, nyt voinkin potkia sen pellen virastasi! Tervetuloa hommiin, Metty!\" Gaggulabio teeskenteli ilahtunutta ja puhui erittäin imelällä ja myötäilevällä äänellä. Oikeasti hän oli ilahtunut Metorakkin paluusta, mutta Skakdin ei sopinut näyttää positiivisia tunteitaan.<br>\n<br>\n\"Oi Labio, sinä luulet että kaikki olisi anteeksiannettu tältä seisomalta. Ei, se ei ole. Haluan sinun tietävän, että voin ottaa paikkasi koska itse haluan. Sinun ei siis kannata ärsyttää minua\", Metorakk selitti. Hänen äänesä oli palautunut hänelle tyypilliseen matalaan ja kylmään ääneen.<br>\n<br>\nSitten sininen skakdi kääntyi ja lähti pois yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1262,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-09-15T19:30","content":"<strong>Killjoyn mökin rauniot</strong><br>\n<br>\n4443 hieroi otsaansa samalla kun muu osa Nazorak-tiimistä pystytti barrikaadeja mökin ympärille. Metsästäjät olivat kadonneet tunkeutuneiden Klaanilaisten perään pienen tiimin kanssa ja 4443 tajusi siinä heidän mahdollisuutensa. Nyt koko tiimi kasasi haketta, kiveä ja työvälineitä mökin ympärille, asettuen niiden taakse passiin aseiden kanssa. Jos Metsästäjät palaisivat, he olisivat tällä kertaa valmiita.<br>\n<br>\nYksi alokkaista oli kumartunut mökistä ulos lentäneen kuivausrummun taakse ja tähtäili nyt tarkkuuskiväärillä kohti aavaa laavazonea. Alokkaasta näki, ettei tämä ollut käsitellyt kivääriä paljoa aikaisemmin ja tämän ote olikin jotain naurettavaa, tämän neljän käden yrittäessä pitää kunnon otetta aseesta. Muutama kokeneempi sotilas naureskeli tälle vierestä, puhdistellen samalla omia revolvereitaan. <br>\n<br>\nAlokas vilkaisi tympääntyneenä ylpeilijöitä, mutta sähähti takaisin kiväärin kiikariin, kuullessaan takaansa komentavan äänen. ”Vihollinen voi palata, pidä katse kiikarissa.” Seurasi pieni odottava tauko ja ääni jatkoi: ”Lisäksi, siirrä se oikea käsi taaemmaksi, siten että kyynärpää osuu kylkeesi. Tuo kiväärisi on niin painava, ettet osu mihinkään noin.”<br>\n<br>\nNazorak teki työtä käskettyä, pitäen katseensa tiukasti kiikarissa. ”Kun vartioit noinkin laajaa aluetta, suosittelen myös, että pidät alemman käsiparisi lippaan edessä, jolloin voit samalla kääntää kivääriä ilman korkeusmuutoksia ja ladata todella nopeasti samaan aikaan. Ja mitä noihin virnuileviin kavereihin tulee, annan sinulle neuvon. Kun hetki koittaa, astele heidän luokseen ja revi heidän selkärankansa irti. Ripusta ne seinällesi voitonmerkkeinä. Usko minua, sen jälkeen sinua ei katsota pahalla, sinua katsotaan kunnioituksella.”<br>\n<br>\nAlokas laski kiväärinsä alas, tuijottaen kuitekin yhä kohti avautuvaa Laavazonea. Nazorak tajusi, että kaikkialla oli täysin hiljaista, se oli outoa. Tarkemmin ajatellen, hän ei edes tiennyt kuka hänelle oikein puhui. Nazorak kääntyi hitaasti ympäri ja pudotti kiväärinsä, nähdessään mitä hänen takanaan seisoi. <br>\n<br>\nReilusti yli kaksimetrinen, punaiseen haarniskaan pukeutunut hahmo tuijotti häntä kypärän alta hohtavilla silmillään. Tämän roteva ruumis näytti täysin mekaaniselta ja pakettia kruunaavaan kypärään oli maalattu pienet mustat sota-arvet silmien ympärille. Hahmon kädet roikottivat jotain juuri kääntyneen alokkaan edessä. Nyrkit aukesivat ja kaksi Nazorakin selkärankaa tippui maahan ilkeän verisen läsähdyksen kanssa. Alokas käänsi vapisten päänsä sivulle. Siinä missä äsken istui kaksi virnuilevaa Nazorakia, oli nyt kaksi karmaisevaa ruumista. Siinä missä kuuluisi olla selkä oli nyt verinen ammottava aukko, jonka läpi kykeni näkemään vielä kouristelevia elimiä.<br>\n<br>\nKoko Nazorakien osasto tähtäsi nyt vapisten tätä tulokasta. Mökin raunioista noussut metsästäjä katseli ympärilleen ja huokaisi. Tämän haarniska alkoi äkisti surisemaan ja pian Nazorakit saivat syyn kavahtaa vielä entistäkin kauemmaksi. Punaisen puvun olkapäistä nousi koholle laatat, joissa kummassakin sojotti kuusi pientä ohjusta laukaisuvalmiudessa. Hahmon ranteista nousi esille pienet aseen piiput ja koko vasen käsi alkoi vetäytymään sisään, samalla kun esiin työntyi kunnioitusta herättävä kanuuna. Samalla haarniskamiehen oikean käden ranteesta vilahti esille kolme pitkää terää, kun tuo kyseinen käsi veti selästä esille punaisena hohtavaa katanaa. <br>\n<br>\nHahmon jalkapohjiin kiinnitetyt rakettimoottorit laukesivat ja tämä jäi leijumaan niiden avulla noin metrin maan pinnan yläpuolelle. 4443 katsoi tätä näkyä suu ammollaan, tämän kahden ylemmän käsiparin yrittäessä pidellä kivääriä vapisematta. <br>\n<br>\n”Suosittelen teitä laskemaan aseenne. Jokainen pukuni asejärjestelmistä on täydessä valmiudessa ja te idiootit annoitte minun rauhassa ladata ne kaikki. Voin hävittää teidät kaikki alle kymmenessä sekunnissa, eikä tämä pukuni uusi maalipinnoite edes naarmuunnu. Toistan vielä kerran, laskekaa aseenne.”<br>\n<br>\nNazorak-tiimin hermot ja moraali olivat maassa, eikä mennyt kauaakaan, kun aseiden putoamisen aiheuttama kolina täytti ilman. Leijuva Metsästäjä tarkkaili tilannetta tyytyväisenä ja käänsi tämän jälkeen huomionsa sivummalla aiemmin touhunneeseen alokkaaseen. ”Kerrohan minulle, mihin suuntaan se takaa-ajava joukkio lähti?” Alokas nosti kätensä ja osoitti Klaania kohti kulkevan valtatien suuntaan. ”Oletko nyt aivan varma?”, punainen soturi kysyi ja Alokas vastasi tähän nyökkäämällä. Metsästäjä hymähti tyytyväisen oloisena ja kääntyi sitten takaisin pääjoukon puoleen:<br>\n<br>\n”Tämä barrikaadi, minä pidän siitä. Jatkakaa hyvää työtä, pitäkää porukka poissa mökiltäni, minä tulen pian tarkastamaan miten pärjäätte.” Tämän sanottuaan Metsästäjän suihkumoottorit alkoivat jylisemään ja salamannopeasti tämä nousi korkealle ilmaan ja kiisi pois paikalta.<br>\n<br>\nPaikalle jääneet vapisevat Nazorakit tuijottivat hetken kuolleiden toveriensa ruumiita, sitten alokasta ja lopulta toisiaan. Joukkorääkäisyn myötä koko joukkio lähti juoksemaan tuulispäänä kohti pohjoista, jättäen shokissa olevan alokkaan istumaan kuivausrummun taakse. Tämä vilkaisi ympärilleen, potkaisi maassa lojuvia selkärankoja ja nosti sitten aseensa maasta, jatkaen vartiointia yksin, kuin mitään ei olisi tapahtunut.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1263,"creator":"Tronie","timestamp":"2011-09-17T09:58","content":"<strong>Bio-Klaani, Blozin kämppä.</strong><br>\n<br>\nBloszar tallusteli Tronie vierellään kohti kämppäänsä. Rakennuksen viidennessä kerroksessa oleva räjähdyksestä syntynyt reikä auttoi muistamaan huoneen siainnin. Tronie katsoi kauniista akavaariostaan Baten juoksentelua käytävillä. Välillä rahi revähti sellaiseen nauruun, että törmäili seiniin. Hän piti törmäilemisestä. Kun he viimein pääsivät Bloszarin ovelle alkoi Toa suuttumaan. \"Avaudu, senkin typerä ovi!\"<br>\n<br>\nTronie päätti katsoa Toaa väärinpäin. Se olisi hänen mielestä hauskaa \"Miksi noin epäiloinen?\" Kuului kysymys ei mistään sekä kaikkialta. Telepatiaa.<br>\n<br>\n\"Koska ovi ei avaudu. Ja sana on vihainen.\"<br>\n<br>\n\"Miksi\"<br>\n<br>\n\"Mistä minä tiedän, miksi juuri vihainen on yhtä kuin epäiloinen ja sitä käytetään enemmän.\" Huusi Blozi ja ampui laavapallon luotettavalla kivinuijallaan päin ovea. Oveen paloi hetkessä kalan mentävä reikä.<br>\n<br>\n\"Viii.\" Tronie hihkui sujahtaessaan ovesta sisään, mutta joutui sujahtamaan yhtä nopeasti ulos. Huoneessa oli joku.<br>\n<br>\nValtavan kokoinen Niazesk mursi koko seinän oven ympäriltä. Jostain järjettömästä syystä ovi jäi kuitenkin pystyyn.<br>\n<br>\nTronie väisti lentämällä päin kattoa juuri kun Niazesk yritti lyödä häntä kynnellään. Samassa Blozi saapui paikalle ja potkaisi Rahin käytävälle. Tulen Toa veti Kivinuijansa esiin ja hyppäsi vasemmalle heittäen samalla kivinuijansa Rahia kohti. Blozi ihmetteli, että miksi tämä yksilö oli noin suuri, vaikka tavallisesti Niazeskit olivat pieniä. Rahiin osui ja Blozi otti miekkansa esille, ruveten ampumaan tulta päin Rahia. Rahi väisti jokaisen liekin ja murskasi lisää seinää Blozin sängyn kohdalta, joka paloi. Tulen Toa raivostui ja juoksi Niazeskiä kohti hypäten ja löi Rahia miekalla päähän. Ase lävisti sen. Niazesk yritti viimeisillä voimillaan kuristaa ja viipaloida Toan, mutta ei pystynyt siihen. Rahi käveli päin reikää seinässä, tarttuen Bloszardiin voimakkaasti ja putosi.<br>\n<br>\nViidennestä kerroksesta putoaminen olisi sattunut, ellei Blozi olisi ampunut Zamor-Plasmakanuunallaan, jonka oli jotenkin saanut mukaansa. Ammus tuhosi Niazeskin torson, joka auttoi Blozia iskemään miekkansa seinään. Tämä hidasti putoamista. Tulen toa jäi roikkumaan vain alle puolen Bion päästä maan pinnasta.<br>\n<br>\nNiazeskin ruumis näytti epämiellyttävältä sotkulta maassa. Toa ei olisi halunnut hypätä suolien päälle, joten rikkoi ikkunan ja kiipesi taas portaat ylös huoneensa edustalle. <br>\n<br>\n\"...\" Tronie oli mykistynyt. Hän pystyi esittämään kiitollisuutensa vain omituisella tanssilla.<br>\n<br>\nBloszar kaatoi pystyyn jääneen oven ja tepasteli katsomaan sänkyään Tronie perässään.<br>\n<br>\n\"Hän oli minulle jo ennestään tuttu ystävä.. Onneksi nukutit hänet.\" Rahi sanoi äänellä, jonka korkeus pomppi asteikossa niin, ettei standardia pystynyt määrittämään. \"Minä pidän nukuttamisesta.\"<br>\n<br>\n\"Ei hän nukahtanut. Minä TAPOIN hänet.\"<br>\n<br>\n\"Tapoit?\"<br>\n<br>\n\"Sinulla on vielä paljon kerrottavaa elämästäsi. Kutsu muutama korjailijamatoran paikalle. Huoneeni on...\" Blozi kertoi ja nosti rakasta Laavahaukkaansa esittävän taulun ylös. \"...korjauksen tarpeessa.\"<br>\n<br>\nHän katsoi sitä ja sitten laittoi sen takaisin seinälle. Hän imi taas huoneessaan olevat liekit pois ja heitti Niazeskin ulos seinässä olevassa reiässä.<br>\n<br>\n\"Ja kun saan uuden sängyn, johon voin istahtaa, niin voit kertoa elämänkertasi. Uskon sen olevan mielenkiintoinen\", Tulen Toa sanoi ja hymyili, kun näki Tronien tanssivan. Tulen Toa vain ihmetteli, mistä kala oli saanut hatun ja kepin.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Uroijegen</strong><br>\n<br>\nVedessä lojuvan mustan rahin ruumis alkoi muuttua täysin mustaksi. Jopa pienet neonvihreät valot katosivat näkyvistä. Kaikki ruumiista muuttui mustaksi aineeksi.<br>\n<br>\nMusta aine alkoi muuttamaan muotoaan. Täysin äänettömässä prosessissa.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Blozi kirjoitti osan tästä, kuten voitte huomata. KUNNIA OLKOON HÄNEN.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1264,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-09-18T11:45","content":"<strong>Blozin kämppä (joka on korjattu)</strong><br>\n<br>\n\"Ja seuraavalla kerralla, kun kutsut jonkun hullun Niazeskin tappelemaan, älä tee sitä minun huoneessani\", Blozi sanoi ja katseli huonettansa, joka oli nyt korjattu. Uus sänky ja ovi oli tuotu ja reiän tilalle oli tehty ikkuna. Blozi katsoi Niazeskiä, jonka oli voittanut, mutta Rahia ei näkynyt missään. Hän rupesi ihmettelemään, sillä Niazesk oli kuollut, mutta sitä ei näkynyt silti missään.<br>\n<br>\n\"Tronie, kuka tuo Rahi oli? Tunsitko hänet?\" Blozi kysyi ja katsoi hymyilevää ystäväänsä.<br>\n<br>\n\"Hän oli se Rahi, joka pilasi yhden henkilön kokeen, josta syntyi minä ja eräs toinen\", vastasi Tronien ääni, Blozin mielessä.<br>\n<br>\n\"Kuka se tyyppi oli, joka teki niitä kokeita? Ja kuka se toinen oli?\" Tulen Toa kysyi.<br>\n<br>\n\"Se kokeen tekijä oli Lioku ja se toinen oli Negatronie\", Tronie vastasi telepaattisesti. Blozia ihmetytti, miten Kala pysyi yhä hymyilemään.<br>\n<br>\n\"Kuka on Negatronie?\" Blozi kysyi. Hän oli todella kiinnostunut aiheesta.<br>\n<br>\n\"Sitä on vaikea selittää. Katsos, minä olen oikeastaan Positronie, mutta minua kutsutaan Tronieksi. Se Negatronie on oikeastaan minun paha puoleni, vähän niin kuin paha kaksonen. En tosin tiedä, missä hän on\", Tronie vastasi telepaattisesti. <br>\n<br>\nBlozi tiesi nyt hiukan enemmän ystänsä elämästä. Hän kuitenkin valmistautui nyt matkaan.<br>\n<br>\n\"Kuule, voin auttaa sinua selvittämään, missä Negatronie, mihin se Niazesk häipyi ja kuka Lioku on, kun palaamme reissulta\", Blozi sanoi ja huomasi Tronien hymyilevän entistä enemmän. \"Ja muuten, sinun seurassasi ei voi olla surullinen\", Tulen Toa sanoi ja hymyili taas.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1265,"creator":"BD","timestamp":"2011-09-18T12:37","content":"<strong> Veljeskunnan linnoitus </strong><br>\nGekko ja Peelo olivat palanneet ulkoa, iltakin alkoi jo hämärtää.<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="200" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/fHn19IgXpq8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/fHn19IgXpq8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nJa veljeskunnan matoran soitti tuoden iltahämärään vähän virkistystä, soihtujen lepattaesssa Gekko ja Peelo rentoutuivat päivän työstä piirissä jossa olivat myös Äksä, KB ja pari muuta veljeskunnan matorania. Gekko aloitti keskustelun vaivaantuneena: ”Oletteko te kuullet. Petturista? Samassa toa sai päähänsä ajatuksen listasta. Ja Killjoysta. Killjoysta jolla oli lista pettureista, kuva hävisi Gekon päästä lähes heti, mutta hän oli jo nähnyt tarpeeksi. Oman nimensä. Äksä ihmetteli kun toa oli äsken ollut valmis puhumaan ja nyt hän ei sanonut hetkeen mitään. Oli kuin Gekko olisi ollut jossain toisaalla pienen hetken. ”Öh... minulla on vain päänsärkyä... tällaisia harmittomia sivuvaikutuksia.<br>\nMinä en itse asiassa tiedä petturista yhtään mitään. En niin mitään.”, sitten Gekko vaihtoi nopeasti puheenaihetta: ”Hmh. Minulla ei ole muuten aavistustakaan mitä meidän pitäisi itseasiassa tehdä nyt. Pitääkö meidän odottaa ohjeita Ämkoolta?”. Matoran kohautti olkapäitään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1266,"creator":"Tronie","timestamp":"2011-09-18T15:29","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/8Wv-xxc7QlE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/8Wv-xxc7QlE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKokenut Maan Turaga, joka nykyisin tunnetaan Merirosvokapteeni Anonymmelinä istui hytissään ja luki raporttia viimeisimmästä salakuljetuksesta yhä uudelleen ja uudelleen.<br>\n<br>\n\"Tehtävä epäonnistui... Miehistön jäsen sai surmansa pitkän, mustan ankeriasmaisen rahin hyökkäyksestä... Kauppatavara menetetty...\" Tämä kaikki sai Turagan raivostumaan. Hän ei koskaan ollut nähnyt näin huonosti mennyttä tehtävää.<br>\n<br>\n\"Pahuksen tunarit!\" kuului jälleen huuto kapteenin hytistä. Tämä hytti oli kauniissa tammesta ja nahkealehtisestä puusta valmistetussa laivassa, joka vilisi merirosvoiksi ryhtyneitä Matoraneja. Laivan pituudeksi olisi voinut arvioida viitisenkymmentä Bioa (noin.85m).<br>\n<br>\nIlta-auringon valossa laiva, jonka kyljeesä luki nimi: \"Die Tärtä\" näytti erittäin kauniilta. Päivä oli sujunut melko rauhallisissa merkeissä, koska kapteeni huusi yksikseen hytissään eikä uusia asiakkaita tullut. Kuitenkin jokin sai miehistön tuntemaan pelkoa.<br>\n<br>\nPian kapteeniin hyttiin saapui Le-Matoran, joka oli vähän pidempi, kuin muut lajinsa jäsenet. Hänellä oli kädessään terä ja värinsä perusteella, häntä olisi voinut luulla Varjo-Matoraniksi, isllä hänessä ei näkynyt vihreää juuri ollenkaan. Vain naamiossa ja haarniskan pienissä osissa oli vihreää.<br>\n<br>\n\"Kapteeni, onko jotain vialla?\" Le-Matoran kysyi.<br>\n<br>\n\"On, perämies Un-Tok\", kapteeni sanoi. \"Olemme menettäneet yhden miehen sekä kauppatavaramme. Tiedätkö sinä mitään syitä miksi näin olisi tapahtunut?\"<br>\n<br>\n\"En kapteeni\", Un-Tok vastasi.<br>\n<br>\nKapteeni osoitti sormeaan kohti ovea ja Un-Tok poistui ja jätti kapteenin riehumaan.<br>\n<br>\nMuuan Salaman Matoran käveli kannella ja vilkuili merelle. Hän oli nähnyt kaukoputkesta hyvän ystävänsä saavan surmansa ja vielä kirjoittanut sen yksityiskohtaisesti raporttiin. Kuinka hän oli voinut vajota näin alas? Hänen kantamansa Suuri Kanohi Arthronkin oli saatu rikollisin keinoin. Tappamalla naamiota kantava Toa, koska hän ei suostunut myymään sitä. Mata Nui sentään. miten tämä kaikki on päässyt tapahtumaan? Miten olen voinut olla näin ajattematon?<br>\n<br>\nMuistot hetkestä, jolloin sadat zamor-kuulat ammuttiin tykeistä päin Toaa eivät kadonneet Matoranin päästä. <br>\n<br>\n\"Pakenen täältä heti seuraavalla rantautumisella. Pakenen Bio-Klaaniin. Sieltä minua ei etsitä\", Matoran ajatteli.<br>\n<br>\nSilloin hän tunsi liikettä lähistöltä, jokin suuri lähestyi alusta huimalla vauhdilla. Matoran unohti hetkeksi kaikki painajaisensa huomatessaan saman mustan rahin joka tappoi hänen ystävänsä murskaten koko veneen hammastikuiksi, hyökkäävän kohti laivaa.<br>\n<br>\n\"Hälytys! Hälytys! Hyökkäys paapuurista! Kaikki mahdollinen miehistö tykeil-\" Muistot Toan murhaamisesta palasivat salamannopeasti Salaman Matoranin mieleen. Ei nyt... hän ajatteli ja löi sireenin käyntiin.<br>\n<br>\nMatoraneja juoksenteli ympäri laivaa. Tykit ampuivat Zamor-kuulia vapaalla tulella. Hyödytöntä. Mikään ei osunut.<br>\n<br>\nKapteeni astui ulos hytistään hämmennyksen vallassa. Hän ei ollut antanut kenellekään lupaa ampua. \"Sinä, joka kirjoitit tämän kirotun raportin!\" Hän huusi Salaman Matoranille: \"Mikä Skarrarrarin sota täällä on alkanut? Minulta täytyy aina kysyä lupa ennen hyökkäystä! MINÄ!\" Turaga oli saanut raivokohtauksen. Hän otti Matorania päästä kiinni ja vei häntä kohti laitaa. Heittäen hänet lopulta aaltoihin.<br>\n<br>\nUn-Tok katsoi sivusta, kun Kapteeni oli heittänyt Salaman Matoranin pois. Hän hymyili ilkeästi ja ajatteli: \"Päästiin ainakin hänestä.\"<br>\n<br>\nMatoran tunsi kylmän veden tulevan tappamaan hänet. Musta, lähes 7 Bioa pitkä ankeriasmainen rahi lähestyi häntä aikoen syödä, mutta muutti mielensä. Rahin avasi suunsa, josta alkoi tulla jotain. Viidennen tason keltavihreä venymisen kraata lähestyi Matoranin Kaikuluotauksen Kanohia infektoimisvalmiudessa, mutta silloin sarja zamor-kuulia osui Rahiin, saaden tämän repeämään kuuteen osaan. Miksi aina kuusi? olivat Matoranin viimeiset ajatukset ennen tämän joutumista täydellisesti Makutain tahdottomaksi orjaksi.<br>\n<br>\nLaivan kannella Maan Turaga Anonymmeli huusi miehistöllä korkealla äänellään. Hän olisi voinut olla tyytyväinen, jos miehistön jäsenet eivät olisi tunaroimalla saaneet ammusvarastoa tyhjäksi zamor-kuulista.<br>\n<br>\n\"Eh... A-arvon neiti Kap-kapteeni?\" Änkytti violetti Mielenvoimien Matoran. \"Eräs asiakas haluaisi tilata kuusi nelijalkaista värikästä rahia, joilla on harja ja jonkillainen leima-\"<br>\n<br>\n\"Ei sellaisia ole olemassa!\" keskeytti Kapteeni raivostuneena, mutta alkoi miettimään asiaa. \"Kuka kysyy?\"<br>\n<br>\n\"Joku Tronie.\"<br>\n<br>\nNimi ei kertonut Turagalle mitään, mutta hän voisi sivusilmällä katsoa kuvaillun näköisen rahin perään.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nTronie sammutti akvaarioonsa sisäänrakennetun kommunikaattorin ja kierähti takaisin Blozin viereen.<br>\n<br>\n\"Kenelle soitit?\" kysyi Tulen Toa uteliaana.<br>\n<br>\n\"Jollekin joka kysyy joltain Kapteenilta jotain.\" vastasi Tronie ja jatkoi omituisten tanssiensa tanssimista.<br>\n<br>\nBloszar mietti hetken, mutta tuli tulokseen että oli todella väsynyt ja unohtaisi koko asian.<br>\n<br>\n<strong>Meri</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/fq9xt-tYF78" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/fq9xt-tYF78</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nRauha vallitsi liejuista kaikkeutta, jossa käveli vain Salaman Matoran. Matoran, joka ei ollut muuta kuin säälittävä zombi.<br>\n<br>\nHänen takanaan olleet kuusi palasta mustan rahin ruumista alkoivat muuttua jälleen omituiseksi mustaksi aineeksi..<br>\n<br>\nTätä ei voinut olla huomaamatta edes tynnyrillistä Vuata Macan hedelmiä kuljettava rahi. Rahi seurasi, kuinka musta aine alkoi muuttua jälleen yhdeksi kiinteäksi hahmoksi.<br>\n<br>\nHahmossa oli jotain tuttua. \"Lioku!\" Huudahti rahi äänellään, joka kuulosti tulevan kaikkialta sekä ei mistään. \"Se olen minä, Lieko, siskosesi-\" Lieko lopetti kesken lauseen. Musta aine oli viimein muuttunut takaisin värilliseksi. \"Mitä olet mennyt tekemään?\"<br>\n<br>\nSinertävä Liekoksi itseään kutsunut rahi alkoi uida pois muuttuen. Hänen olisi keksittävä parannuskeino tälle kauheudelle mikä oli hänen veljelleen tapahtunut.<br>\n<br>\nMatoran käveli kohti rantaa. Kohti kyliä. Kohti Bio-Klaania.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nHyvä on. Minä pidän taukoa ropettamisessa ainakin sivullisen verran.<br>\n<br>\nMerirosvoja saa käyttää vapaasti ilman kenenkään lupaa.<br>\n<br>\nKiittäkäämme jälleen Bloszaria hänen hienosta Matoranista, joka yritti auttaa kapteenia.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1267,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-09-19T17:14","content":"<strong>Bio-Klaanin linnoitus, Tawan toimisto</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Xpzqox6LCcA?rel=0&amp;hd=1" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Xpzqox6LCcA?rel=0&amp;hd=1</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKlaanin juuriadmin katsoi viimeinkin siistiä huonettaan. Viimeisetkin pommituksen aikana tulleet sotkut oli saatu siivottua, ja nyt Tawa istahti mukavalle työtuolilleen. Ergonomia oli kaiken a ja o.<br>\nPian Tawa sai kuitenkin huomata, ettei hän saanut töitä tehtyä. Hän oli liian väsynyt työskentelemään paperien parissa. Niinpä hän päätti lähteä alas kahvioon viettämään vapaa-iltaa. Hän ei kuitenkaan ehtinyt päästä kuin ovelle saakka tarrautumaan kahvaan, kun oveen koputettiin. Valmiiksi ovella seisova Tawa väänsi kahvasta puisen oven auki ja käänsi sitten katseensa alas, sillä häntä noin puolet lyhyempi riisihattuinen matoran seisoi hänen edessään.<br>\n”Hyvää iltaa, Admin-Tawa”, Matoran sanoi vakavasti. ”Minulle sanottiin, että voisin tavata teidät nyt.”<br>\n”Kyllä… kyllähän se sopii”, Tawa sanoi häkeltyneenä.<br>\n”Kiitoksia.”<br>\n<br>\nMatoran käveli sisään ja istahti Tawan pöydän edessä olevalle tuolille. Tawa itse huokaisi ja käveli takaisin pöytänsä luo, missä hän istahti omalle tuolilleen jälleen. Häntä kiinnosti, mitä matoranilla olisi sanottavanaan, mutta häntä väsytti erittäin paljon, eikä uusi diplomaattinen keskustelu välttämättä olisi paras keino viedä sitä. Tawa sulki silmänsä, hieroi ohimoitaan ja avasi sitten suljetut silmänsä jälleen. Hän katsoi matoraniin, joka katsoi häneen. Sitten hän havahtui Matoranin sanoessa: ”Teillä on kauniit silmät, rouva admin.”<br>\n”Oletko sitä mieltä?” Tawa virkkoi ja laski kätensä puiselle pöydälle, jonka pinnalta paperit loistivat poissaolollaan. Täysin sileä puupinta näkyi kokonaan.<br>\n”Kyllä olen, aivan rehellisesti”, matoran sanoi äänellä, joka oli jotain pirteän ja synkeän väliltä. ”Minulle kerrottiin, että teillä on tämän kommuunin ylin johto.”<br>\n”En haluaisi sanoa, mutta niin se valitettavasti taitaa”, Tawa huokaisi ja nojautui tuolissaan niin taakse kuin suinkin.<br>\n”Minä toivoin, että te pystyisitte auttamaan minua, Mestariamme, meitä.”<br>\n”Millä asialla sinä Klaanissa olet, pikkuinen?”<br>\n”Minä edustan Ath-uskovaisten päälahkoa. Meidän Pyhä Äitimme lähetti minut matkaan kertomaan teille, että aika on kypsä.”<br>\nTawa käänsi katseensa ikkunasta, josta ulos oli katsellut, takaisin matoraniin, joka tuijotti avoimesti Tawan kasvoja. Heidän katseensa kohtasivat, ja Tawasta alkoi tuntua ahdistavalta. Hän halusi katsoa muualle, mutta ajatteli sen olevan epäkohteliasta, joten hän säilytti katsekontaktin.<br>\n”Kypsä mihin?” hän kysyi varovasti.<br>\n”Me olemme päättäneet, että voimme uskoa Nimdan siruista ainoan jäljellä olevan teidän Klaaninne haltuun”, matoran sanoi hiljaisella äänellä. Tawa ei ollut uskoa korviaan.<br>\n”Te… annatte sen meille? Noin vain?”<br>\n”Kyllä”, matoran sanoi. ”Näin minun käskettiin kertoa. Minulle annettiin kirje, jossa on Pyhän Äitimme sinetti. Se kirje on osoitettu teille, admin Tawa.”<br>\n<br>\nMatoran ojensi ohuen kirjekuoren viittansa syövereistä Tawalle, joka otti sen varovaisesti vastaan. Hän repi hitaasti kuoren auki ja otti esiin kirjeen sisällön.<br>\n<br>\n<em>Arvoisa Bio-Klaanin admin Tawa,<br>\nolemme päättäneet, että on tullut aika pelata uhkapeliä ja luottaa teidän sanaanne siitä, että ette tahdo käyttää Nimdaa saadaksenne valtaa, kunniaa, mainetta, hyötyä. Olemme päättäneet antaa teille tilaisuuden osoittaa, että olette luottamuksemme arvoisia. Pyydämme teitä lähettämään kuuden henkilön ryhmän hakemaan ainokaista jäljellä olevaa Nimdan siruamme teidän huostaanne. Teillä ei ole mitään syytä luottaa teihin – ainakaan sen enempää kuin meillä on teihin, mutta juuri siksi, että me emme voi täysin luottaa teihin, pyytäisin, että toisitte oman Nimdan sirunne todisteeksi siitä, ettette aio vain hyväksikäyttää meidän hyväntahtoisuuttamme ja varastaa pyhää Artefaktia. Haluamme nähdä, missä Nimdaa on säilytetty ja missä kunnossa se on tällä hetkellä. Jos tämä suinkin käy, lähettäkää siru saattueen mukana. Uskollisen Sadjen ei tarvitse vastata mistään, mikäli ette halua. Vaikka ette suostuisikaan lähettämään sirua, lähettäkää edes saattue luotettavia klaanilaisia – ja vain ehdottoman luotettavia – noutamaan sirua. Mikäli ette lähetä mukana hallussanne olevaa Nimdan sirua, emme voi taata, että saisitte Epsilonin mukaanne.<br>\nAth kanssanne,<br>\nrakkain terveisin Ath-uskovaisten Mestari</em><br>\n<br>\nTawa luki kirjeen loppuun epäluuloisena. Hän katsoi Mestarin sinettiä ja kääntyi sitten sinettiarkistonsa puoleen. Hänellä oli kymmeniä virallisia sinettejä juuri tällaista tilannetta varten: jos joskus täytyi tarkistaa, mikä olisi tietyn henkilön virallinen sinetti, hänellä olisi arkisto sitä varten.<br>\nSadje odotti kärsivällisesti, kuinka salaman toa kaiveli hetken, löysi sitten oikean kohdan ja otti esiin pergamentinpalasen, johon virallinen sinetti oli painettu. Tawa vertasi sinettejä eikä huomannut niissä mitään eroa. Hän totesi sinetin aidoksi, laittoi pergamentin takaisin arkistoonsa ja kääntyi takaisin Sadjen puoleen.<br>\n”Minä kokoan teille ryhmän”, hän sanoi vakavasti.<br>\n”Ei ole tarvetta”, sanoi Sadje hymyillen. ”Ystävänne – luotettavalta vaikuttava herra Matoro – suostui keräämään kuusipäisen saattueen jo minulle. Nyt puuttuu enää lupa siirtää Nimdan siru.”<br>\nMatoranin silmät tuikkivat. Tawa katseli tätä ja pohti, mitä etua hänelle olisi siirtää tai olla siirtämättä sirua.<br>\n<br>\nJos sirun siirtäisi, olisi aina uhka, että se varastettaisiin. Tämä saattoi olla ansa – juoni Betan varastamiseksi. Mutta sinetti oli aito, joten tottahan kirjeenkin täytyi olla athistien Mestarilta? Sadje vaikutti rehelliseltä, mutta monet rehelliset olivat tuottaneet Tawalle pettymyksen. Lisäksi hyveellisiä voitiin huijata tekemään, mitä julmat olennot tahtoivat. Olisivatko Mestarin aikeet rehelliset?<br>\n<br>\n”En tahtoisi olla epäkohtelias, admin Tawa”, Sadje sanoi ystävällisellä äänellä, ”mutta näytätte hyvin väsyneeltä. Oletteko varmasti kunnossa?”<br>\nTawa liikuttui matoranin sanoista hieman. Hän kohautti olkiaan.<br>\n”Uskoisin, että olen, Sadje”, hän huokaisi jälleen, ”ja väsynyt tosiaan olen. Mutta en tiedä, uskaltaisinko antaa sirun teidän haltuunne.”<br>\n”Voi, ei teidän tarvitse luottaa minuun. Kunhan luotatte Matoroon ja hänen kokoamaansa ryhmään.”<br>\nMatoran hymyili haikeasti.<br>\n”Aivan niin”, Tawa hymähti ja hänen luottamuksensa horjui. Oliko tämä Nimdan vaikutusta? Tekisikö se vainoharhaiseksi?<br>\nEihän se ollut edes samassa huoneessa. Tekivätkö hänen ajatuksensa tepposet?<br>\n”Minä… harkitsen asiaa.”<br>\n”Minä tahtoisin vastaukseni, sillä ajattelimme lähteä niin pian kuin suinkin voisimme.”<br>\n”Minä annan vastauksen huomenna, jos sopii.”<br>\n”Voi, kyllä. Kiitos, arvoisa rouva.”<br>\n”Sano Tawa vain. Rouvittelu saa minut kuulostamaan niin… vanhalta…”<br>\n”Anteeksi, admin Tawa, pyydän anteeksi”, Sadje sanoi ja nousi seisomaan. Sitten hän kumarsi niin, että hänen hattunsa reuna osui lattiaan ja hattu putosi hänen päästään. Hän nosti sen takaisin päähänsä ja asteli ovelle.<br>\n”Hyvää yötä, admin Tawa.”<br>\nSitten matoran oli poissa. Ovi jäi raolleen ja narisi hieman.<br>\n<br>\nTawa istui yhä tuolissaan, mietteissään. Hän pohti edelleen eri vaihtoehtoja. Hän oli puun ja kuoren välissä.<br>\nUssalin ja kuoren välissä, Tawa pohti huomatessaan Nöpön kipittävän ovesta sisään. Se oli ollut hieman alla päin koko sen ajan, kun Visokki oli ollut kateissa. Tawa nousi tuoliltaan, meni ravun luokse ja nosti tämän syliinsä alkaen silittää tämän selkää. Ussal käpertyi Tawan syliin ja alkoi nukkua tuhisten. Tawa kääntyi työtasojaan kohti Nöpö yhä sylissään ja katsoi pöydällä lojuvaa kirjettä. Hän nosti sen toisella kädellään ja vilkaisi vielä sinettiä. Sitten hän pusersi paperin tolloksi ja heitti sen roskakoriin. Klaanin admin käveli ovelleen, avasi sen, sammutti valot ja asteli portaisiin jättäen oven ammottamaan aukinaiseen, pimeään huoneeseen.<br>\n<br>\n[spoil]Päätin postata näyttämättä G:lle, mutta se ei haitanne, koska en oikeastaan tehnyt mitään isoa.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1268,"creator":"Donny","timestamp":"2011-09-22T18:49","content":"<strong>Viidakkosaaren ranta</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/VXi3mCfv15k" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/VXi3mCfv15k</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nEverstin syvät jalanjäljet painautuivat öisen rannan harmaanvaaleaan hiekkaan nazorakin astellessa silmät kiiluen edempänä odottavaa Ämkoota kohti. Everstin tekninen nyrkki natisi torakan sormien painautuessa tiukasti toisiaan vasten. Ämkoon osoittamista voimista huolimatta oli 437 varma ylivertaisuudestaan aseitta käytävässä kamppailussa, ja nazorak-eliittisotilas odotti innolla tilaisuuttaan pyyhkiä klaanilaisen häiritsevä virne tämän vihreiltä kasvoilta.<br>\n<br>\nÄmkoo seisoi suorassa tarkkaillen lähestyvää vastustajaansa. Klaanin adminin vasen käsi lepäsi koukussa tämän selän takana, kun taas punaisena hohkaava energiakäsi ojentui odottavan näköisenä lähemmäs astelevaa nazorakia kohti. Ämkoo koukisti hieman energiakätensä sormia ja otti samalla jaloillaan tukevamman asennon.<br>\n<br>\nPäästyään tarpeeksi lähelle 437 pysähtyi ja katsoi Ämkoota suoraan silmiin. Kaksikko jakoi pitkän katseen, jonka aikana kumpainenkin oli hiljaa. Ämkoon virnistys laski hieman, mutta ei kuitenkaan kadonnut kokonaan. 437:n oli mahdotonta sanoa, yrittikö Ämkoo ainoastaan ärsyttää tätä vai oliko ilme seurausta ainoastaan siitä, että torakan tavoin myös Ämkoo nautti taistelusta.<br>\n<br>\nPysähtynyt ilmapiiri lakkasi nazorakin tähdättyä tarkan nyrkiniskun suoraan Ämkoon kasvoja kohti. Klaanilainen tarttui nyrkkiin kevyesti varjokädellään, ohjasi iskun sivuun ja otti askeleen taaksepäin. 437 ei jäänyt ihmettelemään vaan syöksähti vastustajansa perään tarjoten uutta nyrkiniskua. Tämän Ämkoo onnistui väistämään pyörähtämällä nopeasti ympäri.<br>\n<br>\nEversti oli vähällä saada osuman Ämkoon salamannopeasta kierrepotkusta. Nazorakin rintakehään tähdätty potku ei kuitenkaan päässyt aivan perille, ja eversti tarttui kiinni Ämkoon jalasta. Ämkoo ponnisti itsensä kuitenkin toisella jalallaan yläilmoihin, ja yhä Ämkoon raajasta kiinni pitelevä 437 koki yllätyksen Klaanin adminin tähdätessä potkunsa suoraan torakan kasvoihin. Nazorakin oli pakko päästää irti vastustajastaan torjuakseen ylhäältä päin tähdätyn potkusarjan.<br>\n<br>\nÄmkoo pudottautui viitta hulmuten maahan 437:n taakse. Nazorak käännähti tämän nähtyään adminia kohti ja potkaisi sitten rivakasti tätä päin. Ämkoo kierähti suojaan, ponkaisi itsensä ylös ja heilahti sitten vihollisensa tykö. Ämkoon varjokäsi käväisi hälyttävän lähellä nazorakin leukaa, mutta 437:n refleksit koituivat torakan pelastukseksi.<br>\n<br>\nOli everstin vuoro nousta ilmaan. Nazorak ponnisti korkeaan loikkaan, heitti ilmassa voltin ja iski sitten ristimänsä nyrkin yhdessä Ämkoon päätä kohti. Miekkapiru todisti varjoraajansa uskomattoman voiman tarttumalla taivaalta iskevään hyökkäykseen pelkällä varjokädellään vähentäen iskun voimaa juuri tarpeeksi. Samalla klaanilainen hyödynsi aukon maata päin putoavan everstin puolustuksessa ja iski terävällä potkulla nazorakia kylkeen. Eversti putosi sivuttain maahan, riuhtaisi kätensä väkisin irti Ämkoon otteesta ja heittäytyi karjahtaen seisomaan.<br>\n<br>\nÄmkoo jakeli useamman korkean potkun lähestyvän nazorakin suuntaan, mutta eversti onnistui väistämään niistä jokaisen. 437 onnistui myös väistämään kasvojensa tasalle kohdistetun punahehkuisen nyrkin, joka osoittautui kuitenkin pelkäksi hämäykseksi. Ämkoo onnistui jälleen potkaisemaan everstiä kylkeen, ja iskun aiheuttaman hämmennyksen jälkeen klaanilainen tähtäsi vasemman nyrkkinsä kohti torakan toista poskea.<br>\n<br>\n437 onnistui kuitenkin toipumaan saamastaan osumasta ajoissa. Nazorak tarttui mekaanisella kädellään kiinni Ämkoon käteen ja riuhtaisi kamppailutoverinsa väkisin itseään kohti. Tehokas polvipotku heitti Ämkoon ilmaan ja eversti valmistautui riuhtaisemaan vihollisensa alas.<br>\n<br>\nÄmkoo onnistui kuitenkin viime hetkellä lukitsemaan everstin väkivahvan käden jalkojensa väliin. Klaanilainen pyöräytti rintakehäänsä puolelta toiselle rikkoen näin vihollisensa tasapainon ja eversti horjahti maahan. Ämkoo laskeutui maahan varjokäsi edellä, heittäytyen tämän voimalla hieman kauemmas. Eversti yskäisi hiekkaa noustessaan ylös, tuijotti Ämkoota verenhimoisesti ja lähti vastahyökkäykseen.<br>\n<br>\nÄmkoo heilautti päätään vasemmalle välttääkseen kasvojensa ja 437:n vasemman nyrkin kontaktin. Nazorakin ilmeestä Toa kuitenkin onnistui havaitsemaan iskun olleen pelkkä hämäys. Everstin rautainen oikea alakoukku sai Mäksän leuan hieman rasahtamaan ja klaanilainen oli vähällä lennähtää taaksepäin. Nazorak kuitenkin tarttui kaatuvan vastustajansa nilkkaan katkaisten tämän ilmalennon. Hetkessä torakka käännähti, iskien Toan maahan. Mäksä yritti epätoivoisesti tarrautua sormillaan kuivaan rantahiekkaan 437:n alkaessa vetää tätä takaisin itseään kohti. Yritys osoittautui turhaksi. Ämkoo lennähti pian matalassa kaaressa vastakkaiseen suuntaan. Heiton suhteellisesta heikkoudesta huolimatta Toa kierähti maassa kerran päätyen selälleen. <br>\n<br>\nMäksä nousi kyynärpäittensä varassa pystyyn ja pyyhkäisi tumman veritahran poskeltaan. Hiljaa ääneen kiroileva soturi vilkaisi sivusilmällä varjokättään aprikoiden tilannetta. Ämkoo oli jo hetki sitten huomannut kummankin kamppailijoista osoittavan pieniä väsymisen merkkejä. Taistelu oli voimien lisäksi syönyt myös aikaa, eikä sitä ollut hukattavana. Ämkoo ei ollut varma siitä, oliko eliittitorakka ilmoittanut Ämkoon löytymisestä jo tovereilleen, mutta tilanne oli joka tapauksessa huolestuttava. Ämkoo tiesi, että taistelu tulisi päättää pian.<br>\n<br>\nEversti kohotti silmäkulmaansa nähdessään Ämkoon varjokäden kirkastuvan. Klaanilainen oli mitä luultavimmin pumpannut säkenöivään raajaansa enemmän voimaa, sillä punahehkuinen koura näytti miltei kipinöivän. Nazorak huomasi, että samalla klaanilaisen ilme oli vakavoitunut. Tämän nähtyään 437 naksautteli mekaanisia sormiaan ja jäykisti olkalihaksensa.<br>\n<br>\nPian punamusta varjonyrkki ja hienoista metallimateriaaleista koostuva nyrkki iskeytyivät toisiaan vasten kummankin taistelijan tarjottua toisilleen voimakkainta lyöntiään. Läheinen kasvusto nytkähti iskujen aiheuttaman tuulenpuuskan ansiosta. Näytti siltä kuin taistelijoiden suunnaton voima olisi kulkenut saaren rannan halki.<br>\n<br>\n[spoil]<img class=\"postimage\" src=\"http://www.majhost.com/gallery/MasterKongu123/AAAAA/mkmk.png\">[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1269,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-09-23T12:23","content":"<strong>Blozin kämppä</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/gbDT33VJGXU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/gbDT33VJGXU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nBlozi heräsi uudessa sängyssään, vähän väsyneenä. Hän huomasi ensimmäisenä Tronien, joka katseli ikkunasta kauas merelle. Kala kääntyi katsomaan Tulen Toaa hymyillen ja Blozi tiesi, että hän saisi taas viettää yhden hymyilevän päivän hymyilevän ystävänsä kanssa.<br>\n<br>\nHän yritti ottaa kiinni Troniesta, mutta sai vain sähköiskun akvaariosta. \"Huomenta hymyilevä ystäväiseni. Lähdemme pienelle aamulenkille\", Tulen Toa sanoi.<br>\n<br>\n\"Jee! Aamulenkille. Pääsemme taas jonnekkin\", Tronie vastasi telepaattisesti.<br>\n<br>\nBlozi avasi huoneen oveensa ja lähti juoksentelemaan aamuöisiä käytäviä alaspäin. Pian hän oli jo pihalla ja hengitti raskaasti raikasta ilmaa. Hän käveli ulos Klaanin linnakkeesta, portista, jossa nuokkuivat väsyneet yövuorolaiset. Tulen Toa oli valppaana, ettei mikään yllättävä Rahi tai Nazorak hyppäisi hänen kimppuunsa. Tronie teki ilmassa voltteja ja nauroi telepattista nauruaan ja Blozi tajusi, ettei hän enää murehtinut niin paljon Nutun kuolemaa. Tronie oli nyt hänen ystävänsä, aina iloinen ja mukavaa juttuseuraa. Olihan Laavahaukan menetys edelleen raskas isku, mutta Tronie osasi aina hymyilyttää.<br>\n<br>\n<strong>Die Tärtä</strong><br>\n<br>\nKapteeni Anonymmeli ei ollut nukkunut räpäystäkään. Hän katseli vain laivastaan kaukana näkyvää Klaanin saarta. Turaga ei uskonut pystyneensä voittamaan Mustaa rahia naurettavalla sarjalla Zamor-kuulia.<br>\n<br>\n<em>Sitkeän otuksen täytyisi kuolla minun miekastani. Vain minun!</em><br>\n<br>\nMustan rahin tappamisesta oli tullut hänelle pakkomielle. Hän tulisi tappamaan sen vaikka joutuisi uhraamaan koko miehistönsä.<br>\n<br>\nKapteeni kääntyi ja käveli nahkealehtisistä puista valmistettua kantta pitkin kohti megafoonia. Puhdisti sitä sormellaan ja huusi: \"Jokainen ylös!\" Kannen alta alkoi kuulua melua. \"Menemme ryöstämään kaikki mahdolliset luotaimet Bio-Klaanin telakalta!\"<br>\n<br>\nKapteeni ei huomannut, kuinka Un-Tak hymyili jälleen ilkeästi. Hänen suunnitelmansa oli jo melkein valmis. Ja toteutettu.<br>\n<br>\n\"Kaikki sujuu suunnitelmien mukaan\", Le-Matoran sanoi ilkeästi, otti miekkansa esiin ja valmistautui hyökkäämään.<br>\n<br>\n<strong>Ranta Bio-Klaanin saarella</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/DNqH-EbjKSc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/DNqH-EbjKSc</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKaksikko saapui rannalle ja Blozi huomasi, että parin metrin päässä oli jotain punaista. Hän juoksi rannalle päin ja pelkäsi olevansa väärässä.<br>\n<br>\n\"Miksi sinä kiirehdit? Aamu vasta sarastaa\", Tronie sanoi telepaattisesti.<br>\n<br>\nTulen Toa ei vastannut mitään vaan juoksi, kunnes saapui punaisen haarniskan luo. Siellä oli punainen henkikö, joka näytti Toalta. Hänellä oli punainen viitta, muttei toista kättä. Hän oli suunnilleen Toan kokoinen ja lähistöllä hänestä, oli miekka. Blozi tunsi tämän henkilön.<br>\n<br>\n\"Kuka hän on?\" Tronie kysyi.<br>\n<br>\n\"Punainen Toa. Hän on vastustajani, jonka tapasin pari vuotta sitten, ennen kuin liityin Klaaniin. Hän on immuuni Elementaalivoimille ja omaa teleporttaamisen ja telepatian kyvyt. Hän taitava miekkailija ja satutin käteni, kun viimeksi kohtasin hänet. En ole kuullut hänestä sen jälkeen, ennen kuin nyt\", Tulen Toa sanoi.<br>\n<br>\nTronie katosi tuota Toaa. Hän näytti olevan jonkinlaisessa transsissa.<br>\n<br>\n\"Viemmekö hänet Klaanin sairasosastolle?\" kuuli Blozi äänen mielessään.<br>\n<br>\nBlozi otti vahvoilla käsillään kiinni Toasta. Kosketus tuntui kylmältä ja tahmealta. Toa oli ajelehtinut meressä viikkoja.<br>\n<br>\nKaksikko poistui paikalta. Vesi alkoi väreillä ja paljasti Matoranin. Hyvin likaiselta näyttävän Kanohi Arthronia päässään pitävän Matoranin. Ja Kraatan.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, Sairaalaosasto</strong><br>\n<br>\nBlozi katsoi tuota Punaista Toaa. Olentoa, joka oli melkein tappanut hänet, makasi nyt melkein kuolleena hänen edessään. Hän lähti pian Tronien kanssa pois ja matkasi rannalle.<br>\n<br>\n\"Miksi noin epäiloinen taas?\" Tronie kysyi telepaattisesti.<br>\n<br>\n\"Sana on edelleen vihainen ja ihmettelen, kuinka tuo Punainen toa oli tänne tullut,\" Tulen Toa vastasi ja alkoi vilkuilemaan ympäriinsä. Hänestä tuntui siltä kuin joku seuraisi häntä.<br>\n<br>\nPositroniekin tunsi jotain samallaista. Tilannetta tietysti lievensi se, että hän piti seuraajista.<br>\n<br>\nBloszar säpsähti kuullessaan huutoa läheisestä kaloja myyvästä liikkeestä. Ovi murrettiin auki sisältäpäin ja useat infektoituneet Matoranit kävivät hyökkäykseen kaksikkoa päin.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/9YtlgAaedaQ" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/9YtlgAaedaQ</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Miksi?\" Kysyi Tronie äänellään, joka kuuluosti tulevan sekä kaikkialta että ei mistään.<br>\n<br>\nBate katsoi hetken Akvaariossa uiskentelevaa kalaa ihmetellen ja päätti lopulta vastata: \"Koska Zamor-plasmakanuuna.\"<br>\n<br>\nKanuunan ammus lensi rakennusta päin romauttaen sen Infektoituneiden matoranien päälle.<br>\n<br>\n\"Ah.\" Vastasi Tronie huomatessaan, että se ei pidätellyt Infektoituneita Matoraneja mitenkään.<br>\n<br>\n\"Meidän täytyy löytää infektion lähde!\" Selitti Blozi ja lähti juoksuun. Infektoituneet Matoranit perässään.<br>\n<br>\nMatoranit lähtivät perään. Blozi katseli niitä ja ampui niitä jälleen Zamor-plasmakanuunallaan. Matoranit eivät hidastaneet, vain jatkoivat matkaa. Puoli tuntia kului nopeaan ja Blozin voimat alkoivat hyytyä.<br>\n<br>\n\"En viitsisi ampua niitä. Onko ideoita?\" Bate kysyi Tronielta<br>\n<br>\n\"Ei oikein. Ellet sitten ota noita Kraatoja pois niitten naamasta\", Tronien ääni vastasi Blozin mielessä.<br>\n<br>\nTulen Toa hidasti sitten nopeasti ja rupesi katselemaan kalaa.<br>\n<br>\nHän ampui pienet tulipallot Matoranien päihin, saaden Kraatat syttymään Tuleen. Savun noustua pois, hän huomasi Matoranien kadonneen.<br>\n<br>\n\"Et voinut kertoa tuota puoli tuntia aikaisemmin?\" Tulen Toa kysyi kalalta. Kala hymyili takaisin, eikä Blozi enää välittänyt asiasta.<br>\n<br>\n\"Nyt lähdemme hakemaan Nimdaa Tronie. Ja toivon sydämestäni, ettet aiheuta meille taas ongelmia.\"<br>\n<br>\n[spoil]Kiitokset Tronielle, joka auttoi minua kirjoittamaan tämän.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1270,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-09-23T12:24","content":"<strong>Blozin kämppä</strong><br>\n<br>\nBlozi vajosi sänkyynsä niin pian, kuin pystyi. Hän rupesi melkein nukkumaan, kunnes hänen mieleensä tuli ne Matoranit. Kuka ne oli lähettänyt? Ja miksi? Tronie näytti katsovan merelle päin ja Blozi ajatteli, että antaa Kalan olla rauhassa.<br>\n<br>\nHän ajatteli yhä niitä Matoraneja. Ne olivat kadonneet, kun hän oli saanut ne Kraatat pois. Häntä kumminkin väsytti ja hän nukahti.<br>\n<br>\n[spoil]Olen pahoillani lyhyestä viestistä. Viime viestini tuli kahteen kertaan ja tämän muokkasin.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1271,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-09-23T16:33","content":"<strong>Valtatie 2 – Kohti Klaania</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/3TQt-ksaGqY" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/3TQt-ksaGqY</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKaksi Klaanin moottoripyörää kiisi huumaavaa vauhtia samaa tietä pitkin, mitä olivat aikaisemmin tulleetkin. Tällä kertaa toisen pyörän puikoissa olikin Matoran, joka yritti epätoivoisesti pysyä pyöränsä selässä, kuljettajan painon meinatessa lähteä valtaisan ilmavirran mukaan. Kiitävä kaksikko huokaisi hetkeksi ja Saraji hidastikin hieman vauhtiaan, kurkatakseen taakseen. Tästä seurasi ainoastaan entistä pahempi pakokauhu, kaksikon huomatessa takaa-ajajien kiitävän liitureillaan läheisen pellon poikki, suoraan heitä kohti.<br>\n<br>\nOngelmistaan huolimatta Creedy väänsi lisää kaasua ja ampaisi juuri uudelleen kiihdyttäneen Sarajin perään. Matoran onnistui jo kuulemaan, kuinka Metsästäjät ärjyivät Nazorakeja ajamaan lujempaa. Saraji koetti epätoivoisesti ajaa yhdellä kädellä, samalla kun yritti ampua revolverilla taakseen. Töyssyn miltei heittäessä Vahkin pyörän selästä, ase kuitenkin tippui ja sinkoutui maahan. Vahki ei kuitenkaan saanut tietää, että peremmällä kiitänyt Nazorak iskeytyi aseeseen sen kimmotessa maasta. Torakan rintakehä räjähti tämän osuessa liikkuvaan objektiin käsittämättömällä nopeudella. <br>\n<br>\nHieman Nazorak-lauman takana ajavat Metsästäjät ärjähtivät nähdessään tapahtuneen ja pian Torakoiden korvat saivat selkeän käskyn: ”Ampukaa tuo likainen Vahki. Emme tee hänellä mitään, estäkää häntä viemästä viestiä eteenpäin!” Nazorakit tekivät työtä käskettyä ja hurinan säestämänä, kiitureiden etuosa kääntyi 180 astetta ympäri, paljastaen koko keulan kokoisen kanuunan. Ensimmäinen ammus viuhahti aivan pakoon ajavan kaksikon vierestä. Saraji ei halunnut sitä myöntää, mutta häneen iski juuri sillä hetkellä käsittämätön pakokauhu, nyt myös räjähdysten alkaessa jahdata heitä.<br>\n<br>\nYksi panos räjähti Creedyn edessä ja urhean Matoranin ajaessa tulipallon lävitse, tämä vain kiitti onneaan, tajutessaan selviytyneensä sen läpi vahingoittumattomana. Saraji kuitenkin kauhistui nähdessään rinnalla ajavan Matoranin ja Vahki vetäisikin yhdellä rivakalla otteella Matoranin taakseen, tämän huutaessa kurkku suorana tästä hullusta tempauksesta. Syy tälle selvisi kuitenkin pian, savuttavan yksinäisen pyörän leimahtaessa liekkeihin. Pyörä kaatui välittömästi maahan, ajautui siitä hurjiin kieppeihin ja räjähti lopulta kappaleiksi... Creedy kirosi takapenkillä polttoainetankkien olemassaoloa.<br>\n<br>\nNazorakit onnistuivat väistämään tuhoutuvan pyörän ja kolmikko jatkoi tulittamistaan, myhäilevien Metsästäjein kiitäessä takana. Tilanne sai pian kuitenkin odottamattoman käänteen. Kolmesta tulittavasta Nazorak-kiiturista yhden kuski älysi vilkaista kiituriinsa liitettyä tutkaa: ”Hetkonen, tämä... tämä havaitsee ohjuksia, mutta mistä? Eihän täällä ole edes-” WBWOP! <br>\n<br>\nPikkuruinen täsmäohjus sinkoutui taivaalta suoraan Nazorakin pyörään, räjäyttäen tämän kappaleiksi, singoten verta ja visvaa takaa tulevien päälle. Takaa-ajava joukkio katseli taivaalle, yrittäen epätoivoisesti selvittää ohjuksen lähdettä. Neljään Nazorakiin ja Metsästäjäkaksikkoon typistynyt joukkio alkoi hiljalleen jättäytymään Sarajin ja Creedyn jälkeen.<br>\n<br>\n”Sieltä tulee!” Yksi Nazorakeista huusi kurkku suorana nähdessään punaisen ison objektin lähestyvän taivaalta. Tarkkasilmäiset Metsästäjät ehtivät tajuamaan objektin olevan todellisuudessa lentävä olento, mutta ajatus katkesi nopeasti sen syöksyessä aivan joukkion edestä, miltei kuopaisten maata mukanaan. Kuusikko hidasti vauhtiaan sen verran, että he kykenivät hallitsemaan ajokkejaan ja vetämään aseitaan esille samaan aikaan. Punainen hahmo kierteli hetken porukan ympärillä ja syöksyi sitten läpi uudestaan.<br>\n<br>\nZamor-aseilla tuloksetta ilmaan rätkivillä Nazorakeilla ei ollut kuitenkaan toivoakaan osumisesta, kohteen liikkuessa heidän yllään aivan liian nopealla vauhdilla. Lopulta Metsästäjät antoivat käskyn lopettaa tuli ja joukkio väänsi jälleen kaasun pohjaan, pyrkimyksenään ajaa karkuun. Punainen haarniskoitu hahmo laskeutui alemmas ja jalkoihin sijoitettujen rakettimoottoreiden avulla, tämä laskeutui kiihdyttävän joukkion tasolle, aivan kypäriensä takana hämmästelevien Metsästäjien viereen.<br>\n<br>\n”Tiesittekö, minä aioin tappaa teidät, mutta näyttää siltä, että isommat tahot haluavat puuttua peliin. Minulla on muuta tekemistä. Toivotan teille erinomaista loppupäivää...” Mekaanisen äänen lopettaessa, punainen hahmo kuulosti kuin nauraa hörähtävän, jonka jälkeen tämä kiihdytti jälleen ja ampaisi eteenpäin, jättäen kummastuneen kuusikon taakseen. Metsästäjät katsahtivat toisiinsa, toisen miltei horjahtaessa kiiturinsa selästä pois. Aluksi he ihmettelivät tyhjästä ilmestyneen ohjusmiehen puheita, mutta pian joukkion takaa kuuluva jylinä sai jokaisen värähtämään ymmärryksen pelosta.<br>\n<br>\nKaksi varjoa laskeutui valtatien ylle. Kaksi Klaanin Lohrak-hävittäjän muotoista varjoa. Nazorakit eivät edes uskaltaneet katsoa ylös. Sotaharjoituksista tämä heille kauhua merkitsevä ääni oli tuttu. Metsästäjät eivät tätä ymmärtäneet, vaan kaksikko yritti ärähdellä toisilleen uusia toimintaohjeita. <br>\n<br>\nYksi syöksy ja Lohrakit onnistuivat tulittamaan kuusikosta viisi pois. Viimeisenä ajanut Metsästäjä katsoi kauhistuneena, kun Klaanin hävittäjien ammukset silpaisivat Nazorakit tieltä, valtaisan räjähdyksen nielaistessa Snatcherin toverin. Sitä itse tajuamatta, Metsästäjä oli päästänyt irti ohjaustangosta. Hän ei osannut kuin odottaa noiden lentävien hirmujen uutta syöksyä... Syöksyä, jota ei tullut. Lohrakit jatkoivat ainoaksi jääneen syöksynsä jälkeen suoraan eteenpäin, kiitäen kohti edessä kohoavaa valtaisaa linnoitusta. Vasta silloin Metsästäjä tajusi, että karkuun ajanut kaksikko oli johtanut heidät ansaan. He olivat miltei Bio-Klaanissa, he olivat tulleet liian lähelle. <br>\n<br>\nMetsästäjän kiituri hiljensi vauhtia ja se putputti eteenpäin nyt enää hieman kävelyvauhtia nopeammin. Kuski ihmetteli edelleen, miksi Lohrakit olivat jättäneet hänet rauhaan. Ehtisikö hän pakoon? Olivatko pilotit jotenkin hämärästi unohtaneet hänet? Eivät, eivät olleet. <br>\n<br>\nMuutamaa sekuntia ennen tulituksen alkamista, Lohrakien pilotit saivat koppeihinsa radioviestin, jonka sisältö oli yksinkertainen: ”Odottakaa, tahdon viimeisen.” Eikä aikaakaan, kun punainen ohjusmies palasi ja tällä kertaa se lensi suoraan kohti.<br>\n<br>\n<strong>Klaanin linnoituksen edusta – Valtatie kahden alkupää</strong><br>\n<br>\nKilljoy istui nurmikolla hieman tien vieressä, Sarajin ja Creedyn palatessa paikalle. Karkuun päässyt kaksikko oli jo ehtinyt Klaaniin asti kuullessaan tiedon tien vieressä istuskelevasta Metsästäjästä. Paikalla oli myös toinen Metsästäjä. Tämä oli haarniskaltaan kuitenkin hopeinen ja näytti oudossa makaavassa asennossaan vähemmän eloisalta. Nyt jalan kulkeva kaksikko jäi seisomaan nurmikolla istuvan Killjoyn eteen, tämän naputtaessa sormiaan polviinsa odottavasti.<br>\n<br>\nSaraji yritti luoda Joyhyn kysyvää katsetta ja Creedy vain levitteli käsiään. Kolmikon välillä vallitseva hiljaisuus alkoi olla jo hieman epämukava. Killjoy vastasi hiljaisuuteen yksinkertaisesti asettamalla kätensä kuolleen Metsästäjän sankomaiselle kypärälle ja vetämällä tämän yhdellä rivakalla otteella irti. Alta paljastuva näky sai Creedyn kavahtamaan taaksepäin, Sarajin vain tuijottaessa näkyä miltei lumoutuneena.<br>\n<br>\nMetsästäjän kasvot olivat miltei täysin muodottomat. Sysimustassa sileässä päässä oli kuitenkin yksi iso ongelma, tai oikeastaan kaksi riviä pitkiä teräviä ongelmia. Muuten täysin ilmeetön pää nimittäin omasi totaalisen absurdin kidan. Siistissä rivissä sekä ylhäällä, että alhaalla, irvisti kymmensenttisten järjettömän pitkien, mutta symmetristen hampaiden rivi. Lomittain kärjistään lepäävät hampaat kiilsivät olennon kuolasta, jota tihkui nyt sen kuolleesta suunpielestä. Kahden täydellisen vastakohdan kasvot tuijottivat nyt kolmikkoa, siitäkin huolimatta, ettei niissä ollut silmiä, ainoastaan tuo karmaiseva hammasrivi. Killjoy totesi, että muut olivat nähneet tarpeeksi ja hitaasti, hän antoi vasemman kätensä nyrkin vetäytyä sisään, jolloin kämmenen takana ollut tykki pääsi liukumaan esiin. Yksi oikeassa kulmassa nasautettu laukaus sai pään roiskahtamaan palasiksi pitkin nurmikenttää, jättäen kuitenkin kolmikon panssarit puhtaiksi, rosikahuksen suunnatessa heistä poispäin.<br>\n<br>\n”Tuo... tuo ei ollut Metsästäjä, eihän?” Killjoy katseli savuavaa tykkikättään ja antoi kätensä rauhassa liukua esiin, kunnes hän istahti takaisin nurmikolle ja vastasi Sarajin kysymykseen: ”Kukaan ei tiedä millaisia Metsästäjät ovat ja mihin lajeihin he kuuluvat... mutta ei, tuo ei ollut Metsästäjä, se oli vain naamioitu sellaiseksi.”<br>\n<br>\nCreedy pyöritteli taempana sormiaan, hieman häpeissään siitä, että oli kavahtanut niin pelkkää ruumista. ”Mutta mikä tuo sitten oli? En minä ainakaan ole törmännyt tuollaiseen ennen.” Killjoy oli syventynyt tutkimaan nyt päättömän olennon panssaria, pyyhkien maantien pölyä sen pinnalta. Hän huomasi, että Metsästäjien tehtaan jättämä sarjanumero oli hiottu pois.<br>\n<br>\n”Tärkeä kysymys ei ole, mikä se on, vaan miksi se ja sen toveri halusivat jotain mökistäni. Kuka tahansa heidät lähetti, halusi pitää heidän agendansa salassa. Sääli vain, että minä tunnistan Metsästäjien tehtailut kilometrin päästä.” Joy nyökkäsi kohti poisviilattua sarjanumeroa ja Saraji alkoi kokoamaan mielensisäsitä palapeliään. ”Eli, he ovat Metsästäjiksi naamioituja Ei-Metsästäjiä, jotka pitävät päällään Metsästäjien haarniskaa, joka on yritetty naamioida Ei-Metsästäjän haarniskaksi? Kuulostaa siltä, kuin joku joko yrittää hämätä meitä tai on vain todella huono työssään.”<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi. ”Tilanne vaatii tutkimista. Tämä tuli täysin odottamatta. Vai mitä sanoo Ruki?”<br>\nSaraji ja Creedy vilkaisivat taakseen ja huomasivat Rukin juokseen linnakkeesta maantielle, kuultuaan siellä pidettävästä ”torikokouksesta”. Huohottavan Toan kasvot olivat kuitenkin punaiset jostain aivan muusta kuin rasituksesta.<br>\n<br>\n”Idiootti. Heti kun sinua etsii, niin katoat leikkimään sankaria ympäri saarta. Telakan pojat naureskelivat tuolla. Kuulin, että olivat tulleet vilkaisemaan, kun tutkat huomasivat sinut täällä lentelemässä. Olivat meinanneet ampua sinut, kunnes saivat sen radioviestisi.” Veden toa osoitti puheensa närkästyneelle, edelleen ruohikolla istuvalle Killjoylle, joka tyytyi vain levittelemään käsiään. ”En jaksa selittää, mihin sinä nyt minua yhtäkkiä tarvitsit?”<br>\n<br>\nRuki huokaisi ja kopautti nyrkillä päätään, kuin ivaillakseen Killjoylle. Minä satuin törmäämään siihen rasavilliin kaveriisi, siihen Matoroon. Sanoi etsivänsä sinua, kun olit lupautunut jollekin reissulle. Reissulle, kun minä yirtän parhaani mukaan kuntouttaa sinua.” Rukin äänestä paistoi halveksiva sävy. Saraji ja Creedy olivat astuneet sivummalle naisellisen marmatuksen tieltä. <br>\n<br>\nKilljoy nousi pystyyn ja pyyhki ruohonkorsia jaloistaan. ”Se reissu, olin melkein unohtanut. Parasta sitten mennä.” Killjoy alkoi lampsimaan tietä pitkin kohti linnoitusta, Saraji ja Creedy perässään. Ruki jäi seisomaan keskelle tietä kädet pystyssä. Toa huuteli edelle kävelleen porukan perään: ”Mutta kun se kuntoutus, ei sitä voi lopettaa yhden kerran jälkeen, olet vielä toipilas!”<br>\n<br>\nKilljoy ei katsonut taakseen, vaan jatkoi matkaansa, huutaen vain peräänsä: ”No tulet sitten mukaan jos on niin kauhean tärkeää.” Ruki jäi sanattomaksi. Hän ei ollut tarkoittanut aivan sitä.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Kiitoksia Tongulille luvasta Lohrakeihin.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1272,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-09-24T12:45","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nKlaanin arki alkoi palautua rutiineihinsa. Iltapäiväinen Kahvio oli jälleen täynnä väkeä, vaikka terassi olikin vielä remontissa. Pommituksen jäljistä näkyvimmät oli saatu korjattua, vaikka vielä moni asuintalo oli raunioina. <br>\nPommituksen aiheuttamista inhimillisistä ja materiaalisista vahingoista huolimatta iskusta oli koitunut Klaanille hyviäkin asioita. Se oli herättänyt kaikki sodan todellisuuteen. Oli tehty väestönsuojia ja lisätty ilmavalvonnan ja vartijoiden määrää. Edelleenkin oli pulaa sotalaitteista, eikä sukellusveneet ainakaan helpottaneet sitä. Klaanin metalliteollisuus kävi täyttä häkää. Nazorak-aluksien tekniikkaa tutkittiin ja niiden metalli otettiin hyötykäyttöön.<br>\n<br>\nMatoro nappasi valkoisesta metallitelineestä uusimman Klaanilehden, tilasi juotavaa ja vilkuili pöytää. Hän suuntasi pöytään, jossa Bloszar vietti aikaa jonkin... asian kanssa. Matoro meinasi pudottaa kuppinsa tajutessaan sen olevan akvaario.<br>\n<em>Leijuva</em>, turkoosi akvaario, jonka sisällä oli ankeriasmainen kala, joka hohti valoa.<br>\n<br>\n\"Mikä tuo on?\" Jään Toa sai suustaan.<br>\n\"Päivää! Olen Positronie!\" kala hihkaisi ennen kuin Tulen Toa ehti reagoida.<br>\n\"... hauska tutustua. Olen Matoro\", Matoro sanoi ja tunsi olonsa tyhmäksi. Hän puhui akvaariokalan kanssa.<br>\n\"Ainahan se on hauskaa\", Tronie vastasi iloisena. <br>\n\"Löysin Tronien Verstaasta\", Blozi selitti. <br>\nMatoro istui pöydän ääreen ja hörppäsi juomaansa.<br>\n\"Tuleeko se... tai sisi hän... mukaan?\" Matoro kysyi, ottaen katsekontaktin hopeaa Arthonia kantavaan Toaan.<br>\n\"Joo. Tronie piristää ilmapiiriä\", Bloz vastasi. Sen Matoro uskoi. Outo kala tuntui suorastaan säteilevän hyväntuulisuutta.<br>\n<br>\n\"Niin, oli minulla asiaakin. Minä niinkun etsin ryhmän porukoita. Puhuin sen munkin kanssa. Olsii tarkoitus päästä lähtemään huomenna kello yhdeksän maissa\", Matoro vaihtoi pikaselitysvaihteelle.<br>\nBloz näytti miettivän. Tronie oli innostunut kaikesta uudesta.<br>\n\"Millä ja minne matkaamme?\" Tulen Toa kysyi.<br>\n\"Hankin paatin vielä tänään. Päämäärää en tiedä\", Matoro vastasi.<br>\n\"Hei, eikös Hailla ole aika laadukas laiva? Se Hildemar vai mikä?\" Bloszar ehdotti.<br>\n\"Hmm, joo. Pitäisi heti etsiä hänet ja kysäistä, suostuuko kuskaamaan meitä.\"<br>\n\"Mitä jos mennään etsimään Hai käsiimme?\"<br>\n\"Mennään\", Matoro vastasi ja kolmikko lähti pöydästä kohti satamaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1273,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-09-26T19:23","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nTawa asteli käytävällä nukkuva Nöpö sylissään. Alkuilta oli tavallista hiljaisempi, eikä kahviossakaan ollut juuri väkeä norkoilemassa, kuten tavallisesti. Tawa huokaisi ja istahti erään pöydän ääreen.<br>\nHän tilasi laimean minttuteen ja pohti, oliko hänelle mahdollisesti tulossa nuha.<br>\n<br>\nHetken juomaansa siemailtuaan hän huomasi Matoron, joka saapui kahvion ovesta sisään. Tämä äkkäsi Tawan, joka istui yksinään, ja käveli tämän pöydän luokse.<br>\n”Saanko istua seuraksi?”<br>\n”Martti, sinua juuri kaipasinkin”, Tawa sanoi. Matoro istuutui. Hänen perässään seurasi Bloszar ja <em>leijuva turkoosi akvaario</em>.<br>\n”Mmmikä tuo on?” Tawa kysyi hämmentyneenä osoittaen sanansa Bloszarille.<br>\n”Olen Tronie!” hihkaisi akvaarion asukki. Tawa hätkähti kuullessaan kalan puhuvan ja miltei hyppäsi kattolamppuun.<br>\n”Oletko varmasti kunnossa, Tawa?” Matoro kysyi huolestuneena.<br>\n”Kyllä, kyllä”, Tawa sanoi ja yritti näyttää vakuuttavalta. ”Minulla olikin teille asiaa.”<br>\n”Kävimme juuri hankkimassa menopelin reissullemme”, Matoro selosti. Bloszar nyökkäsi täydentävästi. Tronie teki voltteja akvaariossaan.<br>\n”Ahaa”, Tawa sanoi hitaasti. ”Millä te olette lähdössä?”<br>\n”BKS Hildemarrilla, Hain laivalla.”<br>\n”Mitä asiaa sinulla meille oli, Tawa?” Bloszar kysyi. Tawa näytti vaivaantuneelta.<br>\n”Sadje vaatii, että te otatte mukaanne Nimdan sirun. Betan”, Tawa sanoi ahdistuneelta kuulostavasti. Sekä Matoro että Bloszar yllättyivät.<br>\n<br>\n”Ja minä ajattelin”, Tawa jatkoi, ”kysyä teidän asianosaisten mielipidettä.”<br>\nKumpikin oli hetken hiljaa Tawan katsoessa heitä tutkailevasti. Troniekin keskittyi tuijottamaan kaksikkoa.<br>\n”No, minun mielestäni”, Matoro sanoi lopulta, ”sirun ottaminen on riski.”<br>\nTawa kohotti kulmaansa.<br>\n”Todellako?”<br>\n”No… joo”, Martti sanoi punastuen hieman. ”Munkkien taholta asian ymmärtää, mutta jos molemmat sirut katoavat matkan aikana, tilanne on paha. Mutta en usko, että kukaan oikein pystyisi pöllimään sitä sirua meiltä. Joten mikäs siinä.” Sitten Matoro tilasi itselleen luumupiirakan.<br>\n”Minä en pidä ideasta”, Bloszar myönsi. ”Jätetään mieluummin tänne.”<br>\n”Tokihan, jos sitä voidaan välttää, olisi parempi jättää se tänne”, Matoro sanoi. Tawa näytti mietteliäältä.<br>\n”Pitäisikö minun luottaa nyt siihen, että osaatte pitää sen hallussanne.”<br>\n”No hei, ne ovat Matoraneja”, Matoro sanoi kohauttaen olkiaan. ”Mitä mahdollisesti voisi tapahtua?”<br>\n”Se, että ne eivät ole Matoraneja”, Tawa kuiskasi pahaenteisesti. Matoro katsoi häneen kysyvästi.<br>\n”Mitä, jos tässä on koira haudattuna?” Tawa jatkoi. ”Jos joku yrittää kaapata sirun matkan aikana.”<br>\n”Sitten me suojelemme sitä”, Matoro tokaisi.<br>\n”Niin kyllä teemme”, Bloszar vahvisti, ”jos se siru <em>on</em> mukana.”<br>\n”Jätätte minut kahden vaiheille”, Tawa voihkaisi.<br>\n”No kysy Hailta ja muilta”, Matoro sanoi hilpeästi. Hän oli juuri nyt hyvällä tuulella saatuaan eteensä ruoka-annoksensa. Hänellä oli nälkä.<br>\n”En minä jaksa!” Tawa huudahti. ”Haluan tehdä päätöksen nyt.”<br>\n”Siis tee”, Bloszar tokaisi. Tawa raapi vasemmalla kädellään niskaansa ja kurtisti kulmiaan tuskastuneena.<br>\n<br>\nTawa painautui syvälle tuoliinsa. Hän mieti asiaa monelta kannalta, muttei sanonut mitään. Lopulta hän tyytyi tokaisemaan:<br>\n”Viekää se.”<br>\nMatoro oli yllättynyt.<br>\n”Me siis… otamme sen?”<br>\n”Niin te teette. Varmistamme, että saamme Epsilonin. Jos koko juttu on huijausta, minä olen tehnyt virheen.”<br>\nMatoro katsoi hetken Tawaa silmiin. Sitten hän nyökkäsi. Bloszar katseli hieman haikeana Nöpöä, joka tuhisi yhä Tawan sylissä.<br>\n”Lähdemme huomenna”, Matoro ilmoitti. Tawa nyökkäsi hänelle.<br>\n”Toimitan sen sirun teille siis huomenna.”<br>\nSitten Bloszar ja Matoro lähtivät valmistautumaan seuraavaa päivää varten. Tawa jäi yksin kahvioon. Ketään muuta ei siellä enää ollut.<br>\n<br>\nTawa silitti Nöpön päätä pikku rahin nukkuessa kevyesti. Hänen ajatuksensa kääntyivät häntä eniten huolestuttavaan asiaan.<br>\n<em>Visokki, missä olet? Me tarvitsemme sinua.</em><br>\n<br>\n[spoil]Tawa kirjoitti puolet. Eikun... teki päätöksen Nimdan sirun ottamisesta mukaan.[/spoil]<br>\n----<br>\n<br>\n<strong>Sijainti tuntematon, valkoinen huone</strong><br>\n<br>\n”Kredipselleeni”, Manu sanoi itsekseen kammiossa, joka oli miltei jo sokaissut hänet. ”Vihaan sitä.” Hän pohti, mitä Keetongulle ja Guardianille oli mahtanut tapahtua, kun ovi aukeni puhtaan valkoisen seinän keskellä ja sisään käveli mustaan pukeutunut skakditiedemies.<br>\n”Ah, <em>Arse</em>stein, viimein. Pieni <em>piriste</em> tämän huoneen <em>synkkyyteen</em>”, Manu sanoi ivallisesti painottaen sanoja ”piriste” ja ”synkkyys” nähdessään Arsteinin, joka asteli suoraan hänen luokseen. Zorak ei vastannut Manulle muulla kuin hyvin ylimielisellä hymyllä. Hän puki päälleen valkoisen takin ja käveli Manun vieressä olevalle metallipöydälle, jonka päällä oli kirurgivälineitä. Manu alkoi aavistaa pahaa.<br>\n<br>\n”Oletko varma, että sinulla on oikeanlainen koulutus tuohon hommaan, Perämies?” hän sanoi ilkeästi. Hänellä oli kokemusta epäpätevistä tohtoreista – olihan hän itsekin sellainen.<br>\n”Tiedätkö, miksi olet täällä, pikku Makuta?” Zorak sanoi hyvin hiljaisesti päätä kääntämättä Manuun päin.<br>\n”Olisiko tällä kenties jotain tekemistä sen kanssa, että kaappasit minut?”<br>\n”Puhdistaaksesi itsesi synneistä”, Zorak vastasi kuin Manu ei olisi juuri sanonut mitään. Zorak kääntyi Manuun päin kirurgiveitsi kädessä.<br>\n”Vai synneistäni. Sinä olet tämän keskustelun likaisempi osapuoli, jos saan huomauttaa. Sinä olet murhannut varmasti jo satoja pikku matoraneja elämäsi aikana, kun taas minä vain kymmeniä. Ja laita tuo veitsi pois. En pidä siitä lainkaan.”<br>\nMakutan kasvojen ilme alkoi olla huolestunut. Zorak alkoi hykertää hieman häiriintyneesti nähdessään Makutan ilmeen.<br>\n<br>\n”Olet murhannut paljon enemmän, kuin kymmentä matoralaista.”<br>\nManu oli hetken hiljaa.<br>\n”Voi olla, että olen. Mutta minä en orjuuttanut Nynrah-haamuja ja yrittänyt saada heitä rakentamaan tuomionpäivän koneita, joilla voisi yrittää vallata koko univerAAARGH!”<br>\nZorak työnsi veitsen Makutan rintakehään ennen kuin tämä ehti lopettaakaan. Makuta katsoi tuskaisin ilmein skakdia, joka virnisti hänelle. Sitten hän sylki verta Zorakin päälle. Valkoinen takki likaantui verestä tummaksi.<br>\n”Mitä sinä kuvittelet hyötyväsi siitä, että silvot minua? Minua, makutaa, joka pystyy kasvattamaan takaisin raajansa ja ulokkeensa.”<br>\nZorak pyyhki veren päältään. Takki jäi kuitenkin likaiseksi.<br>\n”Tyypillistä sinun kaltaiseltasi likaiselta olennolta”, Zorak sanoi ja työnsi veistä vain syvemmälle. ”Vai oletko edes olento?”<br>\nManu irvisti. Sitten hän sanoi niin sarkastisesti kuin kykeni: ”En. Olen hallusinaatiosi sen jälkeen, kun päätit nauttia liikaa <em>kredipselleeniä, jota niin rakastat</em>. Pian muutun satapäiseksi lonkerohirviöksi. Ja pyyhin sinulla takamukseni, rakas Zorak.”<br>\nZorak vain nauroi pilkkaavasti Makutalle. Hän nauroi tämän typeryydelle ja sille, miten tämä ei voinut pitää suutaan kiinni edes tällaisessa tilanteessa.<br>\n”Luulet yhä olevasi maailman huipulla, pikku Makuta”, Zorak sanoi inhottavasti osoittaen sormellaan Makutaa ja hymyillen pirullisesti. Manu yskäisi. ”Ja… sinä luulet… että olen päässäsi, niinkö?”<br>\n”En”, Zorak vastasi kuivasti. Sitten hän otti toisen veitsen ja viilsi sillä syvän aukon Makutan vasempaan käsivarteen. Manu voihkaisi, mutta yritti tukahduttaa äänensä. Hän epäonnistui.<br>\n”Tiedätkö, minkälainen ’olento’ olet, Makuta?”<br>\nZorakin lopetettua seurasi toinen, vaakasuora viilto Makutan käsivarren läpi. Manu ähkäisi tuskasta kuuluvasti, ja Zorakin virne leveni.<br>\n”Ja minä luulin olevani sairas”, sai Manu vaivoin sanottua. ”Mitä ajattelit… tehdä, kun olen… vuotanut ulos?”<br>\nZorak hykersi uudelleen.<br>\n”Ajattelitko vain seisoa katsomassa… kun… antidermikseni tunkeutuu sieraimiisi ja… suuhusi… korviisi… tukehduttaa ssssinut.”<br>\nZorak nauroi häiriintyneesti Makutalle. ”Sitähän sinä pelkästään olet. Pelkkää kasa vastenmielistä limaa, joka leikkii kaikkien kustannuksella.”<br>\n<br>\n”Luulette olevanne niin paljon korkeammalla kuin kaikki muut”, hän jatkoi pienen tauon jälkeen.<br>\n”Sekö sinua riivaa? Se, että… me… olemme teitä… kaikin puolin parempia? Me teimme teidän lajistanne… mitä olette”, Manu vastasi. Zorak käänsi katseensa Manuun päin. Hänen silmissään paloi puhdas viha ja kostonhimo.<br>\n<br>\nZorak alkoi viiltää ja sivaltaa Makutan kehon läpi ja repi lukemattomia syviä haavoja häneen. Skakdi hengitti raskaasti. Hän alkoi nauraa. Manu yskäisi jälleen. Verta lennähti Zorakin takille uudestaan, mutta tällä kertaa skakdi ei alkanut pyyhkiä sitä pois. Verta valui myös puhtaanvalkealle lattialle. ”Nyt sinäkin näytät todellisen luontosi”, Zorak kuiskasi intohimoisen raivontäytteisellä äänellä.<br>\n”Te olette kaikki eläimiä. Eläimiä, jotka me loimme”, Manu sylkäisi takaisin. Lisää yskimistä.<br>\n”Tsot tsot, pikku Makuta”, Zorak vastasi ivaten Makutan haavoja. ”Eläinkin puree omistajaansa nurkkaan ajettuna.”<br>\nZorak repäisi toisen aukon Makutan rintakehän läpi.<br>\n”Kostonhimo, <em>Arse</em>stein?” Manu kysyi kuiskaten, eikä pystynyt puhumaan kovin pitkiä aikoja kerrallaan. ”Viha? Mitä sinä hyödyt tästä?”<br>\n”Monellakin tapaa, pikku Makuta” Zorak vastasi. ”Juuri nytkin minä hyödyn monella tavalla. Myös sinä hyödyt tästä.”<br>\n”Kuvitteletko, että tappamalla minut… saat Spiriahin teot tekemättömiksi?” Manu sanoi pilkallisesti. ”Ja minä en käsitä… Zorak… miten <em>minä</em> hyödyn siitä, että… <em>sinä silvot minua</em>.”<br>\nZorak hymyili inhottavasti Makutalle: ”Jotta tiedät paikkasi tässä maailmassa.”<br>\n”Minä tiedän paikkani”, sanoi makuta ja väänsi kasvoilleen virnistyksen ja irvistyksen välimuodon. ”Se on sinun yläpuolellasi.”<br>\n”Sitten, hyvä Makuta, kerro minulle”, Zorak puhui pilkkaavasti. ”Miksi sitten olet täällä?”<br>\n”Ehkä minun… pitäisi kysyä sinulta”, Manu sanoi pyöräyttäen silmiään. ”Miksi… en ole… ilma-aluksessa, jossa olin ennen heräämistäni?”<br>\n<br>\nZorak hymähti.<br>\n”Teidän ’eläimenne’ saattavat olla paljon korkeammalla kuin te luulette.”<br>\nZorak otti pöydästään kahdelta koukulta näyttävän välineen.<br>\n”Minä tavallaan toivon, että elän tarpeeksi kauan voidakseni iskeä tuon työkalusi <em>sinuun</em>.”<br>\n”On aina hyvä pitää toivoa yllä, vaikka kuinka… epätodennäköistä se olisi.” Zorak työnsi metallikoukut Makutan vasemman käden haavaan ja avasi niillä haavan suuremmaksi. Manu parkaisi ja haukkoi sitten henkeään.<br>\n”Epätodennäköisinkin voi tapahtua, sinä iloinen herrasmies”, hän sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen tuskissaan.<br>\n<br>\nZorak otti pöydästä jonkinlaisen kemikaalien täyttämän muovipussin ja työnsi siitä ohuen putken läpi. Putken toisen pään hän työnsi Makutan oikeaan käsivarteen. Manu katseli putkea hetken. Sitten hän sulki silmänsä.<br>\n”Kemia on erittäin mielenkiintoista, rakas Arsestein, mutta sinun pitäisi valita koehenkilösi hieman tarkemmin.”<br>\n”Tiedän, mutta sitten ajattelin… Kuka sinun kaltaistasi tarvitsee?”<br>\nManu naurahti hiljaa. ”Minä itse.”<br>\nHuvittunut virne ilmestyi Zorakin kasvoille. ”<em>Minä itse?</em> En tiennytkään, että Makutoilla on yksilöllisyyttä.”<br>\nZorak otti pöydästä suurimman kirurgiveitsen.<br>\nHän laittoi terän keskelle Makutan ruumista, missä sydänvalon olisi pitänyt olla ja alkoi leikata.<br>\n”Typerys”, Makuta sylkäisi yhtäkkiä niin, että Zorak hätkähti. ”Sinä et tiedä, mistä puhut.”<br>\nZorak lopetti leikkuun ja katsoi Makutaa silmiin.<br>\n”Sinä olet Makuta. Sinä olet osa väistämätöntä pimeyttä. Miten sinä tiedät, ettei sinun minuutesi ole vain harhakuvaa, joka piilottaa totuuden, jota et uskalla kohdata?”<br>\nZorak palautti otteensa veitseen. Manu näytti kuin jäätyneen paikalleen. Hän muisti hallusinaatiot. Hän muisti kredipselleenin vaikutuksen. Hän muisti, mitä oli pelännyt.<br>\nOlenko minä osa jostain suuremmasta?<br>\nMissä on yksilöllisyyteni?<br>\nEhkä hän on oikeassa. Ehkä minä olen. Ehkä minä olen vain muurahaisyhdyskunnan työläinen, joka tekee, miten kuningatar käskee.<br>\nEhkä minua ei ole. Pimeys. Mitä pimeys on?<br>\nMutta täytyyhän minun olla, jos minä olen tässäkin. En ole veljeskunnan asioilla. Olen omana itsenäni. Minä itse.<br>\nArsestein.<br>\nMinua ei niin vain manipuloida. Sitten Manu sanoi skakdille myrkyllisellä äänellä: ”Jos minä olen osa isoa massaa, sinä olet massatuotantoa, skakdiystäväni.” Zorak hyräili.<br>\n”Näetkö? Me taidamme sittenkin olla tasoissa.”<br>\n<br>\nZorak viilsi syvän aukon Manfredin rinnan läpi ja työnsi useita putkia sen sisään.<br>\n”Ehkä niin”, Manfred kuiskasi. ”Minä olen sairas murhaaja. Mutta sinä olet sairaampi.”<br>\nSkakditiedemies kytki putken toisen pään jonkinlaiseen koneeseen, joka oli yhdistettynä lasitankkiin.<br>\n”Nyt haluan osan tuosta <em>minuudestasi</em>.”<br>\n”Idiootti”, tuhahti makuta halveksivasti ja irvisti tuskasta. ”Sinä et ole tiedemies. Olet sadisti. Tiede on hauskaa.”<br>\n”Anna veresi minulle. Anna minulle Antidermis”, Zorak sanoi piittaamatta yhtään Makutan puheista. Hänen silmiensä kiihko sai Manun voimaan pahoin.<br>\n”Mitä sinä saasta kuvittelit sillä tekeväsi?” hän kysyi terävästi, muttei niin terävästi, kuin olisi toivonut pystyvänsä.<br>\n”No, kuten itse sanoit.<br>\n<br>\nTiede on…<br>\n<br>\nhauskaa.”<br>\n<br>\nZorak käynnisti koneen ja alkoi varastaa Makutan antidermistä. Kun lasinen tankki alkoi hurista hitaasti, Manu alkoi tuntea jonkinlaista imua haavassaan, johon putki oli kiinnitetty. Vihreän sameaa nestettä alkoi virrata hitaasti tankkiin. Samalla hänen kehoonsa alkoi muista putkista virrata kemikaaleja, jotka näyttivät siltä kuin ne lamaannuttaisivat ja jähmettäisivat Makutan veren. Makuta Nui tuijotti herkeämättä skakditiedemiestä silmiin. Sitten hän sulki omansa hitaasti. Sitten Zorak alkoi kuulla naurua, joka tuntui tulevan kaikkialta huoneesta.<br>\n”Zzzorak von Maxitrillian Arsssstein. Kahdeksssassssss.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/MOqVoJ1JRnY?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/MOqVoJ1JRnY?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Sssinä leikit sssssuuremmilla assssioilla kuin ussssskotkaan.”<br>\nNauru, joka aluksi oli ollut matalaa ja käheää, kiihtyi nyt dissonanssisesti kirkkaaksi ja kimeäksi kirkunaksi, kunnes vaipui hiljaisuuteen. Zorak katseli Makutaa hämmentyneesti. Hän tarkkaili konetta samalla, eikä antanut katseensa erkaantua Makutasta. Kone oli yhä toiminnassa, kuin mitään ei olisi tapahtunut.<br>\n”Täällä on niin valoisssaaaa… kuin olissssime ydinfuussssion kesssskellä. Mitäpä muuta varjo olisssssikaan kuin valon puutetta.”<br>\nMakutan värit alkoivat tummentua. Kaiken sotkeva veri alkoi muuttua mustaksi, kuin siihen leviäisi jotain värjäävää ainetta.<br>\n”Mutta toissssaalta… mitäpä muuta valo onkaan kuin varjon puutetta.”<br>\nZorak piti itsensä valmiina varmuudenvuoksi. Katossa olevan kristallikynttiläkruunun kynttilät sammuivat huomaamattomasti. Makuta avasi jälleen silmänsä. Punainen hehku oli voimakasta ja melkein kokonaan jo mustaksi muuttuneesta ruumiista hyvin erottuvaa. Silmät vainosivat Zorakia.<br>\n”Voit leikkiä pahaa noitatohtoria, Arsssstein, mutta sssssinun on hyvä muisssstaa, kuka on todellinen varjojen messssstari.”<br>\nMakutan ruumis oli jo täysin mustaa massaa. Haavoihin johtavat putket jäivät siihen kellumaan kuin säilötty silmämuna etikkaan. Manun ruumiista alkoi kasvaa mustia lonkeroita, jotka alkoivat heilua ympäriinsä hallitsemattomasti. Samalla makutan koko ruumis muuttui veltoksi massaksi ja alkoi pursuta yli pöydän laitojen.<br>\nZorak perääntyi vähitellen taaksepäin ja tarkasteli tilannetta hätkähtäneenä.<br>\n<br>\nHuoneen valot alkoivat himmetä. Tuntui, kuin huoneen keskellä olevalla pöydällä makaava musta massa olisi absorboinut kaiken valon huoneesta. Zorak katseli järkyttyneenä, kuinka musta massa valui alas leikkauspöydältä ja alkoi liikkua häntä kohti. Lonkerot tavoittelivat hänen kurkkuaan. Zorak käynnisti nopeasti huoneen turvallisuusjärjestelmän. Makuta Nui lipui yhä lähemmäs Zorak von Maxitrillian Arstein VIII:tta, joka oli perääntynyt huoneen ovelle. Makuta oli peittänyt massallaan koko pöydän ja valunut siitä vielä yli. Yhtäkkiä siinä kohtaa, missä oli ennen luultavasti ollut rintakehä, avautui verenpunaisena törröttävä suuri silmä. Valtava pupilli tuijotti skakdia herkeämättä eikä päästänyt katsettaan tästä sillä välin, kun lonkerot lähestyivät Zorakia.<br>\n<br>\nTurvajärjestelmän käynnistämisen seurauksena huoneen seinistä ilmestyi tykkejä, jotka tähtäsivät Makutaa päin ja ampuivat. Makuta ei näyttänyt huomaavan siihen kohdistuneita ammuksia. Itse asiassa ammukset katosivat mustan tahmean massan sisään. Makutan silmä kääntyi yhden tykin suuntaan, ja siitä sinkoutui sokaiseva verenpunainen säde, joka räjäytti tykin kappaleiksi. Sama toistui nopeasti muillekin tykeille, ja seiniin jäi muutama savuava reikä. Zorak tunsi kylmän hien valuvan otsaltaan. Juuri sillä hetkellä Zorak ehti muistaa varmuuden vuoksi hihassaan olevan ässän. Skakdi hakkasi viereistä seinää, jolloin seinä avautui pudottaen suurikokoisen kiväärin hänen kätensä ulottuville.<br>\n<br>\nArstein nappasi kiväärin ja ampui heti Makutaa. Kivääristä lensi sähköistetty valokivestä muokattu ammus, joka onnistui osumaan varjomassaan. Alkoi kuulua hirvittävää korvia riipivää kirkumisääntä, joka oli tehdä Zorakin kuuroksi. Lonkerot olivat kietoutuneet valokiviammuksen ympärille ja peittäneet sen, mutta se hehkui mustan varjomassan läpi. Ääni vaipui hitaasti hiljaisuuteen, ja musta massa alkoi kerääntyä ammuksen ympärille kuin se olisi imenyt kaiken massan huoneesta itseensä. Massasta muodostui epämääräisen hahmon tukiranka, jonka sisään kaikki vetäytyi. Siinä vaiheessa, kun Zorak pystyi erottamaan Kraahkanin pään kohdalta Makutaa, tämä alkoi nauraa mielipuolisesti. Kun makutan muoto oli täysin palautunut ennalleen, nauru yhä vain jatkui. Kun Zorak uskaltautui menemään lähelle, Makuta Nui jatkoi nauramistaan. Skakdi tarkasteli Makutaa nyt läheltä – kuitenkin turvallisen välimatkan päästä. Lopulta tämä lopetti nauramisen ääni särkyen ja lyyhistyi kasaan valokiven viereen.<br>\n<br>\nZorak silmäili hetken Makutan kehoa ja sitä, mitä oli jäljellä huoneesta.<br>\nHuone itsestään oli hämmästyttävän ehjä, mutta useimmat tavarat huoneen sisällä olivat tuhoutuneet Makutan toimesta. Arstein tarkisti Antidermistä pumppaavan koneen. Lasitankissa ei ollut enää antidermistä, ja mitä ainetta ikinä olikaan sen sisällä, hän oli varma, ettei se antaisi paljonkaan hyödyllisiä testituloksia. Zorak arveli, ettei Makuta tainnut sittenkään olla pelkkää vastenmielistä limaa. Hän katseli hetken Makutan kaatunutta ruumista. Hän oli nähnyt Makutan silmiin. Hän oli nähnyt tämän silmissä tyhjyyden, joka on vastassa kaikkeen, mikä on olemassa.<br>\nZorak päästi heikon hykerryksen.<br>\n<br>\nSkakdi poistui huoneesta ja käski oven ulkopuolella odottavia Avhrak Feterrojaan upottamaan Makutan uudelleen protodermiksen sisään. Sitten hän asteli käytävää pitkin ulos huoneesta hiljaa hyristen.<br>\n<br>\n[spoil]<img class=\"postimage\" src=\"http://www.majhost.com/gallery/Great-Spirit/Bionicle/Klanon-Consept-Art/domek-manu-yhteistyo.gif\">[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1274,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-09-27T14:58","content":"<strong>Klaanin tilukset</strong><br>\n<br>\nEläväisellä keskusaukiolla talsiva nelikko pysähtyi hetkeksi katselemaan, kun pieni Matoran-joukkio veti harvinaisen kovaäänistä ja efektipitoista mainospuhetta. Pyrotekniikalla höystetty lattianpesuaineen mainonta veti väkeä puoleensa, saaden lopulta päätään pudistelevan nelikon jatkamaan matkaansa.<br>\n<br>\nLopulta se saapuivat pääporteille, jossa he astuivat yksitellen sisään, jatkaen matkaansa kohti aulatiloja. Pian nelikko kuitenkin huomasi mustahaarniskaisen hahmon kävelevän heitä vastaan. Matoroksi tunnistettu hahmo nyökkäsi jo etäisyyden päästä ja outo karavaani pysähtyi siihen paikkaan.<br>\n<br>\n”Sieltähän sinä tulet, melkein luulin jo, että unohdit.” Killjoy hymähti ja virnisti kypäränsä takana: ”Oikeastaan unohdin jo. Onneksi minulla on kävelevä kalenteri mukana.” Ruki murahteli tyytymättömänä taimmaisena, hiljentyen kuitenkin Sarajin luodessa tähän katseen, jota pystyi ehkä parhaiten kuvailemaan sanoilla: ”Jumankauta ole nyt hetki hiljaa.”<br>\n<br>\n”Olen kasannut tiimiä lähtöä varten, alamme olla valmiina. Sinunkin kannattaisi varmaan laittaa itsesi valmiiksi, lähtöön ei ole enää kauaa aikaa”, Matoro ohjeisti. Killjoy kuitenkin napautti vyötäröllään lepääviä tarvikelaukkujaan: ”Minulla on kaikki mitä tarvitsen, voin lähteä jo satamaan odottamaan.” Tämän sanottuaan Killjoy kääntyi taakseen ja huikkasi Rukin Sarajin ja Creedyn takaa. ”Sinä, hae tavarasi ja tule sitten satamaan.”<br>\n<br>\nMatoro kohotti kulmiaan ja katsoi Rukia hieman epäileväisenä. ”Sinä tulet mukaan? Eikö sinulla ole töitä aulassa?” Ruki pudisteli päätään: ”Ei, koko aula on remontissa ja hommiani hoidetaan hieman hajanaisesti muilla tahoilla. Minulla on aikaa pieneen reissaamiseen. Lisäksi tämä teidän mahtava soturinne on mennyt vammauttamaan itseään ja tarvitsee kuntoutusta.”<br>\n<br>\nKilljoy huomasi sanojen ”mahtava soturi” ivallisen äänensävyn ja hoputti Rukin linnakkeeseen pakkaamaan. Muut katselivat hetken, kun Toa juoksi aulaan ja sitä kautta portaat ylös. Matoro ryhdisti selkänsä, valmiina ilmoittamaan vielä viimeisen asiansa. ”Ai joo, ja vielä yksi juttu. Ne Ath-munkit vaativat, että Beta täytyy ottaa reissulle mukaan.”<br>\n<br>\nKilljoyn reaktiona karjaisema ”MITÄ?” kaikui koko pihamaan halki, saaden koko alueen Matoranit vilkaisemaan kohti joukkiota. Killjoy tajusi tämän, vilkuili hieman ympärilleen ja jatkoi sitten, hieman entistä hiljaisemmalla äänellä: ”Tässä ei ole mitään järkeä. Ensin meille tarjotaan tilaisuutta, joka haisee pahemmalle kuin sen kylähullu Kongubossin kokkauset ja nyt ne vielä vaativat tätä. Kai sinäkin nyt tajuat, että tämä on räikein ansa koskaan?”<br>\n<br>\nMatoro pudisteli päätään, ymmärtäen kuitenkin Killjoyn pointin. ”Tawa on tehnyt jo päätöksensä, Beta lähtee mukaan. Ja ota huomioon, he ovat uskovaisia. He ajattelevat pyhiä esineitä hieman eri tavalla kuin me. Tämä on oljenkorsi, jota olemme kaivanneet pitkään. Meidän on pakko kokeilla.” Killjoy ei tuntunut rohkaistuvan asiasta, vaan naputteli hieman hermostuneena nyt panssareitaan. ”Meidän on parempi olla hyvin varuillamme. Sirun täytyy olla koko ajan useamman henkilön vartioitavana. Aseet valmiudessa ja mieli terävänä.”<br>\n<br>\n”Aina ei tarvitse pelätä taistelua tai ongelmia. Entä jos kerrankin asiat menevät kuten suunniteltiin? Meidän tiellemme on osunut viime aikoina niin paljon eri muuttjia, että jossain vaiheessa tilanteen on pakko rauhoittua. Varovaisuus on hyvästä, mutta me emme mene sinne aseet tanassa, kuin joku militaristinen valtio.”<br>\n<br>\nKilljoy hymähti hieman tyytymättömänä, mutta päätti jättää keskustelun tällä kertaa siihen. Hän tiesi, että sos Tawa oli päättänyt jotain, sitä ei muutettu. Joy nyökkäsi Toalle, joka sopi tulevansa satamalle, kun oli saanut asiansa hoidettua. Killjoy lähti jo kävelemään kohti satamaan kääntyvää tietä, kunnes hän muisti Sarajin ja Creedyn ja kääntyi ympäri.<br>\n<br>\n”Te kaksi, pitäkää mökkiäni silmällä. Tämä Metsästäjädilemma on saatava selville. Ne yrittävät jossain vaiheessa uudelleen. Olkaa valmiina ja hankkikaa informaatiota. Liityn joukkoonne kun palaan saattomatkaltani.” Kaksikko nyökkäsi ja pikaisen sananvaihdon myötä jokainen lähti omiin suuntiinsa. Killjoy ei kuitenkaan voinut olla ajattelematta sanojaan:<br>\n<br>\n”Jos palaan...”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1275,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-09-28T12:53","content":"<strong>Bio-Klaanin saari</strong><br>\n<br>\nDie Tärtä oli hyökkäillyt linnakkeen lähistöllä sijaitseviin Matorankyliin hankkimaan epämääräisiä ammuksia. Kaikki oli kuitenkin tehty niin pienin äänin, että mitään suurehkoa taistelua ei ollut vielä tapahtunut.<em> Vielä.</em> Kymmenet soluttautujapiraatit olivat onnistuneet heikentämään saaren tärkeimmän sataman puolustusta. Mustassa yössä oli helppo varastaa suuria määriä, eikä kukaan Matoran voinut herätä varkauteen. <em>Vielä</em>.<br>\n<br>\n\"Avatkaa tuli!\" Kuului huuto Maan Turaga Anonymmeliltä.<br>\nSadat sekalaiset ammukset lensivät satama päin. Moottoroidut tai soudettavat veneet rantautuivat merirosvoja kyydissään. Pahinta oli, että kukaan ei yrittänyt vastaiskua.<br>\n<br>\nUn-Tak katseli suunnitelmia enemmän tai vähemmän noudattavaa iskua. \"Neiti Kapteeni, uskotteko, että Klaanilla on tarpeeksi laadukkaita laitteita tarkoituksiisi?\"<br>\n\"Jos heillä ei olisi...\" Anonymmeli aloitti synkällä äänellä, jonka jälkeen huokaisi. \"...kenellä sitten?\"<br>\n\"Ehkäpä Nazorakeilla?\"<br>\nTuraga katsoi perämiestä kummissaan. \"Mitä ne ovat?\"<br>\nUn-Tok ei vastannut. Hän sieppasi Megafonin ja huusi tykistölle: \"Sytyttäkää seuraavat ammukset!\"<br>\n<br>\nJopa puolet Klaanilaisten aluksista olivat tyhjennetty sekalaisista luotaimista ja arvoesineistä. Ympäröivä alue paloi suurehkoissa liekeissä, mutta silloin merirosvojen riemu keskeytettiin. Puolustusvoimat olivat saapuneet.<br>\n<br>\nUn-Tak katsoi joukkoja. Niitä ei ollut monta, eikä Le-Matoran huomannut yhtään Klaanin jäsentä siinä. He olivat vain Matoraneja. Monia eri elementisiä Matoraneja. Osa teki Matoran Nuita, ollakseen vahvempia. Un-Tak katsoi noita Matoraneja.<br>\n<br>\nHän hyppäsi alas ja lähti juoksuun. Pari Ko-Matorania yritti estää, mutta toiselta Un-Tak löi miekallaan pään irti, toiselta käden, jolloin Matoran jäi makaamaan maahan ja jäi sitten merirosvojen jalkojen alle. Nämä Matoranit eivät ehtineet tehdä enää Matoran Nuita.<br>\n<br>\nMonia piraatteja lähti taisteluun. Osa jäi laivaan valmistautumaan laivan valtaukseen. Osa hyppäsi veteen. Kapteeni Anonymmeli katsoi kummissaan noita Matoraneja. Miten he olivat voineet tulla näin nopeasti. Kapteenilla ei ollut suunnitelmaa tälläistä varten. Mutta Un-Takilla näytti olevan. Kapteeni ihmetteli tuota Le-Matorania. <br>\n<br>\nMatoran Nuit saivat kaadettua monia piraatteja. Kahdeksan Matoran Nuita oli muodostettu ja niistä noin kolme oli kaadettu. Klaanin Matoranien joukkojen määrä oli ollut n. 60 joista 48 muodostanut Matoran Nuin. Loput kaksitoista olivat valmistautuneet ottamaan takaisin Merirosvojen ryöväämät tavarat.<br>\n<br>\nNäistä kahdestatoista oli enää seitsemän jäljellä. Piraatteja oli ollut satoja ja vain muutamia kymmeniä ruumiita oli maassa. Matoranit eivät voineet oikein mitään piraateille, eikä heillä ollut aikaa kutsua muita. He pidättelisivät niin kauan, kunnes muut Klaanilaiset saapuivat.<br>\n<br>\nMaan Turaga ei arvannut ryöstöretken olevan näin helppoa. Pian he saisivat lähteä pois täältä. Mutta Un-Tak oli vielä arvoitus hänelle, jonka Anonymmeli selvittäisi. Sen hän tiesi.<br>\n<br>\nUn-Takin taistelu meni hyvin. Hän oli kaatanut jo yhden Matoran Nuin ja lisää joukkoja saapui koko ajan auttamaan häntä. Pian suurin osa Matoraneista oli kaadettu tai vangittu. Heidät oli pakotettu muuttumaan takaisin Matoraneiksi ja heidät oli viety laivaan. Anonymmeli oli käskenyt miehistönsä viedä pois kaikki kuolleet ruumiit, jotta ryöstöä ei huomattaisi heti. Nämä ruumiit oli viety veden hautoihin.<br>\n<br>\nAnonymmeli lähti nyt miehistönsä kanssa Die Tärtällä kohti merta. Pois Bio-Klaanista. Häntä vain arvelutti ne Nazorakit. Mitä ne olivat? <br>\n<br>\n[spoil]Tämän viestin teki yhteistyössä Tronie ponie ja Blozie. Kunnia heille.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1276,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-09-28T15:19","content":"<strong>Bio-Klaanin satama<br>\nLaituri 6</strong><br>\n<br>\nOli aikainen aamu. Päivän ensimmäiset uutiset olivat käsitelleet outoa hyökkäystä yhteen Klaanin lähikylistä. Luultavasti merirosvoja, koska varastoista puuttui paljon tavaraa.<br>\n\"Merirosvoja. Ihan kuin Allianssissa ei olisi tarpeeksi riesaa\", Matoro mutisi itsekseen kävellessään painotuore Klaanilehti käsissään. Kello lähenteli seitsemää. Aamu oli kolea ja talvi teki tulojaan. Matoroa viileys ei haitannut, se suorastaan rentoutti. <br>\n<br>\nPitkällä, puisella satamalaiturilla numero kuusi odotteli jo Klaanilaisia ankkurissa olevan höyrylaivan edessä. <br>\nMatoro taittoi Klaanilehden rullaksi ja pujotti vyöhönsä miekkakotelon viereen. <br>\n\"Huomenta\", hän tervehti. Laiturilla odotteli Sadje sekä Troopperi ja Bloszar oudon akvaarionsa kanssa. <em>BKS Hildemarista</em> kuului ääniä. Matoro arveli Hain tai jonkun miehistön jäsenen tarkistavan paikkoja.<br>\nLyhyen mekaanisen tervehdystenvaihdon jälkeen keskustelu tyrehtyi hetkeksi. Kaikki ajattelivat vain edessä olevaa tehtävää. <br>\n<br>\n\"Miksi niin hiljaista?\" Tronien telepaattinen viesti kaikui paikallaolijoiden päissä.<br>\n\"Bloz. Mistä sinä löysit tuon akvaarion?\" Matoro kysyi suoraan tulen toalta.<br>\n\"Joku tyyppi verstaassa antoi sen minulle\", Bloszar vastasi ennen kuin Tronie ehti viestittää saman asian. <br>\n\"Niin hei. Sadje. Minne me tarkkaan ottaen olemme menossa?\" Matoro kääntyi matoranin puoleen.<br>\n\"Uskontomme pääsaarelle hieman Eteläisestä Mantereesta länteen. Annan tarkan kartan aluksen kapteenille\", Ath-munkki kertoi. <br>\n<br>\nKilljoy saapui punaisessa, uhkaavassa haarniskassaan paikalle Veden Toan kanssa.<br>\n\"Koska lähdemme?\" hän kysyi ensimmäisenä. <br>\n\"Odotamme pari tyyppiä ja Beetan\", Matoro vastasi ohimennen. <br>\nJoy aikoi murahtaa jotain Beetasta ja ilmiselvästä ansasta, mutta huomattuaan matoranin ei sanonut mitään. <br>\n\"Ketä odotamme?\" Ruki kysyi.<br>\n\"Sugaa\", Troopperi vastasi lyhyesti. <br>\n<br>\n\"Hei tyypit, mitä te siellä satamassa. Tulkaa tutustumaan kaunokaiseeni!\", Hai huudahti yhtäkkiä korkealta höyrylaivan komentosillalta. Laiturilla odottava joukkio päätti parin mielipiteenvaihdon jälkeen siirtyä alukseen odottamaan. Sadje oli harmissaan siitä, ettei tiimissä ollut kuutta jäsentä. Ei-kuudella-jaollinen luku tarkoittaa suurempaa riskiä tehtävän epäonnistumiselle. Ath ei olisi välttämättä suotuisa.<br>\n<br>\nKeltamusta alus oli ahtaampi miltä se oli näyttänyt. Tämä johtui pääosin kaikkialla olevista ruoka-, varuste- ja aselaatikoista. Paatilla oli Kapteeni Hain lisäksi viisi matorania. Alus oli onneksi panssaroitu ja yllättävän järeästi aseistettu. Kannen suuren cordak-tykin mallia käytettiin normaalsiti suurissa ilmalaivoissa, joten se kykeni aiheuttamaan suurta vahinkoa kaikelle, mikä hyökkäisi alusta vastaan.<br>\n<br>\nMatoro selasi mielessään kaikkia laivoja joilla oli viime aikoina matkannut. Suurin osa niistä oli enemmän tai vähemmä´n merirosvolaivoja. Matoro tajusi vasta nyt miten paljon oli ollut merirosvojen kanssa viime tehtävillä. Itse asiassa tuntuu siltä, että merirosvoja tunkee joka paikasta Klaanin seutuville.<br>\n<br>\nValkosininen Toa oli laskeutunut kannelle esittelemään ylpeänä alustaan. Alukseen oli nimenomaan tätä tehtävää varten rakennettu salainen tila ruumaan, Nimdaa varten.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1277,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-09-29T16:20","content":"<strong>Tuntematon huone</strong><br>\n<br>\nOli pilkkopimeää.<br>\n<br>\nPimeys itsessään ei haitannut keltaista kyklooppia, joka makasi sileällä alustalla. Pelottavampaa oli pimeyden tyhjyys, äänettömyys, passiivisuus. Tongu oli ansassa aivojensa kanssa. Eivätkä ne olleet hiljaa.<br>\n<br>\nNormaalisti sekään ei olisi haitannut. Tällaisessa tilanteessa hän olisi normaalisti suunnitellut mielessään jotain aluksen prototyyppiä, yhdistellyt kuvitteellisia rattaita tai miettinyt aivosähköstä koostuvia voimansiirtojärjestelmiä.<br>\n<br>\nMutta nyt hän oli nähnyt unia. Hirveitä unia. Se takkimies... Feterrat. Sitä kaasua, mitä Guartsu sai köhiä. Tongulla ei ollut hajuakaan aineen nimestä. Se tietämättömyys oli harvoja asioita, jotka olivat nyt hyvällä mallilla.<br>\n<br>\nKesti tunti. Ehkä kaksi. Ehkä monta.<br>\n<br>\nOli kuin salama olisi iskenyt. Kymmenet kirkkaat loisteputkilamput syttyivät katossa. Tongu peitti äkillisen valaistuksen leimahtaessa ainoan silmänsä toisella kädellään.<br>\n<br>\nSilmä tottui pikkuhiljaa. Kesti kolme varttia ennen kuin Tongu näki kunnolla.<br>\n<br>\nHuone oli nelikulmainen, seinät olivat vain hieman Tongua pidemmät. Nurkissa oli hiekkaa. Yhdessä oli ruukusta kasvava palmupuu. Se oli muovia. Huone oli myös hyvin korkea. Seinät olivat panssarilasia, mutta niiden takana oleva laajempi huone oli tyhjä paria pömpeliä lukuun ottamatta. <br>\n<br>\nSuuremman huoneen ovi avautui. Sisään asteli liiankin tuttu hahmo. Viimeisten päivien aikana Tongu oli oppinut vihaamaan Zorak von Maxtrillian Arstein kahdeksatta melkein eniten kun mitään muuta tässä universumissa. Melkein.<br>\n<br>\nArvioimatta sen kummemmin lasin kestävyyttä keltainen jätti nousi ja yritti iskeytyä lasia vasten. Tuhoon tuomittu yritys kuitenkin epäonnistui, kun takeista pitävän Skakdin kädessä oleva pieni kaukosäädin lähetti signaalin Keetongun kehoon asetettuihin pieniin sähköshokkikojeisiin.<br>\n<br>\nZap.<br>\n<br>\nSe sattui.<br>\n<br>\nAika lailla.<br>\n<br>\nKun Tongu oli jotenkuten toipunut shokista –hän värisi ja huojui yhä- Skakdi painoi säätimensä toista nappia. Tongun häkin (Tai no, kokonsa puolesta vitriinin) katosta aukesi luukku. Sieltä tuli kirkasvärinen rengas, muutaman metrin halkaisijaltaan. Sieltä tuli myös mekaaninen käsi, joka piteli banaania. Se jäi renkaan taakse vähän kykloopin päätä korkeammalle.<br>\n<br>\n<em>Banaania. Se saakelin hienohelma pitää minua pilkkanaan.</em><br>\n<br>\nTongu nappasi suurilla kourillaan renkaasta vääntääkseen sen rullalle. Hän ei olisi hovinarri tai koulutettu apina pakonkaan edessä.<br>\n<br>\nZAP.<br>\n<br>\nTällä kertaa isolla kirjoitettuna. Jättiläisen biomekaaninen pumppu ei kestäisi tällä tahdilla kovinkaan pitkälle. Ei auttanut muu kuin kivuta renkaan läpi. Bio-Klaanin laivaston komentaja ja pääinsinööri tunsi itsensä typeräksi ja voitetuksi, mutta nieli kunniansa. Banaani putosi. Se oli ruskea ja eltaantunut, mutta jätti nieli senkin.<br>\n<br>\nHedelmää pitänyt mekaaninen käsi palasi katon sisään. Se palasi sytkäri kädessään ja sytytti sirkusrenkaan palamaan. Uusi banaani. Uusi temppu. Tongu puri hammasta. Panssarilasin takana Zorak von Maxitrillian hymyili sanomatta sanaakaan.<br>\nEiväthän elukat ymmärtäneet puhetta.<br>\n<br>\nTätä kaikkea jatkui kymmenien minuuttien ajan. Zorak hykerteli itsekseen nähdessään suuren ja mahtavan Keltaisen jättiläisen tottelevan käskyjään. Olkoon, että klaanilaiset olivat voittaneet Nynrahilla. Olkoon, että skakditiedemies oli ensimmäistä kertaa lähellä kuolemaa sitten Zakazin sodan. Välillä työn ja tieteen välissä tarvittiin myös viihdykettä.<br>\n<br>\nKun Zorak von Maxitrillian Arstein VIII kuuli ruosteisen, saranamaisen äänen takaansa ja useita hitaita, onttoja ja lähestyviä askelia, hän tajusi, että viihdykkeen aika oli ohi.<br>\nVielä lievää jalkakipua poteva Zorak kääntyi kokonaan ympäri. Skakdi-tiedemiehen harmaiden kasvojen hymy laantui, kun hän näki pitkän käytävän päässä seisovan vihreäkaapuisen hahmon.<br>\n<br>\nHahmo otti pitkillä, kaavun peittämillä jaloillaan jäykkiä, vieterimäisesti joustavia askelia kohti Zorakia ja Keetongua. Ruosteinen natina kaikui pitkin huonetta ja olennon nivelet naksahtelivat vanhuuttaan. Jäykästä liikehdinnästään huolimatta hahmo oli kuitenkin muutamassa silmänräpäyksessä aivan Zorakin edessä.<br>\nSkakditiedemies katsoi kaavun sisälle. Sieltä tuijotti takaisin jotain muinaista. Jotain elotonta. Kaksi silmää kiilui eleettöminä tummanvihreän kankaan keskellä. Olento hengitti ensiksi raskaasti sisäänpäin ennen kuin henkäisi tuskaisesti ja vihloen ulospäin. Zorak von Maxitrillian Arstein kahdeksannen kasvoille puhaltui jääkylmää, kuolemalta tuoksuvaa ilmaa.<br>\n<br>\nZorak katsoi kysyvästi vihreäkaapuisen olennon kiiluviin silmiin. Kesti hetken, että olento sai nostettua skakdista katsottuna vasemman, kaavun hihan peittämän kätensä ja osoitettua sillä suurta keltaista Rahia, joka katseli hämmentyneenä vankisellistään tulijaa. Kaapuhahmon vasen käsi piti noustessaan suuren metallisen jousen virittymisääntä, kunnes pysähtyessään se kuulosti lukittautuvan metallisesti korvia vihloen paikalleen.<br>\nOlennon vasen kämmen valahti esiin ja Zorak vilkaisi sitä vaivihkaa. Kämmen oli osittain tummanvihreä ja osittain musta. Tarkemmalla tutkinnalla Zorakille selvisi, että mustat ja vihreät alueet oli kuin neulottu toisiinsa kiinni groteskisti ruskeilla ompeleilla. Olennon luonnottoman pitkät sormet olivat luisevat ja ruosteen värjäämät. Käsi tärisi hieman.<br>\n<br>\nZorak lakkasi hymyilemästä. Hän tiesi täysin, mitä tämä Nukke oli tullut hakemaan. Hän ei tiennyt, miten se oli päässyt sisään hänen huomaamattaan, mutta asiaa olisi tutkittava.<br>\nEi olisi suotavaa, että Punainen Mies pääsisi Zorakin luo milloin tahansa.<br>\n<br>\nZorak huokaisi ja lähti astelemaan kohti omaa huonettaan. Sopimus oli tehty ja hänen olisi luovutettava vangit toisiin käsiin. Pian Feterrat kantoivat kolmea sähkön voimin tainnutettua klaanilaista Nihilistille. Olennolle, joka veisi heidät Avdelle.<br>\nGuardianin henkiinjättämisestä Zorak oli tyytyväinen, mutta hän ei löytänyt tarvetta muille kahdelle. Kukaan ei olisi surullinen, jos se makuta poistettaisiin tästä maailmasta lopullisesti.<br>\nAvde kuitenkin löysi. Hän löysi aina käyttöä kaikelle. Juuri nyt liiketoverin pyyntöihin oli vain myönnyttävä, mutta sitä ei onneksi enää kestäisi kauaa.<br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\"><strong>Pimeys</strong><br>\nLähetti.<br>\nTorni.<br>\nSotilas.<br>\n<br>\nLähetti. Se, joka astuu mustaa tietä. Se, joka on uhmaava mustaa kuningasta.<br>\nVanha soturi. Sinua tarvitsemme vielä taistelemaan urhoollisesti. Sinua tarvitsemme vielä syötiksi.<br>\n<br>\nTorni. Se, joka suojaa valkoista kuningasta. Se, joka suojaa valkoista kuningatarta. Se, joka suojaa kansaa kuin rautamuuri.<br>\nSinua tarvitsemme vielä puolustamaan itseäsi heikompia.<br>\n<br>\nSotilas.<br>\nSinua me emme tarvitse nyt.<br>\nMutta aikasi on koittava. Sillä tulee aika, jolloin astut pelilaudan päähän. Aika, jolloin vapautat täyden potentiaalisi.<br>\nSinua tarvitsemme vielä.</span><br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tongukohdat ovat Tongutuotantoa ja loppu on loletteikinäarvaakukatuotantoa</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1278,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-10-01T11:24","content":"<strong>Bio-Klaanin saari, luola</strong><br>\n<br>\nPullea vesipisara tipahti luolan harmaasta katosta lattialle yhtä vauhdikkaasti kuin Guechexin mieliala oli tehnyt viestinviejän kertoessa asiansa. Sateesta märkä, likaisenharmaa Zyglak oli tullut piilotettuun luolaan apea ilme kasvoillaan ja murhe sydämessään. Pelonsekaisin tuntein odotettu oli viimein tapahtunut: Skakdit olivat ottaneet Zyglak-joukot komentoonsa. Kuulemma ainoastaan Nazorakien läsnäolo oli estänyt tilannetta räjähtämästä täysin kahden sotaisan lajin johtoportaiden yhdistyessä.<br>\n<br>\nIlmeisesti Guechexin johtama, parikymmenhenkinen iskuryhmä oli viimeinen itsenäisesti toimiva Zyglak-joukko. Se tarkoitti, että tämä oli viimeinen tilaisuus todistaa Zyglakien kyvyt. Se tarkoitti, että oli ensisijaisen tärkeää onnistua. Ensisijaiseen tärkeää eliminoida Tawa.<br>\n<br>\nLuolan suurimman tilan toisella laidalla Alinnel katseli lajikumppaneidensa kanssa oman puolisonsa ja lähetin keskustelua kuulomatkan ulkopuolelta. Uutiset eivät selvästikään olleet hyviä, mutta hän huomasi Guechexin suhtautuvan kuulemaansa rauhallisesti, kuten johtajan kuuluikin. Samalla kivi vierähti Alinnellin sydämeltä: Meille ei ollut voinut käydä mitään paluumatkalla muiden luo. Sitä Gue ei olisi ottanut vastaan moisella asiallisuudella, ei edes kaikkien miestensä edessä.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nPieni sammakkorahi Napo keinutteli takajalkojensa varassa pyöreässä, miellyttävästi valaistussa huoneessa. Siellä oli myös muutama muukin lemmikkinä toimiva pikkurahi, jolle ei ollut erityisen suurta hyötyä sotatilan poikkeusoloissa.<br>\n<br>\nEdesmennyt respa-Toa oli pitänyt sydämen asianaan huolehtia kaikenkarvaisista lemmikeistä omistajien tehdessä jotain kiireellistä, mutta hän oli, kuten mainittua, edesmennyt. Nyttemmin useat vapaaehtoiset hoitivat lemmikki-raheja ehtimistensä mukaan, ja uusimman lemmikinhoitajan vuoro oli juuri alkamassa. Napolla oli nälkä, joten sen mielestä vuoro voisi alkaa tasan nyt.<br>\n<br>\nOvi aukesikin juuri parahultaisesti, ja sisään astui sininen Matoralainen, joka kantoi kasvoillaan limeä Hauta. Lisäksi hän hymyili liikaa. Ihan liikaa. Napo unohti nälkänsä, ja sen sammakkosieluun iski pelko kuin tuhat tikaria, joihin kaikkiin on kaiverrettu sana ”Dinem”.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1279,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-10-01T11:55","content":"<strong>Bio-Klaanin saari<br>\nEräs Zyglakien kylä<br>\n</strong><br>\n<br>\nTaivas oli pilvinen nuhjuisen slummialueelta näyttävän kylän yllä. Tunnistamattomasta puutavarasta tehdyt hökkelit olivat nähneet parhaat päivänsä, tai Zyglakeja ei yksinkertaisesti kiinnostanut kylänsä ulkonäkö. Ei sillä, että skakdit olisivat välittäneet ulkonäöstä.<br>\n<br>\nKlaanin saaren Skakdi-joukkojen johtaja käveli liejuisessa maassa kannoillaan skakdeja. Leveät skakdinjalat kantoivat hyvin kostealla maaperällä. Vasta hetki sitten tilanne kylässä oli ollut livetä täydeksi sodaksi skakdien ja zyglakien välillä, mutta paikalla ollut nazorak-partio sai vaivoin estettyä tilanteen. Kolmen lajin yhteiselo ei selvästikään toiminut kovin hyvin.<br>\n<br>\nJoen ruskea vesi mateli hitaasti kohti merta. Sielä täällä kasvoi yksinäisiä puita. Horisontissa siinsi Mt. Ämkoo, joka ei tuntunut muuttuvan koskaan.<br>\n<br>\nGaggulabio kiehoi turhautuneisuudesta. Jos häneltä olisi kysytty, hän olisi tapattanut kaikki säälittävät, eläimelliset zyglakit heti, mutta Nazorakit puolustivat näitä jostain käsittämättömästä syystä. Ainut, mikä häntä piristi, oli se, että zyglakit olivat nyt hänen komennossaan. Hän saisi tehdä uusilla lemmikeillään mitä halusi. Ja jos ne kapinoitsisivat, Labio tapattaisi ne. Mitä ilmeisemmin hän ei ollut koskaan perehtynyt zyglakien voimiin.<br>\n<br>\nKylään oli jäänyt Werekk, joka oli maltillisin - tai vähiten agressiivinen - skakdijohtaja jonka Labio oli joukoistaan löytänyt. Gaggulabio itse henkivartijoineen halusi jättää säälittävän kylän niin pian kuin suinkin. <br>\n<br>\nSkakdien liskomaiset ratsut odottivat puuhun köytettyinä. Rahit olivat harmaanvihreitä ja nelijalkaisia. Niillä oli pitkä häntä ja eteenpäin suippeneva pää. <br>\nGaggulabio ja hänen kätyrinsä hyppäsivät olentojen selkään ja karauttivat metsään. Seuraavana listalla olisi muutaman aluksen takavarikoiminen Nazorak-satamasta ja invaasio oudolle saarelle vähän matkaa Klaanista.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1280,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-10-01T12:02","content":"<strong>Klaanin sairasosasto</strong><br>\n<br>\n<span style=\"font-size:65%;line-height:normal\">Jatkoa edelliseen Umbra-viestiin...</span><br>\n<br>\n\"Umbra? Nimesi on siis Umbra? Luulin että tässä universumissa on vain kaksi Umbraa, minä ja se rullaluisteleva värihirviö Voya Nuilta...\" Umbra huudahti kun hän sai kuulla edessään olevan ylisuuren Ba-Matorania muistuttavan olennon olevan nimeltään Umbra. Moderaattori ajatteli että tämä oli joko Paaco tekemä temppu Mahikillaan, tai Visokki leikki illuusiokyvyillään Umbran hajanaisessa mielessä.<br>\n<br>\n\"Puhun totta, ystäväiseni\", Matoran köhisi. Hänen oransseilla kasvoillaan oli jotenkin tutunoloinen pilkahdus. Ne muistuttivat Umbran omia silmiä, jotka hän näki aina peilikuvassaan. Muuten koko matoran oli ihan uppo-outo.<br>\n<br>\nUmbra muisti joskus kuulleensa juttua siitä ettei heidän maailmansa olisi ainoa todellisuus. Kohtalolla oli kuulemma voima luoda erilaisia vaihtoehtoismaailmoja jotka eroavat toisistaan mitä erilaisimmin tavoin.<br>\n<br>\n\"Oletko toisesta maailmasta?\" Moderaattori kysyi ihmeissään. Hän tunsi oudon yhteyden hänen ja matoranin välillä. Yhteyden, joka kertoi heidän olevan samanlaisia, mutta samalla hyvin erilaisia.<br>\n<br>\n\"Miten päädyit tähän maailmaan?\" Umbra kysyi, katsellen surkeaa olentoa edessään. Putket loivat lisää protodermistä tämän panssarille, samalla kun protodermis katosi ja syöpyi pois pikkuhiljaa, sitä mukaan kun se oli kasvanut takaisin.<br>\n<br>\n”Se on pitkä tarina, mutta voin näyttää sen sinulle”, Matoran sanoi, sulkien silmänsä. Kolmisorminen violetti koura otti kiinni Umbran kädestä ja kaksikko sukelsi mielen syvyyksiin. Kaksi samankaltaista mieltä kohtasi toisensa tässä universaalissa kohtaamisessa. Samanlainen mieli, erilainen kohtalo. Kohtalo… Miten kohtalo muuttuukaan…<br>\n<br>\nKaikki alkoi pyöriä vinhasti kun moderaattorimme syöksyi mielen syvyyksiin. Hän näki ympärillään muistojen kuvia mitä moninaisemmista ja oudoimmista tapahtumista ja olennoista. Olentoja joita hän ei koskaan tulisi tapaamaan ja olentoja, jotka olivat Umbrallekin tuttuja tai tutunoloisia… Lentäen läpi oudon avaruuden ja nähden mitä moninaisempia kuvia muistoista. <br>\n<br>\nUmbra tunsi pahoinvoivansa kun hän tömähti valkoiseen huoneeseen, valkoiseen steriiliin huoneeseen. Hänen henkensä meni tämän violettimustan matoranin ruumiiseen. Umbra katseli käsiään kun hän sai uuden ruumiin. Koko tämä olemus oli hyvin voimaisa, mutta myös erityisen haavoittuvainen, Umbra ajatteli. Hän oli nyt matoran, eikä voisi puolustaa itseään juuri mitenkään.<br>\nUmbra katseli mielenkiinnolla kuinka hopeiset putket menivät hänen sydänvaloonsa ja sen takana olevaan pieneen punaiseen kiveen. Ne syöttivät häneen energiaa, joka tuntui elementaalienergialta.<br>\n<br>\nKesti jonkun aikaa ennen kuin Umbra huomasi valkokaapuiset tiedemiesmatoranit. Jokaisen matoranin kaavussa oli violetilla karikatyyrinen teksti Bateh. Umbra tiesi että Ba viittasi painovoimaan, mutta ei tiennyt mihin teh sana viittasi.<br>\n<br>\n”Koe: Umbra, miten sujuu elementaalienergioiden kanssa?” yksi tiedemiehistä huusi. Hopeista hauta kantava ko-matoran tuli lähemmäs Umbraa mukanaan laite joka mittasi ja tutki energiatiloja.<br>\n<br>\nUmbraa puistatti tämä että hän oli nyt koekaniini, jossain oudossa projektissa joka näemmä viittasi elementaalienergioiden antamiseen matoraneille. Moderaattori katseli mielenkiinnolla näitä tavlllisia mutta älykkäitä tiedemiehiä jotka tutkivat häntä. Moderaattori näki eräällä pöydällä muutamia erilaisia kuulia, jotka epäilemättä liittyivät tähän kokeeseen jonka osallinen hän nyt oli.<br>\nUmbra otti muutaman askeleen tässä uudessa olomuodossaan. Totuttelu matoranin ruumiiseen oli hiukan hankalaa ja letkut vaikeuttivat liikkumista entisestään. Entinen Valon toa oli nyt taas vaihteeksi matoran…<br>\n<br>\n”Sinun ei kannata liikkua liikaa”, yksi tiedemiehistä sanoi, kun näki kuinka putket alkoivat kiristyä. ”Energiansyöttösi on vielä kesken”, hän jatkoi.<br>\n<br>\nUmbra katseli kovin uteliaana steriilillä pöydällä olevia kuulia, joita oli monenlaisia. Oli isoja, jotka muistuttivat eri elementtejä ja pieniä joita oli 42 eriväristä. Umbra tajusi että nämä ehkä liittyivät Makutojen rahkshi-voimiin.<br>\n<br>\nKatsellen ympärilleen, Umbra huomasi huoneen valkoisuuden ja puhtauden. Tässä paikassa todella satsattiin puhtauteen ja järjestykseen. Seinät olivat täynnä hyllyjä väärällään keksintöjä ja erilaisia lasipurkkeja ja säiliöitä joissa oli mitä ihmeellisimpiä asioita. Sankarimme huomio kiinnittyi kuitenkin erääseen pöytään, jossa oli musta tykki. Tykin yläpuolella koreili hologrammikuvana Kanohi Olmak, ulottuvuusporttien naamio. <br>\n<br>\nTiedemiehet paiskivat kovasti töitä ympäri huonetta. Jotkut kirjasivat ylös mitä säiliöissä tapahtui, toiset keskittyivät oudon tykin korjaamiseen tai muihin askareisiin. Erilaiset näyttöpäätteet olivat yleisiä matoranien työskentelypaikkoja.<br>\n<br>\nSankarimme päätti harhailla ja tutkia tätä uutta muistojen maailmaa, vaikka pahaenteinen varjo oli juuri laskeutumassa ja työntämässä lonkeroitaan…<br>\n<br>\n<br>\nToisen maailman Umbra, violettimustassa matoranin kehossa oleva sankarimme, kieppui vinhasti läpi mielen ja muistojen syövereiden. Erilaiset ikkunat avautuivat ja heijastivat kuvia tämän maailman Umbran eri elämän vaiheilta. <br>\n<br>\nYhdessä muistojen ikkunassa, noppa putosi lattialle, kääntyen Metru Nuin symboli ylöspäin. Matkaajamme näki kuinka nopan joka toisella sivulla oli violetilla Bateh-koron tunnus. Hän näki myös kuinka suuri neuvostontapainen, joka koostui mitä moninaisemmista olennoista, pidätti hengitystään, jolloin joku pudotti lattialle valkoisen kuulan. <br>\n<br>\nMatoran, taikka Toa,<br>\nsilti sankari<br>\nkantaja voiman naamion,<br>\nvain Toa hän on.<br>\nMuodonmuutos<br>\npetomainen,<br>\ntulee muuttamaan kaiken.<br>\nKokee muodonmuutoksen,<br>\nhyvän, <br>\npahan,<br>\nhuonon, <br>\nsellaisen ,<br>\njakaantuen <br>\nkahdeksi, <br>\njotka <br>\ntahtovat <br>\nyhdeksi.<br>\nValon voimat <br>\nvaljastaen<br>\nsynkän varjon<br>\npoistaen<br>\nsankari nousee<br>\ntaistelee ja kaatuu.<br>\nValo ilman <br>\nVarjoa<br>\nVarjo ilman<br>\nValoa<br>\nTulee<br>\ntuho<br>\nkauhea<br>\nsielun syövyttää<br>\nja tuhoaa.<br>\nMakutan tiedot <br>\nsaatuaan,<br>\nsankari tulee <br>\nmuuttumaan,<br>\nlopulliseen<br>\nmuotoonsa, <br>\ntuoden<br>\nmukanaan <br>\ntuhoa.<br>\n<br>\nkuului kuulan sisältä. Muisto vaihtui, ja sankarimme näki edessään, kuinka harmaakultainen Toa murskaantui taistelutantereella sinivalkoisen peikon iskun voimasta. Syntyi sokaiseva valonsäde jolloin keltavihreä, kirjurinsauvaa ja Rurua kantava matoran muuttui Toaksi.<br>\n<br>\nUusi ikkuna ja muisto. Tällä kertaa matoranimme seisoi suuren linnoituksen edessä. Taivaisiin kohoava mahtava kivilinnoitus, jonka suuri portti ja kyltti sen yläpuolella säteilivät rauhaa ja turvaa, Bioklaanin linnoitus. Matoranimme huomasi kuinka kokematon ja nuori soturi meni linnoituksen sisätiloihin…<br>\n<br>\nMuisto vaihtui niin nopeasti kuin oli alkanutkin. Seuraavassa hetkessä sankarimme tuntui repeytyvän kahtia, kun pitkän keihään säde osui häneen. Maahan vierähti musta, eloton ruumis ja syntyi suuri voiman aura, jonka turvin keltainen soturi pakeni paikalta, jättäen mustan olennon pahuuden olentojen kynsiin. Muisto vaihtui ja Umbra pyöri päättömästi mielen avaruudessa.<br>\nBa-Matoran Umbran ruumis siirtyi outoon, keltamustaan Toan ruumiiseen. Totuttelu Toan ruumiiseen sai alkaa, Umbra ajatteli. Matoran, joka oli nyt tämän maailman vastineensa ruumiissa, rojahti maahan kehon painosta. Polvilleen maassa oleva valon toa nousi hitaasti ylös. Tumma, hiiltynyt ja kuollut maa allaan, toa nousi kunnes hänen katseensa kohtasi jotain kammottavaa.<br>\n<br>\nJoukko eriskummallisia Toia oli jäätyneenä paikalleen taisteluntiimellyksessä. Toat olivat niin eriskummallisen näköisiä, ettei edes hän, toisen maailman olento, joka oli kokenut mitä moninaisempia asioita, tiennyt mitä elementtejä toat edustivat. Tämä ei tosin ollut kauhean tärkeää, mutta kumminkin. Syy miksi toat olivat paikoillaan, oli heidän edessään. Suuria voimia hallitseva, varjo-olento.<br>\n<br>\nÄkkiä pääkipu iski lujasti matoranin mieleen. Hän oli nyt väärässä kehossa, se voisi olla syy, muttei se ollut pääkivun aiheuttaja. Jokin iski mielensisäisen iskun häneen. Jokin outo, mutta samalla tuttu.<br>\n<br>\n”Ystäväsi ovat minun, veljeni”, ääni soturin pään sisällä sanoi. ”Luovuta ruumiisi minulle ja Toiveiden kivi, kuten on tarkoitettu, sillä kaksi joiden täytyy olla yksi”, ääni rahisi ja jatkoi. ”Olen sinua voimakkaampi ja olet ollut ilman minua jo tarpeeksi pitkään, etkö olekin?” <br>\n<br>\nUmbra ei sanonut mitään, vaan muisto jatkui. Jokin häiritsi telepaattista kanavaa. KraUmbra siirsi mielensä tutkimaan häiriötä, jolloin myös Umbra sai saman kuvan ja yhteyden itselleen.<br>\n<br>\nPienellä kukkulalla, hiukan kauempana riutuneen taistelukentän suurimmilta taistelutantereilta, joukko Zyxaxin johtamia Zyglakeja odotti kärsimättömästi että heidän johtajansa, vihreäsininen Zyxax, tekisi päätöksensä hyökätä toain kimppuun. Suurin osa Zyglakeista oli joko tapettu tai paennut, koska makuta ei ollut kertonut tarvitsevansa elinvoimaa itselleen, jolloin zyglakit oli uhrattu Rhak’elakkin lepyttämiseksi, joka tässä tapauksessa tarkoitti sitä että liskomiehet tekivät rituaali-itsemurhat, antaen KraUmbralle elinvoimaa.<br>\n<br>\nZyxax katseli pientä, eliittisotilaista koostuvaa joukkiotaan. Hänen urheimmat ja lojaaleimmat miehensä, jotka olivat valmiita kuolemaan Zyglakien herrarodun puolesta taistelussa vääräuskoisia, eli Toia vastaan. Zyxax mietti miten parantaa joukkojensa hiukan latistunutta mielialaa ja päätti pitää taistelutahtoa nostattavan puheen. Vihreäsininen zyglak nousi seisomaan maasta, kavuten kivipaadelle. Zyxax katsoi joukkojaan. Niin ylväitä ja taistelunkaraisemia sotureita saisi hakea ja kaukaa. Nämä olivat hänen heimoveljiään ja Zyglakien herrarodun uljainta kastia. Rhak’elakkin sotureita, valmiina kuolemaan uskontonsa ja kansansa takia.<br>\n<br>\n”Veljeni. Jo ammoisina aikoina suuri rotumme on ottanut mittaa universumin taisteluihin, taistellessaan vapauden ja uskomme puolesta. Meidän pitää muistaa että aikana ennen aikaa, Suuri Rhak’elakk jumalamme, joka syntyi kuun säteistä ja tähtien tuikkeista ja nousi meren syövereistä, tuoden mukanaan meidät, Zyglakit, tähän maailmaan. Rhak’elakk, Jumalamme, polvistumme eteesi ja vuodatamme sinun kunniaksesi vääräuskoisten verta, verta joka ruokkii pohjattoman olemuksesi ja syvyyksien minäsi. Ota vastaan uhrauksistamme suurin, marttyyrina, uskon, sinun puolestasi taisteleminen, meidän henkemme. Me olemme Zyglakeja, jumalamme valittu kansa. Turvaamme sinuun, Valkoiseen demoniisi ja Karzahniin, manalan portinvartijaan, johtajiimme, oi suuri Rhak’elakk. Anna meille voimaa tänä yönä voittaa tämä taistelu, Sinun kunniaksesi, sillä me taistelemme, valtaamme ja voitamme. Me olemme Zyglakeja! Miehet, jos emme voita, Tänä iltana illastamme Karzahnissa!” Zyxax lopetti puheensa ja nosti kätensä ilmaan, alkaen karjua ilmaan, nostaen taistelutahtoa.<br>\n<br>\nMuut hänen miehensä yltyivät suosionosoituksiin ja taistelumieliala kohosi ihan silmissä. Tämän jälkeen soturit kumartuivat johtajansa edessä, tehden pyhän kolminaisuuden triangelin merkin rintaansa. Zyglakit nousivat ja pukivat taisteluhaarniskansa ja ottivat räjähtävät keihäänsä sekä suuret kilpensä käyttöön. Oli aika teurastaa Toia.<br>\n<br>\nKraUmbran mieli kommunikoi kärsimättömästi Zyxaxin, Zyglakien johtajan kanssa. Puoli-makuta halusi että Zyglakit tulisivat tappamaan staattisen kentän ja hidastusvoimien alla olevat Toat, joiden paikallaan pitäminen vei voimia. <br>\n<br>\n”Voisitko pitää kiirettä joukkojesi kanssa?” Makuta iski Zyglakin mieleen. <br>\n”Oi kyllä, johtajani. Joukkoni lähtevät juuri taisteluun näitä vihollisiasi vastaan. Eliminoimme nämä Toat mielihyvin”, Zyglak ajatteli, alkaen johtaa joukkojaan kohti toia.<br>\n'<br>\nUmbra kuunteli kauhistuneena mitä telepaattisella kanavalla keskusteltiin. Makuta puhui absoluuttisesta voimasta ja siitä että Toat olivat hänen ja hänen tavoitteensa tiellä, hänen piti yhdistyä Veljensä, Umbran kanssa, koska Kohtalo niin määräsi.<br>\n<br>\nBa-Matoranin mieli ei voinut tehdä mitään, mikä olisi muuttanut muistoa, sillä muistojaan ja historiaa ei voi muuttaa…<br>\n<br>\n<strong>Klaanin sairaalaosasto</strong><br>\nUmbra ja hänen toisen maailman vastineensa olivat joutuneet johonkin transsimaiseen tilaan. Heidän silmäluomensa välkkyivät jatkuvasti ja molempien suusta tuli pientä vaikerrusta ja välillä huutoakin. Moderaattorimme oli pudonnut velttona lattialle, hytkyen aina välillä, kuin kouristuksen saaneena. Ba-Matoranimme oli vielä pysynyt sängyssään, mutta hänkin kouristeli ja oli vaarassa että hän putoaisi lattialle.<br>\n<br>\nSairaalan hoitajat tulivat nopeasti katsomaan mitä oli tapahtunut. Lattialla makaava toan röhjäke oli liian vaikea nostaa ylös, mutta Ba-Matoranin he saivat sidottua sänkyynsä, ettei tämä putoaisi alas kovalle lattialle.<br>\n<br>\nMatoranit koettivat herättää Umbraa, joka makasi lattialla, läpsimällä tätä ja heittämällä vettä tämän päälle. Toa ei reagoinut ja matoranien neuvot alkoivat käydä vähiin.<br>\n”Tarvitsemme mielispesialisteja auttamaan, sillä uskon että tämä johtuu vain mielestä”, eräs hoitaja tuumasi…<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1281,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-10-01T12:26","content":"<strong>Eteläinen manner, eräs satama</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/bqFHFKtljEw?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/bqFHFKtljEw?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nOraakkeli oli juuri saapunut pienellä purjeveneellään Eteläiselle mantereelle. Oli sumuinen ilma, mutta sumunkin läpi kiiltelivät tähdet taivaalla. Matoran katseli puisia rakennuksia ja huokaisi. Jossain oli vielä kaunista ja koskematonta, kaikkea eivät makutat olleet vielä pilanneet. Hän nousi laiturille ja kiinnitti veneensä köyden. Sitten hän hyppäsi takaisin veneeseensä ja alkoi kaivella tavaroitaan. Hänen pitäisi löytää rahaa majatalopaikkaa varten.<br>\n<br>\nSiinä samassa hän kuuli huudon.<br>\n”Hohoi!”<br>\nSe kuului mereltä. Oraakkeli suoristi selkänsä ja kohotti katseensa. Satamaa kohti purjehti toinen pieni purjevene, jonka matkustajaa ei sumussa näkynyt. Oraakkeli uskoi erehtyneensä luullessaan tämän huutavan häntä ja jatkoi tavaroidensa penkomista. Kun hän oli löytänyt rahapussinsa, hän kuuli nimeään huudettavan.<br>\n”Oraakkeli!”<br>\nNyt hän kääntyi katsomaan tulijaa, jonka vene lipui hänen veneensä viereen. Kyseisessä veneessä seisoi toinen Ath-munkki. Oraakkeli uskoi nähneensä hänet aiemminkin.<br>\n”Sinähän olet Oraakkeli, etkö olekin?” tulija sanoi, vaikka kysymys taisikin olla kaikin puolin turha.<br>\nOraakkeli kohotti kulmiansa ja nyökkäsi.<br>\n”Olen yrittänyt tavoittaa sinua koko matkasi ajan”, toinen vastasi puuskuttaen hieman.<br>\nOraakkeli astui veneestään rantahiekalle. ”Kerroin lähdöstäni vain itse Pyhälle Äidille”, matoran-munkki sanoi tyynesti, mutta epäileväisyyttä äänessään. ”Mistä tiesit etsiä minua?”<br>\nToinen Matoran empi. Sitten hän sanoi: ”Näin aluksi, nimeni on Yaius.” Tämän sanottuaan hän ojensi kätensä.<br>\n<br>\nOraakkeli tarttui tiukasti matoranin käteen, hymyili hetkellisesti ja piirsi toisella kädellään ilmaan Isä Athin kuvion. ”Tervehdys, veli Yaius.”<br>\n”Tulin... varoittamaan sinua”, Yaius sanoi varovasti. Hänen kasvoillaan oli vakava ilme, jota oli vaikea tulkita. Oraakkeli vakavoitui ja laski äänensä melkein kuiskaukseksi. ”Veli hyvä. Jos tiedät, mihin olen menossa, tiedät taatusti myös, että en tarvitse varoituksia tehtäväni vaarallisuudesta.”<br>\n”Minä tiedän, että sinä et tarvitsisi varoituksia, mikäli tietäisit, miten asiat ovat. Jos menet Nynrahille, kuolet hetkessä. Näin kävi Bartaxin siellä oleville kannattajille.”<br>\nOraakkeli hämääntyi. Hänen katseensa jäätyi.<br>\n”Ovatko... he...” Oraakkeli kuiskasi. Yaius katsoi häntä silmiin. Oraakkeli näki totuuden tämän silmissä ja nielaisi kuuluvasti.<br>\n”... kaikkiko?”<br>\nYaius nyökkäsi vakavana. Sitten hän jatkoi:<br>\n”Lauma Rahksheja vartioi saarta, koska – kuulemani mukaan – ne saivat vihiä Rautaisen kuoleman valmistuksesta saarella.”<br>\nOraakkeli sulki silmänsä ja henkäisi syvään. Hän etsi jotain sisimmästään. <br>\n”Rauha heidän sieluilleen ja mielilleen”, munkki sanoi hiljaa. Hän pohti, millaista olisi ollut kuolema Makutain palvelijoiden käsissä. Ne olivat armottomia, julmia, tappavia. Oraakkeli tiesi sen. Yaius nyökkäsi jälleen.<br>\n”Bartax ei yritä enää tappaa näitä klaanilaisia, jotka olivat Nynrahilla. Mutta...”<br>\nOraakkeli avasi silmänsä ja katsoi Yaiusta silmiin. ”Mutta mitä, veljeni?”<br>\n<br>\nYaius empi jälleen. Oraakeli näki hänen pyörittelevän ajatuksiaan päässään. Yaius mietti, miten muotoilisi asiansa.<br>\n”Minä... olen itsekin osa Bartaxin kannattajistoa, mutta viime aikoina... hänen toimintansa on alkanut arveluttaa minua.”<br>\nHän sulki silmänsä. ”Minusta tuntuu, että hän aikoo murhata Pyhän Äitimme.”<br>\nKylmä hiki valui pitkin matoran-papin muinaista sinistä Pakaria, mutta Oraakkelin ilme pysyi tyynenä. Hän otti muutaman askeleen kohti Yaiusta.<br>\n”Ei hän tekisi sitä.”<br>\n<br>\nOraakkeli mietti. Hänen päähänsä palautui satunnaisia osia Bartaxin puheista. Isä Bartax oli edustanut aina uskonnon ääripäätä. Hän oli ollut aina vahva, karismaattinen ja aggressiivinen johtajahahmo. Niin hän oli asemaansa kiivennytkin. Ja vaikka Oraakkeli ei ollut Bartaxin kanssa kaikesta samaa mieltä, hän arvosti tätä. Viime aikoina jotain oli kuitenkin muuttunut. Bartaxin opit olivat alkaneet painottaa aivan uudenlaisia puolia uskonnosta. Ei kestänyt kauan, ennen kuin Atheonin nimi ei ollutkaan enää vain kirous. Lopulta huhut siitä, että Bartaxin olisi pitänyt olla jo kuollut, muuttivat kaiken. Hän oli kuollut, mutta hän käveli yhä. Oraakkeli ei voinut enää katsoa hiljaa sivusta.<br>\n<br>\n”Veli Yaius”, Oraakkeli sanoi varoen.<br>\nYaius katsoi Oraakkelia silmiin.<br>\n”Minusta tuntuu, että ne varjostavat minua”, hän sanoi hitaasti katsomatta taakseen.<br>\n”Arvelin juuri samaa”, Oraakkeli kuiski vilkuillen matoran-munkin olan yli. ”Kerropa, veli Yaius. Häiritseekö sinua, jos... siirrän tämän keskustelun vähän yksityisemmäksi?”<br>\nYaius kurtisti kulmiaan, mutta nyökkäsi sitten.<br>\nOraakkeli sulki silmänsä hitaasti ja laski kätensä Yaiuksen otsalle.<br>\n<br>\nYaius tunsi jotain. Hän tunsi läsnäolon. Hän tunsi toisen mielen läsnäolon oman päänsä sisällä. Tämä oli hänelle uusi tunne. Hän ei ollut ennen saanut kokea mielen kosketusta, miksipä olisikaan. Ensimmäinen asia, joka hänen mieleensä tuli Oraakkelin ajatuksista, oli erikoinen. Toinen mieli oli erikoinen, jos hän vertasi sitä omaansa. Hän ei ollut tuntenut muita mieliä, joten uusi kokemus oli – erikoinen. Ja Oraakkeli tunsi synkkyyttä Yaiuksen mielessä. Hän ei uskonut tämän valehtelevan – tai valehdelleen – missään vaiheessa. Kaikki oli totta, ulkoisten merkkien ja ajatusten pintakerroksen perusteella.<br>\n<br>\n<em>Kuuletko minua?</em> sanoi Oraakkelin telepaattinen ääni Yaiuksen päässä. Toinen hätkähti hermostuneesti, mutta nyökkäsi sitten. Jälleen jotain uutta.<br>\n<em>Olet aivan oikeassa, Yaius</em>, Oraakkeli viesti. <em>Meitä kuunnellaan tuon sumun takaa. Aistin neljä hahmoa. Jos onni ja isä Athin varjelus on mukanamme, yksikään niistä ei ole telepaatti.</em><br>\n<br>\n<em>Bartax piileskelee Eteläisen mantereen rannikolla</em>, Yaius viestitti hetken hiljaisuuden jälkeen. Hän pohti, mitä nämä neljä mahtoivat puuhata pimeydessä nyt, kun eivät enää kuulleet heitä.<br>\n<em>Minun täytyy siis mennä sinne. Onko sinulla tarkkaa sijaintia?</em><br>\n<em>Kyllä. Piirsin sen karttaan ja nimesin paikan</em>, Yaius sanoi, kaivoi taskustaan resuisen paperinpalasen ja ojensi sen Oraakkelille. Hänen otsaltaan valui hikipisara. Oraakkeli kurtisti kulmiaan kuin Yaius hetki sitten.<br>\n<em>Oletko kunnossa?</em><br>\n<em>Minulla on ikävä tunne…</em><br>\n<em>Minun on syytä lähteä takaisin. Jos Bartaxin aikeet ovat ne, mitä kerroit, on kiire. Hän voisi toteuttaa suunnitelmansa milloin tahansa.</em><br>\nYaius nyökkäsi. Hän vilkuili ympärilleen. Oraakkeli oli näkevinään vilahduksen pimeässä.<br>\n”Lähtekäämme molemmat nyt eri teille”, Oraakkeli sanoi nyt ääneen kuitenkin erittäin hiljaa, melkein kuiskaten. ”Olkoon Ath kanssasi.”<br>\n”Samoin sinun”, vastasi Yaius ja kiipesi takaisin veneeseensä. Samoin Oraakkeli hyppäsi omaansa. Hän irrotti köyden ja olikin heti lähtövalmis. Yaiuksen köydet taas olivat sotkussa ja hän alkoi, selvitellä niitä.<br>\n<br>\nOraakkeli sytytti lyhdyn, otti airot ja alkoi soutaa pois satamasta. Yaius ei ollut vielä ehtinyt poistua laiturilta, kun Oraakkeli oli kymmenisen metrin päässä satamasta. Hän katseli Yaiuksen venettä pitäen silmällä munkin liikkeitä. Yhtäkkiä Yaius näytti ponkaisevan pystyyn ja pyrkivän ulos veneestä. Silloin suuri liekkisoihtu valaisi sataman Yaiuksen veneen räjähtäessä valtaisalla voimalla. Oraakkeli katsoi kauhuissaan, kuinka hänen äsken tapaamansa Matoranin vene katosi liekkimereen ja laituri syttyi tuleen. Ilmassa leviävä paineaalto puhalsi kuumaa ilmaa Oraakkelin kasvoille ja pakotti tämän sulkemaan silmänsä hetkeksi. Kaupungissa herättiin, ja hetken kuluttua väkeä alkoi tulla rannalle. Liekkien valossa lamaantunut Oraakkeli, joka oli lopettanut soutamisen, näki, kuinka jotkut osoittelivat hänen venettään kohti. Luulisivatko he, että hän oli räjäyttänyt laiturin?<br>\n<br>\nOraakkeli oli järkyttynyt. Hänen ei olisi pitänyt vain jättää mahdollisia kuuntelijoita huomiotta. Olisi pitänyt arvata heidän yrittävän murhata Yaiuksen.<br>\nSe oli myöhäistä nyt.<br>\n<br>\nRauha hänen muistolleen.<br>\n<br>\nOraakkeli jatkoi soutamista yrittäen olla katsomatta liekehtivää satamaa. Hänen täytyisi pysäyttää Bartax, ennen kuin tämä aiheuttaisi lisää kuolemia. Ath-uskonto oli vaarassa.<br>\n<br>\n[spoil]Gurvana kirjoitteli Oraakkelin reploja ja vähän muutakin.<br>\nLisäksi, jos musiikki ei ole jo loppunut, se kannattanee pysäyttää.[/spoil]<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Nazorak-pesät</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/vWnu_DYAvhA?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/vWnu_DYAvhA?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHelmekan päässä oleva pussi poistettiin ja hänet istutettiin tuoliin. Hän ei jaksanut vastustaa. Hän ei jaksanut pohtia, miksi näin kävi. Hän ei jaksanut liikkua. Hän ei jaksanut.<br>\n<br>\nHän oli suuressa salissa. Huoneen korkeat seinät olivat mustat, samoin lattia – ja kattoa Matoran ei erottanutkaan korkeuksista, sillä oli niin pimeää, että kaikki musta katosi mustuuteen. Samoin teki hänen järkensä ja mielenkiintonsa mitään kohtaan.<br>\n<br>\nVihreitä spiraalimaisia pilareita nousi korkeuteen suunnilleen kymmenen metrin välimatkoin. Niiden sisällä näytti virtaavan jotain nestettä, joka teki ne sen värisiksi, kuin ne olivat. Helmeka erotti särkevillä ja puolisokeilla silmillään, että jokin lillui lähimmän putken sisällä olevassa nesteessä.<br>\n<br>\nKeskellä huonetta oli leikkauspöytä. Sen ympärillä oli leikkausvälineistöä, kuin koko salin keskusta olisi ollut leikkaussali. Tämä alue ei vienyt kaikkea salin tilaa, vaan Helmeka, joka alkoi nähdä yhä paremmin, huomasi, että erilaisia tietokoneistoja löytyi ympäri huoneen.<br>\n”Tiede”, kuului synkkä ääni jostain Helmekan takaa, ”on haussskaa.”<br>\nMakuta Abzumo käveli Helmekan eteen kylmän rauhallisesti.<br>\n”Luulit varmaankin, että olin unohtanut ssssinut, rakasss ysssstäväni. Mutta en minä unohda.”<br>\n<br>\nHelmeka nostettiin tuolistaan. Hänellä ei ollut voimaa vastustella. Hänet nostaneet hahmot sitoivat hänet leikkauspöytään käyttäen kettinkejä, joilla hänen jalkansa ja kätensä kahlittiin jonnekin.<br>\n”Meillä on paljon tehtävää. Voi olla, että elämänhalusssi on poissssa, Helmeka, mutta minä olen varma, että sssse on vain hyvä assssia ssssinun kannaltassssi.”<br>\nMakuta saapasteli leikkauspöydän eteen. Joka puolella häärivät oudot olennot valmistelivat tutkimuksen alkamista.<br>\n”En ole ikinä ennen yrittänyt luoda mitään tämän kaltaissssta, yssstäväissseni, mutta jossss Suuri Henki pyssstyi, miksssen pysssstyisssi minäkin.”<br>\nAbzumon naamalle levisi sairas virnistys.<br>\n”Ja ssssitä varten tarvitsssemme nyt sssssinua. Elämässssi voi päättyä pian, mutta pidämme huolen, että muisssstossssi ssssäilyy ikuissssessssti.”<br>\n<br>\nHelmeka ei välittänyt. Hän ei enää välittänyt Makutasta, tuskasta, kärsimyksestä, kivusta, väsymyksestä. Hän vain oli.<br>\n<br>\nOmituiset olennot, jotka tekivät töitä tietokoneilla, valmistelivat leikkausvälineitä, tekivät työtä Makutan puolesta, olivat jotain, mitä Helmeka ei ollut ikinä ennen nähnyt. Ne eivät olleet Rahksheja, ne eivät olleet Visorakeja. Ne eivät olleet Exo-Toia, eivät mitään, mitä Makutalla voisi olla palveluksessaan. Ne olivat mustia, Toan muotoisia. Niillä ei ollut kasvoja, ei yksityiskohtia. Ne olivat vain mustia. Niillä oli pitkät sormet, joilla jotkin näpyttelivät näppäimistöjä ympäri huonetta. Niiden kädet olivat pidemmät kuin jalat, ja niiden ruumis oli myös pitkä, Abzumon olomuotoa reilusti pidempi. Makuta olikin lyhyin henkilö huoneessa. Lyhyin, joka seisoi.<br>\n<br>\nHelmeka ei kuitenkaan välittänyt. Tästäkään. Abzumo hymyili Helmekalle.<br>\n”Ei kiinnosssta, vai mitä. Ehkä niin on parempi. Tämä nimittäin voi olla tussskallisssta.”<br>\n<br>\nHelmeka tunsi, kuinka jokin mustista olennoista iski veitsen hänen käsivarteensa. Hän ei jaksanut huutaa, parkaista, kiljaista, inistä, älähtääkään.<br>\nVeri hädin tuskin valui. Abzumo katseli tunteettomasti, kuinka palanen Helmekasta asetettiin analysoitavaksi. Suurelle näyttöruudulle yhdellä seinistä – näytön leveys oli useita kymmeniä metrejä, samoin korkeus – ilmestyi kuvaa DNA-ketjusta. Abzumo myhäili.<br>\nKesti minuutin, sitten toisen.<br>\nViiden minuutin kuluttua yksi mustista olennoista sanoi pelkistetyllä robottimaisella äänellä:<br>\n”Koko genomin emäsjärjestys selvitetty. Intronit tunnistettu ja silmukoitu. Lopullinen aines kerätty tietokantaan.”<br>\n”Hieno, hienoa”, Abzumo sanoi maireasti. ”Nyt sitten jatkotoimenpiteet.”<br>\n<br>\nLisää näppäilyn ääni kantautui Helmekan korviin. Hän ei jaksanut välittää Makutan sanoista. Eikä kivusta. Enää. Ikinä.<br>\nHän halusi nukkua. Väsymyksellä ei ollut väliä, mutta mitä muutakaan sitä tekisi.<br>\n<br>\n”Täsmääkö se?” kysyi Abzumo lopulta. Yksi mustista olennoista nyökkäsi.<br>\n”Tällä on samat kuin muillakin”, olento sanoi. Abzumo nyökkäsi.<br>\n”Tietysti, tietyssssti, mutta olihan sssse tarkisssstettava. Hän tosssiaan on käyttökelpoinen tuollaisssenaankin.”<br>\n<br>\nSitten kuului repeämisen ääni, nesteen valumista ja tömähdys. Abzumo kääntyi selin Helmekaa päin ja sanoi:<br>\n”Ah, kuoriutumissssaika, viimein!”<br>\nSitten hän käveli pois Helmekan näkökentästä. Helmeka ei jaksanut ajatella asiaa sen enempää.<br>\nHän lepäsi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1282,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-10-02T20:44","content":"<strong>Nui-Koro, yö</strong><br>\n<br>\nKepe ja Snowie pysyttelivät hiiren hiljaa kapakan pöydän alla. Pari läheistä piraattia mulkaisi heihin ja sisääntulleisiin kaapuveikkoihin kummaksuvasti, sitten näyttivät tajuavan tilanteen ja olivat kuin eivät olisi nähneet mitään. Tai sitten tämä oli niin tavanomaista etteivät he jaksaneet piitata. Puheensorina jatkui normaaliin tapaansa.<br>\n<br>\nViiksillä varustettu, kieron näköinen matoranpalkkatappaja nykäisi erästä piraattia hihasta. \"Oletko nähnyt kahta Klaanilaista, lasisilmä?\" Kepe erotti tämän kuiskaavan.<br>\n\"Olenhan toki\", piraatti vastasi hymyillen, näyttäen puuttuvien hampaiden jättämät useat raot. \"Tuolla pöydän allahan ne ovat.\" Kepen sydän hyppäsi. Hän ei tiennyt tekikö Lumiukon samoin tuon valkoisen, tukevan massan seassa.<br>\n<br>\nKoska heidän piilonsa oli paljastunut, he pomppasivat esiin.<br>\n<br>\n<em>Työnnä -> Pöytä</em><br>\n<br>\nKepe radikaalisti tyrkkäsi pöydän kohti vainoojia. Snowie potkaisi pöytää. Se lensi yhä suuremmalla voimalla kohti salamurhaajia jotka kaatuivat rymisten ja yllättyneenä maahan. Kaksikko pinkaisi kohti keittiön ovea. Yleisö antoi raikuvat aplodit. Hullua väkeä, Kepe ajatteli.<br>\n<br>\n<em>Avaa -> Ovi</em><br>\n<br>\nKepe tyrkkäsi oven auki, ja he juoksivat halki likaisten astioiden täyttämän huoneen. He ulostuivat avoimesta takaovesta. Lihava kokki karjui heidän peräänsä. Seuraavaksi hän pääsi karjumaan salamurhaajille, jotka olivat duon kannoilla.<br>\n<br>\nHe pinkoivat pitkin joenrantalaituria. Kelmeä kuu valaisi hyvin heidän tietään, ja he välttivät taidokkaasti tynnyreihin törmäämiset ja köysiin kompastelemiset. Valitettavasti kirkas yö salli myös salamurhaajien nähdä heidän pakoreittinsä päivänselvästi, selvästi kuin päivällä.<br>\n<br>\n\"Eksytetään ne noille sivukujille\", Snowie viittasi pimeään, ahtaaseen reittiin joka aukeni heidän oikealla puolellaan.<br>\n<br>\n<em>Mene -> Pimeä kuja</em><br>\n<br>\nHe syöksyivät pimeyteen. Kujien eksyttävä sokkelo jatkui pitkään. He kääntyivät pimeydessä vasemmalle, oikealle, vasemmalle, oikealle. Oli kuin he olisivat vaeltaneet koko kaupungin läpi. Pieni avoimempi alue kivisten talojen välissä aukeni lopulta heidän edessään. Kuu möllötti yhä taivaalla. Viemärinkannen alta tuli esiin iso rotta.<br>\n<br>\n\"Huhhuh.\" Snowie huohotti.<br>\n<br>\n<em>Puhu -> Snowie</em><br>\n<br>\n\"Pitäisikö meidän käydä hakemassa kamppeet majatalolta?\" Kepe ehdotti.<br>\n\"Ehkä joo. Mutta osaavatko nuo salamurhaajat odottaa meidän menevän sinne?\"<br>\n\"En tiedä. Meidän täytyy liikkua varovaisesti. Eivät nämä kuitenkaan miltään täysin eksyttämättömiltä superninjoilta vaikuta.\"<br>\n\"Totta haastat.\"<br>\n<br>\nHe jatkoivat matkaansa, pysyen alati varuillaan.<br>\n<br>\n<em>Mene -> Majatalo</em><br>\n<br>\nMatkalla majatalolle ei näkynyt ketään, ei edes satunnaisia ohikulkijoita joita yleensä oli aina läsnä.<br>\nItse majatalossa paistoivat yhä valot, kuten oikeastaan kellon ympäri. Majatalon ravintola antoi valomerkin vasta aamuseitsemältä, kun ne joiden ilta oli venynyt pitkäksi lakaistiin penkeiltä, pois pian tarjoiltavan aamiaisen tieltä. Aamu ei kuitenkaan ollut vielä tullut.<br>\n<br>\n<em>Katso -> Kello</em><br>\n<br>\nVanha käkikello majatalon aulan seinällä näytti aamukolmea. He astelivat aulan portaat ylös ja suuntasivat huoneelleen, joka oli toisen kerroksen itäisen käytävän päässä. He kokosivat ne tavaransa, jotka he olivat huoneeseen jättäneet ja valmistautuivat lähtöön.<br>\n<br>\n<em>Avaa -> Reppu</em><br>\n<br>\nKepe avasi reppunsa taskun, työnsi kätensä sisään ja varmisti että hänellä oli mukanaan jotain, mitä he ehkä tulisivat tarvitsemaan.<br>\n<br>\n<em>Sulje -> Reppu<br>\nPoimi -> Reppu<br>\nPuhu -> Snowie</em><br>\n<br>\n\"Muuten. Löysitkö katedraalista mitään?\" Kepe kysyi lumiselta olennolta.<br>\n\"Niin joo, hetkinen\", tämä sanoi laukkuaan kaivaen. Hän veti esiin laitteen, joka mitä ilmeisimmin oli nauhuri. Kepe otti sen vastaan ja huomasi sen sisällä olevan nauhan. Nauhan etikettiin oli punaisella tussilla kirjoitettu \"Nuuskijat\".<br>\n\"Luuletko että tämä tarkoittaa meitä?\" Snowie kysähti.<br>\n\"Kohtahan se nähdään\", Kepe sanoi ja painoi nappulaa.<br>\n<br>\n<em>Käytä -> Nauhuri</em><br>\n<br>\nLaite alkoi hurista ja pormestarin ääni täytti huoneen. Hän vaikutti puhuvan jollekulle kätyreistään.<br>\n<br>\n\"...ne kaksi ovat melkoinen riesa.\"<br>\n\"Miksi luulette heidän tulleen tänne, sire?\"<br>\n\"Eikö se ole ilmiselvää, hölmö. He ovat päässeet selville suunnitelmistani. Miksi ne muuten olisivat ketään tänne lähettäneet. Eihän Bio-Klaani nykyään muun perässä juoksekaan.\"<br>\n\"Sire, ehkä voisimme yrittää päästä heistä eroon?\"<br>\n\"Olin juuri tulossa siihen, ääliö.\"<br>\n\"Kyllä, sire.\"<br>\n\"Eliminoi heidät miehinesi ensi yönä. Mahdollisimman hiljaa. Mahdollisimman siististi.\"<br>\n\"Kyllä, sire.\"<br>\n\"Voit poistua.\"<br>\n\"Kyllä, sire.\"<br>\n<br>\nNauha loppui. Kepe ja Snowie olivat ällistyneitä.<br>\n\"...Hän siis luulee että Klaani lähetti meidät tänne urkkimaan jotain hänen juttujaan?\" Snowie aloitti.<br>\n\"Oli mitä oli, se joka tapauksessa kuulostaa laittomalta. Kuinka yllättävää, hän paljasti itse itsensä. Jos hän ei olisi nauhoittanut tätä emme olisi koskaan saaneet varmuutta.\"<br>\n\"Mutta mitä se mitä hän tavoittelee on? Se ei käynyt ilmi nauhalta. 'Eihän Bio-Klaani muin perässä juoksekaan'...\"<br>\n\"Ei hetkonen. Voisiko se olla...?\"<br>\n\"...Ei kai vain...Nimda?\"<br>\n\"...Voisiko olla.\"<br>\n\"Kaikkihan sitä nykyään havittelevat, joten miksikäs ei.\"<br>\n\"Tämä ei kyllä ole hyvä uutinen.\"<br>\n\"Ei lainkaan.\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/uR74e0PmVi4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/uR74e0PmVi4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTuolla hetkellä majatalon huoneen puuovi potkaistiin sisään. Säpäleet lensivät parketille ja kolme salamurhaajaa, vortixx, viiksekäs ja outonaamainen astuivat sisään.<br>\n<br>\n\"Hah! Enää ette pääse pakoon!\" vortixx uhosi piilukkopistoolinsa kanssa.<br>\n<br>\nTilanne tosiaan näytti pahasti umpikujalta. Kepe ja Snowie olivat huoneen eteläiseinustalla. Ovi oli länsiseinustalla ja itäseinällä oli ikkuna. Heidän ja sen välissä oli tosin epäkäytännöllisesti kaksi sänkyä. Salamurhaajat taas olivat suoraan heidän edessään. Pakoreittiä ei oikein ollut.<br>\n<br>\n\"Mitäs nyt?\" Snowie kysyi kädet ylhäällä?<br>\n\"Odotas...\" Kepe survaisi kätensä reppuunsa.<br>\n<br>\n<em>Poimi -> Kapselit</em><br>\n<br>\nKepe kaivoi repusta kourallisen valkoisia metallikapseleita, joilla oli punainen pää.<br>\n<br>\n\"Hei, mitäs nuo ovat? Pistä ne heti pois!\" viiksekäs uhkasi.<br>\n<br>\n\"Suunnittelin nämä kyllä luodeiksi, mutta toimivathan nämä näinkin\" Kepe totesi.<br>\n<br>\n<em>Heitä -> Kapselit</em><br>\n<br>\nKepen viskaamien kapselien vaikutus oli kirjaimellisesti tyrmäävä. Yksi osui suoraan kärki edellä vortixxin vatsaan. Tämä lensi suurella voimalla suoraan takanaan olleen kiviseinän läpi. Toinen kapseli putosi viiksekkään matoranin päähän ja tämä rysähti paineaallon säestämänä suoraan lattian läpi majatalon ruokasaliin. Yksi kapseli osui maahan kolmannen salamurhaajan edessä ja sinkoutui ikävällä voimalla suoraan tämän leukaan heittäen tämän suoraan kattoon. Koko trio oli poissa pelistä.<br>\n<br>\n\"Tule, pistetään juoksuksi\", Kepe ehdotti.<br>\n\"...Mitä nuo jutut oikein olivat?\" Snowie kysyi heidän kiitäessään ulos majatalosta.<br>\n\"Kanohi Crasteja kompaktissa koossa.\"<br>\nSnowie kurtisti kulmiaan epäuskoisesti.<br>\n\"Eikö Crast joskus tuomittu epämoraaliseksi?\"<br>\n\"Pyh, naamiovoima kuin naamiovoima. Et ole vielä nähnyt Shelek-kaasuani.\"<br>\n\"Etkö pelkää että nuo konnat saavat salaiset aseesi käsiinsä? Nehän kuitenkin lienevät uudelleenkäytettäviä.\"<br>\n\"Niissä on itsetuhomekanismi.\"<br>\n<br>\nSillä hetkellä koko majatalon itäinen puolisko räjähti kappaleiksi. Ikävän herätyksen saaneet asiakkaat huomasivat olevansa taivasalla. Salamurhaajia ei näkynyt missään.<br>\n<br>\n\"Odotas, käyn heittämässä pari lanttia vastaanottotiskille.\"<br>\n<br>\n[spoil]Hah, ehdin tänään kuten lupasin.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1283,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-10-03T12:04","content":"<strong>Bio-Klaani, sairaalaosasto</strong><br>\n<br>\nTa-Matoranin mieli oli käynyt monilla poluilla. Ne olivat olleet ihania ja kauniita ja kaikkia siltä väliltä, mutta hän ei muistanut niistä mitään. Tuli ja sota tulivat mieleen, mutta myös kaunis tähtitaivas, mereen laskeva aurinko ja pehmeä pimeys.<br>\n<br>\nEi. Ei se ollutkaan aurinko. Se oli alus. Sota. Sehän selitti.<br>\n<br>\nMutta jos hän ajatteli näin selvästi, hänenhän täytyi olla elossa.<br>\n<br>\nBio-Klaanin laivaston pilotti Morthank avasi silmänsä. Oli ihanaa olla elossa.<br>\n<br>\nHän makasi sinisillä lakanoilla ja valkoisella peitteellä vuoratussa sängyssä. Raajat olivat pehmeissä siteissä ja niihin meni isosta pömpelistä letkuja. Hänen vieressään makasi samanlaisella sängyllä limenvihreää Mirua kantava muuten musta Matoran, jota hän ei tunnistanut. Vähän matkan päässä yöpöydällä oli kukkaruukku, kortteja ja kolmeen osaan mennyt tummanharmaa Kakama. <br>\n<br>\nWeedolin naamio.<br>\n<br>\nJa minkälainen Onu-Matoran käyttäisi limeä Mirua.<br>\n<br>\n”Weedol!” Morthank huusi vieressä makaavalle Matoranille. ”Oletko kunnossa? Luulin että meidät tapettiin!”<br>\n<br>\n”Mhhf. Eipä ei.”<br>\n<br>\n”Öhh. Oletko ollut pitkäänkin... täällä? Minä luulin tosiaan, että olimme jo menneet, eteenpäin tai mitä ne nyt sanovat, Mata Nuin luokse... Kumma tunne.”<br>\n<br>\n”Mutta tässä sitä ollaan, totta vie.”<br>\n<br>\n”Ja me... voitimme? Näimme torakkojen aluksen tuhoutuvan. Ja tämä on Klaanin sairaalaosasto, eikö? Aina vain paranee!”<br>\n<br>\n”Tehmut kävi jonkun aikaa sitten. En ole oikein varma milloin, olen nukkunut paljon. Me voitimme joo, mutta monet meistä kuolivat... En muista kaikkia, vaikka tuntuu, että pitäisi. Edriv ainakin, ja Cetal, hänen ampujansa. Uhrasivat henkensä ja ajoivat läpi ohjaamon. Kunnia heille. Muita olivat ainakin Kurston ja Qevtan. Levätköön rauhassa! En muista enää. Hoitajat käskivät olla vaivaamatta päätäni noilla asioilla.”<br>\n<br>\n”Aha. Voi kumpa tämä sota loppuisi! Harmittaa ajatellakkin, että me selvisimme vain, jotta voimme kuolla seuraavassa taistelussa.”<br>\n<br>\n”Päivä, taistelu ja sota kerrallaan.”<br>\n<br>\n”Niinpä kai. Mitähän ne tiputtavat meihin? Tuntuu taas tosi uneliaalta. Taidan nukkua vähän. Nähdään pian, Weedol, sinä olet hyvä miesh. Mffh.” <br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin saaren etelärannikko, Klaanin lähellä</strong><br>\n<br>\nSukellusaluksen messinkinen pinta pulpahti ylös aaltojen keskelle. Sen kannella oleva luukku aukesi narahtaen ja kannelle hyppäsi tanakka Onu-Matoran sekä hänen kömpelönoloiseen sukelluspukuun pukeutunut toverinsa. Alus lipui rantaan, jossa kohosi betonijalustalla suuri rattaiden, kiilahihnojen ja höyrykattiloiden sekmelska, josta lähti kaksi paksua ja vähän ruostunutta rautaketjua veden alle. Matoranit hyppäsivät kojeen vieressä olevalle laiturille ja kävelivät sen varjossa olevaan komentokeskukseen.<br>\n<br>\n”Saimme ketjut kiinnitettyä”, sukellusaluksen ohjaaja sanoi, ”Voitte aloittaa hinauksen. Sieltä pitäisi nousta keskiosaa ja toivon mukaan polttoainesäiliöitä, mikäli arvauksemme torakka-alusten anatomiasta pitävät paikkaansa.”<br>\n<br>\n”Mahtavata!” Komentopaneelin luona häärilevä Matoran vastasi ja veti suuren vivun ala-asentoon. Kuului narinaa ja kitinää ja suuret rattaat alkoivat pyöriä. Ketju lähti hitaasti nousemaan vedestä. Sitä tuli metrikaupalla, kunnes yhtäkkiä veden pinnan rikkoi suuri rikkinäinen metallipinta, joka paljastui lopulta valtavaksi ja erittäin märäksi kimpaleeksi Nazorakien ilmailuteknologiaa. Ketjuvinssi hinasi sen matalaan rantaveteen ja Laivaston Onu-Matoranit kahlasivat innoissaan tutkimaan uuttaa arrettaan.<br>\n<br>\nTämä erilaisten raaka-aineiden ja teknologisten vempeleiden sikermä takaisi huomattavat raaka-ainevarat Laivaston mielikuvituksellisille mekaanikoille. Pinnan paksuista mutta kevyistä metallilevyistä saisi kätevää rakennusainetta lähes mihin tahansa, ja teknologian tunteminen takaisi paremman varustautumisen tulevia iskuja varten. Koi oli pudonnut kuin taivaanlahjana Klaanille.<br>\n<br>\nEnnen aluksen purkamista Klaanin Matoranit kuitenkin etsivät kaikki hukkuneet torakkain mädät raadot ja hautasivat ne hiekkakuoppaan Klaanin tilusten liepeille. Haju oli kammottava.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1284,"creator":"colmio","timestamp":"2011-10-03T13:28","content":"Haluaisin esittää kiitokseni Tronielle, joka kirjoitti pohjan tälle.<br>\n<br>\n<strong>Klaanilinnoituksen piha</strong><br>\n<br>\nColmio vaelteli Bio-Klaanin linnakkeen sisäpihaa. Kauniisti istutetut kukat tuoksuivat, eikä tällä alueella näkynyt ollenkaan pommituksen jälkiä.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nMutta silloin mukava kävely keskeytyi avunhuutoihin. Mielenvoimien Turagan kimppuun oli hyökännyt vauhkoontunut Kahu. \"Konekivääreillä? Tuon on pakko olla jonkun Klaanilaisen lemmikki.\" Colmio ajatteli ja valmistautui taisteluun.<br>\n<br>\n<br>\nOllen Nynrahilainen, Colmio ei ollut koskaan mitenkään erityisemmin perehtynyt raheihin, mutta jopa hän harjaantumattomilla silmillään näki, että Turaga oli pahassa pulassa lentokykyistä lintu-rahia vastaan. Colmio käytti elementaalivoimaansa luodakseen käteensä keskipitkän rautamiekan. Hän tarttui miekkaan kahdella kädellä, ja iski Kahun kauemmaksi Turagasta. Kahu syöksyi hyökkäykseen, ja Colmion harjaantumattomilla refleikseillään onnistui juuri ja juuri väistää hyökkäys, ja sitten hän sivalsi miekallaan ja onnistui tekemään ilkeän haavan Kahun kylkeen. Kahu lamaantui kivusta, ja Colmio sitoi sen repustaan (yllätys yllätys,) kiskaisemallaan köydellä. Kahu meni tajuttomaksi,ja herätessään Kahu katseli ympärilleen köytettynä. Koska rimpuilu oli epätoivoista, eikä se keksinyt mitään tekemistä, työnsi Rahi päänsä kukkamultaan. <br>\n<br>\nRaudan Toa katseli Rahia, jonka jälkeen hän kääntyi Turagan puoleen. Turaga oli onnellinen ja esittäytyi olevansa Turaga Ohkumauh. Hän pyysi Colmion teelle mökkiinsä, ja Colmio taistelusta väsyneenä totta kai suostui.<br>\n<br>\nOhkumauhin mökki<br>\n<br>\nColmio katseli teetänsä, joka oli tehty jostain muusta kuin teen lehdistä. \"Vuata Macaa.\" Turaga kertoi mietteliäänä: \"Kerran tälläkin saarella kasvoi yksi niistä puista, mutta se käytettiin loppuun.\"<br>\nColmio mietti, onkohan kyseisen puun kuivattujen lehtien hauduttaman veden juominen jotenkin epäkohteliasta, mutta pyyhki ajatuksen sen monimutkaisuuden takia.<br>\n\"Ainakin lehdistä saa tarpeeksi potkua pysyäkseen hereillä.\" Puolusteli Turaga ja alkoi tiskaamaan mukiansa.<br>\n<br>\nRaudan Toa kiitti ja oli aikeissa lähteä, mutta silloin tapahtui jotain merkillistä. Talon sekava kirjahylly alkoi laskeutua lattian alle. Sen taakse oli kätketty jotain, joka ei ollut varmastikaan talon virallisissa piirrustuksissa. Kellari, jonka sisältö ei sietänyt päivänvaloa. Jaloa Fuusion naamiota kantava, veriseen liiviin pukeutunut mielenvoimien turaga käveli portaita ylös puhuen jotain epäselvää.<br>\n<br>\nColmio näki kaiken. Hänen olisi tehtävä tästä raportti, mutta mistä? Hänen täytyisi tietää ensin, mikä odottaa kierreportaiden alapäässä.<br>\n\"Sain siirrettyä Niazeskin ruumiin. En ole koskaan nähnyt niin suurta yksilöä ja-\" Hän keskeytti nähdessään Colmion talossaan. Mitään tälläistä ei olisi koskaan pitänyt tapahtua. Silloin Colmio yskäisi ja käveli säikähtäneiden turagojen ohi tarkastamaan aluetta.<br>\n<br>\nKierreportaat tärisivät Toan jalkojen alla. Kellari oli rakennettu syvälle maan alle. Ehkä siksi, että siellä haisi kuolleelta ruumiilta. Portaat päättyivät leveähköön, saviseen käytävään, jonka perällä oli suuri metallinen ovi.<br>\nFuusioitumisen naamiota kantava Turaga oli hiipinyt Toan jäljessä. Hän pisti omahyväisen ilmeen ja sanoi: \"Kukaan ei ole murtanut tätä ovea. Sisältö on pysynyt salassa niin kauan, kuin olen täällä asunut.\"<br>\n<br>\nColmio ei ottanut kuullakseen uhkausta. Hänellähän on mekaniikan naamio, miksi hänen täytyisi murtaa ovi?<br>\n<br>\nColmio, you idiot, OPEN THE DOOR!<br>\n<br>\nPaksu ovi paiskautui kiinni Turagan perässä. \"Olet ainoa, joka on nähnyt... Harrastukseni.\" Kaikui puhe ruumishuoneessa. \"Minulla ei taidakaan olla Raudan Toaa säilössä.\" Siinä samassa lähti Turaga juoksuun katkaisten jännitejohdon ja vieden sitä jonkin tietyn arkun luo.<br>\nHän veti esiin suuren Kikanalon ruumiin ja huusi: \"Tiesitkö, että Fuusioitumisen naamiota voi huijata? Et tietenkään!\" Siinä samassa oli sähköjohto tungettu kuolleen Rahin päähän. Rahi alkoi sätkimään, jolloin Turaga käytti naamiotaan ja fuusioitui Kikanalon kanssa.<br>\n<br>\nColmio oli katsonut tarkkaavaisesti Turagan puuhaa, mutta vasta nyt tajusi joutuvansa suurempaan taisteluun. Hän vastaan hullu Turagan ja Kikanalon fuusio.<br>\n<br>\nColmio ajatteli että tästä tuleekin tiukka taistelu, joten hän teki voimillaan miekan ja kilven. Hän torjui taktisesti kilvellään fuusion hyökkäyksen, ja sivalsi miekallaan. Isku meni hiukan ohi, ja fuusio iski taas sarvellaan. Colmion ote herpaantui, ja fuusio iski Colmion miekan rikki.<br>\n<br>\nColmio alkoi selata arkkujen sisältöä siltä varalta, että jotain aseeksi kelpaavaa löytyisi. Mahin sarvi oli Toan mielestä oiva heittettävä. Ensimmäinen yritys oli tarkkasti tähdätty päähän, mutta fuusion väistöliikkeet olivat hyviä. Rahi saavutti Colmiota, jolloin hän keksi jotain. Toa hyppäsi kikanalon päälle ja iski sarven suoraan silmään.<br>\n<br>\nTuragan ruumis erosi rahista. Heikkona. Mutta ei niin heikkona kuin Kikanalo, joka romahti maahan yhä kuolleena. Kukaan ei sanonut mitään. Toa repi nopealla liikkeellä Turagan Kanohin päästä ja heitti sen huoneen perälle. Mikä voisi olla sopiva rangaistus Bio-Klaanin pettämisestä? Colmio alkoi taluttamaan Turagaa ovelle, joka oli avattu. Mutta kuka?<br>\n<br>\nHuoneen perältä alkoi kuulua ääniä. Yhtäkkiä seinät murtuivat ja suuri Tunnelistalkkeri alkoi rymistellä Toaa päin. Toinen Turagoista oli saapunut huoneeseen taistelun tuoksinnassa ja siepannut Fuusioitumisen naamion itselleen. Rouva Ohkumauh!<br>\n<br>\nColmio ei aikaillut juoksuun lähdössä. Kivinen lattia tärisi ja suolia roiskui Tunnelistalkkerin tuhotessa paikkoja. Toa oli hyppäämässä ulos ovesta, mutta hänen vanki-Turagansa otti tiukasti kiinni seinästä. Hän oli virittänyt aikapommin, jolla räjäyttäisi molemmat ja saisi rakennuksen sortumaan.<br>\n<br>\nTo Be Continued... <strong>Klaanilinnoituksen piha</strong><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1285,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-10-03T14:39","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="327" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/pks9EvZdsRM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/pks9EvZdsRM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Nui-Koro, tyhmin sijainti ikinä</strong><br>\n<br>\n\"Tämä on tyhmin sijainti ikinä\", Kepe diagnosoi Snowmanin lepäämispiilemispaikkavalintaa.<br>\n”Minusta tämä on aivan mahtava paikka.”<br>\n<br>\nKaksi klaanilaista olivat sijoittautuneet valtaisan, rumaa silinteriä päässään pitävää Pokawi-lintua esittävän puolikolmiulotteisen mainosplakaatin kahden kulissin väliin, noin metrin levyiseen tilaan, jolla oli pituutta kuutisen metriä. Koko viritelmä oli erään kaupan katolla, ja varsinainen maisemahaitta sangen vanhanaikaisen näköisessä kaupungissa. Etenkin lumiukolle oli tehnyt tiukkaa mahtua sinne, joten hän oli irrottanut suuren osan itsestään ja tehnyt lepotuolin. Kepe istui pölyn keskellä lattialla.<br>\n<br>\n”Joten”, Kepe yritti tapansa mukaan järkeillä/tärkeillä. ”Kuinka kummassa Pormestari tietää Nimdasta?”<br>\n”Se on jossain noissa kaikista takapajuisimmista kylistä ilmeisen tärkeässä roolissa paikallisissa uskonnoissa?” Snowie vastasi hymyillen ärsyttävästi/kohteliaasti.<br>\n”Hmm, okei, mutta hän tietää sen olevan konkreettisesti totta, ja että me etsimme sitä.”<br>\n<br>\nKaksikko oli hetken hiljaa, ja mainoksen ulkopuolisen Nui-Koron yön äänet kuuluivat selkeinä klaanilaisten korviin. Kuunvalossa ei enää käyty kauppaa, mutta monenlaisissa kuppiloissa oli yhä elämää, ja yössä rullailevista vähäisistä kärryistä lähti natin-natin-natinaa, useiden keskustassa nukkuvien Nui-Korolaisten mielestä liikaakin.<br>\n<br>\n”Lisäksi,” Snowie huomautti epärationaalisesti/hyvän muistinsa ansiosta. ”Pormestarin työhuoneesta löytynyt nauha. Ehkä voisimme käydä haastattelemassa sitä häiskää, joka sen sinne oli ilmeisesti asentanut.”<br>\n”Eäh, mistä sinä yhden Matoranin koko tästä kylästä löydät?” Kepe epätoivoili,<br>\n”Kantoi puolipitkää sinistä viittaa. Taitaa olla täkäläisen vartiokaartin leivissä.”<br>\n<br>\nTiedemies-Toa huomasi ystävänsä sanojen tekevän tavallista paljon/ihan aavistuksen verran vain enemmän järkeä, joten myönsi reissun sikäläiselle poliisiasemalle viisaaksi.<br>\n<br>\n”Odotetaan kuitenkin aamua, eikö vain Spinnykkä? Jotenkin turvallisempi olo tulisi, varsinkin kun ne palkkamurhaajat ajavat myökäläisiä takaa.”<br>\n”Juu, näin tehdään.”<br>\n”Kauniita unia.”<br>\n”Lainaatko sitä... Massaasi. Tyyny olisi kiva.”<br>\n”Tahdot tosiaan tehdä <em>minusta</em> tyynyn?”<br>\n”Eh.”<br>\n”Sitä minäkin.”<br>\n”...”<br>\n”...”<br>\n<br>\nLoppuyö kului rauhallisissa merkeissä kaksikon kuorsatessa turvallisesti mainoksen sisällä. Myös hieman liian pitkä osa aamusta kului kaksikon kuorsatessa, ja osa iltapäivääkin meni kun toinen kuorsasi ja toinen koetti kiskoa tätä valkoista sankaria ylös vuoteesta.<br>\n”Mutta Rätsula, ei meillä ole niin kova kiire, minua nukuttaa”, mutisi uninen Snowman. Kepe alkoi jo turhautua. <em>Jo kolmas kerta tässä kuussa.</em><br>\n”Ja minua kiinnostaa kovasti saada selvitettyä tämän pormestarin synkät salaisuudet. Joten hilaa se valkoinen takamuksesi ylös, senkin nietosnahjus.”<br>\n”...no nyt oli niin lahjakasta verbaalista vetoamista, että koen vastuukseni nousta.”<br>\n”...”<br>\n<br>\nPian hilpeä retki kohti muinaisia mysteereitä jatkui perinteisen kävelyn muodossa duon hakeutuessa vartiokaartin päämajan suuntaan. Nui-Koro ei ollut niin iso kaupunki, etteikö sieltä olisi löytänyt niinkin merkittävää rakennusta kuin poliisiasemaa, muttei se ollut niin pienikään, etteikö matkaan olisi hurahtanut jokunen tovi. Snowien ja Kepen tallatessa kylän mukulakivisiä katuja hei eivät voineet olla vilkuilematta olkainsa yli aina silloin tällöin uhkaavien kaapuilevien palkkatappajien varalta.<br>\n<br>\nKoko kylä kuitenkin näytti kaikin puolin elinvoimaiselta, eikä vaaran tuntu ollut näin kirkkaaseen päiväsaikaan samoin läsnä kuin yön varjoissa. Katuja tallasivat taas monenmoiset kulkijat, ja Kepe ja Snowie tiesivät sulautuvansa hyvin värien loisteeseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1286,"creator":"colmio","timestamp":"2011-10-06T14:47","content":"<strong>Ohkumauhin kellari</strong><br>\n<br>\nColmion aivot suoraan sanoen ylikuumenivat, kun hän kuumeisesti mietti ulospääsyä tilanteesta. Aikapommin jastin tikitti, ja Colmio aktivoi naamiovimansa. Ei vaikutusta. Pommi oli siitä päätellen tehty naamiolle tuntemattomalla tavalla, se saattoi olla jopa ydinkäyttöinen.<br>\nColmio teki päätöksensä.<br>\n<br>\nHän nappasi Turagan kainaloonsa, ja lähti juoksemaan täyttä häkää kohti ovea. <br>\n2:47<br>\n2:46<br>\n2:45<br>\n2:44<br>\najastin tikitti, ja ensimmäistä kertaa elämässään Colmio manasiu nykyteknologiaa. Hän hyppäsi oviaukosta ulkopuolelle, ja loi elementaalivoimillaan oveen metallisen sinetin. Hän juoksi niin kauan, että kuuli rajähdyksen. Pommi oli ollut tehokas. Colmio tunsi räjähdyksestä aiheutuneen paineaallon, ja ajatteli että jos hän olisi myöhästynyt edes 10 sekuntia, hän olisi saattanut palaa poroksi.<br>\nVasta nyt hän muisti toisen turagan, joka oli kuollut ystävänsä virittämästä pommista. Colmio sääli turagaa, ja sitä suuremmalla syyllä hän lähti viemään Ohkumauhia klaanin linnoitukseen. Adminit saisivat päättää soveliaan rangaistuksen klaanin pettämisestä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1287,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-10-06T18:53","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Suga teki tästä puolet.<br>\nMinä menetin järkeni tämän kasaamisessa. Varatkaa aikaa ja kuppi kahvia.</dd></dl>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/6hDMo_pcaD8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/6hDMo_pcaD8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br><br><br>\n<span style="font-family:Courier"><span style="color:black"><br>\nRAPORTTI # 605<br><br>\nPOHJOISASEMA "SUPEREGO"<br><br>\n<br><br>\nKohteen "NIMDA" tutkimuksissa huomattavia harppauksia.<br><br>\nLöydetty tapa valjastaa sen voimat ilman fyysistä kontaktia.<br><br>\nVoima isompi kuin odotettiin.<br><br>\nKoehenkilöiden reaktioita tutkittu. Useimmissa aiheuttanut joko irrationaalisia häiriöitä mielenterveydessä tai suorastaan uskonnolliselle tasolle nousevaa pelkoa.<br><br>\n<br><br>\nKoehenkilöt tottelevat joka sanaa.<br><br>\nVain yksi vastustaa. Pakoyritykset kaksinkertaistuneet.<br><br>\n<br><br>\nYlijohtaja Seleciuksella vaihtoehtoinen ratkaisu.<br><br>\nHuomenna suuri päivä.<br><br>\n<br><br>\nKihelmöi.<br><br>\n<br><br>\nTohtori Delek<br><br>\nSelecius-säätiö<br><br>\nPVM 5-6-0006<br><br>\nKLO 0931<br><br>\n<br><br>\n<img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/s.gif"><img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/c.gif"><img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/i.gif"><img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/e.gif"><img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/n.gif"><img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/t.gif"><img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/i.gif"><img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/a.gif"> <img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/d.gif"><img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/e.gif"><img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/u.gif"><img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/s.gif"> <img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/e.gif"><img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/s.gif"><img class="postimage" src="http://www.brickshelf.com/gallery/Spyro/Other/MataNuiCharacters/Letters/t.gif"><br>\n</span></span></center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Klaani<br>\nArkistojen portit</strong><br>\n<br>\nSummerganon lähestyi Arkistoja jokunen kirja kainalossaan. Ne on parasta palauttaa ennen matkalle lähtöä, tai arkistolaiset eivät ole mielissään, ajatteli Summerganon kävellessään kohti edessä avautuvaa Arkistojen sisäänkäyntiä. Nimda-tehtävän ryhmä lähtisi pian matkaan ja odotuksen tunne raukeaisi, mutta hetket ennen lähtöä olivat aina kihelmöiviä, täynnä hiljaista odotusta, joka tuntui vaimentavan jopa ympäröivän luonnon. Summerganon huokaisi ajatellessaan tulevaa matkaa. Hän oli totta vie innoisaan tehtävästä, mutta suhtautui siihen suurella vakavuudella ja jännityksellä; sotatila loi oman varjonsa normaalisti varsin iloisen Summerganonin elämään. Hän oli koko eilisen päivän kasaillut ja huoltanut varusteitaan; oli tavallaan karmiva ajatus, että esine, johon hän oli suuresti kiintynyt -hänen miekkansa- tulisi riistämään hengen vielä monelta olennolta.<br>\n<br>\nSummerganon ei kuitenkaan pystynyt kokonaan peittämään tulevan matkan synnyttämää riemua. Summerganon tunsi olevansa Klaanille paljon velkaa ja otti kunnia-asiakseen auttaa sitä aina kun mahdollista. Ja tulevan tehtävän kaltaiset operaatiot olivat erityisesti Summerganonin mieleen, ainakin siltä hänestä tuntui. Menneisyytensä haudanneelle soturille Klaani oli antanut paitsi kodin ja tavallaan työnkin, myös suonut mahdollisuuden tutustua mitä hienompiin henkilöihin, vaikka hän yhä suuresti arvosti palkkasoturiystäviään tuolla jossain.<br>\n<br>\nArkistoihin saavuttuaan Summerganon palautti kirjat ja pysähtyi hetkeksi katselemaan ympärilleen. Hän piti Arkistojen ilmapiiristä ja paikka tuntui rauhoittavalta. Hän näki Gahlok Van kävelevän ohi. Summerganon ei ollut koskaan ollut kovin läheisissä tekemisissä tämän tunnetun arkistolaisen kanssa, mutta hän kuitenkin tervehti tätä. Gahlok Va vastasi terhehdykseen kättään heilauttaen ja katosi hetkeksi pois näkyvistä. Hän oli arvatenkin mennyt penkomaan arkistoja, kirjaimellisesti. Pian hän saapui taas näkyviin, käsissään vino pino asiakirjoja. Uhkaavasti huojuva pino havahdutti ajatuksiinsa vaipuneen Summerganonin.<br>\n\"Öh, voinko auttaa?\"<br>\n<br>\n\"Ah, se sopii. Kiitos paljon.\" Kuului Gahlok Van helpottuneelta kuulostava ääni asiakirjapinon takaa. Hän laski huojuvan pinon läheiselle pöydälle -paljon pidemmälle se tuskin olisi kaatumatta kestänytkään- ja kaksistaan Summerganonin kanssa he jakoivat pinon. \"Nämä täytyy viedä Vaehranin toimistoon. Seuraapa sitten minua\", Gahlok Va sanoi ja lähti matkaan, Summerganon perässään.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nValtavat kirjahyllyt peittivät Arkistojen ylimpään kerrokseen piilotetun toimiston seinät, eikä tilaa jäänyt edes pienille tauluille tai peileille. Monivärisiä niteitä lojui hyllyissä sadoittain, ehkä tuhansittain. Ilmassa leijaili vahva pölyn ja vanhan paperin haju, vaikka toimiston ikkuna oli auki ja syystuuli puhalsi sisään.<br>\nArkistojen johtajahahmo, suurta Hunaa kantava tulen Toa Vaehran istui ryhdikkäästi mahonkisen pöytänsä takana keikkuvalla työtuolilla. Tulen Toan monen yön läpi valvoneet oranssit silmät liikehtivät vikkelästi, kun hän luki tärkeiltä vaikuttavia asiapapereita ja selaili valtavan kirjapinon läpi. Pöydän pintaa ei näkynyt arkistonhoitajan työurakan alta.<br>\nVasemmalla kädellään Vaehran selasi vauhdikkaasti monenlaisten kirjojen läpi, kun taas oikealla hän täytti keskittyneesti pientä muistilehtiötä magmasorsansulkaisella mustekynällä. Työhönsä askeettisesti paneutunut arkistonhoitaja ei edes huomannut, että kokonaisen kirjaston verran opuksia kantavat Summerganon ja Gahlok Va hiippailivat toimiston ovesta sisään.<br>\n<br>\n\"Huomenta sinullekin\", kuului Summerganonin ääni paksun kirjapinon takaa. Suga asetti monivärisen pinon varovaisesti Vaehranin pöydälle Gahlok Van esimerkkiä noudattaen.<br>\nTuplasalama-Vaehran hätkähti ja melkein sotki allekirjoituksensa mustekynällään. Arkistonhoitajan väsynyt oranssihehkuinen katse siirtyi monen tunnin, ehkä jopa monen päivän jälkeen ensimmäistä kertaa pois työpöydältä. Valvominen ja raskas työ hehkuivat Vaehranin silmistä, kun hän räpytteli niitä hetken hämääntyneenä.<br>\n\"... tervehdys, Summerganon\", tulen Toa sanoi väsyneenä. \"Mikä sinut tänne tuo?\"<br>\n\"Palautin lainaamani kirjat ennen kuin... lähden joksikin aikaa\", Summerganon vastasi salamyhkäisesti ja suuntasi katseensa Vaehranin edessä lojuviin papereihin ja hajanaisiin kirjoihin. \"Kiirettä pitää, vai?\" Summerganon kysyi kohteliaasti.<br>\n<br>\n\"Kuten aina,\" väsynyt VT huokaisi hymyillen.\"Kävin juuri läpi viisituhatta sivua tutkimusraportteja etsien edes pientä viittausta johonkin, joka edes <em>teoriassa</em> voisi olla Nimda. Mutta joo, kiitos teille.\"<br>\nNimdan mainitseminen muistutti Summerganonia pian koittavasta matkaanlähdöstä. Miten kaikki tuntuikaan nykyään pyörivän tuon muinaisesineen ympärillä.<br>\n\"Toivotan kuitenkin onnea tutkimukseen\", Summerganon sanoi. Vaehran nyökkäsi vastaukseksi selaillessaan hyvin summittaisesti Summerganonin ja Gahlok Van tuomien kirjojen läpi. Suga silmäili samoja kirjoja ja irtonaisia lehtisiä, joita työhuone tuntui olevan pullollaan. Varomaton kulkija voisi kompastua johonkin lattiallekin pursuavista kirjakasoista.<br>\n\"Toivottavasti uurastuksenne palkitaan pian\", Suga lisäsi hymyillen.<br>\n<br>\nSininen puolibohrok Gahlok Va puolestaan kiipesi hyvin hitaasti valtavilla puutikkailla kohti Vaehranin toimiston ylintä kirjahyllyä. Puiset tikkaat oli tarkoitettu yleensä Toan kokoisille olennoille, mutta se ei Gahlok Vata tuntunut pahemmin hidastavan. Sininen kääpiö heilautteli itseään kohti katonrajaa puhtaasta tottumuksesta. Myös sininen kiipeilykoukku auttoi.<br>\n\"Ei sitä palkita\", GV vastasi Sugalle yläilmoista myrtyneenä.<br>\n\"Vähän parempi asenne, ystäväiseni\", Vaehran lausui katse kirjoissa. Gahlok Va murahti hiljaa vastaukseksi.<br>\nSummerganon hymähti itsekseen ja seurasi hetken sivusta arkistolaisten touhuja. Gahlok Va vaikutti kaivavan tikkaiden päässä jotakin pitkään ja hartaasti kirjahyllystä. \"Mitä oikein etsit, jos sopii kysyä?\" kuului Summerganonin lievää uteliaisuutta tihkuva ääni.<br>\n<br>\n\"Taianomaisia kristallikalloja\", GV mumisi sarkastisesti kirjojen ja pölyn keskeltä. Puolibohrokin äänen sarkastinen pirteys nousi selostuksen loppua myöten koomisiin sfääreihin. \"Jokapäiväistä täällä Arkistojen jännittävyydessä!\"<br>\nSummerganon kuunteli hetkisen hämmentyneenä, mutta naurahti lopulta. \"Niinpä tietysti\", hän sanoi huvittuneena tarkkaillen samalla uhkaavasti alaspäin laskeutuvaa pölypilveä. Gahlok Va kääntyi Summerganonia kohti kädessään pieni kirja. Hän köhi keuhkoistaan kiloittain pölyä ilmoille. \"Nyt minä myönnän sen\", pieni puolibohrok sanoi. \"Joskus minä kadehdin teitä Toia.\" Suga vastasi tähän vain kysyvällä katseella.<br>\n\"Te luotte historiaa!\" GV huudahti mahtipontisesti, miekkaillen pienellä pokkarilla näkymätöntä vihollista vastaan. \"Minä yskin historiaa ulos keuhkoistani.\"<br>\n<br>\n\"Jaa-a...\" Summerganon sanoi velmusti nyökkäillen. \"No, meistäkin -tai ainakin minusta- olisi joskus mukava tutkia tällaista tiedon aarreaittaa sen sijaan että halkaisen vihollisten kalloja. Ei sen puoleen, pidän työstäni\", Toa totesi ja vaipui lausahduksensa loppupuolella lyhyeksi hetkeksi muistoihin. \"Niin paljon kuin tutkimustyötä arvostankin, on seikkailuntäyteisessä elämässä puolensa\", hän lisäsi enemmän itselleen kuin GV:lle ja Vaehranille.<br>\nGahlok Va huokaisi. \"Kun torakat iskevät, meidät täällä arkistoissa piilotetaan maan alle.\" Puolibohrok viuhtoi jälleen ilmaa kirjalla osittain puhdistaakseen ilman pölystä ja osittain päästääkseen irti höyryjä. Jos arkistonhoitajan edessä olisi ollut vihollinen, se olisi ollut täysin mennyttä. Sen säälittävä elämä olisi musertunut täysin arkistonhoitaja Gahlok Van armottomassa hyökkäyksessä. Se olisi ottanut rankasti turpaan.<br>\nAinakin jos kohde olisi ollut jonkinlainen kärpänen.<br>\n\"Minä haluan sinun elämäsi, Suga. En halua tutkia näitä homeisia opuksia!\" Gahlok Van äänen innokkuus kiihtyi vauhdilla. \"Minä haluan seikkailuja ja vaaroja! Jännitystä. Yllättäviä tilanteita!\"<br>\nAivan liian hyvin sanomaansa sopivasti Gahlok Va sai kokea jännitystä, kun aggressiivisen viuhtomisen horjauttamat huterat puutikkaat heilahtivat kohtalokkaasti taaksepäin. Puolibohrok ei ehtinyt edes huomata, kuinka painovoima muutti vähitellen suuntaa.<br>\n<br>\n\"Mitä sinä...\" Vaehran aloitti ja kääntyi tuolillaan. Kuului melkoinen rysäys ja valtava määrä pölyä pöllähti ilmaan ydintuhoa muistuttavassa sienipilvessä. Samalla hetkellä Summeganon huudahti \"VARO!\" aivan liian myöhään.<br>\nGahlok Va retkotti kirjapinon päällä lattialla suihkien jokaisella yskäisyllään pölyä kattoon asti. \"Onneksi nuo ovat pehmeäkantisia\", totesi Vaehran puoliksi järkyttyneenä, puoliksi huvittuneena. \"Koit juuri enemmän vaaroja ja jännityistä kuin minä kuluneen viikon aikana\", Summerganon totesi ja sai peitettyä naurunsa vain vaivoin.<br>\n<br>\nGahlok Va oli pitkään hiljaa ja räpytteli hyönteismäisiä silmiään tuijotellen kattokruunua.<br>\n\"Ehkä minä vain palaan sen käännöstyön pariin\", GV pihisi kirjapinon päältä.<br>\n\"Se voi olla ihan hyvä idea\", VT sanoi virnistäen. Tulen Toa nousi tuoliltaan ja ryhtyi poimimaan lattialle pudonneita kirjoja käsiinsä. \"Suga, auttaisitko?\"<br>\n\"Mielelläni\", kuului vastaus ja yhdessä kaksi Toaa alkoivat kasaamaan pudonneita kirjoja jonkinlaiseen järjestykseen. \"Näitähän on montaa sorttia...\" Summerganon mutisi tutkaillessaan lukuisten kirjojen kansia ja irronneita lehtisiä. Gahlok Va pyyhkäisi pölyjä päältään ja nousi pystyyn. Hän vaappui lopulta kauemmas kirjakasasta vilkuillen sitä kuin pahinta vihollistaan.<br>\n<br>\n<br>\nSummerganon räpytteli silmiään hämmentyneenä.<br>\n\"Sinä varmaan tiedät, mihin tämä tiiliskivi kuuluu?\" Toa kysyi osoittaen puolibohrokille valtavaa mustaa opusta, jonka kansi oli täynnä monenkielistä tekstiä. Kaikkia kieliä ei edes maailmaa nähnyt Summerganon tunnistanut.<br>\n\"Ah\", Gahlok Va äännähti. \"Se on vain... käännöstyötä varten.\"<br>\n\"Tuossa opuksessa on kaikki tämän maailman tunnetut kielet\", VT sanoi asetellen kirjoja takaisin hyllyihin ja pyyhkien pölyä. \"Eräänlainen 'manuaalinen Rau', jos näin voi sanoa\". Tulen toa hymähti.<br>\n\"Lisäksi se painaa enemmän kuin minä\", GV täydensi tympeästi. Hän potkaisi valtavaa opusta, mutta jätti potkuvoiman kevyeksi. Joku oli joskus murtanut jalkansa.<br>\n\"Autatko tuomaan sen pöydälle?\" GV kysyi Sugalta. Summerganon nyökkäsi ja tarttui itsevarmasti opukseen. Jopa voimakas Toa joutui kuitenkin vapisemaan kielenopiskelun massiivisen painon alla.<br>\n\"Tämä on tosiaan painava\", jään toa totesi. \"Se, joka väittää että ette tee ruumillista työtä on kyllä väärässä! Tikapuita, tällaisia tiiliskiviä... jösses\" Summerganon mutisi. Hetkellisen ponnistelun jälkeen kirja tömähti pöydälle päästäen äänen, joka muistutti pienikokoisen kranaatin räjähdystä.<br>\n\"Kiitos tuosta\", Gahlok Va lausui vilpittömän kohteliaasti ja kapusi Vaehranin pöydän päälle. \"...vaikka tästä alasimesta ei ollut viimeksikään mitään hyötyä.\"<br>\nGV nousi työpöydän päälle seisomaan ja potkaisi joitakin Vaehranin papereista alas lattialle. Hän tarttui valtavan kirjan mustan kanteen koukkumaisella kädellään ja poimi pöydältä toisella kädellään kansiollisen papereita. Summerganon ehti nähdä kansion kannessa punaisen merkin, joka muistutti matoran-kielen S-kirjainta. Mutta vain vähän.<br>\n<br>\nSummerganon silmäili GV:n puuhia uteliaana. Hän ei voinut hillitä kieltään. \"Minkä käännöksen parissa työskentelet?\"<br>\nGahlok Va avasi kansion ja näytti Summerganonille suuren paperikasan ensimmäistä sivua. \"Todella hyvä kysymys\", GV sanoi vilkuillen punaisella kynällä siististi kirjoitettua, mutta täysin käsittämättömistä kirjaimista koostuvaa tekstiä. Muodoltaan kirjaimet näyttivät hieman matoran-kirjaimilta, mutta olivat paljon kulmikkaampia. \"Tämä voi olla ihan mitä kieltä tahansa. Juuri nyt toivon, että löytäisin edes jonkinlaisen sukulaiskielen...\"<br>\n<br>\nKirjahyllyllä työskentelevä Vaehran kääntyi hieman. \"Me tiedämme kyllä enemmänkin\", hän sanoi vaatimattomasti vilkuillen taaksensa, \"mutta se on tavallaan... luottamuksellista tietoa.\"<br>\n\"Ah, ymmärrän. Siinä tapauksessa...\" Summerganonin lausahdus jäi kuitenkin kesken, sillä vaivaannus väistyi uteliaisuuden tieltä. Toa jatkoi GV:n työskentelyn tarkkailua ja kysyi aivan kuin ohimennen: \"Jos kuitenkin saan udella, niin mitä asia koskee?\"<br>\nVaehran vilkaisi jälleen ovea. Sitten hän vilkaisi ikkunaa. Sitten GV ja Vaehran katsoivat toisiaan hetken silmiin. Gahlok Va viittoi pian pienellä kädellään Vaehrania luokseen. Kun tulen Toa oli kävellyt puolibohrokin viereen, heidän puheensa oli laskenut epäselviksi kuiskauksiksi. Summerganon yritti olla kuuntelematta tarkemmin, mutta lopulta uteliaisuus voitti.<br>\n<br>\n\"Onko hän...\" GV kuiskasi.<br>\n\"... yksi niistä 'ehdokkaista'?\" Vaehran täydensi. \"Ei... ei Tawan mukaan.\"<br>\nArkistonhoitajat ilmehtivät toisilleen hetken merkillisesti, kunnes nyökkäsivät yhdessä. Sitten he kääntyivät kohti Summerganonia.<br>\n\"Kerromme sinulle\", VT sanoi hiljaa. \"Sillä ehdolla, että et sitten levitä <strong>sanaakaan</strong> eteenpäin.\"<br>\n\"Vannon sen\", Summerganon sanoi hieman kuiskausta kuuluvammalla äänellä.<br>\nVaehran yskäisi nyrkkiinsä ja nielaisi. Hän etsi sanoja hetken. \"No... muistatko sen, kun väitimme Klaanilehden haastattelussa, että emme tiedä Nimdasta emmekä sen menneisyydestä enempää kuin kukaan muukaan?\" Vaehran sanoi hymyillen ja kumartuen hieman kohti Sugaa.<br>\n\"Muistan lukeneeni jotain sellaista\", Summerganon vastasi ja jatkoi vielä: \"Mutta salamyhkäisyydestänne päätellen asia ei olekaan aivan niin yksinkertainen, eikö vain?\"<br>\n\"No...\" Vaehran sanoi hymyillen yhä kiusallisemmin. Hän nojasi työpöytäänsä hieman ja risti jalkansa. \"Se oli eräänlainen... 'muokattu totuus', heh.\"<br>\n\"Tarkoitus pyhittänee tuossa tapauksessa keinot\", Summerganon myhäili. \"No, mitä te siis tiedätte?\"<br>\nVaehran sulki suunsa kuin vetoketjun ja antoi puheenvuoron varoittamattomasti Gahlok Valle. Puolibohrok rykäisi ja nuoli huuliaan. Summerganonin ilme muuttui äärimmäisen jännittyneeksi. Hän melkein tunsi ilmassa jotain salaista, joka odotti, että voisi räjähtää silmille. Viimein Gahlok Va nosti katseensa Summerganonia kohti.<br>\n<br>\n\"Me emme ole ensimmäisiä, jotka ovat tutkineet Nimdaa\", GV sanoi. \"Matoron retkikunta löysi pieneltä ja hyvin häiritsevältä 'Rozum'-nimiseltä saarelta vanhan videopätkän, joka kertoi... jonkinlaisista muinaisista tiedemiehistä.\"<br>\n\"Todella muinaisista\", VT pisti väliin. \"Niin vanhoilta ajoilta, että ainoat niiltä peräisin olevat historiankirjat ovat... vanhoja heimolegendoja. En ymmärrä, miten heillä on voinut olla näin hyvä luonnontieteiden tuntemus aivan universumimme alkuaikoina.\"<br>\n\"Se on täysin käsittämätöntä\", GV sanoi viuhtoen käsiään. \"Tuhansia vuosia sitten on ollut olemassa joku, joka on meitä tieteelliseltä tuntemukseltaan vain askeleen jäljessä. Yhden askeleen.\" <br>\n\"Kuulostaa mielenkiintoiselta\", hämmästeli Summerganon täysin vilpittömästi. \"Mitä luulette, saivatko he selville jotain, mitä emme tiedä? Ja kenen leivissä he mahtoivat olla, mikäli minkään tuntemma järjestön juuret ulottuvat niin kauas?\"<br>\n<br>\n\"Niin paljon emme kai voi sanoa\", Gahlok Va vastasi huokaisten. \"Järjestöstä itsestään ei ole minkäänlaisia jälkiä.\"<br>\nSen sanottuaan puolibohrok piti tauon, mutta nosti yllättäen vasemman kätensä etusormen pystyyn ja ilmehti merkillisesti. GV nosti pöydältä yhden papereista. Kellertävä ja hyönteisten syömä paperi oli täynnä punaisella kirjoitettua tuntematonta kieltä. \"... näitä lukuunottamatta.\"<br>\n\"Noissa papereissa seisovat merkit eivät tosiaan tarkoita mitään millään tuntemallamme kielellä\", VT sanoi turhautuneena. \"Se sai minut epäilemään, että kyseessä voisi olla jonkinlainen salakieli. Jotain, jolla tutkimuksen salaisuudet pidettäisiin näkymättöminä ulkopuolisen silmille.\"<br>\n\"... ja se ei tietenkään tosiaan helpota meitä jäljittämään tätä järjestöä\", Gahlok Va ärähti. \"Meillä on vain pari yhdentekevää työntekijänimeä ja pari täysin käsittämätöntä asiakirjaa. Siinä se.\"<br>\n\"Ahaa. Käsitän. Mistä olette saaneet käsiinne nuo lähteet, jos saan udella? Ja minkä nimisiä nuo työntekijät ovat, voiko niistä päätellä mitään esimerkiksi lajin suhteen?\" uteli Summerganon innoissaan. Juttu kiehtoi häntä.<br>\n<br>\n\"Lähteet olivat kaiken aikaa Arkistossa, mutta onnistuimme yhdistämään ne näihin tutkijoihin vasta nähtyämme tämän nauhan\", Vaehran sanoi heilutellen paperipinoa käsissään. \"Ja en sanoisi niitä yhdentekeviksi, GV\", arkistonhoitaja jatkoi kohottaen kulmaansa. \"Ei sillä, että niistä olisi ollut paljon apuakaan.\"<br>\nGahlok Va huokaisi ja tarttui yhteen muistiinpanolappuseen. \"Ei tosiaan. Nämä tyypit ovat tätä turagaa, 'Kezeniä' lukuunottamatta historian unohtamia\", hän sanoi tiiraillen nimiä. \"Joku kuuluisa toisinajattelija, 'tohtori Delek' vaikutti eteläisellä mantereella kauan sitten. Siinä ne, jotka ovat tehneet tämän Nimda-tutkimuksen suhteen jotain konkreettista.\"<br>\n\"No hei\", Vaehran keskeytti osoittaen kynällä yhtä nimeä GV:n muistiinpanolapussa. \"Tämän operaation rahoittajan nimellähän me löysimme nämä käsittämättömät tutkimusraportit.\"<br>\nSummerganon nojautui kiinnostuksen vetämänä huomaamattaan lähemmäs papereita. \"Kukahan tämä rahoittaja mahtaa olla? Joku isokin kiho? Ja onko tyypin motiiveista mitään tietoa?\" Toa jatkoi väsymätöntä kyselyään. Asia tuntui jostain syystä todella tärkeältä.<br>\nGahlok Va siirsi uupuneen katseensa Sugaa kohti ja pudisti päätään. \"Minusta tuntuu, että tämä henkilö, kuka hän sitten onkaan... pitää yksityisyydensuojasta. Meillä on vain nimi.\"<br>\nVaehran tihrusti muistiinpanopaperia. \"Adorium Selecius. Johtaa Selecius-säätiötä. Siihen se sitten jäikin.\"<br>\n<br>\nSilloin Summerganon mykistyi täysin ja jäi hetkeksi tuijottamaan tyhjyyteen.<br>\nHän muisti. Vuosia, vuosia sitten hän toimi palkkasoturina jossain kaukana, toverinaan soturi, nimeltä Selecius.<br>\nEpäuskoisuus valtasi hänet. \"Minä... minä tunsin kerran erään Seleciuksen. Onko tämä vain jokin omituinen yhteensattuma?\" Hän kysyi kuivalla äänellä. Kaikki tuntui äkkiä kovin epätodelliselta.<br>\nGahlok Va ja Vaehran naurahtivat ensiksi yhdessä. Sitten he ymmärsivät, että äskeinen ei ollutkaan vitsi. Kaksikko tuijotti Summerganonia sanomatta sanaakaan.<br>\n<br>\n\"Mitä nyt?\" kysyi Summerganon. Vilunväristyksiä kulki jään Toan ihon läpi. Muuta hän ei suustaan sillä hetkellä ulos saanut.<br>\nVaehran ei vastannut. Hän otti hätäisesti käteensä kansion, joka oli täynnä Selecius-säätiön tutkimusraportteja. Hän tuijotti kansion kantta hetken. Sitten tulen Toan katse siirtyi Sugan hämmentyneisiin kasvoihin. Vaehran ojensi kansion Sugalle. Sen kannessa oli punainen leima, joka muistutti hieman matoran-kielen S-kirjainta.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nSummerganon palasi ajatuksissaan vuosien taakse. Aikaan, jolloin hän toimi palkkasoturina toverinsa Seleciuksen kanssa. Ja hän palasi muistoissaan yhä kauemmas, hetkeen jolloin hän oli tavannut toverinsa ensi kertaa. Hän muisti, miten Selecius oli kullanvärisessä panssarissaan ja auringon valossa leimuavan miekkansa kera matkannut Summerganonin kanssa kauan. Ja nyt Summerganon muisti jotain, mitä ei ollut aiemmin huomioinut. Hän muisti, punaisen, paikoitellen haalistuneen ja kuluneen merkin Seleciuksen haarniskan rinnuksessa. Merkin, jonka Summerganon nyt muisti olevan matoran-kielen S-kirjainta muistuttava. Hän muisti, miten Selecius oli heidän ensi tapaamisensa hetkellä ollut karkumatkalla ja että häntä jäljitettiin. Yhdessä he kukistivat Seleciusta jäljittäneet metsästäjät, sillä Summerganon luotti toverinsa vilpittömyyteen alusta asti, mutta menneisyydestään Selecius ei koskaan paljastanut paljoa.<br>\n<br>\n\"Menneisyyteni on synkkä, täynnä katkeruutta\", Summerganon muisti Seleciuksen sanoneen. \"Mutta nyt olen vapaa ja se tulee aina olemaan suurin voittoni ja varhaisesta menneisyydestä huolimatta oikean elämäni alku.\" Ja muuta hän ei menneisyydestään koskaan kertonut. Seleciuksen sanat kaikuivat Summerganonin päässä, kun hän havahtui ajatuksistaan. Hänestä tuntui, että hän viimein ymmärsi, mutta hänen mielensä ei vielä ollut jostain syystä sitä hyväksynyt. Oliko hän viimein perillä Seleciuksen historiasta?<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/YUYJ2zk2WzE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/YUYJ2zk2WzE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSummerganon tuijotti kansion kantta pitkään ja hartaasti, muistoihinsa vaipuneena. Miksei Selecius koskaan kertonut? Miksi hänen nimensä oli sama kuin tuolla järjestöllä ja sen johtajalla? Nämä kysymykset vaivasivat Summerganonia, joka kuitenkin pakottautui nostamaan katseensa Vaehraniin ja Gahlok Va'aan päin. \"Niin... Selecius oli ystäväni. Hän oli soturi. Hyvä soturi. Hänellä oli tuo merkki, ainakin luulen niin.\" Sen sanottuaan Summerganon kääntyi ikkunaan päin, miettien toveriinsa liittyvää mysteeriä.<br>\nHetken vaikutti siltä, että Gahlok Van ja Vaehranin päissä tikittäisi jotain. Ymmärryksen verho laskeutui vähitellen arkistonhoitajien päälle. Lopulta jotain napsahti.<br>\nVaehranin silmät pullistuivat. Hän ryntäsi vauhdilla työpöytänsä taakse ja tarttui kaksin käsin valtavaan käännösopukseen.<br>\n\"Tyhmä, tyhmä, tyhmä, tyhmä!\" Vaehran hoki selaten kovakouraisesti läpi kirjan. \"Adorium... Adorium Selecius! Adorium ei ole nimi, tyhmä!\"<br>\nGahlok Va oli hetken hiljaa, mutta pian hänkin näytti ymmärtävän kokonaiskuvan. \"Tyhmä, tyhmä!\" puolibohrok sanoi läimäyttäen itseään kasvoille toisella kädellään niin kovaa, että toimisto kaikui.<br>\nSummerganon havahtui ja katsoi ihmeissään, kuinka Vaehran selasi kuumeisesti kirjaa ja Gahlok Va näytti puulla päähän lyödyltä. \"Mitä? Saitteko selville jotain?\"<br>\nVaehranin silmäkulma tärisi psykoottisesti hänen selatessaan vauhdilla läpi valtavan tiiliskiven. Arkistonhoitaja pysäytti monen monta sivua taittaneen selailun jälkeen yhden sivun kohdalle ja katsoi sitä pitkään ärtyneenä omasta sokeudestaan.<br>\n\"<em>Adorium, adoria, adorius</em>\", Vaehran luetteli sanamuotoja raskaan hengityksen alta. \"Xian kieltä. Vortixx-kieltä!\"<br>\n\"Se ei ole mikään etunimi! Se tarkoittaa <em>johtajaa</em>!\" Gahlok Va rääkäisi läimäisten nyt myös toisen kätensä kasvoilleen. Sinisen puolibohrokin kasvot alkoivat punertaa sekä läimäisyistä että raivosta. \"Tarkemmin sanottuna xialaista asetehtailijaa.\"<br>\n<br>\n\"Mistä on kyse?\" Summerganon kysyi rynnäten työpöydän ja käännösopuksen luo. \"Miten xialainen asetehtailija liittyy Nimda-tutkimuksiin? Mitä... mitä hänellä on tekemistä ystäväni kanssa?\"<br>\n<br>\nGahlok Va läimäytti itseään kasvoille molemmilla käsillä vielä kerran. Ääni oli korviahuumaava. \"Summerganon\", GV mumisi kämmeniensä alta. \"Haluatko etsiä sieltä hyllystä... vanhimman xialaisen asekuvaston? Vanhimman, jonka löydät?\"<br>\nSummerganon nyökkäsi eikä jäänyt kyseenalaistamaan pyyntöä. Hän syöksyi kaivelemaan kirjahyllyjen läpi. Toalla oli hyvä tuuri, sillä kuvasto osui melkein heti hänen eteensä. \"Tämähän se on?\" Suga varmisti nostaen aseiden kuvilla ja erilaisilla symboileilla koristeltua lehtistä. Hän sai vastaukseksi Gahlok Van nyökkäyksen ja ojensi kuvaston tälle. Summerganon janosi vastauksia.<br>\n<br>\nGahlok Va selaili nopeasti aakkosjärjestyksellisen kuvaston läpi kauhistellen välillä xialaisten hilpeän opportunistista käsitystä sodankäynnistä. Lopulta hän pysähtyi tietylle sivulle.<br>\n\"Selecius-säätiön investoinnit\", Gahlok Va lausui inhoten. \"Selecius 2K7 -plasmalaukaisin: tähtää sydämeen, niin mikään ei enää liiku. Kratablammakh-kivääri suursiivoukseen: tuhoaa kaiken materian kolmen metrin säteeltä. Kredipsyteeni-hermokaasu: näin poistat kaikenkokoiset loiset tehokkaasti.\"<br>\n<br>\nSilloin Gahlok Va piti tauon. Vaehrankin tuijotti sivua. Gahlok Va nielaisi ennen kuin jatkoi.<br>\n\"Tulossa tänä keväänä: Selecius-joukot.\"<br>\n<br>\n\"Selecius... on siis johtajansa mukaan nimetty aseteollisuusyritys? Mutta miksi entisen toverini nimi on sama, kuin tuolla säätiöllä, varsinkin kun hän ilmeisesti kantoi säätiön merkkiä panssarissaan?\" Kysymykset ryöppysivät Summerganonin suusta, mutta juuri kun hän oli tivaamassa lisää tietoa, hän viimein tajusi. Seleciuksen välttelevät vihjaukset menneisyydestään, suhteista, jotka vainoaisivat häntä ja joiden takia hän oli karkumatkalla. Haluttomuus puhua varhaisista vaiheista olikin kenties häpeilevää tietämättömyyttä. Oliko hän sittenkin vain yksi suuren asetehtailijan monista nukeista?<br>\n\"Hän oli järjestön koekaniini, väkisin taivuteltu soturi, joka pakeni\", sanoi Summerganon lopulta. \"Minusta vain tuntuu siltä\", hän jatkoi ja ilman sen erikoisempia perusteita hän oli vakuuttunut.<br>\n<br>\n\"Selecius-joukot, tässä lukee\", Vaehran toisti. \"Itse joukoista ei ole minkäänlaista tietoa missään. Suurin osa oletti, että kyseinen projekti jäi vain kesken.\"<br>\n\"Sinänsä loogista\", Gahlok Va sanoi istahtaen pöydällä lojuvan jättikirjan päälle. \"Selecius-säätiö on ollut epäaktiivinen jo vuosisatoja.\"<br>\n\"Niin\", VT sanoi nyökäten. \"Mutta mitä luulet, Suga? Oliko se ystäväsi oikea nimi?\"<br>\n<br>\n\"Luulin niin, mutta juuri kuulleeni perusteella en voi olla varma. Haluaisin uskoa muuta, mutta minusta tuntuu, että ei; se ei välttämättä ole hänen oikea nimensä.\" Summerganon sanoi. \"Muistan, että hänen käsivarttaan peittävässä panssarissa oli haalistunut numerosarja, jonka edessä oli tuo näyttämänne S-merkki\", Summerganon jatkoi hitaasti. \"Tarkoittaisiko se, että hän oli... yksi niistä?\" Summerganon lopetti ja silmäili nyt Gahlok Van kädessä olevaa kuvastoa inhoten.<br>\n<br>\n\"Se taitaa olla ilmiselvää\", Gahlok Va sanoi hiljaa. \"ystäväsi on... yksi tämän säätiön massatuotantosotilaista.\"<br>\nGahlok Va vaikeni. Vaehran huokaisi ja heitti kuvaston paperiroskikseen. Tulen Toa käveli pöytänsä taakse ja vilkuili ulos ikkunasta. Arkistonhoitajan väsyneet silmät tarkkailivat pihamaan varhaisaamuisia tapahtumia.<br>\n\"Koko Nimdaan perustuva aivotutkimus oli siis vain kulissia\", Vaehran sanoi katsomatta Sugaan ja Gahlok Vahan. \"Kaiken aikaa tietämättään nämä tutkijat työstivät siitä muinaisesineestä asetta. Asetta myytäväksi Vortixx-markkinoilla.\"<br>\n<br>\n\"Mitä veikkaatte, oliko järjestön motiivi vain taloudellinen voitto, vai onko taustalla jotain muuta?\" Kysyi Summerganon, joka halusi kiepästi tietää kaiken Selecius-mysteeristä.<br>\n\"Mieli on tämän maailman vaarallisin ase\", Vaehran sanoi kääntyen hieman. \"Niin joku viisas joskus sanoi. En välttämättä haluakaan tietää, mikä vortixx-Seleciuksella oli mielessä.\"<br>\n<br>\n\"Tärkeintä lienee se, että hän epäonnistui siinä\", Vaehran sanoi vielä.<br>\n\"Miksi meitä rehellisiä tiedemiehiä on niin vähän?\" Gahlok Va mietiskeli kirjan päältä istuen.<br>\n\"Tuota... niin\",sopersi Summerganon. Hetken aikaa oli aivan hiljaista. Hän huomasi, että ikkunan takana, ulkona oli jo melko valoisaa. \"Minun pitää ilmeisesti pian lähteä, matka odottaa, enkä haluaisi myöhästyä\", hän sanoi. \"Kiitos kun kerroitte minulle kaiken tämän. Arvostan sitä\", Summerganon sanoi ja todella tarkoitti sitä. Hän oli pakoillut menneisyyttään Klaanissa aika tavalla. Tavallaan sen harmaiden läikkien selviäminen sai hänet tuntemaan itsensä valmiimmaksi kohtaamaan tulevan.<br>\n<br>\n\"Suga\", Vaehran sanoi vielä. \"Kiitos avustasi. Minusta tuntuu, että pian saamme avattua myös tuon salakielen. Pyydän vain, että et...\"<br>\nVaehran piti tauon ja kääntyi poispäin ikkunasta. Hän tuijotti Summerganonia pitkään silmiin.<br>\n\"... jakaisi mitään täällä oppimaasi eteenpäin.\"<br>\n\"En tietenkään, kuten jo aiemmin lupasin. Voitte luottaa minuun.\" Summerganon sanoi. \"Mutta nyt minun täytyy tosiaan tehdä lähtöä, kiitos vielä kerran teille\", Summerganon sanoi iloisesti, vaikka äskeittäinen tietotulva häntä vielä hieman vaivasikin. \"Ensi kertaan siis, näkemiin!\" Hän vielä sanoi kättään heilauttaen.<br>\n<br>\n\"Ole varovainen\", Gahlok Va sanoi heilauttaen kättään. \"Toivottavasti ystäväsi on löytänyt itselleen uuden elämän.\"<br>\nVaehran hyvästeli Summerganonin sanattomasti ennen kuin palasi töihin.<br>\nSummerganon nyökkäsi Gahlok Valle, sillä totta vie hänkin toivoi Seleciuksen -joksi hän tätä paremman nimen puutteessa yhä kutsui- löytäneen uuden elämän itselleen. Summerganon kääntyi kannoillaan ja käveli ulos.<br>\n<br>\nToimiston ovi sulkeutui kolahtaen ja Vaehran rojahti väsyneenä työtuolilleen. Tulen Toa raapi leukaansa ja haukotteli. Hän kaipasi jotain kofeiinipitoista.<br>\nGahlok Va istui yhä valtavan käännösoppaan päällä ja yhdisteli asioita.<br>\n\"Melkoinen sattuma\", puolibohrok sanoi silmät pyöreänä. \"Se siis, että Suga tiesi tuon.\" Vaehran huokaisi vastaukseksi.<br>\n\"Sattumat ovat Mata Nuin tapa pitää hauskaa\", Vaehran sanoi väsyneenä.<br>\n\"Kaunis ajatus\", Gahlok Va hymähti, mutta kääntyi pian kohti Vaehrania katse vakavampana. \"Mutta ole rehellinen minulle. Uskotko tuohon.\"<br>\nVaehran ei vastannut myöntävästi eikä kieltävästi. Arkistonhoitajan äänensävy pysyi sataprosenttisen neutraalina. \"Niin on miellyttävämpää ajatella\", Vaehran sanoi. \"Sillä jos oletamme, että sattumia ei ole olemassa, edessämme on valtava pimeyden verkosto, jonka kourat ulottuvat kaikkialle historiaan.\"<br>\nVaehran oli hetken hiljaa. \"Ja jos kaivaudumme liian syvälle siihen, se syö meidät.\"<br>\n<br>\nGahlok Van hymy hyytyi hetkeksi. Hän mietti vastausta pitkään.<br>\n\"Mutta ystävä\", GV sanoi. \"Jos kaikella on yhteys kaikkeen, se tekee meidän tehtävästämme tuplasti helpompaa.\"<br>\nVaehranin vakaville kasvoille levisi vähitellen hymy. \"Me murramme tämän mysteerin kuin munankuoren.\" Gahlok Va nyökkäsi pitkään voitokkaana. Joskus kirjastonhoitajan työ oli hyvin palkitsevaa.<br>\n<br>\n\"Heti kun saan kahvia\", Vaehran sanoi hieroen silmiään.<br>\nGV:n ilmeellä olisi voinut tappaa vauvahylkeitä.<br>\n<br>\n<strong>Arkistojen aula</strong><br>\n<br>\nMietteliäs Summerganon suuntasi askeleensa ulos Arkistoista, kohti Satamaa, jossa hänen matkatoverinsa todennäköisesti jo odottivat. Miksei Selecius koskaan kertonut kaikesta kokemastaan? Mitä kaikkea muuta salattavaa hänellä oli? Tuo vanhan toverin historiaan liittyvä yksityiskohta linkittyi Klaanin nykyisiin tutkimuksiin. Ensimmäistä kertaa Summerganon tunsi Klaaniin saapumista edeltävän harmaan ajan liittyvän nykyhetkeen ja elämään Klaanissa. Summerganonin kaksi maailmaa kohtasivat ja ne yhdisti toiseensa aseita tehtaileva säätiö.<br>\n<br>\nHiljaisuuden vallitessa hän saapui Satamaan ja asteli laiturille numero kuusi. Matoro tuli häntä vastaan ja ohjasi Summerganonin laivaan, jossa muu seurue jo odotteli. <em>BKS Hildemar</em> lipuisi pian satamasta aamun usvaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1288,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-10-06T20:55","content":"<strong>Vielä joskus,<br>\njoskus jossain</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/MUtZGWjelEA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/MUtZGWjelEA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTongu avasi hitaasti ainoan silmänsä. Hän ei nähnyt mitään, pimeys verhosi hänen näkönsä. Hän makasi jollain karhealla, ja hänen jalkojaan nuoli jokin märkä – ilmeisesti meri, sillä aaltojen ääni kantautui hänen korviinsa. Karhea alusta saattoi olla hiekkaa. Silmä alkoi jo nähdä jotain. Valkoisia täpliä taivaalla.<br>\nTähdiksihän niitä kutsuttiin. Näkökentässä oli myös sirppimäinen kellertävä kappale, joka heijasti valoa jättiläisen silmään. Hetken maattuaan raukeana paikallaan Tongu huomasi näkökenttänsä rajalla punaista hehkua. Hän oli myös kuulevinaan hienoista rätinää meren kuohunnan keskellä, joten hän pinnisti voimansa ja nosti itsensä ylös kosteasta hiekasta.<br>\n<br>\nGuardian istui parin metrin korkuisen kivimuodostelman vieressä. Kivimuodostuma oli kaareva, kuin leveä hautakivi, joka kaareutui heistä poispäin. Guardianin vieressä oli nuotio, jossa kasa kosteaa puutavaraa paloi kitsaasti. Guartsu yritti hieman tuulettaa pahanhajuista savua pois käsillään, mutta se puski hänen naamalleen.<br>\n<br>\nKivimuodostuma ei ollut täysin tasainen, vaan siihen oli kiinnittyneenä useita erivärisiä valokiviä, jotka hohtivat kauniisti yössä. Tongu katsoi kivisen luonnonihmeen yli ja näki merta. Hän päätti kävellä muodostuman taakse katsomaan, oliko saari tosiaan niin pieni kuin se hänestä näytti olevan. Guardian katseli Tongun menoa ja puraisi merilevää, jota oli pieni kasa hänen vieressään. Sitten hän irvisti ja sylkäisi tuleen.<br>\n<br>\nTongu katsoi kivimuodostuman taakse. Sen takapuolella oli niin ikään valokiviä, mutta rantaviiva oli aivan kiinni siinä. Saari oli ehkä kymmenen neliömetrin kokoinen. Masentava ajatus. Tongu käveli takaisin nuotion luokse. Sitten hän huomasi seisovansa jonkin mustan vetelän aineen päällä.<br>\n”Onko tuo…” Tongu kysyi hämmentyneenä, ”… raakaölyä?”<br>\n”Se on Manu”, Guartsu vastasi värittömällä äänellä.<br>\n”Plurpl”, Manu sanoi.<br>\n”Aaaahaaa”, Tongu sanoi ristiriitaisin tuntein ja perääntyi pois mustan aineen päältä. Guartsu hymyili itsekseen ja heitti yhden puista tuleen. Se sihisi ikävästi ja räsäytti Guartsua päin kipinän.<br>\n<br>\n”Missä me olemme?” Tongu kysyi. Guardian kohautti olkiaan. Hän istui hiekassa, nojasi laiskasti kallionmuodostelmaan toinen jalka ojennettuna suoraksi ja toinen koukussa kalliota vasten ja mussutti merilevää, joka ilmiselvästi ei miellyttänyt maullaan skakdia. Tongu istahti nuotion toiselle puolelle ja huokaisi. Makuta Nui yritti kasata itsensä.<br>\n<br>\nOnnistuttuaan saamaan kiinteän olomuotonsa Manu jäi makaamaan maahan.<br>\n”Essentia. Eksistenssi”, hän tuhahti. Hän katseli jälleen tähtiä, jotka olivat kiehtoneet häntä vuosisatojen ajan. Astronomia oli kiehtonut häntä vuosisatojen ajan.<br>\n”Ja astrologia on humpuukia”, Manu sanoi virnistäen. Tongu käänsi katseensa häneen ja hymyili hennosti. Keltainen kyklooppi yritti selvittää ajatuksiaan. He olivat keskellä ei mitään – keskellä merta pienellä hiekkaisella luodolla, jossa oli vain kaunis kivimuodostelma. Syötävänä vain merilevää, jota sai pyydystämällä matalastakin vedestä.<br>\nGuardianin jäljellä olevat varusteet – vartijakivääri ja kaksi revolveria – makasivat vähän matkan päässä nuotiosta. Muut tavarat olivat menneet. Juomaleilit, Warrekin tietojen perusteella tehdyt muistiinpanot… Vaikka eihän Guardian enää niitä tarvinnut, hän tunsi jo Zorak von Maxitrillian Arstein kahdeksannen tarpeeksi hyvin.<br>\n<br>\nKuin olisi lukenut skakdin ajatukset, Manu sanoi yhtäkkiä:<br>\n”Perämies on sairas. Hyvin sairas.”<br>\nTongu näytti huvittuneelta, mutta Guardiania ei naurattanut. Hän ei myöskään sanonut mitään.<br>\n”Minä vannon, että kostan hänelle. Kostan hänelle vielä vaikka se olisi viimeinen tekoni. Tai en nyt sentään, häpeä on aina vähemmän tuskallista kuin kuolema.”<br>\n”Lieneekö noin?” Tongu sanoi mietteliäästi.<br>\n”En tiedä”, Manu myönsi, ”enkä kyllä aio kokeilla.”<br>\nGuardian heitti jälleen uuden puupalikan tuleen. Tongu käänsi katseensa takaisin nuotioon Manun maatessa edelleen selällään hiekassa katsellen tähtiä.<br>\n”Ensin minä suolistan sen. Sitten leikkaan sen kaikki raajat irti… tai hetkinen, se taitaisi kuolla jo suolistuksessa. Sen pitää kärsiä. Paljon. Hmm.”<br>\nManun suunnitellessa raakuuksiaan Tongu pohti edelleen heidän tilannettaan. Kuka heidät voisi ikinä löytää täältä?<br>\n<br>\nManu oli lopettanut puhumisen, kun nuotio sammui. Guardian oli kääntynyt kivimuodostelmaa vasten makuuasentoon niin, että hän oli selkä nuotioon päin. Tongukin yritti asettua nukkumaan, muttei voinut, sillä valokivet häikäisivät häntä.<br>\nManu nousi seisomaan huterin jaloin ja asteli varovasti epätasaisella maaperällä nuotion jäännösten luokse. Sitten hän istahti selkä merelle päin ja katseli kaksikkoa, joka yritti nukkua kivimuodostelman helmoissa.<br>\n”Miten te sytytitte tuon nuotion?” Tongu kysyi lopulta, kun hänelle oli käynyt selväksi, ettei sinä yönä tulisi uni.<br>\n”G:llä on erämiehen taidot”, Manu tokaisi. Hän kumartui Guardianin ylle ja huomasi tämän nukkuvan kevyesti. Varmistuttuaan asiasta Manu virkkoi:<br>\n”Vaikka minä taisin avittaa häntä pienellä kipinällä…”<br>\nTongu soi Manulle hymyntapaisen ja nousi sitten takaisin istuma-asentoon.<br>\n<br>\n”Se Arsteinin piru pitäisi pistää tosiaan kappaleiksi”, hän murahti kaunaisesti.<br>\n”Sinustakinko? Sitten meitä on neljä.”<br>\n”Neljä?”<br>\n”Minusta tuntuu, että hän ei voi muuta kuin vihata itseään.”<br>\n”Mitä hän teki sinulle?”<br>\n”Hän on sairas, sen sanon. Minulta kesti tunteja liottaa itsestäni kaikki valokiven muruset tuonne veteen.”<br>\n”Ahaa”, Tongu huokaisi ja veti polvensa rintaansa vasten. Sitten hän kysyi:<br>\n”Mitä sinä näit kredipselleenin jälkeen?”<br>\n<br>\nManu oli hiljaa pitkän tovin. Tongu ajatteli, ettei hän aikoisi vastata, mutta sitten Makuta sanoi hienoisella äänellä:<br>\n”Minä taidan hieman pelätä itseni menettämistä.”<br>\n”Pelkäätkö… kuolemaa?”<br>\n”En, en minä sitä.”<br>\n”Mitä siis?”<br>\nManu huokaisi. Hän nousi seisomaan ja venytteli niin, että hänen selkärankansa naksui. Sitten hän käveli muutaman askeleen ympyrää vettä kohti ja palasi takaisin. Seuraavaksi hän rojahti makaamaan hiekkaan.<br>\n”Minä en halua olla, kuten muut. Se on typerää. Että kaikki ovat samanlaisia. On typerää, miten monet tahtovat olla jonkin tietyn mallin mukaisia – samanlaisia keskenään. Suurin osa meistä pyrkii tietynlaiseen suosiossa olevaan rooliin. Kaikki haluavat olla ’muodin mukaisia’. Minä en halua. Ehkä minä olen jonkinlainen antisankari. Mutta en minä halua mikään makutakaan olla. En minä voi mitään sille, mikä olen, mutta en halua olla osa massaa, johon kaikki kuuluvat. Pimeys.”<br>\nTongu katsoi Makutaa pitkään. Tämä vain makasi silmät ummessa hiekassa kädet ja jalat levitettyinä kuin meritähti. Sitten hän avasi silmänsä ja tuijotti jälleen tähtitaivasta.<br>\n”Minä olen, mitä olen. En voi sille mitään. Mutta yritän olla sitä omalla tavallani. Ja aina silloin tällöin minusta tuntuu – itse asiassa aika usein, että minä en ehkä ole ihan kunnossa. Olenko minä hullu? Ehkäpä jotenkin sekaisin?”<br>\nTongu katsoi makutaa ja koetti miettiä, oliko tämä tosissaan puheissaan.<br>\n”Olen vuosien varrella tullut johtopäätökseen, että minä olen äärimmäisen sekaisin. Eikä se aina ole niin mukavaa. Mutta en anna sen haitata. Minua ohjaavat päämäärät ovat tarpeeksi selkeitä, jotta voisin elää niiden mukaisesti. Ja minusta tuntuu… nyt loppujen lopuksi… että on ihan siistiä olla hyvis.”<br>\nHänen kasvoilleen levisi haalea hymy, näin Tongu uskoi, mutta se katosi heti, jos sitä oli ikinä ollutkaan.<br>\n”Tähdet ovat kauniita”, hän jatkoi.<br>\n”Niin”, Tongu mutisi.<br>\n”Ne ovat jotain paljon suurempaa kuin voisimme kuvitellakaan… Ajatella, että jotkut uskovat niiden olevan reikiä jossain suuressa katossa. Kuinka typerää.”<br>\n”Jokaisella uskomuksensa.”<br>\n”Niin. Minä uskon tähtiin. Minä tiedän, että ne ovat suuria. Suurempia kuin voimme edes kuvitella. Ne tuottavat energiaa. Kuten auringot. Ne pyörittävät ydinfuusioreaktiota.”<br>\n<br>\nTongu uskoi seuraavaksi tulevan selostusta ydinfuusioreaktion toiminnasta, mutta Manu ei ikinä jatkanut puhettaan. Hän vain makasi paikallaan, kunnes aurinko nousi.<br>\nSiitä Keetongu ei kuitenkaan saanut tietää mitään; hän oli nukahtanut.<br>\n<br>\nKun Tongu nukkui sikeästi, Manu katsoi nousevaa aurinkoa ja sanoi hiljaa:<br>\n”Pimeä ja valo kohtaavat… ja Punainen Mies nousee meren takaa.” Sitten hän hymyili sanoilleen ja sulki silmänsä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1289,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-10-07T13:23","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/AiHLMHHbemM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/AiHLMHHbemM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Meri, Die Tärtä</strong><br>\n<br>\nKapteeni Anonymmeli katseli hymyillen tuota saalista, minkä he olivat keränneet Bio-Klaanin kylistä. Hän huomasi Un-Takin kuuntelevan miehistön juttelua, miekka kädessään. Anonymmeli meni lähemmäs, ja otti silloin omat aseensa esiin, voimakkaan kiväärinsä, jonka päähän oli asennettu sähköistetty pistin, sekä omituisen kranaatin.<br>\n<br>\nHän huomasi Un-Takin kuuntelevan jotain keskustelua ja meni Le-Matoranin luo.<br>\n<br>\n\"Mitä täällä tapahtuu perämies?\" Anonymmeli kysyi.<br>\n<br>\n\"Tuolla juonitellaan kapinaa <em>my lady</em>. Kuuntele itse, jos et usko\", Un-Tak vastasi. Anonymmeli alkoi kuuntelemaan.<br>\n<br>\n\"... joten voisimme ryhtyä kapinaan, eikös vain ylväs joukkoni?\" eräs Jään Toa nimeltä Aerik sanoi. Muut miehistön jäsenet nyökkäsivät ja vetivät aseensa esiin, tehdäkseen kunniaa.<br>\n<br>\nAnonymmeli ei ollut uskoa tätä näkyä. Aerik oli yksi kuudesta Matoranista, joille Anonymmeli oli luovuttanut Toa-voimansa. Anonymmeli oli uskonut, että mitään tälläistä ei tulisi koskaan tapahtumaan. Aerik...<br>\n\"Käy sanomassa muulle miehistölle, jotka eivät ole Aerikin kapinajoukon jäseniä\", Anonymmeli sanoi.<br>\n\"Aye, <em>my lady</em>\", Un-Tak sanoi ja lähti hiljaa hiipien etsimään miehistöä.<br>\nAnonymmeli katsoi Aerikin joukkoa. Siinä oli noin neljännes kaikesta laivan miehistöstä.<br>\n<br>\n\"Kun saamme nuo aseet, ja sen Sähkövempaimen, niin olemme voittamattomat merirosvot näillä vesillä\", Aerik kannusti miehistöä.<br>\nAnonymmelin mieleen tuli se Sähkölaite, minkä he olivat saaneet yhdestä Bio-Klaanin kylästä. Se teki ammuksista sähköisiä, jotka vapauttivat pieniä salamoita vastustajiin. Hän kuuli pian askelia takanaan. Anonymmeli veti miekkansa esiin ja valmistautui taisteluun, mutta huomasi siinä olevan vain Un-Takin, jolla oli muu miehistö.<br>\n\"Olemme valmiita, <em>my lady</em>\", Un-Tak sanoi.<br>\n<br>\nAnonymmeli irrotti naamionsa. Hän tunsi olonsa huonoksi, mutta kesti, koska oli tuntenut sen jo monta kertaa elämänsä aikana.<br>\nMuuan Toa, joka oli myös Anonymmelin ryhmän jäsen otti Turagalta Loihtimisen Kanohin vastaan ja alkoi asentamaan sen taistelukuntoon.<br>\nTuraga katsoi vihollisiaan. Heitä oli vähemmän, mutta se ei välttämättä tarkoittanut, että he olisivat varmoja häviäjiä. Joukoissa oli Aerikin lisäksi monta hyvää taistelijaa. Heidän menetys olisi haitaksi Tärtäläisille. Hänellä oli hänen onnekseen salainen ase.<br>\n<br>\nAerik oli huomannut, että heitä seurattiin, joten hän valmistautui hyökkäykseen. Yht'äkkiä kranaatin tapainen osui joukkion keskelle ja räjähti. Noin puolet kapinallisista kivettyivät paikalleen. Aerik oli väistänyt. Hän oli tiennyt tästä liikkeestä ja tiesi myös sen heikkoudet, niinpä hän kaivoi pistoolin esille ja ampui Anonymmeliä päin.<br>\n<br>\nMaan Turaga ei ehtinyt väistää. Luoti lensi hänen jalkaansa, jolloin hän tunsi viiltävää kipua. \"Hyökätkää!\" Huusi Turaga Un-Takin keräämälle joukkiolle ja alkoi horjua. Luodissa oli jotain ylimääräistä, mikä sai Anonymmelin vaipuvan koomaan. Hänen päänsä osui maahan kovaa.<br>\n<br>\nUn-Tak juoksi kohti Aerikia. Hän hyppäsi Jään Toan yli ja heitti silloin tikarinsa. Aerik pystyi torjumaan iskun ja valmistautui miekkailuun.<br>\n<br>\nSuurin osa Tärtäläisistä kävi miekkataisteluihin. Miekkojen kalina kuului ympäri laivaa, eikä luoteja lentänyt paljoa yhtään. <br>\n<br>\nPari merimiestä tuli katsomaan Anonymmeliä, joka ei pystynyt nousemaan. Hänet vietiin kapteenin hyttiin.<br>\n<br>\nKuolleita ruumiita laivalla ei juurikaan ollut. Vastakkain käyvät olivat aika tasaväkisiä, ja Aerikin joukoilla ei ollut kovin suurta alivoimaa. Jään Toa oli valinnut joukkonsa hyvin.<br>\n<br>\nUn-Takin ja Aerikin taistelu oli tiukka. Jään Toa ei käyttänyt Elementaalivoimaansa ollenkaan, vaan halusi lyödä Le-Matoranin miekkailussa.<br>\n<br>\nUn-Takilla oli ongelmia. Hän onnistui torjumaan Aerikin kaikki iskut, mutta ei pystynyt pidättelemaan kovin kauaa. Aerik vei häntä koko ajan edespäin. Un-Tak huomasi takanaan maston. Hän teki pienen sivalluksen Aerikille, jonka Jään Toa väisti. Hänen yrittäessä sanoa jotain, huomasi Toa, että Un-Tak oli kiivennyt jo mastoon. Aerik käytti Jää-voimiaan, tehdäkseen pienen jäämäen, joka nostaisi hänet Un-Takin luo. <br>\n<br>\nJuuri kun Aerik saapui Un-Takin korkeudelle, Le-Matoran löi häneltä miekan ja potkaisi alas ja hyppäsi itsekin. Hän oli sitonut narun mastoon ja sen avulla tuli alas ja samalla potkaisi lentävän Jään Toan seinään.<br>\n<br>\nJään Toa oli nyt tajuton ja silloin Un-Tak huomasi taistelun käyneen heidän voitokseen. Hän käski miehien vievän kapinalliset laivan alhaalla oleviin häkkeihin. Aerik taas sai iskun eräästä laitteesta, joka nollasi hänen Elementtivoimansa.<br>\n<br>\nUn-Tak huomasi Anonymmelin olevan poissa. Hän huomasi suunnitelmansa käyvän pian toteen ja ajatteli: <em>Suunnitelmani sujuu paremmin, kuin kuvittelinkaan.</em><br>\n<br>\n[spoil]Tämän viestin kirjoittivat yhteistyössä Blozi ja Tronie ponie. Kiitokset Martinille musiikista.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1290,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-10-07T14:33","content":"<strong>Merellä</strong><br>\n<br>\nTernok heräsi Ilmaraptorin hyttiin levitetyssä makuupussissaan. Uni oli virkistänyt, mutta masentava tunnelma ja karu totuus iskivät päälle kuin lauma Kikanaloja. He olivat yksi keskellä merta ja vailla paon mahdollisuutta. Onu-Matoran puhdisti Kaukaunsa linssin ja kiipesi tikkaita veneeksi muuttuneen ilma-aluksen katolle, missä hänen toverinsa Ontor istui tähystämässä, josko meren keskeltä löytysi maata tai jopa sivistystä. Matoranin avattua kattoluukun paksu hernerokkasumu iskytyi vasten hänen naamansa. <br>\n<br>\n”Huomenta”, Ternok sanoi mannaryyniasennossa istuvalle ystävälleen, ”Näkynyt mitään?”<br>\n<br>\n”Tässä sumussa ei huomaisi edes majakkaa, vaikka kulkisi vierestä”, Ontor vastasi masentuneella äänellä.<br>\n<br>\n”Karzahnimpi homma. Pääsemmeköhän koskaan kotiin tai mihinkään, mitä voi sanoa kodiksi”, Ternok manasi ja istahti Ontorin viereen.<br>\n<br>\n”Olisi pitänyt taistella! Meistä ei ole mitään apua näin. Ne voittivat, Ternok. Me räjäytimme heidät ja hukutimme heidät, mutta ne voittivat. Kaiken vaivan jälkeen! Ja me piilouduimme.”<br>\n<br>\n”Ainakin tottelimme Keetongun viimeistä käskyä.”<br>\n<br>\n”Tuskin sillä enää mitään väliä on. Haen meille aamupalaa. Tai iltapalaa, miten vain”, Ontor sanoi, kipusi alas ohjaamoon, kaivoi Nynrahin teollisuushallista otetusta laatikosta hieman lisää haamujen kanttiinamössöä ja sytytti tulen aluksen höyrykoneiston tulipesään. Sille ei ollut nyt muuta käyttöä kuin ruoan ja Matoranien pitäminen lämpimänä, sillä Feterrat olivat tuhonneet aluksen vasemman moottorin eikä korjaustyöt onnistuneet merellä. Pian husibroilerin tuoksu täytti koko aluksen. Ontor täytti kaksi lautasta, otti leilin ja kipusi lautaset toisessa kädessään takaisin katolle.<br>\n<br>\nTernok otti lautasen vastaan ja alkoi mussuttaa mössöä. He istuivat siinä vierekkäin kymmenisen minuuttia maailman sumujen keskellä. Toivoa ei juuri ollut, mutta maisemassa oli jotain kiehtovaa. Täällä Nazorakein sodat tai Rautaiset kuolemat eivät järisyttäneet maailman järjestystä.<br>\n<br>\n”Katsho”, Ternok sanoi yhtäkkiä iso kasa ruokaa suussaan ja osoitti viistosti vasempaan, ”Eikhö tuoltha loistha khumma valoh?” <br>\n<br>\n”Näen sen! Siellä on jotain. Kumma! Ehkä se on Lentävä Steltiläinen. Yksi Klaanin Turagoista höpisi siitä joskus.”<br>\n<br>\n”No se nyt on ihan humpuukia”, Ternok vastasi, jätti ateriansa ja nousi, ”Mutta se voi ihan hyvin olla laiva tai vene. KUULETTEKO SIELLÄ! OLEMME HAAKSIRIKOSSA! KAKSI TOAA JA MATORANEJA! AUTTAAKAA!”<br>\n<br>\n”Eihän meillä mitään Toia ole.” <br>\n<br>\n”Minä en halua joutua orjaksi”, Ternok kuiskasi, ”Merillä liikkuu paljon merirosvoja nykyään. Ne eivät uskalla hyökätä Toain kimppuun. KUULETTEKO! APUA!”<br>\n<br>\n”Hiljaa! Kuulin sieltä jotain. Ihan kuin skarrarrar, skakdien puhepartta! Ne on saletisti skakdeja!”<br>\n<br>\n”Tiedä sitten, onko se hyvä vai huono juttu. Arpa on heitetty.”<br>\n<br>\nMatoranit hiljenivät kuin jonkinlainen punainen salama singahti sumussa näkyvien valojen lulta ja katosi rätisten ilmaan. Se valaisi hetken sumun läpi ja paljasti luodon ja kivikehän, jossa oli kolme viittoilevaa, erikokoista hahmoa. Valo kuitenkin sammui ja sumu peitti hahmot.<br>\n<br>\n”Hätäraketti. Hekin ovat merihädässä! No, ei auta kuin mennä tuonne. Virta kuljettaa meitä sopivasti. Vähän pelottavaa kyllä.”<br>\n<br>\nPiakkoin vetiseen elementtiin muuttaneen Ilmaraptorin keula osui valokivikehän rantaan.<br>\n<br>\n”...” Makuta Nui kommentoi.<br>\n<br>\n”Mitä. Oikeasti”, G sanoi ja tuijotti Matoraneja epäuskoisena. Se ei kuitenkaan onnistunut pitkään, kun Keetongun sulki alaisensa isoon halaukseen.<br>\n<br>\n<strong>Jonkun aikaa myöhemmin</strong><br>\n<br>\nHusibroilerikattilan porina oli iloisin ääni, mitä luodon Klaanilaiset olivat kuulleet pitkään aikaan. Gurttu ja Manfred santsivat kunnolla, sillä olihan tämä heille ensimmäinen lämmin ateria hetkeen. Tongu oli syötyään vetänyt Ilmaraptorin hajonneen moottorin rannalle ja korjaili sitä puuhakkaana. Höyrykoneiden kanssa pelailemin karkoitti keltaisen jätin murheet ja huolet. Kohta tämä beibi hurraisi kuin kissanpoikanen.<br>\n<br>\n”Okei”, täysi Guardian aloitti puheensa tyhjennettyään kolmanne lautasellisensa, ”Me kerroimme tarinastamme sen osan, mistä olemme perillä. Entä te? Miten kaksi Matorania löytyy ilma-aluksesta täynnä murkinaa ja vahingoittumattomina, kun kolme raavasta klaanilaista on saanut tuta liikaakin Zorak von Maxtrillianin vieraanvaraisuudesta?”<br>\n<br>\n”Me vain toteltiin käskyjä, G-mies. Tongu käski meidän piiloutua, ja hyppäsimme hansikaslokeroon. Olimme siellä hipi hiljaa, kunnes SPLASH, tunsimme, kun alus tippui mereen. Vesi ei onneksi päässyt sisään (Kauan eläköön Nynrah-haamut ja heidän ammattitaitonsa!) ja kun oli ollut jonkin aikaa hiljaista, tulimme esiin. Ja te olitte kadonneet kuin tuhka tuuleen. Meinasimme lähteä partioimaan, mutta kun käynnistimme moottorit, niin WIIUH! Alus pyöri vinhasti ympyrää, koska toinen moottori oli rikki! Luulimme ensin, että se oli hajonnut alassyöksyssä, mutta siinä oli palojälkiä, joten hyökkääjät, Feterrat, kai tuhosivat sen. Emme voineet korjata sitä merellä. Onneksi pomo hoitaa homman!” Matoranit selittivät asiansa puhuen vuorotellen ja välillä toistensa päälle.<br>\n<br>\n”Yksi asia kummastuttaa”, Manu sanoi miettien, ”Miten te löysitte meidät näin helposti? Jumalattomasta sumusta aavalta mereltä? Mahdollisuudet ovat tosi pienet.”<br>\n<br>\n”Kaipa joku halusi meidän pääsevän takaisin Klaaniin”, G sanoi ja pyöritteli Vartija-kivääriään, ”Miksi ne muuten olisivat antaneet aseeni takaisin. Siinäkään kun ei tunnu näin yksinkertaisesti olevan järkeä.”<br>\n<br>\n”Tässä maailmassa on vanhempia ja mahtavampia voimia kuin torakat tai skakdiaateliset”, Manu sanoi. Makuta oli huomattavasti paremmalla tuulella kun aikaisemmin. Hän katsoi taivaalle ja sitten omiin käsiinsä.<br>\n”Esimerkiksi minä.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1291,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-10-07T14:50","content":"<strong>Bio-Klaanin satama<br>\nLaituri kuusi</strong><br>\n<br>\nMatoro käveli ripeästi Sadjen hytistä kapeita portaita pitkin aluksen kansitiloihin. Hai oli käskenyt tämän laiturille, ja Matorolle slevisi syy ennen kuin ehti kysyä. Bladis ja Same olivat tuoneet Nimdan.<br>\n<br>\n\"Tässä se on\", mustahopea skakdi sanoi yllättävän hiljaisella äänellä. Hän vilkaisi nopeasti ympärilleen sumuiselle laiturille. <br>\n\"Nimda.\"<br>\nBladevezon nosti hopeanharmaan salkun kaksin käsin rintansa tasalle.<br>\nSame tähyili ympärilleen taustalla skakdin olan takana.<br>\n\"Salkku on prototerästä. Voit räjäyttää lastin bastiumia sen ympärillä, ja siihen tulee vain naarmuja. Kepe teki sen\", Bladis selittää nopeasti mutta selkeästi.<br>\n\"Sen avaamiseen tarvitsee nämä kaksi avainta\", skakdi jatkoi ja kaivoi kaksi harmaata avainta jostakin.<br>\n\"Niitä pitää vääntää samaan aikaan. Sitten aukeaa näyttö, johon syötetään numerokoodi. Väärästä koodista laukun sivuilla olevat protonium-säiliöt tyhjentyvät avaajan päälle. Beeta on sisällä metallikapselissa. Koko homma Kepen keksintöä. Tässä on koodi ja avaimet\", Bladis selitti ja ojensi kaksi avainta ja paperilapun Matorolle.<br>\n\"Anna avaimet eri henkilöille säilytykseen\"<br>\n\"Aye\", Matoro nyökkäsi.<br>\n\"Muuta?\" hän vielä varmisti.<br>\n\"Tässä toinen samanlainen. Epsilonille paluumatkaa varten\", Same tuli ja ojensi toisen samanlaisen salkun, kaksi avainta ja uuden koodilapun.<br>\n<br>\n\"Kiitos\", Matoro sanoi. \"Hienoa, että sirun turvassa oloon panostetaan.\"<br>\n\"Älkää hukatko niitä\", Bladis vielä sanoi ja kääntyi pois modekumppaninsa kanssa. Matoro nappasi toisen salkun, mutta tajusi silloin toisen käden puutteesta johtuvat ongelmat.<br>\n\"Joi, viitsisitkö kantaa tuon ruumaan\", Matoro hihkaisi laivan kaiteeseen nojailevalle Killjoylle. Punainen soturi asteli nopeasti laiturille ja nappasi yllättävän kevyen salkun.<br>\n\"Mitä tässä on?\" hän kysyi.<br>\n\"Ei mitään\", Matoro vastasi. \"Se on Epsilonia varten.\"<br>\nJoy ja Matoro kävelivät peräkanaa alukseen. Jään Toa oli pujottanut avaimet ja koodilaput vyhyönsä miekan viereen.<br>\nKapeat metalliportaat johtivat hämärään ruumaan.<br>\n\"Minne laitan tämän?\" Killjoy kysyi. <br>\n\"Heitä jonnekin. Ei sillä niin väliä\", Matoro mutisi itse marssiessaan kohti erillistä salahuonetta Nimdaa varten.<br>\nKilljoy jätti tyhjän laukun epämääräisten laatikoiden ja tynnyrien päälle. Jotain särkyä tuntui hänen päässään. Joy toivoi, ettei tulisi kipeäksi tehtävän aikana. <br>\n<br>\nKun Killjoy oli kadonnut ylös, Matoro avasi Hain opettamalla tavalla puisen luukun ja pudottautui alas. Metallilla vuorattu pieni huone oli hämärä, ainut valo tuli Matoron teleskooppisilmistä ja sydänkivestä.<br>\n<br>\nMatoro käänsi molempia avaimia kerran myötäpäivään ja sitten syötti kuusinumeroisen koodin. Salkun lukot aukesivat pihahtaen.<br>\nMetallikapselin avaaminen yksikätisenä oli kieltämättä vaikeaa. Matoro ihaili muutaman sekunnin Nimdan sirun puhdasta valkoista hohdetta ennen kuin sulki laukun.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center>* * *</center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHöyrylaivan muhkea piippu päästi tummaa savua sumuiselle, harmaalle taivaalle. Klaanin satama-allas oli hiljainen ja sumun valkoisen vaipan peitossa. Satamarakennusten siluetit näkyivät taustalla keltamustan höyrylaivan navigoidessa ulos aallonmurtajan aukosta.<br>\n<br>\n\"Missä olit?\" Matoro kysyy tuttavallisesti Sugalta. Mustahaarniskainen Jään Toa nojailee selkä laitaa vasten.<br>\n\"Palautin opuksia Arkistoihin\", hän sanoi. Matoro voi suorastaan aistia toisesta Jään Toasta huokuvan itsevarmuuden.<br>\nHän oli suorastaan kateellinen sille, kuinka itsevarmana ja rohkeana Summerganon oli matkalle lähtenyt. Hän itse ei tuntenut oloaan millään lailla varmaksi. Hän oli aina ollut varma siitä, että kykenisi selättämään kaiken, mitä vastaan tulee.<br>\n<br>\nMatoro huokaisi. <br>\n<br>\n\"Mitä luulet, miten tässä käy?\" hän sanoi hiljaa.<br>\n\"Epäiletkö jotakin?\" Suga kysyi yllättyneenä.<br>\n\"En... en tiedä. En ole pystynyt luottamaan itseeni ja omiin voimiini... enää\", Matoro mutisi turhan hiljaa. Merituuli oli viileän virkistävä.<br>\nSuga mietti, olisiko viisasta kysyä miksi. Se olisi samalla vastaus mitä Matoron kädelle oli tapahtunut.<br>\n\"Vielä Xian reissullahan sinä pursusit itseluottamusta! Mistä nyt tuulee?\" Suga korotti ääntään rohkaisevasti.<br>\n\"Nimda. Nimda ja sen...\" Matoro huokaisi. Hän ei halunnut ajatella Nukkeja. Hän ei halunnut, ei halunnut.<br>\n<br>\nOli hiljaisuus.<br>\n<br>\n\"Ymmärrän\", Suga sanoi, vaikkei voinut sanoa ymmärtävänsä.<br>\n<br>\nAamuinen aurinko oli matalalla. Se paistoi kirkkaana sinisellä merellä. Mainingit ulapalla olivat kasvaneet ja sumu kadonnut. Viileä merituuli puhalsi edestäpäin. <em>Hildemar</em> ajoi eteenpäin kohti etelää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1292,"creator":"BD","timestamp":"2011-10-07T15:49","content":"<strong>Veljeskunnan saari</strong><br>\n<br>\nJostain päin saarta olisi kantautunut matkalaisten korviin taistelun ääniä, mutta tiheä kasvusto ja paksut seinämät eristivät torakan ja Mäksän nahistelun äänet.. Gekkokin oli viimein saanut unenpäästä kiinni, matoranien varastosta kantamat pedit olivat aika kuluneita tapauksia, mutta parempia kuin kivinen ja kylmä lattia.<br>\n<br>\nGekko tuhisi jotain, mistä kukaan ei kasvoja painavan viitan vuoksi olisi saanut selvää. To itse tiesi liiankin hyvin.<br>\n<br>\n<em>Oman universuminsa sankari... epäonnistuja...</em><br>\n,Mustaan aineeseen tahrinntunutta Avohkiin kaltaista naamiota kantava toa saneli.<br>\n<br>\n<em>Laiskuri mekaanisessa puvussa...</em><br>\n<br>\n<em>sätkynukke, pian...</em><br>\n<br>\nSitten hän näki sen hetken kun Abzumo piteli asetta hänen kasvojensa edessä ja huitaisi toan pään murskaksi. <em>Minä pelastin sinut, ilman minua olisit tuossa.</em> <br>\n<br>\nIlme Gekon kasvoilla alkoi muuttua ärsyyntyneeksi. <em>Tiedän sinun salaisen harrastuksesi ja voin kertoa, että menetit juuri tänään yhden jakson istumalla täällä</em><br>\n<br>\nGekko heräsi pelokkaana ja hämmentyneenä. ja huohotti: \"Minä en nuku enään ikinä\".<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1293,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-10-07T16:12","content":"<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nKilljoy naputteli kypäräänsä, pitäen silmiään tiukasti suljettuna sen takana. Jomotus oli palannut ja Joy yritti parhaansa mukaan pitää tajuntansa selkeänä. Yksi laivan Matoraneista joutui litistämään itsensä hyvin kapeasta välistä, Metsästäjän jäätyä kaikessa massiivisuudessaan ruumaan johtavaan portaikkoon. <br>\n<br>\nJoy veti syvään henkeä ja jatkoi astelemistaan ylös. Hän tiesi mitä hänen päänsä jomotus tarkoitti. Häntä yritettiin varoittaa ja Joy kykeni vain arvailemaan mistä. Noustessaan portaita pitkin kannelle, hän kiitti onneaan, että he matkustivat höyryaluksella. Vuosien aikana Killjoy oli oppinut vihaamaan purjeveneitä ja niiden epävakautta. Höyrylaivan olemassaolo toi vain pienen valonpilkahduksen muuten niin synkältä tuntuvaan tehtävään. <br>\n<br>\nMiehistön ja tiimin jäsenet tuntuivat kaikki yleisesti ottaen hyvin luottavaisilta. Ainoastaan Matoro oli tunnostanut hieman normaalia varautuneemmaksi. Siitä Killjoy oli huojentunut. Hän tunsi itsensä tarpeeksi vainoharhaiseksi jo muutenkin. Hän huomasi Matoron ja Summerganonin uppoutuneena keskusteluun sivummalla. Hän itse asteli kuitenkin aivan laivan perälle, nojaillen kaiteeseen, tuijottaen samalla vähitellen kaikkoavaa Klaanin saarta. <br>\n<br>\nMetsästäjän mieli oli täydessä kaaoksessa. Loukkaantumisissa oli ollut se hyvä puoli, että hän ei ehtinyt murehtimaan mitään. Nyt hän kuitenkin tajusi jälleen ajatustensa määrän. Hän oli unohtanut Metsästäjien hallussa olevan entisen sotajoukkonsa, hän oli unohtanut läheistensä kuolemat. Hän oli jopa unohtanut tappaneensa verivihollisensa ja korruptoituneen isähahmonsa... Ensimmäistä kertaa vuosiin Joy epäili omia motiivejaan. Oliko se, mitä hän teki, okein? Metsästäjät halusivat hänet, hullu Nazorak vainosi häntä, tuntemattomat tahot penkoivat hänen kotiaan ja siitä huolimatta hän vain jahtaa omia tavoitteitaan...<br>\n<br>\nTässä tilanteessa hän olisi kysynyt Visokilta. Hänen kanssaan hänen ei tarvinnut sanoa mitään ääneen, tuntui vain, kuin omat ajatukset vastaisivat. Sen kaiken tilalla Joy sai nyt vain päänsärkyä... Hänellä oli mennyt paremminkin. Metsästäjä huokaisi syvään ja ryhtyi tuijottelemaan mekanisoituja käsiään.<br>\n<br>\n”Jos edes voisin tehdä asiat omana itsenäni...”<br>\n<br>\n”Se kuule on ihan sinun oma kätesi, tiesitkös.”<br>\n<br>\nJoy hätkähti. Hän ei ollut tajunnut sanoneensa viimeistä lausetta ääneen. Hän kirosi päässään ajattelemattomuuttaan ja seurasi sitten, kun sininen Toa asteli hänen vierelleen, ryhtyen nojailemaan samaiseen kaiteeseen, tuijottaen merelle. ”Älä välitä, minullekin käy tuota.”<br>\n<br>\nKilljoy hymähti, pitäen katseensa tiukasti horisonttiin vähitellen katoavassa luodosta. Ruki katseli Joyta hetken, mutta päätti sitten kääntyä katsomaan samaa pistettä, mitä nolostuneen oloinen toverinsakin. ”Sinä ajattelet liikaa. Sen näkee, elekielestä.” Joy ajatteli asiaa. Hän tajusi ajattelevansa liikaa, kun hän ajatteli liikaa liikaa ajattelemista... hän kuvitteli jo Paacon tekemässä aiheesta jotain laimeaa vitsiä.<br>\n<br>\n”Tiesitkö, en ole koskaan kysynyt tätä keneltäkään... mutta miten te voitte keskustella kanssani. Te ette näe kasvojani, te ette näe ilmeitä, ette suuni liikettä ja tämä kypärä tuhoaa tunnetilojen muutokset. Kuinka te voitte puhua kanssani, ilman että pidätte minua vain koneena?” Lopetettuaan kysymyksensä, Joy katui jo. Ei hän kysynyt tällaisia kysymyksiä... eihän hän ennenkään välittänyt siitä, mitä hänestä ajateltiin. Toisaalta, hän ei kuitenkaan voinut olla miettimättä, miten hän suhtautuisi, jos hänessä virtaisi vielä edes tilkka omaa verta.<br>\n<br>\nRuki kuitenkin vain hymyili. Hän nuuhki meri-ilmaa, näyttäen muutenkin nauttivan olostaan. Hän venytteli käsiään makoisasti ja hymisi tyytyväisenä. ”Minä rakastan merta. Sen tuoksu, sen näkö, kaikki. Varsinkin se tunne, kun voit vain hypätä sinne ja tuntea sen kaiken massan ympärilläsi. Meri on vain täydellinen, eikö sinustakin?”<br>\n<br>\nKilljoy hämmentyi Rukin äkillisestä vastauksesta, kallisti päätään ja levitteli käsiään. ”Minä olen kone, kuinka minä voisin rak-” <br>\n<br>\n”Näetkös, siinä sinulle vastaus.” Ruki asteli hymyillen pois paikalta, jättäen Killjoyn seisomaan yksin kaiteelle. Hän tajusi käsiensä sojottavan melkein suorina sivuillaan. Metsästäjä suoristi miltei vaakasuoraan kääntyneen päänsä ja murahti itsekseen. ”Pirulainen, olenko minä näin teatraalinen...” Killjoy päätti työntää ajatuksensa hetkeksi syrjään, hänellä oli kuitenkin tehtävä, johon keskittyä. Metsästäjä oikaisi ryhtinsä ja asteli sivummalla keskustelevan Matoron ja Summerganonin luokse. Kolmikko tutkaili hetken toisiaan, tiedostaen sen faktan, että he eivät olleet tässä ensimmäistä kertaa, eivätkä varmasti myöskään viimeistä...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1294,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-10-08T07:01","content":"<strong>Meri, Hildemar</strong><br>\n<br>\nBlozi heräsi juuri syvästä unesta. Hän ei ollut nukkunut hytissään kovin kauan, mutta silti sikeästi. Tronie katseli jälleen merille tyytyväisenä.<br>\n<br>\n\"Huomenta hymyilevä ystäväiseni, käyn vähän jaloittelemassa\", Bloszar sanoi Kalalle. Tronie vastasi hymyillen ja Blozi avasi huoneensa oven.<br>\n<br>\nSilloin hän huomasi olevansa merillä. Laiva keinui, mutta se ei Tulen Toaa haitannut, sillä Blozi piti vesistä. Hänellä oli ollut Ga-Matoran ystävänään, joka oli opettanut hänet uimaan ja sietämään vettä.<br>\n<br>\nBlozi ajatteli tosin Nimdaa. Hän ei tiennyt mikä tuota Nimdaa uhkasi, eikä tiennyt oikeastaan mikä tuo Nimda edes tekee. Mutta Tulen Toa ajatteli olla hiljaa ja olla esittämättä turhia kysymyksiä.<br>\n<br>\nHän huomasi muitten Nimda-tiimin jäsenten olevan jossain muualla ja hän käveli. Toa oli koko ajan mietteliäs. Hän pian meni katsomaan merta ja huomasi kuinka kaunis se oli. Hän uppoutui katsomaan sitä ja unohti kokonaan Nimdan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1295,"creator":"Tronie","timestamp":"2011-10-08T12:55","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nHildemarin lähtöä oli seurannut jokin muukin kuin joukko Klaanilaisia. Salaman Matoran, jonka päällä luikerteli kelta-vihreä venyvyyden Kraata.<br>\n<br>\nViholliset olivat poissa. He eivät enää joutuisi kohtaamaan ylivoimaa. He olivat valmiina iskuun.<br>\n<br>\n<strong>Meri, BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nPositronie katseli merelle. Hän rakasti merta enemmän kuin mitään muuta. Tai olivathan järvet enemmän hänen mieleensä ja joet... Vaihtoehtoja oli useita, eikä rahinpuolikas jaksanut ajatella niitä kaikkia. Hänen tekisi nyt mieli uida.<br>\n<br>\nTurkoosi akvaario alkoi avautua. Aloittaen vaakasuorasti keskeltä, jolloin neste, jolla akvaario oli täytetty alkoi valua alas. Tämän jälkeen molemmat puolet hajosivat pieniksi palloiksi, jotka jäivät leijumaan mysteerisesti ilmaan. Tronie putosi viileään veteen. Se tuntui viileältä.<br>\n<br>\nVedenalainen maailma näytti kauniilta. Suurehkot vesikasvit peittivät merenpohjaa ja kauniit rahit uiskentelivat valaisevan Tronien läheltä. Pohjan muodostelmat olivat vähintään henkeäsalpaavan kauniita. Eräässä oli suuri reikä, josta Kala mahtui uimaan läpi. Hän piti siitä, mutta päästessään toiselle puolelle näki Positronie jotain järkytäävää (tai mitä hän ikinä tunsikaan). Suuri musta häneltä näyttävä rahi ahmi Tarakavan ruumiin palasia.<br>\n<br>\nPositronie tunnisti tämän Negatronieksi. Siinäkö oli hänen toinen puolensa? Tuoko hän todellisuudessa on?<br>\nEi.<br>\nHän ei ole murhaaja. Hän on rauhaarakastava kala.<br>\n<br>\nNegatronie tunsi lähistöllään jotain. Hän lopetti syömisen ja kääntyi tulijaa vastaan. He katsoivat toisiaan silmiin. Kuin itsensä katsomista, mutta ei kuitenkaan. Negatronie vihasi tätä pientä kalaa ja halusi tappaa hänet.<br>\n<br>\nTunnelma oli tiivis, kunnes Negatronie kävi hyökkäykseen! Pieni Positronie ei pystynyt tekemään muuta kuin pakenemaan. Hän sujahti nopeasti reiästä, josta oli saapunutkin. Hän uskoi vahvasti, että Negatronie ei pääsisi läpi. Eikä päässytkään. Musta rahi tuhosi koko muodostelman sen sijaan, että olisi luikerrellut sen läpi.<br>\n<br>\nBKS Hildemar ei jäänyt Negatronieltakaan huomaamatta, etenkään nyt, kun Positronie oli pakenemassa sitä päin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1296,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-10-08T13:55","content":"<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nTronien oudon akvaarion puolikkaat leijuivat aluksen kaiteella Matoron ja Sugan vierellä. Positronie tuntui olevan aina yhtä iloinen. Kun muut hermoilevat Nimdan varjelusta, pieni iloinen ankerias uiskentelee meressä.<br>\n<br>\n\"Kapteeni, kaikuluotain havaitsi jotain veden alla...\" matoran ilmoitti puheputkella aluksen komentosillalle. Hai havaihtui ja käski komentosillalla olevan Bloszarin pitää kurssin kun Jään ja Veden Toa itse otti puheputken seinältä. <br>\n\"Mitä meinaat? Voiko se olla sukellusvene?\" hän kysyi.<br>\n\"... ei. Se on pienempi. Se on pitkä ja kapea, ja liikkuu nopeasti kohti meitä.\"<br>\n<br>\nValoa hohtava ankerias syöksyi merestä suurella nopeudella ilmaan. Tronie syöksyi kyljelleen Hildemarin tummanruskeasta puusta olevalle lattialle. Sekunteja myöhemmin useita metrejä pitkä musta ankerias syöksyi ylös vedestä aluksen viereen.<br>\n\"Mikä karzahni tuo on!\" Suga huudahti ja tavoitteli miekkaansa. Mustan olennon saksimainen koura iski Toaa rintakehään, heittäen tämän maahan. Matoro oli syöksynyt kohti Tronieta, mutta outo akvaario oli kasautunut ankeriaan ympärille itsestään.<br>\n<br>\nNegatronie lensi laivan yli pitkässä kaaressa. Kun musta hirviö syöksyi veteen aluksen vasemmalla puolella, aallot saivat koko höyrylaivan huojumaan hieman. Vettä roiskui suurina pärskeinä kannelle.<br>\n<br>\n\"M-mikä se oli?\" komentosillan kaiteeseen nojaava Bloszar kysyi hämmästyneenä. Hän tuijotti paikkaa, jonne olento oli hetki sitten kadonnut.<br>\n\"Miehittäkää aseet\", Hai määräsi lyhyesti. Hän katseli hermostuneena merta heidän ympärillään.<br>\n<br>\n\"M-mikä se oli?\" Matoro kysyi märkänä Tronien vieressä, tosin odottamatta oikeaa vastausta.<br>\n\"Se oli Negatronie\", Positronie viestitti telepaattisesti kahden Jään Toan mieliin.<br>\n\"Se on paha puoleni\", kala jatkoi. \"Negatronie on murhaaja. Ainut, mitä hän haluaa, on tuhota asioita.\"<br>\n<br>\nSamalla hetkellä musta ankerias syöksyi taas ilmaan. Sen suuri nyrkkimäinen raaja iskeytyi laitaan murskaten puuta ja vavisuttaen alusta. Suuressa Cordak-tykissä oleva Matoran laukaisi, mutta ankerias syöksyi syvyyksiin ja ammus räjähti suurena vesipatsaana meren pinnassa.<br>\n<br>\n\"Se on nopea ja älykäs\", etukannen tykille juossut Kapteeni Hai totesi. \"Lisäksi se vaikuttaa vahvalta\", hän jatkoi. <br>\nMatoro ja Suga olivat jälleen pystyssä. He syöksyivät Hain luo etukannelle Tronie kannoillaan.<br>\n\"Mitä teemme?\" Matoro kysyi Hailta, joka oli miltei yhtä hämmästynyt yllättävästä hyökkääjästä.<br>\n\"En tiedä. Sen ampuminen on tässä ensimmäisenä suunnitelmana.\"<br>\n\"Hmm. Mukavan simppeli ja varma suunnitelma. Kannatan\", Matoro totesi.<br>\n<br>\nMeri aukeni taas pärskeinä ja musta olento syöksyi tällä kertaa edestäpäin, iskien nyrkeillään kanteen ja tykkiin. Cordakia ei ehditty kääntää ennen kuin ankeriaan koura iski sen irti jalustastaan. Suga ei aikaillut, vaan iski miekallaan mustan massan päätä. Negatronie otti toisella kourallaan keulan kaiteestaa kiinni ja toisella yritti iskeä valkoista soturia, joka kuitenkin väisi ketterästi. Hai kohotti keihästään ja otti pari juoksuaskelta aluksen keulassa olevaa olentoa vastaan. Matoro syöksyi myös miekkansa kanssa kohti hirviötä.<br>\n<br>\nNegatronien musta nyrkki osui täysillä Matoroa kylkeen ja Toa lensi kovaa kantta pitkin. Negatronie sai Hain keihään päähänsä, mutta se ei näyttänyt hidastavan tätä. Olento ravisteli Toan kimpustaan ja iski vapaalla kädellään Haita, joka kuitenkin hyppäsi ketterästi sivuun. Isku osui Summerganonia jalkaan ja sai suurikokoisen soturin kaatumaan.<br>\n<br>\nHirviö tavoitteli hammaskalustollaan Haita, ja olisi osunutkin ellei tykinlaukaus olisi silloin murskannut olennon päätä tohjoksi.<br>\n<br>\nKannella vallitsi hetken hiljaisuus. Killjoy käveli punaisessa haarniskassaan portaita ylös toisen käden järeä tykki savuten.<br>\n\"Ajattelin, että tarvitsitte apua\", hän totesi matalalla äänellä muuttaen toisen kätensä pois tykkimodosta.<br>\n<br>\nHetken kuluttua ankeriaan veltto ruumis liukui kannelta mereen. Hai olisi voinut vannoa veden muuttuvan tummemmaksi kohdassa, jonne rahi putosi.<br>\n<br>\n\"Korjatkaa tykki\", Hai rikkoi hiljaisuuden. \"Jatketaan matkaa.\"<br>\n<br>\nKymmenen minuuttia myöhemmin outo ankerias oli unohdettu ja Hildemar puski täyttä vauhtia kohti etelää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1297,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-10-08T15:58","content":"<strong>Ath-Koro<br>\nSuuren Temppelin aukio</strong><br>\n<br>\nPistävä kipu levisi ylipappi Gunein päähän, kun tummanvihreän Matoran-käden ampiaista nopeampi isku osui häntä leukaan. Mojova isku heitti onu-matoralaisen athistipapin selälleen hyytävään lumihankeen. Gunei vaikeroi hetken päänsärkyään ja suoristi punaisilla rukousteksteillä koristeltua Hau-naamiotaan. Ylipapin kipuun ei auttanut heti iskun perään karjaistu kysymys.<br>\n<strong>\"MISSÄ HÄN ON?\"</strong><br>\n<br>\n\"Me... me emme...\" Gunei sopersi leuka täristen. \"Me emme tiedä!\"<br>\n<br>\nLumisella temppeliaukiolla oli vilkasta. Valtava joukko kyläläisiä oli tullut ulos rähjäisistä puutaloistaan katselemaan hämmentävää tapahtumaa. Joukko tuttuihin mustiin kaapuihin pukeutuneita, mutta kuitenkin Ath-Koron kansalle täysin tuntemattomia soturimunkkeja seisoi keskellä kylää aseet valmiina. Joukon vihreää, lommoista Kadinia käyttävä johtaja iski Ath-Koron ylipappi Guneita useasti vatsaan ja kasvoihin ennen kuin piti taas tauon.<br>\nAth-korolaiset ja kylää suojelevat soturimunkit seisoivat ympärillä katsellen tapahtumaa. Kukaan ei tiennyt, olisiko isä Guneita pitänyt auttaa vai ansaitsiko hän tämän rangaistuksen. Muutama oli yrittänyt juosta puolustamaan Ath-Koron rakastettua ylipappia. Nyt nämä kolme makasivat lumihangessa täristen, mustelmilla ja vikisten.<br>\nSuurin osa tyytyi vain rukoilemaan ylipapin sielun puolesta.<br>\n<br>\nMustakaapuisten soturimunkkien johtaja iski Guneita vielä kerran kasvoille kuin rangaistuksena.<br>\n\"En hyväksy vastausta, <em>isä Gunei</em>\", vihreänaamioinen munkki sanoi kasvavaa sarkasmia ja ärtymystä äänessään. \"Jos et kerro välittömästi, mihin se likainen petturi on piilotettu, voimme vannoa, että isä Bartax näyttää sinulle Atheonin vihan.\"<br>\nGunei nousi vapisten pystyyn ja katsoi alistuneena soturimunkkijohtajan vihaisiin silmiin. \"Ei... ei Oraakkeli ole petturi!\"<br>\n<br>\nVihreänaamioinen soturimunkki heilautti väsyneenä kättään ja katsoi vihaisesti yhtä alaisistaan. Toinen soturimunkki totteli ja huitaisi isä Guneita kasvoille keihäänsä tylpällä päällä. Tilannetta seuraavat kyläläiset huudahtelivat kuorossa epätoivoisesti ja osa näytti olevan valmiina hyökkäämään Bartaxin lähettämän kuusikon kimppuun. Kukaan ei kuitenkaan enää uskaltanut.<br>\n\"Hän on muinaisjäänne, isä Gunei\", vihreää Kadinia kantava soturimunkki sanoi kumartuen maassa makaavan Gunein korkeudelle. \"Ja uskonnossamme puhaltavat muutoksen tuulet.\"<br>\nGunei katsoi alahuuli väpättäen vihreän Kadinin silmiin. \"En pettäisi ystävääni\", Gunei sanoi ääni täristen. Siihen hän sai soturimunkkijohtajalta vain vihaisen katseen ja huokauksen. Soturimunkkijohtaja kumartui mahdollisimman lähelle Guneita ja kuiskasi jotain tämän korvaan.<br>\n<em>\"Poltamme kylän, jos et kerro meille hänen piilopaikkaansa.\"</em><br>\n<br>\nIsä Gunei kalpeni lumenvalkeaksi.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nPuumökin pieni ovi hajosi herkästi kappaleiksi, kun kuusi soturimunkkia iskivät itsensä keihäin ja miekoin sisään. Sisällä joukkiota odotti pieni ja askeettinen huone. Tässä mökissä Oraakkeli-nimellä asustavan munkin huhuttiin asuvan. Sijainniltaan se oli hyvin syvällä metsässä, etäällä Ath-Korosta.<br>\nOraakkeli halusi yleensä meditoida rauhassa. Nyt Bartaxin soturit kuitenkin mellastivat läpi pienen mökin, kääntäen mattoja ympäri ja heitellen kaappien tavarat lattialle. Kirjahyllyjen sisällöillekään ei annettu minkäänlaista kunnioitusta, vaikka hyllyt olivat täynnä Ath-uskonnon pyhiä tekstejä.<br>\n<br>\n\"Ei mitään\", punaista Akakua käyttävä arpinaamainen soturimunkki lausui pettyneenä. \"Huijasiko Gunei meitä?\"<br>\n\"En usko\", soturimunkkien johtaja vastasi. \"Oraakkeli ei ole tyhmä. Se petturi on valehdellut hänelle siltä varalta, että se pelkuri murtuu.\"<br>\nSoturimunkkien johtaja katseli ympäri huoneistoa, joka oli myllerretty jo tunnistamattomaksi. Taulut oli heitetty alas seiniltä ja pöydät kaadettu. Jopa Oraakkelin sängyn alta löytyneen metalliarkun lukko oli murskattu. Vaikutti kuitenkin siltä, että se oli tyhjennetty sisällöstään aivan äskettäin. Oraakkeli oli valmistautunut tällaiseen.<br>\nSoturimunkkijohtajan katse pysähtyi, kun hän huomasi lattialla makaavan mustan, kiiltävän kuulan.<br>\n<br>\n\"Mikä tämä on?\" Bartaxin alikomentaja kysyi tovereiltaan heilutellen maasta nostamaansa, matoranin nyrkin kokoista kiiltäväpintaista kuulaa. Sen pinnassa oli pieni aukko. Kuulan sisällä tuntui liikehtivän nesteitä, kun soturimunkkijohtaja heilutteli sitä.<br>\n\"Taitaa olla joku Oraakkelin 'taikakaluista', johtaja\", yksi soturimunkeista sanoi. \"Se mies haluaa muiden kai oikeasti uskovan, että pystyy näkemään tulevaisuuteen.\"<br>\n<br>\nSoturimunkkijohtaja hymähti halveksuvasti. Kuka tahansa pystyisi arvaamaan, että Oraakkelin harvat onnistuneet ennustukset olivat johtuneet tämän kyvyistä mielten kanssa. Toisen henkilön haaveiden ja aikeiden lukeminen aivoista oli aivan eri asia kuin tulevaisuuden näkeminen.<br>\nSoturimunkkijohtaja naurahti itsekseen katsellessaan mustaa kuulaa. \"Onko isä Ath olemassa?\" hän kysyi vain testiksi ennen kuin ravisti kuulaa.<br>\nKesti hetki, että vastaus ilmestyi. Vitivalkoinen kuutio nousi hitaasti mustan kuulan sisällä liikehtivien nesteiden pintakerrokseen. Sen valkoisessa pinnassa luki jotain pienillä mustilla kirjaimilla.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">EHKÄ</span><br>\n<br>\nSoturimunkkien johtaja naurahti voimakkaasti vastaukselle. Kun hän näytti sitä alaisilleen, nämäkin yhtyivät nauruun.<br>\n\"Kysy siltä jotain muuta!\" oranssi Mirua käyttävä soturimunkki huudahti.<br>\n\"Koska kuolen?\" soturimunkkien johtaja kysyi virnuillen leveästi ja ravistaen mustaa kuulaa. Sitten hän tuijotti tovereidensa kanssa sitä pitkään odottaen vastausta.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">KUN AIKA ON OIKEA</span><br>\n<br>\nSoturimunkkien johtaja nauroi myös tälle vastaukselle äänekkäästi. \"Ympäripyöreää saastaa\", hän lausui naurunsa keskeltä. \"Tuo voi tarkoittaa mitä tahansa!\"<br>\nMuiden mielestä tämä ennustus ei ollut yhtä hauska kuin aiempi, mutta joukko virnuili yhä.<br>\n\"No, miten se muka tulee tapahtumaan?\" johtaja kysyi sarkastisesti ravistaen kuulaa.<br>\n<br>\nNesteen liikehdinnän rauhoituttua kesti hetki ennen kuin valkoinen kuutio nousi pintaan. Johtaja ravisti sitä vielä pariin kertaan varmistaakseen, että noppa ei ollut jumittunut jonnekin. Lopulta se kuitenkin nousi nesteen pintaan ja teksti näkyi selkeämmin.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">RÄJÄHDÄN NAAMALLESI</span><br>\n<br>\nSoturimunkkien johtaja oli ainoa, joka nauroi tälle viestille. Hän vaikeni, kun tajusi, että muut eivät nauraneet ollenkaan. Munkit katsoivat toisiaan kalpeina. Jostain kuului tikitystä.<br>\n<br>\nJohtaja vingahti oravamaisesti.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/H91rPIq2mN4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/H91rPIq2mN4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Avomeri<br>\nKaukana Ath-Nuilla tapahtuvasta ilotulituksesta</strong><br>\n<br>\nOraakkeli avasi silmänsä, hengitti syvään sisäänpäin ja laski kätensä otsaltaan.<br>\n<em>Ath siunatkoon heidän sielujaan</em>, munkki ajatteli.<br>\nSinistä muinaisnaamiota kantavalla matoranilla ei kuitenkaan ollut aikaa rukoilla. Pyhä Äiti oli vaarassa.<br>\n<br>\nOraakkeli nosti pienen veneensä purjeen ja matkasi pian tuulen lailla etelää kohti.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">En kadu mitään.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1298,"creator":"DJ Peelo","timestamp":"2011-10-08T18:15","content":"<strong>Hautausmaa</strong><br>\n<br>\nKlaanin linnakkeen lähistöllä, pienellä aukiolla, sijaitsi hautausmaa. Se oli saanut paljon uusia asukkaita sitten pommituksen, ja sinne oltiin haudattu pommituksessa kuolleet. Kymmenet, ei, sadat hautakivet olivat koristeltu kukilla, ja kostutettu kuolleiden läheisten kyyneleillä. Muutaman haudan eteen oltiin vaivauduttu viemään lyhty, joka valaisi hautakivet ja niiden nimikaiverrukset. Siellä täällä näkyi yksityiskohtaisesti ja tarkasti veistettujä koristepatsaita, jotka muistuttivat enkeleitä. Pieni usvakerros maan tasalla sai hautuumaan näyttämään harvinaisen tunnelmalliselta jokaiselle ohikulkijalle, kuin niin vierailijallekin. Kaunista näkymää oli todistamassa yksi matoran.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/GGIs3fOTc7s" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/GGIs3fOTc7s</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoranin valkoinen Pakari kiilsi lyhtyjen ja kynttilöiden valossa. Hänen silmiään kuitenkin varjosti hänen silinterihattunsa lieri ja siitä sojottava sulka, ja suurinta osaa hänen kropastaan peitti punainen viitta. Kaulassaan hänellä komeili siististi ja prameasti aseteltu punainen rusetti, ja kädessään hän kantoi kiillotettua kävelykeppiä. Hän kulki ohi hautojen ja koristepatsaiden, ja katseli ympärilleen, kuin etsien jotain. Usva oli hänen polviensa korkeudella, ja sen takia hän ei nähnytkään kunnolla mihinkä astui, josta johtui jatkuva pottuvarpaan kolauttaminen pikkukiviin siellä täällä. Matoran olisi muuten kironnut ja sadattanut sydämensä kyllyydestä, mutta oli hipi hiljaa, sillä tämä jos mikä ei olisi oikea paikka kirota kaikkea jumalan selän taakse, se olisi äärimmäisen epäkunnioittavaa kuolleita kohtaan.<br>\n<br>\nHän saapui määränpäähänsä. Hautakivelle, johon oli kaiverrettu nimi, mutta jonka ympärillä ei ollut yhtään lyhtyjä, ei kynttilöitä, ei kukkia, ei mitään. Näytti karulta katsoa muiden muistettujen seasta yhtä ainoaa hautaa, johon kukaan ei ollut vaivautunut viemään mitään, ei minkäänlaista osoitusta välityksestä eikä muistamisesta. Matoran polvistui hautakiven eteen, ja kaivoi viittansa taskusta kynttilän, ja tulitikkuja. Hän asetti kynttilän tarkasti hautakiven eteen, ja otti esiin kukkakimpun. Kolme kukkaa hän asetti haudan ympärille, ja loput kukista hän laittoi maahan kynttilän viereen. Hän sytytti tulitikun, ja siirsi sen varovasti kynttilän luo, suojaten liekkiä kämmenellään, jottei se sammuisi. Kynttilä syttyi, ja alkoi palamaan kirkkaasti.<br>\n<br>\nHän nousi seisomaan, ja laittoi tulitikut takaisin taskuun. Toisesta taskustaan hän kaivoi esiin osittain palanee, joskin silti hyvin säilyneen kirjeen.<br>\n<br>\n<em>Nähdään toriaukiolla kahdeksalta illalla. En malta odottaa, illasta tulee mitä parhain, pieninkin hetki kanssasi on kuin ikuisuus taivaassa, Venaum.<br>\nTerveisin, Lunia <3</em><br>\n<br>\nMatoran, Venaum nimeltään, luki kirjeen syvään ja hartaasti. Kirjeen kuivan ja sileän pinnan kasteli kyynel, joka putosi kynällä piirretyn sydämen päälle, levittäen tämän muodottomaksi kirjeen paperisella pinnalla. Venaum pyyhkäisi naamiota kämmenellään, ja laski kirjeen nojaamaan hautakiveä vasten. Hänen päähänsä alkoi ilmestymään muistoja, hetkeä ennen pommitusta. Hän oli ollut erittäin paljon myöhässä tapaamisesta, ja muisti juosseen toriaukiota kohti hippulat vinkuen. Aukiolle päästyään hän huomasi kauempana odottavan Lunian, joka oli kääntynyt Venaumia kohti, hymyillen lämpimästi. Sitten se tapahtui. Pommitus oli alkanut, ja ennen kuin venaum oli ehtinyt kunnolla saada ajatuksiaan kasaan, hän näki Lunian murskaantuneen kaatuneen rakennuksen alle. Toinen kyynel valui hänen sileää naamiota pitkin alas, pudoten usvan verhoamaan nurmikkoon.<br>\n<br>\n\"Olen pahoillani. Olen todella pahoillani.\"<br>\n<br>\nTämän ääneen lausuttuaan Venaum nousi takaisin seisomaan, otti hatun pois päästään, ja kumarsi kunnioittavasti hautakiven edessä. Tämän tehtyään hän asetti hatun takaisin päähänsä, kääntyi hitaasti hautakivestä poispäin, ja asteli kohti hautausmaan reunaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1299,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-10-09T07:52","content":"<strong>Nazorak-satama<br>\nKlaanin saaren länsirannikko</strong><br>\n<br>\nSatama oli harmaa ja metallinen. Kaikki kieli nazorakmaisesta tehokkuudesta ja yksinkertaisuudesta. Suuret, metalliset varastorakennukset ja pitkät, puiset laiturit hallitsivat näkymää. Suuressa satama-altaassa oli kymmenittäin hopean ja kuparisen sävyisiä sukellusveneitä. Tämä oli Nazorakien eteläisin satama, ja siksi sitä käytettiin sukellusveneiden kotisatamana. Lisäksi satama toimi Skakdien \"laivaston\" kotisatamana. <em>Akbsklsdflsfldax</em> ja Amazuan takaisin kaappaama <em>Yön Timo II</em> seisoivat vierekkäin erottuen selvästi sataman uudenaikaisista metallisista laivoista. Nazorakit ylenkatsoivat ikivanhoja puisia aluksia ja satamassa olikin (yllätys, yllätys) jatkuva konfliktinvaara Nazorakien ja Skakdien välillä. <br>\n<br>\n\"Käyttäessämme kumpaakin alusta saamme kuljetettua sotureita noin 350 kerralla\", vihreä skakdi selitti Gaggulabiolle. Keltaruskea skakdi nyökytteli ja katseli aluksia. <em>Yön Timo II</em> oli Amazuan käytössä, mutta hän tuskin tarvitsisi sitä nyt.<br>\n\"Vaatikaa torakoilta jokunen kuljetusalus\", Gaggulabio määräsi ja jatkoi satamassa kävelyään seurueensa kanssa.<br>\n\"Koska tarkoitus on päästä viidakkosaarelle?\" yksi skakdeista kysyi.<br>\n\"Se saari on meidän viikossa. Sanokaa minun sanoneen\", Gaggulabio myhäili ja katseli vuoroin aluksiaan ja vuoroin merta.<br>\n\"Onko pakettini Zakazilta tullut?\" hän kysyi.<br>\n\"Ei, mutta Nektann sanoi että se on kuljetuksessa. Saamme sen toimintakuntoon parin päivän sisään\", sininen skakdi seurueesta vastasi.<br>\n\"Alkakaa siirtää joukkoja tähän satamaan, Nekott. Wrotinn, selvitä mitä Nimdaa noutamaan lähetetylle joukolle tapahtui\", Gaggulabio korotti ääntään. Skakdi-upseerit nyökkäsivät, tekivät kunniaa ja poistuivat. <br>\n<br>\n<strong>Nimdasaari<br>\nSkakdien leiri</strong><br>\n<br>\n\"Skrarrar, miten tämä on mahdollista. Tämän paikan pitää olla niin skrarrarrarin keskellä ei mitään. Täältä ei ole skrarrarrar kulkenut yhtään laivaa ohi viikkoon. Skrarrarrar\", Werekk kirosi. Kun Klaanilaiset olivat kaapanneet heidän aluksensa ja Metorakk lähtenyt saaren ainoalla moottoriveneellä, joukko oli jäänyt odottamaan trooppiselle saarelle sitä, että Skakdit lähettäisivät jonkun noutamaan heidät.<br>\n<br>\nWerekk oli antanut skakdeille luvan ryöstellä Ath-munkkeja, mutta kun yksi skakdi oli löytynyt naulattuna silmistään kastanjapuuhun, oli päätetty että oli paras pysyä erossa munkeista. Pahinta kuitenkin oli se, että alkoholi alkoi loppua.<br>\n<br>\n\"Luutnatti\", joku skakdeista hihkaisi vihreästä, ilmeisesti Sisällissodan jäämistöä olevasta teltasta.<br>\nWerekk kääntyi nopeasti teltalle ja syöksyi sisään. Skakdi istui kuulokkeet korvilla suuren radiolaitesysteemin äärellä.<br>\n\"Wrotinn linjalla\", skakdi murahti. Werekk nappasi kuulokkeet. Ensimmäiset kaksi minuuttia keskustelusta koostuivat Werekkin luetellessa kaikki muistamansa skakdinkieliset kirosanat. Mutta sen verran runsas kirosanavarasto kielessä oli, ettei Werekk muistanut edes puolia niistä.<br>\n\"Missä olette? Mikä on kestänyt?\" kohiseva, epäselvänpuoleinen skakdinääni kysyi.<br>\n\"No kuule Lentävä Steltiläinen upotti laivamme\", Werekk aloitti sarkasmia tihkuvalla äänellä. Seuraavaksi hänen äänensä muuttui huudoksi: \"Ne skrarrarrarin klaanilaiset pöllivät skrarrararrin laivamme. Lähettäkää tänne skrarrarrar vieköön alus noutamaan meidät\"<br>\n\"Joo\", Wrotinn vastasi ja yhteys katkesi. Onneksi tukikohdassa tiedettiin saaren sijainti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1300,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-10-10T18:08","content":"<strong>Nui-Koro, kaupunginkaartin rakennus</strong><br>\n<br>\nKäytävän jälkeen auennut suurehko huone oli täynnä elämää ja kiirettä. Tummansinisiin, puolipitkiin viittoihin pukeutuneet Matoralaiset kävelivät ympäriinsä, keskustelivat kiivaasti, puuhailivat kaikkea tärkeän näköistä ja joivat kahvia hyvin intensiivisesti. Kaikki se sekamelska kuitenkin oikein hohkasi tehdyksi tulevaa työtä tuoden Kepen ja Snowien mieliin Klaanilehden toimituksen aina julkaisua edeltävinä päivinä.<br>\n<br>\n”Ja, nyt vain löydämme sen sinun Po-Matoranisi?” Kepe kysyi kaksikon yrittäessä epätoivoisesti kurotella kaiken kaaoksen yli.<br>\n”Siltähän tämä näyttää. Jos sinä etsisit tuon kuvaseinän luota ja minä menisin välipala-automaatin tykö, ja-”<br>\n<br>\nLumiukon puheen virta kuitenkin keskeytyi kuin Keetongun työt humpan alkaessa, kun hän hoksasi vierestään muuannen muita astetta epäkiireisemmän näköisen Matoralaisen ja pyyhälsi spontaanisti tämän luo.<br>\nSnowie kiinnitti hahmon huomion, ja huomasi haaleankeltaisen Matoralaisen katselevan hieman ujosti takaisin. Katseessa oli jotain hätkähdyttävää, suuren Kanohi Komaun muotoiseksi tehdyn naamion silmäaukkojen takaa Kepeä ja Snowieta tuijottivat vihreät, surumieliset silmät.<br>\n”Anteeksi, arvon neiti. Etsimme semmoista Faxon-pärstäistä Po-Matorania, räleidensä puolesta minä ja partnerini tässä-” Snowie piti pienen tauon laskeakseen kätensä Kepen olkapäälle ja hymyilläkseen leveästi ”ajattelimme hepun työskentelevän täällä. Satutko tuntemaan?”<br>\n<br>\nKeltainen Matoralainen näytti säikähtäneen, mutta avasi pienen hetken jälkeen suunsa.<br>\n”Tuota, ta-tarkoitatte varmaankin komisario Harkelia?” vastasi hahmo nopeasti, ja käänsi katseensa lattiaan. ”Kannattaa kysyä toimistolta.” Ääntä tuskin kuului toimiston melskeen yli.<br>\n”Kiitos kovasti” Snowie sanoi astetta hillitympään sävyyn. ”Päivänjatkot.”<br>\n<br>\nKlaanilais-duo asteli kuulomatkan ulkopuolelle, ja Kepe mulkaisi toveriaan vihaisesti.<br>\n”Sinähän säikytit pikkuisen aivan tolaltaan. Etkö sinä joskus oppisi olemaan?”<br>\n”...en, en minä pahalla. Ei kai se pahasti? Kyllähän se pärjää?”<br>\n<br>\nKepen kurtistuneet kulmat nousivat. Häntä huvitti hieman nähdä ystävänsä huomaavan värikkään persoonansa ja hieman tunkeilevan luonteensa vaikutus vähemmän tutuissa tapauksissa. <em>Ehkä tuokin tuosta oppii jotain</em>.<br>\n”Kyllä hän varmasti pärjää. Tule nyt, höhlä”, Kepe puheli iloisesti ja veti Snowieta olkapäästä kohti toimistoa.<br>\n”...mutta hän vaikutti niin herkältä.”<br>\n<br>\nKop kop sanoi toimiston ovi, kun Kepen nyrkki sitä koputteli. Pian ovi avattiin, ja kaksikko astui sisään. Melkein yhtä pian heidät lähetettiin ulos.<br>\n”Ai ei.”<br>\n<br>\nIlmeisesti kukaan ei ollut nähnyt Harkelia sen jälkeen, kun tämä oli lomautettu hämärissä olosuhteissa. Tällä oli ollut jotain närää pormestarin kanssa, ja komisario oli laitettu sivuun tutkintahommista. Virallisesti Harkel oli poissa kuvioista vain tilapäisesti, mutta harva vartiokaartin jäsen uskoi hänen enää palaavan töihin.<br>\n<br>\nKepelle ja Snowielle oli annettu vartiokaartin päämajassa työskentelevän toimisto-Matoralaisen nimi keltaisella tarralapulla. Tämän työntekijän pitäisi kuulemma johdattaa heidät komisario Harkelin asunnolle, joka oli muutaman korttelin päässä.<br>\n”Hah”, Snowie hahahti. ”Väittävät minun käsialaani huonoksi, mutta eihän tästä saa selvää. Mikä tämä nimi on?”<br>\nKepe nappasi paperilipareen kumppaninsa näpeistä ja tihrusti sitä vähemmän mikroskoopin näköistä silmäänsä.<br>\n”Hm. Ilmeisesti Suflery. Ja, ilmeisesti.”<br>\n<br>\nSnowie ei käsittänyt Kepen merkitsevää katsetta.<br>\n<br>\nKepe teki uuden merkitsevän katseen.<br>\n<br>\nSnowie käsitti.<br>\n<br>\nSuflery oli se arka Matoralainen, joka oli heidät toimistoon lähettänyt. Kepe katsoi Snowieta.<br>\n”Jospa minä hoidan puhumisen tällä kertaa?”<br>\n”Jospa.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1301,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-10-10T19:17","content":"<strong>Nazorak-pesät</strong><br>\n<br>\n006 heräsi mitä epämiellyttävimmällä tavalla: kapteeni 666 oli kumartuneena hänen ylleen ja hönkäili kuumaa ilmaa hänen kasvoilleen. Ruumiin lemu sai tohtorin melkein oksentamaan.<br>\n”Mmmitä sinä teet?” 006 parkaisi.<br>\n”Minut lähetettiin hakemaan sinut”, toinen vastasi pahansuovasti. ”Tule mukaan. Sinulle on töitä.”<br>\n006 pakottautui nousemaan sängystään. Hän oli nukkunut vasta kaksi tuntia tehtyään vuorokauden ajan töitä.<br>\n”Mitä te haluatte?” hän sopersi 666:lle, joka käveli jo pois huoneesta.<br>\n”Pue jotain yllesi, tieteilijä”, kapteeni sanoi välinpitämättömästi ja jäi ovelle. 006 otti tuolin päältä työtakkinsa ja veti sen huolimattomasti unenpöpperössä päälleen. Sitten hän raahautui mustan Nazorakin perään.<br>\n<br>\nHe kävelivät käytäviä pitkin, kunnes tulivat huoneeseen, jonka 006 tunnisti Abzumon uusiksi tiloiksi. Tämä oli saanut yhden valtaisimmista huonetiloista, mitä pesästä saattoi löytää. Se sisälsi valtaisan suuren salin ja muutaman pienen huoneen. Tämä oli yksi pienistä.<br>\n”Odota hetkinen”, 666 sanoi. Sitten hän katosi seuraavasta ovesta. 006 katseli ympärilleen. Yksi öljylamppu valaisi huoneen, jossa hädin tuskin mahtuisi olemaan kolme henkilöä. Se oli vain välitila käytävän ja huoneen välillä. Orgaaninen katto ja seinät näyttivät elävältä. Metallitukirakenteet huojuivat hieman samassa tahdissa kuin seinät.<br>\n<br>\nSitten 666 saapui takaisin.<br>\n”Tule”, hän tiuskaisi viittoen kädellään tohtoria siirtymään eteenpäin. Tämä kompuroi seuraavan oven kynnyksen yli. Kun hän kohotti katseensa, hän toivoi koko sydämellään ja sielullaan, mikäli hänellä sellainen oli, ettei olisi katsonut.<br>\n<br>\nHuone oli avara, mutta silti aika pieni – ehkä kymmenen metriä joka suuntaan. Neljä pilaria piteli huonetta osaltaan pystyssä, ja lattialla oli vettä. Joka oli punaista.<br>\nSeinällä roikkui viiden Matoranin päätön ruumis. Lisää ruumiita oli lattialla, ja ne olivat vuodattaneet verensä lainehtimaan 006:n jalkojen senhetkiseen sijaintiin. Katosta roikkui kettinkien varassa muutama ruumis lisää.<br>\n666 hymyili ilkeästi.<br>\n”Eikö ole kaunista”, hän sanoi lumoutuneena näystä. 006 oli oksentaa siihen paikkaan. Hän ymmärsi hyvin kapteenista lähteneen ruumiin hajun.<br>\n”Mmmmitä sinä teit?” hän kysyi epäuskoisena.<br>\n”Älä oksenna, tohtori”, 666 sanoi nähtyään toisen ilmeen. ”Sinun pitää pitää oma aineksesi erillään tästä kaikesta.”<br>\n”Kuinka niin?” 006 kysyi ottaen tukea pylväästä. Veri oli värjännyt hänen jalkansa tumman punaisiksi. 666 hymyili nyt hänelle erittäin innostuneena.<br>\n”Sinä tutkit jokaisen ruumiin. Otat DNA-näytteet ja toimitat ne labraan.”<br>\n”Mmmmiksi?”<br>\n”Siitä minulla ei ole aavistustakaan, ystäväiseni. Teen vain työtäni.”<br>\n”Ja hyvää työtä ssssssinä teetkin”, kuului kolmas ääni 006:n takaa. Tämä kääntyi hitaasti katsomaan taakseen.<br>\n<br>\nMakuta Abzumo seisoi suoraan hänen takanaan niin, että hän olisi pystynyt koskettamaan tätä kädellään. Makuta katsoi suoraan alaspäin 006:ta, joka vapisi.<br>\n”Hei, Sssstephen”, Abzumo sanoi pirteästi. ”Kuulitko jo tehtävänantossssi?”<br>\n006 nielaisi ja nyökkäsi sitten kerran. Abzumon naamalle levisi virne.<br>\n”Hienoa, hienoa. Tulehan, Christopher”, hän jatkoi. 666 poistui ovesta. ”Pidä hausssskaa, Sssstephen.”<br>\n<br>\n006 jäi yksin. Hän ei tiennyt, mitä tehdä. Mistä hän saisi välineet työhönsä? Miten kauan hänen pitäisi olla ruumishuoneella, joka oli täynnä Matoraneja? Mistä nämä olivat peräisin?<br>\nMiettien näitä asioita 006 kiiruhti yhdelle huoneessa olevista ovista – näitä oli kaikkiaan kaksi sen yhden lisäksi, josta hän oli tullut sisään. Yhdestä sivuhuoneesta näytti löytyvän välineistöä ja toisesta tietokoneisto.<br>\n006 huokaisi. Hänen olisi parasta alkaa hommiin. Hän käveli tietokonehuoneeseen, istahti tulille, käynnisti koneen ja oksensi sen taakse.<br>\n<br>\n<em>Christopher…</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1302,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-10-10T19:26","content":"<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nMiltei kaikki olivat nousseet kannelle. Ainoastaan Troopperi Matoralaiset Sadje, Lignok ja Merkel olivat Hildemarin sisätiloissa. Tunnelma oli kireä ja kaikki olivat hiljaa. Summerganonin koura puristui huotrassaan lepäävän miekan ympärille, kun hän katsoi horisonttiin. Muutkin tuijottivat samaa, pohjoisesta lähestyvää rakennelmaa.<br>\n”Onko se-” Hai aloitti epäuskoisena, mutta sai vastauksen kesken lauseen.<br>\n”On”, Matoro totesi, ja hengitti raskaasti. ”Muistakaa, ei sanaakaan Nimdasta. Ei minkään painostuksen alaisena.”<br>\n”Emmekö voi vain, tiedättekö, viilettää pakoon. Hildemar on aika ärhäkkä peli?” miehistöön kuuluva Le-Matoran Olkar elätteli toivoa.<br>\nKilljoy loi pieneen hahmoon täysin ilmeettömän katseen. ”Emme.”<br>\n<br>\nMatoro loi katseen koko joukkioon. ”Ei sanaakaan Nimdasta. Ei missään olosuhteissa.”<br>\n<br>\nMuut hyväksyivät Matoron sanat hiljaisina, ja katsoivat, kun SS Rautasiipi lipui horisontista kohti Hildemaria.<br>\n<br>\n–<br>\n<br>\nAmiraali 002 katsoi panssaroidun ikkunan läpi sinisen ja hopean kaikissa eri sävyissä välkehtivää merta. Suuren veden keskellä oli yksi kiinteä piste. Se oli laiva. Ja vaikka se näkyi vielä pienenä, olivat SS Rautasiiven ammattitaitoiset tutkankäyttäjätorakat jo tunnistaneet aluksen. Se oli BKS Hildemar.<br>\n<br>\n<em>Ja jos me näemme tuon purtilon, täytyy heidän nähdä tämä sotalaiva,</em> Amiraali ajatteli. Sitten hän kääntyi kohti komentosillan torakkamiehistöä.<br>\n”Valmistelkaa laivanvaltausosasto.”<br>\n<br>\n–<br>\n<br>\nBloszar laski kätensä Positronien akvaarion päälle, ja katsoi vihaisesti alati lähestyvää Nazorakein lippulaivaa. Koko hänen olemuksensa viesti puolustustahtoa. Kukaan ei koskisi hänen ystäväkalaansa. Sinisen akvaarion asukki itse näytti hämmentävän tyytyväiseltä, kun otti huomioon että lähimerien suurin sotilasasia tulla körötteli sangen sutjakkaa kyytiä kohti heidän sijaintiaan, eivätkä hei oikein voisi paetakaan, Rautasiiven tykit kantaisivat helposti tänne asti.<br>\n<br>\nHai katsoi Bloszaria, ja pudisti pienieleisesti päätään. Nazorakein sotalaiva voisi räjäyttää heidät sekunneissa ilmaan, jos klaanilaiset tekisivät yhdenkin väärän liikkeen.<br>\n<br>\nKun Rautasiipi oli enää sadan metrin päässä ja peitti suuren osan taivaasta, oli Ko-Matoran Korekin pakko ottaa rauhoittavasti Rukia kädestä. Sinisen Toan hengitys ei kuitenkaan tasaantunut, vaan tämä katseli pelokkain silmin lähestyvän aluksen valtavia tykkejä ja sen kannen laidoilta katselevia satoja aseistautuneita Nazorakeja.<br>\n<br>\nLopulta valtava sotalaiva lopetti etenemisensä ja pysähtyi. Klaanilaiset Hildemarin kannella katselivat täysin vaitonaisina SS Rautasiipeä. Nazorakein laivaston ylpeys oli auringon kimalluksessa komea, mutta uhkaava näky. Se ei ollut ainoastaan pitkä kuin mikä, vaan myös korkea ja sen komentosilta näyttikin ulottuvan alhaalta, Hildemarin kannelta katseltuna siniseen taivaaseen asti. Sotalaivan kyljissä oli metallisia kotka-rahin siipiä muistuttavat koristeet, mutta muuten valtavan aluksen koristukset muistuttivat sen torakka-arkitehdeistä: Keulan Nazorakinhampaat, komentotornin tuntosarvet ja koko laivan perän peittävä, metallinen torakka-kuori eivät varmastikaan jättäneet kenellekään epäselväksi, keiden veren voimin oli merellinen sotilasmahti rakennettu. Kaiken kaikkiaan alus oli suurempi kuin useimmat lähisaarten kaupungeista, ja nyt se tuntui meren tahdissa hitaasti keinuessaan hengittävän raskaasti kuin valtava merihirviö.<br>\n<br>\nKlaanilaisten katseissa oli silti uhmaa, ja he asettautuivat riviksi Hildemarin kannelle.<br>\n”Muistakaa,” Summerganon mutisi vieressä seisovilleen. ”Nuo ovat vain ötököitä. Allekirjoittanut itse on listinyt niitä enemmän kuin jaksaa muistaa, eikä tilanne ennenkään ole ollut erityisen reilu. Joten antaa tulla rääpäleet, toveri Sugamustus on ihan Karzahnin valmis, älkää suotta odotuttako!”<br>\n<br>\nHetken oli aaltojen liplatusta lukuun ottamatta täysin hiljaista, ja sitten se tapahtui. Valtava silta työntyi Rautasiiven kyljestä ja rysähti BKS Hildemarin kannelle. Samassa pienen höyrylaivan kansi olikin täynnä aseistautuneita torakoita, jotka osoittelivat klaanilaisia aseillaan. Kukaan sankareista ei tehnyt elettäkään estääkseen invaasiota, sillä monet Rautasiiven heihin kohdistetuista tykeistä olivat isompia kuin Hildemar itsessään ja rauhoittivat tilannetta tehokkaasti.<br>\n<br>\nMatoro katseli, kun hänen aseveljensä ja ystävänsä riisuttiin aseista. Hänen olisi tehnyt harvaa asiaa niin kovasti mieli kuin tarttua miekkaansa ja sivaltaa lähimmiltä torakoilta päät kahtia ja jatkaa hommaa muutamalla jääsirpillä, mutta nyt taistelu ei tullut kysymykseen. Siitä aiheutuisi vain kasa kuolleita klaanilaisia ja yksi Nimdan siru meren pohjassa, tai vielä pahempaa, Allianssin kynsissä. Nyt hän tyytyi vain katsomaan vihamielisesti kypäräpäistä Nazorakia, joka tarttui hänen säiläänsä ja veti sen pois hänen hyppysistään. Torakka näytti hieman pelokkaalta, mutta se ei ollut mitään verrattuna niihin hyönteissotureihin, jotka riisuivat Killjoyta aseista. Ensinnäkään ne eivät tienneet, kuinka poistaa kyborgiselta punahaarniskalta tämän piilotettua arsenaalia, ja toisekseen klaanilaisen tuijotus sai muutaman Nazorakin kirjaimellisesti tärisemään pelosta.<br>\n<br>\nSiihen Matoron havainnot sitten hetkeksi katkesivatkin, kun hän tunsi piston selässään ja pian toisen ja kolmannenkin. Näkökenttä mustui sekunneiksi, kunnes palasi huminan saattelemana. Seuraavaksi hän tunsi kahleen kaulassaan, ja sitten..<br>\n<br>\n<em>Voimattomuus. Mitä tapahtuu? On niin kovin heikko olo.</em><br>\n<br>\nMustahaarniskainen jään Toa katseli ympärilleen. Myös Summerganonin, Hain, Killjoyn, Rukin ja Bloszarin selkiin iskettiin sarja johdollisia piikkejä, ja heti perään valoin varustellut kahleet kiinnitettiin heidän kauloihinsa. Laitteista kulki johdot suureen pyörillä kuljetettavaan laitteeseen, joka hurisi kovaan ääneen. Matoro katsoi kauhuissaan, kun hänen kumppaneidensa sydänvalot hohtivat vain pienellä teholla. Myös heidän koko olemuksensa tuntuivat astetta harmaammilta.<br>\n<br>\n”Elementaalivoimat”, Ruki henkäisi. ”En tunne niitä enää. En tunne... Merta.”<br>\n<br>\nEräs Nazorak kuitenkin vaiensi veden Toan hutkaisten tätä metallisen Zamor-kiväärin piipulla. Toinen, monin mitalein varustettu torakka avasi ruman kitansa.<br>\n”Vaietkaa. Ja valmistautukaa.” Nazorak hähätti ikävän kuuloisesti, ja vastasi Hain kohonneisiin kulmiin neljällä sanalla.<br>\n”Amiraali tahtoo tavata teidät.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1303,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-10-12T18:38","content":"<strong>Bio-Klaani, Kahvio</strong><br>\n<br>\n\"On todella ärsyttävää, kun hän ei kerro asioista, vaikka tietäisi niistä. Miten hän kuvittelee meidän tekevän mitään, kun hän ei kerro koko totuutta. Ja joo, minä olen varma, että hän tietää niistä rumiluksista jotain.\"<br>\n<br>\nCreedyn valitus oli jatkunut koko sen ajan, kun hän ja Saraji olivat istuneet Kahviossa Killjoyn kanssa erkanemisen jälkeen. Matoran oli tuohtunut ja nyt hän purki kaikkea mahdollista edessään istuvaan Vahkiin. Saraji näytti poissaolevalta ja vastaili Creedylle lähinnä mumisemalla.<br>\n<br>\nMatoran keskeytti puheensa tajutessaan, ettei Vahkia kiinnostanut. Creedy oli tottunut siihen, että häntä kuunnellaan, joten hän päätti näpäyttää vastineeksi. \"Oletko ikinä tullut ajatelleeksi, että välittääkö Killjoy sinusta millään tapaa? Mieti nyt, onko hän koskaan kysynyt sinun mielipidettäsi. Ei ole. Hän vain kertoo mitä sinun <em>pitää</em> tehdä. Sinä olet hänelle vain alainen, työkalu johonkin omaan typerään asiaansa.\"<br>\n<br>\nSaraji vajosi vähitellen nojaamaan otsaansa ja mulkaisi edessään vaahtoavaa Matorania. Sarajilla olisi tehtävää, hänelle oli jätetty töitä ja nyt hän joutui väittelemään yliaktiivisen Matoranin kanssa. \"Kenraalin teoilla, tavoilla eikä tunteilla ole mitään väliä. Hän on johtaja, hän on järjestön ylin ja minä teen hänen käskyjensä mukaan. Se on minun työni ja siksi minä olen täällä. Minut luotiin seuraamaan johtajaa ja olen uskollinen vain ja ainoastaan hänelle.\"<br>\n<br>\n\"Äääh, älä anna minulle taas tätä. Se teidän ikiaikainen juttunne on kuollut. Sinä et tiedä mitä kaikkea Killjoy teki lähtönsä jälkeen. Hän ei ole mikään johtaja...\"<br>\n<br>\nSaraji nousi pöydästä ja tuijotti Creedyä tuimana. Hänellä ei ollut aikaa tälle. \"Sinä puhut asioita, joita sinä et ymmärrä. Kukaan ei pakota sinua tekemään mitään. Minä menen nyt huoneeseeni hoitamaan asioita ja sen jälkeen lähden vartioimaan mökkiä, kuten minua käskettiin. Sinä et ole osa Kättä. Voit tehdä mitä haluat.\"<br>\n<br>\nSaraji käveli rajuin askelin pois kahviosta, Creedyn jäätyä ärtyneenä istumaan. Juuri sillä hetkellä Matoran vihasi Sarajia. Hän vihasi tämän asennetta ja vihasi hänen naiiviuttaan. Punaisen Matoranin mielessä vilisivät kuvat Killjoyn päiväkirjasta, siitä päiväkirjasta, joka lojui sillä hetkellä palasina mökin raunioissa.<br>\n<br>\nCreedy oli päättänyt. Hän ostaisi tarvikkeita ja muonaa ja menisi hakeman päiväkirjan. Hän todistaisi Sarajille, sillä hän oli varma siitä, että hänen vanha ystävänsä ei ollut, mikä hän väitti olevansa...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1304,"creator":"Donny","timestamp":"2011-10-13T16:16","content":"<strong>Hiekkaranta</strong><br>\n<br>\nMoisesta sysäyksestä mikä tahansa tavallinen käsi olisi saattanut murtua parantumattomasti. 437:n sekä Ämkoon kädenkorvikkeet suorastaan tärisivät. Kumpikin pystyi hyvin tuntemaan kehojensa oikeasta puoliskosta lähtevän kipuaallon tunkevan läpi kehonsa. Pian sekä torakkaeverstin että ninjajohtajan nyrkit ponnahtivat toisistaan pois kuin kaksi samantapaista magneettia konsanaan. 437 sekä Ämkoo olivat vähällä kaatua kumoon.<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien leiri, muutaman sadan metrin päässä</strong><br>\n<br>\n3056 -niminen torakka kellahti rullilla pohjustettuine tuoleineen kumoon vartiotornin kovalle lattialle tornin heilahdettua häiritsevästi. Torakan lempikuppi kaatui peittäen pöydän limonadia muistuttavalla vaaleanvihreällä nesteellä. Nazorak hämyili kädellään edessä olevan pöydän reunaa, saaden siitä lopulta tarpeeksi tukevan otteen ponnistaakseen takaisin pystyyn. Torakka nousi hitaasti ja varovaisesti seisomaan. Kesti hetken ennen kuin torni tuntui seisovan taas vakaassa asennossa. 3056 kirosi vaimeasti. Nopeasti koottu torni ei kestäisi moista rynkytystä. Vahtivuoroon määrätty torakka pystyi havaitsemaan tornin laajoista ikkunoista suuren osan Nazorakeista kömpineen esiin teltoista tuli- ja räjähdeaseet tulitusvalmiudessa. Hyökkäyskö?<br>\n<br>\nAlhaalla teltoissa tutkijatorakat painivat mittauslaitteiden sun muiden vempainten kanssa. Kone väritti valkean paperin mustilla viivoilla samalla kun kärsimätön komentaja tivasi tutkijaparoilta tuloksia. Osa nazorakeista oli komennettu vahvistamaan vartiotornin tukirakenteita. 3056 oli poiminut kiikarit käteensä, ja torakka alkoi tiedustella ympäristöään.<br>\n<br>\nÄmkoo välttyi iskeytymästä selälleen hiekkaan hyppäämällä voltin. Hypyn voimakkuudesta johtuen admin viisti laskeuduttuaan hetken rannan hiekkaa pitkin, jättäen jälkeensä kaksi syvää uraa. 437 katkaisi oman lentonsa työntämällä metalliset sormensa kiinni hiekkaan. Nazorak suoritti pyörähdyksen saaden laskettua jalkansa turvallisesti maahan.<br>\n<br>\nMäksä tarjosi tujun luuvitosen everstin rintaan tunteakseen sen kuitenkin koostuvan metallista. 437 ei voinut olla virnistämättä tarttuessaan vastustajansa käsivarteen. Kyvyttömänä väistöliikkeeseen admin sai kokea metallisen polvilumpion iskun vatsaansa. Nazorak, sormet edelleen Ämkoon käden ympärillä, pyörähti heittäen adminin olkansa yli. Ämkoo mätkähti selälleen hiekalle. Eversti kohotti metallisen nyrkkinsä valmiina iskemään sen adminin vatsaan. Mäksä vastasi nopealla jalkojen heilautuksella torakan onnistuen potkaisemaan torakkaa rintaan. 437:n hetkellisen herpaannuksen turvin Ämkoon onnistui heilauttaa itsensä turvaan.<br>\n<br>\nÄmkoo pyörähti nopeasti vasemman jallkansa avulla takaisin torakkaa päin. Hän vaihtoi nopeasti painonsa toiselle jalalle, suorittaen samalla nopean kierähdyspotkun. Torakka torjui iskun äkillisesti kyynärvarrellaan. Mäksä ei aikaillut, vaan suoritti liikkeen uudelleen toisella jalallaan. Uusi isku onnistuikin hhieman hipaisemaan torakan mahdollisesti orgaanista kylkeä. Everstin tuskaisesta tuhahduksesta päätellen Mäksän arvaus oli oikea. Torakka ei kuitenkaan antanut Ämkoon olla ainoa joka hallitsi jalkatyön. 437 rohotti vasemman metallisen jalkansa ja antoi Toalle jämäkän potkun vatsan alueelle. Admin päästi yskähdyksen ja perääntyi hieman.<br>\n<br>\nTilanne keskeytyi yllättäen kuuluvaan pamaukseen. Kaksikko ei ehtinyt tiirailla ympärilleen hetkeäkään, sillä Ämkoon takaa kohosi jysähdyksen säestämänä valtava tomupilvi. Säikähtänyt Admin hypähti äkisti sivummas, vilkaisten everstin suuntaan. Hän näki tämän ilmeestä torakan olevan vähintään yhtä yllättynyt. Kaksikko säpsähti jälleen uuteen pamaukseen. Refleksinsä äärimmilleen harjoittanut miekkapiru kiskaisi miekkansa esiin. Samalla häntä yläviistosta uhannut räjähde halkesi kahdeksi puolikkaaksi.<br>\n<br>\n437 sävähti yhden ammuksista räjähdettyä metrin päässä itsestään. Nopeasti reagoiva Nazorak muunsi kätensä zamorkivääriksi pohtien, että ilmeisesti kumpikin kamppailijoista oli kauempaa tähdätyn hyökkäyksen kohteena. Everstin pohdiskelu keskeytyi hänen huomionsa herpaantuessa hetkeksi päänsä metallisen puoliskon sisään piilotetun kommunikaattorin kohinaan. <br>\n\"<em>Eversti?</em>\"<br>\nNazorak aikoi painaa sormensa kommunikaattorin napille tiedustellakseen puhujan henkilöllisyyttä. Pian tuttu ääni kuitenkin nousi esiin hänen mustinsa. perukoilta. <em>Ei helkutti...</em><br>\n<br>\nEversti suuntasi katseensa meren puolelle. Tässäkin pimeydessä erotti ammusten piipuista singahtamisen synnyttämät pienet valonpilkahdukset. Kiikareita kantava komentaja torui äskeistä ampujaa samalla syöttäen ampujille tarkempia koordinaatteja.<br>\n\"MITÄ HELVETTIÄ!?\", eversti karjaisi kommunikaattoriinsa.<br>\n\"Pahoittelumme. Eräs tykkimies erotettiin juuri virasta!\" Komentajatorakka yritti puhua esimiehelleen tykkitulen läpi. \"Tulimme avuksenne! Pyydän teitä perääntymään. Tilanne on hallinnassa!\" <br>\n437 pureskeli hampaitaan yhteen. <em>Mokoma puolisokea haaska…</em><br>\n<br>\nKauempaa lentelevät ammukset pakottivat Ämkoon pysymään liikkeessä. Liian lähelle ennättäneet ammukset saivat tuta miekkamiehen terästä. Samalla Ämkoo kirosi puoliääneen huolimattomuuttaan. Kiivas taistelu oli sekoittanut adminin suuntavaiston siinä määrin, että tämä ei ollut ollenkaan huomannut torakan kanssa käytävän kamppailun vieneen kaksikon näin lähelle nazorakien rantatukikohtaa. Mäksä joutui tuon tuosta vilkuilemaan everstiä varmistaakseen, että torakka ei ehtisi käyttää Ämkoon hankalaa tilannetta hyväkseen. <br>\n<br>\nKlaanilaisen pelko kävi todeksi everstin syöksyessä yllättäen tätä kohti. Ämkoo huitaisi kerran miekallaan 437:n suuntaan hakien samalla etäisyyttä vastustajaansa, mutta eversti kiiti päättäväisesti yhä vain lähemmäs. Silloin Ämkoo huomasi myös taivaalta syöksyvän ammuksen. Admin tiesi, että ei kykenisi torjumaan kumpaakin hyökkäystä ja tilanne vaikutti toivottomalta.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Veljeskunnan tukikohta</strong><br>\n<br>\n<em>\"MITÄ?\"</em><br>\nVeljeskunnan ylin käskynhaltijamatoran Leiter ei ollut uskoa korviaan kuultuaan sinivihreän vakoojansa tuoman ilmoituksen. Johtajan silmät muuttuivat ohuiksi viiruiksi tummanvihreän Miru-naamion takana Leiterin miettiessä seuraavaa siirtoaan.<br>\n<br>\nAsiat etenivät liian vikkelästi. Klaanilaisten mukana tullut tieto Ämkoon joutumisesta kamppailuun mystisen nazorak-soturin kanssa ei ollut liiemmin Leiteriä huolestuttanut, sillä matoran luotti vahvasti herransa taistelutaitoihin. Juuri saapunut informaatio Ämkoon tilanteesta sai kuitenkin huolen nousemaan tummankirjavan matoranin kasvoille. Nyt oli toimittava nopeasti.<br>\n<br>\nLeiter jakoi muutaman harkitun käskyn sysipimeän metsän pohjalla tehtävänantoa odottaville alamaisilleen. Häntä kuulemassa olleet organisaation upseerit katselivat hetken toisiaan ja lähtivät sitten Leiterin kanssa liikkeelle. <br>\n<br>\n<strong>Ranta</strong><br>\n<br>\nÄmkoo yllättyi nazorakin kääntyessä yllättäen yläilmoja kohti zamor-aseensa kera. Eversti ampui lähestyvää räjähdeammusta kerran saaden sen räjähtämään kappaleiksi kaksikon yläpuolella. Tumma savu leijaili hetken taivaalla ennen haihtumistaan ilmaan. Koko tilanne oli seisahtunut. Pataljoonan komentaja pystyi tuntemaan everstin katsovan häntä suoraan silmiin jopa niinkin kaukaa. Hitaasti zamorase vetäytyi takaisin everstin mekaanisen kyynärvarren sisään tehden tilaa mekaaniselle kädelle, joka laskeutui hitaasti alas. Oli hiljaista. Ämkoo tuijotti everstiä hämillään.<br>\n<br>\nEversti asetti sormensa kommunikaattorilleen, ja sääteli sen taajuutta. Komentajan vieressä olevan nazorakin sylissä pitämä radiolähetinlaatikko alkoi piippailla ja rahista.<br>\n\"Huomio.\" Torakat kuulivat selkeästi everstinsä yllättävän tyynen äänen kommunikointilaitteen kaiuttimista. Mäksä valmistautui muiden lailla kuuntelemaan everstin sanat. <br>\n\"Vetäytykää.\"<br>\nÄmkoon silmät laajenivat yllätyksestä.<br>\n\"M-m-mutta...\" komentaja sönkötti hämmentyneenä kommunikaattorin mikkiin. Eversti ei sallinut keskeytyksiä.<br>\n\"Tämä on ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun olen saanut arvoiseni vastuksen. En aio sallia kenenkään vievän tätä tilaisuutta minulta pois.\" <br>\nEverstin kommentit saivat paikallaolijat hiljentymään.<br>\n\"Seuraava joka edes <em>hipaisee</em> mustavihreää Toaa, vastaa siitä minulle.\"<br>\n<br>\n\"...Ymmärretty\", komentaja puhui mikrofoniin vaimeasti. Hän viittasi kädellään Nazorakeja pakkaamaan aseensa ja vetäytymään.<br>\n<br>\n\"Odotahan\", kuului kuitenkin yllättävä ääni Everstin pään sisällä. Torakka murahti tunnistaessaan kanavalle tunkeutuneen äänen.<br>\n\"Minä kuulin, kuka sinulla on siellä\", ilmavoimien komentajan ääni sanoi vakavana. 437 kääntyi nyrpeänä katsomaan kaukana taivaalla erottuvaa ilmalaivaa päin.<br>\n\"En salli klaanilaisen pakenevan\", 003 jatkoi tavoistaan poiketen suorastaan jäätävällä äänellä. \"Jos niin käy, <em>sinä</em> vastaat siitä <em>minulle.</em>\"<br>\n<br>\n437 murahti.<br>\n<br>\n\"Niin ei käy\", torakkasotilas vastasi tympeänä. \"Minä voitan tämän mittelön.\"<br>\n\"Saat kamppailla yksin ainoastaan yhdellä ehdolla\", ilmavoimien komentajan ääni selitti. \"Pakota klaanilainen lähemmäs, jotta voimme vahtia tilannetta. Ja puuttua siihen, jos epäonnistut.\"<br>\n\"Luuletko, että minä-\" 437 aloitti, mutta linja oli jo hiljentynyt.<br>\n<br>\nÄmkoo ja Eversti kääntyivät katsomaan torakkatukikohtaa päin. Aseistetut sotilasrivistöt alkoivat levittäytyä odottavan näköisinä rannalle, ja 437 tunsi itsensä suorastaan loukatuksi. Ämkootakaan tilanne ei lainkaan miellyttänyt, vaikkakin klaanilaisen syy tuntea olonsa ikäväksi oli hieman erilainen.<br>\n<br>\n\"Tämäkö on käsityksesi kaksintaistelusta?\" Ämkoo ärähti vastustajalleen pyöräyttäen miekkaansa kerran ilmassa. \"Tunnet varmaan itsesi todella ylpeäksi jos nujerrat minut satapäisen toverilaumasi avustuksella.\"<br>\n\"Nuo eivät puutu tähän\", 437 vastasi. \"Pidän siitä huolen.\"<br>\n<br>\nTaistelevan kaksikon ajatustenvaihto keskeytyi kauempaa rannalta singahtaneen valokeilan häikäistessä kumpaisenkin silmiä. Valokeilan loiste kohosi kuitenkin ylemmäs ja Ämkoo kääntyi silmiään siristellen katsomaan mistä valo oli peräisin. Admin huomasi valokeilan lähtevän yhdestä torakoiden tiedustelutorneista. Nazorakit olivat huomanneet jotain, mutta mitä?<br>\n<br>\nJossain kajahti korvia vihlova kiljaisu.<br>\n<br>\nNiin Ämkoon kuin rannalle kokoontuneiden nazorak-sotilaidenkin päät kääntyivät valokeilan perässä kauempana rannan reunamalla kohoavan mäen suunnalta kuulunutta ääntä kohti. Tarkkanäköisimpien nazorakien silmät erottivat hatarasti valaistun kukkulan päällä seisovan lyhyen hahmon, mutta yksikään torakoista ei kyennyt tunnistamaan hahmoa tarkemmin. Pian rannalle asennetuista valonheittimistä loputkin osoittivat mäkeä kohti valaisten tarkemmin vihreänmustan matoranin laihan hahmon.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/rxBvm6IK8KM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/rxBvm6IK8KM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nLeiter katseli alhaalla avautuvaa synkkää rantamaisemaa ja sitä pitkin levittäytyvää tiheää torakkavalloitusta. Matoran levitti toisen kämmenensä kasvojensa tasalle suojatakseen silmänsä valonheitinten kirkkaalta loisteelta. Samalla Leiter kohotti toisen kätensä kohti taivasta, ojensi sen sitten alhaalla hämillään tuijottavia nazorakeja kohti ja sanoi yhden sanan.<br>\n<br>\n\"Hyökkäykseen.\"<br>\n<br>\nNazorakit katsoivat äimistyneitä mäen takaa esiin kohoavia valtavia petolintuja suurten rahien pahoinpidellessä ilmamassaa mittavilla siivillään. Taivas täyttyi raivokkaiden petolintujen kirkkaista kiljaisuista ja linnuilla ratsastavien vihreiden matoranien uhmakkaista sotahuudoista. Leiter katseli kuolemanvakavana kolmenkymmenen luottolentäjänsä perään ja kääntyi sitten kadotakseen mäen takana odottaviin varjoihin.<br>\n<br>\nNazorakit karjuivat ja tulittivat taivaalla kiitäviä vihollisiaan samalla kun petolintuparvi hajosi useampaan pienempään muodostelmaan. Tätä kaikkea katseellaan seuraava Ämkoo kirosi itsekseen palauttaen katseensa sitten takaisin ensisijaiseen viholliseensa. Miekkapaholainen ei pitänyt lainkaan Leiterin suunnitelmasta, sillä veljeskunnan huomaamaton perääntyminen Klaanin saarelle oli Ämkoolle ensisijaisen tärkeää. Klaanilainen kuitenkin ymmärsi mitä Leiter oli arvatenkin ajatellut, ja olihan yllätyshyökkäyksen avulla voitettu aika tilanteen huomioiden tervetullutta.<br>\n<br>\n<strong>Veljeskunnan tukikohta</strong><br>\n<br>\nRannalla aloitettiin juuri hyökkäys. Tavoitteenamme on ostaa heille ja Ämkoolle sen verran aikaa, että pääsette kaikki ehjinä sukellusveneelle\", sinivihreää Hau-naamiota kantava muuten vaaleanvihreä veljeskuntalainen selitti kollegalleen. \"Ilmoita klaanilaisille, että aikaa ei ole hukattavana. Heidän tulee kuljettaa kaikki ensisijainen materiaalimme rannalla odottavaan alukseensa niin pian kuin mahdollista. Johtaja komensi kaikki tänne jääneet taisteluyksiköt auttamaan klaanilaisia evakuointitehtävässä.\"<br>\n<br>\nHau-kasvoisen matoranin kumppani nyökkäsi ja lähti viemään viestiä veljeskuntaa auttaville klaanilaisille. Matoran eteni juoksuaskelin, sillä aikaa ei ollut hukattavana.<br>\n<br>\n<strong>Rantametsä</strong><br>\n<br>\n\"Ibra, Raham, Amel\", lausui Leiter päästyään mäen takana alkavan metsän reunalle. Metsän kätköistä pyörähti salamannopeasti esiin kolmen vihreänkirjavan matoranin ryhmä. Kukin Rau-kasvoisista sotureista polvistui rutiininomaisesti johtajansa eteen.<br>\n<br>\n\"Menkää mukaan. Tyyli vapaa, kunhan aiheutatte mahdollisimman paljon kaaosta.\"<br>\n<br>\nIbra ja Raham myhäilivät omahyväisinä. Jopa Amelin kasvoilla käväisi hetken ajan ilkikurinen hymy. Matoranit nousivat ja lähtivät sitten juoksemaan rivissä taistelukenttää kohti. Mäen päällä kolmikko kuitenkin tarttui toisiaan käsistä ja sekunnin ajan aamyön pimeydessä kirkkaana välkkyneen vihreänkeltaisen välähdyksen jälkeen matkaa taittoikin vain yksi hahmo.<br>\n<br>\n\"Otlek\", Leiter jatkoi käännyttyään takaisin metsän puoleen. Veljeskunnan uskollinen jousimies nousi esiin pensaikosta nuoliyksikkönsä kera.<br>\n\"Sinä ja muut jousimiehet kierrätte torakkavalloituksen toiselle puolelle. Ranta on täynnä puurakenteita. Tulinuolet ovat siis sallittuja. Antakaa myös Ibrahamelille suojatulta, jos vain voitte.\"<br>\n\"Teemme parhaamme\", Otlek vastasi kumartaen kevyesti. Sitten matoran lähti joukkoineen kiertämään taistelukentän toiselle puolelle ystäviensä kera. Leiter katseli tovin jousimiestensä perään, laski sitten katseensa ja katosi pimeän metsän suojiin.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nÄmkoon energiakäsi leimahti kuin punaisiin liekkeihin miekkapaholaisen ottaessa vastustajansa raivokkaan iskusarjan vastaan miekallaan. Myös eversti oli kiskaissut teräaseensa uudemman kerran esiin ja terien mahtipontinen kalina säesti kauempaa kuuluvia huutoja ja räjähdyksiä.<br>\n<br>\n\"Sinun joukkojasi?\" Eversti uteli iskiessään samalla miekkansa Ämkoon olkapäätä kohti. Klaanilainen kyyristyi, heitti itsensä taaemmas ja huitaisi sitten kolmesti nazorakia kohti pysäyttäen tämän etenemisen. Kysymykseen Ämkoo vastasi kuitenkin vain kevyellä virneellä. Torakka tuhahti ja jatkoi kiivasta hyökkäystään.<br>\n<br>\n- - - <br>\n<br>\nRaskaalla ilmatorjuntasingolla varustautunut torakkavalloituksen reunamilla seisova jämäkkä torakkasotilas tiiraili kiivaasti taivaalle vaihtaen tuon tuosta tähtäyskohdettaan. Nazorak ei tahtonut tuhlata viimeistä ammustaan, mutta taivaalla suunnattoman suurella nopeudella viuhuvat petolinnut olivat koostaan huolimatta epävarmoja maaleja. Torakka nielaisi, latasi aseensa väkevällä liikkeellä ja valmistautui ampumaan.<br>\n<br>\n\"Hei sinä, naamassasi on jotain.\"<br>\nNazorak kääntyi miltei Toan pituisen puhujan puoleen vain saadakseen kaksi terävää vihreää sormea suoraan silmiinsä. Karjuva nazorak pudotti aseensa ja lyyhistyi vaikertaen maahan vihreän matoran kaitan eteen.<br>\n\"Nimittäin <strong>TUSKAA!!</strong>\" Ibrahamel nauroi ja kiskaisi selässä kantamansa ketjusirppinsä esiin. Sitten matoran kaita singahti juoksuun väistellen samalla taivaalta putoilevia ammuksia ja lentoromua.<br>\n<br>\n[spoil]<img class=\"postimage\" src=\"http://www.majhost.com/gallery/MasterKongu123/AAAAA/mkmk.png\">[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1305,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-10-14T15:53","content":"<strong>Bio-Klaani, Kahvila</strong><br>\n<br>\nKolme Matorania istuivat Kahvilassa, juttelemassa. Jokainen oli eri Matoran-kylistä, joissa Die Tärtä oli vieraillut. Kylät voisi korjata, mutta silloin Merirosvot hyökkäisisivät uudelleen. Olisi aika tehdä asialle jotain.<br>\n<br>\nKeltainen Po-Matoran istui keskimmäisinä. Hänellä oli keltainen Hau naamionaan, ja hänessä oli vihreän värejä. Hän oli aika pieni muihin Matoranien verrattuna, mutta vaikutti älykkäältä.<br>\n<br>\nVasemmalla istui Ko-Matoran, joka oli suurempi kuin kaksi muuta Matorania. Hänellä oli valkoinen Miru naamionaan ka piti kädessään pientä tikaria. Hän oli vihaisen oloinen ja hänen toisessa kädessä näytti olevan todella paha arpi.<br>\n<br>\nOikealla istui Fe-Matoran, jonka naamiona oli harmaa Komau. Hän oli keskikokoinen ja piti käsissään pientä laitetta. Hänellä oli oikeassa kädessä kaksi mekaanista sormea ja vsen jalka oli kokonaan mekaaninen.<br>\n<br>\n\"Emme voi antaa merirosvojen hyökkäävän enää. Menetimme taas arvokkaita tavaroita ja heti kun korjaamme kylämme, ne piraatit hyökkäävät uudestaan. Mutta kylät pitää korjata\", keskimmäinen Po-Matoran sanoi.<br>\n<br>\n\"Vel hyvä, voimmehan tehdä ansan. Vai mitä mieltä sinä olet Hyg?\" oikealla puolella istuva Fe-Matoran kysyi.<br>\n<br>\nVasemmalla puolella istuva Hyg-niminen Ko-Matoran näytti pitävän ajatuksesta. \"Sopii minulle, mutta minkälaisen? Ja pyydämmekö Klaanilaisia apuun?\"<br>\n<br>\n\"En tiedä Hyg. Ehkä meidän pitäisi pärjätä omillamme. Klaanilaisilla on kiireitä sen hyökkäyksen jälkeen ja kun on niitten kristalli-juttujen hakua jne. Ehkä annamme vain heidän olla. Emme me voi pyytää Klaanilta aina apua. Kyllä me pärjäämme\", Vel sanoi.<br>\n<br>\n\"Hyvä on. Mutta mikä se ansa on? Minkälaista sinä suunnittelet Kjotr?\" Hyg kysyi ja näytti olevan entistä kiinnostuneempi asiasta.<br>\n<br>\n\"En ole tullut vielä siihen vaiheeseen. Katsos, piraatit tietävät kyllä aika paljon ansoja. Joten mitä käyttäisimme?\"<br>\n<br>\nKolmikko hiljeni ja katsoivat toisiaan. Pian heidän taakseen tuli joku henkilö. Kukaan ei ollut nähnyt häntä aiemmin. <br>\n<br>\n\"Minä voin auttaa teitä\", hän sanoi.<br>\n<br>\nKolmikko katsoi jälleen toisiaan ja antoivat hänelle tilaa. Nelikko aloitti sitten suunnittelun.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><div style="width:500px;height:200px;position:relative;margin-left:auto;margin-right:auto;"><a href="<a href="http://z6.invisionfree.com/Bioklaani/index.php?showtopic=3379%22%3E%3Cimg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://z6.invisionfree.com/Bioklaani/in ... 3379"><img</a> src="<a href="http://www.majhost.com/gallery/Great-Spirit/Bionicle/Klanon-Consept-Art/ropeosayksiloppunyt.png%22%3E%3C/a%3E%3C/div" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.majhost.com/gallery/Great-Sp ... ></a></div</a>></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1306,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-10-14T17:08","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><br>\n<style type="text/css"><br>\n\t#aloitusposti {position:relative;margin-left:auto;margin-right:auto;width:500px;}<br>\n\thr {width:500px;}<br>\n\t#introtext {font-style:italic;}<br>\n\t.block {margin-left:50px;}<br>\n\t#small {font-size:80%;}<br>\n\t#intro-music {position:relative;margin-left:auto;margin-right:auto;width:25;}<br>\n\t.center {position:relative;margin-left:auto;margin-right:auto;}<br>\n</style><br>\n<div id="aloitusposti"><br>\n\t<img src="<a href="http://www.majhost.com/gallery/Great-Spirit/Bionicle/Klanon-Consept-Art/logo-ii.png" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.majhost.com/gallery/Great-Sp ... ogo-ii.png</a>"><br>\n\t<hr><br>\n\t<div id="intro-music"><br>\n\t\t<object width="25" height="25"><br>\n\t\t\t<param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/TjGyJwGpabQ/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/TjGyJwGpabQ"></iframe></span></span>"><br>\n\t\t\t</param><br>\n\t\t\t<param name="allowFullScreen" value="true"><br>\n\t\t\t</param><br>\n\t\t\t<param name="allowscriptaccess" value="always"><br>\n\t\t\t</param><br>\n\t\t\t<embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/TjGyJwGpabQ/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/TjGyJwGpabQ"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="30" height="25"><br>\n\t\t\t</embed><br>\n\t\t</object><br>\n\t</div><br>\n\t<hr><br>\n\t<div id="introtext"><br>\n\t\t<p>Siitä on jo vuosia, kun Tawa ja Visokki perustivat Bio-Klaanin. Vuosia, vuosikymmeniä, vuosisatoja. Vuodet ovat kuluneet suurimmaksi osaksi rauhan merkeissä &ndash; ellei lukuun oteta muutamaa vakavaa välikohtausta. Klaanin historian aikana niitäkin on ollut. Elämä ei aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Puhumattakaan siitä, kuinka vaikeaa ruusuilla tanssiminen on. Klaani on rauhan tyyssija. Sinne hakeutuvat ovat yleensä rauhaa kaipaavia Matoraneja, työnsä päättäviä Toia, hylkiöitä, syrjittyjä olentoja. Klaani on turvapaikka niille, jotka sitä hakevat.</p><br>\n\t\t<p>Näiden vuosien aikana olemme saaneet rakennettua suunnattoman linnoituksemme saaren etelärannikolle. Lisäksi hieman Bio-Klaanin linnoituksesta pohjoiseen sijaitsee suuri Arkistomme, johon keräämme kaiken tiedon. Arkistoissa minäkin istun kirjoittamassa tätä muistelmaa. On hienoa tietää, että on paikka, minne mennä, missä asua &ndash; ilman pelkoa hyökkääjistä, jotka ryöstävät kodit ja tappavat asukkaat. Ilman Bio-Klaania suurin osa meistä olisi kuollut. Onneksi Klaani ottaa suojiinsa apua tarvitsevat. Mata Nuin ritarikunnalta, Makutain veljeskunnalta tai Pimeyden metsästäjiltä pakenevat saavat turvapaikan. Yksikään noista järjestöistä ei vie meiltä ystäviämme.</p><br>\n\t\t<p>Näin päätän tämän luvun muistelmissani ja siirryn jatkamaan tärkeiden paperikääröjen järjestelyä ystäväni ja kollegani Gahlok Van kanssa. Eläköön Bio-Klaani ikuisesti.</p><br>\n\t\t<p class="block">&mdash; Arkistonhoitaja Vaehran</p><br>\n\t</div><br>\n\t<hr><br>\n\t<p class="center"><a href="<a href="http://z6.invisionfree.com/Bioklaani/index.php?showtopic=3148%22%3EKlikkaa" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://z6.invisionfree.com/Bioklaani/in ... 8">Klikkaa</a> tästä päästäksesi osaan I.</a></p><br>\n\t<hr><br>\n\t<h2>Informaatiota</h2><br>\n\t<ul><br>\n\t\t<li><a href="<a href="http://fi.klaanon.wikia.com" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://fi.klaanon.wikia.com</a>" target="_blank">Klaanon Wiki &ndash; Tietoa Klaanonista</a></li><br>\n\t\t<li><a href="<a href="http://z6.invisionfree.com/Bioklaani/index.php?showtopic=3205" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://z6.invisionfree.com/Bioklaani/in ... topic=3205</a>" target="_blank">Klaanon Rope -keskustelu</a></li><br>\n\t\t<li><a href="<a href="http://fi.klaanon.wikia.com/wiki/Klaanon-ropeen_kirjoittaminen" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://fi.klaanon.wikia.com/wiki/Klaano ... oittaminen</a>" target="_blank">Säännöt ja ohjeita kirjoittamiseen</a></li><br>\n\t</ul><br>\n\t<p id="small">Johdantomuistelman ja koko aloitusviestin laati Makuta Nui.</p><br>\n</div><br>\n</body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1307,"creator":"Jake","timestamp":"2011-10-14T17:25","content":"<strong>Klaanin pääkatu, merirosvokapakka</strong><br>\n<br>\nPunamaskinen kädetön Matoran, jolla oli puujalka avasi kapakan oven. <br>\n<br>\n\"Yarr. Onko Jardirt täällä?\", Notfun kysyi.<br>\n<br>\n\"Yarr.. Dirt..?\", Kapakoitsija ihmetteli.<br>\n<br>\n\"Yarr. Dirt.\", Notfun vastasi.<br>\n<br>\n\"Yarr. Tuolla nurkassa. Enemmän humalassa kuin sinä\", Kapakoitsija kertoi.<br>\n<br>\nPiraatti nilkutti puujalallaan ärtyneenä kohti nurkkapöytää. Kun hän oli pöydässä, hän löi Jardirtia rommipullolla päähän. Erittäin kovaa.<br>\n<br>\n\"AAAAAAHHH, Mitä sinä teet, se en ollut minä!\", Jardirt kiljui.<br>\n<br>\n\"Missä minun jalkani, miehistöni, ja laivani?\", Notfun ärjyi.<br>\n<br>\n\"En tiedä. Joku vei sen. Heräsin tästä kapakasta. Äsken. Olen umpihumalassa. En ollut kun nukahdin. Siitä jo kauan\", Jardirt selitteli.<br>\n<br>\n\"Vai niin.. Me hankimme uuden miehistön. Nyt\", Notfun sanoi.<br>\n<br>\n\"YARRR, Kaikki kanssaelijäni, kapteeni Notfun etsii miehistöä! Ilmoittautua voitte auringonnousuun mennessä tämän kapakan yläkerrassa\", Notfun huudahti, maksoi kapakoitsijalle, ja käveli yläkertaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1308,"creator":"Blezer","timestamp":"2011-10-15T20:06","content":"<strong>Tie Klaanin linnoituksesta pohjoiseen.</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/xkzFtN0dYDI" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/xkzFtN0dYDI</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoran käveli hitain, laahustavin askelin soratietä pitkin. Hän oli allapäin sekä samalla suuttunut.<br>\n”Minä kyllä pystyn siihen... On pakko... Pakko todistaa, että kykenen...” Matoran puhui puille ja tähdille. Puro solisi kauniisti tienvieressä, mutta yläjuoksuun se muutuisi pian koskeksi. Sen saattoi jo kuulla. Aina vain askel askeleelta hän lähestyi koskenkuohuntaa kunnes eteen akukesi risteys.<br>\n<br>\nRisteyksestä käännyttyään metsä alkoi olla jo niin tiheä ettei kuu paistanut enään oksien läpi. Matoranin oli pakko kaivaa repustaan valokivi. Se oli aika pieni, mutta sen valo riitti näyttämään tien. Matoran tärisi hieman<br>\n”Pystyn siihen... Pystyn menemään sinne... Pystyn todistamaan ettei se kummittele! Samalla voin hakea sen kirjan!” Hän suggestoi itsensä päätäväiseen tilaan, mutta oli silti todella peloissaan. Matoran otti pitkiä harppauksia kohti soratien toisessapäässä, metsän keskellä olevaa taloa. Talossa paloi valot ja piipusta nousi savu.<br>\nTämä sai Matoranin rauhoittumaan hieman.<br>\n<br>\n******<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/9KrEWNQLVdw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/9KrEWNQLVdw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTalon ruskea, puinen ovi oli kullattu ja siinä luki Korpin Kievari.<br>\nMatoran veti syvään henkeä ja kolkutti oveen. Yllätyksekseen ovi avautui pelkän koputuksen voimasta. Hän astui sisälle hiljattain korjatun näköiselle laudoitukselle. Juuri silloin hänen takaansa ulvahti tuuli joka sammutti kaikki kievarin valot. ” Sesesses-SE oli vain ilmavirta... Ehehei tääällä kummittele.” Matoran kuiskutteli itselleen hiipiessään kievariin sisälle.<br>\n<br>\nHän piteli valokiveään todella tiukasti käsissään. Jokainen askel tuntui ikuisuudelta hänen edetessään kohti keittiötä. Päästyään määränpäähänsä hän huomasi portaat. Portaiden alapäässä hohkasi jotain. Sininen hehku houkutteli Matorania ja tämä lähti hiipien kohti portaita loppupelissä päätyen niiden alapäähän.<br>\n<br>\nKellarissa oli pölyistä, tunkkaista, Mutta onneksi valoisaa. Sininen valo loisti huoneen nurkasta.<br>\nMatoran käveli hohtoa kohti. Vasta päästyään lähelle valonlähdettä hän tunnisti sen.<br>\nHohde lähti paksusta kirjasta. Se oli koristeltu metallein ja sen kannessa oli jonkin sortin riimu. Tätä Matoran ei osannut tulkita itse, mutta oli varma siitä, että se kertoi jotain kirjan sisällöstä.<br>\n”Aukeisit nyt...” hän tuhisi kirjalle yrittäessään tuskaisesti avata sitä tuloksetta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1309,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-10-18T19:42","content":"<strong>Pieni luoto<br>\nIlmaraptori 1</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/HIk2_PyjzPs" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/HIk2_PyjzPs</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nToinen auringoista oli nousemassa. Sen punertava valo paistoi horisontista ja alkoi jo häikäistä pienellä luodolla lojuvan ilma-aluksen matkustajia. Viidessä hahmossa oli havaittavissa pientä väsymystä minimaalisten yöunien takia.<br>\nMetalli kalahteli ja hiki virtasi, kun onu-matoran Ontor ja tämän toveri Ternok paiskoivat pienillä lapioilla innokkaasti hiiliä tuliseen pätsiin. Kohta tulikuuma höyry suihkusi, kun rautaisen konelinnun moottori kehräsi Muakan lailla.<br>\nKeetongu makasi ilma-aluksen valtavan siiven päällä tehden viimeisiä varmistuksia. Keetongu nyppäsi muutaman naulan hampaidensa väleistä ja nuiji ne kiinni siipeen. Kuka tahansa muu olisi saattanut tarvita vasaraa.<br>\nGuardian käveleskeli luotoa pitkin käsissään koko joukko aluksen hansikaslokerosta kaiveltuja karttoja. Sininen skakdi tiiraili taivaan tähtien kosmista tuiketta ja auringon noususuuntaa. Sitten hän teki muutamia merkintöjä karttoihin sulkakynällä. Arvio luodon sijainnista alkoi tarkentua.<br>\nMakuta Nui puolestaan istuskeli kivellä ja keskittyi tuijottelemaan horisonttiin. Kun kiveä, sen päällä istuvaa makutaa ja hyvin tyyntä mertä katseli, olisi voinut luulla ajan pysähtyneen täysin. Kukaan ei tiennyt, mitä makutan mielessä liikkui. Olennon puhtaan punahehkuisten silmien hohdossa oli pieni hippunen ikiaikaista viisautta ja hetkellisiä välähdyksiä mielestä, joka oli maksanut järkensä vain nähdäkseen totuuden.<br>\n<br>\nMonen tarkistuksen jälkeen alus alkoi näyttää jo lähtövalmiilta. Tulikuumana hehkuva moottori lämmitti aluksensisäistä ilmaa. Höyry suihkusi aluksen takaosasta kuin kuumasta lähteestä. Sähköjärjestelmät napsahtivat varoittamatta päälle ja tuulilasinpyyhkijät näyttivät ilman erillistä komentoa, mihin pystyivät.<br>\nAluksen kaikkien sisäänkäyntien sulkeuduttua viisihenkinen miehistö asettui paikoilleen lentoonlähtöä varten. Makuta Nui rojahti tuolille silmissään iloa. Vaikka istuin ei ollut varsinaisesti mukava, se ainakin peittosi juomatelineen.<br>\n<br>\nLopulta Keetongu asettui aluksen ohjaamoon valtavalle tuolilleen. Keltainen jättiläinen henkäisi syvään tyytyväisenä ja puristi siirtolohkaremaisen kouransa suuren vivun ympärille.<br>\nNopea ja väkevä riuhtaisu laukaisi Ilmaraptori 1:n peräosasta valtavan höyrypilven, joka peitti kokonaan pienen luodon alleen ja pelotteli sillä asustavat merilinnut kirkuen lentoon.<br>\nValtavan lähtölaukauksen räjähdettyä ilmoille Ilmaraptorin pohja halkoi hopeisen meren pintaa kymmenien sekuntien ajan. Sitten se nousi.<br>\n<br>\nValtava alus nousi kymmeniä metrejä sekunneissa. Se lähestyi taivaan ja ulkoavaruuden rajaa hitaasti mutta varmasti elegantissa kaaressa. Aluksen takaa pohjoisesta nouseva ja meren ja taivaanrannan oranssiksi värjäävä aurinko alkoi myös tavoittelemaan taivaita. Käytännössä pilvetön oranssi taivas oli aivan omanlaisensa näky.<br>\nKestäisi vielä kaksi tuntia ennen kuin toinenkin aurinko nousisi horisontista.<br>\n<br>\n\"Hyvät matkustajat\", Keetongu sanoi veikeästi aluksen nousun tasoituttua. \"Voitte irroittaa turvavyönne.\"<br>\nGuardian hymähti. \"Hei, pirun hyvää jälkeä tunnissa\", sininen skakdi sanoi siirtäen katsettaan aluksen nurkasta toiseen. \"En olisi välttämättä uskonut tämän edes lentävän enää.\"<br>\n\"Pikku kaverit tekivät parhaansa\", Keetongu sanoi näyttäen vasemman kätensä peukulla taaksepäin. Guardian ja Makuta Nui kääntyivät ja näkivät, kuinka Ternok ja Ontor kuorsasivat äänekkäästi penkeillään. Ternokin pään alle tyynyksi kelpasi näemmä jopa Ontorin jalka, kun Ontor taas roikkui paljon isommalle olennolle tarkoitetun istuimen käsinojalla. Ainoa, mikä esti häntä rojahtamasta alas tuolilta oli Ternokin painavan pään tuoma tasapaino. Ontor nukkui kuorsaten suu auki, kun Ternokin hengitys taas rahisi flunssaisesti. Näyssä oli jotain huvittavaa.<br>\n<br>\n\"Kääpiöt saavat nukkua aivan rauhassa\", Keetongu sanoi hymyillen, \"ei matkaa taida enää kauan ollakaan.\"<br>\n\"Ei arvioideni mukaan\", Guardian sanoi sormi kartalla. \"Koska auringot nousivat tulosuunnasta, kuljemme etelään. Arvioisin, että olemme Steltin lähellä.\"<br>\n<br>\n\"Pysyttäisinkö kaukana sen ilmatilasta?\" Makuta Nui sanoi vainoharhaisesti. \"Minulla on siellä... vanhoja ystäviä.\"<br>\n\"Ystäviä kuten se makuta torakkapesissä?\" Keetongu kysyi varoen.<br>\n<br>\n\"Ei, ei ollenkaan samanlaisia\", Manu sanoi nojaten syvälle tuoliinsa ja ristien sormensa. \"Nämä tyypit minä vain murhaisin.\"<br>\nGuardian päätti jättää kysymättä, mitä Manu halusi Abzumolle tehdä.<br>\n<br>\nKeetongu hymyili ja kiihdytti alusta. Ilmaraptori halkoi taivasta niin sutjakasti ja tasaisesti, että oli entistä vaikempaa uskoa, että se oli kone. Höyrymoottorin voimakasta ääntä lukuunottamatta alus tuntui valtavalta linnulta.<br>\nGuardian nojasi aluksen seinään ja katsoi ulos ikkunasta. Aallot liikehtivät rauhallisesti ja linnut lensivät matalalla. Aamu oli kaunis, mutta se ei poistanut pientä epävarmuuden tunnetta, joka vaivasi koko kolmikkoa. Se oli epävarmuutta siitä, että tilanne ei olisikaan täysin hallinnassa. Se oli tietämättömyyttä siitä, mitä Klaanille olisi voinut tapahtua niinä kahtena viikkona, jotka tämä matka oli kokonaisuudessaan vienyt.<br>\n<br>\nTernok ja Ontor nukkuivat autuaan tietämättöminä.<br>\n<em>Hyvä, että toiset osaavat rentoutua</em>, Guardian ajatteli.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1310,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-10-19T18:17","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Riemuitkaamme Riemusta, hän kirjoitti tästä muutaman pitkän ja työteliään kohdan ja löysi mahtavan musiikin. Eli iso kiitos.</dd></dl>\n<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nNazorak 5505 oli arvostettu tovereidensa joukossa. Hän oli hyvä ampumaan ja hallitsi erityisesti tankkien korjaamisen, mutta ennen kaikkea 5505 oli tehokas ottamaan tilanteen haltuunsa ja pitämään päänsä kylmänä. Siksipä hän oli nytkin saanut tehtäväkseen hoitaa laivan varmistamisen johtamisen. Tiedusteluosasto ei tiennyt, kuinka monta klaanilaista oli ollut Hildemarin kyydissä laivan lähtiessä matkaan, joten oli tärkeää lähettää joukko asiansa osaavia Nazorakeja puhdistamaan paikat yllätysten varalta.<br>\n<br>\nJa juuri kun 5505 oli katoamassa kannen alle raskain liekinheittimin varustetun ryhmänsä kanssa, hän kuuli kolahduksen. Hän katseli kannella ympärilleen, mutta se näytti tyhjältä.<br>\n”Hmmm.”<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nHain katse oli melkoisen murhaavanlainen, kun hän katseli ruipeloa Nazorakia, joka kulki hänen vierellään Hain katananoloista miekkaa ylimielisesti heilutellen. Aivan kuin ei olisi riittävästi, että Hailta oli viety säilä pois, hänet oli myös kytketty jonkinlaiseen masiinaan, joka imi hänen kehostaan elementaalivoimat.<br>\n<br>\n<em>Kehostani</em>, Hai tuumi. Hän kuitenkin tunsi voiman virtaavan jossain muualla. <em>Kanohi Haios.</em><br>\n<br>\nHai osasi kuitenkin hillitä tunteensa, eikä päästänyt virnettä kasvoilleen.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n<em>Matoro.</em><br>\n<br>\nMustahaarniskainen jään Toa kohotti katseensa hämmentyneenä ja pysähtyi paikalleen. Aivan kuin hän olisi kuullut oman nimensä. Matoron takana kulkeva, pistinkärkisellä Zamorilla aseistautunut torakka ei kuitenkaan arvostanut yllättävää seisahdusta, vaan tökkäisi klaanilaista selkään.<br>\n”Liikettä!”<br>\n<br>\nMatoron vastaus oli pahan silmän jakaminen mitä vihaisimman mulkaisun muodossa. Tilanne oli näin klaanilaisittain katsottuna kieltämättä ikävänlainen. Hän, Killjoy, Summerganon, Hai, Bloszar, Ruki, Sadje, Hildemarin Matoralaiset ja jopa Tronie olivat useiden piippujen tähtäimessä, ja heitä marssitettiin metallista siltaa pitkin SS Rautasiivelle. Erityisesti Killjoylla näytti olevan vaikeaa, johdot hänen selässään ilmeisesti söivät haarniskasta energiaa, ja ilmeinen taistelukunnon heikentäminen johti myös sangen vaikean näköiseen kävelemiseen.<br>\n<br>\n<em>Matoro.</em><br>\n<br>\nNyt hän oli aivan varma, että oli kuullut jotain, mutta oppi kerrasta olemaan pysähtymättä. Hän myöskin ymmärsi, mistä äänet olivat tulleet. Vaikka Nazorakein järjestelmä esti heitä käyttämästä elementaalivoimiaan, Kanohi Cencord oli yhä toiminnassa.<br>\n<br>\n<em>Matoro.</em><br>\n<br>\nHai? Matoro vastasi mielensä sisällä, ja vilkuili ympärilleen. Torakat eivät huomanneet mitään, mutta Hai katsoi häneen.<br>\n<br>\n<em>Minäpä minä. Huomaatko, nämä ääliöt eivät saaneet naamioita pois toiminnasta.<br>\n<br>\nHuomaan, jo tästä keskustelustakin.</em> Sitten Matoro ymmärsi. <em>Sinun naamiovoimasi, sehän on...<br>\n<br>\nNimenomaan. Nyt vain odotamme sopivaa hetkeä. </em><br>\n<br>\nMieltenvälinen keskustelu kuitenkin keskesi, kun klaanilaiset pääsivät Rautasiipeen. Sotalaivan kyljestä kurottautunut silta johti heidät suurehkoon halliin. Katossa oli tylsännäköisiä loisteputkia, ja se oli kaikin puolin harmaa ja koruton. Kymmenistä, ellei peräti sadoista torakoista koostuva vastaanottokomitea oli kuitenkin huomattavasti prampeampi. Ja tähtäsivät aseillaan klaanilaisia. Hallissa oli jopa muutama torakkain pahamaineinen merikelpoinen tankki.<br>\n<br>\nLaivaston Nazorakit tunnisti helposti muista torakoista. Niiden vaatetus oli aivan erilainen, ja ennen kaikkea tekstiiliä oli huomattavasti enemmän. Lisäksi erilaisia mitaleita ja arvomerkkejä oli keskivertotorakkaan nähden enemmän, laivaston perinteisiin kuului kokemuksensa esitteleminen ja tärkeältä näyttäminen aivan eri tavalla kuin muuhun yhteiskuntaan.<br>\n”Jo on. Nämä ovat asuneet niin kauan poissa maan alta, että ne ovat kehittäneet itselleen tyylitajun.”<br>\n”Vaiti!” kuului kylmä mutta hienostunut ääni halliin ahtautuneen torakka-armeijan takaa. Metallisella korokkeella, paksun panssarilasin takaa seisoi ryhdikkäänä, siniseen viittaan verhoutuneena Amiraali 002. ”Ja voitte lakata haaveilemasta vastarinnan alkamisesta. Päänuppinne ovat yhteensä yli kahdensadan aseen tähtäimissä, ja minua inhottaa ajatus niiden rei'ittämisestä niin... Roiskuvalla tavalla.”<br>\n<br>\nTorakkajohtaja piti pienen tauon, ja katsahti ulos hallin ikkunasta. ”Sitä paitsi, en minä teitä kaikkia edes tahdo hengiltä.”<br>\n<br>\n****<br>\n<br>\n5505 lähestyi laivan kannen takaosaan kiinnitettyä ilmatorjuntatykkiä. Hitaasti, askel askeleelta ja kiväärillä osoitellen hän sitä lähestyi. Ja kaiken aikaa 5505 kuulosteli parhaansa mukaan, josko pienen pieni kolahdus oli tosiaan lähtenyt tykistä.<br>\n<br>\nKun hän sitten saapui suuren tykin tykö, hän käänsi piipun itseään kohden. Harmaa tulen toa virnuili hänelle. Troopperilla oli hauskaa.<br>\n”Mit-”<br>\n”Terve.”<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nFLOOOOAASSHMMMWHAAMMIE!<br>\n<br>\n<em>Sopiva hetki?<br>\n<br>\nPoikkeuksellisen.</em><br>\n<br>\nValtavaa merialuetta koskeva tärähdys sai suurimman osan hyönteisjaloilla kävelevistä torakoista horjahtamaan. Vain hetkeksi aseet laskeutuivat. Se hetki oli Klaanilaisille tarpeeksi. Hai toimi salamannopeasti ja tämän käsistä ruiskusi paineella suihku vettä suoraan elementtivoimia hallinneeseen koneeseen. Toa virnisti täysosumastaan ja yhdellä kädenheilautuksella vesi jäätyi koneiston sisään. Naamiovoimiaan kiitäen Hai katsoi, kun laite meni oikosulkuun ja se savuten hajosi jäänsekaiseen kasaan.<br>\n<br>\nKilljoyn haarniska päästi oudon kumahtavan äänen. Samanlaisen, kuin sammutettu generaattori saadessaan uutta virtaa. Metsästäjä huokaisi helpotuksesta, repäisi johdot irti selästään ja ensi töikseen nappasi käsiinsä pukunsa sisään piilotetut miekkojen kahvat. Joyn huudahdus tavoitti kohteensa ja Matoron ja Summerganonin kädet nappasivat kahvat ilmasta. Ionikatanoiden terät hulmahtivat päälle kaksikon alkaessa avustaa muita, heidän omia aseitaan kantavien Nazorakien metsästyksessä. <br>\n<br>\nKlaanilaisten vierellä kulkeneet Nazorakit kaatuivat nopeasti Matoron ja Summerganonin iskuihin, mutta hallin sadat yksilöt alkoivat toeta tärähdyksestä. Klaanilaisten väliin hajautuneet Hildemarin miehistön jäsenet huomasivat ongelman ensimmäisenä. Nyt oli kiire. Tällä aikaa Bloszard oli saanut aseensa käsiinsä, suojaten nyt urheasti vielä asettaan etsivää Haita. Ruki yritti vetää Sadjea mukanaan, pitäen itsensä tiiviisti muun joukon mukana. <br>\nKlaanilaisten uusi taistelutarmo tyrehtyi kuitenkin pian, satojen aseiden kalinan kaikuessa vain miltei kaaokseen puhjenneessa hallissa.<br>\n<br>\nKlaanilaisilla oli aseet, mutta lukemattomien piippujen tähdätessä heitä, joukkio lamaantui yhteen tiiviiseen ryppääseen. Klaanilaiset eivät ehtineet pakenemaan käytäviin ajoissa ja nyt Amiraali taputti panssarilasinsa takaa hymyillen. ”Mitä minä juuri sanoin... Klaanilaiset, aina niin uhmakkaita ja itsevarmoja. 200 asetta minä sanoin. 200. <br>\n<br>\nPunainen käsi tarttui joukon etummaiseksi päätyneen Matoron olkapäähän ja siirsi tätä hieman, päästääkseen Metsästäjän kävelemään tämän ohitse. Killjoy astui koko joukkion eteen salin suulle. Kaikki torakat tähtäsivät nyt häntä. Amiraali myhäili tyytyväisenä. ”Kas, onko meillä ensimmäinen luovuttaja.”<br>\n<br>\nKilljoy hekotti konemaista nauruaan. ”Katsos Amiraali. Me olemme laivassa. Laivassa, jonka sisällä on iso halli. Me olemme sen hallin ja käytäviin johtavan oviaukon rajalla. Seuraa arvoitus: Minkä virheen sinä teet?”<br>\n<br>\nNazorakien ilme ei värähtänyt, vaan koko halli jatkoi edelleen Killjoyn tähtäämistä. Amiraali kurtisti kulmiaan, mutta Joy ei antanut tälle aikaa vastata. ”Minäpä kerron: Ensiksi sinä et huomannut, kun puoli porukkaa käytti hyvän tovin tuon pienen välikaton jäädyttämiseen.”<br>\n<br>\nHai, Matoro ja Summerganon virnuilivat. Nazorakien aseet pysyivät tanassa, mutta monen pää harhaili pieneen osaan kattoa, joka tosiaan oli umpijäässä. ”Toiseksi”, Killjoy kajautti, ”Teillä on vastassa sotilas, jolla on... <strong>ohjuksia.</strong><br>\n<br>\nKilljoyn olkapäihin upotetut ohjuspatterit kohosivat sileistä hartioista ja pihahduksen saattelemana molemmat saattoivat yhdet ohjukset matkaan. Pirstaloiva räjähdys kajahti halliin, peittäen raivosta huutavien Nazorakien karjunnan ja Zamor-kiväärien tulituksen.<br>\n<br>\nKoko klaanilaisjoukkio juoksi, juoksi kohti käytäviä katon romahtaessa suoraan käytävän ja hallin väliin, juoksi kauemmas vihamielisesti laulavien aseiden piipuista. Ennen kuin romahdus sinetöi Nazorakit kokonaan toiselle puolelle, osui muutama Zamor kohteisiinsa. Killjoy ja Suga oliat kuitenkin kumpikin kyllin väkeviä kestämään osumansa, ja klaanilaiset juoksivat kaaoksen saattelemana kohti laivan sisäosia. Kapeassa käytävässä akvaario kainalossaan juokseva Bloszard jäi jälkeen. Hai ja Ruki tajusivat tämän ja jäivät auttamaan toveriaan. Muu joukkio juoksi. Matoranien ja sotureiden muodostama hajanainen joukkio ei voinut pysähtyä. Tämä johti ongelmiin. Matoron johtama porukka jatkoi suoraan eteenpäin, samalla kun Killjoy harppoi intuitionsa mukana risteyksestä vasemmalle, kohti portaita. Hajanainen Matoran-joukko ja Sadje takanaan, Killjoy toivoi portaiden tuovan hänelle onnea.<br>\n<br>\nPakomatka vihollisen käsistä oli alkanut.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nTroopperi mönki esiin ilmatorjuntatykistä. Hän katseli työnsä jälkiä: Lieska oli räjäyttänyt muutaman torakan liekinheittinten säiliöt, jotka olivat räjäyttäneet muutaman torakan liekinheitinten säiliöt. Hildemarin kansi oli tilanteeseen nähden hyvässä kunnossa, mitä nyt pieni reikä ja leviävät liekit hieman epäestetisöivät tilannetta. Jälkimmäisestä ongelmasta tulen Toa kuitenkin pääsi helposti eroon imemällä tulen itseensä.<br>\n<br>\n<em>Harhautus varmaan toimi</em>, hän tuumi toivoen tovereidensa parasta. Seuraavaksi tuli itse päästä tilanteesta erossa. Hildemarille jääminen ei kävisi päinsä, koska torakoille ei saanut antaa pienintäkään syytä upottaa arvokkaassa lastissa olevaa alusta.<br>\n<br>\nSiksipä klaanilainen latasi varsijousensa ja ryntäsi metallisiltaa pitkin kohti SS Rautasiipeä, tietämättä kunnolla itsekään, mihin pyrki.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="570" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/B_rkVcat-WA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/B_rkVcat-WA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nNazorakit latasivat aseitaan vihaisenä. Klik klik klik ja klik. Sireenit alkoivat ulvoa ja valot välkkyä. Torakkamassat heittivät viittansa selkäpuolelle, kompastuminen ei tulisi kuuloonkaan. Nazorakit menivät muodostelmiin, ja aloittivat järjestelmällisen poistumisensa salista.<br>\n<br>\nSS Rautasiiven metallilattia kolahteli lukemattomien torakanjalkojen iskiessä sitä tasaissa marssitahdissa. Merkillisen näköiset meritankit lähtivät majesteetillisesti vyörymään kohti suurta tavarahissiä. Ainakaan kannella klaanilaiset eivät muodostuisi ongelmaksi.<br>\n<br>\n*** <br>\n<br>\nSadjen naama oli jo aivan punainen juoksemisesta. ”Hidasta… hidasta, minä en… pysy tahdissa.” Killjoy huokaisi ja pysähtyi pudistellen päätään. Klaanilainen nosti yhdellä rivakalla heilautuksella munkin selkäänsä ja jatkoi hermostunutta juoksuaan. Portaat olivat vain johtaneet ylempään, miltei identtiseen kerrokseen ja nyt Killjoy, Sadje ja neljä Hain miehistön jäsentä, yrittivät paikantaa tietä ulos täydestä vauhdistaan.<br>\n<br>\nOvi ovelta, käytävä käytävältä joukkio juoksi puhumatta sanaakaan. Joyta kalvoi käytävien tyhjyys. Minuutin kestäneen päättömän juoksentelunsa aikana he eivät olleet törmänneet ainoaankaan Nazorakiin. Käytävän päässä oli jälleen ovi ja Killjoy potkaisi sen edellisten tapaan auki. Metsästäjä jatkoi juoksuaan huomaamatta vastaantulevaa kiitävää hahmoa. Metalli kolahti ja molemmat löysivät itsensä maasta.<br>\n<br>\nHai piteli päätään ja tajusi pian, mihin oli törmännyt. Killjoy oli saanut itsensä jo ylös ja kampesi nyt tyhjästä ilmestyneen Hain puoliväkisin jalkeille. ”Missä on Ruki? Luulin, että hän jäi sinun kanssasi?” Hai pudisteli päätään: ”Alakerran hälytykset käynnistyivät pian jäätyämme teistä jälkeen. Joudimme erkaantumaan toisistamme. Hän on jossain Blozin ja Tronien kanssa.” Maassa makaava, melkein Joyn alle rusentunut Sadje kömpi pystyyn, käännellessään päätään vainoharhaisesti ympäriinsä. ”En haluaisi keskeyttää, mutta meillä taitaa olla pienoinen kiire.”<br>\nHai nyökkäsi ja Killjoy viittoili Matoraneja jälleen seuraamaan. <br>\n<br>\nKesken viittoilunsa, Killjoy yllättäen ähkäisi ja lysähti polvilleen maahan. Joukon takaa kaikui askeleita ja matalaa hörötystä. Roteva, selkeästi muita tovereitaan rotevampi Nazorak hymyili savuava energia-ase kädessään, tämän takana noin seitsemän rivisotilaan tarkkaillessa tilannetta sivummalta.<br>\n<br>\n”Iso kaveri, kaatuu noin helposti. Te klaanilaiset olette paljon heikompia kuin mitä meille on väitetty.” Rotevan, käytävän päässä seisovan Nazorakin äänestä paistoi halveksunta. Hain katse harhaili Torakan savuavasta aseesta Killjoyn selkään. Maahan lyyhistyneen Metsästäjän haarniskaan oli ilmestynyt musta läiskä, joka kärytti ilmaan ruostunutta hajua.<br>\n<br>\n”Yksi, pienen pieni lamauttaja-ammus ja tämä sankari on maassa”, vilpitön nauru alkoi sekoittua Nazon puheeseen, ”ja nyt vastassa vain Toa ja muutama Matoran. Voi, jos vain olisitte pysyneet hiljaa.” Hai nosti säilänsä Killjoyn suojaksi, viittoillen Matoraneja piiloon taakseen.” He olivat jääneet kiinni vihollisen laivassa, nyt jo toista kertaa. Hai ei uskaltanut sanoa mitään. Tilanne näytti liian epätoivoiselta. <br>\n<br>\n”T-tuo ei ollut energia-laukaus.” Killjoyn ääni kuulosti siltä, kuin se olisi tullut pitkän putken päästä. Metsästäjän raajat liikkuivat kuin hidastetussa filmissä. Aivan kuin hänen puvustaan olisi tullut yllättäen valtavan painava. ”…se, se oli rajatun alueen EMP-laukaus.” <br>\n<br>\nHain kasvoille nousi virne. ”Vai niin, no tämähän meni mielenkiintoiseksi.” Toa alkoi ottaa hitaita askelia rotevaa vastustajaansa kohti. Torakan virne oli vaihtunut hämmennykseen. Tämän käden vapisivat nyt aseen ympärillä. Hai virnisti leveästi. ”Hieno bluffi, mutta sinä taidat ymmärtää, että minä olen Toa ja sinulla on minua vastaan EMP-pistooli. Iso kaveri, kaatuu näin helposti.”<br>\n<br>\nNazorak huusi kauhusta, kun tyhjästä ilmestynyt jää alkoi levitä hänen jalkojaan pitkin. Muutama sekunti ja äsken niin uhmakas Nazorak oli jäätynyt patsaaksi. Säälimättömästi tämän toverit alkoivat ampua tietään tämän Klaanilaisten eteen jääneen tukkeen lävitse. Jäätyneet raajat lohkesivat irti ja Zamor-laukaisimet rei’ittivät hitaasti Nazorakia palasiksi. Hai kumartui kaatuneen toverinsa puoleen. ”EMP:n poistuminen kestää… tarvitsen kolme minuuttia järjestelmien uudelleenkäynnistämiseen.” Hai kiroili. Kolme minuuttia ja Nazorakit pääsisivät läpi muutamassa sekunnissa. Sadje koputti Hain olkapäätä, hänellä oli idea.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nAmiraali kiroili mielessään käyttäen kaikkia vahvimpia torakankielisiä ilmaisuja ja muutamaa skakdinkielistäkin. Ilmeisesti hän oli neuvotellut liikaa Gaggulabion kanssa.<br>\n<br>\nTilanne oli torakan laivaston johtajan silmissä katastrofi. Yksinkertainen vangitseminen oli levinnyt täysin käsistä. Ajatuksissaan Amiraali syytti kaikkia tahoja: saamattomia laivaston torakoita, Kenraalia, joka oli vaatinut SS Rautasiiven osan kalustosta poistamiseen koulutustilojen tieltä ja jopa tiedustelua liian vähästä informaatiosta BKS Hildemarin miehistöstä. Mutta kaiken tämän joukossa hän ymmärsi olla vihainen itselleenkin. Hän oli ottanut liian suuren riskin saada klaanilaiset tajuissaan vangittuna.<br>\n<br>\nNyt hän nilkutti metallisen jalkansa kanssa niin lujaa kuin pääsi kohti komentosiltaa kauniisti ja mahtipontisesti sisutettujen laivan yläosan käytävien halki. Amiraali ohitti muutamia patsaita ja tauluja, kunnes lopulta pääsi kierreportaikolle, ja alkoi vaivalloisesti kapuamaan ylös eriparisten jalkojensa kanssa.<br>\n<br>\n<em>Sitä paitsi kuka mäntti lähetti liekinheittimin varustetut sotilaat putsaamaan Hildemaria?</em><br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nBloszar kalaisen kantamuksensa kanssa veti paksun metallioven takanaan kiinni, juuri viime hetkellä ennen kuin Nazorakien liipasinherkkä partio sai näköyhteyttä klaanilaisiin. Huoneeseen muutamia sekunteja sitten tullut Ruki taputti Bloszaria olkapäälle.<br>\n<br>\nTulen Toa kääntyi ympäri ja katsoi Rukin osoittamaan suuntaan.<br>\n”Onko tuo...”<br>\n”...ainoa ovi. On.”<br>\n<br>\nTilanne olisi sinänsä ollut aivan hyväksyttävä, mutta valtava konehuone oli koneisa huone. Erilaiset männät ja rattaat ja merkilliset liikkuvat osat muodostivat lävitsepääsemättömän esteen. Ilmeisesti tätä kautta ei ollut tarkoitus liikkua. Massiivisen huoneen seinät olivat mustat ja kaapelirykelmien peitossa. Koko tilan keskiosa oli koneiston peitossa, jättäen sen kummallekin puolella vain muutamien neliömetrien kokoiset alueet, joissa kykeni oleilemaan tulematta jauhetuksi tohjoksi.<br>\n<br>\n<em>No, asiat voisivat olla huonomminkin</em>, kumpikin Toa kuuli päässään yllättävän pirteään sävyyn. <em>Kukaan meistä ei ole villiintynyt Nui-Jaga jolla on vesikauhu ja joka haisee pahalle ja täällä on ihan miellyttävän viileää.</em><br>\n<br>\nBloszar ja Ruki loivat toisiinsa epäuskoiset katseet. Positronie hymyili urheasti akvaariossaan.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nJäädytettyä käytävää pitkin kiitävä, maassa liukuva punainen Metsästäjä sai toimia kyytinä Matoraneille. Hain työntämä eriskummallinen kelkka kiisi pitkin laivaa huumaavalla vauhdilla. Killjoy ei sanonut mitään. Hänen keskittymisensä oli järjestelmiensä palauttamisissa. <br>\n<br>\nYksi miehistön jäsenistä huudahti. Porukan vasemmalla puolella oli aiempia huomattavasti isommat kaksoisovet. Hai pysäytti kelkan ja avasi ovet. Toivon pilkahdus palasi. Portaat, jotka johtivat suoraan kannelle. Matoranit tuulettivat hiljaa, Hai auttoi Killjoyn pystyyn: ”Sinun olisi parasta pystyä toimimaan. Kohta rytisee.”<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n”Missä pirussa me olemme?”<br>\n<br>\nMatoro mielsi Sugan kysymyksen kovastipaljon oikeutetuksi. Kaksikko oli juossut halki sotalaivan käytäviä Onu-Matoran Lignok Sugan olkapäällä keikkuen jo eksyksiin asti, mutta tämä huone herätti heidän huomionsa. Klaanilaiset olivat jonkinsorttisen valvontahuoneen sisällä, ja suurten panssarilasien takana näkyi koulutustilalta näyttävä halli. Halli, joka oli riittävän iso sisältämään vähän suuremmankin kylän. Käytävät ja ampumaradat ja merkillinen sisämetsä muodostivat oman pienen maailmansa. Valvontahuoneen tarjoamasta ylävinkkelimäisestä perspektiivistä kolmikko näki vain muutaman Nazorakin liikuskelevan tilassa.<br>\n”Olenko se vain minä...” Matoro aloitti epäröiden ”...vai ovatko nuo isompia kuin torakat yleensä?”<br>\n”Et ole vain sinä”, Suga vahvisti. ”Isoimpia ötököitä joita olen nähnyt, ja minä olin sentään mukana Operaatui Älykäskö Zeppeliinissä.”<br>\n”Ei hyvältä näytä”, Lignok sanoi enemmän itselleen kuin muille väsyneellä äänellään.<br>\n<br>\nSilloin huone täyttyi puheesta. Puhujan puheesta erottui selvästi torakoiden korostus, ja äänensävy oli vihainen.<br>\n”Klaanilaiset! Luovuttakaa suosiolla, sillä ette voi loputtomiin asti paeta. Me olemme <em>Na Zora</em>.”<br>\n”Minusta <em>Te Zora</em> olette osoittaneet sen verran lahjakasta esimerkkiä meidän kiinnisaamattomuudestamme, että voisitte antaa meidän vain mennä!” Suga heitti takaisin, tietäen kuitenkin ettei megafoni omannut korvia.<br>\n<br>\nOvea kuitenkin taottiin sen verran voimakkaasti, että klaanilaiset päättivät suorittaa poistumisen. Juuri ennen kuin Suga murskasi onnekkaan ulkoilmaan johtavan ikkunan, Matoro sai idean. Hän nappasi komentopöydältä kasan levykkeitä ja paperia, kiskoi seinältä pari karttaa ja otti mukaansa kaiken muunkin, minkä voisi arvella sisältävän jotain tärkeää. Hän nappasi ne Lignokille, joka sulloi ne olkalaukkuunsa, ja sitten kolmikko rymisteli ulos ovesta.<br>\n<br>\nPaitsi että ei rymistellytkään, sillä torakat saivat juuri huoneen oven auki, ja tulituksessa Matoron oli pakko heittäytyä välittömästi nappuloiden peittämän metallinharmaan komentopöydän taakse piiloon.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1311,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-10-20T07:45","content":"<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<br>\nMatoro kirosi sitä, ettei hänellä ollut harppuunaa. Laukauksia satoi jatkuvasti sen pöydän suuntaan, jonka takana hän, Suga ja Lignok makasivat. <br>\nAikaa kului pelottavan monta sekuntia. Torakat vain ampuivat.<br>\n\"Lukitustulta. Ne haluavat, ettemme pääse pois täält\", Suga sanoi. Kranaatti lensi nopeassa kaaressa kohti heitä, mutta Matoro onnistui iskemään sen ionikatanansa lappeella takaisin. Kuului sähköinen räjähdys ja torakkapoppoo iskeytyi kovaa maahan.<br>\nHetkessä Toat ja matoran olivat ylhäällä ja ihailivat yhden kranaatin tekosia. Koko torakkajoukko oli tajuttomana maassa ja metalliovi kasan takana oli auki.<br>\n<br>\nKolmikko napppsi nopeasti ylimääräistä aseistusta. Lignokille nazorakien kiväärit olivat liian suuria, joten hän otti zamor-pistoolin sekä kranaatteja. Summerganon otti kaikkea mahdollista kiinni haarniskaansa. Matoro pujautti Zamorpistoolin vyöhönsä sellaisin ottein, joista saattoi päätellä hänen käyttäneen pistooleja aikaisemminkin.<br>\n<br>\n\"Ikävä tilanne, koko porukka hajaantuneena. Yritetään löytää toiset\", Summerganon sanoi.<br>\n\"Etsitään rauhallinen paikka josta voin käyttää naamiotani\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\nTällä kertaa joukkio kääntyi eri suuntaan seuraavan käytävän risteyksestä. He päätyivät ilmeisesti aluksen aivan reunimmaiseen käytävään, sillä vasen seinä oli täynnä kuusikulmion muotoisia pitkänomaisia ikkunoita, joista avautui näkymä aavalle merelle.<br>\n<br>\nYhtäkkiä ovi käytävän päässä avautui ja joukko Nazorakeja ilmestyi näkyviin.<br>\n\"Pudottakaa aseet, kädet ylös\", etummainen Laivaston nazorak määräsi heiluttaen upseerinpistooliaan. Takimmaiset nazorakit osoittivat kiväärein klaanilaisia.<br>\n<br>\nToat katsoivat toisiaan ja pudottivat aseensa. Summerganonin hymy kuitenkin viittasi siihen, että he eivät olleet antautuneet.<br>\nNazorak-upseeri miehineen lähti kävelemään kohti klaanilaisia.<br>\n\"Pakoyritys aluksella, jolla on satoja sotilaita? Keitä te oikein kuvittelette olevanne?\" torakka puhui ivalliseen sävyyn.<br>\n<br>\n\"Olemme Klaanilaisia\", Suga vastasi, ja koko nazorak-osasto räjähti.<br>\n<br>\nHän oli potkaissut maahan muiden aseiden mukana pudottaman kranaatin täysillä ovella odottavaa joukkiota kohti.<br>\n\"Ja Klaanilaiselle täältä pakeneminen ei ole temppu eikä mikään\", Matoro sanoi ja heitti niskalenkillä toisen torakan maahan. Upseeri tempaisi miekkansa, mutta Matorokin sai maasta oman katanansa. Miekat iskeytyivät toisiaan vasten.<br>\nHarvat elossa olleet nazorakit ottivat lähitaisteluaseet ja syöksyivät taisteluun. Summerganon nappasi aseensa maasta. Valkoinen toa syöksyi miekka pystyssä kohti nazorakeja, jotka torjuivat vaivoin jään toan pitkittäisen, voimakkaan iskun. Seuraavaksi Summerganon väisti yhden miekanlyönnin ja koukkasi omalla katanallaan kahdelta torakalta aseet pois. Toinen torakoista lensi kaaressa ikkunalasin läpi mereen ja toinenkin sai tuta Summerganonin nyrkin.<br>\n<br>\nMatoron miekkailutaidot olivat selvästi paremmat kuin nazorak-upseerin. Jään toa löi ionikatanallaan, ja nazorak torjui iskun vain vaivoin. Matoro aloitti uuden iskusarjan, joista yksi lopulta iski miekan nazorakin käsistä. Matoro tönäisi vastustajansa seinää vasten ja potkaisi tätä polvilumpioon. Torakka kaatui maahan kivusta ulvoen.<br>\n<br>\nPolvilumpioon potkaisu on hieno tainnutusmenetelmä, Jään Toa ehti ajatella.<br>\n<br>\nLignok tulitti kahdella zamor-pistoolilla alati väheneviä nazorakeja. Torakoita kaatui nopeaan tahtiin ja pian dynaaminen trio oli hoidellut koko joukon.<br>\n<br>\n\"Joo, tämä on ihan niinkuin Xialla\", Matoro sanoi ikäänkuin purkaakseen tilanteen. Ei kestänyt kauaa ennen kuin kaksikko oli taas liikkeellä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1312,"creator":"Tronie","timestamp":"2011-10-20T13:02","content":"<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/zAuqowo5vA4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/zAuqowo5vA4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPositronie tanssi hassussa konehuoneessa, johon sankarikolmikko oli jumittanut itsensä. \"Onko tässä huoneessa ikkunaa?\" Kysyi Kala mietteliäänä. Bloszar ja Ruki kääntyivät hänen puoleensa ja mutisivat jotain kielteistä. Tronien hymy laski hieman, mutta sitten hän keksi. Kala sulki silmänsä ja rupesi käskyttämään akvaariotaan. Siinä samassa pienehkö ohjus ilmestyi ja lensi seinää päin. \"YAY! Nyt meillä on ikkuna.\"<br>\n<br>\nRuki katseli hämmentyneenä tapahtunutta. Mistä lähtien akvaariokaloille on annettu ohjuksia? Bloszar taasen piti tätä hyvin tavallisena. Edes hän ei tiennyt vielä, mitä kaikkea tuosta pienestä akvaariosta voisi löytyä.<br>\n<br>\n\"Tronny, pystyisitkö sinä löytämään toiset?\" Kyseli Blozi.<br>\nKala avasi silmänsä, teki voltin ja katseli Toaa väärinpäin. <br>\n<br>\n\"Kyllähän minä.\" Kuului telepaattinen vastaus, joka tuntui <br>\ntulevan kaikkialta, sekä ei mistään. Positronie sulki jälleen silmänsä ja alkoi huomattavasti hohtamaan kirkkaammin kuin ennen. Hän oli saanut yhteyden Matoroon.<br>\n<br>\n<em>Ringring, Kuuleeko Matoro? Kuuntelen.</em><br>\nMatoro hätkähti pimeydessä. Hän katseli ympärillensä, mutta tullessaan tulokseen, että hänen lähellään ei ollut hyperaktiivisia kaloja, vastasi hän mielessään. <em>Tronie?</em><br>\n<em>Minäpä minä.</em> Kuului aina niin iloinen telepaattinen ääni.<br>\nMatoro varmistui siitä, että kyseessä oli Tronie. <em>Missä olette?</em><br>\n<em>Huoneessa, joka on täynnä murskaimia. Minä pidän murskaimista.</em><br>\n<em>...</em><br>\n<em>Miksi siellä on murskaimia. Pääsettekö sieltä itse vai pitääkö tulla auttamaan?</em> Matoro pyysi mielessään: <em>Olen Sugan kanssa... siivouskomerossa.</em><br>\n<em>Tai saattavathan ne olla myös mäntiä ainakin niin tuossa lukee.</em> Mietti Tronie, mutta hätkähti hereille ajatuksistaan ja vastasi: <br>\n<em>Siivouskomerossa? Voimme tulla sinne. Ja muistathan pitää ikkunaa silmällä.</em><br>\n<em>... mitä sinä tuolla tarkoitat?</em><br>\n<br>\nSilloin räjähti lähistöllä oleva ikkuna pienehkö ohjuksen voimasta. Positronie oli räjäyttänyt toisenkin reiän laivan kylkeen.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n7304 oli kuullut räjähdykset ja käski pari miestään tarkistamaan tilanteen. <br>\n<br>\n\"Älkää jättäkö yhtään henkiin. Tappakaa kaikki jos on pakko\", torakka sanoi. Muut torakat tekivät kunniaa ja lähtivät juoksuun.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nBlozi kuuli torakoiden äänet ja otti pienen laatikon esiin. Se oli todella pieni, ehkä noin sormenpään kokoinen.<br>\n<br>\n\"Tällä hoiten nuo torakat\", Tulen Toa sanoi.<br>\n<br>\n\"Se on laatikko. Laatikko. Miten me muka sillä hoitelemme nuo torakat?\" Ruki kysyi. <br>\n<br>\nBlozi avasi varovasti laatikon kannen ja samassa kuului pienen pieni poksahdus ja tuli esiin vähän savua. Savun laskeuduttua Ruki huomasi Blozin käsissä olevan ampuma-ase.<br>\n<br>\n\"Vanha Zamor-plasmakanuunani. Olenkin kaivannut sitä\", Tulen Toa sanoi.<br>\n<br>\nSilloin oven takaa kuului ääniä. Torakat olivat löytäneet heidän piilonsa.<br>\n<br>\n\"Ööh, Tronie? Miten me tuonne ikkunalle pääsemme?\" Ruki kysyi Tronielta, joka oli lennähtänyt takaisin.<br>\n<br>\nBlozi pohti asiaa ja nosti maasta paksun köyden, joka saattaisi kestää heidän painon. Hän ojensi sen Kalaisalle kumppanilleen, joka lensi nopeasti kiinnittämään <br>\n<br>\nMutta silloin ovi räjähti ja n. tusina Nazorakeja saapui paikalle. Toa aloitti ampumisen. Monia ammuksia, jotka oli tehty Zamor-palloista osui torakoihin. Kahdella oli erityinen haarniska, joten ne eivät kärsineet vahinkoja toisin kuin muut.<br>\n<br>\nSilloin Ruki sitoi köyden kiinni erääseen jumittuneeseen mäntään ja rupesi kiipeämään köyttä pitkin. Tulen Toa pidätteli torakoita hetken aikaa, mutta ei kestäisi kauaa. Kahden Nazorakin, jotka olivat ainoana hengissä, oli haarniskaan ei saanut millään vahinkoa. <br>\n<br>\nTorakat ottivat miekat esiin ja potkaisivat silloin Tulen Toaa. Hän ei lentänyt kauas, mutta Nazorakit saivat hyvän tilaisuuden päihittää hänet miekoillaan. Bloszar ei pystynyt ampumaan, torakat olivat liian lähellä.<br>\n<br>\nRuki oli kiivennyt jo kohtalaisen pitkälle, mutta silloin pari torakkaa jättivät Bloszarin ja lensivät räjäytetystä seinästä merelle Veden Toan kippuun. <br>\n\"Ette pääse elävänä pois täältä. Pidämme siitä huolen\", toinen torakoista sanoi mielipuolisella äänellänsä. Ruki yritti pysyä tasapainossa ja vältellä Nazorakeja parhaansa mukaan. Se osoittautui mahdottomaksi.<br>\n<br>\nRuki oli jo menettämässä toivonsa, mutta silloin kaksi Jään Toaa astuivat esille ja käyttivät elementaalivoimiaan jäädyttääkseen lentävät nazorakit, jotka putosivat kylmään mereen.<br>\n<br>\nSummerganon ojensi kätensä Toalle ja auttoi hänet räjäytetystä ikkunasta sisälle. <br>\n<br>\nMutta mitä oli tapahtunut Bloszarille?<br>\n<br>\n<strong>Meri, Die Tärtä</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/j4mMwPv0u4Q" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/j4mMwPv0u4Q</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMuuan pitkä Veden Toa, Laagras (joka oli myös yksi Anonymmelin Toa-tiimin jäsenistä) käveli kannella, jossa taistelu alkoi päättyä.<br>\n<br>\nSiellä siivottiin paljon. Paikkoja kunnostettiin ja kuolleita ruumiita, joita oli yllätykseksi vain viisi, heitettiin mereen. Laagras katseli mastoa. Siinä eräs Tulen Toa sulatti Aerikin tekemää jäämäkeä. Kukaan Tärtäläisistä ei ollut kovin tyytyväinen. Kapina ei ollut koskaan hyvä asia, vaikka voitto tulisikin.<br>\n<br>\nLaagras meni kannen alle. Paikka oli aika huonossa kunnossa. Seinissä oli reikiä, monet siellä olleet tavarat oli poltettu tai rikottu. Kannen vasen puoli oli selviytynyt kaikista parhaiten ja siellä Anonymmeliä leikattiini. Hänen jalkansa oli joutunut kuolioon, koska luodissa oli jonkillaista myrkkyä. Maan Turaga ei näyttänyt ilmeillään kivun merkkejä, mutta silti kaikki tiesivät, kuinka tuskalias tilanne oli.<br>\n<br>\nEräs Tärtäläinen leikkasi Anonymmelin jalan pois ja laittoi tilanne puujalan. Hän ei ollut ilmoittanut asiasta kenellekään. Muut katsoivat häntä ihmeissään, ja silloin Anonymmeli nousi.<br>\n<br>\nSilloin tyrmäävää kaasua sisältävä pullo lensi huoneeseen ja hajosi lattialle. Viimeiset kaksi kapinallista, joita ei oltu vangittu juoksivat kaasunaamarit päässään ja sieppasivat Kapteenin panttivangiksi. Tärtäläiset olivat yksitellen kaatuneet maahan. <br>\n<br>\nKaikki, paitsi Laagras, joka oli ottanut seinästä kaasunaamarin. Hän lähti kapinallisten perään, jotka hyppäävät pois laivasta, tajuton Anonymmeli mukanaan. Laagras juoksi katsomaan meren ääreen ja huomasi, että kapinallisilla oli moottorivene.<br>\n<br>\nUn-Tak oli lähistöllä. Laagras juoksi hänen luokseen. <br>\n<br>\n\"Kuule, tarvitsen apua. Kapinalliset sieppasivat Anonymmelin\", Laagras sanoi.<br>\n<br>\n\"Hyvä on. Seuraa minua\", Un-Tak sanoi.<br>\n<br>\nLaagras seurasi Un-Takia kannen alle. Le-Matoran otti avaimen esiin ja avasi sillä metallisen oven, jota Laagras ei ollut ennen nähnyt. Siellä oli moottorivene, joka oli todella hyvässä kunnossa. <br>\n<br>\n\"Tämä tässä on Die Pira, minun moottoriveneeni\", Un-Tak sanoi. \"Vain minulla on avaimet tähän oveen. Edes Anonymmeli ei tiedä tästä, joten pyytäisin, ettet kerro hänelle.\"<br>\n<br>\nLaagras nyökkäsi. \"Miten saamme tämän pois veneestä?\"<br>\n<br>\nUn-Tak hyppäsi Die Piraan, Laagras samoin. Le-Matoran painoi nappia, jolloin puinen seinä avautui ja meri näkyi.<br>\n<br>\n\"Vau. Onko tämä Die Piran venetalli? Tai mikä lieneekään\", Veden Toa kysyi.<br>\n<br>\nUn-Tak nyökkäsi ja käynnisti veneen. Se lähti pihalle aukosta ja samalla puinen ovi sulkeutui. Laiva meni siitä juuri ja juuri.<br>\n<br>\nKaksikko lähti seuraamaan kapinallisia. Un-Tak rupesi ampumaan niitä raketeilla, kun heidän vene alkoi näkyä.<br>\n<br>\nKapinallisten johtaja nousi pois ohjaajan paikalta ja otti ison tykin esiin ja alkoi ampua. Laagras rupesi käyttämään Veden elementaalivoimiaan ja torjui niillä ohjukset. Un-Tak vastasi tuleen raketeillaan ja räiskintä alkoi.<br>\n<br>\nKapinallisten moottoriveneen ohjaimissa oleva tärtäläinen yritti päästä eroon Le-Matoranista ja Veden Toasta. Hän ei kumminkaan onnistunut, koska Un-Takin raketit estivät häntä kääntymästä. Pian alkoi sataa ja ukkostaa.<br>\n<br>\nUn-Tak kuiskasi Laagrasille jotain ja Veden Toa hyppäsi veteen.<br>\n<br>\nKapinalliset alkoivat tulittaa vettä, jolloin Un-Tak ampui isoimman rakettinsa, joka osui suoraan kapinallisten johtajaan, joka kuoli heti.<br>\n<br>\nLaagras silloin nousi vedestä, otti Anonymmelin mukaansa ja ui takaisin Die Piralle.<br>\n<br>\nUn-Tak ampui kaikki rakettinsa kapinallisten veneeseen. He väistivät ne, mutta silloin Laagras käytti Veden voimiaan ja hukutti kapinalliset.<br>\n<br>\nLe-Matoran ajoi takaisin Die Tärtälle ja asetti veneensä samalla paikalle. Kolmikko nousi ja menivät kannelle. Anonymmeli oli yhä tajuton. Laiva alkoi palata alkurutiineihin, mutta paljon pienemmällä miehistöllä.<br>\n<br>\n<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/_1o_RCRJuhw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/_1o_RCRJuhw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nBlozi katsoi torakkaa. Hän huomasi sen haarniskan ja ajatteli, miten voisi voittaa tuon. Sillä oli paksu miekka, joka varmasti pystyi torjua Kivinuijan iskut. Samalla Nazorak ampui häntä jollain laitteella.<br>\n<br>\nBlozi tunsi jotain. Hän ei pystynyt käyttämään elementtivoimiaan. Nazorak silloin juoksi häntä kohti ja aloitti hyökkäyksen. Hän huitaisi Toaa miekallaan ja samalla potkaisi. Molemmat iskut osui ja Toa kaatui.<br>\n<br>\nNazorak katosi häntä ja valmistautui lopettamaan tämän. Samalla toinen torakka, jonka Blozi oli tainnuttanut, heräsi ja otti oman miekkansa esiin. Hänkin valmistatui lopettamaan Toan.<br>\n<br>\nBate silloin kamppasi toisen torakan, ja löi toista kivinuijallaan. Hän nousi ja lähti köyden luo. Toinen Nazorak, jonka hän oli kampannut, sai Toan jalasta kiinni ja heitti hänet seinään. <br>\n<br>\n\"Vaikka 7304 sanoi, että meidän pitäisi tappaa kaikki, minusta voisimme ottaa tämän vangiksi, eikö niin 9876?\" toinen torakoista sanoi.<br>\n<br>\n\"Se kuulostaa hyvältä 9877. Voimme tehdä hänelle mitä vain\", toinen vastasi ja huitaisi miekallaan Baten ruumista. Isku oli kova ja samalla toinen torakka löi häntä päähän jonkinlaisella rautanyrkillä. Torakat alkoivat nauraa, kun Toaa rupesi huippaamaan.<br>\n<br>\nBlozi ei jaksanut kuunnella tuota, ja löi kivinuijallaan toisen torakan tajuttomaksi.<br>\n<br>\nToinen torakka silloin löi miekallaan Toaa, joka torjui sen Kivinuijallaan. Hän samalla potkaisi Nazorakia ja löi nuijallaan päähän. Isku oli niin kova, että torakan pää kirjaimelisesti räjähti. Silloin Bate meni köyden luo ja alkoi kiivetä. Kylmä meri-ilma tuntui ikävältä, mutta Tulen Toa kesti. Kesti köyden toiseen päähän asti ja pystyi kiipeämään räjäytetystä ikkunasta. häntä alkoi taas pyörryttämään.<br>\n<br>\n\"Pakko... löytää muut...\" Bate ehti sanoa, ennen kuin pyörtyi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1313,"creator":"Troopperi","timestamp":"2011-10-20T14:31","content":"<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\nTroopperi juoksi pitkin teräsliuskaa kohti tuota Klaanilaisten rauhallisen matkan keskyttänyttä Nazorakien ilma-alusta. Hän siirtyi suureen halliin, jossa oli hämärämpää kuin ulkona, katossa oli pitkiä lamppuja. Hän puikahti erään laatikon taa, jossa oli varoituskylteistä päätellen karhuhai, tai iso kasa räjähteitä. Troopperi arvioi jälkimmäistä vaihtoehtoa, sillä laatikko ei näyttänyt vedenpitävältä, ja toiseksi, hän ei kuullut sisältä mitään ääniä. Torakoita käveli ympäriinsä, joku joukkio juoksi erääseen hallin Troopperista katsoen vasemmassa laidassa olevasta ovesta. Eräällä korokkeelle seisoi jokin työläistorakoiden johtaja, joka viittoi käskyjä laatikoita siirteleville tavan työläisille. Samalle korokkeelle kiipesi eräs upseerinnäköinen torakaa: hänellä oli musta uniformu, jossa oli, kuten asiaan kuului, vähintään muutama kunniamerkki, ja hänellä oli hihoissa kolme valkoista rengasta. Tyypin päässä oli hieman huonosti valmistettu valkea lakki. Tämä alkoi elehdinnästä päätellen selittämään jotain työnjohtajalle. Ikävän näköisesti molemmat virnuilivat suoraan Troopperin laatikkoa kohti. Hän ajatteli saavansa pian hallillisen torakoita kimppuunsa, mutta pian hän tajusi pelkonsa vääräksi. Eräs trukki tuli vain häntä kohti. Troopperi siirtyi aivan laatikon vieressä olevan muutaman samanlaisen laatikon pinon taa. Yllättäen kuului rymähdys, ja vaistonvaraisesti hän hyppäsi laatikoiden takaa syrjään. Ikävä kyllä suoraan näkyville. Trukkikuski oli tunaroinut, ja törmännyt trukilla laatikkopinoon. Työnjohtaja kirosi kovaan ääneen tätä. Mutta kun upseeri nykäsi häntä henkselistä (kyllä, henkselistä) tämäkin huomasi seinän vieressä seisovan Toan. Koko hallillinen torakoita tuijotti Troopperia hetken, sitten ne avasivat salamannopeasti tulen. Troopperi hyppäsi refleksinomaisesti sivuun vasemmalle, ja pyörähti jonkin tynnyrin taakse. Hän kurkisti sen takaa. Torakat lähestyivät, ja tulittivat tynnyriin reikiä. Troon harmiksi tynnyristä alkoi vuotaa mustaa nestettä.<br>\n<br>\n<em>Öljyaaargh!</em><br>\n<br>\nTroo otti nopeasti askeleen taaksepäin, ja kompastui taaksepäin juuri kun erään plasma-ammuksen kuumuus sytytti koko öljytynnyrin leimahtaen liekkiin. Troo tajusi, että tämä yllätti torakat. Nyt oli käytettävä tämä aika hyväksi. Hän kääntyi vasemmalle ja juoksi kovaa kohti portaikkoa, joka kääntyi oikealle, kohti hallin liuskanvastaista sivua. Pian torakat tajusivat juoksevan Toan, ja avasivat taas tulen. Troo ehti juuri sukeltaa portaikon taakse suojaan. Hän otti viinestään punaisen vasaman, ja asetti sen valmiiksi jännittämälleen varsijouselle. Hän tähtäsi kaiteen takaa etummaista lähestyvää torakkaa. Niks. Liipaisin (jos se pitkä juttu liipaisin on) painui pohjaan, ja jänne helähti. Vasama iskeytyi suoraan hieman sivuun hypänneen torakan ranteeseen, ja se pudotti aseensa, ja kaatui tuskaillen polvilleen maahan. Nyt Troo hyppäsi kaiteen yli portaille, ja lähti juoksemaan niitä pitkin. Matkalla hän vetäisi kaikin voimin käyttämättä jalkaansa jousen jännitykseen, ja ampui vielä kerran alas. Portaikon päällä oli tasanne. Hän kumartui tasannetta reunustavan alas asti umpinaisen \"kaiteen\" suojiin, ja kurkisti alas. Joukko torakoita oli tulossa kohti portaita, ja luultavasti myös niitä ylös, suurin osa muista tulitti häntä kohti. Hän katsoi taakseen. Siellä oli hämärään huoneeseen vievä ovi. Siitä hän kumarassa pujahti sisään...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1314,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-10-22T02:59","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake, toimisto</strong><br>\n<br>\nSame kaipasi reserviläisten saapumista rintamalle. Hän oli käynyt tätä sotaa liian pitkään, liian yksin. Syy ja tarkoitus alkoivat sumentua äärettömän vastustajamäärän edessä.<br>\n<br>\nHän nousi työpöytänsä äärestä aikeenaan hakea kupposen kahvia.<br>\n<br>\nEnnen kuin hän kuitenkaan ehti pois pöytänsä luota, iski hän silmänsä kiireellisten papereiden pinoon ja sen päällimmäiseen dokumenttiin.<br>\n<br>\n<em>Hmm. Gekon Nazorak-aluksesta löytämät paperit.</em><br>\n<br>\nSame päätti käydä tämän pinon kimppuun heti, kun oli saanut vielä kiirreellisempien ja kaikista kiirreellisöimpien (<em>Kuka hemmetti näitä pinoja otsikoi?</em>) papereiden läjät hoidettua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1315,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-10-28T17:06","content":"<strong>Alus liitämässä meren yllä jossain tuolla kaukana</strong><br>\n<br>\n”Olemme juuri ohittaneet Tren Kromin niemimaan”, ilmoitti Tongu. Matoranit eivät olleet kyenneet pysymään aloillaan, vaikka Keetongu oli jopa käskenyt niitä lepäämään. Ternok ja Ontor olivat palanneet lappamaan hiiltä masiinaan, ja Guardian istui tekemättä mitään. Hän tunsi olonsa turhautuneeksi, koska ei oikein pystynyt mihinkään sillä hetkellä. Hän saattoi vain katsella ulos ikkunasta ja tarkastella Pohjoisen mantereen työntämää uloketta Steltin ja Klaanin saaren välissä. Makuta Nui istui lattialla ja näytti meditoivan.<br>\n<em>Eihän tuosta ikinä tiedä</em>, Guartsu ajatteli itsekseen. <em>Ehkä se vain esittää, ja oikeasti se...</em><br>\n<br>\n”Guartsu”, Makuta Nui sanoi yhtäkkiä kuin olisi lukenut Guardianin ajatukset. <em>Ja ehkä hän tekikin niin</em>, skakdi muistutti itselleen. <em>Jos hän teki, tiedänkö minä?</em><br>\nManu tuijotti nyt mietteliäänä ulos ikkunasta.<br>\n”Mitä?” Guardian kysyi vilkuillen haikeana samasta ikkunasta ulos, josta Makutakin katseli taivasta.<br>\n”Puhuiko hän sinulle?” Manu kysyi katsoen Guardiania silmiin vaihteeksi vakavasti.<br>\n<br>\n”Arstein?” Guardian vastasi vilauttaen hampaitaan inhoten. ”Kyllä. Älä muistuta minua siitä muakan äpärästä.”<br>\nManu pudisti päätään.<br>\n”Tarkoitan Punaista Miestä”, Makuta sanoi ovelasti hymyillen. Guardianin katse jäätyi. Hän nousi ryhdikkäämpään asentoon tuolillaan ja katsoi Manua hiljaa. Keetongu vilkuili kaksikkoa hämmentyneenä ohjaamon takapeilistä.<br>\n”Mistä sinä tiedät Avdesta?” Guardian sanoi hämmentyneenä. Manu vastasi tähän kysymykseen pääasiassa aivan yhtä hämmentyneellä ilmeellä.<br>\n”Ai”, Makuta sanoi vilauttaen pientä hymyä. ”Hänellä on nimikin.” Makutan hymy pysyi tämän kasvoilla, mutta epäilevä katse siirtyi Guardianiin.<br>\n”Ennen kuin kysyt, minä puhuin hänelle”, Manu sanoi virnuillen. ”Pidimme keskustelun filosofiasta ja psykologiasta ja aika-avaruudesta. Se oli avartavaa, vaikka hän ei monia näkemyksistäni jakanutkaan. Sitten siirryimme lautapeleihin! Ja... ja biljardiin. Ja korttipeleihin.”<br>\nMakuta vilkuili veitsimäisiä sormenkynsiään.<br>\n”Sotilas”, Makuta sanoi yhtäkkiä väliin kuin maansa myyneenä. ”Sotilas, joka loi kuningattaren…”<br>\n”Mene asiaan”, Guartsu keskeytti kiireisenä. Skakdin kämmen puristui merikartan ympärille. Paperinpala rypistyi kasaan.<br>\n<br>\nManu säpsähti ja läimäytti itseään otsalle. Oli kuin Makuta olisi lyönyt jonkin kytkimen pohjaan. Vakavuuskytkimellä kesti pieni hetki aktivoitua.<br>\n”Oli miten oli”, Manu sanoi. ”Minä katsoin häneen. En siis katsonut silmillä, koska en saanut niitä auki. Mutta minä…”<br>\nMakutan punaisten silmien katse keskittyi hetkeksi Guartsuun ja Keetonguun.<br>\n<em>... yksinkertaisesti <span style=\"color:black\"><a href=\"http://www.cyriak.co.uk/bitsandbobs/eyeoftheshatner.html\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">katsoin</a></span></em>, kuului kaiku skakdin ja keltaisen jättiläisen alitajunnasta.<br>\n<br>\n”Mitä näit?” Guardian kysyi ihmeissään. Hän ei pystynyt enää edes yllättymään Manun telepaattisista viesteistä. Vuosien kokemus Visokin puheesta oli lopulta varmistanut sen.<br>\nMakuta hymyili. ”Kaiken”, hän sanoi. Ilme muuttui nopeasti surumielisemmäksi. ”Ja en mitään. Ei valoa eikä varjoa. Kuilun, joka katsoi minuun. Kädet, jotka koskettivat aivojani. Muuttuvan labyrintin, jonka seinät olivat tuskaa, kärsimystä ja painajaisia. Asioita, jotka olivat niin sairaita, että edes minä en olisi niitä voinut keksiä. Salaisuuksia ja silmät pois polttavia totuuksia.”<br>\nMakuta piti hämmentyneen tauon. Hänen katseensa oli lasittunut.<br>\n”Ja sitten yhtäkkiä tunsin oloni aivan kuin rauhoittuneeksi.”<br>\n<br>\nKeetongun suuri silmä keskittyi horisonttiin ja karttoihin, mutta takapeilin heijastuksesta näki, että hän oli kuunnellut. Guardian nojasi kyynärpäällään ikkunalautaa vasten ja hieroi leukaansa mietteliäänä.<br>\nMakuta Nui hymyili hieman pirullisesti. ”Niin. Mistä sinä sitten tiedät Avdesta, Gurvana hyvä?”<br>\nKeetongu käänsi päätään hieman taaksepäin ja kohotti yksinäistä kellertävää kulmakarvaansa.<br>\n”Minuakin kiinnostaisi kovasti.”<br>\nSininen skakdi huokaisi ja hieroi leukaansa pohdiskelevana.<br>\n”Tiesin, että teiltä ei voisi piilotella tätä loputtomasti”, Guardian hymähti laskien kämmenensä ikkunalaudalle. ”Kumpikaan teistä ei ollut Klaanissa, kun hän pääsi sisään, mutta varmasti kuulitte huhuja. Oli kai pitkään ihan liian helppoa väittää yleisölle, että kaikki sen yön tapahtumista oli Arsteinin pönttöjen syytä.”<br>\n<br>\nManu nyökkäsi. Hän muisti, mitä oli tapahtunut, kun hänen iskuryhmänsä oli palannut Klaaniin. Kuoleminen sattui aina. Ja hän oli kuullut epämääräisiä huhuja jonkinlaisesta mustasta massasta ja sen pysäyttämättömästä rynnäköstä läpi Klaanin. Mustan massan katoaminen admin-siiven puolelle osui epäilyttävän hyvin yhteen Visokin paljon puhetta aiheuttaneen katoamisen kanssa.<br>\n”Pitäisikö minun selvittää, minne hän meni?” Manu sanoi mietteliäänä.<br>\n”Kuka?” Guardian sanoi hämmentyneenä. Manu katsoi häntä häiriintyneen näköisesti.<br>\n”Sanoinko sen ääneen? Unohda.”<br>\nGuardian kohotti toista kulmaansa ja jatkoi:<br>\n”Kun Avhrak Feterrat tulivat sisään, myös jotain muuta pääsi Klaanin muurien sisäpuolelle. Jotain, joka kutsui itseään nimellä Avde.”<br>\nKeetongu katseli peilin kautta skakdia, joka innostui kertomaan tarinaansa.<br>\n<br>\n”Avde...” Guardian aloitti, mutta keskeytti sitten. Jokin häiritsi Guardiania. Hän ei ollut aiemmin koskaan pelännyt Avdea, mutta nyt skakdin olkapäitä painoi jotain suurta. Jotain synkkää.<br>\nPahinta oli, että Guardian ei muistanut mitään. Arsteinin öljynhajuisen konepajan jälkeen ja ennen luodolta heräämistä oli skakdin muistissa musta aukko. Mitä tahansa olisi voinut tapahtua sillä välillä, eikä Guardian muistaisi sitä.<br>\n<br>\n<em>”En ole koskaan välittänyt pahemmin taistelusta. Toisin kuin luulette, minä en nauti tappamisesta. Teen sitä vain pakon edessä. Haluan mieluiten mahdollisimman monen elävän.<br>\n<br>\nHaluatteko te pakottaa minut?”</em><br>\n<br>\n”Kuten olette ehkä päätelleet”, skakdi jatkoi yhä hieman hämillään, ”Avde hyökkäsi Klaaniin Arsteinin koneiden varjolla. Feterrojen tehtävä oli luullakseni vain aiheuttaa pelkkää kaaosta ja vahinkoa, että Avde pääsisi tekemään... tehtävänsä admin-siiven puolella. Me taistelimme häntä vastaan.”<br>\nKeetongu vilkaisi taakseen. Guardian näytti hämmentyneeltä. Manu nousi seisomaan, nosti tuolin seinän vierestä ja asetti sen Guardianin tuolia vastapäätä. Sitten hän istahti.<br>\n<br>\n”Se olento, mikä se sitten olikaan, yritti saada meidät epäilemään itseämme. Hän yritti myös tappaa meidät, vaikka väitti muuta”, G informoi kurtistaen kulmiaan.<br>\n<br>\n<em>”Annan anteeksi muun luonteessa, jopa synnit, hyvät ystävät, mutta tekopyhyyttä en siedä. Hyväksykää se, mitä olette.”</em><br>\n<br>\nManu huomasi Guardianin reaktion.<br>\n”Oletko sinä ihan kunnossa?”<br>\n”Olen. Ei tämä mitään.”<br>\n<br>\nVaikka Guardianin pää oli pyyhitty tyhjäksi siitä, mitä tajunnan mustina tunteina oli tapahtunut, muisti skakdi kuitenkin tunnetiloja. Yksi niistä oli ollut pelkoa.<br>\nOli todella kauan siitä, kun Guardian oli pelännyt aidosti. Sisällissota oli kredipselleenin ja veren tuoksullaan kehittänyt skakdista sen, mikä hän nykyään oli. Oli vaikea pelätä enää mitään, kun oli katsonut pahuutta silmiin ja selviytynyt hengissä.<br>\n<br>\nSilti Guardian muisti noista tyhjistä tunneista vain pelkoa. Skakdi jäi hetkeksi miettimään. Hän ei välttämättä edes halunnut tietää, mitä oli tapahtunut. Silti hänen olisi yksinkertaisesti pakko tietää.<br>\n<br>\n<em>”Mutta rakkaat ystävät, nämä hetket saavat minutkin ajattelemaan päätöksiäni kahdesti.”</em><br>\n<br>\n<em>”Mutta nyt aika rientää. Pyydän anteeksi, että joudun poistumaan. Ei hätää, ystäväni kyllä pitävät teille seuraa.”</em><br>\n<br>\n<br>\n”Avde pakeni. Visokki juoksi hänen peräänsä. Emme nähneet häntä enää sen jälkeen”, Guardian lopetti tarinansa äänensävy synkkänä. Manu hieroi leukaansa mietteliäästi.<br>\n”Musta massa. Täynnä lonkeroita. Kymmenittäin punaisia silmiä”, Guardian kuiskasi ja kylmät väreet kulkivat hänen lävitseen. Skakdi ei ollut enää edes varma, oliko se pelkoa vai inhoa.<br>\n”Kuulostaa huvittavalta”, Manu sanoi. Guardian irvisti hänelle.<br>\n”Sinä sanoit puhuneesi hänelle.”<br>\n”Niinhän minä tein.”<br>\n”Milloin. Missä.”<br>\n”Uskoakseni siinä välissä, joka on päässäsi tyhjä.”<br>\nGuardian mietti hetken.<br>\n”Ennen kuin päädyimme luodolle?”<br>\n”Kyllä.”<br>\nSeuraavaksi Keetongu sanoi:<br>\n”Minäkään en muista siitä mitään. Jokin tuli hakemaan meitä. Sitten päädyimme saarelle.”<br>\n<br>\nMakuta Nui räpsytteli silmiään mietteliään uneliaana ja kumartui kohti Keetongua.<br>\n”Näitkö, mikä meitä tuli hakemaan?”<br>\nKeetongu nyökkäsi hetkellisesti. ”Kyllä”, keltainen jättiläinen sanoi nopeasti, mutta päätyi kuitenkin pudistamaan päätään. ”Ei, en kunnolla. Se pukeutui tummanvihreään kaapuun ja se oli ruma. Kaapu peitti sen melkein kokonaan, mutta se haisi oudolta.”<br>\n<br>\nMakuta Nui ja Guardian tuijottivat Keetongua hämillään.<br>\n”Luottakaa rahin hajuaistiin”, Keetongu sanoi ja osoitti yksisilmäisiä kasvojaan.<br>\n”Missä sinulla edes on nen-” Manu aloitti ääni tihkuen epäuskoa ja kasvot vääntyneenä ääriasentoon. Loput lauseesta muuntautui epäselväksi muminaksi Guardianin nyrkin tukkiessa Makutan suun.<br>\n”Mitä haistoit?” Guardian kysyi kiinnostuneesti nousten hieman tuoliltaan.<br>\n<br>\nKeetongu kytki Ilmaraptori I:n autopilotille napsauttamalla kolmea kytkintä ohjaamon katossa. Kahden ilmakuopan jälkeen kyyti tasautui niin tasaiseksi, että kahvia olisi ollut turvallista juoda. Jos sitä olisi ollut.<br>\nSitten keltainen jättiläinen kääntyi tuolillaan kokonaan kohti Makuta Nuita ja Guardiania. Hän kumartui, että pystyi puhumaan niin, että Ternok ja Ontor eivät kuulisi.<br>\n<br>\n”... oli kuin... se ei olisi ollut elossa.”<br>\nGuardian hiljeni hämmentyneenä. Hän laskeutui taas istumaan, mutta nyt lähemmäs Keetongua. Makuta Nui näytti pohdiskelevalta.<br>\n”Onko se mahdollista?” Keetongu kysyi katsoen Manua. Guardian päätyi vihdoin ottamaan nyrkkinsä ulos Makutan suusta.<br>\n”Pthyi”, Makuta sanoi. Käärmemäinen kieli lojui ulkona suusta. Se kuitenkin vetäytyi niljakkaasti sekunneissa takaisin pimeyden olennon kitaan. ”Tietty on. Monilla Kanohi-naamioilla voi liikuttaa kuolleita ruumiita haluamansa mukaan. Joku voisi tosin kutsua sellaista naamiota moraalittomaksi.”<br>\n<br>\nKeetongu pudisti päätään. ”En minä siitä puhu”, rahi sanoi. ”Raadon hajun tämä nokka tunnistaisi. Tämä ei ollut sellaista. Se ei ollut kuollut. Se ei vain ollut eläväkään.”<br>\nOli hetken piinaavan hiljaista. Ternok ja Ontor huhkivat moottorin luona autuaan tietämättöminä puheenaiheesta.<br>\n”Eikö tuollaisissa asioissa ole yleensä aika vaikea olla 'jotain siltä väliltä'?” Guardian sanoi epäuskoisena.<br>\n”Älä kysy minulta”, Keetongu sanoi kohauttaen olkapäitään. ”Minä en tiedä enää ollenkaan, mitä on meneillään.”<br>\n<br>\nMakuta Nui ja Guardian vilkaisivat toisiinsa. Guardian oli rojahtanut nojaamaan hiukan eteenpäin ja hieroi leukaansa tuijottaen mietteliäänä lattiaa. Makuta Nui näytti olevan ymmärryksen äärirajoilla.<br>\n”Öh”, Manu äännähti vilauttaen hampaitaan. ”Minulla on aavistus.”<br>\n”Mistä niin?” Keetongu kysyi korjaten ilma-aluksen lentosuuntaa hieman toisella kädellään.<br>\nMakuta Nui nielaisi hieman. Muut valmistautuivat monologiin. ”Ette varmaan tienneet, että Nimda oli legendana olemassa jo kauan ennen minun lajini kapinaa Mata Nuita vastaan. Se kiinnosti Abzumoa aina todella paljon. Minä kehotin aika monta kertaa sitä sihisevää lepakonnaamaa unohtamaan myytit ja keskittymään telomeraasitesteihin, mutta jokin Abzumoa niissä teksteissä vain kiinnosti.”<br>\n<br>\nMakuta Nuin katse muuttui jääksi. ”Nimda-myyteissä puhuttiin paljon mielenhallinnasta. Sitä sihisijää kai kiinnosti aina ajatus täydellisen tottelevaisesta armeijasta. Minun olisi pitänyt arvata.”<br>\nKeetongu ja Guardian pureskelivat Manun sanoja hetkellisesti. Ei kestänyt kauaa, ennen kuin ”Na Zora”-huudahdusten kuoro ja hyönteisjalkojen marssi soivat sekä skakdin että jättiläisen päässä taukoamatta.<br>\n”Oli miten oli, Ath-uskonnon Nimda-mytologia ei ollut se, mikä häntä eniten kiinnosti”, Manu jatkoi poikkeuksellisen vakavana. ”Hän piti matoranien tarinoina levittämää perimätietoa tärkeämpänä. Ja osa siitä perimätiedosta kertoi Nimdan kuudesta vartijasta. Niitä kutsuttiin Nukeiksi.”<br>\n<br>\n”<em>Nukeiksi?</em>” Guardian toisti kurtistaen kulmiaan.<br>\n”Hei, en minä tätä juttua keksinyt”, Manu sanoi vaitonaisesti.<br>\n”Väitätkö, että se kaapuhirvitys voisi olla yksi niistä?” Keetongu kysyi.<br>\n”En, mutta kuvailusi osuu vähän liian hyvin yhteen Abzumon lukemien satujen kanssa. Ne tulivat 'toiselta puolelta', joten ne eivät olleet eläviä eivätkä kuolleita. Niiden groteskin ulkomuodon piilottivat vain niiden kaavut.”<br>\n<br>\nGuardian hymähti. ”Olenko ilonpilaaja, jos sanon että tämä on minusta johtopäätöksenä vähän liian suora”, skakdi sanoi nojaten syvemmälle tuoliinsa. ”Tämä perustuu lähinnä siihen, mitä Tongu on meille kertonut. Kumpikaan meistä ei ole nähnyt tällaista olentoa.”<br>\nKun Guardian oli sanonut sanottavansa, hänen silmänsä pullistuivat. Makuta Nui hymyili hetkellisesti voitonriemuista virnettä.<br>\n”Paitsi että?” Manu sanoi hiljaa.<br>\nGuardian räpytteli silmiään hetkellisesti hämmentyneenä. Hän kääntyi hitaasti kohti Makuta Nuita.<br>\n”Paitsi että <em>olemme</em>.”<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><a href="<a href="http://z6.invisionfree.com/Bioklaani/index.php?showtopic=3148&view=findpost&p=6257142%22%3E%3Cb%3EZakaz%3Cbr" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://z6.invisionfree.com/Bioklaani/in ... b>Zakaz<br</a>><br>\nAavikko<br><br>\nNoin viikko sitten</b></a></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/TCga3wfDuf8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/TCga3wfDuf8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em>Auringot saivat aavikon kiehumaan. Hyödytön metallinpala, joka oli ennen ollut revolveri poltti Guardianin kättä. Loput aseesta oli sinisen skakdin edessä seisovan, ruskeaan kaapuun verhoutuneen hahmon kourassa. Klaanin admin katsoi ruskean ja rähjäisen kaavun sisälle, ja kaapu katsoi takaisin.<br>\nHiekanruskea kaapuhahmo oli pimeyden peittämä. Kaavusta ei kuulunut muita ääniä kuin hidas hengitys. Oli kuin kaavun sisällä oleva olento olisi nuuhkinut lämmintä ilmaa, jota aavikon tuuli viilensi vain hieman.<br>\n<br>\nKaapuhahmo käänsi päätään hieman vinoasentoon. Se nuuhkaisi jälleen. Kaavun sisällä olevan olennon niska naksahti sen pään liikkuessa. Naksahtelu kuulosti hieman jätättävältä kellolta.<br>\n<br>\nGuardian katsoi kaapuun. Skakdi keskittyi hetkeksi kiikarisilmällään olennon sisälle.<br>\n<br>\nSkakdi katui hetken aikaa sitä, että oli katsonut.<br>\n<br>\n”Kuka on ystäväisemme?” kivien takaa esiin hiipivä Makuta Nui kysyi Guardianilta. Olento kääntyi katsomaan Makutaa, mutta vain hetkeksi. Pian olento perääntyi varjoisaan nurkkaukseen aavikolla seisovien kallioiden välissä.<br>\nHetkessä olento oli jo poissa. Se katosi käärmemäisin liikkein pimeyteen eikä enää palannut.<br>\n<br>\n”Mikä se oli?” Guardian kysyi hetken päästä.<br>\n”En tiedä.” Manu vastasi.<br>\n”Sinulla lienee kuitenkin aavistus?”<br>\n”On. Mutta en sano mitään tässä vaiheessa.”<br>\n”Hyvä on.”</em><br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Ilmaraptori I</strong><br>\n<br>\nKlaanilaiskolmikko oli jälleen hiljaa. Keetongu vilkaisi välillä hieman huolestuneesti Ternokin ja Ontorin suuntaan. Kun Ternok päätti välillä vilkaista, mitä koneen ohjaamossa tapahtui, oli Keetongun pakko vääntää kasvoilleen tekohymy.<br>\n”Miten sujuu, kääpiöt?” Keetongu kailotti hymyillen matoran-kaksikolle.<br>\n”Hyvin, Pomo!” hiestä märkä ja noen peittämä Ternok huusi takaisin sotilastervehdyksen kera. ”Tämä kaunotar kiihtyy kohta sellaisiin nopeuksiin, että lennonjohto luulee meitä ohjukseksi!”<br>\n”Suuret puheet”, Guardian sanoi naurahtaen. ”Vaadin saada nähdä tämän.”<br>\n”Oliko tuo käsky, arvon herra eversti admin Guardian?” Ternok kysyi innokkaana suoristaen ryhtiään. Guardian kääntyi tuolillaan ympäri ja katsoi Ternokia virnuillen.<br>\n”Oli. Pökköä pesään.”<br>\n<br>\n”Kyllä, herra!” Ternok huudahti riemuissaan ja palasi Ontorin luokse hommiin. Kohta hiiliä kalahteli metallia vasten kaksinkertaisella vauhdilla.<br>\nManu, Tongu ja Guartsu vilkuilivat toisiaan.<br>\n”Ternok ja Ontor eivät ole pelkureita”, Keetongu sanoi kädet puuskassa. ”He osaisivat kyllä käsitellä tätä.”<br>\nGuardian kohautti olkapäitään. ”Minusta tuntuu, että tästä tietää nyt jo tarpeeksi moni. En olisi ehkä saanut puhua teillekään. Tiedätte kyllä, että tästä pidetään sitten suut kiinni.”<br>\nKeetongu nyökkäsi syvään ja Makuta Nui teki vetoketjueleen suullaan.<br>\n”Oli miten oli.”, Guardian huokaisi rummuttaen polveaan sormillaan. ”Joku Avden kätyreistä on jäljittänyt meitä koko tämän matkan ajan. Minkälaisia tuntemuksia tämä herättää teissä?”<br>\n”Sellaisia, että kaikki ei ole kunnossa”, Keetongu vastasi hämääntyneenä.<br>\n”Lähinnä jonkinlaista mielenkiintoa”, Manu sanoi vilauttaen pientä virnettä.<br>\n”Sinun tapauksessasi sairasta”, Guardian lausui katse ulkona ikkunasta.<br>\n”Tunnet minut liian hyvin”, Manu sanoi virnistäen. Viimeinkin kotiin.<br>\n<br>\n[spoil]<img class=\"postimage\" src=\"http://koti.mbnet.fi/chainsaw/manujag.png\">[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1316,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-10-28T19:24","content":"<strong>Ilmaraptori I</strong><br>\n<br>\nTren Kromin niemimaa oli jäänyt taakse ja sininen meri kiiti taaksepäin virtaviivaisen höyryaluksen alla. Matkalaisilla riitti runsaasti mietittävää kaiken maailman myysteriotusten kanssa (Eteenkin Manulla, joka oli itsekkin sellainen) mutta kaikkien päässä kasvoi toiveikkuus Klaaniin ja kotiin paluusta. Sen viivästyminen kaiken maailman hyökkäysten takia oli tuntunut välillä täysin toivottomalta, mutta nyt kun kaikki todisteet puhuivat aivan lähellä olemisen puolesta, Klaanilaiset valtasi kumma huojennuksen tunne. Guartsu mietti, miten kauan olikaan siitä, kun hän oli lähtenyt torakanraadoista koostuvan Makutan kanssa Klaanin satamasta ja nähnyt kumman kalastajan.<br>\n<br>\nHaava adminin kyljessä oli parantumaan päin. Zorakin lääkärit, mitä ne ikinä olivatkaan olleet, olivat kumma kyllä tehneet ihan hyvää työtä. Pian hän pääsisi Klaanin sairaalasiipeen poistattamaan tikkinsä, Yön Kauhussa haavoittuneet olisi jo varmaan saatu kuntoon. Kupen porukka pystyi ihmeisiin oikeilla rohdoilla.<br>\n<br>\nKeetongu haukotteli syvään kumealla kidallaan. Kuinka hän kaipasikaan omaa vuodettaan jossain Tahtorak-lippulaivan ylähyteissä. Kotona olisi aikaa nukkua, mutta myös tehtävää olisi keltaisen jättiläisen molemmille käsille. Viimeksi kun hän oli ollut yhteydessä Laivaston kakkosmieheen Tehmutiin, hän oli käskenyt tätä hankkimaan lisää Cordak-panoksia. Olikohan Laivaston voimasuhteet muuttuneet merkittävästi sen jälkeen? Luultavasti eivät, mutta sitä oli turha arvuutella. <br>\n<br>\nJättiläinen veti yksisilmäisille tarkoitetun kiikarinsa hansikaslokerosta ja tiiraili aluksen menosuuntaan lounaaseen. Hetken zoomailtuaan hän laski kiikarinsa ja tarkisti sijainnin merikartasta. <br>\n<br>\n”Hyvät matkustajat, Ämkoo-vuori näkyvissä!” hän hihkaisi (Jos nyt keltaisen liha- ja panssarikykloopin ääntä voi kuvailla hihkaisuksi) takana istuvalle Manulle ja Guardianille. Manu hyppäsi kahdella loikalla ohjausistuimen vierelle ja nappasi kiikarin.<br>\n<br>\n”Kyllä! Tuosta muodosta ei voi erehtyä!” hän huudahti innoissaan. G käveli hänen vierelleen ja nappasi näkökojeen itselleen. <br>\n”Kylläpä voi. Katsoit tuon horisonttiin uivan veitsivalaan harjaksia,” Admin sanoi ja kiikaroi Tongun osoittamaan suuntaan. Vuori kasvoi kasvamistaan suurella nopeudella etenevän aluksen edessä ja alkoi pikku hiljaa jäädä sen oikealle puolelle. Ilmaraptorin varjo kiisi Klaanin saaren pohjoisrannikon karujen saarien kallioita pitkin. Pian saaristoalue muuttui rannikoksi ja sitten havumetsäksi. Kauniit vihreän sävyt sekoittuivat toisiinsa aluksen lähestyessä kotia kilometri kilometriltä.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, Telakka</strong><br>\n<br>\nLaivaston Walsinats istuskeli Telakan takapihalla puutarhatuolissa ahmien evääksi tekemäänsä pähkinäpiirasta. Se maistui yllättävän hyvältä sokeriuppopaiston jälkeen.<br>\n<br>\nKakamapäinen hönömatoran katseli taivaalle, josko siellä näkyisi lintuja. Hän piti erityisesti niistä linnusta, joiden nokan kuviointi sai ne näyttämään nököhampaisilta. Ne saivat Walsinatsin hyvälle tuulelle, vaikka oli hänen vuoronsa tyhjentää rahtialuksen privaattitilat.<br>\n<br>\nYhtäkkiä pihan yli lensi musta kappale. Se näytti jättimäiseltä linnulta, mutta aikansa lentokoneiden kanssa työskennellyt Walsinats tunnisti kyllä ilma-aluksen taakseen jättämän savupilven ja moottoreiden jylyn. Pian sama alus lensi uudestaan yli. Se jäi kiertämään Telakan ylle. Walsinats hyvästeli piiraansa ja syöksyi sisälle. Hän juoksi johtajan toimistoon, jossa Tehmut istui naurettavan suuren työpöydän takana allaan iso nojatuoli ja tosi korkea kasa tyynyjä. <br>\n<br>\n”Pomo pomo, siellä on alus! Lensi yli, mutta en tunnistanut sitä!”<br>\n<br>\n”Aha? Oliko siinä tunnistettavia tunnuksia?”<br>\n<br>\n”Eipä ei, pomo. Mutta se varmaan haluaa laskeutua, koska se jäi kiertämään kehää.”<br>\n<br>\n”No lähdetäänpäs katsomaan.”<br>\n<br>\nKahden Onu-Matoranin mukaan käytäviltä tarttui kourallinen muita laivaston työntekijöitä. He ottivat mukaansa muutamat kiikarit, koodiviestien lähettämiseen tarkoitetun vilkevalonheittimen, pari laskeutumislupalippua ja megafonin. Pian improvisoitu vastaanottokomitea seisoi pihalla ja tiiraili alusta.<br>\n<br>\n”Siinä ei tosiaankaan ole mitään tunnuksia, lippuja tai väritystä, mikä kertoisi miehistön puolesta”, Tehmutin sekundantti Ämtur sanoi, ”Eikä konetyyppikään ole tuttu. Mutta se toimii selvästi höyryllä ja se on hyvin nopea.”<br>\n<br>\n”Ne lähettävät valokoodia! Sanakirja esiin!” Yksi laivastolaisista hihkaisi. Toinen otti esiin sanakirjan ja kolmas kynän ja paperia.<br>\n<br>\n”Ooo-o, joo, ensimmäinen on oo, selvästi... Sitten, hmh, äl. Jep, äl niin kuin liisteri. Tuo on ee, helppo merkki. Olé, ovatko nämä Etelä-Zakazin sombreroskakdeja? Sitten on än niin kuin napalmi, eli siis Olen. Ehkä saamme kohta kuulla kuka tuota ajaa. Sitten tee niin kuin Tehmut, jos sallitte sanaleikin... Uuu niin kuin umpitumpelo. Taas ällä. Tämä on äs, ei kun ei olekaan vaan oo. Tulo. Sitten äs, ja selvä, toinenkin äs... Tuo on aa, yksinkertaisin merkki. Olen tulossa! Huomaamme kyllä, herra lentokone, mutta se ei ihan riitä. Koodi jatkuu! Tee niin kuin taverna. sitten taas aa, ja joku monimutkaisempi merkki, taitaa olla, hmm, kaksoisvee! Ja taas aa. Olen Tulossa Tawa! Onko tämä joku hänen kadonnut ystävänsä? Ei, se jatkuu vielä! Mikä ihmeen kooditus tuo on? Kolmiosulku? Miksi karzahnissa joku koodaa kolmiosulkua? Ja sen jälkeen kolmonen? Tuliko tunkeutujamme hulluksi, vai onko tuo salakieltä? Toinen kolmiosulku ja taas kolmonen! Ehkä tuo on joku heraldinen kuvio, Mata Nui tietää, mutta ehkä meidän pitää kysyä Admin Tawalta, koska tällä on selvästi jotain tekemistä hänen kanssaan...”<br>\n<br>\n<strong>Ilmaraptori I</strong><br>\n<br>\nMakuta Nuilla oli hauskaa taskulampun kanssa. Hupi joutui kuitenkin väistymään, kun Adminin auktoriteettinen koura nappasi lampun. <br>\n<br>\n<strong>Telakan piha</strong><br>\n<br>\n”Oo, äl, ee, äm, toinen äm, ee, koo, äl, aa, toinen aa, än, ii, äl, aa, ii, äs, ii, aa, gee, uu, aa, är, dee, ii, aa, än, koo, ee, toinen ee, tee, oo, än, gee, uu, äm, aa, än, ähv, är, ee, dee, aa, än, tee, aa, koo, aa, taas aa, äl, aa, äs, koo, ee, uu, tee, uu, aa” Saneli jo sujuvammin koodiräpsyttelysanakirjan kumppaniltaan napannut Matoran kirjurille. ”Olemmeklaanilaisiaguardiankeetongumanfredantakaalaskeutua” kirjautui paperille Laivaston väen odottaessa silmä tarkkana. He olivat innoissaan näistä ilouutisista, ja vaikka huijauksen vaara oli olemassa, Tehmut käski avata yhden Telakan sisätiloihin johtavista kiitotieporteista. Suuret rautaliuku-ovet avattiin ilmanpainejärjestelmällä ja lippuja heiluttelevat Matoranit ohjasivat Ilmaraptoria oikealle radalle.<br>\n<br>\nYlhäällä aluksessa sankarit kiinnittivät turvavyönsä viimeisen kerran matkan aikana. Alus kaarsi vielä kerran laskeutuen kokoa ajan alemmaksi. Tongu avasi hansikaslokeron ja plärräsi siellä olevaa vinyylikiekkojen valikoimaa. Hän valitsi Kirikori II:n jäämistöön kuuluneen lempilaskeutumisfanfaarinsa ja heitti sen kojepöydän grammariin. Laskeutumistelineet laskeutuivat kolosistaan, neula osui levyn pintaan ja alus liukui sulavasti Koti-Klaanin maaperälle.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;> <iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/MFrdz9KqYWY" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/MFrdz9KqYWY</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nIlmaraptorin höyrykoneiden mittapuulla huipputeknologiset siivet taittuivat sen kylkiä vasten. Ovi aukesi sihahtaen ja laskuportaat kolahtivat vaimeasti Telakan lentokonehallin betonilattiaan. Ulos käveli urheina, mutta väsyneinä seikkailijoina omalaatuinen Makuta, sininen sotaveteraaniskakdi kivääriään kantaen, keltainen ranteitaan venyttelevä kyklooppi ja kaksi kovin nokista mutta tarmokasta Onu-Matorania.<br>\n<br>\nLaivaston Matoranit eivät kuitenkaan meinanneet edes huomata kauan kaivattuja Klaanilaisia, sillä Ilmaraptorin kauniit muodot ja huippuunsa hiotut teknologiat veivät näiden koko ikänsä höyrykoneita rukanneiden pikku mekaanikkojen ja lentäjien kaiken huomion. Kuinka Keetongu olikaan kaivannut kaikkia näitä hassuja pikku veikkoja. Oli ihanaa olla kotona.<br>\n<br>\nKumpa se ihanuus ja ennen kaikkea koti vain kestäisi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1317,"creator":"Blezer","timestamp":"2011-10-30T12:50","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/iiyU7bi8CTI" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/iiyU7bi8CTI</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nJoka vuosi... Juuri näihin aikoihin... Klaanin linnake ja sitä ympäröivät kylät ovat verhoutuneet.<br>\nVerhoutuneet samalla ilon, surun sekä kauhun juhlaa varten.Tämä juhla tunnetaan nimellä Hallanyö.<br>\n<br>\nHallanyötä alettiin juhlia klaanissa ammoisina aikoina samaanaikaan merkkipäivänä vuodenajan vaihtumisesta talveen kuin myös menehtyneiden sankareiden muistopäivänä.Myöhemmin klaanin kasvaessa juhlaan on myös sekoittunut erilaisen kulttuurien ja ideoiden myötä enemmän materiaalinen puoli... Vaikka osa vanhemmasta väestä ei niinkään hyväksy tätä pukujen ja kurpitsojen värittämää versiota juhlasta he kuuluvat toisaalta tässätapauksessa vähemmistöön...<br>\n<br>\nHallanyö on Klaanin yksi suosituimmista juhlista heti Nimeämispäivän jälkeen...<br>\nTämä traditio toistui joka vuosi aina tähän vuoteen saakka... Klaanin ollessa sotatilassa ja kaikkien tehdessä parhaansa mukaan töitä sodasta ja kylmästä talvesta selviämiseksi... Ei ole ketään jolla olisi aikaa valmistella asuja eikä kaiverrella kurpitsoja... Mutta toisaalta kauhutarinoiden jakaminen onnistuu työnlomassa oikein hyvin.<br>\n<br>\n<strong>Jossain päin Klaanin linnoitusta</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/86f_U_q4SFg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/86f_U_q4SFg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Ai... Tye pojat haluatte kuulla tarinan näin Hallanyön kunniaksi eekös vain... eikös vain?<br>\nNo minäpä kerron tarinan jonka kuulin eräältä tutultani... Se menee näen... <br>\nTuttavani ol' keräeilemässä rannalta hylkytavaraa eräänä kovin hämäränä iltapäevänä. Hän käveli rantahietikkoa pitkin poespäin omasta kylästään. Saalista ei ollut tullut mitenkään ruhtinaalisesti joten hän päätti jatkaa matkaa. ”<br>\n<br>\n”Mutta mitä pelottavaa tuossa nyt on?”<br>\n<br>\n”Äbäbäb... Eläpä keskeytä... Se miu tuttu ol' pikkuhiljaa kääentymäs takasin päe' Kun se huomas suuren purjelaivan melko lähellä rantaa. Sepä pääettiki site' tutkia aseaa vähän tarkemmin... Utelias matoraani, kun oli...”<br>\n<br>\n”Mu-mumutta mitä pelottavaa purjelaivoissa on?”<br>\n<br>\n”Enhän minä pääsyt vielä edes tarinan mehuun käsiksi!... Eli siis... Rannalla ol' pareh soutuvenettä.<br>\nEipä siinä mitään... Mutta juurekin silloin metsästä kuului karjaisu ja erinäistä mökästystä. Pian pöheiköstä juoksikin sitte' muotama tusina matorania. Kauhunvallassa kaikki veneilleen. Gereti... Eli siis tämä miu' tuttu kirmasi metsään minkä jaloistaan kerkesi... Nääs tutkimaan mitä pirskattia siellä tapahtui...”<br>\n<br>\n”KERRO KERRO MITÄ SIELL..”<br>\n<br>\n”NYT TURPAKII' Poeka... Setä Foope kertoopi tarinaa! EEELIH... Se kirmas sinne mehtää ja siellä se näki sen... Ratsuttoman päättömän ratsumiehennn'! Se se oli! Se se se jäädytti koko perhanan Muakan joka oli pelästyttänyt pois lauman aseistautuneita matoraneja! Miettikää... Se vain katsoi muakaa silmiin ja se jähmettyi palikaksi. Senjälkeen Ratsuton päätön ratsumies löi jäisen muakan palasiksi suurela nuijalla ja mumisi jonkin sortin kirouksen... Tämänjälkeen Ratsuton päätön ratsumies katosi jäljettömiin.” Foope niminen matoran vaahtosi innoissaan kumppaneilleen Samqpalle ja Oknasiseville... Hän hengähti hieman ja jatkoi.<br>\n”Mutta Gereti perhanapa lähti sen perään... Ei antanut Ratsumiehen karata! Sepä lähti sen perään hyvinkin lähti joo! Se juoksi... Jouksi ja juoksi ei millään meinannut pysyä perässä... Ilta alkoi ähertää lähemmäs. Oli jo suht pimeääkin... Gereti vain jäysti Ratsumiehen perässä... Mutta Ratsumiespä tuntui yrittävän eksyttää häntä. Ei pästänyt helpolla ei... Kierteli ympyrää metsien poikki. Ihan kuin se ei oes tietäny mihinkä sen pitäisi mennä... Vaikka hyvin tiesi kirottu Ratsumies mihin on menossa... Kirottuun kievariin nääs... Siihen paikkaan loppui Geretin jahtiretki kun ratsumies astui sisälle kievariin.. Ei uskaltanut Gereti mennä sisälle perässä. Oli sen verran karua tekstiä kuullut kievarista hän...” Foope houhotti tiuhaan tahtiin saadakseen henkeä. Hän oli vaahdonnut tauotta jo monta minuuttia. Samqpa ja Oknasisev katsoivat vuorotellen toisiaan ja huohottavaa Foopea. Pian Samqpa totesi ”Nooh... Oolihan tuo tarina joo... Muttei kamalan pelottava. Jännä se kuitenkin oli. Mitä muuten sille Ratsumiehelle kävi?”<br>\n”Siitä on ollut havaintoja kummitusten suolla... Kuka piru siellä edes liikkuu? En tiedä, en välitä”<br>\nFoope vastaa ja huokaisee syvään palatessan töihin hieman pettyneenä.<br>\n<br>\nHarmi ettei Hallanyö toteudu tänävuonna... Nyffg...<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]En ota vastuuta kielioppi- enkä kirjoitusvirheistä... Olen väsynyt ja haluan tämän käsistäni pois mah.nop.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1318,"creator":"Tronie","timestamp":"2011-10-30T19:19","content":"<strong>Die Tärtä merillä. Yö ennen Hallanyötä</strong><br>\n<br>\nToisin kuin Klaanilla, Tärtäläisillä ei ollut sotatilaa, joten he ehtivät juhlia vapaasti pyörien ryöstösaaliissaan. Koska väki koostui sekalaisista kaappauksen kohteeksi joutuneista Matoraneista, pääsivät erilaiset juhlat ja merkkipäivät kaikkien tietoisuuteen. Etenkin Hallanyöhön oli ihastuttu, koska merihirviöistä kertovat tarinat olivat kohtalaisen yleisiä.<br>\n<br>\nTänä vuonna kapinoitsijat olivat sidottu roikkumaan mastosta ja jokaisen päähän oli tungettu kurpitsa koristeeksi. Kynttilöitä paloi useassa paikassa ja hauskoihin pukuihin (varastettuihin tietenkin) pukeutuneet Matoranit joivat minkä ehtivät. Rommi oli sinä vuonna hyvää.<br>\n<br>\nKaikki eivät kuitenkaan juhlineet. Kasvillisuuden Toa Aloem istuskeli hytissään, jossa kasvatteli yrttejä. Hän oli säpittänyt itsensä hyttiinsä viikkoja sitten, eikä näyttäytynyt ulkopuolella kertaakaan. Hän lepäsi ja antoi elementaalienergian virrata ruumiinsa jokaisessa osassa.<br>\n<br>\nHoikistunut naispuolinen Toa katseli Jalon Hunansa takaa vaatimatonta hyttiänsä, jonka seiniä koristivat useat istutetut kasvit ja kolot, jotka olivat tulleet voimakkaista potkuista. Aloem oli ajatellut Nova-räjäytystä, jonka avulla mitään ei olisi jäänyt laivasta jäljelle. Eivät kaikki kuitenkaan olleet pahoja. Jotkut Matoralaiset olivat olleet ystävällisiä syrjäänvetäytyvälle Toalle, joka valittiin Toatiimiin vain hänen elementtinsä takia. Nyt hän istui pienessä punkassaan ja leikki valmistamallaan ruoskalla. Hän ei jaksaisi enää laivalla, vaan tahtoi päästä takaisin kukoistaville saarille.<br>\n<br>\nAloem katseli paksuja saappailta vaikuttavia jalkasuojiansa ja vertaili niiden paksuutta käsiinsä. Häneltä oli suoraansanoen loppunut tekeminen. Hän nosti katseensa mielestään liian suurelle miekalleen ja huokaisi. Olihan kyseessä laadukas miekka, mutta ei sillä jaksanut miekkailla kauaa. Hän päätti ajatella itseään. Miten huomattavalta limenvihreä Toa näyttäisi pimeässä? Olihan hänellä viittansa, jonka pukiessa päälle pystyi pysymään piilossa. Se ei kuitenkaan tehnyt hänestä näkymätöntä, mikä oli sääli. Ehkä ja vain ehkä hän oli onnekas, kun pystyi olemaan niin helposti unohdettava persoona. Hän halusi paeta. Sitä hän halusi.<br>\n<br>\nKasvillisuuden Toa nousi punkastaan ja alkoi pakkaamaan. Hän heitti viittansa taskuihin kaikkea tarpeellista ja nosti säinään nojaavan miekkansa. Viimeinen vilkaisu hänen vaatimattomaan hyttiinsä tuntui haikealta, mutta hän ei enää kestäisi merillä. Aloem nosti miekkansa ja osoitti yrttejä, jotka alkoivat kasvaa uskomattomalla vauhdilla elementaalivoimien ansiosta. Kasvit tunkeutuivat seiniin ja alkoivat repimään lautoja irti, sitoen palaset tiukkasti yhteen. Pian Toalla oli pakoreitti ja vene. Hän laski miekkansa ja astui veneeseen. Se tuntui mukavan kodikkaalta, vaikka kasvien, jotka olivat kietoutuneet siihen pistelivät Aloemia.<br>\n<br>\nMatkaa merenpinnalle oli kaksi Bioa. Se ei haitannut, koska voimakkaat kasvien varret laskivat veneen ja Toan pehmeästi ja äänettömästi vesille. Merelle, jota valaisi vain kuu ja muutama Die Tärtän humalaisen miehistön sytyttämät kynttilät. Kukaan ei tulisi kaipaamaan häntä. Airottomassa veneessä täytyi vain antaa virran kuljettaa, mutta minne? Sitä Aloem ei pystyisi itse päättämään. Hän peitti itsensä viitallaan, joka tuntui mukavan lämpimältä kylmässä yössä.<br>\n<br>\nToa vaipui uneen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1319,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-11-01T17:53","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Ensinnä, suuri kiitos Bloszariukselle, joka kirjoitti iiiison osan tästä. Toisekseen, toivon kärsivällisyytenne vielä venyvän, arvon Rautasiipiherrasväki, koska minulla olisi vielä tästä aika selkeät jatkosuunnitelmat.</dd></dl>\n<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<br>\nTroopperi pidätti hengitystään ja kuunteli ohi rymistävien torakoiden askelten ääniä. Hänen piilonsa ei ollut kummoinen: pieni hämyisä siivouskomero. Se oli ahdas, se oli tunkkainen, mutta se tuntui myös toimivan. Torakat juoksivat ohi.<br>\n<br>\nKlaanilainen sytytti etusormensa ja peukalonsa napsautuksella pienen liekin sormenpähinsä. Huone oli juuri niin ankea kuin hän oli odottanutkin. Moppeja ja sankoja, vaan ei niinkään pelastautumismahdollisuuksia.<br>\n<br>\n<em>Ellei sitten...</em><br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nPimeys. Oli pimeää. Ja hiljaista. Sitten kuului puhetta, ja supinaa. Ja sitten... vettä.<br>\n<br>\n\"Mi-mitä nyt tapahtuu?\" Blozi kysyi, herättyään siihen, kun hänen päälle heitettiin vettä.<br>\n<br>\n\"Ei mitään. Olisimme voineet herättää sinut tuskaliaamminkin, mutta tarvitsemme tietoa. Ja sinä olet juuri oikea Toa siihen\", Nazorak sanoi.<br>\n<br>\nBloszar huomasi olevansa jossain hytissä, jossa oli neljä torakkaa. Yksi niistä, se joka kuulusteli häntä, oli vähän pitempi kuin muut ja hänellä oli pari arvomerkkia rinnassaan. Hänellä oli musta hansikas oikeassa kädessään, peittäen selvästi epämuodostuneen käden.<br>\n<br>\n\"Okei, en halua tietää, mikä muotivillitys tuo on\", Tulen Toa sanoi.<br>\n<br>\n\"Vaiti!\" torakka huusi ja löi tikarilla Blozin kasvoihin. \"Olen 7304. Ja sinä olet se Toa, joka kertoo meille, missä, muut säälittävät toverisi ovat.\"<br>\n<br>\n\"Jos kerran he ovat niin säälittäviä, miksi ette ole löytäneet niitä jo?\" Bloszar kysyi.<br>\n<br>\nTorakka katsoi Toaa vihaisena ja valmistautui lyömään häntä jälleen tikarilla. Muut torakat kumminkin estivät sen, ottamalla johtajastaan kiinni.<br>\n<br>\nSilloin Tulen Toa päätti toimia. Hän potkaisi torakoiden johtajaa, joka kaatui ja tönäisi vahingossa muut torakat kumoon.<br>\n<br>\nBloszar tunsi elementtivoimiensa palautuneen ja sulatti köydet. Hän nousi ylös tuolista, otti aseensa ja lähti juoksuun. Hän oli avaamaisillaan ovea, kunnes kuuli sieltä ääniä. Toa katsoi oven ikkunasta ja huomasi ne kaksi torakkaa, 9876 ja 9877 olevan oven vahtina. Näköjään 7304 ei saanut häiritä.<br>\n<br>\nNyt Toalla oli ongelma. Miten hän pääsisi pois täältä hytistä? Hän katseli ympärilleen, mutta ikkunoita ei ollut. Blozilla ei ollut vaihtoehtoja. <br>\n<br>\nHän otti Zamor-plasmakanuunansa ja ampui sillä hytin seinään reiän. <br>\n<br>\nMinun on löydettävä muut, Blozi ajatteli, hyppäsi reiän yli ja lähti juoksuun, toivoen, ettei häntä alettaisi seurata heti.<br>\n<br>\nKlaanilaisen huonoksi onneksi seuraavakin hytti oli sangen varattu. Bloszar vilkaisi ulos ainoasta ikkunasta, huomasi pudotuksen riittävän pieneksi ja paiskautui akkunaisen läpi jättäen huoneen Nazorakit pällistelemään tyhminä paikkaa, jossa oli äsken ollut klaanilainen. Tulen Toa putosi lasinsirpaleiden saattelemana Rautasiiven kannelle.<br>\n<br>\nKilljoyn niskaan.<br>\n<br>\n”Mitä hemmettiä?” punainen metsästäjä ärähti, kun taivaalta satoi Tulen Toaa.<br>\n”Klaanilaisennäköistä hemmettiä,” kuului vastaus Olkarin suusta. Killjoysta näkyi, ettei hän arvostanut vastauksen sävyä, mutta hän ei ehtinyt sanoa mitään, kun Hai jo taputti/läimäytti/näjäytti (se on kuitenkin paksu haarniska) häntä olalle ja viittoili kädellään pitkin laivan naurettavan pitkää kantta.<br>\n<br>\nKun Bloszar pääsi jaloilleen, hän huomasi muiden Hain, Killjoyn ja Matoralaisten tuijottavan samaan suuntaan.<br>\n”Toverit?”<br>\n”Tankkeja.”<br>\n”Tankkeja?”<br>\n”Paljon tankkeja.”<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nMaailma jyskytti Ylikersantti 1034:n päätä kaikista ilmansuunnista ja vähän muualtakin. Sinibarettinen torakka hieroi turhaan ohimoitaan. Huono olo ei ottanut laantuakseen.<br>\n<br>\nHän kohotti katseensa hytin seinällä roikkuvaan pyöreään peiliin. Nazorakin kasvot olivat sinertävät ja hänen katseensa oikein huusi lepoa. Tämä kummastutti 1034:ää erityisesti, sillä hän oli juuri nukkunut miltei kokonaisen vuorokauden lääkärintarkastuksen yhteydessä.<br>\n<br>\nNyt kuitenkin Rautasiivelle puhjennut hälytys pakotti huonovointisen torakan siirtymään komentotorniin. 1034 pelkäsi ajatusta, sillä hänellä oli pitkä matka kantta taitettavanaan täältä sinne, eikä hän ollut koskaan kohdannut klaanilaisia. Ajatus vihollisen sotureiden kohtaamisesta karmaisi häntä, 1034 oli kyllä nähnyt lajitovereitaan, jotka olivat kohdanneet vihollisen.<br>\n<br>\nSinihattuinen torakka kuitenkin rohkaisi mielensä, ja nousi sänkynsä reunalta. Hän asteli hyttinsä ovelle, ja käytävässä huomasi tuoreen henkivartijakaartinsa olevan valmiina, kaikki hampaisiin asti aseistautuneina. Kaikilla oli hieman rivitorakkaa jykevämmät ja tummemmat punaruskeat rintapanssarit ja päässään heillä oli tummat, lyhytlippaiset hatut sekä tummat suojalasit.<br>\n<br>\n”Tuota, hei?”<br>\n<br>\nJäyhät ja huomattavasti 1034:ää kookkaammat torakat tekivät asianmukaisen sotilastervehdyksen, mutta viestivät ilmeillään vahvasti halveksuvansa uutta suojeltavaansa. Sinihattu tiesi, ettei ollut päässyt maineestaan eroon.<br>\n<br>\nJoukkio lähti kuitenkin liikkeelle, mutta kannelle päädyttyään kohtasi muuan ongelman.<br>\n<br>\nMatoro, Suga, Ruki, Tronie ja Lignok kannelle päästyään kohtasivat muuan ongelman.<br>\n<br>\nTorakat ja klaanilaiset kohottivat aseensa, ja ennen kuin sanaakaa vaihdettiin, oli mähinä syttynyt. Matoro ja Suga astuivat yhdellä sulavalla askeleella muun joukkion suojaksi ionikatanat viuhuen, kun taas Lignok ja Tronie ottivat vähän etäisyyttä. Jälkimmäinen heitti akvaariostaan jotenkin kummassa ohjuksen saaden tämänkin tempun vaikuttamaan iloiselta.<br>\n<br>\nRuki katseli toivottomana sivusta. Klaanilaiset olivat kyllä selvästi niskan päällä, mutta tämä oli torakoiden sotalaiva. Hetkenä minä hyvänsä koko tämä pätkä kantta vilisisi Nazorakeja ja kaikki klaanilaiset olisivat mennyttä ilman täyttyessä sadoista zamor-kuulista.<br>\n<br>\nYksi kova isku torakkain miekasta lennätti niukin naukin laukulla itseään suojanneen Lignokin liukumaan kantta pitkin, ja pieni hahmo löi päänsä kaiteeseen. Ruki katseli kauhuissaan näkyä. Hän tahtoi auttaa, mutta oli jähmettyneenä paikalleen. Ainoastaan hänen katseensa liikkui klaanilaisten ja torakoiden lomassa, halki laivan kantta. Mutta ehkä se oli riittävästi.<br>\n<br>\nRuki lähti juoksemaan kohti löydöstään.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nAmiraali katsoi käytävän ikkunasta ulos. Hänen kuulonsa ei ollut pettänyt. Jossain päin Rautasiipeä oli juuri räjähtänyt.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nTroopperin Hau lakkasi hohtamasta, ja suojakenttä katosi. Klaanilainen katseli työnsä jälkiä. Miltei kokonainen kerros oli räjähtänyt, ja hänellä oli suora näköyhteys kannelle, joka olisi luultavasti paras pakomahdollisuus.<br>\n<br>\nTulen Toa juoksi entisestä siivouskomerosta nykyisestä pienellä liekillä palavasta kaaoksesta ja lähti juoksemaan kohti raikasta meri-ilmaa. Taakseen hän jätti kaikki vähät komeron siivousvälineet. Niitä oli vain muutamia, koska melkein kaikissa oli ollut varoitus räjähdysherkkyydestä. Troopperi ei ehkä ollut kemisti, mutta hän osasi sitoa purkkeja toisiinsa.<br>\n<br>\nUlos, pienelle parvekkeelle päästessään Troopperi kuitenkin yllättyi. Hän huomasi Rukin joka oli juosta päätä pahkaa kolmen nurkan takana väijyvän torakan tulilinjalle. Seurasi äärimmäisen nopea tulijousen esiinvetäminen ja vielä nopeammat kaksi nuolta. Sitten miekan kaivaminen ja muutama juoksuaskel.<br>\n<br>\nKaksi palavaa torakanruumista ja yksi torso lysähtivät kiillotetulle kannelle juuri parahiksi, kun Ruki kirmasi esiin kulman takaa.<br>\n<br>\n”Troopperi, mitä sinä-”<br>\n”Mitä sinä?”<br>\n<br>\nRuki viittoi kädellään Tulen Toaa seuraamaan ja kaksikko pinkoi kannen halki.<br>\n<br>\n**<br>\n<br>\nBloszar, Hai ja Matoralaiset katsoivat suu ammollaan kun Killjoy aktivoi jalkapohjiensa rakettimoottorit ja syöksyi kantta pitkin tankkeja päin.<br>\n”Miksi?” Ta-Matoran Gefel kyseenailaisti punaisen klaanilaisen suunnitelmaa.<br>\n”Ei mutta, tuossahan on järkeä” Hai ymmärsi samalla kun meritankin ammus pakotti porukan hyppäämään maihin. ”Uskokaa monien juoksuhautojen konkaria kun sanon, että tankki ei voi ampua liian lähellä olevaa kohdetta.”<br>\n”Mutta mitä hän aikoo tehdä tankille, kun hän-”<br>\nTSAKAPLAUAA, tankin ammus sanoi keskeyttäen epäkohteliaasti Gefelin lauseen.<br>\n”..pääsee lähelle?”<br>\n<br>\nKilljoy tarttui yhtä meritankkia puskurista ja kippasi sen katolleen.<br>\n<br>\n”...”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1320,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-11-03T18:32","content":"[spoil]Tilkkutäkki. Perskuta.[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Odina – Metsästäjien Linnoitus, syrjäinen kuja</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Atkob9oIi6k" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Atkob9oIi6k</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKujaa pitkin kävelevä viittamies ei ollut tyytyväinen tilanteeseensa. Vaikka kyseessä oli kenties Metsästäjien linnoituksen syrjäisin kolkka, ei se silti ollut tarpeeksi turvallinen hänen arkaluontoiselle asialleen. Kahden rapistuneen tiilirakennuksen välissä kulkeva kujanpahanen näytti siltä, ettei alueella ole ollut asutusta vuosiin. <br>\n<br>\nSaavuttuaan kujan päähän, hahmo nosti katseensa automaattisesti ylös, aivan kuin olettaen löytävänsä jotain rakennusten seinämistä. Hyvin pian viittamies tajusi jo etsivänsä väärästä paikasta. Hän oli kuullut askeleen takaansa.<br>\n<br>\nHahmo kääntyi hitaasti ympäri, kunnes tämä näki taakseen ilmestyneen tiukkoihin mustiin liinoihin kääriytyneen olennon. Hahmot tuijottivat hetken toisiaan, mutta kumpikaan ei sanonut mitään, vaan viittamies kuin sanattomasta käskystä alkoi käärimään kangasta olkapäiltään. Viitta putosi maahan, paljastamatta kuitenkaan mitään häkellyttävää. Hopeinen kiiltävä panssari ja miltei sankomainen kypärä peittivät koko hahmon, eikä solakammin pukeutunut ilmestyjä tuntunut millään tavalla olevan kiinnostunut toveristaan. Sen sijaan tämä ojensi kätensä, juuri valmiiksi vastaanottamaan haarniskamiehen ojentaman nyrkin kokoisen, pallon muotoisen paperikääreen.<br>\n<br>\nKääreisiin pukeutunut hahmo raotti paperia hieman, päästäen sen sisältä haaleaa oranssia valoa. Toisella kädellään hahmo kääri kasvojaan peittäviä liinoja, paljastaen pienet viirumaiset silmät, jotka tuijottivat kääreen sisältöä lumoutuneena. Haarniskoitu hahmo heilautti päätään merkiksi ja paperin sisältöä tutkiva havahtui survomaan saamaansa siteidensä alle. Nyt kaksikko seisoi taas suorassa, tuijottaen vain toisiaan. Hopeahaarniskainen nosti viittansa maasta ja alkoi hitaasti asettelemaan sitä takaisin olkapäilleen. Tätä tehdessään, hahmo ensimmäistä kertaa puhkesi puhumaan kaikuvalla kypäräntakaisella äänellään: ”Onko sinulla kuljetus?” <br>\n<br>\nKäärön vastaanottaja nyökkäsi ja raotti nyt kääreitä suunsa edestä, voidakseen vastata kysymykseen. Mutta suun sijasta liinojen alta paljastui kuitenkin vain musta ammottava reikä, joka puhalsi höyryä kylmään iltaan. ”Ilmalaiva Metru Nuille lähtee kahden tunnin kuluttua. Onko sinulla uutisia kaksosista?” Nyt takaisin viittaansa kääriytynyt haarniskahahmo osasi odottaa rahisevalla äänellä ilmoitettua kysymystä ja tämä pudistelikin päätään jo kysymyksen alkaessa nousta ilmoille. ”Viimeiset havainnot heistä päättyivät läntiselle meriväylälle. Meidän täytyy olettaa, että he eivät aio tulla takaisin.”<br>\n<br>\n”Annat edelleen ymmärtää, kuin he olisivat lähteneet vapaaehtoisesti. Tällaisina aikoina naiivius ei auta meitä.” Viittamies alkoi jo kääntymään ympäri. Asia oli hoidettu ja hän halusi pois tästä epäilyttävästä tilanteesta. Hän kuitenkin jatkoi, tietäen toverinsa asenteen keskusteluissa: ”Me olemme viimeiset. Kaksi viimeistä, jos katsomme asiaa sinun silmin. Kai sinä ymmärrät mitä se tarkoittaa? Kauan kadonneista veljistämme ei ole kuulunut mitään, ja <em>hän</em>... liikkuu jälleen.<br>\n<br>\nSidottu hahmo huokaisi syvään, tietäen hyvin mistä tämän toveri puhui. Hän tunnusteli harvan vaatepartensa lävitse äskettäin saamaansa pakettia. Ensimmäistä kertaa koko keskustelun aikana, hän tuntui ymmärtävän viittamiestä. ”Aizen kuoli suojellessaan tätä ja oli meidän onnemme, ettei vihollinen koskaan löytänyt sitä. Meidän täytyy toimia pahimman oletuksen mukaan. Meidän päivämme ei ole vielä.”<br>\n<br>\nKaksikko katsoi nyt vastakkaisiin suuntiin, hahmoista isomman kääriessään viittaa kypäränsä päälle, tuijottaen samalla kujan päättävää tiiliseinää: ”Sinä olet meistä nuorin. Luotan siihen, että osaat toimia meidän kaikkien parhaaksi. Sinä olet meidän selviytyjämme... Matkusta turvassa ja muista: Tunteet johtavat.” Silmänräpäyksessä kääriytynyt osa kaksikosta oli kadonnut, jättäen viittaan kietoutuneen kumppaninsa nyt yksin pimeään iltaan. Tämä tunki kätensä piiloon viittansa uumeniin ja lähti hitaasti kävelemään pois kujalta.<br>\n<br>\nKuu alkoi jo kajastaa rakennusten kattojen välistä, luoden kelmeää hehkua hiljenevän kaupungin ylle. Viittamies kiihdytti askeleitaan. Hän tiesi varjojen olevan hänen ystäviään, mutta pimeys toi mukanaan asioita, joita hänen piti varoa, joten siksi hän juoksi. Hän näki jo kaupungin valojen pilkahtavan kujan päässä. Hän kiihdytti sitä kohti, kunnes…<br>\n<br>\n… jokin pysäytti hänet. Hän ei vain liikkunut, jokin pidätteli hänen rintakehäänsä. Hän vilkaisi alas ja tajusi mustan savuavan miekan törröttävän rinnastaan. Olennon jalat pettivät shokin seurauksena ja hänen leukansa menivät kypärän takana täysin lukkoon. Hän ei voinut huutaa, hän vain katsoi mustaa terää, vajotessaan hitaasti maahan.<br>\n<br>\nHahmo katsoi ylös. Hän oli polvillaan maassa, kykenemättä liikkumaan. Vaimea, käheä hyminä lähestyi häntä ja hän näki, kuinka varjoista nousi käsi, joka tarttui miekkaan, repäisten sen irti.<br>\nViitta hulmahti vielä kerran ja hahmo oli maassa, maaten omassa veressään, hengittäen viimeisiä vetojaan.<br>\n<br>\n”Sääli, näyttää siltä että saavuin liian myöhään. Ystäväsi taisi ehtiä karkuun...” Maassa makaava hahmo alkoi yhtäkkiä värisemään. Hän tunsi tuon äänen. Hän tunsi kun pitkät luisevat kädet käänsivät hänet ympäri ja alkoivat penkomaan viitan sisuksia. Hän ei nähnyt enää, mutta hän kuuli vihaisen sähähdyksen, kun hyökkääjä tajusi, ettei tämä löytäisi mitään. Viimeisillä voimillaan hahmo onnistui päästämään ilmoille pienen naurun. ”Myöhästyit... toverini on jo kaukana. Et saa häntä kiinni.”<br>\n<br>\nVeren kurlauksen yli kakistettu kommentti aiheutti tunkeilijassa vain naurunpuuskan ja miltei ivaavansävyinen hekotus alkoi imeä lopulta viimeisiäkin voimia kaatuneesta soturista. ”Te olette pakoilleet vuosisatoja ja viimein kun te luulitte huolienne olevan ohi, minä nousen haudan takaa kukistamaan teidät lopullisesti. Ahh, tuntuu hyvältä, niin hyvältä... päästä pitkästä aikaa vanhan <em>harrastuksen</em> pariin.” Ivallinen äänensävy paistoi hyökkääjän puheesta.<br>\n<br>\n”Sinä... sinä olet... vain Mestarisi likainen lemmikki...” Kakovan soturin aistimukset olivat jo miltei täysin kadonneet. Hän ei enää tuntenut, kun hirviömäiset kasvot laskeutuivat aivan hänen kasvojensa eteen ja hengittivät viimeiset sanat, mitä soturi enää koskaan kuulisi: ”Edes mestarini ei voi estää minua jatkamasta. Pian... leikki alkaa taas.”<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani – Sarajin Huone</strong><br>\n<br>\nVahki tuijotti verhonraosta, kuinka punainen Matoran käveli pihamaata pitkin kohti myyntikojuja, käännellen päätään eri suuntiin, päättääkseen mihin kojuun tutustuisi ensin. Vahki veti verhot kokonaan kiinni ja pimensi huoneen. Hän ei halunnut, että häntä häirittäisi nyt.<br>\n<br>\nSaraji avasi vyöpussinsa ja kaivoi sieltä hänelle jo tutuksi tulleen sinisenä hohtavan pallon. Otsaansa hermostuneen oloisena hieroen, hän asetti pallon pöydälle, jääden tuijottamaan sitä. Hetkeen mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja Sarajin päässä alkoi kalvaa ajatus, että jokin olisi mennyt vikaan. Huojennus kuitenkin täytti hänet, ensimmäisen pienen inahduksen kaikuessa pallon sisältä. Vahki hymyili ja nosti pallon pinsettiotteella eteensä.<br>\n<br>\n”Huh, hyvä huomata, että olet kunnossa. Säikähdin jo, että sinulle oli tapahtunut jotain. Et ole sanonut aikoihin mitään.” Pieni alakuloinen vaikerrus oli ainoa Sarajille tarjottu vastaus. Tämä sai Vahkin epäilemään tilanteen onnistuneisuutta. ”Mikäs sinulla oikein on? Onko pussissa liian pimeää? Sinä tiedät, että en voi kantaa sinua näkyvillä”, Saraji lepytteli, kammoten kuitenkin omaa lepertelevää äänensävyään.<br>\n<br>\nPallon inahtelu jatkui, mutta tällä kertaa tarkasti rytmitettynä piipityksenä. Ulkopuoliselle se olisi saattanut olla täysin tunnistamatonta, mutta Vahki näytti selvästi ymmärtävän. Tämä nousi vihaisesti penkiltään, mutta muistaessaan aiemmin tapahtuneen välikohtauksensa Creedyn kanssa, päätti Saraji hillitä itsensä, ennen kuin hän aiheuttaisi lisää vahinkoa.<br>\n<br>\n”Minä olen selittänyt sinulle tämän jo kymmeniä kertoja ja sinä tiedät, että oikea hetki ei ole vielä tullut. Mieti nyt itsekin, naurettavaa! Tilanne täytyy valmistella, hänet täytyy totuttaa ideaan.” Sarajin kämmenellä lepäävä hehkuva pallo oli hiljaa vain hetken, kunnes tasainen piipitys alkoi uudelleen. Outo kommunikointitapa alkoi saamaan jo selkeitä vuoropuhelun piirteitä. Pallo oli nyt selkeästi sanonut jotain vakavaa, sillä Vahki nosti tämän nyt aivan silmiensä tasolle, tuijottaen tätä säälimättömästi.<br>\n<br>\n”Minä valmistelisin tilanteen, jos minä helkutti soikoon voisin! Se herra on kuules tälläkin hetkellä matkoilla ja vieläpä ihan toisen naikkosen seurassa. Ehkä hän ei edes muista sinua enää. Ehkä hän <em>pääsi yli</em>.” <br>\n<br>\nTällä kertaa pallo ei vastannut, vaan sen sininen hehku himmeni hieman, jättäen jälkeensä täydellisen hiljaisuuden. Saraji huokaisi, survoi pallon takaisin varustevyönsä pussukkaan, kiroillen päässään omalle tahdittomuudelleen. Hän ei ollut varma, miksi hän oli nykyisin näin hermostunut. <br>\n<br>\nVahki vilkaisi pöydällään lepäävää miekkaansa, muistellen haikeasti vanhoja sotapäiviään. Hän tiesi toiminnan ajan olevan ohi hänen osaltaan. Hän ei voisi jatkaa taistelemista enää kauaa. ”Minä en ole enää nuori. Vuosisatojen taistelemisen jälkeen minut vain laitettiin uneen... minä rapistuin, pölytyin Xian katakombeissa...” Saraji ei ollut varma puhuiko hän itselleen, vai yrittikö hän pyytää puhumalla anteeksi taskussaan lepäävältä pallolta. <br>\n<br>\nAstellessaan ikkunalleen, hän huomasi auringon laskevan vähitellen horisonttiin, saaden torikauppiaat pakkaamaan tavaroitaan ja valmistautumaan sulkemiseen. Creedyä ei enää näkynyt. Saraji arveli tämän menneen takaisin kotiinsa, saaren itärannikolle.<br>\n<br>\nVahki sulki silmänsä ja kokosi kunniallisuuden haljenneet palasensa. ”...äh, anteeksi tuo äskeinen. Minä vain puhuin omiani... minulla on vain koko ajan sellainen olo, kuin... olisin unohtanut jotain. Aivan kuin minulta jäisi jotain ilmiselvää huomaamatta.”<br>\n<br>\nIkuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen, kun puolet auringosta oli jo kadonnut horisontin taakse, Sarajin taskusta kuului vaimea voihkaisu. Hymy palasi Vahkin kasvoille. Tämä riittäisi hänelle... tältä erää.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Hiipivä Matoran, piilotettu linkkuveitsi – Kaja-Wahi</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/AumROBL_Z_0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/AumROBL_Z_0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Siinä se kuulles olishi. Laavazoun. Se on poeka vihane paikka. Uohan varovaane.” Mata Nui -lehmän vetämän kärryn päällä kököttävä Turaga levitti pienet tikkaat, joita pitkin Creedy laskeutui tielle. Punainen Matoran kumarsi syvään ja kiitti karavaanaria kyydistä. Turaga hoputti lehmänsä matkaan ja toivotti Creedylle onnea tämän tehtävälleen.<br>\n<br>\nMatoran ryhdisti selkänsä ja kiristi reppunsa nyörejä. Pienin askelin hän alkoi kulkemaan tien sivua pitkin, vähitellen ajautuen syvemmälle laavakivestä muodostunutta aluetta. Mökille ei ollut onneksi pitkä matka ja muutaman minuutin rivakan talsimisen jälkeen Creedy onnistui jo näkemään valtavan kivitasangon keskellä jököttävän romukasan. <br>\n<br>\nMatoran varmisti päässään ottaneensa kaiken tarvittavan mukaan. Ruokaa, juomaa, kivihakku kellarin tukkeumien varalle, paperimappeja, kynän, taskulampun, paristoja ja linkkuveitsen, jonka Creedy oli ovelasti piilottanut teippaamalla sen reiteensä. Ei hän uskonut sitä tarvitsevansa, mutta hänen päässään kasvava epävarmuus laittoi hänet tekemään asioita, joista hän ei pitänyt. Joskus täytyi osata varautua kaikkeen.<br>\n<br>\nCreedy huokaisi helpotuksesta. Killjoyn sana oli sentään tällä kertaa pitänyt paikkansa ja mökin ympäristön leiri oli todellakin kadonnut. Matoran kiersi talon takaa, tarkastaessaan samalla sen puolen vahingot. Kaikeksi yllätykseksi, Creedy huomasi aivan mökin takimmaisen seinän olevan edelleen pystyssä. Matoran hyppäsi lohkareen päälle ja nousi kurkkaamaan Killjoyn mitoille tehdystä ikkunasta sisälle raunioihin. <br>\n<br>\nCreedy huudahti ääneen. Hän laskeutui alas ja pamautti kätensä suunsa eteen, painautuen tiukasti vasten seinää. Yksi Nazorak. Yksi tarkkuuskiväärillä varustautunut sotilas, joka tähtäili vastakkaiseen suuntaan, kohti aavaa kivistä tasankoa. Punainen Matoran oli kauhuissaan. Se oli varmasti kuullut hänet. <br>\n<br>\nCreedy tiesi, ettei hän voisi juosta. Tarkkuuskivääri napsauttaisi hänet välittömästi hengiltä, jos hän pakenisi avointa maastoa pitkin. Matoran hapuili vapisevin käsin reiteään, repien teipit linkkuvietsensä ympäriltä. Hän tunsi otsansa hikoavan ja henkensä salpautuvan, ajatellessaan, mitä hän tulisi tekemään seuraavaksi. Hiljaiset askeleet läpi raunioiden, tarkkaavaisena ja äänettömänä. Yksi veitsenisku selkään...<br>\n<br>\nCreedy tiesi, ettei hän ollut tappaja, tiesi ettei nauttisi tilanteesta, mutta sota oli opettanut hänellekin. Selvityjät voittivat. Hitain ja hatarin askelin, punainen Matoran alkoi hiipimään pitkin mökin takaseinää, varoen astumasta heiluvien kivenmurikoiden päälle. Hetken hän oli todella kateellinen Ämkoon Veljeskunnan ninjamatoraneille. Seinän päässä Creedy veti syvään henkeä. Hänen toivonsa piili siinä, että Nazorak olisi lähtenyt toiseen suuntaan äänen kuultuaan, jotta Creedy pääsisi rauhassa iskemään.<br>\n<br>\nTietäen, ettei hän voinut pitkittää tilannetta enemmän, Creedy kätki linkkuveitsen selkänsä taakse ja astui esiin seinän takaa. Matoranin valtavaksi yllätykseksi, Nazorak ei ollut kuullut mitään, vaan tähtäili edelleen rauhassa kohti laavakenttiä. Tämä olisi helppoa, vain muutama askel ja kaikki olisi hänen käsissään...<br>\n<br>\n...tai olisi ehkä ollut, jos Nazorak ei olisi juuri sillä hetkellä kääntänyt päätään. Creedy jähmettyi, tuijottaen kauhuissaan Nazorakin leukoja ja tuimaa katsetta. Tuo torakan katse mittaili. Se tarkasti katseellaan Matoranin päästä varpaisiin ja kaikkien odotusten vastaisesti, se nyökkäsi. Linkkuveitsi tipahti Creedyn hikoavista käsistä. Nazorak käänsi päänsä takaisin kiikariin, Matoranin yrittäessä tajuta tapahtunutta.<br>\n<br>\n”H-hei, mikä temppu tämä on? Yritätkö sinä hämätä minua vai mitä? Kuule ei onnistu minuun ehei, minun legendani kiirii kuules kauas, ettäs tiedät.” Vapisevalla äänellä sopertava Creedy sai vastaukseksi ainoastaan Nazorakin päänpudistelua. Selin Matoraniin seisova Torakka ei laskenut mitään huomiota Creedyyn. Hämmentynyt Matoran otti muutaman askeleen kohti Nazorakia ja kokeili avata keskustelua uudelleen. ”Tuota... miksi sinä et hyökkää?” Heti sen sanottuaan, Creedy kirosi typeriä sanavalintojaan, valmistautuen perääntymään, jos Nazorak päättäisikin muuttaa mielensä. Mutta Matoran ei vieläkään saanut vastausta, ainoastaan nyökkäyksen kohti Nazorakin maassa lojuvaa salkkua. Creedy alkoi vähitellen saada henkeään takaisin ja astelikin nyt salkun luokse, päättäen leikkiä mukana. Creedy osoitti salkkua kysyvästi, Nazorakin nyökätessä vielä kerran.<br>\n<br>\nIson salkun pohjalla lepäsi kaksi paperia. Sen kummempia ihmettelemättä (ja tilanteesta totaalisen epäilevänä) Creedy nosti ensimmäisen paperin ja alkoi lukea:<br>\n<br>\n<em><strong>Tehtävänanto:</strong> Tuntemattoman kohteen paettua viholliskohteesta 33C, on päätetty lähettää paikalle kolmenkymmenen sotilaan partio. Tehtävänä on pitää alue omien hall...nikeussa ja tutkia suureen kokoluokkaan luokitellun viholliskohteen alkuperää.<br>\n<br>\nOn elintärkeää, että alue pidetään hallinnassa ja tunkeilijat eliminoidaan välittömästi.<br>\n<strong>Ulkoalueiden toimintavastaava – 036.</strong></em><br>\n<br>\nCreedylle tämä paperi ei sisältänyt mitään muuta ja tämä nostikin kysyvän katseen vieressä seurailevaan Nazorakiin. Tämä nyökkäsi Matorania jatkamaan seuraavaan paperiin.<br>\n<br>\n<em><strong>Lisäys:</strong> Ulkoalueiden toimintavastaava 036:n toimeksianto on puutteellinen. Koska tunkeilijaa ei ole määritelty, taistelutahdoton osasto kieltäytyy avaamasta tulta. Huomioiden viholliskohteen sijainnin olevan poikkeuksellisen lähellä vihollisen linnaketta, katsoo osasto tarpeelliseksi pitää matalaa profiilia ja pyrkii pysymään tulitauossa kohdetta lähestyvien olentojen kanssa. <strong>Osastojohtaja 4443 ottaa vastuun jatkotoimenpiteistä.</strong></em><br>\n<br>\n”Minä ymmärän, minä ymmärrän!”, huudahti Creedy innoissaan, ”Täällä ei ole ruumiita, joten oletan, että Killjoy vain pelotteli kaikki pois. Ja nyt sinä istut täällä yksin viimeisenä rohkeana täyttämässä tehtävänantoa.” Nazorak nyökkäsi hieman allapäin, kääntäen katseensa jälleen kiväärinsä tähtäimeen.<br>\n<br>\n”...en olisi uskonut. Taistelutahdottomia Nazorakeja... miksi te... tai sinä, ette tahdo taistella?”<br>\nKivääri putosi Nazorakin käsistä, tämän noustessa täyteen pituuteensa. Creedy kavahti taaksepäin, pahoitellen tahditonta kysymystään. Nazorak ei kuitenkaan ollut loukkaantunut, vaan kumartui aivan Matoranin eteen, nostaen päänsä suoraan ylös, paljastaen kaulansa.<br>\n<br>\nCreedy alkoi voida pahoin. Nazorakin kurkku näytti siltä, kuin sitä olisi viillelty veitsellä kymmeniä kertoja. Kaulansa paljastamisen lisäksi, yksi Nazorakin sormista kalahti maassa makaavaan paperiin, suoraan tekstin: ”036”-kohdalle. ”...minä, öh, siksi sinä et siis puhu, niinhän? Kun hän teki tuon sinulle?” Nazorak nyökkäsi ja nousi takaisin pystyyn, nostaen samalla maahan pudottamansa kiväärin.<br>\n<br>\nTähtäilyään jatkaen Nazorak näytti miltei unohtaneen Matoranin läsnäolon, jättäen hiljaisuuden vallitsemaan kaksikon välille. Creedy mietiskeli hieman vaivaantuneena, huojentuen kuitenkin tilanteesta. Vihollinen tai ei, tämä Nazorak tottelisi silti käskyjään. Hän ei tulisi käymään Creedyn kimppuun. Tiedostaen tämän, Matoran alkoi tutkailemaan raunioita. Hän näki ammottavan reiän siinä, mistä hän oli muutama päivä sitten rysähtänyt ulos. Hän pääsisi laskeutumaan siitä suoraan kellariin, valmistelemaan tutkimustyötään.<br>\n<br>\nMatoran asteli aivan reiän kohdalle, valmiina hyppäämään alas, kunnes hänen päähänsä pälkähti vielä yksi kysymys: ”Mutta hei, jos sinulla ei ole lupaa avata tulta, miksi sinä tähtäilet tuolla aseella ympäriinsä?” Nazorak kääntyi vielä kerran ja iski kaksi nyrkkiään rinnalleen, seisten ylpeänä, tuijottaen kohti taivasta.<br>\n<br>\n”Niin tietenkin”, Creedy hymähti ja hyppäsi yhdellä loikalla sisään raunioihin.<br>\n<br>\n<em>Nelisen tuntia myöhemmin</em><br>\n<br>\nPilvisen taivaan ollessa jo sysimusta, epätodennäköisin mahdollinen kaksikko oli syventynyt ”keskusteluun” raunioiden keskelle väsätyn nuotion ympärille. Puhetaidoton alokastorakka lähinnä nyökkäili ja viittoili Creedyn junan lailla kulkevalle selitykselle. Matoranin pelko ja mahdolliset sosiaaliset estot olivat kadonneet sillä sekunnilla, kun tämä ison työmäärän jälkeen kapusi ylös kellarista. Pienen suostuttelun jälkeen myös Nazorak suostui laskemaan kiväärin käsistään ja nyt kaksikolla ei ollut enää mitään vaikeuksia kommunikoinninkaan kanssa, näiden istuessa leirinuotiolla, maistellen Creedyn mukanaan tuomia juomia.<br>\n<br>\n”Joten niin, minä olen miettinyt tätä jo varmaan vuosia, mutta se mies ei kerro mitään, ei paljasta mitään. Salailee asioita, joilla saattaa oikeasti olla merkitystä. Siis ei siinä mitään, jos omat menneisyyden haamut haluaa pitää salassa, mutta nyt jos verenhimoiset Metsästäjät alkavat liikkua Klaanissa, ei tarvitse miettiä kauaa, kenen perässä ne ovat, jos Guardiankaan ei ole palannut matkoiltaan...”<br>\n<br>\nNazorak kuunteli vilpittömällä mielenkiinnolla, pitäen katseensa kuitenkin sylissään lojuvissa papereissa. Creedyn työtä avustaen, torakka selaili Killjoyn arkistojen papereita, yrittäen löytää johtolankoja, jotka joko yhdistäisivät Metsästäjät ja Killjoyn tai vaihtoehtoisesti jotain epäilyttävää, jolla Creedy saisi todistettua Vahkitoverilleen olevansa oikeassa heidän yhteisen ystävänsä suhteen.<br>\n<br>\nCreedy pureskeli tikkua, selaillen omaa paperipinoaan, vilkuillen välillä Nazorakin selailuprosessia. Matoranin mieli vilisi, mutta ensimmäistä kertaa aikoihin hän oli todellisesti positiivisella mielellä. Hän oli juuri todistanut vihollisenkin riveissä olevan taisteluun haluamattomia, jonka lisäksi hän uskoi löytäneensä maailman parhaan kuuntelijan... johtuen toki osittain toisen osapuolen puhekyvyttömyydestä. Nyt hän sai jakaa työnsä muokavassa ympäristössä. Matoran tunsi stressitasonsa laantuvan vähitellen.<br>\n<br>\nMinuutit kuluivat ja kaksikon vieressä keinuva paperipino kasvoi kasvamistaan. Kymmeniä asiakirjoja, strategisia suunnitelmia ja päiväkirjaraportteja myöhemmin, Creedy alkoi osoittaa väsymisen merkkiä. Nazorak vilkaisi Matoranin huokailuja sivusilmällä, pitäytyen kuitenkin tiiviisti hommassaan. Creedy oli tästä mielessään kiitollinen. Nazorakit olivat selkeästi asioita kyseenalaistamattomia ahkeria työntekijöitä, tuli tehty työ sitten kenelle tahansa.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/YVHKVx_esxM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/YVHKVx_esxM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nNostaessaan jälleen yhtä paperipinkkaa (ja pelastaessaan yhtä kasaa kaatumasta suoraan nuotioon), yksi muita selkeästi kellertävämpi liuska valahti muiden välistä. Creedy päätti silmäillä sen ensiksi läpi, tajuten sen kirjoituksen kuitenkin olevan hänelle täysin tuntematonta. Matoran päätti jättää merkilliset neliskanttiset kirjaimet omaan arvoonsa, kunnes tajusi Nazorakin saaneen jonkin sortin hepulin. Käsiään viuhtoen, tämä kurkotti kohti paperinpalaa, Creedyn lopulta ojentaessa sen hänelle. Nopean kaivelun jälkeen torakka kaivoi omasta pinostaan samannäköisen kellertävän sivun ja asetteli nämä maahan vierekkäin. <br>\n<br>\n”Ömh, niin, kaksi samannäköistä sivua? Mutta tuo kielihän on aivan outoa. Ei siitä saa mitään selvää.” Nazorak louskutti leukojaan sormi pystyssä ja kaiveli paperien seasta pienen vihkosen. Luisevine sormineen Nazorak avasi vihkon ja selaili haluamalleen sivulle. Kyseessä oli Matoranien opetusvihkonen, jossa esiteltiin vanhoja kieliä. Sivulla komeili samanlaisia neliskanttisia kirjaimia, joita kaksikon löytämissä paperinpaloissakin. Vihkon otsikko sai Creedyn innostumaan: <strong>Metru Nuin Vahkien ohjelmointikieli...</strong><br>\n<br>\nCreedy ryntäsi nuotion toiselle puolelle Nazorakin viereen ja alkoi selittämään hullun tahdilla.<br>\n”Tämä on... nerokasta. Nämä paperit ovat käsin kirjoitettuja, joten Killjoy on aivan hyvin voinut... aaah, nerokasta! Hän on kirjoittanut muistelmiaan ohjelmointikielellä ja vieläpä miltei kadonnella sellaisella. Vahkeja ei ole valmistettu lisää satoihin vuosiin... ja tässä sitä on. Odotas, tämä on varmaan verrattavissa Killjoyn puvun ohjelmointikieleen... odotas, KYLLÄ! AIVAN! Ahhaha, ovela sinä olet Killjoy, sen minä annan sinulle. Killjoyn pukujen ja Vahkien ohjelmointikieli, ne ovat täsmälleen sama, Killjoy ei tehnyt muuta, kuin erotti näiden palikoiden sisällä olevat merkit omaksi kokonaisuudekseen... tämän ratkaisu ei pitäisi viedä kauaa. Ojentaisitko sen kynän sieltä.”<br>\n<br>\nNazorak oli aidosti hämillään Creedyn saamasta nörgasmista ja tämä seurasi nyt vierestä, kun punainen Matoran käänsi tekstiä kynä sauhuten. Noin puoleenväliin urakassaan päästyään, Matoran kuitenkin nosti kynän paperista, katsoen tekemisensä kohdettaan hämmentyneenä.<br>\n<br>\n”Tämä... tämä ei ole Killjoyn tekemä. Tämä näyttää kuin joltain historiankirjan pätkältä. Miksi kukaan ikinä kirjoittaisi historiankirjaa näin?” Nazorak nyökkäili Creedyä jatkamaan kääntämistä, seuraten Matoranin hetki hetkeltä enemmän hämmästynyttä ilmettä. Lopulta Creedy tiputti kynän ja huokaisi. ”Tämä... tämä ei ole edes vanha. Paperi kyllä, mutta tämä päiväys... tämä teksti on kirjoitettu vain kaksi vuotta sitten.”<br>\n<br>\nNazorak viittoili Creedyä selittämään lisää. Matoran suoristi selkänsä ja hieraisi otsaansa. ”Tämä on selkeästi katkelma jostain pidemmästä tekstistä, kenties jopa kirjasta. Sen on kirjoittanut... eih. Tämä on kirjoittanut ”Toa, jolla ei ole nimeä”. No tämähän auttaa kovasti.” Nazorak viittoili lisää. Creedy veti henkeä ja luki tekstin viimeiset rivit: <em>Sinä Metsästäjä, sinä Toa. Kuka tahansa tätä lukee, minä rukoilen. Joku toimii meidän välissämme ja jos emme nouse nyt, jos emme nosta aseitamme ennen kuin on liian myöhäistä, palaamme takaisin vanhaan. Kaikki kipu ja tuho, kaikki se taistelu oikeuden puolesta. Kaikki se oli tehty turhaksi. Pian maailma sotii, oletko sinä valmis?</em><br>\n<br>\nNazorak kohautteli olkiaan. Creedy nyökkäsi tälle: ”On toki mahdollista, että tämä on vain jonkun hullun pelottelua... mutta tämä tekstin alku on täynnä puhdasta faktatietoa Toat-Metsästäjät -sodasta. Killjoy ei ikinä säilyttäisi mitään, minkä todellisuuspohjaa hän epäilisi. Hän on äärimmäisen kriittinen näissä asioissa.”<br>\n<br>\nNazorak näytti mietiskelevältä ja tämä osoitteli paperien hieman repaleisia reunoja. Creedy hymähti myöntävästi. Molemmat tiesivät paperien olevan osa jotain isompaa kokonaisuutta. Pienen hetken kaksikko kaiveli, jos he löytäisivät lisää paloja, mutta joutuivat pian luovuttamaan. Creedy huokaisi ja käänsi katseensa taivaalle. ”VT... onkohan hän jo nukkumassa? Hän osaa kaiken Metsästäjien jutuista.” Nazorak katsoi Creedyä kysyvästi. Katsettaan liikauttamatta, Creedy totesi tämän yksinkertaisesti olevan Klaanin arkistojenhoitaja. Nazorak alkoi viittoilemaan lisää.<br>\n<br>\n”Tähän aikaan yöstä ja sinä haluat, että minä menen tapaamaan häntä?” Nazorak nyökkäsi vielä uudelleen, Creedyn vain tuskaillessa mietteitään. ”Ännnhh, no ehkä minä sitten, ehkä hän osaisi jäljittää tämän lähteen. Mutta... sinä et ihan taida voida tulla mukaan.” Nazorak teki yhdellä käsistään pyöräyttävän liikeen, joka selvästi merkkasi sitä, että torakka oli sinut asian kanssa. Creedy tirskahti tälle. Hän oli nähnyt kyseisen eleen viimeksi Rukin elehtiessä kahvipöydässä...<br>\n<br>\nCreedy kumarsi Nazorakille, kiittäen tätä vuolaasti. ”Tähän asti kuvittelin sodan olevan absoluuttista... kiitos sinulle sen maailman rikkomisesta. Pärjäile, minä palaan vielä takaisin... toveri.” Nazorak seisoi Matorania tuijottaen, kääntyen lopulta itsekin kumartamaan syvään. Creedy nosti reppunsa selkään, paperit tiukasti kouraansa ja lähti kävelemään raunioilta kohti maantietä.<br>\n<br>\nNazorak katsoi tämän menoa, kunnes Matoran katosi lopullisesti pimeyteen. Torakka istahti alas mietteissään, katse maassa. Siellä hän huomasi pudonneen linkkuveitsen, Matoran-kokoisen sellaisen. Vienoinen hymy leuoillaan, Nazorak nosti veitsen ja heitti sen loimuavaan tuleen.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Odina, valvomo</strong><br>\n<br>\nPimeää valtaisaa huonetta valaisi ainoastaan kahdeksan valtavaa yhdelle seinälle survottua kuvaruutua. Nuo ruudut lähettivät kuvaa kaikkialta Metsästäjien linnoituksesta, näyttäen kuvaa niin keskustorilla käynnissä olevasta kahakasta, kuin The Shadowed Onen tornin hiljaisesta sisäänkäynnistä. Yksinäinen massiivinen hahmo seisoi keskellä huonetta, tujottaen sivusilmällä noita kyseisiä ruutuja.<br>\n<br>\nMustavalkoinen sulavalinjainen olento tuijotti käsissään lepäävää mustaa, ainaan savuavaa miekkaa, joka kiilsi edelleen edellisen uhrinsa verestä. Miekka nousi hitaasti kohti sen kantajan irvokasta, kymmeniä pitkiä hampaita sisältävää ammottavaa suuta. Pieni verijono valui miekan varresta olennon kitaan, tämän maiskutellessa ylimalkaisesti maistettuaan veren maun. Vaikka noissa hirviömäisissä kasvoissa ei ollut lainkaan silmiä, näytti olento silti kääntelevän miekkaa käsissään, aivan kuin tämä näkisi sen...<br>\n<br>\n”Mestari TPO, Ilmalaivat lähtivät juuri, etkö luulisi, että sinun kannattaisi lähteä perään?” Hahmo säsähti vihaisena. Huoneen sivusta oli auennut ovi, josta kurkki sisään pieni riutunut valkoinen Toa kiikarisilmineen. Varovaisella äänellä ilmoille noussut ehdotus ei ollut verta maistelevan hahmon mieleen, vaan tämä asteli muutamalla rivakalla askeleella ovelle, tarttui rääkäisevään Toaan ja heitti tämän huoneen toiseen päähän rajulla otteella. ”Kuinka monesti minun pitää sanoa, että sinä et käytä minusta sitä ylimielistä johtajan antamaa lempinimeä. Purifier sinä imbesilli, Purifier!”<br>\n<br>\nOmaa nimeään julistaen Purifier asteli ympäri huonetta, nurkassa viruvan kylkeään pitelevän Toan katsoessa vieressä. ”Anteeksi Mestari Purifier, anteeksi... mutta eikö sinusta silti olisi järkevää lähteä niiden ilmalaivojen per-” ”HILJAISUUS! Minun ei tarvitse juosta jonkun saastaisen puolieliön perässä. Sitä varten suunnitelma luotiin. Me aloitamme ensimmäisen vaiheen tänä yönä.”<br>\n<br>\nToan nöyristellessä, Purifier asteli ruutujen eteen ja painoi kuudennen ruudin vieressä olevaa painiketta. Ruudun kuva vaihtui näyttämään raskaasti panssaroitua kuljetusjunaa, jota vahti kymmeniä Metsästäjiä. Purifierin kita värisi ja tämä nostikin sille häiritsevän virneen: ”Näyttää siltä, että <em>mestarini</em> aikoo siirtää sirun. Odotettua, kyllä. Orja, onko sinulla tietoa tästä?”<br>\n<br>\nValkoinen Toa kavahti kuullessaan orja-nimityksen, mutta astui kuitenkin esiin, jääden seisomaan Purifierin vierelle. ”Kyllä mestari... kuulin kun vartijat puhuivat aamulla. Nimda siirretään uuteen kohteeseen, siihen ennalta sovittuun. Ehdotuksesi oli siis mennyt läpi.”<br>\n<br>\n”Ja avain?”<br>\n<br>\n”Se jää johtajalle itselleen.”<br>\n<br>\nMustavalkoinen Metsästäjä murahti ja Toa oletti tämän olevan myöntäväisyyden ääni. Purifier kääntyi ”orjaansa” kohti ja jäi tuijottamaan tätä säälimättömästi. ”Olemme siis odottaneet tarpeeksi kauan. Pian kaikki tarvitsemamme kokoontuu yhteen. Aloitamme vaiheen yksi.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/1gdzcr6iLxY" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/1gdzcr6iLxY</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nToa nyökkäsi ja ryntäsi huoneesta ulos, käyttäen samaa ovea, mistä oli tullut sisäänkin. Koneiston yllättävä kalahdus jäi kaikumaan huoneen sisällä ja kuin kammettuna, kuvaruutujen seinä alkoi kääntymään ympäri. Purifier tuijotti tyytyväisenä näkyä ja hitaan käännöksen jälkeen seinä loksahti takaisin paikoilleen. Kaksitoista pientä koloa, joissa yhdeksässä paloi valo. Jokaisen valaistun kolon sisällä loisti miltei lasisen näköinen pallo, joista jokainen hohti omaa väriään. <br>\n<br>\nPurifierin luisevat sormet hivelivät kolmea tyhjää koloa. Toa oli saapunut huoneesta seuraamaan tilannetta. Vetäen henkeä syvään, Metsästäjä kosketti vuorotellen jokaista yhdeksää palavaa kiveä. Sokaiseva valo täytti huoneen, Purifierin nauraessa riemusta. ”<strong>Vuosituhansien työ on pian saatettu päätöksen!”</strong> Metsästäjä levitti kätensä ylös, nauraen yksivää, karheaa nauruaan. ”Kolme lisää... tulkaa luokseni, kokoontukaa, tehkää se, mitä niin kauan sitten sovimme.”<br>\n<br>\nKivien valo voimistui hetki hetkeltä. Äsken niin pimeä huone kylpi nyt valosta, saaden hämärään tottuneen Toan kouristelemaan. Purifierin hampaat kirskuivat toisiaan vasten. Kivien alla lepäsi yksi painike, jonka päälle Metsästäjän sormi päätyi lepäämään. ”Oletteko valmiita ystäväiseni? Sillä tästä alkaa elämänne juoksu.”<br>\n<br>\nJa niin Purifier painoi nappia. <br>\n<br>\n<strong>Ämkoon veljeskunnan saari</strong><br>\n<br>\nMaassa makaavat Lääkintävahkin osat nytkähtivät vielä kerran. Pieni valo maassa lojuvan pään takaosassa vikkui himmeästi. Kaatunut sotilas ei enää kuitenkaan liikkunut, eikä koskaan tulisi sitä tekemään...<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Xia, Mustan Käden salainen tukikohta</strong><br>\n<br>\nViimeiset vartioon jätetyt Vahkit pitelivät päätään. Suurimman osan kaatuessa tuskissaan maahan, ei kukaan huomannut yksinäisen komentohuoneen lattialaatan liikettä. Lattialaatassa komeilvat sanat: <em>Tässä lepää Herra, Mustan Käden entinen johtaja.</em><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nSaraji makasi Kahviossa liikkumattomana, epätoivoiset Matoranit yrittivät turhaan saada eloa Vahkiin... Hänen taskustaan hohtava sininen valo sai monet hämmästyneeksi.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Killjoyn mökin rauniot</strong><br>\n<br>\nKilljoyn vanhojen pukujen jäänteen hohtivat punaista valoa. Ylhäällä istuva Nazorak ei ollut todistamassa tilannetta.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Ilmalaiva, matkalla kohti Metru Nuita</strong><br>\n<br>\nMustiin siteisiin pukeutunut salamatkustaja katsoi kauhuissaan oranssin kiven alkaessa hehkumaan. Hänet huomattaisiin pian, jotain oli keksittävä. <br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tuntematon sijainti</strong><br>\n<br>\nKäytävät olivat täynnä juoksevia Vahkeja. Punaiset valot vilkkuivat ympäriinsä, noin viidenkymmenen Vahkin ryhmittyessä rivistöön pitkälle käytävälle. Käytävän päässä sijaitsevat liukuovet aukesivat, mustan naispuolisen mekaanisen olennon astellessa niistä sisään. Vahkit tekivät kunniaa, nainen jäi seisomaan joukon keskelle.<br>\n<br>\n”Päivä on tullut, nappasimme yhdeksän kahdestatoista signaalista yhtäaikaisesti. Vihollinen on alkanut toimimaan. Kaikki objektiivit unohdetaan. Otamme käyttöön hätästrategia viiden. Etsikää hänet, etsikää hänen ystävänsä, etsikää kuka vain, joka voi auttaa meitä. Etsikää Killjoy, ennen kuin on liian myöhäistä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1321,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-11-04T16:37","content":"<strong>Tuntematon metsä, Eteläisen mantereen pohjoispuoli</strong><br>\n<br>\nPimeys oli pienessä metsässä, joka oli lähellä yhtä Matoran-kylää. Kukaan ei ollut käynyt tuossa metsässä ja palannut takaisin. Metsässä oli paljon Matoraneille tuntemattomia Raheja, joista osa oli saattanut jo mutatisoida, metsän keskiosassa olevan lähteen vuoksi. Vaikka lähde näytti kristallinkirkkaalta ja puhtaalta, niin se mutatisoi. Kukaan ei tiennyt miksi, oliko siinä kenties mutageenejä vai mitä.<br>\n<br>\nTuuli puhalsi kylmästi, eikä se helpottanut erään Ta-Matoranin tilaa. Vaikka lähellä oli Matoran-kylä, hän ei mennyt sinne, eikä asunut siellä. Puiden varjot näyttivät pelottavilta ja jokaisessa puskassa näytti olevan Matoranin liikkeitä tutkiskeleva silmäpari. Rahi-lintuja lensi taivaalla, huutaen kuin korppikotkat.<br>\n<br>\nTa-Matoran oli kooltaan lyhyempi kuin muut Matoranit. Hänellä oli punainen Hau ja vartalo oli keltainen ja punainen. Hän ei juossut, vaan kuljeskeli hiljaa, mutta ei katsonut ollenkaan taakseen.<br>\n<br>\nRahit huusivat vähän kauempana ja etsivät saalista. Matoran ei silti pelännyt, vaan jatkoi matkaansa. Hän kanniskeli mukanaan pientä paperilappua.<br>\n<br>\nViime viikolla, Matoran oli auttanut Bio-Klaanin saarella olevia Matoraneja. Hänen avullaan, kyliin oli järjestetty erilaisia puolustusmenetelmiä ja ansoja, jotta Tärtäläiset eivät iskisi niihin uudelleen. Ta-Matoran oli silloin pukeutunut mustaan, jotta häntä ei tunnistettaisi.<br>\n<br>\nTa-Matoran oli myös käynyt tutkiskelemassa Bio-Klaanin saarta ja sen linnoitusta. Mutta ei hän sinne hyökkäisisi. Miksi ihmeessä? Siellä oli hyviä liittolaisia, joten niitten kansa ei tarvinnut kinastella.<br>\n<br>\nMatoran avasi käärön ja rupesi lukemaan sitä taas. Hän alkoi lukea ääneen, vaikka kukaan ei ollut kuuntelemassa.<br>\n<br>\n<em>Sinä turvaudut mystiseen voimaan,<br>\nmutta joutuvat kuoleman kellot soimaan.<br>\nPedot ja metsästäjät kimppuusi hyökkäävät,<br>\nvoimaa et saa, ennen kuin ne tyyntyvät.<br>\nMuinaisen metsän siimekseen sä meet,<br>\ntakaisin tuut tai et, ovat avaimet metsän rämeet.<br>\nEt tajua sä tätä, mutta tämä tärkeä on,<br>\nälä unohda sitä, tai olet toivoton.<br>\nYksi kuolee, yksi herää,<br>\nvihjeet joudut sä näistä kerää.<br>\nKuolema tai elämä, mysteeri se on<br>\nmutta</em><br>\n<br>\nTeksti meni lukukelvottomaksi, ja Ta-Matoran jäi jälleen pähkäilemään arvoitusta. Hän tiesi, että tekstissä tarkoitettiin juuri tätä metsää. Mutta metsästäjistä hän ei tajunnut. Keitä metsästäjiä? Pimeyden kenties?<br>\n<br>\n<em>Raaz...</em><br>\n<br>\nJoku sanoi hänen nimeään. Kuka se oli?<br>\n<br>\nRaaz oli saanut selville, että Bio-Klaani keräilisi joitain kristallinpalasia. Tutkittuaan asiaa jonkin aikaa, hän huomasi, ettei käärö ja kristallinpalaset liittyneet toisiinsa ollenkaan. Se oli hyvä, koska Raaz ei halunnut ollenkaan Klaanilaisia peräänsä.<br>\n<br>\nPian hän näki kaukana metsässä luolan. Ta-Matoran juoksi sen luo ja huomasi portin. <br>\n<br>\n<em>Sinä turvaudut mystiseen voimaan,<br>\nmutta joutuvat kuoleman kellot soimaan,</em> kuului ääni hänen päässään.<br>\n<br>\nRaaz katseli ympärilleen, mutta ketään ei ollut siellä.<br>\n<br>\n\"En pelkää, tiedän sen\", Matoran ajatteli.<br>\n<br>\nHän tutkiskeli porttia ja pian se avautui. Luolan sisällä oli kaksi patsasta, toinen oli kultainen, toinen musta. Vaikka luola oli ikivanha, kummassakaan ei näkynyt iän merkkejä.<br>\n<br>\nRaaz kulki patsaiden ohi ja tunti outoa tunnetta sisällään. Hän jatkoi matkaa, kunnes näki jälleen kaksi patsasta. Mutta näistä kumpikin oli Ta-Matoranin kädessä olevan käärön värisiä. Patsaiden silmät hohtivat punaisina, jolloin Raaz vähän perääntyi.<br>\n<br>\n<em>Raaz...</em> Ääni kuului jostain taas.<br>\n<br>\nRaaz kulki silloin patsaiden ohi, kunnes huomasi olevansa jälleen metsässä. Luolan ulkopuolella. Mutta luolaa ei ollut hänen edessään enää. Vaan alaspäin vievät portaat. Ta-Matoran meni alaspäin, kunnes putosi.<br>\n<br>\n<em>Sinä turvaudut mystiseen voimaan.<br>\nmutta joutuvat kuoleman kellot soimaan,</em> kuului jokapuolelta ikuisuudelta kestävän pudotuksen aikana.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1322,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-11-05T00:05","content":"<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<br>\nAmiraali katsoi komentokeskuksen panssarilasin läpi sotalaivansa kannen kaaosta. Hän nojasi oikealla kädellään ikkunaan eikä näyttänyt ryhtinsä puutten takia itseltään. Hän tiesi hyvin, ettei Rautasiipi ollut täydessä terässä muututtuaan Uuden Sukupolven koulutustiloiksi, mutta tällaisen epäonnistumisen piti olla mahdottomuus. Nazorak-joukot eivät olleet onnistuneet järjestäytymään remontoidussa laivassa, ja klaanilaiset kykenivät rellestämään ja listimään hajanaisia torakkajoukkoja, jotka käyttäytyivät kuin mitkäkin Skakdit. Maihinnousuihin tarkoitetut meritankit taas olivat jalkaväensuojaussiivekkeineen ja hitaasti liikkuvine tykkeineen aivan liian kömpelöitä osuakseen liikkeellä pysyviin klaanilaisiin.<br>\n<br>\n002:n synkistyneeseen mieleen valoa toi kuitenkin keulan suunnalta lähestyvä näky: SS Rautasiipi oli onnistunut organisoimaan täydet kaksi tusinaa laivastonsinisillä rintapanssareilla ja säkenöivän kirkkailla kivääreillä varustettua torakkasotilasta, jotka hölkkäsivät täydellisessä muodostelmassa ja aseet tanassa marssiaskel kerrallaan kohti klaanilaisten kuolemaa. Näky joka lämmittäisi jokaisen sosiaalisesesti hyväksyttävän Nazorakin torakanmieltä.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nTroopperin liekit kärvensivät Rukin alapuolella vielä yhden Nazorakin. Veden Toa koetti sulkea taistelun äänet mielestään kavutessaan metallisia tikapuita ylös kapean putken sisällä. Kylmä metallipuola kerrallaan hän loittoni torakoista, mutta samalla myös Troopperista. Hän oli kuulevinaan tulen Toan huutavan jotain provosoivaa Nazorakeista ja höysti kommenttiaan tulihuumorilla, mutta Ruki ei kuunnellut. Hän teki kaikkensa pitääkseen itsensä kasassa kaaoksen keskellä.<br>\n<br>\nJuuri kun Ruki oli heilauttamaisillaan itsensä ylös, kuuli hän altaan räjähdyksen. Taistelun äänet päättyivät kuin seinään, ja veden Toa jähmettyi täysin. Klaanilaisen miekka vaikeni.<br>\n<br>\n<em>Troopperi...</em> Ruki ajatteli. Häneen iski samanaikasesti suru, pelko, huono olo ja katumus. <em>Lähdin tälle matkalle, koska tahdoin auttaa Klaania. Nyt yksi soturi menehtyi takiani.</em><br>\n<br>\nEikä se edes ollut Rukin mielessä pahin ajatus. Häntä hirvitti huomata, kuinka tasaväkistä kamppailua ajatus klaanilaisen kuolemasta ja oman kuoleman pelko kävivät hänen päänsä sisällä. Sinisten käsien ote tikapuista puristui, eivätkä jalat totelleet. Metalliset seinämät tuntuivat murskaavan Rukin, eikä hän kyennyt hengittämään. Eikä varsinkaan puolustautumaan. Hän vain odotti hetkeä, jolloin torakat katsoisivat putkeen ja rei'ittäsivät hänet.<br>\n<br>\nVeden Toa oli aivan varma, että hän kuolisi tähän kapeaan, metalliseen tilaan.<br>\n<br>\nKaikki kuitenkin muuttui, kun alhaalta kuuluikin naurua. Mutta sitä ei pidetty torakkain suulla.<br>\n”Onnistuinko minä hämäämään teitä tällä naamaritempulla kaksi kertaa? Muistakaa ensi kerralla odottaa savun hälvenemistä ennen kuin oletatte Kanohi Haun kantajan kukistetuksi.<br>\n<br>\nLiekkien ja kiväärien, miekkojen ja keihäiden sinfonia alkoi jälleen ja Ruki palasi tähän maailmaan.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="527" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/IDHFJxMhMhs" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/IDHFJxMhMhs</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoron nopeat sivallukset ja Sugan voimakkaat lyönnit muodostivat teräisän suojavallin Nazorakein ja klaanilaisten välille. Kummallisesti Tronien akvaarion päälle retkottamaan asetettu Lignok alkoi virota juuri sopivasti, kun klaanilaiset saivat päihinsä tutun äänen.<br>\n<em>Hyviä uutisia kaverit! Klaanilaisia näköpiirissäin!</em><br>\n<br>\nMiekkailevat jään Toat eivät ehtineet intensiivisessä tilanteessa tarkistaa väittämää, mutta kalaisan sankarin sanoihin oli syytä luottaa.<br>\n”Jos harppuunani olisi kunnossa...” Matoro puhisi miekaniskujen lomassa, ja mäjäyttipä hän yhden torakan pois sutjakkaasti singotulla jäänkimpaleellakin. ”...puolet teistä riippuisi tuosta ilmatorjuntatykistä päät alaspäin-”<br>\n”Rumasta ilmatorjuntatykistä rumat päät alaspäin.”<br>\n”Kiitos Suga. Rumasta ilmatorjuntatykistä rumat päät alaspäin ja loput löytyisivät saman tykin piipusta <em>molemmat päät</em> alaspäin!”<br>\n<br>\nYksi Nazorak onnistui miltei kohottamaan kiväärinsä piipun kunnolliseen tähtäysasentoon, ennen kuin huomasi hävinneensä kalalle.<br>\n<br>\n”Tuo ei ollut ehkä ihan parhaimmistoasi,” Suga puhisi jakaessaan iskuja. ”Mutta olosuhteisiin nähden ihan hyvä. Eihän tässä saa happeakaan otetuksi huitomisen lomassa. Ja SINÄ et saa enää koskaan happea!”<br>\n<br>\nTorakan kurkku purskahti auki roiskaisten vihertävää tahnaansa Sugan kasvoille. Klaanilais-konkarin ilmekään ei värähtänyt.<br>\n<br>\n”Okei, ei tuokaan mikään laadun ähky huipentuma ollut.”<br>\n<br>\n<em>Elkää luovuttako, löydätte varmasti sisäisen runoilijanne ennen pitkää. Meissä kaikissa asuu sanaseppo,</em> kaikui pirteä ääni jään Toain mielissä.<br>\n<br>\nYhtäkkiä jään elementaalihyökkäykset saivat seurakseen liekin voiman, kun Bloszar liittyi taisteluun. Hän jäi kuitenkin pitämään toista suuntaa Hain kanssa, joka oli vaihtanut tilapäisesti säilänsä Nazorak-kivääriin, joka oli tullut ranteen tiimoilta poikki silpaistun käden koristamana. (”Kiva lisäosa, Hai-mies.”) Veden ja jään Toan silmissä loisti uusi, vihainen hehku. Hän ei ollut enää SS Rautasiivellä, hän oli kotisaarensa juoksuhaudoissa. Nazorakit eivät päässeet etenemään Kanohi Raun takaa tuijottavien silmien ja niiden hyvän liittolaisen, kiväärin tähtäimen tehdessä tiivistä yhteistyötä joka myös kuoleman jakamisena tunnetaan.<br>\n<br>\n”Lignok!” Ko-Matoralainen Korek huudahti huomatessaan maahan valahtaneen, tajuttoman ystävänsä. Hän ja Merkol kirmasivat kahden klaanilaisrintaman väliin ja kumartuivat Onu-Matoralaisen tiedottoman kehon ylle ja koettivat ottaa selvää josko tämä hengitti. Olkar ja Gefel jäivät Bloszarin ja Hain rinnalle ja koettivat pitää torakat matkan päässä. Sadje näytti taistelun keskellä eksyneeltä, mutta piti tikaria käsissään kumminkin.<br>\n<br>\nBloszar ja plasmakanuuna kuitenkin vaihtoivat rintamaa kolmen askeleen saattelemina, Sugan, Matoron ja Tronien puoli puski kuitenkin enemmän vihulaista sankarein niskaan. Aseen polttavat ammukset olivat juuri tiputtamassa tämän sivustan toista Nazorakiaan, kun halki laivan kiiri jonkinasteinen Nazorakinkielinen huuto. Samassa torakat vaihtoivat täysin strategiaansa ja lopettivat hyökkäyksen. Taistelu jatkui, vaikka torakat ottivatkin selvästi etäisyyttä. Yksi, eksyneen näköinen ja siniseen hattuun sonnustautunut torakanrääpäle jäi ihmettelemään paikalleen noin kymmenen metrin päähän. Bloszar ei tahtonut tappaa surkean näköistä oliota, mutta sitten laukaus tapahtui. Jostain piilosta ammuttu pienoisohjus oli räjäyttää Tronien akvaarion säpäleiksi. Bloszarin silmien surumielinen katse muuttui samassa vihaksi, ja liipasin vedettiin pohjaan. Sen sekunnin jälkeen tulen Toa ei osannut enää sanoa, oliko sormen liike ollut tiedostamaton vai harkittu, mutta katumus iski, kun hän näki aseistamattoman torakan huutavan tuskaansa ja kierivän maassa, suuri osa alaruumistaan vihreän veritahnan peitossa.<br>\n<br>\nNazorakit jatkoivat perääntymistään jättäen lajikumppaninsa maahan kärsimään. Hetken kuluttua sinihattuista raukkaa huomioimatta ainoat klaanilaisten näkyviin jääneet Nazorakit olivat kymmenet ja taas kymmenet maassa retkottavat tapukset, joista muutama vielä liikkui tuskallisesti loppujen ollessa pelkkiä raatoja tahi mömmökasoja.<br>\n<br>\n”Mitä kummaa ne puuhaavat?” Gefel äimisteli. ”Emmehän me voineet voittaa? Se ei olisi niin helppoa?”<br>\n”Äänessäsi on liikaa optimismia,” Hai varoitteli. ”Luulisin niiden perääntyvän ja järjestäytyvän. Niillä on kaikki edellytykset vain tulittaa meidät mataliksi, kunhan kaaos väistyy.”<br>\n<br>\nKaaos väistyi.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Musiikki voisi myös.</dd></dl>\n”No voi Karzahni.”<br>\n<br>\nSamassa kansi kuitenkin tärähti, kun punainen haarniska laskeutui raskaan kuuloisesti klaanilaisten keskelle.<br>\n”Joy, ehdinkin jo ihmet-”<br>\nKäden entinen kenraali kuitenkin hiljensi Sugan käsimerkillään. Joukkion vaietessa lähestyvät marssiaskeleet kuuluivat selvemmin ja selvemmin.<br>\n”Tarvitsemme panttivangin” Killjoy totesi ykskantaan.<br>\n”Panttivangin?” Hai kyseenalaisti suunnitelmaa. ”Eikö näiden koko pointti ole se, että näitä on näin paljon. Kuka olisi niin tärkeä, ettei mukamas olisi uhrattavissa?”<br>\n<br>\nMarssiaskelet lähenivät hetki hetkeltä, klaanilaisten aika oli käymässä vähiin. Vahvistukset olivat tulossa.<br>\n<br>\nKilljoyn kypäräinen pää heilahti lasisen komentosillan suuntaan. Teleskooppisilmällä varustettu Matoro oli ainoa joka näki Joyn ehdotuksen.<br>\n”Onko tuo... Amiraali?”<br>\n”002 itse. Nazorakin johtoportaan numero kaksi”, Killjoy varmisti. Suurin osa klaanilaisista tunsi kyseisen torakan maineelta: ylpeä merikarhu johti torakkain laivastoa suhteellisen itsenäisesti ja pukeutui hulppeisiin kaapuihin. Yksikään järjestön jäsen ei kuitenkaan ollut kohdannut tätä nilkuttavaa torakkapäällikköä kasvotusten.<br>\n”En tahtoisi olla ilonpilaaja”, Sadje pisti väliin. ”Mutta eiköhän tuo ole aika vahvaa panssarilasia. Millä meinasit päästä siitä läpi?”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="527" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/f5iHt6OH9zI" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/f5iHt6OH9zI</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Ammun sitä kaikella.”<br>\n”Kaikella?”<br>\n”Ihan hiton kaikella.”<br>\n<br>\nSamalla hetkellä Killjoyn rakaettisaappaat käynnistyivät ja punainen haarniska nousi ilmaan voimakkaiden moottorien avulla. Vaarallisen näköisiä Zamoreja rakettimaisine kavereineen alkoi heti sinkoilla joka suunnasta Metsästäjää kohti, mutta nopeasti liikkuva ja raskaasti aseistettu hahmo tiesi selviävänsä kohteensa luo.<br>\n<br>\n”Yksi ei yksinkertaisesti tuhoa komentosiltaa...” hän huusi ilmassa.<br>\n<br>\nRautasiiven ilmatilan puoleenväliin päästyään Killjoy näytti hajoavan osiksi. Todellisuudessa kyse oli kuitenkin aivan hemmetinmoisesta määrästä ohjuksia ja ammuksia ja Joysta itsestään, jotka kaikki jatkoivat matkaansa kohti komentosiltaa.<br>\n<br>\n”Mutta minulla ei olekaan yhtä vaan MONTA OHJUSTA!”<br>\n<br>\nJATAMM-KLBAMMOBAMMM!<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">...ja tämän musiikin voikin lopettaa tähän.</dd></dl>\n***<br>\n<br>\nAmiraali katsoi, kun ikkuna räjähti hänen naamalleen. Lasinsirpaleita ilmassa, ja sitten punainen haarniska nappasi torakkajohtajaa vatsan kohdalta. 002 tunsi nousevansa ylös huoneen katon noustessa romahtaessa alas. Seuraavaksi harppuunajalkainen upseeri lensi Killjoyn kovassa metalliotteessa ilmojen halki, kohti klaanilaisrinkiä. Zamorit olivat lopettaneet Joyn tulittamisen tämän päästyä komentosillan tuntumaan, mutta ilmeisesti muutama ammus oli osunut rakettimonoihin, kaksikon laskeutuminen oli nimittäin enemmänkin romahdus.<br>\n<br>\nTappajakyborgi-amiraali -yhdistelmä iskeytyi kipeän kuuloisesti metalliseen kanteen. Kesti hetki, ennen kuin sekava Klaanilaisjoukko tajusi, mitä oli tapahtunut. Komentosillan julkisivu oli romahtanut, ja nyt Joy oli puolitajuissaan maassa Amiraalin vieressä.<br>\n<br>\nMatoro puristi tiukasti ionikatanaansa. Hän yritti parhaansa mukaan saada tilanteesta edes jonkinlaista yleiskatsausta, mutta se osoittutui vaikeaksi. Koko porukka oli parhaillaan kannella. Heidän oikealla sivustallaan oli jonkinlainen väliaikaiskatos ja vasemmalla puolella avointa kantta ties kuinka pitkään. Oman lisänsä sangen epäkauniiseen maisemaan toivat muutamat torakanraadot, epämääräiset varusteet ja kaikenlainen roju, mitä kannella oli. Muunmuassa komentosillan materiaalia lojui yhden Joyn kääntämän panssarivaunun kappaleiden seassa. Nazorakit olivat epäilyttävän hiljaa, ainoastaan marssin ryminä kuului.<br>\n<br>\nMatoron oikealla puolella oli Summerganon, joka oli yrittänyt pitää nazorakeja loitolla maasta poimimallaan zamor-kiväärillä. Nyt hän vain kuulosteli huolestuneen näklisenä. Hieman taempana oli Hai sekä tämän laivan miehistön jäsenet. Lignok makasi heikon oloisena maassa hänen toverinsa yrittäessä auttaa tätä. Sadje oli hämillään ja yritti hakea turvaa muusta matoranjoukosta.<br>\n<br>\nBloszar roikotti yhtä barettipäistä, haavoittunutta torakkaa kiinni tämän käsistä. Tulen Toa kuitenkin katseli yllättävän säälivästi panttivankiaan. Klaanilaisen toisessa kädessä kohosi taivasta vasten uhkaavan näköinen tuliase, joka oli hetki ennen Nazorakien perääntymistä osoittanut tulivoimansa. Blozin vieressä Tronie virnisteli sinivihreästä akvaariostaan käsin.<br>\n<br>\nVälittömästi hetkellä, kun Joy iskeytyi vieraansa kanssa kanteen, tilanne sähköistyi. Oliko totta, että torakoiden toiseksi korka-arvoisin johtaja oli käytännössä heidän vankinaan?<br>\n<br>\nAmiraali yritti välittömästi suorittaa nilkkaavaa nousuaan, mutta Summerganon oli nopeasti syöksynyt Torakkaa kohti ja nappasi tämän kädet selän taa. Voitonriemu paistoi Jään Toan silmistä.<br>\n<br>\nIlme kuitenkin muuttui pikaisenlaisesti, kun torakat tulivat esiin. Ällistyttävän siistissä muodostelmassa ja korein haarniskoin varustautuneet Nazorakit tulivat esiin, jokaisesta suunnasta samanaikaisesti. Klaanilaiset saivat kuitenkin kiittää onneaan, että vastassa oli vihollinen joka odotti tulikäskyä. Skakdien käsissä panttivangit olisivat tuskin auttaneet penniintyneen puupalon vertaa, Nazorakit olivat kuitenkin huomattavasti järjestäytyneempi vastus. Niinpä torakat tyytyivät kohottelemaan aseitaan ja varmistamaan asemiaan klaanilaisten ympärillä.<br>\n<br>\n”Tämä ei pääty hyvin”, Hai mutisi klaanilaisten perääntyessä aina vain pienemmällä alueelle. ”Olen kokenut tämän ennenkin. Ja näilläkin on taatusti tarkka-ampujia.”<br>\n<br>\nKlaanilaisilla ei ollut enää tilaa perääntyä. Sankareiden selät ottivat toisiinsa kiinni, Lignokin liki tajuttoman kehon lojuessa muutaman metrin päässä. Sinibaretti alkoi myös vaipua tiedottomuuden toiselle puolen. Amiraali osoitti harppuunajalallaan maahan luhistunutta Onu-Matoralaista suoraan kasvoihin.<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Jälleen kerran on minun osoitettava kiitokset, tässä tapauksessa Matorolle, joka auttoi minut muuannen kirjoituslukon yli, eli siis hän kirjoitti aika paljon tästä. Tänks mate. Lisäksi kiitos Joikuboylle puolesta tämän osan musiikeista. Ja tosiaan, olen pahoillani, minun on taas kehotettava tätä porukkaa olemaan postaamatta soolona. Mutta pian. Pian.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1323,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-11-05T12:30","content":"<strong>Tuntematon sijainti</strong><br>\n<br>\nRaaz näki vihdoin valoa ja tömähti suoraan maahan. Hänen olo tuntui oudolta. Metsää ei näkynyt missään. Raazin edessä oli se luola, johon hän oli joutunut äsken. Ta-Matoran meni sen sisään, mutta silloin siellä ei ollut kahta patsasta, niin kuin viime kerralla. Vain hämähäkinseittejä ja rikkoutuneita aseita.<br>\n<br>\nRaaz kulki eteenpäin vähän pelokkaana, kunnes kaatui. Hän katsoi mihin oli kaatunut ja näki kuolleen Toan, jolla ei ollut silmiä tai jalkoja. Toan vasen käsi näytti proteesilta, eikä siinä näkynyt iän merkkejä. Hänen naamiota Raaz ei tunnistanut.<br>\n<br>\nRaazin katsellessa ympärilleen, hän huomasi lisää Toien kuolleita ruumiita. Näky oli pelottava.<br>\n<br>\n\"Mi-mitä heille on tapahtunut?\" Raaz ajatteli mielessään.<br>\n<br>\nHän lähti juoksuun. Hänen edessään oli parin minuutin päässä luolan suuaukko ja siitä poistuttuaan, hän oli jälleen samassa metsässä.<br>\n<br>\n<em>Kuolemasi koittaa tänään Raaz...</em><br>\n<br>\nMatoran perääntyi kuultuaan tuon. Hän päätti palata luolaan, mutta se oli jälleen kadonnut.<br>\n<br>\nRaaz avasi käärön, mutta tällä kertaa, sen sisältö oli muuttunut. Siinä ei ollut enää sitä samaa runoa, vaan yksi lause. <br>\n<br>\n\"Kuolemasi koittaa tänään\", Raaz luki ja perääntyi sitten. Hän yritti muistella sitä runoa.<br>\n<br>\n\"Sinä turvaudut mystiseen voimaan,<br>\nmutta joutuvat kuoleman kellot soimaan.<br>\nPedot ja metsästäjät kimppuusi hyökkäävät,<br>\nvoimaa et saa, ennen kuin ne tyyntyvät\", Raaz ajatteli. <br>\n<br>\nSitten hän kuuli jälleen ääniä. Hän katsoi taakseen ja huomasi sieltä tulevan monia hahmoja. Raaz lähti juoksuun, kunnes huomasi Matoran-kylän valot.<br>\n<br>\n\"Pelastus\", Raaz ajatteli ja kiihdytti vauhtiaan. Hän olisi pian perillä. Vain 10 metriä. Mutta sitten, hän tunsi kamalaa kipua. Hän katsoi ruumistaan ja huomasi siinä tikarin. Hänen voimansa ehtyivät. Raaz oli todella lähellä yhtä asumusta.<br>\n<br>\n\"Voi ei...\" Raaz ajatteli, kunnes kaatui maahan.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nEräs Ga-Matoran, nimeltä Nehl, lähti pienelle lenkille. Hänen lenkkinsä päättyi, kun hän kaatui. <br>\n<br>\n\"Mitä ihmettä?\" hän ajatteli, kunnes huomasi, että tiellä oli Ta-Matoran.<br>\n<br>\nGa-Matoran lähti sen luo ja otti käärön Ta-Matoranin kädestä. Hän avasi sen, mutta siinä luki vain yksi sana.<br>\n<br>\n<em>Bloszar.</em><br>\n<br>\nMutta Nehl ei keskittynyt siihen, vaan katseli Ta-Matorania, kunnes huomasi hänen olevan kuollut.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1324,"creator":"Blezer","timestamp":"2011-11-05T19:28","content":"<strong>Klaanin porttien ulkopuolella.</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/umWlOqVU3iE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/umWlOqVU3iE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKolme matorania käveli soratietä klaanista länteen. Foope, punaoranssi ja kaikin puolin stereotyypisen näköinen ta-matoran jolla on maskina Kakama. Samqpa, Akakua maskinaan pitävä oranssin sekä violietin värittämä Onu-matoran joka on selvästi joukon pisin, muttei jämerin. Tämä titteli menee Oknasisevelle, kuka on joko kolmikon harteikkain matoran. Väritykseltään hän on sininen ja vihreä eikä hänen kansallisuudestaan oikein voi mennä sanomaan mitään.<br>\n<br>\nKolmikko oli matkalla tosiaankin länteen, matorankyliä kohti tapaamaan Geretiä. Hänestä josta Foope oli Hallanyönä kertonut tarinaa kahdelle muulle hänen mukanaan liikuvalle matoranille.<br>\nPitkän hiljaisuuden jälkeen Samqpa tokaisee hieman ujohkosti: ”E-e-e-eikös me-me-me meidän pitänyt ol-la-la-la... Te-te-te-tekemässä hommia Klaanin linnoituksessa juuri nyt?” <br>\nFoope on hetken hiljaa miettien ja vastaa sitten reippaasti ” Noh äeiköhän nuo osaappi hoitaa hommasa ihan yksin siellä... Ei kukaa huomaa et mye ollaa edes kateissa.”<br>\nOknasisev vain käveli hiljaa ryhtisuorassa kuten hänellä oli tapana, kun Foope ja Samqpa jutustelivat enemmän ja vähemmän mukavia Geretistä ja Ratsuttomasta päättömästä ratsumiehestä.<br>\n<br>\nMatka sujui aika verkkaasti vaikka kolmikko ei liikkunut mitenkään huimalla vauhdilla. Pian he olivatkin jo perillä yhdessä rantaa lähellä olevassa matorankylässä. Silloin Foope tokaisi omaan tapaansa erittäin reippaalla äänellä ”Nooh sen heebon talo tais ol' tuel päe...” Hän osoitti vasemmalle omituisesti oikealla kädellään.<br>\n<br>\n<strong>Matoran-rantakylä: Geretin rantamökki</strong><br>\n<br>\nFoope asteli erityisen ryhdikkäin askelin kohti Geretin rantamajan ovea ja etesi koputtamaan sitä ilmaisee asiansa Geretille erityisen mukavalla äänellä ”Joo totanoin... Et sää varmaa enää oo vihane siitä pokeri pelistä ethä´?” Ja ennen kuin oventakaa ehti kuulua mitään hän jatkoi ”Et? No sepä hyve... Mye tullaa sisille sitte okke?... Okke...” Tämän jälkeen Foope suorastaan ryntää sisälle Samqpan ja Oknasiseven seuratessa häntä.<br>\n<br>\nMökki oli yhtäsotkuinen kuin viimekerrallakin hänen käydessään siellä, Mutta jotain oli muuttunut.<br>\nMökki oli aavemmaisen kylmä ja hämärä. Kaikki ikkunat olivat teljetty sisältäpäin. Tämä ei kuitenkaan ollut nähtävissä ulkopuolelta taloa. <br>\n<br>\nKolmikko eteni suhteelisen varovaisin askelin kohti mökin keittiötä missä Gereti Fooopen sanojen mukaan viettää suurimman osan ajastaan ollessaan kotona. Heidän astuessaan keittiöön siellä odottaa suorastaan hyytävä näky. Gereti makasi maassa ja hänen vielä toistaiseksi palava sydänvalo oli todella himmeä. Geretin ruumis suorastaan höyrysi. Foope kummasteli tätä kylmettävää näkyä tarkemmin ja tökkäisi ruumista hieman. ” SE ON JÄÄKYLMÄ!?” Foope huudahtaa jokseenkin hämmästyneenä ja pinkaisi ylös melkein kolauttaen päänsä pöydänreunaan. Pöydältä hänen silmiinsä sattui kirja. Se oli apposen auki keskellä pöytää. Kirjan vieressä oli vasara ja umpijäätynyt ja puoliksi hajonnut taltta. Samqpa änkyttää säälittävästi ”Mi-mi-mimitä tä-tätätämä on?”<br>\n<br>\n<br>\n*****<br>\n<br>\n<strong>Samarxxan, Uhkaavasti Klaaninsaarta kohti lipuva necropolis.</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/uRCHKdeusNE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/uRCHKdeusNE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTohtori Ocsid käveli stereotyypisen pahiksen tapaan edestakaisin Samarxxan ruttosiivessä.<br>\nKädet selkänsä takana puuskassa. Hän odotti jotain, Tai pikemminkin jotakuta.<br>\nAstellen ympäri ruttosiipeä Ocsid tarkasteli samalla ympäristöään. Tuttua, mukavaa, kotoisaa, mutta ennenkaikkea ihanan veristä, apeaa, ja kalpeaa näkymää joka ympäröi ruttosiiven häkkejä sekä suhtkoht suuria myrkyn... Tai sanotaanko ruton vihreää hohkaavia kanistereita.<br>\n<br>\nOcsid hieroi leukaansa edeten pitkin Ruttosiipeä kohti necropoliksen keskustaa ja samalla tämän kyseisen laitteen hermokeskusta. Siellä istui ratsunsa selässä aina niin ankean näköinen Uumes. Surmanritarien kaartin kenraali. ”Uumes... Onko sitä kirottua skaaakdia vielä näkynyt?” Murahti Tohtori, Uumekselle. ”Ei ole” tokaisee Uumes kylmällä ja hitusen kaikuvalla äänellään.<br>\n”No voi hyvä ihme... Olemme odottaneet sitä kirottua kyynistä rupusakkia jo kovin pitkän tovin... Joudumme pian aloittamaan projekti RUTON! Ilman niinsanottua 'lastenvahtejamme' ” Ocsid naurahtaa ylimielisesti. Uumes ei vastaa tähän mitään vaan jatkaa ankeasti istumistaan ratsunsa selässä.<br>\n<br>\nTohtori Ocsid palaa takaisin Ruttosiipeen helpottunut ilme kasvoillaan. Hän hieroo käsiään ajatellessaan ääneen. ”Tämä suunitelma on niin suuri voitto Ylilordin suunitelmissa, että hänen on pakko ylentää minut. Silloin pääsen palojon parempaan asemaan rutonlevityksessä... Strateegisesti puhuen. Samalla nappaan tuolta saarelta kaikki sen pienet primitiiviset asukkaat osaksi loputonta epäkuolleiden ARMEIJAAANIIIH! ARHARHARHARHAAAA!” Tohtori Ocsid nauraa hieman liiankin stereotyypisesti kävellessään Ruttosiiven läpi ties kuinkamonetta kertaa.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nSamaan aikaan Sotilas-siipeä kohti matkaava Uumes keskustelee yhden uskollisen kannattajansa kanssa... ”Kultistit aistivat saarelta yhden Surmanritarin. Sen on pakko olla karkulaisemme.”<br>\nUumeksen kätyri sanoo kylmällä ja tunteetomalla äänellä esimiehelleen.<br>\n”Ja kuinka varmoja olette, että se on hän.” Uumes huokaa mulkoillen mustaan kaapuun sonnustautunutta matorania vierellään. ” Sen on pakko olla... Kultistit eivät aisti saarelta kuin yhden taikaa käyttävän yksilön. Taikaessansi on liian vaha ollakseen minkään primitiivisen shamaanin tai maagikon.” Uumeksen uskollinen alamainen vastaa omalla kylmällä ja ilmeetömällä äänellään. Uumes vetäisee suurehkon riimumiekan tupista. Se ei kuitenkaan ole hänen omansa. Hän silvelee miekan terää myhäillen. ”Me loimme hänet... Me annoimme hänelle kaiken.. Ja ME suojelimme häntä, Mutta mikä on kiitoksemme? Ensin hän aloittaa kapinan, Tuhoaa Salaxxen, Murskaa Yliloodrin suunitelman, Mutta ei enään! Tänä yönä hän saa kuolla. Oman riimumiekkansa terästä!”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1325,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2011-11-06T09:46","content":"<strong>Eräs saari</strong><br>\n<br>\nEräs vihreä marjanpoimijamatoran katsahti alas melko syvään kuoppaan ja jäi tuijottamaan tyhjyyteen hämmästyneenä.<br>\n<br>\nKuopan kohdalla makasi sekalainen massa, joka päästeli painajaismaisia ääniä ja imi vähän väliä maata kuopan reunoilta laajentaen sitä. Maa-aines katosi mustavalkoiseen massaan, mutta mikään ei näyttänyt laajenevan. Välillä massasta saattoi erottaa sinipunaisen ja oranssin eri sävyjä, mutta ne hävisivät pian.<br>\n<br>\n\"Terve?\" marjanpoimijamatoran sanoi hiljaa järkyttyneen oloisena. Massa ei vastannut.<br>\n<br>\nMatoran järkeili, että massa voisi uhata hänen kotikyläänsä. Siksi järkevin tapa hoitaa tilanne oli ilmiselvästi hedelmätauon pitäminen. Marjanpoimija näytti jo hieman iloisemmalta. Poimittuaan saaren marjoja noin viisisataa vuotta hän kyllä tiesi, mitä kannattaa syödä ja mitä ei. Itse asiassa Matoran oli juuri viemässä pomolleen näytteitä uudesta, hiljattain jalostetusta marjatyypistä.<br>\n<br>\nMatoran kurotti ruskeasta olkalaukustaan marjoja. Niitä oli jäljellä kuusi. Iloisena marjanpoimija otti yhden käteensä.<br>\n<br>\nKuului kirkumista muistuttava outo ääni, ja yhtäkkiä marjoja oli ainakin 128.<br>\n<br>\n\"Kiitos!\" Matoran sanoi vaikka puhuminen oudolle massalle ei tuntunutkaan kovin järkevältä. \"Minulle ei makseta tarpeeksi, jotta kärräisin nämä kaikki pomolle.\"<br>\n<br>\nMustavalkoinen massa äänteli psykedeelisesti ja näytti pursuavan ulos kuopasta. Matoran ei tätä huomannut.<br>\n<br>\n\"Itse asiassa minulle ei makseta mitään\", marjanpoimija sanoi. \"Eikä lomia ole. Tosin ilmaista ruokaa on.\"<br>\n<br>\nMassan ääntely oli jo niin kovaa, että Matoran ei mitenkään voinut jatkaa monologiaan. <br>\n<br>\nPimeys.<br>\n<br>\nMyöhemmin, kun muut työntekijät juoksivat paikalle räjähdyksen kuultuaan jäljellä oli enää entistä syvempi kuoppa ja palanutta ruohoa. Mustavalkoista massaa ei näkynyt missään, vaikka yksi työntekijöistä inttikin nähneensä kuuden olennon lentävän poispäin.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\"><img class=\"postimage\" src=\"http://www.majhost.com/gallery/Mikkolli/BannersAvatars/michael_baayy.jpg\"></dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1326,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-11-08T12:20","content":"<strong>Klaanin sairastupa</strong><br>\n<br>\n\"En ole aikoihin nähnyt mitään tällaista. Toki herra Killjoyn kehossa oli tekeminen orgaanisten osien paikantamisessa, mutta tämä on jo naurettavaa. Suonet... ei mitään muuta. Tämä kaveri on Vahki, ihan puhdas sellainen.\"<br>\n<br>\nKupe raapi päätään Sarajin sairasvuoteen vierellä, tarkkaillen tiiviisti Vahkin kylkeen avattua viiltoa. Hoitajamatoranit kohensivat Sarajin rintaan kiinnitettyjen sähköjohtojen asentoa, tavoitteinaan pitää virran kulku esteettömänä. Paaco rummutti jalkaansa ovensuussa, pyöritellen päätään.<br>\n<br>\n\"Joo, tämä koko häppeninki on minulla muistissa. Te ette varmaan minua tarvitse, mutta jos minä varulta vien tämän kiven tuonne Moderaattorien huoneeseen, niin Kepe saa vähän tutkia sitä, kun palaa matkoiltaan, okei?\" Kupe nyökkäsi moderaattorille, joka katosi rytmikkäästi astellen ulos sairastuvalta, pitäen oudosti hohtavaa sinistä kuulaa käsissään.<br>\n<br>\nYksi hoitajamatoraneista tuijotti Vahkin valottomia silmiä, hämmästellen samalla edessään makaavan olennon monimutkaisuutta. \"Onko hän kunnossa... tai siis, ei tietenkään ole, mutta paraneeko hän?\"<br>\n<br>\n\"Uskoisin niin. Paacon nappaama kauko-ohjattu signaali vain yksinkertaisesti vaikutti hänen aivoihinsa, mutta sen vaikutus hiipuu vähitellen pois. Hänen pitäisi herätä parissa päivässä.\" Kupe riisui tohtorinhanskansa ja kääri nämä siististi roskikseen. \"Tämä kyljenkin vamma on selkeästi vanha, eikä se edes vuoda, joten taidan jättää sen noin. Tämä kaveri ei sentään juokse ympäri maita ja mantuja sinisten palasten perässä...\"<br>\n<br>\nSairasosaston länsisiipi oli Sarajia ja outoa tajuttomana makaavaa takkimiestä lukuun ottamatta täysin tyhjä. Suurin osa pommituksessa loukkaantuneista oli joko päästetty huoneisiinsa toipumaan, tai potilaat olivat muuten vain levottomia sieluja. Kupe ei halunnut miettiä asiaa liikaa, mutta hän olisi toivonut monien vielä makaavan hänen osastollaan... mieluummin siellä, kuin haudassa.<br>\n<br>\nSairasosaston valot sammuivat ja työntekijät poistuivat Kahvioon tauolle. Kupe pysähtyi hetkeksi katsomaan juuri valmistunutta uutta aulaa. Muuten entisensä näköinen atrium oli saanut uuden respapöydän, jonka takana seisoi tyhjä, valtava ja muutenkin luonnottoman oloinen kupolipäinen robotti.<br>\n<br>\nYövuoronsa juuri päättäneenä, Kupe vain syytti aivojaan, luullessaan tyhjän robottihaarniskan käden liikkuvan. \"Taidan tarvita kahvia... paljon kahvia.\"<br>\n<br>\n<strong>Klaanin pihamaa</strong><br>\n<br>\nPilkkopimeässä juokseva reppuselkäinen Matoran vauhkosi yövartijoille, puheen nopeuden lähestyessä Killjoyn karkuunjuoksuvauhtia sinä päivänä, kun Tawa päätti, että Metsästäjän puku menee pyykkiin.<br>\n<br>\n”Te ette ymmärrä. VT pitää saada hereille heti, eikä kohta. Tässä on kuule sellainen artikla, ettei mitään järkeä. Tiedättekö te, kenelle te oikein edes puhutte? Minun legendani kiirrii kau-”<br>\n<br>\n…<br>\n<br>\nMinuuttia myöhemmin murjottava Matoran istahti Kupen kanssa samaan pöytään, uppiniskaisten vartijoiden vaaliessa arkistonhoitajan unirytmiä.<br>\n<br>\n”Pah.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1327,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-11-15T20:59","content":"<strong>Kuusimetsä</strong><br>\n<br>\nBladeVezon ja Paaco talsivat syksyisessä metsässä, ihastellen ruskaa ja tulevaa syksyä. Sankarimme olivat onnistuneet vierittämään toisen maailman Umbran tehtävän ajankohtaa jo ties kuinka kauan. Syyllisyys oli lopulta tullut niin tukalaksi, että kaksikkomme päätti että oli aika lähteä hakemaan tykkiä ja miekkaa havumetsästäjä, joka peitti suurta osaa Klaanin saarta.<br>\n<br>\nPaaco säesti matkaa erilaisilla suusta tulevilla, ja käsiä kaikukoppina käyttävillä äänillä, yrittäen näin parantaa omaa viihtyvyyttään. Valitettavasti itseään järkevänä pitävä Bladis ei pitänyt tästä Paacon musikaalisesta esityksestä niin paljoa ja oli tunkenut kävyt korvareikiinsä.<br>\nKaksikko oli kävellyt metsässä jo muutaman tunnin koska matka oli pitkä. Kultaista ja vihreää haarniskaa kantava moderaattorimme oli pakannut kaksikolle mukaan sushia, josta Bladiskin piti. Kaksikko päätti istuutua lahohkolle puunrungolle syömään eväitään ja muistelemaan yhteisiä seikkailuitaan klaanissa.<br>\n<br>\n”Mitä mieltä olet siitä mystisestä Nimdasta?” Bladis kysyi toveriltaan, mussuttaen suu täynnä riisiä, merilevää ja kalaa. Vihreä maustetahna oli värjännyt moderaattorimme kielen ja hampaat vaaleanvihreiksi ja näytti siltä kuin hän olisi sairas.<br>\n<br>\n”Kaikki hössöttävät siitä Nimdareissusta, jolle melkein kaikki Klaanin isot tyypit lähtivät. Itse en lähtenyt koska se oli ilmiselvä ansa ja minulla on klaanissa jo ihan tarpeeksi riesaa omista fanitytöistäni, jotka eivät jätä minua hetkenkään verran rauhaan”, Paaco sanoi, virnistäen kauniilla kasvoillaan. <br>\n<br>\n”Omasta mielestäni Nimda on todella tärkeä Klaanin tulevaisuuden ja Allianssin sodan uhan takia”, Bladis sanoi, ruuanpalasten lennellessä skakdin suusta. Skakdeille ei tosiaankaan oltu opetettu ettei ruoka suussa puhuta.<br>\n<br>\n”Muuten, kun tuli nyt tämmöinen mieleen klaanista, niin oletko huomannut sitä että minä ja sinä olemme ehkä ainoat vähänkään täysjärkiset moderaattorit tai no ylipäätänsä ylläpidon tyypit? Meinaan sitä että Doxhan on kadonnut Verstaalle jo ties kuinka kauan sitten ja huhujen mukaan hänestä on tullut sen pyörivän keksijän koira tai vastaava, sitten meillä on yks kaks katoava valon toa, Umbra jonka huhutaan olevan hullu. Ei sovi myöskään unohtaa kiintiörahi Makeamme, joka kärsii koko ajan ruuansulatusvaivoista ja on vain moderaattorikokelas koska rahikiintiö tulisi täyteen. Sitten meillä on Same, joka on työllistetty paperityöhön”, Bladis kertoi, painottaen sanomisiaan milloin kallistaen päätään, kun tuli aika kursivoida tekstiä, tai muita tehokeinoja kiinnittää ystävänsä huomio.<br>\n<br>\n”Tuohan on ihan totta, ystäväiseni. Minua terveempää tyyppiä saa hakea”, Paaco sanoi, alkaen yhtäkkiä lyödä käsillään päälakeaan. ”Ne ovat täällä! Ne ovat täällä!”<br>\nBladis ei voinut tehdä muuta kuin laittaa käden otsalleen myötähäpeästä. Tämä oli aivan Paacon tapaista ja siksi hän piti moderaattori-kollegastaan.<br>\n<br>\nKaksikko nousi istumapaikaltaan, pakkasi ruokatarvikkeet Bladiksen selkäreppuun ja alkoivat jatkaa matkaansa kuusimetsien halki. Tuon tuostakin Bladis pysähtyi raaputtamaan liiskautuneita etanoita ja sammakoita jalanpohjistaan ja Paaco potki tuon tuostakin maa-ampiaisten pesiä ja kaikkea mikä oli vähänkään potkittavaa, aina kivistä ja kannoista, sienten itiöemiin ja muurahaisten pesiin.<br>\n<br>\nViimein, uuvuttavan taipaleen jälkeen kaksikko saapui aukiolle, jossa ei kasvanut paljoa puita. Ruoho oli kellastunutta ja aika kuollutta, peittyneenä suurimmalta osin oranssin ja keltaisen kirjavien lehtien alle. Kaksikko alkoi etsiä tykkiä ja miekkaa alueelta.<br>\n<br>\nPaaco käytti hakkuaan haravana, haravoiden sillä aluetta. Kului jonkin aikaa kun moderaattori huhki heiveröisillä lihaksillaan hakun varressa. Bladis hekotti vieressä kun hänen hikinen ystävänsä, joka piti yllä kovankin bodaajan imagoa illuusion naamionsa avulla, oli jo pienoisen haravoinnin jälkeen ihan uupunut ja punainen kasvoiltaan. <br>\n<br>\nPaaco pysähtyi puuskuttamaan, lykäten hakkunsa Bladiksen kouraan. Skakdi jatkoi ystävänsä työtä ja kuinka ollakaan, hakku kalahti aika nopeasti johonkin kovaan, josta kuului metallinen ääni.<br>\n<br>\n”Nyt löytyi jotain!” Bladis sanoi, alkaen kaivaa lehtimattoa. Hän löysi nopeasti mustan miekan ja kultaisin kirjaimin kirjaillun tykin kappaleet, jotka olivat hautautuneina kivan lehtikasan alle.<br>\n<br>\n”Toivottavasti joku Kepe tai vastaava voisi korjata tämän tykin että ystävämme pääsee kotiin”, Bladis sanoi Paacolle, pidellen voitonriemuisena tykinkappaleita ja miekkaa käsissään.<br>\n<br>\n”Tuo miekka on todella hienoa käsityötä”, Paaco sanoi, ottaen mustan miekan ystävänsä käsistä ja ihastellen sitä aurinkoa vasten. Miekka välkehti auringossa, vaikka olikin musta.<br>\n<br>\n”Nyt voimme lähteä hyvissä mielin tapaamaan ystäväämme Matoran Umbraa”, Paaco sanoi, laittaen miekan Bladiksen reppuun. Bladis laittoi tykin kappaleet varovasti reppuunsa ja toivoi hartaasti että nämä tarvikkeet auttaisivat heidän ystäväänsä lähes mahdottomassa tehtävässä päästä takaisin toiseen maailmankaikkeuteen.<br>\n<br>\nKaksikko aloitti lehtevän ja kostean kotimatkan kohti klaania...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1328,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-11-16T19:29","content":"<strong>Ämkoon Veljeskunnan saari, ranta</strong><br>\n<br>\nKaaoksen keskellä juokseva ilman Toa kailotti improvisoituja sotahuutojaan, väistellen samalla ilmassa viuhuvia ammuksia, jotka koostuivat Nazorakien ammuksista, Matoranien nuolista ja epämääräisistä sirkuttavista objekteista, joita KooBee ei halunnut tutkia tarkempaa.<br>\n<br>\nTavarakuljetukset etenivät pitkin rannan reunaa ja KooBeella ja Matoraneilla oli tasan yksi tehtävä: Kaaos. Kovaan ääneen hoilottava Koobee yritti vetää huomion itseensä, viskoen elementaalivoimillaan haketta ja muita esineitä pitkin Nazorakien rivejä. Kontit kaukana hänen takanaan saivat edetä verrattaen rauhassa Torakoiden tulen keskittyessä juoksevaan hulluun.<br>\n<br>\nRantaviivaa pitkin juostessaan KooBee ehti hetken katua lähtöään saarelle. Hän ei kuitenkaan miettinyt kauaa, uuden sotahuudon pälkähtäessä hänen mieleensä.<br>\n<br>\n\"GURBALANZOIGGULA! HERBALANDEERA! GUGLÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!\"<br>\n<br>\nEturintaman Nazorak hautasi päänsä kasvoihinsa häpeästä. Vain sekuntia myöhemmin käsien raosta törrötti Matoranin nuoli, joka sai pään leimahtamaan liekkeihin. Tuskainen operaatio läpi rannan vain jatkui jatkumistaan.<br>\n<br>\n<strong>Vahkin maassa makaavat puolikkaat, muutama kymmenen metriä taistelevasta parivaljakosta</strong><br>\n<br>\nSivummalla taisteleva Torakka ja Ilman Toa eivät olleet näkemässä, kun syttyneet valot vilkkuivat hetken tuhoutuneen Vahkin silmissä. Muistikuva. Yksinäinen muistikuva kaukaisesta sodasta ja sen kaatuneista. Yksin tantereella seisova Vahki katsoi mustan Toan astelevan hänen viereensä, vetäen tämän pois savuavalta kentältä.<br>\n<br>\nJa sitten valot sammuivat ja kipinä rasahti Vahkin aivoissa. Muistikuva katkesi, niin katkesi kaikki muukin.<br>\n<br>\n<strong>Ilmalaiva, matkalla kohti Metru Nuita</strong><br>\n<br>\nOranssin kuulan hehkuminen oli päättynyt ja salamatkustaja veti itseään tiiviimpään tilaan matkatavaroiden sekaan. Ohi kulkenut Toa-vartija ei huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa ja matka jatkui rauhassa. Kääreisiin kietoutunut hahmo ei voinut kuin toivoa, että outo reaktio ei tapahtuisi uudestaan.<br>\n<br>\n<strong>Xia, Mustan Käden salainen tukikohta</strong><br>\n<br>\nHetki sitten tuskissaan kiemurrelleet Vahkit olivat päässeet tolpilleen, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Hiljaisesti toimiaan jatkaen osasto pyöri jälleen normaalisti. Yksikään Vahkeista ei pihahtanut muistikuvasta, joka kuin maagisesti oli heistä jokaisen mielessä.<br>\n<br>\nSota...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1329,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-11-17T21:14","content":"<strong>Umbrien mielilinkki</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/OO2qvLTu9ns" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/OO2qvLTu9ns</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nKuvittele että joudut elämään toisen olennon, toisen itsesi elämän muistojen läpi. Näet ja tunnet lähes kaiken mitä toisen maailman vastineesi on joutunut käymään läpi, samalla kun hän käy läpi sinun muistojasi ja saa niistä kuvan sinun elämästäsi, suruineen, iloineen ja muine asioineen. <br>\nNyt kaksi sankariamme, kaksi Umbraamme, joista toinen on Painovoiman matoran toisesta maailmasta ja toinen valon toa ja moderaattori tästä maailmastamme, ovat joutuneet toistensa mieliin ja käymään läpi toistensa elämiä.<br>\n<br>\nValon toa Umbra on siirtynyt violettimustan matoranin ruumiiseen ja elämään toisen maailman vastineensa elämää kun taas ulottuvuusmatkaajamme on taistelemassa Avra Nuilla Moderaattori Umbran pahaa puolimakuta veljeä vastaan..<br>\n<br>\nSukeltakaamme syvälle mielen ja muistojen eriskummalliseen maailmaan!<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/N0mhtDAJjqs" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/N0mhtDAJjqs</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nModeraattori Umbra näki edessään suuren varjo-osapyörteen, joka humisi pahaenteisesti. Kaikeksi onneksi osapyörteestä pilkisti esiin mustia, varjoenergiasta syntyneitä lonkeroita. Hirviö hänen edessään piti päässään saastuneen Haun muotoista naamiota. Olento oli kuin pyörremyrsky, joka oli mennyt läpi matoranien hautausmaan, täynnä toivottomuutta, kuolemaa, erilaisia mekaanisia palasia ja varjoja. Varjolonkerot lähtivät yhtäkkiä liikkeelle, olennon alkaessa puhua. Saastunut hau, jonka silmäkuopissa ei näkynyt valoa tai elämää, alkoi liikkua kun jokin olisi puhunut, vaikka puhe olikin moniäänistä ja hämmentävän demonista.<br>\n<br>\n”Olen itse pahuus, Makuta on nimeni. Veljeni on laittanut minut ahtaalle tässä maailmassa, koska tarvitsen ympärilleni kuolemaa ja tuhoa, sillä minä olen TUHO ja TYHJYYS. Tarvitsen jotain mitä teillä on, että voin tyydyttää TUHON halujani, erään välineen, jolla pääsen muihin maailmoihin. Samalla vien voimat, jotka veljeni riisti minulta”, olento sanoi, lähettäen varjolonkeronsa ottamaan elementaalikuulat takaisin hänelle itselleen. Neljäkymmentä kaksi lonkeroa lensi ilmassa, imien päihinsä muodostuneilla suilla makuta-voimat takaisin Makutalle. Muutama tyhmänrohkea tiedemies-matoran oli mennyt suojelemaan kuulia, mutta Makuta oli vain iskenyt lonkeronsa tiedemiesten päihin, milloin takaraivon, milloin otsan kautta ja imien näiden elinvoimat. Tiedemiesten ruumiit hajosivat tuhkaksi, jättäen valkoiset takit leijailemaan lattialle ja voimattomat kanohi-naamiot kolisemaan metallilattiaan.<br>\n<br>\nBa-Matoranin kehossa oleva Umbra on vaikuttunut näkemästään painajaismaisesta näystä. Itse tuho on tullut tähän paikkaan. Umbra haluaisi ottaa selvää olennosta, mutta muiston takia hän jatkaa eteenpäin kävelemistä, kävelyn muuttuessa juoksuksi. Yksi tiedemies lentää Umbran pään yli ja osuu läsähtäen kirjahyllyyn.<br>\n<br>\nMakuta heittelee kirjahyllyjä ja pöytiä voimillaan. Hän selvästi etsii jotain, Umbra miettii. <br>\n”Olen itse TUHO ja TYHJYYS”, kaikuu moniäänisenä demonikuorona ympäri rakennusta. Varjopyörteen humina taustalla vain säestää sekavaa ja uhkaavaa tunnelmaa. Papereita ja tavaroita alkaa imeytyä pyörteeseen, olennon kasvattaessa massaansa.<br>\n<br>\n”On aika lähteä tästä maailmasta uuteen, koska minun on nälkä ja uusia maailmoita valloitettavana”, moniääninen demonikuoro jyrisee, vyöryen eteenpäin. Olento tuhoaa niin seinät ja kaiken tieltään.<br>\n<br>\nUmbran juostessa olentoa pakoon, hän on kaatua edessään olevaan pöytään, jolla on musta, suurehko tykki, jossa komeilee kultakirjaimin, Olmak. Matoran nappaa tykin kainaloonsa ja laukaisee vahingossa aseen. Makutan huomio kiinnittyy heti sankariimme.<br>\n<br>\n”Liity minuun ja veljiini, Umbra”, Makuta sanoo, kammottavan moniäänisesti, muuttaen varjomassansa järjestystä jatkuvasti. ”Anna tykki minulle niin säästän sinut ja tämän maailman, koska uudet maailmat tarvitsevat TUHOA”. Maailman kansat ovat rakentajia ja luojia ja jokainen voima tarvitsee vastavoiman. Se on syy miksi olen olemassa”, Makuta sanoi, lukien samalla Umbran ”ajatukset”.<br>\n<br>\nUmbra pysyy vaitonaisena, Makutan liikkuessa häntä kohti. Olento lukee hänen ”ajatuksensa” ja sanoo ”On 1000 tapaa tappaa sinut, joista 941 sattuu. Luovuta tykki minulle”, Makuta mörisee.<br>\n”En anna tätä asetta sinulle, tapoit nämä viattomat tiedemiehet”, Umbra sanoo, muistaen samalla kontrolloivansa valon elementaalivoimia. Hän luo sormestaan valoauran juuri kun Makuta on lähettämässä varjolonkeroita kohti Umbraa. Makuta perääntyy vähän ja sanoo: ”Valo, ainoa mukamas heikkouteni, mutta mitä valo oikeastaan on? No pimeyden poissaoloa tietenkin”<br>\n”Anna minulle tykki, että pääsen tästä maailmasta, sillä jos lähden, maailman kansat eivät voi enää yhdistää voimiaan ja haudata erimielisyyksiään taistelussa minua vastaan. Täydellinen anarkia nousee valtaan universumissa kun erilaiset sotalordit koettavat pitää hallussani olleen valtatyhjiön itsellään. Kuvittele sotien ja taisteluiden tuhoama universumi silmiesi edessä, matoran”, Makuta sanoi moniäänisesti ja nauroi.<br>\n<br>\n”En anna asetta sinulle”, Umbra uhosi, ampuen portaalin, ilmaan. Matoran epäröi hypätä portaaliin, mutta Makutan raivostuneena lähettämä varjolonkero oli toista mieltä. Umbra, musta miekka ja tykki lensivät kaikki ulottuvuusporttiin ja aloittivat matkansa kohti tuntematonta.<br>\nLentäen läpi muistojen avaruuden, Umbra näki tuttuja hahmoja erilaisissa tilanteissa. Moderaattori näki painovoiman matoranin silmin kuinka hopeinen neliraajainen sylinteri ampui plasmakanuunallaan, mustaa ja vaaleanvihreää haarniskaa käyttävän ortonin kuoliaaksi. Sitten kuva jo vaihtuikin ja moderaattori näki veljensä silmillä kuinka Guardian laski seppeleen Yö kauhuksi kutsutun tapahtuman uhreille. Hän näki mitä ortonin hautakivessä luki. Orton oli nimeltään Levah ja hän kuoli yö kauhun taisteluissa. <br>\n<br>\nMuisto vaihtui ja Umbra oli tutunoloisen valkohaarniskaisen soturin kanssa klaanin saaren havumetsässä. Erilaiset muistokuvien rippeet menivät kuin filminauhana Umbran edestä. Hän näki suuren, pihlaa tihkuvan kuusen johon oli jähmettyneinä nazorakeja, sen kuinka Gekko ja Umbra taistelivat tiensä läpi Zyglakien konfirmaatiotilaisuuden ja aina sen kun matoran-ystävämme taisteli valkomustaa zyglakia vastaan, joka kutsui itseään Flygeliksi. Muistot loppuivat hämärään muistikuvaan punaisesta, neliraajaisesta rahista, joka nosti sankarimme selkäänsä ja vei hänet unenomaisen matkan takaisin klaaniin…<br>\n<br>\nModeraattorimme tunsi kaksosensa tuskat kun tarttuva, zyglakien levittämä tauti vaikutti matoranin heikohkoon kehoon. Protodermispanssari alkoi haurastua ja tippua, samalla vaurioittaen sisäisiä hammasrattaita ja mekaanisia laitteita. Oli kuin tikarit olisivat työntyneet matoranin kehosta sisään ja alkaneet vääntää liittimiä hajalle. Kipu oli kauhea, oli ihme että ulottuvuusmatkaajamme oli kestänyt tämän kivun hengissä ja valittamatta, mutta ehkä syynä oli sairaanhoitajien antamat morfiinipistokset, jotka lievittivät kipua.<br>\n<br>\n<strong>Ulottuvuus-U:n näkymä</strong><br>\nBa-Matoranin sielu katsoi valon toa Umbran silmistä ympärillä levittäytyvää kauhuskenaariota. Zyglakit olivat tulossa laumana kohti aikaan ja paikkaan jäädytettyjä toia, joilla ei ollut mitään mahdollisuutta selvitä tulevasta hyökkäyksestä, vaikka he kontrolloivatkin mitä erikoisempia voimia, joita ei ihan laskettu elementaalivoimiksi. Toat keskittyivät heidän edessään olevan Makutan tuhoamiseen, ja jokainen heistä oli jo alkanut kanavoida elementaalivoimaansa kohti Makutaa. Toat uskoivat että heidän yhdistetyt voimansa loisivat Sähköistynyttä protodermistä, mikä voisi vangita Makutan niille sijoilleen, mutta nuorille toille ei oltu kerrottu että nämä heidän elementtinsä eivät oikeasti tuottaneet häkkiä makutan ympärille yhdistettynä.<br>\n<br>\nKraUmbra vain nauroi ja tuijotti edessään olevia mukamas tyhmänrohkeita ja urheita sotureita. Hän halusi vain Umbran, noiden muiden toien kohtalo oli samantekevä hänen silmissään. Muutenkin Zyxaxin joukot hoitelisivat toat mitä pikimmiten.<br>\n<br>\n”Umbra, luovuta ruumiisi minulle. Voin antaa sinun hallita ruumistasi aina viikonloppuisin”, makuta huikkasi nauraen röhöttävää naurua. Punaiset silmät kiiluivat verenhimoisesti hänen katsellessa kuinka hänen toa-veljensä katseli näkyä surumielisesti. Toien pitäminen paikallaan vei makutan energioita, mutta hän oli imenyt tarpeeksi voimaa zyglakeista, weartax-hämähäkeistä ja kraatoistaan että pystyi tekemään monia asioita samanaikaisesti. <br>\n<br>\n”En luovuta ruumistani sinulle, koska sinä ansaitset vain kuoleman käsissäni!” Umbra huusi, vaikkei Ulottuvuusmatkaajaystävämme, joka oli keltamustan soturin sisällä niin sanonutkaan. Tämä oli vain osa muistoa ja Ba-Matoran tunsi sanojen vain soljuvan sisältään ulos.<br>\n<br>\n”Olet vain säälittävä, angstinen, murheenkryyni ja pimeydestä koostuva olento joka ei kestä päivänvaloa, eikä näe todellista maailmaa, valoineen ja varjoineen”, Umbra sanoi ottaen askeleita kohti kaksostaan, joka koostui vain negatiivisuudesta. ”Et ansaitse mitään rakkautta, lämpöä tai muitakaan lämpimiä tunteita. Et ansaitse mitään muuta kuin kärsimyksen mitä olet aiheuttanut tälle maailmalle. Ansaitset vain tulla pyyhityksi pois olevaisuudesta!”<br>\n<br>\nValon elementaalienergiaa alkoi virrata Umbran oikean käden virkaa pitävästä exo-kanuunasta. Umbralle riitti tämä velipelleily, oli aika päättää se, kumpi tässä maailmassa saa elää ja kumpi ei.<br>\n”Odottamaton veto sinulta, veljeni”, Makuta sanoi katsellen murhaavasti veljeään. Vihaa pursuavat silmät vaihtuivat nopeasti surullisiksi silmiksi, kuin silmän räpäyksessä. ”Miksi sinä olet noin ilkeä minulle?” puoli-makuta suri, surun muuttuessa nopeasti vihaksi. ”Minä. Vien. Sinun. Ruumiisi. Ja Mielesi!” KraUmbra huusi ottaen vastaan valonsäteen, jota hänen toa-veljensä tykistä virtasi. ”Imperiumini tämän maailman ainoana Umbrana alkaa tänään!”<br>\n<br>\nMakuta imi valoenergiat itseensä, katsellen veljeään. Yksi valon toa ja tiimillinen, jähmetyskenttään jätettyjä toia vastaan puoliverinen makuta ja joukko Zyglakeja. Oi kuinka ylivoimainen mittelö tämä olikaan.<br>\n<br>\n”Jos tämä on parasta mihin pystyt, veljeni, olen hyvin pettynyt sinuun. Ruumiisi valtaus tulee olemaan todella helppoa, niin helppoa että voin jopa kertoa sinulle miksi haluan sen käsiini ja mitkä ovat suunnitelmani. Katsos, olen osittain makuta, ja tiedän että olet valon toa, jonka moraali käskee tuhota kaikki makutat. No siis, jos paljastan sinulle menneisyydestäsi jotain, jonka vain makutat voivat tietää, säästätkö minun tuhoamiseni vähän myöhemmäksi?” Makuta sanoi, katsellen veljeään, jonka tykkikäsi välkehti pimeässä yössä. Ase oli ladattuna uuteen energiaryöppyyn.<br>\n<br>\n”Kerro tarinasi, kuuntelen sen”, Umbra sanoi, ampuen hallitsemattoman valonsäteen taivaalle. <br>\nToa katseli surumielisenä veljeään. Matoranin mieli tässä muistossa ihmetteli Umbran päätöstä antaa periksi veljelleen ja antaa tämän puhua, koska tämä tunsi vihat Umbran sisällä.<br>\n<br>\n”No siis, tiedät kai matoranien legendan makutasta joka hallitsee kuolemaa. No hän ei ole vain legenda, vaan oli myös todellinen, kunnes hän tapasi minut. Ennen kuolemaansa hän paljasti jotain yhteisestä menneisyydestämme, veljeni. Omien sanojensa mukaan, Makuta oli suunnitellut suurimman osan kohtaloistamme. Hän oli muokannut tähtiä, ja saanut ne epäjärjestykseen, joka johti erilaisiin elämämme tapahtumiin. Hän myös oli osannut odottaa minun saapumistani ja oli varautunut siihen. Ennen katoamistaan, makuta laittoi olemuksensa kuuteen haarniskanpalaansa ja siirsi palaset teleportaatiolla ympäri universumiamme. Ja arvaa mitä minä tein, veljeni?” KraUmbra lopetti, antaen veljensä puhua. Puoli-makutan puhuessa zyglak-joukot olivat matkanneet kohti hidastettuja toia. Ja hitaus oli suurin virhe taistellessa vihaisia ja aseistettuja zyglakeja vastaan.<br>\n<br>\n”Et kai vain tuhonnut häntä?” Umbra kysyi, vihan syttyessä hänen sisäänsä. Samalla toa pääsi yhteyteen veljensä kanssa. Yhteyteen, jota hän oli koettanut murtaa jo kauan sitten.<br>\n<br>\n”Kyllä. Matkasin maailmamme ääriin, aina Eteläisten saarten halki ja löysin makutan osaset, kaikki muut paitsi kaksi kuudesta. Kuinka hienoa onkaan huomata luojansa sielun palasen palavan Xian sulatoissa, samoissa joissa muinainen Kojol poltettiin. Heitin yhden palasen Pohjoisen mantereen happoputouksiin ja yhden Artidaxin suureen tulivuoreen. Viimeisen palasen tuhosin omilla voimillani, nauttien silmittömästi sen palamisesta tuhkaksi”, Makuta lopetti puheensa, lähettäen mielilinkin zyglakeille ja jähmetyskenttään jumitetulle toa-tiimille. Oli tuomion päivä.<br>\n<br>\n”Antakaa veren virrata!” KraUmbra huusi voitonriemuisena. Punaisilla silmillä ja demonisilla sarvilla varustettu puoliverinen makuta nauroi apokalyptisella saarella, joka oli kuihtunut kuolleeksi ja riutuneeksi taistelukentäksi. Pimeys valtasi saarta, mustien ja savuisten varjojen laskeutuessa tukahduttamaan toista ja Umbrasta lähtevät valonlähteet.<br>\n<br>\nZyglakit lähtivät hyökkäykseen kohti toia, jotka vapautuivat hitaasti hidastuskentästään. Joukko eriskummallisilla voimilla varustettuja sotureita, joiden pohjalla oli valon elementti, joutui kohtaamaan korkeasti koulutettuja Zyglakeja, hampaisiin asti aseistautuneita liskoja, joiden sisällä paloi sukupolvien viha toia kohtaan.<br>\n<br>\n”Joukkomme, taistelemme viimeiseen mieheen asti näitä jumalanpilkkaajia, jotka eivät kunnioita Rhak’elakkia, luojaamme!” Zyxax huusi, johdattaen miehiään taisteluun. Zyglakit ulvoivat ja lähtivät sotahuutojen saattelemina taisteluun.<br>\n<br>\nVeitset ja keihäiden kärjet välähtelivät Umbran luomassa valossa. Valon toa näki kuinka liskot liikkuivat lujaa ja tappavasti toien kimppuun. Miekat kalahtivat kun hidastuneet toat koettivat taistella täysissä voimissa olevia tappavia liskosotureita vastaan. <br>\n<br>\n”Et voi tehdä tätä!” Umbra huusi, silmiensä välkehtiessä punaisina. Valo välähti Umbran tykistä, suoraan Makutaveljensä rintaan. KraUmbran vatsaan tuli reikä ja punaista antidermismäistä ainetta alkoi virrata ulos reiästä.<br>\n<br>\nToat näkivät viimeisinä hetkinään kuinka verta hamuavat liskot iskivät keihäät ja miekkansa toien hidastuneisiin ruumiisiin. Vaikka liskomiehet hidastuivat itsekin astuessaan makutan luomaan hidastuskenttään, kentän ulkopuolella saatu vauhti ja nopeus saivat aikaan sen että liike myös jatkui paljon kovempana kentän sisällä kuin toa-sotureilla. Umbraa hirvitti, sillä hän oli vastuussa näistä toista, olivathan he hänen heimoveljiään ja toaveljiään ja siskojaan. <br>\n<br>\nUmbran henkinen yhteys hänen veljeensä suureni ja kaksikko alkoi lukea toistensa ajatuksia. KraUmbran mielessä päällimäisenä asiana oli tehtävän seuraava vaihe: voiman ja massan kasvattaminen, mikä makutoilla tarkoitti vihollisten massojen imemistä makuta-haarniskaan, samalla murtaen vihollisen tahdon ja mielen pirstaleiksi.<br>\n<br>\n”Et voi tehdä tätä”, Umbra sanoi mielensisäisellä kanavalla veljelleen. Hullu, angstinen ja täysin arvaamaton puolimakuta oli vaarallinen vastustaja tämän saaren asukkaiden elämät olivat vaakalaudalla.<br>\n<br>\n”Oi kyllä voin, mutta muista että olit itse luomassa minua tällaiseksi kuin olen. Voitko elää tämän syyllisyyden kanssa että sinun oma pimeä puolesi on riistänyt niin paljon henkiä?” KraUmbra sanoi, myhäillen tyytyväisenä. Hänen veljensä murtuisi ihan kohta.<br>\n<br>\n”Kohtalonne on tulla osaksi minua, sillä niin on tähtiin kirjoitettu!” KraUmbra sanoi viimein, katsellen maahan lyötyjä, verta vuotavia toia, jotka olivat henkitoreissaan. KraUmbra oli käskenyt Zyxaxin joukkoja vain lyömään toat, mutta ei ollut kertonut kuinka pahasti. Lähes kaikki toat olivat menettäneet tajuntansa zyglakien kolmivarpaisten jalkojen alle. <br>\n<br>\nZyglakien johtaja Zyxax katseli kuinka Makuta alkoi toteuttaa suunnitelmaansa. Suuri varjokoura lähti makutan rinnasta, napaten toat syleilyynsä yksi toisensa jälkeen. Zyglakit perääntyivät strategisesti toain tieltä kun makuta alkoi kasvattaa massaansa. Lyötyjen vihollisten tappaminen oli jopa zyglakien arvoasteikolla alhaista ja makuta tunsi zyglakien vihan niskassaan.<br>\n<br>\nUmbra alkoi kanavoida valovoimiaan päin makutan varjokättä kun tämä imi ensimmäistä toa avraxia itseensä. Vaaleanvihreän ja keltaisen kirjava naissoturi virkosi juuri ja juuri näkemään pimeän kauhun edessään, makutan suuren pimeyden jota siivekäs ja sarvekas figuuri kasvatti tuhoontuomitulla taistelukentällä.<br>\n<br>\n”Voima veljeni, voima auttaa minut voittoon taistossamme. Te muut olette vain pelinappuloita minun ja veljeni välienselvittelyssä”, KraUmbra sanoi, kaikkien elävien olentojen kuullessa sanat mielissään saarella.<br>\n<br>\n”Entä Zyglakit!” Zyxax huusi, katsoen punaisilla silmillään työnantajaansa, joka oli käskenyt hänet pois Klaanin ja Allianssin välisestä taistosta. Zyxaxia oli tämän tehtävän aikana alkanut jo kaduttaa koko hänen kansansa jättäminen niiden torakoiden ja skakdien armoille ja huhupuheet kotirintamalta eivät olleet mitään kovinkaan maireaa kuultavaa muutenkaan. <br>\n<br>\n”Teille on erityinen paikka, osana minua, kuten nämä toatkin!” Makuta lisäsi varjokätensä vauhtia, synnyttäen pyörteen joka alkoi imeä kaiken orgaanisen itseensä.<br>\n<br>\n”Me Zyglakit taistelemme sinua vastaan!” Zyxax huusi, pidellen jalkojensa sirppikynsillä kiinni maasta. Pyörteen imuteho oli sen verran suuri että zyglakit jotka eivät saaneet tukea jaloillaan alkoivat pikku hiljaa hivuttautua kohti puolimakutaa. Tajuttomien Toa Avraxien ruumiit lensivät kauhistuneen Umbran katsellessa, kohti hänen veljeään ja sumahtivat makutan massaan, joka vain kasvoi kasvamistaan. Koko Makutan mittasuhteet muuttuivat massan kasvaessa ja punertava ja musta voiman aura alkoi säteillä makutan ympärillä.<br>\n<br>\n”Koko suunnitelmasi on täysin järjetön!” Umbra huusi huminan ja kuolevien zyglakien huutojen keskeltä veljelleen, jonka ego oli alkanut kasvaa ulos tästä maailmasta. Mikä hänen hullua veljeään oikein riivasi…<br>\n<br>\nSiivekäs kolossi katsoi nälkäisenä liskosotureita, jotka vain odottivat päätymistä makutan osaksi. Zyxax katsoi pelkoaan kuin mies ja hyväksyi tuhonsa, piilottaen samalla suunnitelman mielensä perukoihin. Suunnitelman jonka avulla KraUmbra tuhottaisiin lopullisesti. <br>\n<br>\n”Hyväksyn kohtaloni osana sinua. Veljeni, seuratkaa minua. Rhak’elakkin nimeen”, Zyxax sanoi, päästäen sirppikyntensä maasta. Imuteho nosti zyglakit ilmaan ja koko jäljellejääneiden sotilaiden joukkio aloitti matkansa kohti tuhoa.<br>\n<br>\nMakutan rintakehä avautui, imaisten zyglakit punaisen varjoenergiapyörteen voimalla sisäänsä. Zyglak-soturit kohtasivat kuoleman ilmeenkään värähtämättä, vain heidän ruumiinsa pitivät ääntä kun ne rikkoutuivat atomeiksi, muodostaen makutan uutta massaa. <br>\nKraUmbran sisällä alkoi kuhina kun toain ja zyglakien henget pääsivät vapaiksi ruumiistaan, aloittaen taistelun Makutan hullua mieltä vastaan. KraUmbra alkoi liikkua hallitsemattomasti, Umbran katsellessa sivusta veljensä outoa käytöstä.<br>\n<br>\n”Imit liikaa olentoja itseesi etkä huolehtinut mielentuhoamisesta, veliseni”, Umbra huusi, osoittaen tykillään veljeään. ”Katso nyt mikä sinä olet! Olet pelkkä suuri massa, joka odottaa räjähtämistään. Et voi samalla taistella kaikkia sisälläsi olevia mieliä vastaan ja samalla tuhota mieltäni. Minä tulen voittamaan tämän. Avra Nuin saaren ja sen asukkaiden nimeen, mielten taistelu alkakoon”. Kyynel vierähti Umbran silmäkulmasta kun hän keskitti mielensä linkkiin veljensä kanssa.<br>\n<br>\n<br>\nKultainen ja punainen aura kohtasivat toisensa kun Umbra kohtasi megalomaaniseksi kasvaneen veljensä. Umbra tunsi kuinka hänen vahva mielensä alkoi taistella veljensä heikkoa ja sekavaksi mennyttä mieltä vastaan.<br>\n<br>\nUmbra nousi ilmaan ollen kohta veljensä kanssa samalla korkeudelle. Valon toa näki veljensä punaiset silmät ja katsoi niihin syvälle silmiin. Hän tunsi siteen veljensä välissä, katsoessaan demonisiin silmiin, joissa vuorottelivat milloin surullisuus, milloin viha. <br>\n”Minä tulen veljeni!” Umbra huusi kun tunneside tuli niin vahvaksi että Umbra imaistiin veljensä mielen sisään.<br>\n<br>\nUmbra tunsi kylmyyden ja synkkyyden ympärillään, kun hänet imaistiin veljensä mieleen. Vain pikkuruinen tuikku paloi jossain todella kaukana mielen avaruuden pohjukalla. Ba-Matoran Umbra oli jo kokenut aika kovia tämän mielisekoilun aikana ja tulisi saamaan päällensä vielä aimo kasan muistoja.<br>\n<br>\nAjatukset olivat muuttuneet kirjaimiksi ja sanoiksi, jotka leijuivat KraUmbran kierossa ja synkässä sekä todella lohduttomassa mielessä. Makuta joka ei tiennyt onko toa vaiko makuta, oli todellinen murheenkryyni.<br>\n<br>\n”Veljeni, tule esiin. Meidän pitää selvittää välimme lopullisessa taistelussa”, Umbra sanoi veljensä suurille silmille, jotka piirtyivät punaisina ja kaksiulotteisina taivaanrantaan. Tämä oli Umbran negatiivisten tunteiden luoma illuusio elämästä jossa ei ole sijaa valolle ja iloisuudelle. Tai niin ainakin matoran Umbra ajatteli.<br>\n<br>\nEi kulunut aikaakaan, kun Umbran eteen materialisoitui hänen veljensä, joka iski valon toaa heti miekallaan. Tämän jälkeen sarvekas Makuta laukaisi kädestään varjoiskun joka osui Umbraa mahaan.<br>\n<br>\nValon toa lensi iskun voimasta maahan, hänen veljensä kävellessä Umbran eteen, pitäen miekkaansa Umbran kurkulla.<br>\n”Luovuta ruumiisi jo minulle, ettei minun tarvitse tuhota sitä siihen kuntoon että sitä pitää paikkailla ties kuinka monesta paikasta”, puolimakuta sanoi, kävellen Umbran ympärillä, punaiset silmät naulittuna veljeensä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/g04jyyuXXSg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/g04jyyuXXSg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n”Tämä on vain mielikuvitustasi, johon voin vaikuttaa, koska olet osa minua”, Umbra sanoi, kuvitellen tykkiinsä valosta tehdyn terän. Kanuunan kärjestä alkoi muodostua keltainen kirves, jolla Umbra sohaisi veljeään rintaan. Haava parantui pikanopeasti, mutta tämä oli vain yksi makutavoimista, joita oli aivan liikaa.<br>\n<br>\nUmbra käytti miekkaansa ja tykkiin luotua valokirvestä, iskien sillä iskusarjan päin veljeään. Painottomassa tilassa mielen avaruudessa väistely tapahtui siten että molempien piti keskittää mielikuvituksensa taisteluun ja sen aikana tapahtuviin muuttujiin.<br>\nMiekka kalahti vasten kahta Umbran terää, kun KraUmbra taisteli veljeään vastaan. Makuta loi varjokäden mahastaan, jolla hän sai työnnettyä Umbran syrjään ja pois lukkimasta omaa miekkaansa.<br>\n<br>\n”Tuo sattui”, Umbra sanoi, hieroen mahaansa jäänyttä mustan käden kuvaa, joka oli muodostunut kiinteästä varjosta. Klaanin moderaattori kanavoi miekkansa kautta suuren valonsäteen päin veljeään, joka vastasi kanavoimalla miekasta punertavan varjosäteen päin valonsäteen lähettäjää. Taistelu mielen avaruudessa sujui yllättävän tasapuolisesti ja hyvin eikä kumpikaan ollut niskan päällä.<br>\n<br>\nKraUmbran mieliavaruus oli kuin itse universumi konsanaan. Punaisista ja mustista kappaleista muodostuvat kaksiulotteisen ja kolmiulotteisen illuusion luomat pallot ja ympyrät muodostivat planeettoja ja aurinkokuntia sekä erilaisia taivaankappaleita. Kuin avaruus, ilman fysiikan lakeja ja vain mielikuvitus rajana…<br>\n<br>\n”Veljeni, mikä meidän taistelumme pointti on?” Umbra viimein kysyi kun he olivat taistelleet ties kuinka kauan tässä oudossa maailmassa, jossa ei ollut tosiaankaan mitään järkeä. He pystyivät kuvittelemaan tähän maailmaan mitä tahansa hyökkäyksiä ja selvitä niistä hengissä vain ajattelemalla pelastumista mielessään. <br>\n<br>\n”Se, että olen yhtä vahva kuin sinä ja että meidän on pakko olla yksi ja sama henkilö”, KraUmbra sanoi. ”Miksi et anna minun liittyä mieleesi ja ruumiiseesi ja jakaa sinulle tietoja joita opin Makutoista silloin kun olin Mutranin koe? Makutoilta, jotka tekivät minusta kaltaisensa, mutta sitten hylkäsivät… Ne Karzahnin Makutat! Rhak’elakk teidät syökööt!”<br>\n<br>\nKraUmbran mesotessa Umbralle, jotakin outoa alkoi tapahtua. Valopallomaisia olentoja alkoi singahdella Umbran ja KraUmbran luokse. Kahdeksan niistä olivat täysin erivärisiä kuin muut, loput olivat hopeisen sävyisiä. Valopallot lensivät ilmassa, kieppuen kaksikon ympärillä.<br>\n”Olemme Toa Avraxien ja zyglakien henget”, Pallot sanoivat yhteen ääneen. ”Älkää peljätkö, emme halua ainakaan sinulle mitään pahaa, Umbra ja annamme veljellesi anteeksi ja myös sinulle”, pallot sanoivat yhdestä suusta moniäänisenä. ”Me olemme päässeet pois ruumiidemme kiroista, kiitos sinun, KraUmbra”, pallot menivät makutan luokse, piirittäen hänet. ”Mutta olisit voinut tehdä sen hiukan toisin”, yksi palloista sanoi, liikkuen etäämmäs muista. Pallo puhui Zyxaxin äänellä.<br>\n<br>\n”Haluamme auttaa Umbraa voittamaan tämän taistelun ja siksi annamme hänelle kaiken tukemme, siis me Zyglakit ja Toa Avraxit”, pallot sanoivat. ”Tämä on sinun heikko mielesi, etkä saanut tuhottua meidän mieliämme, KraUmbra, joten jäimme henkiin henkinä tänne mieleesi ja vangiksi. Et anna meille muuta mahdollisuutta kuin käyttää mielikuvitustasi sinua itseäsi vastaan”, pallot sanoivat yhteen ääneen, kieppuen Umbran ja tämän veljen ympärillä.<br>\n<br>\n”Umbra iske!” henget huusivat, kun ne muodostivat ympyrän, joka alkoi pyöriä Umbran veljen ympärillä, valaisten koko tumman mielensisäisen maailman. Äkkinäinen valo sai aikaan sen että KraUmbra alkoi pikkuhiljaa menettää otettaan tähän maailmaan, koska hänen sisäinen pimeytensä, kylmyytensä, yksinäisyytensä ja negatiiviset tunteet olivat ainoat asiat jotka antoivat hänelle syyn elää. Ja se että hän vihdoin yhdistyisi veljeensä.<br>\n<br>\n”En voi tappaa häntä, se on väärin toa-koodin mukaan”, Umbra sanoi. ”Mutta pirston sinut niin pieniksi paloiksi ettet voi enää koskaan palata takaisin ja voit nousta esiin vain suuren surun tai suuren vihan aikana”, Umbra sanoi uhmakkaasti, keskittäen mielenvoimansa ja elementaalivoimansa, kaikki Veljeensä, joka rimpuili valon kärventävässä valossa, joka oli myrkkyä varjon olennoille.<br>\n<br>\n”Minähän voitin tässä, veljeni”, KraUmbra sanoi, kaatuen maahan ja yrittäen kurotella kourillaan veljensä jalkoja. Makutan voimat alkoivat heikentyä kun hänen kuvajaisensa alkoi haihtua kappaleiksi, muuttuen energiaksi joka meni pirstaleina Umbran sydänkiveen.<br>\n<br>\nKraUmbran tultua murusina osaksi Umbraa ja näin kadottua pois olevaisuudesta, valopallot murskasivat tämän mielen illuusion, jolloin valtaisat räjähdykset tuhosivat tämän mustan universumin. Planeetat, tähdet ja kaikki muut räjähtelivät Umbran, jonka silmillä Ba-Matoran Umbra katseli tätä touhua, katsellessa vierestä ja alkaessa kadota takaisin omaan ruumiiseensa.<br>\nUmbra palasi takaisin omaan ruumiiseensa kieppuen todella pahasti ja voiden todella pahoin. Hän kaatui maahan ja pyyhki otsaansa. Hikikarpalot putoilivat valon toan otsalta kun tämä huohotti taistelun aiheuttaman rasituksen takia. <br>\n<br>\nModeraattori katsoi edessään olevaa kolossia, joka alkoi pikkuhiljaa muuttua pelkäksi varjoksi ja kadotessa pois hänen näkökentästään. Makutan mielen tuhouduttua, ei ollut enää mikään mikä pitäisi varjomassaa kasassa, joten nousevat auringonsäteet alkoivat pikkuhiljaa jauhaa tätä kolossia kappaleiksi, puhkoen siihen reikiä ja päästäen näin zyglakien ja toain henget pois makutan ruumiista.<br>\n<br>\nKahdeksan eriväristä palloa lensi ilmassa makutan päästä, pyörien vinhasti matkallaan. He olivat Toa Avraxit, Avra Nuin toat ja vartijat, nyt muuttuneina hengiksi. <br>\n<br>\nUmbra vilkutti molemmilla käsillään tuikkiville henkipalloille, jotka vastasivat hänelle tuikkimalla mitä erilaisimmissa kuvioissa. Pallot menivät saaren taivaalle, muodostaen kahdeksan toa-tähteä, jotka muistuttaisivat kaikkia kahdeksasta suuresta toasta.<br>\n<br>\n”Hei hei Avraxit, ja pitäkää saarenne suojeluksessanne!” Umbra huusi, laukaisten taivaalle valonsäteen kanuunastaan. Keltainen säde oli samalla merkki Nurukanille ja Delevalle, että oli aika hakea Umbra takaisin, jos jo se että saaren yllä olevat myrskypilvet olivat väljenneet, paljastaen taivaan, jolla komeili kahdeksan toa-tähteä.<br>\n<br>\nZyglakien henget rikkoivat jo halkeilleen KraUmbran varjokolossin, puhkoen siihen reikiä ja lähtien kiertämään tätä maailmaa, etsien vastausta siihen, oliko Rhak’elakk totuus. <br>\n<br>\n”Hei hei Zyglakit”, Umbra sanoi, vaikkei pitänytkään kovasti zyglakeista, mutta auttoivathan hekin häntä voittamaan veljensä. Zyglakit lähtivät kuka mihinkin suuntaan, kadoten iäisyyteen.<br>\nUmbra jäi yksin saarelle, täysin yksin. Ei ollut muita jotka olisivat selvinneet taistelusta hengissä. Hän oli vihdoin kohdannut omat demoninsa ja nyt olisi aika palata klaaniin takaisin.<br>\nMuisto vaihtui kun Nurukan ja Deleva tulivat hakemaan Umbraa veneeseen, jonka kaksikko oli vienyt Zyglakeilta. Toat raahasivat lopenuupuneen sankarimme veneeseen ja aloittivat matkansa kohti uusia seikkiluja…<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/tC2M0s5Y-gE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/tC2M0s5Y-gE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nBa-Matoran Umbra ei voinut uskoa silmiään kun hän alkoi yhtäkkiä muuttua erilaiseksi, matoraniksi. Jalat muuttuivat palikkamaiseksi, vaihtaen väriään kultaisiksi, mahapanssari muuttui täysin ja värityksestä tuli kultavalkoinen. <br>\n<br>\nMuutokset jatkuivat kaiken aikaa. Nyt oli vuorossa värityksen muuttuminen. Aina kun muutosta tapahtui, se vaikutti myös Umbran tunteisiin, jotka myös Ba-Matoran ystävämme tunsi. Keltainen ja musta ottivat kultaisen ja valkoisen paikan.<br>\n<br>\nUmbran seuraava muoto oli tästä matoranista hiukan erilainen. Hänen mahapanssarinsa muuttui vastaamaan metru nuin matoranien vastapanssareita, mutta hänen muu olemuksensa säilyi samana. <br>\n<br>\nMuodonmuutosten pyöritykset olivat ulottuvuusmatkaajalle uusi kokemus, kun tämä muoto muuttui koko ajan. Nyt ystävämme huomasi että hänen ruumiinosiensa mittasuhteet alkoivat muuttua, kun jalat ja kädet sekä vartalo alkoivat kasvaa. Kohta hän huomasi olevansa nuorehko, kevyesti panssaroitu, keltavihreä toa.<br>\n<br>\n”Tämähän on hienoaaaaaaa!” nyt toaksi muuttunut matkaajamme huusi, kun hänen ympärilleen alkoi muodostua vihreää seittiä, joka peitti hänet kokonaan, sulkien hänen suunsa vihreillä limaisilla ja paksuilla seiteillä. Ulottuvuusmatkaaja yritti huutaa, mutta ei pystynyt. Hän tunsi kuinka hänen sisällään alkoi tapahtua jotain, kuinka alkukantainen pimeys ja viha täytti hänet kun hänen verensä muuttui kuumemmaksi. <br>\n<br>\nMuodonmuutos alkoi. Matoran tunsi kuinka hänen uusi toa-ruumiinsa alkoi vääristyä, kuinka hänen oikeasta kädestään tuli muodoton ja kuinka miekka fuusioitui siihen kiinni ja kuinka vasemmasta kädestä tuli pienehkö nysä, jossa oli neljä sormea, joissa jokaisessa kynnet. <br>\n<br>\nRuumiin värityskin muuttui keltamustaksi, ja hänen mahaansa kasvoi hopeinen v-muotoinen haarniska ja hänen selkäänsä kasvoi outo laukaisin. Umbran jalkoihin kasvoivat kynnet, jotka puhkoivat vihreän kotelon jonka sisällä hän oli, lopulta räjähtäen ja päästäen Umbran vapaaksi.<br>\nUmbrasta oli tullut outo hirviö, josta ei tiennyt oliko hän alkukantainen rahi vai toa.<br>\n<br>\nToisen maailman olento katsoi pitkää oikeaa kättään, joka toimi vain asekätenä, ja johon hän nojasi kuin gorilla, mennen kumarassa yhden eturaajan ja kahden takaraajan avulla eteenpäin. <br>\nPian tämä muoto alkoi kuitenkin väistyä kun hän alkoi kasvaa takaisin, parantuen. Pitkä asekäsi pienentyi, muuttuen normaaliksi Umbran kädeksi ja vartalon epäsuhteet korjautuivat muutenkin. Hän oli kohta taas sen toan oloinen, jonkalainen hän oli taistelussa KraUmbraa vastaan, vain se että tykki puuttui hänen kädestään oli erilaista.<br>\n<br>\nBa-Matoranin muistaessa tämän hänen uusi toa-haarniskansa alkoi muuttaa vihreät värinsä mustiksi ja hän tunsi todella kivuliaasti kuinka hänen kätensä lähti irti. Vaistonvaraisesti hänen vasen kätensä laittoi tilalle jostain tupsahtaneen exo-toa kanuunan, josta tuli oleellinen osa hänen kättään.<br>\n<br>\nToivottavasti tämä kohta loppuu… Matoran ajatteli, tippuen tyhjään tilaan, jossa ei kerta kaikkiaan ollut muuta kuin valkoista. Moderaattori-Umbra odottelikin jo häntä.<br>\n”Mitä pidit elämästäni?” Moderaattori kysyi, katsellen lyhyenläntänä edessään kohoavaa körilästä, jonka kanuunalla voisi räjäyttää koko pienen matoranin ilmaan.<br>\n<br>\n”Se oli varsin tapahtumarikasta ja vaihtelevaa”, Matoran vastasi virnistäen. Tämä oli arvokas kokemus hänelle. <br>\n<br>\n”Muuten iso kaveri, miten pääsemme pois?” Moderaattori kysyi kaksoseltaan, joka näytti empivän ja tuijottavan varpaitaan.<br>\n<br>\n”Älä vain sano että olemme täällä ties kuinka kauan, lukkiutuneina toistemme mielikuvitusvartaloihin ja emme pääse pois?” Umbra tokaisi, viittilöiden mustalla painovoimasäilällä ison körilään joogaamaan kanssaan.<br>\n<br>\n”Emme voi muuta kuin odottaa ja mietiskellä tässä oudossa tilassa, jonka yhdistyneet mielemme ovat luoneet”, Ba-Matoran sanoi, ja toivoi että joku klaanilaisista osaisi pelastaa heidät.<br>\nKaksikko oli tässä tilassa hiljaa tunteja, päiviä ellei viikkoja. Ajantaju oli hämärtynyt heidän silmissään, kun kaksikko alkoi taas vaihtamaan sanaa.<br>\n<br>\n”Oletko antanut anteeksi KraUmbralle?” Toan ruumiissa oleva Ba-Matoran kysyi, katsoen alaspäin edessään olevaa pikkumiestä, jolle tämä lihaskimpun ruumis kuului.<br>\n<br>\n”Olen antanut hänelle anteeksi, koska hän on osa minua, enkä voi paeta häntä ja minun on vain pakko hyväksyä se että meillä kaikilla on omat pimeät puolemme, joita ei kannata sössiä fuusiokeihäällä”, violettimusta olento puhui moderaattorin bassoäänellä, viittilöiden samalla kolmisormisilla ja violeteilla käsillään.<br>\n<br>\n”Sehän on hyvä että olet viimein hyväksynyt itsesi sellaisena kuin olet”, kimeämpi ulottuvuusmatkaaja vastasi, lisäten vielä ”Minulla on yksi idea, mihin tarvitsen sinun lupasi”.<br>\n”Mitä se koskee?” Umbra kysyi, mutta saattoi jo arvata vastauksen. Hän tunsi tässäkin ruumiissaan kuinka panssarina toimiva prototeräs alkoi heikentyä.<br>\n<br>\n”Jos voisimme parantaa toinen toisemme, minä näet tiedän jotain mielistä, koska katselin oman maailmani suurimpia tiedemiehiä ja sinulla on toa-voimaa, jolla ruumiini voitaisiin parantaa tuosta Zyglakien kirouksesta”, Moderaattori-Umbran äänellä puhuva toisen maailman olento kertoi omalla äänellään.<br>\n<br>\n”Suostun tähän, koska olemme sen toisillemme velkaa, kannammehan ylpeänä Umbran nimeä omissa maailmoissamme”, moderaattori vastasi, painaen kolmisormisen kätensä kaksosensa sydänvalolle. Toan ruumista käyttävä matoran-U teki samoin, painaen nelisormisen kätensä matoranin oranssille sydänvalolle.<br>\n<br>\nKaksikko tunsi kuinka uudistavat ja puhdistavat energiat virtasivat heidän lävitseen, puhdistaen heidän mieltään ja parantaen heidän mielen ja ruumiin haavoja. Tämä myös vahvisti kaksikon sidettä entisestään.<br>\n<br>\nKului jonkinaikaa kun kaksikko paransi toinen toistaan. Lopulta he päästivät irti toisistaan ja jäivät puuskuttamaan valkoiselle pinnalle, jonka he ajattelivat olevan maata.<br>\n”Missäköhän se apu viipyy…” Moderaattori heitti ilmaan retorisen kysymyksen, johon ei enää odottanut saavan nopeaa vastausta…<br>\n<br>\n<strong>Klaanin käytävät</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui käveli pitkin Klaanin käytäviä katsoen paikkaa uusin silmin. Klaani ei ollut ikinä ennen näyttänyt yhtä kodikkaalta. Makuta saapasteli uteliaiden Matoranien ohitse kohti hissiä, jolla sitten matkusti kerrokseen, jossa hänen huoneensa sijaitsi.<br>\n<br>\n”Oma koti”, Manu aloitti astuessaan ovensa eteen. Ovi räjähti irti saranoiltaan. ”Kullan kallisko”, hän jatkoi virnistäen itsekseen. Astuttuaan sisään Manu tutkiskeli hieman huonettaan.<br>\n<em>Pakko myöntää, että pidän sisustuksestani.</em><br>\nHeittäydyttyään sängylle – verenpunaisella kankaalla verhotulle sängylle – Makuta alkoi pohtia uusia suunnitelmiaan.<br>\n<br>\n<em>Kostolistalle Zorak von Maxitrillian Arstein moneskosenytoli. Noin.<br>\nSitten laboratorion apurahan kerjääminen Tawalta, tavoitelistalle.<br>\nSitten pitäisi käsitellä tämä lappu, jonka sain respasta. Joku Tedni odottaa minua... baarissa...</em><br>\n<br>\nMakutan ajatukset keskeytyivät, kun Ce-Matoran, kultainen ja sininen nainen, joka ei hymyillyt, astui sisään huoneeseen koputtaen vienosti oveen. Manun silmät kääntyivät katsomaan tulijaa.<br>\n”Tervetuloa matalaan majaani, kultaseni”, Makuta sanoi maireasti ja nousi sängyltä. Matoran sävähti, mutta ei perääntynyt. Makuta venytteli hieman ja naksautti niskaansa, sitten sormiaan, kyynärpäitään ja lopuksi kiersi selkäänsä kolmesataakuusikymmentä astetta.<br>\n”Miten voin palvella neitiä?”<br>\n”Sairasosastolla on eräs, joka pyysi teitä tulemaan, kun palaatte.”<br>\n”Tiesitkö, kultaseni, että tiesin jo?”<br>\n”Tiesin...” Matoran sanoi puistatuksen kourissa. Manu kohotti toista kulmaansa ja virnisti.<br>\n”Ihanata, ihanata. Taidankin siirtyä sinne päin linnoitusta.”<br>\n<br>\nMatoran jäi ovelle katsomaan Makutan perään tämän hiippaillessa ulos huoneesta. Makuta käveli seinälle ja sitä pitkin kattoon ja jatkoi matkaansa katonrajassa.<br>\n<em>Teinköhän jotakin väärin?</em> Ce-Matoran ajatteli.<br>\n<br>\nManu käveli kohti klaanin sairaalasiipeä, jossa oli erinäisiä potilaita.<br>\nMatoranit ja kaikki muutkin ihmettelivät kun Manu-mies käveli katonrajassa ympäri klaanin masentavia sairasosastoja, joilla ei kaikeksi onneksi ollut niitä kammottavia pellejä, jotka tuovat muka iloa sairaiden olentojen elämään.<br>\n<br>\nMakuta löysi perin nopeasti etsimänsä, kaksi olentoa joiden solmuuntuneet mielet hän aisti.<br>\n<em>Tämä juttuhan vaikuttaa ihan siltä kuin joku olisi tehnyt merimiessolmun suolilla</em><br>\n<br>\nMakuta katseli ympärilleen, nähden kaksi täysin erilaista olentoa, jotka jakoivat saman nimen. Umbrat olivat liikkumattomina ja vierekkäisissä sängyissään ja hengittivät perin hitaasti.<br>\n<br>\n<em>Kasveja, kuinka mukavaa</em> Manu ajatteli, katsellen ympärilleen. Hän vertasi kaksikkoa keskenään, eikä meinannut löytää melkein mitään samankaltaisuutta kaksikon väliltä.<br>\n<br>\n”Mikä kummassa on voinut mennä noin hassusti, että tämä kaksikko on nimeltään ja mieleltään samankaltainen mutta muuten tyystin eri olento?” Makuta kysyi jakkaralta, jolle hän aikoi istua, muttei istunutkaan vaan keksi että voisi hypätä mukaan seikkailuun, etsimään vastauksen tähän kysymykseensä.<br>\n<br>\nMakuta Nui keskitti mielensä voiman, rikkoen vallin joka yhdisti kaksikkoa. Hän teki pienoisen reiän suojaukseen, hypäten mukaan kieppuvaan mielettömään pyöritykseen yhdistetyissä mielissä…<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Ni9lQnLuiFs" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Ni9lQnLuiFs</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMakuta Nui työntyi milli milliltä sisemmäs kaksikon mieleen. Makuta näki edessään oudon, fysiikan lakeja vääristävän pyörteen. Hän huomasi että hänestä muodostui mielikuvitusruumis joka alkoi pudota siniseen pyörteeseen. Alas alas alas alas…<br>\n<br>\nMakuta levitti siipensä, koettaen liitää tässä oudossa kaikkea hänen uskomaansa vastaan taistelevassa tilassa, muttei onnistunut pysymään pinnalla, vaan upposi syvemmälle ja syvemmälle mielen syövereihin. Pyörre muutti väritystään punertavaksi, synnyttäen salamantapaisia purkauksia joita Manu koetti väistellä parhaansa mukaan, vaikka tämä olikin hänen mielikuvitusruumiinsa.<br>\n<br>\nMakutan työntyessä yhä syvemmälle kahden Umbran mielten yhtymäkohtaa, hän näki silmillään tuhansia välähdyksiä ja kuvajaisia kaksikon elämäntarinoista. Kuvat olivat sekoittuneet toisiinsa, muodostaen utuista huttua, mutta Manu yritti parhaansa mukaan erottaa jonkinlaista punaista lankaa tässä kaikessa.<br>\n<br>\nManu leijaili tässä oudossa tilassa ties kuinka kauan, nähden muun muassa kuinka Klaanin Umbra muuttui toaksi ja kuinka Ba-Matoran toisesta maailmasta taisteli suurta groteskia varjohirviötä vastaan.<br>\n<br>\nViimein Manu alkoi laskeutua pyörteestä, pyörteen avauduttua outoon, valkoiseen aavikkomaiseen tilaan, jossa ei ollut ollenkaan taivaanrantaan, vain valkoista.<br>\n<br>\n”Hei Umbraseni, tiesittekö että Klaanin järjestyssäännöt kieltävä tuplatunnuksien käytön, joten minun on pakko vain erottaa teidät”, Makuta sanoi, heilauttaen mielimestarin elkein kättään. Valkoinen tila, joka oli Manun mielestä vastenmielinen, alkoi pikkuhiljaa kadota, korvautuen oudohkolla, perin manumaisella tilalla, jossa soi outo musiikki ja jonka värimaailma oli perin pinkkiä, sisältäen räikeästi vaihtuvia värejä ja välkehtiviä juttuja.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/dSUZhRJwfGU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/dSUZhRJwfGU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n”Ai, sinäkö tulit meitä pelastamaan?” Moderaattori-U kysyi, katsoen epäuskoisesti edessään koreilevaa Makutaa jonka mustalla Kraahkanilla oli perin soma pepsodent-hymy. ”Odotin kyllä enemmän Marttia ja Visokkia tähän meitä pelastamaan kuin sinua, jos totta puhutaan”, hän lisäsi perin huvittuneena.<br>\n<br>\n”Arvasinkin että sanot jotain tuollaista ikävää vanhalle Manu-sedällesi. Mutta pikkuiset. Haluatteko kyydin pois täältä, sillä Manuairlines on kohta lähdössä etsimään lisää vauvoja ja kaikkea kivaa ja mahdollisimman veristä”, Makuta sanoi, virnistäen ja muuttaen ulkomuotonsa muistuttamaan hassuhkoa purjelautaa.<br>\n<br>\nUmbrien katsellessa Manun jalat ja kädet muotoutuivat perin lautamaisiksi. Manusta tuli perin nopeasti oudohko punamusta lauta, jonka päässä oli tämän musta Kraahkan, kuin viikinlaivan keula ja jonka keskellä oli Makutan siivistä muotoutunut purje, josta Umbrien oli tarkoitus pitää kiinni mahdollisimman eeppisellä mielikuvitusmanulautailulla.<br>\n<br>\n”Onko tuo turvallinen tapa lähteä pois täältä, siis meinaan etten halua menettää henkeäni ja tämän kaverin ruumista selässäsi lautailemalla?” Moderaattori-U sanoi, viittoen ystäväänsä vastaamaan jotain.<br>\n<br>\n”Jostain oudosta syystä luotan tähän kahjoon Makutaan”, Ba-Matoran sanoi, hypäten manulaudan selkään. ”Mush! Mush!” toan ruumiissa oleva Matoran huusi, kuin rekikoirille ikään.<br>\n”No hyvä on, tulen minäkin Manuilemaan”, Moderaattori vihdoin myöntyi, kun Manu kasvatti kaulaansa nähdäkseen Umbrat ja teki naamalleen mahdollisimman söpöä, kerjäävää koiranpentua muistuttavan ilmeen, jota kukaan ei voisi vastustaa,<em> edes Zorak tai Tawa</em>, Manu ajatteli suuren päänsä sisällä.<br>\n<br>\nUmbrat asettelivat itsensä tukevaan asentoon Manulaudalle ja eeppinen matka alkoi kohti mielikuvituksen tuota puolta.<br>\n<br>\n”Naiset ja herrat, vauvat ja nuket, toivotan teidät tervetulleeksi Manuairlinesille. Koneessamme ei ole minkäänlaista tarjoilua, vessoja ei ole eikä meillä ole edes seiniäkään. Kiitämme kaikkia matkustajia siitä että valitsitte tutun ja turvallisen Manuairlinesin”, Manu kuulutti, muuttaen suunsa suureksi megafoniksi että hänen äänensä kaikuisi mahdollisimman kovaa ja kauas.<br>\nManu käytti voimiaan jolloin manulauta alkoi liikkua perin poukkoilevaa tahtia läpi kaksiulotteisista ja kolmiulotteisista kappaleista koostuvan kaikkeuden, joka oli tämän kieron Makutan luomaa todellisuutta.<br>\n<br>\n”GERONIMOOO!” Moderaattori Umbra huusi kun Manu kiihdytti vauhtiaan ja kun Umbra roikkui kolmen sormensa ja toisen jalkansa varassa laudasta.<br>\n<br>\n”Matkustajia pyydetään pitämään tiukasti kiinni sillä meno voi muuttua villiksi”, Manu sanoi, hytkyen välillä tarkoituksellakin tämän tarttuvan musiikin mukana. <br>\n<br>\nManu ja kaksi muuta sankariamme lensivät perin riemastuttavaa ja värikästä matkaansa eteenpäin, kun Manu tajusi että hän voisi ottaa vauhtia alapuolellaan näkyvistä keltaisista viiruista, jotka olivat muodostuneet valosta.<br>\n<br>\n”Kaikissa hyvissä peleissä turbot saa kun ottaa jotain välkehtivää”, Manu sanoi, ohjaten itseään alaspäin kohtisuorassa. Ilmavirta melkein riuhtaisi moderaattori Umbran irti, mutta ulottuvuusmatkaaja Umbra onnistui ottamaan hänestä kiinni.<br>\n<br>\n”Manu, rauhoitu vähän”, Matoranin kimeämpi ääni sanoi punastelevalle Manulle, joka osui juuri keltaiseen valojuovaan.<br>\n<br>\n”Pidelkää niin tiukasti kiinni kuin Make pernastaan, sillä nyt tämä on menoa!” Manu kailotti megafonisuullaan niin että Umbrat varmasti kuulisivat hänen asiansa.<br>\n<br>\nUmbrat ja Manu lensivät lähes valon nopeudella halki tämän oudon manukaikkeuden, joksi kiero mastermind sitä kutsui, rysähtäen kirjaimellisesti mielikuvituksen seinästä läpi.<br>\n<br>\nUmbrat nousivat säpsähtäen ylös omista ruumiistaan, ihastellen omia kasvonpiirteitään ja sormiaan. He olivat olleet toistensa mielissä jo ties kuinka kauan aikaa ja molempien suiden ympärillä oli syntyneenä ruskeaa ruostetta.<br>\n<br>\n”Sinulla on ruosteparta!” kaksikko sanoi yhteen ääneen, osoittaen toisiaan etusormillaan. Sitten he alkoivat räkättävään nauruun.<br>\nManu nousi maasta, pidellen leukaansa joka oli tullut kipeäksi huutamisesta. Mielikuvitusmaailma oli yllättävän todentuntuinen ja kiero, vaikka Manu näin itse ajattelikin.<br>\nPunamusta makuta nousi katsellen kahta kaverusta edessään, jotka istuivat pedeillään. Kaksikko nauroi ja hymyili Manulle, ollen selvästi iloisia makutan näkemisestä.<br>\n”Kiitos Manu että pelastit meidät sieltä mielikuvitusmaailmasta, sillä siellä oli alkanut aika käymään todella pitkäksi”, toisen maailman Umbra sanoi, riuhtoen samalla protodermiksensyöttölaitteet panssaristaan.<br>\n<br>\nMatoran otti ensimmäiset askeleet muutamaan kuukauteen klaanin sairasosaston lattialla ja hänen mielensä oli täyttynyt lämmöstä ja valosta sekä valoisan tulevaisuuden tulemisesta.<br>\n”Kiitoksia Suurelle hengelle ja Manulle sillä minä kävelen!” painovoimaa hallitseva olento sanoi, hyppien ilmassa ja pyörien paikoillaan.<br>\n<br>\nModeraattori Umbrakin nousi pediltään ja astui lattialle. Oli kulunut kauan aikaa siitä kun hän oli viimeksi nähnyt tämän paikan. Nyt hän keskittyisi huolehtimaan klaanilaisten turvallisuudesta eikä enää sooloilisi tai hommaisi itseään tilanteisiin vain itsekkyytensä takia.<br>\n<br>\nMakuta Nuita hymyilytti nähdä kaksi kiitollista olentoa edessään. Vaatimaton Makuta suoristi kuitenkin siipensä ja siirtyi kattoon, valmistautuen kävelemään pois sairasosastolta kattoa lattianaan käyttäen.<br>\n<br>\n”Kiitos vielä kerran Manu”, Umbrat sanoivat, Manun jo kävellessä myhäillen kohti huoneiston ovea…<br>\n<br>\n[spoil]<br>\nManu kattoili osan tästä viestistä... KANNIBAALIVAUVOJA JA VARPAITA [/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1330,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-11-20T19:17","content":"<strong>Muutama vuosi sitten...</strong><br>\n<br>\n<em>Arvoisa Zorak von Maxitrillian Arstein VIII,<br>\n<br>\nProjekti etenee halutulla nopeudella. Testikohde on osoittanut kyvykkyyttä kahden elementtivoiman hallinnassa. Tulen elementtivoimat toimivat nyt yhtä hyvin kuin alkuperäinen painovoimakin. Hän on kuin kuka tahansa Toa-soturi, paitsi, että hänen kaksi elementtiään tekevät hänestä nyt erikoisen, mikä mahdollistaa paremmin Antisuoja II:n käytön.<br>\n<br>\nAntisuoja II on myös valmistunut aikataulun mukaan. Se on säädetty aktivoitumaan, kun vastassa on Zairyhin kaltainen olento. Kuitenkin olen huomannut, että sen voi aktivoida myös satunnainen vaaran tilanne, mutta silloin myös aktivoitumisen tulos on satunnainen. Tällaisia satunnaisuuksia ei kuitenkaan ole usein, joten kyseisestä ”lisäominaisuudesta” ei ainakaan liene haittaa.<br>\n<br>\nProjektin tulokset tulevat näkyviin kuukausien, huonolla tuurilla muutaman vuoden, kuluttua. Olen vakuuttunut, että panoksenne projektin onnistumisessa on pitkän ajan kuluessa ollut erittäin tuottoisa ja kannattava.<br>\n<br>\nLupaan pitää teidät ajan tasalla projektin tuloksista. Testihenkilö sijoitetaan kuukauden sisällä.<br>\n<br>\nYstävällisin terveisin,<br>\nJouera</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1331,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-11-22T14:31","content":"<strong>Nui-Koro</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="527" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/b8KTfL88EWM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/b8KTfL88EWM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKaupungin laitamilla oli huomattavasti vähempi meluisata kuin torin läheisyydessä. Hyvin harva jalankulkija ja pari pulua olivat ainoa seura kadun yksinäisille mukulakiville, kunnes kaksikuudesoasaaklaanilainen kolmikko käveli sen päältä. Joukkiota johti haaleankeltainen Matoralainen, toisena asteli Kepe ja perää piti Snowie. Matka tapahtui yllättävänkin hiljaisissa merkeissä, Snow-tekijä huomioden. Kepe arveli kumppaninsa yrittävän varoa pienen neidin enempää säikyttämistä, suuri suu ja paljoisa puhe kun todistetusti saattoivat olla tuntemattomista hieman hämmentävää. Tiedemies tiesi, etti valkoinen pullero tahtonut pahaa, mutta kaikki ne sanat eivät voineet osua jokaisen mukavuusalueelle.<br>\n<br>\n<em>Eivätkä varsinkaan tämän,</em> Kepe tuumaili tarkkaillessaan edellään kulkevaa hentoa olentoa. Hänen rationaaliseksi mieltämänsä mielensä ei kyennyt selvittämään, miksi kyseinen henkilö työskenteli kaupunginkaartilla, edes toimistohommissa.<br>\n<br>\n”Kepsula”, Snowie sanoi matalalla äänellä. Kepsula käänsi päätään.<br>\n”Hm?”<br>\n”Uskotko tosiaan, että pormestari tahtoo meidät, koska luulee, että ajamme häntä takaa... Sen tähden?”<br>\n”Sen?”<br>\n”Tiedätkö, sininen whuuuuumzazuuuuum.”<br>\n”...me emme puhu nyt siitä kerrasta, kun Suga teki tiedätkö sen jutun mikä oli kkrrraaaaahhhhh?”<br>\n”...”<br>\n”...”<br>\n”...Nimda, tiedäthän.”<br>\n”Ah, no joo. Siinä onkin paljon enemmän järkeä.”<br>\n<br>\nHetken älyttömän älykäs kaksikko oli hiljaa ja mietti äskeistä keskustelua, ja sitten Kepe jatkoi, hiljaisesti hänkin.<br>\n”Mutta, niin. Siltähän tämä vaikuttaa. Mieti nyt hänen sanojaan.”<br>\nSnowie mietti hänen sanojaan.<br>\n<br>\n<em>Eikö se ole ilmiselvää, hölmö. He ovat päässeet selville suunnitelmistani. Miksi ne muuten olisivat ketään tänne lähettäneet. Eihän Bio-Klaani nykyään muun perässä juoksekaan.</em><br>\n<br>\n”Mutta jos näin on”, Lumiukko supatti kolmikon jatkaessa kulkuaan kivistä katua pitkin. ”niin eikö tämä ole aika huolestuttavaa?”<br>\n”Öh, joo?”<br>\n”Tai siis. Jos pormestari lähetti ne palkkamurhaajat peräämme... Tämä kaupunki on meitä vastaan. Voimmeko luottaa kehenkään?”<br>\nAavemainen ajatelma leijui ilmassa, juuri Snowien ja Kepen tiimoilla.<br>\n”Ehkä juuri siksi on viisautta mennä puhumaan hylkiöpoliisille. Hänen elämänsä kurjuus ja yksinäisyys on meidän voittomme.”<br>\n”Kiva asenne, Räz.”<br>\n<br>\nKeskustelun tiimellyksessä klaanilaiset eivät huomanneet heidän ohittamaansa patsasta. Se oli nimittäin niin ruma, että se oli ironisesti tosi hieno. Niin jäi tämä esteettinen kokemus sankareilta kokematta, ja kenties juuri sen suoma voima olisi voinut auttaa heitä tulevissa koitoksissa.<br>\n<br>\n”Tä-tässä se nyt olisi”, Suflery ilmoitti varovaisesti kolmikon päästyä siniharmaan kivitalon luo. Se oli kadun korkein residenssi ja kummaltakin puolelta kiinni naapuritönöissä. Puiset portaat kohosivat hieman katutason yläpuolelle, ja muun rakennuksen tyyliin istuvasti hieman rapistunut ovi sijaitsi kutakin kuinkin julkisivun keskipisteessä. Jyrkkä katonharja sai talon näyttämään kolmikerroksiselta, vaikka torpassa oli korkeintaan kaksi kerrasta ja hyvin ahtaanlainen vintti.<br>\n<br>\nKolmikko kapusi raput ovelle ja Kepe tarttui puuoven koruttomaan kolkuttimeen.<br>\n”Hallojaa?”<br>\n<br>\nHetken oli hiljaista, sitten ei. Joku laskeutui selvästi portaita. Pian ovi avautui sisäänpäin, ja kolmikkoa tuijotti Mustan Faxonin silmä-aukoista komisario Harkelina tunnettu Po-Matoralainen. Sillä oli muhkeat poliisiviikset.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1332,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-11-22T15:12","content":"<strong>Jossain, tuntematon vaihtoehtoismaailma</strong><br>\n<br>\nPunaiseen viittaan pukeutunut hahmo, piti kädessään Olmakia. Häntä jahtasivat 8 Matorania ja kaikilla niistä oli aseita. Osa tulitti hahmoa, osa heitti tikareilla.<br>\n<br>\nHahmo avasi Olmakilla ulottuvuusportin ja pysähtyi. Hän avasi laatikon, jonka sisällä oli pieni harmaa laite, jossa oli musta nappi. Hahmo painoi sitä ja syntyi jonkinlainen musta tornaado. Sitten hän hyppäsi ulottuvuusporttiin, etsimään oikeaa maailmaa.<br>\n<br>\n<strong>Matoran-kylä</strong><br>\nHahmo saapui uuteen vaihtoehtoismaailmaan, yhden Matoran-kylän pohjoispuolelle. Hahmo ei halunnut näyttäytyä, joten hän laittoi viittansa päälleen ja muuttui näkymättömäksi. <br>\n<br>\nHahmo liikkui ketterästi Matoran-kylän sisällä, kunnes kuuli kahden Matoranin puhuvan. Hahmo jäi kuuntelemaan sitä.<br>\n<br>\n\"Mitä luulet, miten Nehl voi?\" Ko-Matoran kysyi toiselta.<br>\n<br>\n\"Varmaan heikosti. Kun näkee aamulenkillä kuolleen Ta-Matoranin, niin varmasti siinä järkyttyy\", Le-Matoran vastasi.<br>\n<br>\n\"Eikös sillä Matoranilla ollut jokin vanha käärö?\"<br>\n<br>\n\"Kyllä. Nehl piti sen. Siinä oli vain yksi sana. Jokin nimi, oliko se joku Blos tai jotain.\"<br>\n<br>\n\"Mitä luulet, liittyköhän tuo tyyppi, jonka nimi on käärössä, sen Ta-Matoranin kuolemaan?\"<br>\n<br>\nSilloin viittaan pukeutunut hahmo tajusi saapuneensa vihdoinkin oikeaan ulottuvuuteen. 10 vuoden jälkeen. Hän otti pois viittansa ja katsoi kahta Matorania.<br>\n<br>\n\"Missä Nehl asuu?\" hän kysyi.<br>\n<br>\nMatoranit säihkähtivät ja kääntyivät katsomaan hahmoa.<br>\n<br>\nHahmolla oli vaaleanvihreä ja musta haarniska, piti käsissän kahta tikaria. Selässään, hänellä oli tummanpunainen viitta ja kasvojen vasen puoli oli oudon näköinen.<br>\n<br>\n\"Tuolla noin\", Ko-Matoran sanoi ja osoitti itään päin, sinistä taloa.<br>\n<br>\n\"Kiitän\", hahmo sanoi, otti aseen esiin ja ampui kaksikon. Paukahdukset saivat muut Matoranit tulemaan paikalle. Kun hän kuuli askelien ääniä, hahmo laittoi viittansa päälle, muuttui näkymättömäksi ja hyppäsi pois hyvin ketterästi.<br>\n<br>\nPian hän saapui taloon ja hyppäsi avoimesta ikkunasta sisään, hyvin hiljaisesti. Vasemmalla, oli Ga-Matoran, joka piti kädessään kääröä.<br>\n<br>\n\"Bloszar. Mitä ihmettä se voi tarkoittaa?\" Nehl ihmetteli.<br>\n<br>\nEi aikaakaan, kun hahmo ampui Ga-Matoraninkin.<br>\n<br>\n\"Matoranit, vastenmielisin laji koko universumissa,\" hahmo ajatteli. \"Mutta sinä ja nuo Matoranit tuolla saitte sentään hyvän kuoleman, toisin kuin muut lajinne edustajat.\"<br>\n<br>\nHahmo otti käärön ja hyppäsi pois ikkunasta ja lähti.<br>\n<br>\n[spoil]Joo, sen verran sanon, että tämä kaikki liittyy yhteen isoon viestiin, jonka kirjoitan.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1333,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2011-11-24T12:50","content":"<strong>Yökerho, Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><div style="width:442;height:25;padding:29;background:url('<a href="http://www.majhost.com/gallery/Great-Spirit/Bionicle/Klanon-Consept-Art/tube.png" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.majhost.com/gallery/Great-Sp ... t/tube.png</a>');position:relative;margin-left:auto;margin-right:auto;"><iframe width="442" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/uctoCGEQdjk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/uctoCGEQdjk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nManu astui sisään yökerhoon, jossa oli kuullut kerrottaneen Ämkoon veljeskunnan edustajan häntä odottavan. Paikka oli tunkkainen ja hieman savuinen, mutta kuitenkin tilavahko ja hyvin täysi.<br>\n<em>Ja mitähän eroa on pubilla, baarilla, kapakalla ja tavernalla. Enpä ole ikinä ajatellut asiaa...</em> Manu ajatteli huvittuneena. <em>Vaikkakin tämä on yökerho.</em><br>\n<br>\nVioletista siniseen välähtelevät värivalot ja diskopallo korkealla katossa, jumputtava musiikki ja iloisina/humalaisina heiluvat Matoranit piristivät päivää mukavasti. Näyttöruudut näyttivät lähikuvia sieltä täältä salia. Diskoteekki oli täynnä tanssivia Matoraneja erilaisissa puvuissa, jotka yrittivät ilmeisesti olla vaikuttavia. Manu oli pannut merkille, kuinka portsari oli ajatellut, ettei hänen ollut soveliasta astua sisään pukukoodin takia. Eipä tämä silti ollut uskaltanut pysäyttää Makutaa, joka oli vain astellut sisään hymyillen.<br>\n<br>\nMusiikki oli niin kovalla, että rakennus vavahteli. Manu mietti, saapuisikohan naapurustosta valituksia myöhemmin seuraavana päivänä – tai saapuiko valituksia usein muutenkin. Hän etsiskeli katseellaan istumapaikkoja ja huomasikin pian mustien nahkasohvien ympäröimän pienen katoksen diskoteekistä kauempana. Hän käveli niiden luokse pelottaen eräällä sohvalla istuneen kuhertelevan parin pois ja valtasi alueen. Hän istahti kaikista leveimmälle sohvalle ja nosti jalkansa pöydälle.<br>\n”Tarjoilija!” Manu huusi. Kukaan ei tullut paikalle. ”Epäkohteliasta. Vaikka en ole juuri pyörinyt yökerhoissa. Ehkä tällaisissa ei ole tarjoilijoita.”<br>\nManu alkoi seuraavaksi pohtia, miltä häntä etsivä Matoran mahtoi näyttää. Le-Matoran tämä varmasti olisi, mutta täällä ei voinut juuri erottaa ketään, sillä kirkkaat valot värjäsivät jokaikisen paikallaolijan valon spektrin korketaajuuksisimmilla väreillä.<br>\n<br>\nManu päätti kyllästyä ja sukeltaa diskoteekin tanssijoiden joukkoon. Tanssijoihin ei muodostunut sellaista Makutan mentävää aukkoa, kuten olisi voinut olettaa; väki ei edes huomannut Manua, ennen kuin tämä tuli kohdalle. Tutkien Matoranien naamoja Manu hiippaili läpi massojen, jotka heiluttivat käsiään ja hytkyivät musiikin tahdissa. Värivalot muuttuivat nyt häijyn vihreiksi ja sokaisivat Makutan hetkeksi. Nyt jokainen näytti Le-Matoranilta, mikä ei tehnyt Manun työtä yhtään helpommaksi.<br>\n”No hemmetti soikoon, miksi minun pitää etsiä Matoran, joka halusi etsiä minut.”<br>\n<br>\nKiivauksissaan Makuta heitti erään tyttöparan ilmaan niin, että tämä oli törmätä diskopalloon. Muutaman senttimetrin päähän diskopallon pinnasta tämä jäikin eikä näin ollen törmännyt siihen. Pudotus oli kuitenkin korkea, ja vaistomaisesti naispuolinen Matoran otti kiinni lasisesta pallosta. Nyt joukkoon tuli selkeä rako, joka jätti Makutan omaan rauhaansa. Matoranit katsoivat säikähtäneenä Manua, joka hymyili valloittavasti naisen edelleen roikkuessa pallosta ja kiljuessa. Ääni kuitenkin jäi suurimmaksi osaksi musiikin alle.<br>\n”Etsin... jotakuta, joka halusi nähdä minut”, Manu sanoi vakavasti, tarpeeksi kovaa, jotta hänet kuultiin musiikin yli. Lähimmät Matoranit pudistivat päitään ja vetäytyivät kauemmas. Manu kohautti olkiaan ja jatkoi kulkuaan diskoteekin keskeltä reunaa kohti. Matoranit tekivät nyt tietä paremmin, ja Manu hymyili niin monelle kuin ehti.<br>\n<em>Olisi helpompi, jos tietäisin edes hänen nimensä</em>, Manu ajatteli synkeänä. Oli tämäkin tapa tuhlata iltaa.<br>\n<br>\nPian Makutaa kuitenkin onnisti, sillä häntä vastaan huojui Matoran, joka ei näyttänyt aivan täysipäiseltä. Se nosti kättään kuin natsitervehdykseen, hikkasi ja sieppasi Manun käden uhkarohkeasti omaansa alkaen kätellä innokkaasti.<br>\n”Päivää, herra Makuta”, hän sanoi iloisella ja kovalla äänellä, ”nimeni on Tedni.” Sitten hän hikkasi ja veti Manun läheiseen pöytään.<br>\n”Meidän pitää puhua”, Tedni sanoi vakavasti.<br>\n”Tai jospa odottaisimme hieman, jotta minun ei tarvitsisi puhua alkoholin alaisen pienen apinan kanssa?” Tedni ei huomannut loukkausta vaan jatkoi puhumista.<br>\n”Herrani Ämkoo tarvitsee apuasi.”<br>\n”Ahaa, ja sinut lähetettiin kertomaan siitä minulle?”<br>\n”Hän halusi sinut saarelleen. Mutta asia ei enää kuulemma ole niin yksinkertainen. Sinne ei voi mennä.”<br>\n”Kuinka niin?” Manu sanoi kiinnostuneena.<br>\n”Noh”, Tedni aloitti – hänen päänsä näytti alkavan jo selvitä, ”tilanne vaikuttaa siltä, että – HEI SINÄ, MINÄ AION VIELÄ TANSSIA KANSSASI – niin, siis, Nazorakien joukot ovat hyökänneet saarellemme.”<br>\nManu yritti olla välittämättä seuralaisensa kummallisesta käytöksestä naisia kohtaan ja keskittyä kuulemaansa, mikä oli vaikeaa, sillä Tedni yritti karata erään – ilmeisesti tämän mielestä – sievän Ga-Matoranin perään. Manu iski kouransa Tednin käsivarteen ja murahti:<br>\n”Äläpä karkaa mihinkään, hihhuli. Meillä on puhumista. Mitä Mäksä sanoi sinulle?”<br>\nTedni näytti hetken hämmentyneeltä, mutta sitten hän tuntui muistavan jotakin ja sanoi:<br>\n”Hän vain sanoi tarvitsevansa apuasi ja halusi sinut saarelle. Eipä hän muuta sanonut. Mutta ethän sinä voi mennä sinne, koska evakuaatio on kesken.”<br>\n”Evakuaatio?”<br>\n”Klaani auttaa evakuoimaan Veljeskunnan joukot saarelta. Emme voi estää Natsoja valtaamasta saarta.”<br>\n”Surullista”, Manu sanoi, vaikkei kyllä ollut huolestunut saaren kohtalosta. Mitä Mäksä halusi? Manun mieleen tuli kymmenen erilaista vaihtoehtoa, joista kymmenen hän sulki pois ja hämmentyi itsekin.<br>\n<br>\n”No niin, eiköhän tämä ollut tässä”, Tedni sanoi, hikkasi kerran ja yritti taas paeta. Manu muutti hänen painonsa niin suureksi, että hänen voimansa eivät riittäneet nostamaan häntä tuolilta. Tuoli romahti kasaan.<br>\n”Äläpä hoppuile. Milloinka tämä piiritys alkoi?”<br>\n”Mmmitäh, älä minulta kysy. Kysy klaanilaisilta, ne tietävät.”<br>\n”Niin tiedät sinäkin. Ja minä kysyn sinulta.”<br>\nTedni näytti loukkaantuneelta.<br>\n”Mitä minä muka voin kertoa. Minä tahdon tanssimaan.”<br>\nManu kohotti kulmaansa ja lausui: ”Milloin piiritys alkoi?”<br>\n”On siitä jo aikaa”, Tedni sanoi raapien päätään. ”Ajantajuni on hämärtynyt.”<br>\n”Baarien ja yökerhojen takiako?”<br>\n”Hei, tämä on ensimmäinen kunnon yökerhomesta, jonne pääsin.”<br>\n”Sen uskon. Te selibaatissa elävät ninjapojut ette varmasti tapaa mitään järkevää siellä saarellanne.”<br>\n”Pilkkaatko minua, Makuta?”<br>\n”Kyllä pilkkaan, etkä sinä voi asialle yhtikäs mitään.”<br>\nTedni puri hammasta ja voihkaisi, koska lattia satutti hänen selkäänsä.<br>\n”Tuolta tuntuisi olla liian lihava”, Manu virkkoi virnistäen ilkeästi nähtyään Tednin ilmeen. Tämä mulkaisi häntä pahasti ja sulki sitten silmänsä. Manu päätti palauttaa normaalipainon Matoran-paralle ja nousi pöydästä. Tedni tunsi keventyvänsä reilusti ja nousi hänkin, tosin paljon hiljempaa, sillä hänelle oli tullut lihassärkyä.<br>\n<br>\n”Mitäs tässä seuraavaksi”, Manu sanoi esittäen kysymyksen lähinnä itselleen. Tedni kuitenkin vastasi: ”Sinun täytynee odottaa, että Ämkoo saapuu Klaaniin.”<br>\nManu virnisti. ”Minä teen, mitä haluan.”<br>\nTedni kohotti kulmaansa Manun kääntyessä hänestä poispäin. Makutan katsoessa muualle Tedni päätti hiippailla takaisin tanssivien joukkoon. Hän hivuttautui hitaasti parin juttelevan Ta-Matoranin taakse ja katosi väkijoukkoon. Manu hymyili itsekseen.<br>\n”Ehkä on aika muuttaa tämän paikan tyyliä”, hän tuumasi hihittäen ja hiippaili ovelle, jossa luki: ”Pääsy kielletty henkilökunnalle.” Sanojen ”kielletty” ja ”henkilökunnalle” väliin oli kirjoitettu punaisella tussilla pilkku ja sana ”vain”. Hiljaa Makuta avasi oven ja astui sisään sulkien oven perässään.<br>\n<br>\nTedni ehti keskelle diskoteekkiä ja äkkäsi jopa ex-tanssiparinsa. Tämä ei näyttänyt yhtään niin helpottuneelta kuin Tedni oli nähdessään Le-Matoranin.<br>\n”Mene pois”, tämä vinkaisi, mutta Tedni tarttui tätä kädestä ja polvistui.<br>\n”Suo minulle illan viimeinen vals- hm, dubstep.”<br>\nGa-Matoran näytti kiusaantuneelta katsoessaan maassa matelevaa Le-Matorania. Tedni päätti ottaa sen myöntävänä vastauksena, nousi seisomaan ja pyöräytti partneriaan 1440 astetta ympäri. Kirkaisten tämä kaatui lattialle ja tönäisi samalla erään tanssivan parin nurin. Nämä katsoivat häntä vihaisena, ja hän taas katsoi Tedniä vielä vihaisempana. Tedni taas ei näyttänyt huomaavan mitään tapahtuneen vaan jammaili musiikin tahtiin itsekseen. Ga-Matoran nousi ja läiskäisi Tednin naamaa kämmenellään. Le-Matoran kosketti poskeaan kädellään loukkaantuneena ja tuijotti väkijoukon sekaan katoavaa kumppaniaan.<br>\n”Mikä noita naisia vaivaa?” hän pohti ääneen.<br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><div style="width:442;height:25;padding:29;background:url('<a href="http://www.majhost.com/gallery/Great-Spirit/Bionicle/Klanon-Consept-Art/tube.png" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.majhost.com/gallery/Great-Sp ... t/tube.png</a>');position:relative;margin-left:auto;margin-right:auto;"><iframe width="442" height="25" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/s7OPRbVxMwY" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/s7OPRbVxMwY</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSitten jotakin tapahtui. Valot muuttivat yhtäkkisesti väriä tummanpunaisiksi ja räikeän pinkeiksi. Tavanomainen lasipallo katossa vetäytyi katon sisään ja sen tilalle laskeutui erikoinen ilmestys – piikikäs diskopallo. Värivalot aloittivat hektisen välkkymisen, ja musiikki muuttui täysin: diskojumputus päättyi ja tilalle tulivat kitara, muhkea basso, terävät syntetisaattorit ja kaikuvat rummut. Kaiuttimia lähimpänä olevien Matoranien korvat räjähtivät veriseksi mössöksi äänenvoimakkuuden kasvaessa <em>räjähdysmäisesti</em>.<br>\n<br>\nKeskeltä diskoteekin lattiaa nousi korkoke, jonka huipulla seisoi Makuta Nui.<br>\n”DISSSSCOEEEEEVILLLLHHH!”<br>\nMatoranit näyttivät epäuskoisila ja pelokkailta, mutta kukaan ei uskaltanut liikkua. Makuta katseli tasaisesti koko väkijoukkoa. Sitten hän kirkaisi:<br>\n”Pelkäättekö astua kynnyksen yli? TANSSIKAA, NUKET, TANSSIKAA!”<br>\nMatoranit aloittivat kömpelön näköisen ja pelokkaan tanssin Makutan lyödessä käsiään yhteen musiikin tahdissa.<br>\n”Nyt on oikea meininki, rakkaat ystävät!”<br>\nNäyttöruuduilla alkoi vilkkua lähikuvia Makutasta, joka tanssi – ja lauloi – itsekin korokkeellaan (DJ istui köytettynä siivouskomerossa).<br>\n<br>\nMuutamat värivaloista kohdistuivat värittämään seinille hehkuvia siluettikuvia Makuta Nuista, ja muut pyörivät ympäri ja ympäri diskopallon heijastellessa teräviä punaisia valotäpliä ympäriinsä vinhaa vauhtia. Muutama Matoran oli jo saanut jonkinlaisen kohtauksen ja makasi lattialla. Muut yrittivät varoa heitä, mutta se oli vaikeaa, koska kaikki tönivät toisiaan väistääkseen lattialla makaavia.<br>\n<br>\nMyrkylliset soinnut, luut murskaksi.<br>\nPunaista, kuumaa, höyryävää.<br>\nHikeä, verta ja ”KIRKUKAA.<br>\n<br>\nHAHAHAHAHA!”<br>\n<br>\nBrutaali ääni, kuolettavan jumputtava.<br>\nPolttavat laserit ja piikikkäät peilipallot.<br>\n”DISCOEEEVILLLLLHH!”<br>\n<br>\nMatoranit vilkuilivat tanssinsa lomasta lannettaan pyörittävää Manua kuin tämä olisi seonnut – ja ken tietää, ehkä tämä olikin.<br>\n”TEHKÄÄ TAIDETTA, HENGITTÄKÄÄ TAIDETTA, KUUNNELKAA TAIDETTA, OLKAA TAIDETTA!<br>\n<br>\nTANSSITAAN!<br>\n<br>\nMEHU? KENELLÄ ON MEHU?<br>\n<br>\nNÄETKÖ RAHAN, TYKKÄÄTKÖ RAHASTA?”<br>\n<br>\nMatoranit katselivat hämmentyneenä Makutaa, joka pyöri vinhasti akselinsa ympäri jokaisessa ulottuvuudessaan. Kuin yhteisestä sopimuksesta kaikki ryntäsivät yhtä aikaa ovelle ja yrittivät tungeksia ulos. Muutamassa minuutissa koko diskoteekki oli tyhjä.<br>\n<br>\nManu katseli pettyneenä tyhjyyttään ammottavaa salia.<br>\n”Ehkä he eivät pitäneet musiikista.”<br>\n<br>\n[spoil]Trolololol. Jos huvittaa, voi musiikin toki kuunnella loppuun. :3[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1334,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2011-11-27T14:44","content":"<strong>Merellä</strong><br>\n<br>\nTyynen suolavesimassan päällä purjehti kilometrien säteellä vain yksi ainoa alus. Laiva oli kunnioitettavan kokoinen eikä sen suuruus ole selvästikkään vain pöyhistelyä varten. Rivi hyvin huollettu tykistö pilkisti aluksen rungolta, istuen valmiina mihin tahansa tilanteeseen. <br>\nLaivan kannella useat miehistön jäsenistä kävelivät ympäriinsä kuin lauma muurahaisia, jokaisella oma vastuu ja tehtävä, jotka olivat kaikki tärkeitä laivan toiminnalle. Miehistön muodosti pääosin Matoralaiset, jotka olivat poikkeuksellisesti paljon pidempiä ja vahvempia kuin muut lajitoverinsa.<br>\n<br>\nAluksen maston päällä liehui musta lippu, jonka symbolin jokainen kokenut purjehtija tunnistaa ”Die Tärtän” ja tämän ”Tärtäläisten” pahaimaiseksi väreiksi. Haahtin nimeä kammosivat useat kauppiaat ja merimiehet, jotka olivat selviytyneet sen hyökkäyksistä tai edes kuulleet tarinoita siitä.<br>\n<br>\nHaaksin komentajan hytissä istui mustanvioletti Maan nais-turaga; Kapteeni Anonymmeli. Tärtäläisten johtaja oli vasta viime aikoilla herännyt tajuttomuudestaan ja yrittää korvata menetetyn ajan analysoimalla huolellisesti merikarttoja työpöydänsä ääressä, lievästi huojuvan valokiven himmeän valaistuksen alla. Hytin paksut seinät peittivät suurimman osan ulkopuoliselta melulta, mitä hänen miehistö piti, jättäen kapteenin korviin ainoastaan puun narinan ja kirskahduksen sekä aaltojen virran äänen.<br>\nPitkän ja tuloksettoman kartan lukemisen jälkeen, piraattikapteeni menetti vähitellen kärsivällisyytensä ja hakkasi vihaisesti pöytää, lennättäen melkein tavaransa pois pöydältä. Heidän uudet ryöstämät luotaimetkaan eivät auttaneet, vaikka olivat hyödyllisiä yleisesti.<br>\nHänen perämiehensä päätti viisaasti perääntyä hytin ovelta ulkona kuullessaan kapteenin raivostuneita kirouksia.<br>\n<br>\nMiehistön perämies, Un-Tak, päätti palata takaisin laivan siltakannelle.<br>\n”Synkhetkiä taas kapteenin luona?” Laivan Le-Matoralainen ruorimies kysyi toveriltaan.<br>\n”Arvosta elämäaamuasi kun vielä voit. Ties meistäkin tulee yhtä kräsh-bängiä”, Un-Tak vastasi ilkeämielisesti. Ruorimies myhäili hiljaisesti ja keskittyi takaisin tehtäväänsä. <br>\n<br>\nPerämies kävi mielessään Klaanin Matorankylien ryöstöä uudelleen läpi. He olivat niin sanotusti ”pikakukistaneet” Klaanin puolustuksen ja onnistuneet tekemään sen suhteellisen vähällä uhriluvulla. Heidän alakannella oli nyt paljon enemmän saalista kuin he itse edes tarvitsevat, puhumattakaan useista panttivangeista, joista voisi kiristää paljon rahaa.<br>\nMutta jokin tässä ei silti täsmää perämiehen mielessä. Klaanin kaltaiselta ”pikaväistäjältä” operaatio oli paljon helpompi kuin sen pitäisi. Asemastaan huolimatta Un-Tak ei silti aliarvioi vihollisiaan koskaan.<br>\n<br>\nSillä välin aluksen sisällä, yksi laivan miehistöistä löhöili itsetietoisena. Piraatti oli paennut vastuultaan väittämällä olevansa sairas ja tällä hetkellä juo itseään tajuttomaksi synkässä tilassa kostean puulankkujen päällä, lukemattomien painavien säiliöiden ja puulaatiokoiden ympäröimänä. <br>\nJuoppoutunut piraatti huojui epämääräisesti ympäriinsä lastit hänen kädensijana, kunnes hän päätyi tietämättä panttivankien ahtaiden sellien eteen.<br>\nRaskaissa raudoissa olevat vangit kirosivat merirosvoa ja hänen tovereitaan, mutta humalainen piraatti vain naureskeli pilkkaavasti ja omahyväisesti heitä päin. <br>\n<br>\n”Senkin karzahnin saasta”, yksi matoralaisista huusi kalterien takana, ”sinä pirakan hyljeksimä äpärä.”<br>\nPiraatti hykersi kuin häntä kehuttaisiin maasta taivaisiin ja läpsi polviaan iloisesti. Hän huomasi pikemmittä kauniin Sähkön Matoralaisen neitosen yhdessä sellissä. Piraatti avasi sellin oven ja lähestyi hänetä päin.<br>\n”Muru pieni, annahan isille pusu”, piraatti lähenteli inhottavasti nais-matoralaista päin. Hänen toverinsa hyökkäsi heti raivostuneesti piraatin kimppuun, mutta merirosvo työnsi vaivatta hänet nurkkaan ja osoitti häntä pistoolillaan. Piraatti potki samalla nais-matoralaisen pois jaloistaan, joka yritti hyökätä myös häntä päin.<br>\n<br>\n”Mä lasken kolmee ny”, piraatti nauroi riemuitsevasti. Matoralainen katsoi peloissaan piraatin asetta samalla kuin muut sellin vangit pystyivät vain katsomaan ja herjaamaan juopunutta merirosvoa. Piraatti puristi liipaisinta vähitellen ja kohdisti pyssyä Matoralaisen kasvoihin.<br>\n<br>\n”Yks. <br>\n<br>\nKaks.<br>\n<br>\nKo-”<br>\n<br>\nYhtäkkiä, valkoisen hanskan peittämä nyrkki iskeytyi yhdestä puulaatikoista ulos, herättäen jopa piraatinkin huomion. <br>\n<br>\nSamaan aikaan laivan yläkannella, kapteeni Anonymmeli viimein astui ulos hytistään perämiehensä luokse, joka odotti oven vierellä.<br>\n”Miettiinoutasit kohteesi, kapteeni?” Un-Tak kysyi hieman ironisella sävyllä.<br>\n”Suunta koiliseen”, Maan Turaga vastasi lyhyesti perämiehelleen välittämättä hänen äänensävystä, johon kapteeni oli jo ajan saatossa ehtinyt tottua.<br>\n”Huomio miehet!” Un-Tak huusi kuuluvasti piraattihaahtin miehistölle, jotka kaikki pysähtyivät kuuntelemaan melkein samanaikaisesti. <br>\n”Suunta kohti koil-”<br>\n<br>\n<strong><em>”YI-ÄÄÄÄÄÄRGH!”</em></strong><br>\n<br>\nEnnen kuin perämies ehti antaa käskynsä, kannen luukusta lensi yksi miehistöstä kiljuen suoraan mereen. Kaikki aluksen jäsenet katsoivat heti hämmentyneenä laivan reunalta kuinka yksi heistä uppoaa mereen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="350" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/TBMRXpr9FAs" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/TBMRXpr9FAs</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKannen luukusta hyppäsi voltilla heti ulos toinen hahmo siltakannelle, ja potkaisi hätäistä pistoolia osoittavaa piraattia pois luolta.<br>\nMiehistö kääntyi heti hahmoa päin. Mitä he näkivät oli räikeään punaiseen asuun ja kypärään pukeutunut Toa.<br>\n<br>\n”<strong><span style=\"color:red\">PUNAINEN TOA!</span></strong>”, hän huusi samalla kun teki jonkinlaisen asennon.<br>\nSamalla luukusta hyppäsivät esiin neljä erissä väreissä, mutta samankaltaisessa asussa pukeutuneita Toia laivan eri osiin. <br>\n<br>\n”<strong><span style=\"color:blue\">SININEN TOA!!!</span></strong>”<br>\n<br>\n”<strong><span style=\"color:yellow\">KELTAINEN TOA!!</span></strong>”<br>\n<br>\n”<strong>Pin- eh... <span style=\"color:pink\">VAALEANPUNAINEN TOA!!!!</span></strong>”<br>\n<br>\n”<strong><span style=\"color:green\">VIHREÄ TOA!!!!!</span></strong>”<br>\n<br>\nJokainen heistä teki oman erikoisen asennonsa huutaessaan nimensä ja loikkasivat kuperkeikalla uudestaan kaikki laivan etuosaan Punaisen Toan luokse riviin. <br>\n<br>\n”Kaikki viisi yhdessä...”<br>\n<br>\n”<strong>TOA RYHMÄ <em><span style=\"color:red\">AN</span><span style=\"color:blue\">GO</span><span style=\"color:yellow\">RA</span><span style=\"color:pink\">NG</span><span style=\"color:green\">ER</span></em></strong>” <br>\nToat huusivat yhdessä ja muodostivat naurettavan ryhmäposauksen. <br>\nJotain räjähti heidän takana ja kovaa.<br>\n<br>\nTärtäläiset vain katsoivat tätä hämmentävää näkyä eivätkä edes yrittäneet sanoa mitään.<br>\n<br>\n”Tärtäläiset! Teidän kaltaisille emme anna anteeksi. Oikeuden puolesta, ME MURSKAAMME TEIDÄT!” Punainen Toa ilmoitti, hänen lyhyt viittansa liehuen uljaasti. Merirosvot pysyivät hiljaa, koska eivät tienneet pitikö ottaa puheen vakavasti vai ei.<br>\n<br>\n”En tajua”, yksi miehistöistä sanoi ääneen typertyneenä kaikkien puolesta.<br>\n”HYÖKÄTKÄÄ!” Anonymmeli käski kovalla ja vihaisella äänellä, kuten hänen oli tapansa. Piraatit ottivat sapelinsa esiin ja osa heistä ampuivat pistooleillaan Angorangereita päin. Toat tekivät uuden voltin ampujien eteen. Nopeat lyönnit ja sivupotkut hoitivat heidät hetkessä. Muut piraatit ryntäsivät karkin värisiä Toia kimppuun. Punainen Toa potkaisi välittömästi piraatteja pois luoltaan. Luuvitonen kasvoihin ja jalka rintakehään, heittäen useat piraatit maahan tajuttomana. Tärtäläiset ryntäilivät sekasorrossa kannen päällä.<br>\nToinen piraattijoukko kasasivat itsensä Keltaisen Toan päälle. Mutta Keltainen Toa oli paljon voimakkaampi kuin he odottivat, ja nopeasti huomaavat joutuvansa karjuvan Angorangerin heittelemiksi alukselta suoraan veteen tai muiden miehistön päälle. <br>\n<br>\nToinen joukko hyökkäsivät vaaleanpunaisen Toan kimppuun, joka oli ryhmän ainoa naisedustaja ja arvelivat pystyvänsä päihittämään hänet. Pian Vaaleanpunainen Toa kaatoi jokaisen iskevän piraatin maahan vain muutamilla jalanpyyhkäisyllä ja koukuilla. Yksi Tärtäläisistä yritti ampua pyssyllä Angorangeria, mutta joutui nopeasti heittoveitsen naulaamaksi.<br>\nPiraatit oppivat nopeasti, kuinka taktinen virhe aliarvioiminen on.<br>\n<br>\nToiset kaksi Tärtäläistä kaivoivat pistoolinsa esiin ja yrittivät samaa kuin hekin. Heidän luodit osuivat sen sijaan kilpeen joka ilmestyi yhtäkkiä heidän eteen, ja Vihreä Toa täräytti sillä molemmat piraatit pois haahdelta. <br>\nUn-Tak päätti ottaa asiat omiin käsiin ja iski miekallaan Punaista Toaa kohti. Punainen Toa onnistui torjumaan hänen miekan viillonsa ja heitti nyrkkinsä perämiehen kasvoihin. Un-Tak tuskin pysyi jaloillaan. Hän yritti iskeä uudelleen, mutta sama asia vain tapahtui. Perämies päätti perääntyä ja jättää miehistön hoitelemaan hänet, joita juuri nyt heitellään ulos haahdesta.<br>\n<br>\nAnonymmeli meni noutamaan kiväärinsä hytiltä. Kapteeni kohdisti aseensa Punaisen Toan päähän. Sininen Toa ampui omalla kiväärillä Maan Turagan aseen pois hänen käsistä ennen kuin tämä ehti vetää lipaisimesta, ja sitten nuiji aseella lähestyviä piraatteja leukoihin.<br>\n<br>\nAnonymmeli perääntyi takaisin hyttiinsä eteen ja karjui vihaisesti perämiestään päin.<br>\n”Missä se Laagras on kun häntä tarvitaan?!” Piraattikapteeni huusi.<br>\nJuuri silloin Die Tärtän Veden Toa hyppäsi meren sisältä aluksen päälle luoden näyttävän roiskahduksen hänen mukanaan. Die Tärtän kapteeni ei edes yrittänyt kyseenalaistaa tätä ajoitusta. Jokainen piraatti joka ehti paeta Angorangereilta perääntyivät nopeasti kapteenin ja Veden Toan luokse.<br>\n”Missä karzahnissa oikein olit!?” Anonymmeli kysyi kovalla äänellä Veden Toaltaan.<br>\n”Anteeksi, että myöhäistyin”, Laagras vain virnisti kapteenilleen ja keskittyi Angorangereihin. Veden Toa otti esiin ketlinkiruoskan, jonka päällä koristi piikkipallo ja hymyili ilkikurisesti. ”Tulen nauttimaan tästä suuresti.”<br>\n<br>\nToa Ryhmä Angorangerit perääntyivät riviin laivan keulalle.<br>\n”Pinkki! <strong>MYRSKY-POMMI!</strong>” Punainen Toa huusi.<br>\n”OK”, Vaaleanpunainen Toa vastasi ja otti esiin sateenkaaren värisen Kohlii-pallon. <br>\n”<strong>MYRSKY-POMMI!</strong>” <br>\n<br>\nPiraatit eivät kommentoineet asiasta ja jättivät Toat Laagrasin vastuulle.<br>\nAngorangerit juoksivat Laagraa kohti. Veden Toa yritti iskeä ruoskallaan lähimpään Toaan, mutta jokainen hyppäsi pois tieltä. <br>\n<br>\n”Valmiina, VIHREÄ!” Vaaleanpunainen Toa heitti pallon Vihreälle Toalle. <br>\nLaagra heitti vedestä tehdyn lonkeron häntä kohti, mutta Vaaleanpunainen Toa vain väisti hyökkäyksen ja heitti toisen veitsen. Laagra hyppäsi nopeasti sivulle. <br>\n<br>\n”Selvä, KELTAINEN!” Vihreä Toa vastasi ja potkaisi pallon Keltaiselle Toalle. <br>\nLaagras yritti uudelleen lyödä ruoskalla Toaa päin, mutta tämä väisti kuperkeikalla tämän taas.<br>\n<br>\n”Täältä tulee, SININEN!” Keltainen Toa vastasi ja iski päällään pallon Siniselle Toalle. <br>\nLaagras ei pystynyt enää keskittymään jokaiseen Toaan.<br>\n<br>\n”No niin, PUNAINEN!” Sininen Toa potkaisi pallon Punaiselle Toalle. <br>\nLaagras katseli ja yritti ymmärtää mitä Toat yrittivät. <br>\n<br>\n”LOPETUS!” Punainen Toa loikkasi ilmaan ja potki pallon suoraan merirosvojen Veden Toaa kohti.<br>\n<br>\nLaagras sekä muut miehistö väistivät nopeasti pallon, joka osui sen sijaan laivan hyttiin.<br>\nYhtäkkiä valtava räjähdys syttyi ja useat Tärtäläiset lensivät veteen muiden kanssa.<br>\nKoko Kapteenin hytistä ei sen jälkeen jäänyt muuta kuin tuhkan peittämiä puun jäänteitä.<br>\n<br>\nSelviytyneet Tärtäläiset katsoivat kauhuissaan tätä näkymää. He heittivät välittömästi kapteeninsa kanssa aseensa maahan ja polvistuvat maahan antautumaan. <br>\nVeden Toa Laagras päätti seurata mallia tyytymättömänä, pitihän hänenkin totella kapteenia.<br>\n<br>\nVaaleanpunainen ja Vihreä Toa noutivat matoralaiset vangit selleistään.<br>\n<br>\n”Yksi kumottu, kolme jäljellä”, Punainen Toa ilmoitti tyytyväisenä.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Kiitoksia Tronielle, että saan lainata Die Tärtän riemukaita hahmoja (vaikka hän ei varmaan pitäisi tästä, mutta heh).</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1335,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-12-05T17:56","content":"<strong>Nui-Koro</strong><br>\n<br>\nKepen mieleen muistui asia. Asia, jonka kun hän muisti kokonaisuudessaan iskeytyi hänen mieleensä kuin vasara. Kuin hyvin nopeasti lyövä vasara, jonka tuottama kipu tuntuu pitkään. Tämä vasara löi tavallista lujempaa.<br>\nHän oli lähes unohtanut sen jo. Miten hän oli voinut? Miten sellaisen saattoi unohtaa? Ei olisi pitänyt voida. Ja miksi hän muisti sen taas nyt, juuri nyt? Epäsopivimmalla hetkellä?<br>\n<br>\nHänen mielensä järjesteli kokoon kuvan Feterrasta leikkauspöydällä...Feterrasta, jonka panssari oli auki. Auki kuin arkunkansi. Panssarin, jonka läpäisemiseen mikään tunnettu ase ei kyennyt. Sen kansi oli auki. Ja sen sisällä oli jotain. Tuon panssarin.<br>\nKepe muisti näyn. Tuon kammottavan, teräksisen tuhokoneen sisällä oli jotain uskomatonta. Uskomatonhan koko olento, vai mikä ikinä olikaan, oli. Miksei hän ollut vieläkään kertonut kenellekään näkemästään? Ehkä siksi, ettei hän tiennyt, mitä siitä seuraisi. Ehkä siksi, ettei hän uskaltanut. Hän vilkaisi untelosti hymyävään Snowieen. Ei. Ei nyt.<br>\n<br>\nMutta kuva raastoi hänen mieltään. Metallikehykset. Aukko pimeyteen.<br>\nHän työnsi sen syrjään.<br>\nHän ei onnistunut. Hän yritti uudestaan. Hän käski itseään ajattelemaan jotain muuta. Keskittyvän nykyhetkeen. Se ei onnistunut.<br>\n<br>\nVasta hetken kuluttua hän unohti taas asian tyystin.<br>\n<br>\nMaailma hänen ympärillään ei ollut muuttunut. Aika ei kulunut hetkeäkään.<br>\n<br>\nOliko hänessä jotain vikaa?<br>\n<br>\n<strong>Kummallinen tila, jossa Dox yhä vaeltaa</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/JXORDZt5Rfk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/JXORDZt5Rfk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nRistiretkeläiset saapuivat viimeinkin määränpäähänsä. Valkoinen aavikko levittäytyi heidän takanaan yhtä aavana kuin aiemminkin. Maan väri oli sama sameanvalkoinen, se ei ollut vaihtunut sävynhitustakaan. Mutta muutoin maisema oli muuttunut. Se oli muuttunut huomattavasti.<br>\n<br>\nAavikon keskellä oli suunnattomien, harmaiden pilarien ja tornien muodostama kaupunki. Monotoniset laatikot näyttivät kasvavan suoraan valkeasta maasta. Niitä jatkui vähintään virstan verran molemmille sivuille, eteenpäin ehkä pidemmällekin. Niin kauas ei nähnyt. Kaupunkia ympäröi ainakin parin metrin levyinen musta viiva maassa, kuin ne kaikki lukemattomat aiemmat, vain paljon leveämpi ja syvemmänmusta. Tämä paikka oli merkittävä.<br>\n<br>\nRistiretkeläisten joukossa, vaikka heidän määränsä olikin suuresti huvennut, Dox näki yhä uusia kasvoja, ja ruumiinosia jotka saattoi kasvoiksi tulkita. Monenkokoisten ja -väristen olentojen marssi päättyi viimeinkin. Monista, erilaisista maailmoista tulleiden olentojen. Olentojen, jotka olivat yhdessä eksyneet tähän tyhjyyden maailmaan. Dox koki olevansa yksi heistä. Jo enemmän yksi heistä kuin yksi Klaanilaisista. Hän oli kokenut heidän kanssaan niin paljon, ja viettänyt suunnattomasti aikaakin. Ainakin yhdeksän, ellei jopa kymmenen kuukautta oli kulunut tässä maailmassa.<br>\n<br>\nNyt jotain viimein tapahtuisi. Joukko pysähtyi. Vain Hopeinen olento, joukon johtajan roolin ottanut, astui eteenpäin, tähyillen autiolta vaikuttavaan kaupunkiin. Pitkäraajainen, oranssi Tarkk'ampuja, johon Dox oli joissain määrin tutustunut, astui myös varovasti hieman eteenpäin. Näin teki myös Dox.<br>\n<br>\nOli aivan hiljaista. Hopeinen, Tarkk'ampuja ja Dox jatkoivat vielä muutaman askelen eteenpäin. Muut ristiretkeläiset pälyilivät ympärilleen huolestuneina, kuin vaistoten jotain tapahtuvan. Kolme sinistä ja kolmijalkaista olentoa pitivät lajilleen tyypillistä uikutusta. Doxkin huolestui.<br>\nHopeinen vaikutti kuitenkin itsevarmalta. Hän näytti tietävän mitä teki. Aivan kuin hän olisi käynyt täällä aiemminkin.<br>\n<br>\nKaupungin tyhjä ja merkitsemätön katu oli kuin kalliota halkova kanjoni. Hopeinen nosti ilmaan säkin, jota hän oli jo kuukausia kantanut mukanaan. Säkin, jossa oli tuhottujen vihollisten osia. Dox muisti toat, joita vastaan he olivat taistelleet. Toat, joiden silmissä paloi sininen tuli. Nimdan tuli.<br>\n<br>\nNimda.<br>\n<br>\nMiten se saattoi olla täällä? Nimda oli toki voimallinen artefakti, sitä ei käynyt kiistäminen. Mutta miten se olisi tällaisessa vieraassa maailmassa, jonka kaikki olennot olivat eksyneitä otusparkoja. Niin myös Dox. Hän oli päätynyt tänne tutun ja turvallisen Verstaan syövereistä. Tuttuus ja turvallisuus olivat nyt kaukana.<br>\n<br>\nTämä paikka ei enää ollut Verstas. Tämä oli jotain aivan muuta. Jonkinlainen Verstaaseen heiteytyn Nimdan pyhättö, maailma, leikkikenttä? Limbo ulottuvuuksien välissä? Miten hänen maailmassaan saattoi olla esine, joka loisi jotain tällaista? Tuo esine oli voimallisempi kuin kukaan saattaisi uskoa. Vain hän, Dox, oli nähnyt tämän maailman. Hän tunsi halua kertoa siitä muillekin. Kaikki muut aliarvioivat Nimdan mahdin.<br>\n<br>\n\"&#127925;&#127796;&#66479;&#128013;&#66479;&#127927;, &#128168;&#128078;&#128168;.\"<br>\n<br>\nHopeinen käänsi säkin ylösalaisin. Kanoheja kantavat kallot kolisivat toisiaan vasten ja iskeytyivät maahan. Ne kalisivat ja vierivät joka suuntaan. Veriläikät ja luunmuruset tahrasivat kaupungin koskemattoman maan.<br>\n<br>\n\"&#128166;&#127919;&#127925;&#127925;&#128078;&#127796;&#128221;!\"<br>\n<br>\nHopeisen huuto kaikui kaduilla. Sen merkitystä Dox ei ymmärtänyt, Hopeisen kieltä eivät hänen aivonsa voineet käsittää. Hän muisti Hopeisen kerran huutaneen Nimdantulisen toan kuoliaaksi. Mitä pidemmiksi Hopeisen lauseet muuttuivat, sitä varmemmin ne tuhosivat kuulijansa. Ne olivat kuin strateginen ydinase. Onneksi Hopeinen käytti niitä säästeliäästi; täsmäiskuihin niistä ei ollut.<br>\n<br>\nHopeisen kutsu ei jäänyt vastauksetta. Sivukaduilta ilmestyi näköpiiriin olentoja, jotka marssivat tasaisissa jonoissa ja riveissä. Niitä ilmestyi hetkessä tuhansittain, kuin ne olisivat odottaneet heidän saapumistaan, näkymättömissä korttelien takana.<br>\nAluksi Dox ei erottanut, mitä ne olivat. Sitten hän tunnisti ne. Armeijoittain Nimdan vallassa olevia toia marssi esiin. Siniset silmät loistivat jokaisesta Hausta, Kakamasta ja Mirusta. Nimdan armeija oli täällä kokonaisuudessaan.<br>\n<br>\nMitä pimeyden voimia Nimda sisälsikään? Dox näki armeijan seassa jopa heidän kauan sitten kukistamiaan keltaisia toia. Nämä Hau-kasvoiset soturit olivat nyt luisevia ja nuhjuisia, joiltain puuttui jopa raajoja, kenturiolta jopa pää. Hänen päänsä lojui tällä hetkellä Hopeisen jaloissa. Jopa kaatuneet olivat vielä nousseet taistelemaan.<br>\n<br>\nElementti- ja naamiovoimattomien sotilaiden, jotka olivat Toa-sotureita vain ulkonäöltään, värikkäät panssarit yhtenäistyivät. Tai ehkä ne olivatkin koko ajan olleet samannäköisiä, äsken ne olivat vain muistutuksia edellisistä taisteluista. Kun sotajoukko astui vaaleiden korttelien katveesta taivasalle valoon, kaikkien haarniskat muuttuivat pikimustiksi. Fysiikan lait eivät tässä todellisuudessa päteneet.<br>\nSotureiden massa järjestäytyi riveihin sadan metrin päähän heidän eteensä. Ristiretkeläisten kirjava joukko asemoitui heidän taakseen. Oli hiirenhiljaista. Pieni tuulenvire kaupungin syövereistä siveli Doxin kasvoja. Pian se voimistui niin, että viima suhisi korvissa.<br>\n<br>\nPäätön sadanpäämies asteli esiin joukon keskeltä. Hitain mutta varmoin askelein tämä tuli heitä lähemmäksi. Hän pysähtyi yhtä kauas omasta armeijastaan kuin Hopeinen oli Ristiretkeläisistä. Tämä otti suuren, mustan miekkansa tuekseen ja nojasi siihen molemmin käsin. Musta viitta liehui tuulessa.<br>\n<br>\nPää Hopeisen jaloissa nyki kerran, kaksi. Hopeinen ei kääntänyt katsettaan siihen vaan piti huomionsa tiukasti vihollisessaan. Pää vieri verkkaisesti halki joukkoja erottavan valkean maan jättäen mennessään siihen punaisen vanan kuin viini lumihankeen. Kun pää saapui Sadanpäämiehen luokse, tämä nosti sen yhdellä kädellä ja asetti paikoilleen. Haun tyhjiin silmiin syttyivät vielä kerran siniset liekit.<br>\n<br>\n\"&#128166;&#127919;&#128078;&#127946;, &#127919;&#128013;&#127796;&#66479; Nimda\", tämä jyrähti.<br>\n<br>\n\"&#127919;&#65705;&#65705;&#128169;\", vastasi Hopeinen.<br>\n<br>\nMolemmat tuijottivat tuimasti toisiaan. Tuulen ujellus oli pitkän hetken ainoa ääni.<br>\n<br>\nTässä maailmassa oli tapahtumassa jotain suurta. Tässä maailmassakin taisteltiin Nimdasta. Tämä taistelu tosin vaikutti suunnattoman suurelta verrattuna konflikteihin Klaanin saarella. Jos Klaani tai Allianssi aikoi saada tämän Nimdan sirun haltuunsa, heidän olisi raivattava tieltään joko Nimdan armeija...tai Ristiretkeläiset.<br>\n<br>\nEnnen tuota oli kuitenkin käytävä vielä yksi taistelu.<br>\n<br>\nJälkikäteen kukaan ei muistanut, kumpi hyökkäsi ensin.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Jälkihuomautus kaksi vuorokautta kirjoittamisen jälkeen: Joku voisi luulla että tässä on jotain tosi symbolista, mutta meh. Kirjoitin tämän vain tosi sekavassa mielentilassa ja tosi väsyneenä. Nyt on itselläkin pieni mitä hittoa -fiilis. No, menkööt.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1336,"creator":"Guardian","timestamp":"2011-12-05T20:30","content":"<strong>Klaani<br>\nTelakka</strong><br>\n<br>\nValtavassa hallirakennuksessa riitti vilskettä. Iso joukko kirjavia laivastomatoraneja oli kerääntynyt ihastelemaan lasittunein katsein noin tunti sitten laskeutunutta ilma-alusta. Matoranit hipelöivät pienillä käsillään ahnaasti aluksen pinnoitetta ja kiipeilivät rungon päällä tutkaillen ja arvioiden jokaista mahdollista yksityiskohtaa kuin parhaatkin taidekriitikot.<br>\n\"Laivaston merkki sopisi tähän!\" pulska le-matoran kailotti äänekkäästi osoitellen Ilmaraptorin siipeä ja heilutellen kädessään maalisankoa. Sinertävää maalia oli jo roiskunut siiven päälle ainakin puoli sangollista.<br>\n\"Älä höpise\", toinen, tällä kertaa po-matoran vastasi nokka ylhäällä. Nuoren miehen äänensävy oli bombastinen kuin tykistökeskitys. \"Laivaston kunniakkaasta Nöpöstä kuuluu olla ylpeä. Sitä ei piiloteta siipeen! Se kuuluu tämän ylvään teräslinnun loistokkaaseen nokkaan herättämään torakanäpäröissä sellaista alkukantaista pelkoa, johon vain niiden kaltaiset pystyvät!\"<br>\n<br>\n\"Itse olet urpo.\"<br>\n\"Pompi takaisin metsään juntti.\"<br>\n<br>\nMatoranit irvistelivät toisilleen hetken aikaa ennen kuin yhden innokkaan laivastolaisen puolivahingossa käynnistämä moottori jyrähti pudottaen molemmat Ilmaraptorin siiviltä. Eripurainen kaksikko kiljui yhteen ääneen varsin epämiehisesti. Pian ne kuitenkin olivat jo unohtaneet riitansa ja ryhtyivät jälleen ihastelemaan fanipoikamaisesti uutta alusta. <br>\n<br>\n\"Onko tämä tällaista ainaRGH?\" Ilmaraptorin vastaanottoa sivulta seuraava Guardian kysyi Keetongulta istuen uusiokäytetyllä ilma-aluksen istuimella. Ko-matoralainen Laivaston lääkintämies tarkisteli sinisen skakdin haavoja. Kyljessä ammottava suurin haava kaipasi uusia tikkejä.<br>\n\"Aina kun Aaveilta tulee uutta tavaraa\", Keetongu myhäili hyväntuulisena vieressä. Guardian puolestaan irvisteli ko-matoranin käsittelyssä vitivalkoisella hammasrivillään ja puristi kourassaan pullollista <em>Prototraakin närästys</em> -viskiä, jota hän kulautteli alas tasaisin väliajoin.<br>\n\"Minä luulin että sinä vihasit tuota litkua\", keltainen jättiläinen sanoi vilkuillen Laivaston surullisenkuuluisaa humallusainetta. Sitä annosteltiin armeijan vakiopaketteihin pääasiassa sytytysnesteeksi.<br>\nGuardian nyökkäsi. \"En halunnut puudutukseen. Minulla ei ole aikaaAAAAUH sellaiselle.\"<br>\nKeltainen jättiläinen nyökkäsi hitaasti. \"Entä jos ottaisit vain sairaslomaa?\"<br>\nSininen skakdi naurahti. \"Miksi ihmeessä?\"<br>\n\"Sinä olet pääasiassa vältellyt kuolemaa viimeiset kaksi viikkoa. Ehkä siksi.\"<br>\n\"Jos näette kuoleman, käskekää sitä varaamaan aika\", Guardian sanoi. Hän sulki korkilla yskänlääkkeeltä ja vatsasyövältä tuoksahtavan pullon ja laski sen maahan. \"Nämä ovat olleet kiireiset kaksi viikkoa. Minulta on jäänyt paljon väliin.\"<br>\n\"Ei Tawa pakota sinua menemään sinne kokoukseen\", Keetongu totesi kädet puuskassa. \"Vain sinä itse.\"<br>\nGuardian tuijotti hetken hiljaisena kauemmas. \"Myönnän ongelmani.\"<br>\nTongun väsynyt hymy leveni hieman. \"Mutta se ei tarkoita että aikoisit tehdä sille jotain?\"<br>\n\"Bi-bi-bi-bingo.\"<br>\n\"Niinpä tietysti\", keltainen jättiläinen lausahti pyöritellen ainoaa silmäänsä. \"Mutta mihin Kalmahin koloon Manfred ehti jo livahtaa?\"<br>\n<br>\nGuartsu kohautti olkapäitään. \"Perinteisen hyvä kysymys. Minusta tuntuu, että hän vähän pakoilee sosiaalisia tilanteita.\"<br>\nKeltainen jättiläinen muuttui hetkellisesti niin pohdiskelevaksi, että jopa Telakan kivilattia vaikutti kelpaavan rahin suuren silmän analysoitavaksi. \"Mene ja tiedä. Manun laji päätti joku päivä, että maailma olisi tosi paljon kivempi jos kaikki muut olisivat joko orjia tai kuolleita. Eli... kulttuurieroja?\"<br>\n<br>\nKlaanin admin vastasi kieltävällä äännähdyksellä, jonka kirjoitusasu oli niin ruma että se oli parempi jättää kirjoittamatta. \"Minä tiedän, että makutat haluavat syödä minut elävältä. Ne on aika helppoa sijoittaa maailmankuvaani. Mutta en edes teeskentele että tietäisin, mitä Manu haluaa.\"<br>\n\"Ihan ymmärrettävää\", Tongu hörähti kevyesti hieroen oranssia leukaansa.<br>\n<br>\nKaksikko tutkaili Telakan tapahtumia mietiskelevässä hiljaisuudessa. Kun lääkintämatoran sai työnsä viimeisteltyä, Tongu ja Guardian jättivät hyvästit. Molemmat sotilasjohtajat lähtivät astelemaan kohti henkilökohtaisia tilojaan innokkaiden saattueiden seuraamina.<br>\nGuardiania odotti muutama mielenkiintoinen keskustelu vanhojen ystävien kanssa. Keetongua odotti Tehmut.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tämä viesti koki pienen leikkauksen aikajanan pelastamisen takia. Jos piditte lopusta, se löytyy seuraavasta viestistäni.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1337,"creator":"keetongu","timestamp":"2011-12-06T14:24","content":"<strong>Bio-Klaani, Telakka</strong><br>\n<br>\nTongu käveli pitkin omiin mittoihinsa hieman liian ahdasta ja seuraaviin matoraneihin nähden kolossaalista käytävää kohti Tehmutin -tai oikeastaan hänen omaansa- toimistoa, joka sijaitsi valtavan lentokonehalli-pajakorjaamon länsipuolella. Monet asiat olivat muuttuneet Tongun poissaolon aikana, mutta jättiläisellä ei ollut nyt riittävästi aivosolukkoa sen miettimiseen. Pää oli täynnä kysymyksiä ja uteliaisuutta Klaanin tapahtumista. Vielä tässä vaiheessa häntä ihmetytti eniten ympärillä oleva värikimara: Seiniä ei oltu maalattu, mutta viime kerralla suurin osa Laivaston väestä oli ollut Onu-Matoraneja. <br>\n<br>\nMonen mutkan, oven ja hallin jälkeen Tongu saapui alaisensa vanavedessä tutulle, jykevälle jalopuuovelle. Laivaston miehistö jäi kuuntelemaan Ontorin ja Ternokin sankarillista kertomusta ihailevin katsein. Tongu pohti heidän ylentämistään kommandoreiksi, sillä Laivaston kokemattomampi polvi varmasti seuraisi heitä.<br>\n<br>\nKyklooppi käänsi messinkistä ovenkahvaa (Sen edessä oli jakkara, jotta matoranit yltäisivät avaamaan oven) ja astui sisään. Tehmut istui Tongun suuren työpöydän takana järkyttävät tyynykasan päällä edessään pinokaupalla papereita. Tongu oli kyllä vaihtanut pari sanaa kakkosmiehensä kanssa laskeutumisen jälkeen, mutta nyt oli aika täysinäiseen selontekoon.<br>\n<br>\n”Ette ole olleet toimeetonna, huomaan”, Kyklooppi sanoi pehmeästi ja katseli paperipinoja. Hän istuuntui tuttuun vihreään nojatuoliin.<br>\n<br>\n”Emme, hyvässä enkä pahassa. Klaanin hyökättiin. Ilmasta. Eikä ilman uhreja.”<br>\n<br>\nKeetongu aukaisi suunsa mutti sulki sen uudestaan. Hän ei edes kuvitellut oikeaa hyökkäystä Klaaniin, vaikka olihan se ilmiselvä asia kun sodasta oli kyse. Tälläiset olivat vain asioita, joiden ajatteli käyvän jollekin toiselle.<br>\n<br>\n”Mutta Klaani on yhä pystyssä? Kerro kaikki!” Tongu sanoi ja nousi nojatuolistaan. <br>\n<br>\n”Me saimme tuhottua ne kaikki”, Tehmut aloitti, ”Mutta Edriv, Cetal ja melkein puolet alkuperäisestä Lohrak-laivueesta nukkuu nyt sankarihautuumaan mullissa kymmenien siviilien kanssa.”<br>\n<br>\n”Levätköön rauhassa”, Keetongu sanoi ja loi yksisilmäisen katseensa maahan. Silmän punainen väri haileni hieman. <br>\n<br>\n”Lepäävät kyllä”, Tehmut vastasi, ”Ainakin jos saamme seuraavan hyökkäyksen torjuttua. Mutta jokaisessa iskeytyvässä meteoriitissa on arvometalleja, kuten me Onu-Matoranit sanomme, ja se viisaus pätee tässäkin tapauksessa. Ongimme torakoiden ison ilma-aluksen merestä rantahinaajien avulla. Huikeaa kamaa; löysimme perusraaka-aineiden lisäksi kilokaupalla teknologiaa (Joka tosin ei toimi) ja aseita. Ne ovat neloshallissa jos haluat katsoa. Tässä on myös tarkka raportti taistelun kulusta -keltainen lehdistö nimesi sen allianssi pommiksi- ja pöytäkirja uusista hankinnoista sekä liittyneistä miehistä.” Tehmut ojensi paperipinkan Tongun kouraan.<br>\n<br>\n”Kiitos, olet hoitanut homman organisoidummin kuin minä ikinä”, Tongu vastasi, ”Katson niitä myöhemmin tänään. Taidan käydä ensin hieman kävelemässä. Hommia on oikealle ja vasemmalle kädelle, mutta jotkut asiat menevät muiden edelle.” Tongu laski paperit takaisin pöydälle ja poistui huoneesta takaoven kautta. Lyhyt käytävä vei hänet varauloskäynnille. Tongu katsoi vähän matkan päässä olevaa Klaanin linnoitusta. Rakennus oli kaunis, mutta tarkemmin katsottuna näki, että sitä korjattiin yhä. Tongu harppoi tilusten läpi ja saapui Matoran-kylälle, joka levittäytyi linnoituksen ulkopuolella. Ilma oli kaunis ja kaduilla oli kansaa, mutta sugamatoromaket loistivat poissaolollaan. Keetongu sai matoraneilta muutamia ihmetteleviä katseita, mutta suurin osa heistä keskittyi omaan tekemiseensä.<br>\n<br>\nAdmin-aukiolla sodan jäljet näkyivät pahiten. Jotkut korkeimmista rakennuksista olivat vielä korjaustelineiden takana, mutta myös erilaista vaikutusta näki. Vasemmalla laidalla oli vierekkäin kolme putiikkia, joita Tongu ei ollut ennen nähnyt. Surunkukka, Muisto-Verso ja Haudakukittaja olivat juurtuneet paikoilleen pommituksen jälkilöylyissä. Kukkakaupoille oli kuitenkin käyttöä. Astuttuaan kumarassa lähimpään niistä kyklooppi huomasi Kaupassa olevan täysi vilinä päällä. Klaanilainen otti kouraansa hennosti yksitoista ruusua, antoi myyjälle sopivan määrän rattaita ja astui ulos. Hän käveli hieman keskustan ulkopuolella olevalle sankarihautuumaalle, joka oli kasvanut huomattavasti viime kerrasta. Sodan todellinen pimeä puoli sekoittui syvään suruun, kun kyklooppi laski kukat Laivaston sankareiden haudoille.<br>\n<br>\nMutta kuolleet eivät olleet yksin. Pieni, kellopelikoneistolla toimivat leluilmalaiva liiteli hautakiveltä toiselle. Tämä näky lämmitti Laivaston ylipäälikön biomekaanista sydäntä. Lajinsa viimeinen keltainen jättiläinen aloitti paluumatkansa kohti Telakkaa. Häntä tarvittiin vielä sodan ja rauhan työssä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1338,"creator":"Tawa","timestamp":"2011-12-06T19:53","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="30" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Ev0lRLhsS_E" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Ev0lRLhsS_E</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTawa havahtui jalkojensa alla rikkoutuvien lasinsirpaleiden kirskuntaan. Hänellä ei ollut hajuakaan siitä, kuinka kauan hän oli kävellyt pitkin tätä pimeää käytävää, tai kuinka hän oli sinne päätynyt. Käytävän seinät ja lattia näyttivät ruostuneen jo monia vuosia sitten, muodoltaan tila muistutti joko vanhaa viemäriä tai laskuputkea pyöreytensä vuoksi, Tawa ei kuitenkaan voinut olla varma. Leveyttä käytävässä ei ollut nimeksikään, halutessaan Tawa olisi kyennyt koskettamaan vastakkaisia seiniä yhtä aikaa, mutta ajatus ei mitenkään miellyttänyt häntä. Tunkkainen ja kostea ilma tuntui raskaalta hengittää.<br>\n<br>\nKeltainen Toa pysähtyi hetkeksi ja käänsi katseensa kohti lattiaa, joka oli särkyneen lasin peittämä. Hänen kädessään oleva paikan ainoana valonlähteenä toimivan kaasulyhdyn valo sai sirpaleet näyttämään pieneltä purolta. Tawa otti yhden askeleen eteenpäin. Painostava tunnelma tuntui kasvavan ja hänen sydämensä alkoi lyödä yhä lujempaa. <br>\n<br>\nTawa kävi mielessään läpi kaikki mahdolliset syyt, siihen kuinka hän oli päätynyt tänne. Tawasta tuntui, että häntä oli jahdattu. Tawa oli varma siitä, että hän oli joskus aiemmin kävellyt samaista käytävää pitkin, silloin hän ei ollut yksin vaan Visokin kanssa. <br>\n<br>\n”Visokki… Hän oli se sininen kaveri?” Tawa kysyi itseltään ääneen, ”Ei, hän ei ole Visokki, hän on joku muu…” <br>\n<br>\nTawa pinnisteli muistaakseen, mutta muistikuvat kaikesta ennen havahtumista tuntuivat hyvin kaukaisilta. Silti hänestä tuntui, kuin olisi tietänyt kaiken. Tunnetta oli hyvin vaikea selittää. Tawa tiukensi otettaan lyhdystä, mikä rauhoitti häntä hieman. Tawa siristeli silmiään nähdäkseen paremmin eteensä, lyhdyn valo oli kuitenkin liian himmeä näyttääkseen reittiä kuutta metriä pidemmälle, mikä sai käytävän näyttämään loputtomalta. Tawa kääntyi ympäri katsoakseen taakseen, mutta näky näytti yhtä lohduttomalta. Hänestä tuntui, ettei hän voinut kävellä taaksepäin, edessä ammottava tyhjyys tuntui ainoalta oikealta suunnalta.<br>\n<br>\n”Visokki… Hän on ystävä, eikö olekin?” Tawa kysyi, hän ei itse osannut vastata omaan kysymykseensä, muttei myöskään odottanut vastausta tyhjyydeltä. <br>\n<br>\n”Minä olen Klaani… Ei, minä johdan Klaania, mutta mitä Klaania?” Tawa tiedusteli itseltään nyt vaativammalla äänensävyllä. ”Minä olen kipu. Ei, se ei sovi kuvaan, minä olen petunia…” Tawa läpsäytti itseään kasvoihin, ”Muista!” hän ärähti.<br>\n<br>\nYhtäkkiä hän kuuli äänen viereltään ”Sinä olet Tawa, Bio-Klaanin juuriadmin.”<br>\n<br>\nTawa pysähtyi, ”Kuka sinä olet?” hän kysyi häkeltyneenä. Ääni kuulosti tutulta.<br>\n<br>\n”Etkö sinä tunne omaa mieltäsi?” ääni kysyi ivallisesti.<br>\n<br>\n”Jos tämä on mieleni, se on liki tuntematonta minulle.” Tawa sanoi happamasti, hän katseli ympärilleen, koettaen määritellä äänen sijaintia, mutta tuloksetta.<br>\n<br>\n”Minä olen yksinomaan se, mitä sinä olet toisaalla. Olen se osa sinusta, joka tietää missä me olemme.”<br>\n<br>\n”Sittenhän sinä voit kertoa minulle missä me olemme. Minä-” Tawan sanat tukahtuivat hänen kurkkuunsa, kun ääni keskeytti hänet.<br>\n<br>\n”Sinuna en jatkaisi eteenpäin.”<br>\n<br>\n”Miksi?” Tawa kiristi otettaan lyhdystä entisestään. Kylmät väreet kulkivat hänen selkäpiitään pitkin, aivan kuin hän olisi jo tiennyt vastauksen. Äänen itsevarmuus hermostutti Tawaa.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="30" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/1A5nUJYKAhI" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/1A5nUJYKAhI</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Kohtaamisesi parasiitin kanssa jätti jälkensä”, kuului yksinkertainen vastaus.<br>\n<br>\nMuistikuvat Snowmania riivanneesta parasiitistä ja sen karkotuksesta tulvivat Tawan mieleensä.<br>\n<br>\n”Se minkä väität olevan tietämättömissäsi, on vain se mitä olet päättänyt unohtaa. Minä tulin auttamaan sinua”, ääni jatkoi. Nyt se kuulosti päättäväisemmältä. <br>\n<br>\n”Sitten tiedät varmasti, ettei epämääräinen pölinä auta minua juuri nyt?” Tawa sanoi, mutta ääni ei vastannut takaisin.<br>\n<br>\nÄäntä uhmatakseen Tawa päätti jatkaa matkaansa ja pikku hiljaa hän erotti hahmoja edestään. Hän näki noin kymmenen hahmon, jotka olivat ryhmittyneet käytävän reunoille, takaa loisti heikko punainen valo, joka maalasi ne uhkaavan näköisiksi. Tawa hiljensi vauhtiaan, mutta käveli yhä hahmoja kohti. Ne näyttivät tuijottavan ruosteen peittämiä seiniä, Tawa ei kuitenkaan vielä erottanut kasvoja. Hän nosti lyhtyään korkeammalle nähdäkseen paremmin ollessaan lähes kosketusetäisyydellä ensimmäisestä. <br>\n<br>\nViheltävä hengitys kulki Tawan sisällä, hänen kavahtaessaan taaksepäin. Hahmot muistuttivat häntä, mutta niiden kasvot olivat sulaneet muodottomiksi ja ruumiit näyttivät karrelleen palaneilta. Odottamatta ensimmäinen hahmo kääntyi häneen päin, se nosti yhä kytevät kätensä kaulalleen ja huudahti rahisevalla äänellä. Tukehtuva hahmo hoiperteli lähemmäs Toaa huutaen karmivasti. <br>\nVaistonomaisesti Tawa potkaisi oliota, se kaatui selälleen ulvahtaen tuskaisella äänellä, mikä sai toisetkin kääntymään nytkähdellen Toaa kohdin. Ne liikkuivat hyvin hitaasti, koristen samalla irvokkaasti. Tawa otti askeleen taaksepäin ja jähmettyi sitten pakoilleen. Hän ei saanut itseään liikkeelle, aivan kuin lasin sirpaleet olivat lävistäneet hänen jalkateränsä, pitäen hänet tiukasti paikoillaan. Tawa halusi huutaa, mutta ei kyennyt siihenkään. Olentojen saavuttaessa Toan, ne tarrasivat lujasti kiinni. Pian hiiltyneet kädet kietoutuivat Tawan ympärille lamaannuttaen hänen hengityksensä. Tawa yritti rimpuilla irti niiden otteesta, mutta hänen voimansa tuntuivat kadonneen kokonaan. <br>\n<br>\nLyhty lipesi Tawan otteesta, tuhkan täyttäessä hänen keuhkonsa. Hapuillen epätoivoisesti Tawa koetti saada otetta jostakin, mikä vain kävisi hänelle, jos hän vain saisi itsensä vapaaksi. Yksi hirviöistä tarttui kiinni Tawan kasvoista ja veti ne kohti omiaan. Olento tuijotti häntä ensin kuoleman kelmeillä silmillään. Se avasi suunsa ammolleen ja kirkaisi, mikä sai olennon silmät melkein pullistumaan kuopistaan. Toisen olennon kädet sulkeutuivat Tawan kaulan ympärille.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n”Nyt on aika herätä, Tawa.” ääni kuiskasi viimeisen kerran.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nSitten kaikki pimeni.<br>\n<br>\n____________________________________________________________________<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tawan toimisto</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="30" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/7-xNTboLs6o" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/7-xNTboLs6o</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<br>\nTawa nuokahti eteenpäin tuolissaan, melkein tippuen siltä. Säikähtänyt ilme hänen kasvoillaan muuttui hyvin pian hämmentyneeksi. Hänen sydämensä tykytti yhä ja hän huomasi käsiensä vapisevan. Tawa oli onnistunut torkahtamaan työpöytänsä äärelle, mikä hämmensi juuriadminia entisestään. Hänen unenpituutensa oli lyhentynyt huomattavasti viimeisen parin kuukauden aikana , mutta koskaan aikaisemmin hän ei ollut nukahtanut työpöytänsä äärelle. Unessa kuulemansa äänen sanat kummittelivat yhä hänen mielessään. Tawa tiesi sen olleen oikeassa, parasiittiepisodi oli herättänyt ikäviä muistoja, jotka hän uskoi jättäneensä taakseen jo aikoja sitten. Pelkkä ajatuskin äskeisestä unesta puistatti Tawaa, joten hän katsoi parhaaksi haudata nuo muistot myöhempään.<br>\n<br>\nTawa haukotteli ja hieraisi silmiään katsellessaan pöydälleen tuomiaan papereita. Suurin osa niistä koski Klaaniin solkenaan tilattavien hyödykkeiden kuljetussopimusten uusimista, mutta pöydällä oli myös parin sivun verran Tawan omia muistiinpanoja Nimdasta. Tawa katsahti pian työhuoneensa oven yläpuolella olevaan kelloon, jonka viisarit näyttivät olevan vasta päivän puolella.<br>\nKeltainen Toa nosti kätensä ylös venytelläkseen hetken. Hän etsi katsellaan Nöpöä, muttei kyennyt näkemään pientä ussal-rapua missään, mikä kummastutti Tawaa hieman. Hän oli tottunut siihen, että se seurasi häntä melkein kaikkialle. Visokin katoamisen jälkeen Nöpö oli kuitenkin aloittanut oudon katoilun, ikään kuin se olisi etsinyt visorakia.<br>\n<br>\nAdminien yhteispotretin kehys pilkisti esiin papereiden seasta. Tawa nosti valokuvan käsiinsä, muttei hymyillyt tällä kertaa kuten yleensä katsoessaan kuvaa. Tawan ajatukset siirtyivät välittömästi Visokkiin, jota hän kaipasi kovasti, mikä myös paistoi juuri nyt hänen kasvoiltaan. Tawa uskoi Visokin kykenevän huolehtimaan itsestään, olihan heidän kaaoksenomainen tapaaminen jo todistanut sen hänelle, mutta nyt tilanne oli aivan toinen. Nyt he olivat sodassa, heillä molemmilla oli velvollisuuksia ja läheisiä, joista huolehtia. Tawan oli vaikeaa myöntää sitä itselleen, mutta hän pelkäsi Visokin olevan valmis jopa uhraamaan itsensä Klaanin puolesta. Hän välitti paljon Visokista, kenties enemmän kuin kenestäkään muusta klaanilaisesta, vaikkei Tawa mielellään jakanut heitä arvoasteikkoon. <br>\n<br>\nHe olivat kauan sitten jutelleet asiasta kahvilassa keskellä yötä, mitä kumpainenkin olisi valmis tekemään Klaanin puolesta. Pitkän väittelyn ja painottelun jälkeen he molemmat olivat päätyneet samaan vastaukseen. Tawa epäröi nyt tuota päätöstä. Klaani oli nyt hänen kotinsa, eikä hänellä enää vuosisatoihin ollut muutakaan paikkaa. Nyt hän ei ollut varma siitä, olisiko valmis antamaan henkensä Klaanin puolesta.<br>\nTawa sätti itseään välittömästi mielessään moisista ajatuksista.<br>\n<br>\nEi, nuo eivät ole omia ajatuksiani. Nuo kuuluvat sille minälle, jonka minä hylkäsin kauan sitten.<br>\n<br>\nHuokaisten syvään Tawa laski kuvan käsistään, jättäen sen kumminkin paremmin esille. Hän piti katseensa edelleen kuvassa ja kallisti päätään hiukan. Jokin tuossa kuvassa vei Tawan nyt takaisin siihen päivään, kun hän ja Visokki piilottelivat takaa-ajajiltaan pienessä mökissä.<br>\n<br>\n____________________________________________________________________<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Jossakin</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="30" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/DQbFVVGonsE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/DQbFVVGonsE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTawa nojasi pajan ovenkarmiin tympääntyneen oloisena. Keltainen Toa olisi varmasti pitänyt käsiään puuskassa, ellei vasen kätensä olisi tuettuna siteellä hänen rintansa päälle. Päivää aikaisemmin Tawa oli yhdessä Visokin kanssa tunkeutunut erään Makutan alueelle. Heidän tarkoituksenaan oli etsiä ja napata säiliö, jonka sisällöstä Tawa ei ollut toverilleen sen tarkemmin kertonut. <br>\n<br>\n”Mikä meni vikaan?” Tawa pohti ja puri alahuultaan niin lujaa, että kykeni melkein maistamaan veren suussaan. Hänen oikea kätensä puristui nyrkkiin.<br>\n<br>\nTawa suunnitelma ei vain epäonnistunut, se oli mennyt totaalisesti metsään. Tawa ei pystynyt ymmärtämään, kuinka pitkän suunnittelun ja vielä pidempään kestäneen visorakin mukaan suostuttelemisen jälkeen kaikki oli voinut mennä pieleen. Murtautuminen sisään torniin, jossa säiliötä pidettiin, onnistui ilman minkäänlaista häiriötä. Vartijat eivät olleet huomanneet heitä, kaksikon etsiessä oikeaa säiliötä tuhansien samanlaisten joukosta. Löydettyään sen, Tawa oli nostanut pienen säiliön käsiinsä ja he etenivät suunnitelman mukaisesti kohti poistumistietä, kunnes jotain tapahtui. <br>\n<br>\nJokin laukaisi tornin hälyttimet, pakottaen Visokin ja Tawan improvisoimaan uuden varasuunnitelman. He onnistuivat pakenemaan tornin huipulle, jossa Tawa menetti aseensa. Se mitä huipulla tapahtui, tuntui olevan hämäränpeitossa. Myöhemmin Tawa oli herännyt tästä pienestä mökistä, jonne Visokki oli hänet kantanut. Säiliö ei ollut heidän mukanaan, eikä visorak suostunut puhumaan tapahtumien kulusta. Tapahtumien tuoksina Tawa kärsi Visokin mukaan aivotärähdyksestä, eikä hän sen takia ollut täysin tietoinen mitä heille tapahtui.<br>\n<br>\nMökki kuului mitä ilmeisimmin Visokin vanhalle ystävälle (tai niin ainakin Tawa päätteli siitä miten hyvin nuo kaksi tulivat toimeen), jonka lajia Tawa ei tunnistanut tavattuaan hänet aikaisemmin sinä päivänä. Lyhyt, pähkinänruskeaan kaapuun pukeutunut ja harmahtava olento ei esitellyt itseään, eikä suostunut kättelemään, mutta hän kertoi olevansa aseseppä, mikä myös näkyi asunnossa, jonka seinät olivat täynnä mitä erilaisimpia aseita. Sepän töykeästä käytöksestä ja jatkuvasta mulkoilusta huolimatta, Tawa oli hyvin kiitollinen turvapaikasta, vaikka tälläkin hetkellä mökin savupiipusta pilviin nouseva savupatsas saattaisi herättää ikävästi huomiota, mikäli he yhä olivat tornin läheisyydessä. Hyvin korkealle ja leveä latvaisten puiden takia, Tawa ei kuitenkaan osannut määritellä sijaintiaan. Hän suuntasi katseensa eteenpäin syvään metsikköön, jonka aluskasvillisuus kurotteli nuutuneesti kohti hajanaisia auringonsäteitä.<br>\n<br>\nMökin puinen ovi oli auki, mutta sisältä ei kuulunut mitään uunin ritinän ja satunnaisten askeleiden lisäksi. Visokki oli aiemmin pyytänyt Tawaa liittymään hänen ja sepän väliseen keskusteluun, mutta Tawa vieroksui yhä toverinsa telepaattisia kykyjä, eikä halunnut hermostuttaa seppää sen enempää. Hiljaisuudesta päätellen he keskustelivat yhä jostakin. <br>\n<br>\nAseen menettäminen tuntui myös ikävältä Tawasta. Salkoase, jonka molempiin päihin kiinnitetyt kaarevat terät olivat kärsineet vuosia iskuja, sattui olemaan hyvin tärkeä Tawalle. Hän oli kantanut sitä mukanaan pidemmän aikaa, kuin mitä oli ehtinyt viettämään Visokin kanssa. Tawa oli kokeillut useita eri aseita vuosien saatossa, mutta tämä yksi voitti niistä jokaisen, vaikka sen korjaaminen maksoi vuosi vuodelta enemmän.<br>\n<br>\nVisokki astui ulos ovesta ja käänsi katseensa välittömästi murjottavaan ystäväänsä.<br>\n<br>\n”Tarvitsemme sinua sisällä”, Visokki sanoi, hän kuulosti huolestuneelta.<br>\n<br>\n”Meidän pitäisi vaihtaa paikkaa mahdollisimman nopeasti”, Tawa vastasi nopeasti, tuijottaen yhä syvälle metsän uumeniin, aivan kuin odottaisi jonkun hyppäävän sieltä koska tahansa.<br>\n<br>\n”Tietysti, mutta ensin sinua kaivataan muuhun”, visorak tokaisi ja sulki sitten yhteyden sen enempiä selittämättä.<br>\n<br>\nTawa katsoi mietteliäänä eteensä, mutta nyökkäsi lopulta. Visokki palasi sisälle ensimmäisenä, seuratessaan Tawa kääntyi vielä kerran metsään päin, hän jäätyi paikoilleen. Tawa vannoi nähneensä hetken ajan hahmon puiden keskellä, se oli irvistänyt hänelle ja kadonnut sitten, kuin tuhka tuuleen. Tawa puri jälleen alahuultaan, astellen nopeasti sisälle.<br>\n<br>\n<br>\nSeppä tervehti keltaista Toaa epäystävällisellä mulkaisulla ja katsoi sen jälkeen Visokkia kysyvästi. Seppä ei sanonut sanaakaan, mutta eleistä päätelleen he kävivät kiivasta keskustelua.<br>\n<br>\n”Meidän pitäisi lähteä”, Tawa näytti yhä kalpealta. Kumpikaan ei kiinnittänyt häneen mitään huomiota.<br>\n”Visokki?” <br>\n<br>\nTawa ei saanut vieläkään vastausta, hän päätti korottaa ääntään.<br>\n”Burnakin syötti!”<br>\n<br>\nHämmentynyt visorak kääntyi Tawaa päin ja loi yhteyden heidän mieliensä välille.<br>\n<br>\n”No, mikä nyt on?” Visokki kuulosti kiihtyneeltä.<br>\n<br>\n”Meidän on mentävä”, Tawan ei vaivautunut pitämään puhettaan ajatuksina.<br>\n<br>\n”Voitko odottaa ihan pienen hetken? Me emme pääse niiden palkkiometsästäjien ohi, jos sinulla ei ole asetta”<br>\n<br>\n”Mutt-… Palkkiometsästäjiä?” ärtynyt sävy katosi nopeasti Tawan äänestä, muuttuen häkeltyneeksi.<br>\n<br>\n”Sinä et huomannut heitä?” Visokki kuulosti aidosti yllättyneeltä. Tawa avasi suunsa sanoakseen jotakin vastaan, mutta sulki sen nopeasti. Syvä hiljaisuus laskeutui hetkeksi heidän ympärilleen.<br>\n<br>\n”Olemme turvassa täällä, he eivät pääse suojakentän vuoksi sisään, mutta me emme voi jäädä tänne”, visorak huokaisi lopulta.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nVisokin ja Tawan keskustellessa, seppä oli kadonnut pajansa takahuoneeseen. Palatesssaan hän kantoi mukanaan hopeista keihästä. Sen kärkeä koristi terän lisäksi siipimäiset ulokkeet, aseen päättyen koukkumaiseen osaan.<br>\n<br>\n”Tämä on Mirabelle”, Seppä totesi ylpeästi, pieni hymy oli kiirinyt hänen kasvoilleen.<br>\n<br>\n”Mirabelle? Oletko sinä nimennyt tämän jonkun mukaan?” Tawa kysyi kurtistaen samalla kulmiaan.<br>\n<br>\n”En, mutta Bianca oli varattu,” seppä vastasi nopeasti ehkä jopa hieman loukkaantuneen oloisesti. Hän käveli Tawan luokse ja ojensi keihään tälle.<br>\n<br>\n”Pidä Mirabellestä hyvää huolta, hujoppi” seppä perääntyi Tawan saadessa otteen uudesta aseestaan ja kääntyi Visokin puoleen. <br>\n<br>\n”Olemmeko me nyt sujut?” Tawa kykeni nyt kuulemaan sepänkin äänen päässään.<br>\n<br>\n”Unohdit jotakin, Gerav hyvä” Visokki vastasi.<br>\n<br>\nSepän ylpeydestä kohonneet olkapäät valahtivat alas pettyneesti, hymy vaihtui apeaan ilmeeseen. Tawa ei osannut sanoa mitä näiden kahden välillä oli juuri tapahtunut. Seppä viittoi heitä mukaan samalla kun hän astui mökkinsä ovesta pihalle.<br>\n<br>\nSeppä johdatti heidät pajansa ulkopuolelle olevaan vielä pienempään vajaan, jonka turhan raskaan näköinen ovi toimi liukukiskoilla. Ummehtunut haju levisi pian oven auettua kolmikon ympärille. Lukuisten vanhojen työkalujen joukosta Tawa erotti seinän viereen peitellyn möhkäleen. <br>\nAlakuloisesti löntystävä seppä asteli sen luokse ja nosti yhdellä voimakkaalla vedolla kankaan sen yltä.<br>\nSen alta paljastui vihertävä nelipyöräinen ajoneuvo, joka näytti sopivan kahdelle henkilölle. Laite oli kauttaaltaan pölyn peitosta suojasta huolimatta, eikä sitä selvästikään ollut käytetty aikoihin.<br>\n<br>\n”Tämä on M274: Äärimmäisen kevyt, kaikki maastoinen kulkuneuvo. Se painaa 406 kilogrammaa ja huippunopeus on 95 kilometriä tunnissa. Moottori koostuu 1,000cc nestejäähdyty-”<br>\n<br>\nVisokki keskeytti sepän.<br>\n<br>\n”Kiitos, Gerav. Tämä riittää meille”, Visokki sanoi. Seppä murahti äkäisesti ja osoitti sitten vajan nurkassa olevia kanistereita.<br>\n<br>\n”Tuossa on teille polttoainetta, tällä teidän pitäisi pystyä kirimään parin päivän matka kiinni” Seppä sanoi tuohtuneesti ja kiirehti sen jälkeen takaisin mutisten mökkiinsä. Tawa uskoi kuulevansa mökin ulko-oven lukon kilahtavan.<br>\n<br>\n”Mitä me olemme kirimässä kiinni?” Tawa kysyi ystävältään uteliaana.<br>\n<br>\n”Se selvinnee sinulle pian, kumpi ajaa?” Visokki hymähti.<br>\n<br>\n____________________________________________________________________<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tawan toimisto</strong><br>\n<br>\nTawa katseli omalla paikallaan lepäävää asettaan. Ajan kultaamat muistot olivat lähellä tuoda kyyneleet hänen silmiinsä. Eikä vähiten siksi, että tuolloin he olivat kinastelusta huolimatta olleet Visokin kanssa huomattavasti läheisemmät. Asemansa vuoksi he joutuivat käsittelemään ongelmia vähemmän henkilökohtaisesti, mikä oli vähitellen ajanut heitä erilleen.<br>\n<br>\nYhtäkkiä työhuoneen ovelta kuului tuttua rapinaa, katkaisten juuradminin ajatukset. Tawa nousi avaamaan oven. Hyvin syöneen näköinen ussal-rapu tapsutteli huoneeseen uneliaasti, se suuntasi suuret silmänsä kohti keltaista Toaa ja inahti voipuneesti.<br>\n<br>\n”Ai, sinäkin olet raatanut?” pikkiriikkinen hymy kiri Tawan kasvoille, kun hän huvittuneena nosti Nöpön syliinsä.<br>\n<br>\nPienen ussalin suloinen haukottelu oli lähellä tarttua Toaan, kun tämä kantoi rahia mukanaan työpöytänsä äärelle. Tawa riisui kaapunsa ja laski sen työtuolilleen siten, että osa siitä laskostui siististi istuimelle. Nöpö oli ehtinyt jo vaipua syvään uneen hänen sylissään, eikä herännyt, kun tämä laskettiin tuolille.<br>\n<br>\nTawa käveli toimistonsa suuren ikkunan luokse ja asetti toisen kätensä hetkeksi lasille. Auringon säteet tuntuivat nyt jostain syystä tavallista kylmemmiltä. Hän katseli tovin valon leikkiä kädellään uppoutuessaan uudelleen ajatuksiinsa, mutta veti sitten kätensä takaisin.<br>\n<br>\n<br>\n”Mutta tällä kertaa minä en pakene…” Tawa kuiskasi hyvin hiljaisella äänellä itselleen.<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Parin henkilön <em>pyynnöstä</em> revin itseni mukaan. Tätä ei pidä/kuulu arvostella, arvostelkaa niiden jotka sitä pyytävät. Tämä kirjoitus ajanee asiansa. Kiitokseni G:lle, Vizulle ja Joylle, jotka auttoivat kirjoittamaan tämän. Plus, kaikki on Joyn syytä.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1339,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-12-07T18:33","content":"<strong>Odina, komentohuone, tarkempi sijainti tuntematon</strong><br>\n<br>\nMestarinsa varjossa seisova valkoinen Toa siveli kasvojaan siitä, missä ennen oli ollut kiikarisilmä. Aukko silmän tilalla oli vanha, niin vanha ettei Toa edes muistanut, kuinka pitkä aika sen menettämisestä oli. Ko-Metrun tiedemiehen ylpeys oli kadonnut kauas taakse, Mustavalkoisen massiivisen Metsästäjän seisoessa hänen menneisyytensä tukkeena.<br>\n<br>\nToa ei koskaan kysynyt mikä hänen Mestarinsa oli. Ei kysynyt miksi hänen kehonsa oli pelkkä valtaisa orgaaninen lihaskasa. Ei kysynyt tämän sormien luisevuutta ja pituutta muun kehon rinnalla. Eikä varsinkaan kysynyt kasvoista. Noista hirveistä pedon kasvoista, joita tuijottamalla takasi itselleen varman rangaistuksen.<br>\n<br>\nPurifier oli keskittynyt ja jään Toa kuuli ensimmäistä kertaa tämän myhäilevän työnsä parissa. Metsästäjän edessä lepäsi kaksitoistareikäinen salkku, jossa lepäsi yhdeksän eri väreissä hohtavaa kuulaa. Mutta kymmenes kuula oli hänen edessään, avonaisena, johdotettuna ja täynnä savuavaa nestettä. Hitaasti ja varovasti Purifier hivutti kuulan puoliskot kiinni toisiinsa, saaden uuden luomuksensa hehkumaan kirkasta valkeaa valoa.<br>\n<br>\n”Se on kaunis... kenties yksi kauneimmistani. Puhdasta energiaa, niin paljon puhdasta energiaa...”<br>\nValkoinen Toa otti varovaisen askeleen taaksepäin Purifierin noustessa ylös ja kohottaessa kuulaa päänsä yläpuolelle. Metsästäjän luiseva sormi lähestyi hohtavaa esinettä, painaen viimein sen siihen yhdellä survaisulla. Näytti siltä, kuin sormi olisi uponnut kuulan sisään, mutta Valkoisen Toan yrittäessä saada tilanteesta selvää, Metsästäjän sormi oli jo ulkona ja savuava musta kämmen oli ilmestynyt kuulan muuten täysin valkeaan pintaan.<br>\n<br>\nMetsästäjä puristi kuulan tiukasti nyrkkiinsä ja kaikkien Jään Toan odotusten vastaisesti Purifier ei laittanutkaan sitä muiden yhdeksän kuulan joukkoon. Sen sijaan Metsästäjä sulki salkun ja nappasi sen vielä vapaana olevaan käteensä. <br>\n<br>\n”Älä liiku askeltakaan.”<br>\n<br>\nValkoinen Toa hätkähti, peläten jo pahinta. Toa sulki silmänsä, odottan tulevaa iskua, jälleen uutta rangaistusta asiasta, josta hän ei tiennyt itse mitään. Rangaistusta ei tullut. Sen sijaan maa hänen allaan alkoi natista.<br>\n<br>\nRuosteisen kirskahduksen myötä iso laatta lattiasta alkoi laskeutumaan, Purifierin ja Toan seistessä suoraan sen päällä. Painautuen yhä syvemmälle, Toa alkoi tajuta laatan olevan hissi.<br>\n<br>\nTietämättä mitä odottaa, Toa jähmettyi odottamaan päätepysäkkiä. Hän tiesi Mestarillaan olevan salaisia työskentelytiloja, mutta hänen ei koskaan sallittu astuvan niihin. Ensimmäistä kertaa vuosisatoihin Toa poistui komentohuoneesta ja siitä pienestä kopista, jossa hän sai levätä kerran viikossa. Toa tiesi, että oli hissi menossa minne tahansa, hän luultavasti osaisi arvostaa sitä.<br>\n<br>\nYhtäkkinen törmäys sai Toan lentämään kasvot edellä metalliseen lattiaan. Sähisevä Purifier tarttui Toaa niskasta ja heitti tämän juuri edessä avautuneeseen pimeään tilaan. Hissi oli tullut viimeiseen etappiinsa. Toan päähän sattui. Tilassa oli meteliä, valtavaa moniäänistä meteliä, jota hän ei kyennyt selittämään.<br>\n<br>\nMetsästäjä veti vivusta huoneen seinässä ja katossa riippuvat vanhat valaisimet alkoivat luoda säröilevää valoa tilaan. Jään Toa oli kammennut itsensä pystyyn, totutellen silmiään valoon. Henkeään haukkoen Toan näkökenttä villiintyi.<br>\n<br>\nValtava koneisto sylki sulaa protodermistä kivisiin säiliöihin käsittämättömällä vauhdilla. Teollisuushallin kokoiseksi paljastunut maanalainen tehdas sulatti, muotoili ja säilöi valtavia määriä erilaisia metalleja huumaavalla tahdilla. Purifier ei kuitenkaan ollut kiinnostunut tehtaasta, vaan lähti kävelemään määrätietoisesti linjastojen välistä, Toan seuraten nilkuttaen perässä.<br>\n<br>\nUsean minuutin kävelemisen ja linjastojen välttelyn jälkeen kaksikko oli saapunut tehtaan laidalle. Valtaisaa kiviseinää koristi vain yksi ovi ja tuolle ovelle Metsästäjä oli menossa. Ruosteinen avain kävi lukkoon ja Purifier riuhtaisi sen auki, astellen siitä harvinaisessa ryhdissä sisään. Tehtaan melu vaimeni hieman kaksikon astuessa huoneeseen.<br>\n<br>\nToa kompuroi Mestarinsa perässä tarkkaillen edelleen tiiviisti ympäristöään. Valtaisaksi varastotilaksi osoittautunut huone oli kuitenkin miltei tyhjä, seinillä olevien puisten hyllyjen ammottaen tyhjyyttä. Yksinäinen alasin ja vasara, lepäsivät pöydällä huoneen keskellä. Purifier käveli huoneen perälle, Toan jäädessä alasimen ja vasaran viereen tarkkailemaan tapahtumia. Huone haisi vahvalle karkaistulle protodermikselle. Toa halusi kuitenkin pitää arvokkuuden rippeensä ja kesti pistävän hajun puhtaalla sisullaan.<br>\n<br>\nHuoneen tarkempi tarkastelu osoitti sen, että pöydän alla oli iso vesisammio, sammio joka savusi edelleen. Purifier nosti sen pöydälle, kevyeltä vaikuttavan sammion tehdessä kokoonsa nähden valtaisan iskeytymisäänen. <br>\n<br>\nHiljaisuuden vallitessa kaksikon välillä, Purifier työnsi hirviömäiset kasvonsa aivan lähelle Toaa, koettaen tämän uskallusta ja hermoja. Vapiseva Toa kiristeli hampaitaan, kestäen Mestarinsa kokeen, katsoen pedon silmittömiä kasvoja, hien kirvotessa Toan valkoiselle otsalle.<br>\n<br>\n”Poikani haarniska... se on kenties kaiken teknologian huipentuma. Metru Nuin upeimmat laitteet ja aseet tiivistettynä yhteen pukuun. Hän osaa valmistautua kaikkeen, hän on kykenevä hävittämään kaupunkeja kävelemällä niiden halki, hänen fyysinen voimansa on noussut tavallisen Toan ulottumattomiin. Koko Mustan Käden perintö, hänen käsissään...”<br>\n<br>\nPurifierin äänensävyn käskevyys oli kadonnut. Toan tutina oli lakannut ja nyt hän tuijotti Mestarinsa kasvoja ymmällään, unohtaen ainaisen pelkonsa vain yhdeksi pieneksi hetkeksi. Toa yritti ymmärtää mestariaan, sanan poika kuitenkin hämätessä häntä.<br>\n<br>\n”Mutta minun poikani on myös heikko, vanha, käyttänyt voimaansa liikaa. Hän ei taistele enää kauaa. Siksi haluan näyttää hänelle, kuinka hän tuhlasi potentiaalinsa ja sen kuinka hänen ei olisi koskaan pitänyt jättää menneisyyttään.”<br>\n<br>\nPurifier laski pöydälle toisen nyrkkinsä sisään piilotetun valkoisen hohtavan kuulan, jonka hän oli aiemmin valmistellut.<br>\n<br>\n”Minä näytän hänelle, kuinka minun teknologiani ylittää hänen, kuinka kuolemaa huijaamalla voin pitää minkä tahansa koneen käynnissä ikuisesti. Kuinka minä luon päivässä sen, mihin hänellä ja hänen ystävällään meni vuosisatoja.”<br>\n<br>\nMetsästäjän vapaa koura sukelsi pöydällä savuavaan vesisammioon. Valkoisen Toan katse seurasi, kuinka mustaa kiiltävää metallia nousi sen syvyyksistä. Hitaasti käsi nousi kokonaan ylös ja sen vetämä esine paljastui Toalle. Metalli kalahti, kun virtaviivainen kypärä iskeytyi pöytään. Pimeys tuijotti kypärän sisuksista, kun Toa katsoi nauliintuneena sammiosta vedettyä esinettä. Toa oli nähnyt päähineen ennenkin. Hän tiesi muunkin, joka käytti sellaista.<br>\n<br>\nPurifier nosti kypärää ja livautti valkoisen hehkuvan pallon sen alle. Nyt metallinen kauhu sai sen sisälleen kaipaamansa hohteen ja sen energian. Purifier lipoi eteen törröttäviä hampaitaan, katsoen pöydällä lepävää näkyä.<br>\n<br>\n”Raportti kertoi, että aikaisempi kokeemme onnistui. Yhdeksän kuulaa suoritti tehtävänsä. Vanha ystävämme alkaa muistaa ja hän saa tuoda <strong>N</strong>:n ja <strong>A</strong>:n meille. Mutta yksitoista ei riitä. Koko sarja vaaditaan suunnitelman toteutumiseen. Siksi me tarvitsemme <strong>K</strong>:n. Ja vuosituhansien jahdin jälkeen, vuosituhansien tappioiden jälkeen, minä vihdoin nousen hänen yläpuolelleen, paikalle, jolle minä kuuluin. Pian Killjoy näyttää antiikilta. Pian... pian...<br>\nHän ei koskaan saa hakemaansa. Hän tulee oppimaan, että heikot mielet hänen ympärillään saastuttavat. Minä menen hakemaan hänet itse.”<br>\n<br>\nPurifier nosti kasvonsa pois Toan edestä, työntäen mukanaan kuljettaman salkun tämän käsiin. ”Vie se sirun luokse ja jätä minut työskentelemään yksin.”<br>\n<br>\nToa ei halunnut uhmata käskyä, vaan ripeästi tarttui salkkuun, rientäen ovesta ulos, järkyttyneenä näkemästään. Matkallaan kohti määränpäätään, Toan ajatukset palasivat hetkeksi menneeseen ja menneensä muistoihin. <br>\n<br>\n”Kenraali, missä ikinä oletkaan, pakene. Jos voit, piiloudu, mene jonnekin mihin kukaan ei ole koskaan astunut. ...ja mitä ikinä teetkin, älä kuole.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1340,"creator":"The Snowman","timestamp":"2011-12-12T20:54","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Huuh, tässä olisi. Pahoittelen osaltani, että kesti. Tämä on siis minun, Matoron ja Killjoyn yhteistyötä, ja pitkällisen leikkaaliimaprosessin jälkeen kukaan ei osaa varmaan enää sanoa, mikä on kenenkin. Yhteistyö on voimaa ja sillain. Lisäksi, kaikki varmaan huomaavat, mihin olisin tässä tarvinnut Haita, mutta muokattakoon tätä vaikka sitten.</dd></dl>\n<br>\n<strong>SS Rautasiipi</strong><br>\n<br>\nPunaisen haarniskan rautaiset sormet raastoivat metallista kantta naarmuille Killjoyn pyrkiessä nostamaan itseään tolpilleen. Polvet tutisten Metsästäjä koetti pudistella päänsä selväksi, havahtuen pian tuijottamaan kypäränsä sisäpinnan järkyttävää halkeamaa. Hän oli rysähtänyt isommasta vauhdista kuin kuvitteli. <br>\n<br>\nHän ei tiennyt miten pitkään oli maannut kannella, mutta päätellen edessään seisovasta sinihopeisesta hahmosta, ei luultavasti kovin pitkään. Killjoy hymähti nähdessään Summerganonin pitävän työn takana ollutta Amiraalia tarkasti ionikatanan vihreän hohteen loimussa, ja Haikin oli ottanut otteeseensa ilmeisen upseeriarvoisen torakan. Tämä yhdistettynä Bloszarin pahasti haavoittuneeseen sinihattuiseen Nazorakiin, panttivankitilanne oli hyvä. Matoron ilmestyneeseen käteen tarttuen Joy kampesi itsensä lopullisesti pystyyn, heräten samalla todellisuuteen voitonriemustaan.<br>\n<br>\nKoko Metsästäjän näkökenttä oli torakkaa. Aseet tanassa seisovat sotilaat tähtäsivät Klaanilaisjoukkoa armotta. Killjoy tiesi, että temput olisivat turhia. Yksikin väärä liike ja jokainen tiimiläinen murenisi valtavan Zamor-sateen keskellä. Ryhtinsä menettänyt soturi vilkuili Rautasiiven kannen rakenteiden katoille. Nazorakeja pitkien kivääreiden kanssa kirmaili edes ja taas, hyviä sijainteja varmistellen. Tarkka-ampujat ympäri laivaa olivat valmiita ampumaan Amiraalinsa vapaaksi, joka yksi kuulostaen siltä, kuin pyrkisi eroon keuhkoistaan. Amiraali vaikutti kuitenkin selvinneen laskeutumisentapaisesta pienin vahingoin. <br>\n<br>\nKilljoyn tykkikäsi kolahti hiljaa. Hai loi kysyvän katseen Metsästäjään, jonka käden osaset vaihtoivat hitaasti paikkaa. Vähitellen kanuunan mekanismit västyivät ja savuava nyrkki liukui esiin aseen takaa. Matoro katsoi tapahtumaa kulmat koholla. Killjoy vain tuijotti kättään, mutisten hiljaa: ”Mitään ei ole tehtävissä.”<br>\n<br>\nKlaanilaisten keskelle laskeutui hiljaisuus. Edes Tronie ei piristänyt muita mielensisäisillä viesteillään. Yllättäen koko kansi kuitenkin täyttyi metallisesta ryminästä ja voimistuvasta huminasta. Niin klaanilaiset kuin Nazorakitkin käänsivät katseensa äänen lähdettä kohti.<br>\n<br>\nValtava, koko torakkain laivaston lippulaivan suurin tykki kääntyi ensin kohti Rautasiiven rönsyilevää päätornia, ja siitä tähtäys siirtyi entistä alemmaksi, suoraan laivan kanteen, keskelle kaikkea. Järisyttävänkokoisen mörssärin piippu oli miltei puolisataa metriä pitkä, ja läpi näytti kulkevan jonkinlainen sähkövirta. Koko kapistus oli peitetty isoilla, raskailla metallilevyillä kylkeen kiinnitettyä ohjaamoa myöten. Ase seisoi raskaan tuen varassa, joka oli miltei koko kannen levyinen, ja jakoikin laivan etuosan kannen kahteen osaan.<br>\n<br>\nKun tykki pysähtyi kolina lakkasi, mutta uusi ääni tuli tilalle. Ilmeisen kaikkialta tuleva, mieltä silpova vihlona täytti kaikkien pääkopat. Se kuitenkin loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, ja tilalle tuli vaimeaa huminaa. Ja puhetta.<br>\n<br>\n”Nazorakit! Laskekaa aseenne.”<br>\n<br>\nTorakat kallistelivat ällistyneinä hyönteispäitään ja koettivat pähkätä, mistä puhujan ääni oli lähtöisin. Ainoa vaihtoehto tuntui olevan Nazorakein omat megafonit, joita oli ympäri Rautasiipeä. Ilmeisesti puhuja oli massiivisen tykin ohjaamossa.<br>\n<br>\n”Eikö tuo ollut...” Bloszar ällisteli.<br>\n”Ruki. Oli”, Hai vahvisti, mutta piti naamansa peruslukemilla. Suurimman osan ilmeet kuitenkin hieman kirkastuivat.<br>\n<br>\n”Laskekaa aseenne”, valtavan pyssykän kaapannut Ruki toisti komentonsa.<br>\n”Ja äkäiseen. Hopi hopi. Muuten mosautamme tälle kaunottarella paattiin sellaisen laakin että oksat pois”, Troopperinkin ääni raikasi ympäri sota-alusta. ”Vaikka ei uppoaisi, niin ainakin nokkamiehenne häviää savuna ilmaan. Ei, ei edes savuna, jonain vähäisempänä.”<br>\n<br>\nRätin rätin, ja sitten kaiuttimista kuului korkea torakka-ääni vahvalla Zankrzoralaisella korostuksella.<br>\n”Jos niin teette, hävitätte omatkin joukko-osastonne.”<br>\n<br>\nRätin rätin.<br>\n<br>\n”Ja sitähän kukaan meistä ei halua. Joten entä jos päästäisitte meidät menemään?”<br>\n<br>\nRätin rätin.<br>\n<br>\nHiljaisuus.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/PgTcLn1poo0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/PgTcLn1poo0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Komentohuone #2</strong><br>\n<br>\n\"Kapteeniluutnantti 246. Meillä on ongelma\", harmaatakkinen Nazorak kertoi mikrofoniin eräänlaisessa valvontahuoneessa syvällä aluksen uumenissa. Kamerat näyttivät kuvaa kannen kriittisistä tapahtumista ja juuri tällä hetkellä Nazorakit tunsivat, kuinka heidän narunsa Klaanilaisista katkeilivat. Massiivinen tykki oli kääntänyt taistelun yhtä nopeasti kuin itse tykki oli kääntynyt. Tai oikeastaan paljon nopeammin, koska tykki oli hidas pirulainen.<br>\n<br>\nMutta kuitenkin.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Kansi</strong><br>\n<br>\n\"Mitä nyt?\", Bloszar kysyi pitäen edelleen tiukassa otteessa yhtä nazorakia. Lukemattomat ruskeat torakat tähtäsivät edelleen joukkoa joka suunnasta, mutta nyt ne olivat selkeästi epävarmempia. Kukaan ei uskaltanut liikkua. Nazorakit eivät halunneet saada tykistä eivätkä Klaanilaiset nazorakien aseista.<br>\n<br>\n\"Päästäkää meidät menemään, tai Amiraalinne kuolee!\", Summerganon huusi kantavalla äänellä. Ionikatana hehkui nazorakin kaulalla. <br>\n<br>\nHiljaisuus. Epäluonnollinen, odottava ja painostava hiljaisuus. <br>\n<br>\n\"Minulla on huono tunne tästä\", Matoro muutti sanoiksi kaikkien muiden ajatukset. Jään Toa puristi kevyen katanansa kahvaa. <br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tykkin ohjaamokoppero</strong><br>\n<br>\nPanssaroitu ohjaamo oli ahtaanpuoleinen koppi, ja koko sen etuseinän leveydeltä meni ohut mutta uskomattoman paksu panssarilasi. Huone oli kuusikulmion muotoinen, ja seinillä oli useita järjestelmiä, näyttöjä ja muita teknisiä aparaatteja. Troopperi istui nazorakeille mitoitetussa vihreässä tuolissa ja piteli käsillään kahta ohjausvipua. Hän tuijotti silmä kovana vihreän sävyistä näyttöä, johon välittyi kuva tähtäyspaikasta.<br>\n<br>\nRuki seisoi tulen toan takana. Häntä järkytti viime aikojen väkivaltaiset tapahtumat ja tiukat pelastumiset, mutta hän teki kaikkensa auttaakseen muita. Ruki piteli taas seinässä johdolla kiinni olevaa mikrofonia ja tuijotti tähtäysnäyttöä. Ruki seisoi tulen toan takana. Häntä järkyttivät viime aikojen väkivaltaiset tapahtumat ja tiukat pelastumiset, mutta hän teki kaikkensa auttaakseen muita. Ruki piteli taas seinässä johdolla kiinni olevaa mikrofonia ja tuijotti tähtäysnäyttöä.<br>\n<br>\n”Tämän pitäisi ostaa meille aikaa”, Troopperi myhäili ja tarkensi tykin asemaa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Kansi</strong><br>\n<br>\nKlaanilaisten muodostama ympyrä eteni hitaasti kohti tykkiä, pitäen jatkuvasti muodostelmansa. Nazorakit vetäytyivät tieltä vankien takia, mutta olivat silti jatkuvasti valmiita hyökkäykseen. Summerganon, Hai ja Bloszar pitelivät kolmea vankia ringin keskellä. Matoro johti joukkoa ionikatana välkkyen kohti tykkiä Killjoyn suojaten takaa päin. Hain miehistö kuljetti hitaasti virkoavaa Lignokia kulkien Tronien kanssa sivustoilla.<br>\n<br>\nYlikersantti 1034 puristi torakanhampaitaan yhteen niin lujaa kuin kykeni. Sinilakkinen torakka maistoi veren suussaan ja teki parhaansa ollakseen vilkaisematta alaspäin. Hänen vasen jalkansa oli mössönä, eikä näky ollut 1034:lle siedettävä. Hän rukoili tajuttomuuden iskevän pian.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tykkitornin ohjaamokoppi</strong><br>\n<br>\nTroopperi nojasi kyynärpäillään ohjauspaneeliin, vakuuttellen vieressä hermoilevalle Rukille ja ennen kaikkea itselleen homman olevan hallinnassa. Mikki kädessään seinää vasten istuva Ruki meinasi luhistua jännityksestä ja pelosta. Hän toivoi vilpittömästi Troopperin olevan oikeassa.<br>\n<br>\nPakonomaisesti jalkaansa heilutteleva Troopperi seurasi kauempana kannella seisovaa joukkiota. Perääntyminen näytti todella hitaalta ja Toa kohensi asentoaan, valmistautuen istumaan tuolissa vielä tovin. Hän tiesi, että Rukin suunnitelma tykin käyttämisestä oli uhkapeliä, mutta paremman puutteessa sai kelvata. Ja ainakin toistaiseksi kaikki meni hyvin, klaanilaisrinki oli saanut Lignokin poimittua, ja eteni kohti laivan reunaa ja Hildemaria.<br>\n<br>\nJalkojensa asentoa vaihtaessaan kopissa humahti yllättävä koneiston ääni ja ohjauspaneeli sammui yllättäen täysin. Troop nousi hädissään pystyyn, luullen aiheuttaneensa oneglman itse. ”Eijeijei! Taisin vahingossa painaa väärää nappia. Odotas, kyllä tämä tästä, ihan kohta, kunhan löydän ne oikeat ohjaimet...”<br>\n<br>\nTroop kuitenkin havahtui Rukin koputukseen ja pian Toan olkapään yli kurottava sininen käsi osoitti kopin ikkunasta ulos. Kannen valonheittimet olivat sammuneet ja muiden pienempien tykkitornien kopit olivat täysin pimeänä. <br>\n<br>\nTroop puri nyrkkiään, Rukin vapistessa takana. Klaanilaiset olivat menettäneet ainoan suojansa ja Hildemarin tienoille oli matkaa vielä miltei kymmenen metriä. Troop latasi elementtivoimiaan, valmiina puolustautumaan torakoita vastaan. Hänen kummatkin kätensä syttyivät hiljalleen tuleen, ja Toa kääntyi Rukia kohti.<br>\n”Oletko valmis?”<br>\n<br>\nVastaus oli nielaisu.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Kansi</strong><br>\n<br>\nKilljoy kirosi kuullessaan koneiston äänen ja vain silmänräpäystä myöhemmin valonheittimet sammuivat, jättäen kannen väen hämärään alkuiltaan. Klaanilaisten askeleet pysähtyivät sillä sekunilla, kun sähköt katkesivat ja jalat pyrkivät ottamaan maasta kunnollisen sijan. Nazorakien joukot pysyivät vaitonaisina, mutta ottivat usean askeleen lähemmäksi klaanilaisia.<br>\n<br>\nTunnelma kiristyi entisestään, eikä kukaan oikein tiennyt, miten päin olla. Klaanilaisilla oli yhä panttivangit, mutta järjestäytyessään uudelleen tarkka-ampujat saattaisivat onnistua vapauttamaan torakat.<br>\n<br>\n<em>Nyt, arvon toverit klaanilaiset,</em> joukkio kuuli mielissään. <em>Suosikkikalanne kokeilee nyt jotakin. Te, valmistautukaa juoksemaan laivan reunalle, Hildemar on ihan siinä alla. Hauskaa matkaa.</em><br>\n<br>\nEnnen kuin kukaan ehti pukea ajatuksiaan sanoiksi, akvaario lennähti klaanilaisten keskeltä keskelle torakkajoukkoa ja sinkoili jokaiseen suuntaan. Muutaman sekunnin hämmennys oli tiukkojen paikkojen ykkösmiehelle tarpeeksi, ja Matoro hihkaisi klaanilaiset liikkeelle. Aivan kaikkien huomio ei pysynyt tilanteen mukana, ja osa Hain miehistöstä jäivät yhdeksi hetkeksi liian pitkäksi aikaa paikalleen.<br>\n<br>\nMuutaman lyhyen juoksuaskelen jälkeen klaanilaiset olivat taas jähmettyneet paikalleen, mutta tällä kertaa aivan kaiteen tuntumaan. Sankareiden harmiksi kiinni napattu Tronie ja osa Hain miehistöstä olivat kuitenkin nyt torakoiden hallussa, eikä Troopperista ja Rukista ollut havaintoa. Kansi oli nyt hiljaisuuden lisäksi myös täysin liikkkumaton. Täydelliseen pattitilanteeseen ajautunut laiva seisoi osapuolineen täysin jämähtäneenä. Sadje huokaili hermostuneena, yrittäen kurkkia tapahtumia tiiviin Klaanilaisrivin takaa. ”Noh... mitäs sitten?”<br>\n<br>\nVastaus tuli kuitenkin klaanilaisena, kun Troopperi paiskattiin muiden eteen. Vatsallaan retkottava Tulen Toa oli ruhjeilla, osia panssarista puuttui, ja ennen kaikkea hän oli melkoisen liikkumaton.<br>\n<br>\n”Troopperi!” Gefel huudahti ja ryntäsi mukiloidun hahmon tykö. Matoralainen käänsi Toan ympäri, ja näki pahoin vauroutuneet kasvot: Toinen silmä oli likimain muurautunut umpeen, puolet kasvoista oli veren peitossa ja rintapanssarista oli lohjennut suuri pala pois. Troopperi kuitenkin hengitti, joskin kivuliaan kuuloisesti.<br>\n<br>\n”Olisimme leikanneet häneltä raajan tai pari”, Troopperin viskannut torakka murahti. ”Mutta eiköhän sitä ole nähty jo ihan riittävästi.”<br>\n<br>\nEnnen kuin kukaan klaanilaisista ehti vastata mitään, torakka jatkoi. ”Ettekä arvaakaan, missä kunnossa se tyttö on.”<br>\n<br>\nMatoro ymmärsi asettaa kätensä Killjoyn olkapäälle, jossa tyhjä ohjuspatteri selvästikin teki tähtäysliikkeitä.<br>\n”Hillitse itsesi. Tällä hetkellä voit ainoastaan tapattaa klaanilaisia”, Suga mumisi hiljaa. Metsästäjä ei vastannut.<br>\n<br>\nKilljoy tuijotti vain Summerganonia, yksiä niistä harvoista, joihin hän luotti koko Klaanissa. Tietäen toverinsa sanojen todenmukaisuuden, Killjoyn aivot kävivät taistelua, taistelua, joka päättyi siihen, kun Killjoy veti ranneteränsä esiin. ”Meillä ei ole mitään syytä uskoa, että nuo olisivat valmiit riskeeraamaan johtajansa. Sinun oletuksesi saattaa johtaa Ruk- heidän kuolemaan. En anna sinun tehdä tätä, minä haen heidät väkisin.” <br>\n<br>\n”Hah”, kuului ylimielilinen ääni Sugan kuristusotteesta. Klaanilaiset käänsivät katseensa panttivankiinsa, Killjoy laski teräkätensä.<br>\n”Teillä on nyt hyvä tilaisuus oppia jotain. Kuulkaa siis, kun kerron teille tarinan”, Amiraali puhui.<br>\n<br>\nKukaan klaanilaisista ei kommentoinut. Suga tiukensi otettaan ionikatanasta.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/VZVOade1zmU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/VZVOade1zmU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Kauan sitten, kaukana pohjoisilla merillä, kun minä olin vasta nuori torakka, lajimme kartoitti maailmaa. Maailman hyytävät ääret ovat vaarallisia vesiä, emmekä konsanaan olleet kokeneet moista myrskyä. Tyrskyissä heittelehtivä laivamme oli jäävuorten ympäröimä, ja niiden koosta päätellen mustan veden syvyys olisi riittänyt nielemään vaivatta satoja kertoja alustamme isomman paatin. Meistä kokemattomimmat olivat kannen alla, ainoastaan teilu tusina seisoi jäänmurtajan kannella talviviittoihin kääriytyneenä. Tuuli olisi riittänyt hyytämään kauniit muistot kenen tahansa mielistä, ja lumituisku esti meitä näkemästä kivenheittoa pidemmälle.”<br>\n<br>\n”Älä luulekaan”, Matoro vastusti. ”Emme anna tarkka-ampujillenne aikaa tähdätä.”<br>\n<br>\nAmiraali kohotti kulmiaan.<br>\n<br>\n”Voi, uskokaa pois. Tämän te tahdotte kuulla.”<br>\n<br>\nMatoro vaikeni, mutta tarkkaili kiikarisilmällään jatkuvasti ympäristöä tarkkuuskiväärein varustautunieden Nazorakien varalta.<br>\n<br>\nAmiraali jatkoi kertomustaan: ”Kun nostin turkiskaulustani parempaan asentoon, takanani kiikaroinut Nazorak-upseeri kellahti selälleen. Minä ja ilmeisen moni muukin veljistäni luulimme hänen olevan vain seuraava lisäys pituutta keränneeseen paleltumatappiolistaan, emmekä hätiköinet toimissamme. Kannen alta esiin kutsuttu lääkintämies kumartui vainajan ylle, mutta hän ei ehtinyt raporttiaan tehdä, kun ymmärsimme, mitä oli tekeillä. Kaksi muutakin meistä sai samanlaisen, äänettömän myrkkynuolen otsaansa, ja heittäydyimme maihin. <br>\n<br>\n'Steltinpeikot!' joku huusi, ja tiesin miehistömme ajautuneen jo aiemmin kanssamme taistelleen kapinallisosaston väijytykseen. Kyseinen, pohjoisia meriä piinannut ryhmä näyttäytyi harvoin, ja heistä kuulee vielä tänäkin päivänä kerrottavan legendaa merenkulkijoiden keskuudessa.”<br>\n<br>\n”Minä en pidä tästä”, Hai murahti, ja vilkuili ympärilleen. Hildemar oli aivan heidän sijaintinsa läheisyydessä, mutta hän tiesi hyvin, mitä seuraisi turhasta hyppimisestä.<br>\n<br>\nMinä ja kaksi hyvää ystävääni kävimme heti toimiin, ja ryömimme pienen aluksemme laidalle. Silloinen läheisin neuvonantajani tarttui harppuunan ohjaksista, ja suuntasi kaiteeseen kiinnitetyn partaveitsivalaanpyyntiaseen kohti suurta jäävuorta, jolta päättelimme vihamielisten jättiläisten meitä hätyyttävän.<br>\n<br>\nEn koskaan saanut tietää, millä peikot meitä tähtäsivät, mutta siinä lumyräkässä omilla aseillamme tulittaminen oli turhaa sohimista. Kaksi sokkoa harppuunaa laukaistuaan upseerikumppanini sai hänkin nuolesta.<br>\n<br>\nSinä päivänä minä opin tärkeän läksyn: Joskus harppunan ammusten täytyy räjähtää.”<br>\n<br>\nKlaanilaiset katsahtivat Amiraalin harppunajalkaan. Jossain sen sisuksissa välkkyi punainen valo, ja nyt hiljaisuudessa kaikki kuulivat koiven sisuksista pientä, tasaista piipitystä.<br>\n<br>\n”Et voi olla tosissasi”, Bloz aloitti, mutta tuli Amiraalin keskeyttämäksi.<br>\n”Minä ole hyvin tosissani. Katsokaas, minä olen valmis kuolemaan omilla ehdoillani. Mutta oletteko te valmiita toistenne kuolemaan?”<br>\n<br>\nLausahdus pysätti ajan täysin. Bloz yritti sanoa jotain, mutta sanat takertuivat hänen kurkkuunsa. Hänen suustaan lähti ilmoille ainoastaan äänetön henkäys, kun kukaan ei osannut sanoa mitään.<br>\n<br>\nHai mulkoili kulmiensa alta Amiraalia, joka oli Sugan väkevässä otteessa. Sitten hänen katseensa kääntyi taas hänen vangiksi jääneisiin miehistön jäseniinsä. Hän ei tiennyt, mikä oli päällimäinen tunne. Syyllisyys siitä, että oli ottanut heidät mukaan matkalle? Vaiko kaikki ne pintaan nousseet sotamuistot? Yhtäkkiä hän kuitenkin näki Amiraalin tulevan heitetyksi Nazorak-lauman keskelle, jääseinän muodostuvan klaanilaisten ja torakoiden väliin ja kymmenien Zamor-aseiden laukeavan, ja siinä samassa voimakas käsivarsi tuuppasi hänet laidan yli.<br>\n<br>\nMolskis.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/mVkfqq1aBlQ" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/mVkfqq1aBlQ</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKlaanilaiset ja kaksi torakkavankia nostivat päänsä merestä, ja kömpivät äkkiä Hildemariin.<br>\n”Mitä tapahtui?” Sadje ihmetteli, kun Hai kumartui ojentamaan kätensä laidan yli auttaakseen Matoralaisen kyytiin.<br>\n”Se olin minä”, Suga sanoi värittömästi. ”Anteeksi.”<br>\n<br>\nSadje ei ymmärtänyt, mutta ympäri käännyttyään katsomaan Bloszardia, joka tuijotti haikeasti korkealle SS Rautasiiven laidalle, hän ymmärsi Sugan osoittaneen sanansa Blozille. Sadje tiesi, että vangiksi jäänyt kala merkitsi Toalle paljon.<br>\n<br>\nTunenlma ei muutenkaan ollut se hilpein. Hai miehistöineen oli myös aivan maansa myynyt ja Matorokin pysyi vaitonaisena sitoessaan kahta haavoittunutta torakkavankia, jotka eivät kuitenkaan näyttäneet lainkaan halukkailta taistelemaan vastaan, sinihattuinen ei ollut edes tajuissaan. Yllättävin näky oli kuitenkin Killjoy: punainen metsästäjä oli jäässä. Kirjaimellisesti, kokonaan, jäässä.<br>\n<br>\nSummerganon kopautti kenraalia miekallaan, ja haarniskan jääkerros poistui. Ennen kuin Killjoy ehti sanoa tai tehdä mitään, Summerganon puhui jälleen samalla, värittömällä äänensävyllä.<br>\n”Et olisi lähtenyt muuten. Minun oli pakko.”<br>\n<br>\nHai tuli nopeasti kahden väliin.<br>\n”Kaikki ei ehkä mennyt putkeen, mutta tärkeintä on, että olemme elossa. Sugan uhkapeli onnistui.”<br>\n”Uhkapeli?” Sadje ihmetteli.<br>\n”He eivät tappaneet meitä sillä hetkellä, kun Suga vapautti Amiraalin ja huitaisi meidät mukanaan kaiteen yli” Matoro puuttui keskusteltuaan, ja viimeisteli torakoiden solmut. ”Hildemar on yhä yhtenä kappaleena, joten he pitävät meitä elossa jostain muusta syystä. Mutta nyt meidän on päästävä pois, emme saa ystäviämme vapaiksi omin avuin, emme millään.”<br>\n<br>\nTäyteen vaihtiin nopeasti kiihdyttänyt laiva irtaantui Rautasiivestä niin pian kuin mahdollista, satojen Nazorakien katsellen pakenevaa joukkoa. Kannella kaukoputken ikkunan läpi Amiraali loi ensin pitkän silmäyksen Hildemariin, ja sitten mulkaisi halveksien klaanilaisvankeihin. Sellikäskyn saatuaan vangiksi jääneitä klaanilaisia alettiin taluttaa kannen alle. Amiraali itse aloitti nilkuttamisen komentotornia kohti.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Hildemar</strong><br>\n<br>\nVaisuissa tunnelmissa Hai ohjasi laivansa takaisin sen alkuperäiselle kurssille. Hänen viereensä istahtanut Bloszard oli ollut hiljaa koko paon jälkeisen ajan.<br>\n<br>\nSummerganon vartioi toisaalla ovea, jonka takana punainen Metsästäjä sulatteli pukuaan. Heitä odottaisi vielä pitkä juttutuokio...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1341,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-12-12T21:04","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tämän postin tekivät symbioosissa U-Täti ja Joiku-Setä.</dd></dl>\n<strong>Klaanin kahvio</strong><br>\n<br>\nToa Nurukan siemaili kahvia Klaanin kahviossa. Maan Toa muisteli menneisyyttään, aivojen heittäessä muiston hänen sulkeutuneille verkkokalvoilleen…<br>\n<br>\n<strong>Toain ja metsästäjäin sota, kauan kauan sitten.</strong><br>\n<br>\nNurukan katseli edessään olevia mekaanisia olentoja ja niiden vihreänä hohtavia katanantapaisia aseita. Mekaaniset, suoraselkäiset soturit kantoivat tunikoita ja olivat valmiita taisteluun Metru Nuin puolesta. Hän komensi mekaaniset soturit taisteluun epämääräistä Pimeyden metsästäjien joukkoa vastaan. <br>\n<br>\nIonikatanat viuhuivat ilmassa kun mekaaniset soturit raivasivat tiensä läpi metsästäjäin hajanaisten rivien. Verta ja suolenpätkiä lenteli ilmassa kun teurastus tapahtui. Energiakiekot viuhuivat ilmassa, muuttaen uhriin osuessaan uhrin joko uuteen muotoon, siirsivät kohteen pois tai jäädyttivät kohteen jääkalikaksi. <br>\n<br>\nNurukan katseli joukkojensa toimintaa. Mekaaniset soturit tekivät työnsä hyvin ja kurinalaisesti. Äänettömät moniväriset soturit menivät takaisin paikoilleen ja olivat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Yksi sotureista, vihreä, ryntäsi viimeisen eloonjääneen, jo vangitun metsästäjän luokse, iskien vihreää valoa hohtavan ionikatanansa metsästäjän kurkusta läpi, jolloin ase halkaisi keltaisen metsästäjän kurkun, tullen ulos takaraivosta ja purskauttaen violettia verta ympäriinsä.<br>\n<br>\n<strong>Klaanin sairastupa</strong><br>\n<br>\nSaraji nukkui pedissään, kieriskellen ympäriinsä. Hän näki outoa, todentuntuista unta. Unta, joka vaikutti lähes todelta. <br>\n<br>\n<strong>Toain ja metsästäjäin sota, kauan kauan sitten.</strong><br>\n<br>\nSaraji katseli vieressään olevia aseveljiään ja - siskojaan. Vahkeista koostuva armeija oli erään toan johdossa, mustahaarniskaisen, mustaa tykkiä ja hopeisia kynsiä kantavan soturin johdettavissa taisteluun. <br>\n<br>\nToa komensi Sarajin ja muut taisteluun, jolloin joukko nopeita ja tappavia vahkeja lähti taisteluun. Vahkit ampuivat metsästäjiä eri kanoka-levyillä, teurastaen sekalaisesta joukosta koostuvat soturit ionikatanoillaan.<br>\n<br>\nMetsästäjät kaatuivat todella nopeasti, jonka jälkeen kaikki muut vahkit, paitsi ne jotka pitivät eloonjäänyttä metsästäjää paikoillaan, menivät paikoilleen tumman komentajan käskystä. Komentaja käveli vahkien joukoissa, mennen kohti vangittua metsästäjää.<br>\nSaraji päätti että oli aika toimia, joten Vahki lähti juoksuun, juosten kohti viimeistä metsästäjää ja iski vihreän ionikatanansa metsästäjän pään läpi kurkusta takaraivoon. Verta purskahti Sarajin päälle, komentajan katsellessa hänen tekemisiään.<br>\n<br>\nSaraji säpsähti. Hän heräsi hikisenä sängyltään, katsoen huoneensa kattoon. Katossa hän näki varjojen muodostavan pienehkön kämmenen. Saraji nousi lopulta istumaan pedissään ja lähti huoneensa ovesta klaanin käytäville, hiukan tokkuraisena kävellen.<br>\n<br>\n<strong>Klaanin Arkistot</strong><br>\n<br>\nCreedy juoksi kiireisenä kohti Arkistoja. Hän rynnisti sisään isosta Arkistojen pääovesta, sylissään vino pino Killjoyn mökistä löytyneitä asiapapereita, joita hän oli yhdessä mykän Nazorakin kanssa tutkinut. Huolimaton nörtti-matoran ei huomannut isoa kylttiä, jossa luki ”VARO PORTAITA!” ja kaatui portaat alas mukkelis makkelis, paperien lentäessä hänen sylistään ja lennellessä ympäri pölyisiä arkistojen käytäviä.<br>\n<br>\nCreedy hieroi päätään, jossa oli arka paikka. Siihen alkoi nousta kuhmuntapainen muhkura, jota kivisti. Matoran-sankarimme nousi istualleen rähmältään paperikasasta ja alkoi lajitella papereita jonkinmoisiin pinoihin. <br>\n<br>\nVaehran tunnisti leijailevien ja maahan putoavien paperien äänen pitkästä arkistomestarin urastaan johtuen. Tulen toa, joka oli kaikenkukkuraksi entinen skakdi, jostain kumman syystä, otti niin nopeita juoksuaskeleita kuin suuren osan elämästään kirjastossa viettänyt toa pystyi ja huomasi nopeasti punaisen olennon keräämässä papereita lattialta.<br>\n<br>\n”Mitä sinulla on siinä, ystäväiseni?” Vaehran kysyi tuttavallisesti matoranilta, jolla oli perin eriskummallinen kallon muoto. <br>\n<br>\n”Papereita, jotka saattaisivat kiinnostaa Arkistonhoitaja Vaehrania”, Creedy sanoi, sydämistyen siitä että joku oli tullut auttamaan häntä sotkun korjaamisessa. Creedyn sanoessa tämän, hän katsahti Vaehranin nimilaattaan jossa koreili selvästi ”Arkistomestari”. Jos Creedyn naama ei olisi jo valmiiksi ollut punainen, VT olisi erottanut punastumisen selvästi. Nyt matoran vain nolostui toan lähellä.<br>\n<br>\n”Hmm… Katsotaanpa näitä”, Vaehran sanoi, nostaen yhden paperin maasta. Tulen toa lukaisi paperia, jonka yläreunassa oli musta musteläiskä, joka toi mieleen kämmenen, ja teksti: ”Erään Toan päiväkirja”.<br>\n<br>\n”Tuleppa pikkuinen, viedään nämä paperit työnurkkaukseeni”, Vaehran sanoi, kiikuttaen paperia kohti lukunurkkaa, jossa arkistojen tutkimustyötä tehtiin.<br>\n<br>\nPieni Creedy joutui kantamaan yksin painavan paperipinon, koska yli-innostunut tulen toa tutkaili paperia käsissään, samalla kävellen rivakasti kohti tutkimusnurkkaansa.<br>\nCreedyn tasapainoillessa paperipinonsa kanssa ja Vaehranin vihellellessä innostuneena papereista kaksikko saapui pian pölyiseen ja maan alaisessa kammiossa sijaitsevaan tutkimushuoneeseen.<br>\nHuone oli todella pölyinen, täynnänsä hämähäkinverkkoja ja loppuun palaneita kynttilöitä joiden steariinia oli valunut lattialle vuosien mittaan todella paljon. Huoneessa oli myös valokiviä, mutta ne olivat menettäneet valoisuuttaan vuosien mittaan. <br>\n<br>\nKeskellä huonetta oli suuri tutkimustyöpöytä, lukulamppuja, kyniä, viivaimia ja kaikkea mitä saattoi toivoa. Äkkikatsomalta Creedy näki seinän, jonka laastia oli lähtenyt ja rakoillut, muodostaen käsimäisen kuvion seinälle. Ta-Matoranin huomio kiinnittyi kuitenkin siihen että seinät olivat täynnä kirjahyllyjä, jotka olivat täynnä pölyisiä kirjoja.<br>\n<br>\n”Milloin siivosit täällä viimeksi?” Creedy kysyi arkistonhoitajalta, joka tutkaili paperia silmät loistaen. <br>\n<br>\nVaehran havahtui innostuksestaan. Creedy katsoi arkistonhoitajaa epäuskoisesti koska tämä ei selvästikään osannut lukea tekstiä, jonka Creedy oli toalle antanut.<br>\n”Et tajua mitä luet vai?” Creedy virnisti, alkaen opastaa tämän salakielen rakennetta ja järjestystä.<br>\nVaehran ja Creedy jäivät tutkimushuoneen lattialle Creedyn teoriapapereiden ja käännöstyöpapereiden kanssa ja kaksikko tutki näitä tekstejä innokkaasti.<br>\n<br>\nAikaa kului, kun Creedy opetti Vaehrania kääntämään paperin tekstiä. Pitkällisen tulkinnan jälkeen Vaehran ja Creedy olivat yksimielisiä siitä, että Killjoyn käsinkirjoitettu pätkä merkitsi vain yhtä asiaa. Alkuperäisessä kirjassa oli informaatiota, sivulla 36.<br>\n<br>\nKului tunteja kun kaksikko etsi kirjaa kirjahuoneesta. Kirjaa ei kuitenkaan löytynyt pitkistä etsinnöistä huolimatta. Uupuneina kaksikko nukahti kirjojen ääreen, kuorsaten äänekkäästi ja kietoutuen paperien alle.<br>\n<br>\n<strong>Kahvio</strong><br>\n<br>\nBladis ja Paaco saapuivat risuisina ja käpyisinä kahvioon. Kaksikko oli uupunut metsäreissunsa jälkeen kun he olivat tarponeet läpi metsän etsien toisen maailman Umbran tykkiä ja miekkaa, jotka olivat hautautuneina lehtien alle.<br>\n<br>\nPaaco istui kahvion tuoliin ja Bladis lähti hakemaan kaksikolle kahvia. Moderaattori istui pöytään jossa vanha Maan toa, jota Paaco ei kovin tuntenut, nuokkui kahvikuppinsa kanssa.<br>\nMaan toa säpsähti unestaan, kun Paaco sanoi tälle ”Hei”<br>\n”Mitäh? Missä olen?” Nurukan sanoi unenpöpperöisenä, kaataen vahingossa kahvikuppinsa syliinsä. Kahvia kaatui myös maan toan käteen, jolloin hänen huomionsa kiinnittyi valkoreunaiseen, kättä muistuttavaan kuvioon.<br>\n<br>\nNurukan katseli ympärilleen. Hän näki Arkistojen mainoksen jossa luki ”BioArkistoista löydät kaiken tarvittavan tiedon koko universumissa!” Mainoksessa oli kuva Gahlok Vasta, jolla oli kädessään kirja ja mairea hymy kasvoillaan. Mainoksen alalaidassa luki pienellä präntättynä: ”Emme vastaa siitä tahdista millä uutta tietoa tulee arkistoihin tai siitä että mainoksemme saattaa olla mainonnan sääntöjen vastainen”.<br>\n<br>\n”Tuonne minä siis lähden”, Nurukan sanoi, suunnaten askeleensa kohti Arkistoja.<br>\nPaaco katsoi ihmeissään tuota itsekseen puhelevaa veteraania, joka lähti pois kahviosta. Bladiksen saapuessa ystävänsä luokse, tämä kysyi ”Mitä nyt?”<br>\n<br>\n”Minusta tuossa toassa on jotain epäilyttävää”, Paaco sanoi, siemaillen Redstarbucksin kahvia, joka maistui toffeelta. Kahvi, joka oli kylmää, oli todella hyvää ja virkistävää pitkän metsäreissun jälkeen. Bladis tarjosi tämän hänelle, koska vihreäkultainen moderaattori oli ystävällisesti tarjonnut hänelle sushia metsäreissulla.<br>\n<br>\nKaksikko jäi siemailemaan kahvejaan kahvioon ja rupattelemaan Samen kanssa joka oli nukahtanut lehtensä ääreen.<br>\n<br>\n<strong>Arkistoissa, taas</strong><br>\n<br>\nGahlok Va käveli rivakasti iso kirja käsissään. Lyhyenläntä matoranin ja Bohrok van sekoitus oli käyttänyt kirjaa vessalukemisenaan, ja oli viimein päättänyt palauttaa kirjan takaisin paikoilleen. Kirja oli ollut ensin puoli vuotta arkistomestarien ruokapöydän pöydän jalan tukena ja sitten Gahlok Van vessalukemisena. Oli viimein aika palauttaa kirja takaisin.<br>\nKasvivoimia hallitseva Gahlok Va viiletti pienistä jaloistaan huolimatta yllättävän lujaa arkistojen pölyisiä käytäviä pitkin. Elementtikeihäs toisessa kädessään ja paksu, kellastunut kirja toisessa kädessään, kääpiö oli melkoinen näky.<br>\n<br>\n”Missähän se VT mahtaa olla kun ei ole ollut Arkistojen johtohenkilökunnan viikottaisessa kokouksessa?” Gahlok Va ihmetteli, astellen portaat alas tutkimushuoneeseen. <br>\nGahlok Van yllätykseksi ovi olikin auki ja hän huomasi edessään kuorsaavan Vaehranin ja oudohkolla päällä varustetun matoranin, jotka olivat umpiunessa.<br>\n<br>\n”VT ota koppi!” GV huusi, heittäen painavalla kirjalla Vaehrania päähän. VT heräsi silmänräpäyksessä jolloin kirja putosi hänen naamaltaan Creedyn varpaille. Kivusta parkaisten matoran hyppäsi hereille, alkaen hyppiä yhdellä jalalla kirjojen seassa. Tietenkin tämä oli huono idea, jonka johdosta Creedy kaatui rähmälleen kirjakasaan, loukaten alaleukansa.<br>\nGahlok Van lähtiessä ylös häntä vastaan saapui kaksi hahmoa, joita arkistomestari ei tunnistanut. Toinen oli selvästikin vahkimainen olento ja toinen toa, mutta millä asialla nämä kaksi olivat, sitä Gahlok Va ei tiennyt.<br>\n<br>\n”Ai, lisää immeisiä tulossa tänne. Täällähän on tungosta”, kasvillisuutta hallitseva kääpiö sanoi, kurottaen kaulansa katsomaan näitä olentoja.<br>\n”Haluaisin kovasti tietää Metru Nuin historiasta”, kaksikko sanoi yhteen ääneen kun VT oli yhtenä kysymysmerkkinä.<br>\n<br>\n”Keitäs te olette?” Vaehran kysyi, napaten painavan kirjan Gahlok Van kynnestä ja katsellen vastaantulijoita jotka olivat musta toa ja vahki, jonka Vaehran tunnisti Sarajiksi, Killjoyn ystäväksi.<br>\n”Olen Nurukan, etsin etsin kirjaa sodasta”, mustaa kakamaa kantava soturi sanoi, silmäillen punaista toaa edessään. <br>\n<br>\n”Olen Saraji, hyvä Vaehran-herra. Etsin kirjaa sodasta”, Saraji sanoi, tehden kunniaa toverilleen. <br>\nKuullessaan kaksikon pyynnöt, Vaehran alkoi etsiä kirjoja huoneesta semmoisella vimmalla että kuka tahansa kakaman käyttäjä olisi tullut kateelliseksi. Pöly ja hämähäkinverkot lentelivät kun tulen toa etsi sotakirjoja, heitellen niitä perin kovakouraisesti ilmassa siisteihin pinoihin, joihin olisi tavallinen toa tarvinnut sanokia, osumatarkkuuden kanohia.<br>\n<br>\nSaraji näki kuinka ”Kuuden kuningaskunnan liigan Nousu ja Tuho” – niminen kirja iskeytyi seinään, ohi suurehkosta kirjapinosta, kaataen kirjat kuin dominonappulat pudotettuna Tiedon tornin huipusta. Toinen kirja osui täysillä kiviseinään, sivujen levitessä ympäriinsä. Kirjan kansissa luki Keihäitä ja Kanoheita – Matoranien sisällissodan kulissien takana.<br>\nVaehranien voimien mentyä tässä etsinäurakassa, tulen toa alkoi huomata että olikin koonnut jo varsinaisen vuoren täynnä kirjoja.<br>\n<br>\n<strong>Kahvio, jo toistamiseen</strong><br>\n<br>\nViolettimusta matoran ja keltamusta toa kävelivät klaanin käytäviä ja suuntasivat kahvioon. Kaksikko oli todella nälkäinen pitkän mielikuvitusmatkansa jälkeen. Umbrat menivät samaan pöytään Bladiksen, Paacon ja Samen kanssa, jotka katsoivat ihmeissään edessään olevaa kaksikkoa.<br>\n”Hei tyypit”, Matoran sanoi, mennen puristamaan jokaisen soturin kättä. ”Mites menee?” hän lisäsi iloisesti, suu virneessä.<br>\n<br>\n”Ihan hyvin”, Paaco sanoi, Bladiksen lisätessä ”Meillä on sinulle muuten jotakin repussani” Jonka sanottuaan skakdi alkoi kaivaa selkäreppuaan, joka nojasi hänen penkkiinsä. Selkärepusta pilkisti esiin musta miekka, jonka moderaattori ojensi Matoranille ja tykin puolikkaat.<br>\n”Toimme nämä viimein metsästä. Anteeksi että meillä kesti”, Bladis sanoi, valkoisen hammasrivistönsä loistaessa ja paljastaessa kahvitahrat skakdin suupielillä. <br>\n”Ei se mitään”, Matoran Umbra sanoi, hymyillen leveää hymyään musta pakari kasvoillaan. Matoran otti miekan skakdin kädestä ja miekka synnytti kaksikon välille yhteyden, yhteyden joka oli ehtinyt jo lähes kadota. Voiman aura pyörteili miekassa ja matoranin kädessä kun yhteys tapahtui.<br>\n<br>\n”Viimein sain voimani takaisin, kiitos teille ystävät”, matoran sanoi, sysäten miekan moderaattori-Umbralle ja mennen halaamaan Paacoa ja Bladista. Halaaminen tapahtui siten että matoran tyrkkäsi jakkaran jalkojensa alle, että ulottuisi ystäviinsä.<br>\nModeraattorit olivat hiukan hölmistyneinä ja jäivät katsomaan vierestä kun Umbra-kaksikko lähti yhtäkkiä pois kahviosta, jättäen kaksikon nauttimaan kahvitauostaan…<br>\n<br>\n<strong>Ette muuten ikinä arvaa missä...</strong><br>\n<br>\nNo Arkistoissa tietenkin.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Od3w2y97Uf0?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Od3w2y97Uf0?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nVaehranin otsa hikosi, tämän asetellessa kirjaröykkiötä takaisin hyllyille. Hämilleen joutunut seurue katsoi Toan työtahtia hämmennyksellä, yrittäen samalla saada suunvuoron häsläävän Toan kaaoksen keskelle. Lopulta VT itsekin tajusi uponneensa liikaa hommaansa ja kääntyi Vahkia ja Toaa päin.<br>\n<br>\n”Niin tuota... mistäs sodasta te oikein halusittekaan lukea?”<br>\n<br>\nKuin yhdestä suusta ilmoitettu ”Toat ja Metsästäjät” sai Toan aivot raksuttamaan. Sodista kaikkein suurimpaan liittyvä kirjallisuus oli täysin omassa hyllyssään. VT nappasi pöydältä GV:n vessalukemisena toimineen kirjan ja päätti palauttaa sen samalla sen oikealle paikalleen.<br>\n<br>\n”66.6 F odottakaas, heitän tämän paikoilleen ensin... mutta... hetkonen.” VT tajusi saapuneensa vahingossa oikealle hyllylle, kirjaa palauttaessaan. Silloin hän vilkaisi sitä ensimmäisen kerran ja Toan silmät alkoivat loistaa.<br>\n<br>\n”No mutta hyvänen aika. Erään Toan päiväkirja...” Sotakertomuksia Metru Nuilta ja... Creedy, tämähän on se etsimämme kirja. Mitenkäs minä nyt näin menin tämän sivuuttamaan.”<br>\n<br>\nGahlok Va myhäili sivummalla ja mutinan seasta kykeni ymmärtämään sekalaisia ”minä yritin sanoa” -lausahduksia. Hetkessä koko Arkiston sekalainen porukka oli kokoontunut pöydän ääreen, jossa Vaehran valmistautui lukemaan ääneen.<br>\n<br>\n”Saraji ja Nurukan, tämä saattaa kiinnostaa teitäkin, sillä tämä liittyy juuri haluamaanne sotaan. Voitte saada lisää kirjoja kunhan olen selvittänyt muutaman mysteerin Creedyn kanssa, okei?”<br>\n<br>\nSaraji nyökkäsi, nostaen kuitenkin katseensa nopeasti ylös, varoen vieressään seisovan Matoranin katsetta, muistissaan edelleen taannoinen Kahviossa tapahtunut riita.<br>\n<br>\n”Okei, eli Erään Toan päiväkirja, sivu 36.”<br>\n<br>\n<em>Metsästäjien motiivit sodassa olivat päällisin puolin hyvin selkeät, mutta on todistettua, että järjestö hoiti useita salatehtäviä, joiden tapahtumisesta kukaan ei koskaan saanut kuulla. Seuraavassa kertomuksessa esiintyvistä Metsästäjistä ei nimittäin ole minkäänlaiista tilastoa tai muuta merkkiä niiden olemassaolosta. Olen yksinoikeudella saanut nimettömänä pysyvän Toan haastattelun aiheeseen liittyen ja hänen kertomuksensa vahvistaa korruptiota ”omalla” puolellamme.<br>\n<br>\n”Sodan viimeisinä päivinä noin kymmenen Metsästäjän joukkio hyökkäsi Ko Metrun ja Onu Metrun rajalle, tarkoituksenaan jatkaa tuntematonta tehtäväänsä vuoristoon. Onu Metrun poliisivoimat yrittivät estää joukkoja jatkamasta etenemistään, mutta puutteellisen varustelun vuoksi nämä lyötiin maahan hyvin nopeasti. Minun ja kahden muun Toan ei auttanut kuin perääntyä raskaasti aseistetun joukkion edessä ja menimme piileskelemään jäästä muodostuneeseen luolaan. Onneksemme vihollinen ei huomannut meitä kulkiessaan ohi.<br>\n<br>\nMutta sitten odottamaton tapahtui. Salamannopeasti kymmenet sysimustat Vahkit olivat piirittäneet Metsästäjien joukot, vihreät terät hehkuen. Mutta juuri kun olimme astumassa piiloistamme Vahkien rinnalle, toinen tovereistani pysäytti meidät sijoilleen. Hän nimittäin tiesi enemmän kuin me.<br>\n<br>\nSen sijaan, että Vahkit olisivat tappaneet tai edes vanginneet viholliset, ne vain tutkailivat saalistaan hetken, laskien tämän jälkeen aseensa. Vahkit poistuivat paikalta yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin ja virnuilevat Metsästäjät saivat jatkaa matkaansa rauhassa.”<br>\n<br>\nJo tämä yksin todistaa meille, että Vahkien komennossa oli jotain vialla. Joku pelasi vihollisen pussiin ja teki tätä mahdollisesti koko sodan ajan. Allekirjoittaneena olin mukana Vahkien vastaisessa mielenosoituksessa, kun Dume ilmoitti uudelleensijoittavansa kolmanneksen Vahkeista Herrana tunnetun maan Toan teknologiakehittämön alle Erikoisvarustetut Vahkit tekevätkin tästä miehestä ykkösepäilyn petturiksi. Hänen nykyinen olinpaikkansa on tuntematon, eikä olisi millään tapaa ihme, että hän olisi siirtänyt olinpaikkansa Metsästäjien huomiin Xialle tai jopa Odinalle.<br>\n<br>\nTämä siis yksi niistä syistä, jonka takia sodan ”reiluus” on täydellisen kyseenalaistettavissa. Luotetun Toan kertomuksesta voimme myös päätellä, että joukoistamme suurilukuisimmat eivät välttämättä taistelleet meille lainkaan. Sodan kriittinen tarkastelu onkin hyvin tärkeää, sillä moni sen avainhenkilöistä on yhä elossa ja täten... sodan pelko on edelleen yllämme.</em><br>\n<br>\nHiljaisuus vallitsi huoneessa VT:n lopettaessa lukemisen. Creedyn aivot työskentelivät kuumeisesti, Nurukan näytti yksinkertaisesti hämmentyneeltä ja Saraji oli istunut alas, osoittamatta kuitenkaan sen suurempaa reaktiota. Gahlok Va seurasi tilannetta sivummalta.<br>\n<br>\n”No siis tuota... tämä vaikuttaa pikkaisen salaliittoteorialta. Eikö teistä?” Vaehran totesi huokaillen. ”Lisäksi kun näitä muita sivuja selaa, niin tätä on sensuroitu todella rankasti. Tästä puuttuu sivuja ja joku on yliviivannut paljon sanoja ympäri opusta. Ehkä meidän pitäisi löytää joku vähän luotettavampi kirja.”<br>\n<br>\nKaikkien oletusten vastaisesti Nurukan kuitenkin keskeytti puheen. ”Olen lukenut tuon... voin vannoa, että olen lukenut tuon. Muistikuvani on hämärä, mutta minä tiedän, että tuossa on jotain perää.”<br>\n<br>\nMaan Toan arvovaltainen ja viisas ääni sai Vaehranin tutkimaan kirjan kantta vielä kerran. Creedy nousi sillä hetkellä seisomaan ja aloitti selkeästi valmistellun puheensa.<br>\n<br>\n”Okei, tämä vahvistaa pitkäaikaiset arv- äh. Minä en osaa puhua noin virallisesti, joten tässä tulee suoraa tekstiä. Metsästäjien joukkoja on havaittu Klaanin saarella. Killjoy tietää niistä jotain mutta ei kerro. Tuo teksti kertoo jonkun toimineen sodassa muiden välissä. Noh, Killjoy petti Metru Nuin ja loikkasi Metsästäjiin. Sitten hän petti Metsästäjät ja loikkasi Klaaniin. Tuo teksti viittaisi hyvin selkeästi Käteen ja se mainittiin jo aiemmissa teksteissä useaan kertaan. Tapahtui sodassa mitä tahansa, Vahkeilla ja Killjoylla on jotain tekemistä asioiden kanssa.”<br>\n<br>\nHuoneen olennot olivat ymmällään, Gahlok Van:n heittäessä välikommentin: ”Tuota, yhteyksistä huolimatta, mikä sinun pointtisi on. Tuo oli vain yksi yhteinen infokasa.”<br>\n<br>\nCreedy veti syvään henkeä vastatakseen kysymykseen. ”Muistatteko muutama päivä sitten, kun ylläpito varoitti Klaanissa olevasta mahdollisesta petturista?”<br>\n<br>\nHuoneen jäsenet haukkoivat henkeään. Saraji avasi suunsa ensimmä kerran keskustelun aikana. ”Et kai sinä oikeasti mieti tuota. Killljoy? Petturi? Tätäkö sinä olet halunnut tutkia?”<br>\n<br>\nCreedy otti mahtailevan askeleen kohti Sarajia, tietäen että hänellä oli vihdoin näyttöä asiasta. ”Mitä Killjoy ja Käsi ikinä tekevätkään, siinä on jotain mätää. Joy ei kerro mitään, mistään, kenellekään. En edes tiedä mitä hän havittelee. Tieto kätketystä armeijastakin piti pusertaa hänestä ulos väkisin.”<br>\n<br>\nVT ja GV katsoivat Creedyä ymmällään. Matoran huomasi näiden ilmeet nopeasti, punastuen. ”...tuota minun ei ilmeisesti olisi pitänyt paljastaa.”<br>\n<br>\n”Musta Käsi... tuo nimi tuo minulle oudon tunteen. Aivan kuin olisin törmännyt siihen aiemmin” Nurukan totesi mietteliäänä. Vaehran heitti kirjan Maan Toalle ja rojahti syvemmälle tuoliinsa. ”Noh, tuosta kirjasta te ette saa lisää infoa. Sutattu, sensuroitu ja ainoa mahdollinen toinen kappale lienee Metru Nuin arkistoissa...”<br>\n<br>\n”Sitten minä lähden sinne.”<br>\n<br>\nKaikki katsoivat Nurukania epäuskoisena. Maan Toa nousi seisomaan, laski kirjan penkilleen ja katsoi olentoja edessään. ”Tänään olen muistanut asioita... asioita joita en tiennyt muistaneeni. Minun täytyy päästä Metru Nuille. Viesti on ollut selvä. Minä etsin tuon kirjan alkuperäisen kappaleen ja selvitän mysteerini. On kunniani, jos saan ratkottua teidän kahden kiistan samalla.” Nurukan nyökkäsi kohti naama punaisena seisovaa Matorania ja Vahkia.<br>\n<br>\nSaraji kuitenkin nyökkäsi ja alkoi välittömästi kaivelemaan tarvikelaukkuaan. Vahki nosti sieltä lopulta punaisen kortin, johon oli painettu Mustan Käden logo. ”Tämä kuului ennen Herralle. Käden johtajalle. Otin tämän mukaani lähdettyäni Xialta. Se on tason yksi lupakortti. Pääset sillä käytännössä mihin vain koko Metru Nuilla. Et kohtaa lukittuja ovia tämän kanssa.”<br>\n<br>\nNurukan kumarsi ja laittoi kortin talteen omaan tarvikelokeroonsa. ”Mutta mikset tulisi mukaani Vahki. Olemme selvästi samalla asialla.” Vahki kuitenkin pudisteli päätään Nurukanin lauseen vasta alkaessa. ”Et ole ainoa, jolla on ollut uusia muistoja. Valitettavasti minun pääni toimi hyvin eri tavalla kuin sinun. En ole matkustuskunnossa vielä hyvään toviin.”<br>\n<br>\n”Minäkin jään tänne. Lukemaan, tekemään lisää tutkimustyötä. Toivotan sinulle onnea matkaan”, Creedy totesi.<br>\n<br>\nViisikko huomasi viettäneensä Arkistoissa jo tuntikausia ja Nurukan oli ensimmäinen, joka lähti kävelemään paikalta ulos. ”Kiitän teitä. Nyt tiedän mitä minun tulee tehdä. Minulla on vielä asioita ennen lähtöäni, joten kysykää minua atriumista, jos teille tulee asiaa.”<br>\n<br>\nSaraji katosi paikalta mietteissään hyvin pian pihamaalle kadonneen Nurukanin perässä. Tämä jätti Creedyn nyt jälleen yksin arkiston väen seuraan.<br>\n<br>\n”Saanko kysyä. Musta Käsi tuotti teknologiaa sotaan, mutta siitä on hyvin vähän tietoja. Edes Käden tornin sorruttua vuosisatoja sitten, ei kukaan ole löytänyt siitä tarkempaa infoa. Tiedätkö sinä tarkemmin, mikä se on?”<br>\n<br>\nCreedy kahmi papereitaan syliinsä, punniten samalla Vaehranin kysymystä. ”Minä luulin ennen, että se oli Metru Nuin ja oikeuden suurin valttikortti...”<br>\n<br>\n”Mutta?”<br>\n<br>\n”...en ole enää varma.”<br>\n<br>\nPikaisten hyvästien jälkeen Matoran katosi viliseville Klaanin tiluksille, jättäen VT:n ja GV:n siivoamaan päivän jälkiä. Toan päiväkirja jäi kuitenkin Vaehranin työpöydälle... kaiken varalta.<br>\n<br>\n<strong>Kaukana Klaanin merellä</strong><br>\n<br>\nZyglakien lemmikki, kaupunki ja kulkuväline, T’haok porskutteli iloisesti hopeisella merellä, joka ympäröi klaanin saarta. Jättiläismäinen elävä portugalinsotalaiva lipui meressä, syöden merirosvolaivoja jättimäiseen kitaansa. Näin T’haok sai vuotuisen kuiduntarpeensa täytettyä kun olento imi moniosaiseen hammasrivistösuuhunsa laivoja, näiden miehistöt mukana tietenkin.<br>\n<br>\nZyglak-kultistit pitivät T’haokin tyytyväisenä, uhraten jumalansa Rhak’elakkin nimeen erilaisia uhrilahjoja, jotka sitten annettiin T’haokin ruuaksi rituaalien jälkeen. Myös klaania ympäröivän meren suuri merirosvokanta piti jättiläismäisen portugalinsotalaivan tyytyväisenä.<br>\n<br>\n<strong><em>Teknisesti ottaen Kaikkialla</em></strong><br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"imageproxy.php?url=http://i1108.photobucket.com/albums/h402/General_Killjoy/Klaanon/kasi.png\"><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1342,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-12-14T16:19","content":"<strong>BKS Hildemar, Kansi</strong><br>\n<br>\nBloszar katsoi merta. Hän oli erittäin hiljainen, monet eivät edes huomanneet häntä. Toan kasvot olivat surulliset ja kyynel tippui alas.<br>\n<br>\n\"Matoran-toverini saareltani, Toa-tiimini, Nutu, Tronie. Kaikki poissa. En voinut auttaa ketään. Saareni upposi, Toa-tiimini jäsenevät kuolivat, Nutu kuoli Nazorakien ohjukseen ja Tronie jäi Rautasiivelle\", Toa ajatteli. \"Mutta Nazorak. He veivät kaksi ystävääni. Minä... minä...\"<br>\n<br>\nToan vihreät silmät alkoivat hohtaa keltaisina ja hänen päätään alkoi särkeä. Bloz, meni polvilleen ja tunsi kipua sisällään. <br>\n<br>\n\"Kaikki kunnossa Toa?\" eräs ohikulkeva Matoran kysyi.<br>\n<br>\n\"Juu, ei tässä ole mitään hätää\", Toa sanoi, nousi ja katsoi Matorania. <br>\n<br>\n\"Outoa.\"<br>\n<br>\n\"Mikä niin, Matoran?\"<br>\n<br>\n\"Silmäsi. Ne olivat äsken keltaiset, nyt vihreät. Oletko aivan varmasti kunnossa?\"<br>\n<br>\n\"Enköhän.\"<br>\n<br>\nMatoran jatkoi matkaa. Bloz alkoi miettimään. Mikä äsken häntä vaivasi? Ei se ollut raivoa. Eihän? Tulen Toa katseli taas merta. <br>\n<br>\nSitten hänen mieleen tuli eräs asia. Rautasiivellä, hän oli melkein tappanut yhden torakan. Ja Klaanin saarella, hän tappoi torakan 6758:n. Mikä häneen oli tullut. Hän ei ollut tappaja.<br>\n<br>\nBlozin mielen virtasi jälleen suru, ja unohti äskeisen.<br>\n<br>\n\"Olenko minä itsekäs?\" Bloz kysyi erittäin hiljaisella äänellä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1343,"creator":"Tronie","timestamp":"2011-12-14T18:48","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="30" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/K_jigRSuN-g" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/K_jigRSuN-g</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMeren kylmyys kävi kasvillisuuden Toan voimille. Hänen voimansa eivät kestäisi enää kauaa.<br>\n<br>\nAloem oli maannut pienehkössä puunpalasista ja juurista valmistetussa veneessään jo toista päivää. Hän ei ollut kuitenkaan onnistunut törmäämään rantaan. Veneessä ei oikein ollut tekemistä, juuriin raapustaminen alkoi käydä tylsäksi ja ruoskan kahvassa roikkuvan medaljongin salakirjoituksen osasi Toa jo ulkoa. Nukkuminen ei onnistunut ja muonavaroiksi otetut omituiset siemenet olivat jo pieniä puita. Ehkä kasvillisuuden Toan ei kannattaisi edes yrittää kasvien viljelyä: koska kaikki tapahtui liian nopeasti.<br>\n<br>\nAloem ei ollut selvillä sijainnistaan. Ympärillä näkyi vain horisonttia, horisonttia ja <em>saari</em>? Toa nousi istumaan huomatessaan kaukaisen saaren. Hän tahtoi päästä sille. Unelmoivana hän jätti kuitenkin huomaamatta erään asian: venettä ympäröivä vesi alkoi loiskumaan jonkin pyöriessä ympärillä. Jonkin, joka yht'äkkiä tönäisi Toaa. Toa säikähti todella pahasti. Hän huojui kauhistunut ilme kasvoillaan pitkin venettä ja yritti saada veneen pysymään pystyssä, mutta ei pystynyt siihen.<br>\n<br>\nKasvillisuuden Toa huomasi istuvansa erittäin matalassa vedessä. Vene oli kyllä kaatunut, mutta miksi hän pystyi koskettamaan pohjaan?<br>\n\"Koska Olet, Heh, Matalikossa.\" kuului vastaus miehekkäällä äänellä hänen takaa.<br>\nTiikerimäinen rahi, nimeltä Tiikeli istuskeli täysissä sukellustarvikkeissa Aloemin takana. Tiikeli oli ilmeisesti sekapäisessä tilassa, mutta vaikutti olevan parantumiseen päin. Mikä sitten lieneekään normaali tila puhuvalla kissalla.<br>\n\"Älä Usko Kaikkeen Mitä Näet.\" Kertoi Tiikeli vastauksen kysymykseen, jota ei kysytty. \"Todellisuudessa Olen Mata Nui-Lehmä. Mmmmuuuuu!\"<br>\n<br>\nAloem katseli raidallista rahia ihmeissään. Hän oli seilaillut elämänsä aikana sadoilla saarilla, mutta mitään tälläistä hän ei ollut nähnyt. Toa yritti pysyä tyynenä.<br>\n\"Päivää! Olen Tiikeli, Hauska Tutustua Näin Kello Kolme Aamuyöstä!\" huudahti Tiikeli ennen kuin Toa ehti sanoa sanaakaan.<br>\n\"Päivää... Olen Aloem.\" Kertoi Toa puolestaan ujosti uudelle tuttvuudelleen. Hän ei tulisi kuitenkaan tapaamaan muita älyllisiä olentoja pitkiin aikoihin, joten päätti ystävystyä kissan kanssa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, erään hylätyn mökin eiliset tapahtumat.</strong><br>\n<br>\nVenyvyyden Kraata oli viime aikoina alkanut tuntea voimiensa hupenevan. Saapuessaan hän oli vielä pystynyt luomaan illuusioita, mutta nyt ne olivat pelkkiä varjoja lattialla. Mikä oli antanut hänelle voimat Qor Nuilla? Miksi voimat eivät enää olleet kunnossa?<br>\n<br>\nHän ei voisi enää tehdä täydellistä hyökkäystä yksin. Hänen täytyi löytää liittolaisia.<br>\n<br>\nTäydellisesti infektoitunut Salaman Matoran yritti pitää taloa lämpimänä lisäämällä takkaan puita, hiiltä, mitä tahansa palavaa löytyikin. Matoran katsoi erästä puista tynnyriä: \"Ruu-ti tyn-ny-ri\" hän tavasi kömpelösti, mutta ei tajunnut sitä, joten heitti tynnyrin liekkien joukkoon.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, Chat-kahvio tänään.</strong><br>\n<br>\nMuuan painovoiman Matoran luki syrjäisessä pöydässä lehteä erään toisen salaman Matoranin kanssa: \"Rakennus paloi perusteellisesti saaren kaakkois-osassa.\" Luki Painovoiman Matoran ääneen: \"Kuuluisiko tuolla 'kaakkois-osassa' olla viivaa?\"<br>\n<br>\nSalaman Matoran katseli häntä hämmentyneenä \"Kuulostaako 'kaakkoisosassa' sitten järkevämmältä? Kyllä siinä minun mielestä pitäisi olla viiva.\"<br>\n<br>\n\"Ei yhteen...\" Huokaisi Painovoiman Matoran ja jatkoi selittämistä: \"Se saattaisi olla 'kaakkois osassa', mutta en ole varma. Tai ehkä olenkin.\"<br>\n<br>\nJa niin he rupesivat keskustelemaan monta tuntia viivoista ja pilkkusäännöistä (alkoholi auttoi). Lopettaen keskustelun katoamiseen terassille.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Uroijegen.</strong><br>\n<br>\nAloemin vene alkoi hajota Toan imiessä kasvillisuuden itseensä. Hän jätti kuitenkin pienet palaset yrttejä jäljelle ja istutti ne rannan lähettyvillä olevalle kukkulalle. Tiikeli oli paennut jonnekin päin valkoisesta hiekasta koostuvaa rantaa. Aloem ei uskonut, että pienelle ystävälleen tapahtuisi mitään, joten lähti jaloittelemaan pitkin hiekkaista rantaa, jota ympäröi ruskassa oleva metsikkö. Toa ei pitänyt syksystä, eikä etenkään talvesta. Kasvillisuus katoaa kaikkialta maan päältä.<br>\n<br>\nYht'äkkiä Aloem kuuli kauhua tihkuvan huudon suunnasta, jonne Tiikeli lähti. Toalle tuli toive, että olisi ottanut uutta naamiotaan valitessa Kualsin tai edes Kakaman. Paksut saappaat tuntuivat hankalilta hietikossa, mutta to juoksi. Juoksi kunnes näki jotain, jota ei olisi ehkä halunnut nähdä: Kolmibioinen, ilmeisesti vihainen, pinkki karhumainen rahi oli käynyt Tiikelin kimppuun!<br>\n<br>\n\"Aloem, Auttaisitko Hieman?\" Huusi Tiikeli sekavassa tilassaan: \"Joumahin Illallinen Kävi Kimppuuni!\"<br>\n<br>\n\"'Joumahin Illallinen'... Miten kukaan voisi antaa sellaisen nimen jättiläismäiselle pedolle?\" Aloem mietti, mutta lopulta yritti pyyhkiä ajatukset mielestään. Hänen täytyisi nyt käydä taistoon!<br>\n<br>\nToa veti miekkansa esille, mutta horjahti hieman sen painosta. Hän ei pitänyt niinkään taistelemisesta, mutta näin pakon edessä oli pakko. Elementaalienergiaisku karhua läheisiin puihin, jolloin oksat alkoivat venyä kaulan ympärille kuristaen sitä voimakkaasti. Tiikelillä oli hämmästynyt ilme. Eiväthän puut yleensä olleet hänen pieniä apulaisiaan.<br>\n<br>\nJoumahin Illallinen sätki hetken ennen kuin nousi takajaloilleen. Näky oli pelottava. Oksat katkesivat ja puut irtosivat juuriltaan. Karhu oli ottanut uuden kohteen saaliikseen, jolloin se nosti oikean tassunsa ja valmistautui iskemään. Aloem ehti aktivoida Hunansa,<br>\n<br>\nmutta ei piiloutua. Seurauksena oli voimakas isku vasempaan kylkeen, Illallisen kynsi olisi seivästänyt Toan, ellei hän olisi kantanut kestävää haarniskaa yllään. Vartaloa myötäilevä musta villapaita repesi kuitenkin, mikä sai Aloemin hyvin vihaiseksi. Isku miekalla keskelle tassua oli oikea tapa kiittää pinkkiä Rahia. Näytti siltä, että isku ei olisi edes tuntunut. Karhu heitti Toan kauemmas rannalle. Suoraan irtoleväkasan päälle, jossa Joumah nukkui. Voimakas tömähdys paikkaan sammuneen Rahin viereen sai varmasti hänet hereille.<br>\n<br>\n\"NNNGGGAAAAAAAAHHH!!!\" Kuului kiljaisun, haukotuksen ja epämääräisen krapula-äänen yhdistelmä Ushmahin suusta.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nSelvästi violetti ankeriasmainen Rahi, Lieko oli nukkunut Uroijegenin lähistöllä. Taistelun äänet (ja etenkin Joumahin huudahdus) saivat herkän Rahin hereille. Jospa hän menisi katsomaan tilannetta.<br>\n<br>\nKala ui pois pienestä luolasta kohti Uroijegeniä, mutta pysähtyi muistaessaan samoilla vesillä tapahtuneen hyökkäyksen Tärtäläis-kauppiaan kimppuun.<br>\n<br>\n\"Lioku...\" Kuului telepaattinen voihkaisu sekä kaikkialta että ei mistään.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Uroijegen</strong><br>\n<br>\nPinkki Joumahin Illallinen oli saanut iskuja miekasta, ruoskasta, nyrkistä, jalasta, puunlatvasta ja ties mistä muusta, eikä vaikuttanut edes väsyvän.<br>\n<br>\n\"Joumah?\" Kysyi hengästynyt Aloem, joka kompuroi ylös merestä - karhu heitteli häntä liiankin usein.<br>\n<br>\n\"Niin, Kaunis Toa *<em>HIK</em>* ?\" Vastasi Rahi humaltuneena.<br>\n<br>\nToa riisui saappaansa ja tyhjensi ne vedestä. Hän ei ollut kovin imarreltu humaltuneen Ushmahin puheista. \"Miksi tuon Rahin nimi on 'Joumahin Illallinen'? Oletko joskus saanut tuollaisen tapetuksi?\"<br>\n<br>\n\"Kyselet Paljon.\" Sanoi Joumah täydellisen neutraalilla äänellä, mutta yritti taas olla kohtelias: \"Kyllähän Minä Tuon Nimesin, Mutta Edellisellä Kerralla Se Vain Käveli Tiehensä. Ei Tullut Pekonia Ei.\"<br>\n<br>\nJoumahin silmät sädehtivät hänen ajatellessa pekonia. Aloem taasen puki saappaat takaisin jalkaan ja aikoi aloittaa uuden hyökkäyksen. Ehkäpä tunkemalla kuusi kurkkuun.Mutta hän keskeytti lähdön huomatessaan Tiikelin... Tanssivan?<br>\n<br>\nKyllä. Tiikeli tanssi joitain epämääräisiä liikkeitä ja päätti sarjan hienoon kierrepotkuun, joka osui keskelle Illallisen kuonoa. Karhu katsoi säikähtäneenä kieroon ja huomasi kuononsa litistyneen. Tämä oli kauheaa sen mielestä. Nenä on tärkeä elin! Ja niin karhu kuoli järkytykseen. Romahdus kuului kaikkialle ympäri Uroijegeniä. Joumahin Illallinen on vihdoin kuollut!<br>\n<br>\n[spoileri]Tiikeli, jos sinulla vain riittää aikaa, mikä ei kylläkään ole mahdollista, niin voisitko yrittää keksiä joitain liikkeitä tuohontanssiin? Kiitoksia kuitenkin.[/spoileri]<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Uroijegeniläinen Ushma-kylä.</strong><br>\n<br>\nKansa oli kerääntynyt torille. He tiesivät, mitä oli tapahtunut. Kaikki olivat aivan hiljaa, kunnes jokainen rupesi kiljumaan! Traumojen määrä oli jo hälyttävän suuri.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Takaisin rannalle</strong><br>\n<br>\n\"Jee!\" Huusi Joumah ja tunki Aloemilta lainaamansa miekan viimein kuolleen Joumahin Illallisen hampaiden väliin. Hän kömpi sisään suuhun ja alkoi repiä lihan palasia \"Voisin Syödä Tämän Kaiken Aivan Yksin!\"<br>\n<br>\n\"Mutta Et Syö!\" Huudahti Tiikeli ja hyppäsi Joumahin seuraksi.<br>\n<br>\nAloem katsoi järkyttyneenä kohtaa, jossa aivot kaivettiin kuonon sijaan silmä-aukosta, josta oli työnnetty silmä syrjään. \"Kaksi pientä sadistia. Pitäkööt vain hauskaa.\" Hän mutisi ja lähti kävelemään rantaviivaa poispäin. Mutta jokin oli vialla. Hän tunsi itsensä seuratuksi, joten alkoi vilkuilla ympäriinsä. Vedessä loiskahti. Aloem oli nähnyt punertavan Rahin, joka tuijotti häntä vedestä. Mutta nyt se oli poissa. Vain hän, ranta ja kaksi ystävystä, jotka yrittivät saada sydämen korvasta ulos. Siinä oli kohta, jossa Toan täytyi estää oksentaminen.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Aikainen yö, Uroijegen</strong><br>\n<br>\nAloem seisoi suuren padan ääressä ja keitti ruohoa Umbran reseptillä. Tiikeli katseli kuplivaa vettä ja päätti heittää mursujen sijaan palasia Joumahin Illallisen lihaa. Ehkäpä se maistuisi edes mursun tapaiselta.<br>\n<br>\nJoumah oli kadonnut läheiseen pyhään temppeliin, jossa kuuluisi olla pyhempi, universumin eeppisin sauna ja kaikista pyhin, vihtomisen naamio, jota ei tuntunut koskaan löytyvät. Kunnon löylyt tekivät terää viileinä syys-iltoina, joina viettäisi mieluummin aikaa lämmitellessä kuin muuten vain juoksennellessa.<br>\n<br>\nUseat Fikout juoksentelivat varjoissa saaden pelottavia varjoja näkyviin. Tälläisiä iltoja pitäisi olla syksyllä enemmänkin. Koska täydellisyys.<br>\n<br>\n\"Aloem...\" Aloitti Tiikeli keskustelemaan Toan ojentaessa hänelle lautasellisen keittoa, joka näytti <em>todella</em> epäilyttävältä: \"Haluaisitko Tulla Saunomaan Kanssamme? Löylyt Tulisivat Olemaan Hienot.\"<br>\nKasvillisuuden Toa katsoi epäillen raidallista ystäväänsä, joka näytti pitävän keitosta. Hän ei tiennyt, miksi jättäisi tulematta, joten vastasi: \"Voih... Kyllähän minä voisin tulla-\"<br>\n\"Hienoa!\" Huudahti Tiikeli niin, että keittolautanen lensi 9001 astetta ympäri ilmassa ja räjähti näyttävällä leimahduksella. \"Joukka?\"<br>\n\"Tiikeli?\" Kuului vastaus nokiselta Ushmalta, joka oli juuri saapunut sytytyspuuhista.<br>\n\"Lisää Tehoa Kiukaaseen!\"<br>\n\"Heti Paikalla!\" Huusi Joumah hilpeästi ja sukelsi takaisin temppeliin.<br>\n<br>\nTiikeli katseli odottavasti Temppelin savupiippuna toimivaa koristeellista pylvästä, kuin odottaen jotain tapahtuvan. Hän oli varma, että kohta tapahtuisi jotain. Ja niin tapahtuikin: Valtava musta savupilvi jyrähti esille, jolloin Tiikeli pongahti ilmaan ja juoksi kohti tuntematonta, huutaen samalla \"Olutta Ja Makkaraargh!\"<br>\n<br>\nAloem jäi yksin nuotiolle ja mietti hetken. Hän oli lupautunut saunomaan, joten hän myös menisi. Ja niin Naispuolinen Kasvillisuuden Toa alkoi tepastella kohti Temppeliä.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Ranta</strong><br>\n<br>\nTiikeli oli kompuroinut ranataviivalle ja alkoi etsimään jotain. Tämä jokin oli pieni metallinynnyri, joka oli upotettuna meren alle. Sen nostaminen tuotti aina hankaluuksia, mutta kylmä olut oli sen arvoista.<br>\n<br>\nKissamainen rahi kastoi jalkansa hyiseen veteen ja tutkaili tynnyriä. Se oli tavallinen tynnyri, joka oli tällä kertaa harvinaisen jumissa. Tiikeli joutui kastamaan päänsä veteen, koska tynnyri valui jatkuvasti syvemmälle. Jos hän voisi vain jaksaa...<br>\n<br>\nMutta silloin jokin auttoi Häntä. pitkä ankeriasmainen Rahi työnsi tynnyrin päällään rannalle. Tiikeli ei tiennyt mitä sanoa, joten tyytyi sanomaan\"Kii-tos.\"<br>\n<br>\nSilmän räpäyksessä oli kala uinut pakoon. Mutta Tiikeli mietti uutta tuttavuuttansa enemmän <em>olutta</em>! \"Jippii!\" kuului hihkaisu hämärällä rannalla.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Temppeli</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="30" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/iJo4argJ2tc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/iJo4argJ2tc</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAloem tutkaili kivisiä seiniä. Hän ei tajunnut kaiverruksista puoliakaan, eikä välttämättä edes halunnut. Pian käytävä päättyi ja vastaan tuli ovi. Suuri kivinen ovi, joka oli avattu. Oven takana oli soihduin koristeltu pyöreä huone, joka oli täynnänsä hyllyn tapaisia juttuja. Keskellä huonetta oli pylväs, jonka kaiverruksista sai Toakin selvää: \"Ethän sauno vaatteet päällä, kiitos.\"<br>\n<br>\nAloem mulkaisi kaiverruksia, mutta totteli. Hän istahti penkin tapaiselle ja riisui Saappaansa, jotka olivat täynnä hiekkaa. Paksu haarniska olikin hieman hankalampi, koska se painoi, mutta kyllä senkin sai yrittämällä. Painava haarniskan yläosa romahti maahan kovalla äänellä, joka sai Saunovan Joumahinkin hätkähtämään. \"Aloem, Kaikki Kunnossa?\"<br>\n\"Kyllä... Kaikki on kunnossa.\" Vastasi Toa kysymykseen. Ja riisui panssarinsa alaosan, joka oli hiertänyt ilkeästi.<br>\n<br>\nSilloin Tiikeli ryntäsi sisälle ja riemuitsi oluen tähden. \"Muistin Juuri, Että Söimme Kaikki Makkarat Viime Kerralla, Joten Emme Tule Saamaan Niitä!\" Tiikeli huudahti ja heiti tynnyrin sauna-huoneeseen. Ennen huoneeseen astumista hän katsahti ympärilleen ja huomasi Aloemin nurkassa. \"Riisu Toki Loputkin Vaatteet Päältäsi Ja Tule Saunomaan Kanssamme.\" Tiikeli hihkaisi, mutta tuli sen jälkeen hieman totisemmaksi ja kysyi: \"Vai Tarvitsetko Apua?\"<br>\n\"Ehh.. Ehkä en kuitenkaan...\" vastasi Toa hieman ujosti. Ja näytti kädellä merkkiä, joka voisi tarkoittaa: <em>meneppä jo siitä</em>.<br>\nTiikeli katsoi kummaksuen, mutta päätti jättää Toan rauhaan ja kiirehtiä Saunomaan. Aloem mietti hetken, ja riisui villapaitansa sekä housunsa.<br>\n<br>\nSaunahuoneessa oli hankala nähdä mitään, koska suuri ellipsi huone oli täynnä höyryä. Tiikeli ja Joumah istuivat kivisillä lauteilla, joille oli keksittävä parempi nimi, koska lauteet vittasivat selvästi lautoihin. Huoneen keskellä oleva kivikasa hehkuin erittäin kuumana, odottaen löylyvettä päällensä.<br>\n<br>\nOvi avautui pukuhuoneista, jolloin valoa vasten näkyi hahmo, kuin varjo. Joumah ja Tiikeli katsoivat kunnioittaen tulijaa, joka katosi höyrypilveen heti oven suljettua. Joumah yritti saada puheenaiheen aikaseksi: \"Tiikeli?\"<br>\n\"Niin?\"<br>\n\"Luokitellaanko Kanohi Vaatteeksi?\"<br>\n\"En Ole Varma. Aloem Ei Ole Ainakaan Riisunut Omaansa, Joten Ehkä Ei.\"<br>\n\"Mutta Mitäpä Me Tälläistä Pohdimme. Olutta?\"<br>\n\"Kyllä!\"<br>\n\"Aloem, Istu Toki Viereemme.\"<br>\n\"Istuisinko?\" Kuului vastaus kolmannella äänellä, joka ei ollut Tiikeli, eikä Joumah, joten sen täytyi olla Aloem.<br>\n\"Istu vain\" Sanoi Tiikeliltä kuulostava ääni.<br>\n<br>\nToa alkoi kävellä kohti ääniä. Hän ei nähnyt sankassa sumussa yksinkertaisesti sanottuna mitään. Viimeistään siinä kohtaa, kun jalka osui johonkin, saattoi olla varma, että löysi istumapaikan. Ja koska oluen litkiminen kuului läheltä, olivat myös kaksi ystävystä siellä.<br>\n\"Aloem, Tiesitkö, Että Rintasi Näyttävät Pienemmiltä Kuin Olisin Luullut?\" Selitti Joumah humalapäissään.<br>\nAloem oli suorastaan järkyttynyt Joumahin hävyttömyydestä, joten löi häntä takaraivoon, ja näin Ushma putosi lauteet alas ja romahti lattialle.<br>\n\"Heh.\" Naurahti Tiikeli ja mietti heken, kunnes sanoi nostaen samalla kauhallisen vettä ilmaan. \"Joumah, Mielestäni Löylyt Eivät Ole Vielä Tarpeeksi Voimakkaat.\"<br>\n\"Totta Puhut, Vanha Veikkoseni.\" Vastasi Ushmamainen ääni lattialta. joumah yritti vielä nousta takaisin lauteille, ja valmistautui itsekin löylyjen heittämiseen. Silloin alkoivat todella kuumat aallot laskeutua heittojen tahdissa Joukkion niskaan.<br>\n\"Voisitte ehkäpä hieman vähemmän käyttää tuota vettä.\" Kuului kokea ääni, joka ei ollut Aloemin. Se vaikutti tulevan samaan aikaan sekä kaikkialta että ei mistään. \"Silloin on liian koskeaa, jos pystyy kiduksilla saamaan happea saunassa.\"<br>\n\"Mistäs Tiedät, Että Pystyy? Sinulla Tuskin Sellaisia On.\" Vastasi Joumah töykeästi saapujalle.<br>\n\"Entä jos onkin? Saisin tavallisestikin 7/10 tarvitsemastani Hapesta maalla, mutta täällä aivan selvästi täydet 10/10!\"<br>\n\"Ai, Olet Se Meitä Stalkkeroiva Kala.\" Sanoi Tiikeli: \"Tervetuloa - Tulisit Toki Seuraamme.\"<br>\n<br>\n\"Tietä Pitkin. Olen Joumah Ja Tuolla Höyryssä Ovat Tiikeli Ja Kaunis Aloem.\"<br>\n\"Ja nyt sanot, että olen kaunis. Vasta hetki sittenhän haukuit rintojani.\"<br>\n\"Kuka Sanoi, Että Haukuin? Ehkäpä Pienehköt Rinnat Ovat Mielestäni Kauniita.\"<br>\nAloem huokaisi syvään ja yritti päättää tämän puheenaiheen mutisemalla jotain epäselvää.<br>\n\"Ja minä olen Lieko.\"Kertoi Kala tuntemattomasta sijainnista. Hetken oli hiljaista, kunnes Tiikeli tunsi Oluttynnyrin katoavat hänen etujalkojensa otteesta. \"Saisinko?\"<br>\n\"Ota Vain.\" Huokaisi Tiikeli vastaukseksi.<br>\n<br>\nKymmenet sammakot olivat onnistuneet tunkeutumaan saunahuoneeseen. Aloem ei olisi muuten tuntenut tilanteessa mitään pahaa, mutta osa sammakoista saattoivat olla myrkyllisiä. Hän käytti elementaalivoimiaan, jotta voisi työntää sammakkoja poispäin kivilaattojen välistä kasvavilla juurilla. Tiikeli puolestaan oli hypähtänyt lattialle ja teki palvomisliikkeitä erään suurikokoisen vihreän sammakon edessä, joka vastasi sanomalla \"Grobit!\"<br>\n<br>\nLieko vaikutti ilmeisesti keskustelevan Joumahin kanssa ajatuksilla, koska molemmat vain istuivat hiljaa ja näyttivät keskittyvän, ellei muutamaa löylynheittokertaa laskettu mukaan.<br>\n\"Aloem, On Vuorosi Käydä Täyttämässä Saavi.\" Huudahti Joumah yllättäen.<br>\n\"Joko taas? Eikö Liekokin voisi välillä?\" Huokaisi Toa.<br>\n\"Hei! Minä täytin silloin kun sinä olit leikkimässä sammakoiden kanssa.\" Vastasi Kala erikoisella, telepaattisella äänellään.<br>\nToa säikähti muistaessaan sammakot, mutta huokaisi helpotuksesta huomatessaan niiden häipyneen. Samoin oli Tiikeli. Aloem kävi noutamassa Saavin ja aloitti matkansa huoneen toiseen päähän. Se oli helppoa, koska vesihöyry oli hälventynyt ja huoneessa pystyi näkemään pidemmällekin kuin nenäänsä asti. Jos omisti nenän.<br>\n<br>\nEllipsin muotoisen huoneen perällä olisi pitänyt olla kaunis suihkulähde, jota koristi suuri patsas, joka esitti lohikäärmeen tapaista olentoa, joka söi leipää ja vihtoi itseään. Veistoksen alla oli suurehko allas, jossa veden olisi pitänyt olla, mutta miten kävikään? Se oli tyhjä!<br>\n<br>\nAloem kiljaisi, koska oli jotenkin onnistunut yhdistämään Tiikelin katoamisen vedenkierron ehtymiseen. Hän ei ollut itsekään varma, miksi halusi juosta tarkastamaan Raidallisen Ystävänsä voinnin, mutta silti hän teki niin. Aloem juoksi ulos saunahuoneesta, jossa Lieko puheli oluttynnyri saksikässään Joumahin kanssa. He eivät humaltuneina huomanneet Toan pakenemista, vaaan keskustelivat: \"Tiedän, että 'Isä 42', joka kerran loi lajimme, antoi meille mahdollisuuden pukea Kanoheja käyttöön, mutta en tiedä, miten sellaisen saisi mahtumaan päähäni.\"<br>\n\"Vai Niin, Vai Niin. Minäpä En Olekaan.\"<br>\n\"Mikä et ole?\"<br>\n\"Epämuodostunut Peukalo.\"<br>\n\"Et kai väitä, että minä olisin?\"<br>\n\"En? Vai Väitinkö? En Tiedä... Ehkäpä Vielä Yksi Kulaus Olutta Parantaisi Muistia.\"<br>\n<br>\nSoihduilla valaistun pukuhuoneen läpi, kohti hämärää käytävää, joka johti maan pinnalle, juoksi Toa, mutta pysähtyi ulko-ovelle. Hän oli melkein unohtanut, että oli täysin alaston. Nopeasti käytti Toa läheiseen puuhun elementaalivoimiaan ja suurensi erään sen lehdistä satakertaisen kokoiseksi. Tämän hän sitten repäisi irti ja puki viitaksi päälleen.<br>\n<br>\nLähistöltä kuului ääniä - kuin joku kituisi. Kasvillisuuden Toa toivoi, että se ei olisi Tiikeli, vaikka tiesikin asian olevan niin. Tiikeli kouristeli temppelin suihkulähteeseen johtavalla purolla Violetti Yksisilmäinen Sammakko päällään. Sammakon jalkojen kohdalla oli Kissamaisen Rahin nahka saastuneen väristä ja hilseili järjetöntä vauhtia. Aloem järkyttyi näkemästään. Hän ei tiennyt, miten saada Sammakko pois Tiikelin päältä, ellei hän ottaisi maasta bion pituisen kepin ja huitaisisi sillä sammakkoa. Hei, hänellähän oli jo suunnitelma. Ja Niin Toa nosti maasta Bion pituisen kepin ja huitaisi tarkasti kyklooppisammakkoa, joka lensi pitkässä kaaressa metsään.<br>\n<br>\nTiikelin kouristelu ei ollut päättynyt. Rahi oli kuitenkin siirretty sivummalle puron tukkeena olemisesta ja lojui Aloemin sylissä kuin ruumis. Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, koska Tiikeli hengitti vielä ja jopa vihelteli. Vihellys kuulosti kuitenkin epämääräiseltä, eikä Toa pystynyt tunnistamaan säveltä. Tiikeli avasi silmänsä ja katsoi surullisella katseella Toaa, joka vastasi katseeseen surullisemmin. Surullisin oli kuitenkin Violetti Kyklooppisammakko, joka ei taaskaan onnistunut saamaan ruokaa. Ehkäpä Ushma-kylässä voisi löytyä muutama uhri... Nais-Toa pohti miten voisi saada Kissamaisen ystävänsä taas kuntoon. Ympäröivässä metsässä saattoi olla ratkaisu, joka täytyisi vain löytää, mutta siihen ei olisi aikaa. Aloem hieroi vain kolmisormisella ja yksipeukaloisella kädellään Tiikeliä, joka oli kuolemaisillaan. Vaikka pulmista viimeisenä oli se, että hän oli lähes alasti, oli hänen kylmä ja vasenta jalkaa kramppasi. Ehkäpä pieni jaloittelu auttaisi, mutta minne hän veisi Tiikelin? Lieko ja Joumah varmaankin pystyisivät pitäämään hänestä huolen. Ja niin hän laski Rahin sylistään pehmeälle sammalmättäälle, joka kasvatti itselleen jalat elementaalienergian ansiosta ja lähti kuljettamaan Tiikeliä kohti Pyhää Saunaa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Temppeli</strong><br>\n<br>\nLieko oli puheenaiheiden loppuessa keksinyt mennä uimaan suihkulähteeseen, johon oli taas alkanut virrata lisää vettä. Phjalta hän oli löytänyt jotain jännittävää. Legendaarinen Vihtomisen Naamio! Ikäväksi se ei mahtunut Liekolle, eikä Joumah tiennyt, miten pystyisi pukemaan moisen päähineen. Tämä tarkoitti siis sitä, että naamio oli jäänyt kokeilematta. Koska naamiosta ei ollut hyötyä, päättivät humaltuneet käyttää sitä oluenjuontikisassa astiana.<br>\n<br>\nYht'äkkiä Saunan ovi paiskautui auki. Aloem oli palannut kävelevän sammalmättään ja Tiikelin kanssa.<br>\n\"Mmmitä On Tapahtunut?\" Huudahti Joumah ja juoksi koomassa olevan ystävänsä luokse. Lieko katseli säikähtäneenä ja yritti keksiä mikä Tiikeliä vaivaa.<br>\nAloem yritti rauhoitella tilannetta ja sanoi niin tyynesti kuin pystyi: \"Tiikeli on nyt erittäin vakavasti sairas-\"<br>\nEi Saa Haukkua Tiikeliä Sairaaksi! Hän On Aivan Tervejärkinen Mies.\" Keskeytti Joumah hädissään.<br>\n\"Tarkoitin, että hän on ruumiillisesti sairas, joten jatkaisimmeko?\"<br>\n\"No... Jatkakaamme Sitten.\"<br>\n\"Eli Tiikeli on saanut myrkytyksen Violetilta Kyklooppisammakolta.\" Jatkoi Aloem, joka sai kertomallaan Liekon vavahtamaan.<br>\n\"Violetilta Kyklooppisammakolta? Olethan aivan varma, että sillä ei ollut kahta silmää?\" Hän huudahti niin hyvin kuin Telepatialla pystyi.<br>\n\"Yksi sillä oli keskellä päätä\"<br>\n\"No... Sitten me kaikki olemme tuomittuja, jos tuo erittäin herkästi tarttuva myrkky pääsee valloilleen-\" Selitti Lieko, kunnes huusi mieliä raastavalla kiljaisulla \"JOUMAH, MITÄ SINÄ TEET!?\"<br>\nJoumah säikähti pahasti hänen ollessaan tökkimässä Tiikelin myrkytyksen oireita. Hänen kätensä perääntyi erittäin nopeasti. Liiankin nopeasti, koska muutama pisara käteen tarttunutta myrkkyä lensivät komeassa kaaressa huoneen poikki. Suoraan kiukaaseen. \"Eh...\" sanoi Joumah peloissaan.<br>\n\"Ja kuten sanoin, olemme kaikki tuomittuja.\"<br>\n<br>\nAloem katsoi tilannetta. He olivat kaikki kuolemassa hidasta kuolemaa. Ensin Tiikeli, sitten Joumah tai hän itse ja lopuksi Lieko. Miten ikinä voisi joutua tämän tapaiseen tilanteeseen?<br>\nJoumah katseli kättänsä, joka oli alkanut turvota. \"Hei, Mitäpä Jos Saunoisimme Tarpeeksi Kovaa Erikoislöylyveden Kera? Niin Ja Aloem Voisi Koettaa Vihtanaamiota.\" Selitti Joumah. Yllättävän järkevästi ollakseen täysin humalpäissä. Hän etsi puheensa jälkeen Naamiota, jonka muisti olevan melko likainen. \"Kunhan Ensin Pesisit Sen.<br>\n<br>\nAloem yritti löytää Naamion vesihöyrystä. Se oli kuin Suuri Kanohi Rau. Sisältä mukavan sileä ja tasainen, mutta ulkopuolelta piikikäs kuin siilin selkäpiikitys. Mitäköhän suunnitelija ajatteli tehdessään tämän metsänvihreän Naamion piirustuksia. Joka tapauksessa Aloem otti Jalon Hunansa pois päästään ja laittoi uuden kanohin. Nyt hänellä oli Legendaarinen Vihtomisen Naamio. Kanohi Vihta (Ja näin Joumahin Nimeämä naamio pääsi tietoisuuteen kaikkien saunaharrastajien keskuudessa). Toan mielestä naamio oli liian raskas ja sen läpi oli vaikea nähdä, mutta ne olivat vain sivuseikkoja. Nyt olisi käytännön kokeen aika.<br>\n<br>\nYht'äkkiä kaikki tunsivat sekunnin välein voimakkaan läimäyksen <em>aivan joka puolella ruumistaan</em>. Isku ei sattunut eikä kutittanut. Se vain oli hienon tuntuista. Ihot eivät enää hilseilleet Aloemilla tai Liekolla. Joumahin käsi näytti olevan parantumaanpäin, mutta ei. Tiikeli voi surkeasti. Hänen tilansa pahentuminen oli toki päättynyt, mutta parantuminen ei näkynyt missään.<br>\n<br>\nAloem siirtyi Liekon luokse, joka heitti täyden saavillisen vettä kivien päälle. Vesihöyry nousi sietämättömiin lukemiin, kaikkien muiden kuin Kalan mielestä, joka veti syvään henkeä ja antoi hapen erottua mukavan hitaasti vedystä. Rahi tiesi, mitä Aloem halusi, joten lähetti välittömästi kuvan kasvista Toan mieleen. Se oli lyhytvartinen, punainen yrtti, jonka päässä kasvoi siimamaisia ulokkeita.<br>\n\"Tuo tämän kasvin vartta.<br>\n<br>\nAloem sai sai mojovan flashbackin. Ennen hyttiinsä lukittautumista hän oli suorittanut pienen tehtävän, joka oli luokiteltu harmittomaksi...<br>\n<em><br>\n<br>\n<strong>Die Tärtä</strong><br>\n<br>\n\"Tehtävänne tulee olemaan yksinkertainen.\" Selitti Onu-Turaga, Neiti, Kapteeni Anonymmeli tehtävää kahdelle Toalle, hän piti pienen tauon kaivaessaan esille valokuvaa: \"Käytte vain noutamassa tuolta saarelta tämän hyönteislajin.\"<br>\nKuvassa oli suunnilleen Matoranin pään kokoinen puna-ruskea nelisiipinen hirvitys, jonka päästä törrötti pitkä kärsä.\"<br>\n\"No, mutta sehän näyttää aivan sinulta, Grijboot.\" Sanoi Onu-Toa Wlirreh, joka rupesi kikattamaan.<br>\n\"Enpä tiedä. Mielestäni sen pää vastaa omaasi.\" Ivasi puolestaan Grijboot viittansa suojasta. Wlirreh loukkaantui ja mottasi Ruskeaa Toaa takaraivoon. Hän irvisti iskun saaneelle Toalle ja pyyhkäisi kädellään Hyvin hoidettua mustaa Suurta Shelekiään.<br>\n<br>\nToat nousivat tuoleiltaan ja olivat lähtemässä Kapteenin hytistä, mutta Anonymmeli sanoi vielä: \"Wlirreh, jää tänne vielä hetkeksi.\"<br>\nGrijboot joutui kävelemään yksin ulos keskelle Matoran-joukkiota, joka yritti saada laivan pysähtymään ilman kapteenin käskyä. Grijbootilla ja Wlirrehillä ei ollut oikein hyvä yhteisymmärrystä asioista, joten Kiven Toa ajatteli, että olisi parempi, jos joku muu menisi hänen puolestaan. Mutta kuka?<br>\n<br>\n\"Hei! Älkää tönikö jatkuvasti!\" Kuului valitus korkealla äänellä.<br>\n\"Emme me voi olla tönimättä niin kauan kuin olet näkymätön.\" Vastasi eräs urhea Matoran näkymättömälle valittajalle: \"Lopeta näkymättömänä oleminen, niin voisimme lopettaa törmäilemisen.<br>\n\"Lopettaisin jos tämä Naamio ei olisi jumissa. Ja myönnä, että tönit joissain paikoissa tahallasi.\"<br>\n<br>\nGrijboot Tunnisti tilaisuuden. Hän yritti etsiä näkymättömän Toan jostain lähistöltä katsoen varjoja.<br>\n\"Aloem, haluaisitko, että korjaan naamiosi?\" Kysyi Kiven Toa näkymättömältä kohteelta.<br>\n\"Voi kyllä!\" Kuului vastaus, jota seurasi hiljaisuus ja kysymys: \"Mutta mitä vastaan, ja onko sinulla naamiota vaihtoon?\"<br>\n\"En ajatellut mitään suurta. Kunhan vain menisit puolestani käymään Wlirrehin kanssa eräässä tehtävässä.\"<br>\nAloem ilmeisesti riemuitsi, mutta koska hän oli näkymätön, ei sitä pystynyt todistamaan.<br>\n\"Asia lienee sovittu?\" Kysäisi Grijboot pää kallellaan.<br>\n\"Voi kyllä!\"<br>\n\"No... Jos nyt antaisit naamion minulle niin voisin lähteä korjaamaan sitä.\"<br>\n\"Tässä.\" Sanoi Aloem ja irrotti Jalon Hunansa. <br>\nKiven Toa otti Naamion vastaan ja lähti kävelemään poispäin. Mutta yht'äkkiä ja todella nopeasti kietoutui hänen ympärillensä ruoskan tapainen kasvi, joka vetäisi hänet takaisin Kasvillisuuden Toan lähelle. Aloem laski molemmat kätensä Grijbootin hartioille ja sanoi korvan vieressä: \"Mutta ensin näytät Naamiovalikoiman.\"<br>\nAloem katsoi Grijbootia sinisillä silmillään pelottavasti. Kiven Toalla ei ollut vaihtoehtoja.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Grijbootin hytti</strong><br>\n<br>\n\"Mitä luulisit, Miksi Anonymmeli ja Wlirreh jäävät aina keskustelemaan kahdestaan?\" Kysyi Grijboot ohimennen Aloemilta.<br>\n\"Wlirreh ja Anonymmelihän asuivat ennen Tärtäläisten perustamista samalla saarella ja taisivat olla hyviäkin ystäviä.\" Vastasi Aloem ja mietti hetken: \"Sillä saarella asustaneet Onu-Matoranithan olivat kaikki naisia, tai ainakin olen kuullut niin.\"<br>\n\"Perin poikkeuksellista...Hei, etkös sinä asunut naapurisaarella, joka-\"<br>\n\"Oli ensimmäisen Tärtäläisten ryöstöretken kohteena.\" Keskeytti Aloem: \"Kyllä.\"<br>\n<br>\nGrijboot päätti keskustelun ja väänsi vivusta, joka avasi valeseinän. Sen takaa paljastui kaunis kokoelma hyvässä kunnossa olevia Kanoheja, joita voisi ihailla maailman tappiin saakka. \"Ja mikä parasta, jokainen näistä on toimiva. Eli voimattomat eivät kuulu kokoelmaan. Esitteli harmaaseen viittaan pukeutunut Kiven Toa.<br>\n\"Jopa tuo?\" Kysyi Kasvillisuuden Toa, joka osoitti kivestä veistettyä Jaloa Matatua.<br>\nGrijboot säpsähti ja nappasi naamion pois näkyviltä nopealla liikkeellä. \"Se on... Eh... Erään ihailijani veistämä.\" Toan Suuren Komaun peittämille kasvoille oli selvästi noussut puna.<br>\n\"Mutta minä pidän tärkeimpänä sitä, että sen värimaailma sopisi puvustukseni tai ruumiini kanssa.\" Selitti Naispuolinen Toa ihaillen vaihtoehtoja.<br>\n\"Hunasi oli vaaleanvihreä. Minulla on täällä vastaavalla värillä Suuri Suletu, Jalo Jutlin sekä Suuri Mohtrek.\"<br>\n\"Jutlin ja Mohtrek ovat Makutain suosimia naamioita, eikö niin? Wlirrehin käytössä Shelek näyttää tyylikkäältä, mutta en itse oikein välitä niistä. Mikä muuten on Suletu?\"<br>\n\"Tämä.\" <br>\n\"Eww! En ikinä koskisi tuohon. Se näyttää kuin Karzahnin käyttämältä... No, entä Hopeinen väri?\"<br>\nGrijboot näytti hieman pettyneeltä, mutta jatkoi esittelyä: \"Jalo- sekä Suuri Mahiki, Suuri Volitak, Suuri Kakama sekä Jalo Elda.\"<br>\n\"Tästä väristähän riittää valinnanvaraa. Ja oi! Suuri Kakama! Olen aina toivonut itselleni tälläisen naamion. Vaaleanvihreänä, tietysti, mutta kukaan ei tunnu omistavan sellaista. Tämäkin... Hei, tämähän on enemmän harmaa kuin hopeinen? En tiedä haluaisinko. Onhan vaihtoehtoja vielä... Mahikista ei kumpaistakaan. Volitak näyttää kaasunaamarilta, joten ei. Eldasta ei varmaan tarvitse edes sanoa. Koska viikset.\" Toa ajatteli ääneen. Mikään näistä naamioista ei ollut oikein sopiva, mutta mustien naamioiden alueella ei ollut kuin Suuri Pehkui ja Suuri Grast. Niihin ei olisi tyylitietoinen Nais-Toa koskenut.<br>\n<br>\nGrijboot Katseli vierestä jännittyneenä. Miksi hänen naamionsa eivät kelvanneet? Mutta viimein tapahtui päätös.<br>\n\"Hyvä on. Otan tämän harmahtavan Kakaman.\"<br>\n\"Hienoa.\" sanoi Kiven Toa ja huokaisi syvään. \"Naamiosi tulee olemaan korjattu palatessasi tehtävältä. Nähkäämme silloin.\"<br>\n\"Nähkäämme. Ja kiitos lainasta.\"<br>\n\"Eipä mitään.\"<br>\nHytin ovi sulkeutui Kasvillisuuden Toan perässä ja Viittaan pukeutunut Toa jäi yksin hämärään hyttiinsä. Hän muisteli Anonymmelin edellisiä tehtäviä, joihin oli kaivattu kahta Toaa. On ihmeellistä, miten hän oli vielä hengissä.<br>\n\"Selviytymisiin.\" Kuiskasi Toa itsekseen ja alkoi etsimään kynää sekä paperia.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Die Tärtä</strong><br>\n<br>\nSuurta Shelekiä kantava pitkähkö nais-Toa seisoi Die Tärtän kannella. Hän katseli kaunista kasvillisuuden peittämää saarta, josta hänen tulisi löytää hyönteinen. Miksi?<br>\n<br>\n\"Wirreh!\" Kuului hänen takaa korkea huudahdus: \"Arvaa kuka tulee kanssasi reissulle?\"<br>\nToa oli hiljaa hetken ennen kuin kääntyi ympäri: \"Aloem! Sinulla on uusi Naamio? Mistä syy moiseen?\"<br>\n\"Niin... Hunani oli keksinyt, että on hauskaa olla päällä ilman syytä. Grijboot lupasi korjata Naamion jos lähtisin kanssasi.\"<br>\n\"Arvelinkin, että jotain sellaista on tapahtunut.\" sanoi Maan Toa ja hymyili vaisusti. \"No, tiedätkö mikä on matkan tarkoitus?\"<br>\nKasvillisuuden Toa muisteli kaikkea Grijbootin kertomaa, mutta hänelle ei oltu edes vihjattu matkan tarkoituksesta. \"En?\"<br>\nWirreh huokaisi syvään ja sanoi: \"Aloem, uusi Kanohisi muuten korostaa kauniisti silmiäsi.\"<br>\n\"Voi kiitos.\"<br>\n\"Eli tehtävämme on kerätä Grijbootilta näyttävä hyönteinen tuolta saarelta edessämme.\"<br>\n\"Siinä kaikki?\"<br>\n\"Siinä kaikki.\"<br>\n<br>\nTavallista pidempi Le-Matoran, Perämies Un-Tak käveli kaksikkoa kohti. Hän pysähtyi pienen matkan päähän heistä näyttäen pituudestaan huolimatta kääpiöltä. Ryhdikkään asennon saatuaan hän ilmoitti: \"Kapteeni pyysi kertomaan, että veneenne on lähtövalmiudessa.\"<br>\nWirreh katseli hölmistyneenä tulokasta.<br>\n\"Ottaisit ihmeessä rennommin. Olet perämies, joten voit vapaasti kulkea miten huvittaa.\" Neuvoi Aloem huvittuneena pientä saapujaa. <br>\nUn-Tak hämmästyi kehotusta: \"Todellako?\"<br>\nMaan Toa nyökkäsi: \"Kyllä. Edellinenkin Perämies teki niin.\"<br>\nSilloin Ilman Matoran säikähti. Kauhukuvat edellisen Perämiehen kahtia halkaistusta ruumiista kummittelivat helposti mielessä. Ja niinpä alkoi Uusi Perämies hiipiä pois.<br>\n<br>\nToat lähtivät kävelemään kohti Pientä Venettä, jonka varusteina olivat halpa moottori sekä pari meloja, jotka näyttivät kirveellä veistetyiltä. Nelisen Matorania yrittivät vielä puhdistaa Veneen pohjaa liasta. Eräs kirveen kanssa heiluva Kasvillisuuden Matoran huomasi Aloemin lähestyvän, jolloin hän hyppäsi ulos Veneestä ja juoksi Toia kohti.<br>\n\"Siskosiskokatso!\" Hän huudahti innoisaan Toalle ja heilutteli kirveellään Venettä kohti: \"Veistin melat aivan itse.\"<br>\nAloem huokaisi ja katsoi pientä innostunutta miespuolista Matorania. \"Kuinka monta kertaa minun täytyy sanoa, että en ole siskosi?\"<br>\nMatoran hämmästyi vastausta jäätyen paikalleen. Hetken hiljaisuuden hän kuiskasi ohitsensa kävelleelle Toalle: \"Etkö?\"<br>\nTämä tuli Matoranille suurena iskuna, joten hän päätti kadota juomaan itsensä uneen rommilla.<br>\n<br>\nToat nousivat astetta liian pieneen Veneeseen ja näyttivät merkkiä. Matoranit juoksentelivat ympäriinsä ja vääntelivät kampia, jotta Vene voisi laskeutua kevyesti alas. <br>\n<br>\nWlirreh nousi seisomaan Veneessä ja tutkaili saarta. Missään ei näkynyt rantaa, johon voisi rantautua. Maan Toa nosti vetäisi terävän miekkansa esille ja kääntyi Kasvillisuuden Toaa päin.<br>\n\"Aloem, voisitko kaataa tuon puun?\" Hän kysi hieman oissaolevalla äänellä.<br>\nAloem ei taunnut, mitä Wlirreh aikoi tehdä, mutta ei aikonut kysyäkään. Kasvillisuuden Toa keskitti elementaalivoimaansa rantakalliolla kasvavaan puuhun, saaden sen latvan romahtamaan veteen. Maan Toa puolestaan käytti elementaalivoimaansa saaden puun ympärille tulemaan laajan maakerroksen. Näin olivat Toat luoneet sillan tapaisen, jolla pystyi kävelemmän hieman alle kahden Bion korkuisen rantakallion päälle.<br>\n<br>\nVeneen moottori sammui keulan kolahtaessa vasta kyhättyyn rantautumispaikkaan. Toat keräsivät tarvitsemansa tavarat ja alkoivat nousemaan pois Veneestä, kohti metsää, jossa hyönteisten pitäisi asua.<br>\n<br>\nTiheä metsä, viidakko oli paikka, jossa Kasvillisuuden Matoran asuisi mielellään. Tästä syystä Aloem oli erittäin innoissaan kiivettyään rantakallion päälle, lähti hän juoksemaan kasvillisuuden sekaan. Toa nuuhkaisi raikasta metsän tuoksia, mutta sitten...<br>\n</em><span style=\"font-size:125%;line-height:normal\">\"Aloem?\"</span><em><br>\nMaailma värisi kuin se olisi nestettä, johon oli pudotettu jotain, joka olisi saanut sen väreilemään. Aallot pyyhkäisivät puiden läpi ja muuttivat ne hetkellisesti epämuodostuneiksi. Mutta kaikki tämä oli vain hetkellistä. Itse asiassa kukaan tai mikään ei ollut edes huomannut tapahtumaa.<br>\n<br>\nWlirreh käveli hitaasti kauemmas kirmanneen Aloemin jäljillä. Hänellä oli sentään rinkka selässään, joka sisälsi tarvittavat työvälineet. Maan Toa ei oikein pitänyt ympäröivästä viidakosta. Jokin sen perukoilla tuntui ahdistavalta.<br>\n<br>\n\"Wlirreh!\" Kuului huudahdus korkeahkolla äänellä syvältä metsästä. \"Tule katsomaan, löysin jotain ainutlaatuista!\"<br>\nÄäni oli Aloemin. Siitä ei olisi voinut erehtyä. Maan Toa huokaisi ja alkoi kävelemään hieman reippaammilla askelilla kohti ääntä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="30" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/aZK4ACg3gI8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/aZK4ACg3gI8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAloem seisoi järven rannalla. Toinen auringoista oli täsmälleen sen yläpuolella ja loi pinnan kauniin kiiltäväksi. Kasvillisuuden Toa katseli kauniisti rantaa kohti kelluvaa kasvia ja oli kumartui noukkimaan sen. Kasvi tuntui olevan kiinni jossain, joten Toa kiskaisi sen irti ... hatusta?<br>\n<br>\nVeden alta nousi saksikäsi edellä Carapar, joka näytti vihaiselta. Perässä nousivat myös kaksi vastaavaa Caraparia, jotka pitivät käsissään raskasta kanoka-kiekkoja sarjatulella ampuvaa tykkiä. Tykki osoitti suoraan Aloemin päähän<br>\n<br>\nToa oli pulassa. Tykki oli aloittanut pyörittämään kiekkoja sisällään ja piti voimakasta ääntä. yksikin ammus pystyisi repäisemään suojaamattoman kaulan kahtia, joten Aloemin täytyi päästä eroon tilanteesta.<br>\n\"Eh... Jospa pistäisin tämän kukan takaisin hattuusi?\" Hän yritti sanoa rauhoittaakseen kukkahattuiset Rahit.<br>\nCarapar, jonka hatusta varastettiin kasvi, mulkaisi Kasvillisuuden Toaa, mutta sanoikin \"Ei. Sinä pidät sen.\"<br>\n<br>\nRahit alkoivat vajota takaisin järven syvyyksiin.<br>\n</em>\"Aloem?\"<em><br>\nAaltoilu alkoi taas, mutta tällä kertaa aaltoilu kävi voimakkaammin. mikään ei pysynyt ymmärrettävän muotoisena.<br>\n</em>Kasvillisuuden Toa säpsähti pois ajatuksistaan. Hän oli seissyt paikallaan kohtalaisen pitkän ajan, eikä ollut reagoinut puheeseen.<br>\n\"Aloem! Et saisi nukahtaa tuolla tavalla.\"<br>\n<br>\nKasvi jonka Lieko näytti... Aloem oli pitänyt siitä hyvää huolta Die Tärtässä ja käyttänyt sitä...<br>\nKasvillisuuden Toan mieli oli hetken täysin tyhjä tai niin täysi, että se oli jumittunut.<br>\n...veneessä, jolla Aloem oli paennut.<br>\n<br>\nToa ei sanonut mitään. Haparoivin askelin hän yritti suunnistaa aivan liian höyryisessä temppelissä ovelle päin, joka täysin avonaisena toi himmeää valoa soihduin varustetusta pukuhuoneesta.<br>\n<br>\nAnkeriasmainen Kala katseli hieman hölmistyneenä höyryyn katoavaa Toaa, mutta sitten hän muisti, että tarvitsi lisää happea. Niinpä Lieko luikerteli nopeasti kohti suihkulähdettä ja vetäisi kiduksensa täyteen vettä.<br>\n<br>\nJoumah oli sammunut lauteille. Hänellekin oli ilmeisesti tullut raja vastaan oluen juonnissa. No, ainakin tynnyri oli saatu tyhjäksi.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Uroijegen</strong><br>\n<br>\nAloem astui jälleen ulos Temppelistä. Hän ei ollut riisunut syksyisestä lehdestä valmistettua viittaansa. Hän katseli jälleen ympäröivää metsää ja yritti muistella, mistä saapuikaan. Saari ei ollut mitenkään valtava. Pari temppeliä, Ushma-Kylä ja Vuata Maca näkyivät hienoina maamerkkeinä. Rantaviiva oli pohjoisella puolella saarta täynnä jylhiä kalliota, mutta eteläisellä kaunista hiekkarantaa. Toa alkoi kävelemään paljain jaloin kohti hiekkarantaa, johon oli muistaakseen rantautunut.<br>\n<br>\nSää oli mitä eriskummallisin: taivaalta satoi lumihiutaleita, minkä ei pitäisi olla mahdollista siihen aikaan vuodesta. Ei ainakaan pysyvän lumen kohdalla, mitä tuskin tuli. Ensilumen olisi pitänyt olla iloinen asia, eikä tarkoitettu vietettäväksi kuolemaisillaan olevien kanssa. <br>\n<br>\nAloem lähes alastomana hyppelehti sammaloituneilla kivillä ja toivoi, että olisi ottanut saappaat. Ilma ei ollut kylmä enemmänkin viileä, mutta raikas. Aamuaurinkokin saattaisi tulla piakkoin esille ja... \"<em>Hyvä tavaton. Olenko valvonut jo näin kauan?</em>\" Nukkumiselle ei olisi kuitenkaan aikaa. Tiikeli saattaa kuolla minä hetkenä hyvänsä ja ainoa pelastuskeino olisi - jos Liekoon on uskomista - yrtti, jonka Aloem sai eräältä Tammea pelaavalta Kukkahattutäti-caraparilta ötökkäjahdissa ollessaan.<br>\n<br>\nRanta näkyi jo metsän takaa. Vielä muutama loikka ja pääsisi mukavan pehmeälle hietikolle, jossa saattaisi olla ainoastaan muutama jalkaa viiltävä lasinsirpale. Mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta. Pikkuruinen Joumahin illallinen hyppäsi pusikon takaa suoraan Kasvillisuuden Toan eten, joka säikähti pahanpäiväisesti ja kompastui kivikkoon. Tässä vaiheessa alastomuus ei ollut hieno asia, koska terävät kivet iskivät viiltoja Toan paljaaseen ihoon, saaden useampaan kohtaan verenvuotoa ja ilkeitä naarmuja.<br>\n<br>\nJoumahin Illallinen, tai pikemminkin ltapala lähestyi puolustuskyvytöntä maassa makaavaa Aloemia, joka ei pitänyt tilanteesta ollenkaan. Jos hän ei nousisi pian kuraisesta maasta, ehtisi karhu syömään hänet. Jos taas hän yrittäisi nousta... Se ei ollut mahdollista. Haavat kirvelivät nuorta Toaa, joka halusi hakea yrtin, jolla voisi pelastaa henkiä. Legendaarinen vihtomisen naamio ei paljoa auttanut. Se heikensi näköä ja tuntui raskaalta. Jos se romahtaisi käden päälle, olisi silloi käsiparka mennyttä. Mutta tuskin Joumahin Iltapalaa voisi satuttaa sillä, koska piikit kimpoaisivat vain takaisin. Aloemin olisi pian keksittävä jotain.<br>\n<br>\nToa yritti kääntyä selälleen, jotta voisi nähdäkin jotain ympärillään tapahtuvaa. Osa terävistä kivistä olivat uponneet niin syvälle, että jäivät kiinni ihoon. Nämä kivet tietysti satuttivat kuin suola haavassa, mutta irroittaminen voisi olla tyhmä temppu, koska verenvuoto olisi liiankin voimakas.<br>\n<br>\nVaaleanpunainen Karhu alkoi kierrellä avuttoman Toan ympärillä. Aloem katsoi tarkkaan otuksen liikkeitä ja odotti tilaisuutta tehdä jotain. Iltapala katsoi, mistä voisi puraista palan pois. Ehkäpä jalan? Ja niin Karhu lähestyi jalkaa suu ammollaan. Aloemin ei tehnyt mieli joutua ruoan ruoaksi, joten käytti elementaalivoimiaan ja sitoi lähistöllä kasvavien puiden juurilla Iltapalan jalat. Toa katsoi, kuinka Otus yritti rimpuilla, mutta ei pystynyt tekemään sitä kauaa, koska Toan jalka nousi verisenä maasta, ja potkaisi voimakkaasti alaleukaan. Jossain naksahti ja liilaa verta pursusi suusta kuin toimivasta suihkulähteestä. Karhun leuka tuntui irronneen, koska se roikkui luonnottomasti verisessä lätäkössä uivassa Joumahin Iltapalan ruumiissa.<br>\n<br>\nAloem huokaisi helpotuksesta. Hän oli hengissä - ainakin toistaiseksi. Terävä kivikko oli kuitenkin ongelma. Siitä nouseminen tulisi kivuliaaksi. Toa nosti päätänsä. Hänen \"viittansa\" oli riekaleina, joten sen voisi irroittaa. Kukaan ei varmastikaan tulisi kolmelta, vai viideltä, vai mitä kello ikinä olikaan:lta tirkistelemään tuntemattomien saarien rantoja. Solmun avattuaan huomasi Aloem viimein ruhjeidensa määrän. Se oli pahempi kuin kuvitella: vartalo oli täynnä verisiä haavoja, jotka varmasti tulisivat tulehtumaan. Mutta lumisateessa köllöttäminenkään ei auttanut asiaa. Päin vastoin. Kasvillisuuden Toan olisi noustava.<br>\n<br>\nKädet tuntuivat raskaammilta kuin tavallista. Oikean käden nostaminen tuntui kuin kymmenen nuolta oltaisiin tökätty siihen. Vasen käsi taasen oli helpompi, koska se ei ollut saanut yhtä mittavia vaurioita. Kolhiintunut Vihtomisen Legendaarinen Kanohi oli suojannut Toan päätä iskuilta, mutta ei muuta ruumista. Vatsasta kirjaimellisesti valui verta ja selkäkin oli naarmuuntunut kipeäksi niinkin lyhyessä ajassa. Nouseminen teki tuskaa, koska eräs terävä kivi oli iskeytynyt syvälle vatsaan, mutta kipu oli kestettävä kuin Toa. Haparoivin liikkein, pystyi Aloem nousemaan istuma-asennosta. Jokainen astuttu aksel viilsi. voimakkaasti ja rannan hiekka tulisi varmasti auttamaan<span style=\"font-size:65%;line-height:normal\">(ironisesti, jos et tajunnut)</span><br>\n<br>\n<br>\n<strong>S/S Rautasiipi</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="30" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/HGp8Speld_c" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/HGp8Speld_c</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>S/S Rautasiipi</strong><br>\n<br>\n<em><br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n... ...<br>\n<br>\n... ... ... ...<br>\n<br>\n... ... ... ... ... ... ... Yawn?</em><br>\n<br>\nPositronie, kirkas kala availi silmiään. Hänen viimeiset muistonsa ennen nukahtamista olivat hämärät. Ankeriasmainen kala oli muuttanut akvaarionsa sähköiseksi ja törmäillyt torakkajoukossa sattumanvaraisiin henkilöihin. Mahtoikohan yksikään olla kuollut? N'jaa. Ei sillä niin väliä.<br>\n<br>\nPositronie tunsi nesteen ympärillään tunkkaiseksi. Jospa hän voisi antaa akvaariolleen käskyn nesteen puhdistamiseen.<br>\n...<br>\nMitään ei tapahtunut. Vasta tässä vaiheessa kala ymmärsi, että ei ollutkaan kotoisassa akvaariossaan vaan... Kultakalamaljassa!? Pahempaakin voisi tapahtua. Kultakalamalja oli nimittäin vankilasellissä, joka oli syvällä Allianssin omistamassa laivassa. Ehkäpä hän voisi lähteä tutkimusmatkalle...<br>\n<br>\nNazorakit eivät olleet huomioineet sitä, että kylmän, harmaan, likaisen ja ankean sellin kalterit olivat niin leveät, että ohut Tronie mahtui luikertelemaan niiden välistä. Mutta miten hän saisi happea? No... Koska kala ei ollut enää elementaalivoimia syövässä akvaariossa, pystyi hän käyttämään niitä. Ja niin Positronie poistui akvaariostaan ottaen mukaansa kaksi litraa vettä, jota vetää kiduksiin.<br>\n<br>\n<em>Ensimmäisenä selvitän, missä omaisuutemme ovat.</em> Ajatteli hohtava kala itsekseen ja lähti harhailemaan pitkin sellirivistöä, jonka vangeissa ei näkynyt tuttuja.<br>\n\"Sinä!\" Huudahti eräs pölynharmaa vangittu skakdi. \"Olet iloinen kala, joka ui fysiikan lakeja rikkovassa vesikuplassa... Häivy! Pilasit yöuneni!\"<br>\nTähän Tronie kumarsi vastaukseksi niin kohteliaasti kuin pystyi ja jatkoi matkaansa. Hän ei voisi vapauttaa ketään. ...vielä...<br>\n<br>\nSellikäytävä ei ollut pitkä, mutta silti sinne oli pistetty yksi torakka vartioimaan. Hän oli umpiunessa, mikä ei ollut sallittua, mutta aamuyöllä ei ole hauska olla valveilla. Positronie huomasi hänet, jolloin hän toteutti nopeasti improvisoimansa idean. Telepaattinen viesti Nazon uneen voisi riittää.<br>\n<em>Herra torakka, olen kuningattarenne ja haluan tietää, missä on turkoosi akvaario?</em><br>\nTorakka ei vastannut. Ilmeisesti hänen mieleen oli tullut jotain hyvin typerää, koska hänelle oli noussut torakkamainen hymy. Tronie ihmetteli elettä ja tunsi itsensä epäkunnioitetuksi, joten teki jotain niin mieltä raastavaa, että olio heräsi.<br>\n<br>\nNazorak huojui käsiään heilutellen ja vilkuillen ympärilleen, mutta huomatessaan hohtavan kalan vesikuplassaan, vetäisi hän kiväärinsä esille. Positronie katsoi \"ah niin valpasta\" Torakkaa, joka osoitti häntä kiväärillä. Kalan ilme oli harvinaisesti vähemmän hymyilevä, jopa pokerinaama. Hän vain tuiotti Nazorakin asetta ja vetäisi kiduksiinsa kaiken hänen ympäröivänsä veden, antaen vedyn nousta ilmaan.<br>\n<em>Ammu vain, jos sinussa on miestä siihen.</em> Kuului telepaattinen viesti Torakan mielessä äänellä, joka kuulosti tulevan samaan aikaan sekä ei mistään että kaikkialta.<br>\n<br>\nTorakka vetäisi liipaisimesta.<br>\n<br>\n[spoileri][ironia]Musiikki sopii täydellisesti?[/ironia] Ainakin yritin saada sen sopimaan. No, olisit lukenut alun hitaammin läpi. Niin hitaasti, että musiikki olisi sopinut. Eli kaikki on lukijan vika<span style=\"font-size:65%;line-height:normal\">taas</span>[/spoileri]<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Uroijegenin ranta</strong><br>\n<br>\nHiekka pisteli Kasvillisuuden Nais-Toan verisiä jalkoja. Joka ikinen uusi hiekanjyvä haavassa toi Toan lähemmäs halvaantumista. Raskas Legendaarinen Vihtomisen Kanohi Päässään yritti Toa kävellä kohti paikkaa, johon rantautui. Se ei voinut olla kaukana, koska märässä hietikossa, johon lumihiutaleet sulivat silmän räpäyksessä, näkyi saappaanjälkiä Aloemin omista saappaista.<br>\n<br>\nToa oli erittäin väsynyt. Hänen olisi päästävä vielä takaisin Saunalle, johon Noutaja saattaisi ehtiä ennen häntä itseään.<br>\n\"<em>...<br>\nMitä Tiikeli edes merkitee minulle? Hän on vain yksi seonnut Rahi, johon tutustuin alle vuorokausi sitten.</em>\"<br>\n<br>\nKipu ja kylmyys söivät Toaa säälimättömästi. Aloemin pääkään ei enää jaksanut kantaa raskasta Naamiota, joka johti siihen, että Toa hermostui ja repäisi piikikkään Kanohin päästään ja heitti sen mereen. Mutta osuessaan maahan, kuului jotain aivan muuta kuin hiekan painumista kasaan... Metallinen kolahdus.<br>\n<br>\nAloem kääntyi ja huomasi mustan esineen puoliksi hiekassa. Mielenkiinto nousi Kasvillisuuden Toalla, joka löntysti hitaasti kohti suolaisessa vedessä lionnutta esinettä. Hän tunnisti etäisesti nuo muodot, jotka olivat mustassa pinnassa. Toa kumartui siirtämään hiekkaa pois esineen ympäriltä. Aloem hätkähti tajutessaan mikä kyseessä oli ja kompuroi pari askelta perääntyen. Silloin suurehko aalto pyyhkäisi loputkin esineestä näkyviin. Suuri Kanohi Shelek, johon oli raaputettu nimi: <em>Wlirreh</em>.<br>\n<br>\nKasvillisuuden Toa romahti polvilleen rantahietikkoon ja tunsi kyyneleen tirahtavan silmästään. Kyyneleen, joka pyyhkäisi mukanaan verta ja valui alas Toan alastonta ruumista. Hän käpertyi kasaan ja alkoi itkemään voimakkaammin. Muutama lumihiutale laskeutui kylmästi Aloemin selälle. Lumisade oli voimistumassa heikoksi lumimyräkäksi saarella, josta kukaan ei tulisi koskaan löytämään yksinäistä Toaa.<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tämä todellakin on Tiikelin ja minun yhteisprojekti. Kaikesta hienosta saatte kiittää häntä ja minua siitä, että saatte Ignoroida kaiken typerän mielessänne. Korjaileminen ei ole kovinkaan hupaisaa, enkä tule tekemään sitä. Muistakaa toki, että puoli kolme aamuyöstä on hauska kirjoitella mitä päähän ikinä tuleekin.<br>\n<br>\nNiin ja tarkoitukseni ei ole loukata Joumahia. Hän vain on humalassa koko viestin ajan, joten puhuu sekavia.<br>\n<br>\nKäytän Caraparin lajin nimenä Carapar, koska sille ei ole koskaan luotu omaa nimeä. Ja jatkuva Caraparin lajiin kuuluva otus sanoi sitä ja toinen vastava teki tätä kuulosta <strong>erittäin</strong> typerältä.<br>\n<br>\n[spoileri]It's a spoiler under a spoiler![/spoileri]</dd></dl><dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Klaanonin tapahtumien jälkeen Gekko sairastuu Poninfluenssaan ja muuttuu Poniksi. Ja tämä on täysin Klaanonista. Niin kuin Dinosaurukset ovat Kaanonisia. Vai mitä, Gladiatus?</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1344,"creator":"Troopperi","timestamp":"2011-12-15T15:17","content":"<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\n<em>Tumps</em><br>\n<br>\nEnsimmäinen havainto jonka Troo teki, oli se että hänen selkäänsä sattui. Seuraavaksi hän havaitsi muiden paikkojen kivun. Sitten hän tajusi pudonneensa punkasta.<br>\n<br>\nPunainen Toa änkesi itsensä hitaasti ja vaivalloisesti ylös, ja otti tukea seinästä. Hän vilkaisi ikkunasta ulos, oli yhä sama ilta kuin ennenkin, aurinko laski ja värjäsi merta punertavaksi. Troo oli levännyt vain hetken, ja homma oli katkennut siihen kun hän oli pudonnut, ja niksauttanut selkänsä rintapanssarinsa päälle pudotessaan. Hän poimi sen lattialta ja istahti punkalle. Vähän aikaa sitten niin hienolta näyttänyt kiiltävä panssari oli nyt ottanut vähän, eikä vain vähää vahinkoa. Se oli aika mustunut, ja vääntynyt, jossain kohdissa oli jopa pieniä reikiä. Entisenä seppänä Troo pystyisi helposti korjaamaan toki sen, mutta hän ei jaksanut vielä rasittaa itseään niin kovasti.<br>\n<br>\nNurkasta löytyi myös hänen levyhaarniskansa alla ollut rengaspanssari. Kun Troo otti sen vilkaistakseen sitä, eräästä kohtaa petti muutamia renkaita ja hetken kuluttua lattialla oli kasa niitä. Troo kirosi itsekseen, hän vihasi renkaiden korjailua. Hän päätti jättää tämänkin sikseen, ja kampeutui taas ylös. Hän kaipasi ulkoilmaa, ja ehkä löytäsi seuraakin ulkoa.<br>\n<br>\nVilpoinen merituuli puhalsi höyrylaivan kannella. Taivaalla olevat harvat pilvet liikkuivat vauhdilla länteen. Troopperi ontui kaiteen luo, ja nojaili siihen. Jostain kumman syystä häntä kiehtoi meri, vaikka olikin tulen Toa. Troo kävi mietiskelemään erinäisiä asioita, häntä ei olisi huvittanut jättää ystäviään torakoiden armoille, mutta hän ei itse ollut pystynyt taistelemaan, mutta ei olisi varmaankaan paennutkaan, jos se hänestä olisi riippunut. Troo kääntyi kaiteen luota ja lähti kävelemään mietteissään kohti keulaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1345,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2011-12-15T17:17","content":"<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\n\"Tämä on sotaa, Bloz. Se ei ollut sinun syysi\", kuului ääni Blozin takaa.<br>\n<br>\nTulen Toa kääntyi katsomaan. Tulija oli Matoro, joka käveli hiljaa laidalle. Bloszar mietti kuinka kauan Jään Toa oli salakuunnellut vai oliko hän vain sattumalta kuullut.<br>\n<br>\n\"Minusta ei tunnu siltä. Moni läheiseni. He ovat poissa. Toa-tiimini ja Nutu. Olisin voinut auttaa heitä. Mutta en tehnyt niin\", Bloz vastasi viimein.<br>\n\"Ei se itsensä syyttäminen auta sinua. Minun periaatteeni on unohtaa murheet ja keskittyä siihen mikä on tärkeää\", Matoro vastasi ehkä teatreaalisemmin kuin olisi toivonut.<br>\n<br>\n\"He olivat tärkeitä. Minulle\", Tulen Toa sanoi hiljaa, kuin itselleen.<br>\n<br>\nOli hiljaista. Pimenevä ulappa aukeni kaksikon edessä. Aurinko oli laskenut vasta hetki sitten länteen. Merenkäynti oli kohtuullisen kovaa, mutta kylmä tuuli oli ikävin asia. Se ei ollut mukavaa vilpoista tuulta, vaan jääkylmiä henkäyksiä jotkas hyytävät luut ytimiä myöten. Jään Toa luonnollisesti ei moisesta juurikaan välittänyt, mutta muille asia oli erilailla.<br>\n<br>\n\"Sodassa kaikki menettävät ystäviään... sen kanssa on vain opeteltava elämään. Koita piristyä ja ajatella jotakin mukavaa\", Matoro vastasi viimein.<br>\n<br>\n\"Ehkä olet oikeassa. Mutta piristyminen on vaikeaa. Kun menetin Nutun, Tronie oli aina lähelläni, piristämässä minua. Kun hän ei ole enää täällä, en tiedä... En vain tiedä mitä teen\", Bloz selitti. Hän kuulosti toivottomalta.<br>\n\"Älä anna surun murtaa sinua. Saavumme parissa päivässä määränpäähämme. Keskity tähän hetkeen. Et voi enää mitään etkä ole syyllinen heidän kohtaloihinsa\", Matoro vastasi rohkaisevalla äänensävyllä.<br>\n\"Totta. Paras vain keskittyä tähän tehtävään. Mutta minusta tuntuu, että tämän tehtävän jälkeen, on takaisinmaksun aika\", Tulen Toa vastasi hieman piristyneenä.<br>\n\"Hyvä. Mennään sisälle täältä kylmästä. Aamulla kaikki näyttää paremmalta...\" Matoro ehdotti, ja kaksikko lähti laivan sisäosiin viimaiselta kannelta.<br>\n<br>\n[spoil]Kirjoitin tämän Blozin kanssa.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1346,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-12-20T15:45","content":"<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nKannen alla oli hiljaista, vaikka suurin osa laivan väestöstä oli siellä. Osa miehistöstä joutui kuitenkin olemaan kannella, vaikkei siellä ollut mukavin sää. Bloz istui tuolilla, vähän etäämpänä toisista. <br>\n<br>\nEhkä oli virhe tulla tälle matkalle. <br>\n<br>\n\"Ei, ei, nyt ei ole aika itsesäälille, nyt minulla on tehtävä, mutta haen Tronien vielä,\" Bloz ajatteli mielessään. \"Hänet voin vielä pelastaa. Toisin kuin muut, mutta sen minä teen.\"<br>\n<br>\nMatoro huomasi, että tunnelma kannen alla oli ankeaa, joten hän päätti mennä kannelle, ja sää ei häntä haitannut. Siellä ei vielä satanut, mutta kylmä tuuli oli erittäin rasittavaa, paitsi Jään Toalle.<br>\n<br>\nBloz päätti mennä hänen peräänsä.<br>\n<br>\n\"Kuule, minua aina ihmetyttänyt yksi asia sinussa, Bate,\" Matoro sanoi. <br>\n<br>\nBloz ihmetteli, miten Jään Toa oli huomannut hänet. \"Kerro pois.\"<br>\n<br>\n\"Miten et voi huonosti laivalla ja miten pärjäsit niin hyvin vedessä, vaikka olet Tulen Toa?\"<br>\n<br>\n\"Katsos, kotisaarellani, eräät Ga-Matoranit opettivat minut pitämään vedestä. Mutta nyt... Nyt he ovat poissa.\"<br>\n<br>\nMatoro päätti olla hiljaa asiasta, ettei Tulen Toa taas masentuisi.<br>\n<br>\n\"No, ei täälläkään mitään ihmeellistä ole. Taidan palata takaisin sisätiloihin, tuletko sinä?\" Jään Toa kysyi.<br>\n<br>\n\"En minä vielä. Taidan jäädä tänne vielä hetkeksi.\"<br>\n<br>\nMato palasi takaisin kannen alle, mutta Bloz katseli merta. Hän toivoisi näkevänsä Tronien yhtäkkiä hyppävään pinnalle.<br>\n<br>\nMutta Toalle tuli muita asioita mieleen.<br>\n<br>\nHän ei ehkä ollut tarpeeksi voimakas pelastamaan ystäviään. Olisko hänen aika tehdä jotain asialle?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1347,"creator":"Umbra","timestamp":"2011-12-20T15:45","content":"<strong>BioArkistot, hyllykkö 42</strong><br>\n<br>\nUmbrat istuivat BioArkistoissa, etsien tietoja Kuolleiden Makutan legendasta. Matoranien kauhutarinat kertoivat makutasta, joka matkaa halki kaikkeuden, etsien Kohtalonsa lopussa olevia henkilöitä saavuttamasta Kohtaloitaan ja vie näiden sielut, ottaen ruumiit erinäisistä valekuolleista koostuvaan pienoiseen armeijaansa.<br>\n<br>\nKaksikko istui nyt pölyisellä arkistojen kivilattialla, ympärillään monen monta kirjaa jotka käsittelivät universumin mytologiaa. Kirjat, <em>”Karzahnista – Tren Kromiin ja Rhak’elakkiin – totuus myyttisistä hirviöistä”</em>, <em>”Irnakk ja muut legendojen hirviöt”</em>, <em>”Tarujen Äijärakk ja jumalten sanansaattajat”</em>, <em>”Miksi aina kuusi?”</em>, <em>”Mysteerien kaapuolennot”</em> ja <em>”Legendat, totuus niiden takana”</em> olivat levitettyinä kaksikon edessä, kun he tutkivat niitä valokivien loisteessa, koska soihdut oli kielletty arkistoissa tulipalovaaran takia.<br>\n<br>\n”Löytyykö mitään?”, Matoran Umbra sanoi, etsien kirjasta <em>”Mysteerien kaapuolennot”</em> mainintoja henkilöstä nimeltään ”Kuolleiden Makuta”. Oli perin haastavaa etsiä tietoa jostain olennosta joka oli yksi universumin oudoimmista taruista ja legendoista. Kaiken lisäksi tietoa oli perin vähän ja matoranien keskuudessa suullinen perimätieto ja faktat makutan olemassaolosta olivat sekoittuneet perin ristiriitaiseksi mössöksi josta ei ottanut päätä eikä häntää.<br>\n<br>\nLopulta Matoran Umbran onnistui löytää tietoa Kuolleiden Makutasta, olennosta jonka huhuttiin pystyvän pitkittävään lopullisen Kohtalon, kuoleman tapahtumista. Valkoisen makutan oli sanottu pystyvän kirjoittamaan kohtaloita uusiksi ja herättämään kuolleista eikä kukaan tiennyt kuinka paljon näistä huhuista oli totta ja kuinka paljon matoranien keksimiä iltasatuja.<br>\n<br>\nKirjan sivulla 666 luki isolla otsikolla ”Kuolleiden Makuta”<br>\n<br>\n<em>Kuolleiden Makuta on mystinen makutaksi itseään kutsuva olento, jonka alkuperästä ja elämästä ei tiedetä paljoa mitään. Tiedetään että hän saattoi kuulua makutoiksi kutsuttuun rotuun, kutsuihan hän itseään makutaksi, vaikka tämä ei olekaan varmaa, koska täysin puolueettomat lähteet puuttuvat. Tämän olennon on sanottu pystyvän kontrolloimaan ja kirjoittamaan Kohtaloita uusiksi, vaikka tästäkään kyvystä ei löydy kauhean suuria todisteita. <br>\n<br>\nKuolleiden Makuta on yksi universumin vanhoista, unohdetuista taruista. <br>\nHänen on kerrottu valinneen erään matoranin Kohtalon ja muodostaneen siitä omanlaisensa. Makutan on sanottu myös koonneen kohtalonsa lopuissa olevista olennoista epäkuolleiden armeijan, jonka on sanottu kylväneen kauhua Eteläisellä mantereella ja muualla eteläisellä universumilla.<br>\nFaktat jotka makutasta tiedetään ovat tällaisia:<br>\n<br>\nHän oli voimakas hahmo, joka keräsi epäkuolleiden armeijan itselleen, joita hän käytti kylvääkseen kauhua ja levittääkseen hänen sanaansa.<br>\nHänen on tiedetty käyttäneen voimiaan kohtalon muokkaamiseen. Syitä ja keinoja tähän ei tunneta. <br>\n<br>\nHän on elänyt, mutta hänen viimeaikaisia tapahtumiaan ei tunneta. Ei tiedetä elääkö hän tai missä päin universumia hän on tällä hetkellä. Jotkut teorisoivat hänen kuolleen, toisten mielestä hän on jättänyt tämän maailman.<br>\n<br>\nSuurin osa lähteistä on sitä mieltä että Kuolleiden makuta kuului Makutojen lajiin ja omaa näin 42 rahkshi voimaa ja varjon elementaalivoimat. Joidenkin mukaan hän on kantanut ainakin henkiinherätyksen naamiota, Trynaa ja muita kuolemaa ja lopullista Kohtaloa huijaavia esineitä ja naamioita.<br>\n<br>\nTiedetään ettei hän ole ollut vuosituhansiin Makutain veljeskunnan palveluksessa ja hän ei ole nähnyt lajitovereitaan vuosikausiin.<br>\n<br>\nNäiden tietojen perusteella voidaan sanoa että Kuolleiden Makutaksi kutsuttu olento on todellinen, myyttien ympäröimä hahmo, jonka todellista historiaa ei tunne moni tämän maailman olento. Todisteiden valossa voidaan sanoa kuitenkin se että hän ei ole vain myytti ja hahmolla on historiallista taustaa takanaan.</em><br>\n<br>\n<br>\nUmbrat katselivat toisiaan kun olivat lukeneet tämän lyhykäisen tiedon tästä Kuolleiden Makutasta, josta KraUmbra oli kertonut Umbran muistossa. <br>\n”Muistatko kuinka veljesi kertoi tuhonneensa tämän ”Kuolleiden makutan”, joka loi sinun Kohtalosi tällaiseksi?” Pakaria kantava matoran kysyi, silmät naulittuna toa-veljeensä.<br>\n”Muistan kyllä, mutta samalla muistan myös jotain joka ei kuulu minun muistoihin. Jotain joka on KraUmbran kokemaa ja perin inhottavaa. Hän puhui totta kertoessaan kohtaamisestaan tämän ”Luojamme” kanssa. KraUmbra kertoi makutan siirtäneen sielunsa kuuteen erilaiseen haarniskanpalaseen ympäriä universumia, jotka veljeni etsi. Vain kaksi jäi jäljelle ja ne minun pitää löytää että saan tietää totuuden tästä koko jutusta, sillä tämä koko juttu hämmentää ja pelottaa minua, jos ymmärrät mitä tarkoitan, veljeni”.<br>\n<br>\n”Tämä meidän arkistokäyntimme ei oikein tuottanut kauheasti tulosta tämän ”Kuolleiden Makutan” etsimisessä, mutta ainakin saimme tietää että KraUmbra ei valehdellut puhuessaan tästä Kohtaloa muokkaavasta makutasta. Meidän pitää vain yrittää etsiä ne kaksi viimeistä haarniskanpalasta, joiden avulla voimme tuoda makutan hengen elävien kirjoihin, kuten hän suunnittelikin, huijata kuolemaa ja lopullista Kohtaloaan. Itse asiassa tämä on aika paradoksaalista sillä jos hän tiesi tulevan kohtaloni, hän tiesi myös että jakaudun ja tulen tuhoamaan hänet… Aaaa. Pääni räjähtää tästä ajattelemisesta. Miten joku edes pystyisi kirjoittamaan toisen Kohtalon…”<br>\n<br>\nUmbrien löytö sai sekavat ajatukset risteilemään molempien päiden sisällä. Oliko kyseessä oikeasti jokin näinkin voimakas hahmo, joka voi vain kirjoittaa kohtaloa uusiksi vai vain jokin KraUmbran vale… Kaksikko päätti koettaa selvittää tämän mysteerin todenperäisyyden ja sen miten kaikki olikaan voinut tapahtua.<br>\n<br>\nKaksikko lähti pölyisestä BioArkistosta ja suuntasi kohti pääaulan portaita, joissa oli yhä kyltti ”VARO PORTAITA!” He menivät viileään ja kosteaan ulkoilmaan ja suuntasivat kulkunsa kohti jylhää ja voimakkaana siintävää Bioklaanin linnoitusta, heidän kotiaan ja turvapaikkaansa, kuten linnoitus oli alun perin tarkoitettukin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1348,"creator":"Tawa","timestamp":"2011-12-23T21:30","content":"fsdfsdffgfgdfg<br>\n<br>\n<strong>lol jonkun tornin ympäristö, joskus</strong><br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="560" height="30" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/f9PlKrWJ-zk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/f9PlKrWJ-zk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMetsän reunan korkea kasvillisuus suojasi Visokkia ja Tawaa, heidän piilotellessaan jo tutuksi tulleen tornin läheisyydessä. Visokki istui yhä kuljettajanpaikalla, Tawan kävellessä hermostuneena pientä kehää. Aurinko oli vasta laskenut, mutta puiden takia heidän ympärillään oli lähes pilko pimeää.<br>\n<br>\n”Venhedis… Fasta vass!”<br>\n<br>\n”Ehkä se olen vain minä, mutta voisin vannoa sinun olevan poissa tolaltasi.” Visokki sanoi, kuulostaen hieman pettyneeltä ystävänsä reaktioon.<br>\n<br>\n”Sinä olet hullu, emme me voi enää mennä tuonne! Tuolla on liikaa vartijoita, he ovat valppaampia tällä kertaa. Säiliö on varmasti jo viety muualle!” Tawa ärähti, elehtien samalla vastahakoisesti.<br>\n<br>\n”Miksi he sitten olisivat tiukentaneet vartiointia? Me olimme täällä vasta. Oletettavasti he ovat yhä shokissa edellisestä iskustamme, eivätkä ole ehtineet reagoimaan muulla tapaa kuin lisäämällä vartiointia. Tämä on meidän mahdollisuutemme”<br>\n<br>\n”Saatat olla oikeassa, mutta meillä ei ole suunnitelmaa” Tawa puuskahti, hän oli jo alkanut hidastamaan vauhtiaan.<br>\n<br>\n”Minulla on” Visokki vastasi. Ennekuin Tawa ehti heittämään vastalauseensa, visorak jatkoi, ”Se paketti on sinulle tärkeä, niinhän?”<br>\n<br>\nTawa epäröi, hän pysähtyi ja katsoi ensin siteiden peittämää kättään, sitten tornia. Hän avasi suunsa nyökäten samalla Visokille.<br>\n<br>\n”Mitä sinulla on mielessäsi?” Tawasta tuntui, kuin hänen äänensä olisi tullut jostakin muualta.<br>\n<br>\n”Suunnitelma on yksinkertainen. Sinä jäät tänne ja minä menen sisään” Visokki vastasi.<br>\n<br>\n”Ethän sinä voi mennä tuonne yksin!” Keltainen Toa kivahti.<br>\n<br>\n”Yksin pääsen sisään helpommin ja huomaamatta, eikä sinusta ole apua tuon kätesi takia. Tällä kertaa en haluaisi joutua taisteluun.”<br>\n<br>\nTawa tuhahti loukkaantuneena, mutta käsitti nopeasti Visokin olevan oikeassa.<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="560" height="30" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/DrooJAjaXU8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/DrooJAjaXU8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n”Hyvä on, mutta jos-” Tawa oli vastaamassa, kunnes häikäisevän kirkas valo havahdutti molemmat, kirkkaus maalasi kaiken oranssinpunaiseksi, korvia vihlovan äänen seuratessa pian perässä. Visokki ja Tawa ehtivät kääntymään vain sekunniksi torniin päin, kun voimakas paineaalto kaatoi molemmat. Hetkessä maa järisi heidän allaan. Paahtavalta tuntuvan kuumuuden takia Visokilla oli vaikeuksia avata silmiään, pienoisen taistelun jälkeen hän sai kuitenkin raotettua silmiään hieman ja huomasi ystävänsä tehneen saman. Järkyttyneinä he katsoivat toisiaan. <br>\n<br>\nValtavan tulipallon lakkaamatonta jyrinää rikkoi vain lasin vaisu helinä. Huutoja kumpikaan ei kyennyt kuulemaan tai niin he ainakin halusivat uskoa, mikä saattoi olla lähempänä totuutta. Kuumuuden hellittäessä kaksikko pyrki haparoiden jaloilleen. Maa tärähteli yhä, mutta huomattavasti heikommin. Torni oli sortunut keskeltä ja tippuvan rojun aiheuttama harmahtava pölymuuri näytti tulevan heitä kohdin. Visokki vannoin näkevänsä palavia hahmoja, jotka epätoivoisesti yrittivät paeta tuhoa, mutta toinen räjähdys, nyt paljon pienempi, keskeytti hänen ajatuksensa.<br>\n<br>\n”Ehkä heillä on vakuutus”, visorak uskaltautui sanomaan tahattomasti ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen. Yhä kytevä tuhka alkoi laskeutua heidän päälleen.<br>\n<br>\nTawa naurahti heikosti, ymmärtämättä itsekään reaktiotaan. Räjähdyksien kirkkaus ja kuumuus oli valuttanut kyyneleet molempien kasvoille, mutta kumpikaan ei katsonut poispäin. Ensimmäisen räjähdyksen jyrinä soi yhä molempien korvissa, kunnes Tawa puhkesi nauramaan hysteerisellä äänellä, jota Visokki ei usko koskaan unohtavansa.<br>\n<br>\nKeltainen Toa valahti polvilleen yhä nauraen, peittäen kasvonsa käsillään. Visokki koetti aluksi kääntyä auttamaan, mutta jokin oli lukinnut hänen katseensa palavaan rakennukseen. Visorak kokosi ajatuksensa.<br>\n<br>\n”Tawa, meidän on lähdettävä”<br>\n<br>\nTawan nauru vaihtui hiljaiseen vaikerrukseen ”Tämähän on unta, eikö olekin? Tätä ei oikeasti tapahtunut? Eihän?”<br>\n<br>\n”Tawa… Lähdetään..” visorak melkein aneli.<br>\n<br>\nTawa hiljeni ja henkäisi syvään, ennekuin siirsi kätensä kasvoiltaan. Yhtäkkinen ilmeettömyys yllätti Visokin. Näytti siltä kuin mitään ei olisi tapahtunut, aivan kuin äskeinen kohtaus olisi ollut pelkkää näyttelemistä. Visokki ei tiennyt oliko se hyvä merkki.<br>\n<br>\n<br>\n”Mennään, minun on päästävä pois täältä” Keltainen Toa totesi välinpitämättömästi, tuijottaen tyhjästi eteensä.<br>\n__________________________________________________________________<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, noin pari kuukautta sitten</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="30" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/9GM0d8BBP5k" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/9GM0d8BBP5k</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<br>\n”Sanoit näyttäväsi mitä?” Visokki kysyi epäluuloisesti Tawalle, hänen seuratessaan ystäväänsä. Vasta noussut aurinko loi koko linnoituksen lähes maalaukselliseksi näyksi. Kesä oli lopuillaan, mutta lämpöä piisasi jo aamusta. Keltaisen Toan yhtäkkinen lennokas käytös ihmetytti visorakia, hän ei ollut nähnyt ystäväänsä yhtä innostuneena vuosiin. Hänellä oli vaikeuksia pysyä nopeasti harppovan Toan perässä.<br>\n<br>\n”Pian näet, Vizzuli” Tawa vastasi hymyn kiiriessä hänen väsyneille kasvoillensa. Juuriadminin raukea olemus ei ollut enää mitään uutta Visokille, hän tiesi ystävänsä valvovan usein setviessään milloin mitäkin velvollisuuksiinsa liittyviä asioita. Seikka huvitti jonkin verran Visokkia, hän muisti vielä ajan jolloin Toaa ei saanut hevillä ylös sängystään, saatikaan tekemään mitään mikä liittyi vähääkään papereiden pyörittelyyn.<br>\n<br>\n<em>Vizzuli? Mikä siihen on nyt mennyt…</em> Visorak aprikoi. Tuota lempinimeä, tai oikeammin yhtäkään niistä, hän ei ollut kuullut aikoihin. Hän ja Tawa eivät olleet edes puhuneet toviin mistään muusta, kuin työasioista.<br>\n<br>\nPian he saapuivat Tawan kukkapenkkien luokse, joissa punaiset petuniat kukoistivat kuudessa rivissä. Aurinko ei ollut vielä ehtinyt kuivaamaan kastetta kukkien lehdiltä.<br>\n<br>\n”Katso, näetkö?” Tawa kysyi innostuneena ja osoitti samalla toista riviä.<br>\n<br>\n”Näen petuniasi, mutta olenhan minä nähnyt nämä aikaisemminkin?” Visokki käänsi kysyvän katseensa Tawaan, pohtien yhä mikä oli aiheuttanut tämän innokkuuden.<br>\n<br>\nTawa naurahti, ”Katso tarkemmin, ystäväiseni”, hän kyykistyi kukkapenkin viereen ja osoitti kahta pientä kasvia, jotka olivat kietoutuneet toistensa varsiin.<br>\n<br>\n”Tuo, jossa on pieniä valkoisia kukkia, on pahaputki ja kuparinpunainen komistus on oleanteri. Ne molemmat ovat myrkyllisiä, joten älä koske niihin.”<br>\n<br>\n”Tämänkö sinä halusit näyttää minulle?” Visokki uteli ihmeissään. Tawa haukotteli makeasti nyökätessään.<br>\n<br>\n”Oletko sinä nukkunut ollenkaan?”<br>\n<br>\n”Toki, toki. Katso nyt noita. Kumpaakaan en ole istuttanut, miten nuo kaksi ovat päätyneet penkkiini? Oleanterin ei pitäisi edes kasvaa täälläpäin. Minun pitäisi siirtää ne toiseen penkkiin, mutta pelkään tuhoavani niiden juuret.”<br>\n<br>\n”Kuinka pitkään sinä olet nukkunut?” Visorak kysyi astetta tiukemmalla sävyllä.<br>\n<br>\nTawa ei näyttänyt välittävän ystävänsä kysymyksistä, ”Pitäisi ihan tarkistaa mitä nuo kaksi tarkoittavat kukkaiskielellä. Haluaisin kasvattaa joskus pellavaa, sillä on kaunis merkitys.” hän selitti tohkeissaan.<br>\n<br>\n”Tuo valkoinen merkitsee tuskin mitään hyvää nimens- Ei”, visorak kokosi ajatuksensa uudelleen manaten ensin hetken niiden katkeamista ” Tawa, miksi toit minut tänne?”<br>\n<br>\n”Ehkä nämä kukat ovat merkki jostakin suuremmasta?” Tawa piti pienen tauon ja huokaisi sitten raskaasti, leveä hymy katosi hänen kasvoiltaan. ”Painajaiseni ovat palanneet…” Keltaisen Toan äänessä kuului katkeruus.<br>\n<br>\n”Painajaiset? Mutta mehän… Ehkä sinä olet vain rasittanut itseäsi liikaa? Kenties painajaisesi johtuvat vain stressistä?”<br>\n<br>\n”Ajattelin aluksi aivan samaa. Painajaiseni alkoivat noin kaksi viikkoa sitten, siitä lähtien ne ovat vainonneet minua joka yö.” Tawa piti jälleen tauon. ”Muistat kai sen säiliön jota jäljitimme vuosia? Kontaktini saaren ulkopuolella onnistui löytämään papereita, jotka käsittelivät säiliön sisältöä. Hän lähetti kirjeen, joka saapui eilen… Säiliö sisälsi juuri sen mitä pelkäsinkin.” Tawa ei jatkanut, vältellen nyt suoraa katsekontaktia Visokin kanssa, joka jotakuinkin ymmärsi mistä oli kysymys.<br>\n<br>\nRauhallisesti alkanut päivä näytti nyt huomattavasti synkemmältä. Kumpikaan ei sanonut hetkeen mitään. Jostain kauempaa kuului askelia, mutta ne kaikkosivat pian. Tawa nousi seisomaan, tampaten enimmät mullat hameeltaan. Visokki huomasi ystävänsä yrittävän pitää ilmeensä mahdollisimman tyynenä.<br>\n<br>\n”Milloin aiot kertoa muille?” Visokki kysyi rikkoen hiljaisuuden.<br>\n<br>\n”En ikinä, jos se olisi minun päätökseni, mutta sitä se ei totisesti ole… Pian kaiketi… Aluksi vain Guardianille ja Ämkoolle, sitten ehkä muillekin. Se olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten…” Tawa hieraisi kyynärvarrellaan silmiään. Visorak odotti kuulevansa pian vetisen inahduksen, mutta Toa piti itsensä kasassa.<br>\n<br>\n”Kuvittelin vain aina että minulla on vielä aikaa. Ehkä jopa vielä yksi oljenkorsi, jolla pystyisin pitkittämään tämän kaiken kohtaamista. Menneisyyden sijaan toivoisin mahdollisuutta. Toivoin, ettei minun tarvitsisi kaivaa muistojani<strong> Hänestä</strong> esille.”<br>\n<br>\n”Mutta eihän elämällä ole merkitystä ilman muistoja. Koska muistamme menneisyyden tapahtumia, tiedämme, keitä olemme, mihin uskomme ja mitä osaamme.” Visokki teki parhaansa, jottei kuulostaisi kolkolta.<br>\n<br>\nTawa hymähti korjatessaan ryhtiään. Kepeä hymy palasi hänen kasvoillensa. Visokki katsahti ympärilleen tarkistaakseen, ettei kukaan ollut kuuntelemassa heidän keskusteluaan. Mikä oli vain pelkästään tiukkaan pinttynyt tapa, keskustelusta kun oli vaikeaa saada selvää, jos kykeni kuulemaan vain toisen osapuolen.<br>\n<br>\n”Tiedätkös… Minä olen oppinut jotain hyvin tärkeää Klaanissa. En vain siitä mitä on tapahtunut, vaan myös kaikesta täällä kokemastani. Tämä on perhe, jota pitää kasassa voimakas yhtenäisyys. Niin suuri voima on sitova, siitä ei voi päästä irti… Eikä sitä edes halua. Minun olisi pitänyt tehdä tämä jo aikoja sitten…”<br>\n<br>\nVisokki hätääntyi ”O-Oletko sinä lähdössä? Eikö se ole jo ylireagointia? Emmehän me vielä tiedä muiden mielipidettä asiasta tai-” <br>\n<br>\nTawa keskeytti visorakin.”Mitä sinä oikein horiset? En minä ole minnekään menossa, tämähän on minun kotini” Tawa kysyi hämmentyneenä, ”Me perustimme tämän paikan samasta syystä, muistatko?” Visokki käänsi nolostuneena katseensa muualle, Tawa naurahti tämän käytökselle.<br>\n<br>\n”Kerrot kun olet valmis, mitä toivon sinun olevan pian. Me emme voi ajatella itseämme samoin, kuten teimme vuosia sitten. Meillä ei ole varaa siihen enää.”<br>\n<br>\n”Olet oikeassa, enkä minä halua saattaa muita vaaraan.”Tawa vaikutti taas hitusen apeammalta. ”He luottavat minuun ja minä olen salaillut asioita, mikä ei ole reilua heitä kohtaan. Otan asian puheeksi heti, kunhan olemme saaneet asioita hieman vakaammaksi”<br>\n<br>\n”Kunhan et tee sitä ilman minua, haluaisin olla tukenasi”<br>\n<br>\n”Arvostaisin sitä… En ole ehkä koskaan sanonut tätä ääneen, mutta tapaamisemme on ollut yksi elämäni tärkeimmistä hetkistä, Visokki. Olen kiitollinen ystävyydestämme.”<br>\n<br>\nVisokki potkaisi Tawaa leikkisästi, ”Lopeta tai minä alan kohta vetistelemään! Sitä paitsi sinä olet yhä velkaa minulle siitä vuosien takaisesta pokeripelistä. Älä siis luulekaan, että päästän sinua vielä silmistäni! Kuulin, että kahvilaan on tilattu lisää lempiteetäsi, menemmekö?”<br>\n<br>\nTawa hymyili myöntävästi.<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Olin ilkeä ja käytin Vizua hänen tietämättään (mitäs hankit elämän!) Word tuhosi tämän tekstin useaan otteeseen ja siksipä tämä on melko lyhyt. Pahoittelen. Kiitän Joyta ja Nenya potkimisesta. </dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1349,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-12-27T12:37","content":"<strong>Tulikärpänen, Veljeskunnan saaren yläpuolella</strong><br>\n<br>\n003 kiristeli hampaitaan punaisen kaulaliinansa alla. Tämä hyökkäys, jonka oli pitänyt olla kuin tiejyrän alle joutuva pala kakkua, oli osoittautunut paljon odotettua hankalammaksi.<br>\n<br>\n\"Pahuksen ötökät\", tämä mutisi. Tulikärpäsen perämies ei tiennyt, viittasiko komentaja tällä nazorak-joukkoihin vai heidän vihollisiinsa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1350,"creator":"Bloszar","timestamp":"2011-12-27T12:56","content":"<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nBloszar oli päättänyt mennä vähän etäämmäksi toisista. Hän oli löytänyt pienehkön hytin, jossa oli kaikenlaisia osia. Bloz piti siitä. Mieleen tuli Verstas, mutta täällä enimmäkseen säilytettiin tavaroita.<br>\n<br>\nTulen Toa otti Zamor-plasmakanuunansa esiin ja huomasi sen olevan rikkoutunut. Nyt hänlelä oli aikaa korjata se tai käyttää sen osia ja rakentaa uusi ase. Kivinuijakaan ei ollut parhaimmassa kunnossa. Bloz oli käyttänyt sitä vuoden, mutta ei vieläkään tajunnut, mistä sen voima tuli. Jotkut uskoivat Kiven Toan laittaneen isihen voimansa. Mutta siinä ei ollut Toa-kiveä tai mitään. Joten miten se oli tehty?<br>\n<br>\nBloszar toivoi, ettei häntä tultaisi häiritsemään. Vaikka sitä ei päällepäin näkyisi, Bloz ei halunnut olla taistelija. Vaikka hän oli tappanut kaksi torakkaa ja onnistunut taisteluissa Rautasiivellä ja Nazorakien ilmahyökkäyksestä Klaanissa, hän ei halunnut olla taistelija.<br>\n<br>\nTulen Toa mielummin paranteli tai rakeneli joitain aseita tai linnoituksia. Hän mielummin suunnitteli kaikenlaista. <br>\n<br>\nKotisaarellaan, Bloszar ei koskaan osallistunut taisteluihin. Hän aina teki aseet. Mutta menetettyään kotisaarensa, hänen oli pakko opetella. Sitten Toa Gulz -tiimi syntyi ja hänestä tuli tiimin johtaja. Miksi hänestä?<br>\n<br>\nToa-tiimin jäsenten kuoltua, Toa opetteli taistelemaan, pakosta, että selviytyisi.<br>\n<br>\nRautasiiven tapahtumien jälkeen, hän oli nyt vihdoin onnellinen. Hän sai kaikessa rauhassa rakennella kaikenlaisia asioita. Ja hän toivoi, että häntä tultaisi häiritsemään.<br>\n<br>\nHän vielä pelastaisi Tronien, mutta nyt ei ollut sen aika. Nyt hän ei voinut pelastaa häntä. Mutta nyt, Toa voisi rakentaa vempaimia, joilla pystyisi siihen.<br>\n<br>\n[spoil]Tämä oli aluksi toisenlainen viesti, mutta sitten paikalle saapui Sensei Joy, ja pyysi muokkaamaan sitä erilaiseksi.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1351,"creator":"Tronie","timestamp":"2011-12-27T13:25","content":"<strong>Die Tärtä</strong><br>\n<br>\nAngorangerit istuivat neuvottelupöydässä Tärtäläisten johtoa vastapäätä. Pöytä oli kannettu ruumasta kannelle, jossa kylmä tuuli ujelsi. Anonymmeli ei näyttänyt yhtä hermostuneelta kuin Un-Tak, jonka silmissä vilisivät kauhukuvat edellisen perämiehen kohtalosta. Myös Grijboot sekä Laagras olivat vaivautuneet tulemaan esille samaan aikaan.<br>\n<br>\nVaatimukset olivat kovat. Tärtäläisten tulisi luovuttaa panttivangit, puolet miehistöstä ja taistella Bio-Klaanin rinnalla tulevissa taisteluissa. Onu-Turaga puri hammasta. Hän ei haluaisi suostua ehtoihin, mutta laiva oli hänelle tärkeämpi kuin miehistö. Hän oli nähnyt Angojen tuhovoiman, hän ei haluaisi uudestaan.<br>\n<br>\nPöytää ympäröi sankka joukkio Matoraneja, jotka jännittyneinä odottivat tietoa siitä, mitä tulisi tapahtumaan. Useat olivat ajatelleet vetäistä pistoolin ja ampua jonkun kirjavasta joukosta. He eivät kuitenkaan.<br>\n<br>\nLopulta Kapteeni huokaisi syvään. Hän katsoi Angorangereita hetken ja teki hitaan, mutta selvän nyökkäyksen ja hypähti ylös tönäisten tuolinsa kumoon.<br>\n\"Jokainen riviin!\" Hän huusi käskevästi ja teki teatraalisen osoituksen miehistöänsä kohti. Anonymmeli katseli, kuinka järkyttyneiltä näyttävät Matoranit asettuivat tasaiseen riviin. Hän mulkaisi kohti Un-Takia, joka tärisi.<br>\n\"Perämies, sinä myös.\"<br>\nLe-Matoranin sydän jätti useamman lyönnin välistä. Hän nousi hitaasti tuoliltaan ja haparoi kohti riviä.<br>\n\"Un-Tak, kuinka monta jäsentä osallistui kapinaan?\" huudahti Anonymmeli hänelle samalla. Tästä Le-Matoran säikähti niin, että kompastui. Hän kuitenkin nousi nopeasti ylös.<br>\n\"Neljännes miehistöstä, Kapteeni\" hän vastasi.<br>\n\"Siispä pyydä joka neljäs astumaan eteen.\"<br>\n\"K- käs-kystä...\"<br>\n<br>\nNäin monet toisilleen tutut joutuivat erkanemaan. Auttamaan sodassa kansaa, jota vastaan olivat itsekin taistelleen. Väkeä alettiin sulloa pelastusveneisiin tunteitta. Vaikka monet olisivat muutenkin halunneet erota Tärtäläisistä, eivät he olisi halunneet erota ystävistään.<br>\n<br>\nJäljelle jääneet piraatit katselivat autiolta vaikuttava laivaa, missä ennen kuului lasien kilinä ja nauru. Ei enää.<br>\n<br>\nVihreä Angorangeri oli viimeisenä Die Tärtällä. Hän tepasteli kohti maßentuneen näköistä Kapteenia, joka keskusteli Grijbootin kanssa. Vihreä yskäisi saadakseen huomiota.<br>\n\"Me haluaisimme myös puolet Toista mukaan.\" Hän sanoi.<br>\nOnu-Turaga oli pysyi hetken hiljaa, kunnes sanoi: \"Vankiselleillä pitäisi olla yksi Jään Toa ja...\"Anonymmeli otti ohitsensa kirmaavaa kirveen kanssa heiluvasta Kasvillisuuden Matoranista kiinni ja käski: \"Sinä tunnet Aloemin. Jos hän ei avaa ovea, murra se, tai muuten sinä joudut hänen sijastaan varmaan kuolemaan noiden sodassa!\"<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nPitkä, musta ankeriasmainen Rahi, Negatronie havahtui loiskeeseen pinnalla. Taas veneitä, joiden pahaa aavistamattomat matkustajat voisi hyödyntää energiana. Se alkoi uida nopeasti kohti veneitä.<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\"><strong>Des Essess, joka on Essessers:eiden käytössä :3</strong><br>\n<br>\n<br>\nBrittinimet huomasittekin jo ylempänä käytössä.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1352,"creator":"BD","timestamp":"2011-12-27T19:33","content":"<strong>Xian salainen laboratorio maan alla</strong><br>\n<br>\nJoukko nynrah-haamuja hääräsi kapselin äärellä, laskeskellen, tehden muistiinpanoja samaan aikaan kun jotkut toiset taas säätivät jotain ihan omaansa. Matoran joukko oli häärännyt jonkun tärkeän asian kimpussa, ehkä jo useamman vuoden.<br>\n<br>\nKalenteriin merkitty päivämäärä näytti oli tänään. He olivat siis tekemässä jonkinlaista historiaa. Matoran käveli laboratorion kolisevilla lattioilla ja katsoi mittaria, joka oli lähes täysi.<br>\n\"Siirtäkää\", hän sanoi ja hänen käskystään toinen haamu käänsi vipua ja kapseli liikkui kohti aukkoa, jonka toisella puolella oli teräksellä päällystetty huone. Kun kapseli oli ovessa kiinni, haamu joukkio painoi naamansa lasiin josta näki huoneeseen.<br>\n<br>\nPimeys. Ei mitään. Ei yhtään mitään. Ei edes ajatusta. Ei edes kuolemaa. Kunnes sitten tyhjyydestä ilmestyi numeroita, kaavoja. Ääniä, kirjaimia. Ja lopulta ne muodostivat kuvan. Kapselin ovi aukesi ja valkoinen olento rojahti sieltä ulos. haamut näyttivät huolestuneilta. Sitten valkoinen olento käänsi hiljaa päätään, katsoi ympäristöään ja sitten tunnusteli käsillään kylmää teräslattiaa. Olento yritti nousta pystyyn. Se onnistui siinä yllättävän nopeasti, mutta kaatui samantien. Lasin takana kuului epämääräistä mölinää jota olento ei paksun lasin takia kuullut kunnolla. Olento painoi käsillään tukevasti maata ja työnsi itsensä ylös. Sitten se seisoi hetken paikallaan. Ja sitten sen sisällä tuntui epämukava räsähdys ja se tuli ulos äänenä: \"Hyvää päivää\", se oli hieman konemainen, hieman pakotettu, hento naisääni. se käänsi katseensa kohti lasia, katsoi sitten huonetta ja näki sen seinässä napin. käveli varovaisesti sitä kohti ja painoi sitä. Seinä aukesi ja sen takaa paljastui-\"Typerä esterata\", oli olennon ensimmäinen oma ajatus. <br>\nSe hyppäsi muutaman tasanteen päälle ja näki sitten toisen napin, painoi sitä ja ovi aukesi käytävään. se johti huoneeseen joka oli ollut lasin toisella puolella, haamujen luo. Haamuista selkeästi vanhin tuli kohti robottia, kätteli sitä. ja robotti kätteli häntä takaisin. Sitten haamu kysyi. \"Kultaseni, rakastatko minua?\". Robotti pimahti hiljaiseksi.<br>\n<br>\n\"Hei, pomo, tuli nälkä menen hakemaan syötävää\", yksi haamu sanoi ja katosi ylös vieviin rappusiin. Robotin kanssa tuttavuutta tehnyt jatkoi:\"Et... muista minua... mutta sehän tarkoittaa, että epäonnistuimme... voih... Ilmeisesti tunteita ei voi siirtää. Mutta muistatko sinä edes kuka olen?\", Robotti sanoi melkein heti kysymyksen tultua matoranin nimen: \"Delak\" \"Jos sinä muistat vain sinulle annetut tiedot ja et silti muista rakastavasi minua niin... Kytkekää se takaisin. Robotti laitettiin takaisin kapsellin ja sen ovi suljettiin. <br>\n<br>\nRappusista mistä nynrah haamu oli mennyt alkoi kuulua kamalaa rytinää. Ja Vortixx astui laboratorioon. \"Te teette, täällä tutkimuksia ilman mitään oikeuksia. Minkä hirvityksenkin olette luoneet. Joudutte vuorelle joka iikka\", jylhä naisääni sanoi Vortixin suusta. Nynrah riensi rappusista alas vortixin vierelle ja kysyi: \"Palkkani?\", liskonainen pudotti matoranin kouraan pari säkkiä. \"Onneksi, ette ole saaneet sitä vielä käyntiin, se on siis mahdollista pysäyttää vielä\". Delak oli mennyt kapselin eteen ja oli käynnistämisillään koneita, kun Vortixx laukaisi zamoraseellaan kapselin virransyötön pimeäksi.<br>\n<br>\n\"Sinä, julma, sydämetön-\", Delak haukkoi henkeään hän oli saanut zamorin vatsaansa ja kaatui maahan ja kuoli lähes heti. Vortixx tuhosi laitteoistot ja kapselin suljin räsähti auki jolloin robotin ruho kaatui Delakin ruumiin päälle. \"Ja nyt suljen tämän paikan\", Vortixx sanoi ja oltuaan huonessta ulkona räsähdytti akton rappusten tukkeeksi. Oli hetken hiljaista kuin haudassa, sitten robotin silmät avautuivat.<br>\n<br>\n<strong>Xian \"salainen\" laboratorio maan alla</strong><br>\n<br>\nRobotti nousi pystyyn ja alkoi tutkia hajotettua paikkaa, se tiesi, että sen näköisenä mitä se nyt oli se tapettaisiin altaikayksikön. <br>\nNaulakosta löytyi pitkiä mustia haamujen takkeja jotka se askarteli itselleen mustaksi kaavuksi ja piilotti näin konemaisuutensa. Sitten se löysi tiensä laboratorion komeroon, josta sen onnistui kaivaa esille zamor pistooli ja sen ammuksia. <br>\nRobotti rikkoi kapselista pohjan irti ja meni tutkimaan takaisin teräksellä päällystettyä huoneistoa, sen onnistui huomata salaluukku, nyt kun hän oli järjissään ja sähkölukitus oli hajalla hän saattoi mennä tunneliin jossa oli tikkaat ylöspäin. Robotti kiipesi tikkaita samalla miettien ja kasaten ajatuksia... ja tunteita. Kun hän saavutti katon hän tajusi olevansa tornin katolla joka oli enemmän kuin kymmnen metriä korkealla Xian maaperästä, omasta kestävyydestään hän ei ollut tietoinen, mutta suihkumoottorit jotka hänen jalkoihinsa oli asennettu mahdollistivat leijumisen turvallisesti maahan.<br>\nVortixxit ja haamut katsoivat vähän kummastuneina mustaan pukeutunutta olentoa, mutta toisaalta, olivathan he oudompiakin hiippareita nähneet ja kuulleet... muunmuassa muutaman klaanilaisen takia. <br>\nSe tieto mitä hänen päähnsä oli syötetty kertoi sen, että Xia oli inhottava paikka ja parempiakin taatusti olisi. Robotti kääntyi katsahtamaan kohti paikallista kuppilaa. Kunnes huomasi sieltä lentävät kolme haamua.<br>\n\"Ja takaisin ei ole tulemista!\", kuului ovelta Vortixxin suusta jä tämä paiskasi ovenn kiinni. Robotti katseli hetken kolmea maassa rämpivää kaverusta ja päätti mennä tekemään tuttavuutta... \"Hei... te.\", se sanoi. Yksisilmäinen, yksi jalkainen ja kädetön haamu katsoivat ääneen suuntaan, ja hämmästyivät nähdessään mustaankaapuun pukeutuneen toan korkuisen olennon ja sanoivat yhteen ääneen: \"Ja sinun äänesikö reistailee?\", kolmikko sanoi ilkikurisesti. Robotti vastasi ehkä valheellisesti, mutta parhaiten näkemäkseen hän vastasi: \"kyllä, ikäviä tapahtui ja menetin puhekykyni\". Kolmikon ainut kauneutta edes jollakin lailla edustava kädetön matoran huuteli kumppaneilleen: \"Meidän pitää nyt mennä täältä, ennen kuin tuo kuppilan omistaja vie meiltä hengen\", kaksi kuvottavan likaista matorania nyökkäilivät kolmannelle. \"Me häivymme täältä nyt, jätin sinne mäelle lentoaluksen jolla pääsemme pois täältä kohti parempaa elämää. Kohti tätä!\", Matoran kaivoi taskustaan nuhjuisen paperilapun. Siinä oli pieni ilmoitus Bio-Klaanista. \"Täällä kuulemani mukaan hyväksytään kaiken maailman kummajaiset ja annetaan proteesit hätää kärsiville-\", toinen matoran keskeytti: \"Niinköhän vaan!\"<br>\n\"Saa sitä ainakin yrittää.\" Robotti katseli tuohtuneita matoraneja ja kysäisi: \"Kuulkaas... minä olen aika haka tekniikan saralla ja te taas näytätte siltä kuin, ette osaisi säilykepurkkia avata...\"<br>\n\"...osuit arkaan paikkaan. Me murhasimme yhden typeryksen saadaksemme tuon käsiimme\"<br>\n\"Oliko tuota hyvä kertoa, nyt se on ainakin pakko melkein ottaa se mukaan tai se ilmoittaa vielä isoon ääneen ja päädymme vuorelle\"<br>\n\"Okei, tule nyt sitten... kumma hiippari\"<br>\nNeljän olennon sekalainen seurue saapui kohti alusta joka näytti siltä kuin se olisi kärsinyt vielä sodan jälkeenkin.<br>\n\"Varastitteko tuon museosta?\", robotti kysyi. \"Emme, tuolta. No emme viitsi nyt kertoa, ettei kukaan kuule\".<br>\nLentohärveli lähti matkaan kohti merta, kohti klaania. Robotti piti lupauksensa ja yritti pitää alusta lentokelpoisena vaikka joutuikin tuhoamaan kuskilta penkin saadakseen tarvikkeita. \"Maata ohoi!\", yksi haamuista huudahti. \"Pönttö, tuo on vain saari, jos voisin niin tönäisisin sinua!\", kädetön matoran murahti. Ja hänen vieressään oleva naismatoran sanoi: \"MIehet, niin omalaatuisia, vai mitä?\", robotti vastasi vaivautuneesti. \"Niin... no. Jotkut..\" ja jatkoi aluksen koneiston tutkimista.<br>\nLennettin yö jos toinenkin.<br>\nSaaria meni, muutama nauru ohikiitävistä aluksista pääsi ja sitten taas yksi päivä.<br>\nSitten polttoaine näytti loppuvan. Kuski katsoi mittaria ja huudahti: \"Voi Karzahni! Enään yksi päivä olisi ollut jäljellä ja sitten olisimme olleet perillä. Nyt me sitten kohta lillumme tuolla kalojen joukossa. \"Tämähän toimii sähköllä?\", robotti kysäisi. \"Polttoaineella joka sitten muuttuu sähköiseksi enrgiaksi joka pitää tämän liikkeessä\", Matoran tuhahti.<br>\n\"Minulla on vähän lisävirtaa\", robotti sanoi ja työnsi kätensä koneistoon, aluksen energiamittari täyttyi ainakin tarpeeksi. \"...jaa sähkön toa vai?\".<br>\n\"Jep.\"<br>\nMuseorakkineen matkustajat saattoivat huokaista helpotuksesta ja juoda itsensä kännisiksi.<br>\n\"Humalassa ajaminen, ei sitten koskaan ole järkevä idea..\"<br>\n\"Alus lähti ampaisemaan maata kohti ja se tärisi voimakkaasti. \"Saamarin tunari, minä tulen ohjaamaan!\", robotti huusi ja työnsi humaltuneen haamun aluksen takaosaan. ja tämän pää kolahti äänekkäästi seinään.<br>\n\"Miehet, hik. Niin tuollaisia tunreita...\", sitten yksikätinen matoran sammui viereiselle penkille. Sitten klaanin saari häämötti jo, siinä oli jotain lumoavaa, robotti ei tiennyt miksi. Sitten energiamittari iski tyhjää ja koko rakkine sammuneine matoraneieen ja robotti kuskinaan syöskyivät kohti maata.<br>\n<em>'Sinä, et voi tehdä tätä minulle, sinun täytyy löytää parannuskeino, koskaan ei ole liian myöhäistä!', matoran huusi sängyssä vakavan sairauden lamauttamana, 'kulta, on keino. Teknologia, se herättää sinut henkiin. Vaikka siinä menisi ikuisuus teen sen', sanoi toisen matoranin ääni. 'Mutta ei se ole minä. Ei se ole minä. Sinä et tajua mitä olet tekemässä!', sitten matoran lähestyi häntä jonkun laitteen kanssa ja kaikki pimeni.</em><br>\nRäsähdys puuhun oli tappanut jokaisen matkustajan, paitsi robotin, alus oli tuusanuuskana, mutta ei robottikaan ihan vahingoitta ollut kärsinyt, ainakin hänen kaapuunsa oli roiskunut humaltuneiden matoranien verta. ja hänen raajansa olivat kärsineet. Karttaa ei ollut. Mutta se, että takana siinsi meri auttoi kertomaan sen, että eteenpäin olisi mentävä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1353,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2011-12-28T22:53","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Hyvät naiset ja herrat, Tilkkutäkki Mark kaksi on todellisuutta. Allekirjoittaneen lisäksi tämän vääntämisessä on ollut mukana Summerganon, joka kirjoitti tähän parikin pätkää ja ennen kaikkia taustoitti hommaa todella hyvin, joten iso iso kiitos sinne. Lisäksi menossa mukana Manfred, joka käytännössä suunnitteli ja puoliksi toteutti yhden ison pätkän tästä.</dd></dl>\n<br>\n<strong>BKS Hildemar, hytit</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/ZZtr4uhgUHQ" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/ZZtr4uhgUHQ</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKahden hahmon välillä vallitsevaa hiljaisuutta rikkoi ainoastaan pienoinen metallinen kalahtelu, joka syntyi punaisen Metsästäjän näperrellessä kädestään irroitettua panssarinpalasta. Märkä paperikasa vieressään Killjoy tarkisti ja kuivasi haarniskaansa pala palalta, suurikokoisen jään Toan seuratessa tilannetta hytin toiselta laidalta.<br>\n<br>\nSummerganon ei ollut sanonut sanaakaan sinä aikana, kun oli tilassa istunut. Killjoykin oli luonut ainoastaan nopean katseen toveriinsa, tämän astuessa hyttiin. Katsekontaktia luomatta kaksikko istui hiljaa. Auringon säteet kajastivat vielä aivan veden rajassa sijaitsevista pyöreistä ikkunoista sisään. Kääntäen katseensa ulkona kajastavasta kaneudesta, Ganon näki, kuinka Killjoy asetteli tarkistetun rannepanssarinsa huolellisesti pöydälle.<br>\n<br>\nJoy kävi seuraavan osan kimppuun, irroittaen nyt palasta vasemmasta kyljestään. Kypärän sisällä Metsästäjän kasvot vääntyivät irvistykseen veden valuessa hiiltyneen lihaksen ja kovan panssarin välistä.<br>\n<br>\nGanon huokasi tietäen, ettei voisi istua huoneessa ikuisesti. Lattialle valuva vesi väänsi hänen ajatuksensa väkisin Rautasiiven tapahtumiin, Toan katseen ollessa kuitenkin edelleen keskittynyt katoavaan aurinkoon.<br>\n<br>\n”Sinä tiedät, ettei minulla ollut vaihtoehtoja.”<br>\n<br>\nPieni metallin kalahtelu loppui kuin seinään ja nyt huoneeseen laskeutui täydellinen hiljaisuus. Summer kääntyi hitaasti, luoden katsetta pysähtyneeseen Metsästäjään. Työskentelevät kädet olivat täysin paikallaan Metsästäjän kypärän tuijottaessa niitä alaviistoon. Tuo kypärä nousi hitaasti, katsomaan hiljaista toveriaan. Kaksikko tuijotti toisiaan hetken. Metsästäjän ilmeettömän kypärän edessä harva oli pitänyt arvokkuutensa. Summerganon kuitenkin kohtasi katseen vakavana ja järkkymättä. Pitäen päänsä aseman, Killjoy laski hitaasti toisessa kädessään olleen märän kuivauspaperin ja pudotti haarniskanpalasen pehmeälle patjalle. Metsästäjä hengitti nyt ulos edellistä raskaammin ja Ganon huomasi tämän, kallistaen hieman päätään.<br>\n<br>\nKaksikon katsekontakti rikkoutui ja Killjoy käänsi päänsä alas, palaten takaisin kuivauspuuhiin. Summer oli luovuttamassa. Hän mietti jo minne poistuisi. Viesti oli selvä, Metsästäjä ei halunnut puhua nyt.<br>\n<br>\n”Kyllä sinulla oli.”<br>\n<br>\nTällä kertaa Ganonin katse kääntyi hyvin ripeästi. Metsästäjän hiljaisesta äänestä puuttui sen tavanomainen mekaaninen sävy. Vuosien aikana Suga oli oppinut sen äänen olevan pelkkä pelote. Tätä pelotetta Killjoy kuitenkin käytti aina, tilanteesta huolimatta. Nyt se sävy oli poissa, eikä Summerganon täysin ymmärtänyt miksi.<br>\n<br>\n”No niin, minun ei olisi pitänyt jäädyttää sinua, minä tiedän, mutta... sinä et olisi lähtenyt sieltä muuten.”<br>\n<br>\n”Se ei ollut pointtini Ganon. Sinun ei olisi edes pitänyt yrittää estää. Olisin voinut jäädä sinne ja pelastaa heidät.”<br>\n<br>\nJään Toa huokaisi, hieroen kädellä otsaansa. ”Killjoy, sinä olisit kuollut sinne, pahimmillaan olisit tapattanut pari meistä mukanasi. Minä halusin säästää arvokkaita henkiä ja sen toteuttamiseen se mitä tein oli ainoa keino.”<br>\n<br>\nKilljoy työnsi työtarvikkeensa nyt edellistä isommalla metelillä sivuun. Kädet vapaana Killjoy asetti kyynärpäänsä nojaamaan polviinsa ja loi nyt jälleen kontaktin Summeriin, ensimmäistä kertaa kunnollisen keskustelun aikana.<br>\n<br>\n”Hänen ei pitänyt joutua tällaiseen tilanteeseen. Yksi matka. Yksi pieni matka, jossa hän olisi saanut nähdä sotilaiden työtä... Hän ei edes taistele. Hän pelkää kuollakseen, pelkää varmasti juuri nyt... Jos olisin tiennyt, en olisi pyytänyt häntä mukaan.”<br>\n<br>\nSummerganon hymähti hiljaa, tietäen Killjoyn puhuvan Rukista. Tämä oli yksi niitä hetkiä, jolloin Summer toivoi näkevänsä Joyn kasvot. Hän ei koskaan tiennyt, miten vakavasti Metsästäjä asiat otti.<br>\n<br>\n”Oletteko te tunteneet kauankin?”<br>\n<br>\nToan ymmärtäväisyyteen pyrkivä äänensävy huvitti Metsästäjää ja pienen hymähdyksen jälkeen Killjoy havahtui taas jatkamaan. ”Vain viikkoja. Hän auttoi minua paranemaan. Halusi päästä väleihin. Halusi saada selvää millaista sotilaan elämä on. Halusi auttaa... ja nyt hän on tuolla jossain vihollisen kidutettavana.”<br>\n<br>\n”Killjoy, hän säilyy hengissä, se on tärkeintä. Me menemme hakemaan hänet, niin kuin menemme hakemaan kaikki muutkin, heti kunhan olemme saaneet sirun.”<br>\n<br>\nMetsästäjä pudisteli päätään. Olento haarinskan sisällä ei ymmärtänyt toverinsa ajattelutapaa. Liian ajattelun myötä tuhannet ajatukset tulvivat punaisen hahmon mieleen, aiheuttaen jälleen uuden kaaoksen. <br>\n<br>\n”Sota ei toimi noin. Siinä ei ole järkeä, se ei mene niin kuin oletamme. Vihollinen on valmis tekemään mitä vain. Meillä ei ole syytä olettaa, että kukaan sillä tuomion paatilla tulee pysymään hengissä, ei kukaan.”<br>\n<br>\n”Killjoy, meillä on heidän joukkojaan. Tässä kaksikossa on jotain merkillistä, sillä he ovat avain siihen, miksi pääsimme Siiveltä pois. Niin kauan kun meillä on heidät, voimme käydä kauppaa. Sota tai ei, panokset ovat tasan.”<br>\n<br>\nKilljoy huokaisi syvään, naputtaen kypäräänsä hermostuneena: ”Taistelitko sinä?”<br>\n<br>\n”Hm?”<br>\n<br>\n”Taistelitko sinä sodassa?”<br>\n<br>\nSuga tuijotti Killjoyta hetken ilmeettömästi. Hitaasti hän painoi päänsä ja uppoutui hetkeksi muistoihinsa.<br>\n<br>\n<em>Metru Nui. Tulta, huutoja, kuolemaa. Kaupungin jylhät rakennukset näkyivät siluetteina tuli- ja savuverhon takana. Summerganon seisoi neljän muun toan kanssa. He toimivat iskuryhmänä... Sissijoukkona, jonka tarkoitukena oli tuottaa viholliselle suuria tappioita yllättäen. Jälleen he olivat tehneet onnistuneen iskun, josta todisteena olivat parhaillaan maassa makaavat, sodan tulissa kärventyvät metsästäjien ruhot.<br>\n<br>\nYksi Sugan tiimistä oli saanut surmansa hyökkäyksessä. Tuo urheasti taistellut toa makasi nyt maassa, tuijottaen ruhjotuilla kasvoillaan Sugaa. \"Sodassa on paljon pantava alttiiksi... Kaikki vaatii uhrausta.\" Oli tuo toa sanonut viimeisinä sanoinaan. Suga tunsi syyllisyyttä, mutta käänsi lopulta selkänsä. Uusi taistelu odotti. Yhä uusia henkiä riistettäisiin ja Suga saisi nähdä yhä uusia väkivallan vääristämiä kasvoja, ruhjottuja ruumiita ja kuulla yhä uusia tuskanhuutoja niin omilta, kuin vihollisilta. Hitaasti viisikko kääntyi kohti Colosseumia, marssien liekkimeren läpi. Toverinsa ruumista ei viisikko voinut enää sodan tulista pelastaa.</em><br>\n<br>\nUlkoa kuului merilinnun rääkäisy, joka havahdutti Sugan. Hän huomasi tuijottavansa hytin lattiaa ilmeettömänä. Hän nosti katseensa takaisin Killjoyhyn. \"Niin, sota. Otin siihen osaa vapaaehtoisesti saapuessani sodan aikaan Metru Nuille. Koin tärkeäksi olla mukana kukistamassa metsästäjiä. Muistan taisteluista loputonta tuskaa ja tovereiden kuolemia.\"<br>\n<br>\nSugan mieleen piirtyi kuva toien runnelluista ruumiista ja murskatuista kasvoista. Noiden muistojen piinavuus kuitenkin tuntui lieventyvän hänen puhuessaan Killjoylle, joka alkoi Sugan jatkaa keskeytyksettä: \"Muistan myös, miten meidän urheutemme oli lopulta kuin kallio, joka otti metsästäjien aallon vastaan horjumatta. Tuo sota kasvatti minua. Sen jälkeen olen pyrkinyt palvelemaan parhaani mukaan rauhaa ja niitä, jotka katson tovereikseni loppuun asti. Toivon ja uskon, että myös Klaanin käymä sota kaikesta huolimatta palvelee sitä yhteistä hyvää, jonka puolesta taistelimme Metru Nuillakin.\"<br>\n<br>\nKilljoy antoi hetken hiljaisuuden Summerin kertomuksen jälkeen. Toa oli jäänyt tuijottamaan pöydällä lojuvia Killjoyn osia ja niiden vieressä lojuvia kuivauspyyhkeitä.<br>\n<br>\n”Joten sinä ymmärrät, aivan kuten minäkin. Selviytyminen on aina kiinni ohuimmasta langasta. Se lanka voi katketa aivan milloin tahansa ja juuri nyt me annoimme hyvin monen langan päästä ratkeamispisteeseen. He eivät palaa siltä laivalta.”<br>\n<br>\nSummerganon huokaisi osittain ymmärtäväisesti. ”Minä ymmärrän mitä sinä tark-”<br>\n<br>\n”Sinä et ymmärrä mitä minä tarkoitan!”<br>\n<br>\nKilljoyn yllättävä kova äänenkäyttö hätkäytti Summerin takaisin maan pinnalle. Toa huomasi, että Metsästäjän kädet olivat puristuneet nyrkkiin. ”Ja vaikka sinä ymmärtäisit, miksi et voinut ymmärtää jo siellä laivalla? Miksi sinun piti viedä minut pois sieltä. Minä en olisi epäonnistunut, olisin saanut kaikki ulos!”<br>\n<br>\n”Se laiva on liikkuva täydellinen tukikohta. Sadoittain vihollisia. Minä tiedät, että sinä olet kykenevä, mutta siellä jopa sinä olisit epäonnistunut. Kaikki epäonnistuvat joskus.”<br>\n<br>\n”MINULLA EI OLE VARAA EPÄONNISTUA!” Summer säpsähti Killjoyn karjuessa ilmeettömän kypäränsä takaa. Metsästäjä oli noussut seisomaan ja tämä tuijotti nyt tuolilla istuvaa Toaa kylmästi. Ganon ei sanonut mitään, vaan tuijotti rauhallisesti takaisin, pitäen oman tyynen linjansa.<br>\n<br>\nKilljoy kihisi Summerin asennoitumisesta. Hän ei kyennyt kestämään niin tyyntä lähestymistapaa tällaisessa tilanteessa. Yhdellä raa'alla vetäisyllä Killjoy heitti kypäränsä maahan, paljastaen palaneet kasvonsa. Punaisena hohtavat keinotekoisesti korjatut silmät, sulaneet muodot ja sirpaleisena törröttävä kallo ei ollut uusi näky Summerille, mutta sen luoma syyllisyydentunne nousi joka kerta. Tällä kertaa Ganonin katse harhaili hieman. Killjoy tuli aivan Toan vierelle ja painoi päänsä aivan istuvan Summerin tasolle.<br>\n<br>\n”Katso minua... … KATSO MINUA! Näytänkö minä siltä, ETTÄ MINULLA OLISI VARAA EPÄONNISTUA? Tämän Klaani minulle teki. TE TEITTE TÄMÄN MINULLE! Näyttäkää että te kykenette tekemään sen muillekin. NÄYTTÄKÄÄ ETTÄ ETTE OLE NOIN NAIIVEJA!”<br>\n<br>\nSummer vangitsi katseensa Killjoyyn ja he tuojottivat toisiaan hetken. Raskaasti hengittävä Metsästäjä irvisti runnellulla suullaan ja rojahti sen jälkeen takaisin sängylle, haudaten kasvonsa metallisiin kylmiin käsiinsä.<br>\n<br>\n”Minä en... en missään vaiheessa ole tehnyt tätä Klaanille. Minä en sodi tätä sotaa teille. Vain itselleni ja lupaukselleni.” Joy väänsi päänsä ulos käsistään ja vilkaisi pystyyn noussutta Summerganonia. Tämä yritti välttää säälivää katsetta ja Toa pitikin kasvoillaan saman kylmänviileän ilmeen.<br>\n<br>\nGanon nyökkäsi hiljaa ja asteli varovaisesti hytin ovelle, kääntäen sen auki. Killjoy tuijotti Toan selkää tämän poistuessa, toivoen vain tämän sulkevan oven mahdollisimman nopeasti. Ganon kuitenkin jäi ovensuuhun seisomaan ja käänsi katseensa vielä kerran sängylle.<br>\n<br>\n”Se on sinun henkilökohtainen ja kunnioitettava valintasi... mutta muista yksi asia. Sinä et ehkä taistele meille, mutta Klaani on aina valmis taistelemaan sinulle... Tai ainakin minä olen.”<br>\n<br>\nOvi sulkeutui Toan perässä ja Killjoy jäi hyttiin yksin mietteineen. Punainen kiiltävä kypärä lepäsi hänen jalkojensa juuressa ja Metsästäjä vain toivoi, että hän saisi rauhan, edes pieneksi pieneksi hetkeksi.<br>\n<br>\n…<br>\n<br>\nKannelle päästyään Suga katsoi taivaalle, joka hehkui auringonlaskun punassa. Hän alkoi puhua, kuin jonkun toisen äänellä, sillä sanat tuntuivat kumpuavan jostain muualta. Puhuessaan hän muisti, miten Killjoy ja muutkin klaanilaiset olivat seisoneet hänen tukenaan ja lupasi itselleen, että seisoisi aina heidän tukenaan.<br>\n<br>\n<em>\"Klaanissa me seisoimme rinta rinnan yhteisiä vihollisiamme vastaan. Vihollisia, jotka ovat saaneet niin monet muut taipumaan. Vihollisia, jotka ovat itsessään uhka maailmallemme. Me puolustamme sitä, tovereitamme ja kotiamme. Siitä Klaanissa on lopulta kyse.\"</em><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Odina, komentohuone</strong><br>\n<br>\nMetallin raaka jyskytys jomotti valkoisen Toan päässä, tämän kammetessa itseään ulos maanalaisen tehtaan syövereistä. Valtavaa rautaista arkkua perässään raahaava Toa puski lastinsa ruosteiseen hissiin ja hyppäsi lopulta arkun päälle istumaan, hissin täyttyessä kokonaan lastin koosta. Toa veti vivusta ja hitaasti, järkyttävän kovalla metelillä hissi alkoi vetämään itseään ylös komentohuoneistoon.<br>\n<br>\nMinuutteja myöhemmin kuilusta nouseva elevaattori oli saapunut määränpäähänsä ja hintelä Toa veti raskaan arkun perässään keskelle komentohuonetta. Nurkassa seisova suurikokoinen hahmo seurasi Toan toimia hiljaa. Huohottava olento astui lopulta arkun luota sivummalle ja antoi tietä mustavalkoiselle Metsästäjälle, joka sivalsi arkun auki yhdellä savuavalla kädenheilautuksella.<br>\n<br>\nIrvokkaalle naamalle nouseva hymy oli epäluonnollisen leveä. Purifier kumartui ja nosti luisevilla sormillaan eri pituisia ja levyisiä rautapaketteja. Paketit sylissään Metsästäjä käveli kohti huoneen takaseinää, joka loisti tavallisesta poiketen useissa valoissa.<br>\n<br>\nToa kurkki varovasti mestarinsa tekemisiä, tämän työntäessä paketteja seinään ilmestyneisiin koloihin. Pienen surisevan äänen myötä seinä imaisi paketit sisuksiinsa. Purifier kääntyi kohti Toaa, edelleen hymyillen.<br>\n<br>\n”Aseita.”<br>\n<br>\nValkoinen Toa katsoi, kun hänen mestarinsa asettui vasten komentohuoneen seinää, samasta kohdasta, mistä se oli aiemmin imenyt paketit sisäänsä.<br>\n<br>\n”Salkku.”<br>\n<br>\nToa hätkähti. Hän oli miltei unohtanut koko salkun. Toa avasi komentopöydän alle sijoitetun vetolaatikon ja kaivoi esille aiemmin säilötyn salkun kanssa identtisen kappaleen. Toa näpräsi matkallaan salkun auki, astellen mestarinsa eteen valkoisen valon tulviessa laukun sisältä. Purifier levitti kätensä sivuilleen, litistyen täydellisesti seinää vasten. <br>\n<br>\nMetsästäjä katsoi alas, jossa hänen palvelijansa ojensi avointa salkkua kohti Purin rintakehää. Salkussa lepäävät kaksi hohtavaa ja identtistä valopalloa kiinnittivät Metsästäjän huomion, saaden tämän kirskuttelemaan hampaillaan. <br>\n<br>\n”Mestari. Vaikka kiviä onkin kaksi, sinä et pärjää näillä kuin arviolta kolme tuntia suoraa taistelua. Keinotekoisia ei ole tehty kestämään minkään näin suuren pyörittämistä. Nämä on suunniteltu vain lentämiseen.”<br>\n<br>\n”Älä kerro minulle itsestäänselvyykisä. Olen laskenut kaiken itsekin. Kolme tuntia on enemmän kuin tarpeeksi.”<br>\n<br>\nToa nöyristeli ja nyökkäsi Purifierille. ”Haluatko, että aloitamme.”<br>\n<br>\nMetsästäjä virnisti.<br>\n<br>\nToa tyrkkäsi salkkua vielä hieman lähemmäksi, kunnes se kosketti kunnolla seinää vasten litistynyttä Metsästäjää. Pallojen valo kirkastui hetkellisesti silmiä polttavaksi, himmeten kuitenkin nopeasti kuulien noustessa maagisesti ilmaan ja sulahtaessa Metsästäjän kehon ja lihan lävitse. Valkoinen hehku paistoi edelleen himmeänä Metsästäjän sisästä, tämän kuitenkaan väräyttämättä lihastakaan.<br>\n<br>\n”Käynnistä B.I.A.N.C.A.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="28" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/WAeiqxNH3W0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/WAeiqxNH3W0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nJään Toa tarttui seinän viereen upotettuun vipuun ja veti sen kaksin käsin alas. Metalliset rinkulat napsahtivat seinästä ja lukitsivat Purifierin paikoilleen. Koneiston ääni täytti huoneen ja Toa katsoi vaikuttuneena, kuinka musta seinä alkoi elää. Kymmenet luukut aukesivat metalliseen sileään pintaan ja mekaaniset kourat hyökkäsivät niistä Metsästäjän kimppuun.<br>\n<br>\nMustia ja harmaita metallisia osia sisältävät valtavat kaapit liukuivat Purifierin vierelle ja kourat alkoivat napsimaan näistä osia huumaavalla tahdilla. Muutamassa sekunnissa Metsästäjän raajat olivat jo täysin tumman metallin peitossa, uusien kourien sinkoillessa seinästä ulos. Mustavalkoinen kolossi irvisti porien alkaessa kiinnittämään metallinpalasia hahmon luustoon. Kirskuva ääni sai tilannetta hyvin kaukaa seuraavan Toan voimaan pahoin. Ilkeät rusahdukset ja lentävät sirut sinkoilivat aina komentopöydälle asti, Toan yrittäessä olla ajattelematta, että hänen mestarinsa luiden siruja lensi hänen päälleen.<br>\n<br>\nKarmaisevasta kivusta huolimatta Purifier nauroi. Hänen muistonsa olivat muuttuneet, kipu oli hänelle kuin uusi asia. Tästä asiasta Metsästäjä tuntui olevan innoissaan. Hän toivotti sen tervetulleeksi, janoten sitä lisää ja lisää ja lisää. Kuola hampaiden raosta valuen, Purifier katsoi kuinka porat kiristivät raajojen panssarit täydellisen tiiviiksi, jättäen ainoastaan taipeet paljaaksi liikkuvuuden maksimoimiseksi.<br>\n<br>\nKoneet viimeistelivät työn survaisemalla taipeiden lävitse energiaa syöttävät kaasuputket. Metsästäjän lihaan samattomasti litistyvät putket alkoivat jo kiinnityshetkellä täyttyä Purin rintaan liitettyjen valkoisten kuulien valosta.<br>\n<br>\nAsettelun jälkeen koneet lopettivat. Ne vetäytyivät sivuun, avaten samalla Metsästäjän käsiä ja jalkoja pidelleet metallirinkulat. Purifier laski kätensä rauhallisesti, katsoi niitä ja kuunteli niiden pneumaattista sihinää, joka kuului jokaisen liikkeen myötä. Toa oli rohjennut astumaan jo hieman eteenpäin, tutkien mestarinsa uutta, korkeampaa ja massiivisempaa olemusta. Purifier ei kuitenkaan poistunut seinältä. Tämä astui takaisin tiiviisti koneistoa vastaan ja vilkaisi ympärillään olevia pysähtyneitä kouria.<br>\n<br>\n”Koko vartalo. Peittäkää kaikki.”<br>\n<br>\n<strong>Xia, Mustan Käden (melkein) salainen tukikohta</strong><br>\n<br>\nHerran entinen toimistohuone oli muutettu henkilökunnan tiloiksi. Lautapelien parissa prosessoreitaan kehittävät Vahkit istuivat tuntikausia kerrallaan pöytien ääressä laskelmoiden strategioita ja mahdollisuuksia päihittää kaikin puolin tasavertaiset vastustajansa. Nyt huoneessa kuitenkin makasi vieri vieressä useita mekaanisia ruumiita, joita kaksi lääkintätehtäviin osoitettua yksikköä vahti tiiviisti.<br>\n<br>\nPioneerien kolmosdivisioonan viimeinen eloonjäänyt, CP3 (lempinimeltään Cody) johti nyt komentajana virallisesti Xian osastoa. Muiden hänen divisioonansa tovereiden kadottua Klaanilaisten ja kenraali Killjoyn mukana (ja jäätyään sille tielle) oli Codyn tehtävä pitää huolta, että pieni maanalainen bunkkeristo pysyisi valmiudessa, jos heitä vielä jokin päivä tarvittaisiin.<br>\n<br>\nYksikään Vahki ei tosin ollut osannut odottaa yllättävää luhistumista, jonka yksiköt olivat saanet vielä tunteja sitten osakseen. Oudosta tapahtumasta nopeiten toipunut komentaja keskusteli nyt lääkintäosastolaisten kanssa oudon ”pyörtyilyn” mahdollisesta aiheuttajasta.<br>\n<br>\n”Mikä meihin osunut signaali olikaan, se oli jotain isoa ja jotain todella voimakasta. Skannasimme joukkoja lamauttaneen osan siitä ja näyttää siltä, että se on ollut voimakkuudeltaan tarpeeksi vahva ylittämään koko maailman tunnetut asuinalueet. Se ei vaikuttanut vain meihin. Samanlaisia loukkaantumisvastasignaaleja mitattiin myös Odinalta, Steltiltä, Metru Nuilta, useilta pieniltä saarilta, Klaanista ja täältä. On siis myös oletettavaa, että signaali on lähtenyt yhdestä näistä.”<br>\n<br>\nCody kuunteli lääkintävastaavan selostusta, miettien ankarasti lueteltujen paikkojen yhteensopivuutta. ”Sinä käytännössä luettelit juuri paikat, jotka sisältävät meidän teknologiaamme. Onko tämä hyökkäys?”<br>\n<br>\n”En usko. Signaali vain sammutti teknologiaamme hetkeksi, mutta mitään pitkäaikaisempia vaurioita ei ole havaittu. Ainoastaan... näyttää siltä, että yksikkömme muistavat asioita, joita ei ole koskaan tapahtunut... mutta se on todennäköisesti vain yllättävän virtakatkoksen syytä. Muistijärjestelmät ovat menneet sekaisin. Ei kuitenkaan vaikuta millään tapaa yksikköjen toimintaan.”<br>\n<br>\nCody oli epäileväinen, mutta ei ehtinyt jatkamaan selostustaan, sillä yksi viestinviejistä juoksi huoneeseen, tehden kunniaa komentajalle ja aloittaen selostuksen kysymättä lupaa korkea-arvoisemmiltaan. Sairastyössä pukertavat Vahkit katsoivat tulokasta niin nyrpeästi, kuin tönköillä metallisilla kasvoilla voi.<br>\n<br>\n”Komentaja, tutkatiimi nappasi jotain. Tason yksi varoitussingaalin. Se syttyi Odinalla aivan hetki sitten. Kaksinkertainen säteily normaaliin tapaukseen verrattuna.”<br>\n<br>\nCody tuijotti viestinviejää silmät ammollaan ja viittoili samalla takanaan puuhaaville Vahkeille poistuvansa. ”Komentohuoneeseen, nopeasti.”<br>\n<br>\n<strong>Odina</strong><br>\n<br>\nJään Toa katsoi, kuinka hänen mestarinsa massiivinen olemus suoristi selkäänsä keskellä komentohuonetta. Täydellisesti sinertävänharmaaseen ja mustaan panssariin purkitettu Metsästäjä oli kasvattanut jo valmiiksi suurta kokoaan radikaalisti ja tämä otti nyt ensimmäisiä askeleitaan painavalla panssaroidulla kehollaan. Haarniska tuntui kuin elävän omaa elämäänsä. Vasemman ranteen panssareista supisteleva metallinen kiekko kasvoi ja pienensi kokoaan, kuin etsien sopivaa kokoa johon asettua. Valtava kanuunamainen objekti nosti itseään panssarin selästä olkapäille ja takaisin ja näiden lisäksi haarniskan pienet nivelpalaset värähtelivät, etsien optimaalista liikkumisskaalaa.<br>\n<br>\nPurifierin raskaat askeleet veivät kohti komentopöytää, jossa uudelleenmuotoiltu kypärä jo lepäsi odottamassa. Avonainen pyöreähkö kypärä nousi panssaroitujen ja entistäkin uhkaavampien luihujen sormien nostaessa sen. Pian kypärä kolahti jo hirmuisen kidan ympärille. Kypärän sivut ja päällyosa valahtivat eteen ja metallisen kolahduksen kaikuessa huoneessa se paljasti todellisen olemuksensa.<br>\n<br>\nYksi suuri ja hohtava visiirillä peitetty pyöreä silmänreikä oli liikkuvien osien saranoiden lisäksi ainoa todellinen muuttuja muuten niin täydellisen sileässä kypärässä. Silmänreiän valo kirkastui hieman raajoissa olevien putkien aloittaessa jälleen energian pumppaamisen. Metsästäjän tyytyväinen myhäily kaikui kypärän sisässä, tämän käänyessä Toan puoleen.<br>\n<br>\n”Oletko jäljittänyt kohteemme?”<br>\n<br>\nToan leuka väpätti jo valmiiksi karmean äänen konemaisen version puhutellessa häntä. Komentotaululle viittoillen valkoinen hahmo infosi mestariaan, tietäen tarkkaan, mitä tämä haki. ”Jäljitys oli helppoa, vaikka kohteen kivi onkin hiipumaan päin. Merellä, matkalla kohti tuntematonta määränpäätä. Liikesuunnan laskelmoiminen vie vielä hetken, mutta lähetän ne visiiriisi kun olet jo matkalla.”<br>\n<br>\nPurifier katsoi aavaa merta esittävän digitaalista karttaa, jossa pieni keltaisesta ja punaisesta koostuva piste vilkkui hiljalleen. Maaninen naurunhörähdys oli viimeinen asia, jonka Metsästäjä päästi, ennen kuin alkoi astelemaan komentotilasta ulos.<br>\n<br>\nToa katsoi mestarinsa poistumista, ollen samalla iloinen ensimmäisestä omasta hetkestään viikkoihin ja samalla surullinen siitä oletuksesta, mitä pian tulisi tapahtumaan. Elämä Metsästäjien keskellä ei opettanut kovaksi. Se opetti häntä säälimään entistäkin enemmän. Ja tällä kertaa hän sääli punahaarniskaista soturia, joka tulisi pian taistelemaan viimeisen taistelunsa.<br>\n<br>\n<strong>Xia, komentohuone</strong><br>\n<br>\nCody tuijotti valtavaa digitaalista maailmankarttaa, joka oli zoomattu täydellisesti Odinan kohdalle. Kaksi samaan syssyyn asettunutta valkoista pistettä liikkui poispäin Odinan rannikkoa. Kolme tietokoneiden ääressä istuvaa Vahkia seursivat ja tutkivat tilannetta. Viestinviejä oli jäänyt selostamaan tilannetta.<br>\n<br>\n”Meillä ei ole mitään tietoa mikä tuo on, mutta oletettavasti siinä on kaksi keinotekoisvalmisteista kiveä ja se lentää juuri hyvää vauhtia Odinalta kohti merta.”<br>\n<br>\nCody seisoi rinta rottingilla, kädet ristissä selkänsä takana. Hän oli odottanut toimintaa ja sitä päivää kun osaston pitäisi olla valmiina. Hänen päässään pyörinyt päätös oli nopea ja helppo. ”Hankkikaa alus. Me seuraamme tuota.”<br>\n<br>\nViestinviejä nyökkäsi ymmärtäväisenä. ”Kyllä herra komentaja. Kuinka monta lähetämme?”<br>\n<br>\n”Kaikki.”<br>\n<br>\n”A-anteeksi mitä?”<br>\n<br>\nKomentaja kääntyi kohti häntä selkeästi heikkorakenteisemopaan viestinviejään, kumartuen tämän ylle ja vangiten tämän katseeseensa. ”Meillä on tason yksi turvallisuuongelma. Tämä on osa prioriteetti ykköstä, joka ohittaa kaikki muut prioriteetit, tulivat nämä sitten kenraaliltamme tai haudassa makaavalta turaga-johtajaltamme. Me nostamme koko helkutin osaston ja sen 32 jäsentä ilmaan ja me lähdemme tuon perään. Onko asia ymmärretty?”<br>\n<br>\nViestinviejä nyökkäsi varovaisesti, teki kunniaa ja pyysi lupaa poistua. Vahkin juoksuaskeleiden kadotessa käytävään Cody kääntyi komentotiimin puoleen. ”Pitäkää huolta, että alus on iso ja että saamme sinne aseet ja varusteet jokaiselle yksikölle. Herättäkää loukkantuneet ja syöttäkää heille tuplavirtaa vartin ajan. Lähdemme niin pian kuin mahdollista.”<br>\n<br>\n<br>\n<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nRiisihattuaan pidellen ja mustaa viittaansa ympärilleen kietova Sadje puski laivan kannella puhjennutta tuulta vastaan. Ohittaen mietteisiinsä uponneen Summerganonin, Matoran asteli portaita alas kohti hyttejä. Hän käveli käytävän päähän ja kääntyi katsomaan ovea vasemmalla. Kolme nopeaa koputusta ja selkeä äänensävy. Siitä koostui vierailijan eväät.<br>\n<br>\n”Sadje täällä. Saanko tulla sisään?\"<br>\n<br>\n”Ovi ei ole lukittu.”<br>\n<br>\nSadje avaa oven ja astuu sisään. Killjoy seisoo työpöydän ääressä, asetellen viimeistä haarniskansa palasta takaisin paikalleen tarkistuksen jälkeen, kääntyen kohti tulijaa. Sadje tarttui hattuunsa ja nosti sen ristiin vartalonsa eteen. \"Otan osaa menetykseesi.\"<br>\n<br>\nHytin perällä seisova Metsästäjä murahti vastaukseksi. \"Mutta sinä et ole täällä kertoaksesi tuon.\"<br>\n<br>\n\"En\", Sadje myönsi. Matoran huokaisi syvään ja totesi sitten: \"Sinä et taida luottaa minuun.\"<br>\n<br>\nKilljoy hymähti ja risti kätensä. \"Minä en luota kehenkään, ellei tämä anna minulle hyvää syytä. Sinä et ole poikkeus Matoran.\"<br>\n<br>\n\"Ymmärrän asenteesi. Se on erittäin viisas tässä maailmassa, joka on armoton ja julma eikä jätä ketään henkiin. Ajatteletko, että minä johdatan teidät kuolemaan?\"<br>\n<br>\nKilljoy mittaili Matoranin äänenpainoa tarkkaan. \"Olen nähnyt pahempaa kuin kuoleman. Jos olettaisin että olet johtamassa meitä sitä kohti, voin jo sanoa aliarvioneeni tavoitteesi.\" Sadje nyökkäsi vakavana. \"Entä mitä sinä luulet Betalle tapahtuvan? Ajatteletko, että minä yrittäisin varastaa sen?\"<br>\n<br>\nKilljoy vakavoitti äänensä. Tälle ominainen mekaaninen sävy teki jo hidasta paluuta. \"Sinä olet vain Matoran. Se mitä sinä edustat on jotain aivan muuta. Voi olla että olet vain viestinviejä. Ehkä sinä et itsekään tiedä mitä voi tapahtua.\"<br>\n<br>\n\"Tuo on lähimpänä totuutta. Minä en tiedä muuta kuin viestin sisällön, mutta sen tiedän, että viesti on aito, sillä Mestarin sinettiä ei ole mahdollista väärentää.\"<br>\n<br>\n\"Kerro siis minulle. Kuka on mestarisi?\"<br>\n<br>\n\"Uskontomme Pyhä Äiti. Hän on johtanut meitä niin kauan kuin voin muistaa. Hän on viisas ja kokenut, hän tietää, mikä on meille parasta, häneen me luotamme.\"<br>\n<br>\nKilljoy huokaisi saatuaan vastauksista kaikkein odotetuimman. \"Nimdan tie on pitkä. Missä tahansa olen kulkenut, minne ikinä olen mennyt, oli laji tai rotu mikä tahansa, kaikki ovat yrittäneet saada siruja käsiinsä. Miksi nyt? Miksi kaiken tämän ajan jälkeen te luovutatte universumin halutuimman esineen sotaan joutuneen sekajohtoisen järjestön käsiin?\"<br>\n<br>\nSadje katsoi maahan vältellen Killjoyn katsetta. \"Minä en oikeastaan tiedä. Mutta pelkään syyn olevan, ettei se ole tarpeeksi hyvässä turvassa meillä.\"<br>\n<br>\n\"Hhhh. Sinä siis todellakin olet... pelkkä viestinviejä.\"<br>\n<br>\n\"Niin olen. Mutta yritän auttaa teitä suojelemaan Betaa niin hyvin kuin pystyn.\"<br>\n<br>\n\"Minä toivon niin Matoran, minä todella toivon. Sanansaattaja tai ei, tarpeen vaatiessa en ole tarkka siitä, minne aseellani osoitan. Koskien myös odottavia tovereitasi.\"<br>\n<br>\nSadje naurahti hieman koomisesti. \"Mitä sitten ajattelit saavuttavasi sillä, että tappaisit minut? Minä en tiedä mitään, minä en ole erityisen voimallinen, miten minä voisin olla uhka?\"<br>\n<br>\nKilljoy madalsi ääntään ja astui askeleen lähemmäksi Matorania, kumartuen suoraan tätä kohti. \"Olen nähnyt monenlaista. Kaikki ei ole aina sitä, mitä annetaan olettaa. Tämänkin haarniskan alla on jotain, mitä kukaan ei voisi arvata. Tämä pätee myös sinuun. Pätee keneen tahansa.\"<br>\n<br>\nSadje virnisti ovelasti. \"Pätee myös muihin klaanilaisiin. Entäpä, jos petos tulee omiesi joukosta?\"<br>\n<br>\nTällä kertaa oli Killjoyn vuoro kuulostaa huvittuneelta. Metsästäjä nousi ja aseli takaisin pöytänsä ääreen, hypäten istumaan sille. \"Olen kuullut nuo sanat ennenkin. Usko pois, sinä et tiedä näistä asioista mitään.\"<br>\n<br>\n\"Ehkä en. Mutta tiedän, että joku klaanilaisista on petturi. Näin olen kuullut teiltä itseltänne.\"<br>\n<br>\n\"Petturi on raaka sana. Se ei sisällä eri tilanteiden luomien olosuhteiden vivahteita. Minä tiedän petturista. Olin kerran viestinviejä itsekin. Voisin jopa sanoa, että tiedän enemmän kuin moni muu. Ja siksi tämä asia ei kuulu sinulle. Kuten ei kuulu Klaanikaan.\"<br>\n<br>\n\"Näkeekö petturista päälle päin heti, että hän on petturi?\"<br>\n<br>\nKilljoy alkoi hermostua Sadjen uteliaisuuden puuskaan. Aiempi keskustelu Ganonin kanssa edelleen mielessään, Joy yritti epätoivoisesti pitää malttinsa kurissa. \"Tämä petturi tuntuu kiinnostavan sinua kovin. Sano suoraan. Mihin sinä pyrit?\"<br>\n<br>\n\"Sinä et luota kehenkään. Sinä et luota minuun etkä väkeeni, eikä sinun pidäkään. Mutta luotatko klaanilaisiin, jotka ovat mukanamme?\"<br>\n<br>\nKilljoy huokaisi raskaasti. \"Minä en kuulu heihin, en ole yksi heistä. Täten minulla ei ole syytä luottaa myöskään heihin.\"<br>\n<br>\nSadje nyökkäsi surumielisesti. \"Yritän olla luottamuksen arvoinen, vaikka et minuun luotakaan.\" Sitten hän avasi oven ja astui kynnykselle. Killjoy nosti pöydällä lojuvat työkalut kouriinsa ja alkoi asettelemaan niitä takaisin laatikoihin, tiedostaen kuitenkin Matoranin olevan vielä läsnä. \"Minä näen ja kuulen paljon Matoran. Mikä tahansa seuraava askeleesi onkaan, suosittelen ottamaan sen varovaisesti.\"<br>\n<br>\n\"Kiitos, että pelastit henkeni siellä laivalla\", Sadje kuiskasi ennen kuin katosi oven taakse.<br>\n<br>\nKilljoy huokaisi ja kuunteli kuinka ovi sulkeutui. Yhdellä pyyhkäisyllä Metsästäjä työnsi märät kuivauspaperit roskakoriin ja kääntyi tuijottamaan siihen suuntaan, mihin Matoran oli lähtenyt.<br>\n<br>\n\"Vielä joku? Vielä joku joka haluaa juttutuokion?”<br>\n<br>\nHiljaisuus.<br>\n<br>\n”Kiitos.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1354,"creator":"BD","timestamp":"2011-12-29T16:19","content":"<strong>Klaanin koillisrannikko</strong><br>\n<br>\n\"Miten on mahdollista, että alle kilometrin säteellä ainut oleva puu on se mihin törmääm-n\", robotti ihmetteli ja käännähti katsomaan matoranin raatoja hetkeksi.<br>\n<br>\nRobotti käveli tylsistyneenä eteenpäin kivikkoisessa maastossa. Metsää siinti edessäpäin. Hyppien pienten kivien ylitse ja hieamn nopeuttaakseen matkaansa käyttäen avuksi rakettikenkiään joilla sai vähän lisävauhtia ja metsään päästyään hiljensi sillä näki jotain edessäpäin ja sitten pysähtyi tarkkailemaan. <br>\nKuusiraajaisia, aseilla varustautuneita ruskean, harmaan, mustan ja puanisen erisävyissä olevia torakkamaisia olentoja. \"Tiedätkös 1006\", Yksi niistä sanoi.<br>\n<br>\n\"No?\", Päästä punertava torakka kysyi.<br>\n\"Täällä rannikolla on tappavan tylsää. Ikinä ei tapahdu mitään mielenkiintoista. Jokunen matoran juoksee ohi... kuukaudessa ja se pitää sitten ampua\".<br>\n<em>Siihen tulee nyt muutos...</em><br>\nTorakka hätkähti ääntä joka kuului hänen takaansa, sitten mustakaapuinen olento hyppäsi esiin pusikosta torakan eteen, tarttui aseeseen joka makasi maassa ja ampui tämän, tämä kaikki tapahtui noin kahdessa sekunnissa ja toisen torakan havahtuessa uniltaan kaapuneito työnsi jalkansa tämän naamaan ja käynnisti rakettimoottorinsa polttaen torakan naaman tunnistamattomaksi möykyksi.<br>\n<br>\nKolmas etäällä oli havahtunut ja lähestyi robottia. Robotti kaivoi esiin mukaan ottamansa zamor pistoolin ja laukaisi kaksi tarkkaan tähdättyä ammusta torakan otsaan ja potkaisi tämän kumoon.<br>\n\"Suunta taitaa olla oikea\", robotti sanoi itsekseen.<br>\nMetsää riitti senkin edestä mitä rannalta metsään oli kulunut. Mutta sen sijaan, että matkalla vastaan olisi tullut lisää torakoita riitti maanpinnassa jos jonkinmoista möngertäjää ja puissa kaikenkarvaista vipeltäjää. Nyt maasto muuttui, kaatuneita ja jostain kohti palaneita puita ja aluksen rämiä. ja sitten puussaroikkuva mätä matoranin raato jota linnut nokkivat. Robotti katsoi inhoten tyhjiä Le-matoranin silmiä ja sen luihin asit kaluttuja kasvoja. Naamio oli tippunut maahan. Vieressä näkyi kuollut Lorahki joka oli myös lintujen ja kaikenlaisten mätäpaisekärpästen ruokaa. <br>\n<br>\nRobotti käveli eteenpäin metsikköä ja aurinko alkoi jo laskea ja hieman aukealla paikalle mennessä hän huomasi auringon jo lähes laskeneen, hänen kasvoistansa tuleva näes hämäsi vuorokaudenajan ja mitä pimeämpää oli sitä kirkkaammin valo hehkui. \"Mitenkäs tämän saisi näyttämään normaalimmalta...\",robotti mietti ja teki mielessään säätöjä ja sai valon silmistään sammutettua. Oli kyllä turhan pimeää, mutta nyt hän saattoi erottaa pientä valonloistetta edessäpäin joka tuli ilmeisesti klaanin linnakkeesta. Tielle tuli hyvin leveä joki. \"Mitenkäs... vesi\"<br>\nTätä hän ei ollut ottanutkaan huomioon<br>\n\"Tuonne ei varmaan ole syytä sukeltaa...\"<br>\n<br>\nVähän kauempana näkyi korkea puu. \"Jos minä, kiipeän tuonne ja leijun hiljaa alas toiselle puolelle niin ehkä en kasti merkittävästi\"<br>\nRobotti suuntasi puun luo ja kiipesi sen latvaan, sinne päästyään hän leijui alas ja yritti saada otetta vastarannalla olevasta oksasta, mutta ei onnistunut ja kastui polviaan myöten. Rakettimoottorit kastuivat eivätkä käynnistyneet uudestaan, mutta mutuen hän oli kunnossa.<br>\nPienen patikoinnin jälkeen näkyi tuo jylhkeä linnoitus ja sen suuret portit.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1355,"creator":"Blezer","timestamp":"2011-12-30T19:20","content":"Harmaanmustan tooan raskas haarniska paukkasi itseään vasten tämän kävellessä ohutta, vuorenrinteelle syntynyttä polkua. Hän käänsi päätään vasemmalle, Siellä häämötti suuri horisontti jota koristi laakea metsä. Tooan katse kääntyi hieman alas. Alhaalla taasen häntä odotti silmitön pudotus, kuskainen loppu, jos ei olisi varovainen. Ei sillä, että hänellä omasta mielestään olisi mitään hävittävään, Ei hän silti pitänyt pudottautumista järkevimpänä vaihtoehtona.<br>\n<br>\nTooan oikea hartiasuoja hankasi kallionseinämää vasten, jättäen siihen naarmuja. Hän ei kuitenkaan tuntunut välittävän tästä, vain jatkoi taivaltaan polkua pitkin.<br>\nVaroen, harteikkaan hahmon perässä kulki muaka. Jo hieman pentua isompi, mutta vielä aikansa päässä täysikasvuisuudesta. Se ei tuntunut tietävän lainkaan määränpäätä. Vain seurasi somaa isähahmoaan. Nähden toivon pienokaisen tulevaisuudessa Blezer, antoi paran seurata. Olihan hän sentään päätänyt tämän äidin elämän.<br>\n<br>\nKapea polku alkoi levenemään samalla sen noustessa yhä vain jyrkemmin ylös. Pian kaksikko saapui avaralle kielekkeelle. Tuolla kielekkeellä oli selvästi leiriydytty aijemminkin. Blez veti syvään henkeä, istahti alas ja katsoi kämmeniään. ”En tiedä kauanko ruumiini enään kestää tätä. Ruumista ja sielua ei ole tehty erotettaviksi toisistaan.” Hän huokaa ja katsahtaa muakan poikasta. ”Mutta ethän sinä moista ymmärrä.”<br>\n<br>\nBlezer pyyhkäisee kyyneleen alun silmäkulmastaan ja nousee ylös. ”Ei... Minun täytyy jatkaa... On pakko selvitä huipulle.” Toan turtuneet jalat raahasivat loppua tämän ruumiista ylös vuoren rinnettä. Hänen jo valmiiksi väritön ulkoasu oli muuttunt entistä tummemmaksi, Jopa maskinsa oli nyt täysin harmaa.<br>\n<br>\nAlkoi satamaan lunta. Hiutaleet laskeutuivat Blezerin harteille. Hän ei ollut eläessään pitänyt pieniä lumen hiutaleita painavina. Vuoren huippu ei enään ollut kaukana, Vain muutama askel ja hän olisi määränsä päässä.<br>\n<br>\nBlezer huohotti tasaiseen, mutta nopeaan tahtiin. Hänen voimansa olivat aivan viimeisillään.<br>\nKumartuen kohti lumista kraateria hän piirsi hankeen kuvion ulkomuistista. Toa astui sen keskelle ja lähes äänettömästi kuiskasi sanaparin. Tämän jälkeen hangen päältä alkoi nousta jäinen usva kohti Blezerin päätä, jäädyttäen tämän ruumiin. ”On suuri sankari sinulle pelastuksen tuova.” Hän sanoi juuri ennen kuin hän sulki silmänsä ja jäätyi päälakeaan myöten. .<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1356,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2011-12-31T01:50","content":"<strong>Nimdan kaupunki</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/zlD5uvOt_Sw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/zlD5uvOt_Sw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nDox ja Tarkk'ampuja kiiruhtivat valtavan akveduktin juurella kohti sivualuetta, jossa heidän oli määrä auttaa kolmea mottiin jäänyttä liittolaista. Parhaansa mukaan he välttelivät aluetta hallussaan pitäviä sotilaita. Taistelu jylysi heidän ympärillään; Ristiretkeläisistä suurin, punainen, nelijalkainen jättiläinen, tulitti murskaavaa tykistötulta kaupungin ylle muutaman korttelin päässä. Pienemmät ristiretkeläiset raivasivat katuja yksi toisensa jälkeen Nimdan riivaamista mustahaarniskaisista joukoista. Toisaalla nämä sotajoukot puolestaan löivät maahan ristiretkeläisiä.<br>\n<br>\nHe olivat jo vihollislinjojen takana. Nurkan takaa ilmestyi kolmen sotilaan ryhmä, mutta ampuja niittasi ne nopeasti seinään sulasta metallista koostuvilla, oranssihehkuisilla ammuksillaan. Dox tähysti ympärilleen; ei muita vihollisia näköpiirissä. He juoksivat tien yli.<br>\n<br>\nAmpuja huusi jotain kehottaen Doxia väistämään. Tämä hyppäsi viime hetkellä sivuun, kun siivekäs, lentävä ja vaaleansininen ristiretkeläisolento iskeytyi viereiseen rakennukseen lyöden lumikimpaleita muistuttavia valkeita kappaleita ilmaan. Tämä kivivyöry oli vähällä hukuttaa Doxin ja Ampujan alleen. Viime hetkellä he väistivät putoavia lohkareita. Lentävä olento rysähti maahan heidän viereensä, yhtä kuolleena kuin kivet.<br>\n<br>\nIlma sakeutui kalkkimaisesta tomusta. Mitä ainetta rakennukset ikinä olivatkaan, ne eivät kestäneet taistelun niihin kohdistamia iskuja. Tämän taistelun lopulla kaupungista ei olisi paljoakaan jäljellä, Dox ajatteli.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://files.nano.fi/ropekva1.png\"><br>\n<br>\nPölypilven suojissa Dox ja Ampuja jatkoivat eteenpäin. He olivat pitkällä kadulla, joka kulki kaupungin päästä päähän. Muutaman korttelin päässä vaaleanruskea, kolmijalkainen olento kohtasi loppunsa mustan sotilasrykmentin kourissa. Näiden kohtaloksi puolestaan koitui jättimäinen tykistönammus. Räjähdys ylsi helposti Doxin ja Ampujan luokse saakka. Ampuja kohotti oikean kätensä kohti lähestyvää tulimerta, ja hohtava, sinertävä voimakenttä ilmestyi heidän suojakseen. Se leikkasi läpi vyöryvän tulen kuin kivi kosken alativirtaavaisen veden.<br>\n<br>\nKuin Hau. Dox oli huomannut monien ristiretkeläisten kykyjen muistuttavan suuresti Kanohi-naamioiden voimia. Näiden olentojen todellinen luonne ei vieläkään ollut käynyt Doxille selväksi. Ehkä he olivat Toia, jotka kauan sitten joutuivat Verstaan vangeiksi. Ehkä Verstaassa oli aukkoja rinnakkaisiin todellisuuksiin tai ehkä jopa täysin ennenkuulemattomiin maailmoihin. Oli miten oli, ne eivät tavallisia matoranien maailman asukkaita olleet.<br>\n<br>\nRäjähdys oli pyyhkinyt pois suuren osan viereisen, kymmeniä metrejä korkean laatikkomaisen rakennuksen kyljestä. Niin paljon, ettei se yksinkertaisesti pystynyt tukemaan yhä ehjiä ylimpiä kerroksia. Painovoima vaikutti tässä maailmassa ikävä kyllä aivan normaalilla tavalla, ja suunnaton kivikolossi lähti kallistumaan Doxia ja Ampujaa kohti. Ampuja käänsi kilpensä kohti ylhäältä lähestyvää massaa, vaikka se ei varmasti riittänyt sen torjumiseen.<br>\n<br>\n<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\nIgnika ihmetteli, missä kaikki olivat.<br>\n<br>\n<strong>Nimdan kaupunki</strong><br>\n<br>\nKuin jumala koneesta ilmestyi keltainen välähdys, ja vain silmänräpäyksen kuluttua Ampuja ja Dox olivat turvallisen matkan päässä monumentaalisesta, savuavasta rauniosta. Keltainen oli olento, jonka punaisin sotamaalauksin koristetut kasvot toivat Doxin mieleen kanohi Kualsin, pikamatkustuksen naamion. Sitten se oli taas poissa.<br>\n<br>\nDox haukkoi henkeään. Yllättävä pelastus ei näyttänyt hämmästyttäneen Tarkk'ampujaa. Dox ei ollut myöskään päässyt täysin selville näiden olentojen keskinäisistä kommunikaatiokeinoista. Ehkä se oli telepatiaa. Tälle vahvistuksen olisi saanut vain taidokas Suletun käyttäjä.<br>\n<br>\nDox ja Tarkk'ampuja jatkoivat matkaansa. Dox vilkaisi taivaalle, haisteli ilmaa.<br>\nTaivaan pilvet tummenivat, ja ne alkoivat kertyä kaupungin keskustan ylle, pikkuhiljaa, uhkaavasti, kuin aina silloin, kun pimeyden voimat kerääntyvät jossain.<br>\n<br>\nKaupungin keskellä oli valtava temppeli.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://files.nano.fi/ropekva2.png\"><br>\n<br>\n<strong>Nui-Koro, komisario Harkelin asumus</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/4tmEw5jhNh0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/4tmEw5jhNh0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKepe pudisti päätään ja keskittyi taas keskusteluun. Neljä hahmoa istuivat lomautetun poliisin olohuoneen nukkaisilla sohvilla, eikä kukaan oikein osannut sanoa mitään. Harkel ei näyttänyt luottavan vieraisiinsa ja Snowie tuijotti väsyneesti Po-Matoralaisen viiksiä. Ne olivat <em>niin</em> tuuheat. Ujo Matoralainen Suflery näytti pelokkaalta ja pysyi ilmeisen tyypillisesti täysin vaitonaisena.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://files.nano.fi/ropekva3.png\"><br>\n<br>\nHuoneen tapetoidut seinät olivat suttuisen harmaat, vaikka ne kovasti koettivatkin olla valkeat. Korkea ruutuikkuna ei sekään varsinaisesti kiiltänyt puhtauttaan, mutta valaisi kuitenkin olohuoneen. Laudoitetun lattian miltei täysin peittävä punaruskea matto näytti siltä, kuin olisi palvellut liian monta vuotta liikaa väkeä, jotka käyttävät liikaa liian likaisia kenkiä sisätiloissa. Mahonkipuiset kirjahyllyt näyttivät voivan pahoin.<br>\n<br>\nKepe yritti saada tilanteeseen vähän eloa, ja läimäytti valkoista toveriaan olalle, jotta tämä lakkaisi tuijottamasta viiksiä. Niin paljon viiksiä.<br>\n”Häh mitä juu niin. Tuota, öh, herra poliisimies, ymmärrämmekö oikein, jos oletamme sinun sijoittuneen hieman huonoon valoon kaupunginkaartin eläväisellä näyttämöllä?”<br>\n<br>\nKomisario Harkel haroi viiksiään. ”Mitä tarkalleen ottaen tarkoitatte?”<br>\n”No siis, sinä varmaan muistat kun kohtasimme pormestarin työhuoneessa ja sinä ikään kuin moukutit minua ja sidoit minut koska sitähän on vähän vaikeata unohtaakö?”<br>\n”Tuota. Kö.”<br>\nKepe hautasi kasvonsa käsiinsä.<br>\n”Hienoa. Niin siis, että kun se vaikutti vähän lainsuojattomalta ja sitten vielä kaupunginkaartin majassa päässä sanoivat sinun olevan, eeh, syrjässä, niin ajattelimme että sinulla on jotain meneillään.”<br>\n<br>\nMustaa Faxonia ja muhkeita viiksiä (tärkeää) kasvoillaan kantava Harkel näytti mietteliäältä. ”Kyllä, minulla taitaa tosiaan olla jotain meneillään.”<br>\nSnowie innostui paljon, ja niin teki myös Kepe, joka ei kutenkaan vääntänyt kasvojaan samanlaiseen autuaaseen hymyyn.<br>\n”Loistavaa”, Lumiukko höpäji. ”Ja se jokin liittyy siihen, että... Pormestari on pahis?”<br>\n<br>\nHarkel nousi seisomaan sohvaltaan. ”Pahoitteluni siitä työhuonevälikohtauksesta. Luulin sinua pormestarin kätyriksi. Olette aivan oikein hänen suhteensa, kaupunkimme johtajalla ei ole puhtaita nauriita nyytissään. Saanko tarjota arvon herroille ja neidille kahvit?”<br>\n<br>\nKlaanilaisten myönnyttyä ja kiitettyä ja Sufleryn pudistettua vaisusti päätään Harkel poistui huoneesta.<br>\n”Olimme oikeassa,” Snowie hehkutti.<br>\n”Niin, no, pormestari kyllä lähetti salamurhaajia peräämme, joten liekö sinänsä ihme, mutta edistystä on kuitenkin tapahtunut”, Kepe vastasi. ”Tiedätkö. Jos pormestari on valmis menemään näin pitkälle, luuletko, että hänellä saattaisi peräti olla Nimdan siru?”<br>\n<br>\nSnowie suki mielikuvituspartaansa ja näytti tuumailevaiselta. ”Se se vasta edistystä olisikin, eikö vain?” Sitten hän suki mielikuvitusviiksiään, koska oli kateellinen.<br>\n”Se olisi. Ja sinä näytät naurettavalta, sinähän tiedät sen?” Kepe huiskautti kädellään Snowien ilmaa pyöritteleviin sormenpäihin.<br>\n”Sinun silmiesi tähden.”<br>\n”...”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/IYrtfCYK95A" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/IYrtfCYK95A</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKronksihdus!<br>\n<br>\n”...eeh, mikä se oli?” Kepe äimäili. ”Ei kuulostanut kovin hyvältä-ääää!”<br>\n<br>\nTiedemies suoraan säikähti, kun olohuoneeseen asteli viisi mustiin kaapuihin verhoutunutta hahmoa. Kolme oli lyhyenlaista, ilmeisen Matoralaista, ja kaksi muuta Toan mittaista, ja ne eivät selvästikään piitanneet laista. Koska olivat palkkamurhaajia, jne.<br>\n<br>\nSkakdi ja Vortixx kaivoivat tikarinsa esiin.<br>\n<br>\nUljaat klaanilaiset sankarit nappasivat Sufleryn matkaansa ja laukkasivat keittiön puolelle paiskaten oven perässään. Harkel äimistyi, kun klaanilais-kaksikko raahasi hänen vaatimattoman keittiönsä esineistöä oven eteen. Jyskytys oli kova, kun palkkamurhaajat pyrkivät hakkaamaan ovea irti saranoiltaan.<br>\n”Mitä”, viiksekäs poliisimies reagoi, kun kaksi klaanilaista kaivelivat laukuistaan aseistusta. Paitsi että laukut olivat unohtunet olohuoneen puolelle.<br>\n”Voi mätäkäpälä, emme me varmaan jättäneet niitä tuonne.”<br>\n”Varmaan jätimme.”<br>\n<br>\nSuflery katsoi menoa hiljaisena. Harkel kaiveli tiskipyötänsä alta isoa jotakin.<br>\n”Har haa!” viiksekäs sankar huudahdti kiskaistessaan esiin kaksikerroksisen Kanoka-heittimen. Nui-Koron sotilaspoliisin tavaramerkkiase oli tehokas kriminaalinnappain: Heikentävä kiekko teki rikollisesta helpon kohteen, kun taas suurentavan levyn vaikutus teki konnan pakenemisesta mahdotonta.<br>\n<br>\nJytäym ja ovi oli apposen auki, sekä viisi pormestarin palkollista palkkamurhaajaa murhaavan näköisinä.<br>\n<br>\nKaaos levisi ilmoille. Koska ovi oli ilmeisen kapea ja siitä yritti yhtä aikaa survoutua sisään puolikymmentä puukkomiestä, ei näihin ollut vaikeaa osua. Snowie nappasi pöydältä puisen kaulimen ja heilutti sitä kuin paraskin miekkamies, mikä näytti hämmentävän hupsulta. Kepe taas nappasi nurkasta - kuinka ollakaan - vaahtosammuttimen, kalautti puolivahingossa sen perällä mikälienaamaista matoriania kalloon ja prötsäytti sammutusvaahdon vihollislauman kasvoille.<br>\n<br>\nViiksekäs Harkel näki tilaisuuden koittaneen, viskaisi kiekonheittimensä sivuun (ampumatta ainoatakaan laukausta?) ja hyppäsi vaahdon väliaikaisesti sokeuttaman skakdin naamalle. Kepe heitti vaahtosammuttimenraadon Vortixxia päin, joka tömähti selälleen lattialle. Suflery pysyi poissa muiden tieltä.<br>\n<br>\nSnowie nappasi lattialta Harkelin (muistakaa viikset) pudottaman kanoka-laukaisimen. Kaksi matorania hyppäsi yht'aikaa veitset ojossa Snowieta kohti, mutta Kanokat kävivät kuitenkin näppärästi kilvestä ja heikennystyypin kiekko jakoi voimaansa sen pintaan kalahtaneisiin puukkoihin. Niiden terät katkesivat siististi saumakohdista (saumoja puukoissa? Kuinka halpaa tekoa) useiksi palasiksi. Matoranit katsoivat yhteen ääneen ihmeissään käsissään olevia tynkiä. Snowie kamppasi molemmat kumoon ja istahti päälle.<br>\n<br>\nSiinä ollessaan Snowie katsoi kiekonheittimen kahta levyä. Heikennys ja suurennus. Sitten hän katseli pientä poliisimiestä, joka taisteli voimakasta Skakdia vastaan. Lumiukko nappasi suurennuskiekon pois laukaisuasemastaan, ja sihtasi palkkamurhaajaan. Skakdi maistoi heikennyskiekkoa, mikä tasoitti Harkelin ja mustakaavun mähinää huomattavasti. Sitten pullea sankari asetti pelkän suurennuskiekon asemiin, ja laukaisi kohti Harkelia.<br>\n<br>\nViikset ja muukin poliisimies kasvoivat silmissä, ja pian olikin jätti-Matoralainen saanut aluksi vertauskuvallisen ja sitten kirjaimellisen niskalenkin heikenneestä Skakdista.<br>\n<br>\nKepe kurotti takintaskuunsa ja kaivoi sieltä punaisen lapasen. Snowie, Harkel ja Suflery heittivät kaikki tähän hieman kummastuneen katseen.<br>\n<br>\n\"Miksi ihmeessä en muistanut tätä aiemmin. Hyppää pois tieltä viiksinesi, Harkel. Sinä myös, Snowie.\" Nämä tekivät niin. Maahan liiskattu Skakdi näytti hölmistyneeltä. Samoin kaksi veitsipuolta matorania. Se kolmas matoran ja Vortixx olivat taju kankaalla.<br>\n<br>\nKepe kiskaisi hanskan käteensä ja otti badasseimman mahdollisen asennon, tumppu kohti salamurhaajia. Hohtavasta käsineestä tulvahti kirkas energiakenttä, joka näytti sangen yliampuvalta.<br>\nHetkeä myöhemmin salamurhaajien viisikko oli ison kuplan sisässä. Snowie ja Harkel kertasivat edellisen lauseen päässään. Kuplan. Skakdi käräytti sormensa koetettuaan tökätä sitä. Tämän katse oli myrkyllinen.<br>\n<br>\n\"Joo, tämä hanska käyttää kanohi Hauta vangitakseen viholliset voimakentän sisään. Näppärää, eikö?\" Kepe kehuskeli.<br>\n<br>\nHän oli laskemassa kättään, mutta voimakenttä alkoi väreillä uhkaavasti.<br>\n<br>\n\"...Ai niin.\"<br>\n<br>\nSnowie tirskahti.<br>\n<br>\nHetkeä myöhemmin he olivat saaneet rakennettua keittiöjakkarasta, parista kattilasta ja puulusikasta telineen, joka piti epäkäytännöllistä voimakenttägeneraattoria tismalleen siinä kohdassa, jossa kenttä oli luotu, ettei se olisi hajonnut. \"Miten niin hankalaa? No, ainakin se näytti siistiltä\", Kepe puolustautui. \"Nyt, kukaan ei hipaisekaan tuohon jakkaraan, okei?\"<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://files.nano.fi/ropekva4.png\"><br>\n<br>\nHarkel haki lupaamansa kahvit (hän joutui huoneeseensa palatessaan kiertämään koko asunnon ympäri, sillä keittiön ja sen välinen oviaukko oli vähän niin kuin tukossa). \"Tuota, mihin me jäimmekään?\" hän aloitti.<br>\n\"No tuota noin, kaiketi siihen miten Pormestarin nauriit nyytissä eivät ole priimaa?\" Snowie totesi Harkelin viiksille.<br>\n\"Aivan. Odottakaapas\", tämä ilmaisi ja nousi ylös tuolistaan. Hän kaivoi lipaston laatikkoa ja nosti pöydälle paksun, ruskeakantisen kansion. \"Tässä kansiossa ovat kaikkien kaupungin asukkaiden tietojen kopiot.\"<br>\n\"Eehmm... minkä tietojen?\"<br>\n\"Verotietojen.\"<br>\nKepe ja Snowie vilkaisivat ensin toisiinsa, sitten Harkelin viiksiin.<br>\n\"...Mutta miten ne liittyvät Nimdaan?\"<br>\n<br>\n\"Mikä Nimda? Verovilpistähän me pormestaria koetamme saada kiinni.\"<br>\n<br>\n[spoil]Splerf. Tästä Nui-Koro-osuudesta jotain puolet on Snowien tekemää, ja häntä saa aika lailla kiittää koko kohtauksen olemassaolosta. Ja musiikkivalinnat ovat taas tätä kolmelta aamuyöstä -kuraa YT:n pohjalta. Nyt en saa päästäni sitä mielikuvaa että Harkelin viiks-... Harkel asuu vanhassa aateliskartanossa. Näin asian laita ei kuitenkaan ilmeisesti ole. Ohjelmassa on (oli) myös aamuyön piirtopöytäleikkiä, joka on yksityiskohtaspoilereiden välttämiseksi suttuista. Ihan tosi.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1357,"creator":"Guardian","timestamp":"2012-01-02T12:39","content":"<strong>Samen toimisto<br>\nYlläpitosiipi</strong><br>\n<br>\n<br>\nTuoksui musteelta, paperilta ja nikotiinilta. Aukinainen ikkuna laimensi hajuja hieman.<br>\n<br>\nValkoinen ja laiha hahmo Same seisoi keskellä toimistoaan nojaillen kevyesti askeettiseen ja suorastaan armeijahenkiseen työtuoliinsa. Normaalisti siisti ja huoliteltu työpöytä oli nyt niin täynnä karttoja, asiakirjoja ja tyhjiä mustepulloja, että huoneen olisi voinut luulla kuuluvan aivan toiselle henkilölle.<br>\n<br>\nHarhaluulo korjautui heti, jos vilkaisi huoneen seinille. Lasikaapit ja metalliset telineet olivat täynnä monenkokoisia mutta aivan yhtä teräviä veitsiä. Pitkänhuiskea moderaattori pyöritteli vasemman kätensä sormien välissä tälläkin hetkellä yhtä heittoveistä varsin tottuneesti. Selakhilaani ei edes vilkuillut monimutkaista veitsitemppua, jolla hän vetreytti jatkuvasta kirjoituksesta kramppaavia sormiaan. Veitsi heilahteli sormesta sormeen ja pyörähteli Nui-Raman vauhdilla.<br>\nVähemmän rauhallinen soturi leikkaisi veitsitempulla vain omat sormensa irti, mutta Same pysyi tyynenä. Soturin käsi oli vakaa, sillä hänellä oli isompia ajatuksia mielessään.<br>\n<br>\nSormia oli sentään tuhlattavaksi, aikaa ei.<br>\nVihreiden yöeläinmäisten silmien katse skannasi robottimaisen tarkoin liikkein huoneen takaseinälle heittoveitsin kiinnitettyä karttaa Bio-Klaanin saaresta. Kartta oli kärsinyt ja reikäinen: sen paperi oli vuosien rypistämä täynnä satojen nuppineulojen ja veitsenterien jälkiä.<br>\nNytkin kartan kuvaama Klaanin saari ja sitä ympäröivät merialueet olivat täynnä monivärisiä nuppineuloja. Värikkäillä neuloilla kuvattiin eri joukkojen liikehdintää Klaanin saarella ja sen ulkopuolisilla alueilla. Siniset neulat kuvasivat klaanilaisjoukkoja, jotka järjestäytyneisyydestään ja riittävästä määrästään huolimatta alkoivat olla ajettuna ahtaalle.<br>\n<br>\nPunaiset neulat edustivat Nazorak-imperiumia, ja saaren pohjoisosiot alkoivatkin olla hälyttävän punaisia. Ämkoo-vuoren lumimuuria ne eivät kuitenkaan olleet läpäisseet, mutta eteneminen vuoren ympäri oli nopeutunut. Lisäksi torakoiden maanalaisten joukkojen etenemisen arviointi oli puhdas mahdottomuus.<br>\n<br>\nKeltaiset skakdi-palkkasotureja ja näiden laivastoa ja vihreät zyglak-joukkoja kuvaavat neulat olivat nazorakeja epäorganisoidumpia, mutta niiden määrä herätti silti kauhua. Se, kuinka kaukana ne pysyivät nazorakeista kertoi yhtä ja toista nazorakien, zyglakien ja skakdien suhteista.<br>\n<br>\nValkoiset neulat olivat puolestaan vapaita muuttujia.<br>\nNazorakien, zyglakien ja skakdien liikehdinnän pystyi edes arvioimaan logiikan ja liittouman yhteisten hyökkäyssuunnitelmien mukaan. Vapaat muuttujat olivat siksi omalla tavallaan vaarallisimpia, sillä niiden liikkeet eivät olleet ennakoitavissa.<br>\n<br>\n<br>\nSamella oli kuitenkin suunnitelma. Pian hänelle selviäisi, oliko se ollut voitokas.<br>\n<br>\n<br>\nTyöpöydällä makaavassa pikakommunikaattorissa välkkyi punainen valo. Digitaalinäytön mukaan viestejä oli kaksi.<br>\nKalpea hahmo painoi soittonappia ja ensimmäinen viesteistä lähti soimaan. Nauha oli rakeinen, mutta innokkaan puhujan tunnisti silti tulen Toa Takamaksi.<br>\n<br>\n<br>\n<em>\"Operaatio Yllätyslahja onnistui täydellisesti, pomo\"</em>, tulen Toa sanoi energisesti. <em>\"Piraatit suostuivat kompromissiin. Palaamme Klaaniin tunnin sisällä. Ohi.\"</em><br>\n<br>\n<br>\nKuunnellessaan Takaman viestiä Same tunsi hetkellistä voitonriemua, vaikka sitä ei hänen kasvoillaan näkynytkään. Valkoinen moderaattori pysäytti vasemmassa kädessään pyörittämänsä veitsen liikkeen. Kiiltävä ja puhdas terä jäi toamaisen olennon pitkien ja laihojen etu- ja keskisormen väliin.<br>\n<br>\nVain vaivattomalla ranneliikkeellä laiha jättiläinen sinkosi valkomustan heittoaseen kohti karttaa. Aseen terä tärähti keskelle erästä kartan merialueista, ja tärähdyksen voima pudotti kartalta yhden valkoisista nuppineuloista. Terä kilisi kevyesti puuta vasten.<br>\n<br>\nValkoinen olento käveli hitaasti kohti karttaa silmäillen Klaanin saaren kokonaistilannetta. Sitten hän katsoi jalkoihinsa ja kyykistyi poimimaan maahan pudonneen valkopäisen nuppineulan.<br>\nVihreät silmät tutkivat terävällä katseellaan valkoista muovipäätä herkeämättä, mutta oli selvää, että nupissa itsessään ei ollut mitään kiinnostavaa. Valkoista Hau-naamiota kantava tehokas sotilasmieli keskittyi siihen, mitä neula edusti.<br>\nModeraattori nousi seisomaan, mutta pyöritteli neulaa yhä kädessään.<br>\n<br>\n\"Noh, noh\", Same kuiskasi hiljaa itselleen. \"Mitäs käyttöä me sinulle keksimmekään?\"<br>\n<br>\nValkoisen olennon ajatusleikki keskeytyi, kun pöydällä lojuva radikommunikaattori naksahti ja piippasi mekaanisesti. Hieman Takaman viestiä paremmalla äänenlaadulla kuului jotain, joka kiinnitti Samen huomion. Puhuja oli admin Guardian.<br>\n<br>\nAdmin puhui moderaattorille virallisesti. Klaanin sotavoimien päävastaava ja monta taistelua nähnyt moderaattori Same eivät löytäneet monia yhteisiä puheenaiheita sodankäynnin lisäksi, joten kumpikaan ei juurikaan yrittänyt hieroa ystävyyttä.<br>\nGuardian arvosti Samea suunnattomasti, kuten Samekin johtajaansa. Sininen skakdi ei kuitenkaan voinut katsoa valkoista selakhilaania ilman, että ajatteli sisällissotaa.<br>\n<br>\n<em>\"Same\"</em>, sininen skakdi sanoi. <em>\"Pikkulinnut varmaan liversivät, että palasimme juuri. Tawan toimistoon kymmenen minuutin päästä. Umbraan ja partateräisään partneriisi en saa yhteyttä, joten arvostan jos käyt noukkimassa tuon kaksikon jostakin.\"</em><br>\n<br>\nSame nyökkäsi puolitottuneesti ja pudotti neulan pöydälle. Moderaattori haukotteli, ripusti vihreähehkuisen tunnistekiven vyötärölleen ja lähti harppomaan kohti toimistonsa ovea.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tawan toimisto<br>\nAdmin-torni</strong><br>\n<br>\n<br>\n<br>\nIlta oli kirkas, mutta pilvinen. Auringot kurkistivat välillä tumman pilvikerroksen läpi kuin kaksi kosmista silmää, mutta muuten valtavan ikkunan näkymä heijastui harmaana ja valkoisena limbona.<br>\n<br>\nBio-Klaanin ylin johtaja Tawa seisoi ikkunan edessä kädet ristissä. Sähkön Toan kirkkaan keltainen panssari kiilsi nyt kultaisena, mutta ikkunasta vyöryvässä valomassassa Tawa näkyi vain siluettina.<br>\nTawa tuijotti jonnekin kaukaisuuteen hieman melankolisena, mutta ryhti suorastaan sotilaallisen suorana. Toan violetti kankainen kaapu lojui poikkeuksellisesti tämän työtuolilla. Samalta tuolilta kuului pienen rapurahin vinkuvaa kuorsausta, jonka ilmavirrassa violetin viitan helmat heilahtelivat.<br>\n<br>\nMietiskelevä hiljaisuus rikkoutui, kun toimiston puinen ovi aukaistiin rytinällä. Tawa säpsähti ajatuksistaan, räpytteli silmiään ja kääntyi hitaasti kohti ovea.<br>\nOvella seisoi sininen skakdi, joka hymyili vaikka sen ainoasta silmästä näkyi yöunen vähäisen määrän vaikutus ja vaikka suurin osa sen kyljestä oli piilotettu hätäisen sideharsonipun alle.<br>\n<br>\n\"Kulta, olen kotona\", Guardian sanoi ovelasti sinertävä skakdikoura yhä kiinni ovenkahvassa.<br>\nTawa nojasi pöytäänsä vasten molemmin käsin ja nyrpisti vihaisesti.<br>\n\"Ja mikä tämä tällainen kotiintuloaika on?\"<br>\n<br>\n\"Reissu baariin, pari huurteista, törmäilyä pariin vanhaan kaveriin\", Guardian sanoi virnuillen pirullisesti. \"Ja tutustumista nynrahilaisen teollisuuden parhaimmistoon. Mitäs sinun viikkoosi on kuulunut?\"<br>\nTawan ilmeestä pystyi puolestaan päättelemään, että Toa-soturin huumorintaju oli äärirajoillaan. Guardian jäi hetkeksi katselemaan jäistä ilmettä.<br>\n<br>\n\"Emme ole kuulleet teistä mitään kahteen viikkoon\", Tawa sanoi tiukasti. \"Ei minkäänlaista viestiä lyhyt- eikä pitkäaaltoisilla.\"<br>\n<br>\nGuardian nyökkäsi.<br>\n\"Anteeksi kovasti. Myrsky ja häiriösignaalit. Emme päässeet niiden läpi.\"<br>\nTawa nojasi pöytäänsä kädellään ja tuijotti sinihipiäistä adminia pitkään.<br>\n\"Jäljityspartio löysi veneenne ja tunnistamattomia ruumiita\", Tawa sanoi hiljaa. Kirkkaan valon heijastus teki sinisen visiirin takana olevista silmistä vaikeat nähdä, mutta Tawan ääni kertoi enemmän kuin tarpeeksi.<br>\n<br>\nGuardian huokaisi. \"Meidän olisi pitänyt aavistaa se nazorak-hyökkäys. Ja varautua siihen. Mutta jos se auttaa niin pulitan paatin omasta pussistani.\"<br>\n<br>\nTawa käänsi päätään ja päästi irti pöydästään. \"Onko tämä sinulle vitsi?\", Tawa iski tiukasti. \"Mitä ihmettä sinun päässäsi-\"<br>\n<br>\n\"Se, että nazorakeilla on äiti ei tarkoita, että minäkin tarvitsen sellaisen\", sininen skakdi keskeytti johtajansa. Skakdi pyrki hymyilemään välttääkseen ilkeilyä. \" Tiedät kyllä, että olen kohdannut pahempaa kuin pari torak-\"<br>\n<br>\nGuardian sai tuta välittömästi, että keskeytyksillä oli tapa aiheuttaa lisää keskeytyksiä.<br>\n<br>\n\"Luulimme teitä kuolleiksi!\" Tawa huudahti niin kovaa, että Guardian yllättyi. Hymy hyytyi sinisen skakdin kasvoilta, kun hän kuuli johtajansa äänen ja näki tämän katseen.<br>\n<br>\nKeltaisen Toan kämmenet puristuivat nyrkeiksi, mutta naisen vihaa oli vaikea erottaa huolestuneisuudesta. Kun Tawa puhui, hänen katseensa alkoi vähitellen siirtyä alaspäin sinisen skakdin silmistä. \"Teidän veneenne oli mennyttä, energiajälkeänne eivät löytäneet edes vainukoirat, ja.... ja... voi hyvä luoja! Sinähän<strong> vuodat vielä</strong>!\"<br>\n<br>\nTawan Guardiania tutkiva katse keskeytyi niiteillä epätoivoisesti kasassa pysyvään sideharsonippuun. Sinisen adminin kädellään pitelemään valkoiseen kangasmassaan oli ilmestynyt pari skakdin tummia ja märkiä veritahroja. Yllättyneen näköinen Guardian seurasi Tawan sinisen visiirin takaa tuijottavan vihreän katseen kohdetta ja päätyi omaan kylkeensä. Hän raotti sormiensa välejä ja huomasi, että verta oli myös hänen kämmenpohjassaan. Terävät skakdinkynnet vetivät pian sideharsoa hätäisesti kaksinkerroin niin, että siteen verijäljet jäivät piiloon. <br>\n<br>\n\"Äh, pikkujuttu\", Guartsu hätävalheili heilauttaen kättään. \"En ehdi sairaslomailla. Nyt on paljon, paljon tärkeämpiä asioita käsillä. Haluan kaikki moderaattorit tänne.\"<br>\n<br>\nSkakdi päästi irti Tawan toimiston messinkisestä ovenkahvasta, astui rivakalla askeleella toimistoon ja tönäisi oven kiinni oikealla jalallaan. Tummanruskea toimiston ovi piti pitkän hiljaisen narinan ja rämähti kiinni. Guardian otti muutaman askeleen. Skakdin kasvoilta näki, että kylkivamma sattui edelleen.<br>\nTawa veti henkeä ja kurtisti otsansa vihaiseksi.<br>\n<br>\n\"Haluat pitää hätäkokuksen sairaalakunnossa? Mikä... mikä sinussa on? Sinä... minä... äh, tarkoitan-!\"<br>\nKlaanin johtaja kiehui sisäisesti ja oli päätymässä johonkin hänelle poikkeuksellisen voimakkaaseen, mutta keskeytti sen huomatessaan jonkin heräävän violetin kaavun peittämällä työtuolilla.<br>\n<br>\nKuului uupunutta vikinää ja yksi kerrallaan kaksi hieman unenpöpperöistä silmää ponnahti pystyyn. Tummat ja kosteat silmät räpsähtivät kahdesti ja kuului hiljaista läähätystä.<br>\nInnokkaan vinkaisun myötä kaikki Nöpön kuusi jalkaa kipittivät pitkin puista lattiaa. Rapu pomppi innokkaasti, napsutteli saksiaan auki ja kiinni ja päästeli vihellysääniä pienellä suullaan.<br>\n<br>\nKylkeään pitelevä Guardian siirsi katseensa lattiatasolle ja hymähti. \"No hei, pikku kaveri.\"<br>\n<br>\nNöpö hyppi ja pyöri sinisen skakdin jalkojen ympärillä. Tawan vihainen ilme laantui hieman. Sähkön Toa jäi tuijottelemaan Ussal-ravun liikehdintää. Rapu ei ollut ollut yhtä innoissaan viikkoihin. Innokkuudeltaan se unohti hetkeksi, että pureminen ja nuoleminen eivät olleet kaikkien mielestä yhtä ystävällisiä eleitä.<br>\n<br>\n\"Au\", Guardian äännähti ja ravisti pientä rapua irti jalastaan. \"Eikö tuo ilkeä nainen anna sinulle tarpeeksi syötävää?\"<br>\nNöpön leuat aukesivat ja otus päästi irti Guardianista. Rapu räpytteli suuria kosteita silmiään ja hengitti hetken hiljaa ennen kuin alkoi taas pomppia innolla. Pienet jalat liukastelivat sileällä puulattialla, mutta se ei otusta pysäyttänyt.<br>\n<br>\nGuardian kumartui ravun tasolle ja taputti isolla kourallaan sen hopeanharmaata selkää. Hopeisesta ussalista alkoi kuulua hämmentävää hidasta kehräystä. Nöpö nuolaisi pitkällä kielellään sinisen skakdin kämmenpohjaa kuin vastasyntynyt energiahurtan pentu. <br>\n<br>\nVarsin sekalaisesta elekielestä näki ja kuuli, että adminien lemmikki ei ollut varttunut muiden Ussalien parissa.<br>\n<br>\nJos Tawan kasvoja tutki, niillä pystyi hetkellisesti näkemään jotain häilyvää hymyntapaista. Se kuitenkin laantui miltei välittömästi, kun Toa suorastaan pakotti kasvoilleen vakavuutta.<br>\n<br>\nTawa asteli hitaasti Guardianin luokse, kumartui polvilleen ja siirsi kättään varoen skakdin kyljen sideharsohirvitystä kohti.<br>\n\"Mitä sille on tapahtunut?\" Tawa kysyi astetta aiempaa rauhallisemmin, mutta kasvoillaan yhä vakavuutta.<br>\n\"Näh, ei mitään järin vakavaa. Tongu ja yksi laivaston lääkintämiehistä hoitivat tätä jo\", Guardian kierteli asiaa katse Nöpössä. Tawa ei vaikuttanut kuuntelevan.<br>\n\"Mitä tälle on käynyt?\", Toa kysyi nostaen kellertävää kulmaa. Hän olisi kokeillut raottaa sideharsoa, jos Guardian ei olisi hätyytellyt Toan kättä kauemmas.<br>\n<br>\n\"Se on aika pientä\", Guardian sanoi vilkaisten sivusilmällä johtajaansa. \"Merimiina räjähti kymmenen metrin päässä ja teräspalkki lävisti kylkeni, ei sen kummempaa.\"<br>\n<br>\nSyntyneessä hilijaisuudessa kuului vain Nöpön kielen märkä lipitys ja innokkaiden ravunjalkojen naputtelu puulattialla. Tawa katsoi vakavana Guardiania, joka ei voinut enää vältellä johtajansa katsetta.<br>\nTawa ei sanonut mitään, mutta keltaisen voimanaamion haudanvakava ilme puhui hänen puolestaan.<br>\n<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n<br>\nGuardian hymyili ja puristi kämmenellään puolihuomaamattaan veristä ja sideharsoista kylkeään piiloon.<br>\n\"G\", Tawan suu sanoi, mutta epähuvittunut ilme ei muuttunut sen kummemmin.<br>\n\"... jep?\"<br>\n\"Mitä?\" kysyi kaikin puolin epäuskoinen äänensävy. \"Oletko hullu? Kaipaat sairaalahoitoa nyt ja heti!\"<br>\nGuardian huokasi ja pyöritteli silmiään. \"Minua tarvitaan täällä, Tawa. Olin kaksi viikkoa poissa. Se oli typerää ja-\"<br>\n<br>\nTawa keskeytti ja tarttui skakdia tiukasti olkapäästä.<br>\n\"Ja sinä vuodat verta, senkin idiootti!\" Toa sanoi ravistaen skakdia kevyesti. \"Sinä... miten joku noin älykäs voi olla noin... <em>sinä</em>.\"<br>\n\"Jos se auttaa, niin yritän kovasti\", skakdi pisti väliin. Tawa ei kuunnellut.<br>\n\" Oikeasti. Et <em>halua</em> tätä. Annan sinulle sairaslomaa, kuuletko?\"<br>\n<br>\nSanavalinta sai jotain syttymään skakdin silmissä.<br>\n\"Tänne hyökättiin ilmavoimilla sillä aikaa kun 'lomailin'!\" Guardian sanoi huomattavasti äänekkäämmin kääntyen yhtäkkiä kokonaan Tawan puoleen. Skakdin vitsaileva virne vakavoitui ja Tawa hiljeni kuuntelemaan suu auki.<br>\n<br>\n\"Kuulin siitä jo\", Guardian sanoi nyt rauhallisemmin. \"Tuplasti enemmän kuolleita kuin sinä yönä, jolloin koneet tulivat. Ja Veljeskunnan saarta piiritetään kolmatta päivää.\"<br>\n<br>\nGuardian nousi pystyyn hiljaa. Hän tarttui yhdellä kädellä Nöpöön nostaen tämän mukanaan. Roikkuessaan suuresta skakdinkourasta rapu potki kuudella jalallaan ilmaa ja huusi pienellä äänellä. Nöpöstä puhuttaessa oli vaikea sanoa, oliko vikinä pelästynyttä vai innokasta.<br>\n<br>\nGuardian asteli kankeasti Tawan pöydälle, ja Tawakin nousi kumara-asennostaan pystyyn. Sähkön toa seurasi katseellaan kollegansa horjuvaa askelta. Sininen skakdi laski hopeisen Ussal-ravun pöydälle ja jäi hetkeksi katselemaan adminien yhteispotrettia.<br>\n\"Ämkoo on vielä saarella, eikö olekin\", Guardian sanoi vaitonaisena.<br>\nTawa katsoi samaa kuvaa Guardianin olan yli. \"Kyllä.\"<br>\n<br>\nGuardian laski kukkakehyksissä olevan valokuvan varovasti pöydälle ja käänsi sen poispäin itsestään. \"Olen sille vihreälle neropatille velkaa. Minun olisi pitänyt olla täällä hyökkäyksen aikaan. En voi vain syöksyä sairasosastolle köllöttelemään.\"<br>\n<br>\nTawa oli hetken hiljaa. Toa nyökkäili itsekseen hieman surumielisenä. Vähitellen hänen kasvoilleen ilmestyi ymmärrystä. Tawa ei hyväksynyt sitä, mitä Guardian halusi, mutta hän ymmärsi.<br>\n<br>\n\"Sinä olet jääräpää\", sähkön Toa tuhahti.<br>\n\"Mietinkin aina, mitä yhteistä meillä kahdella on\", Guardian sanoi.<br>\nTawa naurahti.<br>\n\"Hyvä on. Pidetään nyt hätäkokouksesi, mutta vain yhdellä ehdolla.\"<br>\nVasen keltainen käsi tarttui spontaanisti sinisen skakdin niskaharjaksesta ja veti tiukasti.<br>\n<br>\n\"... mitä... <em>sinä</em>...\" Guardian kähisi yrittäen vastustaa, kun Tawa veti häntä kohti pöytänsä takana seisovaa työtuolia. Nöpö katsoi kaaosta mietteliäänä. Tai innokkaana, hyperaktiivisesta lemmikkiravusta ei voinut olla täysin varma.<br>\n<br>\n\"Hyvä on sitten\", Tawa sanoi päättäväisesti ja nappasi oikealla kätösellään kommunikaattorin pöydältä. Hän painoi punaista ristinmerkkiä. \"Jos sinä et suostu menemään sairasosastolle, minä tuon sairasosaston tänne.\"<br>\n<br>\nGuardian huokaisi syvään ja rojahti Tawan toimistotuolille. Tawan kutsuttua Bio-Klaanin sairasosaston kerman pikaisella ääniviestillä kommunikaattori siirtyi Guardianille. Tämä painoi ensimmäisenä luurin näppäimistön keskellä olevaa vihertävää moderaattorikiveä.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nSeuraavat kolme varttia kuluivat vauhdilla. Toimistossa puhui vain Guardian. Muut keskittyivät kuuntelemaan.<br>\n<br>\nIlmassa leijaili vahvan kahvin tuoksu ja Tawan pöytä notkui täynnä petuniakuvioisia kupposia. Guardian istui Tawan toimistotuolilla ja kiistattomalla valtaistuimella, mutta ei varsinaisesti omasta tahdostaan. Punertavan nojatuolin viereen oli kumartunut lääkintä-Toa Kupe. Valkopunainen Toa operoi skakdin kylkeä rautaisen rauhallisin ottein, mutta rauhallisuus ei varsinaisesti auttanut. Skakdi irvisteli kaikesta huolimatta.<br>\n<br>\n\"Ei millään pahalla, G-herra\", Kupe sanoi niin viileästi kuin kykeni, \"mutta tämä olisi todella helppoa, jos suostuisitte puudutukseen.\"<br>\n\"Kiitos, mutta ei kiitos\", Guardian sanoi merkillinen ilme kasvoillaan. Hän siirsi katsettaan Tawan toimistoon ilmaantuneesta sekalaisesta klaanilaisesta toiseen. Joukkio oli hiljentynyt pohdiskelemaan yhdessä juuri kuulemaansa.<br>\n<br>\n\"No... luulen kertoneeni teille kaiken olennaisen.\"<br>\n<br>\nNeljä moderaattorikiveä hehkui vihreää hehkuaan neljän kiinnostuneen hahmon vyötäröllä. Muutamilla kivi oli liitetty osaksi moderaattorien haarniskaa. Suurta Hau-naamiota kantava toamainen mutta kalmankalpea Same seisoi jäykkänä oven vieressä arvioiden äänettömästi. Hoikan jätin tumma otsanauha oli nyt sidottu olennon vasemman ranteen ympärille kuin muistutukseksi jostain.<br>\n<br>\nHopeiseen ja harmaaseen teräshaarniskaan sonnustautunut skakdi Bladis puolestaan raapi suurta otsaansa ja istui löysänä Nöpön nukkumapaikkana toimivan kopin päällä. Guardian oli huomannut teräksen skakdin tuijotellen kämmenpohjaansa aina kun Guardianin matkakertomuksessa mainittiin Zakaz. Jokin oli tuonut muistoja pintaan.<br>\n<br>\nPaaco istui Bladiksen vieressä rummuttaen polveaan sormillaan. Vihreän ja kultaisen Toan katse sinkoili huoneen nurkasta toiseen kuin vihainen ampiainen, mutta Paacon ilmeistä näki, että hän oli kuunnellut koko ajan. Kultaista ylvästä Rurua kasvoinaan käyttävä päämoderaattori Umbra seisoi Tawan työpöydän edessä pitäen käsiään ristissä.<br>\n<br>\nKaikki aktiiviset moderaattorit olivat paikalla. Viides ja kuudes kuitenkin puuttuivat. Puolirahi Make lojui vielä Klaanin sairasosastolla huonossa kunnossa Allianssin öisen hyökkäyksen jälkeen. Kovia kokenut noviisimoderaattori päätettiin vain jättää toipumaan. Doxille Guardian ei ollut edes yrittänyt soittaa.<br>\n<em>Piruparka</em>, sininen skakdi ajatteli pohtien poissaolevaa ja pelokasta hohtoa, joka hehkui sieltä, missä sinisellä otuksella oli ennen ollut katse.<br>\n<br>\nTawa istui työpöydällään Guardianin edessä ja silitteli Nöpöä, joka naputti pöydän mahonkipintaa pikkuruisilla jaloillaan vilkuillen huoneeseen ilmestynyttä moderaattorinelikkoa silmäparillaan. Rapua silittelevä sähkön Toa tuijotti sinistä skakdia suoraan silmiin hetken ja yritti kasata ajatuksiaan.<br>\n<br>\n\"Torakoiden salamurhayritys, Zakazin ilot, kenraali Warrek, luutnantti Zaiggera, Nynrah, Takomo, Feterrat, joku nimeltään Zorak von Maxitrillian Arstein ja aukko muistissani\", G kertaili. \"Olette vapaita kysymään kysymyksiä.\"<br>\n<br>\nTawan ilme oli jäätynyt. Hän ei räpäyttänytkään sinisen visiirin takana tuijottavia silmiään.<br>\n\"Olette hengissä vain koska olitte onnekkaita\", Tawa sanoi. Hän ei ollut vihainen. Hän ei edes korottanut ääntään. Tawan äänessä ei ollut edes syyttävää sävyä. Näin oli ehkä pahempi.<br>\nGuardian nosti vasemman kätensä etusormen pystyyn. \"Olemme hengissä koska joku halusi <em>pitää</em> meidät hengissä\", hän tarkensi.<br>\nTawa katsoi Guardiania entistä tiiviimmin. Toan suu aukesi hitaasti, mutta hän etsi hetken oikeita sanoja. \"Mistä sinä sen tiedät?\"<br>\n<br>\nGuartsu hieroi sinistä leukaansa mietteliäänä. <br>\n\"Rehellisyyden nimissä en tiedäkään\", sininen skakdi sanoi Tawan hämmästykseksi. \"Mutta tämä Zorak von mikälie Arstein... tai kuten tunnette hänet, 'herra ZMA'...\"<br>\n<br>\n\"Anteeksi, mutta onko sinulla kuvaa tästä Arsteinista'?\" Umbra keskeytti. \"Kuulostaa siltä, että mitä nopeammin hänet löydetään ja tuodaan oikeuteen koneidensa tekosista, sen parempi.\" <br>\nGuardian naputti kiikarisilmäänsä yhdellä sormellaan ja katsoi päämoderaattoriin synkästi. \"Ikävä kyllä ei. Kauhukaasun jälkeen se kalpea pirakanpentu takavarikoi silmäni ja tyhjensi kaiken, minkä skanneri oli tallentanut Nynrahilta. En saanut teille kuvaa.\"<br>\n<br>\n\"Piru vie. Minulla olisi tälle tyypille ja sen koneille pari valittua sanaa\", Bladis ryki puristaen nyrkkinsä kiinni. \"Se vastaanoton Toa... ei se tehnyt mitään ansaitakseen sitä.\"<br>\nUmbra nyökkäsi. \"Ansaitsiko kukaan?\"<br>\n<br>\n\"Jos tämä jotain auttaa\", Guardian sanoi vilauttaen teräviä hampaita, \"niin herra Arstein saattaa olla viekas tapaus, mutta sitä rumaa naamaa en unohda. Ja kunhan jututan paria klaanilaistaiteilijaa, kohta ei kukaan muukaan.\"<br>\nBladiksen harmaille kasvoille ilmaantui hymyntapainen.\"Jotain positiivista.\"<br>\n<br>\n\"Keskeytitte minut\", Guardian köhi. \"Tawa, kysyit miksi olen hengissä. Tämä Arstein on sadistinen, valehteleva pelkuri. Hän oli aivan valmis tappaamaan minut, Tongun ja Makuta Nuin useaan kertaan. Jokin esti.\"<br>\n<br>\nGuardian käänsi tuoliaan vasemmalle ja siirsi katseensa ulos Tawan toimiston ikkunasta. \"En ole varma miksi, mutta hän ei toiminut täysin omilla ehdoillaan\", Guardian lisäsi vielä. \"Tunnistan skakdit, jotka pitävät kontrollista, mutta Arstein ei ollut tässä operaatiossa täysin hallinnassa. Hän joutui taipumaan, eikä välttämättä pitänyt siitä.\"<br>\nTawa ja muut jäivät pureskelemaan vastausta.<br>\n<br>\n\"Miten osaat analysoida... sellaista tyyppiä niin hyvin?\" päämoderaattori Umbra kysyi.<br>\n<br>\n\"Tunnen kaltaiseni\", Guardian sanoi huokaisten syvään.<br>\nNeljä moderaattoria ja Tawa jäivät pohtimaan, tarkoittiko Guardian kaltaisillaan Skakdi-rotua vai hirviöitä.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nPaaco oli ollut jo liian kauan hiljaa ja sen näki moderaattorin umpinaisesta suusta, joka oli kuin geysir valmiina räjähtämään. Näytti siltä kuin Paacon oli pakotettava itsensä pysymään hiljaa. Vihreä käsi nousi hitaasti pystyyn ja Paaco vilkuili administoa odottaen puheenvuoroa. Tawa myönsi sen hänelle nyökkäyksellä.<br>\nPaacon ilmeestä näki, että hän ei osannut käsitellä tilannetta täysin.<br>\n<br>\n\"Siis. Joku yritti estää niiden rautapellejen isää tapattamasta teitä. Olenko ihan jäljessä jos veikkaan, että se on...\"<br>\n<br>\nPaaco haki hetken sanoja. Hän oli monen muun tavoin Rautaisen Kuoleman hyökätessä kuullut Klaanin läpi syöksyneen mustan painajaisen nimen, mutta ei halunnut käyttää sitä. Toa ei halunnut edes ajatella koko tapahtumaa. Ikävä kyllä valvontakameramestarin oli ollut pakko tutkia läpi kaikki nauhat, jotka tuona kauhujen yönä oli taltioitu.<br>\n<br>\nPaaco ei halunnut ajatella niitä. Nimessä \"Avde\" ei ollut itsessään mitään pelottavaa, mutta se toi muistoja pintaan.<br>\n\"Tiedätte. <em>Se</em>.\"<br>\n<br>\n<br>\n\"Avde\", Tawa sanoi hiljaa ja Paacon silmät pullistuivat yllätyksestä. Tawa jatkoi hetken päästä rauhallisella äänensävyllä. \"Hän haluaa meidän pelkäävän. Älä anna hänelle sitä valtaa.\"<br>\n<br>\n\"Tawa on oikeassa\", Same sanoi muistellen hiljaa Snowmanin suulla puhuneen loisen sanoja. \"Jos pelkäämme nimeä, pelkäämme häntä.\"<br>\n<br>\n<br>\n\"Punainen Miekkonen\", Guardian sanoi nyökäten. \"Sillä olennolla... mikä se sitten onkaan, on tahmaiset näppinsä kaikkialla.\"<br>\n<br>\n\"Onko sitten kovin rauhoittavaa, että juuri sama otus haluaa pitää sinut hengissä? \" Bladis kysyi skeptisyyttä äänessään.<br>\n\"Ei, mutta ainakin tiedän, että en kuole huomenna plasmatuleen\", Guardian sanoi kiristellen hampaitaan. \"... jos Arstein pitää oman osansa sopimuksesta. Mikä se sitten onkaan.\"<br>\n<br>\n<br>\nTawa nojasi pöytäänsä vasten ja tuijotti lattiaa. Toa pyöritteli päässään monenlaisia asioita hiljaisena. Hetken jälkeen hän kääntyi takaisin Guardianiin ja avasi suunsa.<br>\n\"Nämä 'Avhrak Feterrat', G. Kepe sai vihdoin auki sen sinä yönä tuhotun yksilön.\"<br>\nGuardian kääntyi pikaisesti Tawaan ja näytti yllättyneeltä. \"Oikeasti?\" skakdi kysyi. \"Oletteko tutkineet sen perinpohjin? Ilmatorjunta voisi hyötyä niiden plasmasta.\"<br>\n<br>\n\"Kepe ja Same ovat katsoneet sitä\", Tawa sanoi. \"Minulla ei ole ollut aikaa.\" Hän kuitenkin tiesi valehdelleensa. Tawa ei ollut katsonut sisälle, mutta syy oli toinen.<br>\nHuuto joka oli repinyt tiensä raskaan teräskuoren läpi oli ollut niin vertahyytävä, että Tawan oli vaikea unohtaa sitä, vaikka hän halusi. Tavallaan adminia kiinnosti, mikä oli voinut päästää sellaisen äänen. Tavallaan hän halusi äänen pois unistaan.<br>\n<br>\nTawa ei kuitenkaan tarvinnut lisää ajateltavaa. Ajat olivat muutenkin vaikeat.<br>\nToa käännähti katsomaan takanaan seinään nojaavaa valkoista moderaattoria.<br>\n<br>\n\"Kepe lähti Snowmanin kanssa pohjoiseen tutkimaan jotain... joten Same voi varmaan kertoa sinulle havainnoistaan\", Tawa sanoi kysyvästi enemmänkin Samelle kuin Guardianille.<br>\nKaksikko jakoi katseen, joka herätti Samessa häpeää. Sama ilta, jona valkoinen moderaattori oli astunut Verstaaseen ja katsonut Feterran aukaistuun panssariin oli päättynyt siihen, kun hänet oli löydetty ravistamasta vankisellien toisiksi uusinta asukasta Toa Sheelikaa kaulasta. Moderaattori ei pystynyt enää ymmärtämään, miten oli menettänyt malttinsa sillä lailla.<br>\n<br>\n\"Sanon vain, että olen nähnyt vuosien varrella monenlaisia asioita\", Same sanoi mystisesti, \"mutta en mitään tällaista. En aio edes kuvailla. Haluatte nähdä tämän itse.\"<br>\n<br>\n\"Pakkohan sitä on tutkia tulevaisuutta varten\", Umbra sanoi. \"Heikkouksia, mitä tahansa.\"<br>\n<br>\n\"Pointti\", Tawa sanoi.<br>\n<br>\n\"Piilotin sen suojaholviini\", Same sanoi. \"Voin näyttää ainakin Tawalle huomenissa. Parempi, että sana ei liiku.\"<br>\nMuut nyökkäsivät hyväksyvästi. Jos oli mahdollista estää Feterra-tutkimuksen tietojen kantautuminen petturin kautta vihollisille, oli parempi edes yrittää.<br>\n\"Sanon kuitenkin yhden asian\", Same jatkoi. \"Ette ole varautuneita näkemäänne.\"<br>\n<br>\nSamen sanat jättivät koko huoneellisen klaanilaisia tuijottamaan kysyvinä.<br>\n<br>\nUusi kierros kahvia keitettiin, kun Guardian pyysi klaanilaisia käymään läpi kaiken, mitä pommituksen yönä oli tapahtunut. Tawa, Paaco, Same ja Bladis kävivät melko yksityiskohtaisesti läpi torakkain ilmavoimien hyökkäyksen jokaisen tunnin. Bladis valitti sitä, että hän oli tehnyt erästä syöksypommittajaa vastaan hienoimman tempun koko elämänsä aikana, mutta kukaan ei ollut nähnyt sitä.<br>\n<br>\nGuardian oli tyytyväinen kuullessaan Klaanin Laivaston olleen voitokas, mutta tunnelmaa laimensi se, että Veljeskunnan saaren operaatiosta ei tiedetty mitään.<br>\n<br>\n\"Eikö Veljeskunnan saarelta ole kuulunut mitään sen iskun jälkeen?\" Guardian kysyi ja irvisti kuin karhu, kun tohtori Kupe tökkäsi arkaan kylkeen varoittamatta ruiskun.<br>\n<br>\nTawa pudisti päätään ja katsoi Guardiania kuin pyytäen anteeksi. \"Täysi hiljaisuus viimeisten päivien ajan. Edes pelastuspartiolta ei ole tullut mitään.\"<br>\nGuardian katsoi Tawaa hetken ja kääntyi sitten huokaisten poispäin.<br>\n\"Laivastolla hyökkääminen olisi tyhmää\", hän sanoi.<br>\n<br>\n\"Älä nyt, kuulitko kuinka voitokkaita Tongun koneet olivat hyökkäyksen torjumisessa?\" päämoderaattori Umbra rohkaisi. \"Olen varma, että voisimme pidätellä torakkalaivoja tarpeeksi kauan!\"<br>\n<br>\n\"Kuulostaa helpolta\", Tawa sanoi. \"Se ei taida olla sitä.\"<br>\n<br>\nGuardian pudisti päätään. \"Ei niin. Mekään emme tiedä, missä kaikkialla Veljeskunnan joukkoja on. Ei saarta voi vain sytyttää palopommeilla tuleen ja toivoa, että liittolaisemme selviytyvät.\"<br>\n<br>\n\"Niinpä\", Umbra myönsi raapien leukaansa mietteliäänä. \"Anteeksi. Olin tyhmä.\"<br>\n<br>\nGuardian vilautti ilmettä, joka antoi ymmärtää, että hän ei pahemmin välittänyt. Tawa huomasi sen.<br>\n\"Mitä mieltä olet, G?\" hän kysyi. \"Mitä teemme?\"<br>\n<br>\n\"Sinähän olet minun johtajani\", Guardian sanoi kevyt hymyntapainen kasvoilla ja vasen silmäkulma ylhäällä.<br>\n\"Niin\", Tawa nyökkäsi, \"ja Ämkoo sinun ystäväsi.\"<br>\n\"Siinä ehdottomasti syy miksi en saa päättää tästä\", Guardian sanoi. \"Älä luota arvostelukykyyni.\"<br>\n<br>\nTawa jäi hetkeksi pohtimaan vaihtoehtoja. Niitä oli paljon, ja kaikki huonoja. Käytännössä jokaisessa oli vaara menettää tarpeettomasti henkiä ja syöstä koko Klaanin saari täysimittaiseen sotaan.<br>\nJohtaja oli se, jolla oli vastuu valita huonoista vaihtoehdoista vähiten huono.<br>\n<br>\n\"Sanon, että odotamme yön yli viestiä Veljeskunnalta tai pelastuspartiolta\", Tawa sanoi päättäväisemmin. \"Jos mitään ei tule, iskemme.\"<br>\nGuardian nyökkäsi. Hän saattoi olla eri mieltä, mutta tiesi milloin päätöksenteko oli jätettävä muille.<br>\n<br>\nPaaco pyöritteli peukaloitaan ja yritti keventää raskasta tunnelmaa.<br>\n\"Hei. Puhutaan nyt kuitenkin Mäksämys Maksimuksesta. Ehkä se selviää yhden yön. Sama tyyppi on tuhonnut torakkahävittäjän matanuileissön MIEKALLA.\"<br>\nSame katsoi kollegaansa epäuskoisena. \"Se ei ollut hävittäjä. Se oli rakettirepputorakka.\"<br>\n\"... MIEKALLA\", Paaco toisti huikentelevana.<br>\n\"Hänellä on myös Makutan voimat\", Same jatkoi.<br>\nVihreä moderaattori ei tuntunut enää kuuntelevan. Jos hän oli koskaan kuunnellutkaan. \"... MIEKALLA!\"<br>\n\"Olin näkemässä\", Same sanoi eikä ollut varma enää, kenelle yritti puhua. \"Hän ei vetänytkään miekkaansa. Kanohi-haarniska pysäytti torakan rakettirepun.\"<br>\n<br>\nPaaco jäi tuijottamaan suu auki. Same luuli hetken voittaneensa.<br>\nPaacoa ei kuitenkaan voinut voittaa. Hän oli yksinkertaisesti paras argumentoinnissa.<br>\n\"Ota välillä iisisti pelle.\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nHuoneessaolijat hymähtivät hieman. Näinä aikoina oli hupi vähissä, joten pienistäkin asioista oli parempi iloita.<br>\nGuardiania harmitti, että hänen piti olla ilonpilaaja ja vakavoittaa tilanne.<br>\n\"Mitä luulette\", skakdi kysyi, \"miksi Paha Liiga viivästyttää Klaaniin hyökkäämistä?\"<br>\n<br>\n\"Ehkä ne tarvitsevat Veljeskunnan saarta johonkin?\" Umbra teorioi.<br>\n\"Totta, mutta niillä voi olla myös sisäistä kinaa\" Bladis jatkoi. \"Liskot ja lapionaaman palkkasoturit ovat liikkuneet Klaanin lähialueilla. Eiväthän ne yleensäkään pärjää keskenään, mutta tämä...\"<br>\n<br>\n\"Tämä mitä?\" Tawa kysyi kääntyen kohti Bladista.<br>\n<br>\n\"... tämä... oli uudenlaista. En ole aivan varma, mutta näytti kuin skakdit... olisivat yrittäneet orjuttaa zyglakeja.\"<br>\nSeinäkello tikitti, kun klaanilaiset jäivät pureskelemaan Bladiksen sanoja. Tohtori Kupe keskittyi Guardianin kyljen hoitamisen viimeistelemiseen. Lääkintä-Toa oli niin usein hoitamassa tärkeitä klaanilaishenkilöitä kesken vaikeiden aikojen, että hän sai kuulla paljon enemmän kuin halusikaan. Suurten asioiden kuunteleminen ja ajatteleminen oli miltei mahdotonta välttää. Vaitiolovelvollisuutensa lääkäri kuitenkin piti maailmanlopunkin edessä.<br>\n<br>\n\"Jo on sotku\", Paaco sanoi. Päänsä sisällä jumputtavasta jatkuvasta diskojumputusrytmistä huolimatta moderaattori pohti asioita monipuolisesti. \"Pohjoisesta etenee käärme. Sillä on viisi päätä, ja ne kaikki yrittävät syödä toisiaan.\"<br>\n\"Sieltä se naapurin runoilijapoika taas tulee\", Bladis hohotti. \"Pääsee vielä pitkälle.\"<br>\n\"Hei, keksin ihan itse\", Paaco sanoi hymyillen.<br>\nGuardian oli onnittelemassa Klaania siitä, että ainakin päitä oli vain viisi. Sitten hän muisti Zorak von Maxitrillian Arsteinin ja tämän kiinteän yhteyden Avden tuomaan uhkaan. Admin päätti pysyä hiljaa, mutta hänen nyrpeästä ilmeestään oli nähtävissä, että jokin matemaattinen kysymys kaipasi taas vastausta.<br>\n<br>\nKeskustelua jatkui vielä vartin ajan. Moderaattorit ja admin-kaksikko kävivät läpi kaikenlaista liittyen Klaanin nykytilanteeseen. Heistä kuitenkin tuntui, että vähemmän kiireisestä paperityöstä puhuminen oli parempi jättää toiselle illalle. Kun auringonlasku alkoi värjätä taivaanrantaa punaisen sävyillä ja kun Toa Kupe oli lopettanut Guardianin haavojen kanssa työskentelemisen, moderaattorinelikko päätti poistua verkkaisesti huoneesta. Adminit ja näiden lemmikki jäivät vielä istumaan hetkeksi auringonlaskun värjäämään toimistoon.<br>\n<br>\nTawa istui pöydällään rapsutellen Nöpöä, joka kuorsasi jo voimakkaasti. Guardian nojasi syvälle nojatuoliinsa ja piti käsiään ristissä. Skakdin katse harhaili ympäri huonetta.<br>\n<br>\n\"Mene nukkumaan\", Tawa sanoi vaitonaisesti.<br>\n\"Mene itse\", Guardian vastasi tottumuksesta.<br>\n<br>\nTawa haukotteli.<br>\n\"Liikaa ajateltavaa. En nukahtaisi.\"<br>\n<br>\n\"Se ei johdu vain tuosta, eihän\", Guardian kysyi.<br>\n<br>\n\"Ei\", Tawa myönsi. \"En ole pystynyt katsomaan auringonlaskuja samaan tapaan pommitusyön ja Arsteinin koneiden iskun jälkeen.\"<br>\n<br>\nSininen skakdi naksutteli sormiaan ja kokeili kylkeään. Se oli yhä arka, mutta Kupen käsittely oli auttanut. \"Kuule\", Guardian sanoi ja antoi Tawan odottaa hetken. \"Olen varma, että hän on kunnossa.\"<br>\n<br>\n\"Mhm\", Tawa vastasi nyökäten poissaolevana.<br>\nTawa ei varsinaisesti yllättynyt puheenaiheesta, sillä molemmat olivat ajatelleet sitä. Moderaattorien saapumista ennen Tawa oli kertonut kaiken tärkeimmän. Hän oli kertonut Visokin yhteydenotoista ja Snowien sisältä nauraneesta Avden parasiitista, jonka tuhoamisessa Visokki oli auttanut. Guardianille oli myös näytetty Visokin viestimät viisi petturikandidaattia.<br>\nJokin kertoi Guardianille, että viestiin ei ollut täysin luottamista. Hän ei halunnut sanoa sitä Tawalle.<br>\n<br>\n\"Kyllä hänet vielä löydetään\", Guardian sanoi ja tunsi puhuvansa ilmalle. \"Et voi asialle mitään nyt.\"<br>\n<br>\n\"Tämä palaveri...\" Tawa aloitti, mutta jäi vielä harkitsemaan sanojansa. \"Tämä muistutti minua siitä, mihin syöksykierteeseen kaikki on mennyt. Mutta minä murehdin eniten vain parasta ystävääni.\"<br>\nTawa huokaisi. \"Tällaista itsekkyyttä muka suureltakin johtajalta.\"<br>\n<br>\nGuardian nousi hitaasti ja varovaisesti Tawan toimistotuolilta. Kyljen kivut palasivat liikkuessa, mutta ne olivat lieventyneet.<br>\n\"Tiedätkö\", Guardian sanoi noustuaan kokonaan pystyyn. \"Voin olla vaikea ja harkitsematon, mutta kunnioitan sinua. En tottele sinua siksi, koska olet johtajani.\"<br>\n<br>\nTawa räpytteli silmiään hämmentyneenä.<br>\n<br>\n<br>\n\"Tottelen sinua siksi, koska olet ystävä\", Guardian sanoi. \"Hyvää yötä.\"<br>\n<br>\n<br>\nNiine sanoineen sininen skakdi käveli hitaasti kohti toimiston ovea. Tawa jäi tuijottelemaan horisontista lähestyvää yötä sanattomana.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1358,"creator":"The Snowman","timestamp":"2012-01-02T13:28","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Domek, Snowie ja Make vauhdissa olivat, tuloksena Klaanon-tekstit rapiat, joten ottakaapa lukuasennot jouhevat, nyt loppui Köyden hiljaisuudesta johtuvat napinat.</dd></dl>\n<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nYö oli laskeutunut Bio-Klaaniin. Suurin osa linnakkeesta oli kuitenkin yhä valaistu, ja muurien harjoilla ja torneissa voimakkaat valonheittimet odottivat päällekytkemistä mahdollisten vihollisten varalta. Partiot kulkivat ympäri linnaketta, ympäri tiluksia, ympäri lähiseutuja. Valvontakamerat tuijottivat elektronisilla silmillään vääjäämättä tärkeitä sijainteja. Viimeisimmät alisuoriutumiset vihollisen hyökätessä olivat nostaneet linnakkeen hälytystilan aivan uudelle tasolle.<br>\n<br>\nSiltikään se vanha kellari ei ollut valaistu, sitä ei partioitu eikä siellä ollut valvontakameroita. Se oli vain tyhjä, kiviseinäinen huone, jonka maalattia oli paksun pölykerroksen peitossa. Ainoa portaikon yläpäästä himmeänä kajastavan valon varassa havaittava asia koko huoneessa oli pyöreä kaivo. Ja nyt, ensimmäistä kertaa vuosiin, kenties vuosikymmeniin, tuo kaivo avattiin.<br>\n<br>\nSieltä kömpi esiin tummanpunainen, vankkarakenteinen matelija. Sitä seurasi muutama Zyglak lisää. Ja sitten taas lisää. Lopulta pimeydessä oli kokoontuneena hieman yli kaksikymmentä hyvin aseistautunutta liskosoturia.<br>\n”Hrum. Pääsimme ykköspesälle kohtaamatta lainkaan vartijoita, ansaa tai lukittua ovea, kuomaseni”, joukkion vanhimpiin kuuluva Olthal murahteli tyytyväisenä.<br>\n”Tämä on ihme, totta vie”, vastasi hänen hyvä ystävänsä ja ikätoverinsa Welsix.<br>\n<br>\nViimeisenä sisään kiipeävä, mustaan taisteluliiviin ja viittaan pukeutunut Alinnel loi kahteen turisijaan tyypillisen tuiman katseensa, ja pian kaikki odottivat täydessä hiljaisuudessa, mitä tapahtuisi seuraavaksi. He kääntyivät johtajansa puoleen.<br>\n<br>\nGuechex sytytti varustevyöltään kaivamansa soihdun ja katseli sen valossa ryhmäänsä. Siinä oli kokoelma hänen parhaita sotureitaan ja läheisimpiä ystäviään. Kaikkiin heistä hän luotti, ja Guechex tiesi heidän luottavan häneen. Punainen Zyglak nosti soihdun päänsä tasalle.<br>\n”Zyglakit-soturit”, hän aloitti äänellä, joka oli riittävän hiljainen, niin ettei se varmastikaan kuulunut huoneesta vievän pitkän portaikon yläpäähän, mutta riittävän voimakas kuulostaakseen vahvalta. ”Tämän ZMA:n kartta todella näytti meille tien: Ortonien tunneliverkosto ja Klaanin kellarit yhdistyvät tavalla, josta Klaanin väki ei tiedä. Minä tiedän, että osaa teistä tämä kaikki epäilyttää vieläkin. Tämä saattaa olla ansa. Heti tuosta portakosta noustessamme meidät saatetaan piirittää ja ottaa vangeiksi. Meidät saatetaan lävistää terin ja myrkyin, ja tehtävämme voi jäädä ikuiseen unohdukseen.”<br>\n<br>\nGuechex hengitti syvään muiden kuunnellessa täyden hiljaisuuden vallitessa.<br>\n<br>\n”Mutta emme anna sen haitata. Me emme anna sen haitata, koska emme muutakaan voi. Epäonnistumme, ja kansamme on mennyttä. Tämä on viimeinen tilaisuutemme lunastaa oikea paikkamme Allianssin riveissä, viimeinen tilaisuutemme näyttää, mihin Zyglakit pystyvät.”<br>\n<br>\nHän nosti soihdun korkeammalle, päänsä yläpuolelle.<br>\n<br>\n”Me emme tee tätä uudelle hyväntekijällemme. Me emme tee tätä oman kunniamme tähden. Me emme tee tätä Rhak'elakille. Me emme tee tätä Allianssille. Me teemme tämän Zyglakeille! Me teemme tämän omalla kansallemme, omille perheillemme, omalla verellemme!\"<br>\n<br>\nSeurasi hetken hiljaisuus, ainoastaan soihdun vaimea lepatus puhui kieltään. Sitten Guechex jatkoi: \"Nyt, kaikki tiedätte tehtävänne, alkakaa toimia!”<br>\n<br>\nMuiden liskosotureiden siirtyessä nopeasti mutta äänettömästi portaikkoon Guechex jäi puolisonsa kanssa kahden. Hän laski soihdun kaivonreunalle, ja Alinnel tarttui tätä lujasti käsistä. Vaikka Alinnel oli suurikokoinen, varmastikin Toaa päätä pidempi Zyglak-soturi, oli hän puolisonsa rinnalla siron näköinen. Guechexin jänteikäs, tummanpunaisen ja mustan värinen keho oli kaikilla Zyglak-mittapuilla suurimmasta päästä, ja hän oli ryhdikkäästi seistessään lähisaarten pisin liskosoturi. Kaksi hahmoa katsoivat toisiaan silmiin ääntäkään päästämättä. Alinnelilla ja Guechexilla oli samanväriset silmät, sama syvä jäänsini hohti kummankin katseessa. Heidät oltiinkin joskus, kauan sitten, tunnettu jääkatseisena kaksikkona. Pari oli ollut yhdessä pitempään kuin useimmat tohtivat muistella, ja vain harvat ja valitut tiesivät, kuinka he olivat kohdanneet. Yleinen oletus oli, että Alinnel ja Guechex puhuivat tästä vain ollessaan kahden. Nyt he eivät kuitenkaan sanoneet sanaakaan, uppoutuivat vain toistensa katseisiin muutamaksi pitkäksi sekunniksi.<br>\n<br>\nAlinnel nyökkäsi ja Guechex perässä. He irrottivat otteensa toisistaan ja lähtivät muiden sotureiden perään. Oli aika toimia, oli se kuinka kivuliasta hyvänsä.<br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="250" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/o-c2yC703yw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/o-c2yC703yw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nToa Vakai käveli miekka vyöllään halki Klaanin maanalaisia kerroksia. Kaulassaan Toalla roikkui valokiviriipus, joka valaisi hänen askeleensa niilläkin alueilla, jotka olivat syvällä maan alla ja vailla kunnollista valaistusta. Vakai oli klaanilainen, joka oli sotatilan puhjettua tahtonut auttaa järjestöään. Siksipä hän nyt vaelsi pohjakerroksia vartioiden, valmiina toimintaan ystäviensä puolesta.<br>\n<br>\nToa Vakai katseli ympärilleen kolkossa käytävässä. Se oli yllättävän korkea, kivilattiasta kattoon oli varmasti ainakin seitsemän metriä. Seinän vierellä kulki pylväsrivistö, joka näytti kuin se olisi tuotu sinne jostain muualta varastoon. Tolpat oli kaiverrettu kauniisti, ja ilmeisesti kertoivat tarinaa, josta ei kuitenkaan ottanut selvää Matoralais-aakkosten kadotessa korkeuden pimeyteen.<br>\n<br>\n<em>Kuinkahan moni klaanilainen edes tietää tämän hallin olemassaolosta,</em> Vakai mietti mielessään. <em>Onhan tämä aika erilaista kuin vaikkapa ensimmäinen näkemäni asia täällä...</em><br>\n<br>\nVakai palautui mielessään takaisin siihen kauniiseen iltaan. Pitkä merimatka oli takana, ja hän astui puiselle laiturille. Miellyttävän satama-alueen takaa alkoi toisaalla metsää, toisaalla suuren linnakkeen suojaama kaupunki.<br>\n<br>\n<em>Uusi kotini,</em> hän oli ajatellut. Ilta-auringon säteiden valaistessa monet Bio-Klaanin linnakkeen torneista, ikkunoista ja sinivalkoisista viirestä näky oli ollut pikkusaaren Toalle ällistyttävä. Hän muisti vieläkin sinisen Ussalin heiluvan tuulessa valkoisella pohjalla purppuraa iltataivasta vasten.<br>\n<br>\nNyt hän vaelsi kellareissa ja näki oman verensä violetiksi värjäämän terän tunkeutuvan vatsansa läpi. Vakai yritti huutaa kivusta, mutta äänen sijaan suusta pulpahti ulos lisää verta. Hän huomasi nousevansa ilmaan, ja äkkäsi pian tuijottavansa Zyglakia suoraan jäänsinisiin silmiin.<br>\n<br>\nPylvään yläpäähän kyntensä upottaneen liskosoturin ja tämän väkevän hännän ilmaan nostaneen Toan kasvot olivat toisistaan vain muutaman senttimetrin päässä. Ja tämä naaras-Zyglakin vakava ilme jäi Vakain viimeiseksi näyksi klaanilaisena. Ei uljaita torneja, ei sinistä Ussalia purppuraa taivasta vasten, ainoastaan jäänsinisten silmien herkeämätön tuijotus.<br>\n<br>\n”Se lakkasi hengittämästä”, Alinnel ilmoitti päästäessään ruumiin valahtamaan hännästään maahan.<br>\n”Vaikuttavaa, täysin ääntentä”, yksi ryhmän nuoremmista Zyglakeista ihaili.<br>\n”Oikeastaan uskomattoman yksinkertaista. Kun keuhkot ovat riekaleina, apua on vaikea huutaa. Nyt, hiljaa.”<br>\n<br>\nMuutkin liskosoturit laskeutuivat pylväiköstä. Ryhmän tarkka-aistsimpana tunnettu Vasell sulki silmänsä ja kuulosteli ja veti muutaman kerran sieraimiinsa ilmaa. Hetken täydellisen vaitonaisuuden jälkeen hän nyökkäsi, ja Cuechex viittoi tarkoin käsimerkein muita seuraamaan käytävää pitkin.<br>\n<br>\n–<br>\n<br>\nValtavan monitoriparven keisari Paaco oli ymmällään. Muutama valvontakameroiden kuvaa näyttävistä näytöistä oli vaihtanut lumisadeohjelmistoon, eikä moinen käynyt lainkaan päinsä.<br>\n<br>\n<em>Nyt eivät ole kaikki pellet kanootissa. Aika kutsua remonttireiskat apuun.</em><br>\n<br>\n–<br>\n<br>\nGuechex irrotti paksun, kaarevan heittoveitsensä irti seinästä valvontakameransäpäleiden keskeltä. Sotureiden oli ollut pakko siirtyä käyttämään hiljaisempia aseita Welsixin ja Olthalin vanhojen kivääreiden sijaan lähestyttäessä Klaanin tarkemmin vartioituja alueita. Ei ollut varaa päästää yhtään ylimääräistä ääntä. Nyt he olivat jo maan yläpuolisissa kerroksissa, eikä Admineiden tiloihin ollut enää juurikaan matkaa.<br>\n<br>\nKaikki oli sujunut suunnitelman puitteissa. Kukaan kolmesta kohdatusta klaanilaisesta ei ollut ehtinyt tehdä hälytystä, ja tapot olivat olleet siistejä ja hiljaisia. Soturit olivat jakaantuneet vartioimaan määrättyjä sektoreita, ydinjoukossa oli jäljellä vielä kaksitoista Zyglakia. Yli kaksinkertainen määrä harjaantuineita sotureita kukistamaan kaikista vaarallisimmankin vastustajan.<br>\n<br>\n”Hei, mitä täällä t-” ehti nurkan takaa ilmestynyt Matoralainen ihmetellä, ennen kuin hänen päänsä oli irti muusta ruumiista. Eloton hahmo lysähti maahan samalla, kun Matoralaisen kädestä pudonneen työkalupakin sisältö levisi käytävän siniselle matolle. Kukaan ei ollut ehtinyt nähdä Vasellin edes kiskaisevan katanaa vyöltään.<br>\n<br>\nNurkan takana oli kuitenkin toinenkin hahmo, ja tämä oli huomattavasti suurempi. Vortixx. Pyöreällä kypärällä päänsä peittävä vartija oli jo toisella kädellään nappaamassa radiopuhelinta vyöltä huomatessaan tilanteen. Hän torjui Vasellin ällistyttävän nopean katanahyökkäyksen, mutta ei ehtinyt mitään Alinnelin keihäälle, joka iskeytyi hänen vatsaansa. Pian Vortixxkin oli päätä vailla.<br>\n<br>\n”Jarp? Ferra? Oletteko siellä?” ihmetteli edesmenneen Vortixxin radiopuhelimesta kuuluva ääni. ”Haloo?”<br>\n<br>\n”Klaanilaiset eivät ole tyhmiä, he huomaavat äkkiä, mitä on tekeillä. Jo kaksi kertaa liittoumamme muodostumisen jälkeen olemme onnistuneet yllättämään heidät. He ovat varmasti jo oppineet, että vaikka Allianssilla on numerot puolellaan, emme välttämättä hyökkää voimalla. Tulemme yön turvin. Joten vastassa on äärimmäisen tiukat turvatoimet, joista selviämme vain äärimmäisen harkitulla toiminnalla.”, Guechex johti joukkojaan, ja neljätoista Zyglakia lähtivät paikalta ääneti, jättäen jälkeensä kaksi entistä klaanilaista.<br>\n<br>\n<strong>Bio Klaanin Tyrmä</strong><br>\n<br>\n<span style=\"font-family:impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">”Ilmoitus: Neiti Sheelika. Tulimme hakemaan teidät”</span></span><br>\nTuttu mekaaninen ääni kuului Nais-Toan korvissa. Sheelika nosti päänsä äänen alkuperän suuntaan, sellin ovea päin.<br>\nFeterra seisoi sellin edessä. Metalliolento repi kalterit vaivattomasti irti. Toa itse ei tiennyt pitäisikö reagoida riemuitsevasti vapaudesta vai vihaisesti myöhästymisestä. Oikeastaan, hän ei edes tiennyt pitäisikö reagoida kummallakaan tavalla, vaan tuli sellistä ulos hiljaisesti. Feterra mursi Sheelikan käsiraudat, mikä tuntui Toasta suurelta helpotukselta.<br>\n”HEI! Mitä luulet tekeväsi!?” Kova ääninen huuto kuului heidän takaa. SUPER Toa Santor oli huomannut heidät, mutta ennen kuin hän itse ehti tehdä mitään, metalliolento iski kouransa Toan kasvoihin ja tarttui lopuilla kädellä hänen käsivarsiin.<br>\n”Älä tapa häntä”, Sheelika pyyteli Feterraa, joka ei edes vilkaissut häntä tämän puhuessa.<br>\n<em>”Tottele neitiä. Älä tapa Toaa.”</em><br>\nMetalliolento läimäytti voimakkaasti Santorin pään seinää vasten, joka ei ollut tarpeeksi tappaakseen häntä mutta oli tarpeeksi kolkatakseen hänet tajuttomaksi. Sheelika katsoi hieman tympeänä olennon luomaa jälkeä. <br>\n”Entä muut tyrmänvartijat?”<br>\n<span style=\"font-family:impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">”Vastaus: Vartijat eivät ole huomanneet.”</span></span>, Feterra vastasi yhtä tunteettomasti katsoessaan Nais-Toaa. <span style=\"font-family:impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">”Kehotus: Seuraa.”</span></span><br>\nToa-nainen vilkaisi hetken selliinsä ja seurasi Feterran kanssa pois. Lähtiessään hän kuuli hillityn naurun kaikuvan yhdestä sellistä, mutta päätti olla huomaamatta sitä. Nauru alkoi kuulua yhä vain kovemmin.<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">””</span></span><br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nKauempana muista joukoista, kaksi Zyglak-vanhusta pitivät vartiota sovitussa sektorissa Vasellin kanssa, varmuuden vuoksi. Heidät oli määrätty eliminoimaan kaikki silmiinnäkijät, jotteivät moiset herättäisi Klaanin huomiota ja pilaisi koko operaatiota.<br>\n<br>\n”Hei, tuolla säntää yksi”, yksi Zyglak-vanhuksista, Olthal, huomautti toveriaan Welsixiä. Kauempana heistä juoksi hädissään matoralainen kaupunginvartija. Zyglak-vanhus tähtäsi kiväärinsä ja ampui heti pakenevan vartijan. Kiväärin ääni oli hiljennetty, mutta silti perin kuuluva.<br>\n”Veijari ehti melkein livistää”, Olthal sanoi rennolla äänellä.<br>\n”Kovin, alanko tulla vanhaksi?” Welsix vastasi virittäessään kivääriään. <br>\n”Naurettavaa, vanha kuoma. Nuoruuden tarmo ei koskaan kuole”, Olthal hymähti mukavasti. Welsix hymähti hänen kanssa. <br>\nVanhusten naurehdellessaan nais-Zyglak saapui heidän taakse vihaisesti.<br>\n”Mitä te teette? Joku olisi voinut kuulla tuon!” Vasell paasasi tarpeeksi hiljaisesti mutta silti kuuluvasti vanhuksia päin.<br>\n”Noh noh, rauhoitu nyt Vasell-rakas”, Welsix vastasi keveästi. ”Olemme pahoillamme”<br>\n”Niin. Me kaikki teemme virheitä”, Olthal lisäsi perään.<br>\nVasell yritti koota yhtenäisiä virkkeitä kuinka paljon vanhusten keveä asenne olisi tuomita koko operaation, puhumattakaan siitä kuinka raivostuttava vanhusten keveä asenne yleisesti on, mutta päätti hallita raivonsa ja jättää sen tälläkin kertaa myöhemmäksi.<br>\n”Älkää toistako tätä uudelleen”, Vasell puhui hampaittensa lävitse.<br>\n”Ei tietenkään. Emmehämme koskaan toistele virheitämme”, Olthal vastasi iloisesti. Vasell alkoi katua päätöstään, kuten oli tapana tapahtua.<br>\n<br>\nYhtäkkiä, Zyglakien takaa päin hyppäsi miekkaa heilutteleva Selakhilaani.<br>\n”Klaanin puolesta ELÄKÖ-”, ennen kuin Selakhilaani ehti edes iskeä, hänen kehonsa putosi maahan kahtena osana. Vasell viskoi tyyneesti veren pois katanastaan ja sen laittoi takaisin huotraansa. <br>\n”Hetkinen, missä Gorix on”, Vasell kysyi Zyglak vanhuksilta katsellessaan ympärilleen.<br>\n”Gorix?”, Olthal toisti perässä hieman typertyneen kuuloisena. <br>\n”Poika on varmaan lähtenyt hipsumaan muualle”, Welsix vastasi. ”Nuoret ovat aina niin tarmokkaita ja energisiä”.<br>\n”Mitä”, Vasell vastasi yhdellä, täysin tilanteeseen sopivalla sanalla.<br>\n<br>\n**<br>\n<br>\nYön keskellä kaupunginvartija Jutap marssi ylpeästi Klaanin Tornin sillalla, joka oli yhteydessä useisiin rakennuksiin jotka oli rakennettu sen lähelle, kuten sairaalat, Klaanilaisten asumukset ja muut välttämättömät laitokset. Häntä, toisin kuin muita kaupunginvartijoita, ei yhtään harmittanut hänen äkkiseltään määrätty yövuoronsa. Jutap oli oikeastaan hyvin iloinen siitä, että sai viimein omaa aikaa jota hän ei olisi saanut tyttöystävältään, vaikka se olisikin tuntien pituinen yritys pysyä onnistuneesti hereillä. Steltinpeikko oli häviöllä tässä taistelussa.<br>\n<br>\nAinakin kunnes hän kuuli yhtäkkiä ääniä takaansa. Hän ei kyennyt määrittämään, mikä kyseinen ääni oli, mutta se auttoi häntä viimein keskittymään muuhun kuin nukahtamiseen. Kaupunginvartija kääntyi katsomaan taakse, mutta ei nähnyt mitään muuta kuin sillan reunaa. Jutap käveli pari askelta ja katsoi sillalta alas. Jutapia oli aina hieman vaivannut korkeanpaikankammo, joten hän lopetti tarkistuksen melkein heti ja jatkoi partioimistaan, arvelleen vain kuulleensa harhoja.<br>\nJutap päätti alkaa kehittellä omia teorioita mikä seuraavan <em>Huudon Vaeltajan</em>-kirjan suuri juonenkäänne tulisi olemaan.<br>\nJutapin marssiessa pois, liskomainen siluetti kiipesi sillan alta kaiteelle ja astui tyyneesti pinnalle ilman, että Steltinpeikko huomasi. Se oli Zyglak. Toiset kaksi Zyglakia kiipesivät sillan päälle hänen takanaan.<br>\nZyglak teki muutamia käsimerkkejä tovereilleen. He eivät saaneet herättää liian paljon huomiota. Zyglak otti miekkansa esiin ja hiipi nopeasti mutta rauhallisesti Steltinpeikon taakse.<br>\n<em>”Zozo jigozu n risu”</em>.<br>\nJutap katsoi taakseensa. Terävä nuoli osui Zyglakin asetta pitävään käteensä. Zyglak yritti kestää osuman, mutta silti valitti kivusta. Jutap kaatui selälleen peloissaan.<br>\nKauempana heidän takana, vaaleanpunainen Toa oli ampunut jousella suoraan Zyglakiin estäen hänen murhayrityksensä. Toa otti toisen nuolen ja tähtäsi sitä uudestaan Zyglakeja kohti.<br>\n<em>Zase zo musezando!</em> Zyglak-soturi käski tovereitaan, kunnes toinen nuoli osui hänen rintakehäänsä surmaten hänet. Muut Zyglakit juoksivat aseet kädessään Toaa kohti, joka viritti jousensa ampumavalmiiksi.<br>\n”Seis siihen paikkaan!” äänen Toa hyppäsi nais-Toan ylitse suoraan Zyglakien eteen, riisuen heidät aseista kirveensä heilautuksella.<br>\n”Kyberi!” nais-Toa vastasi ilahtuneesti äänen Toan yhtäkkiseen saapumiseen. <br>\n”Terve sinullekin, GT”, äänen Toa vastasi yhtä uljaasti. Zyglakit ottivat veitsensä esiin ja hyökkäsivät Kyberiin päin. Silloin äänen Toa otti kirveensä kainaloon ja alkoi soittamaan sen kieliä. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><object width="250" height="27"><param name="movie" value="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/reowGWAzpkM/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/reowGWAzpkM"></iframe></span></span> name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="<span data-s9e-mediaembed="youtube" style="display:inline-block;width:100%;max-width:640px"><span style="display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%"><iframe allowfullscreen="" scrolling="no" style="background:url(https://i.ytimg.com/vi/reowGWAzpkM/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%" src="https://www.youtube.com/embed/reowGWAzpkM"></iframe></span></span>" type="application/x-shockwave-flash" width="250" height="27" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true"></embed></object></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nZyglakit juurruttivat jalkakyntensä siltaan ja yrittivät pysyä pystyssä Toan ääniaalloissa. Kirves-kitaran kuuluva ääni ei auttanut heidän tilannettaan yhtään. Toan soitto vain kiihtyi ja koveni, täten myös ääniaalloista tuli paljon vahvempia. Ennen kuin he itse huomasivatkaan, Zyglakit eivät enää seisoneetkaan sillan päällä.<br>\nKyberi lopetti soittonsa ja laski kirveensä alas. GT ryntäsi yhä maassa makaavan kaupunginvartijan luokse.<br>\n”Onko kaikki hyvin?” Toa nainen kysyi.<br>\n”Zy-Zyglakeja”, Jutapin sydän pamppaili kovasti, vaikka vaara oli ohi. ”Klaani. Klaania on varoitettava!”<br>\n”Ei hätää, poju”, Kyberi vastasi rauhoittavasti hikoilevalle Steltinpeikolle. ”Jos tuo ei herättänyt huomiota, niin ei sitten mikään.”<br>\nÄänen Toan lopetettua heidän takanaan tornin seinään räjähti yhtäkkiä aukko kaataen heidät hätkähdyksessä. Aukon läpi lensi sylinterimäinen olento ja Toa. Ainoastaan GT ehti nähdä keitä ne olivat, ennen kuin ne katosivat nopeasti pois.<br>\n”Okei”, äänen Toa nousi hitaasti jaloilleen kaupunginvartijan kanssa, ”perun sanani”.<br>\nMutta GT pysyi yhä maassa ja vain katseli olennon ja Toan suuntaan.<br>\n”Sheelika”, Toa-nainen kuiskasi itselleen. <br>\n<br>\n<strong>Klaanin sairaalahuone</strong><br>\n<br>\nValkoteemainen yksiösairaalahuone oli lähes pimeä. Ainoa valonlähde oli ikkunasta kajastava vaimea, pimeyden värjäämien pilvien takaa loistava kuun valo. Make aukaisi taas silmiään. Uni ei tullut. Huolimatta siitä, että viime aikojen tutkimusrumba oli ollut rankkaa, Make ei ollut juurikaan väsynyt. Tiputushoidot oli lopetettu tänään. Viereisellä pöydällä lepäsi litteällä lautasella hämyä, kaurapuuromaista soossia, aisaparinaan lasillinen mahdollisesti lämmennyttä vettä. Muutama mitä sievin postikortti sekä ruukku muutamine kukkineen seisoi samaisella pöydällä.<br>\n<br>\nMake työnsi mukavan peiton pois päältään, nostaen päänsä tyynyltä. Hitaasti hän nousi istuma-asentoon. Make hieraisi vasenta silmäänsä. Kumpikaan silmistä ei ollut väsynyt juuri nimeksikään. <em>Hittolainen</em>... Make loi katseensa jälleen vasemmalla olevalle pöydälle. Monissa korteissa toivoteltiin jaksamista ja voimia. Yhdessä niistä taas oli jokin maininta sotavangista. Hetkessä pieni ahdistus ja tuskaisuus riipivät Maken elimistöä. Pommi-iskun aikaiset tapahtumat olivat edelleen epäselkeitä hänen päässään.<br>\n<br>\nMake muisti kuitenkin, mitä oli viimeksi ahdistuneena yöllä tehnyt. Hän heilautti jalkansa sängyn reunalle. Hitaasti, sekä hieman heikon oloisesti Make nousi pystyyn. Hän tunsi valtavan painon ja alavatsakivun tunteen tunkeutuvan hermostoihinsa. Kävely kuitenkin luonnistui.<br>\n<br>\n<strong>Käytävä</strong><br>\n<br>\nTyylikkäin tauluin, huonekaluin sekä asein koristeltu vasemmanpuoleinen seinä jatkui kantamattoman tuntuisesti. Oikea seinä oli omistettu massiivisille ikkunoille. Ovia ei juuri ollut. Make asteli rauhallisesti syvänpunaisen karvamaton päällä. Se tuntui mukavalta jalkapohjissa. Jokaisella askeleellaan Make jyysti kangasta hieman varpaanpäillään. Häntä hymyilytti. Pieni kävely osoittautui hienoksi tavaksi <br>\n<br>\nMaken ajatukset katkaisi kauempaa yleensä niin yksinäisestä käytävästä kuuluvat askelten äänet. Make pysähtyi siihen paikkaan. Hän kuulosteli niin tarkkaan kuin pystyi. <br>\n<em>Yksi hahmo. Kaksi jalkaa. Kaksi muuta mahdollista äänen aiheuttajaa. Luultavasti raahausta.</em><br>\nRahin kuulo oli tällaisissa tilanteissa hyvinkin tarpeen. ”Mahdollisesti joku muukin pienellä jaloittelulla. Tai yövartija, kenties.” Ääni tuntui lähestyvän. Kolmivarpainen jalka astui esiin hämäristä. Sitä seurasi pian pitkä, vaalea... nokka? Maken silmät suurenivat. Teräpäistä, pitkää keihästä kantava linnun ja liskon risteytystä muistuttava olento asteli ikkunoiden heikkoon valonkajoon pimeästä käytävästä. Ikäväkseen moderaattori tunnisti sen. Zyglak... Mitä se täällä teki? Miten se pääsi tänne? Maken päähän tulvi kysymyksiä. Zyglakin ottaessa muutaman askeleen eteen Make puolestaan perääntyi. Pian olento erottui valkoisessa kuunvalossa kaikessa komeudessaan.<br>\n<br>\nMaken suu aukesi. Tämä oli paha. Tosi paha. Hänen oli päästävä tekemään hälytys. Zyglak ei varmaankaan ollut yksin. Kuitenkin tarpeeksi monen vahvan Klaanilaisen avulla ne varmasti voitettaisiin. Moden ajatukset katkesivat siihen paikkaan hänen huomattuaan, mitä Zyglak raahasi mukanaan. Olennon oikean käden sormet olivat kietoutuneet tiukasti vatsa maahan päin rehottavan Matoranin ympärille. Maken suu sekä silmät aukenivat miltei äärimmäisiin mittoihin. Zyglak huomasi tämän. *PLÄTS* Veltostunut, tuore Onu-Matoranin ruumis lässähti kiviselle lattialle. Sen alle muodostui nopeasti tumma lammikko. Maken jäsenet tärisivät. Pieni, viaton Matoran...<br>\n<br>\nMode siirsi hitaasti katseensa takaisin Zyglakiin. Se aukaisi suunsa, mutisten ilmeisesti jotain omalla kielellään. Tästä Make ei kuitenkaan ymmärtänyt tuon taivaallista. Ainoa, mikä hänen mielessään pyöri, oli raivo... Maken teki mieli asettaa suunsa niin rumaan irvistykseen kun hän vain pystyi... Moden kummankin käden neljä sormea puristuivat tiukasti kiemurassa toisiaan vasten, muodostaen tehokkaat nyrkit. Millä oikeudella tuo rumilus hiipi linnakkeeseen surmaamaan viattomia pikku piipertäjiä? Maken hengitys kiihtyi kiihtymistään. Itsehillintä katosi...<br>\n<br>\nMode aloitti raivokkaan ryntäyksen tunkeilijaa kohti. Nyrkit peittyivät liekkeihin. Make heilautti oikean kätensä taakse ja eteen. Seuraavalla hetkellä Make tulisi katumaan siirtoaan... Zyglakin kämmen oli ottanut iskun vastaan vaivattomasti. Maken raivo ja kiihtymys vaihtuivat hätäännykseen ja oman typeryyden tajuamiseen. Hän ei kuitenkaan luovuttaisi helpolla. Kahden tulisen nyrkin iskusarja ei kuitenkaan pärjännyt mahtavalle Zyglakille, tämän torjuessa jokaisen iskun melkein nyhdellä kädellä. Olennon sormet takertuivat Maken olkapäähän. <br>\n<br>\nModeraattori kohosi ilmaan, ei tosin omasta tahdostaan. Mikäli Zyglak olisi ollut jonkinlainen salainen agnetti, tätä olisi voinut varmaan pitää jonkinlaisena nukutusotteena. Ainakin Make toivoi että hän olisi jäänyt nukkumaan... Zyglak vetäisi vaimeasti sätkivän Klaanilaisen itsensä tykö. Moderaattoria pidellyt käsi heilahti pian voimakkaasti ja nopeasti takaisin eteen, vapauttaen tämän otteestaan. Make ei onnistunut vältäämään kierähdystä selkänsä kautta. Puolirahi nousi neljälle raajalle välttääkseen liikkeen toistumisen.<br>\n<br>\nVaroittamatta Zyglaksoturi ryntäsi hetkessä Makea kohti. Tuuhea matto peitti askelten äänet. Make ehti hätkähtää ennen kuin refleksinomaisesti tarttui viereiseen ötökkämehua juovaa tapiiria esittävään tauluun, heittäen sen olentoa kohti. Zyglak löi kuvan tehokkaasti kahtia terällään. Pian se seisoi sopivalla iskuetäisyydellä. Niin läheltä Zyglakin keihäs näytti jo epämiellyttävän kookkaalta. Make väisti täpärästi päänsä halkeamisen vikkelällä sukelluksella Zyglakin vasemmalle puolelle. Kipuaalto säteili välittömästi hänen vatsansa läpi. Tilaa ei helpottanut se, että Zyglak potkaisi häntä kylkeen.<br>\n<br>\nOlento suoritti nopean käännähdyksen keihäs ojossa. Make avasi nopeasti siipensä liitäen pois keihään tieltä. Zyglakin nopea häntä kuitenkin ehti tarrautua hänen nilkkaansa. Zyglak pyörähti uudelleen, heittäen tämän kiviseen seinään. Kaikki taulut ja koriste-esineet tipahtivat maahan pienen matkan säteellä itsensä Maken tavoin. Klaanilainen tunsi kuinka hänen toinen siipensä venähti. Zyglak lähestyi modea, nostaen keihäänsä ylös. Make noukki seinällä levänneen suuren sapelin käteensä. Zyglak hämmästyi Klaanilaisen tilaan verrattuna melko voimakkaasta ja nopeasta torjunnasta. Make joutui tukemaan miekkaansa lappeen kautta välttäkseen kummankin aseen työntymisen muutamaa senttiä alaspäin, rintakehäänsä. Katse Zyglakin silmissä oli tulinen. <br>\n<br>\nMake aprikoi. Hänen rintakehäänsä pisteli. Jotain selkeästi pyrki ulos. Moderaattori nielaisi vaimeasti mutta täpärästi muutaman kerran. Hänen oli jotenkin selviydyttävä tilanteesta. Make tarttui läheisimpään esineeseen varpaillaan niin lujaa kuin pystyi, ponnistaen alavartalollaan ja koukistaen jalkansa. Kankaasta tehty taulu iskeytyi Zyglakin nokan läpi. Olento perääntyi häkeltyneen, sallien Maken nousta pystyyn. Hän piteli myllertävää vatsaansa. \"<em>Älä petä minua nyt...</em>\"<br>\n<br>\nZyglakilla ei ollut aikaa yrittää irrottaa taulua. Silmäkulmastaan se näki Maken yrittävän iskeä. Jokainen miekanisku ohjattiin sivuun propellin tavoin pyörivän keihään toimesta. Taitava Zyglak suoritti nopean heilautusliikkeen, riisuen Klaanilaisen aseista. Make alkoi perääntyä vastustajan repiessä taulun pois näkökentästään. Zyglak katsoi häntä erittäin vihastuneesti, juosten pian jälleen tätä kohti. Hätäinen Klaanilainen poimi metallein kehystetyn maalauksen maasta. Metalli kesti hyvin terän osuman. Tilannetta kesti hetken ennen Maken kompastuttua yhteen maassa makaavista esineistä. <br>\n<br>\nZyglak yritti käyttää tilannetta hyväkseen, Maken kuitenkin saaden täpärästi torjuttua lyönnit. Hänen otteensa maalauksesta ei kuitenkaan pitänyt, ja Zyglak heitti taulun suoraan ulkoseinän suureen lasiin, joka täyttyi halkeamilla. Moderaattori ikään kuin ponnahti lasin pinnasta kohti lattiaa käsiensä varassa. Raajakkeet tärisivät kuin vimmatut.<br>\n<br>\nOlento valmistautui lopetusiksuun, saaden kuitenkin Maken suusta syöksemän liekkisuihkun päälleen. Make tiesi otusten olevan voimilleen immuuni, tehden siksi liekistä niin kirkkaan kuin pystyi. Zyglak heittäytyi poispäin hieroen tuskastunena silmiään. Mode nousi pystyyn yrittääkseen suoraa hyökkäystä. Zyglak huomasi hämäyksensä toimineen, iskien Makea keihäänsä tylpällä alapäällä suoraan vatsaan. Make päästi tuskastuneen huudahduksen, joutien pian Zyglakin hännän iskun kohteeksi. Moderaattori lennähti muutaman metrin päähän Zyglakista.<br>\n<br>\nVoivotteleva ja yökkivä Make kääntyi lattialla kyljelleen. <br>\n\"GYAAAAHRRGHHH.\" Maken tuskastunut yökkäily kaikui käytävässä jonkin matkaa. Hänen kielensä roikkui suun ulkopuolella hieman häiritsevän pitkänä. Varoittamatta Zyglak heilautti häntänsä oikean puolensa ohitse. Uloke kietoutui tiukasti moden niskan ja leuan ympärille. Zyglak nosti Maken hiljalleen ylös. Make tunsi näkönsä hieman hämärtyvän. <br>\n\"Gaigo n zododa, Toa?\"<br>\nMake ei edelleenkään osannut tulkita Zyglakin sanoja. Epätoivoissaan Make avasi suunsa mahdollisimman avonaiseksi, iskien pian hampaansa Zyglakin hännän nahkaan. Olento päästi närkästyneen, vaimean rääkäisyn. Zyglak heilahti näyttävästi ympäri, viskaten moden pois otteestaan suoraan viereiseen ikkunalasiin. Kestävä, paksu, koristeikas ikkuna antoi periksi.<br>\n<br>\nMelko lyhyen putoamismatkan jälkeen Make mätkähti vatsalleen ruohikkoiseen maahan. Zyglakin jalat tömähtivät parisen metriä hänen taakseen. Olento asteli muutamalla askeleella tämän luo. <br>\n\"Gazadan zigozu, guzogi Toa zi padagi n zago zo jazu\", Zyglak puhui omalla kielellään hyvin pöyhkeästi.<br>\nMake yritti nousta punnerrusmaisesti pystyyn, minkä Zyglak kuitenkin esti tallaten moden selälle.<br>\n\"Gosepagazadagu risu gagigo zorondozasuzegogu.\"<br>\nLievä viuhahduksen ääni kantoi ilmassa Zyglakin asettaessa aseensa kärki alaspäin. <br>\n<br>\nMake katsoi eteensä. Kolme Zyglakia aseineen katsoi häntä yllättyneenä. Yksi sirompi, kaksi vankempaa ja miltei vanhentuneempaa katanoineen ja kivääreineen. Paikalla oli myös Matoranin ruumis. Maken tunteet olivat ristiriitaiset. Yhtäaikaista ahdistusta, raivoa, katkeruutta ja pelkoa. Pienet, vaittomat matoranit. Tapettu julmien, piittaamattomien olentojen toimesta. Eikä kukaan linnakkeessa huomannut. Tällä menolla nuo pirut aiheuttaisivat paljon, paljon enemmän vahinkoa. Hittolainen. Jos hänellä vain olisi ollut kylliksi voimaa, hän olisi repinyt nuo olennot kappaleiksi. Maken pää tuntui hetkessä raskaalta kuin kivi. Klaanilaisen väsyneet kaulanikamat antoivat periksi. Hän tunsi tajuntansa himmenevän...<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://img844.imageshack.us/img844/5266/lolmake.png\"><br>\n<br>\n<em>Syvä kihelmöivä tunne kulkee aaltomaisesti pitkin ruohikolla makaavan Klaanilaisen velttoa kehoa. Kaikkialla on pimeää. Tumma, suuri liskomainen olento makaa keskellä loputonta tyhjyyttä. Se avaa syvän punaisina kiiluvat silmänsä. Tyytyväisyyttä ilmaiseva murina muuttuu yhä matalammaksi ja matalammaksi...<br>\n<br>\nAika lähteä liikkeelle...</em> <br>\n<br>\nZyglak oli valmis viimeistelemään työnsä. Hitaasti maassa makaana Klaanilainen kuitenkin tarttui sormillaan olennon kylkensä viereen asettamaa toista jalkaa. Zyglak hymähti tajutessaan moden sinnittelevän yhä. Olento yllättyi uhrinsa kääntyäen hitaasti katsomaan tätä oransipupillisilla, viirumaisilla silmillään. Klaanilainen irvisti. Hetkessä punaisista sormista ilmestyvät kynnet upposivat Zyglakin jalkaan. Klaanilaisen käsi syttyi palamaan. Kirkuva Zyglak riuhtaisi jalkansa irti, perääntyen leikehtivän moden viereltä. Kaksi vanhempaa yksilöä osoitti Klaanilaista kivääreillään. Syvän karjahduksen säestämänä mode ympäröi lähimaastonsa syvänoransseilla lieskoilla. <br>\n<br>\nYhdenkään sisäpihaa ympäröivän ikkunan taakse ei kuitenkaan syttynyt huomiosta kertovaa valoa, alue oli Bio-Klaanin hiljaisimpia.<br>\n<br>\nPitkä naiszyglak kielsi lajitovereitaan laukaisemasta aseitaan. Laukausten äänet herättäisivät varmasti entistä enemmän huomiota. Nelikko piti katseensa roihuavassa liekkimassassa. Vihertävä ruohikko suorastaan paloi pystyyn. <br>\n<br>\nOranssipunaisten liekkien keskellä, olento nousi hitaasti mutta varmasti seisomaan. Muttei suinkaan pystyyn. Sen keho raksui, natisi ja nyki jäseneineen kaikkineen. Eturaajojen sormet irtosivat hetkellisesti palaneen maan alta paljastuneesta mullasta. Kynnet pitenivät kaartuen alaspäin sirppien tavoin. Piikkimäiset, käyrät ulokkeet työntyivät esiin kyynärvarsista. Olennon hengitys seisahtui hetkeksi kokonaan sen pään alkaessa heilua hetken holtittomasti suun päästämien älähdysten ja murahdusten saattelemana.<br>\n<br>\nHitaasti liekkipatsas alkoi hälvetä. Petomainen, neljälle raajalle noussut, kuuluvasti ja syvään hengittävä olento paljastui sen keskeltä. Sen keho hehkui tummanpunaisen ja oranssin niin tummissa kuin kirkkaammissakin sävyissä. Pedon kurkussa ja vastassa oli jaokkeisia muotoja. Paksuja, piikkejä muistuttavia panssarimaisia ulokkeita työntyi esiin sen olkapäistä, kyynärvarsista, sekä muutamista muista kehonosista. Suomuja oli siellä täällä. Pupillit eivät erottuneet oransseina hehkuvien silmien seasta. <br>\n<br>\nTästä seikasta huolimatta Zyglak pysti tuntemaan otuksen katsovat suoraan sen silmiin, vihaisesti... Otus raotti suutaan paljastaen terävät, hienossa rivissä seisovat hampaansa. Sen levitetyt, hieman repalaituneet siivet pyyhkäisivät viimeisetkin liekinrippeet kuin ilmaan, taittuen pian tiukasti kiinni sen selkään sateenvarjon lailla. Kuuluva, möreä karjunta kiiti halki taivaan.<br>\n<br>\nOlento seisoi kyyristyneenä paikallaan, eturaajat vain muutamia senttiä maasta. Yksi vanhemmista Zyglakeista tähtäsi kiväärinsä groteskia otusta päin, mutta hänen viereinen nais-Zyglak esti hänet.<br>\n<em>”Padazi za juu zitsuide gazada zazi tsudaesuza?!”</em><br>\n<br>\nNuorempi Zyglak ryntäsi petoa kohti, välittämättä tämän groteskista ulkomuodosta. Ainoa mitä häntä kiinosti oli voiton kunnia. Kynnet viilsivät nuoren Zyglakin rintakehän läpi ennen kuin tämä ehti edes osua. Zyglak kavahti kivusta, mutta yritti kestää sen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="250" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/zHNFwVbajYU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/zHNFwVbajYU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMake nousi jaloilleen ja huusi taivasta kohti kuin viillieläin. <br>\n<br>\nPeto loikkasi vimmattuna Zyglakin kimppuun. Otus repi kynsillä nuoren Zyglakin kehoa, joka ei ehtinyt edes tajuta ennen kuin hänen ruumiinsa oli verisien haavojen peittämä. Peto kaatoi nuorukaisen maahan toisella kynnen viillolla. Veripisaroita osui olennon kasvoihin, joka vain murahteli ja huusi petomaisesti.<br>\n<br>\nVanha Zyglak tulitti kivääriään Makea kohti. Peto hyppäsi aseen laukaisulta suoraan tämän taakse. Vanha Zyglak ei ehtinyt huomata kunnes otus otti hänestä kiinni ja upotti hampaansa hänen solisluuhun. Sakea veri virtasi olennon hampaiden välistä Zyglakin parkaessaan sietämättömästä kivusta.<br>\n<strong><em>”Zase gu gizu jo zi, ronguda!”</em></strong> toinen vanhoista Zyglakeista karjui vihaisesti sitä päin ja yritti vetää sen pois toverinsa luota. Toa piti otteensa kovemmin Zyglakista, pahentaen hänen tuskaa entisestään. <br>\nToa vaistosi toisen Zyglakin ja väistyi hänen nopealta miekan viillosta. Nais-Zyglak ei voinut uskoa miten nopeasti hän ehti pois iskusta. Purettu Zyglak kaatui maahan, hänen toverinsa yrittäessä auttaa häntä. Verta vuoti haavasta liian paljon, vaikka kuinka sitä yritettiin pysäyttää. Toa rähjäsi eläimen tavoin Zyglakeja päin, kasvot veren peitossa.<br>\n<br>\nNais-Zyglak asettui vanhusten eteen puolustavaan asentoon. Peto katsoi suoraan Zyglakia silmiin. Groteskin ilmestyksen silmissä ei enää näkynyt tietoisuuden tai inhimillisyyden ripeitä. Jäljellä oli vain petomaisuus ja raaka verenhimo. Nais-Zyglak valmistautui pedon seuraavaan iskuun ja piti kätensä tiukasti kiinni miekastaan, kunnes nuorempi Zyglak nousi ylös maasta ja ryntäsi päättömästi petoa kohti.<br>\n<em>”Gorix, jareso!”</em>, Nais-Zyglak huusi hänen peräänsä, mutta nuorukainen ei kuunnellut.<br>\n<em>”Zosogidejasu!”</em> Nuori Zyglak yritti iskeä keihäällä uudelleen petoa. Se väisti nopeasti ja ennen kuin Zyglak huomasikaan tämä iski kyynärvarteensa veitsimäisillä ulokkeilla hänen olkapäähän repien sen auki. Zyglakin veri pursui repeymästä ja jokainen pisara osui otuksen kehoon. Zyglak parkui kivusta ja kaatui maahan otuksen raapiessaan hänen kasvonsakin vereen.<br>\n<br>\nNais-Zyglak hyökäsi katanallaan petoa kohti saadakseen tämän pois nuoren Zyglakilta luolta. Peto ehti väistyä, mutta miekanviilto osui lievästi tämän vatsaan. Olento viilsi samalla kyynärvarren ulokkeilla nais-Zyglakin vyötärön läpi ja puri hänen miekkaa pitävää käsivarttaan. Zyglak piteli tuskanhuutoa tiukasti ja löi nyrkillä pedon pois itsensä luolta. Nais-Zyglak yritti pysyä jaloillaan miekkansa varassa. <br>\n<br>\nOtus ärjäisi nais-Zyglakia kohti, mutta pian huomasi maassa ryömivän Zyglakin. Hän nappasi heti pakenevaa nuorta Zyglakia hännästä vetäen hänet luoksensa. Toa tarttui nuoren Zyglakin leukoihin. Nuorukainen yritti taistella vastaan, mutta ei kyennyt haavoiltaan tekemään mitään. <br>\n<br>\nLuun rasahdus kuului ja nuori Zyglak makasi pedon jalkojen juurella liikkumatta. Peto karjui voitokkaasti muiden Zyglakien katsoessa kauhuissa veren peittämää hirviötä. <br>\n<br>\n<em>”Zasepa gazura”</em>, Zyglak-vanhus voihki. Olento siirsi verenhimoisen katseensa Zyglakeja kohti. <br>\nNais-Zyglak piteli asettaan tiukasti kädessä ja oli valmis taistelemaan uudestaan petoa vastaan. Ennen kuin peto ehti hyökätä, toinen, viittaan pukeutunut nais-Zyglak saapui ja laskeutui maahan yläpuolelta pedon ja muiden väliin.<br>\n<em>”Alinnel”</em>, nais-Zyglak hämmästyi toverinsa saapumista.<br>\n<em>”Dazzu zi darotsu”</em>, viittaan pukeutunut Zyglak-naaras ilmoitti muille. <em>Padagi zabonon gepa zo dosu jo</em><br>\nNais-Zyglak nyökkäsi. Zyglakit perääntyivät yhdessä turvaan. <br>\n<br>\nPeto riehaantui tästä heti ja hyökkäsi Zyglak-naisen kimppuun. Zyglak riisui viittansa ja heitti sen petoa kohti. Sen raivo kasvoi enemmän riisuessaan viitan pois, jolloin Zyglak-nainen tarttui sen molempiin eturaajoihin.<br>\nOtus ja Zyglak alkoivat painia toistensa kanssa. Peto räyhäsi villisti Zyglak-naarasta päin. Zyglaknaaras yritti kaataa toisella jalallaan pedon kumoon. Olento iski kyntensä keskelle Zyglakin kehoa ja veti syvän aukeaman.<br>\nZyglak kesti kivun. Otus raapi terävillä kynsillä uudestaan Zyglakia, joka vastasi heittämällä oikean yläkoukun pedon kasvoihin kaataen hänet takaisin maahan. Hän tarttui nopeasti kaatuneen otuksen kurkkuun, mutta pedon kyynärvarren ulokkeet iskeytyi hänen käteen estäen Zyglakin yrityksen.<br>\n<br>\nMolemmat perääntyivät toisistaan. Raivoisa olento karjui Zyglakia kohti. Zyglak karjui takaisin sitä päin. <br>\nHeittokeihäs lensi yhtäkkiä Toa-hirviötä kohti, joka ehti torjua osuman. <br>\n<em>”Zuyi Alinell!”</em> muut Zyglakit saapuivat auttamaan Zyglak naista ja ympäröivät pedon. <br>\nZyglakit hyökkäsivät pedon kimpuun, joka taisteli jokaista vastaantulijaa kynsillään ja veitsimäisillä ulokkeilla, mutta pian Zyglakit alkoivat vallata pedon ylivoimallaan.<br>\nOtus levitti siipensä yrittäen pakoon, mutta Zyglakit tarttuivat Toan jaloista ja vetivät hänet takaisin alas. Zyglakit saivat kiinni Toan raajoista ja saivat pedon viimein pysymään maassa.<br>\n<br>\n<em>”Zosoze”</em>, Zyglak nainen määräsi muita Zyglakeja. Yksi heistä otti kirveensä esiin ja tähtäsi sitä pedon kurkkuun.<br>\n<br>\nPeto vain karjui ja murisi väsymättä Zyglakeja kohti.<br>\n<br>\n**<br>\n<br>\nKlaanilainen vartija ei katsonut patsaan taakse, mutta ainakin se pelasti hänen henkensä. Guechex ja kaksi muuta Zyglak-soturia odottivat Matoralaisen menevän ohitse ja tulivat sitten esiin jonkinsorttisen katollaan etenevää Muaka-vaunua esittävän patsaan takaa.<br>\n”Okei, aika hajaantua”, punamusta joukkion johtaja sanoi hiljaa. ”Colhax, Ogaral, muistatte suunnitelman. Älkää päästäkö ketään tuon oven läpi.” Guechex viittasi kädellään jykevää, porraskäytävään johtavaa puuporttia, joka oli koristettu yksinkertaisilla kaiverruksilla ja suojattu sinisellä voimakentällä.<br>\n<br>\nKaksi soturia nyökkäsivät johtajalleen, joka oli jo tekemässä lähtöä, kun vielä kääntyi.<br>\n”Hyvää työtä.” Sitten Guechex vielä kääntyi kaksikosta pidemmän Zyglakin puoleen. ”Yhteinen opettajamme olisi ylpeä.”<br>\n<br>\nToinen paikalle jäävä Zyglak ei jäänyt pohtimaan johtajansa äsken lausumia sanoja. Hän ei tiennyt, kenestä puhuttiin, mutta varsinaisesti ollut kiinnostunutkaan. Hänellä oli nimittäin todella, todella outo olo. Kädet tuntuivat normaalia pidemmiltä ja selkä kyömymmältä, vaikka hän näki selvästi, että näin ei ollut. Zyglak pudisti päätään ja koetti keskittyä.<br>\n<br>\n**<br>\n<br>\nHiekanharmaa Zyglak otti kahdenkätisen pitkämiekan ja tähtäsi terän punaoranssin Toa-pedon kurkulle. Tämän kaltaista luonnonoikkua ei saisi jättää eloon. Peto taisteli vastaan epätoivoisesti, mutta liskojoukko todisti olevansa liikaa. Hiekanharmaa Zyglak nosti miekan korkealle ilmaan ja iski välittömästi maahan. Mutta miekan terä ei osunut petoon, se ei edes ollut lähelläkään sitä. Yksi liskoista oli hellittänyt otteensa tarpeeksi antaen pedolle mahdollisuuden paeta käsistä. Peto kaatoi yllättyneet Zyglakit pois ja levitti siipensä. Peto lensi nopeasti pois liskojen luota ennen kuin nämä ehtivät saada hänet uudelleen kiinni.<br>\nAlinell otti kuin vaistonomaisesti viereiseltä sotilaalta tämän kiväärin ja painoi liipaisimesta. Aseen laukaisu. Peto putosi alas Klaanin rakennuksen päälle, sen siipi lävistetty luodeilla, mutta yhä elossa.<br>\nAlinell palautti aseen takaisin sotilaalle, joka ei ehtinyt edes tajuta mitä tapahtui, ja alkoi torua joukkojaan. <br>\n”Kuka hemmetissä päästi tuon pakoon?!” Alinell puhui hillityllä, mutta selvästi vihaisella sävyllä. Mitä hän sai sotilaiden syyttävien paheksunnan ja syyttelevien sormien sijasta oli yhden Zyglak-soturin parkaisu. Punaisen värinen lisko huusi selittämättömästi.<br>\n”Mitä tämä on?” Alinell kysyi Zyglak-joukolta, jotka yrittivät rauhoittaa parkuvaa toveriaan.<br>\n”En tiedä, rouva Alinell. Ralhox vain menetti sen yhtäkkiä”, yksi sotilaista selitti. <br>\nMuut liskot pitelivät kiinni toveristaan jottei tämä aiheuttaisi itselleenkin vahinkoa, mutta punainen Zyglak työnsi heidät sivulle eikä lopettanut huutamistaan.<br>\nAlinell löi kiväärillään Ralhoxin päähän tainnuttaakseen hänet. Kova luun naksahdus kuului. Tainnutuksen sijaan Zyglakin niska taittui, mikä ei kuuluisi tapahtua, sillä isku ei ollut tarpeeksi tappamaan edes Muakan pentua. Alinell oli muiden joukkojen kanssa erittäin hämmentynyt ja pahoillaan, mutta samalla hieman helpottuneita, että heidän yhtäkkiä järkensä menettänyt toverinsa hiljeni.<br>\n<br>\nAlinellin käskiessään joukkonsa poistumaan pikaisesti aivan liikaa huomiota keränneeltä alueelta, näennäisesti kuolleen Zyglakin ruumis liikkui. Toinen luun naksahdus. Yhtäkkiä heidän kuollut toverinsa nousi jaloilleen ja jatkoi huutamista. Huuto oli veren kostuttama, joka valui Zyglakin leualta. Lisko kaatui yhtäkkiä maahan ennen kuin muut edes ehtivät prosessoida mitä he näkevät. Ralhoxin ruumis sätki ja nykisi luonnottomasti. Hänen nahkansa repeili kehonsa ympärillä. Zyglakin jokainen raaja alkoivat taittua useisiin suuntiin, hänen nivelet säröillen kuuluvasti.<br>\nMuut eivät enää edes pystyneet käsittämään mitä he näkivät. Tapahtuma oli kuin jonkinlainen sairas vitsi. Pari liskoja joukoista alkoi tuntea olonsa pahoin eivätkä jatkaneet ruumiin seuraamista.<br>\nZyglak ruumiin huuto muuttui yhä ja yhä verta hyytäväksi ja epäluonnolliseksi, jolloin se ei enää muistuttanut minkään heidän tunteman olennon, puhumattakaan sitten Zyglakin, ääntä.<br>\nAlinell otti välittömästi kiväärin takaisin käteen ja ampui muutamia kertoja ruumista päin. Tulikuumista luodinaukkoista huolimatta luonnoton kiljuminen ja luiden rasahtelu vain jatkui. Zyglak-naaras alkoi lyödä kiväärillä nuijamaisesti ruumista, joka viimein lopetti huutamisen monien väsyttävien iskujen ja veren räiskeen jälkeen.<br>\nAlinell hikoili ja hengitti raskaasti katsellessaan kuinka hänen entisen toverinsa raato makasi verilätäkön keskellä, hänen kätensä nykien vieläkin ties kuinka pitkään.<br>\n”Okei, mitä ihmettä tuo oli?” iskuryhmän nuorin Zyglak kysyi. Hän ei ollut kääntänyt katsettaan hetkeksikään, mutta näytti samaan aikaan siltä, kuin ei näkisi mitään. Hän tuijotti tyhjyyteen.<br>\n<br>\nSitten se jatkui, kaikkialta, samaan aikaan. Miltei koko Zyglakien aukiolla oleva joukko alkoi täristä, huutaa, sätkiä ja muuttua. Aivan väärään suuntaan.<br>\n<br>\n**<br>\n<br>\nGuechex ei usein ollut näin hermostunut tehtävien aikana. Nyt hän ei kuitenkaan osannut olla lainkaan tyyni tai rauhallinen: Hän yksin oli kohtaamispaikalla. Admin-siiven ovet olivat nurkan takana, mutta ketään ei näkynyt, vaikka ryhmän pääjoukon olisi pitänyt kohdata tässä paikassa jo useita minuutteja sitten. Linnake oli selvästi jo huomannut hyökkäyksen, sillä kaukaisissa osissa jo soivat hälytysäänet. Adminien asuinsijan luona oli kuitenkin hiljaista. Vartijat ehtisivät tänne, kyllä, mutta ainakin he pääsisivät tekemään saaren hallitsijasta selvää.<br>\n<br>\nJos muu ryhmä nyt tulisi paikalle. Juuri kun Guechex epäili näin pieniin, hänen omassa tapauksessaan jopa yhden miehen kokoisiin ryhmiin hajaantumisen olleen virhe, käytävän päähän ilmestyi Zyglak.<br>\n”Rakaal?” Guechex ihmetteli. Kyseisen tummanvihreän lääkintäekspertin ei ollut tarkoitus tulla tänne asti, hänen piti suojata erästä käytävien risteystä kerrosta alempana. ”Mitä sinä-”<br>\n”Ei ole aikaa. Nyt on mentävä, äkkiä!” liskosoturin käheä ääni sanoi. ”Kaikille ryhmille... Tapahtui jotain, ja meidän on hävittävä täältä.”<br>\n<br>\nSamaan aikaan neljä muuta, Guechexin omaa soturia ryntäsivät nurkan takaa kuin joukko kouluttamattomia Skakdeja. He näyttivät aivan yhtä järkyttyneiltä kuin edeltänytkin ryhmäkurin kyseenalaistaja.<br>\n<br>\n”Nyt. Mitä täällä tapahtuu?” Guechex vaati miehiään vastaamaan.<br>\n”Me emme tiedä. Me emme tiedä!”<br>\n”Eikä nyt ole aikaa tähän”, vihreä lääkintämies jatkoi. ”Vartijat saivat meidät heti kiinni, kun ryhmä... Muuttui.”<br>\n<br>\nGuechex ei ollut lainkaan perillä tilanteesta. Ja hän oli aina perillä operaatioidensa tilanteesta.<br>\n”Muuttui?”<br>\n”Minä olen lääkinnyt joukkojamme niin kauan kuin olemme asuneet tällä saarella,” vihreä Zyglak vastasi. ”Enkä ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Aivan kuin heidän mielensä olisivat päättäneet, etteivät enää kuulukaan Zyglakeille, vaan jolleikin aivan muille. Ruumiit eivät pysyneet perässä. Mutta nyt on mentävä!”<br>\n<br>\nKäytävän päästä kuului jo vartijain ääniä.<br>\n<br>\n”Alinnel”, Guechex sanoi täysin eleettömästi.<br>\nMuut Zyglakit katsoivat toisiinsa. ”Olemme pahoillamme...”<br>\n<br>\nJoukon punamusta johtaja nosti päänsä. ”Ei.”<br>\n”Ei?”<br>\n<br>\nSen enempää vastaamatta Guechex lähti paikalta juosten.<br>\n<br>\n**<br>\n<br>\n”...enkä minä tosiaan käsitä, mistä ne pääsivät sisään. Ensimmäiset kamerat hajosivat pohjakerroksen tuntumassa,” Paaco selitti juostessaan kiireellä sinimattoista käytävää pitkin. Hänen vierellään kiisivät moderaattori Same sekä Steltiläisten aristokraattien rotuun kuuluva yövartija.<br>\n<br>\nSame oli ollut ensimmäinen, joka oli osannut laskea mystisesti hajoavien valvontalaitteistojen johtavan, haarautuen ja harhauttaen, kohti Admin-siipeä. Siitä olikin klaanilaisille tullut hoppu, sillä vaikka Admineisto osasi yleensä pitää huolen itsestään, hyökkääjät olivat selvästi äärimmäisen taitavia.<br>\n<br>\n”Seis!” Samen matala ääni leikkasi ilmaa ja katkaisi trion juoksun. Vastapäisestä suunnasta, Admin-siiven luota, juoksi heitä kohti neljä Zyglakia. Liskosoturit eivät kuitenkaan pysähtyneet, vaan kohottivat aseensa.<br>\n”Luulin, että teillä on hoppu toiseen suuntaan”, Paaco koki tarpeelliseksi mainita, ja otti esiin hakkunsa. Hänen vierellään kaksi klaanilaista ottivat taisteluvalmiiksi viikatteen ja keihään.<br>\n<br>\nSteltiläinen ojensi keihäänsä, ja sen sivuun kiinnitetystä laatikosta singahti räikeän oranssi säde. Kimeän äänen saattelemana energia-ammus iskeytyi joukon ensimmäiseen Zyglakiin. Liskon lihakset veltostuivat hetkeksi, ja se romahti maahan. Toinen Zyglak kompastui lajitoveriinsa, mutta kolme muuta kävivät taisteluun klaanilaisten kanssa.<br>\n<br>\nPaaco ja steltiläinen jäivät nopeasti alakynteen, mutta Same iski viikatteensa terän tummanvihreän vihollisensa pään läpi sekunneissa. Hän siirtyi auttamaan vartijaa, Paacon torjuessa oman taisteluparinsa hyökkäyksiä villien taisteluhuutojen/ähkäisyjen kera.<br>\n”Uli! Uli!”<br>\n<br>\nTaistelu raivosi käytävässä vain parikymmentä sekuntia, kun Admin-siiven suunnasta lähestyi neljä vartijaa ja yksi Tawa lisää. Takaapäin laukaistut Rhotukat lamauttivat kolme elossa olevaa liskosoturia, steltiläisen keihäs oli avannut yhden kurkun.<br>\n<br>\n”Nyt”, Tawa puhui lähestyessään äskeistä taistelupaikkaa. ”Mitä minun Klaanissani on tapahtunut?”<br>\n<br>\n**<br>\n<br>\nRaskastekoinen ovi sai kokea hajoamista, kun punainen lisko rymisteli sen läpi. Käytävän päässä ollut vartija koki sai myös uuden käänteen elämäänsä, kun hänen Kanokansa vain kimmahti pois jänteikkäästä, paksunahkaisesta Zyglakista. Sinisilmäinen matelija jätti kuitenkin järkyttyneen Matoralaisen kiekonheittimineen miltei koskemattomaksi ja pieni vartijatar ainoastaan työnnettiin sivuun.<br>\n<br>\nGuechex muisti Klaanin pohjapiirroksen, hän oli jo kuukausien ajan painanut sitä mieleensä iskua varten. Hän muisti suunnitelman. Hän muisti, missä Alinnelin olisi kuulunut olla missäkin vaiheessa operaatiota.<br>\n<br>\nMetalliset kalterit tukkivat käytävän, linnake meni hälytystilaan. Yksikään Matoralainen, joka tulisi tilanteen jälkikäteen tallenteilta näkemän, ei tulisi tietämään, mikä loisti Zyglakin silmistä, kun se mursi tieltään esteet, eivätkä kalterit olleet poikkeus.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="250" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/_8uyOyGaY2I" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/_8uyOyGaY2I</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMutta Matoralaiset eivät osanneet nähdä liskopetojen silmissä muuta kuin vihaa. Jos he olisivat osanneet, he olisivat nähneet puhtaan epätoivon.<br>\n<br>\nPunaisen matelijasoturin päämäärä siinsi jo edessäpäin: Keskisuuren Kasteen Sisäpiha. Suurehkon, nurmikon peittämän pihan suihkulähde pulputti yksinäisesti vettä kivisestä, pientä soturia esittävästä patsaasta. Kivimomentti oli miltei ainoa asia koko aukiolla, joka ei ollut veren tahrima tai palanut. Saapuessaan aukiolle Guechex todisti kovan elämänsä vaikeinta näkyä.<br>\n<br>\nHänen hyvät ystävänsä, soturiveljensä ja -siskonsa, jotka ainoastaan tahtoivat kansansa parasta, makasivat aukiolla omassa veressään. Zyglakit olivat kuolleet. Paitsi että ne eivät olleet Zyglakeja. Raajoja oli liikaa, suhteet vääristyneitä, rangat kieroutuneita. Jopa Guechexille oli vaikeaa katsoa entisten aseveljiensä kasvoja, niin hirvittävän muodonmuutoksen ne olivat kokenet.<br>\n<br>\nKlaanin kaukaa katsovat vartijat eivät puuttuneet tapahtumiin, kun yksinäinäinen, suuri Zyglak etsi raatojen joukosta sitä, mitä ei missään nimessä tahtonut löytää. Vauhkomielisesti pihan poikki vaeltava Guechex pysähtyi. Edessään hän näki kasan lihaa, raajoja ja haarniskaa. Hän näki kiväärin, sulautuneena elävään massaan. Mutta se ei häntä sykähdyttänyt. Hän näki kaiken sen epämuodostuman keskeltä jäänsinisen silmän.<br>\n<br>\n**<br>\n<br>\nTawa, Guardian ja Same seisoivat käytävässä. Heidän olisi pitänyt olla jo johdon kriisipalaverissa, mutta olivat jääneet siihen tuijottamaan pienen Matoralaisen liikkumatonta ruumista. Kaikki olivat nähneet liikkumattomien, pienten Matoralaisten ruumitta ennenkin, eikä tämä ollut edes kuollut rumalla tavalla. Tämä oli kuitenkin kuollut omaan kotiinsa, heidän kaikkien yhteiseen kotiin. Taas, jo kolmannen kerran, olivat vihollisten voimat iskeneet suoraan heidän elämiinsä sen henkilökohtaisimmalla tasolla, kotona.<br>\n”Tunsiko teistä kumpikaan häntä?” Tawa kysyi hiljaa. Kaksi muuta hahmoa pudistivat päitään.<br>\n”Admin Tawa”, Same lausui, vielä hiljempaa. Hän oli ainoa Tawan tuntema henkilö, joka osasi puhua äärimmäisen muodollisesti mutta suoraan sydämestä. ”Se ei varmaan lohduta yhtään, mutta strategisesti tämä oli meille voitto. Menetimme alle kymmenen vartijaa, heiltä menehtyi yli kaksikymmentä eliittisoturia.”<br>\n”Ei lohduta.”<br>\n<br>\nGuardian mutisi äänettömästi muutaman sanan, kääntyi pois ja lähti kävelemään kohti palaveria ja elämää jälleen yhden surunäytelmän jälkeen.<br>\n<br>\n”Tawa”, Same sanoi vielä, kun juuriadmin kumartui sulkemaan pienen vainajan silmiä.<br>\n”Hmm?”<br>\n”Sheelika on hävinnyt.”<br>\n<br>\n**<br>\n<br>\nSiniset matot, värikkäät taulut ja mitä monimuotoisinta kulttuuria edustava arkkitehtuuri pyörivät merkityksettömänä massana Guechexin silmissä, kun Zyglak-soturi eteni tuulen vauhtia linnoituksessa. Koko muu joukko oli jo kuollut tai muutaman poikkeuksen tapauksessa vankina, ainoastaan operaation johtaja oli jäänyt jäljelle.<br>\n<br>\n<em>Mei...</em><br>\n<br>\nHänen mielensä oli kuuro kaikelle muulle, paitsi puolisonsa viimeisille sanoille. Ne ja ainoastaan ne täyttivät hänen ajatukensa.<br>\n<br>\n<em>Hän...</em> <br>\n<br>\nÄäni ei ollut kuulunut Alinnelille, ei sille tulisieluiselle mutta uskolliselle Zyglakille, jota Guechex rakasti. Se kuului muodottomalle hirviölle. Mutta sanat, ne olivat olleet Alinnelin.<br>\n<br>\n<em>Ei tämä...</em><br>\n<br>\nSeuraavan selkeät havaintonsa Guechex teki vasta linnakkeen ulkopuolella. Aamu alkoi jo sarastaa, kun hän raahautui ympäri metsää. Ilmeisesti vartijat olivat osuneet häneen useammallakin heikentävällä Kanokalla, ja oli hänessä syvä viiltohaavakin. Tajuntansa rajamailla tasapainoileva Zyglak tiesi kuitenkin, ettei häntä seurattu. Klaanilaiset eivät haaskaisi aikaa kostolle.<br>\n<br>\nViimeiset asiat tajuttomuuteen lipuvan liskon mielessä olivat edessä kasvava kuollut puu, sekä hinkuvan, raastavan ja vihamielisen äänen hänelle lausuma maailman kaunein sana.<br>\n<br>\n<em>Mei.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1359,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2012-01-02T16:44","content":"<strong>Nazorak-satama<br>\nKlaanin länsirannikko</strong><br>\n<br>\nSkakdien laivaston - tai \"laivaston\", sehän koostui vain parista parhaat vuotensa nähneestä aluksesta - ylpeys, <em>Akbsklsdflsfldax</em> kellui satamassa. Se näytti ikivanhalta puurotiskolta vieressä kelluvan <em>SS Nürmbergin</em> takia. <em>Nürmberg</em> oli vajaa kuukausi sitten upotetun <em>SS Hürfundin</em> sisaralus. Se ei ollut mitenkään suuri kunnia, sillä Klaanilaisten paettua <em>Hürfundilta</em> ja sen pian tapahtuneen Laivaston suorittaman upotuksen jälkeen sisaraluksenkin maine oli hyvin alamaissa. <br>\n<br>\nSkakdit katselivat halveksuen metallilaivoja niiden kulkeissa pitkässä jonossa oman rakkaan puisen lavansa kannelle. Ne lastasivat kaikenlaisia huonosti pakattuja laatikoita jonkinsorttista syötävää sekä muuta yleishyödyllistä tavaraa aluksen ruumaan. Gaggulabio johti henkilökohtaisesti joukkojensiirtoa viidakkosaarelle länteen, jonne Skakdit määrättiin auttamaan torakoita.<br>\n<br>\nAmazua on lähtenyt Notfunin aluksella noutamaan pohjoiseen saarelle loukkuun jääneitä skakdeja ja ninjoja. Pelkkä operaation ajatteleminen sai Gaggulabion kiehumaan. Pienie Klaanilaisjoukko pakeni hänen ninjojaan skakdien omalla aluksella. Sota muun Allianssin rinnalla veisi hänet hermoraunioksi, Labio ajatteli. Onneksi hänen luutnanttinsa Metorakk oli sentään saapunut, niin yllättäen kuin tämä olikaan tapahtunut. Tämä sota oli rasittavaa odottelua, eikä se ollut ollenkaan Skakdien mieleen.<br>\n<br>\nGaggulabio heitti palaneen steltiläisen sikarin yli laidan ja käski nostaa purjeet.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Lyhyt mörgle mörgle juonenkuljetusposti.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1360,"creator":"Umbra","timestamp":"2012-01-02T18:46","content":"<strong>Klaanin käytävät</strong><br>\n<br>\nToisesta maailmasta saapunut Matoran Umbra oli yökävelyllään klaanin käytävillä. Matoranin oli vaikea nukkua tämän maailman vastineensa huoneessa, koska huone oli perin likainen ja pölyinen moderaattorin ollessa aina muualla. Myös tämän maailman ihmeet olivat liian suuria vain ohittamiseen ja yöllä yleensä tapahtui kaikkea jännittävää. Pieni sankarimme unelmoi yhä kotiinsa pääsystä, mutta pystyi odottamaan siihen asti että klaanin pyörivä keksijä, Kepe saapuisi eräretkeltään lumisen miehen kanssa. <br>\n<br>\nMatoran Umbra piti klaanin ilmapiiristä, mutta tässä yössä oli jotain vialla. Matoran tunsi että jotain pahaa oli tapahtumassa linnoituksessa, muttei tiennyt mitä. Violettimusta matoran oli saanut klaanista jo monia uusia tuttavuuksia, eikä halunnut menettää ystäviään minkään torakoiden tai zyglakien kynsiin.<br>\n<br>\nMatoranimme muisteli sitä outoa matkaa Zyglakien voimalalle. Hänen kohtaamansa Flygel-niminen zyglak ei oikeastaan edes ollut mikään suuri pahis tai ilkiö, enemmänkin väärinymmärretty tiedemies. Umbraa lähinnä säälitti se että hän oli taistellut tätä yksisilmäistä tiedemiestä vastaan, mutta hänen kotiinpaluunsa oli mennyt matoranin moraalin edelle. <br>\n<br>\n<em>Minun pitää taistella tieni kotiin, mutta onko taistelu aina niin välttämätöntä...</em> matoran ajatteli, kävellen klaanin ristikkoikkunan poikki. Himmeä kuunvalo kajasti ikkunasta, piirtäen kuvajaisensa matoranin edessä olevaan vesilammikkoon, joka oli syntynyt katosta pudonneista vesipisaroista. <br>\n<br>\nMatoran katseli kuuta jonka kuvajainen näkyi lammikosta. Hänen musta kanohi pakarinsa piirtyi lammikkoon. Kuvajainen väreili kun katosta putoili pisaroita lammikkoon. <br>\n<br>\n<em>Tämän maailman Umbra on monessa suhteessa täysin erilainen kuin minä. Hän on suuri toa-soturi, valon tuoja ja moderaattorien johtaja. Ja minä olen vain ylikasvanut matoran, kokeilu joka on karannut toisesta maailmasta varastetulla laitteella</em> hän ajatteli, muistellen mielenkiintoista arkistokäyntiään tämän maailman vastineensa kanssa. Kaksikko oli viettänyt monia yhteisiä kahviohetkiä yhdessä, mutta pikkuinen sankarimme oli aina livahtanut yön tullen klaanin kahvioon juttelemaan ja tutustumaan erilaisiin olentoihin.<br>\n<br>\nMatoran muisteli lukemaansa Kuolleiden Makutasta kertovaa arkistoleikettään, kävellen takaisin kohti Umbran huonetta. Tämä yö voisi olla jotenkin erikoinen, mutta ainakaan matoranillemme tämä ei olisi sen erikoisempikaan kuin kaikki muut klaanissa vietetyt yöt yhteensä...<br>\n<br>\nMatoran läimäytti Umbran oven auki, oven joka ei ollut lukossa, ja käveli pölyn ja hiekan täyttämää lattiaa pitkin säkkituolille, joka toimi hänen vuoteenaan. Matoran asetti miekkansa kävelykepeille tarkoitettuun ämpäriin, veti peiton korviinsa ja nukahti tyytyväisenä uneen...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1361,"creator":"Paavo12","timestamp":"2012-01-04T18:18","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tämä on minun ja Matoron yhteisviesti ja ensimmäinen Ropepostini. Kiitos Matoron juuri adoptoimasta 007, pääsin vihdoin aloittamaan. Kunnia olkoon hänelle.</dd></dl>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin saari, Mt.Ämkoon pohjoisen puoleinen rinne, Nazorakien vuoritukikohta</strong><br>\n<br>\n<br>\nAurinko sarasti Klaanin saarella. Auringon valo sai Mt.Ämkoon valkoiset rinteet hohtamaan valkoisena. Mt.Ämkoon pohjoisella rinteellä sijaitsi Nazorakien salainen vuoritukikohta. Tukikohta koostui vain parista metallisesta rakennuksesta. Nazorakit kuitenkin käyttivät sitä toimintapisteenään tehtävillään vuorella. Pureva pohjoistuuli sai lumen pöllyämään. Kovan tuulen yli kuului kuitenkin moottorin jylinän lähestyvän tukikohtaa. Musta, raskaasti aseistettu ja panssaroitu helikopteri lensi korkealla, tukikohtaa päin. Sisällä eräässä rakennuksessa tiedemies-Nazorak havahtui tutkimuksistaan ja käveli kiireesti ulko-ovelle. Helikopteri laskeutui sille varatulle kentälle vähän matkan päähän muista rakennuksista. Sen propelli sai lumen pöllyämään sekaisin ympäriinsä, kun helikopterin ovi aukaistiin. Esiin astui mustaan haarniskaan pukeutunut Nazorak-johtaja ja kaksi hänen turvamiestään. Johtaja käski turvamiehiään jäämään kopteriin ja hän itse lähti kävelemään portaita ylös, häntä odottavaa tiedemiestä kohti.\t<br>\n<br>\n\"Päivää\", tervehti pitkä ja tumma torakka. Tiedustelupalvelun johtajan, 007:n, mustalla haarniskalla näkyi lumihiutaleita.<br>\nValkotakkinen tiedemies-Nazorak vastasi sotilastervehdyksellä. ”Hyvää päivää Tiedustelujohtaja, 007.” Tiedemies vastasi.<br>\n<br>\n\"Sinulla oli jotakin, josta Tiedustelupalvelu voisi olla kiinnostunut?\" 007 kysyi suoraan. Hän katsoi omituisen näköistä Nazorakia. Tämä tiedemies oli nimittäin täysin valkoinen. Hän oli ”nimeltään” 273. Hän piti alempia käsiään ja siipiään valkoisen työtakin sisällä.<br>\n<br>\n\"Kyllä, aivan\" Tiedemies-Nazorak nyökkäsi. Hän yritti peittää innostumistaan ja pysyä arvokkaana. <em>Tätä tilaisuutta olen odottanut koko ikäni</em>, hän ajatteli.<br>\n<br>\nKaksikko kävelivät labraan. Se ei ollut kovin iso, tavallisen keskikokoisen kokoinen. Seinillä riippui sinikopioita ja koeputkiloita oli pöydällä monta kappaletta. huoneen nurkassa oli korillinen jäädytyksen Kanokoita.<br>\n<br>\nValkoinen tiedemies nosti pöydältä metallisen kiväärin mallisen ampuma-aseen syliinsä ja esitteli sitä Tiedustelun johtajalle 007:lle. \"Tämä on <em>Nestetyppikivääri</em>. Se ampuu typpipanoksia, jotka kohteeseen osuessaan hajoavat ja jäädyttää kämmenen kokoisen alueen kohteessa. kuuden(miksi aina kuusi?) panoksen lipas ja laser-tähtäin .<br>\n<br>\n\"Mielenkiintoista\", tummempi kaksikosta sanoi ja nappasi pitkähkön valkoisen aseen. Hän kokeili sitä ja nosti sen ampuma-asentoon. Aseesta ei kuulunut käytännössä mitään ääntä sen lauetessa, ja pieni kohta metalliseinää oli jään peitossa.<br>\n\"Äänetön. Se on hyvä\", torakka murahti.<br>\n<br>\n\"Jäävuorilla ei kannata kuulua kovaa ääntä. Laukauskin riittää aiheuttamaan lumivyöryn\" Valkoinen Nazorak sanoi. Tämä tiedemies oli erikoistunut lumisten alueiden tutkimiseen. Sitten hän ohjasi vieraansa toisen keksinnön luokse. Hän nosti tavallisilta näyttävät tummat aurinkolasit ja laittoi ne silmilleen. \"Lämpöskannerit. Laseista näkee katsotussa alueessa kaikkien kohteiden ruumiinlämmöt, joka helpottaa vihollisen näkemistä lumimyrskyssäkin.\" Tiedemies esitelmöi<br>\n<br>\nAgenttijohtajaa ei juurikaan kiinnostanut jäävuori-olosuhteet, jotka tuntuivat tuota tiedemiestä niin kiehtovan. Hän ennemmin suunnitteli erilaisia käyttötarkoituksia äänettömälle tehokkaalle aseelle salamurhiin ja vakoiluun. Lämpökameralasit taasen toimivat pimeässä.<br>\n<br>\n007 kokeili laseja. \"Nämä ovat epäkätevät laseina. Haluan ne sellaisina, että ne pysyvät päässä olosuhteissa kuin olosuhteissa\", hän kommentoi hetken ympäristöään laseilla tarkkaillen.<br>\n<br>\n\"Hmm, aivan...\" Valkoinen Jäätutkia, niin kuin hän itseään kutsui, nyökkäsi mietteliäänä. Hän huomasi, ettei vierasta kiehtonut tällä vuorella vallitsevat olosuhteet, vaikka se saattaisi käydä vielä kalliiksi hänelle. Sitten kaksikko siirtyivät seuraavaan laitteeseen. Huoneen nurkassa makasi kokovartalo haarniska. \"Tämä haarniska on luodin kestävä ja sen sisällä olevat vastukset suojaavat sotilasta kylmyydeltä. En ole vielä ehtinyt asentaa aseistusta, mutta parantelen sitä heti. Niin, vielä haarniskan kypärässä on ilmaletku ja radiolähetin, jos sotilas joutuu lumivyöryn peittämäksi.\" <br>\n<br>\n”Hmm, eli tavallaan selviytymispuku. Tälle tuskin on käyttöä, jollet tee niistä pienempiä ja ketterämpiä.” 007 ohitti haarniskan.<br>\n<br>\n”Selvä” Jäätutkia sanoi hieman pettyneenä siitä, että hänen keksintönsä hylättiin. ”Standardi äänetön täysautomaattinen Zamor-pistooli, joka kohteeseen osuessa aiheuttaa jäätävää kipua, joka pitkään aikaan hoitamatta aiheuttaa osumiskohtaan orgaanisen kudoksen kuolion.” 273 esitteli vieraalleen.<br>\n”Hmm, ehkä jos…” 007 sanoi mietteliäänä ”Eikö tätä keksintöä saisi yhdistettyä jääkivääri-pistooliksi?”<br>\n<br>\n”Kyllä kai” 273 vilkaisi nopeasti pöydällä olevia tutkimuspapereitaan ”Seuraava keksintö on toisessa huoneessa.” Kaksikko lähtivät huoneesta käytävään. He tulivat avaraan halliin, jossa oli kulkuneuvoja. He kävelivät raskaasti aseistetun moottorikelkan luokse. ”Tässä on prototyyppi huippunopeasta moottorikelkastani: neljä kohteeseen hakeutuvaa ohjusta, kaksi konekivääriä, turboahdetut moottorit, telaketjut ja teräspanssarit.” Hän kertoi<br>\n<br>\n”… Moottorikelkkoja? Jos sen saisi pyörillä tai teloilla, tilaisin. Muuten hyvä” 007 sanoi.<br>\n<br>\n273:n naama venyi ylpeään hymyyn ”Tästä te pidätte.” Kaksikko käveli valtavan ilmatyynyaluksen eteen. ”Samat herkut kuin moottorikelkassakin. Lisäksi se leijuu, ylittää miinat, 100 Kion tuntivauhti, Tietokoneella ohjattavat konekiväärit ohjusten torjumiseen, energiatykki katolla ja liekinheitin.” Tutkija päätti listan ylpeänä. Hän katsoi voittamattomalta näyttävää alustaan ja kääntyi sitten 007:n puoleen odottaen vastausta.<br>\n<br>\n”Kyllä, tämä on erinomainen! Mutta… Saarella ei ole jäätiköitä kuin Mt.ÄmKoo ja kaikki nuo sinun laitteesi on suunniteltu lumimaastoon. Tee niistä yleisversiot, hyvä mies! 007 suostui lopulta kommentoimaan tiedemiehen pakkomiellettä jäähän.<br>\n<br>\n273:n hymy lopahti hetkessä. ”Aijaa… No jos niin tahdotte” Hän sanoi pettyneenä ja kääntyi katsomaan suuresta ikkunasta kaukana kohoavaa vuoren huippua. ”Mutta” Hän keskeytti 007:n ilmatyynyaluksen tutkimisen. ”Olen hieman tutkinut sotilaidemme liikettä ja ajattelin, että Imperiumimme saisi paremmin jalansijaa jos pääsisi liikkumaan vuoren yli.”<br>\n<br>\n”Alueiden valtaaminen on Maavoimien työ, ei Tiedustelupalvelun. Mutta voin kertoa lumivarusteistasi, jos niille tulee tarvetta” 007 sanoi yllättävän rohkaisevasti. ”Onko sinulla muita keksintöjä?”<br>\n<br>\n”Hmm, ei. Ellei tuota Jääenergiaa kanavoimaa hanskaa lasketa, mutta en ole saanut sitä oikein toimimaan. En ole löytänyt tarpeeksi voimakasta voimalähdettä noin pieneen keksintöön” 273 osoitti läheisellä pöydällä hyödyttömänä makaavaa metallista hanskaa.<br>\n<br>\n”Mitä se tekee?” 007 kysyi.<br>\n<br>\n”Olin suunnitellut sen jäädyttävän kohteen umpijäähän kosketuksesta. Kun hanskan ranteessa olevaa rullaa vääntää oikealle, hanska aktivoituu ja kerää jääenergiaa hanskan kämmenessä olevaan laukaisimeen. Kun jokin koskee kämmenen laukaisimeen, se vapauttaa energian. Siinä on myös yliäänitoiminto, joka nappia painamalla rikkoo jäädytetyn ja haurastuneen kohteen palasiksi. Mutta kuten sanoin, se ei toimi. Edes voimakkain Kanoka-kiekko ei anna tarpeeksi energiaa.” Hän selitti.<br>\n<br>\n”Kuulostaa varsin toimivalta. En ehdi miettiä asiaa nyt. Tilaan laseja, jääkiväärejä ja ilmatyynyaluksia.” 007 sanoi ja laski pöydälle tilauslapun, jonka hän oli kirjoittanut kuunnellessaan. ”Ilmoita, jos saat hanskan toimimaan. Minun on mentävä nyt.”<br>\n007 lähti hallista takaisin helikopterilleen. Ainostaan 273 jäi huoneeseen tarkastelemaan tilauslistaa. Sitten hän nosti pöydältä metallihanskansa ja pyöritteli sitä käsissään mietteliäänä. ”Hah! Vai ovat keksintöni muka hyödyttömiä? Vai olen pelkkä surkea rakentelija?!” Hän muisteli itsekseen vihaisena. ”No, nythän se nähdään. Pian kaikki tuntevat <strong><em>Jäätutkija 273:n</em></strong>!!”. Hän katsoi uudestaan hanskaansa ja laittoi sen käteensä. Hän liikutteli sormiaan hanskan sisällä ja mietti ankarasti. ”Niin, pian se nähdään…” Sitten hän käveli hallista pimeään käytävään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1362,"creator":"Bloszar","timestamp":"2012-01-05T16:08","content":"[spoil]Näin etukäteen, kiitokset Bankaimestari Joylle, joka lainasi hahmoaan.[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>BKS Hildemar, laivan sisätilat</strong><br>\n<br>\nBloszar saapui pienen hytin oven eteen. Hän tarvitsisi yhtä osaa erään aseeseen ja Hai oli sanonut osan löytyvän täältä. Huoneessa oli hiljaista. Tuskin kukaan oli siellä.<br>\n<br>\nBloz avasi oven ja huomasi olleensa väärässä. Tuolissa istui Toan näköinen hahmo, jonka Tulen Toa tunnisti Killjoyksi.<br>\n<br>\nHän ei tiennyt nukkuiko Joy, koska hän oli Toaan selin. Toa päätti olla hiljaa ja huomasi osan olevan eräässä hyllyssä. Bloz meni hyllyn luokse hiljaa ja päätti ottaa osan. Mutta vahingossa kaatoi erään laatikon maahan.<br>\n<br>\n\"Kuka siellä!?\"<br>\n<br>\nToa ei tajunnut tilannetta ja kuinka nopeasti aika kului. Mutta hän huomasi olevansa selällään, miekan melkein hänen kurkussa ja Killjoyn pitämässä miekkaa.<br>\n<br>\n\"Ai se oletkin vain sinä\", hän sanoi.<br>\n<br>\nBloz nousi varovasti ja oli seisoi liikkumatta, kunnes Joy laittoi miekan pois.<br>\n<br>\n\"Joten...\" Toa aloitti, mutta päätti olla hetken hiljaa. Hän noukki osan maasta.<br>\n<br>\nKilljoy oletti Toan menevän heti pois. Hän halusi olla juuri nyt rauhassa ja toivoi, ettei Bloszarin jälkeen kukaan tulisi hetkeen häntä häiritsemään.<br>\n<br>\n\"Kenet sinä menetit?\"<br>\n<br>\nKilljoy kääntyi ja huomasi edelleen Toan olevan hytissä.<br>\n<br>\n\"Mitä tarkoitat?\"<br>\n<br>\n\"Koska istut täällä hiljaa hytissä, voisin olettaa, että olet mykkä, mutta koska olen kuullut sinun puhuvan, joten päättelin, että joku läheisesi jäi Rautasiivelle.\"<br>\n<br>\n\"Miksi kysyt? Mitä teet tuolla tiedolla?\"<br>\n<br>\n\"Koska haluan tietää ketkä muut jäivät sille kurjalle laivalle, kuin Tronie.\"<br>\n<br>\nKilljoy meni hiljaiseksi. Mutta sitten vastasi \"Ruki, Veden Toa.\"<br>\n<br>\n\"Sitten tiedän miltä sinusta tuntuu.\"<br>\n<br>\n\"Mitä tarkoitat? Et tiedä minusta paljoa mitään. Emme ole jutelleetkaan, joten miten voisit tietää?\"<br>\n<br>\n\"Koska tiedän mitä menetit. Ystävän, jonka tunsit vain hetken. Jonka ajattelit voivasi auttaa, jota ajattelit suojelevasi. Mutta syytät nyt itseäsi, koska et voinut auttaa häntä.\"<br>\n<br>\n\"Sitten tiedät, miksi olen yksin ja miksen ole tuolla muitten joukossa.\"<br>\n<br>\nNyt oli Blozin vuoro mennä hiljaiseksi. Hän oli tuntenut vain hetki sitten saman tunteen, mitä Killjoy tunsi nyt. Hän oli tuntenut yksinäisyyden ja vihan. Ja nyt, hän tunsi ne vieläkin.<br>\n<br>\n\"Aion hakea heidät takaisin.\"<br>\n<br>\nKilljoy ei hämmästynyt kuullessaan tuon. Hän oli nähnyt kuinka vihaiseksi Tulen Toa oli mennyt, kun he olivat saapuneet Hildemarille.<br>\n<br>\n\"Yksin vai?\"<br>\n<br>\nBloz alkoi taas ajatella, oliko järkevää mennä taistelemaan laivalle, kun hän ei pitänyt siitä. Mutta nyt hänellä oli tilaisuus pelastaa yksi ystävistään, kun muita hän ei pystynyt.<br>\n<br>\n\"En luule olevani ainoa. Uskoisin sinun ajattelevan samaa.\"<br>\n<br>\n\"Ehkä mietin, ehkä en.\"<br>\n<br>\n\"Olet kokeneempi kuin minä. Ja tiedän että pystyisit hakemaan heidät yksinkin. Mutta vaikka mitä sanoisit, tulisin mukaasi.\"<br>\n<br>\nKilljoy vähän hämmästeli, kuinka varma Toa nyt oli. Viimeksi kun hän oli Toan nähnyt, Bloz oli ollut masentunut ja epävarma.<br>\n<br>\n\"Ennen kuin lähden, haluan tietää, kuka haarniskasi on tehnyt?\"<br>\n<br>\n\"Eräs Klaanilainen, Ta-Matoran nimeltä Creedy.\"<br>\n<br>\n\"Minun pitää tutustua häneen. Uskoisin hänen olevan mukava ja samanlainen kuin minä\", Toa sanoi ja poistui hytistä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1363,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2012-01-06T17:36","content":"<strong>Gaggulabion työhuone, Bio-Klaanin saari</strong><br>\n<br>\nMetorakk oli turhautunut. Suurinpiirtein yhtä turhautunut, kuin kaikki muutkin sisämaahan määrätyt skakdit. Hän tiesi, ettei Klaaniin voisi hyökätä pelkin skakdivoimin, mutta hän ei ymmärtänyt miksei torakat muka olleet valmiit. <br>\n<br>\nMetorakk selasi kenraalilleen lähetettyjä raportteja. Ne sisälsivät lähinnä tietoa zyglakien kovistelusta ja joukkojensiirrosta satamaan. Skakdien ainut operaatio tällä hetkellä oli maihinnousu läheiselle viidakkosaarelle, josta Nazorakit eivät olleet kyenneet voittamaan vastarintaa (mitä pellejä, Metorakk tuumi). <br>\n<br>\nHuone haisi sikarille ja skakdille. Likaisen pöydän kulmassa oleva upouudelta näyttävä nazorak-valmisteinen tietokone ilmoitti puhelusta. Moinen huipputekninen laite ei soveltunut lainkaan muuten askeettiselta näyttävään huoneeseen. Huonekalut olivat puuta ja katossa roikkuva hehkulamppu räpsähteli. Pöydän toisessa kulmassa oli Gaggulabion buglamiitillä ja kullalla päälystetty sikarinhajuinen sikarirasia. Metorakk murahti ja siirtyin koneen ääreen.<br>\n<br>\nAvautuneessa ikkunassa näkyi oudot mustavalkoiset hampaikkaat kasvot. Metorakk avasi ääniväylän yhteydenottajaan. <br>\n<br>\n\"Iltaa Metorakk. Oikein erinomaista sellaista.\" Tuulen kova humina kohisi soittajan mikrofonista. Puhujan ääni oli käheä ja siitä paistoi miltei omahyväinen äänensävy. Metorakk hätkähti. \"... kuka sinä olet?\"<br>\n<br>\n\"Voi etkö sinä tunnista ääntäni vanha toveri? Taisit saada aika tällin Xialla.\" Metorakkin muistot palasivat muutamaa viikkoa taaksepäin Xian yläpuolella leijuneeseen epäonniseen ilmalaivaan. Skakdin muisti hätkähti salamannopeasti rullaamaan ja pian tämä tajusikin vastauksen olevan ilmeinen. \"Purifier?\"<br>\n<br>\nKidakkaat kasvot nyökyttelivät. Tila niiden ympärillä näytti täysin pimeältä. Syynä oli Purifierin kameran älykäs sijoittelu. Tämän kasvoja kuvaava kamera oli nimittäin kypärän sisäpinnassa. \"Hah. Hieno arvaus. Purifier, kyllä. Ehkä nykyään jopa hieman enemmän.\"<br>\n<br>\n\"Jätä kehusi muille. Minä luulin, että sinä murskaannuit sinne vuorelle.” Purifier hymähti vastaukseksi. ”Minusta eroon päästäkseen pitää tehdä paljon muutakin kuin vain pääni murskaaminen. Myönnettäköön, en odottanut ensin sinunkaan poistuneen paikalta elossa.”<br>\n<br>\nPurifierin suunnasta vinkuva tuuli peitti osan puheesta ja Metorakk kävi ohjainten kimppuun, säätääkseen äänenvoimakkuutta kovemmalle. ”Missä sinä oikein olet?<br>\n<br>\n”Lennän meren yllä kuusisataa kilometria rannikosta mekaanisen tuhontuojan sisällä.” Metorakk ei kysynyt enempää. ”Noh, mistä tämä yllättävä yhteydenotto? Oletan, että sinulla oli jotain asiaakin.”<br>\n<br>\n”Voi kyllä. Minusta tuntuu että sinä voisit auttaa minua. Nimittäin, minulla olisi sillä pahaisella saarella tehtävä. Haasteeltaan huomattavasti suurempaa, mitä johtajasi on tarjonnut. Vanhan liiton nimissä. Mitäs sanot?\" Kuuluisa skakdinhymy valtasi Metorakkin kasvot hetkeksi. \"Kerro lisää\", hän sanoi lyhyesti.<br>\n<br>\nPurifier myhäili tyytyväisenä. Kypärän sisällä liikehtivät kasvot vastasivat hymyyn. \"Minulla on Klaanissa eräs vanha ystävä, joka luultavasti hyvin pian löytää itsensä tilanteesta, jossa hän haluaa ulos Klaanista. Jonkun täytyy päästä sisään ja saada hänelle viesti. Tämän viestin jälkeen hän tarvitsee aluksen. Mahdollisimman neutraalin sellaisen, jotta hän pääsee poistumaan saarelta huomaamattomasti... Voi toki olla että pyydän paljoa, mutta sinä tiedät, että minä maksan erittäin avokätisesti.\"<br>\n<br>\nMetorakk mietti. \"Tämä... ystäväsi. Mistä tunnen hänet ja koska hänet pitää saada pois sieltä?\"<br>\n<br>\n\"Minä lähetän sinulle tarkan kuvauksen. Hän on hyvin ainutlaatuinen joukossaan. Löytämisen ei pitäisi olla vaikeaa. Ajasta sen sijaan... kuusi päivää. Kyllä, kuusi päivää on riittävästi hänelle. Hän tuskin yllättyy nähdessään teidät.\"<br>\n<br>\nPurifierin kasvokuva peittyi tämän lähettäessä Metorakkin eteen tietoja. Skakdi työnsi kasvonsa lähemmäksi näyttöä, tämän tarkastellessa tehtävän kohteen tietoja. \"... miksi aina kuusi\", Metorakk mutisi itsekseen katsoessaan kuvaa.<br>\n<br>\nPurifier odotti hetken ja antoi Skakdin käydä tiedot läpi rauhassa. Metorakk nosti lopunsa katseensa ruudusta ja Purifier tiesi jatkaa. \"Olettaen että vastauksesi on kyllä, tulette löytämään hänet aivan linnoituksen muurien ulkopuolelta. Länsilaidan puolustus on kevyintä, joten oletan, että se on hänen valintansa. Tämän jälkeen teidän on tarkoitus saattaa hänet hankkimallenne alukselle. Jos kaikki menee hyvin, pääsette tekemään tämän todella vähin äänin. Uskotko, että alus järjestyy?\"<br>\n<br>\n\"Kyllä järjestyy. Mikä on suunta, johon jatkamme Klaanista?\"<br>\n<br>\n\"Olen järjestänyt turvakodin Steltin etelärannikolle. Metsästäjien rannikkovartiosto ohjaa teidät oikeaan paikkaan. Voitte samalla noutaa palkkionne sieltä. Tehtävä on suoritettu kun ystäväni on päässyt perille turvallisesti.\"<br>\n<br>\n\"Tämä on sovittu\", Metorakk kuittasi. Purifier nyökkäsi lyhyesti ja yhteys katkesi.<br>\n<br>\nMetorakk oli hetkessä tyytyväisempi päiväänsä. Hänen aivonsa alkoivat heti työstää suunnitelmaa huoneen hiljaisuudessa. <br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Kuten varmaan jokainen sen arvaa, Matoro vastaa puolesta tästä viestistä.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1364,"creator":"Guardian","timestamp":"2012-01-09T07:10","content":"<strong>Klaani<br>\nYlläpitosiipi</strong><br>\n<br>\nKynttilöiden liekit lepattivat. Ahtaan käytävän punertava valaistus oli vähäistä, mutta tarpeeksi. Seinien kahdesta tai kolmesta pikkuikkunasta näki, kuinka synkän syysyön tuulenpuuskat riepottelivat oransseja ja punertavia lehtipyörteitä läpi hyytävän ilman. Talvi oli tulossa.<br>\n<br>\nPuisen seinäkellon pehmeä tikitys rytmitti seinää vasten nojaavan moderaattorikaksikon ajatuksia. Kullankeltainen valon Toa Umbra ja kalpea selakhilaani Same seisoivat vierekkäin pysytellen pohdiskelevassa hiljaisuudessa. Metrin päässä Umbran vasemmalla puolella oli pari puuovia, joiden takaa kuului voimakasta puheensorinaa. Kokoustila seitsemässä oli meneillään jotain niin tärkeää, että jopa korkea-arvoisimmat moderaattorit oli määrätty ulos.<br>\n<br>\n\"Melkoinen yö\", Umbra sanoi yrittäen herättää jonkinlaista keskustelua. Same tyytyi nyökkäämään hitaasti.<br>\n\"Pakko myöntää\", Hauta kantava hahmo vastasi hetken päästä. \"Ja äänistä päätellen adminiemme yöstä tulee vielä pitkä.\"<br>\n<br>\nUmbra ja Same keskittyivät kuuntelemaan ääniä, joita kantautui paksun puuoven läpi. Kivilattiaa pitkin kaikuvien askelten äänistä ja siirreltävien puuhuonekalujen kolinasta päätellen Tawa ja Guardian uusivat kokoustilan sisustusta varsin vauhdikkaasti. Molempien puheääni porautui oven läpi, mutta äänieristys vaikeutti yksittäisten sanojen tunnistamista.<br>\nSame oli niin keskittynyt sisällään velloviin ajatuksiin, että ei osannut käsitellä tarkan kuulonsa taltioimia sanoja.<br>\nValon Toa Umbra oli lähempänä ovea ja kuuli paljon enemmän. Hän kuitenkin tiesi, että Tawan ja Guardianin puheet eivät kuuluneet hänelle. Ne kiinnostivat moderaattoria, mutta hän yritti haudata kiinnostuksensa puisen seinäkellon tikityksen alle.<br>\n<br>\nUmbra avasi suunsa kokonaan, mutta jäi hakemaan sanoja. Lopulta Toa-soturi sai sanansa pakotettua ulos. \"Zyglakit... minä en pidä niistä. Mutta...\"<br>\n<br>\n\"Niin?\" Same sanoi kysyvästi, ja smaragdinvihreä silmä vilkuili Umbran suuntaan.<br>\nUmbra huokaisi syvään ja sulki silmänsä. \"Se sotku... Mata Nui varjelkoon. Oletko koskaan nähnyt sellaista?\"<br>\n<br>\nSamen kasvoilta pystyi lukemaan, että hän oli nähnyt monenlaista. Vihreiden silmien intensiivinen katse ei värähtänytkään, mutta niissä oli hämmennystä.<br>\nHetken aikaa selakhilaanin sielun silmien edessä oli näkymä, jota oli vaikea unohtaa. Kun liha, selkärangat ja liskomaiset kourat olivat kasvaneet kieroon, rusentuneet oman painonsa alle ja sekoittuneet palloksi sätkivää, sykkivää, tuijottavaa ja huutavaa luuta ja lihasta, moderaattori oli voinut vain katsella ja kuunnella.<br>\n\"Olen nähnyt elämäni aikana paljon verta\", Same sanoi. Hän ei halunnut sanojensa kuulostavan ylpeydeltä. \"Kun taistellaan, tulee ruumiita. Kun kilpaillaan elämästä tai kuolemasta, kaikki haluavat ensimmäisen vaihtoehdon. Ja kuolleet eivät näytä aina kauniilta.\"<br>\n<br>\nUmbra aavisti puheen saavan jatkoa. \"Mutta?\"<br>\n<br>\n\"Ei\", Same myönsi. \"En ole nähnyt tällaista.\"<br>\n<br>\n\"En minäkään\", Umbra sanoi.<br>\n<br>\nKaksikko jäi hiljaiseksi. Seinäkellon tikitys täytti jälleen pitkän käytävätilan. Puisen oven takaa kuului miesääni ja naisääni, eikä kummastakaan hehkunut ilo tai tyytyväisyys. Moderaattorien tehtäväksi jäi vartioida, että kokousta ei häirittäisi. Tällaisina aikoina kaksikko kuitenkin osasi arvostaa yksinkertaisia vartiointitehtäviäkin.<br>\n<br>\n\"Kuulitko muuten, että saimme vangittua pari zyglakia?\" Umbra sanoi yllättäen. Samen viherhehkuisista silmistä näkyi, että selakhilaani siirsi sisäisen pohdiskelunsa kokonaan sivuun. Hän kääntyi Umbraa kohti.<br>\n\"En. Onko niistä saatu mitään irti?\"<br>\n\"Kuulin vain vähän Geeltä\", Umbra sanoi. \"Toinen on vieläkin tajuton ja toinen on shokissa. Se toistelee vain paria sanaa.\"<br>\n\"Mitä sanoja?\" Same kysyi kiinnostuneena, vaikka tiesi, että ei saisi paljoakaan irti.<br>\n<br>\n\"Toinen sana oli zyglakin kieltä\", Umbra huokaisi. \"Kukapa sitä sitten osaisi.\"<br>\n\"Harmillinen takaisku. Toinen?\"<br>\nUmbra kääntyi kokonaan Samea kohti ilme haudanvakavana.<br>\n<br>\n\"<em>Arstein</em>.\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/q_QwBJdzPT8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/q_QwBJdzPT8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nYhdellä kattolampulla valaistussa kokoushuoneessa oli vain kaksi henkeä, mutta äänistä päätellen määrän olisi pitänyt olla kolminkertainen.<br>\nRaivokkaan huudon voimistama potku kolahti puuta vasten. Kontakti sinkosi puisen jakkaran päin seinää. Puu kimmahti taaksepäin ja kaatui kolisten kokoushuoneen kivistä lattiaa vasten. Pehmustetyyny putosi jakkaralta lattialle.<br>\n\"<strong>Se... se... se skarrararrin...</strong>\", Guardianin ääni jyrisi. Sinisen skakdin rintakehä kohoili ja laskeutui, kun hän hengitti raskaasti. Klaanin admin seisoi kokoushuoneen pöydän edessä. Molemmat soturin käsistä olivat puristuneet nyrkkeihin.<br>\n<br>\nTawa seisoi pöydän toisella puolella katsellen sinistä skakdia ristiriitaisin ajatuksin. Toan viitta lepäsi hänen hartioillaan lannistuneena. Sähkön toan katseessa oli väsymystä ja epätoivoa, mutta hänen äänessään yhä harmoniaa.<br>\n\"G\", Tawa pyysi hiljaa. \"Rauhoitu... ole kiltti!\" Toa erehtyi katsomaan Guardianin vasenta nyrkkiä, jossa skakdi-mies oli puristanut puista kynää. Koko nyrkki tärisi voimakkaasti, ja puunsäleitä ja hiilenpalasia putoili lattialle.<br>\nTawan ja Guardianin katseet kohtasivat. Visiirin taakse piilotetut kosteat jalokivet tuijottivat punaisena hehkuvaa vihan tulta.<br>\n<br>\nTerävähampainen suu aukesi ja ulos tulvi raivoa.<br>\n\"SE PIRAKA PITI MEITÄ PILKKANAAN!\", Guardian huusi paiskaten puukynän sirut maahan. Palaset napsahtivat rikki kivilattialla kimmahtaen eri suuntiin. Miltei välittömästi Guardian heilautti koko ruumiinsa ympäri lyöden saman nyrkin kokoushuoneen seinään. Koko huone kajahti, mutta tärähdys hiljensi sekä Guardianin että Tawan. Kumpikaan ei hengittänyt.<br>\n<br>\nGuardian lyyhisti päänsä nojaamaan seinää vasten. Seinään lyöty nyrkki alkoi vähitellen liukua alas seinän pintaa pitkin.<br>\nTawa katsoi pitkään admin-toverinsa selkämystä hengittämättä. Hän ei ollut koskaan nähnyt Guardiania näin vihaisena. Näkymä ei ainoastaan huolestuttanut Tawaa. Jollain tasolla se myös pelotti.<br>\nSähkön Toa otti muutaman varovaisen askeleen kohti skakdia kiertäen pöydän ympäri. Tawa pysähtyi metrin päähän Guardianista, joka hengitti yhä raskaammin.<br>\n<br>\n\"Se skarrararrin pelkuri\", Guardian sanoi huohottaen seinää vasten. \"Se katsoi minua sellistään ja esitti viatonta sotavankia. Mutta se hetki, jolloin se jäi kiinni...\"<br>\n\"Sheelika...\" Tawa sanoi yllättyneenä ja kohdisti surullisen katseensa lattiaan.<br>\n\"Se hetki, jolloin se jäi kiinni\", sininen skakdi haukkoi puheen tahti kiihtyen. \"Siitä yöstä lähtien se pirun morsian tiesi tehtävänsä.\"<br>\n<br>\nTawa jäi miettimään Guardianin sanoja kuin naulittuna. Naisen naamion takana työskentelevä mieli yhdisti asioita aina vain kiihtyvällä tahdilla. Vähitellen ymmärryksen suorastaan näki sinisen visiirin takaa tuijottavista silmistä.<br>\n<br>\nSama yö, jona Sheelika jäi vangiksi oli ollut yö, jona Visokki oli kadonnut. Vasta nyt Klaanin johtaja kuitenkin tiesi, että tapahtumilla oli ollut yhteys. Tässä pimeän verkostossa oli vaikea löytää kahta asiaa, joilla ei ollut yhteyttä toisiinsa.<br>\nJa pimeän verkosto olikin sanavalintana paras. Se oli liiankin osuva, sillä Sheelikan yhteyttä Zorak von Maxitrillian Arsteiniin - ja Avdeen - ei oltu koskaan suljettu.<br>\n<br>\nPunainen Mies ei ollut telepaatti. Hän jätti jälkeensä pimeitä siemeniään. Siemeniä, jotka kasvoivat korruption versoiksi. Versoiksi, jotka kuiskivat sanoja ja lauseita. Ne istuttivat ajatuksia, jotka muuttivat maailmankuvia. Näillä loisillaan Punainen Mies merkitsi ystävänsä ja vihollisensa.<br>\nMutta hän ei ollut telepaatti. Hän tarvitsi sellaisen.<br>\n<br>\nJa sellaisen hän saikin. Kun Punaisella Miehellä oli kivenkin läpäisevä viestintäkeino, mustalla pelon siemenellä polttomerkitty agentti vangittuna Klaanin linnakkeen alle ja joukko karttakuvia eräästä hylätystä ortonilaisesta tunneliverkostosta, ei Zorak von Maxitrillian Arstein kahdeksannen taiteellista luovuutta voitu rajoittaa.<br>\n<br>\nTawa jäi sopertamaan hiljaa. Sähkön Toan suusta tuli sanoja, jotka eivät muodostaneet lauseita. Toan kasvot kalpenivat.<br>\n\"Sheelika... hän ei...\" Tawa sanoi hiljaa. \"Hän ei voinut...\"<br>\n<br>\nGuardian heilahti kokonaan ympäri ja sotasankarin ainoaan silmään syttyi tuli. \"Sinun 'viaton tyttösesi' oli taas mukana jossain, joka tapatti viattomia!\" Guardian huusi iskien kiviseinässä käyneen nyrkkinsä kokouspöydän puupintaan. Tawa näki, että nyrkissä oli karu verestävä ruhje. Toa katsoi vuorotellen sinistä nyrkkiä ja sen omistajan punaista katsetta.<br>\n<br>\n\"Guardian\", Tawa sanoi hiljaa alakuloinen katse kasvoillaan. Tawan äänensävy kasvoi kuitenkin vähitellen päättäväisemmäksi. \"Hän... sinä et tunne häntä. Tämä ei ollut Sheelikan syytä!\"<br>\n<br>\n\"Minä - tunnen - <em>hirviöt</em>\", Guardian huusi painokkaasti. \"Minä tunnen petturit ja kostonhimoiset. Tarvitaan vain äärettömästi vihaa... ja kyky kohdistaa sitä.\"<br>\nValkoiset skakdinhampaat puristuivat tiiviisti yhteen. \"Tyttöraukallasi on molempia. Kuinka monta ruumista pitää vielä rojahtaa Klaanin aulaan, että ymmärrät sen?\"<br>\n<br>\n\"Hän ei halunnut tätä!\" Tawa sanoi, ja painokkuus ja päättäväisyys kasvoivat Toan äänessä. Naisen kasvoilta näki kuitenkin vain alakulon ja lohduttomuuden. Sinisen visiirin takaa katsoivat silmät, jotka halusivat nähdä niiden edessä olevassa sinisessä skakdissa aivan, aivan muuta kuin pelkkää vihaa.<br>\n\"Hän.. hän ei halunnut kenenkään kuolevan! Sinäkin kuulit, kuinka hän pyysi Arsteinia säästämään Santorin!\"<br>\n<br>\nGuardianin suu sulkeutui ja terävä hammasrivi jäi piiloon. Guardian nosti nyrkkinsä kokouspöydältä ja vilkaisi punertavaa ruhjetta rystysissä. Skakdin kasvoille ilmestyi pieni hymy, mutta silmissä paloi yhä sama tuli.<br>\n\"Yksi henki\", Guardian sanoi hampaidensa välistä ääni täynnä katkeruutta. \"Niin ne aina tekevät. Ne säästävät yhden hengen, että niiden omatunto ei tappaisi niitä. Yksi säästetty henki ei korvaa kymmeniä murhattuja.\"<br>\n<br>\nTawa ja Guardian olivat hetken hiljaa. Kaksikon katsekontakti ei rikkoutunut.<br>\n<br>\n\"Jos tämä yhtään auttaa, niin sinulla on kivat silmät\", Guardian sanoi, ja Tawa näytti yllättyneeltä. \"Mutta ne näkevät muissa asioita, joita ei oikeasti ole. \"<br>\nTawa räpytteli silmiään. Alakulo ja uupumus pysyivät Toan kasvoilla, mutta niiden sekaan oli tulvinut lasteittain päättäväisyyttä ja kasvavaa ärtymystä.<br>\n\"Miten sinä - <em>sinä</em> kaikista klaanilaisista voit sanoa noin?\" Tawa sanoi jäisellä äänellä. Jää alkoi sulaa, ja sen alta hehkui jotain tulisempaa. Ristiriitaisia tunteita velloi keltaisen toan sisällä. \"Sinä, skakdi, pimeyden metsästäjä... sinä, joka et kerro kenellekään edes nimeäsi! Sinä, jota vilkuiltiin pahasti ja epäiltiin vakoojaksi jo Klaanin alusta asti! Muistatko sinä, kuka puhui puolestasi?\"<br>\n<br>\nGuardian jäi muistelemaan. Hän pysyi hiljaisena. Tawan äänensävy kiehui ja äänenvoimakkuus kasvoi. Hän otti muutaman askelen niin, että oli hetkessä lähempänä Guardiania.<br>\n<br>\n\"Minä puolustin sinua silloinkin, kun sinut haluttiin karkoittaa! En edes tiennyt aina, miksi tein sitä. En tuntenut sinua. Minulla ei ollut mitään syytä jatkaa sitä. Mutta silti jotenkin näin, että sinä ansaitsit suojeluamme.\"<br>\n<br>\nTawa huokaisi syvään. \"On välillä tosi vaikeaa olla ystäväsi, tiedäthän sen?\"<br>\n<br>\nGuardian oli hiljaa hetken. Sitten hän hymähti, mutta ei hymyillyt. Raivon tuli kyti vielä pienenä kekäleenä skakdin sisällä.<br>\n\"Anteeksi, Tawa\", Guardian sanoi synkästi ja huokaisi. \"Ehkä sinä näet vain asioita, joita haluat nähdä. Myös minussa. Ja ehkä näkisit Sheelikan oikeat värit, jos ruumiskasassa olisi ollut paras ystäväsi.\"<br>\n<br>\nTawan keltaiset kasvot kalpenivat. Päättäväisyys ja viha katosivat. Jäljelle jäi pelkkää jäätä.<br>\n<br>\n<br>\n<em>... paras ystäväsi...<br>\n... paras ystäväsi...</em><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/dEWIngn2_eM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/dEWIngn2_eM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKajahdus kaikui kokoustilassa, kun käsi kohtasi posken. Skakdi ei osannut odottaa keltaisen kämmenen läpsäisyä. Se ei ollut voimakas eikä kivulias, mutta se oli odottamaton.<br>\n<br>\nGuardian näytti siltä kuin olisi saanut ohimoonsa matalalla lentävästä kuolonpeiposta. Hän jäi vain räpyttelemään silmiään hämmentyneenä. Sinisen olennon suu jäi auki ja ainoa silmä jäi katsomaan keltaisen käden omistajaa.<br>\nTawa ei tuijottanut enää Guardianin silmiin. Näytti siltä kuin kaksi vähitellen kostuvaa silmää olisivat katsoneet sinistä skakdia, mutta oikeasti ne katsoivat hänen lävitsensä. Jonnekin kauemmas. Jää oli sulanut, mutta alla ei ollut mitään.<br>\nTawan suu aukesi, mutta sanoja ei tullut. Lämmin hengitys puhalsi tiensä ulos suusta ja oli kuin Toa olisi halunnut sanoa jokaisen sanan, joka pyöri hänen mielessään.<br>\n<br>\nHetkellinen kipu skakdin poskella katosi hitaasti olemattomiin. Se palasi ja kaikui Guardianin päässä, kun hän näki Tawan särkyneen ilmeen.<br>\n<br>\n\"Etkö sinä halua nähdä maailmaa, joka voi olla kaunis ja hyvä\", Tawa kysyi hiljaa ääni väristen.<br>\n<br>\nKysymys jätti kokoustilaan pelkän hiljaisuuden. Kaksi adminia seisoivat metrin päässä toisistaan kuunnelleen ajatuksia, jotka vaativat heitä sanomaan jotain. Molemmat olivat hiljaa, mutta pieni ääni molempien sisällä toisteli yhtä ja samaa sanaa. Se oli sanoista vaikein.<br>\n<br>\nKumpikaan ei tehnyt elettäkään pyytääkseen anteeksi, vaikka molemmat halusivat sitä.<br>\n<br>\nKaksikon katseet kohtasivat vielä kerran, mutta he kääntyivät välittömästi poispäin toisistaan. Selät vastakkain Tawa ja Guardian seisoivat mahdollisesti minuuttien ajan paikallaan, kunnes Tawa lähti astelemaan hitain ja kaikuvin askelin kohti suuria puuovia.<br>\n<br>\n\"Tuota...\", Guardian sanoi hiljaa, mutta lause ei saanut loppua. Sukkeluudet olivat vähissä. Kerrankin sininen skakdi jäi täysin sanattomaksi.<br>\nKokoustilan ovet aukesivat. Ruosteiset saranat lauloivat alakuloista duettoaan, kun Tawa asteli viittaansa piiloutuneena ulos kokoustilasta. Näkökenttänsä äärirajoilla Guardian näki hetkellisesti vain purppuraisen viitan heilahtelua, kunnes sekin oli pian poissa.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nSame ja Umbra kohottivat kulmiaan, sysäsivät itsensä kauemmas seinästä takanaan ja suoristivat ryhtinsä, kun suuret puuovet aukesivat ja käytävän synkkyyden avasi ovien välistä tuleva valo. Valokiilaan ilmestyi viitakkaan naishahmon muotoinen varjo, jonka perässä seurasi hitaasti ulos kammiosta asteleva sähkön Toa.<br>\nUmbra ja Same suoristivat ryhtejään entistä kunniallisemmiksi ja nostivat kätensä sotilastervehdykseen, kun he näkivät Tawan. Klaanin johtajan kasvoja ei nähnyt kovin selkeästi, kun hän seisoi moderaattorien edessä käytävän varjon ja kokoushuoneen valon rajalla.<br>\n<br>\n\"Neiti Tawa\", Umbra sanoi herrasmiehen elkein.<br>\n\"Johtaja\", Same sanoi yksiselitteisen kunnioittavana.<br>\n<br>\n\"Helei\", sähkön Toa sanoi niin hiljaa, että äänensävystä ei ottanut selvää. \"Hätäkokous... päättyi. Voitte mennä nukkumaan.\"<br>\n<br>\nModeraattorit olivat ihmeissään. He päättivät teeskennellä kuulleensa oven läpi vähemmän kuin olivat oikeasti kuulleet.<br>\n\"Mutta Tawa\", Umbra sanoi kohteliaasti. \"En usko, että kukaan meistä pystyy nukkumaan tällaisena yönä...\"<br>\n\"Yrittäkää\", säröilevä ääni sanoi, kun Tawa kääntyi poispäin kaksikosta. Purppurainen viitta heilui moderaattorien edessä kuin linnakkeen liput syystuulessa, kun nainen asteli käytävää pitkin kohti adminien yksityistiloja.<br>\n<br>\nUmbra katseli johtajansa loittonevaa selkää ja oli jo valmiina tottelemaan tämän komentoa, mutta yhtäkkiä Same päätti puhua.<br>\n\"Admin Tawa\", kunnioittava mutta väsynyt ääni huusi perään. \"Tämä oli 'Zorak von Maxitrillian Arsteinin' kädenjälkeä, eikö ollutkin?\"<br>\n<br>\nViitan ja sitä kantavan naisen liikkeet pysähtyivät. Tawa jäi seisomaan käytävän päähän. Se riitti vastaukseksi Samelle.<br>\n<br>\n\"Feterra odottaa holvissani\", Same sanoi. \"Haluatko nähdä sen?\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nKokoushuoneessa oli enää vain joukko kaatuneita tuoleja, lattia täynnä puunsäleitä ja sininen skakdi, joka istui tuolilla etunojassa ja katse lattiassa. Ovet olivat auki, mutta Guardian kuunteli Samen sanojen sijasta omia ajatuksiaan.<br>\nSininen skakdi katseli veristä ruhjetta rystysissään. Se kaipaisi sidettä, mutta ei enää edes sattunut. Ruhjeesta juurikaan välittämättä sotaveteraani siirsi toisen kätensä vasemmalle poskelleen ja piti sen siinä.<br>\n<br>\nSillä hetkellä skakdi halusi vain lyödä itseään tylpällä esineellä silmiensä väliin. Hänen kätensä puristui tuolin jalan ympärille.<br>\nGuardian kuitenkin päästi irti tajutessaan, että itsekidutus ei tekisi sanottua sanomattomaksi.<br>\n<br>\nRivakka läpsäisy omalla kädellä toiselle poskelle kuitenkin toi lievää mielenrauhaa.<br>\n<br>\nSkakdi huokaisi syvään. Tawan viimeinen kysymys kaikui hänen ajatuksissaan uudelleen ja uudelleen. Hän ei halunnut kuulla sitä enää.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nKylmä lattia tuntui Tawan jalkojen alla ja yksi ainoa kysymys piinasi hänen mieltään.<br>\nTawa oli nähnyt pahuuden. Hän oli katsonut sitä silmiin, mutta se oli antanut hänen elää. Tawa oli hengissä vain siksi, koska pahuus oli halunnut Toan tietävän, minkälainen maailma oli.<br>\nMyös Same oli nähnyt pahuuden. Ja silti moderaattori oli reagoinut Avhrak Feterraan sisuksiin raivolla, jonka kaltaista ei moderaattorin kasvoilla ollut näkynyt aikaisemmin.<br>\n<br>\nSamen kysymys kaikui Tawan ajatuksissa. Hän ei halunnut kuulla sitä enää.<br>\n<em>Haluatko nähdä sen?</em><br>\n<br>\nKysymys ei vaivannut sähkön Toaa siksi, koska se oli vaikea. Se ei vaivannut häntä siksi, koska hän pelkäsi sitä, minkä saisi nähdä. Kysymys vaivasi häntä siksi, koska hän tiesi vastauksen.<br>\n<br>\n\"En halua\", Tawa sanoi vapisevalla äänellä. \"Mutta minun täytyy.\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nKysymys ei vaivannut sinistä skakdia siksi, koska se oli vaikea. Se vaivasi häntä siksi, koska hän tiesi vastauksen.<br>\n<br>\n<em>Etkö sinä halua nähdä maailmaa, joka voi olla kaunis ja hyvä?</em><br>\n<br>\n<em>Haluan</em>, Guardian ajatteli. <em>Mutta en voi.</em><br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Siinä teille köyttä kahdeksi viikoksi. Hei hei ja hyviä kirjoittamisia.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1365,"creator":"Umbra","timestamp":"2012-01-10T16:37","content":"<strong>Yö, Klaanin linnoituksen käytävät</strong><br>\n<br>\nUmbra, klaanin moderaattorien pomo, käveli sekalaisessa mielentilassa klaanin öisiä käytäviä. Käytävillä ei ollut öisin niin paljon porukkaa kuin päivisin, siksi Umbra pystyi olemaan rauhassa ajatuksissaan ja kävelemään mietteissään kohti oman huoneensa sijaintia. Yö oli ollut todella kammottava, ainakin Umbran mielestä, vaikka hän olikin toa ja nähnyt mitä moninaisempia kauheuksia ja tehnytkin niitä. <br>\n<br>\n<em>Ne Zyglakit. Minun tekee hiukan sääli niitä liskomiehiä...</em> Umbra ajatteli, muistellen mitä oli nähnyt pihamaalla. Näyn muistelo sai Umbran voimaan pahoin, mutta hän pidätteli oksennusrefleksiään urhoollisesti. Toa muisteli samalla niitä kauheuksia mitä oli kuullut Arsteinista ja Sheelikasta, tästä klaanin karkoitetusta jäsenestä. <br>\n<br>\nUmbraa harmitti ettei hän ollut ollut puolustamassa klaania hopeisten tappajakoneiden hyökätessä kauhujen yön aikaan, mutta hänen piti suojella omaa nahkaansa, koska jos hän ei tottelisi Helryxin käskyjä, ritarikunta antaisi hänelle ilomielin paikan järjestön tarkkaan vartioidussa vankilassa, Tyrmässä.<br>\n<br>\n<em>Onneksi olen tehnyt nyt päätöksen ja lähettänyt erokirjeen Helryxille. Ritarikunta saa pärjätä nyt ilman minua, sillä Klaani on kotini enkä kuulu muutenkaan Mata Nui fundamentalisteihin</em> toa ajatteli, katsellen väsyneillä silmillään valokiviä ja soihtuja jotka valaisivat hänen tietään muuten synkässä kivilinnoituksessa. Käytävä tuntui jatkuvan jatkumistaan, eikä loppua tuntunut näkyvän missään.<br>\n<br>\nViimeaikaiset tapahtumat olivat olleet Umbran elämässä aikamoisia käänteitä. Valon toa oli tavannut itsensä toistesta maailmasta, kohdannut veljensä ja voittanut tämän mielten taistelussa ja palannut klaaniin, ensin pelastaen Matoron hengen tämän Parannuskivellä ja tuoden mukanaan kaksi ystäväänsä Umbran menneisyydestä. <br>\n<br>\nUmbra alkoi kavuta mietteissään kierreportaita kohti huonettaan. Joskus toa toivoi ettei olisi hankkinut huonetta kovin korkealta näköalan takia, koska kapuaminen ylös tuntui yöllisten tapahtumien ja stressin jälkeen usein raskaalta.<br>\n<br>\nValon toa kipusi ylätasanteelle, pelotellen haukottelullaan muutamia yöperhosia saalistavia biomekaanisia lepakoita lentoon. Toa ei välittänyt näistä lentävistä koirista vaan päätti kömpiä piakkoin petiinsä.<br>\n<br>\nUmbran huoneen ovi oli jätetty auki ja sisältä kuului kuorsausta. Hänen toisen maailman vastineensa, painovoimaa ja valoa hallitseva matoran kuorsasi Umbran huoneessa. Kaksikko jakoi nykyisin tämän perin sekavahkon huoneistojärjestelmän yhdessä Kahu-linnun ja Qewa Fikoun kanssa. Oli oikeastaan hyvä että matoran Umbra huolehti näistä rahilemmikeistä kun moderaattori oli hoitamassa töitään klaanin käytävillä.<br>\n<br>\nValon toa käveli huoneensa tuulikaappimaista eteistä pitkin, katsahtaen tietokonehuoneeseensa, jossa paloivat jos jonkinlaiset valot. Isot tietokoneruudut olivat osa Umbran työtiloja, mutta kukaan ei ollut kunnostanut niitä Sheelikan sabotoidessa päämoderaattorin tiloja. Hän sulki oven perässään, jatkaen matkaansa edessään levittäytyvään olohuone/makuuhuone kompleksiin. Toa katsahti ympärilleen, Matoran Umbra kuorsasi Qewa sylissään säkkituolissa, kasa elementaali energian naamioita lojui lattialla Umbran yöpöydän lähellä. Umbran huomio kiinnittyi kuitenkin hänen rakkaaseen sänkyynsä, joka oli viikattu ja laitettu kuntoon, tehden etäisyyttä sekalaiseen ja sotkuiseen huoneen yleisilmeeseen.<br>\n<br>\nValon toa sammutti kanuunansa vahinkolaukausten varalta, otti repun pois selästään ja rojahti sängylleen. Hän veti peiton korvilleen, sulki silmänsä ja vaipui uneen...<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="200" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/OvJIkMyeUeo" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/OvJIkMyeUeo</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nUmbra matkasi unessaan hänen alkuperäiseen kotiinsa, josta monet muistot olivat jo pyyhkiytyneet pois. Universumin keskus, Karda Nui, kaikkien av-matoranien koti oli suuri maailma itsessään. Jättiläismäiset vesiputoukset halkoivat vehreää ja valontäytteistä iloisuuden ja valon kotia jossa varjoilla ei ollut sijaa. Täällä valon matoranien laji eli kauan sitten.<br>\n<br>\nSankarimme muisteli kuinka hän oli ystävystynyt monien matoranien kanssa. Hänen menneisyytensä ystävät muistuttivat aivan Toa Avraxeja, jotka olivat käytännössä kuolleita. Toia joista tuli sankareita hänen takiaan ja jotka uhrasivat henkensä hänen takiaan...<br>\n<br>\nMuistot matoraneista, joiden nimiä Umbra ei muistanut, vain kasvot, tai siis naamiot pyörivät ympyrää Umbran mielessä. Oli paljon asioita joita historia oli unohtanut ja joita aivot eivät muka tarvitsisi. Mutta Umbra ei halunnut unohtaa, vaan muistaa elämäänsä.<br>\n<br>\nUmbra oli kertonut joskus kauan sitten joitain kokemuksiaan universumin keskustasta mutta nämä hänen tarinansa oli kuitattu vain tarinoina, ei todellisuuteen pohjautuvilla tarinoilla. Uni kuitenkin jatkui matoranien tanssiessa yhdessä Umbran kanssa Suuren hengen tanssia... Oli iloista ja meluisaa, aika riemun,,,<br>\n<br>\nUmbra hymyili sängyssään. Unet joita hän näki olivat täynnä riemua ja lämpöä, sekä valoa, asioita joita oli harmittavan vähän valon toamme elämässä ja tässä, ilkeässä, kylmässä ja pimeässä maailmassa...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1366,"creator":"Umbra","timestamp":"2012-01-28T21:37","content":"<strong>Klaanin saari, metsikkö</strong><br>\n<br>\n<br>\nFlygel katseli kuinka harmittomat palikkamaiset ja biomekaaniset mustekalat uiskentelivat rauhaisasti saaren sisämaajärvessä. Harmittomat mustekalat olivat helppoa saalista, mutta syötävää niissä ei ollut oikein lainkaan. Flygel oli viime viikkojen ajan vain seuraillut luonnon eläväisten elämää ja ollut yksinään. Itsekseen eläminen oli aika vapauttavaa kun ei tarvinnut alistua Rhak’elakkin kannattajien sensuurille ja jumalanpilkkasyytöksille. Järvikotakylän elämä oli perin uskontopainotteista ja zyglakimme ei voinut vakaumuksensa takia sopeutua tähän silmät ummessa menoon.<br>\n<br>\nValkomusta zyglak oli rakentanut itselleen oman hökkelirakennelmansa kivihakulla ja keräämillään puun osilla ja muilla resursseilla mitä saarelta löytyi. Hän oli tyytyväinen ettei ollut aivan poropeukalo ja toimeton, vaikka olikin enemmänkin tieteisiin perehtynyt olento. Flygelin armeijavuodet olivat viimein tuottaneet jonkinlaista hyötyä kun hän viimein pystyi hyödyntämään erämiestaitojaan selviytyäkseen täällä metsässä, kaukana sivistyksestä. Liskomainen ystävämme oli ryöstellyt yllätyshyökkäyksien ja pimeän turvin matoranien karavaaneista erilaisia tarvikkeita, mutta oli jättänyt muuten nämä pienet olennot rauhaan, koska ei nähnyt matoraneissa mitään uhkaa hänelle itselleen. <br>\n<br>\nFlygel asteli kohti vuorenrinteeseen syntyneeseen luolastoon, jota hän oli alkanut muuttaa kodikseen. Hiilestä ja oksista zyglak oli rakentanut soihtuja joilla hän valaisi luolastoa ja pelotti pois sen asukkeja, kofo-jagoja ja fikou-hämähäkkejä jotka eivät olleet erityisen hyviä naapureita. Vuorenrinteeseen tehty asuinpaikka sisälsi pöydän, tulisijan ja kirstuja, joihin Flygel oli säilönyt tekemiään kivi- ja luuaseita. <br>\nSilmälappuinen tuttavamme avasi oven ja meni sisään luolastoon. Oli aika häätää kivirottia, kofo-jagoja ja fikou-hämähäkkejä luolista. Flygel otti zamor-laukaisimensa ja luumiekkansa mukaansa ja lähti tutkimaan luolastoja.<br>\n<br>\nLaittaen soihtuja ympäri luolastoa, Flygel varmisti sen ettei eksyisi luoliin. Zyglak halusi näes joskus löytää takaisin luolista ja oli päättänyt että pimeyden asukit eivät saisi jalansijaa hänen uudessa kodissaan. Samalla hän voisi löytää maan alaisia mineraaleja joiden avulla hän voisi rakentaa jotain hienoa.<br>\n<br>\nEi kulunut aikaakaan kun vihollinen hyökkäsi Flygelin kimppuun. Nopea huitaisu hännällä selätti vihulaisen, jolloin se oli helppo iskeä tainnoksiin jalkojen kynsien avulla. Viimeistely tapahtui iskemällä luumiekalla skorppioonin pää irti ja katkaisemalla sen pistin matkamuistoksi. <br>\nFlygel asteli yhä syvemmälle luolastoon, tutkien kaikkea ja varoen jokaista askelmaansa. Klaanin maan alainen maailma oli arvaamaton ja täynnä mysteerejä jotka Flygel halusi selvittää…<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Klaanin linnoitus, Umbrien huone</strong><br>\n<br>\nValon toa heräsi sängystään ja muisteli yön tapahtumia. Keltamusta toa haukotteli ja hieroi rähmäisiä silmiään. Hän katsahti lattialla olevaan säkkituoliin, jossa hänen toisen maailman vastineensa yhä nukkui. Fikou Qewa oli herännyt jo aikaa sitten ja tuonut postiluukusta pudonneen Klaanilehden moderaattorillemme.<br>\n<br>\nUmbra katseli sotkuista huonettaan. Olisi aika hankkiutua eroon pölystä ja käytetyistä elementaalienergian naamioista. Myös huoneiston sisustusta voisi muuttaa, koska jokainen toa tarvitsee itselleen jonkinlaisen Toa-Suvan naamioiden vaihtamista varten. Hänhän voisi kysyä tähän tehtävään yhtä sympaattista po-matorania, Bobia, jonka Umbra voisi löytää helposti kierroksellaan klaanin linnoituksessa.<br>\n<br>\nUmbra päätti myös etsiä ystävänsä Nurukanin ja Delevan ja keskustelevansa heidän kanssaan jatkosta ja oman menneisyytensä löydöistä. <br>\n<br>\nToa alkoi kerätä tavaroita lattialta ja sulloa niitä jättiläismäiseen mustaan jätesäkkiin. Erilaiset juomakanisterit, wanhat klaanilehdet ja muut rojut, aina pizza ja sushilaatikoista muropaketteihin lensivät automaattisesti roskikseen. Moderaattorin huhkittua tarpeeksi kauan hänen onnistui herättämään toisen maailman vastineensa, joka heräsi pölyn mennessä hänen sieraimiinsa. Violettimusta matoran pärskähteli pedissään hypähtäen vähän väliä ylös säkkituolista. <br>\n<br>\n\"Sinun on aika tarttua imuriin\", moderaattori sanoi ystävälleen, antaen tälle N00N00-6 merkkisen imurin kouraan, jonka jälkeen moderaattori lähti ovet paukkuen pois huoneestaan, jättäen unenpöpperöisen ja hölmistyneen matoranin heräilemään imuri kainalossaan...<br>\n<br>\n<strong>Klaanin kahvio</strong><br>\n<br>\nNurukan asteli kahvioon hörppimään aamusumppiaan. Maan toa tarvitsi kipeästi jotain virkistävää sillä hän oli herännyt yöllä johonkin outoon tunteeseen siitä että jotain pahaa tapahtui. Nurukan oli viimeksi kokenut tällaisia öitä Avra Nuin sodassa ja ollessaan Metru Nuilla. Myös erilaiset muistot olivat alkaneet tupsahdella maan toan päähän, muistot joita hän ei tunnistanut omikseen. <br>\n<br>\nNurukan ihmetteli vieläkin näitä mekaanisia sotureita joita hän eräässä avautuneessa muistossaan oli komentanut. Mekaanisia tappajia, jotka kantoivat katanoita. Miksi hän johti niitä, sitä hän ei tiennyt. Toa itse muisti olevansa vain toain kenraali ja taistelleensa pahoja metsästäjiä vastaan Toa Lhikanin, suuren Toa soturin joukoissa ja puolustaneensa Turaga Dumen kunniaa.<br>\n<br>\nNurukan koki yleensä öisin tällaisia muistojen aukaisuja. Unet jotka hän koki olivat liian realistisia ja todentuntuisia ollakseen vain unia. Mutta miksi hän sai nämä muistot takaisin ja miksi ne edes olisivat olleet piilotettuja, sitä Nurukan ei tiennyt. Siemaillen kahvikuppostaan toa-kanisterin muotoisesta kupposesta, toa alkoi seurata kahvioon saapuvien asukkien tekemisiä ja ajatteli jututtaakin osaa heistä...<br>\n<br>\n<strong>Klaanin maan alaiset kuntosalit</strong><br>\n<br>\nDeleva nosteli painoja hikihatussa Klaanin linnoituksen maanalaisessa kuntosalissa. Punavalkoinen plasman toa harjoitti oikean kätensä lihaksistoa ja piti yllä vasemman, mekaanisen kätensä keinotekoisia lihaksia. Kova työ ja harjoittelu pitivät myös mielen virkeänä ja antoivat uutta puhtia uusiin haasteisiin ja seikkailuihin. Toa oli alkanut tottua elämäänsä klaanissa, näiden kaikkien outojen örvelöiden ympäröimänä.<br>\n<br>\nDeleva tarkkaili ympäristöön, samalla kun hikikarpalot nousivat hänen lihaksistaan pintaan. Fyysinen kunto piti pitää yllä lihasreeneillä ja liikunnalla, kun taistelua ei viime aikoina ollut ollut hänelle tarpeeksi. Deleva ajatteli haastavansa sen Metorakk-nimisen skakdinpöljäkkeen jossain vaiheessa uuteen taisteluun ja tällä kertaa voittavansa kyseisen skakdin. Juuri sillä hetkellä eräs skakdi, joka muistutti etäisesti tätä Metorakkia, astui salin ovesta sisään, pyyhe olkapäällään...<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Klaanin kuntosali, vastapäätä Delevaa</strong><br>\n<br>\nGuardian asteli raskain askelin kiviportaita alas klaanin kuntosaleihin vieviin käytäviin. Skakdi ei ollut saanut pahemmin unta viimeöisten tapahtumien johdosta, kasa zyglakeita ja kuolleita matoraneja oli jotain todella kauheaa. Vammoistaan huolimatta Guardian oli päättänyt lähteä vähän tuulettamaan itseään salille, koska lihasreeni teki aina eetvarttia ja auttaisi vapauttamaan lihasjännitteitä ja selvittämään ajatuksia. <br>\n<br>\nGuardian laittoi sormensa tunnistimeen, jolloin pääsi sisään ilman widgetien maksamista. Perus klaanilaiset ja muut joutuivat yleensä maksamaan muutaman widgetin klaanin kassaraan, jotta adminit saisivat ostaa itselleen hummeria, kaviaaria ja hanhenmaksaa sekä kalliita viinejä. Guardian myhäili sitä että adminit olivat keksineet itselleen jonkin ansaintimahdollisuuden tässä kommunistisessa yhteiskunnassa, astellen samalla virnistäen sisään ovesta, joka aukeni hänen edestään.<br>\n<br>\nTawan kanssa juttelu oli tehnyt Guardianista hiukan apaattiseksi. Admin oli miettinyt paljon näitä yön tapahtumia ja unen laatu oli kärsinyt. Tawa oli yhä hänen mielessään kun admin käveli muovimatolla kohti painonnostopaikkaa. Miehinen painonnosto maksimeilla teki aina eetvarttia.<br>\n<br>\nJotain Guardian ei osannut ottaa huomioon, nimittäin rasistisen plasman toan nopeaa toimintaa.<br>\n<br>\n<strong>KABLAM!</strong> nyrkki osui Skakdia leukaan, jolloin hampaissa kivisti. Hopeinen metallinyrkki osui lujaa kohteeseensa. Valkopunainen toa kihisi raivosta ja oli aivan hiestä märkä. Hiki höyrysi ja kupli toan panssarilla, niin tohkeissaan toa oli.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="200" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/O3erBcUTj0U" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/O3erBcUTj0U</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nGuardian ärsyyntyi, hänen rauhallinen salireissunsa oli pilattu täysin. Hieroen leukaansa, skakdi aikoi antaa tälle toalle opetuksen. Sininen skakdinyrkki viuhahti, osuen valkopunaista toaa palleaan. Toa haukkoi henkeään, yrittäen lyödä metallinyrkillään skakdia, joka otti iskun vastaan kämmenellään, heittäen toan niskalenkillä lattiaan.<br>\n<br>\n\"Toivottavasti sait tästä jonkinmoisen opetuksen, sinä typerä toa!\" Guardian karjui, teleskooppisilmän hohtaessa punertavaa hehkuaan. Guardian oli vihainen.<br>\n<br>\n\"Skakdit, te barbaarit ette puhu minulle näin, varsinkaan sinä, Metorakk\" Deleva vastasi, iskien plasmaa nyrkistään. Skakdin panssariin tuli pieni naarmu tästä plasmaiskusta, mutta se ei menoa haitannut. <br>\n<br>\n\"Minun rodullani on kyllä aika synkkä menneisyys, mutta yleistys kaikissa tapauksissa on tyhmää. Ja en ole Metorakk, olet erehtynyt henkilöst, mutta kukaan ei lyö rankaisemattomasti admin Guartsua\", Guardian vastasi, purren hammastaan. Adminina hän ei voinut sentään näyttää huonoa esimerkkiä ja mättää toaa turpaan ihan turhaan, mutta jonkinlainen opetus piti antaa. <br>\n<br>\nDeleva aloitti taas uuden hyökkäyksen Guardiania kohti, mutta tällä kertaa Guartsu oli aktivoinut teleskooppisilmänsä röntgenkatseen ja oli saanut selville toan heikkouden. Hopeinen, mekaaninen käsi oli paitsi toan heikkous, myös yksi keino laittaa toa toimintakyvyttömäksi ilman suurempaa vahingontekoa toan elimiin.<br>\n<br>\nGuardian otti molemmilla käsillään hopeisesta, mekaanisesta nyrkistä kiinni ja riuhtaisi kovaa kun nyrkki alkoi iskeytyä skakdia kohti. Mekaanisen käden hammasrattaat menivät jumiin, mutterien pudotessa kädestä kun Guardian väänsi kättä toan kanssa. Toan käsi vääntyi yhdeksänkymmenen asteen kulmaan ja jäi jumiin, näyttäen perin muodottomalta.<br>\n<br>\nToa huusi raivosta, yrittäen taistella yhdellä nyrkillä, mutta riuhtova ja väkivaltainen toa ei kiinnittänyt tarpeeksi huomiota ympäristöönsä, jolloin Gn onnistui kampittaa toa. <br>\n<br>\nDeleva kompuroi selälleen lattialle, katsellen vihamielisesti yläpuolellaan olevaa skakdia, jonka salikäynnin hän oli pilannut.<br>\n<br>\n\"Toa, olemmekohan selvittäneet välimme jo tarpeeksi\", Guardian murahti, ottaen penkiltä pyyhkeensä. Skakdi pakkasi kamppeensa ja lähti pois salilta, salin osalta päivä oli jo pilattu. Kuuma kahvi kahviossa voisi tehdä skakdille terää. Mutta toisaalta, pieni kärhämä oli hyvää vaihtelua penkinnostamiselle...<br>\n<br>\nDeleva hieroi mekaanista, muodottamaksi vääntynyttä kättään, joka vaatisi pikaista korjausta. Käden mekanismit eivät onneksi sisältäneet paljoa tuntohermoja, joten Toa piti nämäkin tunnot sisällään. Olisi aika lähteä jonkun klaanin mekaanikon luokse korjaamaan mekaaninen käsi...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1367,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2012-01-29T01:25","content":"<strong>Bio Klaanin Linnoitus</strong><br>\n<br>\nLievät hengityksen äänet olivat ainoa asia mitä kuului haudanhiljaisen lukitun Verstaan sisällä. Same seisoi ääneti keltaisen adminin takana kun tämä oli kiinnittänyt kokonaan huomionsa huoneen keskellä seisovaan useiden raajojen ja panssareiden peittämää ruhoa. Nais-Toa ei ole sanonut sanaakaan siitä asti kun hänen jalkansa astui tuohon kylmään ja pimeään huoneeseen, jonka sisällä ei mikään elävä olento ole hengittänyt. Admin näytti tuijottavan hyvin ilmeettömästi, jopa apaattisesti tätä kuollutta ja arvoituksellista metallikehoa.<br>\nMutta Same tiesi mitä hänen johtajansa todella ajatteli. Selakhilaani oli oppinut hänen Klaaniin liittymisestä asti, mitä hänen juuri-admininsa ajatteli kun hän näytti apaattiselta. Moderaattori tiesi, ettei hän saanut sanoa silloin mitään. Ei pelkästään kunnioituksen syystä. Ei pelkästään siksi, koska hänellä ei ollut sanottavaa.<br>\nSame tietää, että mitä ikinä hänen johtajansa ajattelikaan, mikään mitä moderaattori tekisi ei tulisi muuttamaan sitä.<br>\n<br>\n”Mitä ajattelet tehdä tällä?” Tawa katkaisi pitkän hiljaisuuden puhumalla hyvin hiljaisella ja miltei monotonisella sävyllä selakhilaania kohti, mutta ei irrottanut katsettaan ruumiista.<br>\n”Te olette adminimme. Te päätätte mitä tulee tapahtua”, moderaattori vastasi kuivasti ja ammattimaisesti palauttaessaan katseensa takaisin adminiin päin. Seurasi toinen hiljaisuus ja ilmapiiri tuntui paljon kireämmältä kuin sen pitäisi olla.<br>\n<br>\n”Polta se. Kukaan Klaanissa ei saa nähdä tätä, he eivät ole valmiita siihen”, nais-Toa viimein kuiskasi kalpea selakhilaanille, joka nyökkäsi ilmeettömästi saadessaan käskynsä. ”Tiedätkö ketään, johon voimme luottaa?”<br>\n”Itse asiassa, tiedän yhden henkilön”, moderaattori vastasi aikaa kuluttamatta. ”Luottaisin oman henkeni hänelle.”<br>\nTawa katsoi hetken moderaattoriaan ja nyökkäsi hyväksyvästi. Nais-Toa poistui hiljaisesti ulos huoneesta jättäen Samen yksin ruhon kanssa. Selakhilaani otti kommunikointilaitteensa esiin, näppäili pitkän numerojärjestelmän ja alkoi puhua.<br>\n<br>\n”Takama, kuuletko minua? Tämä on hyvin tärkeää...”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1368,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2012-01-29T14:23","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nPunainen uneliaasti nuokkuva Matoran istui leveästi pihamaan ainoalla vapalla puupenkillä, katsellen kohti aulaa sen auki ammottavista ovista sisään kohti Rukin työpistettä. Creedy tiesi veden Toan seilaavan jo kaukana Klaanista punaisen Metsästäjän seurassa. Klaani ei ollut hankkinut tilalle korvaajaa, sillä työmiehet hääräsivät edelleen aulan remontoinnin kanssa. Seiniin oli nyt määrätty tuplavahvuudet tulevaisuuden onnettomuuksien minimoimiseksi.<br>\n<br>\nYön tapahtumat olivat jääneet Creedyltä täysin kokematta. Matoran oli nukkunut komentotornissa, tämän mentyä sinne etsimään kadottamaansa kämmentietokonetta. Sen löydettyään Creedy oli viettänyt illan koettaen ottaa yhteyttä Killjoyyn. Pienen kämmentietokoneen teho ei kuitenkaan riittänyt kauas merelle. Salapoliisintyöhön ryhtynyt Matoran kykeni vain toivomaan, että laivalta yritettäisiin ottaa yhteyttä häneen.<br>\n<br>\nAamulla Creedy oli herätetty hänen kanssaan työskentelvien jään Toien saapuessa töihin. Matoran jätti oman valvontapaikkansa ja lähti vaeltelemaan kohti pihamaata. Tämä ei jaksanut enää välittää mahdollisista poissaolomerkinnöistä. Hän laittoi vaeltelunsa vielä vallitsevan ”sairaslomansa” piikkiin. Nyt Creedy ei ollut enää varma, kuinka kauan oli penkillä istunut. Matoranin päätehtävä oli pitää itsensä hereillä.<br>\n<br>\nVilpoinen syystuuli puhalsi Creedyn kasvoille, nostattaen pieniä hiekanjyviä Matoranin silmiin. Havahtuen pärskimään likaa naamaltaan Matoran huomasi pitkän varjon kohoavan penkin vieressä. Ainutlaatuinen muoto paljasti varjon omistajan välittömästi ja Creedy huokaili tälle kovaan ääneen.<br>\n<br>\n”Raj, jos sinulla on minulle asiaa, sano se suoraan.”<br>\n<br>\n”Raj... en koskaan totu tuohon lempinimeen.” Sarajin jalat olivat väsyneet. Hän oli odottanut, että Creedy huomaisi tämän ja oli tämän johdosta seisonut paikallaan jo miltei vartin. Vaikka penkillä olisi ollut vielä helpostikin tilaa vielä yhdelle istujalle, päätti Vahki kuitenkin jäädä paikalleen.<br>\n<br>\nHiljaisuus oli kestänyt taas hetken ja Creedy kääntyi penkillä ympäri nojaillen nyt sen ristikkoiseen selkänojaan, tuijottaen Sarajia happamasti. ”Hei, miksi sinä vain seisot siinä hiljaa? Sinulla oli asiaa, kakista ulos.”<br>\n<br>\nVahki vastasi Matoranin katseeseen. Pitäen naamansa peruslukemilla, Saraji aloitti arvolleen harvinaisen kakerruksen. ”Minä en halua sanoa, että sinä olet oikeassa... mutta jotain tapahtui. Sen jälkeen kun pökerryin sinne Kahvion lattialle. Minä muistan asioita joita ei ole tapahtunut... tai vannon ettei tapahtunut, mutta vannon että muistan. Minä... en osaa selittää. Mutta jotain on tekeillä ja se ei ole normaalia.”<br>\n<br>\nSaraji oli nyt saanut Creedyn täyden huomion, sillä Matoranin harvinaisen jäykkä asento ja seisovat silmät olivat täysin nauliintuneena Rajiin. Jopa tämän suun liikkeet tuntuivat kuin hidastetuilta. ”Ja tämä liittyy teoriaani siten että?”<br>\n<br>\n”Nämä kaikki ...muistot. Ne liittyvät Mustaan Käteen.” Creedy loksautti suunsa kiinni Käden nimen kuullessaan. Matoran hyppäsi penkiltä ylös kuin sätkyn saaneena ja asteli aivan hämmentyneen Sarajin eteen. ”Kerro kaikki.”<br>\n<br>\nRaj huokaisi. Vahki oli arvellut Creedyn teoriahingun kasvavan jos hän kertoisi mielentilastaan. Vahki oli kuitenkin luvannut itselleen tutustuvansa Creedyn arveluihin, ihan vain mahdollisten vaihtoehtojen nimissä. ”Se maan Toa siellä Arkistoissa. Muistatko mitä hän sanoi siellä? <em>”Tänään olen muistanut asioita... asioita joita en tiennyt muistaneeni. Minun täytyy päästä Metru Nuille. Viesti on ollut selvä. Minä etsin tuon kirjan alkuperäisen kappaleen ja selvitän mysteerini.”</em> Minä en tunne häntä, mutta... uudet muistot. Sellaista ei tapahdu, ei pitäisi, mutta katso vain, meitä on jo kaksi.<br>\n<br>\nCreedy pyöritteli jalkaansa, kaivertaen pientä koloa jalallaan. ”Jaaatka.”<br>\n<br>\n”Jos maailmassa on mahdollisuus siihen, että minä taistelen väärien henkilöiden puolesta... minä haluan tietää. Jos sinä kerrot minulle kaiken, minä lupaan jakaa tietoni kanssasi. Meillä ei ole varaa... noh, kiistellä. Kun emme edes täysin ymmärrä toistemme kantoja.”<br>\n<br>\nMatoran yritti parhaansa mukaan peitellä hymyään, tämän katsellessa kasvojensa nöyrää ilmettä peittelevää Vahkia. Creedy naurahti vilpittömästi. ”Täytyy myöntää... sinä olet ollut aina rehellinen. Toisin kuin Killjoy.”<br>\n<br>\nNyt Creedy puhui suoraan ja Saraji näki tämän. Nyt oli Vahkin vuoro käydä istumaan. Jalkojen päällä jo ties kuinka kauan ollut Raj huokaisi helpotuksessa saadessaan mahdollisuuden lepuuttaa koipiaan. Creedy nojaili penkin takaa sen selkämykseen odottaen hiljaa hetkeä, jolloin Saraji jatkaisi. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut, vaan kaksikko löysi itsensä tuijottamassa toisiaan. Lopulta Creedy päätti olevansa tämän keskustelun avain ja iski kätensä pari kertaa yhteen.<br>\n<br>\n”Noh, entä jos vaikka käymme sitten suoraan asiaan? Turhaan me täällä julkisella paikalla istumme.”<br>\n<br>\nSaraji huokaisi väsyneesti. ”Ja juuri kun olin päässyt istumaan...”<br>\n<br>\n<strong>Killjoyn mökki, muutamaa tuntia myöhemmin</strong><br>\n<br>\nAurinko paistoi korkeimmillaan, suoden häikäisevät säteensä suoraan Sarajin silmiin. Killjoyn pihalle vedetyssä, puoliksi hiiltyneessä lepotuolissa silmiään suojaava Vahki yritti pitää katseensa tiukasti Creedyn hakemassa fläppitaulussa, mutta Creedyn kanssa papereita tonkiva Nazorak piti Vahkin ajatukset työläinä.<br>\n<br>\nSaraji oli hyvin lähellä silpaista Nazorakin kappaleiksi sinä hetkenä kun tämän ensimmäisä kertaa näki. Ainoastaan Creedyn urhea heittäytyminen Vahkin niskaan esti tätä vetämästä naurettavan kokoista miekkaansa esiin. Lyhyen esittelyn jälkeen Matoran sai Rajin vakuuttuneeksi Nazorakin lojaaliudesta, mutta vaikka Vahkin ruumis totteli kävi mieli valtaisaa punnitsemista.<br>\n<br>\nMykkä, leukojaan louskutteleva Nazorak kaivautui jälleen yhden paperipinon seasta, ojentaen Creedylle mustaa paksua kansiota. Matoran hihkaisi riemusta tämän nähdessään ja taputti Nazorakia tämän olalle vuolaasti kiittäen. Saraji ei voinut olla täysin varma osasivatko Nazorakit hymyillä, mutta jos osasivat, tämä oli varmaan sitä.<br>\n<br>\nMatoran oli levittänyt fläppitaululle maailmankartan, jota tämä nyt tutki tarkkaavaisesti musta kansio käsissään. Vaikka asia oli vakava ei Matoran voinut estää itseään innostumasta. Hän alkoi nauttimaan salapoliisityöstään, innostuen siitä aivan kuten kaikista muistakin projekteistaan. Viikkojen ajatus -ja tutkimustyö kulminoituisi nyt. Aikana jolloin hän vihdoin uskalsi puhua.<br>\n<br>\nKatoton ja puoliksi seinätön mökki oli muuttunut auringon valossa kylpeväksi ulkoilmatutkimuskeskukseksi. Nazorak astui nyt tilanteesta sivummalle, istahtaen tärkeimpien papereiden päälle, estäen syystuulta nappaamasta niitä mukaansa.<br>\n<br>\nCreedy katsoi hetken kaikkia läsnäolijoita, rykäisi kuuluvasti ja asteli taulun viereen pieni sininen rasia käsissään.<br>\n<br>\n”Hyvät herrat. Mitä tulette näkemään seuraavaksi, voi muuttaa käsitystänne meistä, muuttaa käsitystä sodasta ja muuttaa koko maailmasta. Minä esitän teille nyt tutkimustyöni kulminoituman.”<br>\n<br>\nSarajin teki mieli haudata kasvonsa käsiinsä Matoranin ylidramaattisen puheen aikana, mutta päätti pysyä hiljaa, varmistaen hyvän hengen säilymisen.<br>\n<br>\n”Killjoyn saavuttua Klaaniin minut määrättiin välittömästi hänen avustajakseen. Sen lisäksi, että autoin häntä selviytymään ”onnettomuudestaan”, minun tehtäviini kuului raportoida admineille hänen tekemisistään. Adminit... erityisesti Guardian halusi tietää tasan mitä hän touhusi. Se mitä hänen ja Killjoyn välillä tapahtui kenraalin saapuessa on edelleen mysteeri, mutta minä oletan, että Guardian tiesi jotain mitä me emme.”<br>\n<br>\nNazorak ja Saraji kuuntelivat nyt tarkkaavaisena. Creedy oli tyytyväinen huomatessaan huomion olevan hänessä. Matoran jatkoi päättäväisesti. ”Kaikkien näiden vuosien aikana joku olisi voinut luulla, että minusta ja Killjoysta olisi tullut ystäviä. Mutta koko tämän ajan minä olen ollut varuillani. En koskaan voinut tietää milloin Killjoy paljastaisi kuka hän todella on... Sitä ei kuitenkaan tapahtunut. Ei koskaan. Ja nyt me olemme sodassa. Metsästäjiä Klaanissa. Tämä... siru jonka perässä kaikki juoksevat kiinnostaa noita maailmamme julmimpia sotureita. Ja kaiken tämän keskellä Killjoy taisteli kauan sitten, pettäen nämä molemmat. Hän petti omansa, petti Metsästäjät ja hyökkäsi Klaanin kimppuun välittömästi tänne päästyään. Nyt meille kerrotaan että joukossamme on petturi. Te varmasti ymmärrätte, mitä yritän sanoa.”<br>\n<br>\nNazorak nyökkäsi, Saraji vain hymähti puolihyväksyvästi. Creedy veti syvään henkeä, pyrkien silti pitämään tahtia yllä.<br>\n<br>\n”Sinä aikana kun olin täällä loukussa, minä tutkin asioita. Tutkin niitä paljon. Tässä vaiheessa minä tajusin asioita, jotka minun olisi pitänyt tajuta aikaisemmin. Tässä ei ole kyse vain Killjoysta. Tässä on kyse Mustasta Kädestä.”<br>\n<br>\nNyt Sarajikin ryhdisti selkäänsä. Vahki nosti itsensä etukenoon, nauliten katseensa taululla olevaan karttaan.<br>\n<br>\nCreedyn pitelemä sininen rasia aukesi nopeasti Matoranin sormissa, paljastuen yksinkertaisesti rasialliseksi nuppineuloja. Yksi kerrallaan Matoran alkoi iskemään sinipäisiä nuppineuloja kartaan, luetellen hitaasti.<br>\n<br>\n”Metru Nui.”<br>\n<br>\n”Odina.”<br>\n<br>\n”Xia.”<br>\n<br>\n”Stelt.”<br>\n<br>\n\"Karzahn.\"<br>\n<br>\n”Nynrah.”<br>\n<br>\n”Zakaz.”<br>\n<br>\n<br>\n”...”<br>\n<br>\nSaraji katsoi suu ammollaan, kuinka Creedy jatkoi paikkojen luettelemista. Käytyään läpi miltei jokaisen rotankolon ja pikkusaaren, mitkä Sarajin muisti kykeni muistamaan (ja muutaman, mitä hän ei ollut koskaan kuullutkaan) jäi kolmikon eteen vain pieniä sinisiä pisteitä täynnä oleva rei'itetty kartta. Kymmenien pisteiden rykelmä hämmensi Sarajia vain lisää. Creedy oli tietoinen tämän kysyvästä katseesta. Hitaasti Matoran laski rasian käsistään ja kääntyi katsomaan karttaa surumielisenä.<br>\n<br>\n”Minne ikinä menemme, missä ikinä kuljemme, missä ajassa ikinä olemmekaan... Musta Käsi on siellä. Välittämästä väestöstä, sodista tai luonnonoloista, sen yhtymän tunnus on löydetty kaikkialta. Aivan. Kaikkialta.”<br>\n<br>\nMatoran tarttui aiemmin esiin kaiveltuun mustaan kansioon ja heitti sen Vahkin syliin. Saraji aukaisi sen ja kasa mustavalkoisia valokuvia valahti tuolilta alas. Jo kumartuessaan nostamaan näitä Saraji huomasi mistä oli kyse.<br>\n<br>\nKuvien alalaitaan oli merkitty päivämäärä kuvan ottamisesta, jonka lisäksi niihin oli jokaiseen tussattu pieni selitysteksti.<br>\n<br>\n<em>Karzahnin luolasto. Arvioitu ikä: 75 000 vuotta.</em><br>\n<br>\nSaraji hymähti. Kuva oli kaikessa yksinkertaisuudessaan mystinen. Siinä oli vain kallionseinämä. Seinämä johon oli kaiverrettu käden kuva.<br>\n<br>\nLoput kuvista toistivat kaavan. Kymmeniä eri paikkoja ja aikakausia. Jokaisessa sama tunnus ja samalla käsialalla tehdyt merkinnät. Vahki laski kuvat käsistään ja kääntyi katsomaan tuijottavaa Creedyä. ”Sinä ymmärrät etkö niin?”<br>\n<br>\nSaraji vastasi, puhuen hyvin hiljaa. ”Musta Käsi perustettiin 5000 vuotta sitten... Nämä kuvat... Nämä eivät voi olla näin vanhoja.”<br>\n<br>\nNazorak tarkkaili tilannetta sivummalta, mutta jopa tämän kasvoilta kykeni löytämään hämmennystä. Creedy nojaili pieneen kaappiin vastapäätä Sarajia. Vahkin mielessä käytävä taistelu vaatisi aikaa. Siksi Matoran ei antanut sille tilaa nyt.<br>\n<br>\n&#148;Minä tiedät että sinä olit osa tätä. Sinun täytyy kuitenkin ymmärtää, että olet ehkä ollut osa jossain paljon vaarallisemmassa. Te taistelitte meille sodan, mutta millä hinnalla? Käsi ei ole sitä mitä me luulemme. Se ei taistele Metru Nuille, eikä se taistele Metsästäjille. Siksi se ei myöskään tule taistelemaan meille. Me emme tiedä mitä Killjoy tekee, mutta oli se mitä tahansa, hän salaa paljon. Me emme voi luottaa häneen.”<br>\n<br>\nSaraji ei vastannut, vaan tuijotti Matorania happamasti. Nazorak liikehti nurkassa hankalan oloisena. Vahki käänsi katseensa Matoranista, pyrkien välttämään kaikkia mahdollisia katseita.<br>\n<br>\n”Minä en... sano mitään. Vielä... Tiedätkö. Sinä saatat olla oikeassa, mutta me emme voi tietää. Ehkä tämä on pelkkää väärinkäsitystä. Me taistelimme aina vapauden puolesta. Mitä väliä on sillä jos Käsi onkin ollut olemassa esihistoriallisista ajoista lähtien? Me emme voi tietää. ...emme voi.<br>\n<br>\nCreedy pudisti päätään surullisena. Vahkin äänestä paistoi uskottelu. Kaikki mökissä seisovat tiesivät asioiden todellisen laidan. Vahki kuitenkin halusi lopettaa vallinneen epämiellyttävän ilmapiirin ja nousi seisomaan, astellen suoraan kartalle. Creedy tiesi mitä tulisi tapahtumaan ja istui nyt vuorostaan lepotuoliin. Vahki ryhdisti selkänsä ja aloitti puhumaan, tuoden vähitellen itsevarmuutta takaisin puheeseensa.<br>\n<br>\n”Sinä kerroit minulle kaiken. Vaikka en sanoisi löytäneeni vastauksia aion pitää silti lupaukseni. Nyt on minun vuoroni kertoa teille omat tietoni.”<br>\n<br>\nHetken hiljaisuus. Saraji repäisi yhdellä rivakalla otteella mustat kääreet torsonsa ympäriltä ja viskasi ne maahan. Metallinen kirskunta täytti tilan hetkeksi ja Nazorak ja Matoran hätkähtivät huomatessaan Satajin kehon halkeavan edestä, paljastaen tämän rintakehän sisällön. Mekaaniikan ja johtojen seassa oli kuitenkin jotain, mikä ei kuulunut joukkoon.<br>\n<br>\nValkoinen hohtava kuula velloi Sarajin sisällä luoden aurinkoakin kirkkaampaa valoa sitä tuijottavien kasvoille.<br>\n<br>\n”Oletteko nähneet tällaista ennen? Sillä jos ette ole, nyt on parempi kuunnella tarkasti.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1369,"creator":"The Snowman","timestamp":"2012-01-29T17:18","content":"[spoil]Iiiih, pääsin käyttämään vauvapöllöjä.<br>\n<br>\nEikun, krhm. Siis, tästä osasta suurimman osan elikkäs hahmojensa osuudet kirjoittivat herrat Matorolex ja Joiku-boy. Lisäkiitokset Matorolle ja Haille <em>äärimmäisen graafisesta</em> Hildemar-esityksestä, Cthulhu selkeyttää kaikkea.<br>\n<br>\nPS. Keeto piirsi Cthulhun.[/spoil]<br>\n<br>\n<br>\n<strong>BKS Hildemar, hytti</strong><br>\n<br>\nYlikersantti 1034 avasi hitaasti silmänsä. Ensimmäinen asia, mihin hän kiinnitti huomiota, oli tuskan poissaolo. Hän katsoi vasenta jalkaansa. Siihen oli laitettu alkeellinen tukiside, ja ilmeisesti hänelle oli annettu kipulääkettä. Koipi ei silti liikkunut.<br>\n<br>\nHänen vieressään toinen vangiksi jäänyt torakka, jonka Ylikersantti tunnisti 0899:ksi, piti silmiään kiinni ja oli täysin liikkumatta. Kummatkin olivat vankasti sidottuina tuoleihin, ja heidän edessään oli puinen pöytä.<br>\n”Haloo?” 1034 yritti.<br>\nToinen torakka avasi silmänsä ja käänsi kapeat mutta ylväspiirteiset kasvonsa kohti sinibarettista vankitoveriaan. ”Sinäkin näemmä heräsit.”<br>\n1034 nyökkäsi.<br>\n”Vaivaako jalka?” 0899 kysyi kumartuessaan hieman lähemmän Ylikersanttia.<br>\n”Paremmassa kunnossa”, kahdesta torakasta nuorempi vastasi. ”Mutta se ei tottele minua, on vain paikallaan.” Ylikersantin ilme muuttui hieman aremmaksi. ”Mitä he aikovat tehdä meille?”<br>\n0899 kuulosteli ympäristöä, mutta kukaan ei ollut lähettyvillä.<br>\n”Luultavasti pyrkivät saamaan selville, miksi Amiraali päästi heidät pakoon Rautasiiveltä.”<br>\n”Päästi pakoon? Mutta miksi?”<br>\n”Minua sitoo torakoiden vaitioloprotakolla. Yritä vain pitää mahdollisimman matalaa profiilia, minä hoi-”<br>\n<br>\nLäheltä kuului askelia, ja sitten ovi aukesi. Killjoy ja Matoro astelivat sisään. Klaanilaiset asettautuivat istumaan pöydän toiselle puolen.<br>\n<br>\n”Nimet”, Killjoy aloitti välittömästi kovalla äänensävyllä.<br>\n1034 katsoi huolestuneena 0899:ää, joka tuijotti sisäänastuneita klaanilaisia. \"Emme tarvitse moisia.\"<br>\nKilljoyn äänensävy pysyi muuttumattomana. ”Tiedätte kyllä. Numeroa pöytään.”<br>\nPitkän hiljaisuuden jälkeen jälkeen 0899 vastasi. \"Sinä et tee sillä tiedolla yhtään mitään. Hyppää suoraan seuraavaan kysymykseen.\"<br>\nKilljoy astui askeleen eteenpäin ja asettin nyrkissä olevan kätensä suoraan kohti Nazorakeja. Kaksikko katsoi, kuinka nyrkki hitaasti vetäytyi käden uumeniin jättäen paikalle vain energiaa sisällään vellovan kanuunan. \"Kun minä sanon, että haluan tietää numeronne, minä myös oletan, että minulle vastataan.\"<br>\n\"1034\", sinibarettinen torakka vastasi vaisusti, ja käänsi katseensa kohti lattiaa.<br>\n\"0899\", sanoi toinenkin vanki, mutta piti kuitenkin kasvonsa metsästäjässä.<br>\nMatoro puuttui keskusteluun: \"Arvonimet myös. Haluamme tietää miksi teitä pidettiin niin arvokkaina.\"<br>\n\"Varakommodori ja ylikersantti.\"<br>\n<br>\nSeurasi hetken hiljaisuus. Matoro katsoi punaista kumppaniaan, mutta Killjoy otti askelen kohti vankeja. \"Te valehtelette. Ainakin toinen teistä. Sanokaa suoraan, mitkä ovat työtehtävänne.\" Metsästäjän käsi oli edelleen tanassa.<br>\n\"Emme me valehtele! Minä olen Ylikersantti ja hän Varakommodori, emme me valehtele!\" 1034 sanoi hädissään.<br>\n\"No miksi karzahnissa sitten torakat pitivät teitä niin arvokkaina että eivät upottaneet meitä?\" Matoro kysyi välittömästi vastauksen tultua, kuulostaen kuitenkin enemmän hämmentyneeltä kuin vihaiselta.<br>\nRaskaammin haarniskoitu osa kuulustelijoista käänteli kypäröityä päätään ja mittaili Torakoita. \"Lopeta uskottelu, me teemme johtopäätöksen siitä valetheletteko te vai ette. Seuraava kysymys. Mitä te teette Rautasiivellä ja oletteko te asemassa jossa komennatte suurempaa joukkoa?\"<br>\n0899 käänsi katsensa takaisin Killjoyhun. \"Minä toimin Sumukallion laivapartion operaattorina, hän tekee paperitöitä.\" <br>\nMatoro huokaisi. \"Ja tästä päästään edelleen siihen samaan kysymykseen. Miksi te, tai ainakin toinen teistä, on niin tärkeä Amiraalillenne?\"<br>\n<br>\nMetsästäjä koukisti kätensä ja luisutti nyrkkinsä takaisin esiin kanuunan uumenista. Tämä katseli sormiian hetken, raksautti ne paikoilleen ja siirsi katseensa takaisin Torakoihin. \"Siinä tapauksessa, te tiedätte jotain elintärkeää, jotain Torakoiden suunnitelmista. Minä annan teille nyt mahdollisuuden olla hyödyksi. Jos mielessänne on jotain, mitä uskotte meidän tarvitsevanne, antaa kuulua.\"<br>\n\"Voin kertoa teille oman laivasto-osastoni partiointireitit, mutta en usko teidän tekevän kyseisellä tiedolla mitään\", Varakommodori vastasi. \"Ja hän tietää vielä vähemmän.\"<br>\n\"Jos te ette tiedä mitään, niinkuin itse sanotte, miksi torakat pitivät teitä niin arvokkaina? Teidän tarinanne puhuu nyt tosiasioita vastaan\", Matoro sanoi jokseenkin turhautuneen kuuloisesti.<br>\n<br>\nHiljaisuus.<br>\n<br>\nJonka Killjoy rikkoi: \"Sinä. 1034. Jos paperityöt ovat hommasi, osaatkin kertoa minulle millaisia yksiköitä laivalla työskentelee. Millaista teknoglogiaa siellä on?\"<br>\nYlikersantti oli vastaamassa, mutta Varakommodori ehti ensin. \"Nazorak-teknologiaa. Kyllä teidän järjestönne tietää, kuinka tarkkoja ovat tykkimme ja herkkiä tutkamme.\"<br>\n<br>\nMetsästäjä tarttui metallisine sormineen pöydän reunaan ja puski päänsä aivan kiinni Nazorakiin. \"Yksikkö 0899. Tästä eteenpäin sinä puhut vain silloin kun sinulle annetaan siihen lupa.\" Metallihirmun ääni rikkoutui outoihin mekaanisiin särähdyksiin tämän äänenvoimakkuuden kasvaessa. Metsästäjä suoristi selkänsä ja astui taas sivummalle pöydästä, kääntäen katseensa takaisin 1034:n. \"Jatka.\"<br>\n\"Ei, ei meillä ole mitään erityistä. En ole erikoistunut teknologiaan, mutta voin antaa teille sarjanumeroita.\"<br>\n<br>\nKlaanilaiset katsahtivat toisiaan, nousivat tuoleiltaan ja astelivat ulos huoneesta. Torakat jäivät kahden.<br>\n”Sanoinko jotain-” 1034 ihmetteli, mutta Varakommodori pudisti päätään.<br>\n”Kuulustelu on peli ja tämä on heidän siirtonsa. Hengitä syvään ja kerää rohkeutesi. Selviämme tästä hengissä.”<br>\n<br>\nYlikersantti ei näyttänyt yhtään helpottuneemmalta. ”Mutta he ovat oikeassa. <em>Miksi Amiraali ei räjäyttänyt tätä paattia heti, kun klaanilaiset hyppäsivät sen kyytiin?</em>”<br>\n<br>\nKeskustelu jäi kuitenkin kesken, kun Matoro tuli huoneeseen kädessään pieni nippu rypistyneen näköisiä papereita. Hän heitti nipun suoraan pöydälle torakoiden eteen ja tarkkaili näiden reaktiota.<br>\n\"Selittäkää mikä tämä on\", hän komensi.<br>\nJään Toa ei ollut aivan varma, mutta hän oli näkevinään Varakommodorin torakankasvoilla tapahtuvan nykäyksen. \"Tämä on niin salaista tietoa\", torakka aloitti. \"että emme tiedä operaatiosta enempää, kuin mitä näissä papereissa lukee.\"<br>\nKilljoy asteli sisään huoneeseen ripein askelin ja ärjyi samalla 0899:lle. \"Minä sanoin, että sinä puhut vain, kun sinulle annetaan lupa!\"<br>\nMatoro jatkoi: \"1034, selitä minulle omin sanoin kaikki, mitä tiedät noiden paperien sisällöstä.\"<br>\nMetsästäjä otti askeleen eteenpäin ja täysin odottamatta iski Ylikersanttia kasvoihin. Nuori torakka huusi kivusta ja Varakommodori irvisti karmeasta rusahduksesta, joka kuului kun metallinen nyrkki väänsi 1034:n toisen leuan vinoon. \"Vastaa!\"<br>\nMetsästäjä ja Toa vilkaisivat toisiaan. Kaksikon punaisempi osapuoli oli selkeästi mielissään päästyään aiheuttamaan kipua. Miltei sarkastiseksi äityvä ääni jatkoi. \"Kas niin, vai että koulutuskeskus. Miten heitä koulutetaan, kuinka paljon heitä on? Lukuja pöytään, sinä olet kirjanpitäjä.\"<br>\n\"Heitä on 22 ja johtaja. Koulutustilat ovat valtavat.”<br>\nMatoro nyökkäsi vahvistavasti, ja 1034 jatkoi: ”Enkä ole varma mitä kaikkea siellä on. Ampumaratoja ainakin, vaikka en olekaan nähnyt Uuden Sukupolven käyttävän juurikaan perinteisiä Zamor-kivääreitä. Teräaseita sitäkin enemmän...\" 1034 loi anteeksipyytävään katseen Varakommodoriin.<br>\n\"Koulutustilat näin paatillanne\", Matoro varmisti ja kääntyi Killjoytä päin. \"Ja niin näki Sugakin.\"<br>\n\"Entä mitä tämä tarkoittaa? Papereissa puhuttiin ”Organismi SLTstä” isolla alkukirjaimella. Mikä se on?\"<br>\n\"E-en, tiedä\", 1034 sopersi.<br>\n<br>\nKilljoy nosti jälleen kätensä ja Torakka valmistautui uuteen iskuun. Sitä ei tullut, sillä Matoro oli tarttunut Metsästäjän käteen ja piteli tätä nyt paikallaan, estäen pidemmät pahoinpitelyt.<br>\n\"Joy, jätä suurimmat miehisyyden pullistelusi tuonnemmaksi. Hakkaaminen ei auta keskustelussa. Sitäpaitsi luulen, että tuo ei oikeasti tiedä tästä ”Organismista”\" Matoro puhui taas Joylle.<br>\n\"Jos sinä nyt vähän muistelet, niin minä satuin olemaan Kenraali ja voi kyllä hakkaminen autti ihan joka hiton asiaan. Neuvo minua uudelleen kun olet maksanut velkasi, Toa.\"<br>\n\"... se torakkahan sen telkkarisi rikkoi. Ja ei, olen ollut monessa tilanteessa jossa hakkaaminen ei toimi. Muistatko vaikkapa Rautasiiven?\"<br>\n\"Muistatko sinä kuinka meillä jo oli tosi hyvä panttivankki suoran lähestymistavan ansiosta. Sitten eräät päättivät hidastaa tahtia ja katso kuinka kävi. Ja mitä sinuun tulee... Kuka. Käski. Tulla. Pelleilemään. Minun. Kotiin? Teillä oli juuri ollut vuosituhannen pakomatka. Sen jälkeen ei mennä huvikseen tutkimaan toisten mökkejä!\" 1034 alkoi jo toipua saamastaan iskusta ja Torakkakaksikko katsoi kuulustelijoiden outoa keskustelua hämmentyneenä.<br>\n<br>\n\"Hei, onko tämä oikea aika alkaa tappelemaan siitä plasmatelevisiosta? Sovitaanko että maksan sen kun palaamme Klaaniin, jooko?\"<br>\n\"Kuvitteletko sinä tosiaan, että me vain palaamme Klaaniin...\" Metsästäjä murahti ja lähti astelemaan turhautuneena pois kuulustelutilasta. Killjoy vilkaisi vielä vankeja, osoitti näitä varoittavalla sormella ja jätti Matoron yksin kuulustelutilaan.<br>\nHiljaisuus.<br>\n”Niinhän se on aina ennenkin mennyt”, Matoro sanoi hiljaa itselleen<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1370,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-01-29T18:11","content":"<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/RYDEEQj_7D8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/RYDEEQj_7D8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSadje käveli ulos hytistään kannelle raittiiseen ilmaan. Hän tarkasteli hämärässä taivaanrantaa, joka näkyi hieman vaaleampana kuin taivas yllä. Sitten hän huomasi Matoron, joka seisoi hänestä muutaman metrin päässä.<br>\n”Miten menee?” Sadje sanoi yrittäen kuulostaa rennolta. Matoro huomasi hänet vasta, kun hän alkoi puhua, ja soi hänelle vilkaisun.<br>\n”Mikäs tässä ollessa?” hän hymähti ja suuntasi katseensa takaisin merelle.<br>\n”Killjoy vaikuttaa kovin masentuneelta”, Sadje huokaisi. Matoro nyökkäsi.<br>\n”En voi väittää tuntevani häntä kovin hyvin, mutta taitaa ottaa Rukin menetyksen hyvin vakavasti. Ja hän on raivoissaan panttivangeille.”<br>\n”Näin minäkin ymmärsin. Menetitkö sinä ketään rakasta sinne laivalle?”<br>\n”En tuntenut heitä kovin hyvin”, Matoro sanoi ja käänsi katseensa laivan kanteen. Siitä se lähti harhailemaan pitkin kannen irtaimistoa ja kajuutan seiniä. Sadje nyökkäsi hitaasti katsellen merelle. Sitten, kuin sanattomasta sopimuksesta, he etsivät paikan, josta löytyi kaksi tuolia ja niiden väliin pöytä.<br>\n<br>\nKun he olivat istuutuneet puisille tuoleille, jotka olivat hienoa kaiverruskäsityötä – tai näin Matoro ainakin uskoi, Sadje kysyi: ”Anteeksi, jos vaivaan, mutta keitä ystäväpiirisi kuuluu?”<br>\nMatoro mietti hetken.<br>\n”Umbra on paras ystäväni Klaanista… Olemme tunteneet niin pitkään. Moderaattori Bladevezon on myös ystäväni. Ja Summerganon… voisihan tätä listaa jatkaa vielä, melkein kaikki klaanilaiset ovat kavereita keskenään.”<br>\n”Teillä tuntuu olevan tiivis ryhmä. Onko Killjoyn kaltaisia... yksinäisiä susia enemmänkin?”<br>\n”Ei juurikaan. Killjoy tuntuu olevan yksi harvoista, Ämkoon lisäksi. En juurikaan tiedä, miten Joy päätyi Klaaniin, mutta minusta näyttää siltä, että hänellä on aivan omia Klaanista riippumattomia tavoitteita…”<br>\nSadje hymisi hiljaa hetken. Sitten hän sanoi: ”Minulla ei ole kovinkaan positiivisia kokemuksia suurista ryhmistä. Athistit ovat usein kiihkomielisiä, kun minä yritän pysyä rauhallisena.”<br>\nHetken ajan he molemmat tuijottelivat jonnekin aivan muualle kuin toisiinsa. Matoro mietti, mitä Sadje mahtoi ajatella, kunnes tämä sitten paljasti sen: ”Olen aina ollut hieman oman tieni kulkija. Siksi minulle annetaan tällaisia tehtäviä.”<br>\nMatoro ei keksinyt mitään järkevää sanottavaa, joten hän pysyi vaiti odottaen toisen seuraavia sanoja. Hän tuijotteli heidän välissään seisovaa pöytää, johon kaiverrettu pieni hymynaama töllötti suoraan Matoroa silmiin, tai siltä hänestä tuntui. Pöytään oli myös kaiverrettu useita muitakin asioita, kuten sanat ”Taipu oli täällä” ja sydän, jonka sisälle oli kaiverrettu kahden ilmeisesti rakastavaisen nimi. Pöytä näytti hyvin kuluneelta eikä tuntunut kuuluvan yhteen tuolien kanssa. Lisäksi se oli, kuten Matoro oli huomannut, ollut merimiesten kovassa käytössä, mikä tuntui uskomattomalta, kun tuolit olivat niin hyvässä kunnossa. Hän päätti kysyä asiaa Hailta myöhemmin.<br>\n<br>\n”Joskus tuntuu”, Sadje pohti hivellen leukaansa kädellään, ”kuin olisi vain pelinappula jossain isossa, sairaassa pelissä.”<br>\n”Minusta tuntuu joskus samalta kun ajattelee Klaania… ja Allianssia. Ja Nimdaa, koko tätä sotkua…” Matoro piti pienen tauon. ”Mutta niinhän sitä uskotaan, että Mata Nui ohjaa tätä kaikkea määräämillään Kohtaloilla. Se on tavallaan rohkaisevaa.”<br>\n”Mata Nui”, Sadje sanoi kaihoisasti. ”Niin. Siihen te kaikki uskotte. Olen miettinyt, mahtaako Mata Nui olla vain Ath toisella nimellä. Ja päinvastoin.”<br>\n”Olen kuullut monia satunnaisia asioita uskonnostanne, mutten varsinaisesti tiedä mitään sen ideologiasta. Haluatko hieman valaista minua siitä?” Matoro kysyi mielenkiinnon herätessä talviuniltaan. Sadje mietti hetken, ja Matoro valmistautui pitkään puheenvuoroon, jonka toivottavasti saisi.<br>\n<br>\n”Me uskomme hyvään jumalaamme, joka antoi mielenvoimat mielenvoimain matoraneille. Vain jotkut naiset ovat saaneet sellaisen siunauksen, Ath yksin tietää miksi, mutta me miehetkin yritämme kovasti vahvistaa mieliämme – vaikka emme mielenvoimain matoraneja olekaan, jotta olisimme Hänen arvoisiaan. Meidän joukkoomme tulevat kaikki, jotka haluavat uskoa siihen, miten ruumis ei ole tärkeä – vaan mieli. Mieli on se, joka ajattelee. Mieli on se, joka tuntee. Ja mieli on tämän universumin mahtavin ase.”<br>\nViimeisestä lauseesta Matorolle tuli välittömästi mieleen Itroz ja tämän laboratoriossa kaikunut ääni: <em>”Mieli on tämän universumin vaarallisin ase.”</em> Hän ei pitänyt yhtään siitä, että tämä makuta oli ollut joskus yhteyksissä Athisteihin. Se tuntui häiritsevältä, ja hän tiesi liian vähän.<br>\n<br>\nSadje empi hetken, mutta jatkoi sitten: ”Olen kuullut huhuja, että kerran eräs ga-matoran olisi saanut mielenvoimat käyttöönsä kokiessaan valaistumisen.”<br>\nMielessään Matoro pohti: <em>Niin, ja ga-matoranithan ovat naisia. Mitähän on tapahtunut sukupuolten väliselle tasa-arvolle?</em><br>\nHänen rypisti otsaansa ja sulki silmänsä Itrozin vaivatessa häntä. Oliko makuta todella hänen päänsä sisällä tälläkin hetkellä? Hän ajatteli myös, mitä oli kuullut jääsaaren athisteista.<br>\n”Oletko kunnossa?” Sadje kysyi nähtyään Matoron synkentyneen ilmeen.<br>\n”Ei mitään, muistoja vain. Minulla on huonoja kokemuksia uskontonne äärisuuntauksesta”, Matoro vastasi ja yritti näyttää mahdollisimman normaalilta.<br>\n”Äärisuunta on se, mitä minäkin vieroksun. Mutta eniten minua raivostuttaa, että se makuta ja ne torakat tappoivat koko kylällisen kansamme jäseniä”, Sadje sanoi ja hänen äänensä kohosi hieman. Ilmeisesti hän ei huomannut asiaa itse, mutta Matorolta asia ei jäänyt huomaamatta. Hän kohotti kulmiaan.<br>\n”Hetkonen... tästä en ole kuullutkaan. Miten torakat tähän liittyvät?”<br>\nSadje näytti hieman yllättyneeltä. Kun hän avasi suunsa, hänen äänensä kuulosti hieman monotoniselta ja tylsältä.<br>\n”Heidän valloittamallaan saarella sijaitsi yksi Nimdan siruista. Lähisaarella sijaitsevan kylämme jäsenet yrittivät hyökätä torakoiden tukikohtaan ja saivat kaikki surmansa. Se makuta oli siellä silloin, varmasti etsimässä sirua.” Sitten hänen äänensävynsä muuttui hieman: ”Ja kuulin, että siellä oli klaanilaisia myös.”<br>\nMatoro muisti Ämkoon kertoneen hänelle tapauksesta Holvistoilla. Hän ja Snowie olivat olleet tehtävällä nazorakien miehittämällä viidakkosaarella.<br>\n”Hei, minä tunnen ne Klaanilaiset”, Matoro sanoi. ”Mutta tiedätkö sinä mitään siitä… olennosta, joka sirun sai?”<br>\n<br>\nMatoro katui heti sanojaan. Nuket palautuivat hänen mieleensä.<br>\n”Hmm, en kuullut siitä”, Sadje sanoi. ”Luulin, että se siru on teillä. Luulin, että se on siru, joka on mukanamme.”<br>\n”Ei, tämä siru on peräisin Ath-Korosta, josta Metsästäjät ryöstivät sen. Klaanilaiset epäonnistuivat viidakkosaaren sirun saamisessa, ja... jokin sai sen. Jokin olento, joka liittyy kiinteästi Nimdaan…”<br>\n”En ole... perehtynyt asiaan, joten en ole varma, mistä puhut. En edes tiedä, mikä siruista oli sillä saarella. Tiedän vain, että Epsilon on meidän saarellamme.”<br>\n”Minäkään en tiedä sen viidakkosaaren sirun nimeä, mutta… Deltan temppelissä oli niitä olentoja, jotka ryöstivät sen sirun viidakkosaarelta…”<br>\nSadje näytti mietteliäältä. Matoro toivoi hänen sanovan, että osasi sanoa jotakin nukeista, mutta toisaalta hän ei kuollakseenkaan halunnut ajatella niitä enempää.<br>\n”Hmm. Lupaan miettiä asiaa. Voinette kysyä siitä Mestarilta, kun pääsemme perille.”<br>\nMatoro oli helpottunut. Hän nyökkäsi, muttei sanonut mitään; Deltan temppelin kauhukuvat pyörivät yhä hänen päässään. Sadje näytti siltä, kuin aikoisi lähteä paikalta.<br>\n”Olen kiitollinen, että jaksoit kuunnella, mitä minulla oli sanottavani. Mutta vielä yksi asia minua vaivaa teidän Klaanissanne…”<br>\nMatoro ei vastannut mitään, osoitti vain odottavan katseensa Sadjelle, joka hieroi käsiään vaivautuneena yhteen. Sitten hän sai kakistettua sanottavansa ulos:<br>\n”Minä olen kohdannut makutoja. Olen nähnyt heidän kauheutensa. Ja Abzumo. Hän on hirviö. Miten ihmeessä, sitä minä en käsitä, miten ihmeessä te pystytte tekemään yhteistyötä Makuta Nuin kanssa?”<br>\n<br>\nMatoro yllättyi kysymyksestä täysin. Hän ei olisi odottanut Sadjen kyseenalaistavan yhdenkään Klaanin jäsenen arvoa tai luotettavuutta, mutta toisaalta hänellehän oli kerrottu mahdollisesta petturista. Oli luonnollista epäillä.<br>\n”Makuta Nui on… omalaatuinen”, Matoro sai sanotuksi. Hän mietti seuraavia sanojaan vielä hetken, ennen kuin jatkoi. ”Ei hän ole kuin makutat yleensä, vaikka esittääkin niin pahaa. Minulle on ihan sama mihin lajiin ystäväni kuuluvat, jos he vain ovat hyviä tyyppejä. Manu on.”<br>\n”Mmm, niin. Kaikki ei aina ole, miltä näyttää”, Sadje hymisi. ”Kiitos vastauksestasi. Siirryn nyt mietiskelemään hyttiini, kunnes saavumme perille, minkä olettaisin tapahtuvan jo aika pian.”<br>\n”Kiitos itsellesi”, Matoro vastasi ja katseli, kuinka matoran kipitti pois näkyvistä. Matoron silmät temppuilivat hämärässä, ja Sadjen varjo näytti olevan yhä paikalla. Toa-sankari hieroi ainoalla kädellään silmäänsä, ja sen jälkeen räpsytteli voimakkaasti. Varjon kohdalla käveli nyt Summerganon, joka näytti hieman haikealta. Sugan marssittua suunnilleen samalle paikalle, jossa Sadje oli aloittanut heidän keskustelunsa, hän päätti mennä juttelemaan tämän kanssa ja loi viimeiset silmäyksensä suuntaan, johon Sadje oli kävellyt.<br>\n<br>\n[spoil]Matoro kirjoitti omat replansa, joten kiitoksia hänelle. Ilmoittakaa, jos tässä on epäloogisuuksia tuon äskeisen pätkän jälkeen.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1371,"creator":"Bloszar","timestamp":"2012-01-31T16:45","content":"<strong>BKS Hildemar, Blozin pikku hytti</strong><br>\n<br>\nHiljaisuus. Vain pieni rakentamisen ääni kuului hyttien lähistöllä, pienimmässä hytissä, miä oli etäällä toisista. <br>\n<br>\nBloszar ei tiennyt, oliko nyt yö vai päivä. Hän ei myöskään tiennyt, oliko kannen alla hiljaista, vai oliko häneltä mennyt kuulo, kuunnellessaan liikaa koneidensa ääniä. Ainakin tämän hytin ovi oli äänieristetty, joten kukaan ei tullut ainakaan valittamaan melusta.<br>\n<br>\nToa oli väsynyt. Ja ärtyisä, koska hänen laitteensa osia ei oltu saatavilla laivassa, tai yhdessä hytissä saattoi olla. Mutta siinä hytissä oli Killjoy, eikä Bloz viitsinyt mennä häiritsemään häntä. Metsästäjä ei viimeksikään ollut erityisen iloinen, Tulen Toan tullessa etsimään sinne osia.<br>\n<br>\nSaattoi olla, ettei Joy ollut siellä enää, mutta Toa oli liian väsynyt mennäkseen katsomaan.<br>\n<br>\nToa hiukan siirteli osia pois pienestä sängystä ja rojahti suoraan siihen. Häntä ei haitannut sängyn kovuus, vaan nukahti heti.<br>\n<br>\n<strong>Blozin uni</strong><br>\n<br>\nHuone oli täysin musta, missä Bloszar oli. Hän vähän väliä kaatui johonkin, mutta jatkoi silti kävelemistä. Kaukaa hän näki oven. Ovi oli kiinni, mutta sen ympärillä oli pieni hohde. Hän yritti tehdä liekin valaistakseen tietä, mutta ei onnistunut siinä.<br>\n<br>\nToa ei tiennyt miksi, mutta lähti juoksemaan ovea kohti.<br>\n<br>\n<em>Ovi varmaan loittonee, kun saavutan sitä. Niin tässä yleensä käy,</em> hän ajatteli. Mutta niin ei käynyt.<br>\n<br>\nOvi kyllä liikkui, mutta vain lähemmäs Toaa, tai sitten hän oli nopeampi juoksemaan, kuin luulikaan. Ei mennyt kauaakaan, kun Bloz olikin jo oven luona. Hän avasi varovasti oven. Ja kaikki pimeni.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nJotenkin, Bloszar oli jossain saarella. Tai kupolissa, hän ei ollut varma. Mutta tämä paikka oli kamala. Maa tuntui kirjaimellisesti kirkuvan ja ilmasto ei ollut parhaimpia. Tulivuoria näkyi muutama ja jossain putous, mutta ei vesiputous vaan hiekkaputous.<br>\n<br>\nJa Bloz tiesi missä oli. Hän oli kuullut tästä saaresta tarinoita, mutta ei uskonut niihin. Mutta nyt uskoi. Hän oli Karzahnilla.<br>\n<br>\n\"Mutta miksi ihmeessä olen täällä? Miten ihmeessä voin uneksia tästä saaresta, kun en ole koskaan ollut täällä?\" Toa ihmetteli ja huomasi jotain.<br>\n<br>\nHän oli kutistunut. Ja hänen ruumiinsa oli heiveröinen. Hän kosketti naamiotaan ja se tuntui eri muotoiselta. Toa otti sen varovaisesti pois. <br>\n<br>\nNaamiontakojana, Bloz tunsi naamiot, mutta ei tätä. Naamio oli rikkoontunut, ja jostain syystä, hänestä tuntui, niin kuin joku käskisi, pitämään tätä naamiota päässään.<br>\n<br>\nJa tajusi, ettei hän ollut Toa, vaan Matoran. Vähän niin kuin huonosti rakennettu Matoran.<br>\n<br>\nKauempana oli takomo. Bloz juoksi sinne, mutta tunsi kipua jaloissaan, niin kuin ei olisi levännyt sataan vuoteen. Hän näki kauempana Ko-Matoranin istuvan ja se Matoran kivettyi.<br>\n<br>\nBloz päätti vain jatkaa matkaa, vaikkakin jokainen askel teki kipeää.<br>\n<br>\nHän vihdoin pääsi takomolle, jossa oli Matoraneja, heikoilta näyttäviä Matoraneja, joilla oli naamioita, mitä Bloz ei tuntenut.<br>\n<br>\nTa-Matoran päätti auttaa heitä, mutta hän tunsi selässään ruoskan iskun ja kaatui.<br>\n<br>\n\"Ja kukas meillä täällä on? Pikku Matoran levolla vai? Takaisin töihin!\" olento huusi ja jatkoi ruoskalla lyöntiä.<br>\n<br>\nBloz nousi ja katsoi olentoa. Tuolla olennolla oli vaaleanvihreän ja mustan värinen haarniska. Mutta kämmenet oli verenpunaiset, samoin pää. Ta-Matoran luuli, että olennolla olisi jokin naamio, jokin hirveä naamio-, mutta ei ollut. Vaan tuo hirveä naamio olikin olennon pää.<br>\n<br>\nBloz tunsi pelkoa sisällään. Olennon ympärille kasvoi lonkeroita ja hän löi taas ruoskallaan Ta-Matorania.<br>\n<br>\n\"Mene töihin! Karzahni haluaa uuden valtaistuimensa olevan iltaan mennessa valmis.\"<br>\n<br>\nJa sitten Toa heräsi yhtäkkiä.<br>\n<br>\n<strong>BKS Hildemar, Blozin hytti</strong><br>\n<br>\nToa huomasi olevansa sängyllä. Mikä kamala painajainen äskeinen uni olikaan. Mutta hänestä vain tuntui, jostain käsittämättömästä syystä, ettei se ollut vain uni.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1372,"creator":"Visokki","timestamp":"2012-01-31T21:08","content":"<strong>Tuntematon</strong> <br>\n<br>\nVisokilla ei ollut taaskaan käsitystä siitä, missä hän oli. Hän seisoi synkällä saarella, jota ympäröi sysimusta meri. Taivas oli niin syvän tummansininen, että sitä oli hankala erottaa mustista pilvistä. Keli oli tyyni ja siksi kokonaisvaltainen pimeyskin oli hyvin aavemainen. Mieluummin Visokki olisi ollut kunnon myrskyssä kuin tyynessä pimeydessä. Taivaalla ei ollut edes minkäänlaista valonlähdettä; ei kuuta, ei tähtiä, ei mitään. Kaiken kruunasi syvä hiljaisuus. Rahi ei ollut ikinä kuullut aisteillaan niin syvää hiljaisuutta, jonka Avde yht’äkkiä rikkoi heleällä kuusisyvyisellä demoniäänellään:<br>\n<br>\n”Voi ystäväni, etkö vieläkään anna periksi?” Visokin viereen ilmestynyt Avde katseli visorakia säälivästi. Admin ei tottumuksesta enää säikähtänyt Avden yht’äkkistä ilmestymistä eikä kääntänyt edes katsettaan tätä päin.<br>\n<br>\n<em>\"En, ikinä. Tiedät, ettei tästä ole mitään hyötyä.\"</em><br>\n<br>\n”Voi, on. Totta kai on. Miten jokin noin viisas voi silti olla ymmärtämättä selvää tarkoitusperääni?”<br>\n<br>\n<em>\"Vaikka yrittäisit saada minut minkälaiseen mielimaailman”loukkuun”, se ei estä päätöstäni, että en aiheuta ystävilleni harmia. Et saa minua myöskään puolellesi, tiedät sen varsin hyvin.\"</em><br>\n<br>\n”Vahvinkin mieli voi joskus pettää, Visokki hyvä.”<br>\n<br>\n<em>\"Voi, jos sen antaa pettää. Minä en anna.\"</em><br>\n<br>\n”Parhainkaan telepaatti ei voi estää rahi-pedon luontoaan välillä rakoilemasta.”<br>\n<br>\nVisokin mieleen tunkeutuivat epämiellyttävät muistot Yö Kauhusta, jossa Avde oli viimeksi samaisen asian maininnut. Asia puistatti rahia edelleen, mutta visorak osasi jo hylätä tähän liittyvät voimakkaat tunteensa. Hän tiesi, että Avde yritti vain saada häntä puolelleen, eikä siksi ottanut tätä enää niin tosissaankaan. Kahden viikon pakotettu oleminen Punaisen Miehen seurassa ei ollutkaan ainoastaan huono asia. Visorak tunsi Avden ja hänen tarkoitusperänsä jo paremmin. Admin toivoi syvästi, ettei asia olisi myös päinvastoin. Visokki ei tiennyt oliko se huono vai hyvä asia, mutta hän alkoi myös luottaa Avdeen jollain tasolla. Hänelle oli syntynyt luottamus siitä, ettei Punainen Mies aikonut tappaa häntä. Olisihan muuten jo jotain suurempaa tapahtunut tämän kahden viikon aikana. Kaikesta huolimatta kaikkea visorakin pelkoa se ei silti ollut vienyt. Ajatus Avdeen luottamisestakin oli jo liian pelottava, joten Visokki ei siksi halunnut ajatella asiaa sen enempää.<br>\n<br>\n<em>\"Minun rahi-petoni on rakoillut jo elämäni aikana aivan tarpeeksi. Sen ei tarvitse rakoilla enää.\"</em><br>\n<br>\nAvde ei vastannut, katseli vain tummansinistä taivasta hiljaa samalla kuin hymy levisi hänen kasvoilleen. Visokille hyvin tutuksi käynyt kuusiääninen nauru kaikui kaikessa tyyneydessä.<br>\nAvden mieleltä suojautuminen ei vaatinut enää Visokin koko keskittymiskykyä, sillä demonikuoron mieli oli tuttu, jos se edes tuttu jatkuvasti muotoa muuttavana voi olla. Visokki oli vaipunut ajatuksiinsa ja siksikään ei ollut jaksanut antaa suurempaa ajatusta Avden samoille vanhoille taivutteluille.<br>\nAdmin oli tuijotellut jo jonkin aikaa tummaa taivasta ja kuunnellut hiljaisuutta, joka lankesi taas Punaisen Miehen lopetettua naurunsa. Visokille tuli mieleen <em>Tyhjyys</em>, josta he olivat joskus Tawan kanssa keskustelleet. Olisiko se tällaista? Kaikkialla on synkkää ja tyyntä. Ei äänen ääntä. Ei elämää.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/oNvFPKujc5w" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/oNvFPKujc5w</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe> <br>\n<br>\nEnsimmäistä kertaa pitkän elämänsä aikana Visokkia vaivasi koti-ikävä. Omituisinta tässä oli se, että visorakilla ei ole ikinä ollut kotia. Hän ei myöskään ikinä ole ollut Klaanista pois näin pitkää aikaa, jotta voisi jotain tällaista tuntea. Kaikki se ilmapiiri. Kaikki ne tyypit. Ja Visokille jotain hyvin tärkeää: tausta. Kukaan ei katso kieroon, jos joku, kuten hän, on ollut vihollisen leivissä aikaisemmin ja syyllistynyt tarpeettoman moneen tappoon. Klaani on hänelle enemmän kuin koti. Se on koko elämä. Nyt, enemmän kuin koskaan, hän halusi takaisin Bio-Klaaniin. Puuttuvaa adminia varmasti tarvittaisiin.<br>\n<br>\nParasiitti oli myös osaltaan tuonut yksinäisyyden. Visokki ei ollut uskaltanut Avden läsnäollessa ottaa yhteyttä kehenkään klaanilaiseen, koska parasiitti leviäisi ilman muuta. Sitä hyväntahtoinen visorak ei ikinä haluaisi tehdä ystävilleen. Mieluummin hän kärsi itse. Tässä tapauksessa muut kuitenkin joutuivat myös kärsimään. Klaanilaisille oli vaikeaa kertoa omaa olinpaikkaansa, jos sitä ei itsekkään tiennyt. Visokki ei halunnut muistella niitä epätoivoisia ääniä, jotka anelivat tätä tietoa hänen harvoilla yhteydenotoillaan Klaaniin. Tawan aneleva ääni oli jäänyt erityisesti rahin mieleen. Hän ei halunnut ajatella sitä, mutta muistikuva tuli pakosta.<br>\n<br>\n<em>”Tawa, minullakin on ikävä sinua…”</em> visorak sanoi mielessään.<br>\nTawa kaikista tämänhetkisistä asioista Visokkia eniten huolestutti. Yö Kauhun hirveyksien jäljiltä Tawalle oli jäänyt jo ihan tarpeeksi hommia hoidettavaksi, puhumattakaan Toan henkisestä tilasta. Visorak toivoi, että muut adminit ovat olleet Tawan tukena sillä aikaa kun hän on ollut täällä kirotussa Avden loukussa. Visokki oli yleensä aina se, joka auttoi kun Tawan hermot pettivät. Admin tunsi suurta häpeää siitä, että on ollut näin kauan poissa. Visokki ei myöskään tiennyt kuinka kauan joutuisi olemaan vielä täällä.<br>\n<br>\n<em>Joutuisi? Joudunko minä? Miksen minä itse voisi päästä täältä pois omin avuin? Klaani tarvitsee minua! Pääsen täältä pois vaikka väkisin.</em><br>\n<br>\nVisokki havaihtui ajatuksistaan ja kääntyi yllättäen Avdea päin. Tämän olemus oli edelleen musta hämähäkkimäinen, jolla Avde oli yrittänyt visorakia kiusata koko ajan. Admin ei kuitenkaan ollut hämääntynyt tästä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/_0aU7LMqM_Q" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/_0aU7LMqM_Q</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe> <br>\n<br>\nNyt Visokki keskitti kaikki voimansa ja lähti hyökkäämään kohti Avden mieltä. Musta olento hätkähti odottamattomasta hyökkäyksestä samalla kun alkoi suojata mieltään ja muutti muotoaan mustaksi epämääräisenmuotoiseksi klöntiksi leijaillen ilmassa. Visokki oli saanut jo etumatkaa ja sai iskettyä ensimmäistä kertaa melkein täysin suojaamattomaan Avden mieleen ainakin vähäksi aikaa. Ympäristön tyyni olemus muuttui hetkessä myrskyksi, aivan kuin tilauksesta. Avden satunnainen olemus näytti siltä, ettei tiennyt miten päin olisi, ihan kuin se normaalistikaan olisi tiennyt. Musta massa heilahteli ja leijaili ilmassa holtittomasti, kun Visokki pommitti tämän mieltä jatkuvana aaltona. Visorak alkoi tuntea myös jotain omassa mielessään ja nosti suojausta. Musta olento ei enää heilunut yhtä holtittomasti. Visokin etumatka oli siis käytetty.<br>\n<br>\n”Minun visorakini aloitti vastarinnan, vai?” kysyi Avden musta olemus, joka alkoi nauraa kymmenillä suillansa demonisesti. Visokki pommitti Punaisen miehen mustan muodon mieltä entistä kovemmin pitäen oman suojauksensa tasapainossa.<br>\n<br>\n<em>\"Minä en ole sinun visorakisi. En kuulu kenellekään. Itse asiassa olen ainut visorak, joka ei kuulu kenellekään!\"</em><br>\n<br>\nAvden hymyt hyytyivät hetkeksi ja hän näytti taas keskittyvät kovemmin. Visokki lähetti ladatun Rhotukan kohti mustaa mössöä. Rhotuka meni mössön läpi tehden siihen reiän.<br>\n<br>\n<em>”Mössön salaisuus on se, että se on mössöä. Nyt tiedän miksi Matoran-Avde ei näyttäydy taistellessa…” </em>Visokki mietti aloittaen kunnollisen Rhotuka –pommituksen äskeisestä huolimatta.<br>\n<br>\nAvde hallitsi ympäristöä ja myrsky vain koveni. Visokin Rhotukat lentelivät kovan myrskyn vaikutuksesta miten sattui ja tämä joutui myös itse väistelemään omia aseitaan. Visorak manasi, kun joutui keskittymään väistelemiseen ja laskemaan Avden mielen pommitustasoa. Rahi perui mielipiteensä myrskyn paremmuudesta tyyneyden rinnalla.<br>\n<br>\n”Miten sinä, ystäväni, voit kuvitella voittavasi minut, jos tämä ympäristö on kokonaan minun hallittavissani?” Avde kysyi naurun taas raikaessa.<br>\n<br>\n<em>”Missä me edes olemme? Onko tämä vain mielikuvitustasi? Onko tämä totta ollenkaan?” </em>Visokki vastasi.<br>\n<br>\n”Voi, sitä sinä et saa ikinä tietää, ystäväni…” Avde nostatti myrskyä entisestään, jolloin Visokin oli vaikea pysyä jopa itse olemaan lentämättä myrskyn mukana.<br>\n<br>\nMustasta olennosta ilmestyneet kymmenet lonkerot alkoivat lähestyä visorakia.<br>\n<br>\nVisokilla ei ollut yhden yhtä suunnitelmaa mielessään, joten hän päätti tyytyä samaan taktiikkaan kuin viimeksikin. Hän hyppäsi suoraan Avden kasvoille, tai oletetuille sellaisille, tuulen voiman avittamana, mikä sai mustan mössön jopa hieman heilahtamaan taaksepäin, jolloin Visokki sai hyökättyä Punaisen Miehen mieleen hetkeksi syvemmin. Sen johdosta myrsky hellitti riittävästi, sillä Avde ei pystynyt keskittymään sään ylläpitämiseen. Visokki iski pihtimillään Avden naamaan, mikä ei myöskään näyttänyt Punaista Miestä haittaavan. Avden mustat lonkerot kulkivat edelleen kohti Visokkia, joka ei tätä huomannut ennen kuin ne olivat jo hänessä kiinni. Visorak yritti kovasti huitoa mustia lonkeroita itsestään irti pistimillään, tuloksetta. Lonkeroiden lähde nauroi taas hervottomasti. <br>\n<br>\nSamalla Visokki tunsi, kuinka yhtäaikaisesti hänen mieleensä yritettiin hyökätä entistä kovemmin. Rahi nosti keskittymistään suojaukseen, mikä vähensi lonkeroihin keskittymistä. Avden nauru jatkui ja koveni. Sekin yritti hajottaa Visokin mieltä, vaikka visorak oli sitäkin jo paljon kuullut. Siihen ei kuitenkaan näemmä voinut tottua. Naurua. Naurua. Naurua. Kovempaa naurua. Entistä kovempaa naurua. Lonkerot olivat aikaisempaa tiukemmassa otteessa. Kaikki alkoi pimetä. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/BLOVAoEemS0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/BLOVAoEemS0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe> <br>\n<br>\n<strong>Pimeys</strong><br>\n<br>\nVisokki ei tuntenut enää lonkeroiden tiukkaa otetta ympärillään, mutta rahin päähän alkoi koskea. Visorak oli nyt täydessä pimeydessä, edessään hymyilevä matoran -muodossaan oleva Avde. Päänsärky senkun yltyi. <br>\n<br>\n<em>”Missä …minä …olen?” </em>Visorakin ajatus takelteli.<br>\n<br>\nYht’äkkiä Avden viereen käveli pimeydestä joku, jonka nähdessään Visokki ei voinut uskoa silmiään. Samalla päänsärky oli tiessään. Avden vieressä seisoi nyt mustakeltainen visorak, joka tuijotti tuimasti Visokkia. Tämä Oohnorak oli Visokille hyvin tuttu ja toi mieleen kipeitä muistoja, jotka admin oli jo yrittänyt unohtaa. Visokki tuijotti vanhaa taistelukumppaniaan, hyvää visorak –ystäväänsä. Kesti hetken, ennen kuin hän sai sanoja ulos.<br>\n<br>\n”Si-si-sinä?” Visokki sai sanottua. Hänestä oli outoa puhua visorakia pitkästä aikaa. Itse asiassa siitä oli ihan järkyttävän pitkä aika.<br>\n<br>\nOohnorak pyöräytti silmiään: <br>\n<br>\n”Minä minä. Muistatko sinä muka vielä minut?”<br>\n<br>\n”Mi- miten minä voisin muka unohtaa?” Admin vastasi.<br>\n<br>\n”Ajattelin, että petturi olisi jo unohtanut…” Oohnorak käänsi huomionsa pois Visokista ja katseli muualle.<br>\n<br>\n”En minä- En minä ole petturi… Tai en halua olla.” Visokki vastasi anteeksipyytelevästi.<br>\n<br>\n”Mutta silti jätit meidät kaikki? Olisimme suurimpia voimia koko universumissa, jos olisit jäänyt!” Oohnorak huusi suutuksissaan. Visorakiksi suuttuminen kuulosti kieltä tuntemattoman mielestä enemmänkin loputtomalta kirosanojen litanialta.<br>\n<br>\n”Olit parhaassa mahdollisessa asemassa ja sitten jätit kaiken? En ymmärrä. En vain ymmärrä.” Oohnorak katsoi Visokin ohi pimeyteen.<br>\n<br>\n”Minun oli pakko tehdä se, tiedät, että minun oli pakko. En ole katunut sitä päätöstä koskaan!” Visokki vastasi katsoen ystäväänsä hämmennyksen ja säälin vallassa. Samalla visorakin mielessä pyöri päivä, jolloin hän pakeni Makutan visorak -laumasta. Visokki jätti vain kaiken eikä kertonut kenellekään. Admin kääntyi Avden puoleen:<br>\n<br>\n<em>”Mitä sinä olet tehnyt ystävälleni?” </em>Visokki oli kauhuissaan tästä kaikesta.<br>\n<br>\nAvden nauru, tällä kertaa vain yhdellä suulla, kaikui ensin, jonka jälkeen hän vastasi:<br>\n<br>\n”Ystävällesi? Ystäväsi sanoo sinua petturiksi. Sitä paitsi, hän itse tuli tänne. En minä ole tehnyt mitään ystävällesi.” Ja Avden nauru jatkui.<br>\n<br>\n<em>”En, minä en usko tuota” </em>, Visokki yritti rauhoitella itseään.<br>\n<br>\n”Mistä sinä voit tietää, miten ystäväsi on muuttunut vuosisadoissa?” Avde keskeytti naurunsa hetkeksi, ihan vain siksi, että Visokki saisi miettiä tätä kaikkea rauhassa.<br>\n<br>\nJos visorak olisi voinut itkeä, Visokki olisi tehnyt sen nyt. Mielenpäälle tuli kuitenkin muita asioita, sillä päänsärky iski taas kuin kirkkaalta taivaalta. Pimeydestä, Visokin ystävän vierestä, käveli uusi hahmo näkyviin. Päänsärky lakkasi, kun Visokki tajusi, kuka tulija oli ja samalla hän perääntyi neljällä jalallaan niin kauas kuin vain hahmosta pääsi. Avde nauroi mielessään, sillä näytti siltä, kun visorak olisi nähnyt aaveen.<br>\n<br>\nVisokki yritti tasata hengitystään ja hän oli ladannut Rhotukansa varmuuden vuoksi, vaikka oli mielestään turvallisen välimatkan päässä hahmosta.<br>\n<br>\n<em>”Mata Nui, rukoilen, ettei tämä ole totta. Anna tämän olla vain unta.” </em><br>\n<br>\nHahmo jäi seisomaan Avden ja Oohnorakin viereen, eikä se tehnyt elettäkään taistellakseen tai puhuakseen. Visokki hiipi lähemmäs kolmen hahmon riviä ja yritti saada sanoja taas ulos:<br>\n<br>\n”Re-Re-Relak?”<br>\n<br>\nPimeydestä tullut hahmo oli Makuta. Hahmo näytti Makutan, Rakshin ja Skakdin yhdistelmältä, sillä hänellä oli Skakdikynnet ja –jalat. Hän oli kauttaaltaan punamusta ja olemuksen kruunasi iso punainen Rakshi-pää ja musta viitta. Vartalo ei ollut kovin massiivinen. Makuta nauroi vastaukseksi Visokin kysymykseen.<br>\n<br>\n”Kyllä, <em>Visokk</em>i. Et usko, miten olen <em>kaivannut</em> sinua.” Makuta, Relak nimeltään, vastasi hymyillen. Visokki alkoi perääntyä hieman takaisinpäin saman tien. Relakin äänensävy karmi jo häntä aivan tarpeeksi. Admin ei ollut nähnyt tätä Makutaa sen jälkeen, kun oli jättänyt kaiken.<br>\n<br>\nVisorak alkoi olla varma, että tämä oli jotain muuta kuin todellisuutta, sillä Relak olisi muuten jo hyökkäyksessä arvokkaimman visorakinsa takaisinsaamiseksi.<br>\n<br>\n<em>”Muistoja, ihan liikaa muistoja…”</em> Visokki mietti. Avde nauroi Visorakin henkiselle kärsimykselle.<br>\n<br>\nVisokki yritti taas koota itseään ja saada selvyyttä tähän kaikkeen:<br>\n<br>\n<em>”Ta-Tarkoittaako tämä, että te kaikki olette nyt Avden puolella?” </em><br>\n<br>\nAvde myhäili entisestään:<br>\n<br>\n”Toistan sen, mitä jo sanoin, ystäväni. He ovat valinneet puolensa. Siksi he ovat täällä.”<br>\n<br>\nVisokki nielaisi. Joutuisiko hän nyt taistelemaan noita kolmea vastaan? Siinä tapauksessa visorak olisi tuhoon tuomittu. Pelko alkoi taas kasvaa Visokin mielessä. Lisäksi visorak yritti aina välttää ystäviään vastaan taistelemisen. Hän ei haluaisi taistella visorak -ystäväänsä vastaan.<br>\n<br>\nSamalla hetkellä Visokin pahin pelko toteutui. Avden muoto muuttui mustaksi lonkeroiseksi massaksi ja alkoi liikkua Adminia kohti Makutan ja visorakin kanssa. Visokki latasi Rhotukansa ja yritti keskittyä mielenvoimiinsa, mutta yltynyt päänsärky tuli taas kuin tyhjästä ja esti keskittymisen. Kolme hahmoa lähestyivät nopeasti, eikä Visokki saanut päätään kasaan millään. Hän huusi, huusi niin kovaa kuin pystyi ja lähti perääntymään samalla yrittäen pommittaa Rhotukoita, mutta ei pystynyt keskittymään niihinkään. Avde, Relak ja ei-nimeä-omaava –Oohnorak olivat jo Visokin edessä ja kaikki kolme aloittivat hyökkäyksen tismalleen samaan aikaan. Adminin päähän koski jo niin paljon, että pää tuntui räjähtävän. Visokki ei jaksanut edes yrittää puolustaa. Hän ei pystynyt. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Päänsärky yltyi yltymistään ja Visokki huusi, vaikka ei itse enää kuullut mitään. Hän tunsi putoavansa, putoavansa ja putoavansa. Yht’äkkiä kolmea hahmoa ei ollutkaan enää hänen ympärillään, oli vain pimeys. Päänsärky oli taas tiessään. Visorakin jalat pettivät.<br>\n<br>\n<em>”Mitä-Mitä ihmettä tuo oli? Jos pään räjäyttäminen tuntuu tuolta, en kyllä ikinä tee sitä enää kenellekään…” </em>Visokki katseli pimeyttä ja mietti mitä tapahtui ennen äskeistä muistojen helvettiä. Avde. Lonkerot. Pimeys.<br>\n<em>”EIH! Suojaukseni petti!” </em>Visokki tajusi. Avden nauru raikasi taas kaikkialla, mutta tätä ei näkynyt missään eikä visorak tuntenut tämän mieltä.<br>\n<br>\n”Haluatko uudestaan muistojen ja painajaisten maailmaan, ystäväni?” Avde kysyi nauraen.<br>\n<br>\nVisokki ei vastannut. Hän oli syvästi vihainen Avdelle ja vielä enemmän itselleen, että oli antanut suojauksensa pettää. Avde sai iskettyä sekunniksi siihen pieneen suojauksen aukkoon. Tosin, lonkeroiden kuristamana oli vaikea keskittyä. Visorak ei silti antaisi sitä itselleen ikinä anteeksi. Samalla hän kuitenkin oli hyvin huojentunut, ettei se ollut totta.<br>\n<br>\n”Tehdäänkö taas vaihtokauppa?” Avden ääni jatkoi.<br>\n<br>\n<em>”…Kuten?” </em>Visokki vastasi epäilevästi.<br>\n<br>\n”Muisto Nimdasta minulle, vapaus sinulle.”<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Kiitos hahmoni kirjoittajille, minä jatkan tästä! Kiitos erityisesti G:lle, joka jaksoi opastaa minut tilanteen tasalle.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1373,"creator":"Paavo12","timestamp":"2012-02-05T13:04","content":"<strong>Bio-Klaanin saari, Mt.Ämkoon pohjoisen puoleinen rinne, Nazorakien vuoritukikohta</strong><br>\n<br>\n<em>Yö oli pimeä. Taivas oli pilvessä, ettei kuuta näkynyt. Yön hiljaisuudessa musta hahmo käveli rantaniityllä. Hän kantoi mustaa hupputakkia. Hän oli vetänyt hupun kasvoillensa. Hän pysähtyi mäen nyppylälle katsomaan edessä loistavaa kaupunkia. Kaupunki oli oikea suurkaupunki, monia kerrostaloja ja baareja. Siellä asui Matoraneja, Vorttixeja ja muita lajeja.<br>\n”Aah. Vihdoin perillä.” hahmo sanoi. Hän asteli kaupungin portista sisään suurelle aukiolle, josta hän jatkoi pääkatua pitkin syvemmälle äänekkääseen yöhön.<br>\nPaljon nuoria oli liikkeellä yöllä. Monet olivat tulossa tai menossa yökerhoihin ja baareihin, jotka tässä kaupungissa olivat ilmeisen suosittuja. Katua pitkin, jota hahmo kulki, oli monia baareja ja musiikin jytinä kuului niistä ulos asti.<br>\n”Noin, nyt tuntuu kotoisammalta” Muukalainen ajatteli kuunnellessaan musiikin pauhetta. Musiikin yli kuului kuitenkin kova naisäänen kiljunta. Hupputakkia pitävä hahmo pysähtyi. Hän huomasi kun kolme miespuolista Steltinpeikkoa yritti repiä hemaisevaa Vorttix naista mukaansa. Miehet olivat vihaisia ja juovuksissa. Yksi tarttui neitoa ranteesta. <br>\n”Irti minusta!” Nainen käski, mutta miehet nauroivat.<br>\n”Eikö teille ole kerrottu, että naista pitää kohdella hellästi?” Tulija kysyi. Steltiläiset kääntyivät katsomaan häneen ihmeissään. Hupputakkisen hahmon ääni oli pehmeä ja runollinen. Tulija oli yhtä pitkä kuin hekin.<br>\n”Mitä tämä sinulle kuuluu, muukalainen?” Yksi mies Steltiläinen kysyi.<br>\n”Ajattelin vain muistuttaa pölkkypäitä ’hyvistä tavoista’.” Mies sanoi.<br>\nSteltiläiset eivät pitäneet että tuntematon pilkkasi heitä. Vorttix katsoi hämmästyneenä tulijaa.<br>\n”Ei ole viisasta alkaa soittamaan suuta meille!” Yksi gorilloista sanoi.<br>\nKaikki kolme Steltiläistä ottivat teränsä esiin. Muukalainen ei tehnyt elettäkään paetakseen. Yksi Steltiläinen otti muutaman askeleen häntä kohti ja muutaman nopean harppauksen, ollen aivan muukalaisen vieressä. Hän kohotti teränsä lyödäkseen hupputakkista miestä. Mutta tulija oli nopeampi. Yhtäkkiä, ennen kuin kukaan ehti räpäyttää silmiään, Steltiläisen terää kannatteleva kämmen makasi irrallaan maassa. Steltiläisen silmät laajenivat, kun hän vielä piti verta vuotavaa kättään edelleen lyönti asennossa. Hänen toverinsa hätkähtivät. Muukalainen piti kädessään pitkää, veitsen terävää viikatetta.<br>\n”Pistäkääpä pojat nuo teräaseet pois.” Hän sanoi ivallisesti ”Joku voi vielä loukkaantua.”<br>\nHyökännyt Steltiläinen karjaisi, osittain tuskasta, osittain raivosta.<br>\nKaksi muuta gorillaa syöksyivät muukalaista päin heiluttaen teriään, aikoakseen kostaa toverinsa loukkaantumisen. Toinen oli taas iskuetäisyydellä. Mutta tulija oli taas nopeampi.<br>\nSteltiläinen oli juuri lyömässä, kun tunsi viiltävän kivun vatsassaan. Hän hajosi kahtia. Veri purskahti, kun Steltiläisen yläruumis leikkaantui irti vatsan kohdalta, hupputakkisen miehen viikatteen iskusta.<br>\nKolmas Steltiläisistä älysi pysähtyä nähdessään kaverinsa kohtalon. Hän astui pelokkaasti taaksepäin ja juoksi pakoon. Hupputakkinen tulija kääntyi katsomaan Vorttix naista joka seisoi kauhusta kankeana.<br>\n”Anteeksi, arvon neiti. Ei ollut tarkoitusta säikäyttää. En halunnut, että nämä törkyläiset häiritsevät teitä.” Tulija sanoi pehmeällä äänellään.<br>\n”Kuka sinä olet?” Nainen kysyi.<br>\nPilvet yölliseltä taivaalta alkoi väistyä. Niiden takaa paljastui suuri ja kirkas kuu. Tulija otti takkinsa hupun hitaasti pois päästään. Sen alta paljastui pitkät vaaleanpunaiset hiukset ja hän kantoi kasvoillaan vaaleanpunaista Jaloa Kanohi Mirua. Hänen silmissään oli osaksi lempeä, osaksi ylimielinen katse. Hän otti hellästi taskustaan ruusunsa.<br>\n”Nimeni on Marlun…”</em><br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n273 laski kirjan pöydälleen. Hän oli istunut rennosti laboratoriossaan lukemassa lempi kirjaansa. Tämä oli aika erikoista, sillä kirja oli Matoranin kielinen ja se oli joskus saatu ryöstösaaliina jossakin Nazorakien kahakassa. <em>Hmm, pitänee palata töihin</em>, hän ajatteli.<br>\nHän otti kirjan pöydältä ja laittoi sen pöytänsä piironginlaatikkoon ja lukitsi sen avaimella. <em>Mitähän muut ajattelisivat</em>, hän mietti. <em>Siitäpä syntyisi taas vitsin aihetta</em>.<br>\n273 palasi taas mielessään ajassa taaksepäin. Kuinka useat olivat nauraneet hänelle, kuinka usein hänen keksintöjään oli vähätelty, kuinka useasti häntä oli kutsuttu ”Lumihiutaleeksi”. Valkoinen Nazorak heräsi ajatuksistaan. Piti palata töihin.<br>\n<br>\nHän palasi tutkimaan tekemiään tutkimustuloksiaan ja sinikopioita. Seuraavat päivät tulisivat olemaan kiireellisiä Tiedustelun johtajan 007:n tilauksen takia. Jäätutkija oli käskenyt vuoritukikohdan työläis-Nazorakeja rakentamaan ilmatyynyaluksia. He olivat kokeneita mekaanikkoja ja siksi 273 oli heidät valinnut. Tämän kaltaisen tilauksen suorittamisessa ei olisi varaa epäonnistumiseen. Lisäksi tämä oli 273:n tilaisuus päästä arvostetuksi tiedemieheksi.<br>\nKoko halli kuhisi Nazorakeja alusten kimpussa.<br>\n<br>\n”Hmm, jos liittäisin lämpöskannerit kelkkakypärään, niin ne pysyisivät paremmin päässä.” Hän mietti itsekseen miten parannella lämpölasejaan, joita 007 oli moittinut. Mutta sitten 273:n huomio kiinnittyi muualle papereistaan. Hän katsoi viereisellä pöydällään hyödyttömänä makaavaa teräksistä hanskaa. Sitten hän palasi tutkimuspapereihinsa. Hän yritti lukea niitä, mutta hänen mielenkiinto niihin oli poissa. Tiedemies kääntyi uudestaan tuijottamaan hanskaansa. Hän huokaisi syvään. 237 nosti hanskan pöydältä ja pyöritteli sitä käsissään.<br>\n”Se teoriassa toimisi, mutta sitä perkuleen virtalähdettä ei ole!” Hän sanoi vihaisena. Mutta sitten hän sai ajatuksen. ”Hmm, ellei sitten…”<br>\nValkoinen Nazorak käveli nopeasti pois laboratoriostaan. Hän käveli pimeätä käytävää pitkin ulko-ovelle. 273 painoi oven viereisessä seinässä olevaa kytkintä, joka avasi raskaan metallioven. Oven avautuessa sen takaa puhalsi valtava viima ja kova lumituisku. Oli taas yksi Mt.Ämkoon voimakkaista lumimyrskyistä. 273 asteli lumeen tehtyä kävelypolkua pitkin viereiselle rakennukselle. Hän piti kättään kasvojensa edessä estääkseen enimmän lumen ja tuulen puhaltamasta hänen silmiinsä. Tiedemies tuli rakennuksen ovelle, jota kaksi vartijaa vahtivat. He tekivät sotilastervehdyksen valkoisen Nazorakin nähdessään.<br>\n”Lepo, miehet” Hän sanoi sotilaille ja avasi metallioven.<em> En kyllä haluaisi seisoa tuolla ulkona tällaisessa tuiskussa</em>, hän ajatteli. Rakennus, johon hän oli tullut, oli varasto. Sinne Nazorakit toivat kaiken tarpeettoman myöhempää käyttöä varten. Koska 273 oli tiedemies, hänellä oli pääsylupa käydä siellä.<br>\nVarasto oli aika huonossa kunnossa. Tarpeetonta roinaa makasi lattialla pinoittain, kun viereisissä hyllyissä ei ollut enää tilaa. Metalliesineitä, rikki menneitä aseita ja muuta tarpeetonta. Siellä ei varmaan pitkään aikaan ollut järjestelty. Katossa loisti vain muutama räpsyvä loisteputki.<br>\n<em>Tämähän on oikea läävä! Pitääkö kaikki täällä tehdä itse?!</em>, tiedemies ajatteli. Hän alkoi tutkimaan hyllyissä olevia tavaroita. Nazorakit olivat sulloneet roinaa vain summamutikassa hyllyihin. 273 kierteli hyllyjen välissä etsien jotain. <br>\n”Hm?” Hän kuuli jotain viereisestä rojukasasta. Kuin sähkön sirinä olisi kuulunut. Valkoinen Nazorak kaivoi pinoa roinaa. Sitten hän löysi äänen aiheuttajan. Kuluneella metallisella alustalla oli outo kone. Laitteessa oli itsestään pyörivä mäntä, joka tuotti hitaasti virtaa rikki menneeseen hehkulappuun. Se oli iän vanha ikiliikkuja.<br>\n273 katsoi konetta. Koneen mäntä pyöri itsekseen. Nazorak katsoi edelleen konetta. Männän kirske ja rikkinäinen lamppu aiheutti ärsyttävää ääntä. Tiedemies katsoi edelleen konetta. Sitten hänellä naksahti päässä. Hän kohotti kapistuksen käsillään korkealle ilmaan ja sitten heitti masiinan täysillä lattialle. Kone meni ihan säpäleiksi.<br>\n”Miten täältä on tarkoitus löytää mitään!!?” 273 huusi vihaisena. Sitten hän hieroi otsaansa ja jatkoi etsimistään.<br>\n<br>\nJonkin aikaa varaston tavaroita tutkittuaan 273 oli ihan rakennuksen toisessa päässä. Hän penkoi taas lattialla olevia tavaroita. Ei siellä ollut kuin vanhoja Zamor-pistooleja. Sitten hänen katseensa kiinnittyi johonkin. Viereisessä kaapissa olevasta pahvilaatikon kannen alta pilkisti outo hohde. Tiedemies nousi lattialta ja otti laatikon hyllystä.<br>\n”Mitäs täällä mahtaa olla?” Hän mietti ja avasi laatikon kannen. Samassa pahvilaatikosta nousi kirkas sininen hohde. Varaston hämärässä nurkassa hohde valaisi hyvin. 273 hämmästyi. Hän työnsi kätensä laatikkoon ja nosti hehkun aiheuttavan esineen. 273:n silmät laajenivat. Hän piti kädessään sinistä kiveä. Se oli aivan kuin kristallia. Kivi oli aivan jääkylmä.<br>\n”Elementaalikivi…” Tiedemies sanoi. Hän oli kyllä kuullut puhuttavan niistä, muttei koskaan itse nähnyt. 273 laittoi kiven tutkimustakkinsa povitaskuun ja käveli takaisin ulko-ovelle.<br>\n<br>\n273 laski Elementaalikiven laboratorionsa pöydälle ja penkoi nopeasti kaappejaan. Viimein hän löysi tutkimusraportin, jonka hän oli joskus saanut toiselta Nazorak-tiedemieheltä. Hän luki sen nopeasti läpi. <em>Hmm, kyllä… Se on Jään Elementaalikivi</em>. Hän otti teräksisen hanskansa. Valkoinen Nazorak avasi sen ranteessa olevan kannen ja teki pieniä muutoksia siihen. Sitten hän liitti johdot kiveen ja asetti kiven hanskan sisällä olevaan koteloon.<br>\n”Valmis…” Hän sanoi hieman jännittyneenä. ”Mutta toimiiko se?” 273 työnsi varovasti oikean kätensä hanskan sisään. Sitten hän tarttui hanskan kämmenen nivelkohdassa olevaan rullaan. Hän väänsi sen ympäri ja rullasta hanskasta kuului naksahdus. Hanskan kämmenen pohjassa olevassa sinisessä ympyrässä, joka toimi laukaisimena, alkoi kipinöidä. 273 otti taistelu asennon, juoksi seinän viereen ja löi kämmenensä seinään. Silloin laukaisimeen kerääntynyt energia vapautui ulos hanskan kämmenestä. Kuin sininen sähkövirta lennähti ulos seinään. Hämärä huone valaistui hetkessä sinisestä Jääenergiasta syntyvään valoon. 273 hämmästyi hanskan suuresta tehosta. Sitten hanskan energia loppui. Valkoinen Nazorak katsoi seinää. Iso alue seinästä oli jään peitossa. Hän katsoi sitä hieman lähempää.<br>\n”Hmm, kyllä. Se on jäätä.” Hän sanoi.Sitten hän painoi nappia hanskan ranteessa. Hanskan yliääni-toiminto pirstoi seinässä olevan jäät siruiksi. Ääni oli niin korkea, että sitä ei tavallinen Matoran kuule, Mutta 273 kuuli sen pienenä vikinänä tuntoelimissään. Hänen kasvonsa venyivät suureen hymyyn. Hän katsoi uutta luomustaan. Hän tunsi ylpeyttä, kun oli viimein ratkaissut pulmansa. Tämä hanska oli kyllä hänen suurin keksintönsä. <em>Hm, mutta… tästä tuskin kannattaa ilmoittaa johtaja 007:lle. Elementaalikiviä on harvassa. No, tuskin hän pahastuu</em>, Hän ajatteli. Hän koukisti sormiaan hanskan sisällä. <em>Sormien nivelet pitää vain rasvata</em>.<br>\nHän katsoi vielä hanskaansa hymyillen. ”Sinun nimesi olkoon… Alinolla-Hansikas…”<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Halusin, että teille kaikille lukijoille tulee tuosta kursivoidusta alusta wtf-fiilis.<br>\nVitsi, vitsi :3</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1374,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2012-02-05T22:45","content":"<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nVuorokausi vierähti hiljaiseksi taantuneella laivalla, kun se seilasi hitaasti kohti määränpäätänsä. Kapteenin hytistä kajastava valo alkoi olla jo huomattavissa jälleen uuden illan laskeutuessa meren ylle. Vaikka aurinko oli vasta kääntynyt laskuun, tekivät meren eläimet jo lähtöä takaisin syvyyksiin. Veneen rinnalla vähän aikaa hyppineet biomekaaniset delfiinit saivat jostain syystä Hain miehistön jäsenet tärisemään pelosta. Kukaan ei uskaltanut kysyä syytä noihin viattomiin eläimiin kohdistuvaan pelkoon.<br>\n<br>\nKannen kaiteeseen nojaileva Summerganon oli täysin uponneena mietteisiinsä, eikä täten kiinnittänyt huomiota hänen takaansa harppovaan Toaan, joka kaiken päälle huuteli erään laivaporukalle hyvin tutun Metsästäjän nimeä. ”Hei, nyt odota nyt vähäsen. Ei tämä nyt vielä ollut tässä.”<br>\n<br>\nMiltei hyttiosaston ovelle ehtinyt Killjoy pysähtyi ja kääntyi katsomaan Matoroa kädet levällään. ”Minulla on töitä. Kengissäni on edelleen vettä. Mihin sinä minua vielä tarvitset? Sitä paitsi Hai sanoi, että meidän pitäisi olla pian perillä.”<br>\n<br>\nMatoro hiljensi vauhtiaan nähdessään Killjoyn pysähtyvän ja asteli tätä kohti nyt jo huomattavasti rauhallisemmin askelein. Toa käveli aivan Metsästäjän eteen, tasaten matkallaan hengitystään. ”Tajusin juuri... meidän täytyy raportoida Klaaniin. Siellä ei tiedetä mitään Rautasiivestä eikä sen tapahtumista.<br>\n<br>\n”Ja mihin sinä muka minua tarvitset? Voit varmasti lähettää raportin itsekin.”<br>\n<br>\nMatoro virnisti pienestä syyllisyydestä, raapien ohimoaan. ”Noh, näyttää hieman siltä, että sinä olet tämän porukan ainoa, jolla on Klaanin kommunikaattori mukana. Minun tavallaan piti ottaa se mukaan, mutta... noh... lähtö tuli hieman äkkiä ja minä vähän kuin unohdin pyytää Tawalta sellaisen.”<br>\n<br>\nKilljoy läimäytti käden kypärälleen, huokaisten syvään. ”Voi hyvä gorgolzilainen sentään... olkoot. Mutta katsokin hoida asiat nopeasti. Tawa ei varsinaisesti ole soittelujeni suurin fani.”<br>\n<br>\n<em>...</em><br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nVioletti viitta hulmusi keltaisen Toan astellessa ripeästi sisälle valvomoon. Huoneessa ei ollut ainuttakaan valoa, lukuunottamatta kymmeniä erikokoisia ja eri tarkoituksiin tarkoitettuja himmeitä näyttöjä. Paaco oli jalkojensa avulla vallannut huoneesta kokonaiset kolme työtuolia lokoisaan röhnötykseensä, mutta jopa hän suoristi selkänsä Tawan saapuessa huoneeseen. Johtajan kysyvä katse sai Paacon aloittamaan selityksen välittömästi.<br>\n<br>\n”Niin noh ei kai tässä nyt sen kummempia, mutta Killjoy vähän kuin yrittää tässä soittaa sinulle.”<br>\n<br>\n”Anteeksi... mitä?”<br>\n<br>\n”Niin. Tämä puhelu tulee tosi tosi kaukaa mereltä. Killjoylle rekisteröidystä standardikommunikaattorista. Näyttää haluavan ottaa videoyhteyttä.”<br>\n<br>\nTawa päätti tietävänsä tarpeeksi ja pyöritti sormiaan merkiksi. Paaco nyökkäsi ja yhdellä napinpainalluksella muita valvomon näyttöjä selvästi isokokoisempi yksilö laskeutui katosta aivan Tawan silmien eteen. Toa nyökkäsi ja Paaco tajusi sen merkiksi poistua tilasta. Ovi loksahti kiinni ja Tawa naulitsi katseensa häiriöpitoiseen näyttöön.<br>\n<br>\nPienen odottelun jälkeen kuvanlaatu parani ja Tawa onnistui erottamaan punaisen hahmon liittämässä johtoja omaan päähänsä. Toinen mustavalkoinen hahmo käänteli käsissään teipillä kasaan laitettua improvisoitua mikkiä. Admin säpsähti ääniyhteyden avautuessa täysin äkisti.<br>\n<br>\n\"Haloo, toimiiko tämä?\"<br>\n<br>\n\"No ei hitossa toimi. Sinä pidät mikkiä väärin päin.\"<br>\n<br>\n\"…\"<br>\n<br>\nMatoro katsoi käsissään lepäävää mötykkää ja käänsi sen hieman nolostuneena ympäri. \"Haloo, yykaakoo, toimiiko nyt?\"<br>\n<br>\nTawa risti kätensä selkänsä taakse ja odotti hetken kuvan -ja äänenlaadun paranemista. Lopulta Hildemarilla oleileva puolisko puhelun pitäjistä sai tekniikkansa kuntoon ja hyttiin ahtautunut kaksikko asettautui pöydän eteen keskelle hyttiään, Killjoyn kypärästä revityn kameran kuvatessa heitä työtasolta. Hai oli tarjonnut heille myös pienen näytön, joka lepäsi nyt kirjapinon päällä. Tawa katsoi tilanteen olevan valmis. ”Hei... missä hitossa te oikein olette? Minulle kerrottiin, että signaalinne oli kadonnut eilen.\"<br>\n<br>\nAdminin hermostuneisuutta huokuva äänensävy sai Killjoyn ottamaan pienen askeleen taaksepäin. \"Sinä johdat tätä hommaa, Matoro. Sinä hoidat puhumisen. Minulla on tarpeeksi töitä palvella tietokoneena.\"<br>\n<br>\nMatoro irvisti hieman, mutta ryhdisti itsensä ja puhkesi puhumaan. \"Niin, päivää. Mitäs sinne Klaaniin kuuluu?” Tawa mulkaisi kaksikkoa, Killjoy tönäisi Matoroa kyynärpäällään. \"...me otimme juuri turpaamme Nazorakeilta. Tämä ei ole oikea hetki kysyä kuulumisia.\"<br>\n<br>\n\"... okei. Mutta positiivista asennetta pitää ylläpitää. Niin, siis... Me ikäänkuin kohtasimme SS-Rautasiiven ja menetimme Tronien, Rukin ja matoraneja. He siis jäivät vangeiksi. Meillä on kaksi torakkavankia, jotka tuntuvat olevan oudon korkea-arvoisia\"<br>\n<br>\nTawan ilme huokui huolestuneisuutta. Admin ei ollut odottanut tällaisia uutisia. Matoro huomasi tämän ja piti pienen tauon. Toa kuitenkin jatkoi tajutessaan Killjoyn tuijottavan häntä syyttävän näköisenä. (Tai niin syyttävänä kuin kasvoton vain voi.) \"Niin... kuulustelimme Killjoyn kanssa niitä torakoita. Ne eivät itse tunnu tietävän mitään, eivät edes sitä miksi niitä pidetään arvokkaina. Niistä ei saanut irti juuri mitään, mutta saimme Rautasiiveltä jotain muutakin.\" Matoro kääntyi Metsästäjän puoleen. \"Joy, näytä ne paperit\"<br>\n<br>\nMetsästäjä nyökkäsi ja alkoi naputtelemaan rannetetietokonettaan. Ei mennyt kauaakaan, kun Killjoyyn yhdistetty kuvayhteys alkoi lähettämään Tawan näytölle skannauksia Nazorakeilta ryöstetyistä papereista. Tawa astui lähemmäksi omaa näyttöään ja alkoi tutkimaan asiakirjoja, vilkuillen kuitenkin aika-ajoin suorana seisovaa kaksikkoa.<br>\n<br>\n\"Ensimmäisessä kolmessa artikkelissa on kaikki tiedot \"uudesta sukupolvesta\". Tiedämme vain, että nämä ruumiinrakenteeltaan aivan uudenlaiset Nazorakit pitävät Rautasiipeä harjoittelukseskuksena. Yksikköjä on tällä hetkellä toimintakykyisenä 22 kappaletta. Keskittyvät ilmeisesti lähitaisteluun.”<br>\n<br>\nTawa piti katseensa puhuvan Metsästäjän ja papereiden välillä. Toa ei kiinnittänyt huomiota hänen takanaan aukeavaan oveen, josta astui sisään sininen iso jalka. Guardian hilasi itsensä kokonaan komentohuoneen puolelle ja sulki oven hiljaa perässään. Saapuessaan tämä vain vilkaisi Tawaa nopeasti, mutta ei kuitenkaan sanonut mitään. Skakdi jäi seisomaan hieman kauemmas komentoruuduista, tarkkaillen tilannetta.<br>\n<br>\nTällä aikaa Matoro oli ottanut taas ohjat käsiinsä ja jatkoi selittämistä, Killjoyn pysähdyttyä tuijottamaan Tawan seuraksi ilmestynyttä olentoa. Metsästäjä havahtui kuitenkin takaisin kuuntelemaan, tajutessaan missanneessa ison pätkän Matoron puheesta.<br>\n<br>\n\"...lisäksi tässä yhdessä paperissa mainitaan jokin \"Organismi\". Me emme tiedä mikä se on, mutta luulen että se on jälleen jokin torakoiden monista geenimuunteluoperaatiosta.\"<br>\n<br>\nTässä vaiheessa myös Matoro huomasi uuden tulokkaan ja vilkaisi itsekin kohti sinistä Skakdia. Guardian silmäili ruudulla näkyvää kaksikkoa kurtistaen kulmiaan hieman, pysyen kuitenkin edelleen hiljaa. Tawa yritti hymyillä heikosti, mutta vakavoitui tämän ja Skakdin katseiden kohdatessa. Toa häkeltyi ja pudisteli päätään varovasti. Lopulta Tawa käänsi katseensa takaisin ruutuun, miettien sanojaan laivan kaksikolle, työntäen hetkeksi saadun tietotulvan syrjään. \"Niin... mikä on teidän jatkosuunnitelmanne?\"<br>\n<br>\nMatoro oli jäänyt tuijottelemaan adminien silmäilyä, mutta havahtui vastaamaan Joyn kopauttaessa jalallaan puista lattiaa. \"Jatkamme saarelle, jossa Epsilonia pidetään. Emme me voi tehdä nyt mitään Rautasiivelle jääneiden hyväksi.\"<br>\n<br>\nTawa vilkaisi Geetä uudestaan, tällä kertaa vakava katse kasvoillaan. Tässä vaiheessa Killjoy otti askeleen lähemmäksi ruutua tyrmäten Matoron sanomat. \"Minusta Klaanin tulisi lähettää tiimi pelastamaan vangiksi jääneitä. Välittömästi.\"<br>\n<br>\nNyt Guardian kuitenkin katsoi parhaakseen liityä keskusteluun, pyrkien kuitenkin pitämään äänensävynsä kylmän viileänä. \"Oletko sinä nähnyt sen laivan?\"<br>\n<br>\nKilljoy tuhahti. ”Älä naurata. Minä tuhosin sen komentosillan yhdellä ylilennolla.\" Metsästäjät tuijottivat toisiaan hetken. Jännittynyt hiljaisuus vallitsi keskustelijoiden välillä. Guardian huokaisi. \"Toistan. Oletko sinä nähnyt sen laivan? Oletko sinä nähnyt, mitä se on saanut aikaiseksi?\"<br>\n<br>\n\"Minä näin kuinka kourallinen Klaanilaisia sai aluksen suurimman tykin haltuunsa hieman yrittämällä. Minä myös näin kuinka meillä oli 002 panttivankina kunnes <em>eräät</em> päättivät alkaa puolustuskannalle. Tähän puolustuskantaanko meidän nyt pitäisi nyt taas turvautua?\"<br>\n<br>\nTawa puraisi alahuultaan sanomatta kuitenkaan mitään. Toat luurin molemmissa päissä hiljentyivät seuraamaan entisien Metsästäjien kanssakäyntiä.<br>\n<br>\n\"Luuletko sinä, että temppunne onnistuisi uudelleen? Jos yhtään torakoita tunnen, aluksen turvatoimet on vähintään kaksinkertaistettu. Varsinkin, jos sen sisälle on piilotettu jotain, jonka ne haluavat vielä pitää piilossa.\"<br>\n<br>\n\"Teillä on laivasto, Guardian.\" Killjoyn äänensävy alkoi enteillä maltin menettämistä. Matoro olisi kovasti halunnut korjata \"Meillä\", mutta päätti pysyä hiljaa. Tawa sen sijaan päätti sanoa sanansa ennen kuin kina pääsisi alkamaan.<br>\n<br>\n\"Killjoy, tiedän linnoituksen olevan vahvimmillaan puolustaessa... Meillä ei ole varaa hyökätä\", Tawa vilkaisi Guardiania merkitsevästi, \"Mutta voimmeko me lähettää pienen iskuryhmän?\"<br>\n<br>\n\"En tiedä\", skakdi huokaa. Hänen ajatuksensa siirtyivät Veljeskunnan saaren operaatioon. \"En todellakaan tiedä. Te ette ole tainneet kuulla, mitä täällä tapahtui viime yönä.\"<br>\n<br>\nMatoro käytti tilaisuuden aiheen vaihtamisesta ja astui takaisin keskusteluun. \"... emme tosiaankaan. Mutta arvaan. Pommitus?\" Tawan pohtiva katse siirtyi hiljaa lattiaan.<br>\n<br>\n\"Ei\", Guardian sanoi Matorolle pudistaen päätään. Hän yritti parhaansa vältellä Killjoyn kypärän takaa hehkuvaa tulista katsetta, \"Zyglakeja.\"<br>\n<br>\n\"Mitä tapahtui?\"<br>\n<br>\nGuardian oli vilkaisemassa Tawaan, mutta kuitenkin vältteli tämän kasvoja katseellaan. Hän aprikoi pitkään sanavalintaansa. \"Tiedämmekö me itsekään\", skakdi sanoi niin hiljaa, että vain Tawa kuuli.<br>\n<br>\n\"Meidän pitäisi\" Tawa vastasi yhtä hiljaa, huokaisten samalla syvään.<br>\n<br>\nSkakdi korotti äänentasoaan niin, että jokainen läsnä oleva kykeni jälleen kuulemaan häntä. \"Zyglakeja pääsi sisään jonkinlaisesta tunneliverkostosta. Se oli yllätyshyökkäys.\"<br>\n<br>\nAiemmasta hiljaisuudesta huolestunut Matoro huomasi astelleensa miltei kiinni heidän puoleisesta näytöstä. \"Kävikö pahastikin?\" Guardian pudisti päätään. \"Ei meille.\"<br>\n<br>\n\"... mitä tapahtui?\" Matoro tunsi Guardianin äänesävystä, ettei hän puhunut tavallisesta torjuntavoitosta. \"Matoro\", Guardian sanoi. \"Oletko ollut sodassa tätä ennen?\"<br>\n<br>\nVälähdys Toa-Metsästäjä -sotaa kävi Jään Toan mielessä. \"Kuinka niin?\"<br>\n<br>\n\"Kysyn vain. Oletko nähnyt todellista väkivaltaa?\" <br>\n<br>\nMatoro mietti hetken. Hän muisti Metru Nuin ruumisröykkiöt, puoliksi räjähtäneet ruumiit, Metsästäjien paloittelemat raajat. Kaikki muistoja, jotka hän haluaisi unohtaa. \"Kyllä\", hän sanoi hiljaa. \"Olin Metru Nuilla, kuten moni muukin Klaanilainen\", Matoro jatkoi.<br>\n<br>\nSivummalle astellut Killjoy liikahti hieman kuullessaan Metru Nuin lausuttavan. Matoro vilkaisi nopeasti Metsästäjään, nauliten kuitenkin katseensa nopeasti takaisin Guardianiin.<br>\n<br>\n\"Tarvitseeko heidän kuulla tätä juuri nyt?\" Tawa kysyi hieman käheämmällä äänellä Guardianilta. Hän ei edes yrittänyt peitellä tuohtumustaan. Guardian ei kuitenkaan vaikuttanut kuuntelevan. Hymyntapainen skakdin kasvoilla oli valheellinen. Se muuttui pienemmäksi joka sanalla. \"Oli sotakokemuksenne mikä tahansa, voin vannoa, että ette ole koskaan nähneet tällaista. Hän, joka zyglakit sitten lähettikään tänne Ma Wetin kautta... en usko, että hän halusi niiden selviytyvän.\"<br>\n<br>\n\"... en ymmärrä\", Matoro lausahti. Häntä harmitti Guardianin kryptinen uutisointityyli.<br>\n<br>\n\"Sinä et halua\", Guardian sanoi ja tunsi Tawan polttavan katseen. \"Voin vannoa, että ette ole koskaan nähneet niin isoa määrää verta.\" Tawa laittoi kätensä puuskaan, tuijottaen skakdia vihaisena. \"G, he eivät tarvitse tätä juuri nyt!\" Heikkomielinen hämmennys levisi hänen kasvoilleen, Toan säikähtäessään oman äänensä voimakkuutta.<br>\n<br>\nMatoro oli sulkenut ainoan kätensä nyrkkiin ja jatkoi tivaustaan Tawan tuohtumisesta välittämättä. \"Minä en saa rauhaa ennen kuin saan tietää mitä siellä tapahtui!\"<br>\n<br>\n\"MATORO!\" Killjoy ärjähti keskusteluun ja kaikki siihen osallistuvat hätkähtivät yllättävästä keskeyttäjästä. \"Meidän ei tarvitse tietää enempää. Me emme voi tehdä mitään.\" Metsästäjän puhe kaikui Matoron korvissa ja tämä havahtui takaisin siihen faktaan, että hän keskusteli kahden johtajansa kanssa. Toa huokaisi kuuluvasti ja pyrki palauttamaan arvokkuutensa.<br>\n<br>\n\"Totta. Emme voi tehdä enää mitään...\"<br>\n<br>\nJokainen oli hetken hiljaa. Tavallinen keskustelu oli koko ajan muuttumassa kinaksi. Itsehillintäoppejaan koluten jokainen palasi vähitellen takaisin tilanteen tasalle. Nopeimmin tilanteesta toiennut Killjoy käänsi katseensa nyt Tawaan. Osoittaen kysymyksensä suoraan hänelle.<br>\n<br>\n\"Meillä kuitenkin on asioita joille me voimme tehdä jotain... Oletteko löytäneet Visokin?\" Metsästäjän äänensävy oli huomattavasti pehmeämpi, mitä aiemmin keskustelussa. Tawa vilkaisi taas Guardianiin, yhä häkeltyneen oloisena tilanteesta <br>\n<br>\n\"Kerrohan\", hän sanoi kääntyessä takaisin Killjoyn puoleen, \"puhutko sinä usein sekavia?\" Killjoy häkeltyi vastauksesta. \"En... ymmärrä.\"<br>\n<br>\n\"Teillä on nyt muuta murehdittavaa\" Tawa vastasi käskevästi. Metsästäjä ei kuitenkaan halunnut jättää asiaa sikseen. \"Tawa, minä ansaitsen tietää, oletko sinä etsinyt häntä? Mitä olette tehneet?”<br>\n<br>\nTawaan seuraava hengenveto oli nopea. Niin nopea, että hetken ajan näytti kuin salaman Toa olisi meinannut tukehtua. Admin kasasi itsensä kuitenkin silmänräpäyksessä. Sivusilmällään hän huomasi, kuinka Matoro katseli Killjoyta melkein kiehtovana. Tawa myönsi tosin itselleenkin, että ei ollut odottanut metsästäjältä näin vankkaa lähestymistapaa asian suhteen.<br>\n<br>\n”Minusta tuntuu, että meidän tulisi keskustella tästä asiasta joskus toist-”<br>\n<br>\n”Meidän täytyy AIVAN EHDOTTOMASTI puhua tästä nyt.” Killjoy oli ottanut askeleen eteenpäin ja Tawa sähähti metsästäjän kypärän peittäessä miltei puolet ruudusta. ”Hei, älä korota ääntäsi minulle! Teillä on tehtävä ja teidän tulee keskittyä nyt siihen. Millään muulla ei ole väliä.”<br>\n<br>\n”Ei ole väliä... ei ole väliä?” Metsästäjä oli edellen tuohtunut ja nyt Matoro ryntäsi tilanteeseen anellen Killjoyta rauhoittumaan. Jään toa veti metsästäjän takaisin rinnalleen, pudistellen samalla päätään tilanteelle. Tämä keskustelu oli pelkkää kinaa kinaamisen jälkeen.<br>\n<br>\nTawan hengitys oli raskas. Huultaan purren Toa hillitsi itseään sanomasta mitään enempää. Sillä hetkellä Toa oli kuitenkin järkyttyneempi, kuin päältäpäin kykeni näkemään. Koko käyty keskustelu velloi hänen päässään liekkimyrskyn tavoin. Se riisti hänen päänsä miltei halkeamispisteeseen... kunnes kuului pienoinen rasahdus.<br>\n<br>\nPienen pieni halkeama oli ilmestynyt Tawan maskiin leuan kohdalle. Silmät selällään leukaansa sormella tunnusteleva salaman Toa yritti peittää järkytyksensä, pienoisen hohteen alkaessa kajastaa syntyneestä aukosta. Toa lavasti itsensä miettivään asentoon, peittäen leukansa kädellään. Hän kiitti onneaan. Kukaan ei ollut huomannut.<br>\n<br>\nGuardian katsoi, kuinka Tawa vetäytyi hiljaa huoneen sivustalle, pysyen aivan hiljaa. Yksikään paikalla olleista ei kyseenalaistanut Toan toimia. Ei edes Killjoy, joka vilkaisi vielä sivusilmällään, kuinka Tawa jähmettyi valvomon seinustalle. <br>\n<br>\nTahdittomuus oli aina ollut Killjoyn huono puoli. Katkeroitunut metsästäjä ei kuitenkaan osannut enää edes hävetä sitä. Sillä koko tämän ajan punainen kone oli tujottanut Guardiania ja miettinyt sanojaan. Killjoy tiesi, että hänellä oli tälle sanottavaa. Jo kuitenkin viikkoja hän oli punninnut, aikoisiko koskaan tehdä tätä. Hiljaisuus kanssakäyjien välillä oli kuitenkin rikkumaton. Metsästäjä ei nähnyt enää vaihtoehtoja. Ensimmäistä kertaa vuosiin hän joutui rohkaisemaan itseään.<br>\n<br>\n\"Sinä. Minulla on sinulle jotain, josta saatat olla kiinnostunut.\"<br>\n<br>\nGuardian oli seisonut hetken hiljaa epäluuloinen katse skannaten värähtämättä valvomon suurinta ruutua ja sillä puhuvaa punaista metsästäjää. Zakazlaisen korttipelimestarin elkein skakdi sai kuitenkin pidettyä kasvonsa tyynenä. Killjoyn sanat eivät olleet yllättäneet häntä. Eivät ainakaan näkyvästi.<br>\n<br>\n\"En tiedä, voitko tarjota minulle mitään\", Guardian sanoi vaitonaisesti pitäen katseensa vakaana. Hetken hiljaisuuden jälkeen skakdi kuitenkin nyökkäsi hitaasti. \"Mutta yritä.\"<br>\n<br>\n\"Minun ei tarvitse yrittää Guardian, katsos sinä pääset tällä kertaa tekemään ajatustyön. Kerro minulle, muisteletko sinä koskaan sitä pientä retkeämme Ath-Korossa. Eikö siinä sinusta ollut mitään outoa?\"<br>\n<br>\nSkakdin väsyneille ja jämerille kasvoille ilmaantui mitätön sarkastinen hymy. \"Lasketaanko se, kun joukko ystävällisiä kyläläisiä yritti murhata meidät?\"<br>\n<br>\nKilljoy väänsi pakonomaisen hymähdyksen puheenvuoronsa avaukseen. \"Ehkä ennemminkin minkä takia edesmennyt \"ystäväni\" onnistui saapumaan juuri oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.\"<br>\n<br>\nKilljoy risti kätensä selkänsä taakse ja jatkoi. \"Minä tulin sinne saarelle, koska minulla oli sille hyvä syy. Valitettavasti <em>toverimme</em> söivät kaiken rauhan ja mahdolliset kommunikaatiomahdollisuudet. Nyt tilanne on kuitenkin rauhoittunut ja sinullakin saattaisi olla aikaa kuunnella varoittavaa sanaa.\"<br>\n<br>\nGuardian oli pitänyt käsiään puuskassa ja seisonut hieman valvontakamerasta poispäin. Nyt hän kuitenkin puolihuomaamattaan kääntyi kohti näytöllä puhuvaa Killjoyta ja siirsi vasemman kätensä leualleen. Sideharsoinen kylki paljastui skakdin käden alta. \"Puhut Purifierista\", Guardian sanoi.<br>\n<br>\nSkakdi puri hammasta. Pimeyden metsästäjien ajoista oli kauan, mutta se ei tehnyt niistä yhtään helpompia asioita ajatella. Skakdi henkäisi syvään. \"Jatka.\"<br>\n<br>\n\"Äänesi verrattainen keveys kertoo minulle, ettet ole liiemmin liikkunut Xian ja Odinan lähettyvillä viime aikoina. Viisasta. Hyvin viisasta.\"<br>\n<br>\nKilljoy käänsi katseensa alas ja alkoi näpyttelemään rannetietokonettaan. Hetken naputeltuaan metsästäjä käänsi katseensa takaisin kuvaruutuun, johon ilmestyi nyt jälleen uusi skannattu kuva. Tällä kertaa kuvassa ei kuitenkaan komeillut nazorakinkielistä tekstiä, vaan tutun Skakdin pää, mukanaan valtava numero yksi\".<br>\n<br>\nKilljoy katsoi näytölle ilmestynyttä kuvaa hetken, mutta kääntyi taas pian kohti Guardiania. \"En ole varma pitäisikö sinun olla yllättynyt.\"<br>\n<br>\nGuardianin tyyneys petti. Skakdi kurtisti kulmiaan voimakkaasti. \"Numero yksi?\" skakdi kysyi. \"Oikeasti? Eikö <em>arvon kummisedällä</em> ole parempaa tekemistä? Se, että TSO haluaa pääni takan ylle irvistelemään ei ollut yllätys.\"<br>\n<br>\nMatoro tuijotti monitoria aidosti yllättyneenä. Toan päässä velloi paljon, mutta tällä kertaa hän päätti pysyä vaiti. Ainakin toistaiseksi.<br>\n<br>\nSkakdi siirsi painoaan jalasta toiseen ja katseli lattiaa. Päänsä sisällä hän jonglöörasi samanaikaisesti kymmeniä mietteitä ja teorioita. \"Mutta mikä nosti minut takaisin Epämieluisa Numero Yhdeksi...\"<br>\n<br>\nKilljoyn keho näytti siltä kuin se olisi jähmettynyt täysin paikoilleen. Niin se luultavasti jopa oli. Punaisen jätin katse oli nyt naulittu Skakdiin. \"Miksi metsästäjät haluavat taas sinut? Miksi TSO haluaa sirut? Mistä tämä uusi noussut aktiivisuus? Olen miettinyt aivan samaa. Arvelen, että tietoosi ei ole vielä tullut eilen Klaanin saarella tapahtuneesta metsästäjiä sisältäneestä välikohtauksesta. Mutta ei huolta, sinun ei tarvitse.\"<br>\n<br>\nKilljoy näpytteli taas hieman tietokonettaan ja käänsi katseensa näytölle. Tällä kertaa nouseva kasvo ei ollut aivan uusi, mutta tuttu kaikille läsnäolijoille. Hopeinen Mirukasvoinen olento tuijotti puheluun osallistuvia näytöltä käsin. Killjoyn vielä runtelemattomat kasvot olivat ainoa kuva, joka metsästäjien arkistoista ilmeisesti oli löytynyt. Tässä kuvassa komeili iso kakkonen.\"<br>\n<br>\nMatoro pudisteli nyt avoimesti päätään. Kekustelun uuden paljastukset sekoittivat Toan päätä entistäkin enemmän. Lukuisat taistelut Xian tehtävällä nousivat karvaasti hänen mieleensä. Tawankin kasvojen järkytys oli jälleen vaihtunut huolestuneisuudeksi.<br>\n<br>\nKilljoyn kädet lepäsivät nyt velttoina ja koko metsästäjän olemus tuntui hetken ajan vähän vähemmän ylväältä. \"En halua dramatisoida tätä liikaa, mutta näyttää siltä että olemme samassa veneessä.\"<br>\n<br>\nVenevertaus sai skakdin hymähtämään sarkastisesti. <em>Ei ole ensimmäinen kerta.</em> Kun Guardian kuitenkin näki ruudulla hopeisen Mirun nuoret silmät, hän jäi tuijottamaan kasvoja vaiteliaana. Hän vertasi niitä niiden vieressä seisovaan metalliseen kuoreen, joka piilotti alleen hyvin rikkinäisen ruumiin.<br>\n<br>\nSiitä ei ollut kauan.<br>\n<br>\nSkakdi huokaisi syvään. \"Niin. Niinhän me olemme. Taas, jos näin sopii sanoa.\"<br>\nKlaanin admin otti muutaman askelen ruutua kohti. Hän ei vältellyt hopeista Mirua ja sen pysähtynyttä katsetta, sillä se oli mahdotonta. Skakdi ei antanut itsensä katsoa pois, kun näki oman kätensä jäljet.<br>\n<br>\nTawa tuijotti kaksikkoa tiiviisti sivummalta. Toisin kuin Matoro, Tawan kasvoista ei enää ottanut selville ainuttakaan reaktiota. Itsensä täydellisesti vakavoittanut perustaja seuraisi tilannetta tarkkaavaisena loppuun asti.<br>\n<br>\n\"Killjoy\", Guardian sanoi ja näki Metsästäjän värähtävän, kenties inhosta, kun tämä kuuli nimensä skakdin suusta. \"Haluan kysyä jotain.\"<br>\n<br>\nHiljaisuus. Killjoyn kehossa ei ollut edelleenkään havaittavissa pienintäkään liikettä.<br>\n<br>\n\"Miksi kerrot tämän minulle. Kaiken tämän jälkeen?\" Guardian tivasi vakavana.<br>\n<br>\n\"Vielä muutama viikko sitten minä ajattelin, että sinun ei tarvitse tietää. Metsästäjät ovat olleet sodan jälkeen hyvin hiljaa, enkä odottanut mitään suurempia toimia tapahtuvan... nyt tilanne kuitenkin muuttui. Laivaston hoitelemat kaksi Klaania lähestynyttä metsästäjää olivat minulle tuttuja. Heidän kasvonsa olivat... runnellut, keinotekoisesti muokatut. Näin sellaisia viimeksi sodassa, enkä uskonut enää näkeväni niitä koskaan. Mitä ikinä on tapahtumassa, metsästäjät etsivät jotain. Ja niin kauan kun sinä olet vaarassa, olen minäkin. En olisi uskonut sanovani tätä näin pian, mutta joskus Klaanin luomat yhteydet luovat enemmän haittaa kuin hyötyä.\"<br>\n<br>\nKilljoy huokaisi hiljaa, niin hiljaa ettei tämän kypärä edes muuntanut sen äänenalaa, vaan hengähdys jäi vaimeaksi ja hitusen surullisen kuuloiseksi. Entinen metsästäjä vilkaisi taakseen ja asettautui nojaamaan vasten pöydänkulmaa. Samaan pöytään nojaileva Matoro näytti tuntevansa olonsa ulkopuoliseksi.<br>\n<br>\n\"Ja toisaalta, en uskonut että tarvitset tietoa niin kipeästi. Nyt kuitenkin tiedän, että pelissä on nyt jotain enemmän.\"<br>\n<br>\nGuardian vaikeni. Hän tiesi, että Killjoysta oli hyvin vaikea saada irti enemmän välittömästi. Lisäksi hänen oli vaikea päästä irti samasta tunteesta, joka oli vallannut hänet sinä päivänä kun Miru-kasvoinen nuorukainen oli yrittänyt tappaa hänet, mutta oli vammautunut hyökkäyksessään loppuelämäkseen. Vaikka tulenpunaisen kypärän alta ei kasvoja nähnytkään, skakdi tiesi sieltä huokuvan katkeruutta.<br>\n<br>\nGuardian ei täysin myöntänyt, että sama katkeruus paistoi myös hänen kasvoistaan. \"Älä kutsu tätä peliksi\", Guardian sanoi väliin kurtistaen kulmiaan. Zorak von Maxitrillian Arsteinin ääni puhkui sadistista intoa vielä skakdin takaraivossa. \"Viattomia on kuollut.\"<br>\n<br>\n”On melkein hauskaa, kuinka sinä sivistät minua termien käytöstä. Kyllä, totta kai sivullisia on kuollut ja tulee kuolemaan. Vaikka sen haluaisi estää, sitä ei koskaan voi pysäyttää. Jokainen meistä tarvitsee motivaation taistella Guardian. Minun motivaationi on voittaa tämä peli. Ja tämän pelin voi voittaa ainoastaan siten, että vastustaja häviää.”<br>\n<br>\nKilljoy tunsi hengityksensä tihenevän ja hänen rintakehänsä painoi jo rajusti vasten kylmää metallista kuortaan. Killjoy sulki silmänsä hetkeksi kypärän sisällä ja kokosi mielensä, ennen kuin jatkoi.<br>\n<br>\n”Moni on käyttänyt tuota vertausta aiemmin. Hyvin moni pitää sitä kovinkin runollisena. Mutta jos ajattelet hetken ilman tunteiden luomaa blokkia, käyttäen vain aivojasi, löydätkö sinä parempaa sanaa kuvaamaan tämän maailman ikuista sotaa? Me olemme vain pelinappuloita suurempien pelissä. Jopa sinä. Ja tulet olemaan niin kauan, kun kiellät oman osuutesi siihen. Joten ole kiltti ja mieti sanasi tarkkaan, ennen kuin alat neuvomaan minua.”<br>\n<br>\nGuardianin kasvoilla oli ärtymystä. Hän henkäisi syvään, mutta ei vihaisena, vaan pettyneenä.<br>\n\"Kauniita sanoja\", Guardian sanoi kääntäen päänsä valvomohuoneen seinää kohti. \"Sinä pitäisit Kenraali 001:stä.<br>\n<br>\nKilljoy veti esiin tällaisten tilanteiden vakiokorttinsa. Mekaaninen sarkastinen äänensävy ei ollut kaunis. Killjoy tiesi tämän. ”Niin. Tiedä vaikka sattuisin joskus kupposelle kolleegani kanssa. Ehkä hänen kanssaan kykenisin käymään keskusteluja hieman älykkäämmässä tunnelmassa.”<br>\n<br>\nNyt Tawa puuttui kunnolla keskusteluun ensimmäistä kertaa vetäytymisensä jälkeen. Edelleen leukaansa nojaillen, hieman pää notkolla huoneen sivulla oleileva Toa pyrki anomaan tilanteeseen rauhaa. ”Hei, älkää tehkö tätä nyt. Meillä on tärkeämpääkin tekemistä kuin yrittää saada toverimme epäilyttävään valoon. Jos me nyt vain kaikki vetäisimme syvään henkeä. Okei?”<br>\n<br>\nGuardian oli ollut jo valmiina iskemään takaisin Killjoylle heittoveitsimäisellä ironialla ja vuosikymmenten harjaannuttamalla <em>nokkeluudella</em>, mutta Tawan ääni pysäytti skakdin ajatuksenjuoksun. Sininen soturi kääntyi poispäin ruudusta ja katsoi Tawaa kohti. Keltaisen Toan kasvot eivät katsoneet takaisin. Pelkästä äänestä oli vaikea päätellä paljoakaan.<br>\nG rauhoittui vähitellen. Hän muisti eilisen yön. Skakdi ei katunut elämässään paljoa, sillä katuminen ei auttanut asioiden korjaamisessa. Menneisyyttä ei voinut muuttaa. Siitä oli vain opittava. Menneisyys ei ollut ase Guardiania vastaan. Se oli hänen kilpensä.<br>\n<br>\nNiin oli yleensä helppo uskotella. Eilen sanotut asiat saivat skakdin kuitenkin vain katumaan.<br>\n<br>\n\"Olet oikeassa\", Guardian sanoi nyökäten hitaasti. Skakdin puhetyylissä ei ollut enää adminien välistä tuttavallisuutta. Sen oli peittänyt alleen sotilaallinen asiallisuus. \"Pyydän...\"<br>\nGuardian piti taukoa. Sana oli vaikea.<br>\n\"... anteeksi.\"<br>\n<br>\nAdminit hiljenivät molemmat täysin. Tawan reaktiota oli mahdoton arvioida.<br>\n<br>\nGuardian kääntyi takaisin kohti ruutua, jolla tuijottivat Killjoy ja Matoro. Kumpikaan ei kokenut asiakseen sanoa mitään.<br>\n<br>\nGuardian otti taas askeleen kohti ruutua. \"Meillä on asioita vielä selvitettävänä\", Guardian sanoi ääni vakaana ja päättäväisenä. \"Mutta ei nyt.\"<br>\nGuardian katsoi välillä taustalla ihmettelevän jään Toan suuntaan. \"Matoro, nimitän sinut tästä lähtien tämän operaation epäviralliseksi johtajaksi.\"<br>\n<br>\nJään Toa oli yllättynyt ja jäi lähinnä räpyttelemään silmiään.<br>\n\"Tiedän sen olevan raskas taakka\", Guardian sanoi. \"Mutta tarvitsemme jonkun pitämään joukon koossa. Jonkun, jolla ei ole vaakakupissa jotain... henkilökohtaista.\"<br>\nViimeisen sanan kohdalla Guardian vilkaisi Killjoyn metallikasvoja.<br>\n<br>\nMatoro oli halunnut nyökätä, mutta sen sijaan tämä oli jäätynyt katsomaan vierustoveriaan. Jään toa sai kuitenkin odottamattoman vastauksen. Miltei välittömästi Guardianin lopettamisen jälkeen punainen kyborgi ryhdisti selkänsä ja lausui yksinkertaiset sanat: \"Samaa mieltä.\"<br>\n<br>\nMatoro huokaisi osittain yllättyneenä ja nyökkäsi vihdoin. Hetken ajan nelikko seisoi hiljaisuudessa. Jokainen odotti, että joku toinen jatkaisi.<br>\n<br>\nGuardianin katse kulki Tawasta Matoroon, Matorosta Killjoyhyn ja Killjoysta skakdin omaan käteen. Sama kämmenpohja oli puristanut hetki sitten skakdin kyljessä olevaa sideharsoa.<br>\nSinisellä kämmenpohjalla oli pikkuruinen kuivunut veritippa. Skakdi puristi kätensä mahdollisimman huomaamattomasti nyrkkiin ja siirsi sen takaisin kylkensä suojaksi.<br>\n\"Pitäkää yhteyttä\", Guardian sanoi vielä. \"Ja älkää kuolko.\"<br>\n<br>\nMatoro nyökkäsi hymyillen kevyesti. Killjoy ei vastannut.<br>\nGuardian kääntyi poispäin näytöstä ja lähti kävelemään kohti valvomohuoneen ovea. Matkalla ulos kahden adminin katseet kohtasivat, mutta vain hetkellisesti. Sanaakaan ei jaettu.<br>\nEnnen ovesta ulos astumistaan Guardian sanoi kuitenkin vielä jotain.<br>\n<br>\n\"Matoro.\"<br>\n\"Hm?\" jään Toa hämmentyi näkyvästi.<br>\n\"Pidä häntä silmällä.\"<br>\n<br>\nMatoron hämmennys ei vähentynyt.<br>\n\"... miksi?\"<br>\n<br>\n\"Hänen omaksi parhaakseen.\"<br>\n<br>\nEpäluuloinen hiljaisuus laskeutui ja näine sanoineen sininen soturi astui ulos oviaukosta sulkien valvomohuoneen oven takanaan rauhallisesti.<br>\nJokainen huoneessa ollut katsoi hetken sitä paikkaa, mistä Guardian oli astellut ulos. Väkinäinen ja hankala hiljaisuus laskeutui kolmikon ylle, näiden luodessa katseitaan toisilleen. Guardianin sanat mielessään Matoro tunsi olonsa kuitenkin hieman epämukavaksi. Toa vilkaisi metsästäjää pikaisesti, yrittäen pitää äänensävynsä mahdollisimman neutraalina.<br>\n<br>\n”Hai sanoi, että meidän pitäisi olla pian perillä. Minusta tuntuu, että minun olisi parasta mennä tutkimaan asiaa kannelle.”<br>\n<br>\nTawa nyökkäsi ja lyhyen kumarruksen myötä Matoro asteli ulos hytistä. Nyt enää kaksi seisoi.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/YfUUcraytLg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/YfUUcraytLg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Noh. Eikö sinun pitäisi mennä? Teillä on tehtävä suoritettavana.”<br>\n<br>\nKilljoy oli, kuin ei olisi kuullutkaan Tawan sanoja. Metsästäjä kampesi itsensä nyt istumaan. Punainen metallihirmu näytti jopa hieman koomiselta istuessaan hänelle noin jakkaran korkeutta ajavalla pöydällä. Kaikessa hiljaisuudessa Killjoy kääntyi naputtelemaan rannetietokonettaan ja salamannopeasti Killjoyn lähettämät tiedot katosivat näytön reunoilta, jättäen kaksikolle täysin puhtaan keskusteluikkunan.<br>\n<br>\n”Sinä et antanut meille tänään paljoa vastauksia, Tawa.”<br>\n<br>\nSalaman toa näytti siltä, kuin tämä olisi vääntänyt päätään väkisin katsomaan metsästäjää silmiin. Tällä kertaa hän ei edes yrittänyt sanoa vastaan, vaan ainoastaan hymähti vastaukseksi.<br>\n<br>\nKilljoy pudisteli päätään pettyneenä. Se oli tunne, jota hän ei tuntenut usein. Siksi hän ei osannut myöskään käsitellä sitä kunnolla. Jälleen kerran hän päätyi käyttämään ainoaa korttiaan, jota hän vakavassa keskustelussa kykeni.<br>\n<br>\nTawa tuijotti, kuinka Killjoy väänsi kypäränsä sivuilla sijaitsevat lukkonsa auki ja paineen luoman sihahduksen myötä kypärä irtosi niskatuestaan. Harmaat irvistävät kasvot palasivat Tawan eteen. Kasvot joiden ilme ei koskaan muuttuisi.<br>\n<br>\n”Keskustelut Visokin kanssa olivat aina... miellyttäviä. Minun ei koskaan tarvinnut sanoa mitään ääneen. Riitti, että ajattelin ja hän kuuli. Kypärää tai ei, hän kykeni katsomaan minua suoraan silmiin. Tämä on jotain mitä skakdiystäväsi ei koskaan tule ymmärtämään.”<br>\n<br>\nTawa piteli kättään suunsa edessä, vaikkei ollut edes varma miksi. Hän ei ollut koskaan kuullut Killjoyn puhuvan näin. Vakavasti loukkaantuneenakin Killjoyn äänen ainainen röyhkeys paistoi kaiken läpi. Nyt se röyhkeys puuttui, eikä Tawa ollut tunnistaa edessään puhuvaa olentoa.<br>\n<br>\n”Maailma haluaa syödä minut, poistaa minut täältä kokonaan. Voin puolustaa itseäni vain taistelemalla sitä vastaan. Minä olen taistellut suurimmassa sodassa, jouduin jättämään kotini kahdesti ja nyt viimeinen asuinsijani katsoo minua kieroon, samalla kun sen sijan yksi johtajista on vastuussa miltei kaikesta tästä. Siitäkin huolimatta, huolimatta siitä kaikesta, minkä Klaani on laittanut minut kestämään... Visokki jaksoi minua, ymmärsi minua... tai ainakin hän vaikutti siltä. Se on lähintä normaalista elämästä, mitä olen vuosiin saanut. Normaali keskustelu. Keskustelu, joka on kaukana siitä, mitä me hetki sitten kävimme.”<br>\n<br>\nPunaiset mekaanisesti korvatut pupillit osoittivat huomionsa täysin puhuteltavaan Toaan. Killjoy ei ollut koskaan tuntenut Tawaa. Hän miltei toivoi, ettei tulisi koskaan tuntemaan. Yksikin arvokas kontakti olisi liikaa. Killjoy halusi pysyä itsenäisenä. Nyt hän kuitenkin piti kaikkein tärkeimpänä sitä, että Tawa ymmärtäisi. Mikään muu ei mennyt sen edelle.<br>\n<br>\n”Te ette ole ehkä ystäviäni, en ehkä aina ole kanssanne samaa mieltä tai ole halukas taistelemaan teidän puolestanne... mutta niin kauan kun olen velkaa hänelle, sille Visorakille... minun on jatkettava. Jos hän ei olisi pitänyt minua Klaanissa näitä vuosia, te taistelisitte nyt minua vastaan, koska vaikka kuinka pyritte utopistiseen pyhyyteenne, te ette koskaan siinä tule onnistumaan. Jokaisessa paratiisissa on käärme. Käärme, jota teidän tulisi varoa.”<br>\n<br>\nTawa tiesi, mitä Killjoy vertauskuvallaan tarkoitti. Hetket ennen pommitusta muistuivat hänen mieleensä. Lista petturiehdokkaista lepäsi silläkin hetkellä hänen taskussaan.<br>\n<br>\nTawa laski kätensä vihdoin leualtaan, huokaisten syvään. Toa asteli muutamalla kevyellä askeleella Paacon tuolille, tunnusteli hieman sen käsinojia ja kävi istumaan hakien itselleen mahdollisimman rentoa asentoa.Tämän löydettyään Tawa käänsi katseensa takaisin kypäräänsä käsissään hypistelevään metsästäjään. Tawa näki, että Killjoy halajasi sitä jo takaisin päähänsä.<br>\n<br>\n”Killjoy... olen pahoillani. Minun olisi pitänyt etsiä Visokkia. Minä ajattelen sitä koko ajan, tauotta ja usko pois, minä ymmärrän sinua tässä asiassa paremmin kuin kukaan... Visokki on ystäväni. Upea sellainen. Hän on... aina omannut ymmärrystä monia muita pidemmälle. Minä vain... en ole saanut aikaa. Joskus minun vain täytyy ajatella yhteistä parasta. Vaikka Visokin löytäminen on minulle kaikesta tärkeintä... minun täytyy pitää huoli, että viattomat eivät saa kärsiä sen kustannuksella. Ne viime yönä saapuneet Zyglakit... me olisimme voineet estää sen. Ne olivat kuin itsemurhajoukkio. Ne hyökkäsivät yön pimeydessä. He auttoivat ulos vangin. Minun... meidän kannaltamme... hyvin arkaluontoisen vangin. Mutta heti kun ne olivat onnistuneet, yksi kerrallaan ne alkoivat kaatumaan... luut alkoivat vaihtamaan paikkaa ja kehot ratkeilemaan...”<br>\n<br>\nNyt Tawa veti henkeä. Hän pelkäsi jo kyllästyttäneensä Metsästäjän, joka oli jo aiemmin pysäyttänyt Matoroa urkkimasta aiheesta enempää. Harmaat kasvot tuijottivat häntä kuitenkin edelleen.Vaikka kiinnostuksen tulkitseminen niiltä olikin hyvin vaivalloista, Tawa päätti jatkaa. Killjoy oli oikeassa. Ehkä hän ansaitsi tietää.<br>\n<br>\n”Kun se kaikki oli ohi, ne eivät enää olleet Zyglakeja. Vain kasa... kasa... sinä tiedät.” Killjoy nyökkäsi. Hän tiesi tarkalleen, mitä Tawa tarkoitti.<br>\n<br>\nSalaman toa päätti nyt virkistää ääntään. Hän tiesi, että hänen keskustelukumppaninsa oli tilanteen tasalla. Hän voisi nyt puhua täysin rehellisesti ja suoraan. ”Klaani on vahva puolustaessaan, kyllä. Tapaan sanoa sitä paljon. Mutta me emme kestä ikuisesti. Valmistelut ovat hitaita, mutta vihollinen on nopea ja monilukuinen. Jos ne hyökkäävät kun emme ole vielä valmiita... emme välttämättä kykene suojelemaan Klaania.”<br>\n<br>\nTawa piti hetken taukoa. Kumpikin kaksikosta oli nauliintunut toistensa kertomuksiin. ”Killjoy. Visokki luottaa sinuun täydellisesti, joten niin luotan minäkin. Siksi minä kysynkin nyt sinulta, muistatko sinä vielä lupauksesi.”<br>\n<br>\nKilljoy henkäisi ja nousi pystyyn. Tawa seurasi metsästäjää katseellaan, peläten tämän jo poistuvan paikalta. Killjoy astelikin kyllä jo huoneen perälle, asetellen samalla kypärää hiljalleen päähänsä. Lopulta lukot sihahtivat ja mekaaninen ääni palasi Killjoyn puheeseen.<br>\n<br>\n”Hyvin pian koittaa päivä, jolloin Metru Nuin viimeinen armeija kutsutaan jälleen taisteluun. Se päivä kun Käden alukset saapuvat ilmatilaanne, teidän ei tarvitse muuta kuin antaa laskeutumislupa. Siitä eteenpäin sota on meidän.”<br>\n<br>\nTawa virnisti varovaisesti ja nyökkäsi. Edelleen tuolissa lokosteleva admin jäi tuijottamaan poistuvaa metsästäjää pää edelleen kysymyksiä täynnä. Keskustelu oli tarjonnut hyvin vähän vastauksia. Mutta ennen kuin Tawa oli ehtinyt avata suutaan ja kysyä mitään, Killjoy kääntyi vielä kuvaruutua kohti. ”Etsi hänet. En pyydä muuta. Koskaan.”<br>\n<br>\n\"Ja pitäkää huolta itsestänne.\"<br>\n<br>\nKilljoy murahti.<br>\n<br>\nKuvayhteys katkesi. Keltainen Toa istui nyt yksin täysin pilkkopimeässä huoneessa.<br>\n<br>\nHuokaus.<br>\n<br>\n<em>...</em><br>\n<br>\nMatoro käveli turhautuneena Hildemarin kaiteelle ja loi katseensa merelle, jälleen kerran. Hän kelasi mielessään viime aikojen tapahtumia. Hän oli erityisen huolissaan Klaanista. Vaikka hän tiesi, että ei ollut sattunut mitään vakavaa, hän ei silti saanut rauhaa. Hän halusi tietää mitä oli tapahtunut.<br>\n<br>\nMatoro nojasi päänsä käteensä. Jatkuva sota ja vastoinkäymiset söivät hänen optimismiään. Synkät ajatukset yrittivät päästä esiin jostain kammiosta, jonne Matoro oli ne lukinnut niin pitkäksi aikaa. Hän halusi ajatella positiivisesti. Se oli ainoa keino elää tässä maailmassa ja kaiken sen tuhon keskellä. Hän yritti etsiä päivästä iloisia asioita, mutta väkisin hän ajatteli Killjoyta. Eikä hän tullut yhtään paremmalle tuulelle siitä.<br>\n<br>\n<em>Haluan olla hänelle ystävä. Se tekisi hänelle vain hyvää... Mutta ei, hän ei päästänyt ketään ulkokuoren läpi. Hän jättäytyi etäiseksi.</em> Matoro huokaisi.<br>\n<em>Säälin Killjoyta. Hän on selvästi menneisyytensä vanki...</em> Matoro ajatteli, vaikkei voinut väittää tuntevansa Joyta kovin hyvin.<br>\n<br>\n<em>Elämästä pitäisi osata nauttia.</em> Matoro oli varma, että Metsästäjäkin halusi sitä. Hän vain ei jostakin syystä voinut. Toa halusi auttaa Killjoyta. <br>\n<br>\n<em>Kuinkahan kauan minä jaksan ajatella positiivisesti...</em> Matoro pohti taas. Kaikkialla vallitsi hiljaisuus.<br>\nMerituuli vilvoitti toan kasvoja. Meri lainehti rauhallisena kultaisessa auringonvalossa.<br>\n<br>\n<em>Kaikista eniten nyt toivoisin, että ei olisi mitään sotaa tai Allianssia tai Nimdaa... Että saisi elää rauhassa Klaanissa...</em> Toa ajatteli katsellessaan merelle, jonnekin pohjoiseen. Siellä jossakin oli Klaani, siellä jossakin oli hänen kotinsa. Ja se voisi olla iäksi menetetty koska tahansa. <br>\n<br>\nMatoro havahtui äkkiä, kun yksi Hain miehistön jäsenistä juoksi valtavalla vauhdilla hänen ohitseen. Pienelle puhujanpöntölle keskellä laivaa heittäytyvä Matoran rykäisi kuuluvasti ja kailotti koko laivalle.<br>\n<br>\n”Maata näkyvissä! Toistan: Maata näkyvissä! Olemme perillä noin puolessa tunnissa.”<br>\n<br>\nMatoron kiikarisilmä kävi välittömästi töihin. Totta se oli. Horisontissa siinsi hajanaisia maanpilkkuja. Matoro löysi pian Summerganonin vierestään nojailemassa kaiteeseen.<br>\n<br>\n”Pian se alkaa. Nyt katsotaan, kuka on pelannut korttinsa oikein... ja montako jokeria vastapuolella on.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tämä herra kiittää Guartsua, Matoroa ja Tawaa jotka kaikki uhrasivat tähän todella paljon aikaa ja kirjoittivat tästä ison osan. Manu, ohjat ovat nyt sinun.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1375,"creator":"Bloszar","timestamp":"2012-02-06T15:31","content":"<strong>Jossain</strong><br>\n<br>\nPunainen olento vihreässä ja mustassa haarniskassa kaatui maahan. Hän oli väsynyt, mutta nauroi. Hän nauroi ilkeän kuuloista naurua ja nousi heti. Olento tiesi mitä tulisi tekemään ja milloin. Hän muisteli asioita mielellään, jottei unohtaisi mitään.<br>\n<br>\n<strong>Kauan sitten</strong><br>\n<br>\nKauan sitten, Karzahnilla, saaren hallitsija oli kyllästynyt kuulemaan veljensä Artakhan saavutuksia. Matoranien uudelleenrakentaminen ei tuottanut tulosta, joten hän oli päättänyt luoda oman olennon. <br>\n<br>\nKarzahni oli ottanut mallia Devastatorin ruumiista ja voimista, olennosta, joka oli kadonnut Karzahnin saarelta kauan sitten. Mutta hän tarvitsisi vielä jotain. Äkkiä hän haki takomosta Ta-Matoranin ja kantoi sen laboratiorioonsa. Matoran oli liian väsynyt panemaan vastaan.<br>\n<br>\nKarzahni laittoi sen pöydälle ja laittoi paljon johtoja Matoraniin. Sitten räjähdys ja laboratorio tuhoutui silmänräpäyksessä. Karzahni ja Ta-Matoran pääsivät pois. Ja pian kiviä alkoi liikkumaan ja punainen olento ilmestyi.<br>\n<br>\nOlennon kasvot olivat hirviömäiset. Hän tunsi aiheuttavansa pelkoa Matoraneille. Täysin punainen rahin ja soturin fuusiolta näyttämä otus käveli. Hänen keltaiset silmänsä uhkuivat kylmyyttä ja vihaa.<br>\n<br>\nKäsissään olennolla oli terävät kynnet, joilla hän leikkasi metallia nopeasti.<br>\n<br>\n\"Nimesi olkoot Carnadiak\", Karzahni sanoi. Saaren hallitsija luuli olennon olevan hänen orja. Joten hän laittoi olennon vahtimaan ruoskan kanssa Matoraneja.<br>\n<br>\nKuinka kauan sitä jatkuikaan. Vuosia, kymmeniä, ellei jopa satoja.<br>\n<br>\nKaivauksilla, eräs Matoran löysi kiven. Hän luuli tietävänsä siitä yksin, mutta Carnadiak oli hänen takanaan. Sekunnin päästä, Matoran makasi kuolleena maassa ja Carnadiak piti kiveä käsissään. Hän laittoi sen rintaansa ja tunsi sen jälkeen voiman päässään.<br>\n<br>\nCarnadiak sai mielenvoimat. Kyseessä oli näköjään ollut Toa-kivi. Tai jokin sen tapainen.<br>\n<br>\nPunainen olento ei kertonut siitä Karzahnilla. Mielenvoimien lisäksi, Carnadiak oli saanut suuren älykkyyden. Mutta hän tiesi tappavansa Karzahnin jonain päivänä, mutta sitä ennen, esitti olevansa tyhmä orja.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nVuoden päästä, eräs Ta-Matoran karkasi. Sama Ta-Matoran, jolta Carnadiak oli saanut älykkyyden ja soturin voimat.<br>\n<br>\nKarzahni rankaisi ja kidutti olentoa kauan. Carnadiak päätti kostaa Ta-Matoranille kaiken kärsimänsä tuskan. Ja tiesi miten sen saisi. <br>\n<br>\nHän karkasi saarelta ja lähti metsästykselle. Olento ajautui Odinan saarelle, jossa häntä muokattiin. Carnadiak sai vihreän ja mustan haarniskan ja alkoi olemaan Pimeyden metsästäjä.<br>\n<br>\nHän pystyi nyt hallitsemaan kiveä ja mielenvoimia. Olennolla oli myös suuri fyysinen voimakkuus ja tulenkesto.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nCarnadiak muisti sen elävästi, kuinka hän meni taistelemaan Metru Nuille Toia vastaan. Hän oli mennyt sotaan. Hän tappoi nopeasti monia Toia, koska tiesi niitten olevan vain ylikasvaneita Matoraneja.<br>\n<br>\nEräs Tulen Toa saapui. Olento tiesi kuka tuo Toa oli. Se sama Ta-Matoran, jolta Carnadiak sai soturin tiedot ja älykkyyden. Sama Toa, jonka takia olento kärsi vuosia. Nyt olisi aika kostaa.<br>\n<br>\nTaistelu alkoi. Molemmat tekivät nopeaita liikkeitä. Carnadiak oli luullut voittavansa, mutta sitten Toa iski häntä mahaan miekallaan ja olento kaatui. <br>\n<br>\nToa oli lähtemäisillään, kunnes äkkiä kaatui. Carnadiak oli saanyut hnet koomaan. Ja käyttänyt melkein kaikki mielenvoimansa siihen, että Toalla olisi väärät muistot.<br>\n<br>\nToa ei muistaisi mitään Metru Nuista, Karzahnista ja tai miten muuttui Toaksi. Sen sijaan, hän luuli tulleensa saarelta, joka oli uponnut. Ja Toa luuli myös johtaneen Toa-tiimiä, jonka kaikki muut jäsenet olisivat kuolleet hänen takia. Niin Toa tuntisi tuskaa ja kärsimystä, niin kuin Carnadiak oli tuntenut. <br>\n<br>\nToa tippui alas Hopeiseen mereen ja katosi.<br>\n<br>\n<strong>Jossain, nyt</strong><br>\n<br>\nCarnadiak muistelot päättyivät siihen. Hän oli joutunut Mata Nuin ritarikunnan takia toiseen ulottuvuuteen, mutta oli päässyt takaisin. <br>\n<br>\nPunainen olento oli tehnyt erään käärön ja luuli Tulen Toan saavan sen. Mutta sen saikin joku Ta-Matoran, jonka Carnadiak tappoi.<br>\n<br>\nEräs Ga-Matoran oli saanut käärön, jossa oli lukenut Tulen Toan nimi. Kukaan tosin Ga-Matoranin kylästä ei tuntenut Toaa, joten Carnadiak oli murhannut monta sieltä.<br>\n<br>\nOlento keskitti kaikki voimansa ja hänen keltaiset silmänsä alkoivat hohtaa.<br>\n<br>\n<strong>BKS Hildemar, Blozin pikku hytti</strong><br>\n<br>\nBloszar siivosi paikkoja hytistään. Vähän aikaa sitten, hän oli lähtenyt pienelle kävelylle. Bloz oli kuullut väittelyä hytistä, jossa oli ollut ainakin Joy ja Matoro. Tulen Toa ei kuunnellut sitä kauaa, koska tiesi ettei ne asiat kuuluneet hänelle. Muuten hän olisi ollut siellä.<br>\n<br>\nÄkkiä Blozin silmät alkoivat hohtaa keltaisina. Toa ei enää liikkunut.<br>\n<br>\n<strong>Jossain, taas</strong><br>\n<br>\nCarnadiak ei hallinnut Blozin kehoa yhtään, paitsi hän pystyi kuulemaan ja näkemään, mitä Toakin. Olento tiesi Tulen Toan olevan laivalla, mutta missä siellä. <br>\n<br>\n\"Olemme saapumassa pian saarelle. Puoli tuntia suurin piirtein\", kuului hytin oven takaa.<br>\n<br>\nTieto ei auttanut ollenkaan, mutta nyt Carnadiak ainakin tiesi Blozin pian olevan jossain saarella.<br>\n<br>\n<em>Bloszar, tapaamme taas pian</em>, olento sanoi ja alkoi nauramaan.<br>\n<br>\n<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nBloz hämmästyi. Mitä äsken oli tapahtunut. Mutta se ei varmaan ollut tärkeää. Laiva olisi pian määränpäässään. Bloszarin pitäisi olla valmis.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Ei olekkaan niin lyhyt viesti, mitä yleensä kirjoitan. No, siinä pientä selitystä, mitä aikaisemmat viestit ovat tarkoittaneet. Joillekkin saattoi tulla wtf-fiilis, mutta sitten tuli.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1376,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-02-06T18:24","content":"<strong>Bio-Arkistot</strong><br>\n<br>\nVaehran nosti kirjan hyllyyn. Gahlok Va huokaisi ja istahti siihen paikkaan, missä sattui sillä hetkellä seisomaan. He olivat juuri siivonneet erästä karmeata palautettujen kirjojen kasaa.<br>\n”Elämä on joskus raskasta”, pikkuinen bohrok va pohti.<br>\n”Elämä on tiedettä”, sanoi uusi ääni syvällisesti. Ääni oli miellyttävän pehmeä ja korvia hivelevä, täyteläinen ja mairea. Ääni kuului Makuta Nuille, joka asteli sisään ovesta ja hymyili Gahlok Valle epätavalliseen sävyyn.<br>\n”Ja historia on humanistinen tieteenala. Tervehdys, arkistojen myyrät”, hän sanoi hunajaisella äänellä. ”Tahtoisin katsella… muutamaa kirjaa.”<br>\n”Tietysti”, huokaisi Vaehran. ”Mitäpä muuta sinä mahtaisitkaan haluta arkistoista.”<br>\nMakuta kohotti toista kulmaansa ja kavensi hymyään olkiaan kohauttaen.<br>\n”Etsin… hmm, ehkäpä te olette jo etsineet Nimdasta kertovia teoksia?”<br>\n”Olemme, totta tosiaan!” Gahlok Va sanoi vimmastuen. ”Mitäpä muuta me olisimme saaneet tehdä!”<br>\n”Ei tarvitse kiivastua”, Manu sanoi nostaen kätensä torjuvasti kämmenet Gahlok Vata päin. ”Voisitteko johdattaa minut uskontoja käsittelevien kirjojen osastolle?” Nyt oli Vaehranin vuoro kohottaa kulmiaan.<br>\n”Etsitkö kirjoja Ath-uskosta? Me olemme kolunneet niitäkin läpi. Niistä ei löydy Nimda-mainintoja.”<br>\n”Ehkäpä ette kuitenkaan ole tutkineet kaikkea”, Manu totesi ja rykäisi sitten. ”Saanko pyytää.”<br>\n”GV, veisitkö sinä hänet”, Vaehran sanoi huoaten. Pikkuinen matoranbohrokhybridi tassutteli ulos huoneen ovesta mutisten itsekseen Manun seuratessa perässä.<br>\n<br>\nHetken kävelyn jälkeen ja muutamaa mutkaa myöhemmin Gahlok Va pysähtyi suurimmaksi osaksi pölyn peitossa olevan kirjahyllyn viereen. Joitain kohtia oli kuitenkin puhdistettu ilmeisesti etsintöjen merkeissä. Ruskea kirjahylly näytti siltä kuin voisi romahtaa kasaan millä hetkellä hyvänsä, eikä Manu pitänyt mielikuvasta.<br>\n”Tässä ovat kaikki. Pidä hauskaa.”<br>\nSitten tämä kipitti kaappien taakse pois näkyvistä. Manu myhäili itsekseen ja syventyi etsimään opuksia.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tuntematon saari Eteläisen mantereen eteläpuolella</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/XFEAzP1Zm-A" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/XFEAzP1Zm-A</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPieni vene saapui suureen satamaan iltatähtien loistaessa kirkkaina taivaallaan. Oraakkeli astui veneestä kapealle laiturille tarkkaavaisena kuin saalis, joka saattaisi koska tahansa joutua saalistajan kynsiin. Saalistaja oli vaarallinen vastustaja, ja Oraakkeli tiesi sen. Hänen olisi pelastettava toinenkin saalis – haavoittuvampi ja häntä itseään paljon tärkeämpi saalis.<br>\n<br>\nPuinen, ilmeisesti kastanjanruskea – mistäpä sitä pimeässä tiesi – laituri oli rakennettu varsin surkeasti. Se oli romahtamispisteessä, joten Oraakkeli ei uskaltanut kiinnittää venettään sen päässä olevaan tolppaan. Siispä hän ankkuroi veneen ankkurilla, jonka hän löysi veneensä pohjalta.<br>\n<em>Olisi ehkä pitänyt tehdä hieman enemmän tutkimustyötä tämän veneen suhteen</em>, hän pohti. Se oli myöhäistä nyt, kun matka oli jo alkanut. Oli aika mennä Bartaxia kohtaamaan.<br>\n<br>\nMarssiessaan laiturilta kivikkoiselle rannalle Oraakkeli huomasi epämääräisten varjojen liikkuvan puisten itämaalaistalojen välissä. Hän valmistautui hyökkäykseen, mutta mustasta yöstä ei tullut hyökkäystä. Vain hienoinen tuulenvire heilutti Oraakkelin viittaa.<br>\n<br>\nMunkki oli asettanut päähänsä riisihatun – samanlaisen kuin se, jota Sadje piti päässään yleensä. Oli tärkeää, että häntä ei tunnistettu. Hänellä oli musta kaapu, joka piilotti hänet yön tummaan sinisyyteen ja esti suurimmaksi osaksi häneen kohdistuneita katseita näkemästä häntä kunnolla. Ehkäpä hänkin oli varjo heille, kuten he olivat hänelle.<br>\n<br>\n<em>Viides huvila rannalla laiturilta päin katsoen</em>, Oraakkeli ajatteli. <em>Niin Dacke sanoi.</em><br>\nDacke-parka oli saanut maksaa tiedoista hengellään. Bartaxin kätyrit olivat vierailleet hänen luonaan melkein välittömästi Oraakkelin poistuttua. Hänellä oli ollut tuuria, kun ei ollut jäänyt kiinni sinä yönä. Hän oli veneestään kuullut Dacken tuskanhuudot vielä kilometrin päähän.<br>\n<br>\n”Kunnia hänen muistolleen”, Oraakkeli lausui hiljaa itsekseen. Hän seisoi nyt aivan kyseisen huvilan edustalla ja mietti, mistä kohtaa olisi helpointa tunkeutua sisään mahdollisimman vähin äänin. Päivänvalossa rakennus olisi ilmeisesti ollut valkoinen; pimeydessä ne näyttivät synkän likaisen tummanharmailta. Kulmikkaat tiilikatot olisivat mitä todennäköisimmin olleet tummanpunaisia; yön synkkyydessä niiden väri muistutti todella tummaa ruskean mustaa. Samanväriset ikkunankarmit kehystivät koristeellisia kultakaltereita, joiden oli tarkoitus pitää tunkeilijat poissa.<br>\n”Ja nyt minä olen tunkeilija.”<br>\n<br>\nOraakkeli katseli puisia kaksoisovia, jotka olivat ainakin viisi kertaa hänen korkuisensa, ainakin kahden Toan korkuinen. Sitten hän katsoi jälleen ikkunoita ja valitsi reittinsä. Hän lähti juoksemaan kohti pylväitä, jotka kannattelivat terassin katosta. Pylväältä toiselle hyppien soturimunkki ylettyi katon reunaan, tarrasi siitä kiinni ja heitti itsensä katon päälle takaperoisella voltilla. Hiljaisesti varpaidensa kärjille katon päällä laskeuduttuaan Oraakkeli kuulosteli hetken yön ääniä ja jatkoi sitten matkaansa yhtä hiljaisesti kuin oli katollekin tullut.<br>\n<br>\nKatoksen yläpuolinen ikkuna oleva ikkuna sai kokea muodonmuutoksen, kun Oraakkeli teki temppunsa. Kalterit vääntyivät äänekkäähkösti suuntaan jos toiseenkin, ja matoran pomppasi sisään niin hiljaa kuin pystyi. Huone, johon hän oli päätynyt, oli täysin tyhjä, valkoinen tila, jossa oli vain tuo yksi ainoa ikkuna ja sitä vastapäätä ovi, joka johti huoneesta ulos. Minkäänlaista kalustusta huoneessa ei ollut. Vain puhtaan valkoiset seinät – jotka tosin näyttivät yössä ulkoseinien tavoin mustan harmailta – hohkasivat pimeyteen kuitenkin jonkinlaista väriä kuun ja tähtien loistaessa ikkunasta pienoisesti.<br>\n<br>\nOraakkelin epäilykset kasvoivat heti kaksinkertaisiksi. Hän avasi oven pälyillen ympärilleen epäluuloisesti. Huoneessa ei kuitenkaan ollut minkäänlaisia ansoja. Ei voinut olla. Ovessa tosin saattoi olla – ja Oraakkelin avatessa oven narina raastoi hänen hermojaan. Ansaa ei kuitenkaan ollut; mikään ei lauennut oven avautuessa, ei myöskään Oraakkelin jännittyneisyys. Tämä käveli käytävään, jonka kummassakin päädyssä oli ikkuna. Toisen ikkunan alla oli pieni pöytä ja sen päällä vaasi, joka näytti kalliilta – vaikka eihän sitä pelkässä kuun ja tähtien valossa osannut arvioida kunnolla. Hän käveli ruukun luokse ja tutki sitä. Siihen oli laitettu lootuskukka koristamaan rakennuksen tylsyyttä, tai näin Oraakkeli sen tulkitsi. Ehkä rakennelma ei ollut Bartaxin omistama? Käytävässä oli kolme ovea, ja toisessa päädyssä, siinä, jossa ei ollut kukkavaasia, oli portaat, jotka johtivat pidempien seinien suuntaan alaspäin – ne siis olivat käytävän kanssa kohtisuorassa. Lyhyempi seinä oli ikkunan levyinen, ja sen edessä ei ollut pöytää.<br>\n<br>\nOraakkeli päätti kokeilla eri ovia ennen kuin menisi portaisiin. Ensimmäinen ovi, se, joka oli vastapäätä ovea, josta hän oli käytävään tullutkin, tuotti heti tulosta. Avattuaan oven hän kuuli heti äänen: voihkaisun. Jostain kuului voihkimista ja kovaa sellaista. Huone saattoi olla äänieristetty, sillä Oraakkeli ei ollut kuullut voihkintaa käytävään. Hän raotti ovea vain vähän kurkistaakseen sisään – ja mitä hän näkikään. Lattialla makasi matoran, jonka ylle oli kumartunut toinen. Lattialla näkyi kuunvalossa tummaa nestettä, ja maissa oleva matoran oli voihkinnan lähde. Oraakkeli teki nopean päätelmän ja paiskasi oven auki. Makaavan hahmon ylle kumartunut matoran käänsi katseensa ovea kohti ja sai siitä hyvästä naamaansa hyvin tähdätyn kierrepotkun. Hän lensi päin seinää ja tunsi sitten painon hyppäävän vatsalleen. Tuskallisesti ähkäisten matoran katsoi Oraakkelin synkkiin silmiin ja yritti korista jotakin hapenpuutteessaan. Oraakkelin sormet syöksähtivät hermopisteeseen, ja tämän uhri menetti tajuntansa.<br>\n<br>\nOraakkeli siirtyi sitten verta vuotavan matoranin luokse. Kuun valaistessa tämän kasvot Oraakkeli huomasi tuntevansa tämän.<br>\n”Veli Mantice, mitä sinulle on tehty?” hän kysyi avuttomana. Mantice piteli vatsassaan ammottavaa veristä reikää, josta näkyi hänen verinen sisäelimistönsä.<br>\n”Oraakkeli”, hän kuiskasi hiljaa ja yritti hymyillä, mutta tyytyi sitten vain irvistämään. ”Sinä tulit.”<br>\n”Niin, Mantice, niin tulin. Älä puhu, menetät paljon verta.”<br>\n”Sinä et olisi saanut…”<br>\n”Älä höpsi, veli. Sinut on saatava pois. Missä on Bartax?”<br>\nMantice katsoi Oraakkelia silmiin hymyillen surullisesti.<br>\n”Hän ei ole täällä”, Oraakkeli tajusi. ”Tämä oli harhautus.”<br>\n”Niin”, Mantice sanoi yskäisten verta Oraakkelin kaavulle. ”Dacke oli pelkkä nukke, jonka tarkoitus oli johdattaa sinut tänne, jos he eivät ehtisi tappaa sinua siellä.”<br>\n”Olen typerys. Anna anteeksi, Mantice.”<br>\n”Mene, kun vielä voit, vanha hölmö.”<br>\n”En jätä sinua.”<br>\n<br>\n”Voi, te molemmat jätätte tämän maailman yhdessä”, sanoi ääni, jonka Oraakkeli pienen vilkaisun jälkeen huomasi kuuluvan hänen tyrmäämälleen matoranille, joka hieroi kaulaansa tuskallisen näköisenä.<br>\n”Te molemmat kuolette. Pommia ei voi purkaa. Te kuolette. Ja minä pidän huolen siitä. Me kaikki kuolemme. Minä pidättelen sinua niin kauan, että kuolemme kaikki, ellet sitten päätä… tappaa minua, Oraakkeli.” Matoran purskahti käheään räkänauruun.<br>\n”Väkivalta ei ole ratkaisu, ystäväiseni”, Oraakkeli sanoi. ”Kuolema ei ole ratkaisu. Minä en pidä tappamisesta, enkä ymmärrä, miten kukaan voi.”<br>\nMatoran hymyili ilkikurisesti. ”Sinä olet pehmo. Et voisi satuttaa kärpästäkään. Ja siksi sinä kuolet tääl-”<br>\n<br>\nMatoranin puheen keskeytti potku, joka kohdistui hänen kaulaansa. Hän lensi uudelleen päin seinää, ja tällä kertaa hänen niskansa murtui. Oraakkeli piirsi Athin symbolin ilmaan ja lausui siunaussanat.<br>\n”Korjaan”, Oraakkeli sanoi hiljaa. ”Väkivalta ei yleensä ole ratkaisu. Mutta joskus se on ainoa sellainen.” Nopeasti hän kääntyi Manticen puoleen.<br>\n”Missä pommi on?”<br>\n”Et voi pysäyttää sitä, ystävä. Valitan.”<br>\nSitten Mantice kääntyi oksentamaan verta erityisen rajusti. Oraakkeli katsoi näkyä kalpeana. Hän keskittyi kuuntelemaan, kuuluisiko jostain tikitystä.<br>\n”Eivät nämä… uudet… pommit enää… tikitä”, Mantice sanoi heikolla äänellä. Oraakkeli huokaisi.<br>\n”Mikä estää minua poistumasta?” hän kysyi.<br>\n”Minä”, Mantice sanoi anteeksipyytävällä äänellä.<br>\n”Totta puhut”, Oraakkeli sanoi ja kirosi Bartaxin.<br>\n”Älä ole hölmö”, Mantice sanoi. ”Minua ei voi siirtää. Kuolen joka tapauksessa.”<br>\n”Ei, ei se…”<br>\n”Älä ole hölmö!” Mantice karjaisi äänensä viimeisillä rippeillä. Hän tempaisi Oraakkelin vyössä roikkuvan tikarin ja iski sen kaulaansa. Oraakkeli ei ehtinyt reagoida vaan jäi häkeltyneenä katsomaan, kun veri purskahti ulos toisen matoranin kurkusta tämän menettäessä viimeisetkin rippeensä älykkyydestä, puhekyvystä – ja elämästä. Hetken ruumis sätki lattialla, sitten se lakkasi. Oraakkeli siunasi tämänkin ruumiin ja juoksi sitten ovelle, josta oli tullut. Juuri, kun hän oli päässyt tyhjän valkoisen huoneen ovesta sisään, jossakin räjähti. Oraakkeli ei osannut arvioida, tuliko räjähdys yläpuolelta, alapuolelta vaiko takaa, mutta sen hän tiesi, että oli ponnahtanut ikkunaa kohti kuumuuden aallon ehdittyä hänen tuntoaistinsa kantamalle.<br>\n<br>\nSeuraava hetki oli hirveätä sekamelskaa. Oraakkeli tajusi makaavansa rantakivikossa ja oksentavansa rantaveteen. Rakennuksen jäänteet olivat liekeissä; pommi oli vienyt pari viereistäkin taloa mukanaan – sekä myös kahden kuolleen matoranin ruumiit ja ties kuinka monen elävän. Hän oli kuitenkin hengissä – ja Bartax yhä elossa. Mestari oli yhä vaarassa.<br>\n<br>\nJa ikkunasta irronnut kalteri oli lävistänyt hänen käsivartensa.<br>\n<br>\nOraakkeli huomasi tämän seikan hetkeä sen jälkeen, kun oli astunut veneeseen. Heikko olo ja runsas verenvuoto osoittivat, että kyseessä ei ollut mikään pikku haava. Oraakkeli etsi pikaisesti sidetarpeita ja sitoi käsivartensa valkoisella siteellä. Airot hän otti käteensä heti sen jälkeen, sillä hän kuuli jo väkijoukon äänet. Kyläläiset olivat tulleet räjähdyspaikalle, ja tulipaloa varmaankin sammutettiin paraikaa. Ja syyllistä tähän tuhoon etsittiin.<br>\n<br>\nVaikka se sattui, Oraakkeli aloitti soutamisen. Hän ehtisi kadota jäljettömiin ennen kuin kukaan näkisi häntä, vaikka liekit kylläkin loivat hieman enemmän valaistusta pimeyteen.<br>\n”Jos Bartax ei ollut siellä, minne hänen jälkensä johtavat, missä hän on?” munkkisoturi pohti ääneen. Vastaus oli kuitenkin selvä.<br>\n<br>\nMissä murhattava, siellä murhaaja.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1377,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2012-02-07T17:06","content":"<strong>Metru Nuin laivasatamat – Le-Metru</strong><br>\n<br>\nMustiin kääreisiin kietoutunut olento hyppäsi aluksesta ulos ennen kuin se ehti kunnolla edes laskeutua. Tavaratilan luukusta sataman konttialueelle laskeutunut olento oli piilottanut oranssina hehkuvan kuulan siteidensä alle, suojellen sitä samalla käsillään.<br>\n<br>\nOlento kurkisti yhden suuren kontin takaa ja varmisti reitin olevan selvä. Odotettuaan läheisen trukin ohiajon, siteisiin kääriytynyt nopeasti kiitävä olento ylitti sataman ja katosi sen toisella puolella sijainneeseen sankkaan suojeltuun metsään...<br>\n<br>\n<em>Puoli tuntia myöhemmin</em><br>\n<br>\nPolkua pitkin kulkenut Ga-Matoran tuijotteli hetken oudosti heiluneisiin puun latvoihin, tullen kuitenkin lopulta hyvin lintuisaan päätökseen liikkeen aiheuttajasta. Neitokainen tuskin olisi koskaan osannut arvata, että tuon kyseisen puun latvassa kökötti parhaillaan täpärän paon Odinalta tehnyt musta olento.<br>\n<br>\nPuu oli korkea ja sen latvasta näki hyvin kauas. Satama josta hän oli juuri poistunut näkyi vielä selvästi. Olento kuitenkin keskitti katseensa pohjoiseen ja niin teki hänen esiin kaivelemansa pieni kämmentietokoneensakin.<br>\n<br>\nPienellä näytöllä oli valtaväriltään hyvin vihreä kartta ja siinä kartassa oli keskellä pieni musta piste osoittamassa laitteen käyttäjän senhetkistä asemaa. Olento nipisti kosketusnäyttöä ja kartta zoomasi taaksepäin. Metru Nuin muodot alkoivat erottumaan kartalta selkeästi. Olento siirteli karttaa niin kauan, kunnes sen näytöllä näkyi toinenkin piste. Tämä piste sijaitsi Onu-Metrussa ja sitä merkkasi pieni punainen lippu.<br>\n<br>\nOlento hymähti, tuijotti karttaansa hetken ja sulki sen jälkeen laitteensa. Sen valkoiseen takakuoreen painettu mustan käden muotoinen tunnus välkähti nopeasti laitteen sammuessa, jonka jälkeen se katosi olennon siteiden uumeniin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1378,"creator":"Umbra","timestamp":"2012-02-08T17:24","content":"<strong>Klaanin kahvio</strong><br>\n<br>\nNurukan siemaili kahvikuppostaan, seuraten klaanilaisten elämää. Iloinen puheensorina oli täyttänyt kahvion ja erilaiset keskustelunaiheet vaihtuivat tiuhaan, milloin oli vuorossa politiikkaa esimerkiksi Zakazin sisällissodasta ja sen syistä, milloin puhuttiin Jäätelöstä ja väiteltiin Mata Nuin olemassaolosta. Maan toa itse piti tästä paikasta ja oli ottanut usein kantaa keskusteluihin suurehkolla tietämyksellään, varsinkin Metru Nuin historiasta. Toa oli myös oppinut olemaan suvaitsevaisempi eri lajeja kohtaan, eikä enää lokeroinut olentoja stereotyyppisiin laatikoihin. Maan toaa huolestutti tosin se että miten hänen ystävänsä Deleva jolla oli yhä vaikeuksia sietää skakdeja. Maan toa ihmettelikin minne hänen ystävänsä oli kadonnut...<br>\n<br>\nNurukan ihmetteli yhä mielensä sopukoilla näitä mekaanisia olentoja, kun jokin läimäytti häntä olkapäähän. Tulija oli Moderaattori Umbra, keltamusta soturi joka hallitsi valon elementaalivoimia. <br>\n<br>\nUmbra virnisti Nurukanin säpsähtäessä. Kahvia läikkyi vähän kahviopöydälle maan toan kourassa olleesta kahvikupista.<br>\n<br>\n\"Älä säikäyttele meitä vanhuksia\", Nurukan sanoi hörpäten kahviaan ja pyyhkien kahvia lautasliinalla pöydältä. Punainen lautasliina imi nopeasti itsensä märäksi ja aivan kosteaksi, jonka jälkeen Nurukan heitti sen taidokkaasti suoraan kahvion toisessa laidassa olevaan roskapönttöön.<br>\n”Aika hieno heitto, Nurukan”, Umbra sanoi hymyillen, lyöden nyrkkinsä yhteen toa-veljensä kanssa. ”Ja muuten, oli minulla ihan asiaakin. Sinähän olet kuullut että minulla on toisen maailman vastine huoneessani, eikö niin?\"<br>\n<br>\nNurukan nyökkäsi ja Umbra jatkoi. \"Me saimme yhdessä selville että menneisyydessämme tehtiin jotain joka vaikutti molempien kohtaloihin. Jokin muinainen makuta muutti tulevaisuuksiamme oudolla pelillään...\" <br>\n<br>\nUmbran sanomiset loppuivat kun Deleva ontui mekaaninen käsi mutkalla kahvioon. Toa oli vihainen ja sen näki tämän punaisista silmistä. Punavalkoinen toa kantoi pyyhettä olkapäällään ja oli hiestä märkä. Toan haarniskassa oli ruhjeita ja lihaskudoksessa oli mustelmia.<br>\n<br>\n\"Deleva, mitä sinulle oikein on käynyt?\" Nurukan huudahti, jolloin koko kahvion väki kiinnitti huomionsa tuohon toaan, lopettaen puheensorinansa. Deleva mulkaisi Nurukania ja Umbraa pahasti, kertoen nyt koko kahvion väelle tapahtuneen.<br>\n<br>\n\"No siis, olin rauhassa kuntosalilla kun luulin kohdanneeni Metorakkin, sen skakdin joka tappoi kyläni. Saman värinen, hopeista ja sinistä haarniskaa kantava skakdi oli sitten vastassani, mutta tämä olikin nimeltään joku Guardian. No koska olin lyönyt häntä ensin syntyi välillemme pientä kärhämää ja nyt minulla on tämä mekaaninen käsi vähän mutkalla.\" Deleva lopetti juttunsa, vetäen henkeään. Kahviossa oltiin hiljaa mutta kuiskuttelu alkoi aika nopeasti. Sana Gn ja tämän toan taistelusta leviäisi nopeasti klaanilaisten keskuudessa ympäriinsä.<br>\n<br>\n\"Deleva, tarvitset Tohtoria\", Umbra huudahti nähdessään toverinsa muodottaman hopeisen käden, \"tai mekaanikkoa, kuten Tongua\".<br>\n<br>\n\"Ottaen huomioon että käteni on täysin mekaaninen, tuo mekaanikko voisi olla parempi valinta, kuin jokin Tohtori\", Deleva murahti. \"Näyttäisitkö minulle tien tämän Tongun luokse?\"<br>\n<br>\n\"Voinhan minä viedä sinut sinne Telakalle jos haluat\", U vastasi, hörppäisten nopsaan kahvikupposensa. Valon toa oli nopeasti valmis tapaamaan ystäväänsä Tongua.<br>\n<br>\n\"Nurukan, tuletko mukaan kanssamme Tongun pajalle?\" Umbra kysyi mustalta ystävältään. Nyt niin vähäsanainen toa nyökkäsi ja nousi tuoliltaan. Kolmikko käveli vinhaa pois kahviosta, astellen klaanin sokkeloisia käytäviä ulkoilmaan.<br>\n<br>\n\"Tongun paja täältä tulemme!\" Umbra huudahti, johtaen joukkiota kohti pajaa...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1379,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-02-08T19:36","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui saapui Klaanin porteille muutama kirja kainalossaan. Portilla jököttävät vartijat katsoivat makutaa jurosti ja vilkuilivat tämän kirjoja. Manu katsoi takaisin, suoraan toisen Toan silmiin, mikä sai tämän punastumaan hieman.<br>\n”Oliko minulle postia?” Manu sanoi äänellä, jollaisella normaalisti olisi yritetty iskeä tyttö. Toa pudisti päätään hämmentyneenä.<br>\n”Entä kaipasiko kukaan minua?”<br>\nJälleen päänpudistusta.<br>\n”Entä onko Kepe kotona?”<br>\nKysymys hämmensi molemmat, jolloin se vartija, joka ei ollut vielä puhunut, vastasi: ”Ei… kai.”<br>\n”Hyvä.”<br>\n”Öh… Miksi?”<br>\n”Missä hän mahtaa olla?”<br>\n”Hän on ollut poissa melko pitkään. Minun tietääkseni ainakin. Mutta en tiedä, missä. Uskoakseni Snowmanin kanssa.” Manu nyökkäsi.<br>\n”Onko Verstas siis tyhjillään?”<br>\n”Niin tyhjä kuin se ylipäätään voi olla, oletan”, Toa vastasi. ”Sanotaan, että siellä asuu kaikennäköistä.”<br>\n”Voit olla oikeassa”, Manu sanoi ja teki kielellään eleen, jota olisi voinut pitää rivona. ”Kepe ei ehkä pidä siitä, mitä aion.”<br>\n”Mmmitä sinä…” Toa aloitti, mutta Manu oli jo hississä.<br>\n”Ciao!”<br>\nHissi lähti kulkemaan alas.<br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/m2SF9e23ApQ" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/m2SF9e23ApQ</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nVerstaan ovi aukesi ensimmäisen kerran pitkään aikaan. Valo iskeytyi pimeyteen kuin rokotusneula potilaaseen. Manun varjo levisi Verstaan eteisen harmaalle lattialle. Ilmassa leijaili pölyä, joka valoa vasten näytti siltä kuin se olisi ollut talven lunta. Tai ehkä se sitä olikin. Ota nyt Verstaasta ja sen mysteereistä selvää.<br>\n<br>\nManu astui varovaisesti sisään. Pöly tanssi ilmassa, pyöri kierteissä, rauhoittui hänen jäljessään ja aloitti taas matkansa kohti lattiaa.<br>\n<br>\nHän sulki oven perässään, kuten Kepe oli monasti painottanut tarpeelliseksi. Pian hänen ympärillään oli vain loputon tyhjyys. Tuo tyhjyys oli täysin eristetty muusta maailmasta.<br>\n<br>\nManu asteli eteenpäin ja löysi pöydän. Pöydällä oli öljylamppu. Hän tunnusteli sen ympäristöä, löysi tulitikkuaskin, raapaisi tikun ja sytytti lampun. Sen kelmeänoranssi valo valaisi eteishuoneen. Sen seinustoilla oli työpöytiä, kaappeja ja muuta mihin tahansa työpajaan kuuluvaa. Lisäksi monet ovet johtivat tuntemattomiin sopukoihin.<br>\n<br>\nJoku rääkäisi.<br>\n<br>\nManu suuntasi katseensa rääkäisyn suuntaan. Kaksi silmää paistoi pimeydessä. Kaksi silmää, jotka… nojasivat harjanvarteen.<br>\n<br>\nIggy oli siivoamassa lattiaa. Kun Manu katseli huonetta tarkemmin, hän huomasi syyn. Kaikki huoneen tavarat olivat sikin sokin; kaapit olivat levittäneet sisältönsä pöydille ja pöydät lattioille. Kaikki oviaukot olivat auki. Manu haisteli ilmaa. Huoneessa haisi palaneelta.<br>\n<br>\nValosta toivuttuaan Iggy jatkoi toimiaan, eivätkä he kiinnittäneet toisiinsa enää mitään huomiota. Manu ei kuitenkaan uskonut Iggyn aiheuttaneen tätä sekasotkua – hänen kokemuksiensa mukaan tämä oli aivan säyseä otus. Jotain Verstaassa oli kuitenkin tapahtunut. Jotain – kuten aina – selittämätöntä.<br>\n<br>\nManu jatkoi peremmälle sisään ja raahasi kaikki tavaransa yhdelle suurelle pöydälle.<br>\n”Täydellistä.”<br>\nHiljaisuus.<br>\n”Ei ketään. Paitsi tuo yksi, mutta se on passiivinen.”<br>\nHiljaisuus.<br>\n”Mitenkä sitä sanottiin, ensimmäinen hulluuden merkki, kun puhuu omalle päälleen?”<br>\n<br>\n”Pää, älä vastaa. Minä en halua sinun vastaavan.”<br>\n<br>\n<br>\n…<br>\n<br>\n”Ja. Tyhjää tilaa… Tuossa on pöytä.”<br>\nPöydällä oli tavaraa. Manun ratkaisun jälkeen tavaraa ei enää ollut pöydällä. Hän kävi lukitsemassa Verstaan oven ja palasi sitten huoneeseen, johon oli alkanut tehdä valmisteluja.<br>\n”Koeputkia… haa! Kepellä on täällä labravehkeitä!”<br>\nKirjat Makuta jätti toiselle pöydälle, jonka tyhjensi romusta yhtä nopeasti kuin ensimmäisenkin pöydän.<br>\n”No niin, missä on muuntaja.”<br>\n”Tarvitsen kaksi työpistettä, unohda muuntaja.”<br>\n”Hiljaa. Minä päätän.”<br>\n<br>\nMonimutkaisen koeputkilojärjestelmän rakennettuaan ja hitaasti kiehuvan liuoksen valmistusprosessin valmisteltuaan ja aloitettuaan Manu syventyi arkistoista lainaamiensa hakuteosten käsittelyyn.<br>\n”Ath-uskonnon jumalolennoista…”<br>\n<br>\nSitten Makutan mieleen ponnahti satunnainen ajatus.<br>\n<em>Onko tämä tapahtunut joskus ennenkin?</em><br>\nMitenpä olisi voinut.<br>\n<em>Olenko joskus ajatellut jumalia? Déjà vu?</em><br>\n<br>\nKyllä. Siitä vain oli hieman aikaa.<br>\n<br>\n<strong>Stelt, kuinkahan kauan siitä on?</strong><br>\n<br>\n<em>”Minä olen alkanut epäillä sitä, että sinut on määrätty vahtimaan minua”, Makuta Nui totesi vieressään kävelevälle mustanvihreälle hahmolle. Ämkoo virnisti ovelasti.<br>\n”Oletkohan.”<br>\n”Tämä on, kuulehan, jo viides yhteinen keikkamme.”<br>\n”No niin.”<br>\n”Nii’in.”<br>\n”No, sanotaan vaikka, että koeaikasi alkaa päättyä.”<br>\nManu kurtisti kulmiaan. ”Ai koska en ole vielä murhannut ketään?”<br>\n”Vielä? Aiotko sitten?”<br>\n”Ehkä klaanilaiset niin ajattelevat. Olen makuta. Olen heidän pahin painajaisensa. Olen pimeyden olento, heidän painajaistensakin painajainen. Olen – mahtava – Makuta Nui!”<br>\nSitten Manu nauroi sekopäisesti, kunnes Mäksä tökkäsi häntä vatsaan.<br>\n”Lopeta. Tuo sattui”, Manu ähkäisi.<br>\n”Mahtava makuta sai osuman sormesta.”<br>\n”Ha-ha-hauskaa.”<br>\n”Hyss, olemme pian perillä.”<br>\n<br>\nHe olivat kävelleet tummassa metsässä kohti määränpäätään, joka oli jo tunnin verran häämöttänyt edessä. He eivät olleet uskaltaneet käyttää lentävämpää kulkemistapaa, sillä jo viiden klaanilaisen hengen vienyt steltiläinen massamurhaaja piilotteli lähistöllä – eikä varmasti jättäisi huomaamatta alueelleen tunkeutunutta parivaljakkoa, joka oli tullut lopettamaan hänet.<br>\n<br>\n”Noh”, Manu sanoi kieli keskellä poskea, ”ehkä minun pitäisi suoristaa naamiotani, sillä en todellakaan näe sitä, mitä kutsut perillä olemisen kohteeksi.”<br>\nÄmkoo pyöritti silmiään.<br>\n”Mistä sinä edes sait tuon naamion?”<br>\nManu yllättyi kysymyksestä.<br>\n”Miten niin?”<br>\n”Nyt, kun mietin, niin niitä on yksi tässä koko hemmetin maailmassa.”<br>\n”On muitakin maailmoja.”<br>\n”Niin on. Mutta et vastannut kysymykseeni.”<br>\n”Vastasin. Mistä voi saada naamion, jota ei ole tässä maailmassamme kuin yksi, ja sekin lojuu sen rappeutuneen ääliön naamalla? Toisesta paikasta, ystäväiseni.”<br>\n”Toisesta ulottuvuudesta?”<br>\n”Olet perillä asioista. Tietänet kanohi Olmakin?”<br>\n”Tiedän. Ulottuvuussekoilujen naamio.”<br>\n”Hyvin tiivistetty.”<br>\n”No mutta”, Mäksä sanoi ja heitti Manua poimimallaan ananaspuun kävyllä. ”Mitä sinä olet puuhaillut muissa ulottuvuuksissa? Ja mitä sinä teet sillä naamiolla?”<br>\nManu laski vaistomaisesti toisen kätensä kasvoilleen kuin naamiota suojellakseen, ikään kuin Mäksä aikoisi ottaa sen pois.<br>\n”Kovastipa sinua alkoi tämä naamio kiinnostaa.”<br>\n”Pohdin vain sen alkuperää. Eivätkö kaikki.”<br>\n”Eivät. Ainakaan yhtä röyhkeästi.”<br>\n”Et sinäkään aina ole niin kohtelias, Manfred”, Mäksä virkkoi. Manu kurtisti otsaansa.<br>\n”Miksi sinä käytät tuota nimeä.”<br>\n”No, Manfred, niinhän se on, että lempinimiä vain annetaan.”<br>\n”Ja se liittyy naamiooni?”<br>\n”Ei.”<br>\n”Vaan?”<br>\n”Sinun kanohisi. Miksi halusit Kraahkanin, vaikka sitä on vain yksi tässä universumissa?”<br>\n”No… se näyttää hienolta?”<br>\n”…”<br>\n”Eikö muka ole pätevä syy. Minä voisin ihan hyvin hankkia naamion, koska pidän siitä.”<br>\n”Varjojen naamio. Ainoa laatuaan, ja sinä anastat toisen ulottuvuuden vastaavan naamion.”<br>\n”Ei entinen omistaja sitä kaipaa.”<br>\n”Kuka hän oli?”<br>\n”… ei puhuta tästä, jooko.”<br>\n”Ei niin, olemme perillä.<br>\n<br>\nTällä kertaa oikeasti.”<br>\n<br>\nHeidät oli piiritetty. Kymmenkunta raavasta steltiläispeikkoa seisoi heidän ympärillään.</em><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Athistien pääsaari</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/97KurIhketg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/97KurIhketg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nBKS Hildemar lipui hitaasti pienen sataman laiturille. Vastassa laivaa oli muutamia matoraneja, jotka näyttivät olevan satamatyöntekijöitä. Matoro katseli heitä kiinnostuneina. Nämä eivät olleet athisteja, tai ainakaan he eivät siltä näyttäneet. Matoro ei ollut nähnyt yhtä ainoata kaapuun pukeutumatonta Ath-uskovaista, ja nämä näyttivät hyvin kaavuttomilta. Muutamat käyttivät stereotyyppiselle kalastajalle sopivaa takkia, ja parin päässä oli jopa sytvesti. Useimmat matoraneista katsoivat laivaa kummastuneina.<br>\n<br>\nKun Hildemar pääsi etäisyydelle, josta Matoro saattoi huutamatta ilmaista itseään matoraneille, tämä tervehtikin satamatyöntekijöitä pirteästi:<br>\n”Tervehdys! Olemme Bio-Klaanin asukkaita! Sadje on mukanamme.”<br>\nJotkut nyökkäilivät hyväksyvästi, toiset katsoivat paheksuen. Matoro kiinnitti huomiota erilaisiin reaktioihin, joita näki. Useimmat näyttivät hyväksyvän heidän määränpäänsä, johon laiva ohjautui – vapaalle laiturille. Niitä oli vain yksi, joten heillä kävi tuuri, että se ei ilmeisesti ollut kenenkään vakiopaikka. Ainakaan kenenkään, joka rannalla sillä hetkellä oli. Sadje asteli ylös kannelle vihellellen iloisesti.<br>\n”Ah, koti”, hän sanoi hilpeästi. Matoro nyökkäsi tälle.<br>\n<br>\nHetken kuluttua he olivat jo asettaneet kävelytien laivalta laiturille. Muutama lankku ajoi asiaa. Kaikki klaanilaiset ja koko miehistö olivat tulleet kannelle. Matoro aloitti puheen:<br>\n”Meidän on sovittava, ketkä jäävät laivalle ja ketkä lähtevät maihin. Kaikkien ei ole järkevää lähteä, ja sitä paitsi – laivaahan pitää vartioida.”<br>\nKilljoy nyökkäsi. ”Emme voi suin päin luottaa näihin matoraneihin. Minä lähden ehdottomasti mukaan, jos suunnittelit vieväsi Betan.”<br>\n”Kyllä”, Matoro vastasi. ”Onko vapaaehtoisia laivalle jääjiä?”<br>\nHai nosti kätensä laiskasti. ”Minä ja miehistöni voimme jäädä, ja niin taitaa olla parasta.”<br>\nBloszar ja Summerganon olivat jäljellä. Matoro näytti hetken pohdiskelevalta. Sitten hän sanoi:<br>\n”Ehkä on parasta, että Blozi jää laivalle ja Suga lähtee mukaan.”<br>\nSuga nyökkäsi myöntyvästi. Killjoy laittoi kätensä puuskaan, muttei sanonut pitään. Blozi näytti vaivaantuneelta.<br>\n”Minä haluan lähteä”, hän sanoi. ”En halua jäädä tänne tyhjän pantiksi.”<br>\nMatoro ymmärsi hyvin tämän tunteen. ”Et sinä olisi tyhjän pantti. On tärkeää vartioida laivaa. Sinähän tiedät, mitä nämä athistit voivat halutessaan saada aikaan.” Hän näytti hieman pahoittelevalta Sadjelle, mutta tämä vain heilautti kättään välinpitämättömästi Matoron suuntaan ja käänsi katseensa.<br>\n”Olkoon”, Bloszar sanoi hiljaisella äänellä ja käveli alas ruumaan. Matoro oli hieman huolissaan.<br>\n”Voisitko hieman yrittää piristää häntä?” Martti ehdotti Haille, joka nyökkäsi ja lähti Bloszarin perään.<br>\n<br>\n”No niin, joko lähdemme?” Sadje kysyi iloisesti. ”Meillä on koko saari nähtävänä ennen kuin varjot kasvavat ja askel lyhenee.”<br>\n”Mennään”, Matoro sanoi.<br>\n<br>\nHe laskeutuivat laiturille. Sadje tervehti satamatyöntekijöitä ja käveli rauhallisesti heidän ohitseen. Hänen perässään kävelivät muut, ja heidän taustanaan aurinko laski mereen.<br>\n”Kirkkoon ei voi enää mennä näin illalla, mutta huomenna tapaatte todennäköisesti Pyhän Äidin”, Sadje sanoi. ”Voin näyttää teille hyvän majapaikan, mitäs sanotte?”<br>\nJoy näytti epäilevältä. Nimdan kassakaappia mukanaan raahaava Suga keskittyi raahaamiseen, ja Matoro sanoi: ”Mikäs siinä.”<br>\nKolmikko seurasi Sadje läpi sataman sisemmälle saareen.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/JBYSVS4QJbw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/JBYSVS4QJbw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em>Mäksä katseli heidän ympärillään seisovia järkäleitä.<br>\n”Pehmoja kaikki.”<br>\nManu virnisti. ”Niinkö tosiaan?”<br>\nSteltiläiset eivät näyttäneet pitävän kommentista. He hyökkäsivät.<br>\n<br>\nMäksä hyppäsi korkealle ilmaan ja laskeutui yhden soturin pään päälle murtaen tämän niskan. Manu oli sillä välin litistänyt itsensä muutaman senttimetrin paksuiseksi lättänäksi ja mennyt maata vasten. Muutama peikko oli törmännyt toisiinsa, ja Manu oli noussut maasta heidän takanaan.<br>\n<br>\nSeuraavaksi Ämkoo veti miekkansa ja huitaisi sillä selkänsä taakse, jossa hänen kimppuunsa takaa päin hyökätä yrittänyt peikko kaatui maahan suuri haava kyljessään. Seuraavaksi hän pääsikin väistelemään viittä eri peikkoa, jotka olivat kaikki päättäneet käydä hänen kimppuunsa yhtä aikaa. Piikkinuijin.<br>\n<br>\nManun kimppuun kävivät ne, jotka eivät hyökänneet Mäksää päin tai maanneet maassa. Kolme makasi maassa, joten hänet yritti murskata kaksi peikkoa. Molemmat juoksivat suin päin rauhallisena seisovaa makutaa kohti ja heilauttivat nuijiaan Manua päin. Tämä syöksähti yhtäkkiä suoraan eteenpäin niin, että nuijain iskut menivät ohi, ja samalla lävisti toisen hyökkääjän vatsan kädellään, jonka oli muuttanut teräväksi piikiksi. Steltiläinen ähkäisi tuskasta, minkä jälkeen hän tunsi jotain vielä ikävämpää. Hänen vatsansa sisällä Manun käsi oli haarautunut useiksi pieniksi lonkeroiksi, jotka repivät hänen sisäelimensä palasiksi. Steltiläisen toveri yritti iskeä Manua takaa päin, mutta tämä pujahti nopeasti uhrinsa jalkojen välistä, jolloin nuijamies iskeytyi kuolinkamppailua käyvään toveriinsa.<br>\n<br>\nMäksä hoiteli sillä välin loppuja peikoista. Hän hyppäsi kohti yhtä peikkoa, tainnutti tämän potkulla ja ponkaisten tämän naamasta vauhdinmuutoksen iski toisenkin peikon kanveesiin saksipotkulla. Naamojaan pitelevät soturit kaatuivat maahan kivuliaan oloisesti, ja loput kolme katsoivat toisiaan pelonsekaisen vihan vallassa. Mäksä laskeutui polvilleen maahan ja nousi sitten ylös pahaenteisesti. Hän viittoi kädellään peikkoja tulemaan lähemmäksi ja virnisti. Nämä eivät aikoneet sietää moista käytöstä. He hyökkäsivät yhtenä miehenä Mäksää vastaan, ja tämä vain levensi virnistystään.<br>\n<br>\nYksi peikoista tajusi tilanteessa olevan jotakin mätää, muttei viitsinyt sanoa mitään. Olikin jo liian myöhäistä, sillä kun he ehtivät Mäksän luokse, he huomasivat jahdanneensa illuusiota. Miekkapiru illuusionaamiovoimineen oli heidän takanaan, ja he saivat pian kokea viipaloinnin.<br>\n<br>\n”Julmaa”, Manu tokaisi, kun steltiläiset makasivat maassa erittäin haavaisina Mäksän seisoessa kädet lantioillaan voittajana steltiläiskasan vieressä.<br>\n”Onko?” Ämkoo vastasi. ”Olen saanut, käsityksen, että olet itsekin ajoittain julma, Manfred.”<br>\n”… hmmhph.”<br>\n<br>\nHe kävelivät hetken kohti rakennusta, joka oli heidän määränpäänsä. Valkea rakennus seisoi metsikön reunassa karkeana ja paljaana, ympäristöön sopimattomana rumennuksena. Se oli korkeampi kuin yksikään puu, ja Manu ihmetteli, mikseivät kateelliset steltiläiset olleet vielä repineet rakennusta maan tasalle, kuten usein kävi, jos joku yritti rakentaa jotakin. Naapurit olivat ikävä asia.<br>\n”Tuota noin”, Mäksä aloitti. ”Keksin lempinimiä ihmisille, joista pidän. Ihan tiedoksi vain, että et heitä minua tiiliskivellä tuon Manfred-pelleilyn takia.”<br>\n”Ahaa…”<br>\nHe astuivat rakennuksen ovelle.<br>\n”Pitäisikö koputtaa?” Manu kysyi. Mäksä potkaisi oven sisään.<br>\n”Aha. Käy se noinkin.”<br>\n<br>\nHe hiippailivat pimeään rakennukseen. Sisällä näkyi pelkkää synkkyyttä. Manu oli onnekseen yhtä synkkyyden kanssa, eikä Mäksäkään kaukana ollut. Käheä nauru kaikui jostain päin korkeata taloa, ja Manu ei pitänyt nauruäänestä. Jokin selvästi vilahti pimeässä.<br>\n”Tulitte sitten tänne ja selviydyitte kätyreistäni. Mitäs te nyt aiotte tehdä?”<br>\n”Tappaa sinut”, Mäksä vastasi ykskantaan. Ääni hörähti huvittuneesti.<br>\n”Tappaa minut? Älä naurata, toa.”<br>\n”Kaikki ei ole sitä, miltä näyttää, stetiläinen”, Ämkoo sanoi uhkaavasti. ”Tule esiin ja kohtaa voittajasi reilussa taistelussa.”<br>\n”Tai voit vaikka mennä makaamaan maahan”, Manu sanoi, ”ja antaa meidän rauhanomaisesti katkaista kaulasi?”<br>\n”Minä en pidä asenteestasi, olento.”<br>\n”Minä en ole mikä tahansa olento. Minä olen…”<br>\n”Sinä olet typerys, kun tulet tänne, minun luokseni.”<br>\n<br>\nJokin pudottautui katosta heidän taakseen oven eteen. Kaksikko näki oven kehystämän siluetin. Hahmo oli Steltin yläluokan edustaja.<br>\n”Ei juurikaan vastusta”, Manu arvioi.<br>\n”Ei vastusta? Mitä te puhutte!” hahmo rääkyi.<br>\n”No, katsos”, Manu sanoi, ”minä olen demoninen puolijumala ja tämä ystäväni tässä on voittamaton miekkapiru.”<br>\n”Hah”, steltiläinen tuhahti. ”Taistelkaa ja kuolkaa. Jumalia ei ole.”<br>\n”Eikö tosiaan?” Manu naurahti. ”Sinäkö et usko jumaluuksiin?”<br>\nMäksä tuhahti. Steltiläinen sylkäisi lattialle.<br>\n”Minä en usko mihinkään, mitä ei pysty todeksi osoittamaan.”<br>\n”Minun ei tarvitse uskoa”, Manu sanoi. ”Minä tiedän.”<br>\n”Sinä kuolet nyt.”<br>\nSteltiläinen hyppäsi kohti Manua, mutta Ämkoon miekka oli nopeampi. Olennon hyppy jäi kesken, ja hänen päänsä vierähti jonnekin päin rakennuksen pimeyksiä.<br>\n”Sotkua”, Manu sanoi monotonisesti.<br>\n”Mennään pois, tämä oli turha yhteenotto”, Mäksä mutisi, ja he astelivat jälleen kirkkaaseen päivänvaloon.</em><br>\n<br>\n<br>\nJossain kolahti ja lujaa, ja kolahdusta seurasi rääkäisy. Ääni rikkoi Manun ajatuksenkulun, ja makuta ärsyyntyi rauhansa rikkoutumisesta. Hän lähti tarkastamaan häiriölähdettä.<br>\n<br>\nIggy oli yrittänyt nostaa liian suuren hyllyn, joka oli kaatunut hänen päälleen. Nyt otus pyristeli suuren, puisen kaapin alla lattialla. Manu katseli hetken surkeata olentoa, joka näytti avuttomalta yrittäessään saada puristavaa massaa päältään. Sitten Makuta käveli takaisin työskentelytilaansa jättäen Iggyn pinnistelemään tuskallisen taakkansa kanssa.<br>\n<br>\n[spoil]Kepe kirjoitti pikkuisen pätkän Verstaan kuvailua. Martti auttoi minua pääsemään eroon Writer's blockista satamakohdan kanssa.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1380,"creator":"colmio","timestamp":"2012-02-11T10:13","content":"<strong>Tuntematon paikka</strong><br>\n<br>\nColmio heräsi köytettynä tuoliin. Viimeinen asia jonka hän muisti, oli se että hän oli ollut käyskentelemässä klaani-saaren viidakossa.<br>\nHän muisti kuinka hänellä oli ollut tylsää linnakkeessa, joten hän oli päättänyt lähteä pienelle kävelyretkelle.<br>\nViidakossa hän oli käveleskellyt ympäriinsä, kunnes Gukko-lintu oli hyökännyt hänen kimppuunsa. Hän nosti vasta vähän aikaa sitten käyttöön ottamansa kaksiteräisen keihään ilmaan kohti Gukko- lintua. Gukko perääntyi hieman, ja raudan Toa kuvitteli sen lähtevän, mutta se syöksyikin hyökkäykseen kohti raudan Toaa. Colmio kohotti keihäänsä uudelleen, ja se osuikin Gukkoa suoraan siipeen. Gukko päästi kaamean kuuloisen kirkaisun, ja se tuntui hyvin ikävästi Colmion korvissa. Haavoittunut Gukko lähti hyvin surkean näköisenä, ja Toa päästi sen menemään. Yhtäkkiä Colmio tunsi piston jalassaan. Hän katsoi alaspäin, ja huomasi että hänen jalastaan törrötti nukutuspiikki. -Ei voi olla totta, Toa manasi, ja vaipui uneen.<br>\nNyt pääsemme takaisin siihen mistä aloitimmekin.<br>\nColmio tunsi miten köydet hiersivät hänen käsiään.<br>\nHän huomasi, että joku asteli sisään pimeään huoneeseen.<br>\n- Kuka sinä olet?, Colmio sai soperrettua.<br>\n- Minäkö?, kaapuun pukeutunut olento vastasi.<br>\n- Minä olen Solitaire, hän jatkoi.<br>\n- Keisari... Solitaire?, Colmio sai vielä sanottua, mutta olento työnsi hänen vasempaan käteensä uuden nukutuspiikin.<br>\nJa kaikki pimeni. Taas.<br>\n<br>\nK/M: [spoil]Olen pahoillani että tästä tuli kovin (lue: erittäin) lyhyt, mutta en voinut tehdä pitempää koska halusin pätkäistä tuosta. Ensi kerralla sitten pitempi. Ja kirjoitin tämän kännykällä eilen illalla klo 23:15. [/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1381,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2012-02-24T14:56","content":"<strong>Athistien pääsaari</strong><br>\n<br>\nMärkä rantahietikko painui syvälle maahan punaisen painavan kengän astuessa sille ensimmäistä kertaa. Muusta porukasta hieman jälkeen jäänyt Killjoy nyrpisti nenäänsä, joutuessaan astumaan hänen mielestään ehkä maailman hirveimpään asiaan. Märkää ja hiekkaa. Molemmat asioita, jotka tunkeutuvat hyvin epämiellyttäviin paikkoihin.<br>\n<br>\nSatama ei ollut sillä hetkellä järin vilkas, joten Killjoy pääsi vapaasti kävelemään hietikolta kohti kunnollista maata. Silmät ylitöitä tehden Killjoy analysoi ympäristöään, pyrkien selvittämään siitä kaiken tavallisesta poikkeavan. Metsästäjä ei antaisi tämän tehtävän kompastua yllätyksiin.<br>\n<br>\nKilljoyn silmään koko saaren meno näytti kuitenkin aivan liian tavalliselta. Jos paikalla olisi jotain, se olisi piilotettu. Siksi Killjoy päätti siirtyä nopeampaan lähestymistapaan. ”Creedy. Tuli hommia. Analysoi tämä saari minulle. Etsi siitä kaikki, mitä löydät.”<br>\n<br>\nRadioyhteyden Klaaniin avannut Metsästäjä odotti hetken, joutuen kuitenkin pettymään. Kukaan ei vastannut. ”Toistan: Creedy. Tämä saari tulee analysoida. Sinä tiedät, että tässä päässä ei ole tarpeeksi prosessointitehoa siihen.”<br>\n<br>\nEi vastausta. Killjoy huokaisi syvään, hiven pettymystä äänessään. Toisaalta matka oli kestänyt jo pitkään. Ei ollut reilua olettaa Matoranin istuvan päiviä puhtaasti komentotornissa.<br>\n<br>\nTämän myötä Killjoy ajautui miltei nostalgian partaalle. Rannetietokonettaan hiljaa näpytellen Killjoy seurasi, kuinka punamustalla teemalla varustettu ohjelmisto välähti hänen kypäränsä sisäpuolta hallitsevalle kaarevalle näytölle. Ikkuna täyttyi välittömästi tulvivasta tiedosta ja silloin Metsästäjä tiesi nostaa sormensa näppäimiltä.<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><span style=\"color:green\">”A new language-pack is available. Do you want to start using it now?”</span></span><br>\n<br>\nTietokonemainen naisääni puhui Killjoyn sisällä, Metsästäjän koneiston siirtäessä villisti uutta dataa tämän aivoihin. Killjoy melkein hymyili, vain melkein.<br>\n<br>\n”Antaa mennä B.I.A.N.C.A. Miltei huvittavaa, miten Metru Nuin nörtit edelleen jaksavat päivittää sinua.”<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><span style=\"color:green\">”Always the best for you general. Downloading the package now.”</span></span><br>\n<br>\n...<br>\n<br>\nB.I.A.N.C.A<br>\n<br>\nBiomechanic Intelligence & Armor Nailing Chaotic Assembler. Se oli Killjoyn keksimä projektinimi Mustan Käden keskustietokoneelle silloin, kun hän kauan sitten alkoi sitä Nizin kanssa rakentamaan. Tarkoitettu kontrolloimaan Käden tietokoneita ja ohjaamaan sen mekaanisia varustelijoita. Kaksikko kuitenkin kyllästyi sen työstämiseen hyvin nopeasti ja silloin vielä pieneen purkkiin mahtuva tekoäly koneistoineen lahjoitettiin Ga-Metrulaiseen yliopistoon. Muutamaa viikkoa myöhemmin oppilaat olivat tulleet Käden porteille tarjoamaan pienen tankin kokoista häkkyrää. B.I.A.N.C.A olikin yllättäen valmis.<br>\n<br>\nKilljoy muisteli, kuinka tuo tekoäly oli johdattanut hänet läpi sodan ja miltei kaikki taistelut sen jälkeen. Vasta Klaaniin saavuttuaan hän tajusi oikean koordinaattorin kätevämmäksi ja Creedy vei tekoälyn paikan. Nostalgiahuuruissaan Killjoy muisti myös jotain, mitä ei olisi välttämättä halunnut. <br>\nKivulias ilmoitus Killjoyn häivepuvun itsetuhosta oli tallentunut verkkoon ja Metsästäjä sysäsikin tämän nopeasti silmistään. Feterrojen ajatteleminen ei tehnyt hyvää nyt.<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><span style=\"color:green\">”Kielipaketti asennettu. Järjestelmät toimintakuntoisia.”</span></span><br>\n<br>\nItsekseen höpisevä paikallaan pyörivä Metsästäjä keräsi useita oudoksuvia katseita. Tietokoneelleen ohjeita lateleva Killjoy jatkoi tätä toimenpidettä muutaman minuutin, jonka jälkeen tämä pysähtyi ja jäi kuuntelemaan tuloksia.<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><span style=\"color:green\">”Alueelta ei löydetty mitään BH-kriteerejä uhkaavaa toimintaa tai siihen viittaavia objekteja. Haluatko suorittaa haun uudestaan?”</span></span><br>\n<br>\nKilljoy huokaisi. Hän ei ollut varma oliko hän pettynyt joutuessaan tukeutumaan tietokoneeseensa Creedyn sijasta, vai oliko hän huolissaan tehtävän suoriutumisesta. Ehkä hieman molemmista. Varsinkin nyt kun hänen epäilyksensä alkoivat osoittautua aiheettomiksi. Saaressa ei ollut kerta kaikkiaan mitään epäilyttävää. Ei ainakaan päällisin puolin. Killjoy pakottautui ajatukseen, että todelliset haasteet odottaisivat syvemmällä. Olisi siis edelleen oltava varuillaan.<br>\n<br>\n”Älä. Odotetaan, että siirrymme syvemmälle saarta.”<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><span style=\"color:green\">”Kai sinä ymmärrät, että minä en ole todellinen tunteva olento, vaan keinotekoinen äly, luotu pitämään sinulle seuraa. Monikossa puhuminen on siis täysin turhaa.”</span></span><br>\n<br>\n”Minä arvaan, Saraji kirjoitti tuon pätkän koodia?”<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><span style=\"color:green\">”Kyllä herra kenraali.”</span></span><br>\n<br>\n”Mh.”<br>\n<br>\nKilljoy ravisteli jalkojaan, pyrkien karistelemaan niihin tarttuneen kuonan pois. Lähtien vähitellen astelemaan kohti muuta tiimiä, Killjoy päätti tarkistaa verkkonsa lokin ennen ohjelman sulkemista. Punaisena hohtavat pupillit laajenivat hämmästyksestä, Metsästäjän tarkistaessa sen viimeisimmän rivin.<br>\n<br>\n”B.I.A.N.C.A... miksi sinua on käytetty Odinalta käsin kaksi päivää sitten?”<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><span style=\"color:green\">”Tarkastetaan lokitiedostoja... … … tietokanta ei löytänyt tunnistettavaa käyttäjäprofiilia. Järjestelmää on saatettu käyttää erittäin kehittyneen salausprotokollan suojissa.”</span></span><br>\n<br>\n”Arrrh... noh, pistä kaikki Metsästäjien omistuksessa oleva tarkkailuun. Mukaanlukien Xia ja Stelt. En halua yhtään enempää ikäviä yllätyksiä.”<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><span style=\"color:green\">”Kyllä kenraali. Välittömästi. Haluatko lisätä rekisteriin mahdollisen syyn Pimeyden Metsästäjien järjestelmäkäytölle?”</span></span><br>\n<br>\n”Minulla saataa olla jotain, joka ei kuulu minulle.”<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><span style=\"color:green\">”Siinä tapauksessa lienee oletettavaa, että rekisterimerkintää ei lisätä.”</span></span><br>\n<br>\n”Ei lisätä. Voit poistua.”<br>\n<br>\n*Blimp*<br>\n<br>\nRuutu oli taas tyhjä. Matoron kailotus kaikui Killjoyn korviin toiselta puolelta satamaa. Tympääntyneenä puhiseva Metsästäjä lähti astelemaan läpi hietikon.<br>\n<br>\n”Ja ihan kuin minulla ei olisi vielä tarpeeksi ajateltavaa.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center>* * *</center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKylässä ei palanut juurikaan valoja. Vaaleilla kivillä päällystetty katu oli suora ja hyvin hoidettu, niin että pimeässäkin sitä pitkin oli helppo kävellä.<br>\n<br>\nSadje kulki etummaisena lyhty kädessään. Laitteen häilyvä valo ei juuri valaissut tietä kuuttomassa yössä. Matoro käveli vähän athlais-matoranin takana tutkaillen katukuvaa yökiikarillaan. <br>\nSummerganon käveli melkein heti Matoron takana. Hän näytti ehkä rennoimmalta noista kolmesta Klaanilaisesta. Hänellä oli pieni nuhjuinen olkalaukku, josta pullotti hieman metallikapseli. Killjoy käveli joukon takimmaisena, ilmiselvästi tarkkaillen jatkuvasti ympäristöään.<br>\n<br>\n”Olemme perillä”, Sadje sanoi ja osoitti kulman takaa näkyvää rakennusta. Majatalon pohjakerros oli samaa vaaleaa kiveä, mitä myös kadut olivat. Majatalon yläkerta näytti olevan tehty puusta. Oven vieressä paloi lyhty ja yhdestä alakerran ikkunasta näkyi valoa.<br>\n<br>\nMajatalon nimi oli kirjoitettu kirjoituksella, jota Matoro ei tunnistanut. Se oli kuitenkin koristeellista ja antoi sivistyneen vaikutelman. Nelikko saapui sisälle majataloon, jossa himmeässä valossa yksi matoran valvoi pitkän puupöydän takana.<br>\n<br>\n”Iltaa”, matoran tervehti.<br>\n<br>\n”Iltaa”, Sadje vastasi ennen kuin Matoro ehti avata suutaan. ”Huone neljälle”<br>\n<br>\nTiskin takana istuva matoran loi pitkän epäilevän katseen outoon saattueeseen. Ei ollut aivan tavallista, että yhtäkkiä asiakkaaksi ilmestyy kaksi toaa ja eriskummallisen näköinen jättiläinen. <br>\n<br>\n”Kyllä. Se tekee viisitoista mutteria. Huone 16”, matoran ojensi avaimen Sadjelle. Enempiä puhelematta matoran liukeni takahuoneeseen.<br>\n<br>\nHuone sijaitsi talon pohjakerroksessa. Se oli suhteellisen suuri, vaikkakin mitoitettu matoraneille. Matoro ja Summerganon hankkivat itselleen niin hyvät nukkumapaikat kuin vain mahdollista. Eivätkä ne olleet mitenkään mukavat. Killjoy ilmoitti, ettei aio nukkua ja jäi istumaan huoneeseen ikkunan ääreen.<br>\n<br>\nAamu tuli aivan liian aikaisin, Matoro tuumi, vaikka yö ei ollutkaan niitä mukavimpia mitä hän oli viettänyt. Joka tapauksessa se, että saa nukkua kiinteällä maalla matoranien rakentamassa talossa, oli rentouttavaa. Kuitenkaan se, että joku pudottaa sängystä, ei ole mukavin tapa herätä.<br>\n<br>\n”Huomenta, unikeko”, Suga virnisti. Aurinko paistoi kirkkaana ikkunasta.<br>\nMatoro mutisi jotain unista ja nousi lattialta. Vielä unenpöpperöisenä hän seurasi kolmea toveriaan majatalon saliin nauttimaan aamupalaa, jonka jälkeen he jatkaisivat matkaa sisämaahan kohti Temppeliä.<br>\n<br>\nMajatalon ruokasalissa oli useita matoraneja nauttimassa yksinkertaista aamiaista. Sali oli korkeampi mitä talon ulkonäkö olisi osoittanut. Matoron riemuksi ruoka haettiin itsepalvelulla seisovasta pöydästä. Lienee sanomattakin selvää, että hänen mielestään syömiseen jäi aikaa aivan liian vähän.<br>\n<br>\nSaari näytti aivan erilaiselta kirkkaassa aamuauringossa. Kylän puiset ja kiviset talot olivat siistejä ja hyvin hoidettuja. Valkoisesta kivestä tehty tie johti koko kylän halki sisämaahan. Saari kohosi mitä kauemmas rannasta meni, ja se oli sisäosiltaan kauttaaltaan puun peitossa. Erilaiset trooppiset puut kasvoivat tiheään tien molemmin puolin. Keskellä saarta sijaitsi Ath-uskonnon suurin temppeli, jota paikallisetkin kutsuivat vain ”Katedraaliksi”. Tieltä saattoi nähdä vain hennon loiston metsän keskeltä, kun aurinko osui suureen Athin Silmää kuvaavaan kupoliin.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Kuten saatoitte havaita, Joy kirjoitti alkuosan.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1382,"creator":"Donny","timestamp":"2012-03-01T20:59","content":"<strong>Veljeskunnan saaren ranta</strong><br>\n<br>\nRannan tuntumaan asettuneiden torakkailmalaivojen ympärillä kiitävät pieniä vihreitä miehiä kantavat haukkalinnut rääkyivät piinaavasti jahdatessaan ja samalla paetessaan vastustajinaan toimivia torakkalentäjiä samalla kun nazorakien maajoukot koittivat parhaansa mukaan antaa ilmateitse kamppaileville kumppaneilleen suojatulta.<br>\n<br>\nSamaan aikaan osa Ämkoon veljeskunnan erikoisjoukoista piti torakoille seuraa myös maan tasalla, ja tämä kaikki yhdistettynä sai torakoiden rantamiehityksen näyttämään liekkeihin sytytetyltä termiittipesältä. Räjähdykset, syttyneet puurakennelmat ja kuolevien sotilaiden tuskanhuudot saivat aamuöisen rannan näyttämään maanpäälliseltä miniatyyrihelvetiltä.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nVihreänkirjava matoran kaita horjahti taaemmas ja sylkäisi pari veristä hammasta rannan hiekalle. Ibrahamel pyyhkäisi verivanan suupielestään ja kohotti sitten sirppiaseensa kasvojensa edustalle. Joukko raskaasti aseistettuja nazorakeja tarttui myöskin paremmin omiin aseisiinsa ja valmistautui laittamaan vihreän kiusankappaleen pois päiviltä.<br>\n<br>\nKuten tällaisissa tarinoissa on tapana, saapui suojatuli juuri oikealla hetkellä. Etäämpää metsästä sinkosi taivaalle parvi napalmiräjähtein koristeltuja nuolia, ja Ibrahamelin oli verrattain helppoa luikkia pakoon syntyneen tulenkatkuisen kaaoksen keskeltä. Matoran kaita juoksi hieman kiertäen metsään ja tavoitti sitten apuun ennättäneet toverinsa.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n”Olen utelias, joten minun on kysyttävä”, klaanin miekkasankari aloitti väistellen vastustajansa jo väsyneiksi muuttuneita iskuja ja siinä samalla myös rannalla pitkin poikin lenteleviä ammuksia. ”Miksi olet noin pakkomielteinen taistelemaan kanssani kaksin? Riskeeraat henkesi, vaikka sinulla olisi halutessasi kokonainen armeija rinnallasi.”<br>\nEversti 437 tuhahti ja kohotti kysyvästi silmäkulmaansa ja loikkasi taaemmas.<br>\n”Älä pidä minua tyhmänä”, Ämkoo jatkoi. ”Onko tämä kenties tapasi todistaa esimiehillesi kyvykkyytesi?”<br>\n”Pysy vaiti”, 437 pakoili ja iski terällään Ämkoon kasvoja kohti. Miekkapiru kyykkäsi ja kierähti loitommas, kohottautui sitten takaisin ylös ja jatkoi piikittelyä:<br>\n”Mitä noin kyvykäs sotilas edes tekee rintamahommissa? Eivätkö ylemmät torakat pidä sinusta vai oletko kyvyttömämpi kuin mitä minulle näytät?”<br>\n<br>\nÄmkoo huomasi saavansa 437:n hermostumaan. Klaanilainen katseli vihollistaan ilkikurisesti ja päätti jatkaa psykologista hyökkäystään.<br>\n”Toisaalta, eivätpä nuo arvonimet teikäläisillä tunnu muutenkaan paljoa merkitsevän. Se aikaisemmin tappamani eliittisoturinne esittäytyi yliluutnantiksi, ja kuinkas sille kävikään.”<br>\n<br>\nMiekkamies huomasi kuinka 437:n katse muuttui jännittyneemmäksi ja terävämmäksi. Ämkoo arvasi löytäneensä torakan heikon kohdan ja avasi jälleen suunsa.<br>\n”Oliko hän sinulle tärkeäkin, vai teinkö kenties palveluksen kun pistin hänet hengiltä?”<br>\nEversti ei ollut aikeissa vastata, mutta torakan iskut muuttuivat raivoisammiksi. Yhtäkkiä Ämkoo huomasi, että hänellä oli täysi työ väistellä äsken vielä uupuneen oloisen everstin iskuja ja sivalluksia.<br>\n<br>\n”Ah, nyt ymmärrän”, Ämkoo totesi torjuen täpärästi everstin miekaniskun. ”Koitat päihittää minut todistaaksesi esimiehillesi, että pystyt siihen missä yliluutnanttinne epäonnistui. Tahdot kai täyttää kumppanivainaasi saappaat.”<br>\n<strong>”Käskin pysyä vaiti”</strong>, 437 vastasi tulistuneella äänensävyllä.<br>\n”Häviäjäksi häviäjän paikalle”, Ämkoo lausui. ”Oikeastaan aika sopivaa.”<br>\n<strong>”VAIKENE!”</strong><br>\n<br>\nKlaanilainen horjahti taaemmas silkasta nazorakin raivon voimasta kun eversti alkoi huitoa aseellaan ympäriinsä. Torakka syöksyi suoraan Ämkoota kohti ja koitti tarttua tähän kiinni, mutta Ämkoo onnistui täpärästi väistämään nazorakin otteen.<br>\n”955 oli täysi raukka kun ei pärjännyt sinulle! Minä olen toisenlainen!” 437 karjui jahdaten Ämkoota täyden raivokohtauksen vallassa. Odottamaton käänne sai Ämkoon hyökkäyksen horjumaan ja miekkapiru käyttikin kaiken keskittymisensä ainoastaan 437:n iskujen väistelyyn.<br>\n<br>\nSe oli virhe, sillä Ämkoo ei ehtinyt huomata kauempaa vierelle pudonnutta kranaattia. Räjähdys heitti klaanilaisen nurin, ja ääneen kiroten tämä koitti pakottautua takaisin pystyyn niin pian kuin kykeni.<br>\n<br>\nEversti ehti kuitenkin saada otteen Ämkoon viitasta ja nazorak kiskoi klaanilaisen väkisin luokseen. Ennen kuin Ämkoo ehti ajatella mitään, sai tämä kasvoihinsa täyden osuman everstin väkivahvasta nyrkistä. Tämän perään iski nazorak toisen nyrkiniskun suoraan Ämkoon vatsaan ja päästi sitten tämän irti otteestaan.<br>\n<br>\nÄmkoo sylki verta ja iski miekallaan yrittäen ottaa etäisyyttä vastustajaansa. Eversti kuitenkin syöksyi tästä välittämättä suoraan Ämkoota kohti ja antoi jopa Ämkoon miekan käydä hetken ajan olkapäänsä tienoilla. Everstin äkillinen uhkarohkeus yllätti miekkamiehen täysin ja loi aukon tämän puolustukseen.<br>\n<br>\nEversti karjui painaessaan teränsä syvälle Ämkoon kylkeen ja sai klaanilaisen huutamaan tuskasta. Verenhimon valtaama nazorak ei antanut vastustajansa toipua iskusta vaan kiskaisi teränsä väkivalloin irti, ja potkaisi sitten voimakkaasti suoraan juuri aiheuttamaansa syvään haavaan. Ämkoo vaikersi, kaatui maahan ja sai sitten suoran potkun suoraan kasvoihinsa.<br>\n<br>\n”Sinä et tiedä minusta mitään”, Eversti murisi hullunkiilto silmissään.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\nJousimiespartiota johtava Otlek vaikutti helpottuneelta huomattuaan kaita-toverinsa olevan suurin piirtein kunnossa. Äänekkäästi huohottavasta Ibrahamelista kuitenkin huomasi, että kolmijakoisella mielellä varustettu soturi alkoi selvästi väsyä, ja riski kaita-muodonmuutoksen purkautumiseen kasvoi jatkuvasti.<br>\n<br>\n”Aiotko palata taisteluun tuossa kunnossa?” kysyi Otlek huolestuneeseen sävyyn samalla kun tämän takana kyyristelevät soturit latasivat jousiinsa uusia tulinuolia. Ibrahamel naurahti hieman surullisen kuuloisena vastaten sitten:<br>\n”Mitäs luulet? Kukaan meistä ei voi jäädä pyörittelemään peukaloitaan tällaisena hetkenä.”<br>\n”Ne ovat saaneet jo viisi jalohaukkaa alas taivaalta, ja taivas näyttää siltä kuin myrsky olisi nousemassa. Tilanne ei ole enää millään tapaa meille eduksi”, jousimiesten johtaja selvitti kurtistaen kulmiaan.<br>\n”Ei mahda mitään. Minä taistelen niin pitkään kunnes me saamme herra Ämkoon pois tuolta, ja toivon, että niin teet sinäki-”<br>\n<br>\nJousimiehet huudahtivat järkytyksestä kun vieressä räjähti. Keskeytetyksi tullut Ibrahamel nousi salamannopeasti pystyyn räjähdyksen nostattaman tomun seasta huutaen Otlekin nimeä. Jousimiesmatoran vastasi jostain pölyn ja putoilevien puunkappaleiden seasta.<br>\n<br>\n”Meidät on huomattu! Perääntykää metsään!” Otlek komensi hätäisesti yrittäen tavoittaa joukkonsa. Käskyn käytyä metsästä kuuluikin eri suuntiin juoksevien jousimiesten ääniä, mutta heti sen perään myös laukauksia ja räjähtelyä.<br>\n<br>\n”Ne pirut ovat piirittäneet meidät!” joku matoraneista huusi pakokauhun ja vaikerruksen seasta. Sieltä täältä kuului sattumanvaraisia laukauksia ja voitonriemuisten nazorakien taisteluhuutoja. <br>\n<br>\n”Saastat”, Ibrahamel kirosi ja alkoi pyörittää sirppinsä ketjua rinnallaan. Kaitan ase ei ollut lainkaan otollinen tiheässä metsämaastossa, eikä kamppailun siirtäminen rannalle ollut mahdollista niin kauan kuin jousimiehet olivat nazorakien ensisijainen kohde. Tilannetta pahensi entisestään se, että pöly laskeutui laskeutumistaan tehden veljeskuntalaisista koko ajan vain helpompia maaleja.<br>\n<br>\nIbrahamel ei ehtinyt väistää takaansa täysin yllättäen ammuttua nazorak-ammusta. Kaita-soturi karjaisi ja kompastui maahan saamansa osuman voimasta. Ääntä säikähtänyt Otlek huusi kumppaninsa nimeä ja ampui nopeasti nuolen suuntaan josta oletti ammuksen tulleen. Metsästä kuului äimistyneen torakan parkaisu joka antoi olettaa, että Otlek osui.<br>\n<br>\n”Oletko kunnossa..? Pääsetkö ylös?” Otlek tivasi tarttuen maassa makaavaa kumppaniaan olkapäästä. Matoran kaita inahti tuskissaan ja pakotti itsensä sitten polvilleen. Soturin silmät ja sydänvalo välkehtivät huolestuttavasti. Sitten välähti, ja matoran kaitan tilalla maassa istui kolme hyvin uupuneen näköistä matorania.<br>\n”Tosi hieno ajoitus”, tokaisivat Ibra ja Raham tismalleen samaan aikaan. Kivikasvoinen Amel pysyi vaiti, katseli kumppaneitaan vakavana ja kysyi sitten vaimealla äänellä:<br>\n”Otlek, paljonko sinulla on sitä napalmia?”<br>\n<br>\n- - - <br>\n<br>\nÄmkoo rojahti koko painollaan rannan hietikolle ja jäi makaamaan elottoman näköisenä selälleen. 437 naurahti ääneen ja tuijotti hetken nujertunutta klaanilaista kuin varmistaakseen, että tämä ei enää jaksaisi nousta. Sitten nazorak-eliittisotilaan kasvoille levisi voitonriemuinen ilme ja tämä lähti astelemaan Klaanin soturia kohti tarjotakseen tälle viimeisen iskun.<br>\n<br>\nÄmkoon puoliavonaisissa silmissä sumeni kun tämä koitti parhaansa mukaan pysyä tajuissaan. Yritys ei tahtonut tuottaa tulosta ja maailma miekkamiehen ympärillä näytti muuttuvan hetki hetkeltä haaleammaksi. Tunto alkoi kadota lopullisesti soturin kehosta kun Ämkoo koitti viimeisillä voimillaan koota ajatuksiaan.<br>\n”Typerä nazorak... Sillä oli vain tuuria...” Ämkoo kirosi päänsä sisällä ja yritti olla hyväksymättä tilannetta. Kaikki toivo oli mennyttä, eikä adminin ruumis totellut juuri lainkaan tämän käskyjä. Peli oli pelattu.<br>\n<br>\nSitten kaikki pysähtyi ja maailma katosi Ämkoon ympäriltä.<br>\n<br>\n<em>”Olet todella säälittävä.”<br>\n<br>\nÄmkoon himmeänä hehkuvat silmät kääntyivät vaivalloisesti katsomaan viereen äkisti ilmestynyttä puhujaa. Miekkamiehen vierellä seisovan kultaisin panssarein koristautuneen sinisen Toa-naisen tympeä ilme ei värähtänytkään kun Ämkoo tuijotti tämän läpikuultavana hohtavaa hahmoa laajenneilla silmillään. Veri valui viittasankarin suupielestä kun tämä pakotti äänensä sanomaan naisen nimen.<br>\n<br>\n”Atya?”<br>\n</em><br>\n- - -<br>\n<br>\n”Mitä sinä oikein aiot?!?” Otlek parkui katsellessaan kuinka Amel sitoi napalmipanoksia tiukasti kiinni vyötärölleen. Kaitakolmikon totisin jäsen ei vastannut toverinsa kysymykseen.<br>\n<br>\nIbralla ja Rahamilla kesti hetki ymmärtää mitä Amel suunnitteli. Kun kaksikolla viimein välähti, nämä yhtyivät Otlekin estelevään valitukseen. Amel ei kuitenkaan kuunnellut, vaan riuhtoi väkisin Otlekin sekä lähistölle kaatuneiden le-matoranien räjähteet itselleen ja kokosi ne sitten kuin liiviksi rintakehänsä ympärille.<br>\n<br>\n”Komenna vielä elossa olevat miehesi puihin, Otlek”, Amel käski. Sitten veren tahrimalla kolmella poikkiraidalla koristeltua rau-naamiota kasvoillaan kantava matoran kääntyi kahden kaita-kumppaninsa puoleen.<br>\n”Tekin menette. Nyt heti.”<br>\n”Idiootti!” Ibra huusi ja kohotti kätensä kuin lyödäkseen. Raham kuitenkin esti toverinsa toimen tarttuen tähän kiinni, katsoi räjähtein varustautunutta Amelia surumielisesti ja sanoi sitten:<br>\n”Muistakin selvitä.”<br>\n<br>\nKenties ensimmäistä kertaa koskaan Amel naurahti ääneen. Matoran heilautti kättään hoputtaakseen ystäviään ja valehteli:<br>\n”Totta kai. Nyt, menkää.”<br>\n<br>\nIbra ja Raham tarttuivat kumpikin Otlekiin ja loikkasivat sitten tämän kanssa viereisen viidakkopuun alaoksalle. Kolme matorania lähti epäröivin liikkein kapuamaan kohti puun latvakerrosta samalla kun Otlek huusi koko äänellään komentoa eri puolilla metsän pohjakerrosta kyyhöttäville kanssasotureilleen.<br>\n<br>\n<strong>”Puihin! Kaikki miehet puihin!”</strong><br>\n<br>\nPiirittäjänazorakit katselivat ja kuuntelivat hämillään puiden kahinaa kun kukin jousimiesmatoran syöksyi vuorollaan kohti latvustoa. Torakoiden jakaessa toisilleen tulituskäskyjä ilmestyi Amel kuitenkin esiin kaiken kaaoksen keskeltä. Matoranin pitkä ketjuase sinkoutui lähimmän nazorakin kaulaan ja kuristuskuolemaa tekevän torakan rimpuilu vei jokaisen läsnäolevan nazorak-sotilaan täyden huomion. Yllätetyt nazorakit avasivat tulen suoraan matorania kohti.<br>\n<br>\nTorakat karjuivat silkasta tuskasta kun Amelin itsemurhaiskun levittämä tahmea napalmi pakotti metsän pohjakerroksen liekkeihin. Räjähdys vei mukanaan muutaman lähipuun, mutta sen aikaansaamat liekit eivät kuitenkaan yltäneet korkealla kohoavaan latvustoon saakka. Tilannetta ylhäältä seuranneet jousimiehet eivät aikoneet tuhlata ystävänsä uhrauksen tuomaa tilaisuutta vaan vetäytyivät paikalta.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n”Onko <em>suula</em> valmiina?”<br>\n”Kyllä, herra.”<br>\n”Kvaak.”<br>\n<br>\nMetsän reunaan piiloutunut Leiter katseli vihreiden kumppaneidensa pitelemää vaaleaa lintua, jonka sulavan muotoinen vartalo liikahteli ahdistuneesti hämmentyneen linnun yrittäessä parhaansa mukaan riistäytyä vapaaksi kahden le-matoranin otteesta. Matoranit kuiskivat linnulle vuoron perään rauhoitteluja ja yksityiskohtia tehtävänannosta, ja olento vaikuttikin jo hieman rennommalta.<br>\n<br>\n”Tämän on parasta toimia”, Leiter sanoi puoliksi itsekseen. ”Tuo kaksintaistelu on saatava loppumaan.”<br>\n”Emmekö voi vain antaa herra Ämkoon hoitaa tilannetta?” toinen Leiterin alamaisista kysyi neuvoton ilme kasvoillaan.<br>\n”Koko torakka-armeijan huomio on nyt johtajassamme”, Leiter vastasi. ”Jos tuo kamppailu jatkuu vielä hetkenkin, emme saa häntä välttämättä pois tuolta elävänä.”<br>\n<br>\nToinen matoraneista ojensi Leiterille soihdun. Mustanvihreä matoranjohtaja otti tulen vastaan ja sytytti sillä sitten valkean merilinnun pyrstön seasta työntyvän sytytyslangan.<br>\n<br>\n”Kvaa-aak”, täsmärakettisuula sanoi noustessaan muutamalla siiveniskulla siivillensä. Lintu kohosi korkeuksiin vauhtia ottamaan ja lähti sitten syöksyyn kohti liekehtivää taistelutannerta.<br>\n<br>\n”Toisinaan mietin, miksemme käytä samanlaisia aseita kuin kaikki muutkin”, toinen Leiterin johtamista matoraneista sanoi katsellessaan linnun perään.<br>\n”Nämä ovat ekologisempi vaihtoehto”, vastasi Leiter äänellä, josta ei tiennyt oliko matoran tosissaan vaiko ei. <br>\n<br>\n- - - <br>\n<em><br>\n”Atya”, Ämkoo toisti ja pakotti haalenevat kasvonsa kääntymään kokonaan vieressään seisovaa sinisenä hohtavaa hahmoa kohti. Välkehtivän naisen visiirinaamion takaa erottuvista silmistä paistoi Ämkoolle tuttu ylimielinen katse kuolleen veden Toan puhuessa:<br>\n”Surkimus. Säälittävä raukka.”<br>\nÄmkoon verestävät suupielet kohosivat kivunsekaiseen virneeseen.<br>\n”Vainaan lienee helppo nimitellä, vai?”<br>\n”Kielesi ei ole tylsynyt yhtään”, Atya sanoi. ”Vaan miten on miekkasi laita?”<br>\n”Minun miekkani?” Ämkoo naurahti tuskaisana ja nyökkäsi vierellään makaavaa terää kohti. ”Mutta tämähän on sinun.”<br>\n”Ei enää”, Atya murahti. ”Eikä se tällä menolla ole pian enää sinunkaan.”<br>\n</em><br>\n- - -<br>\n<br>\nTorakka 437 saapui maassa makaavan klaanilaisen vierelle. Toan kokoinen taistelija näytti jo miltei kuolleelta, mutta Ämkoon rinnan epätasainen liikehdintä toi everstille varmuuden siitä, että vihollinen oli vielä elossa. Torakan katse kiinnittyi hiekassa makaavaan miekkaan. Legendaariseen, yhtenä maailman voimakkaimmista pidettyyn miekkaan. Eversti kumartui vastustajansa vierelle. <br>\n<br>\nMekaaniset sormet puristuivat tiukasti valkealla nahalla päällystetyn kahvan ympärille. 437 kohotti miekan haltioituneena silmiensä eteen ja käänteli sitä. Kaikista koettelemuksista huolimatta miekka oli muutamaa tahraa lukuunottamatta täydessä kunnossa. Everstin taistelun runnomat kasvot heijastuivat lähes peilinkirkkaasta metallista. Uskomatonta, kerrassaan uskomatonta, hän ajatteli. <br>\n<br>\nEverstin vaimea hyminä muuttui pikku hiljaa suorastaan riemuukkaksi naurahdukseksi. Oikotie torakkahierarkian huipulle oli lukittuna hänen rautaiseen otteeseensa. Taistelukentän räjähdykset säestivät nazorakin voitonhetkeä. Ylhäällä jyrähti vaimea ukkonen.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<em><br>\nAtya kevensi asentoaan ja istahti sitten maassa makaavan miekkapirun vierelle. Ämkoo katseli entistä johtajaansa samaan aikaan sekä hölmistynyt että hieman utelias ilme naamiollaan, ja sanoi sitten:<br>\n”Tulitko hakemaan minut luoksesi?”<br>\nAtya ei nauranut koskaan. Nyt kuitenkin Ämkoo saattoi erottaa naisen katseessa ilkikurisen pilkkeen, joka oli tälle kaikkea muuta kuin ominaista. <br>\n”Mikä sinut saa luulemaan, että pääsisit sinne minne minä menin? Minä vapautin itseni taakastani. Sinulla sen sijaan on vielä paljon syntiä harteillasi.”<br>\n”Mikä sinut sitten sai tulemaan?” Ämkoo kysyi vakavoituen samalla hieman. ”Vaikea kuvitella, että vielä kuolleenakin tahtoisit nähdä minut.”<br>\n<br>\n”Opettajanasi olen velvollinen muistuttamaan sinua”, kuului Atyan vastaus samalla kun nainen vilkaisi tuimasti legendaarista miekkaa hipelöivää nazorakia kohti. Naisen katse palasi Ämkoon himmeneviin silmiin kun tämä jatkoi puhettaan:<br>\n”Sinä olet häpeäksi kaikelle sille jonka varaan olet rakentanut elämäsi. Katso nyt itseäsi. Petit minut. Jos kuolet nyt, petät myös uudet ystäväsi. Alku ja Ääri ovat pian kumpikin vihollisen hallussa ja syy on kokonaan sinun.”<br>\nÄmkoo kiristi hampaitaan kuultuaan Atyan viimeisen lauseen. Miekkamies ei vastannut.<br>\n<br>\n”Makaako edessäni todella miekkapiru jonka nimi saa tämän maailman suurimmatkin soturit kauhun valtaan? Missä on itse Bakmein kouluttama taistelija? Missä on <strong>Toa Ämkoo?</strong>”<br>\n”En ole ollut Toa enää ikuisuuksiin”, Ämkoo sihahti vastaukseksi. ”Tiedät sen vallan hyvin.”<br>\n”Perusteletko sen sillä, että sisälläsi velloo verenhimosta ja juonittelusta voimansa saava pimeyden olento, vai onko kyse pelkuruudesta?” lausui Atya pisteliäästi kumartuen lähemmäs. ”<strong>Toa</strong> ei ole muoto, typerys. Se on tapa elää.”<br>\n”Mitä sinä yrität?” Miekkapiru kähisi samalla kun tämän silmät alkoivat painua umpeen.<br>\n”Elä hirviönä, kuole hirviönä”, Atya sanoi.<br>\n<br>\nÄmkoo yskäisi verta ja murisi. Atya katsoi tätä näkyä vailla minkäänlaista sääliä, nousi takaisin seisomaan ja asteli sitten loitommas.<br>\n”Minä en tullut katsomaan typerää kuolinesitystäsi, Ämkoo”, nainen lausui äänellä joka muuttui naisen joka askeleella loittonevammaksi ja kaukaisemmaksi. Veden Toan viimeiset sanat haudan takaa kuuluivatkin Ämkoon pään sisällä vain heikkoina kuiskauksina.</em><br>\n<br>\n<em>”Herätä paholaisesi. Näytä, hallitsetko hirviötä vai oletko sellainen itse.”</em><br>\n<br>\n<br>\n- - - <br>\n<br>\n437 hymyili leveästi kohottaessaan valkean katanan Ämkoon yläpuolelle. Eversti pohti hetken pirullisia hyvästejä peitotulle klaanilaiselle, avasi sitten virnuilevan suunsa ja sanoi:<br>\n”Ja näin kuolee Klaanin miekkapaholainen. Älä huoli, lupaan kertoa kumppaneillesi kuolemastasi. Ja kerron heille, että anelit armoa...”<br>\n<br>\nSitten Eversti heilautti miekkaa hieman ylemmäs ja iski.<br>\n<br>\nSeuraava hetki sai everstin silmät pyöristymään silkasta ihmetyksestä. Mahtavan aseen kärki oli miltei tavoittanut päihitetyn veljeskunnan johtajan sydänkiven. Ämkoon sormet olivat kuitenkin tarttuneet tiukasti kiinni miekan lappeeseen. Everstin isku oli pysähtynyt täysin, eikä miekka suostunut irtoamaan maassa makaavan Ämkoon otteesta vaikka 437 koittikin riuhtoa terää vapaaksi. Samalla Ämkoon silmäluomet rävähtivät auki paljastaen soturin silmät, jotka hohtivat kuin kekäleet laajenneissa silmäkuopissaan. <br>\n<br>\nVäkivaltainen ja täysin varoittamaton varjoenergian räjähdys heitti torakkaeverstin kauas yläilmoihin. Torakan keho paiskautui kauemmas taistelutantereen kauemmalle hietikolle. Kierähdettyään maassa muutaman kerran torakka nousi vaivalloisesti ylös hieroen hiekkaa pois silmistään. Sitten torakka kohtasi edessään avautuvan näyn ja järkyttyi.<br>\n<br>\nJo valmiiksi myllerretty taisteluareena oli verhoutunut syvänpunaisiin liekkeihin lähes tyystin. Liekkien keskellä seisoi Ämkoo, jonka ainoa ehjä käsi ei ollut vieläkään päästänyt irti miekan lappeesta. Hiekka pakeni Ämkoon leimuavien askelten alta kun miekkapaholainen asteli nazorakia kohti.<br>\n<br>\nErilaiset tilastot ja numerolukemat vilisivät everstin mekaanisen silmän ruudulla. Everstin hengitys muuttui huokaus kerrallaan huolestuneeksi huohotukseksi. Typeryydentunne ja epätoivo hiipivät hänen tajuntaansa. Oliko tämä ollut yksi iso virhe? Tuoko voima oli kukistanut 955:en?<br>\n<br>\nSiinä samassa eversti pudisti päätään hermostuneena. Häntä ei vakuutettaisi pelkällä valoshowlla.<br>\n<br>\n”<strong>Hyvä on, Atya</strong>”, Ämkoo lausui äänellä joka sai koko taistelutantereen pysähtymään. Niin taivaalla syöksähdelleet veljeskuntalaiset kuin maassa hanakasti puolustautuvat nazorakit käänsivät katseensa helvetin liekkien peittämää soturia kohti, joka lähti astelemaan vammoihinsa nähden aivan liian vaivattoman näköisesti eversti 437:aa päin.<br>\n<br>\nEversti teki kaikkensa pysyäkseen lujana, mutta yrityksistään huolimatta nazorak otti askeleen taaksepäin. Torakka yritti parhaansa pitääkseen itsensä kasassa, ja nazorak koitti rauhoittaa itseään kiinnittämällä huomionsa vastustajansa vammoihin.<br>\n\"Haava saavutti melkein sisäelimesi\", 437 sanoi, viitaten klaanilaisen kylkeen. \"Tuuperrut minä hetkellä hyvänsä...\"<br>\n<br>\n”<strong>Pintaraapaisu</strong>”, Ämkoo virnuili vastaukseksi ja käytti ainoan kätensä hetken ajan kylkensä luona. Ja toden totta, vielä hetki sitten syvältä näyttänyt haava näytti tällä hetkellä vain heikolta ruhjeelta. Eversti näki kuinka Ämkoon kehoa nuoleskelevat varjoliekit saivat kaikki kantajansa vammat paranemaan vauhdilla jonka saavuttaminen ei olisi hoitunut edes nazorakien oppineimmilta lääkintämiehiltä.<br>\n<br>\nEversti otti askeleen taaemmas ja tuijotti tuonen mailta noussutta vihollistaan. Ensimmäisen kerran 437 uskoi todella ymmärtävänsä mistä nimitys miekkapiru oli peräisin. Häntä kohti ei kävellyt enää Klaanin johtaja tai mystinen miekkamies. Häntä kohti asteli liekehtivä demoni, syvimmälle helvetille naurava hehkuva paholainen.<br>\n<br>\n”<strong>Tunnuit aikaisemmin tietävän jotain Bakmeista</strong>”, varjolieskojen peittämä Ämkoo puhui. ”<strong>Kerro minulle, mitä kaikkea tiedät <em>Aamuyön muakasta</em>. Puhu, nazorak.</strong>”<br>\nEversti ei tiennyt mikä voima sai hänet tottelemaan. Nazorak kuitenkin vastasi oitis.<br>\n”Valkean turagan viimeinen miekkatekniikka. Kertoman mukaan sen oppiminen on useimmille fyysisesti mahdotonta, eikä tekniikan kääröjä ole koskaan löytynyt.”<br>\n”<strong>Hyvä, hyvä, sinähän tunnet aiheen</strong>”, Ämkoo sanoi heilauttaen legendaarisen aseensa valkeaa terää kauempana jäykkänä seisovaa torakkaa kohti. ”<strong>Tiedätkö, monestako kääröstä tekniikka koostuu?</strong>”<br>\n”En”, eversti vastasi ottaen jälleen askeleen taaemmas.<br>\n”<strong>Kääröjä on yhteensä seitsemäntoista. Niistä viimeisen hallitsee ainoastaan Valkea turaga itse.</strong>”<br>\n<br>\nVellovat liekit Ämkoon ympärillä tiivistyivät voimakkaan salamoinnin ja rätinän saattelemina ja siirtyivät sitten soturin oikean olkapään kohdalle. Kuului sihahdus ja verenpunainen varjokäsi välkkyi jälleen väkevänä paikoillaan. Ämkoo heitti miekkansa käsistä vasemmasta oikeaan ja pyöräytti sitä sitten ilmassa saaden liikkeellä loputkin varjoliekit häviämään.<br>\n<br>\n”<strong>Tämä on kuudestoista käärö</strong>”, kuului Miekkapirun ääni tämän lähtiessä hyökkäykseen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/L6iRpAjJP44" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/L6iRpAjJP44</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nÄmkoon loikka oli uskomaton. Edes itsensä huippukuntoon treenannut eversti ei ollut uskoa sitä korkeutta, vauhtia ja voimaa joka saattoi miekkapaholaisen hetkessä tämän luokse. 437 kavahti kauhuissaan taaemmas ja toi teräaseensa nopeasti torsonsa edustalle ottaakseen vastaan Ämkoon salamannopean miekaniskun. Isku tulikin, mutta sivalluksen sijaan kyseessä oli huippunopea pisto jonka eversti joutui väistämään heittäytymällä voimakkaasti oikealle.<br>\n<br>\nÄmkoon nauru raikui ympärillä palavien rakennusten ja räjähtävien pommien aiheuttaman kaoottisen metelin keskellä miekkasankarin jahdatessa silmät kiiluen saalistaan. Eversti ei ollut ehtinyt vielä lainkaan sopeutua tilanteeseen ja nazorakilla olikin täysi työ väistää pistoa seurannut voimakas kahden käden lyönti, joka torakan täpärästi ohitettuaan sai maan tämän alla miltei räjähtämään miekkaan ladatun varjovoiman purkauduttua hallitsemattomasti ympäriinsä. 437 ponnisti voimakkaasti ja pakeni sitten selkä edellä kauemmas, sekä kohotti ranteensa ladaten samalla liikkeellä ranteesta ulos työntyvän konepistoolinsa.<br>\n<br>\n<strong>”Turha yrittää!”</strong> Ämkoo karjui kaiken metelin seasta ja iski miekkansa tarkasti everstin rannetta kohti. Torakka oli ehtinyt jo aloittaa tulituksen, ja Ämkoon hyökkäystä seurannut refleksinomainen väistöliike sai everstin ampumaan hetken ajan hallitsemattomasti omiaan. Jokunen rannalla kamppaillut torakka parkaisi ja lysähti maahan saatuaan osuman everstin ammuksista.<br>\n<br>\nEversti yritti tähdätä uudemman kerran Ämkoota kohti, mutta klaanilainen pysyi jatkuvassa liikkeessä. Miekaniskuja sateli niin oikealta, vasemmalta, edestä kuin takaakin, ja iskipä Ämkoo myös muutaman kerran ylhäältä käsin loikattuaan aivan yllättäen pakoilevan everstin yli aivan tämän taakse.<br>\n<br>\nÄmkoon energiasormien ei tarvinnut edes ojentua everstiä kohti, sillä Ämkoon laskeuduttua everstin taa oli kaksikon välillä tuskin lainkaan välimatkaa. Tummanpunaisena hohkaava käsi ylsi helposti tarttumaan tiukasti torakan kasvoihin, ja Everstin kasvojen mekaaninen puoli särähti ja objektiivisilmä alkoi näyttää virhekuvaa kun Ämkoon sormet painautuivat yhä syvemmälle ja syvemmälle uhriinsa.<br>\n<br>\nEversti yritti tehdä raivokkaasti vastarintaa ja tähtäsi aseensa kainalonsa ali Ämkoon rintakehää päin. Ämkoo huomasi hätäisen iskun helposti ja heilahti sivuun, pidellen yhä kiinni vihollisestaan.<br>\n<br>\n437 ehti tulittaa monta laukausta ennen kuin tajusi Ämkoon väistäneen. Eversti riuhtoi päänsä raivoissaan vapaaksi, mutta tämä johti ainoastaan siihen, että Ämkoon ote siirtyi torakan kaulaan. Klaanilainen puristi Everstin hengitysteitä lujasti ja heitti sitten tämän äkisti maata kohden saaden nazorakin uppoamaan syvälle rannan hiekkamaahan.<br>\n<br>\nÄmkoolla olisi ollut oiva tilaisuus viimeistellä vastustajansa, mutta sen sijaan paholainen astuikin loitommas ja laski miekkansa. Admin tarjosi torakalle mitä hirveimmän hammashymyn, avasi sitten suunsa ja karjui:<br>\n<strong>”Tämä ei ole vielä ohi! Nouse ylös! NOUSE!”</strong><br>\n<br>\nEversti päästi karmeaimman parkaisun mitä läsnä kamppailevat eri puolten soturit olivat koskaan kuulleet. Eliittisotilas kohottautui polvilleen ja käynnisti sitten selässään lepäävät jo valmiiksi rikkinäiset suihkumoottorit, ja lähti sitten epätoivoiseen hyökkäykseen. Moottoreiden voima riitti kuin riittikin sinkoamaan ahkerasti tulittavan nazorakin Ämkoota kohti, joka osasi ainoastaan nauraa lähestyvälle näylle.<br>\n<strong>”Sanoinhan, että tuo ei auta!”</strong> huusi ammukset vaivattomasti väistänyt Ämkoo hypäten samalla ilmaan. Ämkoo kiepahti kerran ilmassa ja pisti sitten miekallaan jalkojensa ohi suoraan alaspäin, osuen tarkasti ohittamansa nazorakin selkämykseen. Erilaisia mekaanisia osia ropisi hietikolle kun eversti läjähti lentoratansa voimasta maahan samalla kun Ämkoo putosi siististi jaloilleen tämän vierelle.<br>\n<br>\n<strong>”Väitit tappavasi minut ja siinä sinä nyt olet. Kuolet aivan yhtä säälittävästi kuin typerä yliluutnanttinne!”</strong><br>\n<br>\n”OLE HILJAA!!” 437 karjui ja kohosi silkalla tahdonvoimalla ylös. Kuului toisiaan vasten hankautuvan metallin kitisevä ääni kun kaikki everstin mekaaniseen käteen kätketyt teräaseet nousivat täyteen mittaansa torakan keskittäessä kaikki voimansa väkivahvaan pistoon Ämkoon kasvoja kohti. <br>\n<br>\nMiekkapaholainen vastasi iskuun Aamuyön muakan kuudennentoista käärön kahdeksannella liikesarjalla. Ämkoo koukisti polviaan ja kyykisti hieman, tuoden päänsä päälle kohottaneensa miekan kahva edellä suoraan kohti Everstin kasvoja. Kahvan pää tärähti lujaa vihasta ja tuskasta ulvovan torakkaeverstin otsaan ja heti tämän jälkeen viiletti samuraimiekan terä torakan olkapäätä kohti. <br>\n<br>\nEversti poukkoili huutaen loitommas ja onnistui puolivahingossa välttämään koko raajan katkaisemiseen tarkoitetun iskun suurimmat vahingot. Legendaarisen miekan valkea terä onnistui kuitenkin aiheuttamaan syvän viillon torakan olkapäähän, ja tästä aiheutunut tuska oli vähällä huumata taaksepäin kompastuvan nazorakin.<br>\n<br>\nYmpärillä seuranneet rivitorakat eivät tahtoneet nähdä enempää. Joku urheimmista uskaltautui antamaan tulituskäskyn, jonka verta kasvoiltaan pyyhkivä Eversti kuitenkin torjui kivun ja mielipuolisuuden sekoittamalla äänellä. Usean yrityksen jälkeen pakottautui 437 viimein seisomaan.<br>\n<br>\nKoko taistelutanner tuntui pysähtyvän kun eversti 437 ja miekkapaholainen jakoivat keskenään pitkän katseen. Äänekkäästi huohottavan everstin silmissä paloi silkka viha kun tämä tuijotti suoraan Ämkoon punaisina loistaviin silmiin. Miekkamiehen suupielet kohosivat hieman ylemmäs nazorakin kasvojen kiristyessä entisestään.<br>\n<br>\n”Miltä tuntuu kohdata kuolemansa?” Ämkoo lausui. <br>\n”L-leuhki vielä kun ehdit”, 437 vastasi raivosta vapisevalla äänellä. ”Jos minä kuolen nyt... Vien sinut mukanani!”<br>\n”Voi, en ajatellut kuolla. Ja mieti, sinullahan on toisella puolen seuraa jo valmiiksi. Voitte yhdessä yliluutnanttinne kanssa päivitellä sitä kuinka ylimielisyys sokaisi teidät ja koitui kohtaloksenne...”<br>\n<br>\nJotain 437:n sisällä räjähti. Nazorak karjui entistäkin kovemmalla äänellä, jännitti väkivalloin kaikki kehonsa lihakset ja keinotekoiset osat, ja iski sitten paljaan nyrkkinsä suoraan Ämkoota kohden niin vimmatulla voimalla, että ilma klaanilaista kohti kiitävän nyrkin ympärillä vihelsi.<br>\n<br>\nÄmkoon kasvot väistivät hieman vasemmalle ja torakan nyrkki löi tyhjää. Nazorak oli jo lyömässä uudestaan, mutta Ämkoo oli jo ehtinyt loikata ilmaan ja 437 joutui syöksymään edemmäs väistääkseen taaksensa pudottautuneen miekkailijan armottoman iskun.<br>\n<br>\nTunteittensa raivopäiseksi syöksemä nazorak lähti huutaen juoksemaan suoraan eteenpäin kohti yhtä harvoista vielä pystyssä olevista vartiotorneista. Sen saavutettuaan tarttui torakka tornin tukirakenteisiin molemmilla käsillään purren samalla leukansa tiukasti yhteen yrittäen siten sivuuttaa vammautuneesta olkapäästänsä huokuvan terävän kivun. Muutaman raa'an kiskaisun jälkeen 437 oli jo kiivennyt tornin keskitasanteelle, ja nazorak kääntyi katsomaan josko vastustaja oli seurannut.<br>\n<br>\nJa olihan tämä. Huomattuaan torakan pakenevan oli Ämkoo sukeltanut tämän perään ja torakan kääntyessä oli klaanilainen jo miltei tämän takana. Noustuaan vaivattomalla loikalla 437:n tasolle tarjosi Ämkoo tälle muutaman sukkelan miekanpiston suoraan torakan kasvoja kohti, ja valkea katana olikin vähällä lävistää 437:n mekaanisen silmän. Kuului kolahdus kun Ämkoo onnistui töytäisemään miekkansa lappeella torakan mekaanisia kasvoja. Nazorakin tasapaino horjui ja tämä oli vähällä pudota alas lahopuisen tasanteen reunalta.<br>\n<br>\nEversti tarttui nopeasti ensimmäiseen asiaan jonka sai käteensä, ja tämä oli tornin rakennustöiden jälkeen tasanteelle jäänyt raskaspäinen työkalu. 437 tarttui esineen varteen ja heitti työkalun sitten sen kummemmin tähtäämättä Ämkoota kohti, hankkien tempulla juuri tarpeeksi aikaa heittäytyäkseen vartiotornin vierellä kohoavan peltikattoisen varastomajan katolle. Onnistuttuaan juuri ja juuri putoamaan jaloillensa lähti eliittinazorak juoksuun hakien sumenevalla katseellaan kaikkea mahdollista josta voisi hyötyä.<br>\n<br>\nÄmkoo toipui nopeasti äimistyksestään. Adminin toisen jalan kynsipari koukistui ja upposi syvälle tornitasanteen pehmeään puuhun miekkasankarin ottaessa vauhtia. Ämkoo lensi suoraan Everstin perään, heilautti miekkaa pitävän varjokätensä taaksepäin ja ojensi sen sitten heittoliikkeeseen.<br>\n<br>\nValkoinen samuraimiekka pyöri villisti lentäessään ilmojen halki kauempana juoksevaa torakkaa kohti. Nazorak onnistui juuri ajoissa kuulemaan valkeanhohtoisen terän aiheuttaman kitinän ja heittäytymään sivuun lähestyvän miekan tieltä. Eversti katsoi kuinka katana iskeytyi varaston katosta työntyvään paksuun puupaaluun, ja kiitti onneaan siitä, että hänen päänsä ei ollut enää tuolla paikalla. <br>\nNazorakin onnea ei kestänyt pitkään. Ämkoo oli jo ennättänyt tämän tykö ja vihreänmusta soturi kiskaisi miekkansa vaivattomasti irti, syösten terän sitten pitkässä kaaressa everstitorakan kaulaa kohti. 437 hyppäsi taaemmas, jolloin kaulavaltimoon tähdätty isku tavoittikin ainoastaan nazorakin rintakehän pintakerroksen. Huutavan torakan rinnasta purskahti verta tämän kaatuessa selälleen varaston rämisevälle katolle. <br>\n<br>\nÄmkoo nauroi jälleen ja kohotti miekkansa päänsä yläpuolelle. Kaatuva torakka onnistui kuitenkin välttämään voimakkaan kahden käden iskun potkaisemalla vahvemmalla jalallaan kohti miekkamiehen lähestyvää rannetta, ja yllättävä potku sai klaanilaisen miekkaotteen kirpoamaan. Samuraimiekka lennähti pyörien suoraan ylöspäin ja Ämkoo jäi vaille asetta.<br>\n<br>\nVarjovoimien täyttämän klaanilaisen nauru lakkasi kun 437 virnisti voitonriemuisesti ja kohotti asekätensä kohti tämän kasvoja. Admin ei kuitenkaan vapissut kauhusta vaan kyyristyi päättäväisesti everstiä kohti. 437:n suusta purskahti verta kun Ämkoo tarttui tätä käsivarresta ja repäisi torakan sitten ylös. Ämkoo vei torakan käden omalle olkapäälleen, heilahti sitten ympäri toiseen suuntaan ja heitti nazorakin sitten väkivahvalla liikkeellä ilmaan. Voimakkaan kiskaisun jälkeen varaston puurakenteet hajosivat kappaleiksi kun valtavalla vauhdilla putoava 437 rämisi niiden läpi.<br>\n<br>\n437:n henki salpautui ja kun tämä paiskautui selkä edellä suoraan maahan. Nazorakin terve silmä muljahti hetkeksi ympäri kun tämä koitti liikuttaa vahingoittuneita niveliään, mutta yritys sai vain valtavan kipuaallon kulkemaan nazorakin kehon läpi. 437 sylki suurimmat veret suustaan, käänsi päänsä sitten taivasta kohti ja näki alaspäin putoavan vihollisensa.<br>\n<br>\nEversti yritti kohottaa mekaanista kättään ottaakseen kohti syöksyvän Ämkoon vastaan, mutta yritys ei tuottanut tulosta. Ämkoon vasen jalka iskeytyi suoraan nazorakin mekaanisen käden ranteen päälle ja esti kättä liikkumasta. Nazorak koitti sitten liikauttaa toista kättään, mutta kokonaan maan tasalle pudottautunut Ämkoo painoi myös vasemman jalkansa alas ja pakotti koko painollaan torakan pysymään aloillaan. 437 ei onnistunut rimpuilemaan käsiään vapaaksi, ja nazorak saattoi vain katsella kuinka yhä edelleen purppuranpunaisena hohkaava Ämkoo kohotti samuraimiekkansa päänsä yläpuolelle iskeäkseen.<br>\n<br>\nVihollisensa viimeistelemiseen keskittynyt miekkapiru ei ehtinyt huomata takaansa syöksyvää valkeaa kohdetta. Maassa makaavaan kohteeseensa katseensa naulinnut valkea lintu syöksyi ohjuksen laitta Everstiä kohti, tavoitti tämän ja teki sitten tehtävänsä. Silloin jysähti.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">”Jaaaa poikki!” kuului ääni kirkkaasti valaistussa elokuvastudiossa. Stunt-näyttelijät poistuivat näyttämöltä oikean tähtikaksikon seuratessa touhua sivusta drinkkilasit käsissään.<br>\n<br>\n”Melkoista”, Ämkoo totesi pyöritellen pientä paperisateenvarjoa drinkissään ja vilkaisi sitten 437:aa. ”Saatiinpahan tämäkin sitten pakettiin.”<br>\n”Eikä mennyt edes kauaa, kun miettii”, eversti vastasi ja nielaisi juomassaan kelluneen oliivin. ”Kiista tuotantoyhtiön kanssa oli kyllä kiusallinen.”<br>\n”Totta, mutta sille ei mahda enää mitään”, Ämkoo vastasi. ”Olihan se toki faneille pettymys, että pätkän tuottaminen jäätyi kokonaan kuukausiksi, mutta se oli niiden mulkeroiden vika. Mitäs menivät vaatimaan, että maksaisimme niille ihan oikeaakin palkkaa.”<br>\n”Niin, kohtuutonta”, 437 vastasi.<br>\n<br>\nKaksikon tykö saapui viiksin ja mauttomin aurinkolasein varustautunut ruskea matoran.<br>\n”Teillä olisi nimmaritilaisuus puolen tunnin päästä, pojat. Siistikää itseänne vähän ja muistakaa hymyillä. Jos joku kyselee siitä tuotantoyhtiöhommasta, valehdelkaa.”<br>\n”Luonnollisesti”, Ämkoo vastasi ja virnisti. Eversti kaivoi taskustaan (..?) pyyhkeen ja pyyhki sillä mekaanisen silmänsä kiiltelemään härskisti. Fanit odottivat jo ulkona.<br>\n<br>\n- - - <br>\n<br>\nHAA HAA HAA ME KIRJOITIMME SEN VIIMEIN HAA HAA HAA.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1383,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2012-03-07T14:40","content":"<strong>Erään punaisen metsästäjän mökin jäänteet</strong><br>\n<br>\n”Sinä et hitto soikoon ole tosissasi… et vain ole.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/8jRDp6y2TbQ" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/8jRDp6y2TbQ</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSuu ammollaan Sarajia tuijottava Matoran oli työntänyt päänsä lähes kiinni Vahkin avoinaiseen rintakehään, tujottaen sen sisällä leiskuvaa palloa silmät haltioituneena. Jopa tilanteeseen hyvin neutraalisti suhtautunut Nazorak levitti puuskaan vedetyt kätensä ja tämä vilkuili nyt uteliaan näköisenä Sarajin luona hääräävän Matoranin touhuja.<br>\n<br>\nCreedy astui pois Vahkin luota rojahtaen huolimattomasti takaisin nojatuoliin, kasvot edelleen hämmennyksestä loistaen. ”…minä tiesin tästä, tai oikeastaan kuulin kauan sitten, mutta minä en villeimmissä unelmissanikaan uskonut, että Käsi ikinä saisi näitä toimimaan. Ja siinä se nyt on… aivan todellisena.”<br>\n<br>\nNazorak oli ymmällään. Hohtava kuula oli toki hieno, mutta hän ei ymmärtänyt lainkaan sen<br>\ntärkeyttä. Nazo työnsi päänsä Creedyn ja Sarajin väliin kysyvä ilme kasvoillaan. Creedy veti syvään henkeä ja alkoi selittämään.<br>\n<br>\n”Tämä tässä on Toa-energiaa pilkkova aggregaatti. Koko Metru Nuin energiateollisuuden suurin hanke. Sen oli tarkoitus täyttää koko tunnetun maailman energiantarve halvasti ja nopeasti. Projekti kuitenkin keskeytettiin satoja vuosia sitten, kun se todettiin mahdottomaksi. Seurasin projektin etenemistä aikanaan tiiviisti ja minä tunnistan toimivan sellaisen heti kun vain saan sellaisen eteeni. Ja siinä sellainen nyt on…”<br>\n<br>\nNazorak pyöritti vasemmanpuoleisia raajojaan, kehoittaen Creedyä jatkamaan. Tiedon puutteesta ei kuitenkaan tulisi huolta. Matoran oli juuri pääsemässä vauhtiin. ”Jokainen Toa kykenee luomaan kuusi Toaa lisää kivien kautta. Sodan aikana tätä nähtiin hyvin paljon ja vaikka silmitön Toien lisääntyminen koetaankin... epäeettiseksi, haluttiin tämänkin voiman hallitsemiseen oma työkalu.”<br>\n<br>\nSaraji nyökkäsi ja liu'utti sormeaan hitaasti kuulan sileällä pinnalla, jatkaen itse siitä, mihin Matoran jäi. ”Tämä kuula on kuin ehtymätön voimanlähde. Teoriassa se kykenee kuusinkertaistamaan energiantuottonsa joka minuutti... tai voisi jos Käsi olisi ehtinyt kehittää sille toimintaympäristön, joka kestäisi kuulan luomaa energiaa. Sen sijaan niitä käytettiin supersotilaiden luomiseen. Jokainen osastojohtajana toiminut Vahki sai tällaisen rintaansa. Elinajaksi riittävän energiamäärän lisäksi kuulilla on käsittämättömän suuri tiedonkäsittelytila. Sen muistiin kapasiteetti vastaa yli kymmenkertaisesti Toan vastaavaa. Tämä mahdollisti Vahkien kasvun... itsenäisiksi. Tai ainakin lähelle sitä. Vaikka en tiedäkään, miten tavallisen olennon mieli toimii, uskallan sanoa tuntevani aivan kuten hekin.”<br>\n<br>\nNazorakin äänihuulista kajahti ilmoille pari pientä kovaäänistä naksahdusta. Torakan mieli janosi lisää infoa. Hän ei osannut kuvitella pääsevänsä tällaisen tiedon lähteille lyöttäytymällä Matoranin seuraan. Saraji huomasi Nazorakin eleen, mutta vetäytyi hetkeksi sulkemaan rintakehänsä aukon ennen jatkamista. Paineilman muodostaman sihahduksen myötä Vahkin rintakehän puolikkaat napsahtivat takaisin yhteen. Rennon oloinen Saraji asteli tämän jälkeen jo vaivaantumatta Creedyn vierelle ja jäi nojaamaan tämän tuolin selkänojaan. <br>\n<br>\n”Komentaja Niz johti tutkimustiimiä kuulien takana. Valkoiset kuulat olivat puhtaasti hänen käsialaansa. Neiti komentaja oli viimeinen elossa ollut jäsen Metru Nuin alkuperäisestä tiedeosastosta silloin kun Herra rekrytoi hänet Käden riveihin. Siellä hän saattoi tutkimustyön päätökseen ja niin kuulat syntyivät.”<br>\n<br>\nCreedy kohotti kulmiaan: ”Hetkonen. Valkoiset? Kuulostaa siltä kuin niitä olisi muunkinlaisia.”<br>\n<br>\nSaraji nyökkäsi ja käänsi katseensa nyt enemmän juuri Creedyyn. ”Valkoinen kuula on sellainen, jonka juuri näitte. Sellainen antaa virtaa muun muassa minulle, Xian osastopäällikkö Codylle sekä lukemattomille jo menehtyneille Käden komentajille. Sitä kuitenkin käytetään yleisesti elvyttäjänä tai aivan puhtaana energianlähteenä. Niitä käytettiin voimanlähteinä Käden prototyyppiasteen taistelupuvuissa... käytännössä sellaisissa, millaisia Killjoy tänä päivänä käyttää.”<br>\n<br>\nCreedyn polttava katse ei antanut Sarajille hengähdyshetkeä. Vahki huokaisi syvään ja jatkoi. ”Normaalien valkoisten kuulien lisäksi valmistettiin kuitenkin... jotain muuta, jotain vahvempaa. Kaksitoista erityisvoimia omaavaa kuulaa, kaksitoista Käden johtavaa olentoa. Osa heistä oli Toia, osa heistä oli Vahkeja, osasta en ole edes varma... Yhtä kaikki, he olivat meistä voimakkaimmat ja kaikkein kykenevimmät. Käden sisällä liikkui huhuja että... noiden kuulien sisällä olisi jotain, jonka kaikki haluaisivat. Ja erityisesti jotain, jota Pimeyden Metsästäjät janoavat.”<br>\n<br>\nSaraji hyppäsi ylös ja nappasi salamannopeasti kynän käteensä. Vahki käänsi uuden sivun fläppitauluista ja alkoi kirjoittamaan hitaasti ja hartaasti.<br>\n<br>\n\"Vahki Aizen. Laboratorioluomus. Ei hyväksyntää Metru Nuin sotilaskalustoon. Määrätty tuhottavaksi. Tila: Kadonnut.\"<br>\n<br>\nSaraji kohotti kulmiaan. Aizen oli Sarajin viimeinen taistelupari Metru Nuilta lähtemisen jälkeen. Frosteluksien käsiin menehtyneen toverin nimen kuuleminen kirpaisi ikävästi. Tieto hänen kuolemastaan ei siis ollut päätynyt sivistyksen pariin.<br>\n<br>\n”Toa Azglar. Lainsuojaton. Tuomittu kuolemaan kolmen Matoranin murhasta. Tila: Kuollut.\"<br>\n<br>\n\"Toa Bazlar. Epäilty aseiden myymisestä Pimeyden Metsästäjille. Tila: Kuollut.\"<br>\n<br>\n\"Pimeyden Metsästäjä Camouflag. Vaarallinen joukkomurhaaja. Tiedetty piilekselleen Metru Nuilla. Tila: Kuollut.\"<br>\n<br>\n\"Matoran D-Roy. Kuuluisan Ga-Metrun ammuskelun suunnittelija ja toteuttaja. Vastuussa kuudentoista Matoranin kuolemasta. Tila: Kuollut.\"<br>\n<br>\nTässä vaiheessa Saraji alkoi tajuamaan kaavan. Ahdistava paine kasvoi hänen päässään, kun hän seurasi listan etenemistä.<br>\n<br>\n\"Vahki Hitsu. Laboratorioluomus. Ei hyväksyntää Metru Nuin sotilaskalustoon. Määrätty tuhottavaksi. Tila: Kuollut.\"<br>\n<br>\n\"Toa ”Herra” (Todellista nimeä ei rekisterissä.) Mustan Käden perustaja. Tila: Kuollut.\"<br>\n<br>\n\"Vahki Killjoy. Maanpetturi. Vastuussa tuhatpäisen yksikköjoukon siirtymisestä vihollisen käsiin.<br>\nTila: Kadonnut.[/i]\"<br>\n<br>\nNazorak kohotti katsettaan. Sarajin metallisilla kasvoilla oli mietteliäs ilme.<br>\n<br>\n\"Toa Niz. Energiatutkimustiimin viimeinen eloonjäänyt. Kotiarestissa. Ei lupaa poistua Metru Nuilta. Tila: Kuollut...\"<br>\n<br>\nTässä vaiheessa Creedy lopetti. Hän oli nähnyt silmäkulmastaan päätään kourillaan pitelevän Vahkin. Olento tärisi. Nazorak katsoi tilannetta hämillään. ”Miten... minä en... muista? En... e...”<br>\n<br>\nCreedy pudisti päätään murheissaan. \"Killjoy leikittelee meillä. Katso näitä listoja. Kymmenen kuollutta. Kaikki rikollisia Käden riveissä.... ja sinä et muista mitään. Kuule. Vaikka sinä olet kuin kuka tahansa muu tässä maailmassa, aivosi ovat silti kone. Killjoyn kaltaiselle teknikolle ei olisi työ eikä mikään laittaa sinut unohtamaan asioita.”<br>\n<br>\nSaraji ei kuitenkaan halunnut mennä aiheeseen. Häneen sattui. Ajatteleminen ja muisteleminen sattui... ”Kymmenen.”<br>\n<br>\n”Huh?”<br>\n<br>\n”Kymmenen, sinä sanoit että kymmenen kuollutta ja Killjoy. Mutta heitä oli kaksitoista.”<br>\n<br>\nNazorak ja Creedy vilkaisivat toisiaan. Vahki oli oikeassa. Yksi puuttui. Matoran kävi takaisin paperikasan kimppuun. Edelleen shokkitilaa poteva Vahki yritti nousta suoraksi, mielessään pyrkimys säilyttää vielä vähäinen arvokkuutensa.<br>\n<br>\n”...löysin sen, minä löysin sen!”<br>\n<br>\nSaraji ja Nazorak ryntäsivät tuolille Creedyn taakse. Matoranin käsissä oli vielä yksi kellastunut paperi. Saraji hymähti. Odottamattomuudet saivat jatkoa. Tällä kertaa Vahki kuitenkin uskalsi hymyillä. Tie vastauksien luokse saattoi juuri löytyä.<br>\n<br>\n\"Toa Ficus. Tiedeosaston johtaja, Onu-Metru. Tila: Elossa.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1384,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-03-09T14:04","content":"<strong>Ath-Nui</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/tWhUPlFnAe8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/tWhUPlFnAe8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoro the Blacksnow katsoi suurta katedraalia silmät selällään silkasta epäuskoisesta ihastuksensekaisesta järkytyksestä: Valtaisan katedraalin muinaiset muurit nousivat korkeuksiin asti. Koristeelliset, harmaat kiviseinät olivat täynnä kaiverruksia, ja niitä peitti paikoittain paksukin kasvillisuuskerros, kuin kukaan ei välittäisi niiden läsnäolosta. Ne eivät tuntuneet lainkaan häiritsevän temppelin olemusta, päinvastoin – ne tuntuivat kuuluvan kiinteänä osana kirkon ulkoasuun. Katedraali mahtoi olla korkeutensa perusteella ainakin viisikerroksinen, mutta tarkasti klaanilaiset eivät osanneet arvioida. Summerganon katsoi kunnioittavasti julkisivua: koko seinä oli itse asiassa suuri patsas, joka suurimmaksi osaksi oli sulautunut rakennukseen. Se esitti panssaroimatonta toan muotoista hahmoa, joka näytti ainakin Killjoyn silmiin melko hintelältä. Jokin patsaassa kuitenkin sai aikaan kunnioitusta. Patsaan suurehkossa päässä oli yksi ainoa silmä – patsaaseen upotettu jättimäinen rubiini, joka oli hiottu tasaisen sileäksi ellipsoidiksi.<br>\n<br>\nMatoro mietti hetken. Hän tiesi nähneensä hahmon ennenkin. Sitten hänen päässään räjähti.<br>\nNimda-kammio… nuket.<br>\nPatsas esitti Athia. Samanlainen patsas oli ollut kammiossa Deltan saarella. Matoro yritti karistaa ajatuksensa nukeista ja keskittyä olennaiseen. Sadjen ohdolla joukko astui sisään suureen kirkkoon, ja heitä oli vastassa ystävällisen näköinen onumatoralainen pappismunkki. Tällä oli yllään valkoinen kaapu, jossa oli ylenpalttiset kultakirjailut. Päässään miekkosella oli hauskan näköinen hattu, jonka muoto toi mieleen päärynän.<br>\n<br>\n”Hyvää päivää, muukalaiset, ja tervetuloa Ath-Nuin katedraaliin.”<br>\n”Päivää”, vastasivat klaanilaiset lähes yhteen ääneen ja astuivat koreaan käytävään. Käytävässä olisi mahtunut kaksi Toaa seisomaan päällekkäin ilman, että ylemmän pää olisi koskettanut kattoa, ja se oli niin leveä, että kuusi Toaa olisi mahtunut kulkemaan rinnakkain, jolloin laitimmaiset olisivat koskeneet seinään levittäessään kätensä. Klaanilaiset ihailivat upeaa koristelua, jonka joku taiteellinen munkki oli joskus aikojen saatossa saanut aikaan.<br>\n”He ovat Bio-Klaanin väkeä, tulleet tänne liikeasioille”, Sadje informoi pappia, joka vain nyökkäsi vaiteliaasti.<br>\n<br>\nAstuttuaan päälaivaan klaanilaiset huomasivat katon nousseen kahdenkymmenen metrin korkeudelle lattiasta. Nimdan säiliötä kantava Suga henkäisi kuuluvasti. Hän katseli kiinnostuneena portaita, jotka johtivat jonnekin katedraalin ylempiin kerroksiin. Munkki seurasi hänen katsettaan ja tokaisi:<br>\n”Valitettavasti yleisöltä on pääsy kielletty tuonne ylös.”<br>\n<br>\nHetken kävelyn jälkeen he saapuivat poikkilaivaan, jossa sijaitsivat istuimet kirkossa käyviä varten. Pitkät penkkirivit olivat vitivalkoisia ja puhtaita. Katossa riippui useita kynttiläkruunuja.<br>\n”Tuolla on absidi”, pappi esitteli osoittaen leveään tilaan alttarin edessä; klaanilaisilla ei ollut hajuakaan siitä, mikä absidi mahtoi olla. ”Ja tuossa kohtaa on kuori, jossa kuoro laulaa. Ko-Matoran-kuoro. Mahtavaa kirkkomusiikkia. Ja kauniisti laulaakin, sanon ma.”<br>\n<br>\nPappi aikoi jatkaa, mutta keskeytti puheensa Matoron istahtaessa etummaisimmalle penkille ja jäädessä katselemaan ihmeissään valtavaa kirkkoa ja sen koristeluja. Muut seurasivat hänen esimerkkiään, ja vain pappi jäi tyytymättömän näköisenä seisomaan.<br>\n”Pyhä Äiti ei ole juuri nyt paikalla”, hän ilmoitti närkästyneesti, kuin kostoksi siitä, että klaanilaiset eivät halunneet kuunnella hänen selostustaan gregoriaanisesta Ko-Matoran-kuorosta.<br>\n”Jaha. Ja milloinkahan saisimme nähdä hänet?” Joy sanoi epäilevästi.<br>\n<br>\n”No mutta”, kuului uusi ääni. Pappi hätkähti. Hän käänsi katseensa laivaan ja näki mustakaapuisen Ta-Matoranin marssivan heitä kohti. Hänen perässään seurasivat klaanilaisten katseet. Ta-Matoranin kasvoilla oli kulunut kanohi, jota kukaan klaanilaisista ei tunnistanut ennen nähneensä. Nyt, kun Suga mietti, hän ei tunnistanut päärynänmuotoista hattua kantavan matoraninkaan kanohia, mutta tämä ei pistänyt niin kovasti silmään – luultavasti juuri hatun takia.<br>\n”Anteeksi hänen epäkohteliaisuutensa”, uusi matoran sanoi. ”Hän ei ole tottunut vieraisiin, kuten ei kukaan muukaan täällä.” Valkokaapuinen pappi risti kätensä närkästyneenä.<br>\n”Ymmärrämme”, Matoro sanoi hiljaisesti.<br>\n”Pyhä Äitimme lähetti minut kertomaan, että ottaa teidät vastaan puolen tunnin kuluttua katedraalin ylimmässä, kuudennessa kerroksessa olevassa rukoushuoneessa.”<br>\n”Kiitämme”, Hai sanoi kirkkoa esitelleen papin mulkoillessa heitä kärttyisesti. Sadje, joka oli koko ajan keskittynyt tuijottamaan Athia esittävää alttaritaulua, havahtui mietteistään ja virkkoi:<br>\n”Hyvää huomenta, isä.”<br>\n”Huomenta sinullekin, veli Sadje. Johdata heidät puoleksi tunniksi muihin tekemisiin. Näytä heille vaikkapa, että täällä voi pitää hauskaakin!” Munkki nauraa hörähti, ja Sadje hymyili. ”Sen teen. Tulkaa, ystävät. Oletteko ikinä maistaneet ruokalajia nimeltä Akawaran ananassoppa?”<br>\n<br>\nTa-Matoran-munkki sanoi heidän tapaavan jälleen puolen tunnin kuluttua ja katosi asioilleen. Sadje lupasi näyttää heille hieman paikkoja – ruokalajien lisäksi – sillä välin, kun he odottelisivat pääsyä Mestarin puheille. Killjoy loi toistaiseksi viimeisen silmäyksen katedraaliin. Ath-patsaan punainen silmä kiilui auringonvalossa.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Pallo on edelleen minulla, ellei joku teistä kolmesta halua tähän väliin kirjoittaa ruokailusekoilua/tunnelmointia/molempia. Ja joku laivalla olijoista voisi toki kirjoittaa jotakin.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1385,"creator":"Bloszar","timestamp":"2012-03-09T15:30","content":"<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nBloszar oli jälleen kerran hytissään. Häntä ei huvittanut vielä mennä maihin, ja hyvä ettei hän ollut ainoa. Tosin Tulen Toa tiesi, että hän olisi ollut tuolla tyhjän panttina, koska Toalla ei ollut tietoakaan saarella asuvista munkeista, joten hän päätti jäädä ainakin hetkeksi vielä laivaan. Kyllä hän sinne vielä menisi, kai.<br>\n<br>\nToa oli hajottanut Zamor-plasmakanuunansa ja rakentanut siitä ja laivan osista viisi pienempää asetta, jotka eivät olisi niin raskaita.<br>\n<br>\nBlozilla oli viisi pientä taskuunmenevää laatikkoa, joihin mahtui paljon tavaroita. Neljää Toa käytti aseisiin, yhtä rakennusvälineisiin. Bloszarilla ei ollut aavistustakaan, miten ne oli tehty. Hänen kotisaarensa Turaga oli antanut ne hänelle. Toa ei viitsinyt rikkoa niitä, koska hän ei ollut varma, saisiko niitä enää sen jälkeen koottua toimiviksi.<br>\n<br>\nBloszar päätti lähteä pois hytistään, koska ilma oli tunkkainen. Saari näytti mielenkiintoiselta paikalta, mitä voisi tutkia, mutta Toa ei viitsinyt lähteä yksin sinne. <br>\n<br>\nHarvat olivat jääneet laivalle, koska kannella ei ollut ketään. Meri oli tyyni ja rauhallinen. Siinä olisi varmaan mukava uida.<br>\n<br>\nBloszar piti vedestä paljon. Hänen saarellaan ei ollut erityisemmin mitään Tuli-kyliä, tai vastaavaa. Siksi esim. Ta- ja Po-Matoranit pitivät uimisesta ja Onu-Matoranit eivät olleet niin paljoa maan alla. Siitä syystä Toa kesti olla kauemmin kylmässä, kuin normaalit Ta-Matoranit.<br>\n<br>\n\"Tuskin kukaan nyt parissa minuutissa laivaa nappaisi,\" Toa ajatteli, joten hän hyppäsi laivalta,sukelsi ja lähti vedenalaiseen maailmaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1386,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2012-03-10T13:13","content":"<strong>Veljeskunnan saaren ranta</strong><br>\n<br>\n[spoil]Tämä on sitten eri ranta kuin se jossa Mäksä oli...[/spoil]<br>\n<br>\nKymmenen pitkää soutuvenettä rantautui hiekkarannalle. Kaksi suurempaa skakdien purjelaivaa odottaa kauempana ulapalla. Kolmas alus, Notfunin <em>Yön Timo II</em> oli Amazuan käytössä. Palkkasoturi oli lähtenyt noutamaan Deltan temppelin saarelle juuttuneita skakdeja.<br>\n<br>\nSkakdi-joukkojen motivaatio oli huipussaan. He olivat matkalla taisteluun ja kadonnut komentaja Metorakk oli palannut. Juuri nyt sinihopea skakdi johti noin kahdensadan skakdin iskua viidakkosaarelle lähellä Klaanin rannikkoa. Jostakin syystä Nazorakit eivät olleet onnistuneet saaren valloituksessa, vaikkei saarella ollut näkyvää vastarintaa. Skakdit olivat hyviä sissien jahtaamisessa, vaikka viidakko saattoikin olla este.<br>\nMetorakk oli taistellut aikanaan etelän viidakoissa, mutta suurimmalle osalle skakdeista viidakko oli täysin tuntematonta. <br>\n<br>\nMetorakk suuntasi pienen skakdi-joukon kanssa rannalla sijaitsevaan Nazorakin tukikohtaan. Nazorakeilla oli ympäri sota-alueita lukuisia tälläisiä alumiini-elementeistä rakennettuja pikatukikohtia, jotka majoittivat noin pataljoonan verran sotilaita.<br>\n<br>\nTukikohdan ulkomuurit olivat metallitankojen väriin vedettyä kangasmaista ainetta, jota nazorakit valmistivat paljon väliaikaisrakennuksiin. Aine oli hyvin kestävää ja joustavaa, vaikka olikin kangasmaista. Portti oli metallia ja siinä oli kaksi ovea. Sisällä oli lukuisia telttoja sekä linnakkeen kummassakin päässä vartiotorni.<br>\n<br>\nMetorakk ei tervehtinyt hänen luokseen saapunutta linnakkeen komentajaa. <br>\n\"Olemme täällä kenraalinne määräyksestä. Mikä tilanne täällä on? Ette saa paria sissiä ammuttua?\" skakdi murahti.<br>\n\"Tämä ranta on rauhallinen. Pohjoisen lohkon yksiköt eivät ole päässeet etenemään. Viidakko on ansoitettu. He väittävät, että koko metsä hyökkäisi heidän kimppuunsa\", nazorak vastasi hivenen ivaa äänessään. Hänen yksikkönsä ei ollut kohdannut juurikaan vastarintaa. Eivät he toisaalta olleetkaan edenneet metsään päin.<br>\n<br>\n\"Tyypillisiä luusereita\", Metorakk murahti. Nazorak näytti siltä kuin oli ivaamassa takaisin, mutta säilytti kunniansa.<br>\n<br>\n\"Miehet, lähdemme rantaa myöten pohjoiseen. Sinne leiri pystyyn. Huomenna tapamme kaiken, mikä meitä vastustaa viidakossa!\" Metorakk huusi takanaan oleville sotilaille. Hän sai vastaukseksi skakdien tyypillistä mekastusta ja huutoa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Ath-Nui</strong><br>\n<br>\nMatoro, Summerganon ja Killjoy olivat aterioineet Ath-munkkien tiloissa rakennuksessa joka oli tehty vain vähän matkan päähän Katedraalista. Akawaran ananaskeitto oli ollut eksoottinen kokemus. Lyhyesti sanottuna se oli kamalaa. Matoro ei nauttinut erityisesti ananaksesta, mutta jos se oli lämmintä keittoa, ananas muuttui suoranaisen kamalaksi.<br>\n<br>\nSuga ja Killjoy olivat jääneet Sadjen luo. Matoro oli itse halunnut katselemaan paikkoja. Kun hän tapaisi Pyhän Äidin, hän kysyisi suoraan Nimdasta.<br>\n<br>\nToisella kerralla Katedraalin julkisivu oli yhtä upean ja vaikuttavan näköinen. Tällä kertaa Matoro yritti tietoisesti olla katsomatta Athia esittävään patsaaseen, mutta se ei onnistunut. Muistikuvat kasvottomasta nukesta ja vedestä tulivat väkisin hänen päähänsä, kuin myrsky.<br>\n<br>\nMatoro käveli nopeasti portista sisään. <br>\n\"Hyvää päivää\", eräs munkki tervehti. Kyseessä oli Ta-Matoran, jonka päähine oli samanlainen kuin aiemmin nähdyn Onu-Matoranin.<br>\n\"Päivää. Tulin vain katselemaan tämän temppelin upeaa arkkitehtuuria. Tämä on kerrassaan vaikuttavaa\", Matoro tervehti ja selitti, ennen kuin munkki kysyi miksi tämä oli temppelissä.<br>\n\"Voin esitellä paikkoja, jos haluat\", Athlainen tarjosi apuaan kohteliaasti. Matoranilla oli kuitenkin omia ennakkoluulojaan tätä toaa kohtaan. Käsipuoli ja epätyypillisen värinen Toa ei näyttänyt aivan tyypilliseltä sankarilta.<br>\n<br>\n\"Ei kiitos\", Matoro torjui avun kohteliaasti. \"Mutta onko täällä kirjastoa?\"<br>\n\"On, mutta se sijaitsee viidennessä kerroksessa. Sinne ei saa päästää vieraita, ei ilman Pyhän Äidin lupaa\", matoran vastasi.<br>\n\"Okei. Sääli\", Matoro kuittasi ja ohitti matoranin. Hän katseli seinien upeita ja monimutkaisia kaiverruksia, mutta harmikseen hän ei tunnistanut niissä ollutta muinaista kieltä. Tekstin elegantit ja sujuvat kiekurat olivat kutienkin aivan samanlaisia kuin Nimdan temppelissä olleet.<br>\nNimdan sirun muotoiset jalokivet toistuivat koristelussa hyvin usein. <br>\n<br>\nMatoro tuijotti symboljea ajatuksissaan. Jokin niissä kiehtoi häntä, jokin koko Athismissa ja Nimdassa kiehtoi häntä. Uskonto oli muinainen, se ulottui pitkälle maailmanhistorian alkuhämäriin. Athismillä oli varmasti suuria salaisuuksia. Se liittyi kiinteästi Nimdaan ja... Nukkeihin. Kaikki tämä muistustti Matoroa Nukeista, mutta jotenkin halu selvittää salaisuuksien vyyhti oli voimakkaampi kuin pelko, jonka ne herättävät.<br>\n<br>\nMatoro odotti valtavasti tapaamista Pyhän Äidin Kanssa. Hän oli ehkä ainoita olentoja, jotka voisivat vastata hänen tiedonjanoonsa Nimdasta, Athismista, Nukeista ja... kaikesta.<br>\n<br>\n<strong>Nazorak-pesät</strong><br>\n<br>\n007 istui työtuolissaan. Hänen toimistonsa oli askeettinen. Siellä oli vain metallinen pöytä, muutamia laatikostoja ja tuoli. Tyypillinen nazorakien loisteputki-tyyppinen lamppu loisti katossa kirkasta valoa. Lähellä ovea oli jonkinlainen tietokonepaneeli. Tiedusteluplavelun johtajan pöydällä oli tietokone, nivaska papereita ja kyltti, jossa luki \"007\".<br>\n<br>\nTummanruskea torakka istui mietteissään tuolissaan. Hän oli keskittynyt papreiin edessään. Se oli tiedusteluraportti koskien Klaanin asevoimien kokoa.<br>\n007 iski siihen mustalla pienellä leimasimella merkin ja siirsi sen sivuun. Torakka oli tyytyväinen miestensä tehokkuuteen. Hän sai tietää kaiken merkittävän, mitä Klaanissa tapahtui. Vain kerran agentti oli jäänyt kiinni Klaanin alueella, mutta tämä oli tehnyt itsemurhan ennen kuin häntä oltiin ehditty kuulustella.<br>\n<br>\nSen sijaanelektroninen tiedustelu kohtasi jatkuvia ongelmia. Klaanissa oli useampikin tietokonevelho, ja oli huomattu nopeasti, että Klaanin kameroita oli kaapattu nazorakien käyttöön. Myöskään Klaanin radioyhteyksiä ei pystytty häiritsemään. Klaani sen sijaan häiritsi helposti torakoiden lähetyksiä.<br>\n<br>\n007 tarttui seuraavaan paperiin. Viidakkosaarelta, jota sekä nazorakit että skakdit yirttävät vallata, ei ole saatu ainuttakaan tarkkaa raporttia. Tiedetään, että metsässä on matoraneja, mutta ei tiedetä miten ne eivät ole vielä hävinneet taistelua.<br>\n<br>\nSilmälappupäinen torakka tuhahti jotakin ajatelleessaan saaren fiaskoa. Hän rypisti raportin ja heitti takanaan olevaan pieneen paperisilppuriin.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center>* * *</center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSyvällä Mt. Ämkoon alla elettiin varsin erilaista elämää. Tuhannet nazorakit raatoivat kaivoksissa ja teollisuuden parissa.<br>\n<br>\nRuskea nazorak hakkasi terävällä hakulla harmaata kiveä. Pieni siivu kiveä irtosi. Uusi isku. Uusi siivu kiveä. Nazorak pyyhkäisi hikeä otsaltaan. Kaivoskuilu oli kuuma ja tunkkainen. <br>\n16765 oli yksi näistä torakoista. Hän oli kaivostyöläinen, joka hakkasi joka ikinen päivä kiveä. <br>\n<br>\n16765 kuitenkin oli eri lainen kuin tavalliset kivenhakkaajan asemaan syntyneet nazorakit.<br>\nHänelle se oli ollut rangaistus. Joku, jota hän oli luullut ystäväkseen oli raivannut hänet tieltään ja edennyt vallan pyramidissa ylöspäin. Kukaan ei enää tiennyt, että hän oli ollut joskus joku muu kuin kivenhakkaaja. Hänellä oli ollut joskus elämä. Nyt hän oli vain työkalu. Nazorakien imperiumin työkalu ilman identiteettiä.<br>\n<br>\nAinut, mitä hän elämässään enää halusi, oli kosto. Hän halusi tuhota niiden elämät, jotka olivat tuhonneet hänen elämänsä. Hän vain odotti hetkeä. Hetkeä, joka ei tulisi koskaan, jos hän ei tekisi jotakin.<br>\n<br>\nKovaäänisistä kailotettiin kello kuuden tauon merkiksi. Kaivajanazorakit syöksyivät valtavana virtana parakeille nauttimaan yksinkertaiset ateriat ja nauttimaan lyhyestä ajasta omaa aikaa.<br>\n<br>\nSamaan aikaan satoja kerroksia ylempänä nazorak-upseerit elivät idyllistä torakan elämää kunnioitettuina johtajina. Alhaalla oli vain loputtomasti kiveä kaivettavaksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1387,"creator":"BD","timestamp":"2012-03-10T13:55","content":"<strong>Veljeskunnan saaren viidakot</strong><br>\n<br>\nKaksi jättiläistä ja Peelo liikkuivat Nazorak massojen läpi, hitaasti, mutta varmasti. Torakoita tulvi jokapuolelta ja luoteja 10 kertaa enemmän kuin torakoita. Äksä ja Gekko toimivat Peelolle jossakin määrin ihmiskilpinä kun tämä syöksähti heidän takaansa aina välillä katkaisemaan torakka parkojen päät terillään. Äksän tykki sitten siivosi Ruumiit huuthelkkariin ja KB hyppi taempana puissa ja ampui laukauksia satunnaisesti tappaaen muutaman tai pari.<br>\n<br>\nHomma muuttui hetken päästä mutkikkaammaksi kun Nazorakeja alkoi ilmestyä heidän takaansa. \"Olemme kohta tuossa tappeluaukiolla, voisit Peelo käväistä hakemassa nuo vahkin palaset\", Gekko huudahti.<br>\n<br>\nAndroidi hypähti pusikkoon ja lähti hakemaan vahkin palasia.<br>\n<br>\n\"Äks, tämä ase mikä minulla on nyt on aika mitään sanomaton. Heitä minulle se kirveesi\".<br>\n<br>\n\"Ampukaa turkasen pellet!\", närkästynyt komentaja huudahti ja laukaisi järeämmällä tykistöllä Gekkoa jalkaan, kipua ei tuntunut, mutta valkoinen soturi kaatui kun jalan alaosa oli puoliksi räjähtänyt. \"Voihan...!\", Gekko huudahti kun rämähti maahan. \"Minä en enään koskaan lähde mihinkään jos kaikki raajat eivät ole tallella\".<br>\n<br>\nKomentaja naurahti ja huusi: \"Päästetään tuo pirulainen päiviltä.\" Nazorakit alkoivat kerääntyä Gekkoa kohti, Äksä yritti epätoivoisesti laukoa joukkoja kauemmas ja KB:kin tuli lähemmäs auttamaan.<br>\n<br>\nJostain syystä Vahkin palaset olivat kaksikon kamppailun takia lentäneet useamman metrin päähän toisistaan ja Peelolle tuli täysi työ löytää pelkästään vahkin kättä. <br>\n<br>\nNazorakit alkoivat tulittaa valkoista soturia. \"Te saastat olette kiusanneet minua ihan tarpeeksi!\", Gekko heitti kirveen joka heitti kumoon kerralla 10 naxorakia jotka Äks sitten hoiteli. KB siirtyi toan viereen ja alkoi ampua torakoita. Gekko pääsi nousemaan kyyryyn ja otti liian lähelle tulleesta Nazorakista kiinni ja murskasi tämän maata vasten. Komentaja oli toistaiseksi tyytymätön tulokseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1388,"creator":"Paavo12","timestamp":"2012-03-10T16:25","content":"<strong>Bio-Klaanin Saari, Mt.Ämkoo, Nazorakien vuoritukikohta.</strong><br>\n<br>\nIltapäivä koitti Mt.Ämkoolla. Aurinko laski punaisena taivaanrantaan. Nazorakien vuoritukikohdassa oli jälleen kiireinen päivä. 273 istui jälleen laboratoriossaan lueskelemassa lempi kirjaansa. <br>\n”Jaa, pitää varmaan käydä katsomassa miten työt etenevät.” 273 laski kirjan käsistään ja laittoi sen jälleen piiloon piironginlaatikkoon. Valkoinen Nazorak oli taas viime päivinä parannellut keksintöjään 007:n tilaukseen. Hän käveli ulos laboratoriostaan käytävään, joka johti valtavaan halliin jossa ilmatyynyaluksia valmistettiin. He olivat pysyneet hyvin aikataulussa Tiedustelun johtajan 007:n tilauksessa. 273 otti tämän työn hyvin vakavasti ja halusi varmistaa että kaikki oli kunnossa.<br>\n<br>\nJäätutkija aukaisi raskaan metallioven ja astui sisään halliin. Hän laskeutui kierreportaita alas alempana olevaan työhalliin. Nazorakit olivat kiireisesti töissä ja hääräsivät erillaisten koneiden ja valtavien alusten kimpussa… Tai, kaikki paitsi yksi.<br>\n<br>\nValkoinen Nazorak näki irrallaan muista olevan mekaanikon, joka istui lattialla valtavan ilmatyynyaluksen varjossa. 273 käveli hänen taakseen jotenkin tottuneesti tilanteeseen. Hän kopautti kyseistä Nazorakia olkapäähän.<br>\n”Jaa, taasko kotipolttoista teet?” Tutkija kysyi ruskealta mekaanikolta, joka piteli sylissään höyryävää tislauskattilaa.<br>\n”E-e-en minä tässä mitään tee…” Vastasi vähän huppelissa oleva mekaanikko. Hän oli 2905. Hän oli Nazorakien ajoneuvojen ja varusteiden mekaanikko, joka sivubisneksenä teki ja myi omatekoista, hieman vettä kirkkaampaa ainetta.<br>\n”Kuule, Juippi, vaikka olet paras ystäväni, en siltikään siedä tissuttelua työaikana.” 273 sanoi hieman moittivasti, muttei kuitenkaan tehnyt siitä isompaa numeroa. 273 ja Juippi olivat tawanneet kauan sitten, kun Juippi oli kerran joutunut pulaan vartioiden kanssa alkoholin valmistamisesta ja 273 oli pelastanut hänet pulasta.<br>\n”Tavataan tavalliseen aikaan päärakennuksen katolla,” Jäätutkija ehdotti ja Juippi tarjosi hänelle taskumatista juuri valmistamaansa kotipolttoista. 273 otti siitä hörpyn ja irvisti.”Olet alkanut siirtyä hieman väkevämpään keitokseen?”<br>\n2905 virnisti ja työnsi pannunsa takaisin selkäreppuunsa ja otti vieressään olevan terävälaitaisen jakoavaimensa ja palasi viereisen aluksen kimppuun. Jäätutkija oli aikeissa jatkaa kierrostaan, kun vartija juoksi hänen luokseen. Vartija teki sotilastervehdyksen.<br>\n<br>\n”Nazorak-merkkinen helikopteri on laskeutumassa tukikohdan pihalle.” Vartija ilmoitti.<br>\n”Hm? Ei kukaan ole ilmoittanut tänne tulosta…” Ihmetteli valkoinen Nazorak ja lähti kävelemään nopeasti rakennuksesta ulos. Musta helikopteri oli laskeutumassa laskeutumisalueelle, kun Jäätutkija saapui ulos. Lumi pöllysi kun helikopteri laskeutui varovasti alas. Propellin sammuttua helikopterin ovi aukesi ja ulos kömpi kolme Nazorakia. Kaksi muuta olivat raskaasti aseistautuneita henkivartioita. 273:n silmät laajenivat nähdessään kolmannen tulijan. Hän oli mustapukeinen ja piti päässään mustaa visiiriä.<br>\nTulijat kävelivät ylös portaita rakennuksen ovelle, jossa Jäätutkija odotti hiljaa. Hänen katseensa pysyivät mustapukeisessa Nazorakissa kuin lasittuneina. 273 tunsi hänet, vaikkei itse asiassa halunnut tuntea häntä. Valkoinen Nazorak palasi ajatuksissaan ajassa taakse päin. Kaukaiset äänet kaikuivat hänen päässään: <em>Hah! Luuletko olevasi joku tiedemies? Pelkkä arvoton valkoinen itikka sinä olet, etkä muuksi muutu…</em><br>\n<br>\n273 heräsi muistoistaan kun kolmikko oli ihan hänen edessään. Hän teki hieman vastahakoisesti sotilastervehdyksen katsoen vihaisena visiiripäistä Nazorakia.<br>\n”Terve taas, <strong>Lumihiutale</strong>” Tullut Nazorak sanoi ja virnisti. Hän otti mustan visiirinsä pois päästä. 273 katsoi häntä vihaisesti, mutta yritti olla asiallinen ylempiarvoista kohtaan.<br>\n”Hyvää päivää, Agentti 219…” Hän sanoi hieman vaisusti.<br>\n”007 lähetti minut tarkistamaan missä tilanteessa hänen tilauksensa on.” 219 kertoi.<br>\n”Olemme kyllä aikataulussa.” Jäätutkija sanoi ja lähti opastamaan tulijoita rakennushalliin. Valkoinen Nazorak oli tuntenut 219:sta kauan sitten. 219 oli yksi suurimmista 273:n vähättelijöistä ja hän oli keksinyt pilkkanimen Lumihiutale. 273 vihasi häntä yli kaiken. He kävelivät rakennushalliin ja laskeutuivat portaita alas. 219 katseli mekaanikkoja, jotka häärivät alusten luona. 219 katsoi kansiostaan papereita.<br>\n”007 tilasi 30 ilmatyynyalusta, 60 nestetyppikivääriä ja 80 lämpöskannerilaseja. ” Hän luki papereista ja katseli rakenteilla olevia aluksia.<br>\n”14 alusta on valmiina ja aseistukset alkavat olla valmiita. Kiväärit ja lasit ovat pakattuina laatikoihin tuolla varastossa.” Tutkija opasti kolmikon hallin vieressä olevaan varastohuoneeseen. Laatikot olivat koottu pinoihin odottamaan lastausta. 219 kierteli laatikoiden välistä ja tarkasteli papereitaan.<br>\n”Kaikki näyttää olevan kunnossa. Olet hoitanut hommasi kerrankin hyvin, Lumihiutale. En olisi uskonut että 007 tilaisi sinun laitteitasi.” Hän sanoi ivallisesti. 273 pusersi kätensä selkänsä takana nyrkkiin.<br>\n”Hyvä, nyt kun kaikki on tarkistettu, voimme lähteä takaisin Pesään” 219 sanoi henkivartioilleen. ”En viihdy täällä kylmässä rotankolossa, mutta sinä tunnut viihtyvän täällä.” Hän sanoi ja katsoi 273:a.<br>\nNii’in, eihän agentin aivoillesi sovi täällä oleminen. Nehän pysähtyisivät täällä kylmässä, Valkoinen Nazorak ajatteli. 273 saattoi kolmikon rakennuksen ulko-ovelle ja teki sotilastervehdyksen hyvästiksi.<br>\n”Nähdään taas, Lumihiutale.” 219 sanoi ja laskeutui portaita helikopterin luo. Lumi pöllysi taas kun helikopteri nousi hitaasti ilmaan ja lähti lentämään auringonlaskuun päin. 273 katsoi vihaisena kaukana lentävää kopteria. <em>Mene vain, mokoma pelle!</em><br>\n<br>\nTutkija muisti yhtäkkiä. ”Ai niin, minulla oli tapaaminen Juipin kanssa.” <br>\n2905 istui päärakennuksen katon reunalla, kun 273 nousi tikkaita ylös.<br>\n”’Herra Täsmällisyys’ on tällä kertaa myöhässä.” Juippi huomautti.<br>\n”Tuli hieman myöhästys. Mokoma agentin kuvatus halusi tutkia pilkuntarkasti kaiken tilauksesta.” Valkoinen Nazorak sanoi happamasti kun istui Juipin viereen. 2905 ojensi taskumattinsa hänelle. 273 hörppäsi siitä ja katsoi laskevaa aurinkoa. Aurinko punersi kauniisti saaden Mt.Ämkoon lumirinteet kimaltamaan punertavana.<br>\n”Hei Juippi.” Tutkija sanoi ”Tiedätkö miksi auringonlasku on punainen?”<br>\n”Jhaa’a, empä tiedä.” 2905 sanoi ja hörppäsi taskumatistaan taas.<br>\n”Katsos. Auringon valo koostuu monista väreistä. Auringon laskiessa muut värit ehtivät osua jo maahan ja kimmota takaisin aurinkoon, mutta punainen väri yltää pisimmälle.” Valkoinen Nazorak luennoi. 273 ja Juippi istuivat aina päärakennuksen katolla töiden jälkeen ja puhuivat eri asioista. Se oli heidän paikkansa...<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tämä on minun ja Ju0pp0Hu11un yhteisviesti. Kiitokset hänelle yhteistyöstä ja hahmostaan.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1389,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-03-10T21:44","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tässäpä teille yksi RKP RULZ. Nauttikaa. Toivottavasti en tuottanut pettymystä.</dd></dl>\n<strong>Ath-Nui, katedraali</strong><br>\n<br>\nNelikko saapasteli nyt katedraalin laivassa olevia portaita pitkin ylös sinne, minne pappi ei heitä olisi halunnut päästää. He kiipesivät ylöspäin, ylöspäin, yhä ylös. Viidennessä kerroksessa Suga vilkaisi ulos ikkunasta ja totesi, että he olivat ainakin neljänkymmenen metrin korkeudessa. Joukkio munkkeja oli hääräämässä jonkin oven ympärillä, ja Joy pohti, mitä nämä mahtoivat puuhata. Mitä viidennessä kerroksessa oli kirjaston lisäksi?<br>\n”Kuinka usein käyt täällä?” Matoro kysyi Sadjelta, koska hänestä tuntui, että hänen pitäisi sanoa jotakin.<br>\n”Harvoin”, Sadje vastasi heti. ”Minulla on erittäin harvoin minkäänlaista asiaa Pyhälle Äidille, joten ei minulla ole tarvetta kulkea täällä ylhäällä. Lähinnä käyn kirjastossa muutaman kerran vuodessa.”<br>\n<br>\nPortaissa heitä vastaan asteli heidän aiemmin tapaamansa Ta-Matoran-munkki, joka tervehti heitä laiskalla kädenheilautuksella.<br>\n”Mestari varmaankin odottaa jo teitä rukoushuoneessa”, mies sanoi. Sadje nyökkäsi ja viittasi klaanilaisia menemään sisään. ”Ja ellei odota, hän saapunee pian”, munkki jatkoi.<br>\n”Kiitos avustanne, isä Bartax”, Sadje sanoi ja kumarsi. Sitten hän kipitti klaanilaisten perässä huoneeseen. Bartax hymyili heidän jälkeensä surumielisesti hetken ajan ja jatkoi sitten kävelyään alas portaita.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/MRfUJZwVhoQ" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/MRfUJZwVhoQ</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKlaanilaiset katsoivat mielenkiinnolla symmetrisen huoneen sisuksia. Se oli askeettisen pelkistetty – kuin koko muun katedraalin täysi vastakohta. Yhtäkään koristetta ei ollut, vain yksi Ath-jumalaa esittävä patsas seisoi huoneen perällä. Koristeelliset kasvot hintelän, pitkän vartalon yllä kohdistivat ainoan silmänsä katseen klaanilaisiin. Siltä Matorosta tuntui. Hän yritti välttää patsaan silmään katsomista.<br>\n<br>\nHuoneen keskiosa, jossa alttari sijaitsi, oli matalampana kuin ovet, sillä ovilta alas laskeutui portaikko huoneen keskustaan. Katto oli parinkymmenen metrin korkeudella keskustan lattiasta. Portaikon asettelu toi Sugalle mieleen koliseumin istuimet, jotka laskeutuivat kuin portaat keskellä olevaa areenaa johti. Huoneen symmetrisyyden ainoa poikkeus oli sivuovi pääovelta katsottuna vasemmalla seinällä, jos voitiin puhua erillisistä seinistä, sillä huoneen nurkat oli pyöristetty niin, että huoneen pinta-ala oli mukava ellipsi.<br>\n<br>\n”Tervehdys, klaanilaiset, tervetuloa rukoushuoneeseemme”, sanoi vanha ja hiljainen naisääni. Klaanilaiset hätkähtivät. Mestari oli astunut huoneeseen sivuovesta. Tämä oli pukeutunut puhtaanvalkoiseen kaapuun ja piti kasvoillaan kanohi Shelekiä, Toain yleensä moraalittomana pitämää kanohia, hiljaisuuden naamiota. Hän vaikutti erittäin rauhanomaiselta henkilöltä, yhtä aikaa erittäin vanhalta ja nuorelta, iättömältä, mutta kuitenkin vanhalta. Hänen kanohinsa oli kulunut ja vahvisti vanhuuden mielikuvaa.<br>\n<br>\nNainen viittasi takanaan tuleville munkeille, jolloin nämä kuljettivat pöydän ja viisi tuolia alttaria lukuun ottamatta kalusteettomaan huoneeseen. He laskivat pyöreän pöydän keskelle huonetta ja tuolit he laittoivat sen ympärille. Sitten Mestari istui, ja viittoi klaanilaisia tekemään samoin. Matoro istahti Mestaria vastapäätä, Suga hänestä katsottuna vasemmalle ja Joy oikealle. Suga laski kantamansa Nimdan säilytyslaatikon oikealle puolelleen lähelle Matoroa, ja sillä välin Mestari viittasi munkeille, ja nämä poistuivat ääneti. Sadje katsoi Mestaria kysyvästi, mutta tämä nyökkäsi hänelle antaen sanatta hänelle luvan jäädä. Sadje asettui Matoron taakse seisomaan uskaltamatta istua – eipä hänelle tuoliakaan olisi ollut.<br>\n<br>\n”Ystäväiseni, olette ilmeisesti tulleet pitkän matkan”, Mestari virkkoi. Matoro vastasi:<br>\n”Meidän saaremme on muutaman päivän matkan päässä. Ei se kovin pitkä matka ole.”<br>\n”Niin, ei kai sitten”, Mestari sanoi ja nyökkäsi ymmärtäväisesti. ”Mahdatte olla kuitenkin väsyneitä matkasta ja – hyvänen aika – nazorakien lippulaivan hyökkäyksestä pienen venheenne kimppuun.”<br>\nJoy loi Sugalle merkitsevän katseen, johon tämä vastasi. Sitten hän sanoi:<br>\n”Mistä tiedät, että me jouduimme sellaisen hyökkäyksen kohteeksi?”<br>\nMatoroa häiritsi, että Joy ei teititellyt vanhusta, mikä olisi hänelle itselleen ollut täysin luonnollista, mutta tämän puhe ei ikinä pyrkinytkään kohteliaisuuteen. Mestari nojautui puiseen tuoliinsa ja venytteli käsiään.<br>\n”Minä tiedän yhtä ja toista hieman kaikesta. Mielenvoimat ovat mielenkiintoinen asia, ettekö olekin samaa mieltä?”<br>\nMatoro nyökkäsi, Joy laittoi kätensä puuskaan, ja Suga hieroi leukaansa mietteliäänä.<br>\n”Otan osaa menettämienne ystävien johdosta, vaikka”, Mestari sanoi, ”sanani eivät auta laisinkaan, saattavat jopa ärsyttää jotakuta, mutta tahdon osoittaa kunnioitustani teidän vaarallista matkaanne kohtaan. Älkää ottako sanojani loukkauksena.”<br>\nJoy näytti ärtyneeltä, mutta Matoro sanoi:<br>\n”En usko, että kukaan ottaisi.”<br>\n<br>\n”Olet siis telepaatti?” Joy murahti.<br>\n”Niinkin voisi sanoa”, Mestari vastasi kryptisesti. ”Mutta se ei välttämättä ole koko totuus. Enkä minä suinkaan tätä tietoa saanut teidän päistänne, rakkaat vieraat.”<br>\n”Ei välttämättä ole koko totuus?” Joy toisti epäuskoisen skeptisenä. Mestari hymyili.<br>\n”Mieli on tietysti luonnollinen osa olentoa kuin olentoa”, tämä sanoi viisaasti kääntämättä katsettaan Joyhin. Suga tajusi Mestarin olevan sokea. ”Minä uskon, että mieli itsessään ei ole ainoa substanssi. Myös fyysinen olemus on tärkeää, joskin katoavaista.”<br>\n”Mutta te uskotte, että mieli ei katoa”, Matoro totesi.<br>\n”Niin uskon, kaikki me athistit uskomme. Eikö olisi myös masentavaa, jos joutuisi ajattelemaan, että elämän päätyttyä kaikki olisi lopussa? Eikö olisi todella ikävää, jos joutuisi olemaan tyhjyydessä koko lopun ajan tästä maailmankaikkeudesta?”<br>\nKaikki olivat hetken hiljaa.<br>\n”Mutta eihän sitä ajattelisi, jos olisi… ei-olevaa?” Suga sanoi ja tunsi itsensä hieman typeräksi. Mestari naurahti, ja hänen nauruäänensä oli yllättävän heleä.<br>\n”Eipä niin, Summerganon, eipä niin. Meillä on sisäisiä oppiriitoja siitä, onko substanssi mieli vai sekä mieli että materia. Ontologia on niin mielenkiintoista, se on iso osa meidän uskontoamme.”<br>\n<br>\nPitkä tauko valtasi keskustelun. Mestari otti esiin pienen mutta pitkävartisen piipun, johon sytytti tulen alttarilla palavasta kynttilästä. Matoron ajatukset eksyivät jälleen nukkeihin. Sugakin oli vaipunut ajatuksiinsa, mutta Joyta hiljaisuus häiritsi. Hän halusi päästä asiaan.<br>\n<br>\n”Teillä on varmasti paljon kysymyksiä Nimdasta”, Mestari tokaisi yllättäen. ”Voin yrittää vastata niihin, mikäli tahdotte.”<br>\nMatoro oli odottanut tilaisuutta kysyä.<br>\n”Minulla olisi jotakin”, hän sanoi empivästi. ”Mikä… me emme oikeastaan edes tiedä… Mitä Nimda varsinaisesti on?”<br>\n”Tuo kysymys”, Mestari sanoi ja huokaisi, ”on ollut perintötietoa jo kauan. Meidän pyhät isämme tietävät Nimdan tarinan, mutta sitä ei jaeta ulkopuolisille. Minä voisin toki kertoa, mitä Nimdan siruista muodostuu, mutta auttaisiko se teidän päämääräänne?”<br>\n”Ei varsinaisesti…” Matoro sanoi.<br>\n”Mutta sinua kiinnostaa se erittäin kovasti”, Mestari viimeisteli Matoron ajatukset. ”Ja sinä tarvitset sen tiedon saadaksesi rauhan.”<br>\n<br>\nJoy ei jaksanut jahkailua.<br>\n”Aiommeko mennä asiaan?”<br>\nMestari puhalsi savua keuhkoistaan ja asetti sitten piippunsa pöydälle.<br>\n”Niin, tosiaan”, Mestari sanoi hitaasti. ”Tokihan teidän aikanne on rajallinen. Joten kertokaas, ystäväni, miksi olette täällä. Mitä varten tulitte tapaamaan minua?”<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Nazora-pesät, Abzumon labra</strong><br>\n<br>\n”Sydämenpysähdys”, musta olento sanoi tunteettomalla äänellä. Kapteeni 666 katsoi pöytään sidottuna makaavaa Helmekaa vailla säälin tai myötätunnon tunteita.<br>\n”Elvyttäkää”, hän tokaisi välinpitämättömästi. ”Jos hän kuolee, meillä on ongelmia.”<br>\nMustat olennot ottivat pienen matoranin irti pöydästä ja kuljettivat hänet muualle. Lasipulloista, koeputkista ja niitä yhdistävistä spiraalimaisista lasiputkista koostuva järjestelmä kiehutti nazorakille tuntematonta ainetta ja lisäsi siihen automaattisesti jotakin violettia nestettä. Seos valui lopulta tyhjään pulloon byretin läpi. <br>\n<br>\nKemia ei ollut kapteeni 666:n erikoisalaa. Hän piti paljon enemmän tappamisesta. Mutta nyt hänelle ei ollut suotu sitä, vaan hänen oli seurattava tämän prosessin edistymistä. Yksi laboratorion seinistä oli jäänyt kokonaan sellaisen hyllystön taakse, joka oli täynnä nazorakin pään kokoisia lasikupuja. Moni kupu oli jo täyttynyt olennolla, jolla oli pienet limaiset, kurttuiset raajat ja heikosti ruumiista erottuva pää sekä jonkinnäköinen häntä. Ne kelluivat lasikupujensa sisällä olevassa himmeän vihreässä nesteessä sikiöasentoon käpertyneinä.<br>\n<br>\n”Tämä on hulluin idea hetkeen, mutta siitä voi olla paljonkin hyötyä tulevaisuudessa”, 666 pohti ääneen.<br>\n”Matoran selviytyi hengissä”, saapui musta olento ilmoittamaan.<br>\n”Hyvä”, 666 vastasi. ”Antaa sen olla rauhassa loppupäivän ajan, jottei se varasti kuole.”<br>\nMusta olento nyökkäsi ja katosi jälleen varjoihin. Muita olentoja käveli ympäriinsä tekemässä tiedettä tunteettoman ilmeettöminä, kasvonpiirteettöminä, tyhjinä tauluina. <br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nKlaanilaiset näyttivät yllättyneeltä – paitsi Killjoy, joka näytti yhä epäileväisemmältä, kuin olisi tiennyt kaiken aikaa, että jotain pahaa tapahtuisi.<br>\n”Mitä te tarkoitatte?” Matoro kysyi hämmentyneenä. ”Tehän meidät tänne kutsuitte.”<br>\nNyt oli Mestarin vuoro näyttää yllättyneeltä.<br>\n”Minä en ole kutsunut teitä. Viestintuoja tuli kertomaan minulle, että olitte saapuneet ja anoitte audienssia.”<br>\nJoy käänsi katseensa vihaisena Sadjeen. Tämä näytti yhtä hämmentyneeltä kuin muut huoneessa.<br>\n”Minä en nyt käsitä”, Sadje sanoi hiljaisella, vavahtelevalla äänellä. ”Minä sain tehtävänannon.”<br>\n”Keneltä, Sadje?” Mestari huokaisi.<br>\n”Isä Bartax sanoi minulle, että te olitte käskeneet viedä klaaniin viestin. Hän jopa antoi minun nähdä kyseisen viestin. Se näytti uskottavalta.”<br>\nMestari kohotti kulmiaan. ”Minä tiesin, että hänessä on jotakin pielessä.” Hän huokaisi jälleen.<br>\n”Mutta…” Matoro sanoi järkyttyneenä. ”Me toimme myös Betan, kuten pyysitte kirjeessä.”<br>\n”Sitä teidän ei olisi missään nimessä pitänyt tehdä.”<br>\nTässä vaiheessa Killjoy kirosi Tawan.<br>\n”Mutta kirjeessä vaadittiin sitä, jotta saisimme Epsilonin. Tawa teki ratkaisunsa, koska…”<br>\n”Mestari”, Sadje sanoi epätoivoisesti, ”kirjeessä oli teidän sinettinne.”<br>\nMatoro nyökkäsi. Mestarin kasvot ikään kuin kivettyivät aidosti yllättyneeseen ilmeeseen, ehkä jopa järkyttyneeseen.<br>\n”Se… se ei ole mahdollista. Vain minä pystyn luomaan sinetin.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/pHI5hD878fg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/pHI5hD878fg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Voi, kyllä se on”, Bartax sanoi astuen huoneeseen. Jokainen huoneessa olija käänsi katseensa äänen suuntaan. ”Voi kyllä se on mahdollista”, Bartax jatkoi. ”Te olette liian, ah, hyväuskoisia, Ath-uskovaiset. Teitä on helppo huiputtaa. Ja klaanilaiset – hah. Admininne lähetti teidät hakemaan Epsilonia, vaikka se ei ole ollut meillä vuosisatoihin.”<br>\n”Senkin valehteleva sika!” Sadje huusi ja melkein pomppasi Bartaxin kimppuun. ”Sinä valehtelet! Se siru on meillä! Se poistettiin temppelistään varotoimenpiteenä jo kauan, ennen kuin se kurja Makuta yritti varastaa sen.”<br>\nMestari käänsi surulliset kasvonsa Sadjen äänen suuntaan. Sadje katsoi häntä toiveikkaana. Mestari pudisti päätään.<br>\n”Näin halusimme uskotella kansalle, jotta se ei alkaisi käyttäytyä väkivaltaisesti ja hyökkäisi varkaita vastaan. Niin, aivan, siru varastettiin meiltä ja – Ath varjelkoon – varkaat kun sattuivat olemaan toisen lahkon jäseniä, Atheoniin uskovia”, hän sanoi anteeksipyytävään sävyyn. ”Tämä oli minun virheeni, huomaan. Minun olisi pitänyt hankkiutua sinusta eroon jo aikapäiviä sitten, Bartax.”<br>\nBartax nyökkäsi hyväksyvästi. ”Mestari paljastaa totuuden, rakastan tätä päivää.”<br>\n<br>\nHeidän puhuessaan ovet olivat sulkeutuneet, ja nyt klaanilaiset huomasivat, että ne oli lukittu. Ulospääsystä ei olisi puhettakaan.<br>\n”Aika rientää, kun on hauskaa”, Bartax tokaisi. Sitten Mestari puhui:<br>\n”Bartax, sinut karkotetaan yhteiskunnastamme tämän takia.”<br>\n”Ja <iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;>pask</body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe>anko vertaa minä välitän!” tämä vastasi raivoisasti. Matoro hätkähti Bartaxin osoittamasta kunnioituksen puutteesta. ”Bothanan joukot liittyivät jo minuun, ja Bothana itse on kuollut. Monet muutkin ovat liittyvä minuun. Sinä menetät otettasi, Pyhä Äiti.”<br>\n”Minä varoitan sinua, Bartax”, Mestari sanoi vavahtelevalla äänellä. Bothanan kuolema oli järkytys.<br>\n”Minä en välitä, Mestari hyvä. Minä en ole tämän juonen takana. Tämä on vain hyvä kauppa. Mutta voin sanoa, että teille varattu kohtalo on paljon armollisempi kuin minä olisin suonut. Mutta vielä minä saan hetkeni. Tämä liitto kannattaa.”<br>\nMatoro päätti kurkottaa naamiovoimansa avulla Bartaxin mieleen. Hän näki siellä mustaa tyhjyyttä, jonkinlaisen pahuuden – eikä uskaltautunut pidemmälle. Mistä liitosta Bartax sitten puhuikaan, Matoro ei uskaltanut arvata.<br>\n<br>\n<em>Voi, liitto on kahdenlainen. Yliluonnollinen ja täysin luonnoton. Maallinen ja taivaallisen demoninen. Sinä ymmärrät pian. Niin, pian… Matoro the Blacksnow.</em><br>\nMatoro nielaisi äänekkäästi Bartaxin katseen pyyhkiessä hänen ylitseen, mutta nielaisun ääni hukkui Joyn sanojen alle.<br>\n”Mikä juoni?” hän sanoi. ”Kerro, mitä aiot, ketku, tai räjäytän sinut kappaleiksi.” Näin sanottuaan Joy ponnahti seisomaan ja paljasti ohjusvalikoimansa. Bartax väänsi kasvoilleen ivallisen hymyn.<br>\n”Klaanilainen, sinun paukuistasi ei ole hyötyä täällä. Millään muulla ei ole väliä kuin sillä, mitä teille seuraavaksi tapahtuu. Epsilon ei ole täällä. Täällä ei myöskään ole apua. Ennen kuin alhaalla vuoren rinteellä olevat asukkaat tietävät, mitä täällä tapahtui, on jo liian myöhäistä. Ja kun he saavat tietää, että Mestari kuoli täällä klaanilaisten keskellä, he tappavat kostoksi laivalla odottavat ystävänne. Ja Beta on poissa.”<br>\n”Sinä siis aiot tappaa minut”, Mestari huokaisi. Suga tarrasi tiukemmin kiinni Betan säiliöön.<br>\n”En suinkaan”, Bartax sanoi virnistäen. ”Sinä et kuole minun käsiini. Sinä et kuole täällä. Ei, teitä tarvitaan – ja teitä tarvitaan juuri siihen, miksi te tänne tulittekin, klaanilaiset. Teidän mestarinne vain sattuu olemaan joku muu.”<br>\n<br>\nNäiden sanojen siivittämänä Bartax perääntyi ovelle ja sanoi:<br>\n”Meitä on täällä kuusi. Kuinka sattuikaan. Kun minä nyt poistun, teitä on enää viisi. Onnekasta?” Ovi avautui, ja Bartax astui ulos. Joy astahti ovea kohti, mutta Bartax heristi hänelle sormeaan.<br>\n”Meillä on täällä viisikymmentä tynnyriä ruutia. Eli en suosittele ampumaan, höyrypää!” Kuului ääni, kun ovi lukittiin jälleen. Joy katsoi ovea. Se olisi ollut niin helppo räjäyttää palasiksi. Sitten kuului ääni, kun jotakin, mitä vieritettiin oven eteen, tömähti ovea vasten.<br>\n”Minulla on paha aavistus”, Suga sanoi. ”Älä ammu, Joy. Ne varmasti vierittivät ruutitynnyrit oven eteen.”<br>\n”Kyllä minä nyt tajuan olla ampumatta, kun niillä on kymmenittäin ruutitynnyreitä, hyvänen aika”, Joy kivahti. ”Minä olen nyt hyvin vihainen tästä kaikesta. Mutta kumma kyllä, mitään erityisen vaarallista ei ole vielä tapahtunut.”<br>\n<br>\nMestari istui tuolillaan turtuneena. Sadje meni tämän luokse ja alkoi kysellä tämän vointia.<br>\n”Anteeksi, Sadje, minun täytyy ryhdistäytyä”, Mestari sanoi voipuneena. ”Bothana on poissa, sille ei voi mitään. Bartaxin suunnitelmat täytyy estää.”<br>\nSummerganon tarrautui Nimdan säiliöön ja otti sen erityiseen tarkkailuun. Hänellä oli epäilys, että sille tapahtuisi jotakin pian. Joy kokeili ovea. Se ei auennut. Matoro meni hänen luokseen ovelle ja kokeili itsekin työntää ovea. Ei vaikutusta.<br>\nMatoron nenä havaitsi hienoisen tuoksun. Ruutia.<br>\n<br>\nSuga tiivisti tilanteen:<br>\n”Okei, eli meillä on täällä Ath-uskonnon ylin johtaja ja Nimdan siru lukitussa huoneessa, jonka ovien takana on tonni räjähteitä.”<br>\n”Kuulostaa hyvältä…” Matoro sanoi.<br>\nJoy murahti ärtyneesti.<br>\n<br>\nSitten, yhtäkkiä, kimeä nauru alkoi kaikua pitkin avaraa huonetta. Se kaikui seinistä ja muuttui sitten karmaisevan matalaksi rääkymiseksi ja lopulta katosi sellaisille bassotaajuuksille, että kukaan heistä ei pystynyt kuulemaan sitä. Summerganon asetti kätensä miekan kahvalle. Matoro the Blacksnow kaipasi nyt kuuluisaa harppuunaansa, vaikka sille ei näennäisesti tarvetta ollutkaan. Killjoy tunsi ohjuksensa nyt oikeasti <em>hyödyttömiksi</em>. Sitten ääni puhui.<br>\n”Tervehdyssss, klaanilaisssset!”<br>\nMatoron sydän täyttyi vihasta ja pomppasi kurkkuun hänen kuullessaan äänen, jonka omistajan hän oli juuri tunnistanut, jonka hän oli kohdannut kerran aiemmin, jota hän oli vihannut ensi hetkestä alkaen.<br>\n”Jotkut teisssstä sssaattavat ihmetellä, kuka puhuu teille näin näyttäytymättä – haudan takaa, vaiko taivaista jumalallisuudessaan? Minä olen Makuta Abzumo, herra kaikista pyhin, jokaisen elämän omistaja. Minä olen se, joka määrää teidän kohtalonne. Minä olen hän, joka tuo teille yön. Ikuisen yön.”<br>\n<br>\nNauru alkoi jälleen, ja Sadje perääntyi seinää vasten. Ääni tuntui kuuluvan kaikkialta ja ei mistään ja yhtä aikaa hänen oman päänsä sisältä.<br>\n”Minähän jopa tunnen teistä muutaman”, Abzumon ääni sanoi. Mestari näytti erittäin keskittyneeltä, ja Matoro ymmärsi, miksi. Hän nimittäin koki saman: mielensisäisen pommituksen. Muu joukko ei näyttänyt reagoivan mitenkään – ehkäpä heidän mieliinsä ei hyökätty?<br>\n”Matoro Kuralumi, sankari, joka selviytyy kaikesta elossa eikä ikinä epäonnistu. Kuinka ihanaa. Käsipuoli. Eikö Marionetti tunnistanut Matoron voittamattomuutta ja kumartanutkaan ssssen edesssä?”<br>\nMatoro tarttui ainoalla kädellään päähänsä ja ähkäisi. Mielikuva nukeista tunkeutui hänen päähänsä. Ääni nauroi, se tunkeutui hänen korviinsa ja sieluunsa.<br>\n”Kenraali Killjoy, vahkien johtaja, jonka armeija pelastaa Bio-Klaanin. Me pidämme vielä hauskaa, kenraali, sssinä ja minä.”<br>\nKilljoy kuulosti hengittävän syvään. Kypäränsä sisällä hän sulki hetkeksi silmänsä ja avasi ne jälleen.<br>\n”Sssummerganon, toa, joka pitää päänsä <em>kylmänä</em>. Sinähän olit mukana yrittämässä tappaa minun suurinta luomustani? Epäonnistuminen on aina miellyttävää, eikö totta?”<br>\nSuga irvisti ja vihasi makutaa.<br>\n”Ja Sadje, turhuuksien turhuus. Munkki vain. Sinusta ei ole mihinkään, sinua ei tarvita missään. Miksi sinä edes olet täällä, mitä varten Mestari sinut sisään päässsssti?”<br>\nSadje näytti tyrmistyneeltä. Turhuus…<br>\n<br>\n”Mutta Mestari, sinä olet avain.”<br>\n”Saastainen Makuta, pysy erossa mielestäni”, Mestari sanoi heikolla äänellä.<br>\n”Voit olla eri mieltä, mutta älä sentään herjaa, Äiti kulta.”<br>\nÄäni nauroi jälleen.<br>\n”Mutta nyt ystävät, eiköhän aloiteta peli, jonka olen valmistellut teille. Minä haluan pelata. Ensimmäisessä erässä eloon jääneet ovat minulle vielä hyödyksi. Katsotaan, mitä tapahtuu. Enkä minä suinkaan sahaa teitä silmään. Minulla ei ole aavistustakaan, kuka jää henkiin.”<br>\nMakuta nauroi vielä hetken ja sanoi sitten nautiskelevalla äänellä:<br>\n”Hyvää peliä.” Sitten ääni vaikeni.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/33jk7MXZJeU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/33jk7MXZJeU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHetken hiljaisuuden jälkeen, sitten, kun Matoro oli juuri avaamassa suunsa, jotain tapahtui. Lattia alkoi täristä. Portaat sortuivat kokonaan. Lattia niiden kohdalta sortui myös, ja sortuma levisi heitä kohti. Jäljelle jäi pieni osa lattiaa huoneen keskelle, jossa he seisoivat. Valtaisat liekit nousivat kuilusta, joka oli muodostunut lattian sorruttua. Liekit nuolivat heidän lattiakaistalettaan ja yrittivät saada heidät kitaansa. Lattiasta yhä suurempi osa alkoi sortua heidän altaan.<br>\n”Lämpötila on noin 4000 kelviniä”, kuului Makutan ääni jostain, kaikkialta ja ei mistään. ”Ei hätää, Beta kestää kyllä kuumuuden.”<br>\n”Minähän sanoin teille, että tässä on jotain mätää!” Killjoy kivahti yrittäessään pysytellä poissa tulesta. Matoro piteli ainoalla kädellään kiinni Sugan toisesta kädestä. Joy oli antanut Sadjen ja Mestarin kiivetä harteilleen, ja jokainen yritti pysyä elossa. Sitten Killjoy sai idean.<br>\n”Olkaa valmiina”, hän sanoi ja laukaisi useita ohjuksia kattoon. Katto musertui ohjusten osuttua maaliinsa ja romahti suurina palasina alas. Katosta pilkisti valoa. Siinä oli muutaman metrin levyinen aukko, ja edelleen palasia putosi irti. Suga sai osuman katonpalasesta vasempaan jalkaansa, johon repeytyi ammottava avohaava.<br>\n”Vinkki: välttäkää sortuvaa kattoa”, hän sanoi tilanteessa yllättävän itseironisesti.<br>\n<br>\n”Tarttukaa minuun”, Joy murahti. Matoro tarttui Joyn toiseen käteen, Suga toiseen. Matoranit keikkuivat Joyn selässä. Joy karjaisi ja sytytti rakettimoottorinsa. Juuri, kun koko heidän seisomapaikkansa romahti liekkeihin, Joy pääsi lentoon. Rakettimoottorit eivät kestäisi kauan näin painavaa kuormaa. He olivat muutaman metrin päässä katosta, kun kivenlohkare osui Joyn toiseen käteen, joka oli repeytyä irti. Matoron ote herpaantui.<br>\nKiljaisten Toa putosi liekkeihin Makuta Abzumon äänen kaikuessa katedraalin jäännöksissä:<br>\n”Abzumon erävoitto. Matoron murskatappio.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/IPwdWlM1wkw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/IPwdWlM1wkw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nLiekit nielaisivat Matoron kokonaisena, ja huuto jäi kaikumaan sortuneeseen huoneeseen kuin kummitus.<br>\n”Ei!” Sadje huudahti. Katon läpi rynnien joukkio pääsi kuolemanloukosta ulos ja saapui katedraalin ylimmän kupolikaton alla olevalle tasanteelle, jonkinlaisen kattohuoneen sisään. Sen lattiasta ei ollut jäljellä paljoakaan, mutta Joy jätti muut sortuman reunoille suhteellisen ehjän näköiseen kohtaan ja lähti itse takaisin alas. Raketeissa riitti tehoa vielä puoleksi minuutiksi. Hän lensi alas ja etsi katseellaan Matoroa. Tätä ei näkynyt, vain liekkejä riitti kaikkialle. Matoro the Blacksnow oli pudonnut tuliseen pätsiin – lopullisesti. Tuli oli valloittanut koko alemman kerroksen, eikä liekkien keskeltä erottanut yhtikäs mitään. Viides kerros oli romahtanut melkein kokonaan alemmille tasoille samoin kuin heidän kokoushuoneensa. Joy kirosi, kun ei ollut kiinnittänyt paremmin huomiota munkkeihin, jotka olivat olleet hääräilemässä viidennessä kerroksessa olevan oven parissa. Nyt oli ilmeistä, minä nämä olivat puuhanneet.<br>\n<br>\nKilljoy huomasi, että liekit olivat jo korventaneet kokoushuoneen puiset ovet tuhkaksi. Hän näki käytävän, josta he olivat huoneeseen tulleet, hän näki liekkien nuolevan tynnyreitä, joita oli kymmenittäin ahdettuna käytävään. Hän tiesi, mitä olisi tapahtuva, mutta liian myöhään hän otti suunnakseen katossa olevan aukon.<br>\n<br>\nRuuti räjähti. Killjoy lennähti valtaisan paineaallon voimalla toiselle puolelle huonetta suoraan paksuun seinään, johon tuli syvä Killjoyn muotoinen halkeama. Hänen silmissään alkoi jo sumentua, mutta hän pakotti itsensä näkemään. Puolet koko katedraalista oli kadonnut olemattomiin, ja kaukana alhaalla tuli levisi lähimpiin taloihin ja kasvillisuuteen. Liekit nuoleskelivat Killjoyn kehoa, mutta viimeisillä voimillaan hän repi itsensä irti seinästä ja lensi kohti kattoa, jonne oli jättänyt muut.<br>\nHänen suihkumoottorinsa pettivät juuri, kun hän oli saanut kiinni katon reunasta, ja purskauttivat viimeiset suihkunsa lennättäen Joyn tukevammalle lattialle. Maassa mahallaan maaten hän kohotti katseensa vain huomatakseen, että hänen koko muu seurueensa oli siepattu suureen metalliseen kouraan. Koura raahasi heitä ylös läpi katedraalin ylimmän kupolikaton, joka oli juuri hetki sitten murskattu, kohti jotakin suurta kappaletta, joka leijui taivaalla. Ennen kuin Killjoy ehti tehdä mitään, hän tunsi piston selässään, ja seuraavaksi sähköinen purkaus lävisti hänen vartalonsa. Hän karjaisi ja käännähti selälleen lattialla. Hänen edessään seisoi Bartax kädessään jonkinlainen ase.<br>\n”Hyviä unia, peto”, tämä sanoi hymyillen pahoittelevasti, ja Joyn silmissä pimeni. Viimeinen asia, minkä hän näki, olivat hänen näkökenttänsä ylle nousevat liekit. Koko valtaisa katedraali räjähti liekehtiväksi helvetiksi. Joy ei nähnyt mitään, mutta vielä hän kuuli koko saarella kaikuvan karmaisevan äänen kirkuvan:<br>\n<strong>”Arvoisat athistit, kaikki papit ja munkit ja muut typerät hörhöt, tämä on Bio-Klaanin sodanjulistus teitä harhaisia typeryksiä vastaan, jotka luulitte, että voitte säilyttää Nimdan sirut itsellänne. Me olemme juuri tappaneet teidän Pyhän Äitinne ja vieneet Epsilon-sirun teidän käsistänne. Kuin ottaisi vauvalta lelun. Jos me näemme teitä, me tapamme teidät. Jos me kuulemme teistä, me lähetämme tappajia teidän peräänne. Me tuhoamme teidät maailmankartalta, Athiin uskovat. Viettäkää mukava viikonloppu!”</strong><br>\n<br>\n[spoil]Gurvana oikoluki tämän. Ja Joy ehdotti sitä ensimmäistä musiikkia.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1390,"creator":"Visokki","timestamp":"2012-03-10T23:30","content":"<strong>Pimeys</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/ix9VXII53Mk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/ix9VXII53Mk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe> <br>\n<br>\nVisokki mietti vastausta Avden kysymykseen keskellä pimeyttä, missä Punainen Mies oli yhtä aikaa kaikkialla ja ei missään. Oliko Avde luovuttamassa? Ei se voisi olla mahdollista ottaen huomioon, millaisen vaivan hän on käynyt läpi saadessaan telepaatin luokseen. Sitten admin tajusi: parasiitti. Visorakin ei tarvinnut tällä kertaa pyöritellä vastaustaan kovin pitkään. Hän yritti edelleen löytää Avden mieltä, mutta turhaan. Visokki siirsi katseensa, joka hehkui vihreänä, ylöspäin pimeyteen, vaikka ei siellä ketään olettanutkaan olevan.<br>\n<br>\n<em>”Tehdään se. Tehdään vaihtokauppa”</em>, Visorak vastasi pimeydelle päättäväisesti. Admin sai vastaukseksi naurua, joka loppui äkisti.<br>\n<br>\n”Mutta älä luule, että pääsisit pakoon lopullisesti. Tarvitsen sinua vielä, ystäväni. Sinä, luotettava ystäväni”, Avden ääni kaikui kaikkialla, vaikka mitään ei näkynyt. Visokki yritti irvistää.<br>\n<br>\nAdmin sulki silmänsä ja keskittyi, keskittyi kovempaa kuin koskaan ennen. Hän muisteli ja selkeytti ajatuksiaan. Se ei näemmä silti auttanut, vaan kohde pysyi yhtä hämäränä. Sitten rahi tunsi Avden mielensä lähellä ja yritti pysyä vahvana. Kaikki kieppui Visokin mielessä. Avde yritti sekoittaa häntä. Nyt kaikki olisi pilalla, jos keskittyminen herpaantuisi.<br>\n<br>\n<em>”Pysy vahvana. Pysy vahvana. Pysy vahvana”</em>, Visokki ei ollut ikinä pitänyt tästä tunteesta, mutta se olisi nyt vapauden hinta. Lopulta mielen paino hellitti ja rahi avasi silmänsä. Pimeys alkoi kieppua. Visokki tunsi kuinka painovoima veti häntä aivan satunnaisiin suuntiin ja kieppuminen yltyi. Sitten kaikki tyyntyi samaksi tyyneksi ja tyhjäksi pimeydeksi, mutta adminin eteen oli ilmestynyt ovi. <br>\n<br>\n<strong>Klaani</strong><br>\n<br>\nVisorak astui ovesta varuillaan ja huomasi olevansa Klaanin reaktorihuoneessa. Hän kääntyi katsomaan vielä taakseen, missä ei ollut ovea, ja huojentui siitä, että oli taas tutussa paikassa.<br>\n<br>\nReaktorihuone oli entisellään. Tuttu ja turvallinen sininen valo valaisi huoneen keskellä. Visokki käveli varovasti reaktorihuoneen läpi ovelle vilkuillen ympärilleen. Visorak lähti huoneesta käytävälle kipittäen mahdollisimman äänettömästi kohti admin -siipeä. Visokin paluusta tulisi joka tapauksessa kunnon haloo, ja Tawan kanssa <em>juttelu</em> sujuisi paremmin, jos puoli Klaania ei hälisisi adminien oven takana. Muutama vastaantuleva klaanilainen ei kuitenkaan voinut välttyä huomaamasta visorakia, joka oli Klaanissa ainoa laatuaan. Visokki ei kuitenkaan aikonut jäädä selittelemään kenellekään mitään. Ensin oli juteltava Tawalle. Otettava hänen haukkunsa vastaan kunniallisesti. Visokki ei halunnut ajatella Toan reaktiota.<br>\n<br>\nVisorak kipitti monen kerroksen portaat ylös pikavauhtia ja vielä monta pitkää käytävää ennen kuin oli Tawan työhuoneen ovella. Sieltä Toan todennäköisimmin aina löytää, ikuinen työnarkomaani kun on. Visokin ollessa parhaan ystävänsä työhuoneen oven edessä, hän empi ja huokaisi syvään. Toisaalta visorak odotti ystävänsä näkemistä enemmän kuin koskaan, vaikka he olivat olleet paljon pidempiäkin aikoja erossa toisistaan. Toisaalta taas Visokkia pelotti Tawan reaktio, sillä vastaavaa tilannetta ei ikinä ennen ollut kohdalle sattunut. Rahi ravisti kaikki empivät ajatukset mielestään ja avasi oven rohkeana.<br>\n<br>\n<strong>Tawan Työhuone</strong><br>\n<br>\nNopealla vilkaisulla Tawan työhuone olisi saattanut näyttää täysin tyhjältä Toan seisoessa lähes liikkumattomana nurkkauksessa. Keltainen Toa tutkiskeli kasvojaan seinällä roikkuvasta soikean muotoisesta peilistä. Takaisin tuijottavat väsyneet silmät tuntuivat katsovan syyttävästi, eikä Tawa tuntenut oloaan muutenkaan mukavaksi. Hän nosti vasemman kätensä pikaisesti paikatun halkeaman päälle. Vielä hetki sitten irvokkaasti irvistäneen särön heikko jomottaminen oli kadonnut hänen poistuttuaan valvomosta, mutta pisteli yhä kääreen alla.<br>\n<br>\n”Sinä teit tämän itsellesi”, Tawa sanoi itselleen hiljaa painaessaan otsansa peiliä vasten, jonka viileä pinta tuntui helpottavan hieman hänen oloaan. Juuriadmin olisi toivonut pystyvänsä kysymään apua muilta admineilta, mutta vain yksi heistä oli paikalla, eikä Tawa ollut vielä valmis antamaan anteeksi tälle. Tulistuneena hänen ylpeytensä ei olisi antanut periksi ja nyt Tawa halusi vain tarrautua tuohon tunteeseen, joka tuntui antavan hänelle lisää voimaa.<br>\n<br>\nAdminin katse valui lattiaan. Hän kävi mielessään läpi viimeaikaisia tapahtumia tuntien epävarmuuden kurovan pinnalle jälleen sisimmistään. <br>\nEhkä Guardian oli oikeassa? Ehkä hän näki jotakin mitä ei oikeasti ole? Ajatus ei huojentanut painoa, jonka Tawa oli kasannut harteilleen. Se puoli hänestä joka oli aikaisemmin nähnyt toivoa pimeydessäkin, tuntui nyt hyvin kaukaiselta. <br>\nTawa oli antanut kätensä livetä leualtaan panssarinsa kohtaan, johon Sheelikan nyrkki oli polttanut jäljen viikkoja sitten. Tawa pohti Avden sanoja, oliko hän todella syypää Sheelikan lankeamiseen? Hän oli tottunut kyseenalaistamaan päätöksiään tuon tuostakin, mutta Tawa oli myös oppinut tuntemaan, milloin hän oli normaalisti tehnyt oikeat päätökset ja Sheelikan karkottaminen teloituksen sijaan tuntui tuollaiselta päätökseltä, mutta mitä useammin hän oli vieraillut Sheelikan sellin luona, sitä enemmän hän oli epäillyt omaa päätöstään.<br>\n<br>\nTawa nosti katseensa takaisin peiliin. Lyhyen ajan hän kuvitteli nähneensä painajaisistaan tutut ruosteiset seinät ympärillään, mutta näky katosi nopeasti. <br>\n”Miten niin muka armoton?” Toa kysyi peilikuvaltaan, jonka heijastama murheellinen ilme riitti vastaukseksi tyhjälle kysymykselle.<br>\n<br>\nTyöhuoneen ovelta kantautuva vaisu kolahdus terästytti Toan aistit, herättäen tämän samalla ajatuksistaan. Pieneltä ikuisuudelta tuntuvan hetken ajan Tawa odotti kuulevansa koputuksen, jota ei kuitenkaan kuulunut. Oven vanhuksen narahtaessa hitaasti auki, Toa etsi vainoharhaisesti katseellaan keihästään, joka nojasi kulmapöytään muutamaan metrin päässä hänestä. Adrenaliinin pakkautuessa hänen suoniinsa Tawa jännitti lihaksiaan ja valmistui vilkaisemaan peiliin nähdäkseen tunkeutujan paremmin ennen kääntymistä. Oven narahtaessa kokonaan auki hän tunsi tutun energiavirran hapuilevan yhteyttä hänen mieleensä ja kääntyi hämmentyneenä ympäri.<br>\nPelokkaan oloinen vohtarak, jonka ilme muistutti kovasti pientä ussal -rapua, joka on juuri jäänyt kiinni herkkuvarkaista, seisoi ovensuulla. Visokki vältteli suoraa katsekontaktia ja vaikka hän oli luonut yhteyden Tawan mieleen, kumpikaan ei sanonut mitään. Hiljaisuus täytti huoneen.<br>\n<br>\nSilmät pyöreinä keltainen Toa ravisti tyrmistyneenä päätään, koettaen selkeyttää mieltään uudelleen. Sanat takertuivat hänen kurkkuunsa, mutta Toa onnistui lopulta pakottamaan yhden sanan huulilleen.<br>\n<br>\n”… Visokki”, Tawa sanoi hiljaa ja otti samalla pari askelta visorakia kohti, pitäen kuitenkin varovaisesti etäisyytensä. Visokki nosti päätään kuultuaan nimensä, mutta käänsi ahdistuneen katseensa pian takaisin maahan.<br>\n<br>\nTawa tunsi seisovansa tyhjän päällä. Hän ei kyennyt uskomaan silmiään. Edessään hän näki vanhan ystävänsä, johon oli tukeutunut vaikeimpina hetkinään, mutta sisällään Tawa tunsi nakertavan pelon, jonka oli antanut juurtua liian syvälle: Oliko vieras tosiaan Visokki vai oliko hän kenties vihdoinkin menettänyt järkensä ja näki hallusinaation ystävästään?<br>\n<br>\n”Minä luulin sinun kuolleen…” Tawa pakottautui sanomaan koettaen piilotella hämmennystään, mutta se tuntui paistavan hänen silmistään. Kiivastuminen oli hiipimässä hänen ääneensä.<br>\n<br>\nVisokki käänsi katseensa maasta suoraan kohti Tawaa. <br>\n<em>\"Siltä se kyllä tuntui\"</em>, rahi tapitti Toaa herkeämättä. Hieman loukkaantuneena, mutta samalla säälien, Tawa katsoi parasta ystäväänsä.<br>\n<br>\n”Sinä jätit minut yksin!” Tawa huudahti ajattelematta juurikaan enää sanojaan. Järki pyysi Toaa rauhoittumaan ja varautumaan pahimpaan, mutta Tawa ei enää kyennyt pidättelemään tunteitaan sisällään.<br>\n<br>\nVisorak lopetti Tawan tapittamisen ja näytti hätääntyneeltä. Rahi kipitti paikallaan levottomasti.<br>\n<br>\n<em>\"Ei... En minä halunnut- Ei, ei ollut tarkoitus, Tawa\"</em>, Visokki selitteli ja odotti Tawan räjähtävän raivosta, jonka oli valmistautunut ottamaan vastaan. Visorakin katse siirtyi taas syyllisenä maahan.<br>\n<br>\n\"...M-Minä olin aivan yksin kaiken tämän kanssa... ” Toa kirkaisi.<br>\n”Minä pelkäsin, etkä SINÄ ollut täällä!\" Tawa puristi kätensä tiukasti nyrkkiin, joiden välistä saattoi nähdä heikkoja sähköpurkauksia.<br>\n”Sinä jätit minut yksin!” Taitoksen alla oleva halkeama kirskahti leviten uudelleen näkyviin. <br>\n<br>\n<em>\"Anteeksi, Tawa, anteeksi. Et usko, miten kovasti olen halunnut takaisin Klaaniin, takaisin kotiin...\"</em> Visokki katsoi Tawaa varovasti, hieman hämillään.<br>\n<br>\n”Missä sinä olit kun tarvitsin sinua?” Tawa äyskähti loukkaantuneesti. Hyvin hiljainen ääni Toan sisällä pyysi tätä yhä rauhoittumaan. Hän hieraisi silmiään aivan kuin olisi yrittänyt saada edessään seisovan vohtarakin katoamaan, huomatakseen vain tämän seisovan yhä paikoillaan.<br>\n<br>\n<em>\"Minä- Minä en tiedä. Jospa tietäisinkin. Kaikki on niin monimutkaista\"</em>, Visokki takelteli ja piti tauon.<br>\n<em>\"Kaikki on Avden syytä!\"</em> visorakin ilme muuttui murhaavaksi. <br>\n<br>\nTawa näytti nyt huomattavasti leppyneemmältä. <br>\n”Mitä sinulle oikein tapahtui?” hän kysyi hermostuneesti, vilkuillen välillä keihään suuntaan, joka oli pian hänen kätensä ulottuvilla.<br>\n<br>\nVisokki huokaisi hitaasti. <br>\n<em>\"Koko tämän ajan oli vain Avde ja minä. Minä en tiedä, mitä mielikuvitusmaailmoja hän loi koko ajan olinpaikaksemme, mutta hän yritti puhua minua jatkuvasti puolelleen. Ja tämä vitsin parasiitti kahlitsi minua vielä lisää\"</em>, Visorak naksutteli pihtimiään.<br>\n<br>\n<em>\"Olisin halunnut auttaa teitä enemmän, mutta en pystynyt. Ensimmäistä kertaa, en pystynyt”</em>, Visokin viha muuttui yhtäkkiä alakuloisuudeksi.<br>\n<br>\n\"...Mutta kuinka sinä pääsit pakoon?\" Tawa kysyi epäilevästi ja käveli hitaasti lähemmäs keihästään.<br>\n<br>\nVisokki käänsi katseensa Tawan ohi seinään ilmekään värähtämättä: <em>\"Annoin Avdelle jotain, jonka vaihdoin vapauteen.\"</em><br>\n<br>\nTawa pysähtyi ja ryhdisti asentoaan.<br>\n\"Ja mitäköhän sinä mahdoit antaa hänelle?\" Tawan äänestään saattoi löytää piikittelyn makua. <br>\n<br>\nVisokki hengitti pari kertaa oikein syvään. <em>\"Sen minä olisin niin halunnut tietää, mutta... mutta en tiedä\"</em>, Visokki sulki silmänsä ja yritti rauhoitella itseään ja saada sanoja ulos.<br>\n<br>\n\"Sinä et tiedä?\" ihmetys levisi Toan kasvoille. Tawa halusi sanoa jotakin, mutta jokin sai hänet pysymään vaiti. <br>\n<br>\n<em>\"Se... Se oli muisto. Nimdasta\"</em>, Visokki änkytti syyllisenä.<br>\n<br>\nTawan naamiosta kuuluu taas risahdus, tällä kertaa pieni murtuma ilmestyi silmäkulmaan, mutta Toa ei näyttänyt välittävän siitä tarttuessaan silmänräpäyksessä aseeseensa. Keihään kärki osoitti visorakia.<br>\n<br>\n\"Ja hetki sitten et vielä tiennyt mitä annoit, nyt tiedät sen olleen muisto! Kakista kaikki ulos! Minä haluan uskoa sinua, mutta sinä et tee tästä yhtään helpompaa!\"<br>\n<br>\nVisokki katsoi Tawaa: <em>\"Tawa, sinä et ymmärrä. Ongelma on siinä, että minä en muista Nimda -muiston sisältöä sen tarkemmin.\"</em><br>\nVisorak käänsi katseensa maahan apeana: <em>\"Minun ei olisi pitänyt ottaa tällaista riskiä, tiedän, mutta mutta... Otin riskin.\"</em><br>\n<br>\nHiljaisuus laskeutui huoneeseen uudelleen. Tawa käänsi katseensa kohti lattiaa. Raivo, jota hän oli vielä hetki sitten tuntenut, väistyi haikeuden tieltä. Tawa ei pelännyt enää näkevänsä harhoja, muttei uskaltanut myöskään laskea keihästään.<br>\n<br>\n\"...Haluan luottaa sinuun, mutta voinko minä kaiken tämän jälkeen?\" Toa jatkoi hetken päästä: ”Sinä olit ystäväni, mutta oletko sitä enää?”<br>\n<br>\n<em>\"Tawa, minä- minä en tiedä, näkeekö Avde ne\"</em>, Visokki vältteli edelleen Tawan katsetta: <em>\"Olin itsekäs, myönnän. Se ei ole tapaistani. Halusin vain niin kovasti takaisin Klaaniin. En tiedä, olisinko muuten päässyt. Toivon, että Avde ei näe sitä, mutta siitä ei voi ikinä tietää.” </em><br>\n<br>\nTawa antoi aseensa pudota käsistään lattialle. Keihäs ei ehtinyt edes osua lattiaan, kun Toa oli jo harpponut ystävänsä luokse ja kietonut kätensä tämän ympärille. Hämmentynyt visorak tuijotti hölmistyneenä viereensä polvistunutta Toaa.<br>\n<br>\n”S-Suo anteeksi, että vaivuin epätoivoon”, Tawa sanoi nyyhkyttäen äänekkäästi. <br>\n\"Sinä olit poissa! Minä olen ehtinyt työntää sivuun tänä aikana niin kovin paljon ja haudannut samalla jopa itseni!”<br>\n<br>\nVisokki hämmentyi yllättävästä Tawan reaktiosta, sillä odotti jotain aivan muuta. <br>\n<em>\"Tawa... Et usko, millainen ikävä minulla oli\"</em>, Visorak vastasi hieman hämillään Toan halauksessa.<br>\n”Tunnen vain… Tämän hiljaisuuden, tämän vihan. Luulin päässeeni eroon siitä, mutta tämä tunne jahtaa minua kaikkialle,” Tawa purki itseään. Toalla olivat kyyneleet lähellä: \"Sinä tulit takaisin... Sano, että sinä olet sinä. Minä en enää jaksa, minä en halua enää kuulla ikäviä yllätyksiä.\"<br>\n<br>\nVisokki tapitti Tawaa ihmeissään: <em>\"Kyllä se olen minä. Enkä aio mennä enää lähellekään Avdea. Tiedän, että hän yrittää vielä jotain.\"</em><br>\n<br>\nTawa irroittautui parhaasta ystävästään ja jäi maahan istumaan käsi Vizun pään päällä. Toa oli vain hiljaa ja yritti kasata itseään.<br>\n<br>\nVisokki hävitti viimeisetkin rippeet vielä hetki sitten vaivanneesta apeudesta ja vaihtoi aihetta: <em>\"Mutta mitä täällä on tapahtunut? Olen ollut aivan liian kauan poissa!\"</em><br>\n<br>\nTawa katsoi Vizua epäuskoisena: \"Haluatko aivan varmasti kuulla?\"<br>\n<br>\nVisorak jähmettyi hetkeksi. Eiväthän ne tietenkään mitään ilouutisia voisi olla. <br>\n<em>\"Minun on pakko.\"</em><br>\n<br>\nTawa huokaisi. \"Minä näkisin sinut mieluummin lepäämässä, mutta luulisin sen päättyvän samalla tapaa, kuin Guardianin kanssa...\" Tawa totesi.<br>\n\"Lyhyesti sanottuna kaikki on mennyt päin keveshiä. Tappio tuntuu turhan läheiseltä, enkä minä ole ollut kovinkaan mukava itselleni taikka kenellekään muulle.\" <br>\n<br>\nVisokin silmiin nousi yhtäkkiä järjetön raivo. <em>\"Se Avde, se kirottu Avde! Minä listin sen omin voimin vielä joku päivä! MINÄ- MINÄ-! Minua tarvittiin Klaanissa niin kovin! Allianssi suunnitteli tämän koko sotkun selvästi keskenään!!!\"</em> Lopulta Visorak lösähti raajat levällään voimattomana lattialle.<br>\n<br>\nTawa sanoi: \"Sinä tulit takaisin, sinä maksoit siitä... Niin ehkä mekin, mutta ei sota ei ole vielä ohi. Saitko mitään selville Avdesta tai ylipäätään mistään joka voisi auttaa mei-...\" Tawa huokaisi syvään ja kosketti huomaamattaan naamionsa uutta säröä: \"Ei, sinun pitäisi levätä nyt.\"<br>\n<br>\n<em>\"Tawa, luuletko, että minä pystyn nukkumaan kaiken tämän jälkeen?\"</em> Visokki huokaisi ja jatkoi: <em>\"Tiedän ainakin suunnilleen, mitä Avdella on mielessä. Hän haluaa käyttää minua hyväksi, koska itse ei ole telepaatti. Sitä minä en tosin tiedä, mikä hän on.\"</em><br>\n<br>\nTawa huokaisi. \"Taidat olla oikeassa, mutta sitten meillä on paljon töitä edessämme\", pieni hymy kiri Tawan kasvoille: \"Ensiksi meidän varmaan pitäisi ilmoittaa muille paluustasi.\"<br>\n<br>\nVisokki pyöräytti silmiään. <em>\"Minä todellakin olen ollut pitkään poissa, voi hyvänen aika! Haluan tehdä heti jotain, muuten tämä syyllisyys ei mene pois! Sinä olet hautautunut tämän kaiken työn keskelle yksin!\"</em> Visokki silmäili isoja paperipinoja, joita oli kertynyt ympäri Tawan työhuonetta.<br>\n<br>\n\"Älä sinä siitä huolehdi. Sinä selvisit ja olet nyt täällä, voisinko minä pyytää enää enempää?\" Tawa nousi ylös: \"Tervetuloa takaisin, ystävä\". Tawa ei koskaan ennen ollut tajunnut, kuinka kepeältä tuo sana tuntui nyt. Toa hymähti itselleen. <br>\n”Mutta nyt me-…” Toan lause jäi kesken hänen nostaessaan yhtäkkiä kätensä kaulalleen. Viiltävä kipu levisi hänen kehoonsa hyökyaallon lailla jostakin silmien takaa, mikä toi metallisen maun hänen huulilleen. Tawa horjahti kaksi askelta taaksepäin, hänen katseensa oli muuttunut tyhjäksi. <br>\n<br>\n”Auta”, Toa ehti ähkäistä, ennen kuin Visokki muuttui pelkäksi vääristyneeksi varjoksi hänen silmissään, ja kaatui tajuttomana lattialle.<br>\n<br>\nVisokki kerkesi vain ajatella, että Tawa olikin paljon huonommassa kunnossa mitä hän luuli, ja sitten Toa makasikin jo tajuttomana lattialla. Visorak nosti Toan nopeasti selkäänsä ja kipitti maksimaalista nopeuttaan sairasosastoa kohti.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">...mutta se oli ehdottomasti sen arvoista. Kiittäkäämme Tawaa ja kaikkia teitä, jotka potkitte Tawaa, eriyisesti Kajaanimiittiä.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1391,"creator":"Bloszar","timestamp":"2012-03-11T19:12","content":"<strong>Pinnan alapuolella</strong><br>\n<br>\nVeden alla oli hiljaista ja rauhallista. Bloszarille tuli kaloista mieleen Tronie. Hän alkoi jälleen tuntea surua. Ja hänestä tuntui, ettei ollut oikein uida, rentoutua ja nauttia elämästä, kun hänen ystävänsä oli vangittu Rautasiivelle.<br>\n<br>\nMitäköhän nyt tapahtui muille Klaanilaisille? Toa ei ollut kuullut Sugasta, Joysta, Matorosta tai siitä Matoranista, jonka nimeä Bloz ei koskaan muistanut. Ei kai yhden sirun hakeminen diploomaattisesti kestänyt kovin kauaa? <br>\n<br>\nToaa päätti olla vielä hetken veden alla. Hän sukelsi alaspäin ja huomasi pieniä kaloja menevän hänen ohitseen. Niistäkin tuli mieleen Tronny.<br>\n<br>\nBloz päätti katsella vähän ympäriinsä. Näkyi kaikenlaisia koralleja, erilaisia vesiraheja, vesikasveja ja... laiva.<br>\n<br>\nLaiva oli näköjään uponnut tänne. Se näytti olevan rakenteellisesti heikko, eli tarpeeksi voimakas merivirta pystyisi kuljettamaan sitä. Laiva näytti olevan ikivanha. Mitäköhän sen sisällä olisi?<br>\n<br>\nToa ui sen luokse ja tajusi ilman olevan vähissä. Pintaan oli kymmeniä metrejä, ilma loppuisi naamarista pian. Bloz ui laivan alle, siinä toivossa, että siellä olisi jokin sukelluskello tai vastaavaa.<br>\n<br>\nMutta sen sisällä oli vanhoja ilmanaamioita, samanlaisia, joita Bloszar käytti. Pikaisesti hän otti yhden, mutta jos laivalla olisi ilmanaamioita, siellä voisi olla muutakin. <br>\n<br>\nYksi kuollut Ta-Matoran kellui. Näköjään hän ei ollut ehtinyt poistua laivasta.<br>\n<br>\nPari Le-Matorania näkyi vähän matkan päästä. Toa ei tiennyt, mikä tämä laiva oli ,ehkä se kuului saaren munkeille, mutta mikään ei liittynyt siihen. Toa oli nähnyt, kuinka ne munkit pukeutuvat, eikä yksikään näistä ollut pukeunut samanlaisiksi.<br>\n<br>\nJa munkit olisivat varmasti ja hakeneet kaiken tarvittavan täältä, eli tuskin laiva kuului heille. Mutta kelles sitten? <br>\n<br>\nVähän ajan päästä, vastaan tuli pieni ovi, kannen alla, ja Toa avasi sen. Ilma veti hänet sisään nopeasti ja vedenmyös. Bloszar sulki oven todella nopeasti ja huomasi huoneen olevan ilmatiivis. Vesi ei yltänyt kattoon asti, siinä välissä oli vähän tilaa. Toa ui siihen nopeasti ja otti ilmaa.<br>\n<br>\n\"Tuntuupa mukavalta\", Toa sanoi, laittoi ilmanaamion takaisin päähänsä ja alkoi katsoa tarkemmin huonetta.<br>\n<br>\nPaljon laatikoita oli. Toa kurkisti yhteen, avasi sen kannen ja huomasi siellä olevan ikivanhoja aseita. Toisessa oli osia, kuin vanhaa teknologiaa. Ne eivät olleet ruostuneet, se ihmetytti Toaa.<br>\n<br>\nBloszar avasi monia laatikoita, jokaisessa oli vähän osia, tai aseita. Yhdessä, vähän paksummassa ja painavemmassa, oli kypärä. Toa otti sen ja kolme laatikkoa mukaansa. Hän sitoi ne kiinni narulla, jonka oli löytänyt seinältä, ja lähti ylöspäin, kohti laivaa.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nTulen Toa ehti juuri ja juuri pinnalle, sillä happi oli melkein loppu. Bloz ui takaisin laivalle ja vei laatikot hyttiinsä. Hän vähän aikaa päätti rakennella. Kypärä oli ainoa, joka oli hyvässä kunnossa. Toa kokeili sitä päähänsä ja se tuntui sopivan oikein hyvin. Ehkä olisi aika lopettaa naamionkäyttö, eihän sitä Bloz koskaan käyttänyt.<br>\n<br>\nOsat olivat erittäin hyviä aseiden valmistamiseen. Niitä Toa oli juuri tarvinnut. Toa avasi viimeisen laatikon ja siellä oli haarniskan osia. Toasta tuntui, että hänen nykyinen haarniskansa oli liian painava. Nyt olisi hyvä aika korjata asia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1392,"creator":"The Snowman","timestamp":"2012-03-14T12:46","content":"<strong>Bio-Klaanin saari, länsirannikko</strong><br>\n<br>\nTummanpunainen ja solakka hahmo kiisi läpi meriveden. Sen voimakas häntä auttoi sen uskomattomiin nopeuksiin ja virtaviivainen pää halkoi vettä tehokkaasti. Yllättäen tämä torpedon lailla kiitävä matelija käänsi kurssinsa ylöspäin ja halkaisi veden pinnan. Se pääsi meren aallokosta yhdellä loikalla rantaan.<br>\n<br>\nNuori, hoikka Zyglak katsoi laskeutumispaikkaansa. Saaren länsirannikon tuuheat metsäosat sopivat naaraan tarkoituksiin hyvin. Se tarkkaili ympäristöään varovaisesti. Metsän oman puheen lisäksi mitään ei kuulunut.<br>\n<br>\n<em>Lehu,</em> se ajatteli mielessään. <em>Matoranin kieltä.</em><br>\n<br>\nLisko oli mielissään siitä, ettei sitä seurattu. Vaikka Skakdit pitivät mahdollisimman tarkkaa kirjaa Zyglakien tulemisista ja menemisistä, menettivät palkkasoturit täysin liskolajin hallinnan, kun oli kyse merestä. Skakdit eivät voineet estää Zyglakeja hakemasta merestä kalaa, eivätkä liioin voineet tietää, mihin liskot todellisuudessa menivät.<br>\n<br>\n<em>Enkä minä pidä tarkkailtavana olemisesta</em>, tummanpunainen Zyglak ajatteli. Hän oli tullut taas tänne metsän rauhaan. Teräväkyntisten jalkojen askeleet johtivat samalle aukiolle kuin aina ennenkin. Muutama veitsi ja keihäs odottivat onton puun sisässä, valmiina harjoituksiin.<br>\n<br>\nRasahdus.<br>\n<br>\nNuori naaras seisahtui niille sijoilleen. Zyglak otti hiljaa vasemmalla kädellään käyrän heittoveitsen käteensä ja terästi kaikkia aistejaan. Hän tarkkaili ympäristöään niin keskittyneenä kuin kykeni. Yksittäisiä kellertäviä ja oransseja lehtiä putoili hiljalleen ilman halki ja kultaiset heinät huojuivat tuulessa. Mutta ei mitään rasahtavaa.<br>\n<br>\n<em>Paitsi-</em><br>\n<br>\nZyglak otti muutaman nopean askelen ja loikkasi. Ilmalennon aikana hän ehti kuitenkin havaita tehneensä niinkutsuttua hätävarjelun liioittelua, sillä rasahtelija oli toinen Zyglak. Päkts-muks.<br>\n<br>\n”Auuutsh!” päästi naaraan hypyn kohteeksi päätynyt lisko suustaan. ”Mei, mitä sinä teet.”<br>\n”Hm. Ei kannata hiippailla varjoista selustaani”, nuori ja tummanpunainen törmäyksen osapuoli totesi noustessaan taas jaloilleen. ”Sitä paitsi mitä sinä edes teet täällä?”<br>\nToinenkin Zyglak, nuori hänkin, väriltään sinivihreä ja sukupuoleltaan mies, nousi myös seisomaan. ”Minun piti varmistaa, kuka sinä olet, ennen kuin tulen esiin. Mei, tiedät, ettet saa karata tällä lailla.”<br>\n<br>\nMei kääntyi toista matelijaa kohti. ”En minä kestä sitä paikkaa. Tiedät hyvin, mitä tarkoitan.”<br>\n<br>\nHän tiesi hyvin, mitä Mei tarkoitti.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin saaren pohjoisosat, Allianssin luolatukikohta</strong><br>\n<br>\nRuosteisen raudan värinen ja hajuinen, raskaasti haarniskoitu Skakdi-soturi repäisi seinällä roikkuneen, Zyglakien muinaista merijumaluutta esittäneen kivitaulun alas ja ripusti tilalle suurpiirteisesti piirretyn kartan. Sitten hän iski seinään kiinni muutamalla suurella naulalla rikkinäisen Matoran-naamion. Skakdi otti muutaman askelen poispäin seinästä ja ihaili sisustusteknillistä ratkaisuaan. Kyseinen valtavan luolan kattoon rakennettu huone oli nyt viimeistä piirtoa myöten kokenyt todellisen muodonmuutoksen. Nyt sitä saattoi kutsua todelliseksi sotapäällikön saliksi, ja korkea-arvoinen raudanharmaa Skakdi istui hyvin tehdyn työn päätteeksi valtaistuimelleen. Hän vilkaisi alas lattiaan asennetusta, luuritilällä peitetystä luukusta.<br>\n<br>\n<em>Hmph,</em> hän tuumi mielessään tutkaillessaan katseellaan luuristikkoa. <em>Tuon materiaali on vaihdatettava johonkin sivistyneempään. Kenties lähikylissä on vielä jotain irti revittävää.</em><br>\n<br>\nSuuren luolan maisema levittäytyi alla ja Skakdi virnisti rumaa hymyään niin, että koko hammasrivistö näkyi. Alhaalla, kivisen luolan purojen halkomalla pohjalla kaikki meni niinkuin pitikin. Zyglak-jonot kuljettivat Skakdien sotamateriaalia luolaan: miekkoja, keihäitä, kypäriä, kiväärejä, raskasta tykistöä. Muutama Skakdi tarkkaili työn laatua päällikön istuimistaan. Raudanharmaa Skakdi nousi omalta vastaavalta penkiltään, ja lähti kulkemaan huoneen nurkassa oleville askelmille. Se nousi ylöspäin, luolan katon sisään. Siitä pääsi kulkemaan tunnelia pitkin muihin valtavan pääluolan katossa roikkuviin rakennuksiin ja seinää pitkin myös pohjalle asti.<br>\n<br>\nHetken kuluttua raudanharmaa Skakdi pääsikin strategiapalaverihuoneeseen. Luonnollinen luola, jonka keskellä oli ollut suuri lampi, kylpi aiemmin valokivien sinertävässä hehkussa. Nyt lampi oli peitetty laudoituksella ja valokivet korvattu osin soihuilla, osin hehkulampuilla. Kaikki tämä oli kuitenkin vain pientä, sillä todellinen muutos oli huoneen käyttäjissä. Zyglakit eivät enää päättäneet omista asioistaan, vaan se työ oli nyt Skakdien.<br>\n<br>\n<em>Ja hyvä niin, sillä toisin kuin nuo skarrarin liskomiehet, me saamme hyödyllisiä asioita tehdyksi.</em><br>\n<br>\nSamaan aikaan Klaanin saaren itärannikolla Skakdien joukko-osasto poltti erään pienen Matoran-kylän viimeisenkin asumuksen matalaksi.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Ja sitten aivan toisaalle. Nämä osat eivät liity toisiinsa mitenkään, kunhan julkaisen samaan aikaan.[/spoil]<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Nui-Koro, pieni rakennus</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="427" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Fe3uuIbJ4JM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Fe3uuIbJ4JM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nLisää likaisia huonekaluja puski sisään Snowien aistien välityksellä, kun hän istui pubissa. Kepen ja Harkelin mentyä kabinettiin tekemään laskelmia lumiukko ja hento Suflery olivat jääneet kahden. Nyt oli jo aamuyö. He istuivat pienen pyöreän pöydän ääressä, jonka vahapintaiselle pöytäliinalle oli sulanut useampia kynttilöitä.<br>\n”Miksi”, keltainen Matoralainen aloitti vaisusti. ”Miksi sinä et mennyt kabinettiin?”<br>\n<br>\nSnowie käännähti natisevalla tuolillaan katsomaan keskustelukumppaniaan paremmin. Klaanilainen oli yllättynyt, sillä tämä oli ensimmäinen Snowien kuulema kerta, kun tämä neiti aloitti keskustelun.<br>\n”Katsos”, Snowie puhui mielestään hieman liian tietäväisellä äänellä. ”Ei minusta ole siellä mitään iloa. Poliisi ja tiedemies kasaavat todistusaineistoa veropetoksista, enhän minä sitä tajuaisi. Olisin vain tiellä. En minä oikeasti tahdo tungetella.”<br>\n<br>\nSufleryn Suuren Kanohi Komaun takana hänen vihreät silmänsä muuttivat ilmettään. Snowie ei osannut sanoa, mihin suuntaan. Matoralainen kuitenkin jatkoi puhettaan.<br>\n”Et sinä nyt varsinaisesti tyhmältäkään vaikuta.”<br>\n”Heh”, lumiukko naurahti ja nousi seisomaan. ”En minä pidäkään itseäni tyhmänä. Mutta asiain laita on niin, että huomattavasti kyvyttömämpi käyttämään aivojani tällaisissa asioissa kuin vaikkapa tuo ystäväni takahuoneen puolella.” Puhuessaan Snowman käveli vähän matkan päässä sijaitsevalle nuhjuiselle, tummanvihreällä sohvalle ja istahti sille kasvot keskustelukumppaninstaan poispäin.<br>\n<br>\n”Klaanilainen silti”, Suflery vastasi loitonneelle Snowielle. ”Tiedän kyllä, mitä porukkaa olette. Vaikka me Nui-Korolaiset esitämme mieluusti olevamme saaren 'vanhan kaupungin' parempaa väkeä, suuri enemmistö ihailee teitä silti. Vanhan pääkaupungin status merkitsee vähän oikean sankaruuden rinnalla.”<br>\n”Mmmh. Tuota, en tiedä mikä esti sinua näkemästä minua ja Spinnykkää tuolla viiksikeisarin kämpillä, mutta emme varsinaisesti ole suuria sotureita. Klaanin tohelo-osasto, voisi jopa sanoa.” Lyhyen naurahduksen säestämä juttu jatkui. ”Vaikka hei, Kepe on silti loistava tiedemies. Ei hän esitäkään olevansa mitään muuta.”<br>\n<br>\nSuflery kurottautui hieman parempaan ryhtiin ja koetti nähdä selin kääntyneen keskustelukumppaninsa kasvoja.<br>\n”Entä sinä?” hän kysyi varovasti.<br>\n”Niin, siinäpä se. Minä ikään kuin olen mukana seikkailemassa, mutta siihen se usein jääkin.”<br>\n<br>\nKabinetin puheensorina kuului asiallisena mutta epäselvänä muminana puuoven takaa. Kepe ja Harkel paiskivat selvästi töitä. Matoralainen oli hetken hiljaisuuden jälkeen juuri vastaamassa jotain, kun Snowie käänsi kasvonsa kohti Sufleryä. Lumiukon suupielet osoittivat ylöspäin, mutta Matoralainen ei osannut mieltää ilmettä hymyksi. Klaanilainen jatkoi puhettaan.<br>\n”Olen vähän pelkuri.”<br>\n”Hei, kai sinä kuitenkin-”<br>\n”Anteeksi keskeytys, mutta ei. Mitä minä osaan tehdä? Ainoa mainittava taitoni on piiloutuminen, oi kuinka sankarillista.”<br>\nSuflery ei enää vastannut.<br>\n”Enkä väitä, että näkymättömissä oleminen olisi jotenkin kunniatonta. Minä tunsin kerran... Tapauksen, joka kohtasi uhat pääsääntöisesti selkäpuolelta, mutta oli... On silti urheimpia tuntemiani seikkailijoita. Ja hän on sentään Nazorak-karkuri.”<br>\n<br>\nJälleen tauko. Pubin ulkopuolelta kuului aamuisella työmatkallaan kulkevien Matoralaisten ja parin muunkin lajin ääniä. Todistusaineiston parissa työskentely oli jatkunut läpi yön, ja pian aurinko nousisi.<br>\n<br>\n”Ja parastahan tässä on ilman muuta se, että minä voisin oikeasti olla hyödyksi. Minä vain en ole.”<br>\nNyt oli Sufleryn vuoro liikkua huoneessa. Hän nousi tuoliltaan, ja käveli hitaasti kohti Snowien sohvaa. Lumiukko kuitenkin jatkoi: ”Ja.. Ja... Se ei ole vain sitä. Tein valintani. En ole paras heppu luokittelemaan näitä, mutta... Joku voisi sanoa, että puukotan Klaania selkään.”<br>\n<br>\nLumiukon katseessa näkyi selkeää ahdistusta. Keltainen, hento Matoralainen istui Snowien vierelle ja katsoi tätä tukevahkoa klaanilaista silmiin. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään, kun kabinetin ovi rämähti auki Kepen ja Harkelin saapuessa voitonriemuisesti paperinivohkaa kätösissään heilutellen huoneeseen, eikä Snowie saanut tietää, oliko Suflery ollut sanomassa hänelle jotain lohdullista tai syyllistävää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1393,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-03-15T17:16","content":"[spoil]Matoro viimeisteli tämän viestin. Kiitos hänelle.[/spoil]<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/N2nL-gatOys" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/N2nL-gatOys</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em>Jos kuolemaa ei osaa odottaa, se ei tunnu yhtä pahalta kuin silloin, kun sitä osaa.<br>\n<br>\nKun irrotin otteeni Joyn kädestä, tuntui kuin maailma olisi loppunut. Se olisi loppuva minun osaltani, näin ajattelin pudotessani liekkimereen. Kymmenen sekunnin pudotus tuntuu yllättävän pitkältä. Sen aikana ehtii ajatella aivan liikaa. Kuinka näin saattoi tapahtua? Ei ollut harppuunaa, ei pelastavaa kättä – sen paremmin itsellä kuin kellään muullakaan. Killjoy pyyhälsi yhä kattoa kohti suihkumoottoreillaan kaikki muut mukanaan, mutta minut oli tuomittu. Minut oli tuomittu kuolemaan.<br>\n<br>\nEn ehtinyt auttaa Klaania löytämään ja tuhoamaan kaikkia Nimdan siruja. En ehtinyt tutkia athismin salaisuuksia. En ehtinyt… seikkailla ystävieni kanssa…<br>\nSeikkailua oli kyllä tullut ennen Nimda-jahtia runsaasti. Umbran kanssa seikkailu oli ollut hauskaa, pelottavaa, vaarallista. Oli saanut viettää aikaa hyvän ystävän kanssa.<br>\n<br>\nNuket… vainosivat minua loppuun asti. Enkö päässyt niiden muistolta pakoon ennen kuolemaani? Oliko sillä väliä? Kadunko jotakin?<br>\n<br>\nKadunko.<br>\n<br>\nItroz. Naamioni. En ehtinyt selvittää niiden merkitystä. En ehtinyt puhua Manulle, kysyä, oliko hän selvittänyt Itrozin muistiinpanoista jotain. En ehtinyt vierailla Metru Nuilla. En ehtinyt…<br>\n<br>\nLiekit ovat kuumia. Ne polttavat, sulattavat jään. Savu tukkii sieraimet, yskittää. Mitään ei enää näy, paitsi punaista kajoa savun läpi. Viides kerros on täysin kadonnut, liekkien verhoama. Kaikki on tulessa, ja putoan sen kaiken läpi kuin hidastettuna, kuin aika todella hidastuisi. Kaikki mielessäni.<br>\n<br>\nEn ehtinyt pelastaa Rautasiivelle jääneitä klaanilaisia. En ehtinyt kukistaa Metorakkia.<br>\nViimeinen ateriani oli typerä ananassoppa. En voi enää nauttia Klaanin mahtavista ruoista, en kahvion virvokkeista, mukavista äänistä, hauskoista keskusteluista. En tähtitaivaan katselemisesta, en uimisesta, juoksemisesta… en elämästä.<br>\n<br>\nEi enää täpäriä pelastumisia, hurjia taisteluita, tylsiä toimimattomuuden hetkiä. Ei enää ystävien kuoleman suremista, ei voitosta riemuitsemista, ei rohkeutta, ei pelkoa, vain kuolemaa.<br>\n<br>\nAjatusten irrationaalisuus ja epälooginen järjestys – ja sanoja, joita vain Manu käyttäisi, hassua. Filosofia ei yleensä ole minun alaani. Ennen kuolemaa pystyy kaikkeen.<br>\nVaan ei.<br>\nVoi.<br>\nPelastaa.<br>\n<br>\nItseään.<br>\n<br>\nEikä muita.<br>\n<br>\n<br>\nEnää.<br>\nKoskaan.<br>\n<br>\nNeloskerroksen mustuneen ja hiillostuneen puulattian läpi iskeytyminen, kaiken polttavan kuumuuden tunne. Hengittäminen ei enää ole mahdollista. Keuhkot ovat täynnä savua. Kyynel valuu suljetusta silmästäni. Naamion sisältä kumpuavat ajatukset, niin, ne ovat täynnä paniikkia, pelkoa. Kuolemasta. Minä en ole ainoa, joka pelkää kuolemaa hetkenä, jona se koittaa. Luonnollista. On luonnollista pelätä kuolemaa, miksi ei olisi? Elämän tarkoitus on säilyä hengissä kuolemaan saakka. Vai onko kuolema itsessään elämän tarkoitus? Kuolemaan kaikki päättyy, siihen kaikki huipentuu.<br>\n<br>\nEi. Ei se voi olla niin. <br>\n<br>\nSaavuin Klaaniin melko pian sen perustamisen jälkeen. Olisinko valinnut toisin jos olisin tiennyt, että se koituisi kuolemakseni? Bio-Klaani ja sen tehtävät. Nimda ja sota Allianssia vastaan. Makuta Abzumo, Makuta Nuin verivihollinen oli murhannut minut.<br>\n<br>\nKadunko.<br>\nSittenkin.<br>\n<br>\nEhkä jotain…<br>\n<br>\nYstävät. Olisin halunnut tavata heidät vielä... Umbran, Sugan, Äksän, Bladiksen, Snowien… Kepen, Manun, Tawan, Guartsun… Gekon…<br>\nKeetongun, telakan matoranit.<br>\nBobin, Kupen, arkistomyyrät Vaehranin ja Gahlok Van.<br>\nDomekin. Kongun. Kapuran.<br>\n<br>\nKadun, että en ollut varovaisempi.<br>\nKadun, että lähdin tälle matkalle.<br>\nKadun, että uskoin, naiivisti, uskoin, että athistit olisivat todella antaneet meille sirunsa.<br>\nUskoin Sadjea. Joy epäili, minä en ollut yhtä skeptinen.<br>\n<br>\nOlisiko pitänyt? Olisiko pitänyt varoa?<br>\nEi.<br>\nSe en ole minä.<br>\nTällainen minä olen.<br>\n<br>\nMatoro the Blacksnown viimeinen ajatus. Nytkähdys. Kuolema.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1394,"creator":"The Snowman","timestamp":"2012-03-15T19:49","content":"<strong>Nui-Koro, tori</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="427" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/YB2hQicc13Q" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/YB2hQicc13Q</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMukulakivinen aukio kylpi kaikissa sateenkaaren väreissä, kun kaupungin kirjavat asukit tungeksivat sen keskellä olevan, vanhan puulavan ympäristössä. Torin laidalla vanhan kivisen kellotornin vanha viisari jyskytti menemään jossain puolenpäivän kieppeillä. Ja aurinko paistoi.<br>\n<br>\nPormestari mulkoili puisella korokkeella komeilevia sankareita hyvin, hyvin vihaisesti. Jalkapuusta käsin. Kepe, Snowie ja Harkel sen sijaan olivat yhtä hymyä, ja Suflerykin näytti iloiselta. Tilapäisesti kaupungissa korkeinta valtaa käyttävä Nui-Korolainen, parlamentin puheenjohtajana toimiva Ga-Matoran, kiinnitti juuri pronssisilla, Hahnah-rapukaiverruksilla koristelluilla rintamerkeillä nelikon harteille tummansinisiä, lyhyitä viittoja. Harkelin ja Sufleryn kanssa Ga-Matoranilla ei ollut mitään ongelmia, mutta Klaanilaiset olivat kiusallisen pitkiä viitan tyylikkäälle ripustamiselle. Pian paikalle kuitenkin saatiin laatikko, ja työ jatkui. Klaanilaiset kumarsivat kiitollisina, vaikka Kepen mielestä Snowien ele muistutti hieman liikaa niiausta.<br>\n<br>\nLopulta viimeinenkin hakanen kliksahti kohdalleen ja Ga-Matoran astui loitommas. Siitä hän käveli ryhdikkäästi takaisin tummaan, kiiltävästä puusta valmistettuun puhujanpönttöön, jonka ulkokuoressa komeili sama rapukaiverrus. Samasta pöntöstä käsin hän oli hetki sitten lukenut pormestarille jaetut syytökset. Asiat tulisivat kuulemma muuttumaan Nui-Korossa. Uudet vaalit pidettäisiin pikimmiten ja välit Bio-Klaanin väen kanssa koetettaisiin saada tervehenkisemmiksi. Vaikeat ajat tulisivat vaatimaan kahden saaren suurimman asutuskeskuksen saumatonta yhteistyötä. Lisäksi hän oli hehkuttanut klaanilaiskaksikon, viiksekkään komissaarion sekä ujon poliisilaitoksen sihteerin panosta asiaan.<br>\n<br>\n”Ja nyt nämä neljä sankaria”, Ga-Matoran jatkoi juhlapuhettaan. ”Ovat virallisesti Nui-Koron Kaartin virallisia kunniajäseniä!”<br>\n<br>\nHetken väkijoukko hurrasi, mutta sitten puheenjohtaja kumartui taas mikrofonin ääreen.<br>\n<br>\n”...paitsi että herra Harkel ja neiti Suflery kuuluvat jo kaartiin, joten he ovat kai sitten sekä tavallisia jäseniä että kunniajäseniä.”<br>\n<br>\nLisää aplodeja, tällä kertaa melko vaisuja.<br>\n<br>\n”No ihan sama, nyt heillä on kiiltävämmät mitalit.”<br>\n<br>\nRaikuvat suosionosoitukset.<br>\n<br>\nSeuraavaksi Ga-Matoran kutsui Harkelin vielä kertomaan yksityiskohtaista kuvausta rikoksen selvittämisestä ja esittelemään mahtavia naamakarvojaan.<br>\n<br>\n”Snowie”, Kepe supatti vieressään seisovalle toverilleen.<br>\n”Hm?” Valkoinen klaanilainen käännähti tiedemiestä kohti.<br>\n”Meidän täytyisi lähteä.”<br>\n”Näinkö luulet?”<br>\n”Tiedän. Minuun otettiin yhteyttä Klaanista sillä aikaa, kun poliisit syynäsivät kasaamaamme todistusaineistoa. Minulle jäi vähän epäselväksi, mitä kaikkea kotona on tapahtunut, mutta meidän kannattaisi suoritua tästä keikasta mahdollisimman pikaisesti.”<br>\n<br>\nKaksikko suuntasi lavalta alas puisia portaita pitkin, ja väkijoukon keskeltä raivauduttuaan Snowie ja Kepe kulkeuttivat itsensä hieman syrjemmälle. Harkelin jatkaessa puhettaan ja suuren yleisön katseiden kohdistuessa niille suunnille oli kahden klaanilaisen helppoa suunnata askelensa kohti majataloa. Iloisen ryhmähengen pariin kumpikin olisi jäänyt kernaasti, mutta nukkumatta jäänyt yö sekä Nimda-uskonnon salojen selvittäminen ajoi kaksikkoa kohti lepoa ja matkan jatkamista.<br>\n<br>\nTorin laidalla kumpikin vielä vilkaisi taakseen. Puulavalla Suflery näytti poikkeuksellisen eksyneeltä, kuin jotain katseellaan etsiväiseltä, ja Harkel loisti mikrofonin ääressä, viikset tuulessa liehuen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1395,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-03-15T23:50","content":"<strong>Tuntematon</strong><br>\n<br>\nKun Joy heräsi, hän ei tiennyt, missä oli. Sitten hän muisti Bartaxin ampuneen häntä, hän muisti ilmalaivan. Muistot tulvivat hänen mieleensä. Matoro oli poissa.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/-clO2UE4vgw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/-clO2UE4vgw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHän vilkuili ympäriinsä. Metsästäjä oli vangittu prototeräksiseen häkkiin, josta ei käynyt pakeneminen. Joy mietti, missä sairas makuta mahtoi luurata. Ja missä oli Summerganon? Sitten hän kuuli äänen.<br>\n<br>\n”Sssenkin ssssäälittävä mato! MISSSÄ SSSE ON?” Sitten Sadjen ääni:<br>\n”Minä en… AAARGH… en tiedä! En! En todella tiedä, ei, ÄLÄ!”<br>\nSeurasi hirvittävää kirkunaa.<br>\n”Nyt kirotun Athisi nimeen, paljasta, mitä te teitte sille sirulle. Minä tapan sinut vähemmän tuskallisesti kuin alun perin aioin.”<br>\n”Mmminä en… en tiedä… älä, pyydän…”<br>\nJoy ei olisi välttämättä halunnut kuunnella. Metsästäjän aivot tekivät täyttä työtä ongelmien ratkaisemiseksi.<br>\nKuului ääni, kuin märkää lihaa lyötäisiin metallitangolla. Sadje parkaisi.<br>\n”Sssssinä olet ssseuraava, Toa!” kirkaisi makuta ja iski jälleen jotakin. Summerganonin ääni ähkäisi tuskasta.<br>\nNyt Killjoy irvisti. Hän piti tilanteesta nyt vielä entistäkin vähemmän. Puoliksi vasten tahtoaan Killjoy alkoi tarkkailla ääniä tarkemmin. Hän halusi tietää, mitä tapahtui.<br>\n<br>\nHetken oli hiljaista. Sitten Abzumo sanoi niin hiljaa, että Joyn oli vaikea kuulla:<br>\n”Josss ssssinä et tiedä mitään, ehkäpä yssstävässsi tietävää. Vihaan sssitä, kuinka mielesssi on liian hyvin sssuojattu, matoran. Messsstarisssi toimi viisssaassssti. Mutta ehkä ssssinusssta sssilti voi olla hyötyä minulle.”<br>\n<br>\nHetken hiljaisuus. Killjoy kuuli pienet askeleiden kääntymiset.<br>\n<br>\n”Ssssinä, Summerganon, lienet toveriassssi viisssaampi. Misssä ssse ssssiru on?”<br>\n”Valitettavasti minun on annettava sama vastaus ja toivottava, että sinulle kelpaa, mitä minulla on annettavanani”, Summerganonin ääni sanoi yllättävän rauhallisesti. ”Ja minä myös toivon, että sinä päädyt kuoltuasi syvimpään helvettiin.”<br>\nAbzumo nauroi. Hän nauroi pitkään.<br>\n”Minä olen sinun helvettisi.”<br>\n<br>\nHetken oli jälleen hiljaista. Sitten Abzumon myrkyllinen ääni sanoi:<br>\n”Ehkä minä en sssaa mitään aikaan kiduttamalla sssinua, mutta mitähän tapahtuisssi, jossss sssinä näkisssit, mitä tapahtuu tälle pienelle matoranille?”<br>\n”Senkin sairas se-” Suga ei ehtinyt lauseen loppuun, kun häntä hakattiin jo jollain.<br>\n”Vaikene, typeryssss. Vaikene, ja katssso, mitä ssssinun tulee katsssoa.”<br>\nSadje vinkaisi epätoivoisesti. Naurua.<br>\n”Hei, lähteeköhän sssiitä vielä kovempi ääni, mitä luulet, Sssuga?”<br>\nJoy ei olisi halunnut kuunnella. Hän huomasi olevansa kiitollinen siitä, ettei itse ollut näkemässä tapahtumia.<br>\n”Tiedätkösss, Sssummerganon, pian näet, miten tämä metallinen lehmä toimii.”<br>\nKuului metallisen luukun avaamisen ääni. Sadjen ulina vaimeni hieman, mutta se oli yhä kuuluvaa. Luukku meni kiinni. Samalla Joy vihasi sitä, ettei voinut nähdä mitään pimeässä huoneessa, mutta toisaalta oli kiitollinen. Kuurous olisi ollut seuraava toive.<br>\n<br>\n”Nyt sssytytän tulen tänne alle näin. Ja ssssitten tuli lämmittää metallisssta lehmää, jonka sssisssällä yssstävässssi on. Alkaako <em>sssytyttää</em>?”<br>\nSuga ei sanonut mitään.<br>\nKului ehkä minuutti, ja sitten Sadjen parkuminen alkoi kuulua entistä selvemmin sen voimakkuuden kasvaessa.<br>\n”Voin vain kuvitella”, sanoi Abzumo julmasti, ”miten ikävältä tuntuu tulikuuma metalli ihoa vasssten. Taidankin kuumentaa niin kauan, että metalli ssssulaa. Vaikkakin… on ssssääli tuhlata hyvä lehmä.”<br>\n<br>\nKilljoy kiroili nyt ääneen. Hän ei edelleenkään saanut kunnollista otetta kehostaan.<br>\n<br>\n”Mmmminä paljastastaaaaaaaaaan!” Sadje kirkui. ”Mmminä kerrroon missssä se oooon!”<br>\n”Et sssinä kerro. Ssssinä kuolet.”<br>\n”Minä TIEDÄN! MINÄ TIEDÄN, MISSÄ SE ON!”<br>\n”Onnenonkija. Ehkäpä kokeilen onneani. Peliähän tämä vain on”, Abzumo sanoi myrkyllisesti ja ilmeisesti sammutti tulen. Kuului luukun avaamisen ääni taas, ja Sadjen voivotus vahvistui. Sugan ääni henkäisi syvään, ja tämä yritti tukahduttaa äänensä.<br>\n”No niin, hyönteinen. Missä.”<br>\nSadje kuiskasi niin hiljaa, että Joy ei kuullut hänen sanojaan. Abzumon reaktio oli kuitenkin voimakas.<br>\n”Sssinä sssiis väität… että minä… ei. Ssssinä valehtelet.”<br>\n”Tutki mieleni, se on totta! Minä päästän sinut sisään.”<br>\n<br>\nOli taas hiljaista. Sadje alkoi parkua ääneen.<br>\n”Ei, ei sitä… minä haluan unohtaa sen…”<br>\nPahuus ei välittänyt.<br>\n”EI! Se on yksityinen!”<br>\n<br>\nHetken kuluttua Sadje vaimeni ja Abzumo huokaisi.<br>\n”Näin sssiis päässsi käymään. No niin. Lähettäkää miehiä tutkimaan rauniot. Hänen ruumiinsssa on löydettävä.”<br>\nMakuta kuulosti jälleen saapastelevan edestakaisin. Sitten hän tokaisi:<br>\n”Hakekaa vahki.”<br>\n<br>\nKaksi pikimustaa olentoa ilmestyi pimeydestä ja avasi häkin oven, riuhtoen Joyn ulos häkistä. Sitten ne sitoivat hänet tuoliin, mikä osoitti, että Abzumo piti häntä vaarallisimpana heistä.<br>\n<em>Kaikin puolin viisasta</em>, Joy ajatteli katkerana. Olennot raahasivat tuolia niin, että hänen polvensa laahautuivat maata pitkin. Sitten valo tulvahti hänen silmiinsä ja hän sokaistui hetkeksi.<br>\n”Hyvää huomenta sssinullekin, kenraali Killjoy.”<br>\n<br>\nJoy huomasi tuijottavansa suoraan Makutan verenpunaisiin silmiin. Violetinmusta haarniska yllään, musta viitta harteillaan ja kanohi Avsa kasvoillaan Makuta seisoi hänen edessään. Joy näki Abzumon ensimmäistä kertaa, ja tästä huokui epämiellyttävyyttä.<br>\n”Olen kuullut sinusssta paljon, kenraali.”<br>\n”Minä en ole kuullut sinusta paljonkaan, sihisijä.”<br>\n”Sssitä parempi. Sssinun ei tarvitssse tietää minusssta mitään.” <br>\n”Olet oikeassa. Nyt kun ajattelen, niin ei identiteetin tieto ole ennenkään estänyt minua repimästä kenenkään selkärankaa irti.” Killjoyn puheesta huokui pidättelevä tyyneys. Hän vilkaisi ympäri huonetta. Huonekaluja ei juuri ollut, vain suuri metallinen lehmä seinän vieressä ja yksi pöytä. Suga istui yhdessä nurkassa, Sadje makasi hänen lähellään. Sugan kädet oli kahlittu paksulla kettingillä.<br>\n<br>\n”Sinä olet mielenkiintoinen henkilö, Killjoy. Tälläkin hetkellä niin täynnä vihaa, mutta kuitenkin... ah, tunteeton.”<br>\n”Melkein huvittavaa. Edellinen tappamani Makuta sanoi aivan samaa.”<br>\nAbzumo nauroi häijysti. ”Ja kukahan ssssse mahtoi olla?”<br>\nPitäen äänensä kylmän monotonisena, Killjoy hymähti. ”En tiedä kuinka kauan olet ollut erakoituneena vielä kunniaa sisältävien lajitoveriesi joukosta, mutta muistanet varmaan erään tovereistasi valinneen taannoisessa sodassa… väärän puolen.”<br>\n<br>\nAbzumo käveli ikkunan luokse ja katseli ulos. Summerganon mulkoili häntä nurkasta.<br>\n”Minä olen rakasssstaja, en taissstelija”, makuta sanoi ja kuin sanojensa vakuudeksi iski Sugaa nyrkillään kasvoihin. Toa voihkaisi tuskasta ja lyyhistyi paikoilleen.<br>\nKilljoy huokaisi syvään ja pudisteli päätään hiljaa Summerganonin saadessa osuman. Hänen kärsivällisyytensä pingottui koko ajan kireämmälle. ”Siinä tapauksessa haluat varmaan valottaa hieman asioita. Sinun kannattaisi myös tehdä se pian. Nämä välineet, joilla minut on tähän sidottu, ovat edelleenkin vain köysiä. Ja minä sentään olen tottunut aukomaan näillä käsilläni Makutojen kalloja.”<br>\nAbzumo nauroi jälleen. Tällä kertaa hänen naurunsa sortui lopulta kuin särkyvän lasin ääneksi. ”Minä tiedän, että köydet eivät pidättele sinua. Se ehkä pidättelee, että puvussasi on oikossssulku.”<br>\n<br>\nMetsästäjä hätkähti. Makuta oli oikeassa. Killjoyn kypärän visiirissä ei vilissyt tietoja ympäristöstä, eikä puku tehnyt mistään minkäänlaisia havaintoja. Killjoy kirosi mielessään. Tämän ratkaiseminen vaatisi aivotyötä.<br>\n”Ei kauaa.”<br>\n”Eikö?” makuta sanoi ja virnisti. Hän saapasteli takaisin Joyn luokse kädet selkänsä takana hymyillen irvokkaasti. ”Oikosulku on mitä oivallisin asia. Sinähän toki tiedät, että virtapiirin ulkoinen vastus on silloin lähellä nollaa.”<br>\nKilljoy tiesi. Tiesi liian hyvin. Hänen haarniskansa raskaus esti hänen käsiään liikkumasta. Köysien rikkominen tässä tilassa oli turhaa. Hän ei halunnut antaa Makutalle uusia ideoita. ”Uskonpa, ettei sillä ole minun kannaltani mitään vaikutusta.”<br>\n”Minua kiinnostaisi tietää, millä virtalähteellä sinun pukusi toimii. Nimittäin oikosulussahan se tyhjenee melko järissssyttävän nopeassssti. Ehkäpä jopa tuhoutuu.”<br>\n<br>\nAbzumon hymy kapeni. Nyt Killjoy antoi itsensä nauraa. Pienen hetken. ”… oletko sinä ihan oikeasti niin sokea, että väität tätä edelleen puvuksi. Tätä sotakonetta ei pyöritä mikä tahansa voimanlähde. Sitä pyöritän minä itse. Omalla elinvoimallani. Tämä ei ole puku. Tämä olen minä.”<br>\n”Ssse on sinun kannaltasssi hieman kurja juttu. Akku olet ssssinä.”<br>\n<br>\nKilljoy irvisti kypäränsä takana sanomatta mitään. Makutan epämiellyttäviä kasvoja tuijottaen Metsästäjä odotti puheen jatkumista.<br>\n”Etkö ollut tietoinen tällaisesssta heikkoudesssta, Killjoy? Sinä, joka pidät itsseässsi teknikkona. Pari piuhaa irti ja yhteen, ja näin käy.”<br>\n”Tuolla logiikalla jopa sykkivä sydän on heikkous. Pari piuhaa irti ja yhteen, ja huomaat, ettei sydämesi enää lyö. Mutta toisin kuin he, minut voi lamauttaa, rampauttaa ja riisua aseista. Mutta tappaa... en usko että kukaan tulee pystymään siihen makuta. Minussa on salaisuuksia, joista edes sinulla ei ole käsitystä. Jotain sellaista jota sinun kauas löyhkäävä itsekehuinen mahtisi ei kykene ymmärtämään.”<br>\n<br>\nAbzumo ei enää nauranut. Hänen äänensä oli täysin vakava. ”Minä kykenen ymmärtämään koko joukon asioita, joista sinä et tiedä minun ymmärtävän. Minä tiedän, kuinka tämä universumi pohjimmiltaan toimii. Minä tiedän, kuinka luoda elämää, kuinka tuhota sitä. Minä tunnen mielen salaisuuksista enemmän kuin useimmat lajitoverini. Minä olen saava käsiini Nimdan. Sinulla ei ole käsitystäkään sen mahdista, kenraali hyvä. Sinun salaisuutesi ovat pelkkiä matoralaisten torijuoruja tämän universumin suurimpiin mysteereihin verrattuna.”<br>\nKilljoy huomasi vakavoitumisen keskustelussa. Hän huomasi osuneensa oikeaan kohtaan. ”Sinä luulet olevasi jotain suurta. Jotain... vaikutusvaltaista kenties? Kuvittelet kenties kykeneväsi jumaluuksiin kaikkine voiminesi. Niin oli sodassa taistellut ystäväsikin. Ja hänen kohtalokseen koitui juuri tuo sama luottamus omaan ymmärrykseensä. Sinun kaltaisesi sairas mieli ei kykene kuvittelemaan todellisia jumalia. Sellaisia jotka muiden ymmärtämisen sijaan luovat täydellisyyksiä. Absoluuttisia täydellisyyksiä. Virheettömiä luomuksia. Oletko koskaan edes unelmoinut sellaisesta? Sillä tässä maailmassa on olentoja jotka ylittävät sinun säälittävät pyrkimyksesi. Ja minä olin se, joka toi tällaiselle olennolle lopun.”<br>\n<br>\nAbzumo tarttui Killjoyn päähän ja väänsi sitä taaksepäin pakottaen tämän katsomaan hänen silmiinsä. ”Minä tiedän. Ei ole jumalaa. Ei Athia, ei, mutta Mata Nui. Suuri Henkenne on jotain aivan muuta kuin ehkä on kuviteltu koko tämän ajan. Ja sinä, sinä olet huomaava, että minä en ole kuka tahansa makuta. Jos sinä olet todella kukistanut jonkun minun kaltaiseni, tämä oli surkea typerys. Minä en epäonnistu. Minusta tulee tämän universumin ylin jumala.”<br>\n<br>\nAbzumo alkoi nauraa hysteerisesti. ”Ssssille, mikssssi sssssinä olet täällä, on ssssssssyy. En minä turhaan jättänyt ssssssinua eloon, en ssssssuinkaan.”<br>\nEpämukavasta asennostaan huolimatta Killjoy väänsi huulilleen uhmakkaimman äänensä ja kypärän luoma metallinen kaiku jylisi väristen tilassa. ”Antaa palaa friikki. Kakista ulos.”<br>\n<br>\nMakuta paiskasi Killjoyn tuoleineen päivineen huoneen toiselle laidalle niin, että tämä lensi selälleen. Hänen tuolin selkänojan taakse sidotut kätensä jäivät lattian ja hänen oman painonsa väliin.<br>\n”Sinä houkka pelaat aikaa vapautumisyrityksillesi! Mutta usko pois, Killjoy. Sinun on turha elätellä toiveita vapaudesta. Ssssinä et enää ikinä ole vapaa.”<br>\nMielipuolinen nauru kaikui huoneessa. Abzumon silmät hehkuivat entistä punaisempina, ja Summerganon oli näkevinään hänen varjossaan häiriön, ikään kuin aallon, joka kävi koko hahmon jaloista päähän asti.<br>\n<br>\n”Minä olen järjestänyt sinulle hauskan tapahtuman, aivan täysin ssssinua varten, kenraali.”<br>\nKilljoy karjahti yrittäessään epätoivoisesti saada energiaa kiertämään raajoissaan. Killjoy tunsi energiatasonsa kasvavan silmittömän raivon noustessa hänen kalloonsa. Mutta se ei ollut vielä tarpeeksi. Samaan aikaan Killjoy piti katseensa tiukasti Makutassa. Raskaasti hengittäen Metsästäjä valmistautui pahimpaan.<br>\n”Me lähestymmekin kohtaamissspaikkaa, arvon herrasssväki”, Abzumo ilmoitti huoneeseen astuneen pikimustan hahmon supistua jotakin hänen korvaansa. ”Laskeudumme viidessä minuutissa.”<br>\n<br>\nViisi minuuttia. Viisi minuuttia aikaa toteuttaa viimeinen mahdollinen suunnitelma.<br>\nKilljoy tiesi sydänkivensä olevan heikko. Tiesi, että hänen elinaikansa olisi joka tapauksessa lyhyt. Mutta riski olisi otettava. Killjoyn toivo piili nyt noissa viidessä minuutissa ja niiden tuomassa latausajasta. Hitaasti mutta varmasti Killjoy tunsi kuinka kuula hänen sisällään alkoi puskea viimeisiä energianrippeitään raakana hänen suoniinsa.<br>\n<br>\nNeljä minuuttia. Makutan raastava olemus nosti varjon Killjoyn makaavan ruumiin ylle. Summerganon oli ainoa, joka katsoi suoraan Metsästäjään. Kukaan ei tiennyt, mitä tuleman piti.<br>\n<br>\nJäljelle jääneet minuutit olivat hyvin tuskallisia niin kahdelle klaanilaiselle kuin yksinäiselle järkyttyneelle matoranillekin. Summerganon horjahti kumoon aluksen tärähtäessä äkkinäisesti. Alus oli pysähtynyt. Killjoy ei ymmärtänyt. Hän ei tuntenut missään vaiheessa aluksen menettävän korkeutta. Mihin se olisi voinut pysähtyä…<br>\n<br>\nTutuksi käsittelijäksi tullut tumma hahmo kumartui Killjoyn ylle tarttuen tätä kaulasta ja nostaen tämän vaivatta ylös. Killjoy sulki silmänsä valon tulvahtaessa hämärään alukseen. Ennen kuin Killjoy edes tajusi, mitä tapahtui, hän tunsi rojahtavansa vasten metallia. Kirkas valo paistoi hänen ympärillään ja viileä tuuli puhalsi hänen haarniskansa raoista. Hän oli ulkona.<br>\n<br>\n”Ssssssinun aikasi on koittanut.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/vz9KRatLgxo" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/vz9KRatLgxo</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMetsästäjä tunsi, kuinka koura tarttui hänen niskaansa ja nosti hänet polvilleen. Auringon valo häikäisi Killjoyn silmiä. Hänellä kesti hetki totutella valoon. Hän huomasi olevansa metallisella kannella, ja hänen ympäriltään kuului useiden aluksien huminaa ja moottorien jylläystä. Hän tajusi pilvien olevan lähellä. He olivat korkealla.<br>\n<br>\nKilljoyn vasemmalla puolella seisoi hopeiseen haarniskaan pukeutunut olento. Tuo olento ojensi Killjoyn selän takana vahtaavan makutan kouraan valkoisena hohtavan pyöreitä objekteja sisältävän pussukan. Killjoy kuunteli tyytyväistä myhäilyä yrittäessään samalla epätoivoisesti tarkentaa katsettaan vieläkin virrattoman kypäränsä takaa.<br>\n<br>\nYllättäen muuttunut tilanne ei ollut kuitenkaan sellainen, johon edes voimiaan keräävä metsästäjä olisi voinut valmistautua. Makutan sähisemä ”Onnea matkaan, kenraali” sai Killjoyn vain toivomaan raajojensa toimivuutta ja käsiä tuon sairaan luikun kurkulle.<br>\n<br>\n”Sitä hän tarvitsee. Voi... hän tarvitsee sitä paljon.”<br>\n<br>\nKilljoyn energiaa pumppaava sydän tuntui pysähtyvän hetkeksi. Nuo sanat ja ääni, joka sen lausui, tunkeutuivat syvälle Killjoyn sisimpään. Se saapui kuin tyhjästä. Ääni jota ei pitänyt olla olemassa. Korkea, ivallinen, selkäpiihin tunkeutuva ääni. Ensimmäistä kertaa vuosisatoihin hän oli kauhuissaan. Killjoy halusi pois. Halusi juosta. Hän ei voinut. Aika oli loppunut kesken.<br>\n<br>\nMetsästäjä nosti hitaasti katseensa. Hän näki nyt. Näki tarpeeksi. Näki metallisen taivasta halkovan lyhyen sillan toisessa päässä seisovan hahmon. Siniharmaa panssari, yksi hohtava silmä kypärässä, suuret putket, jotka pumppasivat energiaa tuon massiivisen, Killjoyta itseäänkin suuremman olennon sisään.<br>\n<br>\nÄäni oli peittänyt kaiken. Summerganonin huudot vaimenivat hitaasti Killjoyn takaa. Killjoy ei kuullut kuinka alus hänen takaansa lähti. Ei kuullut enää sitä meteliä, minkä tuo tyhjästä ilmestynyt metropoli tuotti. Lamaantunut soturi ei voinut millään uskoa kuulemaansa.<br>\n<br>\n”Nouse ylös Killjoy. Sinun on tullut aika palauttaa minulle se, mikä ei sinulle kuulu.”<br>\n<br>\nPunainen metsästäjä väänsi katseensa tiukasti kohti haarniskoitua tummaa soturia. Hän näki mustan käden maalattuna tämän rintapanssariin. Käheällä äänellä, uhmakkuutta keräten, Killjoy puhui:<br>\n<br>\n”Sinunhan pitäisi olla kuollut… Purifier.”<br>\n<br>\n[spoil]Killjoy kirjoitteli tästä ainakin puolet. Häntä siis ylistäkää.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1396,"creator":"keetongu","timestamp":"2012-03-17T21:16","content":"<strong>Bio-Klaani, ilmatila</strong><br>\n<br>\nVoimakkaan höyrymoottorin ulvoivat täböllä ja kybällä Ilmaraptori I:n siipien tyvessä. Vastamaalatun, kiillotetun ja vahatun hävittäjän siniharmaat ja mustat siksak-kuviot halkoivat viileää ilmaa uskomattomalla nopeudella. Tongun suuren ohjaustuolin pienemmäksi vaihtanut Klaanin lentäjä-ässä Ämtur väänsi kädet hikisinä ohjaussauvaa ja teki vielä muutaman ympyrän Klaanin Matoran-kaupungin yläpuolella. Siipien säädettävä kallistuskulma antoi aluksella mitä parhaimman ohjauskyvyn, ja Ämtur sujahtikin takaisin Telakan lentokonehalliin itsevarmemmin kuin koskaan aikaisemmin.<br>\n<br>\nTelakan johtaja Keetongu oli odottamassa hallilla testilennolta tullutta monta kertaa itseään pienenpää kollegaansa. Kyklooppi oli katsellut maasta käsin Raptorin lentoa. Jos matka Nynrahilta Klaanin oli käynyt vikkelästi, oli aluksen vauhti vielä viimeisten silausten entistäkin liukkaampi.<br>\n<br>\n”Hyvinhän tuo näytti sujuvan”, Tongu sanoi otsaansa pyyhkeeseen kuivaavalle Onu-Matoranille.<br>\n<br>\n”Aivain loistavasti. Sota on käytännössä voitettu”, Ämtur vastasi silmä (toinen silmä oli piilossa Akakun lisäsilmien takana) loistaen.<br>\n<br>\n”Toivotaan niin”, Tongu vastasi. He kävelivät yhtä matkaa kohti kirjanpito- ja taukotiloja pienen (Tongun kohdalla suuren) välipalan toivossa. Ruoka sai kuitenkin odottaa, kun erään kulman takaa kaksikkoon melkein törmäsi erän vanha Toa-ystävä.<br>\n<br>\n”Kas, Umbra! Ei oltu nähty hetkeen”, Tongu sanoi yllättyneenä ja läimäytti valon Toaa ystävällisesti selkään. ”Kukas tämä toinen veijari on?”<br>\n<br>\n”Hauska nähdä, Tongu, mutten tullut tänne vain tämän takia. Tämä on Deleva ja hän joutui pikku kärhämään mekaanisen kätensä kanssa. Ajattelin, että sinulta hoituu tämmöiset hommat”, U vastasi ja näytti Delevan siteessä olevaa mekaanista raajaa. Plasman Toa tyytyi nyökkäämään kykloopille.<br>\n<br>\n”Jaa-a. Toimiiko se höyryllä?”<br>\n<br>\n”Ei, mutta vahingot eivät ole virtalähteessä vaan voimansiirrossa. Veikkasimme, että ne voi korjata perusmekaniikalla”, U vastasi. Nelikko meni lähimpään korjaushuoneeseen ja Deleva asetti kätensä korjauspöydälle. Hän kytki raajansa tuntoreseptorit pois päältä toimenpiteen ajaksi. Ämtur ojenteli Tongulle työkalusarjoja, joita jätti käsitteli yllättävän tarkasti suuriin käsiinsä nähden. Käden sisässä oli muttereita ja mäntiä hajallaan ja Tongu joutui tonkimaan huomattavan määrän hajonnutta romua ulos. Ämtur pyöritteli kädessään mekaanisen hauiksen pneumatiikkapumppua.<br>\n<br>\n”Hassua miten ne pistävät valmistajan logon kaikkiin komponentteihin”, Matoran sanoi itsekseen, ”minä olen puuhannut paljon mekaniikan kanssa, enkä ole törmännyt koskaan tähän valmistajaan. Musta kämmen logona joka pirun osassa. Varmaan joku Metru Nuin uusi menestyjä.”<br>\n<br>\n”Ei kovin uusi”, Deleva sanoi puhuen ensimmäisen kerran, ”Minulla on ollut tämä käsi jo pitkään, mutta en kyllä tiedä valmistajaa. Maailmassa on tärkeämpiäkin asioita”.<br>\n<br>\n”Oli miten oli, tämä voimavarsi pitää hitsata. Odottakaan hetki niin haen laitteet neloshallista.”<br>\n<br>\n”Ei tarvitse”, Umbra sanoi ja nappasi pienen varren Tongun sormin välistä. Valon Toan sormesta lähti ohut ja kirkas valonsäde, joka hitsasi varren saumattomasti ehyeksi.<br>\n<br>\n”Kiitos vaan”, Tongu sanoi kun U heitti osan takaisin hänelle. Kyklooppi asetteli osat takaisin mekaaniseen suojakoteloon ja sulki sen kannen. Deleva palautti virran ja tunnon käteensä ja heilutteli sitä ilmassa.<br>\n<br>\n”Toimii. Kiitos tästä”, Kakamakasvoinen Toa sanoi. Umbra hyvästeli Tongun ja Matoranin ja Toat lähtivät takaisin kohti Klaanin linnoitusta. Tongu jäi tutkimaan romulootasta sattumalta löytämäänsä aktuaattoria.<br>\n<br>\n”Eiko tuo ollut yksi legendan keltaisista jättiläisistä?” Deleva kysyi kun Toat kävelivät ylös Klaanin mukulakivikatua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1397,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2012-03-21T16:13","content":"<strong>Bio-Klaanin saari, Nazorak-pesät.</strong><br>\n<br>\nPimeeässä käytävässä oli paljon vilskettä. Nazorakit kävelivät kiireesti käytävästä haarautuviin uusiin käytäviin. Niiden katoissa kiilui vain pari välkkyvää loisteputkea. Sankasta ruskeasta väentungoksesta erottui yksi valkoinen hahmo. Jäätutkija 273 oli tullut Pesään. Hän muisteli kuinka oli puhunut aamulla Juipin kanssa: <br>\n<br>\n”Juippi. Minun pitää käydä Pesässä tilaamassa raaka-aineita. Teräs ja muut tarvikkeet ilmatyynyaluksiin alkaa olla lopussa”, 273 oli sanonut.<br>\n<br>\n”Saanko minä tulla mukaan?! SAANKO, SAANKO, SAANKO?!” Juippi kinusi innoissaan.<br>\n<br>\n”Et. Sinä joutuisit heti vaikeuksiin, kun sinut päästää silmistä. Eikä siinä mene kuin korkeintaan iltaan asti. Älä turhaan odottele minua päärakennuksen katolla.”<br>\n<br>\n”Hm. No olkoon”, 2905 sanoi pettyneenä.<br>\n<br>\nValkoinen Nazorak oli tullut helikopterilla Pesään ja käynyt viemässä tilauksen yhteen Nazorakien varaosavarastoon (joka sekin oli yhtä huonossa kunnossa kuin vuoritukikohdan varasto). Nyt hänellä oli mukavasti aikaa kierrellä Pesässä ennen kopterinsa lähtöä.<br>\nTutkija oli kauan ollut poissa Pesästä ja huomasi monen asian muuttuneen: Uusia käytäviä oli rakennettu, vanhoja suljettu, luolia ja harjoitustiloja lisätty.<br>\n<br>\n273 käveli rauhassa käytävää pitkin pitäen käsiään laiskasti valkoisen työtakkinsa taskuissa. Hän seurasi muiden Nazorakien kiireitä. Monet näkyivät menevän töihin. Toiset kantoivat raskaita kantamuksia. Se johtui kaivoksen läheisyydestä. Jäätutkija otti vasemman kätensä pois taskusta ja tarkasteli Alinolla-hanskaansa. Hän huomasi että yksi ruuvi kämmenessä oli löystynyt. Tutkija alkoi kiristää sitä toisella kädellään, eikä siksi huomannut tunnelin risteyksestä tulevaa, raskasta poraa kantavaa torakkaa. Hän kantoi poraa molemmilla käsillään ja se peitti hänen näkymänsä, joten hänkään ei ehtinyt väistää ajoissa. Kuului äänekäs tömähdys ja rikkimenneen esineen ääni, kun pora tippui kivilattialle. Poraa kantanut Nazorak kaatui polvilleen. 273 horjahteli, mutta onnistui säilyttämään tasapainonsa.<br>\n<br>\n\"Hullu! Katso eteesi!\" poraa kantanut Torakka sanoi. Hän oli 16765, kivenhakkaaja. \"Esimieheni murhaa minut tästä hyvästä!\"<br>\n<br>\n\"Anteeksi, en nähnyt sinua\", 273 pahoitteli. 16765 mutisi jotain vihaisena. \"Öhm, minä kyllä korvaan sen\"<br>\n<br>\nKivenhakkaaja oli hetken hiljaa. \"Mitä?\"<br>\n<br>\n\"Niin... Minä törmäsin sinuun, vai mitä?\" Valkoinen Nazorak sanoi.<br>\n<br>\n\"Mutta eiväthän korkea-arvoiset...\", 16765 sopersi.<br>\n<br>\n\"Jos menisimme esimiehesi luokse selittämään tämän?\" 273 ehdotti.<br>\n<br>\n16765 oli ällikällä lyöty. \"J-joo. Mennään. Tännepäin...\"<br>\n<br>\nKaksikko kävelivät viereisestä tunnelista, josta 16765 oli äsken tullut, kaivokselle. Matkaa ei ollut kovinkaan paljon. He tulivat isompaan luolaan josta kaivostunnelit alkoivat. Nazorakit työnsivät kaivosvaunuilla louhittua kiveä pois tunneleista. 16765 opasti 273:n hänen esimiehensä luokse. Hän oli pitkä, hoikka porakka, joka piti päässään kaivoskypärää. Hän katseli kivenhakkaajien kulkemista sisään tunneliin ja sieltä ulos.<br>\n<br>\n”Pomona” tunnettu porakka mulkoili nazorakia, joka näytti siltä kuin olisi halunnut vajota maan alle. Valkoinen tiedemies-torakka tuli 16765:n takaa ja alkoi puhumaan:<br>\n<br>\n\"Anteeksi. Se oli minun vikani. Minun olisi pitänyt katsoa paremmin eteeni. Maksan kyllä poran hinnan.\"<br>\n<br>\n\"Maksatko tosiaan?\" Pomo katsoi valkoista torakkaa paheksuvasti. \"Sääli on heikkoutta, mutta jos hinnasta sovitaan...\"<br>\n<br>\n273 katsoo Torakkaa hieman vihaisesti \"Paljonko? Riittääkö kuusi tonnia?\" hän kysyi hypistellen shekkivihkoaan. Pomoa ärsytti tiedemies-nazorakin omahyväisyys, mutta päätti pysyä vaatimuksessaan. Kuusi tonnia oli paljon enemmän kuin poran hinta, joten hänelle jäisi silti mukavasti käteen.<br>\n<br>\n\"Riittää\", pomo tuhahti ja loi murhaavan katseen 16765:een.<br>\n273 ojentaa allekirjoittaa nopeasti shekin ja ojentaa sen Pomolle mutisten samalla itsekseen. Hiljaisuuden vallitessa 273 kääntyy ja viittaa työläis-nazorakia mukaansa. He lähtevät kävelemään hiljaisempaan käytävään.<br>\n<br>\n\"Mukava pomo sinulla\" 273 sanoo kivenhakkaajalle sarkastisesti.<br>\n16765 tuhahti. Hän oli edelleenkin hämmentynyt tiedemies-torakan anteliaisuudesta.<br>\n<br>\n\"Mikä sinä olet? Miksi olet täällä?\"<br>\n<br>\n\"Olen Jäätutkija 273. Asun Mt.Ämkoon päällä. Tulin tänne vain hakemaan täydennyksiä yhteen tilaukseen. Niin, teen myös aseita”, valkoinen nazorak esittäytyi.<br>\n<br>\n\"Ei, vaan miksi sinä välität meistä surkimuksista?\" 16765 kysyi aavistus katkeruutta äänessään.<br>\n\"Surkimuksista?\" 273 kysyi yllättyneenä. \"Mitä tarkoitat 'surkimuksilla'?\"<br>\n<br>\nKiveen kaivetussa käytävässä oli yllättävän rauhallista. Ohi kulki välillä nazorakeja kottikärryjen tai kaivuuvarusteiden kanssa.<br>\n\"E-etkö sinä ajattele niin? Että kaikki alempiarvoiset ovat surkimuksia?\"<br>\n<br>\n\"En suinkaan.\" 273 sanoi. \"Arvojärjestelmä on minusta hieman epäreilu: Nazorakin arvo määräytyy, sen perusteella monesko olet syntyessäsi. Minusta Nazorakin pitäisi ansaita arvo.\"<br>\n<br>\n16765:n ilmeessä kävi häivähdys katkeria muistoja. \"Tämä tavallisen työläisnazorakin elämä on helvettiä. Mitä te kenraalit ja tiedemiehet muka tietäisitte millaista elämää suurin osa nazorakeista elää...\" ruskea nazorak puhui hiljaa varovaisin sanoin. <br>\n<br>\n\"Niin, mistäpä me. Mutta olen suurimman osan elämästäni asunut pienellä tutkimusasemalla, yhdessä työläis-Nazorakien kanssa. Minun parhain ystävänikin on minua saamaristi nuorempi mekaanikko, ja me silti istumme iltaa yhdessä katsomassa auringonlaskua ja juomassa.” <br>\n<br>\n\"Istutte auringonlaskussa ja juotte... minä en ole nähnyt aurinkoa pitkiin aikoihin. Ei täällä alhaalla saa levätä, ei rentoutua. Ei saa olla vapaa…”<br>\n<br>\n\"Auringonlaskua on mahtava katsoa. Me puhumme yhdessä monista asioista. Hän on minun paras ystäväni, vaikka onkin alempiarvoinen.\" 273 kertoi \"Niin, enkä muutenkaan pidä joistain itseäni ylemmistä Nazorakeista. Esimerkiksi vihaan yhtä rehvastelijaa Tiedustelupalvelussa.\"<br>\n<br>\n16765:n katse terävöityi heti. Hän vilkaisi valkoisen nazorakin kasvoja.<br>\n\"Sinulla on ...vihamies tiedustelupalvelussa?\" hän kysyi hiljaa.<br>\n<br>\n\"Niin, voi sen kai niinkin sanoa\" 273 sanoi hieman vaisusti. \"Hän on aina vähätellyt minua. Haukkunut 'Lumihiutaleeksi'!\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="500" height="21" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/jfUNFv3IQ4c" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/jfUNFv3IQ4c</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n16765 näytti mietteliäältä ja kiihtyneeltä. Hän tajusi, että kaikki hänen suunnitelmansa saattaisivat onnistua. Hän saisi kaiken haluamansa, jos onnistuisi taivuttelemaan tämän tiedemiehen auttamaan itseään.<br>\n<br>\n\"Minulla on eräs... tarjous. Tule, mennään jonnekin rauhallisempaan paikkaan\" 16765 sanoi salamyhkäisesti, viitaten päänheilautuksella eräälle sivukäytävälle.<br>\n273 katsi hieman kysyvästi kivenhakkaajaa, mutta päätti seurata tätä.<br>\n<br>\nPitkä käytävä haarautui vasemmalle. Se oli hämärä ja valoton. Käytävän poikki oli vedetty metallipalkit ja piikkilankaa. Suljettu sortumavaaran vuoksi, luki keltaisessa kyltissä. 16765 syöksyi barrikadien luo ja taivutti auki neliön mallisen kappaleen metalliverkkoa. Se oli leikattu kolmesta suunnasta ja oli keskimäärin nazorakin kokoinen, ainakin leveyssuunnassa. Torakka siirsi näön vuoksi paikalle laitetut metallilevyt pois. Joku oli tehnyt reitin barrikadien läpi suljetulle alueelle, ja niin hyvin ettei sitä näe ulkoa päin.<br>\n<br>\n”Tule. Ei täällä ole oikeaa vaaraa”, ruskea nazorak sanoi.<br>\n<br>\n16765 kumartui luukusta ja hiipi sisälle piilopaikkaansa. Hän viittoi 273:a tulemaan peräänsä, ja hetken emmittyään valkoinen torakka seurasi ruskeaa torakkaa sisälle. 16765 sulki aukon sillä välin kun 273 ihmetteli huonetta.<br>\n<br>\nKäytävästä oli tehty kalustettu huone. Sen uloskäyntiä lähimpänä oleva osa oli erotettu pitemmälle jatkuvasta tunnelista punaisella nauhalla. Huonetta hallitsee metallinen pöytä, jollaisia näkee standardina jokaisessa nazorakien virastossa. Sen ääressä on viisi tuolia. Käytävän molemmilla sivuilla on erilaisia laatikoita, joissa ei ole minkäänlaisia merkintöjä niiden sisällöstä. 16765 sytytti pöydän keskelle pienen lampun.<br>\n<br>\n16765 istuutui yhteen tuoliin ja viittoi vierastaankin istumaan.<br>\n\"Kuinka pitkälle olet valmis menemään, jos saisit vihamiehesi pois tieltäsi? Kuinka pitkälle olet valmis menemään vapauden ja tasa-arvon nimissä?\" työläisnazorak aloitti mystisesti nojaten käsiinsä.<br>\n<br>\n\"Vapauden ja tasa-arvon...\" 273 makusteli kysymystä hieman yllättyneenä. \"Mutta kostaakseni hänelle... Voisin vaikka pilata hänen elämänsä, jos voisin.\"<br>\n<br>\n\"Meillä on... suunnitelma. Minä, ja pari muuta, jotka uskovat kykyynsä muuttaa kohtaloaan... Me aiomme nousta johtajia vastaan kunnolla.\" 16765 sanoi selkeästi ja hitaasti. Hän hymyili, eikä hän muista koska hän olisi hymyillyt viimeksi.<br>\n<br>\n\"... Kuinka kunnolla?\" 273 kysyi epävarmasti ja hieman skeptisesti.<br>\n<br>\n\"Jos me onnistumme, johtajat tajuavat kuinka heikkoja he ovat” ruskea nazorak aloitti. \"Tarvitaan kipinä, joka sytyttää kaikki kaltoin kohdellut nazorakit palamaan... ja kun se kipinä tulee, johtajat ovat mennyttä.\"<br>\n<br>\n\"...Siihen tuskin pelkkä järkipuhe riittää...?\"<br>\n<br>\n\"Me aiomme murhata erään hyvin korkea-arvoisen nazorakin. Kirotun tiedustelupalvelun johtajan. Kun kaikki tajuavat, että johtajat eivät ole kuolemattomia, myrsky nousee ja hirmuhallinto loppuu.\"<br>\n<br>\n273 hiljeni yllätyksestä. \"Aiotte tappaa 007:n...?\" Hän kysyi hiljaa.<br>\n\"Ja voimme lavastaa vihamiehesi sen tekijäksi, jos tahdot.\"<br>\n<br>\n273 oli jälleen hiljaa. Kosto 219:lle oli mahtavinta mitä hän voisi unelmoida, mutta 007 oli tilannut 273:n aseita ja mahdollisesti voisi nostaa hänet arvostetuimmaksi keksijäksi. Lisäksi hänen mielessään pyöri epäonnistumisen vaihtoehto. Pelkästään kapinan suunnittelemisesta sai kuolemanrangaistuksen. Entä jos kaikki epäonnistuisi? Hän pilaisi uransa ja elämänsä liittymällä johonkin salaliittoon vain kostaakseen.<br>\n<br>\n\"Sano epäilyksesi ääneen\", 16765 rikkoi hiljaisuuden.<br>\n<br>\n\"Katsos... 007 teki minulta asetilauksen. Hän voisi nostaa minut arvostetuimmaksi aseiden tekijäksi...\" 273 sanoi epävarmasti.<br>\n<br>\n\"Ja kun me voitamme, sinä nouset arvostetuimmaksi tiedemieheksi kaikkien keskuudessa, et vain johtoportaan. Sinut muistetaan nazorakina, joka korkeasta arvostaan huolimatta halusi tasa-arvoa, vapautta ja oikeudenmukaisuutta. Sinut tullaan aina muistamaan nazorakina, jota ilman vallankumous ei olisi ollut mahdollinen. Tuhansien vuosien kuluttua vapaat nazorakit muistelevat tutkija 273:a ja järjestävät juhlia hänen kunniakseen...\" 16765 pauhasi selvästi innostuneena. <br>\n<br>\n”Ajattele sitä. Usko siihen, että onnistumme. Sinä haluat sitä, etkö vain?”<br>\n<br>\nHiljaisuus oli painostava. Lamppu räpsähti. <br>\n<br>\n273 oli jälleen hiljaa. Hänestä se kuulosti hieman imartelevalta, mutta hän oli vieläkin epävarma. \"Mutta kuinka hyvä suunnitelma on? Ei Tiedustelunjohtajaa noin vain tapeta. Ja jos jäämme kiinni, meidät teloitetaan.\"<br>\n<br>\n\"Me olemme valmistautuneet kauan. Olemme odottaneet jotakuta, kuka pystyisi hankkimaan meille pääsyn 007:n huoneistoon. Meillä on tiedustelupalvelun varastolta ryöstettyjä kaasukranaatteja sekä paljon aseita kätkettyinä juuri tänne. Olemme perehtyneet turvajärjestelmiin ja tiedämme, mistä saamme katkaistua sähköt 007:n turvalaitteita. Lisäksi, sanoit olevasi asetutkija. Kenties sinulla on jotain muutakin, kuin syy käydä tapaamassa 007:ää tämän huoneistossa?\"<br>\n<br>\n273 mietti jälleen. Valmistautuminen kuulosti hyvältä. Lisäksi tiedot 007:stä kuulostivat vakuuttavilta. \"No, varmaan voisin käydä kysymässä tilauksen kuljetuspäivästä.\"<br>\n\"Olet siis mukana?\"<br>\n<br>\n273 sulki silmänsä. Hän ajatteli, miten asiat voisivat mennä tapahtuneen jälkeen. Uskaltaisivatko Nazorakit todellakin aloittaa vallankumouksen? Jos suurin osa työläisistä ja sotilaista ymmärtäisivät tilaisuuden tulleen, se oli mahdollista. Lisäksi ajatus, että 219 teloitettaisiin korkeimman oikeuden päätöksestä, kuulostaisi mahtavammalta kuin mikään muu. \"Hyvä on... Minä suostun.\" 273 sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen.<br>\n<br>\n\"Mahtavaa! Tavataan täällä samassa paikassa viikon kuluttua, niin esittelen sinut lopulle tiimille. Koeta samalla selvittää koska pääset 007:n huoneistoon.\"<br>\n<br>\n”… Selvä” 273 kuittasi. 16765 opasti tiedemiehen ulos ja sulki sitten piilopaikan oven. Kaksikko käveli pois sanomatta sanaakaan toisilleen. 16765 palasi töihin 273:n suunnatessa ylemmille tasoille.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n16765:n tarttuessa hakkuun hän oli onnellisempi kuin aikoihin. Nyt hänen ryhmällään olisi pääsy 007:n huoneistoon. Mikään ei menisi pieleen. Hän saisi kostonsa ja nazorakit vapautensa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin saari<br>\nNazorakien vuoritukikohta</strong><br>\n<br>\nIlta oli ehtinyt tulla, kun 273 oli palannut Pesästä Mt.Ämkoolle. Kuu paistoi pienestä ikkunasta sisään Jäätutkijan pieneen huoneeseen. Hänen huoneessakin seinillä oli sinikopioita ja muistiinpanoja, työnarkomaani kun oli. Valkoinen Nazorak oli riisunut valkoisen työtakkinsa ja lilan solmionsa pöydälle. Hän makasi sängyllään ja katsoi kiiltävästä Alinolla-hansikkaastaan omaa peilikuvaansa. Hän oli mennyt aikaisin nukkumaan, muttei saanut unta. <br>\n<br>\n”<em>Kuinka pitkälle olet valmis menemään, jos saisit vihamiehesi pois tieltäsi? Kuinka pitkälle olet valmis menemään vapauden ja tasa-arvon nimissä?...</em>”<br>\n<br>\n”<em>Ja kun me voitamme, sinä nouset arvostetuimmaksi tiedemieheksi kaikkien keskuudessa, et vain johtoportaan. Sinut muistetaan nazorakina, joka korkeasta arvostaan huolimatta halusi tasa-arvoa, vapautta ja oikeudenmukaisuutta…</em>”<br>\n<br>\n273 muisteli 16765:n puheita...<br>\n<br>\n”<em>Olen mukana…</em>”<br>\n<br>\n”Mihinköhän soppaan menin työntämään lusikkani…”<br>\n<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Pave teki about puolet tästä. Musiikin heitti Kepe. Krediittiä heille.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1398,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2012-03-21T18:37","content":"<em><strong>VL-624, Pimeyden metsästäjien eteläisen rintaman komentokeskus</strong><br>\n<br>\nVaikka sodan päättymisestä oli jo aikaa, elivät rintamalinjat edelleen maailman syrjäseuduilla. Eteläisten saarten tutkimattomuus avasi lukuisia mahdollisuuksia sellaiselle, jota ei haluttu pitää julkisessa tiedossa. VL-624 oli sodan lopulla rakennettu valtava sotilastukikohta, jonka kautta siirrettiin valtavat määrät sotilaita ja tarvikkeita pohjoisen taistelukentille. Sodan päätyttyä siitä tuli kansainvälinen hämärän toiminnan keskuspaikka ja pienelle saarelle kohonnut valtaisa metallinen pilvenpiirtäjä oli ympäri vuorokauden eliittivartijoiden valvovan silmän alla.<br>\n<br>\nPilviä halkovan metallisen hirmun ylimmissä kerroksissa sijaitsi lukuisia telakoitumispisteitä, joihin alukset ympäri maailmaa pysäköityivät. Noin 20 kattokerrosta paikkoja, yksi jokaista tornin sivua kohti. Kahdeksastakymmenestä telakoitumispaikasta suurin osa oli aina varattuna ja niiden omistajat yleensä joko huolsivat aluksiaan tai pitivät sijaa tornin sisälle rakennetuissa pienissä kaupungeissa. Yli satakerroksisen pilvenpiirtäjän jokaiseen kerrokseen mahtui teollisuuhallin verran sisältöä ja pienemmät yhteisöt alkoivat kukoistaa.<br>\n<br>\nVL-624 seisoi edelleen haastamattomana. Sadat sen suojiin asettuneet metsästäjät suojasivat sitä raskain ilmatorjuntatykein ja kaluston määrä rautajätin sisällä olisi riittävä koko eteläisten saarien valloittamiseen. Tätä valloitusta Metsästäjien ei kuitenkaan tarvinnut tehdä. Odinalta tulleet käskyt olivat pitävät. VL tulisi täyttämään vielä tarkoituksensa, mutta vasta sitten, kun TSO niin katsoo.<br>\n<br>\nKaikessa mahdissaan tuo pilvenpiirtäjä kuitenkin tarjosi vastusta hyvin vähän. Se oli helppo kiertää, se oli helppo välttää. VL-624:ää lähestyessä pystyi tekemään vain yhden vakavan virheen...<br>\n<br>\n...joutua sen sisälle.</em><br>\n<br>\nOli kulunut pari sekuntia siitä, kun Killjoy oli sulkenut suunsa. Jos joku olisi nähnyt Metsästäjän kypärän taakse sillä hetkellä, olisi ollut hyvin helppoa nähdä metsästäjän päässä riehuva aivomyrsky. Kaiken epätoivon keskellä kymmenet kysymykset huusivat vastausta, monet ongelmat vaativat ratkaisua ja samalla Metsästäjä yritti epätoivoisesti muistella lisätietoja senhetkisestä olinpaikastaan. Metallinen hohtava kyltti paistoi telakoitumisalueen yläpuolella, luoden heijastukset viidestä sisältämästään merkistä sillalla seisovan tummahaarniskaisen soturin päälle.<br>\n<br>\nPyöreä, miltei kokonaan ilmassa leijuva ja naurettavan korkealle sijoitettu telakoitumisalusta oli kiinni itse rakennuksessa ainoastaan lyhyen rautaisen sillan varassa. Killjoy arveli sen pysyvän ilmassa painovoimaa kumoavien Kanoka-kiekkojen avulla. ”Mahdollisesti hatarat rakenteet” kirjattiin nopeasti Joyn muistiin.<br>\n<br>\nKului muutama sekunti lisää. Kaksi metallista askelta tärisytti siltaa, jolla Joy edelleen nuokkui polvillaan. Metsästäjä kääni katseensa kiiltävästä maastosta kohti hieman lähempänä olevaa Purifieria. Kaksikko tuijotti toisiaan. Kumpikaan kypäräpäisistä sotureista ei paljastanut ulos minkäänlaista tunnetilaa. Ei, ennen kuin Killjoy puristi kätensä nyrkkiin...<br>\n<br>\n...nyrkkiin. Vaatimaton virne nousi kenraalin palaneille kasvoille. Hänen sormensa liikkuivat. Metsästäjä antoi niiden pyöriä hetken, nautiskellen niiden luomasta rutinasta. Hän todellakin liikkui. Ehkä aika riittäisi sittenkin.<br>\n<br>\nKaksi metallista askelta lisää. Välimatka kahden soturin välillä oli noin kaksikymmentä metriä. Siniharmaaseen massiiviseen haarniskaan pukeutunut Purifier jätti oikeat uudet kasvonsa mysteeriksi. Molemmilla oli psykologinen yliote toisesta. Killjoyn tilannetta ei tosin auttanut se, että hän pienemmän kokonsa lisäksi oli polvillaan tummanpuhuvan soturin edessä.<br>\n<br>\nKenraali havainnoi lähestyvän vastustajansa varustuksen niin nopealla tahdilla, kuin vain kykeni. Haarniskan paksuus oli äärimmäisen raskas. Mahdoton läpäistävä kevyemmän luokan tuliaseilla. Rannekiväärit oli siis poissuljettu. Mustat putket pumppasivat energiaa Purifierin todellisen kehon sisältä pukuun. Killjoy näki siinä puvun selvimmän heikon kohdan. Samoin haarniskan paljaaksi jätetyissä nivelissä. Punainen metsästäjä kuitenkin pelkäsi Purifierin olevan tämän myötä häntä itseään huomattavasti nopeampi.<br>\n<br>\nPurifierin oikean olkapään yläpuolella oli lukittuvat telat. Mahdollinen paikka selästä nousevalle aseistukselle. Haarniskan ranteet olivat myös hälyttävän paksut. Mahdollisesti siis täynnä aseita. Kypärän yksi suuri silmä sisälsi luultavasti samanlaisia havaintotoimintoja, kuin Killjoyn omassaankin. Kohde näytti kuitenkin suojaamattomalta. Siihen olisi helppo osua.<br>\n<br>\nTänä aikana tapahtui neljä askelta lisää. Killjoy näki nyt täysin selvästi panssariin maalatun Mustan käden logon. Kenraalin olisi ehkä pitänyt olla siitä yllättynyt. Hän ei ollut. Hän tiesi tarkalleen, mitä tuon merkin oli tarkoitus kertoa hänelle.<br>\n<br>\n”Noh, etkö aio mahtailla paluullasi? Etkö aio kertoa pitkää tarinaa siitä kuinka mahtavuutesi peittosi jälleen kaiken muun? Se olisi kovin tapaistasi.”<br>\n<br>\nAskeleet pysähtyivät. Välimatkaa kaksikon välillä oli enää kymmenen metriä. Hieman koneistuva, mutta silti tuttu, korkea ja sähisevä ääni omasi nyt vakavuuden, jota Killjoy ei ollut vuosisatojen aikana kertaakaan ennen kuullut. Ei tällaisena. ”Et ole kovinkaan yllättynyt kenraali. Osasitko jopa arvata mitä oli tapahtunut?”<br>\n<br>\nKilljoy keskittyi nyt suoristamaan toista jalkaa altaan. Hän seurasi katseellaan raajaansa, kun se liikkui ja nousi pystyyn. Sen avulla metsästäjä hitaasti, mutta varmasti hilasi itsensä seisomaan. Kaksikon välinen pituusero oli muutama kymmenen senttiä. ”Myönnän, että en odottanut mestarisi vaivautuvan koluamaan ruumistasi Xian tuhkista. Mutta tämä on... viides kerta. Viides kerta kun minä tulen tappamaan sinut... <em>veljeni</em> Ehkä näin monen kerran jälkeen minun pitäisi lopettaa yllättyminen.<br>\n<br>\nPurifier levensi asentoaan ja levitti kätensä sivuille. ”Viides kerta... olemmeko me pyörineet tässä ringissä niin kauan... ha-hah. Sääli. Tänään se vihdoin päättyy. Evoluutioni on viimein ohittanut tarvittavan pisteen.”<br>\n<br>\nKilljoy sähähti, levittäen samalla jalkojaan saadakseen tukevamman otteen metallista allaan. ”Sinä siis kutsut tuota edelleen evoluutioksi? ...idiootti. Valtapelisi johtaa vain varmaan kuolemaan. Sinä tiedät, että tuota voimaa ei voi kontrolloida. Näit mitä muille tapahtui. Sama odottaa sinua.”<br>\n<br>\nPurifierin kypärän takaa kuului vaimeaa naurua. Killjoy seurasi kuinka Pimeyden metsästäjän toinen käsi nousi vivulle niskassaan ja paineilman luoman sihahduksen myötä kypärä irtosi. Se roikkui nyt Purifierin vasemmasta kädestä. Soturin kasvot olivat nyt paljaat. Killjoy kavahti askeleen taaksepäin.<br>\n<br>\nMustavalkeat täysin sileät ja linjattomat kasvot eivät sinänsä olisi saaneet punaista soturia perääntymään. Syynä oli kypärän takaa paljastuneen olennon kita. Täysin siinä missä suun olisi kuulunut olla, törrötti kaksi riviä hirvittäviä pitkiä hampaita. Hengitys höyrysi niiden välistä kylmään ilmaan. Petomaisen ilmestyksen takaa kaikasi kuitenkin edelleen jo vuosisatojen takaa Killjoylle tuttu ääni. ”Kuten näet, minä onnistuin jo. Voimani on täydellisessä kontrollissa. Ovat olleet jo kauan. Sinä ja typerä tiedenaikkosesi ette vain koskaan tajunneet sitä.”<br>\n<br>\nPieni sähkönpurkaus särähti Killjoyn puristuneen nyrkin välistä. Raivostunut irvistys oli noussut punaisen metsästäjän raadellulle suulle. Hänen tietokonemonitorinsa toimi taas. Killjoy tarvitsisi kuitenkin vielä hetken oikosulkujen ohittamiseen. ”Sinä saasta... julkeatkin vetää hänet tähän.”<br>\n<br>\nPurifier huokaisi ja pudisteli päätään, aivan kuin tämä olisi hetken oikeasti ollut pettynyt tilanteen kulkuun. ”Typerys. Minä kerron sinulle vain totuuden. Musta käsi oli täynnä naiiveja typeryksiä. Sinä, Niz ja kaikki ne muut. Olisin saavuttanut tavoitteeni nopeammin ilman teitä. Te onnistuitte tuhlaamaan kuulieni valmistamiseen satoja vuosia.”<br>\n<br>\n”Sinä olit yksi meistä Purifier. Me luotimme sinuun. Herra luotti sinuun. MINÄ luotin sinuun! Sinä veit heiltä kaiken. Sinä ja typerät mielitekosi. Inhoan jo pelkkää ajatusta siitä, että joskus taistelimme rinta rinnan.” Killjoyn äänestä paistava halveksunta ei tuntunut tekemään vaikutusta Purifieriin.<br>\n<br>\nMusta Metsästäjä huokaisi syvään ja napsautti kerran metalliin kuorittuja sormiaan. Metallin kalahdus kieli Killjoylle, että joku hänen takanaan veti esille asetta. Nopea vilkaisu taakse vahvisti tämän arvelun. Hopeiseen, vanhanaikaiseen ja koko kehon peittävään haarniskaan pukeutunut Metsästäjä oli vetänyt selästään esiin äärimmäisen raskaan kolmipiippuisen automaattihaulikon. Samanlaisen, millaisia Vahkien etulinjat olivat käyttäneet sodassa. Killjoy tajusi, että Metsästäjä oli sama, joka oli aiemmin ojentanut Abzumolle merkillisesti hohtavan pussukan. Killjoy tiesi, mitä pussi sisälsi. Hän miltei sääli Makutaa. Hän oli vaihtanut Killjoyn johonkin paljon hyödyttömämpään.<br>\n<br>\n”Nyt arvoisa kenraali. On tullut aika. Anna se minulle ja hyväksy kohtalosi.” Purifier oli ojentanut ottavan kätensä kohti Killjoyta. Joy kirosi, mutta ei kädelle. Purifierin eleen tapahduttua, kymmenet luukut pilvenpiirtäjän kauempana hohtavissa seinissä. Lisää aseiden ääniä. Hyvin paljon aseiden ääniä. Hopeapanssarisia sotureita hyppi telakoitumistasanteelle kirjaimellisesti jokaisesta mahdollisesta ovesta ja ikkunasta. Purifierilla oli puolellaan koko alueen eliittivartijat. Jokainen varustettuna samalla raskaalla panssaroinnilla ja naurettavan kokoisella automaattiaseella.<br>\n<br>\nNopea arvio ei näyttänyt hyvältä. Hänen peruuttamisensa esti yksi se yksi asetta tanassa pitävä Metsästäjä hänen takanaan. Vastassa oli Purifier ja vähintään viisikymmentä äärimmäisen raskasta Metsästäjää. Killjoyn vastakäynnistetty tietokone teki edelleen toimia oikosulkujen ohittamiseksi. Killjoylla oli suunnitelma, mutta vain Purifieria vastaan, ei kokonaista joukko-osastoa. Hänen toivonsa eli nyt hyvin löyhän teknisen teorian varassa.<br>\n<br>\n”Sinä olet edelleen se sama nuori typerys, mikä olit vielä Metru Nuilla. Sinun tulisi jo tajuta, että moralisointisi ovat täysin turhia. Sitä paitsi, jos koit heidät niin tärkeäksi, et olisi koskaan lähtenyt. Sama voima houkutteli sinuakin Killjoy. Oli vain omaa typeryyttäsi jättää kuulasi voima valjastamatta. Ja nyt minä olen täällä hakemassa sen rinnastasi, sillä suurempi suunnitelma vaatii myös sinun panostasi.”<br>\n<br>\n”Sinä ehdotat minulle, että antaisin sinun repiä sydämen rinnastani? Älä naurata mutantti. Sinä ja jokainen tällä asemalla kuolee tänään. Saan kostoni jo toisen kerran. Harvaa siunataan tällaisella mahdollisuudella.” Killjoy astui tukijalkansa varaan ja osoitti nyt eteenpäin marssineen metsästäjälauman kärkeen jäänyttä Purifieria. ”Lisäksi... kuka väitti, että en koskaan valjastanut voimaani?”<br>\n<br>\nPurifier nauroi. Kylmä hekotus kajahti ilmoille, vaikka Metsästäjän hurja kita tuskin liikkui. Puri tukahdutti naurunsa väkisin ahtamalla kypärän takaisin päähänsä. Metallikyklooppi oli jälleen paikalla tuijottamassa Killjoyn lävitse. ”Turhat löpinät sikseen Killjoy, minä tiedän että yrität pelata vain aikaa. Sinulla ei ole mitään realistisia mahdollisuuksia selviämiseen.”<br>\n<br>\n”Toistan kysymykseni: Kuka väitti, että en koskaan valjastanut voimaani?”<br>\n<br>\nMetsästäjärivistö seisoi aivan hiljaa. Tällä kertaa edes Purifier ei vastannut. Killjoy virnisti kypäränsä takaa. Punaisen Metsästäjän taakse kääntynyt käsi nousi esiin, paljastaen tämän vetäneen ranneteränsä esiin. Ulvahtava Metsästäjä Killjoyn takana kaatui maahan, verisuihkun purkautuessa kolmesta rintapanssariin tehdystä reiästä. Muutama Metsästäjä hopeisessa rivistössä kavahti taaksepäin. Kukaan ei ollut huomannut Killjoyn nopeaa liikettä. Tie hänen takanaan oli nyt selvä. Ainoa vihollinen oli hänen edessään.<br>\n<br>\n”The Shadowed One teki kauan sitten kanssani <em>sopimuksen</em>. Sopimuksen, josta edes sinulle ei kerrottu. Vastineeksi siitä, että Vahkit siirtyisivät Metru Nuilta ikuiseen säilöönsä, hän lupasi opettaa minulle hallintaa. Täydellistä hallintaa. Koneiston absoluuttista hallintaa.”<br>\n<br>\nTäysi hiljaisuus. Jopa lähtevien ja saapuvien ilma-alusten ääni oli kadonnut hetkeksi. Kymmenien Metsästäjien joukkio seisoi aivan liikkumatta Killjoyta tuijottaen.<br>\n<br>\n”En ollut aivan varma, miten voimani toimisi nykyisessä... tilassani. Todellisuus kuitenkin oli, että voimani on entistäkin väkevämpi. Toisin kuin yksitoista muuta Käden eliittiä, minun kuulaan sidottu voimani on tarkoitettu puhtaaseen sodankäyntiin. Voimani ovat heikentyneet rajusti, eikä minulla olisi enää kauaa elinaikaa, joten ehkäpä minä voisin demonstroida teille voimiani. Olisitte etuoikeutettuja, en ole koskaan toteuttanut... prosessiani julkisesti.”<br>\n<br>\nPurifier sähisi kypäränsä takaa, osoittaen sormellaan suoraan kohti punaista Metsästäjää. ”Mitä sinä oikein selität imbesilli? Yksikään Käden jäsenistä minun lisäkseni ei oppinut täydelliseen kontrolliin. Ei muodonmuutostasolle asti.”<br>\n<br>\nKilljoy pudisteli päätään ja heilutti omaa sormeaan. Täysin huomioimatta Purifierin kommenttia, Joy haki jaloilleen vielä tukevamman asennon, asettuen hieman kumaraan. Pää siltaa kohti kallistettuna, Killjoy kysyi vielä yhden kysymyksen: ”Vahoina päivinä, kun me kaksi työskentelimme vielä Kädelle, ennen kuin ennen sotaa loikkasit Metsästäjiin ja aloiti naurettavan evoluutiosi, ihmettelitkö sinä koskaan yhtä asiaa?”<br>\n<br>\n”Huh?”<br>\n<br>\n”Miksi entinen tunnusmerkkini oli skorpioni?”<br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/vmiwUv0XJ9E" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/vmiwUv0XJ9E</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPuhdas energia ryöpsähti Killjoyn rintakehästä, ympäröiden punaisen haarniskan täysin keltapunaisella sähköistetyllä energialla. Joyn tiukasti kiinni puristetut nyrkit tärisivät puhtaasta niiden välistä purkautuvasta voimasta. Kypärän sisällä olento karjui. Sitä ei kukaan kuullut.<br>\n<br>\nRyöpsähtelevä energia sai metsästäjäosaston ottamaan askelia taaksepäin. Ainoastaan Purifier seisoi suorana tujottaen hetki hetkeltä hurjistuvaa näkyä. Killjoysta lähtevä energiapatsas oli niin voimakas, että kahdella alemmalla telakointisillalla levänneet valtavat kuljetusalukset alkoivat hitaasti hivuttautautua kohti reunaa. Metsästäjät aktivoivat kenkiensä pohjiin kiinnitetyt magneettiset laitteet, jotka liimasivat nämä tiukasti metalliseen kanteen. Show jatkui, eikä mitään oltu vielä edes nähty.<br>\n<br>\nKilljoyn haarniska nitisi ja raksahteli kauttaaltaan. Se kasvoi nytkähdys nytkähdykseltä. Hartiat levenivät eniten muuhun ruumiiseen nähden. Metallinen rutina sekoittui energian sihahteluun ja raajojen uudelleenmuotoutumisen aiheuttama kipu sai Killjoyn huutamaan entistäkin kovempaa. Mutta muodonmuutoksen tärkein kohta oli vasta alkamassa. Killjoyn alaselkä eli. Metalli sen pinnalla kupli. Jokin alkoi työntymään sen sisältä hitaasti mutta varmasti. Ensimmäinen jaoke, toinen... kolmas jä neljäs. Kärkeä kohti kapeneva punaisesta metallista koostuva häntä purskahti vähä vähältä pidemmälle Killjoyn ruumiista. Se nousi sätkien ilmaan ja kasvoi niin pitkään, kunnes sen kärki heilui Killjoyn oman pään yläpuolella. Punaiset metalliset laatat uudelleenjärjestyivät ja paksummat panssarit siirtyivät peittämään hännän kärjen. Pian niiden sisältä luisui esiin valtava miekanterän kokoinen piikki. Tarkemmin katsottuna piikki oli Killjoyn miekka. Mekaaninen muodonmuutos oli saanut sen löytämään tiensä kasvaneen uuden ulokkeen kärkeen.<br>\n<br>\nKilljoy oli nyt jo neljänneksen edellistä suurikokoisempi ja selkeästi massakkaampi. Vinhasti heiluva häntä sätki ympäriinsä, hakien edelleen kunnollista liikekontrollia. Mutta ennen sen hankkimista, vielä yksi tapahtumaketju lähti liikkeelle. Metallin ratina oli nyt siirtynyt Metsästäjän kypärään ja siihen olis alkanut ilmestyä siksak-tyylisiä viivoja. Purifier näki sen ja kavahtin nyt itsekin askeleen taaksepäin. Kyseessä ei ollut temppu. Punainen metallihirmu oli todella onnistunut miltei mahdottomassa.<br>\n<br>\nSilloin kypärä repesi auki. Täysin siisti siksakkuvio reväytti kypärän puolikkaat irralleen. Killjoyn madaltunut karjunta täytti ilman kypärän lopettaessa äänen vaimentamisen. Mutta ääni ei tullut Killjoyn kasvoista kypärän takaa... kypärä oli Killjoyn kasvot. Hampaat. Valtavat punaiset metalliset hampaat ja niiden takaa ammottava tyhjyys. Purifierin kasvot. Täysin samanlaiset, mutta puhtaasta metallista valetut.<br>\n<br>\nJalka iski. Karjunta loppui. Energian purkautuminen pysähtyi kuin seinään. Hirvittävien hampaiden välistä nousi höyryä kylmään ilmaan. Killjoy suoristi selkänsä ja käänsi katseensa kohti vihollisjoukkiotaan. Valtava mekaaninen ruho ylitti nyt hieman jopa Purifierin oman koon. Valtava tappava häntä huiski punaisen metsästäjän pään yläpuolella valmiina tappamaan. Matala rahina kaikui kypäräkidan hampaiden välistä. Olkapäihin sijoitetut ohjuspatterit nostivat päätään ja asettelivat kaksitoista ohjusta täyteen toimintavalmiuteen. Jalkapohjien rakettimoottorit alkoivat lämmetä kenraalin petoistuneesta uudesta ulkomuodosta huolimatta.<br>\n<br>\nKymmenet aseet osoittivat Killjoyta. Purifier tarkisti omia asejärjestelmiään. Kiroileva Metsästäjä katsoi uutta vastustajaansa. Se tujotti häntä ilmeettömänä, säälimättömänä ja täydellisen valmiina.<br>\n<br>\n”Kuten aiemmin sanoin. Jokainen tällä asemalla kuolee tänään.”<br>\n<br>\nMetallinen peto puhui. Sillä oli täysi kontrolli. Sillä oli täysi valta. Se tulisi tuhoamaan. Se oli Killjoy. Ja sillä hetkellä kymmenkunta ohjusta täytti ilman. Purifierin rakettimoottorit käynnistyivät. Ja niin metallijumalten sota alkoi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1399,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-03-23T22:26","content":"Matoro avasi raskaat silmäluomensa. Kaikkialla hänen ympärillään sokaiseva punainen hehku ja mustana virtaava maailma pyörivät toistensa ympärillä ja hänen sisällään, ulkonaan ja kaikkialla muuallakin. Hän sulki silmänsä melkein heti ne avattuaan. Hän ei tuntenut juuri mitään – jotain kuumaa valui hänen päälleen ja joka puolella punainen hehku sai hänet tuntemaan helvetillistä tuskaa, mutta muuten hän ei tuntenut niin mitään. Meteli oli hirveä: Matoro tunsi kuuloelintensä hajoavan. Järjestelmällisesti sortuva rakennus rämisi taustalla, liekit rätisivät – ja Mata Nui varjelkoon – jossakin räjähti ja lujaa.<br>\n<br>\nTuntui kuluvan ikuisuus, eikä Matoro tiennyt, oliko tajuissaan, järjissään taikka elossa. Maailma ei muuksi muuttunut, vaikka hän kuinka toivoi, mutta ajatella hän ei juurikaan jaksanut.<br>\nSitten ylimääräinen ääni iskeytyi hänen vasemmalta puoleltaan häntä kohti; tömähdyksestä toa päätteli jonkin pudottautuneen lähelle. Askel, toinen. Varjo peitti Matoron silmäluomien läpi verkkokalvoille piirtyvän hehkun.<br>\n<br>\nHetken ajan kaikki oli liikkumatta ja vain tuli rätisi – kuin vastamaalattu taulu, jonka punainen väri ei ollut kuivunut ja valui nyt pitkin kangasta pilaten mestariteoksen, hiljaisuuden.<br>\n”Sinun kohtalosi ei ole kuolla täällä”, sanoi hiljaa ääni, joka kuulosti Matorosta etäisesti tutulta, mutta jota hän ei tunnistanut. Ei hän yrittänytkään tunnistaa. Hän halusi vain kuolla.<br>\n”Ei tämä ole sinun kohtalosi, Matoro the Blacksnow.”<br>\nMatoro tunsi kohoavansa ilmaan. Hänen olonsa oli höyhenenkevyt. Kuin taivaista putoava kukkanen, jonka ilkeä jänis syö spiraalina pyörivässä syaaninvärisessä psykoosimaailmassa. Järki alkoi jättää.<br>\n<br>\nSitten koko maailma romahti, ja Matoron tietoisuus sammui.<br>\n<br>\n<br>\nSeuraava havainto oli kipu. Matoro ei uskaltanut avata silmiään. Hän ei uskaltanut ajatella kuolemaa. Hän ei uskaltanut liikuttaa lihastakaan.<br>\nMutta täytyihän hänen olla elossa, jos hän kerran tunsi tuskaa. Hän raotti toista silmäänsä.<br>\nKun silmäluomi raottui, pirullisen kirkas vitivalkoinen valo porasi tiensä läpi Matoron tajunnan. Kivusta ärähtäen Toa sulki silmänsä ja suojautui kaksoisaurinkojen polttavilta säteiltä kämmenensä alle.<br>\n<br>\nKipu valtasi jokaisen sopukan jään Toan ruhjeisessa ruumiissa. Erityisen pistävästi se viilsi kohtaa, jossa Toalla oli joskus ollut toinen käsi.<br>\nKipu oli kuitenkin joskus helpottavaa. Se tarkoitti, että ruumis taisteli vielä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/WQk1U--VOM4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/WQk1U--VOM4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKorkeuksista, maassa makaavan soturin yläpuolelta voimakkaasti puhaltava tuuli yritti turhaan viilentää trooppisen ilmaston polttavaa lämpötilaa ja laimentaa jossain vielä roihuavan tulipalon savua, mutta ei onnistunut siinä.<br>\n”Sinä olet taistelija”, matala ja synkkä, mutta rauhoittavan pehmeä miesääni sanoi jostain yläpuolelta. ”Ja olet voittanut kädenväännön itse Kuoleman kanssa jo toisen kerran. Arvostan sitkeyttäsi, toa Matoro.”<br>\n<br>\nMatoro avasi hitaasti suunsa ja tunsi trooppisen ilmaston ja polttavan kivun vaikutuksen. Toan suu oli täysin kuiva. Jään Toa yritti pakottaa sanoja ulos kurkustaan, mutta ulos tuli vain kuivia yskäisyjä. Veri, teräs ja tuli maistuivat yhä voimakkaasti siinä kuivassa kanjonissa, jota voisi myös kutsua Matoron suuksi.<br>\n<br>\nSekunneissa jotain oli Matoron huulilla.<br>\n”Juo.”<br>\n<br>\nPalmunlehden nahkea pinta kosketti toan kasvoja, ja taivaallisen raikas sadevesi kaatui tämän suuhun, kastellen myös valkoisen naamion. Hetken aikaa nieleskeltyään ja mietiskeltyään valkoinen Toa rykäisi ja pakotti yhden, epäselvän sanan ulos kurkustaan. <br>\n”... kuka?”<br>\n<br>\nPuhuja oli hetken hiljaa. Matoro olisi katsonut tämän suuntaan, jos olisi uskaltanut avata silmänsä. Tuska oli liian suuri.<br>\n”Ystävä”, vuosisatoja kokeneen olennon ääni sanoi.<br>\n<br>\n”Niin, niin”, Matoro vastasi pudistellen kivun ja säryn karusellissa vielä pyörivää pääkoppaansa. ”Mutta onko sinulla nimikin?”<br>\n<br>\nTaas yksi mietiskelevä hiljaisuus. Äsken puhunut hahmo otti muutaman askeleen kauemmas samalla kivisellä lattialla, jota vasten Matoro tajusi makaavansa.<br>\nOlennon askeleet pysähtyivät ja kivuissaan kouristeleva Toa tunsi, kuinka elämää kovempaa kivilattiaa pitkin kaikuvat tärähdykset koskivat hänen selkärankansa. Toan koko ruumis oli vieläkin arka. Sitten olento taas puhui.<br>\n”Kyllä.”<br>\n<br>\nMatoro raotti silmiään hieman hämmentyneenä.<br>\n”Olisiko... mitenkään mahdollista, että kertoisit nimesi?”<br>\n<br>\nTaas yksi piinaava hiljaisuus. Matoro keskittyi kuuntelemaan puhujan hengitystä.<br>\nHetken päästä puhuja hymähti.<br>\n”Pahoittelut, ystäväni, mutta se antaisi vastauksia janoavalle sielullesi vain lisää kysymyksiä. Vaarallisia kysymyksiä. Sellaisia kysymyksiä, joihin sinun kannaltasi ei ole terveellistä tietää vastauksia.”<br>\nÄänen haltija otti askeleen. Sitten se otti viisi lisää. Pian olento oli aivan Matoron vieressä ja kumartui.<br>\n”Mutta jotkut kutsuvat minua Oraakkeliksi.”<br>\n<br>\nMatoro sai vihdoin silmänsä auki ja oli kuin säkkipimeän kammion portit olisivat auenneet. Erityisen polttavat tropiikin aurinkokaksoset kuumottivat Toan kasvoja ja tekivät näkemisestä äärimmäisen vaikeaa. Aivan Toan pään viereen oli kumartunut matoran.<br>\nMatoran oli vanha. Sitä ei ruumiista nähnyt, mutta pienellä soturimunkilla oli niskansa päällä satoja, ehkä jopa tuhansia vuosia. Sen näki olennon punertavista silmistä, jotka arvioivat Matoroa hiljaisesti. Sen näki myös sinisestä, punaisin ath-kielisin rukoustekstein koristellusta Pakarista, jonka pinta oli haalentunut melkein valkoiseksi. Vuosisatojen kulutuksen voimanaamion pintaan repimät halkeamat ja naarmut muodostivat matoranin kasvoille labyrinttimaisen, epäsymmetrisen kuvion. Naamio ei kuitenkaan kaikesta huolimatta näyttänyt kuluneelta. Se oli vanhentunut yhtä arvokkaasti kuin kantajansa. Trooppisten kaksoisaurinkojen lämmin loiste heijastui sinipunaisesta rukousnaamiosta ja sen halkeamista Matoron kasvoille, piirtäen kuviointinsa valolla myös jään Toan naamiolle.<br>\nSininaamioinen vanha matoran kantoi yllään mustaa viittaa, joka peitti sen ruumiin kokonaan. Siinä kohtaa viittaa, jonka alla oli Oraakkeliksi itseään kutsuvan olennon vasen olkapää, oli repeämä viitassa ja vanhoja verijälkiä.<br>\n<br>\nVaikka Matoro kuinka yritti, hän ei voinut olla tuijottamatta matoranin olkapäävammaa.<br>\n”Sinä vuodat”, jään Toa sanoi heikosti.<br>\nVanhan soturimunkin jämerät kasvot eivät värähtäneetkään. ”En enää, Toa Matoro. Tyrehdytin oman vuotoni. Nyt jäljellä on vain kipua”, Oraakkeli sanoi rauhallisesti ja otti vaalean käden esiin viitan alta, naputtaen otsaansa. ”Ja suurin osa kivusta on mielessä. Ehkä joskus opit voittamaan omasi.”<br>\n<br>\nMatoro katseli soturimunkkia hämmentyneenä. Palovammat ja ruhjeet säteilivät kipuaan ympäri jään Toan vammautunutta kehoa. Ajatteleminen oli vaikeaa. Matoron viimeinen muistikuva katedraalin tapahtumista oli erehtymättömän kivulias, polttava ja riipivä, mutta juuri siksi niin samea.<br>\nVanha soturimunkki katsoi sinisestä Pakaristaan Matoroa värähtämättä. Jostain syystä Toa tiesi välittömästi, että hänen pelastajansa katsoi suoraan hänen sieluunsa.<br>\n<br>\n”Sinä...” jään Toa sanoi räpytellen silmiään vielä turtuneena. ”Sinä... 'Oraakkeli'. Pelastit minut sieltä.”<br>\n<br>\n”Pitää paikkansa.”<br>\nMatoro oli hiljaa hetken.<br>\n”Minun... pitäisi kiittää.”<br>\n<br>\nOraakkeli hymähti, mutta matoranin kasvot pysyivät vakavina. ”Auttavatko kiitokset sinua eteenpäin, Toa Matoro? Auttavatko kiitokset pelastamaan ystäväsi pahimman tuntemasi Atheonin demonin kynsistä? Auttavatko kiitokset sinua todistamaan velilleni ja siskoilleni, että katedraalin tulimyrsky ei ollut syytänne?”<br>\n<br>\nMatoro katsoi oudoksuen Oraakkelin silmiin ja hänestä tuntui entistä enemmän, että matoranin lempeä, mutta oudon läpitunkeva katse porautui hänen sieluunsa. Jään Toa ei keksinyt minkäänlaista sanottavaa.<br>\n”Anteeksi... me emme...”<br>\n<br>\n”<em>Älä - pyydä -anteeksi</em>”, Oraakkeli pisti tiukasti. ”Älä edes harkitse, Matoro the Blacksnow. Ystäväsi ovat hengenvaarassa. Samoin nainen, jonka elämä on tärkeämpi kuin meidän kahden yhteensä. Siru maailman voimakkaimmasta aseesta on vaarassa. En pyydä sinua etsimään syyllisyydentunnettasi ja matelemaan edessäni kuin Raman toukka.”<br>\n<br>\nOraakkeli sulki suunsa, mutta ei lopettanut puhumista. Matoron silmät laajenivat äärimmilleen, kun hän ymmärsi kuulevansa sinistä Pakaria kantavan hahmon seuraavan lauseen tajuntansa sopukoista.<br>\n<br>\n<em>Pyydän sinua auttamaan, toa Matoro.</em><br>\n<br>\nJään Toa nosti päätään kivisestä lattiasta ja haukkoi henkeään. Oraakkelin silmät olivat punaisemmat kuin koskaan aikaisemmin.<br>\n”Olet telepaatti”, Matoro sanoi unohtaen hetkellisesti ruumistaan piinaavan tuskan.<br>\nOraakkeli nyökkäsi syvään, ja matoranin silmien punainen hohde katosi. ”Pahoittelen, jos tekoni oli liian tunkeileva. Tarkoitukseni ei ollut koskea mieltäsi enempää kuin oli tarpeellista, toa Matoro.”<br>\n<br>\n”Miten... miten sinun kaltaisesi voi olla telepaatti?” Matoro kysyi räpytellen silmiään. ”Tarkoitan... matoran.”<br>\n<br>\nOraakkeli hymyili. ”Jotkut historian voimakkaimmista telepaateista löytyvät Ce-Matoraneista, Toa hyvä.”<br>\nMatoro nousi hiljalleen istumaan. Se oli hidasta ja tuskallista, mutta lopulta jään Toa sai riuhdottua itsensä istuma-asentoon kivisen tasaisen lattian päälle.<br>\nAuringot lämmittivät toan niskaa, ja hän hieroi kämmenpohjiaan pureskellen Oraakkelin sanoja. Palovammat Matoron jaloissa ja käsissä eivät olleet kauniita, mutta ne parantuisivat.<br>\n”En ymmärrä... Oraakkeli”, Matoro sanoi. Hän nosti kivilattiaa skannanneen katseensa vähitellen Oraakkelin jaloista tämän kasvoihin. ”Kaikella kunnioituksella, mutta sinä et ole Ce-Matoran.”<br>\n<br>\nOraakkeli ei vastannut hetkeen.<br>\n”Lienee vain hyvä asia, että en näytä naiselta.” Matoran-soturimunkin vanhoilla kasvoilla oli ilme, jota olisi voinut väittää ilkikuriseksi, jos rauhallisuusvalan tehneen uskovaisen kasvoja ei olisi ollut lähes mahdoton lukea. Matoro ei reagoinut vitsiltä kuulostavaan lausahdukseen puolin tai toisin.<br>\n”Voinko kysyä, miten on mahdollista, että... pääsit pääni sisälle?”<br>\n<br>\n”Kysyminen ei ole koskaan kiellettyä. Luulen kuitenkin, että vastaus lahjani alkuperästä ei toisi sinulle minkäänlaista tyydytystä.”<br>\nOraakkeli katsoi hetkeksi taivaalle ja hieroi kämmenellään leukaansa.<br>\n”Joku voisi kutsua sitä tosin kiroukseksikin. Itse en ole ihan varma, kumpaa mieltä itse olen. Sanon kuitenkin vain, että yllätyt todella helposti soturiksi, joka on nähnyt omilla silmillään mieliä lukevan Visorakin... ja ritarin, jolla ei ollut kasvoja.” <br>\n<br>\nMatoro kalpeni.<br>\n”En tajua”, Matoro pakotti ulos suustaan. ”En tajua ollenkaan.”<br>\n<br>\nOraakkeli ei ollut lukenut Matoron mieltä. Sen telepaattista naamiota kantava Toa tiesi. Hänen suojauksensa oli ylhäällä. Vaadittiin ehkä jopa joku makutan tai Visokin tasoinen murtamaan Matoron suojaus. Matoran ei olisi voinut tehdä sitä edes silloin, kun Matoro oli ollut tajuton, sillä Cencordilla oli hyvin hyödyllinen, mutta myös hieman aavemainen tapa toimia itsekseen.<br>\nSilti Oraakkeli tuntui tietävän kaiken.<br>\n<br>\n”Tiedän, mitä aiot kysyä”, sanoi matoranin muinaista viisautta tihkuva ääni. ”Aiot kysyä, miten tiedän niin paljon Klaanistanne.” Soturimunkki puhui Matorolle, mutta katseli ikikesäistä, kirkkaansinistä taivasta ja sillä lentäviä lintuja, jotka valkoisine siipineen muistuttivat sitä, miltä isä Athin enkelien kerrottiin näyttävän.<br>\n”Ja en saa vastausta?” Matoro sanoi masentuneena.<br>\n<br>\n”Et”, Oraakkeli vastasi. ”Pyydän anteeksi, ystäväni. Ehkä jonain päivänä.”<br>\n<br>\nMatoro huokaisi. Vain salaisuuksia varjoissa. Jään soturi tunsi hetki hetkeltä enemmän, että salaisuuksien verkko hänen ympärillään oli liian iso ja käsittämätön.<br>\nJa jonain päivänä se söisi hänet.<br>\n<br>\n”Mikä on vikana?” Matoro sanoi epätoivoisesti. ”Luotat minuun tarpeeksi paljon pelastaaksesi minut, mutta et suostu kertomaan mitään?”<br>\nOraakkeli tuntui sivuuttavan koko kysymyksen. Hän kurotti vanhalla kädellään kohti taivaan lintuja, mutta laski kätensä hetken jälkeen. Soturimunkin katse siirtyi pois taivaasta ja kädet rukousasentoon. Oraakkeli sulki silmänsä ja näytti rauhoittuneemmalta kuin jopa kuolleet.<br>\n”Kysyt vääriä kysymyksiä, ystäväni”, sanoi ääni, jossa ei ollut jälkeäkään pelosta, ahdistuneisuudesta tai vihasta. ”Ja et anna sitä, mitä itse vaadit.”<br>\n<br>\n”... mitä niin?”<br>\n<br>\n”Vastauksia. Saavuin liian myöhään saarelle. Tiesin, mitä Bartax suunnitteli, mutta olin... hidas ja naiivi”, Oraakkeli sanoi avaten silmänsä. ”Ja juuri nyt sinä olet ainoa toivoni, toa Matoro.”<br>\n<br>\nMatoro, joka oli pannut takaisin maaten, yritti nyt nousta uudestaan istuma-asentoon, mutta ei onnistunut, vaan lysähti takaisin, missä makasi.<br>\n”Mitä haluat tietää?”<br>\nOraakkeli istahti Matoron viereen asettaen jalkansa ristiin. ”Minulla on tapa antaa takaisin samalla mitalla kuin minulle annetaan, toa Matoro. Sinä annat minulle vastauksia... ja minä annan sinulle vastauksia.”<br>\nMatoran-soturimunkki katsoi Matoron sinisiin silmiin tiukasti. ”Käykö tämä sinulle?”<br>\nMatoro yritti parhaansa mukaan nyökätä, mutta hänen niskaansa sattui, joten hän luovutti ja vastasi myöntävästi sanoin. Oraakkeli vilautti pientä hymyä, mutta se hyytyi. Ensimmäistä kertaa koko keskustelun aikana Matoro näki munkin vanhoilla kasvoilla epävarmuutta.<br>\n”Haluan tietää, missä epäonnistuin”, Oraakkeli sanoi synkästi. ”Missä on Pyhä Äiti?”<br>\nMatoro pohti hetken. Hänen muistinsa tuntui yhtäkkiä tyhjältä, kuin Abzumo olisi imenyt sen kuiviin nauraessaan hänet liekehtivään kuiluun.<br>\n<br>\nAbzumo.<br>\n”Hän on... Makuta Abzumon panttivanki”, Matoro sanoi hitaasti ja koko ajan varmemmaksi käyvällä äänellä. ”Tai sitten hän on kuollut, mutta en usko.”<br>\nOraakkeli porautui Matoron silmiin punertavalla katseellaan. Matoro näki, että soturimunkki ei edes halunnut ajatella kaikkia vaihtoehtoja. <br>\nEnsimmäistä kertaa Oraakkeli vaikutti haavoittuvalta. Se oli ihme, kun puhuttiin miehestä, joka ei tuntunut edes huomaavaan olkapäässään ammottavaa reikää.<br>\n<br>\nSoturimunkki oli hyvä salaamaan kaiken paitsi sen, että puhe oli jostakusta hänelle tärkeästä.<br>\n<br>\n”Niin arvelinkin... mutta kiitos”, matoran huokaisi vaitonaisesti. ”Sinun vuorosi.”<br>\nMatoro pohti, mihin kysymykseen hän eniten halusi vastauksen.<br>\n”Mikä Nimda todella on?”<br>\nOraakkeli tuijotti kivistä lattiaa ja tuntui vastaavan enemmänkin sille.<br>\n”Uskontomme tärkein pyhäinjäänne ja universumin vaarallisin psyykkinen ase... mutta sen sinä jo tiesitkin.”<br>\n”Tiesin... Et aio kertoa enempää?”<br>\n”Haluan suojella sinua”, Oraakkeli sanoi mystisesti. ”Ja Nimdaa. Tiedät hyvin, että jopa sinun vähäisen tietomääräsi edestä on kidutettu ja tapettu jo vuosituhansia. Haluatko sellaista taakkaa?”<br>\nMatoro sulki silmänsä ja pudisti hitaasti päätään. ”En tiedä, voinko enää välttää sitä.”<br>\n”Oli miten oli, annoin sinulle jo vastauksen. Jos se ei tyydytä... en kai voi pakottaa sinua auttamaan minua. Mutta muista, että pelissä on myös ystäviesi henki.”<br>\nOraakkeli piti pienen tauon. Sitten hän sanoi huokaisten:<br>\n”Minulla on vielä kaksi kysymystä. Ensinnäkin... miten pääsit ulos palavasta katedraalista?”<br>\nMatoro oli ymmällään. ”Luulin, että pelastit minut sieltä. Joku kantoi minut ulos.”<br>\nOraakkelin ilme ei värähtänytkään. ”Minä löysin sinut katedraalimme raunion ulkopuolelta pahasti haavoittuneena. Jouduin satuttamaan aivan liian montaa rakasta veljeä tai sisarta saadakseni sinut tänne, turvapaikkaan”, matoran sanoi katuen.<br>\n”Minä en käsitä... Joku minut pelasti sisältä”, Matoro sanoi ja yritti jälleen kohottautua istumaan. Tällä kertaa hän onnistui. ”Olen pahoillani puolestasi. Seuraava kysymykseni olisi: missä olemme?”<br>\n<br>\nOraakkeli astahti taaksepäin ja levitti kätensä pyyhkien katseellaan huonetta. Matoro alkoi tarkastella hieman tarkemmin paikkaa, jossa oli. Kiviset seinät olivat täynnä kaiverruksia ja monin paikoin köynnökset peittivät niitä. Katosta puuttui suuri palanen, ja reiästä paistoi kasvillisuuden läpi auringonvaloa. Katon sortuma jatkui huoneen oikeaan laitaan, ja yksi seinistä oli myös täysin murskana liaanien sekä erilaisten saniaisten tunkiessa sisään. Tuulenvire ja aavistus tulipalosta pääsivät sitä kautta huoneeseen, mutta Matoro ei nähnyt reiästä muuta kuin taivasta. Huoneen pinta-ala oli kuusikulmion muotoinen. Yhdessä niistä oli oviaukko, joka johti kivisiin ylös vieviin portaisiin. Ovea vastapäätä olevassa seinässä oli syvennys, jonne Matoro ei juuri nähnyt, sillä istui aika lailla vasemmalla puolella sen vieressä ja ovea vastapäätä. Matoron vasemmalla puolella oli matala koristeellinen puupöytä, jonka päällä oli sideharsoja ja purkki, jonka Matoro arveli sisältävän kipulääkettä.<br>\n<br>\nOvenkarmi oli koristeellinen ja esitti jonkinnäköistä lintua. Matoron huomio kiinnittyi tällaisiin pieniin yksityiskohtiin. Seinät oli rakennettu hiekanvärisestä tiilestä. Niissä olevat kaiverrukset kuvasivat pitkää laihaa olentoa, jota pienet matoranit kumarsivat. Ath.<br>\n”Olet salaisessa viidakkopyhätössä”, Oraakkeli sanoi. ”Tästä eivät monet tiedä, joten täällä olemme turvassa.”<br>\n<br>\nMatoro päätti vilkaista ovea vastapäätä olevaan syvennykseen. Hän laskeutui polviensa ja käsiensä varaan ja kurkisti kohtaan, jossa kuusikulmion kuudennen seinän oli korvannut suorakulmion muotoinen tila. Tilan oli vallannut patsas, joka esitti – mitäpä muutakaan kuin Athia. Tämä oli samantapaisessa asennossa kuin Oraakkeli äskettäin, kädet levällään kuin avoinna maailmalle, toinen jalka taaempana kuin toinen. Kasvojen suurena silmänä toimi valtaisa safiiri, joka tuntui hehkuvan omaa valoaan, vaikka auringon säteet eivät mitenkään siihen yltäneet. Patsasta kehystävillä seinillä oli molemmin puolin patsasta soihtu, joista kummassakaan ei palanut tuli, luultavasti, koska oli niin valoisaa, että Oraakkeli ei nähnyt tarvetta. Matoran katseli toan hämmennystä tämän nähdessä Athin kasvot.<br>\n”Sinun ihmetyksesi on suuri”, tämä virkkoi hiljaa. Matoro nyökkäsi vilkaisematta tähän lainkaan. Patsas oli vanginnut hänen katseensa. Lopulta hänen oli pakko kääntää silmänsä katsomaan muualle, sillä safiiri tuntui polttavan hänen verkkokalvojaan. Ja mieltään.<br>\n<br>\n”Tämä paikka on ollut täällä aina”, Oraakkeli selitti ja istui kiviselle lattialle. Istahdettuaan matoran risti jalkasa ja naksautti niskaansa. Ääni tuntui herättävän Matoron transsimaisesta tilasta, johon tämä oli päätynyt. Athista oli tullut hänen uusin kirouksensa.<br>\n<br>\n”Minulla on viimeinen kysymys”, Oraakkeli sanoi, ja Matoro terästäytyi tietäen, että hänen viimeinen kysymyksensä tulisi tämän vastauksen jälkeen. ”Minne makuta on menossa?”<br>\nMatoro naurahti hermostuneesti.<br>\n”Tietäisinkin.”<br>\n”Pelkäsinkin, ettet tiedä. Et tiennyt, onko Mestarini elossa.”<br>\n”En valitettavasti”, Matoro myönsi käheällä äänellä. Hänen kurkkuaan kuivasi jälleen. Oraakkeli nyökkäsi hitaasti. ”Lupasin sinulle vielä yhden kysymyksen.”<br>\nMatoro pohti tarkkaan. Mitä hänen täytyi saada tietää? Sitten hänen muistinsa alkoi toimia.<br>\n”Minä pyydän sinua harkitsemaan edelliseen kysymykseen vastaamista”, hän sanoi ja virnisti. Oraakkeli kohotti kulmiaan.<br>\n”Miksi ihmeessä?”<br>\n”Minä haluan tietää, mitä tapahtuu, jos sirut joutuvat vääriin käsiin. Mitä niillä voi saada aikaan?”<br>\n<br>\nOraakkeli katsoi Matoroa suoraan silmiin.<br>\n”Eikö Abzumo ole tehnyt selväksi tätä asiaa teille?”<br>\n”Ei varsinaisesti”, Matoro sanoi. Hän voi jo paljon paremmin. Muistaessaan parannuskivensä hän tunsi itsensä vielä voimakkaammaksi. ”Tiesin vain hänen havittelevan sitä.”<br>\n”Nimda on voimakas esine”, Oraakkeli sanoi vaisusti.<br>\n”Minä tiedän sen!” Matoro huudahti niin, että matoran hätkähti silminnähtävästi. ”Minä tiedän, että se on voimakas. Mutta mitä sillä voi tehdä? Mikä se on? Miksi se on niin arvokas, että ihan jokainen haluaa sen käsiinsä?”<br>\n”Minä en voi vastata kysymykseesi.”<br>\n”Ai et voi! Katso tätä!”<br>\n<br>\nSilloin Matoro tempasi esiin Betan, joka oli ollut hänellä kätkettynä panssareiden alla. Oraakkelin silmät suurenivat ja kohdistivat katseensa siruun, joka Matorolla oli kädessään. Näytti siltä, kuin tämä aikoisi ottaa sirun Matorolta, mutta hillitsi kätensä.<br>\n”Siru. Miten sinulla on sellainen?” tämä henkäisi.<br>\n”Tämä on Bio-Klaanin hallussa oleva Nimdan siru”, Matoro informoi. ”Me otimme sen mukaan, sillä teidän Mestarinne lähettämässä kirjeessä, joka oli huijausta, vaadittiin sitä.”<br>\n”Te ette olisi missään nimessä saaneet luottaa athisteihin niin paljon, että vaarantaisitte sirun”, matoran sanoi katse yhä sirussa. Hänen teki selvästi mieli pelastaa se Matoron käsistä.<br>\n”Sadje oli varovaisempi ja epäluuloinen”, Matoro sanoi. ”Toivottavasti hän on kunnossa.”<br>\n”Jos tiedän Abzumosta yhtään mitään”, Oraakkeli kuiskasi, ”hän ei ole.”<br>\nMatoro nyökkäsi surumielisesti. Ikäviä ajatuksia tuli hänen päähänsä. Hän pohti, mahtoiko Oraakkeli ujuttaa hänen mieleensä jotakin hänen tietämättään.<br>\n”Nyt”, toa sanoi vakaasti. ”Sinä kerrot, mikä Nimda on. Ja mihin se pystyy.”<br>\nOraakkeli nousi seisomaan.<br>\n”Sinä vaadit mahdottomia!”<br>\n”Ei, minä vaadin aivan kohtuullista asiaa. Minut – koko Klaani – on pidetty pimennossa liian kauan.”<br>\n<br>\nOraakkeli käveli hetken ajan ympyrää huoneen keskellä. Matoro näki hänen pohtivan erilaisia vaihtoehtoja.<br>\n”Minä annan tämän sirun sinulle vastineeksi tiedosta”, Matoro päästi suustaan ja tunsi itsensä idiootiksi, sillä hänellä ei ollut valtuuksia antaa sirua pois. Oraakkeli katsoi tiukasti Matoroa. ”Lupaatko?”<br>\nMatoro nyökkäsi, vaikka hänen järkensä kielsi häntä. Tätä hän ei voinut ohittaa, ei vain voinut.<br>\n”Jos sinä lupaat”, Matoro sanoi hiljaa, ”että se on turvassa.”<br>\nOraakkeli naurahti kolkosti. ”Mitä luulet minun tekevän? Minä yritän pitää sinut turvassa Nimdalta ja Nimdan turvassa maailmalta. Minä yritän pelastaa meidän Pyhän Äitimme. Ja sinä epäilet minua.”<br>\n”Sinä itse käskit minun epäillä. Ja niin minä aion. Tästä lähtien epäilen kaikkea, mikä liittyy Nimdaan.”<br>\n”Minä…”<br>\nOraakkeli vilkaisi Ath-patsasta. Hän katsoi sen kasvoja, katsoi sen yksinäistä silmää, joka tuijotti takaisin. Avoimet kädet kutsuivat luokseen.<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/tMFIjP-6mho" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/tMFIjP-6mho</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<br>\n”Matoro. Mitä kuulet nyt, et saa paljastaa kenellekään”, Oraakkeli varoitti. ”Ymmärrätkö?”<br>\nMatoro nyökkäsi, vaikka uskoi joutuvansa rikkomaan lupauksensa. Administolle oli kerrottava.<br>\n”Nimdan sirut ovat yksinäänkin voimakkaita. Niiden avulla voi tehdä paljon pahaa. Ath-Nuin jääsaarella kahden sirun liitto teki koko kylän väestä aivottomia orjia, jotka palvoivat Nimdaa. Mieti, mitä voisi tehdä kaikilla siruilla, jos ne yhdistetään.”<br>\nMatoro mietti. Hän ei halunnut kuvitella. Kuusi sirua.<br>\nKuusi.<br>\n”Hyvä on, Toa Matoro the Blacksnow”, Oraakkeli lausui hyvin virallisella, vakavalla äänellä.<br>\n<br>\n”Minä kerron sinulle, mitä sirut muodostavat.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/ivwaFiJGCRY" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/ivwaFiJGCRY</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSuuri varjo peitti maan. Kyläläiset hätääntyivät nähdessään valtaisan ilma-aluksen pyyhkivän taivaita heidän yllään. Kaikki olivat tulleet ulos taloistaan nähdäkseen, mitä tapahtui. Ja jotain laskeutui aluksen luota. Nopeasti. Heitä kohti putosi jokin suuri. Se osui keskelle kylää. Valtaisat liekit verhosivat koko kylän, joka katosi olemattomiin ja jätti jälkeensä vain mustan läiskän keskelle saarta. Talot pirstoutuivat molekulaarisen pieniksi palasiksi. Kasvillisuus paloi maan tasalle.<br>\n<br>\nIlma-aluksen komentosillalla Makuta Abzumo katseli alhaalla roihuavaa näkyä ja hymyili vaisusti. Aluksen ohjaamiseen tarvittava noin kymmenen olennon henkilökunta, joka koostui mustista mitäänsanomattomista olennoista, puuhaili pitääkseen kolossaalisen röhjäkkeen ilmassa.<br>\n”Eikö olekin ironista, ysssstävät”, Abzumo virkkoi, ”että tämä meidän aluksemme on suurempi kuin suurin osa nazorakein ilmavoimien aluksissssta?”<br>\nVastausta ei luonnollisesti kuulunut, sillä olennot eivät paljon puhuneet. Abzumo jatkoi monologiaan.<br>\n”Vain Tulikärpänen on sssuurempi, ja sssse sssse vassssta ironissssta onkin, eikö. Että Tulikärpänen päihittää Arkkienkelin ssssuuruudesssaan.”<br>\nOlennot jatkoivat puuhiaan sanaakaan sanomatta. Makuta alkoi hermostua.<br>\n”Sssanokaa jotakin, senkin vätykset!”<br>\nJokainen olennoista käänsi tyhjät kasvonsa Abzumoa kohti ja sanoi geneerisellä äänellä: ”Ironista on, herra. Teemme, kuten käskette.”<br>\n<br>\n<em>Voi tätä elämää</em>, makuta ajatteli. <em>Aivottomat orjat eivät tarjoa minkäänlaista huvitusta. Se on niiden heikkous. Ne eivät pysty inhimilliseen.</em><br>\n<br>\n”Määränpää on kolmen päivän matkan päässä”, yksi olennoista ilmoitti ohimennen. Abzumo nyökkäsi ja päätti siirtyä vankien luokse. Suurin osa aluksesta oli rakennettu mustasta metallista. Seinät olivat metallia, samoin lattia. Makuta käveli vankiosastolle ja avasi metallisen, täysin umpinaisen oven. Hieman valoa tulvahti sisään pimeään, piskuiseen selliin, jossa roikkui käsivarsistaan kettingeillä seinälle ripustettu pieni hahmo.<br>\n”Voitte herätä nyt, rouva”, Abzumo sanoi kylmällä äänellä. Mestari kohotti hieman päätään.<br>\n”Saasta”, hän pihisi ja laski katseensa. Sellin lattialla oli hieman kuivunutta verta, ja Abzumo hymyili.<br>\n”Äiti-kulta voisi miettiä uudestaan, kuinka puhuu minulle. Vakuutan, että en osaa olla kovin ystävällinen sellaisille, jotka eivät ole minua kohtaan ystävällisssiä.”<br>\n”Mitä… väliä”, Mestari sanoi. Hänen oli vaikea hengittää siinä asennossa, johon hänet oli lukittu: hänen käsivartensa olivat suoraan sivuilla ja niihin oli kiinnitetty raudat, jotka roikottivat häntä hieman lattian yläpuolella siten, että hänen jalkansa eivät yltäneet maahan. Hänen kyynärvartensa roikkuivat voimattomina suorassa kulmassa käsivarsiin nähden.<br>\n”Sinä et saanut Nimdan sirua”, Mestari sanoi ja onnistui hymyilemään vaisusti. Abzumon hammas rusahti ja tämä sanoi:<br>\n”Tällä kertaa. Mutta Epsilon on minun. Sssitä et voi essstää.”<br>\n”Jos sinä saat sen sirun, tässä maailmassa on asiat paljon huonommin”, Mestari kähisi. Hän yritti yskäistä, mutta epäonnistui.<br>\n”Niin on”, Abzumo murahti. ”Totta totisssesssti on.”<br>\nHän kääntyi lähteäkseen.<br>\n”Sssinä et ssssiisss muuta mieltässsi?”<br>\n”En. Minä en ikinä muuta mieltäni.”<br>\n”Hyvä on.”<br>\n<br>\nMakuta sulki oven hitaasti. Mestari jäi yksin pimeään.<br>\n”Typerä nainen”, Abzumo tokaisi, yskäisi kuuluvasti ja jatkoi matkaansa. Hän käveli seuraavan sellin luokse ja avasi oven. Jokin vilahti sellissä ja syöksähti häntä kohti. Nopea käsi tarrasi kiinni Summerganonin kasvoista. Tämä rääkäisi tuskasta, jonka käden antama sähköshokki aiheutti, ja paiskautui takaisin pieneen huoneeseen.<br>\n”Tulin vain vilkaisssemaan, miten pärjäät”, Abzumo sanoi myrkyllisesti, ”mutta näemmä jouduin aggresssiivisssen käytöksssen uhrikssssi.”<br>\nSuga yritti epätoivoisesti hyökätä uudestaan, mutta makuta paiskasi oven hänen naamalleen.<br>\n”Röyhkeätä”, makuta sanoi ja naurahti julmasti.<br>\nSeuraavan sellin oven takaa paljastui lattialla sikiöasennossa makaava Sadje.<br>\n”Mitä sssinulle kuuluu?”<br>\nEi vastausta.<br>\n”Hällä väliä, sssiissss.”<br>\nOvi sulkeutui. Metalliseinistä kaikuvat askeleet loittonivat. Nurkkaan käpertynyt matoran oli ajatustensa vanki. Näin ei ollut tarkoitus käydä. Mestari oli vankina, Matoro todennäköisesti kuollut – ja hänellä oli siru. Abzumo saisi nyt ainakin Epsilonin ja mahdollisesti Betankin, mikäli kyläläiset eivät olleet ehtineet ensin. Kaikki toivo näytti kadonneen.<br>\n<br>\nIäksi.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Gurvanaattori kirjoitteli aika pitkän pätkän tästä.<br>\n<br>\nPyydän raportoimaan mahdollisista asiavirheistä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1400,"creator":"Umbra","timestamp":"2012-03-24T13:11","content":"<strong>Klaanin pihamaa</strong><br>\n<br>\nNurukan, maan toa ja Metru Nuin veteraani käveli poispäin Tongun pajalta. Toa oli kokenut uuden välähdyksen menneisyydestä, muiston joka vaikutti niin tutulta mutta samalla niin oudolta. Nurukanin miettiessä tätä muistoa, muisto imi hänet kokemaan toain sodan kauhuja taas uudelleen...<br>\n<br>\n<em>Nurukan ampui kanuunallaan yhtä metsästäjää, joka muuttui täysin luonnottomaksi ja groteksiksi kummajaiseksi, joka muodonmuutoksensa jälkeen katseli itseään pari sekuntia läheisen rakennuksen vielä melko ehjähköstä ikkunasta, mutta nähdessään kuvajaisensa, biomekaaninen ja osittain orgaaninen kummajainen tuli siihen tulokseen että elämää ei enää ole, vaan tähtäsi itseään kiväärillään kaulaansa. <br>\n<br>\nKuului laukaus. <br>\n<br>\nNurukan katseli oudon mutantin kaatumista maahan. Maa ja läheinen taistelutanner oli ihan sinertävän veren peitossa ja siellä täällä näkyi olennon paisuneen pään ja aivojen kappaleita. Sota oli taas näyttänyt kauneimmat puolensa. <br>\n<br>\nMetsästäjiä vyöryi lisää ja toa joutui pitämään rintamalinjat asemissaa, Bunkkerien rakentaminen oli perin helppoa kun hallitsi maan elementaalivoimaa ja aina nytkin Nurukan oli yhtä maan kanssa, kanavoiden ajatuksillaan elementaalivoimia tottelemaan tahtoaan. <br>\n<br>\nMaa liikkui kuin meri konsanaan, pienten maapartikkelien liikkuessa uusille paikoilleen ja luodessa uusia piilopaikkoja toain joukoille ja liittolaisille.<br>\n<br>\nBunkkereiden noustessa maahan, joukko toia vaihtoi rintamapaikkojaan yhdessä biomekaanisten otusten kanssa ja siirtyivät kohti metsästäjäin rajaa. Tämä ei-kenenkään-maa oli vaarallista seutua jossa maa oli kuollutta ja monien myrkkyjen saastuttamaa.<br>\n<br>\nIsot kolmipiippuiset zamor-sarjatulikiväärit nousivat paikoilleen sitä mukaa kun joukot etenivät ja aloittivat luotisateen kohti pimeyden metsästäjiä. <br>\n<br>\nLukuiset peikot, syväläiset ja selakhikaanit yrittivät edetä kilpiensä suojissa kohti toain rivejä, mutta toain ja vahkien tarkka-ampujat ja sarjatuliaseet ampuivat yrittäjät nopeasti. <br>\n<br>\nNurukan huomasi kuinka muutama raudan toa kontrolloi voimillaan maata, luoden raudasta piikkilanka-aitoja jotka repivät nitä ylittäviä metsästäjiä kappaleiksi. Verta roiskui kun ansat laukesivat kosketuksesta.</em><br>\n<br>\nMuisto alkoi pikkuhiljaa häiventyä pois, kun Nurukan käveli päistikkaa yhtä klaanin pihamaan harvoista puista ja kaatui maahan.<br>\n<br>\n\"Ai karzahni. Kuka laittaa nämä puut keskelle tietä...\" Nurukan puheli itsekseen, koettaen nostaa itseään ylös maasta. Toa oli kaatunut maahan ja hieroi päätään joka oli osunut puuhun. Pudistellen päätään toa yritti saada näkökenttänsä suoraan. <br>\n<br>\nNurukan nousi vaivalloisesti maasta ja matkasi kohti klaanin linnoitusta. Hänelle oli tullut kova hinku lähteä Metru Nuille ja matkaa pitäisi alkaa valmistella hyvissä ajoin etukäteen.<br>\n<br>\nHieroen selkäänsä, Nurukan taivalsi linnoitukseen ja ohitti muutamia klaanilaisia. Toalla olisi vielä paljon tehtävää mysteeriensä selvittämisessä...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1401,"creator":"Guardian","timestamp":"2012-03-25T12:58","content":"<strong>Viidakko<br>\nPyhättö</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/jmV_-QfDAcc" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/jmV_-QfDAcc</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKivisten raunioiden korkeimmalta kohdalta tuijotti silmä. Se oli suuri, kiveen kaiverrettu ja jalokivin koristeltu, ja tropiikin kaksoisaurinkojen loiste sai ikiaikaisen katseen kimaltelemaan aavemaisesti. Silmän ympärille oli kaiverrettu suuri kolmio, jonka kukin kulma oli halkaistu keskeltä kahteen osaan. Muodostuvat kolme kolmiota oli puolestaan halkaistu vielä kertaalleen. Muinaisen kaiverruksen ikuisuuksiin näkevä katse oli ympäröity ath-kielisillä rukousteksteillä, joita Matoro ei voinut edes yrittää ymmärtää.<br>\nAjatukset sinkoilivat jään Toan mielen läpi. Palapelin massiivisuus hahmottui Toalle vasta nyt ja tässä auringon ja ajan polttamassa pyhätössä.<br>\n<br>\n<em>Id. Ego. Superego.<br>\nRuumis. Sielu.<br>\nMieli.<br>\n<br>\nMitä minä en ymmärrä?</em><br>\n<br>\nJään Toan kiikarisilmä keskittyi Ath-uskonnon tunnusmerkkiin pitkäksi ja hiljaiseksi hetkeksi. \"Athin kasvoina\" tunnetun kolmion sisällä oleva silmä ei tuntunut edes katsovan Matoroon päin. Oli kuin muinaisen silmän kaiverretusta katseesta olisi näkynyt vastaus kaikkiin universumin kysymyksiin, mutta sillä ei ollut suuta, jonka kautta vapauttaa tietonsa.<br>\nMatoro oli turhautunut. Tietämättömyys oli kaikkein tuskaisinta.<br>\n<br>\n<em>Haluan tietää</em>, Matoro ajatteli. Ajatus oli kummitellut hänen mieltään jo päivien ajan. Ehkä pidempäänkin.<br>\nKysymykset vaivasivat soturia. Ne pyörivät hänen päässään keskellä hajanaista tiedon ja tietämättömyyden palapeliä. Ne pitivät hänet joskus hereillä yönkin läpi.<br>\n<br>\n<em>Minkä takia niin moni on tappanut tai tullut tapetuksi?</em><br>\n<br>\nMatoro vilkaisi käsiään. Valkoisen ja kasvottoman kuoleman irtileikkaaman käden arpeutuminen oli jo kovassa vaiheessa. Kiitos kuului parannuskivelle, mutta epämaailmallisen terävän katanan kipu ei koskaan unohtuisi.<br>\n<br>\n<em>Minkä takia minut on yritetty tappaa?</em><br>\n<br>\nMatoro siirsi ainoan kätensä hitaasti naamiolleen ja siveli sitä sormillaan. Kanohi Cencordin tuttu pinta tuntui päivä päivältä vähemmän hänen omilta kasvoiltaan. Sen perusteella, mitä hän oli sen luojasta, makuta Itrozista kuullut, Matorosta alkoi tuntua siltä, että hän kantoi kasvoillaan asetta.<br>\n<br>\n<em>Mitä Itroz jahtasi?</em><br>\n<br>\nHuomaamattaan jään Toa puristi kädessään olevaa vitivalkoista Nimdan sirua entistä kovempaa. Hän tunsi, kuinka sen sisällä virtasi energia. Puhdas energia, joka odotti purkautumistaan hetki hetkeltä enemmän. Vaimea sininen hehku erottui pienen sirun terävistä reunoista.<br>\nMetallinpalanen poltti tulikuumana Matoron kämmenpohjaa, mutta se ei johtunut auringosta. Välillä Matorosta tuntui, että siru kuiskaisi hänelle.<br>\n<br>\n<em>Mikä tämä siru <strong>on</strong></em>?<br>\n<br>\nKivilattia lämmitti Matoron jalkoja. Vahingoittunut valkoinen soturi istui niin matalassa asennossa, että hänen kasvonsa olivat samalla tasolla kuin Oraakkelin sinipunainen muinaisnaamio. Oraakkeli pudisti päätään vakavana ja hiljaisena, mutta Matoron kasvojen päättäväisyys oli kovaa kuin jää. Hän vaati vastauksia eikä poistuisi ilman niitä.<br>\n<br>\nMatoran suoristi yönmustaa viittaansa, sulki silmänsä ja kääntyi poispäin Matorosta. Oraakkeli huokaisi.<br>\n\"Nimda on athisteille pyhä asia, Matoro\", Oraakkeli sanoi hiljaa. \"Kaunis asia. Kunnioitamme sitä. Käytämme sen nimeä rukouksissamme isä Athille. Meille on annettu pyhä tehtävä löytää ja yhdistää nuo sirut... ja tuoda tasapaino ja mielenrauha maailmaan. Mutta silti...\"<br>\nOraakkelin ääni oli pian niin hiljainen, että vain Matoro pystyisi kuulemaan sen.<br>\n\"Mutta silti olemme pitäneet suojelukseemme uskottuja siruja lukkojen takana. Kaukana toisistaan.\"<br>\n<br>\nOraakkeli nielaisi.<br>\n\"Meidän jumalainen tehtävämme on löytää meiltä puuttuvat sirut ja yhdistää ne\", soturimunkki sanoi, \"mutta jokainen meistä pelkää lopputulosta salaa. Emme halua nähdä sitä.\"<br>\n<br>\nVanha soturimunkki huokaisi jälleen, ja hetkellisesti Matorosta poispäin kääntyneestä matoranista näki vuosisatojen painon. Oraakkeli kääntyi takaisin kohti Toaa.<br>\n\"Ehkä olisi todella parasta, että Klaani saisi kaikki sirut\", Oraakkeli sanoi Matoron yllätykseksi. \"Ja tuhoaisi Nimdan.\"<br>\n<br>\nMatoro oli ihmeissään. \"Miten voit sanoa noin oman uskontosi pyhäinjäänteestä?\"<br>\n\"Koska olen nähnyt, mitä se voi tehdä\", Oraakkeli vastasi ottaen muutaman askeleen lähemmäs. \"Olen elänyt monta kertaa kauemmin kuin voit kuvitellakaan, Matoro. Olen nähnyt valtakuntien nousevan ja tuhoutuvan. Olen nähnyt, mitä yksikin siru voi saada aikaan ahneen tai vihaisen miehen kädessä. Ja vaikka sieluni sanoo, että Nimdalla voi tehdä myös hyvää...\"<br>\nOraakkeli laski päänsä alas ja tuijotti lattiaa.<br>\n\"Olen menettänyt jo toivoni\", hän sanoi vaisusti.<br>\n<br>\nMatoro tuijotti vanhaa athistia pitkään ja hartaasti. \"Siksikö uskontonne on ollut niin salamyhkäinen?\" hän kysyi.<br>\n\"Kyllä\", Oraakkeli vastasi. \"Nimda, Ath ja Atheon. Aarre, Vartija ja Varas. Tunnet nuo kolme nimeä, vaikka et ole athisti. Kaikki tuntevat nuo kolme nimeä. Sitä ei ole koskaan voinut estää. Mutta Nimdan tarinan... sen <em>legendan</em> tietävät vain korkeimmalle tasolle nousseet soturimunkit. Ainoastaan he tietävät, mitä noista siruista muodostuu.\"<br>\n<br>\nMatoro nyökkäsi. \"Ymmärrän. Ja kohta ilmeisesti myös minä.\"<br>\n\"Kyllä. Saat tietää totuuden, toa Matoro\", Oraakkeli sanoi hiljaa. \"Mutta...\"<br>\nMatoro suoristi selkäänsä ja näytti hämmentyneeltä. \"Mutta?\"<br>\n<br>\n\"En kerro sitä sinulle.\"<br>\n<br>\nLinnut lauloivat taivaallista lauluaan. Trooppinen tuuli puhalsi. Matoro ja Oraakkeli eivät puhuneet toisilleen.<br>\n\"Pyydän anteeksi jo etukäteen siitä, mitä aion tehdä\", Oraakkeli sanoi rauhallisesti. \"Mutta tämä on pakko tehdä.\"<br>\n<br>\nSynkille ja vanhoille kasvoille ilmestyi jotain, joka muistutti lämmintä hymyä. \"En kerro totuutta sinulle... vaan näytän.\"<br>\nMatoron kivunsekaisen hämmentyneeseen ilmeeseen oli ilmaantunut asteittain huolestuneisuutta. \"Mitä sinä tarkoi...\" toa aloitti, mutta ei ehtinyt lopettaa lausetta.<br>\n<br>\nSekunnin kuudesosassa Oraakkelin musta ja sinipunainen hahmo oli Matoron edessä. Tuulta nopeampi käsi iski kahdella sormella suoraan valkoisen Toan kaulaan.<br>\nKipu ei ehtinyt edes tuntua. Tajuttomuuden pimeä verho laskeutui ennen kuin osuman kipu ehti Matoron hermoihin. Kivenkova mätkähdys ja siitä syntynyt paineaalto kaikuivat Matoron korvissa ja koko kehossa piinaavina samalla, kun hän vaipui tiedottomuuteen. Musta usva sankkeni ja sankkeni, kunnes kaikki oli kadonnut pimeyteen.<br>\nMatoro lyyhistyi lattialle. Tai olisi lyyhistynyt, jos Oraakkeli ei olisi ottanut kaksin käsin kaatuvaa Toaa kiinni. Kun sinipunaista Pakaria kantava soturimunkki asetti kämmenensä Matoron tajuttomille kasvoille, matoranin silmät hehkuivat punaisina kuin tuli.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/FwvwkNzfYwE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/FwvwkNzfYwE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHetken oli sumeaa.<br>\nMutta kun usva oli kaikonnut, kaikki oli päivänselvää.<br>\n<br>\nMatoro ui läpi tyhjyyden. Valkoinen avaruus oli täynnä pilviä. Jossain silmänkantamattomissa oli parvi lintuja, jotka lensivät rauhallisin siivenvärähdyksin. Tähdet tuikkivat vaimeasti kaukaisuudesta. Uusia syttyi jatkuvasti ja vanhoja kuoli hitaasti himmentyen.<br>\nUnenomaisessa maailmassa ei ollut tuulta, lämpötilaa eikä painovoimaa. Kaikki oli kuin kopiota kopiosta.<br>\nJa silti niin päivänselvää. Ajatukset ja muistonpätkät täyttivät valkoisen ajatusavaruuden. Sinihehkuiset kuplat kelluivat läpi tyhjyyden, törmäillen toisiinsa, kerääntyen rykelmiksi ja liikkuen kuin tuulen puhaltamina. Vaikka tuulta ei ollutkaan. <br>\nVälillä kuplia puhkesi. Avautuessaan ne paljastivat maisemia, mietteitä ja muistoja. <br>\n<br>\nJa Matoro näki niiden sisälle. Toa näki muistoja menneisyydestä, joka oli ollut ja näkyjä tulevaisuudesta, joka voisi olla. Puhjetessaan ja törmätessään ne sekoittuivat toisiinsa yhdeksi harmoniseksi tajunnanvirraksi, jossa kaikki oli yhtä todellista - tai epätodellista.<br>\n<br>\nOsa muistoista lämmitti valkoisen soturin sydäntä. Klaani ja klaanilaisystävät hymyilivät Matorolle usvan keskeltä.<br>\n<em>Koti</em>, Matoro ajatteli hymyillen alakuloisesti. <em>Vaikea uskoa, että minulla on sellainenkin.</em><br>\nValkoisen taivasmaiseman näyttämissä näyissä oli myös varjopuolensa. Muistot Metru Nuin sodasta ja Nukeista olivat elävämpiä kuin koskaan.<br>\n<br>\n<em>Ei</em>, Matoro mietti. <em>Ei. Tämä on epäolennaista. Tämä kaikki on epäolennaista</em>.<br>\nJään Toa tarttui tiukasti otsastaan kiinni ja yritti sulkea silmänsä.<br>\n<em>Keskity olennaiseen.</em><br>\n<br>\nMuistojen sekamelska ja taivaan pilvet haihtuivat kuin liekit syystuuleen ja jäljelle jäi vain valkoinen valo.<br>\nJa silloin joku puhui. Ääni kuului olennolle, joka oli puhunut Matoron unissa aiemminkin.<br>\n<br>\n<strong>Sinä etsit ratkaisua itseäsi suurempiin asioihin.<br>\nMinä tuhlasin niihin koko elämäni. Sinä et saa lopullista salaisuutta selville.<br>\nSinä et ymmärrä mitään todellisesta voimasta. Todellinen voima ei ole elementissä tai miekassa...<br>\n<br>\nSillä mieli itsessään on tämän maailman vaarallisin ase.</strong><br>\n<br>\nMatoro huokaisi.<br>\n\"Tiedän. Sitä sinä sanot. Sitä sinä aina sanot.\"<br>\n<br>\n<strong>Ja sanon edelleen, Toa, sillä muistan oman virheeni. Olin naiivi, kun luulin pystyväni vangitsemaan mielen voiman metalliin.<br>\n<br>\nSillä minä en ole Suuri Olento.<br>\n<br>\nMinä en ole jumala.</strong><br>\n<br>\n\"Puhut... Cencordista\", Matoro tajusi ja kosketti omaa naamiotaan. <br>\nJuuri silloin tyhjän valkoinen limbo repeytyi Matoron edessä auki. Taas yksi sininen muistojen kupla ilmestyi tyhjiöön. Se leijaili verkkaisesti olemattoman tuulen puhaltamana kohti Matoron kasvoja. Kun kupla oli tarpeeksi lähellä, jään Toa näki heijastuksen omista kasvoistaan. Kesti kuitenkin hetki, että Matoro tajusi, että kupla ei peilannut hänen kasvojaan.<br>\nKanohi Cencord oli jonkun muun kasvoilla. Vanhat, punaiset ja pupillittomat silmät tuijottivat räpsähtämättä jään Toaa. Hahmo oli paljon Matoroa isompi ja sen selässä oli majesteettiset siivet.<br>\nKun hahmo avasi suunsa, se puhui samalla äänellä, joka oli piinannut Matoron unia.<br>\n<br>\n<strong>Mielen naamio. Kyllä. Elämäntyöni tulos.<br>\nKun katson samaa naamiota sinun kasvoinasi, en voi olla tajuamatta, että tuhlasin elämäni yrittäessäni toistaa voimaa, jonka kaltaista edes minun kaltaiseni ei voi kopioida.</strong><br>\n<br>\nMatoro tarttui Cencordiin. \"Minä en edes osaa käyttää tätä viheliäistä naamiota\", jään Toa sanoi. \"Se aiheuttaa minulle useimmiten vain päänsärkyä.\"<br>\n<br>\nKuplasta puhuva tyhjäkatseinen olento hymähti.<br>\n<strong>Ei, et ole vain löytänyt sen täyttä potentiaalia. Mutta isoisäänsä verrattuna se on pelkkää metallia.<br>\nNimda... se oli jotain, joka sai jopa Suuret Olennot pelkäämään.</strong><br>\n<br>\nMatoro laski kätensä naamioltaan ja vakavoitti katseensa. Hän haki hetken aikaa oikeita sanoja, mutta ne tuntuivat juuttuvan Toan kurkkuun.<br>\n\"Sinunko... puheillesi Oraakkeli minut lähetti?\" Matoro kysyi. \"En ymmärrä, miksi hän ei voi vain kertoa totuutta itse.<br>\n<br>\nMakuta hymähti.<br>\n<strong>Ehkä uusi ystäväsi tietää, että sisimmissäsi sinä tiedät jo totuuden.<br>\nOlet tietänyt jo kauan.<br>\nOlet hyvä löytämään kaiken paitsi ilmiselvän, Toa.</strong><br>\n<br>\nKylmät väreet kulkivat läpi jään Toan ruumiin. \"Mitä... mitä sinä tarkoitat?\"<br>\n<br>\n<strong>Kannat suurimman salaisuuden tärkeintä ratkaisun avainta kasvoillasi, etkä ole ymmärtänyt. Et enää edes huomaa, milloin katsot totuutta silmästä silmään.<br>\n</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/7eFn8Cgcx8g" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/7eFn8Cgcx8g</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoro pysähtyi täysin. Jopa kylmät väreet loppuivat. Oli täysin hiljaista. Kumpikaan keskustelijoista ei hengittänyt.<br>\nValkoisessa limbossa kaikui sydämentykytys. Tarkemmin sanottuna sitä olisi voinut kuvailla sydämentykytykseksi, jos maailmassa olisi ollut kuusisydäminen olento.<br>\n<br>\nSydämentykytys loppui ja polttava kipu iski Matoron käteen. Toa huusi tuskasta. Tuskansa keskeltä hän kuitenkin pakottautui katsomaan ainoaa kättään ainoastaan nähdäkseen, että se oli puristunut nyrkkiin hänen tahtomattaan. Sormien välistä hohti syvän sininen hehku, joka toi Matoron päähän uskomattoman kivun. Tuska oli niin epäinhimillinen, että Toa ei ollut pysyä tajuissaan.<br>\n<br>\nSitten se loppui kuin seinään. Viimeisen kivunhuudahduksen myötä Matoron kämmen suorastaan räjähti auki. Siinä samassa sillä paikalla leijaili valkoinen ja teräväreunainen metallisiru, jonka pintaan oli raapustettu kirjain beeta. Sen reunat hohtivat sinisenä puhtaasta energiasta. Voimakas radiota muistuttava kohinaääni täytti Matoron tajunnan, mutta kipu - ja muistikuva siitä - oli kadonnut. Jäljellä oli suorastaan hälyttävän rauhoittava tunne.<br>\n<br>\nSiru leijaili Matoron pään tasalle. Se kieppui painovoimasta välittämättä ilmassa epätasaisesti tehden välillä pikaisia pyörähdyksiä, mutta pysähtyen välillä kokonaan paikalleen. Sininen loputtoman voiman hehku voimistui entisestään. Matoro kuuli vain kohinan ja oman hengityksensä.<br>\nSilloin Toa huomasi, että sirun polte oli jättänyt jälkensä hänen kämmenpohjaansa. Kämmenpohjassa oli arpi, joka hohti sinisenä. Toan valkoisen ihon keskelle oli muotoutunut kuvio. Se oli tuttu kuvio. Sellainen, jonka näki usein, mutta johon ei kiinnittänyt huomiota. Mutta vasta nyt Toa tajusi, kuinka lähellä hän oli ollut.<br>\n<br>\nToan kämmenpohjaan jäänyt arpi oli kolmio, jonka keskeltä katsoi totuuden näkevä silmä.<br>\n<br>\nMatoron silmät laajenivat. Hänen pulssinsa kiihtyi.<br>\n\"Ei... ei se voi...\"<br>\n<br>\n<strong>Mieti, poikaseni, mieti. Mikä muukaan se voisi olla.</strong><br>\n<br>\nSininen hohde katosi ja samoin kuvio Matoron kämmenpohjassa, mutta se oli piirtynyt hänen verkkokalvoilleen ehkä ikuisiksi ajoiksi.<br>\n<br>\n<strong>Tuo silmä on katsellut sinua jo vuosia, etkä ole kiinnittänyt siihen huomiota.</strong><br>\n<br>\nMatoro ei halunnut myöntää, mutta ääni oli oikeassa. Totuuden näkevä kolmikulmainen silmä oli tuijottanut häntä Nimdan temppelissä, isä Athin katedraalissa, Makuta Itrozin laboratoriossa... vielä pahempaa, se oli katsellut häntä jo ennen kuin hänellä oli pakkomielle löytää totuus.<br>\nTaas yksi muistikupla repesi valkoiseen epätodellisuuteen. Tällä kertaa se näytti metallisten kuolemantuojien öisen hyökkäyksen jälkeisiä hautajaisia.<br>\nYhdessä sateen pieksemistä matoranien hautakivistä oli kolmio, jonka keskellä tuijotti totuuden näkevä silmä.<br>\n<br>\n\"Ei... miten\", Matoro sanoi, kun sateisen alakuloinen muistikuva haihtui olemattomiin. Hämmennys oli liian suuri.<br>\nKaiken tämän ymmärryksen taustalla valkoiseen tilaan alkoi ilmestyä lisää sinihehkuisia metallisiruja. Kohta kuusi eri muotoista ja eri kirjaimella merkittyä sirua leijaili painovoimattomasti Matoron silmien edessä. Siniset energiapurkaukset räjähtivät sirusta toiseen.<br>\nNe kuuluivat yhteen. Ne halusivat yhteen.<br>\n<br>\n<strong>Oletko sokea niille asioille, joilla on väliä? Vai oletko vain halunnut väistellä totuuksia, koska ne ovat vaarallisia?<br>\nEn todellakaan tiedä. Tiedän vain sen, että nyt kun tiedät tämän... olet vaarassa.<br>\n<br>\nMe molemmat olemme vaarassa.</strong><br>\n<br>\nMuistikuvien meri vyöryi sinihehkuisten sirujen ympärillä. Asiakirjat Makuta Itrozin tutkimuksista ja kokeista palautuivat mieleen. Nimdan temppelin kaiverrukset palautuivat mieleen. Kaikkialta tuijotti yksinäisiä totuuden silmiä kuin syyttäen Matoroa tämän sokeudesta.<br>\n<br>\nKuusi valkoista sirua pysähtyivät ilmaan rinkiin. Siniset salamamaiset sähkönpurkaukset kulkivat sirusta toiseen, kun voimalliset sirut lähestyivät toisiaan. Ja aivan Matoron silmien edessä alkoi muodostua jotain, jonka hän oli nähnyt moneen kertaan.<br>\nMatoro jäätyi täysin paikalleen. Miksi hän ei ollut tajunnut sitä jo Nimdan saarella? Miksi hän ei ollut tajunnut sitä nähdessään Athin patsaan ensimmäistä kertaa? Tuon laihan, mutta arvokkaan näköisen toamaisen olennon kasvoilla oli ollut yksinäinen valokivi silmänä.<br>\n<br>\nKun sirut alkoivat yhtyä aivan Matoron silmien edessä, sininen energiamyrsky kasvoi huippuunsa. Valkoinen ja tyhjä avaruus alkoi väistyä, kun maailma repesi kahtia ja loputtomiin korkeuksiin kasvava energiapatsas alkoi repiä alitajuntaa kappaleiksi suunnattomalla äänellä.<br>\nItroz nauroi valkoisen sumun ja sinisen valoräjähdyksen keskeltä.<br>\n<br>\nVasta silloin Matoro ymmärsi, kuinka paljon aikaa hän oli viettänyt Klaanissa. Hän oli puhunut ja viettänyt niin paljon aikaa eri rotujen edustajien ja kielten puhujien kanssa, että hän ei ollut tajunnut ilmiselvää. Salaisuutta, jonka edestä tapettiin ja kidutettiin.<br>\n<br>\nHän ei ollut tajunnut.<br>\n<br>\nKun sininen energiamyrsky oli ohi, Matoron edessä oli valkoinen metallikolmio, jonka keskeltä tuijotti kaiken näkevä sininen silmä. Mutta se ei ollut vain kolmio. Se oli sama kolmio, joka oli ollut kivisen Ath-patsaan päässä.<br>\n<br>\nHän ei ollut tajunnut, että sana \"kasvot\" oli matoraniksi \"Kanohi\".<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nKun Matoro heräsi, hänen hengityksensä oli salpautua. Jään Toa huohotti voimakkaasti nojaten lattiaa vasten.<br>\n\"Saitko vastauksesi?\" Oraakkeli kysyi hymyillen pientä hymyä.<br>\nMatoro ei saanut sanoja ulos.<br>\n\"Se... en ymmärrä. Se on...\"<br>\n<br>\nOraakkeli auttoi Matoron ylös ja hymyili tälle.<br>\n\"Athin kasvot. Kanohi Nimda. Kyllä.\"<br>\n<br>\nMatoro ei voinut keskittyä muuhun kuin päässään vyöryvään ajatusmyrskyyn. Hän tunsi itsensä entistä sokeammaksi. \"Mitä... miten... kuka sen on luonut? Mistä se on tullut? Miksi niitä on kuus-\"<br>\nOraakkeli siirsi kätensä Matoron suun tielle. \"Pahoittelen, ystäväni, mutta en voi vastata noihin kysymyksiin. Jotkut vastaukset... sinun on löydettävä itse.\"<br>\nSen sanottuaan mustakaapuinen matoran-munkki päästi Matorosta irti, kääntyi ympäri ja otti muutaman askeleen kohti pyhätön oviaukkoa.<br>\n<br>\nMatoro pääsi vaivoin ylös. Ymmärryksen tuoma shokki vaivasi häntä vieläkin. Kuten odotettua, vastaus vanhimpaan kysymykseen toi hänen päähänsä vain lisää kysymyksiä.<br>\nSellainen oli totuuden etsijän elämä.<br>\n\"Oraakkeli\", Matoro sanoi hiljaa.<br>\n\"Pidä siru\", soturimunkki sanoi vaitonaisesti arvaten, mistä Matoro oli kysymässä. \"Lähden Makuta Abzumon perään. En välttämättä selviydy hengissä. Ja mieluummin luovutan sen sinulle kuin... hänelle.\"<br>\n<br>\nMatoro katsoi kummissaan Oraakkelin selkämystä. Sitten hän katsoi kämmenellään makaavaa Beetaa.<br>\n\"Kiitos. Kiitos kaikesta.\"<br>\nKämmen puristui kiinni. Nyt kun Matoro tiesi, mistä taistelussa oli kyse. Hän ei päästäisi siitä irti. Ei edes kuollessaan.<br>\n<br>\n\"Ole hyvä\", Oraakkeli sanoi ja lähti kävelemään ulos pyhätöstä, kohti viidakon syvyyttä.<br>\n\"Saanko kuitenkin kysyä vielä yhden kysymyksen?\" Matoro sanoi niin kovaa, että Oraakkeli varmasti kuulisi.<br>\n\"Saat\", Oraakkeli sanoi, \"mutta en voi vannoa vastaavani siihen.\"<br>\n<br>\nJään Toa aprikoi hetken.<br>\n\"Sinä tiedät selvästi paljon tästä kaikesta. Klaanin ja Allianssin sodasta...\" Matoro piti pienen tauon. \"Kenen... puolella sinä olet.\"<br>\n<br>\nOraakkeli pysähtyi kuin mietiskelemään. Hetkellisen täydellisen hiljaisuuden jälkeen hän kääntyi kohti Matoroa ja hymyili.<br>\n\"Maailmanrauhan\", hän sanoi vaitonaisesti. \"Tyydyttikö vastaus, toa Matoro?\"<br>\nMatoro nyökkäsi ja puristi kädessään olevaa Nimdan sirua yhä tiukemmin.<br>\n<br>\nTrooppinen tuuli puhalsi. Auringot olivat menossa pilveen.<br>\nMatoron takana tuijotti edelleen kuuteen osaan jaettu kolmikulmainen silmä. Ikuisesti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1402,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2012-03-25T15:13","content":"<strong>Tie Nui-Korosta länteen, Bio-Klaanin saari</strong><br>\n<br>\nKepe ja Snowie astelivat hiekkaista tietä verkkaiseen tahtiin halki niityn. Nui-Koro jäi heidän taakseen. Nui-Koro, kaupunki jossa heidän seikkailuaan ei pitkään aikaan unohdettaisi.<br>\n<br>\n”Kuulepa, Snowie”, Kepe aloitti.<br>\n”Hmm?” Snowie vastasi.<br>\n”Kaiva se kartta esiin.”<br>\n”Mikä kartta?”<br>\n”Saaren kartta. Meidän täytyy katsoa tarkistaa minne olemme menossa.”<br>\n”Minne me olemme menossa?”<br>\n”Ehm...odotas. Aivoni ovat kuin paksun puuron peitossa. On kuin matkamme alusta olisi jo vuosi. Tai ehkä yöunet ovat jääneet vähiin.”<br>\n”Aamullahan kippasin vahingossa sen puurolautasen päähäsi, hehe.”<br>\n”'Vahingossa'. No, antaa olla. Eli siis. Yksi Nimdan siruista on Verstaassa. Dox on kadonnut lopullisesti sen syövereihin. Me lähdimme Nui-Koroon etsimään tietoa tästä Nimdan sirusta...Zeetako se oli? Löysimme Nui-Koron kirjastosta tämän kirjan...”<br>\n<br>\nKepe kaivoi repustaan kirjan, jonka he olivat ”lainanneet”.<br>\n<br>\n”...Josta selvisi, että joku Profeetta-niminen heppu toi 'tovereineen' Nimdan tälle saarelle kauan sitten. Heillä oli ilmeisesti jonkinlainen tukikohta saaren eteläosissa. Tuolloin perustetun Nui-Koron asukkaat näkivät etelässä muuantena yönä valonvälähdyksiä, <em>Kahdenthena kolmanthenakymmenenä päiwänä tämän talwen kolmatta kuutha, Messiaamme tulon jälkeisenä kolmanthena wuonna</em>, kertoo teksti. Tämän jälkeen Profeetta katosi länteen. Ja tänne länteen me olemme nyt suuntaamassa, emmekö? Selvittämään, minne Nimda hänen mukanaan päätyi?”<br>\n<br>\n”Huomasitko, että tuo kuulosti aivan siltä kuin joku olisi selittänyt vaikka jossain höpsössä jatkotarinassa jotain, mikä tapahtui aiemmin?”<br>\n<br>\n”...Totta puhut, muuten. Mutta, nyt, se kartta.”<br>\n<br>\n”Aah totta joo. Venaapas hetkinen.”<br>\n<br>\nYö laskeutui saaren ylle, ja kaksikko joutui majoittautumaan telttaan maantien poskeen. Tällä suunnalla ei liiemmin majataloja ollut.<br>\n<br>\nHe tutkailivat karttaa. Lännessä oli vain metsää ja suota. Ja lisää metsää.<br>\n<br>\n”Jonnekin tuonne me siis nyt menemme?”<br>\n”Jepulis.”<br>\n<br>\n<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="560" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/9xlqdmTUB-s" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/9xlqdmTUB-s</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nDox seisoi keskellä valkeutta.<br>\n<br>\nValkeudessa oli tahroja.<br>\n<br>\nNe olivat ruumiita, verisiä ammusten ja panssareiden kappaleita, nokea räjähdyksistä.<br>\n<br>\nSiitä tuntui olevan yli vuosi kun hän oli saapunut tähän maailmaan. Ehkä siitä olikin. Ehkä enemmänkin. Ehkä ei; ehkä siitä oli vain pari päivää. Jos sitäkään.<br>\n<br>\nHän kelasi läpi kaiken päässään.<br>\n<br>\nVerstas.<br>\n<br>\nKoti.<br>\n<br>\nVerstaassa hän oli ennen asunut. Ennen tätä. Kotoisassa, turvallisessa, lämpimässä ja hämärässä Verstaassa.<br>\n<br>\nVerstaassa Kepen kanssa. Iggyn kanssa.<br>\n<br>\nSitten kaikki oli muuttunut. Äkkiarvaamatta. Vasten hänen tahtoaan. Ei, hän ei ollut tosiaankaan tahtonut sitä.<br>\n<br>\nKaksittain, kätöset siniset.<br>\nKaksittain, kätöset siniset.<br>\n<br>\nNiitä oli kaksi.<br>\n<br>\nHän muisti luotaimet jotka tunkeutuivat hänen ruumiiseensa. Vai oliko sellaisia ollut? Oliko Dox-parka vain kuvitellut ne?<br>\n<br>\nHän oli vaeltanut Verstaassa. Taistellut Iggyn kanssa...päähineistä. Ihanista, suloisista, tyylikkäistä, miehekkäistä päähineistä. Aarteista.<br>\n<br>\nMutta sitten portti aukesi.<br>\n<br>\nPortti valoon.<br>\n<br>\nPortti tälle äärettömälle tasangolle, jonne hän oli eksynyt. Jossa hän oli päiväkausia toivottomana ollut vankina. Mutta nyt hän tunsi olevansa kotona yhtä lailla täällä. Pitkän ajan kuluttua.<br>\n<br>\nHän oli löytänyt Ristiretkeläiset. Ristiretkeläiset, nuo olennot yhtä eksyneet kuin hän itse. Mutta heitä oli monta. Yhdessä heillä oli parempi mahdollisuus löytää keino ulos.<br>\n<br>\nVai oliko se Ristiretkeläisten päämäärä? Hän muisti näiden johtajan, Hopeiseksi mielessään nimeämänsä, sillä tämän kieltä hän ei tuntenut. Hopeisen kanssa he olivat taistelleet sieluttomien soturien armeijaa vastaan.<br>\n<br>\nSoturien silmissä oli palanut tuli. Tuli, sininen kuin Kätöset. Sininen kuin...Nimda.<br>\n<br>\nNimda.<br>\n<br>\nSitä kätöset olivat havitelleet. Muinaista salaisuutta, josta nyt niin kaukaisen Bio-Klaanin väki oli puhunut. Hän oli varmasti nähnyt Kätöset siniset monta kertaa kaukana horisontissa tai Ristiretkeläisten massan seassa. Vahtimassa. Odottamassa, että heidät johdettaisiin Nimdan luo.<br>\n<br>\nOliko Nimda myös Hopeisen päämäärä? Siltä se lähestulkoon vaikutti. He olivat saapuneet kaupunkiin keskellä lakeutta. Valkoiseen, kuolleeseen kaupunkiin. Joka oli tuskin koskaan elänytkään. Vai oliko?<br>\n<br>\nTuolloin Musta ritari oli taas ilmestynyt. Sieluttomien sotureiden armeija oli palannut. Siniset liekit paloivat mustassa massassa. Suuri taistelu.<br>\n<br>\nSuuri taistelu, joka oli raivonnut aivan viime hetkiin saakka. Tarkk'ampujan ja Keltaisen kanssa hän oli taistellut. Pimeyden voimia vastaan valkeudessa. Kontrasti.<br>\n<br>\nValkeus oli tahrattu.<br>\n<br>\nNyt hänen edessään oli temppeli.<br>\n<br>\nHelmiäisenharmaan taivaan pilvenriekaleet, kuin seinän kohdat, joista tapettia oli hangattu irti, kerääntyivät temppelin ylle.<br>\n<br>\nTemppeli oli suunnaton, keskellä kaupunkia. Oliko se aiemmin ollut siinä? Ainakaan Dox ei ollut huomannut sitä.<br>\n<br>\nHopeinen ilmestyi rakennuksen nurkan takaa mukanaan puolisenkymmentä Ristiretkeläistä. Murjottua, runneltua, haavoittunutta ristiretkeläistä. Tappiotkin olivat olleet suuret.<br>\n<br>\nMutta pimeyden armeija oli poissa. Tuhottu, murskattu, yhtenäisyyden voimalla. Yhtenäisyys, tuo matoranien kunnioittama hyve, oli tehnyt itsensä hyödylliseksi täälläkin.<br>\n<br>\nPunavalkoinen, pitkä ristiretkeläinen alkoi hoitaa haavoittuneita monilla, parantavaa valoa hohtavilla käsillään. Tämä nyökkäsi Hopeiselle. Hopeinen kääntyi Doxiin, Keltaiseen ja Tarkk'ampujaan päin.<br>\n<br>\n\"&#128089;&#128096;&#127927;&#127927;&#128078;.\"<br>\n<br>\nMusta ritari ja ehkä koko Nimda itse odotti heitä tässä temppelissä, joka suunnattoman portaikon laella jylhänä hallitsi maisemaa.<br>\n<br>\nHe kiipesivät portaat ylös.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="560" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/z81KirL8fv8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/z81KirL8fv8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTemppelin pylväiden ympäröimä oviaukko oli ainakin neljä syltä leveä ja kymmenen korkea. Sen toisella puolella oli sali, yhtä lailla pylväikköjen koristelema. Valkoisilla seinillä, katossa ja lattioissa oli maalauksia; maalauksia, joiden tekemiseen olisi matoran-kansalla kulunut vuosikymmen tai ehkäpä useampikin. Maalauksissa oli hahmoja, monenlaisia, kosmoksen eri kolkista, ja tapahtumia joiden merkitystä Dox ei edes yrittänyt pohtia. Kaiken keskipisteenä näytti kuitenkin olevan pieni, sinenhohtoinen kappale.<br>\n<br>\nMaalausten sanomat selkeytyivät mitä pidemmälle he kulkivat. Haarat kuroutuivat yhteen. Polut muuttuivat teiksi. Hallissa oli valoisaa lasisen katon ansiosta. Kirkkaana kuin päivä sanomat alkoivat erottua.<br>\n<br>\nKuva Matoranista. Keltainen näytti selvästi ihmettelevän olentoa, jonka rakenne ei muistuttanut lainkaan hänen omaansa.<br>\n<br>\nKuva monesta matoranista.<br>\n<br>\nSaari. Tarkk'ampuja ei näyttänyt koskaan ennen nähneen asiaa, joka olisi voitu määritellä saareksi.<br>\n<br>\nSaari, jolla oli ollut kylmä talvi. Poikkeuksellisen hyytävä. Asukasparkojen karja oli kuollut koleaan ilmaan ja halla oli vienyt sadot.<br>\n<br>\nKansa oli nähnyt nälkää. Hopeinen näytti ymmärtävän kaiverrusten merkityksen.<br>\n<br>\nTuolloin saarelle oli saapunut useiden tovereidensa kanssa pelastaja.<br>\nTämä pelastaja oli kantanut yllään mustaa kaapua. Hallussaan hänellä oli ollut sininen voima...Nimdan voima.<br>\n<br>\nNimda.<br>\n<br>\nKuva kylästä, jonka keskusta oli muuttunut savuavaksi, mustaksi kraateriksi. Siru, joka ilkkui haltijansa korvaan tämän kyvyttömyyttä hallita sen valtaisaa voimaa.<br>\n<br>\nKuva välähdyksestä keskellä yötä. Välähdyksestä, salamoista jotka olivat sinkoutuneet taivaalle pelastajan tovereiden luota.<br>\n<br>\nTämä pelastaja oli avannut portit helvettiin. Tai ei aivan; portin toisaalle. Portin aivan muualle kuin kuolevaisten maailmaan.<br>\n<br>\nHän oli astunut tästä portista, eikä häntä enää koskaan nähty. Odottiko Doxia sama kohtalo?<br>\n<br>\nDoxin katse nousi lattiasta salin perälle. Näin teki myös Hopeisen, Keltaisen ja Tarkk'ampujan.<br>\n<br>\nMustahaarniskainen soturi Nimdan tuli silmissään - Musta ritari - seisoi keskellä lattiaa. Hieman hänen takanaan oli vartioimansa koroke.<br>\n<br>\nKoroke, jonka päällä oli valtaistuin, hienoimmasta puusta veistetty ja punaisella sametilla päällystetty.<br>\n<br>\nKäteensä sillä istuessaan nojaili tämän maailman herra.<br>\n<br>\nToisesta maailmasta tullut.<br>\n<br>\nNimdan hallussaanpitäjä.<br>\n<br>\nMuinaisten saarelaisten pelastaja, heidän keskuudessaan suuri ja palvottu...<br>\n<br>\n...Profeetta.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center><img class="postimage" src="http://www.majhost.com/gallery/TheParas/Klaani/profeetta.png"></center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n<strong>Jumalan valtaistuinsali</strong><br>\n<br>\nDox katseli tuota olentoa. Tuota olentoa, joka oli ehkä koko maailmankaikkeuden mahtavin voima.<br>\n<br>\nProfeetta ei näyttänyt huomaavan heitä. Hän istui valtaistuimellaan laiskan näköisenä. Hetken ajan hän näytti jopa haukottelevan, vaikka sitä ei olisi voinut varmasti tietää häntä ympäröivän, kaiken hämärtävän sameuden läpi. Profeetta piti yllään mustaa kaapua, jonka huppu peitti hänen kasvonsa. Hän oli kuin musta aave. Aave, joka hallitsi Nimdaa.<br>\n<br>\nHitaasti Profeetta nosti käden, joka oli hänen leukaansa nojannut. Hän nosti etu- ja keskisormensa pystyyn. Mitä tuo mahtoi merkitä?<br>\n<br>\nTuolloin Dox huomasi syyn.<br>\n<br>\nHahmo piti sormiensa välissä pientä, valkoista, viattoman näköistä sirua, joka alkoi säteillä voimaa ja valoa sillä hetkellä kun hänen katseensa osui siihen.<br>\n<br>\nTuolloin puhui synkkä ääni, vakava mutta rauhallinen.<br>\n”Tätä olette tulleet hakemaan. &#58155;&#58385;&#57378;&#58385;. N'the'nga. &#57617;&#57939;&#58403;. Dox.”<br>\n<br>\nKaikki neljä jännittyivät. Tuo olento tiesi, keitä he olivat.<br>\n<br>\nProfeetta napsautti sormiaan.<br>\n<br>\nMusta ritari liikahti. Siniset liekit syttyivät hänen silmiinsä.<br>\nJuuri tuolla samalla hetkellä tapahtui muutakin. Hopeiden kurotti selkäänsä, ja kuin neste hänen käsiinsä tiivistyi hopeinen, pitkä, suora, sahalaitainen miekka, jota Dox ei ollut kuunaan aiemmin nähnyt. Sen valkoinen kädensija välkkyi Hopeisen sormien lomitse. Hopeinen syöksyi eteenpäin; kohti Profeettaa vai Nimdaa? Kumpaa? Vai molempia?<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="560" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/QRZpdcVAtf4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/QRZpdcVAtf4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSamassa silmänräpäyksessä Musta ritari vastasi. Tämän suuri, kultainen miekka kolahti yhteen Hopeisen terän kanssa. Tuli leiskui miekkojen kohdatessa. Dox ei ollut kuunaan nähnyt tavallisesti niin neutraalin Hopeisen osoittavan näin vahvoja tunteita. Vieläpä tunteita, jotka hänen maailmansa olennot pystyisivät tulkitsemaan. Tämä tunne oli viha. Viha Nimdaako kohtaan – vaiko Profeettaa? Siksi koska hänet oli viety omasta kotimaailmastaan, kuten Doxille oli tehty? Vai oliko Hopeisella pidempi historia Nimdan ja Profeetan kanssa?<br>\n<br>\nMustan ritarin kasvoilta ei päinvastoin voinut lukea yhtään mitään. Se oli kuin patsas, kuin...nukke.<br>\n<br>\nHopeinen veti miekkansa pois ja löi uudestaan eri kulmasta. Ritari torjui tämänkin iskun miekkaansa kaksin käsin pitäen, järkähtämättä. Hopeinen löi vielä kerran. Ritari kimmotti lyönnin sivuun ja huitaisi jättimäisellä miekallaan raskaasti Hopeista kohti. Hopeinen hypähti taaemmaksi, kohotti taas sapelinsa. Musta ritari ei ollut liikkunut askeltakaan suuntaan eikä toiseen.<br>\n<br>\nRitari oli vain kuori, jolle oli annettu yksinkertainen äly ja tehtävä. Ja tämä tehtävä oli suojella Profeettaa – tai Nimdaa? Oliko Ritari Profeetan oma luomus, vai Nimdan vartija?<br>\n<br>\nHopeinen löi vielä kerran. Ritari piti miekkaansa enää yhdellä kädellä. Hopeinen tajusi tilanteen toivottomaksi. Tämän vankkumattoman linnakkeen läpi ei kuljettaisi.<br>\n<br>\nSiispä hän vaihtoi taktiikkaa. Hän loikkasi Ritarin vasemmalle puolelle yrittäen kiertää tämän. Musta ritari kääntyi – yhä jalkojaan liikauttamatta – ja kohotti miekkansa lappeen Hopeisen tielle. Hopeinen oli kuitenkin varautunut tähän. Hän loikkasi, hänen vasen jalkansa tömähti miekan lappeeseen. Tukevalta miekalta hän ponnahti ketterästi Mustan ritarin ylle ja tähtäsi ilmassa lyönnin tämän kaulaan; tähdäten pudottamaan harteilta pään, jota oli jo aiemmin kantanut kauan mukanaan. Ritari kuitenkin reagoi nopeammin kuin tuon panssarin ruumiillistuman olisi voinut olettaa tekevän. Se heilautti miekkakättään ilmaan. Painovoiman kutsuessa Hopeista alas hänen miekkansa tavoitti Ritarin kypärän silmikon, raastaen siitä kipinöitä. Samalla hetkellä Ritarin miekka matkusti läpi Hopeisen molempien ranteiden.<br>\n<br>\nProfeetta hymyili. Vaikka sitä ei voinutkaan nähdä, jossain tuon pirullisen olennon syvyyksissä joku nauroi vahingoniloisesti. Myös Nimdan siru nauroi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1403,"creator":"The Snowman","timestamp":"2012-03-28T17:54","content":"<strong>Nazorak-pesät</strong><br>\n<br>\nTutkimusten johtaja 006 tarkkaili lattiaa vain senttien etäisyydeltä. Betoninen pinta oli, kuten suurin osa Nazorakien upseeriston muistakin tiloista, moitteettoman siisti. Lika ja pöly oikein loistivat poissaolollaan. Jopa haju oli suorastaan hämmentävän neutraali. Yleistä epäjärjestyksen tuntua loi kuitenkin vajaan metrin päässä 006:n naamasta sijaitseva levinnyt paperipino. Lisäksi tiedemiehen alaleuat olivat erittäin kipeät äskeisestä kohtaamisesta lattian kanssa.<br>\n<br>\n006 kampesi itsensä melko vaivalloisesti pystyyn. Ilmeisesti kukaan ei ollut nähnyt nöyryyttävää kompastumista.<br>\n<em>Sitä minä viimeiseksi kaipaisin,</em> tiedemies ajatteli apeana. Hänen mielentilansa ei ollut viime päivinä ollut varsinaisesti huipussaan, ja uusien tutkimusten stressi painoi torakan mieltä. Ja kaiken päälle hän oli vielä myöhässä huippukokouksesta. Juuri kun Nazorak oli kumartumassa kerääkseen papereitaan, nosti metallinen koura ne hänen puolestaan.<br>\n”Mit-” 006 säikähti ja kompastui uudelleen, tällä kertaa kuitenkin selälleen. Hän ei ollut huomannut Harmaana Aineena tunnetun metallijätin nopeaa saapumista. Siinä harmaa rotisko nyt kuitenkin oli.<br>\n”Tässä paperinne, torakkaherra,” Abzumon palvelija ilmoitti palauttaessaan tutkimustulokset tutkijalle.<br>\n<br>\n”Ki-kiitos”, 006 sopersi ja nousi jälleen seisomaan. ”En kuullut askeleitasi.”<br>\nTorakka loi katseen Harmaan Aineen rullaluistinjalkoihin.<br>\n”...ai niin.”<br>\n”Yleinen virhe, torakkaherra.”<br>\n<br>\n<em>Älä katso, älä katso,</em> 006 muistutti itseään.<br>\n”Mutta nyt minun on lähdettävä, hei vaan”, hän huikkasi lattiaa tuijottaen. Se oli edelleenkin puhdas.<br>\n”Hei hei, torakkaherra.”<br>\n<br>\nVasta päästyään käytävän seuraavan kulman taakse 006 uskaltautui kohottmanaan katseensa maasta. 006 tiesi moisen olevan totuuden mukaisesti heikkoutta, muttei kyennyt katsomaan Harmaan Aineen aivosäiliötä. Se ei ainoastaan muistuttanut siitä, mitä he olivat tehneet ”Uudelle Sukupolvelle”, vaan myös kiinnitti huomiota siihen tosiseikkaan, että Abzumo oli todella tehnyt saman joskus aiemminkin. Pahinta tutkimuksia johtavasta torakasta oli kuitenkin, että Makuta oli tehnyt palvelijastaan niin kiltin.<br>\n<br>\n006 oli jo miltei päässyt häiritsevistä ajatuksistaan, kun hän saapui kokouskammion ovelle. Kaksi vartiossa olevaa Nazorakia tekivät asiaankuuluvan sotilastervehdyksen ja nostivat keihäskiväärit oven edestä. Kummankaan haarniska ei ollut erityisen paksu, mutta sitäkin runsaammin mitalein varustettu. Useat metalliset merkit roikkuivat eri värisistä kangasnauhoista. Yleisin väri oli verenpunainen. Raskaat metalliovet aukesivat itsestään, ja 006 astui sisään.<br>\n<br>\nHuone muistutti suurta osaa Nazorakien muistakin kokoushuoneista: keskellä oli pitkä pöytä, jonka ympärille oli aseteltu siististi tuoleja. Seiniä koristivat erilaiset kartat, ja roikkuipa eräällä seinällä lentokonetta esittävä taulukin. Pöydän päätypaikan vastainen seinä oli täysin tyhjä, sillä se oli varattu katossa roikkuvaa piirtoheitintä varten. Yleisilmeeltään huone oli synkähkö, mutta pöytä oli hyvin valaistu.<br>\n”Anteeksi, että olen myöhässä.”<br>\n<br>\nHänen pahoittelunsa kuittenkin kaikui kuuroille korville. Kaikesta päätellen huippukokous ei ollut mennyt aivan suunnitelmien mukaisesti: Ainoastaan Kenraali 001, Amiraali 002 sekä tiedustelun johtaja 007 olivat paikalla, eikä kukaan edes istunut mahonkisen kokouspöydän ympärillä. 007 oli tavalliseen tapaansa hieman syrjemmällä, kuin osana varjoja, ja korkeimmat päälliköt olivat ilmeisesti eräänlaisen räjähtäneen keskustelun pyörteessä. He seisoivat pöydän toisella puolen liki toisiaan. Merivoimain ylipäällikkö näytti kuitenkin melko lannistetulta, kun Kenraali puhui.<br>\n”... siksikin siirrämme vangit pois alukseltasi.”<br>\n<br>\nAmiraali siirsi painoa terveelle jalalleen. ”Eikö tuo ole liioittelua? Rautasiipi on-”<br>\n”Ilmeisen turvaton sijainti! Sinä päästit klaanilaiset karkaamaan.”<br>\n”Minä-” Amiraali jätti kuitenkin lauseensa kesken. Hän selvästikin ponnisteli nielläkseen ylpeytensä. Merikarhun ilmeestä näki, että hänellä olisi ollut selityksiä, muttei nöyrtynyt niitä kertomaan.<br>\n<br>\nKenraali jatkoi: ”Kultakalan saat pitää.”<br>\n<br>\n002 katsoi vihaisen, suorastaan julman näköisenä esimiestään, käännähti ympäri ja asettui tuolilleen. Ylpeän merimiehen silmien palo sammui, ja jalkapuoli upseeri jäi tuijottomaan pöydän puupintaa. Tilannetta seurannut 006 hätkähti, kun Kenraali kääntyi häntä itseään kohti.<br>\n”Sinäkin saavuit. Hyvä.”<br>\n<br>\nTutkimusten johtaja asteli kohti kaikkien Nazorakien johtajaa, mutta ei voinut olla vilkaisematta Amiraalia. 006 ei osannut lukea 002:n ilmettä, mutta siitä näytti puuttuvan jotain. 006 ei voinut olla muistamatta, kuinka Ylikersantti 1034 oli jäänyt klaanilaisten vangiksi.<br>\n<br>\n”Kuinka Organismin tutkimus edistyy?” Kenraali kysyi.<br>\n006 suoristi hermostuneesti paperinippua käsissään.<br>\n”Heikonlaisesti. Emme ole erikoistuneita moiseen teknologiaan. Lisäksi suuri osa tutkijoista tuntuu pitävän koko touhua taikauskoisena hömpötyksenä.”<br>\n<br>\nKenraali siristi silmiään, ja äänensävy tiukkeni.<br>\n”Olkoot vaikka mustaa magiaa, tämä tauti on parannettava. Se vaivaa parhaimpiamme kuin syöpäläinen, eikä meillä ole varaa menettää Sukupolvea. Ei Ath-Koron jälkeen.”<br>\n”En minä väittänyt, että se olisi minusta turhaa. Kukaan meistä ei vain tunne Matoran-teknologiaa kyllin hyvin.”<br>\n<br>\n<em>Lisäksi,</em> 006 ajatteli hiljaa oman mielensä armeliaassa yksinäisyydessä. <em>Raukkojen enempi kiduttaminen ei tunnu lainkaan oikealta.</em> Sitten hän kuitenkin karkotti väärät ajatukset päästään ja keskittyi aiheeseen.<br>\n<br>\n”Entä 273?” kysyi kolkko ääni nurkasta, ja 007 astui lähemmäs muita. ”Älykäs tapaus, ja käytti salaa elementaalikiveä töissään.” Sana 'salaa' sai useita mielenkiintoisia nyansseja tullessaan Tiedustelupalvelun johtajan torakansuusta.<br>\n006 rypisti otsaansa ja mietti. ”Ei, en usko teknologian olevan sama.”<br>\n”Usko?” Kenraali tivasi.<br>\n”Tiedä. Tiedän, ettei teknologia ole sama.”<br>\n<br>\nKenraali nyökkäsi hyväksyvästi, ja jatkoi puhettaan.<br>\n”Hänestä tulikin mieleeni. Kuinka Ämkoo-vuoren valloitus etenee?”<br>\n”Valmistelut ovat hyvässä vauhdissa”, 007 vastasi syrjemmältä.<br>\n<br>\nKenraali hymyili sisäisesti. Siinä missä torakkain joukot olisivat kyenneet suorassa taistelussa murskaamaan Klaanin joukot itse linnaketta lukuun ottamatta helposti, piinasivat epäselvät rintamalinjat Nazorakeja. Saaren länsiosia hallitseva Lehu-metsä ja suuri vuori olivat toistaiseksi estäneet torakoita miehittämästä saarta pohjoisosia ja osaa itärannikosta lukuunottamatta kunnolla. Vuoren saaminen Allianssin haltuun olisi suuri edistysaskel, sillä se vähentäisi sissisodan mahdollisuuksia. Sen jälkeen jäljellä olisi enää Lehu-metsä, ja sen voisi tarpeen tullen vaikka polttaa.<br>\n<br>\n001, 006 ja 007 kumartuivat pöydän ääreen tutkimaan vuoren karttaa. Siinä näkyivät torakkain kaivamat tunnelit, osa Ma-Wetiä, sekä Ämkoo-vuoren vähäinen tiedetty asutus. Muutama nuoli kuvasti parhaimpia etenemissuuntia ja pari kaarta symboloivat mahdollisia vihollisrintamia.<br>\n<br>\n”Kenraali”, kuului Amiraalin kalsea, mutta jollain tapaa ontto ääni pöydän toisesta päästä. 002:n puhutellessa Kenraalia oli tavallisesti kuultavissa haastava äänensävy. Nyt se oli kuitenkin tiessään.<br>\n”Minulle esitettiin tänään kysymys. Rehellinen, hyvin perusteltu kysymys.”<br>\nKenraali tuijotti takaisin ilmeenkään värähtämättä, mutta oli selvästi kiinnostunut. Amiraali jatkoi.<br>\n”Minulta kysyttiin, miksi me edes yritämme valloittaa näinkin syrjäistä maailmankolkkaa kuin Bio-Klaanin saari.”<br>\n<br>\nMaailmassa on monenlaista hiljaisuutta, mutta Amiraalin puheenvuoroa seurannut oli sitä kaikkein pysäyttävintä laatua.<br>\n<br>\n”Sääli, ettei minulla ollut antaa heille vastausta”, 002 viimeisteli.<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tosiaan joo, mielenkiintoista ettei tätä viimoista ole juuri kyselty. Saattaa olla heh että Gurpalla on näppinsä pelissä ja meille suunnitelmia tai jotain.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1404,"creator":"Paavo12","timestamp":"2012-04-01T09:37","content":"<strong>Suljettu tunneli<br>\n<br>\nNazorak-pesät</strong><br>\n<br>\n<br>\nHuone oli täsmälleen samanlainen, kuin viime kerralla 273:n siellä olleessaan. Sama puoliksi kalustettu tunnelinpätkä barrikadien takana. Ainut ero oli siinä, että tällä kertaa pöydässä istui viisi henkilöä.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Hyvää iltaa, 273\" 16765 tervehtii tulijaa. Muut torakat nyökyttelevät.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Öhm... Iltaa, teille kaikille...\" 273 tervehtii hieman epävarmasti. 16765 viittoo tiedemiestä istumaan viereensä.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Hyvät herrat, tässä on jäätutkija 273. Hänen avullaan varmistuu, että operaatiomme onnistuu\", 16765 sanoi kiinnostuneen näköisille torakoille.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"He neljä ovat ystäviäni ja mukana operaatiossamme. 16755 ja 16754 ovat kaivostyöläisiä kuten minäkin. 6532 on vammautunut sotilas, joka on tehdastyössä. 2844 on yhden varaston kirjanpitäjä. Hän on hankkinut meille nämä aseet. Kuten te jo tiesittekin, tämän kokouksen aihe on salamurha, ja se miten me sen teemme\", puhuja jatkoi. ”Me siis hyökkäämme 007:n kimppuun, kun tämä on huoneistossaan. Oletan, että 273 on saanut hoidettua itselleen pääsyn hänen huoneistoonsa... ?\" 16765 katsoi kysyvästi jäätutkijaa.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n273 katseli pöydän ääressä istuvia nazorakeja. Kaikki heistä olivat tyypillisen ruskeita. 6532:n vierellä oli kävelykeppi, joten hän oletti entisen sotilaan vamman liittyvän jalkoihin. Tiedemies oli yllättynyt siitä miten oli näinkin monta nazorakia, jotka uskalsivat aloittaa tämäntasoisen operaation.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n273 nyökkäsi, \"Kyllä. Lähetin hänelle sähkeen että tulen tapaamaan häntä. Sanoin että haluan puhua hänen asetilauksensa valmistumisesta ja kuljetuksesta.\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Koska tapaamisenne on?\" 16765 kysyi.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Hänellä oli kuulemma kiireitä, mutta sain sovittua tapaamisen neljän päivän päästä.\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Hienoa. Sinun pitää siis paikalta poistuessasi jättää ovi niin, että saamme sen auki hetken kuluttua. On myös mahdollista että iskemme jo keskustelunne aikana. Me viisi odotamme jossakin lähistöllä. 6532 on tutkinut meneekö läheltä suljettuja kaivoskuiluja, ja löysimme yhden hyvän vain vähän matkan päässä huoneistosta. Aiomme hyökätä huoneeseen suoraan ja ampua 007:n. Sitten räjäytämme huoneen ja pakenemme alas. 2844 pitää huolen tilanteen videoinnista ja siitä, että kohta koko pesä tietää asiasta\", 16765 puhui.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Kun tavalliset nazorakit näkevät mitä olemme tehneet, he tajuavat että hekin voivat vaikuttaa omiin asioihinsa ja vallankumous alkaa. Kaikki on yksinkertaista psykologiaa.\", nazorak jatkoi pauhaamistaan. \"Kommentteja, ehdotuksia, ideoita? Tänään tavoitteemme on hioa tuo suunnitelma entistäkin paremmaksi.\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Minua ihmetyttää tuo miten saamme oven jätettyä auki. Siinä on varmasti automaattilukitus ja se huomataan jos sen väliin laitetaan jotakin\", 2844 kysyi.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Hmm. Onko tiedemiehellämme mitään ideaa tähän? Miten saada elektroninen lukko toimimattomaksi?\" 16765 kysyi.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n273 nyökkäsi \"Minulla on yksi vehje siihen\", 273 nosti pöydälle valkoisen jääkrokotiilinnahkaisen salkkunsa pöydälle ja avasi sen. Hän nosti sieltä pienen esineen sormiensa väliin. \"Tämä on jäähdytinsormus. Sen avulla saa luotua pienen jään elementaalivirran. Se jäädyttää sähkölukon toimimattomaksi.\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n273 laittoi sen etusormeensa ja näytti sitä kaikille tiimiläisille. \"Sormuksessa on pieni nappi. Kun siitä painaa, sormukseen avautuu pieni luukku, jossa on sädetinosa ja se aktivoituu.\" 273 painoi nappia. Sormuksesta näkyi nousevan pieni, mutta huomaamaton, noin 3 cm mittainen sininen säde. 273 ojensi kätensä pöydällä olevaan mustepurkin eteen, niin että säde kosketti sitä. Mustepurkki näkyi peittyvän äänettömästi jäähän.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Vaikuttavaa\", kommentoi 16765. 2844 näytti tyytyväiseltä. \"Onko sinulla muita yhtä hyödyllisiä keksintöjä?\", 6532 kysyi odottaen hienoja jääaseita.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Öhm, no tuota.\" 273 otti salkustaan toisen keksintönsä. \"Tämä on Nestetyppikonepistooli. 007 tilasi tämän myös minulta.\" 273 otti aseen ampuma-asettaan ja ampui huoneen syrjäiseen nurkkaan. Kämmenen kokoinen alue peittyi jäähän. \"Tämä ase käyttää panoksinaan luoteja, joiden sisällä on jäädyttävää nestetyppeä.\" 273 esitelmöi ja antoi aseen näytille tiimille.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Mitä se tekee elävälle kohteelle?\" 16755 kysyi tutkiskellen asetta käsissään.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"No, se kohteeseen osuessaan aiheuttaa osuma-alueen jäätymisen umpijäähän. Eli, jäätymiskohtaa ei voida enää parantaa. Päähän osuessa todennäköisesti kuolee.”<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n6532 kokeili asetta. Hän tulitti lyhyen sarjan kammion takaseinään. Ase tuntui miltei äänettömältä. Nazorak myhäili jotain tyytyväisenä. Hän ojensi aseen takaisin tiedemiehelle. \"Tämä on upea\", hän kommentoi.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Heh, kiitos.\" 273 sanoi tyytyväisenä.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Entäs tuo hanska? Se on niin paksu että se tuskin on ihan tavallinen\", 16754 kysyi.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n273 kääntyi hämmästyneesti katsomaan kädessään olevaa Alinolla-Hanskaansa. \"Niin, tämä on Alinolla-Hanska. Tämä on ylpeyteni. Se ei ole ihan tavallinen ase,\" 273 kertoi. \"Sen sisällä on Jään elementaalikivi.\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Elementaalikivi... siis joku toa-juttuko?\" 16755 kysyi epäillen. Mikään Toiin liittyvä ei luvannut hyvää.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Eh, niin. Kun hanska aktivoidaan, elementaalikiven energia kerääntyy hanskan kämmenessä olevaan laukaisin osaan. Kun kämmen koskettaa jotain, energia vapautuu hanskasta ulos. Hanskan teho on valtava.\" 273 kertoi ylpeänä.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n6532 katsoi hanskaa kiinnostuneen \"Miten tuo hanska toimii?\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Haluatteko varmasti nähdä?\" 273 kysyi tiimiltä. He nyökyttelivät varmasti. 273 virnisti hieman. Hän tarttui toisella kädellään hanskan ranteessa olevaan käynnistysrullaan. Hän tiukensi otettaan. Sitten hän väänsi sen ympäri. Hanskasta räsähti ja alkoi humista. Kämmenen laukaisin osasta kipinöi sinistä energiaa, aivan kuin sähköä. 273 otti taistelu asennon: Nosti oikean kätensä koukkuun päänsä yläpuolelle ja piti sormensa avoinna. Sitten hän yhtäkkiä juoksi seinän eteen ja löin hanskansa seinään. Silmänräpäyksessä valtava energiavirta purkautui hanskasta kiviseinään. Sininen valo täytti huoneen, kun siniset salamat virtasivat seinää pitkin ylös, oikealle ja vasemmalle. 2844 kaatui hämmästyksestä tuoliltaan. Sitten energiavirta loppui. Nazorakit katsoivat hämmästyneinä seinää, joka nyt oli umpijäässä. 273 kumarsi tiimille.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nNazorakit katselivat hanskaa näyttäen toisaalta vaikuttuneilta mutta myös epäileviltä. Kukaan ei tiennyt mitä sanoa.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Selvä. Kiitos, 273. Keksintösi ovat upeita. Me onnistumme tässä\", 16765 sanoi voimakkaasti.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"No entäs...\" 273 aloitti epävarmasti \"Entä se meidän sopimus 219:n lavastamisesta syylliseksi? Miten se tapahtuu?\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"No hommahan menee niin, että kun me onnistumme tässä, lavastusta ei tarvita. Kapinan jälkeen tuomioistuin voi syyttää häntä ties mistä, agenteille kyllä syytteitä löytyy. Jos me taas epäonnistumme... jos niin käy, kenellekään meistä ei ole hyötyä lavastuksista. Jos tämä epäonnistuu pakenemme.\" 16765 sanoi pitkän, miettivän tauon jälkeen.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n6532 taas viittasi. \"Vielä siitä paosta. 007:n huoneen lähistöä varmasti vartioidaan ja sähkökatkoksen tullessa vartijat varmasti tarkistavat kaikki käytävät\", hän muistutti.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Siinä lähellä on suljettu tunneli. Asennetaan sen päähän räjähteet, niin paetessamme räjäytämme sen auki ja pääsemme siitä läpi kaivosverkostoon\", 16765 kertoi. \"2844 viestittää samaanaikaan radioon tietoa hyökkäyksestä. Kaikkien nazorakien pitää saada tietää tästä mahdollisimman pian iskun jälkeen.\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Ja sorretut Nazorakit ymmärtävät tilaisuutensa tulleen?\" 273 varmisti ymmärtäneensä.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Aivan. Johtajat eivät voi mitään, kun koko pesä on heitä vastaan.\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n\"Vielä kysymyksiä, herrat?\" 16765 kohotti ääntään puhejohtajamaiseen tyyliinsä. \"Jos ei ole, juslitan kokouksen päättyneeksi. Tavataan neljän päivän kuluttua.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1405,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2012-04-02T12:01","content":"<strong>Athistien saari</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/hj3t0mbu3Hs" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/hj3t0mbu3Hs</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em><br>\n”Arvoisat athistit, kaikki papit ja munkit ja muut typerät hörhöt, tämä on Bio-Klaanin sodanjulistus teitä harhaisia typeryksiä vastaan, jotka luulitte, että voitte säilyttää Nimdan sirut itsellänne. Me olemme juuri tappaneet teidän Pyhän Äitinne ja vieneet Epsilon-sirun teidän käsistänne.”<br>\n<br>\nMitä seuraavaksi tapahtuu?<br>\n<br>\nSinä menet takaisin laivalle. Heti.<br>\n<br>\nMutta Suga, Joy, Sadje. Pyhä Äiti. Ei heitä voi jättää.<br>\n<br>\nEt voi pelastaa heitä. Koko saari on Klaania vastaan, etkä tiedä missä Abzumo on. Siru on tärkein.<br>\n<br>\nEi...</em><br>\n<br>\nMatoro havahtui ajatuksistaan. Hänen olisi pakko lähteä takaisin satamaan. Hänellä ei olisi mahdollisuuksia edes yrittää pelastaa Abzumon kynsissä olevia tovereitaan. Toan sydäntä kylmäsi jättää ystävänsä sen hirviön kynsiin, mutta ei voinut muutakaan.<br>\n<br>\n<em>Anteeksi</em>, hän kuiskasi, ja asteli pyhätön ovesta pihalle.<br>\n<br>\nOraakkeliksi itseään sanonut matoran oli kadonnut jonnekin. Hän oli kadonnut yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Silti Matoro tunsi itsensä täysin muuttuneeksi heidän lyhyen keskustelunsa jälkeen. Hän tiesi. Hän tiesi, muttei saanut kertoa siitä. Tätäkö Matoro oli halunnut kaiken tämän aikaa? Oliko hänen tiedonjanonsa nyt tyydytetty?<br>\n<br>\n<em>Ei. Minä en tiedä vielä mitään. Minulla on vain enemmän kysymyksiä</em>, hän ajatteli. Silloin Matoro tajusi konkreettisesti sanonnan \"tieto lisää tuskaa\".<br>\n<br>\nToa katsoi maagista metallisirua kädessään. Se näytti kauniilta ja viattomalta. Matoro pujotti sirun pieneen taskumaiseen tilaan kylkipanssarissaan. Hän painoi kohtaa, ikään kuin varmistaakseen että siru tosiaan on siellä. Sitten hän vei kätensä ionikatanan kahvalle vyölleen ja tunsi olevansa valmis lähteemään.<br>\n<br>\nMatoro katsoi hetken edessään aukeavaa viidakkoa. Jossain hänen vasemmalla puolellaan oli Katedraalin ennen niin mahtavat rauniot. Nyt hän näki vain korkean, mustan savupatsaan nousevan vihreyden ylle. Satama olisi suoraan pohjoisessa, mutta sinne päästäkseen olisi ohitettava nyt niin murhanhimoisten matoranien asuinalueet.<br>\n<br>\nViidakko oli yllättävän helppokulkuista. Se ei ollut sellaista villien erämaiden rämeistä ryteikköä, joka oli täynnä myrkyllistä aluskasvillisuutta ja mutkittelevia puujättiläisiä. Se oli suhteellisen helppokulkuista. Metsä oli yllättävän valoisa, puut päästivät paljon valoa läpi. Ne olivat ilmeisesti istutettu hakkuualueen päälle. Matorosta oli hienoa, että joku huolehti ympäristöstään. Jos kaikki tekisivät niin, maailma olisi parempi paikka.<br>\n<br>\nVaellus ei ollut pitkä, ennen kuin Toa saapui viidakon laitaan ja kohtasi puurakennuksia. Missään ei näkynyt ketään. Alue oli selvästi jonkinlaista varastotilaa. Matoro huomasi tikkaat katolle, ja päätti kavuta katsomaan tarkempaa suuntaa kohti satamaa. Hän yllättyi itsekin miten nopeasti hän onnistui kiipeämään tikkaita käsipuolena.<br>\n<br>\nVarastorakennuksen loivalla katolla maatessaan Matoro sulki silmänsä ja keskittyi kiikariinsa. Hän arvioi matkan satamaan kuudeksi kilometriksi. Välissä oli lukuisia rakennuksia. Koillisessa oli tie, jota pitkin Klaanilaiset olivat tulleet Katedraalille. Kiikarilla hän näki myös BKS Hildemarin, joka seisoi hiljaa satamassa. Oli hiljaista. Satamassa ei näkynyt ketään. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKuusi kilometriä.<br>\n<br>\nEi, se ei ole pitkä matka hyväkuntoiselle Toalle. Mutta entä kaupunkiympäristössä vihollisen maaperällä, eikä edes parhaassa mahdollisessa kunnossa?<br>\n<br>\nSe kuusi kilometriä tuntui hyvin pitkältä. Matoro kulki mahdollisimman varovasti, sillä hän ei halunnut paljastua. Vielä vähemmän hän halusi taistelua matoranien kanssa, eivätkä soturimunkit todennäköisesti keskustele paljoakaan henkilöiden kanssa, jotka ovat räjäyttäneet pyhän rakennuksen ja kaapanneet uskonnollisen johtajan. Matoro kirosi mielessään Abzumoa, kuten oli tehnyt monesti aiemmin, ja todennäköisesti tulisi tekemään vielä jatkossakin. <br>\n<br>\nJään Toa oli satamassa. Oikeammin satamahalleissa itse laiturien oikealla puolella. Hänen piilopaikastaan, satamahallin seinän vieressä olevista laatikoiden kasasta, näki hyvin laivalle. Hildemarin kansi oli tyhjä, eikä laivalla ollut valoja. Alkoi olla hämärää. Himmeä kuunsirppi hohti jossain taivaalla.<br>\n<br>\nPikainen vilkaisu ympäristöön, ja Matoro totesi, ettei ympäristössä ollut ketään. Hän nousi piilopaikastaan ja valmistautui syöksymään laiturille. Hän jähmettyi, kun hän kuuli oven käyvän. Se tuli laivalta. Matoranin kokoinen olento käveli komentosillalta lyhty kädessään. <br>\n<br>\n”Seis! Kuka siellä?!” kuului huuto. Matoro tajusi, ettei matoran ollut miehistön jäseniä. Lyhdyn kajossa hän erotti matoranin harmaan naamion olevan täynnä kaiverruksia.<br>\nKuuluisilla reflekseillään Matoro päätti aikailematta syöksyä eteenpäin, veteen. Kuului loiskahdus hänen sukeltaessaan virtaviivaisessa asennossa kylmään meriveteen. Ylhäältä kuului juoksuaskelia. Toa ui Hildemarin kyljen äärelle ja haukkasi happea pinnalta. Useita matoraneja oli laiturilla katselemassa veteen. Parilla matoranilla oli jonkinnäköisiä ampuma-aseita.<br>\n<br>\n”Mitä karzahnia täällä tapahtuu?” Matoro kuiskasi itselleen ja sukelsi niin äänettömästi kuin pystyi. Hän nousi pintaan höyrylaivan takana ja mietti, miten kiipeäisi laivan kannelle. Se oli hetkiä, joina hän kirosi yksikätisyyttä. Hän kaipasi harppuunaansa.<br>\n<br>\nPystysuora metallinen seinä. Miten kiivetä sitä yksikätisenä?<br>\nMatoro pähkäili hetken, kunnes sai idean, joka oli kokeilemisen arvoinen. Toa latasi tynkäkäteensä pallon jään elementtivoimaa. Kaikessa hiljaisuudessa hän vapautti sen ja päästi sen osumaan kosteaan metalliin. Jäinen pallomainen uloke jäätyi välittömästi kiinni.<br>\n<br>\nMatoro ampui toisen. Kolmannen.<br>\n<br>\nHän kurotti toimivalla kädellään ulokkeeseen, joka piti yllättävän hyvin. Jään elementtivoimat laajensivat uloketta pieneksi tasanteeksi, jonne Matoro sai vedettyä jalkansa. Toa tunsi voitonriemua. <br>\nToa toisti saman tempun seuraavan ulokkeen kohdalla. Ei mennyt kauaa, ennen kuin hän pystyi kurkistamaan kannelle. Hän veti päänsä välittömästi alas, kun huomasi useita matoraneja kannella ruuman luukun luona.<br>\n<br>\nValo. Valo osui häneen. Kuului huuto ”Tuolla se on!” Matoro kirosi. Ääni tuli miltei hänen takaansa, valonheittimestä joka oli veneessä. Kaksi matorania olivat etsineet häntä veneellä, ilmeisesti olivat nyt löytäneet. Nuoli varsijousesta hipaisi Matoron olkapäätä Toan heittäytyessä laivaan laidan sisäpuolelle. Juoksuaskelia. <br>\n<br>\nMatoro pyysi mielessään anteeksi matoraneilta ja nousi kumarassa laivan takana olevan tasanteen varjoon. Hän latasi kumpaankin käteensä pallot jääenergiaa ja syöksyi suoraan kannelle johtavalle käytävälle, joka meni laivan kylkeä pitkin. Ennen kuin häntä kohti kiitäneet terin aseistautuneet soturimunkit ehtivät reagoida, Matoro vapautti jääenergian ja kovat kylmät pallot iskeytyivät matoraneihin räjähtäen niiden keskellä sinisiksi välähdyksiksi. Paineaallot murskasivat laidan ja heittivät useita munkkeja mereen muiden iskeytyessä seinään. Toa juoksi tyrmättyjen vihollisten läpi ja hän näki viimein lähietäisyydeltä kannen.<br>\n<br>\nMurtuneita laitoja. Ovet komentosillalle olivat kaatuneet. Lankkuja rikki. Erilaisia aseita, ilmeisesti Hain miehistöltä. Ei onneksi ruumiita.<br>\n<br>\n”Mitä täällä on tapahtunut?” Matoro ihmetteli ääneen. Hän tajusi heti, että selvittää voisi myöhemminkin. Toa latasi käsiinsä sinisenä hohkaavan pallon ja ampui sen laituriin. Puinen rakennelma murskaantui laudanpätkiksi veteen jättäen jäljelle vain tukipylväät, jotka sojottivat vedestä. Laiva oli eristetty. Välittömästi tämän tehtyään sankarimme yritti vetää ruuman luukkua auki. Se oli lukossa. Lukittu sisäpuolelta. Miksi?<br>\n<br>\nVarsijousen nuolia iskeytyi kanteen. Matoro tajusi olevansa suoraan tulilinjalla keskellä avointa kantta. Hän heittäytyi hetkeksi kannen laidan taakse, niin ettei satamassa olleet ampujat nähneet häntä. Sitten hän veti ionikatanansa ja vyöstään ja käynnisti sen hehkuvan terän. <br>\n<br>\nToa ryömi ruuman luukulle ja iski kannen luukun lukkoon katanansa. Lukko sälähti rikki. Alhaalla ruumasta kuului ääni. Matoro veti varovasti luukkua auki, ja meinasi saada iskun Hain aseesta. Aluksen Kapteeni sai kuitenkin pidätettyä iskuaan kun tajusi tulijan. Bloszar avasi välittömästi ruuman luukkua lisää ja Matoro pujahti sisään.<br>\n<br>\n”Hei!” Matoro tervehti iloissaan. ”Mitä karzahnia täällä on tapahtunut?” hän kysyi ennen kuin muut ehtivät sanoa mitään.<br>\n<br>\n<br>\nRuuma oli tismalleen sellainen, mitä Matoro muisti. Metallinen, laatikoita seinän vierissä. Pyöreitä ikkunoita vesirajassa. Bloszarin suuri hopeinen hahmo seisoi lähimpänä ruuman luukkua. Hai oli tämän vieressä, ja Troopperi hieman syrjempänä matoraninen kanssa.<br>\n<br>\nHai ja miehistö katsoivat Blozia, niin kuin hänen pitäisi selittää tilanne. Tulen Toa ei voinut muutakaan kuin alkaa selittämään.<br>\n\"En tiedä paljoa itsekään. Näyttää siltä, että jostain syystä nuo munkit hyökkäsivät laivaamme. Ja onko syy kenties teidän?”<br>\n<br>\nMatoron kasvoilla kävi pienoinen hymy.<br>\n\"No siis, yksi Makuta ikäänkuin räjäytti noiden pyhän rakennuksen ja kaappasi uskonnollisen johtajan. Sekä Sugan, Joyn ja Sadjen...\" Matoron hymy oli hyytynyt viimeistään puolessa välissä lausetta. \"Se Makuta piti huolen, että Klaani sai tästä syyt niskoilleen…”<br>\n<br>\n\"Ja hän on sen mikä-lienee-liittouman jäseniä, jota Klaani vastustaa?” Hai keskeytti.<br>\n<br>\n\"Aye. Allianssi. Tavoitteli Sirua. Se on minulla turvassa”, Matoro kuittasi. Se, että Nimda oli edelleen tallessa, oli harvoja hyvin olevia asioita sinä päivänä.<br>\n<br>\n\"Hyvä. Mutta halusit siis tietää, mitä on tapahtunut? Minä kerron”, Bloszar istahti laatikon päälle ja alkoi puhua.<br>\n<br>\n\"Sain juuri uuden haarniskani valmiiksi, kunnes huomasin meteliä. Katsoin hyttini ikkunasta ja huomasin aseistautuneiden matoranien etsivän meitä. Päätin lähteä hytistä, mutta ne huomasivat minut. Samaan aikaan Hai saapui ja onnistui estämään heitä jäällä pariksi minuutiksi, jolloin me pääsimme karkuun\", Bloz otti vähän henkeä ja jatkoi: \"Hai johdatti minut tähän varastoon tuota samasta luukusta, josta sinäkin tulit. Täällä minua odotti Hain miehistö ja Troo. Torakkavieraamme pääsivät kaikessa melskeessä pakoon. Nyt mietimme, miten saisimme laivamme takaisin.\" <br>\n<br>\n\"Taisin hoidella tyypit kannelta tänne tullessani. Laiva on meidän, mutta nuo tyypit tuolla yrittivät ampua laiturilta. Periaatteessa voimme mennä suoraan käynnistämään moottorin. Jutellaan enemmän sitten matkalla pois\" Matoro ehdotti.<br>\n<br>\n\"Hetkonen. Onko sinulla siis Klaanin siru vai Ath-munkkien siru?\" Hai kysyi.<br>\n<br>\n\"Ei täällä ollut mitään sirua. Se oli huijausta, koko homma Allianssin juoni. Minulla on Beeta turvassa\", Matoro selitti hieman kiihtyneesti ja kosketteli kylkipanssariaan, jonka takana tuo pieni metallikappale odotti.<br>\n<br>\n\"Hienoa. Olemme siis laivan ruumassa jumissa. Saarellinen matoraneja haluaa murhata meidät jonkun rakennuksen räjäyttämisestä. Osa meistä on vankina Rautasiivellä ja osa jonkun Makutan luona. Me emme saaneet sirua. Tiedättekö, tämä menee ihan hiton hyvin”, Troopperin oli pakko sarkaisesti kommentoida ruuman reunalta.’<br>\n<br>\n”Miten me aiomme pelastaa kumppanimme?” Hai kysyi.<br>\n<br>\nMatoro huokaisi. \"Minä en tosiaan tiedä. Mutta nyt pitää lähteä, pitää saada laiva liikkeelle. Täräytetään sataman portit vaikka cordakeilla ja hankkiudutaan kauemmas miettimään…”<br>\n<br>\n\"Emme kai voi muuta. Mutta jos muut ovat tuolla Makutan seurassa, miten sinä pelastuit?” Bloz kysyi.<br>\n<br>\n\"Minä... en tiedä. Putosin palavan Katedraalin läpi. Joku, en tiedä mikä, pelasti minut sieltä. Sitten heräsin erään ystävällisen Athistin luota”, Matoro kertoi epävarmasti. Hänen olisi tehnyt mieli kertoa kaikki Oraakkelista, kaikki Nimdasta, kaikki mitä hän oli tuon uskomattoman matoranin luona kokenut.<br>\nMutta hän piti lupauksensa.<br>\n<br>\n<br>\n\"Hienoa\", Hai sanoi. \"Mutta nyt keskustelut seis. Hyvät naiset ja herrat, on aika vallata rakas Hildemarimme takaisin” Hai sanoi ja veti miekkansa esiin.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> <br>\n<br>\n<iframe width="560" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/3frzi-tS7Yg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/3frzi-tS7Yg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKlaanilaiset olivat jakaantuneet kolmeen osaan. Hai ja miehistö päättivät päästä laivan ohjauksiin, Matoro ja Troo kannelle ja Bloz kannen alapuolelle.<br>\n<br>\nTulen Toalla olisi nyt hommia. Vahteja oli ainakin viisi laivan eri osissa, Bloz tiesi. Kaikki eivät olleet olleet kannella. Ei siinä mitään, mutta heidät piti hiljentää, ei vahingoittaa tai mitään, tai muuten munkit olisivat satavarmoja, että Klaanilaiset tuhosivat heidän rakennuksen.<br>\n<br>\nOnneksi Tulen Toan minitaskuissa oli runsas asearsenaali. Nyt hän otti yhden suosikkiaseistansa, joka aiheuttaisi kohteelleen shokin ja tajunnan menetyksen. Näin hän saisi osan munkeista pois, mutta ei kaikkia, koska asetta pystyi käyttämään vain kolme kertaa ja sitten vaadittiin jo latausta, mihin Blozilla ei ollut aikaa.<br>\n<br>\nKaksi Matorania oli jo lähellä. Ei mennyt kauaakaan, kun Bloz oli jo tainnuttanut heidät aseellaan. Mutta oli vain yksi ammus ja kolme vihollista.<br>\n<br>\nYksi vihollisista oli tulossa lähemmäs. Toa piiloutui varjoihin hetkeksi.<br>\n<br>\nMatoran-munkki oli ihmeissään. Miten ihmeessä kaksi hänen \"veljeään\" oli tajuttomana maassa? Pian hänkin tunsi elektronisen iskun ja kaatui maahan.<br>\n<br>\n\"Anteeksi, mutta en voinut muutakaan\", Toa sanoi ja jatkoi matkaa.<br>\n<br>\nHänen tuurillaan kaksi lisää vahtia olisi tullut tänne, mutta niin ei käynyt. Toa oli kiertänyt lähes koko laivan alaosan, ja pian vastaan tulikin kaksi keihästä kantavaa munkkia.<br>\n<br>\nBloz käytti kivinuijaansa, otti kaksi pientä kiveä ja iski ne Matoranien takaraivoon. Molemmat kaatuivat ja Toa sitoi heidät hetken kuluttua<br>\n<br>\nNyt ei ollut enää kannen alla Matoraneja. Nyt pitäisi vain mennä Hain luo ja ohjata laiva turvallisuuteen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSamaan aikaan Matoro ja Troopperi olivat pulassa. Kannella ei ollut piilopaikkoja ja muutama vahti oli siellä. Jos he jäisivät kiinni, munkit voisivat kutsua lisävoimia ja sitten he vasta pulassa olisivatkin.<br>\n<br>\nKaksiko huomasi pari venettä Hildemarin vieressä, eli vahteja oli tullut tänne lisää.<br>\n<br>\nMatoron pitäessä vahtia, ettei heitä yllätettäisi, Troo tutkiskeli paikkoja. Hän huomasi portin, joka esti laivaa lähtemästä.<br>\n<br>\nMilloin tuokin tuohon oli ilmestynyt... Troo ajatteli. Mutta he voisivat räjäyttää sen, kunnes pääsisivät liikkeelle. Tulen Toa oli palaamassa, kunnes pysähtyi nurkan taakse. Hän kurkisti varovasti ja näki Matoron taistelevan parin vahdin kanssa.<br>\n<br>\nJään Toa oli alakynnessä, koska hän ei voinut käyttää viattomia Matoraneja vastaan voimiaan. Hänen piti miekkailla itsensä voittoon ja hänen harmiksi, munkit osasivat käyttää taitavasti keihäitään.<br>\n<br>\nTroo ampui samassa tulta Matoranien taakse. He hätkähtivät, jolloin Matoro ehti riisua heidät aseista ja hänen kumppaninsa tainnutti matoranit tottuneilla sormi-niskaan-otteilla. Kaksikko vei heidät munkkien veneille ja tiputtivat sinne. He huomasivat, että siellä oli jo viisi vahtia.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHai ja Hildemarin miehistö olivat onnistuneet päihittämään kaksi viimeistä vahtia, jotka olivat olleet komentosillalla. Heidätkin oli sittemmin viety munkkien laivoille ja Klaanilaiset kokoontuivat ohjaamossa. Hai oli määrännyt kaksi matorania käynnistämään moottorit, jotta höyrylaiva voisi lähteä.<br>\n<br>\n\"Miten aiomme päästä täältä pois?\" yksi Matoraneista kysyi. \"Tuota porttia on vaikea tuhota hiljaa.” Matoran osoitti jykevää rautaporttia joka oli asetettu sataman suulle.<br>\n<br>\n\"Muuten, missä on Troo?\" Bloz kysyi.<br>\n<br>\nKuului hervoton räjähdys. Kyllä, ääni tuli aluksen kannella olevasta suuresta Cordak-tykistä.<br>\n<br>\n\"Mikä ihme se oli?\" yksi Matoraneista kysyi ja Klaanilaiset huomasivat metallinosia putoavan.<br>\n<br>\n\"Se oli Troo. Ja cordak-tykki. Nyt, liikettä, ennen kuin munkit saapuvat\", Matoro sanoi.<br>\n<br>\nHildemar lähti pois saarelta pikaisesti. Troo saapui pian komentosillalle hymyillen. ”Hienoa, että tässä aluksessa on sentään kunnon aseistus”<br>\n<br>\nHöyrylaivan moottori lähti käyntiin ja savupatsas puski piipuista ulos. Hälinä satamassa kasvoi, mutta matoranit eivät voineet mitään BKS Hildemarille, joka ajoi ulos satamasta avoimelle merelle. <br>\n<br>\nMatoro oli hiljaa ja erillään muista. Miten he saisivat pelastettua loput Klaanilaiset? Mitä seuraavaksi tapahtuisi?<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Athistien saari, satama, hetkiä aiemmin</strong><br>\n<br>\nVihreää, tahmaista nestettä ei enää purskahdellut Ylikersantti 1034:n sormien välistä, mutta hänen lajitoverinsa sidottu kylki ei siltikään näyttänyt kovin siistiltä. Siteenä toimiva rosoreunainen pressunpala ei olisi luultavasti täyttänyt yhdenkään lääkintätorakan kriteereitä, mutta 1034 oli ollut pakko tehdä jotain Varakommodori 0899:n otettua osumaa munkkien keihäästä. Kaksi aseistamatonta torakkaa olivat olleet aivan liian helppo kohde, ja vaikka he olivatkin päässeet karkuun niin laivalta kuin Athisteiltakin, vaikutti tilanne sangen epätoivoiselta.<br>\n<br>\nSinilakkinen torakka katseli ympärilleen sotkuisessa varastohallissa. Kaksi soutuvenettä roikkui katossa, ja yksi seinä oli täysin työkaluhyllyn peitossa. Rakennuksen sisäosasta oli suora yhteys merelle, ja liki puolet lattiapinta-alasta olikin allasta, joka oli suorassa yhdeydessä satama-altaaseen. Aikansa kuluksi torakat olivat kuitenkin jo penkoneet huonetta löytämättä juuri mitään hyödyllistä, he kun eivät olleet maalaamassa veneitä. Ainoa puolihyödyllinen verme oli hätärakettipistooli, mutta senkin hyöty jäisi liki olemattomaksi ennen torakoiden valvomia vesistöjä. Ylikersantti oli sitä paitsi kyseenalaistanut torakkajohdon valmiuden lähettää pelastusmiehistöä kahden Nazorakin tähden, mutta Varakommodori oli vakuuttanut, että heidät pelastettaisiin.<br>\n<br>\nUlkoa kuului kolinaa, ja peltisten pariovien alta loisti soihdun hehku. Torakat terästivät kuuloaan.<br>\n”Entä tämä halli?” kuului ääni ulkoa.<br>\nNazorak-upseerit katsoivat toisiaan. Matoralaiset olivat toki vain Matoralaisia, mutta Ylikersantin jalka teki jo hänen kävelemisestään tuskaa, taistelemisesta puhumattakaan, ja Varakommodorin kylkivamma teki hänestä lähes taistelukyvyttömän. Yllättäen 0899 tarttui Ylikersanttia olkapäästä, ja katsoi tätä suoraan silmiin.<br>\n”Ojenna minulle putkenpala, nappaa hätärakettiase, irrota vene katosta ja pakene merelle”, hän sanoi sinilakille.<br>\n”...mutta...”<br>\n”Nyt.”<br>\n<br>\nVähäsanaisen torakan jäätävä äänensävy sai Ylikersantin luopumaan kaikista vastalauseistaan, ja hän ojensikin noin metrin mittaisen prototeräsputken korkeampiarvoiselle kumppanilleen ja otti hätärakettiaseen käteensä. Painavia pariovia vedettiin jo auki.<br>\n”Mene.”<br>\n”Mu-”<br>\n”Mene.”<br>\n<br>\nSplosh vain kuului, kun 1034 vapautti toisen soutuveneistä katosta. Ovi oli jo miltei auki, ja Matoralaisten huudahduksista päätellen he tiesivät torakoiden piileskelevän siellä. Ylikersantti pudisti päätään, toinen jalka jo veneessä.<br>\n”En minä voi jättää sinua tänne. Ei se-”<br>\n”Mene.”<br>\n”Mutta mistä tämä jalouden puuska?”<br>\n”Ei-”<br>\n<br>\nSillä sekunnilla athistit syöksähtivät sisään. Ylikersantti otti esiin airot veneen pohjalta ja kuuli oven luota kaikista tuntemistaan taisteluista lyhyimmän äänet. Teräs osui teräkseen.<br>\n<br>\nYlikersantti laski airon veteen.<br>\n<br>\nTeräs upposi torakkaan.<br>\n<br>\nYlikersantti työnsi airolla vauhtia altaan reunasta.<br>\n<br>\nTeräs vedettiin ulos torakasta.<br>\n<br>\nYlikersantin vene lipui ulos hallista. Hän katsoi taakseen. Varakommodorin veltto ruumis kierähti veteen, ja yksi athisteista heitti keihään. 1034 painui matalaksi, vaikka ase ei edes lentänyt veneelle asti. Sinihattuinen torakka kaivoi toisenkin airon esiin, ja kiinnitti sen paikalleen. Laivastolaisena hän osasi kyllä soutaa, mutta nyt oli kiire. Nazorak tiesi koko sataman olevan athistien hallussa, joten hänen oli kova hoppu päästä merelle.<br>\n<br>\n<em>Mutta mitä siellä?</em> hän tuumi. <em>Tämä vene ei takuulla ole merikelpoinen, enkä minä voi ryöstää itselleni alusta.</em><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="647" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/9x-rxpdalO4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/9x-rxpdalO4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nToistaiseksi satama oli rauhallinen, ja Ylikersantti käytti kaiken keskittymiskykynsä veneen liikuttamiseen. Hän ei saanut ajatella Varakommodoria, ei nyt. Eikä panikoida siitä, että hän oli yksin keskellä vihamielistä aluetta. Toinen jalka liikkumattomana. Ilman asetta tai kulkupeliä. Vailla tietoa sijainnista. Torakan silmät laajenivat kauhusta, kun hän ymmärsi tilanteensa.<br>\n<br>\n<em>Ei, rauhoitu. Olet yhä elossa, eikä satamassa ole vie- mitä tuolla tapahtuu?</em><br>\n<br>\nBKS Hildemarin kannelta tipahteli Matoralaisia. Nazorak päätti käyttää tilannetta hyväkseen, ja souti korkean laiturin alle. Veden nuolemien pilareiden varaan nojaava rakennelma oli kyllin korkealla, jotta soutuvene ynnä yksi torakka mahtui alle. Hän liikkui mahdollisimman äänettömästi puurakennelman varjossa kohti satama-altaan reunaa, kunnes huomasi portin. Aivan epätoivoon asti ei sinihattuisen torakan mieli vielä vaipunut, mutta pako vaikutti kieltämättä vaikealta. Hän päätti kuitenkin tutkia asiaa tarkemmin ja souteli veneellä aivan satama-allasta ympäröivän aidan tuntumaan. Veneellä hän ei pääsisi pois, mutta aita koostui lähinnä puisista palkeista vedenpinnan alapuolelta, joten sen ali voisi uida helposti, vaikka ainoastaan yhdellä jalalla. Lisäksi kirjanpitäjätorakka muisti satama-altaan ulkopuolellakin olleen muutaman pienen veneen, eikä niitä ehkä vahdittaisikaan niin tarkasti.<br>\n<br>\nYlikersantti kiinnitti lakkinsa varustevyöhönsä, veti syvään henkeä ja kiepsahti soutuveneensä reunan yli veden alle. Sukelluksissa hän kulki laiturin varjosta aidan tykö ja alitti esteensä. Toisella puolen hän uskaltautui nostamaan päänsä veden pinnan yläpuolelle. Toisen jalan liikkumattomuus häiritsi uimista, mutta laivastossa työskentelevä Nazorak sai kyllä itsensä liikkumaan eteenpäin.<br>\n<br>\n<em>Paitsi että...</em> hän mietti. <em>Missä kaikki ne alukset ovat? Enh-</em><br>\n”Tuolla menee yksi!” kuului huuto jostain torakan yläpuolelta, aidan suunnilta. Baretti yhä vyöllään roikkuen hän sukelsi välittömästi upoksiin eikä katsonut taakseen polskiessaan loitommas satamasta.<br>\n<br>\n<em>Mitä minä teen...</em> hän ajatteli epätoivoissaan ja veti käsillään jatkuvasti vauhtia. 1034 ei tiennyt, mahdettiinko häntä ajaa takaa taikka ampua jollain, mutta hän ui vauhdilla, joka ylitti hänen aiemmat, molempijalkaiset nopeusennätyksensäkin.<br>\n<br>\nVasta päästyään miltei sadan metrin päähän saaresta, nosti torakka taas päänsä pinnalle. Hän ei ollut helpottunut, hän oli kauhuissaan. Aallokko heitteli häntä suuntaan jos toiseenkin, eikä hänellä nyt varsinkaan ollut minkäänlaista kulkupeliä. Sisätöihin tottunut torakka ei edes tiennyt, jaksaisiko enää uida takaisin rantaan. Lisäksi Varakommodorin veltto ruumis oli molskahtanut veteen samalla, kun hän itse oli etsinyt airoja veneen pohjalta.<br>\n<br>\n<em>Airoja veneen pohjalta,</em> 1034 päivitteli. <em>Airoja,</em><br>\n<br>\nSilloin räjähti.<br>\n<br>\nNazorak katsahti äänen suuntaan. Se oli satama-altaan portti, ja pian ex-oviaukosta lipuikin esiin BKS Hildemar, vieläpä kirjanpitäjää kohti. Ylikersantti pohti vaihtojaan ja päätyi lopputulokseen, jonka hän tiesi jo valmiiksi sotivan kaikkea sitä vastaan, mihin hänet oli koulutettu. 1034 kaivoi esiin hätärakettipistoolin ja tähtäsi taivaalle.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Viestiä tekemässä mukana olivat myös Bate ja Snowie. Kiitoksia heille.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1406,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-04-04T15:26","content":"<strong>Klaanin käytävä</strong><br>\n<br>\nVisokki oli jättänyt Tawan hyvillä mielin osaavien klaanilaisten käsiin sairastuvalle ja kipitti nyt Klaanin käytäviä.<br>\n”En ihmettelisi, jos ei edes tuo saa häntä lomailemaan edes vähäksi aikaa…”<br>\nVisorakia suoraan sanoen säälitti hänen hyvä ystävänsä Tawa, sillä mokoma oli päästänyt itsensä tuollaiseen kuntoon, mutta olisihan se pitänyt arvata. Vaikka Tawa olikin paljon muuttunut luonteeltaan aikojen saatossa, tietystä jääräpäisyydestä hän ei ikinä tulisi pääsemään eroon. Eikä tarvitsekaan, koska Tawa nyt vain on sellainen. Joskus silti voisi ajatella itseään edes vähän…<br>\nVisokki olisi voinut jäädä seurailemaan Toan vointia sairastuvalle, mutta Klaani huusi apua kaikennäköisten hommien saralla. Tawaakaan visorak ei heti päästäisi näiden hommien pariin, joten jonkun ne oli tehtävä. Hommien määrä ei visorakia haitannut, sillä hän piti siitä ja kaikkein ihaninta, hän oli takaisin Klaanissa!<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27px" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/0-m9HF_XIyw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/0-m9HF_XIyw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nVisokin ajatukset ja Klaanin hetkellisen rauhallisuuden kuitenkin katkaisi jostain päin Klaania tuleva riita.<br>\n<br>\n”… se ollut räjähdys, senkin ääliö. Minä tiedän kyllä, mitä teen.”<br>\n”Mutta siellä selvästi haisee palanut. Ja minä kuulin äänen!”<br>\n”Mene pois. Pidä huoli omista asioistasi, matoran.”<br>\n”Älä pomota minua, makuta. Ilman minua sinulla ei olisi kattoa!”<br>\n”Epäilen suuresti.”<br>\n”Päästä minut sisään!”<br>\n”Mikä yleistalonmies sinusta on tullut? Ei käy.”<br>\n<br>\n<em>”Manu riitelee Verstaassa jonkun kanssa? Pitänee käydä tarkistamassa, mitä tuolla oikein tapahtuu…”</em><br>\nVisokki astui nurkan takaa Verstaalle vievään käytävään juuri parahiksi näkemään, kuinka Manu heitti Bobin ulos ikkunasta. Matoranin parkaisu kuului etäisesti tämän lentäessä pihamaalle. Hänen onnekseen Verstas sijaitsi maan alla, joten sinne vievä käytävä oli luonnollisesti ensimmäisessä kerroksessa.<br>\n<br>\n<em>”MANU! Mitä sinä teit juuri katonkorjaajallemme?”</em> Visokki huudahti.<br>\n”Visokki? Milloin sinä olet palannut? Minä, tuota…”<br>\n<em>”Sanotaanko vaikka, että ihan äsken. Sinä MITÄ?”</em><br>\n”Eh, se nuuski asioitani”, Manu sanoi ja perääntyi Verstaan ovea vasten. ”Kai minullakin on oikeus yksityisyyteen?”<br>\n<em>”Yksityisyyteen, mutta ei toisten ikkunasta heittämiseen…”</em> Visokki sanoi moittien ja lähestyi makutaa uhkaavasti. Manu katsoi Visokkia silmiin.<br>\n”Ei, eipä kai. Mitä Tawa sanoi nähtyään sinut?”<br>\n<em>”…”</em><br>\nVisokki oli hetken hiljaa.<br>\n<em>”Hän on nyt sairasosastolla...”</em><br>\n”…”<br>\nOli Manun vuoro olla hiljaa. Hetken kuluttua hän sanoi:<br>\n”Minulla oli hänelle asiaa. Onko hän kunnossa?”<br>\n<em>”En tiedä, kävin heittämässä hänet vain sinne, mutta arvatenkin liikaa paineita kerralla. Kyllä hän tokenee, pyörtyi vain.”</em><br>\nManu kohotti kulmiaan.<br>\n”Selvä on. En viitsi mennä häiritsemään häntä. No mutta”, makuta huudahti iskien kätensä yhteen yllättäen, ”sinä tiedät kaiken, minkä Tawakin, eikö totta, Visokki, kultaseni?”<br>\n<em>”… vähintäänkin, kyllä”</em>, Visokki vastasi hämmentyneenä Manun puheesta.<br>\n”Hienoa, hienoa. Minä haluaisin kysyä sinulta paria asiaa. Menisimmekö johonkin mukavampaan paikkaan? Tässä käytävällä on ikävä keskustella, ja Bob saattaa palata vielä, ellen tappanut sitä vahingossa.”<br>\nVisokki pyöräytti silmiään. <em>”Parempi olisi ettet tappanut, muuten meillä ei ole kohta kattoa ollenkaan…”</em><br>\n<br>\nKaksikko käveli läpi käytävien, jotka huokuivat tyhjää kylmyyttä toisin kuin yleensä. Harvoin ei ketään kohdannut kävellessään Bio-Klaanin käytävillä, mutta nyt oli poikkeuksellinen tilanne. Manu katsahti kahvion suuntaan ja käveli sen ovelle.<br>\n<br>\n”Ah, kahvio on tänään tyhjä. Menkäämme tänne”, Manu sanoi vilkaistuaan kahvion ovesta sisään.<br>\n<em>”Kuvittelenko vain minä, vai onko itse Klaanissa nykyään vähemmän porukkaa kuin ennen?”</em> Visokki sanoi synkeänä. <em>”Tyhjä kahvio…”</em><br>\n”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä. Monet ovat varmasti korjaamassa talojansa”, Manu virkkoi istahtaen satunnaisen pöydän ääreen. Tarjoilijoita ei näkynyt mailla eikä halmeilla.<br>\n<em>”Niin, katonkorjaajille on siis tarvetta”</em>, Visokki sanoi pisteliäästi.<br>\n”Kuinka paljon tiedät siitä, mitä täällä on tapahtunut poissa ollessasi?”<br>\n<em>”Tiedänhän minä aika paljon. Silti tämä kaikki on niin… karua.”</em><br>\nManu nyökkäsi vakavana ja sulki hetkeksi silmänsä.<br>\n”Tällaisen on loputtava”, Manu sanoi ja iski nyrkkinsä pöytään dramaattisesti. ”Ja minä aion olla osana lopettamassa sitä.”<br>\nSitten hän virnisti ovelasti: ”Kerrohan. Mitä tiedät Epsilonista?”<br>\n<br>\nVisokki katsoi Manua kummissaan.<br>\n<em>”Mitä sinä aiot?”</em><br>\n”Minä olen”, Manu aloitti, ”tutkinut muutamia historiankirjoituksia. Ja Makuta Itrozin muistiinpanoja, jotka Matoro minulle toimitti. Minä olen tutkinut ne läpikotaisin. Ja minusta tuntuu, että Epsilon ei ole siellä, missä sen tulisi olla.”<br>\n<br>\nVisokki vakavoitui. <em>”Epsilonista minä en tiedä juurikaan. En myöskään tiedä, tietääkö Tawa.”</em><br>\nManu hymähti. ”Lievä takaisku.”<br>\n<em>”Taka-iskuja Nimdan saralla riittää. Mikään ei selviä niin helposti kuin oletamme.”</em><br>\n”Olen tietoinen asiasta. Mutta oletin, että se olisi näkynyt täällä päin. Aikoja sitten, itse asiassa.”<br>\n<em>”Saattaa ollakin, mutta minä en ole sitä nähnyt. Muistaakseni.”</em><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27px" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/BYRjdKtdhGk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/BYRjdKtdhGk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nVisokin katse jäätyi yhtäkkiä. Rahi ei liikahtanutkaan, tuijotti vain johonkin ilmekään värähtämättä. Manu yritti havainnoida, minne visorak oli katseensa kohdistanut, mutta vastaus oli vain seinä. Tai ei, Visokki ei näyttänyt katsovan mihinkään. Hänen katseessaan oli vain… tyhjyys.<br>\n”…Visokki?” Manu kysyi ihmeissään.<br>\nTelepaatin mieli torjui Manun kysymyksen salamana. Sitten Visokin silmät sulkeutuivat. Administa näki, että hän keskittyi tällä hetkellä johonkin erittäin kovasti. Itse asiassa, Manu ei ollut ikinä ennen nähnyt Visokkia yhtä keskittyneenä. Sitten rahin mielikanava vihdoinkin aukesi.<br>\n<em>”Mi…mi…mitä?”</em> Visokki sai ulos tuijottaen silmät auki tyhjyyteen.<br>\n<em>”Tuonko minä näytin Avdelle… Tuonko?”</em> Visokki tärisi.<br>\n<br>\n”Sinä teit mitä...?” Manu kysyi ja kohotti kulmiaan.<br>\nVisokki kääntyi Manun puoleen ja nielaisi. <em>”Minä...Minä näytin Avdelle muiston, muiston Ni-Nimdasta, että pääsisin vapaaksi. Itse en nähnyt sitä muistoa, mutta nyt... nyt minä näin sitä muistoa...”</em><br>\nManu katsoi Visokkia ilmeettömänä. Tämä tärisi yhä. Epävarmana makuta asetti kätensä Visokin selän päälle tavalla, jonka ajatteli ystävälliseksi, ja sanoi:<br>\n”Se mahtoi olla ikävä muisto.”<br>\nVisokki mietti hetken hiljaa tuijottaen taas tyhjyyteen ja sitten säpsähti ajatuksistaan. Rahi lopetti tärisemisen. <em>”Itse asiassa ei, mutta minä muistin jotain, mitä en ole muistanut pitkiin aikoihin ja miksi se nyt sitten? Ja Nimda, muisto Nimdasta, miksi se on edelleen minulle niin hämärä? Voiko Nimdasta muodostua edes selkeitä muistoja? Mitä tämä on? Näen vain iskevän sinisyyden ja-”</em><br>\n”Oletko varmasti kunnossa?” Manu kysyi vakavalla äänensävyllä. ”Jos haluat kertoa muistosi, minä kyllä kuuntelen mieluusti.”<br>\n<em>”Olen, tämä vain hämmentää. Toistaiseksi tuossa muistossa ei ollut mitään, mistä Avde voisi saada vihiä Nimdasta, jos hän sen näkee. Se muisto on vain niin outo. Vaikea saada tolkkua. Ja ylipäätänsä se hämmentää, että minä en muista tästä sirusta yhtään mitään, vaikka olen ollut sen kanssa tekemisissä joskus. Nimda vaikuttaa... mieleen?”</em> Visokki yritti löytää selitystä muistolleen.<br>\nManu pakotti kasvoilleen pienen hymyntapaisen.<br>\n”Nimda”, hän sanoi hiljaa. ”Nimda liittyy kiinteästi mieleen.”<br>\n<em>”Niin, mutta tämä on silti jotain ihan uutta, että se sekoittaa minun muistoni siitä. ...Tiedätkö sinä jotain?”</em> Visokki katsoi Manua epäilevästi.<br>\n”Kyllä minä väitän tietäväni”, Manu sanoi suoraan virnistäen kierosti. ”Mutta mitä minä en tiedä, on se, onko Epsilon ollut täällä.”<br>\nVisokki tuhahti Manun ilmeelle. <em>”Miten tämä tieto auttaisi sinua?”</em><br>\n”Tiedätkö sinä, missä Matoro on. Ja Summerganon. Killjoy.”<br>\n<em>”En. He ovat jossain kaukana...”</em> Visokki katsoi Manua odottavasti.<br>\n”He ovat hakemassa Epsilonia. Athistien saarelta. Varma ansa.”<br>\n<em>”Voi ei, voi ei. Onko sieltä kuulunut mitään?”</em> Visokki säikähti.<br>\n”Sitä sinun täytyy kysyä Tawalta ja Guartsulta, minä en tiedä. Mutta voin sanoa, että se siru ei ole siellä. Mikäli historiaan on luottaminen.”<br>\n<em>”Milloin sait tuon tiedon selville?”</em><br>\n”Kerroinhan sinulle tutkineeni kaikenlaista viime päivinä.”<br>\n<em>”Kerroit.”</em> Visokki nyökkäsi.<br>\n”’Viime päivät’ rajoittaa kaikkea, mitä olen tehnyt. Palasimme matkaltamme aivan äskettäin.”<br>\n<em>”Niin..?”</em><br>\n”Ja he lähtivät matkaan jo ennen saapumistamme.”<br>\nVisokki oli vain hiljaa ja mietti. Eikö Manu aikonut sanoa enempää?<br>\n<br>\nVisokki oli juuri sanomaisillaan jotakin, kun Kahvion ovi heilahti. Kumpikin käänsi katseensa ovelle. Oviaukko kehyksinään heidän edessään seisoi Guardian. Tämä huomasi Visokin ja hieroi ehjää silmäänsä. Manu pystyi kuvittelemaan toisen, mekaanisen silmän skannaamaan visorakia.<br>\n”Visokki”, Guardian sanoi hitaasti tyrmistyneellä äänellä. ”Sinä olet…”<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Vizu kirjoitti tästä puolet. Molemmat musiikkivalinnat minun.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1407,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2012-04-09T17:44","content":"<strong>Metru Nui<br>\nPo-Metrun ja Onu-Metrun raja<br>\nToa-Pimeyden Metsästäjä -sota</strong><br>\n<br>\n<br>\nJoskus sitä toivoisi että olisi tavallinen matoran-työläinen joka vain rakentaisi jalkoja vahki-kuljettimiin.<br>\n<br>\nEi tarvitsi ajatella tulevaisuutta ja murehtia huomista. <br>\n<br>\nElää vain ja tehdä työtään, velvollisuuttaan, aina kohtalon suorittamiseen asti. <br>\n<br>\nTuollainen elämä on helppoa ja yksinkertaista, ja silti jotkut haluavat kohdata vaaran ja olla Toia. Se että juokset henkesi edestä väistellen miinoja, räjähteitä ja vihaisia peikkoja ei varmaan tule ensimmäisenä mieleen toa-soturin toimenkuvasta. Ei todellakaan...<br>\n<br>\nKeltavihreää panssaria käyttävä toa väisti täpärästi päänsä ohitse suhahtavan pyörittimen, joka maahan osuessaan sulatti mustan protodermiinikiven kuin lämpö voita. Tämäkin osuma olisi voinut olla hänen viimeinen hetkensä, mutta se ei ollut. Umbralla oli tehtävä, kohtalo suoritettavanaan.<br>\n<br>\nKoska hän oli vielä nuori soturi ja perin kokematon, U oli päätynyt lähetiksi ja vei viestejä rintamalinjojen väleillä. Toa ei ollut vielä oppinut sotaan tarvittavia taistelutaitoja joten Umbra sai jatkaa lähes samaa toimenkuvaansa jota hän toimitti matoranina, tiedon välitystä. Nyt tosin hän ei ollut itse kirjuri vaan vei tietoa eteenpäin paikasta toiseen.<br>\n<br>\nToa katseli ympärilleen. Onu-Metrun ja Po-Metrun rajaseutu oli karua ja perin kuollutta, ainakin sodan runnellessa kaiken vähänkin elävän. Umbra oli jo tuntenut sodan nurjat puolet, olihan hänen hyvä ystävänsä ja opettajansa, Lheko, antanut henkensä Umbran puolesta ja tämä oli johtanut U:n muuttumiseen toaksi.<br>\n<br>\nUmbralla ei tosin ollut nyt aikaa muistella menneitä tapahtumia, sillä tiedot piti viedä komppaniapäällikko Svarlelle, joka oli tunnettu nopeasta rhotukatulestaan ja miekankäsittelytaidoistaan. Rintamalinjat olivat pysyneet näiden kahden kaupunginosan välillä jo iäisyyden, mutta silti armeijat taistelivat erään suuren ja tärkeän sillan herruudesta, joka yhdisti kaupunginosat toiseensa.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><br>\n<center> * * *</center><br>\n<iframe width="560" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/fu4k4WI0nM8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/fu4k4WI0nM8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nEi kovin pitkän matkan päässä tuon lähetin olinpaikasta sijaitsi suuren Po-Onu-metrun sillan sillanpääasema. Se oli linnoitettu varustus railoja ja reikiä täynnä olevan kovia kokeneen betonisillan pohjoispäädyssä. Lukuisat teräksiset kuution malliset rakennukset sekä kivestä ja maasta tehdyt barrikadit piikkilankoine ja miinoineen suojelivat Toa Svarlen johtamaa kuudetta komppaniaa, jonka 120 toaa puolustivat sillanpääasemaa henkensä edestä.<br>\n<br>\nMatoro oli yksi niistä sadastakahdestakymmenestä toasta. Matoro ei ollut ollut vielä paljoa sodan painepisteissä, ja oli siitä kiitollinen. Hänen toa-tiiminsä oli tavalliselta trooppiselta saarelta, eikä sitä pidetty samalla tavalla eliittijoukkona kuin esimerkiksi Metru Nuilta kotoisin olevia Toia.<br>\nMatoro makasi kivisessä juoksuhaudassa vilkuillen varovasti laidan yli ei-kenenkään-maalle. Metsästäjien muutama tunti sitten loppunut hyökkäys oli kilpistynyt bunkkeririvistöihin. Vaikka tällä hetkellä toilla meni hyvin, se ei jatkuisi kauaa. Menetykset olivat vääjäämättömiä, ja koska Metru Nuin jokaikinen vahki on jostakin syystä siirtynyt Mustan Käden tukikohdan alueelle, rintamavastuu on käytännössä yksin toien.<br>\n<br>\nTälläiset hetket olivat rentouttavan rauhallisia. Vaikka etulinjaa moukaroitiin jatkuvasti tykkitulella jostain Metsästäjien selustasta, Matoro tunsi olonsa silti suhteellisen turvalliseksi. Sillan puolustajat olivat torjuneet metsästäjät kerta toisensa jälkeen. Mikään ei voisi mennä vikaan.<br>\nSitten se alkoi.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nUmbra puuskutti. Painavien varustusten ja asiakirjojen kantaminen pitkin kivikkoista maata oli perin uuvuttavaa, varsinkin jos joku ajoi takaa. Ja ampui. Energiapyörittimillä ja ammuksilla. Ja paljon ampuikin.<br>\n<br>\nPäättäväisenä ja urheana sekä peloissaan Umbra vain jatkoi juoksemistaan. Tiedot piti saada toain tukikohtaan. Monet asiat pyörivät toan päässä, mutta hän jatkoi silti juoksemistaan, katsoen minne astui ettei räjähtäisi kappaleiksi erilaisista ansoista.<br>\nBunkkeri siinti jo valon toan näkökentässä kun hän voitonriemuisena mutta perin uupuneena eteni halki kuolleen ja mustan maan. Hän tekisi sen. Hän saisi tehtävänsä päätökseen kunnialla. Hän olisi aito Toa.<br>\n<br>\nSitten valtaisa, tärykalvoja repivä ääni syvyyksistä iski hänen päähänsä ja paineaalto löi sankarimme päin kuollutta ja kovaa maata. Kaikki pimeni.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoro ei uskonut silmiään. Ensin oli ollut aivan rauhallista. Sitten oli ilmestynyt suuri Xialainen kolmijalkainen sotakone. Toinen. Kolmas. Niitä oli paljon. Tykkituli. <em>Tykkituli.</em> Koko rintaman leveydeltä oli alkanut purkautua skakdeja, peikkoja, erilaisia sotarobotteja ja vähäisempiä metsästäjiä. Ohjuksia lensi jostain kaukaa. Huumaava vihellys täytti korvat. Toien rintama iski takaisin tykein, konekiväärein ja elementti-iskuin ennen kuin viholliset tulisivat lähelle.<br>\n<br>\nKomentobunkkeriin ammuttiin tykistökeskitystä. Matoro yritti pitää itsensä rauhallisena ja ampui keihäästään jäätä eteneviin olentoihin. Ohjus sihahti lähelle häntä pirstoen bunkkerin seinämää. Kiven ja Maan Toat tekivät kaikkensa vahvistaakseen puolustuslinjoja.<br>\n<br>\n\"Joukot. Nyt on aika räjäyttää potti\", Svarle lähetti käskyn joukoilleen. Kokenut komentaja toimi rauhallisesti sotatilanteissa ja johti joukkojaan rautaisella otteella. Vihollinen piti nujertaa.<br>\nToa otti ja latasi rhotukalaukaisimensa. Oli aika grillata xialaisia kävelijöitä. Aseen avulla hän pystyisi luomaan metallia sulattavia lämpötiloja jotka riittäisivät tunkeutumaan kävelijöiden sisuksiin ja mahdollisesti polttamaan niitä ohjaavat metsästäjät.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Keskittäkää tulivoima komentobunkkeriin\", pirakan vakaa ääni kuului suuria kolmijalkaisia, teräskuorella varustettuja aavistuksen verran hämähäkkiä muistuttavia kävelijöijöitä ohjastavien vortixxien radioista. Metsästäjät lukitsivat tehokkaita 67-millisiä tykkejään kohti toien rintaman laidassa sijaitsevaa hopeana hohtavaa bunkkeria. Tulitus alkoi. Jokin toien panssarintorjuntatykeistä räjäytti irti yhdestä kävelijästä jalan ja kaatoi sen. Etujoukkojen takana eriskummallistren rahipetojen vetämät ohjuksenlaukaisualustat ampuivat jatkuvalla syötöllä kirkuvia ammuksiaan toien asemiin, ja sirpaleita ja napalmia ympärilleen kylpevät ohjukset tekivätkin pahaa jälkeä kaikkialla.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMiinat aktivoitiin Svarlen käskystä ja pian metsästäjät saivat päällensä kivan kasan romurautaa ja muuttuivat itsekin kasaksi tuhkaa kun valtaisat räjähdykset valaisivat taivaan, luoden suunnattomat sienipilvet ja suuren tuhkapilven.<br>\nMiinojen räjähtelyyn yhtyivät xialaiskävelijöiden tykit, jotka lävistivät komentobunkkerin metallikuoren ja pian koko rakennuksen julkisivu romahti. Keskirintaman hyökkäysjoukot ovat kärsineet valtavia tappioita miinojen räjähdellessä, mutta sivustoilta puskee uutta väkeä keskelle. Rintama murtuu. Metsästäjien lukemattomat sotilaat syöksyvät läpi aukon. Toia kaatuu. Matoron on pakko paeta länteen kohti komentobunkkeria, joka sekin räjähti aivan hänen silmiensä edessä. Valtava tykkitorni keetuu hitaasti sillan reunalta mereen. Matoro katsoo taakseen. Ainut suunta on sillan kuolemanvyöhykkeen yli. Hänen mielensä valtaa huoli muusta tiimistään, jotka olivat ennen hyökkäystä rintaman itäisellä sivustalla. Toa katsoo raunioista, joihin on maastoutunut, itään, jossa on vielä ehjiä bunkkereita. Kaiuttimien rätisevä ääni antaa Svarlen äänellä vetäytymiskäskyn.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nUmbra katseli räjähtävää komentobunkkeria joka oli hänen edessään. Hän hieroi päätään ja huomasi jääneensä ristituleen. Pakenevat toat tulittivat metsästäjiä jotka etenivät kohti määränpäätään välittämättä toain vastarinnasta tai siitä että kävelijöitä tuhoutui. Bunkkeri piti vallata.<br>\n<br>\nUmbra, koetti nousta seisomaan, mutta ristitulessa sitä ei kannattanut tehdä, joten hän kyyristyi nopeasti kivikkoon, ammusten lennellessä ympäriinsä, räjäytellen tieltään esineitä ja asiota. Metsästäjät lähentyivät hetki hetkeltä toain tuhoutunutta bunkkeria ja Umbra mietti olivatko toat vielä elossa bunkkerissa.<br>\nJoukkojen eteneminen oli sen verran nopeaa että U alkoi pian kuulla metsästäjien puhetta piilopaikkansa lähettyviltä. Hän koetti pitää hengitystään ja olla ääneti.<br>\nU otti hiestä märkään käteensä keltaisen, pitkäteräisen miekkansa, joka oli hänen uskollinen ystävänsä. Hän otti myös muutaman elementaalikranaatin repustaan, valmistautuen pahimpaan. Metsästäjät kun eivät antaisi armoa sotavankien kanssa.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKaksi skakdia käveli vilkkaasti keskustellen taistelutantereella. Toat olivat selvästikin vetäytyneet ja metsästäjät saaneet vihdoin tämän kirotun bunkkerin hallintaansa. Thok ja Avak, hyökkäystä johtavat metsästäjät, tutkailivat aluetta.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoro loi aallon jäätä päin kolmea skakdia, jotka ryntäsivät häntä kohti. Elementaali-isku suisti joukon maahan, ja samassa Jään Toa syöksyi eteenpäin raunioiden joukossa. Rintama sillan edessä oli murtunut useasta kohtaa, ja entisten bunkkerien raunioissa oli jumissa useita toia. Ja vielä eneääm ruumiita.<br>\nToa ei tiennyt kunnolla mitä tehdä. Oli annettu vetäytymiskäsky, mutta sillalla suorana maalina oleminen ei houkuttaisi. Ja kuitenkin ainut vetäytymistie vei sillan poikki. Hän kirosi ja päätti lopulta ylittää sillan laitojen suurten kaiteiden suojissa, joten hän suuntasi itään. Hän ei ehtinyt kulkea kovin pitkää matkaa toivoen raunioiden suojaavan häntä pahoilta silmiltä, ennen kuin sai kovan iskun jostakin niskaansa. Toa lensi mutaan kasvot edellä kasvot veressä. Hän kääntyi, ja näki valtavan steltiläisen peikon nuija kädessään. Toa väisti maahan suuntautuneen iskun ja yritti iskeä keihäällään olentoa, mutta peikon haarniska kesti. Matoro sivalsi jäisellä terällään peikkoa käteen, jolloin tämän nuija putosi maahan. Peikko kuitenkin iski kovaa ehjällä nyrkillään, ja Toa lensi jälleen kovaa maahan. Teleskooppisilmä pimeni. Lataus jääenergiaa osui peikkoa ylävartaloon kaaten tämän. Matoro ampui lisää jäätä peikkoon ja syöksyi betoniesteiden taakse toiseen juoksuhautaaan. <br>\n<br>\nHetken rauhan saatuaan Toa yritti saada teleskooppisilmäänsä toimimaan, mutta kaksi kolmesta linssistä oli rikki. Hän näki vain lämpökameran, ja silläkin huonosti. Sillalla päin kuitenkin makasi toamainen hahmo kuopassa. Matoro ei keksinyt muutakaan, vaan lähti ryömimään kohti ilmeisesti haavoittunutta toaa.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nUmbra hengitti peloissaan kuopassaan. Metsästäjien äänet lähestyivät koko ajan ja hän pystyi jo haistaa heidän pahanhajuisen, rukikaloilta ja kivirotilta haisevan hengityksensä.Toa puristi vapisevin sormin miekkansa kahvaa. Kohta tulisi taistelu, joka johtaisi pahimmillaan hänen tuhoonsa, kuten niin monille oli jo käynyt tämän sodan aikana. <br>\n<br>\nU vilkaisi olkapäänsä yli. Hän tarkkaili tilannetta ja kun toa käänsi päätään, hän näki että idästä lähestyi valkomusta soturi. Oliko se toa vai metsästäjä? Sitä U ei tiennyt. Hän tiesi vain että oli kiipelissä ja pelastautumissuunnitelma piti keksiä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoro huomasi noin puolitoista metriä syvän kranaatinkuopan reunalta jonkun vilkaisevan häntä kohti. Naamio katosi pois näkyvistä hyvin nopeasti.<br>\nMatoro mietti mitä sanoa. Hän ryömi itse mahdollisimman hiljaa pitkin räjähteiden tuhoamaa maata. <br>\n\"Ystävä vai vihollinen?\" Matoro kysyi mahdollisimman toamaisella äänellä. Kuoppa oli vain parin metrin päässä hänestä.<br>\nUmbra kuuli jostain toamaisen äänen, joka sanoi: \"Ystävä vai vihollinen?\" Toa kurotti päänsä ulos kuopasta, nähden edessään valkean jään toan, joka tuijotti U:ta maan tasalta. <br>\n<br>\n\"Olen Umbra\", valon toa sanoi edessään olevalle toalle. \"Matoro\", tämä vastasi. \"Kiva tietää näin keskellä sotaa\", tämä lisäsi maapölyä keuhkoistaan köhien. <br>\n<br>\nKaksikko ei ollut ihan tajunnut omaa vaaratilannettaan kun kaksi skakdia lähestyi aseet ojossa kaksikkoaa. Toinen skakdeista kantoi ikävän näköistä jäätykkiä ja toinen tappavaa hitsausvälinettä. Groteski hymy kasvoillaan skakdit yllättivät toat.<br>\n<br>\n\"Mitä hit-\" Matoro ehti lausahtaa ennenkuin hän tunsi ihanan kylmän virtauksen selässään. Sitten häntä kohti mätkähti valtava kimpale jäätä, jonka hän ehti kuitenkin imeä itseensä elementtivoimillaan. Matoro kääntyi, ja huomasi tuijottavansa valkoista, hymyilevää skakdia tämän aseen piippuun. Thok huusi jotain, ja Avak ilmestyi paikalle hieman taaempaa.<br>\n<br>\n\"Teille kävi kovin huonosti\", Thok mutisi matallla äänellä. Jäätykki hohti ja sen päähän muodostui kieppuva jääpyörre. Thok laukaisi, mutta ase räjähti hänen käsiinsä. Matoro oli laajentanut aseen sisällä olleen kaasun, jolla ase toimi. Välittömästi Matoro tönäisi vasta tapaamansa toan juoksuun kun Avakin lihaksikas hahmo hyökkäsi kuoppaan. Matoro väisti täpärästi skakdin ampuman plasma-ammuksen, joka räjäytti maata kuopan seinästä. Matoro iski keihäällään, mutta Avak käänsi aseensa ja onnistui taidokkaasti iskemään sirkkelillään Matoron keihästä, joka katkesi kahtia. Silloin Umbra iski sivummalta kiven skakdia kylkipanssariin miekallaan. Skakdi ulvoi tuskasta ja tarttui miekkaan. U veti Matoron nopeasti ylös ja loi elementtiräjähdyksen kuoppaan, joka heitti skakdit nurin. Kaksikko lähti juoksemaan täysillä kohti sillan laitaa. Ei kestänyt kuin hetki, ennen kuin kaksi skakdia olivat taas heidän perässään. <br>\n<br>\nTällä kerralla heidät oli huomannut myös kymmenet muut verenhimoiset metsästäjien soturit.<br>\nUmbra ja Matoro juoksivat, ampuen samalla elementaalienergioitaan, jotta metsästäjät pysyisivät loitolla heidän kannoiltaan. Sitten Umbra muisti että hänellähän oli elementaalikranaatteja ja ne voisivat pelastaa heidät tästä kiipelistä. Vielä ei ollut kuitenkaan niiden aika...<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSillan toisessa päässä, tulinen Svarle katsoi joukkojaan, pahoin haavoittuneita toia jotka ylittivät siltaa, jota metsästäjät olivat valtaamassa. Vahkeja tai mitään vahvistuksia ei ollut saapunut, joten väsyneet ja haavoittuneet toat olivat jääneet alakynteen ja joutuneet pakenemaan bunkkeristaan Po-Metrun rajalta. <br>\n<br>\nSvarle puri hammastaan. Ei näin pitänyt käydä. Ei todellakaan. Mutta. Metsästäjiä piti estää pääsemästä Onu-Metruun. Mustan Käden tukikohta sijaitsi nimittäin tässä kaupunginosassa, käden joka ei sitten auttanutkaan heitä kuten kuului. Se suututti Svarlea. <br>\n<br>\nToa-komentaja koetti pitää ärtyisyytensä kurissa. Miehille ei saanut näyttää tilanteen toivottomuutta, koska tappiomieliala tarttuisi nopeasti ja voisi aiheuttaa ongelmia jotka sitten kasaantuisivat.<br>\n<br>\nSvarle pyöritteli ideoita päässään. Sillan voisi räjäyttää tai sitten sen voisi tukkia jollain josta on vaikea päästä läpi. Joukkion raudan toat voisivat luoda muurin joka estäisi mestästäjien pääsyn, mutta toisaalta. Se söisi toain voimavaroja entisestään. Yksi idea olisi se että silta räjäytettäisiin. Siihen hommaan hän voisi tarvita Halawea, joka oli haka räjähteiden kanssa ja pääsisi pakoon räjähdyksiä levitoinnin naamio Mirullaan.<br>\nKäsky kuului ja tummahaarniskainen magnetismin toa saapui komentajansa eteen. Mustan mirun silmärei'istä paloi ilkikurisuus ja naivius jotka olivat Halawen tunnusmerkkejä. Seisoen selkä suorassa ja asennossa komentajaansa nähden, hän valmistatui kuulemaan ohjeita.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center> * * * </center> </body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Sinulla mitään älykästä vetoa mielessä?\" kysyi Matoro, joka ihmetteli itsekin miksi hänen oli pakko puhua kaikissa mahdollisissa hengenhädissä. Ilmeisesti kyse oli jonkinasteisesta tappiomielialan torjumisesta.<br>\n\"Onhan minulla,\" U kaivoi reppuaan juoksussa \"nämä elementaalikranaatit\". Hän ojensi muutaman Matorolle joka otti räjähteet vastaan. <br>\n<br>\n\"Voisimme räjäyttää tämän sillan takaamme jotta metsästäjät eivät pääsisi Onu-Metruun\", Umbra sanoi.<br>\n<br>\n\"Onko näissä niin paljon tehoa? Yleensä näillä räjäytetään ajoneuvoja, ei kokonaisia siltoja\", Matoro puhui. Hän syöksyi sillan massiivisena kohoavan merestä nousevan tukitolpan taa hetkeksi näkösuojaan U perässään.<br>\n<br>\n\"Sitäpaitsi... pelastetaan ensin itsemme ennenkuin pelastamme Metru Nuin. Nuo örkit ovat ihan kohta täällä...\" Matoro ajatteli ääneen. Heidän takanaan oli bunkkerien raunioita, edessään aukeni pitkä matka sillan reunaa, oikealla puolella meri ja vasemmalla tukitolpat ja niiden väliin viritetyt luodinkestävät levyt. Matoro mietti hetken alas veteen hyppäämistä, mutta totesi lopulta ettei tekisi sitä kuin viimeisenä keinona. Ei ollut mitään takeita miten hypyssä pimeään, matalaan kanavaan kävisi.<br>\n<br>\nUmbra katsoi alas, ja näki vettä allaan olevasta reiästä. Sitten hän katsoi ylös taivaalle, jolloin hän huomasi oudon, tummahaarniskaisen hahmon. Mirukin sillä oli kasvoillaan. Toaa se myös muistutti. Ja se ääni. Toa nauroi hervottomasti liitäessään taivaalla, tarpeeksi korkealla etteivät metsästäjien ammukset osuisi häneen. Sitten silta alkoi täristä.<br>\n<br>\n\"Minulla on huono tunne täst-\" Matoro ehti sanoa, kun sillan tukipilarit keskeltä räjähtivät suurena liekkimereneä. Välittömästi kantavien pilarien kaaduttua raskas metallisilta napsahti keskeltä kahtia ja kumpikin puoli alkoi taittua ja pudota mereen.<br>\n\"Ei taida olla mitään muuta vaihtoehtoa kuin benjihyppy. Ilman narua\", Umbra heitti. Toa nielaisi katsoen alapuolella olevaan veteen. Pienempi paha se vesi oli kuin räjähdys, hän ajatteli ja katsahti Matoroon.<br>\n<br>\nMatoro hyppäsi. Pilarit hänen takanaan murtuilivat ja kaatuilivat sillan keskikohtaa kohti. Silta putosi alaspäin kovaa vauhtia. Vesi lähetyi kovaa. Ylhäältä kuului huutoja ja räjähdyksiä. Matoro osui kylmään veteen. Joku sanoi, että vesi ei sattuisi. Juuri sillä hetkellä Matorosta ei tuntunut siltä, sillä isku tuntui kuin olisi murtanut kylkiluita. Toa vajosi alaspäin ja vauhti loppui hieman ennen ruopattua pohjaa, joka oli nyttemmin täynnä tunnistamatonta moskaa. Toa lähti kauhomaan ylöspäin, kohti pintaa.<br>\n<br>\nUmbra hyppäsi. Korvat särkevä jyrinä täytti ilman kun silta sortui kaksikon ilmalennon aikana heidän takanaan. Sillan kappaleita putosi kylmään veteen, jonne myös toatkin putosivat. Umbra ei pitänyt vedestä. Varsinkaan kylmästä. Juuri ennen kuin hänen päänsä meni pinnan alle, U veti keuhkot täyteen ilmaa, koska ei omistanut hengityslaitteita, ja vajosi pohjalle, josta voimakkailla potuilla ponnisti pintaan. Käteen luodulla valolla U suunnisti kohti pintaa.<br>\n<br>\nMatoro vilkaisi pinnassa ympärilleen, ja kauhistui hetkeksi kun ei nähnyt Umbraa missään. Sitten toa tuli veden alta esiin. Matoro huokaisi ja osoitti Onu-Metrun puoleista rantaa, jonne hän lähti kauhomaan.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">U kirjoitti tästä suuren osan.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1408,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2012-04-19T14:01","content":"<strong>Klaanin Chat-kahvio</strong><br>\n<br>\nYleisen hälinän täyttämä Chat-kahvio vaikeni hiljalleen illan muuttuessa yöksi. Vain muutamassa pöydässä oli asiakkaita, ja suurimmassa osassa istui vain joukko kortinpelaajia tai lakisääteisellä kahvitauollaan nukahtanut satunnainen Matoran. Mokel tiesi, että tämä aika päivästä oli hiljaisin kahviossa. Miksei hänkin lepäisi hieman? Asiakasvirta laajeni huomattavasti yöllä, kun töistään vapautuneet Matoranit ja Toat tuhlasivat viimeiset killinkinsä halpoihin juomiin ja voileipiin korttipelien ääressä.<br>\n<br>\nKlaanin sotatilan käydessä yhä selvemmäksi mellakat ja muut välikohtaukset Kahviossa vähenivät huomattavasti. Pari viikkoa sitten Kahviota oli ravistellut Ponisotana tunnettu tapahtuma, jossa poliittisista erimielisyyksistä kärsineet Matoranit olivat hajottaneet puolet kahviosta ja pelottaneet puolueettomat pois. <em>Riita päivässä pitää kassan täytenä</em>, täti Mokel oli joskus sanonut. Hänen aikoihinsa Kahvio oli sijainnut eri huoneessa. Tuntemattoman välikohtauksen jälkeen täti oli jäänyt eläkkeelle ja siirtänyt Kahvion toisiin tiloihin. <br>\n<br>\nMokel hyräili itsekseen ja päätti kysellä paikallaolijoilta tilauksia. Sen jälkeen hän voisi ehkä nukkua hieman. Kahvilan kassa kilisi käytännössä koko ajan, mutta jossain välissä Mokel yleensä pystyi nukkumaan kun asiakkaat eivät enää tarvinneet nopanheittopalveluita tai muuta vastaavaa. Toisinaan hän tilasi jostain sijaisen pariksi päiväksi ja otti lomaa. Mutta vain harvoin. Toisinaan hän joutui jopa sulkemaan Kahvion. Vaikka Mokelin keho oli vuosien saatossa sopeutunut olemattomaan unirytmiin, ei hänkään voinut valvoa ikuisesti. <br>\n<br>\n<em>Jos Klaanissa olisi jonkinlainen mitali valvojille, saisin sen varmasti</em>, Mokel ajatteli itsekseen.<br>\n<br>\nPöydän 6 herrasmies tilasi juomaa. Pöydän 3 asiakas oli nukahtanut epämukavaan asentoon, jossa pää on lattialla. Pöydän 8 herrat (ja eräs varsin kiivas rouva) olivat niin syventyneitä eeppiseen korttipeliin, että he eivät edes kuulleet Mokelia. <em>Onkohan täällä jossain Ignore-nappi</em>, hän mietiskeli.<br>\n<br>\nKahvion nykyinen vakioasiakas Kapura istui tiskin ääressä syventyneenä johonkin, jota ei varmaan voinut nähdä. Toan tarkka katse haravoi putipuhdastapöytää, mutta ilme ei ollut iloinen. Tulen Toa ei yleensä tuossa tilassa vastannut Mokelin kysymyksiin. Itse asiassa Mokel kuuli Kapuran puhuvan yhä harvemmin. Ehkä hiljainen Toa kaipasi jotain? Mokel ajatteli loman kenties piristävän hänen vakioasiakastaan. Toat kaipaavat seikkailuja (ainakin usein käyvän Pakaria kantavan Turagan, joka puhuu elämästään Toana usein mukaan), mutta Kapura vain istui Kahviossa päivästä toiseen hiljaa.<br>\n<br>\nMokel huokaisi. Ennen ainakin sämpyläsalaviestin ratkaiseminen oli ilahduttanut Kapuraa. Silloin hän oli ajatellut Toan olevan yksinkertaisesti hieman höpsö, mutta sen takana näytti olevan jotain vakavampaa. Mokel huomasi olevansa hieman huolestunut, mutta ei pelkästään Kapuran asiakkaana olemisen takia.<br>\n<br>\nKai johonkuhun kiintyy hieman jos istuu päivät pitkät keskustelemassa sämpyläsalaviesteistä. <em>Sämpyläsalaviesti</em>. Onpa outo sana.<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\n<strong>Kapura</strong><br>\n<br>\nKapura istui Kahviossa ja vilkuili koko ajan taakseen. Jokin pöydän 8 asiakkaissa oli herättänyt hänen mielenkiintonsa. Jossain taustalla kello tikitti. <em>Mielessä</em>, Kapura ajatteli. Kello tikitti mielessä. Pian tullaan kliimaksiin. Hän haistoi kliimaksin hajun tyhjässä Kahviossa.<br>\n<br>\nPöydän 8 asiakkaat katsoivat kaikki Kapuraa kohti. Jotkut olivat kääntäneet päätänsä epäluonnollisen määrän. Ne kaikki katsoivat Kapuraa kiiluvilla silmillä ja sadistisella hymyllä. Kapura nousi seisomaan. Kaikki asiakkaiden lähellä vääristyi unenomaisesti. Kortit leijuivat hiljalleen kohti kattoa rikkoen kaikkia mahdollisia fysiikan lakeja.<br>\n<br>\nAsiakkaat avasivat suunsa ja huusivat enkelimäisellä hartaudella \"MIELI!\".<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\n<strong>Kahvio</strong><br>\n<br>\nAvatessaan oven Takahuoneeseen, lepäämiselle omistettuun valtakuntaansa Mokel huomasi Kapuran pitävän jonkinlaista ääntä. Mokel kääntyi katsomaan kunnolla ja näki Kapuran tärisevän hieman. Hän saattoi kuiskata \"meillä\" tai jotain vastaavaa, mutta Mokel ei voinut erottaa sanoja kunnolla. Kapura lopetti ja palasi normaaliin apatiaansa. Tiskin äärellä oleva tyhjä muki oli kaatunut. Ehkä Kapura oli kaatanut sen. Mokel ei voinut ymmärtää, miksi.<br>\n<br>\nPöydän 8 asiakkaat olivat korottaneet ääntään hieman. Ehkä Kapura oli kuullut sen ja reagoinut jotenkin? Mutta ei Mokel ennen ollut mieltänyt Kapuraa mitenkään erityisen hulluksi. Ehkä oli kuitenkin parempi, että Toa viettäisi pari päivää sairaalassa. Mokel huokaisi ja päätti kutsua keskusradiojärjestelmällä lääkintämatoranit paikalle.<br>\n<br>\nMokel valitsi hätänumeron 666 ja mietti selittäessään tilannetta päivystysmatoranille, mitä Kapura mahtoi nähdä sillä hetkellä.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Niin. Tästä tuli vähän lyhyt, mutta halusin pitää sen dialogittomana.<br>\n<br>\nJa joo, minulla on ihan liian hauskaa skitsofreenikkohahmon kanssa.<br>\n<br>\nJa Matoro ehdotti hätänumeroa 666. Syyttäkää (tai palvokaa) häntä.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1409,"creator":"The Snowman","timestamp":"2012-04-19T20:39","content":"[spoil]Musiikin voi hyvin antaa soida vaikka koko osan.[/spoil]<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="627" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/nNe7-htDSek" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/nNe7-htDSek</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin saari, heinää kasvava tasanko</strong><br>\n<br>\nAvaran maiseman keskellä päättäväisesti istuvalle kivelle, joka oli kuin pohjoisen horisontin peittävän Ämkoo-vuoren kateellinen pikkuserkku, oli levitetty saaren kartta. Se oli melko vanha ja lukuisten taittelukohtien halkoma, mutta siitä sai kuitenkin hyvin selvää. Kepe ja Snowie olivat kumartuneet kartan vierelle ja laskeneet laukkunsa ja reppunsa ympäröivään heinikkoon. Ottaen huomioon syksyisen ajankohdan, viime päivät olivat olleet melkoisen kuivia, eikä kaksikon tarvinnut murehtia varusteidensa, tai hyvänen aika sentään, eväidensä kastumista. Vaikka Kepellä olikin ”äärimmäisen modernilla ja ennen kaikkea rakkaudella suunnitellulla tiivistekelmukkaisella” vuorattu rinkka.<br>\n<br>\n”...ja nyt suuntaamme länteen?” Snowie varmisti Kepen matkasuunnitelmaa.<br>\n”Juuri näin”, vastasi tiedemies.<br>\n”Ihanaa, kun olet näin hyvä matkanjärjestäjä. Paitsi että...”<br>\n”...mitä paitsi?”<br>\n<br>\nSnowie naputteli valkealla sormellaan karttaa. Tuuman tai tovi aiemmin Kepe oli vetänyt iloisen sinisellä viivalla heidän reittinsä paperille. Se kulki ensin länsirannikon valtatietä pitkin Klaanin linnakkeelta pohjoiseen, siitä Nui-Koron rinteille jostain nykyisen torakkaiston hallitseman vyöhykkeen kohdilta, harhailua lumessa, ja siitä laskeutumisen suoraan etelään, kohti Nui-Koroa. Vanhalta pääkaupungilta matka oli johdattanut kaksikon askeleet hieman kierosti koukaten kartan vasemman laidan suuntaan. Vaikka reitti oli sinänsä ihan looginen ja noudatteli jonkinlaista tiestöä ja asutuskeskusten sijaintia, näytti se<br>\n”...hieman liian Turkas-huuruisen Niddin patikointiretkeltä eikä varsinaiselta tutkimusmatkalta.”<br>\n”...”<br>\n”...”<br>\n<br>\nKepe nappasi kartan käsiinsä ja alkoi sen huolellisen taittelun.<br>\n”Mutta tänne päästiin, vai mitä?” hän huomioitti asiaankuuluvasti. Snowie katsoi länteen.<br>\n”Niin... Tänne.”<br>\n<br>\nHeidän matkansa seuraava etappi oli Lehu-metsä, saaren Ämkoo-vuoren eteläisen puoliskon koko länsiosuudet peittävä valtava ja laajalti tutkimaton metsä. Pääosin havupuustosta koostuva kasvillisuus sai omat mielenkiintoiset vivahteensa trooppisemmista kasveista, ja Kummitusten Suo oli flooraltaan aivan omaa luokkaansa.<br>\n<br>\nSe oli saaren niitä osia, joita Allianssi ei ollut juuri havitellut. Siinä missä Zyglakit kyllä taisivat sissisodan vaikeassa maastossa, olihan Lehu-metsän rannikkoseutu ollut niiden koti jo kauan ennen alueen Matoralais-asutusta, oli metsän sydän suuri mysteeri ja pelonkin kohde. Se suojasi Klaanin linnaketta Allianssin hyökkäyksiltä tehokkaasti, mutta ei ollut harvinaista, että Matoralaisia tai väkevämpiäkin sotureita hävisi Lehun siimekseen.<br>\n<br>\nMetsässä oli myös Matoralais-asutusta, mutta eteläosien omaperäisesti nimetun Hu-Koron lisäksi asutuskeskuksilla ei ollut yhteyttä Bio-Klaaniin tai muuhunkaan maailmaan. Kepen mielestä sikäläiset kylät olivat sen takia täydellisiä alkuperäiskulttuurien tutkimiselle ja Profeetan salaisuuksien selvittämiselle. Snowiesta se oli aika lailla karmivaa.<br>\n<br>\nLumiukko heitti repun selkäänsä ja laukun olalleen. Hän suoristi värikkääksi kirjaillun stolakangasasian, jota Kepe ei mieltänyt vaatteeksi, ja kiristi otsanauhaansa.<br>\n”Tuo paikka on aika ikävä öisin. Ehkä meidän kannattaisi sittenkin odottaa aamuun?” hän vielä ehdotti.<br>\n”Nyt on aamu”, Kepe löi henkisesti.<br>\n”...seuraavaan aamuun?”<br>\n”...”<br>\n”...”<br>\n<br>\nKepe ei kuitenkaan vielä nostanut reppua harteilleen.<br>\n”Hetken saat kuitenkin vielä kerätä kanttiasi. Nyt voisi nimittäin olla hyvä hetki lähettää Klaaniin tarkat koordinaattimme ja laittaa mukana tieto myös kulkusuunnastamme.”<br>\nValkovihreä Toa kaivoi reppunsa suurimmasta sivutaskusta laatikon mallisen laatikon, joka olikin laatikon muotoinen radio. Hän asetti sen tukevasti kivelle, napautti harmaata kytkintä ja väänteli hassun näköistä ympyrähärpäkettä. Surrur, kone sanoi.<br>\n”Hurrur?” Kepe sanoi.<br>\n<br>\nHän ei saanut Klaanin puolelta vastausta.<br>\n”...haloo?”<br>\n<br>\nLaatikkoradio räsähti.<br>\n”Ai se olitkin sinä. Luulin ääntä eräänlaiseksi masiinaksi tai ötökäksi. Mitä pelleni pellolla?”<br>\n<br>\nÄärimmäisen heikkolaatuinen ääni kuului Paacolle. Tietty.<br>\n<br>\n”No mitäpä me”, Kepe vastasi Snowien kuiskuttaen taustalla jotain terveisten lähettämisestä. Tiedemies huitoi kätösellään toverinsa loitommas ja jatkoi radiokeskusteluaan: ”Lähetän sijaintimme tarkat maantieteelliset arvot ja viritän tämän toosan kirjaamaan myös kulkusuuntamme niin, että Klaanin koneet osaavat laskea summittaisen reittimme.”<br>\n”Asia selvä, b-”<br>\n”Älä sano sitä”, Kepe epätoivoili.<br>\n”-eibe”, Paaco päätti lauseensa.<br>\n<br>\nVerstaan nokkamies läimäytti kädellä otsaansa. Paaco radion toisessa päässä sen sijaan jatkoi:<br>\n”Teillä on varmasti kiireinen päivä edessänne ja vähän akkua käytössänne, joten toivotan omille pojillemme maailmalla onnea matkaan ja hyvää kuunneltavaa patikoinnin ratoksi.” Paacon ääni vaihtui basson epämääräiseen jytinään, ja Kepe löi kätensä uudelleen otsalleen. Snowie sen sijaan nappasi radion olalleen ja nyökytteli päätään siitä pauhaavan musiikin tahdissa. Kepekin poimi varusteensa ja kiinnitti repun paikalleen kaikilla huolestuttavan monilla soljilla. Samalla hän puheli:<br>\n”Tuo Paaco...”<br>\n”...on niin mukava”, Snowie katsoi asiakseen muuttaa sanojen sisällön mieleisekseen. ”Muistatko sen kerran kun-”<br>\n”...joo.”<br>\n”Tai kun-”<br>\n”Valitettavasti.”<br>\n”Entäs-”<br>\n”Ynh.”<br>\n”Et olisi aina niin negatiivinen, Spännutar.”<br>\n”...”<br>\n”...”<br>\n<br>\nJa niin alkoi kaksikon matka kohti Lehu-Metsän siimeksiä.<br>\n<br>\n”...sitä paitsi jos akkua todella on vähän, miksi hän olettaa meidän käyttävän radioa musiikin kuunteluun?” Kepe vielä mumisi.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, Samen toimisto</strong><br>\n<br>\nSame kuoli sisäisesti paperipinon äärellä.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin saari, Lehu-Metsän pohjoisosat</strong><br>\n<br>\nPäivän tultua puoleen Kepe ja Snowie olivat edenneet syvämmellä metsään, mutta eivät olleet päässeet yksimielisyyteen kahdesta asiasta: Siitä, oliko ”tämä todellakin polku” vaiko ”no eipäs”, ja siitä, että ”no jos onkin niin sitten se on oksanaama-rahien juomapaikkapolku” vaiko kenties ”tuskinpa vain, höntti.”<br>\n<br>\nJoka tapauksessa matka oli sujunut vaarattomissa merkeissä, ja pelottavampia asioita oli ollut kentiespolulle kaatunut kuusi. Kummatkin klaanilaiset olivat kuitenkin käyttäneet aikaansa korpimailla vaeltamiseen, eikä Lehu-metsäkään ollut heille uusi tuttavuus, joten uljaasti he kulkivat eteenpäin.<br>\n<br>\nSitten jossain rasahti ja kumpikin piti äännähdyksen, joka yhteisestä sopimuksesta ei jälkikäteen ollut kiljuntaa.<br>\n<br>\n”No hei”, Snowie päätti olla urhea. ”Jos joku peikko hyökkääkin kimppuumme, voin tehdä sille Palavan Ja Myös Kipinöivän Kuutin Kämmenotteen.”<br>\n”...minkä”, Kepe kysyi, ja teki mahtipontisen kulmainkohotuksen.<br>\n”No kyllä sinä tiedät. Se yksi vaarallinen ja söpösti nimetty taisteluote.”<br>\n”...eikun joo. Se”, Kepe hyväksyi.<br>\n<br>\nNoin kahdeksi sekunniksi.<br>\n<br>\n”Miten Karziessa sinä sen muka osaat?”<br>\nSnowie yritti kovasti näyttää loukkaantuneelta.<br>\n”Opin sen aikoinani munkkiluostarissa.”<br>\n”...”<br>\n”Mitä, miten niin ...”<br>\n”Et sinä-”<br>\n”Juupas.”<br>\n”Eipäs.<br>\n”Juupas.”<br>\n”...”<br>\n”...”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1410,"creator":"Umbra","timestamp":"2012-04-22T09:27","content":"<strong>Bio-Klaanin kahvio</strong><br>\n<br>\nJoskus sitä luulee että päivä alkaa tavalliseen tapaansa aamukahvilla <strong>Bio-Klaanin kahvioss</strong>, voileivän ja puuron siivittäminä. Ei sitä yleensä uskoisi että kahvi laukaisee reaktion jonka ystävämme Umbra toisesta maailmasta koki. <br>\n<br>\nTämä painovoimaa hallitseva olento katsoi lasittunein silmin eteensä istuen kahvion pöydän vieressä, täti Mokelin selittäessä jotain astianpesuaineiden vaaroista ja siitä että mutanttikatkaravut ovat perin huonoja väittelykumppaneita. Violettimustan matoranin hengitys oli lähes pysähtynyt ja hän oli kuin halvaantunut. Mutta hänen päänsä sisällä kaikki kieppui kuin kissa pesukoneessa. Ympäri ympäri ympäri…<br>\n<br>\n<strong>Näky</strong><br>\n<br>\nUmbra löysi itsensä jostain oudosta metallista ja muusta teknologiasta koostuvasta rakennuksesta, joka muistutti perin hänen oman maailmansa laboratoriota joka oli ollut hänen kotinsa ja paikka jossa hänestä tehtiin tällainen kuin hän oli. Hän oli nähnyt monia outouksia tässä vaihtoehtoisessa maailmassa jonka lait olivat välillä päin Karzahnia ja yhteys tämän maailman vastineeseensa, mahtavaan soturi Umbraan oli tehnyt muutoksia hänessä. Seikkailu veljensä mielessä oli tehnyt hänestä määrätietoisemman ja ehkä myös synkemmän, ennen niin naiivi matoran oli muuttunut, mutta niin kaikki tässä maailmassa muuttuivat.<br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="120" height="40" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/zGG_qydyGco" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/zGG_qydyGco</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoran lähti talsimaan metallista, kolkkoa käytävää eteenpäin. Näkyvyys oli perin heikkoa sumun ja savun takia. Palanut metalli ja ruuti haisivat vielä tässä rakennuksessa. Alue myös haisi saastuneelta. Heikot, lähes voimansa menettäneet valokivet, jotka oli upotettu käytävän seiniin valaisivat perin vähän kulkua, mutta sankarillamme oli omat konstinsa selvitä. Valo etusormeen ja matka jatkui. U ei olisi koskaan yksin, koska valo oli aina hänen mukanaan.<br>\n<br>\n<br>\nTaivallettuaan jonkin matkaa hernerokkasumussa, sankarimme kuuli outoja ääniä. Hän aisti jonkun huomanneen hänet. Hengitys koveni. Selvitymisvaisto alkoi ottaa vallan. Kuului kuin jokin olisi avannut toa-kanisterin. Monta kanisteria. Sihinä täytti käytävän. Kanisterit avautuivat eikä U nähnyt paljoa mitään. Hän vain kuuli. Metalliset askeleet tömisivät lattiaan. Hammasrattaiden kitinä ja tietty jäykkyys kuuluivat selvästi kun jokin heräsi haudastaan. Jokin, mutta mikä…<br>\n<br>\nOlennot alkoivat lähestyä Umbraa. Miekka tupestaan otettuna U lähti juoksuun. Metalliset kauhut kurottelivat hopeisilla kämmenillään sumussa häntä. Ne olivat lähellä, mutta kankeita herättyään kohmeesta. Hän tunsi metallisten kourien kylmyyden. Kylmät kourat halusivat hänet. Ne kahmivat häntä kuristavaan, tappavaan syleilyynsä. Sumun läpi kajasti heikkoa valoaan vihertävät silmät jotka tuijottivat äänettömästi kohdettaan.<br>\nEi ollut aikaa, oli pakko panna juoksuksi. Painovoima-aalto kaatoi peltikasoja maahan, mutta hänen juostessaan eteenpäin, metallihirvityksiä nousi vain säiliöistään kurottelemaan ystäväämme. Juoksu jatkui jatkumistaan, askelten seuratessa hänen juoksuaan. Mitä ikinä nämä äänettömät ja kolkot olennot halusivat, se ei vaikuttanut kovin ystävälliseltä. Juostuaan käytävän päähän, matoran pysähtyi hengittämään. Metalliset askeleet olivat loppuneet ja hammasrattaiden kitinää ei enää kuulunut. <br>\n<br>\nMatoran huohotti. Koettelemus oli ollut rankka. Pää taipuneena lattiaa kohti hän koetti tasata hengitystään. Sitten sumun seasta pilkistivät harmaat jalkaterät. Matoran nosti päätään. Hän ehti nähdä metallisen kummajaisen edessään, jolla oli musta kämmen oikeassa rintapanssarissaan. <br>\n<br>\n”Sinusta tulee yksi meistä”, olento sanoi. <br>\n<br>\nNäky loppui. <br>\n<br>\nUmbra heräsi kahviossa samasta paikasta johon oli jäänytkin. Kahvi oli jo kylmää ja puuron voinokare oli jo sulanut kokonaan aikoja sitten. Joku oli myös vienyt hänen puoliksi syödyn voileipänsä. <br>\n<br>\nMitä hittoa oikein tapahtui?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1411,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2012-04-29T06:36","content":"<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nTunnelma laivalla oli masentunut. Se oli erittäin, erittäin masentunut. Aluksen kolme jäljellä olevaa Toaa olivat parhaillaan komentosillalla. Kenelläkään kolmikosta ei ollut erityisen hyvä olla. Hildemar oli kierrellyt Athistien saarta jo kaksi päivää, yksinkertaisesti odotellen ihmettä. Tuntui väärältä lähteä, kääntää selkä tälle kaikelle ja Klaanilais-tovereille. Kukaan heistä ei jaksanut välittää nazorak-vankien taannoisesta karkaamisyrityksestä, joka oli päättynyt siihen että toinen vangeista oli tullut takaisin laivalle ja antautunut. Ja siitä oli jo kaksi päivää. Kaksi pitkää päivää.<br>\n<br>\n”No”, kapteeni Hai rikkoi hiljaisuuden. Hän istui mukavassa kapteenintuolissa laivan ruorin ja ohjainten edessä. ”Voimmeko me muuta kuin lähteä takaisin?”<br>\n<br>\nMatoro huokaisi.<br>\n<br>\n”Ei meillä taida olla muita vaihtoehtoja…” hän mutisi. Hänen optimisminsa oli pettänyt käytännössä heti saarelta pääsemisestä aiheutuneen alkuhuuman jälkeen. Matoro tunsi itsensä täydelliseksi epäonnistujaksi.<br>\n<br>\n”Kurssi kohti Klaania, siis?” Bloszar varmisti. Kuten muutkin, hänkin vaikutti hyvin masentuneelta ja sulkeutuneelta. <br>\n<br>\nKukaan ei sanonut mitään, kun Hai käänsi aluksen valmiiksi mittaamaansa suuntaan kohti pohjoista. Höyrylaiva kääntyi ja alkoi nostaa vauhtia. Savua nousi Hildemarin tummasta savupiipusta korkealle pilvettömälle taivaalle. Täällä etelässä sää oli paljon parempi kuin Klaanin lähistön pohjoisilla vesillä. Hyvä sää ei jaksanut kuitenkaan Klaanilaisia innostaa.<br>\n<br>\nMatka eteni hiljaisuudessa. Matoro ei olisi uskonut itsestään vajoavansa tällaiseen epätoivoon. Hän tiesi, ettei olisi voinut tehdä mitään. Se saastainen makuta yllätti heidät täydellisesti. Se pommi. Mitään ei ollut tehtävissä, ei vaikka hän halusi uskotella itselleen että olisi ollut. Hän ei ymmärtänyt miksi hän edes uskotteli itselleen niin. Ehkä se antoi toivoa. <br>\n<br>\nTällä hetkellä Matoron pään sisällä taistelivat kaksi tunnetta. Loputon viha Abzumoa kohtaan ja suru ystäviensä menetyksestä. Hän oli tottunut tukahduttamaan vihansa tai purkamaan sen jotenkin rakentavasti, mutta tuon Makutan aiheuttama viha oli jotain liian suurta. Hän muisteli uudestaan ja uudestaan Nazorak-pesän tapahtumia, jossa Manu oli iskenyt sen iljetyksen omaan ansaansa…<br>\n<br>\n”Minä vielä kostan sille”, Matoro kirosi itsekseen laivan perässä. Hän puristi nyrkkiään. Hän puristi sitä niin, että hänen valkoiset rystysensä muuttuivat entistäkin valkoisemmiksi. Hän olisi heittänyt jotain jonnekin, jos hänellä olisi ollut jotain käsissään. Sen sijaan hän suuntasi ajatuksensa makutantappoon. Millä makutan saisi hengiltä?<br>\n<br>\nVain yksi tapaus muistui Matoron mieleen. Ritarikunta oli sulattanut Makuta Kojolin haarniskan viruksella ja polttanut antidermiksen Xian sulatoissa. Tämän tapahtuessa hän oli ollut vielä Ritarikunnan palveluksessa. Sitten hän tajusi kuullensa toisestakin makutantaposta. Se oli tapahtunut sinä yönä, kun hän oli taistellu admin Ämkoon kanssa zombi-toia vastaan. Ämkoo oli kertonut hänelle paluumatkalla makutasta jonka mielen tämä oli imenyt itseensä.<br>\n<br>\nMitenköhän Itroz oli tapettu, Matoro mietti. Toa yritti keksiä lisää tapauksia, joissa noita pimeyden olentoja oli saatu hengiltä, muttei keksinyt ainuttakaan. Jotenkin hän koki Ämkoon käyttämän tavan parhaaksi. Hän tiesi jo, että hänellä oli ase siihen. Hänen pitäisi opetella käyttämään Cencordiaan. Hänen pitäisi hallita naamionsa mielenvoima. Hän harjoittelisi niin kauan, että kykenisi tappamaan Abzumon niin kivuliaasti kuin mahdollista.<br>\n<br>\nToan mieli askarteli jo naamionsa parissa. Miten saada siitä paremman kontrollin? Hän muisti turagoiden opetukset keskittymisharjoituksista. Kun hän pääsisi Klaaniin, hän ryhtyisi opiskelemaan sitä alaa.<br>\nKotiinpaluu. Sitten hän tajusi, että hän oli suunnitellut lähtevänsä Metru Nuille seuraavaksi. Jatkamaan Deltan tehtävää. Tehtävää, jok- <em>Nuket</em>.<br>\n<br>\nNe palasivat hänen mieleensä. Kasvottomat kasvot, miekka, vesi, kauhu. Kipu. Matoro painoi päänsä kämmentään vasten raskaasti ja katseli merta peräsimen yltä. Se kuohusi. Kuohu. Nuket. Ei, hän ei halua ajatella. Äkkiä jotakin tekemistä, Matoro ajatteli ja yritti sulkea kammottavia muistoja takaisin mielensä komeroihin. Ne tulivat, valtasivat hänen ajatuksensa ja lähimuistinsa. Ne tuhosivat kaikki järkevän ajattelun rippeet ja oikeat suunnitelmat.<br>\n<br>\nMatoro yritti ravistella päätään, mutta ei tiennyt miksi. Hän katsoi kannelle, ja huomasi siellä Bloszin yksinäisyydessään. Toa oli mielissään siitä, että hän pääsi puhumaan jollekulle. Ihan sama mistä, mutta piti tehdä jotain joka vei hänen ajatuksensa pois nukeista.<br>\n<br>\n<strong>Athistien saari</strong><br>\n<br>\nKalastaja huomasi vedessä pullon. Se kellui satama-altaan reunamilla. Normaalisti siinä ei ollut mitään erikoista, mutta tämän pullon kyljessä näkyi sininen nauha, jossa oli outoja tunnuksia.<br>\n<br>\nMatoran onki pullon. Nauhassa luki ”Bio-Klaani”. Se nimi herätti matoranissa vihan tunteen. Ne olivat niitä, jotka tuhosivat suuren Katedraalin ja tappoivat Pyhän Äidin. He olivat vääräuskoisia, jotka Athistit tulisivat tuhoamaan. <br>\n<br>\nLopulta kuitenkin uteliaisuus voitti ja matoran avasi pullon. Siinä oli vesitiivis korkki, joka avautui parilla kierteellä. Sisällä oli rullalle kääritty valkoinen paperi, jonka matoran pujotti pullosta ulos. Hän alkoi lukea vakaata, käsinkirjoitettua liuskaa.<br>\n<br>\n<em> <br>\nTervehdys!<br>\n<br>\nHaluamme selittää, mitä tapahtui Katedraalilla sen tuhon aikana. Me, Bio-Klaanin jäsenet, tiedämme, että Makuta Abzumo julisti Klaanilaiset vihollisiksenne, ja että hän väitti meidän aloittaneen tämän sodan. Kuten toivon teidän ymmärtävän, se ei ole totta. Bio-Klaanin rauhaan pohjautuvalla yhteisöllä ei ole pienintäkään motiivia haitata millään tavalla Ath-uskovaisten elämää tai tuhota pyhiä paikkojanne. Meidät, Klaanilaiset, petettiin yhtä lailla Makuta Abzumon toimesta. Makuta oli kuljettanut yhden keskuudessanne olleen petturin kanssa räjähteitä Katedraaliin, ja räjäytti rakennuksen. Hän kaappasi Pyhän Äidin, Sadjen ja kaksi toveriani. Lisäksi, mitä tulee Makutan väitökseen Nimdan Siru Epsilonista, me emme tiedä siitä mitään. Olemme yhtälailla uhreja kuten tekin. Pyydän, että ymmärtäisitte, että Klaanilla ei ole mitään aggressiivista teidän uskontoanne kohtaan.<br>\n<br>\nMitä Kunnioittavimmin, <br>\n<br>\nBio-Klaanin jäsen ja itseoikeutettu oikeuden puolustaja, Matoro the Blacksnow.<br>\n</em><br>\n<br>\nKalastaja mietti mitä kirjeelle pitäisi tehdä. Lopulta hän katsoi parhaaksi viedä sen jollekulle munkille.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1412,"creator":"MahriKing","timestamp":"2012-05-05T19:12","content":"<strong>Klaanin sairaalaosasto, Zyglakien epäonnistuneen operaation jälkeinen päivä</strong><br>\n<br>\n<em>Maken silmät avautuvat hitaasti. Klaanilainen yllättyy suuresti ympäristöstä josta itsensä löytää. Sankka tumma savu ja tuulen vanavedessä tanssivat kipinät peittävät lähinäkyvyyden. Silti maassa makaava Klaanilainen tuntuu tunnistavan taustalla erottuvat muodostelmat oman järjestönsä linnoituksen arkkitehtuuriksi. Korkeina roihuavat lieskat leimuavat kaikkialla. Make nousee hitaasti puolipystyyn eturaajojensa tykö. On kuuma. Niin kuuma. Klaanilainen tuntee hikipisaroiden valuvan pitkin kroppaansa. Tämä tunne on hämmentävän uusi. <br>\n<br>\nMake on tuskin päässyt pystyasentoon ennen kuin alkaa tuntea valtaisaa pistelyä vatsassaan. Kipu leviää nopeasti pitkin moderaattorin jokaista hermoa tehden liikkumisen hetken aikaa miltei mahdottomaksi. Tästä huolimatta Klaanilainen pakottaa itsensä pystyyn. Hän huojuu hieman. Ilma tuntuu hyvin ahdistavalta ja tunkkaiselta. Maken tekisi mieli vetää pitkä sisäänhengitys, mutta ilma on siihen aivan liian ohutta. Moderaattorin katse terävöittyy hiljalleen. Tämän kauhuntuntemuksia voi tuskin sanoin kuvailla hänen katsoessaan eteensä.<br>\n<br>\nVerta. Luunkappaleita. Eri ruumiinosien jäänteitä. Sisäelimiä... Kaikkialla. Jos Maken vastaa ei tuntuisi vallanneen tyhjiö, tämä varmaan voisi hyvin pahoin. Tyydytystä ei synny Klaanilaisen tunnistaessa entiset ruhot Zyglakeiksi. Tämä on kuin jokin sairas iso vitsi. Jopa Zyglakien kaltaisille alhaisille olennoille tämä oli jotain hyvin julmaa. Muutama refleksinomaisesti sätkivä ruumiinosa ei helpota Maken oloa. Hän ei haluaisi nähdä kaikkea tätä julmuutta ja raakutta. <br>\n<br>\nMake havaitsee jäännekasan keskellä tumman olennon. Sen olemus ei takana leimauvien lieskojen kirkkauskontrastin vuoksi tule esille. Olento kuitenkin vaikuttaa kyykkyasentoiselta humanoidilta. Sen vartalon muotoilussa on kuitenkin jotain outoa. On kuin suuri joukko teriä olisi isketty sen vartaloon. Tässä tapauksessa kuitenkin kehon sisäpuolelta käsin. Otus liikahtaa hieman. Vaikka sen silmät hekuvat kirkkaan oransseina, Make voi kuvitella sen katsovan suoraan häneen. Kumpikin tuojottaa toisiaan määrittelemättömän ajan, hievahtamattakaan. Maken kasvoilta kuvastuvat halveksunta ja epätoivoinen viha. <br>\n<br>\nNämä tunnetilat muuttuvat pian pahimmaksi mahdolliseksi järkytykseksi ja suoranaiseksi kauhuksi. Liekit hälvenevät hetkessä miltei olemattomiin. Verilöylyln takana olleen olennon kasvot saavat Maken havahtumaan pahemman kerran. Ne ovat hänen omat kasvonsa. Klaanilainen hämmentyi pahemman kerran. Hänen päänsä täyttyi hetkessä epämiellyttävillä ja raskailla kysymyksillä. Onko tuo kammottava groteski ilmestys hän..?<br>\n<br>\nMaken kasvoja kantavan olennon suu raottui hieman. Hetkessä sen suunympärys ja leika täyttyivät hampaiden välistä pulppuavalla verellä. Sen suu vääntyy epämukavan laajaan virneeseen. Make alkaa vasitomaisesti perääntyä otuksen suun alkaessa avautua. Se ei enää ole edes suu. Pikemminkin ammottava petomainen kita. Make katselee pakonomaisesti ympärilleen. Joka ikinen lieska ja kipinnähippunen tutuvat vetäytyvän kohti kaaoksen keskellä seisovaa otusta.<br>\n<br>\nMake huomaa otuksen kurkun alkavan leimuta. Pian koko hirviön suu hehkuu oranssina. Kuin portti suoraan Helvettiin... Kipinät ja liekit valetavat hänen ohitseen matkalla kohti uutta kotiaan. Vastapäisen otuksen Makelle kuuluvan suun sisältö leimuaa kuin aurinko. Kaikki ympäristön hehku ja lämpö katoavat. Jäljelle jää vain kylmä pimeys. Vilunväreet valtaavat Klaanilaisen ihon. Tämä kuitenkin keskittyy tuijottamaan kauhulla otusta, joka pian pyyhkisi kaikki esteet tieltään, jättäen jäljelle vain valtaisna kasan tuhkaa...<br>\n<br>\nHetkessä kaikki Maken ympäriltä pyyhkiytyy tämän takaa valumaan lähtemään pimeyteen. Kaikkialla on vain tyhjää. Klaanilaisen edessä näkyy vain kuvio. Sen tarkka muotokieli jää epäselväksi. Hetkessä Make havaitsee kuvion alkavan hehkua kirkkaan oranssina. Vaikuttaa kuin se toimisi esteenä jollekin valtaisalle voimalle, joka olisi puskemassa läpi. Ja se olisi vain ajan kysymys...</em><br>\n<br>\nMaken silmät avautuivat. Klaanilainen huomasi tuijottavansa valkeaa, muutamalla loisteputkivalolla vatustetua kattoa. Makella ei kestänyt kauaa havaita missä hän oli. Sairaalaosaston huone oli muodostuntu hänelle eräänlaiseksi toissiaiseksi huoneeksi. Maken ajatukset harhailivat hetken äskeisessä kokemuksessa. Oliko se taas vain yksi hänen lukuisista viimeaikaisista merkityksettömistä painajaisunistaan? Niin saattoi olla. Joka tapauksessa, tämänkertainen tuntui jotenkin epämiellyttävän todentuntuiselta.<br>\n<br>\nMake pyyhkäisi hieman otsaansa. Suunnilleen tämän jälkeen hän huomasi hikoilleensa. Oikeastaan tarkemmin tunnusteltuna suuri osa sairaalasängystä oli märkä. Klaaniainen ei kuitenkaan pitänyt tätä kovin merkittävänä, hikoilu saattoi kuulua hyvinkin normaariin reaktio kyseisenlaisille epämiellyttäville yökokemuksille. Klaanialinen havaitsi metallisen maun suussaan. Ilmeisesti hikoilu oli johtanut lievään nestehukkaan. Make helpottui nähdessään pullollisen vettä viereisellä pöydällä. Kaikenlaiset tervehdyskortit olivat siinä yhä. Sekä epämiellyttävän näköinen lautasellinen outoa mössöä.<br>\n<br>\nMaken ponnistaessa hellästi pystyyn hän yllättyi siitä, kuinka läsnä vatsan vihlonta oli edelleen läsnä. Pieni pään jomotus oli ymmärrettävää. Make älähti vaimeasti. Häntä arvelutti hieman yrittää poimia oudon ateriansa vieressä lepäävää pulloa. Kyseinen annos vaikutti siltä kuin se olisi olltu aikeissa tarttua Maken käteen ja kiskaista tämän kerta heitolla sisuksiinsa. Toipilas ei kuitenkaan ehtinyt suorittaa kyseistä toimenpidettä Ga-Matoranin avatessa oven. Tämän kasvot vaikuttivat hieman yllättyneiltä tämän nähdessä Maken niin hyvänoloisena.<br>\n<br>\n\"H-huomenta\", Matoranin äänessä oli aisittavissa tiettyä hämmennystä.<br>\n\"...huomenta\", Make vastasi tähän kohteliaasti.<br>\n\"Mikä on vointi?\" Matoranin ääni oli niin hellän tätimäinen kuin oli mahdollista.<br>\n\"Varsin mainio, kiitos kysymästä. Vastaa toki kihelmöi hieman edelleen.\"<br>\nMake havaitsi Matoranin ilmeen muuttuvan entistä hämmentyneemmäksi. Se ei vaikuttanut Klaanilaisen mielestä lupaavalta.<br>\n\"...jotain pielessä\", Make kysähti hieman huolestuneen oloisena.<br>\nHoitajamatoran viittasi katseellaan Makea nostamaan peiton vatsansa päältä. Make yllättyi negatiivisesti nähdessään kyseisen ruumiinosansa. Hän ei ollut syystä tai toisesta ollenkaan huomannut, että se oli peiltetty siteellä. Sidoksen alta pilkotti jotain punaista ja kuivunutta. <br>\n<br>\nMaken hämmentynyt katse nousi nopeasti takaisin Matoraniin. Tämän katse taas viesti yllättyneisyyttä Klaanilaisen tietämättömyydestä.<br>\n\"Löydettyämme sinut siinä kunnossa oli melko yllättävää, että selvisit tuon vähemmällä.\" Hoitajan sanat tekivät Klaanilaisesta yhä hämmentyneemmän.<br>\n\"...mitä sinä tarkoitat?\"<br>\n\"..etkö muista?\"<br>\nMake oli vaiti. Syvä hiljaisuus laskeutui huoneeseen moderaattorin luodessa uuden katseen vatsassaan pilkottavaan sideharsoon. Hoitajamatoran katsoi parhaaksi selventää asiaa.<br>\n<br>\n\"Viime yönä linnakkeemme joutu oletetun hyökkäyksen kohteeksi. Tarkemmin en tiedä, mutta ilmeisesti kyseessä oli tarkoitus olla salamurha.\"<br>\nMake empi mielessään seuraavaa kysymystään voimakkaasti: \"Ketkä hyökkäsivät?\"<br>\nVastaus oli omiaan pyyhkimään moderaattorin viimeisimmätkin hyvän tullen rippeet ilmaan kuin puupölyn.<br>\n\"Zyglakit...\"<br>\nHetkessä Maken mieli täyttyi muistikuvilla.<br>\n<br>\n<em>Make kävelee hyväntuulisena melko muinaismaiseksi jäänellä Klaanin linnakkeen käytävällä. Kyseinen linnakkeen osa toki on olut jo pitkään yksi paikan hiljaisimpia. Kaikki muuttuu Zyglakin astuessa hiljalleen esiin varjoista ikkunoiden valoon.<br>\n<br>\nMake yrittää epätoivoisesti puolustautua liskomaisen humanoidin hyökkäyksiä vastaan.<br>\n<br>\nHän makaa maassa. Ja voi erittäin pahoin...</em><br>\n<br>\n\"Eräässä käytävässä nkäyi selviä taistelun merkkejä. Esineitä ja ikkunoita oli palasina.\"<br>\n<br>\n<em>Aprikoiva Make poimii lattialta ensimmäisen esineen jonka saa sormiinsa. Taulun<br>\n<br>\nHän yrittää käyttää kahta koristeena toiminutta teräasetta puolustautuakseen. Mutta hänestä ei ole vastusta Zyglaksoturille.<br>\n<br>\nMake iskee epätoivoisesti purukalustonsa päänsä ympärille kiedottuun häntään. Zyglak älähtää ja heittää Maken selkä edellä suoraan koristeelliseen ikkunaan. Ikkuna ei kestä...</em><br>\n<br>\nMatoranin sanat alkoivat tuntua yhä etäisemmiltä epämiellyttävän kokemuksen palautuessa Maken mieleen. Silti hän tuntui kuulevan päässään tarkkaan jokaisen Matoranin lausuman sanan.<br>\n<br>\n<em>Maken selkä kokee kovan iskun ikkunan sirpaloituessa hänen takanaan. Hetkessä hän putoaa kovalla vauhdilla alas päin. Make ehtii juuri ja juuri kääntää katseensa uhkaavasti lähestyvään ruohikkoon ennen törmähtämistään maahan. <br>\n<br>\nZyglak laskeutuu hänen viereensä. Siinä kaikki...</em><br>\n<br>\nHoitajamatoran huomasi potilaansa suuresti häkeltyneen ilmeen. Tämä selvästi mietti omiaan. Tästä huolimatta tämä tuntui kuuntelevan hyvin tarkasti.<br>\n\"Ei ole tarkkaan tiedossa, mikä hyökkääjät lopulta päihitti. Mutta jälki oli kaikkeam uutak uin hellävaraista...\"<br>\nMaken mieli täyttyi uusista muistoista. Tällä kertaa pelottavan tuoreilla.<br>\n<br>\n<em>Korkea liekkimeri ympäröi kaikkea. Raadeltujen ruumiiden keskellä seisova hirviömäinen otus karjuu voitonreimuisesti. Maken suulla...</em><br>\n<br>\nUudet järkyttävät tuntemukset valtasivat Maken. Hänen suussaan tuntema maku ei johtunut mistään nestevajauksesta. Se oli veren maku...<br>\n<br>\nMatoran oli surumielinen nähdessään moderaattorin painivan yksin hämmennyksensä kanssa. Siitä huolimatta hänen tulisi kertoa loputkin.<br>\n\"Sinut löydettiin läheiseltä katolta. Melko huonossa kunnossa.\"<br>\n<br>\n<em>Make liihottelee kömpelösti yrittäessään nousta ylöspäin. Hänen voimansa ovat lopussa. Mutta valloittava tekijä on halu päästä elossa pakoon tilanteesta.<br>\n<br>\nKuuluu aseen laukaus.<br>\n<br>\nMaken viimeisetkin voimat tuntuvat haihtuvan olemattomiin. Hän mätkähtää metalliselle katolle...</em><br>\n<br>\nMaken mielikuvat pysähtyviät siltä seisomalta. Kaikki epäselvät muistikuvat olivat kadonneet hänen mielestään. Klaanilaisen sormet hellittivät otettaan sairaalapeitteestä. Tuhannet uudet kysymykset tulvivat hänen mieleensä. <br>\n<br>\nHoitajamatoran oli surumielinen moderaattorin tilasta. Niin ikävältä kuin ajatus tuntuikin, huonosta tilastaan huolimatta uppiniskaisesti toimintaan syöksynyt Make oli itse suurin syyllinen. Hän ei kuitenkaan tiennyt kaikkea.<br>\n\"Mitä sinä oikein ajattelit\", Matoran kysyi huolestuneella äänensävyllä, yrittäen pitää jäkättävyytensä kurissa.<br>\nModeraattori oli hetken vaiti.<br>\n<br>\n<em>Maken raivolla ei ole rajaa, kun käytävän varjoista ilmestynyt Zyglak laskee maahan pienen Matoranin ruumiin...</em><br>\n\"<br>\n...en mitään\", Make vastasi vaimeasti. \"En yhtään mitään...\"<br>\n<br>\n<strong>Paksun metallilevyn suojissa, muutaman metrin päässä Matoron jäädyttämästä pommista</strong><br>\n<br>\nKaksi Nazorakia alkoi jo kyllästyä metallilevyn takana kyykkimiseen.<br>\n<br>\n[spoil]Toki minulla oli hieman enemmänkin Makematskua kuin tämä, mutta tuo vaan tuntui sopivalta kohdalta lopettaa.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1413,"creator":"Visokki","timestamp":"2012-05-06T21:48","content":"<strong>Varasto, Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nGuardian, Visokki ja Manu olivat etsineet kahviota paremman paikan yksityiselle keskustelulle, sillä kahvioon oli alkanut valua porukkaa. Lähin äänitiivis, mutta ahdas, varastohuone sai kelvata paremman puutteessa.<br>\n<br>\nGuardian nojasi paremman istuimen puutteessa huoneen keskellä olevaan työpöytään. Lattiaa tiiraillen skakdi pureskeli vielä tarinaa, jonka Visokki oli hänelle syöttänyt. Se, minkä olisi pitänyt vastata skakdin kaikkiin kysymyksiin olikin vain lisännyt niitä.<br>\n<br>\n\"En ymmärrä\", Guardian sanoi vilauttaen pientä hymyä. \"Tämä on tuttu tunne.\"<br>\n<br>\n\"Minäkään en ymmärrä\", Manu sanoi ja hymyili hieman, \"mutta se johtuu toki vain informaationpuutteesta. Ja Visokki ei ole saanut informaatiota itsekään, joten me emme myöskään ole ymmärtävä vielä hetkeen.\"<br>\n<br>\n<em>\"Me emme tule ikinä tietämään tarpeeksi, että saisimme ratkaistua jotain. Minä en pidä tästä tunteesta, sillä nyt tuntuu, ettei enää itsekään ymmärrä itseään...\"</em>, Visokki huokaisi epätoivoisena pöydän alta.<br>\n<br>\n\"Se sinun muistosi\", Manu sanoi pohtivaan sävyyn. \"Se, jonka annoit Avdelle.\"<br>\n<br>\nVisokin ja Guardianin katseet nousivat lattiasta. Avden nimen mainitseminen ääneen hämmensi molempia.<br>\n<br>\nSe oli pelkkä nimi, mutta jokin jopa vain sen sanomisessa tuntui vaaralliselta. Admin-kaksikko keskittyi kuitenkin vain kuuntelemaan Makutaa.<br>\n<br>\n\"Mitä se muisto sisälsi?\"<br>\n<br>\nSkakdi ja Makuta tunsivat mielissään visorakin suuren hämmennyksen. <em>\"Minä en juurikaan nähnyt yhtään mitään... Muuta kuin sinistä. Pelkkää sinistä. Mutta se tunne... Se muisto sisältää vain sen kamalan tunteen...\"</em>, Visokki yritti selkeyttää ajatuksiaan.<br>\n<br>\nSkakdi pudisti päätään epäuskoisena. \"Mutta Visu hyvä... sehän on voinut olla ihan mitä tahansa. Mikä sai Avden uskomaan, että näkemäsi oli Nimda?\"<br>\n<br>\nGuardianin kysymys sai hermostuksissaan edestakaisin pientä varastoa kipittävän visorakin pysähtymään mietteliäänä.<br>\n<br>\n<em>\"Minä en tiedä... Minä tiesin, että se oli muisto Nimdasta, ja muistan että siihen liittyi vahva tunnesisältö. En ole kuitenkaan tuntenut tuota tunnetta pitkään aikaan. Jos Avde on ollut Nimdan kanssa tekemisissä, hänen kyllä pitäisi tietää se tunne...\"</em>, Visokki yritti järkeillä.<br>\n<br>\nManu tyytyi katselemaan Visokkia mietteliäänä. Hänen kasvoistaan ei voinut päätellä mitään.<br>\n<br>\nGuardian hieroi leukaansa. Hänen puolimekaaninen katseensa porautui Visokin vihreisiin rahinsilmiin. Vaikka ne olivat eläimellisen pedon silmät, oli niissä aina ollut pieni pilke, joka kertoi suuresta älykkyydestä ja oudosta lempeydestä.<br>\n<br>\nTelepaatin tavoin Guardian yritti kurottautua katseellaan sisälle Visokin mieleen ja nähdä sen, mitä visorak oli nähnyt. Sisimmässään skakdi tiesi kuitenkin, että se olisi mahdotonta, vaikka Guardian olisi kyennytkin telepatiaan. Skakdi huokaisi ja läimäisi otsaansa.<br>\n<br>\n\"Jos kerran niin sanot\", hän vastasi.<br>\n<br>\n\"Kaiken tuon leuan hieromisen jälkeen\", Manu sanoi virnistäen, ”antiklimaattinen lause.\"<br>\n<br>\n\"Ole hiljaa leuastani tai lyön sinua sillä\", Guardian sanoi virnuillen.<br>\n<br>\nVisokki pyöräytti silmiään. Rahi alkoi vähitellen toipua shokistaan. <em>\"Minä en vain pidä tästä olotilasta... Minä olen aina tuntenut itseni läpikotaisin ja sitten löytyy jotain, mikä on ollut pitkään sisälläni pimennossa.\"</em><br>\n<br>\nGuardian vakavoitui jälleen ja puri huulta. Sillä hetkellä hän muisti, että hänenkin muistoissaan oli aukko.<br>\n<br>\nAukko aikana, jona hän oli Manun mukaan kohdannut Avden. Siitä oli jo viikko, mutta se oli vaivannut häntä kaiken aikaa. Mitä tahansa olisi voinut tapahtua. Mitä tahansa olisi voinut tapahtua, mutta hän ei muistanut.<br>\n<br>\nOli Zorakin konepaja ja herääminen pieneltä luodolta, mutta sillä välillä ei ollut edes usvaa. Johonkin oli vain kadonnut kuusitoista tuntia.<br>\n<br>\n\"Tiedän tunteen.\"<br>\n<br>\nOli Manun vuoro hieroa leukaansa. \"Minä en varsinaisesti. Mutta sinä et ollut <em>siellä</em>.\"<br>\n<br>\n\"...Mistä te puhutte?\" Visokki havahtui ja huokaisi mielessään, että onneksi vihdoinkin sai muuta ajateltavaa.<br>\n<br>\nManun silmät kiiluivat. \"Minä ja Avde jutustelimme hieman siinä välissä, missä Gurvanallamme on muistissa tyhjä aukko. Mikä minua kovasti nyt ihmetyttää, on se, missä hän mahtoi olla sen ajan. Keetongu samaten.\"<br>\n<br>\nVisorak katsoi oudoksuen Manun reaktiota. <em>\"Sinä 'jutustelit' Avden kanssa?\"</em><br>\n<br>\n\"Näin minä asian ilmaisisin. Toki voit keksiä sanalle synonyymejä. 'Jutella', 'puhua', 'keskustella', 'filosofoida'. Miten vain haluat.\"<br>\n<br>\nVisokki loi vihaisen katseen Manua kohti. <em>\"Liian kepeitä ilmaisuja. Mutta kerro toki lisää.\"</em><br>\n<br>\n\"Kepestä puheen ollen minun pitäisikin palata Verstaaseen, ennen kuin se oikeasti räjähtää\", Manu sanoi ja virnuili hienovaraisesti.<br>\n<br>\n<em>\"Ei tässä Verstas ole räjähtämässä, vaan sinun pääsi\"</em>, Visokki totesi kylmästi.<br>\n<br>\nMakuta vavahti taaksepäin ja virnuili hermostuneesti.<br>\n<br>\n\"Älä tuhoa hänen aivojaan. Tarvitsemme tuota sekopäätä\", pitkän hiljaisuuden pitänyt Guardian sanoi yhtäkkiä. Hän katsoi Manua pitkään.<br>\n<br>\n\"Sillä hän muistaa, mitä tapahtui silloin, kun Avde sai meidät vangiksi. Minusta tuntuu, että siinä on avain.\"<br>\n<br>\n\"Tiedoksenne. Minä <em>en</em> aio sanoa mitään vielä\", Makuta ilmoitti vavahtelevalla äänellä. \"Jos se ei käynyt vielä selväksi. Minulla on kiireitä. Tehtäviä, jotka pitää suorittaa lyhyen ajan sisällä. Tai melko lyhyen.\"<br>\n<br>\nGuardianin kulmakarva nousi. \"Onko sinulla... joku teoria?\"<br>\n<br>\n\"Minulla on aina teoria. Nyt minä tarvitsen informaatiota. Ja sitä saa vain keräämällä sitä sellaisilta, joilla sitä on. Ja teillä ei ilmeisesti ole tietoa Epsilonista.\"<br>\n<br>\nSininen Vartija huokaisi. \"Sinä et todellakaan kerro yhtään liikaa asioita etukäteen. Hyvä on. Mutta mitä Nimdaan tulee... minusta tuntuu, että Visokki tietää meistä parhaiten.\"<br>\n<br>\nSkakdi kääntyi kohti visorakia.<br>\n<br>\n\"Kertoiko Avde sinulle... yhtään mitään?\"<br>\n<br>\nVisokki mietti hetken. <em>\"Ei hän varsinaisesti mitään kertonut, mutta opin aika paljon asioita hänestä, mistä voi olla meille apua.\"</em><br>\n<br>\nNyt Guardian nojasi kiinnostuneena kohti Visokkia. Kysymysten tulva virtasi niin nopeasti, että hänen suunsa ei ollut ehtiä mukaan. \"Sinä olit lähellä häntä viikkojen ajan. Osaatko kertoa hänestä meille mitään? Mikä... ajaa sitä olentoa? Mitä hän haluaa?\"<br>\n<br>\n<em>\"Se on varmaa, että hän haluaa minut hinnalla millä hyvänsä puolelleen. Ja siksi hän tulee vielä minua jossain määrin vainoamaan. Avde pyörittää monta juttua yhtä aikaa, mutta koko sen ajan kun olin... siellä, hän yritti vain ja ainoastaan saada minua puolelleen\"</em>, Visokki muisteli Avden muodostamia valemaailmoja epämielissään.<br>\n<br>\n\"Hän ei ole telepaatti\", Manu pohti. \"Hän tarvitsee sinua johonkin telepaattiseen.\"<br>\n<br>\n\"Mutta miksi hän sitten luopui sinusta?\" Guardian sanoi. \"Miksi yksi muisto oli tarpeeksi suuri maksu sinun kykyjesi menettämisestä? Jokin tässä ei nyt täsmää...\"<br>\n<br>\n<em>\"Muisto Nimdasta on itse asiassa hyvin arvokas. Sellaisia ei näemmä monia ole. Ja Avde luottaa siihen, että voi saada minut vielä takaisin\"</em>, visorakia puistatti ajatus, että Avde voisi saada hänet vielä. Sitä Visokki ei antaisi tapahtua.<br>\n<br>\n\"Ehkä hän näkee siinä muistossa enemmän kuin me muut\", Guardian sanoi. \"En tiedä miten, mutta... tämä on vain teoria.\"<br>\n<br>\nGuardian suoristi ryhtiään. \"Visokki. Kysyn sinulta vielä yhtä asiaa. Tiedän, että nämä ovat vaikeita asioita ajatella, mutta yritä muistella.\"<br>\n<br>\nVisokki ryhdistäytyi hyppäämällä hyllyltä pöydälle. <em>\"...Niin?\"</em><br>\n<br>\nGuardianin ääni muuttui kuiskaukseksi. Manu joutui kumartumaan hieman skakdia kohti kuullakseen.<br>\n<br>\n\"Kuinka monta sirua hänellä on jo?\"<br>\n<br>\n<em>\"Toistaiseksi hänellä on vain yksi. Mutta hän on lähellä myös joitakin muita siruja\"</em>, Visokki nielaisi.<br>\n<br>\nGuardian hiljeni.<br>\n<br>\n\"Olen miettinyt jotain. En tiedä, onko sen miettiminen terveellistä.\"<br>\n<br>\n\"Ajatelkaa viime vuotta. Kuinka paljon te oikeasti muistatte?\"<br>\n<br>\nManu hymähti.<br>\n<br>\nVisokki ei voinut sanoa muuta kuin: <em>\"...\"</em><br>\n<br>\n\"Mitä ajat takaa?\" Manu kysyi tarkastellen kynsiään.<br>\n<br>\n\"Minä en muista kuin isoimmat asiat. Ne tärkeimmät asiat, jotka muistaa vielä vuosien päästä. Siinä välillä kaikki on pelkkää epäselvää usvaa. Se on kai ihan luonnollista. Muistamme sen, mikä on olennaista. Niin mieli toimii.\"<br>\n<br>\n\"Mutta kun ajattelen tätä Avde-kohtaamista, jonka olen jo unohtanut... se on samanlaista usvaa.\"<br>\n<br>\nGuardian epäröi ennen kuin avasi suunsa taas. Hän raapi kylkensä vammaa, vaikka tiesi sen olevan vain haitallista.<br>\n<br>\n\"Tämä ei ole terveellistä ajateltavaa, mutta miettikää viime vuosia. Miettikää, mitä kaikkea niissä usvaisissa väleissä on voinut tapahtua. Asioita, joita olette vain voinut... unohtaa.\"<br>\n<br>\nSkakdi napsautti sormiaan.<br>\n<br>\n\"Noin vain. Hautautuvatko jotkin muistot vain toisten alle... vai viekö joku ne meiltä.\"<br>\n<br>\n\"Mielenkiintoinen teoria, ystäväiseni\", Manu virkkoi. \"Aika tosin rientää ja minun tosiaan täytyy mennä. Suonette anteeksi.\"<br>\n<br>\n<em>\"Jos tämän aiheuttaisi Avde, mikä kyky hänellä on, kun hän ei ole kerta telepaatti?\"</em> Visokki pohti hämmentyneenä.<br>\n<br>\n\"Minusta tuntuu\", Manu aloitti raapien otsaansa hermostuneena. \"Että Nimda käsissään kuka tahansa meistä voisi olla telepaatti.\"<br>\n<br>\nManu suoristi väsyneet jalkansa, venytteli jumiutuneita olkapäitään ja pälyili varastossa kököttävää admin-kaksikkoa epämääräisesti. Makutalla oli se katse. Hän tiesi enemmän, tai ainakin epäili enemmän. Guardian oli oppinut ymmärtämään, että lepakkomaisen hirvityksen ajatukset olivat kaksi askelta hänen suutaan edellä.<br>\n<br>\n\"Tämä on tietty vain teoria\", Makuta sanoi ja väänsi naamalleen jälleen sen saman mielenvikaisen hermostuneen virneen, joka suorastaan määritteli hänet henkilönä. \"Ja minä teorioin joskus, että me kaikki asumme jonkin tosi ison kosmisen otuksen sisällä. Ha! Ha!\"<br>\n<br>\nManu nauroi kuivasti ja lähti kävelemään varaston ovea kohti heiluttaen kynsikästä kättään poistuessaan admin-kaksikolle. Guardian katsoi hätäisesti paikalta poistuvaa Makutaa pitkään.<br>\n<br>\n\"En tiedä, onko tuo tyyppi sekaisin vai meistä kaikista viisain\", Guardian sanoi Visokille, \"ja en halua tietää, minkälaisessa maailmassa elämme, jos hän on viisain.\"<br>\n<br>\n<em>\"En minäkään. Jo pelkkä ajatuskin pelottaa liikaa\"</em>, Visokki huokaisi ja tuijotti varaston kiinnimennyttä ovea.<br>\n<br>\nGuardian nousi istuimeltaan ylös ja raapi kylkeään.<br>\n<br>\n\"Ainakin hän varmistaa, että täällä ei ole koskaan tylsää päivää. Oli miten oli, minusta tuntuu, että meidän molempien täytyy vain yrittää... muistella.\"<br>\n<br>\n<em>\"Hieman vaikeaa muistella asioita, joita ei muista...\"</em>, Visokki käänsi katseensa odottavana skakdiin päin.<br>\n<br>\n\"Pointti mainio\", Guardian vastasi, \"mutta mitä muutakaan me voimme?\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nSkakdi asteli kohti varaston ovea ja avasi sen. Öljyämätön kitinä täytti juuri syntyneen hiljaisuuden ja valonkiila kurkotti varaston hämäryyteen. Guardian jäi pitämään ovea, kuten kunnon herrasmiehen naisseurassa kuuluukin.<br>\n<br>\nTosin herrasmies oli silmäpuoli sotasankari ja naisseura poikkeuksellista isompi hämähäkki, joka räjäytteli aivoja. Siitä oli aivan liian kauan, kun Guardian oli viimeksi kyseenalaistanut asian.<br>\n<br>\n\"Lähdetäänkö vähän kävelylle?\"<br>\n<br>\nVisorak kipitti aukinaisesta ovesta käytävälle. <em>\"Ulkoilmaa tämän kaiken jälkeen, ehdottomasti! Minä olen pyöritellyt asioita omassa päässäni ihan liikaa.\"</em><br>\n<br>\nKävelyä jatkui pitkään. Oli ilta, joten admin-kaksikko ei herättänyt sen kummempaa huomiota kulkiessaan läpi Klaanilinnakkeen tyhjenevien käytävien kohti sisäpihan puistoa, jonka keskellä oli vieläkin kraateri Avhrak Feterran ja Killjoyn putoamisesta admin-tornin huipulta. Pienikokoinen matoran-nainen heitteli pihamaan biomekaanisille varpusille jyviä, mutta muuten oli hiljaista. Aavemaisenkin hiljaista.<br>\n<br>\nAdminit pysähtyivät hengittelemään raikasta syysilmaa ja katselemaan vähitellen tähdistä täyttyvää iltataivasta.<br>\n<br>\n\"Oletko kuullut, miten... Tawa voi?\" Guartsu kysyi yllättäen. Hänen hengityksensä höyrysi viileässä ilmassa ja sanat tulivat harkittuina ja epävarmoina.<br>\n<br>\n<em>\"En ole kerinnyt käydä katsomassa sen jälkeen, kuin vein hänet sinne. Kaipa hän ihan hyvin voi, sillä patoutunut stressi vain purkaantui. Mokoma pitää vaan saada pidettyä levossa edes muutama päivä”</em>, Visokki ei edelleenkään voinut käsittää Tawan tyhmyyttä.<br>\n<br>\n\"Ehkä niin on parempi\", G sanoi hiljaa. \"Kykenetkö hoitamaan hänen töitään ainakin ne pari päivää, jotka se jääräpää suostuu pysymään vuoteessa?\"<br>\n<br>\n<em>\"Niin minä olin jo tekemässä, mutta sitten Manu ja sinä\"</em>, Visorak hymähti. <em>\"Teen sen enemmän kuin mielelläni.\" </em><br>\n<br>\n\"Hyvä. Tosin ilmestymisesi viikkojen jälkeen johtohommiin saattaa nostattaa kysymyksiä\", sininen skakdi aprikoi. \"Miten vastaamme niihin?\"<br>\n<br>\nVisokin silmät suurenivat. <em>\"Ai niin! Tawa sanoi, että pitäisi ilmoittaa, että olen palannut. No, kai se huomataan aika pian. Tai oikeastaan on jo huomattu.\"</em><br>\n<br>\n\"No... toisaalta jos ne hyväksyvät, että niitä johtaa <em>visorak</em>, ne eivät varmaan uskalla kyseenalaistaa sen enempää. Oli miten oli, kun Tawa makaa sairasosastolla ja Ämkoo on... loukussa...\"<br>\n<br>\nGuardianin kämmen puristui vyötäröltä roikkuvan punaisen admin-kiven ympärille.<br>\n<br>\n\"Me olemme kaksin. Juuri silloin, kun kaikkia neljää eniten tarvittaisiin.\"<br>\n<br>\n<em>\"Ja minä olen ainut, joka...\"</em>, Visokki katsoi Guardianin kyljessä olevaa sideharsoa, <em>\"...on kunnossa?\"</em><br>\n<br>\nGuardian huomasi, mitä Visokki katsoi. Häkeltyneenä hän yritti piilottaa kylkensä molemmin käsin, mutta ei juurikaan onnistunut siinä.<br>\n<br>\n\"Se ei ole enää erityisen kipeä. Halusivat pitää minua osastolla pidempäänkin, mutta en suostunut.\"<br>\n<br>\nVisokki tuijotti pitkään skakdia, aivan kuin haluavan varmistuksen siitä, että tämä puhuisi totta.<br>\n<br>\nVihreä katse porautui tavalliseen tapaansa sinisen sotasankarin tajuntaan. Joskus oli parempi vain luovuttaa.<br>\n<br>\n\"Okei, sen läpi meni räjähdyksen sinkoama teräspalkki\", Guardian tunnusti. \"Mutta Kupen mukaan mikään tärkeä sisäelin ei vahingoittunut.\"<br>\n<br>\nVisokki oli epäuskoinen, mutta luovutti ja jatkoi kävelyä: <em>\"No, pääasia, että meillä on ollut tuuria. Toinen asia onkin se, miten pitkään tämä tuuri voi jatkua?\"</em><br>\n<br>\n\"En tiedä tuurista. Olen saanut osakseni lähinnä kyseenalaista sellaista.\"<br>\n<br>\nSkakdi hiveli sormillaan anidiumista valettua konesilmää, joka täytti sisällissodan hänen kasvoihinsa repimää kuoppaa.<br>\n<br>\n\"Menetin silmän ja sain elää. Jos tämä kaikki on Kohtaloa, sen herralla on todella kiero huumorintaju. Uskotko itse kohtaloon?\"<br>\n<br>\nVisokki mietti hetken. <em>\"Mm, uskon. Pointtini on, että olemme hengissä tämän kaiken jälkeen. Sillä on varmasti silloin tarkoitus.\"</em><br>\n<br>\nGuardian jäi pohtimaan admin-toverinsa sanoja. Yhtenäisyyteen ja velvollisuuteen skakdi oli aina uskonut, mutta kohtalo ei ollut skakdin mieleen. Se vaati uskoa, mutta sen vanha Vartija oli menettänyt jo kauan sitten.<br>\n<br>\nSe, että joku muu uskoi edelleen kuitenkin toi Guardianin mieleen uudenlaista lämpöä. Ehkä aina löytyi jotain, jonka puolesta oli taisteltava.<br>\n<br>\n\"Visokki\", Guardian sanoi hiljaa, ja syystuuli hautasi puheen alleen. Se ei haitannut, sillä Visokki ei kuunnellut sanoja. Hän kuunteli ajatuksia niiden takana.<br>\n<br>\nPunainen visorak katsoi admin-toveriaan hetken odottaen.<br>\n<br>\n\"On hyvä saada sinut takaisin tiimiin\", sininen skakdi sanoi hymyillen.<br>\n<br>\nVisokki hymyili Guardianin mielessä.<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tsiptsaptsup. Tämä on GVizuManu-tuotosta, jos ette huomanneet.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1414,"creator":"keetongu","timestamp":"2012-05-12T18:24","content":"<strong>Bio-Klaani, Telakka, koukoushuone</strong><br>\n<br>\nKokoushuoneen jykevän puupöydän ympärillä istui kymmenkunta pientä ja yksi valtava hahmo. Syyssade piiskasi pyöreitä ikkunoita, mutta lukuisat öljylampun loivat huoneeseen kodikkaan tunnelman. Valitettavasti keskustelun aiheet eivät olleet yhtä kotoisia. <br>\n<br>\nKauppakiltojen rintamerkkiä pitävä etelämanterelaisittain kieltä murtava Matoran istui nojatuolissa tyynypinon päällä hieman närkästyneen oloisena. Tyreka oli tullut Klaanin saarelle hieman vastahakoisesti kiltajohtajien käskystä. Matoran ei ollut tottunut näin suuriin tyynymääriin tai mauttoman värisiin nojatuoleihin kokouksissa. Lisäksi hänen kokouksissaan oli harvoin steltinpeikkoakin suurempia kyklooppeja.<br>\n<br>\n”Te kauppakiltalaiset olette kyllä nössöä porukkaa”, Laivaston Maileh sanoi koppavasti Tyrekalle, ”Eivät torakanpenikat teitä alas ammu, jos ette aja suoraan päin niiden laivaa meidän tunnukset esillä. Ne eivät näytä hakevan ulkopuolisia vihollisia.”<br>\n<br>\n”Muttako emmehae mekkään! Eikkä Nazorak tykkää semmosistta, jokka vie ruokkaa niitten vihollisille.”<br>\n<br>\n”Tästä kaverista ei saa enää mitään irti”, Keetongun vasemmalla puolella istuva Tehmut kuiskasi pomolleen, ”Kauppakiltojen laivoja ei enää täällä nähdä.”<br>\n<br>\nTongu nojasi pöytään ja kohdista yhden silmän katseensa kauppakiltojen lähettiin. ”Hyvä Tyreka, minä vetoan nyt viimeisen kerran Kauppakiltoihin. Olette tärkein kauppakumppanimme ruoan kuljettamisessa. Monen urhean Matoranin elämä riippuu teidän kuljetuksistanne. Olemme valmiit lähettämään höyryvoimaisia sota-aluksiamme kuljetustenne turvaksi, jos sitä haluatte. Minä pyydän teiltä, Tyrenka, auttamaan Bio-Klaanin kansaa tämän laivaston johtajana.”<br>\n<br>\n”Kilta sannoo kuiteski ei. Emme riskkaa miehhiimme.”<br>\n<br>\n”Ei tuo toimi”, Ämtur sanoi ja loikkasi pöydälle Tongun eteen. Hän katseli keskittyneen näköisesti kauppakiltojen toimitusten hintaluokittelua, hieroi leukaansa ja puhutteli sitten Tyrenkaa.<br>\n<br>\n”Tyrenka, niinkö se oli, Tyr, joo. Saatte puolitoistakertaisen maksun kaikista kuljetuksista ja lisää jos joudutte ongelmiin. Mitäs sanot, Tyr?”<br>\n<br>\n”Kilta sannoo ei!”<br>\n<br>\n”Tuo tuli iskuna haaroihin, Tyr. Sanohan, Tyr, kenellä tämän merialueen järjestöistä on pienemmät tullit kuin Klaanilla? Enpä taida, Tyr, keksiä yhtään.”<br>\n<br>\n”Emmehae torakkaa vihollisekki!”<br>\n<br>\n”Haaroihin, Tyr, suoraan haaroihin.”<br>\n<br>\nTyrenkalle riitti. Ulkomaalainen Matoran heitti sopimusluonnoksen pöydälle, hyppäsi tyynykasalta alas ja käveli pois keskusteluhuoneesta. Sopimusta ei syntynyt. Huoneessa oli hetken hiljaista.<br>\n<br>\n”No voihan piraka. Kyllä tuo toimi Gerbutin jätkään.”<br>\n<br>\n”Eihän meillä ole edes tulleja. Harvalla on”, joku sanoi.<br>\n<br>\n”Minun piti keksiä edes jotain.”<br>\n<br>\n”No joo, sopimus on kuitenkin menetetty”, Tongu sanoi ja nojasi pettyneenä pöytään, ”Meille koittaa vielä synkät ajat. Syksykin on jo ovella. Vaan ei voi mitään, ei kai noita etelän pellejä voi pakottaakkaan. Pohjoismantereen rahtifederaation lähetit tulevat huomenna. Eiköhän palata töihin.”<br>\n<br>\nSota vaikutti Klaanin talouteen myös muuten kuin rahtiliittolaisten yhtäkkisenä harventumisella. Olihan heillä kokonainen rahtikäyttöön tarkoitettu ilmalaivasto, jolla pääsi helposti ja nopeasti lähimmille saarille. Ilmavoimat olivat kuitenkin joitakin yksittäistapauksia Klaanin ainoa vakavasti otettava sotavoima, ja aseistettujen alusten oli parasta pysyä Klaanin lähettyvillä mahdollisten Allianssin hyökkäysten varalta. Ilmahyökkäys oli ollut hyvä (tai paremmin sanottuna kammottava) esimerkki siitä, mitä Klaanille olisi käynyt, jos Laivasto ei olisi ollut asemissa. Sitä ei noin vain voinut lähettää Steltille hakemaan appelsiineja.<br>\n<br>\nHuone tyhjeni ja Matoranit valuivat omiin tyopisteisiinsä eri puolille Telakan suurta halli- ja pajakompleksia. Ämtur käveli kaverinsa Soakin kanssa kohti Lohrak-hävittäjien hallialuetta.<br>\n<br>\n”Ämtur muuten, miksi puhuit sille iskusta haaroihin? Isku päähän on paljon kivuliaampi, ja jos naamio tippuu, niin silloin ollaan suossa”, Soak kysyi akakupäiseltä toveriltaan.<br>\n<br>\n”Mutta tiedäthän, haaroissa on se universaalinivel. Jos se lähtee paikoiltaan niin jalat eivät liiku”, Ämtur vastasi ja osoitti nivuspanssariaan.<br>\n<br>\n”Minulla siellä on maksan tasauspyörästö. Siksi voi vetää niin hyvin Keskivanhan kievarin olusia.”<br>\n<br>\n”Sinä oletkin jostain Karzahnilta.”<br>\n<br>\n”Hei, minä olen ihan Po-Metrusta! Mutta tiedätkö sen Lassolin, sillä ei ole edes polvissa niveliä. Mata Nuilla ollut vähän huumorintajua.”<br>\n<br>\n”Miksei se uudelleenrakenna jalkojaan? Mutteri sinne ja akseli tänne, se on sillä selvä.”<br>\n<br>\n”Ihan konservatiivi se mies. Sanoo, että uudelleenrakentaminen on väärin. Näyttää se kyllä hauskalta kun keikkuu raitilla.”<br>\n<br>\nKaksikko nauroi syvältä ja makeasti. Sitä sai näinä aikoina liian vähän. Kunnon naurua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1415,"creator":"Guardian","timestamp":"2012-05-12T21:06","content":"Tilassa ei ollut juurikaan valoa. Vain lattia kajasti himmeää punaista hehkuaan kammioon, joka olisi voinut olla sekä akustisen avarana tyhjyyttään kumiseva varastohalli että klaustrofobinen kuolinpesä, josta ei ollut pakoa. Pimeydessä oli vaikea sanoa, kuinka kauas tilaa jatkui. Missään ei näkynyt seinän seinää, mutta mistään ei myöskään kuulunut massiiviselle tilalle ominaista kaikua.<br>\nMarmorimaista ainesta muistuttavien lattialaattojen vähitellen kuoleva karmiininhehku ja niiden shakkilautamainen kuvio näkyivät haaleina ikiyössä, mutta kaiken muun valottomuus söi. Äänet, hajut, lämmön.<br>\nHetkellisesti tilassa välähti yllättäen suurempi valo- ja lämpöaalto. Oli kuin itse pimeys olisi syttynyt tuleen. Se oli kuitenkin välittömästi niellyt liekit, mutta jättänyt jotain jälkeensä. Kammottavan käryn ja palavien ruumiiden hajun. Ja jotain, joka liikkui punamarmorisella lattialla. <br>\nTilan halki käveli hahmo, jonka jalkojen puiset kalahdukset toivat vähäistä ääntä äänettömyyteen. Lakastunutta kukkaa muistuttava repaleinen viittakangas heilahteli. Se oli vielä osittain liekeissä, ja punahehkuisia kankaanpalasia leijaili lattialle. Haju oli puistattava.<br>\nPuu kolahti marmoria vasten. Kävelevän pitkän hahmon hengitys oli tuskaisaa ja rahisevaa.<br>\n<br>\nJa sen rintakehässä muljahteli suuri silmä.<br>\n<br>\nPolttojälkien täyttämä hitsausnaamio ei ollut kovin tiukasti kantajansa kasvoilla kiinni, ja se kalahteli pitkän hahmon luisen kuolleita kasvoja vasten jokaisella askeleella.<br>\n<br>\nJa hahmon rintakehässä muljahteli suuri silmä. Koko hahmoa katsellessa tämä yksityiskohta oli jokseenkin vaikea ohittaa.<br>\n<br>\nVarsinkin silloin, kun silmä katsoi kohti.<br>\n<br>\nHahmo ryhtyi hyräilemään, tai siltä se ainakin kuulosti. Sävelessä oli jälkiä jostain joskus iloisesta ja nopeatempoisesta, mutta vuodet olivat syöneet säveleltä teränsä. Vuodet ja liekit.<br>\n<br>\n”Peremmälle, tyttökulta”, sanoi lempeä ääni tilan perältä. Kun puinen hahmo lähestyi lähestymistään, alkoi äänen käyttäjä jo näkyä.<br>\nAivan pimeyden keskellä oli valokiila, jossa oli pöytä. Pöydän molemmilla puolilla oli tuolit. Toinen tuoli oli tyhjä, sillä puhuja odotti vierasta. Pöydällä oli shakkilauta, mutta valkoisilla ei ollut pelaajaa. Ainakaan vielä.<br>\nMustilla oli. Sinisen Pakarin tyhjä hymy toivotti pitkän hitsausnaamiota kantavan hahmon tervetulleeksi. <br>\n<br>\nPitkä ja laiha olento pysähtyi metrin päähän Punaisesta Miehestä. Kun olento avasi hitsausnaamion peittämän suunsa, kuului ontto leukojen loksahdus. Hahmo nosti pitkät ja löysät kätensä takaraivonsa taakse ja avasi metallisen naamion nahkaremmin. Naamio kolahti välinpitämättömästi lattialle, mutta sen kantaja ei reagoinut suuntaan eikä toiseen. Pitkät kädet rojahtivat löysiksi olennon kylkiä vasten.<br>\nSanat, jotka pakenivat hiiltyneestä kuoresta olivat yhtä tyhjiä kuin palaneen pääkallon silmäkuopat.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://dl.dropbox.com/u/20858774/Polttarireplat-partG/1+5+11 Isä.png\"> sanoi kimeä ääni. Naisen ääni, joka olisi joskus ehkä voinut olla kauniskin, mutta liekit olivat vieneet kaiken.<br>\nÄäni tuli vanhan pääkallon luisevien hampaiden välistä. Hahmon rintakehässä tuijottavan silmän pupilli laajeni.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://dl.dropbox.com/u/20858774/Polttarireplat-partG/2 Isä2.png\"><br>\n<br>\nAvde hymyili lempeästi. ”Hyvä on, tyttökulta. Ehkä minä voin olla sinun... isäsi, jos niin haluat.<br>\nPuinen polttouhri ei reagoinut. Suuren silmän kostea katse vaikutti odottavan jotain.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://dl.dropbox.com/u/20858774/Polttarireplat-partG/3 Poissa.png\"><br>\n<br>\nPunaisen Miehen väsynyt katse laskeutui shakkilaudalle. Lempeä hymy muuttui alakuloisemmaksi.<br>\n”Kaikkiko?” Avde kysyi epäuskoisena.<br>\n<br>\nPolttouhrin pääkallo nytkähti hieman oikealle.<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://dl.dropbox.com/u/20858774/Polttarireplat-partG/4 Eivät.png\"><br>\n<br>\nAvde hymähti alakuloisesti. ”Mutta niin paljon menetettyä henkiä... niin paljon kuolemia. Turhia, turhia kuolemia.”<br>\nPunainen Mies katseli shakkilautaa. ”Toisaalta zyglakit tiesivät, mihin ryhtyivät lähtiessään sotaan...”<br>\nMatorania muistuttava hahmo ei tehnyt liikettäkään. Hänen ei tarvinnut.<br>\nVarjoista luikerteli luiseva käsi. Se tarttui mustaan ratsuun ja nosti sen punaisen matoranin silmien eteen.<br>\n<br>\n”Mutta Arstein... kuinka monella turhalla ruumiilla aiot vielä peittää polkusi?”<br>\nLuuton musta käsi laski nappulan takaisin paikalleen ja katosi takaisin pimeyden ytimeen.<br>\nAvde huokaisi. Hän kuuli zyglakien tuskanhuudot tajunnassaan, vaikka ei ollut näkemässä. Jos vain olisi jokin tapa, jolla kaikki eläisivät.<br>\nNappuloita oli uhrattava voittaakseen pelin.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://dl.dropbox.com/u/20858774/Polttarireplat-partG/1+5+11 Isä.png\"> Polttouhri sanoi. Valtava silmä räpsähti ensimmäistä kertaa ehkä tunteihin. <img class=\"postimage\" src=\"http://dl.dropbox.com/u/20858774/Polttarireplat-partG/6 Sotilas.png\"><br>\n<br>\nAvde huokaisi. ”Vain osan siitä, tyttöseni, olen kuullut. Kuka sen hänelle kertoi?”<br>\nPunainen matoran nojautui kiinnostuneena pöydän yli.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://dl.dropbox.com/u/20858774/Polttarireplat-partG/7 Vanha.png\"> Polttouhri vastasi.<br>\nAvde hymyili. ”Ah... vanha ystävämme. Kai se oli vain ajan kysymys. Matoro... olisi löytänyt sen muutenkin. Ja ennemmin tai myöhemmin hän näkee koko totuuden. Luotan häneen siinä.”<br>\n<br>\nPolttouhri hengitti yhä raskaammin ja raskaammin. <img class=\"postimage\" src=\"http://dl.dropbox.com/u/20858774/Polttarireplat-partG/8 Isäisäisä.png\"><br>\n”Niin, ystäväni?” Avde kysyi kiinnostuneena.<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://dl.dropbox.com/u/20858774/Polttarireplat-partG/9 Saanko.png\"><br>\n<br>\nAvde pudisti päätään. ”Älä, pyydän. Se olisi hyvin epäkohteliasta.”<br>\n<br>\nPuisen raadon luisilla kasvoilla ei ollut muutosta, mutta sen äänensävy laski. <img class=\"postimage\" src=\"http://dl.dropbox.com/u/20858774/Polttarireplat-partG/10 Muttamutta.png\"><br>\n<br>\n”Yritin viedä hänen henkensä jo kerran aikaisemmin. En pitänyt ajatuksesta, mutta en nähnyt muuta vaihtoehtoa. Hän kaiveli esiin asioita, jotka olisivat tuhonneet hänet ennemmin tai myöhemmin. Hän kuitenkin selviytyi kuin ihmeen kaupalla... enkä edes itse ole varma, pitäisikö minun olla helpottunut vai pettynyt.”<br>\nAvde laskeutui tuoliltaan ja käänsi selkänsä Polttouhrille. Hän jätti shakkilaudan paikoilleen ja lähti astelemaan verkkaisesti kauemmas.<br>\n”Juuri nyt minua vain kiinnostaa nähdä, kuinka syvälle hän kaivautuu... ennen kuin totuus itsessään polttaa hänen silmänsä sokeiksi.”<br>\n<br>\n<br>\nPolttouhri jäi seisomaan hiljaisena shakkilaudan eteen. Oli mahdotonta sanoa, oliko nukke pettynyt.<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://dl.dropbox.com/u/20858774/Polttarireplat-partG/1+5+11 Isä.png\"> se sanoi kysyvällä äänellä. <img class=\"postimage\" src=\"http://dl.dropbox.com/u/20858774/Polttarireplat-partG/12 Miksipoissa.png\"><br>\n<br>\nAvde pysähtyi ja kääntyi hieman. ”Kuka heistä?”<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://dl.dropbox.com/u/20858774/Polttarireplat-partG/13 Hämähäkki.png\"><br>\nAvden hymy leveni hieman. Matorania muistuttava hahmo naurahti. Pimeyteen aukesi kahdeksan punertavaa silmää, jotka katselivat Avdea päättäväisesti.<br>\n”Ah. Annoin hänen mennä. Hän maksoi vapaudestaan sillä, mitä häneltä halusinkin. Muistolla. Mutta älä huoli, tyttö rakas... tulemme vielä näkemään häntä monesti.”<br>\n<br>\nAvde kääntyi hitaasti ympäri ja katseli shakkilautaa. Nappulat olivat paikoillaan ja koko kuva hahmottui matorania muistuttavan hahmon päässä. Ratsu oli uhrattu, mutta ei lopullisesti.<br>\n<br>\nPolttouhrin palanut pääkallo nytkähti pystyasentoon rusahtaen elottomasti. Luinen leuka loksahti auki. Hirviömäisten hampaiden luinen virnistys näytti aina hymyltä, mutta nyt suusta tulevat sanat suorastaan alleviivasivat tätä.<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://dl.dropbox.com/u/20858774/Polttarireplat-partG/14 Hyvä.png\"><br>\nSen jälkeen kumpikaan ei sanonut enää sanaakaan. Kahdella hahmolla oli yhteys, joka ei vaatinut puhetta. Se ei ollut telepatiaa, vaan jotain syvempää.<br>\nKuin isällä ja tyttärellä.<br>\nKuin aivoilla ja silmällä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/t0JqYUZFPFw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/t0JqYUZFPFw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPuiset askeleet kaikkoontuivat pimeyteen. Kun ne olivat tarpeeksi kaukana, liekit valaisivat pimeyden hetkellisesti, ja sitten se oli poissa. Kylmä, rahiseva hengitys. Kalman ja savun haju. <br>\nPunainen Mies oli yksin, tai siltä ainakin vaikutti. Todellisuudessa hän ei ollut koskaan yksin. Satakunta punertavaa silmää tuijotti varjoista. Punainen Mies ja Syvä Nauru tarkkailivat toisiaan. He olivat yhtä, mutta erillään. Alakuloisesti hymyilevän pienen matoranin ja epäpyhän varjomassan välinen mietiskelevä hiljaisuus rikkoutui vasta, kun Avde puhui.<br>\n<br>\n\"Joskus mietin, onko kaikki tekemäni sen arvoista\", Avde sanoi pohdiskelevasti. \"Niin moni joutuu kaatumaan. Niin moni nappula joudutaan syömään.\"<br>\n<br>\nAvde puristi jotain punaisessa matoranin kädessään. Se hehkui sinisenä. Kun Avde avasi kämmenensä, utuisen kaunis neonhehku täytti hänen näkökenttänsä.<br>\nMetalli oli kaunista ja hiottua. Harva Kanohi-naamio oli ollut yhtä täydellinen. Ehkä siksi sen kohtalona olikin ollut rikkoutua, mutta jonain päivänä kuusi olisi jälleen yhtä.<br>\n<br>\n\"Onko tekemäni pahaa?\" Avde kysyi hitaasti. \"En tiedä. Pyhittääkö tarkoitus keinot? Onko teko hyvä, vaikka sen takana olisikin itsekkyyttä?\"<br>\n<br>\nSininen hehku kasvoi yhä kirkkaammaksi. Avde ymmärsi, että hänen olisi oltava varovainen. Moni oli sokeutunut jopa vilkaisusta.<br>\n<br>\n\"Nämä ovat kaikki vain näkökulmia. Mutta mihin muuhun turvaudumme, jos meillä ei ole näkökulmia? Mitä väliä on muulla kuin sillä, jonka näemme?\"<br>\nAvde hiljeni hetkeksi. Hän nosti hitaasti kättään kasvojaan kohti.<br>\n\"Onko todellisuus vain sitä, minkä mieli meille näyttää...\"<br>\n<br>\nNauru alkoi kaikumaan ympäri tilaa. Se tuli ensiksi vain yhdestä suusta. Sitten niitä oli kaksi. Sitten niitä oli kolme. Sitten niitä oli kuusi.<br>\nSitten niitä oli satoja. Punaiset silmät katsoivat kaikki sinertävää sirua. Pimeys kurottui lähemmäs ja lähemmäs. Kourat, kädet, kynnet, lonkerot ja raajakkeet halusivat kaikki koskea epämaailmalliseen siruun. Ne halusivat kaikki koskettaa sen sinihehkuun ja paistatella sen lämmössä.<br>\nNe kuitenkin tiesivät varoa täyttä kosketusta, sillä se polttaisi.<br>\n<br>\nAvde puristi kätensä nyrkkiin, mutta sinihehku ei lakannut. Se hohti punaisten sormien välistä niin tehokkaasti, että huone alkoi valaistua. Radiomainen kohina täytti Punaisen Miehen mielen.<br>\n<br>\nHän kuuli ajatuksia, toiveita ja unia. Hän näki koko verkostonsa koon. Hän näki jokaisen pimeän siemenen, jonka hän oli istuttanut mieliin, joita oli koskettanut.<br>\n<br>\nKaikki hänen kuusi \"lastaan\". Monet nazorakeista. Monet zyglakeista. <br>\nJopa jotkut klaanilaiset. Kaikkien noiden tajunnoissa kasvoi siemen. Ravinnokseen se tarvisi vain pelkoa.<br>\n<br>\nKaikilla oli jokin pelko. Jopa Avdella itsellään. Se oli asia, joka yhdisti jokaista olentoa tässä maailmassa. Punainen Mies ei kuitenkaan nähnyt sitä enää huonona asiana. Pelot kertoivat mielestä enemmän kuin mikään muu.<br>\n<br>\nNe olivat narut, joista vedeltiin.<br>\n<br>\nNiillä saatiin nuket sätkymään.<br>\n<br>\n\"Joskus kadun asioita, joita olen joutunut tekemään. Sitten katson sinua\", Avde sanoi sirulle äänensävy nousten yhä innostuneemmaksi, \"Ja näen maailman, jossa ajatukset eivät tarvitse ajattelijoitaan.\"<br>\n<br>\nAvde työnsi Nimdan sirun haarniskansa taskuun. Sininen valo katosi pimeyteen, mutta sen polte tuntui kuumana.<br>\n<br>\n\"Ja se on niin kaunista.\"<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Kiitos Manulle Polttouhrin repliikeistä.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1416,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2012-05-17T13:02","content":"<strong>Nimetön saari</strong><br>\n<br>\nJoueran liittolaisena kerran tunnettu olento liikahti. <br>\n<br>\nJoskus se oli yksi olento. Tänään se oli monta olentoa. Sekava massa kuopan pohjassa päästi painajaismaisia ääniä ja liikahteli rajusti. Maa-aines mureni hiljalleen kuopan pohjalle kasvattaen infernaalisen olentojen liiton massaa. Kuului hassuja plopsahtavia ääniä kun pikkukivet putosivat massaan ja se huusi mielihyvästä. <br>\n<br>\nJoku Matoran saarella oli kerran sanonut, että kaikki koostuu pienen pienistä pikku Matoraneista jotka pitävät toisistaan kiinni pikku käsillään. Kuopan olennot huusivat taas ja pienen pienet Matoranit törmäsivät toisiinsa sekaannuksesta. Yksinäinen puu taittui keskeltä ja hajosi puulastujen myrskyksi, jonka massa imaisi. Hiekkatien kivet pomppivat itsestään kohti kuopan reunaa. <br>\n<br>\nMassasta nousi olentoja.<br>\n<br>\n<em>olentoja</em><br>\n<br>\n<strong>Mieli</strong><br>\n<br>\n<em>jouera MINÄ KOSTAN olin kokeesi<br>\n<br>\nhaluan haluan haluan satuttaa sinua kovaa<br>\n<br>\nolin kokeesi<br>\n<br>\nkuuletko sinä se on KOSTO</em><br>\n<br>\n<strong>Kapura</strong><br>\n<br>\nKapura käveli Klaanin käytävillä. Oli yö tai ainakin pimeää. Mistään ei kuulunut ääniä. Paitsi mielestä. Sieltä ne äänet aina kuuluvat.<br>\n<br>\n<em>Hei Fore, tämä ei edes vastaa yksinkertaisiin kysymyksiin. Kärrätään sairasosastolle.</em><br>\n<br>\nSeinät näyttivät kuluneilta. Rakennusmateriaaleja oli kätetty sekaisin. Tai ehkä kivirakenteita oli vain paikattu kuluneilla laudoilla. Ne mätänivät. Silti Kapura oli varma, että hän käveli Klaanin käytävillä. Ovia ei ollut ollenkaan. Oli käveltävä eteenpäin. Taaksepäin ei voinut mennä. Jos se olisi halunnut niin, hulluus ei olisi edennyt näin pitkälle.<br>\n<br>\nEteenpäin.<br>\n<br>\nLattialla oli punainen matto, johon oli syöpynyt reikiä. Kapura ei ollut varma, mutta ne olivat saattaneet tulla jostain mutta ei ei ei hän ei halunnut tietää. Matto oli punainen, joten se lähes peitti ei ei ei TÄMÄ ON KUVITELMAA USKO<br>\n<br>\nLattian reiät olivat tulleet PLASMASTA.<br>\n<br>\nFeterra käveli Kapuraa vastaan. Se katsoi Toaa mekaanisella armottomuudellaan, mutta se ei hyökännyt. Kaikesta päätellen se oli jo tehnyt tehtävänsä. Kone puhui.<br>\n<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Ratkaisu: USKO HERÄÄ JO</span></span>\"<br>\n<br>\nFeterran sisuksista kuului metallista kolinaa. Se hajosi osiin varsin äänekkäästi. Metalliset osat pomppivat hetken matolla fysiikan lakeja uhmaten ja aiheuttivat melko paljon naurun kaltaista ääntä. Sitten ne rauhoittuivat ja vaara oli ohi VAARAA EI OLLUT SE ON VÄLIETAPPI MUISTA<br>\n<br>\nEteenpäin. Eteenpäin. Eteenpäin.<br>\n<br>\nSeinään oli kirjoitettu aineella joka oli tietenkin verta viesti kenelle? tiedät kyllä<br>\n<br>\n\"Sinulla on tehtävä ET SAA UNOHTAA tuo minulle MATORO\"<br>\n<br>\nEteenpäin. Kapura ei halunnut jäädä tutkimaan viestiä. Hänellä oli unenomainen käsitys siitä, että oli tärkeää mennä eteenpäin. Käytävän (joka oli jo tässä vaiheessa aika pitkä Klaanin käytäväksi) lopussa oli pakko olla jotain. Jotain tärkeää. Ehkä toinen viesti? Mutta se viesti olisi erilainen.<br>\n<br>\nSe kertoisi jotain uutta. Et saa unohtaa. Hän ei unohtanutkaan.<br>\n<br>\nKäytävän loppu läheni. Kapura halusi lopettaa kävelemisen nähtyään, mikä siellä odotti mutta se oli mahdotonta. Takaisin ei voi mennä. Et sinä ainakaan. Näin lähellä se imi Kapuraa kuin magneetti. Se laajeni, käytävä jäi taakse, olemme hulluuden alueella, kiitos kun kävitte ja muistakaa maksaa oikealla olevalle neidille. <br>\n<br>\nSe oli MIELI<br>\n<br>\n<strong>Zairyhin saari kauan aikaa sitten</strong><br>\n<br>\nJouera oli ainut varautunut. Siksi hän jäi henkiin. <br>\n<br>\nMaanalainen halli levittäytyi Joueran eteen, kun hän astui alas maanpäällisestä laboratoriostaan. Projekti Suoja II eteni loistavasti. Jouera näki jo itsensä lajinsa johtohahmona, eikä hän tekisi samoja virheitä kuin Diereue tai joku muu.<br>\n<br>\nVoi Diereue, voi tuo pelinappula joka tuli SYÖDYKSI.<br>\n<br>\nSillä hetkellä maailma loppui. Ääni oli sanoinkuvaamaton. Se kuului samaan aikaan ylhäältä ja sisältä, tarkemmin sanottuna mielen sisältä. Joueran näkökenttä hävisi muutamaksi sekunniksi, mutta hän aisti kun ne kirotut juuret työntyivät alas. Ne särkivät laitteet ja valot muuttaen huoneen yhdeksi hälytysäänien ja pimeyden sekasorroksi. Ne hajottivat rakenteet, kaatoivat seinät ja työnisvät katon alas yhdessä kohtaa.<br>\n<br>\nMutta ne veivät pääasiassa erään lajin kaikki edustajat lukuun ottamatta yhtä. Suurin osa kaatui ensimmäiseen mielensisäiseen iskuun, ja se ei lakannutkaan vaan jatkui. Juuret tunkeutuivat useimpien kehoihin, hajottivat mekaaniset osat ja puristivat harvat orgaaniset rikki. Juuret tekivät työnsä nopeasti ja muokkasivat lajin jäsenet muodottomiksi kasoiksi metallinpalasia. Mutta suurin osa kuoli aikaisemmin. Vain Jouera tunsi Zairyhin mielen, vain Jouera osasi suojautua siltä.<br>\n<br>\nJouera, lajinsa viimeinen jäsen joka avasi silmänsä ja näki tuhon. Hän näki hävityksen. Hän näki rappion.<br>\n<br>\nJa hän näki ne juuret, niitä oli kaikkialla.<br>\n<br>\nMuutama juuri yritti hajottaa hänen kehonsa, mutta Jouera reagoi nopeasti. Loppuen lopuksi hän sai vakavia vammoja, mutta hän selvisi hengissä saarelta. Ainoana. On sekin jotain. Jouera kohdisti juuriin pienemmän mieli-iskun ja sai ne räjähtämään spontaanisti. Zairyh liikkui lähinnä mielen avulla. Mieli, sen suurin vahvuus ja suurin heikkous.<br>\n<br>\nJuurimössöön verhoutunut Jouera käveli tyynesti kohti erästä tiettyä huonetta. Juuria tuli lisää, mutta hän hoiteli ne tyynesti. Tyynesti. Älä näytä paniikkiasi, ne sanoivat, se on heikkous. Me emme kaipaa lajiimme heikkouksia.<br>\n<br>\nMutta Jouera ei ollut mielestään tyyni. Enemmän tyhjä. Ensimmäistä kertaa elämässään hän ei tiennyt, mitä hän tekisi. Hänellä ei ollut minkäänlaista kiintymystä lajinsa muita jäseniä kohtaan (HEIKKOUS), mutta tämä huone ja maanpäälliset huoneet olivat suunnilleen ainoa paikka, jonka Jouera muisti. Hän oli tullut jostain kaukaa muiden mukana, mutta ne muistot olivat hämärtyneet kuin veteen heitetty väriaine.<br>\n<br>\nSe huone oli edessäpäin. Jouera astui ovesta siniseen huoneeseen, joka oli pulloillaan Toa-kanistereita muistuttavia esineitä. Mutta tyhjä se ei ollut. Tämä huone, Säilytyshuone oli paikka, johon onnistuneet ja epäonnistuneet kokeet säilöttiin. Nyt se huone oli täynnä elämää ilmeisesti sen takia, että Zairyh oli rikkonut sähkölaitteet, joiden avulla kapselit pidettiin kiinni ja erityisessä tilassa, jossa kokeet pystyivät elämään. <br>\n<br>\nLattialla oli etäisesti Matorania muistuttava hahmo, jonka ruumiissa oli kamalia aukkoja siinä, missä pitäisi olla mekaanisia osia. Kudos oli kasvanut korjaamaan ne, mutta ilman kanistereita tämä koe ei eläisi pitkään. Ah, kanisterit, nuo ihmekeksinnöt jotka oli suunniteltu pitämään kokeet hengissä mahdollisimman kauan.<br>\n<br>\nJouera astui sen, kaksipäisen Matoranin, täysin mekaanisen kalan ja muiden kokeiden (tai jossain tapauksissa Koehenkilöiden) ohi. Muutamat olivat hengissä, kuten Matoran joka huusi koko ajan \"Täällä on kuuma, päästäkää jo pois apua\" (Jouera muisteli, että tämä saattoi olla se säteilykoe) ja biomekaaninen kala, joka hengitti maalla. Osa oli selvästi kuollut tai ei muistuttanut mitään Joueran tuntemaa. Viimein hän saapui kohteeseensa.<br>\n<br>\n<em>PROJEKTI PEUR I<br>\nTILA: VAKAA<br>\nKÄYTTÖTARKOITUS: KOE<br>\nPROJEKTIN JOHTAJA: JOUERA<br>\nMUUT NIMELLISET: DESABLE, AJERIA</em><br>\n<br>\nJouera vetäisi kapselin esiin. Projekti Peur I, Joueran Liittolainen, Matoranin Varjo olisi katsonut häntä, jos sillä olisi ollut näkyviä silmiä. Todennäköisesti se havaitsi Joueran mielellään. Niin nämä jutut toimivat, Jouera ajatteli, mieli sitä ja mieli tätä.<br>\n<br>\nJa vasta tänä päivänä Jouera oli tajunnut, miten vaarallinen ase mieli oli.<br>\n<br>\n<strong>Sairasosasto</strong><br>\n<br>\nKapura avasi silmänsä.<br>\n<br>\nKipu oli poissa.<br>\n<br>\n<em>ET SAA UNOHTAA</em><br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nMinulla oli taas hauskaa skitsofreenikkohahmon kanssa. Ja katsokaa, tämä on sekä<br>\n1) Flashback<br>\n2) Typerä viittaus<br>\n3) Viesti joka on aika pitkä mutta ei liikuta juonta siihen nähden juuri ollenkaan<br>\neli kaikki mitä olen tehnyt Klaanonissa ja mitä tulen ikinä tekemään Klaanonissa.\n</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1417,"creator":"Umbra","timestamp":"2012-05-17T17:04","content":"<strong>Tapahtui kauan sitten...</strong><br>\n<br>\nVisorakien vihreistä ja tahmeista seiteistä kudottu kotelo tömähti maahan pienelle hiekkarannalle, suoraan kivisen linnoituksen eteen. Hopeisen meren aallot paiskoivat rantaa vimmaisesti ja taivaalla ei näkynyt paljoakaan lintuja, johtuen huonosta säästä. Myrskypilvet olivat kasaantuneet Daxian ylle ja toivat mukanaan oudon lahjan. Lahjan jonka ei pitänyt olla edes olemassa.<br>\n<br>\nIso, biomekaaninen hirvitys, joka oli panssaroitu sieltä täältä ja jonka purukalusto oli omaa luokkaansa, koputti muutaman kerran nyrkillään kivilinnoituksen oviaukkoa. Missään ei näkynyt vartijoita tai muitakaan vahteja sillä kukaan ei tiennyt tämän paikan olemassaolosta. Nekin jotka tiesivät olivat hiljaa eivätkä hiiskuneet paikasta, koska järjestö pitäisi huolen etteivät he puhuisi sanaakaan enää koskaan.<br>\n<br>\nPaketti tai kotelo oudon isoraajaisen ja pitkäkyntisen olennon takana koetti ryömiä tai pyöriä karkuun, mutta ei päässyt pötkimään kovinkaan pitkälle rantahietikossa. Nopea riuhtaisu kotelosta ja koko komeus oli nostettu sisään nyt jo avatusta oviaukosta ja viskattu käytävään, suoraan linnoituksen sisään.<br>\n<br>\nValokivet koristivat kivilinnoituksen kattoa, ja tunnelmaa loivat myös erilaiset soihdut joita oli tasaisin väliajoin linnoituksen kivimuurissa ja seinissä. Seiniä koristivat erilaiset muinaiset matoraninkieliset kaiverrukset ja symbolit jotka esittivät suurta henkeä ja toia ja makutoja sekä muita maailman olentoja. Pienestä kotelonsa raosta raahattu ja vangittu olento huomasi myös käsimäisen merkin, joka oli maalattu tummalla värillä. Se erottui seinäkaiverruksista kaikkein parhaiten.<br>\n<br>\nSinipunainen olento raahasi sätkivää lahjaansa syvemmälle linnoitukseen, hänen uhrinsa saadessa paljon mustelmia ja traumoja tästä kokemuksestaan. Hänen uhrinsa, entinen valon toa ja toain ja metsästäjäin sodan taistelija oli nyt puoliksi pelokas ja väkivaltainen peto. Peto joka piti viedä vastaamaan vahingoistaan ritarikunnan oikeussaliin.<br>\n<br>\nMatoro, mustavalkeassa haarniskassaan, seurasi Botarin toimintaa. Tällä kertaa tämä yksi tehokkaimmista agenteista oli tuonut Daxian tukikohtaan oudon ilmestyksen. Se oli jonkinlainen hordika. Entinen Valon Toa. Toaa huvitti kuinka Ritarikunta yritti selkeästi kerätä kaikki maailman kummallisuudet luokseen.<br>\n<br>\nMatoro käveli nurkkauksesta jättiläisen luo vaihtaen tämän kanssa muutaman sanan. Botar oli hiljainen eikä selvästikään kovin sosiaalinen. Hän lähti raahaamaan hordikaa Daxian tukikohdan Suureen Saliin Helryxin luo. Matoro oli määrätty paikalle kuulemma varotoimenpiteeksi, mutta tosiasiallinen syy oli yksinkertaisesti se, että Toalle ei ollut tehtävää tällä hetkellä. Ei ketään salamurhattavaksi.<br>\n<br>\n\"Rrrrraaarrr päästkää minut vapaaksi! Päässssstäkääää!\" olento pystyi huutaa kotelonsa sisältä, kun hänen suunsa edessä olevat vihreät seittisiteet löystyivät. Eläimellinen karjunta täytti salin kun keltamusta soturi, jonka kirilin mustat kuviot vaihtuivat kaiken aikaa ja akrobaattinen ja notkea naissoturi sitoivat hänet tuoliin jossa häntä kuulusteltaisiin. Helryx oli todella nostanut turvatoimia tämän olennon suhteen ja satsannut vartiointiin. <br>\n<br>\nSiteet otettiin pois olennon naamalta ja hän näki vihdoin kunnolla eteensä ja pystyi taas hengittää. Keltamusta valon toa hordika, joka tunnettiin yleensä Umbrana oli nyt varsin sekavassa mielentilassa. Hän ei tiennyt missä oli eikä tiennyt mitä hänelle tehtäisiin seuraavaksi. Pelko ja viha täyttivät hänen päänsä ja hän halusi vain paeta ja tappaa. Selviytyä ja paeta varjoihin selviytymään.<br>\n<br>\nHelryx nousi korokkeeltaan ja katsoi eteensä jossa surkea valon toa hordika oli köytettynä ja kahlittuna tuoliinsa. Syytetty, jonka taustat Helryx tiesi hyvin, oli vihdoin palannut ritarikunnalle. Niin kauan aikaa oli kulunut ja Kohtalo oli tuonut heidät tähän pisteeseen.<br>\n<br>\nVeden toa katsoi surumielisesti tätä ilmestystä, jonka oli kuullut tehneen niin paljon hyvää, mutta myös todella pahaa. Viimeaikainen konflikti Eteläisen mantereen matoranien kanssa oli ollut liikaa hänelle ja ritarikunnalle. Tämä olento piti saada aisoihin ja paras keino olisi valjastaa tämä voima ritarikunnan käyttöön. Mikä potentiaali valovoimaisilla olennoilla olikaan lopullisessa taistelussa makutoja vastaan. Makutoja Helryx vihasi yli kaiken. Ne universumin saastat...<br>\n<br>\n\"Umbra. Toa Hordika. Toain ja Metsästäjäin sodan soturi joka taisteli urheasti Lhikanin ja Nurukanin rinnalla ja joka toit valoa taisteluissa. Toa joka synnyit legendaarisen Lhekon uhrattua itsensä ja joka luuli voivansa kukistaa kaiken ja tehdä mitä vain. Mitä sinulle oikein tapahtui kun muutuit tuollaiseksi? Rahiksi?\" Helryx kailotti. <br>\n<br>\nSalissa olijat katselivat kuinka Helryx melkein kyynelehti. Se ei ollut tavanomaista tälle rautarouvalle joka oli tuhansien vuosien ajan katsonut kuinka maailma syö itsensä omaan mahdottomuuteensa ja kuinka sotalordi toisensa jälkeen julistaa itsensä Mata Nuin yläpuolelle.<br>\n<br>\n\"Umbra. Miksi? Pystytkö kertoa minulle miksi?\"<br>\n<br>\n\"Jos nyt hellittäisit näiden sitomisleikkien kanssa niin voisin puhuakin jotain\", Umbra puuskutti, sillä siteet painoivat hänen keuhkojansa kasaan. Valon toa oli tulossa järkiinsä ja hordika-ajatukset olivat alkaneet häilyä. Hän olisi pian taas kasassa.<br>\n<br>\nTaempana huoneen holvikaaren muotoisen oven luona Matoro tajusi jotain. Se oli suoraan sanottuna räjähdys päässä. Kuvaannollinen. Umbra. Helryx oli sanonut Umbra. Oliko tuo hordika Umbra? Kyllä, siinä oli järkeä. Valon Toia ei ollut kovin paljoa. Mutta silti Matoron oli vaikea uskoa asiaa. Mitä Umbralle oli tapahtunut?<br>\n<br>\nKeltamusta, oletettavasti muodonmuuttaja löysäsi Helryxin käskystä Umbran siteitä vain hiukan jonka jälkeen U jatkoi tarinaansa.<br>\n<br>\n\"Kun sota Metru Nuilla loppui tajusin että voisin tehdä kaikkea hyvää ja päätin matkata Eteläiselle mantereelle, koska olin kuullut legendoja Makutasta joka huijasi kuolemaa ja Kohtaloa itsessään. Tapasin tämän makutan joka kertoi minulle jotain tarinoita siitä kuinka Mata Nui on maailmamme ja kuinka kohtalot ovat tähtiä. En jaksanut jäädä jaarittelemaan joten päätin tuhota makutan siihen paikkaan, koska minusta on moraalisesti väärin viedä matoranien ruumiita ja tehdä ruumiista armeija itselleen. No, arvaappa vain kuinka voimakas se makuta oli ja se muutti minut oudolla sauvallaan tällaiseksi\", U lopetti puhumisen ja karjui muutaman kerran. Hordika-puolen oli aika nousta vähäksi aikaa. Vei paljon energiaa pitää yllä tätä järkevähköä puolta.<br>\n<br>\n\"...\" sanoi Matoro ja piteli kädellä otsaansa. Myötähäpeä olennon tarinasta oli liian suuri.<br>\n<br>\n\"Mitä olisin voinut tehdä? Olin Mata Nuin parran nimeen voittanut sodassa metsästäjiä ja olin karzahni vie valon toa! VALON TOA!\" Umbra karjui. Penkki vavahteli hänen allaan mutta Helryx antoi hänen vain huutaa.<br>\n<br>\n\"Menin minne meninkin niin voitin olentoja. Minulle hurrattiin matoranien kylissä joissa vierailin. Ja sitten lankesin helppoon ansaan... Huoh\"<br>\n\"No. Nytpä opin mielenkiintoisen läksyn. Älä ryppyile makutoille tai luule itsestäsi liikoja vaikka oletkin valon toa. Eikö tässä ole opetusta kylliksi, olla tällainen?\"<br>\nKukaan ei vastannut Umbran kysymyksiin. Salissa oli aivan hiljaista kun hordika kertoi monologiaan ja avautui.<br>\n<br>\n\"Ne Matoranitkin... Halusin vain ruokaa ja suojaa ja ne tulivat minua vastaan keihäillä ja soihduilla. Pelkäsin tulta ja aseita. Ne huusivat minulle ja sohivat minua aseillaan. Sitten jokin kilahti. Raivo sisälläni pääsi valloilleen ja pum! Ei enää kyläläisiä.\"<br>\n<br>\nUmbra huohotti. Hikikarpalot valuivat hänen vääntynyttä ja mutatoitunutta naamiotaan pitkin, naamiota joka oli kasvanut hänen päähänsä ja muodosti nyt hänen kasvonsa.<br>\n\"Muuttakaa minut entiselleen. Teen melkein mitä vain\", Umbra melkein itki. Tunteet voimistuivat hordikan ottaessa vallan.<br>\n<br>\nMatoro katsoi epäuskoisesti entistä sotatoveriaan.<br>\nMissä oli se itsevarma ja järkevä soturi jonka kanssa he olivat huijanneet metsästäjiä lukemattomat kerrat? Missä oli se ystävällinen ja mitään pelkäämätön toa? Umbra piti kouluttaa uudelleen ja ottaa osaksi ritarikuntaa. Ei viedä Tyrmään kuten rikollisille usein tehtiin.<br>\nUmbrassa oli hyvyyttä jäljellä, jossain surujen ja pelkojen sisuksissa.<br>\nSalissa vallitsi hiljaisuus. Kaikki odottivat Helryxin päätöstä.<br>\n<br>\n\"Yleensä laittaisimme kaltaisesi lainrikkojat Tyrmään suorittamaan tuomiotaan, mutta ehdotan sinulle että tulet Ritarikunnalle palvelijaksi. Voimme korjata tämän muodonmuutoksesi ja samalla antaa sinulle koulutusta, koska universumissa on perin harvoja valon toia ja tarvitsemme valovoimaisia olentoja levittämään lakia ja järjestystä universumissa. Hyväksytkö siis tarjoukseni vapaudesta mutta sillä ehdolla että työskentelet meille mukisematta, etkä lähde luotamme koskaan tai kyseenalaista motiivejamme? Sillä jos niin teet, järjestämme sinut kyllä semmoiseen Karzahniakin suurempaan ja kauheampaan paikkaan josta sinua ei löydetä koskaan ja jossa toivot kuolevasi.\"<br>\n<br>\nUmbra mietti mitä vastata. Hän joutuisi joko kahlituksi universumin tarkoiten vartioituun vankilaan joka oli täysin oma maailmansa ja jonne hän mätänisi. Tai sitten hän voisi kahlita itsensä tähän outoon järjestöön joka vakuutti maailmalle, tosin salaa, ajavansa Mata Nuin, Suuren hengen tahtoa ja tekemällä päätökset tämän tahtoihin nojaten. Lopulta Umbra päätti vastauksensa ja sinetöidä kohtalonsa.<br>\n<br>\n\"Otan tarjouksen vastaan ja alan palvella järjestöänne ja Mata Nuita\"<br>\n\"Umbra, uusin palvelijani joka palvelet Ritarikuntaa tästä ikuisuuteen. Julistan sinut nyt vapaaksi ja ritarikuntamme alaiseksi. \" Helryx kuulutti, samaan aikaan kun eräs kaasunaamaria kantava olento iski injektioruiskulla Umbran hauikseen. Olento kiirehti kauemmas kun vastamyrkky alkoi vaikuttaa hordikan kehossa.<br>\n<br>\nValo täytti salin kun Umbra alkoi muodostua jälleen vanhaan muotoonsa. Keltavihreät värit alkoivat palata ja petomaiset piirteet, pitkät raajat ja kynnet sekä selän rhotuka-laukaisin alkoivat kadota ja muotouta sellaisiksi kuin niiden pitkin. Viimeisenä Umbran naamio ja pää irtosivat toisistaan ja muodostuivat entiselleen. Hän voisi taas käyttää Rurunsa voimia.<br>\nSiteet löystyivät kun Umbra oli hiukan pienentynyt petomaisesta muodostaan ja nousi ylös tuoliltaan. Hän hymyili ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ja oli varma että oli tehnyt oikean päätöksen.<br>\n<br>\nElämä ritarikunnan palvelijana alkaisi...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1418,"creator":"Guardian","timestamp":"2012-05-20T11:01","content":"<strong>Meri<br>\nSteltistä etelään</strong><br>\n<br>\n<br>\nMerituuli oli suolainen ja taivas hämyisä. Oli vaikea sanoa, oliko ilta vai aamu. Laineiden läpi liplattelevan pienen purjeveneen kahden matkustajan elämään se ei tuntunut vaikuttavan suuntaan tai toiseen. Kahden puisen ongen punaiset vieheet kelluivat pinnassa.<br>\n”Kyl son silviisii et Takea on hiano elukka,” sanoi toinen Vortixx, olkihattua käyttävä vanhus, joka mutusteli harvojen hampaidensa välissä hammastikkua.<br>\n<br>\nKun Vortixx oli sanonut tämän, seurasi hiljaisuus. Sitä saattoi kestää jopa minuutteja, mutta lopulta toinen matkustaja vastasi.<br>\n<br>\n”M'tes näin?” kysyi puolikiinnostuneena lyhyempi, tanakampi ja joitakin vuosisatoja nuorempi liskomies, jolla oli henkselit. Tämän merenkulkijan olkapäähän oli tatuoitu ankkuri.<br>\n<br>\nSeurasi toinen hiljaisuus, jonka aikana puhui vain merituuli.<br>\nKun vortixxien keskustelua kuunteli hetken, saattoi ymmärtää, että hiljaisuudet eivät olleetkaan kiusallisia. Kaksikko yksinkertaisesti puhui hieman hidastempoisemmin kuin toiset.<br>\n<br>\nVanhusten kanssa keskusteleminen vaati hieman kärsivällisyyttä.<br>\n<br>\n”Nätti otus”, olkihattuinen Vortixx sanoi lupsakasti, ja lisäsi minuutin päästä: ”Iso kita.”<br>\n<br>\n”Joo”, nuorempi Vortixx vastasi.<br>\n<br>\nKaksi minuuttia hiljaisuutta.<br>\n<br>\n”Ja oikeen siloset hampahat.”<br>\n<br>\n”Nii.”<br>\n<br>\n”Olis see kätevää ku olis sellaset hampahat.”<br>\n<br>\n”Nii.”<br>\n<br>\n”Ei tarvis ruokailuvälineitä.”<br>\n<br>\n”Nii.”<br>\n<br>\n”Mut pittäis varroo kieleen puremista.”<br>\n<br>\n”Saattahis sattua.”<br>\n<br>\nKalastajien kanssa käytiin harvoin keskusteluja muusta kuin kalasta. Osittain se johtui siitä, että kaksikko käytännössä katsoen eli kalalla. Osittain se johtui siitä, että harva kesti vanhuksia viittä minuuttia pidempään.<br>\n<br>\nVortixxien veneen yläpuolella parveileva merilokkiparvi odotti kärsivällisenä. Hetkenä minä hyvänsä ne olisivat valmiina tekemään hillittömän syöksyn kohti kahden ukon venettä ja syömään kaksikon kalasaaliin parempiin suihin. Lokkikomppanian johto kuitenkin epäröi hyökkäystä, sillä viime yritys oli ainoastaan pudottanut kolme uljasta lentosotamiestä mereen.<br>\n<br>\nVanhoiksi käppänöiksi vortixxit onnistuivat lyömään airoilla melko vauhdikkaasti. Ja kovaa, kuten muutama epäonninen Syväläinen oli pintaa tutkiessaan huomannut.<br>\n<br>\nJotkut historiantuntijat jopa väittivät, että sotaherra Ehlekin rodun ensikontakti pinnan yläpuolella sijaitsevaan maailmaan oli alkanut melko kivisesti, kun joku pelästynyt veneilijä oli kalauttanut tiedustelijaa kalloon airolla. Osittain tämä harmillinen yhteentörmäys oli saattanut vaikuttaa ankeriasmaisten olentojen suhtautumiseen pinnan eläjiin. Jotkut väittivät jopa, että kyseinen välikohtaus oli ajanut Ehlekin radikaaleihin toimiin, joista historia hänet tulisi muistamaan. ”Tappakaa kaikki pintaeläjät ja syöttäkää niiden silmät jokisimpuille”-kampanjana tunnettu operaatio oli aiheuttanut monelle itkua, särkyä ja hampaidenkiristystä.<br>\n<br>\nJos ”Kalamiäheltä” ja ”Velipoealta” kysyi asiasta jotain, sai vastaukseksi todennäköisesti vain harmittelua siitä, kuinka vaikeaa jokisimppujen nappaaminen oli avomerellä.<br>\n<br>\n”Ai nii. Lisäks' niien eväst saa hyvää keittoa”, sanoi Kalamiäs jatkaen aiemmin mainittua keskustelua, jonka hidastempoisuus saa jopa tämän eepoksen kertojaäänen kysymään ”mitä helvettiä, jätkät”.<br>\n<br>\n”Joo”, Velipoeka vastasi. ”Ja ne syö niitä 'rkuleen piraatteja.”<br>\n<br>\nKalamiäs naurahti vanhan ukon hinkuvalla naurulla. ”Merirosmot ne kurjaa sakkia onjoo. Viel' kurjempaa ku makkutat jaa natorakit. Mihi sellasii ees tarvittaa?”<br>\n<br>\n”En tiiä”, Velipoeka sanoi raapien leukaansa. ”Iha turuhaa sakkia silimälappuineen ja koukkukäsinee.”<br>\n<br>\nKalamiäs virnuili koko hammasrivillään. Se ei tietenkään ollut paljon sanottu, koska sana 'hammasrivi' kattoi noin viisi hammasta.<br>\n”Ehk' niitä tarvitaan Takeoiden ruuaks?”<br>\n<br>\nVanhat ukot ryhtyivät nauramaan voimakkaasti. Viimeisetkin kalat pelästyivät kauas kaikuvaa kuorokäkätystä ja uivat päinvastaiseen suuntaan. Vortixxien kalasaalista väijyvät merilokitkin päättivät etääntyä tajutessaan leikkivänsä sellaisten voimien kanssa, joita ei sopinut uhmata.<br>\n<br>\nKului tunteja. Merituuli ei ollut enää hetken päästä yhtä lämmintä kuin sillä oli tapana näillä alueilla. Viileys sai kalastajat hytisemään hieman.<br>\n<br>\n”Kalamiäs”, Velipoeka sanoi vedellen henkseleitään.<br>\n<br>\n”Velipoeka”, Kalamiäs vastasi hypistellen heinähattuaan.<br>\n<br>\n”Mie oo vähä ajatellu asioit.”<br>\n<br>\n”Kerropa.”<br>\n<br>\n”Mie oo vähä ajatellu, et myrsky on tulos.”<br>\n<br>\nKalamiäs katsoi horisonttin. Tummia pilviä alkoi kerääntyä.<br>\nOli myrskyjä, jotka aisti jo viikkoja ennen. Niiden kosketuksen aisti merituulessa. Sen haistoi ja maistoi. Luonto oli odottanut hiljaisena niin kauan, että oli selvää, että jotain oli purkautumassa. Vaikka myrsky usein sellaiseksi runomielessä miellettiin, se ei ollut vihaa eikä tuskaa, sillä luonto ei pystynyt sellaiseen. Se oli vain energiaa ja sen virtauksia. Joskus se upotti laivoja. Joskus se upotti saaria.<br>\n<br>\nTämä myrsky kuului jälkimmäisiin.<br>\n<br>\n”Hyvä”, Kalamiäs sanoi hymähtäen. ”Sateella kala syä paremmi.”<br>\n<br>\nKaksikko hohotti jälleen voimakkaammin kuin vanhojen ukkojen oli yleisesti hyväksyttävää hohottaa. Vortixxien mielentila oli niin korkealla, että ympäristö ei vaikuttanut heihin lainkaan. Sateessa, myrskyssä ja viimassakin kaksi vanhusta näkivät surun ja murheen sijasta vain muhkean kalasaaliin paistettavaksi kotisaarella.<br>\n<br>\nMuu maailma näki silloin vain, että myrsky oli nousemassa. Siitä tulisi iso.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/xm1r294qQrk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/xm1r294qQrk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Athistien kotisaari<br>\nRanta</strong><br>\n<br>\nMerivesi piiskasi rantahiekkaa. Tuuli jatkoi yltymistään ja jopa trooppisen viidakkosaaren hiekkaranta alkoi viilentyä. Horisontista nousevat tummat pilvenhattarat alkoivat kokoontua ja kertyä isoksi rykelmäksi, ja lopulta yksittäisiä pilviä ei enää erottanut toisistaan. Myrskypilvet muodostivat mustan rintaman, kuin eräänlaisen synkän muurin, jota tuuli toi kohti rantaa.<br>\nTummat pilvet horisontissa kuvastivat Oraakkelin mielentilaa. Ristiriitaiset ajatukset täyttivät soturimunkin pään. Oraakkeli oli juuri paljastanut ulkopuoliselle yhden Ath-uskonnon varjelluimmista salaisuuksista, mutta se ei edes vaivannut häntä. Sama salaisuus, jonka säilyttämisen edestä Oraakkeli oli taistellut oli nyt taas yhden totuudenetsijän tiedossa. Paljon oli täytynyt muuttua, että matoran oli suostunut sellaiseen.<br>\nJa paljon oli muuttunutkin. Vaikka Oraakkeli tajusi tehneensä virheen ohjatessaan Matoron ajatukset totuuteen Nimdasta, hän ei voinut ajatella riskiä, jonka oli ottanut. Hän pystyi ajattelemaan vain Pyhää Äitiä.<br>\n<br>\nMestari oli vaarassa. Kaikki, jotka tunsivat Makuta Abzumon olivat aina vaarassa. Vihollinen, jonka kohtaamista Oraakkeli suunnitteli oli jopa vaarallisempi kuin isä Bartax. Ja vaikutti siltä, että Oraakkeli löytäisi Makuta Abzumon ilmalaivan, <em>Arkkienkelin</em> kannelta myös Bartaxin. <br>\n<em>Arkkienkelin</em> kannella odottaisivat paholaiselle sielunsa myynyt soturimunkki ja paholainen itse. Siksi Oraakkeli ei tiennyt, mitä oli tekemässä. Vaihtoehdot ja aika olivat kuitenkin vähissä.<br>\n<br>\n\"Mestari\", Oraakkeli puhui myrskytuuleen. \"Minä tulen.\"<br>\nSitten vanha matoran levitti viittansa. Musta, punaisin rukoustekstein koristeltu kaapu otti kiinni tuulesta ja jäi lepattamaan näyttäen kuin valtavalta varjolta Oraakkelin takana. Sinistä Pakaria kantava matoran nosti molemmat kätensä kohti horisonttia ja sulki silmänsä. Hän kuunteli sydämensä ääntä ja kurotti ajatuksensa kauas, kohti taivasta.<br>\n<br>\n<em>Tule luokseni, ystävä</em>, Oraakkeli ajatteli. <em>Käytä siipiäsi. Ratsasta tuulella</em><br>\n<br>\nTuuli jatkoi yltymistään. Jonkin ajan kuluttua myrskyisän viiman repivä ulina toi mukanaan muitakin ääniä.<br>\nValtavat siivet halkoivat ilmaa räpsähdyksillä, joiden ilmavirta pyyhki Oraakkelin kasvoja. Valtava lintu kirkaisi. Matoran avasi silmänsä ja niiden edessä siipiään räpytteli suuri merimetso.<br>\nSen suuret tummat silmät katsoivat Oraakkeliin odottavana ja alistuneena.<br>\n<br>\n<em>Hyvä, ystäväni</em>, Oraakkeli sanoi lempeästi puhuen ajatusten kieltä, jota Rahikin ymmärtäisi. Valtava merimetso laskeutui suurilla ja kynsikkäillä jaloillaan aivan Matoranin eteen. Se levitti siipensä ja kääntyi hitaasti ympäri.<br>\n<br>\n<em>Tarvitsen sinua. Meillä on arkkienkeli pudotettavana.</em><br>\n<br>\nOraakkeli tarttui valtavan linnun selästä. Kahdessa siivenvärähdyksessä olento oli jo taivaalla soturimunkki selässään.<br>\nMestarin löytäminen ei välttämättä tuottaisi valtavasti vaikeuksia. Täytyisi vain seurata Makuta Abzumon jälkiä.<br>\nAbzumolla ei ollut juurikaan tapana siivota jälkiään.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani<br>\nTawan toimisto</strong><br>\n<br>\nTawan mahonkinen työpöytä oli täynnä papereita ja kansioita. Klaanin juuriadmin oli joutunut jättämään tehtävänsä niin nopeasti, että paikkaa ei oltu vielä ehditty siivota. Guardian istui Tawan tuolilla kädet ristissä. Sinisen skakdin katse harhaili artikkelista toiseen.<br>\nPaperityö oli ollut yleensä Tawan tehtävä.<br>\nVisokki seisoi työpöydän edessä Nöpö selässään. Hopeinen rapu nukkui sikeää unta. Äänekäs tuhina kuului varmaan toimiston ovenkin läpi.<br>\n<br>\n\"Emme voi enää vain odotella\", Guardian sanoi hitaasti. Hänen katseensa nauliutui Tawan työpöydällä olevaan valokuvaan. Se oli ainoa valokuva kaikista neljästä administa yhdessä.<br>\n<br>\n<em>Sitäkö olet mieltä?</em>, Visokki viesti.<br>\n<br>\n\"Kyllä\", Guardian vastasi. Hän tarttui valokuvaan. <br>\n\"Jos odotamme yhtään pidempään, siitä tulee joukkomurha. Torakat tekevät mitä tahansa saadakseen saaren. Ehkä jopa polttavat kaiken.\"<br>\n<br>\nVisokki oli pitkään hiljaa.<br>\n<em>Ymmärrän. Menen antamaan Laivastolle evakuointikäskyn. Emme me kai muutakaan voi...</em><br>\n<br>\nGuardian nousi tuolilta ja laittoi sen siististi paikoilleen. Sitten hän vilkaisi kädessään olevaa valokuvaa ja lähti astelemaan huoneen ovea kohti.<br>\n<br>\nVisokki laski Nöpön patjalle, jolla rapu tapasi nukkua silloin, kun se ei päässyt Tawan jalkojen päälle. Visorak lähti seuraamaan Guardiania.<br>\n<em>Tiedätkö, minä kyllä pelkäisin enemmän torakoiden puolesta kuin Ämkoon. Mihin sinä olet menossa?</em><br>\n<br>\n\"Ensiksi ajattelin käydä kahvilla\", Guardian sanoi raapien leukaansa. \"Sitten menen varmaan sairasosastolle.\"<br>\n<em>Sano terveisiä</em>, Visokki sanoi ymmärtäen täysin.<br>\n<br>\nVisokki ja Guardian astuivat ulos toimistosta Klaanin käytäville. He jatkoivat matkaansa.<br>\nVastaan tuli tuttuja ja vieraita naamoja. Moni teki sotilastervehdyksen nähdessään kaksikon.<br>\nAjat olivat muuttuneet.<br>\n<br>\n\"Et ole kyllä pahemmin pitänyt melua paluustasi\", Guardian sanoi vilkuillen matoranien katseita.<br>\nVisokki hymähti. Moottorisahamaisen Visorak-hammasrivin takia se tosin vaikutti lähinnä hyökkäävältä eleeltä. Oli syynsä sille, miksi telepatia oli Rahille luonnollisempi viestintäkeino.<br>\n<em>Olisiko pitänyt?</em><br>\n<br>\nMuuan lamppua korjaava fe-matoran jäi hetkeksi tuijottamaan kaksikkoa silmät pyöreinä. Se ei ollut välttämättä hyvä valinta, sillä häneltä jäi huomaamatta, että tikkaat kaatuivat hänen altaan.<br>\n\"Linnoituksemme historian toiseksi suurimmassa hyökkäyksessä ison mustan lonkeromömmökkeen kanssa selittämättömästi kadonnut muiden päihin tunkeutuva jättihämähäkki kävelee käytävällä ja moikkailee matoraneja. Mitä olit sanomassa?\"<br>\n<br>\nKaksikko astui rappusiin, jotka veivät kohti pääaulaa. Visokki pureskeli Guartsun sanoja hetken.<br>\n<em>Minä en 'tunkeudu muiden päihin' jos ei ole aivan pakko. Muiden ajatukset ovat yksityisiä. Minulla ei ole asiaa sinne.</em><br>\nGuardianin skakdinhymy leveni todella pirulliseksi. \"Ja silti tunnut tietävän, mitä minä haluan eniten tässä maailmassa.\"<br>\nVisokki näytti harmistuneelta. <em>Siitä on jo aikaa. Anteeksi, en osannut käyttää taitojani silloin yhtä hyvin.</em><br>\nGuardian kääntyi kohti visorakia ja katsoi tätä hetken. \"Ainakaan et ole kertonut siitä kenellekään.\"<br>\n<br>\n<em>En voisi. En ikinä. Mutta mistä lähtien herra 'viime Nimeämispäivänä annoin muille admineille lahjaksi tosi ison strutsin\" on yrittänyt välttää huomion herättämistä?</em> Visokki virnuili ääneen.<br>\nKaksikko astui Klaanin aulaan. Melua ja vilskettä riitti pienen kaupungin verran, kun postikeskuksesta singahteli lähettejä vauhdilla. Vastaanottotiskin jono oli suorastaan legendaarinen.<br>\nKatseita kääntyili.<br>\n<br>\n\"Hei, ensinnäkin se oli <em>Zakazlainen Sulkapainajainen</em>\", Guardian tarkensi. \"Toiseksi, sitä ei olisi saanut ruokkia keskiyöllä.\"<br>\n<br>\n<em>Sitä ei ruokittu. Se söi Tawan huonekasvit.</em><br>\n<br>\n\"Oli miten oli. Kolmanneksi... se, että riveissämme on petturi ja se, että tosi iso mafia on taas vaihteeksi siirtänyt minut 'nämä tyypit TSO syöttää sioille'-listan ykköseksi on vähän vaikuttanut haluuni pysyä taka-alalla.\"<br>\n<br>\n<em>Oletko vainoharhainen?</em> Visokki kysyi kävellen hieman nopeammin.<br>\n\"En, mutta sinun ehkä pitäisi olla.\"<br>\n<em>Älä höpise. Eihän täällä edes ole ketään, joka tuntisi minu-</em><br>\n<br>\nOli vaikea keskeyttää puhetta, joka ei tullut suusta vaan alitajunnasta. Oli kuitenkin olemassa yksi henkilö, joka siihen pystyi.<br>\nVisokkikin jäi sanattomaksi, kun limenvihreää Hauta kantava yliaktiivinen ga-matoran vapautti sisälleensä hautautuneen puhevirran ja rutisti visorakia voimakkaasti.<br>\n<br>\n\"Hämishämishämishämishämis, missä sinä olet ollut, minun on pitänyt pitkään tulla näyttämään sinulle! Olen aloittanut kutomisen vaikka se tuottikin minulle aluksi vähän vaikeuksia koska en ihan ymmärtänyt miten päin näitä puikkoja pidetään koska olen käyttänyt tällaisia aiemmin vain riisin syömiseen! Oletko muuten koskaan käynyt Akawarassa? Sieltä saa mainiota ruokaa tosin se on vähän turhan mausteista ja paikan pitäjä kertoi, että jonkun steltiläisen suu oli joskus räjähtänyt-\"<br>\n<br>\n<em>Dinem.</em><br>\n<br>\n\"- sieltä saa myös kuulemma tosi hyviä friteerattuja Moankoipia mutta en minä sellaisia viitsi maistaa koska olen kasvissyöjä koska minusta on tosi ikävä ajatus että jotain söpöä elukkaa on jouduttu satuttamaan minun takiani! Minulla on muuten uusi lemmikki hoidossa! Se on sammakko! Sammakot ovat kivoja eivätkö olekin koska-\"<br>\n<br>\n<em>Dinem.</em><br>\n<br>\n\"-no mutta joo anteeksi, minähän jaarittelen taas! Minun piti puhua siitä kudonnasta, se on tosi kivaa ajanvietettä, koska siinä voi puhua samalla! Välillä puhun sammakolle, vaikka se ei ole erityisen hedelmällistä, sillä sammakot eivät osaa puhua, mikä on harmillista, sillä sammakot ovat varmaan tosi viisaita! Niillä on varmaan paljon opetettavaa meille, sillä ne vain pomppivat päivät pitkät sen sijaan, että murehtivat asioista, pomppiminen on muuten varmaan jopa kivempaa kuin kutominen-\"<br>\n<br>\n<em>Dinem.</em><br>\n<br>\n\"-minulla on tosin vaikeuksia keksiä, mitä kutoisin sinulle Hämis, sillä et varmaan käytä sukkia enkä minä oikein vielä muuta osaakaan, mutta toisaalta villamyssythän ovat käytännössä vain tosi isoja sukkia! Ehkä minä kudon sinulle mietintämyssyn, jolla voit vahvistaa psiumm psiumm ajatusvoimiasi! Olisi kyllä varmaan kivaa, jos pystyisi puhumaan ilman suuta kuten sinä, sillä silloin suu ei alkaisi kuivua ja ei tarvisi koskaan lopettaa-\"<br>\n<br>\n<em>Dinem.</em><br>\n<br>\nGuardian katseli vierestä, kun hyperaktiivinen pikkuneiti roikkuui Visokin jalasta. Suuri hämähäkki kävi läpi hyvin vahvaa itsetutkiskelua. G ei voinut muuta kuin ihailla Visokin kärsivällisyyttä.<br>\nDinemissä oli jotain hurmaavaa. Sitä Guardiankaan ei voinut kieltää. Matoranin seuraa oli tosin hyvä saada lähinnä pienannoksissa.<br>\nHyvin, hyvin pienissä annoksissa.<br>\nGuardian heilutti kättään sanomatta mitään ja lähti astelemaan poispäin. Dinem heilutti takaisin niin innokkaasti, että näytti valtavalta kolibrilta.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Klaani<br>\nSairasosasto</strong><br>\n<br>\nValkoisten seinien valoisuudesta huolimatta sairasosaston viimeisessä huoneessa oli pimeää. Verhot oli suljettu, mutta karmeista hehkuva auringonvalo piirsi valkoiselle lattialle valoisan neliön.<br>\nHuoneen ainoa asukki oli unessa. Tohtori Kupe oli päättänyt, että niin oli parempi. Toipuminen saattaisi vaatia vielä aikaa ja rauhaa.<br>\n<br>\nVierailija tiesi tämän ja päätti olla häiritsemättä.<br>\n<br>\nHän laski yöpöydälle valokuvan ja käänsi sen kohti nukkuvaa toipilasta. Valokuvassa oli skakdi, visorak ja kaksi toaa. Sen ottamisesta oli kauan. Moni asia oli muuttunut niistä ajoista.<br>\nVierailija katseli valokuvaa hetken itsekin. Sitten hän poistui sanomatta sanaakaan.<br>\n<br>\nToipilas nukkui rauhallisena. Hänen olisi vielä aika levätä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1419,"creator":"Bloszar","timestamp":"2012-05-25T16:29","content":"<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nBloszar oli hytissään. \"Joo, heti kun <strong>minä</strong> menen hakemaan sitä kristallisirua, saamme tietää, että se oli huijausta.\" Mutta ei nyt ollut aikaa vitsailla, ei edes itsekseen. Ryhmä oli nyt menettänyt puolet, ja olivat menossa kotiin päin.<br>\n<br>\nMutta mitä he siellä tekisivät? Istuisivat, olisivat surullisia ja kuuntelisivat muitten valitusta. Toisaalta taas, kellään ei ollut ideaa, miten saisivat ryhmänsä takaisin.<br>\n<br>\nJa mitä adminit sanoisi? Mutta, tuskin hän sinne menisi, ei hän edes tuntenut heitä. \"Yksi taisi olla Gurdiun, tai sinne päin\", Toa ajatteli.<br>\n<br>\nHän väsytti. Mutta nyt olisi huono hetki nähdä joko painajaisia, tai muuten hulluja unia. Viimeksi Bloz oli unessaan juossut metsässä haita, joilla oli kädet, jalat ja aseet, karkuun. Toisaalta, Toa ei ollut nukkunut vähään aikaan hyvin, ja matka olisi muutenkin pitkä. Joten hän painui petiin, ja nukahti pian.<br>\n<br>\n<strong>Uni</strong><br>\n<br>\nHän ei ollut metsässä. Hyvä, sitten olisi ollut seitsemäs kerta tällä viikolla. Hän oli saarella ja näki ympärillään paljon Toia taistelemassa kummajaisia vastaan.<br>\n<br>\nHän onnistui juuri ja juuri väistämään jonkin punaisen Skakdin iskun.<br>\n<br>\n\"Kuule irvileuka, jos ratkaisisimme kiistamme korteilla?\"<br>\n<br>\n\"Hieno vitsi Toa. Saat nauraa ennen kuolemaasi. Mutta älä huoli, tämä on pian ohi.\"<br>\n<br>\n\"No ei sitten\", Toa sanoi ja ampui nopeasti tulipallon miekastaan. Skakdi ei ehtinyt väistää sitä ja kaatui maahan. Mutta nousi pian ylös, Tuli ei häntä kovinkaan paljon vahingoittanut.<br>\n<br>\n\"Mikäs nimesi muuten oli? Hukuih? Hakuhr? Hokop?\" Toa kyseli. <br>\n<br>\n\"Hakann. Ja hyvä kun kysyit. Haluan sinun tietävän, kenen nimeä huutaa ennen kuolemaasi.\"<br>\n<br>\nTaistelu jatkui jonkin aikaa. Hakann yritti päihittää Toan sähköiskuilla, mitkä tulivat hänen Laavalaukaisimestaan. Toa otti silloin Kivinuijansa esiin ja onnistui lyömään Hakannin sillä. <br>\n<br>\nMutta yksi voitto ei paljoa auttanut. Tuhansia erilaisia olijoita tuli. Bloz muisti jonkun toisen Tulen Toan johtaneen heitä. Yksi niistä olijoista hyökkäsi hänen kimppuunsa. Sitten pimeys, huutoa, hetkellisiä näkyjä sodan tapahtumista, ja herääminen.<br>\n<br>\n<strong>Blozin hytti</strong><br>\n<br>\nToa heräsi säikähtyneenä. Hän tiesi, ettei tuo ollut uni. Se oli muisto. Hän tiesi sen joskus tapahtuneen, muttei milloin.<br>\n<br>\nToa kumminkin tiesi, missä se tapahtui. Metru Nuilla. Siellä ehkä kaikki selvenisi. Kaikki muistot ja ne hullut painajaiset.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Ei ehkä ollut parhaimpia viestejäni</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1420,"creator":"keetongu","timestamp":"2012-05-25T19:53","content":"<strong>Bio-Klaani, Telakka, ideahuone</strong><br>\n<br>\nKymmenkunta nokista tai muuten höyrykoneiden parissa työskenteleväksi tunnistettavaa Matorania istui Telakan ideasammion pitkien pöytien ääressä lehtiöiden, kaavioiden ja piirustusten äärellä. Suurin osa ideahuoneesen passitetuista teki normaalia aivotyötä: Laskivat lentosiivekkeiden aerodynaamisyyslukuja, arvioivat Nazorakien ilmavoimien (Joista käytettiin yleisesti nimitystä torakkain ilmavaivat) olettetuja vahvuuksia ja suunnittelivat kiilahihnapyörien kitkanpoistomenetelmiä.<br>\n<br>\nKeskittyneen työn ilmapiiri ei tietenkään koskenut nuorta Walsinatsia, joka oli käsketty ajatustyön pariin sen jälkeen, kun hän oli paistanut vaahtokarkkeja Telakan suurimman konttinosturin tulipesässä. Sulanutta karamellia ei oltu saatu pois nostokurjen lähiympäristöstä, vaikka sitä oli yritetty jynssätä pesuaineella, joka olisi sopivana laskeumana tappanut kaiken elämän koko Hopeisesta Merestä.<br>\n<br>\nWalsinatsin pöydän toisessa päässä Cordak-tykkien takapotkuvoimia pohdiskellut tunnollinen Ta-Matoran Garson sai laskelmansa valmiiksi ja päätti katsoa, mitä kolleegansa oli saanut aikaan. Hän hinasi penkkinsä Walsinatsin viereen ja katsoi tämän suunnittelylehtiötä.<br>\n<br>\n”Mitä Destralia, Wals.”<br>\n<br>\nWalsinatsin paksun lehtiön reunaan oli piirretty lumiukko. Joka sivulle. Niitä oli sadoittain. Niiden piirtämiseen oli varmasti mennyt tuntitolkulla aikaa.<br>\n<br>\n”Hmh, tämä on Klaanin uusi puolustusstrategia! Tiedäthän sen klaanilaisen, Snowien eli lumiukkomiehen. Hän osaa jakautua! Olen nähnytkin. Muuttu kahdeksi pienemmäksi versioksi itsestään. Katso!”<br>\n<br>\nWalsinats otti lehtiön ja alkoi plärät sivuja. Alkeellisessa mutta sulavassa animaatiossa lumiukko söi ensin patongin, kasvoi vähän ja jakautui kahdeksi pienemmäksi. Pienet lumiukot söivät kumpikin patongit ja kasvoivat edellisen kokoisiksi. Ne jakautuivat jälleen, söivät patongit ja kasvoivat. Sivulla 126 koko lehtiö oli jo täynnä lumiukkoja. Ne vetivät zamor-kiväärit esiin ja asettuivat muodostelmaan. Lehden sivusta marssi esiin nazorakeja. Lumiukkoarmeija ampui niiden sisälmyksen pihalle, mutta ne nousivat ja kävivät uuteen hyökkäykseen, kunnes lumiukot ampuivat niiden aivot ulos.<br>\n<br>\n”...”, Garson huudahti.<br>\n<br>\n”Ja näin lumiukkoarmeija voittaa allianssin! Ne toimivat kaikki kyselemättä, koska ne ovet riippuvaisia yhdestä mielestä.”<br>\n<br>\n”Ei tuo voi toimia. Eikä se Snowie osaa edes taistella kunnolla, se on semmoinen leppoisa jätkä. Makaa riippumatossa ja vetää patonkeja. Mukava mies, mutta ei siitä sotasankariksi ole.”<br>\n<br>\n”Älä sano! Minä kuulin, että se peittosi kerran siivekkään sikariskakdin!”<br>\n<br>\nGarson peitti kasvonsa kädellään. ”Wals, nyt oikeasti. Älä usko kaikkea, mitä sinulle sanotaan. Skakdeilla ei ole siipiä, eikä piraka vie kukaan käytä sanaa <em>peitota</em>.”<br>\n<br>\n”Naura vaan”, Walsinats sanoi ja hyppäsi penkiltään, ”mutta minä vien ideani Tawan toimistoon. Enkä varmasti mainitse sinua kunniapuheessani kun olemme voittaneet! Hei vaan.”<br>\n<br>\nWalsinats käveli pois toimistosta ylikorostetusti marssien. Garson jäi huoneeseen pyörittelemään silmiään. Että Klaani tekisi valkoisen klooniarmeijan suositusta henkilöstä ja voittaisi sillä armeijallisen nelikätisiä yhteiskuntahyönteisiä. Walsinatsin ajatuskulku oli ilmeisesti jotain ihan muuta kuin kaikilla muilla. Garson kyllä yleensä nautti kolleegansa päähänpistoista, mutta tämä sota oli vetänyt hermot kireälle. Tuntui, kun kaikkeen tuollaiseen käytetty aika olisi mennyt turhaan. <br>\n<br>\nTa-Matoran katsoi oman ajatustyönsä tuloksia. Paperilla kliiniset oli laskelmat siitä, kuinka paljon tuhoa sarjatulella ammutut Cordak-ohjukset saivat aikaan. Kuinka paljon teknologiaa ja tavaraa ne käänsivät kivikaudelle, kuinka monta sotilasta tai vihollisaluksen mekaanikkoa ne tappoivat tai haavoittivat.<br>\n<br>\nNäytti siltä, että maailma olisi ollut paljon parempi paikka, jos kaikki olisivat keskittyneet humoristisiin fläppianimaatioihin. <br>\n<br>\n[spoil]Omistettu Snowielle. Sinun hahmossasi on liikaa potentiaalia.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1421,"creator":"The Snowman","timestamp":"2012-05-25T22:04","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="427" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/GD6OR-utIVE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/GD6OR-utIVE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nTaivas oli harmaata kuin kaikki. Hai laski katseensa yläilmoista ja siirsi sen vihreään, köyttä paikkaavaan hahmoon. Le-Matoran Olkar istui väsyneen näköisenä selkä kaidetta päin ja silmät köyteen naulittuna, aivan kuin hän olisi tahtonut nähdä mahdollisimman vähän maailmaa. Mikä herätti ruoria puristavassa Haissa tunteita, sillä hän tiesi Olkarin tahtovat tutustua maailmaan mahdollisimman paljon.<br>\n<br>\n<em>Ei</em>, Hai ajatteli. Hän oli palkannut viisi Matoralaista kanssaan hoitamaan Hildemaria, ja laivalla oli enää kaksi, hekin kuin vain varjoja entisistä persoonistaan.<br>\n<br>\nTa-Matoran Gefel, toiminnan mies numero yksi. Hän nuokkui hytissään katsellen kohti taivaanrantaa.<br>\n<br>\nLe-Matoran Olkar, useimpia uteliaampi ja loppujakin vilpittömämpi. Hän tuijotti köyttä kuin odottaisi sen kuristavan hänet.<br>\n<br>\n<em>Vain... Ei</em>.<br>\n<br>\nSininen Toa huokasi syvään.<br>\n”Olkar.”<br>\nVihreä Matoralainen kohotti katseensa.<br>\n”Voitko ottaa ruorin muutamaksi hetkeksi?”<br>\n<br>\nPieni hahmo vastasi tekemällä työtä käskettyä ja Toa kiitti nyökäten. Hai suuntasi askelensa kohti keulaa. Kansi kolisi hänen jalkainsa alla yhtä rytmikkäästi kuin Hildemarin kylkeen iskeytyvät matalat vaahtopäät. Pelastusveneen takaa paljastui kuitenkin istuva Matoro. Hai pysähtyi niille sijoilleen ja kääntyi pois. Hai arvosti Matoroa ja piti hänestä, mutta ei juuri nyt kestänyt kyseisen klaanilaisen seuraa. Sen saaren jälkeen Hain tunne oli vain vahvistunut: aivan kuin Matoro olisi vajonnut. Hai ei osannut määritellä mihin: Oliko se oman mielensä syvyyksiin, menneisyyteensä vai jonnekin aivan muualle. Haille tuli kuitenkin huono olo mustahaarniskaisen Toan seurasta. Asiat muuttuivat väärään suuntaan ja kaikki samanaikaisesti.<br>\n<br>\nBloszar ei ollut millään lailla poikkeava tapaus: Hai ei kyennyt olemaan tämänkään klaanilaisen seurassa sillä hetkellä. Tulen Toan sisällä tuntui olevan vain pohjaton suru ja kaipaus. Kuin kipinä olisi sytytetty hänen sisällään vain tullakseen sammutetuksi saman tien. Ja kaiken tämän Hai olisi kestänyt, mutta muut tuntuivat tukeutuvan häneen henkisenä tukipilarina. Hän oli tavallaan otettu, mutta aivan kuin hän olisi ollut laivallaan jonkinsorttinen voima, jonka tehtävänä on kannatella muita. Aivan kuin Hai itse ei olisi ollut yhtään sen rikkinäisempi tapaus.<br>\n<br>\nToisinaan Hai mietti, miksi hän edes osti Hildemarin. Klaanin puolustaminen, kyllä. Veden voimat merellä, hyvä ajatus, kyllä. Mutta siinä oli jotain muutakin. Hai ei tiennyt, oliko vastaus saman usvan peitossa, johon horisontti kietoutui, vai oliko se aivan ilmiselvä.<br>\n<br>\nSininen Toa käveli laivansa kaiteelle ja jäi nojaamaan metallireunaa vasten. Hän tiesi jalkainsa alapuolella olevan sellinä käytettävän hytin, jossa pidettiin raajavammaista torakkaa. Ylikersanttina esittäytynyt torakka ei ollut juuri puhunut tultuaan poimituksi merestä saaren lähellä. Nazorak oli vain maannut sängyssä ilmeisen kuumeisena ja nähnyt levottomia unia. Jotain, mihin harva uskoi soturirodun kykenevän. Vangin kohtelu oli löyhtynyt paljon Killjoyn poistuttua alukselta. Matoro, Bloszard, Hai, Troopperi, Gefel ja Orkal eivät katsoneet asiakseen kiusata harmittomaksi tehtyä vihollista enempää.<br>\n<br>\n<em>Klaanissa,</em> Hai tiesi, <em>on paljon veteraaneja. Ja kaikki käsittelevät haavojaan eri tavalla.</em> Ja Hai oli yksi heistä. Hai tunsi kuitenkin jotain aivan erilaista sodasta, kuin Guardian tai Same tai Killjoy tai useimmat muutkaan siitä arpeutuneet. Hai oli ollut omassa sodassaan Matoralainen. Hän oli ollut se, mitä Toat suojelivat ja Skakdit ryöstivät. Hän oli ollut se, mitä Steltiläiset käyttivät tavaroiden kantamiseen ja eräät Zyglakit aterioimiseen. Hän oli maannut räjähdysten keskellä, vallihaudoissa. Pattitilanteessa, tietäen, että hän ei voinut vaikuttaa asioiden kulkuun. Vaikka hän olisi ollut kuinka rohkea, motivoitunut tai hullu hyvänsä, hän ei silti olisi voinut kääntää tilannetta ympäri. Hai tunsi, millaista oli olla pattitilanteessa, muiden armoilla.<br>\n<br>\nHän huomasi ajatuksiensa kulkevan taas sille polulle, jolla ne olivat olleet Hildemarin hankinnan kanssa.<br>\n<br>\nHai vihasi ja pelkäsi pattitilanteita. Pattitilanteet olivat levottomia, ja ne olivat tehneet Hain levottomaksi. Mutta merellä niitä ei syntynyt. Se oli mahdottomuus. Merimiesten kohtalo oli huomattavasti kaksijakoisempi: joko voitettiin, tai sitten ei. Hai kuitenkin tiesi, että kumpikin lopputulos oli voitto pattitilanteesta. Kumpikin vaihtoehto päättyi rauhaan.<br>\n<br>\n[spoil]Hai, olen pahoillani, jos tein hahmollasi jotain sopimatonta. Hän kuitenkin kutsui tulla kirjoitetuksi.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1422,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2012-05-27T20:08","content":"<strong>Ämkoon veljeskunnan saari – Ranta</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/U3AA2E659As?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/U3AA2E659As?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKoobee heittäytyi sivuun jälleen yhden Nazorak-kranaatin räjähtäessä lähistöllä. Kranaatin heittäjän pettyneet hyönteiskasvot jäivät ikuisiksi Peelon kivääristä lähteneen luodin lävistäessä tämän aivot. Kiroileva robotti kohisi raskaasti maskinsa takaa. Luoti oli osunut aivan muualle, minne sotilas oli tähdännyt. Tämä laittoi hetkeksi aseensa sivuun ja kääntyi kohti vieressään hilluvaa vihreää Toaa.<br>\n<br>\n”Sinä et tee mitään hyödyllistä. Ota tämä ja pidä siitä hyvä huoli.” Koobee rysähti maahan vahkinpuolikkaiden rojahtaessa Peelon selästä hänen päälleen. Tummanpuhuva olento huokaisi väkinäisesti taakkansa helpottuessa jatkaen sen jälkeen vihollisjoukkojen tarkkaa ja systemaattista eliminointia. <br>\n<br>\nSukellusveneen eteen rantakallioiden läheisyyteen linnoittautunut Klaanilaisjoukkio sulloi Äksän johdolla viimeisiäkin Matorajena kulkuneuvon luukusta sisään. Kymmenet Nazorakit tulittivat edelleen kohti evakuoitavia, Klaanilaisten suojautuessa taistelun jättämään romuun.<br>\n<br>\nPeelon keskittyminen herpaantui hetkeksi. Valtaisa lintujen rääkyminen täytti ilman ja ylös vilkaiseva joukkio näki Veljeskunnan vapauttamia kaikenkarvaisia lintuja suuntaamassa kohti Klaanin saarta ilman ohjastajiaan. Yksi vielä rantaa pitkin juoksevista Matoraneista katsoi hieman alakuloisena tämän ratsun lentäessä vapaana. Matoranin mieli koetti lohduttaa itseään sillä, että tämä näkisi lintunsa taas Klaanissa. Jokin sai vihreän miehen mielen kuitenkin epäilemään. Yksi mahdollinen syy saattoi olla hänen päänsä sisällä ajatusta häiritsevä luoti, joka sai veren purskahtamaan tämän takaraivosta. Ruumis putosi maahan. Nazorak tuuletti voitonriemuisena.<br>\n<br>\nÄksä survoi raajarikkoa Gekkoa sukellusveneen luukusta alas isoimman matoranryhmän perässä. Nazorak-laivaston lähestyvä jyly pisti pelastustiimiin tehokkaasti vauhtia. Taistelun keskellä kakakunaamainen Matoran seurasi tilannetta Klaanilaisten rinnalla. Juuri paikalle saapunut Enki odotti, että Peelo laskisi aseensa seuraavan kerran. Koobeesta kuuluva rasittunut ähkiminen ei kannustanut Matorania avaamaan suutaan tälle. Lopulta Peelo sai viimeisenkin tulietäisyydellä olevan Nazorakin maahan ja tämä nosti päänsä tähtäimeltä lataamista varten. Seuraava torakka-aalto lähestyi jo metsän siimeksestä.<br>\n<br>\n”Nuo ovat viimeiset”, Matoran nyökkäsi viitaten kohti evakuointipistettä kohti juoksevaa viittä viimeistä Matorania, ”aika lähteä.” Vahkin painolastin alla pihisevä Koobee kiroili kovaan ääneen. ”Admin. Eihän häntä vielä edes näy. Emme me nyt voi lähteä.”<br>\n<br>\nEnki pudisti päätään, huiskien kohti sukellusvenettä: ”Johtaja ja Ämkoo-herra... jäivät jälkeen. Meidän tulee lähteä välittömästi.” Koobeen hämmästyneestä ilmeestä huolimatta Peelo teki työtä käskettyä. Hän ei edes yrittänyt laittaa vastaan. Saaren johtajisto oli selkeästi tehnyt päätöksensä. ”Olemme tehneet kaiken voitavan. Lähdetään.”<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nRannan toiselta laidalta juoksevat Nazorakit pysähtyivät matkansa puoliväliin, huomatessaan viimeisten Matoranien katoavan sukellusveneen syövereihin. Ne eivät millään ehtisi estää Veljeskunnan lähtöä ja metsästä saapuva seuraava iso aalto ilmavoimineen ei ehtisi paikalle ajoissa. Koobee hyppäsi viimeisenä veden alle katoavan sukellusveneen päälle, näytti Nazorakeille erästä äärimmäisen sopimatonta käsimerkkiä ja sulahti sisään, vetäen luukun perässään juuri ajoissa kun evakuoitu poppoo katsoi kokonaan kylmään mereen, vain periskoopin jäädessä veden pinnan yläpuolelle.<br>\n<br>\nVeneessä vallitsi täydellinen hiljaisuus. Riveissä istuvat tiukkaan ahdetut Matoranit eivät edes vilkaisseet toisiinsa. Koti menetetty, johtajat vihollisien armoilla ja edessä sija keskellä tuntemattomia olentoja. Klaanilaisjoukko kunnioitti hiljaisuutta. Ainoastaan Äksä puhui hiljaa radiopuhelimeensa, pyytäen hiljaa saattolentuetta Klaanista. Nazorak-laivueen jyly lähistöllä ei rohkaissut ketään yksinäiseen merimatkaan.<br>\n<br>\nLuukun alle istahtanut uupunut Koobee taasen oli uponnut aivan omiin touhuihinsa. Maassa makaavan haljenneen Vahkin koneiston keskellä hohtava valkoinen kuula katosi Toan vihreään nyrkkiin ja siirtyi siitä nopeasti tämän tarvikepussiin. Toa vilkuili ympärilleen, varmisti että kukaan ei ollut nähnyt mitään ja vaipui sitten teennäiseen masentuneisuuteen.<br>\n<br>\n”Musta vene, musta päivä, musta mieli. Tervetuloa sotaan.” Gekko nyökkäsi Äksän lauseelle. Puoliksi tajuttomana valon Toa yritti hönkiä kunnollista vastausta, mutta tyytyi vain sulkemaan silmänsä ja lepäämään. Kaikuluotaimen tasainen ääni soi kaikkien korvissa. Peelon korvissa taasen soi Paacon radiopuhelimesta tulevat sanat: ”Lipukaa hiljaa kohti saarta. Telakalle on ilmoitettu. Olemme tulossa...<br>\n<br>\n...pellet.”<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Donnie oli vahvasti tämän tekemisessä mukana. Voisimme melkein sanoa, että hän oli tämän postin... TYÖNANTAJA. Hehehehe... he he... hauskaa?</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1423,"creator":"Tawa","timestamp":"2012-05-29T09:57","content":"<strong>Klaani<br>\nSairasosasto</strong><br>\n<br>\n<a href=\"http://youtu.be/XEFYjtueUSA\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Musiikki</a><br>\n<br>\nTawan korviin kantautui jostakin kaukaa linnun liverrystä. Siinä oli jotakin omituista, mutta toalla oli vaikeuksia tarttua ajatuksiinsa jyskyttävän päänsäryn läpi. Hän tunsi jonkin koskettavan jalkaansa.<br>\n<br>\n”Nöpörgh… Anna minulle vielä hetki!” Tawa ärähti tuskastuneesti, koettaen samalla kaivautua syvemmälle tyynyynsä. Paino jalalta katosi välittömästi, mikä sai toan avaamaan silmänsä. Nöpöllä ei ollut tapana luovuttaa, kun kyseessä on aamupala.<br>\n<br>\nYllätyksekseen Tawa sai huomata, ettei maannutkaan työhuoneensa nurkkaan raahaamallaan patjalla. Myöhäissyksyn viimeisien himmeiden auringonsäteiden ja oven alta paistavasta kelmeästä valosta huolimatta hän kykeni tunnistamaan paikan, jossa oli saanut vierailla viimeaikoina useita kertoja. Toinen huoneen ainoan kellon viisareista päästi väsyneen naksahduksen yksi toisensa jälkeen Tawan katsoessa hämmentyneenä ympärilleen.<br>\n<br>\nToa kelasi nopeasti mielessään, mitä hänelle tarkalleen ottaen oli oikein tapahtunut ennen sairasosastoa. Toimistoaan lukuun ottamatta hän ei pystynyt muistamaan paljoakaan. Joku oli saapunut hänen luokseen (<em>-Kenties Guardian. Tawa arvuutteli päänsä sisällä.</em>) mutta ei kyennyt juuri sillä hetkellä muistamaan.<br>\n<br>\nTasaisin väliajoin kuuluva mekaaninen lirkutus oli nyt selvempi, mikäli sängyn yläpuolella olevan laitteen rasittavaa piipitystä pystyi kutsumaan liverrykseksi. Yksi laitteen johdoista oli kiinnitetty adminin vasemman käden sormeen, jonka admin päätti hetken pohdinnan jälkeen ottaa irti, sammuttaen myös koneen.<br>\n<br>\nPäänsäryn lisäksi Tawa tunsi polttelua selässään, mutta ne tuntuivat pieniltä murheilta verrattuna siihen, mitä hän näkin katsoessaan käsiään. Myös niihin oli ilmestynyt symmetrisiä halkeamia. Varoen Tawa ryhtyi siirtämään peittoa yltään, kohdatakseen vain yhtä ikävän näyn. Toan suusta karkasi voimaton inahdus. Hänen katseensa siirtyi yöpöydällä olevaan valokuvaan ja lopulta sen vieressä vihreänä hehkuvaan nappiin, jonka alla luki teksti ”kutsu hoitaja.”<br>\n<br>\nTawa painoi nappia. Ikkunan yllä oleva kello pysähtyi varoittamatta.<br>\n<br>\n”Hyvää iltaa, rouva. Kuinkas täällä voidaan?” Huoneeseen saapunut eldaa kasvoillaan kantava matoran heitti pirteästi käytävän valon tulviessa huoneeseen. <br>\nHoitajan puhetavasta johtuen Tawa arveli matoranin olevan vasta harjoittelija, mutta ei keskittynyt asiaan sen tarkemmin. Kellon äkillinen pysähtyminen oli vienyt toan kaiken huomion.<br>\n<br>\n”Minä… Minä en taida olla ihan kunnossa… Minulla on hyvin heikko olo.” Tawa vastasi osaamatta kertoa sen tarkemmin, pitäen katseensa yhä kellossa. <br>\nJuuri nyt hän ei jaksanut ajatella hetkeä pidemmälle, saatikaan potkimaan yökyöpeleitä pihalle öisestä kahviosta.<br>\n<br>\n”Kertokaa-…” Matoran vaikeni ja jäi tuijottamaan suu auki adminin vihdoinkin kääntyessä tätä päin, Tawan kehon halkeamat hohkasivat himmeän punaisena pimeydessä. Yllättäen vasemman silmän vihertävä värikalvo lähti valuvan alaspäin, sekoittuen päädystään yhteen yhden Tawan naamion monien säröjen punaisen hehkun kanssa.<br>\n<br>\n”Onko kaikki hyvin? Onko minussa jotakin… Jotakin?” Tawa kysyi huolestuneesti, ymmärtämättä mistä oikein oli kysymys.<br>\n<br>\n”J-jospa antaisimme ylilääkärin kertoa sen teille?” Matoran kysyi miltei kuiskaten. Tawa erotti tämän äänessä inhoa.<br>\n<br>\n”Onko minulle tapahtunut jotakin? Kerro minulle. Kestän sen kyllä, olen jo iso tyttö.” Tawa sanoi tunnustellen samalla levottomasti naamiotaan.<br>\n<br>\n”Näyttää siltä, kuin vasen silmäsi… Valuisi… Kuten neste… Ja… Minun täytyy ehdottomasti kutsua ylilääkäri paikalle, hän osaa sanoa enemmän. Kestättehän pienen hetken?” kuului hätäisä vastaus.<br>\n<br>\n<br>\nTawa jähmettyi paikoilleen.<br>\n<br>\n<br>\nYhtäkkiä auringon kellastuttama kellon viisarit lähtivät uudelleen liikkeelle, naksahdellen toan tihenevän pulssin tahtiin.<br>\n<br>\nHoitajamatoranin kasvot alkoivat vääristymään, muodottomaksi muuttuvan kanohi eldan välistä purskahti verinen silmä. Keltainen toa hyppäsi sängyn toiselle puolelle.<br>\n<br>\n”Kauemmas!” Tawa huudahti hädissään. <br>\nToa yritti ladata käsiensä ympärille aimo annoksen sähköä, mutta onnistui saamaan aikaan vain heikkoja purkauksia.<br>\n<br>\n”Palaan ihan pian, olkaa aivan rauhassa.” Matoranin ääneen sekoittui nyt painostavaa surinaa, joka koveni hetkessä sietämättömäksi meluksi. <br>\nMuodottomat kasvaimet puskivat hoitajan ihon alta pinnalle.<br>\n<br>\n”<strong>Minä varoitan sinua!</strong>” Tawa huudahti uudelleen surinan yli.<br>\n<br>\nHoitajamatoran päästi kimakan kiljaisun ja näytti Tawan silmissä muuttuvan tuhkapilveksi, jonka palaset levisivät miltei räjähdysmäisesti ympäri huonetta, leijuen raskaasti kohti lattiaa. Admin pinkaisi jalat lipsuen ovelle ja vilkaisi toiselle puolelle pikaisesti. Toan silmien eteen aukesi kauhea näky; jokainen osaston työntekijä oli muuttunut hänen silmissään samanlaiseksi hirviöksi ja huomatessaan adminin, ne lähtivät juoksemaan kohti huoneen ovea uskomattomalla vauhdilla.<br>\n<br>\nTawa riuhtaisi huoneen oven kiinni ja tarttui kaksin käsin kiinni sänkynsä päätyyn, Nytkähdys tiputti sängyn vierellä olevan yöpöydän päällä olleen valokuvan lattialle, jonka iskun voima halkaisu kuvaa suojaavan lasin. Vuoteen harmahtavat pyörät narahtivat ensin epäröiden eteenpäin, mutta liikahtivat pian liikkeelle, toan työntäessä pedin puisen oven eteen. Tawa pyörähti ympäri polvilleen tukeakseen sänkyä selällään.<br>\n<br>\nOvi pamahteli kymmenien iskujen alla antamatta kuitenkaan periksi. Nyrkkien jumputus katosi hiljalleen yhä kovenevan surinan alle, jonka vuoksi Tawa joutui nostamaan kätensä korviensa päälle. Vuode värähteli iskujen voimasta ikävästi hänen jo kipeää selkäänsä vasten. Kylmän hiki kihelmöi toan otsalla, kun tämä koetti kerätä ajatuksiaan.<br>\n<br>\n<em>Olisiko hänellä aikaa juosta ikkunalle, ennen kuin olennot saisivat hänet kiinni tai pahimmassa tapauksessa pystyisikö hän ostamaan itselleen tarpeeksi aikaa voimillaan heikosta kunnostaan huolimatta? Ja jos hän pääsisikin ikkunan luokse, minne hän pääsisi siitä?</em><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Sama paikka, sama aika.</strong><br>\n<br>\nJoukko uteliaita (ja ehkä pelokkaitakin) matoraneja kerääntyi turvallisen etäisyyden päähän sairasosaston viimeisen huoneen eteen, josta oli vasta hetki sitten kuulunut huutoja ja outoa rymistelyä. Hoitajamatoran selitti nyyhkien koko tapahtumaketjun tohtori Kupelle, joka hyssytteli rauhoittelevasti kauttaaltaan vapisevaa matorania.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tyypit... Oliko oikeasti fiksua heittää Tawa minulle?<br>\nKiitokset Riemukalle ankarasta potkimisesta ja henkisestä väkivallasta, jotta meikäläinen saa edes jotakin kirjoitettua.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1424,"creator":"Umbra","timestamp":"2012-05-30T08:50","content":"<strong>Klaanin linnoituksen muuri</strong><br>\n<br>\nToisen maailman asukki, Matoran Umbra katseli lumoutuneena allaan levittyvää, lähes lehdetöntä metsää, joka muodosti saaren suurimman ympäristön. Metsän puut olivat varistaneet melkein kaikki lehtensä ja vain havupuut erottuivat joukosta, pitäen itsepintaisesti kiinni vihreistä neulasistaan. Maisema oli kuin tilkkutäkki, havupuiden ollessa komeimmillaan, lehtipuut olivat kuin kuolleet rangat. Maiseman rujo kauneus kosketti ystävämme tunnetiloja ja hän oli iloinen siitä ettei asunut enää laboratoriossa, jossa oli koko elämänsä asunut. <br>\n<br>\n<em>Oli siitä Makutan hyökkäyksestä jotain hyötyäkin...</em> Matoran tuumi. Hän mietti mitä omalle maailmalleen oli tapahtunut nyt kun Varjojen ja Tuhon ja Tyhjyyden ruumiillistuma oli saanut kaikki voimat itselleen. Oliko kotiin turvallista palata? Oliko Mata Nui kaatunut ja kaikki menetetty? Näihin kysymyksiin hän ei uskonut saavansa kovinkaan kattavaa vastausta. Kotiinpääsyn ainoa keino olisi löytää jokin ulottuvuuksien välistä matkustamista tukeva laite, mutta kyseinen teknologia oli kovin vierasta tälle maailmalle.<br>\n<br>\n<em>Ehkä on vain parempi että koetan tehdä tästä maailmasta sellaisen, jossa voi elää ja jossa muutkin voivat elää ja antaa kotini olla...</em> Matoran ajatteli, kyyneleen vierähtäessä hänen pakarinsa silmäreiästä, valuen naamion uurteeseen. <em>Klaanilaiset ovat ystäviäni ja haluan puolustaa heitä Allianssilta ja kaikilta uhilta mitä vastaan tulee. He ovat antaneet minulle syyn olla olemassa, vaikka olenkin paradoksi itsessäni. Matoran jolla on elementaalivoimia, vielä kaksin kappalein ja joka on vain sielultaan samanlainen kuin tämän maailman vastineensa. Klaani, tuo kummajaisten kokoontumismesta. Tuo ystävyyden ja rauhan järkkymätön linnoitus. Tuo surulle ja traumoille rakennettu härveli.</em><br>\n<br>\nMatoran muisteli seikkailujaan tässä maailmassa. Matka tähän maailmaan oli ollut kivinen ja heti hän oli päätynyt keskelle Yön Kauhuja. Tappajarobotit tappoivat hänen ensimmäisen ystävänsä koko hänen elämänsä ajalta ja sitten yön jälkeen hän matkasi Gekon kanssa metsässä muutamien viikkojen ajan. <span style=\"font-size:65%;line-height:normal\">Valon toa oli niin kömpelö ja huono suunnistaja että matka oli venynyt perin pitkäksi ja kaiken lisäksi tällä oli <strong>paha veli...</strong></span><br>\n<br>\nTämän jälkeen hän loukkasi Zyglakien uskontoa, räjäytti näiden voimalarakennelman ja taisteli väärinymmärrettyä tiedemieszyglakia vastaan. Kaiken lisäksi tykki meni rikki ja jotenkin hän päätyi Klaaniin. U ei vieläkään tiennyt mikä punainen otus hänet oli Klaaniin tuonut, mutta ehkä sille löytyisi joskus selitys. Pääasia oli se että hän oli nyt täällä ja puolustaisi tätä universumin hienointa asiaa henkensä uhalla ja omistaisi elämänsä klaanille. <em>Klaani. Klaani. Tuo rauhan puolustaja. Klaani. Klaani. Tuo suvaitsevaisuuden tyyssija...</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1425,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-06-02T18:07","content":"<strong>Klaani, käytävä</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Pdrs-WT2u18" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Pdrs-WT2u18</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nVerstaan suulle oli kerääntynyt matoranväkeä kuuntelemaan outoa ääntä, joka kantautui lähimaille Verstaan uumenista. Se oli ikään kuin laulua, mutta ei kuitenkaan, eivätkä linnoituksen asukkaat pitäneet siitä. Raskas ovi tutisi hieman, ja äänet alkoivat voimistua sisällä. Paikalle kutsuttu Bladis raapi takaraivoaan hämmentyneenä. Myös Bob oli saapunut käytävään. Hän oli hieronut niskaansa jupisten jotakin murhayrityksestä ja rikosilmoituksesta, mutta Bladis keskittyi epämääräisiin ääniin, jotka sotkivat hänen päiväänsä.<br>\n”Mikä hitto se on, Bob?” skakdi murahti matoranille, joka potkaisi ovea saadakseen sen auki, mutta raskas ovi ei hievahtanutkaan.<br>\n”Minä en tiedä, herra moderaattori”, Bob tiuskaisi, ”mutta se makuta kielsi menemästä sinne. Ja minähän en aio totella!”<br>\n”Makuta Nuiko?”<br>\n”Juuri se! Minä menen sisään.”<br>\n”En ehkä suututtaisi Manua, Bob”, skakdi sanoi ja virnisti. ”Miehen tuntien sinä lennät pian ikkunasta ulos tai jotain.”<br>\nBob mulkaisi häntä pahasti ja tarttui ovenkahvaan.<br>\n<br>\nKuului nopeatempoisia askeleita, ja Makuta Nui pyyhälsi näkyviin toisesta käytävästä. Hän kuuli äänen, joka nousi Verstaasta ja alkoi juosta Bladistä kohti huutaen:<br>\n”Voielämä voielämä voielämä!”<br>\nSkakdi käänsi katseensa, äkkäsi heitä kohti säntäävän makutan ja hajotti nopeasti matoranjoukon. Bob sai juuri ja juuri auki Verstaan oven, kun makuta tarttui hänen hartioihinsa takaapäin ja paiskasi hänet olkansa yli. Bob kirkui lentäessään Verstaaseen vievästä portaikosta ylös volttia heittäen kohti matoranlaumaa. Matoranitkin kirkuivat ja pian kaatuivat kumoon kuin keilat konsanaan. Keilapallon kohtalo oli joutua vihaisen väkijoukon ikkunasta ulos heittämäksi.<br>\n<br>\nBladis pesi kätensä tapauksesta ja hiippaili ulos. Hänet kuitenkin pysähdytti räjähdys, joka kuului niin ikään Verstaasta. Äänet loppuivat, ja avoimesta ovesta, josta kajasti punainen hehku, kiemurteli savua ensimmäiseen kerrokseen. Manfred astui ulos Verstaasta yskien ja köhien.<br>\n”Manu, mitä hemmettiä”, Bladis kysyi epäuskoisesti monotonisella äänensävyllä.<br>\n”Avaa ikkuna, pyydän”, makuta vastasi.<br>\n”Se on jo auki.”<br>\n”Ai, no minä suljen oven”, Manu sanoi ja perääntyi takaisin Verstaaseen sulkien oven.<br>\nBladis katsoi epäuskoisesti ovea tovin, kunnes Makuta avasi sitä jälleen. Kului hetki.<br>\n”Ei, pakko tuulettaa hieman.”<br>\nSkakdi, joka oli ollut juuri lähtemäisillään, huokaisi. Manu katsoi tätä ilmeettömänä ja viittasi tätä sitten poistumaan. Bladis pyöräytti silmiään ja eteni käytävään.<br>\n<br>\n<br>\n”Voi hitto tätä sotkua”, Manu virkkoi ääneen ja katsoi Verstasta. ”Kepe ei tykkää.”<br>\n<br>\n<em>Missähän Iggy. Toivottavasti se kuoli.</em><br>\n<br>\n<em>Ei, ilkeä ajatus. No mutta minähän olen vähän ilkeä.</em><br>\n<br>\nManfred tarttui harjaan, lakaisi hieman tuhkaa kaatuneen hyllyn alle ja palasi huoneeseen, jossa työskenteli.<br>\n<em>Onneksi Arkiston kirjat ovat ehjät.</em><br>\nManu huokaisi ja katsoi lasiputkijärjestelmää, joka oli entinen. Toinen työpiste oli sentään yhä kasassa. Hänen olisi raahattava putkilot suojaan.<br>\nHetken kuluttua Manu oli kuljettanut välineistönsä ja työskentelyn hautuvan tuloksen varastotilaan. Nyt hän etsi käsiinsä paperia. Sitä löytyi pöydältä, jonka päällä makasivat vanhan näköinen radio ja vino pino pyöreitä, kiiltäviä kiekkoja.<br>\n”Kynä…” Manfred mutisi itsekseen. ”Paperilla ei tee mitään ilman kynää. Tai vessahätää.”<br>\n<em>Rakas ystävä</em>, hän aloitti ja suttasi saman tien.<br>\n<em>Toivottavasti tunnelma on kepeä, kun luet tämän.</em><br>\nPaperi rypistyi, ja uusi otettiin tilalle. Muutamaa suttausta ja paperinvaihtoa myöhemmin viestissä luki:<br>\n<em>Anteeksi sotkusta. Älä katso varastoon. </em>Se<em> saattaa herätä. Iggy muuten ehkä kuoli, jos hyvä tuuri kävi, mutta en mene takuuseen, joten et ehkä päässyt eroon siitä. Lisäksi suosittelen hankkimaan uuden setin koeputkia ja pari uutta hyllykköä. Pöydällä lojuvat kirjat pitää palauttaa Arkistoon viikon päästä tämän kirjoittamishetkestä. Kyllä sinä saat selville, milloin tämä kirjoitettiin. En muista, mikä päivä nyt on. Karhukirje tulee sinun nimellesi.<br>\nVielä oli jotakin…<br>\nNiin, jos minä olen kuollut, kun luet tämän, saat teevarastoni. Avain varastohuoneeseen on huoneessani pisteessä (135,400), kun origo on ovesta katsottuna vasemmassa nurkassa ja yksikön pituus on yksi mosaiikkilaatta. Mosaiikkilaatta ei sitten ole säännöllinen, joten arvaa, mikä niistä on yksikön pituinen.<br>\nJos unohdin jotain, se oli liian turhaa muistettavaksi tai liian tärkeää paljastettavaksi. Älä syö liikaa ammoniakkia ja muista antaa Snowielle takaisin se pyyhe, jonka lainasin sinulle toissavuonna. Se on hänen.</em><br>\n<br>\nLopetettuaan kirjoittamisen makuta pyyhkäisi otsaansa ja alkoi tehdä lähtöä.<br>\n”Mitäs minä tarvitsen”, hän mutisi jälleen itsekseen. Kuului vinkaisu nurkasta. Manu tarkensi kuuloaan, värähti hieman ja yliviivasi Iggyä koskevan osan kirjeestä.<br>\n”En kai minä tarvitse mitään”, hän totesi itselleen. ”Kaikki joutuu hukkaan, ellei ole minun päässäni. Siispä kaikki on mukanani. Hienoa.”<br>\nHän astui ovea kohti, mutta sitten jotain odottamatonta tapahtui.<br>\nRadiosta kuului räsähdys.<br>\nManu hätkähti ja kääntyi ympäri. Vanha radio rähisi kovaäänisesti ja lopetti sitten.<br>\n”No mitä tuo oli?”<br>\nVinkumista kuului toisesta huoneesta.<br>\n”Turpa kiinni, otus, minä yritän selvittää mystisen radion salaisuutta.”<br>\nRadio rätisi jälleen, jolloin Manu meni sen luokse ja tarttui säätimeen. Hän alkoi pyöritellä nappulaa ympäri ja yhteen, ja ääni selkeni. Hän oli kuulevinaan sanoja, mutta sitten ääni muuttui taas epäselväksi. Lopulta vehje hiljeni kokonaan ja oli vaiti minuutteja. Makuta aikoi juuri poistua, kun selkeähkö, joskin särinän säestämä, ääni tunkeutui Manun korvaan.<br>\n”…fred?”<br>\nManu kuunteli tarkasti yhä selin radioon.<br>\n”Manfred, jos… vastaa.”<br>\nManu syöksähti radion luokse ja väänteli hiukan säädintä.<br>\n”Toistan, jos kuulet tämän, Manfred, vastaa.”<br>\nManu etsi katseellaan mikrofonia. Hänen kuulonsa havaitsi hiljaisen äänen toisessa päässä: ”Ei tämä toimi, seuraava kanava.”<br>\nManu huomasi mikin lattialla ja syöksyi poimimaan sen sieltä. Sitten hän sorkki sen kovakouraisesti kiinni radioon ja huusi: ”Ämkoo?”<br>\nOli hetken hiljaista, vain hienoista särinää kuului radiosta.<br>\n”Manfred?”<br>\n”Mäksä?”<br>\n”Oli jo aikakin. Niin epätoivoista kuin tämä olikin.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1426,"creator":"Paavo12","timestamp":"2012-06-11T07:22","content":"<strong>Bio-Klaanin saari, Nazorakien vuoritukikohta</strong><br>\n<br>\n<em>Huutoa… Paljon huutoa…<br>\n<br>\nValkoinen Nazorak avasi silmänsä. Hän näki edessään aseistautuneita Nazorakeja. He seisoivat ryhdikkäästi rivissä, pitäen tiukasti konekiväärejä käsissään. ”Teloituskaarti…” Jäätutkija ajatteli.<br>\n<br>\nHän yritti liikuttaa käsiään. Ne olivat sidottu hänen selkänsä takana olevan puisen puomin taakse. Hänet oli sidottu myös rinnan kohdalta ja nilkoista. 273 yritti vielä liikuttaa käsiään, mutta tajusi sitten. Hänen Alinolla-Hanskansa oli viety. 273 katsoi ympärilleen. Hänen oikealla puolella oli myös tolppaan sidottu kivenhakkaaja 16754. Hän näytti pelokkaalta ja piti silmiään tiukasti kiinni. 16754:n oikealla puolella oli taas 2844, kirjanpitäjä. Hän jopa itki pelosta. 273:n vasemmalla puolella taas oli sidottuna 16765. Hän ei näyttänyt yhtään pelokkaalta kuin kaksi toveriaan. Hän oli täynnä vihaa ja yritti urheasti kiemurrella irti köysistä. Hän puri hammasta ja raapi jalkojensa kynsillä allansa olevaa maata. 16765:n vasemmalla puolella oli loput kuusikosta, kivenhakkaaja 16755 ja vammautunut sotilas 6532.<br>\n<br>\n273 siirsi katseensa tovereistaan ympäristöönsä. He olivat Nazorak-pesässä olevalla taisteluareenalla. Nazorakien keskuudessa taisteluiden seuraaminen oli suurta hupia. Tapahtumissa vastustaja yleensä kuoli. Mutta nyt ei ollut gladiaattoritaistelu. Koko valtavan areenan katsomo oli täynnä vihaisia Torakoita. He huusivat ja heiluttivat nyrkkejään halveksivasti.<br>\n”Kuolema pettureille!” he huusivat.<br>\n”Hiljaisuus!!” Kuului äänenvahvistimen kautta vihainen määräys. Yleisö hiljeni hetkessä. 273 käänsi katseensa puhujaan. Areenan toisessa päässä, muusta katsomosta korkeammalla olevassa johtaja-aitiossa, istui koko Nazorakien ylin johtoporras. Puhujapöntön takana seisoi itse Nazorak-hierarkian ylin johtaja, Kenraali 001.<br>\n”Hyvät Nazorakit. Tämä on poikkeuksellinen tilaisuus. Olemme kokoontuneet tänne rankaisemaan niitä pelkureita, jotka yrittivät jostain käsittämättömästä syystä nousta kapinaan Nazorakien johtoa vastaan. Pitävien todisteiden valossa, nämä kuusi petturia ovat syyllisiä Tiedustelun johtajan 007:n, epäonnistuneeseen, salamurhaan”.<br>\n<br>\n007 istui hänen vieressään. Vaikka aitio oli kaukana, saattoi hän nähdä silmälappuisen Nazorakin ainoassa silmässä halveksivan katseen. 273 sulki silmänsä. Oli käynyt juuri niin kuin hän oli pelännyt. He olivat epäonnistuneet. 16765 oli ollut niin varma, että he eivät voisi jäädä kiinni. Mutta jokaisessakin suunnitelmassa on epäonnistumisen vaihtoehto.<br>\n”Korkein kenttäoikeus on tehnyt päätöksensä. Kapinan johtaja 16765, kivanhakkaajat 16755 ja 16764, sotilas 6532, kirjanpitäjä 2844”, 001 julisti mikrofonin kautta ”ja Jäätutkija 273. Teidät tuomitaan kuolemantuomioon. Tuomionne pistetään täytäntöön. Heti”.<br>\n273 oli tyrmistynyt. Hän oli vaihtanut pienen ja onnellisen elämänsä Mt.Ämkoon rinteellä koston himossa kuolemaan, oman kansansa johdosta. ’Oi miksi? Miksi minä typerys menin mukaan tähän?!’<br>\n<br>\nTeloituskaarti seisoi ryhdikkäästi asennossa odottaen käskyä. ”Ladatkaa!” 001 määräsi. Epätasaisessa tahdissa kuuluvat naksahdukset viestittivät vääjäämättä lähestyvästä kuolemasta, kun kaarti latasi tuliaseitaan. Tuomittu kuusikko alkoi hätäisesti tähyillä ympärilleen. Katsomossa istuva yleisö huusi ja solvasi heitä. Jäätutkija kääntyi peloissaan katsomaan 16765:ttä. 273 kai vielä toivoi, että kapinanjohtaja voisi vielä jotenkin pelastaa heidät. Mutta se oli turhaa. 16765 yritti vieläkin epätoivoisesti päästä irti köysistä.<br>\n273 sulki silmänsä. Hän ajatteli itsensä istumassa vuoristotukikohdan päärakennuksen katolla, yhdessä 2905:n kanssa, katsomassa auringonlaskua. Hän ja Juippi olivat aina olleet erilaisia: 273 oli rauhallinen, viisas, hyvin käyttäytyvä, hieman kunnianhimoinen, korkea-arvoinen tiedemies. Juippi taas oli rämäpäinen, helposti ärsyyntyvä, sääntöjä rikkova, hieman yksinkertainen, tavallinen mekaanikko, joka laittomasti tuotti viinaa ja juopotteli. 273 ei tiennyt, miksi hän oli niin ystävystynyt tämän, niin itseään erilaisen, Nazorakin kanssa. Ehkäpä juuri siinä se syy piilikin: Erilaisuudessa. Erilaisuudellaan he täydensivät toisiaan. 273 toivoi, että voisi vielä kerran nähdä auringon punertavan horisontissa. Tuntea Juipin hopeisen taskumatin huuliaan vasten ja kotipolttoisen kirpeä maku suussaan. Nauraa yhdessä parhaan ystävänsä kanssa. Mutta niin ei kävisi. Hän kuolisi, kaikkien pilkkaamana.<br>\n<br>\n”Tähdätkää!” 001 huusi. Teloittajat nostivat kiväärinsä ampuma-asentoon. Kansa katsomossa huusi. 273 kääntyi katsomaan 16765:ttä. Hän veti henkäisi syvään ilmaa keuhkoihinsa. 007 hymyili. 16765 aukaisi suunsa huutaakseen jotain.<br>\n<br>\n”TULTA!” Teloittajat painoivat liipaisimia. Aseet laukesivat paukahtaen. 273 sulki jälleen silmänsä. Hän ei kuullut, mitä 16765 oli huutanut. Eikä saisi koskaan tietää.<br>\n<br>\nAmmunnan pauke loppui. Myöskään vihaiset Nazorakit eivät huutaneet. Oli aivan hiljaista. 273 raotti varovasti toista silmäänsä. Hän ei ollutkaan kuollut. Valkoinen Nazorak avasi toisenkin silmänsä ja katsoi ympärilleen. <br>\n<br>\nNazorakit katsomossa olivat kadonneet. Johtajien aitiokin oli tyhjä. Teloituskaarti oli poissa. Jäätutkija katsoi sivulleen. Hänen kumppaninsa olivat myös kadonneet. Sitten kuului naksahdus. 273 kääntyi katsomaan eteensä. Hän ei ollutkaan yksin. Hänen edessään, ruskea Nazorak oli ladannut kiväärinsä ja nostanut sen ampuma-asentoon. 273:n silmät lasittuivat. Hän tunnisti, kuka ampuja oli.<br>\n<br>\nAmpuja virnisti. ”Terve, <strong>Lumihiutale</strong>”.<br>\n<br>\nPAM!!</em><br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n273 heräsi. Hänen herätyskellonsa pirisi pöydällä. Valkoinen Nazorak oli yltäpäältä hiessä. Hän huohotti kiihdyksissä ja piteli kädellään rintaansa. Saatuaan rauhoitettua hengityksensä, hän katsoi ympärilleen. 273 oli jälleen omassa huoneessaan. Hänen valkoinen työtakkinsa riippui lilan solmion kanssa naulakossa ja aurinko paistoi huoneeseen pienestä ikkunasta. <br>\n<br>\n<em>Oliko se vain unta?</em>, valkoinen Nazorak ajatteli. Se painajainen oli tuntunut niin todenmukaiselta. Hän ehti jo luulla kuolevansa. 273 nousi ylös sängystään ja sammutti herätyskellonsa. Hän oli pistänyt sen herättämään myöhemmin, kun oli illalla valvonut hieman myöhään sinikopioidensa kanssa. Tiedemies puki takkinsa päälleen sulkematta vetoketjua ja laittoi solmionsa löyhästi kaulaansa ja istuutui kirjoituspöytänsä ääreen. Hän vain istui tuolilla ja tuijotti pöydällään lepääviä piirroksia ja koetuloksia kehittelemistään aseista. Hänen suuret siniset verkkosilmänsä olivat vielä uniset. Pöydän vieressä olevassa kirjahyllyssä oli monia tiedekirjoja ja kansioita eri Nazorak-tiedemiesten tekemistä tutkielmista. 273 oli illalla lukenut erään kollegansa kirjoittamat paperit elementaalivoimista. Jäätutkija oli halunnut tietää miten elementaalikivet syntyvät. Silloin hän olisi voinut alkaa tekemään muunneltuja versioita Alinolla-Hansikkaasta. Mutta ilmeisesti Nazorakien tiedemiehet eivät olleet onnistuneet tutkimaan elementtikiviä, tai kukaan ei ollut katsonut tarpeelliseksi tutkimaan niitä. 273 tarttui kynään pöydällä ja aikoi jatkaa erästä luonnostaan, mutta hänen ajatuksensa seisoivat paikoillaan. Hänen unensa jäi vaivaamaan häntä. <br>\n<em>Johtuiko uni vain hermostuneisuudestani operaatiostamme? Vai oliko se jonkinlainen merkki? Olemmeko liian itsevarmoja onnistumisesta ja vähättelemmekö epäonnistumisen riskin kanssa?</em> valkoinen Nazorak mietti itsekseen. 273 ravisteli päättään. Hän yritti lopettaa unensa miettimisen. Hän nojautui lähemmäs paperiaan keskittyäkseen ja piirsi pari viivaa kuvassa olevaan Zamor-pistoolin koneistoon. Mutta sitten hänen ajatuksensa alkoivat taas polkea paikoillaan. Hän tuijotti vain paperia miettien.<br>\n”Ärh!” hän viimein myönsi ”Ei tästä tule nyt mitään.” Tiedemies nousi ylös, sulki työtakkinsa, kiristi solmionsa ja lähti ulos huoneestaan.<br>\n<br>\n2905 käveli vuoritukikohdan päärakennuksen käytävillä. Hän oli varhaisen työpäivän jälkeen päässyt vapaalle. Ilmatyynyalukset alkoivat olla viimeisiä säätöjä vaille valmiit. Hän oli menossa rakennuksen katolle tuhlaamaan aikaansa, niin kuin aina työpäivän jälkeen. Juippina tunnettu Nazorak kaivoi selkärepustaan hopeisen taskumattinsa. Hän vilkaisi molemmille puolille käytävää. Ketään ei tullut. Hän oli juuri hörppäämässä, kun kuuli musiikkia.<br>\nJuippi hämmästyi. Jostakin kuului pianon soittoa. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/tpSYqrerXH8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/tpSYqrerXH8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<br>\nJuippi kurkisti käytävän oikealla puolella auki olevasta ovesta sisään. Huone oli avara lepo- ja kokoushuone ylempiarvoisille kersanteille, mutta suurin osa vuoristotukikohdan komentajista olivat komennettu tärkeämmille sotatantereille. Huoneen seinät oli tehty paksusta tummasta teräksestä. Ovesta katsottuna oikean seinän peitti kaksi suurta karttaa. Toinen kartta oli koko saaresta ja toinen <br>\nMt.Ämkoosta. Vuoren karttaan oli piirretty tarkasti kaikki tutkitut rinteet ja rotkot. 273 oli kauan sitten ollut mukana vuoren kartoittamisessa. Huoneen vasemmalla seinällä oli iso tietokoneen näyttö, joka oli tarkoitettu kommunikoimiseen Pesän ja vuoritukikohdan välillä ja tukikohdan lähialueiden valvomiseen. Tilassa oli vain yksi ikkuna tuomaan luonnonvaloa, kalsea hehkuisten putkilamppujen lisäksi, huoneen perimmäisellä seinällä. Ikkunasta tuli vinosti valoa suoraan ikkunan alla olevaan pianoon, jonka kersantit olivat hankkineet piristykseksi hiljaisina aikoina. Pianon ääressä taas istui 273. Hän liikutteli siroja ja tarkkoja sormiaan soittimen näppäimistöllä. Valkoinen Nazorak soitti keskittyneesti, silmät kiinni ja kaikkia käsiään käyttäen, sävelmää. 273 piti tämän instrumentin kauniista äänestä erittäin paljon ja hän välillä uppoutui huoneeseen soittamaan, kun töiltään ja 2905:n kanssa olemiseltaan ehti. Hän oli jopa säveltänyt pari kappaletta itse. Suurin osa oli inspiraatiota vuoren jylhistä maisemista ja kauniin punertavista auringonlaskuista. 273 oli keskittynyt sävelmäänsä, ettei huomannut yleisöään ovensuussa.<br>\nTiedemies lopetti kappaleensa. Hän hätkähti, kun Juippi alkoi taputtamaan huoneen toisessa päässä.<br>\n<br>\n[spoil]Mutta musiikin voi kuunnella loppuun :>[/spoil]<br>\n<br>\n”Etkös sinä yleensä tähän aikaan ole vetäytynyt laboratorioosi?” mekaanikko kysyi virnistäen. Jäätutkija nousi ylös tuoliltaan. ”Ajattelin pitää tänään vapaapäivän. Luomistyö ei oikein etene,” hän selitti toverilleen ”mutta mennäänkö ylös?”<br>\nKaksikko kipusi korkean rakennuksen portaita ylös, kunnes tulivat metalliselle ovelle, josta pääsi katolle. Tiedemies ja mekaanikko istahtivat katon reunalle. Kaukana Mt.Ämkoon lumisten rinteiden takana avautui näkymä vihreään kuusimetsään. Aurinko ei ollut vielä laskemassa. Vieno tuulenvire puhalsi etelästä. Se tuntui hieman lämpimämmältä tässä kylmässä ilmastossa. 273 uppoutui taas mietteisiinsä. 2905 kaiveli selkärepustaan tuttua hopeista taskumattiaan.<br>\n”Sinun tilauksesi alkaa olla valmis,” Juippi kertoi.<br>\n”Mmm…” tiedemies mumisi hajamielisesti. Hän ei edes kuullut mitä mekaanikko sanoi. Sitten molemmat olivat hiljaa. Juippi odotti että 273 sanoisi jotain.<br>\n”Onko jokin huonosti?” Juippi lopulta katkaisi hiljaisuuden ”Olet jotenkin hiljainen tänään.”<br>\n”Ei minulla mitään. Näin vain yöllä painajaista,” 273 sanoi.<br>\n”Millaista?” Juippi kysyi. Hän tarjosi taskumattiaan 273:lle. Hän otti siitä huikan.<br>\n”Ei mitään erikoista,” tiedemies kierteli kysymystä.<br>\n”Ei mitään erikoista?”<br>\n”Niin, eipä sen ihmeenpää. Puhutaan jostain muusta.”<br>\n”Joo. Annapa sitä taskumattia taas tännepäin.”<br>\n<br>\nJuippi heiluttaa taskumattia ylösalaisin, jolloin siitä tippuu yksi pisara.<br>\n”Hei Juippi,” valkoinen Nazorak kääntyi katsomaan ystäväänsä ”Oletko muuten miettinyt, miksi me olemme ystäviä, vaikka me olemme eriarvoisia?”<br>\n”Hmm, enpä oikeastaan tiedä,” 2905 myönsi.<br>\n273 oli hiljaa. Hän käänsi taas katseensa kaukaisuuteen. Hänen ilmeensä muuttuivat hieman surumielisiksi ”Miksi me Nazorakit olemme erinarvoisia?” Valkoisen tiedemiehen kysymys jäi leijumaan ilmaan. Juippi mietti hetken.<br>\n”Tuohon kysymykseen minun on vielä vaikeampi vastata,” hän lopulta myönsi ”siksi että johtajat määräävät niin?”<br>\n”No mutta mikä tekee johtajista parempia kuin meistä?” 273 kysyi hiljaa. Hän nojasi kumarasti omiin jalkoihinsa. Juippi mietti taas hetken.<br>\n”Öhh, siksi että he ovat ensimmäisiä Nazorakeja?”<br>\n<br>\n273 huokaisi. Aurinko paistoi kirkkaana taivaalla. Jonkin linturahi kirkaisi kaukana jossain kaukana ja sai ruskean mekaanikon säpsähtämään. ”Jos sinulle tarjottaisiin tilaisuus muuttaa monien elämää paremmaksi, mutta samalla vaarantaisit omasi, tarttuisitko siihen?” 273 esitti uuden kysymyksen.<br>\n<br>\nJuippi oli hetken hiljaa. Hän mietti jälleen valkoisen tiedemiehen kysymystä. ”Enpä tiedä. Se riippuu kuinka isosta teosta on kyseessä” Juippi mietti samalla kun penkoi selkäreppuaan ”Miksi kysyt?”<br>\n273 oli vuorostaan hiljaa. ”Eikö sinustakin olisi hienoa, jos me kaikki Nazorakit, niin työläiset ja kenraalit, eläisivät yhdessä ilman säätylajittelua ja syrjintää? Että jokainen voisi vaikuttaa omiin asioihinsa ja elää niin kuin haluaa? Voisimme kaikki elää rauhassa ilman sortoa,” Nazorak virkkoi.<br>\n”Voisimme kaikki istua katsomassa auringonlaskua ja juoda. Heh heh,” 2905 nauroi ja löi 273:a selkään niin, että tämä oli horjahtaa alas. 273 kuitenkin säilytti tasapainonsa ja mekaanikon iloisuus alkoi lopulta tarttua häneenkin. ”Heh, niin. Ja ehkä jokainen voisi alkaa tekemään viinaa ja sinulta menee työt alta!” 273 nauroi ja töni vuorostaan Juippia. Jäätutkija oli iloinen. Oli käynyt juuri niin, kuin hän oli unessaan toivonut: Hän istui katsomassa aurinkoa ja nauramassa ystävänsä kanssa. Vielä kerran. <br>\nHe jatkoivat puhumista vielä pitkään.<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Kiitokset Matorolle esilukemisesta.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1427,"creator":"MahriKing","timestamp":"2012-06-11T11:54","content":"[spoil]<a href=\"http://fi.klaanon.wikia.com/wiki/Amaatit\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">http://fi.klaanon.wikia.com/wiki/Amaatit</a>[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nKirkas aurinko paistoi. Hieno kirkkaansininen taivas heijastui kauniisti lähes tyynen meren pintaa vasten. Yönmusta, hieman kookas, kaksimastoinen alus lipui hiljalleen lähes tyynen veden päällä. Kaikkialla oli hiljaista. Yksikään merilintu ei vaakkunut tai rääkkynyt, mahdollisesti siksi koska sellaisia ei ollut lähimaillakaan. Ja vaikka olisi, kiväri ojossa laivan kannen reunarakennelmaan nojaava Gatta olisi varmaan ampunut ne hetkessä alas. Nyt hän kuitenkin tyytyi istumaan paikoillaan tylsistyneenä. Sama meininki täytti koko laivan. Iso ja väritön paatti tuntui jotenkin epäsopivalta niinkin pienelle javärikkäälle poppoolle.<br>\n<br>\nIlma oli ollut tyyni koko päivän, mikä tiesi hieman huonoa purjealuksille. Nany istui hienossa risti-istunta-asennossa laivan etumastoa vasten kiillotellen nyt likaantuneella valkoisella rätillä hienoja heittoveitsiään. Ga-Matoran ihasteli hetken juuri puhtaaksi saamansa veitsen kiiltoa auringonvalossa. Kiron niihin taiteilemat hienot kaiverrukset saivat hänet melkein suremaan sitä että kyseiset veitset oli tarkoitettu heitettäväksi vihollisten rintamuksen läpi. Paku ja Ardo viettivät aikaansa pelaten korttia. Kortit olivat vanhoja ja tahraisia. Oli ihme ettei Lyan ollut jo nukahtanut maston tähystyskoppiin.<br>\n<br>\nGatta rikkoi kannella vallinneen hiljaisuuden.<br>\n\"Kauanko olemme jo oikeen purjehtineet?\"<br>\n\"Muutaman päivän\", jo seuraavan veitsiyksilönsä puhdistamiseen siirynyt Nanya vastasi ohimennen.<br>\n\"Hassua, tuntuu usealta kuukaudelta.\" Gattan kommentti sai varman jokaisen Matoranin toivomaan, että jossain olisi jokin tarinankirjoittaja tai jokin muu ylempi voima, johon olisivat voineet närkästyneet katseensa kohdistaa.<br>\n<br>\nHiljaisuus laskeutui jälleen laivan ksnnelle kuin hetkeksi patjan päältä vetämistä varten pois otettu lakana. Kaikki viisi Matoranpiraattia syventyivät omiin ajatuksiinsa. Gatta naputteli kiväärinsä tukkia hieman kärsimättömän oloisena. Niiden isoleukaisten Skakdeiksi kutsuttujen liskomiesten nouto jostain korvesta ei ollut niitä mieluisimpia asioita. Jotenkin se, että se oli annettu työtehtävä, vei siitä kaiken hohdon ja seikkailunhalun.<br>\n\"Tämä homma ei ole ollut kovin nautinnollista sen jälkeen kun se Skakdien palkkahemmo nousi kapteeniksemme.\" Onu-matoranilla kesti hetken huomata että hän oli sanonut äkseisen ääneen. Hänen piraattitoverinsa käänsivät hetkeksi katseensa häneen, keskittyen vaimeasti pian taas omiin tekemisiinsä. Nanya avasi pian suunsa.<br>\n\"Myönnettäköön.\" Gatta vuorostaan käänsi silmänsä Ga-Matoraniin. Tämä vilkaisi vielä hieman viiemistä putsaamaansa veitseä, huomaten siinä veilä likaa. \"Palkkasoturille ja sitä mukaa Skakdeille työskentely kieltämättä tuntuu epämiellyttävältä.\"<br>\n<br>\n\"Ymmärräthän hyvin, ettei meillä ollut vaihtoehtoja, kultaseni.\"<br>\nNany tunnisti liiankin hyvin yläpuoleltaan kuuluvan äänen. Mastosta laskeutunut Lyan tuijotti ihastuksensa kohdetta ylösalaisin köydestä röikkuen yllään tuttu härsi virnistyksensä. Se olisi saattanut olla entistä härskimpi jos Le-Matoranin kulmakarvat olisivat erottuneet kuivuneen veren tahriman huivin alta. Nany vastasi tähän tökkäämällä sormellaan kanssapiraattinsa poispäin sormellaa. Köysikeikari lennähti narun varassa hieman taaksepäin, heilahtaen pian kohti maston vastakkaista puolta. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Heilahdusta säesti Matoranin epämääräinen \"WHEEEE!\"<br>\n<br>\n\"Kyllä minäkin <em>Säännöstön</em> tunnen\", Nany tokaisi vaimeasti kuin äskeistä ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Ga-Matoran asetti viimeisenkin veitsensä puhtaan pyyhkeen päälle muiden kiiltävien veitsiensä sekaan. Ardo asettui rennosti kannen reunarakennetta vasten voitettuaan pelin. Taas. \"Hän päihitti edellisen kapteenimme\", De-Matoran aloitti puhumaan, \"joten olemme velvollisia vastedes kunnioittamaan hänen tahtoaan, kunnes hänelle käy samoin kuin Notfunille. Henkemme ovat nyt <em>hänen</em> käsissään. Uskollisuus kapteenille on jokaisen miehistön jäsenen itsestäänselvä velvollisuus. Kuka tahansa voi kuitenkin vaatia titteliä itselleen, mutta on oltava valmis vastaamaan mahdollisista seurauksista...\"<br>\n<br>\n\"...me kaikki tiedämme tuon\", Nany katsoi toveriaan naamallaan ihmetteleväinen ilme, \"Miksi sinä meille luennoit?\" De-Matoran vastasi tähän tietämättömän ilmeen säestämällä olkien kohautuksella. <br>\n<br>\n\"Niillä entisillä kamuillamme riitti uskallusta yrittää vetää <em>sitä</em> kuonoon, ehkä koska kanssamme oli voittamattomana pidetyn Bio-Klaanin eliittiä\", tappiotaan tarpeeksi puinut Paku liittui juttutuokioon mukaan. Sisimmässään hän ymmärsi Ardon voittaneen vai nsiksi ,että jokaiseen pakan ässä-korttiin oli loiskunut jotain kallista alkoholijuomamerkkiä. \"Oli <em>se</em> mitä miehiä hyvänsä, melko voimakas se ainakin on. Taklasi moisen jättiläisen tuosta vaan. Mikä sen nimi olikaan?\"<br>\n<br>\n\"Taisi olla Mäksä?\" \"Tai Räksä...\", Lyan ja Gatta heittivät ilmoille omat arvauksensa.<br>\n\"Uskon että se oli Äksä\", Ardo lopetti tovereidensa aloittaman nimirumban alkutekiöihinsä.<br>\n\"...hemmetin tyhmä nimi\", Gatta mutisi huuliensa välistä.<br>\n<br>\nHiljaisuuden siistitty pussilakana vetätytyi jälleen laivan päälle. Kukaan ei keksinyt mitään sanottavaa. Kaikki olivat hiljaa vaipuneina omiin mietteisiinsä. Melkein kuin aika olisi pysähtynyt.<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n\"KWAAK\"<br>\n<br>\n*BÄGN*<br>\n<br>\nGatta laukaisi hillitysti ylös tähdätyn kiväärinsä. Tehokas, pieni zamorkuula kiiti äänennopeudella kohti taivaita. Lokkilinnun silmämunat pompsahtivat ulos silmäkuopista ammuksen murskatessa sen pienen pään. Nokka repsotti vastenmielisesti ruumiinosan jäänteistä, irroten lopulta ja jakautuen kahteen osaan. Veri roiskui hieman mestatun linnun mätkähtäessä suht. keskelle laivan kantta.<br>\n\"Iltapalaa.\" Gatta istahti samaan asentoon missä oli vielä hetki sitten istunut puhaltaen olemattomiin uskollisen aseensa piipusta tupruavat sauhut.<br>\n<br>\n\"Numa ei ole enää täällä\", Nany oudoksui Gattan siirtoa, \"kenelle sinä enää yrität todistella suuria kykyjäsi?\" Ga-Matoranin kommentti laukaisi jälleen hiljaisuuden. Piraattijoukkio ei ollut vielä tulltu ajatelleeksi, kuinka paljon hyvä tovereita oli jäänyt pois. Nany havaitsi Gattan ilmeen valahtavan melko apeaksi. <br>\n\"En olisi uskonut, että sinä kaipaat häntä.\"<br>\n\"Ja pyh\", Gatta korjasi asenteensa Nenyn kommentin jälkeen, \"Miksi minä kaipaisin sitä hätähousuista merilehmää?\"<br>\n<br>\n\"Elämäsi lipuu ohi mekrityksettömän tuntuisena kuin alas lavuaarista virtaava hahavesi. Merkityksettömänä... Kilpailija on se joka luo läpäisemättömän tukkeen juoksevan virran tielle ja pian elämäsi saa täyttymystä. Kun tuppo vetäistään pois, ja pian kaikki lipuu kuin olemattomiin. Elämäsi on jälleen merkityksetöntä...\"<br>\nArdon puheet saivat Gattan ilmeen jälleen apeaksi. Hänen ei auttanut enää peitellä kaipuutaan entistä kilpailijaansa kohtaan. Toisaalta Ardon ilmeet saivat hänet tuntemaan itsensä pieneksi ja mitättömäksi. Ardo oli kuitenkin henkilö joka ei koskaan loukkaisi ketään ja tahtoi kaikille pelkkää hyvää. Hetken päästä Onu-matoran nosti jälleen katseensa kanssapiraattejaan päin.<br>\n<br>\n\"Huomaistteko muuten kuinka Numa yritti ampua <em>hänet</em> hengiltä\", Gatta kysähti hermoillen viitaten siihen, kuinka Numan tunnetusti tappavan pistoolin ammus oli kimmonnut heidän nykyisen kapeeninsa kasvomaskista suoraan toisen piraatin rintakehään. <br>\n<br>\n\"Hieman häiritsevää\", Ardo argumentoi, \"ottaen kuitenkin huomioon, että ammukset eivät ole tämän maailman kantavin voima.\" Toisinaan De-matoranin puheista ei ottanut oikeen selvää.<br>\n\"Siltä tyypiltä lienee tosiaan hankala saada nirriä pois\", maston käysien viidakossa seillaileva Lyan oli ollut juttutiokion aikana vaiti melkein ennätyksellisen pitään. \"Itse en uskaltaisi kokeilla.\" Moni muu piraatti yhtyi kommenttiin. <br>\n<br>\n\"Toisaalta\", Paku avasi suunsa, \"tiedä häntä mitä voimme saavuttaa moisen palkkatappajan alaisuudessa. Moinen tyyppi varmasti onnistuisi raivaamaan monet uhat tieltään, ja kerääntynyt pelko jam aine heijastuisivat varmaankin myös meihin.\"<br>\n<br>\n\"Älähän unelmoi liikoja, hyvä ystävä\", Ardo kommentoi, \"Arvoisa kapteenimme on Bio-Klaanin saaren suurimman Skakdin alaisuudessa. Ja kyseinen alue ei ole maailman mittakaavassa kovin merkittävä.\"<br>\n\"Varsinainen takapajula\", Gatta kysähti.<br>\n\"Jos sen haluaa noin ilmaista.\"<br>\n<br>\n\"Btw, jos se paikka kerran on niin merkityksetön, miksi Skakdit, jättiliskot ja oudot humanoidimuurahaiset(?) näkevät niin paljon vaivaa saadakseen sellaisen takapajulan haltuunsa?\" <br>\nKaikki hiljenivät Pakun argumentin edessä. Kukaan tuskin tiesi vastausta.<br>\n\"Ja ennen kaikkea, miksi kapteenimme tapainen tyyppi vaivautuu keskellä ei mitään asustavan Skakdin alaisuuteen\" Nany möyhensi soppaa omalla kysymyksellään.<br>\n\"Palkkasoturille eniten merkitsee palkka\", Ardo selitti ystävälleen, \"Arvon herra Kakkulapiolla on hallussaan paljon valtaa ja karismaa, näemmä myös mammonaa.\"<br>\n<br>\n\"Ja naurettava leuka\", Lyan lisäsi. Gatta ja Paku hihittivät. Tämä oli yksi niistä hetkistä joina Nany piti kolmikkoa ärsyttävänä.<br>\n<br>\n\"Skakdit ovat perusteeltaan brutaaleja ja yksinkertaisia rosvoja\", Ardo jatkoi analyysiaan välittämättä välikommenteista, \"Ne kaipaavat karsimaattista johtohahmoa pystyäkseen mihinkään merkittävään. Vähän kuin piraatit.\"<br>\nGattaa hieman puistatti ajatus siitä että heillä ja niillä salamantereilla oli jotain yhteistä.<br>\n\"No, joka tapauksessa, meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin totella arvoisan kapteenin määräyksiä. Ken tietää mitä seikkailut tuovat tullessaan.\"<br>\n\"Missä <em>hän</em> muuten on\", Lyan tajusi kysyä.<br>\n<br>\n\"Kartoittanut matkantekoamme sen valkoisen nörtin kanssa tuolla jo pitkään\", Gatta viittasi laivan peräkannelle rakennettuun kaksikerroksiseen huonerakennelmaan. Hänen katseensa harhautui laivan kannen keskiosaan ja lokinraatoon. \"Pitäisikö tuo siivota...?\"<br>\n<br>\n[spoil]Lol tämän kanssa vähän kesti. Nyt akteeksi lähden Äksää pakoon.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1428,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-06-11T18:34","content":"”Tehdään tästä helppoa, äiti hyvä.”<br>\n”Ei.”<br>\nRuoska heilahtaa. Se osuu ja jättää jäljen, punaisen, verestävän. Tuskaa.<br>\n<br>\n”Minä pyydän teitä, teidän itsenne vuoksi.”<br>\n”Ei.”<br>\nRuoska heilahtaa. Tuskaa.<br>\n<br>\n”Minä voin jatkaa tätä vaikka koko päivän.”<br>\n”Ja sinä tiedät, että minä en voi.”<br>\nRuoska. Tuskaa.<br>\n<br>\n”Niin tiedän. Siksi teidän olisi syytä toivottaa minut tervetulleeksi päänne sisään.”<br>\n”Ei.”<br>\nRuoska. Tuskaa.<br>\n<br>\n”Kysyn nyt suoraan. Mitä te olette juoninut?”<br>\n”Ei…”<br>\nParkaisu.<br>\n<br>\n”Minä tiedän. Minä olin siellä. Te ette. Mutta te sen juonittelitte. <em>Minä</em> olin siellä.”<br>\n”Minä tiedän, että olit. Se ei muuta mitään. Enkä kadu mitään.”<br>\nRuoska. Tuskaa.<br>\nTuskaa.<br>\nRuoska.<br>\n”Typerä nainen.”<br>\nParkaisu.<br>\n<br>\n”Me saavumme pian perille. Ehkä te sitten muutatte mieltänne.”<br>\n”En.”<br>\n”Minä anelen teitä. Te olette tärkeä minulle.”<br>\nPilkallista naurua. Ruoska. Nauru loppuu.<br>\nTuskaa.<br>\n<br>\n”Te ette käsitä. Tai sitten käsitätte liian hyvin. Miten tahansa asia onkaan, te varmasti tiedätte, että minä en aio luovuttaa.”<br>\n”Niin. Ei. Ei se käy.”<br>\n”Näin se käy, rouva hyvä.”<br>\nRuoska. Tuskaa.<br>\n<br>\n”Minä olen herra, mutta en jumalasi.”<br>\nRuoska.<br>\n”En anna anteeksi enkä unohda.”<br>\nTuskaa.<br>\n”Kädelläni eri riitä kaikille tilaa, ymmärrättehän.”<br>\nRuoska. Tuskaa.<br>\nSivallus. Isku. Verta sataa.<br>\n”Ei.”<br>\n”Te ärsytätte minua.”<br>\n”Ei…”<br>\n<br>\n”Se oli siellä. Minä kävin siellä. Ja se ei ollut enää, kun kävin toisen kerran.”<br>\n”Niin.”<br>\n”Se on teidän syytänne.”<br>\n”Niin.”<br>\n”Miksi?”<br>\n”Tiedät sen itsekin.”<br>\n”Mitä te suunnittelette? Tämä ei voi olla loppu. Teillä on päämäärä, jotain, mikä ajaa teitä tämänkin ylitse. Te kestätte tämän syystä. Syystä, jota en tiedä.”<br>\n”Arvailet hyvin.”<br>\n”Minä tiedän.”<br>\n”Ehkä niin. Mutta ei.”<br>\n”Olkoon niin.”<br>\n<br>\nRuoska. Isku.<br>\n<br>\n”Viekää nainen takaisin huoneeseensa.<br>\nMinä tarvitsen häntä vielä.<br>\nJa pian minä saan haluamani.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1429,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2012-06-12T10:28","content":"<strong>Bio-Klaanin saari, Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\nKuten kuusimetsillä on tapana, oli tämäkin melko pimeä. Varsinkin nyt yöllä. Kepe ja Snowie olivat kääriytyneitä makuupusseihinsa ja loikoivat kyhäämänsä nuotiontapaisen loimussa. Metsä ei ollut niin pelottava nyt, kun klaanilaiset olivat saaneet hilpeän retkitunnelman aikaiseksi.<br>\n“Ah”, Kepe aloitti tunnelmoinnin. “Nuotion rätinää, metsän huminaa, pöllöjen huhuilua. Mikäpä olisi mukavampaa kuunneltavaa kaiken maailmassa möyhivän kaaoksen keskellä?”<br>\n“Ei?”<br>\n“...miten niin ei. Miten sinä voit edes vastata tuohon-”<br>\n“Eikun en minä mitään haasta”, Snowie-pötkylä vastasi, ja kieri makuupussimaisesti parempaan keskusteluasentoon. “Vaan tuo pöllöily. Eivät täällä mitkään linnut liverrä.”<br>\n“...eivätpä muuten laulakaan. Tunnelmoin vailla pohjatietoja.”<br>\n<br>\nMetsässä oli tosiaan ihmeen hiljaista.<br>\n<br>\n“Kepee”, Snowie venytti toverinsa nimeä pölhösti ja katsoi makuupussimakkaraa, jolla oli Kepen pää.<br>\n“Niin?”<br>\n“Miksi linnut eivät laula?”<br>\n“Ehkä niitäkin” massiivinen haukotus “väsyttää.”<br>\n“Hmm. Okei.”<br>\n<br>\nKaksi kangaskäärylettä olivat liikkumatta ja hiljaa tulen ympärillä, kasvot kohti taivasta. Tähden näkyivät jossain kuusen latvojen yläpuolella.<br>\n<br>\n“Kepee.”<br>\nTiedepötkö käännähti kasvot kohti Snowieta. “No mitä?”<br>\n“Kerro minulle tarina.”<br>\n“...”<br>\n“...”<br>\n“Oikeasti?”<br>\n“Taatusti.”<br>\n“Varmasti?”<br>\n“Kyllästi.”<br>\n<br>\nKepe huokaisi syvään. “No jos minä sitten.”<br>\nSnowie hymyili voitonriemuisesti.<br>\n“Mutta muista,” Kepe varoitti. “Tieteen ystävänä viihdytän sinua totuuden keinoin.”<br>\n“Tositarina?<br>\n“Tositarina. Kröhöm. Näin minulle kerran tapahtui...”<br>\n<br>\n<strong>Kaivos Bio-Klaanin linnakkeen lähellä muutamaa kuukautta aiemmin</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/bYSjYDshoKg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/bYSjYDshoKg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKepe iski poransa kiveen. Tummanharmaa aines halkeili ja valui hänen jalkoihinsa. Tunneli oli jo sata metriä pitkä.<br>\n<br>\nEikä hän ollut löytänyt vielä mitään. Vain multaa, kiveä ja hitusen mutaa. Ja hiekkaa.<br>\n<br>\nLäheisestä, syvästä kuilusta kuului suhinaa. Jättiläismatoko, Kepe ihmetteli. Varmuuden vuoksi hän kaivoi esiin keihäänsä. Ei omaa Toa-keihästään, vaan keihään, jonka hän oli löytänyt arkusta pari luolaa sitten.<br>\n<br>\nKuilusta ilmestyi jotain yhtä punaista kuin jättiläismato. Sitten hän huomasi sen rakettikengät. Kepe laski keihäänsä.<br>\n<br>\n\"Voisit sanoa kun ilmestyt paikalle.\"<br>\n\"Sori vain, mutta vilkaisepa tätä\", Killjoy sanoi, ja näytti Kepelle laskeuduttuaan säkillistä kultamalmia.<br>\n\"Pöh, millään kullalla tee muuta kuin kalliita kelloja. Katso, löysin kobalttia. Nyt hus pois apajaltani.\"<br>\n\"Ei tuo mitään kobalttia ole. Se on tavallista kiveä ja sininen soihtu hämäämistarkoituksessa.\"<br>\n\"Pahus.\"<br>\n\"Hei katso, lima.\"<br>\n\"Lima missä?\"<br>\n\"Tuossa\".<br>\n<br>\nHeitä kohti pomppi vihreä, noin matoranin kokoinen läpikuultava köntti. Pyöreä otus näytti sangen harmittomalta, mutta lähestyi heitä uhmaavasti. Se sanoi plöts plöts.<br>\n<br>\nJoy pisti sitä kultaisella miekallaan. Se hajosi kahdeksi nyrkinkokoiseksi, elottomaksi palluraksi. Lisäksi siitä lennähti kolikko suoraan Joyn lompakkoon.<br>\n<br>\n\"Hohhoijaa. Miksi ne edes yrittävät. Ja miksi vihreistäkin saa sinisiä limapalleroita?\"<br>\n\"Oho, katsos, niitä on lisää.\"<br>\n<br>\nHeitä kohti vyöryi kymmenittäin limoja. Ei, sadoittain. Siniset, vihreät ja mustat limat hyppivät laumoittain heitä kohti. Hei kaivoivat aseensa esiin. Kepe tulitti niitä varsijousella (tulinuolet osoittautuivat yllättävän tehokkaiksi) ja Joy silpoi niitä miekallaan kappaleiksi. Pikkulimoja ja rahaa ropisi.<br>\n<br>\nEnnen pitkää lauma oli kukistettu. Kepe tökki limalänttejä puutikkujen päihin. Ne syttyivät itsestään tuleen ja valaisivat käytävää. \"Toistasataa soihtua ja parisataa kuparirahaa. Laimeaa.\"<br>\n<br>\nTuntia myöhemmin he olivat kilometrin syvyydessä maan alla.<br>\n<br>\n\"Olemmeko jo laavakerroksessa?\" Joy kysyi hakkua heiluttaen. Hän kolautti kiven tohjoksi suoraan yläpuoleltaan.<br>\n\"Hei, katso, smaragdi!\"<br>\n\"Oho. Odotas, nappaan sen. Onkohan niitä enemmänkin.\"<br>\nJoy löi smaragdipitoiset kivet tieltään ja hukkui hiekkaan. Sitä tulvahti kuutioittain hänen niskaansa. Hän huitoi tiensä ulos siitä karistellen pölyä kaikkialta panssarinsa väleistä.<br>\n\"Sen siitä saa kun kaivaa varomattomasti\", Kepe totesi.<br>\n<br>\nHe kaivoivat vielä syvemmälle.<br>\n<br>\n\"Jokohan täällä on nyt laavaa?\"<br>\n\"En minä tiedä. Kokeile kaivaa seinää ja katso hukummeko. Sitä paitsi näin syvällä se on magmaa.\"<br>\n\"Kokeillaan.\"<br>\nJoy huitoi hakullaan maata. Alla oli kuin olikin jotain. Ei kuitenkaan magmaa, vaan jättimäinen luola.<br>\n\"Jes! Luola!\"<br>\n\"Niistä löytää aina kaikkea kivaa! Kuten hämähäkinseittiä!\"<br>\n\"Mene sinä ensin.\"<br>\n\"Eikun sinä. Sinulla on rakettikengät. Tuollaiset fancy-vimpaimet. Vaikka eihän niissä riitä löpö paikallaan liitelyyn...äh, katso nyt miten sait minut taas puhumaan itseni pussiin. Okei, menen.\"<br>\n\"Heh.\"<br>\n\"Mutta saan täten myös aarteet ensin\", Kepe virnisti ja hyppäsi pimeyteen.<br>\n<br>\nPäästyään luolan puolelle hän viskaisi tarttumakoukkunsa kattoon ja jäi roikkumaan keskelle pimeyttä. Hän kaivoi esiin soihdun. Se ei kuitenkaan valaissut kuin pari metriä kuhunkin suuntaan.<br>\n\"Jännää ajatella että olemme maan alla. Tämä tuntuu ennemminkin avarudeltaaAAAGH.\" Kepe löi hakullaan kohtikiitänyttä lepakkoa. Se levisi osiin ja putosi luolan lattialle. Jota ei tosin näkynyt alla leviävässä pimeydessä.<br>\n\"Heitä sinne soihtu\", Joy ehdotti.<br>\nKepe viskasi yhden soihduistaan alas. Se valaisi pientä länttiä kivisestä lattiasta. Pientä länttiä, jolla sattui olemaan arkku.<br>\n\"ARKKU.\"<br>\n\"MINÄ ENSIN.\"<br>\n\"EIKUN MINÄ.\"<br>\n<br>\nKilljoyn jalkapohjien rakettimoottorit jyrähtivät käyntiin ja niiden avulla tämä pudottautui kohti pientä kiellekettä. Metsästäjän epäonneksi Kepe oli metallimiehen ja kiven rajun yhteentörmäyksen sattuessa jo arkulla. Avoinaisen arkun edessä hihittelevä tavaroita kahmiva Toa ei kiinnittänyt huomiota murahtelevaan, arkun reunasta tukea ottavaan itseään ylös kampeavaan Killjoyyn.<br>\n<br>\n”Hiii, katsos. Löysin tällaisen siistin pannan.” Killjoy katsoi närkästyneenä kuinka Kepe sitoi punaista pantaa naamionsa päälle hymyillen. ”Tästä on varmasti vielä hyötyä.”<br>\n<br>\nKilljoy hautasi kypäränsä kämmeniinsä ja huokaisi syvään. ”Kuka tätä roinaa oikeasti jättää ympäriinsä? Tämä on varmaan jo kuudes arkku parin päivän sisällä.”<br>\n<br>\nKepe nousi arkun ääreltä pystyyn ja jäi nojailemaan keihästään vasten, valmistautuen laskeutumaan kielekkeeltä alas luolastoon. ”Sanovat, että täällä oli ennen suuri kolonalisaatio Ortoneja. Aikana ennen limaa.”<br>\n<br>\nKilljoy kaiveli tarvikkelaukkuunsa survottuja aiemmin kohdattujen limojen jäänteitä ja hyllytti niitä kämmenillään. Joy huomasi vielä yhden kuparikolikon liman sisässä. ”En kuitenkaan ymmärrä... miksi näiden sisässä on näin helkutisti kolikkoja?”<br>\n<br>\nTällä välin Kepe oli heittänyt kielekkeeltä alas uuden soihdun ja kurkotteli alas nähdäkseen kunnolla pimeässä. ”Nuo limat ovat malminsyöjiä. Tai ainakin olivat. Niistä tuli nirsoja kun tällä alueella alettiin louhimaan ja lopulta ne alkoivat syömään vain käsiteltyjä metalleja, eli tässä tapauksessa...”<br>\n”Kolikkoja... koska siinähän on niin hitosti järkeä.”<br>\n<br>\n…<br>\n<br>\nEi mennyt kauaakaan, kun sankarikaksikko oli laskeutunut luolaston alemmalle tasolle ja käynyt taas hommiin. Killjoy irrotti magmanpunaisena hehkuvan hakkunsa ja alkoi irroittamaan luolan seinämästä suurta rautaesiintymää. Sivummalla Kepe alkoi kaivamaan tietään kauempana hohtavia kristalleja kohti, omin käsin rakennetun vinhasti pyörivän poran luodessa tietä hyvin nopealla tahdilla.<br>\n<br>\nLuola osoittautui muutenkin suureksi voitoksi. Puolen tunnin ahkeran kaivamisen jälkeen kaksikko oli kokoontunut luolan lattialle, kooten saalistaan. Kepe kehuskeli adamantiittilöydöllään, kun taas Killjoy oli onnistuneesti onnistunut yhdistämään obsidiaania ja laavan rajasta löytynyttä magmakiveä, hohtava seos osoittautui todella lujaksi ja väkeväksi.<br>\n<br>\nKaksikko heitti metallit ja arvokivet säkeissä selkäänsä ja alkoivat kiertämään luolastoa, toivoen löytävänsä helpon reitin ulos. Kumpikaan ei innostunut ajatuksesta, että he olisivat palanneet miltei pystysuoraa vanhaa reittiä.<br>\n<br>\nSiinä kävellessään Kepe tuijotteli Killjoyta hetken ja mietiskeli ääneen. ”Sinä et yleensä lähde näille ylläpidon valtuuttamille tehtäville. Mistäs nyt oikein tuulee?”<br>\n<br>\n”Jos Tongu sanoo, että Telakalla on malmeista pulaa, on minun velvollisuuteni auttaa. Kee on mukava tyyppi. Häntä auttaa mielellään.”<br>\n<br>\n”Hah. Jättien välistä kemiaa” Kepe naurahti, mutta vakavoitui nähdessään ilmeettömän Metsästäjän puristavan miekkaansa pelottavan lujaa. Kaksikko jatkoi harhailuaan tämän jälkeen pääosin hiljaisissa merkeissä saapuen lopulta pienelle maanalaiselle järvelle. Pienen sienipitoisen ruokatauon jälkeen odotti tärkeä päätös.<br>\n<br>\n”Vasemmalle vaiko oikealle?”<br>\n”Älä naurata, Kepe. Tietenkin oikealle, sieltä kajastaa valoa. Se olisi nopea tie pinnalle.”<br>\n”Hei hei, kuules nyt metallipönttö. Vasemmalta tuulee. Siellä on tie ulos. Tuo sinun näkemä hohteesi on satavarmasti taas yksi laavaesiintymä. Me vedämme tämän varman päälle.”<br>\n<br>\nHiljaisuus. Syvä hiljaisuus. Molemmat katsoivat omiin suuntiinsa sanomatta sanaakaan.<br>\n<br>\n”Kivi, paperi, sakset?”<br>\n<br>\n”Jep.”<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n”Okei, hyvä on sitten, mutta minä en sinua jelppaa jos hukut sulaan kiveen”, Kepe totesi Joylle kahden tasapelin jälkeen hävinneenä. Voitonriemuinen Joy pinkoi käytävää kohti hohdetta...kohti pohjantonta kuilua, johon hän putosi. Sen pohjalla hohti magma.<br>\n<br>\n”Hah, mitäs minä sanoin!” Kepe naureskeli Metsästäjälle, joka roikkui tarttumakoukullaan kuilun seinässä parikymmentä metriä hänen alapuolellaan. ”Hei, katsopa ylös”, Joy ehdotti toivuttuaan kaoottisesta hetkestä parikymmentä sekuntia aiemmin.<br>\n<br>\nJoy oli sittenkin löytänyt pinnan. Kuilun yläosasta paistoi valo. Tällä kertaa valo ei kuitenkaan ollut magmaa, vaan ihan oikeaa auringonvaloa. Maanpinta oli lähempänä kuin Kepe olisi uskonutkaan.<br>\n<br>\n”Hyvä on sitten, voitit tämänkin erän. Menoksi?”<br>\n<br>\nHe kapusivat pystysuoraa seinää ylöspäin, kampesivat itsensä kuilun reunan yli ja olivat taas tasaisella maalla. Kuilu oli laaksossa kahden vuoren välissä. Kepe päätteli heidän päätyneen jo varsin kauas heidän lähtöpaikastaan. Tästä laaksosta oli kymmeniä kilometrejä Klaanin linnakkeeseen. Yö oli jo tuloillaan, he eivät ehtisi kotiin ennen sen laskeutumista.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/MizTmpp6ZU0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/MizTmpp6ZU0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Tehdään laavu ja jäädään tähän yöksi”, hän ehdotti.<br>\n”Tehdään niin”, Joy totesi ja kaatoi miekallaan puun. Se kaatui jyrähtäen.<br>\n”Hetkonen...miekalla puun...eikö siihen tarvitse kirveen...” Kepe mutisi, mutta antoi asian olla.<br>\n<br>\nPimeys laskeutui. Limapalleroista tehdyt soihdut valaisivat pientä leiriä. Yön otukset lauloivat kaukaisuudessa. Kaksikko ihasteli löytämiään aarteita. Kepe oli onnistunut purkittamaan hohtavia valopalleroita, joita kutsui pimeyden olentojen sieluiksi. Joy oli koonnut oudosta, violetista metallista vasaran. Vasaran, joka vaikutti tosi demoniselta.<br>\n<br>\nHe olivat käymässä yöpuulle, kun suunnitelmat muuttuivat. Kepe ihasteli aukion keskellä öistä tähtitaivasta. Hän tunnisti muutamia tähtikuvioita, katseli kuinka ne liukuivat hitaasti halki taivaankannen. Niin hitaasti, ettei liikettä erottanut.<br>\n<br>\nHän kääntyi toiseen suuntaan, ja näki kuun nousevan horisontista.<br>\n<br>\nHän ihasteli sen loistoa, sen pyöreää muotoa, sen...punaista väriä.<br>\n<br>\nPunaista väriä?<br>\n<br>\nKepe tajusi jonkin olevan pielessä.<br>\n<br>\nHän oli kuullut, että saaren näissä osissa tapahtui outoja asioita öisin. Silloin tällöin kuu nousi taivaalle punaisena, ja täkäläisten matoranien mukaan näin käydessä pitäisi pysyä sisällä. Hän ei ollut tosin kysynyt, miksi. Hän olisi kyllä, elleivät matoranit olisi jähmettyneet kauhusta punaisesta kuusta mainittuaan.<br>\n<br>\nHe saisivat pian tietää.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nKepe pinkoi kohti laavua keihäs valmiina. Metsästä hänen ympäriltään kuului jo yön petojen örinää. Hän näki valoa puiden lomassa. Laavu. Hän kiristi tahtia ja potkaisi Joyta, joka makoili makuupussissaan.<br>\n<br>\nVaan eipä makoillutkaan. Makuupussi oli tyhjä. Minne Joy oli saattanut kadota?<br>\n<br>\nVastaus tuli juoksevana. Tai siis, Joy juoksi takaisin laavulle.<br>\n<br>\n”Missä ihmeessä sinä oikein olit?”<br>\n”Tuolla puskassahan minä vain, mutta sitten NUO tulivat.”<br>\n<br>\nJoy osoitti laumaan olentoja, jotka olivat kuin jonkin muinaisen kauhukirjailijan epämiellyttävän värikkäästä mielestä. Oikeastaan sillä, mihin suuntaan hän osoitti, ei ollut mitään väliä. Niitä tuli kaikkialta. Ne vyöryivät metsästä laumoissa. Punaiset, hieman maanpinnan yläpuolella leijuvat jättiläiskotilot ja groteskit, ulvovat, ilmassa edestakaisin lentelevät silmämunat lähestyvät heitä hampaat napsuen.<br>\n<br>\n”Jaa tämmöistä tänään.”<br>\n”Eikun eilen.”<br>\n”Kuinka niin?”<br>\n”Vuorokausi vaihtui sekunti sitten.”<br>\n”He he, hauskaaAAAAAH”<br>\n<br>\nKepe ja Joy alkoivat kumpikin silputa olentoja kappaleiksi. Kepen keihäs töni niitä hitusen taaksepäin joka tökkäyksellä, mutta ne jatkoivat aivotonta marssiaan heitä kohti. Joyn miekka leikkeli groteskeja elämänmuotoja kappaleiksi, mutta niitä tuli metsästä aina ja aina vain lisää.<br>\n<br>\nJa lisää.<br>\n<br>\nJa lisää.<br>\n<br>\nNoin yhdeltä aamuyöstä laumat alkoivat viimeinkin harveta. Kahdelta niitä ei enää tullut. Kepe ja Joy olivat rättiväsyneitä. Rikkaita hirviöiden pudottelemien kolikoiden ansiosta, mutta rättiväsyneitä.<br>\n<br>\nKepe nojasi keihääseensä ja huokaisi syvään. Saisiko sitä viimeinkin nukuttua, hän mietti.<br>\n<br>\nJa huomasi jotain jaloissaan.<br>\n<br>\nSe oli pieni, metallinen pallura. Ruosteisen ruskea sellainen. Ja siinä paloi punainen valo.<br>\n<br>\nHän poimi sen maasta, ihmetellen sitä. Mistä se oli tullut? Oliko jokin näistä ruumiista pudottanut sen?<br>\n<br>\n”Hei, Joy, vilkaisepa tätä.”<br>\n”Mikäs tuo on?”<br>\n”Ei mitään hajua, vaikka jokin laite se selvästikin on. En ole ennen nähnyt tällaista.”<br>\n”Mitäköhän tuo punainen, hohtava nappi tekee.”<br>\n”Uskallatko kokeilla? Jos se vaikka räjähtää.”<br>\n”Pyh, ei se räjähdä.”<br>\n<br>\nJoy tökkäsi nappia.<br>\n<br>\nSamalla hetkellä pallura katosi Kepen kädestä kuin tuhka tuuleen. Paria sekuntia myöhemmin maa järähti. Maa järähti uudestaan. Maa järähti kovempaa.<br>\nPimeydestä kuului unestaan heränneen muinaisen pedon karjuntaa.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/3XQOtJg-zMI" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/3XQOtJg-zMI</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMaa tärähteli. Kivenlohkareet lentelivät ilmassa jättäen valtavia kuoppia maahan törmätessään. Valtavia reikiä ilmestyi kaikkialle kaksikon ympärille. Reikien sisällä näkyi huumaavan lujaa ja massiivista liikettä. Lopulta vielä yhden valtaisan reiän ilmestyessä kaksikon eteen, paljastui heille reikien ja järinän aiheuttaja.<br>\n<br>\nBiomekaanisen, pitkän ja jaokkeellisen maasta kohoavan hopeisen madon päässä olevat sadat terävät hampaat louskuttelivat klaanilaiskaksikon suuntaan. Mitä ikinä Joy oli painanutkaan, se oli herättänyt jotain ilkeää. Valtaisan matomaisen olennon paksuus lähenteli Klaanin vartiotornien massiivisuutta. Erona se, että tämä olento oli paljon paljon pidempi. Vaikka pää tuijottikin kaksikkoa miltei paikallaan, madon ruumis viiletti edelleen maasta ulos ja sisään kaikissa kauempana olevissa rei'issä.<br>\n<br>\n”Joy... miten pitkä tuo on?”<br>\n”Jos luotan skannereihini... niin... yli sata metriä.”<br>\n”...en enää ikinä anna sinun koskea yhteen ainoaankaan nappulaan.”<br>\n”Jos me vaikka tekisimme ensin tälle jotain?”<br>\n”Eeeeehk-”<br>\n<br>\nKarjuva puoliksi mekaaninen pää iskeytyi kaksikon väliin, heittäen nämä erilleen toisistaan. Maata kuopiva Kepe veti mukana kantamastaan repusta punaisena hohtavan piikkipallon. Kipinää iskevä omalaatuinen asevalinta pyöri Kepen kädessä hyvin vaivattoman oloisesti. Tiedemiehen isku oli nopea ja madon valtaisaan ruumiiseen ilmestyi halkeama moukarin osuessa kohteeseensa. Kepe nosti itsensä kunnolla pystyyn madon perääntyessä hetkeksi, antaen hänelle paljon tarvitun hengähdyshetken.<br>\n<br>\n”Näyttää siltä, että sinä osaat pitää huolen maatoimista...”, mekaaninen ääni totesi jonkin matkan päästä madon jylinän yli, ”taitaa olla siis minun työni hoitaa taivas.”<br>\n<br>\nRakettimoottorien ääni kaikui Kepen korvissa, kun hän katsoi punaisen haarniskamiehen kohoavan ilmaan. Tapojensa vastaisesti Killjoy ei kuitenkaan käyttänyt pukunsa aseistusta, vaan hän veti esiin selkäänsä kiinnitetyn raskaan konekiväärin. Jos joku olisi päässyt tarkastelemaan asetta lähempää, olisi siinä voinut huomata erään veteen kuuluvan rahin pään kiinteänä osana varustusta. Kukaan ei tätä tarkastelua kuitenkaan tehnyt, varsinkaan kun kyseinen ase alkoi sylkemään kidastaan leimuavia luoteja huumaavalla nopeudella. Panssarinläpäisevät luodit osuivat tarkasti siihen kohtaan, mihin Kepe oli aikaisemmin moukarillaan iskenyt. Kipinöiden mato halkesi kahtia ja sen karjuva ylempi osa ruumiista rojahti maahan pölypilven saattelemana.<br>\n<br>\n”No, se ei ollut kovinkaan vaik- ei ei ei, ei kai tämä ole näitä pirulaisia, eihän?”<br>\n<br>\nMaahan laskeutuva Killjoy ei ehtinyt vastaamaan Kepen kysymykseen, sillä tiedemiehen pelko kävi jo toteen. Ei riittänyt, että maahan mätkähtänyt entinen pää lähti vyörymään eteenpäin vetäen pientä ruumiinkappalettaan perässään. Sen lisäksi se kohta, mistä kaksikko oli madon katkaissut vääntelehti erittäin ikävästi. Uudet hampaat, uudet silmät, toinen karjuva ääni oli pian täyttämässä ilmaa. Kohta, mistä mato oli katkennut sai nyt uuden pään. Vihollisia oli nyt kaksi.<br>\n<br>\nKepen viereen laskeutunut pimeyden metsästäjä katsoi näkyä huultaan kypärän alla purren: ”Tästä taitaa tulla aika pitkä ilta.”<br>\n<br>\n”Toivottavasti tuossa aseessasi riittävät kudit...”<br>\n<br>\n”Toivottavasti kätesi ei väsy...”<br>\n<br>\n<strong>”Huaaarghhh”</strong><br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nEnsimmäiset kunnolliset auringonsäteet sinkoilivat Mt. Ämkoon takaa tasangolle, jossa kaksi risti-istunnassa oleilevaa hahmoa valmistautui aamiaiselle. Killjoyn tarvikepussista saaduista energiapakkauksista ja luolastosta löydetyistä sienistä koostettu muhennos kypsyi kulhossa Killjoyn lämpöä tuottavan miekan päällä, Kepen hämmentäessä sitä lusikallaan. Tiedemiehen seiväs törrötti muutaman metrin päässä merkillisestä biomekaanisesta kasasta, joka osoittautui pinoksi yöllä kohdatun matoörveltäjän päitä. Verta, suolenpätkiä ja metallinpalasia oli levinnyt ympäri möyhentynyttä tasankoa, jota koristivat lisäksi lukuisat edelleen savuavat luodinreiät. Väsynyt kaksikko ei ollut ehtinyt nukkumaan lainkaan, eikä kumpikaan aikonut edes harkita lepoa ennen pääsyään takaisin Klaaniin. Selkäreput täynnä mineraaleja kaksikko olisi kuitenkin valmis lähtemään pian takaisin.<br>\n<br>\n”Tongu thulee thykkäämhään thästhä. Hän phärjää näillä matheriaaleilla kuukaushia.” Muhennosta suu täynnä mutusteleva Kepe putsasi piikkipalloaan syömisiensä ohessa. Yllättävän onnistunut muhennos maistui hänelle mainiosti. Killjoyn sen sijaan oli heittänyt oman annoksensa yhdellä hotkaisulla kypäränsä alle, palaten sen jälkeen takaisin laukkunsa järjestelemiseen.<br>\n<br>\n”Pärjää jos pärjää. Paitsi jos ne pohjoisen hyönteismörveltäjät vikisevät vielä lisää ja julistavat sodan. Sano minun sanoneen, siihen tämä vielä menee.”<br>\n<br>\n”Älä ole noin negatiivinen Killjoy. Eivät edes Nazorakit ole niin typeriä, että lähtisivät sotaan Klaanin kanssa. Klaanin päihittäminen vaatisi vähintään liittouman. Ison sellaisen. Ne hyönteispellet eivät uskalla tehdä mitään yksin.”<br>\n<br>\n”Kuulostit aivan Paacolta.”<br>\n”Se oli se pelle?”<br>\n”Jep.”<br>\n<br>\nVain hetkeä myöhemmin Kepe oli saanut annoksensa syötyä ja kaksikko aloitti taipaleensa kohti Klaanin linnoitusta. Eriskummallinen reissu takanaan kaksikko kertaili asioita mielessään. Edes kokeneena sotilaana tunnettu Killjoy ja maailmaan tarkasti perehtynyt Kepe eivät yhdessäkään aivan voineet selittää kaikkea typeryyttä, mitä he taaksensa juuri jättivät.<br>\n<br>\n”Tiesitkö, tuo oli ehkä typerintä, mitä olen koskaan tehnyt”, Killjoyn mekaaninen matala ääni ilmoitti.<br>\n”Allekirjoitan melkein. Mutta sinun pitäisi ihan tosissasi joskus käydä katsomassa Manun puuhia. Se tavara menee outoudessaan tämänkin edelle.”<br>\n”Oudompaa kuin kolikkoja syövät limapallot ja biomekaaniset jaokkeelliset päitä kasvattavat jättimadot?”<br>\n”Jep.”<br>\n”Minä en koskaan halua käydä katsomassa, mitä se hullu tiedemies puuhailee.”<br>\n”Nössö.”<br>\n”Älä kutsu minua nössöksi.”<br>\n”Nöööööösssö.”<br>\n”Ohjus.”<br>\n”Mit- ei ei ei, pistä ne alas. Perun sanani.”<br>\n”Mrh...”<br>\n”...”<br>\n”<em>...nössö.</em>”<br>\n”SINÄ SENKIN-”<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin saari, Lehu-Metsä</strong><br>\n<br>\n“...ja niin siinä sitten lopulta kävi”, valkovihreä Toa päätti tarinansa.<br>\n“...”<br>\n“...mitä.”<br>\n“Minä en usko sinua.”<br>\n“Mii-” haukotus “-ksiet?”<br>\n“Koska se oli hupsua. Pidin kuitenkin siitä osuudesta, jossa Joiku oli “tuolla puskassa” vailla selitystä.”<br>\n“...mut-”<br>\n“Öitä Spinnylä.”<br>\n“...öitä.”<br>\n<br>\n[spoil]Tarina Joyn ja minun. Kehyskertomus Snowien.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1430,"creator":"Bloszar","timestamp":"2012-06-12T14:00","content":"<strong>BKS Hildemar, Blozin hytti</strong><br>\n<br>\nViimein. Bloszar onnistui viimein. Hän oli jo pitkään yrittänyt tehdä laitettaan valmiiksi, mikä oli aika vaikeaa, koska laivalla ei ollut kaikkia tarvittavia osia. Se oli kasassa. Nyt pitäisi toivoa, että se toimisi.<br>\n<br>\nSen nimi olisi \"muistinaattori\". Se auttaisi käyttäjään muistamaan joitan asioita, hetkestä, josta käyttäjä laittaisi sen käyntiin. Toa päätti laittaa sen siihen kohtaan, mihin hänen toissaöinen uni oli päättynyt. Vain 37 ½ tuntia oli mennyt tähän Muistinaattori 5.8 versioon. Muut olivat epäonnistuneet.<br>\n<br>\n\"Toivotaan, että 5.8 tai 37 ½ ovat onnenlukujani.\" <br>\n<br>\nSe käynnistyi. Ja toimi.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Metru Nui, kauan sitten</strong><br>\n<br>\nToa oli sidottu paaluun. Köysillä. Kaksi Pimeyden metsästäjää kantoi häntä, toinen oli Steltiläinen, yksisilmäinen sininen otus, joka näytti voimakkaalta ja olisi varmaan jaksanut kantaa paalun yksin. Toinen oli Skakdi, vihreä, ja hänellä näytti olevan vaikeuksia.<br>\n<br>\nBloszarin miekka oli viety. <br>\n<br>\nHe saapuivat pian alueelle, missä näkyi satoja erilaisia lajien jäseniä. Yksi istui valtaistuimella, ja hänen oikealla puolella oli sauva, mihin oli kiinnitetty rhotuka-laukaisin. <br>\n<br>\n\"Arvoisa TSO, mitä teemme hänelle?\" skakdi kysyi.<br>\n<br>\n\"Viekää muiden vankien luo.\"<br>\n<br>\nToa oli iloinen, että hänellä oli tikari taskussaan. Ilman sitä ei pystynyt hallitsemaan voimiaan. Bloz otti sen, poltti narun pois ja hyppäsi. Hän lähti karkuun.<br>\n<br>\nHänen juostessa, eteen tuli vitriini, missä oli piirrustukset haarniskasta. Toa piiloitui kulman taakse ja odotti kunnes kaikki hänen jahtaajansa olivat menneet ohi.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/0TsE01qdy5A" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/0TsE01qdy5A</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nBloszar poltti lasin piirrustuksien ympäriltä ja laittoi sen taskuunsa. Hänen aikoessa lähteä vastakkaiseen suuntaan, kaksi Skakdia ja yksi vihreä nelijalkainen olento tulivat hänen peräänsä. Toa otti yhden pienen kulkuneuvon ja lähti sillä eteenpäin.<br>\n<br>\n\"Anna piirrustukset tänne!\" kuului huuto hänen takanaan. <br>\n<br>\nBloz saapui Le-Metruun, jossa hylkäsi ajoneuvonsa ja lähti kouruille. Hän tiesi metsästäjien luulevan hänen menevän kourujen sisälle, joten hän hyppäsi kourujen päälle ja rupesi grindaamaan siinä. Metsästäjät eivät hypänneet perään, joten Toalla ei ollut ainakaan nyt ongelmia.<br>\n<br>\nHetken sitä tehtyä, kaksi alusta tuli Baten perään, joten ongelmia oli sittenkin.<br>\n<br>\nAmmuksia oli vaikea väistää. Oli vain mentävä kovaa. Ja hypittävä silloin tällöin. Kun molemmat alkoivat tulittaa ohjuksia, Tulen Toa otti käyttöönsä lentovölineensä ja lähti lentoon. <br>\n<br>\nHetken päästä hän pysäytti ja tiputtautui. Alukset eivät menneet hänen, vaan kääntyivät pois. Kun maahan oli enää n. 20-30 metriä, Toa otti lentovarusteensa taas käyttöön ja lensi Le-Metruun takaisin. <br>\n<br>\nSiellä Bloz otti piirrustuksensa esiin. Siinä oli jonkinlainen haarniska.<br>\n<br>\n\"Nui-haarniska?\" Toa ihmetteli. Toa oli ottanut jokaisen palan pois. Niissä luki:<br>\n<br>\n\"Nui-haarniskan käyttäjällä on voima käyttää kaikkia Nui-kiveen laitettuja Toa-voimia, vaikkei olisi Toa. Sillä pystyy myös imemään niitä, ja parantaa myös käyttäjän fyysisiä ominaisuuksia, että myös tekee älykkäämmäksi. Mutta vain Nui-kivi käy virtalähteeksi.\"<br>\n<br>\nHaarniska oli hieno, muttei Toa mitenkään voinut käyttää sitä, vaikka onnistuisi rakentamaan sen. Hänellä ei ollut aavistusta, mikä oli Nui-kivi. Mutta idea ei ollut hassumpi, ja ehkä Toa voisi joskus tehdä oman versionsa siitä, mutta ilman elementaalivoimia.<br>\n<br>\nOsasta piirrustuksista ei saanut mitään selvää. Mutta se ei haitannut, joten Toa laittoi sen yhteen mini-laatikkoonsa.<br>\n<br>\nÄkkiä jokin otti hänen kurkustaan kiinni ja veti Blozin rannalle. Siinä häntä odotti outo olento, jonka Toa muisti. Se oli se sama, joka oli orjuuttanut häntä Karzahnilla.<br>\n<br>\n\"Pakenit minulta, mutta nyt saan kostoni, niin totta kuin nimeni on Carnadiak!\" hahmo sanoi ja hyökkäsi. <br>\n<br>\n<strong>BKS Hildemar, Blozin hytti</strong><br>\n<br>\n<em>Epäselvää...</em> kone sanoi.<br>\n<br>\n\"Toimi!\" Bloz sanoi ja löi muistinaattoria.<br>\n<br>\n<strong>Metru Nui, kauan sitten, jälleen</strong><br>\n<br>\nToa oli jotenkin onnistunut voittamaan olennon.<br>\n<br>\n\"Vaikka voitit minut, minulla on ässä hihassa.\"<br>\n<br>\n\"Mitä tarkoitat, Curnuttaja?\"<br>\n<br>\n\"Et tule muistamaan tästä mitään.\"<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nÄkkiä jokin sai Toan kaatumaan ja tippumaan veteen.<br>\n<br>\n<em>Muistat tulevasi Gulz Nuilta, muistat johtaneesi jotain Toa-ryhmää, jonka muut jäsenet ovat kuolleita. Kaikki \"oikeat\" Matoran-muistosi, olkoot kadonneet...</em> Toa kuuli.<br>\n<br>\n<strong>BKS Hildemar, Blozin hytti</strong><br>\n<br>\n<em>Epäselvää[/], kone sanoi jälleen ja kuumeni. Toa otti sen pois päästään, ennen kuin se räjähtäisi.<br>\n<br>\nMutta nyt hänellä oli entistä surkeampi olo. Kaikki ne muistot, Toa Gulz, Shalu, hänen tiimiläisensä, kaikki ne olivat vain jonkin sairaan olennon keksimää.<br>\n<br>\nNyt Bloz ei tiennyt kuka oli, mistä tuli ja miten oli saanut kaikki taidot ja varusteensa, mitkä luuli saaneensa Gulz Nuilta.<br>\n<br>\nHän otti yhden minilaatikoistaan, vanhimman ja avasi sen. Siellä ne piirrustukset oli. Tulen Toa ei koskaan ollut katsonut siihen. Hän rakentaisi tuon pohjalta ja uuden haarniskan, nykyaikaisen, sen Verstaan kummajaisen kanssa, kunhan pääsisi takaisin Klaaniin.<br>\n<br>\nJa sitten tekisi kaksi asiaa: menisi Metru Nuille ja pelastaisi Tronien.</em><br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\"><em>Noin. Meni tähän jonkin aikaa. Vähän pitempi, kuin yleensä.</em></dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1431,"creator":"Umbra","timestamp":"2012-06-19T16:32","content":"<strong>Umbran huone</strong><br>\n<br>\nUmbra nukkui... Nukkui todella sikeästi ja näki todella todentuntuista unta. Unen maailma oli imaissut hänet itseensä...<br>\n<br>\n<em>Unimaailmassa kaikki on mahdollista. Sen Umbra muisti, mutta tämä ei ollut ihan samanlainen uni kuin se jossa hän matkasi läpi muistojensa Makutalaudalla. Ehei. Usvainen kaupunki, joka oli todella teknologiapainotteinen ja täynnä mitä moninaisempia koneita ja härveleitä levittäytyi hänen eteensä. Oli vaikea nähdä eteen kun joka paikan täytti vihreä usva. <br>\n<br>\nToa asteli eteenpäin paikassa, joka muistutti suurta kaivosta. Maa-aines, suuret, kenties jättiläismäiset ilmalaivat ja erilaiset kontit, sekä matoranit ja robottipoliisit vilistivät ympäri tätä paikkaa. <br>\n<br>\nUmbra vilkuili ympärilleen. Matoralaiset, jotka näkyivät perin kehnosti sumun seassa, näyttivät kantavan oransseja, violetteja ja tummia kanoheita ja heillä oli kaikilla vihreät silmät. Hän oli jossain maan matoranien asuittamassa paikassa. U oli kuullut puhuttavan että onu-matoranit eivät nähneet hyvin päivänvalossa ja että he kaivoivat mielellään maata ja tutkivat historiaa. Umbra piti myöskin historiasta ja näkikin samassa kyltin, jossa oli tienviitta ja opasteet kohti Arkistoja. <br>\n<br>\nArkistoja. Ai täälläkin on semmoiset... Valon toa ajatteli, kahlaten hernerokkasumun lävitse eteenpäin. Hänen valovoimansakaan eivät toimineet kunnolla tässä sumussa. Se jos jokin oli erikoista.<br>\n<br>\nToan astuessa syvälle arkistojen uumeniin, loputkin valokivistä tulleet valot lakkasivat palamasta. Oli... Pimeää... Todella pimeää...<br>\n<br>\nUnimaailman tila vaihtui odottamatta. Umbra näki edessään seinän, jossa oli musta läiskä. Hän koetti koskettaa sitä, mutta putosi tyhjyyteen. Loputtomaan tyhjyyteen, jossa hän vain leijui.<br>\n<br>\n\"Mitä tämä on? Minä en edes...\" Umbra sanoi, mutta mitään ei kuulunut. Tyhjiö oli ja pysyi ja hän pysyi jotenkin hengissä siellä. Jotenkin happea riitti, mutta tämä olikin varmaan vain unta.<br>\n<br>\nÄkkiä Umbran taakse ilmestyi oviaukko. Sisältä syöksyi hopeinen käsi joka riuhtoi Umbran maailmasta toiseen. Hän repeytyi läpi monien seinien, rikkoen panssariaan ja tuntien suunnatonta kipua, vaikka unessa olikin. Repeytyminen todellisuuksien läpi ei ollut perin hauskaa ja kivutonta hommaa.<br>\n<br>\nU saapui taas outoon tilaan. Hän oli käytävällä. Käytävällä, jossa hän näki kuinka sylinterit alkoivat avautua molemmilla puolilla hänen kävellessään eteenpäin. Un haarniska oli korjaantunut kuin ihmeen kaupalla ja hän erotti pienehkön, mustavioletin hahmon juoksevan käytävää eteenpäin. <br>\n<br>\nSylinterit avautuivat sihisten ja hiljaa ja kylmyys täytti koko käytävän. Oudot, hopeahaarniskaiset olennot alkoivat kammeta itseään ulos. Kylmän metallin ja kuoleman löyhkä täytti koko käytävän. Umbra tajusi pian että oli pakko lähteä juoksuun, koska olennot alkoivat herätä horroksestaan. Hän näki vilaukselta kuinka hopeinen käsi oli merkattuna jokaisen soturin panssariin, samalla kun hän viiletti kohti valonlähdettä, joka siis oli tunnelin päässä. <br>\n<br>\nPäästyään tunnelin päähän ja ovelle, uusi maailma aukeni toan eteen. Vääristyneiden varjojen, tuskanhuutojen ja kauhujen maailma. <br>\n<br>\nU asteli ulos ovesta. Ovi hänen takanaan sulkeutui ja hän katseli ympärilleen. Ränsistyneet, noesta mustat rakennelmat ja oudot, vääristyneitä matoraneja muistuttavat patsaat värittivät tätä paikkaa. Jokaisella askeleella maa Umbran alla kirkui tuskasta. Tämä oli perin karseaa.<br>\n<br>\nSydän jyskytti Umbran rinnassa. Oliko tämä tarujen Karzahni vai mikä, hän ei sitä tiennyt. Sen hän tiesi ettei pitäisi paikasta. <br>\n<br>\nToan haarniska alkoi rappautua pois. Jokin oli alkanut järsiä sitä lähes heti kun hän oli päätynyt tähän maailmaan. Jokin pieni, mutta tappava.<br>\n<br>\nToa pani juoksuksi, etsien jotain joka voisi häntä auttaa. Pienet metallisen protodermiksen atomit putoilivat pois hänen haarniskastaan kiihtyvällä vauhdilla. Vaikka prosessi oli hidasta, olisi se silti lopulta kohtalokasta valon toalle. Maa kirkui hänen allaan jokaisella askeleella. Toa koetti peittää korvansa, mutta kirkuna ja haarniskan rappautuminen eivät loppuneet. Tämä oli painajainen.<br>\n<br>\nJuosten ohi hiekkaputouksen, ohi tulipätsin, joka sykki ilmaan jäätävää kylmyyttä ja ohittaen matoralaisten pajan, Umbra saapui kukkulalle, joka oli tehty metallista. Se ei huutanut hänen allaan, mutta sen takaa paljastui tasanko täynnään jättiläismäisiä rapuja. Telaketjurapuja, joilla oli suuret torahampaat ja jättiläismäiset nyrkit.<br>\n<br>\nRavut tästä puuttuivat vielä, Umbra ajatteli, kun hän katsoi alas. Ravut huomasivat hänet, mutta oli jo myöhäistä. Umbra oli jäänyt paikoilleen liian pitkäksi aikaa. Hänen jalkansa olivat muuttuneet patsaiksi ja hän ei voinut liikkua. Verenhimoiset ravut lähestyivät mekaanisten äänien saattelemina. Lähestyivät koko ajan. <br>\n<br>\nHyvästi julma maailma, Umbra ajatteli kun ravun saksi osui häneen ja maailma mustui.</em> Hän ei enää uneksinut.<br>\n<br>\nToa nousi sängystään. Hän oli pudonnut lattialle ja oli lyönyt päänsä pöydän kulmaan. Hänen päänsä oli kipeä ja hän oli ihan hiessä. Hän tosin ei enää muistanut unestaan yhtään mitään, koska kolaus oli vavahduttanut hänet.<br>\n<br>\nMikäköhän se uni oli jos kerran noin pyörin ja hikoilin, hän ajatteli katsahtaen seinällään roikkuvaan Legendojen kaupungin, Metru Nuin karttaan.<br>\n<br>\n<em>Koti... Kaunis ihana entinen koti... Olisi kiva käydä siellä joskus</em>, hän ajatteli, suunnaten ulos huoneestaan, haukkaamaan jotain syötävää kahviossa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1432,"creator":"The Snowman","timestamp":"2012-06-19T20:27","content":"<strong>Pienehkö saari</strong><br>\n<br>\nKeskellä merta kyyhöttävä maapläntti oli pinta-alaltaan pieni ja koostumukseltaan kivinen. Pieni mutta yllättävänkin jyrkkärinteinen kukkula kohosi keskellä saarta ja mäen rinteellä kasvoi muutama pieni puu. Vehreyttä toivat myös rannalla pitkänä kasvavat heinät, vaikka ne alkoivatkin jo hieman kellertää. Kauempana vesirajasta kasvoi lähinnä vihreää, pitkää villiruohoa ja huojuvia sinisiä kukkia, jotka näyttivät erityisen kauniilta ilta-auringossa. Ainoat merkit asutuksesta olivat yksinäinen laituri, mökki sekä niitä yhdistävä polku. Savupiipusta tuprutti savua ja mökistä kuului keskustelun ääniä. Se oli harvinaista ottaen huomioon saaren asukasluvun olevan yksi ja vierailijamäärän vähäinen.<br>\n<br>\nKuitenkin kyseisenä päivänä keskustelu vuolasi virtaasti. Valko-oranssi Steltinpeikko Kapher ja pieni postinkantaja-Matoralainen istuivat vaatimattoman puupöydän ympärillä ensiksimainitun kotona. Kapherista oli oikein mukavaa kuulla uutisia ulkomaailmasta, erakon elämä kun oli hieman yksinäistä. Toisaalta, se oli myös mukavaa ja rauhallista.<br>\n<br>\nKaksikko keskusteli maailman menosta jo useammatta tuntia putkeen ja nautiskeli kahvin riemusta. Huoneen vakioäänet, takkatulen rätinä ja kellon raks-raks-raksutus toivat miellyttävän lisänsä siihen, miltä mökissä kuulosti.<br>\n<br>\n”...ja katso nyt tätäkin”, postinkantaja sanoi ja osoitti pöydälle levitetyn paikallisen sanomalehtisjulkaisun artikkelia. ”Pohjoisessa 'Bio-Klaanin saarena' tunnettu saari valmistautuu sotatilaan. Tapahtumien kulku on ulkopuolisille hyvin epäselvä, mutta Nazorak-rahien uskotaan olevan liikekannallepanon takana. Myös nimellä 'Nimda' kulkevalla muinaisella esineellä uskotaan olevan vaikutusta asiaan.”<br>\n<br>\n”Hetkonen”, Kapher keskeytti matalalla äänellään. ”Bio-Klaani?”<br>\nMatoralainen nosti katseensa lehdestä. ”Juu, se on semmoinen oudohko pakolaisseurue jotka ovat kyhänneet linnoituksensa tästä vähän pohjoiseen. Heitä joht-”<br>\n”En minä sitä”, peikko selitti itseään. ”Olen kuullut heistä. Oikeastaan, olen kohdannut sieltä tulevia matkalaisia. Kahteen kertaan.”<br>\nPienen vastakeskustelijan katse oli epäuskoinen. ”Eihän sinulla käy täällä ketään.”<br>\n<br>\nKapherin valtava keho nousi hitaasti ja raskaasti ylös tuolista. ”Väärin”, hän sanoi tallustaessaan jykevin mutta rauhallisin askelin pienelle ruutuikkunalle. Ulkona kukat kukkivat kauniisti.<br>\n”Hm?”<br>\n”Minulla on käynyt täällä, sinun lisäksesi, tietty, kolme kertaa vierailijoita. Keskimmäinen visiitti oli sangen epämieluisa, Steltiläisiä sotilaita.” Kapher rapsutteli leukaansa. ”Mutta kaksi muuta tapausta tulivat Klaanin saarelta.”<br>\n<br>\nKapher kertoi, kuinka kaksi Toamaista henkilöä, toinen ”pulskanlainen ja lupsakka” ja toinen ”hieman kuikelo älykkö” olivat käyneet saarella pitämässä myrskyä jokin aika takaperin. He olivat esittäytyneet Bio-Klaanilaisina ja olleet kaikin puolin mukavia. Kapher uskoi heidän olevan oikealla asialla.<br>\n<br>\n”Mutta ennen heitä, jopa ennen Steltiläisiä”, peikko jatkoi kertomaansa. ”Kävi eräs Matoralainen. Olin vasta muuttanut tänne, kun hän tuli anomaan yösijaa. Pieni raukka oli väsynyt, nälkäinen ja peloissaan.”<br>\nPostinkantaja tuijotti takassa loimuavaan tuleen ja kuunteli kertomusta.<br>\n”Annoin raasulle ruokaa ja katon pään päälle yön ajaksi. Hän jäi mieleeni erityisen hyvin, koska hän oli selvästi epätoivoinen. Aivan kuin olisi pelännyt jotain.” Kapher siemaisi pitkän ja hieman liian äänekkään hörppäyksen kahvikupistaan. ”Minusta tuntuu, että hän pelkäsi jonkun haluavan häneltä... Sen.”<br>\n<br>\nMatoralainen käänsi kateensa Kapheriin. Hän ei ollut kuullut näin jännittävää tarinaa sitten sen, kun Mestari Mauri oli hävittänyt kynttilänsä hiilivarastoon <em>ja</em> eräs turisti eksyi sienimetsällä. ”Sen?”<br>\n”Minulle jäi kovin epäselväksi, mikä se oikeastaan oli”, Kapher vastasi matalalla äänellään. ”Se näytti jonkilaiselta kaulakorulta, jossa roikkui...”<br>\nKapher piti vahingossa dramaattisen tauon. Hän nimittäin huomasi jotain.<br>\n”...tuo.”<br>\n<br>\nKapher osoitti paksulla sormellaan lehtiartikkelin karkeaa piirrosta Nimdan sirusta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1433,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-06-24T17:11","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/YvMyo3opDOY" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/YvMyo3opDOY</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nBio-Klaanin suuri pääovi aukesi, ja Makuta Nui astui ulos linnoituksesta. Hänen edessään kiemurteleva polku ja ympäröivät rakennukset näyttivät autioilta iltahämärässä. Manu hätkähti kuullessaan ääniä takaansa:<br>\n”Manuko se siinä! Siitähän on aikaa.”<br>\n”Make, sinäpä näytät... hyvältä tänään.”<br>\nPaikalle saapunut moderaattori irvisti ja vilkaisi vyötäröään peittävää valkoista sidettä.<br>\n”Zyglak-hyökkäyskö?” Manu tiedusteli. Make nyökkäsi, ja seurasi hiljainen minuutti.<br>\n<br>\nManu vihelteli perin ärsyttävän kuuloisesti, naputti jalallaan tahtia seisoessaan kädet puuskassa ja odotellessaan Tedniä, jonka oli määrä saapua pian.<br>\n”Sinä oletkin ollut seikkailemassa viime aikoina”, Make virkkoi keskustelua herättääkseen. Manu ei käsittänyt, miksi tämä oli yhä hänen vieressään, vaikka hänen viheltämisensä karkotti jopa kaikki linnut heitä varjostavalta katokselta.<br>\n”No juu”, makuta sanoi teennäisesti. Make nyökkäsi ja jatkoi:<br>\n”Minä olen vain ollut täällä.”<br>\n”Ja sinulla on side.”<br>\n”Sinä huomasit.”<br>\n”Niiin tein.”<br>\n”Täälläkin on tapahtunut kaikenlaista.”<br>\n”Ahaa.”<br>\nManu pohdiskeli hetken ajatusta zyglakien hyökkäyksestä ja muodonmuutoksista, joista oli kuullut.<br>\n”Sinähän et polta sikaria, vai mitä?” hän kysyi yhtäkkiä Makelta. Tämä selvästikään ei ollut odottanut kysymystä.<br>\n”Enhän minä.”<br>\n”Hyvä.”<br>\nMake raapi hieman leukaansa, mutta päätti antaa asian olla.<br>\n<br>\nKului vartti. Kumpikin oli hiljaa. Hiljaisuus oli kiusallinen Makelle, mutta Manusta ei voinut tulkita mitään.<br>\n”Juuh”, Make sanoi yrittäen jälleen luoda keskustelua. ”Mitäs sinä olet viime aikoina puuhaillut?”<br>\n”Ollut – miten sanoitkaan? – seikkailemassa.”<br>\n”Hmphm.”<br>\n”Aivan.”<br>\nManu yritti saada selville Maken epämääräisiä aikeita, mutta joutui keskeyttämään kuulustelutoimenpiteen aloituksen kuullessaan melua muurin portilta. Make oli jo menossa, ja makuta kiirehti moderaattorin perään hypähdellen oudosti.<br>\n<br>\nPortilla odotti yllättävä näky: steltinpeikko yritti selvästikin päästä sisään portista, mutta pelästyneet vartijat sohivat tätä keihäillään. Make heti tilanteen analysoituaan astui portista ja kysyi:<br>\n”Mitäs täällä tapahtuu?”<br>\n”Tuo… yrittää päästä sisään”, toinen vartija sanoi ääni hieman vapisten.<br>\n”Joo, se väitti, että sillä on asiaa johtajille”, toinen vahvisti.<br>\n”Ja te ette usko häntä?” Manu sanoi naurahtaen ilkeästi. Vartijat pudistivat päätään ja katsoivat makutaa nyrpeästi.<br>\n”Erilainen on paha”, Manu sanoi pahansuovalla äänellä. ”Se pitää tuhota, eikä sitä todellakaan voi päästää sisään, vaikka se esittäisikin käyttäytyvänsä asiallisesti.”<br>\nVartijat näyttivät entistä synkemmiltä.<br>\n”Anteeksi”, sanoi steltinpeikko itse. ”Haluaisiko joku kuunnella, miksi halusin sisään?”<br>\n”Toki, toki”, Manu sanoi. ”Me kuuntelemme.”<br>\n”Kuuntelemmeko?” Make kysyi epäilevästi.<br>\n”Kuuntelemme”, Manu sanoi vakavasti.<br>\n”Olen Kapher ja minulla on asiaa johtajille. Se liittyy Nimdaan”, isokokoinen olento sanoi rauhallisella äänellään. Make huomasi tämän olevan itse asiassa melko mukavan näköinen.<br>\n”Aivan, ystävä hyvä. Jos vaikka tulet sisään, ja Make jäisi pitämään näille moukille pienen oppitunnin suvaitsevaisuudesta, johon pitää sekoittua pieni määrä epäluuloa ja viisasta vainoharhaisuutta kuitenkaan ylitsevuotavaa rakkautta unohtamatta?”<br>\nVartijat katsoivat makutaa nyt puhtaan ärsyyntyneenä. Manu virnisti heille kierosti ja vilkaisi sitten Makeen, joka kohautti olkiaan ja kääntyi vartijoiden puoleen. Manu lähti kävelemään takaisin Klaaniin, ja Kapher kiirehti seuraamaan häntä.<br>\n”Anteeksi tuo äskeinen. Meidän kimppuumme on hyökätty useaan kertaan viime aikoina, ja väki alkaa olla vainoharhaista kaikkea erilaista ja uhkaavana pidettyä kohtaan. Meidän joukossamme ei taida olla sinun lajisi edustajia, ellen vallan erehdy”, makuta rupatteli. ”Ainakaan kovin monta.”<br>\n<br>\nMielenkiintoisen näköinen kaksikko käveli sisäpihan halki. Kapher katseli mielenkiinnolla ympärilleen: Vihreä Matoralainen ajoi nurmikkoa Ussal-ravulla, johon oli teipattu leikkurihärpäke ja paksulla muurilla partioi muutama pikku-ukko, mutta muuten ympäristö oli rauhallinen. Kyseisen muurin takana alkoi metsä, josta Kapher oli tullut polkua pitkin satamasta, vaikka ilmeisesti toinenkin satamasta lähtevä tie olisi tuonut linnakkeelle. Se olisi tosin ensin kulkenut kaupunkiin, joista Kapher ei kummemmin pitänyt. Osittain, koska hän oli kasvanut Steltissä. Oikeastaan täysin sen takia.<br>\n<br>\n”Mutta, peikkoseni”, Manu aloitti. ”Puhut Nimdasta. Mikä on asiasi?”<br>\nEnnen kuin Kapher ehti vastata, makuta jatkoi.<br>\n”Onko peikko loukkaava ilmaisu? Ja saanko käyttää sitä siitä huolimatta? Myöskin on tärkeää, ettet kerro asioita niille, joihin ei voi luottaa. Siispä, sinun on luotettava minuun.”<br>\nKapher kohotti hieman matalia kulmiaan.<br>\n”Sinä, Ussal-poika!” Makuta Nui huudahti Matoralaiselle.<br>\n”Minä?”<br>\n”Olenko minä luotettava?”<br>\n<br>\nHämmennys loisti pienen vihreän miehen kasvoilta. <br>\n”… etkö sinä kerran miinoittanut läntisen puutarhan…”<br>\nManu oli vastaamassa jotain, kun Matoralainen jatkoi.<br>\n”… teepannuilla?”<br>\n<br>\nKapherin kulmat nousivat hieman enemmän.<br>\n<br>\n”Sinä, vartio-poika”, Makuta Nui huudahti muurilla partioivalle Matoralaiselle.<br>\n”Minä?”<br>\n”Olenko minä luotettava?”<br>\n”… eeeh.”<br>\n”Artikuloi selvästi, poika”, Manu ohjeisti.<br>\n”… minä olen nainen.”<br>\n”Ja minä luotettava?”<br>\n”Joo?”<br>\n<br>\nMakuta Nui kääntyi Kapherin puoleen. ”Siinä näet. Nyt, kerro minulle asiasi.”<br>\nSteltinpeikko hieroi leukaansa, ja alkoi matalalla äänellä kertoa tarinaansa siitä, kuinka oli kohdannut mökissään Nimdan, vuosia sitten…<br>\n<br>\n… sitten Manu keskeytti. ”Valmistaudu sitten kertomaan tämä myös johtajistolle. Itsehän en ole millään lailla pomo tai mitään. Ja jos saan suositella, sen jälkeen suosittelen paikallisia nähtävyyksiä. Meillä on erinomaiset porkkanaviljelmät tuolla lännen tuntumassa. Kunhan et harhaile merkityltä polulta.”<br>\n<br>\n[spoil]Snowie kirjoitti osan tästä. Ja Makelle kiitos hahmonsa lainaamisesta.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1434,"creator":"keetongu","timestamp":"2012-06-25T09:22","content":"<strong>Telakka, Tehmutin toimisto</strong><br>\n<br>\nPRRRING<br>\n<br>\n”Tehmut, se on Höyrypuhelin!” huudahti toimistossa päivystävä (ja rataskatalogin keskiaukeaman Ga-matorania tihrustava) Matoran vieressä laskelmia tekevälle esimiehelleen, kun vieressä oleva valtava mustakultainen viestintäviritelmä alkoi täristä ja piristä hillittömästi.<br>\n<br>\n”He tarvitsevat meitä!” Tehmut sanoi havahtuen, hyppäsi tuoliltaan ja nappasi yhden kojeen luureista. Laitteessa oli vähemmän tehoja kuin Klaanin perusviestimissä, mutta niissä ei voinut panna viskiä tai keittää teetä. Eivätkä ne olleet yhtä hienoja.<br>\n<br>\n”Höyrypäät hei, lintuset ilmaan!” rääkyi puhelimesta ääni, joka aiheutti Tehmutille päänsärkyä, ”Ninjamiehien ryteikkösaarista on lähtenyt meikäläisten sukellusvene. Kaipaavat saattureita, vaan eivät kuulemma taisteluapua...<br>\n<br>\n...Pellet. Joo, koordinaatit tulossa.”<br>\n<br>\nTehmut toimi nopeasti. Hän näpsytteli auki jokaisen lentohallin messinkisen puheputken, joilla välitettiin viestejä Telakalla. Pian hänen äänensä kaikui halleissa.<br>\n<br>\n”Huomio! Mereltä tuleva Klaanin sukellusvene koordinaateissa 6:36:216. Ottakaa sopiva keskikoinen lämmitetty aseistettu rahtialus ja lähtekää apuun!”<br>\n<br>\nNeloshallin Matoranit alkoivat tuijottamaan Tongua. Keltainen kyklooppi oli parhaittaa vääntämässä jumissa olevaa venttiiliä auki valtavilla putkipihdeillä. Telakan ylin johtaja oli ainoa, jolla oli siihen tarvittavat käsivoimat.<br>\n<br>\n”Kuulitte mitä hän sanoi! Alkakaahan vipeltää. Vasemmalla on valmiina oleva lehmiö”, Tongu sanoi alaisilleen. Alkoivat toimia. Ta-Matoran Obrah riensi lähimmälle puheputkistolle.<br>\n<br>\n”Otamme Neloshallin 32-Kane-ran, Obrah kuittaa”, hän huikkasi Tehmutille, joka välitti tiedon kaikkiin halleihin. Pian Telakka oli täydessä vilskeessä ja neuvokkaat Matoranit tulvivat neloshalliin. Pian valittiin 12 sopivimman joukko ohjaamaan konetta. Lähtö oli nopea, sillä aluksen tulipesässä oli jo melkoinen hiillos ja vesikin oli aika lailla höyrystymispisteessä. Alus rullaattiin kiskoilla Telakan pihalle ja hetken kuluttua palikkamainen höyryalus halkoi taivaita.<br>\n<br>\nOnu-Matoran Kobram ja Le-Matoran Sehalk ohjastivat kaksipaikkaista alusta sen ylittäessä Klaanin Matoran-kylän. Oikeat koordinaatit lähestyivät. Aluksen kansitykin takana istuva Onu-Matoran Abrog kiikaroi merta odotetulta alueelta. Pian kiikaroijan silmään iskikin merestä tököttävä periskooppi. Veljeskunnan viidakkosaari näkyi edessäpäin. Sankka savu nousi saarelta; sota oli tullut viidakkoon.<br>\n<br>\n”Ksskh, Bio-Klaanin 32-Kane-ra kutsuu kksshhsk Syvää Valasta, kuuletteko, stop, ksshk.”<br>\n<br>\n”Jos me olemme Syvä Valas niin täällä ollaan, mukava nähdä teitä, Äksä täällä terve”, vastattiin radiosta.<br>\n<br>\n”Jepulis, pitäkää kurssi. Turvaamkkksshskme teidät. Paljonko siellä on porukkaa?”<br>\n<br>\n”Muutama jäsen ja useita Veljeskunnan evakkomatoraneja. Osa on vakavasti loukkaantuneita. Olemme ilmoittaneet myös Klaanin sairaalasiipeen.”<br>\n<br>\n”Ksshk selvä, saamme ksshk majoitettua heidän ensihätään Telakallksshke.”<br>\n<br>\n”Miksi teette tuota ksshk-ääntä suulla? Yhteys on loistava.”<br>\n<br>\n”Tuota ööö hei! Teitä seurataan. Kaksi pistettä lähestyy väli-ilmassa.”<br>\n<br>\nAbrogkin huomasi pisteet tykkiasemastaan. Hän tarkensi kiikareitaan ja huomasi kaksi kovalla nopeudella aseet ojossa lähestyvää suihkumoottorinazorakia. Matoran toimi nopeasti. Hän ampui kolmen patin sarjan räjähtäviä cordak-raketteja kohti seuraajia. Torakat väistivät raketit ketterillä väistöliikkeillä, mutta kaartoivat takaisin kohti rantaa ja jättivät klaanilaisten alukset rauhaan. Ne oli komennettu tiedustelemaan, ei taistelemaan: saari oli vallattu, tehtävä oli onnistunut. Klaani oli seuraavana, mutta se sai odottaa toistaiseksi.<br>\n<br>\nSukellusvene ja höyrytoiminen ilma-alus saivat matkustaa loppumatkan rauhassa, ja pian metallinen purtilo nousi pintaan Klaanin satamassa. Sille varatulla laiturilla oli odottamassa Klaanin sairaalan ensihoitajia, jotka kuljettivat ikävimmin haavoittuneet levitaation Kanoka-kiekoilla varustetuilla ilmasängyillä Kupen hoiviin. Loput Ämkoon alaisista majoitettiin Telakalle yhteen pikaisesti tyhjennettyyn pajakompleksiin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1435,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2012-06-25T14:10","content":"<strong>Killjoyn mökin rauniot</strong><br>\n<br>\n”Hei, kiitos kaikesta. Oikeasti, sinusta on ollut valtava apu.”<br>\n<br>\nCreedy ja Saraji seisoivat mökkipolun päässä, jättäen hyvästejä talon ainoaan seisovaan seinään nojailevalle Nazorakille. Torakka kumarsi hitaasti ja nyökkäsi lähtöä tekevälle kaksikolle. Käsillään viittoillen Nazorak osoitti jäävänsä mökille, toivoen salaa kaksikon, tai ainakin Creedyn palaavan vielä takaisin. Muutamaa kädenheilautusta myöhemmin Vahki ja Matoran aloittivat taipaleensa jalan kohti Klaania. Taannoinen riita kaksikon välillä alkoi tuntua jo kaukaiselta.<br>\n<br>\n”Toivotaan, että Nurukan ei ole vielä lähtenyt. Olisi kätevää, jos pääsisimme samalla kyydillä, millä hän sitten ikinä matkaakaan.” Vahki hymähti myöntävästi. Creedyn suunnitelma oli hänen mieleensä. Vastauksia janoava Saraji oli varma asioiden selvenemisestä. Matka Metru Nuille olisi kuitenkin pitkä, eikä kummankaan kaksikosta tehnyt mieli matkata sitä yksin.<br>\n<br>\n”Minä luulen, että haluan keskustella sen maan toan kanssa muutenkin. Minulla on vahva tunne siitä, että hän jakaa kanssani hyvin paljon... ehkä liikaakin.” Uudet muistot. Tuo sanapari oli nyt lopullisesti syöpynyt Vahkin mekaaniseen mieleen. Mutta sen sijaan, että hän olisi ollut puhtaasti huolestunut tästä uudesta ilmiöstä, Saraji miltei salaa toivoi saavansa näitä muistoja lisää. Vaikka kysymyksiä hänen päässään oli aivan liikaa, hän oli varma, että jossain vaiheessa hänen mielensä tarjoaisi myös vastauksia.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nEi mennyt kauaa, kun parivaljakko oli päässyt maantielle asti. Tien vierusta tiukasti kulkeva kaksikko kulutti aikaa muistellen kukin vanhoja päiviään, ajalta ennen Klaania ja sotaa. Creedy oli saanut hivutettua keskustelun häntä jo pitkään askarruttaneeseen asiaan. ”...mutta hei, ihan oikeasti. Miten sinä taistelit tuon kanssa? Tuo miekka on pisin, painavin ja epäkäytännöllisin ase maailmassa. Miksi ihmeessä sinä käytät tuollaista?<br>\n<br>\nSaraji naurahti Creedyn kysymykselle. Vahki tiesi Creedyn suunnitelleen aseita Metru Nui -vuosinaan. Siksipä hän totesiksin demonstraation helpoimmaksi tavaksi selittää. Yhdellä vipsaisulla Vahki oli irroittanut miekan selästään ja painovoimaa ja ilmanvastusta uhmaava miekkasankari pyöritteli tätä nyt humisevassa kierteessä aivan oman päänsä vieressä. Vahki koukisti polviaan ja silmänräpäyksessä tämä oli ilmestynyt metrien päähän Creedystä suuren kuusipuun luokse. Ennen kuin Matoran ehti edes tajuta mitä Vahki oli tekemässä, oli tämä jo ilmestynyt takaisin hänen vierelleen, miekka tiukasti selkäänsä sidottuna. Matoran tuijotti suu ammollaan, kun kuusipuu halkesi korkeussuunnassa kahtia ja sen palaset vääntyivät juuresta hitaasti maahan. ”...sinä rikot fysiikan lakeja herraseni. Tuo ei ole reilua.”<br>\n<br>\nSaraji nauroi nyt aivan avoimesti, kovasti mieltyneenä omaan temppuunsa. Creedyn tuomitseva katse kuitenkin hyydytti hymyn melko nopeasti ja vahki päätti vaivautua selittämään. ”Katsos, kun Vahkeja alettiin liittämään Käden riveihin, meille korkea-arvoisille taottiin naamio. Mutta näkyvän naamion sijasta Kanoka-kiekot sulatettiin suoraan virtapiireihimme. Ei varmaan ole mikään yllätys, että minun valintani oli Kakama... tai jos tarkkoja ollaan, niin kolme sellaista.”<br>\n<br>\n”Minä tavallaan tiesin jo tuon, mutta se ei selitä sitä, miten sinä heilutat tuota kymmenien kilojen painoista jättimiekkaa noin kevyesti.”<br>\n<br>\n”Ammattisalaisuuksia. En minäkään voi ihan kaikkea kertoa.”<br>\n<br>\nKeskustelu päättyi punaisen Matoranin puolihiljaiseen jupinaan silmänkääntötempuista, Sarajin vain myhäillen tyytyväisenä vieressä.<br>\n<br>\n<strong>Tarkkailuhuone, Tuntematon sijainti</strong><br>\n<br>\n<em>”Päivä on tullut, nappasimme yhdeksän kahdestatoista signaalista yhtäaikaisesti. Vihollinen on alkanut toimimaan. Kaikki objektiivit unohdetaan. Otamme käyttöön hätästrategia viiden. Etsikää hänet, etsikää hänen ystävänsä, etsikää kuka vain, joka voi auttaa meitä. Etsikää Killjoy, ennen kuin on liian myöhäistä.”</em><br>\n<br>\n…<br>\n<br>\nKomentopöydän ääreen nukahtanut sysimusta hahmo olisi aivan hyvin voinut olla kuollut. Se ei hengittänyt, ei päästänyt ainuttakaan ääntä, eikä liikkunut milliäkään. Mutta kuollut se ei ollut. Hahmo uneksi. Uneksi menneestä. Tarkemmin ottaen hahmon päässä vilisi uudelleen ja uudelleen viimeisimmän puolen tunnin aikana tapahtuneet asiat...<br>\n<br>\n<em>”Neiti kenraali. Killjoy on luokiteltu tason 1 viholliseksi. Miten on mahdollist-”<br>\n<br>\n”Hiljaa rivissä! Äläkä kutsu minua kenraaliksi. Sinä tiedät aivan hyvin, että kun Killjoy palaa, hän tulee ottamaan paikkansa takaisin... ellei ole sitä jo tehnyt.”<br>\n<br>\nKahteen rivistöön asettautuneet muutamat kymmenet Vahkit seisoivat asennoissaan täysin liikkumatta. Ainoastaan viimeisimpänä puhuneen yksikön ääni rikkoi täydellistä hiljaisuutta lastausalueen näköisen tilan sisällä. Musta hahmo seisoi kahden rivin välissä tuijottaen kohti kyseenalaistanutta yksikköä. Hahmo otti askeleen eteenpäin, saapuen nyt varjoisasta tilastaan katosta valaisevien spottivalojen alle. Mustiin siteisiin kääriytynyt mekaaninen olento osoitti sormellaan kohti aiemmin äänessä ollutta Vahkia. ”Ja sinun tulee oppia paikkasi. Kaiken tämän ajan jälkeen minä en aio sietää niskurointia.”<br>\n<br>\nNuoren naisen äänellä puhuva olento kääntyi kannoillaan ja heilautti sormeaan kerran ilmassa. Se oli joukolle merkki hajaantua ja Vahkiyksiköt ryhmiintyivät, lähtien astelemaan marssien eri suuntiin kohti lastausalueen eri päihin sijoitettuja ovia. Nainen ei huomioinut takanaan tapahtuvaa organisointia, vaan kaappasi tilan laidalle sijoitetusta naulakosta pitkän kankaisen takin ja heitti sen ylleen, jaksamatta kuitenkaan napittaa sitä lainkaan. Muuten täysin mustan takin olkiin oli kiinnitetty muhkeat punaiset toppaukset, joissa molemmissa komeili Mustan Käden kiiltävä logo. Sirohko nainen ei tuntunut edes välittävän militaristisen takkinsa julmetusta koosta, vaan antoi sen helmojen laahautua huoletta maassa. Helma olikin hyvin rispaantunut ja kulunut, mikä kieli siitä, että takki oli ollut hänen käytössään jo kauan.<br>\n<br>\nOvi ovelta ja käytävä käytävältä nainen jatkoi matkaansa kohti määränpäätään. Valtavan kompleksin sisällä olennon ajatukset alkoivat harhailemaan ja yksi naisen käsistä eksyikin nopeasti kohti hänen sidottua rintakehäänsä. Käsi upposi siteiden syvyyksiin, vetäen ulos pienen ketjun, jonka päästä paljastui punainen pieni koru.<br>\n<br>\nKoru koostui kahdesta punaisesta metallirinkulasta, paitsi että sisempi rengas ei ollut kokonainen, sillä siitä puuttui pieniä selkeästi tarkoituksella irtileikattuja paloja. Korun hämmentävyys perustui kuitenkin siihen, että renkaat eivät olleet millään tapaa kiinni toisissaan, mutta ne pysyivät siitä huolimatta paikallaan, kuin taottuna. Metalliketju oli pyöräytetty renkaista ulompaan, jättäen sisemmän näyttämään siltä, kuin se levitoisi paikallaan jonkun tuntemattoman voiman saattelemana.<br>\n<br>\nHarmaiden metallisten käytävien sokkelo taittui olennolta täysin ajattelematta. Sinisten silmien katse koruun tiukasti liimattuna olento matkasi, kunnes tämä saapui huoneeseen, joka näytti selkeästi olevan kompleksin aulatila. Pyöreä, metalleista koostuva kliininen tila piti keskellään tyhjänä ammottavan vastaanottopöydän, muutaman Vahkin satunnaisten tietokoneiden kimpussa ja valtavat tilan päässä ammottavat liukuovet, jotka paljastuivat tarkemmalla tarkastelulla hissin oviksi. Ovien yläpuolelle oli kiinnitetty valtava sammunut leditaulu, jonka lamppujen järjestys muodosti merkit ”F -12”.<br>\n<br>\nVahkit nostivat katseensa näyttöruuduiltaan hetkeksi ja asettuivat sotilastervehdykseen, näiden johtajan marssiessa paikalle. Vilkaisemattakaan sotilaiden suuntaan nainen käveli aulan reunalle ja sinne sijoitetulle raskaalle panssariovelle. Salamannopealla heilautuksella punainen koru vilahti oven sensorien edestä ja piippauksen ja keskustietokone B.I.A.N.C.A:n monotonisen tervehdyksen myötä ovi aukesi ja olento astui sisään pieneen huoneeseen.<br>\n<br>\nPieni näppäimistöillä vuorattu komentopöytä sai seuraavaksi tarjota tarkoitustaan umpiväsyneen naisen lepopaikkana. Takki tippui lattialle, koru puristui tiukasti mustien siteiden peittämään käteen ja työtuolin selkänojan sijaan olennon pää otti nojaa komentopöydästä, välittämättä siitä, että kaksi näppäimistöä tipahti sen takia räminällä lattialle.</em><br>\n<br>\nKomentopöydän ääreen nukahtanut sysimusta hahmo olisi aivan hyvin voinut olla kuollut. Se ei hengittänyt, ei päästänyt ainuttakaan ääntä, eikä liikkunut milliäkään. Mutta kuollut se ei ollut. Hahmo uneksi. Uneksi menneestä. Tarkemmin ottaen hahmon päässä vilisi uudelleen ja uudelleen viimeisimmän puolen tunnin aikana tapahtuneet asiat...<br>\n<br>\nOven ulkopuolella kaksi Vahkia jatkoi rauhassa puuhasteluaan tietokoneiden kimpussa. Silmiensä hohdetta lukuunottamatta kaksi täysin identtistä Vahkia oli syventyneenä keskusteluun, jonka sisältö oli vaihtunut nopeasti heidän johtajansa kävellessä heidän ohitseen.<br>\n<br>\nSelin naiskenraalin oveen oleva sinisilmäinen Vahki naputteli tietokonettaan, pitäen katseensa tiukasti ruudussa koko keskustelun ajan. Vihreäsilmäinen, selkeästi eloisampi Vahki taasen tuijotteli oveen, josta heidän kenraalinsa oli hetki sitten kulkenut. ”Kenraali vaikuttaa kovin väsyneeltä. En ole nähnyt häntä lepotiloissa varmaan viikkoon. Saisi varoa, ylikuumentaa vielä piirinsä.”<br>\n<br>\nToinen Vahki hymähti, osoittaen olevansa samaa mieltä puhujan kanssa. Tietokoneen ruutu heijasti valoa hiljaisemman Vahkin mekaanisille kasvoille, paljastaen hänen työnsä alla olevan maailmankartan, jolla vilkkui pieniä pisteitä siellä täällä. Jos joku olisi vilkaissut äänessä olevan Vahkin ruudulle, olisi hän löytänyt sieltä samanlaisen kartan. Ainoastaan pisteet olisivat puuttuneet.<br>\n<br>\n”Tai siis... katso nyt häntä. Hän on ollut aivan tolaltaan siitä asti kun signaali Herraan katosi BK-Xian aikana. Ja nyt vielä tämä... aivan kuin häntä ei koeteltaisi jo tarpeeksi.”<br>\n<br>\n”Kuulostaa siltä, kuin olisit huolissasi.”<br>\n<br>\n”Ehkä olenkin?”<br>\n<br>\n”Sinä olet rivisotilas. Ei sinun kuulu olla huolissasi.”<br>\n<br>\n”Minulla on kuula.”<br>\n<br>\nSinisilmäinen Vahki huokaisi kuin pettyneenä ja nosti nyt vihdoin katseensa pois näytöltään, luoden katseen kohti tohkeissaan olevaa toveriaan. ”Me olemme käyneet tämän keskustelun jo ties kuinka monesti. Se, että sinä kykenet johonkin ei tarkoita sitä, että sinä saat tehdä niin. Me olemme sotilaita. Meidän ei kuulu luottaa tunteisiimme.”<br>\n<br>\n”Kuulaa tai ei?”<br>\n<br>\n”Kuulaa tai ei.”<br>\n<br>\nVihersilmäinen Vahki katsoi hieman pettyneenä, kun tämän toverin katse upposi takaisin näyttöön. Mielessään sotilas tiesi, että hänenkin pitäisi palata töihin. Jokin hänen takaraivossaan kuitenkin esti häntä tekemästä mitään. ”Tunteet johtavat. Jos emme saa kerran luottaa niihin, miksi ihmeessä se oli aina Herran motto?”<br>\n<br>\n”Herran ajoista on jo kauan. Hän pakeni täältä. Neiti jäi johtoon. Niin kauan kuin hän määrää, me menemme niinkuin hän sa- ...oh.”<br>\n<br>\n”Oh? Mitä oh?”<br>\n<br>\n”Minusta tuntuu... että minä löysin heidät.”<br>\n<br>\nVihersilmäinen vahki hätkähti mietteistään, tämän hypätessä valtavalla ryminällä toverinsa istuimen taakse. Molemmat naulitsivat katseensa näyttöön, jossa hohti nyt erityisen laajana kaksi tiettyä pistettä. Kartan eteläosista paikannetut pisteet olivat aivan vierekkäin. Niissä näkyi pientä liikettä. Kartta oli zoomattu niin syvälle, kuin sen vain sai. ”Ei ei ei ei ei... tämä ei ole hyvä. Ei ollenkaan hyvä.”<br>\n<br>\n”Mmmh. Mokoma pirulainen löysi hänet ensin. Odotas, käynnistän diagnosointiohjelman. Katsotaan mitä saamme irti.”<br>\n<br>\nVahki naputteli näppäimistöään, tarkentaen samalla kahdesta pisteestä punaisena hohtavaan. Paria sekuntia myöhemmin näytölle ilmestyi puolen ruudun kokoinen infoikkuna, joka lateli valtavat määrät tietoa kaksikon silmille.<br>\n<br>\n”...okei. Tämä ei parane, ei parane ollenkaan. Näyttää siltä, että iso K on joutunut vapauttamaan.” Tuolin takana seisova Vahki iski kädellä otsaansa ja pudisteli päätään. ”Ei hemmetti soikoon. Xialla tulee kiire. Missä heidän asemansa on?”<br>\n<br>\n”Vielä miltei kymmenen minuuttia kohteeseen. En usko, että K kestää niin pitkään vapautetussa tilassa. Ja lisäksi, tuo kohde on suurin eteläisten saarten vihollistukikohta. Se saattaa sisältää jopa satoja tason 2 vihollisjoukon jäseniä.”<br>\n<br>\n”Tiedätkö... minulla on sinulle yksi pyyntö.”<br>\n<br>\n”Kerro.”<br>\n<br>\nSeisova Vahki raapaisi hiljaa sormenpäällään suurta panssariovea, jonka taakse heidän kenraalinsa oli vähän aikaa sitten kadonnut. ”Me emme voi lähettää viestiä ulos vielä moneen päivään. Kompleksimme järjestelmä ei kestäisi sitä näin nopeasti edellisen jälkeen, olenko oikeassa?”<br>\n<br>\n”Olet.”<br>\n<br>\n”Se tarkoittaa myös sitä, että emme voi tehdä asialle yhtään mitään.”<br>\n<br>\n”Emme.”<br>\n<br>\n”Siinä tapauksessa... sovitaanko, että pidämme tämän toistaiseksi omana tietonamme? Neiti kenraali tarvitsee lepoa. Ei anneta hänelle enempää murehdittavaa.”<br>\n<br>\n”Hyvä on.”<br>\n<br>\n”Sinä suostut? Oikeasti?”<br>\n<br>\n”Tämän kerran.”<br>\n<br>\nVihersilmäinen Vahki hymähti tyytyväisenä, vilkaisi vielä nopeasti toverinsa näyttöön ja asteli sitten takaisin omalle työpisteelleen, tällä kertaa jopa istuutuenen paikkalleen. ”...huoh. Joskus minä tosissani kyllästyn olemaan lukittuna täällä. 300 vuotta jumissa saamarin kellarissa alkaa olemaan vähän rasittavaa.”<br>\n<br>\n”Kyllä.”<br>\n<br>\n”Ja sinä herraseni opettelet keskustelemaan kunnolla. Olet todella tylsä juttukumppani.”<br>\n<br>\n”Kyllä.”<br>\n<br>\n”...”<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnoitus, muutamaa tuntia myöhemmin</strong><br>\n<br>\nYö.<br>\n<br>\nAlkava syksy ja hiljalleen lyhenevät päivät pääsivät yllättämään kulkijat. Kumpikaan Klaanin porteista sisään kulkeneista toveruksista ei ollut huomannut ajan kulkua. Yhteisen sopimuksen nimissä kaksikko päätti etsivänsä Nurukanin käsiinsä vasta aamulla. Molemmat, etenkin Creedy, olivat levon tarpeessa.<br>\n<br>\nSaraji asteli sisään pimeään huoneeseensa. Harjaantunut sormi napsautti valonkatkaisijaa salamannopeasti, saaden kattolampun syttymään. Siteet aukesivat selästä ja yksi käsi asetti raskaan miekan lepäämään ovenpieleen. Toisella kädellään Saraji hieroi otsaansa, tunnustellen samalla kasvojaan.<br>\n<br>\nNe kasvot olivat nähneet parhaat päivänsä. Arvet, naarmut ja tökerösti kasaan kootut pienet kasvojensirpaleet muistuttivat edelleen jokaisesta karvaasta sotaretkestä. Kauempaa katsottuna Saraji näytti nuorelta. Hän oli nopea, notkea, ääneltään vielä nuoren hailakka, mutta voimakas. Nuoreksi Vahki ei ollut itseään kuitenkaan enää aikoihin tuntenut. Ei enää sodan jälkeen.<br>\n<br>\nHaukotteleva soturi rojahti ikkunaan päin käännettyyn nojatuoliinsa. Verhot olivat jääneet auki Sarajin edellisen kerran poistuessa huoneestaan. Siitä tuntui olevan jo ikuisuus.<br>\n<br>\nYhtäkkiä Saraji hätkähti, kääntäen päänsä vinhasti kohti työpöytäänsä. Se oli tyhjä ja niin oli Vahkin tarvikepussikin. Saraji oli täysin unohtanut mukanaan kantamansa kuulan kohtalon. Se oli viety moderaattorien huoneeseen takavarikkoon Sarajin pyörtymisen yhteydessä. Sairaanhoitajat olivat satavarmoja sen olleen Sarajin taannoisen kaatumisen syynä. Saraji tiesi paremmin. Se kuula ei tekisi hänelle pahaa. Se ei voisi, eikä tahtoisi.<br>\n<br>\nSaraji veti syvään henkeä ja vetäytyi lokoisammin tuolinsa uumeniin. Väsymys painoi häntä jo kovin. Raskaiden luomien hiljalleen sulkeutuessa, ei Vahki voinut kuin yrittää painaa asioita mieleensä. Nurukan, kuula, Metru Nui. Huomenna...<br>\n<br>\n<br>\n…<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/c5JWLnMfOZY?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/c5JWLnMfOZY?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPimeys.<br>\n<br>\nSaraji horjahti maan kadotessa hänen altaan. Metallisen kolinan saattelemana Vahki kampesi itseään pystyyn keskellä tyhjyyttä. Kaikkialla oli mustaa. Täydellinen hiljaisuus vallitsi.<br>\n<br>\n”...tämän täytyy olla oudoin-”<br>\n<br>\n”-uni, jonka olet vähään aikaan nänhyt. Mutta tämä ei ole uni Saraji. Oikeastaan tämä saattaa olla todellisin hetkesi satoihin vuosiin.”<br>\n<br>\nSaraji kääntyi hitaasti. Pimeyden keskelle oli ilmestynyt toinen hahmo. Noin kymmenen metrin päässä Vahkista seisova valkotakkinen maan Toa hymyili. Koko hahmon olemus tuntui olevan vastaanottavainen ja lämmin. Matalaääninen ja eleiltään rauhallinen Toa jäi tutkiskelemaan Sarajia katseellaan, tämän ottaessa muutaman askeleen lähemmäs. Maan Toa levitteli käsiään avoimena. ”Olen odottanut tätä hetkeä jo pitkään. Odottanut hetkeä, jolloin olet valmis. Tänään mielesi on tullut siihen pisteeseen... tule, kävelkäämme.”<br>\n<br>\nKiiltävää marmorista tietä muodostui Toan eteen tämän jokaisella askeleella. Saraji pysytteli tiukasti ilmestyneen hahmon vierellä. Hahmon läsnäolo sai hänet tuntemaan vähemmän yksinäiseksi keskellä tuota pimeää olemattomuutta. Toa oli maan edustajaksi hyvin tavaomainen. Ehkä himpun verran riutuneen näköinen. Toa piti laboratoriotakkiaan täysin auki, antaen sen pitkän helman liuhua hyvin lähellä alla kiiltelevää tietä. Sarajin katse oli kuitenkin nauliutunut Toan maskiin. Hän ei nimittäin koskaan ollut nähnyt sellaista ennen.<br>\n<br>\nMustaa ja verrattaen virtaviivaista maskia komisti yksi suuri keltainen silmä keskellä komeutta. Tuo silmä käyttäytyi kuitenkin hyvin rauhallisesti, ollen liimautuneena suoraan eteenpäin. Sen tuijotus olisi varmasti saanut Sarajin vaivautumaan.<br>\n<br>\n”Tiedän, että sinulla on paljon kysymyksiä minusta, tästä paikasta, siitä mitä mielellesi tapahtuu. Minä olen täällä vastaamassa niihin kysymyksiin.”<br>\n<br>\nToa pysähtyi ja kääntyi katsomaan Sarajia. Marmorinen tie alkoi levitä kaksikon ympärille Toan pysähtyessä, luoden vähitellen ympyränmuotoista aluetta heidän alleen.<br>\n<br>\n”Minä olen Toa Ficus. Mustan Käden entinen tiedepäällikkö. Ajalta ennen sinua... kauan ennen sinua. En ihmettelisi, vaikka olisitkin kuullut minusta. Ehdin tekemään moninaisia asioita ennen odottamatonta kuolemaani. Muun muassa tämän älykkään tallenteen, jonka valmistelin juuri sinua varten.”<br>\n<br>\nSaraji oli hämillään. ”Tallenne... mutta, ei. Miten? Minä löysin vasta dokumentin sinusta. Se sanoo, että olet kenraali Killjoyn lisäksi ainoa Käden elossaoleva johtohenkilö.”<br>\n<br>\n”Killjoy? Kenraali? ...voi luoja ei. Ei häntä... mutta, anteeksi, niin. Minkä dokumentin sitten ikinä löysitkään, niin minä en ole ollut kuvioissa mukana enää aikoihin. Sodan alkaessa minä menin ensimmäisenä. Tiedemiehen uteliaisuus johti minut... väärille teille.”<br>\n<br>\nSaraji vilkuili ympärilleen, kuunnellen samalla tarkasti Toan puheita. Marmorisen lattian lisäksi heidän ympärilleen alkoi nyt muodostua myös metallisia seiniä. Yhdelle seinistä oli jo ehtinyt muodostua kyltti. Sen tekstistä oli kuitenkin vielä mahdotonta saada selvää, joten Vahki kääntyi takaisin Toan puoleen.<br>\n<br>\n”Sanoit, että loit tämän... tallenteen minua varten? Kuinka olet voinut tehdä sen jos minun luomiseni aikaan sinua ei edes ollut?”<br>\n<br>\nToa hymyili hetken ja astui lähemmäs Sarajia. Yksi Toan sormi nousi, tökäten Sarajia hellästi rintakehään. ”Nämä siteet ovat merkki. Vain yksi Vahki sai sellaiset. Sinä olit aikasi ensimmäinen...”<br>\n<br>\nSaraji oli ymmällään. Hän kallisti päätään ja viittoili Toaa jatkamaan. Ficus veti syvään henkeä ja aloitti kertomuksensa.<br>\n<br>\nMinä ja Toa Niz olimme Käden ensimmäiset kuulia tutkineet tieteen harjoittajat. Jo kauan ennen sodan syttymistä, niiden olemassaolo tiedettiin, joskaan kukaan ei koskaan tiennyt mistä ne tulivat. Herra oli se, joka ne lopulta kokosi. Kaksitoista kuulaa. Jokainen niistä annettiin olennolle, joka oli sellaisen Herran mielestä ansainnut. Mutta minä varoitin häntä. Niissä kuulissa oli jotain, josta laitteemme eivät ottaneet selvää. Jotain... alkukantaista ja voimakasta.<br>\n<br>\nMinä lupasin tehdä hänelle parempia omin käsin, mutta Herralla oli kiire. Ei mennyt montakaan viikkoa, kun hän oli jakanut miltei kaikki ystävilleen ja työntekijöilleen. Niiden kuulien avulla hän toivoi antavansa ikuisen elämän niiden kantajilleen. Voimanlähde, joka voi halutessaan aina kuusinkertaistaa oman voimansa... loputonta voimaa.<br>\n<br>\nTavallaan ymmärrän Herran ajatustavan. Toisin kuin moni muu olisi tehnyt, hän piti ne salassa. Hän ei toivonut niillä valtaa, eikä hän käyttänyt niitä aseisiin. Hän käytti niitä pidentääkseen elämää...<br>\n...mutta minä vastustin. Lupauksistani huolimatta Herra oli ehtinyt käyttää jo yksitoista kahdestatoista kuulasta. En halunnut Herran onnistuvan joten typeryyksissäni varastin viimeisen kuulan ja juoksin karkuun sen kanssa...<br>\n<br>\n...minä halusin vain saattaa tutkimustyöni loppuun. Halusin pelata varman päälle, mutta kesken pakomatkani minut pysäytettiin. Metru Nuille linnoittautunut Metsästäjäjoukko miltei sai minut. Pääsin pakoon... mutta kuula jäi matkan varrelle. Kun palasin takaisin Käteen, Herra oli raivoissaan. Hän lukitsi minut kerrokseen -12. Käden valtaisan tornitukikohdan alimpaan maanalaiseen kerrokseen. Hän sanoi, ettei aikoisi koskaan päästää minua ylös sieltä. Siten Kädessä käsiteltiin pettureita...<br>\n<br>\nHerra oli kuitenkin kiltti. Antoi minun jatkaa tutkimustyötäni alhaalla. Niz oli minulle aina mukava ja hän tulikin usein seurakseni työskentelemään kanssani...<br>\n...mutta kaikki muuttui, kun kahdestoista kuula viimein löydettiin. Herra kirjaimellisesti käveli sen kanssa sisään. Hän toi sen minun nähtäväkseni. Aivan puhtaasti kostaakseen minulle. En olisi halunnut nähdä sitä...<br>\n<br>\nKahdestoista kuula oli päätynyt Metsästäjien käsiin, mutta Vahkit olivat pysäyttäneet joukkion nopeasti. Takavarikoidessaan ja lajitellessaan näiltä löytyneitä tavaroita... he löysivät kuulan. Jonkun alkukantaisen vaiston myötä ne käyttivät kuulaa korjaamiseen... ja sen avulla ne saivat herätettyä Vahkien prototyypin, paljon näitä vahvemman ja tuhoisamman tappokoneen.<br>\n<br>\nMutta koskiessaan ensi kertaa täysin elotonta kohdetta... kuula alkoikin käyttäytymään eri tavalla. Se pyrki korjaamaan mekaanisesta ruumiista samanlaisen, kuin valtaosan ruumiit Metru Nuilla. Ja niin prototyypistä tuli elävä. Aivan yhtä elävä kuin kenestä tahansa muustakin. Mutta se oli hullu. Se oli virhe.<br>\n<br>\nKuulalla oli sivuvaikutus. Se teki kantajastaan täydellisen mielettömän pedon. Paljas, irvinaamainen valtavalla kidalla varustettu pää... ja se häntä... valtava häntä joka kuin omasta tahdostaan lävisti kaiken, mikä liikkui. Herra oli vanginnut sen häkkiin viikkojen metsästämisen jälkeen. Veri valui yhä sen kidasta. Hissi oli ahdettu täyteen paloiteltujen Matoranien ruumiita. Ja hän vain halusi minun näkevän. Se hirviö oli minun työtäni... minun aikaansaannokseni...<br>\n<br>\n...Killjoy.<br>\n<br>\nHerra kesytti sen, sitten koulutti sen ja opetti sen pitämään pedon sisässään. Killjoysta tuli soturi ja hyvin kyvykäs sellainen. Hänen taustansa pidettiin salassa, koska jos työntekijät olisivat saaneet tietää... kukaan ei olisi suostunut työskentelemään sen hirviön kanssa.<br>\n<br>\nSamaan aikaan kun se peto alkoi ottamaan sijaa Mustassa Kädessä, minä sain viimeinkin tutkimustyöni valmiiksi. Olin onnistunut luomaan kopion kuulasta. Sivuvaikutuksettoman ja turvallisen. Mutta niiden tekeminen oli hidasta ja vaivalloista ja niiden käynnistyminen ilman alkuperäisten mystistä voimaa kesti kymmenen kokonaista vuotta. Ilman tuota aikaa tarvittavaa kuulan sisäistä liike-energiaa ei synny. Oli pakko odottaa. Minä kuvittelin jaksavani.<br>\n<br>\n...kun Niz alkoi viettämään aikaa Killjoyn kanssa, hänellä ei ollut enää aikaa käydä tapaamassa minua. Vähitellen minut unohdettiin. Tunsin oloni yksinäiseksi... ja silloin minä päätin käyttää ainokaisen kuulani. Saadakseni seuraa...<br>\n<br>\nJoten minä loin sinut. Sidoin sinut merkiksi noihin siteisiin, jotta voisit tuntea olosi muuksikin kuin vain koneeksi...<br>\n...mutta koska kuulan käynnistymisessä kesti kymmenen vuotta, en koskaan ehtinyt tapaamaan sinua. Sillä kun sota alkoi, minut päästettiin ulos. Minut lähetettiin iskujoukon kanssa kohti Metsästäjien leiriä. Syöttinä... niin Kädessä kohdeltiin pettureita.<br>\n<br>\nSen piti olla ennakoiva isku... Siinä leirissä meitä odotti kuitenkin jotain, mitä me emme odottaneet... Leirin keskellä oli punainen peto. Peto, joka karjui ohjeita. Killjoy. Petturi.<br>\n<br>\nSodan alusta lähtien se hullu oli ollut vihollisen puolella. Manipuloiden molempia osapuolia, manipuloiden koko sotaa. Tiedä vaikka kaikki olisi lähtenyt sen kallon sisältä... Hän teurasti meidät. Pilkkoi palasiksi ja sylki nuotioon. Nauroi sen tehdessään. Hän ei koskaan saanut sitä hallintaan... ei kunnolla. Vaikka tiesin, että hän yritti.<br>\n<br>\n...minä en koskaan ehtinyt tapaamaan sinua. Kolme vuotta minun olisi pitänyt vielä jaksaa. En kyennyt siihen. Sinä synnyit laboratoriossa, kasvoit Herran kasvattamana ja itsenäistyit Killjoyn manipuloimana. Minä tein tämän tallenteen, jotta sinä ymmärtäisit. Jotta tietäisit todellisen vihollisesi. Sillä sinä hetkenä kun Killjoy alkoi repimään raajaani irti... sain lähetettyä signaalin. Se signaali johti sinun vielä heräämättömiin aivoihisi. Sillä minä jätin sinne merkin. Minä jätin sinne omat muistoni. Sillä tiesin, että vielä koittaisi päivä, jolloin signaali kulkisi, jolloin joku kokoaisi kuulat takaisin yhteen. Kun vähintään yhdeksän kuulaa on saatu koottua, niillä voidaan lähettää signaali. Tämän signaalin minä asetin avaimeksi ja nyt tuo signaali on kulkenut lävitsesi.<br>\n<br>\nMuistot palaavat päähäsi. Ne luovat sinulle kuvan. Sillä sinä olet tämän valtapelin avain. Vain kokoamalla kaikki kaksitoista yhteen, voi niiden sisällä vellovan pedon tuhota... sillä vain silloin saamme nähdä, mitä niiden sisällä todella on.<br>\n<br>\n...ja jotta voisit tämän tehdä, tulee sinun repiä kuula myös Killjoyn rinnasta. Sillä niin kauan kuin ne kuulat ovat olemassa, kukaan ei ole turvassa. Peto on ailahtelevainen. Se on vaarallinen ja häikäilemätön. Se kykenee manipuloimaan kokonaisia valtioita halutessaan. Vain selkäänsä kääntämällä se voi kaataa tuhatvuotisia linnoituksia, sillä petturin verkko on laaja.<br>\n<br>\n...ole kiltti.<br>\n<br>\n...kokoa kuulat.<br>\n<br>\n...tapa Killjoy.<br>\n<br>\n...sinä olet ainoa, joka tietää totuuden.”<br>\n<br>\nToa yski ja haukkoi henkeään. Yhtäkkiä kippuraan valahtanut olento oli kadottanut kaiken itsevarmuutensa, lyhistyen hitaasti maahan, yrittäen saada henkensä kulkemaan. Saraji syöksyi pitelemään Toaa tolpillaan. Hänen mielessään vilisi. Hän ei halunnut uskoa totuutta, mutta hänen käsivarsillaan koriseva mies ei valehtelisi. Ei voinut valehdella...<br>\n<br>\n”Minä... minä en ymmärrä. Miksei kukaan muu tiedä... entä muut yksitoista kuulaa, oliko niissäkin peto... miten... miten? Minä en ymmärrä.”<br>\n<br>\nToan toinen käsi puristui tiukasti Sarajin olkapäähän. Kuin sairauskohtauksen valtaan pudonnut olento väänsi kasvonsa kohti Vahkia, pakottaen itsensä puhumaan vielä lisää. Yksinäinen silmä alkoi jo kadottaa kirkkauttaan. ”Jollain tapaa... Käsi sai teknolgiaa, jolla muistot voidaan pyyhkiä. Ne tekivät sen teille kaikille. Jotta te unohtaisitte...<br>\n<br>\n...se peto nimittäin oli niistä kuulista jokaisessa. Aika-ajoin se näytti päätään, tulematta kuitekaan koskaan kunnolla ulos. Se oli valinnut Killjoyn. Se käytti vain häntä ja se tekee kaiken mahdollisen saadakseen kaikki kuulat itselleen... Mutta se vaikutti kaikkiin ja voi kuinka se vaikuttikaan. Se teki heistä murhaajia, psykopaatteja, ajoi hitaasti hulluksi. Jokainen heistä kuoli kuoleman joko valtiolle tai ystävänsä ruumiille. Mutta sinä et saanut muistaa. Kukaan teistä ei saanut muistaa. Joten mielenne pyyhittiin, jotta salaisuus olisi ikuinen.<br>\n<br>\n...mutta minä loin varasuunnitelman. Yksi Pimeyden Metsästäjä taistelee oikeuden puolesta. Hän on luvannut koota kaikki kuulat. Hän on luvannut tappaa Killjoyn hinnalla millä hyvänsä. Hän on se, joka lähetti yhdeksän kuulan signaalin ja käynnisti tämän reaktion. Sinun täytyy auttaa häntä Saraji...<br>\n<br>\n...hän on tulossa hakemaan sinua. Pian, hyvin pian. Sinun täytyy valmistautuhg-”<br>\n<br>\nToa kakoi. Jokaisella sanalla hänen tilansa heikkeni. Aivan kuin tuo elävin mahdollinen muistikuva olisi ohjelmoitu kuolemaan jokaisella totuuden sanalla. Toa piteli toista kättä kurkullaan ja toista lähellä Sarajin kasvoja. Sodan runtelemia nuoria kasvoja. ”Minä luotan sinuun... sinä olet minun luomukseni, minun poikani. Vie tämä typerä sota loppuun. Anna Mustan Käden levätä siinä haudassa, mikä sille kuuluu...<br>\n<br>\n...luota tunteisiisi. Ne johtavat sinut voittoon.”<br>\n<br>\nSaraji ei ehtinyt hyvästellä, eikä sanoa sanaakaan. Toan ruumis hajosi tomuksi hänen käsissään, vain valkoisen takin jäädessä kevyenä hänen käsivarsilleen. Järkyttynyt Vahki antoi takin liukua hitaasti maahan tomun keskelle.<br>\n<br>\n...hänen luojansa. Hänen isänsä. Kuollut ennen kuin Saraji koskaan ehti häntä tavata. Pelkkä muisto jäljellä... muisto ja tehtävä.<br>\n<br>\nUusi tunnetila Sarajin sisällä heräsi: Viha. Vahkin kädet puristuivat nyrkkiin ja päättäväisenä hän nousi ylös. Huone hänen ympäriltään oli alkanut kadota Toan muiston mukana. Mutta ennen kuin se ehti kadota kokonaan, Saraji kääntyi katsomaan sinne, missä oli aiemmin nähnyt hiljalleen muodostuvan kyltin. Leditauluksi osottautunut suuri kyltti oli nyt selkeästi nähtävillä ja niin olivat sen oranssina palavat merkitkin: ” F -12”.<br>\n<br>\nAjattelematta merkkien merkitystä, Saraji kääntyi pois. Jättäen pimeyden taakseen, jättäen tomuuntuneen ruumiin taakseen. Olisi aika herätä, sillä jälleen uudet muistot tulvahtivat Sarajin päähän.<br>\n<br>\n…<br>\n<br>\nSaraji avasi silmänsä. Aurinko oli ehtinyt jo laksea kokonaan, mutta huone oli kattovalonsa ansiosta täysin valoisa. Vahki nousi ylös, sammutti valot, nappasi miekkansa ja ryntäsi ulos. Hän tiesi tarkalleen mitä tehdä, sillä hänen mielensä oli nyt vihdoin kokonainen. Ei enää kysymyksiä, vain toimintaa...<br>\n<br>\n...vallan oli aika vaihtua.<br>\n<br>\n<strong>VL-624, Pimeyden metsästäjien eteläisen rintaman komentokeskus, palavan pilvenpiirtäjän huipppu</strong><br>\n<br>\nKymmenet pirstoutuneet, lävistetyt tai kappaleiksi revityt metsästäjäsotilaiden ruumiit olivat täyttäneet katon lihalla ja verellään. Huohottava Purifier väänsi puoliksi tuhoutunutta kypärää pois päästään. Reunalle ahdistettu Metsästäjä oli nostanut itsensä ilmaan selkänsä moottorien avulla ja hengästynyt soturi katsoi katolla häntä tuijottavaa punaista petoa. Sen jaokkeinen veren peitossa oleva häntä viuhui ympäriinsä vaarallisesti.<br>\n<br>\nKahdet hyvin samankaltaiset kasvot tuijottivat toisiaan. Rasittunut rahina vapautui molempien järkyttävien hampaiden välistä. Hirviöt tuijottivat toisiaan säälimättöminä, välittämättä siitä, että kamppailukaksikkoa olisi voinut erehtyä luulemaan hyvin pieleen menneiksi veljeksiksi.<br>\n<br>\nYhdeksän kuulaa Purifierilla jo oli. Kolme piti vielä saada. Ja siinä oli niistä yksi. Täydessä mahdissaan ja täydessä raivossaan. Metsästäjä alkoi epäillä suunnitelmansa toimivuutta. Ensimmäistä kertaa elämässään Purifier epäili suunnitelmansa toimivuutta. Kipinöivä, puoliksi irronnut kanuuna nousi jälleen Purifierin vasemmalle olkapäälle. Hänellä oli vielä sauma yhteen laakiin. Tämän oli parempi osua...<br>\n<br>\n<strong>Metru Nuin itärannikko</strong><br>\n<br>\nSidottu hahmo varjeli oranssina hohtavaa kuulaansa rannikolla raivoavalta myrskyltä. Olento saattaisi joutua odottamaan vielä pitkään, joskin aikaa hänellä ei ollut. Onu-Metruun oli vielä pitkä matka, pitkä matka taitettavaksi jalan. Olento toivoi vain ettei häntä löydettäisi...<br>\n<br>\n...ja että hän pääsisi perille ennen kuin vahtikoirat pääsisivät hänen jäljilleen.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, moderaattorien työhuone</strong><br>\n<br>\nTiukasti lukittu kassakaappi hallitsi moderaattorien huoneen kauimmaista nurkkaa. Karkaistun protodermiksen ja yhdistelmälukon taakse piilotettu sininen inahteleva kuula odotti sitä hetkeä, että joku tulisi avaamaan oven. Sen hohde oli kadonnut miltei kokonaan.<br>\n<br>\nMieli sen sisällä tiesi, mitä pian tulisi tapahtumaan. Jos joku olisi ollut kuulemassa kuulan hiljaista ujeltelua, olisi sieltä voinut kuulla yhdet hennot sanat:<br>\n<br>\n”...hän valehtelee.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1436,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2012-06-25T20:26","content":"<strong>BKS Hildemar</strong><br>\n<br>\nSinilakkinen torakka tokesi tokkuraisesta unestaan, kun ovi avautui. Hän nousi päätään pidellen istumaan ja yritti ottaa selvää sisääntulijasta. Maailma oli kuitenkin kuumeinen ja tykyttävä, joten 1034 painoi päänsä takaisin tyynyyn ja sulki silmänsä. Jalka oli jo miltei tunnoton.<br>\n<br>\nSisääntulija sulki oven perässään.<br>\n”Sopiiko vaivata?” hän kysyi.<br>\n<br>\nYlikersantti ei muistanut moisen kysymyksen kuuluvan tavanomaiseen vankiprotokollaan ja hämmentyi pahemman kerran.<br>\n”Sopii?” Sitten hän vielä lisäsi ”Kuka siellä?”<br>\nVierailija asteli puiselle jakkaralle torakan sängyn viereen. Torakka musiti kyseisen Toan olevan nimeltään Troopperi.<br>\n”Troopperi”, hän vastasi.<br>\n<br>\nHämäännys vallitsi 1034:n mielessä samaan tapaan kuin hiljaisuus huoneessa.<br>\n<em>Mitä hän minusta hakee?</em> Nazorak ihmetteli. Juuri kun hän oli kysymässä jotain, klaanilainen avasi suunsa.<br>\n”Tiedätkö,” Toa aloitti ja piti pienen tauon. ”Sinä olet tärkeä. Tämän sodan kannalta, siis.”<br>\n<br>\n1034 toivoi, ettei tämä päättyisi samoin kuin sen punaisen metsästäjän kanssa.<br>\n<br>\n”Ja minä en”, klaanilainen jatkoi.<br>\n<br>\n<em>Ilmeisesti ei,</em> torakka päätteli.<br>\n<br>\n”Toana minua koulutettiin elämään tiettyjen arvojen ja asenteiden mukaisesti. Taistele pahaa vastaan, suojele viattomia, älä tapa. Semmoista. Taistelimme aina yhdessä pahaa vastaan, minä ja muut kaltaiseni. Ja ai että miten taistelimmekin. Olen aika hurja sekä säilän että jousen kanssa.”<br>\n1034 kuunteli ymmällään, eikä sanonut mitään. Klaanilainen jatkoi ja nousi seisomaan:<br>\n”Mutta se on sivuseikka. Tähtään tällä nyt siihen, että minulla oli väliä. Toilla on väliä, sanovat. Toat puolustavat heikkoja. Mutta nyt, tässä kaaoksessa... Minä olen vain sivullinen. Olen kuin sivuhahmo koko tässä pyörteessä, ja minut voisi aivan hyvin unohtaa. Ja mikä tässä kaikessa on parasta? Se, että kun minä, Toa, sankari-ihanteen kasvatti, olen pelkkä osa massaa, sinä, torakka, joka kaiken tolkun mukaan on pelkkä laumansa epäyksilöllinen jäsen, olet tärkeä. Yksilönä.”<br>\n<br>\nYlikersantti pysyi jälleen vaitonaisena ja äärimmäisen hämillään. Hän ei osannut tulkita Toan tunnetilaa, eivätkä klaanilaisen seuraavat sanat auttaneet lainkaan:<br>\n<br>\n”Hassua tämä elämä.”<br>\n<br>\nNiine hyvineen Troopperi poistui hytistä, jättäen kuumeisen torakan kuuntelemaan äänettömyyttä ja aaltojen iskeytymistä Hildemarin kylkiä vasten.<br>\n<br>\nPaitsi että hän kuuli muutakin.<br>\n<br>\nKlaanilaiset olivat nimittäin tehneet virheen vangitessaan hänet. Ylikersantti oli vangittu kommunikaatiohuoneen viereiseen hyttiin, ja hän kuuli seinän toisella puolen keskustelun alkavan...<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Seinän toisella puolen</strong><br>\n<br>\nMatoro istui Hildemarin radistin paikalle. Tuoli oli ärsyttävässä asennossa ja epämukava, mutta se ei ollut päällimmäisenä Toan mielessä juuri sillä hetkellä. <br>\n<br>\n”Okei, laitat nuo kuulokkeet korvaasi”, Hai selitti hänen takanaan.<br>\n”… ihanko totta?” Matoro vastasi sarkastisesti. Hänen naamionsa muoto ei ollut parhaimpia mahdollisia sopimaan kuulokkeisiin.<br>\n”Nyt säädetään tästä Klaanin virallinen taajuus…” Hai kumartui ison metallisen aparaatin ääreen ja väänteli erilaisia kytkimiä. Pienellä naarmuuntuneella näytöllä vilisi numeroita.<br>\n”Luulenko minä vain vai onko tämä radio aika vanha malli?” Matoro kysyi. <br>\n”Ihan hyvin tämä toimii. Tämä on ilmatorjuntamiehiltä oman saareni sodasta, eihän siitä ole kovin montaa vuosisataa”, Hai selitti. Hän sai laitteen säädettyä oikealle taajuudelle.<br>\n<br>\nMatoro katsoi fiksuimmaksi olla hiljaa. Kuulokkeista kuului kohinaa.<br>\n<br>\n”Se yhdistää parhaillaan Klaaniin”, Hai selitti vielä lopuksi.<br>\n”Selvä, kiitos. Tässä tuskin menee kovin kauaa”, Matoro vastasi ja keskittyi kohinaan.<br>\n<br>\n”Hei, olet juuri ottanut yhteyttä Bio-Klaaniin. Miten voin auttaa?” hän kuuli Paacon äänen puhuvan.<br>\n”Paacs, yhdistä jollekulle adminille. Tässä on Matoro”, Matoro vastasi lyhyesti.<br>\n”Selvä”, Paaco vastasi. Matoro odotti jotakin ärsyttävää kommenttia tai jotakin näsäviisastelua, mutta sitä ei tullut. Sen sijaan linja alkoi taas kohista.<br>\n<br>\n\"Vartija kuuntelee\", kuului Guardianin tuttu ääni. Takaa kuului etäistä rouskutusta, joka saattoi hyvinkin kuulua jonkinasteiselle Ussal-ravulle.<br>\n\"Hei, Guardian. Täällä Matoro Hildemarilta. Olemme paluumatkalla. Huonoja uutisia.\"<br>\n\"Anna palaa\", Guardian sanoi huokaisten. Hänen huomiokykynsä vaikutti olevan muussa.<br>\n<br>\n\"Petos. Niillä ei ole Epsilonia. Ilmeisesti meidät houkuteltiin sinne, jotta Beeta voitaisiin ryöstää meiltä. Makuta Abzumo ja jotkin hänen paikallisista liittolaisistaan räjäyttivät Katedraalin. Pakenin Nimdan kanssa. Joy, Suga ja Sadje jäivät sen Makutan kynsiin. Lisäksi se lavasti Klaanin tähän kaikkeen syylliseksi. Meidän piti paeta saarelta nopeasti, lähetin niille kirjeen jossa koitin selvitellä Klaanin osuutta.\" Matoro puhui nopeasti ja hänen äänensävynsä oli vakava ja ankea.<br>\n<br>\nGuardian oli selvästi jo avannut suunsa ja oli sanomassa jotain, mutta vaikutti etäisesti siltä, että jokin voimakkaasti läähättävä tukki sinisen skakdin hampaikkaan kidan.<br>\n\"Ssssse käärme. Ennalta arvattavaa\", sanoi ääni, jonka tunnistamiseen Matoron ei tarvinnut nähdä puhujan kasvoja. \"Nimda oli huijausta, tietysti oli, tietysti. Aivan.\"<br>\n<br>\n\"Manu\", Guardian yritti.<br>\n\"Niin, Gurvana?\"<br>\n\"Minulla oli puhelu.\"<br>\n\"Aivan, anteeksi. Mutta krhmmhmhmm, minähän ennustin tämän.\"<br>\n\"Miten sinä edes pääsit sisään.\"<br>\n\"No tuota, sinä kiirehdit tänne Kapherin luota, ja minä ikään kuin kävelin perässäsi? Kuulosti tärkeältä puhelulta.\"<br>\n<br>\nMatoro päätti yksinkertaisesti olla hiljaa ja odottaa Guardianin vastausta. Hänen sisäinen etsivä mietti jo kuka Kapher oli ja mitä tekemistä sillä oli Guartsun kanssa. Manun ilmestyminen ei jostakin syystä yllättänyt häntä, sillä Klaanissa oltiin jossain määrin totuttu Makutan omalaatuisuuteen ja tapaan ilmestyä paikalle kutsumatta.<br>\n<br>\n\"Niin se kuulosti. Juuri siksi luulin lukinneeni oven.\"<br>\n\"Taisin olla lähempänä kannoillasi kuin luulitkaan... mutta jos vaikka kuuntelemme, mitä Matorolla on sanottavanaan?\" Manu sanoi nopeasti. \"Onko joku hengenvaarassa? Tai siis tavallista enemmän.\"<br>\n<br>\n\"Hengenvaarassa? Jos minä tunnen yhtään sitä Makutaa, luulen että lähden heti jahtaamaan sitä tultuani ensin Klaaniin. Suga ja Joy ovat melkoisissa ongelmissa jos ovat edelleen elävien kirjoissa.\"<br>\n<br>\nGuardiankin vaikutti unohtaneen Manun tavallistakin häiritsevämmän, mutta kaikkien läsnäolijoiden ja kuuntelijoiden mielenterveyden kannalta onneksi varsin vähälonkeroisen ilmaantumisen. \"Mikä tilanne laivalla on? Onko loukkaantuneita?\"<br>\n<br>\n\"Ei ole. Hai, Bloszar ja Troopperi olivat jääneet laivalle ja ovat kunnossa. Minä pääsin pakoon Katedraalin romahtamisesta\", Matoro selostai. Häntä häiritsi suuresti, ettei hän tiennyt itsekään miten hän selviytyi. Samalla hän mietti kannattaisiko hänen kertoa jotakin Oraakkelista. \"Toinen Nazorak-vangeista kuoli pakoyrityksessä Athistien saarella. Toinen antautui meille uudestaan.\"<br>\n<br>\n\"En halua sanoa tätä, mutta aikaa ei välttämättä ole. Jos Manu tässä ei liioittele tämän Abzumon sadistisuutta-\"<br>\n\"Sadistisuutta ehkä, hajua en.\"<br>\n\"- niin teillä ei ole aikaa käydä Klaanissa.\"<br>\n<br>\n\"Mutta mitä voin tehdä Beetalle? Olisi järjetöntä viedä se uudelleen sen ulottuville\"<br>\n\"Sama se Nimdasta\", Guardian kirosi. \"Heitä se kirottu siru vaikka mereen. Sinne se kuuluu. Kunhan varmistat, että se ei päädy Abzumon käsiin.\"<br>\nKuului ääni, kun joku sylkäisi jotain ja yski sitten.<br>\n\"Älä heitä sitä mereen, Matoro hyvä\", Manun yskivä ääni sanoi.<br>\n<br>\nMatoro yllättyi ja meni hetkeksi aivan sanattomaksi. \"Selvä... Mutta minä kyllä suunnittelin jotakin muuta. Aion tulla Klaaniin muutenkin, sillä suunnittelin lähteväni etsimään Abzumoa jollakin Klaanin Ilmalaivaston aluksella. Tämä merellä kykkiminen on aivan liian hidasta.\"<br>\n<br>\n\"Aivan, tee niin, tee niin. Minä tiedän, minä... kyllä, ei\", Manu sanoi ja yski jälleen. \"Guartsu hei, voisitko...\"<br>\nKuului kova tömähdys ja yskiminen loppui.<br>\n<br>\n\"Annan vastuun sinulle, Matoro\", Guardian sanoi päättäväisemmin. \"Pidä huolta, että se siru ei päädy makutan käsiin.\"<br>\n\"Kiitos luottamuksesta. Lupaan etten tuota pettymystä\", Matoro kuittasi. \"Olemme varmaankin huomenna Klaanissa, josta lähdemme ilmalaivalla jahtiin. Manu, nyt kun olet siinä, onko sinulla mitään mikä voisi auttaa meitä? Sinä kuitenkin tunnet Abzumon parhaiten.\"<br>\n<br>\n\"... Matoro, minä vähän pelkään, että Manu katosi\", Guartsun vaimea ääni sanoi.<br>\n\"... ai. Se tulee ja menee vähän liian nopeasti\", Matoro sanoi hieman pettyneenä. \"Noh, ei kai tässä enää muuta ole?\"<br>\n\"Rantautukaa jonnekin\", Guardian sanoi. \"Lähettäkää koordinaatit. Niin nopeasti kuin mahdollista.\"<br>\n<br>\n\"Paaco\", Guardian sanoi sivulle, mutta niin kovaa, että Matoro kuuli. \"Hae Tongu tai Tehmut linjoille. Tämä on tärkeää.\"<br>\n\"Saatatte tarvita vauhdikkaampaa menopeliä\", Guardian sanoi hymähtäen, tällä kertaa Matorolle. \"Kuten entinen kapteenini tapasi sanoa... kuolema kulkee parhaiten linnuntietä.\"<br>\nMatoro ei tiennyt miten vastata tähän lausahdukseen. Hän mutisi jotakin ja totesi sitten vain \"Selvä. Kiitos.\"<br>\n<br>\n\"Vielä yksi asia, sotilas\", Guardian sanoi hämmästyttävän virallisesti ja sotilaallisesti. Adminin sisällä oli vielä hippunen entistä everstiä. Se tosin hälveni pois seuraavalla lauseella.<br>\n<br>\n\"Joudut sotaoikeuteen, jos kuolet\", Guardian sanoi hymähtäen kevyesti.<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nMatoro piristyi tästä huomattavasti. Hän huomasi hymähtävänsä.<br>\n\"Pyritään välttämään, herra eversti\"<br>\n<br>\n\"Älä herroittele minua tai lähetämme niihin koordinaatteihin Veljeskunnan lokkeja\", skakdi uhkaili äänensävyllä, jonka vakavuustasosta ei ottanut selvää. Siihen radiopuhelu katkesikin.<br>\n<br>\nJa seinän toisella puolen kirjanpitäjätorakka pelkäsi tietävänsä liikaa.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Krediitit menevät Snowielle torakoista sekä Geelle ja Manulle radiokeskustelusta.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1437,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-06-25T20:51","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nKartta. Koko universumin kattava kartta.<br>\n”Kartta”, Manu sanoi.<br>\n<em>”Kartta”</em>, Visokki toisti.<br>\n”Kartta”, Manu vahvisti.<br>\n<em>”Kartta?”</em> Visokki tarkisti.<br>\n”Kartta”, Manu vakuutti.<br>\n<em>”Mene Arkistoihin.”</em><br>\n”En.”<br>\n<em>”Mene.”</em><br>\n”En.”<br>\n<em>”Ei minulla ole karttaa.”</em><br>\n”No varmasti on. Tawalla on aina kartta toimistossaan.”<br>\n<em>”… ei minun aikanani ainakaan ollut.”</em><br>\n”Sinun aikasi on nyt. Ehkä olet vanhanaikainen.”<br>\n<em>”Kuule, lopeta pelleily. Minulla on töitä.”</em><br>\n”Minä olen tosissani”, Manu sanoi äänellä, joka jääsi Visokin aivot niin, että tämä hätkähti. Manu tuntui olevan oikeasti tosissaan. ”Kartta on oleellinen asia Matoron henkiinjäämistä.”<br>\n<br>\nVakavia sanoja.<br>\n<em>”Ahaa, no ehkäpä Tongulla on?”</em><br>\n”Niin arvelinkin. Mutta sinulla voi olla minulle jotain muuta.”<br>\n<em>”Mitä?”</em><br>\n”Kerro Guartsulle”, Manu aloitti ja jähmettyi paikalleen. Hän katseli ulos ikkunasta. Visokki seurasi Manun katsetta ulos ja näki sudenkorennon pörräävän ikkunaa vasten.<br>\nManu pudisti päätään ja irrotti katseensa. Lattiaan tuijottaen hän huokaisi:<br>\n”Kerro Guardianille, että olen pahoillani.”<br>\n<em>”Mistä sinä olet pahoillasi?”</em><br>\n”Sano vaikka, että kaikesta.”<br>\nVisokki tuijotti Manua, joka vältteli hänen katsettaan.<br>\n<em>”Mitä sinä aiot?”</em><br>\n”Sinä et saa tietää. Minä lähden nyt Telakalle.”<br>\n<em>”Välitän viestisi.”</em><br>\n<br>\nManu asteli Tawan toimiston ovelle ja loi viimeisen vilkaisun visorakiin, joka seisoi keskellä huonetta ja tuijotti häntä. Makutan käsissä oli joitain papereita, mutta Visokki ei osannut arvioida, mitä. Manu kääntyi vielä kerran Visokin puoleen ja sanoi:<br>\n”On vielä eräs asia, joka pitää hoitaa. Pyydän, että varmistat Umbran pysyvän Klaanissa, kunnes palaan.”<br>\n<em>”Palaat mistä?”</em><br>\n”Pyydän.”<br>\n<em>”Minä varmistan. Mutta minne sinä menet?”</em><br>\n”Hyvästi, Visokki.”<br>\nManu astui kynnyksen yli.<br>\n<em>”Manu!”</em><br>\nMakutan pään sisällä kajahtanut huudahdus sai tämän vielä vilkaisemaan taakseen.<br>\n”Minä jään toki eloon, älä sitä huoli.”<br>\nSitten Makuta Nui oli poissa.<br>\n<br>\n<strong>Telakka</strong><br>\n<br>\nKeetongu kaivoi laatikosta esille kansion, jossa hänellä oli tapana olla karttoja. Manu katseli ulos hallin avoimesta ovesta, josta tiedustelukone oli juuri lentänyt sisään. Työntäytteinen telakka oli hämmentänyt hänet muun Klaanin ollessa niin hiljainen.<br>\n”Tässä”, Tongu sanoi ja tyrkkäsi Manun kouriin kasan karttoja. ”Ota, mitä tarvitset, minä painun takaisin töihin.”<br>\n”Kiitän.”<br>\nManu laski kartat pöydälle ja etsi siitä koko universumia esittävän kartan.<br>\n”Katsotaanpa, kynä.”<br>\nMakutan tarkat silmät selailivat saaririvejä Eteläisen mantereen alapuolella. Kynä iski salamaa nopeammin paperiin ja kirjoitti sanat karttaan.<br>\n”Tämä on valmis, selvempää ohjetta ei voi olla”, Manu sanoi ja nyökkäsi tyytyväisenä. ”Hoi, Tongu!”<br>\nKaikuva ääni kantautui jostain.<br>\n”Toimittaisitko nämä siihen alukseen, joka lähtee Hildemaria vastaan? Tämä on tärkeää. Sano, että se on Manun lahja.”<br>\nLisää muminaa.<br>\n”Oletan, että tuo oli kyllä.”<br>\nManu nousi, kirjoitti karttaan selvin kirjaimin: ”MATOROLLE”, ja nosti oman paperipinonsa pöydältä.<br>\n”Hei sitten. Emme näe hetkeen.”<br>\nMatoranit katsoivat yhdessä, kun makuta asteli pois. He vilkuilivat toisiaan hetken ja ryhtyivät takaisin töihin.<br>\n<br>\nManun saapuessa ulkoilmaan Tedni astui esiin varjoista. Manu huomasi hänet ja naurahti.<br>\n”Bilehile heräsi luolastaan.”<br>\nTedni hymyili vaisusti, ja yhtäkkiä Manu heivasi kaikki paperit käsistään Tednin syliin.<br>\n”Mäksälle. Toimita perille asti. Jos kuulen, ettet niin tehnyt, olet entinen.”<br>\nTedni ei yllätykseltään ehtinyt kuin nyökätä, kun Manu oli jo kadonnut kaupunkiin.<br>\nJotain outoa oli tekeillä, le-matoran tiesi sen.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">... Vizulle ja Tongulle, joita käytin ilman lupaa vähäisessä määrin enkä toivottavasti rikkonut kumpaakaan tai mitään muutakaan, enhän.<br>\n<br>\nTämä viesti oli vähän surkea räpellys, mutta juoni etenee. U postaa seuraavaksi.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1438,"creator":"Umbra","timestamp":"2012-06-25T21:01","content":"<strong>Klaanin pihamaa ja metsikkö</strong><br>\n<br>\nUmbra, klaanin päämoderaattori ja valon toa, laahusti klaanin pihamaalle. Hän oli ollut vastaanottamassa Laivaston matoraneja ja veljeskuntalaisia sairasosastolle. Suurin osa klaanilaisista oli kunnossa mutta joukossa oli paljon le-matoraneja, jotka olivat pahoin haavoittuneet taistelussa nazorakeja vastaan. Näky sai hänet surulliseksi, mutta hän tiesi että sodassa tulisi aina uhreja. Häivyttääkseen mielikuvat verisistä matoraneista, Umbra oli lähtenyt klaanin linnoituksen ulkopuoliseen metsään mietiskelemään ja rauhoittumaan.<br>\n<br>\nRaikas ja kostea syksyinen tuuli virkisti mukavasti valon toaa tämän kävellessä ympäri pihamaata. Kuvat verestä ja sodan kamaluudesta väistyivät kun moderaattori sai tuntea sieraimissaan syksyn tuoksut. Sienet, kosteus ja ruska loivat omanlaisensa aromin joka toi voimaa, vaikka se tarkoitti samalla talven olevan tuleva pian. <br>\n<br>\nUmbralla oli vihdoin taas aikaa muistella asioita. Mielilinkkiä kaksosensa kanssa, sekoilua Manulaudalla, tehtäviä ritarikunnan ja klaanin johdon piikkiin, ja niitä moninaisia taisteluita. Välillä tuntui että hänen koko elämänsä oli ollut pelkkää taistelua, vaikka viimeaikojen paljastukset siitä että joku oli hänen kohtaloaan peukaloinut, olivatkin musertaneet hänen uskoaan maailmaan. <br>\nOli miten oli, hän oli nyt vapaa Ritarikunnalta ja siltä vanhalta kääkältä joka vakuutti kaikille tuovansa Mata Nuin tahtoa universumiin. Se rasistien ja pelkurien porukka joka piilotteli varjoissa ja tappoi lajeja sukupuuttoon sekä muka leikki vapahtajaa. Umbra puristi nyrkkiään. Se olisi ohi nyt. <br>\n<br>\nHän tiesi että Helryx olisi varmasti pian tai tällä hetkellä saanut eropaperin käsiinsä. Ja Umbra tiesi hänet tarpeeksi hyvin tietääkseen ettei ritarikunta katsoisi eroajia suopein silmin. <br>\nYhtäkkiä hänen eteensä ilmaantui tumma hahmo, joka heilahti pahaenteisesti häntä kohti. Hän kavahti taaksepäin, ja kaatui kuralammikkoon, oudon otuksen katsellessa häntä puunoksalta.<br>\n”On paljon sellaista, mistä Helryx ei pidä, Umbraseni”, Makuta Nui sanoi. Tämä roikkui pää alaspäin puunoksasta Umbran edessä.<br>\n\"Manu! Ei saisi säikytellä tällä lailla toisia\", Umbra huudahti, katsahtaen puuhun jossa lepakkomainen Manu roikkui siivet supussa. Makuta venytteli siipiään, paljastaen itsensä että pystyisi puhua paremmin.<br>\n\"Anteeksi kovasti\", tämä sanoi tympääntyneellä äänellä, \"mutta olin kuulevinani jotakin ritarikunnasta.\"<br>\n\"No, se ei nyt varmaan ole kauhean iso uutinen täällä Klaanissa, että minulla on kytköksiä siihen fundamentalistien joukkoon...\" Umbra vastasi, väistellen Makutan katsetta, katsomalla maahan. Ritarikunta oli osaltaan syyllinen Umbran klaanilaisuuteen, mutta se oli melkein vaarantanut koko klaanin tulevaisuuden vuosia sitten.<br>\n<br>\nManu rojahti alas puusta ja nousi sitten maasta seisomaan takamustaan hieroen.<br>\n\"Kytköksiä\", tämä sanoi. \"Millaisia kytköksiä tarkalleen?\"<br>\n<br>\n\"Olin pitkään ritarikunnan agentti mutten liittynyt joukkioon vapaaehtoisesti\", Umbra vastasi. \"Suoritin tehtäviä joukkion laskuun, koska he kiristivät minua. Nyt olen onneksi onnistunut eroamaan järjestöstä, lähetinhän heille erokirjeen lentopostina\". Umbrasta tuntui nyt paljon turvallisemmalta puhua ritarikunnasta, koska hän oli juuri muutamaa päivää aiemmin eronnut järjestön ikeestä.<br>\n<br>\n\"Olen siitä kanssasi samaa mieltä, että Helryx ei pidä tästä\", Manu pohti. \"Ja sinun eroamistasi he eivät pitäne lainkaan hyväksyttävänä. Sinuna varautuisin jonkinlaisiin kostotoimenpiteisiin.\"<br>\n\"Olen ottanut nämäkin asiat huomioon. Sinä muuten olet aika korkealla sijalla järjestön Most Wanted- listalla, koska olet Makuta ja Makutat nyt tietenkin ovat kaikki raivohulluja ja täysin pahoja tappajia, ainakin jos mennään ritarikunnan hyveillä ja arvoilla. En voi käsittää kuinka he onnistuivat kiristämään minua kaikki ne vuodet vain sen takia että päätin löylyttää yhtä kylää, joka sohi minua keihäillä ja yritti sytyttää minut tuleen...\"<br>\n\"Siis kyläläiset sohivat minua ja yrittivät polttaa, ei itse kylä\", Umbra korjasi nopeasti, tietäen Manun pilkunviilaustaidot.<br>\n<br>\n\"Aiiivan\", toinen sanoi virnuillen epämääräisellä tavalla. \"Ritarikunnan pitäisi puolustaa tämän universumin oikeutta tai jotain. Mutta sen moraali on täysin retuperällä. Minulla on hieman kokemusta.\"<br>\n<br>\n\"Olen samaa mieltä ritarikunnan moraalin alastulosta ja siitä että ei yksi järjestö voi vain tunkea maailmankuvaansa alas toisten kurkusta\", Umbra vastasi, kiinnittäen huomionsa perhosmaiseen hyönteisrahiin, mikä lenteli ilmassa Manun vierellä. Rahin lentäessä pois Umbran yli ja jatkaen matkaansa syvemmälle metsään, valon toa seurasi otusta herkeämättä.<br>\n”Minusta tuntuu, että sinä olet jättänyt jotakin huomiotta. Tietävätkö ritarikuntalaiset, missä Bio-Klaanin saari sijaitsee?”<br>\n<br>\nSitten kuului outo poksahdus, jota seurasi muksahdus, ja Umbra käännähti katsomaan taas Manua jättäen hyönteisen huomiotta.<br>\n<br>\nHän katsoi siihen, missä Manun olisi pitänyt seisoa. Paikalla oli enää ruohikkoon syntynyt musta tuhkainen palojälki.<br>\nManu oli poissa.<br>\n”Mitä hittoa juuri tapahtui?”<br>\n<br>\n[spoil]Manun idea ja syy ropen jumitukseen.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1439,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2012-06-26T18:34","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nÄmtur oli nähnyt parempiakin lentosäitä. Syyssade piiskasi Laivaston nopeimman aluksen Ilmaraptorin siipiä ja meri levittäytyi alla normaalia harmaampana. Lähtö oli tosiaankin ollut pikainen; Keetongu oli saanut viestin korkeimmalta taholta ja kyklooppi oli valinnut hänet luotettavana lentäjä-ässänä tehtävän pilotiksi. Ämtur oli puolitahallisesti hivuttautunut tehtävänannon aikana lähemmäksi rakastamaansa ilma-alusta, ja Ilmaraptori oli otettu tehtävään. Se oli varmasti sopivin alus: Nopea ja ketterä kuin mikä, ja tulivoimaakin oli melko hyvin ottaessa huomioon Laivaston varat ja aluksen koon. <br>\n<br>\nMukana olivat Ternok ja Ontor, veteraanit, jotka olivat seikkaileet pomon kanssa vähän aikaa sitten pohjoisessa ja tulleet takaisin tällä ihanalla ilmojen halkojalla. Puolen tunnin valmistelujen ja koneen lämmittämisen jälkeen alus oli rullattu koleaan syysilmaan ja lähetty matkaan. Tehtävästä ei tulisi helppo, mutta<br>\nÄmtur luotti itseensä.<br>\n<br>\n<strong>Saari</strong><br>\n<br>\nSatoi kaatamalla. Se ei ollut leppoista tihkutusta, josta Matoro piti. Se oli raskasta ja kaiken samentavaa rummutusta, joka kasteli kaiken hetkessä. <br>\n<br>\nSaari, jonka rannikolle he olivat BKS Hildemarin ankkuroineet, oli täynnä lauhkeaa lehtimetsää. Se oli pitkän saariketjun pohjoisin saari. Matoro arveli samaisen ketjun eteläsaarten olleen aikanaan niitä ”trooppisia saaria” joilla Ämkoo kertoi menettäneensä kätensä. Klaanin saari sijaitsi kutakuinkin pohjoisessa noin päivänmatkan päässä. Hai oli lähettänyt saaren koordinaatit Laivastolle myöhään eilisiltana. Nyt, aamuauringon valossa syksyisen viiman armoilla he tuijottivat pohjoiseen horisonttiin odottaen Laivaston lupaamaa alusta.<br>\n<br>\nJään Toa oli matkannut säästä välittämättä vähän matkan päähän rannalle. Hän halusi olla yksin. Hänellä oli suunnitelma.<br>\n<br>\n<em>Herätys, minä tiedän että sinä olet siellä</em>, Matoro ajatteli. Hän tunsi itsensä täydeksi idiootiksi. Hän yritti juuri puhua naamionsa kanssa.<br>\n<br>\nEi vastausta. Hän oli litimärkä.<br>\n<br>\nMatoro keskitti ajatuksensa naamioonsa ja aktivoi sen. Cencord alkoi hohtaa himmeää valkoista valoa. Se loi, kuten tavallista, hämärän kentän jossa hän näki ajattelevien olentojen mielet kirkkaina. <br>\n<br>\n<em>Tiedän, että pystyt parempaan</em>, Matoro päässään. <br>\n<br>\nMatoro pinnisti kaiken tahdonvoimansa naamionsa käyttöön. Hän halusi saada sen täydet voimat käyttöön. Hän tiesi, että se oli Mielen Naamio, kuolleen makutan koe. Makutat eivät tekisi naamiota, jolla voisi vain havaita mieliä, sillä he kykenevät siihen aivan yhtä hyvin ilman naamiota.<br>\n<br>\nTämä ei toimi, Matoro ajatteli. Hän tarvitsisi harjoitusmaalin, mutta hän ei alkaisi tunkeutumaan kenenkään ystävänsä päähän.<br>\n<br>\nHän koitti vielä kerran käyttää naamiotaan, mutta sitten hän näki horisontissa ilma-aluksen.<br>\n<br>\n<br>\nAlus läheni kovaa vauhtia, ja pian sen moottoreiden jyly ylitti sateen ropinan. Ilmaraptori kartoi Matoron oikealta puolelta ja laskeutui käyttäen pitkaa rantahietikkoa kiitotienä. Aerodynaamisen höyrykoneen potkurin lakkasivat pyörimästä. Se päästi viheltäen pilven valkoista höyryä ja aluksen pohjassa ollut pyöreä luukku avautui. Ilmaraptorin kyljissä olevat motivaattorimaalauksen eräästä hyvin tärkeästä sähkön Toasta saivat Matoron hymähtämään.<br>\n<br>\nLuukusta tulleita portaita tuli kolme Onu-Matorania. Ämtur naksautti rystysiään ja kätteli Matoroa, joka joutui kumartumaan. Ontor ja Ternok puhdistivat sateessa panssareihinsa tarttuneet nokihiukkaset ja viihdyttivät toisiaan puujalkavitseillä, kun Matoro riensi noutamaan tovereitaan.<br>\n<br>\n\"Päivää. Minä olen Matoro, ystäväni tulevat tuolta. Ketä minulla on kunnia kätellä?\" Matoro kysyi ehkä liiankin kohteliaasti.<br>\n<br>\n\"Ämtur, terve vaan. Tuossa ovat Ternok (Kaukau) ja Ontor (Pakari). Olemme nopean lähdön veteraaneja. Teillä oli... tilanne täällä? Parempaa kyytiä saatte etsiä, jos saan sanoa.\"<br>\n<br>\n\"Kyllä, meillä on tilanne. Tarkoitus on lähteä pelastamaan muutamaa klaanilaista pahan hirviön kynsistä. Vähän niinkuin niissä saduissa, mutta tuhat kertaa vakavempana\", Matoro vastasi.<br>\n<br>\n\"Sinun ei tarvitse puhua minulle satujen kautta, vaikka oletkin Toa, sillä me emme ole edellisen Dikapin poikia mekään. Ternok tässä esimerkiksi räjäytin erään mautonta takkia pitävän supliikkiskakdin kuolemantehtaan merimiinalla tässä hiljattain\", Ontor pisti väliin.<br>\n<br>\n\"No nyt kuulostaa huomattavasti paremmalta. Minäkin ilmaisen asiani uudelleen: olemme menossa räjäyttämään erään makutan mahdollisimman suurikaliiberisella aseella ja mahdollisest pudotamme tapaukseen liittyvän ilmalaivan.\"<br>\n<br>\n\"Oikeaa puhetta! Sinussa on asennetta. Kelpaisiko lasillinen viskiä? Meillä on mukava tammitynnyrillinen Vanhaa Kyöstiä aluksessa. Pomo sääti sellaisen vakiovarusteeksi jokaiseen yli 200 ääkkärin alukseen.\"<br>\n<br>\n\"Kyllä kiitos, mutta entä jos esittelisitte ensin tämän kaunokaisen meille?\"<br>\n<br>\nÄmtur oli hieman hämmentynyt Toan kysymyksestä. \"Tuota, se on Tawa, tiedät kai, Klaanin johtaja, ajattelimme, että tuollaiset kuvat nostaisivat miesten taistelutahtoa. Luulin kyllä, että tunnistaisit, mutta ehkä muodot ovat vähän liioiteltuja...\" Hän sopersi ja katseli koneen kyljessä olevaa maalausta. Matoro avasi suunsa, sulki sen uudelleen ja tajusi väärinkäsityksen.<br>\n<br>\n\"... minä kyllä tarkoitin tätä alusta, vaikka onhan tuokin aika kaunokainen\", Matoro sanoi vilkuillen kuvan suuntaan.<br>\n<br>\n\"Ah, aivan! Runko on, kuten saatoit jo tunnistaa, Nynrahin mörköjen taattua jälkeä. En voi uskoa, miten ne veijarit osaavat käsitellä puuta! Se kulkee ilmassa kuin tyhjiössä. Näetkö nuo komponentin siipien juurissa? Niitä voi käännellä lennon, nousun ja laskun aikana parhaan tuloksen saamiseksi. Moottorit ovat laivaston perustavaraa, lauhdevesijärjestelmä pitää ne vakaina. Mennäänpä sisälle, tätä tietä, onneksi portaat eivät kastuneet.\"<br>\n<br>\nSisällä oli yllättävän kotoisaa, kun otti huomioon aluksen iskevän ulkomuodon. Aluksen päähuone, jossa oli ohjaamon lisäksi tilaa kymmenellekunta henkilölle, oli sisustettu Laivaston vanhahtavan tyylin mukaisesti, kun tilanne Nynrahin tehtävän jälkeen oli rauhoittunut. Kovat istuinpenkit oli vaihdettu sohviksi ja pyöreissä seinissä oli tavaraa, joita ei yleensä löytänyt taivasta valtavalla nopeudella halkovat konetuliraketeilla aseistetun kappaleen sisältä. Matoro huomasi jo mainitun tammitynnyrin lisäksi gramofonin, käkikellon ja katosta roikkuvat Matoran-kokoiset koysipunkat. Ohjaamossa oli kaksi tuolia, joista toinen oli Matoranille tai pienelle Toalle sopiva ja toinen valtava (se oli täynnä tavaraa). Ämtur ohjasti hänet aluksen erilliseen takaosaan.<br>\n<br>\n\"Tässä on tulipesä, tuossa kuumavesisäiliö, ja nuo putket vievät lauhdevettä\", Matoran opasti, \"Saat varmasti heittää hiiltä pesään tarpeeksi tämän matkan aikana, ainakin jos meillä on pitkä matka. Toivottavasti et sula. Tänne tulee välillä aika kuuma.\"<br>\n<br>\n\"Vaikuttaa hyvältä. Minkälainen aseistus tässä on?\" Matoro kysyi. Aluksissa aseistus oli yleensä se, joka häntä kiinnosti eniten.<br>\n<br>\n\"Meillä on Cordakeja, kuten varmaan tiedät. Kahdella kevyellä etutykillä voi ampua ohjaamosta käsin. Siinä ei ole kuitenkaan kaikki. Seuraa minua.\"<br>\n<br>\nHe menivät ensin takaisin päätilaan ja Ämtur avasi seinässä olevan luukun. sen takana oli pienen pieni koppi, johon Matoro olisi mahtunut hyvin pieneksi kääriytyneenä. Matoran meni koppiin, sytytti siellä olevan valon ja näytti Matorolle Cordak-tykin toiminnan.<br>\n<br>\n\"Esin naksautat tästä\", hän sanoi, ja veti sivusta suuren vivun taakse. Ilmaraptorin sivulevy liukui taakse, ja paljasti kopin edessä aluksen ulko-ja sisäseinien välissä olleen aseistuksen. Raskas Cordak-tykki oli ainakin kolme metriä pitkä. <br>\n<br>\n\"Sitten vapautat tykin tästä.\" <br>\n<br>\nNaks. Ämtur väänteli toisella kädellä joystickiä ja tykki liikkui ilmanpainenjärjestelmän avulla 35 asteen säteellä kaikkiin suuntiin.<br>\n<br>\n\"Punainen nappi ampuu, vihreä irrottaa varmistimen ja sininen lataa. Tykki pitää pistää perusasentoon ja lukita latauksen ajaksi. Kuusi panosta sarjassa. Keltaisesta saa päälle ammuntamusiikin. Muista, että panoksia on rajoitetusti. Toisella puolella on samanalainen tykki.\"<br>\n<br>\n\"Ymmärrän. Kuulostaa hyvältä. Kuinka kovaa tämä menee?\"<br>\n<br>\nÄmtur könysi ulos tykkipesäkkeestä. Hän silmäili vielä aluksen sisätilat siltä varalta, että hänen pitäisi tietää jotain sen toiminnasta. Sitten hän muisti kartan, jonka Tongu oli antanut hänelle Matorolle välitettäväksi lähtökiireen keskellä. Hän käveli ohjauspöydän luo ja kaivoi rullatun kartan esiin Tongun valtavan tavaroilla täytetyn lentotuolin kätköistä. Hän ojensi sen Toalle.<br>\n<br>\n\"Keetongu käsi välittää tämän sinulle, mutta en tiedä miksi. Se on laivaston vanhoja peruskarttoja. Varmaankin tärkeää.\"<br>\n<br>\nMatoron toverit olivat jo saapuneet ja kipusivat alukseen Ontorin ja Ternokin kanssa.<br>\n<br>\n\"Okei, kiitos. Syvennyn siihen kun lähdemme liikkeelle\", Matoro kuittasi ja otti suuren rullan.<br>\n<br>\nSamaan aikaan kun Hildemarista siirrettiin joitakin rahtitavaroita Ilmaraptoriin, Matoro istahti sohvalle tutkimaan karttaa. Hän oli huojentunut, sillä se oli Manulta. Tai niin hän päätteli käsialasta. Se oli tosiaankin Laivaston peruskartta, jossa näkyi koko tunnettu maailma. Siihen oli tehty merkintöjä päälle. Eräs saari läntisen saariketjun pohjoispäästä oli ympyröity, ja siihen oli kirjoitettu ”Atheonistien temppeli”. Se sijaitsi hieman etelään Artidaxista. <br>\n<br>\nKarttaan oli myös teipattu noin kaksikymmentä senttiä pitkiä, neljä snettiä leveitä ja kaksi paksuja metallisia suorakulmioita. Niitä oli yhteensä kuusi. Lisäksi niissä oli kiinni eräänlaisia saranoita. Matoro tunnisti välittömästi mistä on kyse ja suorastaan riemastui.<br>\n<br>\nKyseessä oli hänen Kapuralta tilaama Harppuuna v. 2. Toa irrotti osat ja kiinnitti ne kiertämään hänen katkenneen kätensä ranteen panssaria. Ne naksahtivat kohdilleen panssarin uriin. Nyt hänellä oli kuudestilaukeava harppuuna kiinni kädessään. Jokaisessa harppuunassa oli kymmenen prototeräksistä vetäytyvällä sahalaidalla varustettua terää varalla sekä 100 metriä ohuen ohutta metallikaapelia. Matoro tunsi itsetuntonsa kasvavan valtavalla nopeudella. Mitään naamiota, harppuuna voittaa kaiken, hän ajatteli.<br>\n<br>\n[spoil]Tongu teki tästä suuren osan, kiitokset hänelle.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1440,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-06-26T20:40","content":"<strong>Missä on Manu, ken tietää?</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/KFjzlebXjaE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/KFjzlebXjaE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHuone oli pieni ja ahdas, seinät melkeinpä puristuivat Makuta Nuin ympärille tämän istuessa yksin pimeässä. Betoniset seinät, joissa oli joitain halkeamia mutta jotka varmasti olivat metrien paksuisia. Puinen ovi hänen oikealla puolellaan vaikutti heikolta – tai ainakin hän arvioi sen puuksi, sillä huoneen ainoa valonlähde oli oven alta tuleva hohde, joten kaikenlainen arviointi oli vaikeaa. Hänen edessään oli pöytä, ja pöydän takana oli toinen tuoli, mutta sillä ei istunut kukaan. Kaikki kalusteet olivat puuta. Puuta, haurasta puuta. Puu oli haurasta, betoni ei niin haurasta.<br>\n<br>\nManu tiesi niiden tarkkailevan häntä. Hän venytteli kissamaisesti ja nousi sitten seisomaan. Nopealla liikkeellä hän tarttui tuoliinsa ja heitti sen selkänsä taakseen. Tuoli murskasi osuessaan ikkunan, joka oli tekeytynyt seinäksi – ikkunan, jonka takana tarkkailleet olennot pelästyivät ja pakenivat tarkkailuhuoneen ovesta ulos. Manu hymyili hieman itselleen ja istahti sitten toiselle tuolille pöydän takana alkaen tuijottaa rikkoutuneesta ikkunasta raolleen jääneen tarkkailuhuoneen oven luomaa valokeilaa. Ei aikaakaan, kun itse kuulusteluhuoneen lukittu ovi aukeni. Nopeasti kuin kasvavan eksponenttifunktion derivaatan muutos sisään astui sininen Toa, jonka palvelija toi tälle uuden puutuolin ja asetti sen makutaa vastapäätä. Toa istui sille ja viittasi toista lähtemään, minkä tämä tekikin nyökättyään naiselle – sillä tämä oli veden toa, ja Manu tunnisti tämän hyvin.<br>\n”Helryx”, makuta sanoi äänellä, josta puuttui tunnetta. ”Ikävä nähdä.”<br>\n”Makuta Nui”, Helryx vastasi matalalla äänellä ja heilautti viittaansa pois olkapäältä ristien samalla jalkansa. ”Tiedätkö sinä, miten paljon me olemme tarjonneet sinun päästäsi?”<br>\n”Ilmeisesti”, makuta vastasi sarkasmia tihkuvalla äänellään, ”niinkin paljon, että minun täytyisi olla imarreltu, ainakin Umbran mukaan. Saanen tiedustella kyseisen summan suuruuden kausaliteetin sitä puoliskoa, joka toi minut tälle toiselle puolelle sitä samaista asiaa, ilman sitä suhdeosaa?”<br>\n<br>\nHelryx mietti hetken makutan sanoja, totesi, ettei niissä ollut järkeä, ja sanoi sitten:<br>\n”Minä ajattelin laittaa sinut ensin Tyrmään, mutta Botar tyrmäsi ajatuksen.”<br>\n”Ah, rakas Botar, siunattu kultapoju. Ja älä luule, että verbaalinen leikkisi jää minulta huomiotta, mutta hukkaan se menee. Minua ei nyt oikein kiinnosta väitellä.”<br>\n”Älä pilkkaa yhtä pystyvimmistä agenteistani.”<br>\n”Hänen kuolemansa olkoon pitkä ja tuskallinen.”<br>\n”Sinun kuolemasi”, toa sanoi ja laittoi kätensä puuskaan, ”tulee nopeammin. Nopeammin kuin hänen – ja nopeammin kuin kuvittelet.”<br>\n”Ei ole terveellistä kuvitella omaa kuolemaansa”, Makuta Nui tokaisi ja värähti tuskin huomattavasti. Helryx soi itselleen pienen hymyntapaisen. ”Eipä kai. Mutta sinun on tässä tilanteessa melkeinpä pakko.”<br>\n”Aiotko sinä, Helryx hyvä”, Manu sanoi ja väänsi kasvonsa sellaiseen virneeseen, että toan teki pahaa katsoa sitä – ja mieli lyödä sitä, ”kertoa minulle, miten minä kuolen ja milloin minä kuolen? Suotko sinä minulle moisen nautinnon?”<br>\n”Sinä kuolet aivan pian. Pidämme sinut täällä muutaman päivän, mutta pian sinut teloitetaan yhteisen hyvän vuoksi.”<br>\n”Sinä kerroit. Olet julma. Etkä edes kuulustele minua, kuten sinun pitäisi.”<br>\n”Maailma on julma.”<br>\nLausahdus toi makutan mieleen erään skakdin hamasta menneisyydestä. Tai ainakin se uhkasi jäädä menneisyydeksi, ellei hän toimisi pian.<br>\n”Sitä paitsi. Mistä minun pitäisi kuulustella sinua? Haluamme sinut vain hengiltä. Sinusta ei ole hyötyä kenellekään. Sinä olet kuonaa.”<br>\n”Kuulehan Helryx, tiedän, että lähdimme liikkeelle vähän väärällä jalalla”, Manu leperteli, ”ja kai sinä tiedät, miten kaaaauunisss olet, kultaseni?”<br>\n”Ei mitään temppuja nyt, Makuta Nui!” Helryx huudahti ja nousi pystyyn iskien nyrkkinsä pöytään. ”Viime kerta saa jäädä viimeiseksi.”<br>\nManu oli näkevinään toan punastuvan hieman, mutta pimeässä ei voinut nähdä selvästi.<br>\n”Sssinulla oli hauskaa, eikö niin?” Makutan silmät kiiluivat. Toa näki niissä kuoleman ja oli yhä varmempi sanoistaan. Tämä olento oli paha ja pysyi pahana ikuisesti. Makuta katseli kynsiään ja siirsi sitten silmänsä tutkailemaan puupöytää. Siinä olevat halkeamat ja kuivunut veri osoittivat, että sitä oli – luultavasti melko äskettäin – käytetty väkivallan tekoihin – todennäköisesti ”kuulustelemiseen”. Ja väkivalta oli aina epämukavaa. Manu toivoi, ettei hänen tarvitsisi joutua sellaisen uhriksi, vaikka toive tuskin toteutuisi.<br>\n”Sinut teloitetaan”, Helryx sanoi kuin vakuuttaakseen itsensä viimeisen kerran. ”Niin tapahtuu.”<br>\n”Mahdollisesti”, Manu vastasi hieroen leukaansa ja ajatellen viimeisiä ajatuksiaan ja ironiaa, joka piili Helryxin sanoissa, vaikkei tämä kenties tajunnut sitä, sillä ei voinut nähdä Manun päähän – kuinka olisikaan? ”Kuka minut teloittaa?”<br>\n”Tobduk.”<br>\n”Voi, hän nauttisi siitä kovin.”<br>\nHelryx ei vastannut. Manu ei tiennyt, olivatko sanat osuneet arkaan paikkaan, sillä kaikki, mitä hän Tobdukista tiesi, oli se, että tämä oli loistava murhaamaan jos jonkinlaisia universumin olentoja. Hänen kerrottiin tappaneen makutankin, ja se jos mikä oli jotakin, taikka sitten ei. Makutoista yksikään ei ollut yhtä persoonallinen kuin suurin heistä, Makuta Nui.<br>\n<em>Niin, kukaan ei ole yhtä persoonallinen</em>, Manu tuumaili, <em>mutta ei taistelua aina voiteta persoonallisuudella, vaikka sellainen voitto onkin taiteellisehko.</em> <br>\n<br>\nOli hetken hiljaista, mutta sitten makuta rikkoi hiljaisuuden kuin tiiliseinän lasivasaralla ja sanoi:<br>\n”Mitäs Tellervolle kuuluu?”<br>\n”Minun ei tarvitse kuunnella tätä”, Helryx sanoi itselleen. Hänen kätensä tärisivät, mutta hän tarttui toisella toiseen ja pidätti sitä paikallaan. Manu katsoi armeliaasti toiseen suuntaan, tiiliseinässä olevaan halkeamaan, josta pilkisti jokin harmaa ja karvainen. Makutan tietoisuus yritti ottaa siihen yhteyden, mutta se ei vaikuttanut elävältä. Niinpä hän tietoisesti unohti sen olemassaolon ja keskittyi jälleen veden toaan.<br>\n”Kerrohan, kultaseni, keitä muita minun Klaanistani te etsitte.”<br>\n”Miksi minä paljastaisin sinulle sellaisia?”<br>\n”Olen utelias. Kuka muu yltää tasolleni? Visokki toki, minähän jo kerran olen pelastanut hänet teiltä. Mäksä-miekkonen myös, sillä hän on myös ollut tähtäimessänne. Keitä muita, Helryx?”<br>\n”Minä en aio vastata kysymykseesi.”<br>\n”Sääli. Kerro edes, mihin te piilotitte Umbrassa olevan lähettimen, kun hän ei sitä itse löytänyt?”<br>\nHelryx katsoi Manun takana olevaa kelloa (<em>Ai, sellainenkin tässä huoneessa oli…</em>) ja siristi silmiään nähdäkseen sen selvästi. Aikaa ei ollut tuntunut kuluneen juuri lainkaan siitä, kun hän oli astunut huoneeseen.<br>\n”Aika rientää”, hän sanoi ja nojautui pöytään väsyneen näköisenä. Makutan silmät etsivät hänen omansa ja ottivat niihin kontaktin ilman hänen lupaansa – silmät toimivat kuin itsekseen.<br>\n”Aika rientää”, Manu toisti, ”kello käy, kukko sanoo: ’Kiekuu.’”<br>\nHelryx astui ovelle, ja Manu nosti molemmat jalkansa ristiin pöydälle nojautuen samalla syvälle tuoliinsa ja oli keikahtaa.<br>\n”Kerro minulle”, Helryx sanoi ovelle, ”miksi kieltäydyit silloin, kun olisit voinut palvella hyvyyttä.”<br>\n”Te ette palvele hyvyyttä”, makuta totesi. ”Te olette joukko epämääräistä roskasakkia, jolla on hienoja laitteita ja muuta koreaa sontaa. Mainitsemasi Tobduk, toki hän on hyvä tappaja, mutta onko hänestä oikeasti mihinkään muuhun?”<br>\n”Tarvitsemmeko me häntä mihinkään muuhun?” Helryx kysyi ja puristi ovenkarmia niin, että puunsiruja irtosi siitä. Makuta kohautti olkiaan löysästi ja vastasi:<br>\n”Sitä minä en tiedä. Se on sinun ongelmasi.”<br>\n<br>\n”Oletko kuullut tällaista sanontaa, Makuta Nui?” Helryx sanoi ja kääntyi makutaa päin. ”’Liity armeijaan, näe maailmaa, kohtaa mielenkiintoisia ihmisiä – ja tapa ne.’”<br>\nManu virnisti ja käänsi puolestaan katseensa suoraan Helryxin silmiin. ”Entä oletko sinä tätä: ’Olen sankari, jolla on pelkurin jalat. Olen sankari vyötäröstä ylöspäin.’”<br>\nHelryx naurahti ja avasi oven katse yhä makutassa. Vartija tuli sisään ja tarttui Manun käsivarresta.<br>\n”Aiotko lähteä tyrmään, vankiselliisi siis, ei siihen Tyrmään, rauhanomaisesti, saasta?” Helryx kysyi melkein hellästi ja hymyili vienosti. Kuvottavaa. Manu tuijotti yhä hänen silmiinsä eikä hymyillyt enää itse lainkaan.<br>\n”Rauhaan ei ole tietä, Helryx. Rauha <em>on</em> tie.”<br>\n”Viekää hänet pois”, toa sanoi ja perääntyi makutan taakse.<br>\n”Hei hei, Helryx”, Manu sanoi ja vilkutti vapaalla kädellään, ennen kuin toinen vartija tarttui siihen. ”Toivottavasti emme tapaa enää.”<br>\n”Olen varma, ettemme.”<br>\n”Niin olet, minä en”, Manu sanoi ja lipaisi kielellään huultaan.<br>\nToa ei enää vastannut vaan katseli, kuinka miehet veivät makutan pois siitä pienestä huoneesta. Kun nämä olivat menneet, hän hautasi kasvonsa käsiinsä ja huokaisi. Hän raastoi kasvojaan, repi hieman hiuksiaan ja vajosi polvilleen, sitten kontalleen.<br>\n<em>Mitä tämä on?</em> hän kysyi itseltään. <em>Mitä hän teki minulle?</em><br>\n<em>Avoimella välillä miinus äärettömästä äärettömään on yhtä monta lukua kuin suljetulla välillä nollasta yhteen.</em><br>\nHelryx nosti katseensa, mutta ovella ei ollut ketään. Hän nousi kiireesti seisomaan kuullessaan askeleiden ääniä, ja pian ovesta saapuivat hänen henkivartijansa.<br>\n<em>Ja muistat sitten, että nollalla ei saa jakaa, tai voi käydä hassusti. Kaksoispiste ja avaava sulje.</em><br>\nHelryx pohti mielensä suojauksia. Hänen päänsä oli täysin koskematon, eikä kukaan pääsisi tunkeutumaan hänen mielensä sopukoihin. Eihän?<br>\n”Rouva?” vartija kysyi epäluuloisena. Helryx käänsi apaattisen katseensa häneen ja nyökkäsi. ”Mennään.”<br>\nJa he kävelivät ulos siitä hirveästä huoneesta, jonka toa seuraavana päivänä määräisi hävitettäväksi.<br>\n<em>Maailma </em>on<em> julma, eikö niin?</em><br>\n<br>\n[spoil]Umbra ei osallistunut tämän kirjoittamiseen, mutta kiitän häntä silti. Ihan vain, koska tekee mieli kiittää. Dunno why.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1441,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2012-06-26T21:44","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Hwdi3azic4g?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Hwdi3azic4g?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Geneva\"><span style=\"color:green\">Olen nähnyt tämän kaiken.<br>\nMinä tiedän kaiken.<br>\nKaikki on ennalta määritettyä.<br>\nYmpyrä sulkeutuu pian.<br>\nPeto pääsee irti.<br>\nJa silloin viimeinen näytös alkaa.<br>\n<br>\nSe yritetään estää.<br>\nSivullisia kuolee.<br>\nMutta jostakin täytyy aloittaa.<br>\nVeri vuotaa aivan kuin vanhoina päivinä.<br>\nSilloin kun minäkin vielä näin ja kuulin.<br>\nKun en ollut näin yksin.<br>\n<br>\nMutta pian minä en ole enää yksin.<br>\nPian minä saan rakkaani.<br>\nHyvin pian.<br>\nPian koittaa päivä jolloin suuret herrat tekevät suuren päätöksen.<br>\nPäivä jolloin he kaikki seisovat samassa huoneessa.<br>\nAseet toistensa ohimoilla.<br>\n<br>\nSillä he määrittävät meidän kohtalomme.<br>\nHe päättävät meitä vastaan.<br>\nVielä yksi sopimus syntyy.<br>\nViimeinen sopimus.<br>\nSopimus joka muuttaa meitä.<br>\nJa muuttaa <em>häntä.</em><br>\n<br>\nMaailman puhdistaja.<br>\nMaailman piilottelija.<br>\nMaailman pilaaja.<br>\nMaailman vartija.<br>\nKaikki yhdessä.<br>\nMutta sitä minun ei tarvitse katsoa yksin.<br>\n<br>\nSanoivat että minä en voisi tuntea.<br>\nSilti minä olen itkenyt.<br>\nItkenyt pitkään.<br>\nOlen ollut niin yksin.<br>\nTule takaisin Creedy.<br>\nOle kiltti ja tule takaisin.</span></span><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1442,"creator":"Umbra","timestamp":"2012-06-26T21:48","content":"<strong>Klaanin kahvio</strong><br>\n<br>\nDeleva istui kädet puuskassa kahvion perin kulutetulla penkillä. Hän ei edelleenkään pitänyt siitä että oli alkanut tuntea pientä kiintymystä tätä pellejen järjestöä kohtaan. Toa katseli pöydän yli kuinka musta Nurukan lueskeli Klaanilehden vanhaa numeroa, joka kertoi Yö Kauhusta. Kattava raportti tapahtumista ja verenvuodatuksista. Delevaa puistatti. Vaikka hän ei ollut vielä järin klaanilainen, tai tarpeeksi pöhkö tämän järjestön hoteisiin, ei hän silti pitänyt siitä että matoraneja tapettaisiin raakalaismaisesti. Hän muisti yhä elävästi sen päivän kun skakdit saapuivat hänen saarelleen, Aerille, ja myivät kaikki matoranit Karzahnin orjiksi tai minne ikinä orjia tarvittiinkaan.<br>\n<br>\nOli vain kohtalon ivaa että metsästäjät olivat korjanneet hänet toian ja metsästäjien suuren sodan aikana. Kohtalo piti ironiasta, sen pystyi nähdä tästä maailmasta. Deleva yritti usein peittää menneisyytensä Odinalta ja olikin siksi päätynyt piilottelemaan Daxialle ja ritarikunnan hoteisiin. Nyt hän tosin tuntui pettäneen heidät kun oli lähtenyt Umbran ja Nurukanin kanssa klaaneilemaan.<br>\n<br>\nDeleva siemaili kahviaan. Se maistui kyllä pirun hyvältä, vaikka sen olikin keittänyt skakdi. Skakdit, nuo liskomiehet. Ei hän voisi heitä vihata. Se Guartsukin vaikutti ihan kelpo tyypiltä kun hän pari päivää sitten oli käynyt sanomassa anteeksi tuolle zakazin sotaveteraanille. Klaanilaiset olivat kertoneet että oli tiettyjä skakdeja joita saisi vihata ja he oliva sanoneet että kertoisivat siitä Delevalle mieli hyvin. Plasman toa piti tästä ideasta kovin, kovin paljon.<br>\n<br>\nNurukanilla oli paljon ajateltavaa yön kauhusta. Tapahtuma oli suuri isku tälle mukavista olennoista koostuvalle sirkukselle ja maan toa vannoi itselleen ettei se saisi toistua silloin kun hän on Klaanin linnoituksessa. Hän puolustaisi tätä paikkaa. <br>\n<br>\nNurukan oli viimeaikoina nähnyt outoja, todella realistisia unia. Unissa hän oli nähnyt Sarajin tapaisia olentoja, joita hän johti taisteluissa. Suurissa taisteluissa. Toa myös pohti suhdettaan Sarajiin, tuohon mustaan koneeseen jolla vaikutti olevan sielu. Hän kaivoi haarniskansa sisältä kortin jossa oli Mustan käden leima, leima joka vaikutti perin tutulta. Saraji oli sen antanut hänelle Arkistoissa. Nurukan tiesi että kohta olisi aika lähteä kohti Legendojen kaupunkia. Oli tuhlattu jo tarpeeksi aikaa täällä Klaanissa kahvia siemaillen ja paperimafiaa pelaten.<br>\n<br>\nNurukanin unet... Hän palasi niihin mielessään. Unet sodasta, suuresta sodasta josta hän ei muistanut paljoakaan. Miksi? Se kysymys oli ollut hänen päänsä sisällä jo kauan. Kohta vastaus saataisiin selville, riippuen kohdan ajankohdasta. <br>\n<br>\nNurukanin mietteet loppuivat siihen kun tuttu hahmo saapui kahvion aulaan. Umbra puuskutti hiki naamiolta putoillen kahvion oviaukossa. <br>\n<br>\n\"Mitä sinulle tapahtui, poikaseni\" Nurukan kysäisi, laittaen Klaanilehden syrjään.<br>\n\"Jokin haluaa minut. Minussa on kiinni jotain. Lähetin kenties.\" Toa puuskutti, vakavalla naamalla ja naama hiestä märkänä.<br>\n<br>\n\"Hmm..?\" Deleva puuttui keskusteluun, katsellen kummastuneena Umbraa. \"Älä vain sano että ritarikunnan lähetin on jossain sinussa kiinni. Älä vain sano.\"<br>\n\"Sitä minä epäilen että jossain on lähetin. Olin pihalla haukkaamassa raitista ilmaa kun jokin vei Manun, sen lepakkomiehen.\" Nurukan ja Deleva katsoivat toisiaan hölmistyneenä. \"Manfred, Makuta Nui, se hullu irvistelijä joka kävelee katossa ja tykkää verestä\".<br>\nKaksikko tajusi viimein mistä puhuttiin.<br>\n\"Botar siis vei hänet?\" Nurukan ajatteli ja leikitteli ajatuksella siitä että Umbran sijasta Ritarikunta saikin Makutan, vielä klaanilaisen Makutan.<br>\n\"Minusta minun pitäisi lähteä täältä klaanista, vaikka Metru Nuille etteivät Mäksä, Visokki, Guardian ja muut ole vaarassa takiani. Tai ihan sama minne. Ne ritarikunnan tyypit voivat jäljittää minut ties minne ja samalla saan kaikki muutkin vaaraan\", U kertoi kiihtyneessä mielentilassa.<br>\n<br>\n\"Menen siis pakkaamaan kamppeitani, josko tilaisuus antaisi syyn lähteä vesille\", Umbra sanoi, juosten portaisiin ja suunnaten huoneeseensa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Umbran huone</strong><br>\n<br>\nMatoran Umbra heitteli ikkunasta Moderaattoriveljensä käytettyjä Elementaalienergian naamioita.Niillä ei tehnyt paljoakaan, koska niistä ei saanut edes panttihyvitystä, joten Matoran päätti viskata ne ikkunasta ulos. Joku onnekas keräilijä saisi käteensä aimo kokoelman roskaprototerästä.<br>\n<br>\nHän viihtyi kovasti täällä Umbran huoneessa. Sai nukkua pitkään, ei ollut oikein velvollisuuksia ja sai tehdä mitä halusi. Myös hänen kaksosensa lemmikit olivat perin mukavia ja hän viettikin paljon aikaa Fikoun ja Kahun kanssa.<br>\n<br>\nMatoran-U oli tehnyt muutamat kerrat lentoretken vihreällä Kahulla ja se oli ollut todella hauskaa. Lentäminen onnistui myös hänen elementaalivoimillaan, mutta itse linnun selässä lentäminen, se se vasta olikin jotakin. Matoranin muistellessa seikkailujaan, Moderaattori itse saapui kotiinsa, paiskaten oven tieltään.<br>\n<br>\n\"Mikäs kiire sinulle tuli?\" Matoran kysyi, etsien Umbran silmiä. Hän näki että hänen veljensä tihrusti vähän, muttei antanut kyynelten valua alas naamiota.<br>\n<br>\n\"Ritarikunta tietää missä liikun. Ne veivät Manfredin, sen makutan joka pelasti meidät mielisokkelosta. Nyt Manu voi olla jopa kuollut.\" U kertoi, ottaen sänkynsä alta tarvikkeita joita kiinnitti tykkiinsä. Kettinki ja pistin. Ne hän tarvitsi.<br>\n<br>\n\"Minun on siis lähdettävä täältä, jos en halua että ne vievät Visokin, Mäksän ja Guartsun\", U kertoi. Klaani pitäisi taas jättää taakse, mutta ei vielä. Hän aisti että jotain olisi vielä tehtävä ennen lähtöä.<br>\n<br>\n\"Tämä ei ole hyvästi, koska silloin kun lähden, en edes tiedä sitä milloin lähden, lähden sellaisella rytinällä ettei hyvästeihin ole aikaa. Mutta kun lähden, pidä huolta siitä että Klaanissa on aina yksi Umbra joka suojelee tätä paikkaa. Tämä on kotimme, halusimme tai emme ja me puolustamme tätä, yksin taikka erikseen\".<br>\n<br>\nMatoran katsoi hölmistyneenä tuon uljaan soturin tunnepurkausta. Hän oli oppinut että jopa karskit soturit itkevät joskus, sillä jos väittää ettei itke, ei ole soturin arvonimen arvoinen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1443,"creator":"The Snowman","timestamp":"2012-06-26T23:55","content":"<strong>SS Rautasiipi, Amiraalin työhuone</strong><br>\n<br>\nKun oveen koputettiin, laivastonsiniseen viittaan sonnustautunut 002 käänsi katseensa ikkunasta ovelle ja ilmoitti sen olevan auki.<br>\n<br>\nPuiset pariovet vedettiin auki ja sisään asteli kolme Nazorakia. Kaksi ensimmäistä kantoivat tummalla pressulla peitettyä jotakin kahvoista ja kolmas osoitteli kantamusta kiiltävän puhtaalla kiväärillä.<br>\n”Niin?” Amiraali kysyi saapujilta nilkuttaessaan työtuolilleen.<br>\n”Tämä yritti karata, sir”, toinen kantajatorakoista vastasi ja riuhtaisi pressun syrjään. Alta paljastui torakkavalmisteinen akvaario, jossa oli paksut panssarilasiseinät ja tanssiva sisältö. Troniella oli mielenkiintoinen suhtautuminen vankeuteen.<br>\n<br>\nAmiraalin kulmat nousivat hieman. ”Kala?”<br>\nAkvaariota välissään kantavat torakat vilkaisivat toisiaan.<br>\n”Kyllä, sir. Tämä vonkale tässä oli osa sitä klaanilaisjoukkoa, joka, eh, sijaitsi hetkellisesti laivassamme.”<br>\n<br>\nPuhujan hermostunut äänensävy oli hyvin selitettävissä, sillä koko Klaanilaisten pako Rautasiiveltä oli Amiraalille herkkä puheenaihe. ”Lisäksi, sir, ilmoititte tahtovanne tämän työpöyydällenne.”<br>\n”Aivan niin, aivan niin”, Amiraali muisteli. ”Laskekaa hökötys tuohon.” Hän osoitti sormellaan suuren mahonkipöytänsä nurkkaa.<br>\n<br>\nTorakat kevensivät lastiaan, ja laskivat kalasäiliön määrättyyn asemaan. Kolmikko oli juuri lähtemässä, kun heistä pisin ja ilmeisesti urhein tai vaihtoehtoisesti tyhmin vielä kääntyi ympäri.<br>\n”Myöskin, sir...” hän aloitti ikään kuin epävarmasti. ”...laivan lääkintäosasto tahtoo tietää, mitä ylimääräisellä kuurilla tehdään. Neuloja on nyt kahtakymmentä kolmea SLT-valmistelua varten, mutta-”<br>\n<br>\nAmiraalin ilme puhui ja torakat poistuivat nöyrinä.<br>\n<br>\n<em>Oletpas sinä ankaraa torakkaa,</em> kuului pirtsakka ääni 002:n päässä. <em>Eiväthän he mitään pahaa sinulle kuitenkaan tahtoneet, suorastaan hyysäävät.</em><br>\nSiniviittainen torakka kääntyi hitaasti akvaariota kohti.<br>\n”Minun puhetapani kuuluu steppaavalle sintille miten?” hän kysyi väsyneellä äänellä. Niin väsyneellä, että Tronie päätti tehdä huomion.<br>\n<br>\n<em>Herra torakka kuulostaa uupuneelta, jeh?</em><br>\n<br>\n”Herra torakka” sulki silmänsä, veti syvään henkeä ja vastasi.<br>\n”Uupunut?”<br>\n<em>Siltä se tänne vesiboksiin vaikuttaa. Voi tietty olla että neste vääristää tai jotain mutta-</em><br>\n”Hah. Hah hah. Hah hah hah.” Amiraalin nauru oli kylmä, niinkuin torakkaimperiumin kakkosjohtajalle kuuluukin. Mutta se oli myös väsynyt.<br>\n”Hah hah hah hah....”<br>\n<br>\nTronie kallisti kalanpäätää.<br>\n<em>Olen näin hyvä koomikko?</em><br>\n”...hah hah hah hah...”<br>\n<em>Vai onko kasvoillani jotain? Tänne on niin vaikeata saada kunnollista peiliä...</em><br>\n”....ha.”<br>\n<br>\nTorakka pyyhkäisi suupielestään syljen pois laivastonsinisellä hihallaan.<br>\n”Tiedätkö, mitä minä en tahdo tehdä elämälläni?”<br>\n<em>Mistäs minä moista?</em><br>\n”Kuunnella nöyristelyä. En käsitä, mistä moisia löydetään.” Amiraali nojasi pöytänsä kulmaan. ”Aikoina, kun vielä seilasimme sakaroita, miehistöni ei ollut tällainen.”<br>\n<br>\nTronie kiersi pari kierrosta pienessä maljassaan ja katseli ympärilleen. Huoneen seinät olivat monenlaisilla tavaroilla kyllästetyt: Karttoja oli enemmän kuin moni jaksoi laskea, uusia ja haalistuneita. Jotkut niistä esittivät Klaanin saaren rannikoita, mutta osa kuvasi vesistöjä, joista Tronie ei ollut kuullutkaan. Seinälle oli ripustettu myös hienoimpia Nazorak-aseita, vaikka ne eivät edustaneetkaan kaikkein uusinta uutta. Lisäksi seiniä koristi myös yksi täytetty miekkakala, pahamaineisen laavamureenan pää sekä pienen pieni pätkä suuren suurta lonkeroa.<br>\n<em>Wanhat ajat hyvät ajat?</em><br>\n”Hmph”, Amiraali tuhahti. ”Torakkaimperiumi on nyt mahtavampi kuin koskaan.”<br>\n<br>\nUlkona puhalsi kostea ja kylmä merituuli, mutta huoneen paksut ikkunat estivät sen havaitsemisen sisältä käsin. Kokenut merenkävijä kuitenkin kuuli sen ulvonnan.<br>\n<em>Silti vaikutat hieman kärttyisältä.</em><br>\n”Sano tuo sille merimiehelle, jonka lävistin tällä”, 002 murahti viitaten harppuunaiseen jalkaansa.<br>\n<br>\n<em>Hmmm,</em> Tronie mietti päässään ja Amiraalin moisessa. <em>Sinä et vaikuta henkilöltä tahi hyönteiseltä, joka murhaa alaisiaan turhan tähden...</em><br>\n”...mistä sinä muk-”<br>\n<em>Minulla sattuu olemaan erinomainen persoonantuntemus. Näen se jo silmistäsi. Plus telepaattisia voimia. Ei, sinulla on syysi. Mutta mikä...</em><br>\n<br>\n”Älä keskeytä minua, eväkäs!”<br>\nAmiraalin kynnet puristuivat pöydän ympärille entistä voimakkaammin. Muutaman sekunnin hän piti tiukkaa otetta tasosta, kunnes yhtäkkiä päästi irti. Hän käveli hiljakseen huoneen pienimmälle, pyöreälle sivuikkunalle, joka sijaitsi työpöydästä katsoen vasemmalla. Panssarilasia ympäröi messinkinen kehys. Ulkona puhalsi yhä merituuli.<br>\n”Kalan suorittama psykologinen analyysi. Mikä päivä.”<br>\n<em>Sinä murhaat alaisesi tuosta vain. Oman rotusi ja kulttuurisi edustajan. Mutta kun kohtaat klaanilaisia, kohtelet meitä yksilöinä...</em><br>\n<br>\n002 avasi pientä ikkunaa kalan jatkaessa kummankin pään sisäistä monologia. Nazorakin tottuneet kädet napsauttivat pienet salvat auki.<br>\n<br>\n<em>Mutta sinä et kuitenkaan kunnioita klaanilaisia. Mutta kohtelet klaanilaisia paremmin kuin torakoita. Sehän tarkoittaa...</em><br>\n<br>\nPyöreä ikkuna aukesi naristen. Tuuli oli kuitenkin laantunut ja Amiraalin kasvot otti sen sijaan vastaan sama ei mikään kuin mikä huoneessa vallitsi. Nazorak huokaisi syvään ja sulki ikkunan, samoilla tehokkailla otteilla kuin oli sen avannutkin.<br>\n<br>\n<em>...että pidät torakoista vielä vähemmän.</em><br>\n<br>\nAmiraali 002 kääntyi kannoillaan. Hän alkoi marssia viitta liehuen kohti huoneen puisia pariovia.<br>\n”Minun ei tarvitse kuunnella tätä, sintti.”<br>\nTronie yllättyi ja tämän ajatuksenvirta katkesi, kun Amiraali heitti viittansa akvaarion peitoksi. Nilkuttava upseeri poistui huoneesta eleettömästi ja sulki ovet perässään. Harppuunan töminä SS Rautasiiven upseerien osaston kätytävistön mattoja vasten kuului vielä pitkään. Kala jäi kellumaan säiliöönsä. Hän ei edes tanssinut, jäi vain pimeyteen miettimään.<br>\n<br>\n<em>Hum.</em><br>\n<br>\nHuoneessa oli täysin hiljaista.<br>\n<br>\n<em>Mitäköhän muille vangeille kuuluu?</em><br>\n<br>\n<strong>Toisaalla</strong><br>\n<br>\nRuki avasi silmänsä.<br>\n”Missä...”<br>\nHänen päätään särki kovasti.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Kiitos Tronielle luvasta käyttää hahmoaan.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1444,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2012-06-27T10:22","content":"<strong>Sairasosasto</strong><br>\n<br>\nHuone oli valoisa ja sairaalamaisen puhdas. Ankean harmaat seinät suorastaan kylpivät auringonvalossa. Ikkuna osoitti merelle päin maisemaa, joka olisi saattanut olla kaunis jonkun toisen Toan mielestä jossain toisessa universumissa. Ruskeat ja pölyttömät puukalusteet, putipuhdas lattia, hiljaa huriseva loisteputkivalo ja kaareva vesihana tiskialtaan vieressä odottivat ja kuuntelivat, kun Kapura makasi sängyllä ja eli elämää, joka oli jonkun toisen.<br>\n<br>\n<em>Muistot ovat vaarallisia, sen Jouera opetti minulle. Niitä hallitsemalla voi hallita kaikkea. Muistot ovat kaikki. Ilman niitä olet tyhjä.<br>\n<br>\nJa kun muistot ovatkin valetta? Päivät ja illat, onnen ja surun hetket häviävät ja tilalle tulee totuus?<br>\n<br>\nSe on muistojen voima.</em><br>\n<br>\nValkoisen oven takaa kuului tyypillisiä sairaalaääniä. Askelia. Keskustelua. Ne olivat ääniä jostain muualta. Tässä huoneessa olivat vain Kapura ja valheet, joita hän oli katsonut teräväpiirtona, valheet, jotka olivat hänen omiaan mutta jonkin pahemman keksintöä. Mielikuvat, jotka olivat todellisempia kuin ankea huone sairasosastolla ja se elämä, joka ei ollut valetta. Kapura makasi hiljaa ja nuo mielikuvat olivat tosia vain hetken. Ne hajosivat, putosivat maahan ja särkyivät... Tilalle vyöryi sairasosaston puhtaus.<br>\n<br>\n<em>Kuinka kauan aikaa on edes kulunut? Päivä? Viikko? Vuosia? Onko sota vielä käynnissä? Astuuko huoneeseen pian Nazorak? Vai astuuko huoneeseen pian hoitaja, joka kertoo, että huonetta tarvitaan ruumiiden säilöttämiseen?</em><br>\n<br>\nEpätietoisuus täytti kaiken ja sen mukana tuli pelko. Ei ainoastaan pelko siitä, mitä oli tapahtunut. Sen mukana tuli myös pelko siitä, mitä vielä tapahtuisi. Maatessaan tällä sängyllä Kapuran tunsi olevansa jonkin suuren äärellä. Hän tunsi katsovansa jotain haurasta ja niin kaunista, niin viatonta ja niin helposti särkyvää. Kyllä hän tiesi, mitä oli tehtävä. Se olisi hyväksi kaikille.<br>\n<br>\n<em>Entä jos se ei ole? Sinäkö tiedät varmasti? Sinä, joka olet vain yksi pelinappula, yksi pieni pelinappula joka voi kääntyä epävarmana toiseen suuntaan, mutta jonka voimat ovat lopussa ennen kuin ensimmäinen askel on suoritettu?</em><br>\n<br>\nOvenkahva narahti kuin syyttäen moisista ajatuksista ja sisään astui Kakamaa kantava ruskea Matoran, jonka kaulasta roikkuva nimikyltti julisti TOHTORI FORE isoin kirjaimin. Ohi vilisivät hetket, joina Fore kysyi vointia ja joina Fore puhui lääkityksestä ja joina Fore kehotti lepäämään, ja ne syöksyivät ohi niin nopeasti että Kapura lopulta ei tiennyt niiden todenmukaisuudesta. Ovi sulkeutui.<br>\n<br>\n<em>Tuo minulle Matoro.<br>\n<br>\nTee niin ja osoita puolesi tässä sekasorron maailmassa. Osoita uskollisuutesi. Osoita se, että olet valmis ottamaan vastaan voiman, jonka sinulle lahjoitan.<br>\n<br>\nPalvele Mielen Isää.</em><br>\n<br>\n\"Palvele Mielen Isää\", Kapura sanoi hiljaa ja tunsi muutakin kuin asiat, jotka olivat ja asiat, joita ei ollut. Hän tunsi Mielen Isän läsnäolon ja tehtävän. Tehtävän, jonka suorittaminen toisi Isän lähemmäksi tavoitettaan paremmasta maailmasta. Katso ulos ja näet surua, epätoivoa vain, eivät päivät nämä sodan hyvyyttä palvele. Mitä sitten, jos se olisi petos Klaania kohtaan? Se oli myös mahdollisuus edetä. Se olisi lopulta hyväksi Klaanille.<br>\n<br>\n<em>Tee se.</em><br>\n<br>\nOli koittanut aika täyttää tehtävä. <br>\n<br>\n<strong>Nimetön saari</strong><br>\n<br>\nOi, katso kuinka OLENNOT nuo taivaisiin nousevat!<br>\n<br>\n<strong>Joueran piilopaikka</strong><br>\n<br>\nJoueran mieli vastaanotti viestin hiljaisuuden ja pimeyden vallitessa luolamaisen huoneen joka nurkassa.<br>\n<br>\n<em>JOUERA<br>\nKUOLE<br>\nJO<br>\nMIKSET SINÄ KUOLE <strong>OLIN KOKEESI</strong></em><br>\n<br>\nLajinsa viimeinen jäsen kääntyi ja katsoi luolan läpi johonkin, jota mieli ei kykene hahmottamaan. Hän seisoi siinä ja katsoi suuntaan, jossa oli joskus Matoranin Varjona, joskus Joueran Liittolaisena tunnettu olento.<br>\nJouera tiesi, että tuo olento (<em>olennot</em>) tappaisi hänet sillä sekunnilla, kun se näkisi (<em>aistisi</em>) luojansa. Tämä oli ensimmäinen kerta, Jouera tajusi, tämä oli ensimmäinen kerta hänen elämässään kun hiljainen tiedemies tunsi pelkoa. Tämä on pelkoa, tämä joka saa kehosi vapisemaan ja mielesi lyömään tyhjää. Tämä on pelko, tämä on tunne, unohtakaa aiemmat kaiut tunteista. Tämä on pelko.<br>\n<br>\n<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nMatoranin Varjo ei ollut enää yksin.<br>\n<br>\nIsoa L-kirjainta hieman paksumpi muoto eteni määrätietoisesti kohti tuntematonta. Meri aaltoili ja kohahteli kun valkoinen olento joka oli kuin reikä todellisuudessa matkasi kohti päämääräänsä, joka oli sekä satunnainen että tarkasti valittu. Oranssit ja purppurat pisteet ilmestyivät ja katosivat kuin kohina sen pinnalle. Olento oli siinä ja kuitenkaan se ei ollut. Se oli jotain mitä mieli kieltäytyi huomioimasta, se oli jotain mitä silmä kieltäytyi näkemästä. Se oli painajainen ja kuitenkin sitä ei ollut.<br>\n<br>\nSitä seurasivat kaksi olentoa, jotka näyttivät todellisemmilta mutta silti karkeilta ja jostain muualta tulleilta. Ne olivat kuin puuväreillä ilmaan piirretyt hahmot, jotka joku suurempi kokonaisuus oli huvikseen luonut. Ne olivat haalean ruskeita Rahien luurankoja, jotka välillä särkyivät ja korjasivat itsensä lennossa kuin ilmaan huonosti heijastetut diat. Toinen muistutti lentävää Rahia, toinen jotain jolla oli pitkät raajat. Ne pitivät hiljaa humisevaa ääntä, jota yksikään sielu ei ollut kuuntelemassa.<br>\n<br>\nHieman oikealla lensi musta kaasumainen massa, jolla ei oikein ollut muotoa. Välillä saattoi luulla näkevänsä suun tai silmät tai molemmat, mutta ken tietää olivatko ne illuusiota vai heijastuksia tuon olennon todellisesta luonteesta? Massan katsominen olisi saattanut aiheuttaa lievää päänsärkyä, mutta mahdollinen katsoja olisi varma yhdestä asiasta: Hän ei haluaisi nähdä olennon todellista luonnetta, jota se peitteli kuin houkutellakseen.<br>\n<br>\nSen takana vasemmalla oli viides olento, jonka olemusta olisi vaikeampi kuvailla. Se muistutti etäisesti ensimmäistä olentoa, mutta tämä oli vain kasa punaisia ja keltaisia viivoja. Värit olivat liian kirkkaita ja lapsenomaisia ollakseen olemassa. Se muuttui koko ajan ja otti erilaisia muotoja, joissa katsoja saattaisi nähdä jotain etäisesti tuttua. Se päästeli ääntä, joka oli sekoitus infernaalisia piippauksia ja etäisiä kaikuja, joita ei voinut kunnolla kuunnella. Olento vääristi hiljalleen ympäristöään samalla tavalla kuin ensimmäinen: Vesi sen alla liikahteli kärsimättömästi ja valo vääristyi kulkiessaan sen läpi. Luoja armahtakoon sitä Matorania tai Rahia joka eksyy liian lähelle punakeltaista olentoa.<br>\n<br>\nNoiden keskellä oli Matoranin Varjo, paitsi että se ei ollut varjo eikä oikeastaan Matorankaan. Sen muoto muistutti Matorania, mutta Liittolaisen keho oli täynnä orgaanista massaa, johon katsominen teki kipeäksi sen iljettävän vihertävän värin vuoksi ja mekaanista osien yhdistelmää, joka oli monissa kohdissa ruostunut tai katkeillut ja pudotellut pois pieniä palasia siitä, missä kuuluisi olla toinen sormi tai suurin osa olkapäästä.<br>\n<br>\nJoueran Liittolaisen pää oli muodottomaksi mössöksi sulanut metallinen kallo, josta sojotti mustuneita aivojen jäänteitä tai sähköjohtoja. Naamio oli tunnistamaton, mutta silmänreiät olivat pysyneet paikoillaan kuin ihmeen kautta (toinen tosin oli hieman korkeammalla) ja niistä paistoi punainen valo, joka kertoi että kaikki on valetta ja olet oikeasti kuollut. Se kertoi, että sinä makaat oikeasti sairaalassa koomassa ja kaikki on valetta, ah, valetta. Elämäsi kuuluu valheisiin, jotka pyörittävät tätä peliä. Valheet, nuo mielen työkalut.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nEli kiitoksia:<br>\n- Joylle ropefiiliksestä jonka tulosta on viestin alku<br>\n- Matorolle läpilukemisesta ja kritiikistä jonka ansiosta tämä parantui huomattavasti<br>\n- Nintendolle siitä että HAXORUS SAA SUPERPOWERIN BW2:SSA WOOOO</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1445,"creator":"MahriKing","timestamp":"2012-06-27T10:43","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\n\"Maata ohoi!\" huivipäisen Lyanin railakas huuto kaikui mastosta. Matoran oli havainnut poppoon määränpään kaukoputkellaan. Kannella siaitsevan neljän Matoranmerirosvon katse kiinnittyi paatin keulaan. Horsiontissa oli pienellä tihrustelulla havaittavissa rehevää maata.<br>\n<br>\nTakakannen huonerakennelman oven saranat narahtivat, mikä kiinnitti piraattien huomion. Auringossa kiiltävä metallinen käsi työnsi oven tieltään niin että se paukahti seinään. Tummahaarniskainen kasvomaskiin sonnustautunut Amazua astui esiin. Silmät eivät erottuneet hohtavan punaisen visiirin takaa, mutta silti hahmon pystyi olettamaan katsovan kohti edellämainittua kaukaista maa-aluetta, uppoutuen ajatuksiinsa hetkeksi. Gaggulabiossa täyttyivät tyypillisen gangsteripomon piirteet myös siinä määrin, että vitkastelu saati epäonnistuminen olivat tämän mielestä kuin syntejä, joista rangaistuksena oli vähintään fyysinen kurinpito tai enintään kuolema. Hyvin valitettavaa oli se että hänen tapauksessaan pantiksi joutui radiopuhelin. <br>\n<br>\n\"Kaikki miehet kannelle\", palkkasoturi huudahti syvänluonteisella äänellään. Pienessä hetkessä neljä Matorania oli kasaantunut kannelle riviin. Amazua käveli hitain vakain askelin lautakantta pitkin miehistönsä tykö. Äskeisessä huoneessa kapteenin kanssa ollut Koli kipitti nopeasti rivin jatkoksi kapteeninsa ohi. Lyan tömähti kuin usoraan ylhäälrä Gattan ja Nanyn väliin. Amazua pysähtyi Kolin viereen tarkastellen suoraryhtistä sekalaista joukkiota hetken.<br>\n\"Tässäkö kaikki\", Amazua kysähti levittäen avonaisen kätensä Matoranien syyntaan. <br>\n<br>\nKoli oli juuri avaamassa suutaan, kun Amazua huomasi että hänen jalkojaan nyki. Samassa palkkasoturi huomasi seisovansa kasiluukun päällä. Painon siirryttyä pois luukku aukesi ja sinivihertävä Matoran kömpi ylös. Tämän veriset kädet viittasivat siihen että Matoran oli ollut juuri käsittelemässä mestattua lokkia. Pian tämän perässä kannen alta raahautui koukkukätinen miehistön teknikkona toimiva Kiro. Amazuan oli vieläkin vaikea ajatella kaksikoukkukätistä Matorania kyseiseen pestiin. Hän kuitenkin päätti olla miettimättä asiaa tarkemmin. Se ylitti hänen käsityskykynsä kirkkaasti. Kaksi viimeistäkin Matorania asettui riviin muiden sekaan. <br>\n<br>\nAmazua laski hetken vaimeasti sormillaan. Matoranien määrä alkoi olla sellainen kuin hän oli muistanutkin. Palkkasoturista oli suorastaan huojentavaa nähdä villipäinen ja ylienerginen joukkio seisomassa hiljaa ja rauhallisesti. Ehkä tästä sorkusporukasta olisi ainakin johonkin...<br>\n\"Miehet\", Amazua aloitti kävellen eteenpäin. Nany yritti peittää happamuutensa sen suhteen että kapteeni ei korjannut ilmaustaan hänen suhteensa mitenkään, \"Saavumme pian päämääräämme. Tehtävämme on yksinkertainen: vaellamme vaarjone täyttämän viidakon halki, aikeinamme noutaa Skakdijoukot leiristään, ja kuljettaa heidät takaisin 'Bio-Klaanin saarelle'\". Saavutettuaan rivin pään Amazua kääntyi ympäri, kävellen takaisin menosuuntaansa. <br>\n<br>\n\"Suoritettuamme rantautumisen kokoan mukaani n. puolesta miehistöstäni koostuvan seurueen. En aio odottaa teiltä suuria. Haluan kuitenkin huomauttaa, että olette vastuussa itse itsestänne. Mikäli viidakon eläimet tai alkuasukkaat hyökkäävät kimppuunne aikomuksenaan vetää suolenne irti ruoakseen, on turha itkeä minua apuun.\"<br>\nAmazua pysähtyi Matoranrivin keskelle. \"Tohtori\", hän aloitti, \"kuinka pian saavumme perille?\" Matoranien kapteeni viittais tällä selvästi rivin toisessa reunassa seisovaan Koliin. Muut merirosvoista loivat vaimean katseen Ko-Matoraniin. Tämä ei tätä kuitenkaan suuresti häirinnyt.<br>\n<br>\nKoli vetäisi hieman henkeä. \"Nnnoh, ottaen huomioon ilmavirran metrisekunttisen nopeuden ja sen aiheuttaman vesimassan liikkeen vaikutuksen laivaamme, kuitenkin liittäen mukaan laivamme massan määrän, oletan että saavutamme rantautumistoimenpiteelle otollisen siainnin...\"<br>\n\"Nnnööörtti\", Gatta keskeytti. Hän piteli kättään pystysuunnassa vasemmalla poskellaan yrittäen mukamas peittää sen että juuri hän oli äskeisen huudahduksen takana. Nany tökkäisi tätä kylkeen olkapäällään. Hetken oli hiljaista.<br>\n\"...tunnissa\", närkästynyt Koli lausui loppuun. Toisaalta hän oli jo tottunut moiseen kohteluun.<br>\n<br>\nAmazua oli hetken hierovinaan kasvomaskinsa leikamusosaa. Hän ei ollut moksiskaan siitä mitä äsken tapahtui. Hän aprikoi. <br>\n\"Kysymys.\"<br>\nKukin pienistä piraateista sai kapteeninsa väistämättömän huomion. <br>\n\"Kuinka lujaa purjeiden kankaiden sidos on?\"<br>\nMatoranit olivat hiljaa. Osa siksi koska oli ihan pihalla asian sihteen, osa taas pohti asiaa mielessään. Pian Lyan nosti kätensä varovasti. Amazua antoi tälle sanattomasti luvan puhua.<br>\n\"Nooh, yleensä purjelaivojen purjeet on tehty tavallisesti punotusta kankaasta, mutta näiden leukaperien paattien purjeet on hieman toisenlainen juttu. naru on kuin puoliksi jotain metallia. Kenties tavallista narua ja jotain... rautalangan tapaista.\" Le-Matoranin viimeisissä sanoissa oli havaittavissa epävarmuutta. Kenties hänelle aiheutti paineita yrittää päteä uuden, vaativan oloisen kapteeninsa edessä.<br>\n<br>\n\"Skakdit tunnetusti ovat joko ryöväreitä tai kauppamiehiä\", Koli aloitti oman puheenvuoronsa, \"Bio-Klaanin saaren Skakdit ovat hyvän organisoitumisensa lisäksi varustukseltaan myös hyvin eteviä. Ilmeisesti ryhmä on vaellellut siellä täällä ja kerännyt otollista varustusta kaupallisin keinoni sieltä täältä - tai ryövännyt ne.\"<br>\n<br>\n\"Ette siis olekaan niin erilaisia.\" Amazuan kommentti löi jokaisen Maotranin jälleen hiljaiseksi. Tämä oli historiallista. Koli jatkoi. \"Purjeiden kankaan koostumus on mitä ilmiömäisin merenkäyntiin. Myönnettäköön että melkoista laatutavaraa. Voimakkaat myrskytuulet tarjoavat otollista lisäpuhtia sen sijaan että repisivät purjeet riekaleiksi.\"<br>\n\"Pienoinen lisäpaine ei siis liene pahasta?\"<br>\n\"...en usko\", Koli ei vielä ymmärtänyt mitä hänen kapteeninsa ajoi takaa.<br>\n<br>\nAmazua asteli piskuisesta miehistöstään hieman kauemmas. Hän oli valmis jakamaan käskyjä.<br>\n\"Sinä, Nuijapää\", palkkasoturi osoitti metallisen sormenpäänsä Pakua kohti.<br>\nMatoran ehti sulatella lempinimeään hiukan. Nimitys tuntui olevan vain vähäisesti perusteltavissa siihen, että hänen erityisosaamiseensa lukeutuivat myös nuijat.<br>\n\"Asetu ruoriin. Varmista että kurssimme pysyy mahdollisimman suorana.\"<br>\n<br>\nKoli ihmetteli kapteeninsa argumenttiä. Tällaisella kulkuvauhdilla kriittinen kurssilta poikkeamisen todennäköisyysprosentti oli hyvin pieni. Paku teki työtä käskettyä tarttuen puisen ohjauspyörän hänelle suotuisammassa paikassa oleviin tappeihin niin lujasti kuin vain pystyi. Po-Matoranin mielestä itse kapteeni oli kuitenkin fyysisiltä voimiltaan hänen yläpuolellaan.<br>\n<br>\nAmazuan sormenpää valitsi toisen kohteen. Tällä kertaa Lyanin. \"Paviaani.\"<br>\nGatta ja Paku tirskahtivat ja alkoivat hihittää hiljaa.<br>\nPalkkasoturi siirsi sormensa pään kohti laivan ensimmäisen maston alimmaista, isoa purjetta. \"Avaa tuo...\" Amazuan sanat takertuivat hänen kurkkuunsa tajuttuaan ettei hän muistanut sen nimeä, \"...mikälie purje, ja varmista, että sen kiinnitys on varmasti mahdollisimman tiukka.\" <br>\n<br>\nPieni huivipää reagoi omaan uuteen nimitykseensä olankohautuksella loikkien pienen hetken päästä maston narujen viidakon kätköissä. Loput sietsemän Matorania katsoivat kun heidän kapteeninsa asteli laivan keskikannelle, sopivaan kohtaan, kääntäen katseensa laivan etumastoon. Mustanpuhuva purje oli avattu. Lyan ninjaili itsensä alas kapteeninsa viereen.<br>\n\"Käydet kiristetty, kapteeni.\"<br>\nAmazua nyökähti Le-Matoranin suuntaan. Koli nosti etusormeaan kysyvän varovasti.<br>\n\"Kapteeni. Saanko tiedustella, mistä on kysymys?\" Koli yritti parhaansa mukaan kuulostaa siltä ettei kykseenalaisitaisi kapteeniaan.<br>\n\"Tämä paatti taitaa tarvita vähän lisää tuulta purjeisiinsa.\" Palkkasoturi teki eleen joka voisi vaikuttaa siltä että hän aikoisi raapia kutisevaa selkäänsä. Tämän kuitenkin vetäistessä kätensä pois kyynärvarresta ulkonevan osan virkaa toimitti jonkin sortin kanuuna. Amazua otti sen vastaan vasemmalla kädellään. <br>\n<br>\nGattan silmät suurenivat Onu-Matoranin ihastellessa metallinharmaana auringossa kiiltävää laitetta. Se oli koostumukseltaan pitkä piippu liitettynä ilmeisimmin tekniikkaa sisältävään laatikko-osaan, joka koostui suurilta osin paneeleista. Piipun alapuolelle oli liitetty jonkinlainen säiliö. Normaalisti tuliaseissa kyseisenlaisessa osassa säilöttiin ammukset. Kapteenin pitelemä ase ei kuitenkaan osoittanut minkäänlaisia merkkejä laukaisumekaniikasta. Kaiken lisäksi se ei vaikuttanut ollenkaan siltä että sen sisään olisi edes liipasinta saati kahvaa. Tai kättä tarttumaan siihen. Aseen eri osista pieneltä osin pilkottavat järjestetyt johdot ja virtapiirit viittasivat pikemminkin elektroniikkapitoisuuteen.<br>\n<br>\nEpävarmuus valtasi piraatit heidän kapteeninsa osoittaessa aseen kohti laivan purjetta. <br>\n\"Ei kai se aio romuttaa paattimme\", Gatta kuiskasi vierelleen asettuneelle Lyanille.<br>\n\"Naama rullalle\", Amazua tuhahti. Kumpikin Matoran säpsähti palkkasoturin yllättävää kuuloa. <br>\n<br>\nAmazua tähtäsi toisella kädellään edelleen tukemansa aseen piippua sopivaan kohtaan. Olisi paha paikka jos masto katkeaisi. Pian palkkasoturin pitelemä ase päästi selkeän latautumista viestivän äänen. Ääni oli kuin matalatempoinen, pitkäkestoinen *PIIP*, joka voimistui hiljalleen. Gatta odotti hiljaa haltioituneena.<br>\n\"Muuten.\" Amazua sai vielä kerran alaistensa huomion. \"Kannattaa tarttua kiinni jostain.\"<br>\nMatoranpiraatit tuskin ehtivät tulkita kapteeninsa puheita kun pamaus kuului. <br>\n<br>\nZamorin lailla kiitävä palkaksotruin aseen paineaalto paiskautui laivan mustaan isopurjeeseen. Laiva hytkähti voimakkaasti koko pinta-alaltaan vieden Matoranmiehistöltään jalat alta. Tämä toimi vasta esipotkaisuna laivan pian saavuttamalle huimalle kiidolle kohti määränpäätänsä.<br>\n<br>\nPakulla oli kovasti töitä ruorin pitämisessä yhdessä samassa asennossa tuulen paiskatessa Matoranin kasvoja. Kapteenia lukuunottamatta jokainen irtonainen asia laivan kannella lennähti laivan peräkannelle. Palkkasoturin vaivoin hallinnassa pitelemä laite vapautti valtaisaa painetta purjekangasta kohti. Amazuan jalat tekivät lujasti töitä välttääkseen tämän itsensäkin kellahtamisen kumoon. Valtaisaa purjealusta pystyi sillä hetkellä pitämään melkein moottoriveneenä. Suurikokoisena moottoriveneenä.<br>\n<br>\nMinuuttien päästä päästä tilanne rauhoittui. Amazuan tykin toiminta lakkasi melkein kuin se olisi hyytynyt. Palkkasoturi rentoutti jäsenensä kumartuen pienoiseen lepoasentoon. Myös Matoranmiehistä alkoi palata tolpilleen.<br>\n<br>\nPuiseen seinään liimautunut Gatta valahti kannelle. Matoranin mustan Pakarin ja seinän pintakäsitellyn puun välinen litka synnytti ininää. Paku seisoi edelleen lievästi sanoen hieman uupuneena, vapisevat kädet yhä kiinni ruorissa, huolimatta siitä että jalat pettivät hänen altaan. Veltto Lyan makasi maassa. Äskeinen välikohtaus ei haitannut häntä yhtään Nanyn lennähdettyä hänen päälleen. Le-Matoranin ilme viesti tämän olevan irstauden kuningas. <br>\n<br>\n\"Tuo... oli aika siistiä\", hieman pökerryksissä oleva Gatta hörähti kapteeninsa suuntaan. Tämä ei kuitenkaan tuntunut kiinnittävän asiaan huomiota.<br>\n\"Mikä tuo härpäke oikeen on\", Gatta puhisi kääntyessään vatsalleen.<br>\n\"...painetykki.\"<br>\nMuutaman tolpillaan olevan Matorani sekä Amazuan katseet kiinnittyivät Kiroon tämän tunnistaessa laitteen. Fe-matoran oli saanut toisellak oukkukädellään hyvän otteen kannen lankusta.<br>\n\"Uudenlaisen sodankäynnin edelläkävijä. Koottu jokainen mutteri kerrallaan Nynrahin taitavimpien käsityöläisten sormenpäillä.\" Kiro sai painiskella hieman irottaakkseen koukkunsa puulankusta. \"Yksi Pimeyden metsästäjien pyytämistä aseista. Massiivisen tuhon väline, jolla on kyky murentaa vuroia ja halkaista meriä. Lopulta sen valmistuskuitenkin lopetettiin toimintavirheiden takia.\"<br>\n<br>\n\"Ilmankos se strutsin näköinen hyypiö pyyti kiskurihintaa\", Amazua kommentoi matoranin kertomaa. Palkaksoturi nousi pian suoraryhtisenä asettaen kädessä pitämänsä aseen takaisin selkäänsä, palauttaen tilalle normaalin, hopeisen kätensä. Jutustelun aika tulisi myöhemmin. Miehistön kapteeni loi katseen suoraan eteen. Nany asetti kätensä tahattomasti Lyanin naamalle ponnistaen itsensä ylös. Muutama muu piraatti huomasi häkellyksekseen saaren olevan tuskin puoen kulometrin päässä.<br>\n<br>\n\"Päivitetty arvio, tohtori?\" Amazua käännähti hitaasti laivan takakannen suuntaan. Kiusaantunut Koli kurkisti varovasti päälleen lennähtäneen tynnyrin sisältä...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1446,"creator":"The Snowman","timestamp":"2012-06-27T13:02","content":"<strong>Bio-Klaanin saari, Lehu-metsän eräät, kenties pohjoiset osat</strong><br>\n<br>\n”Sinä pidät sitä karttaa väärin päin”, Kepe huomautti. ”Ihan tiedoksesi.”<br>\nSnowie mutristi suutaan. ”Hmmmm. Niin.”<br>\nValkoinen klaanilainen pyöräytti kartan toisin päin.<br>\n<br>\n”Eikun sillain toisessa suunnassa väärin”, tiedemies vielä oikaisi.<br>\n”Änh.”<br>\n<br>\nKoko aamupäivän metsässä vaellettuaan kaksikko oli onnistunut harhautumaan syrjään polulta ja kadottamaan itsensä kartalta. Hetki sitten Snowman oli ikään kuin paikantanut heidät, mutta ilmeisesti ei ollutkaan. Nyt he istuivat paksulla ja näennäisen ikivanhalla kannolla tekemässä uutta kartoitusta. Istuimeksi se oli muuten oikein hyvä, mutta se oli pahuksen kostea. Muutenkin metsässä oli hieman hiostava tunnelma, eikä tuuhean kuusikon takia sinne edes paistanut kunnollista auringonvaloa. Lisäksi kaikkialla oli ihmeen hiljaista.<br>\n”Jos kokeilisin navigaattoria vielä kerran? Josko signaali toimisi paremmin?” Kepe ehdotteli kovasti. Taas. Vastauskin oli sama.<br>\n”Eeei. En tahdo enää yhtään ainutta keltaisia, punaisia, karhuhainkirjavaa tai minkään muunkaan väristä katua.”<br>\n”Niinnojoo.”<br>\nKepe oli melkein jo ehtinyt kaivaa pienen kämmenpiipittimensä esiin, mutta lopetti reppunsa penkomisen. Koska olihan se ihan kamala laite. Se oli johdattanut heidät useamman kerran harhaan, kerran he olivat eksyneet matkalla linnakkeelta telakan näyttelylle. Vain koska he olivat tahtoneet testata laitetta.<br>\n”Ja Paacokaan ei vastaa?” Snowie varmisti.<br>\n”Ei vastaa ei. Katsos, radioni on edelleenkin viritetty käyttämään Valvojaa tukiasemana, mutta ei tämä saa siihen yhteyttä.”<br>\n”Heei, mitä sille muuten kuuluu?”<br>\n”...Paacolle? Mistä minä-”<br>\n”Eikun Valvojalle.”<br>\n<br>\nSiitä oli aikaa, kun Snowie oli viimeksi kuullut Valvojasta. Kepen rakentama Verstaan supertietokone oli ollut viime aikoina ihmeen hiljainen.<br>\n”Jaa Valvoja. Se valvoo puolisilmällä Iggyä, mutta pääosin se on ollut virransäästöllä järjestelmäpäivityksen takia.”<br>\n”...monta viikkoa? Tai peräti kuukautta tai jotain?”<br>\n”Se on iso tietokone.”<br>\n<br>\nSnowie oli juuri olemassa ihan …, kun Kepe jatkoi.<br>\n”Entäs sinä sitten?”<br>\n”Ei, minua ei voi päivittää, olen pahoillani.”<br>\n”No heh heh.”<br>\n”heh”<br>\n”...”<br>\n”...”<br>\n<br>\nKepe pudisti päätään, mutta yritti vielä.<br>\n”Sinulla on <em>johdatuksen naamio</em>, Mata Nuinen aika sentään. Mikset sinä... johdata?”<br>\n”Eeh.”<br>\n”Tiedän, että se näyttää porkkanalta, mutta naamio se on silti, huolestuttavaa kyllä, kasvojesi alla.”<br>\nLumiukko näpelöi nenäänsä. ”Kenties se ei toimi? Tai se johdattaa minut voittoon jokaisessa argumentaatiomittelössämme?”<br>\nKepe oli ei-huvittunut.<br>\n”Jos se ei toimi, voisit käyttää jotain hyödyllistä Kanohia.”<br>\n”Mnjah.”<br>\n”Äh, luovutan”, Kepe huokaisi ja keskittyi karttoihin. Hetken sitä tutkailtuaan ja vertailtuaan lähiympäristön pinnanmuotoja, tiedemies nousi seisomaan. ”Uskoisin, että tuo on oikea suunta.”<br>\nSnowie nappasi reppunsa ja laukkunsa maasta, sulloi puoliksi syödyn patongin tärkeään patonkisäiliöönsä, jonka kiinnitti laukkunsa kylkeen ja nousi hänkin. Vailla erityistä tarmoa duo lähti matkaamaan kohti metsän siimeksiä.<br>\n<br>\nJa löysi viimeöisen leiripaikkansa.<br>\n”...olenko ainoa, josta tuntuu, että tämä ei etene...”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1447,"creator":"Paavo12","timestamp":"2012-06-27T19:46","content":"<strong>Nazorak-Pesät</strong><br>\n<br>\n273 käveli pitkää käytävää pitkin. Katossa roikkuvat loisteputket valaisivat kulkijaa kolkosti. Vaikka matkaa 007:n toimistoon ei ollutkaan pitkälti, se matka tuntui ikuisuudelta. Kylmä hiki virtasi valkoisen tiedemiehen ohimoa pitkin. Hänen sydämensä laukkasi kuin villiintynyt kikanalo. Nazorak olisi halunnut pysähtyä ja kääntyä takaisin, mutta hän tiesi, että oli myöhäistä alkaa katumaan. Jokaisella askeleella hän oli lähempänä toimiston ovea ja jokaisella askeleella hänen sydämensä kiihtyi. 273 hidasti hieman vauhtiaan ja löysensi lilaa solmiotaan kaulassa saadakseen paremmin henkeä. Nyt se hetki oli käsillä: 007:n salamurha. Kapinoitsijat olivat tavanneet samassa paikassa, missä olivat pitäneet kokouksen. Kaikille ryhmän jäsenille oli jaettu Zamorpistoolit ja 16765 oli opastanut muut ryhmän jäsenet tunneliin, josta pääsi tiedustelupalvelun tiloihin.<br>\nHän kertasi päässään vielä suunnitelman: hän menisi 007:n toimistoon, puhuisi tiedustelun johtajalle asetilauksen kuljetuksesta ja samalla huomaamattomasti jäädyttäisi oven mekaanisen sähkölukon toimintakyvyttömäksi. Muut kapinan jäsenet odottaisivat läheisessä pakotunnelissa kunnes valkoinen Nazorak palaisisi ja antaisi merkin tovereilleen.<br>\n<em>Mutta entä jos hän huomaa sabotaasini? Hänhän on Nazorak-agenttien johtaja ja varmasti hänen ainoa silmänsä on aina varuillaan…</em> tiedemies ajatteli. 273 pysähtyi ja työnsi oikean kätensä, jossa piti Alinolla-Hanskaansa, syvälle takkinsa sisään ja otti yhdestä takin lukuisista povitaskuista pienen jäähdytyssormuksensa. Hän painoi sormuksessa olevaa pientä nappia testatakseen, että laite varmasti toimii. Sormuksen pienestä sädetinosasta nousi pieni, lähes näkymätön sininen säde. Valkoinen tiedemies nosti sormuksen suurten sinisten verkkosilmiensä tasolle. <em>Kaikki siis riippuu tästä pienestä esineestä… Ja minusta… </em><br>\nValkoinen nazorak siirsi ajatuksensa muuhun. Hän kuvitteli mitä tämän jälkeen tapahtuisi: Jos- siis jos –suunnitelma onnistuu suunnitelmien mukaan, työläis-nazorakit tajuaisivat aloittaa kapinan, ja hyvällä lykyllä johtoporras syrjäytettäisiin ja koittaisi paremmat ajat kaikille nazorakeille. Kun niin on tapahtunut, hän nousisi kaikkien arvostamaksi tiedemieheksi, niin kuin 16765 oli sanonut.<br>\n<br>\nMutta sitten hän huomasi pysähtyneensä liian pitkäksi aikaa. nazorak pujotti sormuksen keskisormeensa. Jäätutkija katsoi edessään parin askeleen päässä olevaa ovea. Hän huokaisi ja rohkaisi mielensä. Hän otti pari pitkää askelta ja oli oven luona. <em>Meni syteen tai saveen</em>, 273 ajatteli ja painoi ovisummeria. Hän odotti hetken, kunnes summeriin syttyi vihreä valo. 273 tarttui oven kahvasta, aukaisi oven ja meni sisään.<br>\n<br>\nSisällä huoneessa häntä vastassa teräksisen työpöytänsä takana istui 007.<br>\n\"Päivää, 273. Ehdin jo odottaa sinua\", 007 tervehti tulijaa. <br>\n\"Kiitos, 007:n\", 273 kröhi kurkkuaan ja ojensi kirjoittamansa raportin 007:lle, \"Tilauksesi on nyt valmis. 30 ilmatyynyalusta, 100 jääkonepistoolia ja 100 lämpöskannerilasia. Papereissa on kaikki tarkemmat tiedot. Mekaanikkoni ovat tehneet parhaansa tilauksen eteen.\" <br>\n\"Hienoa\", musta nazorak sanoi neutraalilla äänensävyllä ja otti paperin. Hän katsoi sitä ohimennen ja asetti sen pöydälleen. \"Miten laitteet aiotaan kuljettaa Pesiin?\"<br>\n\"Olin ajatellut, että Ilmavoimien kuljetushelikopterit sopisivat parhaiten ilmatyynyalusten kuljetukseen,\" 273 vastasi. Hän yritti kuulostaa niin normaalilta kuin pystyi. Mutta sitten tiedemieheen iski yht’äkkiä hirveä tunne, kun hän muisti jotain. 273 ei ollut lainkaan miettinyt, miten hän pääsisi ovelle sabotoimaan lukkoa. Hän soimasi itseään siitä miten hän oli voinut unohtaa niin tärkeän asian.<br>\n\"Selvä. Sovitaanko, että sinä hoidat kuljetuksen. Haluan nämä varusteet toimintakunnossa neljän päivän kuluttua pääasevarastolle. Sitten saat palkkiosi.\"<br>\n273 yritti kätkeä hermostuneisuutensa. Hän vilkaisi sivusilmällä toimiston ovea. \"Selvä, kiitos\" 273 sanoi. Hänen äänensä värähteli epätasaisesti. Hän yritti olla menemättä paniikkiin ja keksiä jotain. Hän tyynnytteli kiihtynyttä hengitystään. Mutta sitten tiedemies sai idean. 273 vilkaisi ovea, käännähti nopeasti oven suuntaan ja harppoi oven luo. Hän kurkisti oven pleksistä tehdystä ikkunasta käytävään yrittäen näyttää siltä, kuin olisi nähnyt jotain kiinnostavaa. Samalla hän painoi pienen sormuksen napista ja suuntasi sen säteen oven mekaaniseen lukkoon. Lukon pintaan ei näkynyt tulevan mitään, mutta lukon mekanismi sen sisällä jäätyi huomaamattomasti. Sitten 273 kääntyi takaisin 007:n puoleen. \"Anteeksi. Olin näkevinäni jonkun kuuntelevan oven takana. Mutta ilmeisesti tiedemiehen höperyyttä\", 273 keksi tekosyyn.<br>\n007:n kasvoilla saattoi nähdä jonkin pienen hymyntapaisen. \"Luonnollisesti, herra tutkija. Luonnollisesti.\"<br>\n273 hieraisi takaraivoaan. ”Eli tulette hakemaan laitteita neljän päivän päästä. Näkemiin”, tiedemies sanoi ja musta nazorak nyökkäsi hyvästiksi. Jäätutkija avasi oven jo lähteäkseen.<br>\n”Odotas”, 007:n sanoi. 273 jähmettyi paikoilleen. <em>Huomasiko hän…?</em> hän ajatteli hätäisesti. Tiedemies kääntyi hitaasti takaisin Tiedustelun johtajaa päin. <br>\n”N-niin?” hän kysyi.<br>\n007 nyökkäsi tutkijan oikeaa kättä. ”Hanskasi. Oletko saanut sen toimimaan?” musta nazorak kysyi. 273 kääntyi hämmästyneesti katsomaan Alinolla-Hanskaansa. Hän huokaisi helpottuneesti.<br>\n”Aa. Niin! Kyllä sain. Löysin sopivan energialähteen. Mutta se on sen verran harvinainen, etten kehdannut alkaa häiritsemään teitä sillä”, hän selitti todenmukaisesti, koska juuri niin oli käynyt.<br>\n007:n nyökkäsi. ”Hyvä. Voisit joskus esitellä sitä minulle. Mutta minulla on hieman kiire. Voit mennä”.<br>\n273 hymyili kun astui ulos käytävään ja sulki oven. Hän hengähti huojentuneesti. <em>Hienoa, nyt menen kertomaan muille</em>.<br>\n<br>\n007:n toimisto hiljeni. Musta nazorak syventyi työhönsä ehkä vain vartiksi. Hän tarttui PST:n lähettämään raporttiin. Se tarkoitti Pesän Sisäistä Tiedustelua. Sen lisäksi oli PUT, Pesän Ulkoinen Tiedustelu. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/2VZs2s7-7PM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/2VZs2s7-7PM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nRaportissa oli yksikköjohtaja 983:n leima. Liuska alkoi tyypilliseen tapaan alueen – tässä tapauksessa läntisten kaivosalueiden – tiedoilla. Sitä seurasi lista kaikesta huomionarvoisesta viimeisen kuukauden ajalta.<br>\n<br>\n007 syventyi zankrzora kielisiin merkkeihin. Tiedustelu oli havainnut useamman nazorakin – neljän nazorakin tunnusluvut lueteltiin – olleen poissa töistä luvattomasti. Vaikka tällaiset tiedot olivat useimmiten vain tavallisia pinnareita, ne saattoivat silti johtaa jonkin epäilyttävän jäljille. <br>\n<br>\nAsevarastosta on kadonnut välineitä. Niiden katoaminen oli yritetty peittää muuntelemalla varastokirjanpitoa, mutta väärennös oli huomattu.<br>\n007 katsoi nopeasti pinnari-nazorakien numerot uudestaan. Hän tunnisti niistä yhden. Muisto ei ollut parhaimpia, joita hänellä oli. Silloin hän aavisteli pahinta.<br>\n<br>\nOvi aukesi.<br>\n<br>\nNazorak astui sisään. Se oli pukeutunut nazorakien tiedustelu-upseerin mustaan univormuun. Arvomerkkien paikalla oli kuitenkin jotakin outoa. Siinä oli harmaa soikio, jonka vastakkaiset päädyt olivat venytetty eri suuntiin. Lisäksi tällä oli silmälappu.<br>\n<br>\n”Päivää”, tulija tervehti. 007 oli hämmentynyt. Hän liikutti kättään painaakseen näppäimestä, jolla hän antaa äänettömän hälytyksen lähistön agenteille. Toinen käsi kulki pistoolikotelolle.<br>\n<br>\n”Odota. Saattaa olla sinulle edullisempaa, että odotat hetken” tulija sanoi.<br>\n”Mitäs piruutta tämä on olevinaan?” 007 kysyi.<br>\n”Olen Kohtalo, ja olen tullut kertomaan sinulle, että se, jonka jätit taaksesi, on nyt edessäsi”, 16765 sanoi mahtipontisesti ja astui lähemmäs.<br>\n<br>\n”Muistathan sinä minut, vanhan ystäväsi. Silloin kauan, kauan sitten.” Samalla tulija riisui silmälappunsa ja antoi mustan kangaspalan pudota lattialle.<br>\n<br>\n007 katsoi tulijan silmiä. Toinen silmä oli normaalin värin sijaan aavistuksen verran sinertävä. Turkoosi. <br>\n<br>\nNazorakit, joiden toinen silmä on turkoosi, lukeutuvat ”viallisten” luokkaan Nazorakinen hierarkiassa. Eräs solumutaatio aiheuttaa sitä. Tällaiset ”epäpuhtaat” yksilöt normaalisti laitetaan työskentelemään syvälle eristetyille alueille tai vaihtoehtoisesti tapetaan suoraan. Tämä eli, ja oli ilmeisen hyvissä voimissa.<br>\n<br>\n”Sinä”, 007 sanoi. Samaan aikaan hän lähetti hälytyksen vartijoilleen ja veti pistoolinsa. Laukaus osui 16765:ttä rintaan, mutta mitään ei tapahtunut. Repeytyneen takin alta näkyi teräksinen rintahaarniska.<br>\n<br>\nRuskea nazorak hyppäsi kovaa kohti Tiedustelupalvelun johtajaa lyöden tältä aseen kädestä. Musta nazorak iski nyrkillä hyökkääjää kasvoihin, mutta 16765 kesti sen. Hän iski 007:n maahan. Raskas metallituoli kaatui rymisten. Hyökkääjä asetti jostakin univormunsa uumenista ottamansa veitsen 007:n kurkulle.<br>\n<br>\n”Sinä. 007. Sinä muistat minut, etkö vain? Sinä muistat sen kaiken?” 16765 alkoi puhua, säilyttäen tiukan katsekontaktin 007:n ainoaan silmään.<br>\n<br>\n”Minä annoin sinun elää, vaikka sinulle ei olisi kuulunut edes sitä oikeutta. Minä pelastin henkesi!” 007 melkein huusi.<br>\n”Sinä teit elämästäni helvettiä”<br>\n”Jos et kaipaa elämääsi, voit lopettaa sen. Mitä sinä haluat?”<br>\n<br>\n”Minä haluan… Se on monimutkaista. Haluan kostaa sen, mitä minulle teit. Mutta sitten mietin ja huomaan, että voin hyötyä tästä huomattavasti enemmän.”<br>\nOli aivan hiljaista. Käytävästä kuului laukauksia ja taistelun ääniä. 007 tajusi, että hänen vartijoillaan on ongelmia.<br>\n<br>\n”Minä tiedän mikä sinä olit. Ei, vaan mikä sinä olet. Minä voin kertoa sen.”<br>\n”Kukaan ei usko sinua”<br>\n”Ai ei vai? Näinä sotaisina aikoina, joina kaikkien pitäisi toimia vain ja ainoastaan puhtaan Nazorak-rodun hyväksi… Kuulehan, yksi leviävä huhu voi tehdä paljon. Varsinkin, jos se koskee jotakuta noin korkealla hierarkiassa.”<br>\n”Mitä sinä haluat minulta?”<br>\n<br>\n”Nyt sinä alat ymmärtää. Jos haluat elää, sinun olisi viisasta totella minua tästä lähin. Tiedätkö, voin paljastaa kaiken yhdellä radioviestillä”, 16765 sanoi nyökäten kohti rintataskussaan olevaa lähetintä.<br>\n<br>\n”Sinut aiotaan murhata. Minä määrään sinua hälyttämään kaikki agentit tänne. Ja jos he koskevat minuun, paljastan kaiken. Lisäksi Jäätutkija 273:n omaisuus ja tekniikka ovat nyt minun omaisuuttani. Uskon, että kykenet hoitamaan asian.”<br>\n007:n ensimmäiset ajatukset olivat ”mitä hittoa”. Sitten hän tajusi, että tällä hetkellä on parasta vain totella. Hän nousi tietokoneelleen ja antoi hälytyksen kaikille pesän agenteille. <br>\n<br>\nSilloin ovesta syöksyi kolme torakkaa sisään.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="560" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/RwIo_VadeFU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/RwIo_VadeFU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\nOvella seisovien kahden ruskean torakan ilmeet olivat tuiman määrätietoiset, jotka huokuivat vihaa. Heidän välissään oli vitivalkoisena hohtava 273, jonka kasvoilta paistoi epävarmuus. 16755 ja 16754 seisoivat hänen kummallakin puolella ja osoittivat aseillaan Tiedustelupalvelun johtajaa. Kaksi nazorakin ylävartaloon suunnattua laukausta osuivat 007:n haarniskaan ja kilahtelivat tehottomina. Musta nazorak kierähti hämmästyttävän nopeasti pöytänsä taakse ja kopeloi laatikoistaan asetta. Hän veti esiin pienen lamautinlaitteen ja odotti raskaan metallipöydän takana, että hänen murhaajansa tulisivat lähemmäs. 16765 vain seisoskeli huoneen varjoissa tyytyväinen ilme kasvoillaan.<br>\n<br>\n16755 latasi Zamorpistoolinsa ja hyppäsi pöydän päälle valmiina ampumaan Tiedustelun johtajaa päähän, mutta musta silmälappuinen nazorak löi kapinoitsijaa lamauttimella jalkaan. Kivenhakkaaja sai kivuliaan sähköiskun ja kaatui hätäisesti toiselle puolelle pöytää.16754 suojasi toveriaan ja ampui pöydän reunaa, ettei 007 päässyt nousemaan sen takaa ylös. Ylös noussut 16755 liittyi mukaan tuleen. Ammuttuuan parisen kertaa he painovati liipaisimia, mutta huomasivati kauhukseen, että panokset olivat loppu. Juuri kuten 007 oli ennakoinut. Hän nappasi oman pistoolinsa käteensä, nousi kyykkyyn teräksisen työpöytänsä taakse ja voimakkailla jalkalihaksillaan ja siipiensä antaman potkuvoiman avulla hyppäsi pöydän takaa ilmaan. Toisen silmänsä puuttumisen takia hänen ainoa silmänsä oli harjaantunut todella tarkaksi. 007 ampui tarkan laukauksen 16754:n ampumakäteen, joka oli juuri lataamassa pistooliaan. Kapinoitsija karjahti ja 273 refleksin omaisesti heittäytyi valkoisten takinhelmojensa lepattaen arkistohyllyn taakse suojaan. 007 laskeutui äänekkäästi työpöydälleen ja ampui 16755:ttä, mutta kivenhakkaaja ehti juuri väistää.<br>\n<br>\nJostain käytävän suunnalta kuului laukauksia. Se ei luvannut hyvää, ajatteli 16755. Hän pyörähti ja iski mustaa nazorakia polvilumpioon. nazorak kaatui karjaisten, ja ruskea torakka nappasi veitsen vyöstään. Hän hyökkäsi 007:n kimppuun maahan. Veitsi viilsi mustaa torakkaa pään sivuun lähelle korva-aukkoa. 007 karjaisi ja iski nyrkillä torakkaa leukaan. Viillon seurauksena silmälappu irtosi. Ennen kuin 007 ehti peittää silmän uudestaan, 273 huomasi suojansa takaa jotain: 007:n toinen silmä olikin tallessa. Tiedemies oli näkevinään tämän silmässä turkoosin välähdyksen. Silloin 16754 hyökkäsi takaapäin ja kaatoi 007:n. Hän yritti viittoa 273:ea auttamaan. Käytävältä takaa kuului kiihtyvää ammuskelua. Salaliittolaiset saattoivat kuulla mielessään kellon, joka tikitti armottomasti eteenpäin joko heidän voittoonsa tai häviöönsä.<br>\n<br>\nKun toimiston sisällä oli taistelu käynnissä Tiedustelun johtajaa vastaan, ulkona käytävällä vammautunut sotilas 6532 kamppaili kahta paikalle saapunutta vartijaa vastaan. Musta torakka oli yrittänyt ampua sotilaan, mutta tämä oli ehtinyt ensin ja ampunut vartijaa olkapäähän niin että tämä oli pudottanut aseensa. Toinen vartija, joka kantoi konepistoolia, ampui sarjan rampaa kapinoitsijaa päin, mutta tämä kumartui alas ja syöksyi keppinsä ja siipiensä antaman työnnön avulla suoraan vartijan eteen. 6532 oli aikoinaan taistellut erästä Kiven Toaa vastaan, mutta oli hävinnyt kun Toan luoma terävä kiven siru oli lävistänyt hänen reitensä, mikä oli repinyt tuskallisesti jalan hermoja. Nyt jalalla ei kärsinyt edes astua. Mutta ruskea nazorak oli opetellut liikkumaan taitavan nopeasti keppinsä ja siipiensä avulla. 6532 painoi kytkintä valkoisen kävelykeppinsä varresta, ja kepin päästä työntyi esiin piilotettu terä. Salaman nopeasti hän työnsi terän vartijan vatsaan. Tämä huusi kivusta ja yritti repiä terää irti, mutta vammautunut sotilas piteli tiukasti keppinsä varresta kiinni. Terä oli lävistänyt monta mustan nazorakin sisäelintä ja hän menetti hetkessä paljon vihreää verta. Kun vartija oli menettänyt tajuntansa, 6532 työnsi kepillään ruumiin syrjään. Mutta voiton ilo ei kestänyt pitkään, kun käytävän päähän ilmestyi neljä muuta agenttia.<br>\n<br>\nEnnen kuin 6532 ehti edes liikahtaa, kaksi zamoria lävistivät hänen päänsä. Agentit syöksyivät kohti 007:n huoneen ovea. 273 kuuli juoksuaskeleet käytävältä. \"Pakko mennä jos emme halua jäädä ansaan!\" 16765 huusi ja piteli kädessään ovensuuhun viritettyjen räjähteiden laukaisinta. 16755 ampui lippaallisen 007:n suuntaan ja kääntyi 16765:n ja 273 perään lähteäkseen. Operaation johtaja yritti kutsua 2844:ää radiolla, mutta linja oli mykkä. Käytävässä syttyi tulitaistelu, kun neljä salaliittolaista syöksyi ulos 007:n huoneistosta ja törmäsivät neljään agenttiin käytävällä. <br>\nKapinallisten takana 007:n toimiston etuosa räjähti.<br>\n<br>\nAgentit ampuivat konepistooleilla heidän ohitseen yrittäviä kapinallisia, jotka heittäytyivät mataliksi käytävän seiniä vasten hakeakseen jotain suojaa lentäviltä zamoreilta. 16755, 16754 ja 16765 ampuivat pistooleillaan agentteja jalkoihin, mutta mustien nazorakien jalkapanssarit torjuivat ne. 273 oli hypännyt 16754:n taakse ja otti oman pistoolinsa. Hän sulki toisen silmänsä ja tähtäsi. Aseiden tekijänä Jäätutkija oli myös tarkka ampumaan ja hän tunsi lähes kaikkien nazorakien ampuma-aseiden koneistot. Hän tähtäsi tarkkaan ja ampui agenteista lähimpänä vasemman puoleista seinää olevan agentin konepistoolin piipun varteen. Zamor lävisti aseen metallisen rungon ja osui koneiston osaan, jossa ruuti syttyi palamaan ja antoi lähtövauhdin ammukselle. Tiedemiehen ammus räjäytti ampuma-aseen agentin sormille ja tämä karjaisi. Samalla 16755 ampui samaa agenttia päähän. Saman sekunnin aikana 16765 oli hypännyt luotien ohi toisen agentin eteen ja ampunut tätä kaulaan, mutta samalla kolmas musta torakka ampui 16765:ttä kylkeen. Agenttien linjaan oli auennut aukko ja kapinalliset syöksyivät siitä läpi. Samalla 16754 veti veitsensä ja löi jäljellä olevaa oikean puoleista nazorakia ranteeseen. Vasemman puoleinen agentti latasi konepistoolinsa ja he ampuivat kapinallisten perään. Neljä pakeniaa yrittivät väistellä lentäviä Zamoreita parhaansa mukaan, mutta saivat kuitenkin osumia. Yksi zamor raapaisi 273:n reittä ja tiedemies irvisti. Toinen ammus osui hänen kylkeensä. Hänen valkoinen takkinsa onneksi peitti tiedemiehen raajojen näkyvyyden, että niihin oli vaikea osua. 16765 kääntyi ja ampui takaisin.<br>\n<br>\nHe ohittivat käytävän risteyksen, josta toisesta käytävästä tuli lisää Tiedustelupalvelun nazorakeja, jotka olivat saaneet 007:n hälytyksen. Kapinallisten nähdessään he nopauttivat juoksuaan päästäkseen samalle käytävälle. 273 tiesi, etteivät he pääsisi pakotunnelille asti, jos kaikki mustat nazorakit ampuisivat heitä takaa päin. 273 yritti juostessaan keksiä jotain mikä pysäyttäisi heidän jahtaajansa. Kovasta paineesta huolimatta tiedemiehen aivot raksuttivat kiitettävän nopeasti. Sitten hän sai idean. Oli kuin aika olisi pysähtynyt kun valkoisen nazorakin siniset verkkosilmät simuloivat liikerataa. <em>Liikenopeus: 18,6 Kio/h + jalkojen työntövoiman liike suhteessa oikeassa kulmassa + käsien ja jalkojen työntövoima + siipien ohjaama suunta… </em>hän laski. Sitten hänen katseensa nauliutui yhteen kohtaan lattiaa hänen edessään. <em>Siinä!</em><br>\nHyppäsi, laskeutui yhdellä jalalla katsomaansa paikkaan, laski koko painonsa oikealle jalalleen, ponnisti ja hyppäsi voimalla vasemmalla puolella olevaan seinään. Hän otti kiviseinän vasemmilla käsillään ja molemmilla jaloillaan vastaan, juuri kun mustat agentit juoksivat tunneleiden risteyksestä sisään. 273 jännitti lihaksensa ja pongahti seinästä taaksepäin ilmaan. Hänen vierellään juosseet 16765, 16755 ja 16754 kääntyivät hämmästyneinä katsomaan tiedemiehen ilmalentoa. Agentit nostivat tuliaseensa. Jäätutkijan siivet ohjasivat nazorakin syöksyä lattiaan. 273 tarttui vasemmalla kädellään Alinolla-Hanskan käynnistusrullaan ja käänsi sen, aktivoiden hanskan.<br>\n<br>\nAgentit painoivat liipaisimia ja paukahdusten saattelemana zamorit lensivät ilmaan. Juuri niin kuin tiedemies oli suunnitellut. 273 oli enää vain metrin verran ilmassa ja zamorit lähestyivät äänennopeudella. Valkoisen nazorakin silmät nauliutuivat zamoriin, joka lensi suoraan häntä kohti. Kaikki oli nyt siitä kiinni, oliko hän tarpeeksi nopea.<br>\n”SIINÄ!!” 273:n jalat iskeytyivät äänekkäästi maahan, mutta hän säilytti tasapainonsa, ja ojensi hanskakätensä, kämmen avoinna, suoraan zamorin eteen. Ammus osui suoraan kämmenen keskellä olevaan laukaisin-painikkeeseen. Aika pysähtyi. Kolme muuta kapinaryhmän jäsentä olivat kääntyneet katsomaan taakseen. Agentit olivat täyttäneet käytävän leveyssuunnassa ja tähtäsivät aseillaan pakenevia kapinallisia. Mustan torakkamuurin takana käytävän toisessa päässä rähjäinen 007:n oli kömpinyt ulos räjähtäneestä toimistostaan.<br>\n<br>\nZaphzh…<br>\n<br>\nJään elementaalikiven Alinolla-Hanskalle antama elementaalienergia purkautui silmän räpäyksessä laukaisinosasta siihen osuneeseen zamor-ammukseen ja jatkoi sinisinä salamoina käytävän halki. Energiavirrat etenivät ilmassa, osuivat seiniin ja ilmassa lentäviin zamoreihin, kimpoilivat niistä ja jatkoivat matkaa täyttäen käytävän sinisellä valolla. Agentit hämmästyivät tiedemiehen hyökkäystä. Mustat nazorakit ryntäsivät takaisin toiseen käytävään pakoon energiavirtaa. Neljä viimeistä torakkaa yrittivät juosta muiden perään, mutta siniset salamat ehtivät osua heihin. Energiavirta kiipesi Agentin jalkaa pitkin ja ympäröi koko kehon ja musta nazorak huusi tuskasta, kun hänen vartalonsa jäätyi hetkessä. Hän hiljeni kun energia saavutti hänen päänsä. Sama kohtalo oli kolmella muulla. 007:n näki toimistonsa ovensuussa tapahtuman.<br>\n”Mit-” hän kysyi.<br>\n<br>\nSilloin hanskan energia loppui ja energiavirta sammui. Kolme muuta kapinallista katsoivat silmät selällään käytävää. Yhtä hämmästynyt oli 273:kin. Jään elementaalienergia oli sinkoilut käytävässä sinne tänne ja oli jäädyttänyt ohi pääsemättömän verkon. Verkon takaa kuului Tiedustelupalvelun nazorakien huudot. 273 kääntyi katsomaan hämmästyneitä tovereitaan.<br>\n”Hienoa, Jäätutkija!” 16755 kehui, kun oli taas hereillä.<br>\n273 virnisti. ”Pelkkää fysiikkaa”.<br>\n<br>\n”Äh”, 16765 piteli kylkeään, ”Meidän on lähdettävä. Ne tulevat pian toista käytävää pitkin meidän eteemme. Lähdetään.”<br>\n<br>\nHe jatkoivat juoksemista pohjoiseen ja sitten kääntyivät sivukäytävälle.<br>\nTakaa-ajajien huudot kuuluivat viereisissä käytävistä. 16765 ontui ja yritti kutsua radiolla viimeistä salaliittolaista, mutta mitään ei kuulunut. Hän kirosi mielessään 007:ää. Hän oli unohtanut täysin, ettei voisi toteuttaa uhkaustaan, 007:n todellisen identiteetin paljastamista, ilman kunnon tiedonkulkuyhteyksiä. Eteneminen oli hidasta heidän saamiensa vammojen takia. Kaikki olivat saaneet haavoja ja ruhjeita. He olivat kokoajan varuillaan että kulman takaa hyökättäisiin heidän kimppuunsa. He piiloutuivat varjoihin, kun näkivät vartioiden menevän ohitse. Viimein he kuitenkin pääsivät pakotunnelille, jossa 2844 odotti heitä.<br>\n”Huh, olette elossa. En saanut jostain syystä yhteyttä teihin. Luulin jo että olitte kuolleet”, kirjanpitäjä kertoi helpottuneena.<br>\n<br>\n”007:n ehti antaa hälytyksen alaisilleen, jotk-” 16765 irvisti ja piteli kyljessään olevaa haavaa, ”äh! Jotka ehtivät sekoittaa radioyhteydet”<br>\n<br>\n”Olette loukkaantuneet pahasti”, 2844 sanoi ja katsoi toveriensa haavoja, ”Entä missä 6532 on?”<br>\n<br>\n16765 oli hetken hiljaa. Hän nojasi seinää vasten, selkä muihin päin. ”… Hän on kuollut”. Kaikki hiljenivät. Nyt 273:kin muisti. 6532 oli kuollut kun hän oli estänyt vartioita tulemasta 007:n toimistoon.<br>\n<br>\n”No… entä tehtävä? Onko 007:n kuollut?”<br>\nKaikki olivat taas hiljaa. ”Ei… Tehtävä epäonnistui…” 16765 sanoi hiljaa. Kaikki olivat. Nytkin 273:kin vasta tajusi mitä oli tapahtuman: He olivat epäonnistuneet. Juuri niin kuin 273 oli pelännyt. Ja 007:n tiesi ketkä olivat yrittäneet tappaa hänet. Agentitkin tiesivät. Pian kaikki tiesivät. Nyt kaikki sotilaat etsisivät heitä. Nyt he olivat lainsuojattomia, rikollisia. 007:n johtaisi heidän etsintöjään niin kauan että he jäisivät kiinni, eikä Pesässä olisi paikkaa, minne voisi paeta. Heidän kohtalo oli sinetöity. 273 tiesi, että muutkin miettivät samaa. 16765:kin.<br>\n<br>\n”Noniin… Meidän on lähdettävä”, 16755 päätti hiljaisuuden.<br>\nHe jatkoivat matkaa pimeään tunneliin. 16765 painoi räjähdekytkintä ja tunnelin suu räjähti, tukkien tien. He matkasivat kiireesti, eikä kukaan sanonut mitään. Ryhmä päätyi rahtihissiin ja he lähtivät nopeasti pintaa kohti.<br>\nHissi nostatti kapinalliset maan pinnalle. Rautaiset metalliluukut siirtyivät syrjään ja auringon valo paistoi hissikuiluun. Neljä muuta kapinallista peittivät silmänsä. He olivat pitkän aikaa olleet Pesän syvissä luolissa, eivätkö ole nähneet aikoihin päivän valoa. 273 taas oli tottunut siihen. Saattoi myös olla, että hänen siniset silmänsä kestivät paremmin kirkasta valoa kuin normaalien Nazorakien. He juoksivat 273:n helikopterille, jonka oli jättänyt metsään. Kapinoitsijat nousivat koneeseen, ja 273 käynnisti sen. Aluksen propelli pyöri ja se nousi hitaasti ilmaan. Jäätutkija otti suunnan Mt.Ämkoolle.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Niin, kiitoksia Matorolle, jonka kanssa tämän teimme. Grediittiä hänelle</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1448,"creator":"keetongu","timestamp":"2012-06-27T19:48","content":"<strong>Ilmatila, Ilmaraptori</strong><br>\n<br>\nLaskeva ilta-aurinko paistoi Ilmaraptorin ikkunoista ja sai Matoron ainoassa kädessä pitämän viskilasillisen hohtamaan pihkan lailla. Sade oli lakannut ja ilma oli tyyntymässä, ja Hopeinen Meri näytti perin kauniilta etelässä, johon ilma-alus nyt matkasi normaalilla matkavauhdilla, joka sekin olisi jättänyt leikiten taaksen Laivaston suurempien alusten huippunopeuden.<br>\n<br>\nTyyntyneessä ilmassa ei Ämturin tarvinnut koko ajan olla koneen ohjauspuikoissa kiinni, ja hän keskustelikin Toain kanssa Vanhaa Kyöstiä siemaillen käännetystä ohjaustuolista. Ontor ja Ternok olivat vetäneet pitkää tikkua hiilivuoroista; Ternok oli hävinnyt jutun, ja Ontor makoilikin yhdellä seinää vasten olevista sohvista puoliunessa. Viskillä oli sellainen vaikutus pakaripäiseen Matoraniin.<br>\n<br>\n\"Niin, onkos Klaanissa sattunut mitään erityistä viimeaikoina? Kun on kokoajan maailmalla uutiset kotopuolesta jäävät vähän vähiin\", Matoron vieressä istuva Troopperi kysäisi ja hörppäsi viskiä.<br>\n<br>\n\"Vasta ennen lähtöä evakuoimme erään viidakkosaaren torakkien rautasaappaan alta\", Ämtur kertoi ja vilkaisi synkästi haavoittuneeseen vankitorakkaan. \"Eipä muuta sen Zyglak-jutun jälkeen. Se oli kyllä hurja homma, sanonpahan vaan, mutta ainakin olemme yhä pystyssä.\"<br>\n<br>\n\"Hei. Se Zyglak-juttu. Kuulimme siitä radiolla aiemmin, mutta Guardian ei suostunut kertomaan yksityiskohtia. Tiedättekö te mitä silloin tapahtui?\" Matoro kysyi, ennen kuin joku muu toista ehti puhua.<br>\n<br>\n\"Emme juuri, kuulemma maanalainen hyökkäys, joka päättyi todella kummasti Zyglakin häviöön. Itse en ollut paikalla enkä ole kuullut kuin huhupuhetta. Eräs meikäläisistä, Telakan pojista siis, oli nähnyt kun niiden ruumiita korjattiin syrjään. Olivat kuulemma jotain, johon hän ei uskonut törmäävänsä tässä maailmassa... Tongu antoi hänelle viikon hermolomaa tapauksen jälkeen, mies oli ihan poissa tolaltaan. Mitä Klaanilaisiin tulee, uhreja tuli joitakin, suurin osa salamurhien uhreina. Hassua sinällään, että alkukantaiset hirviöliskot tappavat meitä hiljaa ja taidokkaasti ja organisoidut torakanpenteleet vain käyvät päälle joukkovoimalla.\"<br>\n<br>\n\"Aika huolestuttavaa\", Matoro vastasi. \"Pahalta Pahuuden Liigalta löytyy jatkuvasti uutta tavaraa. Ensin metallihirviöt, sitten pommitus ja nyt tämä. Pistää väkisin mielen matalaksi. Mutta onneksi tämä viski on tosi hyvää. Saa hetkeksi ajatukset pois... ikävistä asioista...\" Matoro ponnisteli pienen hetken estääkseen Nukkemuistoja tulvimasta hänen mieleensä ikäviä asioita ajatellessa.<br>\n<br>\n\"Ikäviä asioita taitaa olla edessä meilläkin\", Ämtur tuumi, \"Minne tarkalleen olemme matkalla? Tongu heitti meille vain tämän paikan koordinaatit, eikä hän tainnut itsekkään olla perillä jatkosta. Liittyykö tuo Nazorak jotenkin juoneen? En olisi uskonut laskevansa heikäläisiä elossa tähän alukseen.\"<br>\n<br>\n\"No tuo Nazorak on aika pitkä juttu\", Matoro sanoi vilkaisten erillään muista huoneen perällä istuvaan torakkaan. Se katseli tarkkana ympäristöään. \"Mutta siinä kartassa, jonka annoitte minulle. Se oli Makuta Nuilta, joka tuntee tämän Abzumon jonka luo olemme menossa. Hän merkkasi sen tukikohdan.\" Matoro otti rullatun kartan sohvan vierestä ja ojensi sen Ämturille.<br>\n<br>\n\"Mmminäkin tunnen Manun\", Ontor mutisi ja käänsi kylkeään, \"Hieno mies. Outo kuin mikä.\"<br>\n<br>\n\"No mikä?\" Hai kysyi.<br>\n<br>\n\"Mtäh?\"<br>\n<br>\n\"...Ei mitään.\"<br>\n<br>\nÄmtur ei välittänyt tyhjästä dialogista vaan tarkkaili karttaa. Hän oli joskus matkustellut näillä alueilla rahtia kuljettaen: Hedelmiä, komponentteja, normaalia tavaraa. Saariketjuilla ei olisi kovin paljon Matoran-sivilisaatioista. Muista hän ei tietäisi.<br>\n<br>\n\"Selvä. Seuraamme siis saariketjua etelään kuten nyt. Muutama kymmentä kilometriä tästä länteen pitäisi mennä syöksyvirtaus, jota voimme käyttää hyväksemme. Parhaimmassa tapauksessa olemme tuolla ylihuomen aamulla, jos matkaamme myös öisin.\"<br>\n<br>\n\"En nyt välttämättä sano parhaimmassa\", Bloszar sanoi. Ajatus Abzumosta ei viihdyttänyt.<br>\n<br>\n\"Suga ja Joy tarvitsevat meitä, joten mitä nopeammin niin sen parempi\", Matoro sanoi ja kulautti lämmittävää juomaa.<br>\n<br>\nMatoro mietti mitä he itse asiassa tiesivät Abzumon puuhista. Hän muisti Nazorak-pesän ja Abzumon repijäkala-altaan. Jostakin syystä hän oli todella itsevarma tehtävän onnistumisesta. Se johtui harppuunasta. Lisäksi hän toivoi saavansa naamionsa käyttöön Abzumoa varten. \"Kyllä tämä elämä vie outoihin paikkoihin. En olisi uskonut päätyväni <em>etsimään</em> Makutan piilopaikkaan. Mites, uskotteko te Kohtaloon? Siis siihen, että kaikki tämä on jonkun meitä viisaamma ohjailemaa?\" Hai vaihtoi aihetta. Hän tunsi olevansa aluksessa kuin kotonaan.<br>\n<br>\n\"Apsliuk öggämöggä pluts,\" Ontor sanoi. \"...\", muut vastasivat.<br>\n<br>\n\"Jos kohtalo pisti minut sanomaan tuon, niin minä olen steltiläinen aristokraatti tai kohtalo on tosi oiva jätkä. Tuskin vaan. Kolme hyvettä ovat enemmän varmaan symboolista tavaraa, joiden avulla kaikilla olisi kivaa eikä pelottaisi\", hän jatkoi kuulostaen yllättävän selväpäiseltä. Ämtur tyytyi nyökkäämään.<br>\n<br>\n\"Minä olen joutunut vähän kyseenalaistamaan hyveet viime aikoina. Siis, rauhan aikana niissä on kyllä järkeä ja niin edespäin, mutta kun alkaa sota se kaikki paljastuu tosiaankin lähinnä symboliseksi. Miksi Kohtalo sallisi kaiken tämän pahan tapahtuvaksi? Joko sillä on tosi sairas huumorintaju tai sitä ei ole\", Troopperi puolestaan vastasi.<br>\n<br>\n\"Minä kyllä uskon Kohtaloon\", Matoro sanoi \"Koska hyvä onni on liian lievä ilmaus perustelemaan kaikkea sitä mistä olen selvinnyt. Minä en tiedä kuinka monta sataa kertaa olen välttänyt kuoleman viime hetkellä. Olen varma että Kohtalo ei anna minun kuolla, ei vielä.\"<br>\n<br>\n\"Tuohon minä en osaa sanoa juuta enkä jaata. Ehkä olet vain pirun taitava, tai vihollisesi aliarvoivat sinut, koska olet noin hintelä\", Ämtur vastasi. Lasi oli tyhjä.<br>\n<br>\nMatoro hymähti. \"Ei, ei se ole kumpikaan noista. Tuolla Athistien saarella, jossa ystävämme vangittiin, putosin kai viisi kerrosta palavan rakennuksen läpi ja menetin tajuntani. <em>Minulla</em> ei ole hajuakaan miten minä olen vielä tässä, mutta tässä vaan olen. Se on kieltämättä aika erikoinen tunne.\" Toa oli hetken hiljaa. Vaikka Nukketapaukset olisivat olleet todella hyvä esimerkki aiheesta, hän ei pystynyt kertomaan niistä. Kauhu valtasi hänet ohikiitäväksi hetkeksi, kunnes hän muisti jälleen olevansa mukavassa aluksessa kaukana kaiken maailman nukeista.<br>\n<br>\n\"Toivotaan sitten, että samaa selvitymisvoimaa riittää tulevaisuudessakin\", Ämtur vastasi ja hieroi leukaansa. \"Akaku on muuten hieno naamio. Itsekin käytän, vaikka voimatonhan tämä on. Semmoisesta röntgenkatseesta olisi varmaan todella hyötyä lentäessä, ei tarvitsisi ikkunoita.\"<br>\n<br>\n\"Tämä ei ole Akaku, tuo teleskooppisysteemi on oma viritelmäni\", Matoro korjasi.<br>\n<br>\n\"Ja mitä röntgenkatseeseen tulee, Geellähän taitaa olla ihan röntgenkiikari. Eikö Laivastollekin voisi hankkia sellaisia?\" Troopperi jatkoi.<br>\n<br>\n\"Saako semmoisen toimimaan höyryllä?\" Ontor kysyi.<br>\n<br>\n\"... ai niin, te ja teidän periaatteenne. Tiedättekö, maailmassa on paljon siistejä asioita jotka eivät toimi höyryllä\" Troopperi vastasi.<br>\n<br>\n\"Varmasti on, mutta äkä kerro sitä Tongulle\", Ämtur vastasi virnistäen, \"Esimerkiksi tuo sähkövalo tai radiovastaanotin. Mutta uskokaa tai älkää, höyrykone toimii kun muu teknologia pettää. Eipä tarvitse murehtia palavista sulakkeista tai hyytyvistä levitaatiokiekoista, joiden protodermiksen sekaan luikurimyyjä on sekoittanut alumiinia. Höyrykone toimii, kunhan muistaa pitää koneen kuumana ja putket siisteinä.\"<br>\n<br>\n\"No totta tuokin\", Troo tyytyi vastaamaan ilmeisen lyödyllä äänensävyllä. \"Mutta asiasta kukkaruukkuun, taivas alkaa pimetä. En tiedä teistä, mutta minua väsyttää. Miten järjestämme nukkumisen?\"<br>\n<br>\n\"Minä aion ainakin nukkua. Ylös siitä, Ontor, on nimittäin sinun vuorosi lentää. Joku teistää isoista kavereista saa pitää konetta lämpimänä, älkää päästäkö konetta kylmenemään tai joudumme mereen. Vaihtakaa vuorja kuin haluatte. Ja minä haluan, että joku vartioi tuota torakkaa, tai löydämme itsemme aamulla puukko nätisti takaraivossa. Ja päästäkää Ternok-parka lepäämään, hänen vuoronsa on jo ohi.\" Ämtur haukotteli ja vinssasi yhden katosta riippuvista pienistä Matoran-riippumatoista alas, jotta hän pääsisi kipuamaan sinne.<br>\n<br>\n\"Selvä. Me vuorottelemme ja hoidamme tuon koneen. En usko, että 1034 tekee mitään, mutta totta kai me pidämme sitä silmällä ihan teidän mieliksinne. Minä voin ottaa ensimmäisen vuoron, luulen ettei minua nukuta juurikaan.\" Matoro sanoi Toa-joukon epävirallisen johtajan asemassa. Pöytäseurue hajaantui.<br>\n<br>\n[spoil]Liero teki hyvinnii puolet[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1449,"creator":"DJ Peelo","timestamp":"2012-06-28T12:55","content":"<strong>Metsä kaukana kaikesta sivistyksestä</strong><br>\n<br>\n<br>\nPeelo asteli määrätietoisesti tiheää metsikköä eteenpäin. Kaiken maailman rehut ja muut viherkasvit hidastivat hänen liikkumistaan, mutta kivääri sopi niiden huitomiseen täydellisesti. Ja eipä sillä paljoa muuta enää tehnytkään, mokoma oli nääs mennyt rikki. \"Laatutavaraa... pah\", Peelo tokaisi huitoessaan esteitä tieltään. Kaiken sen mätkimisen ja huitomisen ohella hän muisteli tehtävää. Tehtävää, jolta hän juuri oli palannut. Veljeskunnan saaren evakuointi onnistui. Jossain määrin, vähintään. Torakoita napsittiin pois päiviltä mukavasti ja mitään liian tärkeää ei menetetty. Silti Peelo ei ollut tyytyväinen. Hänen mielestään asiat olisivat voineet mennä paljon paremminkin. Hänen mielestään hänen tulisi olla parempi. Mahdollisimman monella eri tavalla.<br>\n<br>\nHän saapui pienellä aukiolle. \"Täällä se on\", Peelo tuumasi itsekseen. Aukion keskellä oli rautainen neliö, joka muistutti etäisesti jonkun sortin ovenkarmia. Siinä oli kaksi nappia, jotka Peelo painoi pohjaan yhtäaikaa. Neliö laskeutui, ei, <em>kaatui</em> selälleen maahan ja pysyi tovin täysin toimettomana. \"Älä vain sano että se on rikk-\", Peelon ajatukset keskeytyivät kun tasainen nurmikko yhtäkkiä siirtyikin neliön alta pois, paljastaen pitkään käytävään johtavan portaikon. Peelo otti ensimmäiset askeleet mahdollisimman varovasti, koska hän ei ikinä oikein päässyt jyvälle paikan turvatoimista. Mitään ei tapahtunut, ja Peelo ajatteli että on täysin turvallista jatkaa.<br>\n<br>\nPian hän saapuikin pitkän, tylsän ja harmaan käytävän päähän, jossa oli ovi. Tai no, enemmän se vaikutti joltain pieneltä portilta. Sen sivussa oli pieni neliön muotoinen ruutu, ja sen alla numeroituja nappuloita yhdestä yhdeksään. \"Mikäs se salasana olikaan\", Peelo mietti. Hetken mietinnän jälkeen hän painoi nappeja.<br>\n<br>\n1, 2, 3, 4, 5, 6.<br>\n<br>\nOvi aukesi.<br>\n<br>\nPeelo oli erittäin pettynyt siihen kuinka huono mielikuvitus paikan omistajalla oli ollut.<br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="240" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/EHG_T2oh4Xk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/EHG_T2oh4Xk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSiinä sitä oltiin. Labrassa, jossa Peelo alunperin luotiin. Hän ei olisi ikinä uskonut pääsevänsä näin pitkälle keinotekoisessa elämässään. Oli silkkaa sattumaa että juuri hän kehitti itselleen vahingossa tietoisuuden itsestään ja olemassaolostaan. Joskus hän tykkäsi miettiä että asiaan oli vaikuttanut kohtalo, tai jokin maailmoja suurempi valtiasolento, mutta päätyi kuitenkin aina siihen tulokseen että sellainen olisi silkkaa sontaa.<br>\n<br>\nSitten Peelo muisti. Hän oli listinyt luojansa testilabrassa. Aulasta oli jonkin verran kävelymatkaa sinne, ja Peelo ei edes muista labran monia käytäviä ja huoneita ulkoa. Hän ei edes ikinä ole käynyt kaikissa niissä. Jokaiselle robotille tieteilijä oli rakennuttanut oman labransa missä niitä saisi korjailla ja parannella, ja omaan labrahuoneeseensa hän onneksi muisti reitin. Peelo suuntasi suoraan eteenpäin.<br>\n<br>\nKäytävät olivat tylsän valkoiset ja harmaat. Niissä oli paljon ruutuja ja nappuloita, joita kukaan ei ikinä edes käyttänyt. Paikalla ei edes ollut aikanaan paljoa työskntelijöitä, vain viisi tai kuusi henkilöä itse pääpomon lisäksi. Peelo usein mietti, että oliko paikka vain koristeltu turhilla nappuloilla ja ruuduilla sun muulla mekaanisella, vai oliko niillä muka oikeasti joku tarkoituskin.<br>\n<br>\nPian hän kuitenkin saapui omaan labrahuoneeseensa. Maassa oli edelleen kuivunutta verta hänen luojansa ruumiista. Mutta missä ruumis oli. \"Joku elukka on varmaan raahannut sen muualle... Ei kun eipäs, tänne ei voi päästä mikään tyhmä elukka\", Peelo ajatteli. Hän ei kuitenkaan antanut asian häiritä ja suuntasi huoneen kulmassa olevan kapselin näköisen häkkyrän luo. Pöydällä kapselin vieressä oli muistitikun tapainen pieni väkkärä. Peelo nappasi sen ja asetti sen kapselin sivussa olevaan reikään, johon se sopi kuin nakutettu, ja ruudulle reiän viereen aukesi kuva. Pohjapiirrokset.<br>\n<br>\nTieteilijän suunnittelemat viimeiset päivitykset ennen kuolemaansa. Peeloa rupesi vähän potuttamaan. Hän olisi ihan hyvin voinut teurastaa paikan väen päivitysten jälkeen. Peelo näpytteli nappeja ja asetti masiinan päivitys/korjaustoiminnon päälle. Kapselin ovi avautui, ja Peelo astui sisään. Hetken päästä kapseli sulkeutui, ja Peelo levitti kädet ja jalat erilleen. Kapselin sisäpinnoista ilmestyi monia käden näköisiä laitteita joiden päässä oli poria, ruuvimeisseleitä ja ties mitä muuta jotka purkivat ja kokosivat Peeloa uuteen uskoon tiuhaa tahtia. Ei edes minuuttia kulunut kunnes laite oli saanut Peelon uuteen uskoon, ja portti avautui.<br>\n<br>\nPeelon ruumiinrakenne pysyi samana, mutta varustus ja aseistus koki paljon muutoksia. Säärissä hänellä oli nyt rakettimoottorien tapaiset laitteet, joilla tosin ei lennetä, vaan liu'utaan. Laite mahdollisti leijumisen pikkuisen maan yläpuolella, ja säärissä olevat miniatyyrirakettimoottorit mahdollistivat huimiin nopeuksiin pääsemisen. Käsien kokoontaittuvat terät korvattiin pienillä liekinheittimillä. Kaasunaamarista oli nyt paljon sileämpi versio, ja joka hönkäyksellä suodattimista pöllähti ulos pieni vihertävä savupilvi, ja hänen niskasta roikkui muutama musta nauha. Peelo ei tiennyt olivatko ne vain ulkonäön vuoksi vai oliko niillä joku tarkoitus. Keho oli nyt saanut erittäin tummän vihreän sävyn ja säärissä ja ranteissa sijaitsevat laitteet olivat pikimustat.<br>\n<br>\nSeinästä aukes luukku jossa oli Peelon uusi ase. Pitkä sauva jonka päässä oli rastin muotoinen terä, jonka sai kiinni Peelon selässä olevaan kohtaan jonkunlaisen magneetin avulla. Peelo tarrasi siihen ja asetti sauvan selkäänsä kiinni. Juuri kun hän oli katsomassa löytysikö labrasta jotain muuta mukavaa...<br>\n<br>\nRäks.<br>\n<br>\nRäks?<br>\n<br>\nRäks.<br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="250" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/SxRFuYvSjkI" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/SxRFuYvSjkI</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nJostain etäältä kaikui pitkiä käytäviä pitkin äänekäs räksähdys. Jotain meni rikki ja lujaa. Asiasta teki häiritsevämpää se että sähköt katkesivat. Tämä tuskin oli pelkkää sattumaa. Peelo lähti saman tien juoksemaan aulaa kohti tarkistamaan että mitään liian pahaa ei olisi sattunut. Aulaan päästessään häntä odotti pelkkä kaaos, ja vasemmalla olevan testilabran portti oli täysin murskattu, kuten myös oikean. Yksi asia pisti Peelon silmään: tuhkaiset ja likaiset jalanjäljet, jotka johtivat vasemmalta ovelta oikealle. Kuka asialla olikaan, hän varmaan etsii jotain, ja suuntaa juuri labraan missä oltiin aikanaan rakennettu uutta prototyyppiä, ennen kuin Peelo teurasti kaikki.<br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="250" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/qdg7EWgzoPw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/qdg7EWgzoPw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Mitä hemmetti...\" Peelo ajatteli kulkiessaan käytävää pitkin. Koko ajan tuli kylmempää ja kylmempää. Paikka oli kuin yksi suuri kylmiö. Maahan jääneet tuhkajäljetkin olivat aivan huurussa, eikä kaukaa menisi ennen kuin ne olisivat kokonaan jäätynet. Peeloa ärsytti ajatella kuinka kylmää itse labrassa olisi. Hän mietti että mitä ihmettä ne oikein siellä rakensivat.<br>\n<br>\nLabran ovi oli murskattu. Se sama tunkeilija asialla, tietysti. Labraan astuessaan Peelo huomasi kuinka valtava se oli. Labran keskellä oli paksun jään peittämä robotti. Se robotti oli iso. Todella iso. Sitten Peelo kuuli askelia. Askelia, jotka kaikuivat pahaenteisesti suuressa, jäätyneessä hallissa.<br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="250" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/D40RHPimrKk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/D40RHPimrKk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPeelo piiloutui lähimmän pöydän taakse, ja kurkki ihan pikkuisen sen takaa. Siellä tallusteli toinen robotti, joka näytti yllättävän paljon Peelolta. Ei, se oli lähes täysin samannäköinen, vain hieman isompi ja panssaroidumpi. Se tutki isompaa robottia kiinnostuneen oloisena.<br>\n<br>\nPeelo ei tiennyt oliko se ystävällinen vai ei. Oli varmaa, että se oli rakennettu täällä, aivan kuten Peelokin. Toisaalta taas, se on tuhonnut paljon tavaraa jo, joten se tuskin on kovin ystävällinen. Peelo yritti hiipiä labrasta ulos, mutta hänen jalkansa osui pieneen jääkokkareeseen, ja kilahdus kaikui hallissa vähän turhankin selvästi. Salamannopeasti vieras robotti kääntyi Peeloa kohti ase nostettuna ja ampui raketin. Peelo pyörähti vieressä sijaitsevasta ovesta ulos, nousi kömpelösti pystyyn ja juoksi. Raketti osui seinään, murtaen jonkun verran roinaa ainoan oviaukon eteen.<br>\n<br>\n\"Tuon pitäisi hidastaa tuota kusipääkloonia jonkin verran\", Peelo tokaisi ja juoksi kohti aulaa. Hän muisti kuinka yksi työntekijöistä selitti nappulasta joka laukaisee hätäitsetuhon, joka romahduttaa koko labran. Aulaan päästessään Peelo juoksi seinän viereen ja avasi siinä olevan luukun, Siinä oli pieni ruutu joka vaati numerokoodin.<br>\n<br>\n1, 2, 3, 4, 5, 6.<br>\n<br>\nValot muuttuivat punaiseksi ja alkoivat välkkyä. Peelo oli edelleen pettynyt ison pomon mielikuvituksen puutteeseen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="250" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Rp2b3EYFAXw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Rp2b3EYFAXw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPaikka alkoi täristä ja hälytys alkoi soida. Peelo juoksi samaa käytävää pitkin mistä saapuikin. Käytävä ei tuntunut loppuvan ollenkaan. Asiaa ei auttanut että se koljattiklooni oli päässyt roinan ohi ja juoksi kovaa vauhtia Peelon perässä ja tulitti tätä raketeilla. Peelo kitti onneaan siitä että klooni oli harvinaisen huono tähtääjä. Sitten hän muisti jotain. Uudet varusteensa.<br>\n<br>\nPeelo aktivoi säärissään olevat laitteet ja alkoi leijua ilmassa hieman maan yläpuolella, ja kiiti kovaa vauhtia eteenpäin. Vieras robotti jäi helposti taakse, ja mitä luultavimmin murskaantui romahtavan katon alle. Päivänvalo häämötti käytävän päästä. Romahtava katto saavutti Peeloa pahaenteisesti. Peelo yritti ponkaista ylöspäin ja pääsi ulos juuri ennen kuin paikka romahti niskaan. Komea ilmalento päättyi ei-niin-komeaan puuhun ja siihen törmäämiseen.<br>\n<br>\nPeelo ravisti päätään, nousi seisomaan ja katsahti kerran oviaukkoa kohti.<br>\n<br>\n\"Normipäivä.\"<br>\n<br>\nPeelo suuntasi takaisin Klaanin rakennusta kohti.<br>\n<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Kirjoitin tämän viestin vähän hätiköiden ja puoliväsyneenä. Typoja löytyy ja aika varmasti myös epäselvyyttä. Korjailen ja ehkä tarkennan viestiä kun jaksan. Halusin vain saada tämän pois alta.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1450,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-06-29T18:03","content":"<strong>Daxian vankilaosasto</strong><br>\n<br>\nMakuta Nuita kuljetettiin läpi vankiosaston. Vangit huutelivat.<br>\n”Kyllä, kyllä”, Manu huusi. ”Minäkin rakastan teitä.”<br>\n”Minä revin sinut omin käsin palasiksi, jos pääsen täältä, makuta!” joku karjui.<br>\n”Voi, kauheaa.”<br>\n”Minä murran niskasi ja syötän sinulle jalkasi!” toinen kirkui.<br>\n”Voi että, kuinka ikävää.”<br>\n”MINÄ JUOTAN SINULLE RIKKIHAPPOA JA TEEN SUOLISTASI SUKKANAUHOJA.”<br>\n”Mainstreemiä.”<br>\n<br>\n”Kuulostaa siltä, että olet suosittu”, Manua kuljettava vartija tokaisi ja nauroi julmasti.<br>\n”Minulla on ystäviä eri puolilta maailmaa”, makuta sanoi ja virnisti. Vartija löi häntä leikkimielisesti.<br>\n<br>\n”Vietä hauska loppuelämä”, häiritsevän ruma järkälemäinen ritarikuntalainen sanoi ja tuuppasi Makuta Nuin kumoon pienen sellin sisään ja sulki oven. Manu nousi pystyyn ja tutki ympäristöään: sellissä oli kolme betonista järjettömän paksua seinää, ja koko käytävään päin oleva seinä oli kalteristoa. Takaseinässä oli kalteri-ikkuna, josta ei nähnyt ulos lainkaan seinän paksuuden vuoksi. Sellissä oli hutera puusänky, jossa ei ollut kuin yksi ohut koinsyömä patja, ja wc-pytty, johon Manu ei olisi ikipäivänä koskenut vapaasta tahdostaan. Lattia ja katto olivat samaa betonimassaa kuin seinät, ja pimeä selli olikin oikea ruma betonimöhkäle.<br>\n”Onko koko hemmetin saari rakennettu betonista”, Manu sanoi ääneen. Kovaan ääneen.<br>\n<br>\nVastapäisen seinän vastapäisessä sellissä joku vihelteli äänekkäästi. Manun käännyttyä katsomaan epäluuloisena vihellys lakkasi. Vihellyksen lähde oli valtaisa olento, joka istuessaan osui päällään sellin kattoon.<br>\n”Terve, Manumies.”<br>\n”Tuota, terve, Zimblr.”<br>\n”Miten sinä tänne päädyit, niin nokkela kaveri ja kaikkea.”<br>\nÄänessä oli katkeruutta.<br>\n”No Botar innostui hieman kaveriini kiinnitetyn lähettimen metsästämisessä tai jotain vastaavaa. Tiedäthän sen hullun.”<br>\nJätti nyökkäsi ja irvisti niin, että hampaat näkyivät. Muuta sen piirteistä ei erottanutkaan; se oli mustaa massaa mustassa sellissä. Iso, sen Manu tiesi. Ja hän myös tiesi, miltä tuo olento todella näytti.<br>\n<br>\n”Entä itse?” Manu livautti suupielestään.<br>\n”Sinä <iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><span>per</span>kele</body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe> järjestit minut tänne.”<br>\n”Ai niin…”<br>\nJätti nojautui kalteristoon niin, että koko selli tutisi ja sihahti:<br>\n”Minä aion tappaa sinut. Tänä yönä.”<br>\n”Ahaa. Aiot tulla sellistäsi?”<br>\n”Tänä yönä syntyy kapina. Sinua ei päästetä ulos. Moni tahtoo kuolemaasi. Ja minä järjestän sen. Minulla on täällä ystäviä, jotka tahtovat sinut hengiltä.”<br>\n”Kaikki tuntuvat tahtovan, eivät liene poikkeuksia.”<br>\n”Makuta, sinä kuolet.”<br>\n”Muutenkin minut on määrä teloittaa, joten onko sillä väliä?”<br>\n”Kuolintavalla on väliä, makuta. Me teemme sinun loppuelämästäsi helvettiä.”<br>\n”Kovat on luulot teillä, pojat.”<br>\n”Sinulla itsestäsi myös. Minä tiedän, miten makutoja tapetaan. Se ei ole niin vaikeaa kuin luulisi.”<br>\n”Ritarikunnan moraalissa on puolensa, ystäväiseni. Milloin sinä kuolet?”<br>\n”Eivät ole kertoneet. Eiköhän se kuolema lähene tämän jälkeen ihan kivasti, kaikilla meillä.”<br>\n”Voi lähentyäkin. Voi lähentyäkin, Zimblr.”<br>\nManu istahti sängylle ja venytteli hieman raajojaan.<br>\n”Jos nyt vaikka pidät turpasi kiinni lopun ajan elämästäni, jooko. Minulla on ajatustöitä”, Manu huikkasi. Zimblr murisi muttei sanonut mitään.<br>\n<br>\n<em>Kaikkeen sitä itsensä sotkeekin</em>, Manu ajatteli. <em>Umbra-parka varmasti tietää olevansa syötti. Ritarikunta tietää nyt Klaanista enemmän, muttei tarpeeksi. Ja nämä raukkaparat ja kapina. Tilanne voi mennä tukalaksi.</em><br>\n<br>\n”Mitä ajattelet?” Zimblr kysyi kykenemättä hillitsemään itseään. Manu nosti sormen huulilleen ja hyssytteli.<br>\n<br>\n<em>Helryxiä painostaa jokin. Mikä? Tietääkö hän Nimdasta?</em><br>\nManu ajatteli sitten keskustelua, jonka oli käynyt Ämkoon kanssa ja hymyili.<br>\n<em>Ainakin teoriani elävät pidempään, jos minä en.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1451,"creator":"Guardian","timestamp":"2012-07-01T00:50","content":"<strong>Setar-Dekin saari<br>\nMantereiden välinen meri<br>\nVuosisatoja sitten</strong><br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="500" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/IlNeg0wR1HA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/IlNeg0wR1HA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nEi ollut yö, mutta taivas oli pikimusta. Auringot olivat nousemassa ja värjäsivät taivaanrannan punaoranssin kirjoon, mutta koko saaren ranta peittyi valtavan savuverhon alle. Joskus vehreän ja vilkkaan kalastajasataman tilalle oli pystytetty joitakin vuosia sitten joukkio kivisiä linnoituksia, joiden suuret tykit vartioivat koko rantaviivaa valppaina. Itsenäiseksi julistautuneen selakhilaanikylän liput oli hilattu alas ja korvattu Kuuden Kuningaskunnan Liiton tunnuksilla. Järkkymätön kivilinnakkeiden muuri oli vartioinut saarta siitä lähtien mustat liput liehuen merituulessa.<br>\n<br>\nTänään kaikki liput kuitenkin paloivat. Savu täytti ilmakehän. Laukausten äänet repivät kappaleiksi rannikkoidyllin viimeisetkin jäänteet ja peittivät alleen merituulen ja lokkien äänet.<br>\n<br>\nTykistön pauhe yritti turhaan pidätellä mereltä vyöryvää voimaa, mutta ei onnistunut siinä. Niitä oli yksinkertaisesti liikaa. Yksi toisensa jälkeen suuret veneet porautuivat rantahiekkaan ja vapauttivat tusinan tummanruskeita hyönteissotilaita. Ruskeiden jaokkeisten jalkojen rantautuessa nousi ilmaan miekkoja, keihäitä ja kiväärejä, kun vihreäsilmäiset hyönteisolennot kajauttivat ilmoille huutonsa.<br>\n<br>\n<strong>\"NA ZORA!\"</strong>!<br>\n<br>\nBunkkereissa ja muureilla aseitansa lataavat sotilaat eivät ymmärtäneet sanoja. He kuitenkin tiesivät, että ne kertoivat kuolemasta.<br>\n<br>\nTorakkasoturit tulivat läpi ikkunoista ja ovista. Metsästäjien vastatulessa Raheja kaatui kuin heinää ja vihreä veri värjäsi rantaviivaa, mutta torakat eivät pysäyttäneet etenemistään. Olentoja ajoi eteenpäin pelottomuus ja viha. Puhtaalla taistelutahdollaan ne repivät tiensä läpi muurien ja soturien. Lääkintämiehiä ei ollut. Vahingoittuneita ei evakuoitu. Jos Nazorak-soturi kaatui, kolme muuta astui tämän päälle ja jatkoi marssiaan.<br>\n<br>\n<strong>\"NA ZORA!\"</strong><br>\n<br>\nTämä päivä oli ensimmäinen, jolloin saarta vartioivat syväläiset olivat tunteneet pelkoa. Kun jostain mereltä osunut laukaus jätti linnoitusmuurin keskipisteeseen vain savuavan kraaterin, monet sotilaista tajusivat tämän olevan myös viimeinen päivä. Kraateri oli täynnä syväläisten lisäksi myös nazorak-ruumiita, mutta sillä ei ollut väliä. Pettämätön kivimuuri oli avattu, ja torakat näkivät tämän vain tilaisuutena. Päättäväinen hyönteispataljoona marssi myös kuolleiden aseveljiensä yli. \"Na Zora\"-karjahdukset kaikuivat savun sisältä.<br>\n<br>\nKivimuurin sirpaleita satoi suurinta rannikkotykkiä operoivan joukkueen päälle. Joukon johtajan, entisen steltiläisen aristokraatin korva-aukoista vuoti purppuraista verta. Verta vuotava upseeri huojui hetken paikallaan ennen kuin rojahti maahan.<br>\n\"Mitä helvettiä se oli?\" ankeriasmainen syväläisaliupseeri karjui katsellessaan tulta, tappuraa ja tuhoa, joka oli jäljellä linnoitusmuurin keskikohdasta. \"MISTÄ MATA NUIN NIMEEN SE TULI?\"<br>\nPunaoranssi tähystäjä-Vortixx tiiraili muurin suojasta kiikareilla horisonttia. Olennon kasvot kalpenivat hetki hetkeltä.<br>\n<br>\n\"Tuota, herra kersantti?\" tähystäjä sanoi vapisevalla äänellä. \"Torakanäpärät... ne... ne...\"<br>\n<br>\n\"SANO ASIASI\", syväläinen karjui tähystäjän korvaan. Normaalisti ryhmänjohtaja olisi säikähtänyt, mutta ei tänään.<br>\n<br>\n\"Niilläkin on linnoitus\", tähystäjä sanoi ja laski kiikarit hitaasti järkyttyneiltä kasvoiltaan. \"Tämä vain sattuu olemaan kelluva.\"<br>\n<br>\nSyväläinen mykistyi. Hän ojensi eväkkään kouransa vortixx-tähystäjälle, joka ojensi vaitonaisena kiikarit johtajalleen. Kun syväläinen kohdensi kiikarit horisonttiin, näki hän auringon alla lyhyen elämänsä pelottavimman näyn.<br>\n<br>\nMerta halkoi laiva. Se oli isoin laiva, jonka kersantti oli koskaan nähnyt. Sen kutsuminen laivaksi oli oikeastaan asian vähättelyä. Tykkien täyttämä metallinen painajaiskone oli muodoltaan laivamainen vain niiltä osin, jotka eivät muistuttaneet valtavan terästorakan kymmeniä metrejä paksua, jaokkeista kuorta. Aluksen kannella oli liikettä ja kuhinaa, joka näytti näin kaukaa muurahaispesältä. Todellisuudessa kymmenet, sadat ja tuhannet hyönteissotilaat pakkautuivat salamannopeasti kannelta mereen laskettaviin rantautumisaluksiin tai latasivat lisää ammuksia suuriin kanuunoihin, jotka olivat valmiina satamaan lisää tulista kuolemaa rantaviivalle.<br>\n<br>\nSyväläinen laski kiikarinsa hitaasti. Se pudisti päätään.<br>\n<br>\n\"Mitä... mitä ne ovat? Miksi ne tulevat? Mitä ne haluavat?\"<br>\nAlemmilla muureilla kuningaskuntalaisia vastaan taistelevien torakkasotilaiden kasvoilla ei ollut vastausta. Tuskinpa ne tiesivät vastausta itsekään.<br>\n<br>\nSyväläiskersantti valmistautui huutamaan taistelukäskyjä tykkijoukkueelleen. Hän huomasi sen muuttuneen liian myöhäiseksi siinä vaiheessa, kun tykkijoukkue tykkeineen lensi ilmaan isona pallona tulta, hukkametallia ja ruumiinosia.<br>\n<br>\nOsuma paiskasi syväläisen päin muuria ja täytti tämän kalamaiset silmät hiekalla ja kivenmurusilla. Kersantti huusi, mutta ketään ei ollut kuulemassa. Hän hieroi silmiään, mutta se aiheutti vain lisää tuskaa. Punertava valonhehku porautui jopa olennon silmäluomien läpi ja spontaani lämpöaalto täytti tämän ihon palamisen tunteesta.<br>\n<br>\nLuotien ja zamorien lentely, tykistön pauke ja sotahuudot olivat ainoita asioita, joita kersantti kuuli. Sitten joku puhui aivan hänen edessään.<br>\n<br>\n\"Tule kuolemaan.\"<br>\nÄäni oli miehen, tai ainakin muistutti sellaista. Se oli matala ja päättäväinen ja tihkui karismaa. Mutta kukapa tiesi, oliko torakkamaisilla rahisotilailla todella oikeaa sukupuolta.<br>\nSyväläinen avasi silmänsä hitaasti. Hänen koko näkökenttänsä täytti tulipallo, joka sijaitsi samalla paikalla kuin entinen rannikkotykki ja entinen tykkijoukkue. Punaoranssin ja keltaisen hehkun edessä seisoi torakkamainen olento, joka näkyi hehkuvaa taustaa vasten vain mustana siluettina. Suuri viitta liehui ryhdikkään torakkasotilaan selässä, kun se askelsi hitaasti kohti syväläiskersanttia. Olennon vasemmassa kädessä oli pitkä ja suora upseerimiekka, jonka terä hohti punaoranssina.<br>\n<br>\n\"Nouse ylös ja tule kuolemaan\", torakka sanoi. \"Maalaan linnoituksen verelläsi.\"<br>\n<br>\nSyväläinen puri hammasta tuskissaan ja köhi ulos sanoja.<br>\n\"Sinä... sinä... keitä te...\"<br>\n<br>\n\"Me olemme Puhtaat\", torakkaupseeri sanoi astellen kohti seinää päin nojaavaa syväläistä. \"Me olemme valittu kansa. Me olemme pelastus ja turmio. Rukoile jumaliasi, joita ei ole. Turvaudu hyveisiisi, jotka ovat tyhjiä. Tajua elämäsi turhuus ja hyväksy lähestyvä kuolemasi.\"<br>\n<br>\nViittaa kantava torakka pysähtyi seisomaan ja nosti miekkansa korkealle. Nyt olento oli niin lähellä, että syväläinen näki sen tarkemmin. Olennon torakankasvot olivat vanhat - vanhemmat kuin kersantti oli koskaan nähnyt. Sen haarniskan keskellä oli kolme numeroa.<br>\n0, 0 ja 1.<br>\n<br>\n\"Hyväksy kaikki tämä. Ja taistele silti.\"<br>\n<br>\nKersantti katsoi olentoa silmiin. Syväläinen nousi hitaasti pystyyn. Se veti vyötäröltään kultaisen sapelin, jonka terässä kulki sähkölatauksia.<br>\n\"Emme antaudu ikinä\", kersantti sanoi tuskansa keskeltä. \"Emme teidän kaltaisillenne.\"<br>\n\"Hyvä\", torakkaupseeri sanoi täysin tulkitsemattomalla äänensävyllä.<br>\n<br>\nSyväläiskersantti karjaisi raivokkaan taisteluhuudon ja syöksyi torakkakenraalia kohti heilauttaen sapelia eläinmäisellä voimalla. Syöksy pysähtyi lyhyeen.<br>\n<br>\nLitra kirkkaan vihreää verta ruiskahti kivimuurille. Kullanhohtoinen sapeli putosi kilisten kiveä vasten. Sen kahvaa piteli yhä kaksi kättä. Käsivarret eivät olleet seuranneet perässä.<br>\nKersantti katsoi tulta ja kohtaa, jossa torakkakenraali oli seisonut äsken. Nyt hän näki vain tulta ja tuhoa. Ja omat käsivartensa, mutta ei käsiään.<br>\n<br>\nPistoolin lämmin piippu pisti syväläistä niskaan. Varmistin niksahti.<br>\n<br>\n\"Olette rohkea, kersantti\", torakkaupseeri sanoi. \"Olisitte ollut hyvä Nazorak.\"<br>\nLaukaus kajahti muurilla, mutta se oli vain yksi tuhansista. Ruumis kaatui maahan, mutta se oli vain yksi sadoista.<br>\n<br>\nKenraali 001 katseli tuhoa ja hävitystä ympärillään. Taistelulla ei ollut enää väliä. Voittajia ei ollut, vaikka kuningaskuntalaiset olivat hävinneet.<br>\nSaari ei ollut oikea. Siniset Kädet eivät olleet löytäneet sitä, mitä olivat tulleet hakemaan.<br>\n<em>Vielä minä löydän sen</em>, hän ajatteli. <em>Minun on pakko.</em><br>\n<br>\nTulipalot jatkuivat ehkä vielä päiviä. Ehkä vielä viikkoja. Mikään ei todennäköisesti enää kasvaisi saarella.<br>\nNazorak-rotu jatkoi purjehtimistaan. Hyönteisjalkojen kuusitahtinen marssi jatkui Kenraali 001:n ajatuksissa.<br>\n<br>\nEikä se koskaan hiljentynyt.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tawa on ensisijainen syypää tälle. Öinen väsynyt inspiraationi on toissijainen.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1452,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-07-01T11:54","content":"<strong>Daxian selliosasto</strong><br>\n<br>\n”Lopeta se hemmetin viheltäminen, ääliö!” Manu kiljui sellistään vastapäiselle jättiläiselle, joka ei lopettanut. ”Eihän täällä kuule edes omia häröjä ajatuksiaan.”<br>\nVihellystä.<br>\n”Ei sitten.”<br>\n<br>\nMakuta Nui istui pienen sellinsä sängyssä katselemassa ikkunasta näkyvää seinää. Seinät olivat niin paksuja, etteivät antaneet ikkunan näyttää ulos, ellei katsonut kohtisuoraan siihen. Silloinkin näki vain surullisen kokoisen neliön verran merta ja synkkää taivasta. Manu tiesi, että pakoyritykset olivat turhia. Hänellä ei ollut tarvittavia työkaluja, ja hänen voimansa olisivat hyödyttömiä tässä tilanteessa. Mata Nuin ritarikunta ei ollut tyhmä.<br>\n”Ei, ei tyhmä lainkaan”, Manu mutisi itsekseen. ”Mutta joissain asioissa todella naiivi.”<br>\n”Syytät viheltämisestä ja itse mutiset siellä jotain”, Zimblr karjui. Manu päätti jättää asian huomiotta.<br>\n<br>\n<em>Ah, Mäksä, mikähän hänellä mahtoi olla hätänä? Miksi hän ei evakuoitunut muiden mukana? Ongelmiako?</em><br>\nManu raapi leukaansa.<br>\n<em>Tietysti ongelmia. Mutta miksi hän tarvitsi sen juuri nyt? Ja miten Tedni sen hänelle toimittaa?</em><br>\n<br>\nZimblr ei ilmeisesti aikonut nukahtaa vaan jatkoi ärsyttävää ääntelyään. Miten niin isosta ja möreä-äänisestä olennosta saattoi lähteä niin kimeä vinkuna? Se ei ollut enää edes vihellystä. Vihellyksen pystyisi selittämään ilman avulla. Lisäksi otus haisi pahalta. Lemu ennätti Manun selliinkin asti.<br>\n<br>\n<em>Toivottavasti Mäksä ei tuhoa sitä missään vaiheessa. Kirjoitin sitä kumminkin vuosia, vaikka sitä tarvittiin vasta nyt. Ainahan teoreettista materiaalia on kiva kirjoitella, kun yrittää vältellä kuolemaa ja muita epämiellyttävyyksiä.</em><br>\n<br>\n”Turpa kiinni jos siellä!” Manu kirkui.<br>\n”TURPA ITE!”<br>\n<em>Toivotonta.</em><br>\n<br>\nVartijoita alkoi raahautua käytäviin. Oli nukkumaanmenoaika.<br>\n<em>Ironista. Me olemme kuin pieniä lapsia, joiden elämää säädellään tarkasti.</em><br>\n”ROAAR.”<br>\n<em>Jotkut ovat hieman enemmänkin pienten lasten kaltaisia.</em><br>\nValot alkoivat sammua. Kun Manun sellikäytävän valot sammuivat, hän ei nähnyt enää muuta kuin Zimblrin hehkuvat silmät.<br>\n<em>Hieman hämmentävää, että jonkun silmät oikeasti tuottavat valoa. Vihreää valoa.<br>\n<br>\n<br>\n… omanikin tekevät niin. Melkein ainakin. Eeeh. Punainen sentään on kiva väri.</em><br>\n<br>\nSilmät eivät sammuneet. Ne tuijottivat.<br>\n<em>Mene pois. Minä en pidä sinusta.</em><br>\n”Kohta on aika”, ääni mörisi. ”Sinusta tulee sienimuhennosta.”<br>\n”Ihana metafora.”<br>\n”Se ei ollut metafora.”<br>\n”…”<br>\n<br>\n<em>Vakavaa leikkiä, häh?</em><br>\n”Pian, aivan pian.”<br>\n”Odotan innolla.<br>\n<em>Pimeys. Varjot. Ha ha ha. Minä olen pimeys ja varjot. Minä olen. Yhtä niiden kanssa. Varjot. Pimeys. Minä.<br>\nOlen.<br>\nMakuta.<br>\nSuuri Makuta.<br>\n<br>\nPimeys.<br>\nVarjot.<br>\n<br>\nTe teette virheen.<br>\nHa ha ha.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1453,"creator":"Bloszar","timestamp":"2012-07-02T07:51","content":"<strong>Ilmatila, Ilmaraptori</strong><br>\n<br>\nBloszarin makaili sängyssä. Hänen pitäisi nukkua, mutta uni ei tullut ja muutenkin uni tuntui olevan hänelle vieras nykyään. \"Kun on neljää päivää valvonut, miten voisi oikein nukahtaa?\" Toa ajatteli. Hänelle tuli mieleen se admin, Tawa, klaanin yökukkuja.<br>\n<br>\n\"Apua, olen muuttumassa Tawaksi...\" <br>\n<br>\nJoten Bloz siis nousi ja lähti öiselle kävelyretkelle tässä laivassa. Muut olivat höpisseet höyryvoimasta. \"Höyryvoima, heh.\" Tulen Toa ei ollut ikinä käyttänyt sellaista. Mutta raptori oli kyllä hienosti suunniteltu ja rakennettu. <br>\n<br>\n\"Se Keetongu, vai kuka nyt onkaan, apulaisineen ovat erittäin taitavia rakentajia. Ja suurin teknologinen osa on tehty höyryllä, mikä on vakuuttava taidonnäyte.\"<br>\n<br>\nToan kierreltyä vähäsen, hän tapasi Matoron, joka oli öisellä vahtivuorollaan.<br>\n<br>\n\"Iltaa Bloz mikset ole nukkumassa?\"<br>\n<br>\n\"Ei väsytä. On muita ajatuksia. Esimerkiksi se Makuta. En oikein usko sen tyypin olevan iloinen, kun saavumme.\"<br>\n<br>\n\"Tarkoitat Abzumoa?\"<br>\n<br>\n\"Miksi kaikilla ei-niin-hyvillä-ja-ei-hyvällä-tavalla-hauskoilla-tyypeillä on vaikea nimi?\"<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n\"Tajuat pointin. Minusta se Makuta on jotenkin, ovela. Hän ehkä saattaa tietää, että tulemme ja valmistelee ansaa.\"<br>\n<br>\n\"Kuule, minäkin tiedän sen. Mutta tiedän sen myös, että kyllä me hänet löydämme ja pelastamme ystävämme. Siinä samassa voimme pistää myös sen vanhan hirviönaaman katumaan, mitä teki.\"<br>\n<br>\nMato oli itsevarma asiasta, Bloz ei yhtään. Toa päätti jättää yövartijan rauhaan ja jatkoi matkaa. Vähän ajan päästä tuli näkyville maassa lojuva 1034.<br>\n<br>\nTulen Toa tunsi suurta vihaa Nazorakeja kohtaan. Heidän takia Nutu oli kuollut ja Tronie vangittu. Mutta se ei hyödyttäisi mitään, vaikka Bloszar purkaisikin vihaansa tuohon Nazorakiin. Se nukkui.<br>\n<br>\n\"Herätys torakka. On asiaa.\"<br>\n<br>\nTorakka heräsi ja katsoi Toaa ihmeissään. \"Mitä sinä haluat?\"<br>\n<br>\n\"Minä kysyn, sinä vastaat\", Bloz yritti kuulostaa ja näyttää vihaiselta, mutta se ei onnistu väsyneeltä.<br>\n<br>\n\"Tuo sinun ärtyinen kovistelija-juttusi ei mene läpi.\"<br>\n<br>\n<em>Hitto</em>, Toa ajatteli. \"Kumminkin, missä Rautasiipi on?\"<br>\n<br>\n\"Mistä minä tietäisin? Jos et sattunut tietämään, olen kykkäillyt laivallanne jo aika kauan, ilman yhteyttä toisiin Nazorakiin. Se voi olla missä tahansa.\"<br>\n<br>\n\"Aivan, niin tietysti\", Toa sanoi ja poistui. Matokaan ei ollut enää samalla paikalla, joten Bloz meni suoraan tutkimusretkelle.<br>\n<br>\n<em>Täällä voisi olla hylättyjä laitteita, joista voisin värkätä jotain hyödyllistä, mitä voisi käyttää pelasusretkellä</em>, Toa ajatteli.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\"Apua, olen muuttumassa Tawaksi\" on Matoro TBS:n käyttämä lausahdus. Kaikki kunnia hänelle (kiitokset hänelle myös hahmon lainauksesta)<br>\n<br>\nJa Snow, älä hirtä minua 1034 käytöstä, jookosta?</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1454,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-07-02T18:58","content":"<strong>Arkkienkeli</strong><br>\n<br>\n”Jäämme tähän”, sanoi Abzumon ääni pallomaisen huoneen keskipisteessä pilarin nokassa sijaitsevasta valtaistuinmaisesta tuolistaan. Huoneen seinät olivat täysin sileä suuren pallon sisäpinta, niin tummaa harmaan sävyä, että melkein näytti mustalta. Hienovarainen kiilto paljasti materiaalin jonkinlaiseksi metalliksi. Pallo oli säteeltään kymmenisen metriä. Abzumon kummallakin puolella oli pallossa oviaukko, joissa kummassakin seisoi musta insinööri odottamassa ohjeita.<br>\n”Jäämme tähän vuorokaudeksi. Minun täytyy hoitaa asioita, ennen kuin jatkamme määränpäähämme.”<br>\nVastapäätä Abzumoa oli suuri näyttöruutu, joka välitti tällä hetkellä kuvaa alla olevasta saaresta. Karun kallioinen saari oli vahvasti tuliperäinen – ainakin siltä vaikutti – ja jotkin alueet rannikosta näyttivät ylhäältä katsottuna jopa mustilta.<br>\n”Tuossa saaressa on jotain pahasti pielessä”, makuta mutisi hiljaa itsekseen. ”Aistin jotain. Jonkin läsnäolon. En ole pitkään aikaan tuntenut tällaista.”<br>\nAbzumo painoi nappulaa istuimensa edessä olevasta komentopaneelista, ja näytölle ilmaantui informaatiota saaresta.<br>\n”Artidax”, Abzumo maisteli saaren nimeä. ”Enpä ole koskaan käynyt täällä näin etelässä.”<br>\n<br>\nSeuraavaksi Abzumo näppäili joitain nappeja, ja kuva vaihtui näkymäksi hänen nazorakpesissä sijaitsevaan laboratorioonsa. Ilmeisesti huomattuaan mestarinsa kuvan yhdellä laboratorion näyttöruuduista Harmaa Aine kiirehti tervehtimään Abzumoa.<br>\n”Tervehdys, Aine. Eteneekö suunnitelma odotetusti?”<br>\n”Kyllä se etenee. Pesässä on sattunut jänniä asioita poissa ollessanne, herra”, Aine vastasi salaperäisesti.<br>\n”Vaikuttavatko ne minuun jotenkin?”<br>\n”No, eivät?”<br>\n”Sitten minun ei tarvitse tietää niistä. Tärkeintä on nyt suunnitelma. Odotan tämän saaren yllä vuorokauden, ennen kuin jatkan Nimdan luokse. Tarkkailen tilannetta.”<br>\n”Klaanilaiset huomaavat asian pian ja tehnevät sille jotain.”<br>\n”Hienoa, Aine. Otan pian uudelleen yhteyttä.”<br>\n”Mainiota, herra.”<br>\nNäyttöruutu pimeni.<br>\n<br>\nAbzumo istui rauhallisesti paikallaan ajatellen. Mikä häntä voisi estää? Klaanilaiset eivät ikimaailmassa ehtisi hänen peräänsä purtilollaan.<br>\n”Niin, tosiaan”, makuta tuumaili. ”Athisteista ei ikinä tiedä. Mutta heistä ei myöskään ole minulle vastusta, olipa minulla siru tai ei.”<br>\nMakuta alkoi nauraa. Hän nauroi athisteille, hän nauroi klaanilaisille, hän nauroi maailman typeryydelle ja sille, miten se yritti vastustaa häntä.<br>\n”Minä voitan, Aine. Minä voitan.”<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Daxian selliosasto</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/wG7mF-WTydE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/wG7mF-WTydE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSe tapahtui. Koko Daxia kaikui hälytyssireenien äänistä, kun vangit murtautuivat kaikkialla selleistään. He olivat saaneet ulkopuolisten apua – äärimmäinen takaisku Mata Nuin ritarikunnalle.<br>\n<br>\nMakuta Nui avasi hitaasti silmänsä, kun valoja syttyi heidän käytävässään. Manun selliin valo ei juuri ulottunut, mutta nyt hän näki, kuinka vastapäisessä sellissä Zimblr hymyili pahansuovasti.<br>\n”Muista, mitä kerroin”, olento sanoi, ja Manu ei saanut ajatuksiaan irti muhennoksesta. Vaaran hetkellä ajatukset sinkoilivat sinne sun tänne.<br>\n<br>\nPian meteli voimistui ja esiin marssi kolme raavaan näköistä hahmoa: vortixx, skakdi ja steltinpeikko. Nämä alkoivat pörrätä Zimblrin oven kimpussa ja pitkien ponnistelujen jälkeen saivat sen auki steltinpeikon käytettyä valtavaa moottorisahaa.<br>\n”Makuta Nui”, Zimblr mainitsi tuijottaen yhä Manua tämän istuessa sellinsä punkalla. Katseet kääntyivät yksinäiseen makutaan, joka tuijotti takaisin.<br>\n”Me tapamme sinut”, vortixx sanoi julmasti. Manu nousi seisomaan ja tuli aivan kalterioven eteen tuijottaen vortixxia silmiin julmasti.<br>\n”Tuollainen roskaväki saa kuvitella, mitä huvittaa”, Manu tuhahti ja sylkäisi pitkänhuiskean hahmon kasvoille. Vortixx katsoi järkyttyneenä makutaa pyyhkien sylkeä kasvoiltaan ja yritti nopealla liikkeellä tarttua Manua kaksin käsin kurkusta. Makuta otti nopeasti kiinni käsivarsista ja taittoi niitä kaltereita vasten, kunnes kuuli käsivarsien luiden rusahtavan poikki. Vortixx parkui tuskissaan ja katsoi kaltereihin jumittuneita käsiään. Manu ei hymyillyt. Ei hiukkaakaan. Hänen kasvoiltaan pystyi lukemaan pelkkää halveksuntaa.<br>\n<br>\nZimblr nousi omasta sellistään rikkoen loput kalterit omalla massallaan. Hän oli seisoessaan käytävässä melkein kuusimetrinen ilmestys ja hädin tuskin mahtui seisomaan suorassa.<br>\n”Valitan, ystäväiseni”, hän murahti vortixxille, ”mutta olet kostoni tiellä.”<br>\nManu tiesi vallan hyvin, mitä tapahtuisi – aivan kuin olisi nähnyt sen joskus aiemmin tapahtuvan. Zimblrin annettua merkin steltinpeikko tarttui jälleen moottorisahaansa ja iski sen nyyhkyttävän vortixxin käsiin. Veri roiskui pitkin seiniä surkean olennon käsivarsien lentäessä irti. Tämä kaatui kuolleena maahan, ja steltinpeikko alkoi sahata Manun sellin ovea. Skakdi kauhisteli vieressä, kuinka toinen hänen tovereistaan kuoli.<br>\nManu soi itselleen hymyntapaisen.<br>\n”Kostollasi on kova hinta”, hän sanoi ja risti kätensä rinnalleen. Zimblr rusautti rystysiään kuuluvasti moottorisahan äänen häiritsemättä, sillä steltinpeikko oli jo valmis.<br>\n”Tapa”, jätti komensi, jolloin peikko astui Manun selliin moottorisahallaan sohien. Manu perääntyi nurkkaan, jossa hänen sänkynsä oli, ja nousi vuoteen päälle. Steltiläinen yritti silpoa hänet moottorisahallaan iskiessään aseensa eteenpäin kohti makutaa, mutta tämä teki nopean liikkeen, jossa työnsi itseään seinää vasten ja samalla jaloillaan sänkyä eteenpäin. Sänky liikahti yllättävän nopeasti kohti steltiläistä, ja Zimblr tajusi makutan sahanneen jotenkin sängynjalat poikki aiemmin, jotta se lähtisi helposti liikkeelle.<br>\n<br>\nSteltinpeikko sai sängyn jalkoihinsa ja menetti sahansa hallinnan. Ase lennähti voimalla Manun yläpuolelle seinään, ja makuta ehti väistämään sen alta sen pudotessa.<br>\n”Olisi jotenkin laimeaa tappaa sinut vessanpytyllä, eikö niin, steltiläinen?” Manu sanoi virnistäen demonisesti.<br>\n”Ei, en minä oikeasti halunnut”, tämä mutisi.<br>\n”Mitä, en kuule.”<br>\n”En halunnut tappaa! Tuo pakotti!” maassa makaava peikko kitisi osoittaen ulkopuolella seisovaa jättiä.<br>\n”Aivan, hän pakotti sellistään sinua karkaamaan omastasi ja hyökkäämään minun kimppuuni moottorisahalla”, makuta sanoi pilkallisesti ja tarttui moottorisahaan.<br>\n”Maista siis omaa lääkettäsi.”<br>\n<br>\nZimblr tuijotti hieman järkyttyneenä, kuinka steltiläinen päätti päivänsä menettäen päänsä. Skakdi pakeni toiseen käytävään.<br>\n”Aliarvioin sinut”, jättiläinen murisi.<br>\n”Monet tekevät niin”, Manu huohotti astuttuaan sellistä ulos.<br>\n”Mutta nyt saan tehdä sinusta selvää itse. Ja se on mukavaa hommaa.”<br>\n”Taatusti on. Mutta sinua ei onni nyt oikein suosi, mikäli uskot onneen.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/hNGwHAYCR-Q" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/hNGwHAYCR-Q</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nZimblr ei vaivautunut vastaamaan vaan yritti suorastaan polkea makutan jalkoihinsa. Tämä väisti ja katosi Zimblrin omaan selliin.<br>\n”Pelkuri, tule tänne, jotta saan murskata sinut!”<br>\nManu ei vastannut, vaan jäi selliin odottamaan. Zimblr kumartui ja työnsi nyrkkinsä selliin vain joutuakseen Manun väistämäksi. Toinenkin koura seurasi pariaan selliin ja alkoi kouria makutaa onnistumatta kuitenkaan.<br>\n”Eikö näkökenttäsi ole tarpeeksi laaja, kömpelö apina?” Manu ilkkui roikkuessaan katosta ja väistellessään satunnaisia siihen osuvia hyökkäyksiä.<br>\n”TAISTELE KUIN MIES SENKIN PELKURI.”<br>\n”Olen havainnut sen aika huonoksi keinoksi selviytyä ylivoimaiselta tuntuvaa vihollista vastaan.”<br>\nRaivoissaan jätti tunki päänsä sisään selliin ja huomasi tuijottavansa suoraan verenpunaisiin silmiin. Sitten hän tunsi silmitöntä kipua makutan tunkiessa kätensä hänen sieraimeensa. Hän tunsi päänsä sisällä hirvittävän tunteen, polttavan, pistävän, kaiken kaikkiaan tuskallisen tunteen. Hän nousi sellistä lyöden samalla päänsä kattoon ja yritti karistaa Manua pois päänsä kimpusta, mutta tämä väisteli hänen käsiään ja pysyi päänheilutuksesta huolimatta paikallaan. Viimeinen tuskan aalto saapui, ja lämmin tunne levisi Zimblrin koko pään läpi. Hän ei tosin enää tiedostanut tunnetta.<br>\n<br>\n”Kuolleet eivät tiedosta”, Manu sanoi. ”Viimeinen sana on minun.”<br>\nPunaisen ruskeaa paksua nestettä valui ulos jättiläisen korvasta. Tämä huojui hetken paikallaan ja kaatui sitten rymisten maahan. Manu heittäytyi sitä ennen pois olennon pään päältä ja laskeutui lattialle yhtä kömpelösti kuin Zimblr.<br>\n”Kuvottavaa”, makuta sanoi väristen ja pyyhki kätensä jättiläisen mustaan vaatekappaleeseen. Nyt hän vasta näki kunnolla, millainen tämä oli: yhtä ruma kuin hän oli muistellutkin. Sininen suomuinen iho peitti koko ruumista kaikkialta, ja musta vaate peitti puolet alaruumiista sekä koko yläruumiin. Olennon jaloissa oli pitkät kynnet, joilla olisi voinut raadella tuhkakarhun.<br>\n<br>\n<em>Ja nyt olen nähnyt kaiken</em>, Manu ajatteli. <em>Hemmettiin täältä.</em><br>\nHän lähti kävelemään käytävää poispäin kohti vankilassa möyryäviä taisteluja. Kukaan ei kiireiltään ehtinyt kiinnittää häneen huomiota. Manu tarkasteli osastoa, johon oli päätynyt: samat ruman harmaat seinät kaikkialla, luonnollisesti, ja samanlaisia sellejä joka puolella. Nyt vain kaikki ovet olivat auki ja vangit käytävillä taistelemassa ritarikuntalaisia vastaan. Hän voisi aivan hyvin kaikota.<br>\n<br>\nHän saapui hetken käveltyään ja erään hänen kimppuunsa hyökkäämistä yrittäneen vangin portaat alas heitettyään ovelle, josta mitä ilmeisimmin pääsi ulos tästä hullujenhuoneesta. Nyt se täytyi vain murtaa, mikä ei tosiaankaan olisi helppoa. Manu pohdiskeli hetken leukaansa jälleen hieroen, miten pääsisi siitä ulos, ja päätyi lopputulokseen, että tarpeeksi monen rikollisen heittäminen päin sitä kävisi muurinmurtajasta. Hän etsi katseellaan tarpeisiinsa sopivia rikollisia ja huomasikin ritarikuntalaisia paiskovan steltiläisen.<br>\n”Heikko mieli, helppo homma.”<br>\nSteltiläinen lähti kävelemään Manun suuntaan juuri parahiksi, ja makuta huudahti:<br>\n”Hei sinä siellä!”<br>\n”Makuta Nuiiirrggh! Kuolet nyt!”<br>\n”Ahaa, no minä en tunne sinua. Huomaatko tuon oven?”<br>\n”Sillä ei ole väliä, kosto on tärkein!”<br>\nSteltiläinen hyökkäsi päin Manua naurettavan helposti väistettävällä tavalla, jolloin Manu astui askeleen sivulle, ja asetti kätensä steltiläisen otsalle.<br>\n<em>”Kuulet ääneni, ja sehän on oikein lumoava, eikö niin”</em>, Manu sanoi hieroen peikon otsaa ja pidellen samalla tämän huitomista yrittävää kättä paikallaan. <em>”Sinä voisit rikkoa tuon oven ja päästä vapauteen.”</em><br>\n”Tosiaan, miten se rikotaan?” steltiläinen sanoi raukeasti.<br>\n<em>”Katsopas hieman ympärillesi, ja löydät vaikka mitä, millä heittää sitä.”</em><br>\n”Joo, nuo ritarikuntalaiset ansaitsevat sen.”<br>\n<em>”Jos he loppuvat, voit toki käyttää myös tovereitasi. Hehän ovat toisarvoisia pakosi rinnalla.”</em><br>\nSteltiläinen yritti vielä huitaista Manua kädellään, jossa tämä havaitsi olevan suuri veitsi. Makuta perääntyi taaksepäin ja nosti maassa makaavan vortixxin. Hän heitti sillä steltiläistä, joka tokeni ajatustensa muokkaamisesta nopeasti ja paiskasi vortixxin oveen.<br>\n<br>\nManu katseli hetken pahoinpitelynäytöstä ja totesi sen toimimattomaksi tavaksi avata oven.<br>\n<em>Jotain muuta, mutta mitä?</em><br>\nSiinä samassa ovi pamahti auki itsestään. Manu hätkähti ja kaatui maahan. Tummia hahmoja alkoi tulvia ovesta sisään, ja Manu nosteli pari ruumista päälleen peittämään itsensä. Ritarikunnan joukkoja.<br>\n<br>\nYksi saapuneista sotilaista meni lähelle vankeja, jotka viimeistelivät viimeisiä vanginvartijoita, ja sanoi:<br>\n”Me tulemme rauhassa. Palatkaa selleihinne, niin teidän ei käy kuinkaan.”<br>\nManun manipuloima steltiläinen hyökkäsi sotilaan kimppuun raivoisasti, jolloin muut tähtäsivät aseensa häneen ja ampuivat miehen kuoliaaksi. Muut vangit hyökkäsivät raivokkaasti nähtyään tapauksen, ja heitä alkoi kuolla tuleen. Näiden sotilaiden kanssa ei neuvoteltu.<br>\n<br>\nManu katseli ruumiiden alta sivusilmällä, vaikkei paljon nähnytkään. Kun meteli vaimeni siirtyessään taemmas käytäviin, Manu rohkeni liikuttaa ruumiita päältään.<br>\n”Älä liiku.”<br>\nKuului aseen lataamisen ääni, ja Manu tiesi, että häntä osoitettiin sillä aseella.<br>\n”Nouse hitaasti ylös ja pidä kädet niskasi takana!”<br>\n<em>Stereotyyppistä.</em><br>\nManu nousi ja teki, niin kuin käskettiin. Hän katseli vangitsijoitaan eikä voinut todeta näiden lajeja haarniskojen läpi. Heitä oli kaksi, toinen tähtäsi häneen suurella zamorkiväärillä ja toinen katseli seuraavaan käytävään päin, jossa taistelua käytiin. Ovi oli yhä auki, täytyi vain odottaa hyvää tilaisuutta.<br>\n<br>\n”Hei kaverit, ette ehkä usko, mutta Zimblr makaa kuolleena tuolla yhdessä käytävässä!” joku hihkaisi käytävästä, jonne toinen Manun vartijoista katseli. Uutiset kuultuaan Manua osoittava vartijakin erehtyi kääntämään päätään käytävän suuntaan, jolloin makuta teki siirtonsa: hän iski nyrkkinsä vartijan vatsaan tarttuen samalla kivääriin ja sai miesparan lentämään toista vartijaa kohti. Tämä alkoi ykskantaan ampua ja surmasi toverinsa. Hän ehti nähdä Manun vilahtavan ovesta ulos ja lähti heti perään.<br>\n<em>Hitto, nämä pelaavatkin kovaa peliä</em>, Manu ajatteli. <em>Voi olla, että tämä ei mene aivan, kuten piti.</em><br>\n”Pysähdy tai ammun!” vartija huusi.<br>\nManu ampui. Vartija oli odottanut sitä ja väisti. Sitten hän ampui itse takaisin, ja Manu ei ehtinyt väistää mutta suojasi rintakehäänsä omalla kiväärillään, joka räjähti heittäen makutan metrejä eteenpäin. Savunpöllähdys peitti takaa-ajajan hetkeksi, mutta Manu tunsi tämän nopeuden ja tiesi, ettei tämä olisi kaukana. Hän nousi heti ylös ja pinkaisi juoksuun antaen vauhtia siivillään, jotka olivat siihen asti olleet tiukasti hänen kehoaan vasten supussa. Hänen takaansa ammuttiin, joten hän laskosti jälleen siipensä, jotka olisivat mainio maalitaulu. Tuli kulma, ja Manu kääntyi nopeasti siitä ainoaan mahdolliseen suuntaan eli oikealle. Edessä häämötti avonainen ovi, josta näkyi taivas, joten Manu kiihdytti vauhtinsa äärimmäisyyksiin. Hän oli melkein ovella, kun sai osuman jalkaansa ja lennähti eteenpäin ulos ovesta.<br>\n<br>\nHän huomasi, ettei ovesta ulos lentäminen ollutkaan kovin onnekasta, sillä alla ei ollut maata – tai oli, mutta hän putosi kohti kymmeniä metrejä alhaalla päin olevaa maata.<br>\n<em>Mikä ovi tuo on?</em> hän hämmästeli järkyttyneenä ja muisti jälleen siivet. Häntä ammuttiin yhä, ja lento alkoi väistelynä. Hän näki Daxian linnoituksen ja huomasi ilmatorjuntatykit.<br>\n”Tämä ei mene ihan putkeen”, hän huokaisi. Oli aika tehdä äärimmäisiä ratkaisuja. Häntä tulitettiin joka puolelta, joten hän lensi ainoaan suuntaan, josta ei kohdannut vastustusta: mereen.<br>\n<br>\nMakutan upottua mereen vartijat lopettivat jahtaamisen. Yksi poimi radiopuhelimen ja lausui siihen:<br>\n”Lähettäkää syväläisiä.”<br>\n<br>\n[spoil]Liian vähän kuvailua, liikaa kerrontaa. Anteeksi siitä. Lisäksi, toivottavasti en rikkonut mitään, Snow.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1455,"creator":"DJ Peelo","timestamp":"2012-07-08T17:35","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\n<br>\nPeelo oli saapunut pieneltä labravisiitiltään takaisin Klaanin ilmapiiriin. Häntä hieman säälitti se, että labra meni maan tasalle. Tai no, maan alle, koska sehän oli maan alla. Peelo käveli linnakkeen käytävää pitkin kunnes pääsi oman huoneensa ovelle. Juuri kun hänen kätensä oli saanut otettua oven kahvasta kiinni, hän muisti jotain. Hänellä ei ollut hajuakaan missä hänen avain oli. Peelo kuitenkin nappasi kahvasta kiinni ja väänsi sitä epämääräisen hitaasti alaspäin, kuin hän olisi ollut murtohommissa.<br>\n<br>\nSe oli jäänyt auki. Hyvä niin.<br>\n<br>\nPeelo työnsi oven auki, ja pysähtyi ovensuuhun katsomaan pölyn täyteistä huonetta. Huoneessa oli muun muuassa pöytä jonka takana oli tuoli, tyhjä kirjahylly, vaatekappi, ylimaallisen pehmustettu sohva jonka edessä oli pieni jakkara jalkojen lepuuttamiseen, ja sohvaa vastapäisessä seinässä oli takka. Takassa oli vieläkin muutama polttamaton puuklapi. Eihän Peelo mekaanisuutensa takia pahemmin takkaa tarvinnut, mutta hänestä se oli oiva tunnelmanluoja.<br>\n<br>\nPeelo otti tarvittavan määrän askelia vaatekaappia kohti, ja avasi sen kummatkin ovet sepposen selälleen. Kaapissa oli silinterihattu ja hännystakki. Peelo ei tiennyt miksi hänellä oli sellaiset, hän ei edes muistanut mistä oli mokomat läytänyt.<br>\n<br>\n\"Hmm.\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/zSg6talwzbU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/zSg6talwzbU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPeelo tarrasi hännystakista kiinni ja veti sen ylleen. Sopi kuin nakutettu. Sen jälkeen hän otti, ei, heitti silinterihatun ilmaan ja siirtyi sen alle. Tyylikkäällä heitolla päähine mätkähti lattialle.<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nPeelo nosti hatun maasta, pudisti siitä pölyt ja laittoi sen päähänsä. Tämän jälkeen hän suorastaan syöksähti pöytänsä luo, ja avasi siitä pienen lipastoluukun. Sieltä löytyi yksi tulitikku. Peelo nosti tulitikun käteensä ja syöksyi takan luo. Nopealla heilautuksella hän raapaisi sitä takan reunaa vasten ja se syttyi tuleen. Peelo heitti sen takkaan, ja pölyntäyteinen takka ja sen puuklapit roihahtivat komeisiin liekkeihin. Tässä vaiheessa Peelo tajusi että hän olisi voinut käyttää kädessään olevaa liekinheitintään. Väliäkö hällä, Peelo tuumasi.<br>\n<br>\nHän sulki huoneen verhot ja sammutti valot, antaen roiskuvien liekkien levittää lämpimän valonsa huoneen joka kolkkaan.<br>\n<br>\nPeelo istui sohvalle. Hän tunsi itsensä hienostuneeksi herrasmieheksi. Enää puuttui vain sikari jolla pölläytellä huoneen ilmoille hienoja savupössähdyksiä. Hänellä tosin oli kaasunaamari päässään, joten sen suodattimista pöllähtelevät vihreät savut saivat ajaa sikarin homman.<br>\n<br>\nTunnelmaa parantaisi joku jolleka puhua. Peelolla tosin ei ollut ikinä aikaa tutustua kehenkään, joten veljeskunnan tehtävälläkin hänellä oli ollut jossain määrin ulkopuolinen olo. Pitäisi viettää enemmän aikaa Klaanin linnan sisällä, Peelo tuumasi.<br>\n<br>\nTehtävää muistellessaan hän tajusi kuinka nopeasti hänellä tuli tylsää ilman mitään fiksua tekemistä. Peelo kurkotti vieressään olevaa kirjahyllyä kohti, ja nappasi ensimmäisen käteen sattuvan kirjan. Siinä vaiheessa hän tajusi että hänen käteensä ei sattunut kirjaa ollenkaan, koska hylly oli typötyhjä.<br>\n<br>\n\"Hrmh, pitäisi käydä hankkimassa jotain kirjoja tuonkin täytteeksi\", Peelo ärähti. Juuri kun hän oli päässyt mukavaan asentoon sohvan pehmeään syleilyyn. Hän työnsi itsensä väkisin ylös sohvasta ja suuntasi ikkunalleen. Hän avasi verhot ja katseli sitä osaa Klaanin pihamaasta jonka hänen ikkunansa kautta näki.<br>\n<br>\nPeelo päätti lähteä huoneestaan pienelle kävelylle Klaanin pihamaalle. Hän voisi hankkia vähän kirjoja hyllyn täytteeksi ja hommata monokkelin asukokonaisuuteen mukaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1456,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2012-07-08T18:29","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/q_QwBJdzPT8?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/q_QwBJdzPT8?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Eivät antaneet sitä minulle... typerykset. Eivät tiedä mitä tekevät.<br>\nHidastavat minua ja hidastavat maailmaa. Asialle täytyy tehdä jotain.<br>\nMutta kuinka... kuka uskoisi minua. Olen uusi täällä, ei minulla ole valtaa.<br>\nCreedy? Voisiko Matoran auttaa minua? Hän on ollut täällä pitkään.<br>\n...mutta silti, vain Matoran. Tarvitaan jotain isompaa.<br>\n<br>\nEhkä... ehkä voisin viedä sen väkisin? Ei minua voitaisi syyttää. Se kuuluu minulle.<br>\nMutta liikaa moderaattoreita. En pärjää yksin.<br>\n...odottavat jotain typerää tiedemiestä tarkistamaan. Ei sitä voi ymmärtää. Ei kuulaa voi ymmärtää.<br>\nMutta minä tarvitsen sen.<br>\nNyt.<br>\n<br>\nMinulle on annettu tehtävä. Minä aion myös toteuttaa sen.<br>\nYritä mieli, yritä. Minulla on tähän ratkaisu. On aina ollut. Minä tiedän jotain, jolla tämän voi ratkaista.<br>\n<br>\n…<br>\n<br>\nHetkonen.<br>\nNiin on.<br>\nTietenkin minulla on. Tämä on kaikki suunniteltua.<br>\n<br>\nApujoukot.<br>\nTotta kai minulla on apujoukkoja. En minä yksin ole.<br>\nMinun täytyy hakea ne, mutta missä ne ovat.<br>\nTulossa?<br>\nKyllä.<br>\n<br>\nEn haluaisi tehdä tätä. En ainakaan näin, mutta minulle ei näemmä jää vaihtoehtoja.<br>\nEi huolta. Pääsette minusta eroon. En halua olla vaivaksi.<br>\nTe ymmärrätte vielä jonain päivänä.<br>\nMutta nyt on aika toimia.<br>\n<br>\nAnteeksi.<br>\nNyt on aika mennä.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1457,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-07-08T18:40","content":"<strong>Daxia</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/flvaLTT56ag" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/flvaLTT56ag</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSyväläisen vertahyytävä kurlaava kirkuna kantautui vettä pitkin kauas ja saavutti lajitovereiden kuuloelimet auttaen nämä paikantamaan toverinsa.<br>\n<br>\n<em>Ahaa, vai että Inutilis oli nimi. Missä ystäväsi ovat? Kuka ei ole heidän joukossaan juuri nyt?</em><br>\n<br>\nSyväläispartio ui paikalle häiritsevän nopeasti ja näki yhden kaltaisensa vilkuilevan pimeään onkaloon vihreän merilevän keskellä. Vedessä oli muutenkin pimeää, mutta pimeän pimeä luola epäilytti.<br>\n”Mitä näit, Inutilis?” yksi kysyi syväläisten omalla kielellä.<br>\n”Mitä näin”, puhuteltu sanoi ikään kuin maistellen sanoja. Sitten hän värähti. ”Hirnlos meni tuonne…”<br>\nPuhuessaan Inutilis osoitti luolaa, ja muut katsoivat sormen osoittamaan suuntaan hämmentyneenä.<br>\n”Meni luolaan?”<br>\n”Tai ei mennyt… hänet vedettiin sinne… Ja hän kirkui. Minä vältin lonkeron.”<br>\n”Menemme sisään.”<br>\n”Menkäämme”, Inutilis sanoi. Syväläiset alkoivat vajota yksi kerrallaan luolaan aseet edellä, mutta Inutilis viivytteli ihmeen kauan.<br>\n”Näkyykö sitä makutaa?” hän huikkasi. ”Tai Hirnlosia?”<br>\n”Ei täällä taida mitään olla”, joku heistä sanoi.<br>\n”Katsokaa nyt vielä tarkasti, minäkin tulen sinne”, Inutilis sanoi perääntyen luolan suulta. Pienen pieni välähdys sai syväläiset kääntymään nopeasti luolan suuta kohti katsomaan, mutta liian myöhään. Koko luola romahti heidän niskaansa ja heille jäi hädin tuskin tilaa hengittää. Joku saattoi kuollakin, kukaan ei ollut varma.<br>\n”Inutilissssrggghh!” joku korisi. ”Apuarggh!”<br>\nInutilis soi itselleen julman hymyn.<br>\n”Kuulkaa mereneliöt, nämä kalansilmät ovat hirveitä”, tämä sanoi kyhnyttäen kylkeään. ”Kaikki menee sotkuksi, kun valon lisäksi näkee SEKÄ infrapuna- ETTÄ ultraviolettisäteilyn.”<br>\n<br>\nKalanomainen Makuta Nui jätti kuolevat syväläiset luolaan ja kiirehti Daxian merijoukkojen kohtaamispaikkaan. Kivistä merenpohjaa satunnaisesti potkiva ja surkeasti räpeltävä Manu pääsi perille muutamassa minuutissa ja otti tavoitteekseen saada niin surkean valituksen aikaan kuin mahdollista.<br>\n”Apua! Apua! Kokonainen ryhmä jäi loukkuun luolaan, kun se katala makuta hyökkäsi ja pääsi pakoon!”<br>\nVihreät niljakkeet huolestuivat todenteolla ja lähettivät ison pelastusryhmän.<br>\n<em>Nyt täytyy etsiä jostain kulkupeli.</em><br>\n<br>\nManun toiveet täyttyivät, kun hän äkkäsi suuren sukellusveneen, joka syväläiset tuntien olisi nopea kuin mikä. Se vain sattui sisältämään ainakin viisi vartijaa. Oli strategisen siirron aika. Manu uiskenteli merkityksettömän näköisenä muina miehinä aluksen luokse ja alkoi tutkia polttoainesäiliöitä.<br>\n<em>Jos yksikin pamahtaa, väki lähtee varmasti ulos ja äkkiä…</em><br>\nHän pystyi kuulemaan miehistön puheen melko selvästi oven ollessa auki.<br>\n”Kuulitko jo vankilakapinasta?”<br>\n”Missä tynnyrissä sinä olet ollut viime päivät, jos vasta nyt kuulit itse? Totta kai olen.”<br>\n”No siis, se yksi makutahan pakeni. Kuulemma korkealla tappolistalla.”<br>\n”Miksi näitä ylipäätään tapetaan?”<br>\n”Kai liian vaarallisia elossa tai jotain.”<br>\n<em>Turhanpäiväistä höperrystä. Nyt, tämä kyllä nappaa tulen, kunhan vähän raotan peltejä.</em><br>\n”Ja moni sai surmansakin. Myös moni vanki, tappelu oli kuulemma kova.”<br>\n”Joo, joo. Tiedetään. Jotain uutta?”<br>\n”Jaa, no kuulemma joku auttoi pakoa ulkoapäin. En tiedä sitten, kuka. Kuulemma moni tärkeä agentti on nyt palannut tänne tämän tapauksen takia. Eikä siitä toki kerrota julkisuuteen mitään.”<br>\n”Ahaa, no me tiedämme.”<br>\n”Koska meidän täytyy, idiootti. Kai meille nyt kerrotaan, kenet meidän pitää saada kiinni.”<br>\n”Makuta voisi olla kuka tahansa meistä! Se voisit olla sinä, se voisin olla minä. Se voisi olla jopa –”<br>\n”Hei, laitas tuo ase pois. Hänen päätään ei tarvitse ampua tohjoksi.”<br>\n”Mutta se on ilmeistä! Hän on makuta!”<br>\n”Typerykset, tämä ei ole leikkiä.”<br>\nHiljaa mielessään Manu hihitti. <em>Se voisin ollakin minä.</em><br>\nHän jatkoi polttoainesäiliön sabotoimista.<br>\n<br>\n”No joo, keitä tänne nyt on tullut?”<br>\n”Kuulemma Tobduk palasi viime retkeltään.”<br>\n”No se olisi ilmeisesti saanut teloitushommia muutenkin, ikävä kaveri. En pidä hänestä.”<br>\n”Varokaa, pojat. Seinillä on korvat.”<br>\n”Joo, ja Axonn ja Brutakakin kuulemma tulivat. Minä en edes tiedä, mitä ne tekevät työkseen, ovat vain jossain. Liian salaista, kait.”<br>\nManu pysähtyi sijoilleen.<br>\n<em>Brutaka kuulostaa tutulta.</em><br>\n”Heh, naamiopellejä kaikki. Minun pärstäni on kaunis.”<br>\n”Aina niin itserakas, etkö sinä ikinä opi, että ulkonäöllään ei ole syytä leuhkia, jos naamassa kasvaa viisitoista suurta paisetta?”<br>\n”Älä viitsi, olen silti kauniimpi kuin sinä, ja se on jo paljon se.”<br>\n”Naamiopellet ovat teitä kaikin puolin parempia, muistakaa hierarkia.”<br>\n”No niillä on kaikkia hienoja voimia.”<br>\n<em>Brutaka, Brutaka. Taisi tehdä töitä Makutain veljeskunnalle joskus.</em><br>\n”Joo, Axonnia ei huijata hevillä.”<br>\n”Heh, no ei ketään muutakaan sinun aivoillasi!”<br>\n”En minä sitä tarkoittanut!”<br>\n”Brutakan naamio on hienompi. Sehän voi vaikka…”<br>\n”Hyss nyt siitä naamiosta. Ei siitä saisi puhua. Sehän voi aiheuttaa vaikka naamiokateutta Botarissa tai jotain.”<br>\n”Heh, joo. Olmak on niin OP, että aika moni vaihtaisi päänsä siihen.”<br>\n”Sinäkö? Minä en ainakaan kuolisi jonkin naamion takia.”<br>\n<em>Olmak!</em><br>\n”No jos sen niin ajattelee. Mutta jos saisin valita päättömyyden ja sinun kasvojesi välillä, valitsisin kuoleman.”<br>\n”Nyt alat mennä liian pitkälle!”<br>\n<br>\n<em>Brutaka, Olmak. Kuulostaa täydelliseltä. Ja tästä tankista saa mainion harhautuksen.</em><br>\nMakuta sytytti.<br>\n”HEI, JOSSAIN PAUKKUU.”<br>\n”SE ON TÄSSÄ, IDIOOTTI. TÄMÄ VENE RÄJÄHTÄÄ.”<br>\n”POISPOISPOIS ÄKKIÄ.”<br>\n<br>\nManu oli jo kaukana.<br>\n<em>Matoro the Blacksnow, toivottavasti saat tietää, mitä kaikkea teen puolestasi. Tai voisin tehdä. Itse pääset helpolla minun ohjeideni mukaan.</em><br>\nManu otti jälleen pienen hämähäkin muodon ja jätti ison osan massastaan lojumaan mereen.<br>\n<em>Aika hieman hienovaraistella.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1458,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2012-07-09T18:46","content":"<strong>Bio-Klaanin saari</strong><br>\n<br>\nTunnelma helikopterissa oli masentunut. Kaikki viisi tiesivät pelinsä olevan pelattu. Ainoastaan 16765 elätteli toivoa. Hänen suunnitelmansa ei ollut vielä murskana, ei niin pitkään kuin hän eläisi. \"Olen tässä miettinyt\", 16755 rikkoi hiljaisuuden. \"Miten vartijat tulivat niin nopeasti? Meillä piti olla hyvin aikaa ennen niiden tuloa!\"<br>\n<br>\n\"Niin\", 16754 sanoi, \"Missä välissä 007:n ehti lähettää hätäkutsun? Hänhän hyppäsi pöytänsä taakse suojaan heti kun tulimme sisään.\" Sitten hänen ja 16755:n katseet kohdistuivat 16765:en. \"Muuten, mitä sinä siellä toimistossa teit ennen meitä? Sinä vain katosit sanaa sanomatta ja olit jo 007:n luona?! Ei siitä oltu sovittu mitään!!\" 16754 tivasi. 16765 katsoi ulos helikopterin ikkunasta kuin ei olisi kuullut kysymystä. 273 istui hiljaa aluksen ohjaimista ja vilkaisi yllään olevasta peilistä matkustamaan.<br>\n<br>\n\"Sillä ei ollut mitään merkitystä epäonnistumisemme kannalta. Sanon vain, että... tunsin 007:n joskus\", 16765 sanoi välttelevästi. \"Sinä siis varoitit sitä meistä? Miksi? Miksi sinä teit sen?\" 16755 kysyi. \"Vedätte hätäisiä johtopäätöksiä. Minä en viitsi keskustella tästä enempää ennen kuin meidän kaikkien tunteet ovat hieman tasaantuneet\" Salaliiton entinen johtaja vastasi.<br>\n<br>\n273 katsoi helikopterin ohjaamon ikkunasta aukeavaa vuorimaisemaa. He olivat lähestymässä Mt.Ämkoota. Hän oli toivonut, ettei 007:n ollut lähettänyt hälytystä vielä sinnekin. He voisivat piileskellä vuoritukikohdassa jonkun aikaa ja suunnitella seuraavaa siirtoa. Mutta Jäätutkija tiesi, että ennen pitkää myös vuoritukikohta tarkastettaisiin. <br>\n<br>\n\"Muuten\", tiedemies sanoi hiljaa, \"En tiedä huomasitteko te sen, mutta minä ehdin nähdä vilauksen 007:n toisesta silmästä...\" 273 näki peilistään, kun neljä muuta ryhmän jäsentä katsoivat häntä.<br>\n\"... 007 ei peittänyt sitä siksi, että hänellä ei olisi sitä, vaan toisesta syystä. 007:n silmä... oli turkoosi...\" <br>\n16755, 16754 ja 2844 katsoivat hämmentyneinä valkoista tiedemiestä. 16765 taas katsoi ulos ikkunasta tietäen, mitä Jäätutkija aikoi seuraavaksi sanoa.<br>\n\"Eri väriset silmät, tai muut kehon epäsymmetriset poikkeavuudet ajatellaan epäpuhtaudeksi, ja poikkeavat Nazorakit lukitaan eristyksiin muusta kansasta\", 273 muisteli, \"Näin ollen, 007:n on myös 'epäpuhdas', aivan niin kuin sinä, 16765 .\"<br>\n<br>\n16765 oli hiljaa. \"Aivan, siinä lepää meidän viimeinen toivomme. Myönnettäkööt, menneisyytemme liittyy jotakin jonka takia halusin kostaa 007:lle. Vierailuni liittyy siihen. Mutta, me tiedämme että imperiumin seitsemänneksi arvovaltaisin torakka on epäpuhdas asemaansa. Jos me saamme tiedon kaikkien tietoon, me saatamme vielä voittaa. Pahoin pelkään että myös 273:n tukikohta on asetettu radiohäirinnän alle...\"<br>\n<br>\nNyt kaikki katsoivat 16765:ttä. He lähestyivät yhä enemmän edessä häämöttävää vuorta. Maa heidän allaan alkoi vähitellen muuttua kuusimetsästä kivikkoiseksi. \"Niin...\" 273 aloitti, \"Mutta... Oletko yhtään ajatellut, että emme voi todistaa mitään ilman todisteita.\" Tiedemies vilkaisi taas peilistään 16765:ttä, joka edelleen katsoi ikkunasta ulos. \"Ja jos 007:n ehtii kertoa kaikille Nazorakeille oman versionsa tapahtuneesta, uskoisiko meitä kukaan...\" hän jatkoi.<br>\n<br>\n\"Kyllä sinun luulisi tietävän kuinka vainoharhaista tämä puhtaan rodun varjeleminen on, Lumipallo. Tarvitaan vain huhu, ja ylin taho menee paniikkiin. Uskokaa minua, ne tutkivat joka ikisen korkea-arvoisen nazon tausta sillä hetkellä\", 16765 vastasi.<br>\n<br>\n273 oli hetken hiljaa. Nyt kolme muuta ryhmän jäsentä katsoivat vuorostaan valkoista tiedemiestä. \"... Tuo on kyllä totta...\" hän myönsi, \"Mutta tietysti myös muukin johtoporras tietää asiasta, ja tekee kaikkensa pitääkseen asian salassa. Ajatelkaa mikä fiasko syntyisi, jos paljastuisi että hierarkian seitsemänneksi arvokkain Nazorak olisi epäpuhdas.\" Kolme muutakin ryhmän jäsentä mutisivat ja nyökyttelivät.<br>\n<br>\n”Kätöset nuo siniset, poistavat kielletyt ajatukset. Kätöset nuo siniset, päästäsi vievät tiedon muruset. Ei fiaskoista ole mitään väliä. Meidänkin aikanamme on saattanut sattua vaikka mitä fiaskoja, mutta kaikilta Pesässä asuvilta ne poistetaan mielestä. Ei johdon tarvitse pelätä maineensa puolesta\", 16765 puhui äänensävyllä kuin olisi opettanut pieniä nazorakeja koulussa.<br>\n<br>\nKaksikon väittely päättyi, kun Nazorakien vuoritukikohta ilmaantui näkyviin. Se oli rakennettu varsin vaikeapääsyiseen paikkaan, vuorenrinteestä työntyvälle kielekkeelle. Sinne ei päässyt muutoin kuin lentämällä, tai kielekkeen vasemman puoleiselta rinteeltä.<br>\n<br>\nTukikohta ei ollut kovin suuri. Se koostui vain kolmesta isosta rakennuksesta: oikealla monikerroksinen päärakennus, jossa jokaisessa kerroksessa sijaitsi yksi suuri nukkumasali. Päärakennuksesta vasemmalla oli työhalli, jossa olivat Nazojen työpisteet ja mekaanikkojen rakennushalli. 273:n labra ja hänen oma pieni asuinhuone oli siellä. Varasto sijaitsi päärakennuksen takana, aivan kiinni vuoren seinämässä hieman muita rakennuksia ylempänä. Päärakennuksesta ja työhallista johti betoniset portaat helikopterien laskeutumisalueelle, jonne kapinallisten alus laskeutui.<br>\n<br>\nLumi pöllysi laskeutumisalustan ympärillä, kun musta helikopteri laskeutui varovasti maahan. Sen kyljessä oleva pitkä ovi vedettiin auki ja kapinalliset laskeutuivat maahan. Torakoiden astuminen koneesta pois oli hidasta ja vaivalloista heidän saamien vammojen vuoksi. Radiosta vastannut 2844, joka ei ollut lainkaan vahingoittunut, auttoi kolmea muuta toveriaan pois kopterista, kun 273 astui ohjaamosta ulos. Hän katseli edessään olevaa tukikohtaa. Ketään ei liikkunut ulkona kovassa pakkasessa. Kaikki olivat vielä töissä rakennushallissa, juuri niin kuin 273 oli toivonutkin. He voisivat vähin äänin hiipiä hänen labraansa miettimään seuraavaa siirtoaan. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="560" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/MuAGGZNfUkU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/MuAGGZNfUkU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMutta sitten valkoisen Torakan valtasi haikeus ja suru. Hän ei voinut poistaa mielestään tosiasiaa, vaikka kuinka haluaisikin. Hän oli nyt rikollinen, osana suurinta rikosta Nazorakien historiassa: Nazorak-johtajan salamurhayrityksessä. Jos hänet löydettäisiin, hänet tapettaisiin tai teloitettaisiin, tai hänet lukittaisiin hänen koko loppuelämäkseen pakkotyöhön kaivoksiin, mutta 007:n tuskin olisi niin armollinen. Hän kuolisi. Hän ei enää ikinä näkisi Mt. Ämkoon ylväänä hohtavia rinteitä. Hän ei koskaan näkisi auringon laskeutuvan punertavan oranssina horisonttiin. Hän ei koskaan voisi täyttää unelmiaan arvostetuimman tiedemiehen arvosta. Ja minkä tähden? Aluksi koston. Sitten kunnianhimon. Hän oli vaihtanut entisen elämänsä tuhoon, vaikka oli tiennyt, että riskit olivat liian suuret. 273 sulki silmänsä ja puristi kätensä nyrkkiin. Hänet valtasi epätoivo.<br>\n<br>\n<em>Mitä tämä enää hyödyttää?!</em><br>\n<br>\nEnnen pitkää agentit löytäisivät kapinalliset. Tiedemiehenä Jäätutkija tiesi, ettei heillä olisi paljoakaan mahdollisuuksia huippukoulutettuja agentteja vastaan taistelussa. Eli mitä heidän olisi pitänyt tehdä? Paeta jonnekin muualle? Heillä voisi olla paremmat mahdollisuudet saaren eteläisillä alueilla. Mutta olisivatko he turvassa sielläkään? Etelässä he joutuisivat Nazorakien ja Klaanilaisten tulilinjalle. Ja miten he pärjäisivät pakolaisina? He joutuisivat olemaan koko ajan liikkeellä, eivätkä he voisi ikinä pysähtyä hetkeksikään. Kaikkia noita kysymyksiä 273 mietti päässään.<br>\n<br>\nMutta sitten jokin sai valkoisen Nazorakin huojentumaan. Hän tajusi, ettei ollut liittynyt kapinaan vain itsekkäistä pyrkimyksistä. Hän oli myös osittain halunnut muuttaa Nazorakien elinolosuhteita. Hän oli halunnut tasa-arvoa ja oikeutta. Hän oli halunnut vapauttaa työläis-Nazorakit sorrosta. Jos salamurha olisi onnistunut, Nazorakit olisivat saattaneet aloittaa vallankumouksen. Mutta jos kukaan ei saisi tietää heidän yrityksestään, kaikki oli mennyt hukkaan. Mutta jos kaikki tietäisivät ja kapinalliset tapettaisiin, pidettäisiinkö heitä pyhimyksinä? Jatkaisivatko jotkut rohkeat Nazorakit vapauden tavoittelua? Siinä tapauksessa, kaikki ei olisi ollut aivan turhaa. Heidät tultaisiin muistamaan aina siitä, että he olivat sysänneet lumipallon liikkeelle, joka alamäkeä vieriessään kasvaisi yhä suuremmaksi ja suuremmaksi. Näin ollen, 273 olisi voinut kuolla ylpeänä itsestään.<br>\n<br>\n”Tule jo!” 16755:n huuto keskeytti tiedemiehen ajatukset. Kaikki muut olivat jo laskeutuneet kopterista ja odottivat Jäätutkijaa. 273 kiiruhti heidän luokseen ja piteli aristavaa reittään. He kävelivät nopeasti rakennukseen ja 273 ohjasi heidät omaan labraansa. Tutkimustuloksia ja piirustuksia makasi pöydillä ja likaisia koeputkia ja keitinastioita, joissa oli valmistettu erilaisia liuoksia, odottivat pöydällä pesemistä. Kapinoitsijat etsivät itselleen paikan joko pöydiltä tai lattialta johon istua. Ainoa haavoittumaton 2844 tutki toveriensa haavoja. Hän oli porukan lyhin ja hintelin Torakka. Hän oli muita ehkä lähes päätä lyhyempi. 16754 piteli irvistellen vasenta kättään, jonka 007:n Zamor oli lävistänyt.<br>\n<br>\n”Näyttää aika pahalta”, kirjanpitäjä totesi, ”haavat täytyy puhdistaa ja sitoa.”<br>\n<br>\n273 käveli reittään arastellen huoneen oven vieressä olevan valkoisen lääkekaapin luo ja penkoi sen sisältöä. Hän löysi sideharsoa ja kipulääkkeitä, ja ojensi ne kaikki 2844:lle. 273 penkoi vielä kaappia etsien jotain.<br>\n<br>\n”Eih!” hän voihkaisi, ”Desinfiointiaine on loppu.” <br>\n<br>\nHän ja kirjanpitäjä tutkivat kaikki huoneen kaapit, mutteivät löytäneet mitään korvikkeeksi kelpaavaa. <br>\n<br>\n”Äh, minun pitää käydä hakemassa toisesta lääkekaapista, sitä.” tiedemies sanoi. ”Pysykää te täällä ja olkaa hiljaa.” hän käski neljälle muulle Torakalle. Nelikko nyökkäsi ja 273 poistui käytävälle. Hän käveli nopeasti käytävää pitkin, ettei kukaan näkisi häntä. Hän meni työhallin eteisaulaan, jossa lääkekaappi sijaitsi. Tiedemies oli juuri tarttumassa kaapin kahvaan, kun kuuli raskaan ulko-oven avautuvan. 273 säikähti ja kääntyi katsomaan tulijaa.<br>\n<br>\n”Hei.” Ovensuussa seisonut 2905 tervehti.<br>\n<br>\n273 huokaisi helpotuksesta. ”Ai, hei… Eikös sinulla ole töitä tähän aikaan?”<br>\n<br>\nJuippi hieroi olkapäitään ravistaakseen lumihiutaleet niiden päältä. ”Joo, mutta minun piti hakea varastosta laatikollinen M20-ruuveja. Olivat päässeet loppumaan.” mekaanikko ravisti kainalossaan kantamaa pahvilaatikkoa. 273 oli iloinen nähdessään ystävänsä ja saadessaan muuta ajateltavaa päivän tapahtumista. Mutta iloisuutta ei kestänyt kauaa. Hirveä tunne valtasi valkoisen tiedemiehen. Jotakin kosteaa valui hänen jalkaansa pitkin alaspäin. Hänen reidessään oleva haava oli auennut.<br>\n<br>\n”Mutta missä sinä olit tänä aamuna? Sinua ei näkynyt edes huoneessasi.” Juippi kysyi. 273 siirsi varovasti vuotavan jalkansa toisen taakse, ettei 2905 näkisi vihreää verta.<br>\n”Ehm, minun piti taas käydä Pesässä asioilla”, hän selitti.<br>\n”No sinähän ravaat siellä nykyään jatkuvasti”, ruskea mekaanikko ihmetteli, ”Jaa, mutta pitänee palata takaisin töihin. Heippa.” Juippi heilautti kättään hyvästiksi.<br>\n273 kääntyi taas avatakseen lääkekaapin, mutta sitten huusikin 2905:n perään. ”Hei Juippi. odotas!”<br>\nTiedemies yritti näyttää mahdollisimman normaalilta kävellessään 2905:n luo.<br>\n”Tuota, sattuisiko sinulla olemaan mitään alkoholia nyt mukana?”<br>\nMekaanikko katsoi valkoista Nazorakia ihmeissään. ”Tietysti”, hän sanoi ja kaiveli selkäreppuaan, ”Mutta ethän sinä yleensä tähän aikaan juo.” Hän virnisti ojentassaan hopeisen taskumattinsa 273:lle.<br>\n”Ei se tule juomiseen. Minä tarvitsen sitä yhteen kokeeseen ja omasta laboratoriostani se on loppu”, Jäätutkija selitti.<br>\n<br>\n”Jmaa. No senkun. Kunhan tuot sen matin takaisin, kun et enää tarvitse sitä.” Juippi kääntyi lähteäkseen.<br>\n”Joo, minä palautan tämän”, 273 sanoi ja vilkaisi pulloa.<em> Hyvä. Tämä aine on ainakin sata kertaa parempaa kuin joku desinfiointiaine</em>, hän ajatteli ja palasi labraan, missä muut odottivat.<br>\n<br>\n<strong>Nazorak-pesät</strong><br>\n<br>\n007:n väliaikainen toimisto oli samanlainen kuin suurin osa Nazorakien johdon huoneista. Se oli avara metallisen ja teollisen tuntuinen yksinkertainen tila. Raskas suorakulmion muotoinen pöytä oli huoneen keskellä. Toisella puolella istui mustahaarniskainen 007 tietokone ja paperinippu vieressään. Vastakkaisella puolella oli kaksi tuolia. 219 istuskeli niistä toisessa jalat ristissä. Oli aivan hiljaista, sillä kumpikin odotti kokouksen kolmatta osanottajaa.<br>\n<br>\n219 oli laiha, tumman ruskea Nazorak. Hän oli pukeutunut Tiedustelun agenttien mustaan virkapukuun ja hän oli kiillottanut puvun napit ja rinnassaan olevat arvomerkit kiilteleviksi lamppujen kelmeässä valossa. Kädessään hän piti valkoisia hanskoja. Päässään hänellä oli tumma, ehkä aavistuksen verran sinisen sävyinen, se riippuu tietysti valaistuksesta, koppalakki. 219 pyöritteli sauvaansa sormiensa välissä.<br>\n<br>\nOveen koputettiin napakan terävästi, minkä jälkeen se aukesi ja sisään astui kapteeni 666. Hän seisahtui pöydän eteen, vilkaisi 219:ää sivusilmällä ja käänsi sitten päänsä kohti tiedustelupalvelun johtajaa murahtaen: \"Kutsuitte?\"<br>\n<br>\n\"Aivan, minä kutsuin. Istukaa alas\", 007 sanoi täysin neutraalilla äänensävyllä. 666 istuutui, ja Tiedustelupalvelun johtaja aloitti. <br>\n\"Minä haluan teidät kaksi johtamaan erästä salaista operaatiota.\"<br>\n<br>\n219 lopetti sauvansa pyörittelyn ja laski sen syliinsä. Hän katsahti viereensä istunutta 666:tta ja kääntyi katsomaan tiedustelun johtajaa. \"Millaisesta tehtävästä on kysymys?\" ruskea Nazorak kysyi, \"Oletan, että kyseinen tehtävä on todella tärkeä, kun meidät molemmat on kutsuttu tänne.\" 219 hymyili. Hänellä oli usein tapana virnistellä omaa omahyväistä hymyään.<br>\n<br>\n007:ää ärsytti 219:n virnuilu, mutta hän ei näyttänyt ärtymystään ulospäin. Sen sijaan hän käänsi tiekoneen näytön kahta vierastaan kohti. \"219 tietääkin tästä jo jotain, mutta kapteeni ei\" hän sanoi. Ruudulla näkyi kuvaa käytävästä, jossa pieni ryhmä ruskeita nazorakeja ammuskeli vartijoiden kanssa. Hän antoi kaksikolle hetken aikaa reagoida näkemäänsä.<br>\n<br>\n\"Onko tämä kapina?\" 666 tiedusteli tiedustelupalvelun johtajalta hyytävällä äänensävyllä.<br>\n<br>\n\"Se <em>oli</em> kapina. Tai pikemminkin se oli säälittävä kapinayritys. Tuo joukko kuitenkin onnistui siinä määrin, että onnistuivat pakenemaan. He piileskelevät tutkija 273:n laboratoriossa vuorilla. Paikka on eristetty. Emme tiedä tarkkaan millaiset puolustukset heidän tukikohdassaan on. Tämä 273 on lahjakas keksijä\", 007 selosti. Hän vaihtoi ruudulle näkymään turvakamerakuvaa valkoisesta nazorakista ampumassa kädestään jäätä.<br>\n<br>\n219 näytti hämmästyneeltä katsoessaan tietokoneen ruutua. Hän otti sauvansa ja nojasi sen varassa lähemmäksi tietokonetta kuin varmistuakseen, että kuvassa oleva albiino oli 273. \"273?\" hän kysyi hämmentyneenä. Mutta sitten hän pyyhki hölmistyneen ilmeen kasvoiltaan. \"Hmm, mielenkiintoista... Olen aina kyllä tiennyt, että Jäätutkija on turha tapaus, mutta en olisi osannut arvata, että sillä tiedemiehellä riittäisi rohkeus yrittää kapinaa. Tai sitten hän on vain äärettömän tyhmä.\"<br>\n<br>\n\"Meidän täytyy kitkeä kapinan siemenet koko kansan sydämestä. Meidän täytyy puhdistaa isänmaamme nimi niiden mielistä, jotka epäilevät sen voimaa ja kunniaa. Meidän täytyy osoittaa noille petollisille yhteiskunnan vihollisille, että heidän yrityksensä oli turha ja vailla kunniaa. Ehdotan, että heidät teloitetaan näyttävästi koko kansan edessä!\" kapteeni julisti.<br>\n<br>\n\"Kenraali sanoi minulle ainoastaan, että heistä on hankkiuduttava eroon. Joten jätän teille sen päätöksen siitä tapatteko heidät heti vai vangitsetteko teloitusta varten\", 007 vastasi 666:n pauhaamiseen. \"Ja nyt tehtäväänne. Te eliminoitte tämän kapinapesäkkeen. Saatte täysin vapaat kädet siinä, miten te sen teette. Tiedustelupalvelun erikoisryhmät ovat käytössänne. Mutta toimikaa nopeasti. Älkääkä aliarvioiko sitä tiedemiestä, sen aseet ovat vaarallisia\", hän jatkoi puhumistaan. Hän antoi kuulijoilleen hetken aikaa sulatella kuulemaansa. \"Onko teillä kysymyksiä?\" hän kysyi lopulta.<br>\n<br>\n\"Eeei lainkaan\", 666 lausui virnistäen julmasti.<br>\n<br>\n219 vastasi kapteenin virneeseen. \"Loistavaa.\"<br>\n<br>\n\"Ai niin\", 007 sanoi vielä yllättäen kaksikon ollessa jo lähdössä. \"219, tuo minulle 273:n jäähanska. Haluan sen huipputiedemiestemme käsiin\", hän sanoi määräävällä äänensävyllä.<br>\n<br>\n219:n suu venyi inhottavaan virneeseen. \"Selvä, arvon 007. Voitte olla aivan huoleti.\" ruskea Nazorak kääntyi oven suussa, \"Tulen henkilökohtaisesti repimään sen hänen kylmistä kuolleista käsistään.\" 219 ja 666 poistuivät käytävään.<br>\n<br>\n[spoil]Pave teki tästä suuren osan. Sen lisäksi Juoppo sekä Manu tekivät osansa.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1459,"creator":"Bloszar","timestamp":"2012-07-10T10:59","content":"<strong>Ilmatila</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/dNYhHJF6IEY" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/dNYhHJF6IEY</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHiljaisuus. Ja nälkä. Ja väsy.<br>\n<br>\nBloszar oli jälleen kerran alakuloinen.<br>\n<br>\n\"Taas olen alakuloinen. Surullinen. Masentunut. Vetäytyvä. Mitä vielä?\"<br>\n<br>\nHän halusi lähteä. Pois. Kauas pois. Ajattelemaan. Häntä mietitytti. Häntä suretti.<br>\n<br>\nToa ei tiennyt kuka oli. Hän ei tullut Gulz Nuilta. Hänellä ei ollut Toa-tiimiä. Mutta pari asiaa Toaa ihmetytti. \"Mistä sain nämä laatikot? Tai miksi siedän vettä ja uin?\"<br>\n<br>\nSe muistinaattori, minkä Toa oli tehnyt, oli yhä hänellä. Hän voisi muokata sitä vähäsen. Sen toimintakykyä. Ja niin Bloz teki sen. Alkoi rakentaa siitä sellaista, että hän voisi paeta oman mielensä sisälle. <br>\n<br>\nSiellä voisi parhaiten ajatella. Miettiä. Surea. Häntä ei nyt vähään aikaan tarvittu.<br>\n<br>\nVähän ajan päästä, Toa testasi sitä. Ja onnistui. Hän nukahti ja herätessään istui tuolilla.<br>\n<br>\n<strong>Mieli</strong><br>\n<br>\nSe oli valkoinen huone. Jossa oli monia punaisia ovia. Toa avasi yhden. Ja näki itsensä pelastamassa Nutua rotkosta.<br>\n<br>\nKyyneleet valuivat Toan poskilla. Hän päätti sulkea oven. <br>\n<br>\n\"Se oli vain muisto. Voit vain katsoa sitä, et elää.\" Tulen Toa ajatteli.<br>\n<br>\nBloszar avasi toisen oven. Se oli kamala. Hän näki itsensä Bio-Klaanissa, taistelemassa Nazorakeja vastaan, Nutun kanssa.<br>\n<br>\nJa sitten, kuului räjähdys, Bloz ei halunnut katsoa. Ja avatessaan silmänsä, hän näki itsensä, Nutun ruumiin kanssa.<br>\n<br>\nNyt niitä kyyneleitä varsinkin tuli. Mutta Bloz ei ymmärtänyt. Miksi hän katsoi sitten sen?<br>\n<br>\nToa sulki oven ja meni takaisin penkille.<br>\n<br>\n[spoil]musiikki loppuu nyt, jos se vielä soi[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Ilmaraptori</strong><br>\n<br>\nMatoro kierteli käytvillä yövahtina ja kompastui.<br>\n<br>\n\"Mitä...\" Matoro sanoi ja huomasi Bloszarin kuorsaavan maassa.<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n<strong>Mieli</strong><br>\n<br>\nBloz istui tuolissa yhä, nojaten käsiin. Aina kun hän oli katsonut johonkin oveen, Toa oli nähnyt yhden surkean muiston.<br>\n<br>\nToa nostettua päätä hän näki yhden mustan oven. Varovasti Bloz avasi sen ja kompastui.. <br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/WwZphYfrGcU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/WwZphYfrGcU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHän oli viidakossa ja jostain syystä, Tulen Toasta tuntui, että piti juosta. Mutta miksi. Ja vastaus olikin selän takana.<br>\n<br>\nKävelevät siniset hait, joilla oli kädet ja niissä miekat, jahtasivat häntä.<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nJa niin Toa lähti juoksuun.<br>\n<br>\nEsteitä oli kyllä. Piti hyppiä onkaloiden yli, väistellä juuriita, ja haiden tikareita.<br>\n<br>\n\"Rakettisaappaita pyydän joululahjaksi...\"<br>\n<br>\nHetki meni, mutta Toa tunnisti saaren. Se oli Voya Nui.<br>\n<br>\n\"Missä Nutu on?\"<br>\n<br>\nNo, se vastaus oli vuorostaan oikealla. Pieni laavahaukka oli joutunut onkaloon. <br>\n<br>\nBloz juosi suoraan sitä päin ja auttoi Laavahaukan ylös. Paikalla oli muita laavahaukkoja, jotka nokkivat.<br>\n<br>\nToa otti Nutun syliinsä ja lähti taas juoksuun.<br>\n<br>\n\"Tämä ei ollut surullinen muisto. Ihme.\"<br>\n<br>\nHait tekivät outoja sotahuutoja.<br>\n<br>\nMutta yhtäkkiä Toa kuuli iloisen äänen.<br>\n<br>\n\"Hei Bat, mitä kuuluu?\"<br>\n<br>\n\"Tronie?\" Toa ajatteli.<br>\n<br>\nSe oli uskomatonta. Bloz näki Tronien nyt vasemmalla puolella, leijailemassa.<br>\n<br>\n\"Tämä on uskomatonta...\"<br>\n<br>\n[spoil]musiikki loppuu nyt, jos se vielä soi[/spoil]<br>\n<br>\nJa hänen eteensä tuli valkoinen ovi, johon Bloszar törmäsi ja kompastui taas.<br>\n<br>\nValkoinen ovi oli kadonnut.<br>\n<br>\nMutta Bloz oli nyt iloisempi, kuin oli ollut pitkään aikaan. Hän oli nähnyt kaksi parasta ystävää, ehkä unessa, mutta silti. Ja voi nähdä ainakin toisen vielä uudestaan. <br>\n<br>\nKun hän oli lähtemässä pois mielestään, hän oli aivan varma, että oli kuullut:<br>\n<br>\n<em>Se oli lahja</em><br>\n<br>\n<strong>Ilmaraptori</strong><br>\n<br>\nToa heräsi tyytyväisenä. Iloisena ja energisenä, mutta...<br>\n<br>\n\"Mitä minä lattialla teen?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1460,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-07-10T12:48","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Nauttikaa.</dd></dl>\n<strong>Syvällä jalassa</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/j95HZucSj3U" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/j95HZucSj3U</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAuringon viimeiset säteet värjäsivät koko kaupungin oranssilla punaisuudellaan. Nimda-temppelien rakennusmateriaalina käytetystä hiekanvärisestä kivestä rakennetut talot seisoivat vieri vieressä pienen saarekkeen kokonaan täyttäen, ja saaren takaosa kohosi jyrkkänä kalliona korkeuksiin. Kallioisen kohoutuman rinteille ei ollut ollut mahdollista rakentaa taloja jyrkkyyden vuoksi, mutta aivan sileällä huipulla makasi suuri palatsinomainen rakennelma, jonka kupoliset katot koristivat jadenvihreydellään ja kultakoristeluillaan muuten niin kivisen kaupungin.<br>\n<br>\nKaupungin asukkaita ei näkynyt missään: kadut olivat tyhjiä, oli aivan hiljaista. Kaikki istuivat kotonaan odottamassa ja pelkäämässä tulevaa, sillä horisonttiin ilmestynyt ilma-alus oli ollut pappien ennustusten kohde jo hyvin kauan. Nyt Arkkienkeli lipui taivaan halki roottorit julmasti jyristen ja synkät, pyöreät mutta rosoiset muodot terävinä loistaen. Ilma-aluksessa ei ollut virtaviivaisia muotoja, se ei varsinaisesti näyttänyt ilma-alukselta – pikemminkin pieneltä planeetalta. Se oli valtavan kokoinen musta metallipallo, josta näytti ikään kuin kasvavan samasta mustasta metallista tehtyjä goottilaisen katedraalin torneja. Rakennustyyli oli selvän koukeroinen ja piikikäs, tornit olivat täynnä teräviä sahalaitaisia rakennelmia ja pyöreitä ikkuna-aukkoja, joissa ei tosin ollut mitään lasista. Lisäksi sieltä täältä mustaa palloa näytti tunkeutuvan esiin julmia metallipiikkejä, teräviä kuin kuoleman viimeinen nauru, jonka vainajaparka kuulee hänen iskiessään viikatteensa tämän rintakehään. Useita luonnottoman kokoisia ketjuja roikkui myös sieltä täältä, eikä vain roikkunut: irtonaiset täysin hiljaiset kettingit tuntuivat osittain uhmaavan painovoimaa siellä, missä niiden olisi pitänyt roikkua alaspäin. Ne sojottivat ja liikuskelivat mielensä mukaan poispäin pallosta. Katselijasta ehkä huolestuttavimmilta näyttävät ulokkeet olivat kuitenkin suuret tykit, jotka osoittivat suoraan pallon lentosuuntaan. Pallon oletetussa pohjassa oli myös pommien pudottamiseen tarkoitettuja säiliöitä, joista pystyi hieman päättelemään pallon asennon ajassa ja avaruudessa.<br>\n<br>\nPalatsin pääovet avautuivat, ja pihalle astui mustaan kaapuun pukeutunut Matoran, jonka mustalla kanohi Akakulla oli muinaisia kaiverruksia. Pappi polvistui selkä kohti ovea ja tuskin kiinnitti huomiota takaansa tuleviin muihin hahmoihin, jotka tekivät samoin kuin hän ja polvistuivat hänen taakseen samaan asentoon. Pian hahmot alkoivat messuta kovaan ääneen kielellä, jota moni ei tuntenut, muinaisella kielellä, jota kukaan ei enää puhunut.<br>\n<br>\nArkkienkeli oli saavuttanut kaupungin ja oli ensimmäisten talojen kohdalla saaren reunalla. Pommeja alkoi putoilla kohti kaupunkia, ja valtaisat liekit roihahtivat niiden osuessa taloihin, jotka hävisivät lähes jäljettömiin jättäen jälkeensä liekehtiviä raunioita ja tuhkaa. Asukkaat menivät talojensa mukana. Liekit nuolivat viereisiä rakennuksia ja saavuttivat pian puoli kaupunkia. Lisää pommeja putoili, minne Arkkienkeli niitä kylvi matkallaan, ja pian tuhon vanaveden jättänyt alus oli puolessavälissä kaupunkia matkalla palatsille. Kaupunki oli haljennut kahtia, ja liekit etenivät melko symmetrisesti.<br>\n<br>\nYksinäinen kyynel vierähti hitaasti atheonistipapin kanohin silmäreiästä sanojen valuessa hänen suustaan yhä nopeammin. Muut papit olivat jo hiljentyneet. He tuijottivat alusta, joka oli ehkä kilometrin päässä. Tätä menoa – tällä nopeudella ja sen perusteella, mitä se oli jo tehnyt kaupungille – se törmäisi pian palatsiin ja aiheuttaisi hirvittävää jälkeä kärsimättä tuskin lainkaan itse, sen verran vankalta se näytti – ja piikikkäältä. Koko kaupunki ui liekkimeren keskellä.<br>\nArkkienkeli pysäytti liikkeensä muutaman metrin päähän palatsin seinästä, ja epämääräinen pyöreä reikä ilmaantui satunnaiselta vaikuttavaan kohtaan aluksen rungossa. tikkaat laskeutuivat aukosta maahan kukkulan huipulle, aivan atheonistien eteen. He loivat katseensa ylös reiälle, josta tikkaat olivat tulleet, mutta maan tasalta kuului voimakas tömähdys, ja heidän silmänsä eivät pysyneet perässä, kun jokin oli jo heidän edessään. Etummainen pappi tuijotti suoraan mustanpuhuvan hahmon tummanpunaisiin silmiin.<br>\nMetalli välähti, ja papin pää lensi pitkässä paraabelimaisessa kaaressa oikealle ruumiin kaatuessa vasemmalle. Siitä kohtaa ruumista, missä pään oli tapana keikkua, oli nyt punainen suihkulähde, joka kasteli muut atheonistit. Nämä nousivat seisomaan, tarttuivat toisiaan käsistä kiinni muodostaen ketjun ja levittäytyivät varjelevasti oven eteen. Abzumo asteli rauhallisesti heitä kohti kolme vankia perässään: Summerganon, Mestari ja Sadje, joiden suut oli tukittu ja ruumiit sidottu; vain jalat oli jätetty vapaaksi, ja nämä kävelivät omilla jaloillaan Abzumon mustan insinöörin saattelemana.<br>\n<br>\nPapit katselivat surkeana kauhistuttavaa näkyä, joka lähestyi heitä uhkaavan hitaasti. Makuta hymyili autuaasti ja veti verisen miekkansa huotraan.<br>\n”Toivon, etten joudu käyttämään sitä uudestaan, hyvät herrat.”<br>\n”Sinun ei olisi tarvinnut käyttää sitä ensinkään”, eräs mutisi vaimeasti.<br>\n”Tiedän sen. Ja tiedän, ettei minun ole pakko kieltäytyä käyttämästä sitä uudestaankaan.”<br>\nPirullinen virne sai jumalanhylkäämän seurakunnan pappien taistelumoraalin murenemaan. Yksi heistä inahti ja yritti pakoon, mutta Abzumon syyttävä sormi singahti osoittamaan raukkaparkaa, ja musta säde ampaisi siitä muuttaen matoranin pään verisen nestemäisen hyytelön ja kiinteänhyllyvän aivomassan seokseksi ja kallonpalasiksi.<br>\n”Aivokudos tapetille räjähtää”, Abzumo lausui juhlallisesti mutta kuitenkin ääni vailla tunnetta, ja hänen musta viittansa sai hänet näyttämään demoniselta lepakolta. Hän olisi voinut näyttää todellisuudessakin lepakolta halutessaan, mikä olisi vaatinut vain yhden Matoranin absorbointia, minkä papit tiesivät vallan hyvin yrittäen välttää ajattelemasta asiaa.<br>\n”Nyt, kuka teistä haluaa olla seuraava?” makuta kysyi uhkaavasti. ”Vai annatteko vastarinnatta minun tulla sisään? Teillä on vaihtoehtoja. Ei monia, mutta niitä on.”<br>\nPapit – joku heistä itki – väistyivät makutan tieltä tämän kävellessä sisään ovesta. Astuttuaan käytävään hän mietti hetken ja sanoi sitten:<br>\n”Joku muu kävelee edeltä. Täällä voi olla ovela väijytys minua varten.”<br>\n<br>\nToinen insinööri kiipesi tikapuita alas Arkkienkelistä, minkä jälkeen tikkaat vedettiin takaisin ylös. Ilma-alus jäi kuitenkin paikalleen. Musta kasvoton olento käveli toisen kaltaisensa viereen ja tarttui kiinni lähimmän papin takaraivosta, raahasi tämän sisään ovesta ja pakotti kävelemään. Abzumo asteli tämän perään viitta heiluen, ja viimeisenä sisään keinui toinen insinööri tökkien vankeja eteenpäin. Loput papit odottivat kauan, kunnes syöksyivät äkkiä käytävään varoittaakseen tovereitaan.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/Li4W4FDFT1k" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/Li4W4FDFT1k</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Suoraan Nimdan kammioon. En halua mitään viivytyksiä”, Abzumo sähisi atheonistipapille, jota hänen edessään kävelevä insinööri talutti.<br>\n”Mutta…”<br>\n”Elinaikasi lyhenee huomattavasti, jos sanot noin. Joten älä sano.”<br>\nKäytävät olivat niin pimeitä, ettei niiden yksityiskohtia erottanut. Täytyi vain kulkea eteenpäin. Abzumo aisti varjoissa matoranien hahmoja, jotka tuijottivat häntä pimeydestä ja uskoivat olevansa näkymättömiä valottomuudessa. Hän salli itselleen hymyn. Nämä kuolisivat pian. Kukaan ei jäisi eloon.<br>\n<br>\n”Tuolla on Nimdan kammio”, pappi sanoi ja osoitti pitkän kävelyn jälkeen näkyvää käytävän päätä. Käytävän oviaukosta kajasti sinertävää valoa. Abzumo kiirehti varmistamaan, että oli tullut oikeaan paikkaan; hän juoksi ovelle mustat kätyrinsä kintereillään ja alkoi tuijottaa ovesta sisään. Hänen huomionsa kiinnittyi heti huoneen keskellä olevaan telineeseen.<br>\n”Kyllä, kyllä”, hän huokaisi. ”Huomaatko, ystäväiseni?” hän jatkoi papille. ”Sinun elinaikasi piteni huomattavasti.”<br>\nTämän sanottuaan Abzumo napsautti sormiaan välinpitämättömästi jatkaen kävelyään kammioon, jolloin insinööri napsautti atheonistin niskan poikki.<br>\n<br>\nRuumis jäi lattialle makaamaan, ja heti joukkion mentyä ovesta sisään sen piiritti mustien hahmojen parvi. Abzumon korviin kantautui hiljaista itkua. Hän hymyili yhä leveämmin ja kiinnitti nyt huomiota huoneeseen, jossa seisoi.<br>\n<br>\nHuone oli rakennettu muinaisista tummista kivenlohkareista, jotka eivät vastanneet lainkaan muun palatsin arkkitehtuuria. Laajan huoneen katon pitivät pystyssä korkeat pilarit, joita oli muutaman metrin välein ringissä kammion keskellä olevan telineen ympärillä. Telineen alla oleva lattia oli huomattavasti korkeammalla kuin ovensuun, sillä lattia kohosi portaittain huoneen keskustaa kohti. Huonetta valaisivat pylväisiin kiinnitetyt soihdut, jotka hohkasivat sinisiä liekkejä. Abzumoa ei mystiikka lumonnut – hän mietti, mahtoivatko atheonistit polttaa soihduissaan jotain alkoholia saadakseen aikaan sinertävät liekit mystisyyttä aiheuttaakseen.<br>\n<br>\nMakuta asteli nyt kohti korokkeella seisovaa telinettä ja tuli yhä tietoisemmaksi siitä ikävästä tosiasiasta, että hän oli jälleen myöhässä. Telineellä ei ollut Nimdan sirua.<br>\n”Tämä. Tämä ei ole mahdollista”, hän henkäisi. ”Minä olen sataprosenttisen varma, että se on täällä.”<br>\nHän kiersi korokkeen ympärillä ja tutki sitä. Ei sirua. Ei Epsilonia.<br>\n”Mitä tämä on.”<br>\n<br>\nSyvältä huoneen perältä alkoi kuulua hyytävää naurua. Abzumo käännähti äänen suuntaan ja sähisi kuin pelästynyt muaka. Nauru voimistui ja loppui sitten yhtäkkiä.<br>\n”Abzumo, sinä olet hölmö.”<br>\n”Kuka siellä? Paljasta itsesi!”<br>\n”Jäikö sihinä sinussssta jälkeen, ystävä rakas?”<br>\nVarjoista astui esiin tumma varjo, varjo varjojen seasta. Varjo, jonka muodon Abzumo tunnisti aivan liian hyvin.<br>\n”Oliko sinulla ikävä?” sanoi Makuta Nui pilkallisesti – pidellen kädessään Nimdan sirua. Abzumon silmät laajenivat hänen nähtyään sirun, jota toinen makuta piteli kädessään, suorastaan osoitti häntä sillä. Hän perääntyi lähemmäs oviaukkoa ja heilautti kättään merkiksi palvelijoilleen.<br>\nMakuta Nui oli nyt korokkeen kohdalla ja potkaisi sen irti sellaisella voimalla, että se lentäessään osui yhteen pylvääseen murskaten siihen reiän, joka sai koko pylvään sortumaan. Toinen Abzumon mustista insinööreistä paiskasi Sadjen, Summerganonin ja Mestarin Manun vasemmalle puolelle ja lähestyi tätä hitaasti. Toinen insinööri lähestyi häntä oikealta – Abzumon vasemmalta – ja yhdessä nämä hyökkäsivät huoneen keskustassa seisovan makutan kimppuun.<br>\n<br>\nManu hymyili pahansuovasti ja asetti kätensä ikään kuin pysäyttääkseen insinöörit, toisen toista insinööriä vastaan ja toisen toista vastaan. Mustat olennot pysähtyivät kesken hyökkäyksensä kuin seinään ja putosivat maahan kiemurrelleen.<br>\n”Ei mieltä”, Manu lausui, ”ei voimaa.”<br>\nAbzumo kirosi äänen ja osoitti sormellaan Manua.<br>\n”Sinä et halua Nimdan sirua!” tämä kirkui. ”Et halunnut silloin, miksi haluaisit nyt?”<br>\n”Silloin”, Manu tuhahti, ”en tiennyt, miten sekaisin sinä olet. Ehkä tämä on ainoa keino pysäyttää sinun typerät suunnitelmasi.”<br>\n”Ssssinä et tiedä minun suunnitelmistani, hölmö!”<br>\n”Ehkä en, mutta ne eivät voi olla mitään kauhean älykästä. Sinä olet se hölmö, ja minä voitan. Minulla on Epsilon.”<br>\nNäin sanottuaan Manu katsoi Abzumoa suoraan silmiin ja virnisti mielipuolisesti. Abzumo ei voinut muuta kuin tuijottaa takaisin ja kauhistua. Hän vajosi polvilleen ja tarrasi päähänsä.<br>\n”Sinä kuolet tänään. Tänne pimeään. Yksin”, Manu sanoi monotonisella äänellä, joka ei tuntunut olevan hänen omansa. ”Myönnä pois. Sinä teit virheen.”<br>\nAbzumo alkoi karjua tuskasta ja hakkasi päätään lattiaan, joka alkoi murtua iskujen alla. Manu oli nyt aivan hiljaa ja katseli vihollisensa kärsimystä.<br>\n”Sinä itse aiheutit tämän”, hän sanoi lopulta. ”Aivan itse.”<br>\nAbzumo piteli yhä päätään nostaessaan kasvonsa maasta. Hänen naamionsa pinnalla valui verivana, mutta hän alkoi hihittää.<br>\n”Aivan itse”, hän toisti ja nauroi sairasta nauruaan.<br>\n<br>\nTässä vaiheessa Manu kiinnitti huomionsa panttivankeihin. Hän heilautti sormiaan heidän suuntaansa, jolloin suukapulat ja siteet irtosivat poksahtaen. Heti, kun Summerganonin suukapula oli irronnut, tämä parkaisi:<br>\n”Se on ansa!”<br>\nManu ei ehtinyt reagoida, kun Sadje hyppäsi yliluonnollisella nopeudella ja voimalla häntä kohti. Pienen matoranin suu avautui valtaisaksi kidaksi ja puristui Makuta Nuin käden ympärille. Manu parkaisi, ja sitten räjähdys sokaisi Sugan silmät.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/PDI7v50RZG8" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/PDI7v50RZG8</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMakuta Nui oli lennähtänyt huoneen takaosaan. Hän nousi hitaasti maasta ja äkkäsi sitten oikean kätensä olevan verinen tynkä. Toisella puolella huonetta seisoi Makuta Abzumo pidellen kädessään Manun oikeaa kättä, joka puristi yhä Epsilonia.<br>\n”Aivan itse!” Abzumo kirkui ja repi Manun sormet irti yksi kerrallaan. Manu vilkaisi Sugaa. Tämä selvitti päätään siinä, mihin insinööri oli hänet alun perinkin jättänyt. Manun vieressä lillui jotain tervamaista mustaa ainesta – ainesta, joka oli hetki sitten näyttänyt matoralaiselta. Mestarin jäännökset makasivat Sugan vieressä samanlaisena kasana kuin Sadjenkin. Manu pystyi vain tuijottamaan turtana, kuinka Abzumo otti Nimdan sirun ja katseli sitä kuin maailman arvokkainta asiaa: ja kukaties se olikin hänelle juuri sitä.<br>\n<br>\n”Makuta Nui”, Abzumo sanoi yhtäkkiä ja käänsi päänsä kohti Manua. ”Sinä olet se, joka kuolee tänään. Täällä. Myönnä. Teit. Virheen.”<br>\nManu vain tuijotti. Hän ei osannut enää ajatella mitään muuta kuin häviötään. Abzumo asteli huoneen keskelle samalla tavalla kuin Manu hetki sitten ja nosti Nimdan korkealle päänsä ylle.<br>\n”Todellista voimaa, Manu, todellista voimaa!” hän nauroi ja nosti katseensa siruun. Epsilon alkoi hehkua sinertävästi kuin soihdut ikään, mutta äärimmäisen voimakkaasti.<br>\n”SINÄ ET TIEDÄ MITÄÄN TÄMÄN SIRUN VOIMASTA!” makuta karjaisi voimalla, joka oli rikkoa Sugan tärykalvot.<br>\n”MINÄ TIEDÄN. MINÄ OLEN.”<br>\nAbzumo nousi leijumaan ilmaan ja alkoi pyöriä ympäri kiihtyvällä nopeudella. Nimda hehkui yhä voimakkaammin ja voimakkaammin, se suorastaan säteili voimakkaita impulsseja, jotka pystyi tuntemaan ihollaan. Abzumon vauhti kiihtyi yhä nopeammaksi – vauhti oli suorastaan sairas.<br>\n<em>”Tajuan sen nyt”</em>, kuului kuiskaus Manun päässä. Summerganon tunsi saman äänen.<br>\n<em>”Tajuan sen viimein”</em>, Abzumon ääni jatkoi. <em>”Minä olen Ath. Minä olen tämän kaiken jumala. Ja minun kohtaloni on tuhota sinut, Makuta Nui. Sinä olet Atheon. Olet varas. Sinä olet paholainen, sinä olet helvetti. Sinä olet tämän maailman pahuus.”</em><br>\n<br>\nAbzumon pyörimisliike pysähtyi kuin seinään. Hänen silmistään hohkasi samaa valoa kuin Nimdan sirusta hänen kädessään.<br>\n”Minä olen pelastus, armo ja anteeksianto!” hänen suunsa sanoi. ”Minä olen pimeyden karkottaja, valon tuoja!”<br>\nManu katseli järkyttyneenä, mitä oli juuri tapahtumassa.<br>\n”Mutta varjo on valoa. Pimeys hyvyyttä. Pahuus kätkettyä rakkautta. Minä olen kaikkihyvä, kaikkivoipa, kaikkivaltias.”<br>\n”Sinä olet sairas sadistinen sekopää!” Manu karjui ja nousi pystyyn.<br>\n”Mmmmmakuta Nui!” Abzumo kirkui ja osoitti Manua vapaalla kädellään, joka ei pidellyt sirua. Manu lennähti suoraan seinään. Seinän sisään. Abzumo laskeutui takaisin maan pinnalle. Hän heilautti kättään ylimalkaisesti Manua kohti. Koko huone tärähti voimakkaasti, ja kaikki huoneen kattoa ylhäällä pitävät pilarit romahtivat. Summerganon nousi huojuen pystyyn ja huusi:<br>\n”Mitä sinä teet? Tapat meidät kaikki!”<br>\nAbzumo nuolaisi huuliaan ja siristi silmiään.<br>\n”Minä tapan <em>teidät</em> kaikki. Se siitä.”<br>\nHän nosti kätensä ylös, ja katto romahti.<br>\n<br>\n[spoil]G:tä täytyy kiittää siitä mielikuvasta, jonka hän antoi minulle Arkkienkelistä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1461,"creator":"keetongu","timestamp":"2012-07-27T09:28","content":"<strong>Bio-Klaani, huone 450</strong><br>\n<br>\n”Hiyaaa-uuunhmuhg.”<br>\n<br>\nToa Samol päästi pitkän haukotuksen ja kampesi itsensä vahvoilla käsillään ylös uudehkon jäsenhuoneensa pedistä. Kääpiötoalle perustoan sänky oli epämukava, se oli aivan liian kapea kun taas pituutta riitti liikaakin. Unensaantiin ei ollenkaan auttanut puisen heimonaamion sisällä marisevat esi-isäin henget. Henget merkitsivät Samolille paljon, he loivat hänelle voimaa kohdata niin vihollisia kuin ystäviäkin ja olivat oivallisia sellaisessa mielikuvitustouhussa kuin itsensä löytämisessä, mutta satoja tuhansia vuotta vanhojen heimoisäin totuttaminen uusiin hienouksiin, kuten runkopatjoihin tai kahvion erikoiskahveihin, vei taatusti aikansa. Samol oli ollut Klaanin jäsenenä parisen viikkoa, mutta henget naamiossa vaativat yhä kaislavuodetta, kivityynyä ja Elekka-puhvelin verta.<br>\n<br>\nSamol oli liittynyt Klaaniin lähes heti saavuttuaan sinne Umbran, Nurukanin, Delevan, Matoron ja hassun merirosvojoukon kanssa. Esi-isät eivät olleet vastustaneet tätä, ja kääpiötoa arveli, että ne olivat pikku hiljaa kehittämässä kiinnostusta modernin maailman ihmeitä kohtaan. Lisäksi henget olivat aina paheksuneet vaihetta, jossa Samolista oli sattumalta tullut vielä alkukantaisemman heimon jumalajohtaja. Esi-isillä on tarkka käsitys ansaitusta kunniasta, eikä toteemipaaluun törmääminen riittänyt jumalajohtajuuden edellytykseksi. Lisäksi heimoisäin henget eivät sietäneet uusien alkuasukkaiden tekemän parsakaalisopan hajua.<br>\n<br>\nKiven Toa päätti lähteä aamukävelylle. Ilma ulkona oli sateisen harmaan vaiheen jälkeen kirkkaan kuulas, ja vaikka syysilma olikon kolea, oli ulkona silti kovin kaunista. Klaanin linnoituksesta ja tiluksilta löytyisi vallitsevasta sotatilasta huolimatta varmasti monenmoista tutkittavaa.<br>\n<br>\nSamol löntysti punaisella matolla päällystettyä käytävää pitkin kohti Klaanin aulaa. Ohitse vilisi yleensä Samolia pidempiä Klaanin jäseniä ja kiireisiä Klaanin palkkalistoilla olevia Matoraneja, mutta kukaan ei tuntunut ehtivät juttelemaan ystävällisen kiven Toan kanssa. Samol arveli sen johtuvan sodasta. Lyhyen klaanissaoloaikansa aikana linnoitukseen ja kylään oletiin tehty kaksi vakavaa iskua, toinen Nazorakien rautalinnuilla ja toinen Zyglakien toimesta. Samol olisi antanut kaikkensa, jotta olsi päässyt puolustamaan Matoraneja hyökkäykseltä, mutta oli ilmeisesti vetänyt sikeitä molempien hyökkäysten ajan. Hän oli toki auttanut jälleenrakennuksessa kiven elementtivoimillaan, mutta Toasta tuntui silti, ettei hän ollut antanut kaikkeaan uuden yhteisönsä hyväksi. Esi-isät olivat sanoneet hänen hetkensä vielä koittavan, ja Samol viettikin paljon aikaa Klaanin muureilla harjan ampuma-aukoista tähystellen.<br>\n<br>\nKiven Toa saapui aulaan. Siellä oli vipinää kuten yleensä, joskin päävastaanoton tiski oli vailla jonoa. Samol päätti käydä jututtamassa siellä työskentelevää veden Toaa, joka tuntui olevan ystävällinen ja mukava persoona. Samol tunkeutui vilinän läpi tiskille ja pettyi pahanpäiväisesti, kun tiskillä palvelikin sieluton robotti. <br>\n<br>\n<em><span style=\"color:red\">”Terve tuloa Bio Klaanin vastaan ottoon. Miten voin auttaa.”</span></em><br>\n<br>\n”Minä vain... Kävelin ohitse,” Samol vastasi. Hän käveli pois surullisena miettien, mihin entinen respatoa oli kadonnut.<br>\n<br>\n<em>Älä välitä, se olikin aika rimpula,</em> esi-isä naamiossa sanoi.<br>\n<br>\n”Älä viitsi”, Samol mietti takaisin.<br>\n<br>\n<em>Se olisi voinut seistä puun takana eikä siitä olisi näkynyt mitään.</em><br>\n<br>\n”Minä osaan tehdä omat valintani naisten suhteen”, Samol mietti ärtyneenä. Häntä otti pattiin, kun heimoisät eivät vain tajunneet.<br>\n<br>\n<em>Ei sinun kannata haahuilla semmoisten perään, ei se ole terveellistä sinulle. Kun me olimme vielä... ulkomaailmassa, niin nai-</em><br>\n<br>\n”Turpa kiinni nyt! Hän on joka tapauksessa poissa,” Samol ärähti eikä huomannut, että teki sen ääneen. Kukaan ei kuitenkaan kiinnittänyt häneen huomiota, sillä Admin-aukiolla tapahtui huomiotaherättävämpääkin tekemistä. Klaanin veteraanijäsen Iniko opasti siellä Matoraneja kaasunaamarien käytön saloihin Nazorkien kaasuhyökkäysten varalta, ja kääpiötoa päätti mennä selvittämään, miltä tuntuisi pitää sellaista hassunhauskaa kapinetta, joka sai pärstän näyttämään aivan Hoto-tulikärpäseltä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1462,"creator":"BD","timestamp":"2012-07-27T19:06","content":"<strong>GK:n huone</strong><br>\n<br>\nToa oli onnistunut hajottamaan jalkansa, katkomaan kätensä, ja jo useamman kerran. Ensimmäistä kertaa näytti siltä, että proteeseja ei olisi ihan heti saatavilla. Rikkinäiset jalat olivat polvista alaspäin katkaistu koska mitä kukaan roikkuvilla rikkinäisillä proteeseilla tekisi, tyngillä saattoi sentään tökkiä vihollisia. <br>\n<br>\nJalattoman vaihtoehto oli pyörätuoli. Gekko rullasi sillä käytäviä ja hoiti päivän rutiineja, sinällään kun hänen tarvitsi vain hakea ruokaa kerran päivässä, istua huoneessaan syömässä se ja nukkua. <br>\nVaikka ajatus pelkästä nukkumisesta tuntui ihan kivalta oli hänen silti ajateltava omaa maailmaansa. Hän oli kyllä tullut sinuksi jo sen ajatuksen kanssa, että kansaa kuolee, jos kuolee ja kaikkia ei voi jäädä suremaan. Se ei ollut enään hänen ongelmansa, hän oli ottanut paikkansa tässä maailmassa tappamalla <strong><span style=\"color:red\">PAHAN GEKON</span></strong>. Jokin hirveä hinku hänellä oli silti päästä seikkailuun.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1463,"creator":"Donny","timestamp":"2012-07-28T14:46","content":"<strong>Klaani</strong><br>\n<br>\nVihreänkirjava matoran-joukkio tappoi aikaansa muuannen po-matoranin pystyttämässä kuppilassa Klaanin linnoituksen perukoilla. Enkin johdolla paikalle saapuneet kymmenkunta veljeskuntalaista vilkuilivat alati ympärilleen kuin odottaen. Ja kyllä vain, jotakuta he odottivat.<br>\n<br>\nÄmkoon veljeskunnan ylivoimaisesti irstain yksilö tepasteli kuppilan ovensuulle, tiiraili katseellaan juomapaikan suurelta osin tyhjiä penkkejä ja näytti hieman pettyneeltä huomatessaan, että paikalla oli ainoastaan herraväkeä. Tedni kuitenkin nielaisi pian pettymyksensä ja harppoi sitten teennäinen hymy kasvoillaan kumppaneittensa tykö. Sitten matoran avasi suunsa.<br>\n<br>\n”Teette tämän minulle helpoksi. Kotiin ei siis ole enää palaamista?”<br>\n”Ei näillä näkymin”, vastasi visiirillä varustettua harmaanvihreää kanohia kasvoillaan kantava veljeskuntalainen. ”Torakat ovat arvatenkin jo vallanneet koko saaren. Ehdimme sentään pistää tunneliverkostomme matalaksi.”<br>\n”Johtaja ja Ämkoo-herra jäivät jälkeen”, lisäsi Enki tuohon synkeästi. ”Oli vaikean taistelun tulos, että pääsimme edes itse pois elävinä.”<br>\n<br>\nTedni nappasi ohitse kulkeneelta tarjoilijalta kylmän kahvijuoman ja hörppäsi kupin pintakermat suuhunsa jättäen kasvoilleen karmeat kermaviikset.<br>\n<br>\n”Tiesin jo Ämkoosta, mutta en tiennyt tilanteen olevan saarella noin paha. Toivottavasti pakettini meni perille, sillä-”<br>\n”...anteeksi?” Enki keskeytti ja painautui pöytää vasten lähemmäs Tedniä. ”Mitä sinä olet mennyt tekemään?”<br>\n”Ai, te ette tienneet. Hoidin Ämkoo-herran bisneksiä Klaanin Makutan kanssa. Ruma kaveri, muuten. Hirveä lauluääni.”<br>\n”Palaa aiheeseen.”<br>\n”Aivan, aivan. Toimitin Ämkoo-herran viestin tälle varjoveijarille ja käsittääkseni Ämkoo oli onnistunut saamaan Makutaan saareltamme käsin jotenkin yhteyden. Veikkaan radioyhteyttä, joskaan en käsitä miten se on mahdollista.”<br>\n”Ei se olekaan”, Enki sanoi hämmentyneenä. ”Emme jättäneet saarelle lainkaan sellaista laitteistoa.”<br>\n”Kumma juttu”, Tedni jatkoi. ”Joka tapauksessa, Ämkoo-herra sai jotenkin Makutaan yhteyden ja pian minua käskettiinkin jo toimittamaan Ämkoo-herralle paketti.”<br>\n”Mitä paketissa oli?”<br>\n”Minulla ei ole tapana kaivella toisten omaisuutta. Yleensä. Lähettäminen oli muuten omanlaisensa haaste. Täkäläiset pikkulinnut eivät jaksa nostaa niin mitään. Lopulta löysin kuitenkin vallan vantteran varpusen, hylätyn asevaraston ja tarpeeksi teippiä. Haha, olisittepa olleet kuulemassa millainen ääni siitä tipusesta lähti kun työnsin...”<br>\n<br>\nEnki ei kuunnellut kumppaninsa sairasmielistä selostusta, vaan keikautti tuolinsa selkämyksen kuppilan kiviseinää vasten ja huokaisi.<br>\n”Tahtoisinpa tietää mitä on tekeillä”, huolestunut veljeskuntalainen murisi. ”Kertomastasi päätellen Ämkoo-herralla on suunnitelma, mutta tilanne on siitä huolimatta kaikkea muuta kuin lupaava.”<br>\n”Meinaammeko lähteä pelastamaan häntä?” Tedni kysyi ja nuolaisi viiksensä tiehensä.<br>\n”Ämkoo-herra näki näin paljon vaivaa saadakseen meidät pois saarelta. Enpä usko, että häntä miellyttäisi jos kiitäisimme suoraan takaisin.”<br>\n<br>\nVeljeskuntalaiset hymähtelivät hyväksyvästi. Tedni oli mielissään, sillä hän viihtyi Klaanin linnoituksessa.<br>\n<br>\n”Sinulta jäi muuten jotain hienoa näkemättä”, mainitsi yksi matoraneista Tednille. Tednin käännyttyä kysyvästi puhujaa kohti matoran kertoi: ”Ämkoo-herra pieksi taas yhden nazorakien eliiteistä. Se oli kaikin puoli kaunis näky.”<br>\nMatoranit myhäilivät.<br>\n”Eikös tämä ole jo toinen kerta?” Tedni kysyi ja pyöritteli tyhjää kahvikuppia käsissään. ”Kohta tuota voi jo nimittää harrastukseksi.”<br>\nEnki naurahti ja aikoi sanoa jotakin nasevaa, mutta keskeytti leikinlaskun kuunnellakseen ulkoa kuuluvaa metakkaa. Useamman hätääntyneen matoranin huudot kantautuivat kahvilaan ja meteli sai veljeskuntalaiset pomppaamaan salamana ylös pöydän äärestä.<br>\n<br>\n”Pihalle!” Enki komensi ja joukkio juoksi ovea kohti. <br>\n<br>\nUlkona veljeskuntalaisia ei odottanut taisteluhaaste taikka yllätyshyökkäyksen aikaansaama kaaos, vaan jotain paljon yllättävämpää. Kauhistuksen oli aiheuttanut ympärillä levittäytyvän kauppakadun jokaisen valtavan mainos- ja televisioruudun vallannut harmaanmustana rätisevä virhesignaali, jonka seasta erottui juuri ja juuri joukko tummia hahmoja. Kului hetki, toinen ja sitten kuva alkoi hahmottua selvemmin.<br>\n<br>\n”Mitä pirua”, totesivat Enki ja kumppanit kuin yhdestä suusta.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="400" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/A0p0oBJmAjI" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/A0p0oBJmAjI</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTelevisioruudun kuva oli suurelta osin musta. Keskellä erottui juuri ja juuri valtaisan tumman nahkaistuimen selkäpuoli, jonka molemmin puolin seisoi rinnakkain kaksi aseistautunutta nazorak-sotilasta. Hahmojen olinpaikasta oli mahdotonta saada selvää. Taustalla näkyi ainoastaan sinertävänä hohtavia näyttöjä ja raskaat metalliseinät.<br>\n<br>\nLähetyksestä kuuluva käheä nauru sai kadulla tilannetta seuraavat matoranit haukkomaan henkeään. Musta tuoli alkoi kääntyä hitaasti ympäri ja nauru voimistui. Lopulta katsojat saattoivat erottaa tuoliin uponneen tummanpuhuvan hahmon epäselvän siluetin.<br>\n<br>\n”Tervehdys, Klaanilaiset. Tämä ei ole propagandaa.”<br>\n<br>\nMusta nojatuoli narisi puhujan noustessa hitaasti seisomaan. Nazorak-sotilaat ryhdistivät asentoaan ja ottivat tasatahtiin askeleen edemmäs samalla kun mystinen hahmo lähestyi kameran eteen syttynyttä valokeilaa paljastaakseen itsensä.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\"><img class=\"postimage\" src=\"http://www.majhost.com/gallery/MasterKongu123/Taide/surprisebitches.png\"></dd></dl>\n”Tervehdys, Klaanin iloinen väki. Tervehdys, moderaattorit ja erityisen suuri tervehdys admineille. Minulla olisi hieman ilmoitusluontoista asiaa.”<br>\n<br>\nÄmkoo korjasi hieman olkapäilleen heittämänsä nazorak-manttelin asentoa ja puhui sitten lisää mitä paholaismaisin ilme vihreillä kasvoillaan.<br>\n<br>\n”Nyt kun tilanne on mikä on, minun on täytynyt miettiä roolini tässä leikissä hieman uusiksi. Tällä hetkellä näillä sarvipäisillä pikku ystävillämme on minulle paljon enemmän annettavaa kuin teillä. Sanotaan vaikka näin, että he tekivät minulle tarjouksen josta en voi kieltäytyä.”<br>\n<br>\nEnki yritti sanoa jotain, muttei saanut sanoja ulos suustaan.<br>\n<br>\n”Tulette varmasti kaipaamaan minua, mutta ei hätää! Lupaan teille, että tulemme tapaamaan vielä joskus taistelukentällä. Varoitan kuitenkin teitä. En tule tuntemaan teitä kohtaan lainkaan sääliä.”<br>\n<br>\nÄmkoon silmät leimusivat kuin kekäleet miekkamiehen kääntyessä ympäri. Mustan nahkamanttelin helma heilahteli raskaasti puolelta toiselle entisen adminin astellessa pois kuvaruudulta. Loittonevien askelten seasta saattoi kuulla vielä pirullista naurua.<br>\n<br>\nLähetys loppui. Kauppakadun näytöt rätisivät hetken ja kuvaruuduille levisi taas niillä tavalliseen tapaan vilkkuva kasa mainoksia ja säätiedotuksia. Kukaan ei kuitenkaan katsonut niitä. Oli hiljaista.<br>\n<br>\n”Oho”, sanoi Tedni.<br>\n<br>\n- - -<br>\n<br>\n[spoil]<img class=\"postimage\" src=\"http://www.majhost.com/gallery/MasterKongu123/Taide/no_one_expects_the_nazis.gif\">[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1464,"creator":"The Snowman","timestamp":"2012-07-29T16:22","content":"<strong>Bio-Klaanin saari, Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\nFlygel, tuo valkomusta Zyglak käyskenteli metsässä aivan oman kotiluolansa edustalla. Laskevan auringon valo värjäsi Ämkoo-vuoren rinnettä kauniin kellertäväksi, osa puista oli sitä jo luonnostaan. Oli tulossa syksy ja Flygel keräsi talvivarastoja luoliinsa. Luolat, joista oli tullut hänen kotinsa olivat huokoista kiviainesta jota oli helppo kaivertaa ja kaivaa kivityökaluilla joita hän oli itse veistänyt. Pienillä insinöörintaidoillaan hän oli myös rakentanut alkeellisen kiviuunin ravinnon lämmittämiseen ja metallien sulattamiseen.<br>\n<br>\nFlygelistä, tuosta tiedemiesotuksesta, oli tullut eräjorma. Elämä ilman sivistystä ja muita hänen lajinsa edustajia oli perin yksinäistä, mutta samalla rauhoittavaa. Elämään oli tullut taas pientä seikkailua kun pääsi tappelemaan luolien mörköjen kanssa, kuten limapallojen ja isojen hämähäkkien kanssa. Nyt Flygelillä oli myös aikaa tehdä tutkimuksia Bio-Klaanin saaren eläimistöstä ja asukkaista. Yksi zyglakin päämääristä oli myös kartoittaa alueen mineraalipitoisuudet siltä varalta että ne voisivat osoittautua hyödyksi hänelle itselleen ja muille hänen mahdollisille liittolaisilleen jos sille tielle mentäisiin.<br>\n<br>\nTosin tällä konkreettisella tiellä ei näkynyt mitään niin väkivaltaista: Pieni polku metsän siimeksessä oli reunattu ruskeilla sienillä ja niitä syövillä hyönteisillä. Ainoa muu merkki Raheista oli kivenheiton päässä aluskasvillisuuden joukosta erottuva vaatimaton linnunpesä. Zyglak painoi sijainnin mieleensä mahdollisia tulevia ravinnonhankitareissuja varten. Hänellä oli tehokas mieli, ja yksi sitä viimeaikoina askerruttaneista asioista oli rinnakkaismaailmojen luonne. Hän oli vieläkin vähän pyörällä päästään siitä paljastuksesta että kaikki teot tekevät rinnakkaismaailman joka on hiukan erilainen kuin lähtökohta ennen päätöstä. Flygelin mielessä pyöri mitä erilaisimpia visioita siitä minkälaisia vaihtoehtoiset Flygelit olivat. Ja olivatko ne edes hänen kaltaisiaan? Ja mitä valinta tarkoitti? Oliko hän saanut valita osaansa tässä konfliktissa?<br>\n<br>\nJuuri kun tiedemiehen mieli oli sukeltamassa syvemmälle vapaan tahdon saloihin, valloitti hänen päänsä ajatus illan lähestymisestä. Aikaa ei ollut tuhlattavaksi asti ja potilas vaati hoitoa. Flygelillä oli viime päivinä ollut kova kiire ja paljon töitä käsissään. Kaikista askareista kenties eniten aikaa oli vienyt viestin saaminen Zyglakien luo. Toisin kuin Nazorakit, meriliskot uskoivat yksilöllisyyteen. Siinä oli kuitenkin ongelmallisuutensa, sillä yhteen tiettyyn henkilöön oli aina vaikeampaa ottaa yhteys kuin lukemattomien torakoiden parveen. Varsinkin, jos viesti oli arkaluontoinen.<br>\n<br>\nMutta nyt Flygel ei voinut muuta kuin toivoa parasta. Hän toivoi viestin kulkeneen oikeiden Zyglakien käsiin ja sitä kautta määränpäähänsä. Potilaan tapaus saattaisi väärissä käsissä aiheuttaa epätoivottua liikehdintää, oikeissa taas se olisi pieni välähdys paremmasta. Mutta välähdys tai ei, toistaiseksi Flygel saattoi vain pitää potilastaan hengissä, edes herättäminen ei tullut vielä kysymykseen. Lisko suuntasi kulkunsa kohti kotiluolaansa tultuaan siihen lopputulokseen, että ruokaa oli riittävästi heille molemmille, ja oli muutamassa minuutissa perillä.<br>\n<br>\nLuolan suu oli suuren lehtipuun takana, niin että sattumanvarainen kulkija sitä tuskin huomaisi. Zyglak kumartui paksujen oksien alitse ja astui luolaan.Tuttu näky odotti häntä: Kiviuunin tapaisessa oli tuli päällä, tosin toistaiseksi lähinnä valaisemassa, huonekaluina toimivat puunkappaleet olivat paikoillaan ja Guechex makasi tajuttomana havuvuoteella.<br>\n<br>\n[spoil]Kiittäkää Uuta, varmaan yli puolet on hänen tekelettään. Omalta osaltani tämä on vähän tällainen pakollinen juonenkuljetuspätkä, olen pahoillani siitä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1465,"creator":"Umbra","timestamp":"2012-07-31T21:13","content":"<strong>Yksi Bio-Klaanin monista saunoista</strong><br>\n<br>\nHiki virtasi pitkin paljasta matoranin päätä kun kiukaalle lensi lisää vettä. Matoran U oli ensimmäistä kertaa saunaksi kutsutussa laitoksessa, jutussa joka oli sekä tukalaa että rentouttavaa. Eteensä ei nähnyt mitään, joka paikkaa hikoilutti ja pölyt ja muu lika alkoivat valua hiensekaisena alas ruumista. Puhdistava kuumuus. Miksei tätä ollut kotopuolessa, pikkumies ajatteli onnellisena. U:n lähettyvillä istui iso lihaskimppu Tongu, kyklooppi joka oli kuulu aluksistaan ja taidoistaan höyrykoneiden parissa. Ystävällinen kyklooppi oli yhyttänyt Umbran klaanin käytävillä ja päättänyt viedä hänet mukaan saunaan ja tehdä hänestä hikiveljen.<br>\n<br>\n\"Hikivala velvoittaa\", iso kaveri sanoi ja ojensi ison, melkein Umbran vartalon kokoisen nyrkkinsä, johon U painoi oman, violetin ja kolmisormisen kätensä. \"Tästä lähin olemme hikiveljet\", Tongu murahti, yhden silmän kiiluessa saunan utuisessa lämmössä ja höyryssä. <br>\n<br>\nMekaanikkona Tongu oli usein yltäpäältä koneöljyissä ja muissa ikävän pitävissä kemikaaleissa, joten oli hyvä puhdistaa välillä ihohuokoset ja antautua saunaherran vietäväksi. Tongu heitti taas lisää löylyä isohkolle kiukaalle, jonka kivet sihahtivat voimakkaasti kun vettä lensi kiukaalle. Lämmin ilma lehahti molempien kasvoille. U katui ettei kantanut nyt pakariaan, koska se olisi voinut lieventää polttavaa ilmaa, mikä tunkeutui kaikkialle saunassa.<br>\n<br>\nSaunan toisessa päässä, sumun ja polttavan vesihöyryn kätköissä istuivat Nurukan ja Deleva, jotka meditoivat lämmössä ja hiljaisuudessa. Kumpainenkin tiesi sydämissään että he eivät olisi klaanissa enää pitkään. Oli aika valmistautua uusiin koitoksiin ja nauttia tästä hienosta keksinnöstä, saunasta.<br>\n<br>\n\"Mikset käytä naamiota saunassa?\" Tongu kysyi ystävältään, katsellen tämän kammottavaa, kloonimaista päätä joka oli kaikilla matoraneilla ja toilla ja monilla muilla olioilla täysin samanlainen. <br>\n<br>\n\"Ajattelin että puhdistus on helpompaa jos en kanna naamiota ja sitäpaitsi en ajatellut viipyväni saunassa niin kauaa että joudun sairasosastolle\", U sanoi, venytellen raajojaan lämmössä. Oli hyvä saada verenkierto liikkeelle ja lihakset rennoiksi. <br>\n<br>\n\"Suihkut on keksitty, tiedäthän\", Tongu murahti ja heitti uuden sangollisen vettä hirviömäiselle kiukaalle. Puiset lauteet imivät itseensä hikeä mitä valui urheilta saunauroilta. Raavat uroomme eivät kuitenkaan olleet huomanneet kahta silmäparia jotka olivat keskellä saunaa. <br>\n<br>\nNöpö tuhisi saunan lauteella, Visokin vieressä ja oli jollain keinolla saanut aikaan suuren räkäkuplan syntymään suunsa eteen. Ussal puhalsi siihen hiljaa lisää ilmaa jolloin kupla kasvoi ja kasvoi. Visokki ei ehtinyt tehdä mitään kun kupla läsähti hänen jo hiestä märille kasvoilleen ja Nöpö alkoi silmät antennien päissä heiluen ja suu hymyssä nuolla ystävänsä kasvoja puhtaiksi.<br>\n<br>\n<em>Kiitos Nöpö. Kiitos kiitos :)</em> <br>\n<br>\nToisaalla Tongu oli päättänyt heittää oikein urakalla löylyä saunan kiukaalle jolloin saunajumala oli innostunut ja kyklooppi oli alkanut lauleskelemaan humppaa.<br>\n<br>\n<em>On pitkä aika siitä kun hikoilin<br>\nJa kengännauhat aukesi<br>\nAntaa mennä vaan antaa mennä vaan antaa mennä vaan<br>\nKaikki nyt humppaamaan<br>\nPitkä aika siitä pitkä aika siitä pitkä aika<br>\nTanssa tanssa tanssa tanssa tanssaamaan...</em><br>\n<br>\nSauna raikui ison jättiläisen bassoäänestä, johon myös Matoran-U yhtyi mukaan. Ääni houkutteli myös Nöpön paikalle, joka alkoi kiehnätä Tongun jalkaa ja nuoleskella siitä hikeä, samalla tuijottaen jättiä tappisilmillään. Visokki katsoi klaanin maskotin perään ja saunan toisessa nurkassa istunut toa-kaksikko päätti siirtyä pesutiloihin, koska meditoinnista ei tullut mitään kun saunassa raikasi humppa.<br>\n<br>\nKului muutamia tunteja kun joukkio saunoi yhdessä. Sitten, nestehukan ja naamiottomuuden heikentämänä Umbran oli pakko jättää Nöpö, Visokki ja Tongu keskenään saunaan. <br>\n<br>\n\"Oletko lähdössä ystäväiseni?\" Tongu kysäisi, heilauttaen samalla hiestä märkää kämmentään, jolloin hikeä lensi kaaressa päin Umbraa. Iso jätti hikoili tuhottoman paljon ja oli hyvin puhdistunut pölystä ja kaikesta kuonasta. <br>\n<br>\n\"Olen kyllä. Eikö sinunkin pitäisi jo mennä? Olet viipynyt täällä jo ties kuinka kauan ja voisit haluta ehkä vähän karhuhaita kanssani.\" Umbra sanoi, kävellen kohti suihkutiloja ja seisoen saunan ja suihkutilojen välisessä oviaukossa.<br>\n<br>\n\"Kyllähän minulle karhuhai kelpaa\", Tongu sanoi ja lähti saunasta. Visu ja Nöpö seurasivat lattianrajassa viilettäen perässä. Tongu näki saunan lattialle unohtuneen saippuan ja viskasi sen lattialle Nöpön eteen, jolloin rapu alkoi viilettää saippuanpalalla pitkin peseytymistilojen vaaleaa kaakelilattiaa.<br>\n<br>\n\"Wiuuuuuuuuuuuuuuuu\" kuului ravun suusta kun tämä meni mitä nopeinta vauhtia, ohjaten menoa raajoillaan ja kallistamalla itseään sivuilta toiselle. Samalla rapu hankasi itseensä huomaamattaan saippuaa, saippuan kutistuessa ravun alta. Pian Nöpön alla ei ollut enää mitään saippuaa vaan hän oli täysin pinkin vaahdon peitossa. Rapu myös nielaisi vähän saippuaa ja röyhtäisi kuplia suustaan.<br>\n<br>\n<em>U. Tulta!</em> <br>\n<br>\nVisokin käskystä Umbra otti vesiletkun käteensä ja väänsi hanasta vettä päin hopeista ussalia joka puhdistui hetkessä. Ravun pesu oli tällä kertaa tavanomaista helpomaa. Yleensä otus piti enemmän liasta kuin saippuasta.<br>\n<br>\nUmbra ja Tongu seisoivat toinen jäteille mitoitetuissa ja toinen matoraneille ja toille mitoitetussa suihkussa ja hankasivat itseensä tervasaippuaa. Se tuoksui todella hyvältä ja puhdisti elimistiöä kunnolla. Hankauksen jälkeen oli aika huuhdella itselle kevyen raikas olotila ja putipuhdas keho. Suihkut pärähtivät päälle ja syöksivät vettä kovalla paineella kaksikon päälle. Oli hienoa asua Bio-Klaanissa ja olla klaanilainen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1466,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2012-07-31T21:15","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n”Täh? En mä ainakaan mitään sellaisesta ole kuullut. Oottakaas... ei... ei... e- no hei, odotas. Se voisi sisältyä tähän aika vanhaan artiklaan. Sen mukaan tää vois olla totta... Hei, kuulkaas. Tehdään näin. Päästäkää jätkä sisään ja mä katson asiaa vaikka ite, okei? Mul on nyt vähän kiire täällä, eikä tee mieli oikeen turista luurissa. Mulla ei ole vieläkään hajua siitä, miten ne hyönteispellet pääsi läpi lähetyksineen. Tilanne on vähän päällä.”<br>\n<br>\nPaacon ääni katosi radiopuhelimen syvyyksiin ja radiopuhelin sen myötä vartiossa olleen Onu-Matoranin taskuun. Tämä Matoran vilkaisi vieressä seisovaa toveriaan ja sen jälkeen kohti hänen edessään seisovaa suoraselkäistä Vahkia. Soturi itsessään ei tosin ollut vartijoiden ongelma. Ongelma oli Vahkin perässä kulkevat kahleet, joihin oli sidottuna yhteensä kymmenen kyyryselkäistä ja katse maassa olevaa Skakdia. Lyödyn näköinen joukkio ei edes yrittänyt vastarintaan Vahkia vastaan, vaan nämä olivat kävelleet kiltisti Klaanin porteille, sanomatta sanaakaan.<br>\n<br>\n”Okei, annas kun kertaan. Sinä nappasit nämä Skakdit omin käsin ja ilman apua <em>tiedusteluretkesi</em> aikana ja nyt sinä haluat viedä nämä Klaaniin, jotta voisit periä näistä palkkion?”<br>\n<br>\n”Kyllä.”<br>\n<br>\nMatoran vilkaisi taas toveriaan, huokaisi syvään ja viittoi sitten kädellään kohti Klaanin pihamaata. ”Hyvä on, mutta toimikin nopeasti. Paaco ottaa sinut vastaan modetornissa hetken kuluttua. Ja jos noiden pirulaisten kanssa koituu ongelmia, hälytä apua välittömästi. Okei?”<br>\n<br>\n”Okei.”<br>\n<br>\n”Alahan mennä sitten.”<br>\n<br>\nMatoranit katsoivat, kuinka Saraji asteli porteista sisään, Skakdien laahatessa kiltisti hänen takanaan. Toinen Onu-Matoraneista lähti kiipeämään takaisin portin muurien päälle, naureskellen mennessään. ”Sodassa on puolensa. Ei noin hölmöä näkyä joka päivä näe.”<br>\n<br>\n”Varo mitä sanot. Tässä päivässä haiskahtaa kaikki... Jää vartioon. Minä lähden katsomaan, miten kaaoksessa tämä paikka on. Se pirun lähetys poikii vielä jotain ilkeää...”<br>\n<br>\n<em>Hetken kuluttua Klaanin tiluksilla</em><br>\n<br>\nSarajin kuljettama epätavallinen lasti olisi normaalisti herättänyt puolen valtakunnan huomion, mutta Ämkoon lähetys oli saanut kaikki joko shokkiin, epäuskoon tai suorastaan vihaiseksi. Ympäri Klaania pienet joukot kokoontuivat keskustelemaan tästä pelottavasta käänteestä. Jopa respassa normaalisti vilisevä kaaos oli kadonnut. Ainoastaan aulan kauimmaiseen nurkkaan oli kokoontunut kasa Matoraneja katsomaan yhden joukon jäsenen kännykkätallennetta lähetyksestä.<br>\n<br>\nLiikkuminen kohti modetornin juurta onnistui muutamasta oudoksuvasta katseesta lukuun ottamatta kivuttomasti. Ylöspäin portaita kulkeva saattue ei törmännyt enää keneenkään matkansa aikana. Sarajin kasvoilla oli omahyväinen virne.<br>\n<br>\n<em>Modetorni, moderaattorien työhuone</em><br>\n<br>\nPaacon jalka vipatti nopeassa tahdissa, Toan seistessä huoneen laidalla odottavaisena. Harvinaisen hermostuneen näköinen moderaattori ei jaksanut edes huomioida huoneessa hääräävän Bladiksen touhuja. ”Hmph. Voisi se mokoma Vahki pitää vähän kiirettä. Mulla olisi tässä ihan järkyttävästi duunia.”<br>\n<br>\n”Rauhassa, Paabs. Selvitykset ehtii tehdä myöhemminkin. Me olemme juuri saamassa ison kasan sotavankeja. Ja mahdollisesti todella arvokkaita sellaisia. Priorisoi asiasi hyvä mies”, Bladis huomautti, siistien samalla yhdellä huitaisulla yhden huoneen pöydistä puhtaaksi. ”Sitä paitsi... tässä haiskahtaa aika monikin asia. Lisävoimat eivät välttämättä ole pahasta.”<br>\n<br>\nPaaco oli juuri ilmeestään päätellen vastaamassa jotain erityisen nasevaa, mutta auki levähtävä ovi keskeytti hänen ajatuksenjuoksunsa. Huoneen ovi oli sepposen selällään, Saraji seisoi sen karmien välissä ja Skakdit hänen takanaan vilkuilivat varovaisesti ympärilleen.<br>\n<br>\n”Arvoisa herrasväki... Haluan hoitaa tämän nopeasti. Jos haluatte nämä vangit ja heidän tiedot itsellenne, vaadin takaisin sen, mikä minulle kuuluu.”<br>\n<br>\nYllättynyt Bladis katsoi huoneeseen rynnännyttä Vahkia kulmat kurtussa. Äkillinen sisääntulo sai moderaattorikaksikon hämilleen. ”Saraji… et kai sinä taas puhu tästä samasta aiheesta?”<br>\n<br>\n”Sinä tiedät, mistä puhun Bladevezon. Te ette voi pitää kuulaa itsellänne ikuisesti. Se kuuluu minulle, enkä voi antaa yhdenkään tiedemiehenne koskea siihen. Antakaa se minulle. Nyt.”<br>\n<br>\nSaraji osoitti kohti huoneen nurkassa olevaa kassakaappia, johon tiesi kuulansa olevan varastoitu. Paaco vilkaisi myös kohti kassakaappia, mutta kiinnitti sen jälkeen huomionsa takaisin hetki hetkeltä eloisampiin Skakdeihin. Tällä aikaa Bladis jatkoi väittelyn toisen osapuolen ylläpitoa. ”Se kuula voi olla vaarallinen. Se aiheutti valtavia elektronisia pulsseja, sai porukkaa pyörtyilemään ja aiheutti materiaalisia vahinkoja. Jos sinä et suostu kertomaan meille, mikä se todella on, meidän täytyy pitää sitä hallussamme niin kauan, kunnes tiedemiehemme saavat selville sen salaisuudet. Tämä päätös on lopullinen.”<br>\n<br>\nSaraji irvisti. Bladis ja Paaco ottivat molemmat askeleen eteenpäin, kun Saraji yllättäen veti selästään ruskean suuren nyytin. Irvistys vaihtoi nopeasti hymyyn, Vahkin nähdessä kahden moderaattorin hölmistyneet ilmeet. ”Niin minä vähän arvelinkin.” Sen sanottuaan Sarajin toisesta, vapaasta kädestä putosi pieni pyöreä esine. Esine kolahti kovalla äänellä lattiaan. Bladiksen silmät laajenivat hämmästyksestä ja Skakdi käänsikin päänsä salamannopeasti poispäin esineestä.<br>\n<br>\nSavu täytti huoneen valtavan sihinän saattelemana. Paaco onnistui ensi töikseen haukkaamaan ison annoksen savua keuhkoihinsa ja rytmiraattori yskikin nyt villisti, hoippuen takaisin kohti huoneen laitaa. Bladis suojasi kasvojaan käsillään, peruuttaen hitaasti kohti huoneen keskiötä.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;> <iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/K3pnZQFxKq0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/K3pnZQFxKq0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSavupommin aiheuttaman katkun vähitellen hälvetessä, moderaattorikaksikko sai hyvin nopeasti ottaa vielä yhden ison askeleen taaksepäin. Huoneeseen rynnänneen Vahkin käsi oli löytänyt tiensä valtavan miekkansa kahvalle hyvin nopeasti. Se tosin oli kaksikon pienin murhe. Isompi murhe sisälsi aseistettuja Skakdeja, huoneen täydeltä sellaisia. Virnuilevat tunkeutujat olivat purkautuneet kahleistaan silmänräpäyksessä ja Sarajin kantaman nyytin sisältö sai pian tarjota sisältöään Skakdeille aseistuksen muodossa.<br>\n<br>\nSaraji astui joukon eteen valtaisa miekka uhkaavasti ojossa. \"Toistan vielä viimeisen kerran. Antakaa minulle kuula, niin lähdemme rauhassa.\"<br>\n<br>\n\"Tai vaihtoehtoisesti voitte kieltäytyä, ja me revimme teidät kappaleiksi. Se tulee olemaan mukavaa\", uusi puhuja virnisti leveästi. Metorakk asettui mahtailevasti Skakdien joukoista Sarajin rinnalle. Kaksikko vilkaisi toisiaan hymyillen. Suunnitelma oli onnistunut. Skakdien silmistä paistoi verenhimo. Joukko pysytteli kurissa vain Metorakkin arvovallan ansiosta. Palkkasoturit kalistelivat aseitaan ja näyttivät siltä, kuin voisivat hyökätä koska vain ja repiä paljain käsin kaiken tieltään.<br>\n<br>\n”Minähän sanoin että tämä haiskahti”, Bladis sanoi. Hän näytti ensimmäistä kertaa pitkään aikaan epävarmalta.<br>\n<br>\n”Te mitään kuulaa saa”, Paaco sanoi kuuluvalla äänellä, jättäen huomiotta kollegansa tokaisun. ”Ette te saa pitää edes likaisia päitänne tämän jälkeen”. Toan Mahiki vääntyi mahdollisimman miehekkääseen irvistykseen.<br>\n<br>\nSkakdien kärsivällisyys loppui kuin seinään. Metorakk karjaisi ja melkein tusina skakdia ryntäsi modeja kohti. Metorakk itse syöksyi päin kassakaappia.<br>\n<br>\nPaaco odotti hakku kädessään. Hän ei liikahtanutkaan skakdien tullessa kohti. Bladevezon hänen rinnallaan mietti mitä hänen kollegansa aikoi. Silloin Paaco otti vauhtia ja hyppäsi eteenpäin, kohti eteenpäin ryntäävien palkkasoturien teräviä sapeleita.<br>\n<br>\nHakku heilahti täyden kierroksen. voimakas isku sinkoili hyökkääjiä joka suuntaan. Osa lensi kovaa seiniin, toiset vain kaatuivat. Huone oli heti kaaoksessa ja skakdien muodostelma oli rikottu. Bladis syöksyi kultavihreän moderaattorin rinnalle ja alkoi tulittaa pystyssä olevia skakdeja kahdella järeällä zamor-pistoolilla. Ei kuitenkaan kestänyt kauaakaan ennen kuin Paacon iskun luoma yllätysetu oli kadonnut. Skakdit hyökkäsivät.<br>\n<br>\nMetorakk hääräsi huoneen kulmassa kassakaapin ympärillä. ”No niin, nyt otetaan hieman etäisyyttä. Tästä annoksesta skrotyyliä tuhoutuisi enemmänkin!” sinihopea skakdi puheli puoliksi itsekseen huomioimatta taustalla käytävää taistelua. Paaco ja Bladis taistelivat selkä selkää vasten joka suunnasta hyökkääviä skakdeja vastaan. Bladis oli vielä koskematon, ja hänen musta sotavasaransa oli iskenyt vähintään yhden skakdin parkumaan lattialle. Paaco sen sijaan oli saanut pistohaavan reiteensä.<br>\n<br>\nSilloin räjähti. Se ei ollut erityisen suuri räjähdys, mutta ahtaassa huoneessa se tuntui siltä. Paaco näki välittömästi kassakaapin olevan auki. Hänen keskittymisensä kuitenkin herpaantui kahden vihreän skakdin hyökkäykseen.<br>\n<br>\n”No voi sun hemmetti! Kaappi!” Toa huusi. Bladevezon hyppäsi taaksepäin ja ampui lähietäisyydeltä kimpussaan ollutta skakdia. Hän syöksyi kohti kaappia taklaten samalla kaksi liskoa. Mustahopea skakdi hyppäsi ja ampui pistooleillaan kohti Metorakkia, joka piteli kaapista ottamaansa kuulaa. Ammukset kimmahtelivat tehottomina Metorakkin nazorak-valmisteisesta haarniskasta. Ne riittivät kuitenkin ärsyttämään sinihopeaa skakdia, ja tämä hyppäsi kohti Bladista. Kaksi skakdia kohtasivat ilmassa. Metorakkin metallinen potku osui moderaattoria rintahaarniskaan, saaden Bladiksen lentämään maahan. Metorakk hyökkäsi häntä kohti. Bladis nosti kätensä ja ampui rannepanssarissa olevalla kranaatinheittimellään suoraan Metorakkia kohti. Räjähdys iski kuin avaruusjuna Metorakkiin, joka lensi karjuen huoneen seinään rintapanssari säröillä. Kuula kieri soturien, tajuttomien ja tajuissaan olevien jaloissa. Saraji yritti epätoivoisesti jahdata sitä karjuen samalla skakdeja auttamaan.<br>\n<br>\n”Kuka on seuraava?” Bladis kysyi äärimmäisen itsevarmana. Silloin kaksi skakdia hyökkäsivät takaa ja kaatoivat hänet. Paaco pelasti toverinsa viime hetkellä, mutta suuri ylivoima alkoi olla heille liikaa.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;> <iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/NAqvmKXQ4NA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/NAqvmKXQ4NA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSiinä vaiheessa ovi pamahti kahden Skakdin takaa sepposen selälleen, ja ennen kuin he ehtivät edes kääntyä katsomaan mikä pamahduksen aiheutti, he tunsivat pistävää kipua selässään. Peelo pisti liipaisimet pohjaan, ja Skakdit tunsivat kuinka heidän sisuskalunsa paloivat poroksi. Kärventyvien ruumiiden sätkimistä säesti heidän suustaan ja korvistaan ilmoille syöksyvät lieskat ja savu. Peelo vetäisi liekinheittimien piiput ulos Skakdien selästä ja liskokaksikko kaatui tuskasta kiemurrellen maahan.<br>\n<br>\n\"Nuo kaksi kävivät vähän kuumana.\"<br>\n<br>\nPeelo nappasi toisen polttamansa Skakdin kirveen maasta, nosti kätensä ilmaan ja heitti kirveen kolmatta Skakdia kohti, osuen tätä suoraan silmien väliin. Kirveestä naamavärkkiin saanut Skakdi kaatui taaksepäin kaataen toisen vieressä seisoneen mukanaan.<br>\n<br>\nHämmennys valtasi taistelevat skakdit. Tämä uusi tulija näytti uhkaavalta. Se oli selvästi robotti, ja oli juuri tappanut lyhyessä ajassa kolme heidän toveriaan. Useat skakdit hyökkäsivät tulijaa kohti luottaen siihen, että lähitaisteluaseeton robotti kaatuisi helposti.<br>\n<br>\nEnsimmäinen Skakdi yritti epätoivoisen tyylipitoista hyökkäystä hyppäämällä ilmaan, pitäen kirvestään selkänsä takana heilautusvalmiina jotta saisi iskuun mahdollisimman paljon voimaa. Peelo käynnisti jalkojensa rakettimoottorit, heittäytyi selälleen ja syöksähti moottorien avulla Skakdin alta tämän taakse, ja jatkoi liikesarjaa nappaamalla Skakdin nilkoista kiinni, pyörähti ilmassa yliluonnollisen nopeasti ja paiskasi Skakdin otsan maahan. Skakdin otsa murtui brutaalisti ja maahan läiskähti iso verilätäkkö ja Skakdin irtonainen pää. <br>\n<br>\nPerästä seurasi kaksi muuta Skakdia, ja aseen puutteessa Peelo tarrasi kiinni irtonaisesta Skakdipäästä, heilautti irtopäätä ilmassa ilmavirran avatessa sen suuren suun, ja työnsi sen hampaat kaksikon etummaisen hyökkääjän silmiin. Tässä välissä toinen huomasi tilaisuutensa, ja heilautti isoa teräänsä Peeloa kohti. Peelo ehti juuri ja juuri nostaa kyynerpäänsä eteen, ja miekka upposi siihen. Kyynerpäähän jäi ilkeä kolhu, ja iskun voima sai Peelon horjumaan. Ikkuna helähti rikki jossain kauempana, mutta se ei jaksanut kiinnostaa robottia.<br>\n<br>\nEnnen kuin Peelo ehti reagoida, skakdi iski häntä miekalla selkään. Metalli kirskui, mutta skakdimiekka osoittautui tehokkaammaksi miltä näytti. Peelo yritti huitoa takanaan olevaa skakdia. Miekka tunkeutui syvemmälle selkäpanssarin läpi, ennen kuin robotti sai revittyä väkivahvoilla raajoillaan liskon selästään. Se lensi kovaa seinään. Toinen skakdi hyökkäsi Peelon kimppuun, mutta joutui Bladevezonin ampumaksi.<br>\n<br>\n”Hyvä ajoitus”, mustahopea skakdi sanoi lyhyesti.<br>\n<br>\n”Olen itsekin siihen ihan tyytyväinen”, Peelo vastasi.<br>\n<br>\nSkakdijoukko oli harventunut kriittisesti. Ne kaikki näyttivät lojuvan maassa joko kuolleina tai tajuttomina. Paaco etsi katseellaan kuulaa skakdien ja irtoaseiden joukosta. Hänet valtasi paha aavistus.<br>\n<br>\n<em>Saraji ja se sininen skakdi saivat kuulan</em>.<br>\n<br>\nHän tajusi nyt vasta ikkunan olevan rikki. Hän oli kyllä kuullut räsähdyksen, mutta taistelun tuoksinassa se oli ollut hänen ongelmistaan vähäisin.<br>\n<br>\nIkkunankarmissa oli kiinni koukku ja köysi. Siitä oli liu’uttu alas.<br>\n<br>\nModeraattori heitti hakkunsa maahan kovaa. Häntä ärsytti erittäin paljon. Sitä kaksikkoa ei saisi päästää pakenemaan.<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n\"Kuuleeko varjomies? Kuuleeko varjomies?\" Umbra kuuli läheltään sähisevänä ja rätisevänä äänenä. Hän Deleva ja Nurukan talsivat Telakan läheisyydessä, nauttien syysilmasta. Ruska oli kaunis tähän aikaan vuodesta.<br>\n<br>\n\"U. Sinua varmaan kutsutaan, jos et sattunut huomaamaan\", Deleva tokaisi, osoittaen samalla sormellaan Umbran jykevää kanuunaa, jossa paloi merkkivalo.<br>\n<br>\n\"Oho. Kappas. Tässä värkissä on niin paljon härpäkkeitä että välillä unohdan tämän vempainten olemassaolon\", hän vastasi, näpytellen samalla vasemman kätensä sormilla radiolaitteen auki. \"Varjomies kuulee. Mikä hätänä?\"<br>\n<br>\n\"Sininen skakdi, vahki ja ninjaskakdi suuntaavat kohti Telakkaa. Olkaa valppaana\", Bladis huohotti radion toisessa päässä. Umbra huomasi heti äänestä skakdimaista piirrettä. \"Heillä on Kuula. Toistan. Heillä on Kuula\".<br>\n<br>\n\"Mikä ihmeen kuu-\", Umbran kysymys katkesi kun Nurukan löi häntä selkään ja osoitti modetornin suuntaan, josta kolmen kopla alkoi juosta kohti toia. \"Saamme näköjään turpakäräjät tänään\", Deleva myhäili, koska joukossa oli inhottavia liskomiehiä, skakdeja. Hän otti selästään kilpensä ja jousensa.<br>\n<br>\n\"Antaa palaa ruojat!\" Deleva huusi, punaisten silmien kiiluessa voitonriemuisena jo ennen taistelun alkua. Hän saattoi maistaa jo veren, kuoleman ja voiton maun suussaan sekä tuntea kuinka adrenaliinia alkoi pumppautua hänen verenkiertoonsa. U kaivoi myös miekkansa esiin ja Nurukan otti perin hämärän ja epäeettisen aseensa, mutaatiokanuunan esille. Kolmikko oli valmis kohtaamaan tulevat vastustajansa.<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\nSelkeästi kolmikon nopeimpana Saraji johti joukkiota kohti edessä odottavaa sulkua. Nopeilla sormimerkeillä Vahki jakoi kolmikon asemiin, antaen jokaiselle karkulaiselle yhden taisteluparin. Hillitön miekka olallaan Saraji lähti hyökkäykseen, päättäen murtaa Klaanilaisten rivit heti alkuun. Yhdellä valtaisan nopealla loikalla Saraji puski Nurukanin irti sulusta, iskien tämän rajusti maahan. Loikan päätteeksi Saraji pysähtyi taisteluasentoon, pitäen paikkansa tiukasti Klaanilaisten takana. Umbra ja Deleva eivät ehtineet toverinsa apuun, kun Skakdit lähestyivät jo hyökkäysetäisyydelle.<br>\n<br>\nAseet osoittivat toisiaan ja mielet valmistautuivat koitokseen. Ja kuin yhden mielen päättämänä, kuusikon taistelu pääsi valloilleen.<br>\n<br>\n\"Miksi aina kuusi?\" Olisi sivullinen voinut sanoa mielensä perukoilla.<br>\n<br>\nMetorakk syöksyi etummaisena kohti kahta toaa. Hän mittaili kaksikkoa mielessään. Valon Toa näytti vaarallisemmalta kuin outo metallimies. Tämän perusteella hän teki valintansa ja ampui haarniskansa ranteesta sarjan heittoteriä kohti Valon Toaa.<br>\n<br>\nSkakdi Gurzeg seurasi johtajaansa hyökkäykseen. Hän oli taistellut Metorakkin rinnalla sadoissa taisteluissa, ja lukeutui Gaggulabion joukkojen parhaimmistoon. Hänen ketjun päässä oleva piikkimoukarinsa roikkui valkoisen skakdin toisessa kädessä. Toisessa oli pitkä, käyrä skakdisapeli.<br>\n<br>\nUmbra torjui heittoveitset metallisella ja jyhkeällä kanuunallaan, jolloin veitsiä sinkoili ympäriinsä. Skakdi, joka häntä lähestyi vaikutti perin tutulta. Aivan kuin U olisi tavannut kyseisen herran aikaisemminkin.<br>\n<br>\n\"Tunnen sinut jostain\", U sanoi, katsoen skakdia syvälle silmiin. Punaisista silmistä, jotka pilkistivät sinisten silmäluomien ja hopeisen kypärän alta, paljastui alkukantaista skakdin raivoa. Raivoa jonka U näki myös Guardianin toimivasta silmästä ja Bladevezonin silmistä. U koetti kampata skakdin, mutta tämä oli oppinut väistämään kampituksia ja painoi varpaansa kynnet Umbran jalkaterään.<br>\n<br>\n\"Muistatko sen saaren jossa mätitte turpaan ninjojani? Muistat varmaan, toan kuvatus.”<br>\n<br>\n\"Muistan kyllä. Muistan oikein hyvin sen kuinka voitin sinut siellä, mokomakin skarrarraarr\", U sanoi halveksuen ja lähes sylkäisi skakdin kasvoille. Miekat ottivat nyt yhteen, teräksen hangatessa vasten terästä. Metorakk mulkoili toaa samalla kun potkaisi tätä nivusiin.<br>\n<br>\n\"Typerys. Luulitko että en käytä alasuojaa?\" Umbra vastasi, ladaten kanuunaansa valoa, jonka laukaisisi pian tätä skakdia päin. Metorakk ei odottanut toan hyökkäystä, vaan ampui ensin pistoolillaan. Sininen ammus lensi ilmassa, mennen läpi Umbran panssarin kuin aineettomana. Kipu Umbran sisällä yltyi.<br>\n<br>\n\"Nyt nähdään kuinka selviydyt lisääntyvästä kivusta sisuskaluissasi\", Skakdi murahti, ottaen häijyn hymyn taistelujen uurtamille kasvoilleen. Ammus ei tappaisi toaa, mutta antaisi hänelle selvän etumatkan.<br>\n<br>\nU koetti olla antamatta sisäisille tuskilleen valtaa, ja latasi samalla kanuunaansa. Pian voimataso olisi tarpeeksi korkea skakdin panssarin sulattamiseen. Tarvittaisiin vain aikaa, mitä ei ensinkään ollut yhtään...<br>\n<br>\nMetorakk hyökkäsi nopein askelin eteenpäin. Umbra torjui kolme nopeaa iskua.<br>\n<br>\n”En ole noin yksinkertaisesti voitettavissa”, Umbra sanoi ivalliseen äänensävyyn.<br>\n<br>\nValon Toa yritti vastahyökkäystä, mutta skakdi väisti sen. Umbra jatkoi lasersäteillä. Ne osuivat kohteensa hopeiseen nazorak-haarniskaan, joka alkoi hajota osumakohdasta. Skakdi karjaisi ja hyökkäsi miekkansa kanssa eteenpäin.<br>\n<br>\nUmbra torjui sivuttaisen iskun ja teki vastaiskun. Juuri kun Metorakk torjui, valon toan kanuuna lauloi. Se osui skakdia kylkeen sekä toiseen käteen pirstoen vahvaa panssaria. Metorakk horjahti ja menetti miekkansa. Umbra näki hetkensä tulleen ja hyökkäsi. Silloin Metorakk potkaisi Umbraa polvilumpioon ja toa kaatui maahan. Skakdi veti veitsensä ja yritti iskeä Umbraa, joka kierähti sivuun.<br>\n<br>\nTällä aikaa Deleva heitti niskalenkillä skakdinröhjäkkeen maahan. Valkoinen skakdi makasi hänen edessään ja laukaisi silmäsäteensä, jotka saivat Delevan kyynelkanavat auki niin ettei hän meinannut nähdä mitään. Skakdi näki tilaisuutensa tulleen, ja löi toaa jääksi ristityllä miekallaan, jonka Gurzeg oli voittanut joskus kauan sitten. Jää iskeytyi päin Delevan kilpeä, jonka toa oli tuurilla saanut miekan eteen.<br>\n<br>\n\"Itku ja kyyneleet tuovat voiton taistelussa kuin taistelussa\", valkoinen skakdi murahti, pyörittäen piikkimoukaria päänsä yläpuolella. Liike sai aikaan huminaa, josta Deleva tiesi että kohta sattuisi. Hän näki kyynelverhon takaa maailman vääristyneenä ja sumuisena. Hahmot olivat perin muodottomia, mutta hän kyllä erotti asioita. Oli aika panna hanttiin. Ja kovaa.<br>\n<br>\nGurzeg ei olisi uskonut seuraavia tapahtumia, jos olisi ehtinyt niitä erityisemmin ajatella. Puolisokea plasman toa hyökkäsi skakdin kimppuun kuin hirviö. Deleva tarttui mekaanisella kädellään moukaria pyörittävään skakdinkäteen ja alkoi puristaa. Toan käsi oli kuin metallinen pihti. Skakdi iski miekallaan Delevaa olkapäähän, mutta palavasilmäinen toa ei tuntunut edes huomaavan kipua.<br>\n<br>\nSkakdin ranteen luu napsahti poikki. Gurzeg karjui tuskasta. Hän potkaisi Delevaa jalkaan ja iski tätä vielä kerran miekalla, ennen kuin Deleva tarttui metallikädellään miekkaan ja katkoi sen. Hän potkaisi skakdin taaksepäin ja ampui valtavan aallon plasmaa kiljuvaan liskoon. Se kaatui maahan pahasti palaneena, mutta hengissä. Kun Plasman Toa näki vihollisensa hengittävän, tämä hyökkäsi uudelleen puolitajuttoman skakdin kimppuun.<br>\n<br>\n\"Nyt. Olkoonkin tämä Kohtalosi. Mata Nuin nimeen!\" Deleva karjui kuin eläin ja latasi robottikäteensä plasmaa, joka polttaisi kaiken tieltään sulaksi aineeksi.<br>\n<br>\nUmbra näki taistelunsa tuoksinalta kuinka Deleva valmistautui lopettamaan liskomiehen elämän. Hän pysähtyi kesken taistelun, ollen jo niskanpäällä Metorakkista, kun hänen teki vain mieli huutaa Delevalle.<br>\n<br>\n\"DELEVA! EIIII!\" Umbra sai suustaan kuuluville, samalla kun plasman toan helvetillisen kärventävä nyrkki työntyi skakdin mustahopeisen panssarin lävitse, sulattaen tieltään niin elimet kuin mekaaniset osat. Sulaa ja palavaa ainetta purkautui skakdin sisältä kun käsi hamuili kohdettaan.<br>\n<br>\n\"Sydän! Missä hänen sydämensä on?\" Deleva karjui, ja lopulta löysi vielä hitaasti sykkivän skakdisydämen, jota puristi palavassa nyrkissään. Hän vetäisi sen irti, jolloin suuri verisuihku roiskui hänen päälleen ja toa seisoi voitonvarmana skakdin ruumiin päällä, pidellen osin palanutta sydäntä nyrkissään.<br>\n<br>\nVähän matkan päässä suurta nopeuttaan hyväkseen käyttävä Saraji onnistui parilla nopealla potkulla lennättämään Nurukanin tykin tämän käsistään. Yllätyshyökkäys oli onnistunut ja Saraji virnuili jo voitonriemuisena, ihaillen omaa tehokkuuttaan. Tällä kertaa kokemus oli kuitenkin se, joka vei voiton. Yhdellä täydellisesti ajoitetulla lyönnillä Nurukan sai Sarajin perääntymään juuri oikealla hetkellä. Sarajin lähestynyt miekanisku pysähtyi Nurukanin esiin liukuneisiin ranneteriin.<br>\nKaksikko seisoi nyt tasavertaisena, aseiden terät tiukasti kiinni toisissaan. Vahkin rohkea hyökkäys oli pysähtynyt.<br>\n<br>\n\"Sinä. Luotin sinuun, sinä koneen kuvatus. Jaamme samat muistot ja silti sinä petät meidät kaikki. Miksi?\" Nurukan kyseli vahkilta, ollen lukkiutunut ranneteristään kiinni Sarajin aseisiin. Taistelusta tulisi tiukka.<br>\n<br>\n\"Typerys. Et osaa lukea mieltäsi oikein. Jos osaisit, sinä ymmärtäisit. Olisit nyt auttamassa minua. Minä yritän pelastaa tämän paikan samalla kun sinä yrität estää minua. Siirry syrjään vanhus ja päästä minut menemään.\"<br>\n<br>\n\"Tuhoat ystäväni ja tämän koko järjestön. Se ei voi olla oikein miltään kantilta katsottuna. Katso itseäsi. Olet vain kone. Kone joka ei tiedä mitä tekee. Ja koneetkin tuhoutuvat!\" Nurukan huusi loppuun, irrottaen teränsä Sarajin miekasta. Toa lysähti nelinkontin maahan, työntäen nyrkkinsä maan sisään, jolloin vihreä valo alkoi liikkua maata pitkin kohti Sarajia.<br>\n<br>\nSaraji ärjähti, horjahtaen taaksepäin yrittäessään varoa häntä lähestyvää hehkua. \"Siinä tapauksessa et jätä minulle vaihtoehtoja.\" Maakappaleita lensi hehkun mukana maasta jolloin Saraji joutui torjumaan lentävää tavaraa miekallaan ja pitämään silmänsä suojattuina toisella kämmenellään. Taistelu alkoi käydä ärsyttäväksi.<br>\n<br>\nSalamannopeilla hypyillä Saraji yritti hakea asemaa maan Toan ympäriltä. Vaikka valtaisan miekan käyttäminen sujui Vahkilta epäluonnollisen kevyesti, olivat häntä kohti lentävän maanlohkareet hänelle liikaa. Hetki hetkeltä enemmän huohottava Saraji joutui perääntymään kauemmaksi. Nurukanin kokemus ja ennakointikyky alkoivat vähitellen tuomaan voittoa Klaanin tiimiin.<br>\n<br>\n\"Alat väsyä tuon miekkasi kanssa, senkin romumetallipelle\", Nurukan sanoi virnistäen. Elementaalivoimat toivat taisteluun aina pientä etua ja se että hän kantoi vielä nopeuden naamiota, oli myös plussaa. Hänen vastustajallaan oli vain ylisuuri miekka ja kovat luulot itsestään.<br>\n<br>\n\"Kannattaa antaa jo periksi. Et sinä minua tule voittamaan. Vahkit eivät tule koskaan lyömään toaa maahan. Eivät koskaan\", Nurukan sanoi itsevarmasti, ladaten maaenergiaa kämmeneensä. Käsi hehkui vihertävää hehkua ja valmistautui repimään Sarajin kappaleiksi jos mahdollista.<br>\n<br>\nSaraji tirskahti. Nurukanin ilme vakavoitui. \"Mikä on noin hauskaa?\"<br>\nVahki ojensi kättään kohti maan Toaa, asettaen miekkansa poikittain tämän eteen.<br>\n\"En olisi halunnut paljastaa isoa korttiani näin aikaisin, mutta näyttää siltä, että jos haluan täältä pois ajoissa, minun on se käytettävä.\"<br>\n<br>\nRasahdus. Nurukan olisi voinut vaikka vannoa, että se kuului Sarajin miekasta.<br>\n<br>\n\"Minut tunnettiin Mustassa Kädessä kahdesta asiasta. Toinen niistä on Käden häivetekniikan kehittäminen ja toinen...\"<br>\n<br>\nToinen raksahdus.<br>\n<br>\n\"...Käden ioniteknologian luominen.\"<br>\n<br>\nJa juuri sillä hetkellä miekka pirstoutui. Valtavat ja painavat metallinpalaset iskeytyivät maahan jättäen kuoppia peräänsä. Vihreä hehku oli korvannut sen, missä oli ennen miekan valtaisa terä. Se oli ionikatana. Joskin isoin, minkä vanha sotakonkari oli koskaan nähnyt. Naurava Saraji pyöritti uutta asettaan vinhasti ympärillään.<br>\n<br>\n\"Iskunopeus kaksikymmenkertaistettu... aloitetaanhan alusta, vanhus.\"<br>\n<br>\n\"Siitä vain. Antaa palaa. Minä en sinun jatkeitasi pelkää,\" Nurukan sanoi, laukaisten ladatun maaenergiansa päin Vahkia. Otus pitäisi tuhota nyt ettei se vain vahingoittaisi klaanilaisia tai ketään muita. \"Takinkääntäjällä on aina isoimmat lelut\".<br>\n<br>\n<strong>\"Mutta te taidatte unohtaa, kenellä on kaikkein isoimmat lelut.\"</strong><br>\n<br>\nMöreä konemainen ääni oli ilmestynyt Nurukanin taakse ja niin oli valtaisa varjokin. Sarajin silmät laajenivat kun valtaisa rautainen käsi tarttui häneen, puristaen hänen kehoaan kasaan. Yksi valtaisa heitto ja Sarajin ruumis lensi ilmassa, törmäten kattoon ja pudoten siitä syrjäiselle kujalle, kauas taisteluareenasta.<br>\n<br>\nZ.I.L.L.A seisoi nyt pihamaalla täydessä mahdissaan ja Matoran sen sisällä osoitti sanansa häkeltyneelle maan Toalle. <strong>\"Minä hoidan Sarajin. Jää tänne ja pidä huolta muista.”</strong><br>\n<br>\nRaskaat askeleet jytisivät läpi pihamaan, kun Creedy lähti astelemaan kohti paikkaa, jonne Saraji oli pudonnut. Nurukan rauhoitti mielensä, vilkaisi vielä kerran kohti juoksevaa jättiä ja kääntyi sitten auttamaan tovereitaan. Nopea vilkaisu näihin paljasti kuitenkin jotain ilkeää. Nurukanin ja Delevan katseet kohtasivat pieneksi hetkeksi.<br>\n<br>\nSitten kuului kuusi laukausta ja toa lyyhistyi maahan.<br>\n<br>\nMetorakk nautti. Tyhjennettyään pistoolinsa Plasman Toan selkään hän hyökkäsi Umbran kimppuun. Hämmentynyt Toa sai torjuttua yhden iskun, mutta seuraava oli kovempi ja löi Toan miekan pois. Umbra yritti häikäistä vihollisensa saadakseen miekkansa takaisin, mutta Metorakk väisti valoiskun. Hän kaatoi Umbran maahan ja vei sahalaitaisen miekkansa tämän kaulalle.<br>\n<br>\n”Minä voisin tappaa sinut”, hän sanoi. Hänen sisäinen skakdinsa vaati häntä tappamaan Umbran, kostamaan toverin kuoleman. Mutta hänen toinen puolensa, se joka halusi olla enemmän kuin ryöväri, vastusti. Umbra ei ollut tappanut Metorakkia samassa asemassa. Hän ei olisi raakalaismainen roisto, hänellä olisi kunniantunto.<br>\n<br>\n”Mutta tämän kerran”, hän sanoi. Potku Umbran päähän iski toan tajuttomaksi. Metorakk lähti harppomaan suuntaan, jonne näki Sarajin pudonneen.<br>\n<br>\nNurukan harppoi kohti Plasman Toan maassa makaavaa ruumista. Tuhannet ajatukset vilisivät hänen päässään samalla kun toa yritti epätoivoisesti ravistella Delevan ruumista. Pian hän tajusi, että hahmo hengitti edelleen. Toa oli elossa.<br>\n<br>\nNurukan tuijotti päättäväisenä siihen suuntaan, mihin Creedy, Saraji ja Metorakk olivat kadonneet. Hänellä oli paljon vaihtoehtoja, mutta ensimmäistä kertaa aikoihin hän päätti toimia vaistonsa varassa kokemuksen sijaan. Nurukan heitti tajuttoman Delevan toiselle ja vähitellen heräilevän Umbran toiselle olalleen ja lähti suurilla voimillaan harppomaan joukkion perään.<br>\n<br>\n…<br>\n<br>\nSarajin maahan rusentunut ruumis oli itsessään melko vahingoittumaton. Kovan panssarin ansiosta fyysiset vahingot jäivät pieniksi, joskin kipu oli valtava. Kivusta inahteleva Vahki yritti kammeta itseään hitaasti pystyyn, mutta onnistui siinä liian myöhään. Syrjäkujan tyhjistä varjoista ilmestyvä rautainen koura tarttui Sarajiin uudestaan ja Vahki sai nyt kohdata kivikovan betoniseinän. Vahki karjahti kivusta, jääden uikuttamaan maahan pudotessaan.<br>\n<br>\n<strong>\"Minä luotin sinuun! Olit ystäväni. Miksi… miksi sinä teet tämän nyt? Miksi valitsit saman tien kuin Killjoy?\"</strong><br>\n<br>\nValtava metallinen ruho peitti kapealle kujalle niukin naukin ulottuvan auringon. Saraji sylkäisi verta, raahaten samalla itseään käsiensä varassa kohti puhuvaa hahmoa. Hohtava miekka kiilui vähän matkan päässä Vahkista. Saraji ei kuitenkaan keskittynyt aseeseensa, vaan nosti katseensa kohti puhuvaa jättiä ja Matorania sen sisällä. ”Killjoy? Julkeatkin verrata minua häneen! Sinä olit oikeassa Creedy, täysin oikeassa. Killjoy on petturi ja nyt minä olen valmis tekemään kaikkeni hänen pysäyttämiseksi.”<br>\n<br>\nHeikolla äänellä inahteleva Saraji ei vakuuttanut Creedyä. Matoran katsoi kupolistaan, kuinka maassa raahautuva Saraji pysähtyi ja kääntyi selälleen haukkomaan henkeään. Sininen hehku kajasti Vahkin taskusta. Epätoivoinen ja kauhunsekainen inahtelu oli selkeästi kuultavissa hiljaisella kujalla. Linnakkeen hälytysääni oli ainoa kuulan lisäksi hiljaisuutta rikkova seikka.<br>\n<br>\n<strong>”Mahtavasta joukkiostasi on menehtynyt jo yli puolet. Vain sinä ja Skakditoverisi olette karkumatkalla ja puoli Klaania on teidän perässänne… lisäksi, minä en anna armoa niille, jotka uhkaavat minun kotiani.”</strong><br>\n<br>\nCreedy ojensi valtavaa mekaanista kättään, puristellen sitä nyrkkiin tutkivasti. <strong>\"Tämä puku. Se on kuin tehty minulle. Aivan kuin kohtalo olisi määrännyt minut osallistumaan taisteluun. Viime pommitus sai minut vakuuttuneeksi asiasta. Tämä paikka on minun kotini… ja ei kukaan, eikä varsinkaan oma ystäväni saa vahingoittaa ketään siellä. Laita kädet selkäsi taakse Saraji. Minä vien sinut vangittavaksi ja sen jälkeen adminit saavat asettaa sinulle rangaistuksesi.”</strong><br>\n<br>\nSaraji teki työtä käskettyä. Hän väänsi kätensä selkänsä ja kovan maan väliin. Kivusta uikuttaminen loppui samalla kuin seinään. Saraji katsoi suoraan ylös, kohti kupolissa häämöttävää Matorania. Vahkin suunpielet kääntyivät murheeseen. ”Siinä tapauksessa… olen pahoillani.”<br>\n<br>\n”...”<br>\n<br>\n”Olen niin pahoillani.”<br>\n<br>\n<em>Tuntia myöhemmin moderaattoritornissa</em><br>\n<br>\nVeritahrainen, hakkeen ja romun peitossa oleva moderaattorihuone oli täysin pimennetty. Ainoa valo huoneessa kajasti verholla tiiviisti peitetyn ikkunan reunoilta. Sitä oli juuri sen verran, että kaksi pöydän vastakkaisilla puolilla istuvaa hahmoa kykeni tunnistamaan. Selkä kohti huoneen ovea istui vihermusta robotti. Kaasunaamioon hengittävä Peelo näytti harvoin niin aloilleen asettuneelta, kuin hän näytti nyt. Puinen karu tuoli oli nokinen ja puoliksi palanut. Siitä huolimatta se kannatteli robotin painavahkoa ruumista ilman mitään ongelmia.<br>\n<br>\nPeelon katse oli nauliintunut hahmoon hänen edessään. Mustaan pukuun pukeutunut jään Toa istui selkeästi pöytään kuuluvassa työtuolissa. Valkoisen Toan ruumista peitti kuitenkin musta siisti puku, joka jätti ainoastaan hahmon valkoisen Hunan ja kädet paljaaksi. Jopa pukuun kuuluva rusetti oli sysimusta. Puvustuksensa ansiosta Toa sulautui miltei täysin pimeään huoneeseen. Toan edessä pöydällä lepäsi avonainen salkku, sekä avonainen kansio täynnä käsin kirjoitettuja papereita. Toan asiallinen ja päättäväinen tuima katse oli nauliintunut rennosti istuvaan Peeloon. Jään Toa koki ajan olevan sopiva keskustelun aloittamiseen.<br>\n<br>\n”...aika ja päivämäärä on merkattu muistiin. Läsnäolojoiksi on vahvistettu Bio-Klaanilainen Peelo, joka toimii tällä hetkellä todistajana, sekä Toa Red-Nels, minä, kirjuri ja selontekijä. Keskustelussa tullaan lisäksi käymään Bio-Klaanin moderaattoreiden Bladevezonin, sekä Paacon lausuntoja. Tämän lisäksi tilaisuudessa tullaan kuulemaan nimettömänä pysyttelevän Telakan Matoranin lausunto. Bio-Klaanilainen Peelo, sinun tehtäväsi on täydentää ja vahvistaa tänään iltapäivällä tapahtuneen välikohtauksen tapahtumia, jotta ne voidaan kirjata tarkasti Klaanin arkistoihin, josta niitä voidaan käyttää apuna tutkinnassa. Oletko ymmärtänyt tehtäväsi?”<br>\n<br>\n”Kyllä.”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/UIJZ_zyElBQ?rel=0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/UIJZ_zyElBQ?rel=0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Siinä tapauksessa on aika aloittaa.” Jään Toa ryhdisti asentoaan, veti kansion lähemmäksi itseään ja alkoi puhumaan. ”Tänään noin reilu tunti sitten tapahtuneen välikohtauksen vahvistetaan päättyneen tuoreen Bio-Klaanilaisen, Vahki Sarajin, sekä Allianssiin kuuluvan Skakdi-kenttäkomentaja Metorakkin pakoon. Aseensa menettänyt Vahki, sekä tämän liittolaisskakdi onnistuivat murtautumaan Bio-Klaanin laivaston telakan sisäpuolelle, jossa nämä anastivat juuri testilennolta palanneen prototyyppimalli ”Tuomion mutterin”. Suuren lähtönopeuden ansiosta Klaanin ilmatorjunta ei ehtinyt ampumaan alas anastettua lentoalusta ja kaksikko onnistui pakenemaan Klaanin ilmatilasta kohtalaisen nopeasti. On myös vahvistettu, että kaksikko onnistui anastamaan moderaattorien huoneen kassakaapista takavarikossa olleen vaaralliseksi luokitellun pyöreän esineen, jonka käyttötarkoitusta ei koskaan ehditty selvittämään. Nimettömänä pysyttelevä telakan Matoran todisti aluksen anastusta henkilökohtaisesti ja vahvisti, että huimalla nopeudella liikkunut Vahki onnistui anastuksessa ennen kuin telakan johtaja Keetongu ehti paikalle. Tapauksen myötä telakan turvatoimia on kiristetty tuntuvasti.”<br>\n<br>\nTässä vaiheessa Toa vilkaisi kohti Peeloa, joka kuunteli tarkkaavaisena. Varmistettuaan sen, että häntä kuunnellaan, katosi Huna takaisin tuijottamaan kansiota. ”Bio-Klaani on ryhtynyt vastatoimiin tapauksen johdosta ja moderaattorit ovat vahvistaneet, että pari minuuttia lentoaluksen poistuttua Klaanin alueelta, irtaantui rannikolta vene, jonka seuruetta johtaa Klaanin päämoderaattori Toa Umbra. Tämän lisäksi hänellä on mukanaan välikohtauksessa vastuuroolia kantanut maan toa Nurukan, sekä ilmeisesti loukkaantunut plasman toa Deleva. Umbran kommunikaattoria käyttänyt Toa Nurukan vahvisti, että kolmikko on lähtenyt vesiteitse Vahkin ja Skakdin perään. Moderaattori Paaco seuraa heidän tilannettaan reaaliajassa. Tähän väliin on myös tehtävä välihuomautus, että Klaanin tiluksilta on kerätty yhteensä kahdeksan Skakdin ruumiit, sekä yksi vakavasti loukkaantunut yksilö. Merkinnät tapoista on asetettu sekä sinulle, että Toa Delevalle, Toa Paacolle sekä Skakdi Bladevezonille.”<br>\n<br>\nPeelo nyökkäili. Hän vaikutti ilmeisen tyytyväiseltä siihen, että tilanne oli saatu purettua niin tehokkaasti, eikä Sarajia ja Metorakkia vain päästetty karkuun. Toa kuitenkin jatkoi edelleen. Oikeastaan, hän oli vasta pääsemässä asiaan.<br>\n<br>\n”Aluksi luultiin, että Bio-Klaani selvisi tilanteesta täysin ilman henkilövahinkoja, lukuunottamatta Toa Delevan tuntemattoman vakavuusasteen loukkaantumista. Tämä tieto osoittautui kuitenkin vääräksi, sillä tilanneen rauhoituttua sinut, Peelo, löydettiin syrjäkujalta samasta suunnasta, mistä aseensa menettänyt Vahki oli aiemmin juossut. Meillä on suurpiirteinen kuva tapahtuneesta, mutta jotta katsaus olisi täydellinen, tulee meidän kuulla sinun lausuntosi siitä, mitä syrjäkujalla tapahtui. Ole hyvä.”<br>\n<br>\nNyt oli Peelon vuoro ryhdistää ryhtiään. Hän kumartui pöydän yli kohti kynä kädessä odottavaa Toaa ja aloitti miltei kuiskaten. ”Kun minä poistuin moderaattoritornista kohti pihamaata, näin kuinka Saraji suorastaan lensi pihamaalta kohti kujia. Kuulin valtavaa mekaanista töminää ja lähdin seuraamaan niiden askelia. Halusin saada Sarajin vielä kiinni. Viedä homman loppuun...<br>\n<br>\nKun viimein saavuin paikalle, juoksi Saraji kujalta pois. Ilman asettaan. Oletin, että mistä metallinen töminä ikinä lähtikään, oli se varmasti hoidellun hommansa hyvin... mutta kun saavuin paikalle... löysin vain tuon. Mitään ei ollut tehtävissä, joten kutsuin vartijat paikalle välittömästi.”<br>\n<br>\nSilloin Toa asetti sormensa pöytälampulle. Lamppu oli kuitenkin suunnattu kohti huoneen pimeää nurkkaa. Sormi napsautti katkaisijaa ja häikäisevä valo täytti huoneen nurkan keltaisen kelmeällä hehkullaan.<br>\n<br>\nValtava rautainen puku oli kannettu korkeakattoisen huoneen nurkkaan istumaan. Sen veltot raajat olivat itsessään täydellisessä kunnossa ja moni sen osista kiilsi edelleen puhtauttaan. Mutta se osa, jossa tuon jätin ohjaajan kuuluisi istua, puuttui miltei kokonaan. Kupoli oli pirstoutunut, ohjaajan penkki oli haljennut miltei kahtia ja veritahrat koristivat kiiltävää metallia. Peelo tuijotti karua näkyä hetken ja käänsi sitten katseensa takaisin Toaan.<br>\n<br>\n”Siinäkö kaikki?”<br>\n<br>\n”Aivan kaikki. Vartijat saapuivat paikalle ennen kuin ehdin tekemään mitään.”<br>\n<br>\nToa nyökkäsi, asetti kynänsä huolellisesti keskelle kansiotaan ja sulki sen sitten kovaa läimäyttäen. Sanomatta sanaakaan Toa asetteli kansion avonaiseen salkkuunsa ja sulki sen tarkkaan. Yksi valkoinen käsi tarttui salkun kahvaan ja nosti sen ylös, Toan noustessa seisomaan.<br>\n<br>\n”Siinä tapauksessa selonteko on päättynyt. Tilanne on kirjattu muistiin onnistuneesti ja jokaiselle tapahtumalle on vahvistaja. Seuraavaksi siirryn hoitamaan menehtyneen Matoranin kuolinpesää...<br>\n<br>\n...hyvää päivänjatkoa sinulle. Ja onnittelut erinomaisesta avunannosta tapahtumien keskellä.”<br>\n<br>\nOvi kävi. Peelo istui nyt huoneessa yksin. Robotin ilmeetön naamari oli kääntyneenä kohti kärsinyttä Z.I.L.L.Aa. Peelo hymähti. Hän oli joutunut valehtelemaan, mutta vain hieman, hyvään tarkoitukseen. Nyrkkiin puristunut musta käsi aukesi ja sen sisältä paljastui pieni datamuisti. Peelo ei halunnut sen joutuvan vääriin käsiin. Hän tutkisi sen sisällön vielä tarkasti. Aivan kuten oli luvannut.<br>\n<br>\nPari minuuttia istuttuaan ja mietittyään myös Peelo jätti huoneen. Sinne jäi vain valo. Valo ja haarniska, jota ei kukaan enää ohjastaisi.<br>\n<br>\n...<br>\n<br>\n<em>Hohtava vihreä miekka törrötti seinästä, johon jätti oli nauliintunut. Verta kakova Matoran ojensi epätoivoisenä kättään ulos miltei keskeltä haljenneesta jättihaarniskastaan. Valtaisa miekka oli miltei halkonut punaisen Matoranin ruumiin kahtia, mutta siitä huolimatta tällä oli käynnissä epätoivoinen yritys päästä irti. Peelo katsoi kuolevaa Matorania silmiin ja tarttui käteen. Datamuisti putosi kädestä toiseen ja ymmärrys vallitsi hetken kaksikon välillä.<br>\n<br>\n”Jos... jos... haluat auttaa... näitä olent- … … olentoja. ...katso se ...älä anna sitä kenell- …. .. lekään. Ole kilt- kiltti ja...<br>\n<br>\n…<br>\n<br>\n...auta minua.”<br>\n<br>\nViimeinen nytkähdys. Peelo seisoi kujalla nyt yksin, datamuisti tiukasti piilotettuna nyrkkiinsä. Kaasunaamari nyökkäsi kerran ja sitten hahmo kääntyi ympäri. Vartijat olivat jo tulossa. Mutta oli liian myöhäistä. Creedy oli jo vetänyt viimeisen henkäisynsä.</em><br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">End of Act 1. Tämän viestin sisällöstä vastasivat itseni lisäksi vahvasti myös Umbra, Matoro ja Peelo. Tämän lisäksi Tongu oli mukana suunnittelu/idea-asteella. Kiitos kaikille ja anteeksi kun kesti.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1467,"creator":"Donny","timestamp":"2012-07-31T21:34","content":"<strong>Klaani, huone</strong><br>\n<br>\n”Kelaa se alkuun vielä kerran.”<br>\n<br>\nViolettinaamioinen onu-matoran totteli mukisematta. Vielä hetki sitten jokaisella Klaanin televisioruudulla pyörinyt video alkoi vielä kerran pyöriä alusta silkasta raivosta tärisevän Guardianin edessä. Adminin huikea hammasrivi narskui skakdin purressa väkivahvat leukansa yhteen.<br>\n<br>\n”Kiitos. Voit mennä.”<br>\n”M-mutta tämä on työhuoneeni.”<br>\n”Mene.”<br>\n”K-kyllä.”<br>\n<br>\nKlaanin kanavavastaava kipitti nopeasti huoneensa oviaukolle, vilkaisi vielä säikky ilme kasvoillaan olkansa yli ja poistui paikalta. Guardian jäi yksin seisomaan keskelle lohdutonta työhuonetta, jossa hänelle pitivät seuraa ainoastaan seinillä köynnöskasvien tavoin kiipeilevät mustat johdot ja sarja keskenään samanlaisia TV-ruutuja.<br>\n<br>\nMonta minuuttia vaiti paikallaan seisottuaan päätti Guardian katsoa videon vielä kerran. G painoi mielestään samaa nappia kuin mitä oli matoran painanut hetki aikaisemmin, mutta videon kelaamisen sijaan ilmestyi litteälle näytölle ainoastaan sinivihreää värisotkua ja pieni teksti:<br>\n<br>\n########<br>\n<br>\nTurmion Turkoosi Ruutu – Vedä Johto Seinästä Ja Rukoile<br>\n<br>\n########<br>\n<br>\nGuardian potkaisi turhautuneen raivon vallassa laitepöytää saaden muutaman rätisevän johdon luikertamaan alas vastakkaiselta seinältä. Admin oli myös vähällä iskeä väkevän nyrkkinsä keskelle edessään levittäytyvää näyttöä, onnistuen kuitenkin juuri ja juuri hillitsemään itsensä. Sininen skakdi käänsi sitten kasvonsa kohti huoneen katossa rätisevää himmeää putkivalaisinta, sulki silmänsä ja päästi suustaan pakotetun kuuloisen huokauksen. Tämän jälkeen Guardian poistui itsekin huoneesta.<br>\n<br>\n”Tämä ei ole todellista”, G mietti harppoen pitkin askelin pitkin Klaanin käytävää. ”Tuon on oltava jokin Ämkoon naurettava vitsi.”<br>\n<br>\nGuartsun lähestyvien askelten voimakas jytinä hätyytti käytävällä hortoilevat matoranit sivummalle. Varovasti johtajaansa tervehtivien klaanilaisten kasvoilta paistoi hämmennys ja pelko, joten nämä olivat mitä todennäköisimmin ehtineet jo nähdä pitkin Klaania levinneen viestin. <br>\n<br>\nÄmkoon taannoinen katoaminen oli ollut itse kullekin adminille kova pala purtavaksi, mutta sen Guardian oli vielä kestänyt. Miekkapirun tämänkertainen temppu meni kuitenkin liian pitkälle. G teki kaikkensa uskoakseen, että kyseessä oli vain tämän vihreänaamioisen toverin ilkikurinen ja kaikin puolin sairas pila. Videolla esiintyneet nazorakit olivat kenties vain erittäin taitavasti koulutettuja Ämkoon veljeskunnan näyttelijöitä, ja...<br>\n<br>\n”...ei”, Guardian vastasi itselleen ääneen. Niin paljon kuin G tahtoikin toivoa, ei hän keksinyt yhtäkään hyväksyttävää selitystä Ämkoon tempaukselle. Vaikutti todellakin siltä, että Klaanin admin-riviin kuului tätä nykyä yksi petturi.<br>\n<br>\n”Admin Guardian!”<br>\n<br>\nTaaempaa käytävältä kantautunut huuto katkaisi G:n ajatukset. Skakdi kääntyi ympäri ja tuijotti sitten hämillään pienikokoisista sankareista koostuvaa vihreää joukkiota, joka lähestyi adminia matoran-jalkojen pituuden huomioiden hämmästyttävällä nopeudella.<br>\n<br>\n”Tehän olette...” Guardian aloitti, mutta matoraneista ensimmäinen keskeytti adminin nopealla esittäytymisellä.<br>\n”Enki, veljeskuntalainen. Ämkoon veljeskunnan johtajuus jäi vastuulleni johtajamme jäätyä saarroksiin saarelle Ämkoo-herran kanssa.”<br>\n”<em>Herran?”</em>” Guardian toisti katkeraan sävyyn. ”Kerro minulle, pieni soturi. Kenen puolella te tästä eteenpäin olette?”<br>\n”Siitä meidän onkin nyt puhuttava”, Enki sanoi. ”Siirtyisimmekö jonnekin jossa on vähemmän uteliaita kuulijoita?”<br>\n<br>\n- - - <br>\n<br>\nEnkin ja järkytyksestään tuskin lainkaan toipuneen Guardianin neuvottelujen siirtyessä Admin-aukiolle tapahtui Klaanin satamassa kummia.<br>\n<br>\nUteliaat satamatyöläiset katselivat ihmeissään rantaa kohti satunnaisesti törähdellen uiskentelevaa eläintä, jonka valtavat verenpunaiset silmät tapittivat hypnoottisesti suoraan määränpäätä kohti. Norsupäästäisen päästyä rantaan huomasivat satamatyöntekijät rahin selässä puolitajuissaan nuokkuvan matoranin, jonka vihreä sydänvalo vilkkui hälyttävästi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1468,"creator":"keetongu","timestamp":"2012-07-31T21:39","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nSamol asteli jälleen Klaanin sisäpihalla etsien tekemistä ja juttuseuraa. Matka kaasunaamareiden ihmeelliseen maailmaan oli katkennut, kun kaikki Klaanin elävät kuvataulut olivat kertoneet viestin puolta vaihtaneesta Ämkoosta. Samol ei ollut koskaan nähnyt tätä eikä tiennyt hänestä paljon muuta kuin sen, että hän oli admin ja yksi Klaanin tärkeimpiä voimahahmoja. Tunnelma Admin-aukiolla oli muuttunut erittäin ahdistavaksi. Laaja hälinä oli levinnyt Matoranien keskuuteen, ja kaasunaamareita jakaneella Inikolla oli ollut täysi työ pitää paniikki loitolla. Ilmassa oli satoja kysymyksiä vailla vastauksia.<br>\n<br>\nUutena jäsenenä Samolilla ei ollut vastauksia Matoraneiden kysymyksiin Klaanin suhtautumisesta asiaan, joten hän oli poistunut paikalta miettien, mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Miten ninja-adminin puolenvaihdos vaikuttaisi sotaan ja voiton mahdollisuuteen?<br>\n<br>\n<em>Se on vain joku pirun nuori, joka tiedä paikkaansa maailmassa,</em> heimoisä paapatti Samolin naamion syövereistä, <em>Vähän kylmää järkeä niin homma hoituu. Kyllä näitä oli vielä kun minä olin Ulkopuolella!</em><br>\n<br>\n”Jaa, ehkä ne eivät ottaisi semmoisia adminiksi”, Samol mietti takaisin.<br>\n<br>\n<em>Puolet tämän paikan johtajista on likkoja, että ei sitä koskaan tiedä!</em><br>\n<br>\n”Tawa perusti Klaanin.”<br>\n<br>\n<em>Aivan! Näin käy jos naisia päästää johtamaan. Minusta na-</em><br>\n<br>\n<em>Älä viitsi, Boranga. Sanot vain noin, koska et jaksanut opetella heimoviisaiden tarustoja! Häpeä!</em><br>\n<br>\n<em>Öh huomenta, Vanha-Atamakki. Sinuakin näkee.</em><br>\n<br>\nSamol piti Vanha-Atamakkista enemmän kuin Borangasta, joka oli reilusti naamion aktiivisin ja suorapuheisin esi-isä. Vanha-Atamakki oli kuitenkin yleensä nukkumassa, sillä hänen henkensä oli käsittämättömän vanha hän oli käynyt uniseksi. Suurin osa naamion lukuisista hengistä oli siinä tilassa; loput olivat löytäneet Bio-Klaanin bingon. Boranga oli nuorin hengistä, ja oli ollut Samolin naamion edellinen käyttäjä. Boranga oli kuollut epäselvissä olosuhteissa, johon oli liittynyt savanni, lauma Kikanaloja ja monta pulloa kaislaviinaa, mutta hänen henkensä oli joka tapauksessa otettu naamioon. Tulisieluinen ja ronski Borangan henki antoikin Samolille melkoiset voimat yleensä rauhallisen kääpiötoan suuttuessa.<br>\n<br>\nAtamakkin viisauden auktoriteettiaura hiljensi Borangan ja Samol jatkoi kävelyään Klaanin ympäristössä. Hän katseli linnoitusta ja kiinnitti huomionsa torniin, jossa ei ollut koskaan käynyt. Se ei ollut linnoituksen korkein torni, ja jäi huomattavasti Tawan tornin varjoon, mutta sen huipulla oli mielenkiintoisia härveleitä. Ovi ei ollut lukossa, ja Samol lähti kiipeämään torniin sen laitoja meneviä portaita pitkin. Tiiliseinillä oli ikkunoita, joissa oli huipputeknisen näköiset sulkumekanismit. Ne toivat torniin tarpeeksi valoa, ja Samol näki seinille portaikon viereen tasaisin välimatkoin ripustetut kauniit, joskin omituiset taidemaalaukset. Kääpiätoaa alkoi huimata, sillä tornin keskellä oleva avonainen kuilu jatkui pohjalle asti, mutta hän kiipesi silti ylätasanteelle.<br>\n<br>\nYlätasanteen härvelit paljastivat rakennuksen jonkinlaiseksi tähtitorniksi. Kuusikulmion muotoisen tasanteen ympärillä oli useita pienempiä kaukoputkia, ja sen keskellä oli valtava härveli, jota Samol ei heti tunnistanut kaukoputkeksi. Pari Matorania hääri pienenpien kaukoputkien kimpussa.<br>\n<br>\nSamol ei juurikaan ehtinyt tutkia paikkoja, kun suuren härvelin kyljessä oleva luukku aukesi ja ulos hyppäsi suunnilleen Samolin pituinen, mutta paljon laihempi hahmo. Miehen kasvoilla oli valkoinen Kanohi Iden ja hänen ruumistaan koristivat heikosti hohtavat siniset ja punaiset alueet. Olento kantoi sauvaa, jonka päässä leimusi pieni, violetti liekki.<br>\n<br>\n”Tervetuloa avaruuden värien observatorioon!” hahmo tervehti Samolia, ”Minä olen BCii. Tutkin avaruutta ymmärtääkseni maailman suurimpia totuuksia paremmin.”<br>\n<br>\n<em>Hippi mikä hippi,</em> uudestaan aktivoitunut Borangan henki totesi naamiossa.<br>\n<br>\n”Toki”, BCii sanoi, ”Eikä siinä ole mitään pahaa.” <br>\n<br>\n”Kuuletko SINÄ esi-isäni?” Samol äimisteli ennen kuin oli edes saanut esiteltyä itselleen obervatorion hipille.<br>\n<br>\n”Minulla on monenlaisia mielivoimia, mutten ole itsekään hirmu perillä niistä. Kuka sinä olet, jos saan kysyä? Täällä ei ole käynyt Toia vuosiin enkä minä ole käynyt miesmuistiin tuolla alhaalla.”<br>\n<br>\n”No, olen Toa Samol ja aika uusi jäsen. Asuin jossakin etelässä omassa pienessä kylässäni, kunnes lähdin merille ja törmäsin pariin Klaanilaiseen, jotka heittivät minut tänne.”<br>\n<br>\n<em>Kääpiöiden heittäminen on väärin!</em><br>\n<br>\n”Kyyditsivät, piti sanomani. Nämä ovat esi-isieni henkiä, enkä ole itsekkään perillä heidän määrästään. He antavat minulle voimaa.”<br>\n<br>\nBCii hieroi leukaansa. ”Olet mielenkiintoinen henkilö. Haluatko tulla kanssani katsomaan tähtiä?”<br>\n<br>\n”Siellähän on kirkas päivä.”<br>\n<br>\n”Se ei haittaa. Tule!”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="420" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/cbhEfgVmNWU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/cbhEfgVmNWU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSamol ja BCii kiipesivät kaukoputken sisällä olevaan hyttiin. BCii sulki oven tiiviisti ja hyttiin tuli pimeää. Tottuneesti kaukoputken omistaja (ja rakentaja) käveli violetin soihtunsa valossa ohjauspöydän ääreen ja paineli nappeja. Suuri tähtikartta syttyi Samolin silmien eteen. BCii sääti suurennuskertoimia ja kallistuskulmaa ja tähtikartan sivustoilla olevat Matoran-numerot vaihtelivat.<br>\n<br>\n”Tuolla on punainen tähti, taivaankannen kiintopiste”, BCii sanoi ja osotti tähtikartan keskellä olevaa punaista pilkkua.<br>\n<br>\n”Kun olin nuori, kylässäni opetettiin, miten sen avulla voi suunnistaa kotiin. Se on pelastanut minut monet kerrat savannille eksymiseltä. Mitä nuo kirkkaammat tähdet suoraan ylhäällä ovat?”<br>\n<br>\n”Ne ovat Klaanin Toa-tähtiä. Jokaisella Toalla on omansa. Mutta minusta tuntuu siltä, kuin ne olisivat harventuneet Klaanin päältä viime aikoina.”<br>\n<br>\n”Sota, vie, luulen”, Samol totesi hiljaa.<br>\n<br>\n”Täh? Oletteko te sodassa?” <br>\n<br>\n”Me olemme. Ehkä sinun kannattaisi käydä joskus alhaalla.”<br>\n<br>\n”Jaa-a. Minä en oikein ole yhteisötyyppejä, ja sota antaa uuden syyn pysyä täällä. Matoranit tuovat minulle aina välillä sapuskaa. Luoteenpuoleinen kaukoputki tuntuu kiinnostavan heitä. Kumma juttu, eivät pahemmin piittaa astronomiasta.”<br>\n<br>\nJa niin tosiaan oli. Samaan aikaan kun he puhuivat, tungeskeleva liuta Matoraneja kurkisteli yläviistossa olevasta luoteenpuoleisesta kaukoputkesta. Liuta joutui kuitenkin pettymään, sillä Tawa ei ollut vaihtamassa panssareitaan eikä edes viittaansa kattohuoneistossaan. Itse asiassa juuriadmin ei ollut edes kotona.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1469,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2012-07-31T21:44","content":"<strong>Bio-Klaanin saari, Lehu-Metsän pohjoisosat</strong><br>\n<br>\nKaikkialla sankarikaksikon näköpiirissä oli niin paljon kuusia, että joku olisi voinut kyseenalaistaa jotakin.<br>\n<br>\n”Spinnyy”, Snowie aloitti eräällä pirteimmistä äänensävyistään.<br>\n”No mitää?” Kepe vastasi eräällä kiinnostumattoneimmista äänensävyistään. Rauhallista matkaa metsikön poikki oli jatkunut täyden hiljaisuuden vallitessa jo kokonaista kaksitoista ja puoli minuuttia (tiedemies tosiaan tarkisti kellostaan), mikä oli Kepen muistin mukaan ennätys.<br>\n”Olemmeko kohta perillä?”<br>\n<br>\nKepe, joka kulki edellä, nielaisi ja kääntyi ympäri.<br>\n”Olemme vähän liiankin kohta perillä”, hän vastasi ikään kuin arvoituksellisesti mutta enemmänkin oudoksuttavasti. Kepe jatkoi: ”Käsittääkseni seuraavana etappinamme toimiva kylä on on tuon harjanteen takana.” Puhuessaan hän viittasi kädellään kuivan näköistä, mäntyä kasvavaa harjua kohti. Ilta alkoi pimetä, ja kaksikko alkoi toden teolla kaivata yösijaa. Metsän rasahdukset olivat lisääntyneet kellon viisareiston saavuttaessa myöhäistä ajankohtaa symboloivaa asemaa, samoin kuin voima-/häsellysduon hermostuneisuus. Eikä rasahduksia seurannut täysi rasahduksettomuus ollut yhtään sen mieluisampaa: nyt oli aivan hiljaista. Siksi Snowien oli vaikea ymmärtää Kepen huolestunutta ilmettä hänen puhuessaan kylästä.<br>\n<br>\n<em>Ellei sitten...</em> lumiukko päätteli, ja avasi sanaisen arkkunsa. ”Siinä kylässä on jotain vikaa, vai mitä?”<br>\nKepe väänsi kasvoilleen niinnoh-ilmeensä. Metsässä oli täysin äänetöntä.<br>\n”Arvasin tämän,” Snowie jatkoi. ”Tiedätkö, aina kun minä matkaan sinun kanssasi tämä menee tähän. Jäimme me sitten luodolle vailla moottoria tai veroja kavaltavan pormestarin vainoamaksi, aina tämä menee tähän.”<br>\nKepe kääntyi ympäri ja alkoi kävellä kohti harjua. Hän vastasi Snowielle monotonisella äänensävyllä.<br>\n”Aina kun matkustat jonkun muun klaanilaisen kanssa, joudut oikeisiin taisteluihin ja vaarallisiin tilanteisiin.”<br>\n”Ai niin.”<br>\n”...”<br>\n”Rätsie?”<br>\nKepe ei vaivautunut kääntymään puhujaansa kohti, vaan jatkoi kävelyään.<br>\n”Niin?”<br>\n”Minä niin pidän sinusta.”<br>\n”...”<br>\n<br>\nPian kaksikko olikin jo harjun laella. Kepe kehotti kumppaniaan asettumaan makuulle niin käsimerkein kuin esimerkinkin voimin. Hän kaivoi laukustaan kiikarit (Kepen oma teleskooppisilmä oli parempi mikroskooppina kuin kaukoputkena) ja aloitti kylän tiirailun. Tai oikeastaan ison seinän tiirailun. Kylä oli arkkitehtuuriltaan jotain todella omansalaista: Korkea, puisista, teroitetuista paaluista valmistettu seinä ylsi miltei ympäröivän metsikön korkeimpien mäntyjen latvojen tasalle. Harmaista, kuolleista puista muodostettu muuriasia oli täysin ikkunaton, ja ympäröi pienen kylän kokoista aluetta. Sisään ei kuitenkaan nähnyt, seinämät olivat niin korkeat.<br>\n<br>\nKaiken kaikkiaan, viritelmä oli ruma.<br>\n”Snow”, Kepe laski kiikarit ja sulloi niitä reppuunsa.<br>\n”Mhm-mmh?”<br>\n”Tuo kylä. Siinä ei niinkään ole vikaa...”<br>\nSnowie ei tiennyt ollako iloinen vai hämillään. Hän kuitenkin kuunteli, kun tiedemiekkonen jatkoi.<br>\n”...kukaan ulkopuolinen ei vain ole ollut siihen missään yhteydessä. Aikoihin.”<br>\n”...aikoihin?”<br>\n”Ainakaan Klaanin perustamisen jälkeen.”<br>\nKumpikin klaanilaisista siirsi katseensa toisistaan puiseen linnakehirviöön.<br>\n”Noh”, Snowie ilmaisi noustessaan jaloilleen. ”Meidän on vain luotettava heidän hyväntahtoisuuteensa ja omaan viehättävyyteemme.”<br>\nKepe katsoi, kun hänen valkea toverinsa lähti lampsimaan rinnettä alas kohti asutuskeskusta.<br>\n”...tuo ei voi olla suunnitelmasi jokaiseen tilanteeseen...”<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnake, Samen työhuone</strong><br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="427" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/o9Pu92St5O0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/o9Pu92St5O0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSame huomasi henkisten patruunoiden olevan täysin loppu hänen vertauskuvallisen imaginääriaseensa lippaasta. Taistelukenttä oli täynnä hylättyä kalustoa: Loppuun käytettyjen kynien vinot rivistöt halkoivat ympäristöä: Lyijykynät olivat lyhyet kuin Klaanin Nimeämispäiväpirskeet Turkasen loputtua, kuulakärkikynien muste oli auttamattomat loppu ja muutama tussi oli niin kuivuuden kovettama, että niillä olisi voinut lävistää Makutan prototeräshaarniskan, tai ainakin Manun Teehetkimies v.3:n rintakehän. Terottimia ei ollut vastaavaa määrää, mutta niitäkin oli menetetty. Yhden terä oli vielä Samen veren peitossa Moderaattorin koetettua korjata sitä mielenkiintoisella sormiotteella.<br>\n<br>\nSame nousi seisomaan, mutta piti katseensa taistelun runtelemassa maastossa: kirjoitusalusta oli musteesta suttuinen ja siinä oli paperiveitsen viiltoja, kuin villieläin olisi yrittänyt päästää siitä veret ulos. Lisäksi kuminmurut. Niiden määrä oli uskomaton. Harmaiden, sinisten ja punaisten, pienten ja epämuodostuneiden kumisten mönttien peittämä alue ei rajoittunut työpöydälle. Veren lailla taistelukenttää värjäävät partikkelit olivat tahrineet myös huoneen lattiaa. Samen sylistä enimmät mokomat olivat kuitenkin pudonneet hänen noustessaan seisomaan. Kevyen arvokkaalla käsiliikkeellä hän huitaisi loputkin mujut päältään, mutta henkiset arvet olivat ikuiset.<br>\n<br>\nModeraattori nosti kätensä päänsä taakse. Hän avasi otsanauhansa solmun ja sulki kankaanpalan vasemman nyrkkinsä sisään. Tekstiili oli ollut hänen mukanaan lukemattomilla taistelukentillä, eikä ollut pettänyt tälläkään. Same oikaisi kätensä, henkäisi syvään ja avasi kätensä. Kangas lipuin Samen nyrkistä ja laskeutui arvokkaasti lattialle. Moderaattori itse kumartui ja veti työpöytänsä puisesta lipastosta baretin. Tummanvihreää päähinettä koristi yksinkertainen, hopeanvärinen tunnus. Tunnus, jonka merkityksen vain hyvin harva tunsi, eikä suurinta osaa edes kiinnostanut. Hän asetti hatun hitaasti päähänsä.<br>\n<br>\nAjatuksissaan Same kuuli aplodit ympärillään. Ajatuksissaan hän näki, kuinka hän käveli päättäväisesti onnittelijoiden läpi. Huoneen perällä olevan suuren lasisen ikkunan ruuduista tulvi valoa, jota aurinko jakoi vuolaasti. Ajatuksissaan hän tunsi vakavan ilmeen kasvoillaan.<br>\n<br>\n(Viimeisen myös oikeasti.)<br>\n<br>\nMielensä sisällä Samelle kiinnitettiin kunniamerkkiä rintaan. Hän sai uuden tittelin. Hänelle pidettiin puhetta. Mutta hän ei hymyillyt.<br>\n<br>\n(Vieläkin myös oikeasti, hänen kätensä oli kirjoittamisesta tosi väsynyt.)<br>\n<br>\nAjatus-Same oli valokuvauksen kohteena. Ympärillä kaikki tahtoivat kätellä häntä. Mutta hän ei kätellyt.<br>\n<br>\n(Tätä hän ei tehnyt, koska, niin, huoneessa ei ollut ketään muita sillain oikeasti.)<br>\n<br>\nMielessään Same poistui huoneesta. Hän meni osoittamaan viimeiset kunnioituksensa. Hän laski mielikuvituskukkakimpun (kukat olivat valkoisia, kauniita ja leikisti olemassa) jalkojensa juureen. Mielikuvitushauta, jolle Same kunnioituksensa kukkaisessa muodossa kävi laskemassa, oli nimetön. Hän nousi taas suoraan ryhtiinsä. Same ei katsonut kukkakimppua. Hän tuijotti eteensä, ja nosti kätensä sotilastervehdykseen.<br>\n<br>\n(Viimeinen oikeasti, ja se näytti melko tyhmältä, koska hän oli, kuten mainittua, huoneessaan yksin.)<br>\n<br>\nPitkä moderaattori nosti tyytyväisenä erittäin kiirellisten ja nyt autuaan käsiteltyjen papereiden pinon työpöydältään ja laski sen puiselle pinnalle seinän vieressä, joka toimi sivupöytänä. Seuraavaksi, kiireellisten papereiden pino.<br>\n<br>\nSe oli kaksi kertaa paksumpi kuin edellinen.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin saari, Lehu-metsän pohjoisosat</strong><br>\n<br>\n<br>\nMitään ei tapahtunut. Snowman oli kolkuttanut kuolleenharmaata porttia jo useita minuutteja sitten, mutta kukaan ei tullut avaamaan valtavan muurin oviaukkoa.<br>\n“Hmm”, lumiukko tuumaili. “Kenties he ovat hieman arkoja?”<br>\nKepe katsoi toveriaan (kuin) täyttä hönttiä ja sylki sarkasmia kuin sähkön Toat salamoita tai mehevät possut salamia. “Hieman arkoja? Mistä niin päättelet?”<br>\n“Noh”, Snowie aloitteli ja hieroi mielikuvitusviiksiään. (Hän ei ollut vieläkään päässyt Harkelin miehisyyden yli.) “Kukaan ei ole avannut meille näi-”<br>\nKepe huokaisi äänekkäästi keskeyttäen Snowien. Hän ei enää vaivautunut sanomaan mitään, mutta mielessään tiedemies sivalsi lumiukkoa todella näpsäkällä huomiolla siitä, että keskellä metsää sijaitseva kylä oli ympäröity niin korkeilla muureilla, että ne olivat miltei korkeammat kuin leveämmät. Lisäksi sitä ympäröi vallihauta, ja muurin laella oli ikävän näköisiä piikkejä, ilmeisesti keloista vuoltuja nekin.<br>\n<br>\nJuuri kun kaksikko oli poistumassa takaisin juurikkoon, toiseen porttiin ilmestyi pieni viilto, kun kurkistusaukon suojalevy vedettiin pois.<br>\n“Kuka siellä?” kuului käheä ääni[a]. Reiästä klaanilaisia tuijotti sangen kurttuotsailmeinen silmäpari. Vihreät silmät ja rosoinen ääni sopivat hyvin yhteen, eikä kumpikaan vaikuttanut erityisen ystävälliseltä.<br>\n“Vain kaksi matkalaista”, Kepe aloitti tarkoituksenmukaisesti ennen toveriaan. “Olemme Bio-Klaanista, ja tahtoisimme kovin päästä sisään.”<br>\nTuimat silmät siristyivät epäluuloisesti ja luukku vedettiin kiinni. Portin takaa kuului loittonevia, hieman kipittäviä askeleita.<br>\n“Se oli siinä?” Snowie ihmetteli.<br>\nKepe nosti mietteliäänä kätensä leualleen. “Merkillistä, merkillistä.”<br>\n“Ehkä he eivät arvostaneet sitä, kun sanoit olevasi Bio-Klaanista? Jos nämä ovat niitä hemmoja, jotka ovat tehneet tönönsä tänne jo ennen Tawan aikoja, ja menevät katkerien alkuperäisasukkaiden minimaaliseen kategoriaan?”<br>\n“En usko”, Kepe vastasi ja otti kasvoilleen argumentteja vastaanottavaisen ilmeensä. “Katsos, tämä kylänen on Ämkoo-vuoren eteläpuolella. Zyglakien hyökkäysten pelossa elävät Matoralaiset eivät oikeastaan uskaltaneet asuttaa Nui-Koron muurien ulkopuolista, Ämkoo-vuoren eteläpuolista aluetta ennen Klaanin perustamisen suojaavaa vaikutusta. Siksi vanhimmat asutukset löytyvät karusta pohjoisesta eivätkä etelän hedelmällisemmiltä mailta.”<br>\n“Hyvä tietoisku Spinster, mutta eikö näissä pensaissa ole asunut piilotettuja posseja kautta aikain?”<br>\n“Sekin on tietysti mahdollista, mut-”<br>\n<br>\nSilloin portti vedettiin auki ja kylä tuli näkyviin. Se ei ollut erityisen kaunis.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="427" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/F1fmOp1Rvsw" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/F1fmOp1Rvsw</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nTalot oli valmistettu samasta ankean värittömästä kuolleesta puuaineksesta kuin kylän ylikorkeat muuritkin. Kaikki rakennukset noudattivat samaa pystysuunnassa venytettyä tyyliä kuin kyseiset valtavat ulkoseinätkin. Kepe päätteli sen johtuvan aidatun alueen vähäisestä neliömäärästä. Jyrkkäharjaiset mutta pääosin yksi- tai kaksikerroksiset talot olisivat olleet pahaenteisiä ilman piikkejäkin. Ja piikkejä oli paljon. Miltei joka talon katonharjalla oli teroitettuja hongankappaleita, ja osaa taloista ympäröivät aidat olivat nekin sangen monella seipäällä koristettuja. Ainoan värinsä harmaan joukkoon toivat muutaman talon pihassa sijaitsevat puutarhat, tosin nekin olivat enemmänkin sammaltarhoja, ja muutama haaleanvärinen seinävaate. Maa oli mutaista, ruskeanharmaata mössöä.<br>\n<br>\nMielenkiintoisia olivat myös oven avannet kyläläiset: Kolme Matoralaista, joilla kaikilla oli kulahtaneen ruskea kaapu, puristivat hanakasti teräviä keihäitä ja tuijottivat keskittyneinä klaanilaiskaksikkoa. Kukaan heistä ei kuitenkaan tähdännyt klaanilaisia aseella tai näyttänyt muutenkaan hyökkäävältä, he olivat ainoastaan varautuneita. Kahdella oli harmaat Kanohit, kolmannella vaaleansininen. Yhden Kepe ja Snowie tunnistivat oviluukun avanneeksi karheaäänistelijäksi. Kukaan ei sanonut mitään. Metsäkin oli hiljainen, ja ainoa ääni oli jostain kylän siimeksistä kuuluva varovainen haitarinsoitto.<br>\n“Neuvottelimme”, vihreäsilmäinen ovivahti vastasi. Hänen kasvoillaan oli jalo Kanohi Ruru, joka oli väritykseltään jotain keltaisen ja tummanharmaan välimaastosta. Muu ruumis verhoutui kaapuun. “Ja päätimme päästää teidät sisään.”<br>\n<br>\nKlaanilaisduon ilmeet kirkastuivat, ja kiittely oli juuri alkamassa kun toiset vastaantulijat, kaksi vakavakatseista neitoa, kiiruhtivat sulkemaan kylän portin kiinni. Kepe ja Snowie näyttivät hieman hämmentyneiltä, mutta kiittivät silti päästyään kylään. Rurukasvo kääntyi ympäri, lähti kävelemään kohti kylän keskistaa ja viittoi klaanilaisia seuraamaan.<br>\n“Pahoittelen epäkohteliaisuuttamme”, hän aloitti kuulostaen siltä, kuin puhuminen olisi hänelle hyvin vaikeaa. “Emme tahdo pelotella vieraitamme, olemme vain varovaisia.”<br>\nKepe vilkaisi heidän takanaan vilkkaasti paiskattua porttia, mutta lähti sitten harppomaan yllättävänkin vilkkaasti liikkuvan Matoralaisen perään. Snowie teki saman.<br>\n“Älkää murehtiko portista”, Matoralainen jatkoi. “Emme pyri pitämään teitä sisällä.”<br>\n“...vaan jotakin ulkona?” Snowie uteli.<br>\nEi vastausta.<br>\n<br>\nKolmikko käveli kylän keskuskadun tapaista pitkin. Missään ei näkynyt muita asukkaita, mutta vaimea musiikki paljasti kylässä olevan muitakin. Ikkunat olivat kuitenkin liian pieniä, jotta niistä olisi nähnyt kunnolla sisään.<br>\n“Sanos”, Snowie jatkoi hetken vaiteliaisuuden jälkeen. “Miksi asutte täällä metsän keskellä?”<br>\nVastaus oli jälleen ei vastausta.<br>\n“En tahdo tungetella, mutta ettekö te pidä lainkaan yhteyksiä ulkomaailmaan?”<br>\nMatoralainen ja hänen myötään koko kolmen hengen kulkue pysähtyi.<br>\n“Pidämme. Kuitenkin mahdollisimman vähän. Ulkomaailma ei ole meille kovin... Antelias.”<br>\nKepe katsoi ympäröiviä taloja seiväsaitoineen ja pienine ikkuna-aukkoineen.<br>\n“Onko tuolla jotain vaarallista?”<br>\nVihreiden silmien katse siirtyi Snowiesta Kepeen.<br>\n“Kuulitteko lintujen laulua ympäröivässä metsässä?”<br>\nKlaanilaiset katsoivat toisiaan.<br>\n“Emme?” Snowie vastasi.<br>\n“Entä näittekö villinä juoksevia metsä-Raheja? Tai kauniina lentäviä perhosia?”<br>\n“...emme.”<br>\n“Aivan niin, vieraat, aivan niin. Koska niitä ei ole.”<br>\n<br>\nMatoralainen jatkoi taas matkaansa kohti kylän keskustaa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnake, Samen työhuone</strong><br>\n<br>\n<br>\nVaivalloisesti valkoinen Moderaattori eteni kiireellisten papereiden pinossa eteenpäin. Hetki sitten hän oli hakennut itselleen kupin kahvia ja hörppi nyt sitä töiden edetessä. Hakiessaan kofeiinia hän oli ehtinyt vaihtaa pari sanaa Bladiksen kanssa, joka oli hänkin ollut pitämässä pientä taukoa. Ilmeisesti Skakdin välipalahammasta oli kolottanut, ja, no, Skakdeilla on isot hampaat. Siinä tavatessaan Same oli kuullut Bladiksen jatkavan klaanilaisten kouluttamista hieman järjestelmällisempään taistelemiseen. Ilmeisesti asenne oli kohdallaan, mutta seurue oli sangen sekalainen ja liian moni oli vailla oikeaa taistelukokemusta.<br>\n“Sitä paitsi”, Bladis oli kertonut matalaan ääneen. “Minä näen selvästi, kuinka porukka koostuu suurelta osin pakolaisista. Niistä, jotka ovat täällä, koska ovat paenneet sotaa. Tämän piti olla heidän turvapaikkansa.”<br>\n<br>\nKeskustelu oli kuitenkin jäänyt lyhyeksi: kummankin Moderaattorin kädet olivat aivan liian täynnä töitä pitkäaikaiselle jutustelulle.<br>\n<br>\nJa nyt Same olikin taas huoneessaan, toinen käsi kommunikaatiolaitteella, jakaen tehtäviä klaanilaisille minkä kerkesi. Hän oli lähettänyt partioita Lehuun, siivoojia käytäville ja maksuja kauppiaille. Viimeistä tosin vähenevissä määrin, Allianssin laivasaarto oli pelottanut miltei kaikki kauppiaat pois. Same tiesi, että Klaanin viljelmät elättäisivät asukkaita kyllä ihan hyvän aikaa ja että heillä oli muitakin varusteita. Ainakin toistaiseksi.<br>\n<br>\n<em>Mutta en minä sitä pelkää,</em> Same tuumi. <em>Eristyksen psykologiset vaikutukset, ne...</em><br>\n<br>\nSame oli kerran soluttautunut pieneen tukikohtaan, jossa runsaat sata sotilasta olivat olleen piiritettyinä enemmän kuin oli kenellekään hyväksi. Heillä oli ollut ruokaa, vettä eikä heitä aktiivisesti uhannut mikään akuutti vaara. He olivat ainoastaan täysin eristyksissä muusta maailmasta. Kuitenkin paksu köysikravatti, jota ei kerran solmittua enää avattu, oli aiheuttanut miltei yhtä paljon kuolemaa kuin vihollinen osapuoli. Ja mikä kenties pahinta, Same oli perille päästyään tiennyt, ettei selviytyjillä ollut mitään elämää piirityksen jälkeenkään.<br>\n<br>\nJa niissä tunnelmissa Moderaattori jatkoi paperipinon tuhoamista, arkki kerrallaan, kunnes hän sai käsiinsä aivan erityisen paperin. Se oli selvästikin Nazorak-asiakirja, joten Same irrotti Kanohi Haunsa tottunein ottein ja korvasi sen toisilla kasvoilla: lipaston perällä lojui Kanohi Rau näitä tilanteita varten. Same muisti paperinipun oikein hyvin. Se oli Gekon tuoma, Klaanin saaren keskiosista paljastuneesta, hylätystä Nazorak-aluksesta löytynyt asiakirja. Ja se oli odottanut luetuksi tulemista melkoisen pitkään.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Kylä keskellä Lehu-metsää</strong><br>\n<br>\n<br>\nHeidän edellään kulkenut matoralainen ei nähtävästi ollut päättänyt opastaa heitä, sillä hän ei jäänyt odottelemaan sankareitamme ja lähti muutenkin kulkemaan pientä, ahdasta kujaa ties minne sanaakaan sanomatta. Kaksikko seisoi keskellä kylää, jonka olemassaolosta ulkomaailma hädin tuskin tiesi ja joka ei itsessään tahtonut tietää ulkomaailmasta ilmeisesti mitään.<br>\n<br>\n“No. Mitäs nyt.” Snowie kysyi.<br>\n“Kai meidän täytyy etsiä tämän kylän pormestari tai mikä kylänvanhin tätä paikkaa pyörittääkään.”<br>\n“Mistä ajattelit meidän aloittavan? Täkäläiset eivät vaikuta kovin puheliailta ja kaikki talot täällä ovat lähestulkoon identtisiä. Tietenkin noiden seipäiden sojotuskulmia lukuunottamatta.”<br>\n“Veikkaan että se on tuo”, Kepe vastasi osoittaen rakennusta “kadun” päässä.<br>\n“Koska se on kadun päässä?”<br>\n“Ei, vaan koska sen seinistä törröttää pari tusinaa puuvaarnaa enemmän kuin muiden.”<br>\n“...”<br>\n“...”<br>\n<br>\nHe koputtivat talon, joka ilmeisesti oli jonkinlainen hallintorakennus, oveen. Sama juttu kuin portilla. Kukaan ei vaikuttanut tulevan avaamaan.<br>\n<br>\nSitten ovi aukesikin.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="560" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/cN1XImCMnYg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/cN1XImCMnYg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHitaasti, naristen.<br>\n<br>\nKuin missäkin kauhuelokuvassa. Miljöökin olisi lähestulkoon sopinut, sillä inhimillisten olentojen asuinpaikalta tämä kylä ei suuresti vaikuttanut.<br>\n<br>\nOvea ei ensikatsomalta vaikuttanut avanneen kukaan. Sitten Kepe muisti, miten elokuvissa aina tapahtui tällaisissa kohtauksissa, ja vilkaisi alas. Snowie vilkaisi ensin Kepeä ja huomasi vasta sitten oven avaajan.<br>\n<br>\nOven avasi pieni otus. Se oli musta ja näytti kantavan kasvoillaan vitivalkoista naamiota, joka muistutti suuresti ylösalaisin laitettua Pakaria. Se pyyhälsi vikkelästi pois oviaukolta ennen kuin he ehtivät tehdä siitä enempää johtopäätöksiä.<br>\n<br>\nMatoran se ei ollut, siitä Kepe oli varma.<br>\n<br>\nHe astuivat hämyiseen huoneeseen. Se oli kylän tyylin mukaisesti varsin pieni, vaikka katto hävisikin pimeyteen. Seinähirsien rakoihin oli tökätty muutama verkkaisesti kytevä päre ja lattia oli harmaata, ilmeisen hiomatonta lankkua. Kaikesta huolimatta huone muistutti hieman valtaistuinsalia. Ainakin huoneen päädyssä oli valtaistuin.<br>\n<br>\nJa mikä istuin se olikaan. Valtavan, huterien puukeppien varaan rakennetun härpäkkeen istuintaso oli miltei klaanilaisten hartioiden korkeudella. Selkänojaa laitteessa ei ollut nimeksikään, mutta käsinojat olivat sitäkin leveämmät, ja jalkoja ympäröi teroitettujen keppien kehä. Oikeastaan tuoli näytti pieneltä vartiotornilta, viimeiseltä puolustuslinajlta. Siinä istuva hahmo ei sen sijaan näyttänyt kovin taistelunhaluiselta: Erittäin huonossa ryhdissä istuva Matoralainen oli väritykseltään haaleanmintunvihreä, ja tämän haarniskaan oli selvästi tehty paljon omia muutoksia. Ja mikä mielenkiintoisinta, nämä muutokset oli tehty pääosin puusta, saaden hahmon vaikuttamaan raihnaiselta. Naamiona istujalla oli samaa vihreän sävyä oleva jalo Kakama, joka oli yllättävän kiiltävä muuhun kokonaisuuteen verrattuna.<br>\n<br>\n\"...tuota noin. Oi päällikkö, olemme tulleet tänne kaukaa idästä etsimään tietoja.\" Kepe päätti aloittaa keskustelun, josta tulisi muotoutumaan kerrassaan eriskummallinen.<br>\n<br>\n\"Siltä vaikuttaa, vieraat. Ulkomaiden asukkaat eivät tavallisina aikoina ole järin tervetulleita mannuillemme, mutta olemme kuulleet huolestuttavia sanomia pohjoisesta vyöryvistä laumoista.\"<br>\n<br>\n\"Nazorakit\", Snowie mutisi.<br>\n<br>\n\"Ehdotan siis kauppaa, ulkomantujen väki. Tieto tiedosta. Kerromme mitä haette, jos kerrotte tämän uhkan luonteesta ja sen vaikutuksesta kansaamme.\"<br>\n<br>\n\"Oi päällikkö\", Snowie varmuuden vuoksi aloitti lauseensa, \"ne valloittajat, Nazorakit, tuskin uskaltautuvat näihin metsiin ainakaan heti. Heille on edullisempaa vallata tämän saaren muut kolkat ensin ennen marssia tänne. Jos he siis ylipäätään siihen vaivautuvat.\"<br>\n<br>\nPäällikkömatoralainen näytti tyytyväiseltä vastaukseen. \"Näiden korpien vaarat karkottavat lähes kaikki tunkeilijat. Meidän itsemmekin elo on usein haasteellista näissä maisemissa, varsinkin tällaisina aikoina joina vihamielisiä olentoja vaikuttaa olevan kaikkialla.\"<br>\n<br>\n\"Minkälaiset pedot vaivaavat kyläänne, päällikkö?\"<br>\n<br>\n\"Hmmr. Se ei ole teidän ongelmanne. Se on vain kylämme asia.\"<br>\n<br>\n\"Nyt kun olemme jakaneet tietomme kanssanne, sallitteko meidän utelevan historiaanne?\" Kepe päätti kysyä.<br>\n<br>\n\"Hm. Olkaa hyvät.\"<br>\n<br>\nKepe kaivoi esiin Nui-Korosta \"lainatun\" kirjan ja selasi sitä kädessään. Kuvat ja kuvaukset mystisestä Profeetasta ja tämän teoista ja ihmeistä kantoivat satoja sivuja. Epäuskoinen ilme ilmestyi päällikön kasvoille. Hän vaikutti tunnistavan kirjan, ja selvästikin ihmettelevän mistä he olivat sen käsiinsä saaneet.<br>\n<br>\n\"Päällikkö, tuhansia vuosia sitten idästä saapui tänne muukalainen, jolla oli mystisiä kykyjä ja jota tämän vuoksi pidettiin jumalana...\"<br>\n<br>\nPäällikkö tuhahti kovaa. \"Suuresta mestarista te puhutte, ettekä lainkaan niin kunnioittavaan sävyyn kuin hänen arvolleen sopii. Varokaa sanojanne, muukalaiset.\"<br>\n<br>\nTämä käänne oli jossain määrin yllättävä. Metsien peräkylissä yhä osoitettiin suurta kunnioitusta Profeettaa kohtaan, ja tästä puhuminen muussa kuin uskonnollisessa yhteydessä vaikutti lähestulkoon jumalanpilkalta.<br>\n<br>\nPäällikkö jatkoi: \"Teidän ei tule seurata häntä, sillä hän ei tarkoittanut tietään seurattavaksi. Hänen tiensä oli vain hänen itsensä, muut eivät ole tarpeeksi arvollisia tallaamaan sitä. Suuri mestari tahtoi hyvää kansalleen ja kärsi puolestamme. Ymmärrämme häntä. Jos jäljitätte häntä Etelän Mannuille Hänen Linnaansa jonne hän jatkoi...”<br>\n<br>\nEtelään...linnaan? Kepe ihmetteli. Ei Klaanin saaren eteläisissä osissa ollut muita linnoja kuin Bio-Klaanin linnake...ja sitäkään ei rakennettaisi vielä satoihin vuosiin. Sitten hän muisti, että Nui-Koron kirjassakin puhuttiin etelästä. “Salamointia taivaalle Etelästä...Profeetan ja hänen tovereidensa luota?” Jotain sensuuntaista.<br>\n<br>\n“...teette ennen pitkää tyhjäksi hänen työnsä aikojenkin halki. Kuolevaiset eivät kykene siihen mihin hän kykeni, hänen voimansa olivat toisesta maailmasta, maailmasta jossa ei ollut samaa pahuutta kuin omassamme, vain ikiaikainen puhtaus...\"<br>\n<br>\nNiin hiljaiselta vaikuttavassa kylässä oli yhtäkkiä kymmenkertainen määrä eloa päällikön puhuessa. Tässä saarnassa klaanilaiskaksikko kiinnitti huomiota kuvaukseen Profeetan toismaailmallisesta voimasta.<br>\n<br>\n\"Nimda\", Snowie kuiskata möläytti itselleen.<br>\n<br>\nPäällikkö selvästikin kuuli tämän ja näytti tyrmistyneeltä. \"Sana! Sana jota Ei Pidä Lausuman, jumalan voimien siemen, jonka nimen hän kylämme tiedoksi uskoi. Täällä te muukalaiset seisotte, omassa salissani, ja käytätte tuota sanaa kuin se olisi mikä tahansa tavallinen ilmaus. Ei. Ei.\"<br>\n<br>\n\"Oi päällikkö, emme olleet tietoisia sanan mahd-...\" Kepe meinasi aloittaa ennen kuin tajusi koko väitteen päättömäksi. Hän katsahti Snowieen, jonka mielestä suhteet tämän kylän kanssa olivat menossa vauhdilla päin prinkkala-koroa. Samalla päänkäännöllä Kepe vielä vilkaisi taakseen, aivan kuin siellä olisi ollut jotain, sillä sellaisia tuntemuksia tämänkaltaiset paikat usein aiheuttivat, ja miltei säpsähti huomatessaan heidän taakseen hiiren hiljaa ilmestyneen rurukasvoisen matoralaisen, johon he olivat jo aiemmin törmänneet. Snowiekin huomasi tämän. Hän aloitti tietämättä itsekään mitä edes yritti selittää: \"Päällikkö, tekin olette matoran, ette-...\"<br>\n<br>\n“Turaga”, tämä totesi lyhyesti.<br>\n<br>\nKepe ja Snowie katsahtivat toisiinsa hämmentyneinä.<br>\n“Eikö kuitenkin Matoralainen?” Snowie ehdotti varovaisesti korkeassa tuolissaan istuvalle hahmolle.<br>\n<br>\n“Hmmmrmm”, ‘Turaga’ vastasi uhkaavasti.<br>\n<br>\n“Pian on taas - sen aika, - Turaga.”<br>\n<br>\n“Eikun nyt oikeasti,” Snowie koki asiakseen jatkaa. “Tuossa naisessa ei ole mitään-”<br>\n<br>\nMinkä aika? Kepe pohti mielessään. Kuka sen oli edes sanonut? Huoneessa ei ollut muita kuin hän, Snowie, johtaja sekä rurukasvoinen matoran... jonka olisi voinut luulla sen sanoneen, mutta ääni ei tullut tämän suunnasta.<br>\n<br>\n“Niin on, poikaseni.”<br>\n<br>\n“Mitä teemme?”<br>\n<br>\n“Hrrm, vieraamme. Pahoittelemme tätä.”<br>\n<br>\nSitten kuului vain kaksi “thump”-ääntä ennen kuin pimeys söi koko maailman.<br>\n<br>\nKun todellisuus oli vaipumassa pimeyteen Kepe ehti erottaa mustan hahmon, joka oli selittämättä ilmestynyt matoran-turagan valtaistuimen vierelle. Oven heille avanneet valkoiset kasvot katselivat heitä lähes katonrajasta. Niistä alas laihana valuneen ruumiin juuret olivat kiertyneet päällikön istuimen ja muun läheisen irtaimiston ympärille.<br>\n<br>\nSoljuvat nauhat naputtivat puupintoja.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnake, Samen työhuone</strong><br>\n<br>\n<br>\nModeraattori naksautti niskaansa (ei samoin kuin hän naksautti vihollistensa niskan takaapäin) ja luki.<br>\n<br>\n<em>Bio-Klaanin saari 12<br>\n<br>\nTiedusteluosasto B-23, kuudestoista päivä saarelle saapumisen jälkeen<br>\n<br>\nSaarta hallitsevan suuren vuoren eteläpuolinen metsä ei sovellu tukikohdan sijainniksi. Länsirannikolle on liian pitkä matka ja välissä on liikaa asutusta pikaisesti poistettavaksi. Itärannikko on saman metsän peitossa ja meressä suurta karikkoa (ks. Meritiedusteluosasto 03:n raportti “Bio-Klaanin saari 10”) joka saattaisi estää suurimpien laivojen tehokkaan liikuttelun. Pohjoinen edelleen suositeltava tukikohdan aloituspaikka.<br>\n<br>\nLisähuomioita: Metsää suositellaan kartettavaksi, samoin kuin vuortakin. (ks. Tiedusteluosasto B-05:n raportti “Bio-Klaanin saari 04: Liite: Vuoren asukki”) Metsän eläimistö on vihamielistä ja paikallisella Zyglak-populaatiolla on vahva vaikutus. Erityisesti sijainnissa 649/698 sijaitsee-</em><br>\n<br>\nSame jännittyi lukiessaan tekstin loppuun. Hän osasi lukea Nazorakien koordinaatistoa, ja hänen mieleensä hiipi ikävä aavistus. Moderaattori lukaisi raportin, laski sen hetkeksi käsistään ja nosti sisäpuhelimensa luurin. Toisessa päässä vastasi Paaco, koska kuka muukaan.<br>\n“Paaco. Lähetä minulle koordinaatit, johon Kepe ja Snowman ilmoittivat lähtevänsä.” Samen ääni oli eleetön.<br>\n“Asia selvä, herr-”<br>\n“Ja ei mitään pelleilyä...”<br>\n<em>Mitä minä juuri sanoin.</em><br>\n“...koska nyt on kiire.”<br>\n“Selvä homma, iso pomo.”<br>\nValkoinen Moderaattori laski luurin ja tuijotti taas asiakirjaa. Pitkät sormet naputtelivat puista pöydänpintaa hermostuneen oloisesti. Sitten, muutaman sekunnin kuluttua, pieni faksi pöydän kulmalla piippasi ja Same repäisi paperin nopeasti irti. Asiain laita oli juuri niin kuin hän oli pelännyt: Koordinaatit olivat samat. Same vaihtoi Kanohinsa takaisin Hauksi, nappasi sekä Nazorak-dokumentin että faksin kouraansa ja nousi seisomaan.<br>\n<br>\n<em>Nyt tuli hoppu.</em><br>\n<br>\n[spoil]Snowielta ainakin puolet tekstistä ellei enemmänkin.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1470,"creator":"MahriKing","timestamp":"2012-07-31T22:05","content":"<strong>Sänky</strong><br>\n<br>\n\"Olisivat mokomat hiljempaa\", sairaslomastaan nauttimista yrittävä Make mutisi tyynyynsä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1471,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2012-08-02T11:17","content":"[spoil]Tämä on ikään kuin Manuhuipennus vol. 2 tai jotain. Saatoin epäonnistua taikka sitten en.[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Daxia</strong><br>\n<br>\nHelryx asteli linnoituksen ulkopihalla ja potki mereen pieniä kiviä odotellessaan uutisia. Brutaka seisoi etäämpänä ja tuijotti horisonttiin. Pian paikalle juoksi ko-matoran, joka pystymättä juoksemaan kovin lujaa tavoitti veden toan hyvin hitaasti.<br>\n<br>\n”No?” Helryx kivahti turhankin äkkipikaisesti.<br>\n”Makuta varasti yhden nopeimmista lentoaluksistamme sen jälkeen, kun oli yrittänyt hyökätä Brutakan kimppuun”, matoran selitti tietävästi.<br>\n”Kyllä minä sen tiedän!” toa vastasi ärtyisästi. ”Brutaka itse kertoi minulle.” Hän viittasi kädellään takanaan seisovaan kultaiseen soturiin.<br>\n”No, tuota, saimme selville”, matoran jatkoi, ”laskeutumispaikan. Ilmeisesti makuta ei osannut laskeutua kunnolla ja romutti koko aluksen käyttökelvottomaksi.”<br>\n”Teki sen varmasti tahallaan”, Helryx mutisi. ”Joko perään on lähetetty agenttejamme?”<br>\n”Kuulemani mukaan jopa kolmin kappalein”, matoran sanoi ylpeästi, vaikka olikin sisimmässään epävarma. Johtaja ei ollut ikinä näin huonolla tuulella. ”Makuta laskeutui ilmeisesti lähelle kaupunkia, jota asuttaa jokin athistinen lahko, uskoisin.”<br>\n<br>\n”Ne tunkeutujat”, veden toa huokaisi. ”Järjestikö Makuta Nui heidät sisään?”<br>\n”En… en tiedä tuota, rouva.”<br>\n”Se oli retorinen kysymys.”<br>\n”Aivan, aivan niin. Anteeksi.”<br>\n”Voit poistua.”<br>\n”Kyllä, rouva.”<br>\n<br>\nHelryx käveli ympyrää rannalla vielä hetken, ja lopulta hän myönsi itselleen luvan kysyä Brutakan neuvoa.<br>\n”Mitä mieltä olet tästä kaikesta?”<br>\n”On vaarallista, että joku tietää järjestöstämme”, suurikokoinen ritarikuntalainen vastasi.<br>\nHelryx huomautti Bio-Klaanin tuntevan heidän järjestönsä.<br>\n”Aivan niin, rouva”, Brutaka vastasi, ”mutta he ovat vain yksi järjestö. Lisäksi heistä varmaankin vain johtoporras tuntee meidät.”<br>\n”Vain yksi järjestö! Se on jo tarpeeksi vakavaa. Makuta Nui ei ole Bio-Klaanin admin.”<br>\n”Mutta hänhän on ollut aiemminkin tekemisissä kanssamme. Varmasti myös monet muut klaanilaiset ovat.”<br>\n”Lienet oikeassa. Mutta epäilen näiden tunkeilijoiden olleen jotain muuta. Ne eivät olleet klaanilaisia”, toa murehti.<br>\n”Tuohon en osaa sanoa mitään”, Brutaka myönsi. ”En ollut täällä silloin.”<br>\n”Se oli vankilakapina”, Helryx pohti. ”Joten joku vangeista on varmasti kytköksissä hyökkääjiin.”<br>\n”Pääsikö kukaan tuota makutaa lukuun ottamatta pakoon?”<br>\n”Ei minun tietääkseni. Tarkistan asian.”<br>\n”Tarkistakaa. Järjestömme on vaarallisessa tilanteessa.”<br>\nBrutaka lähti astelemaan kohti linnoitusta jättäen naisen yksin rannalle.<br>\n”En pidä tästä mielikuvasta, Brutaka!” Helryx huusi tämän jälkeen.<br>\n<br>\nHän seisoi hetken yksinään merelle tuijottaen.<br>\n”Makuta Nui, sinä ovela idiootti.”<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Atheonistien saari</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/lb9mfUdSAzs" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/lb9mfUdSAzs</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSeinät rikkoutuivat, kivensirpaleet lensivät ja savu pöllysi, kun Makuta Nui paiskautui läpi kallioperän. Hän makasi hetken paikallaan miettien päässään kuuluvaa jyskytystä ja nousi sitten ylös. Hänen raajansa rusahtelivat epämiellyttävästi, ja joka paikassa oli jauhautunutta kiveä. Kivinen usvapilvi oli levittäytynyt kaikkialle peittämään näkymän lähes täydellisesti. Makuta kuulusteli ympäristöään tarkkaavaisesti. Hän ei kuullut yhtikäs mitään, mikä ei tarkoittanut, etteikö pimeydessä olisi vaaninut jokin. Jokin sairas. Sairas olento, joka kuvitteli olevansa jumala.<br>\n”Jumalkompleksi ei ole koskaan hyvä asia”, Manu sanoi – vahingossa ääneen.<br>\n<br>\nVirheen seurauksena makutan takaa iskeytyi jotakin häntä kohti. Hän väisti viime hetkellä itseään kymmenen kertaa isomman kivenjärkäleen, joka teki maassa olevan kolon entistä suuremmaksi.<br>\n”Makuta Nui! Tule tänne, tule tänne minun luokseni! Tule, jotta voin sulkea sinut sylini kuolettavaan halaukseen!”<br>\n<em>Ei kuulosta järin mukavalta.</em><br>\n<br>\nHän lähti hiippailemaan satunnaiseen suuntaan, joka kuitenkaan ei ollut äänen sijaintia kohti. Täytyi löytää pakotie. Se hullu tuhoaisi vaikka koko saaren saadakseen hänet hengiltä. Yhtäkkiä aivan Manun edestä maan alta ponnahti esiin hirvittävä vääristynyt naama, musta kuin pimeys itse, ja terävähampainen. Se yritti ahmaista Manun suuhunsa kidallaan, mutta makuta syöksyi vasemmalle suoraan kiviseen seinään. Se sattui. Irvokas naama osui johonkin pimeyden keskellä ja ilmeisesti räjähti. Paineaalto heitti Manun jonnekin päin huonetta, suuntaa oli vaikea määrittää.<br>\n<br>\n”Epätietoisuus on tuskallista, Makuta Nui, eikö olekin?” Abzumon ääni nauroi Manun noustessa pystyyn. Hän ei tiedostanut olinpaikkaansa, hänen olisi pian noustava ylös pimeydestä. Ja sitä Abzumo juuri toivoi.<br>\n”Senkin typerä apina! Tule tänne alas tappelemaan!” Manu karjui niin lujaa kuin pystyi. Korkeuksista singahti siinä samassa uusi kivenmurikka ja iskeytyi Makutan mahaan.<br>\n”En… minä… tuota… tarkoit-…tanut”, hän pihisi, kun sai taas sanan suustaan.<br>\n”Makuta Nui! Minulla on täällä sinun ystäväsi Summerganon. Minä aion tappaa hänet.”<br>\n”Matoranisi olivat huijausta, miksei Summeganonkin olisi?” Manu huusi ja virnisti hieman. Hän ei ollut vielä menettänyt peliä.<br>\n”He olivat huijareita, koska tahdoin niin. Mestari voi <em>hyvin</em> Arkkienkelissäni.”<br>\n”Miksi uskoisin sinua?”<br>\n”Ei sinun täydykään. Minä vain aion tappaa tämän toan ja sinut heti sen jälkeen.”<br>\n”Voi, kun sinä olet niin täydellinen, jumala oikein, kun kykenet tappamaan viattomia sen sijaan, että pääsisit eroon minusta!”<br>\n”Niin. Niin minä olen. Minulla on valta ja oikeus.”<br>\n<br>\nJärkeä oli turha puhua. Manu avasi uunituoreet siipensä, joiden saamiseen hän oli absorboinut kaksi atheonistia ennen saapumistaan palatsiin, ja singahti lähes äänennopeudella suoraan ylöspäin ja ehti juuri ja juuri havainnoida Abzumon, joka seisoi kivipaasin päällä, ennen kuin törmäsi tähän. Molemmat makutat lennähtivät suoraan päin seinää ja sen sisään ja siitä läpi ja yhä eteenpäin seuraavaan huoneeseen.<br>\nManun seuraava havainto oli, että hän makasi maassa Abzumo pidellessä jalkaansa hänen rintansa päällä ja tuijottaessa hänen silmiinsä demonisesti. Seinä, jonka läpi he olivat lentäneet, oli nyt kokonaan poissa, ja huoneet näyttivät olevan yhtä samaa suurta kammiota. Manu vilkaisi oikealle puolelleen ja näki Sugan istumassa maassa. Hänen kätensä olivat seinässä kiinni. Kiinni, täysin: Abzumo oli ilmeisesti muotoillut kivimassan uudestaan niin, että se yhdisti Sugan lihan ja seinän yhdeksi.<br>\n<br>\n”Minä näen ajatuksesi!” Abzumo huokaisi. ”Tämä tunne, minä olen jumala. Minä näen kaiken, kuulen kaiken, tiedän kaiken. Minä <em>olen</em> se kaikki!”<br>\n”Sinä olet sairas! Minä voin ehkä auttaa sinua”, Manu sanoi. ”Anna minulle se siru!”<br>\nAbzumo nauroi julmasti.<br>\n”Sinä se tarvitset apua. Etkö näe? Sinä olet Atheon, itse pahuus. Varas. Sinä varastit Nimdan ja minä sain sen takaisin. Ja nyt minä rankaisen sinua.”<br>\n”Etkö sinä muista omaa menneisyyttäsi?” Manu kirkui. ”Sinähän tarjosit sitä minulle!”<br>\n<br>\nAbzumo tuijotti häntä mielipuolisesti. Suga yritti päästä irti seinästä, mutta hänen veriset raajansa eivät irronneet kivisestä vankilasta. Veren haju täytti Manun sieraimet; yleensä reaktio ei ollut hänestä ikävä tunne, joka nyt kuitenkin seurasi hurmeen aromin leijuessa ilmassa.<br>\n”Hiljaa. Sitä ei ikinä tapahtunut”, Abzumo kuiskasi.<br>\n”Kiellät kaiken nyt, mutta minä muistan. Sinäkin muistat”, Manu jatkoi epätoivoisesti.<br>\n”Tiedän, mitä sanot tai aiot sanoa. Se kaikki näkyy sinusta. Olet kuin avoin kirja.”<br>\n”Surkea vertaus, ystäväni”, Manu sanoi haikeasti ja tuijotti vastustajaansa. ”Tiedät, ettei mieli ole kuin kirja, jota voisi vain lukea, kuten monet haikailijat kuvittelevat.”<br>\nAbzumo perääntyi hieman poistuen Manun rintakehän päältä.<br>\n”Sinä…” hän yritti sanoa.<br>\n”Minä tiedän, mitä ajattelet”, Manu sanoi ja hymyili tavalla, jonka ilmeisesti käsitti isälliseksi. Suga olisi saattanut naurahtaa, ellei olisi ollut kuolemanvaarassa. Hän yritti vain päästä irti seinästä, mutta tuloksetta.<br>\n”MINÄ TIEDÄN SINUT. TUNNEN. TIEDÄN. KAIKEN”, Abzumo kiljui ja polki maata jalallaan kuin kiukkuinen lapsi. Tämä lapsi vain sai koko maailman tärisemään.<br>\n”Abzumo, lopeta tämä hulluus”, Manu sanoi ja peräytyi hieman itsekin, suoraan yhdistyneen kammion uutta takaseinää vasten. Manu ei pystynyt enää havaitsemaan yksityiskohtia. Oli kuin hänen silmänsä olisi karsittu turhista tarkkuusominaisuuksista. Hän huomasi enää vain Abzumon sairaan virnistyksen, joka vuorotteli pelokkaan vääristyneisyyden kanssa kuin sinifunktion amplitudi etumerkkiä, ja Summerganonin ponnistukset päästä irti seinästä.<br>\n”Abzumo, lopeta tämä hulluus”, Manu toisti melkein anovasti. <em>Karsittu… silmät… Nimda… ei kai…</em><br>\n”NYT SE ANOO!” hullu makuta käkätti. ”LISÄÄ TÄTÄ.”<br>\n<br>\nManu alkoi olla epätoivoinen. ”Etkö sinä käsitä?”<br>\nHänen aistinsa olivat turtuneet. Hän tunsi päässään särkyä.<br>\n”En”, Abzumo vastasi ykskantaan ja syöksähti odottamattomasti Manua kohti. Hän otti Manun jalasta tiukan otteen ja alkoi pyörittää ympäri… ympäri… ympäri, ja päästi irti. Toinen makuta lensi pitkässä kaaressa suoraan lattian sisään. Taas.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/O-jrFcobLQM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/O-jrFcobLQM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nManu nousi jälleen pystyyn tuskallisen lennon jälkeen. Hän tiesi jo ennen silmiensä avaamista, että jokin oli muuttunut ja avasi sitten silmänsä apposen ammolleen. Makuta Nui ei nähnyt enää raunioitunutta temppelin huonetta – hän ei ollut temppelissä enää, ei selvästikään. Hänen näkökenttänsä taustalla loimusi magentanvärinen hohde, joka yritti sokaista hänet; hirvittävää hehkua hieman himmensi siellä täällä leijaileva verenpunainen sumu ja pienet tähdenmuotoiset syaaninsiniset kappaleet, jotka kiersivät Manua kuin planeetat auringon kiertoradalla tullen välillä turhankin lähelle.<br>\n<em>Minä olen polttopisteessä</em>, Manu ajatteli. <em>Ellipsillä on kaksi polttopistettä.</em><br>\nToisessa polttopisteessä seisoi jykevä värioksennus, modernin taiteen patsas vuodelta miekka ja kirves, aution pellon suohon hukkunut haamu. Sen ruumis oli kuin karhu, mutta turkki oli sateenkaaren värinen. Se ei liikkunut, mutta liikkui silti. Manu ei todellisuudessa nähnyt sitä, mutta tiesi sen olevan siinä, tiesi, miltä se näytti.<br>\n”Mitä tämä…” Manu aloitti, mutta olento puhui.<br>\n”Sinun järkesi sumenee”, se sanoi Abzumon äänellä. ”Sinun järkesi sumeni jo.”<br>\n”Tämä ei ole todellista”, Manu sanoi epäuskoisena. Abzumo hymyili.<br>\n”Tämä on liiankin todellista”, hän sanoi.<br>\n<br>\nSiinä samassa tyhjyydestä ilmaantui äkkiarvaamatta valtaisa kirves. Manu katseli kirvestä, sen kauniita muotoja. Se oli kaksiteräinen ja mustasta metallista taottu, puuvartinen ja ennen kaikkea kaunis. Sen varsi oli veistetty käteen mukavasti sopivaksi ja tyylikkääksi, hieman kierteiseksi, mutta myös perin yksinkertaiseksi. Terät olivat täysin virheettömiä ja sileitä, ja kumpikin muistutti tietyllä tavalla kuunsirppiä. Ne olivat sama terä ja eri terä, samanlaisia mutta niin erilaisia. Ja silti kumpaakaan terää ei voinut erottaa toisistaan, niin samanlaisia ne olivat. Manu katseli kirvestä epäuskoisena. Hän näki, kuinka se alkoi lähestyä häntä, muttei voinut tehdä mitään, sillä hänen ruumiinsa oli halvaantunut. Hän näki oman ruumiinsa ikään kuin olisi seisonut sen ulkopuolella, mutta oli samalla sen sisäpuolella. Kirves jatkoi matkaansa tuskallisen hitaasti, mutta Manu tiesi sen liikkuvan äänen nopeudella. Silti se oli niiin hidas.<br>\n<br>\nLopulta, vuosien jälkeen, kirves osui Manun keskivartaloon. Manu tahtoi parkua tuskasta, muttei voinut hengittää. Hänen keuhkojensa ilma oli homehtunut ja hänen verensä muuttunut tervaksi. Hänen ruumiinsa leikkaantui kirveen viiltäessä sitä äänen nopeudella vuosisatojen kuluessa äärettömän hitaalla vauhdilla ja hyvin nopeasti. Kirves tuhosi solukkoa, raivasi tietään ruumiin läpi, purskautti valtavan määrän verta ulos kehosta. Mutta veri valui maassa kasvavien muurahaisten päälle. Kyllä, maassa kasvoi muurahaisia, jotka kukoistivat purppuranpunaisina. Abzumon sadistinen nauru kaikui nyt kaikkialla ikuisesti pienen hetken, kun kirves teki saatanallista työtään Manun ruumiille.<br>\n”Mitä <iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;>hel<i></i>vettiä</body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe> tämä on!” Makuta Nui karjui; hänen suustaan lensi verta. Hänen oma huutava äänensä ei kuitenkaan kuulunut hänestä itsestään, se kuului kirveestä. Ajatukset, nämä ajatukset turmelivat koko maailmankaikkeuden. Abzumo oli Manun edessä, aivan hänen edessään aivan varoittamatta aivan yhtäkkiä, aivan todellisessa muodossaan. Oli aina ollut. Manu oli aina tiennyt sen, mutta sai sen tietää vasta nyt. Hänen aivonsa vääntelehtivät paradoksin kynsissä – ei maailma näin toiminut. Ei mieli näin toiminut.<br>\n”Sinä et tajua tätä maailmankaikkeutta, Makuta Nui. Sinä et ymmärrä, mitä kaikkea minä tiedän ja mihin minä pystyn. Ja ennen kaikkea, sinä et ymmärrä mieltä.”<br>\n”Minä… tämä… ei.”<br>\n”Antaudu sen valtaan. Kuole.”<br>\nKirves kaivautui syvemmälle, syvemmälle, syvemmälle ja katkoi suolistoa, silpoi sisäelimiä, valutti verta. Veri. Se kasteli koko maailman. Magenta tausta oli nyt punainen, vaan ei verenpunainen. Kirkkaanpunainen. Ja tähdet olivat nyt mustia. Silmiin sattui. Kontrasti tappoi hänen silmänsä. Hän ei enää nähnyt, hän kykeni ainoastaan kuulemaan ja tuntemaan kivun.<br>\n<br>\n”Ssssinä et ole tehnyt mitään!” Manu karjui, vaikka hänen äänensä kuului kirveestä – ei, vaan sittenkin muurahaisista. Niistä, jotka kasvoivat purppuraisina sinisestä maasta.<br>\n”Sinä et ole tehnyt mitään, tämä kaikki on illuusiota!”<br>\n”Onko?” kuului Abzumon myhäilevä ääni. Maa tärisi. ”Onko tosiaan?”<br>\nManu avasi silmänsä. Hän makasi kivimurskan keskellä, ja veri oli värjännyt koko sen kuopan, jossa hän makasi. Hänen melkein koko ruumiinsa oli haljennut keskeltä kahtia, ja hänen silmiinsä oli työntynyt sisään kuusi pitkää, lasista neulaa, kolme kumpaiseenkin silmään. Hänen kanohinsa silmäaukot vuotivat vuolaasti, melkein yhtä vuolaasti kuin vartalon halkaisseen kirveen aiheuttama haava.<br>\n<br>\n”Sinä kuolet tänne. Yksin. Hylättynä. Heti, kun olet nähnyt Summerganonin kuolevan”, Manu kuuli Abzumon äänen sanovan – tai ajatukset päässään. Hänen kuulonsa oli kyseenalaisessa kunnossa juuri nyt, samoin näkö. Abzumo pystyisi tuottamaan Sugan kuoleman hänen päässään, mitä väliä sillä enää oli?<br>\n<br>\nSuga katseli Abzumoa järkyttyneenä. Tämä vain seisoi virnuillen paikallaan, kun Manu makasi kuopassa. Edes käsi ei liikkunut. Sugan ongelma ei ollut kadonnut minnekään. Hänen kätensä oli yhä kivessä ja kivi kädessä. Seinä oli vanginnut hänet auttamattomasti. Kammion muoto oli muuttunut erittäin paljon siitä, kun Abzumo oli astunut siihen ensimmäisen kerran. Se oli nyt melko muodoton ja täynnä makutan muotoisia reikiä. Yksikään pilari ei ollut pystyssä, ja valaistus puuttui. Toinen puoli huonetta, joka oli ollut erillinen kammionsa, oli lähes samassa kunnossa nyt. Ja koko huoneen ainoa valo tuli koko palatsin lävistäneistä iskuista syntyneistä rei’istä, joita oli vain muutama. Suga tunsi itsensä turhaksi katsoessaan sitä kaikkea. Hän ei voinut auttaa Manua, ei käydä Abzumon kimppuun eikä edes paeta.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/at6ZOwEnNr4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/at6ZOwEnNr4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nManu tutkiskeli silmiään. Hän ei tainnutkaan olla sokea, hän näki aivan hyvin avattuaan silmänsä, joskin verenpunainen verho oli peittänyt kaiken. Huoneessa ei enää ollut pimeä, vaan hyvinkin valoisa. Häntä häikäisi.<br>\n<em>Aistihavainnot valehtelevat</em>, Manu muistutti. <em>Niihin ei voi luottaa.</em><br>\nHän sulki silmänsä, kuunteli, kuinka muurahaiset lopettivat kasvunsa ja lakastuivat. Ne muuttuivat mustiksi, Manu kuuli sen. Hän kuuli, kuinka veren haju sai ne kuolemaan. Hänen verensä. Ja hän maistoi niiden pelon, kun ne kuolivat.<br>\n<br>\nMaistoi pelon.<br>\n<br>\nMaistoi…<br>\n<br>\nHuulet koskettivat huulia.<br>\n<br>\nManu avasi silmänsä valoa nopeammin ja näki elämänsä karmeimman kuvaelman. Abzumo seisoi hänen luonaan yhä. Seisoi hänen luonaan ja suuteli häntä. Hän maistoi oman pelkonsa. Abzumon huulet koskettivat hänen omiaan, kieli tunkeutui sisään hänen suuhunsa. Se lipoi ympäriinsä, jätti jälkeensä vanan nestemäistä ainetta. Se oli hänen omaa vertaan.<br>\nTämä ei ole todellista.<br>\nTämä ei ole. Mene pois.<br>\nJätä minut kuolemaan.<br>\nSenkin sairas kaksimielinen turhamainen itsekeskeinen <iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;>paski<i></i>ainen</body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe>.<br>\nKuole, mikset sinä jo kuole.<br>\nJos et kuole, anna minun kuolla.<br>\n<em>En anna sinulle sitä nautintoa, aivan vielä…</em><br>\n<em>Tapa minut!</em><br>\n<em>Ei, sinä katsot, kuinka Summerganon kuolee.</em><br>\n<br>\nManu ei enää avannut silmiään. Hän ei avannut korviaan. Ei nenäänsä, ei suutaan. Hän rypistyi kasaan, yritti vetäytyä itseensä. Mutta hänen mielensä ei ollut enää turvallinen paikka. Kaikki hänen salaiset ajatuksensa, kaikki hänen suunnitelmansa, kaikki oli nähtävissä. Luettavissa, kuin avointa kirjaa.<br>\n<br>\nKirjaa.<br>\nLehteä. Kirjettä.<br>\nRomaania, novellia. Runoa.<br>\nNäytelmää.<br>\n<em>Aivan</em>, Manun pää järkeili. <em>Tämä on näytelmä. Minä olen tämän näytelmän tähtinäyttelijä.</em><br>\n<em>Väärin meni taas</em>, sanoi nautiskeleva sadisti. Ääni riipi Manun aivot veriseksi mössöksi ja muutti hänen kämmenensä paperiksi. <em>Sinä avaat silmäsi nyt ja katsot.</em><br>\nManu avasi silmänsä ja katsoi. Hän katsoi, kuinka Abzumo piteli hänen edessään Summerganonia. Toa ei katsonut häntä vaan päinvastoin yritti välttää katsetta. Oliko tämä nähnyt kaiken? Kaiken, mitä oli tapahtunut? Kaikki ajatukset? Kaikki salaisuudet? Kaiken?<br>\n<br>\nAbzumo nuolaisi huultaan.<br>\nPelko.<br>\nJumala hymyili hänelle. Se hymyili.<br>\n”Ehkä minä jätän teidät kahden”, se sanoi ja paiskasi Summerganonin Manun viereen. ”Te kuolette sittenkin yhdessä. Sinä ja hän. Te.”<br>\nMaailmaan alkoi palautua järki. Melkein. Maailma alkoi olla yhtenäinen. Melkein. Värioksennus poistui.<br>\nSe poistui rakennuksesta. Ja jäljellä oli pelkkä pelko.<br>\n<br>\nPelko ei poistunut.<br>\nSe oli hänessä, osa häntä.<br>\n<br>\n<br>\nAbzumo käveli ulos palatsista kohti Arkkienkeliä. Hän kääntyi vielä kerran kohti palatsia ja kohotti kätensä.<br>\n”Tätä palatsia ei enää ole!” hän karjaisi. Maa vavahteli, kun palatsin ulkoiset kerrokset alkoivat kuoriutua pois samaan aikaan, kun sisäosat sortuivat itseensä. Abzumo katseli virne kasvoillaan sortuvaa komeutta, kivensirpaleet lensivät alas kaupunkiin, isoja järkäleitä lensi myös. Vihreää jadekiveä pirstoutui joka suuntaan, missä katot halkeilivat ja romahtivat alas. Abzumon silmäkulmaa nyki. Hän alkoi nauraa. Hän nauroi ja tarttui päähänsä, tarttui päähänsä naurun muuttuessa kirkunaksi. Hän polvistui, polvistui ja yritti hillitä itsensä, hän hillitsi äänensä, kyllä, äänensä.<br>\n”Tämä…” hän yskäisi. ”Tämä ei ole mitään.”<br>\nHän nousi puolittain ja jäi toisen polvensa varaan.<br>\n”Tämä ei ole mitään”, hän toisti. Pari mustaa insinööriä saapui auttamaan hänet pystyyn. ”Ei mitään.”<br>\n<br>\nJadekiven palasia alkoi sataa heidän niskaansa.<br>\n”Poistumme”, Abzumo henkäisi ja ravisti insinöörit kannoiltaan. ”Minä osaan kävellä aivan itse!”<br>\nKolmikko nousi Arkkienkelin luokse. Abzumo loi viimeisen vilkaisun palatsiin olkansa takaa. Ja hänen kasvonsa vääntyivät kauhistuneeseen irvistykseen. Sitten hetki oli poissa.<br>\nVirne palasi.<br>\n<em>Minä… olen jumala.</em><br>\nHänen takanaan temppeli räjähti ja valtava sienipilvi nousi taivaalle.<br>\n<br>\n<br>\nSummerganon oli saanut raahattua Makuta Nuin lähemmäs ovea, mutta hänen voimansa olivat loppuneet jo ajat sitten. Hän henkäili ja pinnisteli, muttei päässyt yhtään pidemmälle. Manu avasi silmänsä ja katsoi tätä merkillisesti.<br>\n”Suga. Juokse. Mene.”<br>\n”En lähde ilman sinua”, toa varoitti ja jatkoi ponnisteluaan.<br>\n”Typerys”, Manu huokaisi. ”Mutta niinhän kaikki ovat.”<br>\nSuga katsoi häntä uhmakkaasti.<br>\n”Sinä et pysty tähän, Summerganon”, Manu sanoi vapisevalla äänellä ja työnsi kädellään Sugan kädet pois. Alhaalla olevasta kuopasta, jossa Manu oli maannut, makutan senhetkiseen sijaintiin, toisin sanoen ovelle, johtava verivana oli Manun koko ruumiin levyinen.<br>\n”Pyydän yhtä palvelusta”, Manu sai sanottua. Hän ponnisteli jaloilleen, mikä vei energiaa, jota hänellä ei ollut. Mistä se siis tuli?<br>\nHän oli kaatua, mutta Suga auttoi hänet käytävään. Käytävään päästyään Manu tyrkkäsi Sugan hieman kauemmas itsestään.<br>\n”Summerganon”, hän julisti. ”Ota naamioni ja vie se Klaaniin.”<br>\n”Ei”, Suga sanoi hiljaa ja risti kätensä. ”Minä en lähde, ennen kuin saan sinut mukaani.”<br>\nManu hymyili.<br>\n”Teemme tämän vaikeamman kautta.”<br>\n”Niin.”<br>\n”Ja sinä et tiedä, mikä vaikeampi reittimme on.”<br>\nSuga kohotti kulmaansa. Manu poisti naamionsa ja paiskasi sen kohti Sugaa, joka joutui lähes hyppäämään saadakseen sen kiinni. Manu vajosi polvilleen, ja Suga huudahti hätäisenä. Käytävä alkoi romahtaa heidän niskaansa entistä pahemmin. Seinät olivat jo täynnä halkeamia, ja katosta romahti suuria palasia irti.<br>\n”Summerganon”, Manu lausui jälleen Toan nimen. ”Minulla on sinulle toinenkin pyyntö.”<br>\n”Mitä? Mitä sinä yrität, Manu?” Suga tivasi. Manun kasvoille leviävä virne muuttui yliluonnollisen järjettömäksi, suorastaan pelottavaksi. Sugan katse kohdistui liikkuvaan raajaan, Manun käteen, joka piteni kohti häntä, tuli voimakkaasti ja nopeasti häntä kohti, lävisti hänen vatsansa, ennen kuin hän ehti edes huomata. Verta purskahti lattialle.<br>\n”M-m-manu”, Suga ähkäisi ja vajosi itsekin polvilleen. Manu hymyili edelleen ja sulki silmänsä.<br>\n”Oletko sinä, Suga, ikinä ajatellut kuolemaa?” Toa ei kyennyt vastaamaan makutan kysymykseen vaan pinnisteli pysyäkseen tajuissaan. Manun käden kohdalla alkoi liikkua mustia lonkeroita, jotka hivelivät toan ruumista.<br>\n”Minä en ole, Summerganon. Minä en todellisuudessa ikinä ajatellut.”<br>\n<br>\nKäytävä sortui heidän päälleen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1472,"creator":"Donny","timestamp":"2012-08-02T18:37","content":"<strong>Klaani, Admin-aukio</strong><br>\n<br>\n”Tämä ei aivan vastaa mielikuvaani sopivasta neuvottelupaikasta”, Enki puhui hiljaa seuraten sivusta Admin-aukion ahdistunutta matoranvilinää. Guardian rojahti aukion laidalla lepäilevälle puiselle penkille ja lausui:<br>\n”Tämä jos mikä on sopiva paikka”. Enkin kysyvä katse sai adminin jatkamaan: ”En luota teihin ihan niin paljon kuin mitä toivoisit. Kuulen asianne mieluiten paikassa jossa ette voi tuosta noin vain iskeä myrkytettyä heittotähteä kurkkuuni ja liueta sitten savupommin turvin paikalta.”<br>\n<br>\nEnki naurahti vaivaantuneesti ja istahti maahan Guardianin eteen vaikka adminin vieressä penkillä olisikin ollut reilusti tilaa. Muut veljeskuntalaiset istahtivat samaan tapaan riviin tuoreen johtajansa taakse. Enkin aseteltua jalkansa siististi ristiin alkoi matoran puhua:<br>\n”Nazorakit eivät saa veljeskuntaa puolelleen, oli Ämkoon-herr- krhm, Ämkoon tilanne sitten mikä hyvänsä. Sen suhteen voitte olla huoleti.”<br>\n”Tieto on huojentava, mutta ymmärrät varmaan, että en voi tuosta vain luottaa sanaasi. Jos muistan oikein, olitte pitkään Ämkoon henkilökohtainen eliittijoukko tämän suorassa alaisuudessa.”<br>\n”Ämkoo koulutti meidät taistelemaan Klaanin puolesta”, Enki puolusteli. ”Ymmärrän silti epäluulosi. En kuitenkaan voi muuta kuin anoa luottamusta.”<br>\n<br>\nGuardian tuijotti le-matorania tarkasti suoraan silmiin. Skakdi murahteli hiljaa pohdiskellen ikuisuudelta tuntuneen tovin, puristi sitten siniharmaat kätensä puuskaan ja sanoi:<br>\n”En anna teidän puuhata omianne, joten komennan klaanilaisia vahtimaan puuhianne. Näinä aikoina en voi kuitenkaan kieltäytyä ylimääräisestä sotavoimasta, joten saatte luvan olla avuksi.”<br>\n”Kiitos, herra. Tulet huomaamaan, että veljeskuntalainen pitää aina sanansa.”<br>\n”Hyvä niin. Nyt saat kuitenkin luvan kertoa minulle tarkkaan mitä saarellanne oikein tapahtui.”<br>\nEnki kurtisti kulmiaan ja vilkuili hetken ympärilleen kuin varmistaakseen, että kukaan ei vakoillut heitä. Sitten matoran palautti katseensa siniseen adminiin ja taikoi kasvoillensa pahoittelevan ilmeen.<br>\n”En usko voivani kertoa paljoa sellaista jota et jo tietäisi. Hyökättyämme nazorakien kimppuun johdin kumppaneitteni kera iskujoukkoamme. Ämkoon ja erään nazorakien supersotilaan aiheuttaman kaaoksen turvin onnistuimme nipin napin pakenemaan saarelta.”<br>\n”Oletko varma, että Ämkoon ja nazorakin taistelu ei ollut lavastettu?”<br>\nEnkin kasvoilla käväisi hämmästys.<br>\n”Ette kysyisi tuota jos olisitte olleet näkemässä, Herra. Se oli hurjin koskaan näkemäni kamppailu, ja minä olen nähnyt paljon.”<br>\n<br>\nAdmin-aukion laidalta kuuluvat hämmästyneet huudahdukset ja huokaukset saivat sekä Guardianin että veljeskuntalaisten päät kääntymään hetkeksi mekkalaa kohti. He eivät kuitenkaan nähneet muuta kuin hämmästelevän matoranjoukon, ja siirsivät mielenkiintonsa takaisin keskusteluunsa.<br>\n<br>\n”Kuulemani mukaan Ämkoo katosi taistelun päätteeksi”, G puhui. ”Onko sinulla mitään tietoa mitä siitä eteenpäin tapahtui?”<br>\n”Koko kamppailu oli siinä vaiheessa täysi kaaos”, kuului Enkin vastaus. ”Johtajamme jäi epäselvissä olosuhteissa ainoana Ämkoon tueksi. Menetimme useaan kertaan yhteyden kumpaankin ja sitten saimme käskyn lähteä.”<br>\n”Ämkoon tilanteen on täytynyt olla taistelun jälkeen hälyttävä”, Guardian mietti vilkuillen uudemman kerran äsken kuultujen outojen huudahdusten suuntaan. ”Sillä pirulaisella ei ole tapana jäädä vapaaehtoisesti vihollisten kynsiin.”<br>\n”Olen vähintään yhtä hämmentynyt kuin tekin”, Enki vastasi.<br>\n”En muuten usko”, Guardian sanoi katse naulittuna aukion laidalle. Adminin reaktio sai Enkin kääntämään katseensa ympäri ja lähes pudottamaan silmänsä päästään. <br>\n<br>\nHämmästyneen väkijoukon lävitse kompasteli väsynyt ja litimärkä Norsupäästäinen. Tuon ikiaikaisen olennon helvetillinen silmäpari tuijotti häiriintyneesti penkillä istuvaa Guardiania samalla kun olento liikkui väkinäisin liikkein sinistä skakdia kohti. Uskalias uimamatka veljeskunnan saarelta Klaaniin olisi tappanut minkä tahansa muun maaelämään suunnitellun rahi-pedon, mutta aurinkovoimalla toimiva väkivahva päästäinen oli ihme kyllä selvinnyt hengissä puolikuolleesta ratsastajastaan huolimatta.<br>\n<br>\nEnki ja muut veljeskuntalaiset kavahtivat sivuun Suuren Norsupäästäisen tieltä kun tämä astui Guardianin eteen. Hämmästynyt admin ryhdisti velttoa asentoaan ja katseli hieman ahdistuneesti Norsupäästäisen valtavia silmiä. Sitten Guardian avasi keskustelun.<br>\n”No mutta hei.”<br>\n”Röööhkis.”<br>\n”Omistajasi ei lähettänyt sinua sädettämään minua hengiltä, eihän?”<br>\n”Srönk.”<br>\n”No hyvä.”<br>\n<br>\nNorsupäästäinen laskeutui polvilleen ja Guardian huomasi ensi kertaa rahin selässä makaavan matoranin. Veljeskuntalaiset huomasivat saman ja auttoivat henkihieverissä olevan ratsastajan alas päästäisen selästä.<br>\n”Le-matoran” pystyyn ampaissut Guardian lausui. ”Yksi teistä?”<br>\n”Selvästikin”, Enki puhui yrittäen saada matoranin tajuihinsa. Kuin ihmeen kaupalla veljeskuntalaisen himmeät silmät avautuivat, ja matoran yskäisi suustaan merivettä ja pienen kalan.<br>\n”Minä...” matoran aloitti, mutta seuraavat sanat juuttuivat hänen kurkkuunsa.<br>\n”Älä puhu”, Guardian komensi kyyristyttyään puolikuolleen selviytyjän viereen. Guardianin kiikarisilmä siirtyi tarkkailemaan matoranin kaulan lähellä ammottavaa tulehtuneen näköistä avohaavaa. ”Älä huolehdi. Saat pian apua.”<br>\n<br>\nGuardian nosti haavoittuneen matoranin olalleen ja lähti kantamaan tätä kohti Klaanin sairasosastoa. Norsupäästäinen röhkäisi hätääntyneesti, eikä Enki kyennyt estämään väsynyttä eläintä lähtemästä jolkottelemaan Guardianin perään. Veljeskuntalaiset vilkuilivat hetken toisiaan ja lähtivät sitten myöskin seuraamaan sinistä skakdia.<br>\n”Minä...”, haavoittunut matoran aloitti taas. Guardianin estelyistä huolimatta matoran koitti puhua.<br>\n<br>\n<em>”...näin...kaiken...”</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1473,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2012-08-03T08:15","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Elikkä. Tässä tuli sellainen varsin mielenkiintoinen ongelma, että viesti kokonaisuudessaan ylitti foorumipostien maksimimerkkimäärän, eli 60 000 merkkiä. Joten Arkkienkelipommi vol. 1 julkaistaan kahtena viestinä, mutta ajatelkaa niiden olevan yksi posti. Antakaa anteeksi tuplapostaus. Krediittipuolelta pitää mainita, että tämä posti on minun, Manun, Tongun ja Geen yhteistyön tulos. Lisäksi hahmojaan käytettäväksi tarjosivat Troo, Hai, Blosz ja Snowie. Ja tämä on goddamn 22 sivua, joten varatkaa aikaa.</dd></dl>\n<strong>Ilmaraptori</strong><br>\n<br>\nIlmaraptorin sisällä vallitsi kiristyneen jännittynyt tunnelma. Manun antaman kartan perusteella he olivat lähellä määränpäätään, atheonistien muinaista temppelisaarta. Troopperi istui sohvalla teroittaen miekkaansa ja rasvaten varsijousensa laukaisijaa. Hai kiillotti oman keihäänsä terää Troopperin aseenhoitopakkauksen tarpeilla. Bloz katseli haikeana ikkunasta muistellen outoja uniaan. Toa tuntui olevansa hieman eksyksissä.<br>\n<br>\nKolmikko oli jäänyt alukselle odottamaan, kun muut olivat lähteneet temppelille. Se, etteivät he olleet Klaanin ykkössotilaita tällä tehtävällä, oli pelastanut heidät vankeudelta. Mutta Toain velvollisuudentunto tovereita kohtaan kasvoi, kun he lähestyivät kohtaloaan. Troopperi katseli omaa peilikuvaansa miekkansa kiiltävästä terästä heijastuneena. Hän näyttäisi, että hänellä olisi oma panoksensa annettavana tässä sodassa. Hän muisti taivaalla näkyneen vilauksen Arkkienkelin piikikkäästä pallokuoresta. Se oli ollut kauhea, mutta kauhea oli myös hänen miekkansa Makuta Abzumon vatsassa.<br>\n<br>\nTernok ja Ontor huhkivat hiki naamiossa hiiliä pesään lappaen. Monissa liemissä keitetyt Matoranit eivät tienneet, mikä heitä odotti, mutta he ymmärsivät tilanteen vakavuuden, ja matkanteko oli ainoa tapa päästä perille. Lisää hiiliä lensi tulipesän pätsiin. Ilmaraptori halkoi taivasta.<br>\n<br>\nMatoro istui Tongun valtavan lentotuolin reunalla ja katseli silmäkiikari kovana Ilmaraptorin tuulilasin läpi Ämturin ohjatessa vieressä. Kartta oli levitetty kojelaudalle. Pienet alla vilisevät saari- ja atollirykelmät vastasivat kartan merkkejä.<br>\n<br>\n”Savua!” Jään toa huudahti katsoessaan horisonttiin. Vasemmalla, kymmenisen kilometrin päässä näkyi suurehko saari, josta nousi mustaa savua. Troopperi pisti miekkansa huotraan ja käveli Toa-kollegansa vierelle.<br>\n<br>\n”Ei taida olla tulivuori”, tulen Toa sanoi synkästi.<br>\n<br>\n”Se on Abzumon alus!” Matoro huudahti zoomattuaan saaren yläpuolelle. Valtava piikkipallo leijui ilmassa. Se oli osittain maasta nousevan savun peitossa. Savu ja katku näyttivät ikään kuin tekevän hirviömakutan tuomionkoneelle siivet. Matoro oli nähnyt Arkkienkelin Athistien saaren yllä, mutta silloin Toan päässä oli risteillyt niin monta ajatusrataa Nimdasta ja maailmasta, ettei hän ollut keskittynyt piikkipallon yksityiskohtiin heikkouksista puhumattakaan.<br>\n<br>\n”No jo on Destralin ruma kone Makutalla”, Ämtur tuumasi. Hän ei ollut osannut odottaa heidän kohteestaan mitään tuollaista. Laivaston Matoran oli paremminkin odottanut jotain Nazorakein taistelualusten tyylistä. Mitenköhän moinen pallo edes pysyi ilmassa?<br>\n<br>\nMuutkin aluksen miehet tulivat katsomaan etuikkunasta lähenevää uhkaa, lukuun ottamatta panttivankitorakkaa, joka ei pystynyt kävelemään. Kukaan ei pitänyt ajatuksesta, että sen lähestyminen johtui <em>heidän</em> lähestymisestään ja että he olivat <em>tunkeutumassa</em> sinne.<br>\n<br>\n”Suoraan kohti?” Ämtur kysyi Matorolta. Matoro mietti, katsoi Matoraneja ja Toa-tovereitaan, joiden epävirallinen johtaja hän tällä tehtävällä oli. Oliko tämä hulluutta? Sitten Toa katsoi harppuunaansa. Kuusi koukkua odottivat kehässä kädentyngän ympärillä. Niitä ei ollut koskaan ammuttu. Vielä.<br>\n<br>\n”Suoraan kohti. Sen takia tänne tultiin.”<br>\n<br>\n”Mitä aiomme?” Hai kysyi. Toan silmät olivat nauliintuneet mustaan palloon, joka näytti sitä uhkaavammalta, mitä lähemmäksi he tulivat.<br>\n<br>\n”Ymmärräthän sinä, ettei tuota voi upottaa edes Ilmaraptorilla, ellei siellä sitten ole jotain ilmastointiputkea tai vastaavaa,” Ämtur sanoi.<br>\n<br>\n”Me... menemme sisään. Suga, Joy ja muut ovat varmasti tuolla sisällä. En tietenkään vaadi ketään tulemaan mukaani.”<br>\n<br>\n”Melkoinen klisee”, Ternok tokaisi alempaa suhteellisen kevyellä äänensävyllä, ”Minä jään alukseen. Tuskin löydämme tarpeellista taistelukamaa sisältävää varastohallia uudelleen.”<br>\n<br>\n”Minä jään myös,” Ontor sanoi. Ämtur nyökkäsi. ”Ainakin voimme yrittää räjäyttää teille tien sisään.”<br>\n<br>\n”Minä olen mukana,” Troopperi sanoi, ”Jos edes pääsemme si-Auuh!”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/90ms-l975ug" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/90ms-l975ug</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nAlus vavahti. He olivat saaneet osuman. Hai ja Bloz lensivät nurin Ternokin ja Ontorin päälle, ja Toat saivat niskaansa vielä kasan rojua Tongun lentotuolin syövereistä. Ämtur teki nopean sukelluksen alas ja väisi muutaman lisäammuksen. Arkkienkeli ampui kovilla, mutta osuma oli tullut onneksi aluksen keulan panssarilevyyn.<br>\n<br>\n”Onneksi nuo tuli asennettua”, lentäjä-ässä sanoi hammasta purren, ”Tawa paloi. Oletteko kunnossa?”<br>\n<br>\nBloszar ja Hai nousivat seisomaan ja Ternok nosti päänsä. Ontor piteli kättään. Se oli inhottavasti vääntynyt. Matoran vikisi kivusta.<br>\n<br>\n”EI! Oletko kunnossa, kuoma?” Ternok kysyi ja käänsi ystävänsä selälleen. Käsi oli poikki ja Matoran oli saanut ruhjeita vartaloonsa.<br>\n<br>\n”Destralin Karzahnin Makuta”, Ontor manasi, ”Käsi ei liiku. Aargh.”<br>\n<br>\n”Minä hoidan sinut, minä hoidan”, Ternok vannoi ystävälleen. Hai nosti loukkaantuneen sohvalle. Ternok istui hänen viereensä.<br>\n<br>\n”Sinun pitää pärjätä, Ontor”, sanoi Ämtur, joka piti päänsä kylmänä, ”Ternok, et voi tehdä mitään nyt. Mene vasempaan tykkiin. Ja menkää nyt joku äkkiä tulipesälle, moottorin sammuminen on kaikista huonoin vaihtoehto tällä hetkellä!”<br>\n<br>\n”Minä hoidan tämän”, Troo sanoi ja laukaisi kädestään tulipallon, joka kulki aluksen sisätilan läpi konehuoneeseen ja sytytti tulipesän hiilet kirkkaaseen liekkiin. Toa asteli ripeästi konehuoneeseen ja veti miekkansa esiin, jotta pystyisi kanavoimaan tulivoimiaan paremmin. Aluksen vauhti kiihtyi jälleen. Tulevat ammukset olivat hitaampia pitkän matkan ammuksia, ja tulen elementtivoimista voimansa saava höyryalus puikkelehti niitä väistellen kohti Arkkienkelin mustaa runkoa. Ternok jätti vastahakoisesti loukkaantuneen toverinsa ja kipusi toiseen Cordak-pesäkeeseen.<br>\n<br>\n”Nerokasta”, Ämtur sanoi itsekseen, kun Troopperin tuli lisäsi koneen tehoja, ”Osaako kukaan teistä kolmesta ampua?”<br>\n<br>\n”Minulla on kokemusta Cordakeista, mutta en kyllä mahdu tuohon pesäkkeeseen”, Hai sanoi.<br>\n<br>\n”Tule sitten ja ota nämä keulacordakit niin minä voi keskittyä lentämiseen”, Ämtur vastasi. Hai hivuttautui hänen ja tuolin väliin ja Matoran-pilotti istuutui Toan syliin. Hai laski kätensä Ilmaraptorin Cordak-laukaisimille ja Ämtur piteli niiden välissä olevia ohjauspuikkoja.<br>\n<br>\nMatorolle toimettomuus ei käynyt lainkaan. Hän sanoi Ämturille yrittävänsä mahtua oikeanpuoleiseen tykkipesäkkeeseen, sillä Matoran oli opettanut hänelle tykin käytön aluksen esittelyn yhteydessä. Pesäke oli Matoran-kokoa ja todella pieni, mutta jään Toa oli melko laiha ja sai sullottua itsensä sinne sikiöasennossa. Hän avasi suuresta vivusta Cordak-tykin piilottaneen sivupaneelin ja sarjatuliase tuli esiin Ilmaraptorin kyljestä.<br>\n<br>\n<em>Täällä ollaan</em>, Matoro viestitti Cencordilla Ämturille, <em>voin pitää yhteyttä mielen naamioni avulla</em>.<br>\n<br>\n<em>Ammu kaikkea mikä tulee suoraan kohti</em>.<br>\n<br>\n<em>Jessöör.</em><br>\n<br>\nMatoro alkoi tulittamaan hikisessä kopissa lähestyviä ammuksia. Ne olivat kauttaaltaan mustia, suunnilleen hänen päänsä kokoisia, ja niissä tuntui olevan oma virtalähde. Toa ampui ensimmäisen kuuden panoksen sarjan; neljä osui Arkkienkelin kaukoammuksiin, kaksi vihelsi ohi. Matoro väänsi paineilmajärjestelmän avittamana tykin takaisin latausasentoon uusien panosten saamiseksi. Mikä nappi latasi? Oliko se keltainen? Naks.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/RwUUUsbe3J0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/RwUUUsbe3J0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<em>Matoro, pistit ammuntamusiikin päälle! Sininen lataa!</em><br>\n<br>\nToa painoi sinistä nappia. Järjestelmä korvasi panosten hylsyt uusilla pateilla, ja Matoro pääsi taas ampumaan. Arkkienkeli oli jo lähellä, se peitti pilvien takana olevan auringon. Ja sen edessä parveili mustia ammuksia kuin kärpäsiä. Ilmaraptorin ammuntamusiikki kuulosti siltä, että se olisi kuulunut aivan eri tilanteeseen, mutta Matoro ei sammuttanut sitä. Kaksi panosta osuivat kohteisiinsa. Ampuminen alkoi sujua.<br>\n<br>\nBloszar seisoi Ilmaraptorin sisätilan keskellä ajatuksissaan. Tämä oli iso homma. Tulen Toa mietti uniaan, Nutun ja Tronien menetystä... Ympärillä muut huhkivat hiki hatussa, ja yksi Matoran makasi loukkaantuneena sohvalla. Tällä kertaa hän ei antaisi liittolaistensa menehtyä. Hän veti erään sohvan alta tavaralaatikkonsa ja nosti kivinuijansa sekä kaksi vänkyräistä metallinpalaa laatikosta.<br>\n<br>\n”Avaa kattoluukku”, Blosz sanoi päättäväisesti, ”Haluan nähdä auringon”.<br>\n<br>\n”Huono idea”, Ämtur vastasi, ”Olisit elävä maalitaulu. Ei tulen voimat auta tuolla, ja lennät kyydistä jos kipuat ylös.”<br>\n<br>\n”Tiedän mitä teen, ja haluan olla avuksi, kun muut taistelevat!” Toa huusi Matoranille.<br>\n<br>\nVastahakoisesti Hain sylissä istuva pilotti painoi nappia, joka avasi katossa olevan pyöreän aukon. Tuuli ja sodan pauke kuuluivat sisään, mutta kuolemaa ja Arkkienkelin ammuksia uhaten Bloszar kiipesi esiin tulleita tikkaita katolle. Ylös päästyään hän hitsasi nopeasti kaksi metallinpalasta tulivoimillaa Ilmaraptorin metalliseen kattolevyyn kiinni ja asetti jalkateränsä niiden alle niin, että hän pystyi seisomaan kovaa vauhtia kiitävän lentokoneen päällä. Hän sulki luukun ja pisti kivivasaransa tanaan.<br>\n”Eiköhän pelata erä Kolia.”<br>\n<br>\nPieniä kivivasaran elementtivoimia käyttäen Toa loi jalkapallon kokoisen kiven ja löi sen komealla vasaran heilautuksella kohti lähestyvää ammusta. Kivi osui elementtivoimien ja vasaran antaman voiman avulla suoraan lähestyvän ohjuksen läpi. Elementtivoimat kutsuivat pallon takaisin vasaran luo ja Blos valmistautui uuteen iskuun. Suoraan lennosta hän löi kiven kahden tulevan ohjuksen läpi. Arkkienkeli peitti jo puolet Bloszarin näkökentästä, mutta nyt ei ollut aikaa pelolle.<br>\n<br>\nMutta Arkkienkeli oksensi taisteluun lisää joukkoja. Nämä olivat isompia, kuin hävittäjiä, ja ampuivat verenpunaisia energia-ammuksia silmämäisistä aseistaan. Ne saavuttivat Ilmaraptorin ja alkoivat ahdistella katolla keikkuvaa Bloszaria, joka sai kuitenkin väistettyä ne taitavalla kallistuksella. Tulen Toa ei ollut varma, olivatko ne orgaanisia vai metallisia; Niillä oli selvästi siivet ja piikikäs musta runko, mutta niiden keulassa – tai päässä – oli suuri pyöreä kita täynnä vänkyröitä mustia hampaita. Ällöttävän hajuista kuolaa lensi Blosin päälle olentojen suhahdellessa hänen ympärillään. Toa sai katkaistua yhden siiven lujalla vasaran heilautuksella, mutta tilalle tuli kaksi lisää. Ne yrittivät takertua kovaa vauhtia kiitävän ilma-aluksen runkoon.<br>\n<br>\nMatorokin oli huomannut uuden vihollisen. Niihin osuminen oli hankalampaa, sillä ne näyttivät väistelevän ammuksia oman tahtonsa mukaan. Matoro tuhlasi monta ammusta yrittäessään upottaa yhtä, joka kaarteli tykkipesäkkeen ympärillä kuin raatopaarma katoajahärän ruholla. Toisella sivutykillä ampuva Ternok, joka oli käynyt laivaston Cordak-ammunnan kurssin, sen sijaan onnistui paremmin: hän sai ajettua yhden Abzumon lentokätyreistä ristituleen Hain etutykkien kanssa, jotka pudottivat ötökän taivaalta. Lisää vihollisia kiinnittyi Raptorin runkoon ja yritti kaivautua siitä läpi terävillä, pyörivillä hammasriveillä kuin laavajuotikkaat. Ämtur lisäsi nopeutta karistaakseen ne. Hän oli huomaavinaan jonkinlaisen suuren linnun lentävän kohti Arkkienkeliä kauempana.<br>\n<br>\n”Moottorit ylikuumenevat!” huusi Ternok tykkipesäkkeestä puhelimen kautta Ämturille, ”Ne hehkuvat oransseina ja saattavat räjähtää!”<br>\n<br>\n”Destralin Destral!” pilotti manasi.<br>\n<br>\n”Lauhdevedet kiehuvat”, totesi väliin Hai, joka sai yhteyden höyrykoneiston vesiin, ”Jos se ylipäätänsä on mahdollista.”<br>\n<br>\n”Voitko tiivistää veden uudestaan?” Ämtur ärähti Toalle.<br>\n<br>\n”En voi lisätä sen lämpökapasiteettia”, Toa vastasi.<br>\n<br>\n<em>Hei, Blos voisi vetää lämmöt itseensä</em>, Matoro liittyi keskusteluun naamionsa voimalla, <em>Blos, Matoro tässä, ime moottoreiden lämpö itseesi!</em><br>\n<br>\nBloszar teki työtä käskettyä. Hän laski kivivasaransa jalkojensa väliin ja kutsui tulen elementtivoimillaan moottoreiden lämpöä. Oranssit tulikuumat lämpösäteet ampaisivat moottoreista Toan käsiin, ja Blos imi energian itseensä elementtivoimaksi. Moottorit lakkasivat hehkumasta ja miehistö koki lyhyen hilpeyden hetken taistelun keskellä.<br>\n<br>\n”Lauhdevesi tiivistyi”, Hai totesi.<br>\n<br>\n”Teistä Toista alkaa olla hyötyä”, Ämtur vastasi.<br>\n<br>\nMutta ylhäällä katolla Bloszarin tilanne alkoi olla tukala. Abzumon kätyrihävittäjiä pörräili hänen ympärillään huolimatta Ilmaraptorin kovasta vauhdista. Kaksi niistä keskittyi härnäämään Toa sillä aikaa, kun muut yrittivät porautua aluksen rungon läpi. Blos huitoi minkä ehti kivivasarallaan, mutta vainolaiset olivat liian ketteriä ja väistivät raskaan lyömäaseen iskut helposti. Tämä tekniikka ei toiminut.<br>\n<br>\nSitten hän muisti, ettei hän ollut kiven Toa. Hän oli tulen Toa. Ja hän oli juuri imenyt itseensä aika lailla puhdasta lämpöä.<br>\n<br>\nOli aika vapauttaa lämpö.<br>\n<br>\nHän keräsi vasaraansa tulienergiaa, kunnes sen ympärille oli kerääntynyt suuri pallo ympäriinsä pyörivää tulta. Hän tähtäsi Ilmaraptoria taka-ajaviin aluksiin ja keskittyi.<br>\n<br>\nMustien alusten uusi isku oli tulossa. Se ei tosin koskaan ehtinyt maaliinsa, sillä se törmäsi valtavaan tuliseen aaltoon, jonka Bloszar oli ampunut. Hetkessä koko parvi oli sulanut ja kadonnut tyystin. Kaukaa katsottuna näytti kuin Ilmaraptorilla olisi tulinen häntä.<br>\n<br>\n”Siitä saitte, mielipuoliset laitteet!” toa riemuitsi. Hänen ilonsa ei kestänyt pitkään, sillä lisää outoja aluksia oli tulossa kohti.<br>\n<br>\nMatoro yritti tähystellä jotakin paikkaa massiivisen aluksen pinnassa, jonne he voisivat pudottautua. Enkelin pinta oli rosoinen ja täysin järjetön. Siitä ei saanut järkevää kokonaiskuvaa.<br>\n<br>\n”Miksei Abzumo voi taistella… normaalisti? Lentäviä limanuljaskoita puremassa alustamme? Mitä vielä?” Troopperi valitti kenenkään kiinnittämättä hänen puheisiinsa huomiota.<br>\n<br>\nMatoro kirosi mielessään huonoa näkyvyyttään. He olivat jo hyvin lähellä Arkkienkeliä.<br>\n<br>\n<em>Kaartakaa mahdollisimman läheltä, niin yritämme päästä tuon päälle</em>, Matoro sanoi telepaattisesti Ämturille. Laivastolainen vastasi lyhyen myöntävästi ja kaarteli aivan lähelle Arkkienkeliä. Hän joutui väistelemään jatkuvasti järjettömiä piikkejä ja torneja, jotka nousivat mustan kuulan pinnasta kunnioittamatta painovoimaa millään tavalla. Välillä hänen oli pakko vetää alus ylös, sillä pallon pinta oli toisinaan täynnä ylöspäin osoittavia ketjuja, jotka olivat kuin suunniteltu ilma-alusten torjumiseen.<br>\n<br>\nInfernaaliset torjuntähävittäjät jatkoivat Ilmaraptorin ahdistelua. Bloszar yritti käristää niitä aluksen katolta käsin, mutta nyt hyökkääjät olivat oppineet. Ne lentelivät yksittäin ja monimutkaisempia reittejä. Ne eivät antautuneet enää joukkoihin helpoiksi maaleiksi.<br>\n<br>\nIlmaraptori syöksyi nyt kohti Arkkienkelin pintaa. Cordakit lauloivat ja katkoivat painovoimaa uhmaavia ketjuja, jotka putosivat välittömästi alas irrottuaan valtavasta kuulasta.<br>\n<br>\nÄmtur hidasti niin paljon kuin uskalsi. Maahan- tai pikemminkin mustan pallon pintaan – oli korkeutta vain muutama metri. Kaikki Toat pudottautuivat vuoron perään alas. Kun Hai oli viimeisenä päässyt ulos aluksesta, Ilmaraptori otti nopeasti lisää korkeutta ja pyrki laskeutumaan maahan. Silloin aluksen kylkeen iskeytyi takaviistosta kovaa vihollisalus. Laivaston alus huojui ja alkoi savuta. Se lähti syöksyyn alaviistoon.<br>\n<br>\n”Mikä hitto meihin osui”, Ämtur kirosi ohjaimissa. Alus tuntui yllättäen todella tilavalta ja ehkä hieman turvattomaltakin, kun suurimmat matkustajat olivat poissa.<br>\n<br>\nOntor kuuli kapteenin kysymyksen sekä tiesi vastauksen siihen. Hän tunsi veren katoavan suonistaan nähdessään aluksen aukosta tulleen olennon. Ei, olento ei ollut oikea sana. Sille ei ollut oikeaa sanaa.<br>\n<br>\nHajonneen hävittäjän muotoisen kuoren sisuksista ryömi yönmusta olento. Se näytti koostuvan vain yhdestä massasta. Soikeasta vartalosta lähti lonkeroita useisiin suuntiin, mutta neljä suurinta näyttivät toimittavan raajojen virkaa. Mustan massan päässä ei ollut silmiä tai suuta. Se oli musta ja kasvoton ja tuijotti yhdellä punaisella silmällä matorania.<br>\n<br>\nOlento sähisi ja ryömi kohti Ontoria.<br>\n<br>\nSilloin 1034 ilmestyi paikalle. Taistelun tuoksinassa kukaan ei ollut muistanut aluksen perällä istunutta vankia. Hänellä oli käsissään isokokoinen jakoavain. Nazorak iski lonkeroista olentoa sen keskiruumiiseen. Se löi uudelleen. Niljainen ruumis hajosi kahtia. Vain toinen puoli liikkui. 1034 iski uudelleen. Olento hajosi mustaksi mössöksi aluksen lattialle. Ontor näytti samaan aikaan helpottuneelta sekä kauhistuneelta. Lopulta se puoli, joka uskoi tuon nazorakin ei-murhanhimoinen, voitti.<br>\n<br>\n”K-kiitos”, hän osasi vain sanoa.<br>\n<br>\n1034 oli vähintäänkin yhtä hämmentynyt. Oikeastaan ”kiitos” matoranilta kuulosti paremmalta kuin monet ylennykset. Lisäksi, jos nazorakien vanki olisi tehnyt saman kuin hän, sillä ei todennäköisesti olisi enää päätä.<br>\n<br>\nTorakka ei osannut sanoa mitään. Hän pudotti työkalunsa ja meni takaisin aluksen perään.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><span style="text-align:center;">* * *</span></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/bWp5uUxarAQ" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/bWp5uUxarAQ</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSuuri merimetso vapautti kauniin, mutta tappavan lauluäänensä. Sen valtavat tummat siivet repivät tiensä läpi korkeuksien ilmavirtojen, käyttäen tuulenpuuskia näkymättöminä polkuina. Polut johtivat lintua sinne, minne sen mestari halusi.<br>\n<em>Kiihdytä, ystävä.</em><br>\nLinnun selässä istuva punaisin rukoustekstein koristeltua sinistä Pakaria kantava mustakaapuinen soturimunkki katsoi päättäväisenä eteenpäin ja pysytteli tiukasti kiinni merimetson selkäharjaksissa. Oraakkeli oli matkannut pysähtymättä tuntikausia. Nyt hän kuitenkin oli lopulta määränpäässään. Suuri atheonistien kaupunki, tuon kielletyn lahkon ainoa asuinpaikka – paloi ja kuoli kuin muurahainen suurennuslasin alla auringossa.<br>\n<br>\nSen yllä leijaili taas itse paholainen. Demoninen, pientä planeettaa muistuttava katedraalirakenteinen ilma-alus peitti varjollaan alleen koko kylän. Sen tumma pinta ei heijastanut auringon valoa, vaan tuntui pikemminkin imevän sitä itseensä loputtomiin mustan aukon lailla. Alus ei näyttänyt kuuluvan ilmatilaan. Se ei näyttänyt kuuluvan tähän maailmaan, vaan muistutti enemmänkin reikää todellisuudessa. Teräksinen hirviö oli pienen saaren kokoinen ja täynnä raskaita metalliketjuja, mutta silti näytti täysin painottomalta. Liikehtiessään se ei äännellyt lainkaan. Oli kuin alusta ei olisi edes ollut siinä.<br>\nSavupilviä tuprusi kaupungista ja halki ilman leijaili riekaleita siitä, mikä oli voinut ennen olla puuta, kiveä tai matoraneja. Päättäväisyys täytti Oraakkelin punertavan katseen. Atheon oli paholainen, sielunvihollinen, varas ja pahuus, mutta soturimunkki ei pystynyt vihaamaan tähän uskovia.<br>\n<br>\nEi niin kauan, kun oli olemassa jotain pahempaa.<br>\n<br>\n<em>Ystävä. Jätä minut Arkkienkelin katolle.</em><br>\n<br>\nLintu nyökkäsi ja tummissa silmissä ei ollut vivahdettakaan tottelemattomuudesta.<br>\n<br>\n<em>Jos sillä siis kattoa onkaan.</em><br>\n<br>\nMerimetso laski korkeutta ja valtavat siivet puristuivat lähelle sen suurta, sulkaista kehoa, kun lintu valmistautui täyteen syöksyyn. Hetkeksi kaikki äänet jäivät ilmavirran ja kuohunnan alle. Suuri purppurainen alus alkoi täyttää Oraakkelin näkökenttää.<br>\nSilloin hänen ymmärrykseensä hiipi, miksi Makuta Abzumon laiva oli nimeltään Arkkienkeli. Mahtipontisen nimen tarkoituksena ei ollut vain herättää pelkoa makutan vihollisissa, eikä Abzumo ollut luonut nazorak-rotua vain täydelliseksi armeijaksi.<br>\n<br>\nHän oli luonut nazorakit, koska halusi leikkiä jumalaa.<br>\nMikä tahansa jumala ei näemmä riittänyt. Hän halusi olla Ath, ja ratsastaa Arkkenkelillä.<br>\n<br>\nMielikuva sai Oraakkelin voimaan pahoin. Vielä pahempaa oli se, että jos Nimda Epsilon todellakin oli edelleen atheonistien käsissä, Abzumon haave ei ollut kovin kauaskantoinen.<br>\n<br>\nMerimetson raivokas karjahdus kaikui kylän yllä, kun lintu lähti ohjusmaiseen syöksyynsä kohti tummaa pienoisplaneettaa. Oraakkeli valmistautui hyppäämään. Laskeutuminen ei tulisi olemaan pehmeä.<br>\n<em>Parempi tähdätä ikkunoihin. Kiitos, ystävä.</em><br>\nMerimetso kirkaisi alakuloisesti. Tämä saattoi olla viimeinen kerta, kun se näki mestarinsa. Vanha lintu ei silti tehnyt elettäkään estääkseen mestariaan. Se ei tiennyt paljoakaan, mutta se tiesi mestarin olevan hyvä. Mestari oli aina ollut hyvä.<br>\nMusta kaapu hulmusi tuulessa, kun sitä kantava soturimunkki loikkasi ratsunsa selästä. Sekuntien ajan pieni kaapukääryle viuhui syöksypommittajan vauhdilla kohti valtavaa tummaa rautaplaneettaa. Kun se osui, jokin petti sen alta ja miljoonat mustat sirut räjähtivät eri suuntiin ja satoivat Arkkienkelin kannelle.<br>\nTuuli piiskasi mustan ilma-aluksen pintaa ja pienen, raskaasti huohottavan hahmon viitta lepatti kuin kaapparilaivan lippu. Vanhat punaiset silmät skannasivat mustia pintoja ja piikikkäitä muotoja. Syvällä tajunnassaan soturimunkki alkoi kuulla ääntä. Naisen ääntä. Avunhuutoja pimeydestä.<br>\n<br>\nSinikasvoisen vanhuksen oikea käsi katosi kaavun sisälle ja ilmestyi pian esiin otteessaan musta, kiiltävä kuula, jonka sisällä liikehti tummia nesteitä. Soturimunkki ravisti kuulaa raivokkaasti ja keskittyi ajatuksiinsa.<br>\n<br>\n<em>Onko täällä jossain sisäänmenoaukko</em>, Oraakkeli pohti raivokkaasti.<br>\n<br>\nMustan kuulan sisällä liikehtivistä nesteistä nousi valkoinen kuutio.<br>\n<br>\n<span style=\"color:black\">EI VIELÄ</span>, kuula vastasi.<br>\n<br>\nOraakkeli sinkosi kuulan vaivattomalla ranneliikkeellä selkänsä taakse. Se kolahti ontosti osuessaan Arkkienkelin mustaan rautapintaan ja jatkoi pyörimistään äänekkäästi kauemmas ja kauemmas.<br>\nKolmenkymmenen metrin päässä Oraakkelin selästä kuulan liike lakkasi kokonaan. Nesteiden sisällä liikehtivä valkoinen kuutio upposi ja lillumisen keskeltä erottui tikitystä.<br>\n<br>\nSen keskeytti täysin varoittamaton sininen leimahdus, joka räjäytti irti yhden Arkkienkelin rautaketjuista ja halkaisi ilma-aluksen kannen. Oraakkeli kääntyi ympäri ja katsoi savuun. Pyhän Äidin avunhuutoja kuului jostain alempaa, mutta vain Oraakkeli kuuli ne.<br>\nTaivaalla Arkkienkelin yläpuolella räjähteli. Tulikuumaa rautaa satoi mustan tuhon ja kuoleman planeetan ja sen alla kohtaloaan odottelevan atheonistikaupungin päälle. Demonisen ilmalaivan kanssa taisteli siivekäs ilma-alus, jonka keulakuvaa koristi sininen Ussal-rapu. Harhautusta ei kestäisi kauaa. Se oli käytettävä hyväksi.<br>\n<br>\nOraakkeli katsoi tuulella ratsastavaa klaanilaisalusta. Vanhoille kasvoille ilmestyi synkkä ilme.<br>\n\"Hölmöt.\"<br>\n<br>\nSanaakaan sen jälkeen sanomatta soturimunkki piiloutui syvälle mustaan kaapuunsa ja lähti juoksuaskelin kohti aukeamaa Arkkienkelin mustassa kuoressa. Heittäen voltin ilmassa hän pyörähti rikinkatkuisen savun läpi pimeyden ytimeen.<br>\nOraakkeli laskeutui suorin jaloin kovalle lattialle ja tunsi iskun vanhassa selkäytimessään asti. Tärähdyksen voimasta vanha mies laskeutui polvilleen jäänkylmälle rautalattialle ja otti käsin vastaan loput laskeutumisen iskusta. Soturimunkki yski sekuntien ajan keuhkonsa verille. Savun läpitunkeva katku oli saada hänet oksentamaan.<br>\n<em>Kestä vielä hetki, vanha kehoni</em>, Oraakkeli sanoi. <em>Olet niin, niin, lähellä.</em><br>\n<br>\nSoturimunkki puri hammasta ja pakotti itsensä kahdelle jalalle. Vuosien paino alkoi tuntua ensimmäistä kertaa pitkään aikaan vanhan soturin luissa ja ytimissä. Hetken huojumisen jälkeen Oraakkeli lysähti jälleen lattialle. Vanhat kasvot painuivat kylmää lattiaa vasten ja soturimunkin hengitys rahisi.<br>\n<br>\n<em>Ei. Ei tätä.<br>\n<br>\nEi tänään.<br>\n<br>\nEn epäonnistu enää.<br>\n<br>\nOlen tehnyt lupauksen.</em><br>\n<br>\nSoturimunkin tajunta hämärtyi. Hän kuitenkin kuuli vielä Pyhän Äidin, Mestarin viisaat sanat. Hän näki noiden jopa hänen omiaan vanhempien silmien järkkymättömän päättäväisyyden jopa silloin, kun piti silmiään kiinni.<br>\nSe ajoi häntä eteenpäin. Jopa kuoleman ja paholaisen edessä.<br>\n<br>\nVanha soturimunkki kohdisti kaiken tahdonvoimansa käsiinsä.<br>\nHän nousi ylös.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><span style="text-align:center;">* * *</span></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nNeljä Toaa olivat nyt Arkkienkelin mustalla pinnalla. Aine, josta alus oli tehty, ei tuntunut Matoron käsissä metallilta, tai miltään muultakaan hänen tuntemaltaan aineelta. Lähimpänä se voisi olla jonkinlaista kristallia.<br>\n<br>\nKun Jään Toa loi katseensa ylös, hän näki torneja. Joka suunnassa oli torneja. Niitä näytti olevan huomattavasti tiheämmässä näin pallon pinnalta käsin kuin ilmasta katsoessa. Tornien arkkitehtuuri oli monimutkaista ja jylhää. Sekä piikikästä. Piikkejä oli kaikkialla, samoin ketjuja.<br>\n<br>\n”Okei. Miten pääsemme sisään?” Hai kysyi. Hän tähysteli jatkuvasti ylöspäin peläten alusten huomaavan heidät.<br>\n<br>\n”Minulla on keino”, Bloszar sanoi ja kaivoi tarvikelaukkuaan. Hänen raskaan panssarina lisäksi hänellä oli mukana useita aseita, kriittisimmät työkalut sekä ties mitä. Hänen rintapanssarissaan oli kiinni pieni radiopuhelin.<br>\n<br>\nToa kaivoi laukusta pienen sahamaisen terän. Se oli kiinnitetty pitkään kahvaan. Toa käynnisti mekanismin, ja saha alkoi pyöriä. Siihen kanavoitui tulen elementtienergiaa ja pian se hehkui punaisena kuin magma.<br>\n<br>\n”Tämä pikkukaveri puree melkein minkä tahansa lävitse”, hän kertoi ylpeänä, ja iski terän Arkkienkelin aavemaisen tummaan pintaan. Valtava kipinäsuihku. Naarmuja mustassa pinnassa.<br>\n<br>\nBlosz yritti kovempaa. Hän kanavoi lisää voimaansa terään. Kuumuus ei tuntunut vaikuttavan mustaan kuoreen.<br>\n<br>\n”Odota”, Matoro sanoi. ”Sitä ei saa sulatettua”. Toa kumartui ja kanavoi jäätä kädestään Arkkienkelin pintaan.<br>\n<br>\n”Saimme seuraa!” Troopperi huusi. Kolme punasilmäistä hävittäjää oli huomannut nelikon ja syöksyivät nyt heitä kohti kauempaa. Koneet avasivat tulen. Troopperi loi nopeasti Haullaan suojakentän tiimin ympärille, ja lasermaiset ammukset upposivat siihen tehottomina.<br>\n<br>\nSillävälin Matoro arveli jäädyttäneensä aluksen pintaa tarpeeksi. Hän oli haurastuttanut jäällä kuoren rakenteita.<br>\n<br>\n”Blosz, saatko tämän nyt rikki vasarallasi?”<br>\n<br>\n”Enköhän”, Tulen Toa vastasi. Alukset hyökkäsivät uudelleen. Hai ja Troopperi ampuivat niitä elementtivoimillaan.<br>\n<br>\nBlosz iski kaikilla voimillaan jään haurastamaa kohtaa. Ensimmäinen vasaranisku sai sen antamaan hieman periksi. Toinen teki jo selvää vahinkoa. Kolmannella kuori antoi periksi ja murtui mustiksi säleiksi pimeän käytävän lattialle. Toat pudottautuivat pienestä aukosta alas käytävälle.<br>\n<br>\n”Olemme sisällä”, Blosz raportoi radiollaan Ilmaraptorille.<br>\n<br>\n<strong>Ilmaraptori</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/oQpkB17Q0Fo" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/oQpkB17Q0Fo</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nOntor istui loukkaantuneena Ilmaraptorin penkeillä ja katseli alas maailmaan.<br>\n<br>\nKoko kaupunki paloi. Moni kitui raunioissa. Moni oli jo kuollut. Loput pakenivat ilmat turvapaikkaa. Laivaston Matoranit halusivat auttaa.<br>\n<br>\nMutta puolet Ilmaraptorin miehistöstä oli loukkaantuneita ja neljäsosa oletettavasti vihollisia. Ja aluksen kyljessä ammotti aukko ja vasen siipi oli vaurioitunut.<br>\n<br>\nOntorin mieleen palasi seikkailu kaukana pohjoisessa ja erään skakdieverstin sanat...<br>\n<br>\n<em>”Meidän on pelastettava itsemme, ennen kuin voimme pelastaa muun maailman. Toivotaan vain, että maailma kestää tarpeeksi pitkään.”</em><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Arkkienkeli</strong><br>\n<br>\nMestarin sellin ovi avautui. Makutan siluetti peitti valon, joka kuitenkin tämän hartioiden yli tulviessaan sokaisi vanhan naisen.<br>\n”Ottakaa hänet”, Abzumo sanoi ja perääntyi antaen tilaa insinööreilleen, jotka ottivat Mestarin ulos sellistä. Vanhus yritti pyristellä irti insinöörien otteesta, muttei kyennyt vapautumaan. Hän oli muutenkin heikossa kunnossa viruttuaan päiviä tyrmässä seinällä roikkuen.<br>\n”Typerä nainen”, Zumo naurahti ja läpsäisi Mestaria kasvoille. ”Ei rimpuileminen mitään auta.”<br>\nHän kääntyi selin Mestaria päin ja lähti kävelemään käytävää pitkin insinöörit perässään. Nämä kantoivat Mestarin, sillä tämä ei pystynyt itse kävelemään.<br>\n”Tuhon aika on tullut. Onnettomuus on täällä”, Zumo jatkoi, ”ei silti, että sillä olisi enää mitään merkitystä.”<br>\n”Mitä…” Mestari sai sanottua.<br>\n”Viimeinen tuomio lankeaa kaikkien teidän päällenne, kuulitko! Kaikkien teidän päällenne. Athistit, Bio-Klaani. Koko maailma. Kaikki minun käsissäni.”<br>\n”Olet hullu!”<br>\n”Minulla on tämä”, Zumo rehvasteli ja veti esiin Epsilonin. ”Nimdan siru. Epsilon. Minä olen nyt paljon enemmän kuin ennen. Ja minä tiedän, minä olen Ath.”<br>\nMestari purskahti säälivään nauruun saaden Zumon hätkähtämään.<br>\n”Sinäkö jumala! Salli minun nauraa!”<br>\n”Sinä nauroit jo. En pitänyt siitä.”<br>\nZumo käännähti kannoillaan ja potkaisi rajusti. Jalka osui Mestarin päähän ja lennätti tämän kymmenen metrin päähän käytävää taaksepäin.<br>\n”Josssss hän selvissssi hengissssä”, Abzumo sihisi, ”tuokaa hänet Ssssydämen luo.”<br>\nNiine sanoineen makuta marssi tiehensä jättäen insinöörit taakseen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><span style="text-align:center;">* * *</span></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”… ja miten meidän oli tarkoitus edetä tästä?” Troopperin ääni rikkoi hiljaisuuden.<br>\n<br>\n”Tänne ei ilmeisesi saa opastettuja turistikierroksia”, Bloszar vitsaili. Matorosta oli piristävää, että jotkut jaksoivat aina olla hyvällä tuulella. Hänkin oli ollut joskus sellainen. Ennen tätä kaikkea. Ennen Nimdaa.<br>\n<br>\n”Alaspäin”, Hai sanoi. ”Jos minä suunnittelisin TUOMIOPÄIVÄN ILMALAIVAN, sijoittaisin vankiosastot mahdollisimman syvälle.”<br>\n<br>\n”Komppaan Haita”, Matoro sanoi. ”Alaspäin.”<br>\n<br>\nKäytävät eivät olleet aivan niin pimeitä kuin toat olivat odottaneet niiden olevan. Ne olivat synkkiä, mutta niitä valaisi outo punainen kajo. Mitään valonlähdettä ei näkynyt. Lisäksi seinissä oli koristeina kaikkea piikeistä ja ketjuista kukkaruukkuihin, joista sojotti lonkeroita. Juuri paraikaa toa-ryhmä kääntyi edellä mainittujen lonkeroiden koristamasta risteyksestä alaviistoon kulkeviin portaisiin. Seinillä oli tauluja Abzumosta.<br>\n<br>\n”Eikä teistäkin ole aika outoa, ettemme ole törmänneet kehenkään?” Bloszar kysyi.<br>\n<br>\n”Joo. Luulisi että näin isossa laitteessa olisi paljon porukkaa”, Troopperi vastasi.<br>\n<br>\n”Ehkä Abzumo on vain tosi kitsas työnantaja?” Hai heitti väliin. Joku hymähti.<br>\n<br>\nHe tulivat huoneeseen, joka oli täynnä kidutusvälineitä.<br>\n<br>\n”Tai ehkä kukaan ei vain halua työskennellä täällä?” Matoro ehdotti. Nelikon selkäpiitä karmi heidän kulkiessaan kaikenlaisilla sadistilla vempeleillä täytetyn kammion läpi.<br>\n<br>\n”Pointti hyvä” Troopperi sanoi. He puhuivat turhuuksia yksinkertaisesti lievittääkseen painostavaa tunnelmaa. Joku tylsä realisti olisi voinut sanoa, että heidän mahdollisuudet löytää vangit sokkeloisessa leijuvassa kaupungissa täynnä vihamielisiä olentoja olisivat olemattomat. Onneksi kukaan heistä ei ollut sellainen.<br>\n<br>\nMoni matoran tietää sen tunteen. Se on kuin jokin mörkö tuijottaisi vihamielisesti pimeässä. Ilman, että tietää, mikä tai missä se on. Tuntee vain sen, että joku katselee.<br>\nHai tunsi sen ensimmäisenä. Hän kulki joukon viimeisenä. Toa vilkuili taakseen epävarmana. Punaisessa kajossa ei näkynyt mitään.<br>\n<br>\n<em>Minulla on liian vilkas mielikuvitus tällaiseen</em>, hän ajatteli. Mutta se tunne ei lakannut.<br>\n<br>\nKaikki heistä tunsivat jonkun, tai joidenkin olevan tulossa. Eikä kovin kaukana heidän takanaan.<br>\n<br>\nSitten se tunne loppui. Loppui vain korvautuakseen uudella tunteella. Kauhulla.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><span style="text-align:center;">* * *</span></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/qgXoaULJmkE" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/qgXoaULJmkE</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nPunahehkuisten käytävien happitaso ei ollut paras mahdollinen. Raudan ja veren harmoniselta yhteensulautumalta tuoksuva katku täytti ilmastointikanavat, joita pitkin Oraakkeli kulki. Hengittäminen oli vaikeaa, mutta vanha soturimunkki ei keskittynyt asiaan. Hän oli käärmeen pesässä, ja käärme oli metsästyskannalla. Jostain ylhäältä monen kymmenen metrin teräskerroksen läpi kuului vaimennettuja taistelun ääniä, kun räjähdykset ja ammussarjat raapivat Arkkienkelin kuorta aiheuttamatta juurikaan vahinkoa. Kymmentonnisten rautaketjujen kiinnittymispisteet kolisivat ja natisivat korviahuumaavasti sisälle asti, vaikka ketjut itsessään eivät päästäneet ääntäkään. Jostain Oraakkelin jalkojen alta kuului tasaista moottorien karjuntaa ja sydäntä muistuttava tykytys, jonka tahtiin koko Arkkienkeli tuntui sykkivän.<br>\n<br>\nIlmalaiva piti kaikkia ilmalaivoille ominaisia ääniä. Silti siitä tuntui puuttuvan jotain todella olennaista.<br>\nTyövoiman ja ylipäätään minkäänlaisen elämän äänistä ei ollut tietoakaan. Lopputuloksena oli todella aavemainen kone, joka sykki ja hengitti ilman kapteenia tai perämiestä. Jotain oli todella, todella vialla.<br>\n<br>\nOraakkeli saapui jonkinlaiselle ilmakanavalle. Pienestä ritilästä loisti tunkkaisiin ilmastointikanaviin tulenpunaista valoa.<br>\nPieni matoran nosti jalkaansa ja polkaisi ritilää voimalla. Se kalahti alla olevan huoneen lattialle metallisesti. Soturimunkki hyppäsi perässä ja laskeutui pyörähtäen kylmää lattiaa pitkin. Hän kiersi katseellaan huoneen ympäri.<br>\nVihollisia ei ollut. Huone oli turvallinen, mutta ei kovin olennainen. Pyöreäkattoiseen kammioon tulvi punaista hehkua loisteputkivaloista, joiden hohde ei ollutkaan tarkemmalla tarkastelulla elektroniikkaa. Loisteputkissa leijaili kymmeniä tulikärpäsmäisiä Raheja.<br>\n<br>\nPunahehku valaisi huoneen seinät, jotka olivat täynnä kuvia makuta Abzumon kauhistuttavan rumista kasvoista. Makutan hymyt olivat toinen toistaan kammottavampia. Oraakkeli nousi varoen täyteen mittaansa ja jatkoi verkkaista ja äänetöntä askeltaan syvemmälle kammioon.<br>\n<br>\nHän yritti olla huomioimatta, että maalausten silmät liikkuivat. Mustia hahmoja liikkui Oraakkelin näkökentän äärirajoilla. Kun hän kuitenkin kääntyi katsoakseen niitä, ne olivat poissa. Vain joukko pirullisesti hymyileviä makuta Abzumoja tervehti häntä punahehkun keskeltä.<br>\n<br>\n<em>Epäolennaista</em>, Oraakkeli ajatteli. <em>Keskity tehtävään.</em><br>\n<br>\nKammio jatkui punaisena ja kuolettavan hiljaisena, mutta teema muuttui. Seinät olivat yhä täynnä kuvia makuta Abzumon inhottavista kasvoista, mutta huoneen lattialla oli jalustoja, joiden päällä oli läpinäkyviä koeputkia, akvaarioita ja sammioita. Astioissa lillui voimakkaasti kuplivia ja sihiseviä nesteitä, joissa säilöttiin jotain. Se jokin oli ehkä joskus ollut elävää.<br>\n<br>\nHuone oli täynnä tiedettä. Tällaiset hetket saivat Oraakkelin muistamaan, miksi hän oli hankkiutunut mahdollisimman kauas kaikesta tieteestä ja kehityksestä. Nesteissä uiskenteli asioita, jotka eivät eläneet. Niillä oli raajoja, kasvoja, hengityselimiä ja lonkeroita, mutta ainoa syy, miksi elävien olentojen karusti yhteen ommellut ja sulaneet irvikuvat liikahtelivat oli se, että astioihin johdettu sähkövirta sai niiden ruumiit nytkähtelemään. Sähkölataukset ja epätasainen sätkintä loivat yhdessä rytmin. Oraakkeli ei halunnut tietää, oliko se tarkoituksellista.<br>\n<br>\n<em>Niillä ei ole sielua. Ne eivät elä enää. Ne eivät kärsi. Keskity tehtävään.</em><br>\n<br>\nOlentojen silmät muljahtelivat sähkölatauksissa. Oraakkeli jatkoi matkaansa luomatta katsekontaktia.<br>\n<br>\nJos mahdollista, viimeinen huone punakalla käytävällä oli pahin, sillä kaikki teeskentely oli kadonnut. Seinillä ei ollut ylimitoitettuja Abzumon kasvoja muistuttamassa tämän olemassaolosta tai groteskia kidutusta naamioituna tieteeksi.<br>\n<br>\nTämä oli paikka, jota Makuta Abzumo kutsui ”palkintohuoneeksi”. Se oli juuri sitä, mitä Oraakkeli odottikin.<br>\nKatosta roikkuvien lihakoukkujen rautainen kalke oli matala ja lohduton. Koukuissa roikkui jotain, joka katsoi Oraakkeliin.<br>\nVanha matoran pysähtyi. Hän lakkasi hengittämästä.<br>\n<br>\n<br>\nMatoran kaivoi kaapunsa hihasta esiin yönmustan, kiiltävän kuulan, ja sen sisällä helskyvien tulenarkojen nesteiden liikehdintä kiihtyi. Matoran pyöritti kuulaa ranteessaan ja pudotti sen lattialle. Se pyöri hetken lattiaa pitkin, kunnes pysähtyi seinää vasten.<br>\n<br>\nKuulaan tai huoneeseen katsomatta vanha matoran käveli pois huoneesta. Hän sulki silmänsä ja piirsi kävellessään oikealla kädellään ilmaan Isä Athin kasvot.<br>\n”Ath kanssanne”, Oraakkeli sanoi hiljaa.<br>\n<br>\nKaukana Oraakkelin takana musta, kiiltävä kuula muuttui terästä repivän äänen ja paineaallon säestämänä valtavaksi palloksi sinertävää tulta ja poltti sekunneissa tuhkaksi kaiken kammiossa. Niin oli ehkä parempi. Oraakkeli jatkoi matkaansa katsomatta taaksepäin, pelottomana ja vailla katumusta. Matoranin katse ei ollut värähtänytkään, kun hän oli katsonut silmiin sitä, mikä kertoi Makuta Abzumon olemuksesta enemmän kuin yksikään hullun makutan sanoista. Vaikka mitä tapahtuisi, tyyneys ei katoaisi hänen kasvoiltaan.<br>\nSyvällä sisällä soturimunkin ajatukset kuitenkin hautasivat alleen kaiken.<br>\n<br>\nHän ei ollut peloissaan.<br>\n<br>\nHän oli vihainen.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><span style="text-align:center;">* * *</span></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/9bIvqKHxjR4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/9bIvqKHxjR4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHai kääntyi hitaasti ympäri muiden jatkaessa matkaa eteenpäin. Kukaan ei huomannut Hain pysähtymistä ennen kuin Hai karjaisi:<br>\n”Mitä hittoja nuo ovat?”<br>\nKaikki muutkin kääntyivät nähdäkseen mustan olennon, joka heitä lähestyi. Se oli toan kokoinen ja muotoinen, mutta täysin musta. Sillä ei ollut kasvoja, koko olento oli täysin yksityiskohdatonta mustaa massaa.<br>\n”Tunkeilijat”, se sanoi äänellä, joka ei kuulostanut miltään, ”teidän olisi kohteliasta kuolla.”<br>\n”M-mitä?” Matoro sai sanottua ja perääntyi vaistomaisesti askeleen taaksepäin.<br>\n”Kuolkaa”, olento toisti, ”ja säästäkää isäntäväeltä tappamisen vaiva.”<br>\n”Onko tämä Abzumon huumoria?” Hai kysyi kauhuissaan. Troopperi veti miekkansa huotrastaan nopealla vedolla, samoin Matoro. Hai varmisti keihäänsä ja Bloszar vasaransa. Olento näytti suhteellisen heiveröiseltä vastustajalta. Mutta se haisi kuolemalta.<br>\n<br>\nOlennon takaa esiin lipui kolme muutakin olentoa – heitä oli nyt neljä neljää vastaan. Äkkiarvaamatta se, joka heille oli puhunut, nosti kätensä, joka venyi niin pitkäksi, että pystyi tarttumaan Hain kaulaan tämän ollessa kahden metrin etäisyydellä. Se oli kuin merkki klaanilaisille hyökätä. Matoro ryntäsi katana ojossa kohti yhtä mustaa insinööriä, kun taas Bloszar ja Troopperi valitsivat omat vastustajansa. Hai rimpuili vastustajansa kuristusotteessa yrittäen päästä irti ja olla tukehtumatta. Matoron vastustaja muodosti kädestään miekan, joka kolahti katanaa vastaan kuin metalli. Toa jakoi iskuja oikealta ja vasemmalta, mutta olento torjui iskut taidokkaasti ja yritti lävistää hänet pistämällä. Matoro sai väistettyä hyppäämällä sivuun; hän ehti vilkaista, mitä muualla huoneessa tapahtui, ennen kuin hänen kimppuunsa jälleen hyökättiin.<br>\n<br>\nBloszar oli selvästi pulassa: hänen vastustajansa oli ottanut hänen nuijastaan kiinni kaksin käsin ja ikään kuin sulanut nuijan ympärille. Nyt nuija oli käytännössä olennon sisällä, ja Blosz yritti saada sen irtoamaan heiluttamalla sinne tänne. Hai oli päässyt irti insinöörin otteesta lävistämällä tämän käden keihäällä, ja väisteli nyt tämän viikatemaisia iskuja. Troopperi miekkaili voitokkaan oloisesti viimeistä vihollista vastaan.<br>\n<br>\nNäissä olennoissa oli jotakin pielessä. Ne vaikuttivat eläviltä, mutta niistä hohkasi kuoleman vaikutelma. Heidän oman kuolemansa. Matoro yritti erästä hyväksi todettua miekkatemppua, mutta ehti tuskin aloittaa kikkailun, kun insinöörin toinenkin käsi, muodostuttuaan miekkamaiseksi, iskeytyi hänen katanaansa vastaan ja lennätti sen hänen käsistään. Miekka osui kohti Troopperia, joka joutui torjumaan itseään kohti singahtavan katanan, minkä takia hänen vastustajansa sai riisuttua hänet aseista. Matoro vilkaisi nopeasti muita. Bloszar oli saanut vastustajansa murskattua lävistämällä tämän seinässä olevaan piikkiin. Hailla oli yhä vaikeuksia.<br>\n<br>\nMatoron vastustaja yritti halkaista hänet molemmilla miekkakäsillään, mutta Matoro hyppäsi taemmas melkein lävistyen itsekin seinän piikkiin. Hän kuitenkin vältti mustan okaan taidokkaasti ja tähtäsi sitten harppuunansa kohti insinööriä. Hän laukaisi suoraan kohti olennon naamaa, ja ehtimättä väistää tämä sai päänsä lävistettyä koukuilla. Matoro juoksi poimimaan miekkansa ja alkoi kelata kaapelia takaisin sisään. Insinööri pyristeli kuin kala koukussa ja yritti katkaista kaapelin, joka kuitenkin kesti olennon miekkamaisten raajojen iskut. Matoro pääsi tarpeeksi lähelle ja huitaisi pään irti vastustajaltaan.<br>\n<br>\nVoitokas jään toa tarkisti jälleen tilanteen. Hai onnistui kukistamaan insinöörin lävistämällä tämän ja paiskaamalla tämän keihäällään Bloszin käyttämään seinäpiikkiin toisen insinöörin seuraksi. Troopperi makasi nyt maassa ja kierähteli väistääkseen miekaniskuja. Matoro ryntäsi auttamaan häntä ja katkaisi insinöörin kahtia takaapäin. Nyt kaikki viholliset oli päihitetty.<br>\n<br>\n”Ja luonnollisesti nuo eivät kuolleet tuohon”, Hai päästi suustaan. Matoro kohotti toista kulmaansa ja vilkuili insinöörejä. Ne eivät näyttäneet yhtään sen elävämmiltä kuin aiemmin, mutteivät yhtään sen kuolleemmiltakaan.<br>\n”Parasta häipyä, jos ne vaikka oikeasti heräävät tuosta”, Matoro tokaisi työntäen miekkansa jälleen huotraan ja heilautti kutsuvasti kättään. Troo seisoi hengästyneenä kumarassa tukien käsillään polviinsa.<br>\n”Juu, hetki.”<br>\nBloszar katsoi vasaraansa. Siihen oli tullut kolhuja. Hän irvisti hieman. Hai hieroi kaulaansa, jota kivisti yhä hieman. Matoro odotti kädet lanteilla kumppaneidensa taisteluväliajan loppumista. Puolisen minuuttia kului, kunnes Troo nousi ja huikkasi heidän voivan jo lähteä. Hai yskäisi. Matoro alkoi johtaa joukkojaan yhä syvemmälle demonisen pallon sisuksiin.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><span style="text-align:center;">* * *</span></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Hissi”, sanoi Bloszar. Hän osoitti käytävän syvennyksessä olevaa teräsovea. Sen vieressä oli punainen nappi, jota toa painoi.<br>\n<br>\n”En tiedä kannattaako meidän…” Troopperi vaikutti skeptiseltä. Hän ei pitänyt ahtaista paikoista.<br>\n<br>\nOvi avautui. Teräksinen hissi oli yllättävän suuri. Sinne olisi mahtunut hyvässä järjestyksessä kymmenenkin toaa. Tai outoa mustaa olentoa, ajatteli Matoro.<br>\n<br>\n”Hyviä uutisia. Täällä on kartta, ja menemällä alas päädymme vankikerrokseen”, Blos hihkaisi.<br>\n<br>\nHissin seinässä tosiaan oli pieni kartta, jossa näkyi poikkileikkaus pallosta. Hissi näytti menevän miltei aluksen keskipisteeseen. Lisäksi yksi kerros oli nimetty ”vankiosastoksi.”<br>\n<br>\n”Hyvä, nyt tiedämme olevamme oikeilla jäljillä. Mutta kuulkaa, kerron teille tarinan.” Matoro sanoi täysin odottamattomasti. ”Olin kerran melko samanlaisessa tilanteessa kuin me nyt. Hissi pahisten hallitsemassa rakennuksessa. Menin hissiin, koska se meni suoraan määränpäähäni. Valitettavasti hissi pysäytettiin puolimatkassa. Sitten siihen viritettiin räjähteet. Pahikset vain katselisivat, kun me räjähtäisimme paikassa, josta emme voisi paeta.”<br>\n<br>\nHetken hiljaisuus. ”Mitä sitten tapahtui?” Kysyi Troopperi.<br>\n<br>\nMatoro ojensi salamyhkäisesti oikeaa kättään. ”Harppuuna”, hän sanoi ja käveli hissin luo.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><span style="text-align:center;">* * *</span></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/89RDlRd5Fsk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/89RDlRd5Fsk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHuoneessa oli synkkää. Se ei johtunut vähäisestä valaistuksesta, sillä muodoiltaan pyöreä komentohuone oli täynnä epämääräisiä loisteputkia ja kuusikulmaisia holonäyttöjä, joiden todellisuuteen piirtämät kolmiulotteiset muodot pyörivät ja kääntyilivät ilmassa heijastaen huoneeseen omalaatuista valoa. Näyttöjen heijastamat kartat ja moottorilukemat olivat oikeastaan niin kirkkaita, että niiden katsominen sattui silmiin.<br>\nHuone oli kuitenkin pimeä sen takia, koska sen sisällä työskentelevät hahmot söivät valoa. Voimakas hologrammihohto ei heijastunut tummien insinöörien laihoista ja luuttomista kehoista. Kun olentoja katsoi, oli miltei mahdoton löytää pistettä tai raja-aluetta, jossa ympäröivä maailma muuttui Insinööreiksi. Ne vain olivat siinä ja työskentelivät loputtomasti. Edes valtavan ilma-aluksen moottorien jyrinä ja pauke ei tuntunut häiritsevän olentojen keskittymistä.<br>\n<br>\nNiiden keskittymiseen vaikutti hieman kuitenkin se, kuinka huoneen yllä olevaa Arkkienkelin komentosiltaa suojaava purppurainen panssarilasi sirpaloitui tuhansiksi, ellei jopa miljooniksi säpäleiksi, siruiksi ja hiukkasiksi. Kilinä täytti alleen kaikki äänet, joita komentohuone oli täynnä. Pitkien, laihojen ja hahmottomien mustien insinöörien operointi keskeytyi hetkellisesti, kun ne katselivat silmättömillä silmillään veitsenterävää lasisadetta ja kuuntelivat korvattomilla korvillaan ympäröivää lasinsirujen konserttoa. Sen loputtua keskelle huonetta suurimman komentopäätteen päälle laskeutui musta hahmo, eräänlainen elävä varjo. Varjo avasi laskeuduttuaan mustan viittansa ja paljasti vanhat ja tyynet matoranin kasvonsa. Punaisissa silmissä kuitenkin paloi päättäväisyys ja raivo.<br>\n<br>\n”Minulla on hyvin yksinkertainen kysymys”, Oraakkeli sanoi kuuluvasti ja katseli olentoja. Mustat insinöörit pysäyttivät näppäimistöjensä naputtelun. ”Haluan siihen hyvin yksinkertaisen vastauksen.”<br>\n<br>\nInsinöörit eivät sanoneet sanaakaan.<br>\n<br>\n”Missä”, Oraakkeli sanoi painottaen jokaista sanaa sen edeltäjää voimakkaammin. ”<strong>On. Pyhä. Äiti?</strong>”<br>\n<br>\nMustat insinöörit olivat edelleen hiljaa. Yksi niistä nousi näyttöpäätteeltään täyteen mittaansa, ja vasta silloin hahmottui, kuinka uskomattoman suuria olennot olivat. Ne olivat laihoja ja luuttomia eikä niiden päässä, käsissä tai jaloissa ollut mitään erityisen suurta, mutta niiden raajat olivat suorastaan luonnottoman pitkät. Olennot nousivat helposti jopa korkeammalle kuin Makuta Abzumo. Eikä Abzumo ollut harvojen eloonjääneiden havaintojen mukaan makutaksi erityisen pieni.<br>\nKun Musta insinööri nousi täyteen mittaansa, näki Oraakkeli, että olennot eivät vain operoineet näyttöpäätteitään. Näyttöpäätteet olivat osa olentoja.<br>\nSuuresta, mustasta ja johtojen peittämästä datapäätteestä johti irvokas, irtonaista selkärankaa muistuttava kaapeli, joka työntyi syvälle Insinöörin pään sisään. Näky olisi ollut vastenmielinen, jos Insinöörit eivät olisi olleet täysin hahmottomia.<br>\n<br>\n”Muualla”, lohduton, mutta kantava ääni vastasi. Insinöörillä ei ollut suuta, josta puhua, joten omituisella tavalla geneerinen ääni tuntui kuuluvan kaikkialta. Se olisi voinut kuulua mille tahansa huoneen olennoista. Tai kaikille niistä.<br>\n<br>\n”Voimme hoitaa tämän kivuttomasti”, Oraakkeli sanoi. ”Toistan siis. Missä. On. Pyhä. Äiti.” Matoranin äänensävy oli suorastaan rauhallinen ja ystävällinen.<br>\n<br>\n”Me emme tunne kipua”, Insinööri sanoi. ”Tarjouksenne on tyhjä.”<br>\n<br>\nOraakkeli loikkasi suurimmalta tietopäätteeltä gasellimaisesti alas ja laskeutui pehmein äänin. Hän asteli kohti seisomaan noussutta Insinööriä. Olennon valtava mitta ei tuntunut vaikuttavan Oraakkeliin millään tavoin.<br>\n<br>\n”Olkaa hyvä ja ottakaa makuuasento edessämme”, Insinööri sanoi tyynesti, ja sen pitkät sormet naksuivat liikkuessaan uhkaavasti. ”Se tekee niskanne katkaisusta huomattavasti nopeampaa ja vaivattomampaa, ja vähentää Mestarin työsarkaa.”<br>\n<br>\n”Katsokaa nyt teitä”, Oraakkeli sanoi katse siirtyen insinööristä toiseen. ”Ette ole elämää. Olette irvikuva elämästä.”<br>\nSoturimunkin äänensävy kuulosti melkein säälivältä. ”Voitteko koskaan nauraa, itkeä, oppia, opettaa, kokea lämpöä tai rakastaa?”<br>\n<br>\nInsinöörit olivat pitkään hiljaa.<br>\n”Emme ymmärrä kysymystänne. Voitteko tehdä yhteistyötä ja hypätä jätteenpoistokuiluun tai työntää sormenne yhteen sähkönjakelupisteistä?”<br>\n<br>\nOraakkeli huokaisi. ”Ette taida edes ymmärtää, mistä puhun. Ymmärrättekö, miksi edes tottelette häntä?”<br>\n”Koska kello tottelee kelloseppää”, Insinööri sanoi harkitusti. Loputkin sen lajitovereista alkoivat nousta täysiin mittoihinsa. Osa oli jo irrottanut itsensä näyttöpäätteestä. Kuvottavasti rusahtelevat selkärankamaiset kaapelit porautuivat ulos Insinöörien päistä. Olennot laskivat kaapelit näyttöpäätteiden päälle.<br>\n”Koska luomakunta tottelee jumalaansa.”<br>\n<br>\nOraakkeli pudisti päätään. ”Hän ei välitä siitä, mitä teille tapahtuu. Olette uhrattavissa kuin pelinappulat... ja taidatte tajuta sen.”<br>\n<br>\nSeuraava asia tuntui kuuluvan jokaisesta Insinööristä samanaikaisesti.<br>\n”<strong>Suojelkaa Makuta Abzumoa, sillä hän on Herra ja Vapahtaja. Lopettakaa vanhus.</strong>”<br>\n<br>\nOraakkelia lähin Musta Insinööri nytkähti hiljaisuuden ja liikkumattomuuden jälkeen suorastaan pakkoliikkeenomaisesti vanhaa soturimunkkia päin. Se repäisi biomekaanisen kaapelin irti takaraivostaan – tai kasvoistaan, insinööreistä oli vaikea sanoa – ja huitaisi sillä Oraakkelia kohti. Selkärankaa muistuttava johto viuhahti ilman halki ruoskamaisesti, sylkien tummia nesteitä komentohuoneen lattialle. Johdosta iski sähkölataus, joka rätisi halki ilman pitäen korvia murhaavaa ääntä ja valaisten hämyisän kammion. Ennen kuin Insinööri oli ehtinyt iskeä, Oraakkeli oli kuitenkin jo ilmassa.<br>\n<br>\nVanha soturimunkki sulki silmänsä ja keskittyi syvälle sydämeensä. Hän tunsi ilmavirran viuhuvan ympärillään loikatessaan korkealle Insinöörien hahmottomien päiden yläpuolelle. Hetkeksi kaikki hidastui ja Oraakkeli kykeni erottamaan yksittäisiä ääniä toisistaan. Hänen hengityksensä oli yksi niistä. Se ei ollut nopeutunut. Hän oli yhä tyyni.<br>\n<br>\nKun Oraakkeli avasi silmänsä, kaikki oli taas nopeaa. Ilman halki viuhuva musta matoranin varjo laskeutui tömähtäen kimppuunsa hyökänneen Mustan insinöörin pään päälle. Hän tarttui tiukasti kiinni.<br>\nInsinööri heilutteli päätään edestakaisin, ja Oraakkeli pysyi vain vaivoin kyydissä. Nyt, kun hän ensimmäistä kertaa kosketti mustaa olentoa, hän tunsi täysin, kuinka tyhjä ja ontto se oli. Olennolla ei ollut selkärankaa, ei ulkoista tukirankaa, ei mitään. Sen pää heilui luonnottomasti jokaiseen suuntaan ilman ruumiillisia rajoitteita.<br>\n<br>\nOraakkeli sulki jälleen silmänsä. Hän avasi kämmenensä ja painoi sen syvästi kiinni kohtaan, josta biomekaaninen kaapeli oli Mustan insinöörin pään sisälle mennyt. Vanha soturimunkki keskittyi. Hän yritti etsiä Insinöörin päästä edes yhtä ajatusta, jonka voimaa kasvattaa. Jotain, jota voisi käyttää aseena.<br>\n<br>\nMitään ei ollut. Oraakkeli päätti vaihtoehtoisesti jakaa insinöörille yhden omista ajatuksistaan.<br>\n<em><strong>Hajoa.</strong></em><br>\n<br>\nHarvat adjektiivit kuvaisivat seuraavaa tapahtumaa sen vaatimalla arvolla.<br>\n<br>\nTästä syystä käytämmekin vain nelikirjaimista sanaa, jolla ei ole varsinaista merkitystä, mutta joka kuvaa tapahtumaa, kumma kyllä, täydellisesti.<br>\n<br>\nPLOP.<br>\n<br>\nInsinööri teki kuten sillä oli tapana. Se totteli käskyä. Oraakkelin kämmenen alle jäänyt olennon pää päätti lähteä lentämään samanaikaisesti jokaiseen mahdolliseen ja mahdottomaan ilmansuuntaan. Musta aines räjähti komeassa kaaressa kaikkialle kastellen komentohuoneen holonäytöt ja ympäröivät Insinöörit. Ne eivät tuntuneet reagoivan tapahtumaan mitenkään.<br>\n<br>\nHieman orgaanista ainesta muistuttavia mustia johtoja repeytyi esiin ja putoili lattialle olennon ympärille. Oraakkeli laskeutui pyörähtäen sulavasti valtaisan olennon jalkovälin läpi, ja ponnahti pystyasentoon selkä mustaa olentoa kohti.<br>\nPitkä hirviö seisoi liikkumattomana paikallaan. Siinä, missä oli ennen ollut sen pää oli nyt lakastunutta kukkaa muistuttava kokonaisuus. Joka suuntaan repeytyneet ja avautuneet harukset muistuttivat roikkuvia terälehtiä. Olennon entisen kaulan kohdalla oli jonkinlaisia verisuonia tai sähköjohtoja muistuttavia katkenneita säikeitä. Insinööri ei enää liikkuisi.<br>\n<br>\nYmpäröivät Mustat insinöörit lähestyivät täydellisesti synkronoidulla askeleella Oraakkelia.<br>\n<br>\nSoturimunkki nousi täyteen mittaansa ja katseli punaisilla silmillään olentoja.<br>\n”Pahoittelen, jos kysymys oli epäselvä”, Oraakkeli sanoi rauhanomaisesti. ”Esitän sen vielä kerran. Jos en saa vastausta, en voi vannoa, että tämä ilmalaiva pysyy kovin kauaa merenpinnan yläpuolella.”<br>\n<br>\nPunaisten silmien hehku ei ollut enää tyyni, vaikka soturimunkin muut kasvot olivat.<br>\n”Missä.”<br>\nOraakkeli avasi viittansa ja paljasti vanhat kätensä.<br>\n”On.”<br>\nInsinöörit ottivat taas askeleen matorania kohti. Ne kurottivat pitkiä käsiään häntä kohti. Aikaa ei olisi paljoa.<br>\n”<strong>Pyhä Äiti.</strong>”<br>\n<br>\nMustat olennot antoivat ainoan vastauksen, joka niille oli opetettu. Yhdessä samanaikaisessa nytkähdyksessä olentojen kädet muuttuivat teriksi, miekoiksi, sätkiviksi lonkeroiksi ja kirveiksi.<br>\n<br>\nMusta viitta ja sitä kantava soturimunkki sinkoutuivat heinäsirkkamaisella hypyllä ja kolibrimaisella vauhdilla joitakin metrejä Mustien insinöörien yläpuolelle.<br>\n<br>\nVastaus ei ollut tyydyttänyt Oraakkelia. Hän tekisi sen kymmenen sekunnin sisällä hyvin selväksi.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><span style="text-align:center;">* * *</span></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Neljä kohdetta meni hissiin kaksitoista kerroksesta kuusi. Lisäksi komentohuoneessa tunkeilija”, kuului ääni eräänlaisesta kaiuttimesta. Kahdeksan mustaa insinööriä lähti mahdollisimman nopeasti kohti hissiä. Kohta kaikki hissin ovet olisivat varmistettu. Hissistä ei pääsisi ulos. Se tulisi olemaan loukku toille.<br>\n<br>\nKuusi kerrosta alempana vartijat odottivat teräsoven aukeamista. He olivat vankikerroksessa, jonka vartiointi oli kaksinkertaistettu tunkeilijoiden havaitsemisen jälkeen. Kaikki tummat hahmot tuijottivat liikkumatta ovea. Vielä hetki.<br>\n<br>\nSe aukesi. Olennot ampuivat jotakin hissin täyteen. Sitten ne hämmästyivät tajutessaan, että hissi oli tyhjä. Tai olisivat hämmästyneet, jos olisivat voineet hämmästyä. Niiden kasvoilta ei pystynyt lukemaan minkäänlaista reaktiota.<br>\n<br>\nSitten tapahtumat alkoivat vyöryä. Katosta putosi metallilaatta alas. Ennen kuin mustat olennot ehtivät tajuta mitä tapahtui, kaikki oli ohi.<br>\n<br>\nKoko käytävä räjähti palamaan. Insinöörien musta massa kärventyi ja suli. Ne päästivät karmivia ääniä. Hetkessä tulipyörre oli kadonnut, ja käytävä oli täynnä palaneita ruhoja ja mustunutta metallia.<br>\n<br>\nTroopperi pudottautui ensimmäisenä katossa olevasta aukosta. Bloszar tuli hänen perässään.<br>\n<br>\n”Mato, se oli paras suunnitelma ikinä”, ensiksi mainittu hypetti. Jään Toat pudottautuivat myös aukosta.<br>\n<br>\n”Olen siihen itsekin tyytyväinen”, Matoro sanoi mahdollisimman vaatimattomasti. Eihän se ollut edes hänen hienoimpia temppujaan. Niin yksinkertaista. Laitetaan hissi liikkumaan alaspäin itsestään, mennään sen katolle, tullaan oven läpi kerrosta ennen määränpäätä, eliminoidaan vartijat nopeasti, leikataan aukko lattiaan, korvennetaan alakerran vartijat.<br>\n<br>\n”No, nyt olemme vankilakerroksessa. Mikä suunta?” Hai kysyi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1474,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2012-08-03T08:17","content":"<strong>Ilmaraptori</strong><br>\n<br>\nOntor ei tiennyt, kuinka kauan hän oli nukkunut. Paikka oli selvästi sama, Ilmaraptorin sohva, mutta hajut ja äänet eivät vastanneet hänen muistikuviaan viime päivien tapahtumista. Alus keinahteli vähän ja Ontor kuuli veden liplatusta. Metsälinnut lauloivat surullisesti. Vihertävä valo tulvi esiin aluksen ikkunoista ja sen kyljessä ammottavasta aukosta.<br>\n<br>\nMatoran yritti nousta istumaan, vaikka se tekikin kipeää. Alukseen tunkeutunut hirviö oli poissa ja siinä kohdassa, mihin sotavanki oli sen hakannut, oli vain epämääräistä mustan liman jäämiä. Pyöreästä ikkunasta Ontor näki viidakkoa ja lammen, johon Ilmaraptori oli laskeutunut. Aluksen kattoluukku oli auki ja katolta meni tikasviritys kallioisen rannan penkereelle. Paikka on henkeäsalpaavan luonnonkaunis. Vedessä oli suuria lumpeenomaisia, violetteja ja taivaansinisiä kukkia ja pitkät, sammaleiset puunoksat riippuivat veden yllä.<br>\n<br>\nTernok hyppäsi kattoluukusta sisään ja toi mukanaan kaisloista ja nuorten puiden varsista tehtyä levyä. Huomattuaan toverinsa heränneen hän jätti korjaustarpeet lattialle ja kiiruhti Ontorin luo.<br>\n<br>\n”No, miten menee?” hän kysyi väsyneesti ja istahti Ontorin viereen.<br>\n<br>\n”Pahasti. Missä me olemme?”<br>\n<br>\n”Metsässä. Ämtur ohjasi meidät tänne piiloon, jotta saamme aluksen korjattua.”<br>\n<br>\n”Jaa. Mikä se sisään tunkeutunut hirviö oli? Ja missä se torakka on?”<br>\n<br>\n”Siitä minä en tiedä mitään enkä haluakaan tietää, paitsi ehkä sen, miten niistän pääsee eroon. Upotimme sen mitä siitä oli jäljellä lampeen. Ja mitä torakkaan tulee, niin se taitaa auttaa Ämturia siiven korjaamisessa. Tuskin haluaa jäädä tänne itsekään.”<br>\n<br>\n”En minäkään halua! Mikä on suunnitelma?”<br>\n<br>\n”Odotamme, että Toat haluavat paluukyydin vihollisen linnoituksesta.”<br>\n<br>\n”Joo. Tooosi todennäköistä.”<br>\n<br>\n”Sittenhän tuo nähdään”, Ternok sanoi ja alkoi nakuttamaan kaislapaneelia rungon aukon peittämiseksi.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Arkkienkeli</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/AeUNnQ0ZkvA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/AeUNnQ0ZkvA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nKäytävä, jolle neljän klaanilaiset tiimi oli juuri päässyt, oli täysin suora ja pidempi kuin mikään heidän aiemmin kulkemistaan. Se oli myös täysin vailla kalustusta, ja toisinaan siitä erkani panssariovin verhottuja sivukäytäviä. Käytävän päässä näkyi aavistuksen verran punaisena kajastava valoa.<br>\n<br>\nIlman sen suurempaa harkintaa nelikko päätti lähteä kohti valoa, tosin hitaasti ja seiniä myötäillen. Todennäköisesti kaikki aluksen abstraktit hirviöt ja kävelevät limapallot etsivät heitä, ja olisi vain ajan kysymys milloin kyseinen käytävä tarkistettaisiin.<br>\n<br>\n”Olenko ainut jolle tulee ikävä tunne tuosta punaisesta kajosta?” Troopperi kysyi melkein kuiskaten.<br>\n<br>\n”Et ole. Et tosiaankaan ole”, Hai vastasi toverilleen.<br>\n<br>\n”Shh”, Matoro sihahti ja pysäytti takanaan tulevan kolmikon. Hänen teleskooppisilmänsä päästi sirittäviä ääniä hänen vaihtaessa linssistä toiseen.<br>\n<br>\n”Luulin nähneeni niitä mustia olentoja”, Matoro sanoi hiljaa. Hänen mieleensä palasi hetki Atheonin kammiossa, jolloin hänen kiikarinsa ei ollut havainnut…<br>\n<br>\n”Puhutaan jostain”, Matoro sanoi ennen kuin hänen mielikuvituksensa pääsisi vauhtiin.<br>\n<br>\n”Etkö äsken käskenyt olla hiljaa?” Blosz kysyi pistävästi.<br>\n<br>\nKeskustelu ei ottanut syntyäkseen. Matoro piteli ehjää kättään rintapanssariaan vasten, samassa kohdassa jossa Beeta edelleen oli haarniskalevyjen alla. Toan teki mieli kiskaista siru esille ja käyttää sen vaaleansinistä valoa pelon karkottamiseen, mutta hän ei halunnut antaa viholliselle vihjettä siitä, että siru oli hänellä mukana. Nyt jälkeenpäin hän ajatteli, että sirun tuominen Arkkienkelin uumeniin oli järkyttävän huono päätös. Hän olisi voinut jättää sen alukseen, tai vielä parempaa, Hildemarin mukana Klaaniin turvaan. Miksei hän ollut tehnyt niin?<br>\n<br>\n<em>Enkö luota muihin klaanilaisiin</em>, Matoro huomasi itsensä kysymästä mielessään.<br>\n<br>\n<em>Totta kai minä luotan, sen kyseenalaistaminen olisi täysin järjetöntä. Klaanilaisia luotettavampia ei tästä sairaasta maailmasta löydä</em>, hän vastasi itselleen melkein välittömästi.<br>\n<br>\n<em>Mikset sitten antanut Nimdaa heille turvaan?</em> hän kyseenalaisti itsensä.<br>\n<br>\nMatoro huomasi, ettei osannut vastata. Hän ei osannut sanoa ainuttakaan rationaalista syytä miksi hän oli ottanut Beetan mukaan tänne pahuuden pesään. Jokin sai hänet tuntemaan olonsa turvallisemmaksi sirun kanssa, vaikkei hän osannut sanoa mikä.<br>\n<br>\nToa havahtui ajatuksistaan, kun joku hänen tovereistaan tarrasi häntä olkapäästä.<br>\n<br>\n”Mato, oletko hereillä? Tämä ei ole kovin hyvä hetki haahuilla tiedottomana ulkomaailmasta”, Troopperi kysyi melko kevyellä äänensävyllä. Matoro katsoi ympärilleen, ja tajusi että he olivat saapuneet punaisen kajon alkulähteille.<br>\n<br>\nKammio oli valtavan suuri, pyöreä ja jatkui korkeuksiin. Sen keskellä lattiassa oli syvä, musta kuilu. Kuilun yllä riippui orgaanisen näköisistä putkista valtava, sykkivä asia. Se näytti aivan elävän olennon sydämeltä. Se näytti <em>aivan liikaa</em> oikealta sydämeltä. Punaisen pinnan läpi näkyi sinistä ja purppuraista nestettä, joka virtasi korkeuksiin putkia myöten sitä mukaa, kun sydän <em>sykki</em>. Suuren bassoäänen jymähdyksen aiheuttava sykähdyspari pumppasi nestettä säännöllisesti.<br>\n<br>\n”Hrr”, Hai sanoi. ”Tämä paikka saa minulle kylmät väreet.”<br>\n<br>\n”Et ole ainut” Blosz sanoi. Hän kaivoi laukustaan kämmentietokoneen, johon oli skannannut hissin seinässä olleen kartan.<br>\n<br>\n”Mutta mutta. Olemme nyt huoneessa nimeltä ”Sydän”, ja täältä lähtee neljä käytävää. Tulimme käytävä A4:stä, ja vankisellit ovat A6:ssa, eli käytännössä menemme käytävään joka lähtee tämän kammion vastakkaiselta puolelta”, hän jatkoi.<br>\n<br>\n”Rakastan tekniikkaa, tekee kaiken niin käteväksi”, Troopperi myhäili. ”Nyt, kierretään tämä karmiva huone niin pian kuin mahdollista.”<br>\n<br>\nSilloin toia vastapäätä seisova ovi avautui. Se avautui pahaenteisen hitaasti. Esiin astui makuta Abzumo, joka näytti entistäkin kauhistuttavammalta.<br>\n<br>\n<em>Ympäristön vaikutus</em>, Matoro järkeili. Makuta kiinnitti heti huomionsa toisella puolella huonetta seisovaan ryhmään – ja eritoten Matoroon.<br>\n<br>\n\"Sssssssssssssinä!\" Zumo karjaisi.<br>\n<br>\n\"Sssssssinä\", Matoro sihahti hiljaa. Hän vei kätensä refleksinomaisesti miekkansa kahvalle. Viha täytti hänen mielensä.<br>\n<br>\nAbzumo tuijotti häntä ja hänen miekkaansa hetken. Sitten makuta purskahti karmivaan nauruun, joka kaikui pelottavasti kammiossa elävän koneen veripumpun jyskytyksen säestämänä.<br>\n<br>\n\"Aina sinä löydät tiesi minun luoksssseni, Matoro the Blackssssnow.\"<br>\n<br>\n\"Oikeastaan me tulimme tänne vankien takia\", Toa sanoi kuolemanvakavalla äänellä tuijottaen Makutaa silmiin. Kolme muuta toaa seisoivat taisteluvalmiina jään toan sivuilla, mutta he näyttivät jollakin tapaa epävarmoilta.<br>\n\"Te tulitte vankien takia. Mitä ajattelitte tehdä? Vapauttaa vankinne?\"<br>\n\"Kyllä\", Matoro vastasi hitaasti ja varmasti. \"Mutta jos tulet väliimme, voimme myös vapauttaa sinut tuosta ruumiistasi\", Matoro uhitteli. Hänen mielensä täytti hetket Nazorakien pesässä Abzumon kidutuksessa. Hän näki mielessään kuvan palavasta Katedraalista ja kuuli ilma-aluksen kaiuttimista kolkon äänen toistelevan valheita. Hän janosi kostoa.<br>\nAbzumo nauroi jälleen. Hän jaksoi aina nauraa.<br>\n\"Niin, nauraa mitättömille hölmöille!\" hän tuli sanoneeksi ääneen. \"Miten te ajattelitte voittaa jumalan?\"<br>\n\"Makutat eivät ole jumalia\", Matoro vastasi. \"Te vain luulette olevanne. Te petitte Mata Nuin, ja siitä lähtien olette janonneet Hänen voimiaan itsellenne. Te ette ole kuin varjoja entisistä päivistänne.\"<br>\n\"Makutat eivät ole jumalia\", Abzumo toisti, \"mutta minä olen. Minä olen Ath. Minä kukistin Atheonin, varkaan, joka yritti varastaa Nimdan sirun.\"<br>\n<br>\nMatoron ilme jäätyi. Oliko Abzumolla Nimda? Kuka oli Varas? \"Olet sekaisin\", toa vastasi kylmästi.<br>\n\"Se on totta\", Abzumo naurahti. \"En ole vuosiin ollut näin sekaisin.\"<br>\nHän tuijotti klaanilaisia.<br>\n\"Ja se tuntuu aika mukavalta.\"<br>\n<br>\nMakutan katse sai itse kunkin toan kavahtamaan heidän edessään seisovaa Pimeyden Herraa. Kukaan ei sanonut mitään. He odottivat vastustajansa siirtoa.<br>\nAbzumo veti jostain viittansa alta haarniskansa suojista esiin Epsilonin. Se hehkui valkeana ja lumoavana, kuin tähti, jota ei voisi koskaan saavuttaa seisomalla maan pinnalla ja kurottelemalla taivaalle.<br>\n\"Minä hallitsen paljon enemmän kuin pelkkää konkreettista maailmaa.”<br>\nMatoron pelko paljastui todeksi. Abzumolla oli siru. Mutta eihän yhdellä sirulla voinut tehdä mitään, eihän? Ei ainakaan hän ollut voinut. Vai oliko hän edes yrittänyt? Kysymykset täyttivät Matoron pään.<br>\n<br>\n\"Niin, Matoro\", Abzumo sanoi virnuillen julmasti. \"Mahdoitko edes yrittää? Tämä siru on jotain todella uskomatonta. Sen avulla voi saada aikaan vaikka mitä.\"<br>\n<br>\nAbzumo käveli kuilun reunaa pitkin kohti lähestyen klaanilaisia koko ajan.<br>\n<br>\n\"Minäpä kerron teille pari asiaa entisestä ystävästäni Makuta Nuista.\"<br>\n<br>\nSalissa vallitsi hiljaisuus. Toat odottivat vaivautuneina, edelleen aseet valmiina taisteluun. Matoro ajatteli 000:n kammion tapahtumia, ja sitä miten oli paljastunut, että Manu oli huijannut heitä koko tehtävän ajan.<br>\n<br>\n\"Vai pitäisikö sanoa edesmenneestä ystävästäni?\" Abzumo nauroi. \"Tiedättekö, hän oli mielenkiintoinen persoona. Hän käveli toisinaan hyvinkin pää pilvissä, kuten sanotaan. Minä en ikinä välittänyt mielikuvituksesta ennen kuin nyt. Makuta Nui harrasti matematiikassakin paljon mielikuvituksellisempia osa-alueita kuin minä. Hän tutkiskeli hyperbolista geometriaa. Minä en silloin ymmärtänyt sen merkitystä, sillä eihän se voinut ikinä päteä tässä meidän maailmassamme.\"<br>\n<br>\n<em>Manu elää. Abzumo valehtelee. Eihän makutaa saa tapettua, eihän. Ne ovat antidermista. Ne löytävät uuden kehon</em>, Matoro ajatteli. Hän piteli ionikatanansa kahvasta sen kovempaa kiinni mitä lähemmäs makuta tuli.<br>\n<br>\n\"Teidän ilmeistänne päättelen, ettette tajunneet puheestani sanaakaan\", Abzumo jatkoi, \"mikä ei yllätä minua. Älykkyydeltänne alempiarvoisia kun olette. Hyperbolinen geometria tutkii sellaista pintaa, jossa paralleeliaksiooma ei päde. Toisin sanoen maailmaa, joka on negatiivisesti kaareutuvalla pinnalla. Alkavatko aivot mennä solmuun?\" Abzumo pyöritti sormeaan ohimonsa vieressä. Matoro ei saanut kiinni sanoista, mutta alkoi pelätä pahinta. Makuta yhä lähestyi.<br>\n<br>\n\"Negatiivisesti kaareva. Sellaista maailmaa ei olekaan, joka negatiivisesti kaareutuisi. Miettikää, jos olisi, mitä sitten tapahtuisi? Universumi olisi satulan muotoinen. Naurettavaa. Kaksi yhdensuuntaista suoraa leikkaisivat toisiaan. Miettikää, jos se olisi totta.\"<br>\nAbzumo napsautti sormiaan.<br>\n<br>\n\"Ja näin siitä voi tulla totta.\"<br>\n<br>\nToat katselivat ympärilleen. Jokaikinen viiva, jokainen pinta alkoi kaareutua. Koko maailma kaareutui melkein kuin sulkeutuakseen pallon sisäpinnaksi. Abzumon naama kaareutui huvittavan näköiseksi, mutta toia ei paljon huvittanut. Kukaan ei uskaltanut ottaa askeltakaan – oli liian suuri vaara pudota kuiluun, kun etäisyyksien arvioiminen, edes suurpiirteisesti, oli käynyt täysin mahdottomaksi.<br>\n\"Eikö olekin hauskaa, kun imaginaari- ja reaalimaailmat sekoittuvat?\" Abzumo myhäili.<br>\n<br>\nMielikuvitusmaailma särkyi siinä silmänräpäyksessä, kun jossain räjähti. Metallia ja muuta ainetta satoi maahan vähän matkan päässä toista ja Abzumosta, tarkalleen ottaen tilassa makutan ja klaanilaisten välissä. Jokin olento putosi myös maahan, mutta sen piirteitä ei kyennyt näkemään vielä ilmassa leijuvan savun ja pölyn takia.<br>\n\"Olen Athin kirous, jonka hän lähettää valejumalien päälle\", matala ja vanha ääni sanoi savun keskeltä.<br>\n<br>\n\"Ja olen tullut tänne potkimaan <iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;>per<i></i>settäsi</body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe>, makuta.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1475,"creator":"BD","timestamp":"2012-08-07T15:39","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n*GRUMMBBLE*<br>\n<br>\nJoku oli kaatunut portaissa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1476,"creator":"The Snowman","timestamp":"2012-08-18T22:20","content":"<strong>Bio-Klaanin saari, ilmatila siinä linnakkeesta vähän pohjoiseen</strong><br>\n<br>\nIlmavirta suhisi Bladiksen pään vieressä, sillä alus oli vailla kattoa. Telakalta käyttöön saatu, noin neljä metriä pitkä menopeli kiisi vauhdikkaasti puolensadan metrin korkeudella maanpinnasta. Koneen runko muistutti hieman pitkulaista, metallivahvisteista puutynnyriä, josta lähti kolme äärimmäisen lyhyttä ja eteenpäin kaartunutta kuparisiipiparia. Perässä oli kolme propellia: kaksi suurta perätysten ja yksi hieman muita alempana. Kulkuhärpäkkeen pohjassa oli kevyellä kaasulla täytetty välipohja tuomassa keveyttä. Etuosa muistutti ylösalaisin käännettyä valtamerilaivan keulaa sillä erotuksella, että siinä missä keulakuva olisi sijainnut, oli ohjaajan syvennys. Same istui siinä yksinään, vaikka tilaa olisi ollut kahdellekin. Bladis nökötti taaemmassa tilassa, joka sijaitsi tynnyrintapaisen etuosassa. Takapenkissä oli etunsa ja haittansa verrattuna pelkääjän paikkaan: Bladiksen istuin oli miellyttävällä, purppuraisella pehmusteella vuorattu ja se oli sohvamaisuudessaan oikein mukava. Toisaalta, hän koki aluksen takapenkkipaikan tuulilasin puutteen häiritseväksi. Toisaalta toisaalta, vain hieman idiootin näköiset lentäjänlasit pelastivat paljon.<br>\n<br>\nSkakdimoderaattori vilkaisi aluksen reunan yli. Alla levittäytyvä maisema oli metsäinen, syksyinen ja raikas. Etelässä, takana päin näkyi Klaanilinnake ja sitä ympäröivä kaupunki, jotka hohtivat kauniina pimenevässä illassa. Idässä ensimmäiset tähdet loistivat Nui-Koron lakeuden, Kaja-Wahin Kuumien kenttien ja rannikon kalastajakylien takaa. Pohjoista maisemaa hallitsi Ämkoon mukaan nimetty suuri vuori, ja lännessä näkyi silkkaa laskevan auringon värjäämää metsää, mitä nyt takavasemmalla, aivan saaren lounaisimmassa kulmassa, asutusta oli niin paljon, että metsä oli suurelta osin siirtynyt.<br>\n<br>\nNäkymä oli raikas ja viileä, mutta edes tuulen tuiverruksessa ja yläilmoissa Bladis ei tuntenut kylmää. Osittain, koska aivan hänen selkänojansa takana oli suuren osan aluksen rungosta vievä ilmassa täyttämätön hiiliuuni, alus kun oli prototyyppi lyhyenmatkan kiiturista, ja osittain, koska tilanne oli sinänsä kuumottava. Vain noin kymmenen minuuttia sitten Same oli tullut hänen luokseen kaupungin tyylikkään foorumin luokse, jossa hän oli ollut opettamassa Matoralaisille sotastrategiaa. Moderaattorikaksikko oli kirmannut minkä kerkesi kaupungin katuja ja kauniita siltoja pitkin Telakalle, josta he olivat saaneet tämän vauhtilotjan alleen. Nopeaa hiilen lapioimista, navigoinnin opastusta ja swoooh, alus oli ilmassa. Ja kaiken aikaa Same oli selostanut tilannetta Bladikselle. Kaikesta päätelleen Kepe ja Snowie olivat hankkiutumassa majesteettisiin ongelmiin.<br>\n<br>\nBladis vilkuili hermostuneena luoteeseen.<br>\n<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="427" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/0DKXQQMIpGM" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/0DKXQQMIpGM</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Au, missä?</strong><br>\n<br>\nSekä Kepen että Snowien ranteet tunsivat kireät köydet ympärillään, mutta tiedemies-Toa oli ensimmäinen, joka sai silmänsä auki.<br>\n“Ehrämä-äh?” hän aukoi suutaan.<br>\n<br>\nJa koetti avata silmiään enemmän. Ilmeisesti edessä levittäytyi, viime aikain teeman mukaisesti, metsää. Ja vieläpä synkeää kuusimetsää. Oikeastaan niin synkeää, että Kepen mieli teki muutaman johtopäätelmän. Ensinnäkin, oli jo myöhäinen ilta. Toisekseen he olivat matalalla. Jonkinlaisessa jyrkkärinteisessä laaksossa tai kanjonissa tai...<br>\n<br>\nHän näki nyt selvemmin. Sekä hän että Snowie olivat sidottuina kahden suuren kallion väliin. Niin suuren, että ylös kiipeäminen olisi hyvin vaivalloista, vaikka käyttäisikin jäävoimia ja muodonmuutoskykyä. Suurilla lohkareilla oli leveimmillään yli kymmenen metriä väliä, mutta väli oli huomattavasti lyhyempi klaanilaisten kohdalta. Kepe ei kyennyt nostamaan päätään niin paljon, että olisi nähnyt kunnolla, mitä edessä oli.<br>\n<br>\n<em>Hetkonen, miksi?</em><br>\n<br>\nKepe tutkaili asentoaan. Hänet oli sidottu käsistä ja jaloista jonkinlaiseen puutelineeseen, niin, että hän muistutti Matoralaista Y-kirjainta ilman ympyrää. Mielenkiintoinen ja epämiellyttävä yksityiskohta oli, että köysi piti niskaan kiristetyn lenkin avulla hänen kasvojaan kohti maata.<br>\n“Au, miksi näin?” hän kyseenalaisti kohtaloaan.<br>\n<br>\n“Emme tohdi pilata yllätystä”, kuului ääni klaanilaisten takaa, mutta korkeammalta.<br>\n<br>\nKepe hämmästyi ja yritti vähäisellä liikkumavarallaan läpsäistä Snowmania hereille. Yritys epäonnistui, mutta päätti siirtyä audiokeskeisempään juoneen.<br>\n“Snowie, herää!”<br>\n“Mnömnöm, ei ole vielä aamu, Turaga S-”<br>\n“Herää!”<br>\n“Oho.”<br>\n“...”<br>\n<br>\nToinenkin klaanilainen avasi silmänsä, ja ääni takaa jatkoi.<br>\n“Ihan vakavissaan. Tämä on teille mieluisampaa näin. Mitä vähemmän aikaa näette heidät, sitä vähemmän aikaa näette totuuden.”<br>\nKepe tunnisti puhujan. Ääni kuului sille Ruru-kasvoiselle Matoralaiselle, joka oli päästänyt heidät kylään.<br>\n“Ainakin löydätte - kohtalonne kuolemassanne”, lisäsi se valtaistuinsalin tuntemattomalle puhujalle kuulunut ääni, pitäen sanojen väleillä mitaltaan hieman väärältä tuntuvan tauon.<br>\n“Aivan, totta”, kylän vale-Turaga liittyi keskusteluun.<br>\n<br>\n<em>Koko kyläkö siellä on jauhamassa?</em> Kepe mutisi ajatuksissaan. Turaga jatkoi.<br>\n“Harva saa toimia näin konkreettisena uhrina. Moni voi kuvitella tekevänsä jotakin toisen hyväksi kuollessaan, tekevänsä jonkin sankarillisen, viimeisen urotyön. Mutta, te, ulkomantulaiset, te olette osa kylämme selviämistä. Koska he vaativat uhrinsa. Heillä on nälkä.”<br>\n“Juurikin näin, päällikkö”, Ruru-kasvo puhui. “Mutta meidän ei enää tarvitse nähdä tätä. Ei enää.”<br>\n<br>\nPoistumisen ääniä.<br>\n<br>\n“Poikani, otitko heiltä Sanansaattaja Tadnen Kartaston kuten käskin?”<br>\n“...En. Anteeksi, päällikkö...”<br>\n“Se on nyt liian myöhäistä. Ne tulevat pian.”<br>\n“Saat - maksaa tästä”, tuntemattoman olennon alakuloinen ääni totesi.<br>\n<br>\nSitten hiljaisuus.<br>\n<br>\nSanansaattaja Tadnen Kartasto? Nui-Koron kirja? Selvisipä siinä sen “arvottoman, pienen matoralaisen” nimi.<br>\n<br>\n“Snowie?”<br>\n“Kepson?”<br>\n“Tahdotko sinä-”<br>\n“Voi kyllä.”<br>\n<br>\nHassu muljahdus tapahtui, ja lumiukko mätkähti kasvoilleen sammaleiseen maahan.<br>\n“No au”, hän totesi kammetessaan itsensä polvilleen. Snowie oli käyttänyt voimiaan ja oli lipunut köysistä helposti irti. Nyt hän nousi jaloilleen ja alkoi aukomaan toverinsakin solmuja. Kun kummatkin olivat vapaat, he puntaroivat mahdollisuuksiaan.<br>\n“Okei”, Kepe aloitti ja vilkuili ympäriinsä. “Suuntia on vain yksi.”<br>\nAinoastaan eteenpäin pääsi, kaikkialla muualla suuret lohkareet tukkivat tien.<br>\n“Öh”, Snowie havainnoi. “Sinun reppusi ja minun reppuni ja laukkuni. Miksi?”<br>\n“Kappas.”<br>\n<br>\nHieman puutelineistä taaksepäin tosiaan olivat klaanilaisten vermeet läjänä.<br>\n“Ehkä he eivät tahtoneet olla varkaita?” Kepe ehdotti.<br>\n“Niin. He vain sitoivat meidät tänne keskelle metsää... Eräänlaisesta syystä?”<br>\n“Uhrilahjamaisesta syystä, pelkään ma.”<br>\n<br>\nRäsähdys metsästä.<br>\n<br>\n“Oi voi voi, minä pidän tästä niin poikkeuksellisen vähän”, Snowie ilmoitti.<br>\n“Jeh. Huomasitko, kuinka Turaga viittasi siihen, että täältä tulee kohta jotain nälkäistä?”<br>\n“Valitettavasti?”<br>\n“Millainenkohan Rahi sieltä tulee? Ilmeisesti jotain, mikä on pelottanut tai, tuota, syönyt kaiken näistä metsäin osasta. Nyt on vain pidettävä pää kylmänä ja-”<br>\n<br>\nMetsien keskeltä ilmestyi hahmo. Se oli tuiki tavallinen Matoralainen, jolla oli hieman rähjäinen, harmaa ulkoasu ja tummanpunainen naamio.<br>\n<br>\n“...hetkinen mitä.”<br>\n<br>\nMatoralainen avasi suunsa ja hymyili. Hetki hetkeltä lähenevän hahmon naamion alta paljastuivat teroitetut hampaat. Eikä naamio ollutkaan tummanpunainen. Se oli vain kuivuneen veren peitossa. Samoin kuin kaikkien muidenkin Matoralaisten, jotka ilmestyivät sen rinnalle.<br>\n<br>\n“Tämä, tämä ei niin ole totta.”<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="427" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/cQ93ex0IFas" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/cQ93ex0IFas</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n“Okei, alamme lähestyä kannibaali-Matoralaisten aluetta!” Same ilmoitti tuulen pauhunan yli Bladikselle. Takapenkillä matkustava skakdi laski kätensä vierellään lepäävälle kiväärille. Hän ei pitänyt pikkukavereiden räjäyttämisestä, mutta nämä kaverit ilmeisesti purivat.<br>\n“Same!” Skakdi huusi.<br>\n“Kerro!”<br>\n<br>\nKeskustelu käytiin sangen kovaäänisesti ilmavirran jylyn peittäessä normaalin puheen.<br>\n<br>\n“Mitä kannibaali-Matoralaiset edes ovat? Ja miksi emme tienneet niistä mitään? Ja ennen kaikkea, mitä skarrarrarria!”<br>\nSame käänsi katseensa taaksepäin, kohti Bladista. “Sanoin jo, en tiedä niistä mitään muuta kuin mitä Nazorak-dokumentissa sanottiin! Ne kuitenkin riittivät pelottamaan torakat pois ja ovat ilmeisesti aktiivisia!”<br>\n<br>\n<em>Kuinka vähän tiedämmekään tästä metsästä</em>, Bladis ajatteli katsellessaan alla levittäytyvää puustoa. Jonain päivinä hän mietti, olivatko Tawa ja Visokki perustaneet kotinsa oikealle saarelle.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nHwoooosha-wuuuum!<br>\n<br>\nKepen elementaalivoimat olivat tavalliseen tapaansa ruosteessa, mutta riittivät saamaan liian nälkäiset Matoralaiset hetkeksi pois pelistä. Klaanilaiskaksikko otti tilanteesta kaiken irti ja kirmasi kannibaalijoukon läpi paitsi että ei kirmannutkaan, koska niitä oli paljon ja he päätyivätkin vain joukon keskelle. Matoralaisia oli kaiken muotoisia ja kokoisia, mutta yhdistäviä tekijöitä kuitenkin löytyi: Kaikki olivat resuisia, naamiot olivat varsinkin suun ympäriltä ahdistavan tummanpunaisia ja kaikilla oli hyvin nälkäinen katse.<br>\n“Okei, jotain muuta sitten”, Kepe järkeili jännittyneen kireällä äänellä.<br>\n“Ehkä tämä?”<br>\n<br>\nSnowie kaivoi mukaan nappaamastaan olkalaukusta varsin epäkorjatun painetykin.<br>\n“Mitä sinä tuolla?” Kepe ihmetteli ja katseli hieman kauhuissaan kohti ripeästi astelevaa Matoralais-joukkoa.<br>\n<br>\nTsssssshhhh, ilma suhisi laitteessa. Sitten se lakkasi kokonaan toimimasta, nyki hetken hassusti, ja teki sitten tehtävänsä. Tavallaan.<br>\n<br>\nBLATSOVIEEEEEE!<br>\n<br>\nPaineaalto lennätti kaikkea vähän mihin sattuu: maa pöllysi ja sammalta viskautui ilmaan, klaanilaiset rämähtivät maahan, Matoralaisia lenteli sinne tänne ja eräs kuusipuu oli kaatua.<br>\n“Okei, jotain ihan muuta...” Snowie tuumaili pidellen jyskyttävää päätään kun Kepe jo nousi pystyyn.<br>\n“Onko sinulla tuolla laukussa mitään toimivaa?”<br>\n<br>\nMatoralaiset nousivat hekin jaloilleen.<br>\n<br>\n“Tuota, eväät toimivat aina?”<br>\n“Aagh, joskus sinä olet niin...”<br>\n“Niin?”<br>\n“Niin sinä!” valkovihreä Toa kiljaisi.<br>\n<br>\nTuimailmeinen Kepe ojensi kätensä toverilleen, joka auliisti tarttui siihen ja nousi pystyyn. Vainoajat olivat enää muutaman metrin päässä kaikilla suunnilla.<br>\n“Ylös!” Kepe huusi.<br>\n“Mitä se-”<br>\n“YLÖS!” <br>\n<br>\nTiedemies-Toa tarttui lähimmän kuusen alaoksista ja alkoi kavuta. Snowie teki samaa perässä. Samoin kuin myös Matoralaiset, jotka ottivat nyt juoksuvaihteen päälle ja kiipesivätkin klaanilaisia nopeammin. Yksi tarttui Snowieta jalasta.<br>\n“Eääh, se tarttui minuun!” Lumiukon ääni muuttui korkeaksi.<br>\n“Ravistele se irti!” Kepe kiipesi kaiken aikaa ylös mutta katseli kuitenkin alas.<br>\nSnowien valkea jalka vispasi villisti ees ja taas mutta nälkäinen pieni nainen ei päästänyt irti ja upotti hampaansa lumiukon koipeen.<br>\n“Minä niin tulen katumaan tätä...”<br>\n<br>\nPlomps vain ja Snowien jalka irtautui ruumiista, jääden sitä raastavan Matoralaisen hampaisiin.<br>\n“Minä olen vain vaatimatonta mössöä, miksi sinä edes tahtoisit syödä minua?”<br>\n<br>\nKaksi klaanilaista kiipesivät aina korkeammalle kohti kuusen latvaa, mutta niin tekivät heidän seuraajansakin, ja vieläpä huomattavasti kovemmalla vauhdilla. Lisää pikkumiehiä tarttui Snowieen kiinni ja tämän oli luovuttava koko alaruumiistaan, jottei jäisi ahnaiden hampaiden kitaan.<br>\n“Tämä on epähienon syvin olemus!” lumiukon yläruumis puhui raahatessaan itseään ylöspäin pelkillä käsillään. Kepe teki samaan aikaa havainnointia. Kuusen latvasta näki kauas. Näki taivaalla kiitävän ilma-aluksen. Hän etsi omasta repustaan mitään, löysi jotain, ja kaivoi sen esiin. Se oli näätäkarkotin-suojageneraattori, mutta sai kelvata. Siinä oli iso ja epävakaa patteri. Toa heitti sen korkealle ilmaan ja sinkautti sormistaan jäämöntin sen perään. Osuma oli kelvollinen, ja PAM.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nSame näki hieman oikealla puolellaan räjähdyksen puun latvain yllä ja sukelsi siihen suuntaan. <em>Missä räjähtää, siellä klaanilaiset kirmaa</em>, hän muisti vanhan, tyhmän ja surullisen paikkaansapitävän sananlaskun. Alus mennä viiletti kovaa kyytiä ja moderaattorikaksikko varmistui kohteestaan. Kuusen latvassa oli selvästi puolitoista henkilökohtaisen tilan puutteesta kärsivää klaanilaista.<br>\n“Bladis!” Same ilmoitti tasaisella mutta kovalla äänellä.<br>\n<br>\nSkakdin ei tarvinnut edes vastata, vaan hän nappasi vierestään kovalatinkisen putkenpätkän. Aseessa oli kahva ja kolmen sormen liipaisin, mutta muuten se oli hyvin yksinkertainen ja sulavalinjainen putkilo. Joka oli ladattu sähköisellä tainnutuskranaatilla. Bladis tähtäsi rutiininomaisesti ja veti liipasimesta. Överin purppurana hohkaava lasipäällysteinen ammus pitkän metallivartensa kanssa sihahti kertasingon piipusta ulos ja osui suoraan maaliinsa: puoli tusinaa Kepeä ja Snowienpätkää ahdistelleita Matoralaisia tipahti alas puusta, jättäen vain muutaman klaanilaisten kimppuun. Bladis arveli sen ostaneen heille muutaman vaaditun sekunnin, kun Same ohjasti ilma-aluksen puun vierelle.<br>\n<br>\n“Hypätkää kyytiin!” Selakhilaani huusi puussa kyhjöttävälle puolitoistakolle. Kepe hyppäsi Samen viereen ohjaajan syvennykseen ja Bladis kiskaisi valkoisen puolimiehen kyytiin takaosaan. Samen jalat polkaisivat pontevasti polkimia ja laite lähti kiitämään pois ahnaiden syöjähenkilöiden luota.<br>\n<br>\n“Okei, se oli ihan, ihan liian lähellä. Kiitos”, Kepe puhui Samelle.<br>\n“Kiva nähdä teitäkin!” Same ilmoitti avonaisen aluksen takaosasta. “Aloimme jo pelätä, ett-”<br>\n<br>\nHetkeksi nelikon silmät sokaistuivat välähdyksestä ja korvat kuuroutuivat jyrähdyksestä. Ukkonen iski aluksen takaosaan lujasti. Ukkonen oli sikäli ukkonen, että se korvensi aluksen perän ja menopeli alkoi menettää holtittomasti korkeutta. Ukkonen ei ollut sikäli ukkonen, että se oli ärhäkän sinisenä hohtava ja iski alhaalta päin.<br>\n<br>\n[spoil]Kiitos Spinnylle eräistä kriittisen tärkeistä kohdista.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1477,"creator":"Tawa","timestamp":"2012-08-21T21:25","content":"<strong>Bio-klaanin Sairasosasto</strong><br>\n<br>\nTohtori Kupe istui työpöytänsä äärellä mietteliäänä. Kahvikupin ja tietokoneen väliin oli asetettu siististi ohut potilaskansio, johon Kupe ei ollut koskenut aikoihin. <br>\nToa avasi kansion ja aloitti kirjoittamisen.<br>\n<br>\n<br>\n<em>BIO-KLAANIN SAIRAANHOITOPIIRI HOITORAPORTTI<br>\n<br>\nAdmin Tawa<br>\nBio-Klaani<br>\n<br>\nTarkk. os.<br>\nAdmin Tawa, 0.06.00<br>\nBYS, Madisiininen tulosalue, tarkk. os.<br>\nHoitoaika: Määrittelemätön.<br>\nDg: R55 Synkopee<br>\nFF20.0 Määrittämätön paranoidinen psykoosi<br>\nL90.5 Halkeamia<br>\n<br>\nTulosyy: tulee bk–puolelta lähetteellä synkopeen vuoksi päivystykseen.<br>\n<br>\nAiemmin voinut vielä normaalisti. Myöhemmin menettänyt tajuntansa, minkä vuoksi tuotu osastolle. Heräsi tajuttomuudestaan paranoidisessa psykoosissa. Tässä yhteydessä vaipunut uudelleen synkopeeseen. Ei aiemmin todettuja perussairauksia. Ei reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin.<br>\nSydänaskultaatiosta tasainen, nopea rytmi, ei sivuääniä. EKG:ssa SR, p. 82/min. Matala T-aalto rintakytkennöissä. RR 116/73. Labroissa Hb 141, CRP alle 3, Na 138, K 2, 9, Krea 64. Selvää neurologista poikkeavuutta ei tullut esille. <br>\nPotilas otettu seurantaan tarkkailuosastolle. <br>\n<br>\nSuunnitelma: Potilas pysyy osastolla seurannassa.<br>\n<br>\nToa Kupe<br>\nylilääkäri<br>\nAR/0.00.06/rep<br>\n</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1478,"creator":"DJ Peelo","timestamp":"2012-08-25T22:27","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\n<br>\nPeelo oli suunnistanut tiensä Klaanin pesuhuoneeseen. Siellä oli hiljaisempaa ja yksinäisempää kuin hän aluksi oletti, mutta sehän kelpasi hänelle aivan mainiosti. Hän ei ikinä pahemmin puhunut muille huolistaan ja ajatuksistaan. Ja juuri nyt kyseisiä huolia ja ajatuksia oli hänen mekaaninen päänsä täynnä.<br>\n<br>\nDatamuisti. Se oli hänellä vieläkin saman nyrkin sisällä puristuksissa. Peelo ojensi kätensä lavuaarin pöytää kohti ja laski datamuistin siihen. Tämän jälkeen hän ojensi kummatkin kätensä eteenpäin, nojasi lavuaariin ja antoi päänsä lopahtaa alaspäin. Hän veti syvään henkeä, ja huokaisi aivan yhtä syvästi. Hän nosti päänsä. Edessä oli peili.<br>\n<br>\nHän katsoi itseään peilistä pitkään ja hartaasti. Tällaisina hetkinä Peelo tuppasi usein miettimään syvällisiä asioita. Mikä oli hänen oikea tarkoituksensa. Tekeekö hän oikein auttaessaan Klaania. Pitäisikö Datamuistista kertoa jollekulle muulle.<br>\n<br>\nMutta ei tällä kertaa. Tällä kertaa hänen päänsä oli tyhjä. Pienintäkään ajatuksen poikasta ei ollut. Hän oli täysin avuton. Hän ei tiennyt mitä pitäisi tehdä. Datamuisti on tärkeä, sen verran hän tiesi. Mutta kuinka tärkeä. Onko kyse elämästä ja kuolemasta. Onko datamuistilla pelkkiä aseiden pohjapiirroksia.<br>\n<br>\nToivottoman ajatustuokion keskeytti pieni kipinä, joka sinkosi hänen kyynerpäästään lattialle. Kyseinen kyynerpää oli vaurioitunut tappelussa Skakdeja vastaan. Peelo yritti taivutella kättään, ja huomasi kuinka paljon se hänen kätensä liikkuvuutta oikeasti haittasi.<br>\n<br>\nPeelo suoristi selkänsä ja nosti vasemman kätensä rintansa tasolle. Hän avasi pienen, tiukasti suljetun luukun, ja painoi sen alla olevaa nappia. Siinä samassa pieni savupössähdys tuli ilmoille Peelon panssarien välistä, ja haihtui lähes yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Torson ja käsien panssarit kolahtivat kylmälle lattialle, ja niiden alta paljastui tummansävyinen keho, jonka päällä näytti olevan lihaksien näköisiä mustia osia.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\"><img class=\"postimage\" src=\"http://tuhinternational.com/wp-content/uploads/The-Prototype-image.jpg\"></dd></dl>\nTämä oli ensimmäinen kerta kun hän otti panssarinsa pois labran ulkopuolella. Peelolla oli paljon vapaampi tunne, ja hän alkoikin heti puristella käsiään nyrkkeihin, jatkaen pienellä venyttelyllä. Sen jälkeen hän tarrasi kaasunaamarinsa sileistä sivuista kiinni, irrotti sen varoivaisesti, ja laski sen lavuaarin viereen pöydälle. Sen alta paljastui pääkallomainen naamavärkki, jonka eriväriset silmät hohtivat huoneen hämäryydessä. Vasen silmä punaisena ja oikea vihreänä. Peelo katsoi kasvojaan pitkään ja hartaasti peilistä.<br>\n<br>\nSiinä ne olivat. Hänen oikeast kasvot. Häntä oltiin aina kielletty ottamasta kaasunaamaria pois. Vaikkei Peelo ymmärtänyt miksi, hän laittoi sen kuitenkin pian takaisin. Se oli hänestä niin hieno.<br>\n<br>\nPeelo vilkaisi panssareitaan ja hymähti. Ei kai hän niitä nyt vielä tarvitsisi, ne ovat epäkunnossa muutenkin. Hän käänsi katseensa datamuistia kohti, otti siitä sormillaan varoivaisesti kiinni ja tutkaili sitä tarkemmin. Sen toisella puolella oli erittäin pieni logo, joka muistutti kättä.<br>\n<br>\nPeelo puristi datamuistin nyrkkinsä sisään ja käveli pesuhuoneesta ulos.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1479,"creator":"BD","timestamp":"2012-08-26T18:46","content":"<strong>Bio-klaanin Sairasosasto</strong><br>\n<br>\n\"Urgh...\" toa raotti silmiään. Retki kahvioon ja kokemattomuus laitteisiin joissa on pyörät olivat koituneet hänen turmiokseen. Toa yritti kääntyä sängyssä ja tunsi sitten pistävää kipua ympäri kehoaan.<br>\n<br>\n\"Herra, te olette sairas, sekä mieleltänne, että keholtanne. Saariseikkailunne olisi voinut repiä teidät. Oli siis oikeastaan tosi hyvä, että nyt menit kaatumaan, muuten ei vaivoja olisi huomattu. Me vielä toistaiseksi emme ole saaneet mikä mieltänne vaivaa, mutta yritämme. Voit joutua olemaan täällä kauankin.<br>\n<br>\n\"Ahaa\", Gekko sanoi ja jäi katselemaan poiskävelevää hehkeää matorania.<br>\n<br>\nMatoran näki toan silmäkulmastaan ja virneen jonka tämä yritti piiloottaa viitta-kaapuhybridinsä alle.<br>\n<br>\n\"Lieneeköhän tuo sitten normaalia käytöstä\", Matoran ajatteli.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1480,"creator":"MahriKing","timestamp":"2012-08-26T19:15","content":"<strong>Yön Timo II</strong><br>\n<br>\n\"Me olemme jossain... näillä main\", Amazua pyöritteli mekaanista sormeaan saarta esittävän kartan koillisaluetta. \"Skakdien leiri tuo. Täplä.\" Palkkasoturi piti pouheessaan tarpeettoman tauon napauttaessaan sormensa kahdesti kartan saaren sisäalueella olevaa pyöreää merkkiä.<br>\n<br>\n\"Häh? Missä\", Gatta suorastaan heittäytyi pienen pöydän pinnan peittävän kartan päälle tihruten hiemna kapteeninsa osoittamaa pistettä sormellaan. \"Eeettei vaan ole kärpäsen kakka?\" Amazua korjasi merkintävirheensä Onu-Matoranin alistuessa kohtaloonsa. Oli se...<br>\n<br>\nSeuraavaksi Amazua kiinnitti piraattien huomion kartan saaren itäosassa siaitsevaan laguuniin. \"Täällä on laguuni. Se saa toimia parkkialueenamme. Mikäli emme halua kiertää saaren vastakkaiselle puolelle, on se paras vaihtoehto lyhyimmälle reitille.\" <br>\n<br>\nPiraattipoppoo silmäili hieman laguunin ja isoleukasiten liskomiesten leirin välistä aluetta. Se oli suurilta osin vihreää, lukuunottamatta sinistä vanaa ja harmaata länttiä.<br>\n<br>\n\"Noniin, tarvitsen mukaani muutaman apulaisen\", Amazua kiinnitti piraattiensa huomion näiden tuijotettua karttaa hetken. \"Otan teidät neljä mukaani\", palkkasoturi osoitti sormensa Tokkaan, Lyaniin, Gattaan ja Pakuun. Tokan ja Lyanin ilmeille levisi hymy. Tokkaa kiehtoi lähinnä viidakkosaaren kasvusto, Lyan vain piti viidakkoja siisteinä paikkoina. Gattan ja Pakun ilmeet viestivät lähinnä hämmennystä.<br>\n<br>\n\"Kapteeni\", Gatta kysyi varovasti, \"saanko kysyä, miksi?\"<br>\n\"Kokki tuntuu ymmärtävän jotain trooppisten kasvien päälle. Huivipää taas olisi mäkättänyt yhtä lailla kuin viime kerralla kun en laskenut häntä mukaan\", Amazua siirsi huomionsa takaisin Onu-Matoraniin, \"Sinä taas tunnut omaavan ominaisuuden ampua kaikkea mikä liikkuu. Moni villieläin nimittäin saattaa yrittää syödä aivomme.\"<br>\n<br>\n\"Entäs minä\", Paku kysyi. <br>\n\"Olen saanut kuvan että te kaksi olette jonkin sortin 'bestikset'\", Amazuan suoritti lainausmerkkieleen sormillaan, \"olisi tökeröä tapattaa vain toinen teistä.\"<br>\n<br>\nGatta ja Paku olivat hiljaa...<br>\n<br>\n[spoil]Tällainen lyhyt pätkä lähinnä introksi. Lisäksi tämänkin pätkän ilmanntuminen olis isaattanut kestää hirmuisen kauan jos olisin yrittänyt saada suunnittelemani pikuuden tehtyä blaa blaa...[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1481,"creator":"Guardian","timestamp":"2012-08-26T22:06","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Tämä viesti on myös luettavista osoitteessa <a href=\"http://klaanon.bioklaani.fi\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">http://klaanon.bioklaani.fi</a> (pioneeri heh heh heh). Tämän kirjoittamiseen ovat osallistuneet Gurvana, Manu, Matoro ja Bate.<br>\nLisäksi foorumin merkkimäärä itki jälleen, joten tämä on jaettu foorumilla kahteen osaan. Yrittäkää kestää.</dd></dl>\n<br>\n<strong>Arkkienkeli<br>\nSydän</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/R-U4lsqIUNk" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/R-U4lsqIUNk</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSuuren kammion keskellä sykkivän orgaanisen moottorin läpitunkeva sykähtely syöksi kymmeniä, ehkä satoja litroja tunnistamattomia mustia nesteitä valtaviin johto-, kaapeli- ja suonirykelmiin, jotka jatkoivat nesteiden matkaa kaikkialle valtavaan ilmalaivaan. Syke oli vastenmielisen märkää ja litisevää ja kaikui ympäri kammion. Juuri nyt kukaan kammion senhetkisistä hahmoista ei kuitenkaan edes huomannut sitä. Kattoon repeytyneen aukon reunoista putosi yhä mustaa pölyä, laastia ja savua, joka muodosti suuren pilven kammion keskelle. Se peitti alleen valtavan sydämen lisäksi myös hahmon, joka oli tullut aukosta.<br>\n<br>\nPieni, musta siluetti liikuskeli savun keskellä. Sen pienikokoisten mutta vantterien jalkojen juuressa lojui mustaakin mustempia, pitkulaisia käsiä ja jalkoja, jotka eivät liikkuneet. Kun savu alkoi hälventyä, Abzumo näki, että hahmo seisoi liikkumattoman Mustan insinöörin päällä.<br>\n<br>\nSavusta hehkui kaksi punaista silmää.<br>\nMakuta Abzumon katseessa ei ollut enää tilanteen hallintaa. Hän ei tunnistanut hahmoa. Hirviömäinen makuta huomasi haluamattaan puristavansa kämmenpohjaansa polttavaa Nimdan sirua entistä tiukemmin.<br>\n<br>\n\"<em>Kuka</em>?\" makuta rääkäisi hahmolle, joka piiloutui mustaan kaapuun. \"Näytä itsesi!\"<br>\n<br>\n\"Etenkään sinunlaisesi saatanallinen peto ei ansaitse tietää nimeäni\", Oraakkeli sanoi. Kertaakaan soturimunkki ei korottanut ääntään, vaikka sen suusta tulevat sanat olivat kuin heittoveitsiä, jotka repäisivät reikiä Abzumon turvallisuudentunteeseen. \"Mutta haluan sinun muistavan, makuta. Kun sielusi palaa ikiaikaisesti Atheonin Ahjossa, haluan sinun muistavan ääneni.\"<br>\n<br>\nKaksi valkoista kättä tuli esiin kaavun alta. Ne laskivat mustan kaavun hupun.<br>\nEhkä koko huoneen vanhin asia, hallansininen, mutta tulipunaisin ja tunnistamattomin kirjainmerkein kaunistettu kanohi Pakari tuijotti jäisellä katseella Makuta Abzumon hirviömäiseen Avsaan.<br>\n<br>\n\"Ssssssinä\", Abzumo sanoi naurahtaen kolkosti, ja käärmemäisille kasvoille muodostui vihje hymystä. \"Olen kuullut sssssinusta. Ne kutsuvat sssssinua Oraakkeliksi, eikö niin?\"<br>\n<br>\n\"Olet kuullut oikein, makuta\", Oraakkeli vastasi kohteliaasti.<br>\nTroopperi näytti hämmästyneeltä. Vaikka tulija oli vain matoran, sen olemus huokui silti arvokkuutta ja voimaa. Toa yhdisti Oraakkelin heti soturimunkkeihin. Näytti siltä, että he eivät olleet yksin pelastustehtävällään. Tai no, olihan tuolla sairaalla makutalla vankina peräti jokin korkea-arvoinen ath-uskonnon johtohenkilö. Tai niin hän oli Matorolta kuullut. Mistään Oraakkelista Matoro ei kuitenkaan ollut kertonut mitään.<br>\n<br>\n”Pitäisikö meidän toimia”, Hai kuiskasi Matorolle. Suuri kammio tuntui imevän ääntä tehokkaasti, ja Abzumo oli edelleenkin melko pitkällä kuilun toisella puolella.<br>\n<br>\n”Suunnitelmista ei ole hyötyä”, Jään Toa kuiskasi takaisin. ”Tuo lukee ajatuksemme.”<br>\n<br>\nJuuri sillä hetkellä Abzumo oli tosin liian keskittynyt odottamattomaan vieraaseensa kiinnittääkseen huomionsa toiin. Matoro oli huojentunut Oraakkelin saapumisesta, vaikkei tosiaankaan osannut odottaa sitä. Mikä muu kuin Kohtalo itse olisi voinut aiheuttaa näin hyvän ajoituksen?<br>\n<br>\n”Mitä me teemme? Eikö meidän kannattaisi kiertää kuilu tuon oven luo, kun tuo makuta on keskittynyt muuhun?” Blosz kysyi. Matoroa alkoi ärsyttää johtajan rooli. Hän ei ollut johtajatyyppiä, hän ei halunnut ottaa vastuuta kuin itsestään.<br>\n<br>\n”En tiedä”, Matoro sanoi epävarmasti. ”Mutta mennään. Hitaasti. Haumiehet, pitäkää suojakenttänne laukaisuvalmiina”, Toa jatkoi. Matoro yritti saada naamionsa toimimaan. Kaikki mahdollinen mielensuojaus olisi hyödyksi.<br>\n<br>\nKuilun toisella puolella kaksi hahmoa tuijotti toisiaan. Abzumo asteli hitaasti ko-matoralaista soturimunkkia kohti.<br>\n\"Tulit hakemaan elämässsi naista, etkö tullutkin\", Abzumo sanoi pilkkaavalla äänensävyllä. Ensimmäistä kertaa Oraakkeli värähti hieman. \"Typerä nainen. Hän on puhunut ssssinusta.\"<br>\n<br>\nOraakkeli oli täysin hiljaa. Abzumo nauroi. \"Taidan olla oikeassa. Rakkausss... se on niin kaunis assssia.\"<br>\n\"Et taida ymmärtää, makuta\", Oraakkeli sanoi pudistaen päätään. \"Kyllä, hän on tärkeintä, mitä minulle on tapahtunut. Kyllä, olen valmis kuolemaan hänen puolestaan milloin vain. Ei, et tule ikinä ymmärtämään, mitä välillämme on. Et koskaan voisi.\"<br>\n<br>\nAbzumon käkätys oli kolkkoa kuin Arkkienkelin rautaketjujen äänetön kalina. \"Näen pienen ssssielusi läpi! Näen kaikki salaisimmatkin haaveesi ja unelmasi! Näen, että olet pieni, pieni ja ssssäälittävä!\"<br>\nMakutan terävähampainen hymy leveni niin laajaksi, että sen kasvot meinasivat loppua kesken. Pimeyden herran teräväkynsinen oikea käsi nousi. Nyrkki puristui Nimda Epsilonin ympärille, mutta ei koskaan voinut piilottaa sisälleen sen kosmista sinihehkua, joka näytti läpäisevän jopa Abzumon nyrkin. Tai ehkä se vain tuntui siltä.<br>\n<br>\nSirun sisällensä piilottama nyrkki tärisi holtittomasti. Oraakkelista tuntui, että Abzumo ei itse huomannut sitä. Makutan silmien mielipuolinen tyhjä katse oli nauliutunut Oraakkeliin.<br>\nNimdan terävä reuna painautui Abzumon nyrkkiä vasten. Verta valui makutan kämmentä pitkin ja tippui kammion lattialle, mutta Abzumo ei välittänyt.<br>\n<br>\n\"Mikä ssssinä luulet olevassi, ko-matoran?\" Abzumo karjui.<br>\nOraakkeli oli hetken hiljaa. Matoranin hengitys oli pysähtynyt tai hiljentynyt. Sen punaisten silmien katse ei värähtänytkään, vaikka Nimdan sinihohteen katseleminen liian pitkään sattui.<br>\n\"Sinä et näe mitään. Sinulla on mielen silmä, mutta olet sokea.\"<br>\n<br>\nAbzumo naurahti kolkosti. Sitä kesti sekunti. Sen jälkeen hän huusi tuskasta.<br>\n<br>\nPurppuraisen ja mustan tyrannin huuto kasvoi kasvamistaan. Ääni repi tiensä jokaisen huoneessaolijan painajaisiin. Huuto oli samanaikaisesti inhimillinen ja epäinhimillinen, ja oli vuosisatoja siitä kun kukaan oli viimeksi koskaan kuullut samanlaista. Se oli Makutan tuskaa.<br>\nAbzumon silmät hehkuivat punaisempina kuin koskaan. Jotain vaaleaa hohti olennon kasvoilla saaden hirviömäisen olennon silmät kiehumaan - kirjaimellisesti. Höyryä pursusi Abzumon kasvoilta, kun pimeyden herra raapi pakkoliikkeisesti vapisten vapaan kätensä miekkamaisilla kynsillä kasvojaan verille. Näky olisi ollut kauhistuttava, jos olisi ollut kyse kenestä tahansa muusta. Se oli kauhistuttava tällaisenaankin.<br>\n<br>\nMatoro, Troopperi, Bloszar ja Hai katselivat ihmeissään. Kukaan heistä ei ollut nähnyt, mitä soturimunkki oli tehnyt saadakseen makutan huutamaan. Sitten he näkivät kullanhohtoisen pölyn, joka kiehui makutan kasvoilla ja leijaili hitaasti ilmassa tämän ympärillä. Oraakkeli oli heittänyt sen Makuta Abzumon kasvoille.<br>\n<br>\n\"Sinä et todellakaan näe mitään\", soturimunkki sanoi kuuluvasti. \"Toivottavasti nautit jauhetusta valokivestä kasvoillasi.\"<br>\n<br>\n\"SSSSSSIIIINÄÄÄÄ\", Abzumo kiljui ja huitoi ilmaa tuskissaan astellessaan verkkaisesti kohti Oraakkelia. \"<strong>Revin sinut kappaleiksi niin hitaasti, että ehdit tuntea sen!</strong> Syötän jäänteesi rakkaalle 'Mestarillesi'. Sulatan jääsi, pikku ko-matoran!\"<br>\n<br>\n\"Olet katsonut koko ajan väärään suuntaan\", Oraakkeli sanoi ovelasti. \"Ja etkö ymmärrä? Etkö tosiaan ymmärrä?\"<br>\nSilloin Oraakkeli tarttui kaksin käsiin mustaan kaapuunsa ja heitti sen sivuun. Ilman halki leijuva yönmusta kangas tuntui lentävän kuin hidastetusti.<br>\nAlta paljastui vanha valkoinen ruumis, joka oli täynnä arpia. Polttorautojen muotoiset kammottavat jäljet näkyivät vain vaivoin Oraakkelin valkoisesta ihosta, joka oli kuitenkin maalattu täyteen samaa punaista rukoustekstiä kuin hänen naamionsakin. Lisäksi hieman soturimunkin nyrkkien yläpuolella, tämän käsivarsien päässä oli koko käsivarren ympäri kiertävät, pyöreät arvet kuin muistuttamassa kahleista, jotka olivat ennen kiertyneet ranteiden ympärille.<br>\n<br>\nVanhat valkoiset kämmenet aukenivat.<br>\n\"Minä en ole ko-matoran, makuta. Sinun pitäisi tietää se. Sinun lajisihan meidät yritti tappaa.\"<br>\nSillä hetkellä matoranin valkoinen iho alkoi hehkua. Se hehkui samanaikaisesti spektrin kaikissa väreissä kuin aamuaurinko, jonka valo pisti silmään jääkiteen läpi.<br>\nSitten soturimunkki muuttui mustemmaksi kuin yksikään onu-matoran. Mustemmaksi kuin kuunpimennys.<br>\nNyt Oraakkelin näkeminen kammiossa oli entistä vaikeampaa. Etenkin, jos silmät olivat täynnä polttavaa valokiveä.<br>\n\"Kyky lukea ajatuksiasi ei ole ainoa siunaus... tai kirous, jonka isä Ath minulle antoi.\"<br>\n<br>\n\"Av-matoran...\" Abzumo sanoi. Äänensävystä päätellen hän käytti sitä kuin kirosanana.<br>\nRaivokkaasti karjahtaen Abzumo nosti kätensä ja vapautti siinä hehkuvan sirun voiman. Telekineettinen mahti repi metallia suikaleiksi tavalla, joka sai sen näyttämään pehmeältä kuin voi.<br>\nTämä olisi ollut huomattavasti tehokkaampaa, jos Oraakkeli ei olisi ollut laukaisuhetkellä jo Abzumon takana.<br>\n<br>\n\"Yritä uudelleen\", vanhan miehen matala ääni sanoi.<br>\nKohtalo tuntui suosivan bioklaanilaisia. He olivat nyt etenemässä juoksun ja hiippailun välimaastossa kuilun toista reunaa. Vankiosaston teräsovi näytti jykevältä, mutta toat eivät epäilleet hetkeäkään sen kykyä estää heitä.<br>\n<br>\n<em>Jään sotilas</em>, vanhan äänen kaiku kuului Matoron mielessä. <em>Aikaa ei ole. Tee siirtosi.</em> Toa yllättyi positiivisesti kontaktinotosta.<br>\n<br>\n<em>Hieno ajoitus</em>, Matoro vastasi hieman tottumattomana mielensisäiseen viestintään. <em>Menemme pelastamaan vangit sillä välin kun leikit sen kanssa.</em><br>\n<br>\n<em>Atheonin piru on tuskissaan ja puolisokea, mutta valppaana</em>, Oraakkeli sanoi. <em>Hän tulee huomaamaan teidät. Olkaa nopeita.</em><br>\n<br>\n<em>En pelkää sitä sokeana</em>, Matoro vastasi. <em>Pidä yllä harhautusta, menemme nyt.</em><br>\n<br>\n<em>Käytävä on täynnä vartijoita. Pysykää hengissä.</em><br>\n<br>\n<em>No mitähän me olemme tehneet tähänkin asti</em>, Matoro hymähti.<br>\n<br>\nAbzumo harhaili ympäriinsä ja karjui kirouksiaan. Makuta näytti täysin tietämättömältä toien aikeista, ja kohdisti kaiken huomionsa Oraakkelin löytämiseen. Ketjusalamoita ja muita enemmän tai vähemmän kontrolloituja makuta-voimia lenteli ympäri kammiota.<br>\n<br>\nOvelle saavuttuaan Troopperi veti esiin miekkansa ja alkoi kuumentaa sitä hehkuvaksi. Makutan lämpönäkö ei ilmeisesti pitänyt siitä, sillä joukko varjosalamoita iskeytyi kohti ovea. Tulen Toan Hau aktivoitui juuri oikeaan aikaan suojellen toia iskulta.<br>\n<br>\n”Hitto, se huomasi meidät”, Hai valitti. ”Leikatkaa jo se pirun ovi.”<br>\n<br>\n”Hei, se suunnistaa lämpönäöllään nyt”, Bloszar muistutti. ”Voin häritä sitä.”<br>\n<br>\nAbzumo karjui jotain epämääräistä toista. Makuta näytti olevan sokean raivon vallassa.<br>\n<br>\nSamalla kun Troopperi iski miekkansa panssarioven reunoihin. Tulikuuma ase leikkasi paksua metallia tehokkaasti. Samalla Blosz ampui lukuisiin eri suuntiin tulipalloja ja toan muotoisia tulisia hahmoja. Ne sekoittaisivat kenen tahansa lämpönäöllä suunnistavan pään.<br>\n<br>\nKun metalliovi kalahti maahan, sisältä ammuttiin välittömästi keskitys mustia ammuksia. Troopperi ei ehtinyt käynnistää suojakenttäänsä ajoissa, ja syöksyi kovaa selkä edellä maahan. Hai ampui nopeasti aallon vettä käytävään ja syöksyi Trooperin luo. Kymmenet käytävässä odottaneet insinöörit syöksyivät tunkeutujia kohti. Ilma haisi kuolemalta.<br>\n<br>\n”Miten me menimme näin yksinkertaiseen ansaan” Matoro sanoi puoliksi itsekseen. ”Hyvä me.” Hän veti ionikatanansa esiin ja sytytti sen vaaleanvihreänä hehkuvan terän. Sitten hän kutsui elementaalivoimiaan ja loi katkenneen kätensä tilalle pitkän, jäisen terän. Sitten hän syöksyi mustien olentojen joukkoon Bloszarin kanssa vimmalla, jota hän ei ollut kokenut pitkään aikaan. Vain nämä ääliöt olivat heidän ja vankien välissä. Mikään ei voisi mennä pieleen, ei mikään.<br>\n<br>\nTroopperi piteli rintaansa. Hänen kasvonsa näyttivät erittäin tuskaisilta, ja toa teki kaikkensa ollakseen huutamasta kivusta. Hänen rintapanssariinsa oli syöpynyt suuri aukko Mustan Insinöörin ammuksesta. Nyt musta alue levisi ja tuhosi hänen haarniskaansa.<br>\n<br>\nHai kumartui toverinsa ylle ja yritti miettiä mitä tehdä. Ammukset olivat samoja, joita oli ammuttu Ilmaraptoriin, mutta se tieto ei auttanut häntä yhtään. Toa yritti käyttää veden elementin mukana tuomaa parantavaa voimaa, mutta se ei näyttänyt kuin hidastavan syöpymistä. Eikä keskittymistä erityisesti helpottanut se, että aivan toan selän takana oli täysi taistelu ja hullu makuta saattaisi hyökätä heidän kimppuunsa hetkenä minä hyvänsä.<br>\n<br>\nIonikatana katkaisi mustan olennon pään. Jäinen terä lävisti takaa hyökkäävän rintakehän. Väistöliike, hyppy ja saksipotku yhtä naamaan.<br>\n<br>\n”Ette olekaan enää niin kovia, kun en pelkää teitä”, Matoro hihkui. Vähän matkan päässä Bloszar iski insinöörejä mustaksi mössöksi lattialle. Hän oli juuri syöksymässä viimeisten olentojen läpi, kun kuuli Hain huutavan häntä.<br>\n<br>\nMatoro näki sivusilmällään Bloszarin syöksyvän haavoittuneen Troopperin luo. Parien viimeisten insinöörien takana näkyi kaksi mustaa olentoa juoksemassa poispäin. Ne kantoivat jotakin matoranin näköistä olentoa.<br>\n<br>\nMatoro viimeisteli nopeilla sivalluksilla viimeiset insinöörit ja syöksyi kovaa kohti kahta pakenijaa. Toinen yritti ampua toaa tykillä, jonka muodosti kädestään, mutta Matoron luoma jääseinä torjui ammuksen. Pian toa liukui maata vasten ja taklasi jälkimmäisen insinöörin. Hän ampui kaatuneeseen olentoon jäätä ja hyökkäsi toisen kimppuun. Se torjui Matoron ensimmäisen iskun käsimiekallaan, mutta jääterän pisto osui sitä käteen. Olento menetti päänsä sekuntia myöhemmin.<br>\n<br>\nJään toa syöksyi maassa makaavan olennon luo. Hän tunnisti sen athistien Pyhäksi Äidiksi.<br>\n<br>\n”Haloo? Mestari? Oletteko tajuissanne?” hän huhuili. Toa ilahtui, kun sydänkivi välähti palamaan himmeää valoa. Matoran ei kuitenkaan vastannut mitään. Hän mietti hetken. Häntä ei voisi jättää tähän käytävälle, mutta toisaalta lähemmäs sydäntä vieminen ei olisi sekään kovin älykästä.<br>\n<br>\nToa päätti valita kahdesta vähemmän epäviisaan vaihtoehdon ja otti yllättävän kevyen matoranin harteilleen.<br>\n<br>\n”En ole nähnyt tällaista ennen”, Bloszar kommentoi toverinsa vakavalta näyttävää haavaa. ”Enkä minä”, juuri paikalle ilmaantunut Matoro sanoi. Pyhä Äiti makasi käytävän reunassa lähellä toa-joukkoa. Troopperin ilmeestä päätellen hän ei edes kuunnellut. Toan erotti tajuissaan olevaksi vain jatkuvasta kiemurtelusta.<br>\n<br>\n”Matoro, sinulla on parannuskivi”, Hai muistutti. Jään toa tunsi itsensä tyhmäksi.<br>\n”Ai niinpäs onkin. Hei, menkää te kaksi ja pelastakaa heidät. Minä yritän hoitaa Troon”, Matoro käskytti.<br>\n”Selvä”, Hai kuittasi. Hetkessä kaksikko lähti syöksymään käytävään navigoiden Bloszarin kartalla.<br>\n<br>\nMatoro kanavoi elementtivoimaansa siniseen kiveen, jossa se muuttui parantavaksi energiaksi. Siniset säteet kiemurtelivat Troopperin haavan ympärillä korjaten kudosta tuskin lainkaan. Matoro lisäsi käyttämäänsä energiamäärää, mutta parantaminen oli silti todella hidasta.<br>\n<br>\n”Kiinnitän tämän kiveni sinun panssariisi. Ok? Kyllä sinä tästä selviät. Lupaan sen”, jään toa sanoi. Tulen toa nyökkäsi heikosti. Kun Matoro kiinnitti kivensä Troopperin haarniskaan, alkoi tapahtua. Troopperin oma elementtienergia alkoi parantaa häntä hyvin nopeasti, tosin kuluttaen samalla hyvin paljon elementtienergiaa.<br>\n<br>\nBloszarin ampuma soihtu valaisi käytävän pimeyden. Edessäpäin oli paljon ovia. Niissä oli kaikeksi onneksi ristikkoikkunat käytävälle päin, joten Sugan ja muiden löytämisen ei pitäisi olla vaikeaa.<br>\n<br>\n”Huhuu? Suga? Killjoy? Sadje?” Bloszar huhuili. Hai kulki hänen takanaan valppaan näköisenä.<br>\n”Ammu taas”, hän sanoi. ”Voisin vannoa, että tuolla pimeydessä kuhisee niitä otuksia.”<br>\nBloszar teki työtä käskettyä ja kohotti yhden lukemattomista laukaisimistaan. Punainen valo paljasti käytävän tyhjäksi.<br>\n<br>\n”Haa-loo? Onko täällä ketään?” toa jatkoi huhuiluaan kävellessään eteenpäin. Silloin jostakin kuului heikko ääni.<br>\n”Se tuli tuolta”, Hai osoitti käytävän toisella puolella olevaa vankiselliä. He eivät nähneet sen numeroa, mutta arvasivat, että siinä olisi numero kuusi. Bloszin yhdistetty tiirikka-hammasharja-purkinavaaja oli pian avannut lukon. Sellistä paljastui heiveröinen matoran, joka oli vain varjo entisestä.<br>\n<br>\n”Sadje”, tulen toa huudahti ja syöksyi irrottamaan kahleita matoranin jaloista. ”Tulimme pelastamaan sinut”, hän kertoi hämmentyneelle matoranille.<br>\n”M-minut? Onko tämäkin Makutan sairas temppu? Olette harhaa, ettekö vain?” matoran sopersi.<br>\n”Ei, olemme tässä. Tule, lähdemme täältä kohta turvaan. Pystytkö kävelemään?”, Blosz puhui rauhallisesti.<br>\n”Saatiin seuraa”, Hai sanoi. Hän syöksyi ajoissa sisään selliin, kun käytävän toisesta päästä alettiin ampua. Lisää insinöörejä.<br>\n<br>\n”Hitto, mikseivät ne voi jättää meitä rauhaan”, Blosz ärähti. Hän otti selästään isoimman tykkinsä ja astui käytävään. Hän ehti ampua vain yhden tuhovoimaisen sähköammuksen, kunnes tunsi osuman olkapäässään. Jykevä vetäytyi äkkiä selliin irvistys kasvoillaan.<br>\n”Tämä ei ole todellista”, Hai sanoi. Hän odotti sellin ovella molemmat kädet ladattuna täyteen elementtienergiaa. Sitten hän astui kumarassa käytävälle ja vapautti vasemman kätensä iskun ensin.<br>\n<br>\nHyökyaalto vettä puski koko käytävän läpi nopeammin kuin Insinöörit olivat ehtineet reagoida. Se ei vahingoittanut mustia olentoja, joten ne jatkoivat hyökkäystään. Tai olisivat jatkaneet, jos olisivat ehtineet.<br>\n<br>\nSamalla hetkellä, kun mustat olennot olivat veden peittämiä, Hai ampui jäätä oikeasta kädestään. Kesti vain sekunnin, ja useampi tusina hyökänneitä hirviöitä oli jäässä.<br>\n”Noh, on tuolla vielä varmaan lämpimämpi kuin Abzumon sydämessä”, Hai naureskeli itsekseen.<br>\n”Argh. Se tunnahti”, Bloszar valitti kömpiessään sellistä Sadje mukanaan. Hänen rikkinäinen olkapanssarinsa lojui lattialla. Musta aine syövytti sitä, mutta tulen toa näytti koskemattomalta.<br>\n<br>\n”Mahtia”, Hai kommentoi. ”Sinä olet kunnossa ja kaksi vankia on meillä. Missäs muut ovat?”<br>\n”Heidät on viety”, Sadje kertoi heikolla äänellä.<br>\n”Mitä?” Bloszar kysyi järkyttyneenä.<br>\n”Niin. Pyhä Äiti on poissa. Killjoy jätettiin kyydistä jo ennen kuin tulimme tänne. Summerganon vietiin ilmeisesti alas saarelle.”<br>\n“Pelastimme Pyhän Äidin juuri hetki sitten”, Bloszar vastasi, mutta näytti huolestuneelta.<br>\nHai puri hammasta. ”Pitää mennä kertomaan tämä Matolle ja muille”, hän sanoi.<br>\n<br>\nJään Toa kantoi vuorostaan Sadjea, kun Toat juoksivat insinöörejä karkuun. Hain jää ei ollut pidätellyt heitä kauaa. Bloz piti liekkiä, jotta he näkisivät jotain, mutta se aiheutti yhtä paljon harmia kuin auttoi. Sen avulla insinöörit näkisivät missä he ovat.<br>\n\"Mitä teemme?\" Hai kysyi.<br>\nBloszar vaikutti neuvottomalta. Hänen digitaalinen karttansa näytti missä Mato ja Troo olisivat, mutta Abzumo varmasti odottaisi heitä.<br>\n\"Pitää kiertää,\" tulen Toa sanoi.<br>\n\"Miten? Meillä on kiire, Sadje ei välttämättä kestä kovin kauan ja ties mitä Matolle ja Troolle tehdään tuolla.\"<br>\n<br>\nHetki meni hiljaisuudessa, mutta Hai oli varma että jostain kuului mietiskelevää muminaa.<br>\n\"Idea. Hai, laske Sadje maahan ja tee tuohon jäävalli, niin kestävä kuin osaat.\"<br>\n\"Mutta ei se heitä kauaa pidättele.\"<br>\n\"Tiedän, mutta edes jonkin aikaa.\"<br>\nHai laski Sadjen maahan ja teki työtä käskettyä. Matoran teki pienen vinkaisun kivusta.<br>\n\"Blosz, mitä aiot?\"<br>\nToan naamion eteen, silmien kohdalle, oli tullut visiiri. Toa keskitti kaiken lämpönsä siihen ja ampui silmistään lämpösädettä lattiaan. Siihen tuli nelikulmainen Toan mentävä aukko.<br>\n\"Hienoa\", Hai sanoi, otti Sadjen taas selkäänsä ja hyppäsi alas, Bloszar perässään. Tulen Toa sulki kannen takaisin.<br>\n<br>\nToien sekä matoranin kuljettua vähän aikaa (ja heidän kuultuaan insinöörien askeleet yläpuolellaan), heidän eteensä tuli metallinen ovi. Blosz ampui siihen lämpösäteellä mutta mitään ei tapahtunut. Hän ampui siihen tulta, mutta mitään ei tapahtunut. Hän ampui siihen aseillaan, eikä taaskaan tapahtunut mitään.<br>\n\"Et voi olla tosissasi. Samperin Zumo-painija.\"<br>\n\"Mitä me nyt teemme? Insinöörit varmaan saavat meidät pian kiinni.\"<br>\n\"Menkää taaksepäin.\"<br>\n\"Bloz, mitä aiot?\"<br>\nHai näki Bloszarin painelevan nappeja ranteessaan olevassa näytöstä. Äkkiä hänen kätensä suurenivat. Tai oikeastaan muskelit. Toa käveli ja repäisi oven irti karmeistaan. Ovi oli hajoamaton, sen ympärillä olevat seinät eivät.<br>\n<br>\nMutta äkkiä Blozista tuli savua ja hänen kätensä muuttuivat jälleen normaaleiksi. Toa luhistui maahan.<br>\n\"Joo, tuossa on se huono puoli, että käytön jälkeen heikentyy aika nopeasti. Siksi en käytäkään tuota kovinkaan usein. Mitä kauemmin käytän, sitä heikommaksi tulen.\"<br>\n\"Hienoa. Pystytkö kävelemään?\" Hai kysyi.<br>\n\"Enköhän, matka jatkua saa.\"<br>\n<br>\nHeidän käveltyään jonkin aikaa alkoi ylhäältä kuulua ääniä. Bloz otti visiirinsa taas esiin ja ampui kattoon reiän ja tuli siitä ylös, takaisin ylempään kerrokseen. Matoro, Troopperi ja Pyhä Äiti piileskelivät käytävässä.<br>\n\"Täälläkö tarvittiin apuvoimia?\"<br>\n<br>\nKysymys sai vastauksen liiankin nopeasti. Kukaan ei ottanut asiakseen sanoa sanaakaan, kun käytävän täytti joukko Abzumon sieluttomia, hahmottomia kätyreitä.<br>\nYhteisestä sopimuksesta joukkio päätti perääntyä.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nMustien insinöörien hyökkäyksen Arkkienkelin sydänkammioon pakottama kulkue pysähtyi nähdessään, mitä huoneelle oli tapahtunut alle viidessä minuutissa.<br>\nMatalasti sykähtelevän sydämen valtava konehuone oli kärsinyt huomattavasti Toa-soturien viime näkemästä. Seinät oli revitty auki ja satakunta valtavia johtoja törrötti esiin puskien sisältään tuhoisia sähköpurkauksia ja tervankaltaisia mustia polttoaineita. Kammion tasanteet lainehtivat mustista nesteistä. Makuta Abzumon tähtäys ei ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa.<br>\n”Ojasta allikkoon”, Troopperi sanoi kiristellen hampaitaan. Soturin käsissä kiristyi jousi ääriasentoonsa. Nuolen tulinen kärki hehkui tappavana. Tulijääkärin tappajan katse skannasi robottimaisen tarkasti huoneeseen tunkeutuvia piirteettömiä hirviöitä. Toa etsi heikkoja kohtia, hermopisteitä tai tärkeitä sisäelimiä, jotka voisi läpäistä tarkalla osumalla.<br>\nMitään ei ollut. Olennot eivät hengittäneet. Ne vain olivat, työskentelivät ja tappoivat.<br>\n<br>\nTämä ei tietenkään pysäyttänyt Toaa. Salamannopea viuhahdus kaikui kammiossa ja alle sekunnissa nuolen kärjessä hehkuva kuuma kekäle oli lävistänyt kolme mustaa insinööriä jättäen jälkeensä savuavan kaaren. Mustien olentojen ruumiit kaatuivat lattialle eivätkä enää liikkuneet.<br>\n<br>\nIkkunoita pirstoutui ja oviaukkoja räjähti auki, kun Mustia insinöörejä syöksyi kammioon joka puolelta. Tasanteille mätkähtävät löysät olentojen ruumiit ponnahtivat välittömästi pystyyn taipuisat selkärangat naksuen ja rusahdellen luonnottomasti. Olentojen kämmenet aukeilivat, puristuivat nyrkkiin ja muovautuivat saven lailla teräaseiksi.<br>\n<br>\nBloszar ja Troopperi katsoivat toisiaan päättäväisinä. Tulen Toat laskivat yhdessä äänettömästi kolmeen. Kolmannella molempien Haut laukaisivat punaisen hehkunsa, muodostaen kaksiosaisen voimakentän joukkion ympärille. Kaksi palloa lähti pyörimään tasannetta pitkin jyräten Mustia insinöörejä pois tieltään. Mustia ruhoja putosi synkkään kuiluun tasanteiden ja Arkkienkelin sydämen alla.<br>\n<br>\nMakuta Abzumon raivokas hyökkäys oli keskeytynyt hetkellisesti. Nyt makuta vain tärisi paikallaan kyyryasennossa kädet kasvojensa suojana. Oraakkeli seisoi makutan edessä, mutta oli jälleen kerran kietoutunut mustaan kaapuunsa. Toien taistellessa tiensä läpi tasanteen soturimunkki kääntyi heitä kohti.<br>\nPunaiset silmät täytti viha ja shokki.<br>\n<br>\n”Idiootit!” soturimunkki huusi. ”Pysykää kaukana!”<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/S6GX0K5IjC4" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/S6GX0K5IjC4</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nEnnen kuin Matoro, Troopperi, Hai, Bloszar tai Sadje ehtivät vastata sanallakaan, Oraakkeli katosi sinertävän valonvälähdyksen kera. Ääni kuului puoli sekuntia myöhemmin. Se ei varsinaisesti hivellyt korvia. Vihastuneelta ukkosenjumalalta kuulostavan jyrähdyksen voimasta mustaan kaapuun kääriytynyt matoran törmäsi kammion seinää päin ja lysähti lattiaa vasten tiedottomana.<br>\n<br>\nAbzumo oli vain nostanut kätensä. Toinen hullun makutan käsistä oli yhä tämän kasvoilla, ja nyrkin sisältä hehkui voima, joka voisi tehdä kuolevaisesta jumalan.<br>\nMakuta avasi suunsa. Ulos tulevassa naurahduksessa ei ollut enää edes sitä irvikuvaa tunteista, jonka makutan omahyväisen niljakas äänensävy yleensä antoi.<br>\n”Ha.”<br>\n<br>\nTämä nauru oli vain ääntä. Sellaista, jolla täytettiin tyhjyys sielussa.<br>\n<br>\n”Haha.”<br>\n<br>\nSiinä ei ollut edes sadistista intoa. Abzumo alkoi hiljalleen nousta kyyryasennostaan ylemmäs ja ylemmäs. Nimdaa puristava nyrkki pysyi kuitenkin tiukasti kiinni hänen kasvoissaan ja peitti alleen Makutan vasemman silmän. Oikeasta kuitenkin paistoi sellainen hulluus, että muuta ei tarvittu.<br>\n<br>\n\"Hahaha.\"<br>\n<br>\nMakutan jalat nousivat irti tasanteesta ja pimeyden olento alkoi leijua verkkaisesti ylöspäin. Taistelu tasanteilla keskeytyi, ja sekä hajanainen klaanilaisryhmä että Mustat insinöörit kiinnittivät huomionsa hetkellisesti leijuvaan makutaan.<br>\nKylmä hiki valui yleensä hermonsa kunnossa pitävän Troopperin selkää pitkin. Koko matka alkoi tuntua entistä huonommalta idealta.<br>\nArkkienkelin orgaaninen sydän tykytti entistä tiukempaan tahtiin kuin paniikissa ja kammion punahehku alkoi peittyä entistä kirkkaamman, kaiken peittävän sinisyyden alle. Sinisyyden sydän ja syvin ydin alkoi olla jo enemmänkin sokaisevan valkoinen.<br>\n<br>\n\"En ole huvittunut, rakkaat alamaisssseni\", Abzumo sanoi tyynellä kuiskauksella, joka kantoi silti kaikkialle. \"En ollenkaan. Itsssse asiassa... olen vihainen.\"<br>\n<br>\nNimdan sirun ytimestä alkoi kurottua ympäröivään maailmaan jotain. Sokaisevan kirkkauden takia Toat eivät hahmottaneet näkemäänsä, mutta se kiemurteli ilman halki vaivalloisesti. Oli kuin voima olisi joutunut puskemaan tiensä läpi materiaaliseen maailmaan konseptien ja visioiden maailmasta. Ja kun se raivasi tiensä läpi epätodesta todellisuuteen, todellisuus vuoti verta.<br>\n<br>\nPyhä Äiti, athismin ylin papitar yski puolitajuissaan ja hinkuvalla äänellä Toa Hain selästä. \"Abzumo... sinä et voi... sinä et ymmärrä, mikä sinulla on käsissäsi...\"<br>\n<br>\n\"Olen vihainen. Vihaissssempi kuin koskaan\", Abzumo sanoi pelottavan tyynellä äänellä. \"Se on jumaluuden taakka. Taakka, joka minun on kannettava.\"<br>\n<br>\nKun voima, joka pursusi makutan kädestä kasvoi kasvamistaan, se alkoi hahmottua Toien silmissä yhä selvemmin ja selvemmin. Sinivalkoisesta hohteesta tiensä todellisuuteen repivät Nimdan hehkun siniset viivat ja kaaret muodostivat kuin verkkoa. Ne kieppuivat ilman halki, kaartuivat alas ja ylös ja jakautuivat kymmeniksi pienemmiksi. Äänetön voima alkoi muodostaa keskelle ilmaa kuin sinihehkuista verisuonistoa - tai keskushermostoa. Se raivasi tiensä kaikkialle. Abzumo peittyi kokonaan suonien keskelle.<br>\n<br>\nSinisyyden läpitunkeva kosketus läpäisi kammion katon ja seinät vaivattomasti. Psyykkisen suoniston sydämenä toimiva Nimdan siru lähetti voimaansa tasaisina sykäyksinä, ja sinertävät suonet laajenivat laajenemistaan. Niiden lonkeromainen kosketus laajensi aluettaan päättäväisesti. Kohta huone alkoi jo täyttyä pienistä, mutta polttavan kuumana hehkuvista suonista, jotka kiemurtelivat oman tahtonsa mukaan.<br>\n<br>\nKun Toa Hai keskittyi Nimdasta pursuaviin sinivalkohohteisiin kuoleman suoniin, hän ei voinut olla täysin varma, oliko niitä olemassa vai ei. Hän näki ne täydellisesti vanhoilla silmillään, mutta ne tuntuivat silti epätodellisilta.<br>\nVaikka suonia ei olisikaan ollut olemassa, olisivat ne tietysti silti voineet tappaa hänet. Tänään oli niitä päiviä, jolloin Hai ei voinut olla täysin varma mistään.<br>\n<br>\n\"Mutta koska tunnen, mitä pienissä ja ssssäälittävissä mielissänne liikkuu... koska <em>näen</em> narut, jotka vetelevät pieniä ruhojanne...\"<br>\nAbzumon silmät eivät enää hehkuneet punaisina. Nyt hullun makutan katseessa oli täysin sama hohde kuin Nimda Epsilonissa.<br>\n\"Minä annan anteeksi. Tuomitsematta.\"<br>\n<br>\nNimdan ja makutan silmien valo muuttuivat sokaiseviksi. Kaikki pysähtyi.<br>\nAbzumon kasvoilla oli lempeä, isällinen hymy. Se kuului kaikkialle paitsi tämän olennon kasvoille.<br>\n\"Rankaisematta.\"<br>\n<br>\nSilloin kupla puhkesi. Lasi pirstoutui. Vihainen voima purkautui vesiputouksen lailla.<br>\n<br>\nKorviahuumaava, sieluaraastava kirkuna kaikui kaikkialta, mutta ei mistään, kun Nimdan sinihohteen voima sykähti Arkkienkelin sydämen lailla ja pumppasi tuhoisaa voimaansa ilman halki leijailevaan ja kiemurtelevaan suonistoon. Suonet laajenivat, levenivät, pitenivät, jakautuivat sadoiksi ja ehkä jopa tuhansiksi pienemmiksi, ja sykäyksen voimasta lähtivät syöksymään jokaiseen mahdolliseen suuntaan Makuta Abzumon ympärillä.<br>\n<br>\nSiniset suonet eivät kuuluneet tähän maailmaan. Niitä ei kaiken logiikan mukaan pitänyt olla, mutta silti ne repivät kammion kattoon ja seinään sinisellä hohdollaan suuria railoja. Suonet kiertelivät ja kaartelivat metallin sisällä kiemurrellen polttavalla voimallaan tiensä läpi kaiken.<br>\n<br>\nJa hullu makuta ei välittänyt.<br>\n<br>\nMustat insinöörit jäivät seisomaan tasanteilleen kuin jäätyneinä. Ne eivät tehneet liikettäkään edes silloin, kun lonkeroisten suonirykelmien sininen polte rynni tiensä sadasta suunnasta kohti niiden joukkoa.<br>\nSininen voima ei edes hidastunut, kun se läpäisi insinöörit. Hallitsemattomasti kieppuvat suonet polttivat tiensä läpi mustien olentojen hahmottomien muotojen ja halkoivat niiden ruumiita kahtia. Kertaakaan insinöörit eivät hätkähtäneetkään, kun psyykkinen voima porautui niiden läpi jättäen jälkeensä vain palaneen lihan hajun ja kasan mustaa, joka oli ennen näyttänyt olennoilta.<br>\n<br>\nJa Abzumo ei välittänyt.<br>\n<br>\nToat hyppivät joka suuntaan väistääkseen sinisten lonkeroiden tappavan kosketuksen. Hain, Troopperin ja Bloszarin huutoäänet peittyivät tajuntaan porautuvan, aivoja satuttavan äänen alle. Matoro jäätyi shokin voimasta. Hän ei voinut muuta kuin katsella.<br>\nSiniset lonkerot syöksyivät kiemurrellen jään Toaa kohti. Niiden hehku poltti Matoron ihoa jo näin kaukaa, mutta hän ei voinut liikkua. Jokin niiden otteessa ja kosketuksessa näytti kutsuvalta, houkuttelevalta. Ne kurottivat tiensä hänen tajuntaansakin. Samalla sinisten suonien polttava voima lähestyi sekunti sekunnilta Matoron sydäntä.<br>\n<br>\nMatoron selviytyminen jäi sekunneista kiinni. Sininen todellisuuden säröilyltä näyttävä lonkero läpäisi seinän Toan sijasta, kun kapteeni Hai tömähti täydellä voimalla päin klaanilaistoveriaan kaataen hänet ja hätkähdyttäen hänet transsinomaisesta tilasta. Kaksikon kivuliaan laskeutumisen jälkeen Hai huusi jotain vihaisena suoraan Matoron kasvojen edessä. Sanaakaan ei silti voinut kuulla. Melu oli liian helvetillinen.<br>\nMolemmat ponnistivat äkkiä ylös. Kaksi taisteluvalmista Toaa ja kaksi matoraneja olallaan kantavaa Toaa tutkailivat ympäristöään etsien paniikinomaisesti turvallisia uloskäyntejä.<br>\n<br>\nNiitä ei ollut. Siniset rihmat täyttivät seinät, oviaukot, lattian ja ilman. Niiden liike oli hidastunut, mutta ne sykkivät sinistä voimaa tehokkaammin kuin jopa Arkkienkelin konesydän.<br>\nYlhäällä tuhoisan voiman keskuksessa Makuta Abzumo nauroi. Huutonaurussa oli kuitenkin myös tuskaa, sillä sininen verkosto, joka näytti kuin valtavalta hermostolta, oli lävistänyt myös hänet. Ja Abzumo ei välittänyt.<br>\n<br>\nKukaan ei paennut säröjä. Ei edes niiden herra.<br>\n<br>\nLonkeroiset rihmat täyttivät kaiken. Sinisyys aiheutti tuskaa.<br>\nViimeisellä sykäyksellä Nimda lähetti aallon puhdasta voimaa läpi huoneen. Kaikki repesi. Jopa sininen, kosmista voimaa hehkuva suonisto räjähti riekaleiksi ja valtava voima heitti klaanilaiset seinää päin. Tuska levisi ympäri Toien kehoa.<br>\nKovimpana se tuntui kuitenkin heidän aivoissaan. Oli kuin joku olisi lyönyt heitä mieleen.<br>\n<br>\nRaivokasta äänten taistelua kuului vielä kymmeniä sekunteja. Se sai kaikki huoneessaolijat voimaan henkisesti pahoin.<br>\nSen loputtua oli vain hiljaista. Suonet olivat kadonneet. Sinihehku oli vaimentunut.<br>\nTuhoisista rihmoista ei ollut jälkeäkään. Niiden läpäisemissä kohdissa Arkkienkelin sydämen seinämissä ei ollut reikääkään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1482,"creator":"Guardian","timestamp":"2012-08-26T22:08","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/k2iT6YPfdXo" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/k2iT6YPfdXo</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nArkkienkelin sydän pysähtyi. Se oli täysin hiljaa ja täysin liikkumatta ehkä jopa minuutteja.<br>\nSitten tuskallinen sykäys pakotti sydämen taas liikkeelle. Sen pulssi ei kuitenkaan enää ollut yhtä vahva.<br>\nAluksen orgaanista reaktoria ympäröivä panssarilasi oli säröillyt.<br>\n<br>\nToat makasivat tasanteilla henkihieverissä ja tajunnan rajamailla. Oli täysin äänetöntä. Se oli kaikista pahinta.<br>\nHiljaisuuden rikkoi makuta Abzumon putoamisen aiheuttama metallinen tömähdys. Paikallaan hoiperteleva makuta otti muutaman askeleen. Sen silmien sininen hehku ei ollut kadonnut mihinkään. Nimdan sirua puristava koura tärisi holtittomasti.<br>\n<br>\n\"Anteeksianto on hyvän jumalan merkki\", Abzumo sanoi hengitys rahisten. \"Rakastakaa minua ja kumartakaa.\"<br>\n<br>\nKaikki huoneessa olijat Abzumoa lukuunottamatta olivat maassa. Hiljaisuus oli kuolettava. Toa Matoro raotti silmiään ja kirosi mielessään makutan nimeä. Lopulta hän kuitenkin vajosi pimeyteen, tiedottomuuteen.<br>\nKonehuoneen läpitunkeva, sotaisa syke jatkoi painamistaan. Sinisyyden aalto oli jättänyt ilmoille utuisen epätodellisuuden tunteen, joka ei kadonnut. Sydäntä ja sen alla häämöttävää pohjatonta kuilua ympäröivillä tasanteilla lojuvat hahmot olisivat hyvinkin voineet olla kuolleita.<br>\nYksi heistä kuitenkin nousi.<br>\nMustaan, taistelussa riekaloituneen kaapuun verhoutunut av-matoran keskitti kaiken voimansa vanhoihin käsiinsä ja ponnisti ylös. Sinisen Pakarin silmäaukoista katsoi vanha, heikko ja vain puoliksi tajuissaan pysyttelevä katse. Se ei silti pakoillut katsekontaktia itse pirun kanssa.<br>\n\"Luota minuun\", Oraakkeli sanoi hengittäen raskaasti. \"Kuolen mieluummin.\"<br>\n<br>\nSoturimunkki horjui paikallaan. Koko maailma tuntui edelleen pyörivän kuin jyrsijärahi biojäristyksessä.<br>\nMakuta Abzumo naurahti. \"Oraakkeli pieni. Sinähän uskot Athiin. Sssssinähän uskot hänen rakkauteensa. Minun armooni.\"<br>\nSinertävien demoninsilmien katse oli syyttävä ja alentava.<br>\n\"Polvistu.\"<br>\n<br>\n\"Tiedätkö sinä pätkääkään, mitä pitelet kädessäsi, makuta\", Oraakkeli sanoi haudanvakavana. \"Tiedätkö sinä, minkälaista voimaa juuri vapautit käsistäsi?\"<br>\n<br>\n\"Jumalan voimaa\", Abzumo sanoi hekumoiden. \"Mielen voimaa. Kaikki, mihin tämä yksinäinen ssssiru pystyy... kuvittele kokonainen. Kuvittele mielikuvitussss vapautettuna vankilastaan!\"<br>\n<br>\n\"Ei, Abzumo\", Oraakkeli sanoi. \"En kuvittele. Älä kuvittele sinäkään. Sinua ennen jo tuhannet murhaajat, petturit, sadistit ja sotaherrat ovat havitelleet sitä.\"<br>\nOraakkeli piti tauon ja kallisti päätään hieman kenoon.<br>\n\"Tiedätkö, mikä heidät tuhosi? Se, kun he luulivat kykenevänsä hallitsemaan mieltä. Se, kun he luulivat, että Nimda on tykki ja tuhoisat ajatukset ruutia. Se käristi heidän pienet mielensä yksi kerrallaan.\"<br>\n<br>\nAbzumo nauroi kolkosti. \"Oraakkeli. Edessss näin voimakkaalla aseella ei tee mitään, jos käyttäjän tahto on heikko.\"<br>\n<br>\n\"Käyttäjän\", Oraakkeli sanoi vaisusti ja yskäisi. Yskös maistui vereltä. \"Sinä et ymmärrä etkä näe edelleenkään. Luulet, että sinä käytit sirua. Luulit hallinneesi sitä.\"<br>\nOraakkelin katse oli pelokas, kun hän tajusi täysin, mitä katsoi. Makuta Abzumo tärisi holtittomasti kuin paleltuva matoran. Olennon kämmenessä hehkuvan sinertävän artifaktin sydämestä syöksyneet siniset suonet olivat kietoutuneet makutan kämmenen ja koko käsivarren ympärille ja puristuivat kiristävällä otteella. Niiden terävät kärjet porautuivat Abzumon lihan läpi ja sykkivät sinistä energiaa makutan sisälle. Eikä olento tuntunut edes huomaavan.<br>\n<br>\nSirusta kuului yhä lievää huminaa. Oraakkelin päähän sattui, mutta niin sattui ilmeisesti Abzumoonkin.<br>\n\"Siru käyttää sinua. Et sinä sitä.\"<br>\n<br>\nAbzumo nauroi. Matala hirviömäinen nauruääni nousi joka sekunti kimeämmäksi ja kimeämmäksi. Pimeyden herra tärisi entistä holtittomammin. \"Naurettavaa!\" hän kirkui. \"Minä olen sen herra! Minä päätän, miten todellisuuden suonet sykkivät! <em>Minä!</em>\"<br>\n<br>\nOraakkeli huokaisi syvään. Hän sulki silmänsä.<br>\n\"Makuta Abzumo\", soturimunkki sanoi ilman pilkettäkään siitä inhosta, joka hänen äänensävystään oli aiemmin huokunut. \"Minä pyydän nyt viimeisen kerran. Jätä tämä farssi taaksesi. Heitä siru mereen.\"<br>\nOraakkeli laski päänsä synkästi kuin alentuen kohtaloonsa.<br>\n\"Pelasta edes itsesi.\"<br>\n<br>\nAbzumo näytti yllättyneeltä. Yllättyneisyys muuttui jälleen huvittuneeksi.<br>\n\"Yritätkö sinä – <em>säälittävä matoran</em> – pelastaa minut? Mikä sinä luulet olevasi?\"<br>\n<br>\n\"Minä olen vanhempi kuin sinä, makuta\", Oraakkeli sanoi tiukasti. \"Tiedätkö, kuinka kauan matoranien jalat ovat astelleet pienen universumimme rantahiekassa? Tiedätkö, ketkä hengittivät sen happea ensimmäisenä? Me. Me matoranit. Et sinä, makuta. Sinä synnyit ikiyön vuosisatoina. Me olimme paikalla silloin, kun kaksoisaurinkojen ensimmäiset aamuiset säteet heijastuivat Hopeisesta merestä ja antoivat luomakunnalle sielun.\"<br>\n<br>\nSoturimunkin kädet puristuivat nyrkeiksi.<br>\n\"Älä siis kertaakaan luule voivasi edes teeskennellä jumalaa. Ymmärrä, mitä olet tekemässä. Olet tavoittelemassa taivaita. Ja kun yrität tuoda tähdet maan pinnalle, huomaatkin, että niiden hehku polttaa sinut elävältä.\"<br>\nOraakkeli laskeutui polvilleen ja piti katsensa lattiassa.<br>\n<br>\n\"Minä pyydän. Luovuta ennen kuin on liian myöhäistä. Sinulle ja meille kaikille.\"<br>\n<br>\n<br>\nAbzumo oli täysin hiljaa. Arkkienkelin sydän tykytti yhä heikkenevällä rytmillä. Makutan virne ei ollut kadonnut mihinkään, mutta se ei ollut täysin aito.<br>\nKuolettavalla päättäväisyydellä Abzumo nosti vapaan kätensä kohti Oraakkelia ja avasi kämmenensä.<br>\n\"Ei\", makuta sanoi kuin kuiskaten.<br>\n<br>\nSinistä välähdystä seurasi korvia repivä ääni. Se kuulosti metallin repeytymiseltä ja tuskalta, mutta se oli ohi sekunnissa.<br>\n<br>\nMusta kaapu riekaloitui. Sinivalkoinen matoran lensi ilman halki kuin hidastettuna. Konehuoneen lattiatasanne pirstoutui suihkuksi kipinöitä ja kuumaa rautaa. Punaisten silmien katse vilkaisi ilmalennon aikana vielä kerran makuta Abzumoa.<br>\nSilmät kysyivät vielä kerran: ”Miksi?”<br>\nValkoinen hahmo syöksyi äänettömästi Arkkienkelin sydämen alla häämöttävään loputtomaan kuiluun. Sekunneissa Oraakkeli oli poissa.<br>\n<br>\nJäi vain kuolettava hiljaisuus. Toa Matoro oli noussut polvilleen ja raotti silmiään. Kammion sinipunainen valo tuntui siltä kuin häntä olisi isketty tikareilla silmiin.<br>\nEnsimmäinen asia, jonka Matoro näki noustuaan ylös, oli kuolettava sininen välähdys ja sinivalkoinen matoranin ruumis, joka syöksyi valtavan sydämen alla häämöttävään kuiluun.<br>\n<br>\nSanaakaan sanomatta Matoro ponkaisi ylös. Hän otti kaksi hoipertelevaa askelta kohti tasanteensa reunaa.<br>\nKolmanteen askeleista hän kohdisti kaikki voimansa. Valkoinen Toa loikkasi epäröimättä valtavaan kuoleman kuiluun pienen matoranruumiin perään.<br>\nHarppuuna virittyi.<br>\n<br>\n<br>\n\"Okei, sinä vahingoittunut huone, lakkaa pyörimästä\", Bloz sanoi yrittäen päästä pystyyn. Hän oli saanut juuri selkäänsä sekä fyysisesti että psyykkisesti. Ja jälkimmäinen tuntui kuusi kertaa pahemmalta.<br>\n<br>\n<em>Blosz hereillä?</em> kuului ääni hänen päässään.<br>\n<br>\nJa sitten Toa tajusi ettei Matoa näkynyt missään.<br>\n<em>Samperin telepaatit</em>, Toa ajatteli.<br>\n<em>Kuulin tuon.</em><br>\n<em>Nojoo, sori, missä sinä olet Mato?</em><br>\n<em>Menossa auttamaan Oraakkelia. Vie sinä vangit ja muut Toat turvaan.</em><br>\n<em>Mutta...</em><br>\n<em>Ei muttia Bloz. Teistä ei ole nyt täällä hyötyä. Abzumolla on mieli aseenaan.</em><br>\n<br>\nBloz hiljeni ja päätti totella. Oli kurjaa jättää Matoro tänne yksin, mutta ei ollut muita vaihtoehtoja.<br>\n<br>\nBloz alkoi näpytellä nappuloita ranteessa olevalla näytöllään ja laittoi kuulokkeen korvaansa.<br>\n<br>\n<strong>Ilmaraptori</strong><br>\n<br>\n\"Ontor, alan saada signaalia\", Ternok sanoi.<br>\n<br>\n<em>Haloo, kuuluko. Bloz täällä. Tarvitsemme nyt taksia. Minä, Troo, Hai, Pyhä Äiti ja Sadje olemme tulossa. Matolla... on kiireitä.</em><br>\n\"Missä Killjoy ja Summerganon ovat?\" Ternok kysyi.<br>\n<em>En tiedä. Suga on ilmeisesti saarella, häntä emme voi auttaa. Killjoy on viety jonnekin.</em><br>\n\"Jätättekö te Matoron sinne?\"<br>\n<em>Ei ole vaihtehtoja. Zumolla on mieli aseenaan eikä Oraakkeli kestä kovinkaan kauaa. Tulkaa pian.</em><br>\n\"Olemme lähettyvillä, mutta miten aiotte tulla tänne. Ei siellä ole ovia tai mitään...\"<br>\n<em>Minä teen sellaisen.</em><br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nTernok ja Ontor näkivät, kun Bloszar leikkasi lämpösäteillään reiän Arkkienkeliin. Hai kantoi tajutonta Pyhää Äitiä. Troo ja Sadje seisoivat juuri ja juuri.<br>\n<br>\nKakskko ohjasi Ilmaraptorin aivan mustan pallon viereen ja avasivat oven. Hai teki siihen jäävallin, jotta he onnistuivat kävelemään alukseen.<br>\n<br>\n\"Mitä siellä oikein tapahtui?\" Ontor kysyi.<br>\n<br>\nKukaan ei vastannut. Pyhä Äiti oli tajuton, Troo ja Sadje vain makasivat ja Bloz ja Hai vain katsoivat ikkunasta surullisina Arkkienkeliä.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<br>\nMatoro syöksyi kuiluun tyylipuhtaalla sukelluksella. Oraakkeli putosi kovaa alaspäin, kohti jossain kaukana satoja metrejä alhaalla päin näkyvää päivänvaloa. Sydämen aavemainen tykytys kuului kovana ja aavemaisena ilmassa. Matoro kuuli Makutan huutavan jossakin ylhäällä. Vain hetki sitten se oli saanut koko pelastusryhmän henkihieveriin yhdellä iskulla Nimdasta.<br>\n<br>\nMatoro yritti ohjata vapaapudotustaan. Lukemattomat kuilun sisäpinnassa olevat kuviot välähtelivät hänen näkökenttänsä ohi. Toa putosi Oraakkelia nopeammin, ja oli nyt miltei matoranin yllä. Ennen kuin Matoran ehti tajuta mitä tapahtui, Matoro oli jo napannut tästä kiinni rintakehän ympäriltä ja laukaissut harppuunan ylös. Terä iskeytyi seinämään kilahtaen, ja Toa alkoi kelata sitä.<br>\n<br>\n”No tällä kertaa minä pelastin sinut”, Matoro sanoi kevyesti. Oraakkeli ei keksinyt vastattavaa, joten tyytyi nyökkäämään huohottaen. Sitten kuului korvia riipivää ääntä, kun metallia raastettiin rikki: Abzumo laskeutui kuiluun hidastaen putoamistaan pitämällä terävillä kynsillä, jotka oli ilmeisesti juuri kasvattanut, kiinni metallisesta seinästä, johon raapiutui syvät urat.<br>\n”Kaipasitteko minua?” tämä nauroi kuuloelimet hajottavan kirkunan säestämänä.<br>\nMatoro puri hampaitaan yhteen. Abzumolle oli pakko tehdä jotakin. Muuten he kaikki kuolisivat täällä. Hän kelasi vaihtoehtoja päässään. Epsilon oli näyttänyt voimansa vähän aikaa sitten, sitä ei voisi vastustaa. Oliko heillä oikeastaan mitään mahdollisuuksia.<br>\n<br>\nSilloin Matoro sai idean.<br>\n<br>\nTai hän ei ollut varma saiko hän sen, vai annettiinko se hänelle.<br>\n<br>\nEi hän voisi tehdä sitä. Nimda on pyhä. Sitä ei saa käyttää. Ainoastaan hullut, jotka haluavat olla jumalia, käyttävät sitä.<br>\n<br>\nEntä jos ei olisi muuta mahdollisuutta?<br>\n<br>\nIkuisuudelta tuntuvien sekuntien ajan Oraakkeli odotti jään toan reaktiota. Abzumon kuolemaa huokuvat punaiset silmät näkyivät hyvin kuilun hämäryydessä. Sentään ne eivät enää huokuneet sinisinä kuin Nimda itse.<br>\nMakuta oli nyt täysin hallinnassa. Niin oli vain pahempi.<br>\n<br>\n<em>Hyppää reppuselkääni</em>, Matoro sanoi yhtäkkiä matoranille telepaattisesti. <em>Äläkä päästä irti</em>.<br>\n<br>\nToa loi alleen pienen jäisen tasanteen, jolle hän pudottautui Oraakkelin kanssa. Hänen ehjä kätensä veti haarniskan suojista Beetan. Sen vaaleansininen hohde paistoi aavemaisesti Toan valkoisen nyrkin läpi. Hänen ilmeensä oli haudanvakava, ja hänen siniset silmänsä tuijottivat Abzumoa.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/dJ-QLl5qjLg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/dJ-QLl5qjLg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Sinua ei tule tämän jälkeen enää kukaan kaipaamaan”, hän sanoi sana kerrallaan hitaasti.<br>\n<br>\nMatoro singahti kohti Abzumoa Nimdan tuoman levitaatiovoiman avulla ja iski tätä päin miekallaan, mutta makuta väisti tiputtautumalla alemmas kuiluun. Matoron miekka osui seinään, ja Abzumo yritti silputa hänen jalkansa kynsillään. Matoro nousi ylemmäs kuilussa väistäen iskun, ja makuta seurasi perässä uskomattomalla nopeudella.<br>\n<br>\nMatoro ei oikein tiennyt, mihin kaikkeen Nimdan sirun avulla pystyi, mutta jokin korkeampi voima tuntui ohjaavan häntä hänen päänsä sisällä. Nimda laukaisi voimakkaan pulssin, joka oli heittää Abzumon kuilun pohjaan, mutta tämä sai pidettyä kiinni seinästä.<br>\n”Halpa temppu, sinä kurja!” makuta karjui. ”Nimdan sirut kohtaavat taistelussa! Nyt näemme, kumman mieli on voimakkaampi, Matoro the Blacksnow!”<br>\n<br>\nOraakkeli Matoron selässä sanoi jotain, mutta toa ei kuullut. Abzumo nousi leijumaan hänen tasolleen ja teki kädellään liikkeen, joka sai Matoron näkökentän värjäytymään punaiseksi.<br>\n”Me elämme kaikki täällä, Matoro”, Abzumo lausui mysteerillisesti. Hänen takanaan alkoi kuilun seinämä muuttua verenpunaisiksi ja hehkuvan violeteiksi kaariksi, kiemuroiksi ja teräviksi kulmiksi, kun kiemurat vaihtoivat yhtäkkisesti suuntaa. Ja koko sekamelska liikkui silmiä hämäävästi aiheuttaen optisia harhoja. Abzumo nauroi.<br>\n”Fraktaaleja tähän maailmaan. Vain sinua varten, pikkuinen”, makuta sanoi huvittuneena. Matoro hyökkäsi päin makutaa, mutta sitten fraktaalikuviot tulivat kolmiulotteisuuteen ja yrittivät syödä Matoron, saada hänet sisälle massaansa, nielaista hänen olemuksensa.<br>\n<em>Hän repii tuon kaiken päästään</em>, sanoi ääni jään toan pään sisällä. <em>Keksi jotakin, vastusta!</em><br>\nMatoro nosti Nimdan sirun korkealle päänsä yläpuolelle ja keskittyi. Sininen hehku tuntui polttavan hänen kättään, mutta toa ei välittänyt.<br>\n<br>\n”Menkää… pois”, Matoro sanoi itsekseen. Valkoiset ja siniset kiemurat syöksyivät toan kädestä joka suuntaan työntäen Abzumon fraktaaleja poispäin. Ne kamppailivat. Sekä toa että makuta keskittyivät oman luomuksensa ylläpitoon.<br>\n<br>\nMatoro tärisi. Hän tunsi voivansa tehdä mitä tahansa. Hän keskitti kaiken tahdonvoimansa siruun. Toa kuvitteli Abzumon hirviömäisen hymyn. Hän kuuli makutan sihinän päänsä sisällä. Hänen näkökenttänsä välähteli sinistä ja violettia. Todellisuus katosi värien pyörteeseen. Maailman valtasi kohina. Vain Nimdalla oli merkitystä.<br>\n<br>\nSilloin Abzumon luomukset räjähtivät tuhansiksi lasimaisiksi sirpaleiksi joka suuntaan. Paineaalto iskeytyi kuilun seiniin, ja koko massiivinen alus tuntui tärisevän. Matoro osoitti kädellään Abzumoa, ja loi valtavan valkoisen seinämän syöksymään kohti Abzumoa. Makuta vastasi samalla mitalla. Voimien osuessa yhteen kuilun keskellä paineaalto heitti kummankin taistelijan seiniin. Alus tärähti. Arkkienkelin sydämen lyönnit alkoivat kuulua epäsäännöllisinä.<br>\n<br>\n”Sinä menet mereen… sinä putoat yhdessä rakkaan Arkkienkelisi kanssa”, Matoro huohotti. Nimda poltti hänen valkoista nyrkkiään, mutta hän ei voinut lopettaa. Oli iskettävä lisää. Oli murskattava makuta.<br>\n<br>\n”Kyllä!” Abzumo huudahti. ”Iske minua. Iske lisää. Antaa tulla!”<br>\nHänen viittansa liehahti peittäen maailman. Se laskeutui yhtä nopeasti kuin oli noussutkin – kumpaankaan liikkeeseen ei ollut kulunut lainkaan aikaa, tai siltä ainakin tuntui. Kun kangas laskeutui lepattaen, se paljasti takaansa esiin leijailevia palloja. Eri värisiä, eri kokoisia, kaikki hehkuvia ja täynnä vaarallisen näköisiä piikkejä sekä lonkeroita. Makuta syöksähti kohti Matoroa ja iski tätä käsiinsä ilmestyneellä viikatteella, jonka tämä torjui vaivoin miekallaan. Yksi pallo leijaili Matoron jalan luokse ja tarttui siihen lonkeroillaan. Se puristi itsensä tiukasti kiinni toan jalkaan lävistäen sen samalla piikeillään.<br>\n<br>\nMatoro parkaisi ja oli menettää päänsä. Muutkin pallot yrittivät kouria Matoroa lonkeroillaan, ja toa ei voinut estää niitä ollessaan liian kiireinen Abzumon iskujen torjumisessa. Sitten Matoro tunsi, kun Oraakkeli nousi hänen hartioilleen seisomaan ja tarttui kiinni lähimmän pallon lonkerosta ja paiskasi sen kohti makutaa, joka teki nopean väistöliikkeen.<br>\n<em>Käytä alitajuntaasi</em>, Oraakkeli viestitti ja sieppasi miekan Matoron kädestä. <em>Ja hanki uusi miekka.</em><br>\n<br>\nMatoro ajatteli miekkaa, parasta ikinä näkemäänsä – Ämkoon kantamaa katanaa, ja sellainen ilmestyi hänen käsiinsä. Oraakkelin torjuessa piikikkäitä hehkuvia lonkeropalloja Matoro kävi jälleen Abzumon kimppuun. Tämä heilautti viikatteensa varren kohti yhtä palloa, joka lähti saamallaan liike-energialla uskomattoman nopeasti liikkeelle. Ja osui Matoron vatsaan.<br>\nToa ähkäisi ja taipui kaksinkerroin, mikä sai piikkisen pallon tunkeutumaan myös hänen rintakehäänsä. Abzumo syöksähti eteenpäin ja huitaisi häntä kohti, jolloin Oraakkeli torjui iskun osittain ja sai piikkipallon käteensä. Abzumon osittain torjuttu isku osui Matoroa oikeaan pohkeeseen, johon repeytyi suurempi haava, kuin järjen mukaan olisi pitänyt. Makuta virnuili Matoron perääntyessä ja repiessä piikkipalloa vatsastaan. Oraakkeli oli repinyt raa’asti omasta kädestään irti palleron ja paiskannut sen muita palloja päin.<br>\n”Ovatko isojen poikien leikit liian rajuja pikku Matorolle?” Abzumo rääkyi ilkkuvalla sävyllä. Hikipisara vierähti Matoron naamiolta ja tipahti tyhjyyteen.<br>\n<br>\nOraakkeli huiteli edelleen palloja. Matoro muisti sanat: <em>Käytä alitajuntaasi.</em> Hänen viereensä alkoi materialisoitua hahmoja. Abzumo tunnisti nämä; Summerganon, Killjoy, kadonneet toverit.<br>\n”Ehei, tätä sinä et tee!” Makuta karjaisi, ja hänen sirunsa välähti sinisestä punertavaksi vaihtuen.<br>\nMatoron vieressä seisovat hahmot muuttivat muotoaan ennen kuin tulivat täysin näkyviksi.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/a-T9NMSo4VU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/a-T9NMSo4VU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoro katseli kauhuissaan näkyä.<br>\n<br>\n<em>Nuket.</em><br>\nMarionetin silmätön pää tuijotti suoraan hänen sieluunsa Abzumon naurun soidessa taustalla. Sen vieressä seisoi posliininaamainen mustanpuhuva Vatsastapuhuja.<br>\n<br>\nNuket.<br>\nVoi Mata Nui, Nuket.<br>\n<br>\nMatoro taisteli paniikkia vastaan. Nuket. Hän ei selviäisi. Hänen painajaisensa hyökkäsivät. Maailma pyöri vailla muotoa. Kaikki fyysiset muodot olivat kadonneet.<br>\n<br>\nMatoro yritti torjua vihollisensa hänen mielensä sisältä henkiin tuoman Marionetin iskun. Hän epäonnistui, ja ajatuksen voimalla luotu miekka lensi ja särkyi. Toa sai valkoisen olennon miekasta iskun rintapanssariinsa, mutta onnistui väistämään seuraavan täpärästi. Hän yritti keskittyä sirun voimaan, mutta ei kyennyt. Pelko lamaannutti. Abzumo nauroi jossakin miljardien ja taas miljardien kilometrien päässä. Hän oli yksin keskellä tyhjyyttä. Hirviön nauru kaikui kaikkialla.<br>\n<br>\nOraakkeli kutsui häntä. Matoro ei saanut telepaattisesta viestistä selvää, mutta rohkaistui jo sen äänensävystä. Ei, hän ei ollut yksin. Ei koskaan olisi.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="560" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/s_FZ_sC_OIU" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/s_FZ_sC_OIU</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n”Sinulla saattaa olla nuket”, Matoro huohotti. Hän torjui luomallaan voimakentällä Marionetin iskun. Toa tunsi päässään Abzumon lamaannuttavan telepaattisen hyökkäyksen.<br>\n<br>\n”Mutta minulla on kohtalo täytettävänä”, hän jatkoi äärimmäisen päättäväisellä ja jääkylmällä äänellä.<br>\n<br>\n”Etkä sinä voi tulla sen tielle.”<br>\n<br>\nBeeta hehkui sinistä valoaan entistä kiivaammin korventaen pimeyden olennon silmiä.<br>\n<br>\n”Et koskaan.”<br>\n<br>\nSilloin tuhannet valkoisen ja sinisen väreissä hohtavat ohjukset syöksyivät ilmaan Beetasta, ja koko maailma tuntui räjähtelevän. Abzumo huusi. Maailma ympärillä mureni. Todellisuus valitti Nimdan voiman alla. Matoro syöksyi epäinhimillisellä nopeudella kohti Makutaa ja iskeytyi tätä vasten. Makuta ei ehtinyt torjua omalla sirullaan, vaan Beetan voima moukaroi Abzumon ensin kovaa seinään ja sitten alas sinisten paineaaltojen saattelemana. Matoro väisti juuri ja juuri Abzumon luomien massiivisten terien iskun, jotka lensivät kovaa kuilun päällä roikkuvaan sydämeen. Koko alus vavahteli.<br>\n<br>\nSeuraavaan iskuun Matoro ei ehtinyt reagoida, kun Abzumo syöksyi häntä päin Nimdan voimalla. Toa tunsi Abzumon makutankouran puristuvan hänen ehjän kätensä ympärille luita murskaavalla voimalla.<br>\n<br>\n”Anna tänne ssssse”, hirviömäinen ääni sihisi. ”Sssse kuuluu minulle.”<br>\n<br>\n“Ei... ikinä!”<br>\n<br>\nMatoro yritti käyttää siruaan, mutta ei kyennyt keskittymään. Makuta väänsi hänen nyrkkiään väkisin auki. Kun Matoro tunsi yhden sormistaan murtuvan, hän ei voinut enää mitään. Abzumo kouraisi sirun, maailma muuttui silmänräpäyksessä pimeäksi ja ankeaksi kuiluksi, jossa Matoro oli putoamassa Oraakkeli vaivoin mukanaan kohti kuolemaa.<br>\n<br>\n”Ssssinä kadut tuota vielä”, Matoro kuiskasi ja laukaisi harppuunansa. Se osui kuolettavalla tarkkuudella Abzumoa vasempaan ranteeseen. Ennen kuin Makuta ehti käyttää siruja, jään toan prototeräksinen harppuunanterä lävisti hänen oikean kämmenensä. Epsilonia puristava nyrkki heltyi, mutta ei irrottanut.<br>\n<br>\n”Narut eivät minua pidättele, Kuralumi!” Makuta karjui yrittäen repiä kaapeleita poikki.<br>\n<br>\nAbzumo keskittyi murskaamaan hänessä roikkuvan vihollisen Beetalla, mutta ennen kuin hän ehti tehdä mitään, toa harppuunoi itsensä korkealle Makutan yläpuolelle, edelleen kiinni kummassakin Makutan kädessä. Varjojen herra yritti ampua toaa salamalla, mutta Jään Toa torjui iskun jäisellä kilvellä. Valkomusta toa ampui takaperinvoltissa Makutaa selkään harppuunalla, repäisten sen putoamaan alas toan mukana. Toa ampui vielä kerran ylöspäin, aiheuttaen Abzumon iskeytymisen kovaa kuilun seinään. Epsilon putosi pimeyden olennon kädestä loistaen yksinäistä valoaan pimeässä kuilussa. Nyt sydän oli kaukainen piste ylhäällä, kun taas alhaalla odottava pudotus ilman halki oli yllättävän lähellä.<br>\n<br>\nToa ampui kädestään jäätä Abzumoon, joka ei ollut vielä toipunut iskuista. Kumpikin käsi sotkeutuneena harppuunan teräskaapeliin Makuta ei voinut tehdä vastaiskua Matoron syöksyessä alaspäin, kohti Nimdan sirua. Hän nappasi sen ilmasta, ja maailma muuttui jälleen värien ja valojen leikkikentäksi. Selällään putoava Matoro keskitti kaiken tahdonvoimansa hyökkäykseen Abzumon mieleen, ja telepaattisen hyökkäyksen havaitessaan Abzumo teki samoin.<br>\n<br>\nNimdat iskivät toisiinsa viimeisen kerran.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n<em>Pimeys.<br>\nKaikkialla oli mustaa. Destralin synkät muodot varjostivat koko maailmaa. Merenrannassa mustalla rannalla käveli kaksi hahmoa.<br>\n”Makuta Nui, minä pyydän. Et sinä voi tehdä tätä.”<br>\n”Minulla ei ole enää mitään lisättävää siihen, mitä sanoin aiemmin.”<br>\n”Mutta… aiotko sinä…?”<br>\n”Kyllä. Hylätä koko projektin.”<br>\n<br>\nKaikkialla on valkoista. Kaukaisuudessa jylhät vuoret seisovat ylväinä puhtaan sinistä taivasta vasten.<br>\n”Ei, minä en ole sinun veljesi. Haluatko tietää mikä meitä kahta erottaa, erottaa kuin Athia ja Atheonia?”<br>\n<br>\nMatoro katseli kahta hahmoa. Nämä puhuivat. Hän ei voinut puhua. Hän vain katseli. Hän vain kuunteli, hän ei kuulunut sinne, hän vain tarkkaili.<br>\n<br>\n”Ja silti sinä väität olevasi Ath”, ääni vastasi pisteliäästi.<br>\n<br>\nMatoro näki pesän. Pesän täynnä toukkia. Nukkuvan kuin vauvat. Hän ei tuntenut vihaa niitä kohtaan juuri nyt.<br>\n<br>\n”Sinäkö kontrolloit sitä? Oletko koskaan ajatellut, että sinä vain <strong>käytät sitä</strong>. Mutta jos se vastustaisi sinua, mitä sinä muka voisit tehdä? Et mitään.”<br>\n<br>\nMakuta Nui astui veneeseen. Destral oli jäämässä taakse. Makutat jäisivät taakse.<br>\n<br>\n”Siinä tapauksessa et tosiaankaan tiedä kaikkea. Se elää, Abzumo. Se elää ja sillä on oma tahto. Se tottelee sinua tasan niin kauan kuin se hyötyy siitä. Mutta kun sinusta ei ole enää hyötyä, kun olet vain käytetty kuori, se murskaa sinut.”<br>\n<br>\nMatoro tunsi Abzumon vihan. Mutta ei inhoa, ei sitä inhoa, joka yleensä oli käsin kosketeltava.</em><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="100%" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/rvd8IlOFp-0" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/rvd8IlOFp-0</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nOraakkeli avasi silmänsä. Kaikki oli tuntunut jähmettyvän Nimdojen iskeytyessä toisiinsa. Sininen energia oli polttanut kuilun seinät entistäkin mustemmiksi ja suuntautunut suoraan ylös, suoraan sydämeen. Vaikka matoran yritti miten kuunnella, hän ei kuullut enää sen lyövän. Hän ravisteli Matoroa, jonka harppuuna oli edelleen kiinni seinässä. Toa vastasi jotain hitaasti ja vaikutti sekavalta.<br>\n<br>\n”Mitä se oli”, Matoro piteli päätään. Abzumoa ei näkynyt, hän oli ilmeisesti pudonnut.<br>\n<br>\n”Mitä tapahtui?” Oraakkeli kysyi.<br>\n<br>\nMatoro ei kuitenkaan ehtinyt vastata, sillä Abzumo syöksyi kovaa vauhtia ylös. Makuta leijui ilmassa vähän matkan päässä Matorosta. Se näytti entistäkin murhanhimoisemmalta.<br>\n<br>\nIlman sanaakaan varjojen herra iski viikatteellaan, mutta Matoro väisti sen irrottamalla harppuunansa seinästä. Välittömästi toa ampui uuden terän vastakkaiseen seinään sivaltaen samalla Abzumoa selkään. Makuta kääntyi ja sivalsi kohti toaa. Matoro väisti sen ja hyppäsi seinästä kohti makutaa. Makuta väisti toan iskusarjan ja löi kohti Matoroa. Toa syöksyi harppuunallaan ylöspäin pakoon viikatteen tieltä. Abzumo syöksyi ylös, mutta Matoro pudottautui alas ja ampui samalla harppuunalla Abzumoa selän panssarointiin.<br>\n<br>\n”Ssssinä ssse jakssssat leikkiä naruilla. Lopeta tuo ja taistele kuin toa, niin kuolemasi saattaa olla vähemmän kivulias!” Makuta karjui.<br>\n<br>\n”No jos naruilla leikkiminen käy noin jopa makutan hermoille, taidan jatkaa tätä”, Matoro huusi. Hänen äänensä oli uhmakas ja kuulosti varmemmalta kuin hän olikaan.<br>\n<br>\nAbzumo pysähtyi paikalleen ja jäi leijumaan ilmaan. Hän katsoi allaan roikkuvaa toaa, joka oli nyt tarttunut kiinni seinään. Matoro tuijotti takaisin makutaan, joka alkoi hykerrellä mielipuolisesti.<br>\n”Minun ei tarvitse sietää ssssinua”, hän lausui juhlallisesti ja suuntasi kätensä kohti Matoroa. Violetti liekkipatsas syöksähti kohti toaa, joka heilautti itsensä kauemmas kohdasta. Vilkaistessaan kohtaan, jossa oli hetki sitten ollut, Matoro huomasi metalliseinän sulavan muodottomaksi, suorastaan nestemäiseksi.<br>\n”Sssinä hölmö! Te toat luulette olevanne niin kykeneviä, voimakkaita. Te aliarvioitte makutain voiman.”<br>\nAbzumo alkoi suorastaan säteillä violettia valoa, jota Matoro katsoi parhaaksi varoa. Toa hyppeliä seiniä pitkin kuin hämähäkki ja väisteli säteitä, jotka muuttivat seinän reikäjuustoksi. Oraakkeli roikkui mukana parhaansa mukaan ja vilkuili ympäriinsä etsien pakotietä.<br>\n”Ssssinä olet hidassss!” makuta sihisi, ja Matoro tosiaan tunsi olevansa hidas. Hän oli hidas. Hänen vauhtinsa oli muuttunut käsittämättömän hitaaksi.<br>\n<em>Hän manipuloi gravitaatiokenttää</em>, Oraakkeli päätteli. Matoro kuuli tämän ajatukset ja vihasi Abzumoa sydämensä pohjasta.<br>\n”Kuolkaa”, makuta kuiskasi. Hän nosti kätensä kohti Matoroa ja laukaisi mustan nestemäisen näköisen varjoenergia-aallon. Spiraalina pyörivät tummanpunaiset ja mustat kiemurat lähestyivät jään toaa hitaasti mutta varmasti.<br>\n<br>\n<em>Hitaus</em>, Matoro ajatteli. <em>Tästä ei voi paeta.</em><br>\n<em>Käytä Nimdaa</em>, Oraakkeli viestitti. <em>Se on ainoa keino.</em><br>\nMatoro yllättyi suuresti Oraakkelin ehdotuksesta, mutta hänen vaihtoehtonsa olivat tosiaan lopussa.<br>\nMatoro keskittyi siruunsa. Se alkoi hohtaa, tosin huomattavasti heikommin kuin vielä jokin aika sitten. Juuri, kun Abzumon violetti massa oli osumassa kaksikkoon, sininen kupla ympäröi heidät torjuen iskun. Välittömästi Matoro käytti Nimdaa saadakseen kovemman vauhdin ja syöksyi kovaa Abzumoa päin. Makuta ei ehtinyt väistää ionikatanaa, joka teki syvän viillon makutan prototeräksiseen panssariin. Abzumo huitaisi kynsillään Matoroa vatsaan, iskien tämän alas. Toa ampui nopeasti harppuunalla makutaa jalkaan ja heilautti itsensä kohteensa taa. Abzumo torjui vaivoin jään toan miekaniskun.<br>\n<br>\nKuilu tuntui kallistuvan. Matoro ajatteli sen olevan jokin Abzumon temppu, mutta makuta näytti olevan yhtä hämillään kuin toakin. Kuilu tosiaan kallistui. Se tarkoitti sitä, että Arkkienkeli kallistui.<br>\n<br>\nSydän.<br>\n<br>\nSe ei enää lyönyt. Matoro tajusi sen vasta nyt. Hän tajusi myös sen, että Arkkienkeli oli putoamassa.<br>\n<br>\n”Taisin jo sanoakin sinulle, että menet vielä mereen rakkaan aluksesi kanssa”, Matoro sanoi. Kuilu tuntui pimenevän. Siellä ei ollut enää punaista kajoa.<br>\n<br>\n”Ja ssssinä tulet mukanamme”, makuta sanoi. Ääni kuului kaikkialta varjoista.<br>\n<br>\n”En tänään”, Matoro totesi viileästi. Hän ponnisti kuilun reunasta ja hyppäsi makutaa kohti. Kuilun seinät olivat kohta melkein 45 asteen kulmassa.<br>\n<br>\nVarjot hyökkäsivät joka suunnasta toan kimppuun. Ne tavoittelivat häntä, ainutta vielä valkoista aluetta pimeydessä. Toa oli nopeampi, ja osui täydellä voimalla Abzumoon. Hän ampui lähietäisyydeltä suuren iskun jäätä makutaa kohti, mikä sai varjot kaikkoamaan hetkeksi. Abzumo huitoi raivoissaan viikatteellaan poispäin hyppäävää toaa. Matoro perääntyi kaltevan kuilun seinän luo, johon hän oli muodostanut jäisiä portaita. Makuta hyppäsi hänen kimppuunsa, ja taisteluparin aseet kohtasivat. Lopulta ionikatanan kirkkaana hehkuva terä osui viikatteen varteen. Ase napsahti poikki.<br>\n<br>\nMatoro kiitti mielessään Killjoytä tämän upeasta aseesta. Abzumo yritti iskeä tappavat kyntensä toaan, mutta tämä torjui yrityksen miekallaan. Kuitenkin selkeästi fyysisesti vahvempi makuta alkoi painaa toan miekkaa alemmas ja alemmas.<br>\n<br>\n”Kaikki on turhaa, Blackssssnow. Et voi voittaa minua. Et edesss Nimdalla”, Abzumon ääni kaikui toan korvissa.<br>\n<br>\n”Tuhoan sinut. Syön sinun omahyväisyytesi. Saan voimaa uhkarohkeudestasi”, ääni jatkoi. Abzumon naamio hohti kammottavasti. Matoro tunsi sen otteen kehossaan. Naamio imi kaikki positiiviset ajatukset, se imi rohkeuden taistella ja elämänhalun selviytyä.<br>\n<br>\n”Te toat kuvittelette olevanne jaloja, kun kieltäydytte todellisista voiman naamioista. Kanohi Avsa syö kaiken, minkä kuvittelitte olevan puolellanne.”<br>\n<br>\n”Katsotaan, mitä sen naamion takaa löytyy!” Oraakkeli huusi, ja sillä hetkellä Abzumo tajusi unohtaneensa matoranin.<br>\n<br>\nMatoran tarttui kanohi Avsaan ja alkoi repiä sitä. Abzumo karjui ja iski kynsillään Oraakkelia. Oli kuitenkin liian myöhäistä. Ionikatana painui Abzumon prototeräksiseen rintahaarniskaan. Tuhannet äänet varjoissa tuntuivat karjuvan, kun toan hehkuva miekka lävisti makuta-haarniskan. Vihreää kaasua nousi ilmaan haarniskan aukosta makutan kehon muuttuessa pikku hiljaa liikkumattomaksi. Se lähti valumaan alas kuilua pitkin.<br>\n<br>\n<em>Ämtur, tulkaa Arkkienkelin alle. Nopeasti.</em> Matoro lähetti telepaattisen viestin. Sitten hän nappasi Oraakkelin mukaansa ja hyppäsi alas, kohti kuilun pohjalla kajastavaa päivänvaloa ja pudotusta mereen.<br>\n<br>\nSeuraavan kerran kun Matoro katsoi taakseen, hän oli harppuunoinut itsensä Ilmaraptoriin ja katsoi valtavan mustan pallon putoavan mereen saaren edustalle. Hän tunsi olevansa onnellisempi kuin aikoihin.<br>\n<br>\nMusta katedraaliplaneetta upposi savuavana Hopeiseen mereen. Rakenteet sortuivat. Rautaketjut irtoilivat korviariipivän äänen myötä. Höyryävän vanan taaksensa jättävä Laivaston rautalintu aloitti matkansa kohti pohjoista.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1483,"creator":"Donny","timestamp":"2012-08-27T08:57","content":"<strong>Klaanin sairasosasto</strong><br>\n<br>\nSuuri Norsupäästäinen näytti hyvin eksyneeltä seistessään Klaanin sairasosaston käytävällä. Majesteettisen viidakon pedon verestävä katse oli nauliutunut vierellä levittäytyvään sairaalasänkyyn, jonka reunalla istuivat Guardian ja Enki. Sängyn keskellä makasi Norsupäästäisen klaaniin tuoma matoran, jonka sydänvalo sykki jo hieman kirkkaammin. Useampi hoitaja hääräsi tuon tuosta vakavasti haavoittuneen veljeskuntalaisen äärellä. Kaikkien onneksi matoranin kaulan paikkeilla oleva pahasti tulehtunut haava oltiin jo saatu tyrehtymään ja veljeskuntalaisen selviäminen vaikutti jo todennäköiseltä.<br>\n<br>\n\"Hän sanoi nähneensä kaiken\", Guardian sanoi mietteliästäkin mietteliäämmällä äänellä. \"Hän ei voinut puhua mistään muusta kuin Ämkoosta.\"<br>\n\"Olikohan hän Ämkoon seurassa kun kaikki tapahtui\", Enki jatkoi kurtistaen kulmiaan. Sitten Enki kumartui hieman lähemmäs potilaan kasvoja. \"Kuka sinä edes...\"<br>\nKuului jokunen pakotettu yskäisy ja potilas avasi silmänsä arpeutuneen mahiki-naamionsa takana.<br>\n\"Meneur\", matoran sanoi väsyneellä äänellä, jonka Enki tunnisti oitis. \"Nimeni on Meneur.\" <br>\nEnki tuijotti toipilasta hieman hämmästyneenä suoraan silmiin. Guardian tunsi itsensä erittäin ulkopuoliseksi kahden le-matoranin katseenvaihdon aikana, rykäisi sitten ja sanoi:<br>\n\"Ilo nähdä, että olet tajuissasi. Huomaan, että kykenet puhumaan. Haluatko jatkaa siitä mihin jäit?\"<br>\nMahiki-kasvoinen veljeskuntalainen käänsi katseensa hitaasti puhuneen adminin tykö. Meneur katseli Guardiania hetken jokseenkin arvioivan näköisenä, hengitti hetken syvään ja nyökkäsi sitten.<br>\n<br>\nMatoran puhui pitkään ja hartaasti. Se selitti surumielisellä äänellä olleensa paikalla kun eliittinazorakin kanssa käydyn kamppailun jäljiltä heikko Ämkoo oli jättäytynyt nazorakeille vangiksi ja vaatinut neuvotteluja. Saaren rannalla oltiin Meneurin kertoman mukaan käyty hyvin lyhyt neuvottelu, jonka päätteeksi Ämkoo oltiin lyöty kahleisiin ja viety nazorakien ilmalaivaan.<br>\n<br>\n\"Mitä Ämkoo sanoi heille\", Guardian puhui äänellä joka ei kuulostanut edes kysyvältä. Enkistä tuntui, että pohjimmiltaan Guardian ei edes tahtonut tietää, vaan kysyi pelkästä adminin velvollisuudesta.<br>\n\"Hän tarjosi nazorakeille tietojaan\", Meneur vastasi, piti hetken tauon tasatakseen raskasta hengitystään, ja jatkoi: \"Ja taistelutaitojaan. Ämkoo lupautui luopumaan kaikista siteistään teitä kohtaan sillä ehdolla, että saisi pitää henkensä.\"<br>\nGuardian nousi äkisti seisomaan.<br>\n<strong>\"Minä en usko tuota\"</strong>, Guardian sanoi äänellä joka säikäytti paikalle juuri astelleen matoran-hoitajan loikkimaan sinne mistä oli tullutkin. \"Ämkoo ei pettäisi meitä pelkän henkensä takia. Minä tiedän. Olen ollut näkemässä.\"<br>\nEnki oli sanomassa jotakin Guardianin sanoja myötäilevää, mutta Meneur ehti jo jatkaa:<br>\n\"Oli toinenkin ehto.\"<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\n<strong>Muuannes nazorak-alus</strong><br>\n<br>\n\"Mitä sinä kuvittelet hyötyväsi tästä, typerys?\" kysyi pilkkaava naisääni kalteroidun huoneen nurkkapenkillä lojuvalta ex-adminilta. Huoneen harmaanmustaa kattoa tuijottava Ämkoo naurahti ja upposi syvemmälle ainakin kaksi kokoa liian suureen nahkatakkiinsa. Sitten miekkapiru kääntyi katsomaan sinisenä hohtavaa puhujaa.<br>\n\"Paljonkin. Ja kuule, eihän sinun pitäisi olla edes yllättynyt. Nimitit minua viimeisillä minuuteillasikin petturiksi, joten eikö sinun pitäisi lähinnä toitottaa jotakin kuten 'mitäs minä sanoin'?\"<br>\nAtyan haamun kasvoilla käväisi raivostunut ilme, joka kuitenkin katosi niin pian kuin oli tullutkin. Sinivalkeiden utukiehkuroiden ympäröimä nainen otti askeleen lähemmäs entistä oppilastaan.<br>\n\"Sinä et saa sitä takaisin tällä tavalla. Ne tietävät varmasti mihin tähtäät.\"<br>\n\"Ehkä, mutta tiedätkö sinä?\"<br>\nAtya nosti kätensä puuskaan ja kääntyi poispäin Ämkoosta.<br>\n\"Luotat liikaa maineeseesi. Torakat saattavat tuntea nimen <em>Miekkapiru</em> ja tietää kuinka merkittävä valttikortti olisit jos he hankkisivat miekan sinulle. Ei kuitenkaan tarvitse olla kummoinenkaan strategioitsija tietääkseen mitä käy kun koittaa hallita paholaista. Nazorakit eivät tule koskaan luottamaan sinuun.\"<br>\n\"Ei heidän tarvitse\", Ämkoo sanoi ja nousi itsekin istumaan. Valtava nahkatakki näytti syövän koko Ämkoon kehon kätköihinsä kun tämä asteli pitkin hämärää huonetta.<br>\n\"On katsos muitakin keinoja\", Miekkapiru lisäsi ja kalisteli sitten kalteroidun oven raskasta ketjulukkoa ainoalla kädellään. <br>\n\"Miekka ei edes ole heillä\", nainen lisäsi tuomitsevasti ennen kuin katosi. Ämkoo ei sanonut tuohon enää mitään, vaan vei kaiken huomionsa käytävälle ilmestyneeseen torakkavartijaan.<br>\n\"Kuule, kaveri. Mene johtajasi luo ja kerro, että tahdon puhua tämän kanssa <em>nyt heti.</em> Meillä jäi aikaisemmin mitä mielenkiintoisin neuvottelu kesken.\"<br>\n\"Puhu kunnioittavammin, vanki\", nazorak vastasi ja katseli Ämkoota halveksuvasti. \"Parempi, että vain totuttelet selliisi, klaanilainen. Siellä sinä tulet nimittäin pysy-\"<br>\nNazorak oli tukehtua kun punahehkuinen varjokäsi iskeytyi kaltereiden välistä kiinni tämän kurkkuun.<br>\n\"Niin vähän sinä tiedät, typerys\", Ämkoo sihisi kaltereiden läpi. \"Pidä kiirettä, kurja raukka. Kärsivällisyydelläni on rajansa.\"<br>\n<br>\nVarjokouran ote irtosi ja nazorak putosi yskien ja pärskien lattialle. Sitten torakka nousi vapisten ylös, varoi katsomasta Ämkoota tämän verenpunaisiin silmiin ja poistui paikalta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1484,"creator":"Bloszar","timestamp":"2012-08-27T12:48","content":"<strong>Ilmaraptori</strong><br>\n<br>\nMaailma pyöri. Väärään suuntaan. Bloszarilla oli ongelmia. Hän oli ennenkin saanut telepaattisia iskuja, mutta ei tuon kaltaista. Hän oli onnistunut hetkellisesti olemaan normaalisti, mutta heti päästyään Ilmaraptorille, ne palasivat.<br>\n<br>\nIlluusiot. Välillä hän oli kaupassa. Välillä Bio-Klaanissaan, omassa huoneessaan. Välillä Arkkienkelissä. Välillä metsäsässä. Välillä Ta-Metrussa. Tuo ei ollut hyvä juttu.<br>\n<br>\nToa otti käteensä linkkuveitsensä. Monikäyttöinen. Yksi sen voimista on Haun suojautumisvoima. Muut olivat luulleen sen olevan Blozin naamiovoima. Tai no siinä oli Haun suojautumisvoima. Liiallinen käyttö oli saanut sen jotenkin rikki.<br>\n<br>\nToa yskäisi. Ja naamio lähti samalla irti. Olo oli kurja. Piti ponnistella ylös. No, helpommin sanottu kuin tehty.<br>\n<br>\nMitäköhän Matolle ja Oraakkelille oli käynyt? Voittaneet Zumo-painijan? Kuolleet? Tulleet jotekin jännästi Ilmaraptorille Blozin tietämättä? Kaikki olisivat mahdollisia. Koska Toalla ei ollut aavistustakaan, missä Ilmaraptorilla hän oli. <br>\n<br>\nÄäniäkään ei kuulunut. Joko kaikki olivat huljaa (mikä oli aika epätodennäköistä) tai sitten Bloszar oli kuuroutunut (mikä oli nyt aika todennäköistä, muttei suotavaa) tai sitten hän oli äänieristetyssä huoneessa (mikä olisi suotavaa).<br>\n<br>\nTai pian hän alkoi kuulla ääniä. Moottorin ääniä. Pienen pieniä ääniä.<br>\n<br>\n\"Hyvä. Ainakaan en ole kuuroutunut.\"<br>\n<br>\nToa ummisti silmänsä. Yritti nukkua. Mutta hän näki vain Arkkienkelin tapahtumia. Ja kuuli Zumon naurua. Joten ei nukkumista.<br>\n<br>\nHuone oli lakannut pyörimästä. Toinen hyvä asia.<br>\n<br>\n<em>Mitä hyvää Klaani on meille aiheuttanut?</em> Bloz kysyi itseltään.<br>\n<br>\n<em>Kodin, ystäviä.</em><br>\n<br>\n<em>Sekä ystävän menetyksen, monia läheltä-piti-melkein-kuolin -tilanteita ja nämä pelot. Plus varmaan nämä oudot...</em><br>\n<br>\n\"Pää kiinni minä!\" Toa huusi.<br>\n<br>\nJa pian hän tajusi, ettei huoneessa ollut ketään.<br>\n<br>\nBloz meni makamaan sängylle tai sängyn tapaiselle ja otti viitan naulakosta itselleen.<br>\n<br>\n<em>Meillä ei ole täällä enää mitään. Lähdetään Klaanista saavuttumamme kotiin...</em><br>\n<br>\n\"Mmh... hiljaa minä\", Toa kuiskasi ja nukahti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1485,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2012-08-27T19:37","content":"<strong>Lehu-metsä</strong><br>\n<br>\nSamen ilmekään ei värähtänyt, kun hän väänsi ohjaustankoa taaksepäin ja vatkasi vaihdesauvaa näennäisesti kolmeen eri suuntaan samanaikaisesti. Kepe hänen vierellään näytti hermostuneelta.<br>\n“Luuletko, että saat pidettyä meidät ilmassa?” tiedemies kysyi.<br>\nSame ei vastannut, mutta alus kylläkin. Kolmannes aluksesta irtosi lopullisesti, kun mystisen sähkön iskemä peräpää putosi alla vilisevään metsikköön. Mustaa savua nousi kuin keskikesän kokosta, mutta kuin ihmeen kaupalla lentopelin keula nousi ylöspäin ja villi korkeuden menettäminen laantui. Takapenkillä sekä Bladis että Snowie olivat sanomassa jotain helpottavaa, kun klaanilaiset saivat taas yhden perustelun sille, että ukkonen ei ollut ukkonen.<br>\n<br>\nUkkonen ei iske kaksittain.<br>\n<br>\nEikä alhaalta ylös.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nNälkä sai yllättäen toivoa, kun saalis putosi taivaalta. Se katsoi rähjäisten Matoralaisten silmien lävitse kun etelästä saapunut metallinen pääsky putosi taivaalta harvenevan puuston joukkoon toisen sinisen salaman iskettyä siihen. Nälkä lähti johtamaan kaikkia pieniä miehiä ja naisia kohti vuoren siluettia. Tänään herkuteltaisiin monella. Ja nälkä alkoi nykiä ja ajaa koko laumaa kiihtyvällä vauhdilla.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nJonkin matkan päässä alastaivaaltaromahduspaikasta väijyi tapahtumien kolmas osapuoli. Osapuoli, joka vaikutti erittäin maisemaan kuulumattomalta seistessään kanervamättäällä metsän reunassa.<br>\n<br>\nKaksi hahmoa, joista toisen sähköinen käsi rätisi pienten purkausten vapauttamasta energiasta.<br>\n<br>\nHahmot vilkaisivat toisiinsa.<br>\n<br>\nHe olivat myös löytäneet saaliinsa.<br>\n<br>\n[spoil]Saatavilla myös klaanon.bioklaani.fissä. Postatkaa muutkin jatkossa sinne. Suurin osa Snowien.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1486,"creator":"keetongu","timestamp":"2012-09-08T11:54","content":"<strong>Ilmaraptori</strong><br>\n<br>\nTunnelmat höyryaluksessa olivat vähintäänkin vaihtelevat.<br>\n<br>\nJuuri alukseen harppuunakaapelilla rullanneet Matoro ja Oraakkeli kömpivät sisään Ilmaraptorin alaluukusta ja tapasivat normaalia hiljaisempaa vauhtia lentävän Ämturin, poissaolevana näköisen Blozarin, jalkojaan heiluttevan ja loukkaantumisestaan paranevan Ontorin, tämän vieressä penkillä totisena istuvan torakkapanttivanki 1034:n, konehuoneessa hiiliä hutkivan Ternokin, aluksen yläosan Matoran-riippukeinuun lepäämään käpertyneen Troopperin ja Pyhää Äitiä ja Sadjea vanhojen juoksuhautakokemusten perusteella hoitavan Hain. Matoron Troopperille jäänyttä parannuskiveä oli kierrätetty vaivaisten kesken, ja heidän olotilansa eivät enää olleet täysin kestämättömiä. Abzumon vankeusaika oli kuitenkin tehnyt pahaa jälkeä etenkin Sadjeen.<br>\n<br>\nMuuta ajattelematta Matoro kuitenkin syöksyi ensin ikkunaan. Näkymä oli kuin painajaisesta, vaikka se saikin Matoron tuntemaan suurta iloa.. <br>\n<br>\nArkkienkeli jatkoi vajoamistaan. Kun hidastettuna aallot söivät sen kuorta, velloivat tornien perustuksissa ja vaahtosivat sen kupeilla. Vesi näytti kiehuvan mustan pallon ympärillä, kun Makutan tuomionkone kävi viimeiseen taisteluun itse luontoa vastaan. Mutta sydän sen sisuksissa ei enää sykkinyt ja meri oli mahtavampi. Pian viimeinenkin piikkipinaakkeli oli kadonnut Hopeiseen Mereen.<br>\n<br>\n”Whii”, Ämtur kommentoi. Matoran ei ollut koskaan nähnyt vastaavaa. Eikä koskaan tulisi näkemäänkään.<br>\n<br>\n”Me teimme sen”, Troo sanoi riippumatosta, ”Te teitte se”, hän tähdensi Matorolle ja Oraakkelille. Ikivanha Av-Matoran oli kääntynyt Pyhän Äidin puoleen. Ontor olettivat hänen hokevan mielessään jotain Ath-uskontoon liittyvää diipadaapaa. Kolme Matorania olivat tulleet Laivaston alukselle täysin tuntemattomasta seikkailusta (varsinkaan vanhasta miehestä Toat eivät olleet sanoneet sanakaan), mutta ilmeisesti se olivat erinomaisen tärkeitä henkilöitä. <br>\n<br>\n”Me teimme sen”, Matoro vastasi. ”Joo. Me tosiaan teimme.”<br>\n<br>\n”Mitä siellä oikein tapahtui?” Troo kysyi. Totuus kuolemaa uhkuneen varjoplaneetan häviöstä loivat häneen voimaa vaivoistaan huolimatta. Hän kipusi alas riippumatosta ja katsoi Matoroa ja sitten ikkunasta merelle kohti pohjoista.<br>\n<br>\n”Me taistelimme”, Matoro mietti sanojansa, ”Mutta en muista kaikkea. En nyt, enkä tiedä tulenko muistamaan,” Toa sanoi ja hieroi Cencordin otsalohkoa.<br>\n<br>\n”Entä Abzumo?”<br>\n<br>\n”Hän poissa, toistaiseksi ainakin, eikä taida palata ihan heti. Makutoista ei koskaan tiedä, mutta tuo näyttää aika vahvalta haudalta. Hän menetti ruumiinsa.”<br>\n<br>\n”Varmaan löytää sopivan kahvipurkin jostain, mikäli tulee Manuun”, Ontor sanoi. ”Vaikka ehkä meren pohjassa ei hirveästi kahvipurkkeja ole.”<br>\n<br>\nMatoro ja Troopperi katsoivat miettiliäni merelle pohjoista kohti. Siellä jossain oli koti. Hopeinen meri kimalteli auringossa, mutta edessä oli pilviä.<br>\n<br>\n”Mikäs tuolla kelluu?” Troo sanoi ja osoitti valkoista länttiä hopean keskellä.<br>\n<br>\nMatoro zoomasi naamionsa kiikarilla kohteeseen. Seikkailijatoan sydän hypähti.<br>\n<br>\n”Laskeudu tuonne. Heti.”<br>\n<br>\nÄmtur alkoi laskeutumaan kiertäen kohti valkoista läiskää vaivautumatta katsomaan sitä itse kiikareillaan. Onu-Matoranin Akakun kiikarista oli kuitenkin hyötyä aluksen ohjaamisessa kohteen luokse.<br>\n<br>\n”Mitä näit?” Troo kysyi ja yritti tähyillä kohdetta.<br>\n<br>\n”Jotain mitä tulimme hakemaan. Se on Suga.”<br>\n<br>\nTämä hätkähdytti Hain ja Blozin katsomaan aluksen tuulilasista kohti merta. Ternokin kiipesi konehuoneesta paikalle. <br>\n<br>\n”Entä jos se on ansa?” Hai kysyi.<br>\n<br>\n”Ehkä se kuitenkaan ei ole,” Matoro vastasi kääntämättä katsettaan. Tämä tuntui liian hyvältä, mutta Abzumon mahdollisuudet kostoon tuntuivat aika pieniltä. Ilmaraptori kiersi kaaressa alaspäin ja laskeutui meriveteen kymmenen metrin päähän jäälautasta. Ilma-alus lipui jäälautan viereen, ja Matoro hyppäsi avatusta sivuovesta lautalle. Ulkona ripsi hiljalleen vettä. Suga makasi lautalla liikkumattomana ja Matoro tarkisti ensitöikseen suuren soturin pulssin.<br>\n<br>\n”Hän on elossa, mutta ilmeisesti tajuttomana tai lumottu,” hän huikkasi alukseen, ”Abzumon temppu tai ei, tulkaahan auttamaan. En jaksa kantaa tätä sankaria yksin varsinkaan yhdellä kädellä!”<br>\n<br>\nHai ja Troo hyppäsivät jäälautalle, joka upposi hieman syvemmälle, mutta näytti silti tarpeeksi kestävältä. Vaikka Toa-sankarit olivatkin seikkailun ja mäiskinnän uuvuttamia, he saivat kannettua Sugan alukseen. Leveähartijainen soturi ei mahtunut matkustamon sivustoilla oleville sohville makaamaan, mutta Matoranit kokosivat pikaisen vuoteen Keetongun valtavan lentotuolin tyynyistä ja muusta Ilmaraptorin pehmeästä irtaimistosta.<br>\n<br>\n”No oho”, Ontor sanoi äimänä, ”Tämä on vähän kuin silloin, kun löysimme Tongun, Guartsun ja Manun siltä luodolta.”<br>\n<br>\n”Nyt kaipaamme enää mekaanisella lautalla makaavaa sammutettua Killjoytä”, Troo totesi.<br>\n<br>\nHai ja Mato tutkivat Summerganonin. Soturi ei ollut fyysisesti vammautunut muutamia ruhjeita lukuunottamatta, mutta ei vastannut juurikaan ärsykkeisiin. He kokeilivat jopa irrottaa voimattoman Hunan Sugan kasvoilta, mutta sankari pysyi höyhensaarilla.<br>\n<br>\n”Minä tiedän mikä toimii”, Ontor sanoi, ”Ternie, pistähän kierros viskiä kiertämään. Tynnyri on vielä puolillaan, ja muutkin kaipaavat vähän lämmikettä. Ja onhan meillä teetäkin jos joku on siitä kiinnostunut.”<br>\n<br>\n”Puolikas minulle”, Matoro sanoi.<br>\n<br>\n”Lasillinen tänne”, Troo ja Hai sanoivat.<br>\n<br>\n”Isä Ath ei luonut Matoranien aivoja sotkettaviksi”, Oraakkeli sanoi myös Sadjen ja Pyhän Äidin puolesta, ”Me otamme teetä”.<br>\n<br>\nTernok laittoi Haille, Troolle, Ontorille ja itselleen lasillisen sekä Matorolle puolikkaan. Hän ojensi myös toisen paukun jään Toalle Sugan herättelemistä varten. Matoro kippasi tulijuoman Sugan ruokatorveen, ja taikajuoman vaikutus alkoi tuntua jään soturin kehossa. Suga tuhisi ja tutisi, käänsi kylkeä ja alkoi kuorsaamaan voimakkaasti. Selvät elonmerkit olivat helpottavaa (Ja huvittavaa) nähtävää, mutta paukusta huolimatta Sugaa ei saatu hereille. Kuorsaamisen ääni kävi höyrymoottoreiden jylyn ylitse, ja huomattava määrä miehistön aivokapasiteetista kului sen miettimiseen, miksi hemmetissä kuorsaamista merkittiin Z-kirjaimella.<br>\n<br>\nMatoro istui pehmikkeistä ja tavaroista tyhjennettyyn Tongun lentotuoliin ja katsoi merta. Vasta nyt tilanteen lauettua hän tunsi polttavan kivun ainoassa kädessään. Nimdan siru oli turvallisesti Toan mustan panssarin kätköissä, mutta sen käytöstä vapautunut energia oli polttanut pahat palovammat. Matoro meinasi kysyä asiasta Oraakkelilta, mutta palovamma ei näyttänyt erityisen taianomaiselta, joten Toa tyytyi puhdistamaan sen viskitilkalla ja sitoi haavan Ilmaraptorin hanskikaslokerosta löytyneillä sidostarpeilla.<br>\n<br>\nTernok istahti toipilaana istuvan Ontorin viereen nauttimaan lasillisestaan. Troopperi oli mennyt konehuoneeseen pitämään tulta yllä palautuvilla tulen elementtivoimillaan. Toa halusi pikaisesti Klaaniin, eikä Sugan kuorsaus ollut tähän pienin syy.<br>\n<br>\nTernok tarkasteli aluksen perällä vastakkaisissa nurkissa itsekseen istuvia torakkaupseeria ja Blozsaria. Kumpikaan ei ollut vastannut mitenkään juomatarjoiluun. Tulen Toa tuntui olevan jonkinlaisessa puoliunessa, eikä Ternok tiennyt, miten Nazorakein elimistö kestäisi alkoholia. <br>\n<br>\n”Lorautahan vähän terästä tuon mummelin teehen. Se vain istuu kuin tatti”, Ontor kuiskasi toverilleen ja osoitti ilmiselvästi sokeaa Pyhää Äitiä. Ternok virnisti. Pannu vihelsi konehuoneessa, jossa se oli keittänyt teetä tulipesän lämmössä. Ternok hipsi hakemaan sen ja kaatoi konehuoneessa teet kolmeen lommoiseen peltikuppiin. Hihitellen hän lorautti lirauksen viskiä yhteen kupeista ja kääntyi palatakseen matkustamoon. Onu-Matoranin sydän hyppäsei kurkkuun, kun hän tuojottikin ikivanhaa rituaalipakaria ja sen takana loistavia ikivanhoja silmiä.<br>\n<br>\nOraakkeli veti Ternokin konehuoneen varjoihin päättäväisellä liikkeellä tuijottaen tätä suoraan silmiin. Katse oli vaikuttavin, minkä Ternok oli koskaan nähnyt Matoranin –tai kenekään muunkaan- kasvoilla.<br>\n”Athistien Pyhä Äiti voi olla sokea, mutta hän näkee pienen mielesi typerimmätkin ajatukset”, Oraakkeli kuiskai, ”Kehotan kunnioittamaan voimaa, joka käy sinun mielesi ylitse, ja minunkin. Selvemmin sanottuna hän voisi tuhota aivosolukkosi siihen paikkaan.”<br>\n<br>\nOraakkeli poistui rauhallisesti matkustamoon. Suga kuorsasi yhä. Ternokin onneksi pannussa oli vielä teetä yhteen lisäkupilliseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1487,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2012-09-09T12:51","content":"<strong>Ilmaraptori</strong><br>\n<br>\nArkkienkelin uppoamisesta oli jo tunteja, ja Ilmaraptori lensi yhä. Pohjoista taivaanrantaa maalailevat kaksoisauringot olivat jälleen nousemassa. Ajantaju oli hämärtynyt.<br>\nViimeiset neljä tuntia oli Toa Hai istunut höyryvoimaisen ilma-aluksen puikoissa. Laivastomatoranien pikakoulutuksen saanut merikapteeni ei ollut aivan elementissään, mutta kyyti oli ihailtavan tasaista. Silti vanha merikarhu ei kokenut kuuluvansa tämän aluksen komentoon.<br>\nSuurin osa miehistöstä nukkui. Matoroa valvottivat hänen ajatuksensa. Oraakkeli istui aluksen peräosassa matkustustiloissa yksinäisenä ja tuijotti ikkunasta ohi kulkevia pilviä. Oli aivan kuin vanha matoran ei olisi edes muistanut, mitä pilvet olivat.<br>\n<br>\n\"Hei\", Matoro tervehti ja istuutui Oraakkelin viereen.<br>\nOraakkeli istui puista lattiaa vasten ja tuijotteli eleettömänä ulos Ilmaraptorin ikkunasta.<br>\n\"Hei\", soturimunkki vastasi vaitonaisesti.<br>\n\"Aika hyvä lentosää\", Matoro sanoi keskustelunaloitukseksi. Hän olisi vinoillut itselleen maailman huonoimmasta ja kuluneimmasta jäänmurtoyrityksestä, jos olisi voinut.<br>\nOraakkeli nyökkäsi hitaasti. Jokin kertoi Matorolle, että vanha matoran ei ollut edes kuullut äskeistä.<br>\n\"Miten käsi voi?\" soturimunkki sanoi vilkaisten sivusilmällä Matoron siteen alle piilotettua kämmentä.<br>\n\"No jaa, olen minä pahempaakin kokenut\", Matoro vastasi.<br>\n\"En kiellä sitä, Jään Sotilas\", Oraakkeli sanoi korottaen ääntään aivan vähän. \"Mutta miten käsi voi?\"<br>\nMatoro mietti hetken mitä Oraakkeli mahtoi ajaa takaa. \"Se ei parane. Parannuskivi ei toimi siihen.\"<br>\nOraakkeli ojensi kätensä Matoron suuntaan katsomatta kuitenkaan Toaa silmiin. \"Näytä sitä.\"<br>\nMatoro ojensi varovasti siteen peittämää kättään Oraakkelin suuntaan, ja vanha soturimunkki tarttui tiukasti Toan ranteesta. Ote oli hallittu ja hienovarainen, mutta pienestä kädestä huolimatta siinä oli voimaa. Oraakkeli olisi takuulla voinut murtaa Matoron ranteen, jos olisi vain halunnut.<br>\nSoturimunkeissa oli jotain kunnioitettavaa. Sitä Matoro ei voinut kieltää.<br>\nOraakkeli raotti Matoron kämmenen ympärille kiertynyttä sideharsoa. Vanhat punaiset silmät tutkivat tarkkaan näkemäänsä. Kun matoran sai harson auki, sen silmät laajenivat. Sinisen muinais-Pakarin otsa kurtistui.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="560" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/O5uDh_xoXsg" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/O5uDh_xoXsg</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nMatoro ei nähnyt siteen takaa, mitä hänen kämmenessään oli. Oraakkelin katse kuitenkin kertoi tarpeeksi. Huolestuneisuus valtasi Jään toan ajatukset.<br>\n\"Tiedätkö sinä, mitä olet mennyt tekemään, Matoro the Blacksnow\", Oraakkeli sanoi sana hitaasti kerrallaan. Äänenpaino laski joka sanalla matalammaksi.<br>\n\"... jotakin, joka liittyy siihen, että käytin Nimdaa?\" Matoro koitti ehdottaa. Matoranin äänenpainot saivat Toan huolestumaan.<br>\n\"Sinä käytit sen voimaa\", Oraakkeli sanoi. Vaikka matoranin katse oli rauhallinen, alkoi ääneen kerääntyä jotain voimallista. Oraakkelin käsi Matoron ranteen ympärillä alkoi tuntua entistä pahemmalta. \"Sinä tartuit jumalaiseen voimaan ja käytit sitä aseena. Sinä yritit tappaa Nimdalla, Matoro the Blacksnow.\"<br>\n<br>\nSideharso repesi auki. Valkoinen side laskeutui palasina Ilmaraptorin lattialle, paljastaen kämmenpohjan altaan.<br>\nJään Toan valkoisessa kämmenpohjassa oleva palovamma oli hieman parempi kuin aiemmin. Se oli kuitenkin jättänyt arven, jota Matoro ei ollut aiemmin nähnyt. Arpi oli kolmion muotoinen. Sen keskellä oli jotain, joka muistutti silmää.<br>\n\"Ja Nimda merkitsi sinut, Matoro the Blacksnow. Olet merkitty mies.\"<br>\nMatoro nielaisi löytämättä oikeita sanoja. \"... ja tämä vaikuttaa elämääni miten?\" hän kysyi.<br>\nOraakkeli oli hetken hiljaa. Sitten hän teki jotain, jota Matoro ei osannut odottaa.<br>\nLyhyt, valkoinen matoran tarttui jään Toaa hartioista. Ennen kuin Matoro ehti reagoida, oli soturimunkki tönäissyt hänet selkä Ilmaraptorin seinää vasten.<br>\n<br>\n\"<strong>Katso sitä, Toa</strong>\", Oraakkeli sanoi. Punaisena hehkuvien silmien raivon ja Matoron katseen välissä oli noin seitsemän senttiä. Matoro ei tuntenut ketään muuta, joka olisi saanut pelkän kuiskauksen kuulostamaan huudolta ja raivolta. Oraakkeli ei kertaakaan nostanut ääntään, mutta silti tuntui siltä kuin hän olisi huutanut.<br>\n\"Katso sitä pitkään ja hartaasti. Tiedätkö, mitä tuo merkki tarkoittaa? Tuo merkki tarkoittaa, että olet käyttänyt Nimdaa. Se <em>antoi</em> sinun käyttää itseään - ja sinä suostuit! Voit yrittää piilottaa sen sideharson alle. Voit yrittää hoitaa sitä salvalla tai parannuskivellä. Mutta totuus on, että <em>se - ei - koskaan - katoa</em>!\"<br>\n<br>\nOraakkeli tarttui jälleen tiukasti kiinni Matoron ranteesta ja toi Toan käden tämän kasvojen eteen.<br>\nArpikudoksesta tuijotti kolmikulmainen silmä, joka ei liikkunut.<br>\n\"<strong>Miksi sinä teit sen?</strong>\" Oraakkeli sanoi hampaidensa välistä.<br>\n\"Mitä muuta siinä tilanteessa olisi pitänyt tehdä? Odottaa, että Abzumo tappaa meidät kaikki?\", Matoro kysyi välittömästi. \"Jos en olisi käyttänyt sirua, se olisi nyt sillä makutalla ja me kaikki olisimme hengiltä. Muistaakseni minä olin se, joka pelasti sinut.\"<br>\n\"Senkin naiivi hölmö\", Oraakkeli sanoi puristaen Matoron olkapäätä yhä tiukemmin. \"Minä olen vain vanha, arvoton Matoran. Minä en ole jumalan voiman arvoinen!\"<br>\nOraakkeli pudisti päätään. \"Tiedätkö, mitä tämä merkki tarkoittaa, Matoro?\" Hän toi jään Toan kättä entistä lähemmäksi tämän kasvoja. Matoro tunsi olonsa entistä epämukavammaksi. \"Sillä moni tietää. Se ei lähde pois. Se tulee katselemaan sinua niin kauan kuin elät.\"<br>\n<br>\nOraakkeli päästi irti Matoron ranteesta.<br>\n\"Ne etsivät sinua. Koska sinä olet yksi harvoista, jotka ovat käyttäneet Nimdaa. Sinä olet arvokas niille. Ja kun painajaisten lähetti saa vainusi...\"<br>\nMatoron katse jäätyi paikalleen. Hän oli sanomassa jotain, mutta se ei tullut suusta ulos. Yhtäkkiä muistikuva viiltävästä kivusta valtasi Toan kädentyngän.<br>\n<br>\n\"Ath sinua auttakoon\", Oraakkeli sanoi. Hän piirsi vapaalla kädellään ilmaan isä Athin merkin.<br>\nMatoro oli shokissa. Nuket. Ei, ei niitä. mitä tahansa paitsi niitä. \"M-mutta sinähän käskit minun käyttää sitä siellä kuilussa! Kuulin telepaattiset viestisi!\" Matoro yritti viedä keskustelua pois Nukeista. Hänen äskettäinen hyvä tuulensa oli vaihtynyt ärtymykseen. Hän oli vihainen Oraakkelille, vihainen Nimdalle ja vihainen Mata Nuille. Tämä oli niitä hetkiä, joina hänen optimisminsa oli täysin kadonnut.<br>\nOraakkeli näytti hämmentyneeltä. Hänen otteensa Matoron olkapäästä heltyi hieman.<br>\n\"En ymmärrä, Matoro. En ymmärrä. Minä käskin sinua käyttämään sirua vasta kun oli aivan pakko. Tein sen vasta kun olit itse käyttänyt sitä.\"<br>\n<br>\nOraakkeli irrotti otteensa. Punaisten silmien vihaisuus alkoi hälventyä.<br>\n<br>\n\"Se en ollut minä. Minä en ikinä - <em>ikinä</em> olisi käskenyt sinua käyttämään Nimdaa aseena.\"<br>\n\"... mitä? Kuulin äänesi. Tai kuulin äänesi päässäni, mutta sama se. Se käski minua käyttämään Nimdaa\", Matoro selitti hämmästyneenä. Hän pähkäili parhaansa mukaan kuka kyseisen viestin antoi.<br>\n\"Kysyn nyt rehellisesti ja haluan rehellisen vastauksen\", Oraakkeli sanoi. Soturimunkki oli saanut tyyneytensä hälyttävän nopeasti takaisin. \"Onko tätä tapahtunut aiemminkin.\"<br>\nMatoro mietti. Hän kelasi viime aikojen tapahtumien ohi Nukkejen kohtaamiseen. Muistot olivat utuisia, eikä hän halunnut muistaa niitä. Sitä ennen oli ollut Rozumin matka. Sitä ennen Destral ja sitä ennen Xia. Hän muisti, mitä oli tapahtunut paluumatkalla Xialta. Jokin hänen naamiostaan oli puhunut hänelle.<br>\n<br>\n\"Kyllä\", Matoro sanoi hiljaa. \"Kerran. Jokin puhui minulle pääni sisällä. Se halusi Nimdan.\"<br>\nOraakkeli nyökkäsi hitaasti. \"Mieti syvään ja pitkään. Mieti sitä ääntä. Oliko se tuttu ääni?\"<br>\nMatoro yritti muistella ääntä. Se ei kuulostanut miltään hänen tuntemaltaan, mutta silti se oli kuulostanut tutulta. \"Se... se kuulosti ajatuksiltani\", Matoro vastasi, tajuten itsekin asian vasta nyt.<br>\nOraakkeli pudisti päätään hitaasti. \"Ja sinä tottelit sitä ääntä. Sinä otit Nimdan käteesi ja käytit sen voimaa.\"<br>\nSoturimunkki otti askeleen poispäin Matorosta ja huokaisi syvään. \"Hölmö poika\", hän sanoi. Oraakkelin äänessä ei kuitenkaan enää ollut vihaa. Hän oli täysin rauhallinen.<br>\n<br>\n\"Väitän edelleenkin, ettei siinä tilanteessa ollut muuta vaihtoehtoa\", Matoro väitti vieläkin vastaan.<br>\n\"Aina on vaihtoehtoja, Matoro\", Oraakkeli sanoi. \"Älä koskaan, koskaan sano minulle että ei ole. Sanon itsellenikin joskus, että väkivalta on joskus ainoa vaihtoehto... mutta se ei ole totta.\"<br>\n<br>\nOraakkeli oli hetken hiljaa.<br>\n<br>\n\"Haluan uskoa, että se ei ole. Laita sideharso takaisin. Kenenkään ei tarvitse nähdä kämmentäsi. Ei vielä.\"<br>\nMatoro teki työtä käskettyä. Samalla Oraakkeli kääntyi tätä kohti. Hän kurotti valkoista kämmentään Matoroa kohti.<br>\n\"Ja näytä minulle Nimda.\"<br>\nToa jähmettyi ja tuntui miettivän jotakin hetken. \"Ah, Nimda\", hän totesi ja alkoi väännellä rintapanssariaan. Sen alta hänen nyrkkinsä pohjalle putosi kaunis valkoinen Nimdan siru. Epsilon.<br>\n<br>\nToa katseli esinettä aivan hiljaa. Se ei enää hohtanut eikä tuntunut niin jumalalliselta kuin Arkkienkelin pimeydessä, mutta jokin siinä kiehtoi Matoroa. Jokin veti häntä puoleensa. Toan mielessä välähti ajatus, että Oraakkeli haluaa sirun häneltä, mutta heti huomatessaan ajatuksensa hän tyrmäsi sen. Toa avasi kätensä kokonaan niin, että Oraakkelikin saattoi nähdä sirun.<br>\nOraakkeli näytti piiloutuvan syvemmälle kaapuunsa, kun himmeän sinivalkoisen sirun hehku tuli esiin. Matoran-soturimunkin katse porautui syvälle siruun. Hän hengitti raskaasti. Oraakkelin katseessa oli kaipuuta ja halua. Hetkeksi näytti siltä kuin millään muulla ei olisi väliä.<br>\n\"Siitä on liian kauan, kun olen nähnyt yhden näistä\", Oraakkeli sanoi hiljaa. \"Niin, niin kauan. Mutta joskus tuntuu, että liian vähän.\"<br>\n<br>\nOraakkeli katsoi Matoroa synkästi silmiin ja ojensi valkoisen kämmenensä kohti Matoroa.<br>\n\"Anna se minulle.\"<br>\n\"Mitä?\" Matoro ei uskonut korviaan. \"Mitä- siis miksi sinä...\" Matoro sopersi ja puristi sirun nyrkkiinsä.<br>\n\"Minä toistan, Matoro the Blacksnow. Anna siru.\"<br>\nOraakkelin äänestä oli kadonnut se jokin, joka kertoi lempeydestä. Matoro ei kuullut kuitenkaan tuon av-matoranin äänessä enää edes supistettua vihaa. Nyt tuon vanhuksen suusta tulevat sanat olivat vain kolkkoa täytettä hiljaisuudessa.<br>\nJa punaisten silmien katse porautui piinaavasti suoraan Matoron sieluun.<br>\n<br>\nAjatukset velloivat Matoron sisällä. Voisiko hän antaa sirun Oraakkelille? Matoranilla olisi tietysti oikeus siihen, olihan esine tärkeä osa Ath-uskonnon mytologiaa. Mutta toisaalta Matorolla ei ollut valtaa päättää sirun kohtalosta. Klaani oli myöntänyt sen hänelle vain yhden tehtävän ajaksi, ja se oli määrä palauttaa Klaaniin.<br>\n<br>\n\"En voi antaa sitä, en ainakaan ennen kuin kerrot mitä aiot tehdä sillä. En voi pettää Klaania\", Matoro sanoi käskevästi, muttei niin tiukalla äänensävyllä kuin olisi halunnut.<br>\n\"Matoro\", Oraakkeli sanoi tiukan käskevästi. \"Minä pyydän. Anna siru. Näen, kuinka puristat sitä. Haluan vain <em>katsoa</em> sitä.\"<br>\nOraakkeli tarjosi kättään lähemmäksi.<br>\nMatoro katsoi Oraakkelia silmiin. Sitten hän katso nyrkkiään. Hän tuijotti sirua hetken poissaolevan näköisenä.<br>\n<br>\n\"Selvä\", Matoro sanoi. Hän ojensi kätensä hitaasti ja antoi Epsilonin Oraakkelin käteen. Sirusta irrottaminen tuntui vaikealta ja turvattomalta.<br>\nOraakkelin valkoinen kämmen puristui kokonaan sirpaleen ympärille. Vanhojen silmien punahehkuinen katse tuijotti sirua entistä tiiviimmin. Matoro ei voinut olla huomaamatta, kuinka soturimunkin hengitys kiihtyi kiihtymistään. Kaikki ei ollut kunnossa.<br>\n<br>\n”Epsilon”, Oraakkeli sanoi hiljaa, mutta tunteella. ”Se on kieltämättä kaunis. Mutta... missä on Beeta, Matoro?”<br>\n<br>\n”Se vajosi mereen Abzumon mukana”, Matoro sanoi. Hän tarkkaili Oraakkelin jokaista liikettä ja piti katseensa kiinni Nimdassa.<br>\n”Sinun piti suojella sitä, eikö pitänytkin”, Oraakkeli sanoi syyttävällä äänensävyllä. Soturimunkki oli nostanut Epsilonin päänsä tasolle ja pyöritteli sitä silmiensä edessä. Oraakkelin yleensä ilmeettömille kasvoille alkoi muodostua lapsenomaista hymyä. Matoro ei pitänyt näkemästään ollenkaan.<br>\n<br>\n\"Mikä sinua vaivaa. Muistelepa vähän sitä tilannetta. Jos <em>en</em> olisi toiminut kuin toimin, me molemmat makaisimme kuolleina Arkkienkelillä ja Abzumolla olisi molemmat sirut. Ihan oikeasti, et voi vaatia tuollaisia. Joskus pitää tyytyä muuhunkin kuin täydelliseen voittoon. Olisit vain tyytyväinen että meille kävi näinkin hyvin\", Matoro vastasi heti eikä peitellyt ärtymystään.<br>\n<br>\n\"Hölmö poika\", Oraakkeli sanoi, ja matoranin äänensävy laski matalammalle kuin koskaan aiemmin. Soturimunkki puristi nyrkkinsä Nimdan sirun ympärille.<br>\nSilloin Matoro ymmärsi nähneensä Oraakkelin katseen aiemminkin. Se oli sama punainen kaipuun ja himon hehku, joka oli tuijottanut Abzumon silmistä.<br>\n\"Hölmö, hölmö poika. Kuolema on koskettanut sinua jo kahdesti. Vielä kolmas kerta, ja löydät itsesi isä Athin kasvojen edestä. Ja voin vannoa, että isämme ei pidä siitä, mitä olet tehnyt hänen voimallaan.\"<br>\nOraakkelin ääni oli jääkylmä. Matoro ei voinut katsoa poispäin.<br>\n\"Isä Athin rakkaus on suuri ja kaikkialle kurottuva. Mutta kuten kirjoitukset sanovat, sekään ei ole mitään <em>hänen vihaansa verrattuna</em>!\"<br>\n<br>\nMatoron ilme oli kauhistunut. Hän tuijotti järkyttyneenä Oraakkelia – hän ei ollut ennen nähnyt tätä tällaisena. Oraakkeli puristi sirua nyrkkiinsä entistä lujemmin ja alkoi ikään kuin perääntyä hienovaraisesti pois Matoron luota. Toa ei osannut kuin katsoa, kuinka matoralainen liikkui hitaasti hänestä poispäin, Nimda liikkui hänestä poispäin. Oraakkeli astui askeleen taaksepäin, kunnes törmäsi johonkin. Jonkun kämmen puristui hellästi hänen nyrkkinsä ympärille.<br>\n\"Oraakkeli\", sanoi ääni, \"anna olla.\"<br>\nOraakkeli käänsi päätään hieman ja näki ikivanhan kanohi Shelekin. Vanha käsi, joka oli puristunut hänen kätensä ympärille, otti Epsilonin häneltä, eikä hän estänyt.<br>\n\"Nimdan voima on liian suuri meille kaikille\", Mestari sanoi. \"Sinullekin, ystävä.\"<br>\n\"Mestari\", Oraakkeli kuiskasi lähestulkoon kuulumattomalla äänellä. \"Minä...\"<br>\nMatoro katsoi – kenties entistä kauhistuneempana, miten Oraakkeli vajosi polvilleen. Matoranin poskelle vierähti kyynel.<br>\nMestari polvistui Oraakkelin viereen ja otti tämän syleilyynsä.<br>\n\"Matoro\", hän kuiskasi. \"Ota siru. Se on Klaanissa paremmassa turvassa kuin meillä. Kolme matorania... vain kolme. Koko seurakuntamme uskoo minun kuolleen ja pitää Oraakkelia petturina. Suuri järjestö, Bio-Klaani... On selvää, että se kykenee suojelemaan jotakin esinettä paremmin kuin kolme matorania.\"<br>\n<br>\nMatoro yskäisi. \"Kyllä. Tietenkin\", hän mumisi jotain nopeasti ja otti sirun Pyhän Äidin käsistä. \"Kiitos\", hän vastasi aavistuksen verran selkeämmin.<br>\n<br>\n\"Mestari\", Oraakkelin särkynyt ääni kuiskasi. Matoro ei nähnyt enää matoranin katsetta, sillä tämä oli painanut päänsä Pyhän Äidin rintakehää vasten. “Mi-minä olen niin pahoillani. En... en kestänyt. S-se <strong>puhui</strong> minulle! S-s-se laittoi sanoja suuhuni. S-se otti minut pois... ja korvasi jollain... jollain <em>muulla</em>.”<br>\nOraakkeli yritti vielä muodostaa sanoja, mutta sai aikaiseksi vain epäselvää muminaa. Vanha mies tärisi kauttaaltaan ja kuulosti nyyhkyttävän. Mestari nyökkäsi syvään, sulki sokeat silmänsä ja laski vanhan kätensä Oraakkelin päälaelle.<br>\n“Sinun ei tarvitse enää koskea siihen, ystävä”, Mestari sanoi lempeällä äänellä. “Ei enää.”<br>\nVanhan miehen tärinä lakkasi ja hengitys rauhoittui. Matoro ei voinut kuin katsella hämmentyneenä. Hän ei ollut koskaan nähnyt Oraakkelia näin haavoittuvana.<br>\nNimdassa oli jotain, joka ei kuulunut kuolevaisille.<br>\n<br>\nTiukasti kiinni sirusta pitäen Matoro piilotti Epsilonin haarniskansa alle.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Gee ja Manu tekivät tätä minun lisäkseni.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1488,"creator":"MahriKing","timestamp":"2012-09-09T21:09","content":"<strong>Laguuni</strong><br>\n<br>\nAmazua istui puisella tuolilla Nazorakien laivaan tunkemien teknisten laitteiden äärellä. Fe-Matoran Kiro seikkaili pöydän alla johtojen ja vibraattorien kätköissä työkaluineen. Ylhäältä katsottuna pyödän reunan alta pilkottivat vain piskuiset kintut. Palkkaosturi katsoi yläkantilta kuinka toinen matoranin koukkukäsistä ilmestyi näkyviin ja poimi lattialta jonkin kolvintapaisen. Amazua yritti olla ihmettelemättä asiaa sen enempää, se ylitti kirkkaasti hänen käsityskykynsä.<br>\n<br>\n\"Okei, josko se nyt...\", Kiro tuikkasi pöydän alta. Amazua alkoi pian käännellä kommunikaatiolaitteen taajuutta säätelevää nappulaa. Pienen härpäkkeen kaiuttimen ritilän kätköistä alkoi kuulua mitä erikoisimpia ääniä. Amazua testaili pienten hetkien välein laitteen kuuluvuutta yrittäen saada yhteyden Skakdeihin, tuloksetta.<br>\n\"Ehkä heidän laitteensa eivät ole toiminnassa\", Kiro kysähti ryömien esiin pöydän alta.<br>\n<br>\n\"Gaggulabio käski ennen lähtöämme heidän pitää laitteensa täydessä valmiudessa\", Amazua jatkoi laitteen kimpussa. Hän yritti vielä saada yhteyden Skakdeihin, laitteen monitoriruudun kuitenkin vastaanottamatta vastasgnaaleja. Kaiutin jatkoi kohinaansa.<br>\n\"Kirottua\", Amazua totesi paiskaten kommunikaatiolaitteen pöydälle astellen ulos huoneesta. Kiro jäi hetkeksi kuuntelemaan kuinka ujeltamisen ja kähinän jälkeen laitteesta alkoi kuulua halpaa jonotusmusiikkia...<br>\n<br>\nAnkkuri sanoi MOLSKIS suuren yönmustan laivan asetuttua veden ja viidakon rajaille. Rantaa saati hiekkaa ei näkynyt mailla halmeilla. Lähes koko laguunin kasvuston ja veden raja oli pelkkää jyrkännettä ja teräviä kiviä. Pitkä kaislisto hieroi mustan aluksen alakylkeä. Vaikutti siltä kuin laguunin kirkas vesi olisi hiljalleen jyystänyt saaren maaperää. Siellä täällä oli kallellaan vettä päin olevia pitkiä lehtipuita köynösrakenteineen.<br>\n<br>\n\"Vielä vähän vasemmalle, se ei ole tasapainossa.\"<br>\n\"Nörtti hiljaa.\"<br>\nPaku, Lyan, Kiro ja Ardo asettelivat leveää lankkusiltaa laivan kannen ja maarajan välille. Ardo testasi asetelman kestävyyden pistäen hieman tanssien. Amazua nojasi mastoon kädet puuskassa naputellen vasemman kätensä sormia oikeaa käsivarttaan vasten. Kokki ja se pieni tuliaseista pitävä nutipää olivat valmistelleet lähtöä omalta osaltaan jo hyvän aikaa. Paku ja Lyan olivat jo valmiina omine varusteineen. Mikäli Matoranmittakaavassa lievästi isohko kivivasara ja ympäri pientä torsoa kiedotut köydet oli laskettavissa varusteiksi.<br>\n<br>\nPienen hetken päästä alkoi kauhea kilinä ja kolina. Tokka asteli kannelle kapyysiin johtavia portaita pitkin. Sinivihreällä Matoranilla oli selässään ylisuuri selkäreppu kattiloineen ja pannuineen. Kokkimatorania vastassa olivat hänen laivatovereidensa ihmetteleväiset ilmeet.<br>\n\"...oikeasti\", Paku heitti ilmoille kysymyksen.<br>\n\"Hyvä valmistautua kaikkeen\", Tokka heitti vaitonaisen vastakysymyksen.<br>\nLyhyt hiljaisuus.<br>\n<br>\nPian alakannelta kuului uusi ääni. <br>\n\"Mahtisiko kantamukseen mukaan vielä pienoista konekivääriä\", Gatta viittoi portaiden päästä. Paku vastasi heittämällä toverilleen tämän kannelle jääneen kiväärin.<br>\n\"...ette ilmeisesti tee tällaisia reissuja usein.\" Amazua sai Matoranit vaitonaisiksi letkaisullaan. <br>\n<br>\nVaikka piraatteja pidettiinkin yleismielessä hurjina merten seilaajina, joukko pieniä piipertäjiä oli yleistasolla mitattuna melko voimatonta sakkia. Yksikään miehistöstä ei ollut kokenut niin vaarantäytteisiä seikkailuja kuin mahdollista. Oikeastaan heidän seilailunsa ei ollut ollut juuri muuta kuin seilaamista sinne tänne romminjuonnin ja yleisen pröystäilyn merkeissä, kalleuksien vohkimista itseään heikommilta.<br>\n<br>\nJoukkion kapteenipalkkasoturi odotti hetken kunnes hänen pienet alaisensa palasivat maan pinnalle. Edellinen koko hänen matkaseurueensa vaatinut reissu oli takanapäin. Tämä olisi vain hänen työnantajansa joukkion noutaminen pöpelikön keskeltä, ilman tunneleita, Trollereita, ansoja, vedenpaisumuksia tai...<br>\n<br>\nAmazuan ajatukset herpaantuivat hetkeksi. Hän pystyi jälleen näkemään edessään kaapuun kietoutuneen, munkkimaisen hahmon metallisine kasvoineen, sekä mustine, tyhjine silmineen... Mielensä sisällä Amazua oli hyvin hämmentynyt. Hän oli aina onnistunut jättämään kaiken menneen taakseen. Tällä kertaa tuo yksi mystinen hahmo oli jäänyt kummittelemaan hänen mieleensä... <em>Miksi?</em><br>\n<br>\nPalkkasoturi havahtui pian. Hänen matkaseurakseen pestaamansa osa miehistöä seisoi hänen vierellään lähtövalmiina. Hänen pieni \"traumansa\" varmasti korjaantuisi kunhan he suorittaisivat tehtävänsä ja palaisivat takaisin...<br>\n<br>\nAmazua päästi vaimean yskähdyksen: \"Selvä sitten.\"<br>\n\"Aye, kapteeni\", Lyan huudahti riemuisasti. Vikkelä Le-Matoran kipitti etummaisen maston luo ja alkoi kiivetä muiden seuratessa kannelta. <br>\n<em>Mitähän tuolla lie mielessä</em>, Amazua mietti.<br>\n<br>\nHuivipäisen köysimiehen saavutettua tähystyskorin, nappasi hän yhden roikkuvista liaaneista käteensä, tarkistaen että se oli kyllin sitkeä. Matoran yskähti muutaman kerran kohentaen ääntään. Matoran otti tukea korin reunasta saadakseen hyvän ponnistuksen. Matoran vetäisi syvään henkeä ja heittäytyi liaanin vietäväksi: <br>\n\"Menoksi!\"<br>\n<br>\nHetkessä Matoran oli kadonnut puiden kätköihin. Laivalle jämähtänyt miehistö vaikutti odottaneen äskeisestä jotain vähän muuta...<br>\n\"Kuten todettu\", Amazua tokaisi vaimeana. Kapteeninsa johdolla joukkio astui lankulle...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1489,"creator":"Guardian","timestamp":"2012-10-23T21:23","content":"<strong>Jäiset rannat</strong><br>\n<br>\nRoutainen rannikko toivotti viileästi tervetulleeksi sitä verkkaisesti kohti syöksyvän rautalinnun hehkuvat moottorit. Höyryä teholla ulos puskeva moottori sulatti lunta ja jäätä, kun Ilmaraptori syleili lumista maaperää laskeutumistelineillään. Lunta pöllähteli ilmoille ja suli jääkylmiksi nesteuriksi laskeutuvan Laivaston lentoaluksen taakse. Rannikolle laskeutui verkkaisesti ainutlaatuisia lumihiutaleita, jotka sulivat Ilmaraptorin kuumassa kosketuksessa.<br>\n<br>\nNäin etelässä auringot olivat jo talviunilla. Pakkasen herran pitkäkyntisen käden ote oli sininen, kylmä ja lohduton.<br>\nOvi kalahti auki ja kylmä ilma virtasi sisään alukseen, jonka sisällä hytisi matoraneja ja Toia. Hengitys höyrystyi lähes välittömästi. Jopa pakkaseen tottuneet kolme jään Toaa vapisivat kauttaaltaan. Jokin luonnonoikku vuosimiljardeja sitten oli lukinnut tämän pienen saarenkaltaisen ikiaikaiseen talveen, mutta ei ollut lannistanut sitä ja sen pientä asujaimistoa.<br>\n<br>\nMatkustajat kääriytyivät paksuihin viltteihin ja kaapuihin selviytyäkseen pakkasessa. Kolmen matkustajista sydämiä kuitenkin lämmitti jokin. He olivat perillä.<br>\n<br>\nKolme matoran-soturimunkkia astuivat pientä laskusiltaa pitkin ensimmäisinä hankeen. Sen pistelevä kosketus tuntui heidän jalanpohjiaan vasten melkein ystävälliseltä. Täällä odottaisi ystäviä. Täällä eli toivo.<br>\n<br>\nJääsaarella ei ollut nimeä. Lähialueiden kalastajalaivastot välttelivät näitä merialueita niiden hyytävän kylmyyden takia. Jopa jäävuorilla ratsastavien tarunomaisten Frostelusten väitettiin karttavan aluetta. Väitteellä saattoi olla todellisuuspohja.<br>\nSaaren ainoalla kylällä oli kuitenkin nimi, ja se kuulosti kolmen matoranin korviin kuin maailman kauneimmalta sanalta.<br>\n<br>\n\"Ath-Koro\", Oraakkelin matala ääni sanoi kaavun suojista. \"Vihdoin perillä.\"<br>\n<br>\n\"Kunpa voisin nähdä sen silmilläni\", Pyhä Äiti sanoi hiljaa. \"Nämä metsät... ne ovat kauniit kuin jumalan kasvot.\"<br>\n<br>\nRiisihattunsa alle piiloutunut Sadje ei sanonut sanaakaan. Trooppisiin olosuhteisiin tottunut munkki keskittyi lähinnä hytisemään säälittävästi kaapunsa sisällä. Hän kuitenkin tiesi, että vaihtoehtoja turvapaikalle ei ollut.<br>\n<br>\nIlmaraptori I:n matkustajat astuivat kaikki ulos koneesta tutkimaan jäisten rantojen ällistyttävää kauneutta. Lumikentät eivät koskaan loppuneet, vaan muodostivat koskemattoman, aavikkomaisen pinnan, joka kimalteli kaukaakin katseltuna tuhansissa spektrin väreissä. Routa peitti jopa puiden kuoret. Oli kuin koko luonto olisi päällystetty ohuella silkillä.<br>\nSe ei tietenkään muuttanut sitä, että kylmyys oli sitä luokkaa, jossa ei voinut ampua, koska luodit eivät lentäneet jäätyneen ilman läpi. Eikä juoda, koska naama oli jäässä. Kuolleella tavalla jäässä.<br>\nTernokin ja Ontorin piskuiset silmät kurkistelivat vielä aluksen sisältä vähintään kolminkertaisen paksun huopakerroksen alta. Muumiomaisesti huopiin piiloutunut mekaanikkokaksikko hivuttautui hitaasti takaisin kohti aluksen mansikkaisena hohkaavaa tulipesää. Myös vaisu torakkavanki oli jäänyt aluksen sisälle.<br>\nMatoro, Ämtur, Hai, Troopperi, Bloszar ja jopa tajuihinsa palannut Summerganon olivat uskaltautuneet ulos, mutta peittivät kehojansa viitoilla ja huovilla.<br>\n<br>\n\"Tässäkö tiemme siis eroavat?\" Matoro kysyi varoen.<br>\n<br>\n\"Niin on pakko\", Oraakkeli vastasi vailla tunnetta. \"Tässä ja nyt, Mustalumi.\"<br>\n\"Meillä ei ole muuta paikkaa\", Pyhän Äidin vanhan Shelekin takaa kuuluva uupunut ääni sanoi. \"Isä Bartax... hän taitaa todella uskoa, että se hullu Makuta... on Ath. En tiedä, mitä on tapahtunut, mutta koko uskontomme päälahkolle minä ja Sadje olemme kuolleita...\"<br>\n<br>\nVanha nainen katsoi varoen Oraakkeliin. \"... ja Oraakkeli on murhaajamme. Joskin hän taisi saada huomattavaa apua klaanilaisilta. Olen pahoillani, mutta meidän ei ole turvallista pysyä mukananne.\"<br>\n<br>\n\"E... ei kai kukaan, kukaan uskoisi Bartaxia?\" Sadje sanoi hermostuneena. \"Mies on ikäloppu, seniili! Ja... joidenkin tosi hälyttävien huhujen mukaan kuollutkin, mutta...\"<br>\n<br>\n\"Huhuissa on totuuden siemeniä, mutta en tiedä\", Pyhä Äiti vastasi. \"En enää tiedä, mihin uskoa. En tiedä, uskonko, että Bartax on kävelevä ruumis. En tiedä, uskonko, että se hullu makuta todella kuoli luontoa pilkkaavan ilmalaivansa alle. Tiedän kuitenkin, että jos Bartax muovaa uskontomme <em>hänen</em> mukaansa... teen mitä tahansa pysäyttääkseen hänet.\"<br>\n<br>\n\"Abzumon täytyi kuolla, eikö täytynytkin?\" Summerganonin heikko ääni sanoi. \"En nähnyt, mutta... miten kukaan voisi selviytyä siitä?\"<br>\n<br>\n\"Älä ole naiivi, Suga!\" Troopperi sanoi hampaidensa välistä. \"Oletko koskaan kuullut kenenkään tappaneen makutaa? Ne löytävät aina jostain uuden kehon ja ovat pian taas kiusaamassa.\"<br>\nSummerganon jäätyi eikä keksinyt vastausta. Hän ei ollut edelleenkään kertonut, mitä Manulle oli tapahtunut. Pahinta oli hänen oma epätietoisuutensa. Heti sen jälkeen, että vanha ystävä oli puukottanut häntä vatsaan.<br>\nToa-sotaveteraani hiljentyi hetkellisesti ja hautasi ajatuksensa routaiseen tuulenvireeseen.<br>\n<br>\n\"Ja jos minusta kysytään, toivottavasti se elää\", Troopperi sanoi. \"Nukkuisin yöni paremmin, jos saisin henkilökohtaisesti napsauttaa tulinuolen sen molempiin silmämuniin.\"<br>\n<br>\n\"Väkivallan aika ei ole nyt, Toa hyvä\", Oraakkeli sanoi vaisusti. \"Se tulee myöhemmin, yritimme estää sitä tai emme.\"<br>\nTroopperin sisällä oli pieni kytevä kekäle. Hän odotti innolla. Tulen Toa päätti kuitenkin jättää asian myöntämättä.<br>\n<br>\n\"No\", Matoro sanoi hiljaa ottaen hitaan askeleen kohti kolmea athistimunkkia. \"Miten te pärjäätte?\"<br>\n\"Hyvin, Jään Sotilas\", Pyhä Äiti sanoi vilauttaen hymyä, joka lämmitti hyistä ilmaa. \"Bartax on tappanut isä Bothanan ja saanut puolellensa isä Ariezin. On kuitenkin yksi, jota hän ei koskaan saa suostuteltua. Vanha, vanha ystävä.\"<br>\n<br>\n\"Isä Gunei\", Oraakkeli sanoi hiljaa. \"Pelkuri, kieltämättä. Heikko mieleltään, ehdottomasti. Vastuuton, todellakin.\"<br>\n\"Ystävä?\" Pyhä Äiti sanoi koskettaen Oraakkelin vahingoittunutta olkapäätä lempeästi.<br>\nOraakkeli oli hetken hiljaa. Vanhan soturimunkin siniset kasvot katselivat lunta. Hetken ilmeettömillä kasvoilla kävi jotain hymyntapaista.<br>\n\"Ystävä. Aina.\"<br>\n<br>\nMatoro nyökkäsi. \"Onko teillä ketään muuta, johon turvautua?\"<br>\n<br>\n\"Ehkä yksi\", Oraakkeli vastasi. \"Zeeron, viimeinen kuudesta ylipapista. Mutta hänestä ei ole ollut näköhavaintoa vuosituhansiin. Oli miten oli, meidän täytyy yrittää. Uskontomme on vaarassa.\"<br>\n<br>\n\"Anteeksi, mutta en osaa puhua kaikkien puolesta\", pieni matoran Ämtur sanoi jyrkästi villaisen kaavun alta. \"Mutta Laivasto tukee teitä milloin vain.\"<br>\nOraakkeli nyökkäsi, mutta pudisti välittömästi päätään. \"Kiitos, Ämtur Rohkea, mutta on sotia, jotka eivät kuulu teille. Menkää voittamaan omanne.\"<br>\nÄmtur hymyili ja veti kätensä lippaan.<br>\n\"En ehkä usko Athiin etkä sinä Mata Nuihin\", pilotti sanoi. \"Mutta minusta tuntuu, että me vain käytämme eri nimiä samoista asioista. Toivottavasti tapaamme vielä.\"<br>\n<br>\n<br>\nJoukko hajaantui ystävällisissä merkeissä. Pakkanen yritti tappaa viimeisenkin lämmön itse kustakin matkaajasta, mutta kädenpuristuksissa ja halauksissa oli vielä jotain sellaista, joka ei kuolisi edes lumimyrskyssä.<br>\nMuu joukko palasi Ilmaraptorin sisätiloihin valmistelemaan liikkeellelähtöä. Matoro jäi seisomaan hankeen, kun Sadje Pyhää Äitiä taluttaen aloitti kevyen askelluksensa hankea pitkin. Matka alkoi kohti syvällä metsässä lämmittävää Ath-Koron kylää.<br>\n<br>\nOraakkeli ja Matoro jakoivat viimeisen katseen pakkasessa.<br>\n\"Jään sotilas\", Oraakkeli sanoi hiljaa.<br>\n\"Oraakkeli\", Matoro vastasi haikeasti.<br>\n\"Haluan pyytää anteeksi siitä, mitä sanoin illalla. Se ei ollut arvoni mukaista.\"<br>\nMatoro nyökkäsi. \"Minä tiedän, mitä tapahtui. Minä tiedän. Se tekee sellaista. Se ei ollut sinun syysi.\"<br>\n<br>\nOraakkeli pudisti päätään. \"Et ymmärrä. Luulet varmaan, että pieni siru voi vedellä minua naruista kuin pahaista sätkynukkea. Voi Ath, olisikin niin yksinkertaista, jos asia olisi niin.\"<br>\nOraakkelin katseessa oli synkkiä pilviä. \"Viime kädessä nuket sitovat omat narunsa. En tiedä, miksi... mutta minusta tuntuu, että...\"<br>\n<br>\nHyytävä tuuli saavutti rannikon.<br>\n\"... minusta tuntuu, että tavallaan halusin sitä.\"<br>\n<br>\n\"Älä sano noin\", Matoro sanoi esittäen vahvempaa kuin oli. \"Minä tiedän, että sinä et tarkoittanut sitä. Olet parempi mies kuin haluat myöntää.\"<br>\nMatoro tarjosi kättään ja Oraakkeli tarttui siihen. Kaksi valkoista kättä puristui sekuntien ajaksi yhteen ja kahden soturin mielet koskettivat vielä kerran toisiaan.<br>\nSekuntien ajan Matoro näki silmiensä edessä paljon nuoremman matoranin. Matoranin, jonka silmät eivät olleet vielä nähneet kaikkea. Matoranin, jonka iho oli kultainen kuin auringon viimeinen säde. Matoranin, jonka ranteet oli kahlittu toisiinsa rautaketjuin.<br>\n<br>\nVälähdys katosi routaiseen tuuleen.<br>\n\"On vielä paljon sellaista, mitä en ole kertonut sinulle, Matoro the Blacksnow\", Oraakkeli sanoi hiljaa. \"Minusta. Sinusta itsestäsi. Nimdasta.\"<br>\nMatoron katse oli kysymyksiä täynnä. Jokin kuitenkin kertoi, että hän ei saisi tänään vastauksia.<br>\n\"Totuudesta\", Oraakkeli vielä lisäsi. \"Kauniista, kauniista totuudesta. On niitä, jotka näkivät sen minuakin paremmin... ja maksoivat siitä näkökyvyllään.\"<br>\nMatoro vilkaisi kauemmas metsään. Pyhä Äiti katsoi häneen vielä hymyillen ja heilutti kättään. Matoro heilutti takaisin.<br>\n\"Se päivä saa kuitenkin odottaa. Pidä Epsilon turvassa.\"<br>\nMatoro nyökkäsi ja päästi irti Oraakkelin kämmenestä. Matkan olisi jatkuttava. Jos kohtalo sen soisi, he kaksi näkisivät vielä.<br>\n<br>\nKun Ilmaraptori I nousi Ath-Koron jääsaaren hyytävästä ilmastosta kohti taivaanrantaa, kolme soturimunkkia katseli haikeina perään. Siivet hohtivat jostain kaukaa hehkuvassa auringossa. Ne kertoivat vapaudesta. Siitä, että oli vielä jotain, jonka puolesta taistella.<br>\nVaikka toivoa ei aina ollut, enkeleitä oli vielä olemassa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1490,"creator":"The Snowman","timestamp":"2012-10-24T15:13","content":"<strong>Bio-Klaanin saari, itärannikon kalastajakylä </strong><br>\n<br>\nPuiset rakennukset oli maalattu keltaiseksi kylän perinteiden mukaisesti. Vuosien varrella merituuli oli kuitenkin syönyt värin pois laudoista. Samoin myös laituri oli romahtanut mereen voimakkaan aallokon hakatessa sen perustuksia. Leveitä teitä reunustaneet kivet vierivät pois asemistaan luonnonvoimien tehdessä työtään. Missään ei näkynyt ainuttakaan Matoralaisista.<br>\n<br>\nMutta rakennukset voitiin aina maalata uudelleen, ja sen kylän asukkaat tekivät niin kerta toisensa jälkeen. Tuhoutuneen laiturin tilalle pystytettiin uusi, ja uudet kivet asetettiin markkeeraamaan teitä. Vuosi vuoden jälkeen, aina uudelleen tuon pienen kylän pienet asukkaat tekivät tyhjäksi sen, mitä luonto yritti saada aikaan. Joka vuosi kaikki laitettiin jälleen kuntoon, niin että sen myrskyisän niemenkärjen asukkaat saivat elää kallioisella rannallaan rauhallista, joskin työteliästä elämää. He olivat jopa nimenneet kylänsä uudestaan: Komau-Kaja-Koro oli ehkä nimihirviö, mutta asutuskeskuksen väki ei olisi voinut olla ylpeämpi kylänsä nimestä. Sen alkuosa tuli mielenhallinnan naamiosta, Kanohi Komausta, ja se kuvasti päättäväisyyttä. Toisin kuin voimakas naamio, tämä Komau ei kuitenkaan tunkeutunut toisten mieliin, vaan se piti itse itseään tiukassa otteessa karuissa oloissa.<br>\n<br>\nMutta kaikesta kunnostustyöstä huolimatta se oleellisin puuttui. Matoralaiset olivat tiessään. Tilalla oli vain parvi bio-lokkeja ja kaksi Zyglakia.<br>\n<br>\n”Mei”, aloitti liskoista kookkaampi varovaisella äänellä. Puhuja oli Calibus, nuori ja vetreä miespuolinen Zyglak, joka oli väriltään sinivihreä. Hänellä oli matalahko ääni ja leveät hartiat, mutta hän oli hieman keskimääräistä Zyglakia lyhyempi. Kasvoiltaan Calibus oli kuitenkin hienostunut, ja monet liskoneidot pitivätkin häntä sangen viehättävänä.<br>\n<br>\nMei, nuori ja tummanpunainen naaras-Zyglak ei näyttänyt kuuntelevan, katseli vain tarkkaavaisena ympärilleen. Ja puhui Calibuksen keskustelunavausyrityksen päälle.<br>\n”Tunnetko tämän paikan legendan?” hän kysyi katsomatta kuitenkaan matkakumppaniinsa, joka käveli muutaman metrin hänen jäljessään.<br>\n”Mei.”<br>\n”Matoralaiset kertovat, että tämä paikka oli aikoinaan pyhä ja kielletty, että yksikään kuolevainen ei saisi sille rakentaa majaansa. Paikalliset eivät kuitenkaan välittäneet, vaan asuttivat juuri tämän kaistaleen rannikkoa.”<br>\n”Mei”, Calibus sanoi jo hieman kärsimättömänä.<br>\n”Tänne muuttanut heimo rakensi mökkinsä ja majansa muiden varoituksista piittaamatta, mutta Matu Nu tuimistui ja upotti kaikki rakennukset mereen. Kyläläiset eivät kuitenkaan lannistuneet, vaan rakensivat majansa uudelleen. Matu Nukaan ei kuitenkaan aikonut luovuttaa...”<br>\n”Se on Mata Nui.”<br>\n”...vaan tuhosi kylän uudella myrskyllä.”<br>\n<br>\nCalibus huokaisi syvään. Ikään kuin Mei häntä kuuntelisi. Hän ei ollut tehnyt niin aiemmin, kun he olivat puhuneet viestistä, hän ei ollut tehnyt niin oikeastaan koskaan. Ei hän kuuntelisi nytkään. Oikeastaan, aivan pienestä pitäen, Mei oli ollut paitsi kykenevä soturi, myös selvästi syntynyt johtamaan, ei seuraamaan. Sen hän oli perinyt suoraan maineikkaalta Guechexilta. Herttaisen luonteensa Mei taas oli saanut suoraan Alinnelilta, siitä kertoivat pitkä, terävä veitsi Mein vyöllä ja alati kurtussa olevat silmäkulmat. Calibus tyytyi osaansa ja kuunteli päättäväisen nuorukaisen hieman epätäsmällistä kertomusta.<br>\n<br>\n”Sama jatkui vuosi vuoden jälkeen. Kylä rakensi, Matu Nu tuhosi. Lopulta, eräänä vuonna, kun kevät taas koitti ja jälleenrakennus oli valmis, Matoralaisten Suuri Henki muutti mielensä. Hän ymmärsi, että vaikka Matoralaiset eivät ole kuolemattomia, Velvollisuus eli heissä näkyvintä ilmentymäänsä. Ja Velvollisuus on kuolematon. Matoralaiset siis lunastivat pyhän paikan työnteollaan ja uutteruudellaan.”<br>\n<br>\nMei piti tauon, jonka Calibus päätti käyttää hyväkseen. Kumpikin lisko oli nyt pysähtynyt, ja he alkoivat pikku hiljaa kuivua pitkän uintireissunsa päätteeksi, kosteasta meri-ilmasta huolimatta.<br>\n<br>\n”En koskaan pitänyt sinua tarinankertojana. Mistä... Mistä tiedät tämän kaiken?”<br>\n<br>\nMei kääntyi ympäri ja katsoi jäänsinisillä silmillä suoraan keskustelukumppaniinsa. ”Guechex kertoi tätä tarinaa minulle usein. Mutta hän kertoi myös, mitä pyhä paikka oli merkinnyt. Paikka oli pyhä, mutta ei Matoralaisille. Vaan meille.”<br>\nSinivihreä Zyglak kohotti yllättyneenä kulmiaan. ”Meille?”<br>\n”Kuulemma. Tämä niemenkärki oli Zyglakien pyhä paikka, ja Matoralaiset veivät sen. Ennen kuin uskonnostamme tuli, no, mustekalakultti.”<br>\n<br>\nMei piti pienen tauon, ja varmisti taas että nahkainen, pitkä lieriö roikkui turvallisesti hänen vyöllään. Se sisälsi palan paperia, joka oli tärkein pala paperia hänen tähänastisessa elämässään. Se oli viesti tiedemieheltä erämaassa, viesti, jonka takia hän oli yön turvin paennut entisestä Zyglakien, nykyisestä Zyglakien ja Skakdien leiristä. Calibus oli seurannut häntä, koettanut estää häntä lähtemästä, mutta nyt oli jo myöhäistä kääntyä. Siitä huolimatta sinivihreä lisko seurasi häntä, aina tänne asti, näin kauas etelään. Mereltä maalle noustuaan he arvelivat tämän olleen turvallisin reitti: tämän etelämpänä saattoi olla vielä Matoralaisia, ja pohjoisempana taas, no, Nazorakit eivät kuulemma olleet turhan tarkkoja siitä, mitä tai ketä pommittivat.<br>\n<br>\n”Hän käytti kertomusta...” Mei jatkoi, ”...muistuttaakseen minulle, että Matoralaisten 'työnteko ja uutteruus' ovat joskus kaiken pitämistä omaa lajiaan varten luotuna. Näin ainakin luulisin. Mutta en voi kysyä häneltä, koska, hän...”<br>\n”Mei”, Calibus sanoi rauhoittavasti. ”Tiedät, että hän on kunnossa. Mitä voisi sattua Gu-”<br>\nMein tuima katse vaijensi sinivihreän liskon. Se oli loukkaantunut ja äkäinen, siis enemmän kuin tavallisesti.<br>\n”No, oli miten oli, tyhjää täällä minusta on”, Mei totesi. ”Kaikki ovat evakoituneet ötököiden sotakoneen tieltä kohti etelää. Ja jos täkäläiset voittivat jumalan asuakseen täällä...”<br>\n<br>\nMei piti tauon ja puristi sormensa pitkän veitsen ympärille.<br>\n<br>\n”...niin minkä kanssa me sitten olemme todella liittoutuneet?”<br>\n<br>\nLokit rääkyivät, liskot olivat hiljaa. Aaltojen iskut rantakallioon kuuluivat halki kylän. Kaikkialla tuntui meren suolainen haju. Vaitonaisuuden vallitsessa Calibus päätti yrittää mahdotonta tehtäväänsä vielä kerran.<br>\n”Mei. Jos kuitenkin vain palai-”<br>\n”Naama kiinni.”<br>\n<br>\nTummanpunainen Zyglak kääntyi kannoillaan ja alkoi tarpomaan kohti sisämaata.<br>\n<br>\n<em>Kannatti yrittää,</em> Calibus totesi mielessään ja lähti seuraamaan vanhaa ystäväänsä.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Kiitos Geelle Calibuksen nimestä, anteeksi kaikille bio-lokeista.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1491,"creator":"The Snowman","timestamp":"2012-10-29T01:00","content":"[spoil]Tuplaposti lol lol lol[/spoil]<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="645" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/t2oNuZT6uTo" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/t2oNuZT6uTo</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Pienen saaren kivinen ranta, muutamia päiviä sitten.</strong><br>\n<br>\nKolme hahmoa oli kerääntynyt pienen kraatterin ympärille kuun valaistessa ympäristöä.<br>\n”...aika laskeutuminen.”<br>\n<br>\nMontun keskellä oli äärimmäisen entinen alus. Se oli ollut pienehkö ja rungoltaan skootterimainen, mutta nyt se oli romu ja kasa. Kuitenkin hajonneen mössön keskeltä erotti muutamia selviä osia: Ohjaustanko, osa satulaa ja kyljen panssari olivat enemmän tai vähemmän vahingoittumattomia. Missään niistä ei luonnollisesti ollut minkäänlaista Ritarikunnan tunnusta, mutta kummatkin monttuun laskeutuvista hahmoista tunnistivat mallin, ja tiesivät mistä se oli varastettu.<br>\n<br>\nEnsimmäinen heistä oli harmaa, pitkä ja hoikka, ja hän kantoi kasvoillaan äärimmäisen harvinaista naamiota. Sen silmänreiät olivat suuret, poskipäät terävät ja sen takaraivoista levittäytyi kultaisena hohtavia juovia, jotka levittäytyivät korostamaan kasvojen piirteitä ja silmänreikiä. Yllään kulkijalla oli tummanharmaan ja hopean värinen panssari, joka oli melko koristeeton ja hieman palikkamainen, ainoastaan muutama sen ympärille kietaistu kankaanpala loi elegantimpaa tunnelmaa. Selässään tällä Selakhilaanilaisella oli vasemman hartian ja oikean kyljen kautta kiertävään vyöhön kiinnitetty suikea pakkaus.<br>\n<br>\nToinen, kuopan pohjalle paljon työläämmin taapertava tapaus, oli keltaruskean ja vihreän värinen Matoralainen, joka kantoi kasvoillaan jaloa Kanohi Komauta ja päässään nahkaista lakkia. Hänellä oli hartoilta roikkuva haaleankeltainen viitta, joka pysyi kiinni koristeellisen soljen avulla. Sivullaan hän raahasi kumpaakin kättä käyttän raskaan näköistä, mustaa nahkalaukkua, jonka kylkeen oli kirjailtu keltainen ja tarkemmin määrittelemätön Rahi-peto.<br>\n<br>\n”Tätä hän siis käytti”, miespuolinen Matoralainen totesi karhealla äänellä päästyään noin metrin syvyisen kuopan pohjalle. ”Aloitanko?”<br>\n”Älä vielä”, vastasi Selakhilaanilaisen matala ääni. Puhuja oli nainen, vaikka sitä olikin vaikea havaita hehkuvan naamion, joka peitti monet sukupuolen paljastavista kasvonpiirteistä, ja muodottoman haarniskan takia. ”Varmistan asian.”<br>\n<br>\nSelakhilaanilainen sulki silmänsä, jonka jälkeen hän avasi silmänsä. Mutta ei samoja silmiä, vaan naamion suuriin, pyöreisiin silmänreikiin syttyneet kultaiset valot. Kaikkien naamion juovien valo kirkastui ja siitä kuului vaimeaa huminaa. Harmaaseen haarniskaan sonnistautunut hahmo näki edessään saman näkymän, mutta kraatteri savusi vielä, eikä ollut jo sammunut, kuten äsken. Samoin siitä erotti nyt liikettä, verraten äskeiseen staattisuuteen. Lisäksi oli päivä. Selakhilainen teki pienen pääliikkeen, ja valot sammuivat, paljastaen hänen oikeat, punaiset silmänsä. Yö palasi.<br>\n”Menen vielä vähän pidemmälle, odota hetki”, hän sanoi ja harppoi pois kraatterista. Sitten hän asennoitui uudelleen ja katsoi kuoppaa. Nainen sulki silmänsä, naamio avasi omansa ja kuoppa oli tiessään. Selakhilaanilainen tuijotti tylsän harmaata, keskipäivän auringon valaisemaa rantamaisemaa.<br>\n<br>\nPieni nahkalakkinen Matoralainen odotteli Selakhilaanilaiselle olemattoman kuopan pohjalla. Hän kaivoi viittansa sisätaskusta pienen taskukellon, joka oli ketjulla kiinni vaatekkappaleessa. Hän napautti sen nopealla ranneliikkeellä auki, ja sisuksista paljastui levy, jonka keskellä nökötti yksinäinen, terävä piikki. Se oli aurinkokello. Joku voisi väittää aurinkokelloa turhaksi kapineeksi keskellä yötä, mutta sitten pieni hahmo laittoi hansikoidun kätensä uudelleen taskuun. Tällä kertaa sormien välissä oli pieni, marmorikuulan kokoinen läpinäkyvä murikka, joka paljastui valokiveksi, kun Matoralainen heitti sen ilmaan. Se syttyi hohkaamaan lämpimänsävyistä valoaan, ja asettui kiertämään toisessa kädessä lepäävää aurinkokelloa, kunnes löysi sijaintinsa. Keskineulan varjo lankesi kello neljän kohdalle.<br>\n<em>Hmm...</em><br>\n”Cyrenda”, Matoralainen murahti, ja vilkaisi huolestuneena montun yläreunalla odottelevaa kolmatta matkaajaa. ”En millään tahtoisi hoputtaa, mutta tytsy on ollut sidottuna aika kauan.”<br>\n<br>\nSelakhilaanilainen ei vastannut, vaan tuijotti hievahtamatta monttua. Hänen naamionsa hohti erittäin kultaisena, juovat ja valoisat silmänreiät muita vielä paljon kirkkaampina. Cyrendaksi kutsuttu henkilö tuijotti nyt menneisyyteen ja moinen vaati keskittymistä. Toistaiseksi hän näki vain tylsän rannan, mutta pian pakoalus romahtaisi näköpiiriin. Tai romahti. Näkökulmasta riippuen.<br>\n<br>\nMuutama minuutti vierähti laineiden liplattaessa, kunnes Selakhilaanilainen sai todisteensa. Meren yli saapui kovaa vauhtia savuava alus, joka putosi rannalle ja räjähti synnyttäen pienen kraatterin. Aluksen raadosta hoiperteli yllättävän hyvin selvinnyt, tummanpuhuva hahmo.<br>\n<br>\n<em>Makuta Nui.</em><br>\n<br>\n”Jep, tämä on meidän monttumme”, Cyrenda ilmoitti ja pudisteli naamionsa kirkkaat valot sammuksiin. ”Pidä hauskaa.”<br>\n<br>\nMatoralainen napautti aurinkokellonsa kiinni ja sujautti sen ja leijuvan valokiven takaisin viittansa taskuun. Hän kumartui suuren nahkasalkkunsa äärelle ja muutamalla näppärällä sormenliikkeellä avasi sen kiinnikkeet. Hän hieroi hansikoituja käsiään yhteen, ja upotti ne sitten laukun ammottavaan tyhjyyteen. Hetken kuluttua ne nousivat taas esiin monimutkaisia ja ilmeisen hienostuneita instrumentteja otteessaan pitäen. Tämä toistui muutamia kertoja, kunnes Matoralaisen ja kuolleen ilmaskootterilaitteen välissä oli oikea pienoislaboratorio. Jokainen vipstaakkeli oli äärimmäisen siro, ja niitä käsittelevät kädet toimivatkin mitä hienostuneimmalla tavalla. Harva tiesi, mitä mikäkin laite teki, mutta miltei kaikki liikkuivat, keinuivat, värähtelivät tai pyörivät jollain tavalla. Kuun vähäinen valo kimmelsi niiden messinkisistä pinnoista, ja ne kaikki näyttivät taianomaisilta.<br>\n<br>\nMatoralainen otti hyppysellisen tuhkaa romahtaneesta aluksesta ja pudotti sen pieneen vaakakuppiin. Sitten hän avasi pienen telineestä irrotetun metallipullon korkin, ja kaatoi siitä villin purppurana hohtavaa nestettä mustan mujun joukkoon. Syntyvä ääni oli jotain sihinän ja vislauksen välimaastosta kotoisin olevaa, mutta hilhaista. Vaa'n neula siirtyi osoittamaan väärin päin olevaa matoralaista H-kirjainta.<br>\n”Hurm”, Matoralainen murahti rosoisella äänellään. ”Näyttää siltä, että on minun vuoroni pyytää sinua odottelemaan. Luuletko, että olisi aika antaa kyyhkyläiselle puheenvuoro?”<br>\n<br>\nSelakhilaanilainen katsoi kädet selän taakse sidottua, jalat kahleissa ja suu kapuloituna seisovaa hahmoa.<br>\n”Taidat olla oikeassa.”<br>\nYksinkertaisesti panssaroitu, pitkä jäljittäjä käveli vangilta näyttävän Toan luo. Mielenkiintoisinta tilanteessa oli se, että Toa vain näytti vangilta. Kyseinen neito oli kuitenkin Ritarikunnan agentti, aivan kuten Matoralainen ja Selakhilaanilainenkin. Silti hänen kirkkaansinisistä silmistään kuitenkin loisti aito epätoivo, kun Cyrendan harmaat sormet aukaisivat suun tukkivat kangasnyytin solmut.<br>\n”Nekkar! Missä hän on? Minun täytyy löytää hä-”<br>\n”Rauhoitu!” Selakhilaanilainen sanoi matalalla, rauhoittavimmalla äänellään. ”Kaikki on hyvin.”<br>\n”Mutta, mutta. Minä rakastan häntä! Nekkar, missä hän on?”<br>\n”Rauhoitu, kaik-”<br>\n”Rakastan!”<br>\n<br>\nSelkhilaanilainen laittoi suukapulan taas paikalleen. Toan ääntä oli vaikea kuunnella, mutta pelkkä katse oli joskus pahempaa. Kyseinen sidottu naispuoleinen Toa oli hopean ja vaaleanpunaisen värinen, melko pieni eikä kovin raskaasti haarniskoitu. Hänellä ei ollut minkäänlaista aseistusta, ja kasvoillaan hänellä oli hopean värinen voimaton Kanohi Iden. Ja sinisissä silmissä se pohjaton epätoivo.<br>\n<br>\nJa sitä epätoivoa Cyrenda joutui kestämään vielä miltei kaksikymmentä minuuttia, sillä Matoralaisen monimutkainen työ vei aikansa. Kukaan ei puhunut mitään, mutta pienten messinki-laitteiden kilkutus ei lakannut hetkeksikään. Lopulta karhea ääni kraatterin pohjalta kuitenkin ilmoitti olevansa valmis. Keltaisen ja vihreän värinen pieni mies ilmestyi näkyviin pidellen käsissään hieman teepussia muistuttavaa esinettä.<br>\n”Tässä kävi aika lailla juuri niinkuin epäilinkin”, hän ilmoitti noustessaan viimeisen askeleen ylös kuopasta. ”Tässä ei ole hänen antidermistään, vain haarniskaa. Luulen tytön kuitenkin silti haistavan puolijumalan olemuksen.”<br>\nSelakhilaanilainen käänsi katseensa sidottuun Toaan. Näky teki edelleenkin pahaa.<br>\n”Joten sen pitäisi toimia?”<br>\n<br>\nMatoralainen saapui aivan sidotun tytön ja harmaan naisen luo.<br>\n”Olenhan ammattilainen.”<br>\nCyrendan kädet laskeutuivat sidotun Toan olkapäille.<br>\n”Laskeutuisitko kyykkyyn?”<br>\nKanohi Idenin suu oli sidottu, mutta vastauksen virkaa ajavasta muminasta erotti sanat ”Nekkar” ja ”rakastan”. Lopulta hennonpuoleinen Toa kuitenkin kyykisti polvensa. Nyt nahkalakkinen Matoralainen ylettyi hänen niskaansa, ja avasi siinä olevan pienehkön, muutaman postimerkin kokoisen luukun. Siitä avautui putki, josta näkyi pelkkää pimeää.<br>\n”Tiedätkö”, Cyrenda sanoi. ”Minä en vieläkään pidä tästä.”<br>\nMatoralainen kohotti äskeisen työnsä tuloksen avatun luukun yläpuolelle, ja päästi irti. Pieni nyytti putosi Toan sisään.<br>\n”En minäkään.”<br>\n<br>\nHetkeen ei tapahtunut mitään. Aallot liplattivat rantakivikkoon ja kuu paistoi valoaan ohuen ja alati liikkuvan pilviverhon läpi, mutta muuten oli kuin maailma olisi pysähtynyt. Sitten Toa kuitenkin veltostui silmänräpäykseksi, vain säpsähtäekseen miltei välittömästi hereille. Hän katseli hätääntyneenä ympärilleen ja yritti puhua suukapulan läpi.<br>\n”Pitäisikö meidän-”<br>\n”Juu.”<br>\nSelakhilaanilainen vapautti Toan leuat, ja ulos pääsi heti paljon sanoja. Kaikissa niissä oli huolestunut ja melankolinen sävy.<br>\n”Missä hän on? Minun täytyy löytää hänet! Rakastan häntä!”<br>\n<br>\nMatoralainen ja Selkhilaanilainen vilkaisivat toisiaan, ja ensimmäinen avasi suunsa.<br>\n”Ja kukakohan tämä 'hän' on?”<br>\nToa näytti järkyttyneeltä.<br>\n”Elämäni rakkaus, tietenkin! En voi elää ilman häntä!”<br>\nMatoralainen pyöräytti kättään, kuin pyytäen lisäselvitystä. Tyttö vastasi.<br>\n”Elämäni rakkaus, Makuta Nui! Minun täytyy löytää hänet!”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1492,"creator":"Guardian","timestamp":"2012-10-29T02:08","content":"<strong>Klaani<br>\nSairasosasto</strong><br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><iframe width="300" height="27" src="<a href="http://www.youtube.com/embed/vREemCxtSkA" target="_blank" class="postlink" rel="noreferrer">http://www.youtube.com/embed/vREemCxtSkA</a>" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n\"Hei. En tiedä, kuuletko minua. En välitä.\"<br>\n<br>\nRaskaat verhot estivät vähäisenkin valon pääsyn huoneistoon. Hämyisässä sairaalaympäristössä valkoinen ja musta sekoittuivat harmonisesti. Harmaata ei ollut. Oli vain mustia siluetteja, jotka liikkuivat valkoisuudessa.<br>\nAivan ikkunaa vasten nojasi tuoli, jolla istui sotilaallinen hahmo. Metrin päässä hahmosta löytyi peti, jolla makasi huoneen ainoa potilas. Tämä nukkui rauhallista unta.<br>\n<br>\n\"Ne sanoivat, että jotain oli tapahtunut aiemmin. Kielsivät astumasta tänne. Juuri nyt en välitä.\"<br>\n<br>\nTuolilla istuva hahmo laski suuret kasvonsa kämmeniinsä. Se huokaisi syvään ja haki ajatuksiaan. Huoneen seinäkello piti piinaavaa tikitystä. Piinaavampia olivat vain hahmon sydämenlyönnit.<br>\n<br>\n\"Tulin tänne, koska haluan kysyä sinulta jotain. Sano vain täydeksi Karzahnin tolvanaksi, jos edes pieni osa sinusta on hereillä. Mutta... haluan vain... en tiedä, puhua... puhua ystävälle.\"<br>\n<br>\nAivan sairaalavuoteen vieressä oli pöytä. Vesimaljakkoon istutetut kukat olivat hoitamattoman näköisiä, osa jopa lakastuneita. Terälehtiä lojui pöydällä ja lattialla. Vesimaljakon takana oli valokuva, jossa oli neljä enemmän tai vähemmän hymyilevää hahmoa. Kuva oli käännetty toipilasta kohti.<br>\nKukat olivat kuolemaisillaan ja pöytä oli pölyssä, mutta valokuva ei. Lasi heijasti edelleen verhojen läpi huokuvaa valoa.<br>\n<br>\n\"Tunnen itseni taas petetyksi. Se olisi ehkä hauskempaa, jos tämä olisi ensimmäinen kerta.\"<br>\nMies naurahti kuivakasti eikä kovin aidosti. Se otti pitkän hörpyn vyötäröllään roikkuvasta vesipullosta ennen kuin jatkoi puhettaan.<br>\n\"Minulla on hyvin pitkäaikainen ystävä. Toveri. Aseveli, jos niin voi sanoa. Sellainen sekopää, jonka kanssa on tullut koettua ties mitä ja selviydyttyä niin taisteluista kuin muustakin. Hyvä mies. Moraaliltaan muistuttaa lähinnä bumerangia.\"<br>\n<br>\nMieshahmo otti toisen äänekkään hörpyn.<br>\n\"Kiero, vaarallinen. Käsittely vaatii vuosien harjoittelua. Mutta palaa aina luokseni hädän hetkellä.\"<br>\nKenttäpullo niksahti takaisin paikalleen varustevyöhön. Hahmo nousi täyteen mittaansa ja ravisteli raajojaan.<br>\n\"Kuvittele ilmeeni, kun se mies lähettää minulle henkilökohtaisen viestin, jossa se kertoo kääntäneensä takkinsa. Niin, joo. Tosi kirjaimellisesti.\"<br>\n<br>\nHuoneen ainoa potilas ei reagoinut mitenkään. Vain raskas hengitys vastasi miehelle.<br>\n\"Olen vihainen, tietysti. Vihainen ja hämmentynyt. Haluan lähinnä lyödä sen tyhmää vihreää naamaa silmien väliin jollain tylpällä uudelleen ja uudelleen. Ja se olisi näissä olosuhteissa... sodassa jopa oikeutettua. Mutta kun ei. Helvetin helvetin helvetti, ei.\"<br>\n<br>\nHahmon kämmenet puristuivat tehokkaasti nyrkeiksi ja tärisivät hetken. Hahmo kuitenkin nieli vihansa. Se horjui hetken paikallaan ennen kuin istui taas tuolilleen.<br>\n\"Kysyn sinulta jotain. En tiedä, voisitko vastata edes hereillä, mutta haluan silti edes kysyä. Se on vaivannut minua niin pitkään kuin olen ollut... täällä. Joskus linnoitus ei ollut tällä paikalla, ei näin vankalla pohjalla. Ja silloin se oli puuta ja tiiliskiveä.\"<br>\nMieshahmo katsoi syvään potilasta, yrittäen etsiä tämän katsetta. Silmät oli kuitenkin suljettu eivätkä ne antaneet minkäänlaista vastausta.<br>\n<br>\n\"Niihin aikoihin tänne saapui skakdinuorukainen, joka ei suostunut antamaan oikeaa nimeään. Varusteinaan nuorukaisella oli lähinnä teräaseita ja hyvin, hyvin harvinainen kiikarikivääri sodasta, joka oli niihin aikoihin loppunut vasta vajaa vuosikymmen aikaisemmin. Nuorukainen oli täynnä haavoja ja vammoja, joista osan täytyi varsin yksiselitteisesti olla itseaiheutettuja. Lisäksi vaikka hän yritti parhaansa mukaan asiaa piilotella, oli hän ollut joskus Pimeyden metsästäjä.\"<br>\nHahmo katsoi kämmenpohjaansa. Hän oli valmis jättämään ne ajat unholaan.<br>\n<br>\n\"Kysyn nyt vain, miksi. Miksi annoit nuorukaiselle anteeksi kaiken sen, mitä nuorukainen oli tehnyt. Kaiken, mitä hän edusti. Miten kykenit ottamaan sen riskin? Mistä sinä löysit sen verran anteeksiantoa.\"<br>\n<br>\nHahmo huokaisi.<br>\n<br>\n\"Ja miksi se nuorukainen istuu nyt tässä.\"<br>\n<br>\nPotilas ei vastannut, vaan jatkoi levollista untaan. Yksinäinen punainen silmä katseli mustan ja valkoisen kontrastista. Sen omistaja kuunteli potilaan levollista hengitystä. Vieraan kämmen kävi vielä kerran otsalla. Tämän jälkeen sotilas nousi hitaasti seisomaan ja asteli vuoteen vierelle. Puoliksi alas vuoteelta valahtanut huopa aseteltiin takaisin paikoilleen.<br>\nHahmo seisoi hetken vuoteen vieressä sanomatta mitään. Sitten se asteli hitaasti huoneen ovelle.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Admin-siipi</strong><br>\n<br>\nPunainen Visorak asteli kirkkaasti valaistuja käytäviä pitkin astellen vuorotellen lattialla ja seinillä. Visokki tunsi vaistollaan jo kaukaa, että admin-siivessä oli tyhjää. Pitkään oli ollut vain hiljaisuus. Vain yhden olennon ajatukset kimpoilivat syvälle linnoituksen muuriin piilotetun huoneiston sisällä. Ei kestänyt kauaa päätellä, kenen.<br>\nNeljän hämähäkkimäisen jalan harppova askel ei arvioinut, tarttuiko se lattialautaan vai seinämiin.<br>\nLopulta Rahi saavutti hieman avonaisen oviaukon, jonka välistä kajasti työvalo. Hämähäkki työnsi oven varovaisesti auki otsallaan. Hän jäi seisomaan odottavasti oviaukkoon.<br>\n<br>\n<em>\"G\"</em>, Visokki sanoi. Kumea telepaattinen kaiku saavutti kohteensa, mutta ei saanut vastakaikua. Skakdi istui pöydän ääressä työstäen jotain. Punainen työvalo pöydän yllä toi nuotiomaista hehkuaan muuten tyhjään huoneeseen ja värjäsi sinisen skakdin purppuraiseksi.<br>\n\"No mutta hyvää iltaa\", väsynyt ääni vastasi.<br>\n<br>\n<em>\"Minä tiedän, mitä sinä aiot\"</em>, Visokki sanoi vakavasti. <em>\"Se ei ole sen arvoista.\"</em><br>\n<br>\nTyöpöydälle oli aseteltu sotilaallisen tarkkoihin riveihin kymmeniä, ehkä jopa satoja plasmapatruunoita. Niiden punertavat kärjet hehkuivat pöytälampun valossa, kun Guardianin kookas kämmen lipasti niitä yksi kerrallaan. Vartija-kivääri oli purettu siististi, ja sen aseöljystä kosteat osat oli sijoiteltu ympäri suuren työpöydän pintaa. Pitkäpiippuinen zamor-revolveri lojui pöydän reunalla. Sen rumpuosan panosaukot oli täytetty kelmeän vihreillä kuulilla, joiden sisältä löytyi kaikkea lyijystä napalmiin.<br>\nPunaisen valon kajo täytti muuten pimeän huoneen. Seinillä olevissa telineissä oli kymmeniä teräaseita, kiväärejä, pistooleita ja lippaita. Aseista jokainen oli välittömässä käyttökunnossa.<br>\nAskeettisella mutta suurella sängyllä lojui skakdisoturin varustevyö, jonka lipastaskut oli tyhjätty pöydälle.<br>\n<br>\nAukinainen ikkuna varmisti, että huoneessa ei ainakaan ollut liian lämmintä. Oli liiankin selvää, että Guardian oli ollut hereillä jo pitkään.<br>\nGuardian laski viimeisimmän lippaan samaan pinoon kuin aiemmat. Hän tarttui Vartija-kiväärin hyvin öljytystä rungosta ja pyyhkäisi metallipintoja vanhalla rätillä. Sitten admin kasasi osa kerrallaan tottunein ottein kiväärinsä. Siinä kesti viisi sekuntia.<br>\n<br>\nLatausliike. Varmistus.<br>\nAse laskettiin pöydälle. Guardian nosti vesipullon pöydältä ja otti pitkän hörpyn. Sitten hän kääntyi tuolillaan kohti Visokkia. Skakdi ja visorak jakoivat pitkän katseen, jonka aikana huoneen valtasi hiljaisuus.<br>\n\"Niinkö? Mitäköhän minä aion?\" Guardian kysyi katsellen kaukaisuuteen.<br>\n<br>\n<em>\"Minä ymmärrän, että olet vihainen!\"</em> Visokki sanoi rauhoittavalla äänellä. <em>\"Sinulla on kaikki syy olla! Minäkään en ymmärrä... en ymmärrä enkä käsitä, miten Ämkoo voisi tehdä mitään sellaista... mutta harkitse, mitä olet tekemässä.\"</em><br>\n<br>\nVisorak otti kaksi askelta skakdia kohti ja katseli vihreillä silmillään skakdia arvioiden ja harkiten sanojaan. <em>\"Hän on ystäväsi, G.\"</em><br>\n<br>\nGuardian huokaisi.<br>\n\"Niin. Arvaa, tekeekö se tästä yhtään helpompaa.\"<br>\n<br>\n<em>\"Takuulla ei, mutta... mutta... yritä ymmärtää. Se on sentään Ämkoo, hänellä täytyi olla jokin syy sille. Ehkä häntä... kiristetään? Ehkä hän on vihdoin menettänyt hallinnan?\"</em><br>\nKylmät väreet kiipivät pitkin Visokin olemusta. Vaikka Ämkoo oli vanha ystävä, oli jossain tämän sisällä edelleen vankina edesmenneen makutan rikkinäinen sielu. Makutan.<br>\n<br>\n\"En usko, että kyse on siitä\", Guardian sanoi pudistaen päätään. \"Olen katsonut sitä pätkää uudelleen ja uudelleen. Ämkoo tietää, mitä tekee. Niistä silmistä ei katsonut makuta.\"<br>\n<em>\"Vaan?\"</em> Visokki sanoi.<br>\n\"En enää tiedä\", G vastasi. Skakdin oikea käsi kurottui takana olevalle työpöydälle. Kämmen tarttui zamor-pistooliin varmasti. \"Jotain sellaista, jota haluan katsoa silmiin lähinnä tähtäimen läpi.\"<br>\n<br>\n<em>\"Sinä et tiedä itsekään, mistä puhut</em>\", Visokki sanoi. Hämähäkkiolento hieroi päätään Guardianin jalkaa vasten. <em>\"Mitä sinä teet, jos saat hänet tähtäimeesi?\"</em><br>\n\"Se hetki pelottaa minua itseänikin.\"<br>\nG pyöräytti kuudestilaukeavan rumpulippaan auki ja katseli kelmeän vihreitä zamoreja valoa vasten, jolloin niiden tyhjiössä kelluskelevat sisällöt näkyivät entistä paremmin.<br>\n\"Mitä teemme Allianssilla, jos ystävätkin ovat tällaisia?\" Guardian sanoi hymyillen. Kevyt ranneliike ja revolverin rumpulipas pyörähti paikalleen metallisesti kilahtaen.<br>\n<br>\n<em>\"Sanot edelleen häntä ystäväksi\"</em>, Visokki vastasi. <em>\"Se kertoo minulle, että et vetäisi liipaisimesta.\"</em><br>\nGuardian osoitti revolverilla kohti seinää, sormi liipaisimella ja katse tiukkana. Hitaasti ase laskeutui takaisin pöydälle.<br>\n\"Piru vie sinun kanssasi\", Guardian sanoi naurahtaen ja laski kätensä visorakin päälaelle. Skakdi rapsutti isolla kämmenellään telepaattisen araknidin päätä. Visokki oli liian älykäs ja ylpeä myöntääkseen pitävänsä siitä.<br>\nSitä oli vaikea päätellä suuren Rahin kasvoilta, mutta Visokki hymyili tai ainakin yritti kovasti.<br>\n<em>\"Jokin kertoo minulle, että et silti aio hylätä tätä ajatusta\", visorak viesti.</em><br>\n<br>\n\"En niin.\"<br>\n<br>\n<em>\"Onko jotain, jolla voisin muuttaa mielesi?\"</em><br>\n<br>\n\"Sinä voisit syöttää minulle idean, jota luulisin omakseni. Tai ottaa ruumiini haltuun ja estää minua. Mutta et tee sitä.\"<br>\n<em>\"Ei. En ikinä.\"</em><br>\n<br>\nGuardian taputti Visokin päätä.<br>\n\"Minä lähden hänen peräänsä. Minä etsin hänet ja saan hänet tähtäimeeni. Minä nappaan hänet ennen kuin hän nappaa minut. Ja sitten kun se mies seisoo piippulinjani edessä, teen valinnan. Sen pidemmälle en ole suunnitellut.\"<br>\n<br>\n<em>\"Tämä voi olla vain juoni\"</em>, Visokki ehdotti. Argumentit alkoivat loppua, mutta jotain oli tehtävä. <em>\"Ehkä ne yrittävät provosoida juuri sinua. Avde tekisi jotain juuri sellaista. Usko minua, minä tunnen hänet.\"</em><br>\n<br>\n\"Olen valmis ottamaan sen riskin\", Guardian vastasi. \"Olen sen verran velkaa Ämkoolle.\"<br>\nG nousi ylös tuoliltaan. Hän sammutti työvalonsa. Huone jäi pimeäksi.<br>\nSekä skakdi että visorak astuivat ulos huoneesta samanaikaisella askeleella. He lähtivät kävelemään hitaasti pitkin admin-siiven himmeästi valaistuja käytäviä.<br>\n<em>\"Mitä minä teen, jos sinä lähdet hänen peräänsä?\"</em> Visokki sanoi hieman huolestuneena. <em>\"Jään yksin. Yksin johtamaan sekasortoista Klaania keskellä sotaa. Minä... en tiedä, onko minusta siihen.\"</em><br>\n<br>\n\"Yksin?\",Guardian kysyi hymyillen. \"Sinulla on paras opettaja tähän aiheeseen. Vie Nöpö muuten joskus katsomaan häntä. Minua se otus lähinnä puree.\"<br>\n<em>\"... kun sanot 'puree', puhutko Tawasta vai Nöpöstä?\"</em><br>\nGuardian teki parhaansa pidätelläkseen naurua. Hän epäonnistui. Näinä aikoina se ei välttämättä ollut pahasta.<br>\n<br>\nKaksikon tiet erkanivat admin-siiven ovilla. Molemmat aikoivat kohdata vanhan ystävän. Mutta hyvin, hyvin eri merkeissä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"}]}
diff --git a/style.css b/style.css
@@ -0,0 +1,31 @@
+@font-face {
+ font-family: "Trajan Pro";
+ src: url("https://klaanon.fi/fontit/TRAJANPRO-REGULAR.eot");
+ src: url("https://klaanon.fi/fontit/TRAJANPRO-REGULAR.otf");
+ src: url("https://klaanon.fi/fontit/TRAJANPRO-REGULAR.svg");
+ src: url("https://klaanon.fi/fontit/TRAJANPRO-REGULAR.ttf");
+ src: url("https://klaanon.fi/fontit/TRAJANPRO-REGULAR.woff");
+}
+
+body {
+ overflow: hidden;
+}
+
+.timestamp {
+ color: grey;
+ text-align: center;
+}
+
+p, .content {
+ line-height: 1.5;
+ font-family: "Times New Roman";
+ font-size: 16px;
+ max-width: 600px;
+ margin: auto;
+}
+
+h1, h2 {
+ font-family: "Trajan Pro", "Optimus Princeps"; text-align: center;
+ padding-right: 0 !important;
+ text-shadow: 5px 5px 20px #000000;
+}
